initial commit of ebook 44580HEADmain

1 files changed, 5141 insertions, 0 deletions

diff --git a/44580-0.txt b/44580-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..9b252c5
--- /dev/null
+++ b/44580-0.txt
@@ -0,0 +1,5141 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44580 ***
+
+LOPPU HYVÄ, KAIKKI HYVÄ
+
+Kirj.
+
+William Shakespeare
+
+
+Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1911.
+
+
+
+Näytelmän henkilöt:
+
+ Ranskan kuningas.
+ Florensin herttua.
+ BERTRAM, Roussillonin kreivi.
+ LAFEU, vanha ylimys.
+ PAROLLES, Bertramin seuralainen.
+ Useita nuoria ranskalaisia aatelismiehiä, Bertramin asekumppaneita.
+ Hovimestari, Roussillonin kreivinnan palveluksessa.
+ Narri, Roussillonin kreivinnan palveluksessa.
+ Kantapoika.
+ Roussillonin kreivinna, Bertramin äiti.
+ HELENA, hänen kasvattityttärensä.
+ Florensilainen leskivaimo.
+ DIANA, hänen tyttärensä.
+ VIOLETTA, | leskivaimon naapureita ja ystäviä.
+ MARIANA,  |
+ Kuninkaan seurueeseen kuuluvia ylimyksiä, sotaherroja, sotureita y.m.,
+ ranskalaisia ja florensilaisia.
+
+Tapahtumapaikka osittain Ranskassa, osittain Florensissa.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.
+
+    (Bertram, Roussillonin kreivinna, Helena ja Lafeu tulevat,
+    kaikki surupuvussa.)
+
+KREIVINNA.
+Kun luovun pojastani, hautaan toistamiseen puolisoni.
+
+BERTRAM.
+Ja minä täältä lähteissäni, äiti, itken uudelleen isäni kuolemaa; mutta
+minun täytyy kuulla kuninkaan käskyä, jonka holhotti olen[1] nyt ja
+alamainen ainiaan.
+
+LAFEU.
+Teille, armo, kuningas korvaa puolison, -- ja teille, nuori herra, isän.
+Hän, joka aina on niin hyvä kaikille, ei voi olla osoittamatta
+hyvyyttään teillekin, jonka arvo sen herättäisi, jos sitä puuttuisi,
+pikemmin kuin jäisi siitä osattomaksi, kun sitä niin runsaasti on
+tarjona.
+
+KREIVINNA.
+Mitä toiveita on kuninkaan parantumisesta?
+
+LAFEU.
+Hän on erottanut lääkärinsä, joiden hoidossa on aikaa kuluttanut
+parantumisen toivossa eikä muuta sillä voittanut, kuin että aikaa myöten
+on toivonsakin menettänyt.
+
+KREIVINNA.
+Tällä nuorella neitosella oli isä, -- oi, tämä "oli", mikä haikea sana!
+-- jonka nero oli melkein yhtä suuri kuin hänen vilpittömyytensä;
+jos se olisi sen verroille kohonnut, niin olisi se tehnyt luonnon
+kuolemattomaksi, ja kuolema olisi työn puutteesta ruvennut lystäilemään.
+Kuninkaan tähden soisin, että hän eläisi; se varmaankin olisi kuninkaan
+taudin surma.
+
+LAFEU.
+Minkä nimellinen oli se mies, josta puhutte, armo?
+
+KREIVINNA.
+Hän oli kuuluisa ammatissaan, ja täydestä syystäkin: Gerard
+Narbonnelainen.
+
+LAFEU.
+Todellakin erinomainen mies; kuningas aivan äskettäin puhui hänestä
+ihastuksella ja kaipuulla. Hän oli siksi taitava, että voisi elää
+vieläkin, jos tiede voisi pitää puoliaan kuolevaisuutta vastaan.
+
+BERTRAM.
+Mitä, hyvä herra, kuningas sairastaa?
+
+LAFEU.
+Pukamaa, hyvä herra.
+
+BERTRAM.
+Siitä en ole koskaan ennen kuullut.
+
+LAFEU.
+Hyvä, jos siitä ei koskaan mitään kuuluisikaan. -- Onko tämä nuori neiti
+Gerard Narbonnelaisen tytär?
+
+KREIVINNA.
+On, herraseni, hänen ainoa lapsensa, ja minun hoitooni uskottu. Toivon
+hänestä kaikkea sitä hyvää, mitä hänen kasvatuksensa lupaa.
+Taipumuksensa hän on perinyt, ja se tekee kauniit avut vielä
+kauniimmiksi; sillä jos oivat lahjat ovat saastaisen mielen verhona,
+niin kiitokseen liittyy aina surkuttelu; ne ovat puoltajia, mutta
+samassa pettäjiä; hänessä ne ovat sitä kallisarvoisempia, kuta
+vilpittömämpiä; hän on kuntonsa perinyt, hyveensä itse hankkinut.
+
+LAFEU.
+Kehunne, armo, tuo kyyneleet hänen silmiinsä.
+
+KREIVINNA.
+Se on paras suola, millä tyttö saattaa kiitostaan höystää. Aina kun isän
+muisto lähestyy hänen sydäntään, niin surun hirmuvaltias riistää kaikki
+elonmerkit hänen poskiltaan. Älä itke, Helena, älä enää itke; muuten
+luullaan, että enemmän surua osoitat, kuin sitä tunnet.
+
+HELENA.
+Tietystikin osoitan surua; mutta tunnenkin sitä.
+
+LAFEU.
+Kohtalainen valitus on kuolleen oikeus, mutta
+liiallinen murhe on elävän vihollinen.
+
+KREIVINNA.
+Jos elävä on murheen vihollinen, niin liiallisuus tekee sen pian
+kuolettavaksi.
+
+BERTRAM.
+Ma pyydän, äiti hyvä, siunaustanne.
+
+LAFEU.
+Mitenkä tuo on ymmärrettävä?
+
+KREIVINNA.
+Ota siunaus! Olossa ja tavoiss' ole
+Isäsi poika! Veri sekä hyve
+Sinussa vallast' otelkoot, ja kuntos
+Pysyköön aateluutes tasall' aina.
+Rakasta kaikkia, mut harvaan luota;
+Älä loukkaa ketään; vihamiestäs uhmaa,
+Mut voimaas älä käytä; ystävääsi
+Kuin silmäterääs helli; ole ennen
+Vait-olija kuin paljon puhuja.
+Ja taivas sulle suokoon, mitä muuta
+Se antaa voi ja minä siltä pyytää.
+Hyvästi! -- Herra, häntä neuvokaa;
+Hän viel' on kypsymätön hovikoksi.
+
+LAFEU.
+Paraimmat siellä, siitä olen varma,
+Halaavat kilvan hänen ystävyyttään.
+
+KREIVINNA.
+Hyvästi, Bertram! Siunatkoon sua taivas!
+
+    (Menee.)
+
+BERTRAM (Helenalle).
+Mitä parasta voitte ajatuksissanne toivoa, se teille osaksi tulkoon!
+Olkaa turvana äidilleni, haltijallenne, ja pitäkää häntä kunniassa.
+
+LAFEU.
+Hyvästi, soma neiti! Teidän tulee pitää eleillä isänne mainetta.
+
+    (Bertram ja Lafeu menevät.)
+
+HELENA.
+Jos se vain ois! -- En aattele nyt isää.
+Nuo valtain itkuvirrat hälle suuremp'
+On kunnioitus kuin mun kyyneleeni.
+Mink' oli näköinen? Oi, sit' en muista;
+Vain Bertramin on kuva sielussani.
+Hukassa olen; elämä on tyhjää,
+Kun poiss' on Bertram.
+Yhtä hyvin voisin
+Valita sulhokseni kirkkaan tähden,
+Niin paljon hän on mua ylempi;
+Sen kirkas loisto vain, sen laitavalo
+Mua kohtaa, vaan sen piiriss' en saa elää.
+Tää korskean on lemmen rangaistusta:
+Halajaa hirvi leijonaa, mut surman
+Saa lemmenpalkaks. Mikä sulo-tuska
+Hänt' aina nähdä; istua ja piirtää
+Kiharat, kotkan silmät, kulmain kaaret
+Sydämmen tauluun, sydämmeni, johon
+Tuon armaan kuvan pienin piirre painui!
+Nyt poiss' on hän, ja pyhän-jäännöksiä
+Saa harras sydän palvoa. -- Ken tuossa?
+Bertramin seuraaja, ja siksi rakas,
+Vaikk' onkin julki valhettelija
+Ja perin pelkuri ja täysi narri.
+Mut nämä paheet häneen soveltuvat:
+Ne kestää ne, kun hyveen teräsluut
+Vilussa värjyy; tyhmyytt' äverjästä
+Alaston äly usein palvelee.
+
+    (Parolles tulee.)
+
+PAROLLES.
+Herran rauha, kaunis kuningatar!
+
+HELENA.
+Herran rauha, monarkki!
+
+PAROLLES.
+Väitän vastaan.
+
+HELENA.
+Samoin minä.
+
+PAROLLES.
+Neitsyyttäkö nyt mietiskelette?
+
+HELENA.
+Niin. Teissä on vähän soturin vikaa: sallikaa minun tehdä teille
+kysymys. Miehet ovat neitsyyden vihollisia; miten voimme sen heiltä
+turvata?
+
+PAROLLES.
+Älkää päästäkö sisään.
+
+HELENA.
+Mutta he ryntäävät; ja neitsyytemme, vaikka urhoollisesti pitääkin
+puoliaan, on kuitenkin heikko. Neuvokaa meille jokin sotataidon mukainen
+puolustuskeino.
+
+PAROLLES.
+Sitä ei ole. Miehet piirittävät teitä, kaivavat salaa alta ja
+räjähyttävät ilmaan.
+
+HELENA.
+Herra varjelkoon neitsyys-parkaa mokomista kaivajista ja räjähyttäjistä!
+-- Eikö ole mitään sotatemppua, millä neitsyet voisivat räjähyttää
+miehet?
+
+PAROLLES.
+Kun neitsyys on räjähytetty, niin mies hyökkää päälle; ja jos nyt hänet
+räjähytätte, niin, toden totta, tekemänne aukon kautta hän valloittaa
+koko linnoituksenne. Luonnon valtiotalouteen ei kuulu neitsyyden
+tallettaminen. Neitsyyden häviö on yhteiskunnan hyöty, ja neitsyttä ei
+ole vielä maailmaan tullut ilman neitsyyden menettämistä. Se, mistä te
+olette tehty, se on sitä neitsyiden tekomujua. Jos yksi neitsyys
+menetetään, niin saadaan kymmenen sijaan; jos sitä iankaiken säästetään,
+on se iäksi mennyttä. Se on liian kylmä kumppaniksi. Menköön menojaan!
+
+HELENA.
+Tahdon sentään vähäisen sitä tallita, vaikka kohta kuolisinkin
+neitsyenä.
+
+PAROLLES.
+Vähä se on, mikä sen asian puolesta puhuu: se on luonnon järjestystä
+vastaan. Neitsyyttä puolustamalla syytätte omaa äitiänne, joka on
+ilmeisintä uppiniskaisuutta. Itsensä-hirttäjä on neitsyt tavallaan;
+neitsyys murhaa itsensä ja olisi kuopattava valtamaantielle, vihityn
+maan ulkopuolelle, hurjapäisenä luonnonlain rikkojana. Neitsyys kasvaa
+matoja aivan niinkuin juusto; se syö oman itsensä kuoria myöden ja
+kuolee vihdoin omaan nälkäänsä. Vielä lisäksi on neitsyys itsepäinen,
+ylpeä, toimeton, täynnä itserakkautta, josta synnistä Jumalan laki mitä
+ankarimmin kieltää. Älkää sitä säästäkö; siitä ei tule muuta kuin
+tappiota. Pankaa se liikkeeseen: kymmenessä vuodessa saatte kymmenen
+sijaan, joka on hyvä kasvu, eikä pääoma siitä paljoakaan huonone.
+Menköön menojaan!
+
+HELENA.
+Miten olisi menettää se oman mielensä mukaan?
+
+PAROLLES.
+Annappas olla! Niin, huonoa olisi tehdä sen mielen mukaan, jonka se ei
+ole mieleen. Se on tavara, joka vanheten menettää kiiltonsa; jota
+kauemmin sitä säästetään, sitä vähempi sen arvo. Pankaa se kauppaan, kun
+se vielä kelpaa ja ostajia on. Neitsyys on niinkuin vanha hovinainen,
+joka käyttää vanhanaikaista myssyä: hän on komeapukuinen ja kuitenkin
+pukematon; niinkuin solki tai hammastikku, joita ei kukaan enää
+hatussaan käytä. Vuosiluku sopii paremmin viuluun tai viinipulloon kuin
+teidän kasvoillenne; teidän neitsyytenne, teidän vanha neitsyytenne, on
+niinkuin kitistynyt Ranskan päärynä: paha katsella ja kuiva syödä; niin
+maarin, kitistynyt päärynä; ennen se oli parempi; niin tosiaankin,
+kitistynyt. Mitä aiotte sillä tehdä?
+
+HELENA.
+Niin, neitsyydelläni? En vielä mitään.
+Siell' isännälläs tuhannen on kultaa:
+Emo ja lemmitty ja ystävätär,
+Phoenix ja sankaritar, raivotar,
+Toveri, valtias ja jumalatar,
+Hyvä uskottu ja maire pettäjä,
+Kopea nöyryys, nöyrä vallanhimo,
+Soraava sointu, vieno epäsointu,
+Sopu ja kiusaaja, ja monta muuta
+Siroa, sokon Amor-kummin suomaa
+Hyväilynimeä. Ja nyt hän aikoo --
+En tiedä mitä. -- Taivas häntä kaitkoon! --
+Hovi on koulu; ja hän on --
+
+PAROLLES.
+                            Mit' on hän?
+
+HELENA.
+Mies, jolle toivon hyvää. -- Sääli vain --
+
+PAROLLES.
+No, mitä sääli?
+
+HELENA.
+                Ettei ole toivo
+Lihaa ja verta, jok' ois tuntuvaa,
+Niin että voisimme, me kurjat raukat,
+Me, joille onni nurja soi vain toivon,
+Sen tenholl' ystäväämme seurata
+Ja näyttää mitä nyt vain aattelemme
+Ja josta kiitost' emme koskaan saa.
+
+    (Kantapoika tulee.)
+
+KANTAPOIKA.
+Monsieur Parolles, herra kutsuu teitä.
+
+    (Menee.)
+
+PAROLLES.
+Hyvästi, pikku Helenainen! Jos jaksan sinua muistaa, niin tahdon hovissa
+sinua ajatella.
+
+HELENA.
+Monsieur Parolles, te olette syntynyt laupiaan tähden alla.
+
+PAROLLES.
+Niin, Marsin alla.
+
+HELENA.
+Sen hyvin uskon, Marsin alla.
+
+PAROLLES.
+Miksi Marsin alla?
+
+HELENA.
+Te olette aina taistelussa niin allapäin, että olette ehdottomasti
+syntynyt Marsin alla.
+
+PAROLLES.
+Niin, kun se oli eistymässä.
+
+HELENA.
+Sanokaa ennemmin: kun se oli väistymässä.
+
+PAROLLES.
+Kuinka niin?
+
+HELENA.
+Te väistytte aina, kun taistelette.
+
+PAROLLES.
+Se kuuluu asiaan.
+
+HELENA.
+Niin kuuluu juokseminenkin asiaan, kun pelko käskee käpälämäkeen. Mutta
+tuo uljuuden ja arkuuden sekoitus teissä on nopealentoinen avu, joka
+ilokseni sopii teille varsin hyvin.
+
+PAROLLES.
+Minulla on nyt niin paljo puuhaa, etten voi antaa sinulle pistävää
+vastausta. Mutta palaan täydellisenä hovimiehenä, ja silloin tahdon
+opettaa sinulle kaikki salaisuudet, jos vain hovimiehen neuvot sinuun
+pystyvät ja ymmärrät hänen viittauksiinsa painoa panna; muuten
+kuolet omaan kiittämättömyyteesi ja lähdet näiltä ilmoilta perin
+tietämättömänä. Hyvästi! Jos on aikaa, niin lue rukouksiasi; jos ei,
+niin muistele ystäviäsi. Hanki itsellesi hyvä puoliso, ja kohtele häntä
+niin kuin hän kohtelee minua. Hyvästi vain!
+
+    (Menee.)
+
+HELENA.
+Se lääke, jota ylhäält' anotaan,
+On usein itsessämme; pääsy vapaa
+On meillä onnen maahan; tylsät vaan
+Ja arat hankkeet taivas estää tapaa.
+Mikä lempeni näin korkealle vei?
+Sain näön, mut ei silmä tyydy, ei.
+Mink' onni ratkoo, luonto yhteen valaa,
+Ja ylhää halpa vertaisenaan halaa.
+Tekoa rohkeaa ei koskaan tee,
+Ken vaivaa punnitsee ja arvelee:
+On mennyt mennyttä. Kun lempi koittaa
+Paraansa panna, niin se aina voittaa.
+Kuninkaan tauti -- Tulkoon, mit' on tulla!
+Jos pettäiskin, on luja päätös mulla.
+
+    (Menee.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Pariisi. Huone kuninkaanlinnassa.
+
+    (Torventoitauksia. Ranskan kuningas, kirje kädessä,
+    ylimyksiä ja muita seuralaisia tulee.)
+
+KUNINGAS.
+Siis tukkaisill' on Florens ja Siena;
+Ja onni tasan on, ja urhokkaasti
+He sotaa jatkavat.
+
+1 HOVIMIES.
+                   Niin kerrotaan.
+
+KUNINGAS.
+On luultavaakin: Itävalta-lanko
+Sen tässä varmaks vahvistaa ja varoo,
+Ett' aikoo Florens pikaist' apua
+Meilt' anoa; mut arvon ystävämme
+Varoittaa ennalta ja toivoo että
+Sen epäisimme.
+
+1 HOVIMIES.
+               Koeteltu prinssin
+On ystävyys ja äly, niihin luottaa
+Voi täydelleen.
+
+KUNINGAS.
+                Hän määrää vastaukseni:
+Jo ennen pyyntöään saa Florens kiellon.
+Mut joku aatelistamme jos mielii
+Toskanaan sotimaan, niin kumpaan tahtoo
+Saa liittyä.
+
+2 HOVIMIES.
+             Se terveellinen koulu
+On aatelillemme, jok' ilmaa kaipaa
+Ja urotöitä.
+
+KUNINGAS.
+             Kuka tuossa tulee?
+
+    (Bertram, Lafeu ja Parolles tulevat.)
+
+1 HOVIMIES.
+Se nuor' on Bertram, Roussillonin kreivi.
+
+KUNINGAS.
+Sull' isäsi on kasvot, nuorukainen;
+Ei kiireissään, vaan huolell' aulis luonto
+Sun muovaellut on. Myös isäs hyveet
+Sull' olkoon. Tervetullut Pariisiin!
+
+BERTRAM.
+Suur' majesteetti, nöyrin kiitokseni!
+
+KUNINGAS.
+Oi, ett' ois vielä sama terveys mulla,
+Kuin milloin isäs kanssa ystävinä
+Aloimme sotatyömme. Hyvin tunsi
+Hän ajan sotataidon; urhokkaimpain
+Ol' oppilas. Hän kauan kestikin;
+Mut ikä häijy meidät yllätti
+Ja hylyiks heitti. Mulle virkistyst' on
+Puhella isästänne. Nuorna oli
+Hän yhtä nokkela, kuin mit' on tieten
+Nykyiset nuoret; mutta näiden pila
+Ivaksi kääntyy heihin itseensä,
+Kun heidän löyhyyttään ei kunto peitä.
+Mik' älymies! Ei katkeraa, ei halpaa
+Ivansa eikä korskansa, jos' niit' ei
+Vertainen kiihoittanut; kunnia
+Kuin kello näytti tarkoin hetken, milloin
+Ol' aika puhua, ja kieli nouti
+Visusti näyttäjää. Mut alempiaan
+Hän katsoi toisen arvon olennoiksi;
+Kun heihin ylvän latvans' alensi,
+He hänen nöyryydestään ylpistyivät,
+Hän heidän kiitos-pahaisestaan nöyrtyi.
+Mies moinen oisi meidän nuorillemme
+Esikuva, joka heille näyttäis, kuinka
+He, sitä seuratenkin, taantuvat.
+
+BERTRAM.
+Isäni jälkimuiston kirkkaampana
+Sielunne säilyttää kuin hautapatsas;
+Ja hautakirjoitusta pysyvämpi
+Tuo kuninkaallinen on puheenne.
+
+KUNINGAS.
+Josp' oisin hänen luonaan! Sanoi aina --
+On niinkuin kuulisin nuo viisaat sanat,
+Joit' ei hän korvaan viskannut, vaan sinne
+Itämään istutti ja hedelmöimään --
+"En tahdo elää", näin hän usein alkoi,
+Suu surun hymyssä, kun pila päättyi
+Ja äkki-käänteen sai, "en tahdo elää,
+Kun loppuu lampust' öljy, enkä olla
+Nulikkain niistettävä, joiden vaisto
+Vain uusille on herkkä, joiden äly
+Pukuja miettii vain ja joiden mieli
+Kuin muoti vaihtelee." Hän tätä toivoi;
+Ja minä, jälkeen jäänyt, samaa toivon:
+Pois päästä joutuin pesästä, kun siihen
+En vahaa voi ja mettä enää kantaa,
+Ja tilaa jättää työtyrimmille.
+
+2 HOVIMIES.
+Olette suosittu; ken vähimmin
+Sen tunnustaa, teit' enimmin hän kaipaa.
+
+KUNINGAS.
+Niin, paikan täytän. -- Kreivi, kuinka kauan
+Isänne lääkäri on kuolleen' ollut?
+Kehuttu oli.
+
+BERTRAM.
+             Kuusi kuukautta.
+
+KUNINGAS.
+Jos eläis hän, niin häntä koittaisin. --
+Mua talukaa! -- Nuo muut mun turmelleet
+On rohtoinensa. Luonto nyt ja tauti
+Sotaansa käykööt. Tervetullut, kreivi,
+Rakkaampi poikaa!
+
+BERTRAM.
+                  Kiitos, majesteetti!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.
+    (Kreivinna, hovimestari ja narri tulevat.)
+
+KREIVINNA.
+Nyt puhukaa. Mitä teillä on neidistä sanottavaa?
+
+HOVIMESTARI.
+Armollinen rouva, toivon että se, mitä näin olen teille mielennouteeksi
+puuhaillut, pannaan entisten vaivojeni luetteloon; sillä loukkaamme
+häveliäisyyttämme ja likaamme ansioittemme puhtauden, jos itse niitä
+julistamme.
+
+KREIVINNA.
+Mitä tuo veitikka täällä tekee? Mene tiehesi, poika! Valituksia, joita
+olen sinusta kuullut, en kaikkia usko; etten sitä tee, siihen on syynä
+mukavuuteni; sillä tiedän, että olet tarpeeksi narri ollaksesi syypää
+ja tarpeeksi ovela omistaaksesi nämä koiruudet.
+
+NARRI.
+Niinkuin, armollinen rouva, hyvin tiedätte, olen köyhä raukka.
+
+KREIVINNA.
+Hyvä.
+
+NARRI.
+Ei, armollinen rouva, ei ole hyvä, että olen köyhä, vaikka moni rikas
+joutuukin kadotukseen. Mutta jos, armollinen rouva, sallitte minun
+mennä naimisiin, niin Elsa, se tyttöni, ja minä kyllä koettaisimme
+hinastella eteenpäin.
+
+KREIVINNA.
+Aiotko siis väkisinkin ruveta kerjäämään?
+
+NARRI.
+Niin, kerjäisin tässä asiassa teidän suostumustanne.
+
+KREIVINNA.
+Missä asiassa?
+
+NARRI.
+He, Elsan asiassa ja omassani. Virka ei mene perinnöksi, ja luulen,
+etten ennen saa Jumalan siunausta kuin saan henkiperillisiä, sillä
+sanotaan, että lapset ovat siunaukseksi.
+
+KREIVINNA.
+Mutta sano syy, miksi tahdot mennä naimisiin.
+
+NARRI.
+Armollinen rouva, ruumis-parka sitä kaipaa; liha minua siihen ajaa,
+ja jota piru ajaa, sen täytyy mennä.
+
+KREIVINNA.
+Siinäkö kaikki teidän armonne syyt?
+
+NARRI.
+Onhan mulla muita, pyhiäkin syitä, niinkuin asiat nyt ovat.
+
+KREIVINNA.
+Saako niitä maailma tietää?
+
+NARRI.
+Olen ollut syntinen luontokappale, rouva hyvä, niinkuin te ja kaikki
+liha ja veri on, ja aion nyt naida, voidakseni katua.
+
+KREIVINNA.
+Naimistasi pikemmin kuin syntisyyttäsi.
+
+NARRI.
+Minulla ei ole ystäviä, rouva hyvä, ja toivon saavani ystäviä vaimoni
+kautta.
+
+KREIVINNA.
+Sellaiset ystävät ovat vihamiehiäsi, narri.
+
+NARRI.
+Silloin ette tiedä, armo, mitä hyvät ystävät on; ne veitikat ne tekevät
+minun puolestani, mitä en itse jaksa. Joka peltoni kyntää, se säästää
+härkiäni, enkä minä muuta kuin korjaan sadon; jos minä olen hänen
+sarvipäänsä, niin on hän minun juhtani. Joka lohduttaa vaimoani, se
+lohduttaa lihaani ja vertani; joka lohduttaa lihaani ja vertani, se
+rakastaa lihaani ja vertani; ja joka lihaani ja vertani rakastaa, se on
+minun ystäväni; ergo, joka suutelee vaimoani, on minun ystäväni. Jos
+ihmiset tyytyisivät olemaan mitä ovat, niin ei olisi naimaliitosta
+mitään pelkoa; sillä nuori Charbon, puritaani, ja vanha Poysam, papisti,
+jos kohta ovatkin sydämmensä puolesta eri uskontoa, ovat päänsä puolesta
+kuitenkin yhtä; he voivat puskea yhteen niinkuin mitkäkin jäärät.
+
+KREIVINNA.
+Aiotko ikäsi olla noin hävytön rivosuu?
+
+NARRI.
+En, vaan profeetta, armollinen rouva, joka ujostelematta sanoo totuuden.
+
+    Ma laulan vanhaa laulelmaa,
+    Ja sit' on kuulla somaa:
+    Kaikk' avio on sallimaa,
+    Mut sarvet luonnon omaa.
+
+KREIVINNA.
+Pois tiehesi, poika; toiste puhun kanssasi enemmän.
+
+HOVIMESTARI.
+Suvaitsetteko, armollinen rouva, että pyydän Helenaa luoksenne; hänestä
+tulinkin puhumaan.
+
+KREIVINNA.
+Poika, sano neidille, että tahdon puhutella häntä, Helenaa tarkoitan.
+
+NARRI (laulaa).[2]
+
+    Ne kauniit kasvot, sanoi hän,
+    Ol' Troian sortumus.
+    Työ tuhma, tuhma, tuhma!
+    Se pöllö Priamus!
+    Ja siinä seisoi onneton,
+    Ja siinä seisoi onneton,
+    Ja huokas: tuo sun työs!
+    Jos yhdeksäst' yks hyvä on,
+    Jos yhdeksäst' yks hyvä on,
+    Yks kymmenestä myös.
+
+KREIVINNA.
+Mitä? Yksikö hyvä kymmenestä? Sinä turmelet laulun, poika.
+
+NARRI.
+Yksi hyvä vaimo kymmenestä, sehän, rouva hyvä, on laulun parantamista.
+Suokoon Jumala, että semmoinen hyvä tapahtuisi joka vuosi; en ollenkaan
+morkkaisi naiskymmenyksiä, jos olisin pappi seurakunnassa. Yksi
+kymmenestä! Kylläpä niin! Jos syntyisi maailmaan hyvä vaimo vaikkapa
+vain joka pyrstötähden ja maanjäristyksen mukana, niin tulisivat
+arpajaiset hyvän joukon paremmat; nyt saa miesraukka kiskoa sydämmen
+rinnastaan, ennenkuin saa yhden arpanumeron.
+
+KREIVINNA.
+No, ettekö mene, herra narri, ja toimita mitä käskin?
+
+NARRI.
+Että mies noin voi olla naisen käskettävänä, eikä kuitenkaan synny
+pahennusta! -- Vaikka kunniallisuus ei olekaan mikään puritaani, ei se
+kuitenkaan tahdo aikaansaada pahennusta; se peittää nöyryyden
+messupaidalla[3] ylpeän sydämmen mustan kauhtanan. -- Kyllä menen:
+asiani on käskeä Helena tänne.
+
+    (Menee.)
+
+HOVIMESTARI.
+Armollinen rouva, tiedän että sydämmestänne rakastatte neitiä?
+
+KREIVINNA.
+Niin, totta totisesti. Hänen isänsä jätti hänet minun huostaani; ja hän
+itse on, muista eduista puhumatta, täysin oikeutettu vaatimaan rakkautta
+niin paljon kuin suinkin voi saada. Olemme hänelle enemmän velkaa kuin
+mitä olemme maksaneet, ja enemmän on hänelle maksettava, kuin mitä hän
+vaatii.
+
+HOVIMESTARI.
+Armollinen rouva, olin aivan äsken lähempänä häntä, kuin mitä hän
+arvatenkin olisi toivonut. Hän oli yksin ja puhui itsekseen, omia
+sanojaan omiin korviinsa; hän luuli, sen uskallan vannoa, ettei niitä
+vieras korva kuulisi. Ja asia oli se, että hän rakastaa poikaanne.
+Onnetar, sanoi hän, ei ollut mikään jumalatar, kun oli sellaisen
+arvon-erotuksen rakentanut heidän välilleen; Amor ei mikään jumala, kun
+ei tahtonut valtaansa ulottaa muihin kuin samansäätyisiin; Diana ei
+impien kuningatar, kun salli alamais-raukkaansa hätyytettävän ja jätti
+hänet ensi hyökkäyksessä pelastamatta ja myöhemmin lunastamatta. Tämän
+hän lausui haikeimmalla tuskan äänellä, millä koskaan olen kuullut immen
+vaikeroivan, ja minä katsoin velvollisuudekseni kiireimmiten tämän
+teille ilmoittaa, eritoten kun, mahdollisiin ikävyyksiin nähden, teidän
+on hyvin tärkeä saada siitä tieto.
+
+KREIVINNA.
+Olette rehellisesti tehtävänne tehnyt; pitäkää tämä omana tietonanne.
+Monet merkit ovat jo aikaisemmin minussa samaa luuloa herättäneet, mutta
+ne häälyivät niin vaa'assa, etten voinut en uskoa enkä epäillä. Pyydän,
+jättäkää minut. Kätkekää tämä poveenne, ja kiitoksia vilpittömästä
+huolenpidostanne. Kohta puhelen tästä enemmän teidän kanssanne.
+
+    (Hovimestari menee.)
+
+Minunkin nuorna kävi tuolla lailla.
+On luonnon laki horjahtamaton;
+Nuoruuden ruusu okaita ei vailla,
+Se veress' on, ja veri meidän on.
+Näin nuoreen mieleen, jossa lempi palaa,
+Totisen leimans' aina luonto valaa.
+Kun nuoruuttani muistan, saman vaan
+Tein virheen, se jos virhe olikaan.
+    (Helena tulee.)
+On katse hällä sairas, nyt sen huomaan.
+
+HELENA.
+Mit' armollinen rouva suvaitsee?
+
+KREIVINNA.
+Helena, tiedäthän, ett' olen äitis.
+
+HELENA.
+Arvoisa käskijäni.
+
+KREIVINNA.
+                   Ei, vaan äiti.
+Ja miks ei äiti? Tuota äiti-sanaa
+Kuin kyytä hätkähdit; mit' äidissä
+On pelottavaa? Minä äitis olen
+Ja sinut niiden sarjaan asetan,
+Jotk' itse synnytin. Niin, usein nähdään,
+Ett' ottolapsi omaks lapseks muuttuu
+Ja vieras oksa omaan runkoon juuttuu.
+Ei mulla sinust' ollut äidin vaivaa,
+Mut äidin huolt' on mulla sinust' ollut.
+Laps, Herran tähden, veresikö hyytyy,
+Kun mua äidiks sanot? Mikä on sun,
+Kun kirjo Iris, synkkä sateen airut,
+Noin silmääs kiertää? Miksi? Siksikö,
+Ett' olet tyttäreni?
+
+HELENA.
+                     Se en ole.
+
+KREIVINNA.
+Mut olenhan ma äitis.
+
+HELENA.
+                      Anteeks, armo!
+Ei kreivi Roussillon voi veljen' olla:
+Min' olen alhainen, hän ylhäinen,
+Hän sukua on suurta, minä halpaa.
+Hän herrani on, palvelijanaan
+Ma olla tahdon henkeen kuolemaan.
+Ei, veli ei!
+
+KREIVINNA.
+             Siis minäkään en äiti?
+
+HELENA.
+Olette äitini. Josp' oisittekin!
+Ei silloin poikanne mun veljen' oisi.
+Tai kummankin jos äiti oisitte!
+Ma sitä toivoisin kuin autuuttani,
+Kun hänen sisarens' en oisi vain.
+Min' enkö tyttärenne olla voisi
+Niin, ettei hän mun veljyeni oisi?
+
+KREIVINNA.
+Voit, Helena, voit olla miniäni,
+Sitäkö, Jumal' auttakoon, sa aiot?
+"Tytär" ja "äiti" vertas velloo noin.
+Taas kalpenetko? Salaisuutesi
+Jo haimell' olen, arvoituksen arvaan,
+Miks etsit yksinäisyyttä ja mistä
+Nuo karvaat kyyneleet. On päivänselvää:
+Poikaani lemmit; sitä teeskentely
+Ei kehtaa evätä, kun intohimo
+Sen julki julistaa. Siis sano totuus;
+"Niin on" vain sano: -- katsos, poskeskin
+Sen toisilleen jo tunnustaa, ja silmäs
+Niin selvään huomaavat sen käytöksestäs,
+Ett' ilmaisee sen nekin; synti vain
+Ja turha itsepäisyys kieles salpaa
+Ja salaa totuuden. Niin onko, sano?
+Jos on, niin kyllä hyvän laitoit permen;
+Jos ei, niin kiellä pois. Niin totta kuin
+Mun kauttan' avun sulle taivas hankkii,
+Nyt sano totuus.
+
+HELENA.
+                 Anteeks, hyvä rouva!
+
+KREIVINNA.
+Poikaani lemmitkö?
+
+HELENA.
+                   Oi, anteeks, armo!
+
+KREIVINNA.
+Poikaani lemmitkö?
+
+HELENA.
+                   Hänt' ettekö
+Myös tekin lemmi?
+
+KREIVINNA.
+                  Älä kiertele.
+Mun lempeni on veressä, se tietty
+On koko maailmalle. No siis, avaa
+Minulle sydämmes, sill' intohimos
+Sun täysin ilmaisee.
+
+HELENA.
+                     Siis polvillani
+Tunnustan taivaan edessä ja teidän:
+Lähinnä taivast', enemmän kuin teitä,
+Poikaanne lemmin. -- Sukuni on köyhä,
+Mut rehellinen; niin myös lempeni.
+Oi, älkää suuttuko; hänt' ei se haittaa,
+Jos minä häntä lemmin. Tunkeileva
+Ei ollut lempeni; en tahdo häntä,
+Ennenkuin hänet ansaitsen; mut kuinka
+Hänt' ansaita, en tiedä; sen vain tiedän,
+Ett' turhaan toivon, toivotonna lemmin.
+Ja sentään tuohon pohjattomaan seulaan
+Alati valan haluveteni,
+Jotk' eivät ehdy vain. Kuin indiaani
+Näin hurskaass' eksytyksess' aurinkoa
+Ma palvon, joka katsoo palvojaansa,
+Vaan hänt' ei huomaa. Älköön, rakas armo,
+Vihanne kohdatko mun lempeäni,
+Miss' itse lemmitte. Mut jos on teissä,
+Jonk' arvo-ikä puhtauden on leima,
+Syvällä sydämmessä palanut
+Niin puhdas kaipuu ja niin lämmin rakkaus,
+Ett' Amor ja Diana oli yhtä,
+Oi, silloin häntä säälikää, jok' aina
+Saa tappion, jos antaa taikka lainaa,
+Ja jok' ei löytää tahdo mitä haki,
+Vaan ongelmana elää kuolossaki.
+
+KREIVINNA.
+Sull' eikö äsken aie, puhu totta,
+Pariisiin mennä?
+
+HELENA.
+                 Oli.
+
+KREIVINNA.
+                      Miksi? Sano.
+
+HELENA.
+Totuuden sanon, kautta autuuteni.
+Mont' ihmeen tehokasta parannetta
+Isäni jätti, joita kirjoist' oli
+Ja koetellun kokemuksen kautta
+Kokoillut varastoon. Ne huolella
+Mun tallettaa hän käski havaintoina,
+Joill' oli arvo suurempi, kuin mitä
+Voi vielä arvioida. Niiden joukoss'
+On pettämätön lääke, joka tuohon
+Kamalaan, toivottomaan tautiin auttaa,
+Mi kalvaa kuningasta.
+
+KREIVINNA.
+                      Tuonko vuoksi
+Pariisiin aiot?
+
+HELENA.
+                Herra poikanne
+Mun siihen päähän sai; ei muuten koskaan
+Pariisi, lääke eikä kuningas
+Ois tullut aatosteni lähimaille.
+
+KREIVINNA.
+Mut luuletko, Helena, että, jos
+Tuon avuntarjon teet, hän siihen suostuu?
+Hän yhtä mieltä on kuin lääkäritkin:
+Hän sanoo, ettei mikään voi hänt' auttaa,
+He, ettei mikään häntä auttaa voi.
+Kuink' uskoisivat tyhmää tyttö-raukkaa,
+Kun oppi tietonsa on tyhjentänyt
+Ja hänet hyljännyt?
+
+HELENA.
+                    On vielä jotain,
+
+Jok' isän taidon voittaa, alallaan hän
+Vaikk' oli suurin: tämän hyvän lääkkeen
+Pyhittää taivaan onnellisin tähti
+Mun perinnökseni. Jos, armo hyvä,
+Mun suotte koittaa vain, niin hengen kaupall'
+Yritän määräpäivän tunnilla
+Parantaa kuninkaan.
+
+KREIVINNA.
+                    Niin luuletko?
+
+HELENA.
+Siit' olen varma.
+
+KREIVINNA.
+                  No niin, Helena,
+Lupani saat ja lempeni ja rahaa
+Ja saattoseuraa, hovin ystäville
+Myös terveisiä. Itse kotiin jään,
+Ja taivaalt' anon työlles siunausta.
+Huomenna matkaan! Ja siit' ole vakaa,
+Ett' auttaa sua tahdon voimain takaa.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Pariisi. Huone kuninkaanlinnassa.
+
+    (Torventoitauksia. Kuningas, seurassaan muutamia nuoria
+    aatelismiehiä, jotka ovat jäähyväisillä lähteäkseen
+    Florensin sotaan, Bertram, Parolles ja seuralaisia tulee.)
+
+KUNINGAS.
+Hyvästi, nuoret herrat, sotasäännöt
+Pitäkää mielessä. -- Hyvästi tekin. --
+Jakakaa neuvo; yks jos kaikki ottaa,
+Niin lahja vastaan-ottaessa venyy
+Ja riittää kummallekin.
+
+1 AATELISMIES.
+                        Toivomme,
+Kun taitosotureina palajamme,
+Terveenä tapaavamme majesteetin.
+
+KUNINGAS.
+Ei, mahdotonta; vaikka tosin sydän
+Ei myöntää tahdo, ett' on siinä tauti
+Ja hengen vaara. Terveeks hyvät herrat!
+Jos elän taikka kuolen, isäin henki
+Asukoon teissä. Ylä-Italia --
+Pait jotka Rooman vallast' omasivat
+Vain perikadon -- nähköön teidän tulleen,
+Ei kosimaan, vaan naimaan kunniaa.
+Miss' urhot horjuu, voitto teille tulkoon
+Ja maineen kirkas seppel. Hyvästi! --
+
+2 AATELISMIES.
+Ain' olkoon terveys teille alamainen.
+
+KUNINGAS.
+Italian tyttöjä te varokaa;
+Sanotaan, heidän pyyntöään ei kieltää
+Voi Ranskan mies. Siis, ensin palvelus,
+Ja sitten -- vankeus.
+
+MOLEMMAT.
+                      Neuvo mieleen pannaan.
+
+KUNINGAS.
+Hyvästi! -- Tulkaa tänne luokseni.
+
+    (Menee syrjään ja laskeutuu vuoteelle.)
+
+1 AATELISMIES.
+Oi, kreivi hyvä, te kun jäätte pois!
+
+PAROLLES.
+Se hauska-Heikki ei voi siihen mitään.
+
+2 AATELISMIES.
+Näin uljas sota!
+
+PAROLLES.
+                 Aivan verraton!
+Min' olen moisiss' ollut mukana.
+
+BERTRAM.
+Mua täällä pidätetään imarteilla:
+"Varaista", "liian nuori", "ensi vuonna".
+
+PAROLLES.
+Jos halu sull' on, poika, mene varkain.
+
+BERTRAM.
+Tääll' olen naisten paitapihtinä
+Ja narskukengin siltaa liukast' astun,
+Siks kuin on myyty kunnia ja miekka
+On tanssileluna. Ei, varkain pois!
+
+1 AATELISMIES.
+Se kunniakas varkaus.
+
+PAROLLES.
+                      Tee se, kreivi.
+
+2 AATELISMIES.
+Min' olen osakkaana; hyvästi!
+
+BERTRAM.
+Olen teihin niin kiinni kasvanut, että eromme
+olisi ruumiin ruhjomista.
+
+1 AATELISMIES.
+                          Hyvästi, kapteeni!
+
+2 AATELISMIES.
+Rakas monsieur Parolles!
+
+PAROLLES.
+Ylevät sankarit, minun miekkani ja teidän ovat sukulaisia. Te,
+tuli-ja-leimaus-pukarit, sananen teille, te, kelpo teräskarangot!
+Spinien rykmentissä tapaatte erään kapteeni Spurion, jolla on arpi,
+sodan merkki, tässä vasemmassa poskessa: sen on tämä hyvä miekka
+siihen iskenyt. Sanokaa hänelle, että elän; ja pankaa merkille, mitä
+hän minusta todistaa.
+
+2 AATELISMIES.
+Kyllä, jalo kapteeni.
+
+    (Aatelismiehet menevät.)
+
+PAROLLES.
+Mars teihin, kokelaisiinsa, hullaantukoon! -- No, minä aiotte tehdä?
+
+BERTRAM.
+Jäädä. Kuningas --
+
+PAROLLES.
+Teidän tulee näille ylimysherroille osoittaa vähän väljempää
+kohteliaisuutta; rajoituitte liian kylmään hyvästijättöön; olkaa
+eleissänne elävämpi, sillä he ovat aikakauden hatun solkena, he
+näyttävät, miten tulee käydä, syödä, puhua ja liikkua suosituimman
+tähden vallitessa; ja vaikka piru tanssia johtaisi, niin semmoisia
+miehiä pitää seurata. Menkää jäljestä ja tehkää laveammat jäähyväiset.
+
+BERTRAM.
+Sen teen.
+
+PAROLLES.
+Kelpo poikia, joista varmaankin vielä tulee jänteviä miekkamiehiä!
+
+    (Bertram ja Parolles menevät.)
+
+    (Lafeu tulee.)
+
+LAFEU (polvistuen).
+Anteeksi sanomalleni ja mulle!
+
+KUNINGAS.
+Saat palkkas; nouse!
+
+LAFEU.
+                     Tässä mies siis seisoo.
+Jok' anteen osti itselleen. Jos tekin
+Mult' anteeks polvillanne anoisitte,
+Ja nousisitte näin mun käskystäni!
+
+KUNINGAS.
+Niin, jospa niin! Pääs silloin löisin puhki
+Ja sitten sulta anteeks pyytäisin.
+
+LAFEU.
+Ei osunut! Mut asiaani nyt:
+Te tahdotteko päästä taudistanne?
+
+KUNINGAS.
+En.
+
+LAFEU.
+Kuningas repo, eikö marjat kelpaa?
+Oo, kyllä kauniit marjat kelpais, jos
+Vain repo niihin yltäis! Parantajan
+Min' olen nähnyt, joka kiveen hengen
+Vois puhaltaa ja vuoret liikuttaa
+Ja panna teidät polskaa hyppimään
+Tulisin innoin; hänen koskennastaan
+Kuningas Pipin nousis haudastaan,
+Ja kynään tarttuis Kaarle Suur' ja hälle
+Tekisi lempirunon.
+
+KUNINGAS.
+                   Kelle hälle?
+
+LAFEU.
+He, tohtorille. Haluttaako nähdä,
+Niin tääll' on tyttö. Kautta kunniani --
+Jos tähän leikkipuheeseen saan liitää
+Vakavan sanan -- puhuttelin naista,
+Jonk' äly, suku, ikä, toimi, luonne
+Mua ihmetytti enemmän kuin myöntää
+Ma kehtaan. Tahdotteko häntä nähdä --
+Sit' anoo hän -- ja kuulla asiansa?
+Mua sitten jouten naurakaa.
+
+KUNINGAS.
+                            Lafeu,
+Tuo sisään ihme tuo, jott' ihmetellä
+Saan kanssasi tai ihmeestäs sun päästää,
+Kun ihmettelen, mistä sait sen ihmeen.
+
+LAFEU.
+Teen käskynne; ei siihen päivää mene.
+
+    (Menee.)
+
+KUNINGAS.
+Hän pitää turhist' aina pitkät puheet.
+
+    (Lafeu palaa, Helena mukana.)
+
+LAFEU.
+No, tulkaa!
+
+KUNINGAS.
+            Tuolla kiireellä on siivet.
+
+LAFEU.
+No, tulkaa vain! Tää täss' on kuningas.
+Sanokaa asianne. Vaarallinen
+On teillä katse, mut ei moista vaaraa
+Kuningas pelkää. Olen Pandarus,[4]
+Ja jätän teidät kahden. Hyvästi!
+
+    (Menee.)
+
+KUNINGAS.
+No, kaunis lapsi, asiaako meille?
+
+HELENA.
+On, hyvä herra. Gerard Narbonnelainen
+Ol' isäni; hän oli ammattiinsa
+Erittäin perehtynyt.
+
+KUNINGAS.
+                     Hänet tunsin.
+
+HELENA.
+Kehuni voin siis säästää; siinä kyllin,
+Kun hänet tunsitte. Hän kuollessaan
+Minulle jätti monta lääkekaavaa,
+Etenkin yhden, joka taitons' oli
+Tehokkain tulos, pitkän kokemuksen
+Erikois-valikko: mun sitä käski
+Varoa kolmantena silmänäni,
+Niin, visummin kuin omiani. Tein sen.
+Ja korkeutenne potevan kun kuulin
+Tuot' inhaa tautia, jost' erittäinkin
+Isäni lääke suuren maineen sai,
+Niin nöyrimmästi tulin teille sitä
+Ja apuani tarjoomaan.
+
+KUNINGAS.
+                      Suur' kiitos;
+Mut emme luota lääkkeisiin, kun meidät
+Paraimmat lääkärit on hyljänneet
+Ja koko tiedekunta julistanut,
+Ett' ei voi taito auttaa, miss' on luonto
+Avuton itse. Älymme vain saastuis
+Ja toivo pettyis, toivottoman taudin
+Jos heittäisimme puoskarien haltuun,
+Ja korkeutemme arvo alentuisi,
+Jos luottaisimme hurjaan keinohon,
+Kun tieten kaikki keinot turhat on.
+
+HELENA.
+Tein tehtäväni, se on palkkani;
+En enää tahdo teille vaivaks olla;
+Vain nöyräst' anon, että saattoseuraks
+Saan teiltä puhtaan mainetodisteen.
+
+KUNINGAS.
+Ei vähempää voi kiitollinen antaa.
+Mua auttaa tahdoit; kiitän sua vainen,
+Kuin elon toivottajaa kuolevainen.
+Mut sin' et tiedä, mitä tiedän minä:
+Ma vaaran tunnen, lääkityst' et sinä.
+
+HELENA.
+Mut sietäis koittaa mitä minä voin,
+Jos muu on apu teistä toivotoin.
+Hän, joka suurimmatkin teot täyttää,
+Hän heikoimpia apunansa käyttää.
+Pien' usein saattaa viisaan häpeään,
+Raamattu sanoo; virrat syntyään
+On puroja; ja kuivuu merten nielut,
+Vaikk' eivät ihmeit' usko suuret sielu
+Odotus usein pettää, useimmin,
+Jos suurta toivotaan, ja usein lähin
+On apu siinä, miss' on toivo vähin.
+
+KUNINGAS.
+Hyvästi, rakas laps; en kuulla jaksa;
+Sa käyttämätön vaivas itse maksa.
+Kiitoksen palkakseen saa turha työ.
+
+HELENA.
+Noin henkäys taivaan neuvot maahan lyö!
+Hän, joka kaikki näkee, tekee toisin
+Kuin me, jotk' arvioimme sattumoisin.
+Mut suur' on röyhkeys, jos sanotaan,
+Ett' taivaan työt on ihmistöitä vaan.
+Kuningas rakas, vielä teitä vaivaan:
+Koitelkaa, mua ei, vaan voimaa taivaan.
+En pettur' ole minä, eikä muu
+Mun aikeeni, kuin mitä puhuu suu;
+Ma uskon, tiedänkin ja tohdin luottaa,
+Ett' tehoo taitoni ja avun tuottaa.
+
+KUNINGAS.
+Noin varmako? Mink' ajan vaatii tuo?
+
+HELENA.
+Jos taivaan armo mulle armon suo,
+Ennenkuin tuliratsut auringon
+On päivän kierron kahdest' alottanut,
+Ennenkuin iltatähti kahdest' on
+Valonsa lännen usvaan sammuttanut,
+Tai neljäkolmatta on kertaa hiekka
+Lasistaan juossut, tunnin mittaniekka,
+Niin sairas aine terveest' erottuu,
+Ja tauti poistuu, elo uudistuu.
+
+KUNINGAS.
+Mut mitä varmuutesi pantiks sitte
+Sa tarjoat?
+
+HELENA.
+            Vaikk' aljuks sanoisitte,
+Ja vaikk' ois huutava mun häpeäni,
+Vaikk' ivalauluiss' impi-nimeäni
+Kaduilla solvattaisiin, kestän senkin,
+Niin, vaikka kidutukset piinapenkin.
+
+KUNINGAS.
+Oi, mahtikielin ääni taivainen
+Sun kauttas puhuu, heikon elimen;
+Ja mikä mahdotont' on järjen luullen,
+Se mahdollist' on toisin korvin kuullen.
+Elollas arvo on; mit' elo voi
+Parastaan antaa, sen se sulle soi.
+On äly, nuoruus, kauneus, tarmo sulla,
+Kaikk', kaikki, mit' on onnen suositulla;
+Jos uhraat tuon, niin joko ääretön
+On taitosi, tai uhkas määrätön.
+Siis, kaunis parantaja, ala työs;
+Jos kuolen minä, kuolet sinä myös.
+
+HELENA.
+Jos kaikk' ei luonnu niin, kuin lupasin ma,
+Niin säälimättä kuolon ansaitsin ma.
+Jos en voi auttaa, menen kuolemaan;
+Mut jos voin auttaa, mitä silloin saan?
+
+KUNINGAS.
+Mit' anot.
+
+HELENA.
+           Saanko myöskin anomani?
+
+KUNINGAS.
+Saat, kautta taivahan ja valtikkani.
+
+HELENA.
+Kuninkaan-kädestäsi annahan
+Siis mulle mieheks, kenen, haluan.
+En kuninkaallist' ano syntyperää,
+Niin julkea ei minuss' aatos herää,
+Ett' arvostasi oksan ottaisin
+Ja halpaan nimeeni sen liittäisin;
+Vain alamaisen pyydän, jota minä
+Voin vaatia ja jonka antaa sinä.
+
+KUNINGAS.
+Siis tuohon käteen! Kun sa täytät työs,
+Niin pysyn sanassani minä myös.
+Vain määrää aika; minä, kuuliainen
+Sun potilaasi, tottelen sua vainen.
+Kysyä vielä minun pitäisi --
+Vaikk' ei se uskoani lisäisi --
+Mist' olet, kuka seuranasi. Mutta
+Olehan tervetullut arvelutta. --
+Mua auta, poika. -- Jos on sanas vakaa,
+Niin työni sulle työstäs palkan takaa.
+
+    (Torventoitauksia. Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.
+    (Kreivinna ja narri tulevat.)
+
+KREIVINNA.
+Tule, poika; tahdon nyt koetella, miten olet tavoille opetettu.
+
+NARRI.
+Ja tulette näkemään, että olen tavallaan hyvästi apetettu, mutta
+huonosti opetettu. Mutta hoviinhan vain olenkin menossa.
+
+KREIVINNA.
+Hoviin vain! Millaista paikkaa havittelet, kun hovista puhut noin
+halveksien? Vai hoviin vain!
+
+NARRI.
+Niin, teidän armonne, se, jolle Jumala on vain vähänkin käytöstapoja
+lahjoittanut, voi niitä helposti hovissa viljellä. Joka ei osaa
+kaapaista jalkaansa, nostaa lakkiaan, suudella kättään ja olla tyhjän
+puhuja, sillä ei ole jalkaa, kättä, suuta eikä lakkia; ja toden totta,
+akuraatisti puhuen, sellainen mies ei sovi hoviin. Mutta, mitä minuun
+tulee, niin minulla on vastaus, joka soveltuu kaikkiin.
+
+KREIVINNA.
+Sepä äveriäs vastaus, joka sopii kaikkiin kysymyksiin.
+
+NARRI.
+Se on niinkuin parturin tuoli, joka on kaikkia periä varten, kapeita,
+leveitä, laihoja, lihavia, kaikkia vain.
+
+KREIVINNA.
+Niinkö vastauksesi sopii kaikkiin kysymyksiin?
+
+NARRI.
+Niinkuin kolikko juttuherran kouraan, niinkuin Ranskan kruunu
+silkki-aljulle, niinkuin Marin kaislasormus[5] Mikon etusormeen,
+niinkuin pannukakku laskiaistiistaihin, niinkuin maurilaistanssi[6]
+vappuun, niinkuin naula reikäänsä, niinkuin sarvet sarvipäähän, niinkuin
+äkäinen akka toraiselle miehelle, niinkuin nunnan suu munkin huuliin,
+niin, niinkuin makkarukset suoleen.
+
+KREIVINNA.
+Kysyn vieläkin, onko sinulla vastaus, joka noin sopii kaikkiin
+kysymyksiin?
+
+NARRI.
+Alimmasta herttuasta ylimpään poliisimieheen se sopii joka kysymykseen.
+
+KREIVINNA.
+Onpa sillä vastauksella kokoa, joka täyttää kaikki vaatimukset.
+
+NARRI.
+Totta puhuen, turha, joutava vain, jos kirjanoppinut sanoisi siitä
+mielensä. Tässä se on ja kaikki mitä siihen kuuluu. Kysykää minulta,
+olenko hovikko; ei tee pahaa teidän oppia.
+
+KREIVINNA.
+Miten tulla taas nuoreksi, jos mahdollista. Tahdon siis tehdä narrin
+kysymyksiä, tullakseni viisaammaksi vastauksistasi. Sanokaa, herra hyvä,
+oletteko hovikko?
+
+NARRI.
+Hyvä jumala, herraseni![7] -- siinä sen kuulitte. -- Enemmän, enemmän,
+sata samanlaista kysymystä!
+
+KREIVINNA.
+Minä olen vaivainen ystävänne, ja rakastan teitä, hyvä herra.
+
+NARRI.
+Hyvä jumala, herraseni! -- Tiheämmin, tiheämmin, älkää säästäkö minua!
+
+KREIVINNA.
+Arvelen, herraseni, että teille ei maistu tämmöinen arkiruoka.
+
+NARRI.
+Hyvä jumala, herraseni! -- Jatkakaa vain, minä kyllä puoleni pidän.
+
+KREIVINNA.
+Te saitte hiljakkoin selkäänne, luulen ma.
+
+NARRI.
+Hyvä jumala, herraseni! -- Älkää minua säästäkö!
+
+KREIVINNA.
+Huudatko sinä "hyvä jumala, herraseni", kun saat selkääsi, ja "älkää
+säästäkö"? Tosiaankin, tuo "hyvä jumala, herraseni" sopii sangen hyvin
+selkäsaunaan, ja ruoskan lyömään sinulla näyttää olevan valmiina
+pikainen vastaus.
+
+NARRI.
+"Hyvä Jumala, herraseni" ei ole vielä ikänä saattanut minua näin pahaan
+pulaan. Huomaan, että on asioita, jotka auttavat pitkän aikaa, mutta
+ei iankaiken.
+
+KREIVINNA.
+Kyll' aikaani ma käytän kauniisti,
+Kun tässä hulluttelen narrin kanssa!
+
+NARRI.
+Hyvä jumala, herraseni! -- Nähkääs, nyt se taas sopi hyvin.
+
+KREIVINNA.
+Jo riittää. Toimees! Tuo vie Helenalle,
+Ja pyydä, että heti siihen vastaa.
+Poikaani tervehdi ja sukuani,
+Ei siinä paljon --
+
+NARRI.
+Iloako heille?
+
+KREIVINNA.
+Sinulle vaivaa; ymmärrätkö, poika?
+
+NARRI.
+Vallan täydellisesti; minä olen siellä ennen kuin jalkani.
+
+KREIVINNA.
+Palaja joutuin.
+
+    (Menevät eri taholle.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Pariisi. Huone kuninkaanlinnassa.
+    (Bertram, Lafeu ja Parolles tulevat.)
+
+LAFEU.
+Sanotaan, että ihmeiden aika on mennyt; ja meillä on ne filosofimme,
+jotka tekevät yliluonnollisista ja käsittämättömistä asioista
+tavallisia jokapäiväisiä. Siitä johtuu, että pidämme hirmuisia
+tapauksia joutavina, turvautuen luulo-tieteemme linnoitukseen, kun
+meidän pitäisi tuntemattoman kauhun edessä alistua.
+
+PAROLLES.
+Tämä on todellakin ihmeellisin ihmeen merkki, mikä viime aikoina on
+ilmestynyt.
+
+BERTRAM.
+Niin on, todellakin.
+
+LAFEU.
+Kun parhaat lääketaiturit ovat hyljänneet, --
+
+PAROLLES.
+Samaa minäkin: sekä Galenus että Paracelsus.
+
+LAFEU.
+Koko mahtava, oppinut tiedekunta, --
+
+PAROLLES.
+Oikein; samaa minäkin.
+
+LAFEU.
+Jotka julistivat hänet parantumattomaksi, --
+
+PAROLLES.
+Justiin niin; samaa minäkin.
+
+LAFEU.
+Ja auttamattomasti menneeksi, --
+
+PAROLLES.
+Aivan oikein: niinkuin ihmisen, jota varmaan odottaa --
+
+LAFEU.
+Epätietoinen elämä ja varma kuolema.
+
+PAROLLES.
+Justament, aivan niin; samaa minäkin.
+
+LAFEU.
+Minun täytyy todellakin sanoa, että tämä on ennen kuulumatonta.
+
+PAROLLES.
+Niin, totisesti; jos tahdotte saada siitä kirjallisen selityksen, niin
+lukekaa -- no, mikä sen nimi nyt onkaan?
+
+LAFEU.
+"Selonteko taivaallisen armon vaikutuksesta maallisessa astiassa."
+
+PAROLLES.
+Niin, samaa minäkin, sama justiin.
+
+LAFEU.
+Niin, niin; ei merisikakaan voi olla iloisempi; varjelkoon, sanon sen
+kaikella kunnioituksella --
+
+PAROLLES.
+Niin kummaa se on, sangen kummaa, lyhyestä tärkimpään sanottuna; ja
+paatunut se sielu on, joka ei tahdo tunnustaa, että tässä on --
+
+LAFEU.
+Taivaan oma käsi.
+
+PAROLLES.
+Niin justiin.
+
+LAFEU.
+Sangen heikossa --
+
+PAROLLES.
+Ja särkyvässä astiassa; suuri voima, suuri väkevyys, joka, toden totta,
+meidän olisi otettava laajemmaltakin käytäntöön kuin vain kuninkaan
+parantamiseen, jotta me kaikki --
+
+LAFEU.
+Mahtaisimme yhteisesti kiitolliset olla.
+
+PAROLLES.
+Samaa minäkin; hyvin sanottu. Tässä tulee kuningas.
+
+    (Kuningas, Helena ja seuralaisia tulee.)
+
+LAFEU.
+Lustick, sanoo hollantilainen. Kiittää tahdon tyttöjä, niin kauan kuin
+minulla on yksikin hammas suussani. Totta tosiaan, nyt on kuningas
+siinä ramussa, että voisi vaikka pistää polkaksi hänen kanssaan.
+
+PAROLLES.
+_Mort du vinaigre!_ Eikö tuo ole Helena?
+
+LAFEU.
+Jumal'avita, on kuin onkin!
+
+KUNINGAS.
+Mies, kutsu tänne kaikki hovin herrat. --
+
+    (Palvelija menee)
+
+Potilaas viereen istu, pelastaja.
+Tää terve käsi, johon karkoittuneen
+Sa tunteen palautit, vielä kerran
+Vakuuttaa sulle lupaamani lahjan,
+Kun vain sen nimen sanot.
+    (Muutamia hoviherroja tulee.)
+                          Kaunis impi,
+Luo silmäs noihin. Tämä sulhopoikain
+Ylevä parvi mun on käskyissäni;
+Min' olen heille kuningas ja isä.
+Tee valintasi! Sulla valikoida
+On valta, heill' ei valtaa niskuroida.
+
+HELENA.
+Ihanan, puhtaan immen Amor suokoon
+Kaikille teille, -- paitsi yhdelle.
+
+LAFEU.
+Pois ruunan antaisin ma valjaineen,
+Jos mull' ois noiden poikain terveet hampaat
+Ja yhtä vähän partaa.
+
+KUNINGAS.
+                      Tarkkaa noita;
+Heill' aatelinen isä kaikill' on.
+
+HELENA.
+Ylevät herrat, taivas minun kauttain
+Paransi kuninkaan.
+
+KAIKKI.
+                   Sen tiedämme
+Ja teistä kiitämmekin taivasta.
+
+HELENA.
+Min' olen tyttö rukka, siinä rikkain.
+Sen vakuutan, ett' olen, rukka, tyttö --
+Nyt olen valmis, teidän armonne;
+Punastus poskillani kuiskaa mulle:
+"Kosintaas punastun; jos kiellon saat.
+Iäksi kalvas kalma poskes valtaa,
+Ja min' en sinne palaa milloinkaan."
+
+KUNINGAS.
+Valitse! Ken sun lempes hylkäjää,
+Mun lemmestäni osattomaks jää.
+
+HELENA.
+Nyt alttariltas pakenen, Diana,
+Ja Amor-jumalaa nyt valtiaana
+Ma palvon. -- Saisko luvan kosia?
+
+1 AATELISMIES.
+Kyll' otan.
+
+HELENA.
+            Kiitos! Kaikk' ei tosia.
+
+LAFEU.
+Mieluummin tahtoisin olla tässä pelissä, kuin heittää onnen arpaa
+hengestäni.[8]
+
+HELENA.
+On katse silmissänne pöyhkeä,
+Ja vastaus tulis varmaan röyhkeä.
+Teill' onni olkoon satakertaisempi,
+Kuin mitä tuottaa vois näin halvan lempi.
+
+2 AATELISMIES.
+En muuta toivo.
+                Amorilta anon,
+Ett' täyttyis toivo. Jäähyväiset sanon.
+
+LAFEU.
+Saako hän noin kaikilta rukkaset? Jos nuo olisivat minun poikiani,
+niin selkäänsä saisivat, tai lähettäisin heidät Suurturkkiin eunukeiksi.
+
+HELENA (kolmannelle aatelismiehelle).
+Pois pelko! Kättänne ei aio pyytää
+Ja moista solvausta teihin syytää.
+Jumalan siunaus! Onnen paremman
+Hääpäiväksenne teille toivotan.
+
+LAFEU.
+Nuo pojat ovat jäätä; kukaan ei hänestä huoli. Ovat varmaankin
+engelsmannien äpäriä; ranskalaisista eivät ole siinneet.
+
+HELENA (neljännelle aatelismiehelle).
+On liian miekkoinen ja nuori tuo,
+En hälle poikaa verestäni suo.
+
+4 AATELISMIES.
+Ihana neiti, toista luulen minä.
+
+LAFEU.
+Tuossa on vielä yksi rypäle. -- Olen varma siitä, että isäsi joi
+viiniä. -- Mutta jos et sinä ole aasi, niin olen minä neljätoistias
+nulikka; minä sinut tunnen.
+
+HELENA (Bertramille).
+En tohdi sanoa, ett' otan teidän.
+Mut itseni ja onneni ma heitän
+Iäksi haltuunne. -- Tuo on se mies.
+
+KUNINGAS.
+Siis, Bertram, ota hänet, hän on vaimos.
+
+BERTRAM.
+Mun vaimoniko! Pyydän, majesteetti,
+Mun suokaa moisiss' asioissa käyttää
+Omia silmiäni.
+
+KUNINGAS.
+               Etkö tiedä,
+Mit on hän mulle tehnyt?
+
+BERTRAM.
+                         Tiedän, herra;
+Mut en, miks minun tulis hänet naida.
+
+KUNINGAS.
+Hän, tiedä, tautivuoteesta mun nosti.
+
+BERTRAM.
+Siit' onko seuraus, että minun pitää
+Vajota vuoteeseen. Ma tunnen hänet:
+Isäni armoill' on hän elänyt.
+Vai köyhä lääkärinkö tytär mulle!
+Ei, ennen mulle iki-häpeä!
+
+KUNINGAS.
+Häpeät hänen säätyään; sen minä
+Voin nostaa. Kumma, että veremme,
+Joiss' yksi väri, paino on ja lämpö
+Ja jotka yhteenvalettuina sekois,
+Noin erittyvät! Siveä jos on hän,
+Ja lääkärin jos tytärtä vain hyljit,
+Niin hyveen hyljit nimen tähden. Pois se!
+Jos kuinka halpa maja hyveen loi,
+Niin hyve tuo sen majan aateloi.
+Hyveetön arvo on vain pöhöttyvää
+Kun vesitaudin turvos. Hyvä hyvää
+On nimetönnäkin, ja paha pahaa.
+Mik' omaa on, ei kaipaa arvon vahaa.
+Hän nuori, viisas on ja kaunis, tuon on
+Hän itse saanut perintönä luonnon,
+Se arvon antaa. Arvon alentaa,
+Ken itsens' arvon pojaks julistaa
+Eik' äitiins' ole. Arvon leiman kantaa
+Vain oma työ, sit' ei voi lahjaks antaa.
+Se sana haudoill' aina orjailee
+Ja valhe-trofeoilla kirjailee
+Jokaisen kummun; mut on vaiti aina.
+Kun maa ja multa unhotukseen painaa
+Totisen arvon. Tuota luonnon luomaa
+Jos rakastaa sa voit, niin minä -- huomaa --
+Voin loput luoda; hyve periminä
+On hällä, -- varat, arvot annan minä.
+
+BERTRAM.
+Rakastaa hänt' en voi, en yritäkään.
+
+KUNINGAS.
+Teet haittaa itselles, jos niskuroit.
+
+HELENA.
+Iloitsen siitä, että parantunut
+On teidän armonne; muu kaikki menköön!
+
+KUNINGAS.
+On kunniani kaupan; mahtisanoin
+Sit' auttaa täytyy. Hänen kätens' ota,
+Kopea poika joka moista lahjaa
+Et ansaitse; jok' ylimielin kytket
+Mun armoni ja hänen arvons' yhteen;
+Jok' et voi aavistaakaan, että minä,
+Jos lasken hänen vaakaans' arvoni,
+Sun ponnahutan ilmaan; jok' et tiedä,
+Ett' istuttaa voin arvos siihen, missä
+Sen tahdon kasvamaan. Siis ivas säästä;
+Tee niinkuin tahdon; parastasi katson.
+Pois ylpeys! Maksa onnes puolest' oiti
+Se kuuliaisuusvero, johon vaatii
+Sua valtani ja velvoitus sua käskee;
+Tai armoistani iäks sinut syydän
+Typerän nuoruutesi hurjuuksiin
+Ja kompastuksiin, ärsyttäen sinuun
+Lain nimessä ja säälimättä kaikki
+Vihan ja koston henget. Puhu, vastaa!
+
+BERTRAM.
+Anteeksi, majesteetti! Päätökseenne
+Alistuu rakkauteni. Kun mietin
+Ett' arvo, kunnia ja maine teidän
+On vallassanne, huomaan että hän,
+Jok' äsken ylvään mielest' oli halpa,
+Nyt kuninkaan on kehun aateloima,
+Kuin syntyvapaa oisi.
+
+KUNINGAS.
+                      Kätä häntä,
+Ja sano omaksesi; myötäjäiset
+Varasi vertaiset ma hälle takaan,
+Niin, vielä suuremmatkin.
+
+BERTRAM.
+                          Kätän häntä.
+
+KUNINGAS.
+Kuninkaan suosio ja sulo onni
+Hymyilköön liitollenne! Vihkimys
+Pikaiseen kihlausta seuratkoon,
+Niin, tänä iltana jo. Juhlapidot
+Ne jääkööt toistaiseksi, kunnes saapuu
+Etäiset vieraat. Miten häntä hemmit.
+Sen mukaan sinä minuakin lemmit.
+
+    (Kuningas, Bertram, Helena, aatelismiehet ja
+    seuralaiset poistuvat.)
+
+LAFEU.
+Kuulkaa, herraseni! Pari sanaa!
+
+PAROLLES.
+Mitä haluatte?
+
+LAFEU.
+Teidän herranne ja isäntänne teki oikein, kun peräytyi.
+
+PAROLLES.
+Peräytyi? Minun herrani? Minunko isäntäni?
+
+LAFEU.
+Niin; enkö puhu selvää kieltä?
+
+PAROLLES.
+Sangen karkeaa kieltä ja ymmärtämätöntä ilman verisiä selityksiä.
+Vai herrani!
+
+LAFEU.
+Olettehan te kreivi Roussillonin seuralainen?
+
+PAROLLES.
+Joka kreivin, kaikkien kreivien, joka miehen.
+
+LAFEU.
+Niin, joka kreivin miehen; kreivin herra, se on toista tyyliä.
+
+PAROLLES.
+Te olette liian vanha, herraseni; tyytykää siihen: olette liian vanha.
+
+LAFEU.
+Tiedä, nulikka, että minä olen mies; siihen arvonimeen ei sinua
+ikäkään auta.
+
+PAROLLES.
+Mitä olisi liiankin helppo uskaltaa, sitä en nyt uskalla.
+
+LAFEU.
+Kun olin kahdesti nähnyt sinut majatalon ruokapöydässä, pidin sinua
+jotakuinkin viisaana miehenä; kerskailit kohtalaisesti matkoistasi;
+se vielä välttäisi; mutta nuo nauhat ja liput, joita ylläsi liehui,
+panivat minun monasti epäilemään, oliko laivassa mitään sisässä. Olen
+nyt saanut sinusta selvän; jos taas joudut minulta hukkaan, niin en
+sitä sure; tuskin olet sen arvoinen, että sinua kannattaisi maasta
+nostaa.
+
+PAROLLES.
+Jos sinulla ei olisi vanhuuden etuoikeutta. --
+
+LAFEU.
+Varo, ettet liiaksi tulistu, sinun voi muuten pian käydä ohraisesti;
+ja jos -- Ei, Herra sinua armahtakoon, kana-parka! Hyvästi vain, sinä
+häkki-ikkunaiseni! Minun ei tarvis avata puoliskoitasi, sillä näen
+sinut läpikotaisin. Anna minulle kätesi!
+
+PAROLLES.
+Teidän armonne, te kohtelette minua tavattoman loukkaavasti.
+
+LAFEU.
+Pidä hyvänäsi; et ole paremman arvoinen.
+
+PAROLLES.
+En ole, teidän armonne, tämmöistä ansainnut.
+
+LAFEU.
+Olet kyllä, viimeiseen pisaraan asti; minä en tingi siitä tippaakaan.
+
+PAROLLES.
+Hyvä, koetan siis olla viisaampi.
+
+LAFEU.
+Koeta vain, ja kiiruumman kautta, sillä ruumassasi on paljon
+päinvastaista. Jos sinut joskus sidotaan omiin hetaleihisi ja piestään
+pehmeäksi, niin saat itse koettaa, mitä on kerskata siteistään.
+Haluaisin jatkaa tätä tuttavuutta, tai oikeammin tuntemista, että
+voisin hädän tullen sanoa: sen miehen minä tunnen.
+
+PAROLLES.
+Teidän armonne, te saatatte minulle sietämättömän harmin.
+
+LAFEU.
+Soisin, että siitä tulisi oikein helvetinpiina, ja että tämä
+saatto-pahaiseni olisi iankaikkinen; sillä saattoni on minut jo
+jättänyt, niinkuin minäkin sinut jätän niin joutuin, kuin vain
+vanhat voimani sallivat.
+
+    (Menee.)
+
+PAROLLES.
+No, no, sinulla on poika, joka saa tämän häväistyksen maksaa, sinä
+rupinen, vanha, rupinen parooni-ryötys! -- Vaan tahdon malttaa mieleni:
+kunnioitusta ei saa pakottamalla. Niin totta kuin elän, selkään hälle
+annan, kun vain saan siihen tilaisuutta, vaikka olisi hän kaksin ja
+kolmin kerroin parooni. En surkuttele hänen ikäänsä enemmän kuin --
+Selkään hälle annan, kunhan vain saisin hänet taas käsiini!
+
+    (Lafeu palaa.)
+
+LAFEU.
+No, poikaseni, herrasi ja isäntäsi on nainut. Siinä sinulle uutinen:
+sinulla on nyt uusi emäntä.
+
+PAROLLES.
+Pyytäisin peittelemättä teidän ylhäisyyttänne vähän supistamaan
+solvauksiaan. Hän on hyvä herrani; mutta isäntäni, jota palvelen,
+hän on tuolla ylhäällä.
+
+LAFEU.
+Kuka? Jumalako?
+
+PAROLLES.
+Niin, armollinen herra.
+
+LAFEU.
+Piru se sinun on isäntäsi. Miksi sinä tuolla tavalla käärit ylös
+hihasi? Luuletko niitä housuiksi? Tekevätkö muutkin palvelijat niin?
+Paras, että panisit alapuolesi siihen, missä nokkasi istuu. Kautta
+kunniani, jos olisin kahta tuntia nuorempi, niin pieksisin sinut. Olet
+täällä yleisenä pahennuksena, ja joka miehen pitäisi sinua piestä.
+Sinä olet juuri sitä varten luotu, että ihmiset saisivat sinuun
+koetella voimiaan.
+
+PAROLLES.
+Tämä on kovaa ja ansaitsematonta toimenpidettä, teidän armonne.
+
+LAFEU.
+Vai niin, herraseni! Italiassa teidät piestiin, kun varastitte siemenen
+omenasta. Te olette maankuljeksija ettekä mikään oikea matkustaja.
+Olette ylhäisiä ja arvossapidettyjä ihmisiä kohtaan julkeampi, kuin
+mihin syntyperänne ja ansioittenne valtakirja teitä oikeuttaa. Teihin
+ei kannata enää sanaakaan tuhlata, sanoisin muuten teitä konnaksi.
+Hyvästi vain!
+
+    (Menee.)
+
+PAROLLES.
+Hyvä, varsin hyvä! Olkoon niin! -- Hyvä, varsin hyvä! Se pannaan
+hampaan koloon toistaiseksi.
+
+    (Bertram tulee.)
+
+BERTRAM.
+Hukassa, iki-tuskan saaliina!
+
+PAROLLES.
+No, kuink' on laita, sydänkäpyseni?
+
+BERTRAM.
+Papille vaikka pyhän valan tein,
+En vuoteeseeni sitä naista tahdo.
+
+PAROLLES.
+Mik' on, mik' on sun, sydänkäpyni?
+
+BERTRAM.
+Parolles, mun ovat naittaneet! -- Pois sotaan!
+Pois Florensiin! Häävuoteeseen ei koskaan!
+
+PAROLLES.
+On Ranska koirankoppi, miehen jalan
+Ei polkemista ansaitse. Pois sotaan!
+
+BERTRAM.
+Sain äidiltäni kirjeen; viel' en tiedä
+Sen sisällystä.
+
+PAROLLES.
+                Kyll' on siihen aikaa;
+Nyt sotaan, poikaseni, sotaan pois!
+Sen miehen kunnia on säkissä,
+Jok' eukkoaan vain kotoisalla lellii
+Ja kiemailuihin tuhlaa voimansa,
+Joill' irstasta ja virmaa Marsin varsaa
+Tulisi ohjata. Pois muille maille!
+On Ranska talli, ja me tammoja,
+Jos tänne jäämme. Sotaan pois!
+
+BERTRAM.
+                               Niin oikein;
+Kotihin hänet laitan, äidilleni
+Selitän inhoni ja miksi karkaan;
+Kirjoitan kuninkaalle, mitä suoraan
+En tohdi sanoa. Häälahjansa
+Toskanan sotaan varaan, missä uljaat
+Kisaavat urhot. Sotätyö on hupa,
+Kun inha vaimo on ja kolkko tupa.
+
+PAROLLES.
+Tuo oikku eikö muutu, onko varma?
+
+BERTRAM.
+Tulehan kamariini tuumimaan.
+Pois naikon heti laitan. Sitten sotaan!
+Ja suremaan hän jääköön kohtalotaan.
+
+PAROLLES.
+Sen pallon kimma kuului. Kautta taivaan!
+Ken nuorna joutuu naimaan, joutuu vaivaan.
+Pois vain, ja heitä minkä kiusaks sait!
+Sua loukkas kuningas; mut siitä vait!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Sama paikka. Toinen huone.
+    (Helena ja narri tulevat.)
+
+HELENA.
+Äitini lähettää ystävälliset terveiset; voiko hän hyvin?
+
+NARRI.
+Hän ei voi hyvin, vaan on kuitenkin terve; on sangen hilpeä, eikä
+kuitenkaan voi hyvin. Voi sentään, Jumalan kiitos, sangen hyvin, eikä
+ole mitään vailla; mutta sittenkään ei voi hyvin.
+
+HELENA.
+Jos hän voi sangen hyvin, mikä hänen sitten on, että ei voi sangen
+hyvin?
+
+NARRI.
+Kyllä hän sangen hyvin voi, toden totta. On vain kaksi asiaa.
+
+HELENA.
+Mitkä kaksi asiaa?
+
+NARRI.
+Toinen on se, ettei hän ole taivaassa, johon Jumala pian häntä
+auttakoon! Toinen se, että hän on maan päällä, josta Jumala pian
+häntä auttakoon!
+
+    (Parolles tulee.)
+
+PAROLLES.
+Jumala siunatkoon teitä, onnellinen armo!
+
+HELENA.
+Toivon, hyvä herra, että hyvin suotte minulle hyvän onneni.
+
+PAROLLES.
+Rukoukseni auttoivat teitä sitä saavuttamaan, ja ne auttavat teitä
+myöskin sitä säilyttämään. -- Kah, sinäkö, lurjus! Mitä tekee nyt
+se vanha armo?
+
+NARRI.
+Jos teillä olisi hänen ryppynsä ja minulla hänen rahansa, niin
+tahtoisin, että hän tekisi mitä te sanotte.
+
+PAROLLES.
+Enhän minä sano mitään.
+
+NARRI.
+No, sitä viisaampi olette; sillä monen palvelijan kieli juoruaa
+isäntänsä turmioon. Olla mitään sanomatta, mitään tekemättä, mitään
+tietämättä, mitään omistamatta, siinä kaikki teidän lahjanne, joka
+on juur' niin paljon kuin ei mitään.
+
+PAROLLES.
+Mene tiehesi; sinä olet lurjus!
+
+NARRI.
+Olisitte sanonut näin: lurjuksen edessä sinä olet lurjus, se on: minun
+edessäni sinä olet lurjus, -- niin olisitte sanonut totuuden, herraseni.
+
+PAROLLES.
+Kas vain, sinä olet sukkela narri; tulinpa jäljillesi.
+
+NARRI.
+Itsestännekö minun jälkeni löysitte, vai muutko teitä neuvoivat
+jäljilleni? Se etsiminen oli hyödyksi: koko paljon narria löydätte
+vielä itsestänne maailman iloksi ja naurun lisääntymiseksi.
+
+PAROLLES.
+Suur' ilkamus, ja hyvin ruokittu! --
+Tän' yönä, rouva, lähtee herra matkaan,
+Häll' asioit' on perin tärkeitä.
+Hän myöntää kyll', ett' aikaan nähden teillä
+On lemmen etuoikeus, jota hänen
+On pakko kieltäytyen viivyttää.
+Mut viivykkeelläkin on makeutensa;
+Kun ajan altaassa se kuurnitaan,
+Niin vastaisuudess' uhkuu siitä ilo,
+Jok' autuutt' yli reunojensa vuotaa.
+
+HELENA.
+Hän mitä muuta tahtoo?
+
+PAROLLES.
+                       Että heti
+Kuninkaan jätätte ja tämän kiireen
+Omaksi aikeeksenne selitätte
+Ja puolustatte syillä, jotka näyttää
+Pakottavilta.
+
+HELENA.
+              Mitä muuta vaatii?
+
+PAROLLES.
+Ett' tämän tehtyänne odotatte,
+Mit' enempää hän mielii käskeä.
+
+HELENA.
+Ma kaikess' olen hälle kuuliainen.
+
+PAROLLES.
+Sen hälle sanon.
+
+HELENA.
+                 Hyvä. -- Tule, poika.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Sama paikka. Toinen huone.
+    (Lafeu ja Bertram tulevat.)
+
+LAFEU.
+Mutta ettehän toki, kreivi hyvä, pitäne häntä soturina.
+
+BERTRAM.
+Pidän oikein, vieläpä sangen urheanakin.
+
+LAFEU.
+Sen olette saanut hänen omasta kertomuksestaan.
+
+BERTRAM.
+Ja muista pätevistä todistuksista.
+
+LAFEU.
+Silloin ei minun tiimapatsaani näytä oikein. Minä kun luulin tätä
+leivosta varpuseksi.
+
+BERTRAM.
+Uskokaa pois, hän on sangen tiedokas mies ja samassa määrässä
+urhoollinen.
+
+LAFEU.
+Olen siis rikkonut hänen kokemustaan vastaan ja loukannut hänen
+urhoollisuuttaan; ja tilani on tässä suhteessa sitä vaarallisempi,
+kun en tunne sydämmessäni mitään katumusta. Tuossa hän tulee. Olkaa
+hyvä, tehkää meidät ystäviksi; tahdon sitten sitä ystävyyttä jatkaa.
+
+    (Parolles tulee.)
+
+PAROLLES (Bertramille).
+Kaikki on tapahtuva, herra.
+
+LAFEU.
+Olkaa hyvä, sanokaa, herra, kuka on tuon herran räätäli?
+
+PAROLLES.
+Hyvä herra! --
+
+LAFEU.
+Oh, tunnen hänet hyvin. Niin, herraseni, hän tekee hyvää työtä,
+on sangen hyvä räätäli.
+
+BERTRAM (syrjään Parollesille).
+Onko hän mennyt kuninkaan luo?
+
+PAROLLES.
+On.
+
+BERTRAM.
+Lähteekö tänä iltana?
+
+PAROLLES.
+Tekee niin kuin käskette.
+
+BERTRAM.
+On rahat kirstussa ja kirjeet valmiit,
+Ja hevosetkin tilatut; tän' yönä,
+Kun morsianta pitäis syleillä,
+Siit' ennen alkua jo tulee loppu.
+
+LAFEU.
+Maailmaa matkustanut mies on jonkinarvoinen atrian loppupuolella;
+mutta mies, joka valehtelee kolme kolmatta osaa ja käyttää tunnettua
+tosiasiaa tuhansien lorujen matkapassina, sitä pitäisi kerran kuulla
+ja kolme kertaa piestä. -- Jumala varjelkoon teitä, herra kapteeni!
+
+BERTRAM.
+Onko jotakin kahnaa tämän ylimyksen ja teidän välillänne, herra?
+
+PAROLLES.
+Minä en tiedä, millä olen ansainnut joutua hänen armonsa epäsuosioon.
+
+LAFEU.
+Te olette oikein työksenne siihen rynnännyt saappainenne, kannuksinenne,
+kaikkinenne, niinkuin entinen mies, joka hyppäsi suin päin munakakkuun,[9]
+ja ryntäätte taas sieltä pois, ennenkuin taivutte ilmoittamaan syytä
+siellä-oloonne.
+
+BERTRAM.
+Varmaankin väärin-ymmärrystä, hyvä herra.
+
+LAFEU.
+Jota tulee kestämään iankaikkisesti, vaikka hänet tapaisin kesken
+rukouksiaankin. Hyvästi, herra kreivi! Ja uskokaa, kun sanon: tuossa
+kevyessä pähkinässä ei voi olla mitään sydäntä; tuon miehen sieluna
+ovat hänen vaatteensa; älkää luottako häneen missään tärkeässä asiassa;
+minä olen ennenkin tuonsorttisia lannistanut ja tunnen heidän luontonsa.
+-- Hyvästi, herraseni; olen puhunut teistä parempaa, kuin mitä olette
+ansainnut ja koskaan tulette ansaitsemaan. Mutta pahaa pitää hyvällä
+kostaa.
+
+    (Menee.)
+
+PAROLLES.
+Hupsu vanhus, totta totisesti.
+
+BERTRAM.
+Siltä näyttää.
+
+PAROLLES.
+Mitä? Ettekö tunne häntä?
+
+BERTRAM.
+Kyll', aivan hyvin; hyvä maine hällä
+On ihmisissä. Tuoss' on ristini.
+
+    (Helena tulee.)
+
+HELENA.
+Kuningast' olen teidän käskystänne
+Nyt puhutellut sekä saanut luvan
+Matkustaa heti. Teitä vielä tahtois
+Hän puhutella.
+
+BERTRAM.
+               Tahtoaan ma noudan.
+Mun käytöstäni älkää kummastelko,
+Vaikk' ei se aikaan soinnu eikä salli
+Mun täyttää, mitä velvollisuus vaatii.
+En näitä asioita aavistanut,
+Ja siksi suuress' olen hämmingissä.
+Sen tähden pyydän, että matkustatte
+Nyt heti kotiin; ihmetelkää jouten,
+Mut syytä tähän älkää kysykö.
+Paremp' on aikeeni, kuin miltä näyttää,
+Ja määräykseni välttämättömämpi
+Kuin heti hoksaattekaan te, jok' ette
+Asiaa tunne. Tuo on äidilleni.
+
+    (Antaa kirjeen.)
+
+Tavataan kahden päivän päästä. Olkaa
+Älykäs nyt.
+
+HELENA.
+            En sanoa voi muuta,
+Kuin että olen nöyrin palveljanne.
+
+BERTRAM.
+Siit' olkaa vaiti.
+
+HELENA.
+                   Ja ett' aina koitan
+Huomaavall' alttiudella ansaita
+Sen suuren onnen, jota halpa sääty
+Ei näytä mulle suovan.
+
+BERTRAM.
+                       Vaiti siitä!
+On kiire. Hyvästi, ja joutuin matkaan!
+
+HELENA.
+Anteeksi!
+
+BERTRAM.
+          Mitä vielä tahdotte?
+
+HELENA.
+En rikkauttani ansaitse; en tohdi
+Sit' omistaa, vaikk' omaani se on.
+Varastaa tahtoisin, kuin vauhko varas,
+Mit' oikeudella omaan.
+
+BERTRAM.
+                       Mitä mieli?
+
+HELENA.
+En tiedä oikein, jotain, -- ei, ei mitään.
+En hevin sano, mitä tahtoisin.
+Mut sanon sentään: vieraat eroaa
+Ja vihamiehet ilman suudelmaa.
+
+BERTRAM.
+Pois aikailu, ja joutuin ratsaille!
+
+HELENA.
+Teen niinkuin jalo valtiaani käskee.
+
+BERTRAM.
+Miss' ovat muut? -- Voi hyvin!
+    (Helena menee.)
+                               Kotiin mene!
+Ma siell' en aio itseäni näyttää,
+Jos rummut soi ja miekkaa vain voin käyttää.
+Pois, joutuin pakoon!
+
+PAROLLES.
+                      _Bravo! Coragio!_
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Florens. Huone herttuan hovilinnassa.
+
+    (Torventoitauksia. Florensin herttua seurueineen,
+    kaksi ranskalaista aatelisherraa ja sotureita tulee.)
+
+HERTTUA.
+Nyt kuulleet kohta kohdalt' olette,
+Mik' alkusyy on tähän julmaan sotaan,
+Mi paljon verta niellyt on ja lisää
+Vain vaatii.
+
+1 AATELISMIES.
+             Pyhä teidän korkeutenne
+On asia, mut kamala ja musta
+On vastustajan.
+
+HERTTUA.
+                Siksi ihmettelen
+Ett', oikea vaikk' asiamme on,
+Lankomme Ranska avunpyynnöiltämme
+Povensa sulkee.
+
+2 AATELISMIES.
+                Armollinen herra,
+En meidän politiikkaan minä pysty;
+Vain halpa olen, sivullinen mies,
+Jok', itse kyvytönnä, neuvoskunnan
+Omistan suuret tuumat; siks en tohdi
+Sanoa mieltäni, jonk' epävarmat
+On arvaamiset usein harhaan menneet.
+
+HERTTUA.
+On oma ehtonsa.
+
+2 AATELISMIES.
+                Mut varmaan monta
+On meidänlaista nuorta, jotka levost'
+On tyrtyneet ja purkeit' aika ajoin
+Hakevat täältä.
+
+HERTTUA.
+                Tervetulleet ovat;
+Ja mitä kunniata meistä lähtee,
+Valukoon heihin. Tehkää tehtävänne!
+Te nousette, kun kaatuu ylempänne.
+Huomenna taisteluun!
+
+    (Torventoitauksia. Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.
+    (Kreivinna ja narri tulevat.)
+
+KREIVINNA.
+Kaikki on toteutunut niin kuin toivonut olin, se vain, ettei poikani
+tule Helenan seurassa.
+
+NARRI.
+Luulen, totta totisesti, että nuori herra on sangen raskasmielinen mies.
+
+KREIVINNA.
+Mistä sen luulet huomanneesi?
+
+NARRI.
+Hän katselee saappaitaan ja laulaa; korjaa saappaansa kaulusta ja
+laulaa; tekee kysymyksiä ja laulaa; kaivelee hampaitaan ja laulaa.
+Tunnen miehen, joka tuollaisessa synkkämielisyyden puhdissa möi hyvän
+talonsa laulun pätkästä.
+
+KREIVINNA.
+Katsokaamme, mitä hän kirjoittaa ja milloin aikoo tulla.
+
+NARRI.
+Oltuani hovissa, ei tuo Elsa minua enää haluta. Meidän vanha
+kapaturskamme[10] ja meidän maalaiset Elsamme eivät ole mitään hovin
+vanhan kapaturskan ja hovin Elsojen rinnalla. Minun Cupidoltani on
+aivokoppa halaistu, ja minä alan rakastaa, niinkuin vanha mies rakastaa
+rahaa, ilman himoa.
+
+KREIVINNA (aloittamaisillaan kirjeen lukemista).
+Mitä tämä on?
+
+NARRI.
+Ihan sitä, mitä on.
+
+    (Menee.)
+
+KREIVINNA (lukee).
+"Lähetän teille miniän. Hän on parantanut kuninkaan ja minut tuhonnut.
+Hän on ollut nuoteessani, vaan ei vuoteessani, ja vannon ettei siihen
+ikänä tule. Saatte kuulla että olen karannut; teen sen tiettäväksi,
+ennenkuin huhu sen kertoo. Jos maailma on tarpeeksi avara, tiedän
+pysytellä aimo matkan päässä. Lapsen kunnioituksella, onneton poikanne
+Bertram."
+
+Ei hyvää tämä: huima, raisu poika,
+Noin hyvän kuninkaan kun armot heittää
+Ja kokoo päälleen hänen vihojaan,
+Ja hylkää tytön, joka liian hyvä
+On keisarinkin halveksittavaksi.
+
+    (Narri palaa.)
+
+NARRI.
+Oi, armo hyvä, tuolla ulkona kuuluu pahoja kahden soturin ja nuoren
+armon kesken.
+
+KREIVINNA.
+Mikä nyt on?
+
+NARRI.
+Ei, se ei sentään olekaan niin vallan pahaa sentään; poikanne ei olekaan
+niin pian mennyttä kuin luulin.
+
+KREIVINNA.
+Miksi hän olisi mennyttä?
+
+NARRI.
+Sitä minäkin, armo, vaikka juokseekin pakoon, niinkuin kuulen hänen
+tehneen; paikkansa pitäminen, se on vaarallista; se se on miesten tuho,
+vaikka siitä väkiluku lisääntyykin. Tuossa tulee niitä, jotka voivat
+lisää kertoa; minä puolestani olen vain kuullut, että poikanne on
+juossut pakoon.
+
+    (Menee.)
+    (Helena ja kaksi aatelismiestä tulee.)
+
+1 AATELISMIES.
+Jumalan rauha, arvon rouva!
+
+HELENA.
+                            Rouva,
+Mun mieheni on mennyt, iäks mennyt.
+
+2 AATELISMIES.
+Sit' älkää sanoko.
+
+KREIVINNA.
+Oi, maltu! -- Herrat, anteeksi, -- niin monta
+Ilon ja huolen käännett' olen nähnyt,
+Ett' ensi hyökkäämält' ei kumpikaan
+Mua hervaise, -- miss' on mun poikani?
+
+2 AATELISMIES.
+Florensin herttuan meni palvelukseen;
+Tavattiin tiellä; sieltä tulemme
+Ja sinne taaskin palaamme, kun hoviss'
+Olemme asiamme suorittaneet.
+
+HELENA.
+Kas, tässä kirje: matkakirjani.
+
+(Lukee.) "Jos sinä voit saada sormestani sormuksen, joka siitä ei
+ikinä lähde, ja näyttää minulle kohtusi hedelmän, jonka isä minä olen,
+niin silloin sano minua mieheksesi; mutta tuo 'silloin' on sama kuin
+'ei koskaan'." Se kauhea on tuomio.
+
+KREIVINNA.
+                                Ja tekö
+Tään kirjeen toitte, hyvät herrat?
+
+1 AATELISMIES.
+                                   Me;
+Mut kadumme, kun näemme sisällyksen.
+
+KREIVINNA.
+Oi, lapsi hyvä, mieltäs rohkaise.
+Jos koko surun omistat, niin multa
+Osani viet. Mun poikani hän oli;
+Mut nimensä nyt verestäni huuhdon,
+Ja sinä ainut olet lapseni. --
+Siis Florensiinko meni hän?
+
+2 AATELISMIES.
+                            Niin meni.
+
+KREIVINNA.
+Soturiks ruvetakseenko?
+
+2 AATELISMIES.
+                        Se hänen
+On jalo aikeensa; ja prinssi varmaan
+Hänelle kaiken antaa kunnian,
+Mit' arvo vaatii.
+
+KREIVINNA.
+                  Palaatteko sinne?
+
+1 AATELISMIES.
+Palaamme tulisella kiireellä.
+
+HELENA (lukee).
+"Kunnes vaimost' olen erin, olen Ranskast' erin."
+Oi, katkeraa!
+
+KREIVINNA.
+              Niin kirjeessäkö?
+
+HELENA.
+                                Niin.
+
+1 AATELISMIES.
+Tuo varmaan vain on käden julkeutta,
+Ja siin' ei mitään osaa sydämmellä.
+
+KREIVINNA.
+On Ranskast' erin, kunnes vaimost' erin!
+Ei mikään täällä hälle liian hyvää,
+Pait Helena, jok' ansainnut on miehen,
+Jot' yhdeksätkin moiset nulikat
+Sais palvella ja valtiattarenaan
+Kumartaa häntä. Kuka seuranaan?
+
+1 AATELISMIES.
+Yks palvelija vain, ja herrasmies,
+Jonk' olen joskus tuntenut.
+
+KREIVINNA.
+                            Parolles?
+
+1 AATELISMIES.
+Niin, armollinen rouva, sama mies.
+
+KREIVINNA.
+Mies kelvoton ja rietas. Poikani
+Perityn puhtaan veren moinen seura
+Vie pilalle.
+
+1 AATELISMIES.
+             Niin, oikein, siinä miehess'
+On liian paljo sitä, joka hänet
+Saa siihen luuloon, ett' on hällä paljon.
+
+KREIVINNA.
+Olette tervetulleet. Pyydän teitä,
+Kun näette poikani, niin sanokaa:
+Ei miekoin voi sit' arvoa hän voittaa,
+Mink' on hän menettänyt. Lisää pyydän
+Kirjeessä viemään.
+
+2 AATELISMIES.
+                   Palvelukseen nöyrät
+Olemme kaikkeen, mitä käskette.
+
+KREIVINNA.
+Ei palvelua vastapalvelutta.
+Suvaitsetteko mua seurata?
+
+    (Kreivinna ja aatelismiehet menevät.)
+
+HELENA.
+"Kunnes vaimost' olen erin, olen Ranskast' erin."
+Vai Ranskast' erin, kunnes vaimost' erin!
+No, minust' olet erin, Roussillon;
+Niin takaisin saat kaikki. Kreivi-parka!
+Minäkö karkoitan sun maastasi
+Ja hennon ruumiis säälittömän sodan
+Saaliiksi heitän? Minäkö sun ajan
+Iloista hovin, missä sulo-silmät
+Sua tähtäsivät, pilkkatauluksi
+Savukkaan musketin? Te, lyijyviestit,
+Te, joita tulen tuima kiire kantaa,
+Sivuitse syöskää, haavoittakaa ilmaa,
+Jok' ampumaanne laulaa, älkää häntä!
+Ken häneen ampuu, mun on palkkaamani;
+Ken hänen uljast' uhkaa sydäntään,
+Se mun on raukan siihen yllyttämä.
+Vaikk' itse hänt' en tapa, syynä toki
+Ma hänen surmaans' olen. Paremp' oisi
+Tavata raateleva jalopeura
+Nälästä kiljuvana; paremp' oisi,
+Ett' yhtä haavaa kaikki luonnon kurjuus
+Mua kohtais. Tule kotiin, Bertram, sieltä,
+Miss' uljuus muut' ei voita kuin vain naarmun,
+Mut usein kaikki menettää. Ma poistun;
+Mun täällä-oloni sun pitää siellä.
+Tulisko siis mun jäädä? Ei, ei, vaikka
+Tääll' ilotarhan ilma leyhkäisi
+Ja enkelit mua palveleis, ma poistun;
+Ja säälivänä huhu kertokoon
+Mun paostani, korvaas lohdutellen.
+Yö, tule! Päivä, pääty! Mulle paras
+Pujahtaa pimeässä pois kuin varas.
+
+    (Menee.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Florens. Herttuan hovilinnan edusta.
+
+    (Torventoitauksia. Florensin herttua, Bertram, Parolles,
+    ylimyksiä, sotaherroja, sotureita y.m. tulee.)
+
+HERTTUA.
+Sun ratsuväen päälliköksi teen.
+Lupaavaan onneesi ma täyden toivon
+Ja luottamuksen panen.
+
+BERTRAM.
+                       Voimilleni
+Se liian raskas toimi on, mm koitan
+Asian hyvän tähden ponnistaa
+Äärimpään vaaran huippuun.
+
+HERTTUA.
+                           Eespäin siis!
+Sun kypärilläs onni liehukoon
+Ja lemmikilleen suokoon suosionsa!
+
+BERTRAM.
+Ma tänään, suuri Mars, sun riviis astun;
+Suo, mitä toivon, niin ma tahdon näyttää,
+Mitenkä lemmenvauhko räikkää käyttää.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.
+    (Kreivinna ja hovimestari tulevat.)
+
+KREIVINNA.
+Ett' otit kirjeen vastaan! Selväähän,
+Ett' tekis niinkuin teki, mulle kirjeen
+Kun lähetti. Se lue vielä kerran.
+
+HOVIMESTARI (lukee).
+"Sanct Jagon haudalle mun tieni vie
+Katumaan ylpeyteni hairahdusta;
+Käyn avojaloin, vaikk' on routa tie,
+Näin synneistäni saamaan sovitusta.
+Oi, kirjoittakaa, että luopukoon
+Mun armahani sotisovastansa;
+Palatkoon kotiin rauhan nautintoon;
+Ma kaukaa siunaan hänen muistoansa.
+Hän anteeks suokoon mitä pahaa tein,
+Häjynä Junonaan kun hänet hovin
+Huveista karkoitin ja sotaan vein,
+Miss' uhkaa kuolema ja vaara kovin.
+On liian kaunis tuonelle ja mulle;
+Ma hänen sijaans' antaun, kuolo, sulle."
+
+KREIVINNA.
+Sanoissa hellimmiss' on oka tuima! --
+Rinaldo, olit älytön, kun annoit
+Noin hänen mennä. Minä jos hänt' oisin
+Tavata saanut, oisin voinut estää
+Tuon hankkeen. Nyt on myöhää.
+
+HOVIMESTARI.
+                              Anteeks, armo!
+Jos illall' oisin tuonut tään, ois ehkä
+Hän ehdätetty; vaikka kirjoittaakin,
+Ett' ois se turhaa.
+
+KREIVINNA.
+                    Mikä enkeli
+Noin kelvotonta miestä siunaisi?
+Ei koskaan hänen hyvin käy, jos vaimon
+Ei rukous, jonka taivas mielin kuulee
+Ja mielin täyttää, hänest' ehkäise
+Vanhurskaan vihaa. -- Kirjoita, Rinaldo,
+Kelvottomalle tuolle; joka sanan
+Painoksi pane jalon vaimon arvo,
+Jot' arvostaa hän liian köykäiseksi.
+Mun tuskaani, jot' ei hän liioin tunne,
+Myös räikeästi kuvaa. Sananviejäks
+Sopiva hanki mies. Ehk' ylkä palaa,
+Kun kuulee että vaimonsa on poissa;
+Ja tää kun tämän kuulee, varmaan hänkin
+Palavan lemmen johtamana pian
+Kotihin rientää. Kumpi näistä kahdest'
+On mulle rakkain, sit' ei tuntoni
+Voi ratkaista. -- Niin, sananviejä hanki. --
+On sydän raskas, voimaa vain on muru;
+Sanoiksi tuska pyrkii, itkuks suru.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Florensin muurien edustalla.
+
+    (Torventoitauksia etäällä. Vanha florensilainen leski,
+    Diana, Violenta, Mariana ja muita kaupunkilaisia tulee.)
+
+LESKIVAIMO.
+Käykää mukaan; jos he lähestyvät kaupunkia, niin menee meiltä koko
+näky hukkaan.
+
+DIANA.
+Sanovat, että se ranskalainen kreivi on tehnyt vallan mainioita
+urotöitä.
+
+LESKIVAIMO.
+Kuuluu ottaneen vangiksi heidän etevimmän päällikkönsä ja omin käsin
+surmanneen herttuan veljen. -- Olemme nähneet turhaa vaivaa: he ovat
+menneet päinvastaista tietä. Kuulkaa! Kuulettehan sen jo heidän
+torvistaan.
+
+MARIANA.
+Mennään pois, ja tyydytään muiden kertomuksiin. Kuules, Diana, varo
+tuota ranskalaista kreiviä. Hyvä nimi on tytön kunnia, ja siveys on
+paras perintö.
+
+LESKIVAIMO.
+Kerroin tässä naapurin vaimolle, että yksi hänen herraskumppaneistaan on
+sinua ahdistanut.
+
+MARIANA.
+Minä tunnen sen konnan; hirteen koko mies! Muuan Parolles, rietas
+kätyri noissa nuoren kreivin viettelyshankkeissa. -- Varo heitä, Diana!
+Mokomain lupaukset, syötit, valat, lahjat ja kaikki muut vietevivut
+eivät ole mitä ovat olevinaan. Monta tyttöä on niillä vietelty, ja
+surkeinta on, että, vaikka on niin kauhistavia esimerkkejä impeyden
+haaksirikoista, se ei sittenkään heitä pelota, vaan siitä huolimatta
+he tarttuvat siihen liimasaittaan,[11] joka heitä uhkaa. Toivon, että
+minun ei tarvitse sinua sen enempää varoittaa; uskon, että oma
+jumalanpelkosi sinua varjelee, vaikk'ei tässä olisikaan muuta tiettyä
+vaaraa kuin siveyden menettäminen.
+
+DIANA.
+Teidän ei tarvitse minusta huolehtia.
+
+LESKIVAIMO.
+Sitä minäkin toivon. -- Kas, tuossa tulee pyhiinvaeltaja. Tiedän, että
+hän aikoo majailla minun talossani; sinne he neuvovat toinen toistaan.
+Kysyn häneltä.
+
+    (Helena tulee pyhiinvaeltajan puvussa.)
+
+Terveeksi, vaeltaja! Minne matka?
+
+HELENA.
+Vanhemman pyhän Jaagon haudalle.
+Miss' asuntoa saisi matkalainen?
+
+LESKIVAIMO.
+Tuoss' ihan, Fransiskaani-majassa.
+
+HELENA.
+Tätäkö tietä mennään?
+
+LESKIVAIMO.
+                      Sitä --. Kuulkaa!
+    (Marssisoitto kuuluu etäältä.)
+Tulevat tästä. -- Pyhä vaeltaja,
+Varrotkaa, kunnes joukot kulkee ohi,
+Niin saatan teidät majaanne; ma luulen,
+Ett' emäntänne tunnen yhtä tarkoin
+Kuin itseni.
+
+HELENA.
+             Se itse lienette?
+
+LESKIVAIMO.
+Niin, nöyrin palveljanne.
+
+HELENA.
+                          Kiitoksia!
+Ma varron tässä, kunnes teille sopii.
+
+LESKIVAIMO.
+Tulette varmaan Ranskasta?
+
+HELENA.
+                           Niin tulen.
+
+LESKIVAIMO.
+Maanmiehen täällä tapaatte, jok' uljait'
+On tehnyt töitä.
+
+HELENA.
+                 Mikä nimeltään?
+
+DIANA.
+Roussillon, kreivi. Tunnetteko hänet?
+
+HELENA.
+Nimeltä vain, mut hyvä sill' on kaiku.
+En nähnyt ole häntä.
+
+DIANA.
+                     Kuka liekin,
+Hän urhomies on. Karkas Ranskasta,
+Niin kerrotaan, kun vastoin taipumustaan
+Kuningas hänet naitti. Liekö totta?
+
+HELENA.
+On ihan totta; tunnen vaimonsa.
+
+DIANA.
+Tääll' yksi herra kreivin seurueessa
+Pahasti häntä parjaa.
+
+HELENA.
+                      Mikä nimi?
+
+DIANA.
+Monsieur Parolles.
+
+HELENA.
+                   Oi, sen ma hyvin uskon.
+Jos suuren kreivin omaa arvoa
+Ja mainett' aatellaan, niin mainittavaks
+On vaimo liian halpa; ainut hyveens'
+On kaino siveys, ja sit' en ole
+Ma kuullut epäiltävän.
+
+DIANA.
+                       Rouva-rukka!
+On hirmuist' olla mieheen sidottuna,
+Jok' inhoo vaimoaan.
+
+LESKIVAIMO.
+                     Niin kyllä; raukka
+Miss' olleekin, on sydän hällä raskas.
+Tuo tyttö, jos vain tahtois, voisi hälle
+Poloiset tehdä.
+
+HELENA.
+                Mitä tarkoitatte?
+Hänt' ahdistaako rakastunut kreivi
+Luvattomilla pyyteillä?
+
+LESKIVAIMO.
+                        Sen tekee,
+Ja käyttää keinoja, mill' ihan saattaa
+Pilata tyttölapsen hennon maineen.
+Mut tyttö varuill' on ja varusteissa
+Ja pitää kunnialla puoliaan.
+
+MARIANA.
+Jumala auttakoon!
+
+    (Bertram, Parolles ja osa florensilaista armeijaa kulkee
+    liehuvin lipuin ja helisevin soitoin näyttämön poikitse.)
+
+LESKIVAIMO.
+                  Jo tulevat. --
+Tuo on Antonio, herttuan vanhin poika;
+Tuo Escalus.
+
+HELENA.
+             Ja kuka ranskalainen?
+
+DIANA.
+Tuo, sulkatöyhtö päässä: sievä mies,
+Kun vaimoaan vain lempis! Kauniimp' oisi,
+Jos reilump' oisi. Eikös ole soma?
+
+HELENA.
+On kyllä.
+
+DIANA.
+          Sääli, ettei ole reilu.
+Tuoss' on se konna, joka moisiin toimiin
+Hänt' ohjailee. Jos hänen vaimons' oisin,
+Niin myrkyttäisin roiston.
+
+HELENA.
+                           Kuka se?
+
+DIANA.
+Tuo marakatti tuolla hetaleissaan.
+Mut miks on hän niin alakuloinen?
+
+HELENA.
+On ehkä haavoittunut tappelussa.
+
+PAROLLES.
+Hukata rumpu! Kylläpä vain!
+
+MARIANA.
+Hän on julmasti suutuksissaan jostakin. --
+Kas, hän on meidät vainunnut.
+
+LESKIVAIMO.
+Surma hänet periköön!
+
+MARIANA.
+Ja hänen nyökäyksensä! Senkin parittaja!
+
+    (Bertram, Parolles, sotaherrat ja soturit menevät.)
+
+LESKIVAIMO.
+Jo ovat poissa. Tulkaa, matkalainen,
+Vien teidät majaanne. On neljä, viisi
+Sanct Jagoon vaeltavaa katuvaista
+Jo talossani.
+
+HELENA.
+              Kiitän, nöyrimmästi.
+Jos, rouva, te, ja tämä soma tyttö,
+Suvaitsette mun kanssain illastaa,
+Niin maksu jää ja kiitos huoleks mulle,
+Ja lisähyvitykseks vielä annan
+Tytölle tälle hyvän, vakaan neuvon.
+
+MOLEMMAT.
+Ilolla tarjo vastaan otetaan.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+    Sotaleiri Florensin edustalla.
+    (Bertram ja kaksi ranskalaista ylimystä tulee.)
+
+1 YLIMYS.
+Ei, herra kreivi, antaa hänen koettaa; tehköön tahtonsa.
+
+2 YLIMYS.
+Jos, herra kreivi, ette silloin havaitse, että hän on raukka, niin älkää
+vasta minuun panko mitään arvoa.
+
+1 YLIMYS.
+Vesikupla, teidän armonne, niin totta kuin elän!
+
+BERTRAM.
+Luuletteko, että olen siihen määrään hänestä pettynyt?
+
+1 YLIMYS.
+Uskokaa minua, herra kreivi: oman tarkan tietoni mukaan -- en sano sitä
+pahan pahuudella, vaan niinkuin puhuisin sukulaisesta -- hän on oikein
+pääpelkuri, päätön ja määrätön valehtelija, ainainen sanansa syöjä,
+jolla ei ole ainoatakaan hyvää ominaisuutta, joka ansaitsisi teidän
+armonne huomiota.
+
+2 YLIMYS.
+Tarpeellista olisi, että oppisitte häntä tuntemaan; muuten, jos
+liiaksi luotatte hyveeseen, jota hänessä ei ole, hän voisi tärkeissä
+luottamustoimissa jättää teidät, vaaran uhatessa, pulaan.
+
+BERTRAM.
+Jospa vain tietäisin, mikä olisi paras keino häntä koetella.
+
+2 YLIMYS.
+Paras on antaa hänen noutaa rumpunsa, johon toimeen hän niin uskaliaasti
+tarjoutuu, niinkuin kuulitte.
+
+1 YLIMYS.
+Minä yht'äkkiä hyökkään häneen florensilaisella miesjoukolla; valikoin
+sellaisia miehiä, joita hän varmaan ei voi erottaa vihollisista. Me
+sitten sidomme häneltä kädet ja silmät, niin ettei hän voi muuta luulla,
+kuin että on joutunut vihollisten leiriin, kun tuomme hänet omille
+teltoillemme. Mutta teidän armonne tulee olla läsnä, kun häntä
+kuulustelemme. Jos hän ei silloin, pelastaakseen henkeään, halpamaisen
+pelon suurimmassa hädässä tarjoudu teitä pettämään ja kaikennäköistä
+pahaa teistä juttelemaan, vannoen iankaikkisen autuutensa kautta kaikki
+todeksi, niin älkää minun älyyni missäkään luottako.
+
+2 YLIMYS.
+Oo, makean naurun nimessä, antakaa hänen noutaa rumpunsa. Hän sanoo,
+että on sitä varten keksinyt sotajuonen. Kun sitten, herra kreivi,
+näette perin pohjin kehnon tuloksen ja millaiseksi kuonaksi tuo
+epäperäinen vaskimöhkäle sulaa, jos ette silloin itse häntä vähän
+rumputa, niin olette auttamattomasti häneen suostunut. Tuossa hän
+tulee.
+
+1 YLIMYS.
+Oo, makean naurun nimessä, älkää ehkäiskö hänen kunniakasta hankettaan;
+antakaa hänen kaikin mokomin noutaa rumpunsa.
+
+    (Parolles tulee.)
+
+BERTRAM.
+No, monsieur? Tuo rumpu se kovasti mieltänne kirveltää.
+
+2 YLIMYS.
+Menköön hiiteen; älkää siitä välittäkö! Sehän on vain rumpu.
+
+PAROLLES.
+Vain rumpu! Ettäkö vain rumpu? Noin menettää rumpu! Oli sekin oivallinen
+komanto! Omalla ratsuväellämme hyökätä omaan sivustaamme ja ajaa hajalle
+oma väkemme!
+
+2 YLIMYS.
+Siitä ei saa komantoa syyttää; se on sotaonnettomuus, jota ei itse
+Caesar olisi voinut välttää, jos hän olisi komantoa pitänyt.
+
+BERTRAM.
+No, emme voi suuresti tuloksia valittaa; pieni häpeä tosin oli tuo
+rummun menettäminen; mutta sitä nyt ei enää saada takaisin.
+
+PAROLLES.
+Se olisi voitu ottaa takaisin.
+
+BERTRAM.
+Niin, olisi; mutta ei nyt enää.
+
+PAROLLES.
+Sen voi vieläkin ottaa takaisin; jos ei noita sotilaallisia tekoja vain
+niin harvoin luettaisi todellisen ja varsinaisen ansion työksi, niin
+voisin kyllä minäkin noutaa sen rummun tai jonkin toisen sen sijaan,
+-- tai: _hic jacet_.[12]
+
+BERTRAM.
+No niin, jos teitä haluttaa, monsieur; jos luulette, että teidän
+salaperäinen sotajuonenne voi toimittaa tämän kunnian kapineen takaisin
+alkuperäiseen paikkaansa, niin näyttäkää urhoollisuuttanne ja käykää
+toimeen. Minä yritystä ylistän ansiokkaana urotekona; jos se onnistuu
+hyvin, niin herttua ei ainoastaan sitä kiittäen mainitse, vaan vielä
+palkitsee sen teille, niin kuin hänen suuruudelleen sopii, ansionne
+viimeiseen nipukkaan asti.
+
+PAROLLES.
+Tuohon soturin käteen! Minä siihen ryhdyn.
+
+BERTRAM.
+Vaan ette saa asiaa lykätä unta tuonnemmaksi.
+
+PAROLLES.
+Ryhdyn siihen vielä tänä iltana; panen heti paperille liikesuunnitelmani,
+rohkaisen itseluottamustani, valmistan itseni kuolemaan, ja keskiyön
+seuduissa saatte minusta kuulla lisää.
+
+BERTRAM.
+Saanko kunnian ilmoittaa hänen herttualliselle armolleen, että olette
+toimeen ryhtynyt?
+
+PAROLLES.
+En tiedä, mikä loppu siitä tulee, mutta yrittää lupaan.
+
+BERTRAM.
+Minä tiedän, että olet urhoollinen, ja takaan, että toimit parhaan
+sotilaskykysi mukaan. Hyvästi!
+
+PAROLLES.
+Minä en rakasta monia sanoja.[13]
+
+    (Menee.)
+
+1 YLIMYS.
+Et sen enempää kuin kalakaan vettä. -- Eikö, herra kreivi, tämä ole
+kummallinen mies, joka niin vakaasti näyttää ryhtyvän asiaan, jonka
+tietää mahdottomaksi, ja kiroo ja vannoo sen tekevänsä, vaikka ennemmin
+tahtoisi olla kirottu kuin sitä tehdä?
+
+2 YLIMYS.
+Te ette tunne häntä, herra kreivi, niinkuin me. Totinen totuus on, että
+hän osaa pujahdella ihmisten suosioon ja viikkokauden välttää koko
+joukon paljastuksia, mutta kun pääsette hänestä selville, niin tiedätte
+ainiaaksi, mikä hän on.
+
+BERTRAM.
+Mitä, luuletteko, että hän ei yritä tehdä vähääkään siitä, mihin niin
+juhlallisesti hankkiutuu?
+
+1 YLIMYS.
+Ei vähääkään. Hän palaa takaisin jonkin kepposen varjolla ja syöttää
+teille pari kolme todennäköistä valhetta. Mutta me olemme jo ajaneet
+hänet miltei uuvuksiin; ja tänä iltana saatte nähdä hänen kaatuvan;
+sillä, toden totta, hän ei ole teidän huomionne arvoinen.
+
+2 YLIMYS.
+Tahdomme saada vähän ajohuvia tuosta repolaisesta, ennenkuin sen
+nyljemme. Vanha herra Lafeu hänet ensin vainusi; kun naamari häneltä
+putoaa, niin saatte nähdä, mikä silli hän on; ja sen saatte nähdä
+vielä tänä iltana.
+
+1 YLIMYS.
+Minun pitää mennä liimasaittojani katsomaan; hänet pitää saada permeen.
+
+BERTRAM.
+Mut veljenne mun seuraani on jääpä.
+
+1 YLIMYS.
+Niinkuin vain tahdotte; mut minä menen.
+
+    (Menee.)
+
+BERTRAM.
+Nyt teidät sinne vien ja näytän teille
+Sen tytön.
+
+2 YLIMYS.
+           Siveydenkö esikuvan?
+
+BERTRAM.
+Siin' ainut vika. Häntä puhutellut
+Vain kerran olen; kumman kylmä oli.
+Tuon narrin kanssa, jota vainuamme.
+Nyt hälle kirjeit', antimia laitoin;
+Lähetti takaisin ne; siinä kaikki.
+Ihana luomus? Ettekö te häntä
+Halua nähdä?
+
+2 YLIMYS.
+             Vallan mielelläni.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+    Florens. Huone leskivaimon talossa.
+    (Helena ja leskivaimo tulevat.)
+
+HELENA.
+Jos ette usko että olen se,
+Niin muut' en vakuutta voi teille antaa,
+Jos hankettani pilata en tahdo.
+
+LESKIVAIMO.
+Kodista hyväst' olen, vaikka köyhä;
+Ma moisia en vehkeit' ymmärrä,
+Ja likaisilla töillä mainettani
+En pilaa.
+
+HELENA.
+         Sit' en tahdo minäkään.
+Vain uskokaa, ett' olen kreivin vaimo
+Ja että sanasta on sanaan totta,
+Mit' uskoin teille valaa vastaan. Väärin
+Siis ette tee, jos pyytämäni avun
+Minulle suotte.
+
+LESKIVAIMO.
+                Uskoa siis pitää,
+Kun kaikest' olen nähnyt, että liette
+Hyvinkin ylhäinen.
+
+HELENA.
+                   Tuoss' annan kultaa
+Ens'aluks ystävyyden-avustanne;
+Kun tehty on se, kaksin-, kolmin-kerroin
+Sen maksan. Kreivi liehii tytärtänne,
+Himonsa verkkoon kaunottaren saartaa,
+Ja päättää voittaa. Tyttö suostukoon;
+Hänelle neuvon mik' on paras keino.
+Ei kreivin kuuma veri mitään kiellä,
+Mitä hän pyytää. Kreivillä on sormus;
+Se neljänteen ja viidenteen on polveen
+Pojasta poikaan käynyt perintönä
+Es'isäst' alkaen. Se sormus hälle
+On perin kallis, mutta lemmen huumass'
+Unohtaa voi sen arvon, vaikka sitten
+Jälestä katuu.
+
+LESKIVAIMO.
+               Nyt ma tarkoituksen
+Perillä olen.
+
+HELENA.
+             Näette siis, ett' aie
+On luvallinen. Tyttärenne vain,
+Ennenkuin näön vuoksi hälle suostuu,
+Sormuksen vaatii, sopii yhdynnästä,
+Jonk' antaa sitten minun toimekseni,
+Pysyen itse siveänä poissa.
+Hän siitä kolmetuhatt' kruunua
+Saa lisämyötäjäisiks.
+
+LESKIVAIMO.
+                      Minä myönnyn.
+Tolalle tyttöä vain ohjatkaa,
+Tuo petos laillinen jott' aikaan sääntyis
+Ja paikkaankin. Hän tulee joka ilta,
+Mukanaan musiikit ja kohtuuttomat
+Ylistysrunot; et saa poistumaan,
+Jos kuinka soimaat; pintansa hän pitää,
+Kuin kaupan olis henki.
+
+HELENA.
+                        Tänään pannaan
+Se juoni käymään. Jos se luonnistaa,
+Niin huono aie hyvän lopun saa;
+Ja hyvän aikeen teko hyväks sääntyy,
+Ja synnittömäks itse synti kääntyy.
+Nyt joutuin toimeen!
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Florensilaisten leirin edustalla.
+    (Ranskalainen ylimys ja viisi, kuusi soturia on väijyksissä.)
+
+YLIMYS.
+Hän ei voi tulla muuta tietä, kuin tästä, tämän pensas-aidan ohi. Kun
+hyökkäätte hänen päälleen, niin puhukaa mitä kauheata kieltä tahansa;
+se ei tee mitään, vaikka itse ette toisianne ymmärräkään; meidän tulee
+vain olla häntä ymmärtämättä, kaikkein paitse yhden, jonka pitää olla
+tulkkina.
+
+1 SOTURI.
+Kapteeni hyvä, antakaa minun olla tulkkina.
+
+YLIMYS.
+Etkö sinä ole hänen tuttaviaan? Eikö hän tunne ääntäsi?
+
+1 SOTURI.
+Ei, herra, sen takaan.
+
+YLIMYS.
+Mutta millaista rengonkieltä sinä aiot meille haastaa?
+
+1 SOTURI.
+Samanlaista kuin tekin minulle.
+
+YLIMYS.
+Hänen tulee luulla, että olemme ulkomaan joukkoa ja vihollisen palkoissa.
+Hänellä on vähän hajua kaikista naapurikielistä; meidän täytyy siis
+kunkin puhua omaa mongerrustaan, huolimatta siitä ymmärrämmekö mitä
+toisillemme puhumme; kun vain näytämme ymmärtävän, se on pääasia: jotakin
+kapulakieltä, jota hullunkurisempaa, sitä parempi. Teidän, joka olette
+tulkki, tulee olla hyvin sukeva. Piiloon, piiloon! Tuossa hän tulee
+kuluttamaan pari tuntia nukkumiseen, palatakseen sitten vannomaan
+todeksi niitä valheita, joita mielessään hautoo.
+
+    (Parolles tulee.)
+
+PAROLLES.
+Kello on kymmenen; noin kolmen tunnin päästä on sopiva aika palata
+kotiin. Mitä pitää minun sanoa tehneeni? Täytyy keksiä joku hätävalhe,
+joka tepsii. He alkavat saada vainua minusta, ja iva on viime aikoina
+liian usein kolkutellut ovellani. Huomaan, että kieleni on liian tuhman
+rohkea, mutta sydämmeni elää Marsin ja hänen luontokappaltensa pelossa
+eikä uskalla tehdä, mitä kieleni huutaa.
+
+YLIMYS (syrjään).
+Se on ensimmäinen totuus, mihin kielesi koskaan on vikapääksi tullut.
+
+PAROLLES.
+Mikä hitto minut panikaan ryhtymään tuon rummun takaisin voittamiseen,
+kun tiesin sen mahdottomaksi ja ettei minulla semmoisia aikeita
+ollutkaan? Täytynee kai lyödä itseeni muutamia haavoja ja sanoa, että
+sain ne tappelussa. Mutta vähät haavat ei riitä; sanovat: "Noinko
+vähällä pääsit?", ja suuria en uskalla lyödä. Miksi? Mikä oli pakottava
+syy? Kieli, sinut minä pistän kaupusakan suuhun ja ostan itselleni
+Bajazetin muulilta toisen, koska sinä lörpötyksilläsi saatat minut
+tällaisiin vaaroihin.
+
+YLIMYS (syrjään).
+Onko mahdollista, että hän tietää mikä on, ja kuitenkin on mikä on?
+
+PAROLLES.
+Jospa pääsisin asiasta sillä, että leikkelisin rikki vaatteeni tai
+taittaisin poikki espanjalaisen miekkani.
+
+YLIMYS (syrjään).
+Sillä sinä et pääse.
+
+PAROLLES.
+Tai leikkaisin pois partani ja sanoisin tätä sotajuoneksi.
+
+YLIMYS (syrjään). Se ei auttaisi.
+
+PAROLLES.
+Tai heittäisin vaatteeni järveen ja sanoisin, että minut riisuttiin
+puti puhtaaksi.
+
+YLIMYS (syrjään).
+Tuskin auttaa.
+
+PAROLLES.
+Mitä, jos vannoisin, että hyppäsin alas linnoituksen ikkunasta --
+
+YLIMYS (syrjään).
+Kuinka korkealta?
+
+PAROLLES.
+Kolmekymmentä syltä korkealta.
+
+YLIMYS (syrjään).
+Tuskin kolmekaan paksua valaa tekisi sen uskottavaksi.
+
+PAROLLES.
+Jos saisin edes jonkun vihollisen rummun, niin vannoisin, että sen
+valloitin.
+
+YLIMYS (syrjään).
+Kohta saat kuulla yhden.
+
+PAROLLES.
+Haa! Vihollisen rumpu!
+
+    (Kummun pärrytystä näyttämön takana.)
+
+YLIMYS (hyökkää esiin).
+_Throca movousus, cargo, cargo, cargo_.
+
+KAIKKI.
+_Cargo, cargo, villianda par corbo, cargo_.
+
+PAROLLES.
+Armoa, armoa! -- Älkää sitoko silmiäni.
+
+    (Käyvät kiinni häneen ja sitovat hänen silmänsä.)
+
+1 SOTURI.
+_Boskos thromuldo boskos_.
+
+PAROLLES.
+Niin, Muskos-rykmentistä, kyllä tiedän;
+Nyt surman saan, kun kieltänne en taida.
+Tääll' eikö Saksan, Tanskan, Hollannin,
+Tai Ranskan miestä, jolle ilmoittaisin,
+Mitenkä kukistaa voi Florensin?
+
+1 SOTURI.
+_Boskos vahvado_. --
+Sua ymmärrän ja puhun kieltäsi: --
+_Kerelybonto_: -- lähtöön valmistaudu;
+Jo kuusitoista tikaria tähtää
+Sun rintaas.
+
+PAROLLES.
+             Oo!
+
+1 SOTURI.
+                 Rukoile, rukoile! --
+_Manka revania dulche_.
+
+YLIMYS.
+                             _Oscorbidulchosvolivorco_.
+
+1 SOTURI.
+Kenraali lupaa vielä henkes säästää;
+Nyt, silmät sidottuina, sinut viedään
+Pois tutkittavaks; tiedonanto ehkä
+Pelastaa henkes.
+
+PAROLLES.
+                 Antakaa mun elää;
+Kaikk' ilmi annan leirin salaisuudet,
+Miesluvun, sotatuumat; kerronpa
+Viel' ihmeitäkin.
+
+1 SOTURI.
+                  Puhutko vain totta?
+
+PAROLLES.
+Jos en, niin hirttäkää.
+
+1 SOTURI.
+                        _Acordo linta_. --
+Pois tule, vielä aikaa saat.
+
+    (1 soturi ja Parolles menevät.)
+
+YLIMYS.
+                             Sa, mene
+Ja kreiville ja veljelleni kerro,
+Ett' ansaan saimme kurpan, jonka kätköön
+Panemme toistaiseksi.
+
+2 SOTURI.
+                      Kyllä, herra.
+
+YLIMYS.
+Ja sano: meidät kaikki ilmi antaa
+Hän meille itsellemme.
+
+2 SOTURI.
+                       Kyllä, herra.
+
+YLIMYS.
+Sen aikaa putkass' olkoon pimeässä.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Florens. Huone leskivaimon talossa.
+    (Bertram ja Diana tulevat)
+
+BERTRAM.
+Sanoivat, ett' on nimes Fontibella.
+
+DIANA.
+Ei, vaan Diana.
+
+BERTRAM.
+                Nimi jumalan!
+Sen ansaitset ja muutakin. Mut, armas,
+Noin siross' eikö kuvass' asu lempi?
+Jos poves nuoruuden ei tulta hehku,
+Et ole tyttö, et, vaan kivipatsas.
+Sun sopis olla kuoltuasi se,
+Mik' olet nyt, niin jäykkä olet, kylmä.
+Nyt sopis olla sun, mik' oli äitis,
+Kun sulo-olennolles antoi hengen.
+
+DIANA.
+Siveä oli.
+
+BERTRAM.
+           Niin myös sinä.
+
+DIANA.
+                           Ei,
+Hän teki tehtävänsä, saman, jota
+Olette tekin vaimollenne velkaa.
+
+BERTRAM.
+Vait siitä! Älä vastusta, kun vannon.
+Hän mulle tungettiin; mut sua lemmin
+Ma lemmen pakosta, ja iät kaiket
+Sua palvelen.
+
+DIANA.
+              Niin, palvelette meitä,
+Siks kuin me teitä palvelemme. Ruusut
+Pois poimitte, ja okaat vihlovat
+Vain jätätte, ja lopuks ivailette
+Alastomuuttamme.
+
+BERTRAM.
+                 Mut vannoinhan.
+
+DIANA.
+Ei uskollisuus valain paljoudessa,
+Yks ainut vakaa vala kylläks on.
+Ei sitä pyhää, johon emme vanno;
+Vetoomme korkeampaankin. Sanokaa,
+Zeun valtavaan jos nimeen vannon nyt,
+Sydämmen pohjast' että lemmin teitä,
+Mua uskotteko, lempeni jos pettää?
+Ei hälle, jota lupaan rakastaa,
+Käy vannominen, että hänet petän.
+Valanne pelkkiä on sanoja,
+Vain tyhjää vakuutusta, pontta vailla,
+Mun mielestäni.
+
+BERTRAM.
+                Muuta, muuta mieltä,
+Pyhimys armoton! On lempi pyhä,
+Ja petosta, jot' ajat miesten päähän,
+Ei puhtauteni tunne. Heitä vastus!
+Haluni sairaan parannat, jos sille
+Nyt antaut. Sano, että olet minun,
+Niin minä nyt ja aina olen sinun.
+
+DIANA.
+Miest' auttaa köysi jyrkässä, mut nainen
+On turvaton. Tuo sormus antakaa.
+
+BERTRAM.
+Vain lainaks, armas; mull' ei ole valtaa
+Sit' antaa pois.
+
+DIANA.
+                 Siis ette anna, kreivi?
+
+BERTRAM.
+Se kunnian on muisto perheessämme
+Ja monen sukupolven perintöä;
+Ois iki-häpeä se hukata.
+
+DIANA.
+Mun kunniani tuommoinen on sormus;
+Perheemme kalleus puhtauteni on
+Ja monen sukupolven perintöä;
+Ois iki-häpeä se hukata.
+Näin oma viisautenne minulle
+Tuo turvaks turhaa hyökkäystänne vastaan
+Tuon urhon: kunnian.
+
+BERTRAM.
+                     Tuoss', ota sormus.
+Sukuni, kunniani, henkenikin
+On sinun; sinun käskettäväs olen.
+
+DIANA.
+Kesk'yöllä koputtakaa ikkunaani;
+Ma laitan niin, ett' äitini ei kuule.
+Uskollisuuden nimess' yhtä vaadin:
+Ett' impivuoteen valloitettuanne
+Vain tunnin viivytte ja ette puhu.
+Syyt mull' on tärkeät; ne saatte tietää,
+Kun tämä sormus tuodaan takaisin.
+Yöll' annan teille toisen sormuksen,
+Jott' oisi menneisyyden toimintamme
+Myös vastaisuudess' yhä muistossamme.
+Hyvästi siksi! Vaimon teille hankin,
+Vaikk' itse kaiken toivon kadotankin.
+
+BERTRAM.
+Maan päällä taivaan sinussa ma sain.
+
+    (Menee.)
+
+DIANA.
+Niin, taivasta ja mua kiitä vain.
+Ja lopulla sen teetkin. -- Tarkalleen
+Kuvasi äiti hänen kosintansa,
+Niinkuin ois hänen sydämmessään ollut.
+"Noin kaikki miehet vannovat", hän sanoi.
+Mun naida lupaa, vaimonsa kun kuolee;
+Siis hänen olen vasta haudassa.
+Ovela Ranskan mies! Saa toiset huolla;
+Ma tahdon elää tyttönä ja kuolla.
+Ei luvatonta liene sitä pettää,
+Ken tahtoo vääryydellä toista kettää.
+
+    (Menee.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Florensilaisten leiri.
+    (Kaksi ranskalaista ylimystä Ja pari kolme sotamiestä tulee.)
+
+1 YLIMYS.
+Ettekö vielä ole hänelle antanut hänen äitinsä kirjettä?
+
+2 YLIMYS.
+Tunti on siitä kuin sen annoin; siinä on varmaan jotakin, joka käy
+luonnolle, sillä sitä lukiessaan hän muuttui melkein toiseksi ihmiseksi.
+
+1 YLIMYS.
+Hän on tullut hyvin ansaitun moitteen alaiseksi, kun on hyljännyt niin
+hyvän vaimon ja niin rakastettavan naisen.
+
+2 YLIMYS.
+Vallankin on hän ikipäiviksi menettänyt kuninkaan suosion, joka paraikaa
+viritti mieltään laulamaan hänelle onnea. Sanon teille erään asian,
+mutta teidän tulee se kätkeä sydämmenne syvimpään pohjukkaan.
+
+1 YLIMYS.
+Kun se on sanottu, on se kuollut, ja minä sen hauta.
+
+2 YLIMYS.
+Hän on vietellyt nuoren, mitä hyvämaineisimman naisen täällä
+Florensissa, ja tänä yönä hän tyydyttää himoaan raiskaamalla hänen
+kunniansa. On hänelle antanut perintösormuksensa ja luulee paljonkin
+hyötyvänsä tässä likaisessa kaupassa.
+
+1 YLIMYS.
+Jumala meitä varjelkoon kapinoimasta? Mitä olemmekaan olennoita, kun
+olemme omassa vallassamme!
+
+2 YLIMYS.
+Vain omia kavaltajiamme; ja niinkuin tavallisesti aina kavaltajat
+itsensä paljastavat, ennenkuin ovat inhottavan tarkoituksensa
+saavuttaneet, niin hänkin, joka tällä teollaan vehkeilee omaa
+aateluuttaan vastaan, upottaa itsensä omaan tulvaveteensä.
+
+1 YLIMYS.
+Ja eikö ole vietävän häpeällistä, että itse noin toitotamme julki
+luvattomat aikeemme? -- Emme siis saa häntä tänä yönä seuraamme?
+
+2 YLIMYS.
+Vasta jälkeen keskiyön: hänen tulee ottaa tunnista vaari.
+
+1 YLIMYS.
+Ja se lähestyy nopeasti. Oikein soisin, että hän näkisi seurakumppaninsa
+paljastettuna, jotta oppisi arvioimaan omaa älyään, johon on niin
+huolellisesti tuon valhehelmen kiintänyt.
+
+2 YLIMYS.
+Älkäämme puuttuko häneen ennenkuin kreivi tulee, sillä toisen läsnäolon
+tulee olla toisen ruoskana.
+
+1 YLIMYS.
+Sillä välin sanokaa, mitä olette kuullut sodasta.
+
+2 YLIMYS.
+Olen kuullut, että hierotaan rauhaa.
+
+1 YLIMYS.
+Ei, rauha on jo päätetty, uskokaa pois.
+
+2 YLIMYS.
+Mitä silloin aikoo kreivi Roussillon tehdä? Matkatako edemmäksi vai
+palata Ranskaan?
+
+1 YLIMYS.
+Huomaan kysymyksestänne, ett'ette ole vallan hänen uskotuitaan.
+
+2 YLIMYS.
+Jumala siitä varjelkoon! Silloinhan olisin suuressa määrin osallinen
+hänen tekoonsa.
+
+1 YLIMYS.
+Hänen vaimonsa pakeni noin kaksi kuukautta sitten kodistaan; tekosyynä
+oli toivioretki Sanct Jagoon; ja tämän pyhän hankkeen hän pani toimeen
+ankarimmalla itsensä-kurittamisella. Hänen siellä ollessaan hänen hento
+luontonsa joutui surun saaliiksi; hänen viimeinen henkäyksensä oli
+huokaus, ja nyt hän laulaa taivaissa.
+
+2 YLIMYS.
+Mikä tuon kaiken vahvistaa?
+
+1 YLIMYS.
+Etupäässä hänen omat kirjeensä, jotka takaavat kertomuksen oikeaksi
+kuolinhetkeen saakka; itse kuoleman, joka ei ollut hänen kerrottavissaan,
+todistaa varmaksi paikkakunnan pappi.
+
+2 YLIMYS.
+Onko kreivillä tästä kaikesta tieto?
+
+1 YLIMYS.
+On, ja yksityistodistuksia, kohta kohdalta, jotka täydelleen vahvistavat
+asian totuuden.
+
+2 YLIMYS.
+Oikein sydäntäni kirveltää se, että hän tuosta tulee iloiseksi.
+
+1 YLIMYS.
+Kuinka ylenmäärin toisinaan iloitsemme tappioistamme!
+
+2 YLIMYS.
+Ja kuinka ylenmäärin toisinaan upotamme kyyneliin voittomme! Sitä
+suurta mainetta, jonka hän täällä on urhoudellaan hankkinut, kohtaa
+kotona varmaan yhtä suuri häväistys.
+
+1 YLIMYS.
+Elämämme kudelma on sekalaista lankaa, hyvää ja huonoa yhdessä. Hyveemme
+ylpistyisivät, jos paheemme eivät niitä ruoskisi ja vikamme joutuisivat
+epätoivoon, jos eivät hyveemme niitä sukoilisi.
+
+    (Palvelija tulee.)
+
+No, mitä? Miss' on herrasi?
+
+PALVELIJA.
+Hän kohtasi kadulla herttuan ja heitti hänelle juhlalliset jäähyväiset.
+Hänen armonsa aikoo huomenaamulla lähteä Ranskaan. Herttua tarjosi
+hänelle suosituskirjeen kuninkaalle vietäväksi.
+
+2 YLIMYS.
+Se tulee olemaan hyvinkin tarpeen, vaikka olisi suositus suurempikin,
+kuin mitä se olla voi.
+
+I YLIMYS.
+Se ei voi olla kyllin makea kuninkaan karvauteen nähden. Tuossa hänen
+armonsa onkin.
+
+    (Bertram tulee.)
+
+No, herra kreivi, eikö jo ole puoliyö mennyt?
+
+BERTRAM.
+Olen tänä iltana onnellisessa summakaupassa suorittanut kuusitoista eri
+asiaa, jotka kukin vaatisivat kuukauden: olen jättänyt herttuan hyvästi,
+sanonut jäähyväiset hänen seuralleen, haudannut vaimon, surrut häntä,
+kirjoittanut äiti-armolleni että tulen kotiin, hommannut matkaseuraa,
+ja näiden kiireellisten pääasiain ohella toimittanut senkin seitsemän
+pikku-tehtävää; viimeinen oli tärkein, mutta se ei ole vielä lopussa.
+
+2 YLIMYS.
+Jos asiassa on vastuksia ja teille huomenaamulla tulee lähtö, niin
+saatte pitää kiirettä, herra kreivi.
+
+BERTRAM.
+Tarkoitan, että asia ei ole lopussa, koska pelkään saavani siitä vielä
+myöhemmin kuulla. Mutta emmekö nyt pane toimeen tuota näytelmäkohtausta
+narrin ja soturin välillä? Tuokaa tänne se valhejäljennös; hän on minut
+pettänyt niinkuin kaksikielinen profeetta.
+
+2 YLIMYS.
+Tuokaa hänet tänne. (Sotureita menee.) Hän on koko yön istunut
+jalkapuussa, uljas mies-parka.
+
+BERTRAM.
+Ei haittaa; se tekee hänen kantapäilleen hyvää, ne kun ovat niin kauan
+kannuksia väärin käyttäneet. Millä kannalla hän on?
+
+1 YLIMYS.
+Niinkuin teille jo kerroin, herra kreivi, hän on jalkapuun kannalla.
+Mutta vastatakseni kysymyksenne henkeen: hän itkee niinkuin tyttö, joka
+on kaatanut maahan maitonsa. Morganille, jota hän luulee munkiksi, on
+hän tunnustanut syntinsä aikaisemmista muistin ajoistaan alkaen aina
+siihen onnettomaan hetkeen asti, jolloin joutui jalkapuuhun; ja
+arvatkaapas, mitä hän on tunnustanut!
+
+BERTRAM.
+Eihän vain mitään minusta? Eihän?
+
+2 YLIMYS.
+Tunnustus on pantu paperille ja on julkiluettava hänen kuullen. Jos
+teidän armoanne siinä mainitaan, niinkuin luulen, niin on paras malttaa
+mieltään ja kuunnella.
+
+    (Soturit palaavat, Parolles heidän mukanaan.)
+
+BERTRAM.
+Hitto hänet periköön! Silmätkö peitossa? Hän ei voi mitään minusta
+puhua. Vait! vait!
+
+I YLIMYS.
+Sokko tulee. -- _Porto tartarossa_.
+
+1 SOTURI.
+Hän vaatii kidutusta. Puhutteko ilman?
+
+PAROLLES.
+Tunnustan mitä tiedän, ilman pakkokeinoja; vaikka minua vanuttaisitte
+kuin piirakkataikinaa, en voi sen enempää puhua.
+
+1 SOTURI.
+_Bosko chimurcho_.
+
+2 YLIMYS.
+_Boblibindo chicurmurcho_.
+
+1 SOTURI.
+Olette armollinen päällikkö. -- Päällikkömme käskee teidän vastata
+niihin kysymyksiin, joita teen teille tästä paperista.
+
+PAROLLES.
+Totta puhun, niin totta kuin elää tahdon.
+
+1 SOTURI.
+"Ensiksi, kysykää häneltä, kuinka monta herttualla on hevosmiestä."
+Mitä vastaatte siihen?
+
+PAROLLES.
+Viisi- tai kuusituhatta, mutta sangen heikkoja ja palvelukseen
+kelvottomia; ratsuparvet ovat kaikki hajallaan ja päälliköt vaivaisia
+raukkoja, kunniani ja arvoni kautta ja niin totta kuin elää tahdon.
+
+1 SOTURI.
+Merkitsenkö vastauksenne näillä sanoin?
+
+PAROLLES.
+Merkitkää; vannon sen vaikka sakramentin kautta, miten ja kuinka vain
+tahdotte.
+
+BERTRAM.
+Kaikki on hänelle yhtä. Mikä kirottu konna!
+
+1 YLIMYS.
+Erehdytte, herra kreivi: se on monsieur Parolles, se karski sotataituri
+-- se on hänen oma sanansa -- jolla on koko sotataidon säännöstö
+vyöhikkönsä solmussa ja käyttö tikarinsa kantimessa.
+
+2 YLIMYS.
+Minä en enää koskaan luota kehenkään siksi, että pitää miekkansa
+kirkkaana, enkä usko, että kellään on mieltä päässä siksi, että
+ulkokuori on siisti.
+
+1 SOTURI.
+Hyvä, se on kirjassa.
+
+PAROLLES.
+Viisi- tai kuusituhatta miestä, sanoin, -- totuuden tahdon sanoa -- tai
+niille paikoin; kirjoittakaa niin; -- sillä totta minä tahdon puhua.
+
+1 YLIMYS.
+Siinä hän on hyvin lähellä totuutta.
+
+BERTRAM.
+Mutta minä en anna hänelle kiitosta siitä tavasta, millä hän sen sanoo.
+
+PAROLLES.
+"Katalia raukkoja", kirjoittakaa niin.
+
+1 SOTURI.
+Hyvä, se on kirjassa.
+
+PAROLLES.
+Suur' kiitos, hyvä herra, paljon kiitoksia. Tosi on tosi: ne katalat
+ovat oikein viheliäisiä raukkoja.
+
+i SOTURI.
+"Kysykää häneltä, kuinka paljo heillä on jalkaväkeä." Mitä sanotte
+siihen?
+
+PAROLLES.
+Totta totisesti, herra, vaikka tämä olisi viimeinen hetkeni, niin totta
+tahdon puhua. Antakaas kun lasken: Spurion joukossa sataviisikymmentä;
+Sebastianin yhtä monta; Corambuksen yhtä monta; Jaques'n samoin;
+Guiltianon, Cosmon, Ludovikon ja Gratiin, kaksisataa viisikymmentä
+kunkin; oma komppaniani, Chitopherin, Vaumondin, Bentiin, kaksisataa
+viisikymmentä kukin: niin että koko katselmusluettelo, terveet ja
+sairaat, niin totta kuin elän, ei nouse viiteentoista tuhanteen, joista
+toiset puolet eivät tohdi varistaa lunta leväteistään, pelosta että
+itse varistuisivat muruiksi.
+
+BERTRAM.
+Mitä meidän tulee tehdä hänen?
+
+1 YLIMYS.
+Ei mitään muuta kuin kiittää eikä välittää. -- Kysykää häneltä minun
+suhteistani ja mitä herttua minusta pitää.
+
+1 SOTURI.
+Hyvä, se on kirjassa. "Teidän tulee kysyä häneltä, onko siellä leirissä
+erästä ranskalaista, kapteeni Dumainia; missä arvossa häntä herttua
+pitää; millainen hänellä on miehuus, kunto ja sotataito; ja eikö hän
+luule, että olisi mahdollista vahvalla rahasummalla houkutella tätä
+miestä kapinaan." Mitä sanotte siihen? Mitä siitä tiedätte?
+
+PAROLLES.
+Pyydän, suokaa minun vastata joka kysymykseen erikseen: yksi kysymys
+erältään.
+
+1 SOTURI.
+Tunnetteko tätä kapteeni Dumainia?
+
+PAROLLES.
+Tunnen oikein: hän oli paikkaräätälin opissa Pariisissa, mutta ajettiin
+sieltä ruoskalla pois, kun oli maannut maavoudin heikkopäisen holhotin,
+mykän raukan, joka ei kyennyt kieltämään.
+
+    (Dumain kohottaa vihapäissään nyrkkiään.)
+
+BERTRAM.
+Olkaa hyvä, hillitkää kättänne, vaikka kyllä tiedän, että hänen
+aivokoppansa on ensimmäisen tiiliskiven oma, mikä katolta putoaa.
+
+1 SOTURI.
+Hyvä; onko tämä kapteeni Florensin herttuan leirissä?
+
+PAROLLES.
+Mikäli tiedän, on hän siellä, se täitakki.
+
+1 YLIMYS.
+Älkää noin katsoko minuun; kohta tulee teidän vuoronne, herra kreivi.
+
+1 SOTURI.
+Missä arvossa häntä herttua pitää?
+
+PAROLLES.
+Herttua ei tiedä hänestä muuta, kuin että hän on viheliäinen upseeri
+minun komppaniassani, ja kirjoitti minulle tässä tuonnoin, että ajaisin
+hänet matkoihinsa; luulenpa, että se kirje vielä on taskussani.
+
+1 SOTURI.
+Haetaan se esille.
+
+PAROLLES.
+Totta puhuakseni, en oikein tiedä; joko se on siellä tai rihmassa
+teltassani herttuan muiden kirjeiden joukossa.
+
+1 SOTURI.
+Tässä se on; tässä on paperilappu. Luenko sen teille?
+
+PAROLLES.
+En tiedä, onko se oikea vai ei.
+
+BERTRAM.
+Tulkkimme tekee toimensa hyvin.
+
+1 YLIMYS.
+Erinomaisesti.
+
+1 SOTURI (lukee.)
+"Diana, kreivi hupsu on ja rikas --"
+
+PAROLLES.
+Hyvä herra, se ei ole herttuan kirje; se on varoitus eräälle sievälle
+tytölle Florensissa, Diana-nimiselle, että karttaisi kreivi Roussillonin
+houkutuksia, erään typerän poika-vetelyksen, joka siitä huolimatta on
+perin kiimainen. Olkaa hyvä, pistäkää se takaisin sinne.
+
+1 SOTURI.
+Ei, ensin luen sen, jos sallitte.
+
+PAROLLES.
+Vakuutan, että tarkoitukseni oli rehellinen mitä tyttöön tulee; sillä
+tiedän, että se nuori kreivi on vaarallinen ja irstas poika-nulikka,
+oikea valaskala mitä neitsyyksiin tulee, joka hotkii kaikki alveet,
+mitkä tapaa.
+
+BERTRAM.
+Senkin kirottu, kaksikielinen konna!
+
+1 SOTURI (lukee).
+
+"Kun vannoo hän, niin vaadi rahaa hältä;
+Jos velkaan jää, saat turhaan odottaa.
+Käteinen kauppa paras, muu ei vältä;
+Ota ennalta, et muuten mitään saa.
+Diana, muista, soturi sen sanoo:
+Miest' usko, älä mitä pojat anoo;
+On kreivi narri; kreivaa sinä vain;
+Hän ennalt' antaa, saatuaan ei lain.
+Sun, niinkuin vannonut ma korvaas olen.
+Parolles."
+
+BERTRAM.
+Hän saa juosta katulyöppiä koko armeijan lävitse, tuo runonpätkä otsassa.
+
+2 YLIMYS.
+Sehän on oma helma-ystävänne, herra kreivi; se monipuolinen kieliniekka
+ja asevoipa sotasankari.
+
+BERTRAM.
+Ennenaikaan voin sietää mitä hyvänsä, paitsi kissoja, ja nyt on hän
+minusta kissa.
+
+1 SOTURI.
+Huomaan kenraalimme katseista, herra, että meidän tullee pakko hirttää
+teidät.
+
+PAROLLES.
+Henki säästäkää joka tapauksessa; ei siksi, että pelkäisin kuolemaa;
+vaan kun olen paljon syntiä tehnyt, tahtoisin käyttää elämäni loppuajan
+katumukseen. Elän vaikka vankilassa, tai jalkapuussa, tai missä tahansa,
+kun vain saan elää.
+
+1 SOTURI.
+Saadaan sitten nähdä mitä tehdään, kun nyt vain suoraan tunnustatte.
+Siis palaan vielä kerran tuohon kapteeni Dumainiin. Olette vastannut,
+missä arvossa häntä herttua pitää ja millainen hänen miehuutensa on.
+Kuinka on hänen kuntonsa laita?
+
+PAROLLES.
+Hän voisi varastaa luostarista munan. Riistämisessä ja raiskaamisessa
+hän on Nessuksen veroinen.[14] Hänellä on ammattina sanansa syöminen,
+ja valanrikkojana hän on vahvempi kuin Herkules. Hän, tietäkääs,
+valehtelee niin kielevästi, että pian luulisitte totuutta hupsuksi.
+Juoppous on hänen paras hyveensä: hän juo itsensä sikahumalaan, ja
+nukkuessaan hän ei vahingoita muita kuin makuuvaatteitaan; mutta, hänen
+tapansa tunnetaan ja hänelle tehdään oljista vuode. Hänen kunnostaan
+minulla ei ole juuri sen enempää sanottavaa; hänellä on kaikki, mitä
+kunnon miehellä ei pitäisi olla; ja mitä kunnon miehellä pitäisi olla,
+sitä hänellä ei ole nimeksikään.
+
+1 YLIMYS.
+Alan jo hänestä pitää.
+
+BERTRAM.
+Tämänkö kuntosi kuvauksen tähden? Rutto hänet periköön! Minusta hän
+vain on yhä enemmän kissa.
+
+1 SOTURI.
+Mitä sanotte hänen sotataidostaan?
+
+PAROLLES.
+Niin, totisesti, hän on kulkenut rumpalina englantilaisten
+kulkunäyttelijäin etupäässä, -- valehdella hänen päähänsä en tahdo, --
+ja muuta hänen soturitoimistaan en tiedä; paitsi että hänellä
+Englannissa oli kunnia palvella Mile-end[15] nimisessä paikassa, missä
+opetti nahkapoikia sulkemaan rivit. Soisin sille miehelle niin suuren
+kunnian kuin suinkin, mutta tuosta asiasta en ole varma.
+
+1 YLIMYS.
+Hän on konnuudessa niin voittanut konnuuden, että on harvinaisuutena
+vapautettava.
+
+BERTRAM.
+Rutto hänet syököön! Hän on yhä ja aina kissa.
+
+1 SOTURI.
+Koska hänen ominaisuutensa ovat niin surkean arvoisia, niin ei minun
+tarvis teiltä kysyäkään, voiko häntä kullalla houkutella kapinaan.
+
+PAROLLES.
+Suutarin markasta hän on valmis myymään autuutensa vapaatilan
+etuuksineen päivineen ja näin riistämään kaikilta jälkeläisiltäänkin
+ikuisiksi ajoiksi perintövallan ja oikeuden siihen.
+
+1 SOTURI.
+Millainen on hänen veljensä, se toinen kapteeni Dumain?
+
+2 YLIMYS.
+Miksi häneltä minua kyselee?
+
+1 SOTURI.
+Millainen mies hän on?
+
+PAROLLES.
+Naakka samaa pesäkujaa: ei vallan niin suuri kuin ensimmäinen hyvyydessä,
+mutta hyvän joukon suurempi pahassa. Hän on pelkurimpi kuin veli, ja
+kuitenkin veli on kuuluisimpia pelkureita. Paetessa hän juoksee paremmin
+kuin mikä passaripoika, mutta hyökätessä hän saa vetotaudin.
+
+1 SOTURI.
+Jos saatte henkenne pitää, niin otatteko pettääksenne florensilaisen?
+
+PAROLLES.
+Otan, vieläpä ratsuväen kapteeninkin, kreivi Roussillonin.
+
+1 SOTURI.
+Puhuttelen kahdenkesken päällikköä ja tiedustelen hänen tahtoaan.
+
+PAROLLES (syrjään).
+Rummuista olen jo tarpeeni saanut. Hiiteen kaikki rummut! Vain
+muhkeillakseni kunnollani ja lumotakseni tuon irstaan poika-nulikan,
+tuon kreivin, silmät, olen tähän vaaraan syössyt. Mutta kuka olisikaan
+väijyjiä varonut siinä, missä minut vangittiin?
+
+1 SOTURI.
+Ei auta mikään, herraseni; teidän täytyy kuolla. Päällikkö sanoo, että
+semmoinen mies, joka niin petollisesti on paljastanut armeijansa
+salaisuudet ja niin myrkyllisesti panetellut arvossa pidettyjä ihmisiä,
+ei tee mitään kunnon hyötyä tässä maailmassa; teidän täytyy siis kuolla.
+Pyöveli, hoi! Pää poikki tuolta!
+
+PAROLLES.
+Hyvä Jumala, herra, antakaa minun elää, tai antakaa minun nähdä
+kuolemani!
+
+1 SOTURI.
+Saatte, ja saatte vielä hyvästelläkin kaikkia ystäviänne.
+
+    (Poistaa siteen hänen silmiltään.)
+
+BERTRAM.
+Hyvää huomenta, jalo kapteeni!
+
+2 YLIMYS.
+Jumala teitä siunatkoon, kapteeni Parolles!
+
+1 YLIMYS.
+Jumala varjelkoon, jalo kapteeni!
+
+2 YLIMYS.
+Herra kapteeni, saanko viedä terveisiä herra Lafeulle? Olen lähdössä
+Ranskaan.
+
+1 YLIMYS.
+Hyvä kapteeni, annatteko minulle kopion siitä sonetista, jonka
+kirjoititte Dianalle kreivi Roussillonin puolesta? Jos en olisi suuri
+pelkuri, niin voisin teidät siihen pakottaa; mutta hyvästi nyt!
+
+    (Bertram, ranskalaiset ylimykset y.m. menevät.)
+
+1 SOTURI.
+Te olette mennyttä, herra kapteeni; kaikki lauennut, paitse nauhanne,
+joka vielä on solmussa.
+
+PAROLLES.
+Voihan se salaliitto miehen musertaa!
+
+1 SOTURI.
+Jos löytäisitte maan, missä on vain vaimoja yhtä häpeällisiä kuin tekin,
+niin voisitte perustaa oikein huudittoman kansakunnan. Hyvästi, hyvä
+herra; minäkin olen lähdössä Ranskaan; kyllä siellä teistä puhumme.
+
+    (Menee.)
+
+PAROLLES.
+Suur' kiitos! Jos ois mulla sydän suuri,
+Niin nyt se särkyis. Kapteenius on mennyt;
+Mut syön ja juon ja nukun yhtä hyvin
+Kuin kapteenina; siitä, mikä olen,
+Mun elää täytyy. Kuka vain on lörppä,
+Se tästä kavahtakoon; se mun kaasi;
+Jokainen lörppä lopulta on aasi.
+Mene, häpy! Ruostu, miekka! Häpeässä
+On turvani. Ei narrin hätää tässä:
+Tilaa ja keinoja on elämässä.
+Perässä menen.
+
+      (Menee.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Florens. Huone leskivaimon talossa.
+    (Helena, leskivaimo ja Diana tulevat.)
+
+HELENA.
+Ja nähdäksenne, etten teitä petä,
+Mua kristikunnan pylväist' yksi takaa.
+Valt'istuimensa eessä täytyy minun,
+Ennenkuin määrän täytän, polvistua.
+Tein muinoin hälle palveluksen suuren
+Ja henkens' arvoisen; se hyvä työni
+Kovasta villikonkin sydämmestä
+Puristais kiitoksen. Marseilless' on,
+Sen tiedän varmaan, kuningas, ja sinne
+On meillä saattoseura. Minun, nähkääs,
+Jo luullaan kuolleen. Armeija kun hajoo,
+Kotihin rientää mieheni; ja sinne,
+Jos suostuu kuningas ja taivas auttaa,
+Äkisti mekin saavumme.
+
+LESKIVAIMO.
+                       Teill', armo,
+Ei palkkalaista, joka teitä alttiimp'
+Ois palvelemaan.
+
+HELENA.
+                 Teill' ei ystävää,
+Jonk' aatos ahkerammin hyvät työnne
+Halaisi palkita. Mun valikoinut
+On taivas tyttärenne morseinlahjaks,
+Ja hänet mulle aseeks, millä voitan
+Taas puolison. Oi, kummat on nuo miehet:
+Halulla käyttävät mit' inhoovat,
+Kun huumaantunut aisti pettiössä
+Yön pikimustan tahraa. Himo näin,
+Vaikk' inhookin, jo syliin karkaa päin.
+Enemmän tästä toiste. -- Sun, Diana,
+Mun johdollani tulee tehdä mulle
+Viel' yksi uhraus.
+
+DIANA.
+                   Kunniakas kuolo
+Vaikk' oisi seuraus, niin käskekää.
+Ma kärsin minkä vaaditte.
+
+HELENA.
+                          Niin, kuules:
+Jo kesken puheen aika kesän tuo,
+Ja puihin lehvät puhkee, mut myös okaat,
+Ihanat, vaikka terävät. Nyt pois!
+Jo vaunut vartoo; aika meitä ajaa.
+Kun loppu hyvä on, on kaikki hyvä;
+Lopussa kiitos, sanoo viisaus syvä.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Roussillon. Huone kreivinnan hovilinnassa.
+    (Kreivinna, Lafeu ja narri tulevat.)
+
+LAFEU.
+Ei, ei, ei; häntä on vietellyt tuo silkki-röyhelöinen narri, jonka
+inhottava sahrami[16] voisi värinsä painaa koko kansakunnan
+leipomattomaan ja taikinaiseen nuorisoon. Miniänne eläisi vielä tänä
+päivänä, ja poikanne olisi kotona ja kuninkaan hoimessa menestynyt
+enemmän kuin tuon punahäntäisen hörriäisen, josta puhun.
+
+KREIVINNA.
+Oi, etten olisi koskaan häntä tuntenut! Hän on antanut kuoleman-iskun
+sievimmälle naiselle, jonka luomisella luonto milloinkaan on kunniaa
+niittänyt. Vaikka olisi hän omaa lihaani ja vertani ja minulle tuottanut
+vaikeimpia äidin tuskia, en voisi olla syvemmällä rakkaudella häneen
+kiintynyt.
+
+LAFEU.
+Hyvä tyttö hän oli, hyvä tyttö. Saamme tuhannesti kaaliksia poimia,
+ennenkuin tapaamme toisen sellaisen yrtin.
+
+NARRI.
+Niin todellakin, hän oli makea meirami kaaliksien joukossa, tai pikemmin
+armoruoho.
+
+LAFEU.
+Nuo eivät ole mitään kaalikasveja, sinä narri, vaan haju-yrttejä.
+
+NARRI.
+Minä en ole mikään suuri Nebukadnezar; minä en niitä ruohoja paljon
+ymmärrä.
+
+LAFEU.
+Kumpi tunnustat olevasi, veijari vai narri?
+
+NARRI.
+Narri naisen palveluksessa ja veijari miehen.
+
+LAFEU.
+Mikä on erotus?
+
+NARRI.
+Peijaisin mieheltä vaimon ja tekisin hänen palvelustaan.
+
+LAFEU.
+Silloin olisit todellakin veijari hänen palveluksessaan.
+
+NARRI.
+Ja vaimolle antaisin pelivärkkini tehdäkseni hänelle palveluksen.
+
+LAFEU.
+Minä takaan puolestani: olet sekä veijari että narri.
+
+NARRI.
+Nöyrin palvelijanne.
+
+LAFEU.
+Ei, ei, ei!
+
+NARRI.
+No, herra hyvä, jos en voi teitä palvella niin voin palvella yhtä suurta
+prinssiä kuin te olette.
+
+LAFEU.
+Ketä sitte? Ranskalaistako?
+
+NARRI.
+Hänellä on kyllä englantilainen nimi; mutta naama hänellä on paljoa
+kuumempi Ranskassa kuin täällä.
+
+LAFEU.
+Mikä prinssi se on?
+
+NARRI.
+Musta prinssi; alias, pimeyden ruhtinas; alias, perkele.
+
+LAFEU.
+Vaiti! Tuossa saat kukkaroni. En siksi sitä anna, että tahtoisin sinut
+luovuttaa herrastasi: palvele häntä vain aina.
+
+NARRI.
+Minä olen metsäseutulainen, ja olen aina rakastanut suurta
+pystyvalkeata; ja se herra, josta puhun, hän ei säästä poltaksia. Mutta,
+totta puhuen, hän on maailman ruhtinas, ja aatelisto pysyköön hänen
+hovissaan. Minä tyydyn taloon, jossa on ahdas portti, joka, kuulemma, on
+liian kaita suurten kuljettavaksi; muutamat, jotka nöyryyttävät itsensä,
+voivat siitä mahtua; mutta useimmat ovat liian viluisia ja hemmoteltuja,
+ja ne etsivät sitä kukitettua tietä, joka vie avaralle portille ja sille
+suurelle takkavalkealle.
+
+LAFEU.
+Mene tiehesi, alan jo väsyä sinuun; ja sanon sen sinulle näin
+edeltäpäin, koska en tahdo joutua kanssasi riitaan. Mene matkaasi ja
+katso hevosiani, mutta jätä pois kaikki kurit.
+
+NARRI.
+Jos niille mitä kuria teen, niin hevoskuria, joka onkin niille tulevaa
+luonnon lain mukaan.
+
+    (Menee.)
+
+LAFEU.
+Ovela lurjus, ja pahankurinen!
+
+KREIVINNA.
+Semmoinen hän on. Mies-vainajani sai paljon hupaa hänestä. Hänen
+tahdostaan hän jäi taloon, ja luulee sillä saaneensa etuoikeuden olla
+hävytön; hän ei tosiaankaan pysy aisoissa, vaan heiskuu sinne tänne.
+
+LAFEU.
+Pidän hänestä; hän ei ole hullumpi. Mutta oikeastaan aioin kertoa
+teille, että kuultuani tuon hyvän, nuoren rouvan kuolemasta ja että
+poikanne oli kotimatkalla, kehoitin kuningasta, herraani, puhumaan minun
+tyttäreni puolesta, jota hänen majesteettinsa, kun molemmat vielä olivat
+alaikäiset, omasta armollisesta aloitteestaan oli itsekin aikanaan
+ajatellut. Hänen korkeutensa on luvannut sen tehdä, ja parempaa keinoa
+ei ole torjumaan pojastanne hänen epäsuosiotaan. Onko tämä teille
+mieleistä, armollinen rouva?
+
+KREIVINNA.
+Sangen mieleistä; toivon vain onnellista tulosta.
+
+LAFEU.
+Hänen korkeutensa tulee kiireimmiten Marseillesta, reippaana kuin
+kolmikymmen-vuotias; hän on täällä huomenna, jos ei väärin mulle
+ilmoittanut henkilö, joka tällaisissa asioissa harvoin erehtyy.
+
+KREIVINNA.
+Iloitsen toivosta saada nähdä häntä ennenkuin kuolen. Sain kirjeen, että
+poikani on täällä jo tänä iltana. Pyydän, hyvä herra, teitä jäämään
+tänne luokseni, kunnes he kohtaavat toisensa.
+
+LAFEU.
+Tuumin tässä juuri, hyvä rouva, miten parhaiten pääsisin hänen
+puheilleen.
+
+KREIVINNA.
+Eihän teidän muuta tarvis kuin vedota arvonne etuoikeuteen.
+
+LAFEU.
+Sitä etuutta olen liiankin rohkeasti käyttänyt; mutta, Jumalan kiitos,
+se kestää vielä.
+
+    (Narri palaa.)
+
+NARRI.
+Oi, armollinen rouva, herra poikanne on tuolla ulkona, samettipaikka
+kasvoissa; onko sen alla naarmua vai ei, sen tietää vain sametti; mutta
+aika suuri samettipaikka se on. Vasemmasta poskesta on kaksi kolmatta
+osaa paikattua, mutta oikea poski on eheä.
+
+LAFEU.
+Kunnialla saatu arpi on jalo kunniamerkki; ja niin kaiketi tämäkin.
+
+NARRI.
+Mutta hänen kasvonsa on survottu aivan nuijalihaksi.
+
+LAFEU.
+Suvaitsetteko, niin käymme poikaanne vastaan; minua haluttaa saada
+puhutella sitä nuorta sankaria.
+
+NARRI.
+Niitä on, tottakin, siellä tusina, hienon hienot hatut päässä ja
+kohteliaat sulat, jotka kumartelevat ja nyökähtelevät joka miehelle.
+
+    (Menevät.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Marseille. Katu.
+    (Helena, leskivaimo, Diana ja kaksi saattajaa tulee.)
+
+HELENA.
+Tää ylellinen kulku yötä päivää
+Teit' uuvuttaa, vaan sit' en auttaa voi;
+Mut näin kun puolestani heikoin voimin
+Olette yöt ja päivät ahertaneet,
+Niin kiitollisuuteeni olette
+Niin kiinni kasvaneet, ett' teit' ei siitä
+Voi mikään juurittaa. -- Kah, parahiksi!
+    (Ylimys tulee.)
+Tuo mies luo kuninkaan mua auttaa voi,
+Jos valtaansa hän käyttää. -- Herran rauha!
+
+YLIMYS.
+Samaa teille.
+
+HELENA.
+              Ma Ranskan hoviss' olen teidät nähnyt.
+
+YLIMYS.
+Siell' olen silloin tällöin ollut.
+
+HELENA.
+Ma toivon, ettei valheeks ole tullut
+Hyvyyden maine, joka teistä liikkui;
+Siis, murjomana tuiman kohtalon,
+Jok' ylellist' ei kursailua siedä,
+Hyveenne panen toimintaan, ja siitä
+Iäti teille velkapääksi jään.
+
+YLIMYS.
+Mik' asianne?
+
+HELENA.
+              Että suvaitsette
+Tään pyyntökirjeen antaa kuninkaalle
+Ja mua kaikell' auttaa mahdillanne
+Puheilleen pääsemään.
+
+YLIMYS.
+                      Mut kuningas
+Ei ole täällä.
+
+HELENA.
+               Eikö täällä?
+
+YLIMYS.
+                            Ei;
+Täält' eilis-yönä läksi kiiruummin
+Kuin tavallista.
+
+LESKIVAIMO.
+                 Taivas, turhaa vaivaa!
+
+HELENA.
+Jos loppu hyvä on, on kaikki hyvä,
+Vaikk' aika vastass' on ja keinot heikot.
+Sanokaa, pyydän, mihin matkall' on.
+
+YLIMYS.
+Mun tietääkseni, Roussilloniin; sinne
+Myös minun matkani.
+
+HELENA.
+                    Kosk' ennen varmaan
+Kuin minä näette kuninkaan, niin pyydän:
+Tää kirje viekää majesteetin käteen;
+Siit', arvaan, nuhteita ei tule teille,
+Pikemmin kiitoksia vaivasta.
+Ma tulen jäljestä niin pian kuin
+Vain neuvot myöntää.
+
+YLIMYS.
+                     Asianne ajan.
+
+HELENA.
+Ja vaivanne ma kiitoksella kostan,
+Jos kuinka käyköön. -- Ratsahille taas! --
+Nyt kaikki matkakuntoon!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Roussillon. Kreivillisen linnan sisäpiha.
+    (Narri ja Parolles tulevat.)
+
+PAROLLES.
+Hyvä monsieur Lavache, antakaa herra Lafeulle tämä kirje. Olin ennen
+tutumpi teille, siihen aikaan, jolloin olin lähemmin tutustunut
+parempiin vaatteisiin, mutta nyt minä olen tahrittu onnettaren vihoilla,
+ja minusta pahasti haiskahtaa hänen paha epäsuosionsa.
+
+NARRI.
+Onnettaren epäsuosio lienee perin ruokoton, jos se haiskahtaa niin
+pahalta kuin sanotte; tästä lähin en enää syö kalaa, joka on onnettaren
+voissa paistettua. Ole hyvä, pysy alla tuulen.
+
+PAROLLES.
+Ei, herra, ei teidän tarvitse nenäänne tukkia; minä puhuin vain
+metafooreissa.
+
+NARRI.
+Mutta, hyvä herra, jos teidän metafoorinne haisee, niin täytyy minun
+tukkia nenäni; ja niin teen kaikille metafooreille. Ole hyvä, mene
+syrjemmälle.
+
+PAROLLES.
+Pyydän, hyvä herra, jättäkää tämä paperi minun puolestani.
+
+NARRI.
+Hyi, sinä! Väisty syrjään! Vai onnettaren tarvepaperia paroonille!
+Kas, tuossa hän itse tulee.
+
+    (Lafeu tulee.)
+
+Tässä olisi onnettaren maurua, tai oikeammin onnettaren kissan,
+-- ei kuitenkaan minkään moskuskissan, -- joka on pudonnut hänen
+epäsuosionsa likaiseen kalalammikkoon ja, niinkuin sanoo, siinä
+ryvettynyt. Pidelkää sitä toutaa niinkuin tahdotte: hän näyttää olevan
+viheliäinen, rappeutunut, nerokas, hassahtava, lurjusmainen kanalja.
+Surkuttelen hänen onnettomuuttaan lohduttavalla onnen hymylläni, ja
+jätän hänet teidän armonne huostaan.
+
+    (Menee.)
+
+PAROLLES.
+Armollinen herra, minä olen mies, jota onnetar on julmasti kynsinyt.
+
+LAFEU.
+Mitä minä siihen voin? Nyt on liian myöhäistä leikellä hänen kynsiään.
+Mitä koirankuria olette onnettarelle tehnyt, koska hän teitä on
+kynsinyt, hän, joka muuten on niin hyvä rouva, eikä salli konnien
+kauan turvissaan lihota? Tuossa teille pikku-markkanen. Antakaa lain
+palvelijain sovittaa teidät onnettaren kanssa; minulla on muuta tehtävää.
+
+PAROLLES.
+Rukoilen, teidän armonne, kuulkaa vain yksi ainoa sana.
+
+LAFEU.
+Kerjäätte kai vieläkin ropoa; tuossa sen saatte; säästäkää sananne.
+
+PAROLLES.
+Minun nimeni, armollinen herra, on Parolles.
+
+LAFEU.
+Kerjäätte siis enemmän kuin yhtä sanaa. -- Tuhat tulimmaista! Kätesi
+tänne! -- Kuinka on rummun laita?
+
+PAROLLES.
+Oi, armollinen herra! Te se ensimmäisenä minut löysitte.
+
+LAFEU.
+Minäkö, todellakin? Ja minä se ensimmäisenä sinut hukkasin.
+
+PAROLLES.
+Teidän vallassanne, hyvä herra, on saattaa minut armoihin, kun
+saatoitte minut siitä poiskin.
+
+LAFEU.
+Hyi, häpeä, konna! Sysäätkö minulle yhtä haavaa Jumalan ja paholaisen
+tehtävät? Toinen saattaa sinut armontilaan, toinen saattaa sinut siitä
+pois. (Torventoitauksia kuuluu.) Kuningas tulee; tunnen hänen torvensa.
+-- Kysy myöhemmin minua, mies. Puhelin sinusta eilen illalla. Vaikka
+oletkin narri ja lurjus, niin pitää sinun toki saada syömistä. Tule
+mukaani.
+
+PAROLLES.
+Kiitos Jumalan, että teidät tapasin.
+
+    (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Sama seutu. Huone kreivinnan hovilinnassa.
+
+    (Torventoitauksia. Kuningas, kreivinna, Lafeu,
+    hoviherroja ja vartijoita tulee.)
+
+KUNINGAS.
+Hän oli helmi; sen kun kadotin,
+On köyhemp' arvoni; mut pojallanne,
+Tuoll' aimo houkalla, ei ymmärrystä
+Hänt' arvostella.
+
+KREIVINNA.
+                  Se on mennyttä.
+Kuningas hyvä, luonnon kapinaa
+Se oli vain ja nuoruuden vain hehkaa:
+Tuli ja öljy järjelt' otti vallan
+Ja tuhaksi sen poltti.
+
+KUNINGAS.
+                       Kaikki, rouva,
+On anteeks annettu ja unhotettu,
+Vaikk' oli vireissä jo koston jousi
+Ja valmis ampumaan.
+
+LAFEU.
+                    On sanottava --
+Anteeksi suokaa -- että nuori kreivi
+Kuningast', äitiään ja puolisotaan
+On kovin loukannut, mut enimmin
+Tok' itseään: hän vaimon kadotti,
+Jonk' ihanuus jo paljokkaatkin silmät
+Sai huikenemaan, jonka sanain helkky
+Jokaisen korvan hurmas, jonka hyveet
+Sydämmen kopeimmankin hälle nöyräks
+Sai palveljaksi.
+
+KUNINGAS.
+                 Kadotetun muisto
+Kehusta sulostuu. -- Hän tulkoon sisään.
+Olemme leppyneet; ens' silmäykseen
+Kaikk' ollut hukkuu. Turhaa anteeks-pyyntö;
+Rikoksen suuren aihe kuollut on,
+Ja unhettakin syvemmälle hautaan
+Sen hehkun jäännökset; hän lähestyköön
+Vain ventovieraana, ei rikollisna;
+Se tahtomme, niin sanokaa.
+
+1 HOVIMIES.
+                           Kyll' armo.
+
+    (Menee.)
+
+KUNINGAS.
+Mit' arvelee hän tyttärestänne?
+
+LAFEU.
+Kuninkaan mieltä kaikessa hän noutaa.
+
+KUNINGAS.
+Siis tulee häät. Sain kirjeen, jossa pilviin
+Hänt' ylistetään.
+
+    (Bertram tulee.)
+
+LAFEU.
+                  Tyytyvältä näyttää.
+
+KUNINGAS.
+En ole yhtenäinen pilvipäivä;
+Minussa raesadetta ja poutaa
+Yht'aikaa näet; mut kirkkain päivänpaiste
+Hajoittaa hattarat. Siis, astu esiin,
+Nyt kaunis sää on.
+
+BERTRAM.
+                   Anteeks rikokseni!
+Syvästi sitä kadun.
+
+KUNINGAS.
+                    Kaikk' on hyvin;
+Ei menneest' ajast' enää sanaakaan!
+Nyt käymme hetken otsatukkaan kiinni.
+Olen vanha, kerkeimmätkin päätökseni
+Tuo hiipivä ja hissujalka aika
+Voi yllättää. Tään herran tyttären
+Te muistanette?
+
+BERTRAM.
+                Ihastuksell' ihan.
+Jo hänet ennen valitsin, kuin sydän
+Sai kielest' uskaliaan airuen.
+Niin silmä häneen kiintyi, että röyhkeys
+Minulle riettaan näkölasins' antoi;
+Se muiden sulot kierosti, ja pilkkas
+Ja varastetuks sätti poskein punan
+Ja kaikki muodot venytti tai kuroi
+Kamaliks aivan. Siitä tuli, että
+Tuo kaikkein ylistämä, -- jota itse
+Nyt lemmin, kun on poissa, -- silmässäni
+On ollut haittaavana rikkana.
+
+KUNINGAS.
+Pätevä puolustus! Hänt' että lemmit,
+Se suuresta sun velkalaskustasi
+Mont' erää pyyhkii pois. Mut myöhä lempi
+On niinkuin myöhä armahdus, se suurta
+Lähettäjäänsä katkerasti soimaa
+Ja huutaa: "Kaikki turhaa." Maltitonna
+Mont' onnen hyvää lahjaa halveksutaan
+Ja vasta haudalla sen arvo tutaan.
+Kopeus usein turmaksemme murhaa
+Meilt' ystävän, jot' itkeä on turhaa.
+Kun herää lempemme, se voihkaa työtään,
+Mut viha häpeissänsä nukkuu myötään.
+Tää olkoon Helenasi ruumisvirsi.
+Nyt hänet unhota ja kihlasormus
+Lähetä ihanalle Matlenalle;
+Hän suostuvainen on. Ma tänne näihin
+Jään leski-ystävämme toisiin häihin.
+
+KREIVINNA.
+Parempi onni näille, taivas, säädä,
+Tai ennen niitä multa päivät päätä.
+
+LAFEU.
+Nyt poikani, sä, jost' on suureneva
+Sukuni nimi, lemmenlahja laita,
+Jok' immen mielen tenhoisi ja joutuin
+Tois hänet tänne.
+    (Bertram antaa sormuksen.)
+                  Tämän vanhan parran
+Joka karvan kautta, tuo sun vaimo-vainaas
+Ihana oli; tämänlainen sormus
+Häll' oli sormessaan, kun häntä viimeks
+Hovissa hyvästelin.
+
+BERTRAM.
+                    Se ei tämä.
+
+KUNINGAS.
+Minulle näyttäkää se; siihen kiintyi
+Puhelun aikaan usein silmäni. --
+Tuo sormus oli mun; sen hälle annoin,
+Luvaten että, jos ois hänen joskus
+Apua tarvis, tämän nähdessäni
+Hänt' auttaisin. Kuin voitte hältä ryöstää
+Tukensa parhaan?
+
+BERTRAM.
+                 Armollinen herra,
+Jos kuinka suvaitsette väittää toista,
+Ei hänen ollut tää.
+
+KREIVINNA.
+                    Kautt' autuuteni,
+Tuon hällä näin, ja elämänsä aarteeks
+Hän sitä katsoi.
+
+LAFEU.
+                 Varmaan näin sen hällä.
+
+BERTRAM.
+Petytte; sit' ei, hän oo koskaan nähnyt.
+Florensiss' ikkunasta heitettiin
+Se mulle paperissa, jossa nimi
+Ol' antajan. Hän on ylhäisiä
+Ja vapaaks luuli mun; mut asemani
+Kun selvitin ja täysin todistin,
+Ett' tarjoustaan kunnon miehenä
+En voinut noudattaa, niin raskain mielin
+Lopulta tyytyi, mutta sormustaan ei
+Takaisin ottanut hän.
+
+KUNINGAS.
+                      Itse Pluto,
+Tuo kullanteko-taidon salaviisas,
+Niin tyystin luonnon salautt' ei tunne
+kuin minä tuon; sen annoin Helenalle,
+Ken lieneekään sen teille antanut.
+Jos tiedätte, ken itse olette,
+Niin hänen omakseen se tunnustakaa
+Ja millä raiskakeinolla sen saitte.
+Hän kautta pyhäin vannoi, ettei koskaan
+Hän sitä irrottaisi sormestaan,
+Sen kunnes teille vihkivuoteess' antais,
+Miss' ette ollut ole, tai sen laittais
+Hädässä mulle.
+
+BERTRAM.
+               Se ei ole hänen.
+
+KUNINGAS.
+Sa valehtelet, kautta kunniani,
+Ja minuss' epäluulon hirmun nostat,
+Jost' erin olisin. Jos todeks nähdään,
+Ett' olet moinen julmus, -- ethän toki, --
+Mut, kuitenkin, -- ma verivihas tunnen,
+Ja hän on kuollut. Siit' en ois niin varma,
+Jos itse silmäns' oisin sulkenut,
+Kuin nähdessäin tuon sormuksen. -- Pois täältä!
+    (Vartijat käyvät kiinni Bertramiin.)
+Kuink' olkoonkin, niin epäilyni aihe
+Ei ole vähän arvoinen, vaikk' aluss'
+Epäilin liian vähän -- Pois se mies!
+Asia tutkitaan.
+
+BERTRAM.
+                Jos näytätte,
+Ett' on tuo sormus hänen, niin on helppo
+Myös näyttää, että Florensissa hänet
+Ma näin, miss' ei hän koskaan ole ollut.
+
+    (Poistuu vartijain saattamana.)
+    (Eräs aatelismies tulee.)
+
+KUNINGAS.
+Oi, kauheit' aavistan ma.
+
+AATELISMIES.
+                          Majesteetti,
+En tiedä, oikeinko ma tein vai väärin:
+Eräältä Florensin on naiselta
+Täss' anomus; sit' itse tuomast' estyi;
+Jäi neljä viisi taipaletta jälkeen.
+Anoja-raukan kauneus ja puhe
+Mun voitti, ja sen huolekseni otin;
+Tuoll' ulkona on itse, kuulemma.
+Asian tärkeytt' osoitti jo katse;
+Suloisen lyhyesti sanoi teitä
+Sen yhtä paljon koskevan kuin häntä.
+
+KUNINGAS (lukee).
+"Moneen kertaan vakuutettuaan naivansa minut, kun hänen vaimonsa kuolisi,
+häpeä sanoakseni, hän minut voitti. Nyt on kreivi Roussillon leski; hänen
+valansa ovat minulle suorittamatta, ja kunniallani olen ne hänelle
+maksanut. Hän pujahti pois Florensista hyvästi sanomatta, ja minä seuraan
+häntä hänen kotimaahansa saadakseni oikeutta. Suokaa se minulle, suuri
+kuningas; se on teidän vallassanne; muuten viettelijä ylvästelee, ja
+tyttö-parka tulee onnettomaksi. Diana Capulet."
+
+LAFEU.
+Minä ostan vaikka markkinoilta vävyn ja maksan hänestä tullirahat;
+tuosta minä en huoli.
+
+KUNINGAS.
+On taivas sulle armias, Lafeu,
+Kun tään tuo ilmi. -- Sisään anojat. --
+Ja joutuin tuokaa tänne kreivikin.
+    (Aatelismies ja pari seuralaista menee.)
+Ma pelkään, rouva, ett' on julman lopun
+Helena saanut.
+
+KREIVINNA.
+               Syypäät rangaistakoon!
+
+    (Bertram palaa vartijain saattamana.)
+
+KUNINGAS.
+On ihme, -- naista noin kun kammotte
+Ja vihittyä heti pakenette, --
+Ett' yhä naida mielitte. --
+    (Aatelismies palaa, mukanaan leskivaimo ja Diana.)
+                             Ken tuo?
+
+DIANA.
+Poloinen nainen olen Florensista
+Ja vanhaa Capuletin heimoa.
+Asian, kuulemma, jo tiedätte,
+Siis myöskin säälittävän tilani.
+
+LESKIVAIMO.
+Min' olen hänen äitinsä, jonk' ikä
+Ja maine tästä solvauksesta kärsii;
+Ne sortuu kumpikin, jos apu viipyy.
+
+KUNINGAS.
+Lähemmä, kreivi! Tunnetteko nämä?
+
+BERTRAM.
+En voi, en tahdo kieltää, etten heitä
+Ma tuntisi. He vaativatko muuta?
+
+DIANA.
+Kuink' oudon katseen luotte vaimoonne!
+
+BERTRAM.
+Hän vaimoni ei ole.
+
+DIANA.
+                    Te jos naitte,
+Pois annatte tuon käden, jok' on minun,
+Pois taivaallisen valan, jok' on minun,
+Pois itsenne, jok' olen minä itse.
+Valalla teihin olen kiinnitetty;
+Ken teidät nai, sen täytyy naida minut,
+Molemmat tai ei kumpaakaan.
+
+LAFEU (Bertramille).
+Teidän maineenne ei ole riittävä minun tyttärelleni; teistä ei ole
+hänelle mieheksi.
+
+BERTRAM.
+Hän julkea on hupsu, jota joskus
+Lien nauratellut. Suvaitkaa, ma pyydän,
+Parempaa luulla kunniastani,
+Kuin että mokomaan sen ryvettäisin.
+
+KUNINGAS.
+En hyvää sinust' usko, kunnes tekos
+Osoittaa toista; näytä että puhtaamp'
+On kunnias, kuin mitä siitä luulen.
+
+DIANA.
+Valalta, herra, häntä kuulustelkaa:
+Hän luuleeko, etten ma neitsyt ollut.
+
+KUNINGAS.
+No, mitä vastaat?
+
+BERTRAM.
+                  Häpyä ei hällä;
+Yleinen alju oli leirissä.
+
+DIANA.
+Hän mua loukkaa; se jos oisin ollut,
+Niin polkuhinnall' ois mun ostanut.
+Hänt' älkää uskoko. Kas, tässä sormus,
+Joll' arvossa ja kalleudess' ei vertaa;
+Ja häneltä sen siitä huolimatta
+Sai leiri-alju, se jos minä olen.
+
+KREIVINNA.
+Hän punastuu! Se on se. Suvussamme
+Tuo aarre kuudessa jo polvess' on
+Pojasta poikaan perintönä käynyt
+Ja säilynyt. Tuo hänen vaimons' on:
+Tuhansin kerroin todistaa sen sormus.
+
+KUNINGAS.
+Ma luulen teidän sanoneen, ett' yksi
+On täällä, joka todistaa sen voi.
+
+DIANA.
+Niin sanoin, vaan mua inhottaa niin halpaa
+Asetta käyttää; nimens' on Parolles.
+
+LAFEU.
+Sen miehen, äsken näin, jos mies hän on.
+
+KUNINGAS.
+Hänt' etsikää ja tänne tuokaa.
+
+    (Eräs seuralaisista menee.)
+
+BERTRAM.
+                               Miksi?
+Hän katalaks on konnaks tunnettu
+Ja kaikenmoisen saastan tahraama.
+Mies, jolle luonnonvastaista on totuus.
+Olenko se tai se, jos siksi sanoo
+Mua konna, joka puhuu vaikka mitä?
+
+KUNINGAS.
+Tytöllä sormuksenne on.
+
+BERTRAM.
+                        Voi olla;
+On totta, että pidin hänestä
+Ja nuoren kiihkolla hänt' ahdistelin.
+Hän pysyi etäällä ja kutoi paulaa,
+Himartain halujani tylyydellään,
+Niinkuin ne kaikki lemmen pidäkkeet
+Vain kiihtää lempeä; näin kohtu-suloon
+Kun kohtuuttomat juonens' yhdisti,
+Mun vihdoin voitti; hän sai sormuksen,
+Ja minä sain, mit' alhaisinkin mies
+Sais torihinnasta.
+
+DIANA.
+                   Mun täytyy malttaa.
+Te kun niin jalon vaimon hylkäsitte,
+Minunkin syystä syrjäätte. -- Vaan pyydän --
+Kun teiss' ei kuntoa, en teistä huoli --
+Pois sormuksenne noutakaa; sen annan,
+Omani kun saan teiltä.
+
+BERTRAM.
+                       Sit' ei mulla.
+
+KUNINGAS.
+Millainen oli sormus?
+
+DIANA.
+                      Samanlainen
+Kuin teidän sormessanne.
+
+KUNINGAS.
+                         Tunnetteko
+Tään sormuksen? Se viimeks oli hällä.
+
+DIANA.
+Tuon minä hälle vuodevieress' annoin.
+
+KUNINGAS.
+Siis valhett' on, ett' ikkunasta hälle
+Se heitettiin.
+
+DIANA.
+               On totta mitä sanon.
+
+    (Parolles tulee, palvelijan saattamana.)
+
+BERTRAM.
+Ma tunnustan, ett' oli sormus hänen.
+
+KUNINGAS.
+Pahasti horjut; höyhentäkin säikyt. --
+Tuo sekö, josta puhuitte?
+
+DIANA.
+                          Niin, armo.
+
+KUNINGAS.
+No, puhu, mies, mut, kuule, puhu totta
+Äläkä herras suuttumusta pelkää --
+Sen kyllä torjun, vilpitön jos olet --:
+Mitä tiedät hänestä ja tytöstä?
+
+PAROLLES.
+Teidän majesteettinne armollisella luvalla, minun herrani on aina ollut
+kunniallinen herrasmies. Tosin hänellä on ollut kujeita, niinkuin
+herrasmiehillä aina.
+
+KUNINGAS.
+Pysy asiassa! Sano: rakastiko hän tätä tyttöä?
+
+PAROLLES.
+Tietysti, herra, hän häntä rakasti; mutta kuinka?
+
+KUNINGAS.
+Niin, kuinka, sano.
+
+PAROLLES.
+Hän rakasti häntä, niinkuin herrasmies tyttöä rakastaa.
+
+KUNINGAS.
+Mitenkä siis?
+
+PAROLLES.
+Hän rakasti häntä, eikä rakastanut häntä.
+
+KUNINGAS.
+Niinkuin sinä olet lurjus, etkä ole lurjus. Mikä kaksikielinen veitikka!
+
+PAROLLES.
+Minä olen köyhä mies ja teidän majesteettinne käskettävä.
+
+LAFEU.
+Hän on hyvä rumpali, mutta huono puhuja.
+
+DIANA.
+Tiedättekö, että hän on luvannut minut naida?
+
+PAROLLES.
+Tiedän maarin enemmänkin kuin mitä sanoa tahdon.
+
+KUNINGAS.
+Siis etkö aio sanoa kaikkea, mitä tiedät?
+
+PAROLLES.
+Kyllä, teidän majesteettinne luvalla. Olin, niinkuin sanoin, heidän
+konttimiehenään; mutta vielä enemmän: hän rakasti tyttöä, olipa totta
+puhuen, oikein hullaantunut häneen ja puhui saatanasta ja helvetistä
+ja raivottarista ja tiesi mistä. Olin heidän kanssaan siihen aikaan
+niin likeisissä väleissä, että tiesin heidän maata-menonsa ja muut
+vehkeensä, niinkuin senkin, että hän lupasi naida tytön, ja muitakin
+asioita, joista minut paha perisi, jos niistä puhuisin; siis en puhu
+mitä tiedän.
+
+KUNINGAS.
+Olet jo kaikki puhunut, jos et vielä ehkä voi sanoa, että ovat naineet.
+Mutta sinä olet vähän kettumainen todistaja; mene siis tiehesi. --
+Tuo sormus oli teidän, niinkö?
+
+DIANA.
+                               Niin.
+
+KUNINGAS.
+Mist' ostitte, tai mistä saitte sen?
+
+DIANA.
+En sitä saanut enkä ostanut.
+
+KUNINGAS.
+Kelt' olitte sen lainannut?
+
+DIANA.
+                            En keltään.
+
+KUNINGAS.
+No mistä sitten löytänyt?
+
+DIANA.
+                          En mistään.
+
+KUNINGAS.
+Jos näillä keinoin ette sitä saanut,
+Niin kuinka voitte hänelle sen antaa?
+
+DIANA.
+En ole sitä hälle antanut.
+
+LAFEU.
+Se tyttö on niinkuin väljä hansikas, sen saa päälle ja pois vähällä
+vaivaa.
+
+KUNINGAS.
+Se mun on, hänen vaimolleen sen annoin.
+
+DIANA.
+En tiedä, teidänkö vai hänen lie.
+
+KUNINGAS.
+Pois hänet viekää: hänt' en kärsi nyt;
+Pois tyrmään viekää; ja tuo mieskin pois!
+Jos sin' et sano, mist' on sormus saatu,
+Niin kuolet heti.
+
+DIANA.
+                  Sit' en sano koskaan.
+
+KUNINGAS.
+Pois hänet viekää.
+
+DIANA.
+                   Takauksen hankin.
+
+KUNINGAS.
+Nyt näen, ett' olet alju.
+
+DIANA.
+                          Kautta Zeun,
+Jos ken on mies mua tuntenut, niin tekin.
+
+KUNINGAS.
+Miks sitten häntä kaiken aikaa syytät?
+
+DIANA.
+Siks että hän on syypää, eikä syypää.
+Hän vannoo, ett'en ole minä neito;
+Ett' olen se, sen vannon minä, keito.
+En ole mikään portto; joko aimo
+Min' olen tyttö, tai tuon ukon vaimo.
+
+    (Osoittaa Lafeuta.)
+
+KUNINGAS.
+Meit' ivanaan hän pitää. Tyrmään pois!
+
+DIANA.
+Tuo takuu, äiti.
+    (Leskivaimo menee.) --
+                 Vartokaa. Hän noutaa
+Juvelisepän, jonk' on sormus oma;
+Hän kyllä mua takaa. Tämän kreivin, --
+Jok' on mua vietellyt, mink' itse tietää,
+Jos koht' ei häväissyt --, ma vapaaks päästän.
+Hän on mun vuoteeseeni tahran luonut
+Ja lapsen siinä vaimollensa suonut.
+Tää vaikk' on kuollut, elo kohduss' asuu.
+Se arvoitus on, että kuollut kasuu;
+Mut selitys on tuossa.
+
+    (Leskivaimo ja Helena tulevat.)
+
+KUNINGAS.
+                       Onko noita
+Lumonnut silmieni selvän näön?
+Tää tottako?
+
+HELENA.
+             Ei, herra; vaimon varjon
+Vain näette, nimen vain, ei olemusta.
+
+BERTRAM.
+Molemmat, molemmat! Oi, anteeks suokaa!
+
+HELENA.
+Oi, herra, tuon kun tytön hahmoss' olin,
+Te tunnuitte niin ihmeen hellältä.
+Kas, tässä sormus on, ja tässä, nähkääs,
+Kirjeenne, jossa sanoo: "sormestani
+Tään sormuksen kun saada voit, tai kannat
+Minusta lasta." -- Onnistuipa koitin.
+Nyt lienen sun, kun kahdesti sun voitin.
+
+BERTRAM.
+Kuningas, jos hän sen voi todistaa,
+Niin iki-, iki-lempeni hän saa.
+
+HELENA.
+Jos sit' en näytä täysin taattavasti,
+Niin eross' olen teistä kuoloon asti. --
+Oi, äiti rakas, elätkö sa vielä?
+
+LAFEU.
+Sipulin haju silmiini tuntuu; kohta minä itken. -- (Parollesille.)
+Rakas rumpu-Heikki, lainaa minulle nenäliinasi. Kas niin, kiitos vain!
+Käyhän talossa, niin saan vähän lystäillä kanssasi. Heitä nuo
+pokkuroimiset; ne ovat iljettäviä.
+
+KUNINGAS.
+Nyt kertokaatte kaikki perinjuurin,
+Niin syntyy tästä vielä ilo suurin. --
+    (Dianalle.)
+Jos viel' ei viety ole kukkaas sulta,
+Valitse mies, saat myötäjäiset multa.
+Pelasti miehen hälle kunnon työs,
+Pelastui oma kunniasi myös. --
+Kun aika joutuu, selvitystä tähän
+Me saamme pienimmästä tärkimpähän.
+Jos alku tämä hyvän lopun saa,
+Niin tulee karvaan jälkeen makeaa.
+
+    (Torventoitauksia.)
+
+
+Epilogi.
+
+KUNINGAS.
+Kuningas kerjää nyt, kun päättyy näytös.
+On loppu hyvä, katsojain jos käytös
+Osoittaa mieltymystä. Päivittäin
+Koemme teille mieliks olla näin.
+Me saamme suosinne, te saatte työmme,
+Näin sydämmet ja kädet yhteen lyömme.
+
+    (Kaikki menevät.)
+
+
+
+
+Selityksiä.
+
+
+[1] _Jonka holhotti olen_. Bertram ranskalaisen ylimyksen orpopoikana
+oli kuninkaan holhouksen alainen.
+
+[2] Narri (Laulaa). Helena-nimi johtaa narrin mieleen Troian sotaa
+koskevan balladin, jota hän ivaillen mukailee.
+
+[3] _Peittää nöyryyden messupaidalla_ j.n.e. Pistosana puritaaneille,
+jotka eivät mukautuneet käyttämään tavallista papinpukua.
+
+[4] _Pandarus_, joka Troiassa naitti yhteen Troiluksen ja Cressidan, on
+sittemmin tullut kaikkien parittajain eduskuvaksi.
+
+[5] _Marin kaislasormus_. Maaseudulla käytettiin, vallankin
+kevytmielisiä liittoja solmitessa, kaislasormusta vihkisormuksena.
+
+[6] _Maurilaistanssi_. Vanhan tavan mukaan kuului Englannin kaupungeissa
+vapunviettoon juhlakulkueet, jotka vaelsivat katuja pitkin, esittäen
+vanhoissa saduissa ja balladeissa kuvattuja henkilöitä.
+
+[7] _Hyvä jumala, herraseni!_ Tässä tehdään naurun-alaiseksi mieletöntä
+huudahdusta, joka oli ylemmissä seurapiireissä muotina.
+
+[8] _Heittää onnen arpaa hengestäni_. Tarkoittaa luultavasti
+nopanheittoa, jonka kautta sodassa ratkaistiin, kuka henkensä
+rikkoneista sotureista oli eloon jääpä.
+
+[9] _Hyppäsi munakakkuun_. Juhlapidoissa kaupungeissa pantiin esille
+hirmuisen suuri munakakku, johon lord mayorin kotinarri kaikkien
+vieraiden iloksi suin päin hyppäsi.
+
+[10] _Kapaturska_ oli tavallinen paastoruoka.
+
+[11] _Liimasaitta_. Liimasaitoilla pyydettiin lintuja.
+
+[12] _Hic jacet_ s.o. tässä lepää: tavalliset hautakirjoituksen
+alkusanat.
+
+[13] _Minä en rakasta monia sanoja_. Huomattakoon, että tämän sanoo
+Parolles, jonka nimi juuri merkitsee sanoja.
+
+[14] _Nessuksen veroinen_. Kentauri Nessus aikoi väkivallalla ryöstää
+Herkuleen vaimon, Dejaniran.
+
+[15] _Mile-end_. Lontoon porvarimiliisin harjoituskenttä.
+
+[16] _Inhottava sahrami_. Keltaisella sahramitärkkelyksellä oli tapana
+kangistaa kaula- ja ranneröyhelöt. Sahramilla kellattiin myöskin
+leivostaikinat.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Loppu hyvä, kaikki hyvä, by William Shakespeare
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44580 ***