diff options
Diffstat (limited to '43850-8.txt')
| -rw-r--r-- | 43850-8.txt | 5554 |
1 files changed, 0 insertions, 5554 deletions
diff --git a/43850-8.txt b/43850-8.txt deleted file mode 100644 index 768473d..0000000 --- a/43850-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5554 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Uusia kertomuksia iltalampun ääressä, by -Edith Theodora Forssman - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Uusia kertomuksia iltalampun ääressä - -Author: Edith Theodora Forssman - -Translator: Teuvo Pakkala - -Release Date: September 30, 2013 [EBook #43850] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSIA KERTOMUKSIA ILTALAMPUN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -UUSIA KERTOMUKSIA ILTALAMPUN ÄÄRESSÄ - -Kirj. - -Aina [Edith Forssman] - - -Suomentanut Teuvo Pakkala - - - -Helsingissä Söderström ja Kumpp. 1895. - - - - -SISÄLLYS: - -Koti. -Muistoruno. -Rakkaudesta. -Vanha Maija. -Taistelu olemassa olosta. -Isoäidin tanssikengät. -Liikalainen. -Tulevaisuuden eteen. - - - - -Koti. - -Joulukertomus. - - - _Tervehtii jo meitä - Joulu armainen --_ - --- Pyydän anteeksi, hyvä rouva, minä en huomannut teitä heti tässä -tungoksessa, -- tohtori kumarsi ja ojensi nuorelle professorin rouvalle -kätensä tervehdykseksi. -- Täällä junalla on todella sellainen tungos, -kun kaikki ihmiset sulloutuvat matkalle aivan kuin hullut ja ihan kuin -koko pitkänä vuonna ei olisi muuta sopivaa matkustuspäivää kuin -joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä. - --- Te laskette leikkiä, tohtori Nord. Onhan luonnollista, että kaikki -haluavat kotia joululle. - --- Joilla nimittäin on koti, rouvani. Minä en satu olemaan niitä -valituita. - --- Noo, minkävuoksi sitten olette meidän kanssamme täällä tungoksessa -tänään? -- nuori rouva kysyi ja katsoi tohtoriin lapsellisilla, -kirkkailla silmillään. - --- Virkavelvollisuus vaatii, hyvä rouva. Minun pitää mennä tarkastamaan -ruumista, kun nimittäin muuan vanha juoppo ukontynkä on tavattu -hengettömänä hiekkakuopassa eivätkä asianomaiset ole voineet ymmärtää -kuoleman syytä. - --- Uh, niin inhoittavaa! - --- Niin, anteeksi suoravaisuuteni, tiedättehän entuudestaan, että olen -materialisti, joka otan elämän ja olot siltä kannalta. Mutta teillä -varmaan on miellyttävämpi matkan päämaali; minne on matka, jos saan -kysyä, lasten ja kukkasten kera? - --- Me matkustamme kotia äitini luo, joululle lapsuuteni kotiin. Ja kun -mieheni ei joutanut aikaisemmin lähtemään, niin lykkäytyi matkamme täksi -päiväksi. Asemalta on vielä pitkä taival Koivuniemeen, joksi rakasta -kotitaloani sanotaan, vaan hevoset ovat meitä vastassa, niin että -kaikessa tapauksessa pääsemme perille joulukuusen sytytykselle! - -Hänen äänensä soi ihastusta ja silmistä ääretön, vaan salattu riemu -loisti. - -Tohtori oli istahtanut vaunun sohvan päädylle ja loi terävillä -silmillään tarkastavan katseen vastapäätä istuvan rouvan raikkaalle, -heleälle ja nuorekkaalle muodolle. - --- Katsokaas! -- professorin rouva sanoi, joka samassa kääntyi katsomaan -ikkunasta. -- Tuollainen sankka lumisade. Maa pukeutuu juhlapukuun, ja -kautta koko maan siunataan erinomaista rekikeliä. Pehmoinen, puhdas lumi -on joulun runoutta, huurteisissä metsissä, joissa talvitaivaan tähdet -kimaltelevat lumikiteissä, niissä on tunnelmaa; reki liukuu liukkailla -teillä niinkuin satumaassa ja kulkusten helinä illan hiljaisuudessa on -kuin kaukaista laulua jouluilosta tuhansissa kaukaisissa kodeissa Suomen -syrjäisillä seuduilla. - -Tohtori katsoi häneen hymyillen: - --- Tehän runoilette, hyvä rouva! - --- En ensinkään, minä vain kerron, miltä tuntuu matkustaa kotia. Sitten -naimisiin tultuani en ole ollut joulua äitini luona -- kaikki muistoni -ovat kouluajoilta, kun tultiin kotia juhlille. On ollut aina mitä -estettä milloinkin joulumatkalle, etupäässä pienten lastemme hoito, vaan -kaiken aikaa olen ikävöinyt sinne, hyvänen aika miten olen kaihonnut! -Hän puristi kätensä yhteen ja katseli ohikiitäviä seutuja: -- Minusta -tuntuu, että juna menee niin hitaasti. -- Hän hymyili ja nyökytti -päätään professorille, joka istui sohvalla toisella puolen vaunua ja -huvitteli vanhinta lastansa -- vaaleaveristä, viisivuotiasta poikaa -- -näyttämällä ja selittämällä kuvia muutamasta joululehdestä. - --- Miehenikin ikävöipi maalle -- sanoi nuori rouva hyväilevällä äänellä. --- Hän tarvitsee lepoa ankaran työnsä jälkeen, ja siellä kotonani onkin -niin suloisen rauhallista. Te hymyilette minulle, herra tohtori. Teistä -on innostukseni naurettavaa ja käsittämätöntä, sen näen ivallisesta -katseestanne, vaan suokaa anteeksi, minä en tänään voi ajatella enkä -puhella muusta kuin yhdestä ainoasta asiasta! - --- Enhän minä naura, rouvaseni, minä vain istun ihmetellen tuota -kummallista koti-ikävää; olisi todella hauska voida tutkia sitä -pienempiä osiansa myöten. - --- Eikö teillä ole koskaan ollut kotia? - --- Sanokaamme sitä suojapaikaksi, hyvä rouva, mitä eläimellinen olentoni -on pitänyt olinpaikkanansa. - --- Koditon, oh Jumalani! -- hän otti kiihkoisesti syliinsä kaksivuotiaan -lapsensa, joka nojaili hänen syliään vasten, ja puristi lapsen -rinnoilleen, -- minä säälin teitä, herra tohtori, teiltä on puuttunut -paras, mitä maailmassa on! Nähkääs, hän, jolla on ollut hyvä koti -- -joutukoonpa sitte mihin maailman kolkkaan tahansa -- on aina sydämessään -säilyttävä tämän kodin muiston, hän aina ikävöipi sinne takaisin ja läpi -elämän surujen ja ilojen, vastusten ja pettyneiden toiveitten -- vielä -läpi epätoivon synkän yön kodin muisto loistaa kuin tähti, kun jo kaikki -muu on pimentynyt. - --- Nyt te taas haaveilette, hyvä rouva! - --- En lainkaan, se on puhdasta totta, minähän itse tiedän minkä arvoinen -sellainen koti on; sen ympärillä kiertävät puhtaimmat, kauniimmat -muistoni, muistot äidin vaalinnasta, isänrakkaudesta, siskoelämästä ja -lapsuuden riemuista. Minkä aurinko on kukalle, on hyvä koti pienelle -ihmistaimelle, joka ainoastaan kodin turvissa ja vaikutuksen alaisena -voi kehittyä siksi, mikä sen tarkoituksena on. - --- Teidän ajatuksenne mukaan ei siis koditon ole täysin normaali? - --- Niin pitkälle en mene -- vastasi rouva nauraen -- minä tahdoin -ainoastaan sanoa, että hän saa väärän suunnan ja että monet suuret -kyvyt hänessä jäävät kehittämättä, myöskin puuttuu häneltä edellytyksiä --- esim. onnensa luomiseen! Hän on lapsuudessaan menettänyt kalliita -etuja, joiden takaisin saamiseen vaaditaan pitkää elämän taistelua, jos -saa takaisin silläkään. - --- Uskotteko siis, että tuollainen koditon käenpoika välittääkään -koskaan todenteolla taistella tuon onnen saavuttamiseksi, jota -tarkoitatte -- kodin? -- tohtori kysyi pilkallisesti. - --- Minä ajattelen, että kun alhaisimmatkin eläimet vaistomaisesti -rakentavat pesän itselleen, pitäisi saman tunteen olla kätkettynä -ihmiseenkin -- rouva vastasi yksinkertaisesti. - -Tohtori kumarsi: - --- Minulla ei ole ituakaan tuota vaistoa, mitä sitten teette minulle, -rouva hyvä? - --- Te erehdytte, tohtori Nord, se vaisto on, vaan se uinailee ja kun se -herää, niin kyllä tekin niinkuin muutkin koetatte pyrkiä hakemaan -itsellenne kodin. Maistakaahan vain onnenmaljasta, niin haluatte -mielellänne tyhjentää sen pohjaan -- hän sanoi iloisesti. -- Jaloimmat, -puhtaimmat tunteet ovat sanassa _koti_. Koti kasvattaa isänmaan -rakkauden -- ken kuolis ei maan eestä tän! Koti vahvistaa meitä elämän -taisteluun ja opettaa meitä tuntemaan perhesiteiden pyhyyden, ennen -kaikkea opettaa se meitä rakastamaan ja -- se kuvastaa meille -ijankaikkisen, taivaallisen kotimme perikuvan. - -Tohtori Nord puri viiksiään hymyillen ivallisesti: -- Minulla on elämän -periaatteena jokaisen olennon ehdoton vapaus, minä en tahdo tietää -mistään siteistä ja isänmaanrakkaus minusta ei ole monen pennin -arvoinen. Minä olen kosmopoliitti, rouvaseni, enkä pidä mitään kolkkaa -maanpallollamme niin rakkaana, että haluaisin vuodattaa yhtäkään -veripisaraa sen puolesta. Kun maailma ahdistaa minua, niin annan samalla -mitalla takaisin, ja tuosta perikodista, josta mainitsitte, rouvaseni -- -kysykää ruumismadoilta sitä asiaa -- maasta olet sinä tullut ja maaksi -pitää sinun jälleen tuleman. - -Nuori rouva istui liikahtamatta katse muuttumattomana aivan kuin hän ei -olisi huomannut tohtorin viimeistä karkeaa lausetta. Likinäköinen -professori istui nenä melkein kiinni sanomalehdessä kiintyneenä sitä -lukemaan, ja nuori John, joka huomasi joutuneensa unohduksiin, oli -hiljaa hiipinyt alas isän polvelta ja kiipeili nyt äidin vieressä -koettaen päästä katselemaan ulos ikkunasta: -- Äiti! -- Rouva vavahti -kuullessaan lapsen äänen: -- Äiti, olemmeko jo perillä, tuollahan on -hevosia? - --- Emme ole poikaseni, se ei ole meidän asema, ja nuo hevoset eivät ole -isoäidin, vaan ne ovat ehkä jonkun toisen isoisän tahi isoäidin, jotka -myöskin ovat lähettäneet hevosella noutamaan rakkaita jouluvieraita. - --- Äiti, kerro millaista on siellä perillä, vaan ensin hevosista. - --- Mutta kultaseni, sinähän tiedät hevosista enemmän kuin minä. - --- Niin niin, vaan kerro kuitenkin! - --- No niin, ensiksi, kun tulemme asemalaiturille, niin näemme -Anderssonin, isoäidin luotetun ajajan, joka seisoo siinä ja hymyilee ja -ojentaa kätensä ottaen syliinsä pikku Gärdan, ja tavaramakasiinin luona -hirnuvat Polle ja Kipuna! Pollella on valkonen pilkka otsassa ja -Kipunalla kaunis vaaleankellertävä kihartava harja. - --- Kipuna on Johnin hevonen ja Polle on Gärdan, se on niin lauhkea ja -sopii tytölle! - --- Aivan oikein poikaseni, hevoset ovat maailman siivoimpia ja -kauniimpia eläimiä, siitä me olemme jo kauvan sitte sopineet, vaan nyt -ovat ne levottomia odottaessaan meitä; me kiiruhdamme rekeen; sinä, joka -olet iso poika, istut isän syliin ja Gärda äidin syliin, Andersson -hyppää keulaistuimelle ja sitte lähtevät hevoset kiitämään maantietä -niin, että lumi pölynä tupruaa ympärillämme, humistavat korvansa ja -syöksyvät sitä vauhtia, aivan kuin tietäisivät, että meillä on kiire. - --- Kulkuset soivat! Me ajamme hiljaisten metsäin läpi, ohi asuttujen -kylien ja pienten köyhäin mökkien, joissa lapset iloitsevat palavien -kynttiläin ja takkavalkean ääressä, me ajamme, ajamme Unelan maille, -pienoiseni ja -- kun heräämme, ovat hevoset jo isoäidin talon pihalla, -me olemme kotona! - --- Ja sitte äiti, entäs sitte -- pienokainen oli käärinyt pulleat -kätösensä äidin kaulaan ja tähysti odottavasti hänen kirkkaisiin -silmiinsä. - --- Sitte, lapseni -- äiti loi poikaan haaveilevan katseen -- sinä näet, -John, tulia kaikissa ikkunoissa; ovet lentävät sepposelälleen ja -kynnyksellä seisoo iso-äiti itse, avosylin tervehtien meitä -tervetulleiksi! - --- Ja entäs joulukuusi, äiti? - --- Niin, joulukuusi, semmoinen suuri, kaunis kuusi on salissa ja sen -latvassa tähti -- Betlehemin tähti, niinkuin tiedät: ja niin paljon -kynttilöitä, ne kaikki sytytetään yhtä aikaa, samassa kun astumme -sisään, ja kuusen takana on sunnuntaikoulun oppilaita, jotka laulavat: - - Tervehtii jo meitä - Joulu armainen -- - --- Vielä kerro, vielä, vielä -- -- - --- Joulupukki turkeissa ja suurissa saappaissa tulla koluaa porstuassa -ja astuu sisään, suuret lumihiuteet kimaltelevat hänen karvalakissaan. -Gärda pelästyy ja piilottaa päänsä isän poveen, vaan sinä menet ja annat -kättä joulupukille. - --- John ei koskaan pelkää! - -Äiti nyökäytti päätä myöntymykseksi: -- Se onkin kiltti pukki, hän tuo -lahjoja kaikille, hän ei unohda ketään, ei sokeata ruotiämmääkään, joka -istuu uuniloukossa ja hyräilee jouluvirttä särkyneellä väräjävällä -äänellään. Tuli uuneissa lieskaa ja räiskää iloisesti, kaikkialla on -niin kodikkaan lämpöistä ja huoneissa tuoksuu kuusen ja palaneen lakan -haju -- siellä sisällä on niin jouluinen ilma ja ulkona on niin -hiljaista. Joulun enkeli leyhyttelee hiljaa "rauhaa maahan" luonnon -uinuessa. - --- Kas niin, nyt juna viheltää! Herää Gärda; John, katso näkyykö -Anderssonia. Hyvästi herra tohtori -- rouva kääntyi ja ojensi hänelle -kätensä, joka oli lauhkea kuin talvisen auringon säde -- jääkää hyvästi! - -Tohtori piti hänen kättään omassaan hetken aikaa ja katsoi häneen -omituisesti: -- Kiitoksia kertomastanne kauniita -- satuja! - -Rouva pudisti päätään: -- Eivät ne olleet satuja, tohtori Nord, minä -kerroin todellisuuden mukaan, ja pian saa poikani nähdä omin silmin -todeksi kaikki. Me olemme satoja kertoja kertoneet sen saman, vaan aina -se on meitä molempia yhtäpaljon huvittanut, siitä saatte olla varma. - -Tohtori hymyili epäilevästi: -- Pieniä asioita pienille lapsille! - --- Oh, te parantumaton, jota ei voi mistään saada vakuutetuksi -- eivät -ne ole pieniä asioita, jotka koskevat elämän suurinta onnea. Mieheni -olisi pitänyt auttaa minua todistamisessa, minulla naisraukallahan on -vaan tunteeni, joihin vedota. Vaan se on kuitenkin totta, että sana koti -on kaunein sana, jota maailmassa on mainittu. - -Tohtori taas nauroi, vaan tällä kertaa hyvin ystävällisesti. -- -Tyrkyttäkää sitä tuohon pojan nastaan, hän ei ole vielä liian vanha -oppimaan sitä läksyä -- hän sanoi surunvoittoisesti. - --- Vaan kuule, John -- tohtori otti pojan syliinsä -- en minä näe yhtään -ajajaa junalaiturilla enkä hevosia makasiinin luona, ajatteleppas jos -isoäiti olisikin unohtanut kaikkityyni, jos hän ei olekaan muistanut, -että nyt on jouluilta? - -Lapsi katseli hetkisen aikaa epäilijää päästä jalkoihin melkein -rajattomalla ylenkatseella, sitte kääntyi hän äitiin ja sanoi: - --- Äiti, voi kun tuo on tyhmä, Johnkin tietää paremmin. - --- Hiljaa, hiljaa poikaseni -- äiti pani kätensä pienen rupattajan -suulle. - --- Elkää estäkö, rouvaseni, puhtaimman totuuden saa kuulla lapsen -huulilta -- tuo pienokainen onkin oikeassa! Kas John, tuolla onkin sinun -Anderssonisi ja hevosesi aidan luona, isoäidilläsi olikin hyvä muisti, -huomaan minä ja nyt sinulle tulee hauska joulu! - --- Tietysti! Tulkaa tekin katsomaan -- John oli heti valmis sovintoon. - --- Kiitos tarjoomastasi jouluiloasi "tyhmälle sedällekin" -- tohtori -vastasi hymyillen -- minä seuraan ajatuksillani teitä sinne kotia -- -hyvästi! - -Matkustajamme jäivät aseman laiturille, kun juna lähti edelleen -puhkuamaan, vaan tohtori Nord seisoi junan ikkunassa ja katseli heitä -niin kauan kuin voi; hänestä tuntui kuin talven hyinen ilma olisi äkkiä -tunkeutunut ulkoa vaunuun, jossa äsken oli niin lämpöistä ollut, ja hän -väristen kääreysi syvemmälle turkkiinsa. Olikohan se vain tuo ulkoinen -pakkasuho, joka kylmetti häntä, vai ehkä kaipuu jotakin lämpöistä ja -kaunista, mikä juuri oli kadonnut hänen läheisyydestään -- tuo lämmin -perheonni, joka oli luonut häneenkin yksinäiseen joitakin kirkkaita -säteitään. Hänen katseensa, joka oli mihinkään kiintymättä kulkenut -ohikiitävää seutua, kirkastui äkkiä ja kylmä ilme, joka oli melkein -asuttunut hänen huulilleen, katosi niiltä. Hän ajatteli kaikkea, mitä -tuo suloinen naisen ääni oli hänelle äsken kertonut, se oli -luonnollisesti kaikki mielikuvittelua, kauniita satuja, vaan kuitenkin --- -- Hänen huulensa liikkuivat hiljaa: -- Minä tiedän, että olen hullu --- hän mutisi -- vaan minä kadehdin heidän -- kotiaan! - - * * * * * - -Juna kiiti kiitämistään, aurinko laskeutui ja lyhyt talvinen päivä -peittyi hämärään tähtien syttyessä iltataivaalla valaisemaan -lumipeitteistä maantietä, jota reki liukui liukkaasti isoäidin hevosten -kiitäessä mielihalulla. - -Professori puheli uuraasti Anderssonin kanssa vuodentulosta ja -maanviljelysasioista, jotka olivat hänen filosofiastaan yhtä kaukana -kuin taivaan - tähdet maasta. Nuori rouva istui äänetönnä hänen vieressään -ja kiihkeästi odotellen katseli eteensä, hänen piti ennen muita huomata -tuikuttava tuli Koivuniemestä; hänen ensimmäisenä saada herättää -nukkuvat lapset riemuhuudolla: -- Nyt ollaan kotona! - -Se hetki tulikin vihdoin. Pieni Gärda katseli tajuamatta ympärilleen, -John sitävastoin hypähti heti pystöön ja huusi riemastuneena: -- John -näkee pienen oksan joulukuusesta tuolta salin ikkunasta. - --- Mutta tuossa ensimmäisenä on sinulle isoäiti -- ah, äiti, äiti! -- -nuori rouva antoi hymyillen ja kyynelsilmin molemmat aarteensa hänen -syliinsä -- voi kun olen ikävöinyt sinua ja kotia. - --- Niin, hän ei tahtonut oikein perehtyä uusiin oloihin -- sanoi -professori ystävällisesti -- minun kukkani oli liian syvään juurtunut -lapsuudenkodin maaperään, vaan suokoon Jumala, että meidän lapsemme -oppivat samalla tavalla rakastamaan kotiaan, kuin äitinsä, sillä -jalompaa, hellempää ja parempaa olentoa kuin sinä, pieni sydänkäpyseni, -ei ole maailmassa, sen minä uskon järkähtämättömästi -- - --- Ja sekö kaikki on kodin ansiota? - --- Niin minulla on täysi syy otaksua. - --- Ehkä hyvästä tyttärestä tulee aina hyvä vaimo -- isoäiti veti -rakkaasti nuoren rouvan syliksi ja suuteli otsalle. Lapset syöksyivät -joulukuusen luo, joka loisti täydessä kirkkaudessaan ja näytti heille -riemuitsevan ja aivan kuin sanovan: nyt on joulu tullut. - --- Onko sinulla joulupukkikin, mummo? -- kysyi John. - --- Onpa vain, siitä saat olla varma, poikaseni -- ja sinä minun -kultakipeneeni -- iloista joulua, lapseni, oikein hauskaa joulua teille! -Tulkaa tänne joulukynttiläin valoon, tyttäreni, minun pitää katsella -sinua oikein tarkoin. Jumalan kiitos, sinähän olet aivan niinkuin -ennenkin. - --- Ja sinä myöskin, äiti kulta. - --- En ole aivan ennallaan, minulla on enemmän hopeahiuksia ja ryppyjä. - --- Ne kuluttaa ja silittää pois lapsenlapset; et voi uskoa, miten -mieheni ja minä -- lapsista puhumattakaan -- olemme olleet iloissamme -tästä joulumatkasta, että saamme viettää joulua täällä sinun kanssasi -levossa ja rauhassa. On niin sanomattoman hauskaa olla kaikkien -rakkaittensa kanssa koolla vanhassa kodissa, jonka sinä, äitiseni, olet -tehnyt niin kalliiksi ja mieluisaksi lapsillesi. Kiitos siitä, Jumala -sinua siunatkoon! -- Nuori rouva syvästi liikutettuna suuteli äitinsä -käsiä, vaan vanhus silitti hyväilevästi hänen päätänsä: -- Elä kiitä -minua -- sanoi hän hiljaa -- hyvä koti on Jumalan lahja, paras, mitä -voimme maan päällä saavuttaa paitsi lupausta asunnoista tuolla ylhäällä. -Siellä, rakkaani, vasta siellä olemme kotona! - - - - -Muistoruno. - - -Vanhoja muistellessa esiintyy aina selvänä monien muiden kuvain joukossa -vanhan karjakon pitkä luiseva vartalo, leveä rokonarpinen muoto ja -rehelliset silmät. Kauniiksi ei häntä voinut sanoa, vaan perin -rehellinen näkönsä todisti, mikä hän oli -- uskotun palvelijan tyyppi -vanhoilta hyviltä ajoilta. - -Meidän päivinämme on harvassa sellaisia ihmisiä, sen vaikuttaa jo ajan -henki, mikä kaikkiin elämän oloihin on painanut levottomuuden leiman; -nyt ei ole enää aikaa kauvan viipyä yhdessä kohdin, levoton ihmismieli -haluaa vaihtelua ja taas vaihtelua ja niin muutetaan paikkoja -lakkaamatta, jota tekevät niin ylhäisemmät kuin alhaisemmatkin. - -Vanha karjakko palveli samassa herrastalossa "koko aikansa", eikä hän -koskaan ajatellutkaan muuttaa toiseen taloon. Hän oli emännän luotetuin -tuki suuren maatilan talouden hoidossa, oikein kansan sanaan "uskottu -henkilö", vaan tämän suosion takia oli hänellä paljon vihollisia -tovereissaan, jotka eivät voineet häntä suvaita sen luottamuksen takia, -jota osoitettiin hänelle. Hän kärsi kuitenkin tyyneesti tämän -kiusallisuuden eikä koskaan muitten palvelijain takia väistynyt -velvollisuuksien tieltä. - -Karjaa rakasti hän kuin äiti lapsiaan, hoiti niitä yöt kaiket -- kun -niin oli tarve -- niin tunnollisesti ettei vertaa. Rakkautensa niihin -saikin hänet tekemään pientä, viatonta petosta -- mutta se olikin ainoa -tekonsa sitä laatua. Hän näet sulloi jauhomitan täyteen -jauhonjakopäivinä. Siitä oli aina alituista kiistaa karjakon ja -rehumiehen välillä, joka karjakon mielestä sorti navettakarjaa hevosten -hyväksi, ja valituksia tehtiin molemmin puolin niin usein, että molemmat -lopulta joutuivat isäntäväen pilan ja naurun alaisiksi; sillä vaikka -karjakko muuten oli hiljainen ja sävyisä nainen, niin oli hän, kun -karjasta oli kysymys, tanakka puolestaan. - -Muuten hän oli rauhaisa ja lauhkea kuin lehti. Ei koskaan unohdeta -runsaita osia, joita hän jakoi lapsijoukolle, joka keräysi padan -ympärille hänen juoksuttaessa juustoa, ja sitä kärsivällisyyttä, jota -hän osoitti kertoessaan iltakaudet satuja kuunteleville pienokaisille. - -Talvi-iltain mieluisimpia huveja oli nimittäin, iltasta odottaessa ja -Nukku-Matin ahdistaessa, mennä piikain kamariin ja siellä karjakon -korkealla sängyllä istuessa kuulla hänen kansanmurteellaan kertovan -vanhoja ja moneen kertaan kerrotuita, vaan aina uutuuden viehätyksellä -kuultuja satuja, rukin vinhasti suristessa ja hienon langan muodostuessa -hänen vikkelissä sormissaan. - -Vaan vasta omalla alallaan liikkuessa oli karjakko täydessä -arvokkuudessaan, silloin kuin hän oli suuressa, raittiissa -maitokamarissa, jota hän piti erinomaisessa järjestyksessä ja -mallikelpoisen puhtaana. Tunsi todella nautintoa katsellessa kirkkaan -puhtaaksi pestyjä hyllyjä, joissa oli pitkät rivit lumivalkoisia -maitopyttyjä, maukkaita, kuivamaan pantuja juustoja ja suuria pyttyjä, -joissa oli kullankeltaista pappilan voita. Täällä hallitsi karjakko kuin -kuningatar epäämättömällä vallalla ja arvolla, ja itse oli aina -antamassa joka tipan maitoa, mikä tarvittiin talouteen, jotta ei kukaan -pääsisi tekemään epäjärjestystä siellä. Hän olikin ylpeä saadessaan -katsojille näytellä aarteitaan ja varustaa herrasväen pöytä herkuilla, -jotka olivat hänen hallussaan ja joita tarjoiltiin aina kaikinpuolin -maukkaasti laitettuna. - -Vaikka nykyaikaiset meijerit joka päivä parannettuine koneineen ovat -maitotalouden saaneet toiselle kannalle, niin muistelee kuitenkin -kaipauksella entisen ajan hauskoja maitokamareita, joissa valmistettiin -kaikki talon omiksi tarpeiksi, niin ettei ollut koskaan puutetta voista, -hyvästä kermasta ja verrattomasta viilistä. - -Minä tosiaan uskon, että tuo kunnioitettava vanha karjakko kääntyisi -haudassaan, jos näkisi, miten meidän päivinämme hoidetaan karjaa ja -miten aamulla joka ikinen maitotippa kulettaa koluutetaan -kylänmeijeriin, jollei sellaista laitosta ole itse talossa. Eukko -varmaan sanoisi niinkuin moni muukin: - --- Talonpoika kokoaa rahaa, vaan työmies ei saa voimaa -kurnaali-maidosta. - -Kun sunnuntaina iltapäivällä sattui menemään maitokamarin ohi, niin -kuului sieltä tavallisesti yksitoikkoista, hiljaista muminaa. Kun -katsahti sisään, niin näki karjakon puhtaan palttinaisen verhon takana -istuvan lukemassa saarnaa vanhasta paksusta postillasta, joka oli hänen -oma kallisarvoinen omaisuutensa ja jolla arkipäivinä oli sijansa -hyllyllä kevätjuustojen yläpuolella. - -Hän ei ollut niitä, joka kristillisyyttään piteli esillä kuin -kaupankalua, vaan koko hänen elämänsä oli vaellusta Jumalan tahdon -jälkeen uskollisessa velvollisuuksien täyttämisessä, ja minä olen varma, -että hän luki postillaa yhtä paljon henkensä virkistämiseksi kuin -täyttääkseen pyhäpäivän velvollisuutta. - -Joka aamu, kun hän tuli navettaan -- varsinaiselle työkentälleen -- -rukoili hän nöyrästi Jumalan siunausta itselleen ja karjalle, joiden -menestys oli hänelle sydämenasiana, ja siunausta olikin hänen työssään. -Hänellä "onnistui" karja, sanottiin, vaan itse tiesi hän parhaiten, -mistä onni tuli. - -Karjakko oli tullut pappilaan nuorena, reippaana tyttösenä, oli -kuluttanut parhaat nuoruutensa voimat työhön isäntäväkensä hyödyksi, -joiden kunnioituksen ja ystävällisyyden hän oli saavuttanut, ja joita -kohtaan hän itse tunsi mitä lämpimintä mieltymystä. Nyt oli hän jo -aikoja sitten jättänyt parhaan ikänsä, ja kun kunnioitetun perheenisän -kuoleman takia pesä hajoitettiin, jossa hänelläkin, palvelijalla, oli -ollut kotinsa, niin ei hän enää vanhoilla päivillään tahtonut palvella -vieraita, vaan päätti pankkiin sijoitetuilla säästöillään rakentaa -itselleen oman tuvan vanhain päiväinsä varaksi. - -Tuumasta toimeen! Tupa, tuli valmiiksi, valkaistuine uunineen -ja perunakellarineen tuvan sillan alla, oikein sellainen pieni -ihannetupa hänen mielestään, ja sitte rakennettiin siihen vielä pieni -pyhäkamari eteiseen, jossa vanhan karjakon hyvin säilyneet ja kirjavat -karttuuni- ja villavaatteet, peitteet, silkkihuivit ja vahvaompeleiset -pieksut olivat järjestettyinä kaikessa kauneudessaan ja edullisemmassa -valossa kuin pappilan ullakon pimeässä sopukassa, jossa niitä lapset -olivat katselleet suureksi huvikseen. - -Hänellä oli siis pieni, rauhaisa soppi vanhoina päivinään, vaan lepo ja -vapautensa eivät liene koskaan haihduttaneet entisten aikain kaipausta, -pappilaa hän ei unohuttanut koskaan ja suurin ilonsa oli saada -vieraakseen matalaan majaansa entisen isäntäväkensä. Silloin pani hän -mielellään pannun tulelle, ja nuoret halulla söivät hänen herkkuisia -pannukakkujaan, vaikka jo aikoja sitten olivatkin vieraantuneet hänen -saduilleen. - -Nyt on jo monia vuosia sitte vanha karjakko levännyt hiljaisessa -hautuumaassa ja vaatimattomassa hautamerkissä on vanhan isäntäväkensä -panettamat sanat: -- Sinä hyvä ja uskollinen palvelija, vähässä olet -ollut uskollinen, mene Herran iloon. - -Kunnia ja kiitos hyvälle, rehelliselle palvelijalle ja rauha hänen -muistolleen. - - - - -Rakkaudesta. - - --- Sinä näytät niin rasittuneelta, Hilja, lepää nyt vähän, minä olen -levoton terveytesi takia! - --- Ei ole hätää, hyvä täti. - -Hiljan äänessä oli rohkea sointu ja hän kohotti melkein kärsimättömällä -liikkeellä mustatukkaisen tytönpäänsä kirjoitustyöstä, jonka ääressä oli -ollut kumarruksissa useita tuntia. - --- Sinulla varmaan on taas ylimääräistä työtä. Minä en ymmärrä mitä -sellainen merkitsee, kun sinulla kuitenkin on hyvä virka ja siitä -sellaiset tulot. - -Hiljan poskille punat nousivat, ja kiivas vastaus oli tulossa huulilla, -vaan hän pakotti itsensä vaikenemaan ja pisti kynän päättävästi taas -musteastiaan, jolloin kapteenin rouva Lind otti avainkimppunsa ja meni -ruokasaliin järjestämään teepöytää. - -Hiljan kynä ratisi taas kiireesti paperilla sivun loppuun, vaan sitte -ojentausi hän tuolissaan äkkiä selkäkenoon ja oikoi jäseniään. Kapteenin -rouva oli oikeassa, Hilja todellakin oli uupuneen ja rasittuneen -näköinen, ja silmissä -- jotka olivat suuret ja siniset -- oli raukea -tuijottava katse. Veltto ilme ilmestyi vaaleanpunasille huulille, kun -hän hetkeksi antautui lepäämään, vaan heti hän taas karkoitti rivakasti -uneliaisuuden ja tarttui työhön uudelleen. - -Kello ruokasalissa löi heleällä äänellä kahdeksaa, teekeittiö kirisi -iloisesti ja ovella seisoi pieni, kaunisvarsinen kapteenin rouva: -- -Tule nyt, tyttöseni, tee odottaa, ja herra Grönblad myöskin. - -Tällä nimellä tuntui olevan tenhoisa vaikutus Hiljaan, hän työnsi heti -paperit syrjään, silmäsi pikimmältään kuvastimeen sohvan päällä ja -riensi sitte kodikkaaseen, valoisaan ruokasaliin. - --- Hyvää iltaa, Knuut! -- Hyvää iltaa, Hilja! -- Heidän silmänsä -kohtasivat toisiaan ymmärretyllä katseella. Heti istuttiin pöytään ja -iloisen emännän ja hänen kahden asuntovieraansa keskustelu sujui -vilkkaasti. - -Kapteenin rouva Lind oli vanhan meriurhon lapseton leski. Hän oli -varakas, niin että taloudellisessa suhteessa oli riippumaton mistään, -vaan reipas luonteensa ja taipumuksensa iloiseen seuraan -- varsinkin -nuorison seuraan -- saattoi hänet aina ottamaan hyvin varustettuun -pöytäänsä ja äidilliseen hoitoonsa vähintään kaksi asuntovierasta -kerrallaan. - -Neiti Hilja Ojanen ja ylioppilas Knuut Grönblad olivat asuneet hänen -luonaan enemmän kuin neljä vuotta ja sen vuoksi pidettiin heitä kuin -perheeseen kuuluvina -- johon kuului, paitse itse kapteenin rouvaa, myös -pikku Titti, vaaleankeltainen villakoira, yhtä pullakka ja pyöreä kuin -sen emäntäkin. Rouva Lind vakuutti joka päivä, että Hilja oli hänelle -kuin oma lapsi ja että Grönblad oli kiltein poika hänen -asuntovieraistaan, ja kun Hilja eräänä päivänä suurimpana salaisuutena -uskoi eukolle, että Knuut ja hän ovat salakihloissa, niin he olivat -kapteenin rouvan mielestä -- "niin sievä pari" ja hän antoi heille -hellän sydämensä siunauksen. - -Siitä oli jo kolme vuotta, ja tuon tuostakin eukko vilkutti -tuttavallisesti Hiljalle silmää, kun olivat kahden kesken, ja kysyi, -"milloin he julkaisevat kihlauksensa", vaan toinen aina vastasi vähän -punastuen, että Knuut oli vielä ainoastaan ylioppilas ja lukee -lääkäriksi, joka kestää niin kauan; he eivät olleet aikoneet julkaista -kihlaustaan ennenkuin Knuut pääsee kandidaatiksi. - -Kapteenin rouva oli avomielinen ja hänellä oli suuri vastenmielisyys -kaikkea salaperäisyyttä vastaan ja pitkälliset kihlaukset varsinkin -olivat hänelle mielenkiusaksi. Vaan nuorten asiain kanssa hänellä ei -ollut oikeastaan mitään tekemistä, sen vuoksi täytyi hänen malttaa -mielensä, niin vaikeata kuin olikin olla ääneti ja ilmaisematta -salaisuus kamreerin rouvalle, joka asui toisessa kerroksessa ja oli -hänen uskottunsa. Kolme vuotta oli rouva Lindistä pitkä aika, vaan -Hiljasta menivät ne kuin uni; onnellisena ei lue päiviä, ja nämä kolme -vuotta olivat olleet iloisinta aikaa hänen elämässään. - -Yleensä puhuen ei Hiljan elämässä juuri koskaan ollut ylenmäärin ollut -iloa tahi päiväpaistetta. Hiljan vanhempien koti oli köyhä ja ihan -varatonna joutui hän vanhempiensa kuoltua parinkymmenen vuotiaana -maailmaan ansaitsemaan leipänsä, miten parhaiten taisi. - -Onneksi oli hänellä hyvä käsiala ja oli nopea kirjoittamaan, joten hänen -onnistui aluksi hankkia kirjoitustyötä; sittemmin kävi hän -kirjanpitokurssin ja vihdoin saikin paikan muutamassa konttorissa. -Palkka oli hyvä ja iltapuhteet olivat vapaata aikaa. Tämä -riippumattomuus tuntui kyllä onnelliselta, vaikkakin hän -- niinkuin -moni muukin -- tunsi, että koko olonsa riippui hänen omasta -terveydestään ja työkyvystään, vaan Hiljan elämällä, kun hän -asuntovieraana muutti toisesta vieraasta kodista toiseen, oli -selittämätön autiuuden leima. Kaikkialla tunsi hän itsensä vieraaksi, -erittäinkin kun hän oli umpimielinen ja pysyi vieraana tuntemattomille. -Vasta kun hän oleusi rouva Lindin luo, tunsi hän mitä kodikkuus on. -Työssä ja yksinäisyydessä oli kulunut hänen nuoruutensa, tuo toivehikas -aika, jolle itsekukin asettaa tuhansia mahdollisuuksia seisoessaan sen -kynnyksellä, tuo aika, jolloin aavistellen katsoo tulevaisuutta. Hilja -oli täyttänyt kaksikymmentä kahdeksan vuotta muuttaessaan rouva Lindin -luo. - -Hän muisti selvästi sen päivän, eikä se varmaankaan koskaan unohtuisi -häneltä, sillä silloin näki hän ensikerran Knuutin. Tämä oli solakka, -kalpea, vähän etukumarainen, silmänsä olivat kauniit, siniset ja -käytöksensä vähän kömpelö, talonpoikaisylioppilas kun oli. - -Hilja tunsi heti myötätuntoisuutta häntä kohtaan, ehkä sen vuoksi, että -Knuut oli ujo ja seuraa karttava niinkuin hän itsekin, ja pian alkoi -Knuutin persoonallisuus vaikuttaa häneen tietämättään. Hilja rupesi -pilollaan opettamaan hänelle kaikkia pieniä sääntöjä sievää käytöstapaa -varten seurassa ja oli hyvin rohkea tuon itseään ujomman rinnalla. - -Pian hän myöskin huomasi, että ujossa ylioppilaassa piili tavattoman -runsaat lahjat; rahvaan lapsi, yksinkertaisissa oloissa kasvanut, vaan -oli ominneuvoinsa hankkinut itselleen kaikenlaatuista kirjallisuutta, -jota ei ollut ainoastaan lukenut, vaan muodostanut mielipiteitä -luetusta. Hän oli ajatellut ja miettinyt enemmän kuin useat hänen -ikäisensä nuoret miehet, jotka ovat sivistyneistä kodeista, ja hänen ja -Hiljan kesken kehittyi pitkät keskustelut päivällispöydässä ajan -kysymyksistä ja uudemmasta kirjallisuudesta. - -Nuori Grönblad, joka tähän saakka oli pysytellyt enimmäkseen kamarissaan -ja hyvin harvoin noudattanut rouva Lindin ystävällistä kutsua -"pistäytymään sisälle ja puhelemaan jonkun hetken iltapuhteiksi", rupesi -vähitellen kaiken joutoaikansa oleskelemaan naisten luona, missä ilta -kului vilkkaassa keskustelussa tahi hyvää kirjaa lukiessa. - -Niin tuttavuus jatkui ja Hilja huomasi, että elämänsä ei aina ollut -katoava varjoon, vaan vielä voi se tulla valoisaksikin. Varhaisin -nuoruus oli tosin jo ohi, vaan ei hän silti ollut vanha, vielä sydän -sykki lämpöisesti ja veri virtasi kiivaasti -- ei, hän ei ollut vanha, -vaan vielä tarpeeksi nuori ja jäntevä voidakseen sepittää onnensa, ja -tuhannet äänet sydämmessä soivat elämän sulon ylistystä! - -Kun vuosi oli kulunut, niin oli tämä ilo vähällä saada äkillisen lopun. -Knuut Grönblad alkoi näyttää huolestuneelta ja surulliselta, aivan kuin -auttamaton asia olisi häntä vaivannut. Vihdoin hän Hiljalle eräänä -päivänä, kun olivat yhdessä kävelemässä, uskoi huolensa, Hänellä oli -rahahuolia. Tähän saakka oli hän tullut toimeen ansaitsemalla -kotiopettajana kesäaikoina ja silloin tällöin saanut isältään kotoa -- -vaan nyt oli talo myyty velasta, hänen täytyi keskeyttää lukunsa tahi -ottaa laina voidakseen elää kaupungissa, vaan kenen puoleen hän -kääntyisi, hänellähän ei ollut sellaisia tuttavia. - -Hilja kuunteli tyyneesti loppuun, kulki sitte kauan ääneti ja -miettiväisenä, vaan lausui vihdoin vähän epäillen: -- Minulla on vähän -rahoja pankissa, joita olen palkastani säästänyt; ne ovat siellä nyt -käyttämättöminä, ottakaa ne ja maksakaa niistä minulle sama korko, minkä -pankki maksaa. Eihän tämä siis ole minun puolestani erityisempää -jalomielisyyttä, ottakaa vain ne -- lisäsi hän suostutellen -- minähän -saan tehdä niitten kanssa, mitä haluan, sillä ne ovat omaa ansiotani, -eikä teidän tarvitse hankkia takuita niille. - -Ylioppilas katsoi häneen pitkistään ennenkuin purkautui innokkaasti -ylistämään hänen suurta jalomielisyyttään, hyväsydämisyyttään, vaan -loppupäätös oli se, että hänen oli mahdoton vastaan ottaa sellaista -uhrausta. Hänen tutkinto-uransa oli pitkä ja ennenkuin voisi maksaa -velkansa, olisi Hilja ehkä uupunut odottamaan. Hän tarkoitti totta, -kukaan ei olisi voinut epäillä siitä tahi syyttää häntä, että hän -kevytmielisesti tarttui hyvään tarjoukseen saadakseen tarvittavat rahat. -Hilja itse ne todella työnsi hänelle ja niin "syntyi kaupat", kuten -Hilja ammattimaisesti lausui. Hilja nosti pankista puolet talletuksella -olevia rahojaan ja teki Knuutin velallisekseen. Seuraavana vuonna meni -toinen puoli ja tulvivalla kiitollisuudella vannoi ylioppilas hänelle -ikuiset valat, jos Hilja vain tahtoisi tulla hänen omakseen, sillä Hilja -oli hänen mielestään paras ihminen maailmassa, oikea ihanneihminen. - -Hilja luonnollisesti ei ottanut hänen liioiteltuja lauseitaan niin -sananmukaisesti, hän ei ollut niin hurmaantunut ja oli -- neljä vuotta -vanhempi. Vaan olihan Knuutin ihastus niin houkuttelevaa uskottamaan -Hiljalle, että hän on joksikin merkitykseksi toiselle, hänkin, joka niin -kauan oli tuntenut olevansa yksin, ja niin järki ei kauemmin voinut -puoltaan pitää. He kihlautuivat. - -Hiljan hurmaantunut sydän sykki lämpöisesti, hän ei rakastanut häntä -kiihkoisesti ja intohimoisesti, niinkuin rakastetaan nuoruuden vuosina, -vaan kypsyneen naisen syvällisellä, tyyneellä mieltymyksellä, joka tunne -vaatii niin vähän, se kuin alttiisti uhraa kaikki. - -Nyt oli Hiljalla elämässään jotakin, jonka vuoksi elää. Päivät päätynään -ajatteli hän Knuutiaan ja öisin uneksi hänestä. Säästörahat eivät enää -menneet pankkiin, Knuut tarvitsi ne kaikkityyni, jopa ajan ollen menot -lisääntyivät niin, että Hilja rupesi ottamaan ylimääräisiä kotitöitä, -minkä teki puoleksi salaa. Knuutin täytyi nyt tutkimustensa vuoksi usein -olla poissa iltasin, niin Hiljanhan sopi hyvästi silloin työskennellä -- -Knuutin ei tarvinnut aavistaakaan, että hän uurasti ja ponnisteli hänen -tähtensä, sillä se juuri oli Hiljasta suloista, että sai hiljaisuudessa -tasoittaa Knuutin tietä hänen korkeaan päämaaliinsa. Niin, Knuutista oli -tuleva erinomainen lääkäri, muotilääkäri, jonka luona kaikki juoksevat, -varsinkin naiset. Olisikohan hän mustasukkainen? Eikö mitä -- Hilja -naurahti -- ei, ei, ei koskaan, hän oli Knuutista yhtä varma kuin -itsestään. Ja vilkkaassa mielikuvituksessaan loi hän sulhasestaan mitä -ihanteellisimpia kuvia, niinkuin jokainen rakastunut nainen tekee. Knuut -oli hänen nuori sankarinsa eikä hän huomannut hänessä koskaan pieniäkään -heikkouksia, eikä hänestä ollut mitään syytä moittia sitä, että Knuut -nyt niin helposti voi ottaa hänen säästörahojaan, kun alku kerran oli -tehty; hänestä oli niin luonnollista, että Knuut oli nyt ottavan -sijalla, tulevaisuudessa oli Hiljan mielestä asemat yhtä helposti -vaihdetut. - -Nuori lääketieteen oppilas oli todella hyvin lahjakas ja teki työtä -kunnioitusta herättävästi, vaan ei ollut niin ihanneltava, kuin -morsiamensa häntä piti, ja hänestä iloinen toveriseura oli joskus -mieluisampi kuin kahdenolo Hiljan kanssa -- mistä Knuut ei juuri -todenteolla välittänyt. Ihminen on ihminen ja yksilöllisen vapautensa -hävittäminenhän olisi luonnotonta. Kun Hiljalle siitä oli iloa, että sai -lainata hänelle rahaa, niin mitäpä hän miehekkään ylpeytensä takia -kieltäisi häneltä tätä iloa, ja kyllähän hän tilaisuuden tultua maksaa -Hiljalle kaikki oikein korkoa korolle. Knuut ajatteli vähän väliä näin -rauhoittaakseen itseään, vaan joka vuosi tuntui hänestä että tulevaisuus -eteni etenemistään sen sijaan kuin sen olisi pitänyt lähetä. Mitä varten -ajattelikin tulevaisuutta, kun nykyisyydessä oli niin hauska elää. -Hänellä sitäpaitsi ei ollut aikaa uneksimisiin. Hilja uneksi sen sijaan -heidän molempain edestä, kun hän istui iltasin lampun ääressä ja neuloi -kauniita nimikirjaimia pöytäliinoihin ja servietteihin, joita hän oli -hiljaisuudessa vähitellen hankkinut varustuksekseen. - -Seuraavana kesänä tarjosi Knuutille muuan hänen rikas toverinsa vapaan -matkan Ruotsiin ja Norjaan, ja hän matkusti keveällä sydämellä ja -huvitteli huoletta. Hilja kulki kaupungin pölyisiä katuja ja joka päivä -laski, paljonko hän voisi ensi syyslukukaudeksi säästää Knuutille; paljo -se maksoi opin hankkiminen, vaan sittepä oppi onkin tuottava pääoma, kun -on oppivuotensa jaksanut. - - * * * * * - -Muutamana elokuun päivänä tuli rouva Lind läähättäen Hiljaa vastaan -etehisessä, kun Hilja tuli kotia. - --- Minulla on sinulle uutinen kerrottavana -- huusi eukko hyvänen -innokkaana -- suuri uutinen, sen saat uskoa. Me saamme uuden -asuntovieraan syyskuun alussa, veljeni nuori tytär Sortavalasta tulee -tänne. Muistathan sinä, olenhan puhunut veljestäni, joka on -kruununvoutina siellä? Tyttö on ainoastaan seitsemäntoistavuotias, oikea -lapsi ja tulee tänne veistokurssiin ja Jumala tiesi mitä kaikkia -opintoja varten. Luonnollisesti hän tulee vanhan tätinsä luo asumaan, -joka ei ole nähnyt häntä kuin piennäpahaisna; minä muutan yhden -lepotuolin sänkykamariin, niin se on sillä hyvä, sillä Esteri on yhtä -kiltti ja vaatimaton kuin isänsä oli nuorena, siitä olen varma. - -Rouva hengitti jo helpommin saatuaan ilmoitetuksi uutisensa, ja Hilja -koetti ottaa niin ystävällisesti kuin suinkin osaa hänen iloonsa ja -rouvan kanssa suunnitella, miten kaikki järjestettäisiin, jotta uudella -tulokkaalla olisi hauska ja mukava. - -Syyskuun tultua, joka tavallisesti tuo mukanaan elämää ja liikettä -pääkaupunkiin ja kouluihin tulvivan nuorison, saapui rouva Lindinkin -vieras, ujo, nuori tyttö, ruskeasilmäinen impi, jolla hampaat olivat -kimaltelevan kirkkaat ja poskissa pienet sievät kuopat kun hän veti -suutaan puoleksi ujoon puoleksi veitikkamaiseen nauruun. - -Hilja otti hänet heti sisarelliseen huostaansa, rouva Lindillä oli -hänelle joka päivä uusia lempinimiä, ja vanha Titti unohutti ärtyisen -mielensä, kun Esteri hyväili häntä pehmoisella kädellä, sanalla sanoen -nuoresta tytöstä tuli pian koko talon kultasilmä. Hänen tarvitsi vain -panna päänsä kallelleen ja katsoa herttaisesti, niin hän sai kaikki -toiveensa täytetyiksi. Onnen myyrä. - -Hilja katseli joskus surullisena, vaan kadehtimatta nuorta tyttöä, joka -oli kuin perhonen, minkä elämää eivät surut olleet vielä varjostaneet. -Hän oli rikkaitten vanhempain ainoa, jumaloitu lapsi, jolle koko maailma -hymyili, ja sen vuoksi itsekin aina iloinen kuin auringon säde. -Iloisuudellaan, avonaisuudellaan ja nuoruuden sulollaan viehätti hän -kaikkia, joiden seurassa oli. -- - -Esteri herätti uutta elämää rouva Lindin piirissä, jossa viime aikoina -se oli alkanut olla hiljaista, ja kun Knuut tuli kotia matkaltaan, niin -hänkin -- joka muuten ei ollut mikään naisseuran mies -- mielellään -puheli tahi laski leikkiä nuoren tytön kanssa, joka niin helposti -punastui ja nauroi niin lapsellisen viehättävästi. - -Oli oikein hauska syksy heillä ollut, arveli Hilja ja piti sitä Esterin -ansiona, ja Knuut vapautui usein iltasin töistään mennäkseen heidän -kanssaan huveihin, sillä Esterin piti luonnollisesti saada huvitella -jonkun verran ja nähdä vähän maailmaa ympärillään, Hilja turvanaan, kun -tätinsä ei liikkunut missään iltasin. - -Jouluksi meni Esteri kotia, vaan tuli taas takaisin uudeksi vuodeksi, -hän viihtyi niin hyvästi erinomaisen tätinsä luona, sanoi hän; kaikki -olivat hänelle täällä niin hyviä, jopa vanha Tittikin, joka muuten oli -taipuisa murisemaan vieraille. - -Hilja väsymättä korjaili Esterin hameenhelmuksia ja piti huolta hänen -hansikkaistaan, ja maisteri -- Esteri sanoi jo maisteriksi, kun Grönblad -juuri suoritteli tutkintojaan -- jopa maisterikin tuhlaili kallista -aikaansa valmistaen Esteriä noihin ikäviin oppitunteihin, joita Esterin -välttämättä piti äitinsä tahdon mukaan ottaa. - -Nämä opinnot olivat todella Esterin ainoa loukkauskivi tässä maailmassa, -sillä tuo sievä pää oli hiukan kovanlainen, johon hän ei saanut -pystymään oppia yhtävähän kuin hän voi estää poskiaan punastumasta aina, -kun Knuut katsahti häneen. Ja Knuutin katse harhailikin usein "lapsen" -sievällä muodolla, samalla kun hän puoleksi tietämättään alkoi huomata, -että Hilja näytti vähän vanhentuneelta. - -Hiljasta taas hänen Knuutinsa alkoi kehittyä siksi, minkä hän mielessään -oli hänestä kuvaillut tulevankin. Hänestä oli tullut leveäharteinen, -pystypäinen, näytti terveeltä ja voimakkaalta ja pienet mustat viikset -somistivat häntä erinomaisesti. Sitä paitse oli hän, ennen niin -arkaileva ja ujo, nyt iloinen ja seurasta huvitettu; käytöksensä oli -vapaata ja hän hymyili kohteliaasti, jolloin näkyivät tasaiset valkeat -hampaansa -- ainoat, mikä oli enää sukuperintöä hänellä. Hilja sanoi -usein piloillaan, että Knuutin hymy oli oikein ammattihymyä, jota hän -harjoittelee vastaista tarvetta varten. - -Hiljasta oli mieluista nähdä Knuut vilkkaalla ja puheliaalla tuulella, -silloin vasta hänen mielestään Knuutin lahjakkaisuus tuli täysin -näkyviin, vaan kun Knuut laski leikkiä Esterin kanssa, niin oli Hilja -joskus hyvin surullinen, kun tunsi olevansa heidän rinnallaan niin -vanha, kuin olisi kuulunut jo eri sukupolveen. Esterille ei oltu koskaan -uskottu Hiljan ja Knuutin välisiä suhteita, eikä hän ollut mikään -sieluntuntija, harvoin huomasi asioita pintaa syvemmälle ja otti ihmiset -heidän sanainsa ja näkönsä mukaan. Keväällähän he aikoivat julkaista -kihlauksensa, kun Knuut oli saanut tutkintonsa, joita varten hän teki -työtä "aivan hurjasti" -- niinkuin itse sanoi -- ainoa keino -osoittaakseen Hiljalle kiitollisuuttaan oli se, että hän oli ahkera. -Vaan niin kovin ankarasti hän ei työskennellyt kuitenkaan, koskapahan -joka päivä jouti hukkaamaan tunnin tai pari Esterin kanssa -Esplanaatikadulla. - -Hilja, joka ei koskaan valinnut kävelyajakseen puolispäivän tunteja, -niin kuin muotiin kuului, mutta oli konttorista ruokatunneille -tullessaan pakotettu kulkemaan Esplanaatin läpi, näki heidät usein -kävelemässä iloisina ja ylhäisinä väen tungoksessa ja innokkaasti -keskustellen, niin etteivät havanneet Hiljaa, joka huomaamattomana tuli -näkyviin ja taas katosi ihmisjoukkoon. He näyttivät Hiljasta niin -vierailta kuleksiessaan hitaasti päivänpaisteisella kadulla. Ja aina -tämä uudistuva näky viilsi ehdottomasti hänen sydäntään. Ei ollut -niinkuin olisi pitänyt olla; hänen olisi pitänyt olla Esterin sijalla -siinä kävelemässä ja vielä käsikädessä Knuutin kanssa, niin että koko -maailma olisi saanut nähdä, että he kaksi kuuluivat toisilleen. Vaan kun -hän ajatteli itseään iloisessa, loistavassa joukossa vanhassa -palttoossaan, joka ompeleista oli jo vaalennut, ja huokeassa hatussaan, -niin täytyi hänen tunnustaa, että Ester ihkauudessa muodinmukaisessa -kevätpuvussa sopi joukkoon paremmin ja tuotti Knuutille suurempaa -kunniaa. Ehkäpä Knuut olisikin häpeillyt hänen puutteellisen ulkonäön -vuoksi, ajatteli Milja katkeralla mielellä -- hän ei voinut ostaa mitään -uutta kevätpukua, sillä Knuut tarvitsi palttoon, ja herrain vaatteet -ovat niin äärettömän kalliita. - -Noo, samapa se! Onhan vielä tohtorinnalla varaa pukeutua niin, että -hänen miehensä, etevän lääkärin, ei tarvitse häpeillä hänen seuraansa. - -Minkä vuoksi hänen silmiinsä tuli kyyneliä ja minkä vuoksi tunsi -sydämessään ahdistusta tulevaisuutta ajatellessaan? Hän ei itsekään sitä -tiennyt, hän tiesi vain sen, että hän ei enää voinut koskaan -tulevaisuutta ajatella tuskaa tuntematta siitä, että tulevaisuus peittyi -häneltä pilveen ja varjoihin. - -Hilja raukka, hän ei tahtonut itselleen myöntää, että epäluulon siemen -hänen tahtomattaan oli istuutunut hänen sydämeensä, missä se nyt iti ja -kasvoi. Ja tietämättään oli hänen mielensä päivät päästään jännityksessä -huomioita tehdessään, mikä sai hänen poskensa kalpeiksi ja poisti unen -hänen kosteista silmistään, kun hän illalla laski päänsä patjoille. - -Niin kului tuskallisia viikkoja, kunnes muutamana toukokuun kirkkaana -päivänä Knuut tuli kotia ja päivällispöydässä hyvin välinpitämättömästi -kertoi, että "nyt hän on maisteri". - -Hiljasta tuntui, että sydämensä lakkasi sykkimästä. Nyt vihdoin olivat -he siis perillä, niin kauan odotetussa ja ikävöidyssä päämaalissa; vaan -että Knuut ilmaisi tämän suuren ja tärkeän uutisen niin arkipäiväisellä -tavalla pöydässä iloitsematta siitä ensiksi hänen kanssaan kahden -kesken, sitä hänen ei ollut helppo anteeksi antaa Knuutille. Hiljallehan -oli tämä tutkinto melkein kuin koko elämän onni, sen eteen oli hän -uhrannut kaikki nämä pitkät raskaat työvuodet; miehet ottavat -sydämenasiat aivan toisella tavoin kuin naiset, ajatteli hän katkerasti, -kohottaessaan niinkuin muutkin lasinsa ja juodessaan Knuutin onneksi -rouva Lindin karviaismarjaviiniä, jota aina ilmestyi silmänräpäyksessä -satunnaisina juhlatilaisuuksina. - --- Onneksesi, Knuut! -- sanoi Hilja vapisevin huulin. - --- Kiitos! -- vastasi hän katsomatta Hiljaa. - -Illalla seisoi Hilja yksinään ikkunassa. Esteri oli kutsuttu nuorison -tanssipitoihin, ja rouva Lind oli mennyt uskottunsa, kamreerin rouva -Vesterin luo. Hilja seisoi ja muisteli, miten suureksi ilokseen oli -odottanut juuri tätä päivää, miten ihanana ja valoisana se oli hänen -toiveittensa takaa näkynyt ja nyt todellisuudessa oli niin kurja, niin -pimeä ja surullinen -- silloin kuului äkkiä Knuutin oven käynti. Knuut -tuli eteiseen ja otti kauniin, vaalean kevätpalttoonsa naulasta. - -Hilja oli nähnyt hänen menevän ulos heti päivällisen jälkeen, eikä -tiennyt, että hän oli tullut sitte takaisin. - --- Menetkö ulos tänä iltana, Knuut? -- kysyi hän ja lisäsi puolittain -epäileväisesti -- minun mielestäni meillä olisi niin paljon puhelemista -juuri tänä iltana! - -Knuut mutisi jotakin, että hänellä oli sovittu kokous muutamien toverien -kanssa, vaan pani kuitenkin palttoonsa naulaan ja tuli Hiljan luo. - --- Muistatko, miten halulla ennen kuvailimme yhdessä sitä päivää, -jolloin olet saanut tutkintosi suoritetuksi? -- sanoi hän vienosti ja -ojensi hänelle kätensä. - --- Luonnollisesti minä muistan -- sanoi Knuut katsellen kadulle ja hänen -silmissään oli omituinen kalsea ja vieras ilme. - --- Minä tässä seisoin ja ajattelin tulevaisuuttamme, Knuut -- jatkoi -Hilja -- se on kuluneina vuosina pilkoittanut kuin kirkas vaan kaukainen -tähti taivaallamme; nyt voimme saada sen käsiimme, tulevaisuus on ihan -jalkaimme juuressa! Vaihdetaanko jo huomenna sormuksia, sano? -- Hiljan -ääni muuttui tuskalliseksi kuiskaukseksi, ja katseensa oli kiinnitetty -Knuutin jäykästi kokoonnipistettyihin huuliin. Oli kuin Knuutin -ajatukset olisivat oleskelleet kaukana poissa ja Hilja nyt -kysymyksillään pakoittanut ne takaisin. - --- Miksikäs ei tänään yhtä hyvin kuin huomennakin -- vastasi hän. - -Hilja tuijotti häneen hetkisen kädet suonenvetoisesti puristettuina -rintaan, sitte syöksähti esiin tuo kysymys, joka niin kauan oli -poltellut hänen haavoitettua sydäntään: -- Knuut, Knuut, sinä et enää -minua rakasta, minä näen, että välimme on loppunut? - -Knuut huudahti kiihkeästi: -- Minä en koskaan ole ajatellut rikkoa -sanaani, Hilja, sen vannon. - --- Minä ymmärrän, sinä olet kylmennyt -- Hilja taivutti päätään aivan -kuin musertavan iskun kohdatessa. - --- Niin, valheeseen perustuessa olisi tulevaisuutemme huonolla -perustuksella -- sanoi Knuut vähän kärsimättömästi -- tunteilleen ei -voi, näet, mitään, vaan rehellisenä miehenä pidän lupaukseni! - -Hilja hymyili surullisesti: -- Kiitos siitä -- minä nyt vapautan sinut -lupauksestasi; rakas Knuut, minä olen liian vaativa enkä tahdo perustaa -avioliittoani muuhun kuin molemmin puoliseen rakkauteen. Kiitos -entisistä hauskoista hetkistä, Knuut, minä olin hyvin onnellinen -silloin, vaikka kaikki oli ainoastaan unelmaa. - -Yksinäinen suuri kyynel vieri hiljalleen kalpeaa poskea pitkin, jota -Hilja ei pyyhkinyt pois. Knuut katseli sitä ja yhtäkkiä sulasi tuo -kyynel hänen sydämensä ympärille kylmettyneen kuoren; muistaen -tulvehtivan hellyyden, jota tämä nainen oli monet vuodet hänelle -osoittanut, tarttui hän Hiljan molempiin käsiin ja suuteli niitä -kiihkoisesti ja purkautui tuskissaan ja katumuksissaan intohimoisiin -sanoihin. - -Hilja seisoi liikkumatta ja antoi tämän myrskyn raivota ylitsensä, vaan -kuta enemmän Knuut puhui lämmeten ja kiihottaen tunteitaan kunnes -kauniissa silmissä loisti kyyneleitä, sitä kivettyneemmäksi tunsi Hilja -itsensä. Lopuksi hän ei voinut muuta kuin veti pois kätensä ja viittasi -Knuutia menemään: -- Jo riittää, Knuut, minä olen väsynyt -- sanoi hän -heikosti. -- Sinun ei tarvitse puolustaa syyttömäksi itseäsi mistään, -jota et ole tehnyt. Sinä et ole ollut uskoton minulle, sillä nyt näen, -että se mitä minä pidin rakkautena olikin vaan kiitollisuutta. Elä puhu -"minun hukatuista rahoistani", nehän voit vastaisuudessa maksaa, vaan -kuule, Knuut, -- hän tarttui lujasti Knuutin käsivarteen -- minä en voi -suvaita, että maksat velkasi minulle millään muulla kuin omilla -ansaitsemillasi rahoilla, ei millään muulla, muista se. - -Hänen mieleensä oli äkkiä syöksähtänyt ajatus, että olisi ääretöntä -ivaa, jos Knuut maksaisi hänen uhraukset -- rikkaan vaimon häälahjalla. -Välistä ehtii silmänräpäyksessä seurata pitkän ajatussarjan. - --- Hyvästi, Knuut, nyt sinun täytyy mennä! - -Kun ovi sulkeutui Knuutin jälkeen, piiloittihe Hilja akkunaverhojen taa -ja katseli Knuuttia, kun hän meni alaspäin katua, astuen reippaasti ja -notkeasti. Ah, hän ei ollut erehtynyt, hän tunsi, että Knuut meni -keventyneellä sydämellä, kun vaikea hetki oli ohi. - -Hilja painoi sormensa polttaville silmilleen ja ajatteli miten hartaasti -hän vielä kerran olisi tahtonut pyyhkiä syrjään hänen kiharaisen -tukkansa ja suudella kaunista, korkeaa otsaa. Hiljan rakkaudessa oli -melkein äidillistä hellyyttä -- vaan nyt oli kaikki ohi, ja hän oli taas -yksin, niin yksin ei hän elämässään ollut vielä koskaan tuntenut -olevansa. - -Tuolla kirjoituspöydällä oli suuri pino kirjoitustöitä odottamassa, vaan -eihän nyt enää ollut mitään, minkä eteen työskennellä, ainoastaan omasta -itsestään huoli, kaikki hänen uhrauksensa oli ollut turhaa. - -Vaan oliko se todellakin ollut niin arvotonta? Hän jäi sitä hetkeksi -miettimään. - -Jos Knuutista tulee, niin kuin hän oli hänestä toivonut, etevä, kyvykäs -lääkäri, niin olihan siitä ihmiskunnalle sama hyöty, vaikka hän ei -saisikaan olla osakkaana Knuutin menestykseen. Pitkien vuosien aikana -hiljaisessa, uskollisessa kieltäymyksessä oli hänen rakkaudestaan -puhdistunut itsekkäisyyden kuona, ja tuona hetkenä, kun hän seisoi -yksinänsä ja pettyneenä, puhkesi sen kaunein kukka. Kuumia kyyneliä -vieri silmistä lieventäen ahdistetun sydämen tuskaa ja kun hän illalla -pani maata, nukkui hän pitkistä ajoista rauhallisesti kuin lapsi. - -Hän heräsi, kun Esteri muutamia tunteja myöhemmin tuli kotiin. Pieni -olento hiipi varovasti varpaillaan ja pelkäsi kovasti, että jos hän -häiritsee Hiljaa ja herättää hänet, niin että Hiljan kävi häntä -sääliksi. Esteri näytti niin kauniilta, kun hän kuvastimen edessä suki -tuuheaa tukkaansa. Hilja ehdottomasti sivellytti kädellään -leikkotukkaansa. Knuut ei kärsinyt lyhyttä tukkaa naisella, vaan Hilja -oli leikkauttanut tukkansa, että sen laittelemisessa ei aamuilla kuluisi -aika. - -Hänellä ei ollut niinkuin "lapsella" aikaa pukeutua ja kuleksia puolille -päivin pitseillä ja silkkinauhoilla koristetussa aamunutussa, vaan eipä -hän näyttänytkään sitte niin hienohipeäiseltä ja hoidetulta kuin Esteri, -jolla oli verrattoman kaunis iho, helmikirkkaat hampaat ja -ruusunpunaiset sormenpäät. - -Hilja huokasi ja käänsi päänsä pois. - --- Oh, oletko hereilläsi, Hilja -- sanoi Esteri -- minä paha tyttö kun -olin asettanut lampun niin, että valottaa sinua suoraan silmiin, anna -anteeksi! - --- Ei haittaa ollenkaan, hyvä ystävä, oliko sinulla hauska? - --- Ihmeen hauska, saanko istua vähän aikaa sänkysi laidalle ja kertoa -ennenkuin menen tädin luo? - -Hilja ei voinut sitä estellä, kukaan ei voinut kieltää, mitä tuo -purppurahuuli pyysi, ja kun hän hyvää yötä toivottaen kääri kätensä -Hiljan kaulaan, puristi Hilja häntä rintaansa vasten. Jumalan kiitos, -Hiljan sydämessä ei ollut mitään katkeruutta parempiosaisia kohtaan. - -Pian sen jälkeen kun Esteri lukukauden lopussa oli lähtenyt -pääkaupungista kotia, katosi myöskin maisteri Grönblad, ja viikkoa -myöhemmin sai kapteenin rouva lipun, jossa heidän yhteen kiedottujen -nimiensä alla oli merkitsevä sana "kihloissa". - -Eukko ihan hämmästyi: -- No, mutta, Hilja -- huudahti hän -- mitä tämä -merkitsee, sinunhan piti saada hänet? - --- Ei, täti hyvä, meidän kihlauksemme oli vain unelma -- sanoi Hilja -matalalla äänellä -- nyt se on todellisuus -- ja kun rouva Lind -kirjoitti onnentoivotuskirjeen "veljelleni kruununvoudille", niin -kirjoitti Hilja Esterille nämä rivit: - -"Ole onnellinen, pieni ystävä, ja hyvin hyvä hänelle". - --- Eikös ole omituinen lause -- sanoi "lapsi", joka morsianten -tavallisella välinpitämättömyydellä entisiä ystäviään kohtaan näytti -kirjeen sulhaselleen -- hyvä sinulle, Knuut. Olenko minä sitte ilkeä -noita, koska hänen pitää kehottaa minua rupeamaan kiltiksi? -- Knuut -näytti vähän hämmästyneeltä eikä hän nähtävästi tahtonut osata vastata -mitään. - --- Näet, rakkaani, Hilja on erinomaisen hyvä nainen -- alkoi hän. - --- Niin, niin, minä sen tiedän, että hän on hyvyyden jumalatar -- -vastasi Esteri nenäkkäästi -- vaan eikö hän sinustakin ole väliin turhan -tarkka vanhan kotiopettajattaren tapaan? Äiti sanoo, että vanhat tytöt -muuttuvat aina enemmän tahi vähemmän omituisiksi, ja sitte -- eikö -sinustakin, Knuut, hänellä ole niin samakka iho? - -Esteri kohotti hienohipeäiset kasvonsa niin viekottelevasti Knuutin -nähtäväksi, että Knuutin täytyi myöntää ja vakuuttaa todeksi sanansa -vähintään puolella kymmenellä suukkosella maailman hienoimmalle "sametti -ruusuhipeälle". - -Vaan pääkaupungissa kulki Hilja uuvuttavia katuja. Hän teki työtä yhtä -ahkerasti kuin ennenkin, vaan ei kuitenkaan itseään varten. Kun itse on -saanut kokea kovuutta, niin aukeavat silmät näkemään muidenkin surua ja -hätää. Hän piti arvokkuudella päänsä pystyssä eikä kukaan, joka hänet -tapasi, voinut huomata, että myrsky aivan äskettäin oli tuhonnut hänen -maallisen onnensa. Ja tämä ulkonainen tyyneys ei ollut ainoastaan -näennäistä, hän todellakin tunsi itsensä voimakkaaksi ja olevansa -varustettu elämän taisteluun, saattamaan sen hyvään loppuun. - -Hänen itsekkäisyydestä vapaa rakkautensa antoi hänelle voimia, tämä -rakkaus, joka kärsii kaikki ja kestää kaikki, sillä se on jumalallista -alkuperää. - - - - -Vanha Maija. - - -Yleensä minä varsin vähän tiedän vanhasta Maijasta. Kun minä hänet näin, -oli hän ryppyinen eukko, jonka ääni vapisi; ja hänen entisyydestään -tiedän ainoastaan, että hän henkisessä suhteessa oli nuoruudesta pitäen -ollut heikko -- sitä suurempi kirous sille, joka sellaisen raukan -saattoi turmioon ja jätti sitte hänet yksin elämäntaisteluun nimettömän -lapsen kanssa. Vanhan Maijan elämä oli nähtävästi läpeensä nöyryytystä, -viheliäisyyttä ja taistelua leivän eteen, ja tehtävänään oli ollut -huonoimmat työt taloissa -- sillä parempaan hän ei pystynyt. Niin -kuluivat vuodet. - -Poika kasvoi, sai leipänsä vieraissa ihmisissä kahdeksan vuoden vanhasta -ja oli nyt miehenä koonnut varoja rakentaakseen oman tuvan, suojan -itselleen ja lukuisalle perheelleen. Siellä oli myöskin isoäidille -sopiva soppi ja särvintä myöskin, milloin sitä talonväelle oli -- leivän -sai hän köyhäinhoidolta. - -Ja niin alkoivat vanhan Maijan huolet taas uudelleen, vaan toisessa -muodossa -- huoli lapsenlapsista ja niiden hoidosta, kun miniä kulki -töillä taloissa. - -Lapsia oli paljo ja kätkyen piti keinua alinomaa; vanhat käsivarret -mielivät väliin uupumaan nuorinta poikaa kannellessa ja korvat väsyä -lasten kirkumisista ahtaassa tuvassa, vaan isoäidillä ei ollut mihin -muualle mennä. Päivät päästään peuhtoivat lapset hänen ympärillään ja -öisin sai hän kaksi tahi kolme toverikseen kapeaan seinäsänkyynsä. Puute -oli makuusijoista ja niukalta oli ruokaakin -- maitoa ei riittänyt -useinkaan kuin pienimmän velliksi -- ja isoäiti tuli aina viimeiseksi -jaetuille aterioille, hän oli miniän mielestä liika laukku reessä. - -Vanhan Maijan ilonhetket olivat siis tässä maailmassa aniharvat, vaan -jolla vähän on muistettavaa, niin hän uskollisesti haravoipi joka murun, -kokoaa jonkun valoisamman pisteen ympärille kaiken rakkauden, kaikki -ajatuksensa -- niin vanha Maijakin. - -Hänellä oli suuri muisto nuoruutensa ajoilta, alentumisensa tila, jota -hän säilytti kuin arvokkainta aarrettaan, ja ken vähän osoitti -ystävyyttä lapselliselle eukolle, hän sai vähällä kuulla kertomuksen -vanhan Maijan ylpeydestä. - -Se oli siihen aikaan nimittäin kun Iisakki raukka tuli maailmaan, ja -Maija itki päivät kaiket ja ihmiset katselivat häneen syrjäkareisesti -hänen häpeänsä vuoksi. Hän tiesi ennen olleensa vähäpätönen ja halpanen, -vaan nyt häntä halveksittiin, mitään oikeutta ei hänelle tahdottu -myöntää, kun hän oli käyttäytynyt niin huonosti. Poika piti kuitenkin -viedä ristille ja äidin piti mennä rovastin luo kirkoteltavaksi, sillä -kuuluihan hän kaikessa tapauksessa seurakuntaan. Hän luuli, ettei hän -koskaan jaksaisi kävellä pitkää matkaa kirkolle, sillä jalkansa -horjuivat, niin pelkäsi hän sitä tuomiota, jonka rovasti oli antava -hänelle suurelle syntiselle, joka oli tehnyt niin pahoin Jumalaa ja -ihmisiä vastaan. Pääsi hän kuin pääsikin perille, ja hyvissä ajoin ennen -jumalanpalveluksen alkua. Rovasti oli sakastissa ja lukkari käski hänen -tulla sinne. Vavisten kuin rikoksentekijä astui Maija sakastiin eikä -uskaltanut nostaa katsettaan suureen ja arvoisaan sielunpaimeneeseen, -joka ikkunan luona seisoi vakavana papillisessa komeudessaan. - -Lukkari esitti Maijan asian ja vetäytyi sitte syrjään, vaan rovasti -astui esiin ja alkoi heti yksinkertaisen toimituksen. Maija kuuli sanat, -vaan ei käsittänyt tarkoitusta, hyvä Jumala, mikä kurja olento hän oli! - --- Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle -ijankaikkisen rauhan -- lausui rovasti täyteläisellä äänellään. Maija -uskalsi vähän kohottaa päätään, ja rovasti rupesi hänelle nyt puhumaan -vakavasti ja lempeästi; mitä rovasti oli sanonut, siitä hän ei enään -muistanut muuta kuin: Nouse ylös eläkä enää syntiä tee -- ja rovasti -ojensi hänelle kätensä. Niin, rovasti itse, joka oli niin ylevä ja -arvokas, hän ei pitänyt itseään liian hyvänä antaakseen kättä syntiin -langenneelle raukalle, kaikki muut hyleksivät häntä, vaan ei rovasti, -jonka suusta hän oli odottanut ankarimman tuomionsa -- se oli niin -suuremmoista, niin käsittämätöntä, että Maijan sydän täyttyi. - -Sellaista sunnuntaita hän ei ollut ennen elänyt, ja vaikka hän ei -ymmärtänytkään kaunista saarnaa, niin oli hänelle kuitenkin -virkistykseksi tietää, että tuo tuolla saarnatuolissa oli rovasti, ja -rovasti oli hänestä sillä kertaa Herran enkeli, joka oli lähetetty -suoraan taivaasta lohduttamaan ja ojentamaan häntä. Ja hän oli oikeassa, -sillä mikäs muu oikea sielunpaimen itse asiassa on kuin juuri Jumalan -sanansaattaja, ja kun hän on kutsumuksensa oikein käsittänyt, niin voi -hän apostolin kanssa sanoa: Me olemme kaikki lähettiläitä Kristuksen -sijassa. - -Tuosta sunnuntaista oli kulunut jo enemmän kuin neljäkymmentä vuotta, -kurjuuden kovia vuosia, jotka olivat saattaneet ryppyisiksi Maijan ennen -pyöreät posket ja harmaiksi hänen hiuksensa; paljon oli haihtunut -vanhuksen mielestä, vaan rovastin ihmisystävällinen käytös oli -muistossa, lakastumatonna kuin ikuisuuden kukka. - -Tylsistynyt katse sai eloa, ja ääni kirkastui, kun hän siitä kertoi, tuo -käden antaminen ei ollut koskaan kadottanut merkitystään elähyttävänä -tekona, se oli ja pysyi hänen köyhän elämänsä ainoana suurena muistona. - -Vanha Maija on nyt kuollut, väsyneenä vuosistaan ja vaivoistaan laski -hän päänsä lepoon, ja lapsi ja lapsenlapset jakoivat hänen vähät -tavaransa mielihyvällä; kukaan ei surrut isoäidin tyhjäksijättämää -sijaa, sillä lasten muisti on lyhyt ja miniä oli hyvillään kun tuvassa -oli nyt enemmän tilaa; se oli vanha luonnon laki -- ikäkulu jouti pois -jättääkseen tilaa nuorelle elämälle. Ei ole ristiä ei patsasta -hiljaisella haudalla, jossa vanhan Maijan tomu odottaa ylösnousemisen -aamua, vaan me uskomme, että Kristuksen annolla on hänen sielunsa -löytänyt alkulähteensä ja autuaitten parissa saanut nähdä hänet, joka -täällä alhaalla seurasi Mestarinsa esimerkkiä rakkaudessa langennutta -kohtaan. Me uskomme, että uskollinen sielunpaimen on kohdannut eksyneen -lampaansa ijankaikkisessa autuudessa ja että, jos valittujen onnea voi -lisätä, kiitollisuuden huokaus vapautetun huulilta on kalliimpia helmiä -hänen kruunussaan. - --- Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sen olette -tehneet myös minulle. - - - - -Taistelu olemassa olosta. - - -Vastarakennettu koulutalo paistoi kirkkaana petäjämetsää vasten. Seutu -oli erämaan näköistä niinkuin koko U-niemen pitäjäkin, joka oli kaukana -valtateistä. Se oli noita köyhiä seutuja, joita Suomessa on niin paljo, -joissa halla joka vuosi panee maanmiehen kylvökset. Vaan kaikesta -huolimatta maanmies asuu niissä kiintyneenä turpeeseensa synnynnäisellä -uperuudella. - -Koulu oli saatu töintuskin valmiiksi syyslukukauden alkuun, niin että -uusi opettajatar neiti Paulina Vinter pääsi sinne asumaan. Seinähirret -olivat vielä tuoreet ja sammal varauksissa haisi ummehtuneelta, vaan -sitä ei ajatellut tuo tiedon nuori kylväjätär, joka ensimmäisenä tuli -levittämään "valoa kansalle" U-niemen erämaissa. Hän tuli niin -toivehikkaana kuin voi olla ainoastaan elämän keväällä, ja valmiina -taisteluun olemassa olosta, sillä nyt oli menneet vaivat kestetty ja -tulevaisuus oli viitotettuna ja selvänä hänen edessään. - -Oma koti, josta ei tarvinnut maksaa vuokraa, ja palkkaa kuusisataa -markkaa puhdasta rahaa. -- Paulinastakin oli melkein niinkuin U-niemen -ukoistakin se suuremmoista, nyt kykeni hän huoletta elämään sokean -isoäidin ja pienen siskonsa Mian kanssa. Heillä ei ollut maailmassa -ketään muuta, johon turvata ja olivat odottaneet sitä päivää kuin -parahinta, jolloin heidän seminarilaisensa saisi opettajapaikan. - -Nyt olivat he vihdoin pitkän ja vaivaloisen matkan tultuaan täällä ja -vaikkakin näytti erämaalta seutu, vaikka seinät olivat kosteat ja uunit -savusivat, niin oli heistä kaikista kolmesta tämä yksinkertainen -koulurakennus kuin maailman upein palatsi. - -Paulina oli innoissaan saadakseen alkaa uuden vaikutuksensa ja -uutterasti teki hän työtä pienten raakalaisten ja usein taitamattomien -oppilastensa kanssa, hänestä oli syksyinen päivä niin lyhyt pitkine -puhteineenkin, ja koulutyön lopetettuaan kirjoitti hän päiväkirjojaan ja -tarkasti vihkoja niin omantunnonmukaisesti kuin kukaan. - -Hän teki työtä niinkuin monetkin ennen häntä ja niinkuin monet nuoret -miehet ja naiset näinäkin päivinä Suomen syrjäisissä seuduissa, -hiljaisesti, tarmokkaasti ja kärsivällisesti. Hän toivoi ja pani koko -nuoren sydämensä rakkauden työhönsä, joka tarkoitti totuuden ja tiedon -kultaisen siemenen kylvämistä lasten mieleen ja niin vaihtui huomaamatta -syksy talveksi ja talvi kevääksi -- ja päättyi Paulinan ensimmäinen -opettajavuosi. Paljon kokemusta, katkeraa ja suloista, oli se hänelle -antanut, ja rohkeana, niinkuin ennenkin oli hän taas uutta lukuvuotta -alkamassa. - -Niin kului aika ja ajan kuluessa sai nuori opettajatar kokea, -mitä sadat ovat hänen sijallaan kokeneet. Hän sai kokea kylmää -välinpitämättömyyttä, hyyteistä epäluuloa toiveissaan; hänen lämpimimmät -harrastuksensa otettiin vastaan nurjamielisesti, hänen parhaimpia -tarkoituksiaan pidettiin paljaana itsekkäisyytenä. Pitkin aikoja -taistellessa yritteli puuttumaan rohkeus ja luottamus siihen määrin, -että hän arveli, jotta U-niemi olisi ollut onnellisempi ilman häntä, -vaan sitte tuli taas aikoja, jolloin auringon säteitä tunki pilvien -ravoista ja yksi tai toinen taimi kohosi karusta maasta. - -Ei ilmestynyt sitä runsasta satoa, jonka hän nuoruuden unelmissa oli -kuvaillut nousevaksi ja saavansa korjata, vaan ainoastaan muutamia -vaaleita kukkasia ja puolinaisia hedelmiä, mutta hän oli jo oppinut -tyytymään vähään ja vaatimaan vähän siitä mitä antoi. Jollei ensimmäisen -ihastuksen liekit nousseetkaan enään pilviin, niin leimusivat ne hänessä -leppoisemmin melkein kuin pyhä tuli, sillä taisteluissa ja vaivoissa oli -hänessä kasvanut rakkaus työhön. - -Niin hänelle viimein koitti ilon päivä, jolloin sai laskea koulusta -ensimäiset oppilaat, nuo pienet taimet, jotka hänen hoidossaan olivat -puhkaisseet lehtensä, pienokaiset, jotka vakavassa työssä ja hilpeissä -leikeissä olivat lapsen lämpöisellä myötätuntoisuudella kiintyneet -opettajaansa. Ja kun uusia oppilaita nyt tulvasi kouluun, niin -kohtasivat he, opettaja ja oppilaat, toisiaan toisella mielellä, he -alkoivat ymmärtää toisiaan. - -Ja niinkuin lasten sydämissä erämaa muuttui vähitellen kaiken hyvän -kylvymaaksi, oli metsäkin kansakoulun ympärillä saanut väistyä -viljelijän vaivojen edestä. - -Nuoria koivuja ja pihlajia oli kasvamassa kartanon laiteilla ja ikkunan -alle oli Paulina laittanut herne- ja papukylvöjä sekä kukkaispenkkejä, -joista tuoksu nousi ja aaltoili ikkunasta sisään isoäidin ihastukseksi, -joka istui kärsivällisesti keinutuolissa odottaen aikaa, jolloin hänen -näkönsä kirkastuisi ijankaikkisessa valossa. - -Vaan kyökissä puuhasi pieni Mia ja lauleli kuin leivo iloisena. Hän -opetti koulussa laulua ja ensimäinen luokka oli hänen hoidossaan. Joka -vuosi perehtyi hän yhä enemmän koulun elämään ja työhön ja sisar oli -iloissaan saada kasvattaa tämä nuori voima samaan tehtävään, jonka hän -itsekin oli valinnut ja huolellisesti säästi hän joka pennin sen ajan -varalle, "kun Mia menee seminariin". Mikään ei hänestä ollut raskasta -uhrata tuolle rakkaalle työlle, vaan hän ei koskaan mitannut eikä -laskenut sitä, minkä hän antoi, olihan satoja tovereita, jotka olivat -auliita tekemään niinkuin hänkin; hän oli vain ylpeä siitä, että -nöyryydessä sai olla "muuan rivissä". Oli niin suloista saada panna -kaikki voimansa työhön, niin kauan kun voimia vielä oli. Vaan ajan -kuluessa uupumus alkoi hiipiä nuoren opettajattaren voimia painamaan. -Hän koetti pudistaa sen pois, hän sanoi itseään hempoiseksi ja moitti -ankarasti heikkouttaan, vaan pitkän taistelun perästä piti Paulinan -antaa jälkeen ja tunnustaa, ettei hän ollut enään terve ja niin voimakas -kuin ennen. - -Paitse huolta koulusta oli muitakin seikkoja. Vanha isoäiti joutui -sairaaksi pitkäksi aikaa ja hänen hoitonsa kysyi aikaa ja terveyttä. -Minkä Paulinassa oli tarmoa, se tuli käytetyksi kaikki tarkalleen ja kun -isoäiti pitkien kärsimysten perästä oli kuollut, tunsi Paulina -velvollisuudekseen itseään kohtaan kysyä jonkun pääkaupungissa olevan -taitavan lääkärin neuvoa terveydestään, ennenkuin alkaa uuden -lukukauden. Matka oli tosin kallis eikä hän ollut tottunut ajattelemaan -itseään, vaan asiaa ei voinut enään välttää. - -Niin lähti hän pitkälle matkalle levottomana ja huolien alaisena. Ujona -ja peloissaan hän astui eräänä päivänä muutaman tunnetun lääkärin luo. - -Tuo kuuluisa mies oli hyvin ystävällinen häntä kohtaan, antoi hänen -kertoa elämäkertansa, jota kuunteli myötätuntoisuudella ja tästä -kertomuksesta voi hän paremmin kuin pitkistä selityksistä päättää, mikä -nuoren opettajattaren vaivana oli. Hän tutki sitte kauan ja tarkkaan ja -loppupäätös oli, että opettajatar tarvitsi täyttä lepoa ja valikoitua -ruokaa ja että parasta olisi hänen oleskella jossakin yksityisessä -sairaskodissa ja saada huolellista lääkärinhoitoa. - -Eikö hän millään muulla tavoin voisi saada terveyttään takaisin? -Paulinan kirkkaat silmät olivat rukoilevasti kiinnitettynä lääkäriin, -jonka määräykset olivat hänelle ihan mahdottomia noudattaa. Lääkäri -katsoi ystävällisesti häneen: Kun hienot koneiston osat ovat paljosta -käyttämisestä kuluneet, niin pitää kone seisauttaa joksikin aikaa, jotta -saadaan panna siihen uudet osat -- sanoi hän. Niin ei varsin voi tehdä -ihmisruumiin kanssa, ei voi laittaa esim. uusia hermoja, vaan voi -vahvistaa entisiä ja lisätä verta -- ymmärrättehän? - -Paulina hymyili: Minä ymmärrän, että jos en voi noudattaa määräyksiänne, -niin en voi saada voimia palautumaan. - -Lääkäri nyökäytti päätään, hän ei voinut kieltää häntä työnteosta, vaan -kirjoitti vahvistavia lääkkeitä, ja niin erosivat he. Masentuneena -laskeusi nuori opettajatar portaita komeassa käytävässä, hän oli -alakuloinen vaan kuitenkin nuoressa mielessä välkähteli pieni toivon -säde kotimatkalla. - -Lääkäri seisoi kauan aikaa ikkunassa ja seurasi katseellaan tuota nuorta -vierasta, joka meni ihmistungoksessa kadulla. Hän katsoi surullisesti, -hän tiesi että tuon nuoren naisen tuomio oli kirjoitettu -- joko kuolema -tahi parantumaton tylsyys, joista edellinen oli edullisin ja -jälkimäiseen verrattuna onni. Hänen taudilleen ei ole parannuskeinoa, -vaan huolellisella hoidolla olisi voinut siirtää ratkaisevan hetken -tuonnemmaksi tahi lieventää kauheutta. Hänen täytyi, asiain näin ollen, -antaa hänen mitään aavistamatta mennä välttämätöntä kohtaloaan kohden, -hänellä ei ollut rohkeutta sanoa hänelle totuus kokonaisuudessaan ja -kaikessa kauheudessaan, ja niin oli epäilemättä paras sairaalle -itselleenkin. - -Huoaten raskaasti ajatteli lääkäri, että tuokin nuori nainen oli muuan -niitä satoja, jotka ovat kuluttaneet voimansa maan raivaamisessa tiedon -kylvöille samalla kun ovat taistelleet oman ja omaistensa olemassaolon -puolesta, jotka ovat kylmettyneet kylmissä, uhoisissa kouluhuoneissa ja -katkeroittaneet koulujohtokuntain nurjuuden ja kylmäkiskoisen kohtelun -takia. Monet monituiset nuorukaiset, joilla oli painunut rinta ja -hehkuva puna poskilla, monet opettajattaret, joilla on ollut hermosto -pilalla ja sisällisiä kipuja, ovat hakeneet hänen apuaan. Koko sydämensä -hellällä myötätuntoisuudella, jota hän tunsi kaikkia kärsiviä kohtaan, -ajatteli hän noita korven raivaajia, jotka erämaissa usein ypö -yksikseen, ilman sivistynyttä seuraa ja hyvän kirjallisuuden ja muun -henkisen nautinnon puutteessa, iloisina uhraavat terveytensä ja -elämänvoimansa kansanvalistukselle, jolle ovat antautuneet nuoruuden -lämpöisellä innolla. Hän ajatteli heitä kaikkia, tuttuja ja -tuntemattomia, ja kaikkien niiden puolesta, jotka eivät ole koskaan -ottaneet ajatellakseen tuota uskollista -- monasti kiittämätöntä -- -työtä, jota tehdään hiljaisuudessa, lausui hän hiljaisen, syvän, -kunnioittavan kiitoksen. - - * * * * * - -Paulina Marttila on taas alottanut koulun, jolle omistaa kaiken aikansa, -kaikki ajatuksensa ja kaikki voimansa. Hän tuntee olevansa nuori ja -elinvoimainen silloin, kun hiipivä tauti ei muistuta olemassa oloaan, ja -miksi hän ei tekisi työtä viimeiseen hetkeen saakka... - - Jos velvollisuutehen sorrunkin, - Sep' ois ihanaa! - Se päänalus lämpimin, pehmoisin, - Se yön unelma. - -Kun tuon rohkean opettajattaren voimat ovat katkenneet ja kesän kukkaset -samoin kuin talven luminietokset peittävät hänen yksinäisen hautansa, -niin itävät ehkä ne tiedon siemenet, joita hän kylvi ja U-niemen -kansakoulussa kasvaa laiho Herran kunniaksi. Mikä rakkaudessa tehdään, -sen Jumalan rakkaus aina siunaa. - - - - -Isoäidin tanssikengät. - - --- Niin soma kenkä, ja tässä on toinen -- nepä ovat kummannäköiset, kuka -noita on voinut pitää? -- Nuori tyttö, joka oli kumarruksissaan vanhan -rautakiskoisen kirstun yli, sai sieltä käsiinsä valkoiset atlassikengät, -jotka olivat koristeltu hyvin somasti. - --- Kenenkähän ne tosiaan ovat olleet -- sanoi sisar -- ota ne tänne -kaikessa tapauksessa, Enni, niitä voidaan käyttää ehkä kuvannossa; ja -nyt meillä on kaikki mitä tarvitsemme! -- Hän katseli tyytyväisenä -vaatekasaa käsivarrellaan; silkkihameita, vanhoja hännystakkeja, -suunnattoman suuria hattuja j.n.e., kaikki tuolta suuresta kirstusta. - --- Nyt menemme alas, Enni, täällä vintissä ei näe näiden väriä oikein. --- Ja pian kapsivat kepeät askeleet portaita ja suoraan isoäidin -kamariin, joka oli liitonjäsenten salainen kokouspaikka. Liittokunnalla -oli tarkoituksena hämmästyttää isää hänen syntymäpäivänään kuvannoilla -ja elävillä kuvilla. - --- Mummo, mummo, katsokaa mitä olemme löytäneet! -- Tytöt innoissaan -levittelivät aarteensa, kääntelivät ja muovailivat niitä tuhannellakin -tavalla; viimeksi otti Enni kengät: -- Katsohan mummo tuommoisia -kummallisia pieniä kenkiä, ne olivat kirstun pohjalla. - --- Lapset, ne ovat minun kenkäni, vanhat tanssikenkäni, jotka minulla -oli, ollessani seitsentoista vuotiaana ja ensi kerran aikaisten parissa, -muutamissa suurissa sukulaishäissä. Anna ne minulle, Enni. -- Isoäiti -tempasi ne käsiinsä ja melkein hyväillen pujotteli kuihtuneet sormensa -kellastuneen silkin alle. -- Vanhat rakkaat kengät -- sanoi hän -- ne -herättävät koko pitkän sarjan muistoja eloon. - --- Vai niin! -- Enni painoi poskensa isoäidin tuolin selkään ja katsoi -rakkaita, kalpeita kasvoja, joissa nyt oli heikko punastus -- -seitsentoista vuotias, siitä on, mummo, kauan kun sinä olit niin nuori? - --- On lapseni, viisikymmentä yhdeksän vuotta, se on pitkä aika. - --- Ja sinulla on ollut niin pienet jalat? - --- Niin sanottiin silloin -- hymyili vanhus veitikkamaisesti -- vaan -tuskinpa sinullakaan on suuremmat, koetahan. - -Nuori tyttö istui pikkutuolille isoäidin vierelle ja koetteli noita -kummallisia kenkiä oikein vakavalla todella. Omituista, ne olivat ihan -parahiksi, niinkuin tehty tuohon pieneen pehmoiseen jalkaan, joka aivan -vapaasti liikkui paksun silkkivaatteen sisässä. Nuo vanhat kengät olivat -vielä sievät ja niiden muodossa oli jotakin kokettia, mikä kiinnitti -tytön huomion: -- Minä pidän näistä hän sanoi lopuksi. - --- Piti niistä isoisäsikin lapseni -- isoäiti hymyili taas -- isoisä -piti paljo näistä kengistä, luulenpa että nämä kaikkein ensiksi -kiinnittivät hänen katseensa minuun. - --- Ah isoisä! -- Niin, Enni, niihin aikoihin ei pyöritty tanssissa -niinkuin nyt, kulettiin vain hyvin sievästi varpaillaan ja leninkiä -kannatettiin sivuilta -- kaikkihan näkivät silloin miten jalkojaan -liikuttaa, tanssiko huonosti vai hyvästi. -- Ennin mieli kiintyi, -hänellä oli satoja kysymyksiä kielellä, vaan samassa tuli äiti ja kaikki -serkut, Juhani ja Eeva ja Sofia ja Otto, ja ruvettiin neuvottelemaan, -mikä usein keskeytyi naurunrähäkkään, jota koetettiin sihittämällä -hillitä, vaan mikä vain antoi uutta aihetta. - -Vaan mitä oli Enni esittävä taulukuvana? Oli jo tehty monia esityksiä, -vaan hän ei voinut päättää. Äiti sanoi sitte lopuksi: Minäpä tiedän, -mikä isää huvittaa ehkä enin kuin mikään muu. Ennistä tehdään mummon -valokuva, mummo tässä kukikkaassa silkkihameessa, tukkaan vain vähän -puuteria, että se näyttää vaaleammalta sillä mummollahan oli hyvin -vaalea tukka? - --- Niin oli, ja Enni panee minun tanssikenkäni ja helminauhan, jossa on -punatimanttilukko, niin on kuva valmis -- sanoi vanhus. - --- Isän mielestä on Enni enemmän kuin me muut mummon näköinen -- sanoi -Elise, "kaunotar", joksi Juhani serkku aina leikillään sanoi häntä. - -Mummo katsoi tutkivasti nuorta tyttöä. -- Isä on ehkä oikeassa, vaan -minkä näköinen olin seitsentoista vuotiaana, sen voitte nähdä pienestä -kuvasta, joka on isoisän metaljongissa. -- Sen mukaan on Enni laiteltava --- sanoi Elise päättävästi -- vaan nyt meidän itsekunkin pitää ryhtyä -työhön osaltaan. Sinä Juhani laitat kehyksen, se ei suinkaan ole suuri -vaatimus tulevalle arkkitehdille? - --- Kaunottaren hyväksyvä silmäys on oleva työn palkka -- lausui -parantumaton Juhani. - --- Joutavia! -- Ei sanaakaan leikkiä enään -- lausui Elise mahtavimmalla -käskyäänellä. -- Otto, sinä menet laittamaan itsellesi peruukin, -ymmärrätkö? - --- Ymmärrän herra kapteeni! - --- Peruukin, mikä hänestä sitte on tuleva? kysyi isoäiti. - --- Aksel Oxenstjerna, jota isä niin ihailee. -- - --- Vaan jos Otto kuvaisi isoisää? - --- Voi niin, isoisää -- huudahtivat kaikki samalla kertaa -- siitä tulee -mainio taulu. -- Kun muut kuvat on näytelty, niin sitte näytetään -perhekuvia, isoäiti ja isoisä, se on mainiota! - --- Mummo se aina huomaa parhaite -- huudahti Elise ja painoi poskilleen -mummon ryppyiset kädet, sekä suuteli niitä. - -Kaikki vakuuttivat, että tulee hauskaa ja mainiota. Enni vain oli vaiti, -sillä Otto serkun katse tapaili niinkuin usein teki, hänen katsettaan -omituisella tavalla, joka ajoi Ennin poskille punat. -- Oivallista! -- -sanoi Ottokin. -- No kaikki on hyvin! -- sanoi Elise. Nyt oli siis -kaikki selvillä eikä saanut viivytellä valmistusten kanssa, sillä -huomenna jo oli tuo suuri päivä. Nuoret erosivat siis ja äiti lähti -taloustoimiinsa; kiltti äiti, joka satojen huoliensakin lomissa ehti -iloitsemaan lastensa kanssa, varsinkin kun oli kysymyksessä hämmästyttää -isä. - -Enni jäi isoäidin kamariin viimeksi ja istui pienellä tuolilla mummon -jalkain juuressa riisuen jalastaan nuo vanhat kengät. -- Tässä sinulle -nämä, mummo! - --- Kiitos -- vanhus piteli niitä hetken käsissään. -- Voi kun olin -onnellinen, kun minulla nämä oli ensi kerran -- sanoi hän -- tuokoot ne -onnea sinullekin, lapseni -- tule ottamaan ne huomenna; minä pidän ne -täällä siihen saakka ja annan niiden kertoa muutaman vanhan kertomuksen. - -Enni meni, ja isoäiti pani kengät vierekkää ikkunalle, jossa ne -näyttivät niin nuorekkaan reippailta ja aivan kuin olisivat sanoneet: -- -katsele nyt meitä sydämmesi halulla, kyllä ansaitsee. -- Vanhus hymyili, -hän näki niin selvästi kauas nuoruuden aikoihin, näki itsensä nuorena, -sirona tyttönä, jolla oli vaalea tukka ylöskammattuna, ja ruusukasta -silkkiä lenninki pönkkähameella; punatimanttilukkoinen helminauha -kaulassa ja jalassa silkkisukat ja ihkauudet kengät, jotka olivat hienon -hienot, valkoista atlassia hopeakoruompeleilla. - -Hän oli niin mieltynyt niihin, ei elämässään hänestä ollut mitään niin -kaunista ollut, jonka lisäksi nämä kengät olivat niin kepeät, että -tuntui kuin jalassa ei olisi ollut mitään. Hänen oli pitänyt tanssia -salissa kuvastimen edessä vähää ennenkuin he menivät. -- Ensi kertaa oli -hän matkassa vanhempiensa kanssa; oli suuret perhejuhlat, sukulaishäät -joissa ei muita vieraita ihmisiä ollut kuin sulhasen veli, muuan nuori -upseeri jolla oli kaunis sinikeltainen univormu, ja hän oli uljain mies -minkä oli nähnyt. - -Oivallisen puolisen jälkeen tanssittiin ja nuori upseeri tuli -kumartamaan hänelle pyytäen tanssiin, joka oli menuetti, ja hän oli yhtä -ylpeä kuin olisi kuningas tarjonnut hänelle käden. Paljoa ei puheltu, -sillä piti tarkoin pitää huolta askeleista ja että kumarruksensa teki -kohteliaasti, vaan joka kerta kun hän katsoi ylös, niin näki hän kauniin -soturin katseen, ja hänen sydämensä löi kiivaasti tuon katseen -vaikutuksesta. - -Monet tanssit he sitte yhdessä tanssivat, vaan miten ollakaan, niin -muutamassa tanssissa lähti jalasta pieni atlassikenkä. Tietysti neiti -punastui ja kalpeni tuosta kauheasta tapauksesta, vaan uljas upseeri -lankesi polvilleen, suuteli kenkää -- maailman pienintä ja sievintä -kenkää, sanoi hän -- ja pisti sen hyvin nopsasti neidin jalkaan, ennen -kuin kukaan osasi edes aavistaakaan, mitä oli tapahtunut. Sitä hetkeä -eivät he milloinkaan unohuttaneet. - -Kyynel vierähti isoäidin silmästä. Hän otti toisen kengän ja tutki sitä -tarkoin. Ei se ollut tämä vaan tuo toinen! Kas siihen oli miehen -käsialalla kirjoitettu valkoiselle säämiskänahkaiselle sisäpohjalle: -"Sinä pieni naistohveli hallitset usein suurta maailmaa -- mitä sitten -pientä maailmaa: miehen sydäntä". - -Hän kumartui ja suuteli hellästi pientä hopealankakiehkuraa; siihen -juuri oli tuon uljaan upseerinkin huulet painaneet suudelman, tuon -rakastetun, josta sitten tuli hänen puolisonsa ja elämän kumppaninsa, -jonka kanssa vietti onnellisia vuosia, joskin elämän polku kulki väliin -synkkiä laaksojakin myöten. Paljon olivat he kokeneet yhdessä -- oli -muistoja "taistelujemme, voittojemme päiviltä", tuolta ajalta, kun -isoisä meni sotaan ja isoäiti istui kotona, nuorena puolisona ja äitinä. - -Paljon, niin paljon olivat he kokeneet, valoa ja varjoa vaihteli, vaan -aina oli valopuoli voitolla, sillä se tuli rakkauden ijäisesti -raikkaasta lähteestä. - -Vanhuus oli jo aikoja sitte tavannut ja uupuneena elämään oli isoisä -mennyt lepoon, vaan täällä istui isoäiti yksinään -- eihän tosin -yksinään sillä hänen ympärillään oli hellästi rakastavia lapsia ja -lastenlapsia, vaan kuitenkin muistoissaan yksin, joista ei kukaan voinut -olla osallinen hänen kanssaan. - --- Rakkaat, rakkaat pienet kengät -- hän hiveli niitä hiljaa kädellään, -kiitos kertomuksestanne, nyt tulee teidän kuiskia minulle vähän -tulevaisuuttakin. Meidän vanhain elämässä on parasta se, kun saamme elää -lasten ja lastenlasten elämässä uudelleen oman elämämme. -- Pienet -kengät, tuokaa onnea pienelle Ennilleni, joka on minun elämäni illan -kirkkain säde. - - * * * * * - -Juhlapäivä oli käsissä. Aamulla herätettiin isä laululla ja lahjaksi hän -sai kauniin nojatuolin. Sehän oli jotakin erinomaista ja odottamatonta, -sanoi päivän sankari, jolla ei ollut vihiäkään muista puuhista. -Huviteltiin -- isän kunniaksi -- laulaen ja leikkien niin että juhla -juhlalle tuntui. Tuli sitte ilta ja pimeä. Nuoret katosivat toinen -toisensa jälkeen ja salissa, jossa nuoret olivat remunneet, syntyi -odottamatta hiljaisuus. Ruvettiin jotakin odottamaan, maalaistavan -mukaan oli nimittäin sukulaisia ja tuttavia kokoontunut onnittelemaan -isäntää, ja kaikki -- paitse päivän sankari -- alkoivat aavistaa että -"jotakin oli tekeillä". - -Vaan "kulissien välissä", joina oli tyttöjen huone ja ruokasali, missä -esitysten piti tapahtua, oli rauhaton ja kiire elämä. Kaikki huusivat ja -puhelivat toisistaan maskeraadipukujen, värilyhtyjen, töyhtöhattujen, -taulukehyksien ja paperikoristusten kirjavassa sekamelskassa. - --- Kuule, Elise, olenko minä nyt keskiajan ritarin näköinen, mitä? -- -Sitä ei ole niin helppo sanoa! -- Enni, missä on Maria Antoinetten -kaulanauha? -- Juhani, sinä, elä polta hänen ylhäisyytensä peruukkia -- -Sofia, sinä olet niin pelottavan juhlallisen näköinen! -- Sellaista -kuului lakkaamatta näyttämön takana ja väliin naurun rähäkkää, ja kaiken -yli kuului Elisen ääni, milloin varoittavana, milloin uhkaavana, milloin -nauravana, hän oli kaiken ilon sielu. Sillä välin laittoi renki Kalle, -nuorten herrain määräysten mukaan, näyttämökoristeita ja sitä hän teki -suu auki ja ihmetellen: -- Kun herrasväki oli aivan kuin komendantteja! - -Vihdoin rupesi sekavuus selviämään, ensimmäinen kuvanto järjesteltiin -Elisen ankaran komannon mukaan: - --- Vähän oikealle, sillä tavoin -- Juhani, sinä näytät paremmalta kun -olet sivuttain, hattu kallelleen, jotta töyhtö näkyy oikein, nyt on -kaikki hyvin, nyt saa esirippu nousta. -- Kuvanto oli hyvin onnistunut, -kaikki yleensä olivat onnistuneita, sanoi suosiollinen yleisö salissa, -ja isä istuen uudessa nojatuolissaan, kunniapaikalla, taputti käsiään -kaikin voimin ja huusi: "hyvä, hyvä", niin että seinät raikui. Hänelle -oli hyvin kiitollista näytellä, sillä hän piti suuressa arvossa kaikkea, -niin historiallisia kuin laatukuvia, ja piti yhtä paljo molemmista. - -Ennen viime kuvantoa oli pitkä väliaika; tarjoiltiin teetä ja miesten -kesken lausuttiin arvosteluja, varsin viattomia, vaan sulettujen ovien -takana laitettiin polempia perhekuvia mitä suurimmalla huolella. - -Elise oli pukenut Ennin aivan metaljongissa olevan kuvan mukaan, ei oltu -unohdettu yhtä hiuskiehkuraakaan; silkkilenninki oli laitettu -nelikulmaisesti avoinaiseksi rinnasta, ja Ennin kaulassa oli -rubinilukkoinen helminauha. Hän oli todella oikein hurmaava, tuo pieni -ilmiö menneiltä ajoilta, kun hän pienissä korkeakantaisissa kengissä -astua kipitti ruokasaliin. Vaan kuka se oli, joka tuli häntä vastaan? Ei -Otto serkku, ei, vaan sittekin oli se Otto, vaikka häntä ei tahtonut -tuntea sinikeltaisessa univormussa, miekka vyöllä ja kaikki niin kuin -olla piti; Enni tunsi ainoastaan kauniit silmät, niissä näki hän taas -omituisen katseen, kun Otto otti hänen kädestään kiini ja vei hänet -näyttämölle sekä sanoi: Pieni rakas isoäiti, sinä olet niin sievä ja -noin pienen pienet jalat! - --- Elävä kuvaelma ilman kehyksiä -- kuiskasi Juhani heidän takanaan ja -nyökytti päätään Eliselle, sitte huusi hän reippaasti: -- Joutukaa nyt -kehyksiin te kuvat menneiltä ajoilta! -- He tottelivat leikillistä -kehotusta, vaan Oton silmät olivat vastahakoiset kauan aikaa, ne -tahtoivat aina vain kääntyä kaunista puoliskoaan kohden eikä yleisöön. - --- Olkaa valmiina, esirippu ylös. - -Katselijat vaikenivat eikä taputettu käsiä, ei huudettu suositusta -- -jokainen käänsi katseensa noista kultaisten kehysten sisällä olevista -kuvista vanhaan rouvaan, joka nyt istui isän nojatuolissa kädet ristissä -ja kyyneleet silmissä, ja oli aivan kuin kukaan ei olisi uskaltanut -häiritä hetken juhlallisuutta, kun vanhus katseli omaa nuoruuttaan -elävinä kuvina esiin loihdittuna. - -Vanhuksen ympärille oli poikansa kietonut hellästi kätensä, ja lapset ja -lasten lapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, silloin kuvat -irtausivat kehyksistään; nuori isoisä tarttui nuoren isoäidin käteen ja -vei hänet vanhuksen luo, ja silloin puhkesi riemumyrsky, iloinen, -myrskyävä onnentoivotusjyminä kauniille kuvannolle ja sydämmellisiä -kiitoksia satoi kaikilta tahoilta; vaan koko ajan oli Enni -kumarruksissaan isoäidin nojatuolin yli ja näytti siltä kuin hän ei -olisi vielä oikein päässyt todellisuuteen. - --- Pieni tyttöseni -- sanoi isä sydämellisesti ja kääri kätensä hänen -vartalonsa ympäri -- te olitte säästäneet parhaan viimeiseksi. Kaikki -oli kaunista ja hauskaa vaan isoäidin kuva oli kuitenkin minulle -mieluisin. -- Hänellä tuli kyyneleet silmiin, hän veti tytön luokseen ja -suuteli hänen avonaista otsaansa hellästi: -- minä olen aina sanonut, -että Enni muistuttaa isoäitiä, vaan en olisi uskonut, että hän on niin -tuon kuvan näköinen, joka on isoäidistä seitsemäntoista vuotiaana. - --- Hän oli aivan kuin oikea kuva -- sanoi muuan vanha setä, ja Enni, -luullen olevan kohteliasta, niiasi hänelle kiitokseksi. - --- Jumalan kiitos, ettei hän ole kuva -- kuiskasi Otto isoäidin korvaan --- vaan eloisa, viehättävä tyttö, niin kuin sinä olit, isoäiti, kun -isoisä kosi sinua ja sai -- myöntävän vastauksen -- hän onnellinen. - -Isoäiti hymyili. -- Tee sinä samoin, Ottokulta -- sanoi isoäiti -hymyillen veitikkamaisesti -- jota hymyä Enni ei ollut perinyt, vaan oli -jäänyt isoäidin omaiseksi. Nuorten ilo oli rajaton sinä iltana ja -isoäiti oli jo aikoja sitte vetäytynyt huoneeseensa, kun viimeiset -vieraat sydämellisiä kiitoksia lausuen olivat menneet. - -Varhain seuraavana aamuna -- isoäiti oli aina varhain hereillään -- -hiipi pieni valkopukuinen olento kamariin ja polvistui hänen sänkynsä -ääreen: -- Mummo, mummo, minä olen niin onnellinen -- kuiskasi Enni -- -minä, minä -- me tulimme kihloihin eilen, Otto ja minä! Kaikki on kuin -kaunista unta, ja minä en ole uskaltanut nukkua koko yönä peläten -herääväni. -- Pieni hupakko ja kuitenkin -- isoäiti nousi vuoteessaan ja -painoi kauniin pään rintaansa vasten -- ah, lapseni, lapsikultani, -onnellisinta maailmassa on rakastaa ja olla rakastettu eikä mikään -unelma ole kauniimpi kuin tämä todellisuus. Jumalalle olkoon kiitos -tästä siunatusta lahjasta, joka muuttaa itse pimeyden valkeudeksi ja -köyhyyden rikkaudeksi. -- Nyt olet, pieni Ennini, saanut kokea, mitä -minä tunsin sinä päivänä, jolloin minulla ensi kertaa oli pienet -rakkaat, valkoiset kenkäni. -- Niin, rakas mummo, kuulehan -- eilen -kuvannon jälkeen unohtui minulla ne kengät jalkaani ja ne minulla oli -koko illan -- ja onni tuli. - - - - -Liikalainen. - - -Tohtori Lindfältin koti oli pääkaupungin komeimpia, täynnä kauniita -huonekaluja, kalliita taideteoksia ja kaikkea sitä komeutta, jota -rikkaus ja hienostunut aisti ajaa kokoon. - -Rouva Alice Lindfält noudatti jokaista muodin oikkua niin puvussa kuin -kodin kaunistamisessa, sillä hänen mukanaan oli rikkaus taloon tullut ja -hänen hienosti sivistynyt, esteettinen miehensä kanteli häntä käsissään, -sanottiin heidän seurustelupiirissään, joka oli laaja. - -Heidän luonaan tapasi henkilöitä melkeinpä kaikista -yhteiskuntapiireistä, aristokraateista, yhteiskuntakermaväestä alkaen. -Siellä näki tunnetuimmat ja etevimmät soittotaiteilijat sekä -taidemaalareita, näyttelijöitä, paitse tavallista, yksinkertaista väkeä, -jotka eivät mitenkään erityisesti olleet mainehikkaita, vaan kaikki -viihtyivät hyvin, jonka vaikutti emännän viehättävä iloisuus ja hyvä -käytös; sekä isännän henkinen etevyys. - -Kun talvi-iltoina kokoonnuttiin valoisaan ja kukkain tuoksua lemuavaan -asuntoon, jossa talon rouva leijaili ympäriinsä kuin tenhotar -taikavalossa, jota purppuranväriset lamput levittivät ympäriinsä, niin -unohtui pyry ja pakkanen ulkona, ja myrskyn vingunta nietoksisilla -kaduilla suli täällä sävelten sointuun avonaisesta flyygelistä, jonka -ääreen istui toinen taiteilija toisen siitä noustua. - --- Täältä ei puutu mitään, hauskuus voidaan saada aivan täydelliseksi -- -niin oli tässä kodissa lausuttu jo monet kerrat. Varsin oli hyvä olla -tohtorinnan punaisessa huoneessa, jota hän nimitti "uinailusopekseen". -Siellä puhelu sujui erinomaisen hyvin istuttaessa kaminin ympärillä, ja -oli niin kodikasta ja hauskaa spriikeittiössä kiehuvan kahven hajun -levitessä ympäriinsä hyasinttein tuoksun seassa. - -Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että mitään ei puuttunut tästä -viehättävästä kodista, mutta olipa muuan pieni, ujo maalaisrouva, joka -muutamana iltana oli niin rohkea, että uskalsi lausua täällä kaivattavan --- lapsenlurittelua. - -Rouva parka! Semmoista suunnatonta tulee lausumaan! Vaan hänhän olikin -maalta ja päälle päätteeksi papin rouva. Sitä säkissä on, mitä säkkiin -pannaan, minkä hänessäkin miehensä vanhantestamentin aikuisia aatteita. - -Emäntä itse hymyili säälivästi, kun kerrottiin hänelle mitä rouva oli -sanonut. Serkkunsa Anna, raukka, ei ymmärtänyt paremmin, hän itse vietti -enimmän aikansa lastenkamarissa eikä tiennyt siitä, mitä on elää -- elää -täydellisesti ja rikkaasti -- niinkuin hän, rouva Alice. Ei ollut mitään -huvia, jossa hän ei olisi ollut ensimmäisenä, ei ollut sitä -muotiurheilua, jota hän ei olisi kiihkoisella innolla harjoittanut. -Tädit pudistivat päätä ja sanoivat, että hän on ylimielinen ja koketti, -vaan nuorten mielestä hän oli kadehdittava, ja hänen pukunsa olivat -ihastuttavia. Hänen miehensä taas piti häntä naisten ihanteena, eikä -mikään voinut kukistaa häntä siltä sijalta, joka hänellä oli miehensä -sydämessä; he olivat niin tyytyväisiä toisiinsa kuin mahdollista, ja -yleensä pidettiin heitä onnellisimpana pariskuntana maailmassa. Heillä -oli varoja rakennuttaa huvila italialaista mallia, joka sai seistä -tyhjänä ja vuokraamattomana, kun rouva Alicella pisti päähän ruveta -kaipaamaan jonku kylpylaitoksen kesäelämää. Joskus matkustivat he -ulkomaille ja kuluttivat muutamia kuukausia Roomassa tahi maailman -pääkaupungissa Pariisissa tahi muualla; mikäs heitä esti mistään. -Tohtori Lindfält oli antautunut kirjallisiin toimiin, ja hänen vaimoaan -ei pidättänyt kotona -- niinkuin lappalaisnaista sadussa taikavoima -- -lapsen kapalovyönauha. - -Hän oli usein tyttönä lausunut: -- Kun minä menen naimisiin, niin en -tahdo lapsia, ne ovat kaikkein proosallisinta ja epäsointuisinta -avioliitossa. He olivat olleet naimisissa kuusi vuotta ja näytti siltä -kuin rouvan toivo olisi toteutunutkin. Ja heidän onnensa näytti -täydelliseltä, ei kukaan kaivannut papin rouvan naurettavaa -"lapsenlurittelua", vaan aika toi sen mukanaan. - -Se ei ollut mikään ilahduttava asia. Rouva Lindfält oli kärsimätön jo -ajatellessaan sitä, niin että hän useampia kuukausia ennen katkeroitti -koko ympäristönsä elämän ja sai kärsivällisen Robertinsa melkein -vihaamaan tuota viatonta, joka oli syynä tähän perheelliseen ikävyyteen. - -Nuori rouva, joka muuten kaikissa satunnaisissakin sairauksissa oli -hyvin kärsimätön, piti nykyistä tilaansa kovana kohtalona, mitä -mustimpana vääryytenä, joka antoi hänelle aihetta olemaan kiukkuinen -kaikille ihmisille. Kaikilta puolin siis tätä tapausta -- pienen -kansalaisen ilmaantumista -- jota useimmissa kodeissa ilolla odotetaan, -täällä tervehdittiin kylmyydellä ja tyytymättömyydellä. - - * * * * * - -Salamoi ja jyrisi, kuurosadetta ja rakeita, oikea merkillinen myrskyilma -oli sinä päivänä, kun tuo pieni kansalainen, joka ei ollut tervetullut, -tuli maailmaan; itse luontokin näytti uhkaavalla tavalla ottavan hänet -vastaan, ja pilvet itkivät, että vesi virtana valui, itkivät hänen -syntymistään. - -Pieni raukka, kukaan ei hellin mielin katsonut häntä. Äiti käänsi päänsä -pois -- lapsihan hänelle oli tuottanut ne kärsimykset ja tuskat, joita -hänellä juuri oli ollut ja joista hän oli nyt niin väsynyt, että tuntui -siltä, ettei enään koskaan tule terveeksi eikä pääse voimiinsa -- mitä -elämä sitte on! - -Tohtori taas, joka oli tullut häirityksi tyyneessä henkisessä -elämässään, loi puoleksi suuttuneen, puoleksi välinpitämättömän katseen -tuohon rauhanhäiritsijään, kun se ensikerran hänelle esitettiin. Jos -olisi ollut edes poika, vaan tytöntynkä... Hän muuten piti kaikkia -pieniä ihmislapsia alhaisempina eläimiä, nämä kun ensi silmänräpäyksessä -syntymisen jälkeen itse voivat pitää huolen itsestään. Olisi melkein -luullut, että äskensyntynyt jonku salaisen vaiston kautta oli huomannut, -miten vastenmielisesti hänet oli otettu vastaan ja sen vuoksi niin vähän -kuin mahdollista muistutti olemassa olostaan. Hän oli mitä hiljaisin -kapalolapsi, nukkui enimmäkseen ja kun oli hereillään, niin oli ääneti, -katseli ympärilleen suurilla sinisillä silmillään, jotka olivat hyvin -kysyvännäköiset. Luonnollisesti hänen ristijäisiään ei pidetty mitenkään -juhlallisemmin, vaan hyvin hiljaisesti ja yksinkertaisesti. Ne isälle ja -äidille eivät merkinneet muuta kuin, että pieni Margy nyt ei ollut -maailmassa nimetönnä. - -Hän sai imettäjän, oikein muhkean, jolla oli musliinilakki ja -pitsireunavyöliina, ja joka oli niin luotettava että tohtorinna, -terveeksi tultuaan, voi huoleti palautua entisiin elämäntapoihinsa. -Lapsenkamari oli kaukana koridorin päässä, sieltä lapsen huuto ei voinut -kuulua sänkykamariin, vielä vähemmin Margyn hiljainen kirinä ruuan -puutteessa, kun imettäjä istui pitkään herkullisessa ruokapöydässä tahi -puheli jonkun "pulskan pojan" kanssa kyökissä. - -Kun oli muutamia kuukausia kulunut ja pieni pullukka alkoi selvitä -unisesta olostaan, niin makaili hän tuntikausia ja katseli pieniä -käsiään tahi ruusunpunaisia varpaitaan, jotka niin mielellään pyrkivät -pois kapalosta. Jo seuraavalla kehitysasteella istui hän pystössä -korivaunussaan, hypistellen gummirengasta, jota kuletteli hapuilevin -sormin suuhunsa. Syrjäinen kamari oli koko hänen maailmansa, hän ei -tiennyt, että oli komeat huoneet ja niissä seuraelämä kulki entisiä -raiteitaan ja keskiytyi rakastettavan emännän ympärille. Siellä oli -kaikki niin entistään, että kerrassaan unohutettiin pieni vieras, joka -oli tullut myrskyilmalla. Kukaan ei siitä kysellyt paitse vanha -Kaarinatäti, tohtorinnan isän sisar, jolla oli vähät varat ja sentähden -tohtori kutsui häntä usein taloonsa. Hän oli "hyvin ikävä", vaan oli -velvollisuus osoittaa hänelle vieraanvaraisuutta, sanoi tohtorinna. - -Kaarinatäti pistäysi aina talossa käydessään katsomassa tuota "pientä -liikalaista", joksi hän mielellään kutsui tuota uutta perheenjäsentä, -mutta hän piti omina tietoinaan huomionsa lapsenkamarista, sillä hän -tiesi varmaan, etteivät ne tiedot miellyttäisi isäntäväkeä eikä -vieraita. Hänellä oli myöskin tapana auringon paistaessa ystävällisesti -ehdottaa imettäjälle, joka edelleen hoiti tyttöä, että veisi lapsen -auringonpaisteeseen, sillä hän luotti suuresti siihen, että aurinko -tuottaisi terveyttä ja väriä noille pienille ihmisolennoille samoinkuin -kukkasillekin, ja jos neiti Tilda, joka oli mahtava, sattui olemaan -sillä tuulella, niin sai Margy päällensä kävelykapan, jonka hihat olivat -ahtaat ja parisilaisen päähineen, joka varjosti nuot uteliaat -lapsensilmät. Ja he kulkivat komeimpia katuja; sillä pääasia oli että -nähtiin, ja sentähden piti kaiken olla muodikasta ja hienoa, viihtyminen -ja mukavuus saivat jäädä toiselle sialle. - -Kun Margy kasvoi siksi että pystyi tassuttamaan omilla pienillä -jaloillaan, niin talutettiin häntä kädestä jonnekin puistoon, jossa hän -sai leikkiä hiekkakäytävällä, samalla kun hoitaja virkkasi pitsiä omiksi -varustuksikseen, sillä hänellä nyt oli varmat toiveet saada viettää -häänsä vuoden tai parin kuluttua. - -Margy istuskeli niin tyytyväisenä kaivellen hiekkaa vanhalla -puulusikalla ja pisti silloin tällöin suunsa täyteen, jotta narskui -uusien kirkkaiden hampaiden välissä. Joskus tuli myöskin sulhanen -puhelemaan Tildan kanssa, jolloin pieni "liikalainen" jäi kokonaan -katsomatta ja vyöryi ja hoiperteli tietä ja oli joutua polkupyörällä -ajajain ja muiden kävelijäin jalkoihin, jotka kiireissään eivät -huomanneet tuollaista pientä kääryä, Rohkea se oli tuo pieni viaton -olento, eikä ensinkään ujo. Hän ojensi pienen kätensä kenelle hyvänsä ja -katseli niin luottavaisesti jokaista vierasta, ettei kukaan voinut olla -katsahtamatta häneen ystävällisesti. Hän oli herttasin pieni tyllerö -maailmassa ja niin luottavainen, kuin voi ainoastaan tuolla suloisella -ijällä olla, jolloin sydän vielä ei aavista, että synti ja pahuus -asustavat maan päällä. - -Eräänä päivänä kulki hieno, erinomaisen hyvinpuettu herra pitkin -puistokäytävää; hän käveli kädet selän takana, hieno kävelykeppi kädessä -ja tähysteli pilviä, niin ettei huomannut pientä tyttöstä, joka istui -tiepuolessa. Tyttö äännähti kun kulkijan jalka sattui häneen. Herra oli -tohtori Lindfält, tytön oma isä. Hän oli kulkenut vaipuneena miettimään -kirjoitusta huomispäivän lehteen Ibsenin uusimmasta teoksesta. Hän -säikähtyi lapsen äännähtämisestä ja kun huomasi kaatuneen lapsen -potkivan pienillä jaloillaan. Hän nosti tytön ylös, joka voimakkaasti -ponnisteli päästäkseen jaloilleen jälleen. Tohtori pudisti -ruohonsirpaleet hänen pitkistä keltaisista kiharoistaan ja asetti -tottumattomasti tuon sopimattoman päähineen suoraan: -- Sinähän olet -kiltti, kun et ruvennut itkemään -- sanoi hän -- kenenkään tyttö sinäkin -mahtanet olla? - -Lapsi seisoi pieni likainen sormi suussa ja katseli lakkaamatta -pelastajaansa, mutta äkkiä kirkastui hänen kasvonsa ja suu sopersi aivan -selvään: -- isä! - -Tohtori säpsähti ja katseli tarkempaan likinäköisillä silmillään -tyttöstä; nyt hän sen tunsi, sehän oli pieni "liikalainen" kotoa, mutta -miten oli hän yksinään, eksyksissä? Hän katseli ympärilleen kaikille -puolin, mutta hoitajaa ei näkynyt missään: -- Missä on Tilda? -- hän -tunsi itsensä nyt ainakin yhtä avuttomaksi kuin Margy äsken, mutta lapsi -pelasti hänet tästä ojentaen sormellaan lähimmäiseen pensasaitaan ja -huudahti: -- Tuolla! - -Tohtori tarttui heti hänen käteensä, huolimatta että pienet sormet -tahrasivat hänen hienot vaaleat hansikkaansa, ja astui päättävästi -osoitettuun suuntaan, josta hän tapasikin neiti Tildan istumassa ja -virkkaamassa, huomaamatta isäntäänsä ennenkuin tämä ärjäsi hänelle. - -Tietysti oli hoitajalla tuhannetkin selitykset, mutta tohtori ei ollut -nyt sillä tuulella, että olisi niitä kuunnellut, vaan varoitti häntä -tästä lähtein vartioimaan paremmin tyttöstä; senjälkeen aikoi hän mennä, -mutta kääntyi vielä, joko siitä syystä, ettei Tildan vihainen muoto -ennustanut hyvää Margy paralle tai ehkä siitä syystä, että tytön -rukoileva katse oli vaikuttanut isään, ja tohtori Lindfält otti pientä -tyttöään kädestä ja mutisi: Onhan kohta päivällisaika, ja minä menen -suoraan kotiin, niin voin sentähden ottaa lapsen mukaani. - --- Muistaako hän nyt vihdoinkin, että hänellä on lapsi -- mutisi -vihastunut palvelija niin kovaa, että isäntä kuuli selvään sanat ja ne -antoivat hänelle paljon ajattelemisen aihetta, kun hän kulki tietään -koettaen astua Margyn askelien mukaan. - -Kuinka usein olikaan tuo pienokainen jätetty yksikseen niinkuin tänään -ja ollut lukemattomille onnettomuuksille alttiina kenenkään sitä -aavistamatta. Hän katsoi tuohon hentoon olentoon vieressään, kuinka -turvaton on tuollainen pieni kääry, kun ei suojaava käsi ole sen -liikkeitä turvaamassa. Häntä suututti epäluotettava palvelija, jota he -olivat niin uskoneet, missä oli hänen velvollisuudentuntonsa -- huusi -hänen sisässään ääni kovasti, mutta samassa kaikuivat hänen korviinsa -nuot pilkalla lausutut sanat: -- Muistaako hän nyt vihdoinkin, että -hänellä on lapsi -- ja kovasti häveten täytyi hänen tunnustaa, että -vanhempien laiminlyöminen oli ollut huonona esimerkkinä lapsen -hoitajalle. - --- Isä -- kuiskasi rukoileva ääni -- isä, Margy ei jaksa. -- -Pienokaisparka -- hän nosti pienokaisen käsivarrelleen ja pujotteli -syrjäkatuja kotiinsa, vähän häpeissään, että hänet nähtiin näin -tavattomassa toimessa. - -Vaimolleen ei hän maininnut sanaakaan tästä seikkaillusta, suurimmaksi -osaksi siitä syystä, ettei Tilda saisi lisää nuhteita; hän oli tullut -melkoisesti lievemmäksi häntä kohtaan huomattuaan oman syyllisyytensä. - -Seuraavana päivänä meni Margy taas ulos hoitajansa kanssa ja vielä -muinakin päivinä, eikä tohtori käynyt katsomassa täytettiinkö hänen -käskynsä; näytti aivan siltä kuin hän olisi välittänyt pienestä -tyttösestään yhtä vähän kuin ennenkin, mutta kun hän istui -kirjoituspöytänsä ääressä vaipuneena johonkin miellyttävään -taidearvosteluun tai nerokkaaseen kirjoitukseen, jotka olivat saattaneet -hänen nimensä kuuluisaksi, niin ajatukset kiitivät joskus aivan äkkiä -taaksepäin kirkkaaseen puolipäivähetkeen, jolloin hän käveli kotiapäin -kullankiharapää rinnoillaan ja pienet pehmeät kätöset tuottavasti -kiedottuna kaulansa ympäri, ja monet kerrat unohtui hän kuuntelemaan -lapsen äänensorinaa eteisestä. - -Vähitellen hän alkoi varttoa milloin Margy lähtisi ulos, saadakseen -puoliavoisesta ovesta nähdä, miten häntä eteisessä puettiin, ja -toisinaan hän tuli uloskin, leikki lapsen kanssa ja kysyi Tildalta tytön -vointia j.n.e. sekä miksi hänen piti kulkea noin kummallisessa lakissa, -mutta kun kuuli, että se oli aivan muodikasta ja että tohtorinna itse -oli sen tilannut, niin hän meni aivan hiljaa takaisin kamariinsa. -Muutamia päiviä sen jälkeen ilmestyi hän kuitenkin aivan äkkiarvaamatta -Margyn kamariin mukanaan pussillinen appelsiinejä Margylle -- ne ovat -niin terveellisiä -- vakuutti hän; senjälkeen tuli hänelle tavaksi -pistäytyä tänne väliin ilman makeisiakin, vaan oli aina yhtä tervetullut -ja tervehdittiin samalla ihastuksella. - -Tilda oli kerrassaan kummastuksissaan tästä, mutta kun hän eräänä -päivänä näki tohtorin polvillaan nurkassa "kilttinä vanhana heppana" -kuten Margy selitti, niin ei hänen hämmästyksellään enää ollut rajoja. - -Alice rouva, joka oli ollut Pietarissa ostamassa itselleen uudet turkit, -kummastui suuresti nähdessään kotiintultuaan Margyn olevan korkealla -lasten tuolilla päivällispöydässä ja isänsä tarjoilevan. Isä näytti -jotensakin tottuneelta lapsenhoitoon. - --- Näetkös, Alice, minusta tuntui tyhjältä mentyäsi ja minun täytyi -saada itselleni pöytätoveri pienestä tyttösestämme -- sanoi hän melkein -kuin puolustuksekseen. - -Rouva pudisti päätään tyytymättömän näköisenä: -- Minä en ole koskaan -voinut kärsiä lapsia pöydässä, ne syövät kuin pienet porsaat. - --- Oh, meidän pieni Margymme käyttäytyy jo kuin ymmärtäväinen neiti -- -vakuutti tohtori, joka oli päättänyt kaikin tavoin koettaa estää pienen -naapurinsa joutumista takaisin kamariinsa. - -Hänen vaimonsa, joka ensikerran kuuli miehensä sanovan vastaan, koetti -kaikin tavoin näyttää tyytyväiseltä, vakuutettuna siitä, että Robert nyt -kuten ennenkin täyttäisi hänen toivomuksensa. Kuitenkin pysyi tohtori -päätöksessään ja tämän jupakan aikana sai talon pieni tytär yhä -varmemman aseman isänsä vieressä, johon hän turvautui koko pienen -yksinäisen sydämensä lämpimällä myötätuntoisuudella. Hänhän oli janonnut -hellyyttä kuin kukka auringonvaloa, ja nyt säihkyi onni hänen iloisilla -kasvoillaan päivät päästään. - -Äiti katseli väliin ihmetellen isää ja tytärtä, jotka iloisina -lurittelivat keskenään ja näyttivät niin hyvin viihtyvän yhdessä, hän -tunsi sydämessään silloin omituisen tuskallista yksinäisyydentunnetta ja -hän vakuutti kärtyisesti, että -- Robert oli aivan liiaksi kiintynyt -lapseen. - --- Miksikäs ei hän olisi kiintynyt kauniiseen tyttäreensä -- arveli -Kaarinatäti, joka oli käymässä siellä -- etkö näe kuinka kirkkaat silmät -Margyllä on ja tuollainen kaunis valkoinen kiharatukka, ja muuten on hän -kiltein olento, minkä koskaan olen nähnyt. - --- Minusta on Margy aina ruma -- sanoi Alice rouva äreästi -- hänen -silmänsä ovat liian pyöreät ja kehumaasi valkotukkaa pidän minä -ehdottomasti pellavaperuukkina. Sano vain mitä sanot, vaan minua -tuskastuttaa nähdä kun Robert pilaa tytön ja tahtoo, että koko talon -pitää taipua tytön mukaan, pian kai minun punainen kamarinikin muuttuu -lapsenkamariksi. - --- Ai ai, Alice, tuo vivahtaa mustasukkaisuuteen, vastasi täti hymyillen --- sinä olet tottunut olemaan kieltämättä ensimmäinen kodissasi ja -vallitsemaan miehesi sydäntä, nyt pelkäät kilpailijaa, vaan älä ole -huolissasi, kyllä hän rakastaa sinua yhtäpaljon kuin ennenkin, vaikka -hän koettaa korvata sen, mitä te molemmat olette laiminlyöneet pienen -"liikalaisen" suhteen. - --- Niin, no se on sellaista ruikusta, sanoi tohtorinna tehden ylpeän -liikkeen päällään, vaan hänellä oli kyynelet silmissä, ja Kaarina, joka -kaikessa hiljaisuudessaan oli tarkkasilmäinen, käydessään joka päivä -talossa huomasi, miten rouva Alice levottomin silmin katseli miehensä ja -lapsensa keskinäistä suhdetta. - -Tapahtuipa kerran niinkin, että rouva eräänä päivänä puolispöydässä -kumartui Margyyn solmetakseen serviettiä hänelle; -- Enkö minä saa -auttaa lasta, Robert? - --- Aivan kernaasti, hyvä ystävä, vaan minä luulen, että Margy on -tottunut minuun. -- Ja niin olikin. Aina kuin äiti rupesi auttelemaan -häntä, niin tyttö meni isän luo ja painoi päänsä hänen rintaansa vasten; -isässä oli hänen turvansa eikä hän muuta tahtonut. - -Tohtori siveli hiljaa hänen kiharansa otsalta, nosti hänet syliinsä. - --- Sinä näytät niin tuntehikkaalta, Robert -- Alicerouva koetti tehdä -ivaa, vaan itku oli kurkussa. Minä en tahdo houkutella Margya luotasi, -sillä minä näen selvään, että sinä olet mustasukkainen hänestä. - -Tohtori ei vastannut mitään, vaan tarttui äänettömänä sanomalehteensä, -sillä hän aavisti, että tässä katkeruuden purkauksessa piili kauvan -uinailevan äidinrakkauden heräämisen merkki, ja hän tunsi, että kun tämä -tunne on herännyt vaimonsa sydämessä, niin hän ihailisi sitte häntä -enemmän kuin koskaan. - -Tyytyväisenä ja toivehikkaana meni hän sinä iltana lapsenkamariin, sillä -Margy oli tottunut siihen, ettei hän nukkunut illoilla ennenkuin isä -tuli sanomaan hyvääyötä ja oli kuullut hänen iltarukouksensa. - -Margy istui jo vuoteessaan kädet ristissä ja kun tohtori tuli, niin hän -rukoili vanhan yksinkertaisen rukouksen, joka tuhansien lasten huulilta -on kohonnut korkeuteen: - - Mä nostan silmäni taivaaseen - Ja sormeni ristiin liitän, - O Herra, ystävä lapsien - Mä armostas sua kiitän. - -Tohtorikin oli pannut kätensä ristiin niinkuin Margy oli häntä opettanut -ja tuo maailmanmies, jolle rukous aikoja sitte oli ollut vierasta -kieltä, kuunteli nyt hartaasti pienen tyttönsä lurittavaa ääntä. - --- Hyvää yötä Margy, hyvää yötä rakkaani -- Tohtori kumartui suutelemaan -tyttöä otsalle -- mutta miten olet niin kuuma? Tilda, onko hänellä -kuume, minusta Margy on ollut vähän nolo koko päivän? Oletko kipeä, -pikku ystäväni? - --- Pikkusen väsynyt. - --- Noo, nuku sitte ja lepää pienokaiseni, ja herää aamulla virkeänä -- -hän silitti hellästi tytön punasta poskea ja meni, vaan kun tyttö oli -nukkunut, niin tohtori tuli takaisin ja kuunteli levottomana hänen -heikkoa ryintää, joka teki hänen unensa rauhattomaksi. Tilda vakuutti -että se oli vain tavallista katarria, ja hänhän ymmärsi tämmöiset asiat. -Mutta kuitenkaan tohtori ei voinut olla hiipimättä vielä yölläkin -lapsenkamarin oven taa kuuntelemaan. Unissaankin tunsi hän useat kerrat -jonkunmoista tuskaa ja kun vihdoin aamupuoleen joku äkkiä avasi oven, -niin hän hypähti säikähtyneenä ylös: -- Mikä on, Tilda? -- Margy on -kipeänä -- kuiskasi hoitaja -- hänen kurkkunsa korisee ja vinkuu niin -kummallisesti. -- Silmänräpäyksessä oli tohtori pukeutunut ja riensi -lapsen luo; joka makasi vuoteellaan posket kuumeen punaisina ja kovain -yskänkohtauksien aikana kuului kurkusta omituinen hinkuva ääni: -- -Mitähän se mahtaa olla, se kuulustaa niin kauhealta? - --- Valtioneuvoksen pieni poika, jota minä hoidin Margya ennen, kuoli -kuristustautiin, ja hänellä myös vinkui kurkku tuolla tavoin -- sanoi -Tilda vavisten. - --- Pitää heti mennä hakemaan professoria, käykää sanomassa siitä -kyökissä -- tohtori vaipui polvilleen Margyn vuoteen ääreen. Vaimonsa -nukkui vielä, ja tohtori ajatteli, että hänet pitäisi herättää, vaan -jalkansa olivat kuin lainauksissa, ettei hän päässyt lapsen vuoteen -äärestä. - -Kun professori tuli, niin hän vakuutti todeksi sen mitä oli pelätty, -Margy oli saanut kuristustaudin, tuon salaa hiipivän lasten vihollisen, -eikä tohtori voinut kieltää, että tila oli vaarallinen. - -Alice rouvakin oli herännyt oudoksuen vilkasta liikettä talossa näin -varhain aamulla, ja hän soitti saadakseen tietää, mitä oli tapahtunut. -Tohtori meni hänen luo, ja miehensä näöstä voi rouva jo päättää, että -Margylle oli tapahtunut jotain. - --- Onko tyttö kipeä vai -- ehkä kuollut? - --- Kipeä on, vaan ei, Jumalan kiitos, kuollut, ja missä on elämää, siinä -on myöskin toivoa -- vastasi tohtori. - --- Kuka on nyt hänen luonaan? - --- Kaarinatäti, joka tuli heti alas, kun kuuli tavattoman varhain -puhetta Margyn kamarista; niinkuin tiedät, on tädin makuuhuone juuri -Margyn kamarin päällä. Pieni Margy raukka, hänellä on vähänväliä -ankaroita tuskia, että sydäntä särkee nähdä; jos sinun on vaikea nähdä, -niin voit olla varma, että täti kyllä hoitaa häntä hellästi, ja Tilda on -myöskin aulis. - -Nuori rouva kääntyi vastaamatta sanaakaan, vaan ennenkö tohtori ehti -sairashuoneeseen, niin rouvakin oli siellä, ja sanaa lausumatta nousi -Kaarinatäti ja jätti äidille paikkansa lapsen ääressä. - -Kolme päivää kesti kamala taistelu, jonka aikana oli silloin tällöin -joku lieveämpi hetki. Tohtori oli aivan suunniltaan ja epätoivoissaan, -jotta hän oli aivan sopimaton sairaanhoitajaksi, vaan sitä -väsymättömämpi oli hänen vaimonsa. Tuskin minuutiksikaan hän lähti -sairasvuoteen luota ja hän tarkoin täytti professorin määräykset pienen -sairaan hoidossa. Hän ei näyttänyt ajattelevan itseään ollenkaan, ei -muistanut ruokaa eikä unta, herkeämättä tarkasti pienimpiäkin muutoksia -taudin kulussa ja aivan kuin vaistomaisesti näytti hän ymmärtävän, mikä -oli milloinkin hyvä lapsen tuskien huojentamiseksi. Äiti tiesi selvään, -että pienen Margyn katse, kun se oli tajullaan, etsi isää tahi -Kaarinatätiä eikä koskaan ikävöinyt häntä. - -Tohtori näki miten sanomaton tuska tunti tunnilta ilmeni aina selvemmin -vaimonsa kauniilla muodolla, jolla tähän asti ei ollut näkynyt surua -eikä kärsimyksiä, ja miten hänen kyynelettömät silmänsä ilmaisivat -tuskaa, jota sanoilla ei kyennyt lausumaan. - -Professori oli kolmannen päivän illalla sanonut taudin tekevän käänteen. -Isä ja äiti olivat äänettöminä istuneet vuoteen ääressä ja katselleet -pientä, rakasta muotoa, joka vähitellen aivan kuin jäykistyi samalla -kuin sinisenkuultava kalpeus levisi sille. Hengitys korisi ja näytti -olevan vaivaloista ja melkein särkynyt katse ei ollut pitkiin aikoihin -kiintynyt kenenkään. Äiti nousi yhtäkkiä ja meni allapäin huoneesta; -tohtori katseli hetken hänen jälkeensä ja seurasi sitten häntä. Hän sai -kauan etsiä vaimoaan ja löysi lopuksi hänet punasessa huoneessa, jossa -ennen näytti niin hauskalle, vaan nyt tuntui kylmälle ja synkälle. Rouva -makasi lattialla ja koko ruumiinsa vapisi. - --- Rakas Alice, jaetaan suru, onhan se meille yhteinen -- ei vastausta --- itke minulle, niin on helpompi. -- Tohtori istui sohvaan ja koetti -nostaa vaimonsa päätä ja kun hän siinä katsoi hänen silmiinsä, niin ne -olivat kuivat. - --- Robert, puhutaan helvetin tuskista, minä tunnen niitä -- sanoi rouva -vapisevin huulin -- sinä olet rakastanut lasta, sinä olet ymmärtänyt -voittaa hänen rakkautensa, kun vielä oli siihen tilaisuus -- minä sen -laiminlöin -- nyt on myöhäistä. Jumala ottaa hänet pois ja se on -oikeutettu rangaistus äidille, joka ei ollut lapsen arvoinen -- hän -kätki taas kasvonsa; hiljaisessa huoneessa kuului äkkiä kiireelliset -askeleet; tultiin kutsumaan sairashuoneeseen ja vanhemmat riensivät -sinne käsikädessä nähdäkseen lapsensa viimeisen särkyneen katseen, vaan -vuoteen ääressä istui uskollinen Kaarinatäti ja hymyili lempeästi. - --- Pieni Margymme nukkuu nyt tyyneesti -- sanoi hän -- hengensalpaus on -poissa ja taudin käänne on kestetty. - --- Alice, Alice, rakkaamme parantuu! -- huudahti tohtori riemuissaan -- -Jumala, jonka olemme unhottaneet onnemme päivinä on kuitenkin antanut -armonsa paistaa meille surumme hetkenä ja pelastanut lapsemme -- hänen -vaimonsa ei vastannut, vaan polvistui vuoteen ääreen painaen otsansa -lapsen kuihtunutta kättä vasten, ja ilokyyneleet virtasivat hänen -kalpeita poskiaan pitkin. - --- Minä olen niin kiitollinen Robert siitä, että Margy saa elää -- -kuiskasi hän vihdoin -- sano minulle vain, mitä tulee minun tehdä -voittaakseni lapsen sydämen? - --- Sinun tulee rakastaa häntä -- sanoi tohtori hiljaa. - --- Ah Robert, minä olen jo kauan häntä rakastanut! - -Aamulla heräsi Margy eikä hänellä ollut tuskia, ja katse oli kirkas. -Äiti polvistui taas sängyn viereen, isä seisoi jalkapäässä ja -Kaarinatäti istui vanhalla paikallaan päänpohjukassa. Lapsen katse -liikkui hitaasti ja vakavasti toisesta toiseen, lopuksi pysähtyi äitiin -ja aivan kuin äidin kalpeilla kasvoilla rukoileva ilme olisi koskettanut -jotakin näkymätöntä, tähän asti äänetöntä kieltä lapsen sydämessä, -ojensi hän kätensä äitiä kohden ja sanoi hiljaa: -- Äiti, ota Margy -syliisi! - -Eikä äitiä tarvinnut kahta kertaa pyytää, äänettömällä hellyydellä -painoi hän tyttärensä sydämelleen ja suuteli kiihkoisesti lapsen -kasvoja. - -Isä katseli hellästi heitä ja Kaarinatäti sanoi hiljaa: Jumalalle -kiitos, nyt on pieni "liikalainen" tervetullut uuteen elämään, jonka hän -tänä päivänä alkaa. - - - - -Tulevaisuuden eteen. - - -I. - -Paikkakunnalle oli tuleva uusi kansakoulun opettajatar, edellinen kun -oli hakenut ja saanut paikan syntymäseudullaan; onneksi oli hakijoita -tusinoittain, niin että ei ollut niistä puutetta, arveli -kunnallislautakunnan esimies, turpea, suuriääninen rusthollari, joka -virallisella äänellä johti puhetta kunnan kokouksissa. Hän oli vanhan -sukupolven miehiä, joka viimeiseen saakka oli vastustanut kansakoulun -perustamista kuntaan. Ja sitten kun koulu päätettiin perustaa, niin -"rikas Isolainen", joksi häntä yleisesti kutsuttiin, vastusti -johdonmukaisesti kaikkia, mikä kouluun kuului. Niinpä hän aina oli -sotakannalla opettajaa ja opettajatarta vastaan, eikä ollut ainoatakaan -tilaisuutta, jossa Isolainen ei olisi pannut jyrkkää vastalausettaan -kunnankokouksissa näiden esityksiä vastaan. - -Entinen opettajatar, neiti Frisk, oli monta kertaa itkenyt ja viettänyt -unettomia öitä, sillä hän oli heikko, rasittunut ja hermostunut olento. -Opettaja, herra Rautio, oli aivan toista. Hänen voimakkaassa -luonteessaan oli jotakin teräskovaa. Hän oli rikkaan talollisen poika, -hyvin kasvatettu ja lapsuudesta saakka karaistunut, yksinkertaisiin -elämäntapoihin tottunut. Hänessä ei ollut maailmanmiehen hienoutta, vaan -kun näki hänen jättiläismäisen vartalonsa, niin ajatteli ehdottomasti -nuorta, hyötyisää petäjää, joka on tunkenut juurensa syvälle kankaan -kamaraan, kohottaa rohkeasti latvansa korkeuteen valmiina vastustamaan -talvimyrskyjen ryntäyksiä, Hänen muotonsa ei ollut kaunis, vaan siinä -rautainen luonne kuvastihe; vaalea sakea tukka valui leveälle otsalle, -jossa oli ajattelijan piirteitä. Silmissä oli terävä, viisas katse, joka -oli myös sopuisan ja hyväntahtoisen näköinen, ja koko miehen olossa oli -jotakin tyyntä ja luottamusta herättävää. - -Oppilaansa häntä melkein jumaloivat, vaan kunnan vanhoilliset eivät -hänestä pitäneet. Heistä tuolla ahkeralla opettajalla oli niin paljo -uusia ajatuksia, uusia puuhia, ja heistä kaikki uusi oli hylättävää. He -olivat haudanneet monet monituiset Raution tekemät ehdotukset. Paljon -katkeruutta ja penseyttä hän oli osakseen saanut, ja kokenut että se -tie, jonka hän oli valinnut, oli okainen. Vaan hän oli vielä nuori ja -hänen rohkeutensa oli murtumaton. Hänen luonteessaan oli joku määrä -hitaisuutta, josta voi päättää, että sitte kun nuoruuden innostus on -laimentunut, niin miehuuden voima oli täydentävä työn. Mikään -haaveellinen mielijohde ei ollut häntä saattanut opintielle, vaan -sisäinen, lämmin rakkaudentunne siihen kansaan, jonka riveistä hän itse -oli. Sen vuoksi eivät ivallisimmatkaan vastustukset voineet häiritä -hänen tyyneyttään. Hän tiesi työlääksi saada murretuksi vanhaa, isiltä -perittyä katsantokantaa, jollei vain ollut varma uuden paremmuudesta. -Mitä suurimmalla tunnollisuudella hän koetti välttää kaikkia törmäyksiä, -mitkä olisivat voineet vahingoittaa sitä suurta asiaa, jolle hän oli -omistanut kaikki voimansa. Neiti Frisk ei voinut käsittää, miten Rautio -voi olla niin tyyni vastustajiaan kohtaan. Hän itse tulistui ja remahti -liekkeihin vähimmästäkin hyökkäyksestä, joka tehtiin rakasta koulua -vastaan -- hänen keppihevosensa, jonka hän tietämättään vei taisteluun -sekä sopivassa että sopimattomassa tilaisuudessa. - -Herra Rautio antoi virkatoverilleen täyden kunnioituksen hänen tiukan ja -kiivaan harrastuksensa takia, vaikka se useasti tuottikin heille -kaikenlaisia ikävyyksiä eikä suinkaan parantanut sitä asiaa, jota neiti -Frisk niin kiihkoisesti puolusti. Kaipuun tunteilla oli Rautio kuitenkin -sanonut hänelle hyvästit. Neiti Frisk oli kaikissa tapauksissa ollut -rehellinen ja uskollinen toveri, ja kuka sen tiesi, millainen hänen -jälkeläisensä on. - -Olot Honkalassa olivat hyvin riitaiset. Pitäjä oli jakautunut -puolueihin, toinen koulun puolesta, toinen sitä vastaan; oli -puolueettomia, velttoon välinpitämättömyyteen vaipuneita, jotka -mieluummin antoivat maailman elää, miten halusi. - -Muutamat herrasmiehet -- nuoremmat tilanomistajat -- esiintyivät tosin -koulun puolustajina, missä se tuli kysymykseen, vaan koulunjohtokunnassa -istui vain talonpoikia, ja vanhat, rikkaat maanviljelijät eivät -välittäneet sen vertaa kansanvalistuksesta, jotta olisivat halunneet -kiertävää opettajaakaan alamaistensa lapsille, piintyneitä kun olivat -vanhaan ennakkoluuloon, että koulu kasvattaa rahvaan lapsista herroja ja -neitejä. - -Niin olivat asiat Honkalassa, joka oli hyvästi toimeentuleva pitäjä -sisämaassa, mistä oli useampien tuntien matka lähimmälle -rautatienasemalle ja höyrylaivaliikettä tunnettiin ainoastaan nimeksi. -Rovasti oli vanha ja sängyn omana halvauksen alainen; apulaisenaan oli -vasta papiksi päässyt nuori, ujo mies, joka koetti perehtyä oloonsa. -Kappalainen oli ratkaisevasti vanhoillisten puolella ja näytti -katselevan karsaasti Rautiota, jolla oli niin valtava vaikutus -oppilaisiinsa. - -Opettaja sitävastoin esiintyi hyvin maltillisesti papistoa koskevissa -kysymyksissä, kun hän jo lapsuudestaan oli oppinut kunnioittamaan -pappeja. Hänen kotiseudullaan olikin onneksi ollut sielunpaimen, joka -innokkaasti edisti seurakuntansa edistystä maallisissakin asioissa. -Hänen kanssaan oli Rautiolla ollut monet kerrat pitkät keskustelut -koulukysymyksistä, ja tuon nuoren miehen hiljaisena tulevaisuuden -toiveena oli saada kerran opettajana vaikuttaa kotiseudullaan. -Toistaiseksi koetti hän nyt vaikuttaa vointinsa mukaan nykyisen -paikkansa hyödyksi ja tyyneesti murtaa ennakkoluulojen sulkuja siellä. - -Seisoessaan höyläpenkkinsä ääressä -- hän näet oli hyvin kätevä -- -sahaamassa tai höyläämässä, ja siinä pienien, ohkaisten höylälastujen -sihistessä hänen ympärilleen, ajatuksensa kiitivät lapsuutensa kotiin -Kalliossa, jossa äiti asui ja oli hyötyisän ja varakkaan Rautjärven -tilan isäntänä ja emäntänä. Tila oli kulkenut perintönä isältä pojalle -jo monet polvet. Kaikki olivat he olleet rehellisiä, toimekkaita -talonpoikia, jotka viisaasti viljelivät maatansa. Heille oli uskottu -erityisiä pitäjän luottamusvirkoja, joita olivat huolellisesti ja -kelvollisesti hoitaneet. Kaarlo oli ensimmäinen, joka rikkoi vanhat -tavat antautumalla lukutielle. Tämä tapahtui osaksi pojan omasta jo -varhain syntyneestä lukuhalusta, osaksi isänsä kehoituksesta, jolla ei -ollut koskaan mitään taipumusta ollut maanviljelykseen, ja oli heikko ja -kivuloinen. - -Tuollaisena mietiskelevänä, itseensä sulkeutuneena luonteena, joka -olojen pakosta ei ole voinut päästä selville kutsumuksestaan tahi -antautua siihen mihin olisi ollut lahjoja, isänsä oli elänyt elämäänsä -itseensä tyytymättömänä ja olentona, jota ympäristönsä ei ymmärtänyt. -Haluttomasti oli hän ottanut vastaan isäin tilan ja työskentelikin siinä -kymmenkunta vuotta tunnollisesti, mutta ilman harrastusta. Silloin -ratkesi äkkiä tuon tuskin nelikymmenvuotiaan miehen terveys. -Kolotustauti muutti hänet elinpäivikseen avuttomaksi rammaksi. Hän ei -enää voinut taloa hoitaa, mikä tästälähtien siirtyi hänen vaimolleen, -joka oli toimelias, tarmokas ja tarkkaälyinen nainen. Hänen hoidollaan -tilan tulot kohosivat pian kahtavertaa suuremmiksi. - -Raihnainen, vuoteen omana oleva mies käytti aikansa kirjojen ja -sanomalehtien lukemiseen. Kun hänellä oli selvä arvostelukyky ja terävä -ymmärrys, niin selvisi hänelle pian, ettei hän maanviljelijänä koskaan -ole ollut oikealla paikallaan. Sitä oli myöhäistä surra nyt, kun hän -makasi tuossa saamattomana ja riutuneena. Mutta hän tunsi, että henkisen -valon saanti lievensi ruumiin kärsimyksiä ja sen vuoksi hän oli erittäin -mielissään kun ystävällinen kirkkoherra lupasi hankkia hänelle hyvää -lukemista. - -Tähän aikaan hänessä syntyi luja päätös, että ainoan poikansa Kaarlon, -joka nähtävästi oli häneltä perinyt lukuhalun, tulee saada tyydyttää -halunsa, ja äiti, joka syvästi ihaili miehensä henkistä etevyyttä, oli -kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan. Ja niin se tuli Kaarlo -koulu-uralle. - -Äiti ehkä hiljaisesti toivoi saavansa jonakin päivänä nähdä poikansa -saarnatuolissa -- mikä on talonpoikaisnaisen korkein toivo pojasta, joka -on etevä lukemaan. Mutta sitä mukaa kuin Kaarlo kasvoi, kävi aina -selvemmäksi, ettei hänellä ollut mitään papiksi kutsumusta; ja sitä -enemmän ilmaisi hän palavan halunsa päästä seminariin, jolla toteutti -isänsä hartaimman toiveen. - --- Hänestä tulee se, mikä minusta ei tullut -- ajatteli sairas, ja koko -hänen raihnaisen olentonsa läpi kävi syvä sisäinen liikutus -- hän on -tekevä tien valoisaksi monille, jotka kuten hänen isänsäkin, ovat -hapuilleet sumussa pääsemättä selville elämäntyöstään. Oppi ei paina -paljon, mutta minä tiedän että kaikki, mitä olen toimittanut täällä -maailmassa, olisi tullut kahta vertaa paremmin tehdyksi, jos olisin -tietänyt vähän enemmän. - -Tämän ja paljo muuta oli isä hiljaisina hetkinä sairashuoneessa uskonut -Kaarlolle. Ja hänestä tuntui sitte, että hän nyt mielellään tahtoisi -kuolla, kun hän kuitenkin voisi kuin uudestaan elää pojassa, joka -valaistun tietonsa avulla seisoi niin paljon häntä korkeammalla ja sen -vuoksi voi tehdä hyötyä niin paljoa enemmän. - -Jo parisen vuotta oli tuo kärsinyt mies maannut maan povessa, ja hänen -toimelias leskensä hoiti edelleen tilaa, joka nykyään kuului hänelle ja -pojalle yhteisesti. Kaarlon ei niinmuodoin tarvinnut katkaista -luku-uraansa, mille hän niin innokkaasti oli antautunut. - -Hänen pienessä, yksinkertaisessa kodissaan Honkalassa suuri kirjasto, -sanomalehtien ja aikakauskirjain peittämä pöytä todisti hänen -tutkimishaluaan. Toinen huone oli hänen käsityöhuoneensa, jossa hän -seisoi usein ajatuksiinsa vaipuneena, samalla antaen höylän liikkua -kunnes koko lattia oli täynnä lastuja, suureksi mieliharmiksi vanhalle -Katrinalle, hänen palvelijalleen, joka oli luonteeltaan itse -säännöllisyys. Muutoin Katrina ihaili sanomattomasti nuorta isäntäänsä, -jonka hän oli nähnyt kasvavasta lapsesta; hän piti häntä kerrassaan -säädyllisen nuorenmiehen esikuvana, jota vanhus ylpeänä usein vakuutti -muille. Kaarlon vastustajakaan, Isola, ei voinut, vaikka mielellään -olisi halunnut, panna tätä arvostelua vastaan. - - -II. - -Honkalan koulutalo oli jotensakin yksinäinen. Se muistutti melkein -uutisasuntoa, se kun oli rakennettu keskelle kuusikkoa, mikä tätä -tarkoitusta varten oli raivattu. Tänne sen johtavat henkilöt tuhansien -kiistojen jälkeen onnistuivat sijoittamaan. Näytti siltä kun ei olisi -pantu vähintäkään huomiota sen asemaan siinä suhteessa oliko se vai ei -sopivalla paikalla koulussakävijöille. Paremminkin tuntui se olevan -rakennettu tänne, jotta se olisi -- niin syrjässä kuin suinkin ja poissa -näkyvistä. Vaikka tämä salainen ajatus olisikin piillyt pohjalla, niin -se ei toteutunut, sillä lasten koulunkäynti-into todisti kyllin, että -nouseva polvi oli toista mieltä tiedon suhteen kuin vanhempi kansa, ja -myöskin aina yhä useammat isät ja äidit katselivat Honkalaa suopeammin, -kun heidän lapsensa kertoivat heille innolla ja ihastuksella koulusta ja -opettajastaan. - -Tuo suuri punaseksimaalattu rakennus valkeine ikkunalautoineen näytti -somalle kuusiston tummaa pohjaa vasten. Sen ympäristössä oli kuitenkin -vähän synkkää, varsinkin sille, joka tuli viljavalta tasangolta, missä -oli lakeuksia ja lehtoja. - -Oli elokuun viimeisiä päiviä. Taivas oli jo aamusta ollut harmaiden -pilvien peitossa ja jälkeenpuolisten alkoi tiheästi sataa tuhuuttaa -raskaista pilvistä. Rautio seisoi ja nikarteli omassa työhuoneessaan -ikkuna auki, josta näkyi suuri tasainen pihamaa. Siitä hän poikain -avulla oli raivannut kivet ja kannot. Ulompana näkyi metsä, jonka rantaa -tie kiemurteli. Se näytti vielä näin kesäaikana, kun se oli ruohistunut, -uudelta raiviotieltä. Opettajan silmä kiiti pikaisesti sinne, kun pienen -kallion ohi ajoi kärryt. Kaksi henkeä istui vaapperoissa kärryissä -- -naishenkilö gummisadetakissa ajajan vieressä epämukavalla etuistuimella. -Raution katse tarkistui tulijoihin. Pari päivää sitte oli asemalta tuotu -huonekaluja uudelle opettajattarelle. Tuo tulija oli kai siis -opettajatar neiti Vinter itse. - -Kärryt rymistivät edelleen läpi portin ja ympäri ruohokentän, mihin -opettaja oli istuttanut kauniita pensaikkoja, aivan porrasten eteen -saakka. Rautio vetäytyi ikkunasta syrjempään ja katseli uutimien takaa. - -Kyyditsijä tiukensi ohjaksia ja hevonen seisahtui. Hevosparka oli aivan -märkänä sateesta ja korvat luupollaan. Kyytimies harmaassa takissa -kyyristi päänsä olkapäiden väliin, kun sadevesi lakkaamatta valui takin -kauluksen alle. Nainen piti yllään vaaleata sateensuojaa, jonka -liepeestä nopahteli kirkkaita pisaria. Sadetakin päähineen hän oli -vetänyt ylös, niin ettei Rautio voinut nähdä hänen kasvojansa, ja hänen -kärryistä laskeuttua näki vain, että hän oli pieni, siro ja -vilkasliikkeinen olento. - -Rouva Andersson -- mies oli ammatiltaan rakennusmestari, ja vaimo oli -tarkka arvostaan -- ilmausi tassuttavin askelin pihalle. Hän asui -kyökissä opettajattaren puolella ja oli hoitanut neiti Friskin taloutta. -Hänen punasilla kasvoillaan oli lempeä ja kirkas ilme. Hän niijaili -myötäänsä ja toivotti matkustajaa tervetulleeksi. Hän koetti olla -kohtelias ja makea kuin sokeri toivossa, että saa jäädä uuden -opettajattaren luo. Hyvin toimekkaana esiintyi hän ottaessaan vastaan -matkakapineita, joita kyytimies anteli hänelle -- hienotekoisen, -maalatun matkakirstun, kapsäkin, pari kaunista koria ja kirjaillun -matkavaipan. Kaikki näyttivät hienoilta ja muodikkailta, aivan -toisenlaisilta kuin neiti Friskin matkakapineet. - -Rautio tarkasteli uteliaana tuota pientä näpsää olentoa, joka alimmalta -portaalta komensi sekä rouvaa että poikaa. Vihdoin oli kaikki kannettu -sisään. Vieras viittasi ajajan luokseen ja luki kyytirahat hänen -kouraansa. Varmaankin sai kyytimies tavallista enemmän, sillä lakki -kohosi ylös, ja tylsähkö kasvojen ilme kirkastui. -- Kiitos kun ajoit -niin kiltisti ja hyvästi -- kuuli Rautio uutimien takana raikkaan, -sointuisan tyttömäisen äänen. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli tuo -nuori nainen kadonnut oman ovensa taakse. Rautio veti ikkunan kiinni ja -tarttui taas höyläänsä, mutta tasoittaessaan ja silittäessään -laudanpalasta hänen ajatuksensa liikkuivat yhä tulokkaassa tuolla -toisella puolen. Minkä näköinen hän oikeastaan on ja minkähänlainen -hänestä mahtanee tulla työtoveri? mietiskeli hän. Hänen tähänastinen -käsityksensä kansakoulunopettajattarista yleensä rajoittui siihen, mitä -hän oli oppinut heitä tuntemaan ollessaan yhdessä ainoastaan jonku -aniharvan kanssa, joita oli sattunut tapaamaan. Ja niistä useimmat -tuntuivat olevan ymmärtäväisiä, päättäväisiä naisia, kansakoulun -hartaita ystäviä, muutamat vähän hermostuneita -- esimerkiksi neiti -Frisk -- kaikki enemmän tai vähemmän itsenäisiä, tottuneita kulkemaan -omaa tietänsä ja useimmiten vähän pikaisia käytöksessään "luomisen -herroja" kohtaan. Hän muisti samassa erään pienen tapauksen pappilan -verannassa, kun pastori Ståhle -- nuori apulainen -- kohteliaasti riensi -neiti Friskin luo päällysvaatetta auttamaan hänelle, vaan neiti Frisk -karkoitti hänet sanomalla karskisti: "Kiitos, minä autan kernaimmin itse -itseäni". Tämäkin seikka hänestä todisti seminaarilaisten vahvaa -itsenäisyystunnetta ja hän ajatteli kuinka luonnolliselta hänestä oli -tuntunut seurustella toverillisesti neiti Friskin ja naapuripitäjän -opettajattaren kanssa, jonka leikkotukka ja silmälasit aina muistuttivat -hänelle luokkatoveria koulussa. Oikeastaan kuitenkin yhteiset -harrastukset olivat saattaneet heidät yhteen ja tehnyt heidän seuransa -teeskentelemättömäksi. Muutoin ei hän juuri paljon ymmärtänyt, miten oli -seurusteltava naisten kanssa, sillä hänelle ei ollut monesti sattunut -tilaisuutta siihen muiden sivistyneiden naisten kanssa kuin -opettajattarien. Pappilassa, missä hän oli suosittu vieras, oli -ainoastaan vanha ystävällinen rovastinna -- hänen monet tyttärensä -olivat naimisissa ja lentäneet pesästään jo aikoja sitten. - -Huoneessa alkoi hämärtää. Rautio istui kirjoituspöytänsä ääreen -kirjoittaakseen vielä kirjeen. Mutta hänen täytyi pian sytyttää lamppu. -Ja laskiessaan uudinta näki hän kummastuksekseen Katrinan kartanolla -vilkkaasti keskustelevan rouva Anderssonin kanssa. - -Näiden kahden välillä jonkummoinen kylmyys vallitsi. Katrina oli -järkähtämättä kaikkia naimisia vastaan, ja erittäinkin Anderssonska, -joka usein oli tohvelin alla, kun hänen rakennusmestarinsa tuli kotia -pikku liehkassa, oli Katrinalla malkana silmässä. Naisella pitäisi olla -sen verran ylpeyttä, ettei sallisi sellaisen miesrääpiskön tulla -tyrkkimään itseään, arveli hän. Katrina halveksi äärettömästi myöskin -vastustajansa järjestyksen pitoa ja milloin vain voi, niin sanoi häntä -mielellään "akan hutilukseksi", koko semmoista rouvaa. - -Ihmeellistä siis ei ollut, jos opettaja kummastuikin noiden kahden eukon -tuttavallisuutta tänä iltana. Vaan hän ymmärsi pian asian. Hyvä Katrina, -niin tyly kuin olikin naapuriaan kohtaan, ei voinut aina kuitenkaan -vastustaa naisellista uteliaisuuttaan. Hän liikkui harvoin muuanne kuin -kirkkoon, vaan sitävastoin rouva Andersson oli oikea juorulaukku, joka -kokosi kaikki kylän uutiset. Katrina olisi ennemmin purrut kielensäkin -kuin tunnustanut uteliaisuutensa ja vaikka aina oli vastahakoinen -rouvalle, niin hän kuitenkin houkuttausi aina joskus kuuntelemaan rouva -Anderssonin kertomuksia, joita sitte pala palalta kertoi isännälleen, -kun tämä oli sillä tuulella, että rupesi puheisiin. - -Myöskin tänä iltana teki eukko itselleen asiaa sisälle saadakseen -puhella, ja luonnollisesti kaikki tiedonantonsa olivat opettajattaresta. -Andersonska, joka aina löpisi suuntäydeltä, tiesi jo enemmän tuosta -nuoresta neidestä kuin hänen oma äitinsä koskaan voi tietää, vakuutti -Katrina. -- Uh, ettei edes hävetäkään tuolla tavoin udella heti ensi -päivänä! Neiti Vinter tulee suoraan Helsingistä, missä hänellä on koti -sukulaisten luona. Hän on hieno kuin prinsessa, aivan toista kuin neiti -Frisk, jolla ei ollut kelvollista riepuakaan päälle pannakseen. Ja -kuinka iloinen hän sitten on, ihan kuin leivonen, oli Andersonska -kertonut. Heti oli neiti puhunut Andersonskalle taloudenhoidosta ja -sanonut, että hän ei ymmärrä siitä enemmän kuin taivaan lintunen -- -kyllä hän onkin todella hieno neiti, sen Andersonska olisi voinut vaikka -valalleen ottaa. Niin puheli Katrina, kunnes hänen nuori herransa nousi -ruokapöydästä ryhtyäkseen uudelleen kirjoitukseensa. Kun hän tuntia -myöhemmin reippaalla kynänvedolla oli pistänyt nimensä kirjeen alle, -niin nousi hän mennäkseen nukkumaan. Oli hiljaista koko talossa, mutta -sadepisarat putoilivat yhä ja yötuuli huhahteli nurkissa. Avara eteinen -eroitti molemmat koulusalit; tänne ripustivat lapset päällysvaatteensa -ja sen leveitä portaita joka päivä, lukukauden aikana, iloinen -lapsiliuta riensi leikkikentälle. Rautio muisti että yksi eteisen ikkuna -oli ollut auki päivällä ja kun alkoi tuulla, niin meni hän sulkemaan -sen. Palatessaan hän kuuli kepeitä askelia tyhjässä koulusalissa -toisella puolen ja seuraavassa silmänräpäyksessä kaikui italialaisen -laulun iloiset, riemuitsevat sävelet myöhäisen illan hiljaisuudessa. -- -"In questa sera tutta stellata", -- liritti tuo leikkivä ääni sisällä -- -"Dal verde monte pieno di fior" -- Vieraan kielen hyväilevä sointu -kaikui omituisesti Raution korvissa. - -"Iloinen kuin leivonen" oli Anderssonska sanonut. Niin hän näkyi todella -olevankin, tuo nuori vieras. Neiti Friskin laiha, hermostunut varjo ei -siis enää kulekaan täällä, samapa se. Mutta käsittiköhän tämä vieras -laululintunen myöskin työnsä painon ja syvän vakavuuden. Siihen ei -leikkimällä pääse -- eikä kasvateta kansanlapsia italialaisilla -venhelauluilla. - - -III. - -Seuraavana aamuna oli auvertava kirkas ilma. Rautio, joka aina nousi -varhain ylös, oli mennyt uimaan läheiselle järvelle. Sinne kulki tie -läpi metsän, kapea mutkitteleva, havunneulainen polku, molemmin puolin -oli naavaisia kuusia, joiden välitse näkyi sammaleinen maa. Tämä oli -opettajan lempipaikkoja. Hänestä oli mieluista tuo hiljaisuus puiden -alla, joiden lehvät muodostivat katoksen polun ylitse. Kun metsä sitten -harveni, niin lepäsi tuo pieni lampi täällä tummana ja hiljaisena, ja -surunvoittoinen väre levisi sen ylitse, mikä on omituista maamme -tuhansille pienille, kätkössä oleville sisäjärville. - -Hänen oma kotiseutunsa oli vesirikas, ja kentiesi juuri se tekikin tämän -paikan mieluisaksi. Tämä olikin melkein ainoa kaunis paikka jotakuinkin -autiossa ja rumassa Honkalassa. Kun hän raittiin aamukylvyn virkistämänä -palasi kotiansa, niin näki hän keskellä pihaa naisolennon räpyttelevien -ja kujertavien kyyhkysien ympäröimänä. - -Se oli uusi opettajatar, joka huvittelihe Raution kesykeillä, joiden -antoi noukkia herneitä käsistään. Hän nauroi kuin lapsi joka kerta kun -kyyhkyset innossaan nokallaan koskettivat hänen hienoa ihoaan, ja koko -hänen olennossaan, kun hän seisoi tuossa aamun kirkkaassa valossa, -kuvastui jotain lapsellista, suloista ja viehättävää. - -Hänellä oli lyhyt ruskea tukka, ruskeat silmät ja pyöreässä leuvassa oli -pieni kolo, joka antoi veitikkamaisen ilmeen hänen muodolleen. Hän oli -puettu yksinkertaiseen mustaan villaleninkiin, jossa edullisesti -esiintyi hänen nuortea, hieno vartalonsa. - -Opettaja, joka yhdellä ainoalla silmäyksellä oli huomannut tämän ja -kaikki pienimmätkin seikat, vaikka hän kuitenkin vasta jälestäpäin ne -muisti, jolloin ihmetteli, että ne niin selvästi olivat painuneet hänen -mieleensä, pysähtyi hetkiseksi esitelläkseen itsensä, -- minkä piti -velvollisuutenaan. Hän teki sen aivan lyhyesti, mutta tunsi samassa, -ettei hänen kumarruksensa ollut koskaan ollut kömpelömpi eikä hänen -äänensä jäykempi kuin tuon nuoren naisen kiinnittäessä kirkkaan -katseensa kylmän tarkkaavasti häneen. - -Tuon naisen käytös tuntui Rautiosta sitävastoin luontevalta, vieläpä -hiukan huolettomaltakin, kun hän ojensi kätensä ja sanoi nimensä -soinnukkaalla äänellään, mikä eilispäiväseltä vielä kaikui Raution -korvissa. Opettajatar teki muutamia huomautuksia seudusta ja kauniista -aamusta ja ryhtyi sitten uudelleen puuhaamaan kyyhkysien kanssa, jolloin -tuo kylmä ilme hänen elävillä kasvoillaan vaihtui lempeäksi hymyksi. - -Rautio seisoi hetken hänen vieressään lausumatta sanaakaan, kumarsi -sitten ja meni omalle puolelleen ajatellen kömpelöä käytöstään. - -Jälkeen puolisten meni Anderssonska kylään ja tilasi hevosen -opettajattarelle, joka aikoi käydä pappilassa. Rautio näki hänen ajavan -veräjästä, ja kun kärryt olivat kadonneet harjanteen taakse, niin -hänestä tuntui hetken aikaa, että koko kartano oli aivan autio. Hän ei -voinut ymmärtää tätä tunnetta, sillä hänhän oli vielä eilen ollut yksin -haltijana täällä, siitä asti kun hän oli palannut kesälomalta kotia, -eikä hän ollut tuntenut mitään tällaista tyhjyyttä. Kaikessa tapauksessa -tuntui hiljaiselta sen vuoksi, kun ei nyt kuullut tuota iloista, -raikasta ääntä, jonka soinnukasta hyräilyä oli kuullut koko päivän -huoneessa toisella puolella -- kun neiti Vinter oli, kuten itse sanoi, -koettanut huoneen kaikua. Opettaja oli jälkeenpuolisten hiljaa mutissut -tuota "alituista laulantoa", mutta nyt hän sitä kaipasi. Hän koetti -saada selville sen vaikutuksen, minkä uusi opettajatar oli häneen -tehnyt, mutta hän ei sitä voinut. Hän tunsi jonkunmoista -tyytymättömyyttä, kai siitä syystä, että hän nyt ollessaan ensikerran -hienosti kasvatetun nuoren naisen edessä, joka oli aivan eri piiristä, -niin kaukana siitä, missä hän oli kasvanut, ja hän näki oman ulkonaisen -ihmisensä uudessa muodossa, näki kaikki nuo pienet kulmikkaisuudet ja -puutteet tavoissaan, joita harvoin voi karsia muutoin kuin huolellisella -kasvatuksella aina lapsuudesta asti. - -Hän ei hävennyt sukuperäänsä eikä myöskään ollut taipuvainen nurkumaan -kohtaloaan, ettei ollut saanut kasvaa toisissa olosuhteissa, vaan -hänestä tuntui, puoleksi tietämättä, pahalle ja oli samalla kertaa -vihassa huomatessaan itserakkauden juurien niin syvästi juurtuneen -itseensä. - -Pitkä kävelylläolo metsässä illalla tasoitti kuitenkin täydellisesti -hänen mielialansa; ihminen, jolla on suuri päämaali, minkä eteen alati -työskentelee, harvoin antaa pikkuseikkain itseänsä kauan huvittaa tai -suututtaa. Tietysti voi jonkun asian puolesta intoilla mielettömästi; -mutta kuitenkin on jokainen pyrintö, johon koko tahtonsa tarmolla -antautuu, terästykseksi pahan voimaa vastaan, kohotukseksi ainakin -siveellisessä suhteessa. - -Neiti Vinter ei tullut illaksikaan kotia, hänet oli ystävällinen -rovastinna pyytänyt jäämään yöksi; hän aina niin äidillisesti otti -vastaan kaikki nuoret, etenkin jos ne olivat yksinäisiä ja -ystävällisyyden tarpeessa. Rautio näki neitiä vasta huomenna kirkossa. -Neiti istui rovastinnan vieressä. Hän istui pää rohkeasti pystyssä, ja -soma huopahattu lisäsi tuota rohkeaa ryhtiä. - -Kappalainen, pastori Virolin, saarnasi. Hän oli huonolahjainen puhuja, -mutta kuitenkin itsepintaisesti puhui valmistamatta, josta oli -seurauksena, että hänen saarnansa olivat tavallisesti samain sanain -kertomista tai tuttujen raamatunlauseiden latelemista. Opettaja, joka -oli tottunut katselemaan kunnioituksella sekä kirkkoa, että pappeja, -kävi ahkerasti jumalanpalveluksissa, ja kun pastori Virolin aina -esiintyi hänen vastustajanansa melkein kaikilla aloilla, niin oli Rautio -vasite päättänyt häntä kohtaan osoittaa niin suurta myötätuntoisuutta -kuin mahdollista, jonka vuoksi hän ei ollut poissa kirkosta, kun -kappalainen saarnasi, niin vähän kuin hän muutoin pitikin hänen -saarnoistaan. - -Tänään tuntui hänen saarnansa hänestä kuitenkin jokapäiväisemmälle kuin -koskaan ennen. Pastori muistutti sitäpaitsi erityisellä painolla -maailmallisen opin turhuutta, joka ainoastaan viettelee ihmisiä syntiin -ja hullutuksiin ja vie heidät pois ainoalta oikealta tieltä. - -Yksi ja toinen seurakuntalaisista heitti syrjäsilmäyksiä opettajan -penkkiin; harvat tunsivat vielä uutta opettajatarta, mutta Rautio kun -katsoi sinne, niin huomasi hän, että tämä ikäänkuin uhkamielisenä -kohotti päätään ja ylpeästi katseli ympärilleen. Hän on vielä nuori ja -vieras paikkakunnalla, ajatteli opettaja, hän ei tunne kaikkia niitä -riitaisuuksia, joita täällä on; täällä ei voita ylvästelevällä muodolla --- tuskimpa sävyisyydellä ja kärsivällisyydelläkään. - -Kirkkotarhassa jumalanpalveluksen jälkeen viittasi rovastinna -ystävällisesti Raution luokseen. -- Minä en voi saada nuorta neitiämme -kääntymään kanssani pappilaan, sanoi tuo ystävällinen nainen. -- Hän -sanoo tahtovansa valmistautua huomispäivän lukuja varten; tehän menette -metsän läpi kuten tavallista, rakas Rautio, pitäkää nyt huoli neiti -Vinteristä, ettei hän eksy. - -Opettaja kumarsi. - --- Tulkaa nyt pian käymään pappilassa, kehotti hän ystävällisesti ja -nousi sitten kärryihin, nyökäytti jäähyväisiksi noille kahdelle -nuorelle, jotka pian tomuiselta maantieltä riensivät viileään, -varjokkaaseen metsään. Täällä oli hiljaista ja tyyntä, ainoastaan -heikosti kantausi tieltä kärryjen jyrinä heidän kuuluviin; katajapensaat -raappivat neulasilla oksillaan heitä ja ilma tuoksui pihkalle kuumassa -puolipäivän auringon paahteessa ja kukkivat kanervat punottivat kauniina -metsässä. Neiti Vinter kumartui ja poimi muutamia. - -"Kanervallakin on kauneutensa, ja elämänsä on erämaallakin", sanoi hän. - -Rautio katsoi äkkiä ylös ja kohtasi tuon vilkkaan ja tunteellisen -katseen hänen kirkkaissa silmissään, ja samalla tunsi hän irtautuneensa -pakosta, mikä heti oli tarttunut häneen, kun hän joutui kahden kesken -tuon nuoren tytön kanssa -- hän muuttui aivan avomieliseksi ja -puheliaaksi. - --- Tämä taitaa olla kummallinen paikka, tämä Honkala, sanoi Elli Vinter -nauraen. -- Rovastinna on kertonut minulle yhtä ja toista teidän -riidoistanne. - --- Vai niin! - --- Niin, ja tänäänhän sanottiin julkisesti saarnatuolista mitä olimme, -eikö totta? - --- Kylläkai se oli tarkoituksena, sanoi Rautio hymyillen, minä olen -kuitenkin, paha kyllä, karaistu tuollaisia nuolia vastaan. - --- Se oli suoraan sanoen hävytöntä! huudahti opettajatar säihkyvin -silmin. -- Silläkö tavoin sitä koetetaan hankkia kansakoululle ja sen -työmiehille kansan kunnioitusta ja luottamusta. Tuo samanen pappismies -olikin muutoin mitä saarnaan tulee oikea änkkääjä. Minä istuin koko ajan -ja olin vihoissani hänen määkivälle äänelleen, se oli juuri tuota -oikeata vanhaa saarnanuottia. - --- Sitte ei neidellä ollut paljon hyötyä kirkossakäynnistään, pelkään -minä? - --- Luuletteko sitte tosiaan, että tuollainen kaunopuheliaisuus on -kellekään ihmiselle rakennukseksi? - --- Kyllä akat pitävät paljon pastori Virolinista. - --- Pyh, sellaisista hurskaista sieluista en minä anna äyriäkään, he -eivät mene kirkkoon kunnioittaakseen Jumalaa, vaan kallella päin -huokailemaan papin edessä! - -Raution täytyi nauraa, siinä oli jotain niin vastustamattoman -leikillistä tuossa jyrkässä lausunnossa, ja opettajattaren avomielisyys -sai Raution ihan tuttavalliseksi hänen seurassaan. - --- Minä en mene enää koskaan kuulemaan tuota Viroliniä, hän oli liian -tuskastuttava, selitti opettajatar ja työnsi säälimättömästi tieltään -kuivettuneen kuusen oksan hienolla kenkänsä kärjellä. - -Rautio kävi äkkiä vakavaksi. -- Pastori Virolinilla on kuitenkin -ihmisenä monta hyvää puolta, sanoi hän, ja minä tiedän, että hän on -myöskin tunnollinen sielunpaimen. -- - --- Eikö hän ole teidän vastustajanne? On harvinaisen jalomielistä, että -vastustaja puolustaa vastustajaansa! - --- Me taistelemme asian puolesta, emmekä henkilöitä vastaan, vastasi -hän. Sitäpaitsi pitää aina niin paljon kuin mahdollista katsella -asiaakin vastustajan näkökannalta. Pastori on hyväätarkoittava vaikkakin -hiukan ahdasmielinen kristitty ja pelkää kaikkea, mikä voi harhateille -johtaa sen lauman, jonka hän on saanut kaitseakseen, ja harhaan vieviksi -hän etupäässä lukee maailmalliset tiedot. Onko siis ihmeellistä, jos hän -vastustaakin meitä, joita tietysti syystä voi nimittää sen tiedon -lipunkantajiksi kansan seassa. - --- Mutta eivätkö useimmat papit ole kansansivistämistä vastaan? -- niin -minä uskoisin. - --- Ei läheskään, neiti, minä olen puhunut monen valistuneen pappismiehen -kanssa ja heissä huomannut lämmintä, elävää harrastusta -kansanvalistusasiaan. Se perustus, millä totisen kansansivistyksen pitää -levätä, onkin oikea. Me opetamme lapsia, jotta heidän silmäyksensä -laajenisi näkemään isänmaataan oman tuvan kynnystä ulommaksi, me -koetamme herättää heissä rakkautta siihen, rakkautta, mikä ilmenee -uskollisessa velvollisuutensa täyttämisessä sillä paikalla, mihin Jumala -on asettanut hänet. Ja ulkopuolella omaa maata avautuu näköaloja suureen -avaraan maailmaan, täynnä Jumalan ihmetöitä, joiden tunteminen tuottaa -iloa. Historia näyttää heille kaikessa jälkiä kaikkivaltiaan teistä ja -tuomioista, hänen lahjomattomasta oikeudesta ja kostavasta -rangaistuksesta; luonnontieteet taas hänen valtaansa aineen ylitse, -hänen viisauttaan pienimmänkin madon ja ruohonkorren ihmeellisessä -rakennossa -- tällaisen tiedonhan pitäisi juuri hyödyttää. Mutta voi -sitä opettajaa, joka ei, avatessaan oppilaansa silmiä huomaamaan -luomisen töitä, salli hänen löytää Luojaa. -- - -Neiti Vinter tähysteli hämmästyneenä opettajaa, jonka äänessä helähti -teräs, ja tuo näennäisesti kulmikas olento näytti kuin kasvaneen. Neiti -Vinter ei ollut uskonut, että tuo talonpoika olisi ollut niin hyvä -puhuja ja hänen lämmin, puhdas innostuksensa tuntui hänestä oman -penseytensä nuhtelemiselle. - --- Tässä olemme jo koulun edessä, kaikui nyt Raution syvä ääni, me -olemme kirkolta tänne asti kulkeneet melkein yhtä suoraan, linnun tietä. -On oikaistu paljo! - --- On todellakin -- opettajatar nyökäytti hyvästiksi ystävällisesti vaan -ojentamatta kättä hänelle, ja kiiruhti ylös rappusia. Tumma verivirta -syöksyi hetkiseksi nuoren miehen auringon paahtamille kasvoille; hän -tunsi kuin neulanpistoksen tuossa huomaamattomuudessa, jota neiti -osoitti hyvästiä jättäessään. Neiti Frisk oli tosin usein eronnut -hänestä ainoastaan toverillisesti nyökäyttäen, ja Rautiosta tuntui se -silloin aivan luonnolliselta, mutta kuitenkin tuntui toiselta uuden -opettajattaren nyökäys; tälle hienolle nuorelle naiselle oli hän -ainoastaan pelkkä talonpoika, henkilö, jonka tähden ei ensinkään -tarvinnut olla orjuutettu. Voi, kun hän ymmärtää hyvin, paljoa paremmin -kuin neiti koskaan voisi aavistaakaan! ajatteli Rautio astuessaan -huoneeseensa huulet yhteenpurtuina. Myöhemmin häpesi hän kuitenkin -tunteitaan, jotka olivat hänen mielestään "talonpoikaisturhamaisuutta". -Neiti Vinterhän oli ihan oikeassa, arveli Rautio ajatellen itsestään, -että hän on jäykkä ja kömpelö, eikä kuulunut siihen piiriin, mistä neiti -Vinter oli kotoisin, eikä luultavasti milloinkaan parhaalla -tahdollaankaan voisi olla hieno seuramies. - -Tämä oli lopputulos hänen hiljaisista mietteistään tänä -sunnuntainjälkeenpuolisena. Mutta eteisen toisella puolen istui uusi -opettajatar innokkaasti kirjoittaen kirjeitä kuvatakseen sukulaisilleen -ja ystävilleen tuloansa Honkalaan ja uuden kotinsa ensi vaikutusta. -Viimeinen kirje oli vanhalle rakkaalle asuintoverille internaatista, -Tekla Vikille, joka kaikessa oli Ellin täydellinen vastakohta, mutta -josta kuitenkin tuli hänen läheisin ystävänsä koko seminariajaksi. Nyt -oli Tekla saanut paikan pohjoisessa ja nuo kaksi toverusta olivat -päättäneet jatkaa yhteyttä toistensa kanssa vilkkaan kirjevaihdon -avulla. - -"Täällä on jotakuinkin hauska huoneustoon y.m. nähden", kirjoitti neiti -Vinter, "minä lähetän sinulle pienen pohjapiirroksen, niin saat -selvemmän käsityksen, miten minä olen sen järjestänyt. Naapurini, -kansakoulunopettajan kanssa luulen sopivani aika hyvin. Hän tuntuu -olevan kansakoulunharrastaja kiireestä kantapäähän; on vahinko, rakkahin -Tekla, että sinä ja minä emme voi vaihtaa paikkoja, sillä sinä olisit -herra Rautiosta löytänyt todellisen henkiheimolaisesi, kun minä -sitävastoin olen kerrassaan liian välinpitämätön oikein arvostelemaan -niin ylevää luonnetta. Mielessäni kuvittelen minä aivan selvään, kuinka -te olisitte keskustelleet mieliaineistanne, ja minä olen ihan varma, -että ihanin yksimielisyys olisi ruvennut vallitsemaan teidän välillänne -täällä taisteluhaluisessa Honkalassa." - - -IV. - -Nuori opettajatar avasi ikkunansa saadakseen raitista aamuilmaa. Syyskuu -oli jo kulunut lopulleen, mutta ilma oli vielä leuto ja kirkas, ja -auringon säteet kimaltelivat ensimmäisten yökylmästen kirjailemilla -puiden lehdillä. - -Takapihalla vallitsi hilpeä elämä; siellä oli vanha Katrina lyhyessä -hameessa, puolikengissä ja sinisissä sukissa ja sirotteli murusia -opettajan lukuisille siipieläimille, jotka kaakottaen ja kiikaten olivat -keräytyneet hänen ympärilleen, samalla kuin lumivalkoinen kyyhkynen -noukki herneitä eukon ryppyisestä kädestä. Lihava kellankirjava kissa -katseli kiihkeällä halulla tätä ruokkimista korkealta paikaltaan -portinpylvään nenässä, ja pörrökarvainen koira, jonka ainoana -kaunistuksena oli vilkkaat silmät, venytteli tyytyväisenä oven edessä. - -Rautio mahtoi olla suuri eläinten ystävä, ajatteli opettajatar, kun hän -on koonnut tuollaisen eläinkokoelman ympärilleen; kyyhkyset olivat kyllä -kauniita ja oli hupaista nähdä ne noin kesyinä, kissoja sitävastoin hän -ei ollut koskaan voinut kärsiä, ja jos hän valitsisi itselleen koiran, -niin olisi sen ulkonäköön pantava ainakin jonkun verran huomiota. Mitä -taas kanoihin tuli, niin olivat ne kerrassaan sietämättömiä -kiikaamisineen, kun herättivät hänet säännöllisesti joka aamu vähintäin -kaksi tuntia liian aikasin. - -Siitä oli kuitenkin ollut se hyöty, että neiti Elli oli ehtinyt ennen -aamiaista käydä vähän kävelemässä joka virkisti ja toi hyvän ruokahalun -ja antoi voimaa kouluajaksi. Työ kävi nyt säännöllistä menoaan, ja hän -oli tähän jo jotakuinkin oleutunut, vaikka hän tietysti oli hieman -tottumaton alussa, kun hän oli ensimmäistä lukukautta opettajattarena. - -Anderssonska hoiti jotakuinkin säännöllisesti hänen mielestään pientä -taloutta, ja jos hänen ruuanlaitossaan olikin paljon paranemisen sijaa, -niin Elli oli tästä jotensakin välinpitämätön. Hän ei välittänyt siitä, -mitä söi, ja piti taloudellisia toimia kovin arkipäiväisinä. Hupaisampaa -oli järjestellä tuo pieni koti niin somaksi kuin mahdollista, ja tähän -Ellillä olikin lahjoja. Hän pienillä kapineilla teki kerrassaan -urotöitä. Hänen huonekalustonsa oli yksinkertainen, mutta aistikas; -sohvan takana pienessä kamarissa oli hänellä italialainen kalastajapoika -kipsistä -- puuttui ainoastaan muutamia viheriöitä kasveja, jotta tuo -kaunis kuva oikein esiintyisi. Ikkunain välissä kiikkui kapea -antiikkinen kuvastin tummissa kehyksissä. Kauniita valokuviaan hän ei -vielä ollut saanut ripustetuksi, sillä vaikka Anderssonska oli pitkältä -ja leveältä puhunut että "Andersson on niin taitava tällaisessa", niin -ei neiti Vinter vielä tähän asti ollut onnistunut saamaan häntä -ryhtymään tähän työhön. - -Pöydällä sohvan edessä oli albumi ja hyvin nidottuja kirjoja ja etaseeri -oli täynnä koreita pikkuesineitä, mitkä antoivat huoneelle soman näön. -Makuuhuoneessa oli mukava kirjoituspöytä päätyikkunain edessä ja toisen -ikkunan edessä pieni soma neulomapöytä, missä Ellin oli tapana istua -kauniine käsitöineen ja katsella leikkikentälle. Aistikkaasti asetettuja -kukkaiskortteja ja vihkoja -- muistoja ystäviltä ja tovereilta -- ja -korko-ompeleinen peite pienellä ruokapöydällä vieressä osoitti hänen -järjestysaistiaan. Niin, hän ei pitänyt rumasta ja yksinkertaisesta, ja -siinä hän oli todellakin hiukan liiallinen, mutta tärkeä seikkahan -olikin saada koti niin miellyttäväksi kuin mahdollista asuessa autiolla -seudulla. - -Vielä hiukan raitista ilmaa ja ikkuna vedettiin kiinni. Elli oli -edellisenä päivänä ollut rovastinnan luona -- lapsilla oli ollut lupa -huoneiden siivoamisen tähden -- ja oli jäänyt muutamia vihkoja -korjaamatta, joka työ oli nyt tehtävä ennen koulutunnin alkua ja piti -siis jättää aamukävelylle meno sikseen; sen sijaan päätti hän -jälkeenpuolisten tehdä oikein perinpohjaisen kävelyretken metsään, sillä -näytti tulevan kaunis päivä. Eteisessä kaikui jo ensimmäiset askelet, -siellä oli kaksi pientä puhdistajaa tämän viikon ajaksi, joiden piti -aina saapua tuntia ennen tovereitaan lakaisemaan koulusalia ja talvella -sytyttämään tulet uuneihin. Hänen täytyi avata ovensa ja nyökäyttää -hyvää huomenta noille pienille myyrille, jotka olivat niin toimessa ja -touhussa. Pian saapui oppilas toisensa jälkeen, koulu alkoi, ja työ -sujui vilkkaasti, kunnes päivällistunti tuli. - -Kun Elli kiiruulla oli syönyt Anderssonskan perunasallaattia ja paksua -mannaryynivelliä, niin hän laittausi heti kävelyretkelleen. Hän ei ollut -koskaan pitänyt pitkistä laahustimista, niin ettei hänen nytkään -tarvinnut kohottaa helmojaan, mutta kävelykengät olivat nyt tarpeesen ja -hattu hyväsesti otsalla ja pieni juurivasu käsivarrellaan lähti hän -hyräellen matkaan. - -Ilma oli tänään omituisen keveä ja miellyttävän raikas, kuten -tavallisesti syyskuussa, ja sinertävä usva kietoi pehmoisen vaipan taa -etäisemmät seudut. Elli kulki kaitasta polkua, mikä meni alas -lammenrannalle, mutta hän poikkesi sitte pian oikealle metsään, jossa -hänen kepeät jalkansa jättivät tuskin huomattavia jälkiä pehmoiseen, -kosteaan sudensammaleesen. Hän käveli ja lauleli edelleen ja tunsi -sydämensä niin keveäksi; oli kumminkin somaa olla noin vain kaikessa oma -herransa. Voi lähteä ja tulla oman mielensä mukaan, ei kukaan pyytänyt -häntä tulemaan pian takaisin eikä ihmetellyt, että hän viipyi kauan -poissa; tässä vapauden ja riippumattomuuden tunteessa oli kuitenkin -jotain yksinäistä, mietti tuo nuori tyttö. Jos nyt esimerkiksi jotain -tapahtuisi hänelle, kun hän kuleksi täällä metsässä yksin, niin ei ollut -ketään kotona, joka levottomuuden pakottamana kiiruhtaisi etsimään ja -auttamaan häntä. Mutta mitään ei tietenkään voinut tapahtua. Honkala oli -tyynein, rauhallisin kolkka maailmassa, ei voinut toivoa mitään -mielikuvituksellista ryövärihistoriaa eikä mitään romantillista -seikkailua jonkun äärettömän kauniin muukalaisen kanssa tapahtuvaksi. -Hänen serkkunsa olivat usein pilkanneet kuinka hauskaksi hänelle tulisi -asua saman katon alla nuoren naimattoman miehen kanssa, jolla oli samat -harrastukset kuin hänellä itselläänkin; Ellin täytyi hymyillä tälle -ajatukselle. Ah, jospa he näkisivät herra Raution kotikutoisessa -takissa, jonka kylän paras räätäli oli tehnyt, ja rumassa vanhassa -hatussa. Kyllähän hän on nuori mies, vaan aivan mahdotonta oli Ellille -asettaa Rautio samaan luokkaan niiden nuorten herrain kanssa, jotka -liehakoivat hänen ympärillään pääkaupungissa. Siellä hän tunsi sydämensä -tykyttävän kovemmin, kun huomasi jonku silmäin seuraavan itseään, vaan -eipäs täällä, vaikka oli varma, että Raution huomio oli kiinnitettynä -häneen. Elli ei tuntenut itsessään vähintäkään halua tekeytymään -miellyttäväksi. - -Rautio hymyili usein tälle hänen välinpitämättömyydelleen, -minkä sisimmän syyn hän niin hyvin ymmärsi -- hymyili hieman -surunvoittoisesti. - -Ajatuksiinsa kiintyneenä oli Elli painautunut yhä kauemmaksi metsään; -hän ei nähnyt noita kapeita juovia taivaalla päänsä päällä eikä -edessäänkään, sillä hän kulki ja kaiveli kivien ja kantojen välistä -erivärisiä jäkäliä ja sammalia, joista hän aikoi valmistaa kehyksen -äitivainajansa valokuvaan. Jokainen pieni kaunis sammaltukko kohosi -koriin hänen käsivarrellaan, ja niin kulkeusi hän yhä edemmäksi, kunnes -hän äkkiä huomasi seisovansa keskellä rimpeä ja tunsi maan vaipuvan -jalkainsa alla. Hän hypähti pienelle mättäälle, mikä antoi hänelle -tilapäistä tukea, ja jalat tiukasti yhteenpuserrettuina katsoi Elli -tästä ympärilleen. - -Rimpi oli heteikköä, jossa siellä täällä lahonnut puunrunko limaisen -sammalen peittämänä pisti esiin liejuisesta pohjasta, ja muuten se oli -yltä yleensä sakean, lakastuneen ja kellastuneen saran peitossa. Tämä -rimpiaavikko, joita usein yhtäkkiä tapaa metsässä, näytti synkälle ja -ikävälle, ja nuori tyttö katseli hyvin epäilevänä matkaa mättäältä -kiinteälle maalle. Ei ollut ensinkään miellyttävää tuntea vielä maan -hyllyvän allaan. Onneksi löysi hän vanhan puunjuurakon, mikä -kummallisissa koukeroissa kurottautui häntä kohden; hän asetti varpaansa -kärjen tuolle heikolle tuelle, mikä heilui ja vaipui joka askeleella, -syöksyi nopsasti eteenpäin ja pääsi metsänreunaan. - -Hän ei ollut tuntenut pelkoa eikä levottomuutta, mutta kun hän nyt -katseli taaksensa ja huomasi, kuinka mutainen musta vesi täytti hänen -kepeiden askeltensa jäljet, niin pääsi häneltä helpotuksen huokaus, että -oli toki onnellisesti yli tullut. - -Samassa ratisivat kuivat oksat nopeiden askelten alla ja metsän puolelta -lähestyi herra Rautio kuin tuulen puuska, uskollisen, takkuisen Rulle -koiransa seuraamana, jonka punainen kieli lerppui pitkällä suusta. - --- No, Jumalan kiitos, täällähän te olettekin aivan terveenä, huudahti -hän ja veti syvään henkeä. - --- Oliko teillä sitte syytä epäillä sitä? - --- Oli tietysti, kun minä sattumalta kuulin Anderssonskalta, että neiti -oli yksinään lähtenyt poimimaan sammalia, niin ajattelin heti, että -annatte houkutella itsenne tuolle pettävälle rimmelle, missä mättäät -ovat mitä rehevimmän sammalen peitossa, ja minä tiedän, mitä se on, -sillä olen kerran itse ollut tarttumaisillani rimpeen, josta pääsin -vasta ponnistettuani kaikin voimin. Sinä sen kyllä muistat, vanha Rulle, -joka koko ajan seisoit rannalla ja ulvoit valittavasti. -- Hän silitti -ystävällisesti eläimen pörröistä päätä. Löytyi siis kuitenkin joku, joka -oli ajatellut Elliä levottomuudella tänään ja tahtonut rientää hänelle -avuksi. - --- No, koska olette niin läheltä koskettanut totuutta, niin täytyy minun -myöntää, että olen todellakin kokenut pienen samallaisen seikkailun, -selitti opettajatar nauraen ja kuvasi sitten lyhyesti, miten kaikki on -tapahtunut. - --- Silloin oli minulla mitä kutsutaan aavistukseksi, arveli Rautio, -minun täytyi välttämättä lähteä tänne katsomaan. - --- Sehän oli ystävällistä. - -Rautio ei vastannut. Kun Elli siinä nyt seisoi lyhyessä hameessa ja vasu -käsivarrella, niin näytti hän aivan sankarittarelta sadussa: "Lapset -metsässä"; opettaja olisi tahtonut sanoa, että Elli hänen silmissään oli -pieni keijukaistyttö, jonka tähden pitäisi olla peloissaan ja pitää -vaaria, etenkin täällä, missä hän oli yksinään, kaukana omaisistaan, -vaan hän oli vaiti kuitenkin. - -Elli oli sillävälin alkanut kulkea kotiapäin ja Rautio seurasi häntä. - --- Minä kulin juuri ajatellen, kuinka kummallista on olla niin -riippumaton toisista, kuin minä nyt olen, sanoi hän, ei kukaan pidätä -minua eikä kysy kun tulen taikka menen. - --- Mutta onhan teillä sukulaisia? - --- Tosin on minulla täti, jonka luona olen asunut ainoastaan -loma-aikoina, ja muutamia iloisia serkkuja, mutta minä tarkoitan, ettei -ole täällä; ne siellä pääkaupungissa eivät huoli siitä, mitä minulla -pistää päähän yksinäisyydessä. - --- Niin, mutta ajatelkaas, jos olisitte vaipunut hetteesen? - --- Aivan kuin Ingrid Andersenin sadussa. Oh, tytöt olisivat pitäneet -sitä hyvin tragillisena kuolemana, vastasi hän suruttomasti. - -Lapsiparka, hän oli todellakin yksin, ajatteli Rautio, ja taas silitti -ajatuksiin vaipuneena Rullen päätä. - --- Tuohan on oikea loistonäyte koirasta, tuo teidän Rullenne, herra -Rautio. - --- Minä ymmärrän, mitä neiti tarkoittaa, niin, Rulle paralla ei ole -mitään ulkonaista kauneutta, vaan uskollinen sydän. - --- Jos minä joskus rupeisin pitämään koirasta, niin pitäisi se olla -kaunis ja hyvää rotua. - --- Niin, minä luulen, ettei Rullessa olekaan mitään rotua, sanoi -opettaja hymyillen, enkä minä ole sitä juuri valinnutkaan oman tahtoni -mukaan, pikemmin voisin sanoa, että Rulle on valinnut minut. - --- Miten niin? - --- Minä löysin sen pienenä pentuna puolikuoliaaksi polettuna N:n kadulta -ja näin sen vaivan, että otin kotiini hoitaakseni sitä hieman. Siitä -saakka on se ollut eroamaton minusta, etenkin lukukauden ajalla; minä en -ole viitsinyt viedä sitä mukanani kotia kesälomalle koiravaunuissa, -sillä se tekee kerrassaan onnettomaksi vapautta rakastavan Rulle parkani. - --- Kiitollisuus tietysti jossain määrin somentaa elukkaa minun -silmissäni, hymyili hän. - -He kulkivat edelleen ja tuo nuori tyttö oli tavattoman puhelias, -kentiesi sentähden, että hän oli saanut olla vaiti tarpeeksi kauvan -yksin ollessaan. Vähitellen joutuivat he koulukysymyksen piirin. Rautio -tuli eloisaksi, mutta hillitsi itsensä kysyen äkkiä: -- Tämä ei -kentiesi miellytä teitä? - --- Miellyttäähän sen pitäisi, vastasi hän, mutta tavallaan olette -oikeassa, minä en ole innostunut kouluasiasta niinkuin te! - --- Miksikä sitte olette antautunut koulun palvelukseen, anteeksi, mutta -tämä kysymys on jo kauvan asunut mielessäni? - --- Niin, no minun nyt oli ryhdyttävä johonkin, sanoi hän -välinpitämättömästi. Vanhempani kuolivat, kun minä vielä olin lapsi, ja -holhojani -- vanha koulumies -- tahtoi välttämättä nähdä minut -opettajattarena; no, minä olin vaikutuksen alainen ja tein hänelle -mieliksi, mutta koska minulla oli vapaus valita, niin halusin minä -mieluummin opettaa kansan lapsia. Minä olin hieman ihmisystävällinen, -nähkääs, niinkuin useimmat nuoruudessaan. Pieni pääomani riitti -hädintuskin minulle seminarissa, missä minä koetin painautua -kouluaatteesen ja antaa toverien innostuttaa itseäni, jotka ihan -hehkuivat suuren asian puolesta, mutta minä jäin kuin jäinkin haaleaksi. -Minulla on hyvä tahto täyttää opettajatarvelvollisuuksiani, ja minä -pidän kilteistä tyttösistäni -- mutta siinä onkin kaikki. -- Hän huokasi -keveästi. - -Rautio ajatteli, että tuo huokaus tarkoitti loma-aikoja pääkaupungissa, -koko hänen entistä elämäänsä siellä iloisten serkkujen seassa; -tuollainen pieni kaunis perhonen sopikin paremmin liipoittelemaan -seuraelämän paisteessa kuin kaivautumaan kansakoulunopettajattarena -maalaismaahan. -- Kunhan teille vain ei tulisi sietämättömän ikävä -täällä? sanoi hän ehdottomasti. - --- Oh ei, sitä en luule, minulla on niin onnellinen luonne, että viihdyn -kaikkialla, minne kohtalo minut heittää. Minulla on jo ollut niin monta -kotia, ja voihan sitä loma-aikoina matkustella ja koota vereksiä -vaikuttimia. Katsokaas, kuinka kaunista, harmaata jäkälää tuossa! - -Elli poimi innokkaasti ja opettaja auttoi häntä auliisti, niin että tuo -pieni vasu oli kukkurallaan, kun he hämärtäessä tulivat takaisin -koulutalolle. - - -V. - -Seuraavana jälkeenpuolisena istui neiti Vinter portailla sammalvasuineen -sitomassa kehyksiä. Rautio tuli juuri kylältä, missä hän oli ollut -katsomassa muuatta sairasta oppilastaan, ja pysähtyi nyt neiti Vinterin -luo. - --- Luuletteko neiti, että tuosta tulee kestävä? kysyi hän. - -Elli piti ylhäällä pientä köynnöstä ja tarkasteli sitä tutkivin katsein. --- Ettekö luule? - --- Minä vain ajattelin, että teräslankakappale sitä tukisi, vastasi hän, -minulla on sitä kotona, haluatteko koettaa? Ja odottamatta vastausta oli -hän poissa sekä melkein yhtä pian takaisin teräslankoineen, minkä hän -tuotapikaa hyvin kätevästi muodosti soikeaksi ja niin suureksi renkaaksi -kuin Elli määräsi. - --- Kiitosta paljo, tämän päälle on tosiaankin hyvä sitoa -- te olette -käytännöllinen, herra Rautio! - --- Äitini on hyvin kätevä ja tarkkasilmäinen näkemään, miten mikin on -tehtävä. Ehkä olen perinyt jotain hänen kätevyydestään, vastasi hän. -Rautio tunsi, että nyt pitäisi hänen poistua, eihän hänellä tässä enää -ollut mitään tekemistä, mutta kuitenkin viipyi hän paikallaan, niin -vieläpä istuikin portaille opettajatarta vastapäätä ja katseli kuin -lumottuna, kuinka nuot hienot sormet pujottivat harmaan jäkälän mitä -somimmaksi seppeleeksi. - --- Siitäpä tulee kaunis -- Rautio ei voinut pidättää ihmetystään. - --- Niin, luulen tosiaankin siitä tulevan kerrassaan hyvän, kun nyt vain -tuo siunattu Andersson joskuskaan tulisi vehkeineen, että voisin saada -ripustetuksi nämät sekä kaikki kauniit valokuvani, ja kotini vihdoinkin -järjestykseen. - --- Jos sallitte, niin olen minä erittäin mielelläni avuksenne tässä -suhteessa, liitti Rautio innokkaasti, minulla on sekä nauloja että -vasara. - --- Ellei siitä vain tule liiaksi vaivaa, niin olisin todella teille -kiitollinen; kas niin, nyt on työni valmis, onko teillä ehkä aikaa -auttaa minua jo tänään? - --- Kyllä minulla on! -- Hän riensi nopeasti pois noutamaan työkalujansa -ja astui sitten sykyttävin sydämin opettajattaren kynnyksen yli. Kuinka -monta kertaa hän olikaan täällä ollut ennen ja keskustellut neiti -Friskin kanssa koulu-asioista. Hänellä oli vielä tuoreessa muistossa -sorvatut puutuolit, joilla aina oli taipumuksena tipauttaa istuja -lattialle, vaappera pöytä, missä hänellä oli tarpeelliset -kirjoituskojeensa, ja punaseksi maalattu piironki, minkä Anderssonska -oli lainannut hänelle. Neiti Frisk oli kelpo tyttö ja hyvä opettajatar, -mutta häneltä puuttui tykkänään kykyä järjestää mukavasti; hänen luonaan -tuntui aina jossain määrin kylmälle ja autiolle, aivan kuin -kestikievarissa. Nyt oli Rautio melkein valmis peräytymään -hämmästyksestä, niin hienolta, somalta ja kodikkaanlämpöiseltä tuntui -tuo pieni huone nyt. - --- Miten sievää täällä on! huudahti hän ehdottomasti. - --- Onko teistäkin, no se on hyvä; te olette ensimmäinen vieras, mikä on -astunut kynnykseni yli, mutta katsokaahan nyt tänne, eikö tämä uusi -kehys näytä hyvältä täällä nurkassa? - --- Aivan erinomaiselta, ehkä saan heti käyttää vasaraani? - --- Kiitos, jos tahdotte, se on äitini valokuva, otettu öljymaalauksesta, -mikä on tädillä. Hän kuoli keuhkotautiin. - --- Sen voi aavistaa, hän näyttää niin kärsivältä. - -Rautio katseli kunnioituksella noita hienoja riutuneita kasvoja. - --- Tänne pitkälle seinälle ajattelin asettaa tämän suuren valokuvan -Edelfeltin taulusta "Merellä" ja sen molemmin puolin nämät -Munsterhjelmin ja Lindholmin tauluista. Tämän pienen akvarellin on -serkkuni maalannut, tässä ovat hänen alkukirjaimensa V.M.: Viktor -Mellgren -- hän on taiteilijan alku, nähkääs, me taidamme ripustaa sen -toisten alapuolelle -- niin, näin tulee hyvä. - -Opettaja ei tiennyt miksi, mutta hän ei pitänyt akvarellista, se oli -aivan liian räikeä. - --- Vielä tämä pieni muistomerkki, Thorvaldsenin enkelit, niin on minun -koko tauluvarastoni asetettu ja te ansainneet suuren kiitoksen, herra -Rautio. Ei, mutta katsokaas, kuinka hauskalle ne näyttävät, kaikki minun -rakkaat, vanhat ystäväni -- ja hän löi kädet yhteen ihastuneena kuin -lapsi. -- Olisipa minulla vain muutamia kauniita, viheriöitä kasveja -pohjaksi kalastajapojalleni, niin silloin olisi kaikki hyvin. - -Rautio katseli tarkkaavasti tuota luonnollista veistosta. Niin, seinä -oli tosiaankin liian vaalea. -- Miltähän mahtaisi näyttää pari -pyramiidin muotoista katajaa tuolta nurkasta? tuumi hän -- täällä löytyy -muutamia aika muhkeita aivan lähellä. - --- Se oli erinomainen ajatus! huudahti Elli vilkkaasti; tehän olette -kerrassaan erinomainen keksimään, ei, ei, älkää menkö vielä, jatkoi hän, -kun Rautio kokoili työkalujaan ja aikoi sanoa jäähyväisiä, Anderssonska -aikoo tarjota meille kupin teetä, tämä on ihan ensimmäinen kerta -elämässäni, kun olen emäntänä. - -Rautio kumarsi; hän viipyi hyvin mielellään ja alkoi Ellin kehoituksesta -selailla albumia ja katsella kortteja, joita oli pienet somat korit -täynnä. Näin monta muistoa ystäviltä ja tuttavilta hänellä oli, ja -albumi oli aivan täynnä valokuvia, enimmäkseen nuoria naisia ja hienoja -nuoria herroja, ihan varmaan hänen entinen seurapiirinsä, missä hänestä -epäilemättä oli pidetty ja häntä ihailtu. - -Hän katsoi äkisti tuohon pieneen siroon olentoon, joka puuhaili -teepöydän ääressä, noin somaa nuorta emäntää katselee mielellään. -- Nyt -on tee valmista, helisi samassa hänen äänensä. Tässä istuivat he -toisiaan vastapäätä pienen pyöreän pöydän ääressä, ja lakkaamatta täytyi -Raution seurata noita pieniä, pyöreitä käsiä, jotka taittoivat leipää ja -panivat sokeria kuppeihin; jokainen liikunto oli täynnä naisellista -suloa, sitä ei voinut kieltää, ja koko ajan puheli hän lakkaamatta. -Raution oli mahdoton muistaa jälestäpäin, mitä Elli kertoi, mutta -puheensa kaikui kuitenkin pehmoisena kuin linnun liverrys hänen -korvissaan. - -Kun hän sitten illalla istui yksinäisessä kamarissaan, niin oli tämä -pieni taulu hänen edessään kuin miellyttävä uni, ja häntä vaivasi äkisti -selittämätön yksinäisyyden tunne. Vanha "Mippa", keltainen kissa, istui -kyllä tapansa mukaan kehräten kirjoituspöydällä hänen edessään, ja Rulle -oli kyyristynyt hänen jalkoihinsa, mutta tämä seura ei tänä iltana -tahtonut häntä tyydyttää. - -Miettivänä katseli hän ympärilleen, huone oli puhdas ja järjestyksessä -ja täysinäinen kirjakaappi todisti hänen harrastustaan, vaan ei mikään -sievä korukalu, ei mikään hieno pikkuesine antanut huoneelle -minkäänlaista taiteellista leimaa. Tähän asti ei hän ollut huomannut -tätä puutetta tai havainnut että mitään puuttui; nyt oli toisin, nyt -ymmärsi hän samalla, että tämän salaperäisen jonkun, mikä tuotti kodille -suurinta viehätystä, täytyi olla syntyisin hienontunut aisti, mikä oli -kentiesi peritty sivistyneiltä esi-isiltä ja sitähän ei siis hän, -talonpoikaissukuinen, koskaan voisi saada. Hän ajatteli -lapsuutensakotia, suuria, valoisia, siististi paperoittuja huoneita -maalattuine kaappeineen ja korkeine sänkyineen, kaikki oli niin -säännöllistä ja hyvin säilynyttä, mutta kaunista se ei ollut, nyt vasta -tiesi hän, mitä siitä puuttui -- kauneusaistia. Oli kuin runouden leveä, -kultainen joki äkkiä olisi levittänyt hohtoisan pintansa hänen eteensä -huikastakseen hetkiseksi hänen silmänsä ja sitten antaakseen -todellisuuden hänen ympärillään näkyä entistä alastomampana. - -Huone oli pimeä ennenkuin Rautio tuli sytyttäneeksi lampun, hänellä ei -ollut muuten tapana noin uneksia hukkaan aikaansa; nyt tunsikin hän -itsensä jotakuinkin tyytymättömäksi. Hän oli sitäpaitsi nyreissään ja -ilman mitään todellista syytä. Hän tempasi kasan sinikantisia vihkoja -pöydältä; silloin sattui hänen silmäyksensä rikkonaisella sinetillä -varustettuun kirjeeseen. Se oli tullut postilaukussa samana päivänä, ja -suuret selvät kirjaimet päällekirjoituksessa olivat äidin vahvan, hieman -raskaan käden piirtämät. - -Hän otti kuoren ja katseli kauan sitä, sitten vei hän sen -kunnioituksella huulilleen; samalla kuin kirkas kyynel hänen -miehekkäistä silmistään vieri paperille. Siinä oli hänen mielestään -jotain selittämättömän liikuttavaa noissa lapsellisen suurissa -kirjaimissa, sillä ne antoivat hänelle joka kerta, kun hän ne näki, -uuden todisteen hänen äitinsä suuresta rakkaudesta ainoaan lapseensa. -Kuinka paljon vaivaa olikaan ollut työn jäykentämillä sormilla opetella -kirjoitustaidon salaisuutta, mutta kuinka kärsivällisesti ja kestävästi -oli tuo hyvä eukko kuitenkin istunut kirjoitustaulun ääressä ja -piirustellut ja piirustellut, kunnes koko kirjainarmeija oli marssinut -hänen muistoonsa, samalla kun käsi hitaasti muodosteli niitä -kivikynällä. Hän ei ollut voinut sietää ajatusta, että vieraan pitäisi -kirjoittaa hänen puolestaan pojalleen, sitten kun isä, joka aina oli -välittänyt kirjevaihtoa heidän välillään, oli poissa. Ja sentähden oli -hän tarmolla ryhtynyt tuohon suureen työhön pojan johdolla, kun tämä oli -kotona loma-aikana. Luonteenlujuutta ja päättäväisyyttä ei häneltä siis -puuttunut. Nyt kirjoitti hän ihan täysin luettavaa, vaikkakin hieman -omituista käsialaa, ja oli tämän lisäksi hyvin huvitettu pistelemään -ajatuksiaan paperille. Mitä rakastava äiti voipikaan, kun on kysymys -hänen lapsestaan, ajatteli Rautio, ja syvän kiitollisuuden tunne täytti -tänä hetkenä hänen sydämensä, karkoittaen pakosalle kaikki levottomat ja -tyytymättömät ajatukset. Yöllä uneksi hän sitävastoin lakkaamatta -kauniista katajista, jotka hän seuraavana päivänä hakkaisi ja asettaisi -neiti Vinterin kamariin. - - -VI. - -Lukukausi oli kulunut säännöllistä menoaan pimeiden syyskuukausien ajat, -ja joulu oli ovella. Rautiolla ja opettajattarella oli ollut monta -pitkää keskustelua joulujuhlan johdosta lapsille. Koulun johtokunta ei -juuri sanottavasti välittänyt tästä, ja vasta sitte, kun opettaja -hiljaisella tavallaan kauan oli valmistellut sitä, uhrattiin pieni -summa, joka hädin tuskin riitti pääkaupungissa ilmestyvän ja erityisesti -kansakoulun oppilaille aijotun joululehden tilaukseen ja kynttilöiden -ostoon; muusta saisivat opettajat itse pitää huolen, "jos -välttämättömästi tahtoivat tehdä koulusta leikkituvan", kuten Isolan -rusthollari sanoi. - -Hänellä ei ollut itsellään lapsia, ja häntä eivät uskaltaneet muut ukot -vastustaa, vaikka olivat vähän taipusampia ajatellessaan jotakin pientä -Kallea tai Lottaa, joka siellä kotona jo viikkokausia oli iloinnut -jouluhuvin toivossa. Joka vuosi oli Rautio taistellut jotenkin samoilla -tuloksilla; useimmiten oli juhla ollut vain kahvikesti, minkä hän itse -kustansi ja jolloin lapset saivat leikkiä ja temmeltää muutamia tunteja -koulun salissa. Hän ei koskaan ollut antanut vastustuksen masentaa -harrastustaan saada lapsille hauskuutusta, ei silloinkaan kuin neiti -Frisk arkana luopui taistelusta; nyt sitävastoin oli hänellä uudessa -opettajattaressa reipas liittolainen, valmis auttamaan neuvoilla ja -teoilla. Aina hyväntahtoinen rovastinna oli luvannut leipoa vehnäpullia -koko joukolle, opettaja ja neiti Vinter ottivat huolehtiakseen kahvin -muine tarpeineen, sekä makeiset joulukuuseen. - -Aina tuon suuren juhlapäivän aamuhetkestä asti oltiin innokkaasti -puuhassa koulusaleissa; toisessa kohosi kuusi, jättiläispuu, minkä -Rautio ja hänen oppilaansa olivat kaataneet pappilan metsästä ja sitten -riemusaatossa kotiin tuoneet. Nyt oli kuusi koristettava oikein -kauniiksi ja tässä osoittautui opettajatar kerrassaan mestariksi. -Kirjavasta silkkipaperista valmisteli hän mitä somimpia koristeita. -Raution mielestä hän oli kerrassaan ihmeteltävä. - -Toiseen koulusaliin taas oli kahvipöytä katettava, minkä neiti Vinter -Katrinan avulla sai tehtäväkseen, samalla kun opettaja asetti -kynttilöitä ovenpieluksiin ja ikkunoihin tilapäisiin kynttiläjalkoihin. - -Vihdoin oli kaikki järjestyksessä; näytti niin juhlalliselta, että -Katrinakin, joka harvoin hämmästyi mitään, tunnusti, nähdessään -kimaltavan joulukuusen, ettei hän koskaan ollut nähnyt mitään niin -kaunista. - -Nyt alkoivat vieraatkin saapua, ensiksi rovastinna, vasullinen -talviomenia mukanaan ja pastori Ståhle seurassaan; molemmat tahtoivat -mielellään katsella lasten iloa ja Rautio oli sitäpaitsi myöskin -pyytänyt pastoria avaamaan juhlan lyhyellä joulurukouksella. - -Apulainen Ståhle oli pitkä, hyvin hoikka herra, näytti paljoa -nuoremmalta kuin hän itse asiassa oli, sentähden että osasi sopivissa ja -sopimattomissa tilaisuuksissa muuttaa väriään; hänen ihonsa oli heleä -kuin seitsentoista vuotiaan immen. Kun häntä ujostutti, niin tahtoivat -myöskin sanat takertua kurkkuun ja hänen täytyi olla hyvin varuillaan, -erittäinkin neiti Vinterin läsnä ollessa, sillä tällä oli vastustamaton -halu ajaa ruskopilviä apulaisen poskille ja iloita salaa hänen -hämmingilleen. - -Apulainen oli hyvä ja tunnollinen nuori mies, joka ei rakastanut -vanhanaikaisia epätapoja. Hänellä oli tavattoman kaunis messuääni, ja -yleensä voi toivoa, että hänestä tulee hyvä pappi. Kaikissa -koulukysymyksissä oli hän ehdottomasti opettajan puolella, vaikka hän -vielä oli liian vieras Honkalassa ja myöskin liian arka uskaltaakseen -esiintyä aivan päättävästi. - -Kello oli juuri neljä, lapset tulvivat iloa välkkyvin silmin sisään, -pastori nousi kateederille ja puhui muutamia yksinkertaisia sanoja -heille, minkä jälkeen Rautio voimakkaalla bassoäänellään alkoi -jouluvirren, ja lapset säestivät sitä, jotta sali kajahteli. - -Toisena numerona ohjelmassa oli kahvin tarjoilu, jolloin oli hauska -katsella, miten nopsaan rovastinnan pyylevät pullot katosivat loistavan -valkoisten hampaiden taakse, ja tämän jälkeen seurasi tanssi kuusen -ympärillä ja vuoroon leikkejä, missä Rautio oli väsymätön johtaja. -"Meill' on nyt paikka kullakin", "Jänö istui maassa", "Kas mylläri -salvan aukaisee" y.m. lauleltiin yhä uudelleen, ei kenenkään ääni -sortunut ja väsymystä ei joutanut ajattelemaan; se oli verraton -joulujuhla. Keskellä nuorten joukkoa kohosi kuin korkea petäjä nuoressa -metsässä Raution kookas vartalo. Hän oli keskuspylväs, minkä ympärille -kokoontui tuo pieni kansa, jonka ajatukset ja mielialan hän niin hyvin -ymmärsi ja joka myöskin niin luottavaisena näkyi liittäytyvän häneen. - -Kun ilta vihdoin oli käsissä ja lähdön piti tapahtua, kokosi hän kaikki -lapset ympärilleen ja puhui heille joulun merkityksestä, samalla kuin -pyysi heitä ajattelemaan, mikä verraton lahja Jesuksen syntymisen -kautta, on annettu ihmiskunnalle ja kuinka jokaisen sydämensä pohjasta -pitäisi iloita jouluilmoituksesta ja riemuiten yhtyä enkelien -ylistysvirteen: Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, maassa rauha, -ihmisille hyvä tahto. -- Ja hänen puhuessa levisi hiljainen vakavuus -nuorille kasvoille ja monet silmät, jotka olivat kiintyneinä opettajaan, -olivat kostuneet. - -Rovastinna ja pastori riensivät sanomaan jäähyväisiä, sydämellisesti -kiittäen hauskasta illasta, ja lapset lähtivät pois niiaten ja kumartaen -opettajalle ja opettajattarelle. Tuli hiljaisuus suuressa salissa, -kynttilät olivat jo loppuun palaneet, ja ainoastaan joulupuussa lieskasi -vielä muutamia sammuvia tulia. Rautio oli saattanut viimeisiä pieniä -vieraitaan eteiseen ja nähnyt heidän kaikkien hiljaa ja sovussa -lähtevän; hän oli aina ankara järjestyksen suhteen, ja, niin hyvä kuin -hän olikin, tiesi jokainen oppilas, ettei käynyt päinsä hutiloida hänen -kanssaan tällaisissa asioissa. - -Kun hän palasi sisään, seisoi Elli Vinter ajatuksiinsa vaipuneena -paljastetun joulukuusen vieressä, -- Juhlammehan oli oikein onnistunut -ja hupainen. -- Rautio lähestyi iloisena tuota nuorta tyttöä. - --- Niin oli, vastasi hän hajamielisenä. - --- Lapset olivat niin ihastuneita, ei mikään ilo ole puhtaampaa ja -korkeampaa kuin heidän ja etenkin ilmenee se paraiten joulujuhlassa! - --- Luuletteko sitte lasten käsittävän joulun varsinaista ilonainetta? - --- Monesti ehkä paremmin kuin täysikasvuiset, vastasi hän. - --- Kentiesi, jo silloin kadehdin minä heitä niinkuin kadehdin teitäkin, -herra Rautio, kun seisoitte tuossa keskellä lapsiliutaa ja ilmoititte -joulun iloisen sanoman heille. - -Rautio katsoi kummastuneena häneen: -- Luulen, etten ymmärrä neitiä nyt? - --- Minä tarkoitan, että sellainen vahva vakuutus, minkä tunsin olevan -teidän sanojenne pohjana tänään, tuntui minusta hyvin kadehtivalta, -vastasi hän. -- Kun minä vielä olin pieni tyttönen, niin äitini kertoi -minulle tuon vanhan jouluhistorian Betlehemistä, ja minä otin sen -vastaan lapsentavoin ja kätkin sen myöskin muistooni, mutta siitä on jo -monet vuodet, ja aika ja olosuhteet ovat himmentäneet tämän muiston; -minä olen kuin juureton taimi, minä harhailen ympäri henkisten -virtauksien aavikkoja ja etsin turhaan tukea. Toisinaan laskeutuu se -tunne aivan vaivaavana päälleni uskontotunneilla koulussa, minä pelkään, -että hyvä tahtoni ei ole kylliksi heille, sentähden kadehdin minä teitä -tuon yksinkertaisen lapsenuskon tähden. -- - --- Jos te olette etsivä henki, niin silloin, neiti, on raamatussa sana -vasite teitä varten, sanoi Rautio hiljaa; se kuuluu: "Jokainen, joka -etsii, hän löytää." - -Neiti Vinter seisoi kauvan hiljaa, sitten sanoi hän hieman karskisti: -- -Enhän minä ole köyhempi kuin tuhannet muutkaan, hyvää yötä, herra -Rautio. - --- Hyvää yötä, vastasi hän! Itsekseen ajatteli Rautio, kuinka vähän -toisten köyhyys tai rikkaus henkisessä suhteessa parantaa sielua, joka -kaipailee valoa! Kristus yksin on maailman valkeus ja johtaa ihmiset -siihen, mutta sitä ei ymmärtänyt tämä nuori olento vielä. - -Seuraavana päivänä kulkivat he yhdessä rautatienasemalle ja matkustivat -myöskin junalla muutamia aseman väliä yhdessä. Rautio ei voinut olla -ajattelematta edellisen illan keskustelua, mutta Elli oli iloinen ja -vilkas kuten tavallisesti. - --- Te olette onnellinen, kun saatte viettää juhlanne maalla, sanoi hän, -kun he lähenivät sitä asemaa, missä Raution oli astuttava junasta. Ei -ole juuri mistään kotoisin viettää joulua kaupungissa. - --- Minä ajattelen kuitenkin, että neiti huomaisi joulumme kotona -Rautjärvellä puutteelliseksi, vastasi hän hymyillen, kotinihan on, kuten -tiedätte, talonpoikaistalo, ja siellä on juhlanvietto enimmäkseen hyviä -kestiä ja vapaus mennä kirkkoon joka jumalanpalvelukseen. Minulle ovat -kuitenkin kaikki nuot vanhat tavat ja tottumukset erityisiä juhlia, -sillä niissä heijastuu lapsuudenmuistot. Minä en voi koskaan unohtaa -iloani, jota tunsin paksusta kolmihaaraisesta talikynttilästä, minkä -äitini joka jouluksi kastoi minulle, joululahjoista minä en tiennytkään. -Mutta suurin iloni oli saada seurata mukana joulusaarnaan, minne isäni -herätti koko talonväen neljän aikaan aamulla, jotta emme myöhäistyisi -kirkosta. Yleensä eivät vanhempani pitäneet mistään juoksusta -"jaloimpana juhlana", kuten sitä kutsuttiin, he olivat hyvin vakavia, -etenkin vanha isoäiti, joka oli lähemmäs yhdeksättäkymmentä, ja piti -suurimpana nautintonaan lukea ja tutkia Jumalan sanaa. - --- Ettekö te pienenä poikana väsynyt ja kyllästynyt siihen? - --- En, omituista kyllä, mutta ehkä se tuli siitä, etteivät vanhempani -koskaan pakottaneet minua kirjaan; sitäpaitsi lienen minä ollut -hiljainen, umpimielinen lapsi, josta oli hauska kuunnella noiden -vanhojen selityksiä raamatusta. - --- Siis voi teidän uskonnollisesta vakuutuksestanne puhuttaessa puhua -auktoriteettiuskosta, sanoi neiti Vinter hieman ivalla. - --- Ei, vastasi Rautio vakavasti. -- Kun tulin vanhemmaksi, niin tuli -minullekin aika, jolloin oli kysymys uskoako -- vaiko ei uskoa -- -suurimpiin uskontotuuksiin nähden. Ei kukaan ajatteleva ihminen voi, -minun luullakseni, välttää jonkun kerran joutumasta epäilemään itseään, -taivasta ja helvettiä, mutta sitten riippuu kaikki siitä, jääpikö hän -edelleen pimeyteen vai antaako Jumalan armon paistaa itsensä aivan -kirkkaaksi. - --- Se kuulustaa niin vakuuttavalta, sanoi neiti miettien. - -Rautio katsoi ystävällisesti ja luottavasti häneen: -- Me vain emme saa -olla Herraa vastaan, sanoi hän hiljaa. - -Junan vihellys kuului ja kulku hiljeni, Rautio tarttui matkalaukkuunsa -ja ojensi sydämellisesti kätensä neiti Vinterille: "Hyvästi neiti, ja -iloista joulua!" - --- Kiitos, samoin -- hän hymyili ystävällisesti, mutta jo Raution -mennessä vaunun ikkunan ohitse, jonka vieressä hän istui, oli hän -kiintynyt lukemiseensa. - -Kentiesi oli neiti Vinter ylipäänsä hyvin tyytyväinen päästessään -hänestä. Raution sydämeen pisti vähän tätä ajatellessa, sitä aprikoimaan -hän ei kuitenkaan joutanut, sillä tuossa seisoi jo vanha Taavetti sieltä -kotoa ja Rusko uuden reen edessä. Hän löi harmaahapsiselle, uskolliselle -palvelijalle voimakkaasti kättä, heilautti laukun reenpohjalle ja -tarttui ohjaksiin. Rusko kääntyi ympäri ja kohosi pystöön ylpeästi -kaikkien ympärillä olevien ihmeeksi, sitten paneusi se rivakkaan -juoksuun. -- "Muhkea poikaseni", nyökäytti nuori isäntä ja kietoi -pehmeän, lämpöisen vällyn ympärilleen; kaikki lapsuuden muistot tulvivat -vilkkaasti hänen mieleensä, ja kevein sydämin ja vakavalla kädellä -ohjasi hän tulista juoksijaansa talvi-illan hämyssä kotia kohden. - - -VII. - -Rautio palasi kouluun uusilla, raittiilla voimilla. Hän kertoi neiti -Vinterille, kuinka hänen kotiseudullaan oli taaskin perustettu kaksi -uutta kansakoulua ja kuinka ajatus kansanopiston perustamisesta oli -melkein jokaisessa vallalla; ei säästettäisi uhrauksia eikä vaivoja sen -toteuttamiseksi mitä pikimmin, ja kansakoulunopettajat koko ympäristöllä -valmistivat innokkaasti oppilaitansa tähän. - --- Kun saisi olla mukana siellä! hän joskus huudahti. Täällä Honkalassa -tuntee usein itsensä kuin vangiksi, sidotuksi käsistä ja jaloista. -Kuitenkin on minun innokkain ponnistukseni oleva saada aikaan täällä -toinen koulu; kyllä minä tiedän, että suuret vaikeudet kohtaavat tätä -ehdotusta, mutta minä olen kuitenkin kauan valmistellut asiaa. Kerranhan -kuitenkin täytyy täällä uuden ajan voimakkaan tuulen lakaista -ennakkoluulojen vastustuksen, kovertaahan pisarakin kiven, ja -kärsivällisyydellä voitamme kaikki. - --- Minä luulen todellakin tuon viimeksimainitun olevan mielilauseenne, -herra Rautio, sanoi opettajatar hymyillen. - --- Minä olen aina ollut hellittämätön, vastasi hän; lapsuuteni aikana -tahdoin kerran kaivaa padon puroon, mikä virtasi puutarhamme vieritse. -Kaksitoista kertaa vieri maa, mutta kolmannellatoista kerralla se pysyi. - -Elli nauroi. -- Se oli sitä suomalaista itsepintaisuutta. - --- Niin, äitini oli kyllä siitä tunnettu. -- Rautio hymyili myöskin. -- -Hän väitti, että minä ehdottomasti löisin pääni seinään ja oikein -aikalailla, ennenkuin luopuisin aikeestani, mutta elämäntyöni suhteen -tunnen minä, että ennemmin saataisiin repiä minut kappaleiksikin kuin -vakuutetuksi, että olen harrastanut jotakin väärää. - --- Näyttää siltä, ettette säikähdä taistelua uuden koulun puolesta. - --- En ollenkaan, onhan vastustajillekin päivän selvä asia, että yksi -koulu kunnassa, jossa on asukkaita useampia tuhansia, ei riitä, -varsinkin kun se on sijoitettu toiseen päähän pitäjää. Useat isät ja -äidit ovat minulle valittaneet tätä seikkaa ja puhuneet lastensa -lukuhalusta, vaan eihän voi vaatia, että oppilaat kulkisivat monia -penikulmia kouluun. Isola tietysti on niin kuin tavallisestikin pahin -vastustajani, vaan hänellä on jalka kipeä eikä ehkä pääse liikkeelle -siihen, kun on kokous asiasta. - --- Pienet syyt, suuret seuraukset. - --- Niin, siltä näyttää. - -He opettajattaren luona istuen puhelivat vilkkaasti kirkkaan keväisen -päivän puhteella; nyt näet tapahtui usein niin, että neiti Vinter kysyi -Rautiolta jotakin neuvoa tahi pyysi apua ja tavallisesti pidätti hänet -sitte istumaan ja puhelemaan. Hän oli huomannut, että "tuosta -talonpojasta", niinkuin oli kirjoittanut serkuilleen, oli hauskaa -seuraa. - -Rautio puolestaan otti äärettömän mielellään vastaan hänen kutsunsa ja -keskustelun sujuessa aivan keveästi ja liukkaasti heidän välillään, -katseli hän huvikseen, kun opettajatar teki milloin mitäkin hienoa -käsityötä, missä hän oli erittäin taitava, tai katseli hän tuota nuorta -työntekijää itseään, jolla oli sievä muoto; kauniit silmäluomet, suora -nenä ja mehevät huulet. Koko hänen olennossaan tukasta lähtien oli -jotain uljasta ja rohkeaa; hän oli aina hyvin yksinkertaisesti puettu -eikä Rautio ymmärtänytkään vähintäkään naisvaatetuksesta, mutta sen hän -tiesi, että mitä Elli Vinterillä oli päällä, se oli aina jotain hienoa -ja maukasta, mikä aivan erityisellä tavalla hyväili hänen näköhermojaan. - -Hänelle, yksinkertaisella miehelle, joka oli kasvanut jokapäiväisissä, -ihan tavallisissa olosuhteissa, oli tämä nuori tyttö äkkiä kuin hänen -tielleen sattunut ilmestys tuntemattomasta maailmasta, minne hän oli -saanut luoda ainoastaan pikaisen katseen. - -Hänestä tuntui, ettei talvi koskaan ollut niin nopeasti rientänyt -matkaansa, ettei aurinko koskaan palannut niin aikaisin tuoden mukanaan -valoa ja toiveita, kuin tänä vuonna, ja läpi hänen vakavan elämäntiensä -puhkesi nyt joka päivä joku uusi kultainen säije. Koskaan ei ollut -työnsä ollut hänestä rakkaampaa; joka aamu, kun hän nousi, tunsi hän -läpitsensä virtaavan selittämättömän elämän virkeyttä, hän oli -onnellinen, mutta tietämättä ja kysymättä itseltään, minkätähden hän -oli. - -Eräänä edeltäpuolisena, välitunnin ajalla, tuli opettajatar Raution luo, -kun tämä katseli poikain leikkiä. - --- Nyt olen minäkin saanut tuntea vanhoillaolijain vääryyttä meitä -kouluväkeä kohtaan, sanoi hän pilkallisesti. Voitteko ajatella, ne ovat -aivan äkkiarvaamatta eräässä tilapäisessä kuntakokouksessa päättäneet -pidättää sen rahasumman, mikä koulunjohtokunnan päätöksen mukaan tulee -opettajattarelle täällä Honkalassa korvaukseksi heinistä, olista y.m. -Minä en välittäisi noista muutamista markoista, ilman niitäkin voin -kyllä elää, mutta heidän kavala menettelynsä suututtaa minua; -luonnollisesti en minä saa palkkaani luonnossakaan, ukot sitävastoin -ovat päässeet yhdestä menopuolesta ja se, nähkääs, on asian ydin. - --- Ovatko he todellakin rohjenneet sellaista? -- Opettaja kävi -tummanpunaseksi ja suonet hänen ohimoillaan alkoivat paisua -- meidän -täytyy heti ryhtyä toimeen saattaaksemme heitä edesvastaukseen! - --- Otatteko asian niin vakavasti? - --- Niin, niin teen; joka kysymyksessä olen minä järkähtämättömästi -oikeuden puolella, ja tässä on epäilemättä laittomuus, josta meidän on -otettava selvä, sanoi hän pontevasti. Koko kouluajalla hän ei voinut -saada ajatuksiaan tästä irralleen, ja kuta enemmän hän mietti, sitä -katkerammaksi tunsi hän käyvänsä. Jos se olisi koskenut häntä itseään, -niin olisi hän luultavasti ottanut asian tyyneemmästi, mutta että he -tahtoivat riistää opettajattarelta, turvattomalta naiselta, osan hänen -pienestä ja hyvinansaitusta palkastaan, se sai liikkeelle hänen -tunteensa "heikompien puolustukseksi". Heti kun tunnit olivat loppuneet, -riensi hän erään lähellä asuvan koulujohtokunnan jäsenen luo, ja tältä -sai taitavasti asetettujen kysymysten kautta selvän tiedon siitä -myyräntyöstä, jonka olivat tehneet neiti Vinterille, sekä myöskin -varmuuden siitä, että se kokous, missä kysymys oli nostettu, oli ollut -laiton: Tässä oli siis heti yksi koukku mihin voi tarttua. - -Palattuaan retkeltään koputti hän opettajattaren puolelle, kertoakseen -hänelle uutisensa: -- Kun heitä nyt on varoitettu, arveli hän, niin -saatte luultavasti jonain päivänä luoksenne ukot monilla -anteeksipyynnöillä ja selityksillä, mutta minä neuvoisin olemaan -suostumatta mihinkään välipuheisiin heidän kanssaan. Annetaan kaiken -mennä laillista tietään. Meidän oikeutemme on varustautua kaikilla -luvallisilla keinoilla vääryyden hyökkäyksiä vastaan. - -Rautio ennusti totta, neiti Vinterin luo todellakin tuli useita -talonpoikia, mutta hän oli varuillansa; he huomasivat nyt menetelleensä -kerrassaan ajattelemattomasti, ja olisivat mielellään myöntyneet -korvaamaan parhaansa mukaan. Nyt oli se kuitenkin liian myöhäistä, ja -Raution ryhtymisellä asiaan, tämä pieni sotku päättyi pian -opettajattaren eduksi. - -Isola, joka oli yrityksen päänä, suuttui aivan sydämettömästi, ja varmaa -oli, että Rautio asiaan ryhtymisensä kautta oli yllyttänyt sekä hänen -että muiden vastustajainsa nurjaa mieltä. Neiti Vinter taas oli saanut -nähdä, että opettajan tyyneen pinnan alla oli tulta, mistä hänellä tähän -asti oli ollut vain heikko aavistus. Muutamia ystäviä oli tuo pieni -jupakka kuitenkin saattanut koululle ja opettajille, oltiin suuttuneita -vääryyden teosta, mikä kiihotti lämpimämmin suosimaan vainottua asiaa. - --- "Elämä on taistelua", arveli nuori opettajatar nauraen. -- Jokaisen -pienen uuden kahakan jälkeen tunnen itseni vain innokkaammaksi -taisteluun. - --- Niin, jos vain onnistuisimme pysymään tyyneinä ja maltillisina, -muussa tapauksessa saamme ainoastaan tuskaa ja katumusta, ja minun -käsitykseni mukaan vaikuttavat tällaiset riidat aina haitallisesti -koulun työhön. Missä kaksi puoluetta seisoo toisiaan vastassa ja -valmiina vähimmästäkin syystä hyökkäämään toistensa kimppuun, niin ei -ole menestystä, eikä koskaan Jumalan siunausta ole riidassa ja -eripuraisuudessa. Taistelua pahaa vastaan maailmassa aina on käytävä, -jos mieli raittiin henkisen elämän kasvaa ja antaa todisteita olemassa -olostaan, mutta tällä taistelulla on aivan erityinen merkitys. - -Opettajatar vastaamatta katseli Rautiota, joka seisoi ikkunassa ja -silmäili metsään päin. Opettajatar tunsi, että Raution katse ylettyi -korkeammalle ja tunki syvemmälle kuin hänen, ja tietämättään heräsi -hänessä hiljainen kunnioituksentunne tuota yksinkertaista talonpoikaa -kohtaan. - --- Minä saan monta hyödyllistä opetusta teiltä, herra Rautio, sanoi hän -ja pani kätensä helmaansa -- te ette opeta ainoastaan poikianne! - --- En, minä pelkään koulumestaria tarttuneen minuun, niin että esiinnyn -sellaisena muulloinkin kuin tunneilla, sanoi hän hymyillen. - --- Sitä en tarkoittanut -- Elli katsoi yhä tarkkaavaisesti häneen -- -sellaiseen ihmiseen kuin minä, joka aina on elänyt piireissä, missä ei -koskaan suosita mitään vakavia ajatuksia, tuskimpa mitään muitakaan -haluja kuin syödä, juoda tai huvitella, täytyy vaikuttaa herättävästi jo -tuon jyrkän vastakohdan, mikä ilmenee sellaisen ihmisen kanssa -seurustellessa, joka on omistanut koko elämänsä suuren maalin -saavuttamiseksi. Jos jotain hyvää tarttuu minun keveään mieleeni, niin -ihan varmaan on minun kiittäminen teitä siitä! - -Rautio kääntyi äkkiä ympäri ja katsoi häneen; oliko todellakin -mahdollista, että hän oli voinut vaikuttaa häneen? Ilon tunne virtasi -äkkiä hänen mieleensä ja sydämensä tykytti rajusti. - --- Elämän kuluessa tapaavat toisensa ihmiset, joilla ei ennen ole ollut -aavistustakaan toistensa olemassa olosta ja etsimättä toisiaan, -huomaamatta koskettavat kahden kohtalonpyörän hammasrattaat toisiaan, -sitä ei tunne eikä ymmärrä, mutta vaikutukset kuitenkin kerran tulevat -ilmi, lausui Rautio. - --- Vaivaa ja vastusta on kosketus minuun tuottanut teille etenkin nyt -äsken, sanoi Kili iloisesti; minä luulen, ettei minun varovainen -serkkuni, Viktor, olisi pannut alttiiksi itseään ikävyyksille, vaikka -siitä olisi etuakin ollut minulle. - -Rautio kumarsi; tuon tuntemattoman nimen mainitseminen vaikutti aina -kummallisen jäähdyttävästi häneen; hän myöskin samalla muisti tekemättä -jääneet työt ja sanoi äkkiä jäähyväiset. Mutta kun hän sitten istui -kirjoituspöytänsä ääressä, niin hän ei voinut työskennellä eikä -ajatellakaan, sillä viereisestä koulusalista helisi lakkaamatta iloinen -tyttöääni raikkaana ja lumoavana hänen puolelleen: In questa luna tutta -stellata -- kun Elli oli oikein iloinen ja keveällä mielellä, niin -lauloi hän aina tuota laulua. - -Ja vaikka hän olisi tahtonut tukkia korvansa, niin olisi hän kuitenkin -kuullut nuot riemuitsevat sävelet hänen kauniilta punaisilta huuliltaan, -ja vieläpä silmäin kiinni ollessa näki hän aina uudelleen tuon pienen -solakan olennon pystyine päineen ja vilkkaine ruskeine silmineen, joiden -syvyydessä ihan varmaan oli kätkettynä elämän onni -- ketä varten? - - -VIII. - -Kunnanhuoneen suuri sali oli täpötäynnä, aurinko paahtoi sisään -seitsemästä suuresta ikkunasta ja ukot pyyhkivät tavan takaa hikeä -otsaltaan punasella pumpulinenäliinalla. Kokouksen puheenjohtaja, nuori, -jotensakin lihava talollinen, esitteli reippaasti käsiteltävät -kysymykset; muutoin ei ollut ketään muita herrasmiehiä saapuvilla kuin -pastori Ståhle ja koulunopettaja, mutta perällä ikkunan luona istui -neiti Vinter ja puheenjohtajan vilkas, nuori rouva, joka vilkkaalle -innolla seurasi kaikkia miehensä toimia. - -Keskusteltiin ehdotuksesta, mikä koski pappilan navetankaton korjausta, -tutkittiin valiokunnan lausuntoa ja lykättiin kysymys ajanmukaisemmasta -köyhäinhoidosta "ensikokoukseen". Keskustelu vei aikaa, talonpojat -tekivät miettien vastaväitteitään, etenkin rahakysymyksissä, ja Isola, -lautakunnan puheenjohtaja, istui kipeine jalkoineen leveänä ja pöyhkeänä -pöydän päässä, valmiina puolustamaan oikeuttansa jokaista vastaan, joka -tahtoi tehdä vastarintaa hänelle. Tuli yhä kuumempi, neiti Vinter katsoi -virkaveljeensä; tänään nimittäin oli ratkaistava hänen uuden koulunsa -oleminen taikka olemattomuus. Hän istui tyyneen näköisenä, mutta -tarkkaavainen tutkija voi kuitenkin nähdä, että hän mielenkiinnolla -odotti, mitä oli tuleva. Vihdoin otettiin esille koulukysymys. -Puheenjohtaja alusti sen muutamilla hyvin valituilla sanoilla koulun -hyödystä, ja välttämättömyydestä y.m. osoittaen oman kantansa asiassa. - -Nyt nousi Rautio ja puhui täyteläisellä, syvällä äänellä. - -Hän tunsi, sanoi hän, tarkoin kaikki ne riidat, mitkä ensimmäisellä -koululla täällä on ollut kestettävänä olemassa olonsa puolesta; se oli -jotain niin uutta siihen aikaan, ja ollaan tavallisesti arkoja uudelle, -koska se ei aina tuo mukanaan hyvää. Muinoin ei myöskään ollut tapana, -että rahvaan lapsille opetettiin mitään muuta tietoja kuin kristinoppia; -polvi polvelta oli eletty ja kuoltu ymmärtämättä ja kaipaamatta mitään -enempää oppia, kuitenkin löytyi poikkeuksia jo silloinkin. Yksi ja -toinen valpas sielu käänsi kyllä halukkaasti silmäyksensä tiedon -kukkulaa kohti, mutta hänellä ei ollut mitään keinoa sen -saavuttamiseksi. Silloin tuli uusi aika ja toi pelastuksen sanoman -näille etsiville sieluille, ja samassa oli kuin raitis elämäntuulahdus -olisi koskettanut nuorisoa nousevaa, kansaa kasvavaa. Kaikkialla -alettiin pyrkiä valoa kohden, kaikkialla kaikui huuto: Valoa kansalle! - -Siellä täällä kouluhuone kohosi kooten saleihinsa näitä kansan, tietoa -janoovia lapsia, jotta ne täällä hellästi ja viisaasti opastettaisiin -tiedon rikkaille lähteille. Tämä kaikki oli kuitenkin kerrassaan uutta -vanhoille, jotka olivat kasvaneet toisen ajan hengessä ja perineet sen -ajatukset ja katsantotavat. He pelkäsivät näitä uusia aatteita, he -olivat peloissaan, että koulu erottaisi lapset vanhemmistaan ja että -lapset ylpeinä opistaan alkaisivat halveksia isää ja äitiä. - -Oli aivan luonnollista, että he noin ajattelivat ja noin luulivat; -koulunystävät ymmärsivät heitä hyvin ja menettelivät sentähden -sävyisästi ja ystävällisesti saadakseen heidät vähitellen vakuutetuiksi -asiansa oikeudesta, siitä että tieto on suurempi rikkaus kuin kaikki -maailman kulta ja hopea. - -Minä tiedän, että on ottanut kovalle, sanoi hän, sillä olenhan minä -itsekin vanhaa talonpoikaissukua ja voin siis paremmin kuin moni -herrasmies ymmärtää, mitä koulukysymys merkitsi talonpojalle, mutta minä -tiedän myöskin, että hänen vastustuksensa vähitellen heltiää, kun -hänelle käy selville kaikki, mitä koulu antaa nousevalle polvelle. - -Täällä Honkalassa on vastustus ollut sitkeää kyllä. Me tiedämme sen -kaikki, että kunnan johtavien henkilöiden ja meidän opettajain kesken on -vallinnut suhde, mikä on kaikkea muuta kuin tyydyttävä. - -Minä puolestani olen syvästi tuntenut sen painon, minä olen odottanut ja -toivonut, että tämä vastustus vihdoin voitettaisiin, toivonut myöskin, -että meidän, hiljainen, uskollinen työmme pitäjän lapsien keskuudessa -vaikuttaisi sopua puolueiden kesken. Aina jonkun todistuksen olen tästä -saanutkin, monta isää ja äitiä on nimittäin juuri lapsiensa takia tullut -koulun ystäväksi ja -- minä sanon sen vapaasti ja iloiten -- myöskin -antanut opettajalle tunnustuksensa. He ovat huomanneet opetuksen -hedelmät ja edut, joita nuoriso on saanut, ja alituisesti lisääntyvä -oppilasmäärä todistaa voimakkaasti, mitä nouseva polvi itse tuntee tästä -kysymyksestä. Näistä ja muista tarkoin harkituista syistä vaadin minä -nyt sentähden kiivaasti toisen kansakoulun perustamista kuntaan. - -Rautio oli puhunut ja istui alas, samalla kuin innostuksen tuli, mikä -oli elähdyttänyt häntä koko ajan, vielä loisti hänen voimakkaista -kasvoistaan. - -Yksityisiä ääniä kuului osaksi puolesta, osaksi vastaan: olihan se kyllä -tosi, että lapsilla kylän toisesta päästä oli liian pitkä matka kouluun, -sanottiin. - -Toiset taas huomauttivat, että kiertokoulut tuottavat saman hyödyn -paljon pienemmillä kustannuksilla. Isola antoi pörröisen lakkinsa solua -edestakaisin peukaloittensa välissä, hän tiesi kyllä, että kunhan hän -vain pudottaa sanansa vaa'alle, niin kaikki liittyvät häneen kuin yksi -mies, ja kun hän vihdoin nousi, niin jokainen tunsi, että nyt rippui -koulun kohtalo hiuskarvasta. - --- Täällä on nyt puhuttu paljon jos koreastikin, sanoi tuo mahtava mies -ja katsahti tarkoituksella opettajaan, minulla ei ole sellaisia sanoja -oppimattomalla kielelläni, sillä minä en koskaan ole juonut siitä tiedon -lähteestä, josta koulunopettaja puhui. -- Kuului hyväksymisiä ja -virnisteltiin kämmenien suojassa! - --- Minä vain tiedän, että se lyö kirveensä kiveen, joka väittää, että -koulu ei tee lapsista ylpeitä. Vai eikö se ole ylpeyttä, kun jokainen -torpanpenikka, joka on käynyt koulua, pitää itsensä liian hyvänä -palvelemaan piikana ja kun pojat ynseilevät käydä auran jälessä -kunniallisena renkinä. Isä, isoisä ja ne, jotka elivät ennen meitä, -elivät rauhassa tässä pitäjässä, he hoitivat oman työnsä, ja rengit ja -piiat hoitivat omansa, mutta kukaan ei huolestuttanut heitä kouluilla -eikä opinpuheilla, se oli hyvää aikaa! -- Isola katseli mahtavasti -ympärilleen aivan kuin tullakseen vakuutukseen oliko kenelläkään väittää -vastaan, mutta mitään syytä levottomuuteen ei näkynyt. -- Minä en ole -huomannut mitään erityistä, mitä koulu olisi täällä toiminut. Kyllä -meillä on ulostekoja tarpeeksi muutoinkin, sentähden äänestän minä, että -kysymys uudesta koulusta hyljättäisiin. - --- Niin, niin, niin -- pauhasi myöntymysmyrsky hänen ympärillään. Rautio -nousi äkisti: Minä rohkenin todellakin toivoa, että rusthollari olisi -tullut toisiin ajatuksiin, sanoi hän jotakuinkin kiivaasti. - --- Mies pysyy aina sanassaan, luulen minä! - --- Niin, mutta mies voi myöskin järjellisten syiden nojalla tulla -vakuutetuksi, että hän on ollut väärässä. - --- Ei, nähkääs, minä olen itsepintainen kuin synti, ja samoin -opettajakin, ja kun me tulemme yhteen, niin tartumme toisiamme parrasta, -he, he, he! -- Uusi myöntymysmyrsky. Rautio kiihtyi, Isola antoi -uudelleen vastauksia puheeseen, ja muutaman minuutin kuluttua olivat -nuot kaksi tasaväkistä vastustajaa "vetämässä tukkanuottaa" kuten -sanotaan. - -Vanha puolusti asemaansa varmalla paremmuudella, mikä oli äärettömän -suututtava, mutta Rautio hehkuvalla kaunopuheliaisuudella, joka vaikutti -innostavasti hänen puoluelaisiinsa; puheenjohtaja herra Timgren, ei -irrottanut katsettaan hänestä, vieläpä pastori Ståhlekin nousi rohkeasti -ylös, ja Elli Vinterin posket punottivat kuin purppura. - -Kun taistelevat vihdoinkin vaikenivat, kuului siellä täällä hajanaisia -ääniä ukkojen joukosta: Minä olen samaa mieltä kuin Isola. -- Niin, -niin, kyllä Isola on oikeassa, meillä on jo yksi koulu liikaa, liitti -toinen ivallisesti. - --- Minun lapsiani ei opeteta herrastelemaan, arveli kolmas. - --- Maailmallinen viisaus voi kyllä olla hyvä, mutta se estää tietoa -ainoasta välttämättömästä, sanoi kirkkoväärti hurskaasti. Paavali sanoo: -Elkää antako itseänne kääntää monilla ja vierailla opeilla. - --- Apostoli Paavali oli oppinut mies, niin siihen määrään viisas, että -me kiistelijät kentiesi teemme viisaimmin jättäessämme hänen sanainsa -selityksen ja sovelluttamisen papeille ja kirjanoppineille, sanoi Rautio -suuttuneena. - -Kirkkoväärti istuutui ja heitti julmia silmäyksiä tuohon rohkeaan -nuoreen opettajaan. - -Nyt alkoi kuitenkin äänestys, ja usean äänen enemmistöllä raukeni -ehdotus uudesta koulusta. Isola ja puoluelaisensa voivat tuskin salata -riemuaan; Rautio taas oli käynyt kalpeaksi; hän nousi ylös ja pyysi -vielä kerran puheenvuoroa. - --- Se ehdotus, jota minä pitkät ajat olen lämpimästi ajanut, on nyt -juuri hyljätty, alkoi hän vähän väräjävällä äänellä. Olisi minusta paha, -jos jossain suhteessa minun persoonani on vaikuttanut tämän tappion. -Aivan alusta pitäen ovat asianomaiset täällä Honkalassa kohdelleet minua -epäsuopeasti ja vastaanottaneet kaikki, mitä minä kunnan omaksi eduksi -olen tahtonut toimittaa, epäillen ja nurjamielisinä. Isät ovat -esimerkiksi kieltäneet poikkiansa yhtymästä siihen raittiusyhdistykseen, -jonka perustin, vaikka jokaisen järkevän isän pitäisi päinvastoin -kehottaa poikaansa ottamaan tämä askel; sanalla sanoen, huolimatta -kaikesta rakkaudesta koulua ja oppilaitani kohtaan, kaikesta -myötätuntoisuudesta heidän tulevaisuutensa puolesta, näen minä, että en -voi mitään toimittaa, en mitään vaikuttaa. Minä aijon sentähden -johtokunnalta pyytää eroani siinä toivossa, että joku toinen minun, -paikallani paremmin onnistuu sovittamaan kunnan vanhimmat -kouluharrastuksen kanssa. Meitä on lukuisa joukko; kun joku väistyy, -niin on sille heti seuraaja mikä yhtä rohkeasti tarttuu työhön käsiksi, -pääasia on, että työ ei koskaan lepää, vaan lakkaamatta edistyy ja -- -niin tapahtuukin. Rakkaus on rakentanut kansakoulun, ja sellainen -peruste antaa laitokselle tukea ikuisiksi ajoiksi. - -Pystypäisenä astui Rautio takaisin. Kokous päättyi nyt, ja mutistiin -kovasti vastustajien joukossa, jotka olivat kokoontuneet tiheään -ryhmään. Herra Timgren taas, sekä pastori ja muutamia ystävällismielisiä -talonpoikia oli kokoontunut opettajan ympärille ja kehoittivat -innokkaasti häntä luopumaan päätöksestään, mutta Rautio seisoi hiljaa ja -huulet lujasti yhteen puristettuina; näki, että hän oli katkeralla -mielellä ja tuskin taipuvainen heidän pyyntöönsä. Hän riensi myöskin -niin pian kuin mahdollista sanomaan jäähyväisiä ja poistui nopein -askelin. - -Kun neiti Vinter jälkeen puolisten palasi pappilasta, missä hän -rovastinnan ja apulaisen kanssa oli perusteellisesti keskustellut -aamupäivän tapauksista, niin hän kohtasi opettajan pienellä oikotiellä -metsässä. Hän käveli hitaasti alla päin. Neiti Vinter tunsi sydämensä -lyövän osaaottavaisuudesta. Kun he lähestyivät toisiaan, niin ojensi hän -opettajalle sentähden heti kätensä ja sanoi sydämellisesti: -- Minulla -on niin paha mieli teidän puolestanne, herra Rautio, teillä on ollut -kuuma päivä. - -Hän katsoi ylös, ja Elli kummastui tyyneyttä, joka hänen kasvoillaan -kuvastui, ainoastaan hetkisen ajan niissä oli ilme, jota hän ei oikein -ymmärtänyt: Kiitän teitä sydämellisestä myötätuntoisuudesta, sanoi hän. - -Opettajatar hymyili: -- Ne sietämättömät ukot, minä olisin niin -mielelläni antanut tuolle mahtavalle Isolalle napsauksen leveälle -nenälleen; mutta teitä minä onnittelen niin loistavasta puolustuksesta -asianne hyväksi. - -Rautio laski taas päänsä ja kulki hiljaa edelleen opettajattaren -vieressä. - --- Minä olen ollut niin pahoillani, aloitti Elli taas vilkkaalla -tavallaan, että teidän auttavaisuutenne minua kohtaan tuossa viime -palkkakysymyksessä varmaankin suuressa määrin on vaikuttanut teidän -tappioonne tänään. Teidän vihollisenne tahtoivat kostaa. - --- Älkää olko millännekään siitä, neiti, tosinhan oli ikävä, että -kouluehdotusta ei hyväksytty, mutta -- se tulee kyllä toiste esille; ei -tämä häviö, vaan muu seikka on tänään syvästi nöyryyttänyt minua! - -Elli katsoi kysyvästi häneen. - --- Se, etten kyennyt voittamaan itseäni, vastasi hän hiljaa. Olen -kuleksinut täällä metsässä ja taipunut yhä syvemmälle totuuden terävän -tuomion alle. Ajatelkaa, antaa vihastumisen sillä tavalla eksyttää -itsensä, ajatelkaa, mikä osoitus noille miehille sen voiman -vähäisyydestä, joka sivistyksellä on luonnon alhaisuutta vastaan, jota -juuri kasvatuksen pitäisi hillitä. Niin paljon kuin pyrinkin pääsemään -kiivaan luonteeni hallitsijaksi, saan minä vain yhä useammin tuta, että -ponnistukseni on turhaa. Täytyy tosin tehdä joka päivä sama työ itseään -varten läpi elämän, sen tiedän, mutta kuitenkin voi sellainen hetki kuin -se, minkä tänään olen elänyt, saattaa ihmisen kerrassaan -toivottomuuteen! - -Elli katsoi häntä hämmästyneenä. Olikohan siinä tosiaan kaikki, mitä -Rautio tunsi aamupäivän taistelun jälkeen, ainoastaan katumus muutamien -vihasien sanojen takia, jotka Ellin mielestä olivat aivan paikallaan; ei -hituakaan näkynyt pahoilemista pettymyksen ja toivonsa raukenemisen -takia, vaikka tuo toivo oli kajastanut kirkkaana hänelle koko vuoden. - --- Te olette haaveilija, herra Rautio! sanoi hän ehdottomasti. - -Hän pudisti päätään: -- Minussa oleva paha ei ainakaan ole mitään -haaveilua, vaan surullinen todellisuus, vastasi hän. - --- Noo, sitten olette sellainen ihminen, jolla on mitä arin omatunto, -sanoi hän, jos samanlainen vastoinkäyminen olisi kohdannut minua, niin -olisin riehunut kuin raivotar! - --- Omanarvontunteen säilyessä? - -Elli nauroi sydämellisesti: -- Teillä pitäisi olla minun omatuntoni, -herra Rautio, mutta palatakseni aineeseeni; te olette siis täydellä -todella päättänyt erota? - --- Niin, minä luulen siten menetteleväni oikeimmin, vastasi hän huoaten, -pitää aina koettaa välttää riitaa ja kiistaa, missä vain voi. - --- Oh, eihän ole teidän syynne nämät riidat, arveli opettajatar, -vanhoilliset olisivat ihan varmaan samoilla epäluuloilla kohdelleet ketä -hyvänsä, joka ryhtyi opettajan toimeen täällä Honkalassa. - --- Kentiesi minä kuitenkin olen osoittanut liian suurta intoa ja liian -vähän malttia; ei voi olla tarpeeksi varovainen, kun on kysymyksessä -uuden maa-alan valloittaminen koululle. Kaikessa tapauksessa käy minulle -vaikeaksi jättää Honkala; kun on taistellut tuuma tuumalta päästäkseen -eteenpäin, niin tulee paikka rakkaaksi. - --- Niin, näettäkös, ehkä te kuitenkin lopuksi hyväksytte minun -mielilauseeni: elämä on taistelua! - -Hänen täytyi hymyillä Ellin hilpeydelle ja lämmin osanotto, mikä säteili -noissa kauniissa ruskeissa silmissä, karkoitti myöskin kerrassaan hänen -alakuloisuutensa; kun he saapuivat kotiin, niin oli hänen mielestään -kuin kaikki pilvet, mitkä äsken pimensivät hänen taivaansa, kerrassaan -olisivat häipyneet. - - -IX. - -Mainingit tuon kunnanhuoneella olleen myrskyisen kokouksen jäleltä -tuntuivat vielä. Muutamia päiviä myöhemmin saapui näet Raution luo -muutamia koulujohtokunnan jäseniä, jotka pyysivät, ettei hän kuitenkaan -niin äkkiä jättäisi aikomaansa erohakemusta; he myönsivät, että oli -vähän kiivastuttu ja esittivät jonkunmoisen anteeksipyynnön. Rautio -pysyi tyyneenä, hän tiesi nimittäin, ettei mikään heissä herännyt -myötätuntoisuus hänen persoonansa ollut syynä siihen, että he pyysivät -häntä jäämään, vaan aivan erityinen vaikutin, mikä oli alkujaan -itsestään ukko Isolasta. Tällä oli nimittäin sisarenpoika, joka vastoin -enon kieltoa oli mennyt seminaariin; hän pääsi nyt jonku vuoden päästä -sieltä ja tuo viekas rusthollari oli jo aikaa sitten valinnut hänet -Raution seuraajaksi Honkalaan mistä oli kaksinkertainen hyöty, -ensiksikin että sisarenpoika heti saisi tuottavan paikan ja varman -aseman, ja toiseksi johtavat henkilöt hänestä virkamiehen, jota voisi -taivuttaa halunsa ja tahtonsa mukaan. - -Kaikki tämä oli opettajalle selvillä ja lähetyskunnan uudistettuun -pyyntöön vastasi hän, että hän miettii asiaa, ennen kuin antaa -vastauksensa. - -Kauan hän sitte mietti sitä; hetkellinen suuttumus ei ollut saattanut -häntä puhumaan erostaan; päinvastoin oli hän jo aikaisemmin itsekseen -ajatellut tätä, mutta, kuten hän äsken oli sanonut neiti Vinterille, oli -hän kaikessa tapauksessa taipuisa jäämään Honkalaan ainakin yhdeksi -vuodeksi -- kauemminhan ei haluttukaan hänen viipyvän. Vuosi, ainoastaan -yksi ainoa lyhyt vuosi, kun hän sen ajatuksen sai selväksi, niin tunsi -hän samassa niiden siteiden voiman, jotka pitivät häntä täällä -ihmeellisellä tenhovoimallaan, jonka alkua hän ei ymmärtänyt. Ja -ukkosten toivo toteutui, jotka olivat sydämestään tyytyväisiä, että niin -helposti olivat päässeet toiveittensa perille. Pääsyy oli kuitenkin ehkä -siinä, että Rautio syvästi kärsi siitä, että oli loukannut Isolaa, -miestä, joka oli siksi vanha, että olisi voinut olla hänen isänsä, ja -vaikka hän ei persoonallisesti, vaan lähettiläiden kautta oli lausunut -toivomuksensa, että opettaja jäisi paikoilleen, niin tahtoi tämä -kuitenkin taipuvaisuudellaan tässä asiassa osoittaa katuvansa sitä -kiivastusta, mihin hän oli tehnyt itsensä syylliseksi. - -Tuo raju tuulispää tyyntyi täten vähitellen täydellisesti, kaikki riidat -loppuivat, ja vieläpä itse Isolakin pudisti kirkkomäellä opettajan kättä -aivan kuin vasta saavutetun sovinnon merkiksi taikka, kuten Rautio sen -käsitti, "ilosta, että pääsee hänestä." - -Kevät oli sillä välin kulunut pitkälle, mäet kuulsivat jo hieman -vihertäville, puiden urvut pullottivat ruskeina, ja vuokot kohottivat -siniset silmänsä huikaisevassa auringon valossa. - --- Emmeköhän panisi toimeen yhteisen retken kaikkien lasten kanssa -toukokuun ensi päivänä? Rautio ehdotti eräänä päivänä, kun hän -tavallisuuden mukaan oli keskustelemassa opettajattaren luona. Minun -mielestäni ovat lapset olleet niin ahkeria koko lukukauden, että -huvittelu nyt voisi olla tarpeen. - --- Niin minunkin mielestäni, sanoi neiti Vinter, mutta te, joka olette -enemmän kotiutunut seudulla, valitsette juhlapaikan. - --- Hyvin mielelläni, minä olen jo ajatellut kaunista kenttää tuolla -metsässä lammen toisella puolen, joka on varsin sopiva leikkipaikaksi ja -rannalla voisi keittää kahvia. - --- Siellä tulee hauska! - -Lapset ottivat ehdotuksen tietysti myrskyisellä myöntymyksellä vastaan, -ja kun toukokuun ensi päivä tuli ja taivas oli selkeä ja aurinko paistoi -kirkkaasti, niin sykki moni lapsensydän riemusta ajatellessa huvimatkaa. -Kello kymmenen oli koulupihalla iloa ja eloisuutta, kun siellä seisoi -nyt seitsemänkymmentä lasta, poikia ja tyttöjä, asetettuina riviin, ja -vilkkaasti puhellen, mutta aivan mallikelpoisessa järjestyksessä lähti -joukko opettajan ja opettajattaren jälessä metsää kohden. - -Vahvimmat pojat ja suurimmat tytöt kantoivat kahta suurta, kirkasta -kahvipannua ja aika suuria koria täynnä vehnäsiä; tarvittiinhan sitä -melko paljo muonaa sellaiselle ruuanhaluiselle nuorelle joukolle. -Puolen tunnin kävelyn jälkeen oltiin perillä, valitulla juhlapaikalla; -kaikki korit ja pannut kannettiin rantaan, missä opettajatar muutamien -valittujen apulaisten kanssa ryhtyi kahvinkeittoon, samalla kuin -opettaja järjesti leikkejä toisille ja johti heitä. - -Pian kajahteli iloiset huudot ja naururemahdukset kauas ympäristöön, -leikittiin "haukkaa ja kyyhkystä" ja juostiin "leskisillä" ja -tanssittiin piiritanssia toisella mäenrinteellä, ja sillä aikaa nousi -savu kahvitulista auvertaen lauhkeaan kevätilmaan. Pannut porisivat ja -kiehuivat niin somasti, ja kun väsyttiin leikkiin ja tahdottiin -hengähtää hetkinen, niin oli kahvikin valmiiksi laitettu. - -Palavissaan ja punottaen istuutui nuori opettajatar kivelle vähän -ylemmäs lapsista ja katseli ilolla, kuinka heille kestitys maistui. -Rautio tuli ja heittäysi maahan hänen jalkojensa juureen. - --- Oli mainio ajatus tämä retki, sanoi Elli, lapset näyttävät niin -ilosilta ja tyytyväisiltä; minä luulen varmaan, että heillä on ollut -äärettömän hauska, etenkin kun heidän opettajansa on itse johtanut -leikkiä? Ettekö te ole aivan väsynyt, herra Rautio? - --- En vähintäkään, mutta kuinka on teidän laitanne, neiti, ei ole hauska -seisoa ja paahtua nuotion ääressä? - --- Oo, tytöt olivat myöskin niin huomaavia ja auttavia, että minulla ei -ollut mitään vaivaa, sanoi Elli, mutta katsokaahan nyt kaunista taulua -edessämme! - -Rautio seurasi hänen ojennetun kätensä suuntaa. Siellä tasaisella -mäenrinteellä istui hajallisissa ryhmissä koko lapsiliuta iloisesti -soristen; useat pojista olivat heittäneet takit päältään palavissaan, ja -heidän valkoiset paidan hihansa ja tyttöjen koreat huivit näyttivät niin -sievältä tummaa kuusikkoa vasten. Mäen alla oli lampi, jonka pinnalla -kevättuuli ajeli väreitä. Sen ympärillä oli lehtipuita, jotka -neitsyeellisesti kietoutuivat vaaleanviheriään vaippaansa. - --- Tämä on ihanaa! kuiskasi Rautio ja veti syvään henkeänsä. Kaikkialla -ilmassa heidän ympärillään näytti lepäävän täydellisyys ja voipumus, -mikä herätti halun sulkeutua itseensä; Rautio pani kätensä päänsä alle -ja seurasi pääskysten lentoa tuonne äärettömään, siniseen korkeuteen, -korkealle heidän päänsä päälle, sitten käänsi hän hitaasti katseensa -vieressään olevan nuoren tytön ihanille, raikkaille kasvoille. Hän tunsi -itsensä niin sanomattoman onnelliseksi, sydämensä niin ihmeellisen -keveäksi aivan kuin vapautetuksi, hän olisi tahtonut ojentaa kätensä ja -syleillä koko maailmaa suuressa, hiljaisessa ihastuksessaan. - -Koko ympäristössä ei myöskään ollut mitään, mikä häiritsi hänen -mielialaansa; lasten iloinen sorina kuului hieman hiljemmin tänne ylös -ja linnun liverrys metsässä muistutti että oli kevät -- valon ja -toiveiden lupauksista rikas aika. - -Opettajatar istui hiljaisena, vaan hänen kirkkaissa silmissään ei ollut -mitään merkkiä haaveilun suloisesta unelmasta; hän kyllä tunsi kevään -ihastusta, vaan ei mikään tunne hänessä antanut vastinetta sen hienoille -soinnuille, hänen vilkas mielensä eli koko ajan todellisuudessa, ja tuo -kaunis silmäys seurasi lakkaamatta lapsiliutaa heidän edessään. - -Niin voivat sydämet sykkiä toisiaan lähellä ja kuitenkin oikeastaan -kaukana erillään, mutta sitä Rautio ei tiennyt, sillä tänä hetkenä oli -kaikki hänestä kaunista ja täysin sopusointuista. - -Muutaman minuutin kuluttua olivat nuoret taas leikin touhussa ja -opettaja myös. Tuo suloinen hetki oli häneltä ohitse, mutta hän tiesi, -ettei hän koskaan voisi sitä unhoittaa, että hän kätkisi tämän -kevätjuhlan metsässä suloisimpien muistojensa joukkoon. - -Kun aurinko hitaasti alkoi laskeutua länteen, niin lähdettiin -paluumatkalle, ja jotakuinkin väsyneinä tanssista ja leikistä. -Koulupihalla erosivat lapset ujoilla kiitoksilla ja yksimielisillä -vakuutuksella, että kaikki olivat viettäneet hauskan toukokuun -ensimmäisen päivän. Seuraavana päivänä ryhtyivät taas sekä opettajat -että oppilaat raittiin voimin työhönsä, täytyihän nytkin olla uuttera, -sillä tutkinto lähestyi kiirein askelin. Tuskin kaksi viikkoa sen -jälkeen piti koulun laskea nuot pienet linnut lentämään vapauteensa, -kesälomalle. - -Rautiosta tuntui, että viime päivät olivat häipyneet kuin uni. Hänellä -oli paljon työtä, mutta kaikki kävi niin helposti, tutkintokin meni -kerrassaan oivallisesti. Pojat olivat aina tähän asti vieneet voiton -tytöiltä, mutta tänä vuonna suoriutuivatkin tytöt loistavasti. Neiti -Frisk, joka itse oli kärsinyt tutkintokuumetta, oli tavallisesti myöskin -tartuttanut jotain omasta hermostuneesta pelostaan oppilaisiinsa; Elli -Vinter sitävastoin ei tiennyt mitä ujostelu olikaan, hän seisoi iloisena -rintaman edessä "kuin kenraali", sanoivat ukot, ja naisien mielestä oli -hän "niin vaalea ja iloinen". Iloisella luonteellaan ja vilkkaalla -esitystavallaan oli hän valloittanut koko pitäjän väkirynnäköllä. - --- Ansaitsematon voitto, arveli hän itse. - --- Oh, sanoi Rautio, teillä on kyky voittaa kaikkien sydämet. - -Elli hymyili. -- Niin, mutta ajatelkaa, että Isolakin tuli tutkinnossa -laulun jälkeen ja löi minua olalle: "Olemmepa saaneet kerrassaan oivan -kouluneiden, kun voi laulaa sekä koko- että puolinuotit", sanoi hän. - -Seuraavana aamuna matkusti Rautio; opettajatar oli luvannut viipyä -viikon rovastinnan luona. -- Hyvästi neiti, eikö meillä ole ollut hyvä -lukukausi ja ihana kevät? sanoi opettaja hyvästellessään. - --- Te siis olette jo unhottanut kaikki vastoinkäymisenne? kysyi hän. - --- Tuntuu aivan siltä, vastasi hän hymyillen. Neiti on iloisella -luonteellaan valaissut koko koulutalon ja minun huoleni myöskin, siitä -täytyy minun saada teitä kiittää. -- Hän otti Elliä kädestä hellästi ja -piti sitä hetken omassaan, samalla kun hänen katseensa etsi Ellin -katsetta. - --- Toivotan hauskaa kesää! sanoi Elli. - --- Niin, ja hauskaa jälleennäkemistä! vastasi Rautio antaen samalla -käden hiljaa pudota. Reippaasti keikautti hän itsensä kärryihin -- -hyvästi, hyvästi! -- Hän heilutti hattuaan ja Elli liehutti nenäliinaa --- niin erosivat he. - -Rautio ei voinut selittää sitä mielen tilaa, mikä viime aikoina oli -vallannut hänet, ainoastaan sen tiesi hän, ettei koskaan ollut tuntenut -itseään niin rohkeaksi kuin nyt. Kaikki tuntui hänestä hauskalle -kotimatkalla, kärryntärinä asemalle mennessä ja matka rautatievaunuissa, -jotka olivat täynnä koululapsia, ja sitten matka kotiapäin valoisana -kesäiltana lemmikillään Ruskolla keveissä kärryissä ja takaistuimella -vanha Taavetti, joka kerroskeli asioita kotiseudulta. - -Miten rauhaisalle ja ystävälliselle näytti kartano tuolla mäellä, Sydän -tykytti aina kovemmin, kun hän ajoi tuota tuttua tietä vanhojen jalavien -alla, jotka seisoivat molemmin puolin tietä. Keltaiseksi maalatun -rakennuksen alapuolella leveni puutarha hedelmäpuineen ja -marjapensaineen aina äidin vaatteenvalkasupaikalle puron reunalla, jossa -keväällä aina oli oivaa palttinaa pitkän pitkiä kaistaleita, toisella -puolen taloa olivat kedot, niityt ja pellot täydessä kunnossa. Täällä ei -ollut suuremmoista luonto eikä ihania näköalat, vaan näytti hauskalle -joka lisäsi talon varakkaalta ja komealta näyttävää ulkoasua, mikä teki -vastustamattoman hyvän vaikutuksen. Oras pelloissa näytti viheriälle ja -lupaavalle, ohkanen vaalea sumu nousi puron-uomasta kaukana niityillä, -ja metsästä tuli raitis koivun tuoksu, kuin ensimmäisenä tervehdyksenä -kotiin tulevalle. Hän ajoi veräjän läpi ja aina porrasten eteen. Täällä -seisoi äiti ja nyökkäsi hyvää iltaa hänelle. Hän oli isokasvuinen kuten -poikansakin ja lihavahko, tavattoman komea, leveäharteinen nainen, -aikaisten huolten rypistämät kasvot, älykkäät silmät, jotain hilpeää -koko olennossaan. - -Ensi tervehdyksessä äidin ja pojan välillä näkyi, kansantavan mukaan, -ainoastaan hyvin vähän sitä hellyyttä, jota molemmilla oli toisiaan -kohtaan, mutta heille oli luonnollista näin hallita tunteitaan. -Kuitenkin voi, niin tyyni kuin äiti olikin, huomata että hän oli täynnä -iloa nähdessään taas poikansa, ja jokainen pikkuesine talossa todisti -jollain tavoin, kuinka kaikki oli valmistettu hänen palaamakseen. - --- Tule nyt sisään haukkaamaan kipene, sinä taidatkin olla nälissäsi -matkan jälkeen, sanoi äiti, ja sisällä eteiskamarissa oli kaikki pojan -mieliruuat pöydällä, hienoaleipää, tuoretta voita ja viiliä sekä -vaahtoavaa kotiteko-olutta paksussa, kirkkaaksi hangatussa tinatuopissa, -jota isä ja isoisä olivat käyttäneet. Rautio vei mielihyvällä tuon -vanhanaikuisen kannun huulilleen ja joi aika siemauksia: -- Kiitos äiti, -tällaista juomaa ei saa koskaan maistaa muualla kuin kotona, sanoi hän. - --- Niin, Liisa teki sitä juuri eilen, vastasi äiti, enkä minä käskenyt -hänen säästämään maltaita. - -Huone suuren salin takana oli aina siitä asti, kuin hän tuli -täysikasvuiseksi, ollut hänen; se oli nyt uudestaan maalattu ja kirjavat -matot, jotka äiti itse oli kutonut, olivat ristissä kikavalkoisella -lattialla. Rautjärven emäntä teki aina parastaan saadakseen lattiat -valkeiksi; suuressa kyökissäkin loisti lattia puhtaana kuin -vierashuoneessa. Hän oli ankara järjestyksen ihminen, jonka vuoksi -palvelija, joka ei mukautunut tähän, oli harvoin kauan talossa. - -Rautio avasi makuuhuoneensa ikkunan ja silmäili uinuvaa luontoa; oli -niin hiljaista ja tyyntä kaikkialla tänä vilpoisena kevätyönä, aivan -kuin koti olisi pyytänyt poikaansa lepäämään häiritsemättä helmassaan. - --- On suuri siunaus, että on hyvä koti, ajatteli tuo nuori mies, ja -hänen kostea katseensa etsi hiljaisella kiitollisuudella taivaanlakea -päänsä päällä. - -Aikaisin seuraavana aamuna oli hän jo ylhäällä ja liikkeellä; hänellä -oli niin paljon uutta katseltavaa, niin monta tervehdittävää ja niin -monen kanssa puhuttava. Kalustohuoneessa teki vanha Taavetti puuastioita -talon tarpeiksi, sinne piti Raution mennä kiittelemään tuota vanhaa, -vaan vielä vikkelää tekijää. Kaksi nuorempaa renkiä meni pellolle -työhevosten kanssa; toinen hevospari oli ostettu sitten kun opettaja -viimeksi oli kotonaan. Hevoset näyttivät vahvoilta ja komeilta, ja -tuolla karjapiiat tulivat kiiltävine maitosaaveineen matkalla meijeriin -puron varrelle. - -Hänellä oli vielä hyvästi aikaa ennen aamiaista kiertääkseen pienen -mutkan ja katsellakseen kasvuja. Aamuilma tuulahteli raittiina ja -elähdyttävänä hänen ympärillään, tuolla kyntivät jo miehet täydessä -touhussa ruskeaa maata, joka näytti niin voimakkaalle ja myöhkeälle. -Hanhet kulkivat niin ylevinä allikkoon aamukylvylle, pääskyset -lentelivät vilkkaasti edestakaisin etsien ruokaa; kaikkialla näkyi -päivän valpastunut elämä heränneen ja tuntui raittiilta täällä luonnon -helmassa. Punaseksi maalattujen riihien ohitse, joista hän lapsena niin -usein oli kuullut varstain tahdikkaan äänen, hän kulki lehtoon, jossa -vaaleanviheriät koivut välkkyivät valkeine runkoineen. Se oli sievä -pieni luonnonpuisto, jossa tie kiemurteli viheriäisen katoksen alla ja -aukeni ylhäällä mäellä, missä aurinko paistoi kirkkaana uutisasunnon -yli. Siinä työ lepäsi tänään, soma salvos oli keskitekoisena puiden -seassa. Se oli äidin tuleva pieni pakopaikka, josta hän joulunaikana oli -puhunut, että rakennuttaisi sen keväällä; on aina hyvä olla valmiina -vastaisen varalle, arveli hän. - --- Minä en ole enää nuori, oli hän sanonut, minä voin väsyä -maanviljelykseen, silloin muutan minä pieneen uuteen tupaan, ja sinä -saat ottaa talon ja hankkia tänne nuoren reippaan emännän. - -Kun hän nyt täällä ylhäällä muisti nämät sanat, niin värähytti se hänen -mieltään -- nuoren emännän -- hänen täytyi painaa käsi sydämelle! Oli -ainoastaan yksi kuva -- nyt tunsi hän sen selvästi, -- jonka hän voi -asettaa yhteyteen vaimokäsitteen kanssa. Hän nojautui uuden rakennuksen -nurkkaa vasten, pani kädet ristiin rinnalleen ja vaipui tulevaisuuden -unelmiin, jollaisia jokainen nuori mies on uneksinut ainakin jonkun -kerran elämässään, samalla kun varhainen päivä levitti välkkyilevää -valoaan ympäröivän seudun yli. Onnellinen uneksija! - - -X. - -Syksy oli tullut, ja Rautio oli palannut Honkalaan muutamia päiviä ennen -lukukauden alkua. Neiti Vinter oli täällä jo ennen häntä aivan -entisellään, "terve kuin omenankukka", sanoi vanha Katrina, joka nyt -alkoi kohdella nuorta neitiä erityisellä hyväntahtoisuudella. Oli kaunis -aamu, ja kaikki luonnossa näytti vielä aivan kesäiseltä. Rautio oli -karsimassa nuorta, koulunpiirin sisällä olevaa metsää ja heitti tätä -tehdessään tavantakaa syrjäsilmäyksiä kouluhuoneen avonaiseen ikkunaan, -missä Elli Vinter istui ikkunalaudalla ja hyräili työssään. Rautio näki -hänet ainoastaan sivulta, sillä hän istui puolittain poiskääntyneenä -hänestä, mutta aamuaurinko kimalteli kuin kulta hänen lyhyessä ruskeassa -tukassaan ja hyväili kaunista niskaa; hän näytti Rautiosta taululle, -minkä kehyksenä oli ikkunan puitteet, koristettuina runsailla -konvolvulusköynnöksillä, jotka pyrkivät aina kattoon saakka. Äkkiä näki -Rautio hänen säpsähtävän ja kuuli iloisen huudahduksen; kolme askelta -ikkunasta seisoi äkkiä nuori mies somassa matkapuvussa ja lauloi kädet -ojennettuina tuota nuorta tyttöä kohden: "Sua tervehdin, sua tervehdin!" - --- Oh Viktor, kaikui Ellin iloinen ääni, hyi, kuinka sinä säikäytit -minua, kun tulet tuolla tavoin aivan kuin pilvistä pudoten, ajatteles, -jos minä olisin pyörtynyt! - --- Ei mitään vaaraa, urhoollinen serkkuni, saanko tulla sisään? - --- Tietysti, mutta et ikkunan kautta, sillä silloin pitää Anderssonska -sinua ryövärinä; tämä nyt oli kuitenkin kerrassaan ihastuttava -hämmästys! - -Raikkaat nuorukaisäänet tunkeutuivat selvänä Raution korviin; hän seisoi -siinä melkein kivettyneenä; mikä tuuli oli nyt näin odottamatta ajanut -tuon serkun näyttämölle? Hänellä oli aina ollut vastenmielisyyttä tuota -tuntematonta nuorta miestä kohtaan, mutta ei ollut voinut selittää tätä -salaperäistä suhdetta, Nyt tiesi hän yht'äkkiä syyn, hän oli -mustasukkainen! Yhä edelleen viipyi hän työssään -- mitäpähän oli -hänellä muutakaan tehtävää -- mutta kirveen iskuissa ei ollut mitään -tarmoa; koko ajan kuunteli hän tietämättään ääniä ja katse kiiti sinne, -missä hän tiesi kahden serkun nyt hilpeinä iloitsevan yhdessä. - -Tuolla tuli Anderssonska läähättäen rappuja ylös ja riensi Katrinan luo, -joka huuhtoi perunoita kaivon luona; tietysti tahtoi hän tuoretta -kahvi-kermaa ja kentiesi pari kananpoikaakin päivälliseksi -odottamattomalle vieraalle. Vähän aikaa myöhemmin tuli Elli serkkunsa -kanssa kartanolle; hänellä oli päässä kukikas pitsihattu, kaunein -naispäähine, mitä Rautio voi mielessään kuvitella. Elli puheli ja -viittoi innokkaasti. Äkkiä huomasi hän opettajan, ja molemmat tulivat -reippaasti hänen luo. - --- Tässä saan esitellä teille serkkuni, insinöörin, sanoi hän, hän on -virkamatkalla ja oli niin ystävällinen, että ohikulkiessaan pistäysi -katsomaan minua täällä yksinäisyydessäni. Nyt aion näyttää hänelle -ympäristöä sillä aikaa kuin Anderssonska laittaa päivällistä. - -Elli nyökäytti päätään, Rautio kumarsi kankeasti vieraalle; tuo hienosti -puettu nuori herra katseli silmälasiensa läpi jotensakin hävyttömästi -hänen yksinkertaista palttinatakkiaan ja karkeatekoista olkihattuaan. -Kun he sitten kääntyivät ympäri kulkeakseen edemmäs, niin opettaja aivan -selvään tunsi, kuinka vieras huolettomasti olkapäitään kohauttaen -surkutteli serkkuaan, jolla oli näin hauskaa seuraa. - -Rautiossa kihisi ja kuohui, mustasukkaisuus liittyi -talonpoikaisylpeyteen, jota oli hänellä veressä, hän ei tahtonut antaa -nöyryyttää itseään; onko rehellinen työmies yksinkertaisen pukunsa -tähden huonompi kuin pääkaupungin heikari, jonka veltot piirteet -selvästi ilmaisevat huonoja tapoja? Hän syöksyi näiden myrskyisäin -ajatustensa valtaamana niin rajusti mäntyjen kimppuun, jotta oksat -sinkoilivat hänen ympärillään. Auringonpaisteessa tuli viimein hänelle -niin kuuma, että hän heitti kirveen olalleen ja meni sisään. - -Katrina hyvin innoissaan puheli hänelle. -- Ajatelkaa, sanoi hän, -millainen vetelys tuo Anderssonska on, ei voinkipenettä ole heillä -talossa pöytään tuolle hienolle vieraalle herralle. Minä olen juuri -kirnunnut ja minä ajattelin: minä vien nokareen voita neidin tähden, -ellei herralla ole mitään sitä vastaan, ja sitten on meillä kerrassaan -muhkea kermajuusto? - --- Tee kuin tahdot, Katrina, se on minulle yhden tekevä. Rautio veti -oven kiinni niin synkän näköisenä, että muori aivan hämmästyneenä katsoi -hänen jälkeensä, mutta sisällä istuutui Rautio kuin hämmähäkki -tähystämään ja odotti kunnes nuori pari nauraen ja puhellen palasi -metsästä. Elli juoksi kyökkiin ja palasi heti kourallinen herneitä -mukanaan, jotka hän anteliaasti jakoi aina nälkäiselle kyyhkysparvelle. --- Eikös tämä ole mukavaa? huusi hän serkulleen, joka seisoi portailla. - --- Mainiota! -- huudahti tämä taputtaen kovasti käsiään, niin että nuot -räpyttelevät linnut karkoittuivat pakosalle. - --- Hyi, kun niin taitamattomasti menettelet -- Elli teki tyytymättömän -liikkeen. Sinä unohdit, ettet ollut nyt teatterissa! - --- Anteeksi, mutta kuva oli täydellinen, vakuutti hän innokkaasti; -sitten menivät he molemmat hymyillen käsikädessä huoneeseen. - -Rautio nousi, hänelle tuli äkkiä melkein vastustamaton halu kerrassaan -antaa valta taisteleville tunteilleen, jotka rajusti liikkuivat hänessä; -huone kävi hänelle tukalaksi, ja hattu syvälle painettuna riensi hän -ulos Rullen seuraamana, joka kuin ihmetellen katseli isäntänsä -tavattomaan kiihtyneisiin kasvoihin. - -Kiivas kävely lammenrannalle teki hänelle hyvää; sinne tultuansa -heittäytyi hän muutamain tuuheiden leppien alle ja pyyhkäsi lakin -päästään, jotta ilma vapaasti sai vilvoittaa hänen kuumaa otsaansa. -Kauan viipyi hän täällä Rulle jalkainsa juuressa, ja häntä ympäröivä -hiljaisuus palautti myöskin tyyneyden hänen mieleensä, samalla syvä -häpeäntunne siitä, että oli noin vähäisen syyn takia joutunut pois -tasapainostaan, täytti hänen sielunsa tuskalla. Kun hän muutamia tuntia -myöhemmin palasi kotia, niin ei hänen tyyneestä muodostaan olisi kukaan -voinut päättää, että kapina vastikään oli häirinnyt hänen rauhaansa. -Kartano näytti niin rauhalliselta ja hiljaiselta, vieras "myrskylintu", -joksi Rautiolla olisi ollut syytä häntä kutsua, oli poissa, ja Elli -istui yksin kiikkulaudalla ikkunan alla käsitöineen. - --- Siinäpä tulette vihdoinkin, herra Rautio, huusi Elli hänelle, minä -olen etsinyt teitä kaikkialta pyytääkseni teitä syömään päivällistä -yhdessä serkkuni ja minun kanssa, mutta te olitte kadoksissa. - --- Minä tein kerrassaan perinpohjaisen kävelyretken, sanoi hän, -teistähän oli ihastuttavaa, kun saitte sukulaisen vieraaksi. - -Elli hymyili. -- Niin serkkuni Viktor on aika iloinen kujeilija, mutta -tavallisesti me enimmäkseen kiistelemme, vaikka me nyt tänään -odottamattoman tapaamisen tähden pidimme aselepoa, sanoi Elli iloisesti. -Minä en voi kärsiä hänen keikaritapojaan, minua oikein inhottaa nähdä -miehen noin tarkoin seuraavan kaikkia muoteja. - -Rautio katsoi hämmästyneenä häneen. - --- Viktorilla on aina tapana kertoa minulle hentuistaan, jatkoi hän, hän -väittää, että kaikki tytöt ovat ihastuneet häneen, mutta minä sanoin -hänelle viimeksi tänään, että ei kukaan muu kuin hupsu rakastu -tuollaiseen narriin. Nyt on lankani lopussa, ettekö mene sisään, herra -Rautio, saamaan jotain päivälliseksi? - --- Niin, tuntuupas nyt ruoka maistuvan, vastasi hän omituisella -äänenpainolla; hänestä tuntui äkkiä kuin taakka, mikä tähän asti oli -painanut häntä, olisi nostettu, ja kevein askelin riensi hän sisään. -Seuraavana yönä ei hän voinut nukkua, oli kuin kuume hänessä, ja kun hän -seuraavana päivänä istui opettajattaren kanssa kiikkulaudalla, niin oli -hän niin kummallisen näköinen, että Elli ihmetellen katseli häntä. - --- Teitä vaivaa joku, herra Rautio, sanoi hän ja purasi langan säikeen -pienillä valkoisilla hampaillaan, oletteko kipeä? - -Rautio loi katseensa alas hetkeksi ja kohotti sen sitten aivan kuin -olisi tehnyt järkähtämättömän päätöksen. -- Neiti Vinter, hänen äänensä -kaikui eriskummallisen kovalle ja karkealle. -- Neiti Vinter, minä -rakastan teitä, minä en voi kuleksia täällä kauemmin päivästä päivään -saamatta puhua ajatukseni, tahdotteko tulla vaimokseni? - -Hän tunsi, ettei mikään rakkauden tunnustus romaaneissa eikä -todellisuudessa voinut olla tuollainen, vaan hän ei kuolemakseenkaan -olisi voinut pukea tunteitaan muihin sanoihin. - -Elli katsoi ylös, ja hänen katseessaan kuvastui niin pohjaton, niin -sanomaton kummastus, että siinä ei ollut sijaa millekään muulle. Sitten -alkoi hän äkkiä nauraa, nauraa niin hillitsemättömästi, että työ putosi -hänen käsistään ja kirkkaat kyyneleet kimaltelivat hänen silmissään. -Rautio säpsähti; mitä tahansa hän oli odottanutkin häneltä vastaukseksi -kosintaansa, niin ei hän koskaan ollut kuvaillut, että hän kohtelisi -tällä tavoin; hän tuijotti melkein säikähtäneenä häneen ja kysyi -soinnuttomasti: -- Miten on minun tämä käsitettävä? - --- Ah, sehän on niin naurettavaa! huudahti hän ja pyyhki kyyneleet -silmistään. - -Se pisti Raution sydämeen: -- Onko todellakin jotain naurettavaa siinä, -että mies avonaisesti tunnustaa naiselle rakkautensa? kysyi hän hiljaa. - --- Ei, ei, ei yleensä, hän tukahdutti vaivoin uuden naurun purkauksensa. - --- Vai niin, ei yleensä, toisti Rautio, siis ainoastaan kun on kysymys -minusta? -- Niin minä tunnen itsekin, kuinka hirveän kömpelölle -rakkauden tunnustukseni mahtoi tuntua, mutta minä uskon, että kun sydän -on liian täysi, niin ei löydy sanoja ilmaisemaan tunteitaan. - --- Minä en tiedä, oli vaan jotain niin uskomatonta, niin aavistamatonta -ja lystillistä siinä ajatuksessa, että te olette kuleksinut täällä -rakastuneena minuun, minä en tahdo voida käsittää sitä! - --- Pitääkö minun sitten ehkä uudistaa sanani, jotta neiti oikein voisi -ymmärtää, mitä minä tarkoitan? sanoi Rautio, ja hänen äänensä sointu -kuului niin vakavalle, että Elli äkkiä tuli hieman hämilleen. - --- Ei, ei! vastasi hän äkkiä, - --- Tahdotteko ajatella, mitä olen sanonut? -- hänen äänensä värähteli -tukahdutetusta liikutuksesta, ja äkkiä, aivan kuin sulut, mitkä kauan -olivat pidättäneet virtaa, olisivat särkyneet, tarttui hän -intohimoisesti hänen käsiinsä ja kuiskasi: -- Jos sinä tietäisit, kuinka -kallis sinä olet minulle. Minä olen rakastanut sinua ensi hetkestä, kuin -näin sinut! - --- Siitä ei minulla ole ollut mitään aavistustakaan, vastasi tuo nuori -tyttö vähän kiivaasti ja veti kätensä pois. Oli miten tahansa, niin -minua surettaa, että tämä keskustelu on tapahtunut meidän välillämme, -koska -- koska minä en voi vastata teidän tunteitanne. Anteeksi, mutta -nyt minä menen, ei ole hyödyksi jatkaa tätä hyvin ikävää yhdessäoloa. - -Hän nousi ylös, kokosi työkalunsa ja meni. Se oli hirveä silmänräpäys -Rautiolle! - -Tajutonna, kuin olisi häntä kova isku kohdannut, istui hän liikkumatta -samalla paikalla, kuinka kauan ei hän tiennyt itse; kun hän taas tuli -tuntoihinsa ja koneentapaisesti nousi mennäkseen sisään, niin näki hän -veräjän luona miehen hevosineen kärryineen. Se oli eräs talonpoika, joka -tuli tuomaan kuivia puita, joita oli ostettu koulun käsityötarpeiksi. -Opettaja meni hänen kanssaan katsomaan lautoja ja auttoi sitten saamaan -ne katon alle. Kun ilta tuli, niin hän istui kauan kirjoituspöytänsä -ääressä pää raskaasti käteen nojaten, sitten sytytti hän lamppunsa ja -otti esiin postipaperia ja kynän. - -"Te kummastutte varmaankin näistä riveistä, neiti Vinter", kirjoitti hän -vahvalla, selvällä käsialallaan, "minä pyydän kuitenkin teitä olemaan -vakuutettuna siitä, että minä en suinkaan aijo uudistaa, mitä minä -aikaisemmin tänään olen lausunut, en myöskään tahdo teitä kiusata enkä -vaivata. Syy, miksi kirjoitan on se, että minä täten helpommin voin -vakuuttaa teille, että minun luja päätökseni on kaikessa, mikä minusta -riippuu, säilyttää suhdetta välillämme sellaisena kuin se tähän asti on -ollut, ja että rehellinen toiveeni on saada palvella teitä kaikessa, -missä voin ja kykenen. Jos sanani tänään ovat solvaisseet tai loukanneet -teitä, niin pyydän minä sydämestäni anteeksi ja toivon, että aika -haihduttaa ne teidän muistostanne. Vasta nyt tyyneen harkinnan hetkenä -huomaan minä itsekin, että oli rohkeaa pyytää teidän kättänne; löytyy -muuri meidän välillämme, yhteiskuntasuhteiden, säätyrajoituksen muuri, -jonka yli te ette tahdo nousta, ja sentähden oli kerrassaan uhkarohkeaa -koettaa sitä rikkoa." - -Hän pani kirjeen kiinni ja pisti sen erään kirjan sisään, jonka hän -juuri ennen oli lainannut Elliltä ja lukenut, sekä antoi Katrinan vielä -samana iltana viedä sen opettajattarelle. Kauan senjälkeen istui hän -hiljaa paikallaan kirjoituspöytänsä ääressä ajatuksiinsa vaipuneena; hän -tunsi nyt selvästi, että nyt hän oli kuin kääntänyt uuden lehden -elämänkirjassaan, että nuoruuden aika valoisine toiveineen tästä -päivästä oli ohi, ja että hän oli melkoista vanhempi. - -Ja täten olivat siis nuot kultaiset säikeet hänen elämänsä -kertomuksestaan äkkiä kaikki yhdellä kertaa katkenneet. - - -XI. - -Aika kului tasaista kulkuaan ja tunnit koulussa menivät säännöllistä -menoaan; työ oli Raution ilo, ja hän siunasi sitä nyt enemmän kuin -koskaan ennen, kun ajatuksensa tarvitsivat tasaista toimintaa, jotta ei -eksyisi unelmoimaan, mikä ei sopinut hänen luonteelleen eikä hänen -elämänsuuntaansa. Hän ei ollut mikään toimeton luonne, jonka sydämen -suru, katkerakaan, voisi tehdä toimettomaksi; päinvastoin ryhtyi hän nyt -innokkaammin kuin ennen opetukseen ja jakoi opetusta myöskin koulun -ulkopuolella kooten ympärilleen vapaahetkinä poikia, lukeakseen jotain -hyödyllistä heille, sitten keskustellakseen luetun johdosta ja siten -kehittääkseen heidän ajatus- ja arvostelukykyään. - -Hän pelkäsi tosin, että myöskin tässä saisi kokea vanhojen vastustusta, -mutta nämät näkyivät nyt väsyneen riitelemiseen; sen sijaan sai hän -sisälliseksi ilokseen nyt tunnustustakin niiltä, joilta hän vähimmin oli -sitä odottanut. Yhdellä hänen itsepintaisimmista vastustajistaan oli -poika, joka oli koko seudun tunnettu ilkimys, kerrassaan rosvonalku, -jolle raa'in omavaltaisuus oli kuin jokapäiväinen leipä. Poika oli -rikkaiden vanhempien ainoa lapsi ja oli kaikessa saanut seurata omia -halujaan, joten ei ollut ihmettelemistäkään niitä hedelmiä, joita -sellainen veltto kasvatus kantoi. Alussa katseli isäkin sormiensa läpi -pojan vehkeitä, olipa vielä ylpeäkin hänen reippaudestaan ja -rohkeudestaan, viat kyllä karisevat vuosien mukana, arveli hän. - -Niin ei kuitenkaan käynyt, pojan käytös tuli pian kuuluksi kylällä ja -tuotti häpeää tuolle talonpoikaisylpeälle isälle. Juuri tämä mies oli -nyt kuitenkin opettajan vastustajista innokkaimpia; missä hän voi, -koetti hän tehdä vastoin Raution pyrintöjä ja kohteli häntä röyhkeästi -ja ylpeästi. Hän pani pojan kouluun, ei vakuutettuna koulun -kasvattavasta vaikutuksesta, vaan pikemmin rangaistakseen opettajaa -panemalla hänen niskoilleen pahantapaisen lapsen, jota hän itse ei enää -kyennyt hillitsemään, sekä todistaakseen ettei koulunkäynti enemmän kuin -mikään muukaan pystynyt parantamaan häntä. - -Rautio huomasi asian hyvin arveluttavaksi. Lautamies Vikström oli -pitäjän etevimpiä ja vaikuttavimpia isäntiä, oli vaikeaa rohkeasti -kieltäytyä ottamasta poikaa; oma sydämensä kehotti häntä myöskin -vastaanottamaan tuon pahankurisen lapsen, jotta hän kärsivällisyydellä -ja rohkeudella koettaisi jalostuttaa tuota pientä "villisorsaparkaa", -mutta toiselta puolen tuntui opettajasta kuin rikokselle muita oppilaita -kohtaan, että heidän keskuuteensa tuotiin ilkiö, joka kentiesi -esimerkillään turmelisi koko hengen koulussa. Hän neuvotteli -koulujohtokunnan kanssa, kaikki tunsivat pojan paheet, mutta kukaan ei -tahtonut loukata arvossa pidettyä lautamiestä. - -Vihdoin tarkan harkitsemisen jälkeen päätti Rautio koetteeksi ottaa -vastaan uuden oppilaan, minkä tarkan vartioimisen hän teki itselleen -kalliiksi velvollisuudeksi. Tulos tästä kaikesta oli vastoin kaikkea -luuloa mitä parahin. - -Millä keinoin opettaja onnistui herättämään pojan kunnian tunteen oli ja -jäi arvoitukseksi kaikille, jotka eivät innokkaan nuoren opettajan -tavoin olleet ottaneet tehtäväkseen tutkia poikaluonteen juovikasta -liitosta. Siinä kylliksi, Anton Vikströmistä tuli ajan ollen koulun -siivoin oppilas, joka oli jo opettajaansa lujasti kiintynyt. - -Tämä pojan täydellinen muuttuminen tuntui isästä alussa ihan -uskottomalta, niin ettei hän siihen luottanut, mutta kun aika kului -edelleen, niin huomasi lautamies, että se ainakin oli totta. Hän oli -jäykkä mies, jonka oli vaikea luopua juurtuneesta vakuutuksesta, mutta -hänen luonteensa oli kuitenkin pohjaltaan rehellinen ja oli jalokin; -viipyi kauan, ennenkuin hän voi tunnustaa vääryytensä, jota hän oli -tehnyt opettajaa kohtaan, mutta kun hän sen kerran huomasi, niin vaati -myöskin hänen oikeudentuntonsa, että hän tekisi tämän anteeksipyynnön ja -niin sitten tuo ylpeä suurtalollinen -- muuan noita vapaan -maanviljelijän muhkeita perikuvia -- meni eräänä päivänä Raution luo ja -lausui muutamin yksinkertaisin sanoin kiitollisuutensa sekä -katumuksensa. Se oli suuri tunnustus, suurempi kuin opettaja koskaan oli -voinut odottaakaan, ja sovinnollisella avomielisyydellä ojensi Rautio -entiselle vastustajalleen kätensä. Tästä hetkestä, sen tiesi hän, oli -lautamies Vikström koulun ystävä. Monet kerrat sitten istuivat he -kahden, vakaasti keskustellen ja samalla kuin Rautio kunnioituksella -kuunteli, kun isäntä vapaasti jutteli mielipiteistään, peritystä -vanhoilisuudestaan, niin antoi hän tyyneellä, helpostikäsitettävällä -tavalla toiselle selvän kuvan uusista ihmisystävällisistä aatteista, -joilla monessa tapauksessa oli kasvattava merkitys. Kumpainenkin oppi -paremmin arvostelemaan ja ymmärtämään toisiaan ja Rautio sai -tietämättään lautamiehestä ihailijan ja ystävän elinajakseen, samalla -kun hän puolestaan antoi tälle koko kunnioituksensa. Tämä suhde -samoinkuin hänen työskentelynsä nuorten kesken, vaikutti hyvittävästi -hänen mieleensä. - -Jos Elli Vinter luuli Rautiossa näkevänsä vastaamattoman tai -väärinymmärretyn rakkauden ihmishaamussa, niin pettyi hän ihan -täydellisesti. Hänen ei myöskään tarvinnut pelätä niiden tunteiden -uudistumista, jotka Rautio kerran oli ilmaissut hänelle, mitä hyvänsä -Rautio ajattelikin, niin näytti se olevan kuin haudattuna syvälle hänen -rintaansa ja koko hänen käytöksessä neiti Vieteriä kohtaan oli sama -hyväntahtoisuus kuin ennenkin. Vaikka hän ei enää etsinyt hänen -seuraansa, niin ei hän sitä karttanutkaan, ja ainoastaan omalla -tarkkanäköisyydellään ja hienotunteisuudellaan Elli voi aavistaa, että -löytyi juopa heidän välillään, mikä laajeni päivä päivältä. - -Syyskuu oli tavattoman lauhkea tänä syksynä, oli kiduttavan kuiva ja -tukalan painava ilma, ja vanhat ennustivat kauhistuttavaa loppua. - --- Tulee varmaan ukkonen, arveli nuori opettajatar eräänä lauvantaina, -kun Rautio ja hän yhdessä katselivat poikien voimistelunäytteitä, -minulla on sellainen kauhu ukkosesta, että tulen aivan kipeäksi! - --- Näyttää hieman uhkaavalle, vastasi Rautio ja katseli tutkien noita -omituisia pilvimuodostuksia läntisellä taivaalla. Helle ja pitkällinen -kuivuus hyvin usein päättyvät luonnon mylläkällä, mutta toivokaamme, -että purkaus ei tule kovin raju. - -Sunnuntai valkeni raskaana ja harmaan pilvisenä. Rautio oli aikonut -kirkkoon, mutta Katrina makasi kuumeessa, eikä hän tahtonut jättää -eukkoa yksin kotiin. Anderssonska taas oli jo edellisenä päivänä -lähtenyt naapurikylään sukulaisiinsa ja odotettiin takaisin vasta -sunnuntai-iltana. - -Ellin piti ensi kerran olla kyökissä taloudenhoitajana ja kaikkena, ja -hänestä olikin hauskaa saada yksinään puuhata. Puuhatessaan päivällistä -ei hän muistanut ensinkään uhkaavaa ilmaa, joka aikaiseen aamulla oli -häntä pelottanut, mutta kun hän oli syönyt ja korjannut pois -päivällistarpeet sekä ajatteli lähteä pienelle kävelyretkelle metsään -haihduttaakseen kyökinhöyryä pienestä hienosta nenästään, niin säikähtyi -hän nähdessään uhkaavan näköisen taivaan ja kääntyi aivan raskaalla -mielin takaisin huoneeseensa. - -Hän otti kirjan ja koetti lukea, mutta ajatukset eivät tahtoneet seurata -sanoja; sitäpaitsi tuli aikaisin hämärä huoneeseen ja hänen päätänsä -alkoi särkeä. Hän ei ollut pelkuri; tänään valtasi kuitenkin -yksinäisyyden tunne aivan ehdottomasti hänet, ja hän nyt kaipasi -Anderssonskan raskaita askeleita kyökissä, jotka muutoin usein -vaivasivat häntä. Vähitellen sulivat kirjaimet yhteen epäselväksi -vilinäksi. Hänen täytyi panna pois kirja, ja meni istumaan ikkunan -ääreen. Ulkona näytti synkälle, pilvet olivat kasaantuneet röykkiöihin -päälletysten, ja niiden reunat olivat kuparin värisissä juovissa. Äkkiä -jakaantuivat ne kuin taikavoimalla, salama valaisi taivaanlaen, ja heti -tämän jälkeen tärisi talo ukkosen jyrinästä. - -Elli ponnahti ylös. Nyt oli pahin kaikista, ukonilma, ja hän oli yksin -kotona! Muutamia minuttia myöhemmin välähti uusi salama vielä ja jyrisi -kovemmin, sen jälkeen yhä uusia. Elli väänteli käsiään, tuntui kuin ilma -huoneessa olisi tukehduttamaisillaan hänet, ja puolipyörryksissä syöksyi -hän koulusaliin ja sysäsi auki ikkunan, mutta samassa silmänräpäyksessä -tuli raju tuulispää, viskasi ikkunan hänen käsistään ja heitti sen -seinää vastaan, niin että lasisirpaleet helisten sattuivat kivijalkaan -maahan pudotessaan. - -Silloin kuului nopeita askelia eteisestä, ovi aukeni ja Rautio seisoi -kynnyksellä: -- Mitä on täällä tapahtunut? Hänen kysymyksensä jäi -vastauksetta, Elli oli nojautunut ikkunapieltä vasten ja painanut kädet -silmilleen, mutta yhdellä silmäyksellä käsitti Rautio asian, otti -lujasti kiinni rikkoutuneesta ikkunasta ja sulki sen. Samassa -purppuralle ja kullalle kimalteleva salama kirkkaasti valaisi huoneen ja -ukkosen jyminä, mahtavampi ja majesteetillisempi edellisiä, kajahti läpi -suuren tyhjän koulusalin. - --- Auttakaa, auttakaa! huusi Elli epätoivoisena ja tarttui -suonenvetoisesti kiinni Raution kädestä; senjälkeen nojasi hän, täynnä -kauhua, päänsä hänen rintaansa vasten. - -Tänä hetkenä ei hänessä ollut hiukkaakaan oikeaa tajuntaa, pelko oli -täydellisesti riistänyt häneltä tavallisen rohkeuden, ja vavisten -painautui hän Rautioon; tietäen sen vain, että siinä oli inhimillinen -olento, jonka luona hän voi löytää pakopaikan. - -Ja Rautio seisoikin tässä raivoavassa myrskyssä kuin korkea honka, jonka -suojassa pieni lintunen turvattuna voi piilottaa päänsä siipensä alle; -ystävällisesti tukien pani hän kätensä hänen ympärilleen ja kuiskasi -rauhoittaen hänen korvaansa, kun suojattinsa vapisten ja rukoillen -turvaa, lepäsi hänen sydämellään. Että tämä sydän hehkui nyt -lämpöisempänä hänelle kuin ennen, se ei vaikuttanut mitään asiaan; tänä -hetkenä oli Elli hänelle yhteiskäsite kaikesta heikosta ja turvattomasta -maan päällä, joita vahvemman oikeus ja velvollisuus on suojella ja -hoitaa. - -Tuli hämärämpi huoneessa, ukkonen jymisi vähitellen yhä kauempana, ja -rajuilma oli purkanut väkivaltansa. Rautio katsoi alas tuon nuoren tytön -tavattoman kalpeihin kasvoihin, jotka olivat häntä niin lähellä, että -jokainen henkäys kevyesti kosketti hänen poskeaan, se oli kummallinen -asema, ja tuhannet risteilevät tunteet liikkuivat yht'aikaa hänessä; -sitten otti hän hiljaa hänen kätensä ja sanoi: -- Nyt, neiti Elli, on -rajuilma ohi, sade on rauhallista tuolla ulkona, ja varmaan tulee tyyni -yö. Minä sytytän lampun teille, niin tulee valoisa tuolla sisällä, -olettehan levollisempi nyt, eikö niin? - -Hän ei vastannut, mutta ei myöskään vastustanut, kun Rautio -ystävällisesti vei hänet pieneen kamariin ja pani hänet mukavasti -nojalleen sohvan nurkkaan. Pian paloi lamppu pöydällä, Rautio laski -uutimet ja teki kaikki niin hauskaksi kuin mahdollista. - -Samassa ratisi kyökin avain lukossa ja Anderssonska syöksyi -lääpästyksissään ja sateesta aivan likomärkänä sisään: -- Jumala -armahda, sellainen ilma! huudahti hän tapansa mukaan hartaasti, minä -olin juuri kotimatkalla, ja keskellä pimeää metsää alkoi ukkonen jymistä -ympärilläni. Minä luulin kerrassaan, ett tuomiopasuunat soivat, ja -korvat meni kerrassa lummeeseen minulta, sitten alkoi sataa, minulla ei -ole kuivaa räpälettä päälläni, ja kun minä näin valkean täältä koululta, -niin ajattelin langeta polvilleni ja ylistää luojaani, että vihdoinkin -olin kotona sievän, oman ryökkynäni luona -- -- -- - -Anderssonska teki sievän niiauksen sohvaan päin, missä Elli vielä istui -liikkumatonna, mutta hänen sunnuntaihameensa helmasta valui samassa -kerrassaan pieni lampi sadevettä hänen ympärilleen. - --- On todellakin ollut kamala ilta, sanoi opettaja, mutta nyt on kaikki -vaara tietysti ohi, ja sade putoilee siunausta tuottavana kuivalle -maalle. Hakekaa nyt itsellenne kuivat vaateet ja keittäkää vähä lämmintä -teetä, se tekee sekä neidille, että teille hyvää, luulen minä. - -Hän heitti vielä yhden silmäyksen Elliin, joka oli nojannut päänsä -sohvanreunaa vasten ja sulkenut silmänsä, hän näytti väsyneeltä, mutta -tyyneeltä; senjälkeen riensi hän pois katsomaan Katrinaa, joka oli -maannut hyvin rajuilman ajan ja oli nyt melkoista parempi. Tänään oli -hän todellisuudessa käynyt samariittikurssiin osoittaessaan laupeuttaan -lähimmäisiään kohtaan. - -Oli jo myöhäinen, Rautio meni huoneeseensa ja avasi ikkunan; ulkona -sateli yhä hiljaa ja tyyneesti, mutta raikas tuuli kuljetti kuitenkin -hitaasti pilviä ja kaukaa lännestä pilkoitti ehtootähti sinisellä -taivaalla. Tähti, se vei ajatukset talven pakkasöihin ja välkkyvään -taivaaseen! Niin, kesää olikin kestänyt kauan tänä vuonna, tuo vasta -kestetty rajuilma teki varmaankin käänteen uuteen vuodenaikaan ja raikas -ilma tuntui ennustavan, että syksy oli tullut, syksy myrskyineen, -pimeineen hävittämään kaikki koristukset luonnosta. - -Ennen oli Rautio aina iloinnut ajatellessaan tulevia työpäiviä, nyt tänä -hetkenä, kun hän seisoi ja katseli tuonne yksinäiseen tähteen, niin -näytti tulevaisuus niin viehkeän harmaalle ja valjulle hänen edessään. -Minkätähden tuli tämä nyt niin äkkiä? Olihan hän jo kestänyt suuret -taistelunsa, taistelun sydäntään vastaan, ja opettanut tyytymättömän -mielensä etsimään onnea ei rakkauden armaudessa, vaan uutterassa työssä -ja uskollisessa velvollisuuksiensa täyttämisessä, sillä eihän täällä -eletä vain itseään, vaan suurta päämäärää varten -- palvellakseen -Jumalaa veljissään. - -Tuo käytännöllinen mies, tuo innokas työntekijä, joka aina näki niin -selväksi tiensä eikä koskaan tuhlannut aikaa tyhjiin haaveiluihin, -antautui tänä iltahetkenä ehdottomasti tunteiden haltuun, yksin -sentähden, että yksi muisto lakkaamatta vainosi häntä, muisto siitä -hetkestä, kun hento tyttönen kuin vapiseva linnunpoika etsi suojaa hänen -rinnoillaan ja kun hänellä oli oikeus suojella häntä. Hän tunsi vielä -niin elävästi hänen hätäisien hengenvetojensa keveän hengähdyksen -hyväilevän poskiaan ja näki noiden rakkaiden kalpeiden kasvojen -luottavaisina hiipivän luokseen. Aina valpas järki torui tosin ja kutsui -häntä hulluksi, mutta oli kuitenkin niin suloista saada kerrassaan -vaipua tähän unimaailmaan, hän ei voinut sitä vastustaa. - --- Ainoastaan nämät muutamat lyhyet silmänräpäykset, lausui hänessä -rukoileva ääni; sitten, sitten tahdon taas rohkeasti ottaa elämäntyöni -enkä enää koskaan uneksia. - - -XII. - -Rautio oli tavallisuuden mukaan viettänyt joululomaa kotonaan, vaan ei -palannut heti sen jälkeen kouluun. Hänen äitinsä oli nimittäin sattunut -loukkaamaan jalkansa ja oli määrätty pysymään yhdessä kohden; sairaus -palvelijoiden joukossa oli sitäpaitse vähentänyt työvoimia, ja teki -nuoren isännän läsnäolon aivan välttämättömäksi. Onneksi oli hän saanut -vanhemman, sattumalta virasta vapaan toverinsa olemaan sijallansa, ja -vanha Katrina oli uskollisesti paikallaan. - -Eukon ja nuoren opettajattaren välillä oli tällä aikaa syntynyt hyvin -hyvä suhde, etenkin kun Anderssonskan täytyi ottaa eronsa palveluksesta, -kun odottamatta tuli heillä muutto toiseen seutuun; täytyihän vaimon -seurata miestään elämässä ja kuolemassa, huvissa ja hädässä, vakuutti -Anderssonska hartaasti, samalla kun pitkältä ja leveältä vakuutteli -kaipauksella jättävänsä "kalliin ryökkinänsä." Elli otti kuitenkin eron -hyvin tyyneesti, Katrina oli jo kauan sitten avannut hänen silmänsä -Anderssonskan pienille juonille ja yrityksille, hänen teeskennelty ja -ryömivä olentonsa ei sitäpaitsi koskaan ollut miellyttänyt nuorta -emäntää. - -Katrinan neuvosta otti hän nyt keskenkasvuisen koulutytön, joka oli -ihastunut päästessään neiden "passaajaksi", ja hyvällä tahdolla sekä -Ellin että hänen pienen palvelijansa puolelta, sekä eukko Katrinan -viisaiden neuvojen avulla, sujui taloudenhoito pian hyvästi. Nuori -opettajatar oli lisäksi aivan viime aikoina suuresti mieltynyt -taloustehtäviin ja karkeampiin käsitöihin; olihan häpeä, ettei osannut, -mitä yksinkertaisin talonpoikaisnainen piti vähäpätöisenä asiana, arveli -hän; myöskin piti Katrinan luoda kangas hänelle, ja mielessään kuvaili -hän, että ensi lukukaudella piti rukkien surista kilpaa tyttöjen -käsityötunneilla koulussa. - -Vasta huhtikuun lopulla palasi Rautio; hän tahtoi, pitkän poissa olonsa -jälkeen vielä kerran nähdä poikiaan kokoontuneina ympärilleen ja pitää -erotutkinnon heidän kansaan. - -Elli istui kangastuolissaan, kun hän ajoi kartanoon, eikä Elli tiennyt, -mistä se johtui, mutta hänen sydämensä alkoi äkkiä tykyttää aivan -rajusti, samalla kun sukkula pysähtyi kädessä ja hän innoissaan kumartui -eteenpäin nähdäkseen vilahdukselta matkustajan. Ehdottomasti lensi -Raution katse nyt kuten usein ennenkin opettajattaren ikkunaan, ja kun -Rautio näki hänet siellä, niin nosti hän lakkiaan ja tervehti -ystävällisesti, mutta Elli vetäytyi syvästi punastuen takaisin, hieman -vihoissaan uteliaisuudestaan. Olihan hän nähnyt Raution niin monta -kertaa ennen, jotta hänen pitäisi muistaa, miltä hän näytti! - -Seuraavana päivänä välitunnilla tuli Rautio tervehtimään häntä, jolloin -sattui niin omituisesti, että kaikki ujous ja kömpelyys, aivan -päinvastoin kuin ennen, nyt oli muuttunut Elliin. Opettaja näytti -vahvalta ja voimakkaalta, ja hänen kätensä olivat kovettuneet raskaasta -työstä; hän oli tänä talvena täydellä todella kokenut maamiehen uurasta -elämää. Nyt oli äiti parantunut, palvelijat myöskin jo kauan sitten -terveinä, ja kesäksi mietti hän ulkomaamatkaa käydäkseen suuressa -norjalaisessa koulukokouksessa; täytyi oppia ja koota uusia näköaloja, -ainoastaan siten voi ihmisen oma toimeliaisuus tulla hyödyttäväksi. -- -Hän kertoi tämän kaiken tyyneellä, ystävällisellä tavallaan, kyseli -myöskin koulusuhteista viime lukukauden aikana ynnä muusta, ja hänen -tavassaan ei ilmestynyt mitään kankeutta. Sitä, mikä kerran oli ollut, -ei voinut enää kaivaa ylös, se oli kadonnut kuin menneen talven lumi. - -Elli puolestaan ei sitävastoin voinut tuntea itseään vapaaksi Raution -läsnä ollessa, hän moitti itseään siitä, mutta sittekin tunsi hän että -Raution olo täällä nyt kiihoitti hänen hermojansa. Hän ei laulanut enää -koskaan, eikä hän myöskään mennyt enää kävelemään peläten, että joutuisi -hänen kanssaan kahden kesken, mutta ikkunastaan seurasi hän usein salaa -hänen reippaita, notkeita liikkeitään poikain voimisteluharjoituksissa -tai johtaessa heidän leikkejään. - -Hän näytti tässä toimessaan Ellin mielestä niin tyytyväiseltä, -iloiselta, ja mieheltä, joka toivehikkaana ja tyyneesti katseli -tulevaisuuteen. Ajattelikohan hän enää koskaan, mitä oli tapahtunut -heidän välillään, tuumi Elli, ajattelikohan häntä? Ei tuntunut siltä, ja -tämä ajatus painoi päivä päivältä yhä syvemmälle hänen sydämeensä pienen -pistävän okaan. - -Näin kuluivat kevätpäivät nopeaan kuin uni, ja lukukauden loppu tärkeine -tutkintopäivineen oli käsissä. Kevät oli tavattoman joutunut tänä -vuonna, niin että oli runsaasti vihantaa ja kukkia. Lapset olivat -sentähden koristaneet koulusalit paraalla tavalla, ja etenkin olivat -pojat innokkaita puolestaan myöskin tällätavoin kunnioittamaan -rakastettua, nyt eroavaa opettajaansa. Suurimman ilon valmistivat he -kuitenkin hänelle reippailla, hyvin mietityillä vastauksillaan -tutkinnossa, mikä todisti, että hänen työnsä heidän keskuudessaan ei -ollut hedelmätön. Kun hän vihdoin, kun tutkinto oli loppunut, nousi -kateederille ja lausui muutamia sydämellisiä erosanoja, niin näkyi -kyyneleitä useain nuorten silmissä, ja myöskin vanhemmat tulivat -liikutetuiksi. - --- Aikoessani jättää paikan, missä olen kuusi vuotta työskennellyt, -sanoi Rautio syvällä, selvällä äänellään, tunnen halun lausumaan -muutamia sanoja jäähyväisiksi koululle ja Honkalan kunnalle. Ensiksi -kiitos teille, nykyiset ja entiset oppilaani, siitä lämmöstä, millä -olette kohdelleet opettajaanne aina koulun alusta, kiitos siitä -nöyryydestä, millä te aina olette täyttäneet toivoni ja mikä on tehnyt -työni kepeäksi ja, kuten varmasti toivon, myöskin hedelmää tuottavaksi. -Kun olen seisonut keskellä teidän piiriänne ja nähnyt kaikkein katseet -suunnatuiksi itseeni, niin siiloin olen tuntenut itseni iloiseksi, mutta -samalla olen myöskin huomannut opettajakutsumuksen tärkeyden ja -vastuunalaisuuden ollessani asetettuna nuorten esikuvaksi ja ohjaajaksi. - --- Jumala, joka tutkii ihmisten sydämet, Hän on myöskin nähnyt minun -sydämeeni, on nähnyt sen ilon, mikä minulla on ollut kutsumuksestani, -mutta myöskin sen pelon, mitä usein olen tuntenut ajatellessani omaa -puutteellisuuttani sen käyttämisessä. Tahto on ollut hyvä -- minä luulen -että te rakkaat pojat, olette tunteneet sen -- silloinkin kun voimat -joskus eivät ole riittäneet, mutta vaikka minä en ole voinutkaan viedä -teitä kauemmas kuin tiedon etutarhoihin, niin olen minä työhön teidän -hyväksenne kuitenkin pannut koko sieluni, minä olen lahjoittanut teille -rakkauteni -- Jumala tietää sen, ja enempää ei voi antaa! - --- Toiseksi tahdon minä kiittää niitä vanhempia ja holhoojia, jotka ovat -lähettäneet lapsensa luokseni, sekä niitä kuntalaisia, jotka ovat -osoittaneet koululle hyväntahtoisuutta, minä kiitän heitä sydämestäni -siitä luottamuksesta, mitä ovat osoittaneet minulle, luottamuksesta, -joka on välttämätön pitämään opettajaa paikallaan ja virkistämään häntä -vastuunalaisessa, vaikkakin iloa tuottavassa työssään. - --- Lopuksi täytyy minun myöskin, sisällisen kehoituksen pakottamana, -uudistaa vastustajilleni täällä Honkalassa, niille, jotka ehkä -huolimatta kaikista minun sovintokokeistani vieläkin ovat vihoissaan -minulle ja iloitsevat lähdöstäni paikkakunnalta, että minä puolestani en -koskaan ole tahtonut heille muuta kuin hyvää, samalla pyydän heitä -unohtamaan ja antamaan anteeksi kaikki kiivastumiset heitä vastaan. -Muistooni, erotessani täältä, en kätke mitään katkeraa. Te olette -taistelleet minua vastaan, joka olen koettanut raivata alaa sille, mitä -uusi aika tarjoaa kansalle -- tiedolle ja valistukselle, ja nähkääs, -minä väistyn, mutta työ ei pysähdy; se sujuu yhä edelleen siinä asuvan -oman salaperäisen voimansa pakottamana. Valo ei voi sammua, Jumala itse -on sen sytyttänyt maailmaan! Hän on antanut luvan ihmiselle Hänen -lakiansa nöyrästi kunnioittaen tutkia ja miettiä, ja missä koulu -perustaa työnsä ainoalle oikealle perusteelle, siellä on Herran siunaus -suojaava opettajan kylvön, niin että se kerran kantaa kultaisen sadon. --- - -Tuli hetken hiljaisuus täysinäisessä salissa, kun Raution miehekäs ääni -oli laannut kaikumasta; senjälkeen tunkeutuivat kaikki sekä oppilaat -että vanhemmat hänen ympärilleen puristaakseen hänen käsiään ja -kyynelsilmin lausuakseen kiitoksensa, jopa itse Isolakin astui esiin ja -arveli että vihdoin viimeinkin olivat he ymmärtäneet, että opettaja -tarkoitti heidän hyväänsä kaikessa tapauksessa. - -Tämän viime hetkellä tehdyn tunnustuksen Rautio käsitti hyvin, kun hän -tunsi itsepintaisen Isolan sydämen toivon hänen poistumisestaan ja uuden -opettajan saamisesta. Syvemmin liikutti häntä, kun lautamies Vikström -kostein silmin lausui: -- Olisipa vain opettaja täällä viipynyt vuoden -vielä, niin olisin minä kyllä ollut miestä siihen, että uusi koulu olisi -tullut perustetuksi. - --- Kiitos siitä, lautamies, sanoi Rautio sydämellisesti, mutta jos -olette minun ystäväni ja koulukysymyksen puoltaja, niin asettukaa riviin -hyvän asian puolesta täällä Honkalassa, silloin tunnen minä, ettei -tuttavuutemme ole ollut turha. - --- Kas tässä käteni, että pidän sanani! - -Molemmat pudistivat lujasti toistensa käsiä ja Rautio tiesi, että hän -Honkalassa oli saanut uuden koulun liittolaisen, jolla oli sekä valtaa -että hyvää tahtoa taistella sen puolesta. Lautamiehessä oli täällä mies, -joka pysyi sanassaan. - -Kaikkein viimeisenä tuli nuori opettajatar mutta ei hilpeänä niinkuin -ennen, vaan kyynelet kirkkaissa, ruskeissa silmissä. -- Sallikaa -minunkin kiittää teitä tänään, sanoi hän väräjävällä äänellä, ei -ainoastaan siitä, mitä olette täällä vaikuttanut, vaan siitä, mitä te -olette tehnyt minulle erittäin, sillä teidän tulee tietää, että minä -olen velassa teille. Kun tulin tänne, niin otin työni keveästi, otin sen -ilman mitään varsinaista vakavuutta; minä en tuntenut sen painoa enkä -ryhtynyt koko sielullani opetukseen, sanalla sanoen, minä en nähnyt -päämäärää, mihin jokaisen totisen kansakoulun ystävän ja opettajan on -pyrittävä. Te, herra Rautio, olette osoittanut minulle sen, te olette -lämpimällä innostuksellanne karkoittanut minun penseyteni ja avannut -silmäni, jotta minä nyt näen tien selvänä edessäni. Että minä olen -oppinut rakastamaan työtä työn merkityksen vuoksi, se on teidän -vaikutustanne! - --- Tieto tästä on seuraava minua kirkkaana muistona, vastasi Rautio -sydämellisesti ja puristi kovasti hänen ojennettua kättänsä, me toverit -koulun palveluksessa muodostamme yli koko maailman kansainvälisen liiton -ja meillä on molemminpuolinen velvollisuus keskenämme tukea ja virkistää -toisiamme työssä, mutta puhuessa jokaisesta erikseen, olemme ainoastaan -pieni hammas suuressa koneistossa, joiden täytyy pitää huoli itsestään, -että tekevät hyvin tehtävänsä, jokainoa paikallaan, niin että -kokonaisuus saa vaikuttaa häiritsemättömässä sopusoinnussa. Jumala -auttakoon meitä aina muistamaan pyhän velvollisuutemme! - -Amen, kuiskasi nuori tyttö syvästi ja totisena. - -Seuraavana aamuna piti Raution matkustaa. Elli oli tavattoman -hermostunut; hän ei ollut nukkunut koko yönä ja ryhtyi nyt rohkeudetta -työhön. Raapittiin ovea; tietysti oli se Rulle, joka tuli sisään -tervehtimään, kuten sillä oli ollut tapana koko talven; heistä olikin -tullut niin hyvät, uskolliset ystävykset, hänestä ja koirasta, isännän -poissa ollessa, eikä koskaan enää ajatellut Elli, että Rulle on ruma. -Rakas Rulle parka, sinä uskollisin ystävä, nyt tulit sinä viime kerran; -hän kumartui alas ja nojasi hienon poskensa koiran karheaa turkkia -vasten, ja samassa astui opettaja sisään sanomaan jäähyväisiä. Elli -katsoi arasti häneen, Rautio oli hyvin kalpea, mutta näytti tyyneeltä ja -päättäväiseltä. -- Hyvästi neiti Vinter, sanoi hän, ja ääni kaikui vähän -kovana, -- onnea! monen talven lumi saattaa pudota ennenkuin tiemme taas -sattuvat yhteen. - -Ellillä ei ollut yhtään sanaa vastaukseksi, hän ojensi vain kätensä, -mutta hänen elävissä silmissään kuvastui kuin anteeksipyyntö. - -Raution silmissä muuttui kaikki kirkkaammaksi. -- Kohdelkoon elämä -kepeästi teitä, sanoi hän hiljaa, Jumala olkoon kanssanne! Hän kumarsi, -kutsui Rullen ja meni. - -Nyt oli hän poissa, ovi sulkeutui hänen jälkeensä, ja muutamien -minuuttien kuluttua tunkeutui rattaiden ratina pihan hiekassa Ellin -kuuluviin, mutta yhä edelleen seisoi hän huulet yhteen puristettuina -siinä, mihin Rautio oli hänet jättänyt, ja vasta sitten kun kaikki -kolina ulkona oli tauonnut ja hänen ympärillään oli mitä syvin -hiljaisuus, peitti hän kasvot käsiinsä ja kuiskasi äänettömästi: Se on -vain kuvittelua, se ei voi olla todellisuutta, -- että minä... - -Selittäköön se, joka voi, tytönsydämen arvoituksen! - - -XIII. - -Elokuun aurinko virtaili kirkkaana ylitse seudun, jonka läpi juna juuri -kulki. Melkein tyhjässä kolmannen luokan vaunussa istui nainen ikkunan -luona kiintyneenä lukemaan jotain aikakauskirjaa; vaalea sadetakki -kietoutui notkeana hänen hienon vartalonsa ympärille, vaaleanharmaa -lakki peitti lyhyeksi leikatun tukan, ja niin hän itse kuin -matkakapineensakin olivat hienon ja soman näköisiä. - -Juna vihelsi, lähestyttiin asemaa ja konduktöörin yksitoikkoinen "K., -viisi minuuttia" kuului vaunuissa, kun hän nopeasti kulki läpi -tavallista kiertoaan. Muuan vanha herra eräässä nurkassa hypähti -säikähtyneenä pystyyn sanomalehtensä äärestä, kaksi eukkoa kamiinin -vieressä nuokkui vielä syvempään. Juna pysähtyi, ja nuori mies -kesäpalttoossa ja ylioppilaslakissa astui sisään, ja heitettyään -pikaisen katseen vähäväkiseen vaunuun, nosti matkalaukkunsa ovenpielessä -olevalle hyllylle sekä istui vastapäätä tuota nuorta naista. - -Nainen oli hetkeksi nostanut katseensa aikakauskirjastaan; sitten näytti -hän vielä syvemmin vaipuvan siihen, ja samalla kun hän äkkiä veti -hatunreunan otsalleen niin näytti hän ikäänkuin tahtovan piiloutua -aikakauskirjan lehtien taa. - -Ilma vaunuissa oli tukala, kun ulkona oli lämmin. Ylioppilaalla oli halu -avata ikkuna, ja kääntyen naiseen hän kohteliaasti kysyi: Sallitteko? - -Elli Vinter mutisi puoliääneen: kyllä, mutta samassa lensi -aikakauskirja, johon raitis tuulenhenkäys puhalsi ulkoa, hänen -kädestään, ja hän huomasi olevansa entisen virkaveljensä Kaarlo Raution -kanssa. - -Silmänräpäyksen tuntui kuin hämmästys olisi saattanut Rautionkin -tolkultaan, mutta sitten kumarsi hän hänelle ystävällisesti: Tämähän oli -hauskaa. Kuinka neiti voi? - --- Kiitos, oikein hyvin, entä te itse? - --- Kerrassaan mainiosti! Oletteko vielä Honkalassa? - --- Olen, vielä tämän vuoden, sitten olen ajatellut etsiä paikkaa jossain -pääkaupungin kansakoulussa. - --- Vai niin, no kuinka elellään nyt siellä hyvässä Honkalassa? - -Rautio istui taas vastapäätä neiti Vinteriä ja tyyneellä katseellaan -tutkisteli noita tuttuja tyttökasvoja, joilta kaksi välillä ollutta -vuotta ei ollut riistänyt mitään niiden heleästä terveydestä. - --- Oh, minä luulen Honkalan olevan jotensakin entisellään, vastasi Elli, -joka ehdottomasti punastui hänen tutkivasta katseestaan, ainoastaan -rovasti kuoli jo viime vuonna ja rovastinna on muuttanut Hagaan, -pienelle leskentilalleen, kuten hän sitä kutsuu. - --- Silloin kai pääsee Virolin kirkkoherraksi? kysyi Rautio. - --- Ei, omituista kyllä, on seurakunta yksimielisesti kutsunut pastori -Ståhlen neljänneksi vaalisaarnaajaksi. - --- Vai niin, silloin koittaa varmaankin uusi aika sielläkin? - --- Niin luulen minäkin; pastori Ståhle on nykyään suurella innolla -ryhtynyt kouluasiaan ja hänellä on innokkaana auttajana lautamies -Vikström. - --- Sepä on hauskaa, onko tuo kelpo Ståhle ehkä jo naimisissa? - --- Ei, ei edes kihloissakaan, vastasi Elli ja punastui uudelleen; Rautio -ei voinut tietää, että hän, Elli itse, kauan oli ollut pastorin -hellimpien tunteiden esineenä, vaikka tämä oli saanut turhaan huokailla. - --- Ja vanha Isola, miten hän jaksaa? kysyi Rautio taas. - --- Niin, kyllä hän istuu yhtä mahtavana kuin ennenkin kuntakokouksissa, -sanoi Elli hymyillen, mutta sukulaisuussuhteet uuden opettajan kanssa -ovat saaneet hänen melkoisesti tasaantumaan; rähistään tosin vieläkin -kuten ennenkin muutamista koulukysymyksistä, mutta "elämä on taistelua", -te muistatte kai vanhan mielilauseeni? Kuollut tyyneys yksinään jättää -kaikki paikoilleen. - -Rautio hymyili. Elli oli entisensä, kun hän puhui ja innostui, aivan -sama kuin ennenkin. - --- Mitä opettajaan, herra Karlssoniin tulee, jatkoi hän, niin hän on -rauhallisia, jotka mielipiteissään enemmän kuin puheillaan ja teoillaan -vaikuttavat kansakouluasian hyväksi; muutoin kuleksii hän nyt -naimisajatuksissa ja viettää häänsä syksyllä rovastinnan tyttären -kanssa, joka on ollut rovastinnan luona nämät vuodet. Nyt luulen -kertoneeni jotakuinkin tarkkaan henkilöistä ja asioista -Honkalassa; korvaukseksi saatte te kertoa minulle jotain vanhasta -Katrina-ystävästäni. - --- Kiitos kysymästänne, eukko on jotensakin vöyre, vastasi hän, hän -hoitaa myöskin kotona kanakartanoa, ja on kerrassaan hauska katsella -häntä valtakunnassaan höyhenisten suosikkiensa ympäröimänä, jotka kaikki -tuntevat erityisen nimensä. - --- Ja äitinne, onko hän vielä reipas? - --- On, Jumalan kiitos! Vaikka hän on kuudenkymmenen viiden vuoden, niin -hänellä ei ole mitään vanhuuden vaivoja ja hän on vielä ohjaksissa, -kuten ennenkin. Minulla on ollut koululupaa nämät kaksi vuotta, olen -lueskellut, lisäsi hän matalammalla äänellä. - --- Ah, sanoi Elli, minä aijon heti onnitella teitä lyyrystä ja -valkolakista, onko nyt teidän vakaa päätöksenne jättää meidät? - --- Ei koskaan! huudahti hän lämpimästi, -- kansakoulunopettajan kutsumus -on minulle liian kallis, ja Jumalan avulla en koskaan petä lippuani; -mutta minä en luule, että tämä kahden vuoden luku on ollut ilman -hedelmiä elämäntyölleni; minä olen myöskin matkustellut ja tutkinut -kouluoloja muissa maissa, ikä on oppia ei elää! - -Elli nyökäytti myöntäen. - --- Kotona, jatkoi Rautio, olemme äitini ja minä luovuttaneet maata -uudelle kansakoululle, sekä rakentamisessa avustaneet sitä; sinne tulen -syksystä opettajaksi, mutta ensi vuonna saamme kylässämme vihkiä kauan -puuhatun kansanopiston. Nuoriso on valmistettu siihen ja on ilolla -astuva sen oppisaleihin, ja me vanhemmat, jotka kärsivällisyydellä ja -luottamuksella olemme sitä auttaneet, me tervehdimme tätä uuden ajan -merkkiä sydämellisellä kiitollisuudella. Minun käsitykseni teidän -mielilauseestanne toteutuu myöskin meillä, lisäsi hän hieman hymyillen, -jokainen uusi valon pylväs seisookin aina kuin vastauksena pimeyden -voimaa vastaan, jota vastaan meidän on taisteleminen koko elämämme! - -Hän katsoi ikkunasta kauas etäisyyteen, aivan kuin hän katseellaan olisi -tahtonut syleillä koko kallista synnyinmaataan, jonka tulevaisuuden -hyväksi hän työskenteli, ja katsellessaan tuli hänen silmiinsä valoisa, -kaunis ilme, mikä melkein kirkasti nuot miehekkäät kasvot. - -Elli kääntyi pois ja katkera hymy pujahti hänen huulilleen. Niin, kyllä -mies voi täyttää elämänsä toimeliaisuudella, niin että ei ole mitään -tilaa kaipaukselle eikä ikävälle, ehkä ei myöskään millekään vanhalle -muistolle, joka kuitenkin kerran on saattanut sydämen sykkimään niin -rajusti. Toisin on naisten! Hänellä tuntui olevan itku tulossa, ja -väkisten teki kyyneliä. Ei, ne täytyi saada salatuksi, onhan vasta -niiden varalle monta hetkeä. - -Juna vihelsi taas asemalla, Rautio nousi. -- Pitiköhän heidän jo erota? -Ei, ei vielä; hän otti vain esille kirjan matkalaukustaan ja istui -lukemaan -- peläten häiritsevänsä Elliä jatkamalla puhetta, kun tämä -äkkiä oli herennyt äänettömäksi ja käynyt alakuloiseksi. Elli tarttui -taas aikakauskirjaansa, ei lukeakseen, vaan jotta sen suojasta sai -katsella miestä tuossa vastapäätä, "tuota talonpoikaa", josta eroamisen -tähden hänen sydämensä nyt vapisi. Täytyihän hänen saada selville, oliko -hän entisensä. - -Luonnollisesti oli hän vanhentunut, iho oli saanut vahvemman ruskean -värivivahduksen, ja parta oli pitempi ja tiheämpi, hänen leveällä -otsallaan näkyi myöskin jo joku hieno ryppy; ei voinut häntä sanoa juuri -kauniiksi mieheksi, mutta silmissä oli harvinaisen viisas ja ajatteleva -ilme ja koko tuossa suuressa olennossa oli kuten ennenkin jotain -miehekästä ja voimakasta, joka synnytti luottamusta ja kunnioitusta, -tahtoa ja luonteenlujuutta oli hänessä sormen neniin asti. Mutta kuinka -tyyneenä hän tuossa istui, eikö hän sitten ensinkään aavistanut, että -sydän aivan hänen vieressään sykki rakkautta ja kaihoa? Miten voi hän -kahden vuoden perästä olla noin tyyni tavatessaan! Tuli uusi tuulen -puuska ulkoa ja ravisti Ellin aikakauskirjan lehtiä. - --- Kentiesi tuulee kuitenkin liiaksi? sanoi Rautio nousten sulkemaan -ikkunaa; Ellin katse sattui Raution kirjaan, jonka tämä oli pannut -sohvalle, ja kummallinen, selittämätön riemun tunne valtasi Ellin -sydämen: Rautio oli pitänyt kirjaa ylösalaisin! Siis hän ei kuitenkaan -ollut mikään kivikuva. - -Keveästi ja sanaakaan sanomatta pani Elli pienen hienon kätensä hänen -kätensä päälle ikkunan pielessä; sillä vähäisellä liikkeellä oli -kerrassaan kummallinen voima, sillä se pakotti heti Raution polvilleen -Ellin eteen. Vapisevin huulin kuiskasi hän: Elli, Elli sano minulle, -että se ei ole unelmaa! - -Nukkukaa nyt suloisesti te hyvät eukot siellä; ja yksinäinen, -vanhanuorimies paina pitkä, punainen nenäsi oikein syvään -sanomalehteesi, ja sinä, kunnianarvoisa konduktööri, viivy -kierroksellasi tällä kertaa, -- kaksi sydäntä, jotka ovat löytäneet -toisensa pysyäkseen ainiaaksi eroittamattomina, eivät tarvitse mitään -todistajia! - -Ja Rautio sai vastauksen kysymykseensä; se ei ollut mikään unelma, vaan -todellinen onni, että hän muutamia minuttia myöhemmin istui -matkatoverinsa vieressä ja kertoi hänelle, ettei hän koskaan ollut -lakannut rakastamasta, että Elli oli ollut ja pysyikin hänen -naisellisena ihanteenaan. - -Kuinka paljon heillä oli sanottavaa toisilleen! Miten onnelliselta -tuntui tulevaisuus. Pieni uutisasunto kummulla koivikossa, josta Rautio -kertoi, aivan kuin kutsui Elliä, joka tunsi, että hän, koditon, siellä -löytää rauhaisan turvallisen sataman ja hän ylisti äärettömästi Herraa, -että hän nyt oli oppinut rakastamaan ja palvelemaan. - --- Sinä et usko, sanoi Elli katsoen innokkaasti sulhaseensa, miten -minusta on tullut oikein talouden ihminen, minä osaan sekä leipoa että -tehdä kaljaa, kehrätä ja kutoa, sinun ei tarvitse hävetä minun tähteni -äitisi edessä! - --- Niin, työ ei pilaa ketään, minä vaan pelkään, että äitini liian -mielellään haluaa ottaa kaikki vaivat ja huolet sinun hartioiltasi, -lapseni, sanoi Rautio hymyillen; hän pitää sinua kerrassaan oikeana -"Peukaloliisana"; minä näen jo kuinka hän panee suuren vahvan kätensä -sinun pääsi päälle ja hymyilee onnellisena, kun hän on saanut noin -lapsekkaan pienen tyttären. - --- Oh, minä olen jotensakin vahva, vastusti Elli ja nosti kuten ennenkin -rohkeasti päätään. - --- Pieni, mutta reipas, niin, sinä olet oikeassa, mutta katso, nyt -olemme asemalla, minne minun täytyy pysähtyä, Tuolla seisoo jo vanha -Taavetti kärryineen; sinä tulet mukaan, ei mitään vastaväitteitä. -Lukukausihan alkaa vasta viiden päivän perästä, ja ennen sitä täytyy -sinun saada nähdä se vanha talo, missä minä olen syntynyt ja kasvanut, -äitini, Katrinan ja -- tulevan kotisi. Jumalan kiitos, eilen, kun kulin -tätä tietä, niin olin köyhä, tänään minä olen rikas kuin kuningas. Tule, -tule, rakkaani, ja anna minun näyttää sinulle se maanpalsta, missä me -Jumalan avulla ja Hänen siunauksellaan aijomme elää ja työskennellä -lähimmäistemme hyväksi. Tästä päivästä tulet minulle kumppaniksi -taistelussa valon puolesta ja yhdessä toteutamme sinun tunnussanasi -"elämä on taistelua", niin kuin minä olen sen käsittänyt. Ei taistelua -maallisilla aseilla ja voimalla, vaan hengen mahtavalla voimalla, mikä -Jumalaan turvaten tuottaa rauhan epäsovun, ja sopusoinnun hajanaisuuden -sijaan, mikäli se voi tapahtua täällä maassa, joka on täynnä puutteita, -sillä täällä jää kuitenkin jaloinkin elämäntyö vain puolinaiseksi, -ainoastaan lupaukseksi, mikä toteutuu ijankaikkisuudessa, missä elämä -vasta saavuttaa täydellisyytensä. - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Uusia kertomuksia iltalampun ääressä, by -Edith Theodora Forssman - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSIA KERTOMUKSIA ILTALAMPUN *** - -***** This file should be named 43850-8.txt or 43850-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/3/8/5/43850/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |