diff options
Diffstat (limited to '44825-8.txt')
| -rw-r--r-- | 44825-8.txt | 5423 |
1 files changed, 0 insertions, 5423 deletions
diff --git a/44825-8.txt b/44825-8.txt deleted file mode 100644 index 70cea0b..0000000 --- a/44825-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5423 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Verta verrasta, by William Shakespeare - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Verta verrasta - -Author: William Shakespeare - -Translator: Paavo Cajander - -Release Date: February 4, 2014 [EBook #44825] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VERTA VERRASTA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -VERTA VERRASTA - -Kirj. - -William Shakespeare - - -Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1911. - - - -Näytelmän henkilöt: - -VINCENTIO, Wienin herttua. -ANGELO, sijaishallitsija herttuan poissa ollessa. -ESCALUS, vanha hallitusneuvos, Angelon apulainen. -CLAUDIO, nuori aatelismies. -LUCIO, mässäri. -Kaksi nuorta aatelismiestä. -VARRIUS, aatelismies herttuan palveluksessa. -Vanginvartija. -TUOMAS, | munkki. -PIETARI, | -KYYNÄRPÄÄ, tyhmä oikeudenpalvelija. -VAHLA, hupsu nuorimies, -POMPEJUS, viinuri rouva Liikasen liikkeessä. -HIRMULAINEN, pyöveli. -BERNARDINO, murhamies. -ISABELLA, Claudion sisar. -MARIANA, Angelon morsian. -JULIA, Claudion lemmitty. -FRANSISCA, nunna. -Rouva LIIKANEN, parittaja-nainen. -Hovikoita, vartijoita, oikeudenpalvelijoita ja seuralaisia. - -Tapahtumapaikkana Wien. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Huone herttuan hovilinnassa. - - (Herttua, Escalus, hoviherroja ja seuralaisia.) - -HERTTUA. -Escalus! - -ESCALUS. -Ylevä herttua! - -HERTTUA. -Ois kielen pieksemistä tässä teille -Selittää hallituksen tehtävät, -Kun älyän, ett' oma tietonne -Ulottuu laajemmalle kuin ne neuvot, -Joit' antaa minä voin. Siis muut' ei tarvis -Kuin liittää valta kykyynne ja panna -Molemmat toimimaan. Te kansan luonteen, -Kaupungin lait ja oikeudenkäytön -Niin tunnette, ett' en nyt tiedä toista, -Joll' oisi näissä kokemus ja taito -Niin suur' kuin teillä. Tuossa valtuutenne; -Pitäkää siitä kiinni. -- Kutsu tänne, -Tykömme, sanon, pyydä Angelo. - (Palvelija menee.) -Kuink', arvelette, paikkamme hän täyttää? -Erikois-suosiosta, nähkääs, hänet -Me valitsimme sijaiseksemme, -Hänelle hirmumme ja armomme -Ja vallan aseet luovuttaen kaikki, -Jotk' itsellämme on. Mit' arvelette? - -ESCALUS. -Jos kukaan täällä Wieniss' ansaitsee -Niin suurta arvoa ja suosiota, -Niin varmaan Angelo. - -HERTTUA. - Hän tuossa tulee. - - (Angelo tulee.) - -ANGELO. -Ain' alamaisna teidän armollenne -Vain varron käskyjänne. - -HERTTUA. - Angelo, -On elämäsi niinkuin avoin kirja, -Joss' olentosi piirteet selvinä -On tutkijalle. Sinä ja sun lahjas -Ei omas ole niin, ett' ois sun lupa -Niit' itsees kuluttaa tai itses niihin. -Jumalat meitä käyttelevät niin kuin -Me soihtujamme: itseänsä varten -Ne eivät loista. Jos ei hyveemme -Meit' ulommaksi tehoo, niin ois paras -Sit' olla vailla. Jalot henget luotu -On toimiin jaloihin; ei luonto lainaks -Suo hiukan hiukkaistakaan rikkaudestaan, -Jost' ei se talontarkka jumalatar -Niin korkoa kuin kiitostakin vaadi -Velalliseltaan. Vaan miks tässä neuvon -Ma miestä, joka mua vois neuvoa? -Tuoss' Angelo! - (Antaa hänelle valtakirjan.) - Siis poissa ollessamme -Täysvaltainen sa olet sijaisemme; -Sun sydämmes ja kieles armahduksen -Ja kuolon määrää. Vanha Escalus, -Vaikk' ensin kutsuttu, jää toiseen sijaan. -Tuoss' ota valtuutesi! - -ANGELO. - Ruhtinaani, -Metalliani ensin koetelkaa, -Ennenkuin siihen leimaatte noin jalon -Ja ylvän kuvan. - -HERTTUA. - Estelyit' ei enää! -Pätevän, kypsän harkintamme jälkeen -Sun valitsimme: arvos ota vastaan! -Niin kiire meill' on lähtö, että täytyy -Mont' asiata tärkeääkin jättää -Nyt päättämättä. Sulle kirjoitamme, -Kun tilaisuus ja aika sitä vaatii, -Miten on laitamme, ja tiedustamme, -Kuink' asiat on täällä. Hyvästi! -Virassa menestystä teille toivon -Ja onnea. - -ANGELO. - Kai meidän sallitte -Vähäisen matkaa tielle saattaa teitä. - -HERTTUA. -Ei sitä kiire myönnä. Epäröidä -Ei teidän tule, kautta kunniani! -On teillä sama valta, mikä mulla, -Lakia koventaa tai keventää, -Mitenkä parhaaks näette. Tuohon käteen! -Salassa lähden; kansaa rakastan, -Mut kaikkein nähtäväks en tahdo tulla. -He hyvää tahtovat, mut mulle mieleen -Ei riemuremut nuo ja hurraa-huudot. -Ken moista rakastaa, ei minust' ole -Älykäs oikein. Hyväst' uudelleen! - -ANGELO. -Teit' auttakohon taivas hankkeissanne! - -ESCALUS. -Ja onnekkaasti kotiin ohjatkoon! - -HERTTUA. -Suur' kiitos! Jääkää hyvästi! - - (Menee.) - -ESCALUS. -Suvaitkaa, hyvä herra, minun haastaa -Vapaasti kanssanne; ois tärkeää -Mun saada tarkkaan tietää ammattini. -On valta mulla, vaan sen laatu, laajuus -On mulle tuntematon. - -ANGELO. - Sama laita -On myöskin minun. Yhdess' astukaamme, -Niin ehkä pian selvään pääsemme -Täss' asiassa. - -ESCALUS. - Niinkuin suvaitsette. - - (Menevät.) - - - -Toinen kohtaus. - - Katu. - - (Lucio ja kaksi aatelismiestä tulee.) - -LUCIO. -Jos herttua ja ne toiset herttuat eivät sovi Unkarin kuninkaan kanssa, -no niin, silloin kaikki herttuat hyökkäävät kuninkaan kimppuun. - -1 AATELISMIES. -Taivas meille rauhansa suokoon, mut ei Unkarin kuninkaan rauhaa! - -2 AATELISMIES. -Aamen! - -LUCIO. -Sinä sanot aamen, niinkuin se tekopyhä merimies, joka meni merille -kymmenet käskyt mukanaan mutta raapi taulusta pois yhden. - -2 AATELISMIES. -"Sinun ei pidä varastaako?" - -LUCIO. -Niin, sen hän raapusti pois. - -1 AATELISMIES. -No, mutta sehän olikin käsky, joka käski kapteenin ja koko hänen -joukkonsa jättämään ammattinsa: olivathan he merille lähteneet -varastamaan. Ei ole yhtäkään soturia meidän joukossamme, joka -pöytäsiunauksessa ei mielellään soisi rukoiltavan rauhaa. - -2 AATELISMIES. -En ole ikänä kuullut kenenkään soturin sitä paheksuvan. - -LUCIO. -Sen kyllä uskon! Sillä luulenpa, ettet ole koskaan ollut mukana -pöytärukouksissa. - -2 AATELISMIES. -En vaan! Senkin seitsemän kertaa. - -1 AATELISMIES. -Kävikö se oikein runomitalla? - -LUCIO. -Siinä oli kaikki mitat ja kaikki kielet. - -1 AATELISMIES. -Ja ehkä kaikki uskotkin. - -LUCIO. -Niin, miksi ei? Rukous on rukous, huolimatta kaikista oppiriidoista, -niin kuin esimerkiksi sinä olet turkaisen tulimmainen lurjus, -huolimatta kaikista rukouksistasi. - -1 AATELISMIES. -No niin, siinä olemme luullakseni yhtä karvaa. - -LUCIO. -Sen myönnän; sinä olet vain vähän nukkavieru. - -1 AATELISMIES. -Ja sinä olet sitä hienoa sorttia, jonka nukka on kolmasti kerittyä, -tiedä se. Ennemmin olen minä karkeakarvaista Englannin sarkaa kuin -mokomaa, Ranskan tapaan kerittyä, nukkasamettia. Tuntuuko pisto? - -LUCIO. -Itse sen tuntenet; ja, puheestasi päättäen, se hyvinkin kirveltää. -Tiedän nyt, tämän tunnustuksesi jälkeen, juoda terveydeksesi, mutta -ikäpäivinäni minä en juo samasta kupista kuin sinä. - -1 AATELISMIES. -Olen siis hypännyt hulluun kirnuun, niinkö luulet? - -2 AATELISMIES. -Niin olet, joko sitten tahraannuit tai pelastuit. - -LUCIO. -Kas, kas, tuossa tulee rouva Lemmes! - -1 AATELISMIES. -Minä olen hänen kattonsa alla saanut vammoja, joista on tullut lovi -- - -2 AATELISMIES. -Mihin, sano? - -LUCIO. -Arvaa! - -2 AATELISMIES. -Kukkaroon, tietenkin. - -1 AATELISMIES. -Vieläpä muutakin. - -LUCIO. -Kalju pää. - -1 AATELISMIES. -Aina sinä minuun niitä tautejasi kuvittelet mutta erehdyt suuresti: -minussa terveys oikein kumisee. - -LUCIO. -Niin kyllä, niinkuin hontto kumisee; sinun luusi ovat hontot; -jumalattomuus on sinussa herkutellut. - - (Parittaja-akka tulee.) - -1 AATELISMIES. -No, mitä kuuluu? Kummassako lonkassa on pahin vaiva? - -PARITTAJA-AKKA. -Hyvin kaikki! Vastikään tuolla vangittiin ja vietiin tyrmään mies, joka -oli enemmän väärtti kuin viisituhatta teidän kaltaista. - -2 AATELISMIES. -Kuka se? - -PARITTAJA-AKKA. -Claudio, tiedän mä, signor Claudio. - -1 AATELISMIES. -Claudio, vangittu! Ei, niin ei ole. - -PARITTAJA-AKKA. -Mutta minä tiedän, että niin on; näin, kun hänet vangittiin, näin, kun -häntä kuljetettiin; ja, mikä vielä pahempi, häneltä viedään pää. - -LUCIO. -Mutta, kaiken hulluttelumme jälkeen, tämä ei ole mikään hauska asia. -Oletko varma siitä? - -PARITTAJA-AKKA. -Liiankin varma; ja se tuli siitä, että hän teki neiti Julialle lapsen. - -LUCIO. -Uskokaa minua, se ei ole mahdotonta; hän lupasi yhtyä minuun pari -tuntia sitten, ja hän on aina tarkalleen pitänyt sanansa. - -2 AATELISMIES. -Sitä paitse tämä pitää jotenkin yhtä äskeisen puheenaineemme kanssa. - -1 AATELISMIES. -Mutta ennen kaikkea julistuksen kanssa. - -LUCIO. -Tulkaa, mennään tiedustelemaan, miten on asian laita. - - (Lucio ja aatelismiehet menevät.) - -PARITTAJA-AKKA. -Näin minä menetän kaikki luottilaani: minkä vie sota, minkä tauti, -minkä hirsipuu, minkä köyhyys. (Pompejus tulee.) No, mitä uutta tiedät? - -POMPEJUS. -Se mies on nyt teljetty tyrmään. - -PARITTAJA-AKKA. -Vai niin; mitä hän on tehnyt? - -POMPEJUS. -Lapsen. - -PARITTAJA-AKKA. -Tarkoitan, mitä on rikkonut? - -POMPEJUS. -Kalastanut muiden kalavesillä. - -PARITTAJA-AKKA. -Mitä, onko joku tyttö saanut lapsen hänen kanssaan? - -POMPEJUS. -Ei, naikko on saanut hänen kanssaan tytön. Mitä, ettekö ole kuullut -julistusta? - -PARITTAJA-AKKA. -Mitä julistusta? - -POMPEJUS. -Kaikki julkiset talot Wienin laitakaupungeissa ovat revittävät maahan. - -PARITTAJA-AKKA. -Ja miten käy keskikaupungin talojen? - -POMPEJUS. -Ne jätetään siemeneksi; nekin olisivat menneet samaa tietä, mutta muuan -viisas porvari puhui niiden puolesta. - -PARITTAJA-AKKA. -Revitäänkö siis kaikki laitakaupunkien ilohuoneet? - -POMPEJUS. -Revitään, perustuksiaan myöten. - -PARITTAJA-AKKA. -Mutta siitähän tulee oikein perustuslain muutos. Kuinka silloin minun -käy? - -POMPEJUS. -Olkaa te huoletta: hyvillä asianajajilla on aina luottilaita. Vaikka -muutattekin paikkaa, ei teidän siltä tarvis muuttaa ammattia; minä jään -teille yhä tappimieheksi. Rohkeutta vain! Teitä kyllä tullaan -armahtamaan. Te olette virassa silmänne melkein kuluttanut, teitä ei -niin tarkalla silmällä pidetä. - -PARITTAJA-AKKA. -Niin, mitä nyt tehdä, Tuomas Tappimies? Lähtekäämme täältä. - -POMPEJUS. -Tuossa tulee signor Claudio, jota kruununmies taluttaa vankityrmään; ja -tuossahan se on neiti Juliakin. - - (Menevät.) - - - -Kolmas kohtaus. - - Sama paikka. - - (Vanginvartija, Claudio, Julia ja oikeudenpalvelijoita tulee.) - -CLAUDIO. -Mies, miksi näin mua näytät maailmalle? -Vie tyrmään, johon olen määrätty. - -VANGINVARTIJA. -En tätä pahan pahuudella tee, -Mut niin on käskenyt lord Angelo. - -CLAUDIO. -Näin hallitus, tuo puolijumala, -Rikokset sovituttaa painon mukaan; -"Armahtaa ketä tahtoo", sanoo sana, -"Ja kenen tahtoo, sen hän paaduttaa." - - (Lucio ja ne kaksi aatelismiestä tulevat.) - -LUCIO. -Mut, Claudio, mikä syynä tähän pakkoon? - -CLAUDIO. -Se liika vapaus, Lucio, se vapaus! -Ylellisyyttä seuraa kova paasto, -Ja vapaus, ylenmäärin käytettynä, -Pakoksi muuttuu. Luontoamme ajaa, -Kuin hiirtä, jok' on niellyt myrkkyä, -Janoinen synti, jok' on kuolemaksi. - -LUCIO. -Jos minä voisin vankityrmässä noin viisaasti puhua, niin haettaisin -tänne muutamia velkojiani. Ja kuitenkin, totta puhuen, on vapauden -hullutus minulle rakkaampi kuin vankeuden siveys. -- Mikä on rikoksesi, -Claudio? - -CLAUDIO. -Jos sanon sen, teen uuden rikoksen. - -LUCIO. -Ei murha lie? - -CLAUDIO. - Ei. - -LUCIO. - Haureus? - -CLAUDIO. - Sano siksi. - -VANGINVARTIJA. -Pois, herra! Nyt on teidän mentävä. - -CLAUDIO. -Vain sana. -- Lucio hyvä, pari sanaa! - - (Vie hänet syrjään.) - -LUCIO. -Satakin vaikka, jos ne vain sua auttaa. -Mut noinko haureutta rangaistaan? - -CLAUDIO. -Näin laita on: ma tosikihloissa -Anastin Julian vuoteen; hänet tunnet; -Hän täys on vaimoni, ei muuta vailla -Kuin että säännön mukaisesti teemme -Sen julkiseksi; tekemättä jäi se, -Kun myötäjäiset menetetty ois, -Jotk' yhä sukulaisten kirstuss' ovat. -Välimme näiltä peitimme, siks kunnes -Heit' aika taivuttais. Mut, paha kyllä, -Tuon hellän suhteen salaisuus nyt suurill' -On kirjaimilla Juliaan painettu. - -LUCIO. -Siis raskas on? - -CLAUDIO. - On, kovaks onneksi! -Ja nyt tuo herttuan uusi sijainen -- -Se uutuudenko väikkeen vika lie, -Vai valtiota ratsunako pitää -Vain ylivaltiaalle, joka, tuskin -Satulaan päästyään, jo kannust' iskee -Sen merkiksi, ett' osaa hallita; -Vai virkaanko se kuuluu ankaruus -Vai hänen yleväänkö persoonaansa, -Sit' en ma tiedä -- vaan tää uusi herra -Kaikk' eloon saattaa vanhat rikoslait, -Jotk' yhdeksättätoista vuotta seinäll' -On käyttämättöminä riippuneet -Kuin aseet ruosteiset; ja maineen vuoks -Nuo uniset ja unhottuneet säännöt -Nyt minuun usuttaa: -- niin, maineen vuoksi. - -LUCIO. -Niin maarinkin; ja pääsi istuu nyt niin höllästi harteillasi, että -rakastunut maitotyttökin voisi sen huokaista pois. Laita sana -herttualle ja vetoa häneen. - -CLAUDIO. -Sen olen tehnytkin, vaan hänt' ei löydy. -Tee, Lucio, mulle tämä hyvä työ: -Tänäpä luostariin käy sisareni -Koetus-aikaans' siellä alkamaan. -Hänelle kerro, missä vaarass' olen, -Ja pyydä, että puolestani koittaa -Lepyttää julmaa vallanhoitajaa. -Tykönsä itse menköön; hänestä -Ma paljon toivon; hänen nuoruutensa -Suloista puhuu, vaikka mykkää kieltä, -Mi tehoo miehiin; lisäks häll' on lahja -Älyllä sovitella sanojaan, -Ja helposti hän mielet taivuttaa. - -LUCIO. -Suokoon Jumala, että hän sen voisi, niin hyvin lohdutukseksi niille, -jotka ovat samassa tilassa ja muuten joutuisivat ankaraan tilintekoon, -kuin sinun henkesikin pelastukseksi; sillä kovin minua surettaisi, jos -sen noin narrin tavalla menettäisit joutavan noppapelin takia. Menen -häntä puhuttelemaan. - -CLAUDIO. -Kiitos, hyvä ystäväni Lucio! - -LUCIO. -Kahden tunnin kuluessa, -- - -CLAUDIO. -No, nyt vartija, nyt mennään. - - (Menevät.) - - - -Neljäs kohtaus. - - Luostari. - - (Herttua ja munkki Tuomas tulevat.) - - -HERTTUA. -Ei, pyhä isä, pois se ajatus! -Ei lemmen heikko nuoli miehen vahvaa -Voi rintaa lävistää. Kun salasuojaa -Halusin teiltä, oli aikeeni -Vakaampi, kypsempi kuin nuoren hurjan -Halut ja pyyteet. - -TUOMAS. - Saanko tietää sen? - -HERTTUA. -Paremmin, isä, tiedätte kuin kukaan, -Ett' yksinäisyytt' aina rakastin -Ja turhaks katsoin suuret seurat, joissa -Elämöi nuoruus, korska, tyhjä loisto -Ma täyden valtani ja arvoni -Lord Angelolle olen luovuttanut, -Joll' ankarat ja siveät on tavat. -Hän luulee minun Puolaan matkustaneen, -Jonk' olen luulon levittänyt kansaan -Ja jota uskotaan. No, hurskas isä, -Kysytte varmaan, miksi tämän teen? - -TUOMAS. -Halusta kysyn, armollinen herra. - -HERTTUA. -Meill' ankarat on lait ja kovat säännöt -- -Vikurit turpavöitä kaipaavat -- -Mut neljätoist' on vuotta levänneet ne -Kuin luolassansa vanha jalopeura, -Jok' uupui ryöstöön. Niinkuin heikot isät -Uhaten koivuvitsaa kiertävät, -Vain pannakseen sen lasten nähtäville -Peloksi, vaan ei kuriks, joten vitsaa -Ei kammota, vaan pilkataan; niin laitkin -On kuolleet, niiden rangaistus jos kuolee, -Ja riettaus vetää nenäst' oikeutta, -Imettäjäänsä lapsi lyö, ja mennytt' -On siivous. - -TUOMAS. - Mut teidän armon vallass' -Ol' itse päästää laki kahleistaan. -Enemmän pelkoa te nostaisitte -Kuin Angelo. - -HERTTUA. - Niin, liian suurta ehkä. -Ma erheen tein, kun päästin ohjakset; -Siis julmuutt' oisi rangaista nyt siitä, -Mink' itse käskin: -- käskyähän on se, -Kun pahuudelle suodaan vapaa valta, -Mut rankaisulle ei. Sen tähden, isä, -Ma Angelolle jätin toimeni; -Nimeni suojassa hän iskeköön; -Pois itse pysyn taistosta, ja moitteet -Näin vältän. Nähdäkseni hallintaansa -Nyt munkistonne jäsenenä tahdon -Niin prinssiä kuin kansaa puhutella. -Siis kaapu mulle tuo ja mua neuvo, -Ett' osaan olla ulkoasulta -Kuin tosi munkki. Lisäsyyt saat tietää, -Kun joutilaampaa tilaisuutta saan; -Nyt tämän vain: -- Lord Angelo on tarkka -Ja visu maineestaan; hän tuskin myöntää. -Ett' onkaan verta suonissaan ja ett' on -Hänelle leipä rakkaampaa kuin kivi. -Pian näemme, totuudenko sanoo pinta, -Vai mielen muutosko on vallan hinta. - - (Menevät.) - - - -Viides kohtaus. - - Naisluostari. - - (Isabella ja Francisca tulevat.) - -ISABELLA. -Sekö se teidän nunnain koko vapaus? - -FRANCISCA. -Se eikö riitä? - -ISABELLA. - Kyllä. Tät' en kysy -Siks, että enempää ma halaisin; -Päin vastoin pitäis kovemp' olla pakko -Sanct Claran nunnain siskokunnassa. - -LUCIO (ulkoa). -Hoi! Rauha tälle paikalle! - -ISABELLA. - Ken huutaa? - -FRANCISCA. -On miehen ääni. Hyvä Isabella, -Sa avaa hälle, kysy mitä tahtoo. -Sa voit, ma en; sa viel' et valaa tehnyt; -Sen tehnyt ei saa miehen kanssa haastaa -Pait abbedissan läsnä ollessa; -Jos haastaa, ei saa kasvojansa näyttää, -Jos näyttää kasvonsa, ei haastaa saa. -Hän taaskin huutaa; pyydän, vastaa hälle. - - (Menee.) - -ISABELLA. -Jumalan rauha! Ken se? - - (Lucio tulee.) - -LUCIO. - Terve, impi, -Jos impi liette, niinkuin todistavat -Nuo posken ruusut. Voitteko mua auttaa -Ja saattaa minut Isabellan luo? -Hän tässä luostariss' on kokelas -Ja nuoren Claudio-raukan kaunis sisko. - -ISABELLA. -Miks Claudio-raukan? Kysyä mun suokaa, -Sit' enemmän, kun sanon, että itse -Ma Isabella, hänen siskons', olen. - -LUCIO. -Sulo kaunotar, tuon Claudion terveiset. -Mut lyhykäisesti: hän tyrmäss' istuu. - -ISABELLA. -Voi mua! Mistä syystä? - -LUCIO. - Semmoisesta, -Jost' -- ainakin, jos minä tuomar' oisin -- -Hän rangaistuksen saisi kiitoksissa: -Hän laittoi ystävälleen pikkuiset. - -ISABELLA. -Mua älkää uskotelko. - -LUCIO. - Se on totta. -En tahtois -- vaikka helmasyntini -On naista naurattaa ja haastaa toista, -Toist' aatella -- näin tehdä kaikkiin nähden. -Olette maasta yletty ja pyhä -Ja kieltäymyksen kirkastama henki; -Vakaasti tulee teidän kanssa haastaa -Kuin pyhimyksen kanssa ainakin. - -ISABELLA. -Pyhyyden herjaust' on moinen pilkka. - -LUCIO. -Ei suinkaan. Suorin sanoin näin on laita: -Syleilyyn yhtyi veljenne ja tyttö; -Ravinto ruumiin täyttää; heiteen aika -Se vakoon kuivaan siittää siemenestä -Satoisan viljan; niin myös tytön kasvu -Todistaa kylvömiehen uurastusta. - -ISABELLA. -Kenenkä tytön? Serkku Julianko? - -LUCIO. -Hän serkkunneko? - -ISABELLA. - Valikoinnan kautta, -Niinkuin on tyttöin tapa rakkaudesta -Nimiä vaihtaa suotta. - -LUCIO. - Hän se on. - -ISABELLA. -No, naikoon hänet! - -LUCIO. - Siinäpä se mutka. -Täält' oudosti on herttua poistunut, -Mont' ylimystä, minua ja muita, -Petellen viran toiveilla; ne, joilla -On valtajuonet tiedossa, ne väittää, -Ett' aivan toista häll' on mielessä -Kuin kielellä. Ja hänen sijallaan -Rajattomalla valtuudella pitää -Nyt valtaa Angelo, -- mies, jonka veri -On lumivettä; jolle vierast' on -Kaikk' aistin himartavat kutkutukset, -Ja joka luonnon kiihkaa tylsyttää -Vain hengentyöllä, paastoll', opinnoilla. -Hän -- peloittaakseen pois nuo irstaat tavat, -Jotk' ovat kauan kierrelleet lain uhkaa -Kuin hiiret leijonaa -- nyt keksii säännön, -Jonk' ahtaan mielen mukaan Claudio henkens' -On menettävä, heittää hänet tyrmään -Ja muille varoitukseks tarkoin noutaa -Lain ankaruutta. Kaikk' on toivo mennyt, -Jos teill' ei voimaa kauniin rukouksin -Hänt' armoon taivuttaa. Tää lyhyesti -Se tehtävä, jonk' antoi Claudio mulle. - -ISABELLA. -Hänt' aikoo hengiltäkö? - -LUCIO. - Tuomio -Jo langennut on; pyöveli jo, kuulin, -On saanut käskyn hänet teloittaa. - -ISABELLA. -Kuink' auttaa häntä minä raukka voin? - -LUCIO. -Ois koittaa voimaanne. - -ISABELLA. - Ah! voimaani! -Epäilen -- - -LUCIO. - Epäilys on petturi: -Meilt' edun vie, jonk' usein voittaisimme, -Jos tohtisimme koittaa. Angelolle -Te näyttäkää ett' immet mitä pyytää, -Sen miehet antavat kuin jumalat; -He vain kun itkevät ja polvistuvat, -Niin, mitä pyytävät, se täyttyy niin -Kuin oisi se jo heidän omanansa. - -ISABELLA. -Koetan mitä tehdä voin. - -LUCIO. - Mut joutuin. - -ISABELLA. -Ma heti menen. Kauempaa en viivy, -Kuin että abbedissalle ma tiedon -Asiast' annan. Nöyrät kiitokseni! -Terveiset veljelleni! Ennen iltaa -Hän toimistani varman tiedon saa. - -LUCIO. -Hyvästi sanon. - -ISABELLA. - Jääkää Herran haltuun! - - (Menevät.) - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Sali Angelon asunnossa. - - (Angelo, Escalus, tuomari, vanginvartija, - oikeudenpalvelija ja seuralaisia.) - -ANGELO. -Ei laki mikään kuvatus saa olla, -Ei liikkumaton linnunpelko, joka, -Kun siihen tottuvat, ei hirmuks tule, -Vaan lepopuuksi. - -ESCALUS. - Terää olkoon siltä; -Parempi hiukan leikellä kuin kaataa -Ja ruhjoa. Tuoll' ylimyksellä, -Jonk' aion pelastaa, on jalo isä. -Vain itseänne, armo, aatelkaa -- -Te, jonk' on siveys niin perin luja -- -Te ettekö, kun oma halu nousee, -Jos aikaan sopisi ja paikkaan vain -Ja veren kiihkeä jos kuohu teidät -Ajaisi tekoon, johon tahto pyrkii, -Niin, etteköpä tekin joskus eksyis -Rikokseen, josta häntä tuomitsette, -Lain kiroukseen itse joutuen? - -ANGELO. -On toista tulla kiusaukseen, toista -On langeta. Voi valamiehistössä, -Jok' ihmisiltä hengen tuomitsee, -Kahdestatoista olla yks tai kaksi -Pahempaa varasta kuin tuomittava. -Mik' ilmeist' on, sen oikeus rankaisee. -Mitä se lakiin koskee, vaikka varas -Varasta tuomitsee? On päivän selvää, -Ett' otan maasta helmen, jonka löydän, -Siks että näen sen; mitä min' en näe, -Sen päälle astun enkä siitä piittaa. -Tuon vika siit' ei vähene, jos mulla -On ollut sama vika; sano ennen, -Jos minä, tuomarina, eksyn noin, -Ett' armotta ja tuomioni mukaan -Mua rangaistakoon. Kuolla hänen tulee. - -ESCALUS. -No, niinkuin teidän viisautenne tahtoo. - -ANGELO. -Miss' on se vanginvartija? - -VANGINVARTIJA. - Täss', armo. - -ANGELO. -Mies, huomen-aamull' yhdeksältä Claudio -On mestattava; hanki hälle pappi; -Hän kuolemaansa valmistautukoon: -Tää hänen vaelluksensa on loppu. - - (Vanginvartija menee.) - -ESCALUS. -Jumala, anna meille armos tunto! -Syy toisen nostaa, toisen kaataa kunto. -Yks syystä pääsee, vaikka konna lie, -Yks ainut virhe toisen surmaan vie. - - (Kyynärpää, Vahla, Pompejus ja oikeudenpalvelijoita tulee.) - -KYYNÄRPÄÄ. -Kas niin, viekää pois nuo! Jos ne ovat kelpo väkeä yhteiskunnassa, -joiden ainoa elämä on elämöidä yhteis-paikoissa, niin en tiedä minä, -mitä laki ja oikeus on. Viekää pois nuo! - -ANGELO. -Mitä, hyvä ystävä? Mikä on nimenne, ja mistä kysymys? - -KYYNÄRPÄÄ. -Teidän korkeutenne luvalla olen herttua-pahaisen konstaapeli, ja nimeni -on Kyynärpää; olen vähän niinkuin lakimies minäkin; ja tässä tuon -teidän korkea-arvoisuutenne eteen kaksi hyvänkurista tuttavaa. - -ANGELO. -Hyvänkurista! Mitä? Aiot kai sanoa: pahankurista? - -KYYNÄRPÄÄ. -Teidän korkeutenne luvalla, en minä oikein tiedä, mitä ne ovat; mutta -kelpo konnia ovat, se on viljainen vissi, eikä heissä ole rahtuakaan -sitä vilpillisyyttä, jota tulisi olla oikealla kristityllä. - -ESCALUS. -Hyvin sanottu! Sepä älykäs konstaapeli! - -ANGELO. -Jatka; mitä he ovat miehiään? Kyynärpää on nimesi: miksi et vastaa, -Kyynärpää? - -POMPEJUS. -Hän ei voi, herra: hänen kyynärpäänsä on hajalla. - -ANGELO. -Kuka te olette? - -KYYNÄRPÄÄ. -Hänkö? Tapinpitelijä, apuhankkija, joka palvelee huonoa naiseläjää, -jonka talo, kuulen ma, on revitty laitakaupungilla; ja nyt hän pitää -saunaa, joka, luulen ma, sekin on sangen pahamaineinen talo. - -ESCALUS. -Mistä sen tiedät? - -KYYNÄRPÄÄ. -Vaimoni, jonka vakuutan taivaan ja teidän armonne edessä -- - -ESCALUS. -Mitä? Vaimosiko? - -KYYNÄRPÄÄ. -Niin, herra, joka, Jumalan kiitos, on kunniallinen vaimo. -- - -ESCALUS. -Ja siksikö hänet vakuutat? - -KYYNÄRPÄÄ. -Sanon, että vakuutan itseni niin hyvin kuin hänenkin siitä, että jos -tuo talo ei ole parittajan talo, niin on sääli häntä, sillä se on -sangen huono talo. - -ESCALUS. -Mistä sinä, konstaapeli, sen tiedät? - -KYYNÄRPÄÄ. -He, vaimoni kautta, lempo soikoon; sillä jos hän olisi ollut lihaan -menevä nainen, niin olisi hän voinut tulla syypääksi raiskaukseen, -haureuteen ja kaikenlaiseen muuhun ruokottomuuteen. - -ESCALUS. -Tuonko naisen toimesta? - -KYYNÄRPÄÄ. -Niin, rouva Liikasen toimesta. Mutta hän sylkäisi tuota naista vasten -naamaa, niin että se tiesi saaneensa. - -POMPEJUS. -Teidän korkeutenne luvalla, se ei ole totta. - -KYYNÄRPÄÄ. -Näytä se toteen näiden kanaljain kuullen, sinä kunnian mies, näytä se -toteen! - -ESCALUS (Angelolle.) -Kuuletteko, kuinka hän sanoissaan sekaantuu? - -POMPEJUS. -Nähkääs: hän tuli taloon, ja vahvana oli, ja himoitsi -- kaikella -kunnioituksella sanoen -- keitettyjä väskynöitä.[1] Meillä oli niitä -vain kaksi, teidän armonne, ja ne olivat sillä hetken prikulla -hedelmälautasella, tuollaisella kolmen pennin lautasella; onhan teidän -armonne sellaisia lautasia nähnyt; ne ei ole mitään porsliini-lautasia, -mutta kuitenkin sangen hyviä lautasia. - -ESCALUS. -Jatka, jatka; lautanen ei tässä mitään paina. - -POMPEJUS. -Ei tosiaankaan, hyvä herra, ei neulan nuppiakaan; siinä olette aivan -oikeassa. Mutta nyt itse pääponteen: niinkuin sanottu, rouva Kyynärpää -oli, niinkuin sanottu, vahvana, ihan viimeisillään, ja halusi, niinkuin -sanottu, väskynöitä, ja kun, niinkuin sanottu, näitä vain oli kaksi -lautasella, sillä herra Vahla, tämä mies tässä, oli, niinkuin sanottu, -syönyt ne muut ja, niinkuin sanottu, maksanut ne oikein rehellisesti; --- sillä, niinkuin tiedätte, herra Vahla, en voinut antaa teille -takaisin kolmea penniä. - -VAHLA. -Ette, aivan oikein. - -POMPEJUS. -Niin, näettekös vain! Te silloin paraikaa, jos koitatte muistella, -särjitte mainittujen väskynöitten kiviä. - -VAHLA. -Niin tein, aivan oikein. - -POMPEJUS. -Niin, näettekös vain! Minä silloin sanoin teille, jos muistatte, että -se ja se ja se ja se ei voinut parantua siitä jutusta -- ymmärrättehän --- jos ei pitänyt ankaraa elantotapaa, niin teille sanoin. - -VAHLA. -Se on kaikki totta. - -POMPEJUS. -Niin näettekös? - -ESCALUS. -Ole vait, sinä olet ikävä narri: asiaan! -- Mitä he siis tekivät -Kyynärpään vaimolle, että miehellä nyt on syytä siitä valittaa? Käydään -nyt häneen käsiksi. - -POMPEJUS. -Ei, teidän armonne, se ei vielä käy päinsä. - -ESCALUS. -Enhän minäkään sitä tarkoittanut. - -POMPEJUS. -Mutta kyllä sitten käymme häneen käsiksi, teidän armonne luvalla. -Pyydän nyt vain, teidän armonne, katsokaa tuota herra Vahlaa: sillä -miehellä on kahdeksankymmentä puntaa vuodessa, ja isä kuoli -pyhäinmiesten päivänä. -- Pyhäinmiesten päivänähän se oli, herra Vahla? - -VAHLA. -Pyhäinpäivän aattona. - -POMPEJUS. -Niin, näettekös? Toivon että sitä täällä pysytään totuudessa! Hän -istui, niinkuin sanottu, paraikaa nojatuolissa, teidän armonne; -- se -oli Kultarypäleessä,[2] missä tekin mielellänne istutte, eikö totta? - -VAHLA. -Totta on, sillä se on tilava huone ja lämmin talvella. - -POMPEJUS. -Niin, näettekös? Toivon, että sitä täällä pysytään totuudessa! - -ANGELO. -Ei tähän kuulusteluun riitä yö, -Ei pisin Venään talviyökään. Menen -Ja jätän jutun teidän haltuun. Toivon, -Ett' olis syytä piestä koko lauma. - -ESCALUS. -Minäkin samaa. Hyvää huoment', armo! - - (Angelo menee) - -No, ystävä, jatkakaamme; sano, mitä Kyynärpään vaimolle on tehty, -kerrassa. - -POMPEJUS. -Kerrassako, teidän armonne? Hänelle ei ole tehty kerrassa mitään. - -KYYNÄRPÄÄ. -Olkaa hyvä, teidän armonne, kysykää häneltä, mitä tuo mies teki -vaimolleni. - -POMPEJUS. -Olkaa hyvä, teidän armonne, kysykää minulta. - -ESCALUS. -No siis, mitä on tämä herra hänelle tehnyt? - -POMPEJUS. -Olkaa hyvä, teidän armonne, katsokaa tämän herran naamaa. -- Hyvä herra -Vahla, katsokaa hänen armoonsa; tarkoitus on hyvä. -- Huomaatteko, -teidän armonne, hänen naamaansa? - -ESCALUS. -Vallan hyvin. - -POMPEJUS. -Pyydän, huomatkaa tarkoin. - -ESCALUS. -Teenhän sen. - -POMPEJUS. -Huomaatteko, teidän armonne, mitään pahaa hänen naamassaan? - -ESCALUS. -En. - -POMPEJUS. -Voin panna vaikka kaksi sormea kirjan päälle, että hänen naamansa on -pahin puoli hänessä. No niin: jos nyt hänen naamansa on pahin puoli -hänessä, kuinka siis herra Vahla voi tehdä konstaapelin vaimolle mitään -luvatonta. Tahtoisin kuulla sen teidän armonne suusta. - -ESCALUS. -Hän on oikeassa. Konstaapeli, mitä sanotte siihen? - -KYYNÄRPÄÄ. -Ensiksikin, teidän armonne luvalla, talo on tuhoton talo, tämä tässä -tuhoton mies, ja hänen ruokapuunsa tuhoton nainen. - -POMPEJUS. -Tämän käteni kautta, hänen vaimonsa on tuhottomampi henkilö kuin -yksikään meistä kaikista. - -KYYNÄRPÄÄ. -Lurjus, valehtelet; valehtelet, senkin kirottu lurjus! Se aika ei ole -vielä tullut, että hän olisi tuhottomia tehnyt mieheen, vaimoon tai -lapseen nähden. - -POMPEJUS. -Teidän armonne, hän teki tuhottomia hänelle, jo ennenkuin hänet nai. - -ESCALUS. -Kuka on tässä viisaampi? Oikeus vai koiruus? -- Onko se totta? - -KYYNÄRPÄÄ. -Sinä lurjus! Senkin heittiö! Senkin sakramenskattu Hannibali![3] Vai -tuhottomia hänelle, ennenkuin hänet nain! -- Jos ikänä minä olen -tuhottomia tehnyt hänelle, tai hän minulle, niin älkää uskoko, teidän -armonne, että olen herttua-pahaisen palvelija. Todista sanasi, sinä -jumalaton Hannibali, tai haastan sinut pahoinpitelystä. - -ESCALUS. -Jos hän nyt löisi teitä korvalle, niin voisitte lisäksi haastaa häntä -panettelemisesta. - -KYYNÄRPÄÄ. -Tosiaankin, kiitän teidän armoanne siitä. Mitä käskette, teidän -armonne, minun tehdä tämän jumalattoman heittiön? - -ESCALUS. -Kuules, konstaapeli, koska hänessä on kaikenlaisia rikoksia, jotka -soisit saavasi ilmi, jos voisit, niin arvelen parhaaksi, että annat -hänelle matkapassin, kunnes olet saanut tietää, mitä ne ovat. - -KYYNÄRPÄÄ. -Tosiaankin! Kiitän teidän armoanne neuvosta. -- Siinä nyt näet, senkin -sakramenskattu luntti, mikä on edessäsi: saat matkapassin; niin, -luntti, matkapassin saat! - -ESCALUS (Vahlalle). -Missä olette syntynyt, ystävä? - -VAHLA. -Täällä Wienissä, armollinen herra. - -ESCALUS. -Onko teillä kahdeksankymmentä puntaa vuodessa? - -VAHLA. -On, teidän armonne luvalla. - -ESCALUS. -Vai niin. -- Mikä on sinun toimesi, ystävä? - -POMPEJUS. -Olen edeskäypä, köyhän lesken edeskäypä. - -ESCALUS. -Mikä on emäntäsi nimi? - -POMPEJUS. -Rouva Liikanen. - -ESCALUS. -Onko hänellä ollut enempää kuin yksi mies? - -POMPEJUS. -Yhdeksän, armollinen herra; Liikanen oli viimeinen. - -ESCALUS. -Yhdeksän! -- Tulkaa likemmäksi, herra Vahla. Herra Vahla, paras olisi, -ettette seurustelisi juomanlaskijain kanssa; he laskevat pian teidät -tyhjäksi, herra Vahla, ja te viette heidät hirsipuuhun. Menkää -matkaanne, ja laittakaa niin, etten teistä enää mitään kuule. - -VAHLA. -Kiitän teidän armoanne. Itse puolestani en koskaan joudu juomapesään, -jos ei minua sinne juoksuteta. - -ESCALUS. -Hyvä; ei sen enempää siitä, herra Vahla. Hyvästi! (Vahla menee.) -- -Esiin, herra viinuri! Mikä on nimenne, herra viinuri? - -POMPEJUS. -Pompejus. - -ESCALUS. -Mitä muuta? - -POMPEJUS. -Pyllynen. - -ESCALUS. -Niin, pyllynne on todellakin suurinta sorttia, niin että, mitä -lihallisuuteen tulee, te olette Pompejus suuri. -- Pompejus, te olette -jonkinlainen parittaja, vaikka käytätte viinurinvirkaa kilpenä. Ettekö -olekin? Kas niin, sanokaa totuus, se on teille parasta. - -POMPEJUS. -Totta puhuen, teidän armonne, olen köyhä raukka, joka tahdon minäkin -elää. - -ESCALUS. -Mutta millä sinä elät, Pompejus? Parituksella? Mitä siitä elinkeinosta -arvelet, Pompejus? Onko se laillinen elinkeino? - -POMPEJUS. -Jos laki sen sallii, teidän armonne. - -ESCALUS. -Mutta laki ei sitä salli, Pompejus, eikä tule koskaan sitä sallimaan -Wienissä. - -POMPEJUS. -Onko teidän armonne aikomus kuohita kaikki kaupungin nuoret miehet? - -ESCALUS. -Ei, Pompejus. - -POMPEJUS. -No, sitten tosiaankin, minun heikon ymmärrykseni mukaan, kaikki menee -vanhaa tapaansa. Jos teidän armonne vain voi keksiä keinoja porttojen -ja melkkurien varalle, niin ei tarvis varoa parittajia. - -ESCALUS. -Niitä on jo sieviä keinoja keksitty, tiedä se: pää poikki ja hirteen, -siinä kaikki. - -POMPEJUS. -Jos kymmenenkin vuotta perätysten hirtätte ja mestaatte niitä, jotka -tässä kohden hairahtuvat, niin saattepa aikoinaan katsoa, mistä voitte -hankkia lisää päitä. Jos tämä laki on Wienissä kymmenen vuotta -voimassa, niin lupaan vuokrata kaupungin kauniimman talon kolmesta -pennistä kerroksen. Jos elätte siksi kuin se tapahtuu, niin sanokaa, -että Pompejus on sen sanonut. - -ESCALUS. -Kiitos, kelpo Pompejus; ja ennustuksesi palkinnoksi annan sinulle, -kuules, tämän neuvon: laita niin, etten vastedes kuule sinusta -valituksia minkäänlaisia ja että jätät sen paikan, missä nyt asut; -muuten, Pompejus, ajan sinut takaisin leiriisi ja näytän sinulle -Caesarin hirmua; suoraan sanoen, Pompejus, saat maistaa piiskaa. Ja -nyt, Pompejus, täksi kertaa hyvästi! - -POMPEJUS. -Kiitän teidän armoanne hyvästä neuvosta; (syrjään) mutta sitä aion -noudattaa sen verran, kuin liha ja asianhaarat sallivat. -Vai piiskaa! Piiskaa saakoon vetojuhta; -Ei siedä piiskaa kunnon miehen suhta. - - (Menee.) - -ESCALUS. -Tulkaa tänne, herra Kyynärpää, tulkaa lähemmäksi, herra konstaapeli. -Kuinka kauan olette ollut tässä konstaapelin toimessa? - -KYYNÄRPÄÄ. -Seitsemän ja puoli vuotta, teidän armonne. - -ESCALUS. -Arvelinkin, taidostanne päättäen, että olette siinä ollut jonkun aikaa. -Seitsemän vuotta yhtä mittaa, niinkö? - -KYYNÄRPÄÄ. -Ja puoli päälle, teidän armonne. - -ESCALUS. -Ah, siitä on ollut teillä paljon vaivaa. Väärin on teiltä niin paljon -vaatia. Eikö ole teidän pitäjässä muita siihen toimeen päteviä? - -KYYNÄRPÄÄ. -Vähän niitä on, Jumala paratkoon, joilla on kykyä sellaisiin asioihin. -Kun ovat valitut, niin ovat mielissään, kun saavat valita minut -sijaansa; minä teen sen muutamasta penningistä, ja hoidan kaikki yhteen -menoon. - -ESCALUS. -Kuulkaa, laittakaa minulle nimilista, jossa on kuusi tai seitsemän -pätevintä henkilöä pitäjästänne. - -KYYNÄRPÄÄ. -Teidän armonne kotiinko, armollinen herra? - -ESCALUS. -Niin kotiini. Hyvästi! - - (Kyynärpää menee?) - -Mitä lienee nyt kello? - -TUOMAS. -Yksitoista, teidän armonne. - -ESCALUS. -Teit' atrialle pyydän luokseni. - -TUOMAS. -Ma kiitän nöyrimmästi. - -ESCALUS. -Tuon Claudion kuolema mua surettaa, -Mut pelastust' en näe. - -TUOMAS. - Lord Angelo -On ankara. - -ESCALUS. - Se onkin tarpeellista: -Ei tavaks tullut armo paljo paina, -Uus rikos seuraa armahdusta aina. -Mut, sentään, Claudio parka! -- Apu tyhjä! -Pois tulkaa, herra. - - (Menevät.) - - - -Toinen kohtaus. - - Toinen huone samassa paikassa. - - (Vanginvartija ja palvelija tulevat.) - -PALVELIJA. -Hän pitää kuulustusta; tulee heti. -Ilmoitan teidät. - -VANGINVARTIJA. - Tee se. - (Palvelija menee.) - Tahdon tietää, -Mit' aikoo hän; kenties hän vielä heltyy. -Mies rikkonut on vain kuin unissaan. -Se vika joka iän on ja säädyn, -Ja hänet surmataan! -- - - (Angelo tulee.) - -ANGELO. - Mik' asia? - -VANGINVARTIJA. -Siis huomennako tulee Claudion kuolla? - -ANGELO. -Johan sen sanoin; onhan sulla käsky; -Miks vielä kysyt? - -VANGINVARTIJA. - Jott' en hätiköisi. -Anteeksi, armo, mutta olen nähnyt, -Ett' oikeus katunut on tuomiotaan -Sen täytettyä. - -ANGELO. - Siitä vastaan minä. -Tee tehtäväsi, taikka jätä paikkas, -On niitä toisiakin. - -VANGINVARTIJA. -Anteeks suokaa! -Mit' oihkaavan on Julian tehtävä? -Lähellä päästö on. - -ANGELO. - Vie hänet toiseen -Ja mukavampaan paikkaan; tee se heti. - - (Palvelija palaa.) - -PALVELIJA. -Tuon kuoloon tuomitun on sisar täällä, -Puheille pyrkii. - -ANGELO. - Onko hällä sisar? - -VANGINVARTIJA. -On herra: impi sangen siveä; -Sisaruskuntaan aikoo jäseneksi, -Jos ei jo lienekin. - -ANGELO. - Tuo hänet sisään. - (Palvelija menee,) -Sa heti toimita se luuska pois; -Hän saakoon mit' on tarvis, mut ei liikaa. -Siit' annan määräyksen. - - (Lucio ja Isabella tulevat.) - -VANGINVARTIJA. - Herran haltuun! - - (Aikoo mennä.) - -ANGELO. -Jää tänne. -- - (Isabellalle.) - Tervetullut! Pyyntö mikä? - -ISABELLA. -Poloinen olen armon-anoja, -Jos suvaitsette kuulla. - -ANGELO. - Puhukaa! - -ISABELLA. -On pahe, jota kammon, niin kuin mitä, -Ja jolle rankaisun, jos mille, soisin; -Sen puolesta en puhuisi, mut täytyy; -Ja täytymyst' ei ois, jos tahdon kanssa -Ei riidass' oisi tahto. - -ANGELO. - Asiaan! - -ISABELLA. -Mun veljeni on kuoloon tuomittu, -- -Oi kuolettakaa syy, mut älkää häntä! - -VANGINVARTIJA (syrjään). -Suo, taivas, että sulollaan hän tenhois! - -ANGELO. -Syyn kuolettaisin, enkä syyllistä! -Jokainen rikos tuomittu on ennen -Kuin tehty on se. Virkani ois tyhjää, -Lain mukaan rikoksen jos rankaiseisin, -Mut rikollisen irti päästäisin. - -ISABELLA. -Oi, laki oikea, mut ankara! -Siis veli mulla oli. -- Herran haltuun! - -LUCIO (Isabellalle). -Pois laimeus! Vielä kerran! Polvistukaa, -Rukoilkaa, vaippaan tarttukaa! Te liiaks -Olette jäykkä. Kielin veltommin -Te ette voisi nuppineulaa pyytää. -Siis uudelleen! - -ISABELLA. - Siis täytyy hänen kuolla? - -ANGELO. -Niin, täytyy, tyttöni. - -ISABELLA. - Vai niin; ma luulin, -Jos häntä säästitte, ett' teitä siitä -Ei taivas moittis eikä ihmiset. - -ANGELO. -En tahdo. - -ISABELLA. - Oisko voimaa, jos ois tahto? - -ANGELO. -Niin, nähkääs, mit' en tahdo, sit' en voi. - -ISABELLA. -Sen voisitte -- ja siit' ei mailma kärsi -- -Jos niin vain häntä säälisitte te -Kuin minä. - -ANGELO. - Myöhää! Hän on tuomittu. - -LUCIO (Isabellalle). -Olette liian jäykkä. - -ISABELLA. -Vai myöhää! Eikä! Sanan, minkä lausuin, -Ma voinen peruuttaa. Ei, uskokaa: -Ei mikään loisto, mik' on suurten omaa, -- -Kuninkaan kruunu, valtaherran miekka, -Marsalkan sauva, kaapu tuomarin, -- -Niin heitä puoleksikaan kaunistaisi -Kuin armiaisuus. Teidän sijassanne -Jos oisi ollut hän, ja hänen te, -Niin olisitte tekin kompastunut, -Mut noin ei ankara ois ollut hän. - -ANGELO. -Ma pyydän, menkää! - -ISABELLA. - Oi, jos taivas mulle. -Sois teidän valtanne, ja Isabella -Te olisitte! Noinko kävis? Ei, -Sanoisin, mit' on olla tuomarina -Ja mitä vankina. - -LUCIO (Isabellalle). -Noin, noin! Se tepsii! - -ANGELO. -Lain-alainen on veljenne; te turhaan -Vain sanojanne tuhlaatte. - -ISABELLA. - Ah! voi! -Lain alla oli kaikki sielut kerran, -Mut Hän, joll' oli valta rangaista, -Toi pelastuksen. Kuinka kävis teidän, -Jos Hän, tuo ylin tuomar', arvon mukaan -Työt tuomitsisi? Tätä ajatelkaa, -Niin armo alkaa huulillanne elää -Kuin uusi luomus. - -ANGELO. - Tyynny, kaunis lapsi: -Sun veljes laki langettaa, en minä. -Vaikk' ois hän veljeni, tai oma poika, -Niin kävis samoin: huomenna hän kuolee. - -ISABELLA. -Huomenna? Liian kiire! Armahtakaa! -Hän viel' ei ole valmis! Ruoaks linnun -Tapamme ajallansa; taivastako -Vähemmin arvomme kuin karkeata, -Pient' itseämme? Hyvä, hyvä herra, -Ken tuost' on rikoksesta surman saanut? -Ja moni moist' on tehnyt! - -LUCIO (Isabellalle). - Aivan oikein! - -ANGELO. -Ei kuollut ollut laki, vaikka nukkui. -Niin moni tuota pahett ei ois tehnyt, -Jos ensimmäistä kiellon rikkojaa -Ois rangaistu. Nyt on se valveutunut, -Työt kaikki tutkii, katsoo peilistä. -Kuin tietäjä,[4] mitk' etehiset synnit -- -Lie sitten uudet nuo tai höllyydestä -Si'inneet uudelleen ja versoneet -- -Tulisi estää periytymästä -Ja kuoreen tappaa. - -ISABELLA. - Olkaa toki laupias! - -ANGELO. -Sit' enin olen, oikea kun olen. -Näin armon teen ma niille, joit' en tunne -Ja joita höllyys haittais ehkä vasta, -Ja sille oikeutta, jok', yhden erheen -Kun sovittaa, ei tekemään jää toista. -Huomenna kuolee veljenne: se siitä. - -ISABELLA. -Te ensimmäisnä noin siis tuomitsette, -Ja hän on ensi uhri. Suurenmoista -Omata aarnin voimia, mut julmaa -Niit' aarnin lailla käyttää. - -LUCIO (Isabellalle). - Hyvä! Oivaa! - -ISABELLA. -Jos valtamiehet jyristellä vois -Kuin itse Zeus, ei Zeus sais koskaan rauhaa, -Zeun taivasta kun joka pikku vouti -Jyrinään käyttäis, -- pelkkään jyrinään! -Oi, armorikas taivas! Pahkuraisen -Ja luisen tammen tuima tulinuoles -Lyö pirstaks pikemmin kuin heikon myrtin; -Mut ihminen, tuo pöyhkä ihminen -- -Lyhyen pikku suuruutensa loistoss' -Unohtain, mitä aina tulis muistaa, -Ett' ainetta on räyskää -- suurta taivast' -Apinan häijyn lailla matkii niin, -Ett' itkee enkelit; he meidän luonnoll' -Itsensä nauraisivat kuoleviksi. - -LUCIO (Isabellalle). -Niin, tyttö, jatkakaa! Hän pian taipuu; -Tuo tepsii, tuo. - -VNGINVARTIJA. - Suo, taivas, voitto hälle! - -ISABELLA. -Ei oma mitta sovi lähimmäiseen. -Pyhimyst' ilkkuu suuret; mikä teissä -On älyä, se halvan suuss' on pilkkaa. - -LUCIO (Isabellalle). -Tuo oikea on tapa; jatka, jatka! - -ISABELLA. -Vihainen sana, jota päällys käyttää, -Soturin suussa on vain häväistystä. - -LUCIO (Isabellalle). -Mist' olet tuon sa saanut? Jatka, jatka! - -ANGELO. -Miks noita lauselmia minuun syydät? - -ISABELLA. -Niin, vallalla, vaikk' eksyy niinkuin muutkin, -On lääke itsessään, jok' erheen peittää -Kuin kuori haavan. Poveen kolkuttakaa, -Kysykää sydämmeltä, eikö siinä -Lie vikaa Claudion tapaista; se saman -Jos ihmisheikkouden omaksuu, -Niin älköön kielen salliko se koskaan -Julistaa veljelleni kuolemaa. - -ANGELO (syrjään). -Niin hellää puhett', että heltyy mieli! Hyvästi! - -ISABELLA -Hyvä, rakas herra, jääkää! - -ANGELO. -Asiaa mietin. -- Tulkaa huomenna. - -ISABELLA. -Mut kuulkaa, kuinka lahjon teitä! Jääkää! - -ANGELO. -Mua lahjot? - -ISABELLA. - Semmoisilla lahjoilla, -Joit' itse taivas teidän kanssa jakaa. - -LUCIO (Isabellalle). -Noin, muuten oisit kaikki pilannut! - -ISABELLA. -Täysleimatuill' en kultasikleillä, -En kivillä, jotk', oikun mukaan, nousee -Ja laskee arvossa, vaan rukouksilla, -Jotk' yltää taivaaseen ja sinne ehtii -Jo ennen päivän koita, rukouksilla, -Joit' ainoastaan puhtaat sielut huokaa -Ja paastoavat immet, jotka vieraat -On maailmalle. - -ANGELO. - Huomenna siis tulkaa. - -LUCIO (Isabellalle). -Kas niin; nyt kaikki hyvin on; nyt pois! - -ISABELLA. -Jumalan haltuun, rakas armo! - -ANGELO (syrjään). - Aamen; -Sill' olen joutumassa kiusaukseen, -Jost' estää rukous. - -ISABELLA. - Mihin aikaan tulla -Saan huomenna ma? - -ANGELO. - Mihin aikaan vain, -Mut ennen lounaa. - -ISABELLA. - Herra teitä kaitkoon! - - (Lucio, Isabella Ja vanginvartija menevät.) - -ANGELO. -Sinusta, niin, ja siveydestäsi! -- -Mitä tämä? Hänenkö on syy vai minun? -Ken, kiusaaja vai kiusattuko, tekee -Pahemman synnin? Haa! Ei suinkaan hän; -Ei, hän ei kiusaa. Itse minä loion -Vain lemmenkukan vieress' auringossa, -Ja niinkuin raato, enkä niinkuin kukka, -Matanen tuoksuss' ilman. Niinkö lie, -Ett' aistejamme kainous enemmän -Kuin irstaus hurmaa? Vaikk' on tyhjää kyllin, -Pitääkö pyhä templi hävittää -Ja synti panna sijalle? Hyi, hyi, hyi! -Haa! Mitä teet? Mit' olet, Angelo? -Liata hänet tahdotko sen tähden, -Ett' on hän puhdas? Anna veljen elää! -On varkaan lupa ryöstää, tuomar' itse -Jos varastaa. Haa! Rakastanko häntä, -Kun kuulla tuota ääntä taas ja katsett' -Ihailla tahdon? Mitä hourailen? -Oh, viekas perkele, kun pyhää pyydät, -Niin syötiks panet pyhän! Vaarallinen -On kiusaus, joka meitä syntiin kiihtää -Hyveiden suloilla. Ei koskaan portto, -Ei taidon eikä luonnon yhteisvoimin, -Mua vietellyt; mut tämä hurskas tyttö -Mun vallan voittaa. -- Lemmen houkkioita -Ain' ennen kummeksin ja nauroin noita. - - (Menee.) - - - -Kolmas kohtaus. - - - Huone vankilassa. - - (Herttua, munkin valepuvussa, ja vanginvartija tulevat.) - -HERTTUA. -Terveeksi, vanginvartija! Se liette. - -VANGINVARTIJA. -Se olen. Mitä haluatte, isä? - -HERTTUA. -Vain ihmisrakkaus ja pyhä sääntö -Mun sielu-parkain lohdutukseks tänne -On tyrmään tuonut. Tehkää tehtävänne: -Ne mulle näyttäkää ja kertokaa, -Mit' ovat pahaa tehneet, jotta voisin -Niin täyttää toimeni, kuin minun tulee. - -VANGINVARTIJA. -Teen enemmänkin, enemmän jos tarvis. - (Julia tulee.) -Kas, tuoss' on yksi: neiti, joka oman -On nuoruutensa liekkiin suistunut ja -Nimensä polttanut. Hän kantaa lasta, -Jonk' isä kuoloon viedään: nuori mies, -Omansa, ennen rikost' uusimaan -Kuin siitä kuolemaan. - -HERTTUA. - Ja milloin hänen -On kuoleminen? - -VANGINVARTIJA. - Huomenna, ma luulen. -- - (Julialle.) -Teist' olen tointa pitänyt; vain hetki, -Niin teidät täältä toimitetaan pois. - -HERTTUA. -Kadutko, kaunis tyttö, syntiäsi? - -JULIA. -Sen teen ja tyynnä häpeäni kannan. - -HERTTUA. -Sua neuvon tuntoasi tutkimaan -Ja koittelemaan, tottako vai valhett' -On katumukses. - -JULIA. - Mielist' otan neuvon. - -HERTTUA. -Sa turmaajaasi miestä lemmitkö? - -JULIA. -Sen, minkä hänen turmaajaansa naista. - -HERTTUA. -Olette tämän synnillisen teon -Siis yksin mielin tehneet? - -JULIA. - Yksin mielin. - -HERTTUA. -Siis sinun syntis raskaamp' on kuin hänen. - -JULIA. -Sen tunnustan ja sitä kadun, isä. - -HERTTUA. -Niin oikein, laps, kun vain et kadu siksi, -Ett' tähän häpeään sun synti sai. -Ei moinen suru ole taivaallinen, -Vaan itsekäs, ja näyttää, ettei rakkaus -Meit' aja taivast' etsimään, vaan pelko. - -JULIA. -Paheena sitä kadun ma, ja kannan -Ilolla häpeän. - -HERTTUA. - Siin' yhä pysy. -Toveris, kuulin, kuolee huomenna; -Hänelle menen lohdutusta viemään. -Sua armo kaitkoon! _Benedicite!_ - -JULIA. -Siis kuolee huomenna! Oi, armo nurja, -Mua säästää elämään, jonk' ilona -On pelkkä kuolon kauhu! - -VANGINVARTIJA. - Sääli miestä! - - (Menevät.) - - - -Neljäs kohtaus. - - Huone Angelon linnassa. - - (Angelo tulee.) - -ANGELO. -Rukoilla mielin; mieli vain käy toise -Kuin rukous; taivas saa vain tyhjät sanat, -Mut mieli, kieltä kuulematta, kiintyy -Vain Isabellaan; suussa Jumala, -Ikäänkuin nimeään vain pureksisin, -Mut povess' ankarana synnin myrkky -Vain kiehuu. Valtio, jot' ihailin, -Ikävä, kuiva on kuin hyvä kirja -Monasti luettu; ja siveyteni, -Jost' ylpeilin, -- ettei vain kukaan kuulisi -- -Edulla vaihtaisin nyt höyhenhatuun, -Jot' ilma löyhyttelee. Arvo! Tapa! -Pukusi kuorell' usein kumarrukseen -Pakoitat houkkiot ja valhekiiltos -Älynkin pettää. -- Veri, verta olet! -"Hyv' enkeli" sa pirun sarviin piirrä, -Se silt' ei pirun merkkikuva ole. - (Palvelija tulee.) -No, mitä? - -PALVELIJA. - Eräs nunna, Isabella, -Pateille pyytää. - -ANGELO. - Näytä hälle tie. - (Palvelija menee.) -Oi, taivaat! -Miks veri sydämmeeni syöksyy noin, -Silt' estäin toiminnan ja lisäks riistäin -Myös muilta jäseniltä kaiken tarmon? -Noin tyhmä joukko viemistyneen vaiheell' -Apuna häärää, vieden hältä ilman, -Jost' elpyä hän vois; noin kansa, juosten -Pois askareistaan, lempikuninkaansa -Lähelle tunkeilee ja alttiudellaan -Vain vaivoiks on, ja milt et häntä loukkaa -Typeräll' innollaan. - (Isabella tulee.) - No, kaunis lapsi? - -ISABELLA. -Ma tulin kuulustamaan mieltänne. - -ANGELO. -Ois mieluisampaa, jos sen tietäisit. -Kuin että kysyt. Veljes ei saa elää. - -ISABELLA. -Vai niin. -- No, Herran haltuun jääkää siis! - - (Aikoo mennä.) - -ANGELO. -Viel' elää sais, ehk yhtä kauan kuin -Sinä ja minä; sittenkin hän kuolkoon. - -ISABELLA. -Ja teidän tuomitsemanako? - -ANGELO. - Niin - -ISABELLA. -Sanokaa, milloin? jotta viivytys, -Lyhyt tai pitkä, valmistukseks oisi, -Niin ettei sais hän haittaa sielulleen. - -ANGELO. -Hyi, riettatekoja! Ois yhtä oikein -Sit' armahtaa, ken valmiina luoman luonnolt' -On ryöstänyt, kuin hellitellä moista -Hekuman työtä, joka taivaan kuvaan -Lyö väärän leiman. Yhtä helppoa -Luvatta poistaa luomus laillinen, -Kuin valaa kultaa luvattomaan muottiin -Ja tehdä laiton. - -ISABELLA. -Niin taivaassa on säätty, vaan ei maassa. - -ANGELO. -Sanotko niin? Ma pian sinut kiedon. -Valitse: joko oikeus veljeltäsi -Vie hengen, tai sen pelastat, jos ruumiis -Nyt saman maireen synnin uhriks annat -Kuin tyttö veljes raiskaama. - -ISABELLA. - Sen lupaan, -Ett' ennen ruumiin annan pois kuin sielun. - -ANGELO. -En puhu sielustasi. Pakkosynnit -Vain lasketaan, ei kirjaan panna. - -ISABELLA. -Mitä? - -ANGELO. - En sitä takaa: puhua ma voin -Niin puoleen niinkuin toiseen. Vastaa tähän: -Mun, jonka kautta laki puhuu nyt, -Mun vallassani veljesi on henki: -Niin, eikö laupeutta olis synti, -Jos veljen henki säästyis? - -ISABELLA. - Se siis tehkää! -- -Ma siitä panen kaupan sieluni; -Se syntiä ei ois, vaan laupeutta. - -ANGELO. -Sa sielusi jos kaupalla sen teet, -Niin tasan painaa laupeus ja synti. - -ISABELLA. -Jos veljen eestä rukoilla on synti, -Sen synnin kestän; teidän armotyönne -Jos synti on, jok' aamu rukoilen, -Ett' tämä synti mulle, eikä teille, -Syyks luettaisi. - -ANGELO. - Mutta kuule toki. -Mua ethän ymmärrä, tai olet tyhmä, -Tai viekastat, ja se ei ole hyvä. - -ISABELLA. -Niin, tyhmä lien, ja missään muuss' en hyvä -Kuin siinä, että myönnän nöyräst', etten -Parempi ole. - -ANGELO. - Äly itseään -Näin mustaa, kirkkaalt' oikein näyttääkseen. -Kuin musta naamus peittämänsä sulot -Korottaa kymmenesti kauniimmiksi -Kuin mitä ois ne paljaaltaan. -- Mut huomaa; -Jott' ymmärtäisit, puhun selvemmin: -On kuolon oma veljesi. - -ISABELLA. - No niin. - -ANGELO. -Niin paha tekons' on, ett' ilmeisesti -Sen rangaistuksen laki hälle määrää. - -ISABELLA. -Niin oikein. - -ANGELO. -Jos nyt ei muuta pelastuksen tietä -- -Oletan vain, en sit', en tätä väitä -- -Kuin että sinä, hänen sisarensa, -Jos pyytäis sua mies, jonk' ylhä arvo -Tai tehovaisuus tuomariin vois päästää -Lain kaikkivallan kahleista sun veljes, -Ja muut' ei pelastuksen keinoa -Kuin että joko ruumiis kalleudet -Sa uhraat tuolle miehelle, tai täytyy -Sun veljes kuolla, -- mitä tekisit? - -ISABELLA. -Sen veli-raukalle, mink' itselleni: -Jos kuoloon olen määrätty, niin kannan -Ma ruoskan arpia kuin rubiineja, -Ja kuoloon riisuudun kuin vuoteeseen -Jo kauan ikävöittyyn, ennen kuin -Häväisen ruumiini. - -ANGELO. - Siis veljes kuolee. - -ISABELLA. -Se oisi huokein tie, ja paremp' oisi, -Jos veli kuolis kerta kaikkiaan, -Kuin että sisko, hänet pelastaakseen, -Iäksi kuolisi. - -ANGELO. - Mut etkö noin -Sin' yhtä julma ois kuin tuomio, -Jot' olet näin sä herjannut? - -ISABELLA. -Häpeän lunnahat ja vapaa armo -On eri perhettä: lain armoitus -Ei ole riettaan kaupan sukulainen. - -ANGELO. -Vast'ikään laki tuntui tyrannilta, -Ja veljes harha-askel sinust' oli -Pikemmin leikkiä kuin rikosta. - -ISABELLA. -Anteeksi, armo! Jotain halatessa -Puhumme toista, toista tarkoitamme. -Asiaa, jota vihaan, puolustelen -Sen eduksi, jot' ylen rakastan. - -ANGELO. -Olemme kaikki heikot. - -ISABELLA. - Kuolkoon veli, -Jos hän vain yksin, eikä kukaan muu, -Tuon heikkouden perintönään omaa. - -ANGELO. -Mut heikkopa on myöskin nainen. - -ISABELLA. - On, -Kuin peili, johon katsoo; yhtä pian -Se särkyy kuin se muotojakin mukaa. -Voi naista! Taivas auttakoon! Ne miehet -Heit' omaks edukseen vain häväisevät. -Sanokaa kymmenesti heikoiks meitä: -Olemme hennot niinkuin luontommekin -Ja herkät petost' uskomaan. - -ANGELO. - Sen luulen: -Tuo todistus sun sukupuolestasi -- -Kun vahvempi ei mieskään lie kuin että -Viasta särkyy -- se mua rohkaisee. -Pidä sanas, ole mikä olet: nainen; -Jos olet enempää, et ole mitään -Mut jos se olet -- niinkuin ulkomuotos -Sen selvään todistaa -- niin nyt se näytä -Ja luonnon omaan pukuun pukeudu. - -ISABELLA. -Mull' yks on kieli vain: oi, hyvä herra, -Puhukaa samaa kieltä mitä äsken. - -ANGELO. -Siis suoraa kieltä kuule: sua lemmin. - -ISABELLA. -Niin veljenikin lempi Juliaa, -Ja siitä hän nyt kuolee, sanoitte. - -ANGELO. -Ei kuole, jos mua lemmit, Isabella. - -ISABELLA. -On hyveellänne oikeus, sen tiedän, -Tekeytä huonommaksi kuin mit' on, -Muit' urkkiakseen. - -ANGELO. - Usko kunniaani! -Sanani ilmaisevat aikeeni. - -ISABELLA. -Se kunnia on uskottavaks kehno, -Ja aie häijy! -- Teeskelyä kaikki! -Tuon, Angelo, teen tietäväksi; varo! -Julista heti veljelleni armo, -Tai täyttä kurkkuani julki huudan, -Mik' olet mies! - -ANGELO. - Ken uskoo Isabellaa? -Nimeni puhdas, hurskas elämäni, -Valta-asemani, vastatodisteeni -Niin ovat kannettasi painavammat, -Ett' omiin sanoihisi tukahdut -Ja parjaukselle löyhkäät. Alun tein, -Ja himoni nyt päästän valtoihinsa: -Rajulle halulleni antaudu! -Pois kainous ja turha punastus, -Jok' empii, vaikka palaa! Veljes osta -Minulle antamalla ruumiis uhriks, -Hän muuten ei vain kuolemalla kuole, -Vaan pitkiin kuolon kidutuksiin hänet -Tylyytes saattaa. Vastaa huomenna, -Tai, kautta kiihkon, joka minut valtaa, -Rupean julmaks hälle! Kyllin siitä: -Mun kiellolleni ei sun väittees riitä. - -ISABELLA. -Kenelle valittaisin? Tuon jos kerron, -Niin ken mua uskoo? Tekopyhä suu, -Samalla kielellä se yhtä samaa -Ylistää sekä sadattaa, ja käskee -Lain kumarrella mielijohteitaan, -Ja oikean ja väärän vääntää, miten -Vain himo vaatii! Claudion luo nyt menen. -Jos kohta veren vietokseen hän sortui, -Se kunto häness' asuu, että hän, -Vaikk' oisi hällä sata päätä panna -Sadalle veripölkylle, ne ennen -Hän uhraisi, kuin sisarensa ruumiin -Noin inhan saastan tahrattavaks sois. -Siis kuole, veli! Siskos puhtaaks jää; -Siveys kalliimp' on kuin veljen pää. -Hänelle kerron pyyteet Angelon; -Niin tyyneen menköön haudan lepohon. - - (Menee.) - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Huone vankilassa. - - (Herttua, munkiksi puettuna, Claudio ja vanginvartija tulevat.) - -HERTTUA. -Siis armoa sa toivot Angelolta? - -CLAUDIO. -Ei muuta lääkett' ole kurjalla -Kuin toivo yksin. -Elämää toivon, kuoloon olen valmis. - -HERTTUA. -Vain kuolemata mieti; suloisempaa -On silloin kuolema ja elämä. -Näin sano elämälle: sinut jos -Ma menetän, sen menetän ma, johon -Vain houkka kiintyy; henkäys sa olet -Ja altis joka ilman vaihtelulle, -Jok' alinomaa uhkaa tuota majaa, -Miss' asustat. Vain kuolon olet narri: -Paeta sitä yrität, mut aina -Sen syliin lennät. Jalo sin' et ole: -Kaikk' ilot, joita nautitset, ne alhaist' -On syntyperää. Miehuutt' olet vailla: -Sa pelkäät kurjan madon halkopäistä, -Laheaa kieltä. Paras lepos uni; -Sit' ikävöit, mut pelkäät kuolemaa, -Jok' unta sekin on. Et omas ole, -Vaan monta tuhatt' eri hiukett' olet, -Tomua kaikki. Onni sulta puuttuu: -Mit' ei sull' ole, sitä aina pyydät. -Ja hyljit, mitä on. Et ole vakaa: -Sävysi kumman-oikukkaana vaihtuu -Kuun mukaan. Rikas olet, mutta köyhä: -Kuin aasi, kultaharkot selässään, -Vain päivän kannat aarretaakkaas', sitten -Sen kuolo purkaa. Ystävää ei sulla: -Veresi, joka isäkseen sua sanoo, -Tuo lanteittesi oma sikiö, -Kiroilee, kun ei spitaali ja leini -Ja halvaus pikemmin sua lopeta. -Ei nuoruutt' eikä vanhuutt' ole sulla, -Vain lyhyt ettone, miss uneksit -Sa kumpaakin; sill' elähtynyt kaikki -Sun kukkea on nuoruutes ja kerjää -Rujolta vanhuudelta armopalaa; -Ja jos sa vanhenet ja rikastut, -Sult' into, hehku, tarmo, kauneus puuttuu, -Hyvyyttäs nauttiakses. Mitä on siis -Tuo elon nimellinen? Siinä piilee -Tuhannet kuolemat; ja kuitenkin -Pelätään kuolemata, joka kaikki -Tasoittaa ristiriidat. - -CLAUDIO. - Kiitos, isä! -Näen, että elon ha'uss etsinkin -Vain kuolemaa, ja kuolemaa kun etsin, -Tapaankin elämän. Se tulkoon siis! - -ISABELLA (ulkoa). -Avatkaa! Armo teille, rauha! - -VANGINVARTIJA. - Ken se? -Sisähän! Toivotukseen: tervetullut. - -HERTTUA. -Palajan pian luokses, poikani. - -CLAUDIO. -Suur' kiitos, kunnioitettava isä! -- - - (Isabella tulee sisään.) - -ISABELLA. -Sanoisin pari sanaa Claudiolle. - -VANGINVARTIJA. -Halusta suotu -- Herra, -- sisarenne. - -HERTTUA (hiljaa vanginvartijalle). -Sananen teille! - -VANGINVARTIJA. - Vaikka kuinka monta. - -HERTTUA. -Lymyhyn viekää, mihin kuulen kaikki. - - (Herttua ja vanginvartija poistuvat.) - -CLAUDIO. -No, sisko, minkä lohdun sinä tuot? - -ISABELLA. -Vain hyvän, hyvän, niinkuin aina lohtu. -Lord Angeloll' on taivaass' asioita, -Sinua lentolähetikseen aikoo, -Ett' iäks sinne jäisit airueksi. -Siis viipymättä hanki matkalle, -Jo huomenissa. - -CLAUDIO. - Eikö apua? - -ISABELLA. -Ei, paitse pään jos päästimeksi tahdot -Sydämmen halkaista. - -CLAUDIO. - Siis jokin apu? - -ISABELLA. -Niin, veikko, eloon sinä jäädä voit. -Lord Angelon on armo pirullista; -Jos siihen turvaat, henkes saat, mut iäks -Sun kahlehtii se. - -CLAUDIO. - Ikityrmäkö? - -ISABELLA. -Niin, oikein: ikityrmä, pakkotila; -Se, vaikk' ois maailma sulle avoinna, -Sun paikkaas sitoo kiinni. - -CLAUDIO. - Millä tapaa? - -ISABELLA. -Niin, sillä tapaa, että, jos sä suostut, -Se koloo rungostasi kunnian -Ja paljaaks sinut jättää. - -CLAUDIO. - Sano, mikä? - -ISABELLA. -Sun tähtes, veljyt, vapisen, ja pelkään -Ett' elon raihnaan tahdot pidentää -Ja viiden, kuuden talven tähden uhraat -Ikuisen maineen. Uskallatko kuolla? -Vain mielikuvitust' on kuolon tuska; -Pahainen toukka, jota jalkas polkee, -Se tuntee ruumiin vaivaa yhtä suurta -Kuin jätti kuollessaan. - -CLAUDIO. - Mua miksi solvaat? -Vai luulet, että mulle lujuutt' antaa -Voi hento kukka?[5] Kuolla jos mun täytyy, -Pimeyttä tervehdin kuin morsianta -Ja suljen syliini. - -ISABELLA. - Nyt puhui Claudio; -Isäni haudasta se oli ääni. -Niin, kuolla täytyy sun; oot liian jalo -Halpuudell' ostaaksesi henkesi. -Tuo tekojumalinen tuomari -- -Jonk' ylhä katsanto ja määräsanat -Nujertaa nuoruuden, sen ilveet herpaa -Kuin haukka kyyhkyn -- onkin perkele: -Sisästään lika ammenna, niin kuilun -Näet hornansyvän. - -CLAUDIO. - Pyhä Angeloko? - -ISABELLA. -Oi, hornan kavalaa on koristusta -Pukea kirotuimmat ilkiöt -Pyhyyden pukuun. Aatteleppa, Claudio, -Jos hälle neitsyyteni myyn, niin olet -Sa vapaa. - -CLAUDIO. - Hyvä taivas! Mahdotonta! - -ISABELLA. -Tää inha rikos tuottais sulle luvan -Edelleen rikkoa. Tän' yönä tulee -Mun tehdä se, jot' inhon mainita, -Sa muuten kuolet huomenna. - -CLAUDIO. - Oi, älä! - -ISABELLA. -Jos muut' ei vaadittais kuin elämäni, -Vapautes eestä pois sen heittäisin -Kuin neulan. - -CLAUDIO. - Kiitos, kallis Isabella! - -ISABELLA. -Siis valmis huomenn' ole kuolemaan! - -CLAUDIO. -Kyll' olen. Himojako hänessäkin, -Noin lakia kun polkee, jota itse -Teroittaa tahtoo? Syntiä ei tää siis, -Tai kuoleman se synneistä on pienin. - -ISABELLA. -Niin mikä pienin? - -CLAUDIO. -Jos tää on tuomittava, kuinka hän, -Tuo viisas mies, vois hetken nautinnoista -Ikuiseen vaivaan mennä? -- Isabella! - -ISABELLA. -Niin, mitä, veli? - -CLAUDIO. - Kauheaa on kuolla. - -ISABELLA. -Ja inhottavaa häväistynä elää. - -CLAUDIO. -Niin, mutta kuolla, mennä tiesi minne, -Vilussa maassa maata, mädätä; -Eloisa, lämmin tunne turtuneena -Maamöhkäleeksi; ilonrikas henki -Palavass' aallokossa uivana -Tai kaameiss' ikijäissä värjyvänä; -Kahleissa näkymättömien tuulten -Ja ainaisessa vauhdiss ajelehtaa -Maapallon kiitäväisen ympäri, -Tai pahempaakin kärsiä kuin pahin, -Mit' ohjaton voi mieli kuvitella -Ulinaa, parkua! -- Oi kauheutta! -Tukalin, kurjin maallis-elämä, -Mink' ikä, puute, vaiva, vankeus -Voi meille määrätä, se paratiisi -Sen rinnall' on, mik' uhkaa kuolemassa. - -ISABELLA. -Ah! - -CLAUDIO. - Rakas sisko, anna minun elää! -Jos minkä synnin veljes hyväks teet, -Sen vian niin voi luonto puhtaaks pestä, -Ett' tulee siitä hyve. - -ISABELLA. - Peto sinä! -Pelokas raukka, kunniaton kurja! -Mun syntinikö sulle onnen tuo? -Sisaren häpeällä henkens' ostaa, -Se eikö sukurutsaa? Varjelkoon, -Ett' isälleni uskoton ol' äiti! -Ei muuten hänest' olis voinut siitä -Noin kierää villivesaa. Sua vieron. -Katoa! Kuole! Vaikka polvistuksin -Ma voisin kohtas muuttaa, sit' en tee. -Tuhannen rukoust' uhraan kuolemalles, -Mut pelastuksekses en sanaakaan. - -CLAUDIO. -Oi, kuule, Isabella! - -ISABELLA. - Hyi, hyi, hyi! -Ei syntis sattumaa, vaan ammattia. -Näin armosta vain tulis parittaja. -Sun paras heti kuolla. - - (Menemäisillään.) - -CLAUDIO. - Kuule, sisko! - - (Herttua palaa.) - -HERTTUA. -Sallitteko pari sanaa, nuori sisar, vain pari sanaa? - -ISABELLA. -Mitä haluatte? - -HERTTUA. -Jos aikanne myöntäisi, niin tahtoisin mielelläni hiukan puhella -kanssanne; pyyntöni tyydyttäminen olisi sitä paitsi teille hyödyksi. - -ISABELLA. -Minulla ei ole aikaa liikenemään; viipymiseni täällä on muille -toimilleni haitaksi; mutta hetkisen voin teitä palvella. - -HERTTUA (syrjään Claudiolle). -Poikani, olen kuullut, mitä on tapahtunut teidän ja sisarenne välillä. -Angelolla ei ole koskaan ollut aikomusta häntä vietellä; on vain -tahtonut koetella hänen siveyttään, tarkistaakseen omaa arveluaan -ihmisluonteesta. Sisarenne, tuntien tosikunnian vaatimukset, antoi -hänelle kieltävän vastauksen; jonka hän suurimmalla ilolla kuuli. Olen -Angelon rippi-isä, ja tiedän tämän todeksi. Valmistukaa siis kuolemaan: -älkää mieltänne imarrelko petollisilla toiveilla; huomenna täytyy -teidän kuolla. Langetkaa polvillenne ja valmistakaa itsenne. - -CLAUDIO. -Suokaa minun pyytää sisareltani anteeksi. Olen jo niin haluton elämään, -että vain rukoilen siitä päästä. - -HERTTUA. -Pysykää siinä. Hyvästi! - (Claudio menee) - (Vanginvartija palaa.) -Vartija, kuulkaa! - -VANGINVARTIJA. -Mitä tahdotte, isä? - -HERTTUA. -Että menette samaa tietä kuin tulitte. Jättäkää minut kahdenkesken -tämän tytön kanssa: mielenlaatuni ja pukuni takaavat, että hänellä ei -ole seurastani mitään pelättävää. - -VANGINVARTIJA. -Niinkuin suvaitsette! - - (Menee.) - -HERTTUA. -Sama käsi, joka loi teidät kauniiksi, loi teidät myöskin hyväksi. -Hyvyys, jolle kauneus pysyy halpana, ei salli kauneuden kauan pysyä -hyvänä; mutta siveys, joka on kasvojenne sieluna, on teidät aina -säilyttävä kauniina. Hyökkäys, jonka Angelo teki teitä vastaan, on -onnen sattumalta tullut tietooni; ja jos ei inhimillinen heikkous -tarjoisi esikuvia hänen kompastukselleen, niin Angelota kummastelisin. -Mitenkä aiotte tyydyttää tuota vallanpitäjää ja pelastaa veljenne? - -ISABELLA. -Menen heti ilmoittamaan hänelle päätökseni: parempi, että minulta veli -lain mukaan kuolee, kuin että minulle laittomasti syntyy poika. Mutta -voi, kuinka suuresti tuo hyvä herttua on Angelon suhteen pettynyt! Jos -hän milloinkaan palaa ja minä saan häntä puhutella, niin joko turhaan -avaan suuni taikka paljastan tuon miehen hallituksen. - -HERTTUA. -Se ei olisi hullumpaa. Mutta, asian näin ollen, hän vastaa -syytökseenne, että tahtoi teitä vain koetella. -- Siis kallistakaa -korvanne minun neuvoilleni; halulleni tehdä hyvää on tarjona keino. -Uskottelen itselleni, että te kaikella kunnialla voitte eräälle -loukatulle nais-raukalle tehdä ansiokkaan hyväntyön pelastaa veljenne -ankaran lain kourista, säilyttää oman hurskaan sielunne tahrattomana, -ja suuresti ilahduttaa poissa olevaa herttuata, jos hän, kenties, vielä -palaisi ja saisi tästä tiedon. - -ISABELLA. -Haluan lisää kuulla. Minulla on luontoa kaikkeen, mikä ei tunnu -luonnolleni likaiselta. - -HERTTUA. -Siveys on rohkea, ja hyvyys aina peloton. Oletteko koskaan kuullut -puhuttavan Marianasta, Fredrikin sisaresta, tuon uljaan soturin, joka -hukkui merillä? - -ISABELLA. -Olen kuullut tuosta naisesta, ja aina pelkkää hyvää. - -HERTTUA. -Hänet oli tuon Angelon määrä naida; oli jo juhlallisesti hänet -kihlannut, ja hääpäivä oli jo määrätty. Mutta kihlajaisten ja häiden -välillä joutui tytön veli Fredrik haaksirikkoon ja hänen kanssaan -sisaren myötäjäiset meren syvyyteen. Ajatelkaa, mikä kova isku tuolle -tyttö-raukalle! Siinä hän menetti jalon ja kuulun veljen, joka aina oli -osoittanut hänelle mitä hellintä ja veljellisintä rakkautta; veljen -kanssa perintöosansa ja onnensa vivun, myötäjäisensä; molempien kanssa -kihlatun ylkänsä, tuon niin vakavannäköisen Angelon. - -ISABELLA. -Onko mahdollista? Niinkö Angelo hänet jätti? - -HERTTUA. -Jätti hänet kyynelten valtaan, eikä yhtäkään niistä lohdutuksellaan -kuivannut; petti peräti pyhät lupauksensa sillä tekosyyllä, että oli -muka häpeällisiä hänessä havainnut; sanalla sanoen: jätti hänet -kurjuuteensa, jota hän vieläkin tämän miehen tähden kärsii; ja mies on -kova kuin kallio, jota raukan kyyneleet kastelevat, vaan eivät pehmitä. - -ISABELLA. -Minkä hyväntyön tekisikään kuolema, jos ottaisi tyttö-raukan pois -maailmasta! Kuinka halpa tämä elämä, kun antaa semmoisen miehen elää! --- Mutta miten häntä tästä voisi auttaa? - -HERTTUA. -Tässä on haava, jonka te voitte helposti ehjäksi tehdä, ja jos siihen -parannuskeinoon ryhdytte, niin ei ainoastaan pelastu veljenne, vaan -säilytte itsekin häpeältä. - -ISABELLA. -Sanokaa, miten, arvoisa isä. - -HERTTUA. -Tuossa tytössä, josta puhuin, kytee yhä vielä ensimmäinen rakkaus; -Angelon kohtuuton armottomuus, jonka oikeastaan olisi pitänyt -tukehuttaa hänen lempensä, on, niinkuin haitta virrassa, vain tehnyt -sen kiivaammaksi ja hillittömämmäksi. Menkää Angelon luo; vastatkaa -hänen pyyntöönsä alttiilla myöntyväisyydellä; taipukaa pääasiassa hänen -vaatimuksiinsa, tehkää vain seuraavat ehdot: ensiksi, että pääsette -kauan viipymästä hänen luonaan; sitten, että aikaan nähden pitää -vallita täysi pimeys ja hiljaisuus, ja vihdoin, että paikka vastaa -säädyllisyyttä. Jos hän tähän myöntyy, niin menee kaikki itsestään. -Kehoitamme tuota loukattua tyttöä teidän sijaisenanne täyttämään -paikkanne. Jos sitten yhtymyksen seuraukset tulevat näkyviin, niin se -pakottanee miestä antamaan tytölle hyvitystä, ja näin on veljenne -pelastettu, kunnianne tahraton, Mariana-raukka turvattu ja rietas -vallanpitäjä paljastettu. Minä tyttöä puhuttelen ja valmistan häntä -tähän. Jos tämän hyvin toimitatte, niinkuin voitte, niin -kaksinkertainen hyvätyö suojelee petosta moitteilta. Mitä tästä -arvelette? - -ISABELLA. -Jo pelkkä ajatuskin minua rauhoittaa, ja toivon, että tulos tulee mitä -suotuisin. - -HERTTUA. -Paljo riippuu teidän menettelystänne. Rientäkää paikalla Angelon luo. -Jos hän täksi yöksi pyytää teitä luokseen, niin luvatkaa. Minä menen -nyt heti Sanct Lukakseen; siellä, yksinäisessä majassa, asuu hyljätty -Mariana; sieltä minut löydätte; sopikaa Angelon kanssa, jotta asia pian -suoriutuu. - -ISABELLA. -Kiitän teitä tästä lohdustanne. Hyvästi, arvoisa isä! - - (Menevät.) - - - -Toinen kohtaus. - - Katu vankilan edustalla. - - (Herttua, valepuvussa, Kyynärpää, Pompejus ja - oikeudenpalvelijoita tulee.) - -KYYNÄRPÄÄ. -Totta tosiaan, jos ei tähän keksitä apua, vaan meidän täytyy myydä ja -ostaa miehiä ja naisia kuin elukoita, niin pian saa koko maailma juoda -punaista ja valkoista bastardia.[6] - -HERTTUA. -Taivaan tähden! Mitä hullutusta tämä? - -POMPEJUS. -Nyt on maailman ilojen loppu, kun kahdesta korkurista[7] iloisin on -tullut puille paljaille, ja kehnoin on lain toimesta saanut -lämpimäkseen turkin, oikeinpa ketun- ja lampaannahkalla sisustetun, -osoitteeksi että viekkaus, viattomuutta kalliimpana, on paras -kaunistus. - -KYYNÄRPÄÄ. -Tule tiehesi, ystävä. -- Jumala teitä siunatkoon, hyvä isä veli! - -HERTTUA. -Niinikään teitä, hyvä veli isä. Mitä on tuo mies teitä vastaan -rikkonut? - -KYYNÄRPÄÄ. -Lakia vastaan hän on rikkonut, herra ja sitä paitse pidämme häntä -varkaana, sillä löysimme häneltä vallan kummallisen tiirikan jonka -olemme lähettäneet hallitsijalle. - -HERTTUA. -Hyi! Parittaja! Halpa parittaja! -Se synti, jota välität, se sulla -On elantona. Aattele, kuink' inhaa -Sälyttää selkäänsä ja vatsaans ahtaa -Mokomaa likaa! Sano itsellesi -Tuost' eläimellisestä yhdynnästä -Ma elän, syön ja juon ja pukeudun. -Elämäks sanotko sa elämää, -Jonk' aihe löyhkää noin? Tee parannus. - -POMPEJUS. -Tosin se tavallaan löyhkää, hyvä herra; mutta kuitenkin voisin näyttää, -hyvä herra, -- - -HERTTUA. -Jos pirun syntinäytteitä ne ovat, -Niin näyttäyt hänen omakseen. Pois tyrmään! -Kuria sekä nuhdetta on tarvis, -Ei muuten moinen raaka peto taltu. - -KYYNÄRPÄÄ. -Hän on vietävä hallitsijan eteen; hän on häntä varoittanut. Hallitsija -ei voi kärsiä värttimiehiä. Jos hän on sen-sorttinen, ja tulee hänen -eteensä, niin olisi hänen parempi olla peninkulman päässä. - -HERTTUA. -Jos kaikki, niinkuin moni tekeytyykin, -Ois syystä puhtaat, puhdas itse syykin! - -KYYNÄRPÄÄ. -Hänen kaulansa tulee pian olemaan niinkuin teidän uumanne: narulla -vyötettynä. - -POMPEJUS. -Vainuan pelastusta: tuosta saan takausmiehen. -- Tässä tulee ylimys, -yksi ystäviäni. - - (Lucio tulee.) - -LUCIO. -Mitä kuuluu, jalo Pompejus? Mitä, Caesarinko vaununvaljaissa? Viedäänkö -sinua voittosaatossa? Mitä, eikö sulia ole niitä Pygmalionin kuvia,[8] -vastaleivottuja vaimoja, jotka pistäisivät kätensä toisen taskuun ja -vetäisivät sen sieltä nyrkkinä pois? Mitä vastaat, hä? Mitä sanot tästä -melodiasta, maneerista ja metodista? Onko vastauksesi hukkunut viime -sateeseen? Häh? Mitä sanot, senkin katukulkuri? Onko maailma -entisellään, mies? Millaista on nyt sen meno? Synkkääkö ja -vähäpuheista, vai mitä? Minkäkurista? - -HERTTUA. -Aina yhtä ja samaa! Yhä vain pahempaa! - -LUCIO. -Kuinka voi se herttainen herkkuni, sinun emäntäsi? Ainako liike -kannattaa? Mitä? - -POMPEJUS. -Totta puhuen, hän on tehnyt lopun lihoistaan ja on nyt itse -nälkäkopissa. - -LUCIO. -Varsin hyvä, ihan oikein, niin pitää ollakin: ensin liikkeessä, sitten -nälällä, semmoinen se on maailman meno, ja niin pitää olla. Tyrmäänkö -menossa, Pompejus? - -POMPEJUS. -Niin kyllä, niin, hyvä herra. - -LUCIO. -Se ei ole niinkään hullusti, Pompejus. Onnea matkaan! Mene ja sano, -että minä lähetin. Velastako, Pompejus, vai mitä? - -KYYNÄRPÄÄ. -Parituksesta, parituksesta. - -LUCIO. -Hyvä! Viekää sitten vankeuteen! Jos vankeus on parittajan palkka, niin -tapahtuu hänelle oikeus. Parittaja hän on kieltämättä, oikein hamasta -vanhuudesta: parittajana syntynyt. Hyvästi, hyvä Pompejus! Terveisiä -vankityrmään, Pompejus! Sinusta tulee nyt varmaankin hyvä -huoneenhaltija, Pompejus, sillä nyt saat pysyä huoneessa. - -POMPEJUS. -Toivon, teidän ylhäisyytenne, että menette takaukseen minun edestäni. - -LUCIO. -En, toden totta, sitä en tee, Pompejus; se ei ole nyt muodissa. Aion -pyytää, että vielä pidentävät vankeusaikaasi; jos siitä malttisi -menetät, niin osoitat vain, että olet tanakka mies. Hyvästi, kelpo -Pompejus' -- Jumal' antakoon hyvää iltaa, isä! - -HERTTUA. -Jumal' antakoon! - -LUCIO. -Vieläkö Riitta punaa poskiansa, Pompejus? Häh? - -KYYNÄRPÄÄ. -Pois matkaan! Tulkaa nyt! - -POMPEJUS. -Te sitten ette mene takaukseen edestäni? - -LUCIO. -En sitten, enkä nyt. -- Mitä uutta maailmalta, isä? Mitä uutta? - -KYYNÄRPÄÄ. -Pois matkaan! Tulkaa nyt! - -LUCIO. -Pois koirankoppiin, Pompejus![9] Pois! - - (Kyynärpää, Pompejus ja oikeudenpalvelijat menevät.) - -Mitä uusia tiedätte herttuasta, isä? - -HERTTUA. -Minä en tiedä mitään; tiedättekö te jotakin? - -LUCIO. -Toiset sanovat, että hän on Venäjän keisarin luona; toiset, että -Roomassa; mutta missä te luulette hänen olevan? - -HERTTUA. -En tiedä, missä on; mutta missä olkoonkin, niin hyvää hänelle toivon. - -LUCIO. -Hupsu ja eriskummainen päähänpisto pujahtaa salaa pois valtakunnasta ja -ruveta kerjäämään, johon ei ole kerrassaan luotu. Lord Angelo herttuoi -kuitenkin hyvin hänen poissa ollessaan ja ahdistaa kovasti rikoksia. - -HERTTUA. -Siinä hän tekee oikein. - -LUCIO. -Vähän suurempi suopeus irstaisuutta kohtaan ei haittaisi; hän on siinä -asiassa vähän liiaksi kärrykäs, isä. - -HERTTUA. -Se on liian yleinen pahe, ja siihen auttaa vain ankaruus. - -LUCIO. -Niin, totta kyllä, se pahe on suurta sukua ja laajaa heimoa, mutta -mahdotonta on sitä kokonaan hävittää, isä, silloin pitäisi kieltää -syöminen ja juominenkin. Sanotaan, että tämä Angelo ei ole syntynyt -sitä oikeata luonnontietä miehestä ja vaimosta. Onko totta? Mitä -luulette? - -HERTTUA. -Miten hän sitten olisi syntynyt? - -LUCIO. -Toiset sanovat, että hän on jonkun vedenneidon kutua; toiset taas, että -hän on kahden kapaturskan sikiö. Mutta varma on, että, kun hän heittää -vettään, virtsa heti hyytyy jääksi; että se on totta, sen tiedän minä, -ja että hän on kyvytön pelinukke, siitä ei ole epäilystäkään. - -HERTTUA. -Olette leikkisä ja hieman julkisanainen. - -LUCIO. -Mitä hittoa, eikö ole sydämmetöntä vallattoman housunlämsän takia viedä -mieheltä henki? Olisiko herttua, joka nyt on poissa, koskaan tuommoista -tehnyt? Ennenkuin hän olisi miestä hirtättänyt sadan äpärän takia, -ennen hän olisi maksanut tuhannen ruokarahat. Hän ei ollut mikään -kuortaja, kyllä hän ruokansa otti, ja siitä hän oppi armeliaaksi. - -HERTTUA. -En ole koskaan kuullut poissa olevaa herttuaa syytettävän nais-urooksi; -hänellä ei ollut semmoiseen halua. - -LUCIO. -Oi, hyvä isä, siinä erehdytte. - -HERTTUA. -Mahdotonta! - -LUCIO. -Mitä? Eikö herttua? Kyllä vain! Entä tuo viisikymmenvuotias -kerjäläisvaimo, jonka almulippaaseen hän aina tapasi pistää kultarahan? -Herttualla oli kyllä ne metkunsa; ja hän joskus ryyppäilikin, uskokaa -pois. - -HERTTUA. -Teette, totta totisesti, hänelle vääryyttä. - -LUCIO. -Isä, minä olin hänen uskottunsa. Aika velikulta se herttua oli; ja -luulen tietäväni syynkin hänen lähtöönsä. - -HERTTUA. -Saanko tietää sen syyn? - -LUCIO. -Ette, -- suokaa anteeksi, se on salaisuus, ja on pidettävä hampaitten -takana. Mutta sen verran voin teille kuitenkin ilmaista: -- suurin osa -alamaisia piti herttuaa viisaana miehenä. - -HERTTUA. -Viisaana? Tietysti hän se olikin. - -LUCIO. -Sangen pintapuolinen, taitamaton ja mitätön mies. - -HERTTUA. -Tämän te sanotte joko kateudesta tai tyhmyydestä tai erehdyksestä. Koko -hänen elämänsä juoksu ja, se tapa, millä hän on valtion laivaa -ohjannut, voisi, jos vakuutta tarvittaisiin, antaa hänestä paremman -todistuksen. Jos katsotaan vain sitä, mitä hän on aikaan saanut, niin -täytyy kateimmankin myöntää, että hän on oppinut, valtiomies ja soturi. -Siis puhutte älyttömästi, taikka on älynne, jos sitä teissä on, -suuresti ilkeytenne pimittämä. - -LUCIO. -Hyvä herra, minä tunnen hänet ja rakastan häntä. - -HERTTUA. -Rakkaus puhuu paremmalla tiedolla ja tieto suuremmalla rakkaudella. - -LUCIO. -Niin, herraseni, tiedän mitä tiedän. - -HERTTUA. -Sitä tuskin uskon, koska ette tiedä mitä puhutte. Mutta jos herttua -joskus palaa -- niinkuin kaikki hartaasti soisimme -- niin pyytäisin, -että suvaitsisitte vastata hänelle sanoistanne: jos puheenne on -todenperäistä, niin on teillä myös rohkeutta sitä puolustaa. Minun on -velvollisuus siihen teitä vaatia; siis olkaa hyvä, sanokaa, mikä on -nimenne. - -LUCIO. -Nimeni on Lucio, hyvä herra; herttua hyvin minut tuntee. - -HERTTUA. -Hän on paremmin teidät tunteva, jos elän minä siksi, että voin antaa -hänelle tietoa teistä. - -LUCIO. -Minä en teitä pelkää. - -HERTTUA. -Oo, toivotte, ettei herttua enää palaisi, tai pidätte minua liian -viattomana vastustajana. Ja itse asiassa en voikaan teitä suuresti -vahingoittaa; te kyllä vannotte, ettette ole koskaan tätä sanonut. - -LUCIO. -En, ennen menen vaikka hirteen; erehdyt, isä, minun suhteeni. Mutta ei -sen enempää tästä. Voitko sanoa, tuleeko Claudion huomenna kuolla vai -eikö? - -HERTTUA. -Miksi hänen tulisi kuolla? - -LUCIO. -Miksikö? Siksi että on täyttänyt pulloa suppilon kautta. Soisin, että -herttua, josta puhumme, jo pian tulisi kotiin. Tuo kykenemätön -sijaishallitsija saattaa pidättäymisellä koko maakunnan kansattomaksi: -varpusetkaan eivät saa pesiä hänen talonsa räystään alla, siksi että -rakastelevat. Herttua olisi pimeyden työt varmaankin jättänyt -pimeyteen; hän ei olisi koskaan tuonut niitä päivän valoon. Oi, jos hän -olisi kotona! Niin, tuo Claudio saa nyt kuolla siitä, että on vähän -helmoja nostellut. Hyvästi, hyvä isä! Rukoilen, että rukoilisit -puolestani. Herttua, sanon sen vielä kerran, syö kyllä lihaa -perjantaisin. Hän on tosin jo aikansa elänyt; mutta sanon sittenkin, -että hän suikkaisi suuta kerjäläiselle, vaikka tämä haisisi -hapanleivältä ja sipulilta. Sano, että minä olen sen sanonut. Hyvästi! - - (Menee.) - -HERTTUA. -Ei moitteen likaa suuruus eikä valta -Voi välttää; puhtain hyve parjaajalta -Saa iskun selkään. Sit' ei kuningasta, -Jok' estäis herjakielen puremasta. -Mut kuka tuossa tulee? - - (Escalus, vanginvartija, parittaja-akka - ja oikeudenpalvelijoita tulee.) - -ESCALUS. -Pois! Viekää hänet tyrmään! - -PARITTAJA-AKKA. -Rakas, hyvä herra, armahtakaa; teidän korkeutenne on tunnettu lempeäksi -mieheksi, -- rakas, hyvä herra! - -ESCALUS. -Kahdesti ja kolmasti varoitettu, ja aina vain sama rikostyö! Tämä voi -jo julmistuttaa ja saattaa raivoon itse laupeudenkin. - -VANGINVARTIJA. -Parittajana yksitoista vuotta yhtä mittaa, teidän korkeutenne luvalla! - -PARITTAJA-AKKA. -Armollinen herra, tämän kaiken on eräs Lucio minulle laittanut. Neiti -Kaisa Hunnikolle hän teki lapsen herttuan aikana; lupasi naida hänet; -lapsi tulee vuoden ja kolmen kuukauden vanhaksi ensi Vilpun ja Jaakon -päivänä; olen itse sitä ruokkinut, ja nähkääs nyt, kuinka hän -menettelee kanssani! - -ESCALUS. -Se mies on tunnettu irstaisuudestaan: Kutsukaa hänet eteemme. -- Pois -tuo naikko tyrmään! Kas niin, ei sanaakaan enää! - - (Parittaja-akka ja oikeudenpalvelijat poistuvat.) - -Vartija, virkaveljeni Angelo ei taivu; Claudion täytyy huomenna mennä -kuolemaan. Toimita hänelle pappi ja kaikki, mitä kristilliseen -valmistukseen tarvitaan. Jos veljeni olisi yhtä säälivä kuin minä, niin -olisivat Claudion asiat toisin. - -VANGINVARTIJA. -Armollinen herra, tämä munkki on ollut hänen luonaan ja valmistanut -häntä kuolemaan. - -ESCALUS. -Hyvää iltaa, hyvä isä! - -HERTTUA. -Armo ja rauha teille! - -ESCALUS. -Mistä olette? - -HERTTUA. -En tästä maasta; sattuma mun tänne -Ajaksi saattoi. Hurskaan munkiston -Min' olen jäsen, Roomast' äsken tullut -Eräissä pyhän isän asioissa. - -ESCALUS. -Mitä uutta maailmalta? - -HERTTUA. -Ei muuta mitään, kuin että rehellisyyttä vaivaa niin ankara kuume, että -ainoastaan hajaumus sen parantaa. Uutta vain kysytään; on yhtä -vaarallista vanheta jossakin elämän toimessa, kuin on kunnollista -järkähtämättä pysyä tehtävässään. On tuskin enää sen verran luottoa, -että voisi mennä takaukseen yhteiselämän turvallisuudesta, mutta niin -paljon takauksia, että toivoisi kaiken ystävyyden hiiteen. Tämän -arvoituksen ympärillä pyörii koko maailman viisaus. Tämä uusi on -kylläksi vanhaa, mutta kuitenkin jokapäiväistä uutta. Sanokaa, -millainen oli herttua mielialaltaan? - -ESCALUS. -Sellainen, että, ennen kaikkea muuta, koetti päästä tuntemaan omaa -itseään. - -HERTTUA. -Mitkä olivat hänen mieli-ilojaan? - -ESCALUS. -Enemmän mielissään nähdä muita iloisina kuin iloissaan siitä, mikä -häntä itseään miellyttäisi: mies, joka kaikessa tiesi määrän. Mutta -heittäkäämme hänet oloihinsa, rukoillen vain, että koituisivat hänelle -onneksi; ja sallikaa minun kysyä, miten valmis Claudio oli kuolemaan. -Olette, kuulen ma, käynyt hänen luonaan. - -HERTTUA. -Hän myöntää, että hänelle ei ole väärällä mitalla oikeutta mitattu, ja -tyytyy nöyränä lain tuomioon; kuitenkin oli hän, heikkoutensa -viekotuksesta, antautunut moneen pettävään elämisen toivoon, joita -vähitellen olen koettanut hänessä tukahuttaa; ja nyt hän on valmis -kuolemaan. - -ESCALUS. -Olette täyttänyt lupauksenne taivaalle ja tehnyt vankia kohtaan kaikki, -mihin kutsumuksenne teitä velvoittaa. Olen tuon mies-raukan puolesta -puuhannut minkä säällisesti olen voinut, mutta virkatoverini on pitänyt -niin ankarasti kiinni oikeudesta, että minun pakostakin on täytynyt -sanoa hänelle, että hän totisesti on itse oikeus. - -HERTTUA. -Jos hänen oma elämänsä vastaa hänen menettelynsä ankaruutta, niin on se -hänelle kaunistukseksi; mutta jos hän itse sattuu hairahtumaan, niin on -hän lausunut oman tuomionsa. - -ESCALUS. -Menen nyt vankia tervehtimään. Herran haltuun! -- - -HERTTUA. -Rauha teille! - (Escalus ja vanginvartija menevät.) -Ken miekan saanut taivaalt' on, -Hän puhdas olkoon, nuhteeton, -Hurskauden esikuva, -Hyveiss' aina kaunistuva, -Ett' ei muille taakkaa lois, -Mit' ei itse kantaa vois. -Voi miestä, joka muita huosii -Paheista, joita itse suosii! -Voi Angelota: muiden vaan -Syyt näkee, mut ei omiaan! -Pahetta piilee saastaisinta, -Miss' enkelin on ulkopinta. -Ne tekohurskaan teeskelyt -On usein ajan pettänyt: -Hienoista vain näet lukinkinaa, -Mill' aimo harkkoja hän hinaa. -Nyt ansaan joutuu kehno työ: -Lord Angelo, kun tulee yö, -Jo halaa entist' armastansa; -Näin viekas löytää viekkaampansa. -Petoksin petos luusitaan, -Ja vanha liitto uusitaan. - - (Menee.) - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Marianan kammari. - - (Mariana istuu; poika laulaa.) - -Laulu. - - Huules pois, nuo sähköiset, - Jotka petti valoillaan mun! - Silmäs pois, nuo tähtöset, - Jotka harhaan johti aamun! - Pois mun anna suudelmain, - Suudelmaan, - Lemmen lahja -- harha vain, - Harha vain! - -MARIANA. -Lopeta laulusi, ja joutuin pois! -Tuoss' saapuu lohduttaja, jonka neuvot -Suruni myrskyn usein vaiensi. - - (Poika menee.) - (Herttua tulee, valepuvussa niinkuin ennenkin.) - -Anteeksi! Toivoisin, ett' ette oisi -Näin laulukkaana mua tavannut. -Mut anteeks, isä, suokaa! Uskokaa: -Mua riemu ei, vaan murhe laulattaa. - -HERTTUA. -Niin kyllä; säveliss' on tenho syvä: -Hyväksi paha muuttuu, pahaks hyvä. - -Mutta sanokaa, olkaa hyvä: onko kukaan minua täällä tänään kysynyt? -Juuri tällä hetkellä oli erään henkilön määrä tavata minut täällä. - -MARIANA. -Ei kukaan ole teitä kysellyt; olen tässä istunut koko päivän. - - (Isabella tulee.) - -HERTTUA. -Uskon teitä ehdottomasti. -- Se hetki on nyt tullut, juuri nyt. Pyydän, -poistukaa tuokioksi; kenties piankin kutsun teidät takaisin, hyviä -tietoja saamaan. - -MARIANA. -Olen teille alati kiitollinen. - - (Menee.) - -HERTTUA. -Tulette parahiksi; tervetullut! -Mit' uutta tuolta hyvält' Angelolta? - -ISABELLA. -Hänell' on puisto muurin ympäröimä, -Jok' antaa länttä kohti viinitarhaan; -Ja tähän tarhaan lautaportti vie, -Jonk' avaa tämä isohkompi avain; -Ja tällä toisell' aukee pieni ovi, -Mi johtaa viinitarhast' itse puistoon; -Luvannut olen sinne saapua, -Kun synkän sydänyön on hetki tullut. - -HERTTUA. -Mut löydättekö ihan varmaan tien? - -ISABELLA. -Kaikk' olen tarkoin pannut huomioon; -Hän syntisimmän kiihkon kuiskeilla -Ja liikenteillä kahdestikin mulle -Osoitti tien. - -HERTTUA. - Muit' eikö välillänne -Eleitä, joita hänen tulee tietää? - -ISABELLA. -Ei muuta; pimeäss' on yhdyttävä; -Hänelle sanoin, että viipyä -Voin hiukan aikaa vain, sill' ulkona -Odottaa, sanoin, tyttö, jok' on tänne -Mua seurannut ja luulee, että tulin -Vain veljen tähden. - -HERTTUA. - Hyvin keksitty! -En tästä vielä Marianalle -Puhunut mitään. -- Tulkaa sisään, neiti! - (Mariana palaa.) -Ma pyydän, tutustukaa tähän tyttöön, -Hän hyödyksi on teille. - -ISABELLA. - Niin ma toivon. - -HERTTUA. -Kai uskotte, ett' aion teille hyvää? - -MARIANA. -Kyll', isä, uskon; kokenut sit' olen. - -HERTTUA. -Siis ystäväänne kädest' ottakaa -Ja kuulkaa, mitä ilmoittaa hän teille. -Odotan täällä; mutta joutukaa, -Yön usmat nousee. - -MARIANA. - Suvaitsetteko? - - (Mariana ja Isabella poistuvat.) - -HERTTUA. -Oi, korkeus ja suuruus, miljoonat -Sua viekkaat silmät urkkii! Huhut joukoin -Levittää kierää, väärää puhetta -Sun toimistasi. Sadat löyhät sutkat -Sun tekee haaveittensa isäksi -Ja houreillaan sua rääkkää! - (Mariana ja Isabella palaavat.) - Tervetulleet! -Sovittu siis? - -ISABELLA. - Hän juoneen myöntyy, isä, -Jos te vain suostutte. - -HERTTUA. - Min' en vain suostu, -Vaan vielä pyydän. - -ISABELLA. - Muut' ei teidän tarvis -Kuin lähteissänne hiljaa sanoa: -"Mun veljeäni muistakaa." - -MARIANA. - Ei vaaraa. - -HERTTUA. -Ei vaaraa, tytär armas, sullekaan. -Lain mukaan hän on sinun puolisosi. -Ei synti ole näin teit' yhdistää, -Kun sinun kieltämätön oikeutesi -Petosta kaunistaa. Hyv' on; jo riittää; -Sen kylvää täytyy, joka tahtoo niittää. - - (Menevät.) - - - -Toinen kohtaus. - - Huone vankilassa. - - (Vanginvartija ja Pompejus tulevat.) - -VANGINVARTIJA. -Tule tänne, poika. Voitko lyödä ihmiseltä pään poikki? - -POMPEJUS. -Jos se ihminen on poikamies, niin kyllä voin; mutta jos hän on nainut -mies, niin on hän vaimonsa pää, ja vaimolta en voi mitenkään silpoa -päätä. - -VANGINVARTIJA. -No, heitä nuo hullutuksesi ja anna minulle suora vastaus. -Huomen-aamulla tulee Claudion ja Bernardinon kuolla. Meillä -on täällä vankilassamme julkinen teloittaja, joka tarvitsee -ammatissaan apulaista; jos sinä otat häntä auttaaksesi, niin pääset -jalkaraudoistasi; jos et, niin saat istua aikasi täyteen vankilassa, -ja lähteissäsi saat vielä kelpo selkäsaunan, sillä sinä olet -huutoon-tullut parittaja. - -POMPEJUS. -Olen tosin ollut laiton parittaja ikimuistoisista ajoista, mutta tyydyn -nyt olemaan laillinen teloittaja. Olisi hauskaa saada vähän opetusta -virkaveljeltäni. - -VANGINVARTIJA. -Hoi tänne, Hirmulainen! Missä olet, Hirmulainen? - - (Hirmulainen tulee.) - -HIRMULAINEN. -Käskittekö, herra? - -VANGINVARTIJA. -Katsos, tässä on mies, joka auttaa sinua huomenna teloitustyössä. Jos -näet hyväksi, niin ota hänet vuosikaupalle ja pidä häntä täällä -luonasi; jos et, niin käytä häntä tällä kertaa, ja laske menemään. Hän -ei joudu arvosta riitaan sinun kanssasi: hän on ollut parittaja. - -HIRMULAINEN. -Parittajako? Hyi, helkkari! Hän saattaa taituruutemme pahaan huutoon. - -VANGINVARTIJA. -Joutavia! Te olette yhdenpainoiset: höyhenkin jo vaa'assa tuntuisi. - - (Menee.) - -POMPEJUS. -Jos hyväksi näette, hyvä herra, -- sillä todellakin hyvä on näkönne, -jos ei olisi teillä tuota hirtehisen katsetta -- sanokaa, onko -ammattinne taituruutta? - -HIRMULAINEN. -On oikein, taituruutta se on. - -POMPEJUS. -Maalaamista olen kuullut sanottavan taituruudeksi, ja kun naiseläjät, -jotka kuuluvat minun ammattiini, käyttävät maalaamista, niin todistaa -se, että minun ammattini on taituruutta; mutta mitä taituruutta -hirttämisessä on, sitä en saa päähäni, vaikka minut hirtettäisiin. - -HIRMULAINEN. -Taituruutta se on, herraseni. - -POMPEJUS. -Todistakaa. - -HIRMULAINEN. -Jokaisen kunniallisen miehen puku sopii varkaalle. - -POMPEJUS. -Jos se on liian ahdas varkaalle, niin se kunniallisen miehen mielestä -on liian väljä; ja jos se on liian väljä varkaalle, niin se varkaan -mielestä on liian ahdas; niin että jokaisen kunniallisen miehen puku -sopii varkaalle. - - (Vanginvartija palaa.) - -VANGINVARTIJA. -Oletteko jo sopineet? - -POMPEJUS. -Rupean hänen palvelukseensa; sillä huomaan, että teloittajalla on -sentään katuvaisempi ammatti kuin parittajalla: hän pyytää useammin -anteeksi.[10] - -VANGINVARTIJA. -Sinä siinä, laita pölkky ja piilu kuntoon huomisaamuun kello neljään. - -HIRMULAINEN. -Tule pois, parittaja, niin opetan sinulle ammattini; tule! - -POMPEJUS. -Olen hyvin opinhaluinen; ja toivon, että jos joskus itse sattuisitte -minua tarvitsemaan, teen toimeni liukkaasti; sillä, toden totta, -hyvyyttänne olen velkapää palkitsemaan. - -VANGINVARTIJA. -Hakekaa Claudio ja Bernardino! - - (Pompejus ja Hirmulainen menevät.) - -Ma toista säälin; murhaajaapa vainkaan, -Vaikk' ois hän veljeni, en sääli lainkaan. - (Claudio tulee.) -Kas, tässä, Claudio, kuolintuomiosi. -Nyt sydänyö on; kahdeksalta aamull' -Olet kuolematon. Miss' on Bernardino? - -CLAUDIO. -Sikeesti nukkuu, niinkuin syytön työ, -Mi raukaisuttaa vaeltajan luita; -Ei heräjä. - -VANGINVARTIJA. - Hänt' ei voi mikään auttaa. -Nyt kuoloon valmistautukaa. -- Mit' ääntä? - (Ovea kolkutetaan.) -Jumala teitä vahvistakoon! -- - (Claudio menee.) - Heti. -- -Hyvälle Claudiolle armoa -Tai lykkäystä? -- - (Herttua tulee valepuvussa niinkuin ennenkin.) - Tervetullut, isä! - -HERTTUA. -Yön parhaat terveyshenget ympäröitkööt -Sua, ystävä! Tääll' onko kukaan käynyt? - -VANGINVARTIJA. -Ei sittemmin, kuin iltakello soi. - -HERTTUA. -Ei Isabella? - -VANGINVARTIJA. - Ei. - -HERTTUA. - Siis tulee pian. - -VANGINVARTIJA. -Mit' iloketta Claudiolle? - -HERTTUA. - Hiven -On toivoa. - -VANGINVARTIJA. - Se haltija on julma! - -HERTTUA. -Ei suinkaan: elämässään tarkoin noutaa -Vanhurskauden ankarinta mittaa. -Pyhällä kieltäymyksell' itsessään -Sen voittaa, mitä mahdillaan hän muissa -Masentaa tahtoo. Se jos häntä tahrais, -Jost' oikoo muita hän, niin ois hän julma; -Nyt tekee oikeutta. -- - (Kolkutetaan.) - Jo tulevat. - (Vanginvartija menee.) -Tuo mies on hellä: ihmis-ystävää -Tylyssä vartijass' et usein nää. - (Kolkutetaan.) -Mit' ääntä? Kiireen riivaama se lienee, -Jok' usta rauhallista pieksää noin. - - (Vanginvartija palaa, puhutellen ulkona olevaa henkilöä.) - -VANGINVARTIJA. -Siell' odottakoon, kunnes portinvahti -On noussut avaamaan; hän tuloss' on. - -HERTTUA. -Peruutust' eikö vielä Claudiolle? -Hän huomenna siis kuolee? - -VANGINVARTIJA. - Muutost' ei. - -HERTTUA. -Niin lähellä kuin päivän koitto onkin, -Saat ennen päivää kuulla toista. - -VANGINVARTIJA. - Ehkä -Tiedätte jotain; min' en peruutusta -Tulevan usko. Moist' ei ole nähty; -Sen lisäks itse tuomar'istuimelta -Lord Angelo päinvastaist' ilmoittanut -On kansan kuullen. - (Sanansaattaja tulee.) - Hallitsijan mies. - -HERTTUA. -Jok' armoituksen Claudiolle tuo. - -SANANSAATTAJA. -Herrani lähettää teille tämän kirjelmän ja minun kauttani sen -lisäkäskyn, ett' ette saa pienimmässäkään kohdassa siitä poiketa, ette -aikaan, sisältöön ettekä muuhunkaan seikkaan nähden. Hyvää huomenta, -sillä luulenpa että heti kohta on päivä. - -VANGINVARTIJA. -Tottelen käskyä. - - (Sanansaattaja menee.) - -HERTTUA (itsekseen). -Sep' armahdusta! Saman synnin hinta, -Jot' armahtajan palaa oma rinta! -Rikokset kukoistaa ja rehoittaa, -Kun vallan huipulta ne turvaa saa. -Kun synti armahtaa, on armo laaja, -Ja syntiinsä vain mieltyy armon saaja. -- -No, mitä kirjoittaa hän? - -VANGINVARTIJA. -Niinkuin sanoin: Lord Angelo, joka nähtävästi luulee minua -huolimattomaksi toimessani, herättää minut tällä tavattomalla -sysäyksellä; minusta tämä on kummaa, näin hän ei ole koskaan ennen -tehnyt. - -HERTTUA. -Lukekaa, olkaa hyvä. - -VANGINVARTIJA (lukee). -"Vaikka saisitte päinvastaisenkin käskyn, niin, siitä huolimatta, -mestauttakaa Claudio kello neljä ja Bernardino iltapuolella. Paremmaksi -vakuudeksi lähettäkää Claudion pää minulle kello viisi. Laittakaa, että -kaikki tulee oikein toimitetuksi, ja muistakaa, että tästä riippuu -enemmän, kuin mitä tällä haavaa voimme ilmaista. Siis, älkää -laiminlyökö velvollisuuttamme, niin totta kuin siitä saatte vastata -omalla hengellänne." -- Mitä sanotte tästä, herra? - -HERTTUA. -Kuka on tuo Bernardino, joka on mestattava iltapuolella? - -VANGINVARTIJA. -Mustalainen syntyään, mutta täällä elänyt ja kasvanut; hän on istunut -vankeudessa jo yhdeksän vuotta. - -HERTTUA. -Mistä se tulee, että poissa oleva herttua ei ole joko laskenut häntä -vapaaksi tai mestauttanut häntä? Olen kuullut, että hän aina niin -menetteli. - -VANGINVARTIJA. -Hänen ystävänsä hankkivat hänelle aina lykkäystä, ja sitä paitsi hänen -rikoksensa saatiin vasta lord Angelon hallituksen aikana täyteen -toteen. - -HERTTUA. -Onko se nyt toteen näytetty? - -VANGINVARTIJA. -On ihan ilmeisesti, ja hän on sen itse tunnustanut. - -HERTTUA. -Onko hän osoittanut katumusta vankilassa? Millainen on hänen -mielentilansa? - -VANGINVARTIJA. -Hän on mies, jolle kuolema ei tunnu sen kammottavammalta kuin -humalaisen uni; suruton, paatunut, ei pelkää entisyyttä, nykyisyyttä -eikä tulevaisuutta, kuolemalle tunnoton ja toivotonna kuoleva. - -HERTTUA. -Hän tarvitsee neuvomista. - -VANGINVARTIJA. -Siitä ei ole tietävinään. Hänellä on aina ollut etuoikeuksia -vankilassa; jos annat hänelle luvan karata, niin hän ei sitä tee; on -päissään monta kertaa päivässä, usein monta päivää perätysten. Olemme -usein herättäneet häntä, muka viedäksemme häntä mestattavaksi, ja -näyttäneet hänelle tekaistua tuomiota; hän ei ole siitä ollut -millänsäkään. - -HERTTUA. -Toiste hänestä enemmän. Otsallanne, ystävä, on uskollisuuden ja -vakavuuden leima; jos en näe oikein, niin vanha kokemukseni pettää; -mutta, luottaen ihmistuntemukseeni, tahdon jotakin uskaltaa. Claudio, -joka teillä nyt on käsky teloittaa, ei ole enemmän vikapää kuin Angelo, -joka on hänet kuolemaan tuominnut. Antaakseni teille siitä päivänselvän -todistuksen, pyydän vain neljän päivän viivytystä, joll' aikaa teidän -täytyy tehdä minulle kiireellinen ja uskalias ystävyyden työ. - -VANGINVARTIJA. -Mikä, arvoisa isä? - -HERTTUA. -Se, että jätätte mestauksen toistaiseksi. - -VANGINVARTIJA. -Ah, kuinka voisin tehdä sen, kun tunti on määrätty, ja rangaistuksen -uhalla olen saanut nimenomaisen käskyn lähettää hänen päänsä Angelon -nähtäväksi? Joutuisin itse Claudion tilaan, jos vähääkään siitä -poikkeaisin. - -HERTTUA. -Munkistolupaukseni nimessä vastaan puolestanne, jos seuraatte minun -neuvoani, mestautatte huomenaamulla tuon Bernardinon ja lähetätte hänen -päänsä Angelolle. - -VANGINVARTIJA. -Angelo on nähnyt kummankin ja tuntisi kasvot. - -HERTTUA. -Oi, kuolema on suuri naamioitsija; te voitte sitä lisäksi auttaa. -Ajakaa tukka,[11] leikatkaa parta, ja sanokaa, että tuo katuvainen -syntinen itse tahtoi tulla näin kerityksi ennen kuolemaansa; -tiedättehän, että semmoista usein tapahtuu. Jos tästä koituisi -teille muuta kuin kiitosta ja menestystä, niin minä, kautta -suojeluspyhimykseni, tahdon siitä hengelläni vastata. - -VANGINVARTIJA. -Anteeksi, hyvä isä, se on vastoin valaani. - -HERTTUA. -Oletteko sen tehnyt herttualle vai hänen valtansa pitäjälle? - -VANGINVARTIJA. -Herttualle ja hänen sijaiselleen. - -HERTTUA. -Uskoisitteko, ettette ole väärin tehnyt, jos herttua julistaisi tekonne -oikeaksi? - -VANGINVARTIJA. -Kuinka se voisi olla luultavaa? - -HERTTUA. -Ei yksin luultavaa, vaan varmaa. Mutta koska näen, että pelkäätte, ja -koska ei pukuni, ei rehellisyyteni eikä suostutukseni saa teissä mitään -aikaan, niin menen pitemmälle kuin aioin, jotta voisin kaiken pelkonne -poistaa. Nähkääs, ystävä, tässä on herttuan käsiala ja valtamerkki: -tunnette hänen kätensä, siitä ei epäilemistäkään, eikä sinettikään -liene teille vieras. - -VANGINVARTIJA. -Tunnen kumpaisenkin. - -HERTTUA. -Tässä tehdään tiettäväksi herttuan palaaminen; voitte sen heti lukea, -jos tahdotte; näette siitä, että herttua on täällä kahden päivän -kuluessa. Tätä seikkaa Angelo ei tiedä, sillä hän on juuri tänään -saanut hämmästyttävän kirjeen, jossa sanotaan, että herttua kenties on -kuollut, että kenties on mennyt luostariin, mutta mitään ei siitä, mitä -tässä on kirjoitettuna. Kas, aamutähti jo herättää paimenen. No, älkää -siinä ihmetelkö, miten nämä asiat sopivat yhteen: kaikki vaikeudet ovat -helppoja, kun ne tunnetaan. Kutsukaa teloittajanne, ja Bernardinolta -pää poikki! Minä paikalla ripitän ja valmistan häntä parempaan elämään. -Olette yhä ihmeissänne, mutta tämä tässä ehdottomasti määrää -päätöksenne. Tulkaa; päivä kohta jo valkenee. - - (Menevät.) - - - -Kolmas kohtaus. - - (Pompejus tulee.) - -POMPEJUS. -Olen täällä jo yhtä kotiunut, kuin olin meidän omassa liikepaikassamme; -voisipa luulla, että tämä on rouva Liikasen talo, sillä täällä on paljo -hänen vanhoja liiketuttaviaan. Ensiksikin se nuori herra Reipas, joka -täällä istuu käärepaperista ja vanhasta inkivääristä[12] taksoitettuna, -yhteensä sadan yhdeksänkymmenen seitsemän punnan arviosta, josta vain -on tullut viisi markkaa puhdasta rahaa; varmaankaan ei inkivääriä -silloin niin paljon haluttu: vanhat akat olivat kaikki kuolleet. Sitten -on täällä muuan herra Keikkanen, jonka herra Nukkanen, silkkikauppias, -on tänne panettanut parista kolmesta pilanaikaisesta sarssikääröstä, -josta hänen hyvä nimensä nyt on pilalla. Sitten on täällä se nuori -Huimanen, ja se nuori herra Kironen, ja herra Vaskikannus, ja herra -Nälkäsuoli, se miekka- ja pamppumies, ja se nuori Hotonen, joka löi -kuoliaaksi sen hauskan Möykkysen, ja herra Häkkinen, se miekkailija, ja -se muhkea herra Antura, se suuri matkailija, ja se hurja Tuoppinen, -joka tappoi Kannulaisen, ja neljäkymmentä muuta lisäksi, luulisin, -kaikki urheita poikia meidän liikkeessämme, jotka nyt huutavat: Jumalan -tähden.[13] - - (Hirmulainen tulee.) - -HIRMULAINEN. -No, mies, tuo tänne Bernardino! - -POMPEJUS. -Herra Bernardino! Nouskaa ja tulkaa pois hirteen! Herra Bernardino! - -HIRMULAINEN. -Hoi, tänne, Bernardino! - -BERNARDINO (ulkoa). -Piru teidän kurkkunne periköön! Kuka se siellä meluaa? Kuka te olette? - -POMPEJUS. -Hyvä ystävänne, hirttomies. Olkaa hyvä, herra, nouskaa ja tulkaa -hirteen. - -BERNARDINO (ulkoa). -Pois, lurjus, pois, sanon minä! Minä tahdon nukkua. - -HIRMULAINEN. -Sano hänelle, että hänen pitää herätä ja oiti. - -POMPEJUS. -Hyvä herra Bernardino, olkaa hyvä ja valveutukaa, kunnes olemme teidät -mestannut, sitten voitte nukkua päälle. - -HIRMULAINEN. -Mene sisään ja tuo hänet ulos. - -POMPEJUS. -Hän tulee jo, herra, hän tulee jo: kuulen jo olkien kahisevan. - -HIRMULAINEN. -Onko piilu pölkyllä, mitä? - -POMPEJUS. -Kaikki valmiina, herra. - - (Bernardino tulee.) - -BERNARDINO. No, Hirmulainen, mitä minusta tahdot? - -HIRMULAINEN. -Tosi on käsissä; lukekaa nyt vain joutuin rukouksenne; sillä, tässä on -tuomio, nähkääs. - -BERNARDINO. -Konna sinä, olen ryypännyt koko yön; minulle ei nyt sovi. - -POMPEJUS. -Sitä parempi; se, joka on ryypännyt koko yön ja aamulla varhain -hirtetään, voi koko seuraavan päivän maata päänsä selväksi. - -HIRMULAINEN. -Katsokaas, tuossa tulee rippi-isänne. Luuletteko vieläkin, että -laskemme piloja? - - (Herttua tulee, valepuvussa yhä.) - -HERTTUA. -Ystävä, kristillisen rakkauden kehoituksesta, kun kuulin että pian -olette näiltä ilmoilta eriävä, tulin teitä neuvomaan, lohduttamaan ja -kanssanne rukoilemaan. - -BERNARDINO. -Siitä ei tule mitään, isä. Olen vahvasti juonut koko yön ja tahdon -saada valmistusaikaa, tai lyökööt vaikka nuijilla aivot päästäni. Minä -en suostu tänään kuolemaan, se on vissi se. - -HERTTUA. -Mut täytyy, ystävä; siis silmäilkää -Eteenpäin tielle, jok' on edessänne. - -BERNARDINO. -Vannon, etten tänään tahdo kuolla, vaikka kuka houkuttelisi. - -HERTTUA. -Mut kuulkaa -- - -BERNARDINO. -En sanaakaan! Jos teillä on muuta sanottavaa minulle, niin tulkaa -vankikoppiini, minä eri tänään liiku paikaltanikaan. - - (Menee.) - (Vanginvartija tulee.) - -HERTTUA. -Kivestä sydän! Valmistumaton -Niin elämään, kuin kuolemaan! -- Pois, joutuin, -Ja tuokaa hänet mestauspölkylle. - - (Hirmulainen ja Pompejus menevät.) - -VANGINVARTIJA. -No, isä, miltä teistä tuntui vanki? - -HERTTUA. -Suruton peto, manaan kelvoton. -Ois synti tuossa mielentilassa -Teloittaa häntä. - -VANGINVARTIJA. - Täällä linnass', isä, -Tän' yönä kuoli, kovaan kuumeeseen -Ragozyn, eräs kuulu merirosvo, -Mies Claudion ikäinen, ja samanlainen -Hivus ja parta. Jospa murhaajalle -Parannus-aikaa annettais ja vietäis -Lord Angelolle Ragozynin pää, -Jok' enemmän on Claudion näköinen? - -HERTTUA. -Oi, taivaan lähettämä sattuma! -Se toimittakaa heti; aika joutuu, -Jonk' Angelo on määrännyt. Se kiiruull' -On tehtävä; sill' aikaa kuolemaan -Käyn tuota konnaa valmistelemaan. - -VANGINVARTIJA. -Sen heti toimitan; mut Bernardino -On tänään iltapuolla mestattava. -Ja miten Claudion kanssa menetellään -Ja vaara torjutaan, jok' uhkaa mua, -Kun tulee tiedoks, että elää hän? - -HERTTUA. -Näin toimittakaa: piilopaikkaan viekää -Molemmat, Claudio ja Bernardino. -Ennenkuin maailmalle kahdesti -Aurinko hyvän huomenen on tehnyt, -On asemamme täysin turvattu. - -VANGINVARTIJA. -Nöyr' olen käskyläänne. - -HERTTUA. - Joutuin vain! -Pää Angelolle heti toimittakaa. - (Vanginvartija menee.) -Nyt Angelolle kirjeen kirjoitan -- -Sen vieköön vartija -- ja siinä hälle -Teen tiedoks, että tuloss' olen kotiin -Ja että tuloni on painosyistä -Oleva juhlallinen. Käsken häntä -Mua peninkulman päässä kaupungista -Tapaamaan pyhän lähteen luona. Sitten -Me kylmän järjen mittavaa'alla -Lain mukaan Angelota punnitsemme. - - (Vanginvartija palaa.) - -VANGINVARTIJA. -Kas, tässä pää; sen aion itse viedä. - -HERTTUA. -Parasta on. Mut pian palatkaa; -Minull' on paljon teille sanottavaa, -Jot' eivät muut saa kuulla. - -VANGINVARTIJA. -Koitan rientää. - - (Menee.) - -ISABELLA (ulkoa). -Avatkaa! Herran rauha! - -HERTTUA. - Isabella! -Hän saapuu tiedustamaan, onko tullut -Jo veljen armahdus; mut tämän vielä -Häneltä salaan, jotta epätoivo -Iloksi muuttuis taivahalliseksi, -Vähimmin sitä odottaissa. - - (Isabella tulee.) - -ISABELLA. - Anteeks! - -HERTTUA. -Ihana, hurskas tytär, Herran rauha! - -ISABELLA. -Noin pyhän miehen suusta kallis kuulla! -Jo Claudion armahtiko hallitsija? - -HERTTUA. -Pelasti hänet tästä maailmasta: -Pää Angelolle lähetetty on. - -ISABELLA. -Ei! Mahdotonta! - -HERTTUA. - Kyllä nyt niin on. -Älykäs ole, tytär, mieles malta. - -ISABELLA. -Menen ja revin silmät hänen päästään. - -HERTTUA. -Hän silmäins' eteen pääsyn sulta kieltää. - -ISABELLA. -Poloinen Claudio! Kurja Isabella! -Katala mailma! Konna Angelo! - -HERTTUA. -Tuo hänt' ei haittaa, eikä sua auta; -Siis tyynny, heitä kaikki Herran käteen. -Sanani huomaa: nähdä saat, ett' on -Jokainen kirjain ihka täyttä totta. -Huomenna herttua palaa; -- älä itke! -- -Sen uskoi mulle munkistomme jäsen -Ja herttuan rippi-isä; siit' on tiedon -Jo saanut Escalus ja Angelo: -On heidän portill' yhdyttävä häneen -Ja luovuttava vallastaan. Jos voit, -Niin älyll' astu neuvomaani tietä; -Näin konnan vihas tapaa, herttuan -Sa pääset armoon, sydämmes saa kostaa -Ja kaikilt' arvon saat. - -ISABELLA. - Teen tahtonne. - -HERTTUA. -Tuo kirje veli Pietarille anna; -Siin' ilmoitti hän mulle herttuan paluun. -Se, sano, merkki on, mill' illaks häntä -Ma pyydän Marianan asuntoon. -Tuon tytön ja sun kohtas uskon hälle; -Hän saattaa sinut herttuan etehen. -Siin' Angeloa vasten silmiä -Niin kannusta, ett' äimistyy! Mua, raukkaa, -Mua pyhä vala sitoo, etten saata -Min' olla läsnä. Vie vain tämä kirje. -Kevennä mieles, karvaat vedet pyyhi -Pois silmistäs. Äl' usko munkistooni, -Jos harhaan sua johdan. -- Kuka tuossa? - - (Lucio tulee.) - -LUCIO. -Hyv' iltaa! Miss' on vanginvartija? -Sanoppa, munkki! - -HERTTUA. - Kotosall' ei ole. - -LUCIO. -Ihana Isabella, sydämmeni kalpenee, kun näen silmäsi noin punaisina; -sinun pitää malttaa mielesi. Minunkin täytyy päivin ja illoin tyytyä -veteen ja leipään; en tohdi vatsaani täyttää, jos mielin pääni -säilyttää; yksi ainoa tukeva ateria tekisi minusta lopun. Mutta -sanotaan, että herttua tulee huomenna kotiin. Usko pois, Isabella, -rakastin veljeäsi; jos tuo vanha haaveilija, tuo pimeän sopen herttua, -olisi ollut kotona, niin eläisi hän vieläkin. - - (Isabella menee.) - -HERTTUA. -Herttua on teille noista puheistanne sangen vähän kiitollinen; mutta -parahiksi eivät ole tosia. - -LUCIO. -Oo, munkkiseni, sinä et tunne herttuaa niin hyvin kuin minä; hän on -suurempi salakyttä kuin mitä luuletkaan. - -HERTTUA. -Hyvä! Tuosta saat vielä kerran vastata. Hyvästi! - -LUCIO. -Äläs! Varro, minä tulen mukaan; voin kertoa somia juttuja tuosta -herttuasta. - -HERTTUA. -Olet niitä jo kertonut liiaksi monta, jos ovat tosia; jos eivät ole -tosia, on yksi ainoakin jo liikaa. - -LUCIO. -Olin kerran hänen pateillaan, kun olin tehnyt eräälle tytölle pikkusia. - -HERTTUA. -Olitko niin todellakin tehnyt? - -LUCIO. -Olin tietenkin, kuinkas muuten; mutta vannoin kuin vannoinkin itseni -vapaaksi: olisivat vielä pakottaneet minua naimaan sen mädän haaskan. - -HERTTUA. -Hyvä herra, teidän seuranne on enemmän hupaista kuin siivoa. Nukkukaa -hyvin! - -LUCIO. -Mutta, tottakin, seuraan sinua vielä tuonne kadun kulmaan. Jos rivot -jutut sinua loukkaavat, niin voimme ne jättää. Niin, munkkiseni, minä -olen niinkuin takkiainen: en hellitä. - - (Menevät.) - - - -Neljäs kohtaus. - - Huone Angelon talossa. - - (Angelo ja Escalus tulevat.) - -ESCALUS. -Joka kirje, minkä hän kirjoittaa, puhuu edellistä vastaan. - -ANGELO. -Vallan suunnattoman sekavasti. Hänen toimensa ovat kovin hulluuteen -vivahtavia. Varjelkoon taivas, ettei hänen järkensä vain ole vialla! Ja -miksi yhtyä häneen portilla ja siinä luopua virastamme? - -ESCALUS. -Sitä minä en ymmärrä. - -ANGELO. -Ja miksi tulee meidän juuri vähää ennen hänen tuloaan kuuluttaa, että, -jos kellä on vääryydestä valitettavaa, tehköön kanteensa julkisesti -kadulla? - -ESCALUS. -Hän kyllä mainitsee syyn: tahtoo kerrassaan ratkaista kaikki valitukset -ja pelastaa meidät vastaisista kanteista, joilla ei sitten enää ole -mitään laillista voimaa. - -ANGELO. -Siis tiedoks antakaa se, olkaa hyvä. -Teit' aamukoissa tulen noutamaan; -Kaikk' kutsukaa, joill' arvoon, virkaan nähden -On oikeus mennä herttuata vastaan. - -ESCALUS. -On tapahtuva. Hyvästi! - -ANGELO. -Hyv' yötä! - - (Escalus menee.) - - Tuo teko hämmentää mun, kyvyn vie -Ja herpaa toimen. Naisen raiskaaja, -Ja vallan päämies, joka moiseen käytin -Lain ankaruutta! -- Kaino häpy häntä -Jos häpeääns' ei ilmituomast' estäis, -Hän paljastaa mun vois! Mut äly kieltää: -Sill' arvollani on niin laaja luotto, -Ett' isku, minuun tähdättynä, kimmoo -Vain tekijäänsä. Mies ois saanut elää, -Mut tulinen ja hurja nuoruus oisi -Vast'edes voinut kostaa sen, ett' oli -Noin tahraisella hinnall' ostanut -Häväistyn elämän. Oi, jospa eläis! -Ah! Hyveiden jos tieltä eksyt pois, -Ei käy sun hyvin: soisit, etkä sois. - - (Menevät.) - - - -Viides kohtaus. - - Lakeus kaupungin ulkopuolella. - - (Herttua, omassa puvussaan, ja Pietari-munkki tulevat.) - -HERTTUA. -Tuo kirje anna mulle, jahka sopii. - (Antaa hänelle kirjeen.) -Tuumamme tuntee vanginvartija. -Kun kaikki varress' on, niin muista ohjeet -Ja lujast' astu suuntaan määrättyyn, -Sivulle vaikka joskus poikkeisitkin, -Jos syytä ois. Vie Flaviukselle sana, -Ett' olen täällä; saakoot myös sen tietää -Valentius, Roland, Crassus. Portille -He torvensoittajia hankkikoot. -Mut ensin Flavius tulkoon. - -PIETARI. - Heti riennän. - - (Menee.) - (Varrius tulee.) - -HERTTUA. -No, kiitos, Varrius; sa joutuin tulit. -Nyt kävelkäämme täällä; kohta saapuu -Myös muita ystäviä, hyvä Varrius. - - (Menevät.) - - - -Kuudes kohtaus. - - Katu lähellä kaupungin porttia. - - (Isabella ja Mariana tulevat.) - -ISABELLA. -Noin kiertämäll' en tahtois puhua; -Sanoisin suoraan. Syytöshän se teidän -On tehtävä. Mut täytyy kai: hän sanoi -Sen hyödyks' olevan. - -MARIANA. - Vain häntä kuulkaa. - -ISABELLA. -Lisäksi sanoi, että, jos mua vastaan -Hän pitäis ehkä riitamiehen puolta, -En tuota oudoksuis: se lääkettä -On karvasta, mut terveellistä muka. - -MARIANA. -Jos Pietar-veli vain -- - -ISABELLA. - Vait! Veli tulee. - - (Pietari-munkki tulee.) - -PIETARI. -Pois tulkaa; sopivan ma keksin paikan, -Jost' ohi täytyy käydä herttuan. -Jo kahdesti on torviin toitotettu; -Ylimmät, arvokkaimmat porvarit -Jo portill' ovat koolla; heti kohta -Tuloaan tekee herttua. Joutuin siis! - - (Menevät.) - - - - -VIIDES NÄYTÖS. - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Aukea paikka lähellä kaupungin porttia. - - (Mariana, huntuun peittyneenä, Isabella ja Pietari, vähäisen - matkan päässä. Herttua, Varrius, loordeja, Angelo, Escalus, - Lucio, vanginvartija, oikeudenpalvelijoita ja porvareita - tulee eri haaroilta.) - -HERTTUA. -Teit', arvokkaisin lanko, tervehdin; -- -Myös teitä, vanha taattu ystäväni. - -ANGELO ja ESCALUS. -Paluunne onneks' olkoon, jalo armo! - -HERTTUA. -Suur' kiitos sydämmestä kummallekin! -Me tiedustellut olemme ja kuullut -Niin paljon hyvää hallinnostanne, -Ett' ansaitsette julkikiitokset, -Paremman kunnes palkan voimme antaa. - -ANGELO. -Sill' yhä lisäätte vain velkaani. - -HERTTUA. -Suur' ansionne on; sit' alentaisin, -Jos sulkisin sen sydämmeni kätköön, -Kun vaskest' ansaitsee se kirjopatsaan, -Jot' ei voi unheen koi eik' ajan hammas -Kuluttaa pois. Nyt mulle kätenne, -Ett' oivaltais ja näkis koko kansa, -Kuink' ulkokäytös sisäisen on mielen -Ihana ilmaisu. -- Te, Escalus, -Te käykää oikealla puolellani. -Hyviä tukipylväit' olette. - - (Pietari-munkki ja Isabella astuvat esiin.) - -PIETARI. -Nyt sopii; puhukaa ja polvistukaa! - -ISABELLA. -Oikeutta, herttua! Luokaa katseenne -Häväistyyn -- miel' ois sanoani tyttöön! -Oi, jalo prinssi, älkää silmäänne -Soaisko muilla esineillä, kunnes -Mua kuullut olette ja mulle suonut -Oikeutta, oikeutta, oikeutta! - -HERTTUA. -Häväissyt? Ken? ja kuinka? Lyhyesti! -Lord Angelo täss' oikeutta jakaa, -Hänelle valittakaa. - -ISABELLA. - Jalo herttua, -Avuksi pyytäisinkö paholaista? -Mua kuulkaa itse; jos mua ette usko, -Saan rangaistuksen, vaan jos uskotte, -Teilt' anon hyvitystä. Kuulkaa, kuulkaa! - -ANGELO. -Tuo nainen, hyvä prinssi, ei lie viisas. -Mult' armoa hän anoi veljelleen, -Jolt' oikeus kaulan katkoi, -- - -ISABELLA. - Oikeusko? - -ANGELO. -Siks puheens' on niin katkeraa ja kummaa. - -ISABELLA. -Niin, varsin kummaa, mutta varsin totta. -Angelo murhamies on, eikö kummaa? -Angelo valapatto, eikö kummaa? -Angelo haurelias rosvo on. -On tekopyhä, immen raiskaaja, -Se eikö kummaa? Kummaa? - -HERTTUA. - Kymmenesti kummaa! - -ISABELLA. -Ei todempaa, ett' on hän Angelo, -Kuin että tää niin totta on kuin kummaa, -Niin, kymmenesti totta; totta tosi, -Jos kuinka lasketaankin! - -HERTTUA. - Pois tuo nainen! -Hän puhuu, raukka, mielenhäiriössä. - -ISABELLA. -Sua manaan, ruhtinas, niin totta kuin -Sa uskot toiseen elämään kuin tähän: -Mua älä viero, luullen, että olen -Ma huilu. Mahdotonta kaikk' ei ole, -Mik' uskomatont' on. Ei mahdotonta, -Ett' ilkein roisto näköjään voi olla -Niin vakaa, puhdas, hurskas, nuhteeton, -Kuin Angelo; niin voi myös Angelo -Nimineen, arvoineen ja loistoineen -Pääkonna olla. Vähempi jos on, -Ei ole mitään; mut on enempi, -Jos häijyll' enempi on nimiä. - -HERTTUA. -Jos, kautta kunniani, hän on hullu -- -Ja muut' en luulekaan -- niin hulluudessaan -On selvyyttä ja mieltä, jot' ei koskaan -Osoita hulluus. - -ISABELLA. - Hyvä herttua, -Pois moinen luulo! Kahdapuheest' älkää -Epäilkö järkeä. Te järjen suokaa -Vain nostaa totuus, joka sorross' on, -Ja sortaa vääryys, joka päätään nostaa. - -HERTTUA. -Monella viisaall' ahtaampi on äly, -Sen takaan. -- Mitä teill' on sanomista? - -ISABELLA. -Min' olen sisar erään Claudion, -Jok' irstaast' elämästä tuomittiin -Pois hengiltä; sen teki Angelo. -Minulle, nunnakokelaalle, veli -Lähetti sanan; eräs Lucio -Sen mulle toi -- - -LUCIO. - Niin, minä, luvallanne. -Hänelle Claudiolta pyynnön vein, -Ett' armoa hän veli-raukalleen -Lord Angelolta anois. - -ISABELLA. - Sama mies. - -HERTTUA (Luciolle). -Puhumaan teit' ei käsketty. - -LUCIO. - Ei, armo, -Mut ei myös vaikenemaan. - -HERTTUA. - Nyt sen käsken, -Se pankaa merkille; jos teidän joskus -Tulisi itseänne puolustaa, -Rukoilkaa taivast' armahtamaan teitä. - -LUCIO. -Ma kyllä siitä vastaan. - -HERTTUA. - Vastatkaa -Vain itse puolestanne; varull' olkaa! - -ISABELLA. -Tuo herra asian jo alkoi, -- - -LUCIO. - Oikein. - -HERTTUA. -No, olkoon oikein; mutta väärin teilt' on -Puhua ennen aikaa. -- No niin? - -ISABELLA. - Tulin -Tuon kehnon, riettaan hallitsijan luo -- - -HERTTUA. -Tuo hiukan tuntuu hulluudelta. - -ISABELLA. - Anteeks, -Se sana hyvin sopii asiaan. - -HERTTUA. -No, hyvä: asiaan! Siis jatkakaa. - -ISABELLA. -Lyhyeen -- sivuuttaen tarpeettomat: -Kuink' anoin, rukoilin ja polvistuin, -Kuink' epäsi hän kuinka vastasin -- -Se paljon aikaa vei -- vain inhan lopun -Nyt surulla ja häpeällä kerron. -Vain sillä lupasi hän armahdusta, -Ett' uhraisin tuon riettaan "haluille" -Ma puhtauteni. Kauan taistelin, -Mut siskon sääli voitti kunniani: -Ma antauduin. Vaan ensi huomenissa, -Himoonsa kylläyneenä, mestautti -Hän veli-raukan. - -HERTTUA. - Varsin luultavaa! - -ISABELLA. -Oi, että ois niin luultavaa kuin totta! - -HERTTUA. -Et, hupsu raukka, tiedä mitä puhut, -Tai häntä parjaamaan on ilkiöt -Sua houkutelleet. Ensiksikin hällä -On puhdas maine; toiseks' häll' ei syytä -Noin ankarasti vikaa rangaista, -Jonk' itse omaa; tuon jos teki synnin, -Ois itseään hän veljees verrannut -Ja hänt' ei surmannut. Sun joku lahjoi; -Tunnusta totuus, kenen neuvosta -Teet tämän syytteen. - -ISABELLA. - Tämäkö on kaikki? -Oi, malttamusta suokaa, armon vallat! -Kun aika kypsyy, paljastakaa pahuus, -Jok' armon turviin täällä piileytyy! -Niin taivas teitä kaitkoon pahaan nähden, -Kuin minä täältä loukattuna lähden. - -HERTTUA. -Niin, lähtisit, sen arvaan. -- Vartija, -Vie tyrmään hänet! -- Näinkö sallisin -Tuhoisan myrkkyhampaan purra miestä -Näin läheistä? Ei, tässä piilee juoni. -Ken tuntee hankkeesi ja tulos tänne? - -ISABELLA. -Mies, jota tänne halaan, munkki Ludvig. - -HERTTUA. -Kai rippi-isä? -- Ken sen miehen tuntee? - -LUCIO. -Ma tunnen: nenänsä hän pistää kaikkeen; -En kärsi häntä; maallikko jos oisi, -Hänt' oikein kurikoisin, pahaa kieltä -Kun käytti teistä poissa ollessanne. - -HERTTUA. -Minusta pahaa kieltä! Sievä munkki! -Ja sijaistani vastaan yllyttää -Tuot' onnetonta naista! -- Tänne munkki! - -LUCIO. -Viel' eilen hänet tämän vaimon kanssa -Näin vankilassa. Kunniaton munkki, -Hävytön' konna! - -PIETARI. - Taivas teitä kaitkoon! -Lähellä kuulin korkeutenne korvaa -Ma häväistävän. Ensinkin tuo nainen -On hallitsijaa väärin syyttänyt, -Jok' yhtä vapaa syyst' on häneen nähden -Kuin hän sen hedelmästä. - -HERTTUA. - Sen ma uskon. -Mut tunnetteko tuota Ludvigia? - -PIETARI. -Sen tiedän, ett' on pyhä, hurskas mies, -Ei halpa, eikä maallismielinen, -Niinkuin on tämä herra luulotellut; -Mies, toden totta, jok' ei ole koskaan -Teit' alennellut, niinkuin tämä väittää. - -LUCIO. -On, sangen häijysti, mua uskokaa. - -PIETARI. -No, olkoon; ajallaan hän siitä vastaa; -Mut tällä haavaa kuumett' ankaraa -Hän sairastaa. Vain hänen pyynnöstään, -Kun kuuli hän, ett' Angelota vastaan -On kanne tehty, minä tulin tänne -Sanomaan hänen puolestaan, min todeks -Ja vääräksi hän tietää ja mink' aikoo -Valalla vahvistaa ja tosisyillä, -Jos tarvis. Mitä tuohon naiseen tulee, -Niin, tämän jalon herran hyvitykseks, -Jot' on niin julkisesti häväisty, -On parjaus naisen kuullen kumottava, -Siks kunnes itse myöntää. - -HERTTUA. - Anna kuulla. - (Vartijat vievät pois Isabellan.) -Tää eikö naurata, lord Angelo? -No, kaikkia ne hupsu-raukat keksii! -- -Hoi, tuolia! -- No, lanko Angelo! -Min' olen vieras; omass' asiassa -Te tuomitkaa. -- Tuo onko todistaja? - (Mariana astuu esiin.) -Pois ensin huntu, sitten puhukoon! - -MARIANA. -En -- anteeksi -- ennen näytä kasvojani -Kuin käskee mieheni. - -HERTTUA. - Siis naimisissa? - -MARIANA. -En, herra. - -HERTTUA. - Tyttö siis? - -MARIANA. - En, herra. - -HERTTUA. - Leski? - -MARIANA. -En sitäkään. - -HERTTUA. - Siis ette ole mitään: -Ei tyttö, eikä leski, eikä vaimo? - -LUCIO. -On varmaankin lutka: moniaat mokomat eivät -ole tyttöjä, leskiä eikä vaimoja. - -HERTTUA. -Suu kiinni tuolta! Jospa saisi syytä -Hän itse puolestansa rupattaa! - -LUCIO. -Hyvä, teidän armonne! - -MARIANA. -En koskaan ole ollut naimisissa, -Sen myönnän, senkin, etten ole tyttö; -Ma tunnen mieheni, mut mieheni -Ei tunne, ett' on hän mua tuntenut. - -LUCIO. -Oli varmaankin päissään, armollinen herra, tätä ei voi muuten selittää. - -HERTTUA. -Josp' oisit sinäkin, niin oisit vaiti. - -LUCIO. -Hyvä, teidän armonne! - -HERTTUA. -Tuo Angelost' ei mitään todista. - -MARIANA. -Nyt tulen siihen, armollinen herra. -Tää, joka häntä syyttää haureudesta, -Samalla myöskin syyttää miestäni, -Ja ilmiantaa ajan, jolloin itse -- -Sen toteen näytän -- häntä halasin -Suloisimmassa lemmen syleilyssä. - -ANGELO. -Syyttääkö muitakin? - -MARIANA. - Ei, tietääkseni. - -HERTTUA. -Vai ei? Mut mainitsitte miehenne? - -MARIANA. -Niin mainitsin, ja se on Angelo, -Vaikk' ei hän luule, että mua tunsi, -Vaan luuli tuntevansa Isabellaa. - -ANGELO. -Tää petosta on kummaa. -- Näytä kasvos! - -MARIANA. -Mun käskee mieheni; siis huntu pois! - (Paljastaa kasvonsa.) -Nää on ne kasvot, julma Angelo, -Jotk' ennen vannoit katseen arvoisiksi; -Tää on se käsi, jonka sinun kätees -Vakava vala liitti; tää se ruumis, -Jok' Isabellan lupauksen täytti -Ja jota hänenä sa syleilit -Puutarhassasi. - -HERTTUA. - Tunnette tuon naisen? - -LUCIO. -Niin, lihan puolesta? - -HERTTUA. - Vait! - -LUCIO. - Kyllä, herra. - -ANGELO. -Tuon naisen tunnen, prinssi, myönnän sen; -Viis vuotta sitten oli välillämme -Puheena naiminen, mut se jäi kesken, -Osittain siksi että lyhettiin -Luvatut myötäiset, mut eritoten -Siks että huhu häntä irstaaks soimi -Sen jälkeen hänt' en ole puhutellut, -En häntä nähnyt, hänestä en kuullut, -En, kautta kunniani! - -MARIANA. - Jalo prinssi, -Niin totta kuin on valkeus taivaasta -Ja sana hengestä, niin totta kuin on -Hyveessä totta, totuudessa mieltä, -Tuon miehen vaimo yhtä lujast' olen -Kuin sana sitoo valan! Hyvä prinssi, -Puutarhassaan hän viime tiistain yönä -Mua tunsi vaimonaan. Jos tää ei totta, -Täst' älköön eheänä polvi nousko, -Vaan tähän ikipäiviks jäykistyköön -Kuin marmorpatsas. - -ANGELO. - Näiksi hymyilin. -Nyt, hyvä prinssi, oikeutta vaadin; -Jo mennyt mult' on maltti. Huomaan, ettei -Nuo hupsut vaimo-parat ole muuta -Kuin mahtavamman käden aseita, -Jok' ohjaa heitä. Suokaa mulle aikaa -Tuo juoni paljastaa. - -HERTTUA. - Suon kernaasti; -Ja mieltä myöten heitä rangaiskaa. -- -Sa, hupsu munkki, ja sä, häijy vaimo, -Tuon toisen liittolainen, luuletko, -Vaikk' kaikkiin pyhimyksiin vannoisit, -Sill' ehkäiseväs ansion ja arvon, -Jok' on jo kelpoiseksi leimattu? -- -Avuksi serkulleni, Escalus, -Ett' ilmi saadaan tämän juonen juuret! -- -On toinen munkki heitä yllytellyt, -Hakekaa hänet tänne. - -PIETARI. -Oi, että ois jo täällä! Hän se varmaan -On vaimot tähän tekoon vietellyt. -Miss' on, sen tietää vanginvartija, -Hän hänet noutakoon. - -HERTTUA. - Se tehkää heti! -- - (Vanginvartija menee.) -Te, ylevä ja hyvintaattu serkku, -Tät' ette herjausta heittää saa, -Vaan rangaistus siit' itse määrätkää, -Mink' oikeeks näätte. Poistun täältä hetkeks. -Te älkää liikahtako, ennenkuin -Nää parjaajat on tuomionsa saaneet. - -ESCALUS. -Kyll', arvon prinssi, täyttä totta teemme. - - (Herttua menee.) - -Signor Lucio, sanoittehan tuntevanne tuon Ludvig munkin kunniattomaksi -mieheksi. - -LUCIO. -_Cucullus non facit monachum_: hänellä ei ole kunniallista muuta -kuin kaapu; ja vallan hävyttömiä hän on puhunut herttuasta. - -ESCALUS. -Pyydän teitä täällä odottamaan, kunnes hän tulee, jotta saisitte tehdä -tyhjäksi hänen väitteensä. Se munkki lienee oikea velikulta. - -LUCIO. -Jommoista ei toista koko Wienissä, uskokaa pois. - -ESCALUS. -Kutsukaa tuo Isabella-niminen takaisin tänne, tahdon häntä puhutella. -(Muuan seuralaisista menee.) Suokaa minun häntä tutkia, teidän armonne. -Saatte nähdä, kuinka häntä pitelen! - -LUCIO. -Ette paremmin kuin tuokaan, hänen oman puheensa mukaan. - -ESCALUS. -Mitä sanotte? - -LUCIO. -Niin, ajattelen vain että, jos häntä kahdenkesken pitelette, hän -pikemmin mukaantuu: hän ehkä häpeää julkisuutta. - -ESCALUS. -Aion niin menetellä, ettei hän mitään huomaa. - -LUCIO. -Niin, oikein; paras pidellä häntä pimeydessä. - - (Oikeudenpalvelijat tuovat sisään Isabellan.) - -ESCALUS (Isabellalle). -Tulkaa lähemmäksi, neitiseni. Tämä nainen tässä väittää vääräksi -kaikki, mitä olette sanonut. - -LUCIO. -Armollinen herra, tuossa tulee se lurjus, josta puhuin, tuossa, -vanginvartijan kanssa. - -ESCALUS. -Parahiksi ihan: -- vaan te älkää puhutelko häntä ennen kuin me -käskemme. - -LUCIO. -Mum! - - (Herttua, munkiksi puettuna, ja vanginvartija tulevat.) - -ESCALUS. -Lähemmäksi, ystävä! Oletteko vietellyt näitä naisia panettelemaan lord -Angelota? He ovat sen tunnustaneet. - -HERTTUA. -Se on valhetta. - -ESCALUS. -Mitä? Tiedättekö, missä olette? - -HERTTUA. -Arvolle kunnia! Niin, pirullekin -On lieska-istuin joskus kunniaksi. -- -Miss' on se herttua? Hänelle ma vastaan. - -ESCALUS. -Hän meissä on; te meille vastatkaa, -Mut siivosti. - -HERTTUA. - Ja sentään rohkeasti. -- -Voi teitä, lapsi-raukat! Tulitteko -Ketulta täältä vuonaa vaatimaan? -Hyv' yötä, oikeus! Onko herttua poissa? -Siis kaikki turhaa! Herttua tekee väärin, -Kun luotaan lykkää julkikanteenne -Ja panee tuomionne konnan suuhun, -Jok' itse täss' on syytteen-alainen. - -LUCIO. -Tuo on se konna, sama, josta puhuin. - -ESCALUS. -Hävytön, häijy munkki! Eikö kyllin, -Ett' olet nämä vaimot usutellut -Tuot' arvon miestä vastaan? Vieläkö -Hän omin korvin törkeästä suustas -Saa konnan nimen kuulla? Hänestäkö -Viel' itse herttuaan sä sitten isket -Ja soimaat häntä vääryydestä? -- Pois! -Pois piinapenkkiin! Jäsen jäseneltä -Sun ruhjomme, siks kunnes tunnustat. -Vai tekee väärin! - -HERTTUA. - Älkää kiivastuko! -Ei sormeakaan multa koukistaa -Se herttua tohdi, enemmän kuin tohtii -Omaansa polttaa. Alaisens' en ole, -En tänne kuulu. Toimeni mun salli -Tähystää täällä Wienin oloihin -Ja nähdä, miten paheet kiehuu, kuohuu -Yl' laitojensa; rikoksist' on laki, -Mut rikost' autetaan, niin että oikeus, -Kuin parturilan seinäll' uhkasakko,[14] -Enemmän pilkaks on kuin nouteeksi. - -ESCALUS. -Hän valtiota herjaa. Pois, pois tyrmään! - -ANGELO. -No, Lucio, mit' on teillä kannettavaa? -Tämäkö mies se, josta puhuitte? - -LUCIO. -Sama mies, armollinen herra. -- Lähemmäksi, setä kaljupää! Tunnetteko -minua? - -HERTTUA. -Tunnustelen teitä äänestä; tapasin teidät vankilassa herttuan poissa -ollessa. - -LUCIO. -Soo! Vai tapasitte! Muistatteko, mitä puhuitte herttuasta? - -HERTTUA. -Ihan tarkkaan, herraseni. - -LUCIO. -Ihanko tarkkaan? Onko herttua tytöstelijä, narri ja pelkuri, niinkuin -silloin sanoitte? - -HERTTUA. -Meidän täytyy ensin vaihettaa osia, jos panette tuon minun suuhuni. -Tehän sitä hänestä sanoitte, ja paljon enemmän, paljon pahempaakin. - -LUCIO. -Senkin kirottu mies! Enkö näpännyt sinua nenälle noista puheistasi? - -HERTTUA. -Vakuutan, että rakastan herttuaa niinkuin itseäni. - -LUCIO. -Kuulkaahan, kuinka se konna koettaa nyt päästä asiasta, kun ensin on -tehnyt kapinallisia herjauksia! - -ESCALUS. -Semmoisen miehen kanssa ei kannata puhua; viekää hänet tyrmään! -- -Missä on vanginvartija? -- Pois tyrmään se mies! Koviin pankaa -rautoihin; hän ei saa enää mitään puhua. -- Pois myöskin nuo hutsut, ja -tuo toinenkin liittokumppani! - - (Vanginvartija käy käsiksi herttuaan.) - -HERTTUA. -Seis, mies, seis! - -ANGELO. -Mitä? Vastustaako? Mene apuun, Lucio! - -LUCIO. -Kas noin, kas noin, kas noin vain! Hyi, hävetkää, herra! Mitä, -te kaljupää konna ja valehtelija, pitääkö se teilläkin olla -naamari? Näyttäkää konnan-naamanne, senkin hirtehinen! Näyttäkää -rosvon-naamanne, ja hirteen paikalla! Pois huppu! - - (Riistää munkilta päähineen ja tuntee herttuan.) - -HERTTUA. -Ens' konna, jok' on tehnyt herttuan. -- - (Vanginvartijalle.) -Ma näistä kolmest' ylhäisestä vastaan. -- - (Luciolle.) -Pois älä hiivi; munkill' oisi sulle -Vähäisen sanottavaa. -- Kiinni häneen! - -LUCIO. -Tästä voi tulla pahempaa kuin hirsipuu! - -HERTTUA (Escalukselle). -Puheenne anteeks annan. Istukaa! -Tuon paikan otan minä. -- (Angelolle.) Sallitteko? -Sanoja, oveluutta, julkeutta -Sull' onko vielä varalla? Jos on, -Niin käytä niitä, kunnes minä puhun, -Mut silloin pelkää. - -ANGELO. - Julma majesteetti! -Min' oisin syntiäni syntisempi, -Jos katsettanne välttää tahtoisin, -Kun huomaan, että näette sisimpääni -Kuin jumal' itse. Älkää kauemmin -Mun häpeästän' oikeutta käykö, -Vaan oma tunnustus mun langettakoon. -Siis joutuin tuomio, ja sitten surma! -Muut' armoa en kerjää. - -HERTTUA. - Mariana! -- -Tää nainen onko kihlattusi, sano? - -ANGELO. -On, armollinen herra. - -HERTTUA. -Omakses vie ja heti hänet nai. -- -Nuo, munkki, vihkikää. Kun se on tehty, -Palatkoot tänne. -- Mukaan, vartija! - - (Angelo, Mariana, Pietari ja vanginvartija menevät.) - -ESCALUS. -Enemmän häpeäänsä hämmästyn, -Kuin tätä muuta kummaa. - -HERTTUA. - Isabella! -Nyt munkki on sun valtiaasi. Niinkuin -Sua silloin hurskaill' autoin neuvoillani, -Niin puvun kanss' en mieltä muuta, olen -Sun palvelias yhä. - -ISABELLA. - Anteeks suokaa, -Ett' tuntematont' olen valtiasta -Näin alamaisena ma vaivannut. - -HERTTUA. -Sen sulle anteeks suon. Nyt, kallis tyttö, -Sa ole mulle yhtä laupias. -Sua veljes surma surettaa, sen tiedän, -Ja kummeksit, miks veljes pelastusta -Lymyssä ajoin enkä viipymättä -Salasta tuonut ilmi valtaani, -Vaan annoin hänen kuolla. Hyvä tyttö, -Oi, tämän mestauksen joudutus, -Jonk' en niin kiirein luullut tapahtuvan, -Mun tappoi aikeeni. Mut, rauha hälle! -Elämä, jok' on kuolon pelon päässyt, -Paremp' on sitä, joka peloss' elää. -Sen onnen veljes sai, se lohtus olkoon. - -ISABELLA. -Se lohtuni on, armollinen herra. - - (Angelo, Mariana, Pietari ja vanginvartija palaavat.) - -HERTTUA. -Yljälle tälle, jonka hauras himo -Sun loukkas impikunniaas, sun täytyy -Tok' anteeks antaa Marianan tähden. -Mut kosk' on veljesi hän tuominnut -- -Syypäänä itse kaksoisrikokseen -Siveyden pyhyyttä ja valaa vastaan, -Kun lupas veljes hengen pelastaa -- -Niin oikeuden armahtava armo -Omasta hänen suustaan ääneen huutaa: -"Silmästä silmä, hammas hampaasta, -Verestä veri, verta verrasta!" -Siis, Angelo, kun syys näin selvä on, -Ett' et voi kieltää, vaikka tahtoisitkin, -Niin sama piilu, joka Claudion -Vei pään, sun vieköön myös, ja yhtä joutuin. -- -Pois hänet viekää! - -MARIANA. - Armollinen herra, -Oi, enhän suotta saanut teiltä miestä! - -HERTTUA. -Omasta miehestäs sait suotta miehen. -Vain oman kunniasi turvaks katsoin -Avion suotavaksi, ettei moite, -Siit' että hän sun voitti, sinuun jäisi -Ja haittais vasta. Kaiken miehes oman, -Jok' oikeuden mukaan kuuluu mulle, -Sen annan sulle leskeneläkkeeksi; -Sa sillä paremp' osta mies. - -MARIANA. - Oi, herttua, -En pyydä toista enkä parempaa. - -HERTTUA. -Hänt' älä pyydä; päätökseni pysyy. - -MARIANA. -Oi, armollinen herra, -- - - (Polvistuu.) - -HERTTUA. - Turhaa vaivaa! -- -Pois viekää kuolemaan! -- - (Luciolle.) - Nyt teidän vuoro. - -MARIANA. -Hyvä prinssi! -- Auta, rakas Isabella; -Mun puolestani polvistu, niin minä -Sun puolestasi elämäni annan. - -HERTTUA. -Ei pyynnössänne ole järkeä; -Jos tuosta teost' armoa hän pyytää, -Niin Claudion haamu kivivuoteens' särkee -Ja tempaa hänet täältä kauhulla. - -MARIANA. -Oi, Isabella, hyvä Isabella, -Mukana polvistu ja kätes nosta! -Ei tarvis sinun haastaa, minä puhun. -Sanotaan, vikansa on parhaimmilla, -Paremmiks parantuvat he, kun heissä -On vähän pahuutta: niin miehenikin. -Oi, Isabella, etkö polvistu? - -HERTTUA. -Hän Claudion tähden kuolee. - -ISABELLA. - Armoherra, - (Polvistuu.) -Oi, tätä syyn-alaista kohdelkaa, -Niinkuin jos Claudio eläis! Melkein uskon, -Ett' oli tosi vilpitön hän töissään, -Siks kuin mun näki. Niin jos on, niin saakoon -Hän elää. Veljelleni tehtiin oikein: -Hän syypää oli tekoon, josta kuoli. -Mut Angeloss' ei teko saavuttanut -Kamalaa aietta; se haudattava -Siis vain on aikehena, joka kesken -Menehtyi tielle. Aatoshan on vapaa, -Ja pelkkää aatost' aie on. - -MARIANA. - Niin on. - -HERTTUA. -On rukouksenne turhaa; nouskaa, sanon! -- -Mun johtuu toinen rikos mieleeni. -- -Mies, sano, miksi Claudio mestattiin -Niin tavattomaan aikaan? - -VANGINVARTIJA. - Tuli käsky. - -HERTTUA. -Oliko virallinen määräys? - -VANGINVARTIJA. -Ei, herttua, vaan yksityinen sana. - -HERTTUA. -Saat siitä työstä eron virastasi: -Avaimet tänne! - -VANGINVARTIJA. - Anteeks, majesteetti! -Kyll' aavistin, vaan viaks sit' en luullut; -Ja tarkemmin kun aattelin, niin kaduin; -Ja siitä todisteeksi, erään vangin, -Jok' erikäskyst' oisi muuten kuollut, -Ma eloon jätin. - -HERTTUA. -Kenen? - -VANGINVARTIJA. - Bernardinon. - -HERTTUA. -Oi, jos sen oisit tehnyt Claudiolle! -Tuo hänet tänne, tahdon miehen nähdä. - - (Vanginvartija menee.) - -ESCALUS. -Surettaa, että te, lord Angelo, -Mies oppinut ja viisas, hairahduitte -Noin törkeästi, lihan himost' ensin -Ja sitten tarkan älyn puutteesta. - -ANGELO. -Mua surettaa, ett' olen suruks ollut, -Ja katumus niin kalvaa sydäntä, -Ett' ennen otan kuoleman kuin armon. -Sen olen ansainnut ja sitä pyydän. - - (Vanginvartija, Bernardino; Claudio, - verhoutuneena, ja Julia tulevat.) - -HERTTUA. -Ken on se Bernardino? - -VANGINVARTIJA. - Tämä tässä. - -HERTTUA. -Hänestä puhunut on eräs munkki. -- -Sull' ynseä on mieli, sanotaan, -Et toisest' elämästä mitään huoli; -Sen mukaan elätkin. Sait tuomiosi; -Mut maalliset ma syntis anteeks annan; -Vain katso, että tämä armo ohjaa -Sua parannukseen. -- Neuvo häntä, munkki, -Sun huostaas jää hän. -- Ken tuo huppuhinen? - -VANGINVARTIJA. -Toinenkin vanki, jonka pelastin; -Hän kuollut ois, kun Claudio mestattiin; -Niin Claudion näköinen, kuin hän se oisi. - - (Paljastaa Claudion kasvot.) - -HERTTUA (Isabellalle). -Jos veljes näköinen on, veljes tähden -Hän armon saa. Tuo kätes, sulo nainen. -Ja sano, että olet omani; -Hän veljeni on silloin. Tästä toiste. -Nyt Angelo jo pelastuksens' arvaa, -Ma näen elon väikkeen silmissään. -- -Niin, Angelo, saat pahan palkaks hyvän. -Mut katso, että vaimoasi lemmit, -Jott' arvoas hän lisäis arvollaan. -- -Nyt halullinen olen armonantoon, -Mut yks tääll' on, jot' en voi armahtaa. - (Luciolle.) -Sa, lurjus, sanoit, että olen narri -Ja irstas, aasi, pelkuri ja hupsu; -Mill' olen, sano, sulta ansainnut -Moist' ylistystä? - -LUCIO. -Armollinen herra, uskokaa pois, tuon sanoin vain siksi, että semmoinen -nyt on muoti. Jos tahdotte siitä hirttää minut, niin tapahtukoon -tahtonne; mutta ennemmin soisin, että suvaitsisitte minua piestä. - -HERTTUA. -Niin, ensin piestään, sitten hirtetään. -- - (Vanginvartijalle.) -Tee tiedoks kautta Wienin: jos on naista, -Jonk' on tää hulivili vietellyt -- -Ma kuulin hänen sanovan, ett' yksi -On olemassa -- esiin astukoon: -Hän naikoon hänet pois, ja häiden jälkeen -Hän saakoon raippoja ja hirtettäköön. - -LUCIO. -Rukoilen, teidän korkeutenne, älkää naittako minua hutsulle! Teidän -korkeutenne, sanoitte vast'ikään, että olen tehnyt teistä herttuan; -hyvä, hyvä herra, älkää niin minua palkitko, että teette minusta -aisankannattajan. - -HERTTUA. -Sun täytyy hänet naida, vannon sen. -Sa pilkkas anteeks saat ja muutkin pahat, -Mit' olet tehnyt. -- Tyrmään hänet viekää, -Ja pankaa täytäntöön mun tahtoni! - -LUCIO. -Naittaa hutsulle, hyvä prinssi, on samaa kuin puristaa kuoliaaksi, -piestä ja hirttää. - -HERTTUA. -Se palkka sen, ken ruhtinasta herjaa. -- -Hyvitä, Claudio, hänet, jota sorsit. -- -Mariana, onneks! -- Lemmi häntä, Angelo! -Hyveensä tunnen, rippi-isäns' olin. -- -Hyvistä töistäs kiitos, Escalus, -Paremman tunnustuksen annan vasta. -- -Sua innostasi kiitän, vartija, -Ja paikan sulle hankin arvokkaamman. -- -Suo anteeks, Angelo, kun Ragozynin -Pään sulle toi hän, eikä Claudion; -Se pien' on rikos. -- Kallis Isabella, -On vielä pyyntö, sinun hyväksesi; -Jos sitä mielisuosin kuuntelet, -Niin onnen osat meill' on yhteiset. -Nyt linnaamme; ja mitä puuttuu vielä, -Sen teille kaikille teen tiedoks siellä. - - (Menevät.) - - - - -VIITESELITYKSET: - - -[1] _Himoitsi keitettyjä väskynoitä_. Keitetyt luumut tai väskynät -olivat terveyssyistä tavallinen ruoka porttoloissa. Vert. Henrik IV 1. -osa 70 siv. - -[2] _Se oli Kultarypäleessä_. Ravintolan huoneilla oli kullakin -oma nimensä. - -[3] _Hannibali_. Kyynärpää aikoo sanoa: kannibali. - -[4] _Katsoo peilistä, kuin tietäjä_. Noidat ja tietäjät katsoivat -taikapeilistä tulevia tapahtumia. - -[5] _Hento kukka_. Tarkoittaa Isabellaa. - -[6] _Punaista ja valkoista bastardia_. Bastardi oli makeaa -espanjalaista viiniä. - -[7] _Kahdesta korkurista_. Näillä tarkoittaa Pompejus, toisella -parittajaa, jonka ammatti nyt on kielletty, ja toisella rahakorkuria, -joka yhä saa harjoittaa ammattiaan, vieläpä esiintyä kunniallisen -porvarin puvussakin, nahalla reunustetussa ja sisustetussa turkissa. - -[8] _Pygmalionin kuvia_. Galathea muuttui Pygmalionin syleilystä -vaimoksi. - -[9] _Koirankoppiin, Pompejus!_ Pompejus oli yleinen koiran nimi. - -[10] _Pyytää useammin anteeksi_. Vanha englantilainen tapa oli, -että mestaaja pyysi mestattavalta anteeksi, ennenkuin antoi -kuoliniskun. - -[11] _Ajakaa tukka_. Tavatonta ei ollut, että kuolevat halusivat -ennen kuolemaansa saada päänsä kerityksi munkkien tapaan. - -[12] _Käärepaperista ja vanhasta inkivääristä_. Koronkiskurit -lainatessaan eivät antaneet koko lainaa puhtaana rahana, vaan osan -siitä arvottomana tavarana, jonka lainanottaja sai rahaksi muuttaa -useinkin suureksi vahingokseen. -- Inkivääriä pureskelivat vallankin -vanhat naiset, jotta henki haisisi paremmalta. - -[13] _Huutavat: Jumalan tähden_. Tavallinen huuto, millä -velkavangit ikkunaristikon takaa ohikulkevilta kerjäsivät almuja. - -[14] _Kuin parturilan seinäll' uhkasakko_. Parturilat olivat -joutiluksien olopaikkoja, joissa juopoteltiin, soiteltiin ja muuta -pilaa pidettiin. Sitä varten oli seinälle pantu runomittaisia -järjestysohjeita uhkasakkoineen. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Verta verrasta, by William Shakespeare - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VERTA VERRASTA *** - -***** This file should be named 44825-8.txt or 44825-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/8/2/44825/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |