Add files from ibiblio as of 2025-03-07 14:05:13HEADmain

1 files changed, 0 insertions, 5554 deletions

diff --git a/43850-8.txt b/43850-8.txt
deleted file mode 100644
index 768473d..0000000
--- a/43850-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5554 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Uusia kertomuksia iltalampun ääressä, by 
-Edith Theodora Forssman
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Uusia kertomuksia iltalampun ääressä
-
-Author: Edith Theodora Forssman
-
-Translator: Teuvo Pakkala
-
-Release Date: September 30, 2013 [EBook #43850]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSIA KERTOMUKSIA ILTALAMPUN ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-UUSIA KERTOMUKSIA ILTALAMPUN ÄÄRESSÄ
-
-Kirj.
-
-Aina [Edith Forssman]
-
-
-Suomentanut Teuvo Pakkala
-
-
-
-Helsingissä Söderström ja Kumpp. 1895.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Koti.
-Muistoruno.
-Rakkaudesta.
-Vanha Maija.
-Taistelu olemassa olosta.
-Isoäidin tanssikengät.
-Liikalainen.
-Tulevaisuuden eteen.
-
-
-
-
-Koti.
-
-Joulukertomus.
-
-
-    _Tervehtii jo meitä
-    Joulu armainen --_
-
--- Pyydän anteeksi, hyvä rouva, minä en huomannut teitä heti tässä
-tungoksessa, -- tohtori kumarsi ja ojensi nuorelle professorin rouvalle
-kätensä tervehdykseksi. -- Täällä junalla on todella sellainen tungos,
-kun kaikki ihmiset sulloutuvat matkalle aivan kuin hullut ja ihan kuin
-koko pitkänä vuonna ei olisi muuta sopivaa matkustuspäivää kuin
-joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä.
-
--- Te laskette leikkiä, tohtori Nord. Onhan luonnollista, että kaikki
-haluavat kotia joululle.
-
--- Joilla nimittäin on koti, rouvani. Minä en satu olemaan niitä
-valituita.
-
--- Noo, minkävuoksi sitten olette meidän kanssamme täällä tungoksessa
-tänään? -- nuori rouva kysyi ja katsoi tohtoriin lapsellisilla,
-kirkkailla silmillään.
-
--- Virkavelvollisuus vaatii, hyvä rouva. Minun pitää mennä tarkastamaan
-ruumista, kun nimittäin muuan vanha juoppo ukontynkä on tavattu
-hengettömänä hiekkakuopassa eivätkä asianomaiset ole voineet ymmärtää
-kuoleman syytä.
-
--- Uh, niin inhoittavaa!
-
--- Niin, anteeksi suoravaisuuteni, tiedättehän entuudestaan, että olen
-materialisti, joka otan elämän ja olot siltä kannalta. Mutta teillä
-varmaan on miellyttävämpi matkan päämaali; minne on matka, jos saan
-kysyä, lasten ja kukkasten kera?
-
--- Me matkustamme kotia äitini luo, joululle lapsuuteni kotiin. Ja kun
-mieheni ei joutanut aikaisemmin lähtemään, niin lykkäytyi matkamme täksi
-päiväksi. Asemalta on vielä pitkä taival Koivuniemeen, joksi rakasta
-kotitaloani sanotaan, vaan hevoset ovat meitä vastassa, niin että
-kaikessa tapauksessa pääsemme perille joulukuusen sytytykselle!
-
-Hänen äänensä soi ihastusta ja silmistä ääretön, vaan salattu riemu
-loisti.
-
-Tohtori oli istahtanut vaunun sohvan päädylle ja loi terävillä
-silmillään tarkastavan katseen vastapäätä istuvan rouvan raikkaalle,
-heleälle ja nuorekkaalle muodolle.
-
--- Katsokaas! -- professorin rouva sanoi, joka samassa kääntyi katsomaan
-ikkunasta. -- Tuollainen sankka lumisade. Maa pukeutuu juhlapukuun, ja
-kautta koko maan siunataan erinomaista rekikeliä. Pehmoinen, puhdas lumi
-on joulun runoutta, huurteisissä metsissä, joissa talvitaivaan tähdet
-kimaltelevat lumikiteissä, niissä on tunnelmaa; reki liukuu liukkailla
-teillä niinkuin satumaassa ja kulkusten helinä illan hiljaisuudessa on
-kuin kaukaista laulua jouluilosta tuhansissa kaukaisissa kodeissa Suomen
-syrjäisillä seuduilla.
-
-Tohtori katsoi häneen hymyillen:
-
--- Tehän runoilette, hyvä rouva!
-
--- En ensinkään, minä vain kerron, miltä tuntuu matkustaa kotia. Sitten
-naimisiin tultuani en ole ollut joulua äitini luona -- kaikki muistoni
-ovat kouluajoilta, kun tultiin kotia juhlille. On ollut aina mitä
-estettä milloinkin joulumatkalle, etupäässä pienten lastemme hoito, vaan
-kaiken aikaa olen ikävöinyt sinne, hyvänen aika miten olen kaihonnut!
-Hän puristi kätensä yhteen ja katseli ohikiitäviä seutuja: -- Minusta
-tuntuu, että juna menee niin hitaasti. -- Hän hymyili ja nyökytti
-päätään professorille, joka istui sohvalla toisella puolen vaunua ja
-huvitteli vanhinta lastansa -- vaaleaveristä, viisivuotiasta poikaa --
-näyttämällä ja selittämällä kuvia muutamasta joululehdestä.
-
--- Miehenikin ikävöipi maalle -- sanoi nuori rouva hyväilevällä äänellä.
--- Hän tarvitsee lepoa ankaran työnsä jälkeen, ja siellä kotonani onkin
-niin suloisen rauhallista. Te hymyilette minulle, herra tohtori. Teistä
-on innostukseni naurettavaa ja käsittämätöntä, sen näen ivallisesta
-katseestanne, vaan suokaa anteeksi, minä en tänään voi ajatella enkä
-puhella muusta kuin yhdestä ainoasta asiasta!
-
--- Enhän minä naura, rouvaseni, minä vain istun ihmetellen tuota
-kummallista koti-ikävää; olisi todella hauska voida tutkia sitä
-pienempiä osiansa myöten.
-
--- Eikö teillä ole koskaan ollut kotia?
-
--- Sanokaamme sitä suojapaikaksi, hyvä rouva, mitä eläimellinen olentoni
-on pitänyt olinpaikkanansa.
-
--- Koditon, oh Jumalani! -- hän otti kiihkoisesti syliinsä kaksivuotiaan
-lapsensa, joka nojaili hänen syliään vasten, ja puristi lapsen
-rinnoilleen, -- minä säälin teitä, herra tohtori, teiltä on puuttunut
-paras, mitä maailmassa on! Nähkääs, hän, jolla on ollut hyvä koti --
-joutukoonpa sitte mihin maailman kolkkaan tahansa -- on aina sydämessään
-säilyttävä tämän kodin muiston, hän aina ikävöipi sinne takaisin ja läpi
-elämän surujen ja ilojen, vastusten ja pettyneiden toiveitten -- vielä
-läpi epätoivon synkän yön kodin muisto loistaa kuin tähti, kun jo kaikki
-muu on pimentynyt.
-
--- Nyt te taas haaveilette, hyvä rouva!
-
--- En lainkaan, se on puhdasta totta, minähän itse tiedän minkä arvoinen
-sellainen koti on; sen ympärillä kiertävät puhtaimmat, kauniimmat
-muistoni, muistot äidin vaalinnasta, isänrakkaudesta, siskoelämästä ja
-lapsuuden riemuista. Minkä aurinko on kukalle, on hyvä koti pienelle
-ihmistaimelle, joka ainoastaan kodin turvissa ja vaikutuksen alaisena
-voi kehittyä siksi, mikä sen tarkoituksena on.
-
--- Teidän ajatuksenne mukaan ei siis koditon ole täysin normaali?
-
--- Niin pitkälle en mene -- vastasi rouva nauraen -- minä tahdoin
-ainoastaan sanoa, että hän saa väärän suunnan ja että monet suuret
-kyvyt hänessä jäävät kehittämättä, myöskin puuttuu häneltä edellytyksiä
--- esim. onnensa luomiseen! Hän on lapsuudessaan menettänyt kalliita
-etuja, joiden takaisin saamiseen vaaditaan pitkää elämän taistelua, jos
-saa takaisin silläkään.
-
--- Uskotteko siis, että tuollainen koditon käenpoika välittääkään
-koskaan todenteolla taistella tuon onnen saavuttamiseksi, jota
-tarkoitatte -- kodin? -- tohtori kysyi pilkallisesti.
-
--- Minä ajattelen, että kun alhaisimmatkin eläimet vaistomaisesti
-rakentavat pesän itselleen, pitäisi saman tunteen olla kätkettynä
-ihmiseenkin -- rouva vastasi yksinkertaisesti.
-
-Tohtori kumarsi:
-
--- Minulla ei ole ituakaan tuota vaistoa, mitä sitten teette minulle,
-rouva hyvä?
-
--- Te erehdytte, tohtori Nord, se vaisto on, vaan se uinailee ja kun se
-herää, niin kyllä tekin niinkuin muutkin koetatte pyrkiä hakemaan
-itsellenne kodin. Maistakaahan vain onnenmaljasta, niin haluatte
-mielellänne tyhjentää sen pohjaan -- hän sanoi iloisesti. -- Jaloimmat,
-puhtaimmat tunteet ovat sanassa _koti_. Koti kasvattaa isänmaan
-rakkauden -- ken kuolis ei maan eestä tän! Koti vahvistaa meitä elämän
-taisteluun ja opettaa meitä tuntemaan perhesiteiden pyhyyden, ennen
-kaikkea opettaa se meitä rakastamaan ja -- se kuvastaa meille
-ijankaikkisen, taivaallisen kotimme perikuvan.
-
-Tohtori Nord puri viiksiään hymyillen ivallisesti: -- Minulla on elämän
-periaatteena jokaisen olennon ehdoton vapaus, minä en tahdo tietää
-mistään siteistä ja isänmaanrakkaus minusta ei ole monen pennin
-arvoinen. Minä olen kosmopoliitti, rouvaseni, enkä pidä mitään kolkkaa
-maanpallollamme niin rakkaana, että haluaisin vuodattaa yhtäkään
-veripisaraa sen puolesta. Kun maailma ahdistaa minua, niin annan samalla
-mitalla takaisin, ja tuosta perikodista, josta mainitsitte, rouvaseni --
-kysykää ruumismadoilta sitä asiaa -- maasta olet sinä tullut ja maaksi
-pitää sinun jälleen tuleman.
-
-Nuori rouva istui liikahtamatta katse muuttumattomana aivan kuin hän ei
-olisi huomannut tohtorin viimeistä karkeaa lausetta. Likinäköinen
-professori istui nenä melkein kiinni sanomalehdessä kiintyneenä sitä
-lukemaan, ja nuori John, joka huomasi joutuneensa unohduksiin, oli
-hiljaa hiipinyt alas isän polvelta ja kiipeili nyt äidin vieressä
-koettaen päästä katselemaan ulos ikkunasta: -- Äiti! -- Rouva vavahti
-kuullessaan lapsen äänen: -- Äiti, olemmeko jo perillä, tuollahan on
-hevosia?
-
--- Emme ole poikaseni, se ei ole meidän asema, ja nuo hevoset eivät ole
-isoäidin, vaan ne ovat ehkä jonkun toisen isoisän tahi isoäidin, jotka
-myöskin ovat lähettäneet hevosella noutamaan rakkaita jouluvieraita.
-
--- Äiti, kerro millaista on siellä perillä, vaan ensin hevosista.
-
--- Mutta kultaseni, sinähän tiedät hevosista enemmän kuin minä.
-
--- Niin niin, vaan kerro kuitenkin!
-
--- No niin, ensiksi, kun tulemme asemalaiturille, niin näemme
-Anderssonin, isoäidin luotetun ajajan, joka seisoo siinä ja hymyilee ja
-ojentaa kätensä ottaen syliinsä pikku Gärdan, ja tavaramakasiinin luona
-hirnuvat Polle ja Kipuna! Pollella on valkonen pilkka otsassa ja
-Kipunalla kaunis vaaleankellertävä kihartava harja.
-
--- Kipuna on Johnin hevonen ja Polle on Gärdan, se on niin lauhkea ja
-sopii tytölle!
-
--- Aivan oikein poikaseni, hevoset ovat maailman siivoimpia ja
-kauniimpia eläimiä, siitä me olemme jo kauvan sitte sopineet, vaan nyt
-ovat ne levottomia odottaessaan meitä; me kiiruhdamme rekeen; sinä, joka
-olet iso poika, istut isän syliin ja Gärda äidin syliin, Andersson
-hyppää keulaistuimelle ja sitte lähtevät hevoset kiitämään maantietä
-niin, että lumi pölynä tupruaa ympärillämme, humistavat korvansa ja
-syöksyvät sitä vauhtia, aivan kuin tietäisivät, että meillä on kiire.
-
--- Kulkuset soivat! Me ajamme hiljaisten metsäin läpi, ohi asuttujen
-kylien ja pienten köyhäin mökkien, joissa lapset iloitsevat palavien
-kynttiläin ja takkavalkean ääressä, me ajamme, ajamme Unelan maille,
-pienoiseni ja -- kun heräämme, ovat hevoset jo isoäidin talon pihalla,
-me olemme kotona!
-
--- Ja sitte äiti, entäs sitte -- pienokainen oli käärinyt pulleat
-kätösensä äidin kaulaan ja tähysti odottavasti hänen kirkkaisiin
-silmiinsä.
-
--- Sitte, lapseni -- äiti loi poikaan haaveilevan katseen -- sinä näet,
-John, tulia kaikissa ikkunoissa; ovet lentävät sepposelälleen ja
-kynnyksellä seisoo iso-äiti itse, avosylin tervehtien meitä
-tervetulleiksi!
-
--- Ja entäs joulukuusi, äiti?
-
--- Niin, joulukuusi, semmoinen suuri, kaunis kuusi on salissa ja sen
-latvassa tähti -- Betlehemin tähti, niinkuin tiedät: ja niin paljon
-kynttilöitä, ne kaikki sytytetään yhtä aikaa, samassa kun astumme
-sisään, ja kuusen takana on sunnuntaikoulun oppilaita, jotka laulavat:
-
-    Tervehtii jo meitä
-    Joulu armainen --
-
--- Vielä kerro, vielä, vielä -- --
-
--- Joulupukki turkeissa ja suurissa saappaissa tulla koluaa porstuassa
-ja astuu sisään, suuret lumihiuteet kimaltelevat hänen karvalakissaan.
-Gärda pelästyy ja piilottaa päänsä isän poveen, vaan sinä menet ja annat
-kättä joulupukille.
-
--- John ei koskaan pelkää!
-
-Äiti nyökäytti päätä myöntymykseksi: -- Se onkin kiltti pukki, hän tuo
-lahjoja kaikille, hän ei unohda ketään, ei sokeata ruotiämmääkään, joka
-istuu uuniloukossa ja hyräilee jouluvirttä särkyneellä väräjävällä
-äänellään. Tuli uuneissa lieskaa ja räiskää iloisesti, kaikkialla on
-niin kodikkaan lämpöistä ja huoneissa tuoksuu kuusen ja palaneen lakan
-haju -- siellä sisällä on niin jouluinen ilma ja ulkona on niin
-hiljaista. Joulun enkeli leyhyttelee hiljaa "rauhaa maahan" luonnon
-uinuessa.
-
--- Kas niin, nyt juna viheltää! Herää Gärda; John, katso näkyykö
-Anderssonia. Hyvästi herra tohtori -- rouva kääntyi ja ojensi hänelle
-kätensä, joka oli lauhkea kuin talvisen auringon säde -- jääkää hyvästi!
-
-Tohtori piti hänen kättään omassaan hetken aikaa ja katsoi häneen
-omituisesti: -- Kiitoksia kertomastanne kauniita -- satuja!
-
-Rouva pudisti päätään: -- Eivät ne olleet satuja, tohtori Nord, minä
-kerroin todellisuuden mukaan, ja pian saa poikani nähdä omin silmin
-todeksi kaikki. Me olemme satoja kertoja kertoneet sen saman, vaan aina
-se on meitä molempia yhtäpaljon huvittanut, siitä saatte olla varma.
-
-Tohtori hymyili epäilevästi: -- Pieniä asioita pienille lapsille!
-
--- Oh, te parantumaton, jota ei voi mistään saada vakuutetuksi -- eivät
-ne ole pieniä asioita, jotka koskevat elämän suurinta onnea. Mieheni
-olisi pitänyt auttaa minua todistamisessa, minulla naisraukallahan on
-vaan tunteeni, joihin vedota. Vaan se on kuitenkin totta, että sana koti
-on kaunein sana, jota maailmassa on mainittu.
-
-Tohtori taas nauroi, vaan tällä kertaa hyvin ystävällisesti. --
-Tyrkyttäkää sitä tuohon pojan nastaan, hän ei ole vielä liian vanha
-oppimaan sitä läksyä -- hän sanoi surunvoittoisesti.
-
--- Vaan kuule, John -- tohtori otti pojan syliinsä -- en minä näe yhtään
-ajajaa junalaiturilla enkä hevosia makasiinin luona, ajatteleppas jos
-isoäiti olisikin unohtanut kaikkityyni, jos hän ei olekaan muistanut,
-että nyt on jouluilta?
-
-Lapsi katseli hetkisen aikaa epäilijää päästä jalkoihin melkein
-rajattomalla ylenkatseella, sitte kääntyi hän äitiin ja sanoi:
-
--- Äiti, voi kun tuo on tyhmä, Johnkin tietää paremmin.
-
--- Hiljaa, hiljaa poikaseni -- äiti pani kätensä pienen rupattajan
-suulle.
-
--- Elkää estäkö, rouvaseni, puhtaimman totuuden saa kuulla lapsen
-huulilta -- tuo pienokainen onkin oikeassa! Kas John, tuolla onkin sinun
-Anderssonisi ja hevosesi aidan luona, isoäidilläsi olikin hyvä muisti,
-huomaan minä ja nyt sinulle tulee hauska joulu!
-
--- Tietysti! Tulkaa tekin katsomaan -- John oli heti valmis sovintoon.
-
--- Kiitos tarjoomastasi jouluiloasi "tyhmälle sedällekin" -- tohtori
-vastasi hymyillen -- minä seuraan ajatuksillani teitä sinne kotia --
-hyvästi!
-
-Matkustajamme jäivät aseman laiturille, kun juna lähti edelleen
-puhkuamaan, vaan tohtori Nord seisoi junan ikkunassa ja katseli heitä
-niin kauan kuin voi; hänestä tuntui kuin talven hyinen ilma olisi äkkiä
-tunkeutunut ulkoa vaunuun, jossa äsken oli niin lämpöistä ollut, ja hän
-väristen kääreysi syvemmälle turkkiinsa. Olikohan se vain tuo ulkoinen
-pakkasuho, joka kylmetti häntä, vai ehkä kaipuu jotakin lämpöistä ja
-kaunista, mikä juuri oli kadonnut hänen läheisyydestään -- tuo lämmin
-perheonni, joka oli luonut häneenkin yksinäiseen joitakin kirkkaita
-säteitään. Hänen katseensa, joka oli mihinkään kiintymättä kulkenut
-ohikiitävää seutua, kirkastui äkkiä ja kylmä ilme, joka oli melkein
-asuttunut hänen huulilleen, katosi niiltä. Hän ajatteli kaikkea, mitä
-tuo suloinen naisen ääni oli hänelle äsken kertonut, se oli
-luonnollisesti kaikki mielikuvittelua, kauniita satuja, vaan kuitenkin
--- -- Hänen huulensa liikkuivat hiljaa: -- Minä tiedän, että olen hullu
--- hän mutisi -- vaan minä kadehdin heidän -- kotiaan!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Juna kiiti kiitämistään, aurinko laskeutui ja lyhyt talvinen päivä
-peittyi hämärään tähtien syttyessä iltataivaalla valaisemaan
-lumipeitteistä maantietä, jota reki liukui liukkaasti isoäidin hevosten
-kiitäessä mielihalulla.
-
-Professori puheli uuraasti Anderssonin kanssa vuodentulosta ja
-maanviljelysasioista, jotka olivat hänen filosofiastaan yhtä kaukana
-kuin taivaan
- tähdet maasta. Nuori rouva istui äänetönnä hänen vieressään
-ja kiihkeästi odotellen katseli eteensä, hänen piti ennen muita huomata
-tuikuttava tuli Koivuniemestä; hänen ensimmäisenä saada herättää
-nukkuvat lapset riemuhuudolla: -- Nyt ollaan kotona!
-
-Se hetki tulikin vihdoin. Pieni Gärda katseli tajuamatta ympärilleen,
-John sitävastoin hypähti heti pystöön ja huusi riemastuneena: -- John
-näkee pienen oksan joulukuusesta tuolta salin ikkunasta.
-
--- Mutta tuossa ensimmäisenä on sinulle isoäiti -- ah, äiti, äiti! --
-nuori rouva antoi hymyillen ja kyynelsilmin molemmat aarteensa hänen
-syliinsä -- voi kun olen ikävöinyt sinua ja kotia.
-
--- Niin, hän ei tahtonut oikein perehtyä uusiin oloihin -- sanoi
-professori ystävällisesti -- minun kukkani oli liian syvään juurtunut
-lapsuudenkodin maaperään, vaan suokoon Jumala, että meidän lapsemme
-oppivat samalla tavalla rakastamaan kotiaan, kuin äitinsä, sillä
-jalompaa, hellempää ja parempaa olentoa kuin sinä, pieni sydänkäpyseni,
-ei ole maailmassa, sen minä uskon järkähtämättömästi --
-
--- Ja sekö kaikki on kodin ansiota?
-
--- Niin minulla on täysi syy otaksua.
-
--- Ehkä hyvästä tyttärestä tulee aina hyvä vaimo -- isoäiti veti
-rakkaasti nuoren rouvan syliksi ja suuteli otsalle. Lapset syöksyivät
-joulukuusen luo, joka loisti täydessä kirkkaudessaan ja näytti heille
-riemuitsevan ja aivan kuin sanovan: nyt on joulu tullut.
-
--- Onko sinulla joulupukkikin, mummo? -- kysyi John.
-
--- Onpa vain, siitä saat olla varma, poikaseni -- ja sinä minun
-kultakipeneeni -- iloista joulua, lapseni, oikein hauskaa joulua teille!
-Tulkaa tänne joulukynttiläin valoon, tyttäreni, minun pitää katsella
-sinua oikein tarkoin. Jumalan kiitos, sinähän olet aivan niinkuin
-ennenkin.
-
--- Ja sinä myöskin, äiti kulta.
-
--- En ole aivan ennallaan, minulla on enemmän hopeahiuksia ja ryppyjä.
-
--- Ne kuluttaa ja silittää pois lapsenlapset; et voi uskoa, miten
-mieheni ja minä -- lapsista puhumattakaan -- olemme olleet iloissamme
-tästä joulumatkasta, että saamme viettää joulua täällä sinun kanssasi
-levossa ja rauhassa. On niin sanomattoman hauskaa olla kaikkien
-rakkaittensa kanssa koolla vanhassa kodissa, jonka sinä, äitiseni, olet
-tehnyt niin kalliiksi ja mieluisaksi lapsillesi. Kiitos siitä, Jumala
-sinua siunatkoon! -- Nuori rouva syvästi liikutettuna suuteli äitinsä
-käsiä, vaan vanhus silitti hyväilevästi hänen päätänsä: -- Elä kiitä
-minua -- sanoi hän hiljaa -- hyvä koti on Jumalan lahja, paras, mitä
-voimme maan päällä saavuttaa paitsi lupausta asunnoista tuolla ylhäällä.
-Siellä, rakkaani, vasta siellä olemme kotona!
-
-
-
-
-Muistoruno.
-
-
-Vanhoja muistellessa esiintyy aina selvänä monien muiden kuvain joukossa
-vanhan karjakon pitkä luiseva vartalo, leveä rokonarpinen muoto ja
-rehelliset silmät. Kauniiksi ei häntä voinut sanoa, vaan perin
-rehellinen näkönsä todisti, mikä hän oli -- uskotun palvelijan tyyppi
-vanhoilta hyviltä ajoilta.
-
-Meidän päivinämme on harvassa sellaisia ihmisiä, sen vaikuttaa jo ajan
-henki, mikä kaikkiin elämän oloihin on painanut levottomuuden leiman;
-nyt ei ole enää aikaa kauvan viipyä yhdessä kohdin, levoton ihmismieli
-haluaa vaihtelua ja taas vaihtelua ja niin muutetaan paikkoja
-lakkaamatta, jota tekevät niin ylhäisemmät kuin alhaisemmatkin.
-
-Vanha karjakko palveli samassa herrastalossa "koko aikansa", eikä hän
-koskaan ajatellutkaan muuttaa toiseen taloon. Hän oli emännän luotetuin
-tuki suuren maatilan talouden hoidossa, oikein kansan sanaan "uskottu
-henkilö", vaan tämän suosion takia oli hänellä paljon vihollisia
-tovereissaan, jotka eivät voineet häntä suvaita sen luottamuksen takia,
-jota osoitettiin hänelle. Hän kärsi kuitenkin tyyneesti tämän
-kiusallisuuden eikä koskaan muitten palvelijain takia väistynyt
-velvollisuuksien tieltä.
-
-Karjaa rakasti hän kuin äiti lapsiaan, hoiti niitä yöt kaiket -- kun
-niin oli tarve -- niin tunnollisesti ettei vertaa. Rakkautensa niihin
-saikin hänet tekemään pientä, viatonta petosta -- mutta se olikin ainoa
-tekonsa sitä laatua. Hän näet sulloi jauhomitan täyteen
-jauhonjakopäivinä. Siitä oli aina alituista kiistaa karjakon ja
-rehumiehen välillä, joka karjakon mielestä sorti navettakarjaa hevosten
-hyväksi, ja valituksia tehtiin molemmin puolin niin usein, että molemmat
-lopulta joutuivat isäntäväen pilan ja naurun alaisiksi; sillä vaikka
-karjakko muuten oli hiljainen ja sävyisä nainen, niin oli hän, kun
-karjasta oli kysymys, tanakka puolestaan.
-
-Muuten hän oli rauhaisa ja lauhkea kuin lehti. Ei koskaan unohdeta
-runsaita osia, joita hän jakoi lapsijoukolle, joka keräysi padan
-ympärille hänen juoksuttaessa juustoa, ja sitä kärsivällisyyttä, jota
-hän osoitti kertoessaan iltakaudet satuja kuunteleville pienokaisille.
-
-Talvi-iltain mieluisimpia huveja oli nimittäin, iltasta odottaessa ja
-Nukku-Matin ahdistaessa, mennä piikain kamariin ja siellä karjakon
-korkealla sängyllä istuessa kuulla hänen kansanmurteellaan kertovan
-vanhoja ja moneen kertaan kerrotuita, vaan aina uutuuden viehätyksellä
-kuultuja satuja, rukin vinhasti suristessa ja hienon langan muodostuessa
-hänen vikkelissä sormissaan.
-
-Vaan vasta omalla alallaan liikkuessa oli karjakko täydessä
-arvokkuudessaan, silloin kuin hän oli suuressa, raittiissa
-maitokamarissa, jota hän piti erinomaisessa järjestyksessä ja
-mallikelpoisen puhtaana. Tunsi todella nautintoa katsellessa kirkkaan
-puhtaaksi pestyjä hyllyjä, joissa oli pitkät rivit lumivalkoisia
-maitopyttyjä, maukkaita, kuivamaan pantuja juustoja ja suuria pyttyjä,
-joissa oli kullankeltaista pappilan voita. Täällä hallitsi karjakko kuin
-kuningatar epäämättömällä vallalla ja arvolla, ja itse oli aina
-antamassa joka tipan maitoa, mikä tarvittiin talouteen, jotta ei kukaan
-pääsisi tekemään epäjärjestystä siellä. Hän olikin ylpeä saadessaan
-katsojille näytellä aarteitaan ja varustaa herrasväen pöytä herkuilla,
-jotka olivat hänen hallussaan ja joita tarjoiltiin aina kaikinpuolin
-maukkaasti laitettuna.
-
-Vaikka nykyaikaiset meijerit joka päivä parannettuine koneineen ovat
-maitotalouden saaneet toiselle kannalle, niin muistelee kuitenkin
-kaipauksella entisen ajan hauskoja maitokamareita, joissa valmistettiin
-kaikki talon omiksi tarpeiksi, niin ettei ollut koskaan puutetta voista,
-hyvästä kermasta ja verrattomasta viilistä.
-
-Minä tosiaan uskon, että tuo kunnioitettava vanha karjakko kääntyisi
-haudassaan, jos näkisi, miten meidän päivinämme hoidetaan karjaa ja
-miten aamulla joka ikinen maitotippa kulettaa koluutetaan
-kylänmeijeriin, jollei sellaista laitosta ole itse talossa. Eukko
-varmaan sanoisi niinkuin moni muukin:
-
--- Talonpoika kokoaa rahaa, vaan työmies ei saa voimaa
-kurnaali-maidosta.
-
-Kun sunnuntaina iltapäivällä sattui menemään maitokamarin ohi, niin
-kuului sieltä tavallisesti yksitoikkoista, hiljaista muminaa. Kun
-katsahti sisään, niin näki karjakon puhtaan palttinaisen verhon takana
-istuvan lukemassa saarnaa vanhasta paksusta postillasta, joka oli hänen
-oma kallisarvoinen omaisuutensa ja jolla arkipäivinä oli sijansa
-hyllyllä kevätjuustojen yläpuolella.
-
-Hän ei ollut niitä, joka kristillisyyttään piteli esillä kuin
-kaupankalua, vaan koko hänen elämänsä oli vaellusta Jumalan tahdon
-jälkeen uskollisessa velvollisuuksien täyttämisessä, ja minä olen varma,
-että hän luki postillaa yhtä paljon henkensä virkistämiseksi kuin
-täyttääkseen pyhäpäivän velvollisuutta.
-
-Joka aamu, kun hän tuli navettaan -- varsinaiselle työkentälleen --
-rukoili hän nöyrästi Jumalan siunausta itselleen ja karjalle, joiden
-menestys oli hänelle sydämenasiana, ja siunausta olikin hänen työssään.
-Hänellä "onnistui" karja, sanottiin, vaan itse tiesi hän parhaiten,
-mistä onni tuli.
-
-Karjakko oli tullut pappilaan nuorena, reippaana tyttösenä, oli
-kuluttanut parhaat nuoruutensa voimat työhön isäntäväkensä hyödyksi,
-joiden kunnioituksen ja ystävällisyyden hän oli saavuttanut, ja joita
-kohtaan hän itse tunsi mitä lämpimintä mieltymystä. Nyt oli hän jo
-aikoja sitten jättänyt parhaan ikänsä, ja kun kunnioitetun perheenisän
-kuoleman takia pesä hajoitettiin, jossa hänelläkin, palvelijalla, oli
-ollut kotinsa, niin ei hän enää vanhoilla päivillään tahtonut palvella
-vieraita, vaan päätti pankkiin sijoitetuilla säästöillään rakentaa
-itselleen oman tuvan vanhain päiväinsä varaksi.
-
-Tuumasta toimeen! Tupa, tuli valmiiksi, valkaistuine uunineen
-ja perunakellarineen tuvan sillan alla, oikein sellainen pieni
-ihannetupa hänen mielestään, ja sitte rakennettiin siihen vielä pieni
-pyhäkamari eteiseen, jossa vanhan karjakon hyvin säilyneet ja kirjavat
-karttuuni- ja villavaatteet, peitteet, silkkihuivit ja vahvaompeleiset
-pieksut olivat järjestettyinä kaikessa kauneudessaan ja edullisemmassa
-valossa kuin pappilan ullakon pimeässä sopukassa, jossa niitä lapset
-olivat katselleet suureksi huvikseen.
-
-Hänellä oli siis pieni, rauhaisa soppi vanhoina päivinään, vaan lepo ja
-vapautensa eivät liene koskaan haihduttaneet entisten aikain kaipausta,
-pappilaa hän ei unohuttanut koskaan ja suurin ilonsa oli saada
-vieraakseen matalaan majaansa entisen isäntäväkensä. Silloin pani hän
-mielellään pannun tulelle, ja nuoret halulla söivät hänen herkkuisia
-pannukakkujaan, vaikka jo aikoja sitten olivatkin vieraantuneet hänen
-saduilleen.
-
-Nyt on jo monia vuosia sitte vanha karjakko levännyt hiljaisessa
-hautuumaassa ja vaatimattomassa hautamerkissä on vanhan isäntäväkensä
-panettamat sanat: -- Sinä hyvä ja uskollinen palvelija, vähässä olet
-ollut uskollinen, mene Herran iloon.
-
-Kunnia ja kiitos hyvälle, rehelliselle palvelijalle ja rauha hänen
-muistolleen.
-
-
-
-
-Rakkaudesta.
-
-
--- Sinä näytät niin rasittuneelta, Hilja, lepää nyt vähän, minä olen
-levoton terveytesi takia!
-
--- Ei ole hätää, hyvä täti.
-
-Hiljan äänessä oli rohkea sointu ja hän kohotti melkein kärsimättömällä
-liikkeellä mustatukkaisen tytönpäänsä kirjoitustyöstä, jonka ääressä oli
-ollut kumarruksissa useita tuntia.
-
--- Sinulla varmaan on taas ylimääräistä työtä. Minä en ymmärrä mitä
-sellainen merkitsee, kun sinulla kuitenkin on hyvä virka ja siitä
-sellaiset tulot.
-
-Hiljan poskille punat nousivat, ja kiivas vastaus oli tulossa huulilla,
-vaan hän pakotti itsensä vaikenemaan ja pisti kynän päättävästi taas
-musteastiaan, jolloin kapteenin rouva Lind otti avainkimppunsa ja meni
-ruokasaliin järjestämään teepöytää.
-
-Hiljan kynä ratisi taas kiireesti paperilla sivun loppuun, vaan sitte
-ojentausi hän tuolissaan äkkiä selkäkenoon ja oikoi jäseniään. Kapteenin
-rouva oli oikeassa, Hilja todellakin oli uupuneen ja rasittuneen
-näköinen, ja silmissä -- jotka olivat suuret ja siniset -- oli raukea
-tuijottava katse. Veltto ilme ilmestyi vaaleanpunasille huulille, kun
-hän hetkeksi antautui lepäämään, vaan heti hän taas karkoitti rivakasti
-uneliaisuuden ja tarttui työhön uudelleen.
-
-Kello ruokasalissa löi heleällä äänellä kahdeksaa, teekeittiö kirisi
-iloisesti ja ovella seisoi pieni, kaunisvarsinen kapteenin rouva: --
-Tule nyt, tyttöseni, tee odottaa, ja herra Grönblad myöskin.
-
-Tällä nimellä tuntui olevan tenhoisa vaikutus Hiljaan, hän työnsi heti
-paperit syrjään, silmäsi pikimmältään kuvastimeen sohvan päällä ja
-riensi sitte kodikkaaseen, valoisaan ruokasaliin.
-
--- Hyvää iltaa, Knuut! -- Hyvää iltaa, Hilja! -- Heidän silmänsä
-kohtasivat toisiaan ymmärretyllä katseella. Heti istuttiin pöytään ja
-iloisen emännän ja hänen kahden asuntovieraansa keskustelu sujui
-vilkkaasti.
-
-Kapteenin rouva Lind oli vanhan meriurhon lapseton leski. Hän oli
-varakas, niin että taloudellisessa suhteessa oli riippumaton mistään,
-vaan reipas luonteensa ja taipumuksensa iloiseen seuraan -- varsinkin
-nuorison seuraan -- saattoi hänet aina ottamaan hyvin varustettuun
-pöytäänsä ja äidilliseen hoitoonsa vähintään kaksi asuntovierasta
-kerrallaan.
-
-Neiti Hilja Ojanen ja ylioppilas Knuut Grönblad olivat asuneet hänen
-luonaan enemmän kuin neljä vuotta ja sen vuoksi pidettiin heitä kuin
-perheeseen kuuluvina -- johon kuului, paitse itse kapteenin rouvaa, myös
-pikku Titti, vaaleankeltainen villakoira, yhtä pullakka ja pyöreä kuin
-sen emäntäkin. Rouva Lind vakuutti joka päivä, että Hilja oli hänelle
-kuin oma lapsi ja että Grönblad oli kiltein poika hänen
-asuntovieraistaan, ja kun Hilja eräänä päivänä suurimpana salaisuutena
-uskoi eukolle, että Knuut ja hän ovat salakihloissa, niin he olivat
-kapteenin rouvan mielestä -- "niin sievä pari" ja hän antoi heille
-hellän sydämensä siunauksen.
-
-Siitä oli jo kolme vuotta, ja tuon tuostakin eukko vilkutti
-tuttavallisesti Hiljalle silmää, kun olivat kahden kesken, ja kysyi,
-"milloin he julkaisevat kihlauksensa", vaan toinen aina vastasi vähän
-punastuen, että Knuut oli vielä ainoastaan ylioppilas ja lukee
-lääkäriksi, joka kestää niin kauan; he eivät olleet aikoneet julkaista
-kihlaustaan ennenkuin Knuut pääsee kandidaatiksi.
-
-Kapteenin rouva oli avomielinen ja hänellä oli suuri vastenmielisyys
-kaikkea salaperäisyyttä vastaan ja pitkälliset kihlaukset varsinkin
-olivat hänelle mielenkiusaksi. Vaan nuorten asiain kanssa hänellä ei
-ollut oikeastaan mitään tekemistä, sen vuoksi täytyi hänen malttaa
-mielensä, niin vaikeata kuin olikin olla ääneti ja ilmaisematta
-salaisuus kamreerin rouvalle, joka asui toisessa kerroksessa ja oli
-hänen uskottunsa. Kolme vuotta oli rouva Lindistä pitkä aika, vaan
-Hiljasta menivät ne kuin uni; onnellisena ei lue päiviä, ja nämä kolme
-vuotta olivat olleet iloisinta aikaa hänen elämässään.
-
-Yleensä puhuen ei Hiljan elämässä juuri koskaan ollut ylenmäärin ollut
-iloa tahi päiväpaistetta. Hiljan vanhempien koti oli köyhä ja ihan
-varatonna joutui hän vanhempiensa kuoltua parinkymmenen vuotiaana
-maailmaan ansaitsemaan leipänsä, miten parhaiten taisi.
-
-Onneksi oli hänellä hyvä käsiala ja oli nopea kirjoittamaan, joten hänen
-onnistui aluksi hankkia kirjoitustyötä; sittemmin kävi hän
-kirjanpitokurssin ja vihdoin saikin paikan muutamassa konttorissa.
-Palkka oli hyvä ja iltapuhteet olivat vapaata aikaa. Tämä
-riippumattomuus tuntui kyllä onnelliselta, vaikkakin hän -- niinkuin
-moni muukin -- tunsi, että koko olonsa riippui hänen omasta
-terveydestään ja työkyvystään, vaan Hiljan elämällä, kun hän
-asuntovieraana muutti toisesta vieraasta kodista toiseen, oli
-selittämätön autiuuden leima. Kaikkialla tunsi hän itsensä vieraaksi,
-erittäinkin kun hän oli umpimielinen ja pysyi vieraana tuntemattomille.
-Vasta kun hän oleusi rouva Lindin luo, tunsi hän mitä kodikkuus on.
-Työssä ja yksinäisyydessä oli kulunut hänen nuoruutensa, tuo toivehikas
-aika, jolle itsekukin asettaa tuhansia mahdollisuuksia seisoessaan sen
-kynnyksellä, tuo aika, jolloin aavistellen katsoo tulevaisuutta. Hilja
-oli täyttänyt kaksikymmentä kahdeksan vuotta muuttaessaan rouva Lindin
-luo.
-
-Hän muisti selvästi sen päivän, eikä se varmaankaan koskaan unohtuisi
-häneltä, sillä silloin näki hän ensikerran Knuutin. Tämä oli solakka,
-kalpea, vähän etukumarainen, silmänsä olivat kauniit, siniset ja
-käytöksensä vähän kömpelö, talonpoikaisylioppilas kun oli.
-
-Hilja tunsi heti myötätuntoisuutta häntä kohtaan, ehkä sen vuoksi, että
-Knuut oli ujo ja seuraa karttava niinkuin hän itsekin, ja pian alkoi
-Knuutin persoonallisuus vaikuttaa häneen tietämättään. Hilja rupesi
-pilollaan opettamaan hänelle kaikkia pieniä sääntöjä sievää käytöstapaa
-varten seurassa ja oli hyvin rohkea tuon itseään ujomman rinnalla.
-
-Pian hän myöskin huomasi, että ujossa ylioppilaassa piili tavattoman
-runsaat lahjat; rahvaan lapsi, yksinkertaisissa oloissa kasvanut, vaan
-oli ominneuvoinsa hankkinut itselleen kaikenlaatuista kirjallisuutta,
-jota ei ollut ainoastaan lukenut, vaan muodostanut mielipiteitä
-luetusta. Hän oli ajatellut ja miettinyt enemmän kuin useat hänen
-ikäisensä nuoret miehet, jotka ovat sivistyneistä kodeista, ja hänen ja
-Hiljan kesken kehittyi pitkät keskustelut päivällispöydässä ajan
-kysymyksistä ja uudemmasta kirjallisuudesta.
-
-Nuori Grönblad, joka tähän saakka oli pysytellyt enimmäkseen kamarissaan
-ja hyvin harvoin noudattanut rouva Lindin ystävällistä kutsua
-"pistäytymään sisälle ja puhelemaan jonkun hetken iltapuhteiksi", rupesi
-vähitellen kaiken joutoaikansa oleskelemaan naisten luona, missä ilta
-kului vilkkaassa keskustelussa tahi hyvää kirjaa lukiessa.
-
-Niin tuttavuus jatkui ja Hilja huomasi, että elämänsä ei aina ollut
-katoava varjoon, vaan vielä voi se tulla valoisaksikin. Varhaisin
-nuoruus oli tosin jo ohi, vaan ei hän silti ollut vanha, vielä sydän
-sykki lämpöisesti ja veri virtasi kiivaasti -- ei, hän ei ollut vanha,
-vaan vielä tarpeeksi nuori ja jäntevä voidakseen sepittää onnensa, ja
-tuhannet äänet sydämmessä soivat elämän sulon ylistystä!
-
-Kun vuosi oli kulunut, niin oli tämä ilo vähällä saada äkillisen lopun.
-Knuut Grönblad alkoi näyttää huolestuneelta ja surulliselta, aivan kuin
-auttamaton asia olisi häntä vaivannut. Vihdoin hän Hiljalle eräänä
-päivänä, kun olivat yhdessä kävelemässä, uskoi huolensa, Hänellä oli
-rahahuolia. Tähän saakka oli hän tullut toimeen ansaitsemalla
-kotiopettajana kesäaikoina ja silloin tällöin saanut isältään kotoa --
-vaan nyt oli talo myyty velasta, hänen täytyi keskeyttää lukunsa tahi
-ottaa laina voidakseen elää kaupungissa, vaan kenen puoleen hän
-kääntyisi, hänellähän ei ollut sellaisia tuttavia.
-
-Hilja kuunteli tyyneesti loppuun, kulki sitte kauan ääneti ja
-miettiväisenä, vaan lausui vihdoin vähän epäillen: -- Minulla on vähän
-rahoja pankissa, joita olen palkastani säästänyt; ne ovat siellä nyt
-käyttämättöminä, ottakaa ne ja maksakaa niistä minulle sama korko, minkä
-pankki maksaa. Eihän tämä siis ole minun puolestani erityisempää
-jalomielisyyttä, ottakaa vain ne -- lisäsi hän suostutellen -- minähän
-saan tehdä niitten kanssa, mitä haluan, sillä ne ovat omaa ansiotani,
-eikä teidän tarvitse hankkia takuita niille.
-
-Ylioppilas katsoi häneen pitkistään ennenkuin purkautui innokkaasti
-ylistämään hänen suurta jalomielisyyttään, hyväsydämisyyttään, vaan
-loppupäätös oli se, että hänen oli mahdoton vastaan ottaa sellaista
-uhrausta. Hänen tutkinto-uransa oli pitkä ja ennenkuin voisi maksaa
-velkansa, olisi Hilja ehkä uupunut odottamaan. Hän tarkoitti totta,
-kukaan ei olisi voinut epäillä siitä tahi syyttää häntä, että hän
-kevytmielisesti tarttui hyvään tarjoukseen saadakseen tarvittavat rahat.
-Hilja itse ne todella työnsi hänelle ja niin "syntyi kaupat", kuten
-Hilja ammattimaisesti lausui. Hilja nosti pankista puolet talletuksella
-olevia rahojaan ja teki Knuutin velallisekseen. Seuraavana vuonna meni
-toinen puoli ja tulvivalla kiitollisuudella vannoi ylioppilas hänelle
-ikuiset valat, jos Hilja vain tahtoisi tulla hänen omakseen, sillä Hilja
-oli hänen mielestään paras ihminen maailmassa, oikea ihanneihminen.
-
-Hilja luonnollisesti ei ottanut hänen liioiteltuja lauseitaan niin
-sananmukaisesti, hän ei ollut niin hurmaantunut ja oli -- neljä vuotta
-vanhempi. Vaan olihan Knuutin ihastus niin houkuttelevaa uskottamaan
-Hiljalle, että hän on joksikin merkitykseksi toiselle, hänkin, joka niin
-kauan oli tuntenut olevansa yksin, ja niin järki ei kauemmin voinut
-puoltaan pitää. He kihlautuivat.
-
-Hiljan hurmaantunut sydän sykki lämpöisesti, hän ei rakastanut häntä
-kiihkoisesti ja intohimoisesti, niinkuin rakastetaan nuoruuden vuosina,
-vaan kypsyneen naisen syvällisellä, tyyneellä mieltymyksellä, joka tunne
-vaatii niin vähän, se kuin alttiisti uhraa kaikki.
-
-Nyt oli Hiljalla elämässään jotakin, jonka vuoksi elää. Päivät päätynään
-ajatteli hän Knuutiaan ja öisin uneksi hänestä. Säästörahat eivät enää
-menneet pankkiin, Knuut tarvitsi ne kaikkityyni, jopa ajan ollen menot
-lisääntyivät niin, että Hilja rupesi ottamaan ylimääräisiä kotitöitä,
-minkä teki puoleksi salaa. Knuutin täytyi nyt tutkimustensa vuoksi usein
-olla poissa iltasin, niin Hiljanhan sopi hyvästi silloin työskennellä --
-Knuutin ei tarvinnut aavistaakaan, että hän uurasti ja ponnisteli hänen
-tähtensä, sillä se juuri oli Hiljasta suloista, että sai hiljaisuudessa
-tasoittaa Knuutin tietä hänen korkeaan päämaaliinsa. Niin, Knuutista oli
-tuleva erinomainen lääkäri, muotilääkäri, jonka luona kaikki juoksevat,
-varsinkin naiset. Olisikohan hän mustasukkainen? Eikö mitä -- Hilja
-naurahti -- ei, ei, ei koskaan, hän oli Knuutista yhtä varma kuin
-itsestään. Ja vilkkaassa mielikuvituksessaan loi hän sulhasestaan mitä
-ihanteellisimpia kuvia, niinkuin jokainen rakastunut nainen tekee. Knuut
-oli hänen nuori sankarinsa eikä hän huomannut hänessä koskaan pieniäkään
-heikkouksia, eikä hänestä ollut mitään syytä moittia sitä, että Knuut
-nyt niin helposti voi ottaa hänen säästörahojaan, kun alku kerran oli
-tehty; hänestä oli niin luonnollista, että Knuut oli nyt ottavan
-sijalla, tulevaisuudessa oli Hiljan mielestä asemat yhtä helposti
-vaihdetut.
-
-Nuori lääketieteen oppilas oli todella hyvin lahjakas ja teki työtä
-kunnioitusta herättävästi, vaan ei ollut niin ihanneltava, kuin
-morsiamensa häntä piti, ja hänestä iloinen toveriseura oli joskus
-mieluisampi kuin kahdenolo Hiljan kanssa -- mistä Knuut ei juuri
-todenteolla välittänyt. Ihminen on ihminen ja yksilöllisen vapautensa
-hävittäminenhän olisi luonnotonta. Kun Hiljalle siitä oli iloa, että sai
-lainata hänelle rahaa, niin mitäpä hän miehekkään ylpeytensä takia
-kieltäisi häneltä tätä iloa, ja kyllähän hän tilaisuuden tultua maksaa
-Hiljalle kaikki oikein korkoa korolle. Knuut ajatteli vähän väliä näin
-rauhoittaakseen itseään, vaan joka vuosi tuntui hänestä että tulevaisuus
-eteni etenemistään sen sijaan kuin sen olisi pitänyt lähetä. Mitä varten
-ajattelikin tulevaisuutta, kun nykyisyydessä oli niin hauska elää.
-Hänellä sitäpaitsi ei ollut aikaa uneksimisiin. Hilja uneksi sen sijaan
-heidän molempain edestä, kun hän istui iltasin lampun ääressä ja neuloi
-kauniita nimikirjaimia pöytäliinoihin ja servietteihin, joita hän oli
-hiljaisuudessa vähitellen hankkinut varustuksekseen.
-
-Seuraavana kesänä tarjosi Knuutille muuan hänen rikas toverinsa vapaan
-matkan Ruotsiin ja Norjaan, ja hän matkusti keveällä sydämellä ja
-huvitteli huoletta. Hilja kulki kaupungin pölyisiä katuja ja joka päivä
-laski, paljonko hän voisi ensi syyslukukaudeksi säästää Knuutille; paljo
-se maksoi opin hankkiminen, vaan sittepä oppi onkin tuottava pääoma, kun
-on oppivuotensa jaksanut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muutamana elokuun päivänä tuli rouva Lind läähättäen Hiljaa vastaan
-etehisessä, kun Hilja tuli kotia.
-
--- Minulla on sinulle uutinen kerrottavana -- huusi eukko hyvänen
-innokkaana -- suuri uutinen, sen saat uskoa. Me saamme uuden
-asuntovieraan syyskuun alussa, veljeni nuori tytär Sortavalasta tulee
-tänne. Muistathan sinä, olenhan puhunut veljestäni, joka on
-kruununvoutina siellä? Tyttö on ainoastaan seitsemäntoistavuotias, oikea
-lapsi ja tulee tänne veistokurssiin ja Jumala tiesi mitä kaikkia
-opintoja varten. Luonnollisesti hän tulee vanhan tätinsä luo asumaan,
-joka ei ole nähnyt häntä kuin piennäpahaisna; minä muutan yhden
-lepotuolin sänkykamariin, niin se on sillä hyvä, sillä Esteri on yhtä
-kiltti ja vaatimaton kuin isänsä oli nuorena, siitä olen varma.
-
-Rouva hengitti jo helpommin saatuaan ilmoitetuksi uutisensa, ja Hilja
-koetti ottaa niin ystävällisesti kuin suinkin osaa hänen iloonsa ja
-rouvan kanssa suunnitella, miten kaikki järjestettäisiin, jotta uudella
-tulokkaalla olisi hauska ja mukava.
-
-Syyskuun tultua, joka tavallisesti tuo mukanaan elämää ja liikettä
-pääkaupunkiin ja kouluihin tulvivan nuorison, saapui rouva Lindinkin
-vieras, ujo, nuori tyttö, ruskeasilmäinen impi, jolla hampaat olivat
-kimaltelevan kirkkaat ja poskissa pienet sievät kuopat kun hän veti
-suutaan puoleksi ujoon puoleksi veitikkamaiseen nauruun.
-
-Hilja otti hänet heti sisarelliseen huostaansa, rouva Lindillä oli
-hänelle joka päivä uusia lempinimiä, ja vanha Titti unohutti ärtyisen
-mielensä, kun Esteri hyväili häntä pehmoisella kädellä, sanalla sanoen
-nuoresta tytöstä tuli pian koko talon kultasilmä. Hänen tarvitsi vain
-panna päänsä kallelleen ja katsoa herttaisesti, niin hän sai kaikki
-toiveensa täytetyiksi. Onnen myyrä.
-
-Hilja katseli joskus surullisena, vaan kadehtimatta nuorta tyttöä, joka
-oli kuin perhonen, minkä elämää eivät surut olleet vielä varjostaneet.
-Hän oli rikkaitten vanhempain ainoa, jumaloitu lapsi, jolle koko maailma
-hymyili, ja sen vuoksi itsekin aina iloinen kuin auringon säde.
-Iloisuudellaan, avonaisuudellaan ja nuoruuden sulollaan viehätti hän
-kaikkia, joiden seurassa oli. --
-
-Esteri herätti uutta elämää rouva Lindin piirissä, jossa viime aikoina
-se oli alkanut olla hiljaista, ja kun Knuut tuli kotia matkaltaan, niin
-hänkin -- joka muuten ei ollut mikään naisseuran mies -- mielellään
-puheli tahi laski leikkiä nuoren tytön kanssa, joka niin helposti
-punastui ja nauroi niin lapsellisen viehättävästi.
-
-Oli oikein hauska syksy heillä ollut, arveli Hilja ja piti sitä Esterin
-ansiona, ja Knuut vapautui usein iltasin töistään mennäkseen heidän
-kanssaan huveihin, sillä Esterin piti luonnollisesti saada huvitella
-jonkun verran ja nähdä vähän maailmaa ympärillään, Hilja turvanaan, kun
-tätinsä ei liikkunut missään iltasin.
-
-Jouluksi meni Esteri kotia, vaan tuli taas takaisin uudeksi vuodeksi,
-hän viihtyi niin hyvästi erinomaisen tätinsä luona, sanoi hän; kaikki
-olivat hänelle täällä niin hyviä, jopa vanha Tittikin, joka muuten oli
-taipuisa murisemaan vieraille.
-
-Hilja väsymättä korjaili Esterin hameenhelmuksia ja piti huolta hänen
-hansikkaistaan, ja maisteri -- Esteri sanoi jo maisteriksi, kun Grönblad
-juuri suoritteli tutkintojaan -- jopa maisterikin tuhlaili kallista
-aikaansa valmistaen Esteriä noihin ikäviin oppitunteihin, joita Esterin
-välttämättä piti äitinsä tahdon mukaan ottaa.
-
-Nämä opinnot olivat todella Esterin ainoa loukkauskivi tässä maailmassa,
-sillä tuo sievä pää oli hiukan kovanlainen, johon hän ei saanut
-pystymään oppia yhtävähän kuin hän voi estää poskiaan punastumasta aina,
-kun Knuut katsahti häneen. Ja Knuutin katse harhailikin usein "lapsen"
-sievällä muodolla, samalla kun hän puoleksi tietämättään alkoi huomata,
-että Hilja näytti vähän vanhentuneelta.
-
-Hiljasta taas hänen Knuutinsa alkoi kehittyä siksi, minkä hän mielessään
-oli hänestä kuvaillut tulevankin. Hänestä oli tullut leveäharteinen,
-pystypäinen, näytti terveeltä ja voimakkaalta ja pienet mustat viikset
-somistivat häntä erinomaisesti. Sitä paitse oli hän, ennen niin
-arkaileva ja ujo, nyt iloinen ja seurasta huvitettu; käytöksensä oli
-vapaata ja hän hymyili kohteliaasti, jolloin näkyivät tasaiset valkeat
-hampaansa -- ainoat, mikä oli enää sukuperintöä hänellä. Hilja sanoi
-usein piloillaan, että Knuutin hymy oli oikein ammattihymyä, jota hän
-harjoittelee vastaista tarvetta varten.
-
-Hiljasta oli mieluista nähdä Knuut vilkkaalla ja puheliaalla tuulella,
-silloin vasta hänen mielestään Knuutin lahjakkaisuus tuli täysin
-näkyviin, vaan kun Knuut laski leikkiä Esterin kanssa, niin oli Hilja
-joskus hyvin surullinen, kun tunsi olevansa heidän rinnallaan niin
-vanha, kuin olisi kuulunut jo eri sukupolveen. Esterille ei oltu koskaan
-uskottu Hiljan ja Knuutin välisiä suhteita, eikä hän ollut mikään
-sieluntuntija, harvoin huomasi asioita pintaa syvemmälle ja otti ihmiset
-heidän sanainsa ja näkönsä mukaan. Keväällähän he aikoivat julkaista
-kihlauksensa, kun Knuut oli saanut tutkintonsa, joita varten hän teki
-työtä "aivan hurjasti" -- niinkuin itse sanoi -- ainoa keino
-osoittaakseen Hiljalle kiitollisuuttaan oli se, että hän oli ahkera.
-Vaan niin kovin ankarasti hän ei työskennellyt kuitenkaan, koskapahan
-joka päivä jouti hukkaamaan tunnin tai pari Esterin kanssa
-Esplanaatikadulla.
-
-Hilja, joka ei koskaan valinnut kävelyajakseen puolispäivän tunteja,
-niin kuin muotiin kuului, mutta oli konttorista ruokatunneille
-tullessaan pakotettu kulkemaan Esplanaatin läpi, näki heidät usein
-kävelemässä iloisina ja ylhäisinä väen tungoksessa ja innokkaasti
-keskustellen, niin etteivät havanneet Hiljaa, joka huomaamattomana tuli
-näkyviin ja taas katosi ihmisjoukkoon. He näyttivät Hiljasta niin
-vierailta kuleksiessaan hitaasti päivänpaisteisella kadulla. Ja aina
-tämä uudistuva näky viilsi ehdottomasti hänen sydäntään. Ei ollut
-niinkuin olisi pitänyt olla; hänen olisi pitänyt olla Esterin sijalla
-siinä kävelemässä ja vielä käsikädessä Knuutin kanssa, niin että koko
-maailma olisi saanut nähdä, että he kaksi kuuluivat toisilleen. Vaan kun
-hän ajatteli itseään iloisessa, loistavassa joukossa vanhassa
-palttoossaan, joka ompeleista oli jo vaalennut, ja huokeassa hatussaan,
-niin täytyi hänen tunnustaa, että Ester ihkauudessa muodinmukaisessa
-kevätpuvussa sopi joukkoon paremmin ja tuotti Knuutille suurempaa
-kunniaa. Ehkäpä Knuut olisikin häpeillyt hänen puutteellisen ulkonäön
-vuoksi, ajatteli Milja katkeralla mielellä -- hän ei voinut ostaa mitään
-uutta kevätpukua, sillä Knuut tarvitsi palttoon, ja herrain vaatteet
-ovat niin äärettömän kalliita.
-
-Noo, samapa se! Onhan vielä tohtorinnalla varaa pukeutua niin, että
-hänen miehensä, etevän lääkärin, ei tarvitse häpeillä hänen seuraansa.
-
-Minkä vuoksi hänen silmiinsä tuli kyyneliä ja minkä vuoksi tunsi
-sydämessään ahdistusta tulevaisuutta ajatellessaan? Hän ei itsekään sitä
-tiennyt, hän tiesi vain sen, että hän ei enää voinut koskaan
-tulevaisuutta ajatella tuskaa tuntematta siitä, että tulevaisuus peittyi
-häneltä pilveen ja varjoihin.
-
-Hilja raukka, hän ei tahtonut itselleen myöntää, että epäluulon siemen
-hänen tahtomattaan oli istuutunut hänen sydämeensä, missä se nyt iti ja
-kasvoi. Ja tietämättään oli hänen mielensä päivät päästään jännityksessä
-huomioita tehdessään, mikä sai hänen poskensa kalpeiksi ja poisti unen
-hänen kosteista silmistään, kun hän illalla laski päänsä patjoille.
-
-Niin kului tuskallisia viikkoja, kunnes muutamana toukokuun kirkkaana
-päivänä Knuut tuli kotia ja päivällispöydässä hyvin välinpitämättömästi
-kertoi, että "nyt hän on maisteri".
-
-Hiljasta tuntui, että sydämensä lakkasi sykkimästä. Nyt vihdoin olivat
-he siis perillä, niin kauan odotetussa ja ikävöidyssä päämaalissa; vaan
-että Knuut ilmaisi tämän suuren ja tärkeän uutisen niin arkipäiväisellä
-tavalla pöydässä iloitsematta siitä ensiksi hänen kanssaan kahden
-kesken, sitä hänen ei ollut helppo anteeksi antaa Knuutille. Hiljallehan
-oli tämä tutkinto melkein kuin koko elämän onni, sen eteen oli hän
-uhrannut kaikki nämä pitkät raskaat työvuodet; miehet ottavat
-sydämenasiat aivan toisella tavoin kuin naiset, ajatteli hän katkerasti,
-kohottaessaan niinkuin muutkin lasinsa ja juodessaan Knuutin onneksi
-rouva Lindin karviaismarjaviiniä, jota aina ilmestyi silmänräpäyksessä
-satunnaisina juhlatilaisuuksina.
-
--- Onneksesi, Knuut! -- sanoi Hilja vapisevin huulin.
-
--- Kiitos! -- vastasi hän katsomatta Hiljaa.
-
-Illalla seisoi Hilja yksinään ikkunassa. Esteri oli kutsuttu nuorison
-tanssipitoihin, ja rouva Lind oli mennyt uskottunsa, kamreerin rouva
-Vesterin luo. Hilja seisoi ja muisteli, miten suureksi ilokseen oli
-odottanut juuri tätä päivää, miten ihanana ja valoisana se oli hänen
-toiveittensa takaa näkynyt ja nyt todellisuudessa oli niin kurja, niin
-pimeä ja surullinen -- silloin kuului äkkiä Knuutin oven käynti. Knuut
-tuli eteiseen ja otti kauniin, vaalean kevätpalttoonsa naulasta.
-
-Hilja oli nähnyt hänen menevän ulos heti päivällisen jälkeen, eikä
-tiennyt, että hän oli tullut sitte takaisin.
-
--- Menetkö ulos tänä iltana, Knuut? -- kysyi hän ja lisäsi puolittain
-epäileväisesti -- minun mielestäni meillä olisi niin paljon puhelemista
-juuri tänä iltana!
-
-Knuut mutisi jotakin, että hänellä oli sovittu kokous muutamien toverien
-kanssa, vaan pani kuitenkin palttoonsa naulaan ja tuli Hiljan luo.
-
--- Muistatko, miten halulla ennen kuvailimme yhdessä sitä päivää,
-jolloin olet saanut tutkintosi suoritetuksi? -- sanoi hän vienosti ja
-ojensi hänelle kätensä.
-
--- Luonnollisesti minä muistan -- sanoi Knuut katsellen kadulle ja hänen
-silmissään oli omituinen kalsea ja vieras ilme.
-
--- Minä tässä seisoin ja ajattelin tulevaisuuttamme, Knuut -- jatkoi
-Hilja -- se on kuluneina vuosina pilkoittanut kuin kirkas vaan kaukainen
-tähti taivaallamme; nyt voimme saada sen käsiimme, tulevaisuus on ihan
-jalkaimme juuressa! Vaihdetaanko jo huomenna sormuksia, sano? -- Hiljan
-ääni muuttui tuskalliseksi kuiskaukseksi, ja katseensa oli kiinnitetty
-Knuutin jäykästi kokoonnipistettyihin huuliin. Oli kuin Knuutin
-ajatukset olisivat oleskelleet kaukana poissa ja Hilja nyt
-kysymyksillään pakoittanut ne takaisin.
-
--- Miksikäs ei tänään yhtä hyvin kuin huomennakin -- vastasi hän.
-
-Hilja tuijotti häneen hetkisen kädet suonenvetoisesti puristettuina
-rintaan, sitte syöksähti esiin tuo kysymys, joka niin kauan oli
-poltellut hänen haavoitettua sydäntään: -- Knuut, Knuut, sinä et enää
-minua rakasta, minä näen, että välimme on loppunut?
-
-Knuut huudahti kiihkeästi: -- Minä en koskaan ole ajatellut rikkoa
-sanaani, Hilja, sen vannon.
-
--- Minä ymmärrän, sinä olet kylmennyt -- Hilja taivutti päätään aivan
-kuin musertavan iskun kohdatessa.
-
--- Niin, valheeseen perustuessa olisi tulevaisuutemme huonolla
-perustuksella -- sanoi Knuut vähän kärsimättömästi -- tunteilleen ei
-voi, näet, mitään, vaan rehellisenä miehenä pidän lupaukseni!
-
-Hilja hymyili surullisesti: -- Kiitos siitä -- minä nyt vapautan sinut
-lupauksestasi; rakas Knuut, minä olen liian vaativa enkä tahdo perustaa
-avioliittoani muuhun kuin molemmin puoliseen rakkauteen. Kiitos
-entisistä hauskoista hetkistä, Knuut, minä olin hyvin onnellinen
-silloin, vaikka kaikki oli ainoastaan unelmaa.
-
-Yksinäinen suuri kyynel vieri hiljalleen kalpeaa poskea pitkin, jota
-Hilja ei pyyhkinyt pois. Knuut katseli sitä ja yhtäkkiä sulasi tuo
-kyynel hänen sydämensä ympärille kylmettyneen kuoren; muistaen
-tulvehtivan hellyyden, jota tämä nainen oli monet vuodet hänelle
-osoittanut, tarttui hän Hiljan molempiin käsiin ja suuteli niitä
-kiihkoisesti ja purkautui tuskissaan ja katumuksissaan intohimoisiin
-sanoihin.
-
-Hilja seisoi liikkumatta ja antoi tämän myrskyn raivota ylitsensä, vaan
-kuta enemmän Knuut puhui lämmeten ja kiihottaen tunteitaan kunnes
-kauniissa silmissä loisti kyyneleitä, sitä kivettyneemmäksi tunsi Hilja
-itsensä. Lopuksi hän ei voinut muuta kuin veti pois kätensä ja viittasi
-Knuutia menemään: -- Jo riittää, Knuut, minä olen väsynyt -- sanoi hän
-heikosti. -- Sinun ei tarvitse puolustaa syyttömäksi itseäsi mistään,
-jota et ole tehnyt. Sinä et ole ollut uskoton minulle, sillä nyt näen,
-että se mitä minä pidin rakkautena olikin vaan kiitollisuutta. Elä puhu
-"minun hukatuista rahoistani", nehän voit vastaisuudessa maksaa, vaan
-kuule, Knuut, -- hän tarttui lujasti Knuutin käsivarteen -- minä en voi
-suvaita, että maksat velkasi minulle millään muulla kuin omilla
-ansaitsemillasi rahoilla, ei millään muulla, muista se.
-
-Hänen mieleensä oli äkkiä syöksähtänyt ajatus, että olisi ääretöntä
-ivaa, jos Knuut maksaisi hänen uhraukset -- rikkaan vaimon häälahjalla.
-Välistä ehtii silmänräpäyksessä seurata pitkän ajatussarjan.
-
--- Hyvästi, Knuut, nyt sinun täytyy mennä!
-
-Kun ovi sulkeutui Knuutin jälkeen, piiloittihe Hilja akkunaverhojen taa
-ja katseli Knuuttia, kun hän meni alaspäin katua, astuen reippaasti ja
-notkeasti. Ah, hän ei ollut erehtynyt, hän tunsi, että Knuut meni
-keventyneellä sydämellä, kun vaikea hetki oli ohi.
-
-Hilja painoi sormensa polttaville silmilleen ja ajatteli miten hartaasti
-hän vielä kerran olisi tahtonut pyyhkiä syrjään hänen kiharaisen
-tukkansa ja suudella kaunista, korkeaa otsaa. Hiljan rakkaudessa oli
-melkein äidillistä hellyyttä -- vaan nyt oli kaikki ohi, ja hän oli taas
-yksin, niin yksin ei hän elämässään ollut vielä koskaan tuntenut
-olevansa.
-
-Tuolla kirjoituspöydällä oli suuri pino kirjoitustöitä odottamassa, vaan
-eihän nyt enää ollut mitään, minkä eteen työskennellä, ainoastaan omasta
-itsestään huoli, kaikki hänen uhrauksensa oli ollut turhaa.
-
-Vaan oliko se todellakin ollut niin arvotonta? Hän jäi sitä hetkeksi
-miettimään.
-
-Jos Knuutista tulee, niin kuin hän oli hänestä toivonut, etevä, kyvykäs
-lääkäri, niin olihan siitä ihmiskunnalle sama hyöty, vaikka hän ei
-saisikaan olla osakkaana Knuutin menestykseen. Pitkien vuosien aikana
-hiljaisessa, uskollisessa kieltäymyksessä oli hänen rakkaudestaan
-puhdistunut itsekkäisyyden kuona, ja tuona hetkenä, kun hän seisoi
-yksinänsä ja pettyneenä, puhkesi sen kaunein kukka. Kuumia kyyneliä
-vieri silmistä lieventäen ahdistetun sydämen tuskaa ja kun hän illalla
-pani maata, nukkui hän pitkistä ajoista rauhallisesti kuin lapsi.
-
-Hän heräsi, kun Esteri muutamia tunteja myöhemmin tuli kotiin. Pieni
-olento hiipi varovasti varpaillaan ja pelkäsi kovasti, että jos hän
-häiritsee Hiljaa ja herättää hänet, niin että Hiljan kävi häntä
-sääliksi. Esteri näytti niin kauniilta, kun hän kuvastimen edessä suki
-tuuheaa tukkaansa. Hilja ehdottomasti sivellytti kädellään
-leikkotukkaansa. Knuut ei kärsinyt lyhyttä tukkaa naisella, vaan Hilja
-oli leikkauttanut tukkansa, että sen laittelemisessa ei aamuilla kuluisi
-aika.
-
-Hänellä ei ollut niinkuin "lapsella" aikaa pukeutua ja kuleksia puolille
-päivin pitseillä ja silkkinauhoilla koristetussa aamunutussa, vaan eipä
-hän näyttänytkään sitte niin hienohipeäiseltä ja hoidetulta kuin Esteri,
-jolla oli verrattoman kaunis iho, helmikirkkaat hampaat ja
-ruusunpunaiset sormenpäät.
-
-Hilja huokasi ja käänsi päänsä pois.
-
--- Oh, oletko hereilläsi, Hilja -- sanoi Esteri -- minä paha tyttö kun
-olin asettanut lampun niin, että valottaa sinua suoraan silmiin, anna
-anteeksi!
-
--- Ei haittaa ollenkaan, hyvä ystävä, oliko sinulla hauska?
-
--- Ihmeen hauska, saanko istua vähän aikaa sänkysi laidalle ja kertoa
-ennenkuin menen tädin luo?
-
-Hilja ei voinut sitä estellä, kukaan ei voinut kieltää, mitä tuo
-purppurahuuli pyysi, ja kun hän hyvää yötä toivottaen kääri kätensä
-Hiljan kaulaan, puristi Hilja häntä rintaansa vasten. Jumalan kiitos,
-Hiljan sydämessä ei ollut mitään katkeruutta parempiosaisia kohtaan.
-
-Pian sen jälkeen kun Esteri lukukauden lopussa oli lähtenyt
-pääkaupungista kotia, katosi myöskin maisteri Grönblad, ja viikkoa
-myöhemmin sai kapteenin rouva lipun, jossa heidän yhteen kiedottujen
-nimiensä alla oli merkitsevä sana "kihloissa".
-
-Eukko ihan hämmästyi: -- No, mutta, Hilja -- huudahti hän -- mitä tämä
-merkitsee, sinunhan piti saada hänet?
-
--- Ei, täti hyvä, meidän kihlauksemme oli vain unelma -- sanoi Hilja
-matalalla äänellä -- nyt se on todellisuus -- ja kun rouva Lind
-kirjoitti onnentoivotuskirjeen "veljelleni kruununvoudille", niin
-kirjoitti Hilja Esterille nämä rivit:
-
-"Ole onnellinen, pieni ystävä, ja hyvin hyvä hänelle".
-
--- Eikös ole omituinen lause -- sanoi "lapsi", joka morsianten
-tavallisella välinpitämättömyydellä entisiä ystäviään kohtaan näytti
-kirjeen sulhaselleen -- hyvä sinulle, Knuut. Olenko minä sitte ilkeä
-noita, koska hänen pitää kehottaa minua rupeamaan kiltiksi? -- Knuut
-näytti vähän hämmästyneeltä eikä hän nähtävästi tahtonut osata vastata
-mitään.
-
--- Näet, rakkaani, Hilja on erinomaisen hyvä nainen -- alkoi hän.
-
--- Niin, niin, minä sen tiedän, että hän on hyvyyden jumalatar --
-vastasi Esteri nenäkkäästi -- vaan eikö hän sinustakin ole väliin turhan
-tarkka vanhan kotiopettajattaren tapaan? Äiti sanoo, että vanhat tytöt
-muuttuvat aina enemmän tahi vähemmän omituisiksi, ja sitte -- eikö
-sinustakin, Knuut, hänellä ole niin samakka iho?
-
-Esteri kohotti hienohipeäiset kasvonsa niin viekottelevasti Knuutin
-nähtäväksi, että Knuutin täytyi myöntää ja vakuuttaa todeksi sanansa
-vähintään puolella kymmenellä suukkosella maailman hienoimmalle "sametti
-ruusuhipeälle".
-
-Vaan pääkaupungissa kulki Hilja uuvuttavia katuja. Hän teki työtä yhtä
-ahkerasti kuin ennenkin, vaan ei kuitenkaan itseään varten. Kun itse on
-saanut kokea kovuutta, niin aukeavat silmät näkemään muidenkin surua ja
-hätää. Hän piti arvokkuudella päänsä pystyssä eikä kukaan, joka hänet
-tapasi, voinut huomata, että myrsky aivan äskettäin oli tuhonnut hänen
-maallisen onnensa. Ja tämä ulkonainen tyyneys ei ollut ainoastaan
-näennäistä, hän todellakin tunsi itsensä voimakkaaksi ja olevansa
-varustettu elämän taisteluun, saattamaan sen hyvään loppuun.
-
-Hänen itsekkäisyydestä vapaa rakkautensa antoi hänelle voimia, tämä
-rakkaus, joka kärsii kaikki ja kestää kaikki, sillä se on jumalallista
-alkuperää.
-
-
-
-
-Vanha Maija.
-
-
-Yleensä minä varsin vähän tiedän vanhasta Maijasta. Kun minä hänet näin,
-oli hän ryppyinen eukko, jonka ääni vapisi; ja hänen entisyydestään
-tiedän ainoastaan, että hän henkisessä suhteessa oli nuoruudesta pitäen
-ollut heikko -- sitä suurempi kirous sille, joka sellaisen raukan
-saattoi turmioon ja jätti sitte hänet yksin elämäntaisteluun nimettömän
-lapsen kanssa. Vanhan Maijan elämä oli nähtävästi läpeensä nöyryytystä,
-viheliäisyyttä ja taistelua leivän eteen, ja tehtävänään oli ollut
-huonoimmat työt taloissa -- sillä parempaan hän ei pystynyt. Niin
-kuluivat vuodet.
-
-Poika kasvoi, sai leipänsä vieraissa ihmisissä kahdeksan vuoden vanhasta
-ja oli nyt miehenä koonnut varoja rakentaakseen oman tuvan, suojan
-itselleen ja lukuisalle perheelleen. Siellä oli myöskin isoäidille
-sopiva soppi ja särvintä myöskin, milloin sitä talonväelle oli -- leivän
-sai hän köyhäinhoidolta.
-
-Ja niin alkoivat vanhan Maijan huolet taas uudelleen, vaan toisessa
-muodossa -- huoli lapsenlapsista ja niiden hoidosta, kun miniä kulki
-töillä taloissa.
-
-Lapsia oli paljo ja kätkyen piti keinua alinomaa; vanhat käsivarret
-mielivät väliin uupumaan nuorinta poikaa kannellessa ja korvat väsyä
-lasten kirkumisista ahtaassa tuvassa, vaan isoäidillä ei ollut mihin
-muualle mennä. Päivät päästään peuhtoivat lapset hänen ympärillään ja
-öisin sai hän kaksi tahi kolme toverikseen kapeaan seinäsänkyynsä. Puute
-oli makuusijoista ja niukalta oli ruokaakin -- maitoa ei riittänyt
-useinkaan kuin pienimmän velliksi -- ja isoäiti tuli aina viimeiseksi
-jaetuille aterioille, hän oli miniän mielestä liika laukku reessä.
-
-Vanhan Maijan ilonhetket olivat siis tässä maailmassa aniharvat, vaan
-jolla vähän on muistettavaa, niin hän uskollisesti haravoipi joka murun,
-kokoaa jonkun valoisamman pisteen ympärille kaiken rakkauden, kaikki
-ajatuksensa -- niin vanha Maijakin.
-
-Hänellä oli suuri muisto nuoruutensa ajoilta, alentumisensa tila, jota
-hän säilytti kuin arvokkainta aarrettaan, ja ken vähän osoitti
-ystävyyttä lapselliselle eukolle, hän sai vähällä kuulla kertomuksen
-vanhan Maijan ylpeydestä.
-
-Se oli siihen aikaan nimittäin kun Iisakki raukka tuli maailmaan, ja
-Maija itki päivät kaiket ja ihmiset katselivat häneen syrjäkareisesti
-hänen häpeänsä vuoksi. Hän tiesi ennen olleensa vähäpätönen ja halpanen,
-vaan nyt häntä halveksittiin, mitään oikeutta ei hänelle tahdottu
-myöntää, kun hän oli käyttäytynyt niin huonosti. Poika piti kuitenkin
-viedä ristille ja äidin piti mennä rovastin luo kirkoteltavaksi, sillä
-kuuluihan hän kaikessa tapauksessa seurakuntaan. Hän luuli, ettei hän
-koskaan jaksaisi kävellä pitkää matkaa kirkolle, sillä jalkansa
-horjuivat, niin pelkäsi hän sitä tuomiota, jonka rovasti oli antava
-hänelle suurelle syntiselle, joka oli tehnyt niin pahoin Jumalaa ja
-ihmisiä vastaan. Pääsi hän kuin pääsikin perille, ja hyvissä ajoin ennen
-jumalanpalveluksen alkua. Rovasti oli sakastissa ja lukkari käski hänen
-tulla sinne. Vavisten kuin rikoksentekijä astui Maija sakastiin eikä
-uskaltanut nostaa katsettaan suureen ja arvoisaan sielunpaimeneeseen,
-joka ikkunan luona seisoi vakavana papillisessa komeudessaan.
-
-Lukkari esitti Maijan asian ja vetäytyi sitte syrjään, vaan rovasti
-astui esiin ja alkoi heti yksinkertaisen toimituksen. Maija kuuli sanat,
-vaan ei käsittänyt tarkoitusta, hyvä Jumala, mikä kurja olento hän oli!
-
--- Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle
-ijankaikkisen rauhan -- lausui rovasti täyteläisellä äänellään. Maija
-uskalsi vähän kohottaa päätään, ja rovasti rupesi hänelle nyt puhumaan
-vakavasti ja lempeästi; mitä rovasti oli sanonut, siitä hän ei enään
-muistanut muuta kuin: Nouse ylös eläkä enää syntiä tee -- ja rovasti
-ojensi hänelle kätensä. Niin, rovasti itse, joka oli niin ylevä ja
-arvokas, hän ei pitänyt itseään liian hyvänä antaakseen kättä syntiin
-langenneelle raukalle, kaikki muut hyleksivät häntä, vaan ei rovasti,
-jonka suusta hän oli odottanut ankarimman tuomionsa -- se oli niin
-suuremmoista, niin käsittämätöntä, että Maijan sydän täyttyi.
-
-Sellaista sunnuntaita hän ei ollut ennen elänyt, ja vaikka hän ei
-ymmärtänytkään kaunista saarnaa, niin oli hänelle kuitenkin
-virkistykseksi tietää, että tuo tuolla saarnatuolissa oli rovasti, ja
-rovasti oli hänestä sillä kertaa Herran enkeli, joka oli lähetetty
-suoraan taivaasta lohduttamaan ja ojentamaan häntä. Ja hän oli oikeassa,
-sillä mikäs muu oikea sielunpaimen itse asiassa on kuin juuri Jumalan
-sanansaattaja, ja kun hän on kutsumuksensa oikein käsittänyt, niin voi
-hän apostolin kanssa sanoa: Me olemme kaikki lähettiläitä Kristuksen
-sijassa.
-
-Tuosta sunnuntaista oli kulunut jo enemmän kuin neljäkymmentä vuotta,
-kurjuuden kovia vuosia, jotka olivat saattaneet ryppyisiksi Maijan ennen
-pyöreät posket ja harmaiksi hänen hiuksensa; paljon oli haihtunut
-vanhuksen mielestä, vaan rovastin ihmisystävällinen käytös oli
-muistossa, lakastumatonna kuin ikuisuuden kukka.
-
-Tylsistynyt katse sai eloa, ja ääni kirkastui, kun hän siitä kertoi, tuo
-käden antaminen ei ollut koskaan kadottanut merkitystään elähyttävänä
-tekona, se oli ja pysyi hänen köyhän elämänsä ainoana suurena muistona.
-
-Vanha Maija on nyt kuollut, väsyneenä vuosistaan ja vaivoistaan laski
-hän päänsä lepoon, ja lapsi ja lapsenlapset jakoivat hänen vähät
-tavaransa mielihyvällä; kukaan ei surrut isoäidin tyhjäksijättämää
-sijaa, sillä lasten muisti on lyhyt ja miniä oli hyvillään kun tuvassa
-oli nyt enemmän tilaa; se oli vanha luonnon laki -- ikäkulu jouti pois
-jättääkseen tilaa nuorelle elämälle. Ei ole ristiä ei patsasta
-hiljaisella haudalla, jossa vanhan Maijan tomu odottaa ylösnousemisen
-aamua, vaan me uskomme, että Kristuksen annolla on hänen sielunsa
-löytänyt alkulähteensä ja autuaitten parissa saanut nähdä hänet, joka
-täällä alhaalla seurasi Mestarinsa esimerkkiä rakkaudessa langennutta
-kohtaan. Me uskomme, että uskollinen sielunpaimen on kohdannut eksyneen
-lampaansa ijankaikkisessa autuudessa ja että, jos valittujen onnea voi
-lisätä, kiitollisuuden huokaus vapautetun huulilta on kalliimpia helmiä
-hänen kruunussaan.
-
--- Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sen olette
-tehneet myös minulle.
-
-
-
-
-Taistelu olemassa olosta.
-
-
-Vastarakennettu koulutalo paistoi kirkkaana petäjämetsää vasten. Seutu
-oli erämaan näköistä niinkuin koko U-niemen pitäjäkin, joka oli kaukana
-valtateistä. Se oli noita köyhiä seutuja, joita Suomessa on niin paljo,
-joissa halla joka vuosi panee maanmiehen kylvökset. Vaan kaikesta
-huolimatta maanmies asuu niissä kiintyneenä turpeeseensa synnynnäisellä
-uperuudella.
-
-Koulu oli saatu töintuskin valmiiksi syyslukukauden alkuun, niin että
-uusi opettajatar neiti Paulina Vinter pääsi sinne asumaan. Seinähirret
-olivat vielä tuoreet ja sammal varauksissa haisi ummehtuneelta, vaan
-sitä ei ajatellut tuo tiedon nuori kylväjätär, joka ensimmäisenä tuli
-levittämään "valoa kansalle" U-niemen erämaissa. Hän tuli niin
-toivehikkaana kuin voi olla ainoastaan elämän keväällä, ja valmiina
-taisteluun olemassa olosta, sillä nyt oli menneet vaivat kestetty ja
-tulevaisuus oli viitotettuna ja selvänä hänen edessään.
-
-Oma koti, josta ei tarvinnut maksaa vuokraa, ja palkkaa kuusisataa
-markkaa puhdasta rahaa. -- Paulinastakin oli melkein niinkuin U-niemen
-ukoistakin se suuremmoista, nyt kykeni hän huoletta elämään sokean
-isoäidin ja pienen siskonsa Mian kanssa. Heillä ei ollut maailmassa
-ketään muuta, johon turvata ja olivat odottaneet sitä päivää kuin
-parahinta, jolloin heidän seminarilaisensa saisi opettajapaikan.
-
-Nyt olivat he vihdoin pitkän ja vaivaloisen matkan tultuaan täällä ja
-vaikkakin näytti erämaalta seutu, vaikka seinät olivat kosteat ja uunit
-savusivat, niin oli heistä kaikista kolmesta tämä yksinkertainen
-koulurakennus kuin maailman upein palatsi.
-
-Paulina oli innoissaan saadakseen alkaa uuden vaikutuksensa ja
-uutterasti teki hän työtä pienten raakalaisten ja usein taitamattomien
-oppilastensa kanssa, hänestä oli syksyinen päivä niin lyhyt pitkine
-puhteineenkin, ja koulutyön lopetettuaan kirjoitti hän päiväkirjojaan ja
-tarkasti vihkoja niin omantunnonmukaisesti kuin kukaan.
-
-Hän teki työtä niinkuin monetkin ennen häntä ja niinkuin monet nuoret
-miehet ja naiset näinäkin päivinä Suomen syrjäisissä seuduissa,
-hiljaisesti, tarmokkaasti ja kärsivällisesti. Hän toivoi ja pani koko
-nuoren sydämensä rakkauden työhönsä, joka tarkoitti totuuden ja tiedon
-kultaisen siemenen kylvämistä lasten mieleen ja niin vaihtui huomaamatta
-syksy talveksi ja talvi kevääksi -- ja päättyi Paulinan ensimmäinen
-opettajavuosi. Paljon kokemusta, katkeraa ja suloista, oli se hänelle
-antanut, ja rohkeana, niinkuin ennenkin oli hän taas uutta lukuvuotta
-alkamassa.
-
-Niin kului aika ja ajan kuluessa sai nuori opettajatar kokea,
-mitä sadat ovat hänen sijallaan kokeneet. Hän sai kokea kylmää
-välinpitämättömyyttä, hyyteistä epäluuloa toiveissaan; hänen lämpimimmät
-harrastuksensa otettiin vastaan nurjamielisesti, hänen parhaimpia
-tarkoituksiaan pidettiin paljaana itsekkäisyytenä. Pitkin aikoja
-taistellessa yritteli puuttumaan rohkeus ja luottamus siihen määrin,
-että hän arveli, jotta U-niemi olisi ollut onnellisempi ilman häntä,
-vaan sitte tuli taas aikoja, jolloin auringon säteitä tunki pilvien
-ravoista ja yksi tai toinen taimi kohosi karusta maasta.
-
-Ei ilmestynyt sitä runsasta satoa, jonka hän nuoruuden unelmissa oli
-kuvaillut nousevaksi ja saavansa korjata, vaan ainoastaan muutamia
-vaaleita kukkasia ja puolinaisia hedelmiä, mutta hän oli jo oppinut
-tyytymään vähään ja vaatimaan vähän siitä mitä antoi. Jollei ensimmäisen
-ihastuksen liekit nousseetkaan enään pilviin, niin leimusivat ne hänessä
-leppoisemmin melkein kuin pyhä tuli, sillä taisteluissa ja vaivoissa oli
-hänessä kasvanut rakkaus työhön.
-
-Niin hänelle viimein koitti ilon päivä, jolloin sai laskea koulusta
-ensimäiset oppilaat, nuo pienet taimet, jotka hänen hoidossaan olivat
-puhkaisseet lehtensä, pienokaiset, jotka vakavassa työssä ja hilpeissä
-leikeissä olivat lapsen lämpöisellä myötätuntoisuudella kiintyneet
-opettajaansa. Ja kun uusia oppilaita nyt tulvasi kouluun, niin
-kohtasivat he, opettaja ja oppilaat, toisiaan toisella mielellä, he
-alkoivat ymmärtää toisiaan.
-
-Ja niinkuin lasten sydämissä erämaa muuttui vähitellen kaiken hyvän
-kylvymaaksi, oli metsäkin kansakoulun ympärillä saanut väistyä
-viljelijän vaivojen edestä.
-
-Nuoria koivuja ja pihlajia oli kasvamassa kartanon laiteilla ja ikkunan
-alle oli Paulina laittanut herne- ja papukylvöjä sekä kukkaispenkkejä,
-joista tuoksu nousi ja aaltoili ikkunasta sisään isoäidin ihastukseksi,
-joka istui kärsivällisesti keinutuolissa odottaen aikaa, jolloin hänen
-näkönsä kirkastuisi ijankaikkisessa valossa.
-
-Vaan kyökissä puuhasi pieni Mia ja lauleli kuin leivo iloisena. Hän
-opetti koulussa laulua ja ensimäinen luokka oli hänen hoidossaan. Joka
-vuosi perehtyi hän yhä enemmän koulun elämään ja työhön ja sisar oli
-iloissaan saada kasvattaa tämä nuori voima samaan tehtävään, jonka hän
-itsekin oli valinnut ja huolellisesti säästi hän joka pennin sen ajan
-varalle, "kun Mia menee seminariin". Mikään ei hänestä ollut raskasta
-uhrata tuolle rakkaalle työlle, vaan hän ei koskaan mitannut eikä
-laskenut sitä, minkä hän antoi, olihan satoja tovereita, jotka olivat
-auliita tekemään niinkuin hänkin; hän oli vain ylpeä siitä, että
-nöyryydessä sai olla "muuan rivissä". Oli niin suloista saada panna
-kaikki voimansa työhön, niin kauan kun voimia vielä oli. Vaan ajan
-kuluessa uupumus alkoi hiipiä nuoren opettajattaren voimia painamaan.
-Hän koetti pudistaa sen pois, hän sanoi itseään hempoiseksi ja moitti
-ankarasti heikkouttaan, vaan pitkän taistelun perästä piti Paulinan
-antaa jälkeen ja tunnustaa, ettei hän ollut enään terve ja niin voimakas
-kuin ennen.
-
-Paitse huolta koulusta oli muitakin seikkoja. Vanha isoäiti joutui
-sairaaksi pitkäksi aikaa ja hänen hoitonsa kysyi aikaa ja terveyttä.
-Minkä Paulinassa oli tarmoa, se tuli käytetyksi kaikki tarkalleen ja kun
-isoäiti pitkien kärsimysten perästä oli kuollut, tunsi Paulina
-velvollisuudekseen itseään kohtaan kysyä jonkun pääkaupungissa olevan
-taitavan lääkärin neuvoa terveydestään, ennenkuin alkaa uuden
-lukukauden. Matka oli tosin kallis eikä hän ollut tottunut ajattelemaan
-itseään, vaan asiaa ei voinut enään välttää.
-
-Niin lähti hän pitkälle matkalle levottomana ja huolien alaisena. Ujona
-ja peloissaan hän astui eräänä päivänä muutaman tunnetun lääkärin luo.
-
-Tuo kuuluisa mies oli hyvin ystävällinen häntä kohtaan, antoi hänen
-kertoa elämäkertansa, jota kuunteli myötätuntoisuudella ja tästä
-kertomuksesta voi hän paremmin kuin pitkistä selityksistä päättää, mikä
-nuoren opettajattaren vaivana oli. Hän tutki sitte kauan ja tarkkaan ja
-loppupäätös oli, että opettajatar tarvitsi täyttä lepoa ja valikoitua
-ruokaa ja että parasta olisi hänen oleskella jossakin yksityisessä
-sairaskodissa ja saada huolellista lääkärinhoitoa.
-
-Eikö hän millään muulla tavoin voisi saada terveyttään takaisin?
-Paulinan kirkkaat silmät olivat rukoilevasti kiinnitettynä lääkäriin,
-jonka määräykset olivat hänelle ihan mahdottomia noudattaa. Lääkäri
-katsoi ystävällisesti häneen: Kun hienot koneiston osat ovat paljosta
-käyttämisestä kuluneet, niin pitää kone seisauttaa joksikin aikaa, jotta
-saadaan panna siihen uudet osat -- sanoi hän. Niin ei varsin voi tehdä
-ihmisruumiin kanssa, ei voi laittaa esim. uusia hermoja, vaan voi
-vahvistaa entisiä ja lisätä verta -- ymmärrättehän?
-
-Paulina hymyili: Minä ymmärrän, että jos en voi noudattaa määräyksiänne,
-niin en voi saada voimia palautumaan.
-
-Lääkäri nyökäytti päätään, hän ei voinut kieltää häntä työnteosta, vaan
-kirjoitti vahvistavia lääkkeitä, ja niin erosivat he. Masentuneena
-laskeusi nuori opettajatar portaita komeassa käytävässä, hän oli
-alakuloinen vaan kuitenkin nuoressa mielessä välkähteli pieni toivon
-säde kotimatkalla.
-
-Lääkäri seisoi kauan aikaa ikkunassa ja seurasi katseellaan tuota nuorta
-vierasta, joka meni ihmistungoksessa kadulla. Hän katsoi surullisesti,
-hän tiesi että tuon nuoren naisen tuomio oli kirjoitettu -- joko kuolema
-tahi parantumaton tylsyys, joista edellinen oli edullisin ja
-jälkimäiseen verrattuna onni. Hänen taudilleen ei ole parannuskeinoa,
-vaan huolellisella hoidolla olisi voinut siirtää ratkaisevan hetken
-tuonnemmaksi tahi lieventää kauheutta. Hänen täytyi, asiain näin ollen,
-antaa hänen mitään aavistamatta mennä välttämätöntä kohtaloaan kohden,
-hänellä ei ollut rohkeutta sanoa hänelle totuus kokonaisuudessaan ja
-kaikessa kauheudessaan, ja niin oli epäilemättä paras sairaalle
-itselleenkin.
-
-Huoaten raskaasti ajatteli lääkäri, että tuokin nuori nainen oli muuan
-niitä satoja, jotka ovat kuluttaneet voimansa maan raivaamisessa tiedon
-kylvöille samalla kun ovat taistelleet oman ja omaistensa olemassaolon
-puolesta, jotka ovat kylmettyneet kylmissä, uhoisissa kouluhuoneissa ja
-katkeroittaneet koulujohtokuntain nurjuuden ja kylmäkiskoisen kohtelun
-takia. Monet monituiset nuorukaiset, joilla oli painunut rinta ja
-hehkuva puna poskilla, monet opettajattaret, joilla on ollut hermosto
-pilalla ja sisällisiä kipuja, ovat hakeneet hänen apuaan. Koko sydämensä
-hellällä myötätuntoisuudella, jota hän tunsi kaikkia kärsiviä kohtaan,
-ajatteli hän noita korven raivaajia, jotka erämaissa usein ypö
-yksikseen, ilman sivistynyttä seuraa ja hyvän kirjallisuuden ja muun
-henkisen nautinnon puutteessa, iloisina uhraavat terveytensä ja
-elämänvoimansa kansanvalistukselle, jolle ovat antautuneet nuoruuden
-lämpöisellä innolla. Hän ajatteli heitä kaikkia, tuttuja ja
-tuntemattomia, ja kaikkien niiden puolesta, jotka eivät ole koskaan
-ottaneet ajatellakseen tuota uskollista -- monasti kiittämätöntä --
-työtä, jota tehdään hiljaisuudessa, lausui hän hiljaisen, syvän,
-kunnioittavan kiitoksen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Paulina Marttila on taas alottanut koulun, jolle omistaa kaiken aikansa,
-kaikki ajatuksensa ja kaikki voimansa. Hän tuntee olevansa nuori ja
-elinvoimainen silloin, kun hiipivä tauti ei muistuta olemassa oloaan, ja
-miksi hän ei tekisi työtä viimeiseen hetkeen saakka...
-
-    Jos velvollisuutehen sorrunkin,
-    Sep' ois ihanaa!
-    Se päänalus lämpimin, pehmoisin,
-    Se yön unelma.
-
-Kun tuon rohkean opettajattaren voimat ovat katkenneet ja kesän kukkaset
-samoin kuin talven luminietokset peittävät hänen yksinäisen hautansa,
-niin itävät ehkä ne tiedon siemenet, joita hän kylvi ja U-niemen
-kansakoulussa kasvaa laiho Herran kunniaksi. Mikä rakkaudessa tehdään,
-sen Jumalan rakkaus aina siunaa.
-
-
-
-
-Isoäidin tanssikengät.
-
-
--- Niin soma kenkä, ja tässä on toinen -- nepä ovat kummannäköiset, kuka
-noita on voinut pitää? -- Nuori tyttö, joka oli kumarruksissaan vanhan
-rautakiskoisen kirstun yli, sai sieltä käsiinsä valkoiset atlassikengät,
-jotka olivat koristeltu hyvin somasti.
-
--- Kenenkähän ne tosiaan ovat olleet -- sanoi sisar -- ota ne tänne
-kaikessa tapauksessa, Enni, niitä voidaan käyttää ehkä kuvannossa; ja
-nyt meillä on kaikki mitä tarvitsemme! -- Hän katseli tyytyväisenä
-vaatekasaa käsivarrellaan; silkkihameita, vanhoja hännystakkeja,
-suunnattoman suuria hattuja j.n.e., kaikki tuolta suuresta kirstusta.
-
--- Nyt menemme alas, Enni, täällä vintissä ei näe näiden väriä oikein.
--- Ja pian kapsivat kepeät askeleet portaita ja suoraan isoäidin
-kamariin, joka oli liitonjäsenten salainen kokouspaikka. Liittokunnalla
-oli tarkoituksena hämmästyttää isää hänen syntymäpäivänään kuvannoilla
-ja elävillä kuvilla.
-
--- Mummo, mummo, katsokaa mitä olemme löytäneet! -- Tytöt innoissaan
-levittelivät aarteensa, kääntelivät ja muovailivat niitä tuhannellakin
-tavalla; viimeksi otti Enni kengät: -- Katsohan mummo tuommoisia
-kummallisia pieniä kenkiä, ne olivat kirstun pohjalla.
-
--- Lapset, ne ovat minun kenkäni, vanhat tanssikenkäni, jotka minulla
-oli, ollessani seitsentoista vuotiaana ja ensi kerran aikaisten parissa,
-muutamissa suurissa sukulaishäissä. Anna ne minulle, Enni. -- Isoäiti
-tempasi ne käsiinsä ja melkein hyväillen pujotteli kuihtuneet sormensa
-kellastuneen silkin alle. -- Vanhat rakkaat kengät -- sanoi hän -- ne
-herättävät koko pitkän sarjan muistoja eloon.
-
--- Vai niin! -- Enni painoi poskensa isoäidin tuolin selkään ja katsoi
-rakkaita, kalpeita kasvoja, joissa nyt oli heikko punastus --
-seitsentoista vuotias, siitä on, mummo, kauan kun sinä olit niin nuori?
-
--- On lapseni, viisikymmentä yhdeksän vuotta, se on pitkä aika.
-
--- Ja sinulla on ollut niin pienet jalat?
-
--- Niin sanottiin silloin -- hymyili vanhus veitikkamaisesti -- vaan
-tuskinpa sinullakaan on suuremmat, koetahan.
-
-Nuori tyttö istui pikkutuolille isoäidin vierelle ja koetteli noita
-kummallisia kenkiä oikein vakavalla todella. Omituista, ne olivat ihan
-parahiksi, niinkuin tehty tuohon pieneen pehmoiseen jalkaan, joka aivan
-vapaasti liikkui paksun silkkivaatteen sisässä. Nuo vanhat kengät olivat
-vielä sievät ja niiden muodossa oli jotakin kokettia, mikä kiinnitti
-tytön huomion: -- Minä pidän näistä hän sanoi lopuksi.
-
--- Piti niistä isoisäsikin lapseni -- isoäiti hymyili taas -- isoisä
-piti paljo näistä kengistä, luulenpa että nämä kaikkein ensiksi
-kiinnittivät hänen katseensa minuun.
-
--- Ah isoisä! -- Niin, Enni, niihin aikoihin ei pyöritty tanssissa
-niinkuin nyt, kulettiin vain hyvin sievästi varpaillaan ja leninkiä
-kannatettiin sivuilta -- kaikkihan näkivät silloin miten jalkojaan
-liikuttaa, tanssiko huonosti vai hyvästi. -- Ennin mieli kiintyi,
-hänellä oli satoja kysymyksiä kielellä, vaan samassa tuli äiti ja kaikki
-serkut, Juhani ja Eeva ja Sofia ja Otto, ja ruvettiin neuvottelemaan,
-mikä usein keskeytyi naurunrähäkkään, jota koetettiin sihittämällä
-hillitä, vaan mikä vain antoi uutta aihetta.
-
-Vaan mitä oli Enni esittävä taulukuvana? Oli jo tehty monia esityksiä,
-vaan hän ei voinut päättää. Äiti sanoi sitte lopuksi: Minäpä tiedän,
-mikä isää huvittaa ehkä enin kuin mikään muu. Ennistä tehdään mummon
-valokuva, mummo tässä kukikkaassa silkkihameessa, tukkaan vain vähän
-puuteria, että se näyttää vaaleammalta sillä mummollahan oli hyvin
-vaalea tukka?
-
--- Niin oli, ja Enni panee minun tanssikenkäni ja helminauhan, jossa on
-punatimanttilukko, niin on kuva valmis -- sanoi vanhus.
-
--- Isän mielestä on Enni enemmän kuin me muut mummon näköinen -- sanoi
-Elise, "kaunotar", joksi Juhani serkku aina leikillään sanoi häntä.
-
-Mummo katsoi tutkivasti nuorta tyttöä. -- Isä on ehkä oikeassa, vaan
-minkä näköinen olin seitsentoista vuotiaana, sen voitte nähdä pienestä
-kuvasta, joka on isoisän metaljongissa. -- Sen mukaan on Enni laiteltava
--- sanoi Elise päättävästi -- vaan nyt meidän itsekunkin pitää ryhtyä
-työhön osaltaan. Sinä Juhani laitat kehyksen, se ei suinkaan ole suuri
-vaatimus tulevalle arkkitehdille?
-
--- Kaunottaren hyväksyvä silmäys on oleva työn palkka -- lausui
-parantumaton Juhani.
-
--- Joutavia! -- Ei sanaakaan leikkiä enään -- lausui Elise mahtavimmalla
-käskyäänellä. -- Otto, sinä menet laittamaan itsellesi peruukin,
-ymmärrätkö?
-
--- Ymmärrän herra kapteeni!
-
--- Peruukin, mikä hänestä sitte on tuleva? kysyi isoäiti.
-
--- Aksel Oxenstjerna, jota isä niin ihailee. --
-
--- Vaan jos Otto kuvaisi isoisää?
-
--- Voi niin, isoisää -- huudahtivat kaikki samalla kertaa -- siitä tulee
-mainio taulu. -- Kun muut kuvat on näytelty, niin sitte näytetään
-perhekuvia, isoäiti ja isoisä, se on mainiota!
-
--- Mummo se aina huomaa parhaite -- huudahti Elise ja painoi poskilleen
-mummon ryppyiset kädet, sekä suuteli niitä.
-
-Kaikki vakuuttivat, että tulee hauskaa ja mainiota. Enni vain oli vaiti,
-sillä Otto serkun katse tapaili niinkuin usein teki, hänen katsettaan
-omituisella tavalla, joka ajoi Ennin poskille punat. -- Oivallista! --
-sanoi Ottokin. -- No kaikki on hyvin! -- sanoi Elise. Nyt oli siis
-kaikki selvillä eikä saanut viivytellä valmistusten kanssa, sillä
-huomenna jo oli tuo suuri päivä. Nuoret erosivat siis ja äiti lähti
-taloustoimiinsa; kiltti äiti, joka satojen huoliensakin lomissa ehti
-iloitsemaan lastensa kanssa, varsinkin kun oli kysymyksessä hämmästyttää
-isä.
-
-Enni jäi isoäidin kamariin viimeksi ja istui pienellä tuolilla mummon
-jalkain juuressa riisuen jalastaan nuo vanhat kengät. -- Tässä sinulle
-nämä, mummo!
-
--- Kiitos -- vanhus piteli niitä hetken käsissään. -- Voi kun olin
-onnellinen, kun minulla nämä oli ensi kerran -- sanoi hän -- tuokoot ne
-onnea sinullekin, lapseni -- tule ottamaan ne huomenna; minä pidän ne
-täällä siihen saakka ja annan niiden kertoa muutaman vanhan kertomuksen.
-
-Enni meni, ja isoäiti pani kengät vierekkää ikkunalle, jossa ne
-näyttivät niin nuorekkaan reippailta ja aivan kuin olisivat sanoneet: --
-katsele nyt meitä sydämmesi halulla, kyllä ansaitsee. -- Vanhus hymyili,
-hän näki niin selvästi kauas nuoruuden aikoihin, näki itsensä nuorena,
-sirona tyttönä, jolla oli vaalea tukka ylöskammattuna, ja ruusukasta
-silkkiä lenninki pönkkähameella; punatimanttilukkoinen helminauha
-kaulassa ja jalassa silkkisukat ja ihkauudet kengät, jotka olivat hienon
-hienot, valkoista atlassia hopeakoruompeleilla.
-
-Hän oli niin mieltynyt niihin, ei elämässään hänestä ollut mitään niin
-kaunista ollut, jonka lisäksi nämä kengät olivat niin kepeät, että
-tuntui kuin jalassa ei olisi ollut mitään. Hänen oli pitänyt tanssia
-salissa kuvastimen edessä vähää ennenkuin he menivät. -- Ensi kertaa oli
-hän matkassa vanhempiensa kanssa; oli suuret perhejuhlat, sukulaishäät
-joissa ei muita vieraita ihmisiä ollut kuin sulhasen veli, muuan nuori
-upseeri jolla oli kaunis sinikeltainen univormu, ja hän oli uljain mies
-minkä oli nähnyt.
-
-Oivallisen puolisen jälkeen tanssittiin ja nuori upseeri tuli
-kumartamaan hänelle pyytäen tanssiin, joka oli menuetti, ja hän oli yhtä
-ylpeä kuin olisi kuningas tarjonnut hänelle käden. Paljoa ei puheltu,
-sillä piti tarkoin pitää huolta askeleista ja että kumarruksensa teki
-kohteliaasti, vaan joka kerta kun hän katsoi ylös, niin näki hän kauniin
-soturin katseen, ja hänen sydämensä löi kiivaasti tuon katseen
-vaikutuksesta.
-
-Monet tanssit he sitte yhdessä tanssivat, vaan miten ollakaan, niin
-muutamassa tanssissa lähti jalasta pieni atlassikenkä. Tietysti neiti
-punastui ja kalpeni tuosta kauheasta tapauksesta, vaan uljas upseeri
-lankesi polvilleen, suuteli kenkää -- maailman pienintä ja sievintä
-kenkää, sanoi hän -- ja pisti sen hyvin nopsasti neidin jalkaan, ennen
-kuin kukaan osasi edes aavistaakaan, mitä oli tapahtunut. Sitä hetkeä
-eivät he milloinkaan unohuttaneet.
-
-Kyynel vierähti isoäidin silmästä. Hän otti toisen kengän ja tutki sitä
-tarkoin. Ei se ollut tämä vaan tuo toinen! Kas siihen oli miehen
-käsialalla kirjoitettu valkoiselle säämiskänahkaiselle sisäpohjalle:
-"Sinä pieni naistohveli hallitset usein suurta maailmaa -- mitä sitten
-pientä maailmaa: miehen sydäntä".
-
-Hän kumartui ja suuteli hellästi pientä hopealankakiehkuraa; siihen
-juuri oli tuon uljaan upseerinkin huulet painaneet suudelman, tuon
-rakastetun, josta sitten tuli hänen puolisonsa ja elämän kumppaninsa,
-jonka kanssa vietti onnellisia vuosia, joskin elämän polku kulki väliin
-synkkiä laaksojakin myöten. Paljon olivat he kokeneet yhdessä -- oli
-muistoja "taistelujemme, voittojemme päiviltä", tuolta ajalta, kun
-isoisä meni sotaan ja isoäiti istui kotona, nuorena puolisona ja äitinä.
-
-Paljon, niin paljon olivat he kokeneet, valoa ja varjoa vaihteli, vaan
-aina oli valopuoli voitolla, sillä se tuli rakkauden ijäisesti
-raikkaasta lähteestä.
-
-Vanhuus oli jo aikoja sitte tavannut ja uupuneena elämään oli isoisä
-mennyt lepoon, vaan täällä istui isoäiti yksinään -- eihän tosin
-yksinään sillä hänen ympärillään oli hellästi rakastavia lapsia ja
-lastenlapsia, vaan kuitenkin muistoissaan yksin, joista ei kukaan voinut
-olla osallinen hänen kanssaan.
-
--- Rakkaat, rakkaat pienet kengät -- hän hiveli niitä hiljaa kädellään,
-kiitos kertomuksestanne, nyt tulee teidän kuiskia minulle vähän
-tulevaisuuttakin. Meidän vanhain elämässä on parasta se, kun saamme elää
-lasten ja lastenlasten elämässä uudelleen oman elämämme. -- Pienet
-kengät, tuokaa onnea pienelle Ennilleni, joka on minun elämäni illan
-kirkkain säde.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Juhlapäivä oli käsissä. Aamulla herätettiin isä laululla ja lahjaksi hän
-sai kauniin nojatuolin. Sehän oli jotakin erinomaista ja odottamatonta,
-sanoi päivän sankari, jolla ei ollut vihiäkään muista puuhista.
-Huviteltiin -- isän kunniaksi -- laulaen ja leikkien niin että juhla
-juhlalle tuntui. Tuli sitte ilta ja pimeä. Nuoret katosivat toinen
-toisensa jälkeen ja salissa, jossa nuoret olivat remunneet, syntyi
-odottamatta hiljaisuus. Ruvettiin jotakin odottamaan, maalaistavan
-mukaan oli nimittäin sukulaisia ja tuttavia kokoontunut onnittelemaan
-isäntää, ja kaikki -- paitse päivän sankari -- alkoivat aavistaa että
-"jotakin oli tekeillä".
-
-Vaan "kulissien välissä", joina oli tyttöjen huone ja ruokasali, missä
-esitysten piti tapahtua, oli rauhaton ja kiire elämä. Kaikki huusivat ja
-puhelivat toisistaan maskeraadipukujen, värilyhtyjen, töyhtöhattujen,
-taulukehyksien ja paperikoristusten kirjavassa sekamelskassa.
-
--- Kuule, Elise, olenko minä nyt keskiajan ritarin näköinen, mitä? --
-Sitä ei ole niin helppo sanoa! -- Enni, missä on Maria Antoinetten
-kaulanauha? -- Juhani, sinä, elä polta hänen ylhäisyytensä peruukkia --
-Sofia, sinä olet niin pelottavan juhlallisen näköinen! -- Sellaista
-kuului lakkaamatta näyttämön takana ja väliin naurun rähäkkää, ja kaiken
-yli kuului Elisen ääni, milloin varoittavana, milloin uhkaavana, milloin
-nauravana, hän oli kaiken ilon sielu. Sillä välin laittoi renki Kalle,
-nuorten herrain määräysten mukaan, näyttämökoristeita ja sitä hän teki
-suu auki ja ihmetellen: -- Kun herrasväki oli aivan kuin komendantteja!
-
-Vihdoin rupesi sekavuus selviämään, ensimmäinen kuvanto järjesteltiin
-Elisen ankaran komannon mukaan:
-
--- Vähän oikealle, sillä tavoin -- Juhani, sinä näytät paremmalta kun
-olet sivuttain, hattu kallelleen, jotta töyhtö näkyy oikein, nyt on
-kaikki hyvin, nyt saa esirippu nousta. -- Kuvanto oli hyvin onnistunut,
-kaikki yleensä olivat onnistuneita, sanoi suosiollinen yleisö salissa,
-ja isä istuen uudessa nojatuolissaan, kunniapaikalla, taputti käsiään
-kaikin voimin ja huusi: "hyvä, hyvä", niin että seinät raikui. Hänelle
-oli hyvin kiitollista näytellä, sillä hän piti suuressa arvossa kaikkea,
-niin historiallisia kuin laatukuvia, ja piti yhtä paljo molemmista.
-
-Ennen viime kuvantoa oli pitkä väliaika; tarjoiltiin teetä ja miesten
-kesken lausuttiin arvosteluja, varsin viattomia, vaan sulettujen ovien
-takana laitettiin polempia perhekuvia mitä suurimmalla huolella.
-
-Elise oli pukenut Ennin aivan metaljongissa olevan kuvan mukaan, ei oltu
-unohdettu yhtä hiuskiehkuraakaan; silkkilenninki oli laitettu
-nelikulmaisesti avoinaiseksi rinnasta, ja Ennin kaulassa oli
-rubinilukkoinen helminauha. Hän oli todella oikein hurmaava, tuo pieni
-ilmiö menneiltä ajoilta, kun hän pienissä korkeakantaisissa kengissä
-astua kipitti ruokasaliin. Vaan kuka se oli, joka tuli häntä vastaan? Ei
-Otto serkku, ei, vaan sittekin oli se Otto, vaikka häntä ei tahtonut
-tuntea sinikeltaisessa univormussa, miekka vyöllä ja kaikki niin kuin
-olla piti; Enni tunsi ainoastaan kauniit silmät, niissä näki hän taas
-omituisen katseen, kun Otto otti hänen kädestään kiini ja vei hänet
-näyttämölle sekä sanoi: Pieni rakas isoäiti, sinä olet niin sievä ja
-noin pienen pienet jalat!
-
--- Elävä kuvaelma ilman kehyksiä -- kuiskasi Juhani heidän takanaan ja
-nyökytti päätään Eliselle, sitte huusi hän reippaasti: -- Joutukaa nyt
-kehyksiin te kuvat menneiltä ajoilta! -- He tottelivat leikillistä
-kehotusta, vaan Oton silmät olivat vastahakoiset kauan aikaa, ne
-tahtoivat aina vain kääntyä kaunista puoliskoaan kohden eikä yleisöön.
-
--- Olkaa valmiina, esirippu ylös.
-
-Katselijat vaikenivat eikä taputettu käsiä, ei huudettu suositusta --
-jokainen käänsi katseensa noista kultaisten kehysten sisällä olevista
-kuvista vanhaan rouvaan, joka nyt istui isän nojatuolissa kädet ristissä
-ja kyyneleet silmissä, ja oli aivan kuin kukaan ei olisi uskaltanut
-häiritä hetken juhlallisuutta, kun vanhus katseli omaa nuoruuttaan
-elävinä kuvina esiin loihdittuna.
-
-Vanhuksen ympärille oli poikansa kietonut hellästi kätensä, ja lapset ja
-lasten lapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, silloin kuvat
-irtausivat kehyksistään; nuori isoisä tarttui nuoren isoäidin käteen ja
-vei hänet vanhuksen luo, ja silloin puhkesi riemumyrsky, iloinen,
-myrskyävä onnentoivotusjyminä kauniille kuvannolle ja sydämmellisiä
-kiitoksia satoi kaikilta tahoilta; vaan koko ajan oli Enni
-kumarruksissaan isoäidin nojatuolin yli ja näytti siltä kuin hän ei
-olisi vielä oikein päässyt todellisuuteen.
-
--- Pieni tyttöseni -- sanoi isä sydämellisesti ja kääri kätensä hänen
-vartalonsa ympäri -- te olitte säästäneet parhaan viimeiseksi. Kaikki
-oli kaunista ja hauskaa vaan isoäidin kuva oli kuitenkin minulle
-mieluisin. -- Hänellä tuli kyyneleet silmiin, hän veti tytön luokseen ja
-suuteli hänen avonaista otsaansa hellästi: -- minä olen aina sanonut,
-että Enni muistuttaa isoäitiä, vaan en olisi uskonut, että hän on niin
-tuon kuvan näköinen, joka on isoäidistä seitsemäntoista vuotiaana.
-
--- Hän oli aivan kuin oikea kuva -- sanoi muuan vanha setä, ja Enni,
-luullen olevan kohteliasta, niiasi hänelle kiitokseksi.
-
--- Jumalan kiitos, ettei hän ole kuva -- kuiskasi Otto isoäidin korvaan
--- vaan eloisa, viehättävä tyttö, niin kuin sinä olit, isoäiti, kun
-isoisä kosi sinua ja sai -- myöntävän vastauksen -- hän onnellinen.
-
-Isoäiti hymyili. -- Tee sinä samoin, Ottokulta -- sanoi isoäiti
-hymyillen veitikkamaisesti -- jota hymyä Enni ei ollut perinyt, vaan oli
-jäänyt isoäidin omaiseksi. Nuorten ilo oli rajaton sinä iltana ja
-isoäiti oli jo aikoja sitte vetäytynyt huoneeseensa, kun viimeiset
-vieraat sydämellisiä kiitoksia lausuen olivat menneet.
-
-Varhain seuraavana aamuna -- isoäiti oli aina varhain hereillään --
-hiipi pieni valkopukuinen olento kamariin ja polvistui hänen sänkynsä
-ääreen: -- Mummo, mummo, minä olen niin onnellinen -- kuiskasi Enni --
-minä, minä -- me tulimme kihloihin eilen, Otto ja minä! Kaikki on kuin
-kaunista unta, ja minä en ole uskaltanut nukkua koko yönä peläten
-herääväni. -- Pieni hupakko ja kuitenkin -- isoäiti nousi vuoteessaan ja
-painoi kauniin pään rintaansa vasten -- ah, lapseni, lapsikultani,
-onnellisinta maailmassa on rakastaa ja olla rakastettu eikä mikään
-unelma ole kauniimpi kuin tämä todellisuus. Jumalalle olkoon kiitos
-tästä siunatusta lahjasta, joka muuttaa itse pimeyden valkeudeksi ja
-köyhyyden rikkaudeksi. -- Nyt olet, pieni Ennini, saanut kokea, mitä
-minä tunsin sinä päivänä, jolloin minulla ensi kertaa oli pienet
-rakkaat, valkoiset kenkäni. -- Niin, rakas mummo, kuulehan -- eilen
-kuvannon jälkeen unohtui minulla ne kengät jalkaani ja ne minulla oli
-koko illan -- ja onni tuli.
-
-
-
-
-Liikalainen.
-
-
-Tohtori Lindfältin koti oli pääkaupungin komeimpia, täynnä kauniita
-huonekaluja, kalliita taideteoksia ja kaikkea sitä komeutta, jota
-rikkaus ja hienostunut aisti ajaa kokoon.
-
-Rouva Alice Lindfält noudatti jokaista muodin oikkua niin puvussa kuin
-kodin kaunistamisessa, sillä hänen mukanaan oli rikkaus taloon tullut ja
-hänen hienosti sivistynyt, esteettinen miehensä kanteli häntä käsissään,
-sanottiin heidän seurustelupiirissään, joka oli laaja.
-
-Heidän luonaan tapasi henkilöitä melkeinpä kaikista
-yhteiskuntapiireistä, aristokraateista, yhteiskuntakermaväestä alkaen.
-Siellä näki tunnetuimmat ja etevimmät soittotaiteilijat sekä
-taidemaalareita, näyttelijöitä, paitse tavallista, yksinkertaista väkeä,
-jotka eivät mitenkään erityisesti olleet mainehikkaita, vaan kaikki
-viihtyivät hyvin, jonka vaikutti emännän viehättävä iloisuus ja hyvä
-käytös; sekä isännän henkinen etevyys.
-
-Kun talvi-iltoina kokoonnuttiin valoisaan ja kukkain tuoksua lemuavaan
-asuntoon, jossa talon rouva leijaili ympäriinsä kuin tenhotar
-taikavalossa, jota purppuranväriset lamput levittivät ympäriinsä, niin
-unohtui pyry ja pakkanen ulkona, ja myrskyn vingunta nietoksisilla
-kaduilla suli täällä sävelten sointuun avonaisesta flyygelistä, jonka
-ääreen istui toinen taiteilija toisen siitä noustua.
-
--- Täältä ei puutu mitään, hauskuus voidaan saada aivan täydelliseksi --
-niin oli tässä kodissa lausuttu jo monet kerrat. Varsin oli hyvä olla
-tohtorinnan punaisessa huoneessa, jota hän nimitti "uinailusopekseen".
-Siellä puhelu sujui erinomaisen hyvin istuttaessa kaminin ympärillä, ja
-oli niin kodikasta ja hauskaa spriikeittiössä kiehuvan kahven hajun
-levitessä ympäriinsä hyasinttein tuoksun seassa.
-
-Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että mitään ei puuttunut tästä
-viehättävästä kodista, mutta olipa muuan pieni, ujo maalaisrouva, joka
-muutamana iltana oli niin rohkea, että uskalsi lausua täällä kaivattavan
--- lapsenlurittelua.
-
-Rouva parka! Semmoista suunnatonta tulee lausumaan! Vaan hänhän olikin
-maalta ja päälle päätteeksi papin rouva. Sitä säkissä on, mitä säkkiin
-pannaan, minkä hänessäkin miehensä vanhantestamentin aikuisia aatteita.
-
-Emäntä itse hymyili säälivästi, kun kerrottiin hänelle mitä rouva oli
-sanonut. Serkkunsa Anna, raukka, ei ymmärtänyt paremmin, hän itse vietti
-enimmän aikansa lastenkamarissa eikä tiennyt siitä, mitä on elää -- elää
-täydellisesti ja rikkaasti -- niinkuin hän, rouva Alice. Ei ollut mitään
-huvia, jossa hän ei olisi ollut ensimmäisenä, ei ollut sitä
-muotiurheilua, jota hän ei olisi kiihkoisella innolla harjoittanut.
-Tädit pudistivat päätä ja sanoivat, että hän on ylimielinen ja koketti,
-vaan nuorten mielestä hän oli kadehdittava, ja hänen pukunsa olivat
-ihastuttavia. Hänen miehensä taas piti häntä naisten ihanteena, eikä
-mikään voinut kukistaa häntä siltä sijalta, joka hänellä oli miehensä
-sydämessä; he olivat niin tyytyväisiä toisiinsa kuin mahdollista, ja
-yleensä pidettiin heitä onnellisimpana pariskuntana maailmassa. Heillä
-oli varoja rakennuttaa huvila italialaista mallia, joka sai seistä
-tyhjänä ja vuokraamattomana, kun rouva Alicella pisti päähän ruveta
-kaipaamaan jonku kylpylaitoksen kesäelämää. Joskus matkustivat he
-ulkomaille ja kuluttivat muutamia kuukausia Roomassa tahi maailman
-pääkaupungissa Pariisissa tahi muualla; mikäs heitä esti mistään.
-Tohtori Lindfält oli antautunut kirjallisiin toimiin, ja hänen vaimoaan
-ei pidättänyt kotona -- niinkuin lappalaisnaista sadussa taikavoima --
-lapsen kapalovyönauha.
-
-Hän oli usein tyttönä lausunut: -- Kun minä menen naimisiin, niin en
-tahdo lapsia, ne ovat kaikkein proosallisinta ja epäsointuisinta
-avioliitossa. He olivat olleet naimisissa kuusi vuotta ja näytti siltä
-kuin rouvan toivo olisi toteutunutkin. Ja heidän onnensa näytti
-täydelliseltä, ei kukaan kaivannut papin rouvan naurettavaa
-"lapsenlurittelua", vaan aika toi sen mukanaan.
-
-Se ei ollut mikään ilahduttava asia. Rouva Lindfält oli kärsimätön jo
-ajatellessaan sitä, niin että hän useampia kuukausia ennen katkeroitti
-koko ympäristönsä elämän ja sai kärsivällisen Robertinsa melkein
-vihaamaan tuota viatonta, joka oli syynä tähän perheelliseen ikävyyteen.
-
-Nuori rouva, joka muuten kaikissa satunnaisissakin sairauksissa oli
-hyvin kärsimätön, piti nykyistä tilaansa kovana kohtalona, mitä
-mustimpana vääryytenä, joka antoi hänelle aihetta olemaan kiukkuinen
-kaikille ihmisille. Kaikilta puolin siis tätä tapausta -- pienen
-kansalaisen ilmaantumista -- jota useimmissa kodeissa ilolla odotetaan,
-täällä tervehdittiin kylmyydellä ja tyytymättömyydellä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Salamoi ja jyrisi, kuurosadetta ja rakeita, oikea merkillinen myrskyilma
-oli sinä päivänä, kun tuo pieni kansalainen, joka ei ollut tervetullut,
-tuli maailmaan; itse luontokin näytti uhkaavalla tavalla ottavan hänet
-vastaan, ja pilvet itkivät, että vesi virtana valui, itkivät hänen
-syntymistään.
-
-Pieni raukka, kukaan ei hellin mielin katsonut häntä. Äiti käänsi päänsä
-pois -- lapsihan hänelle oli tuottanut ne kärsimykset ja tuskat, joita
-hänellä juuri oli ollut ja joista hän oli nyt niin väsynyt, että tuntui
-siltä, ettei enään koskaan tule terveeksi eikä pääse voimiinsa -- mitä
-elämä sitte on!
-
-Tohtori taas, joka oli tullut häirityksi tyyneessä henkisessä
-elämässään, loi puoleksi suuttuneen, puoleksi välinpitämättömän katseen
-tuohon rauhanhäiritsijään, kun se ensikerran hänelle esitettiin. Jos
-olisi ollut edes poika, vaan tytöntynkä... Hän muuten piti kaikkia
-pieniä ihmislapsia alhaisempina eläimiä, nämä kun ensi silmänräpäyksessä
-syntymisen jälkeen itse voivat pitää huolen itsestään. Olisi melkein
-luullut, että äskensyntynyt jonku salaisen vaiston kautta oli huomannut,
-miten vastenmielisesti hänet oli otettu vastaan ja sen vuoksi niin vähän
-kuin mahdollista muistutti olemassa olostaan. Hän oli mitä hiljaisin
-kapalolapsi, nukkui enimmäkseen ja kun oli hereillään, niin oli ääneti,
-katseli ympärilleen suurilla sinisillä silmillään, jotka olivat hyvin
-kysyvännäköiset. Luonnollisesti hänen ristijäisiään ei pidetty mitenkään
-juhlallisemmin, vaan hyvin hiljaisesti ja yksinkertaisesti. Ne isälle ja
-äidille eivät merkinneet muuta kuin, että pieni Margy nyt ei ollut
-maailmassa nimetönnä.
-
-Hän sai imettäjän, oikein muhkean, jolla oli musliinilakki ja
-pitsireunavyöliina, ja joka oli niin luotettava että tohtorinna,
-terveeksi tultuaan, voi huoleti palautua entisiin elämäntapoihinsa.
-Lapsenkamari oli kaukana koridorin päässä, sieltä lapsen huuto ei voinut
-kuulua sänkykamariin, vielä vähemmin Margyn hiljainen kirinä ruuan
-puutteessa, kun imettäjä istui pitkään herkullisessa ruokapöydässä tahi
-puheli jonkun "pulskan pojan" kanssa kyökissä.
-
-Kun oli muutamia kuukausia kulunut ja pieni pullukka alkoi selvitä
-unisesta olostaan, niin makaili hän tuntikausia ja katseli pieniä
-käsiään tahi ruusunpunaisia varpaitaan, jotka niin mielellään pyrkivät
-pois kapalosta. Jo seuraavalla kehitysasteella istui hän pystössä
-korivaunussaan, hypistellen gummirengasta, jota kuletteli hapuilevin
-sormin suuhunsa. Syrjäinen kamari oli koko hänen maailmansa, hän ei
-tiennyt, että oli komeat huoneet ja niissä seuraelämä kulki entisiä
-raiteitaan ja keskiytyi rakastettavan emännän ympärille. Siellä oli
-kaikki niin entistään, että kerrassaan unohutettiin pieni vieras, joka
-oli tullut myrskyilmalla. Kukaan ei siitä kysellyt paitse vanha
-Kaarinatäti, tohtorinnan isän sisar, jolla oli vähät varat ja sentähden
-tohtori kutsui häntä usein taloonsa. Hän oli "hyvin ikävä", vaan oli
-velvollisuus osoittaa hänelle vieraanvaraisuutta, sanoi tohtorinna.
-
-Kaarinatäti pistäysi aina talossa käydessään katsomassa tuota "pientä
-liikalaista", joksi hän mielellään kutsui tuota uutta perheenjäsentä,
-mutta hän piti omina tietoinaan huomionsa lapsenkamarista, sillä hän
-tiesi varmaan, etteivät ne tiedot miellyttäisi isäntäväkeä eikä
-vieraita. Hänellä oli myöskin tapana auringon paistaessa ystävällisesti
-ehdottaa imettäjälle, joka edelleen hoiti tyttöä, että veisi lapsen
-auringonpaisteeseen, sillä hän luotti suuresti siihen, että aurinko
-tuottaisi terveyttä ja väriä noille pienille ihmisolennoille samoinkuin
-kukkasillekin, ja jos neiti Tilda, joka oli mahtava, sattui olemaan
-sillä tuulella, niin sai Margy päällensä kävelykapan, jonka hihat olivat
-ahtaat ja parisilaisen päähineen, joka varjosti nuot uteliaat
-lapsensilmät. Ja he kulkivat komeimpia katuja; sillä pääasia oli että
-nähtiin, ja sentähden piti kaiken olla muodikasta ja hienoa, viihtyminen
-ja mukavuus saivat jäädä toiselle sialle.
-
-Kun Margy kasvoi siksi että pystyi tassuttamaan omilla pienillä
-jaloillaan, niin talutettiin häntä kädestä jonnekin puistoon, jossa hän
-sai leikkiä hiekkakäytävällä, samalla kun hoitaja virkkasi pitsiä omiksi
-varustuksikseen, sillä hänellä nyt oli varmat toiveet saada viettää
-häänsä vuoden tai parin kuluttua.
-
-Margy istuskeli niin tyytyväisenä kaivellen hiekkaa vanhalla
-puulusikalla ja pisti silloin tällöin suunsa täyteen, jotta narskui
-uusien kirkkaiden hampaiden välissä. Joskus tuli myöskin sulhanen
-puhelemaan Tildan kanssa, jolloin pieni "liikalainen" jäi kokonaan
-katsomatta ja vyöryi ja hoiperteli tietä ja oli joutua polkupyörällä
-ajajain ja muiden kävelijäin jalkoihin, jotka kiireissään eivät
-huomanneet tuollaista pientä kääryä, Rohkea se oli tuo pieni viaton
-olento, eikä ensinkään ujo. Hän ojensi pienen kätensä kenelle hyvänsä ja
-katseli niin luottavaisesti jokaista vierasta, ettei kukaan voinut olla
-katsahtamatta häneen ystävällisesti. Hän oli herttasin pieni tyllerö
-maailmassa ja niin luottavainen, kuin voi ainoastaan tuolla suloisella
-ijällä olla, jolloin sydän vielä ei aavista, että synti ja pahuus
-asustavat maan päällä.
-
-Eräänä päivänä kulki hieno, erinomaisen hyvinpuettu herra pitkin
-puistokäytävää; hän käveli kädet selän takana, hieno kävelykeppi kädessä
-ja tähysteli pilviä, niin ettei huomannut pientä tyttöstä, joka istui
-tiepuolessa. Tyttö äännähti kun kulkijan jalka sattui häneen. Herra oli
-tohtori Lindfält, tytön oma isä. Hän oli kulkenut vaipuneena miettimään
-kirjoitusta huomispäivän lehteen Ibsenin uusimmasta teoksesta. Hän
-säikähtyi lapsen äännähtämisestä ja kun huomasi kaatuneen lapsen
-potkivan pienillä jaloillaan. Hän nosti tytön ylös, joka voimakkaasti
-ponnisteli päästäkseen jaloilleen jälleen. Tohtori pudisti
-ruohonsirpaleet hänen pitkistä keltaisista kiharoistaan ja asetti
-tottumattomasti tuon sopimattoman päähineen suoraan: -- Sinähän olet
-kiltti, kun et ruvennut itkemään -- sanoi hän -- kenenkään tyttö sinäkin
-mahtanet olla?
-
-Lapsi seisoi pieni likainen sormi suussa ja katseli lakkaamatta
-pelastajaansa, mutta äkkiä kirkastui hänen kasvonsa ja suu sopersi aivan
-selvään: -- isä!
-
-Tohtori säpsähti ja katseli tarkempaan likinäköisillä silmillään
-tyttöstä; nyt hän sen tunsi, sehän oli pieni "liikalainen" kotoa, mutta
-miten oli hän yksinään, eksyksissä? Hän katseli ympärilleen kaikille
-puolin, mutta hoitajaa ei näkynyt missään: -- Missä on Tilda? -- hän
-tunsi itsensä nyt ainakin yhtä avuttomaksi kuin Margy äsken, mutta lapsi
-pelasti hänet tästä ojentaen sormellaan lähimmäiseen pensasaitaan ja
-huudahti: -- Tuolla!
-
-Tohtori tarttui heti hänen käteensä, huolimatta että pienet sormet
-tahrasivat hänen hienot vaaleat hansikkaansa, ja astui päättävästi
-osoitettuun suuntaan, josta hän tapasikin neiti Tildan istumassa ja
-virkkaamassa, huomaamatta isäntäänsä ennenkuin tämä ärjäsi hänelle.
-
-Tietysti oli hoitajalla tuhannetkin selitykset, mutta tohtori ei ollut
-nyt sillä tuulella, että olisi niitä kuunnellut, vaan varoitti häntä
-tästä lähtein vartioimaan paremmin tyttöstä; senjälkeen aikoi hän mennä,
-mutta kääntyi vielä, joko siitä syystä, ettei Tildan vihainen muoto
-ennustanut hyvää Margy paralle tai ehkä siitä syystä, että tytön
-rukoileva katse oli vaikuttanut isään, ja tohtori Lindfält otti pientä
-tyttöään kädestä ja mutisi: Onhan kohta päivällisaika, ja minä menen
-suoraan kotiin, niin voin sentähden ottaa lapsen mukaani.
-
--- Muistaako hän nyt vihdoinkin, että hänellä on lapsi -- mutisi
-vihastunut palvelija niin kovaa, että isäntä kuuli selvään sanat ja ne
-antoivat hänelle paljon ajattelemisen aihetta, kun hän kulki tietään
-koettaen astua Margyn askelien mukaan.
-
-Kuinka usein olikaan tuo pienokainen jätetty yksikseen niinkuin tänään
-ja ollut lukemattomille onnettomuuksille alttiina kenenkään sitä
-aavistamatta. Hän katsoi tuohon hentoon olentoon vieressään, kuinka
-turvaton on tuollainen pieni kääry, kun ei suojaava käsi ole sen
-liikkeitä turvaamassa. Häntä suututti epäluotettava palvelija, jota he
-olivat niin uskoneet, missä oli hänen velvollisuudentuntonsa -- huusi
-hänen sisässään ääni kovasti, mutta samassa kaikuivat hänen korviinsa
-nuot pilkalla lausutut sanat: -- Muistaako hän nyt vihdoinkin, että
-hänellä on lapsi -- ja kovasti häveten täytyi hänen tunnustaa, että
-vanhempien laiminlyöminen oli ollut huonona esimerkkinä lapsen
-hoitajalle.
-
--- Isä -- kuiskasi rukoileva ääni -- isä, Margy ei jaksa. --
-Pienokaisparka -- hän nosti pienokaisen käsivarrelleen ja pujotteli
-syrjäkatuja kotiinsa, vähän häpeissään, että hänet nähtiin näin
-tavattomassa toimessa.
-
-Vaimolleen ei hän maininnut sanaakaan tästä seikkaillusta, suurimmaksi
-osaksi siitä syystä, ettei Tilda saisi lisää nuhteita; hän oli tullut
-melkoisesti lievemmäksi häntä kohtaan huomattuaan oman syyllisyytensä.
-
-Seuraavana päivänä meni Margy taas ulos hoitajansa kanssa ja vielä
-muinakin päivinä, eikä tohtori käynyt katsomassa täytettiinkö hänen
-käskynsä; näytti aivan siltä kuin hän olisi välittänyt pienestä
-tyttösestään yhtä vähän kuin ennenkin, mutta kun hän istui
-kirjoituspöytänsä ääressä vaipuneena johonkin miellyttävään
-taidearvosteluun tai nerokkaaseen kirjoitukseen, jotka olivat saattaneet
-hänen nimensä kuuluisaksi, niin ajatukset kiitivät joskus aivan äkkiä
-taaksepäin kirkkaaseen puolipäivähetkeen, jolloin hän käveli kotiapäin
-kullankiharapää rinnoillaan ja pienet pehmeät kätöset tuottavasti
-kiedottuna kaulansa ympäri, ja monet kerrat unohtui hän kuuntelemaan
-lapsen äänensorinaa eteisestä.
-
-Vähitellen hän alkoi varttoa milloin Margy lähtisi ulos, saadakseen
-puoliavoisesta ovesta nähdä, miten häntä eteisessä puettiin, ja
-toisinaan hän tuli uloskin, leikki lapsen kanssa ja kysyi Tildalta tytön
-vointia j.n.e. sekä miksi hänen piti kulkea noin kummallisessa lakissa,
-mutta kun kuuli, että se oli aivan muodikasta ja että tohtorinna itse
-oli sen tilannut, niin hän meni aivan hiljaa takaisin kamariinsa.
-Muutamia päiviä sen jälkeen ilmestyi hän kuitenkin aivan äkkiarvaamatta
-Margyn kamariin mukanaan pussillinen appelsiinejä Margylle -- ne ovat
-niin terveellisiä -- vakuutti hän; senjälkeen tuli hänelle tavaksi
-pistäytyä tänne väliin ilman makeisiakin, vaan oli aina yhtä tervetullut
-ja tervehdittiin samalla ihastuksella.
-
-Tilda oli kerrassaan kummastuksissaan tästä, mutta kun hän eräänä
-päivänä näki tohtorin polvillaan nurkassa "kilttinä vanhana heppana"
-kuten Margy selitti, niin ei hänen hämmästyksellään enää ollut rajoja.
-
-Alice rouva, joka oli ollut Pietarissa ostamassa itselleen uudet turkit,
-kummastui suuresti nähdessään kotiintultuaan Margyn olevan korkealla
-lasten tuolilla päivällispöydässä ja isänsä tarjoilevan. Isä näytti
-jotensakin tottuneelta lapsenhoitoon.
-
--- Näetkös, Alice, minusta tuntui tyhjältä mentyäsi ja minun täytyi
-saada itselleni pöytätoveri pienestä tyttösestämme -- sanoi hän melkein
-kuin puolustuksekseen.
-
-Rouva pudisti päätään tyytymättömän näköisenä: -- Minä en ole koskaan
-voinut kärsiä lapsia pöydässä, ne syövät kuin pienet porsaat.
-
--- Oh, meidän pieni Margymme käyttäytyy jo kuin ymmärtäväinen neiti --
-vakuutti tohtori, joka oli päättänyt kaikin tavoin koettaa estää pienen
-naapurinsa joutumista takaisin kamariinsa.
-
-Hänen vaimonsa, joka ensikerran kuuli miehensä sanovan vastaan, koetti
-kaikin tavoin näyttää tyytyväiseltä, vakuutettuna siitä, että Robert nyt
-kuten ennenkin täyttäisi hänen toivomuksensa. Kuitenkin pysyi tohtori
-päätöksessään ja tämän jupakan aikana sai talon pieni tytär yhä
-varmemman aseman isänsä vieressä, johon hän turvautui koko pienen
-yksinäisen sydämensä lämpimällä myötätuntoisuudella. Hänhän oli janonnut
-hellyyttä kuin kukka auringonvaloa, ja nyt säihkyi onni hänen iloisilla
-kasvoillaan päivät päästään.
-
-Äiti katseli väliin ihmetellen isää ja tytärtä, jotka iloisina
-lurittelivat keskenään ja näyttivät niin hyvin viihtyvän yhdessä, hän
-tunsi sydämessään silloin omituisen tuskallista yksinäisyydentunnetta ja
-hän vakuutti kärtyisesti, että -- Robert oli aivan liiaksi kiintynyt
-lapseen.
-
--- Miksikäs ei hän olisi kiintynyt kauniiseen tyttäreensä -- arveli
-Kaarinatäti, joka oli käymässä siellä -- etkö näe kuinka kirkkaat silmät
-Margyllä on ja tuollainen kaunis valkoinen kiharatukka, ja muuten on hän
-kiltein olento, minkä koskaan olen nähnyt.
-
--- Minusta on Margy aina ruma -- sanoi Alice rouva äreästi -- hänen
-silmänsä ovat liian pyöreät ja kehumaasi valkotukkaa pidän minä
-ehdottomasti pellavaperuukkina. Sano vain mitä sanot, vaan minua
-tuskastuttaa nähdä kun Robert pilaa tytön ja tahtoo, että koko talon
-pitää taipua tytön mukaan, pian kai minun punainen kamarinikin muuttuu
-lapsenkamariksi.
-
--- Ai ai, Alice, tuo vivahtaa mustasukkaisuuteen, vastasi täti hymyillen
--- sinä olet tottunut olemaan kieltämättä ensimmäinen kodissasi ja
-vallitsemaan miehesi sydäntä, nyt pelkäät kilpailijaa, vaan älä ole
-huolissasi, kyllä hän rakastaa sinua yhtäpaljon kuin ennenkin, vaikka
-hän koettaa korvata sen, mitä te molemmat olette laiminlyöneet pienen
-"liikalaisen" suhteen.
-
--- Niin, no se on sellaista ruikusta, sanoi tohtorinna tehden ylpeän
-liikkeen päällään, vaan hänellä oli kyynelet silmissä, ja Kaarina, joka
-kaikessa hiljaisuudessaan oli tarkkasilmäinen, käydessään joka päivä
-talossa huomasi, miten rouva Alice levottomin silmin katseli miehensä ja
-lapsensa keskinäistä suhdetta.
-
-Tapahtuipa kerran niinkin, että rouva eräänä päivänä puolispöydässä
-kumartui Margyyn solmetakseen serviettiä hänelle; -- Enkö minä saa
-auttaa lasta, Robert?
-
--- Aivan kernaasti, hyvä ystävä, vaan minä luulen, että Margy on
-tottunut minuun. -- Ja niin olikin. Aina kuin äiti rupesi auttelemaan
-häntä, niin tyttö meni isän luo ja painoi päänsä hänen rintaansa vasten;
-isässä oli hänen turvansa eikä hän muuta tahtonut.
-
-Tohtori siveli hiljaa hänen kiharansa otsalta, nosti hänet syliinsä.
-
--- Sinä näytät niin tuntehikkaalta, Robert -- Alicerouva koetti tehdä
-ivaa, vaan itku oli kurkussa. Minä en tahdo houkutella Margya luotasi,
-sillä minä näen selvään, että sinä olet mustasukkainen hänestä.
-
-Tohtori ei vastannut mitään, vaan tarttui äänettömänä sanomalehteensä,
-sillä hän aavisti, että tässä katkeruuden purkauksessa piili kauvan
-uinailevan äidinrakkauden heräämisen merkki, ja hän tunsi, että kun tämä
-tunne on herännyt vaimonsa sydämessä, niin hän ihailisi sitte häntä
-enemmän kuin koskaan.
-
-Tyytyväisenä ja toivehikkaana meni hän sinä iltana lapsenkamariin, sillä
-Margy oli tottunut siihen, ettei hän nukkunut illoilla ennenkuin isä
-tuli sanomaan hyvääyötä ja oli kuullut hänen iltarukouksensa.
-
-Margy istui jo vuoteessaan kädet ristissä ja kun tohtori tuli, niin hän
-rukoili vanhan yksinkertaisen rukouksen, joka tuhansien lasten huulilta
-on kohonnut korkeuteen:
-
-    Mä nostan silmäni taivaaseen
-    Ja sormeni ristiin liitän,
-    O Herra, ystävä lapsien
-    Mä armostas sua kiitän.
-
-Tohtorikin oli pannut kätensä ristiin niinkuin Margy oli häntä opettanut
-ja tuo maailmanmies, jolle rukous aikoja sitte oli ollut vierasta
-kieltä, kuunteli nyt hartaasti pienen tyttönsä lurittavaa ääntä.
-
--- Hyvää yötä Margy, hyvää yötä rakkaani -- Tohtori kumartui suutelemaan
-tyttöä otsalle -- mutta miten olet niin kuuma? Tilda, onko hänellä
-kuume, minusta Margy on ollut vähän nolo koko päivän? Oletko kipeä,
-pikku ystäväni?
-
--- Pikkusen väsynyt.
-
--- Noo, nuku sitte ja lepää pienokaiseni, ja herää aamulla virkeänä --
-hän silitti hellästi tytön punasta poskea ja meni, vaan kun tyttö oli
-nukkunut, niin tohtori tuli takaisin ja kuunteli levottomana hänen
-heikkoa ryintää, joka teki hänen unensa rauhattomaksi. Tilda vakuutti
-että se oli vain tavallista katarria, ja hänhän ymmärsi tämmöiset asiat.
-Mutta kuitenkaan tohtori ei voinut olla hiipimättä vielä yölläkin
-lapsenkamarin oven taa kuuntelemaan. Unissaankin tunsi hän useat kerrat
-jonkunmoista tuskaa ja kun vihdoin aamupuoleen joku äkkiä avasi oven,
-niin hän hypähti säikähtyneenä ylös: -- Mikä on, Tilda? -- Margy on
-kipeänä -- kuiskasi hoitaja -- hänen kurkkunsa korisee ja vinkuu niin
-kummallisesti. -- Silmänräpäyksessä oli tohtori pukeutunut ja riensi
-lapsen luo; joka makasi vuoteellaan posket kuumeen punaisina ja kovain
-yskänkohtauksien aikana kuului kurkusta omituinen hinkuva ääni: --
-Mitähän se mahtaa olla, se kuulustaa niin kauhealta?
-
--- Valtioneuvoksen pieni poika, jota minä hoidin Margya ennen, kuoli
-kuristustautiin, ja hänellä myös vinkui kurkku tuolla tavoin -- sanoi
-Tilda vavisten.
-
--- Pitää heti mennä hakemaan professoria, käykää sanomassa siitä
-kyökissä -- tohtori vaipui polvilleen Margyn vuoteen ääreen. Vaimonsa
-nukkui vielä, ja tohtori ajatteli, että hänet pitäisi herättää, vaan
-jalkansa olivat kuin lainauksissa, ettei hän päässyt lapsen vuoteen
-äärestä.
-
-Kun professori tuli, niin hän vakuutti todeksi sen mitä oli pelätty,
-Margy oli saanut kuristustaudin, tuon salaa hiipivän lasten vihollisen,
-eikä tohtori voinut kieltää, että tila oli vaarallinen.
-
-Alice rouvakin oli herännyt oudoksuen vilkasta liikettä talossa näin
-varhain aamulla, ja hän soitti saadakseen tietää, mitä oli tapahtunut.
-Tohtori meni hänen luo, ja miehensä näöstä voi rouva jo päättää, että
-Margylle oli tapahtunut jotain.
-
--- Onko tyttö kipeä vai -- ehkä kuollut?
-
--- Kipeä on, vaan ei, Jumalan kiitos, kuollut, ja missä on elämää, siinä
-on myöskin toivoa -- vastasi tohtori.
-
--- Kuka on nyt hänen luonaan?
-
--- Kaarinatäti, joka tuli heti alas, kun kuuli tavattoman varhain
-puhetta Margyn kamarista; niinkuin tiedät, on tädin makuuhuone juuri
-Margyn kamarin päällä. Pieni Margy raukka, hänellä on vähänväliä
-ankaroita tuskia, että sydäntä särkee nähdä; jos sinun on vaikea nähdä,
-niin voit olla varma, että täti kyllä hoitaa häntä hellästi, ja Tilda on
-myöskin aulis.
-
-Nuori rouva kääntyi vastaamatta sanaakaan, vaan ennenkö tohtori ehti
-sairashuoneeseen, niin rouvakin oli siellä, ja sanaa lausumatta nousi
-Kaarinatäti ja jätti äidille paikkansa lapsen ääressä.
-
-Kolme päivää kesti kamala taistelu, jonka aikana oli silloin tällöin
-joku lieveämpi hetki. Tohtori oli aivan suunniltaan ja epätoivoissaan,
-jotta hän oli aivan sopimaton sairaanhoitajaksi, vaan sitä
-väsymättömämpi oli hänen vaimonsa. Tuskin minuutiksikaan hän lähti
-sairasvuoteen luota ja hän tarkoin täytti professorin määräykset pienen
-sairaan hoidossa. Hän ei näyttänyt ajattelevan itseään ollenkaan, ei
-muistanut ruokaa eikä unta, herkeämättä tarkasti pienimpiäkin muutoksia
-taudin kulussa ja aivan kuin vaistomaisesti näytti hän ymmärtävän, mikä
-oli milloinkin hyvä lapsen tuskien huojentamiseksi. Äiti tiesi selvään,
-että pienen Margyn katse, kun se oli tajullaan, etsi isää tahi
-Kaarinatätiä eikä koskaan ikävöinyt häntä.
-
-Tohtori näki miten sanomaton tuska tunti tunnilta ilmeni aina selvemmin
-vaimonsa kauniilla muodolla, jolla tähän asti ei ollut näkynyt surua
-eikä kärsimyksiä, ja miten hänen kyynelettömät silmänsä ilmaisivat
-tuskaa, jota sanoilla ei kyennyt lausumaan.
-
-Professori oli kolmannen päivän illalla sanonut taudin tekevän käänteen.
-Isä ja äiti olivat äänettöminä istuneet vuoteen ääressä ja katselleet
-pientä, rakasta muotoa, joka vähitellen aivan kuin jäykistyi samalla
-kuin sinisenkuultava kalpeus levisi sille. Hengitys korisi ja näytti
-olevan vaivaloista ja melkein särkynyt katse ei ollut pitkiin aikoihin
-kiintynyt kenenkään. Äiti nousi yhtäkkiä ja meni allapäin huoneesta;
-tohtori katseli hetken hänen jälkeensä ja seurasi sitten häntä. Hän sai
-kauan etsiä vaimoaan ja löysi lopuksi hänet punasessa huoneessa, jossa
-ennen näytti niin hauskalle, vaan nyt tuntui kylmälle ja synkälle. Rouva
-makasi lattialla ja koko ruumiinsa vapisi.
-
--- Rakas Alice, jaetaan suru, onhan se meille yhteinen -- ei vastausta
--- itke minulle, niin on helpompi. -- Tohtori istui sohvaan ja koetti
-nostaa vaimonsa päätä ja kun hän siinä katsoi hänen silmiinsä, niin ne
-olivat kuivat.
-
--- Robert, puhutaan helvetin tuskista, minä tunnen niitä -- sanoi rouva
-vapisevin huulin -- sinä olet rakastanut lasta, sinä olet ymmärtänyt
-voittaa hänen rakkautensa, kun vielä oli siihen tilaisuus -- minä sen
-laiminlöin -- nyt on myöhäistä. Jumala ottaa hänet pois ja se on
-oikeutettu rangaistus äidille, joka ei ollut lapsen arvoinen -- hän
-kätki taas kasvonsa; hiljaisessa huoneessa kuului äkkiä kiireelliset
-askeleet; tultiin kutsumaan sairashuoneeseen ja vanhemmat riensivät
-sinne käsikädessä nähdäkseen lapsensa viimeisen särkyneen katseen, vaan
-vuoteen ääressä istui uskollinen Kaarinatäti ja hymyili lempeästi.
-
--- Pieni Margymme nukkuu nyt tyyneesti -- sanoi hän -- hengensalpaus on
-poissa ja taudin käänne on kestetty.
-
--- Alice, Alice, rakkaamme parantuu! -- huudahti tohtori riemuissaan --
-Jumala, jonka olemme unhottaneet onnemme päivinä on kuitenkin antanut
-armonsa paistaa meille surumme hetkenä ja pelastanut lapsemme -- hänen
-vaimonsa ei vastannut, vaan polvistui vuoteen ääreen painaen otsansa
-lapsen kuihtunutta kättä vasten, ja ilokyyneleet virtasivat hänen
-kalpeita poskiaan pitkin.
-
--- Minä olen niin kiitollinen Robert siitä, että Margy saa elää --
-kuiskasi hän vihdoin -- sano minulle vain, mitä tulee minun tehdä
-voittaakseni lapsen sydämen?
-
--- Sinun tulee rakastaa häntä -- sanoi tohtori hiljaa.
-
--- Ah Robert, minä olen jo kauan häntä rakastanut!
-
-Aamulla heräsi Margy eikä hänellä ollut tuskia, ja katse oli kirkas.
-Äiti polvistui taas sängyn viereen, isä seisoi jalkapäässä ja
-Kaarinatäti istui vanhalla paikallaan päänpohjukassa. Lapsen katse
-liikkui hitaasti ja vakavasti toisesta toiseen, lopuksi pysähtyi äitiin
-ja aivan kuin äidin kalpeilla kasvoilla rukoileva ilme olisi koskettanut
-jotakin näkymätöntä, tähän asti äänetöntä kieltä lapsen sydämessä,
-ojensi hän kätensä äitiä kohden ja sanoi hiljaa: -- Äiti, ota Margy
-syliisi!
-
-Eikä äitiä tarvinnut kahta kertaa pyytää, äänettömällä hellyydellä
-painoi hän tyttärensä sydämelleen ja suuteli kiihkoisesti lapsen
-kasvoja.
-
-Isä katseli hellästi heitä ja Kaarinatäti sanoi hiljaa: Jumalalle
-kiitos, nyt on pieni "liikalainen" tervetullut uuteen elämään, jonka hän
-tänä päivänä alkaa.
-
-
-
-
-Tulevaisuuden eteen.
-
-
-I.
-
-Paikkakunnalle oli tuleva uusi kansakoulun opettajatar, edellinen kun
-oli hakenut ja saanut paikan syntymäseudullaan; onneksi oli hakijoita
-tusinoittain, niin että ei ollut niistä puutetta, arveli
-kunnallislautakunnan esimies, turpea, suuriääninen rusthollari, joka
-virallisella äänellä johti puhetta kunnan kokouksissa. Hän oli vanhan
-sukupolven miehiä, joka viimeiseen saakka oli vastustanut kansakoulun
-perustamista kuntaan. Ja sitten kun koulu päätettiin perustaa, niin
-"rikas Isolainen", joksi häntä yleisesti kutsuttiin, vastusti
-johdonmukaisesti kaikkia, mikä kouluun kuului. Niinpä hän aina oli
-sotakannalla opettajaa ja opettajatarta vastaan, eikä ollut ainoatakaan
-tilaisuutta, jossa Isolainen ei olisi pannut jyrkkää vastalausettaan
-kunnankokouksissa näiden esityksiä vastaan.
-
-Entinen opettajatar, neiti Frisk, oli monta kertaa itkenyt ja viettänyt
-unettomia öitä, sillä hän oli heikko, rasittunut ja hermostunut olento.
-Opettaja, herra Rautio, oli aivan toista. Hänen voimakkaassa
-luonteessaan oli jotakin teräskovaa. Hän oli rikkaan talollisen poika,
-hyvin kasvatettu ja lapsuudesta saakka karaistunut, yksinkertaisiin
-elämäntapoihin tottunut. Hänessä ei ollut maailmanmiehen hienoutta, vaan
-kun näki hänen jättiläismäisen vartalonsa, niin ajatteli ehdottomasti
-nuorta, hyötyisää petäjää, joka on tunkenut juurensa syvälle kankaan
-kamaraan, kohottaa rohkeasti latvansa korkeuteen valmiina vastustamaan
-talvimyrskyjen ryntäyksiä, Hänen muotonsa ei ollut kaunis, vaan siinä
-rautainen luonne kuvastihe; vaalea sakea tukka valui leveälle otsalle,
-jossa oli ajattelijan piirteitä. Silmissä oli terävä, viisas katse, joka
-oli myös sopuisan ja hyväntahtoisen näköinen, ja koko miehen olossa oli
-jotakin tyyntä ja luottamusta herättävää.
-
-Oppilaansa häntä melkein jumaloivat, vaan kunnan vanhoilliset eivät
-hänestä pitäneet. Heistä tuolla ahkeralla opettajalla oli niin paljo
-uusia ajatuksia, uusia puuhia, ja heistä kaikki uusi oli hylättävää. He
-olivat haudanneet monet monituiset Raution tekemät ehdotukset. Paljon
-katkeruutta ja penseyttä hän oli osakseen saanut, ja kokenut että se
-tie, jonka hän oli valinnut, oli okainen. Vaan hän oli vielä nuori ja
-hänen rohkeutensa oli murtumaton. Hänen luonteessaan oli joku määrä
-hitaisuutta, josta voi päättää, että sitte kun nuoruuden innostus on
-laimentunut, niin miehuuden voima oli täydentävä työn. Mikään
-haaveellinen mielijohde ei ollut häntä saattanut opintielle, vaan
-sisäinen, lämmin rakkaudentunne siihen kansaan, jonka riveistä hän itse
-oli. Sen vuoksi eivät ivallisimmatkaan vastustukset voineet häiritä
-hänen tyyneyttään. Hän tiesi työlääksi saada murretuksi vanhaa, isiltä
-perittyä katsantokantaa, jollei vain ollut varma uuden paremmuudesta.
-Mitä suurimmalla tunnollisuudella hän koetti välttää kaikkia törmäyksiä,
-mitkä olisivat voineet vahingoittaa sitä suurta asiaa, jolle hän oli
-omistanut kaikki voimansa. Neiti Frisk ei voinut käsittää, miten Rautio
-voi olla niin tyyni vastustajiaan kohtaan. Hän itse tulistui ja remahti
-liekkeihin vähimmästäkin hyökkäyksestä, joka tehtiin rakasta koulua
-vastaan -- hänen keppihevosensa, jonka hän tietämättään vei taisteluun
-sekä sopivassa että sopimattomassa tilaisuudessa.
-
-Herra Rautio antoi virkatoverilleen täyden kunnioituksen hänen tiukan ja
-kiivaan harrastuksensa takia, vaikka se useasti tuottikin heille
-kaikenlaisia ikävyyksiä eikä suinkaan parantanut sitä asiaa, jota neiti
-Frisk niin kiihkoisesti puolusti. Kaipuun tunteilla oli Rautio kuitenkin
-sanonut hänelle hyvästit. Neiti Frisk oli kaikissa tapauksissa ollut
-rehellinen ja uskollinen toveri, ja kuka sen tiesi, millainen hänen
-jälkeläisensä on.
-
-Olot Honkalassa olivat hyvin riitaiset. Pitäjä oli jakautunut
-puolueihin, toinen koulun puolesta, toinen sitä vastaan; oli
-puolueettomia, velttoon välinpitämättömyyteen vaipuneita, jotka
-mieluummin antoivat maailman elää, miten halusi.
-
-Muutamat herrasmiehet -- nuoremmat tilanomistajat -- esiintyivät tosin
-koulun puolustajina, missä se tuli kysymykseen, vaan koulunjohtokunnassa
-istui vain talonpoikia, ja vanhat, rikkaat maanviljelijät eivät
-välittäneet sen vertaa kansanvalistuksesta, jotta olisivat halunneet
-kiertävää opettajaakaan alamaistensa lapsille, piintyneitä kun olivat
-vanhaan ennakkoluuloon, että koulu kasvattaa rahvaan lapsista herroja ja
-neitejä.
-
-Niin olivat asiat Honkalassa, joka oli hyvästi toimeentuleva pitäjä
-sisämaassa, mistä oli useampien tuntien matka lähimmälle
-rautatienasemalle ja höyrylaivaliikettä tunnettiin ainoastaan nimeksi.
-Rovasti oli vanha ja sängyn omana halvauksen alainen; apulaisenaan oli
-vasta papiksi päässyt nuori, ujo mies, joka koetti perehtyä oloonsa.
-Kappalainen oli ratkaisevasti vanhoillisten puolella ja näytti
-katselevan karsaasti Rautiota, jolla oli niin valtava vaikutus
-oppilaisiinsa.
-
-Opettaja sitävastoin esiintyi hyvin maltillisesti papistoa koskevissa
-kysymyksissä, kun hän jo lapsuudestaan oli oppinut kunnioittamaan
-pappeja. Hänen kotiseudullaan olikin onneksi ollut sielunpaimen, joka
-innokkaasti edisti seurakuntansa edistystä maallisissakin asioissa.
-Hänen kanssaan oli Rautiolla ollut monet kerrat pitkät keskustelut
-koulukysymyksistä, ja tuon nuoren miehen hiljaisena tulevaisuuden
-toiveena oli saada kerran opettajana vaikuttaa kotiseudullaan.
-Toistaiseksi koetti hän nyt vaikuttaa vointinsa mukaan nykyisen
-paikkansa hyödyksi ja tyyneesti murtaa ennakkoluulojen sulkuja siellä.
-
-Seisoessaan höyläpenkkinsä ääressä -- hän näet oli hyvin kätevä --
-sahaamassa tai höyläämässä, ja siinä pienien, ohkaisten höylälastujen
-sihistessä hänen ympärilleen, ajatuksensa kiitivät lapsuutensa kotiin
-Kalliossa, jossa äiti asui ja oli hyötyisän ja varakkaan Rautjärven
-tilan isäntänä ja emäntänä. Tila oli kulkenut perintönä isältä pojalle
-jo monet polvet. Kaikki olivat he olleet rehellisiä, toimekkaita
-talonpoikia, jotka viisaasti viljelivät maatansa. Heille oli uskottu
-erityisiä pitäjän luottamusvirkoja, joita olivat huolellisesti ja
-kelvollisesti hoitaneet. Kaarlo oli ensimmäinen, joka rikkoi vanhat
-tavat antautumalla lukutielle. Tämä tapahtui osaksi pojan omasta jo
-varhain syntyneestä lukuhalusta, osaksi isänsä kehoituksesta, jolla ei
-ollut koskaan mitään taipumusta ollut maanviljelykseen, ja oli heikko ja
-kivuloinen.
-
-Tuollaisena mietiskelevänä, itseensä sulkeutuneena luonteena, joka
-olojen pakosta ei ole voinut päästä selville kutsumuksestaan tahi
-antautua siihen mihin olisi ollut lahjoja, isänsä oli elänyt elämäänsä
-itseensä tyytymättömänä ja olentona, jota ympäristönsä ei ymmärtänyt.
-Haluttomasti oli hän ottanut vastaan isäin tilan ja työskentelikin siinä
-kymmenkunta vuotta tunnollisesti, mutta ilman harrastusta. Silloin
-ratkesi äkkiä tuon tuskin nelikymmenvuotiaan miehen terveys.
-Kolotustauti muutti hänet elinpäivikseen avuttomaksi rammaksi. Hän ei
-enää voinut taloa hoitaa, mikä tästälähtien siirtyi hänen vaimolleen,
-joka oli toimelias, tarmokas ja tarkkaälyinen nainen. Hänen hoidollaan
-tilan tulot kohosivat pian kahtavertaa suuremmiksi.
-
-Raihnainen, vuoteen omana oleva mies käytti aikansa kirjojen ja
-sanomalehtien lukemiseen. Kun hänellä oli selvä arvostelukyky ja terävä
-ymmärrys, niin selvisi hänelle pian, ettei hän maanviljelijänä koskaan
-ole ollut oikealla paikallaan. Sitä oli myöhäistä surra nyt, kun hän
-makasi tuossa saamattomana ja riutuneena. Mutta hän tunsi, että henkisen
-valon saanti lievensi ruumiin kärsimyksiä ja sen vuoksi hän oli erittäin
-mielissään kun ystävällinen kirkkoherra lupasi hankkia hänelle hyvää
-lukemista.
-
-Tähän aikaan hänessä syntyi luja päätös, että ainoan poikansa Kaarlon,
-joka nähtävästi oli häneltä perinyt lukuhalun, tulee saada tyydyttää
-halunsa, ja äiti, joka syvästi ihaili miehensä henkistä etevyyttä, oli
-kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan. Ja niin se tuli Kaarlo
-koulu-uralle.
-
-Äiti ehkä hiljaisesti toivoi saavansa jonakin päivänä nähdä poikansa
-saarnatuolissa -- mikä on talonpoikaisnaisen korkein toivo pojasta, joka
-on etevä lukemaan. Mutta sitä mukaa kuin Kaarlo kasvoi, kävi aina
-selvemmäksi, ettei hänellä ollut mitään papiksi kutsumusta; ja sitä
-enemmän ilmaisi hän palavan halunsa päästä seminariin, jolla toteutti
-isänsä hartaimman toiveen.
-
--- Hänestä tulee se, mikä minusta ei tullut -- ajatteli sairas, ja koko
-hänen raihnaisen olentonsa läpi kävi syvä sisäinen liikutus -- hän on
-tekevä tien valoisaksi monille, jotka kuten hänen isänsäkin, ovat
-hapuilleet sumussa pääsemättä selville elämäntyöstään. Oppi ei paina
-paljon, mutta minä tiedän että kaikki, mitä olen toimittanut täällä
-maailmassa, olisi tullut kahta vertaa paremmin tehdyksi, jos olisin
-tietänyt vähän enemmän.
-
-Tämän ja paljo muuta oli isä hiljaisina hetkinä sairashuoneessa uskonut
-Kaarlolle. Ja hänestä tuntui sitte, että hän nyt mielellään tahtoisi
-kuolla, kun hän kuitenkin voisi kuin uudestaan elää pojassa, joka
-valaistun tietonsa avulla seisoi niin paljon häntä korkeammalla ja sen
-vuoksi voi tehdä hyötyä niin paljoa enemmän.
-
-Jo parisen vuotta oli tuo kärsinyt mies maannut maan povessa, ja hänen
-toimelias leskensä hoiti edelleen tilaa, joka nykyään kuului hänelle ja
-pojalle yhteisesti. Kaarlon ei niinmuodoin tarvinnut katkaista
-luku-uraansa, mille hän niin innokkaasti oli antautunut.
-
-Hänen pienessä, yksinkertaisessa kodissaan Honkalassa suuri kirjasto,
-sanomalehtien ja aikakauskirjain peittämä pöytä todisti hänen
-tutkimishaluaan. Toinen huone oli hänen käsityöhuoneensa, jossa hän
-seisoi usein ajatuksiinsa vaipuneena, samalla antaen höylän liikkua
-kunnes koko lattia oli täynnä lastuja, suureksi mieliharmiksi vanhalle
-Katrinalle, hänen palvelijalleen, joka oli luonteeltaan itse
-säännöllisyys. Muutoin Katrina ihaili sanomattomasti nuorta isäntäänsä,
-jonka hän oli nähnyt kasvavasta lapsesta; hän piti häntä kerrassaan
-säädyllisen nuorenmiehen esikuvana, jota vanhus ylpeänä usein vakuutti
-muille. Kaarlon vastustajakaan, Isola, ei voinut, vaikka mielellään
-olisi halunnut, panna tätä arvostelua vastaan.
-
-
-II.
-
-Honkalan koulutalo oli jotensakin yksinäinen. Se muistutti melkein
-uutisasuntoa, se kun oli rakennettu keskelle kuusikkoa, mikä tätä
-tarkoitusta varten oli raivattu. Tänne sen johtavat henkilöt tuhansien
-kiistojen jälkeen onnistuivat sijoittamaan. Näytti siltä kun ei olisi
-pantu vähintäkään huomiota sen asemaan siinä suhteessa oliko se vai ei
-sopivalla paikalla koulussakävijöille. Paremminkin tuntui se olevan
-rakennettu tänne, jotta se olisi -- niin syrjässä kuin suinkin ja poissa
-näkyvistä. Vaikka tämä salainen ajatus olisikin piillyt pohjalla, niin
-se ei toteutunut, sillä lasten koulunkäynti-into todisti kyllin, että
-nouseva polvi oli toista mieltä tiedon suhteen kuin vanhempi kansa, ja
-myöskin aina yhä useammat isät ja äidit katselivat Honkalaa suopeammin,
-kun heidän lapsensa kertoivat heille innolla ja ihastuksella koulusta ja
-opettajastaan.
-
-Tuo suuri punaseksimaalattu rakennus valkeine ikkunalautoineen näytti
-somalle kuusiston tummaa pohjaa vasten. Sen ympäristössä oli kuitenkin
-vähän synkkää, varsinkin sille, joka tuli viljavalta tasangolta, missä
-oli lakeuksia ja lehtoja.
-
-Oli elokuun viimeisiä päiviä. Taivas oli jo aamusta ollut harmaiden
-pilvien peitossa ja jälkeenpuolisten alkoi tiheästi sataa tuhuuttaa
-raskaista pilvistä. Rautio seisoi ja nikarteli omassa työhuoneessaan
-ikkuna auki, josta näkyi suuri tasainen pihamaa. Siitä hän poikain
-avulla oli raivannut kivet ja kannot. Ulompana näkyi metsä, jonka rantaa
-tie kiemurteli. Se näytti vielä näin kesäaikana, kun se oli ruohistunut,
-uudelta raiviotieltä. Opettajan silmä kiiti pikaisesti sinne, kun pienen
-kallion ohi ajoi kärryt. Kaksi henkeä istui vaapperoissa kärryissä --
-naishenkilö gummisadetakissa ajajan vieressä epämukavalla etuistuimella.
-Raution katse tarkistui tulijoihin. Pari päivää sitte oli asemalta tuotu
-huonekaluja uudelle opettajattarelle. Tuo tulija oli kai siis
-opettajatar neiti Vinter itse.
-
-Kärryt rymistivät edelleen läpi portin ja ympäri ruohokentän, mihin
-opettaja oli istuttanut kauniita pensaikkoja, aivan porrasten eteen
-saakka. Rautio vetäytyi ikkunasta syrjempään ja katseli uutimien takaa.
-
-Kyyditsijä tiukensi ohjaksia ja hevonen seisahtui. Hevosparka oli aivan
-märkänä sateesta ja korvat luupollaan. Kyytimies harmaassa takissa
-kyyristi päänsä olkapäiden väliin, kun sadevesi lakkaamatta valui takin
-kauluksen alle. Nainen piti yllään vaaleata sateensuojaa, jonka
-liepeestä nopahteli kirkkaita pisaria. Sadetakin päähineen hän oli
-vetänyt ylös, niin ettei Rautio voinut nähdä hänen kasvojansa, ja hänen
-kärryistä laskeuttua näki vain, että hän oli pieni, siro ja
-vilkasliikkeinen olento.
-
-Rouva Andersson -- mies oli ammatiltaan rakennusmestari, ja vaimo oli
-tarkka arvostaan -- ilmausi tassuttavin askelin pihalle. Hän asui
-kyökissä opettajattaren puolella ja oli hoitanut neiti Friskin taloutta.
-Hänen punasilla kasvoillaan oli lempeä ja kirkas ilme. Hän niijaili
-myötäänsä ja toivotti matkustajaa tervetulleeksi. Hän koetti olla
-kohtelias ja makea kuin sokeri toivossa, että saa jäädä uuden
-opettajattaren luo. Hyvin toimekkaana esiintyi hän ottaessaan vastaan
-matkakapineita, joita kyytimies anteli hänelle -- hienotekoisen,
-maalatun matkakirstun, kapsäkin, pari kaunista koria ja kirjaillun
-matkavaipan. Kaikki näyttivät hienoilta ja muodikkailta, aivan
-toisenlaisilta kuin neiti Friskin matkakapineet.
-
-Rautio tarkasteli uteliaana tuota pientä näpsää olentoa, joka alimmalta
-portaalta komensi sekä rouvaa että poikaa. Vihdoin oli kaikki kannettu
-sisään. Vieras viittasi ajajan luokseen ja luki kyytirahat hänen
-kouraansa. Varmaankin sai kyytimies tavallista enemmän, sillä lakki
-kohosi ylös, ja tylsähkö kasvojen ilme kirkastui. -- Kiitos kun ajoit
-niin kiltisti ja hyvästi -- kuuli Rautio uutimien takana raikkaan,
-sointuisan tyttömäisen äänen. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli tuo
-nuori nainen kadonnut oman ovensa taakse. Rautio veti ikkunan kiinni ja
-tarttui taas höyläänsä, mutta tasoittaessaan ja silittäessään
-laudanpalasta hänen ajatuksensa liikkuivat yhä tulokkaassa tuolla
-toisella puolen. Minkä näköinen hän oikeastaan on ja minkähänlainen
-hänestä mahtanee tulla työtoveri? mietiskeli hän. Hänen tähänastinen
-käsityksensä kansakoulunopettajattarista yleensä rajoittui siihen, mitä
-hän oli oppinut heitä tuntemaan ollessaan yhdessä ainoastaan jonku
-aniharvan kanssa, joita oli sattunut tapaamaan. Ja niistä useimmat
-tuntuivat olevan ymmärtäväisiä, päättäväisiä naisia, kansakoulun
-hartaita ystäviä, muutamat vähän hermostuneita -- esimerkiksi neiti
-Frisk -- kaikki enemmän tai vähemmän itsenäisiä, tottuneita kulkemaan
-omaa tietänsä ja useimmiten vähän pikaisia käytöksessään "luomisen
-herroja" kohtaan. Hän muisti samassa erään pienen tapauksen pappilan
-verannassa, kun pastori Ståhle -- nuori apulainen -- kohteliaasti riensi
-neiti Friskin luo päällysvaatetta auttamaan hänelle, vaan neiti Frisk
-karkoitti hänet sanomalla karskisti: "Kiitos, minä autan kernaimmin itse
-itseäni". Tämäkin seikka hänestä todisti seminaarilaisten vahvaa
-itsenäisyystunnetta ja hän ajatteli kuinka luonnolliselta hänestä oli
-tuntunut seurustella toverillisesti neiti Friskin ja naapuripitäjän
-opettajattaren kanssa, jonka leikkotukka ja silmälasit aina muistuttivat
-hänelle luokkatoveria koulussa. Oikeastaan kuitenkin yhteiset
-harrastukset olivat saattaneet heidät yhteen ja tehnyt heidän seuransa
-teeskentelemättömäksi. Muutoin ei hän juuri paljon ymmärtänyt, miten oli
-seurusteltava naisten kanssa, sillä hänelle ei ollut monesti sattunut
-tilaisuutta siihen muiden sivistyneiden naisten kanssa kuin
-opettajattarien. Pappilassa, missä hän oli suosittu vieras, oli
-ainoastaan vanha ystävällinen rovastinna -- hänen monet tyttärensä
-olivat naimisissa ja lentäneet pesästään jo aikoja sitten.
-
-Huoneessa alkoi hämärtää. Rautio istui kirjoituspöytänsä ääreen
-kirjoittaakseen vielä kirjeen. Mutta hänen täytyi pian sytyttää lamppu.
-Ja laskiessaan uudinta näki hän kummastuksekseen Katrinan kartanolla
-vilkkaasti keskustelevan rouva Anderssonin kanssa.
-
-Näiden kahden välillä jonkummoinen kylmyys vallitsi. Katrina oli
-järkähtämättä kaikkia naimisia vastaan, ja erittäinkin Anderssonska,
-joka usein oli tohvelin alla, kun hänen rakennusmestarinsa tuli kotia
-pikku liehkassa, oli Katrinalla malkana silmässä. Naisella pitäisi olla
-sen verran ylpeyttä, ettei sallisi sellaisen miesrääpiskön tulla
-tyrkkimään itseään, arveli hän. Katrina halveksi äärettömästi myöskin
-vastustajansa järjestyksen pitoa ja milloin vain voi, niin sanoi häntä
-mielellään "akan hutilukseksi", koko semmoista rouvaa.
-
-Ihmeellistä siis ei ollut, jos opettaja kummastuikin noiden kahden eukon
-tuttavallisuutta tänä iltana. Vaan hän ymmärsi pian asian. Hyvä Katrina,
-niin tyly kuin olikin naapuriaan kohtaan, ei voinut aina kuitenkaan
-vastustaa naisellista uteliaisuuttaan. Hän liikkui harvoin muuanne kuin
-kirkkoon, vaan sitävastoin rouva Andersson oli oikea juorulaukku, joka
-kokosi kaikki kylän uutiset. Katrina olisi ennemmin purrut kielensäkin
-kuin tunnustanut uteliaisuutensa ja vaikka aina oli vastahakoinen
-rouvalle, niin hän kuitenkin houkuttausi aina joskus kuuntelemaan rouva
-Anderssonin kertomuksia, joita sitte pala palalta kertoi isännälleen,
-kun tämä oli sillä tuulella, että rupesi puheisiin.
-
-Myöskin tänä iltana teki eukko itselleen asiaa sisälle saadakseen
-puhella, ja luonnollisesti kaikki tiedonantonsa olivat opettajattaresta.
-Andersonska, joka aina löpisi suuntäydeltä, tiesi jo enemmän tuosta
-nuoresta neidestä kuin hänen oma äitinsä koskaan voi tietää, vakuutti
-Katrina. -- Uh, ettei edes hävetäkään tuolla tavoin udella heti ensi
-päivänä! Neiti Vinter tulee suoraan Helsingistä, missä hänellä on koti
-sukulaisten luona. Hän on hieno kuin prinsessa, aivan toista kuin neiti
-Frisk, jolla ei ollut kelvollista riepuakaan päälle pannakseen. Ja
-kuinka iloinen hän sitten on, ihan kuin leivonen, oli Andersonska
-kertonut. Heti oli neiti puhunut Andersonskalle taloudenhoidosta ja
-sanonut, että hän ei ymmärrä siitä enemmän kuin taivaan lintunen --
-kyllä hän onkin todella hieno neiti, sen Andersonska olisi voinut vaikka
-valalleen ottaa. Niin puheli Katrina, kunnes hänen nuori herransa nousi
-ruokapöydästä ryhtyäkseen uudelleen kirjoitukseensa. Kun hän tuntia
-myöhemmin reippaalla kynänvedolla oli pistänyt nimensä kirjeen alle,
-niin nousi hän mennäkseen nukkumaan. Oli hiljaista koko talossa, mutta
-sadepisarat putoilivat yhä ja yötuuli huhahteli nurkissa. Avara eteinen
-eroitti molemmat koulusalit; tänne ripustivat lapset päällysvaatteensa
-ja sen leveitä portaita joka päivä, lukukauden aikana, iloinen
-lapsiliuta riensi leikkikentälle. Rautio muisti että yksi eteisen ikkuna
-oli ollut auki päivällä ja kun alkoi tuulla, niin meni hän sulkemaan
-sen. Palatessaan hän kuuli kepeitä askelia tyhjässä koulusalissa
-toisella puolen ja seuraavassa silmänräpäyksessä kaikui italialaisen
-laulun iloiset, riemuitsevat sävelet myöhäisen illan hiljaisuudessa. --
-"In questa sera tutta stellata", -- liritti tuo leikkivä ääni sisällä --
-"Dal verde monte pieno di fior" -- Vieraan kielen hyväilevä sointu
-kaikui omituisesti Raution korvissa.
-
-"Iloinen kuin leivonen" oli Anderssonska sanonut. Niin hän näkyi todella
-olevankin, tuo nuori vieras. Neiti Friskin laiha, hermostunut varjo ei
-siis enää kulekaan täällä, samapa se. Mutta käsittiköhän tämä vieras
-laululintunen myöskin työnsä painon ja syvän vakavuuden. Siihen ei
-leikkimällä pääse -- eikä kasvateta kansanlapsia italialaisilla
-venhelauluilla.
-
-
-III.
-
-Seuraavana aamuna oli auvertava kirkas ilma. Rautio, joka aina nousi
-varhain ylös, oli mennyt uimaan läheiselle järvelle. Sinne kulki tie
-läpi metsän, kapea mutkitteleva, havunneulainen polku, molemmin puolin
-oli naavaisia kuusia, joiden välitse näkyi sammaleinen maa. Tämä oli
-opettajan lempipaikkoja. Hänestä oli mieluista tuo hiljaisuus puiden
-alla, joiden lehvät muodostivat katoksen polun ylitse. Kun metsä sitten
-harveni, niin lepäsi tuo pieni lampi täällä tummana ja hiljaisena, ja
-surunvoittoinen väre levisi sen ylitse, mikä on omituista maamme
-tuhansille pienille, kätkössä oleville sisäjärville.
-
-Hänen oma kotiseutunsa oli vesirikas, ja kentiesi juuri se tekikin tämän
-paikan mieluisaksi. Tämä olikin melkein ainoa kaunis paikka jotakuinkin
-autiossa ja rumassa Honkalassa. Kun hän raittiin aamukylvyn virkistämänä
-palasi kotiansa, niin näki hän keskellä pihaa naisolennon räpyttelevien
-ja kujertavien kyyhkysien ympäröimänä.
-
-Se oli uusi opettajatar, joka huvittelihe Raution kesykeillä, joiden
-antoi noukkia herneitä käsistään. Hän nauroi kuin lapsi joka kerta kun
-kyyhkyset innossaan nokallaan koskettivat hänen hienoa ihoaan, ja koko
-hänen olennossaan, kun hän seisoi tuossa aamun kirkkaassa valossa,
-kuvastui jotain lapsellista, suloista ja viehättävää.
-
-Hänellä oli lyhyt ruskea tukka, ruskeat silmät ja pyöreässä leuvassa oli
-pieni kolo, joka antoi veitikkamaisen ilmeen hänen muodolleen. Hän oli
-puettu yksinkertaiseen mustaan villaleninkiin, jossa edullisesti
-esiintyi hänen nuortea, hieno vartalonsa.
-
-Opettaja, joka yhdellä ainoalla silmäyksellä oli huomannut tämän ja
-kaikki pienimmätkin seikat, vaikka hän kuitenkin vasta jälestäpäin ne
-muisti, jolloin ihmetteli, että ne niin selvästi olivat painuneet hänen
-mieleensä, pysähtyi hetkiseksi esitelläkseen itsensä, -- minkä piti
-velvollisuutenaan. Hän teki sen aivan lyhyesti, mutta tunsi samassa,
-ettei hänen kumarruksensa ollut koskaan ollut kömpelömpi eikä hänen
-äänensä jäykempi kuin tuon nuoren naisen kiinnittäessä kirkkaan
-katseensa kylmän tarkkaavasti häneen.
-
-Tuon naisen käytös tuntui Rautiosta sitävastoin luontevalta, vieläpä
-hiukan huolettomaltakin, kun hän ojensi kätensä ja sanoi nimensä
-soinnukkaalla äänellään, mikä eilispäiväseltä vielä kaikui Raution
-korvissa. Opettajatar teki muutamia huomautuksia seudusta ja kauniista
-aamusta ja ryhtyi sitten uudelleen puuhaamaan kyyhkysien kanssa, jolloin
-tuo kylmä ilme hänen elävillä kasvoillaan vaihtui lempeäksi hymyksi.
-
-Rautio seisoi hetken hänen vieressään lausumatta sanaakaan, kumarsi
-sitten ja meni omalle puolelleen ajatellen kömpelöä käytöstään.
-
-Jälkeen puolisten meni Anderssonska kylään ja tilasi hevosen
-opettajattarelle, joka aikoi käydä pappilassa. Rautio näki hänen ajavan
-veräjästä, ja kun kärryt olivat kadonneet harjanteen taakse, niin
-hänestä tuntui hetken aikaa, että koko kartano oli aivan autio. Hän ei
-voinut ymmärtää tätä tunnetta, sillä hänhän oli vielä eilen ollut yksin
-haltijana täällä, siitä asti kun hän oli palannut kesälomalta kotia,
-eikä hän ollut tuntenut mitään tällaista tyhjyyttä. Kaikessa tapauksessa
-tuntui hiljaiselta sen vuoksi, kun ei nyt kuullut tuota iloista,
-raikasta ääntä, jonka soinnukasta hyräilyä oli kuullut koko päivän
-huoneessa toisella puolella -- kun neiti Vinter oli, kuten itse sanoi,
-koettanut huoneen kaikua. Opettaja oli jälkeenpuolisten hiljaa mutissut
-tuota "alituista laulantoa", mutta nyt hän sitä kaipasi. Hän koetti
-saada selville sen vaikutuksen, minkä uusi opettajatar oli häneen
-tehnyt, mutta hän ei sitä voinut. Hän tunsi jonkunmoista
-tyytymättömyyttä, kai siitä syystä, että hän nyt ollessaan ensikerran
-hienosti kasvatetun nuoren naisen edessä, joka oli aivan eri piiristä,
-niin kaukana siitä, missä hän oli kasvanut, ja hän näki oman ulkonaisen
-ihmisensä uudessa muodossa, näki kaikki nuo pienet kulmikkaisuudet ja
-puutteet tavoissaan, joita harvoin voi karsia muutoin kuin huolellisella
-kasvatuksella aina lapsuudesta asti.
-
-Hän ei hävennyt sukuperäänsä eikä myöskään ollut taipuvainen nurkumaan
-kohtaloaan, ettei ollut saanut kasvaa toisissa olosuhteissa, vaan
-hänestä tuntui, puoleksi tietämättä, pahalle ja oli samalla kertaa
-vihassa huomatessaan itserakkauden juurien niin syvästi juurtuneen
-itseensä.
-
-Pitkä kävelylläolo metsässä illalla tasoitti kuitenkin täydellisesti
-hänen mielialansa; ihminen, jolla on suuri päämaali, minkä eteen alati
-työskentelee, harvoin antaa pikkuseikkain itseänsä kauan huvittaa tai
-suututtaa. Tietysti voi jonkun asian puolesta intoilla mielettömästi;
-mutta kuitenkin on jokainen pyrintö, johon koko tahtonsa tarmolla
-antautuu, terästykseksi pahan voimaa vastaan, kohotukseksi ainakin
-siveellisessä suhteessa.
-
-Neiti Vinter ei tullut illaksikaan kotia, hänet oli ystävällinen
-rovastinna pyytänyt jäämään yöksi; hän aina niin äidillisesti otti
-vastaan kaikki nuoret, etenkin jos ne olivat yksinäisiä ja
-ystävällisyyden tarpeessa. Rautio näki neitiä vasta huomenna kirkossa.
-Neiti istui rovastinnan vieressä. Hän istui pää rohkeasti pystyssä, ja
-soma huopahattu lisäsi tuota rohkeaa ryhtiä.
-
-Kappalainen, pastori Virolin, saarnasi. Hän oli huonolahjainen puhuja,
-mutta kuitenkin itsepintaisesti puhui valmistamatta, josta oli
-seurauksena, että hänen saarnansa olivat tavallisesti samain sanain
-kertomista tai tuttujen raamatunlauseiden latelemista. Opettaja, joka
-oli tottunut katselemaan kunnioituksella sekä kirkkoa, että pappeja,
-kävi ahkerasti jumalanpalveluksissa, ja kun pastori Virolin aina
-esiintyi hänen vastustajanansa melkein kaikilla aloilla, niin oli Rautio
-vasite päättänyt häntä kohtaan osoittaa niin suurta myötätuntoisuutta
-kuin mahdollista, jonka vuoksi hän ei ollut poissa kirkosta, kun
-kappalainen saarnasi, niin vähän kuin hän muutoin pitikin hänen
-saarnoistaan.
-
-Tänään tuntui hänen saarnansa hänestä kuitenkin jokapäiväisemmälle kuin
-koskaan ennen. Pastori muistutti sitäpaitsi erityisellä painolla
-maailmallisen opin turhuutta, joka ainoastaan viettelee ihmisiä syntiin
-ja hullutuksiin ja vie heidät pois ainoalta oikealta tieltä.
-
-Yksi ja toinen seurakuntalaisista heitti syrjäsilmäyksiä opettajan
-penkkiin; harvat tunsivat vielä uutta opettajatarta, mutta Rautio kun
-katsoi sinne, niin huomasi hän, että tämä ikäänkuin uhkamielisenä
-kohotti päätään ja ylpeästi katseli ympärilleen. Hän on vielä nuori ja
-vieras paikkakunnalla, ajatteli opettaja, hän ei tunne kaikkia niitä
-riitaisuuksia, joita täällä on; täällä ei voita ylvästelevällä muodolla
--- tuskimpa sävyisyydellä ja kärsivällisyydelläkään.
-
-Kirkkotarhassa jumalanpalveluksen jälkeen viittasi rovastinna
-ystävällisesti Raution luokseen. -- Minä en voi saada nuorta neitiämme
-kääntymään kanssani pappilaan, sanoi tuo ystävällinen nainen. -- Hän
-sanoo tahtovansa valmistautua huomispäivän lukuja varten; tehän menette
-metsän läpi kuten tavallista, rakas Rautio, pitäkää nyt huoli neiti
-Vinteristä, ettei hän eksy.
-
-Opettaja kumarsi.
-
--- Tulkaa nyt pian käymään pappilassa, kehotti hän ystävällisesti ja
-nousi sitten kärryihin, nyökäytti jäähyväisiksi noille kahdelle
-nuorelle, jotka pian tomuiselta maantieltä riensivät viileään,
-varjokkaaseen metsään. Täällä oli hiljaista ja tyyntä, ainoastaan
-heikosti kantausi tieltä kärryjen jyrinä heidän kuuluviin; katajapensaat
-raappivat neulasilla oksillaan heitä ja ilma tuoksui pihkalle kuumassa
-puolipäivän auringon paahteessa ja kukkivat kanervat punottivat kauniina
-metsässä. Neiti Vinter kumartui ja poimi muutamia.
-
-"Kanervallakin on kauneutensa, ja elämänsä on erämaallakin", sanoi hän.
-
-Rautio katsoi äkkiä ylös ja kohtasi tuon vilkkaan ja tunteellisen
-katseen hänen kirkkaissa silmissään, ja samalla tunsi hän irtautuneensa
-pakosta, mikä heti oli tarttunut häneen, kun hän joutui kahden kesken
-tuon nuoren tytön kanssa -- hän muuttui aivan avomieliseksi ja
-puheliaaksi.
-
--- Tämä taitaa olla kummallinen paikka, tämä Honkala, sanoi Elli Vinter
-nauraen. -- Rovastinna on kertonut minulle yhtä ja toista teidän
-riidoistanne.
-
--- Vai niin!
-
--- Niin, ja tänäänhän sanottiin julkisesti saarnatuolista mitä olimme,
-eikö totta?
-
--- Kylläkai se oli tarkoituksena, sanoi Rautio hymyillen, minä olen
-kuitenkin, paha kyllä, karaistu tuollaisia nuolia vastaan.
-
--- Se oli suoraan sanoen hävytöntä! huudahti opettajatar säihkyvin
-silmin. -- Silläkö tavoin sitä koetetaan hankkia kansakoululle ja sen
-työmiehille kansan kunnioitusta ja luottamusta. Tuo samanen pappismies
-olikin muutoin mitä saarnaan tulee oikea änkkääjä. Minä istuin koko ajan
-ja olin vihoissani hänen määkivälle äänelleen, se oli juuri tuota
-oikeata vanhaa saarnanuottia.
-
--- Sitte ei neidellä ollut paljon hyötyä kirkossakäynnistään, pelkään
-minä?
-
--- Luuletteko sitte tosiaan, että tuollainen kaunopuheliaisuus on
-kellekään ihmiselle rakennukseksi?
-
--- Kyllä akat pitävät paljon pastori Virolinista.
-
--- Pyh, sellaisista hurskaista sieluista en minä anna äyriäkään, he
-eivät mene kirkkoon kunnioittaakseen Jumalaa, vaan kallella päin
-huokailemaan papin edessä!
-
-Raution täytyi nauraa, siinä oli jotain niin vastustamattoman
-leikillistä tuossa jyrkässä lausunnossa, ja opettajattaren avomielisyys
-sai Raution ihan tuttavalliseksi hänen seurassaan.
-
--- Minä en mene enää koskaan kuulemaan tuota Viroliniä, hän oli liian
-tuskastuttava, selitti opettajatar ja työnsi säälimättömästi tieltään
-kuivettuneen kuusen oksan hienolla kenkänsä kärjellä.
-
-Rautio kävi äkkiä vakavaksi. -- Pastori Virolinilla on kuitenkin
-ihmisenä monta hyvää puolta, sanoi hän, ja minä tiedän, että hän on
-myöskin tunnollinen sielunpaimen. --
-
--- Eikö hän ole teidän vastustajanne? On harvinaisen jalomielistä, että
-vastustaja puolustaa vastustajaansa!
-
--- Me taistelemme asian puolesta, emmekä henkilöitä vastaan, vastasi
-hän. Sitäpaitsi pitää aina niin paljon kuin mahdollista katsella
-asiaakin vastustajan näkökannalta. Pastori on hyväätarkoittava vaikkakin
-hiukan ahdasmielinen kristitty ja pelkää kaikkea, mikä voi harhateille
-johtaa sen lauman, jonka hän on saanut kaitseakseen, ja harhaan vieviksi
-hän etupäässä lukee maailmalliset tiedot. Onko siis ihmeellistä, jos hän
-vastustaakin meitä, joita tietysti syystä voi nimittää sen tiedon
-lipunkantajiksi kansan seassa.
-
--- Mutta eivätkö useimmat papit ole kansansivistämistä vastaan? -- niin
-minä uskoisin.
-
--- Ei läheskään, neiti, minä olen puhunut monen valistuneen pappismiehen
-kanssa ja heissä huomannut lämmintä, elävää harrastusta
-kansanvalistusasiaan. Se perustus, millä totisen kansansivistyksen pitää
-levätä, onkin oikea. Me opetamme lapsia, jotta heidän silmäyksensä
-laajenisi näkemään isänmaataan oman tuvan kynnystä ulommaksi, me
-koetamme herättää heissä rakkautta siihen, rakkautta, mikä ilmenee
-uskollisessa velvollisuutensa täyttämisessä sillä paikalla, mihin Jumala
-on asettanut hänet. Ja ulkopuolella omaa maata avautuu näköaloja suureen
-avaraan maailmaan, täynnä Jumalan ihmetöitä, joiden tunteminen tuottaa
-iloa. Historia näyttää heille kaikessa jälkiä kaikkivaltiaan teistä ja
-tuomioista, hänen lahjomattomasta oikeudesta ja kostavasta
-rangaistuksesta; luonnontieteet taas hänen valtaansa aineen ylitse,
-hänen viisauttaan pienimmänkin madon ja ruohonkorren ihmeellisessä
-rakennossa -- tällaisen tiedonhan pitäisi juuri hyödyttää. Mutta voi
-sitä opettajaa, joka ei, avatessaan oppilaansa silmiä huomaamaan
-luomisen töitä, salli hänen löytää Luojaa. --
-
-Neiti Vinter tähysteli hämmästyneenä opettajaa, jonka äänessä helähti
-teräs, ja tuo näennäisesti kulmikas olento näytti kuin kasvaneen. Neiti
-Vinter ei ollut uskonut, että tuo talonpoika olisi ollut niin hyvä
-puhuja ja hänen lämmin, puhdas innostuksensa tuntui hänestä oman
-penseytensä nuhtelemiselle.
-
--- Tässä olemme jo koulun edessä, kaikui nyt Raution syvä ääni, me
-olemme kirkolta tänne asti kulkeneet melkein yhtä suoraan, linnun tietä.
-On oikaistu paljo!
-
--- On todellakin -- opettajatar nyökäytti hyvästiksi ystävällisesti vaan
-ojentamatta kättä hänelle, ja kiiruhti ylös rappusia. Tumma verivirta
-syöksyi hetkiseksi nuoren miehen auringon paahtamille kasvoille; hän
-tunsi kuin neulanpistoksen tuossa huomaamattomuudessa, jota neiti
-osoitti hyvästiä jättäessään. Neiti Frisk oli tosin usein eronnut
-hänestä ainoastaan toverillisesti nyökäyttäen, ja Rautiosta tuntui se
-silloin aivan luonnolliselta, mutta kuitenkin tuntui toiselta uuden
-opettajattaren nyökäys; tälle hienolle nuorelle naiselle oli hän
-ainoastaan pelkkä talonpoika, henkilö, jonka tähden ei ensinkään
-tarvinnut olla orjuutettu. Voi, kun hän ymmärtää hyvin, paljoa paremmin
-kuin neiti koskaan voisi aavistaakaan! ajatteli Rautio astuessaan
-huoneeseensa huulet yhteenpurtuina. Myöhemmin häpesi hän kuitenkin
-tunteitaan, jotka olivat hänen mielestään "talonpoikaisturhamaisuutta".
-Neiti Vinterhän oli ihan oikeassa, arveli Rautio ajatellen itsestään,
-että hän on jäykkä ja kömpelö, eikä kuulunut siihen piiriin, mistä neiti
-Vinter oli kotoisin, eikä luultavasti milloinkaan parhaalla
-tahdollaankaan voisi olla hieno seuramies.
-
-Tämä oli lopputulos hänen hiljaisista mietteistään tänä
-sunnuntainjälkeenpuolisena. Mutta eteisen toisella puolen istui uusi
-opettajatar innokkaasti kirjoittaen kirjeitä kuvatakseen sukulaisilleen
-ja ystävilleen tuloansa Honkalaan ja uuden kotinsa ensi vaikutusta.
-Viimeinen kirje oli vanhalle rakkaalle asuintoverille internaatista,
-Tekla Vikille, joka kaikessa oli Ellin täydellinen vastakohta, mutta
-josta kuitenkin tuli hänen läheisin ystävänsä koko seminariajaksi. Nyt
-oli Tekla saanut paikan pohjoisessa ja nuo kaksi toverusta olivat
-päättäneet jatkaa yhteyttä toistensa kanssa vilkkaan kirjevaihdon
-avulla.
-
-"Täällä on jotakuinkin hauska huoneustoon y.m. nähden", kirjoitti neiti
-Vinter, "minä lähetän sinulle pienen pohjapiirroksen, niin saat
-selvemmän käsityksen, miten minä olen sen järjestänyt. Naapurini,
-kansakoulunopettajan kanssa luulen sopivani aika hyvin. Hän tuntuu
-olevan kansakoulunharrastaja kiireestä kantapäähän; on vahinko, rakkahin
-Tekla, että sinä ja minä emme voi vaihtaa paikkoja, sillä sinä olisit
-herra Rautiosta löytänyt todellisen henkiheimolaisesi, kun minä
-sitävastoin olen kerrassaan liian välinpitämätön oikein arvostelemaan
-niin ylevää luonnetta. Mielessäni kuvittelen minä aivan selvään, kuinka
-te olisitte keskustelleet mieliaineistanne, ja minä olen ihan varma,
-että ihanin yksimielisyys olisi ruvennut vallitsemaan teidän välillänne
-täällä taisteluhaluisessa Honkalassa."
-
-
-IV.
-
-Nuori opettajatar avasi ikkunansa saadakseen raitista aamuilmaa. Syyskuu
-oli jo kulunut lopulleen, mutta ilma oli vielä leuto ja kirkas, ja
-auringon säteet kimaltelivat ensimmäisten yökylmästen kirjailemilla
-puiden lehdillä.
-
-Takapihalla vallitsi hilpeä elämä; siellä oli vanha Katrina lyhyessä
-hameessa, puolikengissä ja sinisissä sukissa ja sirotteli murusia
-opettajan lukuisille siipieläimille, jotka kaakottaen ja kiikaten olivat
-keräytyneet hänen ympärilleen, samalla kuin lumivalkoinen kyyhkynen
-noukki herneitä eukon ryppyisestä kädestä. Lihava kellankirjava kissa
-katseli kiihkeällä halulla tätä ruokkimista korkealta paikaltaan
-portinpylvään nenässä, ja pörrökarvainen koira, jonka ainoana
-kaunistuksena oli vilkkaat silmät, venytteli tyytyväisenä oven edessä.
-
-Rautio mahtoi olla suuri eläinten ystävä, ajatteli opettajatar, kun hän
-on koonnut tuollaisen eläinkokoelman ympärilleen; kyyhkyset olivat kyllä
-kauniita ja oli hupaista nähdä ne noin kesyinä, kissoja sitävastoin hän
-ei ollut koskaan voinut kärsiä, ja jos hän valitsisi itselleen koiran,
-niin olisi sen ulkonäköön pantava ainakin jonkun verran huomiota. Mitä
-taas kanoihin tuli, niin olivat ne kerrassaan sietämättömiä
-kiikaamisineen, kun herättivät hänet säännöllisesti joka aamu vähintäin
-kaksi tuntia liian aikasin.
-
-Siitä oli kuitenkin ollut se hyöty, että neiti Elli oli ehtinyt ennen
-aamiaista käydä vähän kävelemässä joka virkisti ja toi hyvän ruokahalun
-ja antoi voimaa kouluajaksi. Työ kävi nyt säännöllistä menoaan, ja hän
-oli tähän jo jotakuinkin oleutunut, vaikka hän tietysti oli hieman
-tottumaton alussa, kun hän oli ensimmäistä lukukautta opettajattarena.
-
-Anderssonska hoiti jotakuinkin säännöllisesti hänen mielestään pientä
-taloutta, ja jos hänen ruuanlaitossaan olikin paljon paranemisen sijaa,
-niin Elli oli tästä jotensakin välinpitämätön. Hän ei välittänyt siitä,
-mitä söi, ja piti taloudellisia toimia kovin arkipäiväisinä. Hupaisampaa
-oli järjestellä tuo pieni koti niin somaksi kuin mahdollista, ja tähän
-Ellillä olikin lahjoja. Hän pienillä kapineilla teki kerrassaan
-urotöitä. Hänen huonekalustonsa oli yksinkertainen, mutta aistikas;
-sohvan takana pienessä kamarissa oli hänellä italialainen kalastajapoika
-kipsistä -- puuttui ainoastaan muutamia viheriöitä kasveja, jotta tuo
-kaunis kuva oikein esiintyisi. Ikkunain välissä kiikkui kapea
-antiikkinen kuvastin tummissa kehyksissä. Kauniita valokuviaan hän ei
-vielä ollut saanut ripustetuksi, sillä vaikka Anderssonska oli pitkältä
-ja leveältä puhunut että "Andersson on niin taitava tällaisessa", niin
-ei neiti Vinter vielä tähän asti ollut onnistunut saamaan häntä
-ryhtymään tähän työhön.
-
-Pöydällä sohvan edessä oli albumi ja hyvin nidottuja kirjoja ja etaseeri
-oli täynnä koreita pikkuesineitä, mitkä antoivat huoneelle soman näön.
-Makuuhuoneessa oli mukava kirjoituspöytä päätyikkunain edessä ja toisen
-ikkunan edessä pieni soma neulomapöytä, missä Ellin oli tapana istua
-kauniine käsitöineen ja katsella leikkikentälle. Aistikkaasti asetettuja
-kukkaiskortteja ja vihkoja -- muistoja ystäviltä ja tovereilta -- ja
-korko-ompeleinen peite pienellä ruokapöydällä vieressä osoitti hänen
-järjestysaistiaan. Niin, hän ei pitänyt rumasta ja yksinkertaisesta, ja
-siinä hän oli todellakin hiukan liiallinen, mutta tärkeä seikkahan
-olikin saada koti niin miellyttäväksi kuin mahdollista asuessa autiolla
-seudulla.
-
-Vielä hiukan raitista ilmaa ja ikkuna vedettiin kiinni. Elli oli
-edellisenä päivänä ollut rovastinnan luona -- lapsilla oli ollut lupa
-huoneiden siivoamisen tähden -- ja oli jäänyt muutamia vihkoja
-korjaamatta, joka työ oli nyt tehtävä ennen koulutunnin alkua ja piti
-siis jättää aamukävelylle meno sikseen; sen sijaan päätti hän
-jälkeenpuolisten tehdä oikein perinpohjaisen kävelyretken metsään, sillä
-näytti tulevan kaunis päivä. Eteisessä kaikui jo ensimmäiset askelet,
-siellä oli kaksi pientä puhdistajaa tämän viikon ajaksi, joiden piti
-aina saapua tuntia ennen tovereitaan lakaisemaan koulusalia ja talvella
-sytyttämään tulet uuneihin. Hänen täytyi avata ovensa ja nyökäyttää
-hyvää huomenta noille pienille myyrille, jotka olivat niin toimessa ja
-touhussa. Pian saapui oppilas toisensa jälkeen, koulu alkoi, ja työ
-sujui vilkkaasti, kunnes päivällistunti tuli.
-
-Kun Elli kiiruulla oli syönyt Anderssonskan perunasallaattia ja paksua
-mannaryynivelliä, niin hän laittausi heti kävelyretkelleen. Hän ei ollut
-koskaan pitänyt pitkistä laahustimista, niin ettei hänen nytkään
-tarvinnut kohottaa helmojaan, mutta kävelykengät olivat nyt tarpeesen ja
-hattu hyväsesti otsalla ja pieni juurivasu käsivarrellaan lähti hän
-hyräellen matkaan.
-
-Ilma oli tänään omituisen keveä ja miellyttävän raikas, kuten
-tavallisesti syyskuussa, ja sinertävä usva kietoi pehmoisen vaipan taa
-etäisemmät seudut. Elli kulki kaitasta polkua, mikä meni alas
-lammenrannalle, mutta hän poikkesi sitte pian oikealle metsään, jossa
-hänen kepeät jalkansa jättivät tuskin huomattavia jälkiä pehmoiseen,
-kosteaan sudensammaleesen. Hän käveli ja lauleli edelleen ja tunsi
-sydämensä niin keveäksi; oli kumminkin somaa olla noin vain kaikessa oma
-herransa. Voi lähteä ja tulla oman mielensä mukaan, ei kukaan pyytänyt
-häntä tulemaan pian takaisin eikä ihmetellyt, että hän viipyi kauan
-poissa; tässä vapauden ja riippumattomuuden tunteessa oli kuitenkin
-jotain yksinäistä, mietti tuo nuori tyttö. Jos nyt esimerkiksi jotain
-tapahtuisi hänelle, kun hän kuleksi täällä metsässä yksin, niin ei ollut
-ketään kotona, joka levottomuuden pakottamana kiiruhtaisi etsimään ja
-auttamaan häntä. Mutta mitään ei tietenkään voinut tapahtua. Honkala oli
-tyynein, rauhallisin kolkka maailmassa, ei voinut toivoa mitään
-mielikuvituksellista ryövärihistoriaa eikä mitään romantillista
-seikkailua jonkun äärettömän kauniin muukalaisen kanssa tapahtuvaksi.
-Hänen serkkunsa olivat usein pilkanneet kuinka hauskaksi hänelle tulisi
-asua saman katon alla nuoren naimattoman miehen kanssa, jolla oli samat
-harrastukset kuin hänellä itselläänkin; Ellin täytyi hymyillä tälle
-ajatukselle. Ah, jospa he näkisivät herra Raution kotikutoisessa
-takissa, jonka kylän paras räätäli oli tehnyt, ja rumassa vanhassa
-hatussa. Kyllähän hän on nuori mies, vaan aivan mahdotonta oli Ellille
-asettaa Rautio samaan luokkaan niiden nuorten herrain kanssa, jotka
-liehakoivat hänen ympärillään pääkaupungissa. Siellä hän tunsi sydämensä
-tykyttävän kovemmin, kun huomasi jonku silmäin seuraavan itseään, vaan
-eipäs täällä, vaikka oli varma, että Raution huomio oli kiinnitettynä
-häneen. Elli ei tuntenut itsessään vähintäkään halua tekeytymään
-miellyttäväksi.
-
-Rautio hymyili usein tälle hänen välinpitämättömyydelleen,
-minkä sisimmän syyn hän niin hyvin ymmärsi -- hymyili hieman
-surunvoittoisesti.
-
-Ajatuksiinsa kiintyneenä oli Elli painautunut yhä kauemmaksi metsään;
-hän ei nähnyt noita kapeita juovia taivaalla päänsä päällä eikä
-edessäänkään, sillä hän kulki ja kaiveli kivien ja kantojen välistä
-erivärisiä jäkäliä ja sammalia, joista hän aikoi valmistaa kehyksen
-äitivainajansa valokuvaan. Jokainen pieni kaunis sammaltukko kohosi
-koriin hänen käsivarrellaan, ja niin kulkeusi hän yhä edemmäksi, kunnes
-hän äkkiä huomasi seisovansa keskellä rimpeä ja tunsi maan vaipuvan
-jalkainsa alla. Hän hypähti pienelle mättäälle, mikä antoi hänelle
-tilapäistä tukea, ja jalat tiukasti yhteenpuserrettuina katsoi Elli
-tästä ympärilleen.
-
-Rimpi oli heteikköä, jossa siellä täällä lahonnut puunrunko limaisen
-sammalen peittämänä pisti esiin liejuisesta pohjasta, ja muuten se oli
-yltä yleensä sakean, lakastuneen ja kellastuneen saran peitossa. Tämä
-rimpiaavikko, joita usein yhtäkkiä tapaa metsässä, näytti synkälle ja
-ikävälle, ja nuori tyttö katseli hyvin epäilevänä matkaa mättäältä
-kiinteälle maalle. Ei ollut ensinkään miellyttävää tuntea vielä maan
-hyllyvän allaan. Onneksi löysi hän vanhan puunjuurakon, mikä
-kummallisissa koukeroissa kurottautui häntä kohden; hän asetti varpaansa
-kärjen tuolle heikolle tuelle, mikä heilui ja vaipui joka askeleella,
-syöksyi nopsasti eteenpäin ja pääsi metsänreunaan.
-
-Hän ei ollut tuntenut pelkoa eikä levottomuutta, mutta kun hän nyt
-katseli taaksensa ja huomasi, kuinka mutainen musta vesi täytti hänen
-kepeiden askeltensa jäljet, niin pääsi häneltä helpotuksen huokaus, että
-oli toki onnellisesti yli tullut.
-
-Samassa ratisivat kuivat oksat nopeiden askelten alla ja metsän puolelta
-lähestyi herra Rautio kuin tuulen puuska, uskollisen, takkuisen Rulle
-koiransa seuraamana, jonka punainen kieli lerppui pitkällä suusta.
-
--- No, Jumalan kiitos, täällähän te olettekin aivan terveenä, huudahti
-hän ja veti syvään henkeä.
-
--- Oliko teillä sitte syytä epäillä sitä?
-
--- Oli tietysti, kun minä sattumalta kuulin Anderssonskalta, että neiti
-oli yksinään lähtenyt poimimaan sammalia, niin ajattelin heti, että
-annatte houkutella itsenne tuolle pettävälle rimmelle, missä mättäät
-ovat mitä rehevimmän sammalen peitossa, ja minä tiedän, mitä se on,
-sillä olen kerran itse ollut tarttumaisillani rimpeen, josta pääsin
-vasta ponnistettuani kaikin voimin. Sinä sen kyllä muistat, vanha Rulle,
-joka koko ajan seisoit rannalla ja ulvoit valittavasti. -- Hän silitti
-ystävällisesti eläimen pörröistä päätä. Löytyi siis kuitenkin joku, joka
-oli ajatellut Elliä levottomuudella tänään ja tahtonut rientää hänelle
-avuksi.
-
--- No, koska olette niin läheltä koskettanut totuutta, niin täytyy minun
-myöntää, että olen todellakin kokenut pienen samallaisen seikkailun,
-selitti opettajatar nauraen ja kuvasi sitten lyhyesti, miten kaikki on
-tapahtunut.
-
--- Silloin oli minulla mitä kutsutaan aavistukseksi, arveli Rautio,
-minun täytyi välttämättä lähteä tänne katsomaan.
-
--- Sehän oli ystävällistä.
-
-Rautio ei vastannut. Kun Elli siinä nyt seisoi lyhyessä hameessa ja vasu
-käsivarrella, niin näytti hän aivan sankarittarelta sadussa: "Lapset
-metsässä"; opettaja olisi tahtonut sanoa, että Elli hänen silmissään oli
-pieni keijukaistyttö, jonka tähden pitäisi olla peloissaan ja pitää
-vaaria, etenkin täällä, missä hän oli yksinään, kaukana omaisistaan,
-vaan hän oli vaiti kuitenkin.
-
-Elli oli sillävälin alkanut kulkea kotiapäin ja Rautio seurasi häntä.
-
--- Minä kulin juuri ajatellen, kuinka kummallista on olla niin
-riippumaton toisista, kuin minä nyt olen, sanoi hän, ei kukaan pidätä
-minua eikä kysy kun tulen taikka menen.
-
--- Mutta onhan teillä sukulaisia?
-
--- Tosin on minulla täti, jonka luona olen asunut ainoastaan
-loma-aikoina, ja muutamia iloisia serkkuja, mutta minä tarkoitan, ettei
-ole täällä; ne siellä pääkaupungissa eivät huoli siitä, mitä minulla
-pistää päähän yksinäisyydessä.
-
--- Niin, mutta ajatelkaas, jos olisitte vaipunut hetteesen?
-
--- Aivan kuin Ingrid Andersenin sadussa. Oh, tytöt olisivat pitäneet
-sitä hyvin tragillisena kuolemana, vastasi hän suruttomasti.
-
-Lapsiparka, hän oli todellakin yksin, ajatteli Rautio, ja taas silitti
-ajatuksiin vaipuneena Rullen päätä.
-
--- Tuohan on oikea loistonäyte koirasta, tuo teidän Rullenne, herra
-Rautio.
-
--- Minä ymmärrän, mitä neiti tarkoittaa, niin, Rulle paralla ei ole
-mitään ulkonaista kauneutta, vaan uskollinen sydän.
-
--- Jos minä joskus rupeisin pitämään koirasta, niin pitäisi se olla
-kaunis ja hyvää rotua.
-
--- Niin, minä luulen, ettei Rullessa olekaan mitään rotua, sanoi
-opettaja hymyillen, enkä minä ole sitä juuri valinnutkaan oman tahtoni
-mukaan, pikemmin voisin sanoa, että Rulle on valinnut minut.
-
--- Miten niin?
-
--- Minä löysin sen pienenä pentuna puolikuoliaaksi polettuna N:n kadulta
-ja näin sen vaivan, että otin kotiini hoitaakseni sitä hieman. Siitä
-saakka on se ollut eroamaton minusta, etenkin lukukauden ajalla; minä en
-ole viitsinyt viedä sitä mukanani kotia kesälomalle koiravaunuissa,
-sillä se tekee kerrassaan onnettomaksi vapautta rakastavan Rulle parkani.
-
--- Kiitollisuus tietysti jossain määrin somentaa elukkaa minun
-silmissäni, hymyili hän.
-
-He kulkivat edelleen ja tuo nuori tyttö oli tavattoman puhelias,
-kentiesi sentähden, että hän oli saanut olla vaiti tarpeeksi kauvan
-yksin ollessaan. Vähitellen joutuivat he koulukysymyksen piirin. Rautio
-tuli eloisaksi, mutta hillitsi itsensä kysyen äkkiä: -- Tämä ei
-kentiesi miellytä teitä?
-
--- Miellyttäähän sen pitäisi, vastasi hän, mutta tavallaan olette
-oikeassa, minä en ole innostunut kouluasiasta niinkuin te!
-
--- Miksikä sitte olette antautunut koulun palvelukseen, anteeksi, mutta
-tämä kysymys on jo kauvan asunut mielessäni?
-
--- Niin, no minun nyt oli ryhdyttävä johonkin, sanoi hän
-välinpitämättömästi. Vanhempani kuolivat, kun minä vielä olin lapsi, ja
-holhojani -- vanha koulumies -- tahtoi välttämättä nähdä minut
-opettajattarena; no, minä olin vaikutuksen alainen ja tein hänelle
-mieliksi, mutta koska minulla oli vapaus valita, niin halusin minä
-mieluummin opettaa kansan lapsia. Minä olin hieman ihmisystävällinen,
-nähkääs, niinkuin useimmat nuoruudessaan. Pieni pääomani riitti
-hädintuskin minulle seminarissa, missä minä koetin painautua
-kouluaatteesen ja antaa toverien innostuttaa itseäni, jotka ihan
-hehkuivat suuren asian puolesta, mutta minä jäin kuin jäinkin haaleaksi.
-Minulla on hyvä tahto täyttää opettajatarvelvollisuuksiani, ja minä
-pidän kilteistä tyttösistäni -- mutta siinä onkin kaikki. -- Hän huokasi
-keveästi.
-
-Rautio ajatteli, että tuo huokaus tarkoitti loma-aikoja pääkaupungissa,
-koko hänen entistä elämäänsä siellä iloisten serkkujen seassa;
-tuollainen pieni kaunis perhonen sopikin paremmin liipoittelemaan
-seuraelämän paisteessa kuin kaivautumaan kansakoulunopettajattarena
-maalaismaahan. -- Kunhan teille vain ei tulisi sietämättömän ikävä
-täällä? sanoi hän ehdottomasti.
-
--- Oh ei, sitä en luule, minulla on niin onnellinen luonne, että viihdyn
-kaikkialla, minne kohtalo minut heittää. Minulla on jo ollut niin monta
-kotia, ja voihan sitä loma-aikoina matkustella ja koota vereksiä
-vaikuttimia. Katsokaas, kuinka kaunista, harmaata jäkälää tuossa!
-
-Elli poimi innokkaasti ja opettaja auttoi häntä auliisti, niin että tuo
-pieni vasu oli kukkurallaan, kun he hämärtäessä tulivat takaisin
-koulutalolle.
-
-
-V.
-
-Seuraavana jälkeenpuolisena istui neiti Vinter portailla sammalvasuineen
-sitomassa kehyksiä. Rautio tuli juuri kylältä, missä hän oli ollut
-katsomassa muuatta sairasta oppilastaan, ja pysähtyi nyt neiti Vinterin
-luo.
-
--- Luuletteko neiti, että tuosta tulee kestävä? kysyi hän.
-
-Elli piti ylhäällä pientä köynnöstä ja tarkasteli sitä tutkivin katsein.
--- Ettekö luule?
-
--- Minä vain ajattelin, että teräslankakappale sitä tukisi, vastasi hän,
-minulla on sitä kotona, haluatteko koettaa? Ja odottamatta vastausta oli
-hän poissa sekä melkein yhtä pian takaisin teräslankoineen, minkä hän
-tuotapikaa hyvin kätevästi muodosti soikeaksi ja niin suureksi renkaaksi
-kuin Elli määräsi.
-
--- Kiitosta paljo, tämän päälle on tosiaankin hyvä sitoa -- te olette
-käytännöllinen, herra Rautio!
-
--- Äitini on hyvin kätevä ja tarkkasilmäinen näkemään, miten mikin on
-tehtävä. Ehkä olen perinyt jotain hänen kätevyydestään, vastasi hän.
-Rautio tunsi, että nyt pitäisi hänen poistua, eihän hänellä tässä enää
-ollut mitään tekemistä, mutta kuitenkin viipyi hän paikallaan, niin
-vieläpä istuikin portaille opettajatarta vastapäätä ja katseli kuin
-lumottuna, kuinka nuot hienot sormet pujottivat harmaan jäkälän mitä
-somimmaksi seppeleeksi.
-
--- Siitäpä tulee kaunis -- Rautio ei voinut pidättää ihmetystään.
-
--- Niin, luulen tosiaankin siitä tulevan kerrassaan hyvän, kun nyt vain
-tuo siunattu Andersson joskuskaan tulisi vehkeineen, että voisin saada
-ripustetuksi nämät sekä kaikki kauniit valokuvani, ja kotini vihdoinkin
-järjestykseen.
-
--- Jos sallitte, niin olen minä erittäin mielelläni avuksenne tässä
-suhteessa, liitti Rautio innokkaasti, minulla on sekä nauloja että
-vasara.
-
--- Ellei siitä vain tule liiaksi vaivaa, niin olisin todella teille
-kiitollinen; kas niin, nyt on työni valmis, onko teillä ehkä aikaa
-auttaa minua jo tänään?
-
--- Kyllä minulla on! -- Hän riensi nopeasti pois noutamaan työkalujansa
-ja astui sitten sykyttävin sydämin opettajattaren kynnyksen yli. Kuinka
-monta kertaa hän olikaan täällä ollut ennen ja keskustellut neiti
-Friskin kanssa koulu-asioista. Hänellä oli vielä tuoreessa muistossa
-sorvatut puutuolit, joilla aina oli taipumuksena tipauttaa istuja
-lattialle, vaappera pöytä, missä hänellä oli tarpeelliset
-kirjoituskojeensa, ja punaseksi maalattu piironki, minkä Anderssonska
-oli lainannut hänelle. Neiti Frisk oli kelpo tyttö ja hyvä opettajatar,
-mutta häneltä puuttui tykkänään kykyä järjestää mukavasti; hänen luonaan
-tuntui aina jossain määrin kylmälle ja autiolle, aivan kuin
-kestikievarissa. Nyt oli Rautio melkein valmis peräytymään
-hämmästyksestä, niin hienolta, somalta ja kodikkaanlämpöiseltä tuntui
-tuo pieni huone nyt.
-
--- Miten sievää täällä on! huudahti hän ehdottomasti.
-
--- Onko teistäkin, no se on hyvä; te olette ensimmäinen vieras, mikä on
-astunut kynnykseni yli, mutta katsokaahan nyt tänne, eikö tämä uusi
-kehys näytä hyvältä täällä nurkassa?
-
--- Aivan erinomaiselta, ehkä saan heti käyttää vasaraani?
-
--- Kiitos, jos tahdotte, se on äitini valokuva, otettu öljymaalauksesta,
-mikä on tädillä. Hän kuoli keuhkotautiin.
-
--- Sen voi aavistaa, hän näyttää niin kärsivältä.
-
-Rautio katseli kunnioituksella noita hienoja riutuneita kasvoja.
-
--- Tänne pitkälle seinälle ajattelin asettaa tämän suuren valokuvan
-Edelfeltin taulusta "Merellä" ja sen molemmin puolin nämät
-Munsterhjelmin ja Lindholmin tauluista. Tämän pienen akvarellin on
-serkkuni maalannut, tässä ovat hänen alkukirjaimensa V.M.: Viktor
-Mellgren -- hän on taiteilijan alku, nähkääs, me taidamme ripustaa sen
-toisten alapuolelle -- niin, näin tulee hyvä.
-
-Opettaja ei tiennyt miksi, mutta hän ei pitänyt akvarellista, se oli
-aivan liian räikeä.
-
--- Vielä tämä pieni muistomerkki, Thorvaldsenin enkelit, niin on minun
-koko tauluvarastoni asetettu ja te ansainneet suuren kiitoksen, herra
-Rautio. Ei, mutta katsokaas, kuinka hauskalle ne näyttävät, kaikki minun
-rakkaat, vanhat ystäväni -- ja hän löi kädet yhteen ihastuneena kuin
-lapsi. -- Olisipa minulla vain muutamia kauniita, viheriöitä kasveja
-pohjaksi kalastajapojalleni, niin silloin olisi kaikki hyvin.
-
-Rautio katseli tarkkaavasti tuota luonnollista veistosta. Niin, seinä
-oli tosiaankin liian vaalea. -- Miltähän mahtaisi näyttää pari
-pyramiidin muotoista katajaa tuolta nurkasta? tuumi hän -- täällä löytyy
-muutamia aika muhkeita aivan lähellä.
-
--- Se oli erinomainen ajatus! huudahti Elli vilkkaasti; tehän olette
-kerrassaan erinomainen keksimään, ei, ei, älkää menkö vielä, jatkoi hän,
-kun Rautio kokoili työkalujaan ja aikoi sanoa jäähyväisiä, Anderssonska
-aikoo tarjota meille kupin teetä, tämä on ihan ensimmäinen kerta
-elämässäni, kun olen emäntänä.
-
-Rautio kumarsi; hän viipyi hyvin mielellään ja alkoi Ellin kehoituksesta
-selailla albumia ja katsella kortteja, joita oli pienet somat korit
-täynnä. Näin monta muistoa ystäviltä ja tuttavilta hänellä oli, ja
-albumi oli aivan täynnä valokuvia, enimmäkseen nuoria naisia ja hienoja
-nuoria herroja, ihan varmaan hänen entinen seurapiirinsä, missä hänestä
-epäilemättä oli pidetty ja häntä ihailtu.
-
-Hän katsoi äkisti tuohon pieneen siroon olentoon, joka puuhaili
-teepöydän ääressä, noin somaa nuorta emäntää katselee mielellään. -- Nyt
-on tee valmista, helisi samassa hänen äänensä. Tässä istuivat he
-toisiaan vastapäätä pienen pyöreän pöydän ääressä, ja lakkaamatta täytyi
-Raution seurata noita pieniä, pyöreitä käsiä, jotka taittoivat leipää ja
-panivat sokeria kuppeihin; jokainen liikunto oli täynnä naisellista
-suloa, sitä ei voinut kieltää, ja koko ajan puheli hän lakkaamatta.
-Raution oli mahdoton muistaa jälestäpäin, mitä Elli kertoi, mutta
-puheensa kaikui kuitenkin pehmoisena kuin linnun liverrys hänen
-korvissaan.
-
-Kun hän sitten illalla istui yksinäisessä kamarissaan, niin oli tämä
-pieni taulu hänen edessään kuin miellyttävä uni, ja häntä vaivasi äkisti
-selittämätön yksinäisyyden tunne. Vanha "Mippa", keltainen kissa, istui
-kyllä tapansa mukaan kehräten kirjoituspöydällä hänen edessään, ja Rulle
-oli kyyristynyt hänen jalkoihinsa, mutta tämä seura ei tänä iltana
-tahtonut häntä tyydyttää.
-
-Miettivänä katseli hän ympärilleen, huone oli puhdas ja järjestyksessä
-ja täysinäinen kirjakaappi todisti hänen harrastustaan, vaan ei mikään
-sievä korukalu, ei mikään hieno pikkuesine antanut huoneelle
-minkäänlaista taiteellista leimaa. Tähän asti ei hän ollut huomannut
-tätä puutetta tai havainnut että mitään puuttui; nyt oli toisin, nyt
-ymmärsi hän samalla, että tämän salaperäisen jonkun, mikä tuotti kodille
-suurinta viehätystä, täytyi olla syntyisin hienontunut aisti, mikä oli
-kentiesi peritty sivistyneiltä esi-isiltä ja sitähän ei siis hän,
-talonpoikaissukuinen, koskaan voisi saada. Hän ajatteli
-lapsuutensakotia, suuria, valoisia, siististi paperoittuja huoneita
-maalattuine kaappeineen ja korkeine sänkyineen, kaikki oli niin
-säännöllistä ja hyvin säilynyttä, mutta kaunista se ei ollut, nyt vasta
-tiesi hän, mitä siitä puuttui -- kauneusaistia. Oli kuin runouden leveä,
-kultainen joki äkkiä olisi levittänyt hohtoisan pintansa hänen eteensä
-huikastakseen hetkiseksi hänen silmänsä ja sitten antaakseen
-todellisuuden hänen ympärillään näkyä entistä alastomampana.
-
-Huone oli pimeä ennenkuin Rautio tuli sytyttäneeksi lampun, hänellä ei
-ollut muuten tapana noin uneksia hukkaan aikaansa; nyt tunsikin hän
-itsensä jotakuinkin tyytymättömäksi. Hän oli sitäpaitsi nyreissään ja
-ilman mitään todellista syytä. Hän tempasi kasan sinikantisia vihkoja
-pöydältä; silloin sattui hänen silmäyksensä rikkonaisella sinetillä
-varustettuun kirjeeseen. Se oli tullut postilaukussa samana päivänä, ja
-suuret selvät kirjaimet päällekirjoituksessa olivat äidin vahvan, hieman
-raskaan käden piirtämät.
-
-Hän otti kuoren ja katseli kauan sitä, sitten vei hän sen
-kunnioituksella huulilleen; samalla kuin kirkas kyynel hänen
-miehekkäistä silmistään vieri paperille. Siinä oli hänen mielestään
-jotain selittämättömän liikuttavaa noissa lapsellisen suurissa
-kirjaimissa, sillä ne antoivat hänelle joka kerta, kun hän ne näki,
-uuden todisteen hänen äitinsä suuresta rakkaudesta ainoaan lapseensa.
-Kuinka paljon vaivaa olikaan ollut työn jäykentämillä sormilla opetella
-kirjoitustaidon salaisuutta, mutta kuinka kärsivällisesti ja kestävästi
-oli tuo hyvä eukko kuitenkin istunut kirjoitustaulun ääressä ja
-piirustellut ja piirustellut, kunnes koko kirjainarmeija oli marssinut
-hänen muistoonsa, samalla kun käsi hitaasti muodosteli niitä
-kivikynällä. Hän ei ollut voinut sietää ajatusta, että vieraan pitäisi
-kirjoittaa hänen puolestaan pojalleen, sitten kun isä, joka aina oli
-välittänyt kirjevaihtoa heidän välillään, oli poissa. Ja sentähden oli
-hän tarmolla ryhtynyt tuohon suureen työhön pojan johdolla, kun tämä oli
-kotona loma-aikana. Luonteenlujuutta ja päättäväisyyttä ei häneltä siis
-puuttunut. Nyt kirjoitti hän ihan täysin luettavaa, vaikkakin hieman
-omituista käsialaa, ja oli tämän lisäksi hyvin huvitettu pistelemään
-ajatuksiaan paperille. Mitä rakastava äiti voipikaan, kun on kysymys
-hänen lapsestaan, ajatteli Rautio, ja syvän kiitollisuuden tunne täytti
-tänä hetkenä hänen sydämensä, karkoittaen pakosalle kaikki levottomat ja
-tyytymättömät ajatukset. Yöllä uneksi hän sitävastoin lakkaamatta
-kauniista katajista, jotka hän seuraavana päivänä hakkaisi ja asettaisi
-neiti Vinterin kamariin.
-
-
-VI.
-
-Lukukausi oli kulunut säännöllistä menoaan pimeiden syyskuukausien ajat,
-ja joulu oli ovella. Rautiolla ja opettajattarella oli ollut monta
-pitkää keskustelua joulujuhlan johdosta lapsille. Koulun johtokunta ei
-juuri sanottavasti välittänyt tästä, ja vasta sitte, kun opettaja
-hiljaisella tavallaan kauan oli valmistellut sitä, uhrattiin pieni
-summa, joka hädin tuskin riitti pääkaupungissa ilmestyvän ja erityisesti
-kansakoulun oppilaille aijotun joululehden tilaukseen ja kynttilöiden
-ostoon; muusta saisivat opettajat itse pitää huolen, "jos
-välttämättömästi tahtoivat tehdä koulusta leikkituvan", kuten Isolan
-rusthollari sanoi.
-
-Hänellä ei ollut itsellään lapsia, ja häntä eivät uskaltaneet muut ukot
-vastustaa, vaikka olivat vähän taipusampia ajatellessaan jotakin pientä
-Kallea tai Lottaa, joka siellä kotona jo viikkokausia oli iloinnut
-jouluhuvin toivossa. Joka vuosi oli Rautio taistellut jotenkin samoilla
-tuloksilla; useimmiten oli juhla ollut vain kahvikesti, minkä hän itse
-kustansi ja jolloin lapset saivat leikkiä ja temmeltää muutamia tunteja
-koulun salissa. Hän ei koskaan ollut antanut vastustuksen masentaa
-harrastustaan saada lapsille hauskuutusta, ei silloinkaan kuin neiti
-Frisk arkana luopui taistelusta; nyt sitävastoin oli hänellä uudessa
-opettajattaressa reipas liittolainen, valmis auttamaan neuvoilla ja
-teoilla. Aina hyväntahtoinen rovastinna oli luvannut leipoa vehnäpullia
-koko joukolle, opettaja ja neiti Vinter ottivat huolehtiakseen kahvin
-muine tarpeineen, sekä makeiset joulukuuseen.
-
-Aina tuon suuren juhlapäivän aamuhetkestä asti oltiin innokkaasti
-puuhassa koulusaleissa; toisessa kohosi kuusi, jättiläispuu, minkä
-Rautio ja hänen oppilaansa olivat kaataneet pappilan metsästä ja sitten
-riemusaatossa kotiin tuoneet. Nyt oli kuusi koristettava oikein
-kauniiksi ja tässä osoittautui opettajatar kerrassaan mestariksi.
-Kirjavasta silkkipaperista valmisteli hän mitä somimpia koristeita.
-Raution mielestä hän oli kerrassaan ihmeteltävä.
-
-Toiseen koulusaliin taas oli kahvipöytä katettava, minkä neiti Vinter
-Katrinan avulla sai tehtäväkseen, samalla kun opettaja asetti
-kynttilöitä ovenpieluksiin ja ikkunoihin tilapäisiin kynttiläjalkoihin.
-
-Vihdoin oli kaikki järjestyksessä; näytti niin juhlalliselta, että
-Katrinakin, joka harvoin hämmästyi mitään, tunnusti, nähdessään
-kimaltavan joulukuusen, ettei hän koskaan ollut nähnyt mitään niin
-kaunista.
-
-Nyt alkoivat vieraatkin saapua, ensiksi rovastinna, vasullinen
-talviomenia mukanaan ja pastori Ståhle seurassaan; molemmat tahtoivat
-mielellään katsella lasten iloa ja Rautio oli sitäpaitsi myöskin
-pyytänyt pastoria avaamaan juhlan lyhyellä joulurukouksella.
-
-Apulainen Ståhle oli pitkä, hyvin hoikka herra, näytti paljoa
-nuoremmalta kuin hän itse asiassa oli, sentähden että osasi sopivissa ja
-sopimattomissa tilaisuuksissa muuttaa väriään; hänen ihonsa oli heleä
-kuin seitsentoista vuotiaan immen. Kun häntä ujostutti, niin tahtoivat
-myöskin sanat takertua kurkkuun ja hänen täytyi olla hyvin varuillaan,
-erittäinkin neiti Vinterin läsnä ollessa, sillä tällä oli vastustamaton
-halu ajaa ruskopilviä apulaisen poskille ja iloita salaa hänen
-hämmingilleen.
-
-Apulainen oli hyvä ja tunnollinen nuori mies, joka ei rakastanut
-vanhanaikaisia epätapoja. Hänellä oli tavattoman kaunis messuääni, ja
-yleensä voi toivoa, että hänestä tulee hyvä pappi. Kaikissa
-koulukysymyksissä oli hän ehdottomasti opettajan puolella, vaikka hän
-vielä oli liian vieras Honkalassa ja myöskin liian arka uskaltaakseen
-esiintyä aivan päättävästi.
-
-Kello oli juuri neljä, lapset tulvivat iloa välkkyvin silmin sisään,
-pastori nousi kateederille ja puhui muutamia yksinkertaisia sanoja
-heille, minkä jälkeen Rautio voimakkaalla bassoäänellään alkoi
-jouluvirren, ja lapset säestivät sitä, jotta sali kajahteli.
-
-Toisena numerona ohjelmassa oli kahvin tarjoilu, jolloin oli hauska
-katsella, miten nopsaan rovastinnan pyylevät pullot katosivat loistavan
-valkoisten hampaiden taakse, ja tämän jälkeen seurasi tanssi kuusen
-ympärillä ja vuoroon leikkejä, missä Rautio oli väsymätön johtaja.
-"Meill' on nyt paikka kullakin", "Jänö istui maassa", "Kas mylläri
-salvan aukaisee" y.m. lauleltiin yhä uudelleen, ei kenenkään ääni
-sortunut ja väsymystä ei joutanut ajattelemaan; se oli verraton
-joulujuhla. Keskellä nuorten joukkoa kohosi kuin korkea petäjä nuoressa
-metsässä Raution kookas vartalo. Hän oli keskuspylväs, minkä ympärille
-kokoontui tuo pieni kansa, jonka ajatukset ja mielialan hän niin hyvin
-ymmärsi ja joka myöskin niin luottavaisena näkyi liittäytyvän häneen.
-
-Kun ilta vihdoin oli käsissä ja lähdön piti tapahtua, kokosi hän kaikki
-lapset ympärilleen ja puhui heille joulun merkityksestä, samalla kuin
-pyysi heitä ajattelemaan, mikä verraton lahja Jesuksen syntymisen
-kautta, on annettu ihmiskunnalle ja kuinka jokaisen sydämensä pohjasta
-pitäisi iloita jouluilmoituksesta ja riemuiten yhtyä enkelien
-ylistysvirteen: Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, maassa rauha,
-ihmisille hyvä tahto. -- Ja hänen puhuessa levisi hiljainen vakavuus
-nuorille kasvoille ja monet silmät, jotka olivat kiintyneinä opettajaan,
-olivat kostuneet.
-
-Rovastinna ja pastori riensivät sanomaan jäähyväisiä, sydämellisesti
-kiittäen hauskasta illasta, ja lapset lähtivät pois niiaten ja kumartaen
-opettajalle ja opettajattarelle. Tuli hiljaisuus suuressa salissa,
-kynttilät olivat jo loppuun palaneet, ja ainoastaan joulupuussa lieskasi
-vielä muutamia sammuvia tulia. Rautio oli saattanut viimeisiä pieniä
-vieraitaan eteiseen ja nähnyt heidän kaikkien hiljaa ja sovussa
-lähtevän; hän oli aina ankara järjestyksen suhteen, ja, niin hyvä kuin
-hän olikin, tiesi jokainen oppilas, ettei käynyt päinsä hutiloida hänen
-kanssaan tällaisissa asioissa.
-
-Kun hän palasi sisään, seisoi Elli Vinter ajatuksiinsa vaipuneena
-paljastetun joulukuusen vieressä, -- Juhlammehan oli oikein onnistunut
-ja hupainen. -- Rautio lähestyi iloisena tuota nuorta tyttöä.
-
--- Niin oli, vastasi hän hajamielisenä.
-
--- Lapset olivat niin ihastuneita, ei mikään ilo ole puhtaampaa ja
-korkeampaa kuin heidän ja etenkin ilmenee se paraiten joulujuhlassa!
-
--- Luuletteko sitte lasten käsittävän joulun varsinaista ilonainetta?
-
--- Monesti ehkä paremmin kuin täysikasvuiset, vastasi hän.
-
--- Kentiesi, jo silloin kadehdin minä heitä niinkuin kadehdin teitäkin,
-herra Rautio, kun seisoitte tuossa keskellä lapsiliutaa ja ilmoititte
-joulun iloisen sanoman heille.
-
-Rautio katsoi kummastuneena häneen: -- Luulen, etten ymmärrä neitiä nyt?
-
--- Minä tarkoitan, että sellainen vahva vakuutus, minkä tunsin olevan
-teidän sanojenne pohjana tänään, tuntui minusta hyvin kadehtivalta,
-vastasi hän. -- Kun minä vielä olin pieni tyttönen, niin äitini kertoi
-minulle tuon vanhan jouluhistorian Betlehemistä, ja minä otin sen
-vastaan lapsentavoin ja kätkin sen myöskin muistooni, mutta siitä on jo
-monet vuodet, ja aika ja olosuhteet ovat himmentäneet tämän muiston;
-minä olen kuin juureton taimi, minä harhailen ympäri henkisten
-virtauksien aavikkoja ja etsin turhaan tukea. Toisinaan laskeutuu se
-tunne aivan vaivaavana päälleni uskontotunneilla koulussa, minä pelkään,
-että hyvä tahtoni ei ole kylliksi heille, sentähden kadehdin minä teitä
-tuon yksinkertaisen lapsenuskon tähden. --
-
--- Jos te olette etsivä henki, niin silloin, neiti, on raamatussa sana
-vasite teitä varten, sanoi Rautio hiljaa; se kuuluu: "Jokainen, joka
-etsii, hän löytää."
-
-Neiti Vinter seisoi kauvan hiljaa, sitten sanoi hän hieman karskisti: --
-Enhän minä ole köyhempi kuin tuhannet muutkaan, hyvää yötä, herra
-Rautio.
-
--- Hyvää yötä, vastasi hän! Itsekseen ajatteli Rautio, kuinka vähän
-toisten köyhyys tai rikkaus henkisessä suhteessa parantaa sielua, joka
-kaipailee valoa! Kristus yksin on maailman valkeus ja johtaa ihmiset
-siihen, mutta sitä ei ymmärtänyt tämä nuori olento vielä.
-
-Seuraavana päivänä kulkivat he yhdessä rautatienasemalle ja matkustivat
-myöskin junalla muutamia aseman väliä yhdessä. Rautio ei voinut olla
-ajattelematta edellisen illan keskustelua, mutta Elli oli iloinen ja
-vilkas kuten tavallisesti.
-
--- Te olette onnellinen, kun saatte viettää juhlanne maalla, sanoi hän,
-kun he lähenivät sitä asemaa, missä Raution oli astuttava junasta. Ei
-ole juuri mistään kotoisin viettää joulua kaupungissa.
-
--- Minä ajattelen kuitenkin, että neiti huomaisi joulumme kotona
-Rautjärvellä puutteelliseksi, vastasi hän hymyillen, kotinihan on, kuten
-tiedätte, talonpoikaistalo, ja siellä on juhlanvietto enimmäkseen hyviä
-kestiä ja vapaus mennä kirkkoon joka jumalanpalvelukseen. Minulle ovat
-kuitenkin kaikki nuot vanhat tavat ja tottumukset erityisiä juhlia,
-sillä niissä heijastuu lapsuudenmuistot. Minä en voi koskaan unohtaa
-iloani, jota tunsin paksusta kolmihaaraisesta talikynttilästä, minkä
-äitini joka jouluksi kastoi minulle, joululahjoista minä en tiennytkään.
-Mutta suurin iloni oli saada seurata mukana joulusaarnaan, minne isäni
-herätti koko talonväen neljän aikaan aamulla, jotta emme myöhäistyisi
-kirkosta. Yleensä eivät vanhempani pitäneet mistään juoksusta
-"jaloimpana juhlana", kuten sitä kutsuttiin, he olivat hyvin vakavia,
-etenkin vanha isoäiti, joka oli lähemmäs yhdeksättäkymmentä, ja piti
-suurimpana nautintonaan lukea ja tutkia Jumalan sanaa.
-
--- Ettekö te pienenä poikana väsynyt ja kyllästynyt siihen?
-
--- En, omituista kyllä, mutta ehkä se tuli siitä, etteivät vanhempani
-koskaan pakottaneet minua kirjaan; sitäpaitsi lienen minä ollut
-hiljainen, umpimielinen lapsi, josta oli hauska kuunnella noiden
-vanhojen selityksiä raamatusta.
-
--- Siis voi teidän uskonnollisesta vakuutuksestanne puhuttaessa puhua
-auktoriteettiuskosta, sanoi neiti Vinter hieman ivalla.
-
--- Ei, vastasi Rautio vakavasti. -- Kun tulin vanhemmaksi, niin tuli
-minullekin aika, jolloin oli kysymys uskoako -- vaiko ei uskoa --
-suurimpiin uskontotuuksiin nähden. Ei kukaan ajatteleva ihminen voi,
-minun luullakseni, välttää jonkun kerran joutumasta epäilemään itseään,
-taivasta ja helvettiä, mutta sitten riippuu kaikki siitä, jääpikö hän
-edelleen pimeyteen vai antaako Jumalan armon paistaa itsensä aivan
-kirkkaaksi.
-
--- Se kuulustaa niin vakuuttavalta, sanoi neiti miettien.
-
-Rautio katsoi ystävällisesti ja luottavasti häneen: -- Me vain emme saa
-olla Herraa vastaan, sanoi hän hiljaa.
-
-Junan vihellys kuului ja kulku hiljeni, Rautio tarttui matkalaukkuunsa
-ja ojensi sydämellisesti kätensä neiti Vinterille: "Hyvästi neiti, ja
-iloista joulua!"
-
--- Kiitos, samoin -- hän hymyili ystävällisesti, mutta jo Raution
-mennessä vaunun ikkunan ohitse, jonka vieressä hän istui, oli hän
-kiintynyt lukemiseensa.
-
-Kentiesi oli neiti Vinter ylipäänsä hyvin tyytyväinen päästessään
-hänestä. Raution sydämeen pisti vähän tätä ajatellessa, sitä aprikoimaan
-hän ei kuitenkaan joutanut, sillä tuossa seisoi jo vanha Taavetti sieltä
-kotoa ja Rusko uuden reen edessä. Hän löi harmaahapsiselle, uskolliselle
-palvelijalle voimakkaasti kättä, heilautti laukun reenpohjalle ja
-tarttui ohjaksiin. Rusko kääntyi ympäri ja kohosi pystöön ylpeästi
-kaikkien ympärillä olevien ihmeeksi, sitten paneusi se rivakkaan
-juoksuun. -- "Muhkea poikaseni", nyökäytti nuori isäntä ja kietoi
-pehmeän, lämpöisen vällyn ympärilleen; kaikki lapsuuden muistot tulvivat
-vilkkaasti hänen mieleensä, ja kevein sydämin ja vakavalla kädellä
-ohjasi hän tulista juoksijaansa talvi-illan hämyssä kotia kohden.
-
-
-VII.
-
-Rautio palasi kouluun uusilla, raittiilla voimilla. Hän kertoi neiti
-Vinterille, kuinka hänen kotiseudullaan oli taaskin perustettu kaksi
-uutta kansakoulua ja kuinka ajatus kansanopiston perustamisesta oli
-melkein jokaisessa vallalla; ei säästettäisi uhrauksia eikä vaivoja sen
-toteuttamiseksi mitä pikimmin, ja kansakoulunopettajat koko ympäristöllä
-valmistivat innokkaasti oppilaitansa tähän.
-
--- Kun saisi olla mukana siellä! hän joskus huudahti. Täällä Honkalassa
-tuntee usein itsensä kuin vangiksi, sidotuksi käsistä ja jaloista.
-Kuitenkin on minun innokkain ponnistukseni oleva saada aikaan täällä
-toinen koulu; kyllä minä tiedän, että suuret vaikeudet kohtaavat tätä
-ehdotusta, mutta minä olen kuitenkin kauan valmistellut asiaa. Kerranhan
-kuitenkin täytyy täällä uuden ajan voimakkaan tuulen lakaista
-ennakkoluulojen vastustuksen, kovertaahan pisarakin kiven, ja
-kärsivällisyydellä voitamme kaikki.
-
--- Minä luulen todellakin tuon viimeksimainitun olevan mielilauseenne,
-herra Rautio, sanoi opettajatar hymyillen.
-
--- Minä olen aina ollut hellittämätön, vastasi hän; lapsuuteni aikana
-tahdoin kerran kaivaa padon puroon, mikä virtasi puutarhamme vieritse.
-Kaksitoista kertaa vieri maa, mutta kolmannellatoista kerralla se pysyi.
-
-Elli nauroi. -- Se oli sitä suomalaista itsepintaisuutta.
-
--- Niin, äitini oli kyllä siitä tunnettu. -- Rautio hymyili myöskin. --
-Hän väitti, että minä ehdottomasti löisin pääni seinään ja oikein
-aikalailla, ennenkuin luopuisin aikeestani, mutta elämäntyöni suhteen
-tunnen minä, että ennemmin saataisiin repiä minut kappaleiksikin kuin
-vakuutetuksi, että olen harrastanut jotakin väärää.
-
--- Näyttää siltä, ettette säikähdä taistelua uuden koulun puolesta.
-
--- En ollenkaan, onhan vastustajillekin päivän selvä asia, että yksi
-koulu kunnassa, jossa on asukkaita useampia tuhansia, ei riitä,
-varsinkin kun se on sijoitettu toiseen päähän pitäjää. Useat isät ja
-äidit ovat minulle valittaneet tätä seikkaa ja puhuneet lastensa
-lukuhalusta, vaan eihän voi vaatia, että oppilaat kulkisivat monia
-penikulmia kouluun. Isola tietysti on niin kuin tavallisestikin pahin
-vastustajani, vaan hänellä on jalka kipeä eikä ehkä pääse liikkeelle
-siihen, kun on kokous asiasta.
-
--- Pienet syyt, suuret seuraukset.
-
--- Niin, siltä näyttää.
-
-He opettajattaren luona istuen puhelivat vilkkaasti kirkkaan keväisen
-päivän puhteella; nyt näet tapahtui usein niin, että neiti Vinter kysyi
-Rautiolta jotakin neuvoa tahi pyysi apua ja tavallisesti pidätti hänet
-sitte istumaan ja puhelemaan. Hän oli huomannut, että "tuosta
-talonpojasta", niinkuin oli kirjoittanut serkuilleen, oli hauskaa
-seuraa.
-
-Rautio puolestaan otti äärettömän mielellään vastaan hänen kutsunsa ja
-keskustelun sujuessa aivan keveästi ja liukkaasti heidän välillään,
-katseli hän huvikseen, kun opettajatar teki milloin mitäkin hienoa
-käsityötä, missä hän oli erittäin taitava, tai katseli hän tuota nuorta
-työntekijää itseään, jolla oli sievä muoto; kauniit silmäluomet, suora
-nenä ja mehevät huulet. Koko hänen olennossaan tukasta lähtien oli
-jotain uljasta ja rohkeaa; hän oli aina hyvin yksinkertaisesti puettu
-eikä Rautio ymmärtänytkään vähintäkään naisvaatetuksesta, mutta sen hän
-tiesi, että mitä Elli Vinterillä oli päällä, se oli aina jotain hienoa
-ja maukasta, mikä aivan erityisellä tavalla hyväili hänen näköhermojaan.
-
-Hänelle, yksinkertaisella miehelle, joka oli kasvanut jokapäiväisissä,
-ihan tavallisissa olosuhteissa, oli tämä nuori tyttö äkkiä kuin hänen
-tielleen sattunut ilmestys tuntemattomasta maailmasta, minne hän oli
-saanut luoda ainoastaan pikaisen katseen.
-
-Hänestä tuntui, ettei talvi koskaan ollut niin nopeasti rientänyt
-matkaansa, ettei aurinko koskaan palannut niin aikaisin tuoden mukanaan
-valoa ja toiveita, kuin tänä vuonna, ja läpi hänen vakavan elämäntiensä
-puhkesi nyt joka päivä joku uusi kultainen säije. Koskaan ei ollut
-työnsä ollut hänestä rakkaampaa; joka aamu, kun hän nousi, tunsi hän
-läpitsensä virtaavan selittämättömän elämän virkeyttä, hän oli
-onnellinen, mutta tietämättä ja kysymättä itseltään, minkätähden hän
-oli.
-
-Eräänä edeltäpuolisena, välitunnin ajalla, tuli opettajatar Raution luo,
-kun tämä katseli poikain leikkiä.
-
--- Nyt olen minäkin saanut tuntea vanhoillaolijain vääryyttä meitä
-kouluväkeä kohtaan, sanoi hän pilkallisesti. Voitteko ajatella, ne ovat
-aivan äkkiarvaamatta eräässä tilapäisessä kuntakokouksessa päättäneet
-pidättää sen rahasumman, mikä koulunjohtokunnan päätöksen mukaan tulee
-opettajattarelle täällä Honkalassa korvaukseksi heinistä, olista y.m.
-Minä en välittäisi noista muutamista markoista, ilman niitäkin voin
-kyllä elää, mutta heidän kavala menettelynsä suututtaa minua;
-luonnollisesti en minä saa palkkaani luonnossakaan, ukot sitävastoin
-ovat päässeet yhdestä menopuolesta ja se, nähkääs, on asian ydin.
-
--- Ovatko he todellakin rohjenneet sellaista? -- Opettaja kävi
-tummanpunaseksi ja suonet hänen ohimoillaan alkoivat paisua -- meidän
-täytyy heti ryhtyä toimeen saattaaksemme heitä edesvastaukseen!
-
--- Otatteko asian niin vakavasti?
-
--- Niin, niin teen; joka kysymyksessä olen minä järkähtämättömästi
-oikeuden puolella, ja tässä on epäilemättä laittomuus, josta meidän on
-otettava selvä, sanoi hän pontevasti. Koko kouluajalla hän ei voinut
-saada ajatuksiaan tästä irralleen, ja kuta enemmän hän mietti, sitä
-katkerammaksi tunsi hän käyvänsä. Jos se olisi koskenut häntä itseään,
-niin olisi hän luultavasti ottanut asian tyyneemmästi, mutta että he
-tahtoivat riistää opettajattarelta, turvattomalta naiselta, osan hänen
-pienestä ja hyvinansaitusta palkastaan, se sai liikkeelle hänen
-tunteensa "heikompien puolustukseksi". Heti kun tunnit olivat loppuneet,
-riensi hän erään lähellä asuvan koulujohtokunnan jäsenen luo, ja tältä
-sai taitavasti asetettujen kysymysten kautta selvän tiedon siitä
-myyräntyöstä, jonka olivat tehneet neiti Vinterille, sekä myöskin
-varmuuden siitä, että se kokous, missä kysymys oli nostettu, oli ollut
-laiton: Tässä oli siis heti yksi koukku mihin voi tarttua.
-
-Palattuaan retkeltään koputti hän opettajattaren puolelle, kertoakseen
-hänelle uutisensa: -- Kun heitä nyt on varoitettu, arveli hän, niin
-saatte luultavasti jonain päivänä luoksenne ukot monilla
-anteeksipyynnöillä ja selityksillä, mutta minä neuvoisin olemaan
-suostumatta mihinkään välipuheisiin heidän kanssaan. Annetaan kaiken
-mennä laillista tietään. Meidän oikeutemme on varustautua kaikilla
-luvallisilla keinoilla vääryyden hyökkäyksiä vastaan.
-
-Rautio ennusti totta, neiti Vinterin luo todellakin tuli useita
-talonpoikia, mutta hän oli varuillansa; he huomasivat nyt menetelleensä
-kerrassaan ajattelemattomasti, ja olisivat mielellään myöntyneet
-korvaamaan parhaansa mukaan. Nyt oli se kuitenkin liian myöhäistä, ja
-Raution ryhtymisellä asiaan, tämä pieni sotku päättyi pian
-opettajattaren eduksi.
-
-Isola, joka oli yrityksen päänä, suuttui aivan sydämettömästi, ja varmaa
-oli, että Rautio asiaan ryhtymisensä kautta oli yllyttänyt sekä hänen
-että muiden vastustajainsa nurjaa mieltä. Neiti Vinter taas oli saanut
-nähdä, että opettajan tyyneen pinnan alla oli tulta, mistä hänellä tähän
-asti oli ollut vain heikko aavistus. Muutamia ystäviä oli tuo pieni
-jupakka kuitenkin saattanut koululle ja opettajille, oltiin suuttuneita
-vääryyden teosta, mikä kiihotti lämpimämmin suosimaan vainottua asiaa.
-
--- "Elämä on taistelua", arveli nuori opettajatar nauraen. -- Jokaisen
-pienen uuden kahakan jälkeen tunnen itseni vain innokkaammaksi
-taisteluun.
-
--- Niin, jos vain onnistuisimme pysymään tyyneinä ja maltillisina,
-muussa tapauksessa saamme ainoastaan tuskaa ja katumusta, ja minun
-käsitykseni mukaan vaikuttavat tällaiset riidat aina haitallisesti
-koulun työhön. Missä kaksi puoluetta seisoo toisiaan vastassa ja
-valmiina vähimmästäkin syystä hyökkäämään toistensa kimppuun, niin ei
-ole menestystä, eikä koskaan Jumalan siunausta ole riidassa ja
-eripuraisuudessa. Taistelua pahaa vastaan maailmassa aina on käytävä,
-jos mieli raittiin henkisen elämän kasvaa ja antaa todisteita olemassa
-olostaan, mutta tällä taistelulla on aivan erityinen merkitys.
-
-Opettajatar vastaamatta katseli Rautiota, joka seisoi ikkunassa ja
-silmäili metsään päin. Opettajatar tunsi, että Raution katse ylettyi
-korkeammalle ja tunki syvemmälle kuin hänen, ja tietämättään heräsi
-hänessä hiljainen kunnioituksentunne tuota yksinkertaista talonpoikaa
-kohtaan.
-
--- Minä saan monta hyödyllistä opetusta teiltä, herra Rautio, sanoi hän
-ja pani kätensä helmaansa -- te ette opeta ainoastaan poikianne!
-
--- En, minä pelkään koulumestaria tarttuneen minuun, niin että esiinnyn
-sellaisena muulloinkin kuin tunneilla, sanoi hän hymyillen.
-
--- Sitä en tarkoittanut -- Elli katsoi yhä tarkkaavaisesti häneen --
-sellaiseen ihmiseen kuin minä, joka aina on elänyt piireissä, missä ei
-koskaan suosita mitään vakavia ajatuksia, tuskimpa mitään muitakaan
-haluja kuin syödä, juoda tai huvitella, täytyy vaikuttaa herättävästi jo
-tuon jyrkän vastakohdan, mikä ilmenee sellaisen ihmisen kanssa
-seurustellessa, joka on omistanut koko elämänsä suuren maalin
-saavuttamiseksi. Jos jotain hyvää tarttuu minun keveään mieleeni, niin
-ihan varmaan on minun kiittäminen teitä siitä!
-
-Rautio kääntyi äkkiä ympäri ja katsoi häneen; oliko todellakin
-mahdollista, että hän oli voinut vaikuttaa häneen? Ilon tunne virtasi
-äkkiä hänen mieleensä ja sydämensä tykytti rajusti.
-
--- Elämän kuluessa tapaavat toisensa ihmiset, joilla ei ennen ole ollut
-aavistustakaan toistensa olemassa olosta ja etsimättä toisiaan,
-huomaamatta koskettavat kahden kohtalonpyörän hammasrattaat toisiaan,
-sitä ei tunne eikä ymmärrä, mutta vaikutukset kuitenkin kerran tulevat
-ilmi, lausui Rautio.
-
--- Vaivaa ja vastusta on kosketus minuun tuottanut teille etenkin nyt
-äsken, sanoi Kili iloisesti; minä luulen, ettei minun varovainen
-serkkuni, Viktor, olisi pannut alttiiksi itseään ikävyyksille, vaikka
-siitä olisi etuakin ollut minulle.
-
-Rautio kumarsi; tuon tuntemattoman nimen mainitseminen vaikutti aina
-kummallisen jäähdyttävästi häneen; hän myöskin samalla muisti tekemättä
-jääneet työt ja sanoi äkkiä jäähyväiset. Mutta kun hän sitten istui
-kirjoituspöytänsä ääressä, niin hän ei voinut työskennellä eikä
-ajatellakaan, sillä viereisestä koulusalista helisi lakkaamatta iloinen
-tyttöääni raikkaana ja lumoavana hänen puolelleen: In questa luna tutta
-stellata -- kun Elli oli oikein iloinen ja keveällä mielellä, niin
-lauloi hän aina tuota laulua.
-
-Ja vaikka hän olisi tahtonut tukkia korvansa, niin olisi hän kuitenkin
-kuullut nuot riemuitsevat sävelet hänen kauniilta punaisilta huuliltaan,
-ja vieläpä silmäin kiinni ollessa näki hän aina uudelleen tuon pienen
-solakan olennon pystyine päineen ja vilkkaine ruskeine silmineen, joiden
-syvyydessä ihan varmaan oli kätkettynä elämän onni -- ketä varten?
-
-
-VIII.
-
-Kunnanhuoneen suuri sali oli täpötäynnä, aurinko paahtoi sisään
-seitsemästä suuresta ikkunasta ja ukot pyyhkivät tavan takaa hikeä
-otsaltaan punasella pumpulinenäliinalla. Kokouksen puheenjohtaja, nuori,
-jotensakin lihava talollinen, esitteli reippaasti käsiteltävät
-kysymykset; muutoin ei ollut ketään muita herrasmiehiä saapuvilla kuin
-pastori Ståhle ja koulunopettaja, mutta perällä ikkunan luona istui
-neiti Vinter ja puheenjohtajan vilkas, nuori rouva, joka vilkkaalle
-innolla seurasi kaikkia miehensä toimia.
-
-Keskusteltiin ehdotuksesta, mikä koski pappilan navetankaton korjausta,
-tutkittiin valiokunnan lausuntoa ja lykättiin kysymys ajanmukaisemmasta
-köyhäinhoidosta "ensikokoukseen". Keskustelu vei aikaa, talonpojat
-tekivät miettien vastaväitteitään, etenkin rahakysymyksissä, ja Isola,
-lautakunnan puheenjohtaja, istui kipeine jalkoineen leveänä ja pöyhkeänä
-pöydän päässä, valmiina puolustamaan oikeuttansa jokaista vastaan, joka
-tahtoi tehdä vastarintaa hänelle. Tuli yhä kuumempi, neiti Vinter katsoi
-virkaveljeensä; tänään nimittäin oli ratkaistava hänen uuden koulunsa
-oleminen taikka olemattomuus. Hän istui tyyneen näköisenä, mutta
-tarkkaavainen tutkija voi kuitenkin nähdä, että hän mielenkiinnolla
-odotti, mitä oli tuleva. Vihdoin otettiin esille koulukysymys.
-Puheenjohtaja alusti sen muutamilla hyvin valituilla sanoilla koulun
-hyödystä, ja välttämättömyydestä y.m. osoittaen oman kantansa asiassa.
-
-Nyt nousi Rautio ja puhui täyteläisellä, syvällä äänellä.
-
-Hän tunsi, sanoi hän, tarkoin kaikki ne riidat, mitkä ensimmäisellä
-koululla täällä on ollut kestettävänä olemassa olonsa puolesta; se oli
-jotain niin uutta siihen aikaan, ja ollaan tavallisesti arkoja uudelle,
-koska se ei aina tuo mukanaan hyvää. Muinoin ei myöskään ollut tapana,
-että rahvaan lapsille opetettiin mitään muuta tietoja kuin kristinoppia;
-polvi polvelta oli eletty ja kuoltu ymmärtämättä ja kaipaamatta mitään
-enempää oppia, kuitenkin löytyi poikkeuksia jo silloinkin. Yksi ja
-toinen valpas sielu käänsi kyllä halukkaasti silmäyksensä tiedon
-kukkulaa kohti, mutta hänellä ei ollut mitään keinoa sen
-saavuttamiseksi. Silloin tuli uusi aika ja toi pelastuksen sanoman
-näille etsiville sieluille, ja samassa oli kuin raitis elämäntuulahdus
-olisi koskettanut nuorisoa nousevaa, kansaa kasvavaa. Kaikkialla
-alettiin pyrkiä valoa kohden, kaikkialla kaikui huuto: Valoa kansalle!
-
-Siellä täällä kouluhuone kohosi kooten saleihinsa näitä kansan, tietoa
-janoovia lapsia, jotta ne täällä hellästi ja viisaasti opastettaisiin
-tiedon rikkaille lähteille. Tämä kaikki oli kuitenkin kerrassaan uutta
-vanhoille, jotka olivat kasvaneet toisen ajan hengessä ja perineet sen
-ajatukset ja katsantotavat. He pelkäsivät näitä uusia aatteita, he
-olivat peloissaan, että koulu erottaisi lapset vanhemmistaan ja että
-lapset ylpeinä opistaan alkaisivat halveksia isää ja äitiä.
-
-Oli aivan luonnollista, että he noin ajattelivat ja noin luulivat;
-koulunystävät ymmärsivät heitä hyvin ja menettelivät sentähden
-sävyisästi ja ystävällisesti saadakseen heidät vähitellen vakuutetuiksi
-asiansa oikeudesta, siitä että tieto on suurempi rikkaus kuin kaikki
-maailman kulta ja hopea.
-
-Minä tiedän, että on ottanut kovalle, sanoi hän, sillä olenhan minä
-itsekin vanhaa talonpoikaissukua ja voin siis paremmin kuin moni
-herrasmies ymmärtää, mitä koulukysymys merkitsi talonpojalle, mutta minä
-tiedän myöskin, että hänen vastustuksensa vähitellen heltiää, kun
-hänelle käy selville kaikki, mitä koulu antaa nousevalle polvelle.
-
-Täällä Honkalassa on vastustus ollut sitkeää kyllä. Me tiedämme sen
-kaikki, että kunnan johtavien henkilöiden ja meidän opettajain kesken on
-vallinnut suhde, mikä on kaikkea muuta kuin tyydyttävä.
-
-Minä puolestani olen syvästi tuntenut sen painon, minä olen odottanut ja
-toivonut, että tämä vastustus vihdoin voitettaisiin, toivonut myöskin,
-että meidän, hiljainen, uskollinen työmme pitäjän lapsien keskuudessa
-vaikuttaisi sopua puolueiden kesken. Aina jonkun todistuksen olen tästä
-saanutkin, monta isää ja äitiä on nimittäin juuri lapsiensa takia tullut
-koulun ystäväksi ja -- minä sanon sen vapaasti ja iloiten -- myöskin
-antanut opettajalle tunnustuksensa. He ovat huomanneet opetuksen
-hedelmät ja edut, joita nuoriso on saanut, ja alituisesti lisääntyvä
-oppilasmäärä todistaa voimakkaasti, mitä nouseva polvi itse tuntee tästä
-kysymyksestä. Näistä ja muista tarkoin harkituista syistä vaadin minä
-nyt sentähden kiivaasti toisen kansakoulun perustamista kuntaan.
-
-Rautio oli puhunut ja istui alas, samalla kuin innostuksen tuli, mikä
-oli elähdyttänyt häntä koko ajan, vielä loisti hänen voimakkaista
-kasvoistaan.
-
-Yksityisiä ääniä kuului osaksi puolesta, osaksi vastaan: olihan se kyllä
-tosi, että lapsilla kylän toisesta päästä oli liian pitkä matka kouluun,
-sanottiin.
-
-Toiset taas huomauttivat, että kiertokoulut tuottavat saman hyödyn
-paljon pienemmillä kustannuksilla. Isola antoi pörröisen lakkinsa solua
-edestakaisin peukaloittensa välissä, hän tiesi kyllä, että kunhan hän
-vain pudottaa sanansa vaa'alle, niin kaikki liittyvät häneen kuin yksi
-mies, ja kun hän vihdoin nousi, niin jokainen tunsi, että nyt rippui
-koulun kohtalo hiuskarvasta.
-
--- Täällä on nyt puhuttu paljon jos koreastikin, sanoi tuo mahtava mies
-ja katsahti tarkoituksella opettajaan, minulla ei ole sellaisia sanoja
-oppimattomalla kielelläni, sillä minä en koskaan ole juonut siitä tiedon
-lähteestä, josta koulunopettaja puhui. -- Kuului hyväksymisiä ja
-virnisteltiin kämmenien suojassa!
-
--- Minä vain tiedän, että se lyö kirveensä kiveen, joka väittää, että
-koulu ei tee lapsista ylpeitä. Vai eikö se ole ylpeyttä, kun jokainen
-torpanpenikka, joka on käynyt koulua, pitää itsensä liian hyvänä
-palvelemaan piikana ja kun pojat ynseilevät käydä auran jälessä
-kunniallisena renkinä. Isä, isoisä ja ne, jotka elivät ennen meitä,
-elivät rauhassa tässä pitäjässä, he hoitivat oman työnsä, ja rengit ja
-piiat hoitivat omansa, mutta kukaan ei huolestuttanut heitä kouluilla
-eikä opinpuheilla, se oli hyvää aikaa! -- Isola katseli mahtavasti
-ympärilleen aivan kuin tullakseen vakuutukseen oliko kenelläkään väittää
-vastaan, mutta mitään syytä levottomuuteen ei näkynyt. -- Minä en ole
-huomannut mitään erityistä, mitä koulu olisi täällä toiminut. Kyllä
-meillä on ulostekoja tarpeeksi muutoinkin, sentähden äänestän minä, että
-kysymys uudesta koulusta hyljättäisiin.
-
--- Niin, niin, niin -- pauhasi myöntymysmyrsky hänen ympärillään. Rautio
-nousi äkisti: Minä rohkenin todellakin toivoa, että rusthollari olisi
-tullut toisiin ajatuksiin, sanoi hän jotakuinkin kiivaasti.
-
--- Mies pysyy aina sanassaan, luulen minä!
-
--- Niin, mutta mies voi myöskin järjellisten syiden nojalla tulla
-vakuutetuksi, että hän on ollut väärässä.
-
--- Ei, nähkääs, minä olen itsepintainen kuin synti, ja samoin
-opettajakin, ja kun me tulemme yhteen, niin tartumme toisiamme parrasta,
-he, he, he! -- Uusi myöntymysmyrsky. Rautio kiihtyi, Isola antoi
-uudelleen vastauksia puheeseen, ja muutaman minuutin kuluttua olivat
-nuot kaksi tasaväkistä vastustajaa "vetämässä tukkanuottaa" kuten
-sanotaan.
-
-Vanha puolusti asemaansa varmalla paremmuudella, mikä oli äärettömän
-suututtava, mutta Rautio hehkuvalla kaunopuheliaisuudella, joka vaikutti
-innostavasti hänen puoluelaisiinsa; puheenjohtaja herra Timgren, ei
-irrottanut katsettaan hänestä, vieläpä pastori Ståhlekin nousi rohkeasti
-ylös, ja Elli Vinterin posket punottivat kuin purppura.
-
-Kun taistelevat vihdoinkin vaikenivat, kuului siellä täällä hajanaisia
-ääniä ukkojen joukosta: Minä olen samaa mieltä kuin Isola. -- Niin,
-niin, kyllä Isola on oikeassa, meillä on jo yksi koulu liikaa, liitti
-toinen ivallisesti.
-
--- Minun lapsiani ei opeteta herrastelemaan, arveli kolmas.
-
--- Maailmallinen viisaus voi kyllä olla hyvä, mutta se estää tietoa
-ainoasta välttämättömästä, sanoi kirkkoväärti hurskaasti. Paavali sanoo:
-Elkää antako itseänne kääntää monilla ja vierailla opeilla.
-
--- Apostoli Paavali oli oppinut mies, niin siihen määrään viisas, että
-me kiistelijät kentiesi teemme viisaimmin jättäessämme hänen sanainsa
-selityksen ja sovelluttamisen papeille ja kirjanoppineille, sanoi Rautio
-suuttuneena.
-
-Kirkkoväärti istuutui ja heitti julmia silmäyksiä tuohon rohkeaan
-nuoreen opettajaan.
-
-Nyt alkoi kuitenkin äänestys, ja usean äänen enemmistöllä raukeni
-ehdotus uudesta koulusta. Isola ja puoluelaisensa voivat tuskin salata
-riemuaan; Rautio taas oli käynyt kalpeaksi; hän nousi ylös ja pyysi
-vielä kerran puheenvuoroa.
-
--- Se ehdotus, jota minä pitkät ajat olen lämpimästi ajanut, on nyt
-juuri hyljätty, alkoi hän vähän väräjävällä äänellä. Olisi minusta paha,
-jos jossain suhteessa minun persoonani on vaikuttanut tämän tappion.
-Aivan alusta pitäen ovat asianomaiset täällä Honkalassa kohdelleet minua
-epäsuopeasti ja vastaanottaneet kaikki, mitä minä kunnan omaksi eduksi
-olen tahtonut toimittaa, epäillen ja nurjamielisinä. Isät ovat
-esimerkiksi kieltäneet poikkiansa yhtymästä siihen raittiusyhdistykseen,
-jonka perustin, vaikka jokaisen järkevän isän pitäisi päinvastoin
-kehottaa poikaansa ottamaan tämä askel; sanalla sanoen, huolimatta
-kaikesta rakkaudesta koulua ja oppilaitani kohtaan, kaikesta
-myötätuntoisuudesta heidän tulevaisuutensa puolesta, näen minä, että en
-voi mitään toimittaa, en mitään vaikuttaa. Minä aijon sentähden
-johtokunnalta pyytää eroani siinä toivossa, että joku toinen minun,
-paikallani paremmin onnistuu sovittamaan kunnan vanhimmat
-kouluharrastuksen kanssa. Meitä on lukuisa joukko; kun joku väistyy,
-niin on sille heti seuraaja mikä yhtä rohkeasti tarttuu työhön käsiksi,
-pääasia on, että työ ei koskaan lepää, vaan lakkaamatta edistyy ja --
-niin tapahtuukin. Rakkaus on rakentanut kansakoulun, ja sellainen
-peruste antaa laitokselle tukea ikuisiksi ajoiksi.
-
-Pystypäisenä astui Rautio takaisin. Kokous päättyi nyt, ja mutistiin
-kovasti vastustajien joukossa, jotka olivat kokoontuneet tiheään
-ryhmään. Herra Timgren taas, sekä pastori ja muutamia ystävällismielisiä
-talonpoikia oli kokoontunut opettajan ympärille ja kehoittivat
-innokkaasti häntä luopumaan päätöksestään, mutta Rautio seisoi hiljaa ja
-huulet lujasti yhteen puristettuina; näki, että hän oli katkeralla
-mielellä ja tuskin taipuvainen heidän pyyntöönsä. Hän riensi myöskin
-niin pian kuin mahdollista sanomaan jäähyväisiä ja poistui nopein
-askelin.
-
-Kun neiti Vinter jälkeen puolisten palasi pappilasta, missä hän
-rovastinnan ja apulaisen kanssa oli perusteellisesti keskustellut
-aamupäivän tapauksista, niin hän kohtasi opettajan pienellä oikotiellä
-metsässä. Hän käveli hitaasti alla päin. Neiti Vinter tunsi sydämensä
-lyövän osaaottavaisuudesta. Kun he lähestyivät toisiaan, niin ojensi hän
-opettajalle sentähden heti kätensä ja sanoi sydämellisesti: -- Minulla
-on niin paha mieli teidän puolestanne, herra Rautio, teillä on ollut
-kuuma päivä.
-
-Hän katsoi ylös, ja Elli kummastui tyyneyttä, joka hänen kasvoillaan
-kuvastui, ainoastaan hetkisen ajan niissä oli ilme, jota hän ei oikein
-ymmärtänyt: Kiitän teitä sydämellisestä myötätuntoisuudesta, sanoi hän.
-
-Opettajatar hymyili: -- Ne sietämättömät ukot, minä olisin niin
-mielelläni antanut tuolle mahtavalle Isolalle napsauksen leveälle
-nenälleen; mutta teitä minä onnittelen niin loistavasta puolustuksesta
-asianne hyväksi.
-
-Rautio laski taas päänsä ja kulki hiljaa edelleen opettajattaren
-vieressä.
-
--- Minä olen ollut niin pahoillani, aloitti Elli taas vilkkaalla
-tavallaan, että teidän auttavaisuutenne minua kohtaan tuossa viime
-palkkakysymyksessä varmaankin suuressa määrin on vaikuttanut teidän
-tappioonne tänään. Teidän vihollisenne tahtoivat kostaa.
-
--- Älkää olko millännekään siitä, neiti, tosinhan oli ikävä, että
-kouluehdotusta ei hyväksytty, mutta -- se tulee kyllä toiste esille; ei
-tämä häviö, vaan muu seikka on tänään syvästi nöyryyttänyt minua!
-
-Elli katsoi kysyvästi häneen.
-
--- Se, etten kyennyt voittamaan itseäni, vastasi hän hiljaa. Olen
-kuleksinut täällä metsässä ja taipunut yhä syvemmälle totuuden terävän
-tuomion alle. Ajatelkaa, antaa vihastumisen sillä tavalla eksyttää
-itsensä, ajatelkaa, mikä osoitus noille miehille sen voiman
-vähäisyydestä, joka sivistyksellä on luonnon alhaisuutta vastaan, jota
-juuri kasvatuksen pitäisi hillitä. Niin paljon kuin pyrinkin pääsemään
-kiivaan luonteeni hallitsijaksi, saan minä vain yhä useammin tuta, että
-ponnistukseni on turhaa. Täytyy tosin tehdä joka päivä sama työ itseään
-varten läpi elämän, sen tiedän, mutta kuitenkin voi sellainen hetki kuin
-se, minkä tänään olen elänyt, saattaa ihmisen kerrassaan
-toivottomuuteen!
-
-Elli katsoi häntä hämmästyneenä. Olikohan siinä tosiaan kaikki, mitä
-Rautio tunsi aamupäivän taistelun jälkeen, ainoastaan katumus muutamien
-vihasien sanojen takia, jotka Ellin mielestä olivat aivan paikallaan; ei
-hituakaan näkynyt pahoilemista pettymyksen ja toivonsa raukenemisen
-takia, vaikka tuo toivo oli kajastanut kirkkaana hänelle koko vuoden.
-
--- Te olette haaveilija, herra Rautio! sanoi hän ehdottomasti.
-
-Hän pudisti päätään: -- Minussa oleva paha ei ainakaan ole mitään
-haaveilua, vaan surullinen todellisuus, vastasi hän.
-
--- Noo, sitten olette sellainen ihminen, jolla on mitä arin omatunto,
-sanoi hän, jos samanlainen vastoinkäyminen olisi kohdannut minua, niin
-olisin riehunut kuin raivotar!
-
--- Omanarvontunteen säilyessä?
-
-Elli nauroi sydämellisesti: -- Teillä pitäisi olla minun omatuntoni,
-herra Rautio, mutta palatakseni aineeseeni; te olette siis täydellä
-todella päättänyt erota?
-
--- Niin, minä luulen siten menetteleväni oikeimmin, vastasi hän huoaten,
-pitää aina koettaa välttää riitaa ja kiistaa, missä vain voi.
-
--- Oh, eihän ole teidän syynne nämät riidat, arveli opettajatar,
-vanhoilliset olisivat ihan varmaan samoilla epäluuloilla kohdelleet ketä
-hyvänsä, joka ryhtyi opettajan toimeen täällä Honkalassa.
-
--- Kentiesi minä kuitenkin olen osoittanut liian suurta intoa ja liian
-vähän malttia; ei voi olla tarpeeksi varovainen, kun on kysymyksessä
-uuden maa-alan valloittaminen koululle. Kaikessa tapauksessa käy minulle
-vaikeaksi jättää Honkala; kun on taistellut tuuma tuumalta päästäkseen
-eteenpäin, niin tulee paikka rakkaaksi.
-
--- Niin, näettäkös, ehkä te kuitenkin lopuksi hyväksytte minun
-mielilauseeni: elämä on taistelua!
-
-Hänen täytyi hymyillä Ellin hilpeydelle ja lämmin osanotto, mikä säteili
-noissa kauniissa ruskeissa silmissä, karkoitti myöskin kerrassaan hänen
-alakuloisuutensa; kun he saapuivat kotiin, niin oli hänen mielestään
-kuin kaikki pilvet, mitkä äsken pimensivät hänen taivaansa, kerrassaan
-olisivat häipyneet.
-
-
-IX.
-
-Mainingit tuon kunnanhuoneella olleen myrskyisen kokouksen jäleltä
-tuntuivat vielä. Muutamia päiviä myöhemmin saapui näet Raution luo
-muutamia koulujohtokunnan jäseniä, jotka pyysivät, ettei hän kuitenkaan
-niin äkkiä jättäisi aikomaansa erohakemusta; he myönsivät, että oli
-vähän kiivastuttu ja esittivät jonkunmoisen anteeksipyynnön. Rautio
-pysyi tyyneenä, hän tiesi nimittäin, ettei mikään heissä herännyt
-myötätuntoisuus hänen persoonansa ollut syynä siihen, että he pyysivät
-häntä jäämään, vaan aivan erityinen vaikutin, mikä oli alkujaan
-itsestään ukko Isolasta. Tällä oli nimittäin sisarenpoika, joka vastoin
-enon kieltoa oli mennyt seminaariin; hän pääsi nyt jonku vuoden päästä
-sieltä ja tuo viekas rusthollari oli jo aikaa sitten valinnut hänet
-Raution seuraajaksi Honkalaan mistä oli kaksinkertainen hyöty,
-ensiksikin että sisarenpoika heti saisi tuottavan paikan ja varman
-aseman, ja toiseksi johtavat henkilöt hänestä virkamiehen, jota voisi
-taivuttaa halunsa ja tahtonsa mukaan.
-
-Kaikki tämä oli opettajalle selvillä ja lähetyskunnan uudistettuun
-pyyntöön vastasi hän, että hän miettii asiaa, ennen kuin antaa
-vastauksensa.
-
-Kauan hän sitte mietti sitä; hetkellinen suuttumus ei ollut saattanut
-häntä puhumaan erostaan; päinvastoin oli hän jo aikaisemmin itsekseen
-ajatellut tätä, mutta, kuten hän äsken oli sanonut neiti Vinterille, oli
-hän kaikessa tapauksessa taipuisa jäämään Honkalaan ainakin yhdeksi
-vuodeksi -- kauemminhan ei haluttukaan hänen viipyvän. Vuosi, ainoastaan
-yksi ainoa lyhyt vuosi, kun hän sen ajatuksen sai selväksi, niin tunsi
-hän samassa niiden siteiden voiman, jotka pitivät häntä täällä
-ihmeellisellä tenhovoimallaan, jonka alkua hän ei ymmärtänyt. Ja
-ukkosten toivo toteutui, jotka olivat sydämestään tyytyväisiä, että niin
-helposti olivat päässeet toiveittensa perille. Pääsyy oli kuitenkin ehkä
-siinä, että Rautio syvästi kärsi siitä, että oli loukannut Isolaa,
-miestä, joka oli siksi vanha, että olisi voinut olla hänen isänsä, ja
-vaikka hän ei persoonallisesti, vaan lähettiläiden kautta oli lausunut
-toivomuksensa, että opettaja jäisi paikoilleen, niin tahtoi tämä
-kuitenkin taipuvaisuudellaan tässä asiassa osoittaa katuvansa sitä
-kiivastusta, mihin hän oli tehnyt itsensä syylliseksi.
-
-Tuo raju tuulispää tyyntyi täten vähitellen täydellisesti, kaikki riidat
-loppuivat, ja vieläpä itse Isolakin pudisti kirkkomäellä opettajan kättä
-aivan kuin vasta saavutetun sovinnon merkiksi taikka, kuten Rautio sen
-käsitti, "ilosta, että pääsee hänestä."
-
-Kevät oli sillä välin kulunut pitkälle, mäet kuulsivat jo hieman
-vihertäville, puiden urvut pullottivat ruskeina, ja vuokot kohottivat
-siniset silmänsä huikaisevassa auringon valossa.
-
--- Emmeköhän panisi toimeen yhteisen retken kaikkien lasten kanssa
-toukokuun ensi päivänä? Rautio ehdotti eräänä päivänä, kun hän
-tavallisuuden mukaan oli keskustelemassa opettajattaren luona. Minun
-mielestäni ovat lapset olleet niin ahkeria koko lukukauden, että
-huvittelu nyt voisi olla tarpeen.
-
--- Niin minunkin mielestäni, sanoi neiti Vinter, mutta te, joka olette
-enemmän kotiutunut seudulla, valitsette juhlapaikan.
-
--- Hyvin mielelläni, minä olen jo ajatellut kaunista kenttää tuolla
-metsässä lammen toisella puolen, joka on varsin sopiva leikkipaikaksi ja
-rannalla voisi keittää kahvia.
-
--- Siellä tulee hauska!
-
-Lapset ottivat ehdotuksen tietysti myrskyisellä myöntymyksellä vastaan,
-ja kun toukokuun ensi päivä tuli ja taivas oli selkeä ja aurinko paistoi
-kirkkaasti, niin sykki moni lapsensydän riemusta ajatellessa huvimatkaa.
-Kello kymmenen oli koulupihalla iloa ja eloisuutta, kun siellä seisoi
-nyt seitsemänkymmentä lasta, poikia ja tyttöjä, asetettuina riviin, ja
-vilkkaasti puhellen, mutta aivan mallikelpoisessa järjestyksessä lähti
-joukko opettajan ja opettajattaren jälessä metsää kohden.
-
-Vahvimmat pojat ja suurimmat tytöt kantoivat kahta suurta, kirkasta
-kahvipannua ja aika suuria koria täynnä vehnäsiä; tarvittiinhan sitä
-melko paljo muonaa sellaiselle ruuanhaluiselle nuorelle joukolle.
-Puolen tunnin kävelyn jälkeen oltiin perillä, valitulla juhlapaikalla;
-kaikki korit ja pannut kannettiin rantaan, missä opettajatar muutamien
-valittujen apulaisten kanssa ryhtyi kahvinkeittoon, samalla kuin
-opettaja järjesti leikkejä toisille ja johti heitä.
-
-Pian kajahteli iloiset huudot ja naururemahdukset kauas ympäristöön,
-leikittiin "haukkaa ja kyyhkystä" ja juostiin "leskisillä" ja
-tanssittiin piiritanssia toisella mäenrinteellä, ja sillä aikaa nousi
-savu kahvitulista auvertaen lauhkeaan kevätilmaan. Pannut porisivat ja
-kiehuivat niin somasti, ja kun väsyttiin leikkiin ja tahdottiin
-hengähtää hetkinen, niin oli kahvikin valmiiksi laitettu.
-
-Palavissaan ja punottaen istuutui nuori opettajatar kivelle vähän
-ylemmäs lapsista ja katseli ilolla, kuinka heille kestitys maistui.
-Rautio tuli ja heittäysi maahan hänen jalkojensa juureen.
-
--- Oli mainio ajatus tämä retki, sanoi Elli, lapset näyttävät niin
-ilosilta ja tyytyväisiltä; minä luulen varmaan, että heillä on ollut
-äärettömän hauska, etenkin kun heidän opettajansa on itse johtanut
-leikkiä? Ettekö te ole aivan väsynyt, herra Rautio?
-
--- En vähintäkään, mutta kuinka on teidän laitanne, neiti, ei ole hauska
-seisoa ja paahtua nuotion ääressä?
-
--- Oo, tytöt olivat myöskin niin huomaavia ja auttavia, että minulla ei
-ollut mitään vaivaa, sanoi Elli, mutta katsokaahan nyt kaunista taulua
-edessämme!
-
-Rautio seurasi hänen ojennetun kätensä suuntaa. Siellä tasaisella
-mäenrinteellä istui hajallisissa ryhmissä koko lapsiliuta iloisesti
-soristen; useat pojista olivat heittäneet takit päältään palavissaan, ja
-heidän valkoiset paidan hihansa ja tyttöjen koreat huivit näyttivät niin
-sievältä tummaa kuusikkoa vasten. Mäen alla oli lampi, jonka pinnalla
-kevättuuli ajeli väreitä. Sen ympärillä oli lehtipuita, jotka
-neitsyeellisesti kietoutuivat vaaleanviheriään vaippaansa.
-
--- Tämä on ihanaa! kuiskasi Rautio ja veti syvään henkeänsä. Kaikkialla
-ilmassa heidän ympärillään näytti lepäävän täydellisyys ja voipumus,
-mikä herätti halun sulkeutua itseensä; Rautio pani kätensä päänsä alle
-ja seurasi pääskysten lentoa tuonne äärettömään, siniseen korkeuteen,
-korkealle heidän päänsä päälle, sitten käänsi hän hitaasti katseensa
-vieressään olevan nuoren tytön ihanille, raikkaille kasvoille. Hän tunsi
-itsensä niin sanomattoman onnelliseksi, sydämensä niin ihmeellisen
-keveäksi aivan kuin vapautetuksi, hän olisi tahtonut ojentaa kätensä ja
-syleillä koko maailmaa suuressa, hiljaisessa ihastuksessaan.
-
-Koko ympäristössä ei myöskään ollut mitään, mikä häiritsi hänen
-mielialaansa; lasten iloinen sorina kuului hieman hiljemmin tänne ylös
-ja linnun liverrys metsässä muistutti että oli kevät -- valon ja
-toiveiden lupauksista rikas aika.
-
-Opettajatar istui hiljaisena, vaan hänen kirkkaissa silmissään ei ollut
-mitään merkkiä haaveilun suloisesta unelmasta; hän kyllä tunsi kevään
-ihastusta, vaan ei mikään tunne hänessä antanut vastinetta sen hienoille
-soinnuille, hänen vilkas mielensä eli koko ajan todellisuudessa, ja tuo
-kaunis silmäys seurasi lakkaamatta lapsiliutaa heidän edessään.
-
-Niin voivat sydämet sykkiä toisiaan lähellä ja kuitenkin oikeastaan
-kaukana erillään, mutta sitä Rautio ei tiennyt, sillä tänä hetkenä oli
-kaikki hänestä kaunista ja täysin sopusointuista.
-
-Muutaman minuutin kuluttua olivat nuoret taas leikin touhussa ja
-opettaja myös. Tuo suloinen hetki oli häneltä ohitse, mutta hän tiesi,
-ettei hän koskaan voisi sitä unhoittaa, että hän kätkisi tämän
-kevätjuhlan metsässä suloisimpien muistojensa joukkoon.
-
-Kun aurinko hitaasti alkoi laskeutua länteen, niin lähdettiin
-paluumatkalle, ja jotakuinkin väsyneinä tanssista ja leikistä.
-Koulupihalla erosivat lapset ujoilla kiitoksilla ja yksimielisillä
-vakuutuksella, että kaikki olivat viettäneet hauskan toukokuun
-ensimmäisen päivän. Seuraavana päivänä ryhtyivät taas sekä opettajat
-että oppilaat raittiin voimin työhönsä, täytyihän nytkin olla uuttera,
-sillä tutkinto lähestyi kiirein askelin. Tuskin kaksi viikkoa sen
-jälkeen piti koulun laskea nuot pienet linnut lentämään vapauteensa,
-kesälomalle.
-
-Rautiosta tuntui, että viime päivät olivat häipyneet kuin uni. Hänellä
-oli paljon työtä, mutta kaikki kävi niin helposti, tutkintokin meni
-kerrassaan oivallisesti. Pojat olivat aina tähän asti vieneet voiton
-tytöiltä, mutta tänä vuonna suoriutuivatkin tytöt loistavasti. Neiti
-Frisk, joka itse oli kärsinyt tutkintokuumetta, oli tavallisesti myöskin
-tartuttanut jotain omasta hermostuneesta pelostaan oppilaisiinsa; Elli
-Vinter sitävastoin ei tiennyt mitä ujostelu olikaan, hän seisoi iloisena
-rintaman edessä "kuin kenraali", sanoivat ukot, ja naisien mielestä oli
-hän "niin vaalea ja iloinen". Iloisella luonteellaan ja vilkkaalla
-esitystavallaan oli hän valloittanut koko pitäjän väkirynnäköllä.
-
--- Ansaitsematon voitto, arveli hän itse.
-
--- Oh, sanoi Rautio, teillä on kyky voittaa kaikkien sydämet.
-
-Elli hymyili. -- Niin, mutta ajatelkaa, että Isolakin tuli tutkinnossa
-laulun jälkeen ja löi minua olalle: "Olemmepa saaneet kerrassaan oivan
-kouluneiden, kun voi laulaa sekä koko- että puolinuotit", sanoi hän.
-
-Seuraavana aamuna matkusti Rautio; opettajatar oli luvannut viipyä
-viikon rovastinnan luona. -- Hyvästi neiti, eikö meillä ole ollut hyvä
-lukukausi ja ihana kevät? sanoi opettaja hyvästellessään.
-
--- Te siis olette jo unhottanut kaikki vastoinkäymisenne? kysyi hän.
-
--- Tuntuu aivan siltä, vastasi hän hymyillen. Neiti on iloisella
-luonteellaan valaissut koko koulutalon ja minun huoleni myöskin, siitä
-täytyy minun saada teitä kiittää. -- Hän otti Elliä kädestä hellästi ja
-piti sitä hetken omassaan, samalla kun hänen katseensa etsi Ellin
-katsetta.
-
--- Toivotan hauskaa kesää! sanoi Elli.
-
--- Niin, ja hauskaa jälleennäkemistä! vastasi Rautio antaen samalla
-käden hiljaa pudota. Reippaasti keikautti hän itsensä kärryihin --
-hyvästi, hyvästi! -- Hän heilutti hattuaan ja Elli liehutti nenäliinaa
--- niin erosivat he.
-
-Rautio ei voinut selittää sitä mielen tilaa, mikä viime aikoina oli
-vallannut hänet, ainoastaan sen tiesi hän, ettei koskaan ollut tuntenut
-itseään niin rohkeaksi kuin nyt. Kaikki tuntui hänestä hauskalle
-kotimatkalla, kärryntärinä asemalle mennessä ja matka rautatievaunuissa,
-jotka olivat täynnä koululapsia, ja sitten matka kotiapäin valoisana
-kesäiltana lemmikillään Ruskolla keveissä kärryissä ja takaistuimella
-vanha Taavetti, joka kerroskeli asioita kotiseudulta.
-
-Miten rauhaisalle ja ystävälliselle näytti kartano tuolla mäellä, Sydän
-tykytti aina kovemmin, kun hän ajoi tuota tuttua tietä vanhojen jalavien
-alla, jotka seisoivat molemmin puolin tietä. Keltaiseksi maalatun
-rakennuksen alapuolella leveni puutarha hedelmäpuineen ja
-marjapensaineen aina äidin vaatteenvalkasupaikalle puron reunalla, jossa
-keväällä aina oli oivaa palttinaa pitkän pitkiä kaistaleita, toisella
-puolen taloa olivat kedot, niityt ja pellot täydessä kunnossa. Täällä ei
-ollut suuremmoista luonto eikä ihania näköalat, vaan näytti hauskalle
-joka lisäsi talon varakkaalta ja komealta näyttävää ulkoasua, mikä teki
-vastustamattoman hyvän vaikutuksen. Oras pelloissa näytti viheriälle ja
-lupaavalle, ohkanen vaalea sumu nousi puron-uomasta kaukana niityillä,
-ja metsästä tuli raitis koivun tuoksu, kuin ensimmäisenä tervehdyksenä
-kotiin tulevalle. Hän ajoi veräjän läpi ja aina porrasten eteen. Täällä
-seisoi äiti ja nyökkäsi hyvää iltaa hänelle. Hän oli isokasvuinen kuten
-poikansakin ja lihavahko, tavattoman komea, leveäharteinen nainen,
-aikaisten huolten rypistämät kasvot, älykkäät silmät, jotain hilpeää
-koko olennossaan.
-
-Ensi tervehdyksessä äidin ja pojan välillä näkyi, kansantavan mukaan,
-ainoastaan hyvin vähän sitä hellyyttä, jota molemmilla oli toisiaan
-kohtaan, mutta heille oli luonnollista näin hallita tunteitaan.
-Kuitenkin voi, niin tyyni kuin äiti olikin, huomata että hän oli täynnä
-iloa nähdessään taas poikansa, ja jokainen pikkuesine talossa todisti
-jollain tavoin, kuinka kaikki oli valmistettu hänen palaamakseen.
-
--- Tule nyt sisään haukkaamaan kipene, sinä taidatkin olla nälissäsi
-matkan jälkeen, sanoi äiti, ja sisällä eteiskamarissa oli kaikki pojan
-mieliruuat pöydällä, hienoaleipää, tuoretta voita ja viiliä sekä
-vaahtoavaa kotiteko-olutta paksussa, kirkkaaksi hangatussa tinatuopissa,
-jota isä ja isoisä olivat käyttäneet. Rautio vei mielihyvällä tuon
-vanhanaikuisen kannun huulilleen ja joi aika siemauksia: -- Kiitos äiti,
-tällaista juomaa ei saa koskaan maistaa muualla kuin kotona, sanoi hän.
-
--- Niin, Liisa teki sitä juuri eilen, vastasi äiti, enkä minä käskenyt
-hänen säästämään maltaita.
-
-Huone suuren salin takana oli aina siitä asti, kuin hän tuli
-täysikasvuiseksi, ollut hänen; se oli nyt uudestaan maalattu ja kirjavat
-matot, jotka äiti itse oli kutonut, olivat ristissä kikavalkoisella
-lattialla. Rautjärven emäntä teki aina parastaan saadakseen lattiat
-valkeiksi; suuressa kyökissäkin loisti lattia puhtaana kuin
-vierashuoneessa. Hän oli ankara järjestyksen ihminen, jonka vuoksi
-palvelija, joka ei mukautunut tähän, oli harvoin kauan talossa.
-
-Rautio avasi makuuhuoneensa ikkunan ja silmäili uinuvaa luontoa; oli
-niin hiljaista ja tyyntä kaikkialla tänä vilpoisena kevätyönä, aivan
-kuin koti olisi pyytänyt poikaansa lepäämään häiritsemättä helmassaan.
-
--- On suuri siunaus, että on hyvä koti, ajatteli tuo nuori mies, ja
-hänen kostea katseensa etsi hiljaisella kiitollisuudella taivaanlakea
-päänsä päällä.
-
-Aikaisin seuraavana aamuna oli hän jo ylhäällä ja liikkeellä; hänellä
-oli niin paljon uutta katseltavaa, niin monta tervehdittävää ja niin
-monen kanssa puhuttava. Kalustohuoneessa teki vanha Taavetti puuastioita
-talon tarpeiksi, sinne piti Raution mennä kiittelemään tuota vanhaa,
-vaan vielä vikkelää tekijää. Kaksi nuorempaa renkiä meni pellolle
-työhevosten kanssa; toinen hevospari oli ostettu sitten kun opettaja
-viimeksi oli kotonaan. Hevoset näyttivät vahvoilta ja komeilta, ja
-tuolla karjapiiat tulivat kiiltävine maitosaaveineen matkalla meijeriin
-puron varrelle.
-
-Hänellä oli vielä hyvästi aikaa ennen aamiaista kiertääkseen pienen
-mutkan ja katsellakseen kasvuja. Aamuilma tuulahteli raittiina ja
-elähdyttävänä hänen ympärillään, tuolla kyntivät jo miehet täydessä
-touhussa ruskeaa maata, joka näytti niin voimakkaalle ja myöhkeälle.
-Hanhet kulkivat niin ylevinä allikkoon aamukylvylle, pääskyset
-lentelivät vilkkaasti edestakaisin etsien ruokaa; kaikkialla näkyi
-päivän valpastunut elämä heränneen ja tuntui raittiilta täällä luonnon
-helmassa. Punaseksi maalattujen riihien ohitse, joista hän lapsena niin
-usein oli kuullut varstain tahdikkaan äänen, hän kulki lehtoon, jossa
-vaaleanviheriät koivut välkkyivät valkeine runkoineen. Se oli sievä
-pieni luonnonpuisto, jossa tie kiemurteli viheriäisen katoksen alla ja
-aukeni ylhäällä mäellä, missä aurinko paistoi kirkkaana uutisasunnon
-yli. Siinä työ lepäsi tänään, soma salvos oli keskitekoisena puiden
-seassa. Se oli äidin tuleva pieni pakopaikka, josta hän joulunaikana oli
-puhunut, että rakennuttaisi sen keväällä; on aina hyvä olla valmiina
-vastaisen varalle, arveli hän.
-
--- Minä en ole enää nuori, oli hän sanonut, minä voin väsyä
-maanviljelykseen, silloin muutan minä pieneen uuteen tupaan, ja sinä
-saat ottaa talon ja hankkia tänne nuoren reippaan emännän.
-
-Kun hän nyt täällä ylhäällä muisti nämät sanat, niin värähytti se hänen
-mieltään -- nuoren emännän -- hänen täytyi painaa käsi sydämelle! Oli
-ainoastaan yksi kuva -- nyt tunsi hän sen selvästi, -- jonka hän voi
-asettaa yhteyteen vaimokäsitteen kanssa. Hän nojautui uuden rakennuksen
-nurkkaa vasten, pani kädet ristiin rinnalleen ja vaipui tulevaisuuden
-unelmiin, jollaisia jokainen nuori mies on uneksinut ainakin jonkun
-kerran elämässään, samalla kun varhainen päivä levitti välkkyilevää
-valoaan ympäröivän seudun yli. Onnellinen uneksija!
-
-
-X.
-
-Syksy oli tullut, ja Rautio oli palannut Honkalaan muutamia päiviä ennen
-lukukauden alkua. Neiti Vinter oli täällä jo ennen häntä aivan
-entisellään, "terve kuin omenankukka", sanoi vanha Katrina, joka nyt
-alkoi kohdella nuorta neitiä erityisellä hyväntahtoisuudella. Oli kaunis
-aamu, ja kaikki luonnossa näytti vielä aivan kesäiseltä. Rautio oli
-karsimassa nuorta, koulunpiirin sisällä olevaa metsää ja heitti tätä
-tehdessään tavantakaa syrjäsilmäyksiä kouluhuoneen avonaiseen ikkunaan,
-missä Elli Vinter istui ikkunalaudalla ja hyräili työssään. Rautio näki
-hänet ainoastaan sivulta, sillä hän istui puolittain poiskääntyneenä
-hänestä, mutta aamuaurinko kimalteli kuin kulta hänen lyhyessä ruskeassa
-tukassaan ja hyväili kaunista niskaa; hän näytti Rautiosta taululle,
-minkä kehyksenä oli ikkunan puitteet, koristettuina runsailla
-konvolvulusköynnöksillä, jotka pyrkivät aina kattoon saakka. Äkkiä näki
-Rautio hänen säpsähtävän ja kuuli iloisen huudahduksen; kolme askelta
-ikkunasta seisoi äkkiä nuori mies somassa matkapuvussa ja lauloi kädet
-ojennettuina tuota nuorta tyttöä kohden: "Sua tervehdin, sua tervehdin!"
-
--- Oh Viktor, kaikui Ellin iloinen ääni, hyi, kuinka sinä säikäytit
-minua, kun tulet tuolla tavoin aivan kuin pilvistä pudoten, ajatteles,
-jos minä olisin pyörtynyt!
-
--- Ei mitään vaaraa, urhoollinen serkkuni, saanko tulla sisään?
-
--- Tietysti, mutta et ikkunan kautta, sillä silloin pitää Anderssonska
-sinua ryövärinä; tämä nyt oli kuitenkin kerrassaan ihastuttava
-hämmästys!
-
-Raikkaat nuorukaisäänet tunkeutuivat selvänä Raution korviin; hän seisoi
-siinä melkein kivettyneenä; mikä tuuli oli nyt näin odottamatta ajanut
-tuon serkun näyttämölle? Hänellä oli aina ollut vastenmielisyyttä tuota
-tuntematonta nuorta miestä kohtaan, mutta ei ollut voinut selittää tätä
-salaperäistä suhdetta, Nyt tiesi hän yht'äkkiä syyn, hän oli
-mustasukkainen! Yhä edelleen viipyi hän työssään -- mitäpähän oli
-hänellä muutakaan tehtävää -- mutta kirveen iskuissa ei ollut mitään
-tarmoa; koko ajan kuunteli hän tietämättään ääniä ja katse kiiti sinne,
-missä hän tiesi kahden serkun nyt hilpeinä iloitsevan yhdessä.
-
-Tuolla tuli Anderssonska läähättäen rappuja ylös ja riensi Katrinan luo,
-joka huuhtoi perunoita kaivon luona; tietysti tahtoi hän tuoretta
-kahvi-kermaa ja kentiesi pari kananpoikaakin päivälliseksi
-odottamattomalle vieraalle. Vähän aikaa myöhemmin tuli Elli serkkunsa
-kanssa kartanolle; hänellä oli päässä kukikas pitsihattu, kaunein
-naispäähine, mitä Rautio voi mielessään kuvitella. Elli puheli ja
-viittoi innokkaasti. Äkkiä huomasi hän opettajan, ja molemmat tulivat
-reippaasti hänen luo.
-
--- Tässä saan esitellä teille serkkuni, insinöörin, sanoi hän, hän on
-virkamatkalla ja oli niin ystävällinen, että ohikulkiessaan pistäysi
-katsomaan minua täällä yksinäisyydessäni. Nyt aion näyttää hänelle
-ympäristöä sillä aikaa kuin Anderssonska laittaa päivällistä.
-
-Elli nyökäytti päätään, Rautio kumarsi kankeasti vieraalle; tuo hienosti
-puettu nuori herra katseli silmälasiensa läpi jotensakin hävyttömästi
-hänen yksinkertaista palttinatakkiaan ja karkeatekoista olkihattuaan.
-Kun he sitten kääntyivät ympäri kulkeakseen edemmäs, niin opettaja aivan
-selvään tunsi, kuinka vieras huolettomasti olkapäitään kohauttaen
-surkutteli serkkuaan, jolla oli näin hauskaa seuraa.
-
-Rautiossa kihisi ja kuohui, mustasukkaisuus liittyi
-talonpoikaisylpeyteen, jota oli hänellä veressä, hän ei tahtonut antaa
-nöyryyttää itseään; onko rehellinen työmies yksinkertaisen pukunsa
-tähden huonompi kuin pääkaupungin heikari, jonka veltot piirteet
-selvästi ilmaisevat huonoja tapoja? Hän syöksyi näiden myrskyisäin
-ajatustensa valtaamana niin rajusti mäntyjen kimppuun, jotta oksat
-sinkoilivat hänen ympärillään. Auringonpaisteessa tuli viimein hänelle
-niin kuuma, että hän heitti kirveen olalleen ja meni sisään.
-
-Katrina hyvin innoissaan puheli hänelle. -- Ajatelkaa, sanoi hän,
-millainen vetelys tuo Anderssonska on, ei voinkipenettä ole heillä
-talossa pöytään tuolle hienolle vieraalle herralle. Minä olen juuri
-kirnunnut ja minä ajattelin: minä vien nokareen voita neidin tähden,
-ellei herralla ole mitään sitä vastaan, ja sitten on meillä kerrassaan
-muhkea kermajuusto?
-
--- Tee kuin tahdot, Katrina, se on minulle yhden tekevä. Rautio veti
-oven kiinni niin synkän näköisenä, että muori aivan hämmästyneenä katsoi
-hänen jälkeensä, mutta sisällä istuutui Rautio kuin hämmähäkki
-tähystämään ja odotti kunnes nuori pari nauraen ja puhellen palasi
-metsästä. Elli juoksi kyökkiin ja palasi heti kourallinen herneitä
-mukanaan, jotka hän anteliaasti jakoi aina nälkäiselle kyyhkysparvelle.
--- Eikös tämä ole mukavaa? huusi hän serkulleen, joka seisoi portailla.
-
--- Mainiota! -- huudahti tämä taputtaen kovasti käsiään, niin että nuot
-räpyttelevät linnut karkoittuivat pakosalle.
-
--- Hyi, kun niin taitamattomasti menettelet -- Elli teki tyytymättömän
-liikkeen. Sinä unohdit, ettet ollut nyt teatterissa!
-
--- Anteeksi, mutta kuva oli täydellinen, vakuutti hän innokkaasti;
-sitten menivät he molemmat hymyillen käsikädessä huoneeseen.
-
-Rautio nousi, hänelle tuli äkkiä melkein vastustamaton halu kerrassaan
-antaa valta taisteleville tunteilleen, jotka rajusti liikkuivat hänessä;
-huone kävi hänelle tukalaksi, ja hattu syvälle painettuna riensi hän
-ulos Rullen seuraamana, joka kuin ihmetellen katseli isäntänsä
-tavattomaan kiihtyneisiin kasvoihin.
-
-Kiivas kävely lammenrannalle teki hänelle hyvää; sinne tultuansa
-heittäytyi hän muutamain tuuheiden leppien alle ja pyyhkäsi lakin
-päästään, jotta ilma vapaasti sai vilvoittaa hänen kuumaa otsaansa.
-Kauan viipyi hän täällä Rulle jalkainsa juuressa, ja häntä ympäröivä
-hiljaisuus palautti myöskin tyyneyden hänen mieleensä, samalla syvä
-häpeäntunne siitä, että oli noin vähäisen syyn takia joutunut pois
-tasapainostaan, täytti hänen sielunsa tuskalla. Kun hän muutamia tuntia
-myöhemmin palasi kotia, niin ei hänen tyyneestä muodostaan olisi kukaan
-voinut päättää, että kapina vastikään oli häirinnyt hänen rauhaansa.
-Kartano näytti niin rauhalliselta ja hiljaiselta, vieras "myrskylintu",
-joksi Rautiolla olisi ollut syytä häntä kutsua, oli poissa, ja Elli
-istui yksin kiikkulaudalla ikkunan alla käsitöineen.
-
--- Siinäpä tulette vihdoinkin, herra Rautio, huusi Elli hänelle, minä
-olen etsinyt teitä kaikkialta pyytääkseni teitä syömään päivällistä
-yhdessä serkkuni ja minun kanssa, mutta te olitte kadoksissa.
-
--- Minä tein kerrassaan perinpohjaisen kävelyretken, sanoi hän,
-teistähän oli ihastuttavaa, kun saitte sukulaisen vieraaksi.
-
-Elli hymyili. -- Niin serkkuni Viktor on aika iloinen kujeilija, mutta
-tavallisesti me enimmäkseen kiistelemme, vaikka me nyt tänään
-odottamattoman tapaamisen tähden pidimme aselepoa, sanoi Elli iloisesti.
-Minä en voi kärsiä hänen keikaritapojaan, minua oikein inhottaa nähdä
-miehen noin tarkoin seuraavan kaikkia muoteja.
-
-Rautio katsoi hämmästyneenä häneen.
-
--- Viktorilla on aina tapana kertoa minulle hentuistaan, jatkoi hän, hän
-väittää, että kaikki tytöt ovat ihastuneet häneen, mutta minä sanoin
-hänelle viimeksi tänään, että ei kukaan muu kuin hupsu rakastu
-tuollaiseen narriin. Nyt on lankani lopussa, ettekö mene sisään, herra
-Rautio, saamaan jotain päivälliseksi?
-
--- Niin, tuntuupas nyt ruoka maistuvan, vastasi hän omituisella
-äänenpainolla; hänestä tuntui äkkiä kuin taakka, mikä tähän asti oli
-painanut häntä, olisi nostettu, ja kevein askelin riensi hän sisään.
-Seuraavana yönä ei hän voinut nukkua, oli kuin kuume hänessä, ja kun hän
-seuraavana päivänä istui opettajattaren kanssa kiikkulaudalla, niin oli
-hän niin kummallisen näköinen, että Elli ihmetellen katseli häntä.
-
--- Teitä vaivaa joku, herra Rautio, sanoi hän ja purasi langan säikeen
-pienillä valkoisilla hampaillaan, oletteko kipeä?
-
-Rautio loi katseensa alas hetkeksi ja kohotti sen sitten aivan kuin
-olisi tehnyt järkähtämättömän päätöksen. -- Neiti Vinter, hänen äänensä
-kaikui eriskummallisen kovalle ja karkealle. -- Neiti Vinter, minä
-rakastan teitä, minä en voi kuleksia täällä kauemmin päivästä päivään
-saamatta puhua ajatukseni, tahdotteko tulla vaimokseni?
-
-Hän tunsi, ettei mikään rakkauden tunnustus romaaneissa eikä
-todellisuudessa voinut olla tuollainen, vaan hän ei kuolemakseenkaan
-olisi voinut pukea tunteitaan muihin sanoihin.
-
-Elli katsoi ylös, ja hänen katseessaan kuvastui niin pohjaton, niin
-sanomaton kummastus, että siinä ei ollut sijaa millekään muulle. Sitten
-alkoi hän äkkiä nauraa, nauraa niin hillitsemättömästi, että työ putosi
-hänen käsistään ja kirkkaat kyyneleet kimaltelivat hänen silmissään.
-Rautio säpsähti; mitä tahansa hän oli odottanutkin häneltä vastaukseksi
-kosintaansa, niin ei hän koskaan ollut kuvaillut, että hän kohtelisi
-tällä tavoin; hän tuijotti melkein säikähtäneenä häneen ja kysyi
-soinnuttomasti: -- Miten on minun tämä käsitettävä?
-
--- Ah, sehän on niin naurettavaa! huudahti hän ja pyyhki kyyneleet
-silmistään.
-
-Se pisti Raution sydämeen: -- Onko todellakin jotain naurettavaa siinä,
-että mies avonaisesti tunnustaa naiselle rakkautensa? kysyi hän hiljaa.
-
--- Ei, ei, ei yleensä, hän tukahdutti vaivoin uuden naurun purkauksensa.
-
--- Vai niin, ei yleensä, toisti Rautio, siis ainoastaan kun on kysymys
-minusta? -- Niin minä tunnen itsekin, kuinka hirveän kömpelölle
-rakkauden tunnustukseni mahtoi tuntua, mutta minä uskon, että kun sydän
-on liian täysi, niin ei löydy sanoja ilmaisemaan tunteitaan.
-
--- Minä en tiedä, oli vaan jotain niin uskomatonta, niin aavistamatonta
-ja lystillistä siinä ajatuksessa, että te olette kuleksinut täällä
-rakastuneena minuun, minä en tahdo voida käsittää sitä!
-
--- Pitääkö minun sitten ehkä uudistaa sanani, jotta neiti oikein voisi
-ymmärtää, mitä minä tarkoitan? sanoi Rautio, ja hänen äänensä sointu
-kuului niin vakavalle, että Elli äkkiä tuli hieman hämilleen.
-
--- Ei, ei! vastasi hän äkkiä,
-
--- Tahdotteko ajatella, mitä olen sanonut? -- hänen äänensä värähteli
-tukahdutetusta liikutuksesta, ja äkkiä, aivan kuin sulut, mitkä kauan
-olivat pidättäneet virtaa, olisivat särkyneet, tarttui hän
-intohimoisesti hänen käsiinsä ja kuiskasi: -- Jos sinä tietäisit, kuinka
-kallis sinä olet minulle. Minä olen rakastanut sinua ensi hetkestä, kuin
-näin sinut!
-
--- Siitä ei minulla ole ollut mitään aavistustakaan, vastasi tuo nuori
-tyttö vähän kiivaasti ja veti kätensä pois. Oli miten tahansa, niin
-minua surettaa, että tämä keskustelu on tapahtunut meidän välillämme,
-koska -- koska minä en voi vastata teidän tunteitanne. Anteeksi, mutta
-nyt minä menen, ei ole hyödyksi jatkaa tätä hyvin ikävää yhdessäoloa.
-
-Hän nousi ylös, kokosi työkalunsa ja meni. Se oli hirveä silmänräpäys
-Rautiolle!
-
-Tajutonna, kuin olisi häntä kova isku kohdannut, istui hän liikkumatta
-samalla paikalla, kuinka kauan ei hän tiennyt itse; kun hän taas tuli
-tuntoihinsa ja koneentapaisesti nousi mennäkseen sisään, niin näki hän
-veräjän luona miehen hevosineen kärryineen. Se oli eräs talonpoika, joka
-tuli tuomaan kuivia puita, joita oli ostettu koulun käsityötarpeiksi.
-Opettaja meni hänen kanssaan katsomaan lautoja ja auttoi sitten saamaan
-ne katon alle. Kun ilta tuli, niin hän istui kauan kirjoituspöytänsä
-ääressä pää raskaasti käteen nojaten, sitten sytytti hän lamppunsa ja
-otti esiin postipaperia ja kynän.
-
-"Te kummastutte varmaankin näistä riveistä, neiti Vinter", kirjoitti hän
-vahvalla, selvällä käsialallaan, "minä pyydän kuitenkin teitä olemaan
-vakuutettuna siitä, että minä en suinkaan aijo uudistaa, mitä minä
-aikaisemmin tänään olen lausunut, en myöskään tahdo teitä kiusata enkä
-vaivata. Syy, miksi kirjoitan on se, että minä täten helpommin voin
-vakuuttaa teille, että minun luja päätökseni on kaikessa, mikä minusta
-riippuu, säilyttää suhdetta välillämme sellaisena kuin se tähän asti on
-ollut, ja että rehellinen toiveeni on saada palvella teitä kaikessa,
-missä voin ja kykenen. Jos sanani tänään ovat solvaisseet tai loukanneet
-teitä, niin pyydän minä sydämestäni anteeksi ja toivon, että aika
-haihduttaa ne teidän muistostanne. Vasta nyt tyyneen harkinnan hetkenä
-huomaan minä itsekin, että oli rohkeaa pyytää teidän kättänne; löytyy
-muuri meidän välillämme, yhteiskuntasuhteiden, säätyrajoituksen muuri,
-jonka yli te ette tahdo nousta, ja sentähden oli kerrassaan uhkarohkeaa
-koettaa sitä rikkoa."
-
-Hän pani kirjeen kiinni ja pisti sen erään kirjan sisään, jonka hän
-juuri ennen oli lainannut Elliltä ja lukenut, sekä antoi Katrinan vielä
-samana iltana viedä sen opettajattarelle. Kauan senjälkeen istui hän
-hiljaa paikallaan kirjoituspöytänsä ääressä ajatuksiinsa vaipuneena; hän
-tunsi nyt selvästi, että nyt hän oli kuin kääntänyt uuden lehden
-elämänkirjassaan, että nuoruuden aika valoisine toiveineen tästä
-päivästä oli ohi, ja että hän oli melkoista vanhempi.
-
-Ja täten olivat siis nuot kultaiset säikeet hänen elämänsä
-kertomuksestaan äkkiä kaikki yhdellä kertaa katkenneet.
-
-
-XI.
-
-Aika kului tasaista kulkuaan ja tunnit koulussa menivät säännöllistä
-menoaan; työ oli Raution ilo, ja hän siunasi sitä nyt enemmän kuin
-koskaan ennen, kun ajatuksensa tarvitsivat tasaista toimintaa, jotta ei
-eksyisi unelmoimaan, mikä ei sopinut hänen luonteelleen eikä hänen
-elämänsuuntaansa. Hän ei ollut mikään toimeton luonne, jonka sydämen
-suru, katkerakaan, voisi tehdä toimettomaksi; päinvastoin ryhtyi hän nyt
-innokkaammin kuin ennen opetukseen ja jakoi opetusta myöskin koulun
-ulkopuolella kooten ympärilleen vapaahetkinä poikia, lukeakseen jotain
-hyödyllistä heille, sitten keskustellakseen luetun johdosta ja siten
-kehittääkseen heidän ajatus- ja arvostelukykyään.
-
-Hän pelkäsi tosin, että myöskin tässä saisi kokea vanhojen vastustusta,
-mutta nämät näkyivät nyt väsyneen riitelemiseen; sen sijaan sai hän
-sisälliseksi ilokseen nyt tunnustustakin niiltä, joilta hän vähimmin oli
-sitä odottanut. Yhdellä hänen itsepintaisimmista vastustajistaan oli
-poika, joka oli koko seudun tunnettu ilkimys, kerrassaan rosvonalku,
-jolle raa'in omavaltaisuus oli kuin jokapäiväinen leipä. Poika oli
-rikkaiden vanhempien ainoa lapsi ja oli kaikessa saanut seurata omia
-halujaan, joten ei ollut ihmettelemistäkään niitä hedelmiä, joita
-sellainen veltto kasvatus kantoi. Alussa katseli isäkin sormiensa läpi
-pojan vehkeitä, olipa vielä ylpeäkin hänen reippaudestaan ja
-rohkeudestaan, viat kyllä karisevat vuosien mukana, arveli hän.
-
-Niin ei kuitenkaan käynyt, pojan käytös tuli pian kuuluksi kylällä ja
-tuotti häpeää tuolle talonpoikaisylpeälle isälle. Juuri tämä mies oli
-nyt kuitenkin opettajan vastustajista innokkaimpia; missä hän voi,
-koetti hän tehdä vastoin Raution pyrintöjä ja kohteli häntä röyhkeästi
-ja ylpeästi. Hän pani pojan kouluun, ei vakuutettuna koulun
-kasvattavasta vaikutuksesta, vaan pikemmin rangaistakseen opettajaa
-panemalla hänen niskoilleen pahantapaisen lapsen, jota hän itse ei enää
-kyennyt hillitsemään, sekä todistaakseen ettei koulunkäynti enemmän kuin
-mikään muukaan pystynyt parantamaan häntä.
-
-Rautio huomasi asian hyvin arveluttavaksi. Lautamies Vikström oli
-pitäjän etevimpiä ja vaikuttavimpia isäntiä, oli vaikeaa rohkeasti
-kieltäytyä ottamasta poikaa; oma sydämensä kehotti häntä myöskin
-vastaanottamaan tuon pahankurisen lapsen, jotta hän kärsivällisyydellä
-ja rohkeudella koettaisi jalostuttaa tuota pientä "villisorsaparkaa",
-mutta toiselta puolen tuntui opettajasta kuin rikokselle muita oppilaita
-kohtaan, että heidän keskuuteensa tuotiin ilkiö, joka kentiesi
-esimerkillään turmelisi koko hengen koulussa. Hän neuvotteli
-koulujohtokunnan kanssa, kaikki tunsivat pojan paheet, mutta kukaan ei
-tahtonut loukata arvossa pidettyä lautamiestä.
-
-Vihdoin tarkan harkitsemisen jälkeen päätti Rautio koetteeksi ottaa
-vastaan uuden oppilaan, minkä tarkan vartioimisen hän teki itselleen
-kalliiksi velvollisuudeksi. Tulos tästä kaikesta oli vastoin kaikkea
-luuloa mitä parahin.
-
-Millä keinoin opettaja onnistui herättämään pojan kunnian tunteen oli ja
-jäi arvoitukseksi kaikille, jotka eivät innokkaan nuoren opettajan
-tavoin olleet ottaneet tehtäväkseen tutkia poikaluonteen juovikasta
-liitosta. Siinä kylliksi, Anton Vikströmistä tuli ajan ollen koulun
-siivoin oppilas, joka oli jo opettajaansa lujasti kiintynyt.
-
-Tämä pojan täydellinen muuttuminen tuntui isästä alussa ihan
-uskottomalta, niin ettei hän siihen luottanut, mutta kun aika kului
-edelleen, niin huomasi lautamies, että se ainakin oli totta. Hän oli
-jäykkä mies, jonka oli vaikea luopua juurtuneesta vakuutuksesta, mutta
-hänen luonteensa oli kuitenkin pohjaltaan rehellinen ja oli jalokin;
-viipyi kauan, ennenkuin hän voi tunnustaa vääryytensä, jota hän oli
-tehnyt opettajaa kohtaan, mutta kun hän sen kerran huomasi, niin vaati
-myöskin hänen oikeudentuntonsa, että hän tekisi tämän anteeksipyynnön ja
-niin sitten tuo ylpeä suurtalollinen -- muuan noita vapaan
-maanviljelijän muhkeita perikuvia -- meni eräänä päivänä Raution luo ja
-lausui muutamin yksinkertaisin sanoin kiitollisuutensa sekä
-katumuksensa. Se oli suuri tunnustus, suurempi kuin opettaja koskaan oli
-voinut odottaakaan, ja sovinnollisella avomielisyydellä ojensi Rautio
-entiselle vastustajalleen kätensä. Tästä hetkestä, sen tiesi hän, oli
-lautamies Vikström koulun ystävä. Monet kerrat sitten istuivat he
-kahden, vakaasti keskustellen ja samalla kuin Rautio kunnioituksella
-kuunteli, kun isäntä vapaasti jutteli mielipiteistään, peritystä
-vanhoilisuudestaan, niin antoi hän tyyneellä, helpostikäsitettävällä
-tavalla toiselle selvän kuvan uusista ihmisystävällisistä aatteista,
-joilla monessa tapauksessa oli kasvattava merkitys. Kumpainenkin oppi
-paremmin arvostelemaan ja ymmärtämään toisiaan ja Rautio sai
-tietämättään lautamiehestä ihailijan ja ystävän elinajakseen, samalla
-kun hän puolestaan antoi tälle koko kunnioituksensa. Tämä suhde
-samoinkuin hänen työskentelynsä nuorten kesken, vaikutti hyvittävästi
-hänen mieleensä.
-
-Jos Elli Vinter luuli Rautiossa näkevänsä vastaamattoman tai
-väärinymmärretyn rakkauden ihmishaamussa, niin pettyi hän ihan
-täydellisesti. Hänen ei myöskään tarvinnut pelätä niiden tunteiden
-uudistumista, jotka Rautio kerran oli ilmaissut hänelle, mitä hyvänsä
-Rautio ajattelikin, niin näytti se olevan kuin haudattuna syvälle hänen
-rintaansa ja koko hänen käytöksessä neiti Vieteriä kohtaan oli sama
-hyväntahtoisuus kuin ennenkin. Vaikka hän ei enää etsinyt hänen
-seuraansa, niin ei hän sitä karttanutkaan, ja ainoastaan omalla
-tarkkanäköisyydellään ja hienotunteisuudellaan Elli voi aavistaa, että
-löytyi juopa heidän välillään, mikä laajeni päivä päivältä.
-
-Syyskuu oli tavattoman lauhkea tänä syksynä, oli kiduttavan kuiva ja
-tukalan painava ilma, ja vanhat ennustivat kauhistuttavaa loppua.
-
--- Tulee varmaan ukkonen, arveli nuori opettajatar eräänä lauvantaina,
-kun Rautio ja hän yhdessä katselivat poikien voimistelunäytteitä,
-minulla on sellainen kauhu ukkosesta, että tulen aivan kipeäksi!
-
--- Näyttää hieman uhkaavalle, vastasi Rautio ja katseli tutkien noita
-omituisia pilvimuodostuksia läntisellä taivaalla. Helle ja pitkällinen
-kuivuus hyvin usein päättyvät luonnon mylläkällä, mutta toivokaamme,
-että purkaus ei tule kovin raju.
-
-Sunnuntai valkeni raskaana ja harmaan pilvisenä. Rautio oli aikonut
-kirkkoon, mutta Katrina makasi kuumeessa, eikä hän tahtonut jättää
-eukkoa yksin kotiin. Anderssonska taas oli jo edellisenä päivänä
-lähtenyt naapurikylään sukulaisiinsa ja odotettiin takaisin vasta
-sunnuntai-iltana.
-
-Ellin piti ensi kerran olla kyökissä taloudenhoitajana ja kaikkena, ja
-hänestä olikin hauskaa saada yksinään puuhata. Puuhatessaan päivällistä
-ei hän muistanut ensinkään uhkaavaa ilmaa, joka aikaiseen aamulla oli
-häntä pelottanut, mutta kun hän oli syönyt ja korjannut pois
-päivällistarpeet sekä ajatteli lähteä pienelle kävelyretkelle metsään
-haihduttaakseen kyökinhöyryä pienestä hienosta nenästään, niin säikähtyi
-hän nähdessään uhkaavan näköisen taivaan ja kääntyi aivan raskaalla
-mielin takaisin huoneeseensa.
-
-Hän otti kirjan ja koetti lukea, mutta ajatukset eivät tahtoneet seurata
-sanoja; sitäpaitsi tuli aikaisin hämärä huoneeseen ja hänen päätänsä
-alkoi särkeä. Hän ei ollut pelkuri; tänään valtasi kuitenkin
-yksinäisyyden tunne aivan ehdottomasti hänet, ja hän nyt kaipasi
-Anderssonskan raskaita askeleita kyökissä, jotka muutoin usein
-vaivasivat häntä. Vähitellen sulivat kirjaimet yhteen epäselväksi
-vilinäksi. Hänen täytyi panna pois kirja, ja meni istumaan ikkunan
-ääreen. Ulkona näytti synkälle, pilvet olivat kasaantuneet röykkiöihin
-päälletysten, ja niiden reunat olivat kuparin värisissä juovissa. Äkkiä
-jakaantuivat ne kuin taikavoimalla, salama valaisi taivaanlaen, ja heti
-tämän jälkeen tärisi talo ukkosen jyrinästä.
-
-Elli ponnahti ylös. Nyt oli pahin kaikista, ukonilma, ja hän oli yksin
-kotona! Muutamia minuttia myöhemmin välähti uusi salama vielä ja jyrisi
-kovemmin, sen jälkeen yhä uusia. Elli väänteli käsiään, tuntui kuin ilma
-huoneessa olisi tukehduttamaisillaan hänet, ja puolipyörryksissä syöksyi
-hän koulusaliin ja sysäsi auki ikkunan, mutta samassa silmänräpäyksessä
-tuli raju tuulispää, viskasi ikkunan hänen käsistään ja heitti sen
-seinää vastaan, niin että lasisirpaleet helisten sattuivat kivijalkaan
-maahan pudotessaan.
-
-Silloin kuului nopeita askelia eteisestä, ovi aukeni ja Rautio seisoi
-kynnyksellä: -- Mitä on täällä tapahtunut? Hänen kysymyksensä jäi
-vastauksetta, Elli oli nojautunut ikkunapieltä vasten ja painanut kädet
-silmilleen, mutta yhdellä silmäyksellä käsitti Rautio asian, otti
-lujasti kiinni rikkoutuneesta ikkunasta ja sulki sen. Samassa
-purppuralle ja kullalle kimalteleva salama kirkkaasti valaisi huoneen ja
-ukkosen jyminä, mahtavampi ja majesteetillisempi edellisiä, kajahti läpi
-suuren tyhjän koulusalin.
-
--- Auttakaa, auttakaa! huusi Elli epätoivoisena ja tarttui
-suonenvetoisesti kiinni Raution kädestä; senjälkeen nojasi hän, täynnä
-kauhua, päänsä hänen rintaansa vasten.
-
-Tänä hetkenä ei hänessä ollut hiukkaakaan oikeaa tajuntaa, pelko oli
-täydellisesti riistänyt häneltä tavallisen rohkeuden, ja vavisten
-painautui hän Rautioon; tietäen sen vain, että siinä oli inhimillinen
-olento, jonka luona hän voi löytää pakopaikan.
-
-Ja Rautio seisoikin tässä raivoavassa myrskyssä kuin korkea honka, jonka
-suojassa pieni lintunen turvattuna voi piilottaa päänsä siipensä alle;
-ystävällisesti tukien pani hän kätensä hänen ympärilleen ja kuiskasi
-rauhoittaen hänen korvaansa, kun suojattinsa vapisten ja rukoillen
-turvaa, lepäsi hänen sydämellään. Että tämä sydän hehkui nyt
-lämpöisempänä hänelle kuin ennen, se ei vaikuttanut mitään asiaan; tänä
-hetkenä oli Elli hänelle yhteiskäsite kaikesta heikosta ja turvattomasta
-maan päällä, joita vahvemman oikeus ja velvollisuus on suojella ja
-hoitaa.
-
-Tuli hämärämpi huoneessa, ukkonen jymisi vähitellen yhä kauempana, ja
-rajuilma oli purkanut väkivaltansa. Rautio katsoi alas tuon nuoren tytön
-tavattoman kalpeihin kasvoihin, jotka olivat häntä niin lähellä, että
-jokainen henkäys kevyesti kosketti hänen poskeaan, se oli kummallinen
-asema, ja tuhannet risteilevät tunteet liikkuivat yht'aikaa hänessä;
-sitten otti hän hiljaa hänen kätensä ja sanoi: -- Nyt, neiti Elli, on
-rajuilma ohi, sade on rauhallista tuolla ulkona, ja varmaan tulee tyyni
-yö. Minä sytytän lampun teille, niin tulee valoisa tuolla sisällä,
-olettehan levollisempi nyt, eikö niin?
-
-Hän ei vastannut, mutta ei myöskään vastustanut, kun Rautio
-ystävällisesti vei hänet pieneen kamariin ja pani hänet mukavasti
-nojalleen sohvan nurkkaan. Pian paloi lamppu pöydällä, Rautio laski
-uutimet ja teki kaikki niin hauskaksi kuin mahdollista.
-
-Samassa ratisi kyökin avain lukossa ja Anderssonska syöksyi
-lääpästyksissään ja sateesta aivan likomärkänä sisään: -- Jumala
-armahda, sellainen ilma! huudahti hän tapansa mukaan hartaasti, minä
-olin juuri kotimatkalla, ja keskellä pimeää metsää alkoi ukkonen jymistä
-ympärilläni. Minä luulin kerrassaan, ett tuomiopasuunat soivat, ja
-korvat meni kerrassa lummeeseen minulta, sitten alkoi sataa, minulla ei
-ole kuivaa räpälettä päälläni, ja kun minä näin valkean täältä koululta,
-niin ajattelin langeta polvilleni ja ylistää luojaani, että vihdoinkin
-olin kotona sievän, oman ryökkynäni luona -- -- --
-
-Anderssonska teki sievän niiauksen sohvaan päin, missä Elli vielä istui
-liikkumatonna, mutta hänen sunnuntaihameensa helmasta valui samassa
-kerrassaan pieni lampi sadevettä hänen ympärilleen.
-
--- On todellakin ollut kamala ilta, sanoi opettaja, mutta nyt on kaikki
-vaara tietysti ohi, ja sade putoilee siunausta tuottavana kuivalle
-maalle. Hakekaa nyt itsellenne kuivat vaateet ja keittäkää vähä lämmintä
-teetä, se tekee sekä neidille, että teille hyvää, luulen minä.
-
-Hän heitti vielä yhden silmäyksen Elliin, joka oli nojannut päänsä
-sohvanreunaa vasten ja sulkenut silmänsä, hän näytti väsyneeltä, mutta
-tyyneeltä; senjälkeen riensi hän pois katsomaan Katrinaa, joka oli
-maannut hyvin rajuilman ajan ja oli nyt melkoista parempi. Tänään oli
-hän todellisuudessa käynyt samariittikurssiin osoittaessaan laupeuttaan
-lähimmäisiään kohtaan.
-
-Oli jo myöhäinen, Rautio meni huoneeseensa ja avasi ikkunan; ulkona
-sateli yhä hiljaa ja tyyneesti, mutta raikas tuuli kuljetti kuitenkin
-hitaasti pilviä ja kaukaa lännestä pilkoitti ehtootähti sinisellä
-taivaalla. Tähti, se vei ajatukset talven pakkasöihin ja välkkyvään
-taivaaseen! Niin, kesää olikin kestänyt kauan tänä vuonna, tuo vasta
-kestetty rajuilma teki varmaankin käänteen uuteen vuodenaikaan ja raikas
-ilma tuntui ennustavan, että syksy oli tullut, syksy myrskyineen,
-pimeineen hävittämään kaikki koristukset luonnosta.
-
-Ennen oli Rautio aina iloinnut ajatellessaan tulevia työpäiviä, nyt tänä
-hetkenä, kun hän seisoi ja katseli tuonne yksinäiseen tähteen, niin
-näytti tulevaisuus niin viehkeän harmaalle ja valjulle hänen edessään.
-Minkätähden tuli tämä nyt niin äkkiä? Olihan hän jo kestänyt suuret
-taistelunsa, taistelun sydäntään vastaan, ja opettanut tyytymättömän
-mielensä etsimään onnea ei rakkauden armaudessa, vaan uutterassa työssä
-ja uskollisessa velvollisuuksiensa täyttämisessä, sillä eihän täällä
-eletä vain itseään, vaan suurta päämäärää varten -- palvellakseen
-Jumalaa veljissään.
-
-Tuo käytännöllinen mies, tuo innokas työntekijä, joka aina näki niin
-selväksi tiensä eikä koskaan tuhlannut aikaa tyhjiin haaveiluihin,
-antautui tänä iltahetkenä ehdottomasti tunteiden haltuun, yksin
-sentähden, että yksi muisto lakkaamatta vainosi häntä, muisto siitä
-hetkestä, kun hento tyttönen kuin vapiseva linnunpoika etsi suojaa hänen
-rinnoillaan ja kun hänellä oli oikeus suojella häntä. Hän tunsi vielä
-niin elävästi hänen hätäisien hengenvetojensa keveän hengähdyksen
-hyväilevän poskiaan ja näki noiden rakkaiden kalpeiden kasvojen
-luottavaisina hiipivän luokseen. Aina valpas järki torui tosin ja kutsui
-häntä hulluksi, mutta oli kuitenkin niin suloista saada kerrassaan
-vaipua tähän unimaailmaan, hän ei voinut sitä vastustaa.
-
--- Ainoastaan nämät muutamat lyhyet silmänräpäykset, lausui hänessä
-rukoileva ääni; sitten, sitten tahdon taas rohkeasti ottaa elämäntyöni
-enkä enää koskaan uneksia.
-
-
-XII.
-
-Rautio oli tavallisuuden mukaan viettänyt joululomaa kotonaan, vaan ei
-palannut heti sen jälkeen kouluun. Hänen äitinsä oli nimittäin sattunut
-loukkaamaan jalkansa ja oli määrätty pysymään yhdessä kohden; sairaus
-palvelijoiden joukossa oli sitäpaitse vähentänyt työvoimia, ja teki
-nuoren isännän läsnäolon aivan välttämättömäksi. Onneksi oli hän saanut
-vanhemman, sattumalta virasta vapaan toverinsa olemaan sijallansa, ja
-vanha Katrina oli uskollisesti paikallaan.
-
-Eukon ja nuoren opettajattaren välillä oli tällä aikaa syntynyt hyvin
-hyvä suhde, etenkin kun Anderssonskan täytyi ottaa eronsa palveluksesta,
-kun odottamatta tuli heillä muutto toiseen seutuun; täytyihän vaimon
-seurata miestään elämässä ja kuolemassa, huvissa ja hädässä, vakuutti
-Anderssonska hartaasti, samalla kun pitkältä ja leveältä vakuutteli
-kaipauksella jättävänsä "kalliin ryökkinänsä." Elli otti kuitenkin eron
-hyvin tyyneesti, Katrina oli jo kauan sitten avannut hänen silmänsä
-Anderssonskan pienille juonille ja yrityksille, hänen teeskennelty ja
-ryömivä olentonsa ei sitäpaitsi koskaan ollut miellyttänyt nuorta
-emäntää.
-
-Katrinan neuvosta otti hän nyt keskenkasvuisen koulutytön, joka oli
-ihastunut päästessään neiden "passaajaksi", ja hyvällä tahdolla sekä
-Ellin että hänen pienen palvelijansa puolelta, sekä eukko Katrinan
-viisaiden neuvojen avulla, sujui taloudenhoito pian hyvästi. Nuori
-opettajatar oli lisäksi aivan viime aikoina suuresti mieltynyt
-taloustehtäviin ja karkeampiin käsitöihin; olihan häpeä, ettei osannut,
-mitä yksinkertaisin talonpoikaisnainen piti vähäpätöisenä asiana, arveli
-hän; myöskin piti Katrinan luoda kangas hänelle, ja mielessään kuvaili
-hän, että ensi lukukaudella piti rukkien surista kilpaa tyttöjen
-käsityötunneilla koulussa.
-
-Vasta huhtikuun lopulla palasi Rautio; hän tahtoi, pitkän poissa olonsa
-jälkeen vielä kerran nähdä poikiaan kokoontuneina ympärilleen ja pitää
-erotutkinnon heidän kansaan.
-
-Elli istui kangastuolissaan, kun hän ajoi kartanoon, eikä Elli tiennyt,
-mistä se johtui, mutta hänen sydämensä alkoi äkkiä tykyttää aivan
-rajusti, samalla kun sukkula pysähtyi kädessä ja hän innoissaan kumartui
-eteenpäin nähdäkseen vilahdukselta matkustajan. Ehdottomasti lensi
-Raution katse nyt kuten usein ennenkin opettajattaren ikkunaan, ja kun
-Rautio näki hänet siellä, niin nosti hän lakkiaan ja tervehti
-ystävällisesti, mutta Elli vetäytyi syvästi punastuen takaisin, hieman
-vihoissaan uteliaisuudestaan. Olihan hän nähnyt Raution niin monta
-kertaa ennen, jotta hänen pitäisi muistaa, miltä hän näytti!
-
-Seuraavana päivänä välitunnilla tuli Rautio tervehtimään häntä, jolloin
-sattui niin omituisesti, että kaikki ujous ja kömpelyys, aivan
-päinvastoin kuin ennen, nyt oli muuttunut Elliin. Opettaja näytti
-vahvalta ja voimakkaalta, ja hänen kätensä olivat kovettuneet raskaasta
-työstä; hän oli tänä talvena täydellä todella kokenut maamiehen uurasta
-elämää. Nyt oli äiti parantunut, palvelijat myöskin jo kauan sitten
-terveinä, ja kesäksi mietti hän ulkomaamatkaa käydäkseen suuressa
-norjalaisessa koulukokouksessa; täytyi oppia ja koota uusia näköaloja,
-ainoastaan siten voi ihmisen oma toimeliaisuus tulla hyödyttäväksi. --
-Hän kertoi tämän kaiken tyyneellä, ystävällisellä tavallaan, kyseli
-myöskin koulusuhteista viime lukukauden aikana ynnä muusta, ja hänen
-tavassaan ei ilmestynyt mitään kankeutta. Sitä, mikä kerran oli ollut,
-ei voinut enää kaivaa ylös, se oli kadonnut kuin menneen talven lumi.
-
-Elli puolestaan ei sitävastoin voinut tuntea itseään vapaaksi Raution
-läsnä ollessa, hän moitti itseään siitä, mutta sittekin tunsi hän että
-Raution olo täällä nyt kiihoitti hänen hermojansa. Hän ei laulanut enää
-koskaan, eikä hän myöskään mennyt enää kävelemään peläten, että joutuisi
-hänen kanssaan kahden kesken, mutta ikkunastaan seurasi hän usein salaa
-hänen reippaita, notkeita liikkeitään poikain voimisteluharjoituksissa
-tai johtaessa heidän leikkejään.
-
-Hän näytti tässä toimessaan Ellin mielestä niin tyytyväiseltä,
-iloiselta, ja mieheltä, joka toivehikkaana ja tyyneesti katseli
-tulevaisuuteen. Ajattelikohan hän enää koskaan, mitä oli tapahtunut
-heidän välillään, tuumi Elli, ajattelikohan häntä? Ei tuntunut siltä, ja
-tämä ajatus painoi päivä päivältä yhä syvemmälle hänen sydämeensä pienen
-pistävän okaan.
-
-Näin kuluivat kevätpäivät nopeaan kuin uni, ja lukukauden loppu tärkeine
-tutkintopäivineen oli käsissä. Kevät oli tavattoman joutunut tänä
-vuonna, niin että oli runsaasti vihantaa ja kukkia. Lapset olivat
-sentähden koristaneet koulusalit paraalla tavalla, ja etenkin olivat
-pojat innokkaita puolestaan myöskin tällätavoin kunnioittamaan
-rakastettua, nyt eroavaa opettajaansa. Suurimman ilon valmistivat he
-kuitenkin hänelle reippailla, hyvin mietityillä vastauksillaan
-tutkinnossa, mikä todisti, että hänen työnsä heidän keskuudessaan ei
-ollut hedelmätön. Kun hän vihdoin, kun tutkinto oli loppunut, nousi
-kateederille ja lausui muutamia sydämellisiä erosanoja, niin näkyi
-kyyneleitä useain nuorten silmissä, ja myöskin vanhemmat tulivat
-liikutetuiksi.
-
--- Aikoessani jättää paikan, missä olen kuusi vuotta työskennellyt,
-sanoi Rautio syvällä, selvällä äänellään, tunnen halun lausumaan
-muutamia sanoja jäähyväisiksi koululle ja Honkalan kunnalle. Ensiksi
-kiitos teille, nykyiset ja entiset oppilaani, siitä lämmöstä, millä
-olette kohdelleet opettajaanne aina koulun alusta, kiitos siitä
-nöyryydestä, millä te aina olette täyttäneet toivoni ja mikä on tehnyt
-työni kepeäksi ja, kuten varmasti toivon, myöskin hedelmää tuottavaksi.
-Kun olen seisonut keskellä teidän piiriänne ja nähnyt kaikkein katseet
-suunnatuiksi itseeni, niin siiloin olen tuntenut itseni iloiseksi, mutta
-samalla olen myöskin huomannut opettajakutsumuksen tärkeyden ja
-vastuunalaisuuden ollessani asetettuna nuorten esikuvaksi ja ohjaajaksi.
-
--- Jumala, joka tutkii ihmisten sydämet, Hän on myöskin nähnyt minun
-sydämeeni, on nähnyt sen ilon, mikä minulla on ollut kutsumuksestani,
-mutta myöskin sen pelon, mitä usein olen tuntenut ajatellessani omaa
-puutteellisuuttani sen käyttämisessä. Tahto on ollut hyvä -- minä luulen
-että te rakkaat pojat, olette tunteneet sen -- silloinkin kun voimat
-joskus eivät ole riittäneet, mutta vaikka minä en ole voinutkaan viedä
-teitä kauemmas kuin tiedon etutarhoihin, niin olen minä työhön teidän
-hyväksenne kuitenkin pannut koko sieluni, minä olen lahjoittanut teille
-rakkauteni -- Jumala tietää sen, ja enempää ei voi antaa!
-
--- Toiseksi tahdon minä kiittää niitä vanhempia ja holhoojia, jotka ovat
-lähettäneet lapsensa luokseni, sekä niitä kuntalaisia, jotka ovat
-osoittaneet koululle hyväntahtoisuutta, minä kiitän heitä sydämestäni
-siitä luottamuksesta, mitä ovat osoittaneet minulle, luottamuksesta,
-joka on välttämätön pitämään opettajaa paikallaan ja virkistämään häntä
-vastuunalaisessa, vaikkakin iloa tuottavassa työssään.
-
--- Lopuksi täytyy minun myöskin, sisällisen kehoituksen pakottamana,
-uudistaa vastustajilleni täällä Honkalassa, niille, jotka ehkä
-huolimatta kaikista minun sovintokokeistani vieläkin ovat vihoissaan
-minulle ja iloitsevat lähdöstäni paikkakunnalta, että minä puolestani en
-koskaan ole tahtonut heille muuta kuin hyvää, samalla pyydän heitä
-unohtamaan ja antamaan anteeksi kaikki kiivastumiset heitä vastaan.
-Muistooni, erotessani täältä, en kätke mitään katkeraa. Te olette
-taistelleet minua vastaan, joka olen koettanut raivata alaa sille, mitä
-uusi aika tarjoaa kansalle -- tiedolle ja valistukselle, ja nähkääs,
-minä väistyn, mutta työ ei pysähdy; se sujuu yhä edelleen siinä asuvan
-oman salaperäisen voimansa pakottamana. Valo ei voi sammua, Jumala itse
-on sen sytyttänyt maailmaan! Hän on antanut luvan ihmiselle Hänen
-lakiansa nöyrästi kunnioittaen tutkia ja miettiä, ja missä koulu
-perustaa työnsä ainoalle oikealle perusteelle, siellä on Herran siunaus
-suojaava opettajan kylvön, niin että se kerran kantaa kultaisen sadon.
---
-
-Tuli hetken hiljaisuus täysinäisessä salissa, kun Raution miehekäs ääni
-oli laannut kaikumasta; senjälkeen tunkeutuivat kaikki sekä oppilaat
-että vanhemmat hänen ympärilleen puristaakseen hänen käsiään ja
-kyynelsilmin lausuakseen kiitoksensa, jopa itse Isolakin astui esiin ja
-arveli että vihdoin viimeinkin olivat he ymmärtäneet, että opettaja
-tarkoitti heidän hyväänsä kaikessa tapauksessa.
-
-Tämän viime hetkellä tehdyn tunnustuksen Rautio käsitti hyvin, kun hän
-tunsi itsepintaisen Isolan sydämen toivon hänen poistumisestaan ja uuden
-opettajan saamisesta. Syvemmin liikutti häntä, kun lautamies Vikström
-kostein silmin lausui: -- Olisipa vain opettaja täällä viipynyt vuoden
-vielä, niin olisin minä kyllä ollut miestä siihen, että uusi koulu olisi
-tullut perustetuksi.
-
--- Kiitos siitä, lautamies, sanoi Rautio sydämellisesti, mutta jos
-olette minun ystäväni ja koulukysymyksen puoltaja, niin asettukaa riviin
-hyvän asian puolesta täällä Honkalassa, silloin tunnen minä, ettei
-tuttavuutemme ole ollut turha.
-
--- Kas tässä käteni, että pidän sanani!
-
-Molemmat pudistivat lujasti toistensa käsiä ja Rautio tiesi, että hän
-Honkalassa oli saanut uuden koulun liittolaisen, jolla oli sekä valtaa
-että hyvää tahtoa taistella sen puolesta. Lautamiehessä oli täällä mies,
-joka pysyi sanassaan.
-
-Kaikkein viimeisenä tuli nuori opettajatar mutta ei hilpeänä niinkuin
-ennen, vaan kyynelet kirkkaissa, ruskeissa silmissä. -- Sallikaa
-minunkin kiittää teitä tänään, sanoi hän väräjävällä äänellä, ei
-ainoastaan siitä, mitä olette täällä vaikuttanut, vaan siitä, mitä te
-olette tehnyt minulle erittäin, sillä teidän tulee tietää, että minä
-olen velassa teille. Kun tulin tänne, niin otin työni keveästi, otin sen
-ilman mitään varsinaista vakavuutta; minä en tuntenut sen painoa enkä
-ryhtynyt koko sielullani opetukseen, sanalla sanoen, minä en nähnyt
-päämäärää, mihin jokaisen totisen kansakoulun ystävän ja opettajan on
-pyrittävä. Te, herra Rautio, olette osoittanut minulle sen, te olette
-lämpimällä innostuksellanne karkoittanut minun penseyteni ja avannut
-silmäni, jotta minä nyt näen tien selvänä edessäni. Että minä olen
-oppinut rakastamaan työtä työn merkityksen vuoksi, se on teidän
-vaikutustanne!
-
--- Tieto tästä on seuraava minua kirkkaana muistona, vastasi Rautio
-sydämellisesti ja puristi kovasti hänen ojennettua kättänsä, me toverit
-koulun palveluksessa muodostamme yli koko maailman kansainvälisen liiton
-ja meillä on molemminpuolinen velvollisuus keskenämme tukea ja virkistää
-toisiamme työssä, mutta puhuessa jokaisesta erikseen, olemme ainoastaan
-pieni hammas suuressa koneistossa, joiden täytyy pitää huoli itsestään,
-että tekevät hyvin tehtävänsä, jokainoa paikallaan, niin että
-kokonaisuus saa vaikuttaa häiritsemättömässä sopusoinnussa. Jumala
-auttakoon meitä aina muistamaan pyhän velvollisuutemme!
-
-Amen, kuiskasi nuori tyttö syvästi ja totisena.
-
-Seuraavana aamuna piti Raution matkustaa. Elli oli tavattoman
-hermostunut; hän ei ollut nukkunut koko yönä ja ryhtyi nyt rohkeudetta
-työhön. Raapittiin ovea; tietysti oli se Rulle, joka tuli sisään
-tervehtimään, kuten sillä oli ollut tapana koko talven; heistä olikin
-tullut niin hyvät, uskolliset ystävykset, hänestä ja koirasta, isännän
-poissa ollessa, eikä koskaan enää ajatellut Elli, että Rulle on ruma.
-Rakas Rulle parka, sinä uskollisin ystävä, nyt tulit sinä viime kerran;
-hän kumartui alas ja nojasi hienon poskensa koiran karheaa turkkia
-vasten, ja samassa astui opettaja sisään sanomaan jäähyväisiä. Elli
-katsoi arasti häneen, Rautio oli hyvin kalpea, mutta näytti tyyneeltä ja
-päättäväiseltä. -- Hyvästi neiti Vinter, sanoi hän, ja ääni kaikui vähän
-kovana, -- onnea! monen talven lumi saattaa pudota ennenkuin tiemme taas
-sattuvat yhteen.
-
-Ellillä ei ollut yhtään sanaa vastaukseksi, hän ojensi vain kätensä,
-mutta hänen elävissä silmissään kuvastui kuin anteeksipyyntö.
-
-Raution silmissä muuttui kaikki kirkkaammaksi. -- Kohdelkoon elämä
-kepeästi teitä, sanoi hän hiljaa, Jumala olkoon kanssanne! Hän kumarsi,
-kutsui Rullen ja meni.
-
-Nyt oli hän poissa, ovi sulkeutui hänen jälkeensä, ja muutamien
-minuuttien kuluttua tunkeutui rattaiden ratina pihan hiekassa Ellin
-kuuluviin, mutta yhä edelleen seisoi hän huulet yhteen puristettuina
-siinä, mihin Rautio oli hänet jättänyt, ja vasta sitten kun kaikki
-kolina ulkona oli tauonnut ja hänen ympärillään oli mitä syvin
-hiljaisuus, peitti hän kasvot käsiinsä ja kuiskasi äänettömästi: Se on
-vain kuvittelua, se ei voi olla todellisuutta, -- että minä...
-
-Selittäköön se, joka voi, tytönsydämen arvoituksen!
-
-
-XIII.
-
-Elokuun aurinko virtaili kirkkaana ylitse seudun, jonka läpi juna juuri
-kulki. Melkein tyhjässä kolmannen luokan vaunussa istui nainen ikkunan
-luona kiintyneenä lukemaan jotain aikakauskirjaa; vaalea sadetakki
-kietoutui notkeana hänen hienon vartalonsa ympärille, vaaleanharmaa
-lakki peitti lyhyeksi leikatun tukan, ja niin hän itse kuin
-matkakapineensakin olivat hienon ja soman näköisiä.
-
-Juna vihelsi, lähestyttiin asemaa ja konduktöörin yksitoikkoinen "K.,
-viisi minuuttia" kuului vaunuissa, kun hän nopeasti kulki läpi
-tavallista kiertoaan. Muuan vanha herra eräässä nurkassa hypähti
-säikähtyneenä pystyyn sanomalehtensä äärestä, kaksi eukkoa kamiinin
-vieressä nuokkui vielä syvempään. Juna pysähtyi, ja nuori mies
-kesäpalttoossa ja ylioppilaslakissa astui sisään, ja heitettyään
-pikaisen katseen vähäväkiseen vaunuun, nosti matkalaukkunsa ovenpielessä
-olevalle hyllylle sekä istui vastapäätä tuota nuorta naista.
-
-Nainen oli hetkeksi nostanut katseensa aikakauskirjastaan; sitten näytti
-hän vielä syvemmin vaipuvan siihen, ja samalla kun hän äkkiä veti
-hatunreunan otsalleen niin näytti hän ikäänkuin tahtovan piiloutua
-aikakauskirjan lehtien taa.
-
-Ilma vaunuissa oli tukala, kun ulkona oli lämmin. Ylioppilaalla oli halu
-avata ikkuna, ja kääntyen naiseen hän kohteliaasti kysyi: Sallitteko?
-
-Elli Vinter mutisi puoliääneen: kyllä, mutta samassa lensi
-aikakauskirja, johon raitis tuulenhenkäys puhalsi ulkoa, hänen
-kädestään, ja hän huomasi olevansa entisen virkaveljensä Kaarlo Raution
-kanssa.
-
-Silmänräpäyksen tuntui kuin hämmästys olisi saattanut Rautionkin
-tolkultaan, mutta sitten kumarsi hän hänelle ystävällisesti: Tämähän oli
-hauskaa. Kuinka neiti voi?
-
--- Kiitos, oikein hyvin, entä te itse?
-
--- Kerrassaan mainiosti! Oletteko vielä Honkalassa?
-
--- Olen, vielä tämän vuoden, sitten olen ajatellut etsiä paikkaa jossain
-pääkaupungin kansakoulussa.
-
--- Vai niin, no kuinka elellään nyt siellä hyvässä Honkalassa?
-
-Rautio istui taas vastapäätä neiti Vinteriä ja tyyneellä katseellaan
-tutkisteli noita tuttuja tyttökasvoja, joilta kaksi välillä ollutta
-vuotta ei ollut riistänyt mitään niiden heleästä terveydestä.
-
--- Oh, minä luulen Honkalan olevan jotensakin entisellään, vastasi Elli,
-joka ehdottomasti punastui hänen tutkivasta katseestaan, ainoastaan
-rovasti kuoli jo viime vuonna ja rovastinna on muuttanut Hagaan,
-pienelle leskentilalleen, kuten hän sitä kutsuu.
-
--- Silloin kai pääsee Virolin kirkkoherraksi? kysyi Rautio.
-
--- Ei, omituista kyllä, on seurakunta yksimielisesti kutsunut pastori
-Ståhlen neljänneksi vaalisaarnaajaksi.
-
--- Vai niin, silloin koittaa varmaankin uusi aika sielläkin?
-
--- Niin luulen minäkin; pastori Ståhle on nykyään suurella innolla
-ryhtynyt kouluasiaan ja hänellä on innokkaana auttajana lautamies
-Vikström.
-
--- Sepä on hauskaa, onko tuo kelpo Ståhle ehkä jo naimisissa?
-
--- Ei, ei edes kihloissakaan, vastasi Elli ja punastui uudelleen; Rautio
-ei voinut tietää, että hän, Elli itse, kauan oli ollut pastorin
-hellimpien tunteiden esineenä, vaikka tämä oli saanut turhaan huokailla.
-
--- Ja vanha Isola, miten hän jaksaa? kysyi Rautio taas.
-
--- Niin, kyllä hän istuu yhtä mahtavana kuin ennenkin kuntakokouksissa,
-sanoi Elli hymyillen, mutta sukulaisuussuhteet uuden opettajan kanssa
-ovat saaneet hänen melkoisesti tasaantumaan; rähistään tosin vieläkin
-kuten ennenkin muutamista koulukysymyksistä, mutta "elämä on taistelua",
-te muistatte kai vanhan mielilauseeni? Kuollut tyyneys yksinään jättää
-kaikki paikoilleen.
-
-Rautio hymyili. Elli oli entisensä, kun hän puhui ja innostui, aivan
-sama kuin ennenkin.
-
--- Mitä opettajaan, herra Karlssoniin tulee, jatkoi hän, niin hän on
-rauhallisia, jotka mielipiteissään enemmän kuin puheillaan ja teoillaan
-vaikuttavat kansakouluasian hyväksi; muutoin kuleksii hän nyt
-naimisajatuksissa ja viettää häänsä syksyllä rovastinnan tyttären
-kanssa, joka on ollut rovastinnan luona nämät vuodet. Nyt luulen
-kertoneeni jotakuinkin tarkkaan henkilöistä ja asioista
-Honkalassa; korvaukseksi saatte te kertoa minulle jotain vanhasta
-Katrina-ystävästäni.
-
--- Kiitos kysymästänne, eukko on jotensakin vöyre, vastasi hän, hän
-hoitaa myöskin kotona kanakartanoa, ja on kerrassaan hauska katsella
-häntä valtakunnassaan höyhenisten suosikkiensa ympäröimänä, jotka kaikki
-tuntevat erityisen nimensä.
-
--- Ja äitinne, onko hän vielä reipas?
-
--- On, Jumalan kiitos! Vaikka hän on kuudenkymmenen viiden vuoden, niin
-hänellä ei ole mitään vanhuuden vaivoja ja hän on vielä ohjaksissa,
-kuten ennenkin. Minulla on ollut koululupaa nämät kaksi vuotta, olen
-lueskellut, lisäsi hän matalammalla äänellä.
-
--- Ah, sanoi Elli, minä aijon heti onnitella teitä lyyrystä ja
-valkolakista, onko nyt teidän vakaa päätöksenne jättää meidät?
-
--- Ei koskaan! huudahti hän lämpimästi, -- kansakoulunopettajan kutsumus
-on minulle liian kallis, ja Jumalan avulla en koskaan petä lippuani;
-mutta minä en luule, että tämä kahden vuoden luku on ollut ilman
-hedelmiä elämäntyölleni; minä olen myöskin matkustellut ja tutkinut
-kouluoloja muissa maissa, ikä on oppia ei elää!
-
-Elli nyökäytti myöntäen.
-
--- Kotona, jatkoi Rautio, olemme äitini ja minä luovuttaneet maata
-uudelle kansakoululle, sekä rakentamisessa avustaneet sitä; sinne tulen
-syksystä opettajaksi, mutta ensi vuonna saamme kylässämme vihkiä kauan
-puuhatun kansanopiston. Nuoriso on valmistettu siihen ja on ilolla
-astuva sen oppisaleihin, ja me vanhemmat, jotka kärsivällisyydellä ja
-luottamuksella olemme sitä auttaneet, me tervehdimme tätä uuden ajan
-merkkiä sydämellisellä kiitollisuudella. Minun käsitykseni teidän
-mielilauseestanne toteutuu myöskin meillä, lisäsi hän hieman hymyillen,
-jokainen uusi valon pylväs seisookin aina kuin vastauksena pimeyden
-voimaa vastaan, jota vastaan meidän on taisteleminen koko elämämme!
-
-Hän katsoi ikkunasta kauas etäisyyteen, aivan kuin hän katseellaan olisi
-tahtonut syleillä koko kallista synnyinmaataan, jonka tulevaisuuden
-hyväksi hän työskenteli, ja katsellessaan tuli hänen silmiinsä valoisa,
-kaunis ilme, mikä melkein kirkasti nuot miehekkäät kasvot.
-
-Elli kääntyi pois ja katkera hymy pujahti hänen huulilleen. Niin, kyllä
-mies voi täyttää elämänsä toimeliaisuudella, niin että ei ole mitään
-tilaa kaipaukselle eikä ikävälle, ehkä ei myöskään millekään vanhalle
-muistolle, joka kuitenkin kerran on saattanut sydämen sykkimään niin
-rajusti. Toisin on naisten! Hänellä tuntui olevan itku tulossa, ja
-väkisten teki kyyneliä. Ei, ne täytyi saada salatuksi, onhan vasta
-niiden varalle monta hetkeä.
-
-Juna vihelsi taas asemalla, Rautio nousi. -- Pitiköhän heidän jo erota?
-Ei, ei vielä; hän otti vain esille kirjan matkalaukustaan ja istui
-lukemaan -- peläten häiritsevänsä Elliä jatkamalla puhetta, kun tämä
-äkkiä oli herennyt äänettömäksi ja käynyt alakuloiseksi. Elli tarttui
-taas aikakauskirjaansa, ei lukeakseen, vaan jotta sen suojasta sai
-katsella miestä tuossa vastapäätä, "tuota talonpoikaa", josta eroamisen
-tähden hänen sydämensä nyt vapisi. Täytyihän hänen saada selville, oliko
-hän entisensä.
-
-Luonnollisesti oli hän vanhentunut, iho oli saanut vahvemman ruskean
-värivivahduksen, ja parta oli pitempi ja tiheämpi, hänen leveällä
-otsallaan näkyi myöskin jo joku hieno ryppy; ei voinut häntä sanoa juuri
-kauniiksi mieheksi, mutta silmissä oli harvinaisen viisas ja ajatteleva
-ilme ja koko tuossa suuressa olennossa oli kuten ennenkin jotain
-miehekästä ja voimakasta, joka synnytti luottamusta ja kunnioitusta,
-tahtoa ja luonteenlujuutta oli hänessä sormen neniin asti. Mutta kuinka
-tyyneenä hän tuossa istui, eikö hän sitten ensinkään aavistanut, että
-sydän aivan hänen vieressään sykki rakkautta ja kaihoa? Miten voi hän
-kahden vuoden perästä olla noin tyyni tavatessaan! Tuli uusi tuulen
-puuska ulkoa ja ravisti Ellin aikakauskirjan lehtiä.
-
--- Kentiesi tuulee kuitenkin liiaksi? sanoi Rautio nousten sulkemaan
-ikkunaa; Ellin katse sattui Raution kirjaan, jonka tämä oli pannut
-sohvalle, ja kummallinen, selittämätön riemun tunne valtasi Ellin
-sydämen: Rautio oli pitänyt kirjaa ylösalaisin! Siis hän ei kuitenkaan
-ollut mikään kivikuva.
-
-Keveästi ja sanaakaan sanomatta pani Elli pienen hienon kätensä hänen
-kätensä päälle ikkunan pielessä; sillä vähäisellä liikkeellä oli
-kerrassaan kummallinen voima, sillä se pakotti heti Raution polvilleen
-Ellin eteen. Vapisevin huulin kuiskasi hän: Elli, Elli sano minulle,
-että se ei ole unelmaa!
-
-Nukkukaa nyt suloisesti te hyvät eukot siellä; ja yksinäinen,
-vanhanuorimies paina pitkä, punainen nenäsi oikein syvään
-sanomalehteesi, ja sinä, kunnianarvoisa konduktööri, viivy
-kierroksellasi tällä kertaa, -- kaksi sydäntä, jotka ovat löytäneet
-toisensa pysyäkseen ainiaaksi eroittamattomina, eivät tarvitse mitään
-todistajia!
-
-Ja Rautio sai vastauksen kysymykseensä; se ei ollut mikään unelma, vaan
-todellinen onni, että hän muutamia minuttia myöhemmin istui
-matkatoverinsa vieressä ja kertoi hänelle, ettei hän koskaan ollut
-lakannut rakastamasta, että Elli oli ollut ja pysyikin hänen
-naisellisena ihanteenaan.
-
-Kuinka paljon heillä oli sanottavaa toisilleen! Miten onnelliselta
-tuntui tulevaisuus. Pieni uutisasunto kummulla koivikossa, josta Rautio
-kertoi, aivan kuin kutsui Elliä, joka tunsi, että hän, koditon, siellä
-löytää rauhaisan turvallisen sataman ja hän ylisti äärettömästi Herraa,
-että hän nyt oli oppinut rakastamaan ja palvelemaan.
-
--- Sinä et usko, sanoi Elli katsoen innokkaasti sulhaseensa, miten
-minusta on tullut oikein talouden ihminen, minä osaan sekä leipoa että
-tehdä kaljaa, kehrätä ja kutoa, sinun ei tarvitse hävetä minun tähteni
-äitisi edessä!
-
--- Niin, työ ei pilaa ketään, minä vaan pelkään, että äitini liian
-mielellään haluaa ottaa kaikki vaivat ja huolet sinun hartioiltasi,
-lapseni, sanoi Rautio hymyillen; hän pitää sinua kerrassaan oikeana
-"Peukaloliisana"; minä näen jo kuinka hän panee suuren vahvan kätensä
-sinun pääsi päälle ja hymyilee onnellisena, kun hän on saanut noin
-lapsekkaan pienen tyttären.
-
--- Oh, minä olen jotensakin vahva, vastusti Elli ja nosti kuten ennenkin
-rohkeasti päätään.
-
--- Pieni, mutta reipas, niin, sinä olet oikeassa, mutta katso, nyt
-olemme asemalla, minne minun täytyy pysähtyä, Tuolla seisoo jo vanha
-Taavetti kärryineen; sinä tulet mukaan, ei mitään vastaväitteitä.
-Lukukausihan alkaa vasta viiden päivän perästä, ja ennen sitä täytyy
-sinun saada nähdä se vanha talo, missä minä olen syntynyt ja kasvanut,
-äitini, Katrinan ja -- tulevan kotisi. Jumalan kiitos, eilen, kun kulin
-tätä tietä, niin olin köyhä, tänään minä olen rikas kuin kuningas. Tule,
-tule, rakkaani, ja anna minun näyttää sinulle se maanpalsta, missä me
-Jumalan avulla ja Hänen siunauksellaan aijomme elää ja työskennellä
-lähimmäistemme hyväksi. Tästä päivästä tulet minulle kumppaniksi
-taistelussa valon puolesta ja yhdessä toteutamme sinun tunnussanasi
-"elämä on taistelua", niin kuin minä olen sen käsittänyt. Ei taistelua
-maallisilla aseilla ja voimalla, vaan hengen mahtavalla voimalla, mikä
-Jumalaan turvaten tuottaa rauhan epäsovun, ja sopusoinnun hajanaisuuden
-sijaan, mikäli se voi tapahtua täällä maassa, joka on täynnä puutteita,
-sillä täällä jää kuitenkin jaloinkin elämäntyö vain puolinaiseksi,
-ainoastaan lupaukseksi, mikä toteutuu ijankaikkisuudessa, missä elämä
-vasta saavuttaa täydellisyytensä.
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Uusia kertomuksia iltalampun ääressä, by 
-Edith Theodora Forssman
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSIA KERTOMUKSIA ILTALAMPUN ***
-
-***** This file should be named 43850-8.txt or 43850-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/4/3/8/5/43850/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
-  www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-