diff options
Diffstat (limited to '42873-0.txt')
| -rw-r--r-- | 42873-0.txt | 5328 |
1 files changed, 5328 insertions, 0 deletions
diff --git a/42873-0.txt b/42873-0.txt new file mode 100644 index 0000000..dc69d0d --- /dev/null +++ b/42873-0.txt @@ -0,0 +1,5328 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42873 *** + +KUNINGAS HENRIK KAHDEKSAS + +Kirj. + +William Shakespeare + + + +Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1910. + + + +Näytelmän henkilöt: + + Kuningas HENRIK kahdeksas. + Kardinaali WOLSEY. + Kardinaali CAMPEJUS. + CAPUCIUS, keisari Kaarle V:n lähettiläs. + CRANMER, Canterburyn arkkipiispa. + NORFOLKin herttua. + SUFFOLKin herttua. + BUCKINGHAMin herttua. + SURREYn kreivi. + Lord Kamariherra. + Lord Kansleri. + GARDINER, Winchesterin piispa. + LINCOLNin piispa. + Lord ABERGAVENNY. + Lord SANDS. + Sir HENRIK GUILFORD. + Sir ANTHONY DENNY. + Sir THOMAS LOVELL. + Sir NICHOLAS VAUX. + Wolseyn kirjuri. + CROMWELL, Wolseyn palvelija. + GRIFFITH, kuningatar Katariinan marsalkka. + Kolme aatelismiestä. + Sukkanauhan ritariston airut. + Tohtori BUTTS, kuninkaan henkilääkäri. + Buckinghamin herttuan hovimestari. + BRANDON, ja oikeudenpalvelija + Valtaneuvoston ovenvartija. + Portin vahti, ja hänen palvelijansa. + Kuningatar KATARIINA, kuningas Henrikin puoliso. + ANNA BULLEN, hovineiti. + Vanha hovinainen, Anna Bullenin ystävätär. + PATIENCE, kuningatar Katariinan kamarirouva. + +Aatelisherroja ja -rouvia, juhlakulkueessa esiintyviä; kuningattaren + seuranaisia; henkiä; kirjureita, sotaherroja, vahtimiehiä ja muita + seuralaisia. + +TAPAHTUMAPAIKKANA suurimmaksi osaksi Lontoo ja Westminster; +kerran Kimbolton. + + + +PROLOGI. + +En naurattaa nyt aio; asioita +Esitän vakavia, ankaroita, +Surun ja loiston synkkää näytelmää, +Mi silmist' itkuvirrat vierittää. +Se, joll' on sydän säälivä ja hellä, +Saa tässä tilaisuuden vetistellä; +Sit' aine vaatiikin. Ken rahoistansa +Totuutta pyytää nähdä, toivossansa +Ei jouda petinkoon. Ken haluaa +Vain nähdä komeutta loistoisaa, +Levossa istukoon, niin minä lupaan +Hän kahdess' että tunniss' aimo hupaa +Saa rahoistaan. Se vain, jot' irstas juttu +Huvittaa sekä miekan kalskunnat +Ja narrin pitkä kellankirja nuttu, +Se vainen pettyy. Jalot kuulijat, +Jos narrinkujeilla ja miekkailulla +Koemme teille totuutt' esittää, +Niin taitomme voi pahaan huutoon tulla +Ja järki-ystävänsä menettää. +Siis te, jotk' arvoon sekä älyyn nähden +Olette ensimmäiset, aineen tähden +Nyt vakaat olkaa; kuvailkaa ett' tässä +Jokainen sankarhenki elävässä +On haahmossaan; ett' ihmisjoukot hyörii; +Ett' ympärillä mahtimiehen pyörii +Tuhansin ystäviä; kunnes äkin +Kurjuuteen sortuu mahti yleväkin. +Ken moista nähdessänsä ilakoi, +Hääpäivänäänkin itkeä hän voi. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Lontoo. Etuhuone kuninkaan linnassa. + + (Norfolkin herttua tulee toisesta ovesta, toisesta Buckinghamin + herttua ja lord Abergavenry.) + +BUCKINGHAM. +Terveeksi! Mitä kuuluu siitä päivin +Kuin Ranskass' yhdess' oltiin? + +NORFOLK. + Kiitos, hyvää; +Ja mitä siellä näin, sit' elävästi +Ihailen vielä. + +BUCKINGHAM. + Sopimaton kuume +Mun huoneeseeni sulki, silloin kun +Nuo maineen auringot, nuo mailman valot, +Andrenin laaksoss' yhtyivät. + +NORFOLK. + Niin, Guynesin +Ja Arden välillä; siell' olin läsnä, +Kun ratsailta he toistaan tervehtivät +Ja maahan astuttuaan syleilivät, +Kuin olisivat yhteenkasvaneet; +Moist' yhtymää ei neljä kuningasta +Ois korvannut. + +BUCKINGHAM. + Sen ajan huoneessani +Min' olin vankina. + +NORFOLK. + Siis mainen loisto +Jäi teiltä näkemättä. Voisin väittää +Ett' upeus, näihin asti naimatonna, +Nyt tuli naiduks säätyyn ylempään. +Jokainen päivä eilispäivän voitti, +Ja viimeisenä kaikki ihmeet yhtyi +Kuin huippuun. Toisin päivin ranskalainen, +Kimaltain kullassa kuin pyhänkuva, +Pimitti engelsmannin; toisin päivin +Tul' Englannista India: joka mies on +Kuin kiiltokivi-kaivos, pikku paashit +On yltä kullatut kuin keruubit, +Ja naiset, rasituksiin äkkinäiset, +Upean taakkans' alla hikoilevat, +Sasuilla vaivan puna. Mikä tänään +On verratonta, huomenna jo köyhää +Ja narrimaist' on. Itse kuninkaat, +Jotk' ovat loistoss' yhtä, vuoroin vievät +Toisestaan voiton; sitä ylistellään, +Ken nähtäviss' on; molemmat jos ovat, +Niin ovat niinkuin yksi; moitteen kieli +Saa vaieta. Kun nämä auringot -- +Siks heitä nimitettiin -- airuillaan +Kutsuvat keihäisille sankarinsa, +Ei järkeen mahdu näiden urhotyöt. +Mik' ennen oli satua, se enää +Ei ole mahdotonta, Bevistäkin +Jo uskotaan.[1] + +BUCKINGHAM. + Jo liioittelette. + +NORFOLK. +Kautt' aateluuteni ja kunniani, +Paraskin kuvaus perin laimentaisi +Sit' eloisuutta, joka pienimmässä +Tul' ilmi. Kuninkaallist' oli kaikki; +Ei mikään ristiriidass' aiheen kanssa; +Kaikessa kelpo järjestys, ja loimet +Hyvät ja moitteettomat. + +BUCKINGHAM. + Kuka johti -- +Tarkoitan: kuka pani tämän loiston +Ruhon ja raajat kokoon, tiedättekö? + +NORFOLK. +Mies, jolla ei niin alkeitakaan kuulu +Olevan moiseen toimeen. + +BUCKINGHAM. + Kuka se? -- + +NORFOLK. +Kaikk' oli älykkäästi järjestänyt +Suur'arvollisin kardinaali York. + +BUCKINGHAM. +Se lemmon ruoka! Joka miehen puuroon +Hän sormens' ahnaan pistää. Mitä häneen +Nää turhat mailman menot koskevat? +Mokoma lihatönkkä kupuineen +Kaikk' auringonko armaat säteet kokoo +Ja pidättää ne maalta? + +NORFOLK. + Todellakin +Hänessä ainesta on moiseen tekoon. +Ei sukupuuta hällä, jonka arvo +Tien viittais jälkeisille; valtiolle +Suurtöit' ei ole tehnyt; apureina +Ei ylhät suosijat; vaan, niinkuin lukki, +Kaikk' itsestään hän kutoo, näyttäin näin +Ett' omall' ansiollaan tiensä raivaa; +Se taivaan lahja hälle paikan hankki +Lähinnä kuningasta. + +ABERGAVENNY. + Taivaan lahjast' +En minä tiedä; terävämpi silmä +Sen tutkikoon; mut kauttaaltaan näen korskan +Hänestä pilkistävän. Mistä se? +Jos hornast' ei, niin perkele on saita, +Tai pani paljaaks itsensä, ja York +Saa omastaan nyt luoda uuden hornan. + +BUCKINGHAM. +Miks, hitto, ryhtyi Ranskan matkalla, +Kuninkaan tietämättä, valitsemaan +Hänelle seuraa? Luetteloon pani +Hän enimmäkseen moiset ylimykset, +Joill' oli siitä suuret menot vain, +Mut vähän kunniaa; vain kirje hältä -- +Ei arvon neuvoskuntaa edes kuultu -- +Ja lähde matkaan. + +ABERGAVENNY. + Kolme ainakin +Ma tunnen suvussani, joilta on +Niin varat huvenneet, etteivät koskaan +He toinnu ennalleen. + +BUCKINGHAM. + Oh, moni selkäns' +On taittanut, kun sukukartanonsa +Sälytti sille tätä matkaa varten. +Mit' auttoi turha loisto? Seuraus oli +Vain kurjin kurjuus. + +NORFOLK. + Surull' aattelen, +Ett' ei tää rauhanliitto Ranskan kanssa +Tuo sitä, mitä vie se. + +BUCKINGHAM. + Joka mies +Sen hirmumyrskyn jälkeen, joka seuras, +Nous haltioihin; omin neuvoinsa +Kaikk' ennustivat, että tämä myrsky, +Jok' ihan rauhan puvun raateli, +Ties äkkirikkoa. + +NORFOLK. + Se taimell' on jo: +Jo Ranska, rauhan rikkoen, on pannut +Bordeaux'ssa kauppiemme kalut kiinni. + +ABERGAVENNY. +Siks suuko lähetiltä tukittiin? + +NORFOLK. +Niin, tieten. + +ABERGAVENNY. + Kaunis rauha! Ylen kallis +On ostohinta. + +BUCKINGHAM. + Ja tuon kaiken tehnyt +Se arvoisa on kardinaali! + +NORFOLK. + Anteeks; +On tunnettu, ett' yksityistä kaunaa +On teillä kardinaaliin. Tietkää siis -- +On, nähkääs, maineenne ja turvanne +Mun sydämmelläni -- ett' yhtä maata +On kardinaalin ilkeys ja valta. +Lisäksi huomatkaa: jos mitä tahtoo +Vihansa tehdä, valta-apureita +Ei siltä puutu. Kostonhimoiseksi +Te hänet tiedätte; ja minä tiedän, +Häll' ett' on miekka terävä ja pitkä; +Se kauas tapaa; ja jos ei se yllä, +Hän määrään linkoo sen. Tää mieleen pankaa, +Se hyödyks on. Kas, tuossa tulee kari, +Jost' aioin teitä varoittaa. + + (Kardinaali Wolsey tulee; valtasinetti-kukkaroa kannetaan hänen + edellään. Vartijoita ja kaksi kirjuria papereineen. Kardinaali + ohi kulkiessaan luo Buckinghamiin, ja Buckingham samaten + häneen, halveksivan katseen.) + +WOLSEY. +Vai Buckinghamin hovimestari? +Ja missä kuulustelukirja? + +1 KIRJURI. + Tässä. + +WOLSEY. +Ja itse onko läsnä hän? + +1 KIRJURI. + On, armo. + +WOLSEY. +No hyvä; saamme lisää kuulla; pian +Tuo Buckinghamin korska katse talttuu. + + (Wolsey seurueineen menee.) + +BUCKINGHAM. +Se lahtar'koira[2] myrkkyinen on suustaan, +Ja min' en häntä suistaa voi! Siis paras, +Hänt' etten herätä. Lois-oppi voittaa +Ylimysveren. + +NORFOLK. + Mitä? Kiihdyttekö? +Rukoilkaa malttia: se tautiinne +On ainut lääke. + +BUCKINGHAM. + Pahaa mulle uhkaa +Tuon miehen katse; silmillään mua ilkkui +Kuin mitä loista. Mulle paulaa punoo +Par'aikaa hän; luo kuninkaan hän meni; +Hänt' uhallani seuraan. + +NORFOLK. + Ei, ei; jääkää. +Vihanne kanssa neuvotelkoon järki, +Mihin on ryhdyttävä. Jyrkkää vuorta +Alussa verkkaan noustaan; viha on +Kuin äksy ratsu: jos sen päästät valtaan, +Se omaan intoons' uupuu. Teiltä aina +Sain parhaat neuvot; itsellenne suokaa +Mit' ystävälle. + +BUCKINGHAM. + Kuninkaan luo menen, +Ja kunniani äänell' alas huudan +Tuon Ipswichläisen hylkiön, tai saarnaan, +Ett' arvon-erotust' ei ole enää. + +NORFOLK. +Oi, malttukaatte; älkää kiuasta +Niin kuumaks tehkö vihamiestä varten, +Ett' itse korvennutte. Kiivaudessa +Ohitse määrän juoksemme ja vedon +Hopulla menetämme. Tuli, nähkääs, +Ylitse kuohuttaissaan nestettä +Huventaa vain, vaikk' enentävän näyttää. +Sen aina sanon: Englanniss' ei kukaan +Paremmin teitä ohjaa kuin te itse, +Jos älyn mehulla vain sammutatte +Tai edes hillitsette kiihkon tulta. + +BUCKINGHAM. +Suur' kiitos vain; kyll' ohjettanne noudan. +Mut pöyhkän pöyhkä konna tuo -- niin siksi +En sano, että sappeni nyt kuohuu, +Vaan jalost' inhosta -- on -- niinkuin varmat +Osoittaa tiedot, näytteet yhtä kirkkaat +Kuin lähteensilmä, josta sorajyvä +Pieninkin kuultaa -- on -- on lahjakontti +Ja petturi. + +NORFOLK. + Ei toki petturi. + +BUCKINGHAM. +Sen kuulkoon kuningas; on näytteet vahvat +Kuin kallio. Tuo hurskas kettu, nähkääs, +Tai susi, taikka kumpikin -- yht' ahnas +Hän on kuin viekas, yhtä kärkäs pahaan, +Kuin kyykäs tekoon: ammatti ja luonne +Ne vastavuoroon toistaan saastuttaa -- +Vain Ranskass' ylpeilläkseen samoin kuin +Kotona täällä, tuohon turman liittoon +Kuninkaan saattoi, tuohon kokoukseen, +Jok' aimo verot vei ja sitten särkyi +Kuin lasi viruttaissa. + +NORFOLK. + Se on totta. + +BUCKINGHAM. +Niin, kuulkaa vain. Tuo viekas kardinaali +Esitti kaikki liiton kohdat niin +Kuin itse tahtoi; kun hän huus: "Niin olkoon", +Niin suostuttiin; jok' auttoi yhtä paljon +Kuin sauva kuollutta. Mut kardinaali +Sen teki; hyvä siis; se kunnon Wolsey +Ei erehtyä voi. Nyt mikä seuraa, +Se vanhan petos-nartun vain on pentu. +Sanottiin, Kaarle keisar' että tuli +Luo kuningatar-tädin vieraisille, +Mut itse asiassa Wolseyn kanssa +Hän tuli kuiskuttelemaan; no niin. +Hän varoi, että Englannin ja Ranskan +Vois ystävyyden liitost' olla haittaa; +Siin' uhkaa vaani hän, ja salaa sopi +Siis kardinaalin kanssa. Luulen varmaan -- +Niin, tiedän -- että keisar' ensin maksoi +Ja siten pyyntönsä jo ennalta +Sai täytetyksi. Kullalla kun tie on +Näin tasoitettu, anoo keisar', että +Kuninkaan suunnan kardinaali muuttais +Ja rikkois rauhan. Kuninkaalle heti +Vien minä tiedon, että kardinaali +Noin mielinmäärin omaks hyödykseen +Vain kauppaa käypi hänen kunniallaan. + +NORFOLK. +Surettaa moista kuulla; toivon ett' on +Se erehdystä vain. + +BUCKINGHAM. + Ei rahtustakaan. +Hänt' oikeassa kuvaan karvassaan, +Jok' ilmeiseksi kohta todistetaan. + + (Brandon tulee; hänen edellään kulkee aseellinen + oikeudenpalvelija ja pari kolme vartijaa.) + +BRANDON. +Mies, tehtäväsi tiedät; toimeen käy! + +OIKEUDENPALVELIJA. +Lord, Buckinghamin herttua, Stratfordin, +Northamptonin ja Herefordin kreivi, +Maanpetoksesta sinut vangitsen, +Nimessä majesteetin. + +BUCKINGHAM. + Siinä näette: +Mun verkkoons' ovat saaneet; uhriks joudun +Kavalan juonen. + +BRANDON. + Surku minun tulee +Näin omin silmin nähdä, kuinka teiltä +Vapaus viedään. Kuninkaan on käsky; +Nyt matka Toweriin.[3] + +BUCKINGHAM. + Mun turha puoltaa +On puhtauttani; mustattu niin olen, +Ett' ei jää valkeata paikkaa minuun. +Vaan taivaan olkoon tahto nyt ja aina! -- +Ma seuraan. -- Hyvästi, lord Aberganny! + +BRANDON. +Hän tulee mukaan. + (Abergavennylle.) + Kuninkaan on käsky +Toweriin teidät viedä, kunnes toisin +On määrätty. + +ABERGAVENNY. + Ma sanon niinkuin herttua: +Jumalan olkoon tahto! Kuningasta +On toteltava. + +BRANDON. + Täss' on mulla valtuus +Lord Montacute vangita, ja samoin +John de la Car'kin, herttuan rippi-isä, +Ja kanslerinsa, Gilbert Peck. + +BUCKINGHAM. + No, siinä +On koko liittokunta. Eikö muita? + +BRANDON. +Kartheusi-munkki. + +BUCKINGHAM. + Niklas Hopkins? + +BRANDON. + Niin. + +BUCKINGHAM. +Kavala hovivoutini on; hänet +Tuo yleti röyhkä pappi kullall' osti. +Jo mitattu on elämäni lanka. +Buckingham-raukan olen varjo vain, +Jonk' ympärille synkät pilvet kertyy +Ja aurinkoni kaihtaa. -- Hyvästi! + + (Menevät.) + + + +Toinen kohtaus. + + Valtaneuvoston kokoushuone. + + (Torvien toitotusta. Kuningas Henrik, kardinaali Wolsey, + neuvoston jäsenet, sir Thomas Lovell, sotaherroja ja + seuralaisia tulee, kuningas nojaten kardinaalin olkaan.) + +KUNINGAS HENRIK. +Eloni elinveret teitä auliist' +Avusta kiittää. Valmiiks ladatun +Petoksen suussa seisoin; kiitän teitä, +Kun pois sen torjuitte. -- Nyt tuokaa sisään +Se Buckinghamin mies, jott' itse kuulen +Kuink' uudistaa hän tunnustuksensa +Ja isäntänsä kavalluksen jälleen +Esittää kohta kohdalta. + + (Kuningas käy istumaan valtaistuimelle; valtaneuvokset asettuvat + paikoilleen. Kardinaali istuu kuninkaan jalkain juureen hänen + oikealle puolelleen. Melua kuuluu ulkoa; huudetaan: "Tietä + kuningattarelle!" Kuningatar tulee Norfolkin ja Suffolkin herttuain + johdattamana; hän polvistuu. Kuningas nousee valtaistuimeltaan, + nostaa hänet ylös, suutelee häntä ja tahtoo asettaa hänet + viereensä istumaan.) + +KUNINGATAR KATARIINA. +Ei, viel' en nouse: mull' on armon pyyntö. + +KUNINGAS HENRIK. +Ei, nouskaa: tähän viereen! Puoli tehkää +Vain pyyntöä; on puoli valtaa teidän, +Ja toisen puolen saatte pyytämättä. +Sanokaa vain se. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Kiitos, majesteetti! +Niin itseänne rakastakaa, niin, +Ett' ylhä arvonne ja kunnianne +Ei joutavaksi jää: se pyyntöni +On ydin. + +KUNINGAS HENRIK. + Haltijani, jatkakaa! + +KUNINGATAR KATARIINA. +On mulle valittaneet taatut miehet, +Eik' aivan harvatkaan, ett' alamaisill' +On suuri hätä. Maassa kiertää käsky, +Jok' irti repii kansan sydämestä +Alamaissiteet; vaikka kohdistuukin, +Lord kardinaali, haikein moite teihin, +Tään veronryöstön alkuunpanijaan, +Niin sentään majesteettikaan -- jonk' arvoa +Varjelkoon taivas tahrasta! -- ei säästy +Pahoilta kieliltä; ja tästä rikkuu +Kaikk' alamaisuustunteet, melkein puhkee +Jo ilmikapina. + +NORFOLK. + Ei melkein vain, +Mut aivan varmaan. Tämän veron tähden +Kaikk' kankurit, jotk' eivät enää voi +Työvoimaa pitää, irtisanoneet on +Kutojat, kehrääjät ja karstaajat; +Ja nämä, muuhun työhön kömpelöinä, +Nälän ja puutteen tuskauttamina, +Pahimman uhallakin, kapinoivat, +Ja vaara heill' on liittolaisna. + +KUNINGAS HENRIK. + Verot! +Mitä veroja? Ja mistä? Kardinaali, -- +Teit' yhtä paljon moititaan kuin meitä, -- +Veroista näistä tiedättekö? + +WOLSEY. + Anteeks, +Ma valtakunnan asioista tiedän +Vain osaksi; mies riviss' olen vain +Ja kuljen muiden myötä. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Ette tiedä +Muit' enemmän, mut teette mitä tietää +Jok'ikinen, ja jota onnekseen +Ei kukaan tietää tahtois, mutta siihen +On tietoon pakotettu. Verotaakat, +Joit' armo utelee, ne kauheit' ovat +Jo kuullakin, ja niiden painosta +Jo selkä taittuu. Teidän sanotaan +Ne keksineen; jos valhe se, niin pahoin +On teitä paneteltu. + +KUNINGAS HENRIK. + Taas nuo verot! +No, mitä luontoa ne verot ovat? +Sanokaa, mitä? + +KUNINGATAR KATARIINA. + Liiaks rohkenen ma +Vedota malttiinne, mut armolupa +Se rohkeutt' antaa. Kansan valituksiin +On syynä käsky, että kuudennus +Tuloista oiti ryöstön uhalla +On maksettava; Ranskan sota muka +On aiheena. Tuost' yltyy rohkeiks kielet, +Suut vihaa sylkevät ja mielten viluun +Uskollisuuskin jäätyy; kirot kulkee +Rukousten sijassa, ja kuuliaisuus. +Sopuisa ennen, nyt kuin orja noutaa +Jokaista kiihkon puuskaa. Majesteetti, +On kiireet tuumat tarpeen; tärkeämpää +Ei mikään nyt. + +KUNINGAS HENRIK. + Niin totta kuin ma elän, +Se tahtoni ei ole. + +WOLSEY. + Minä taas +En tässä tehnyt muuta kuin ett' annoin +Vain yksityisen ääneni, ja senkin +Vain tietomiesten suostumuksella. +Jos mua parjaa kieli, jok' ei tunne, +Ei mieltäni, ei tointani, mut sentään +Mun tekojani mestaroi, niin vastaan: +Se vain on asemani kohtalo, +Ja hyveen tie on aina ohdakkeinen. +Ei tehtävää saa heittää pelosta +Ett' ilki-moitteen kanssa kahnaan joutuu; +Se uutta, ylvää laivaa aina seuraa +Kuin petokala, mutta turhaan pyyntiin +Sen ajo päättyy. Parhaamme kun teemme, +Niin sairas -- usein heikko -- moite tätä +Ei myönnä työksemme, tai suoraan parjaa; +Mut huonoimmatpa työmme, tylsää mieltä +Jos kutkuttavat, pilviin nostetaan. +Jos alallemme jäämme pelosta +Ett' ilkkuin liikkeitämme moitittaisiin, +Niin paras kasvaa kiinni paikkaamme +Ja kuvapatsait' olla. + +KUNINGAS HENRIK. + Huolelliset +Ja viisaat toimet pelkoa ei tunne, +Mut ohjeettomain töiden seuraukset +On pelottavat; Onko tähän ryöstöön +Tukea teillä? Luullakseni ei. +Laist' ei saa kansaa irroittaa ja sitä +Sitoa mielivaltaan. Kuudes osa? +Kamala vero! Näinhän joka puusta +Revimme lehvät, kuoren, lylynkin, +Ja jos näin silvotulle juuri jääkin, +Siit' ilma imee mehun. Joka, lääniin, +Jot' yllätetty näin on, tieto viekää, +Ett' armo jokaiselle tarjotaan, +Jok' evännyt on veron. Toimeen käykää, +Ja tehkää niinkuin käsken. + +WOLSEY (kirjurille). + Sananen! +Jokaiseen kreivikuntaan laittakaa +Kuninkaan armokirje. Minuun karvas +On kansan mieli; huhu levitelkää -- +Ett' armo tää ja helpotus on tullut +Mun välitykselläni. Paikalla +Minulta saatte lisäohjeita. + + (Kirjuri menee.) + + (Hovimestari tulee.) + +KUNINGATAR KATARIINA. +Käy sääliks, ett' on herttua Buckingham +Vihanne saanut. + +KUNINGAS HENRIK. +Sit' on monen sääli. +Hän tietomies on, hyvä puhuja +Ja luonnon suosikki; niin kasvatettu, +Ett' opiksi on oppineimmillekin, +Ja muilt' ei kysy neuvoa. Mut nähkääs, +Noin jalot lahjat, väärin käytettyinä, +Ne käyvät, jos on mieli turmeltunut, +Paheiksi, tuhat kertaa häijymmiksi +Kuin ennen kauniit' olivat. Tuo mies, +Jok' oli täydellinen luonnon ihme +Ja jonka puhe kuulijan niin hurmas, +Ett' oli tunnit minuutteja, hän +Nyt sulons' entiset on inhottavaan +Pukenut pukuun ja niin mustaks tullut +Kuin hornan karsta. Istukaa, niin saatte +Tält' uskotultaan kuulla asioita, +Joit' itkee kunnia. -- Ne vehkeet taaskin +Hän kertokoon; mit' emme liian vähän +Voi tuta, emme liian paljon kuulla. + +WOLSEY. +Esille, mies, ja rohkein mielin kerro, +Kuin taattu alamainen, mitä tiedät +Sa Buckinghamista. + +KUNINGAS HENRIK. + Niin, puhu suoraan. + +HOVIMESTARI. +Ensinkin joka päivä saastaista +Puhetta piti, sanoi: kuningas +Jos lapsetonna kuoli, kyllä tiesi +Hän ottaa valtikan. Nuo samat sanat +Sanovan hänen kuulin vävylleen, +Lord Abergavennylle; ja koston vannoi +Hän kardinaalille. + +WOLSEY. + Suur' majesteetti, +Havaitkaa, mikä vaara tuossa piilee. +Kun hänt' ei suosita niin, kuin hän soisi. +Niin purkaa teihin sappensa ja lisäks +Myös ystäviinne. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Hiukan laupeutta, +Lukenut kardinaali! + +KUNINGAS HENRIK. + Sano, millä +Hän oikeutensa kruunuun perustaa, +Mun kuoltuani? Viittausta siihen +Oletko kuullut? + +HOVIMESTARI. + Hänet tähän tuumaan +Sai Niklas Hopkins tyhjin taikoineen. + +KUNINGAS HENRIK. +Mikä Hopkins? + +HOVIMESTARI. + Hänen rippi-isänsä, +Kartheusi-munkki, joka herrautt' aina +Hänelle syötti. + +KUNINGAS HENRIK. + Mistä tiedät sen? + +HOVIMESTARI. +Vähäistä ennen lähtöänne Ranskaan, +Kun herttua Rosess' oli, Lawrence Poultneyn +Pitäjäkunnassa, hän kysyi multa, +Kuink' oli Lontoon asukkaille mieleen +Tuo Ranskan matka. Sanoin pelättävän, +Ett' aikeiss' ovat ranskalaiset pettää +Kuningastamme. Herttua heti vastas: +"Ei turhaa pelko"; sanoi varovansa, +Ett' erään pyhän munkin ennustus +Kävisi toteen; "tämä", niin hän sanoi, +"Mult' usein pyysi päästä määrä-aikaan +John de la Car'in, kappalaiseni, +Puheille tärkeiss' asioissa; tämän +Kun juhlallisen ripin turviss' oli +Hän vannottanut, ettei salaisuutta +Ilmaisis yhdellekään paitsi mulle", +Niin vakavasti lausui hän ja verkkaan: +"Ei kuninkaan, ei hänen sukunsakaan +Käy hyvin, sanokaa se herttualle; +Siis pyrkiköön vain rahvaan suosioon; +Viel' Englantia herttua hallitsee." + +KUNINGATAR KATARIINA. +Olitte, muistaakseni, herttuan vouti, +Ja alamaisten valituksesta +Viralta teidät pantiin. Varokaa, +Ett' ette vihast' ylvää miestä syytä +Ja saata sieluanne vahinkoon. +Varokaa; sitä sydämmestä pyydän. + +KUNINGAS HENRIK. +No, älkää! -- Jatka! + +HOVIMESTARI. + Kautta sieluni! +Vain totta puhun. Sanoin herralleni, +Ett' oli munkki pirun riivaama, +Ja ett' on vaarallista hautoa +Niin kauan tuota, että siitä kypsyy +Tehokas hanke, -- jok' on luultavaa, +Jos siihen uskoi. "Joutavaa!" hän sanoi, +"Ei siitä vaaraa", lisäten: "Jos väin +Kuningas viime tautiins' oisi kuollut, +Niin kardinaali sekä Thomas Lovell +Ois päässeet päästään." + +KUNINGAS HENRIK. +Haa! Mik' ilki-julmus! +Se mies tuo turman. -- Muuta tiedätkö? + +HOVIMESTARI. +Kyll', armon herra. + +KUNINGAS HENRIK. + Jatka! + +HOVIMESTARI. + Greenwichissä +Kun majesteetti moitti herttuaa +Sir William Blomerin tähden -- + +KUNINGAS HENRIK. + Muistan sen; +Hän palkoissani oli, mutta herttua +Sai hänet miehekseen. -- No, jatka, jatka! + +HOVIMESTARI. +"Vaikk' ois mun panneet Toweriin", hän sanoi, +"Halunnut oisin tehdä saman teon, +Mink' aikoi Rikhard-anastajalle +Isäni tehdä, kun hän Salisburyssä +Pyys audienssia; jos sen ois saanut, +Niin tervehtäissä veitsen pistänyt +Hän oisi häneen." + +KUNINGAS HENRIK. + Mikä jättikonna! + +WOLSEY. +No, rouva, turvass' oisko kuningas, +Jos tätä miest' ei tyrmään suljettaisi? + +KUNINGATAR KATARIINA. +Jumala kaikki ohjatkoon! + +KUNINGAS HENRIK. + On jotain +Sinulla vielä mielessäsi: puhu! + +HOVIMESTARI. +Kun "veitsen" mainitsi, hän oikaisihe +Ja toinen käsi väkipuukossa, +Povella toinen, silmänsä hän nosti +Ja vannoi julman valan: että häntä +Jos pahoin pidellään, niin saman verran +Vie voiton isästänsä hän, kuin teko +Vie epäröiväst' aikeesta. + +KUNINGAS HENRIK. + Ei enää +Hän meihin veistään pistä. Tyrmäss' on hän. +Hänt' oiti tutkittakoon. Jos hän laissa +Saa armoa, niin saakoon; meiltä sitä +Hän ei saa. Kautta päivän sekä yön! +Hän teki vallankavaltajan työn. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Huone kuninkaanlinnassa. + + (Lord kamariherra ja lord Sands tulevat.) + +KAMARIHERRA. +Mut kuinka Ranska tenhollaan voi miehet +Noin houkkamaisiks tehdä? + +SANDS. + Uutta tapaa, +Vaikka olkoon kuinka epämiehekästä +Tai naurettavaa, aina seurataan. + +KAMARIHERRA. +Mun nähdäkseni meidän engelsmannit +Ei muuta tuoneet viime matkaltaan +Kuin pari kolme irvettä, ja nekin +Niin vietäviä, jotta vaikka vannon, +Ett' ovat olleet nokkaneuvokissa +Pipinin kanssa taikka Lotharin, +Niin ovat olevinaan. + +SANDS. + Heillä kaikill' +On uutukaiset koivet, mutta rammat; +Ken heit' ei ole ennen nähnyt, luulis +Ett' ovat saaneet patin. + +KAMARIHERRA. + Niinpä niinkin; +Ja vaatteet lisäks pakanain on partta: +On kristillisyys loppuun kulutettu. -- + (Sir Thomas Lovell tulee.) +Mit' uutta, Thomas Lovell? + +LOVELL. + Eipä muuta +Kuin uusi sääntö, mikä linnan porttiin +On naulattuna. + +KAMARIHERRA. + Mikä? + +LOVELL. + Uudismuutos +Vain matkateikareille, linna kun on +Lorua, riitaa, räätäleitä täynnä. + +KAMARIHERRA. +No, hyvä! Monsieurit nyt saavat tuta, +Ett' Englanninkin hovikoiss' on mieltä, +Vaikk' eivät ole Louvres'ia[4] he nähneet. + +LOVELL. +Nyt saavat -- niin on käsky -- joko heittää +Nuo Ranskan narri-perut, sulkatöyhdöt +Ja muutkin moiset kelpo tyhmyydet, +Kuin kilpataistelut ja tulitukset +Ja lainakommat, joilla ivailevat +Vain parempiaan; kieltää uskonsa +Lyhyihin lahkimoihin, pitkiin sukkiin +Ja tennikseen ja muuhun matkamuotiin +Ja elää kunnon ihmisiksi taas; +Tai mennä vanhain kisaveikkain luo +Ja siellä kuluttaa _cum privilegio_ +Nuo narriutensa riettaat riekaleet. + +SANDS. +On aika heitä parantaa; se tauti +Jo alkaa tarttua. + +KAMARIHERRA. + Voi naisiamme, +Kun menettävät kauniit lystit! + +LOVELL. + Kyllä +Nyt alkaa ulina; noill' äpärillä +On keinot, millä naista naurattaa: +Niin, ranskalainen laulu vain ja huilu. + +SANDS. +Ne piru huilatkoon! Niin heistä päästään. +Heit' ei voi kukaan kääntää. Maalaisloordi +Nyt minunlaiseni, jok' aikaa leikist', +On ollut pois, voi kelpo laulun laulaa +Ja saada kuulijoita, jopa käydä +Jo laulajastakin. + +KAMARIHERRA. + Niin oikein, kiinni +Viel' istuu varsahammas. + +SANDS. + Eikä lähde, +Jos jäljell' on vain tynkäkin. + +KAMARIHERRA. + Sir Thomas, +Mihinkä aiotte? + +LOVELL. + Luo kardinaalin. +Lie matka sinne teilläkin? + +KAMARIHERRA. + On oikein. +Hänell' on tänään suuret iltapidot, +Ja sinne tulee miestä sekä naista: +Niin, varmaan valtakunnan kukasto. + +LOVELL. +On tuolla prelaatilla aulis mieli +Ja käsi runsas niinkuin maaemolla: +Sen kaste laskee kaikkiin. + +KAMARIHERRA. + Jalo on hän; +Vain paha kieli saattaa toista väittää. + +SANDS. +Niin, häll' on siihen varaa; saituus hänest' +On synti suurempi kuin harhaoppi. +Senlaisten miesten täytyy auliit' olla: +He ovat esikuvina. + +KAMARIHERRA. + Niin ovat; +Mut harvat niinkuin hän. Jo vene vartoo; +Mukahan tulkaa. -- Joutukaa, sir Thomas, +Ma muuten myöhästyn; ja se ei sovi: +Sir Henry Guilfordin ja minun määrä +On olla marsalkkoina. + +SANDS. +Teitä seuraan. + + +Neljäs kohtaus. + + Juhlasali Yorkin linnassa. + + (Hoboijan soittoa. Pieni pöytä kunniakatoksen alla kardinaalia + varten, pitempi pöytä vieraita varten; toisesta ovesta tulee + Anna Bullen, useita loordeja, ladyjä ja vallasnaisia juhlavieraina, + toisesta sir Henrik Guilford.) + +GUILFORD. +Hyvät naiset, teille yhteistervehdys +Lord kardinaalilta. Tään illan teille +Ja ilolle hän pyhittää; ja toivoo, +Ett' tähän leivoparveen huolt' ei kukaan +Tuo mukanaan. Niin iloiset nyt olkaa, +Kuin hyvä seura, hyvä vastaanotto +Ja hyvä viinit hyvää aikaan saa. + + (Lord kamariherra, lord Sands ja sir Thomas Lovell tulevat.) + +Te myöhästyitte. Minä sain jo siivet, +Kun tätä kaunoseuraa aattelinkin. + +KAMARIHERRA. +Sir Henrik, nuori olette. + +SANDS. + Sir Thomas, +Jos kardinaalill' ois vain puolet minun +Maallikkomieltäni, niin moni tässä +Sais haukkapalan maatapaniaisiks +Ja varmaan parempaa ei toivoiskaan. +Niin maarin, soma liuta sulosuita! + +LOVELL. +Mitä jos moniaalle rippi-isäks +Nyt rupeisitte. + +SANDS. + Tosiaan! Hän kyllä +Sais helpon synninpäästön. + +LOVELL. + Kuinka helpon? + +SANDS. +Niin helpon kuin voi höyhenpatja antaa. + +KAMARIHERRA. +No, armaat, istukaahan! Tuota puolta +Te, Guilford, järjestäkää; minä tätä. +Koht' armo tulee. -- Tääll' ei viluss' olla: +Kaks naista rinnan tuopi kylmän pinnan. -- +Te valvattaa heit' osaatte, lord Sands. +No, tuohon väliin istukaa. + +SANDS. + Kyll', armo, +Suur' kiitos! -- Luvallanne, kauniit naiset! + + (Istuutuu Anna Bullenin ja erään toisen naisen väliin.) + +Jos vähän hulluttelen, suokaa anteeks: +Isääni tulen. + +ANNA. +Oliko hän hullu! + +SANDS. +Oli: hullu, varsin hullu, naisiin hullu; +Ei sentään purrut, vaan, kuin minä nyt, +Hän kymment' yhtä haavaa muiskas. + + (Suutelee häntä.) + +KAMARIHERRA. + Hyvä! -- +Nyt kaikki hyvin on. -- Te, hyvät herrat, +Syyn saatte, jos nää kauniit naiset täältä +Nyreissään poistuu. + +SANDS. + Pikku puolestani +Koetan minä parastani. + + (Hoboijan soittoa. Kardinaali Wolsey tulee + seurueineen ja istuutuu kunniakatoksen alle.) + +WOLSEY. +Terveeksi, kauniit vieraat! Ken ei työkseen +Nyt ilakoi, ei ole ystäväni. +Ma teidän kaikkein tervetuliaisiks +Juon maljanne. + + (Juo.) + +SANDS. + On armo armollinen. +Pikari tänne, johon kiitos mahtuu, +Niin säästyy pitkät puheet. + +WOLSEY. + Kiitos, loordi! +Mut naapureitanne nyt rohkaiskaa. -- +Nureissaan ovat naiset. -- Hyvät herrat, +Kenenkä syy on? + +SANDS. + Jahka viinin hehku +Nuo kauniit posket punaa, kyllä meidät +Puhuvat kumoon. + +ANNA. + Lysti mies se loordi! + +SANDS. +Niin, kahdenkesken-lystissä. Saas tästä! +Juon onneksenne; vastatkaa, kun klikkaan. +On kohta -- + +ANNA. + Jota ette näyttää voi. + +SANDS. +Mit', armo, sanoin? Nyt jo puhuvat. + + (Torvensoittoa, rummunpärrytystä ja tykinlaukauksia kuuluu ulkoa.) + +WOLSEY. +Haa! Mitä tämä? + +KAMARIHERRA. + Mene katsomaan. + + (Palvelija menee.) + +WOLSEY. +Sotaista ääntä! Mitä tämä tietää? -- +Ei, naiset, älkää peljätkö; te turvass' +Olette sota-asetusten mukaan. + + (Palvelija palaa.) + +KAMARIHERRA. +Mit' on se? + +PALVELIJA. + Vierait' ylimyksiä -- +Silt' ihan näyttävät -- on maihin noussut; +Kuin suuren hovin ylhäis-airuina +Tulevat tänne. + +WOLSEY. + Käykää heitä vastaan, +Kamariherra; ranskaa osaatte; +Jalosti kohdelkaa ja tuokaa sisään, +Ett' tämä ihanuuden taivas heihin +Sais täysin loistaa. -- Jotkut mukaan menkää. -- + + (Kamariherra seuralaisineen menee. Kaikki nousevat, + ja pöydät siirretään pois.) + +Rikottu juhla on, mut korvaus suodaan. +Nyt ruoka maistukoon; ja vielä kerran +Satakoot tervehdykset: tervetulleet! + + (Hoboijan soittoa. Kuningas ja muita tulee naamioittuina + ja paimenpuvussa, lord kamariherran johdattamina. He + astuvat suoraan kardinaalin eteen ja tervehtivät häntä + kohteliaasti.) + +Ylevä seura! Mitä haluavat? + +KAMARIHERRA. +Kun eivät kieltä osaa, pyytävät +Mua ilmoittamaan, että, kuultuaan +Ihanan, ylhän seuran täällä koolla +Nyt olevan, he karjalaumansa +Sulasta ihanuuden ihailusta +Nyt ovat jättäneet ja teiltä lupaa +Anovat katsellakseen tätä seuraa +Ja hetken näiden kanssa viettääkseen. + +WOLSEY. +Sanokaa, loordi, että kunnian +Tekevät halvalle mun majalleni; +Ma tuhannesti heitä siitä kiitän +Ja pyydän heitä tervetulleiksi. + + (Herrat pyytävät naisia tanssiin, kuningas pyytää Anna Bullenia.) + +KUNINGAS HENRIK. +Ihanin käsi, mitä koskaan koskin; +Oi kauneus, ennen en sua tuntenut! + + (Soittoa, tanssii.) + +WOLSEY. +Mylord! + +KAMARIHERRA. + Mit', armo? + +WOLSEY. + Heille sanokaa, +Ett' yks lie heidän joukossaan, jonk' arvo +Tään paikan täyttää paremmin kuin minä; +Jos hänet tuntisin, niin nöyrimmästi +Sen luovuttaisin. + +KAMARIHERRA. + Käskyn teen, mylord. + + (Menee naamioiden luo, ja palaa.) + +WOLSEY. +Mitä sanovat? + +KAMARIHERRA. + On heidän joukoss' yksi, +Sen myöntävät; jos hänet keksitte, +Hän kyllä paikan ottaa. + +WOLSEY. +Katsokaamme. -- + + (Astuu alas arvo-istuimeltaan.) + +Anteeksi, hyvät herrat: teen vain tässä +Kuninkaan vaalin. + +KUNINGAS HENRIK (Paljastaa kasvonsa.) + Oikein osattu! +Ihana seura teill' on. Oikein tehty! +Jos ette pappi ois, lord kardinaali, +Vois teistä pahaa luulla. + +WOLSEY. + Hauskaa, ett' on +Noin leikillinen majesteetti. + +KUNINGAS HENRIK. + Kuulkaa, +Kamariherra: ken tuo kaunis neiti? + +KAMARIHERRA. +Armonne tiedoks, Thomas Bullenin, +Rochfordin viskontin, on tytär hän +Ja kuningattaremme hovineiti. + +KUNINGAS HENRIK. +Ihana, toden totta! -- Armas aarre, +Ois säädytöntä teitä tanssiin pyytää, +Suudelmaa ottamatta. Muistoksenne! +Pikari, hyvät herrat, kiertämään! + +WOLSEY. +Sir Thomas, onko huoneessani pöytä +Jo katettuna? + +LOVELL. + On. + +WOLSEY. + Ma pelkään, armo, +Ett' tanssi teitä hieman kiihoitti. + +KUNINGAS HENRIK. +Niin, pelkään, liiaksikin. + +WOLSEY. + Lähi-huoneess' +On raittiimp' ilma, teidän armonne. + +KUNINGAS HENRIK. +Talutkoon kukin naistaan. -- Viel' en teitä, +Sulotar, päästä. -- Ilo ylimmilleen! +Lord kardinaali, puolen kymmenen +Nyt kaunottaren maljan tässä juon. +Ja tanssiin taas. Ja sitten uneksimaan, +Ken on se onnellinen. -- Soitto soimaan! + + (Menevät torvien soidessa.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Katu. + + (Kaksi aatelismiestä, tulevat vastatuksin.) + +1 AATELISMIES. +Mihinkä kiire noin? + +2 AATELISMIES. + Oo, Herran rauha, +Käräjäsaliin kuulemaan, kuink' on +Tuon suuren herttua Buckinghamin käynyt. + +1 AATELISMIES. +Sen vaivan teiltä säästän; kaikk' on ohi; +Nyt tyrmään jälleen vanki saatetaan. + +2 AATELISMIES. +Läsn' olitte? + +1 AATELISMIES. + Se tietty. + +2 AATELISMIES. + Kuinka kävi? + +1 AATELISMIES. +On helppo arvata. + +2 AATELISMIES. + Syypääksi nähtiin? + +1 AATELISMIES. +Niin tietysti, ja sillä tuomittiin. + +2 AATELISMIES. +Ma häntä säälin. + +1 AATELISMIES. + Niinpä moni muukin. + +2 AATELISMIES. +Mut kuinka kävi se? + +1 AATELISMIES. + Näin, lyhyesti: +Suur' herttua saapui aitauksen eteen +Ja vastas kanteeseen ja yhä väitti, +Ett' oli syytön, puolustuksekseen +Esittäin monta vankkaa perustetta. +Kuninkaan valtuusmies taas vetosi +Useiden vierasmiesten todistuksiin +Ja tunnustuksiin; niitä herttua sitten +Mieskohtaisesti vaati kuultaviksi. +Niin astuivat nyt esiin hovivouti, +Kansleri Gilbert Peck, ja rippi-isä +John Car, ja munkkiperkele, tuo Hopkins, +Tuo kaiken pahan alku. + +2 AATELISMIES. + Joka hälle +Noit' ennustuksiansa syötti? + +1 AATELISMIES. + Sama. +Hänt' ankarasti kaikki syyttivät; +Heit' yritti hän jäävätä, mut turhaan. +Näin päärit havaitsivat hänet syypääks +Maankavallukseen. Henkens' edestä +Hän puhui paljon sekä oppineesti; +Mut siit' ei huolittu, vain surkuteltiin. + +2 AATELISMIES. +Mut miltä tämän jälkeen näytti hän? + +1 AATELISMIES. +Kun astui lakisaliin kuulemaan +Hän tuomiotaan, kuolinkellojansa, +Niin tuska hänet valtas, hiki valui, +Hän pahan lausui äkkivihan sanan; +Mut pian malttui taas ja loppuun saakka +Esiintyi tyynenä ja ylevänä. + +2 AATELISMIES. +Ei kuolemaa hän, luulen, pelkää. + +1 AATELISMIES. + Ei, +Niin miehuuton ei ole. Syy vain häntä +Pahoittaa hiukan. + +2 AATELISMIES. + Kardinaali varmaan +On tähän syypää. + +1 AATELISMIES. + Siihen kaikki viittaa. +Tul' ensin syytteenalaiseks Kildare, +Maaherra Irlannin; kun pois hän saatiin, +Niin kreivi Surrey joutuin pantiin sijaan, +Ett' isäänsä ei ehtis auttaa. + +2 AATELISMIES. + Halpa +Ja luihu vallan kuje. + +1 AATELISMIES. + Palatessaan +Sen kyllä kostaa. Tiettyähän tää: +Jos ketä suosii kuningas, niin heti +Sen miehen kardinaali virkaan laittaa +Hovista hyvin kauas. + +2 AATELISMIES. + Koko kansa +Hänt' ankarasti vihaa, soisi hänet +Kuus syltä syvään maahan. Herttuaa +He jumaloivat: kelpo Buckinghamiks, +Hyveiden esikuvaks sanovat. + +1 AATELISMIES. +Hän tuossa on, se kovan onnen mies. + + (Buckingham tulee oikeushuoneesta; hänen edellään kulkee + oikeudenpalvelijoita, mestauspiilun terä käännettynä + häneen päin; saattajina sir Thomas Lovell, sir Niklas + Vaux, sir William Sands ja kansanjoukko.) + +2 AATELISMIES. +Lähemmä käydään. + +BUCKINGHAM. + Hyvät kansalaiset, +Näin kauas säälien mua saatoitte; +Mua kuulkaa nyt, ja sitten kotiin menkää. +Maankavaltajan tuomion sain tänään, +Ja kuolla täytyy mun; mut taivas tietköön -- +Ja tunto jos on mulla, se mua lyököön, +Kuin piilu tuo, jos haudon vilppiä. +Lakia kuolemastani en syytä, +Se kirjaimen on mukaan tehnyt oikein; +Mut siihen vetoojille laupeutta +Enemmän toivoisin; vaan näinkin ollen +Suon heille sydämestän' anteeksi. +Tok' älkööt tuhost' ylpeilkö ja älkööt +Paheillaan ryvettäkö suurten hautaa, +Vereni silloin maasta heille huutaa. +Pitempää elämää en enää toivo, +Enk' ano myös, vaikk' oiskin kuninkaalla +Enemmän armoa kuin mulla syytä. +Te harvat, jotka mua rakastitte +Ja itkeä mua rohkenette, veljet +Ja jalot ystävät, joist' ero jo +On katkerata, on jo kuolemaa, +Mua seuratkaa kuin hyvät enkelit; +Ja haikean kun eron piilu iskee, +Niin rukouksenne, kuin uhrisuitsu, +Taivaaseen sielun nostakoon. -- Nyt tulkaa, +Jumalan nimeen. -- + +LOVELL. + Teidän armonne +Jos sydämmess' on vihan kaunaa minuun, +Rukoilen, suokaa anteeksi. + +BUCKINGHAM. + Sir Thomas, +Mult' anteeks saatte, niinkuin itsekin +Ma anteeks toivon; kaikki anteeks saavat. +Niin ääretön ei vääryys, ettei sitä +Vois sovittaa; ei musta viha mulle +Saa hautaa luoda. Terveiseni kuninkaalle; +Jos hän mua mainitsee, niin sanokaa, +Ett' olin taivaaseen jo puolitiessä. +Kuninkaan puolest' aina rukoilen +Ja viime hengenvetoon häntä siunaan. +Eläköön kauemmin kuin mull' on aikaa +Lukea vuosiaan; ja rakkaudella +Hän hallitkoon ja rakastettuna! +Ja vanhana kun uupuu matkastansa, +Niin yhteen haudattakoon hyveen kanssa. + +LOVELL. +Ma rantaan saatan teidän armonne, +Siell' annan toimeni ma Niklas Vaux'lle; +Perille hän vie teidät. + +VAUX. + Valmiit olkaa, +Jo herttua tulee; kuntoon pankaa laiva +Ja kauniiks somistakaa, niin kuin pitää +Moiselle henkilölle. + +BUCKINGHAM. + Ei, sir Niklas, +Tuo jättäkää; mua arvoni nyt ilkkuu. +Suurkonnetabel' olin tullessani +Ja herttua Buckingham -- nyt Edvard Bohun,[5] +Vain köyhä raukka, toki rikkaampi +Kun halvat syyttäjäni, jotk' ei koskaan +Totuutta tunteneet; sen vahvistan nyt +Verellä, josta vielä vaikeroivat. +Isäni, Henrik Buckingham, -- jok' ensin +Nous' anastajaa Richardia vastaan, -- +Kun hädäss' etsi turvaa vasalliltaan, +Tään konnan pettämänä mestattiin +Ja tutkimatta; Herran rauha hälle! +Seuraaja, Henrik seitsemäs, kun sääli +Isäni surmaa, kuninkaallisesti +Palautti arvoni ja kirkkaampana +Nimeni nosti sorasta. Nyt poika, +Kahdeksas Henrik, hengen, nimen, arvon, +Kaikk' omimpani, yhdell' iskull' iäks +Hävittää maailmasta. Tuomarit +Mull' oli tosin jalotkin, siin' olin +Parempi isä-raukkaani; mut muuten +On kohtalomme sama: oma väki +Molemmat petti, omat suosikit. +Mik' urhoton ja luonnotonkin teko! +Mut Herran tiet on hyvät. Kuulkaa nyt, +Mink' antaa varman neuvon kuolevainen: +Ken luottoaan ja ystävyyttään tuhlaa, +Varuillaan olkoon: ne, joit' ystävinä +Poveenne painatte, jos onnessanne +Näkevät rikon pienenkin, niin teistä +Valuvat pois kuin vesi, palatakseen +Vain teitä upottamaan. Hyvät miehet, +Rukoilkaa puolestani. Käyn nyt matkaan: +Viimeinen pitkän, raskaan elämäni +On hetki tullut. Hyvästi! Jos synkkää +On mieli kertoa, niin kertokaa +Mun loppuni. -- Nyt päivätyö on tehty; +Mua Jumal' armahtakoon! + + (Buckingham saattoineen menee.) + +1 AATELISMIES. + Surkeaa! +Mut pelkään, että monet kirot kokoo +Se niiden päähän, joiden täss' on syy. + +2 AATELISMIES. +Jos syytön herttua on, niin tää on julmaa. +Mut vihjan olen saanut, että tekeill' +On toinen paha, vielä suurempi, +Jos toteen käy se. + +1 AATELISMIES. + Avuks' enkelit! +Sanokaa, mikä? Minuun voitte luottaa. + +2 AATELISMIES. +Salaisin salaisuus: se suurta vaatii +Vait'olon voimaa. + +1 AATELISMIES. + Uskokaa se mulle, +En minä liikaa puhu. + +2 AATELISMIES. + Luotan teinin. +No, olette kai viime aikaan kuullut +Sen huhun, että Katariinast' ottais +Kuningas eron? + +1 AATELISMIES. + Kyllä, vaan se raukes; +Kuningas kun sen kuuli, vihoissaan +Lähetti sanan määrille ja käski +Tukeuttaa huhun ja sen juorujilta +Suut tukkia. + +2 AATELISMIES. + Mut juoru toteutuu, +Se kasvaa virkeämpänä kuin koskaan; +Ja varmaks luullaan, että kuninkaan +On päätös tehty. Joko kardinaali, +Tai hänen kätyrinsä, vihasta +Kuningattareen ja hänet tuhotakseen, +Sai tunnon epäilyksiin kuninkaan; +Ja päälle päätteeksi on tänne tullut +Campejus kardinaali, niinkuin luullaan +Näiss' asioissa. + +1 AATELISMIES. + Wolseyn työtä kaikki. +Hän tahtoo kostaa keisarille, tää +Kun hänt' ei hänen pyynnöstänsä tehnyt +Toledon arkkipiispaks. + +2 AATELISMIES. + Sattui pilkkaan, +Mut julmaa, että kuningatar siitä +Saa kärsiä. Vaan kardinaalin tahto +Ei vääjää; kuningatar sortukoon. + +1 AATELISMIES. +On kurjaa tuo. Vois joku meitä kuulla; +Siis paras tästä haastaa kahdenkesken. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Vierashuone kuninkaan linnassa. + + (Lord kamariherra tulee, lukien kirjettä.) + +KAMARIHERRA. +"Mylord, hevoset, joita teidän ylhäisyytenne halusi, olin kaikella +mahdollisella huolella valikoinut, opettanut ja varustellut. Ne olivat +nuoria ja sieviä ja parasta pohjolan rotua. Kun olivat valmiit +Lontooseen lähetettäviksi, niin kardinaalin mies tuli valtakirja +taskussa ja otti ne minulta väkivoimin, sanoen herransa tahdon olevan, +että häntä on palveltava ennen alamaista, jos ei ennen kuningasta; +ja se tukki meiltä suun, mylord." + +Hän sitä varmaan tahtoo. No, ne saakoon; +Hän ottaa vielä kaikki. + + (Norfolkin ja Suffolkin herttuat tulevat.) + +NORFOLK. + Hyvää päivää, +Kamariherra! + +KAMARIHERRA. + Hyvää päivää, herrat! + +SUFFOLK. +Mitenkä kuninkaan on? + +KAMARIHERRA. + Yksin on hän +Ja synkkiin huoliin vaipuneena. + +NORFOLK. + Mistä? + +KAMARIHERRA. +Tuo veljenvaimon naiminen se hänen +Lie tunnollaan. + +SUFFOLK. + Ei, toinen nainen hällä +On tunnollaan. + +NORFOLK. + Niin; kardinaalin työtä, +Kuningas-kardinaalin. Sokko pappi, +Tuo onnen vanhin poika, nurin kaikki +Nyt kääntää. Kuningas jos tuntis hänet! + +SUFFOLK. +Jos vain! Hän ennen itseään ei tunne. + +NORFOLK. +Kuink' aina toimens' alkaa pyhästi +Ja hartaasti! Kun rikkui keisarin, +Kuningattaren langon, kanssa liitto, +Nyt kuninkaan hän sieluun hiipii, sinne +Epäilyst', uhkaa kylvää, tunnonvaivaa +Ja arveluita -- naimaliittoon nähden; +Ja näistä hänet pelastaakseen neuvoo, +Ett' avionsa hylkäis, hänet, joka +Kakskymmentä on vuotta riippunut +Kuin helmi hänen kaulassaan eik' ikään +Viel' loistoansa menettänyt; hänet, +Jok' on niin täysin häntä rakastanut +Kuin hyvää ihmist' enkelit; niin, hänet, +Jok' iskun kovimmankin kohdatessa +Vain siunaa häntä. Hurskas eikö tuuma? + +KAMARIHERRA. +Mokomat neuvot taivas ehkäisköön! +Niin totta, tuota kaikkein kielet mainii +Ja kaikkein sydän itkee. Tarkka huomaa +Sen, että Ranskan kuninkaan on sisar +Pääsyynä kaikkeen. Taivas vielä avaa +Kuninkaan silmät, jotk' on sokaissut +Tuo halpa, kehno mies. + +SUFFOLK. + Ja moisen ikeest' +Irroittaa meidät. + +NORFOLK. + Sydämmest' en tarvis +Rukoilla pelastusta, muuten pian +Tuo vallanahnas meidät kaikki sotkee +Prinsseistä paasheiksi.[6] On ihmisarvo +Hänestä savimöhkä, jota vatkaa +Hän mielin määrin. + +SUFFOLK. + Sääntönä on mulla: +En häntä rakasta, en pelkää häntä; +Mua hän ei luonut; kuninkaani armoss' +On onneni; jos kiroo hän tai siunaa, +Se yhtä on, vain tuulta, jost' en piittaa. +Ma tunsin, tunnen hänet; menköön paaviin, +Mist' ylpeytens' on saanut. + +NORFOLK. + Menkäämme +Ja koittakaamme kuninkaasta poistaa +Nuo kalvavat ja synkät aatokset. +Mukaamme tuletteko? + +KAMARIHERRA. + Anteeks suokaa, +Kuninkaan olen asioilla; pelkään +Pait sitä, ett' on aika sopimaton. +Hyvästi, herrat! + +NORFOLK. + Kiitos vain, mylord. + + (Lord kamariherra menee.) + + (Norfolk avaa ovipuoliskon. Kuningas istuu + lukemassa ja mietteisiinsä vaipuneena.) + +SUFFOLK. +Kas, kuink' on synkkä! Varmaan murhe painaa. + +KUNINGAS HENRIK. +Ken siellä? + +NORFOLK. + Hyvä taivas, torju viha! + +KUNINGAS HENRIK. +Ken siellä, sanon? Kuinka uskallatte +Mua yksinmietteissäni häiritä? +Ken olen? + +NORFOLK. + Armollinen kuningas, +Jok' anteeks antaa rikokset, jos pahaa +Ei tarkoiteta. Valta-asiat +Tään aiheuttivat: majesteetin mieltä +Tulimme tiedustamaan. + +KUNINGAS HENRIK. + Julkeat! +Pois! Tiedättehän mik' on virka-aika. +Nyt maallistenko tointen hetki on? -- + + (Wolsey ja Campejus tulevat.) + +Ken se? Lord kardinaali? -- Hyvä Wolsey, +Sa tunnonhaavojeni lievike, +Kuninkaan paras lääke! -- (Campejukselle.) Tervetullut, +Suur' arvoherra, meidän valtakuntaan. +Sitä ja meitä hallitkaa. -- (Wolseylle.) Te, mylord, +Pitäkää huolta, etten tyhjää puhu. + +WOLSEY. +Sit' ette voi. Te suvainnette, armo, +Meit' ottaa hetkeks kahdenhaasteluun. + +KUNINGAS HENRIK (Norfolkille ja Suffolkille). +Nyt meill' on kiire; menkää. + +NORFOLK (Syrjään Suffolkille). + Tuossa papiss' +Ei ylpeyttä! + +SUFFOLK (Syrjään Norfolkille). + Ei juuri! Min' en tahtois +Noin sairastaa, vaikk' arvonsakin saisin. +Tät' ei voi jatkua. + +NORFOLK (Syrjään Suffolkille). + Mut jos niin käy, +Niin minä iskun lyön. + +SUFFOLK (Syrjään Norfolkille). +Ja minä toisen. + + (Norfolk ja Suffolk menevät.) + +WOLSEY. + Olette viisauden esikuva +Kaikille ruhtinaille, epäilynne +Kun kirkon haltuun auliist' uskotte. +Ken nyt voi pahoilla? Ken vihaa teihin +Voi kantaa? Espanjankin, johon hänet +Veri ja heimous sitoo, täytyy myöntää, +Jos tosi mieless' on, ett' oikea +On tuomio ja jalo. Kristinuskon +On kaikill' oppi-isill' äänivalta; +Ja Rooma, kaiken viisauden juuri, +On teidän pyynnöstänne nimissään +Tään arvomiehen tänne lähettänyt, +Tään oppineen Campejus-kardinaalin; +Ma teidän armollenne vielä kerran +Esitän hänet. + +KUNINGAS HENRIK. + Minä vielä kerran +Syleillen hänet tervetulleeks sanon; +Ja kiitos olkoon pyhän konklaavin, +Kun laittoi tänne toivomani miehen. + +CAMPEJUS. +Armonne jalous kaikkein muukalaisten +On ihailuna. Valtuuteni lasken +Nyt käteenne; se Rooman hovin käskyst' +Asettaa tämän Yorkin kardinaalin +Mun, palvelijansa, kanssa yhdessä +Täst' asiasta puolueettomasti +Tekemään tuomion. + +KUNINGAS HENRIK. + Kaks tasavoipaa. +Kuningatar on tännetulostanne +Nyt heti saapa tiedon. -- Miss' on Gardiner? + +WOLSEY. +Niin rakas hän on teille aina ollut, +Ett' ette nytkään hältä evänne, +Mit' alhaisinkin vaimo lailta vaatii: +Asiamiestä puolustajakseen. + +KUNINGAS HENRIK. +Hän parhaan saakoon; suosioni lupaan +Ma parhaalle; sen taivas tietköön! Wolsey, +Tuo Gardiner tänne, uusi sihteerini, +Hän sopiva on mies. + + (Wolsey menee.) + + (Wolsey palaa, mukanaan Gardiner.) + +WOLSEY. + No, tuohon käteen! +Iloksi, onneks olkoon! Olette nyt +Kuninkaan mies. + +GARDINER (Syrjään kardinaalille). + Mut teidän +Ja auttajani käskettävä aina. + +KUNINGAS HENRIK. +Käy tänne, Gardiner! + + (Keskustelevat syrjässä.) + +CAMPEJUS. + Herra kardinaali, +Pace-niminenhän tohtor' oli ennen +Tuon miehen paikalla? + +WOLSEY. + Niin oli. + +CAMPEJUS. + Sehän +Ol' opin mies? + +WOLSEY. + Niin kai. + +CAMPEJUS. + Mut pahaa täällä, +Lord kardinaali, teistä huhutaan. + +WOLSEY. +Kuin? Minustako? + +CAMPEJUS. + Julki väitetään +Hänt' että kadehditte; pelkäsitte +Ett' oiva-miehenä hän ylenisi, +Ja siksi piditte hänt' etäällä; +Hän tuli hulluks surusta, ja kuoli. + +WOLSEY. +Levossa maatkoon! Hurskaan +Se kyllä riittää. Kurin alle pannaan +Elävät nurkujat. Hän oli narri, +Hyvettä teeskeli. Tää mies, kun käsken, +Mun seuraa viittaustani; ei muuten +Näin lähell' olla saisi. Opiks, veli! +Meit' älkööt alhaisemmat mestaroiko. + +KUNINGAS HENRIK. +Tää nöyrin sana kuningattarelle. + + (Gardiner menee.) + +Minusta Blackfriars sopivin on paikka +Näin oppineelle seuralle; niin, siellä +Tää vakaa asia on tutkittava. -- +Käy toimeen, hyvä Wolsey. -- Oi, mylord, +On reippaan miehen tuskallista jättää +Niin maire vierellinen. Mut se tunto, +Se tunto! Arka paikka! Täytyy jättää. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Vierashuone kuningattaren asunnossa. + + (Anna Bullen ja vanha hovinainen tulevat.) + +ANNA. +Ei sekään; -- tämä vain se mieltä kaivaa: +Elänyt hänen kanssaan on niin kauan, +Ja hän niin hyvä rouva, ettei koskaan +Hänessä moitteen sijaa, -- totisesti, +Ei pahuudesta tiedä hän, -- ja nyt, +Niin monta vuosikautta hallittuaan +Ja vallan loistoss' elettyään, jota +On tuhannesti katkerampi jättää +Kuin suloist' ensin saavuttaa, -- nyt saada +Vain matkakäsky! Tuota surkutella +Vois ihmispeto. + +HOVINAINEN. + Sydän paatuneinkin +Siit' itkuun heltyy. + +ANNA. + Hyvä Jumala! +Parempi, ettei loistost' oisi tiennyt. +Vaikk' on se maallista, niin kuitenkin, +Toraisa onnetar jos omaajalta +Sen riistää pois, niin vihlova on tuska, +Kuin riistyis sielu ruumiista. + +HOVINAINEN. + Voi raukkaa! +Taas täällä vieras on. + +ANNA. + Sit' enemmän +On säälist' itkettävä. Toden totta, +Parempi olla halpa töllin laps +Ja tyytyväisnä rahvaan pariss' elää +Kuin huolen kiiltoon huoliteltuna +Ja surun kultaan. + +HOVINAINEN. + Tyytymys on paras. + +ANNA. +Kautt' impeyteni, minä kuningatar +En tahtois olla. + +HOVINAINEN. + Minä tahtoisin, +Vaikk' impeyteni menis; tekin samoin, +Tuost' ulkopyhyydestä huolimatta. +Niin, teillä, joill' on kaikki naisen sulot, +On naisen sydänkin, jok' aina halaa +Suuruutta, herrautta, rikkautta; +Ne kaikk' on taivaan lahjoja; ne kyllä -- +Jos kuinka tekeytte -- teidän hienoon +Ja säämiskäiseen mahtuu tuntoonne, +Jos sitä venytätte. + +ANNA. + Ei, ei totta! + +HOVINAINEN. +On, totta! Kuningattareks ei mieli? + +ANNA. +Ei, vaikka koko mailman saisin. + +HOVINAINEN. +Vaikk' olen vanha, viisipennisellä +Mun ostaa kuningattareksi vois. +Mut entä herttuatar? Oisko voimaa +Sit' arvon kuormaa kantaa? + +ANNA. + Eikä oisi. + +HOVINAINEN. +Siis heikko teill' on ruumis. Tinkikäämme: +Jos nuorna kreivinä ma tulisin, +Punastuin suostuisitte. Selkänne +Jos tät' ei kuormaa kestä, ette koskaan +Saa poikalasta. + +ANNA. + Mitä rupatatte! +Uudelleen vannon: kuningattareksi +En tulla tahtois koko maailmasta. + +HOVINAINEN. +Mut pikku Englannista ehkä sentään +Te myöntyisitte. Minä suostuisin +Carnarvonshirestäkin,[7] vaikka kruunuun +Ei muuta kuuluisikaan. Kas, ken tulee! + + (Lord kamariherra tulee.) + +KAMARIHERRA. +Huomenta, naiset! Mitä maksaa kuulla +Puheenne salaisuutta? + +ANNA. + Arvon herra, +Se kysymyst' ei maksa. Surkeilimme +Vain haltijattaremme huolia. + +KAMARIHERRA. +Se kelpo naisille on sopiva +Ja jalo toimi. Toivon mukaan kaikki +Käy vielä hyvin. + +ANNA. + Herra suokoon, aamen! + +KAMARIHERRA. +On hellä sydän teillä; taivaan armo +On moisten osa. Jotta näkisitte, +Ihana neiti, että puhun totta, +Kuningas teille lausuu suosionsa +Ja teille arvonimen suo niin ylhän +Kuin markiisitar Pembroke; johon arvoon +Tuhannen punnan vuositulon liittää +Viel' armossa. + +ANNA. + En tiedä, kuinka nöyrän +Täst' annan kiitoksen; mun kaikkeni +On tyhjää vähempi; mun rukoukseni +Ei kyllin pyhät lie, ja toiveeni +Vain turhuutt' on; mut rukoukset ja toiveet +On kaikki, mitä antaa voin. Vain pyydän, +Sanokaa, herra, kainon palvelijan +Alaisin kiitos hänen armolleen, +Jonk' onni loistakoon ja kruunu aina. + +KAMARIHERRA. +Kuninkaan hyvää arvelua teistä +Lisäämään riennän. -- (Syrjään.) Koitellut häntä olen; +Niin kainous ja sulo häness' yhtyy, +Ett' ansaan veivät kuninkaan; ken tietää, +Hänestä eikö vielä synny helmi, +Mi koko tämän saaren kirkastaa? -- +Käyn kuninkaalle sanomaan, ett' olen +Nyt teitä puhutellut. + +ANNA. + Nöyrin kiitos! + + (Lord kamariherra menee.) + +HOVINAINEN. +Siin' on se! Minä kuustoist' olen vuotta +Hovissa kerjännyt, ja kerjään yhä, +Enk' ole koskaan tullut parhaiksi, +Vaan joko liian varhain taikka myöhään +Palkinnon jakoon; ja te, -- hyvä Luoja! -- +Tulokas vasta -- hyi, sit' onnetarta, +Kuin tunkeilee! -- suun saatte täyteen ennen +Kuin aukaisette sen. + +ANNA. + Tää kummallista. + +HOVINAINEN. +No, miltä maistuu? Onko karvasta? +Ei, punta vetoa! Ol' ennen nainen -- +Tarina vanha -- jok' ei tahtonut +Kuningattareks tulla, ei, ei kaikest' +Egyptin mudasta: -- sen liette kuullut? + +ANNA. +Te suottailette. + +HOVINAINEN. + Teinä lentäisin ma +Ohitse leivon. Markiisitar Pembroke! +Ja tuhat puntaa, supi suosiosta! +Ei mitään velvoitusta! Kyllä maarin +Nyt tuhansia heruu! Arvon laahus +On pitemp' etumusta. Herttuatarta +Nyt varmaan kantaa selkänne. Nyt liette +Jo vahvemp' entistänne. + +ANNA. + Hyvä neiti, +Pitäkää ilo itsestänne; suokaa +Mun jäädä rauhaan. Kuolisin, jos tämä +Vähääkään kuihkois vertani. Jo voivun, +Kun seuraust' aattelenkin. Kuningatar +On lohduton, ja hänet unhottain +Täss' aikailemme. Tästä älkää hälle +Puhuko. + +HOVINAINEN. + Mitä minust' aattelette? + + (Menevät.) + + +Neljäs kohtaus. + + Sali Blackfriars'issa. + + (Trumpetit ja torvet soivat. Kaksi oikeudenpalvelijaa tulee, + kädessä lyhyt hopeasauva; heidän jälkeensä kaksi kirjuria, + tohtorin puvussa; sitten Canterburyn arkkipiispa, yksin; hänen + jälkeensä, Lincolnin, Elyn, Rochesterin ja Saint Asaphin piispat; + heidän jälkeensä, vähän matkan päässä, aatelismies, joka kantaa + valtasinetti-kukkaroa ja kardinaalin hattua; sitten kaksi pappia, + kumpikin kantaen hopearistiä; sitten marsalkka avopäin, airuen + seuraamana, joka kantaa hopeista valtikkaa; sitten kaksi + aatelismiestä kantaen kahta suurta hopeapatsasta; heidän + jälkeensä molemmat kardinaalit, Wolsey ja Campejus, rinnakkain; + sitten kaksi loordia, kantaen miekkaa ja valtikkaa. Lopuksi + kuningas ja kuningatar seurueineen. Kuningas asettuu valtaistuimen + katoksen alle; molemmat kardinaalit istuutuvat alemma tuomareiksi. + Kuningatar asettuu jonkun matkan päähän kuninkaasta; piispat + kummallekin puolelle tuomioistuinta, niinkuin piispanoikeudessa + ainakin; heitä alempana istuvat kirjurit; muu seurue seisoo + asianmukaisessa järjestyksessä pitkin näyttämöä.) + +WOLSEY. +Vait'olon käsky! Rooman valtakirja +On luettava julki. + +KUNINGAS HENRIK. + Mistä syystä? +Johan se luettu on julkisesti +Ja kummaltakin puolen tunnustettu. +Vain aikaa kuluu. + +WOLSEY. + Jääköön siis. -- Nyt toimeen! + +KIRJURI. +Julista: +Englannin kuningas Henrik oikeuden eteen! + +JULISTAJA. +Englannin kuningas Henrik oikeuden eteen! + +KUNINGAS HENRIK. +Täss' olen. + +KIRJURI. +Julista: +Englannin kuningatar Katariina oikeuden eteen! + +JULISTAJA. +Englannin kuningatar Katariina oikeuden eteen! + + (Kuningatar ei vastaa, vaan nousee istuimeltaan, kulkee + tuomarien sivuitse, tulee kuninkaan eteen, polvistuu + hänen jalkoihinsa, ja sitten puhuu.) + +KUNINGATAR KATARIINA. +Ma pyydän oikeutta, majesteetti, +Ja sääliä; min' olen kurja vaimo +Ja muukalainen, valtakuntanne +En synnynnäinen; tääll' ei puoletonta +Mull' ole tuomaria eikä vakuutt', +Ett' oikein mua kohdellaan. Voi, herra, +Mill' olen teitä loukannut? Ja miten +On käytökseni teitä pahoittanut, +Ett' yritätte näin mun hyljätä +Ja armon multa riistää? Taivas tietköön, +Ett' aina olen ollut uskollinen +Ja nöyrä, kuuliainen puoliso. +Pelosta, etten teissä vihaa nostais, +Iloinen olin, vakaa sitä mukaa +Kuin jompaakumpaa katseessanne näin. +Ma milloin haluanne vastustin +Ja sit' en omannut? Ket' ystäväänne +En ahkeroinut rakastaa, jos kohta +Ma tiesin hänet vihamiehekseni? +Ket' omist' ystävistäni, jos teitä +Hän vihoitti, viel' armoissani pidin? +Hänt' enkö heti vieroittanut pois? +Oi, muistakaa, kakskymment' olen vuotta +Ma ollut kuuliainen vaimonne +Ja monta lasta teistä synnyttänyt; +Jos voitte tältä ajalt' osoittaa, +Ett' olen kunnian tai vihkivalan +Tai uskollisuuteni unhottanut +Tai pyhää persoonaanne loukannut, +Niin, Herran nimeen, minut hyljätkää. +Häväisten, halveksuen sulkekaa +Mult' ovenne ja minut luovuttakaa +Lain ankarimman kouriin! Pyydän, kuulkaa: +Isäänne, kuningasta, kiitettiin +Ovelaks ruhtinaaksi, joll' ei vertaa +Älyssä, viisaudessa; Ferdinand, +Espanjan kuningas, mun isäni, +Älykkäin oli prinssi, mitä vuosiin +Siell' oli hallinnut; he kieltämättä +Kai kukin maastaan valikoivat parhaat +Tät' asiata tutkimaan; ja nämä +Avion hyväksyivät. Nöyrimmästi +Rukoilen, säästäkää mua, kunnes ehdin +Espanjast' ystäviltä neuvon saada. +Jos ette voi, niin Herran nimeen tehkää +Siis tahtonne. + +WOLSEY. + Täss' ovat, hyvä armo, +Nää itse määräämänne arvon isät, +Erittäin oppineet ja taatut miehet, +Maan valiot, jotk' ovat asiaanne +Ajamaan tulleet. Lykkäyst' anoa +On tarpeeton niin oman rauhanne +Kuin kuninkaankin tunnontuskan tähden. + +CAMPEJUS. +Puhutte hyvin, herra kardinaali, +Ja oikein myös. Siis, rouva, jatkettava +On tätä kuninkaallist' istuntaa +Ja viipymättä syyt ja vastasyyt +Esille tuotava. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Lord kardinaali, +Ma teille puhun. + +WOLSEY. + Mitä suvaitsette? + +KUNINGATAR KATARIINA. +Mun tulis itkeä; mut muistein' alta +Olemme kuningatar -- kauan olin +Sit' uneksinut ainakin -- ja varmaan +Kuninkaan tytär, kyyneleeni muutan +Ma tulipoukiks. + +WOLSEY. + Malttukaatte! + +KUNINGATAR KATARIINA. + Kyllä, +Kun tekin nöyrrytte; ei, jo sit' ennen, +Mua muuten taivas rangaiskoon! Min' uskon, +Ja pätevillä syillä, että te +Olette vihamieheni, ja siksi +En tuomioonne alistu. Te tulta +Lietsoitte mun ja puolisoni väliin; +Jumalan kaste sammuttakoon sen! +Siis, vielä kerran; koko sydämmestä +Teit' inhoan ja tuomintanne epään; +Ja vielä kerran sanon: pahin ootte +Te vihamieheni, en teistä hyvää +Ikänä usko. + +WOLSEY. + Tunnustan, ett' ette +Nyt ole oma itsenne; te aina +Olitte lempeä, ja hurskaan mieltä +Ja viisautt' osoititte suurempaa +Kuin mitä nainen voi. Mua loukkaatte. +En teitä vihaa; vääryytt' en tee teille, +En liioin muille; mitä olen tehnyt +Tai vasta teen, mun siihen valtuuttanut +On konklaavi, täys Rooman konklaavi. +Ma tulta lietsoin, sanoitte; sen kiellän. +Kuningas täss' on; jos hän tietää minun +Epäävän tekojani, voi hän syystä +Mua syyttää vilpistä, niin, yhtä paljon +Kuin te mua totuudesta. Jos hän tietää +Mun puhtaaks syytteistänne, tietää hän mun +Vääryyttä kärsineen. Siis hänen tulee +Hyvittää minua, ja hyvitykseks +Nuo luulot teistä vieroittaa. Mut ennen +Kuin puhuu kuningas, teit', arvon rouva, +Ma pyydän sanojanne punnitsemaan, +Kun vasta puhutte. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Mylord, mylord, +Min' olen tyhmä nainen, liian heikko +Juontanne vastustamaan. Makosuinen +Ja nöyrä ootte, niinkuin papin arvo +Ja virka vaatii; mutta sydän teillä +On täynnä vihaa, ylpeytt', ylimieltä. +Kuninkaan suosion ja onnen kautta +Olette asteilt' alimmilta noussut +Asemaan, missä vallat teitä palvoo, +Ja sanaanne, kuin orjat, tottelevat, +Jos mitä käskenette. Mutta kuulkaa: +Enemmän kunniaa te harrastatte +Kuin pyhää virkaanne. Siis vielä kerran: +En tuomioonne alistu; ja tässä +Vetoan kaikkein kuullen paaviin, jättäin +Asian Hänen pyhyytensä haltuun: +Hän tuomitkoon. + + (Lyykistää polviaan kuninkaan edessä ja aikoo mennä.) + +KAMARIHERRA. + On kuningatar jäykkä. +Lakia syyttää, polkee sitä, ilkkuu +Sen pätevyyttä; se ei ole hyvä. +Pois menoss' on hän. + +KUNINGAS HENRIK. + Palauttakaa. + +JULISTAJA. +Englannin kuningatar, Katariina, +Lain eteen! + +GRIFFITH. + Rouva, teitä kutsutaan. + +KUNINGATAR KATARIINA. +Mitä se teihin? Tiehenne! Te tulkaa, +Kun kutsutaan. -- Nyt auta, Jumala! +He maltin multa vievät. -- Pyydän, menkää, +En tänne minä jää, en, enkä koskaan +Täss' asiassa tule vastaamaan +Mihinkään oikeuteen. + + (Kuningatar seurueineen menee.) + +KUNINGAS HENRIK. + Niin, mene, Katri; +Jos kuka väittää, ett' on itsellään +Parempi vaimo, hän sen valehtelee, +Hänt' ei saa uskoa. Sa yksin olet -- +Jos harvinaiset hyveet: vieno hellyys, +Pyhäinen nöyryys, hieno naisellisuus, +Alainen käskevyys ja muutkin hurskaat, +Ylevät avut puhuis puolestas -- +Maan kuningattarien kuningatar. -- +Hän jalo synnylt' on, ja jalouttaan +On mulle osoittanut. + +WOLSEY. + Majesteetti, +Rukoilen nöyrimmästi: suvaitkaa +Tään seuran kuullen -- missä sidottiin, +Myös siellä päästettäköön, vaikk' en sillä +Saa täyttä hyvitystä -- julistaa, +Olenko koskaan tähän yllyttänyt +Tai pienint' epäilystä lausunutkaan, +Jok' oisi tätä seikkaa koskenut? +Olenko, -- paitse kiittämällä luojaa +Näin kuninkaallisesta emännästä, -- +Sanaakaan sanonut, jok' oisi hänen +Nykyistä arvoansa loukannut +Tai hyvää mainettaan? + +KUNINGAS HENRIK. + Lord kardinaali, +Ei syytä teissä; kautta kunniani +Julistan puhtaaks teidät. Tiedättehän, +Teit' että moni vihaa; syytä eivät +He tiedä itsekään, vain haukkuvat, +Kuin koirat, muiden mukaan. Kuningatart' +On yllyttäneet nuo; ei teissä syytä. +Lisääkö hyvitystä? Tätä seikkaa +Nukuttaa aina mielitte, sit' ette +Te koskaan herättänyt; tienkin usein +Silt' ehkäisitte. -- Kautta kunniani, +Täss' asiassa kardinaalin täysin +Julistan puhtaaksi. Nyt, kuulkaa syy; +Mut aikaa se ja huomiota kysyy: -- +Siis, kuulkaa. Näin se kävi, -- mieleen pankaa. +Mun tuntooni toi ensin pienen vaivan, +Epäilyn, piston, sanat, jotka lausui +Bayonnen piispa, Ranskan lähettiläs, +Jok' oli tänne tullut sopimaan +Aviost' Orleansin herttuan +Ja tyttäremme Maryn välillä. +Kun asiasta vielä keskusteltiin, +Hän -- piispa, tarkoitan -- pyys lykkäystä. +Kun tahtoi tiedustella herraltaan, +Oliko tyttäremme laillinen, +Kun oli aviosta lesken kanssa, +Veljemme vaimon. Tämä lykkäys iski +Sisimpään tuntooni ja valtavasti +Sydäntä runteli ja järkäytti +Poveni pohjat; näin se uursi tien, +Jost' arveluja joukoin tunki sisään, +Mua varoitellen. Ensin tuntui siltä, +Ett' ei mua taivas suosinut, kun luonnon +Niin käänsi, että puolisoni kohtu, +Jos poikalapsen synnytti, ei sille +Enempää suonut elämää kuin mitä +Suo hauta kuolleelle; näet, poikalapset +Jo syntyessään kuolivat, tai heti +Kun ilmaa henkivät. Siit' aatos johtui, +Ett' oli vitsaus tämä; että maani, +Jok' ansainnut ois perillisen parhaan, +Sit' iloa ei multa saisi. Mietin +Mik' yltyis vaara valtakunnalle, +Jos kuolis sukuni, ja tuskan voihka +Povesta nousi. Omantunnon tuimaa +Ajellen merta näin, ma vihdoin laskin +Sen pelastuksen turviin, jota varten +Olemme täällä; tunnolleni, nähkääs, -- +Jok' oli silloin sairas, eikä vielä +Kokonaan terve -- viihdytystä etsin +Maan kaikilt' arvoisilta isiltä +Ja opintohtoreilta. Salass' aloin +Ma teistä, mylord Lincoln; muistanette +Miss' olin sielun tuskissa, kun teille +Asian uskoin. + +LINCOLN. + Muistan, majesteetti. + +KUNINGAS HENRIK. +Puhunut olen kauan; kertokaa, +Mua kuinka lohdutitte. + +LINCOLN. + Majesteetti, +Niin kysymystä ensin hämmästyin -- +Kun tärkeä se on ja seuraukset +Niin kauheat -- ett' epäilyksen valtaan +Ma heitin rohkeimmatkin neuvoni; +Kehoitin korkeuttanne sille tielle, +Jot' alatte nyt käydä. + +KUNINGAS HENRIK. + Sitten teiltä, +Lord Canterbury, kysyin; tämän tuuman +Te hyväksyitte. Samoin kysyin kaikkein +Tään oikeuston arvomiesten mieltä; +Jokainen nimellään ja sinetillään +Soi suostumuksensa. Siis jatkakaa: +Ei minkäänlainen vastenmielisyys +Kuningatarta kohtaan siihen vaadi, +Vain mainittujen syiden tuimat okaat. +Jos liiton näette lailliseks, niin totta +Kuin olen kuningas, niin ennen hänen, +Katariinan, kuningattareni, kanssa +Tulevat onnen vaiheet jakaa tahdon +Kuin koko luomakunnan lumoovimman +Valion kanssa. + +CAMPEJUS. + Armollinen herra, -- +Kun kuningatar poikess' on, lie paras +Lykätä toistaiseksi istunto. +Mut sillä aikaa häntä vakavasti +On neuvottava, että peruuttaa +Vetoomisensa Hänen pyhyyteensä. + +KUNINGAS HENRIK (syrjään). +Nuo kardinaalit kanssan' ilvehtivät. +Mua tympää metkut nuo ja Rooman vehkeet. +Oi, Cranmer, viisas, taattu palvelijani,[8] +Palaja pian! Sinun tulohetkes, +Sen tunnen, mulle lohdutuksen tuo. -- +Lopuss' on istuntomme. Lähtekää. + + (Menevät samassa järjestyksessä kuin tulivatkin.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Bridewell. Kamari kuningattaren asunnossa. + + (Kuningatar ja hänen kamarineitsyensä istuvat työssään.) + +KUNINGATAR KATARIINA. +Laps, luuttus ota; huolet mua painaa; +Jos voit, ne laulain poista. Heitä työsi. + + Laulu. + + Orpheon kun kannel kaikui, + Puut ja lumivuoret taipui + Kumartuen kuulemaan; + Kukka nousi, heinä hieno, + Niinkuin loisi päivä vieno + Iki-kevään päälle maan. + + Kaikki, mikä soiton kuuli, + Itse meren ärjy tuuli + Tyyntyi, laski levolleen. + Sulosoittoon huolet hukkuu, + Sydämmenkin tuska nukkuu + Taikka kuolee hiljalleen. + + (Aatelismies tulee.) + +KUNINGATAR KATARIINA. +No, mitä? + +AATELISMIES. + Luvallanne, majesteetti, +Ne ylhät kardinaalit odottavat +Tuoll' ulkona. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Mua puhutellakseenko? + +AATELISMIES. +Niin, armo. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Sisään heidät pyytäkää. -- +Mit' asiata heillä hyljätylle +Heikolle mulle vaimo-raukalle? +Jos oikein mietin, heit' en sietää voi. +Tulisi heidän olla hyvät, hurskaat +Ja töissään nuhteettomat; mut ei kaapu +Tee papiksi. + + (Wolsey ja Campejus tulevat.) + +WOLSEY. + Jumalan rauha teille! + +KUNINGATAR KATARIINA. +Mun näette tässä puoliks emäntänä; +Josp' oisin täysin se, kun pahin tulee! +Mit', arvon herrat, multa tahdotte? + +WOLSEY. +Suvaitkaa käydä sivuhuoneeseen, +Niin, hyvä rouva, täysin tietää saatte +Syyn tuloomme. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Se tässä sanokaa. +En totta ole mitään tehnyt, jota +Tulisi piillä. Jos vois kaikki naiset +Sanoa samaa samall' ylpeydellä! +En pelkää, herrat -- onnellisempi +Siin' olen muita -- vaikka tekojani +Kaikk' urkkis silmät, kaikki kielet kaunais +Ja kateus ja halpuus parjaisi. +On elämäni puhdas. Tulitteko +Vakoomaan, miten puolisona toimin? +Sanokaa suoraan: suoruutt' etsii totuus. + +WOLSEY. +_Tanta est erga te mentis integritas, +regina serenissima_ -- + +KUNINGATAR KATARIINA. +Ei latinata, herra! Niin en jouten +Tääll' ole ollut, etten oppinut +Maan kieltä oisi. Outo kieli tekee +Vain oudoks, epäiltäväks asiani. +Maan kieltä puhukaa siis. Moni teitä +Poloisen emäntänsä tähden kiittää, +Jos totta puhutte; hän paljon vääryytt' +On kärsinyt, se varma. Kardinaali, +Voi synneistä mun päästää suurimmista +Maan kielelläkin. + +WOLSEY. + Surettaa mua, armo, +Ett' intoa ja hartautta, jolla +Kuningast' olen palvellut ja teitä, +Näin epäillään, vaikk' oli tahto hyvä. +Me syytteill' emme tule tahraamaan +Nimeä, jota kaikki hurskaat siunaa, +Tai huolta teille tuottamaan, kun sitä +Jo teill' on liikaakin; vaan kuulemaan, +Kuink' arvostatte kuninkaan ja teidän +Välistä suurta riitaa, sekä teille +Sanomaan mielemme, kuin kunnon miehet, +Ja teitä lohduttamaan. + +CAMPEJUS. + Arvon rouva, +Ylevää mieltään noudattain lord York +Ja alamaisen innoss' unhottain, +Kuin jalo mies, tuon herjan, jolla häneen +Ja hänen kunniaansa iskitte, +Nyt tarjoo, niinkuin minäi, sovinnoksi +Apuaan, neuvoaan. + +KUNINGATAR KATARIINA (syrjään). + Mua pettääkseen. -- +Ma hyväst' aikeestanne kiitän teitä. +Puhetta kunnon miesten: -- suokoon luoja, +Niit' että oisitte! -- Mit' äkkipäätä +Näin suuress' asiassa vastaisin, +Mi koskee kunniaa, -- ehk' elämääkin -- +Noin oppineille arvon miehille, +Älytön nainen, sit' en totta tiedä. +Täss' istuin työssä tyttöjeni kanssa, +Ja, Herra tietköön, moinen asia +Ja moiset vieraat tuskin tuli mieleen. +Mut hänen tähtensä, mik' olen ollut, -- +Nyt mua suuruus viime kertaa huimaa -- +Oi, mulle neuvoa ja aikaa suokaa, +Avuton olen, vaimo turvaton. + +WOLSEY. +Kuninkaan lemmen rikkoo moinen pelko; +Teill' apu on ja turva loppumaton. + +KUNINGATAR KATARIINA. +Tääll' Englannissa tuskin. Luuletteko, +Ett' täällä kukaan neuvoa mua tohtis? +Tai ystäväni olla, kysymättä +Kuninkaan lupaa? Ja noin hurjan suora +Tääll' elää saisko? Ei; ne ystävät, +Jotk' osaa ottavat mun huoliini +Ja joihin luottaa voin, tääll' eivät elä; +Ne, niinkuin muukin lohtu, kaukan' ovat +Isäini maalla. + +CAMPEJUS. + Armo, jättäkää +Nuo huolet pois ja kuulkaa neuvo. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Mikä? + +CAMPEJUS. +Kuninkaan käsiin asianne pankaa, +Hän hyvä on ja armias; se paremp' +Ois asiallenne ja maineellenne. +Jos laki langettaa, niin kunnianne +On mennyt. + +WOLSEY. + Hyvä neuvo! + +KUNINGATAR KATARIINA. + Neuvotte +Mit' itse toivoisitte: tuhoani. +Tää kristitynkö neuvo on? Hyi teitä! +Viel' elää taivas; tuolla tuomar' istuu, +Jot' ei voi kuninkaatkaan lahjoa. + +CAMPEJUS. +Vihassa väärin päätätte. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Sen suuremp' +On häpeänne. Hurskaiks teitä luulin, +Ja kardinaali-hyveen omaajiksi; +Mut kardinaali-pahe teiss' on, pelkään, +Ja ontto, luto sydän. Hävyn vuoksi +Parannus tehkää, herrat. Tääkö lohtu? +Ja lääke vaimo-poloiselle, jota +Hylitte, nauroitte ja pilkkasitte? +En puolta kurjuuttani teille toivo; +Olen laupiaampi, varoitan vain teitä: +Varokaa, taivaan tähden, varokaa, +Ett' ei tää tuskan taakka teitä tapaa. + +WOLSEY. +Olette, armo, suunniltanne aivan: +Pahaksi hyvän tarjon käännätte. + +KUNINGATAR KATARIINA. +Te käännätte mun tyhjäksi. Voi teitä, +Te tekohurskaat! Oikeutta jos teiss' on +Ja sääliä ja muuta papillista +Kuin puku, kuinka vihamiehen luokse +Mua sairaass' asiassa neuvotte? +Ah, vuoteestaan mun karkoittanut on hän +Ja lemmestään jo aikaa. Vanha olen, +Ja muu ei enää yhdistä mua häneen +Kuin kuuliaisuus. Mitä pahempaa +Voi mulle tapahtua? Teill' on halu +Tuhota minut. + +CAMPEJUS. + Pelko teidät tuhoo. + +KUNINGATAR KATARIINA. +Näin kauan olenko ma elänyi -- +Ma puhun itse, ystävää kun hyveell' +Ei ole -- uskollisna puolisona, +Ja vaimona -- sen sanon kehumatta -- +Joss' yht' ei epäluulon tahraa ole. +Täytt' enkö sydäntäni kuninkaalle +Ain' antanut? Hänt' enkö totellut? +Lähinnä taivast' enkö rakastanut? +Hulluuteen asti enkö jumaloinut? +Rukousta hänen tähtens' unhottanut? +Ja tääkö palkka? Täss' ei oikeutta. +Miehelleen uskollinen vaimo tuokaa, +Jok' iloa ei muuta uneksi +Kuin miehens' iloa, ja tämän vaimon +Paraimpiin hyviin töihin minä lisään +Viel' yhden hyveen: kärsivällisyyden. + +WOLSEY. +Te hyvää aiettamme pakenette. + +KUNINGATAR KATARIINA. +Niin syylliseks en itseäni tee, +Ett' itse riisun pois sen arvonimen, +Jonk' aviossa herraltanne sain. +Ei arvoani riistä muu kuin kuolo. + +WOLSEY. +Mua kuulkaa, pyydän. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Etten oisi koskaan +Jalkaani tähän maahan astunut, +Tai maistanut sen mairett' imarrusta! +Teill' enkelin on kasvot, mutta taivas +Sydämmen tuntee. Mihin joudun nyt, +Ma onnettomin naisist' elävistä! -- +(Naisilleen.) Laps raukat, missä nyt on onnenne? +Pirstoina rannalla; ei ystävää, +Ei sääliä, ei toivoa, ei sukua, +Jok' itkis mua, tuskin hautapaikkaa. +Kuin lilja, kedon kukkain kuningatar, +Nyt alas pääni kallistan ja kuolen. + +WOLSEY. +Jos kunnon aikeemme vain huomaisitte, +Niin lohdun saisitte. Miks, armo hyvä, +Me teitä loukkaisimme? Asemamme +Ja virkamme sen epää. Tehtävämme +On tuskast' auttaa eikä tuskaa kylvää. +Aatelkaa, Herran tähden, mitä teette; +Siit' itse saatte haittaa vain, te sillä +Kuninkaan suosin ihan menetätte. +Nöyryyttä ruhtinasten sydän lempii, +Se sitä suutelee; mut ynseydelle +Se kuohahtaa kuin meri raivokas. +Teill' ylvä, hellä mieli on, sen tiedän, +Ja sielu tyynenkirkas; luottakaa +Siis meihin, ystäviin ja rauhanmiehiin. + +CAMPEJUS. +Niin, meihin luottakaa. Tuo naisen pelko +Häväisee hyvettänne. Jalo henki +Epäilyt moiset niinkuin väärän rahan +Pois heittää. Teillä kuninkaan on lempi; +Se säilyttäkää. Meihin tässä luottaa +Jos suvaitsette, niin me parhaan mukaan +Koemme teitä auttaa. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Tehkää, loordit, +Vain mitä tahdotte, ja suokaa anteeks, +Jos teit' en kohteliaasti kohdellut. +Olenhan nainen, älyä ei mulla +Noin oppineille taiten vastata. +Mua suositelkaa majesteetille; +Hänen on sydämmeni ja, niin kauan +Kuin elän, rukoukseni on hänen. +Nyt, arvon isät, mua neuvokaa; +Ken sitä pyytää, tänne tullessaan +Ei aavistanut, kuinka kallihisti +Ol' ostettava tämä arvon risti. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus + + Vierashuone kuninkaan asunnossa. + + (Norfolkin herttua, Suffolkin herttua, Surreyn kreivi ja + kamariherra tulevat.) + +NORFOLK. +Jos kanteitanne kaikki yhdessä +Ajatte ponnella, niin kardinaali +On kukistuva; vaan jos tilaisuuden +Jätätte käyttämättä nyt, niin varmaan +Vain saatte uutta häväistystä kestää +Entisten lisäksi. + +SURREY. + Mua riemastuttaa +Vähinkin tilaisuus, jost' yllykettä +Saan kostaa hälle jalon apen surman. + +SUFFOLK. +Ei sitä pääriä, jot' ei hän +Suorastaan joko halveksinut taikka +Tylysti kohdellut. Ei muissa näe +Kuin itsessään hän aateluuden leimaa. + +KAMARIHERRA. +Puhukaa mitä mieli. Hyvin tiedän, +Mit' ansainnut hän teiltä on ja multa. +Mut pelkään, että mitään hälle voimme, +Vaikk' aika oiskin sopiva. Jos häntä +Kuninkaast' ette erota, niin turha +On yrityskin; kielellänsä lumoo +Hän kuninkaan. + +NORFOLK. + Hänt' älkää peljätkö; +Se lumous on mennyt; kuningas on +Hänessä jotain vainunut, jok' iäks +Vie meden kieleltä. Hän istuu kiinni +Ja epäsuosiost' ei koskaan pääse. + +SURREY. +Näin hyvää uutta oisi hauska kuulla +Jokainen tunti. + +NORFOLK. + Se on toden totta. +Kakskielisyytens' ero-asiassa +On ilmeinen; en hänen nahkaansa +Sois vihamiestäni. + +SURREY. + Kuink' ilmi tuli +Se juoni? + +SUFFOLK. + Kummaa tietä. + +SURREY. + Kuinka? Kuinka? + +SUFFOLK. +He, kardinaalin kirje paaville +Kuninkaan tuli käsiin; siinä näkyi, +Ett' eron lykkäystä kardinaali +Pyys Hänen pyhyydeltään; "Jos niin käy", +Niin sanat kuuluivat, "on päivän selvää, +Kuninkaan ett' on pauloihinsa saanut +Kuningattaren piika, Anna Bullen." + +SURREY. +Tuon lukiko? + +SUFFOLK. + No, tieten. + +SURREY. + Tepsikö se? + +KAMARIHERRA. +Kuningas siitä näki, kuinka häntä +Hän väijyilee ja vaanii. Tällä kertaa +Se juoni petti; lääke tuli vasta +Potilaan kuoltua: jo kuningas on +Tuon kauniin tytön nainut. + +SURREY. + Jospa oisi! + +SUFFOLK. +No, onneks olkoon toivonne, my lord; +Todeksi vannon sen. + +SURREY. + Niin siunaukseni +Se liitto saakoon! + +SUFFOLK. + Aamen, sanon. + +NORFOLK. + Aamen! + +SUFFOLK. +Jo kruunauksest' on käsky annettu. +Vaan tää on vielä uutta; kaikkein korvat +Ei sitä kuulla saa. -- Mut, hyvät herrat, +Olento sievä on hän, täydellinen +Älyn ja muodon puolesta; ja varmaan +Hänestä tälle maalle siunaus koituu, +Jot' aina muistellaan. + +SURREY. + Mut kuningas +Sulattaa voiko kardinaalin kirjeen? +Jumala siitä varjelkoon! + +NORFOLK. + Niin, aamen! + +SUFFOLK. +Ei, hänen nokkans' ympärillä hörrää +Muit' ampiaisia; ne kohta pistää. +Hyvästi sanomatta Campejus +On livistänyt Roomaan; jättänyt on +Kuninkaan asian, ja paavin luo +On kardinaalin kätyrinä mennyt +Tään vehkeit' edistämään. Tietkääs mitä: +Kuningas huusi "haa!", kun tämän kuuli. + +KAMARIHERRA. +Niin suututtakoon häntä Jumala, +Ett' yhä äänekkäämmin huutaa: haa! + +NORFOLK. +Mut sanokaahan, milloin palaa Cranmer? + +SUFFOLK. +On palannut, ja entist' on hän mieltä; +Ja kuningaskin tyyntyy eron suhteen, +Kun kaikki kristikunnan oppineet +Sen ovat hyväksyneet. Kohta, luulen, +Julaistaan tämä uusi naiminen +Ja kruunaus myös, ja Katariina enää +Ei kuningatar oo, vaan prinsessa, +Arthurin prinssin leski. + +NORFOLK. + Cranmer tuo +On kelpo mies: on paljo vaivaa nähnyt +Kuninkaan tähden. + +SUFFOLK. + Pian tuleekin +Hän arkkipiispaksi. + +NORFOLK. +Niin kai. + +SUFFOLK. + Niin, varmaan. +Kah, kardinaali -- + + (Wolsey ja Cromwell tulevat.) + +NORFOLK. + Kas, kas, kuink' on kiivas! + +WOLSEY. +Te kuninkaalle annoitteko, Cromwell, +Tuon käärön? + +CROMWELL. + Makuuhuoneess', omaan käteen. + +WOLSEY. +Katsoiko sisällystä? + +CROMWELL. + Heti mursi +Hän sinetin, ja minkä ensin näki, +Sen vakavana luki; mielenkiinto +Kuvastui kasvoissa. Hän käski teidän +Odottaa häntä täällä aamusta. + +WOLSEY. +Tuleeko piankin hän? + +CROMWELL. + Varmaan pian. + +WOLSEY. +Siis tuokioksi minut jättäkää. -- + + (Cromwell menee.) + +Niin, Alençonin herttuatar, Ranskan +Kuninkaan sisar, hänen pitää naida. -- +Vai Anna Bullen! Hittoon Anna Bullen! +Ei kauniit kasvot tässä riitä. -- Bullen! +Ei mikään Bullen! -- Oi, jos Roomasta +Jo saapuis sana! -- Markiisitar Pembroke! + +NORFOLK. +On suuttunut. + +SUFFOLK. + Kai kuullut kuninkaan +Hiovan häneen vihaansa. + +SURREY. + Oi, Herra +Vanhurskas, tee se kyllin purevaksi! + +WOLSEY. +Ritarin tytär, halpa hovineitsyt +Kuningattaren kuningattareksi, +Emäntäns' emännäksi! Kirkkaasti +Se kynttilä ei pala; täytyy niistää; +Ja niin se sammuu. Mitä, vaikk' on kaunis +Ja siivokin? Hän on, sen tiedän, synkkä +Luterilainen. Meidän asialle +Ei hyödyllistä, että hän saa maata +Povella itsepäisen kuninkaan. +Pääkerettiläinen Cranmer hänkin noussut +Ja kuninkaan on lempiin hiipinyt +Ja oraakelin virkaan. + +NORFOLK. + Hautoo jotain. + +SURREY. +Oi, jos ne hauteet hältä syövyttäisi +Sydämmen valtajuuret! + + (Kuningas, lukien paperilehteä, ja Lovell tulevat.) + +SUFFOLK. + Kuningas! + +KUNINGAS HENRIK. +Oi, mitkä summat omiin tarpeisiinsa +On koonnut! Mitkä kultavirrat hänest' +On vuotaneet! Oi, pyhä säästäväisyys! +Mist' on ne haalinut? -- Ken teistä nähnyt +On kardinaalin? + +NORFOLK. + Tässä tarkanneet +Olemme häntä. Kumma kuohu aivoiss' +On hällä; jalkaa polkee, pystyyn karkaa, +Äkisti pysähtyy ja katsoo maahan +Ja sormen nostaa otsalleen; mut heti +Taas alkaa riehua, taas pysähtyy, +Kovasti takoo rintaansa, ja katseen +Kuun puoleen heittää; mitä kummimmissa +Hän asennoiss' on ollut. + +KUNINGAS HENRIK. + Luultavasti; +On mieli kuohuksissa. Tänään laittoi +Hän mulle silmäiltäviks papereita, +Joit' olin pyytänyt; mut arvatkaas, +Ma mitä niihin kätkettynä löysin? +Niin, totta, luettelon tavaroista: +Siin' aarteit' oli, kultaa, hopeaa, +Korua, loistokamaa siihen määrään, +Ett' alamaisella ei luulis varaa +Olevan moiseen. + +NORFOLK. + Se on taivaan tahto; +Sen oli kääröön pannut jokin henki, +Sill' armoittaakseen teidän silmäänne. + +KUNINGAS HENRIK. +Jos tietäisimme, että hänen mielens' +On maasta taivaallisiin kääntynyt, +Niin jouten saisi olla mietteissään. +Mut varon, että alla kuun ne asuu +Ja vakaan tuuman arvoiset ei ole. + + (Asettuu istumaan ja kuiskaa Lovellille, + joka sitten menee Wolseyn tykö.) + +WOLSEY. +Oi, anteeks, taivas! Teidän armoanne +Jumala siunatkoon! + +KUNINGAS HENRIK. + Te, arvon loordi, +Olette taivaan tavaroita täynnä +Ja mieless' armon runsas kalusto, +Jot' ikään tarkastitte; hetkeäkään +Ei teiltä hurskaast' ajastanne riitä +Tään mailman askareihin. Huono liette +Talouden pitäjä, ja iloitsen, +Ett' olette mun kaltaiseni siinä. + +WOLSEY. +Pyhillä toimill' oma aikans' on +Ja oma valtakunnan asioilla, +Ja luontokin se vaatii hoitoaan, +Ja sitä minunkin, sen heikon lapsen, +Kuin kuolevaisten veljienikin, +Totella tulee. + +KUNINGAS HENRIK. + Hyvin puhuttu! + +WOLSEY. +Suvaitkaa, majesteetti, -- itse siihen +Syyt' antaa koitan -- aina sovittaa +Mun hyvät sanani ja hyvät työni. + +KUNINGAS HENRIK. +Taas hyvin puhuttu; ja tavallaan +On hyvin-puhuminen hyvää työtä; +Ja kuitenkaan ei sanat ole työtä. +Isäni teitä suosi, sanoi sen, +Ja tämän sanansa hän työssä näytti; +Minä kuninkaana teille paikan soin +Lähinnä sydäntäni, teilt' en koskaan +Etua parast' evännyt; päinvastoin +Omaani supistinkin, kootakseni +Hyvyyttä teihin. + +WOLSEY (syrjään). + Mitä tietää tämä? + +SURREY (syrjään). +Suo, taivas, tätä jatkua! + +KUNINGAS HENRIK. + Teist' enkö +Ma tehnyt valtakunnan ensi miestä? +Sanokaa, onko totta mitä sanon? +Ja, jos sen myönnätte, niin sanokaa, +Velassa mulle oletteko? Mitä? + +WOLSEY. +Ma myönnän, kuningas, ett' armoa +Niin sadellut on minuun joka päivä, +Ett' en voi sitä palkita; se kävis +Ylitse ihmisvoimain. Tekoni +Ei koskaan päässyt tahdon tasalle, +Jos kuinka ahkeroinkin. Omaa hyvää +Sen verran katsoin, että määränäni +Ain' oli teidän pyhä persoonanne +Ja valtakunnan etu. Armontöistä, +Joit' arvottomaan minuun tuhlasitte, +On ainut palkka alamaisen kiitos, +Rukous puolestanne, uskollisuus, +Jok' yhä kasvoi vain ja yhä kasvaa, +Siks kuin sen kuolon talvi tappaa. + +KUNINGAS HENRIK. + Oivaa! +Täss' uskollisen, nöyrän alamaisen +Te kuvasitte; kunnian se töistään +Saa palkakseen, niinkuin sen vastakohta +Häpeän kostoksensa. Luulis että, +Kun sydämmeni ystävyytens' antoi, +Käteni armot tuhlas, valtani +Soi arvot teille suuremmat kuin muille, +Myös teidän käsin, sydämmin ja voimin -- +Velvoituksesta puhumattakaan -- +Pitäisi erikoista ystävyyttä +Enemmän mulle osoittaa kuin muille. + +WOLSEY. +Kuninkaan parast' enemmän ma katsoin +Kuin omaani. Ain' ennen, nyt ja vasta -- +Vaikk' uskoton ois koko maailma +Ja teidät kavaltais, vaikk' uhkuis vaara +Niin julman valtavana kuin vain aatos +Voi kuvailla -- mun uskollisuuteni, +Kuin luoto tyrskyn keskell', ärjyt aallot +Poveensa särkisi ja järkkymättä +Teit' aina suojais. + +KUNINGAS HENRIK. + Puhett' ylevää! +Kas, tuossa, loordit, sydän vilpitön! +Avoinna näitte sen. -- Tuo lukekaa: + + (Antaa hänelle paperin.) + +Ja sitten tuo; ja sitten suurukselle, +Jos ruoka maittaa. + + (Kuningas menee, katsoen vihaisesti Wolsey-kardinaaliin, + ylimykset tunkeilevat hänen jälkeensä, naurellen ja + keskenään kuiskaillen.) + +WOLSEY. + Mitä tietää tuo? +Mik' äkki-viha! Mikä siihen syynä? +Rypisti otsaansa, ja silmä paloi, +Kuin turmaa uhkais; ärjäs leijona +Noin katsoo uskaljaaseen metsämieheen, +Jok' on sen haavoittanut, -- sitten ruhjoo.. +Nyt tuota katson; pelkään, että se +On vihan syynä. -- Oikein: tuo se minut +On kukistanut! Siinä luettelo +On summa-aarteista, joit' itselleni +Koonnut olen, päästäkseni paaviks +Ja Roomass' ystäviä ostaakseni. +Oo, huolimattomuus, jok' omiaan +On narrin kaatamaan! Mik' ilkipeikko +Mun pani kätkemään tuon salaisuuden +Pakettiin, jonka laitoin kuninkaalle? +Apua eikö? Eikö uutta juonta, +Mill' ajaa tämä hänen aivoistaan? +Sapettaa häntä tuo. Mut keinon tiedän; +Jos tepsii tää, niin onnen kiusallakin +Ma nousen taas. -- Haa! Mitä? "Paaville?" +Kirjeeni paaville, niin, toden totta, +Ja koko sopimus! Siis, hyvästi! +Min' olin suuruuteni kukkuloilla, +Ja kunniani keskitaivaalta +Nyt alan laskea; ma putoan +Kuin kirkas tähdenlento iltasella, +Koht' ei mua kukaan näe. + + (Norfolkin ja Suffolkin herttuat, Surreyn kreivi + ja kamariherra palaavat.) + +NORFOLK. + Kardinaali, +Kuninkaan tahto kuulkaa, joka vaatii +Ett' oiti meille valtasinetin +Nyt annatte ja Winchesterin maalle +Pois Asherhouseen itse vetäydytte, -- +Siks kunnes toisin määrätään. + +WOLSEY. + Seis! Hiljaa! +Ei teillä valtuutta. Näin suureen toimeen +Ei sanat riitä. + +SUFFOLK. + Vastustaa ken tohtii, +Mit' itse kuninkaan on suusta tullut? + +WOLSEY. +Siks kunnes muuta näen kuin sanoja +Ja tahdon, pahan tahdon, kärkkäät herrat, +Niin uskallan ja täytyykin mun kieltää. +Nyt näen, kuink' alhaa ainett' olette: +Kateutta vain! Kuink' ahnaast' ahnehditte +Mun turmaani, niin kuin se teitä ruokkis! +Kuink' ilon ivaa kaikess' osoitatte, +Mi turmioks' on mulle! Ilkimykset, +Kateuden tietä käykää; teillä siihen +On kristillinen oikeus; varmaan saatte +Ajoissa palkankin. Tään sinetin, +Jonk' ottaa uhkaatte, sen omin käsin +Kuningas -- teidän herranne ja mun -- +Minulle antoi elinkaudeksi, +Ja arvon, viran myös, ja vahvistukseks +Avoimen kirjeen. Ken sen riistää multa? + +SURREY. +Hän, ken sen antoi. + +WOLSEY. + Tulkoon sitten itse! + +SURREY. +Sin' olet pöyhkä petturi, sa pappi. + +WOLSEY. +Valetta, pöyhkä loordi! Eilen vielä +Ois Surrey kielens' ennen polttanut +Kuin moista puhunut. + +SURREY. + Sun vallanhimos, +Punainen pahus, täältä murheenmaasta +Vei appeni, sen jalon Buckinghamin. +Ei kaikkein kardinaali-veljein päät -- +Sinä arvoinesi niihin luettuna -- +Sen miehen yhtä hivuskarvaa vastaa. +Kirottu koko teidän politiikka! +Mun lähetitte Irlantiin, jost' apu +Ol' etäällä ja kuningas ja kaikki, +Jotk' olemattomista rikoksista +Ois hälle armon hankkineet; sill' aikaa +Pyhästä säälistä sa hyvyydessäs +Soit hälle synninpäästön kirveen kautta. + +WOLSEY. +Se valhett' on ja kaikki muukin, josta +Tuo lörppäkieli loordi mua syyttää. +Lain kautta herttua tuomionsa sai; +Ett' olin hänen kuolemaansa syytön +Ja vapaa juonista, sen päärein oikeus +Ja asiansa huonous todistaa. +Jos oisin kielevä, niin sanoisin, +Ett' yhtä vähän teiss' on kuntoa +Kuin kunniaa; ett' alttiudessa +Kuningast', ylvää haltijaani, kohtaan +Min' olen yhtä hyvä mies kuin Surrey +Ja kaikki hänen narrikumppaninsa. + +SURREY. +Sun pitkä takkis sua suojaa, pappi, +Sais sydänvertas muuten miekka maistaa. -- +Tuot' uhkaa siedättekö kuulla, loordit, +Ja moisen suusta? Näin jos meitä saa +Mokoma punareuhka koiritella, +Hyvästi silloin aateluus! Hän meitä +Hatullaan pyytää vois kuin leivosia.[9] + +WOLSEY. +On hyvyys sulle myrkkää. + +SURREY. + Niin se hyvyys, +Joll' omiin käsiinne te kiskomalla +Maan kaikki rikkaudet kiersitte; +Se hyvyys, jolla kirjeissänne paaviin +Kuninkaan petitte; sen hyvyytenne, +Jos härnäätte, ma kuuluks teen. -- Lord Norfolk, +Jos tosi ylimys te olette, +Jos yhteishyvää hellitte ja tilaa +Ivatun aatelimme ja sen lasten -- +Jotk' aateliks ei nouse, tuo jos elää -- +Nyt hänen maineluettelons' esiin +Ja syntikirjansa! -- Se teitä, pappi, +Pahemmin säikyttää kuin messukello,[10] -- +Kun tumman naikon kanssa kiemailitte. -- + +WOLSEY. +Syvästi tuota miestä inhoisin, +Jos sit' ei kieltäis kristillinen rakkaus. + +NORFOLK. +Kuninkaan käsiss' on se luettelo; +Mut ruma on se. + +WOLSEY. + Sitä kauniimpana +Ja kirkkaampana puhtauteni loistaa, +Kun toden kuulee kuningas. + +SURREY. + Ei auta. +On hyvä muisto mulla; jotkut kohdat +Ma vielä muistan, ja ne julki tuon. +Jos voitte, punastukaa, kardinaali, +Ja tunnustakaa; se ois toki suoraa. + +WOLSEY. +Kaikk' esiin! Pahimmatkin syytteet torjun. +Jos punastun, niin sitä punastun, +Ett' ylimys on vailla tapoja. + +SURREY. +Parempi se, kuin päätä vailla. Siis: +Kuninkaan tietämättä ensinnäkin +Pyritte legaatiksi, jonka kautta +Maan piispain toimivallan hervaisitte. + +NORFOLK. +Kirjeissä ulkovalloille ja Roomaan +Ol' aina lause: _ego et rex meus_; +Kuninkaan sillä käskyläiseksenne +Te alensitte. + +SUFFOLK. + Lisäks kuninkaan +Ja neuvoskunnan tietämättä veitte, +Lähetiks keisarille mennessänne, +Mukaanne Flandriin valtasinetin. + +SURREY. +Niinikään soitte laajan valtuudet +Gregory Cassadolle liiton tekoon +Ferraran välillä ja Englannin, +Kuninkaan tiedotta ja neuvoskunnan. + +SUFFOLK. +Ja vallanhimosta te leimautitte +Kuninkaan rahaan pyhän hattunne. + +SURREY. +Ja suunnattomat summat lähetitte -- +Ne kuinka saitte, tunto sanokoon -- +Syötiksi Roomaan, onkiaksenne +Niill' arvopaikkoja, ja valtakunnan +Näin köyhdytitte. Paljo muuta vielä, +Mut kun se inhaa on ja teitä koskee, +En sillä tahraa suutani. + +KAMARIHERRA. + My lord, +On halpaa langennutta polkea. +Lain valtaan jääköön; sen on tuomio, +Ei teidän. Sydän itkee nähdessäni, +Kuin pieneks hänen suuruutens' on käynyt. + +SURREY. +Suon hälle anteeksi. + +SUFFOLK. + Lord kardinaali, +Kuningas vielä käskenyt on tämän: +Kun kaikki, mitä Rooman legaattina +Olette tässä maassa toiminut, +On _praemunire_-säännön alaisena,[11] +Niin tämä laki kohtaa teitä myös; +Maat, mannut, kiinteän ja irtaimen +Olette rikkonut, ja menettänyt +Kuninkaan turvan. -- Tää mun toimeni. + +NORFOLK. +Nyt jääkää miettimään, kuink' elämänne +On parattava. Jyrkän vastauksenne, +Kun sinetin meilt' epäsitte, teemme +Kuninkaan tiedoks; varmaan kiittää teitä. +Hyvästi, vähä hyvä kardinaali! + + (Kaikki menevät, paitse Wolsey.) + +WOLSEY. +Hyvästi, vähä hyvä, mikä jää! +Hyvästi iäks, kaikki suuruuteni! +Se ihmisen on osa; tänään kasvaa +Ujoa toivon tainta, huomenna +Jo kukkii, loistaa täydess' uhkeudessaan, +Ja sitten tulee halla, turmahalla, +Ja -- ihminen kun varmana jo levoss' +Odottaa suuruutensa kypsyntää -- +Se juureen puraisee ja hänet kaataa +Niinkuin nyt minunkin. Kuin huimat pojat, +Jotk' uivat rakoilla, jo monta kesää +Uhalla laskin maineen ulappaa, +Mut liian kauas; pullistunut korska +Mun särkyi aitani, ja vanhana +Ja virass' uupuneena raivon virran +Ma jouduin ajeluun; se nyt mun nielee. +Sua vihaan, turha kunnia ja loisto. +Nyt uuden mielen saan. Oi, kuink' on kurja +Se raukka, joka luottaa valtoihin! +Niin, ruhtinasten armonhymyilyn, +Jot' ahnehdimme näin, ja tuhon välill' +Enemmän tuskaa on ja kauhua, +Kuin mitä sodist' on ja naisista. +Kun sorrut, Luciferin lailla sorrut, +On toivo mennyttä. + + (Cromwell tulee säikähdyksissään.) + + No, mitä, Cromwell? + +CROMWELL. +En puhua ma voi. -- + +WOLSEY. + Noin hämmentynyt +Mun turmiostaniko? Kummeksitko, +Jos suistuu suuruuskin? Jos itket sinä, +Niin toden totta olen mennyt mies. + +CROMWELL. +Kuink' armonne on laita? + +WOLSEY. + Hyvin; Cromwell; +En onnellisemp' ole koskaan ollut. +Nyt tunnen itseni, nyt tunnen rauhaa, +Jot' arvot maalliset ei voita: tyyntä +Omantunnon rauhaa. Kuningas mua auttoi, +Hänelle kiitos; näiden hartioiden +Lahoilta pylväiltä hän säälist' otti +Pois painon, jot' ei kantais laivastot: +Tuon liian kunnian. Oi, se on taakka, +Niin, rakas Cromwell, taakka liian raskas +Sen kantaa, joka toivoo taivaaseen. + +CROMWELL. +Iloitsen, että hyväll' ootte tiellä. + +WOLSEY. +Niin luulisin; nyt, toivon, olen valmis -- +Ma tunnen siihen hengessäni voimaa -- +Pahempaa, kovempaakin kestämään, +Kuin millä heikot vihamiehet uhkaa. +Mit' uutta? + +CROMWELL. +Pahin kaikista ja raskain +Kuninkaan suosion on menetys. + +WOLSEY. +Jumala häntä siunatkoon! + +CROMWELL. + Ja sitten +Sir Thomas More on teidän sijaanne +Valittu kansleriksi. + +WOLSEY. + Kiire oli. +Kyvykäs mies. Hän kauan pysyköön +Kuninkaan suosissa ja tuomitkoon +Totuuden sekä omantunnon mukaan, +Niin että, kun on matkans' autuaasti +Hän päättänyt, sais orpoin kyyneleistä +Tomulleen hautapatsaan. Mitä muuta? + +CROMWELL. +Cranmer on suosittuna palannut +Ja Canterburyn arkkipiispaks tehty. + +WOLSEY. +Se oli uutta. + +CROMWELL. + Vihdoin, lady Anna, +Jonk' aikaa kuningas on salaa nainut, +Kirkossa tänään kuningattarena +On julki näyttäynyt. Nyt puhutaan +Vain kruunauksesta. + +WOLSEY. + Cromwell, se se riippa +Mun alas painoi. Kuningas on käynyt +Omia teitään. Tuon, tuon naisen tähden +Menetin iäks loistoni; ei enää +Valaise mainettani aurinko, +Ei enää kultaa tuota suurten seuraa, +Jok' odotti vain hymyäni. Mene! +Hävinnyt olen, köyhä, kelvoton +Sun herraksesi. Etsi kuningasta -- +Se aurinkosi älköön laskeko! -- +Ma hälle olen kertonut, ken olet +ja että taattu olet; hän sua auttaa. +Mua muistellessaan -- jalo häll' on luonto -- +Hän lämpenee ja toivorikasta +Ei palvelustas hylkää. Hyvä Cromwell, +Hänt' älä loukkaa, varull' ole, katso +Etistä etuasi. + +CROMWELL. + Teistä, herra, +Mun luopuako täytyy? Heittää täytyy +Noin hyvä, jalo, vakaa isäntä? +Todetkoon, kell' ei sydän kivest' ole, +Kuink' on mun raskas jättää herrani. +Saa palveluni kuningas, mut te +Mun rukoukseni iänikuisesti. + +WOLSEY. +En kyynelt' ajatellut vuodattaa +Täss' surkeudessa, mut hellyydelläs +Sa sait mun naisen osaa näyttämään. +Pois kyynel pyhkikäämme! Kuule, Cromwell, +Kun joudun unheeseen -- ja se käy pian -- +Ja kylmässä kun nukun marmorissa, +Miss' enää minua ei mainita, +Niin sano, näin sua neuvon, sano: Wolsey, +Jok' astui kerran tietä kunnian +Ja maineen mittas syvyydet ja särkät, +Hän, haaksirikko, neuvoi sulle varman +Ylennystien, vaikk' itse siitä eksyi. +Tuhoni näet ja mikä minut kaatoi. +Varoitan, Cromwell: vältä ylpeyttä; +Se synti enkelitkin kukisti; +Kuink' ihminen, tuo Luojan kuva, sillä +Vois mitään voittaa? Itses unhota; +Rakasta vihamiestäs; vilpillä +Et voita enempää kuin suoruudella. +Kädessäs aina rauhan oksaa kanna, +Se kateelliset kielet vaientaa. +Tee oikeutta, älä ketään pelkää. +Jumalaa, isänmaata, totuutta +Rakasta aina. Näin jos kaadut, Cromwell, +Niin marttyyrina kaadut. Palvele +Vain kuningasta. -- Auta mua sisään; +Siell' ota kirjaan kaikki tavarani +Viimeiseen ropoon; se on kuninkaan. +Jumalaan uskoni ja papin puku +On ainut, mit on enää mulla omaa. +Oi, Cromwell, Cromwell! Jumalaa jos puoliks +Niin oisin palvellut kuin kuningasta, +Hän ei mua vanhoillani syössyt ois +Näin alastonna vihamiesten käsiin. + +CROMWELL. +Oi, malttukaa! + +WOLSEY. + Niin teenkin. Hovin liemu, +Jää hyvästi! Mua kutsuu taivaan riemu. + + (Menevät.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Katu Westminsterissa. + + (Kaksi aatelismiestä kohtaa toisensa.) + +1 AATELISMIES. +No, terve taaskin. + +2 AATELISMIES. + Samat sanat teille. + +1 AATELISMIES. +Tulitte tähän varmaan katsomaan, +Kun lady Anna palaa kruunauksesta? + +2 AATELISMIES. +Niin, aivan niin. Kun viimein tavattiin, +Tul' oikeudesta herttua Buckingham. + +1 AATELISMIES. +Niin oikein; silloin oli surun aika, +Nyt julki riemu. + +2 AATELISMIES. + Niin, nyt porvaristo +Kuninkaanmielisyyttään täysin näyttää; +Se tätä päivää -- oikeutensa mukaan -- +Kemuilla viettää, huvinäytelmillä +Ja juhlakulkueilla. + +1 AATELISMIES. + Komeampaa +Ja uljaampaa ei ole koskaan nähty. + +2 AATELISMIES. +Kysyä sallikaa mun, mikä teill' on +Paperi kädessä? + +1 AATELISMIES. + Se luettelo +On niistä henkilöistä, joilla tänään +On virkatointa kruunauksessa. +Suffolkin herttua drotsetina ylin, +Norfolkin herttua sitten marskina. +Lukea tuosta itse voitte loput. + +2 AATELISMIES. +Suur' kiitos. Jos en tapaa tuntisi, +Niin lukisin ma kyllä paperinne. +Mut miten käy nyt leski-prinsessan, +Katariinan, sekä hänen asiansa? + +1 AATELISMIES. +Sen sanon, Canterburyn arkkipiispa +Yhdessä muiden suuriarvoisten +Ja oppineiden isäin kanssa istui +Dunstabless' oikeutta, kuusi virstaa +Ampthill'istä, miss' asui prinsessa; +Sai monasti hän haaston, mut ei tullut. +Kun pois hän jäi, ja tunnonvaiva valtas +Kuninkaan yhä, niin nää opinmiehet +Yksmielisesti eron päättivät +Ja naimaliiton tyhjäks julistivat. +Hän sitten Kimboltoniin siirrettiin, +Siell' on nyt sairaana. + +2 AATELISMIES. + Voi, rouva-parkaa! -- + + (Torventoitotuksia.) + +Seis! Torvet soivat: kuningatar tulee. + + (Hoboijansoittoa.) + + Kruunauskulkue. + + Vilkkaita torventoitotuksia. + + 1. Kaksi tuomaria. + + 2. Lord kansleri, jonka edellä kannetaan valtasinettiä + ja virkasauvaa. + + 3. Kuorolaulajia. + + 4. Lontoon määri, virkasauva kädessä. Sitten sukkanauhan + tähdistön airut asepuvussa ja kullattu kuparikruunu päässä. + + 5. Markiisi Dorset, kultainen valtikka kädessä ja päässä + kultainen puolikruunu. Hänen rinnallaan Surreyn kreivi, + hopeainen sauva ja kyyhkynen kädessä ja kreivin kruunu + päässä. Kummallakin sukkanauhantähdistön ketjut kaulassa. + + 6. Suffolkin herttua juhlapuvussa, kruunu päässä ja pitkä, + valkea sauva kädessä, valtakunnan drotsina. Hänen rinnallaan + Norfolkin herttua, marsalkansauva kädessä ja kruunu päässä. + Kummallakin sukkanauhantähdistön ketjut kaulassa. + + 7. Kunniakatos, jota neljä satamaparoonia kantaa; sen alla + kulkee kuningatar loistopuvussa, kruunu päässä ja hiukset + runsaasti helmillä koristettuina. Toisella puolella Lontoon, + toisella Winchesterin piispa. + + 8. Vanha Norfolkin herttuatar, päässä kruunu, johon on + kukkia kudottu; kannattaa kuningattaren laahusta. + + 9. Ylimysnaisia ja kreivittäriä, yksinkertaiset, kukattomat + kultakruunut päässä. + +2 AATELISMIES. +Niin, kulku kuninkaallinen! -- Nuo tunnen; -- +Ken kantaa valtikkaa? + +1 AATELISMIES. + Markiisi Dorset; +Ja kreivi Surrey tuo, ken kantaa sauvaa. + +2 AATELISMIES. +Komea ylimys! Ja kreivi Suffolk +Tuo tuossa kai? + +1 AATELISMIES. + Niin, valtakunnan drotsi. + +2 AATELISMIES. +Ja Norfolk tuo? + +1 AATELISMIES. + Niin. + +2 AATELISMIES (näkee kuningattaren). + Siunatkoon sua taivas! +En kasvoja noin kauniit' ole nähnyt. -- +Kautt' autuuteni, enkeli hän on. +Kuninkaall' enemmän kuin Intiat +On sylissään, kun tuota naista halaa. +En soimaa hänen tuntoaan. + +1 AATELISMIES. + Nuo, jotka +Katosta hänen päällään pitävät, +Ne Viiden Sataman on parooneja.[12] + +2 AATELISMIES. +Noit' onnellisia! Niin ovat kaikki +Jotk' ovat hänen lähellään. Ja tuo, +Tuo hänen laahuksensa kannattaja, +Kai vanha Norfolkin on herttuatar? + +1 AATELISMIES. +Niin on; muut kaikki kreivittäriä. + +2 AATELISMIES. +Sen sanoo kruunut. Tähtiä he ovat. +Ja lentojakin jotkut. + +1 AATELISMIES. + Vaiti siitä! + + (Kulkue poistuu torvien raikkaasti soidessa.) + + (Kolmas aatelismies tulee.) + +Kah, terve! Miss' on teitä paistettu? + +3 AATELISMIES. +He, kirkoss', ahdingossa; sormeakaan +Ei mahtunut ois lisää. Ilon humuun +Tukehduin melkein. + +2 AATELISMIES. + Juhlamenot näitte? + +3 AATELISMIES. +No, näinhän. + +1 AATELISMIES. + Millaisilta näyttivät? + +3 AATELISMIES. +Kannatti katsella. + +2 AATELISMIES. + No, kertokaa. + +3 AATELISMIES. +Kykyni mukaan. Kuningattaren +Kun ladyjen ja loordein vuolas virta +On korokkeelle kuoriin saattanut, +Vetäytyy pois se; hänen armonsa +Komealt' istuimellaan huokaa sitten +Noin puolen tuntia ja kansan sallii +Vapaasti ihanuuttaan ihailla. +Hän totta onkin kauniin nainen, mit' on +Mies ikänänsä syleillyt. Kun kansa +Siin' oikein hänet näki, nousi telme +Kuin myrskyn riehtoessa purjeita, +Niin sekava ja hurja: hatut, takit, +Jakutkin ilmaan lensi; nokat menneet +Ois saman tien, jos ei ois kiinni olleet. +Moist' iloa en ole koskaan nähnyt. +Mahakkaat vaimot, aivan viimeisillään, +Kuin entisaikain muurinsärkijät +Tungokseen töytäsivät, joka horjuin +Pakeni tieltä. Mies ei voinut väittää: +"Tuo mun on eukkoni", niin yhdess' oli +Mytyssä siinä kaikki. + +2 AATELISMIES. + Mitä sitten? + +3 AATELISMIES. +Nyt kuningatar nousi, nöyräst' astui +Luo alttarin ja polvistui ja nosti +Ihanat silmäns' ylös taivaaseen, +Kuin pyhimys, rukoillen hartahasti. +Nous sitten, kumartaen kansalle. +Nyt hälle Canterburyn arkkipiispa +Kuningattaren merkit, pyhän öljyn, +Ja Edvard Tunnustajan kruunun, sauvan +Ja rauhankyyhkyn antoi ynnä muut +Ylevät arvonmerkit; sitten kuoro, +Maan valituimman soiton säistämänä, +Viritti yhdessä _Te Deum_ virren. +Samalla loistolla he palasivat +York-placeen, miss' on juhlapidot nyt. + +1 AATELISMIES. +York-place ei enää ole sen se nimi +On mennyttä, kun kardinaali kaatui. +Se Whitehall on ja kruunun nyt. + +3 AATELISMIES. + Tuon tiedän; +Se nimi uusi on, ja kielell' yhä +On entinen. + +2 AATELISMIES. + Nuo kaksi arvon piispaa +Molemmin puolin kuningatarta +Keit' olivat? + +3 AATELISMIES. + Stokesley ja Gardiner: +Winchesterin on toinen -- äskettäin +Viel' oli kuninkaalla kirjurina -- +Ja Lontoon toinen. + +2 AATELISMIES. + Winchesterin piispa +Ei katso hyvin silmin arkkipiispaan, +Vakaaseen Cranmeriin. + +3 AATELISMIES. + Sen tietää kaikki; +Mut viel' ei välit rikki; niiks jos tulee, +Peloton ystävä on Cranmerilla. + +2 AATELISMIES. +Sanokaa, kuka on se? + +3 AATELISMIES. + Thomas Cromwell, +Kuninkaan suosittu ja todellakin +Tehokas ystävä. Hän kutsuttu +On kruununkalleuksien vartijaksi +Ja salaneuvoston jo jäsen on. + +2 AATELISMIES. +Hän vielä nousee. + +3 AATELISMIES. + Varmaankin. Mut +Nyt, hyvät herrat, mukanani hoviin. +Mun olkaa vierainani; jotain siellä +Voin tarjota, ja sinne matkalla -- +Ma lisää kerron. + +MOLEMMAT. + Niinkuin käskette. + + +Toinen kohtaus. + + Kimbolton. + + (Entinen kuningatar Katariina, sairaana; häntä + taluttavat sisään Griffith ja Patience.) + +GRIFFITH. +Kuink', armo, voitte? + +KATARIINA. + Kuoloon valmis, Griffith; +Kuin raskaat oksat maahan taipuu polvet, +Väsyen kuormaansa. Tuo mulle tuoli. -- +Kas niin, -- nyt tuntuu hiukan helpommalta. +Sanoithan, Griffith, kun mua talutit, +Ett' on tuo maineen laps, tuo suuri Wolsey, +Jo kuollut. + +GRIFFITH. + Sanoin, rouva, mutta luulin +Ett' ette surultanne sitä kuullut. + +KATARIINA. +Oi, Griffith, kerro, kuinka kuoli hän; +Jos hyvin, niin hän edelläni kulki +Esikuvana. + +GRIFFITH. + Näin sitä kerrotaan: +Kun hänet tuikea Northumberland +Yorkissa vangitsi ja oikeuteen +Toi syytteest' ankarasta vastaamaan, +Niin äkisti hän sairastui niin pahoin, +Ett' istua ei voinut muulillaan. + +KATARIINA. +Mies-parka! + +GRIFFITH. + Vihdoin, vähin, erin, pääsi +Hän Leicesteriin ja poikkes luostariin, +Miss' abbotti ja koko veljeskunta +Hänt' otti kunnioittavasti vastaan. +Hän sanoi abbotille: "Hyvä isä. +Mies vanha, vallan puuskain murjoma, +Väsyneet luunsa tänne lepoon laskee; +Maa-muru hälle rakkaudesta suokaa!" +Näin kääntyi vuoteeseen, ja tauti yhä +Paheni vain; ja kolmantena yönä +Kahdeksan aikaan -- itse oli tunnin +Hän ennustanut -- hiljaa mietiskellen +Ja surren, katuen ja itkien, +Pois arvoloistons' antoi maailmalle, +Sielunsa taivaalle, ja nukkui rauhaan. + +KATARIINA. +Niin levätköönkin: älköön painako +Rikokset häntä! Sen vain sanon, Griffith, +Mut rakkaudessa: hillimätön oli +Hänellä ylpeys; ruhtinasten pyrki +Hän verroille; hän koko valtakunnan +Juoniinsa kiersi; virkain myynti työnä, +Lakina oma tahto; hovissa +Valeita kylvi; kahtamoiset aina +Sanat ja mieli; sääliä ei hällä, +Pait milloin jonkun aikoi kukistaa; +Lupaukset suuret, niinkuin itse silloin, +Mut täytäntö, mit' itse nyt on, tyhjää. +Lihaansa palveli ja huono oli +Papeille esikuva. + +GRIFFITH. + Armo hyvä, +Me toisten virheet vaskeen uurramme, +Mut hyveet veteen kirjoitamme. Suokaa +Mun hiukan häntä kiittää. + +KATARIINA. + Tee se, Griffith, +Olisin muuten häijy. + +GRIFFITH. + Kardinaali, +Vaikk' oli halpaa juurta, kieltämättä +Jo kehdoss' oli luotu suuruuteen. +Hän opiss' oli syvällinen, tarkka, +Älykäs, varma, kaunopuheinen, +Kopea, tyly vihamiestään kohtaan, +Mut ystävilleen lempeä kuin kesä. +Vaikk' oli pohjaton hän pyyteissään -- +Se synti on -- niin antelias oli +Kuin ruhtinas; sen aina todistavat +Nuo kasvattamans' opin kaksoiset, +Ipswich ja Oxford.[13] Toinen kohta kaatui; +Ei hyväntekijästään eloon jäänyt; +Mut toinen, vaikka keskoinen, jo kuulu +Ja kukoistava on ja yhä kasvaa, +Ett' ei sen vertaa kristikunnas' ole. +Tuhonsa hälle tosi-onnen toi; +Nyt, eikä ennen, itsensä hän tunsi, +Nyt koki, mik' on autuus olla pieni +Sai vanhus armon suuremman kuin mitä +Voi mailma antaa: nukkui Herrassa. + +KATARIINA. +Muut' airutta en kuoltuani toivo, +Parempaa puhujaa, jok' elämääni +Ja mainettani suojaa herjaukselta, +Niin ylevää kuin sinä, kunnon Griffith, +Pahimman vihamiehen tomullekin +Mun pani osoittamaan kunniaa +Tuo hurskaan mieles nöyryys. Rauha hälle! -- +Patience, käy tänne, alemmaks mua auta, +En sua enää kauan vaivaa. -- Griffith, +Nyt tuota surun sävelt' anna soittaa, +Jot' aina kuolinkelloikseni sanoin; +Sill' aikaa hengessäni kuuntelen +Jo lähenevää taivaan sulosointaa. + + (Surullista ja juhlallista soittoa.) + +GRIFFITH. +Hän nukkuu. Hiljaa, tyttö, istukaamme, +Ett' ei hän herää. Hiljaa, hyvä Patience! + + (Uni-ilmiö. Juhlallisessa, hiljaisessa kulussa leijailee + näyttämölle, toinen toisensa jälkeen, kuusi haamua valkoisissa + vaatteissa, päässä laakeriseppeleet, kultaiset naamarit + kasvoilla ja laakeri- tai palmunoksat kädessä. Tehtyään muutamia + kierroksia, kaksi ensimmäistä pitää kukkasseppelettä hänen + päänsä päällä, jolla aikaa toiset neljä kunnioittavasti + kumartavat. Sitten ne kaksi, jotka seppelettä kannattivat, + antavat sen kahdelle seuraavalle, jotka liikkeissään + noudattavat samaa järjestystä ja pitävät seppeliä hänen päänsä + päällä. Nämä jättävät sitten seppeleen kahdelle viimeiselle, + jotka nekin noudattavat samoja menoja. Sen jälkeen Katariina, + ikäänkuin haltioissaan, osoittaa ilon ilmeitä ja nostaa kätensä + taivaaseen. Sitten haamut tanssien katoavat, vieden seppeleen + mukanaan. Soittoa jatkuu.) + +KATARIINA. +Miss' olette, te rauhan henget? Poissa? +Ja jätitte mun yksin kurjuuteeni? + +GRIFFITH. +Täss' olemme. + +KATARIINA. + En teitä kutsunut. +Kun nukuin, näittekö te mitä? + +GRIFFITH. + Emme. + +KATARIINA. +Vai ette? Ettekö vastikään nähneet, +Kuink' enkeljoukko pitoihin mua kutsui? +Tuhansin sätein niiden kasvot loisti +Kuin auringon. He lupasivat mulle +Ikuisen onnen, toivat seppeleitä, +Joit' en ma vielä kelpaa kantamaan, +Mut kohta varmaan, Griffith. + +GRIFFITH. + Iloitsen, +Ett' elvyttävät teidän mieltänne +Noin kauniit unet. + +KATARIINA. + Vaientakaa soitto; +Se viiltää korviani. + + (Soitto taukoaa.) + +PATIENCE. + Huomaatteko, +Kuink' armo äkisti on muuttunut? +Kuink' ovat kasvot kaidat, katse kalvas, +Jääkylmä? Nähkääs silmiä? + +GRIFFITH. + Hän kuolee. +Rukoile, rukoile! + +PATIENCE. + Hänt' auta, taivas! + + (Sanansaattaja tulee.) + +SANANSAATTAJA. +Suvaitkaa, armo, -- + +KATARIINA. + Häpeemätön mies, +Noin meitä kunnioitatko? + +GRIFFITH. + On väärin +Noin törkeästi häntä kohdella, +Kun tiedätte ett' entinen on suuruus +Hänelle rakas. Polvistukaa joutuin! + +SANANSAATTAJA. +Anteeksi, armollisin majesteetti! +Unohdin tavat kiireessäni. Tuolla +Kuninkaan lähettämä herra vartoo. + +KATARIINA. +Tuo hänet sisään, Griffith; tuota miestä +En siedä nähdä. + + (Griffith ja sanansaattaja menevät.) + + (Griffith palaa, mukanaan Capucius.) + + Jos ei näkö petä, +Olette lähettämä keisarin, +Mun lankoni, ja nimenne Capucius. + +CAPUCIUS. +Niin, nöyrin palvelijanne. + +KATARIINA. + Ah, mylord, +Kovinpa ajat muuttuneet ja arvot +On viime näkemästä. Mikä teidät +On tänne johdattanut? + +CAPUCIUS. + Arvon rouva, +Lähinnä halu palvella; ja sitten +Kuninkaan käsky käydä pateillanne. +Hän säälii tautianne, terveiset +Lähettää kauttani, ja sydämmestään +Hän pyytää saada teitä lohduttaa. + +KATARIINA. +Mylord, se lohtu tulee liian myöhään: +Kuin teloituksen jälkeen armahdus. +Se lääke ajoiss' oisi auttanut, +Nyt rukoukset ainoa on lohtu. +Kuningas voiko hyvin? + +CAPUCIUS. + Hyvin, rouva. + +KATARIINA. +Niin aina voikoon, kukoistakoon aina, +Kun minä toukkain tulen saaliiksi +Ja nimenikin tääll' on pannaan pantu. -- +Sa lähetitkö kirjeen, Patience, jonka +Sun käskin kirjoittaa? + +PATIENCE. + En, hyvä armo. + + (Antaa kirjeen Katariinalle.) + +KATARIINA. +Siis nöyräst' anon, että antaisitte +Tään kuninkaalle. + +CAPUCIUS. + Mielelläni, rouva. + +KATARIINA. +Ma siinä hänen nuorta tytärtään, +Tuot' oman puhtaan rakkautemme kuvaa, +Hänelle hellimmästi suositan; +Valukoon häneen taivaan runsas siunaus! -- +Kuningas häntä hurskaaks kasvattakoon, -- +Nuor' on hän, jalon kaino; hyväks hänet +Myös soisin -- kalliina hän pitäköön +Hänt' äidin tähden, jolle itse oli, +Ties taivas, kuinka kallis. Toinen pyyntö +On, että majesteetti hiukan säälis +Naisparkojani, jotka uskolliset +On mulle kaikiss' onnen vaiheiss' olleet; +Ei heissä yhtä, vannon sen, -- ja nyt +En valehtele -- jonka sielun somuus, +Siveys, kainous ja puhdas käytös +Ei ansaitsisi miestä parasta, +Vaan vaikka ylimyksen; niin, ne miehet +On onnelliset, jotka heidät saavat. +Lopuksi, palvelijani, -- köyhät ovat, +Mut köyhyydessään ei mua hyljänneet -- +He saakoot täyden palkkansa ja hiukan +Sen lisäksikin, multa muistoksi; +Jos taivas mulle viel' ois elämää +Ja varaa suonut, näin en erois heistä. +Niin, siinä kirjeen sisällys. Mylord, +Nyt kaiken kautta teille kalleimman, +Ja haudan rauhan kuolleille jos suotte, +Niin noiden raukkain olkaa ystävä, +Ja tämä viime oikeus mulle suomaan +Kuningas pakottakaa. + +CAPUCIUS. + Kautta taivaan, +Sen teen, niin totta miehestä kuin käyn. + +KATARIINA. +Suur' kiitos, kunnon loordi! Nöyrimmät +Mun terveiseni viekää kuninkaalle; +Sanokaa: hänen pitkä piinans' eroo +Nyt maailmasta; kuollen häntä siunaan; +Se sanokaa. -- Jo näkö hämärtyy. -- +Hyvästi! -- Griffith, hyvästi! -- Ei, Patience, +Sin' et saa mennä. Halaan vuoteeseen; +Enemmän kutsu tänne naisia. +Kun olen kuollut, kunnialla minut +Sa, tyttö, hautaan laita; immenkukkaa +Sirota sille, jotta mailma tietköön, +Ett' olin puhdas vaimo hautaan asti. +Minut balsamoi ja pane näytteille; +Ja vaikk' en enää kuningatar ole, +Niin hautaa minut kuningattarena, +Kuninkaan tyttärenä. Muut' en jaksa. + + (Menevät, taluttaen Katariinaa.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Sali kuninkaanlinnassa. + + (Gardiner, Winchesterin piispa, tulee, edellä poika, + joka kantaa soihtua. Hänet kohtaa sir Thomas Lovell.) + +GARDINER. +Kai kello jo on yksi? + +POIKA. + Löi vast'ikään. + +GARDINER. +Nää hetket eivät ole huvin vuoksi, +Vaan tarpeen; luonnon vahvistukseks näitä +Ja lepoon tulis käyttää, eikä turhiin. +Hyv' yötä, Lovell; mihinkä näin myöhään? + +LOVELL. +Kuninkaan luota tekö tulette? + +GARDINER. +Niin, jätin hänet lyömään prima vistaa[14] +Suffolkin kanssa. + +LOVELL. + Ennen makuu-aikaa +Minunkin täytyy luonaan käydä. Anteeks! + +GARDINER. +Ei vielä, Lovell. Missä asioissa? +On kiire teillä; jos en sillä loukkaa, +Niin, pyydän, suokaa öisist' aikeistanne +Myös ystävälle vihja. Askareet, +Jotk' aaveen lailla öisin liikkuvat, +Rajumpaa ovat luontoa kuin konsaan +On päivät toimet. + +LOVELL. + Teitä rakastan, -- +Ja salaisuuden, vielä suuremmankin +Kuin tämän, teille uskon. Setkissä +On kuningatar; suuri vaara pyörii; +Pelätään että kuolee. + +GARDINER. + Hedelmälleen +Rukoilen hartaast' elon onnea +Ja menestystä; mutta runko, Lovell, +Sen tien sais mennä. + +LOVELL. + Siihen minä voisin +Lisätä "aamen"; tunto toki sanoo, +Ett' on hän herttainen ja hyvä nainen, +Paremman toivotuksen arvoinen. + +GARDINER. +Mut, herra, herra. -- Kuulkaa, herra Lovell +Ylimys ootte, karvaa oikeaa, +Ja viisaaksi ja hurskaaks teidät tunnen -- +Mua kuulkaa, Lovell: siit' ei tule hyvää, +Ei koskaan hyvää, kunnes Cranmer, Cromwell, +Nuo hänen kaksi kättään, ja hän itse +Makaavat haudassa. + +LOVELL. + Nyt mainitsitte +Kaks valtakunnan mahtavinta. Cromwell, +Tuo kruununkalleuksien vartija, +Suur'arkkivaariksi on koroitettu +Ja lisäks valtasihteeriksi, josta +Tie ajan tullen auki korkeimpiin +On valta-asemiin. Ja arkkipiispa +Kuninkaan käsi on ja kieli; mene +Ja häntä vastaan sano! + +GARDINER. + Kyllä, Lovell, +On niitäkin, enk' itse minä pelkää +Puhua julki mieltäni; juur' tänään -- +Voin ilmaista sen teille -- raivoon sain +Ma raatiherrat; sanoin, että on hän -- +Jonk' itse, niin kuin minä, tietävät -- +Pääkerettiläinen, joka ruttona +Maan saastuttaa. Sen suuttuneina veivät +Kuninkaan tietoon. Hän nyt syytöksen +On korviins' ottanut, ja suosiosta +Ja armosta ja hyvin ymmärtäen +Sen hirmuvaaran, jonka ilmi toimme, +Nyt huomen-aamuks hänet haastattanut +On neuvostoon. Se ruma rikkaruoho +On juurittava pois. Mut toimistanne +Teit' estän liiaks. Hyvää yötä, Lovell. + +LOVELL. +Levollist' yötä. Nöyrin palvelijanne. + + (Gardiner ja kantapoika menevät.) + + (Kun Lovell on menemäisillään, tulevat + kuningas ja Suffolkin herttua.) + +KUNINGAS HENRIK. +En pelaa enää tänä yönä, Kaarle; +Hajall' on mieleni; sa voitat minut. + +SUFFOLK. +En koskaan ole teitä voittanut. + +KUNINGAS HENRIK. +Vain joskus, Kaarle; mutta sin' et voita, +Jos olen kyllin huolellinen vain. -- +No, Lovell, mitä kuningattaresta? + +LOVELL. +En asiaanne hälle itse voinut +Ma esittää; mut hänen neitsyensä +Sen toimittivat. Kaikkein nöyrimmästi +Hän teitä kiittää, pyytäin että hartaast' +Edestään rukoilette. + +KUNINGAS HENRIK. + Mitä sanot? +Rukoilla? Mitä? Onko setkissä? + +LOVELL. +Niin sanoi naisensa, ja joka tuska +On miltei kuolon tuskaa. + +KUNINGAS HENRIK. + Vaimo-parkaa! + +SUFFOLK. +Jumala helpoks hälle tehköön taakan, +Ett' armoanne pian ilahuttais +Hän perillisellä! + +KUNINGAS HENRIK. + On kesk'yö, Kaarle; +Käy maata sinä; kuningatar-parkaa +Rukouksissasi muista. Jätä minut; +Nyt ajatukseni ei seuraa siedä. + +SUFFOLK. +Levollist' yötä teidän armollenne. +Ma hyvän emäntäni puolesta +Rukoilla tahdon. + +KUNINGAS HENRIK. + Hyvää yötä, Kaarle. + + (Suffolk menee.) + + (Sir Anthony Denny tulee.) + +No, mitä uutta? + +DENNY. + Käskystänne tänne +Toin arkkipiispan. + +KUNINGAS HENRIK. + Haa! Vai Canterburyn? + +DENNY. +Niin, armo. + +KUNINGAS HENRIK. + Oikein, niin. Miss' on hän, Denny? + +DENNY. +Odottaa ulkona. + +KUNINGAS HENRIK. + Tuo hänet sisään. + + (Denny menee.) + +LOVELL (syrjään). +Niin, siinä on se, mistä puhui piispa. +Hyväänpä tulin aikaan. + + (Denny palaa, mukanaan Cranmer.) + +KUNINGAS HENRIK. +Tyhjäks sali! + + (Lovell näyttää aikovan jäädä.) + +Haa! Ettekö te kuule? Menkää! Mitä? + + (Lovell ja Denny menevät.) + +CRANMER (syrjään). +Mua pelottaa. -- Miks otsaa rypistää? +Tuo hirmun katse on: ei tiedä hyvää. + +KUNINGAS HENRIK. +No niin, mylord, te tahtonette tietää, +Miks teidät tänne kutsuin. + +CRANMER. + Tehtäväni +On kuningasta kuulla. + +KUNINGAS HENRIK. + Ei, ei, nouskaa, +Hyvä ja arvoisa lord Canterbury. +Kävellään tässä vähän yhdessä. +Kätenne mulle! Uutisia tiedän. +Ah, loordi, tuska siit' on puhua +Ja sääli antaa teille tämä tieto: +Olemme suruksemme äsken kuullut +Pahoja syytöksiä teitä vastaan, +Pahoja, sanon, joiden johdosta +Olemme, neuvosto ja minä, tänne +Täks aamuks teidät haastaneet; kun ette, +Sen tiedän, nyt voi täysin puhdistauta, +Niin toiseen kuulusteluun asti, jossa +On vastaus annettava, täytyy teidän +Tytyä Towerissa asumaan; +Kun meikäläinen olette, niin täytyy +Näin menetellä, todistusta mieli +Jos yhtään saada. + +CRANMER. + Kiitän nöyrimmästi. +Iloitsen, kun saan tilaisuutta tulla +Niin täysin pohdituks, ett' akanoista +Erottuu puhdas vilja; tiedän sen, +Ett' ilkikielet ketään niin ei parjaa +Kuin mua, raukkaa. + +KUNINGAS HENRIK. + Nouse, Canterbury; +Vakava kuntos meihin, ystävääsi, +On juurehtinut. Käsi mulle! Nouse! +Kävellään tässä. Kautta pyhän äidin, +Mik' olette te miehiänne? Luulin, +Ett' anoisitte oikein karttaen +Ett', asettaen vastatuksin teidät +Ja syyttäjänne, teitä kuulustaisin +Vangitsematta. + +CRANMER. + Suuri valtias, +Ma kuntooni ja kunniaani turvaan; +Jos pettää ne, niin vihamiehen kanssa +Vain ilkun itselleni; ilman näitä +Avuja olen tyhjän arvoinen. +Sanokoot mitä hyvänsä, en pelkää. + +KUNINGAS HENRIK. +Siis ette tiedä, mitä mailma tietää +Ja mikä suhteenne on maailmaan. +Mont' on ja suurta vihamiestä teillä, +Ja juonet saman mukaiset; ei aina +Totuus ja oikeus, niinkuin pitäisi, +Lain eessä voita. Väärän valan tekoon +Voi halpa konna toisen halvan konnan +Rahalla ostaa; onhan moista nähty. +On valtavia teillä vainoojia +Ja pahuus heissä yhtä valtava. +Teill' oisko vääriin todistajiin nähden +Parempaa onnea kuin mestarilla +Ja herrallanne, hänen kulkeissaan +Tään inhan ilman alla? Varokaa! +Ken kuilun yli hyppää lystikseen? +Vain omaa tuhoanne kosioitte. + +CRANMER. +Jumala vain ja teidän armonne +Mun kaitkoon syyttömyyttäni, ma muuten +Pahojen ansaan sorrun. + +KUNINGAS HENRIK. + Rohkeutta! +Muut' eivät voi, kuin mitä minä sallin. +Huoletta olkaa, tulkaa tänään varhain +Vain heidän eteensä; jos yrittävät +Esittää syitä, joist' on vankeutta, +Niin vastaväitteit' älkää säästäkö, +Vaan taistelkaa niin tulisesti vastaan, +Kuin tarve vaatii; jos ei pyynnöt auta, +Niin heille tämä sormus näyttäkää +Ja heistä vedotkaa mun tuomiooni. -- +Hän itkee, hyvä mies! On. toden totta, +Hän uskollinen. Kautta pyhän äidin! +Hän taattu on, sen vannon. -- Menkää nyt +Ja tehkää niinkuin sanoin. -- + + (Cranmer menee.) + + Itkuun hältä +Tukehtui kieli. + + (Vanha hovinainen tulee.) + +HOVIHERRA (ulkoa). + Seis, seis! Minne matka? + +HOVINAINEN. +En seiso. Sanaa saatan, joka puoltaa +Mun rohkeuttani. -- Hyvät enkelit +Kuninkaan-pääsi päällä liidelkööt ja +Pyhillä siivillään sua varjelkoot! + +KUNINGAS HENRIK. +Jo katseestasi asiasi arvaan. +Mitä? Onko kuningatar synnyttänyt? +On, sano vain, ja pojan. + +HOVINAINEN. + On, on, armo, +Ihanan pojan; häntä nyt ja aina +Jumala siunatkoon! -- Se kyll' on tyttö, +Mut siit' on poikain toivo. Kuningatar +Odottaa teitä, jotta matkalaiseen +Te tutustuisitte; hän tulee teihin +Kuin marja marjaan. + +KUNINGAS HENRIK. + Lovell! + + (Lovell palaa.) + +LOVELL. + Herra! + +KUNINGAS HENRIK. + Anna +Hänelle sata markkaa. Menen nyt +Kuningattaren luo. -- + +HOVINAINEN. + Vain sata markkaa! +Enemmän tahdon, kautta päivän valon! +Sehän on halvan tallirengin palkka. +Enemmän tahdon, vaikka haukkumalla. +Sanoinhan, että tyttö tulee häneen! +Sen peruutan, jos enempää en saa; +Takoa täytyy, kun on rauta kuuma. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Eteiskäytävä valtakunnan-neuvoston istuntosalin edessä. + + (Cranmer tulee. Palvelijoita, ovenvartijoita y.m. odottamassa.) + +CRANMER. +En myöhästynyt lie; se herra, joka +Toi neuvostolta haasteen, pyysi mua +Tulemaan joutuin. Ovet kiinni! Mitä? +Hoi! Ovenvahti! -- Lienen tuttu? + +OVENVARTIJA. + Kyllä, +Mut en voi teitä auttaa. + +CRANMER. + Miksi niin? + +OVENVARTIJA. +Odottaa täytyy kutsua. + + (Tohtori Butts tulee.) + +CRANMER. + Vai niin. + +BUTTS (syrjään). Mit' ilkeyttä! Hyvä, että satuin +Tulemaan tätä tietä. Kuningas +On tästä tiedon saapa. + + (Menee.) + +CRANMER (syrjään). + Se on Butts, +Kuninkaan lääkäri. Kuink' ankarasti +Mua mennessään hän katsoi! Suokoon taivas, +Ett' ei vain tuhoani ennustaisi +Tää varmaan pahain tahallist' on juonta -- +Jumala heidet paratkoon! En koskaan +Ma heidän ilkeyttään härnännyt -- +Mua solvatakseen; häpeisivät muuten +Ovella seisottaa mua, vertaistaan, +Lakeijain, renkien ja poikain kanssa. +Mut tehkööt tahtonsa, ma tyynnä varron. + + (Kuningas ja Butts ilmestyvät katon rajalla olevaan ikkunaan.) + +BUTTS. +Nyt saatte nähdä oudon näyn, -- + +KUNINGAS HENRIK. + Mitä? + +BUTTS. +Jot' ette ole moneen aikaan nähnyt. + +KUNINGAS HENRIK. +Tuli ja leimaus! Mitä? + +BUTTS. + Nähkääs tuossa. +Kuink' on lord Canterbury ylennetty: +Hovia pitää ovensuussa renkein +Ja juoksupoikain kanssa. + +KUNINGAS HENRIK. + Toden totta! +Mokoman arvon toisilleenko suovat? +Hyv' ett' on heitä ylempikin. Uskoin +Heiss' olevan sen verran kunniaa -- +Häpyä ainakin -- etteivät sallis +Noin jalon miehen, meidän suosikkimme, +Mokomain herrain olla passarina, +Ovella lisäks, niinkuin postimiehen. +Butts, kautta Maarian, se koiruutt' on! +Mut olkoot; vedä eteen esirippu! +Me kohta saamme lisää kuulla. + + (Poistuvat.) + + Neuvossali. + + (Lord kansleri, herttua Suffolk, kreivi Surrey, lord kamariherra, + Gardiner ja Cromwell tulevat. Kansleri asettuu pöydän yläpäähän + vasemmalle; arkkipiispa Canterburyn paikka hänen ylipuolellaan + jää tyhjäksi. Muut asettuvat järjestyksessä kummallekin + puolen pöytää; Cromwell pöydän alapäähän, sihteerinä.) + +KANSLERI. +No, käydään toimeen, herra sihteeri. +Mit' asioita on? + +CROMWELL. + Jos suvaitsette, +Niin ensinkin lord Canterburyn juttu. + +GARDINER. +Hän onko haasteen saanut? + +CROMWELL. + On. + +NORFOLK. + Ken tuolla? + +CROMWELL. +Tuoll' ulkonako? + +GARDINER. + Niin. + +CROMWELL. + Lord arkkipiispa; +Jo puolen tuntia on odottanut. + +KANSLERI. +Hän tulkoon sisään. + +CROMWELL. + Käykää sisään, armo. + + (Cranmer lähestyy neuvospöytää.) + +KANSLERI. +Lord arkkipiispa, syvään surettaa +Täss' istua, kun tuo on paikka tyhjä. +Mut ihmisiä kaikki olemme, +Ja heikot luonnosta ja lihan orjat; +On harvat enkeleitä. Moinen heikkous +Ja älyn puute vietellyt on teitä -- +Jonk' oisi tullut muille opiks olla -- +Rikokseen suureen, ensin kuningasta +Ja sitten hänen sääntöjänsä kohtaan, +Kun valtakuntaan te ja pappinne -- +Niin kuuluu -- levitätte vaarallista +Ja harhauskoist' uutta oppia; +Jos tät' ei ehkäistä, niin perii turma. + +GARDINER. +Ja heti, herrat, on se ehkäistävä. +Ken villihevosia kesyttää, +Ei sitä käsin tee, vaan kankisuitsin +Hän niitä pakottaa ja kannuksin, +Siks että talttuvat. Jos velttoudesta +Tai yhden miehen mainett' arastellen +Tään ruton suvaitsemme levitä, +Hyvästi silloin lääkkeet! Mik' on seuraus? +Kapinat, riidat, koko valtakunnan +Yleinen turmelus; siit' Ylä-Saksass' +On naapurimme kalliin maksaneet,[15] +Jost' yhä meillä surkea on muisto. + +CRANMER. +Ain' olen, hyvät herrat, elämässä +Ja virassani vakaast' ahkeroinut, +Ett' opetukseni ja valtani +Ain' yhtä varmaa suuntaa noudattaisi; +Päämääräni ol' aina tehdä hyvää; +Eik' ole sitä miestä -- hyvät herrat, +Vakaasta sydämmestä sanon sen -- +Jok' yksityisenä ja virkamiesnä +Enemmän inhoisi ja vastustaisi +Yleisen rauhan rikkojaa, kuin minä +Rukoilen, ettei koskaan kuningas +Vähemmän uskollista miestä löytäis. +Ne, joiden ruokana on kateus +Ja kiero kavaluus, ne parempaansa +Purevat aina. Pyydän, hyvät herrat, +Ken tässä kantajani lieneekin, +Ett' avosilmin astuisi hän esiin +Ja julki mua syyttäis. + +SUFFOLK. + Ei, mylord, +Ei käy se: neuvoskuntaan kuulutte +Ja siinä teit' ei tohdi kukaan syyttää. + +GARDINER. +Mylord, kun meill' on tärkempääkin tässä +Niin lyhyesti: meidän neuvostamme, +Asiaa jouduttaakseen, majesteetti +Nyt käskee viedä teidät Toweriin. +Kun yksityinen mies taas olette, +Niin kyll' on niitä julkisyyttäjiä +Enemmän, luulisin, kuin toivoisitte. + +CRANMER. +Suur' kiitos, lord Winchester; Aina hyvä +Olette ystävä; jos teill' ois valta, +Niin tuomari ja valamies yht' aikaa +Te oisitte, -- niin sääli teidät valtaa. +Näen mitä tarkoitatte: tuhoani. +Hyvyys ja rakkaus kirkonmiehelle +Paremmin sopisi kuin vallanhimo. +Sävyllä tulis eksytetyt voittaa, +Ei työntää pois. Ma tästä suoriudun, +Jos kuinka kiusaattekin malttiani, -- +Niin varma se, kuin että teitä tunto +Noist' ainaisista synnintöistä soimaa. +Sanoisin enemmänkin, mutta siitä +Mua ammattinne kunnioitus estää. + +GARDINER. +Mylord, mylord, niin totta olette +Kerettiläinen; silon pinnan alta +Vain heikkous ja ontot sanat kuultaa. + +CROMWELL. +Olette, lord Winchester, suokaa anteeksi, +Nyt liian ankara: noin suurta miestä, +Vaikk' oiskin syypää, tulis kunnioittaa +Tok' entisyydestänsä. Julma sortaa +On sortunutta. + +GARDINER. + Herra sihteeri, +Anteeksi suokaa, moinen puhe sopii +Vähimmin teille. + +CROMWELL. + Kuinka niin, mylord? + +GARDINER. +Tuot' uutta lahkoa te suositte, +Sit' enkö tietäis? Ette ole puhdas. + +CROMWELL. +En puhdasko? + +GARDINER. + Niin sanoin: ette puhdas. + +CROMWELL. +Niin vilpitön jos puoliks olisitte, +Niin teit' ei peljättäis, vaan siunattaisiin. + +GARDINER. +Tuon riettaan puheen muistan. + +CROMWELL. + Muistakaa +Myös rietast' elämäänne. + +KANSLERI. + Tää on liikaa. +Hävetkää, herrat. + +GARDINER. + Lopettanut olen. + +CROMWELL. +Niinikään minä. + +KANSLERI. + Mitä teihin tulee, +Mylord, niin yksimielinen lie päätös +Lähettää teidät vangiks Toweriin +Siell' olemaan, siks kunnes kuningas +On toisin määrännyt. Se onko päätös? + +KAIKKI. +On, on. + +CRANMER. + Siis eikö muuta armon tietä? +Vaan Toweriinko matka? + +GARDINER. + Mitä muuta +Te voitte odottaa? Teist' on vain haittaa. +Hakekaa vahti. + + (Vartija tulee.) + +CRANMER. + Minuako varten? +Kuin petturia? + +GARDINER. + Hänet ottakaa +Ja viekää Toweriin. + +CRANMER. + Seis, hyvät herrat! +Vain pari sanaa. -- Nähkääs, täss' on sormus; +Sen avull' asiani hirmulaisten +Käsistä riistän pois ja vetoan +Ylimpään tuomariini, kuninkaaseen. + +KANSLERI. +Kuninkaan sormus. + +SURREY. + Eikä väärennetty. + +SUFFOLK. +Jumaliste, oikea! No, sanoinhan: +Tää turman kivi kierimään jos pannaan, +Se meidät vielä murskaa. + +NORFOLK. + Luuletteko, +Ett' tältä miehelt' antaa kuningas +Tuhota sormeakaan? + +KANSLERI. + Eikä varmaan; +Vähemmin vielä viedä henkeä. +Kun tästä pääsis vain! + +CROMWELL. + Jo aavistin, +Kun tätä miestä, jonka kuntoa +Vain piru oppilaineen kadehtivat, +Ko'itte syytteillänne halventaa, +Ett' omat siinä palais sormenne; +Sen siitä saitte. + + (Kuningas tulee, katsoen tuimasti loordeihin; + asettuu istuimelleen.) + +GARDINER. + Suuri valtias, +Jumalaa tulee joka päivä kiittää, +Kun antoi meille moisen ruhtinaan, +Ei hyvän vain ja viisaan, vaan myös hurskaan, +Jok' alttiisti on kirkon edun pannut +Päämääräkseen ja -- pyhää intoaan +Ja kunnioitustansa osoittaakseen -- +Nyt itse tahtoo kuulla, kuinka tämä +Suursyntisen ja kirkon riita päättyy. + +KUNINGAS HENRIK. +Teill' aina valmiina on kauniit sanat, +Lord Winchester; mut tietkää, nyt en tullut +Moist' ilmi-imarrusta kuulemaan; +Se pahuuden on peitteeks liian harsu. +Te ette minuun yllä. Yritätte +Mua nuollen hyväillä kuin sylikoira. +Mut mairi miten mairitkaan, sen tiedän, +Ett' on sun mieles julma, verinen. + (Cranmerille.) +Mies hyvä, tuoss' on paikkas. Tahdon nähdä +Sen julkean, ken tohtii sormellaankaan +Sua koskea. Ois, kautta kaiken pyhän, +Parempi hänen nälkään nääntyä, +Kuin luulla, ettei sun tuo paikka ole. + +SURREY. +Suvaitkaa, armo, -- + +KUNINGAS HENRIK. + En, en suvaitse. +Ma luulin että älymiehiä +On neuvostossani; mut niit' en näe. +Vai onko säällist' antaa tämän miehen, +Tään hyvän miehen, niinkuin juoksupojan, +Ovella seistä, oman vertaisenne? +Hyi, hävetkää! Te valtuudenko saitte +Mokomaan hairahdukseen? Käskyn annoin +Kuulustaa häntä valtaneuvoksena, +En tallirenkinä. Mut moni teistä, +Pahuudest' enemmän kuin vakuudesta, +Kukistaa hänet tahtoisi, jos voisi, +Mut sit' ei minun eläissäni voi. + +KANSLERI. +Mun suokaa, majesteetti, puolustukseksi +Sanoa sana. Hänet vangittavaks +Kun päätimme, niin minuss' ainakaan -- +Jos mieheen uskotaan -- ei vihaa ollut, +Vain tutkittavaksi ma tahdoin häntä +Ja maailmankin eessä puhdistaa. + +KUNINGAS HENRIK. +No, hyvä; pitäkää hänt' arvossa +Ja hyvin kohdelkaa, sen ansaitsee hän. +Se, loordit, tietäkää: jos koskaan prinssi +On velkaa kiitost' alamaiselleen, +Niin minä hälle olen hänen töistään. +Pois kursailut! Nyt häntä syleilkää, +Ja ystävystykää! -- Lord Canterbury, +Nyt mitä pyydän, ette kieltää saa. +Nuor' impi kastett' odottaa; te olkaa +Hänelle kummina ja takaajana. + +CRANMER. +Maan mahtivallat katsois ylpeydekseen +Niin suurta kunniata; millä minä, +Alamais-raukka, moista ansaitsen? + +KUNINGAS HENRIK. +Haa! Lusikoita kitsastatteko?[16] +Kaks ylvää teill' on kummitoveria: +Norfolkin vanha kunnon herttuatar +Ja markiisitar Dorset: eikö kelpaa? +Lord Winchester, ma vielä kerran vaadin: +Syleilkää, rakastakaa tuota miestä. + +GARDINER. +Sydämmen pohjasta, kuin veljeä. + +CRANMER. +Ja taivas todistakoon, kuinka kallis +Tää sopu mulle on. + +KUNINGAS HENRIK. + Sa, kunnon mies! +Noist' ilonkyyneleistäs kunto kuultaa. +Nyt näen, ett' on tosi kansan sana: +"Lord Canterburyä jos oikein loukkaat, +Niin hänestä saat iki-ystävän." -- +Täss' aikaa, loordit, hukkaamme; ma halaan +Tuon pienen saada pian ristityksi. +Sovitin teidät, sovuss' asukaa; +Ma siitä voimaa saan, te kunniaa. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Linnanpiha. + + (Melua ja hälinää näyttämön takana. Portinvahti ja hänen + palvelijansa tulevat.) + +PORTINVAHTI. +Ettekö ole meluamatta siellä, senkin roistot? Luuletteko, että +hovi on mikään karhutarha? Suu kiinni, senkin raakalaiset! + +ÄÄNI (ulkoa). +Hyvä herra portinvahti, minä olen ruokakamariin kuuluva. + +PORTINVAHTI. +Hirteen olet kuuluva, pyövelinruokaa olet, senkin konna. Onko tämä +mikään karjumispaikka? -- Tusina tänne oikein vahvoja visakarttuja; +noille ei riitä tämmöiset varvut. -- Kyliä minä päänne kynsin. Vai +ristiäisiä katsomaan? Luuletteko täällä saavanne olutta ja kakkua, +senkin roistot? + +PALVELIJA. +No, malttukaahan; yhtä mahdotonta -- +Jos emme ammu tykeillä -- on heitä +Nyt karkoittaa kuin vapun-aamuna +Unessa pitää; Paavalinkin kirkon +Vois ennen siirtää paikaltaan kuin heidät. + +PORTINVAHTI. +Kuinka hitossa he pääsivät sisään? + +PALVELIJA. +En tiedä. Kuinka pääsee tulva sisään? +Sen minkä neljän jalan kartusta -- +Kas, tuossa tynki-vaivaiset! -- voi jakaa, +Sen heille annoin. + +PORTINVAHTI. + Sin' et tehnyt mitään. + +PALVELIJA. +En ole Simson, en sir Guy,[17] en Colbrand, +Kaikk' alas nuijimaan; mut yhtäkään +Jos säästin, joll' on iskettävä, kallo, +Nuor' olkoon taikka vanha, mies tai nainen, +Tai aisankantaja tai -kannattaja, +Niin lihanpuolt' en enää tahdo maistaa, +En koko naudastakaan, Herra siunaa. + +ÄÄNI (ulkoa). +Kuuletteko, hyvä herra portinvahti? + +PORTINVAHTI. +Tulen kohta, hyvä herra rakki. -- Pidä ovi lujassa, poika. + +PALVELIJA. +Mitä pitää minun tehdä? + +PORTINVAHTI. +Mitä muuta kuin kaataa heitä tusinakaupalla? Onko tämä mikään +katselmus- tai harjoittelukenttä? Tai onko hoviin tullut joku outo, +vahvatekoinen intiaani, kun naiset noin meitä ahdistelevat? Siunatkoon, +mikä kutuparvi tuossa on ovella! Ristitty tuntoni sanoo, että nämä +ristiäiset tuovat vielä tuhansia mukanaan. Täällä on isät, kummit +ja kaikki yhdessä. + +PALVELIJA. +Sitä paksummat tulee lusikat. Tuossa seisoo ihan ovenpielessä mies, +joka naamasta päättäen on vaskiseppä, sillä, niin totta kuin elän, +kaksikymmentä mätäkuuta paahtaa hänen nokastaan. Kaikki, jotka hänen +ympärillään seisovat, ovat linjan kohdalla eivätkä kaipaa muuta +kiirastulta. Kolmasti iskin tuota tulipalloa kalloon, ja kolmasti +suitsahti minuun tulta hänen nokastaan; hän seisoo siinä kuin mörssäri +valmiina lennättämään meidät ilmaan. Hänen vieressään seisoi vähä-älyinen +kaupus-akka, joka haukkui minua, siksi kunnes patamainen tykkimyssy +lensi päästä, siitä, että olin tällaisen murhapolton valtakunnassa +matkaansaattanut. Olin vielä kerran iskeä tulipalloon, mutta osuikin +vaimoon, joka heti huusi: "nuijia, hoi!"; ja silloin näin kaukaa noin +neljäkymmentä karttumiestä rientävän hänen avukseen, oikeita rantajätkiä, +sillä hän asui rannassa. He karkasivat päälle; minä pidin puoliani; +lopulta olivat luudanvarren matkan päässä minusta; aina vain heitä +uhmailin; kunnes äkkiä löysä tykistö heidän takanaan, poikaliuta, +lennätti minuun sellaisen mukulakivi-sateen, että katsoin parhaaksi +laskea lippuni ja heittää heille koko varustuksen. Heillä oli piru +joukossa, se on viljainen vissi. + +PORTINVAHTI. +Ne samat nulikat ne teatterissakin metelöivät ja tappelevat omenain +jätteistä, ja heitä ei jaksa muut kuulla kuin Towerhillin jumaliset, tai +näiden rakkaat veljet, Limehousen hurskaat.[18] Olen jo muutamia heistä +pannut _in limbo patrum_,[19] jossa saavat tanssia kolmisen päivää +ja läksiäisiksi maistaa vähän kuumaa keittoa parilta piiskurilta. + + (Lord kamariherra tulee.) + +KAMARIHERRA. +Hyväinen aika, mikä täällä? +Ja joka taholt' yhä lisää virtaa +Kuin markkinoille! Miss' on portinvahdit, +Ne laiskajaakot? -- Mitä? Roskakansaa +Päästätte sisään! Rakkait' ystäviä +Kai laitakaupungilta? Tilat väljät +Naisille tehkää, ristiäisistä +Kun palajavat. + +PORTINVAHTI. + Anteeks, olemmehan +Vain ihmisiä; teimme mitä suinkin +Voi kaksi miestä ruhjaks joutumatta; +Noit' ei voi armeijatkaan hallita. + +KAMARIHERRA. +Jos kuninkaalta nuhteet saan, niin totta, +Panetan heti raudat jalkaanne +Ja summa-sakot päähänne. Te, laiskat, +Tääll' oluttako latkitte, ja virast' +Ei huolta lainkaan! Kuulkaa! Torvet soivat: +He ristiäisistä jo tulevat. +No, tungos murtakaa; ja saattueelle +Tie auki, muuten saatte Marshalsea'ssa[20] +Huvia pitää kaksi kuukautta. + +PORTINVAHTI. +Tie auki prinsessalle! + +PALVELIJA. + Kolho sinä, +Pois tieltä, muuten pian päätäs särkee. + +PORTINVAHTI. +Alallas pysy sinä, sarkatakki, +Tai paiskaan sinut yli aidakkeen. + + (Menevät.) + + +Neljäs kohtaus. + + (Torvensoittajia, kaksi ammattivanhinta, lord määri, + sukkanauhanritariston airut, Cranmer, Norfolkin herttua, + marsalkan sauva kädessä, Suffolkin herttua, kaksi aatelismiestä, + kantaen suuria maljoja kumminlahjoiksi; sitten neljä + aatelismiestä, kannattaen kunniakatosta, jonka alla Norfolkin + herttuatar, äitikummina, kantaa kalliiseen mantteliin puettua + ristilasta; hovinainen kannattaa hänen laahustaan. Hänen + jäljissään kulkee markiisitar Dorset, toinen äitikummi, + ja ylimysnaisia. Saatto kiertää kertaalleen näyttämön, + ja airut puhuu.) + +AIRUT. +Taivas äärettömästä hyvyydestään suokoon pitkän, suositun ja aina +onnellisen elämän korkealle ja mahtavalle Englannin prinsessalle, +Elisabetille. + + (Torventoitotuksia. Kuningas tulee seurueineen.) + +CRANMER (polvistuen). +Ja teidän korkeutenne puolesta +Ja hyvän kuningattaren myös minä +Ja jalot kanssakummit rukoilemme: +Kaikk' onni, ilo, mitä taivas suinkin +Voi vanhemmille suoda, aina tulkoon +Tään armaan neiden kautta osaksenne. + +KUNINGAS HENRIK. +Suur' kiitos, arvollisin arkkipiispa; +Mikä on nimi? + +CRANMER. + Elisabet. + +KUNINGAS HENRIK. + Nouskaa! -- + + (Kuningas suutelee lasta.) + +Täss' ota suudelmassa isän siunaus. +Jumala suojelkoon sua! Hänen huostaans' +Elämäs annan. + +CRANMER. + Aamen! + +KUNINGAS HENRIK. + Jalot kummit, +Olette olleet liian antiaat.[21] +Ma teitä kiitän; samoin tämä neiti, +Jahk' oppii hän sen verran englantia. + +CRANMER. +Puhua saanen? Jumala mua käskee. +Ja älkää imarrukseks ottako +Mun sanojani; toteen vielä käyvät. +Tää lapsi -- taivas häntä kaitkoon aina! -- +Jo lupaa tälle maalle kehdossaan +Tuhansin onnenlahjoja, joit' aika +On kypsyttävä. Hän on tuleva -- +Nyt elävistä harvat saa sen nähdä -- +Esikuvaks ruhtinaille aikaisilleen +Ja vastaisille. Hartaammin ei Saba +Hyveitä lempinyt ja viisautta, +Kuin lempivä on tämä puhdas sielu. +Kaikk' avut, jotka valtaa kaunistavat, +Ja kaikki hurskaan hyveet häness' yhtyy +Kakskertaisina; totuus imettää +Ja pyhä, harras mieli häntä neuvoo. +Saa rakkautt' osakseen ja pelkoa; +Omaiset siunaavat, ja vihamiehet +Kuin rakeen lyömä vilja vapisevat, +Surusta päätään kallistaen. Onni +Hänestä versoo; hänen aikanaan +Jokainen oman viinapuunsa alla +Levossa nauttii mit' on kylvänyt, +Ja laulaa rauhanvirttä naapureilleen. +Jumalaa totuudessa palvellaan; +Hält' ympäristö oppii hyveen tiet +Ja siihen panee arvon, eikä vereen. +Ja rauha tää ei hänen kanssaan sammu, +Vaan niinkuin Phoenixin, tuon ihmelinnun, +Tuhasta nousee uusi perillinen, +Yht' ihmeteltävä kuin emokin, +Niin hänkin -- täältä alhosta kun taivas +Pois hänet kutsuu, -- avuns' siirtää toiseen. +Mi hänen pyhän kunniansa tuhast' +Ylenee tähtenä niin kirkkaana +Ja maineen ympäröimänä kuin hänkin. +Menestys, rauha, rakkaus, totuus, pelko, +Tään ihmelapsen alttiit käskyläät. +Häneenkin kiintyvät kuin viiniköynnös. +Niin laajalla kuin kirkkaus auringon +Hänenkin nimensä ja mainehensa +On loistava ja luova uudet kansat. +Hän kukoistava on kuin vuoren setri, +Ojentain yli maiden oksiaan; +Ja lapsenlapsemme sen nähdessään +Siunaavat Luojaa. + +KUNINGAS HENRIK. + Ihmeitä sä haastat. + +CRANMER. +Hän onneks Englannille vanhaan ikään +On hallitseva. Monet päivät näkee, +Mut yhtäkään ei päivää, jot' ei leimais +Ihana työ. Josp' enempää en tietäis! +Mut hänen täytyy kuolla -- täytyy: taivas, +Näet, häntä haluaa -- mut neitsyenä; +Kuin lilja tahraton hän kallistuva +Maan poveen on, ja koko mailma häntä +On itkevä. + +KUNINGAS HENRIK. + Lord arkkipiispa, miehen +Minusta teit; ei mitään mulla ollut, +Siks kunnes omaks sain tuon onnenlapsen. +On ennukses niin sulo lohtu mulle, +Ett' taivaastakin vielä halaan nähdä +Tuon lapsen tekoja ja kiittää Herraa. -- +Ma teitä kiitän. -- Suuress' olen, määri, +Velassa teille sekä veljillenne; +Läsn'olonne on kunniaksi mulle, +Siit' olen kiitollinen. -- Tulkaa, loordit, +Teit' oottaa kuningatar; teitä kiittää +Myös tahtoo hän, ei muuten tervehdy. -- +Kaikk' askareet ne jääköön sikseen yhä, +Tään pienen muistoksi nyt meill' on pyhä. + + (Menevät.) + + + +EPILOGI. + + +Vetoa panen, ettei näytelmämme +Lie kaikkein mieleen. Joku ystävämme +On tullut tänne tunniks nukkumaan +Ja suuttuu herätessään pasuunaan +Ja noituu: "rojua!" Taas toinen halaa +Loruja kuulla, mieli rivoon palaa, +Mut pettynyt on hänkin. Ainoat, +Jotk' ehkä kappaltamme suosivat, +On hyvät naiset, jotk' on tänne tulleet +Ja täällä oman vertaisensa kuulleet. +Jos he vain kiittelevät kappaltamme +Ja hymyilevät, niin on puolellamme +Paraatkin miehet. Oiskin kamalaa, +Jos vait' on mies, kun nainen taputtaa. + + + + +SELITYKSIÄ: + + +[1] _Bevistäkin jo uskotaan_. Bevis, Southamptonin kreivi, joka eli +Wilhelm Valloittajan aikana, oli monet ajat balladien ja kansansatujen +mieliaineena. + +[2] _Se lahtar'koira_. Kardinaali Wolsey oli ipswichläisen teurastajan +poika. + +[3] _Tower_ oli vanha linnoitus Lontoossa, jota muun muassa käytettiin +valtiollisten pahantekijäin vankilana. + +[4] _Louvres'ia_ luettava: luuvria. + +[5] _Edward Bohun_. Buckinghamin varsinainen sukunimi oli Stafford, +mutta, polveutuen Bohun'eista, hän mieluummin käytti tätä nimeä, +vallankin kun tähän perintönä liittyi Englannin suurkonnetabelin arvo. + +[6] _Prinsseistä paasheiksi_. Kardinaalin palveluksessa oli +satakahdeksankymmentä henkilöä, joiden joukossa useita aatelismiehiä ja +ylimyksiä. + +[7] _Carnarvonshire_. Köyhä, viheliäinen kreivikunta Walesissa. + +[8] _Cranmer, viisas, taattu palvelijani_. Cranmer oli kuninkaan +hovipappi, ja oli Cambridgessa väitöstilaisuudessa vastustanut kuninkaan +laitonta avioliittoa. Lähetettiin sitten Ranskaan tätä mielipidettään +ajamaan ja tehtiin vihdoin hyvistä töistään Canterburyn arkkipiispaksi. + +[9] _Hatullaan pyytää vois kuin leivosia_. Kardinaalin hattu oli +punainen, ja leivosten pyyntiin käytettiin punaista vaatetta. + +[10] _Messukello_ j.n.e. Viittaus Wolseyn hekumallisuuteen. + +[11] _Praemunire-säännön alaisena_. Vieraan vallan etujen ajamisesta oli +rangaistuksena omaisuuden menettäminen. Tämän lain nimi johtuu +haastekaavan alkusanoista: _praemunire facias_. + +[12] _Viiden Sataman parooneja_. Viidellä lounais-Englannin satamalla +oli velvollisuus suojella rannikoita ranskalaissodissa. Siitä heillä oli +erityisiä etuuksia, muun muassa saivat alahuoneeseen lähettää kaksi +edustajaa. + +[13] Ipswich ja Oxford. Kardinaali Wolsey oli suuri tieteiden suosija. +Hän perusti Ipswichiin korkeakoulun, jonka kuningas sitten kurjilla +tekosyillä lakkautti ja anasti lahjarahaston kruunulle. Oxfordin koulu, +jonka nimenä oli kardinaalin kollegiumi, pidettiin kunnossa kardinaalin +testamentin mukaisesti. + +[14] Prima vista, tai primero, oli siihen aikaan tavallinen korttipeli. + +[15] _Jost' Ylä-Saksass' +On naapurimme kalliin maksaneet_. + +Tarkoittaa niitä levottomuuksia ja vaurioita, jotka Saksassa johtuivat +Thomas Münzerin kommunistisista opeista. + +[16] _Lusikoita kitsastatteko_. Oli tapana antaa kullatuita lusikoita +kumminlahjaksi. + +[17] _Sir Guy_. Portinvartija mainitsee kolme ruumiinvoimistaan +kuuluisaa miestä: vanhan testamentin Simsonin, sir Guyn, Warwickin +kreivin, ja tanskalaisen jättiläisen Colbrandin, jonka sir Guy +Winchesterissä voitti. + +[18] _Towerhillin jumaliset ja Limehousen hurskaat_. Sh. tässä +tarkoittaa puritaaneja, jotka kokoontuivat Towerhilliin hartauden +harjoituksiin. Limehousessa oli heillä samanlainen kokouspaikka, jossa +usein riideltiin uskonasioista ja tapeltiinkin. + +[19] _Limbus patrum_. "Paikka tuonelan esipihassa, johon patriarkat +toistaiseksi vietiin, suloisessa lämpimässä odottamaan lihan +ylösnousemusta." Jokapäiväinen nimitys vankilalle. + +[20] Marshalsea. Vankila Southwarkissa. + +[21] _Olette olleet liian antiaat_. Arkkipiispa oli kumminlahjaksi +antanut suuren, täysikultaisen juomamaljan, ja Norfolkin herttuatar +niinikään aitohelmillä koristetun maljakon. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kuningas Henrik Kahdeksas, by William Shakespeare + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42873 *** |