diff options
| -rw-r--r-- | 42873-0.txt | 5328 | ||||
| -rw-r--r-- | 42873-8.txt | 5712 | ||||
| -rw-r--r-- | 42873-8.zip | bin | 63419 -> 0 bytes |
3 files changed, 5328 insertions, 5712 deletions
diff --git a/42873-0.txt b/42873-0.txt new file mode 100644 index 0000000..dc69d0d --- /dev/null +++ b/42873-0.txt @@ -0,0 +1,5328 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42873 *** + +KUNINGAS HENRIK KAHDEKSAS + +Kirj. + +William Shakespeare + + + +Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1910. + + + +Näytelmän henkilöt: + + Kuningas HENRIK kahdeksas. + Kardinaali WOLSEY. + Kardinaali CAMPEJUS. + CAPUCIUS, keisari Kaarle V:n lähettiläs. + CRANMER, Canterburyn arkkipiispa. + NORFOLKin herttua. + SUFFOLKin herttua. + BUCKINGHAMin herttua. + SURREYn kreivi. + Lord Kamariherra. + Lord Kansleri. + GARDINER, Winchesterin piispa. + LINCOLNin piispa. + Lord ABERGAVENNY. + Lord SANDS. + Sir HENRIK GUILFORD. + Sir ANTHONY DENNY. + Sir THOMAS LOVELL. + Sir NICHOLAS VAUX. + Wolseyn kirjuri. + CROMWELL, Wolseyn palvelija. + GRIFFITH, kuningatar Katariinan marsalkka. + Kolme aatelismiestä. + Sukkanauhan ritariston airut. + Tohtori BUTTS, kuninkaan henkilääkäri. + Buckinghamin herttuan hovimestari. + BRANDON, ja oikeudenpalvelija + Valtaneuvoston ovenvartija. + Portin vahti, ja hänen palvelijansa. + Kuningatar KATARIINA, kuningas Henrikin puoliso. + ANNA BULLEN, hovineiti. + Vanha hovinainen, Anna Bullenin ystävätär. + PATIENCE, kuningatar Katariinan kamarirouva. + +Aatelisherroja ja -rouvia, juhlakulkueessa esiintyviä; kuningattaren + seuranaisia; henkiä; kirjureita, sotaherroja, vahtimiehiä ja muita + seuralaisia. + +TAPAHTUMAPAIKKANA suurimmaksi osaksi Lontoo ja Westminster; +kerran Kimbolton. + + + +PROLOGI. + +En naurattaa nyt aio; asioita +Esitän vakavia, ankaroita, +Surun ja loiston synkkää näytelmää, +Mi silmist' itkuvirrat vierittää. +Se, joll' on sydän säälivä ja hellä, +Saa tässä tilaisuuden vetistellä; +Sit' aine vaatiikin. Ken rahoistansa +Totuutta pyytää nähdä, toivossansa +Ei jouda petinkoon. Ken haluaa +Vain nähdä komeutta loistoisaa, +Levossa istukoon, niin minä lupaan +Hän kahdess' että tunniss' aimo hupaa +Saa rahoistaan. Se vain, jot' irstas juttu +Huvittaa sekä miekan kalskunnat +Ja narrin pitkä kellankirja nuttu, +Se vainen pettyy. Jalot kuulijat, +Jos narrinkujeilla ja miekkailulla +Koemme teille totuutt' esittää, +Niin taitomme voi pahaan huutoon tulla +Ja järki-ystävänsä menettää. +Siis te, jotk' arvoon sekä älyyn nähden +Olette ensimmäiset, aineen tähden +Nyt vakaat olkaa; kuvailkaa ett' tässä +Jokainen sankarhenki elävässä +On haahmossaan; ett' ihmisjoukot hyörii; +Ett' ympärillä mahtimiehen pyörii +Tuhansin ystäviä; kunnes äkin +Kurjuuteen sortuu mahti yleväkin. +Ken moista nähdessänsä ilakoi, +Hääpäivänäänkin itkeä hän voi. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Lontoo. Etuhuone kuninkaan linnassa. + + (Norfolkin herttua tulee toisesta ovesta, toisesta Buckinghamin + herttua ja lord Abergavenry.) + +BUCKINGHAM. +Terveeksi! Mitä kuuluu siitä päivin +Kuin Ranskass' yhdess' oltiin? + +NORFOLK. + Kiitos, hyvää; +Ja mitä siellä näin, sit' elävästi +Ihailen vielä. + +BUCKINGHAM. + Sopimaton kuume +Mun huoneeseeni sulki, silloin kun +Nuo maineen auringot, nuo mailman valot, +Andrenin laaksoss' yhtyivät. + +NORFOLK. + Niin, Guynesin +Ja Arden välillä; siell' olin läsnä, +Kun ratsailta he toistaan tervehtivät +Ja maahan astuttuaan syleilivät, +Kuin olisivat yhteenkasvaneet; +Moist' yhtymää ei neljä kuningasta +Ois korvannut. + +BUCKINGHAM. + Sen ajan huoneessani +Min' olin vankina. + +NORFOLK. + Siis mainen loisto +Jäi teiltä näkemättä. Voisin väittää +Ett' upeus, näihin asti naimatonna, +Nyt tuli naiduks säätyyn ylempään. +Jokainen päivä eilispäivän voitti, +Ja viimeisenä kaikki ihmeet yhtyi +Kuin huippuun. Toisin päivin ranskalainen, +Kimaltain kullassa kuin pyhänkuva, +Pimitti engelsmannin; toisin päivin +Tul' Englannista India: joka mies on +Kuin kiiltokivi-kaivos, pikku paashit +On yltä kullatut kuin keruubit, +Ja naiset, rasituksiin äkkinäiset, +Upean taakkans' alla hikoilevat, +Sasuilla vaivan puna. Mikä tänään +On verratonta, huomenna jo köyhää +Ja narrimaist' on. Itse kuninkaat, +Jotk' ovat loistoss' yhtä, vuoroin vievät +Toisestaan voiton; sitä ylistellään, +Ken nähtäviss' on; molemmat jos ovat, +Niin ovat niinkuin yksi; moitteen kieli +Saa vaieta. Kun nämä auringot -- +Siks heitä nimitettiin -- airuillaan +Kutsuvat keihäisille sankarinsa, +Ei järkeen mahdu näiden urhotyöt. +Mik' ennen oli satua, se enää +Ei ole mahdotonta, Bevistäkin +Jo uskotaan.[1] + +BUCKINGHAM. + Jo liioittelette. + +NORFOLK. +Kautt' aateluuteni ja kunniani, +Paraskin kuvaus perin laimentaisi +Sit' eloisuutta, joka pienimmässä +Tul' ilmi. Kuninkaallist' oli kaikki; +Ei mikään ristiriidass' aiheen kanssa; +Kaikessa kelpo järjestys, ja loimet +Hyvät ja moitteettomat. + +BUCKINGHAM. + Kuka johti -- +Tarkoitan: kuka pani tämän loiston +Ruhon ja raajat kokoon, tiedättekö? + +NORFOLK. +Mies, jolla ei niin alkeitakaan kuulu +Olevan moiseen toimeen. + +BUCKINGHAM. + Kuka se? -- + +NORFOLK. +Kaikk' oli älykkäästi järjestänyt +Suur'arvollisin kardinaali York. + +BUCKINGHAM. +Se lemmon ruoka! Joka miehen puuroon +Hän sormens' ahnaan pistää. Mitä häneen +Nää turhat mailman menot koskevat? +Mokoma lihatönkkä kupuineen +Kaikk' auringonko armaat säteet kokoo +Ja pidättää ne maalta? + +NORFOLK. + Todellakin +Hänessä ainesta on moiseen tekoon. +Ei sukupuuta hällä, jonka arvo +Tien viittais jälkeisille; valtiolle +Suurtöit' ei ole tehnyt; apureina +Ei ylhät suosijat; vaan, niinkuin lukki, +Kaikk' itsestään hän kutoo, näyttäin näin +Ett' omall' ansiollaan tiensä raivaa; +Se taivaan lahja hälle paikan hankki +Lähinnä kuningasta. + +ABERGAVENNY. + Taivaan lahjast' +En minä tiedä; terävämpi silmä +Sen tutkikoon; mut kauttaaltaan näen korskan +Hänestä pilkistävän. Mistä se? +Jos hornast' ei, niin perkele on saita, +Tai pani paljaaks itsensä, ja York +Saa omastaan nyt luoda uuden hornan. + +BUCKINGHAM. +Miks, hitto, ryhtyi Ranskan matkalla, +Kuninkaan tietämättä, valitsemaan +Hänelle seuraa? Luetteloon pani +Hän enimmäkseen moiset ylimykset, +Joill' oli siitä suuret menot vain, +Mut vähän kunniaa; vain kirje hältä -- +Ei arvon neuvoskuntaa edes kuultu -- +Ja lähde matkaan. + +ABERGAVENNY. + Kolme ainakin +Ma tunnen suvussani, joilta on +Niin varat huvenneet, etteivät koskaan +He toinnu ennalleen. + +BUCKINGHAM. + Oh, moni selkäns' +On taittanut, kun sukukartanonsa +Sälytti sille tätä matkaa varten. +Mit' auttoi turha loisto? Seuraus oli +Vain kurjin kurjuus. + +NORFOLK. + Surull' aattelen, +Ett' ei tää rauhanliitto Ranskan kanssa +Tuo sitä, mitä vie se. + +BUCKINGHAM. + Joka mies +Sen hirmumyrskyn jälkeen, joka seuras, +Nous haltioihin; omin neuvoinsa +Kaikk' ennustivat, että tämä myrsky, +Jok' ihan rauhan puvun raateli, +Ties äkkirikkoa. + +NORFOLK. + Se taimell' on jo: +Jo Ranska, rauhan rikkoen, on pannut +Bordeaux'ssa kauppiemme kalut kiinni. + +ABERGAVENNY. +Siks suuko lähetiltä tukittiin? + +NORFOLK. +Niin, tieten. + +ABERGAVENNY. + Kaunis rauha! Ylen kallis +On ostohinta. + +BUCKINGHAM. + Ja tuon kaiken tehnyt +Se arvoisa on kardinaali! + +NORFOLK. + Anteeks; +On tunnettu, ett' yksityistä kaunaa +On teillä kardinaaliin. Tietkää siis -- +On, nähkääs, maineenne ja turvanne +Mun sydämmelläni -- ett' yhtä maata +On kardinaalin ilkeys ja valta. +Lisäksi huomatkaa: jos mitä tahtoo +Vihansa tehdä, valta-apureita +Ei siltä puutu. Kostonhimoiseksi +Te hänet tiedätte; ja minä tiedän, +Häll' ett' on miekka terävä ja pitkä; +Se kauas tapaa; ja jos ei se yllä, +Hän määrään linkoo sen. Tää mieleen pankaa, +Se hyödyks on. Kas, tuossa tulee kari, +Jost' aioin teitä varoittaa. + + (Kardinaali Wolsey tulee; valtasinetti-kukkaroa kannetaan hänen + edellään. Vartijoita ja kaksi kirjuria papereineen. Kardinaali + ohi kulkiessaan luo Buckinghamiin, ja Buckingham samaten + häneen, halveksivan katseen.) + +WOLSEY. +Vai Buckinghamin hovimestari? +Ja missä kuulustelukirja? + +1 KIRJURI. + Tässä. + +WOLSEY. +Ja itse onko läsnä hän? + +1 KIRJURI. + On, armo. + +WOLSEY. +No hyvä; saamme lisää kuulla; pian +Tuo Buckinghamin korska katse talttuu. + + (Wolsey seurueineen menee.) + +BUCKINGHAM. +Se lahtar'koira[2] myrkkyinen on suustaan, +Ja min' en häntä suistaa voi! Siis paras, +Hänt' etten herätä. Lois-oppi voittaa +Ylimysveren. + +NORFOLK. + Mitä? Kiihdyttekö? +Rukoilkaa malttia: se tautiinne +On ainut lääke. + +BUCKINGHAM. + Pahaa mulle uhkaa +Tuon miehen katse; silmillään mua ilkkui +Kuin mitä loista. Mulle paulaa punoo +Par'aikaa hän; luo kuninkaan hän meni; +Hänt' uhallani seuraan. + +NORFOLK. + Ei, ei; jääkää. +Vihanne kanssa neuvotelkoon järki, +Mihin on ryhdyttävä. Jyrkkää vuorta +Alussa verkkaan noustaan; viha on +Kuin äksy ratsu: jos sen päästät valtaan, +Se omaan intoons' uupuu. Teiltä aina +Sain parhaat neuvot; itsellenne suokaa +Mit' ystävälle. + +BUCKINGHAM. + Kuninkaan luo menen, +Ja kunniani äänell' alas huudan +Tuon Ipswichläisen hylkiön, tai saarnaan, +Ett' arvon-erotust' ei ole enää. + +NORFOLK. +Oi, malttukaatte; älkää kiuasta +Niin kuumaks tehkö vihamiestä varten, +Ett' itse korvennutte. Kiivaudessa +Ohitse määrän juoksemme ja vedon +Hopulla menetämme. Tuli, nähkääs, +Ylitse kuohuttaissaan nestettä +Huventaa vain, vaikk' enentävän näyttää. +Sen aina sanon: Englanniss' ei kukaan +Paremmin teitä ohjaa kuin te itse, +Jos älyn mehulla vain sammutatte +Tai edes hillitsette kiihkon tulta. + +BUCKINGHAM. +Suur' kiitos vain; kyll' ohjettanne noudan. +Mut pöyhkän pöyhkä konna tuo -- niin siksi +En sano, että sappeni nyt kuohuu, +Vaan jalost' inhosta -- on -- niinkuin varmat +Osoittaa tiedot, näytteet yhtä kirkkaat +Kuin lähteensilmä, josta sorajyvä +Pieninkin kuultaa -- on -- on lahjakontti +Ja petturi. + +NORFOLK. + Ei toki petturi. + +BUCKINGHAM. +Sen kuulkoon kuningas; on näytteet vahvat +Kuin kallio. Tuo hurskas kettu, nähkääs, +Tai susi, taikka kumpikin -- yht' ahnas +Hän on kuin viekas, yhtä kärkäs pahaan, +Kuin kyykäs tekoon: ammatti ja luonne +Ne vastavuoroon toistaan saastuttaa -- +Vain Ranskass' ylpeilläkseen samoin kuin +Kotona täällä, tuohon turman liittoon +Kuninkaan saattoi, tuohon kokoukseen, +Jok' aimo verot vei ja sitten särkyi +Kuin lasi viruttaissa. + +NORFOLK. + Se on totta. + +BUCKINGHAM. +Niin, kuulkaa vain. Tuo viekas kardinaali +Esitti kaikki liiton kohdat niin +Kuin itse tahtoi; kun hän huus: "Niin olkoon", +Niin suostuttiin; jok' auttoi yhtä paljon +Kuin sauva kuollutta. Mut kardinaali +Sen teki; hyvä siis; se kunnon Wolsey +Ei erehtyä voi. Nyt mikä seuraa, +Se vanhan petos-nartun vain on pentu. +Sanottiin, Kaarle keisar' että tuli +Luo kuningatar-tädin vieraisille, +Mut itse asiassa Wolseyn kanssa +Hän tuli kuiskuttelemaan; no niin. +Hän varoi, että Englannin ja Ranskan +Vois ystävyyden liitost' olla haittaa; +Siin' uhkaa vaani hän, ja salaa sopi +Siis kardinaalin kanssa. Luulen varmaan -- +Niin, tiedän -- että keisar' ensin maksoi +Ja siten pyyntönsä jo ennalta +Sai täytetyksi. Kullalla kun tie on +Näin tasoitettu, anoo keisar', että +Kuninkaan suunnan kardinaali muuttais +Ja rikkois rauhan. Kuninkaalle heti +Vien minä tiedon, että kardinaali +Noin mielinmäärin omaks hyödykseen +Vain kauppaa käypi hänen kunniallaan. + +NORFOLK. +Surettaa moista kuulla; toivon ett' on +Se erehdystä vain. + +BUCKINGHAM. + Ei rahtustakaan. +Hänt' oikeassa kuvaan karvassaan, +Jok' ilmeiseksi kohta todistetaan. + + (Brandon tulee; hänen edellään kulkee aseellinen + oikeudenpalvelija ja pari kolme vartijaa.) + +BRANDON. +Mies, tehtäväsi tiedät; toimeen käy! + +OIKEUDENPALVELIJA. +Lord, Buckinghamin herttua, Stratfordin, +Northamptonin ja Herefordin kreivi, +Maanpetoksesta sinut vangitsen, +Nimessä majesteetin. + +BUCKINGHAM. + Siinä näette: +Mun verkkoons' ovat saaneet; uhriks joudun +Kavalan juonen. + +BRANDON. + Surku minun tulee +Näin omin silmin nähdä, kuinka teiltä +Vapaus viedään. Kuninkaan on käsky; +Nyt matka Toweriin.[3] + +BUCKINGHAM. + Mun turha puoltaa +On puhtauttani; mustattu niin olen, +Ett' ei jää valkeata paikkaa minuun. +Vaan taivaan olkoon tahto nyt ja aina! -- +Ma seuraan. -- Hyvästi, lord Aberganny! + +BRANDON. +Hän tulee mukaan. + (Abergavennylle.) + Kuninkaan on käsky +Toweriin teidät viedä, kunnes toisin +On määrätty. + +ABERGAVENNY. + Ma sanon niinkuin herttua: +Jumalan olkoon tahto! Kuningasta +On toteltava. + +BRANDON. + Täss' on mulla valtuus +Lord Montacute vangita, ja samoin +John de la Car'kin, herttuan rippi-isä, +Ja kanslerinsa, Gilbert Peck. + +BUCKINGHAM. + No, siinä +On koko liittokunta. Eikö muita? + +BRANDON. +Kartheusi-munkki. + +BUCKINGHAM. + Niklas Hopkins? + +BRANDON. + Niin. + +BUCKINGHAM. +Kavala hovivoutini on; hänet +Tuo yleti röyhkä pappi kullall' osti. +Jo mitattu on elämäni lanka. +Buckingham-raukan olen varjo vain, +Jonk' ympärille synkät pilvet kertyy +Ja aurinkoni kaihtaa. -- Hyvästi! + + (Menevät.) + + + +Toinen kohtaus. + + Valtaneuvoston kokoushuone. + + (Torvien toitotusta. Kuningas Henrik, kardinaali Wolsey, + neuvoston jäsenet, sir Thomas Lovell, sotaherroja ja + seuralaisia tulee, kuningas nojaten kardinaalin olkaan.) + +KUNINGAS HENRIK. +Eloni elinveret teitä auliist' +Avusta kiittää. Valmiiks ladatun +Petoksen suussa seisoin; kiitän teitä, +Kun pois sen torjuitte. -- Nyt tuokaa sisään +Se Buckinghamin mies, jott' itse kuulen +Kuink' uudistaa hän tunnustuksensa +Ja isäntänsä kavalluksen jälleen +Esittää kohta kohdalta. + + (Kuningas käy istumaan valtaistuimelle; valtaneuvokset asettuvat + paikoilleen. Kardinaali istuu kuninkaan jalkain juureen hänen + oikealle puolelleen. Melua kuuluu ulkoa; huudetaan: "Tietä + kuningattarelle!" Kuningatar tulee Norfolkin ja Suffolkin herttuain + johdattamana; hän polvistuu. Kuningas nousee valtaistuimeltaan, + nostaa hänet ylös, suutelee häntä ja tahtoo asettaa hänet + viereensä istumaan.) + +KUNINGATAR KATARIINA. +Ei, viel' en nouse: mull' on armon pyyntö. + +KUNINGAS HENRIK. +Ei, nouskaa: tähän viereen! Puoli tehkää +Vain pyyntöä; on puoli valtaa teidän, +Ja toisen puolen saatte pyytämättä. +Sanokaa vain se. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Kiitos, majesteetti! +Niin itseänne rakastakaa, niin, +Ett' ylhä arvonne ja kunnianne +Ei joutavaksi jää: se pyyntöni +On ydin. + +KUNINGAS HENRIK. + Haltijani, jatkakaa! + +KUNINGATAR KATARIINA. +On mulle valittaneet taatut miehet, +Eik' aivan harvatkaan, ett' alamaisill' +On suuri hätä. Maassa kiertää käsky, +Jok' irti repii kansan sydämestä +Alamaissiteet; vaikka kohdistuukin, +Lord kardinaali, haikein moite teihin, +Tään veronryöstön alkuunpanijaan, +Niin sentään majesteettikaan -- jonk' arvoa +Varjelkoon taivas tahrasta! -- ei säästy +Pahoilta kieliltä; ja tästä rikkuu +Kaikk' alamaisuustunteet, melkein puhkee +Jo ilmikapina. + +NORFOLK. + Ei melkein vain, +Mut aivan varmaan. Tämän veron tähden +Kaikk' kankurit, jotk' eivät enää voi +Työvoimaa pitää, irtisanoneet on +Kutojat, kehrääjät ja karstaajat; +Ja nämä, muuhun työhön kömpelöinä, +Nälän ja puutteen tuskauttamina, +Pahimman uhallakin, kapinoivat, +Ja vaara heill' on liittolaisna. + +KUNINGAS HENRIK. + Verot! +Mitä veroja? Ja mistä? Kardinaali, -- +Teit' yhtä paljon moititaan kuin meitä, -- +Veroista näistä tiedättekö? + +WOLSEY. + Anteeks, +Ma valtakunnan asioista tiedän +Vain osaksi; mies riviss' olen vain +Ja kuljen muiden myötä. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Ette tiedä +Muit' enemmän, mut teette mitä tietää +Jok'ikinen, ja jota onnekseen +Ei kukaan tietää tahtois, mutta siihen +On tietoon pakotettu. Verotaakat, +Joit' armo utelee, ne kauheit' ovat +Jo kuullakin, ja niiden painosta +Jo selkä taittuu. Teidän sanotaan +Ne keksineen; jos valhe se, niin pahoin +On teitä paneteltu. + +KUNINGAS HENRIK. + Taas nuo verot! +No, mitä luontoa ne verot ovat? +Sanokaa, mitä? + +KUNINGATAR KATARIINA. + Liiaks rohkenen ma +Vedota malttiinne, mut armolupa +Se rohkeutt' antaa. Kansan valituksiin +On syynä käsky, että kuudennus +Tuloista oiti ryöstön uhalla +On maksettava; Ranskan sota muka +On aiheena. Tuost' yltyy rohkeiks kielet, +Suut vihaa sylkevät ja mielten viluun +Uskollisuuskin jäätyy; kirot kulkee +Rukousten sijassa, ja kuuliaisuus. +Sopuisa ennen, nyt kuin orja noutaa +Jokaista kiihkon puuskaa. Majesteetti, +On kiireet tuumat tarpeen; tärkeämpää +Ei mikään nyt. + +KUNINGAS HENRIK. + Niin totta kuin ma elän, +Se tahtoni ei ole. + +WOLSEY. + Minä taas +En tässä tehnyt muuta kuin ett' annoin +Vain yksityisen ääneni, ja senkin +Vain tietomiesten suostumuksella. +Jos mua parjaa kieli, jok' ei tunne, +Ei mieltäni, ei tointani, mut sentään +Mun tekojani mestaroi, niin vastaan: +Se vain on asemani kohtalo, +Ja hyveen tie on aina ohdakkeinen. +Ei tehtävää saa heittää pelosta +Ett' ilki-moitteen kanssa kahnaan joutuu; +Se uutta, ylvää laivaa aina seuraa +Kuin petokala, mutta turhaan pyyntiin +Sen ajo päättyy. Parhaamme kun teemme, +Niin sairas -- usein heikko -- moite tätä +Ei myönnä työksemme, tai suoraan parjaa; +Mut huonoimmatpa työmme, tylsää mieltä +Jos kutkuttavat, pilviin nostetaan. +Jos alallemme jäämme pelosta +Ett' ilkkuin liikkeitämme moitittaisiin, +Niin paras kasvaa kiinni paikkaamme +Ja kuvapatsait' olla. + +KUNINGAS HENRIK. + Huolelliset +Ja viisaat toimet pelkoa ei tunne, +Mut ohjeettomain töiden seuraukset +On pelottavat; Onko tähän ryöstöön +Tukea teillä? Luullakseni ei. +Laist' ei saa kansaa irroittaa ja sitä +Sitoa mielivaltaan. Kuudes osa? +Kamala vero! Näinhän joka puusta +Revimme lehvät, kuoren, lylynkin, +Ja jos näin silvotulle juuri jääkin, +Siit' ilma imee mehun. Joka, lääniin, +Jot' yllätetty näin on, tieto viekää, +Ett' armo jokaiselle tarjotaan, +Jok' evännyt on veron. Toimeen käykää, +Ja tehkää niinkuin käsken. + +WOLSEY (kirjurille). + Sananen! +Jokaiseen kreivikuntaan laittakaa +Kuninkaan armokirje. Minuun karvas +On kansan mieli; huhu levitelkää -- +Ett' armo tää ja helpotus on tullut +Mun välitykselläni. Paikalla +Minulta saatte lisäohjeita. + + (Kirjuri menee.) + + (Hovimestari tulee.) + +KUNINGATAR KATARIINA. +Käy sääliks, ett' on herttua Buckingham +Vihanne saanut. + +KUNINGAS HENRIK. +Sit' on monen sääli. +Hän tietomies on, hyvä puhuja +Ja luonnon suosikki; niin kasvatettu, +Ett' opiksi on oppineimmillekin, +Ja muilt' ei kysy neuvoa. Mut nähkääs, +Noin jalot lahjat, väärin käytettyinä, +Ne käyvät, jos on mieli turmeltunut, +Paheiksi, tuhat kertaa häijymmiksi +Kuin ennen kauniit' olivat. Tuo mies, +Jok' oli täydellinen luonnon ihme +Ja jonka puhe kuulijan niin hurmas, +Ett' oli tunnit minuutteja, hän +Nyt sulons' entiset on inhottavaan +Pukenut pukuun ja niin mustaks tullut +Kuin hornan karsta. Istukaa, niin saatte +Tält' uskotultaan kuulla asioita, +Joit' itkee kunnia. -- Ne vehkeet taaskin +Hän kertokoon; mit' emme liian vähän +Voi tuta, emme liian paljon kuulla. + +WOLSEY. +Esille, mies, ja rohkein mielin kerro, +Kuin taattu alamainen, mitä tiedät +Sa Buckinghamista. + +KUNINGAS HENRIK. + Niin, puhu suoraan. + +HOVIMESTARI. +Ensinkin joka päivä saastaista +Puhetta piti, sanoi: kuningas +Jos lapsetonna kuoli, kyllä tiesi +Hän ottaa valtikan. Nuo samat sanat +Sanovan hänen kuulin vävylleen, +Lord Abergavennylle; ja koston vannoi +Hän kardinaalille. + +WOLSEY. + Suur' majesteetti, +Havaitkaa, mikä vaara tuossa piilee. +Kun hänt' ei suosita niin, kuin hän soisi. +Niin purkaa teihin sappensa ja lisäks +Myös ystäviinne. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Hiukan laupeutta, +Lukenut kardinaali! + +KUNINGAS HENRIK. + Sano, millä +Hän oikeutensa kruunuun perustaa, +Mun kuoltuani? Viittausta siihen +Oletko kuullut? + +HOVIMESTARI. + Hänet tähän tuumaan +Sai Niklas Hopkins tyhjin taikoineen. + +KUNINGAS HENRIK. +Mikä Hopkins? + +HOVIMESTARI. + Hänen rippi-isänsä, +Kartheusi-munkki, joka herrautt' aina +Hänelle syötti. + +KUNINGAS HENRIK. + Mistä tiedät sen? + +HOVIMESTARI. +Vähäistä ennen lähtöänne Ranskaan, +Kun herttua Rosess' oli, Lawrence Poultneyn +Pitäjäkunnassa, hän kysyi multa, +Kuink' oli Lontoon asukkaille mieleen +Tuo Ranskan matka. Sanoin pelättävän, +Ett' aikeiss' ovat ranskalaiset pettää +Kuningastamme. Herttua heti vastas: +"Ei turhaa pelko"; sanoi varovansa, +Ett' erään pyhän munkin ennustus +Kävisi toteen; "tämä", niin hän sanoi, +"Mult' usein pyysi päästä määrä-aikaan +John de la Car'in, kappalaiseni, +Puheille tärkeiss' asioissa; tämän +Kun juhlallisen ripin turviss' oli +Hän vannottanut, ettei salaisuutta +Ilmaisis yhdellekään paitsi mulle", +Niin vakavasti lausui hän ja verkkaan: +"Ei kuninkaan, ei hänen sukunsakaan +Käy hyvin, sanokaa se herttualle; +Siis pyrkiköön vain rahvaan suosioon; +Viel' Englantia herttua hallitsee." + +KUNINGATAR KATARIINA. +Olitte, muistaakseni, herttuan vouti, +Ja alamaisten valituksesta +Viralta teidät pantiin. Varokaa, +Ett' ette vihast' ylvää miestä syytä +Ja saata sieluanne vahinkoon. +Varokaa; sitä sydämmestä pyydän. + +KUNINGAS HENRIK. +No, älkää! -- Jatka! + +HOVIMESTARI. + Kautta sieluni! +Vain totta puhun. Sanoin herralleni, +Ett' oli munkki pirun riivaama, +Ja ett' on vaarallista hautoa +Niin kauan tuota, että siitä kypsyy +Tehokas hanke, -- jok' on luultavaa, +Jos siihen uskoi. "Joutavaa!" hän sanoi, +"Ei siitä vaaraa", lisäten: "Jos väin +Kuningas viime tautiins' oisi kuollut, +Niin kardinaali sekä Thomas Lovell +Ois päässeet päästään." + +KUNINGAS HENRIK. +Haa! Mik' ilki-julmus! +Se mies tuo turman. -- Muuta tiedätkö? + +HOVIMESTARI. +Kyll', armon herra. + +KUNINGAS HENRIK. + Jatka! + +HOVIMESTARI. + Greenwichissä +Kun majesteetti moitti herttuaa +Sir William Blomerin tähden -- + +KUNINGAS HENRIK. + Muistan sen; +Hän palkoissani oli, mutta herttua +Sai hänet miehekseen. -- No, jatka, jatka! + +HOVIMESTARI. +"Vaikk' ois mun panneet Toweriin", hän sanoi, +"Halunnut oisin tehdä saman teon, +Mink' aikoi Rikhard-anastajalle +Isäni tehdä, kun hän Salisburyssä +Pyys audienssia; jos sen ois saanut, +Niin tervehtäissä veitsen pistänyt +Hän oisi häneen." + +KUNINGAS HENRIK. + Mikä jättikonna! + +WOLSEY. +No, rouva, turvass' oisko kuningas, +Jos tätä miest' ei tyrmään suljettaisi? + +KUNINGATAR KATARIINA. +Jumala kaikki ohjatkoon! + +KUNINGAS HENRIK. + On jotain +Sinulla vielä mielessäsi: puhu! + +HOVIMESTARI. +Kun "veitsen" mainitsi, hän oikaisihe +Ja toinen käsi väkipuukossa, +Povella toinen, silmänsä hän nosti +Ja vannoi julman valan: että häntä +Jos pahoin pidellään, niin saman verran +Vie voiton isästänsä hän, kuin teko +Vie epäröiväst' aikeesta. + +KUNINGAS HENRIK. + Ei enää +Hän meihin veistään pistä. Tyrmäss' on hän. +Hänt' oiti tutkittakoon. Jos hän laissa +Saa armoa, niin saakoon; meiltä sitä +Hän ei saa. Kautta päivän sekä yön! +Hän teki vallankavaltajan työn. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Huone kuninkaanlinnassa. + + (Lord kamariherra ja lord Sands tulevat.) + +KAMARIHERRA. +Mut kuinka Ranska tenhollaan voi miehet +Noin houkkamaisiks tehdä? + +SANDS. + Uutta tapaa, +Vaikka olkoon kuinka epämiehekästä +Tai naurettavaa, aina seurataan. + +KAMARIHERRA. +Mun nähdäkseni meidän engelsmannit +Ei muuta tuoneet viime matkaltaan +Kuin pari kolme irvettä, ja nekin +Niin vietäviä, jotta vaikka vannon, +Ett' ovat olleet nokkaneuvokissa +Pipinin kanssa taikka Lotharin, +Niin ovat olevinaan. + +SANDS. + Heillä kaikill' +On uutukaiset koivet, mutta rammat; +Ken heit' ei ole ennen nähnyt, luulis +Ett' ovat saaneet patin. + +KAMARIHERRA. + Niinpä niinkin; +Ja vaatteet lisäks pakanain on partta: +On kristillisyys loppuun kulutettu. -- + (Sir Thomas Lovell tulee.) +Mit' uutta, Thomas Lovell? + +LOVELL. + Eipä muuta +Kuin uusi sääntö, mikä linnan porttiin +On naulattuna. + +KAMARIHERRA. + Mikä? + +LOVELL. + Uudismuutos +Vain matkateikareille, linna kun on +Lorua, riitaa, räätäleitä täynnä. + +KAMARIHERRA. +No, hyvä! Monsieurit nyt saavat tuta, +Ett' Englanninkin hovikoiss' on mieltä, +Vaikk' eivät ole Louvres'ia[4] he nähneet. + +LOVELL. +Nyt saavat -- niin on käsky -- joko heittää +Nuo Ranskan narri-perut, sulkatöyhdöt +Ja muutkin moiset kelpo tyhmyydet, +Kuin kilpataistelut ja tulitukset +Ja lainakommat, joilla ivailevat +Vain parempiaan; kieltää uskonsa +Lyhyihin lahkimoihin, pitkiin sukkiin +Ja tennikseen ja muuhun matkamuotiin +Ja elää kunnon ihmisiksi taas; +Tai mennä vanhain kisaveikkain luo +Ja siellä kuluttaa _cum privilegio_ +Nuo narriutensa riettaat riekaleet. + +SANDS. +On aika heitä parantaa; se tauti +Jo alkaa tarttua. + +KAMARIHERRA. + Voi naisiamme, +Kun menettävät kauniit lystit! + +LOVELL. + Kyllä +Nyt alkaa ulina; noill' äpärillä +On keinot, millä naista naurattaa: +Niin, ranskalainen laulu vain ja huilu. + +SANDS. +Ne piru huilatkoon! Niin heistä päästään. +Heit' ei voi kukaan kääntää. Maalaisloordi +Nyt minunlaiseni, jok' aikaa leikist', +On ollut pois, voi kelpo laulun laulaa +Ja saada kuulijoita, jopa käydä +Jo laulajastakin. + +KAMARIHERRA. + Niin oikein, kiinni +Viel' istuu varsahammas. + +SANDS. + Eikä lähde, +Jos jäljell' on vain tynkäkin. + +KAMARIHERRA. + Sir Thomas, +Mihinkä aiotte? + +LOVELL. + Luo kardinaalin. +Lie matka sinne teilläkin? + +KAMARIHERRA. + On oikein. +Hänell' on tänään suuret iltapidot, +Ja sinne tulee miestä sekä naista: +Niin, varmaan valtakunnan kukasto. + +LOVELL. +On tuolla prelaatilla aulis mieli +Ja käsi runsas niinkuin maaemolla: +Sen kaste laskee kaikkiin. + +KAMARIHERRA. + Jalo on hän; +Vain paha kieli saattaa toista väittää. + +SANDS. +Niin, häll' on siihen varaa; saituus hänest' +On synti suurempi kuin harhaoppi. +Senlaisten miesten täytyy auliit' olla: +He ovat esikuvina. + +KAMARIHERRA. + Niin ovat; +Mut harvat niinkuin hän. Jo vene vartoo; +Mukahan tulkaa. -- Joutukaa, sir Thomas, +Ma muuten myöhästyn; ja se ei sovi: +Sir Henry Guilfordin ja minun määrä +On olla marsalkkoina. + +SANDS. +Teitä seuraan. + + +Neljäs kohtaus. + + Juhlasali Yorkin linnassa. + + (Hoboijan soittoa. Pieni pöytä kunniakatoksen alla kardinaalia + varten, pitempi pöytä vieraita varten; toisesta ovesta tulee + Anna Bullen, useita loordeja, ladyjä ja vallasnaisia juhlavieraina, + toisesta sir Henrik Guilford.) + +GUILFORD. +Hyvät naiset, teille yhteistervehdys +Lord kardinaalilta. Tään illan teille +Ja ilolle hän pyhittää; ja toivoo, +Ett' tähän leivoparveen huolt' ei kukaan +Tuo mukanaan. Niin iloiset nyt olkaa, +Kuin hyvä seura, hyvä vastaanotto +Ja hyvä viinit hyvää aikaan saa. + + (Lord kamariherra, lord Sands ja sir Thomas Lovell tulevat.) + +Te myöhästyitte. Minä sain jo siivet, +Kun tätä kaunoseuraa aattelinkin. + +KAMARIHERRA. +Sir Henrik, nuori olette. + +SANDS. + Sir Thomas, +Jos kardinaalill' ois vain puolet minun +Maallikkomieltäni, niin moni tässä +Sais haukkapalan maatapaniaisiks +Ja varmaan parempaa ei toivoiskaan. +Niin maarin, soma liuta sulosuita! + +LOVELL. +Mitä jos moniaalle rippi-isäks +Nyt rupeisitte. + +SANDS. + Tosiaan! Hän kyllä +Sais helpon synninpäästön. + +LOVELL. + Kuinka helpon? + +SANDS. +Niin helpon kuin voi höyhenpatja antaa. + +KAMARIHERRA. +No, armaat, istukaahan! Tuota puolta +Te, Guilford, järjestäkää; minä tätä. +Koht' armo tulee. -- Tääll' ei viluss' olla: +Kaks naista rinnan tuopi kylmän pinnan. -- +Te valvattaa heit' osaatte, lord Sands. +No, tuohon väliin istukaa. + +SANDS. + Kyll', armo, +Suur' kiitos! -- Luvallanne, kauniit naiset! + + (Istuutuu Anna Bullenin ja erään toisen naisen väliin.) + +Jos vähän hulluttelen, suokaa anteeks: +Isääni tulen. + +ANNA. +Oliko hän hullu! + +SANDS. +Oli: hullu, varsin hullu, naisiin hullu; +Ei sentään purrut, vaan, kuin minä nyt, +Hän kymment' yhtä haavaa muiskas. + + (Suutelee häntä.) + +KAMARIHERRA. + Hyvä! -- +Nyt kaikki hyvin on. -- Te, hyvät herrat, +Syyn saatte, jos nää kauniit naiset täältä +Nyreissään poistuu. + +SANDS. + Pikku puolestani +Koetan minä parastani. + + (Hoboijan soittoa. Kardinaali Wolsey tulee + seurueineen ja istuutuu kunniakatoksen alle.) + +WOLSEY. +Terveeksi, kauniit vieraat! Ken ei työkseen +Nyt ilakoi, ei ole ystäväni. +Ma teidän kaikkein tervetuliaisiks +Juon maljanne. + + (Juo.) + +SANDS. + On armo armollinen. +Pikari tänne, johon kiitos mahtuu, +Niin säästyy pitkät puheet. + +WOLSEY. + Kiitos, loordi! +Mut naapureitanne nyt rohkaiskaa. -- +Nureissaan ovat naiset. -- Hyvät herrat, +Kenenkä syy on? + +SANDS. + Jahka viinin hehku +Nuo kauniit posket punaa, kyllä meidät +Puhuvat kumoon. + +ANNA. + Lysti mies se loordi! + +SANDS. +Niin, kahdenkesken-lystissä. Saas tästä! +Juon onneksenne; vastatkaa, kun klikkaan. +On kohta -- + +ANNA. + Jota ette näyttää voi. + +SANDS. +Mit', armo, sanoin? Nyt jo puhuvat. + + (Torvensoittoa, rummunpärrytystä ja tykinlaukauksia kuuluu ulkoa.) + +WOLSEY. +Haa! Mitä tämä? + +KAMARIHERRA. + Mene katsomaan. + + (Palvelija menee.) + +WOLSEY. +Sotaista ääntä! Mitä tämä tietää? -- +Ei, naiset, älkää peljätkö; te turvass' +Olette sota-asetusten mukaan. + + (Palvelija palaa.) + +KAMARIHERRA. +Mit' on se? + +PALVELIJA. + Vierait' ylimyksiä -- +Silt' ihan näyttävät -- on maihin noussut; +Kuin suuren hovin ylhäis-airuina +Tulevat tänne. + +WOLSEY. + Käykää heitä vastaan, +Kamariherra; ranskaa osaatte; +Jalosti kohdelkaa ja tuokaa sisään, +Ett' tämä ihanuuden taivas heihin +Sais täysin loistaa. -- Jotkut mukaan menkää. -- + + (Kamariherra seuralaisineen menee. Kaikki nousevat, + ja pöydät siirretään pois.) + +Rikottu juhla on, mut korvaus suodaan. +Nyt ruoka maistukoon; ja vielä kerran +Satakoot tervehdykset: tervetulleet! + + (Hoboijan soittoa. Kuningas ja muita tulee naamioittuina + ja paimenpuvussa, lord kamariherran johdattamina. He + astuvat suoraan kardinaalin eteen ja tervehtivät häntä + kohteliaasti.) + +Ylevä seura! Mitä haluavat? + +KAMARIHERRA. +Kun eivät kieltä osaa, pyytävät +Mua ilmoittamaan, että, kuultuaan +Ihanan, ylhän seuran täällä koolla +Nyt olevan, he karjalaumansa +Sulasta ihanuuden ihailusta +Nyt ovat jättäneet ja teiltä lupaa +Anovat katsellakseen tätä seuraa +Ja hetken näiden kanssa viettääkseen. + +WOLSEY. +Sanokaa, loordi, että kunnian +Tekevät halvalle mun majalleni; +Ma tuhannesti heitä siitä kiitän +Ja pyydän heitä tervetulleiksi. + + (Herrat pyytävät naisia tanssiin, kuningas pyytää Anna Bullenia.) + +KUNINGAS HENRIK. +Ihanin käsi, mitä koskaan koskin; +Oi kauneus, ennen en sua tuntenut! + + (Soittoa, tanssii.) + +WOLSEY. +Mylord! + +KAMARIHERRA. + Mit', armo? + +WOLSEY. + Heille sanokaa, +Ett' yks lie heidän joukossaan, jonk' arvo +Tään paikan täyttää paremmin kuin minä; +Jos hänet tuntisin, niin nöyrimmästi +Sen luovuttaisin. + +KAMARIHERRA. + Käskyn teen, mylord. + + (Menee naamioiden luo, ja palaa.) + +WOLSEY. +Mitä sanovat? + +KAMARIHERRA. + On heidän joukoss' yksi, +Sen myöntävät; jos hänet keksitte, +Hän kyllä paikan ottaa. + +WOLSEY. +Katsokaamme. -- + + (Astuu alas arvo-istuimeltaan.) + +Anteeksi, hyvät herrat: teen vain tässä +Kuninkaan vaalin. + +KUNINGAS HENRIK (Paljastaa kasvonsa.) + Oikein osattu! +Ihana seura teill' on. Oikein tehty! +Jos ette pappi ois, lord kardinaali, +Vois teistä pahaa luulla. + +WOLSEY. + Hauskaa, ett' on +Noin leikillinen majesteetti. + +KUNINGAS HENRIK. + Kuulkaa, +Kamariherra: ken tuo kaunis neiti? + +KAMARIHERRA. +Armonne tiedoks, Thomas Bullenin, +Rochfordin viskontin, on tytär hän +Ja kuningattaremme hovineiti. + +KUNINGAS HENRIK. +Ihana, toden totta! -- Armas aarre, +Ois säädytöntä teitä tanssiin pyytää, +Suudelmaa ottamatta. Muistoksenne! +Pikari, hyvät herrat, kiertämään! + +WOLSEY. +Sir Thomas, onko huoneessani pöytä +Jo katettuna? + +LOVELL. + On. + +WOLSEY. + Ma pelkään, armo, +Ett' tanssi teitä hieman kiihoitti. + +KUNINGAS HENRIK. +Niin, pelkään, liiaksikin. + +WOLSEY. + Lähi-huoneess' +On raittiimp' ilma, teidän armonne. + +KUNINGAS HENRIK. +Talutkoon kukin naistaan. -- Viel' en teitä, +Sulotar, päästä. -- Ilo ylimmilleen! +Lord kardinaali, puolen kymmenen +Nyt kaunottaren maljan tässä juon. +Ja tanssiin taas. Ja sitten uneksimaan, +Ken on se onnellinen. -- Soitto soimaan! + + (Menevät torvien soidessa.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Katu. + + (Kaksi aatelismiestä, tulevat vastatuksin.) + +1 AATELISMIES. +Mihinkä kiire noin? + +2 AATELISMIES. + Oo, Herran rauha, +Käräjäsaliin kuulemaan, kuink' on +Tuon suuren herttua Buckinghamin käynyt. + +1 AATELISMIES. +Sen vaivan teiltä säästän; kaikk' on ohi; +Nyt tyrmään jälleen vanki saatetaan. + +2 AATELISMIES. +Läsn' olitte? + +1 AATELISMIES. + Se tietty. + +2 AATELISMIES. + Kuinka kävi? + +1 AATELISMIES. +On helppo arvata. + +2 AATELISMIES. + Syypääksi nähtiin? + +1 AATELISMIES. +Niin tietysti, ja sillä tuomittiin. + +2 AATELISMIES. +Ma häntä säälin. + +1 AATELISMIES. + Niinpä moni muukin. + +2 AATELISMIES. +Mut kuinka kävi se? + +1 AATELISMIES. + Näin, lyhyesti: +Suur' herttua saapui aitauksen eteen +Ja vastas kanteeseen ja yhä väitti, +Ett' oli syytön, puolustuksekseen +Esittäin monta vankkaa perustetta. +Kuninkaan valtuusmies taas vetosi +Useiden vierasmiesten todistuksiin +Ja tunnustuksiin; niitä herttua sitten +Mieskohtaisesti vaati kuultaviksi. +Niin astuivat nyt esiin hovivouti, +Kansleri Gilbert Peck, ja rippi-isä +John Car, ja munkkiperkele, tuo Hopkins, +Tuo kaiken pahan alku. + +2 AATELISMIES. + Joka hälle +Noit' ennustuksiansa syötti? + +1 AATELISMIES. + Sama. +Hänt' ankarasti kaikki syyttivät; +Heit' yritti hän jäävätä, mut turhaan. +Näin päärit havaitsivat hänet syypääks +Maankavallukseen. Henkens' edestä +Hän puhui paljon sekä oppineesti; +Mut siit' ei huolittu, vain surkuteltiin. + +2 AATELISMIES. +Mut miltä tämän jälkeen näytti hän? + +1 AATELISMIES. +Kun astui lakisaliin kuulemaan +Hän tuomiotaan, kuolinkellojansa, +Niin tuska hänet valtas, hiki valui, +Hän pahan lausui äkkivihan sanan; +Mut pian malttui taas ja loppuun saakka +Esiintyi tyynenä ja ylevänä. + +2 AATELISMIES. +Ei kuolemaa hän, luulen, pelkää. + +1 AATELISMIES. + Ei, +Niin miehuuton ei ole. Syy vain häntä +Pahoittaa hiukan. + +2 AATELISMIES. + Kardinaali varmaan +On tähän syypää. + +1 AATELISMIES. + Siihen kaikki viittaa. +Tul' ensin syytteenalaiseks Kildare, +Maaherra Irlannin; kun pois hän saatiin, +Niin kreivi Surrey joutuin pantiin sijaan, +Ett' isäänsä ei ehtis auttaa. + +2 AATELISMIES. + Halpa +Ja luihu vallan kuje. + +1 AATELISMIES. + Palatessaan +Sen kyllä kostaa. Tiettyähän tää: +Jos ketä suosii kuningas, niin heti +Sen miehen kardinaali virkaan laittaa +Hovista hyvin kauas. + +2 AATELISMIES. + Koko kansa +Hänt' ankarasti vihaa, soisi hänet +Kuus syltä syvään maahan. Herttuaa +He jumaloivat: kelpo Buckinghamiks, +Hyveiden esikuvaks sanovat. + +1 AATELISMIES. +Hän tuossa on, se kovan onnen mies. + + (Buckingham tulee oikeushuoneesta; hänen edellään kulkee + oikeudenpalvelijoita, mestauspiilun terä käännettynä + häneen päin; saattajina sir Thomas Lovell, sir Niklas + Vaux, sir William Sands ja kansanjoukko.) + +2 AATELISMIES. +Lähemmä käydään. + +BUCKINGHAM. + Hyvät kansalaiset, +Näin kauas säälien mua saatoitte; +Mua kuulkaa nyt, ja sitten kotiin menkää. +Maankavaltajan tuomion sain tänään, +Ja kuolla täytyy mun; mut taivas tietköön -- +Ja tunto jos on mulla, se mua lyököön, +Kuin piilu tuo, jos haudon vilppiä. +Lakia kuolemastani en syytä, +Se kirjaimen on mukaan tehnyt oikein; +Mut siihen vetoojille laupeutta +Enemmän toivoisin; vaan näinkin ollen +Suon heille sydämestän' anteeksi. +Tok' älkööt tuhost' ylpeilkö ja älkööt +Paheillaan ryvettäkö suurten hautaa, +Vereni silloin maasta heille huutaa. +Pitempää elämää en enää toivo, +Enk' ano myös, vaikk' oiskin kuninkaalla +Enemmän armoa kuin mulla syytä. +Te harvat, jotka mua rakastitte +Ja itkeä mua rohkenette, veljet +Ja jalot ystävät, joist' ero jo +On katkerata, on jo kuolemaa, +Mua seuratkaa kuin hyvät enkelit; +Ja haikean kun eron piilu iskee, +Niin rukouksenne, kuin uhrisuitsu, +Taivaaseen sielun nostakoon. -- Nyt tulkaa, +Jumalan nimeen. -- + +LOVELL. + Teidän armonne +Jos sydämmess' on vihan kaunaa minuun, +Rukoilen, suokaa anteeksi. + +BUCKINGHAM. + Sir Thomas, +Mult' anteeks saatte, niinkuin itsekin +Ma anteeks toivon; kaikki anteeks saavat. +Niin ääretön ei vääryys, ettei sitä +Vois sovittaa; ei musta viha mulle +Saa hautaa luoda. Terveiseni kuninkaalle; +Jos hän mua mainitsee, niin sanokaa, +Ett' olin taivaaseen jo puolitiessä. +Kuninkaan puolest' aina rukoilen +Ja viime hengenvetoon häntä siunaan. +Eläköön kauemmin kuin mull' on aikaa +Lukea vuosiaan; ja rakkaudella +Hän hallitkoon ja rakastettuna! +Ja vanhana kun uupuu matkastansa, +Niin yhteen haudattakoon hyveen kanssa. + +LOVELL. +Ma rantaan saatan teidän armonne, +Siell' annan toimeni ma Niklas Vaux'lle; +Perille hän vie teidät. + +VAUX. + Valmiit olkaa, +Jo herttua tulee; kuntoon pankaa laiva +Ja kauniiks somistakaa, niin kuin pitää +Moiselle henkilölle. + +BUCKINGHAM. + Ei, sir Niklas, +Tuo jättäkää; mua arvoni nyt ilkkuu. +Suurkonnetabel' olin tullessani +Ja herttua Buckingham -- nyt Edvard Bohun,[5] +Vain köyhä raukka, toki rikkaampi +Kun halvat syyttäjäni, jotk' ei koskaan +Totuutta tunteneet; sen vahvistan nyt +Verellä, josta vielä vaikeroivat. +Isäni, Henrik Buckingham, -- jok' ensin +Nous' anastajaa Richardia vastaan, -- +Kun hädäss' etsi turvaa vasalliltaan, +Tään konnan pettämänä mestattiin +Ja tutkimatta; Herran rauha hälle! +Seuraaja, Henrik seitsemäs, kun sääli +Isäni surmaa, kuninkaallisesti +Palautti arvoni ja kirkkaampana +Nimeni nosti sorasta. Nyt poika, +Kahdeksas Henrik, hengen, nimen, arvon, +Kaikk' omimpani, yhdell' iskull' iäks +Hävittää maailmasta. Tuomarit +Mull' oli tosin jalotkin, siin' olin +Parempi isä-raukkaani; mut muuten +On kohtalomme sama: oma väki +Molemmat petti, omat suosikit. +Mik' urhoton ja luonnotonkin teko! +Mut Herran tiet on hyvät. Kuulkaa nyt, +Mink' antaa varman neuvon kuolevainen: +Ken luottoaan ja ystävyyttään tuhlaa, +Varuillaan olkoon: ne, joit' ystävinä +Poveenne painatte, jos onnessanne +Näkevät rikon pienenkin, niin teistä +Valuvat pois kuin vesi, palatakseen +Vain teitä upottamaan. Hyvät miehet, +Rukoilkaa puolestani. Käyn nyt matkaan: +Viimeinen pitkän, raskaan elämäni +On hetki tullut. Hyvästi! Jos synkkää +On mieli kertoa, niin kertokaa +Mun loppuni. -- Nyt päivätyö on tehty; +Mua Jumal' armahtakoon! + + (Buckingham saattoineen menee.) + +1 AATELISMIES. + Surkeaa! +Mut pelkään, että monet kirot kokoo +Se niiden päähän, joiden täss' on syy. + +2 AATELISMIES. +Jos syytön herttua on, niin tää on julmaa. +Mut vihjan olen saanut, että tekeill' +On toinen paha, vielä suurempi, +Jos toteen käy se. + +1 AATELISMIES. + Avuks' enkelit! +Sanokaa, mikä? Minuun voitte luottaa. + +2 AATELISMIES. +Salaisin salaisuus: se suurta vaatii +Vait'olon voimaa. + +1 AATELISMIES. + Uskokaa se mulle, +En minä liikaa puhu. + +2 AATELISMIES. + Luotan teinin. +No, olette kai viime aikaan kuullut +Sen huhun, että Katariinast' ottais +Kuningas eron? + +1 AATELISMIES. + Kyllä, vaan se raukes; +Kuningas kun sen kuuli, vihoissaan +Lähetti sanan määrille ja käski +Tukeuttaa huhun ja sen juorujilta +Suut tukkia. + +2 AATELISMIES. + Mut juoru toteutuu, +Se kasvaa virkeämpänä kuin koskaan; +Ja varmaks luullaan, että kuninkaan +On päätös tehty. Joko kardinaali, +Tai hänen kätyrinsä, vihasta +Kuningattareen ja hänet tuhotakseen, +Sai tunnon epäilyksiin kuninkaan; +Ja päälle päätteeksi on tänne tullut +Campejus kardinaali, niinkuin luullaan +Näiss' asioissa. + +1 AATELISMIES. + Wolseyn työtä kaikki. +Hän tahtoo kostaa keisarille, tää +Kun hänt' ei hänen pyynnöstänsä tehnyt +Toledon arkkipiispaks. + +2 AATELISMIES. + Sattui pilkkaan, +Mut julmaa, että kuningatar siitä +Saa kärsiä. Vaan kardinaalin tahto +Ei vääjää; kuningatar sortukoon. + +1 AATELISMIES. +On kurjaa tuo. Vois joku meitä kuulla; +Siis paras tästä haastaa kahdenkesken. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Vierashuone kuninkaan linnassa. + + (Lord kamariherra tulee, lukien kirjettä.) + +KAMARIHERRA. +"Mylord, hevoset, joita teidän ylhäisyytenne halusi, olin kaikella +mahdollisella huolella valikoinut, opettanut ja varustellut. Ne olivat +nuoria ja sieviä ja parasta pohjolan rotua. Kun olivat valmiit +Lontooseen lähetettäviksi, niin kardinaalin mies tuli valtakirja +taskussa ja otti ne minulta väkivoimin, sanoen herransa tahdon olevan, +että häntä on palveltava ennen alamaista, jos ei ennen kuningasta; +ja se tukki meiltä suun, mylord." + +Hän sitä varmaan tahtoo. No, ne saakoon; +Hän ottaa vielä kaikki. + + (Norfolkin ja Suffolkin herttuat tulevat.) + +NORFOLK. + Hyvää päivää, +Kamariherra! + +KAMARIHERRA. + Hyvää päivää, herrat! + +SUFFOLK. +Mitenkä kuninkaan on? + +KAMARIHERRA. + Yksin on hän +Ja synkkiin huoliin vaipuneena. + +NORFOLK. + Mistä? + +KAMARIHERRA. +Tuo veljenvaimon naiminen se hänen +Lie tunnollaan. + +SUFFOLK. + Ei, toinen nainen hällä +On tunnollaan. + +NORFOLK. + Niin; kardinaalin työtä, +Kuningas-kardinaalin. Sokko pappi, +Tuo onnen vanhin poika, nurin kaikki +Nyt kääntää. Kuningas jos tuntis hänet! + +SUFFOLK. +Jos vain! Hän ennen itseään ei tunne. + +NORFOLK. +Kuink' aina toimens' alkaa pyhästi +Ja hartaasti! Kun rikkui keisarin, +Kuningattaren langon, kanssa liitto, +Nyt kuninkaan hän sieluun hiipii, sinne +Epäilyst', uhkaa kylvää, tunnonvaivaa +Ja arveluita -- naimaliittoon nähden; +Ja näistä hänet pelastaakseen neuvoo, +Ett' avionsa hylkäis, hänet, joka +Kakskymmentä on vuotta riippunut +Kuin helmi hänen kaulassaan eik' ikään +Viel' loistoansa menettänyt; hänet, +Jok' on niin täysin häntä rakastanut +Kuin hyvää ihmist' enkelit; niin, hänet, +Jok' iskun kovimmankin kohdatessa +Vain siunaa häntä. Hurskas eikö tuuma? + +KAMARIHERRA. +Mokomat neuvot taivas ehkäisköön! +Niin totta, tuota kaikkein kielet mainii +Ja kaikkein sydän itkee. Tarkka huomaa +Sen, että Ranskan kuninkaan on sisar +Pääsyynä kaikkeen. Taivas vielä avaa +Kuninkaan silmät, jotk' on sokaissut +Tuo halpa, kehno mies. + +SUFFOLK. + Ja moisen ikeest' +Irroittaa meidät. + +NORFOLK. + Sydämmest' en tarvis +Rukoilla pelastusta, muuten pian +Tuo vallanahnas meidät kaikki sotkee +Prinsseistä paasheiksi.[6] On ihmisarvo +Hänestä savimöhkä, jota vatkaa +Hän mielin määrin. + +SUFFOLK. + Sääntönä on mulla: +En häntä rakasta, en pelkää häntä; +Mua hän ei luonut; kuninkaani armoss' +On onneni; jos kiroo hän tai siunaa, +Se yhtä on, vain tuulta, jost' en piittaa. +Ma tunsin, tunnen hänet; menköön paaviin, +Mist' ylpeytens' on saanut. + +NORFOLK. + Menkäämme +Ja koittakaamme kuninkaasta poistaa +Nuo kalvavat ja synkät aatokset. +Mukaamme tuletteko? + +KAMARIHERRA. + Anteeks suokaa, +Kuninkaan olen asioilla; pelkään +Pait sitä, ett' on aika sopimaton. +Hyvästi, herrat! + +NORFOLK. + Kiitos vain, mylord. + + (Lord kamariherra menee.) + + (Norfolk avaa ovipuoliskon. Kuningas istuu + lukemassa ja mietteisiinsä vaipuneena.) + +SUFFOLK. +Kas, kuink' on synkkä! Varmaan murhe painaa. + +KUNINGAS HENRIK. +Ken siellä? + +NORFOLK. + Hyvä taivas, torju viha! + +KUNINGAS HENRIK. +Ken siellä, sanon? Kuinka uskallatte +Mua yksinmietteissäni häiritä? +Ken olen? + +NORFOLK. + Armollinen kuningas, +Jok' anteeks antaa rikokset, jos pahaa +Ei tarkoiteta. Valta-asiat +Tään aiheuttivat: majesteetin mieltä +Tulimme tiedustamaan. + +KUNINGAS HENRIK. + Julkeat! +Pois! Tiedättehän mik' on virka-aika. +Nyt maallistenko tointen hetki on? -- + + (Wolsey ja Campejus tulevat.) + +Ken se? Lord kardinaali? -- Hyvä Wolsey, +Sa tunnonhaavojeni lievike, +Kuninkaan paras lääke! -- (Campejukselle.) Tervetullut, +Suur' arvoherra, meidän valtakuntaan. +Sitä ja meitä hallitkaa. -- (Wolseylle.) Te, mylord, +Pitäkää huolta, etten tyhjää puhu. + +WOLSEY. +Sit' ette voi. Te suvainnette, armo, +Meit' ottaa hetkeks kahdenhaasteluun. + +KUNINGAS HENRIK (Norfolkille ja Suffolkille). +Nyt meill' on kiire; menkää. + +NORFOLK (Syrjään Suffolkille). + Tuossa papiss' +Ei ylpeyttä! + +SUFFOLK (Syrjään Norfolkille). + Ei juuri! Min' en tahtois +Noin sairastaa, vaikk' arvonsakin saisin. +Tät' ei voi jatkua. + +NORFOLK (Syrjään Suffolkille). + Mut jos niin käy, +Niin minä iskun lyön. + +SUFFOLK (Syrjään Norfolkille). +Ja minä toisen. + + (Norfolk ja Suffolk menevät.) + +WOLSEY. + Olette viisauden esikuva +Kaikille ruhtinaille, epäilynne +Kun kirkon haltuun auliist' uskotte. +Ken nyt voi pahoilla? Ken vihaa teihin +Voi kantaa? Espanjankin, johon hänet +Veri ja heimous sitoo, täytyy myöntää, +Jos tosi mieless' on, ett' oikea +On tuomio ja jalo. Kristinuskon +On kaikill' oppi-isill' äänivalta; +Ja Rooma, kaiken viisauden juuri, +On teidän pyynnöstänne nimissään +Tään arvomiehen tänne lähettänyt, +Tään oppineen Campejus-kardinaalin; +Ma teidän armollenne vielä kerran +Esitän hänet. + +KUNINGAS HENRIK. + Minä vielä kerran +Syleillen hänet tervetulleeks sanon; +Ja kiitos olkoon pyhän konklaavin, +Kun laittoi tänne toivomani miehen. + +CAMPEJUS. +Armonne jalous kaikkein muukalaisten +On ihailuna. Valtuuteni lasken +Nyt käteenne; se Rooman hovin käskyst' +Asettaa tämän Yorkin kardinaalin +Mun, palvelijansa, kanssa yhdessä +Täst' asiasta puolueettomasti +Tekemään tuomion. + +KUNINGAS HENRIK. + Kaks tasavoipaa. +Kuningatar on tännetulostanne +Nyt heti saapa tiedon. -- Miss' on Gardiner? + +WOLSEY. +Niin rakas hän on teille aina ollut, +Ett' ette nytkään hältä evänne, +Mit' alhaisinkin vaimo lailta vaatii: +Asiamiestä puolustajakseen. + +KUNINGAS HENRIK. +Hän parhaan saakoon; suosioni lupaan +Ma parhaalle; sen taivas tietköön! Wolsey, +Tuo Gardiner tänne, uusi sihteerini, +Hän sopiva on mies. + + (Wolsey menee.) + + (Wolsey palaa, mukanaan Gardiner.) + +WOLSEY. + No, tuohon käteen! +Iloksi, onneks olkoon! Olette nyt +Kuninkaan mies. + +GARDINER (Syrjään kardinaalille). + Mut teidän +Ja auttajani käskettävä aina. + +KUNINGAS HENRIK. +Käy tänne, Gardiner! + + (Keskustelevat syrjässä.) + +CAMPEJUS. + Herra kardinaali, +Pace-niminenhän tohtor' oli ennen +Tuon miehen paikalla? + +WOLSEY. + Niin oli. + +CAMPEJUS. + Sehän +Ol' opin mies? + +WOLSEY. + Niin kai. + +CAMPEJUS. + Mut pahaa täällä, +Lord kardinaali, teistä huhutaan. + +WOLSEY. +Kuin? Minustako? + +CAMPEJUS. + Julki väitetään +Hänt' että kadehditte; pelkäsitte +Ett' oiva-miehenä hän ylenisi, +Ja siksi piditte hänt' etäällä; +Hän tuli hulluks surusta, ja kuoli. + +WOLSEY. +Levossa maatkoon! Hurskaan +Se kyllä riittää. Kurin alle pannaan +Elävät nurkujat. Hän oli narri, +Hyvettä teeskeli. Tää mies, kun käsken, +Mun seuraa viittaustani; ei muuten +Näin lähell' olla saisi. Opiks, veli! +Meit' älkööt alhaisemmat mestaroiko. + +KUNINGAS HENRIK. +Tää nöyrin sana kuningattarelle. + + (Gardiner menee.) + +Minusta Blackfriars sopivin on paikka +Näin oppineelle seuralle; niin, siellä +Tää vakaa asia on tutkittava. -- +Käy toimeen, hyvä Wolsey. -- Oi, mylord, +On reippaan miehen tuskallista jättää +Niin maire vierellinen. Mut se tunto, +Se tunto! Arka paikka! Täytyy jättää. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Vierashuone kuningattaren asunnossa. + + (Anna Bullen ja vanha hovinainen tulevat.) + +ANNA. +Ei sekään; -- tämä vain se mieltä kaivaa: +Elänyt hänen kanssaan on niin kauan, +Ja hän niin hyvä rouva, ettei koskaan +Hänessä moitteen sijaa, -- totisesti, +Ei pahuudesta tiedä hän, -- ja nyt, +Niin monta vuosikautta hallittuaan +Ja vallan loistoss' elettyään, jota +On tuhannesti katkerampi jättää +Kuin suloist' ensin saavuttaa, -- nyt saada +Vain matkakäsky! Tuota surkutella +Vois ihmispeto. + +HOVINAINEN. + Sydän paatuneinkin +Siit' itkuun heltyy. + +ANNA. + Hyvä Jumala! +Parempi, ettei loistost' oisi tiennyt. +Vaikk' on se maallista, niin kuitenkin, +Toraisa onnetar jos omaajalta +Sen riistää pois, niin vihlova on tuska, +Kuin riistyis sielu ruumiista. + +HOVINAINEN. + Voi raukkaa! +Taas täällä vieras on. + +ANNA. + Sit' enemmän +On säälist' itkettävä. Toden totta, +Parempi olla halpa töllin laps +Ja tyytyväisnä rahvaan pariss' elää +Kuin huolen kiiltoon huoliteltuna +Ja surun kultaan. + +HOVINAINEN. + Tyytymys on paras. + +ANNA. +Kautt' impeyteni, minä kuningatar +En tahtois olla. + +HOVINAINEN. + Minä tahtoisin, +Vaikk' impeyteni menis; tekin samoin, +Tuost' ulkopyhyydestä huolimatta. +Niin, teillä, joill' on kaikki naisen sulot, +On naisen sydänkin, jok' aina halaa +Suuruutta, herrautta, rikkautta; +Ne kaikk' on taivaan lahjoja; ne kyllä -- +Jos kuinka tekeytte -- teidän hienoon +Ja säämiskäiseen mahtuu tuntoonne, +Jos sitä venytätte. + +ANNA. + Ei, ei totta! + +HOVINAINEN. +On, totta! Kuningattareks ei mieli? + +ANNA. +Ei, vaikka koko mailman saisin. + +HOVINAINEN. +Vaikk' olen vanha, viisipennisellä +Mun ostaa kuningattareksi vois. +Mut entä herttuatar? Oisko voimaa +Sit' arvon kuormaa kantaa? + +ANNA. + Eikä oisi. + +HOVINAINEN. +Siis heikko teill' on ruumis. Tinkikäämme: +Jos nuorna kreivinä ma tulisin, +Punastuin suostuisitte. Selkänne +Jos tät' ei kuormaa kestä, ette koskaan +Saa poikalasta. + +ANNA. + Mitä rupatatte! +Uudelleen vannon: kuningattareksi +En tulla tahtois koko maailmasta. + +HOVINAINEN. +Mut pikku Englannista ehkä sentään +Te myöntyisitte. Minä suostuisin +Carnarvonshirestäkin,[7] vaikka kruunuun +Ei muuta kuuluisikaan. Kas, ken tulee! + + (Lord kamariherra tulee.) + +KAMARIHERRA. +Huomenta, naiset! Mitä maksaa kuulla +Puheenne salaisuutta? + +ANNA. + Arvon herra, +Se kysymyst' ei maksa. Surkeilimme +Vain haltijattaremme huolia. + +KAMARIHERRA. +Se kelpo naisille on sopiva +Ja jalo toimi. Toivon mukaan kaikki +Käy vielä hyvin. + +ANNA. + Herra suokoon, aamen! + +KAMARIHERRA. +On hellä sydän teillä; taivaan armo +On moisten osa. Jotta näkisitte, +Ihana neiti, että puhun totta, +Kuningas teille lausuu suosionsa +Ja teille arvonimen suo niin ylhän +Kuin markiisitar Pembroke; johon arvoon +Tuhannen punnan vuositulon liittää +Viel' armossa. + +ANNA. + En tiedä, kuinka nöyrän +Täst' annan kiitoksen; mun kaikkeni +On tyhjää vähempi; mun rukoukseni +Ei kyllin pyhät lie, ja toiveeni +Vain turhuutt' on; mut rukoukset ja toiveet +On kaikki, mitä antaa voin. Vain pyydän, +Sanokaa, herra, kainon palvelijan +Alaisin kiitos hänen armolleen, +Jonk' onni loistakoon ja kruunu aina. + +KAMARIHERRA. +Kuninkaan hyvää arvelua teistä +Lisäämään riennän. -- (Syrjään.) Koitellut häntä olen; +Niin kainous ja sulo häness' yhtyy, +Ett' ansaan veivät kuninkaan; ken tietää, +Hänestä eikö vielä synny helmi, +Mi koko tämän saaren kirkastaa? -- +Käyn kuninkaalle sanomaan, ett' olen +Nyt teitä puhutellut. + +ANNA. + Nöyrin kiitos! + + (Lord kamariherra menee.) + +HOVINAINEN. +Siin' on se! Minä kuustoist' olen vuotta +Hovissa kerjännyt, ja kerjään yhä, +Enk' ole koskaan tullut parhaiksi, +Vaan joko liian varhain taikka myöhään +Palkinnon jakoon; ja te, -- hyvä Luoja! -- +Tulokas vasta -- hyi, sit' onnetarta, +Kuin tunkeilee! -- suun saatte täyteen ennen +Kuin aukaisette sen. + +ANNA. + Tää kummallista. + +HOVINAINEN. +No, miltä maistuu? Onko karvasta? +Ei, punta vetoa! Ol' ennen nainen -- +Tarina vanha -- jok' ei tahtonut +Kuningattareks tulla, ei, ei kaikest' +Egyptin mudasta: -- sen liette kuullut? + +ANNA. +Te suottailette. + +HOVINAINEN. + Teinä lentäisin ma +Ohitse leivon. Markiisitar Pembroke! +Ja tuhat puntaa, supi suosiosta! +Ei mitään velvoitusta! Kyllä maarin +Nyt tuhansia heruu! Arvon laahus +On pitemp' etumusta. Herttuatarta +Nyt varmaan kantaa selkänne. Nyt liette +Jo vahvemp' entistänne. + +ANNA. + Hyvä neiti, +Pitäkää ilo itsestänne; suokaa +Mun jäädä rauhaan. Kuolisin, jos tämä +Vähääkään kuihkois vertani. Jo voivun, +Kun seuraust' aattelenkin. Kuningatar +On lohduton, ja hänet unhottain +Täss' aikailemme. Tästä älkää hälle +Puhuko. + +HOVINAINEN. + Mitä minust' aattelette? + + (Menevät.) + + +Neljäs kohtaus. + + Sali Blackfriars'issa. + + (Trumpetit ja torvet soivat. Kaksi oikeudenpalvelijaa tulee, + kädessä lyhyt hopeasauva; heidän jälkeensä kaksi kirjuria, + tohtorin puvussa; sitten Canterburyn arkkipiispa, yksin; hänen + jälkeensä, Lincolnin, Elyn, Rochesterin ja Saint Asaphin piispat; + heidän jälkeensä, vähän matkan päässä, aatelismies, joka kantaa + valtasinetti-kukkaroa ja kardinaalin hattua; sitten kaksi pappia, + kumpikin kantaen hopearistiä; sitten marsalkka avopäin, airuen + seuraamana, joka kantaa hopeista valtikkaa; sitten kaksi + aatelismiestä kantaen kahta suurta hopeapatsasta; heidän + jälkeensä molemmat kardinaalit, Wolsey ja Campejus, rinnakkain; + sitten kaksi loordia, kantaen miekkaa ja valtikkaa. Lopuksi + kuningas ja kuningatar seurueineen. Kuningas asettuu valtaistuimen + katoksen alle; molemmat kardinaalit istuutuvat alemma tuomareiksi. + Kuningatar asettuu jonkun matkan päähän kuninkaasta; piispat + kummallekin puolelle tuomioistuinta, niinkuin piispanoikeudessa + ainakin; heitä alempana istuvat kirjurit; muu seurue seisoo + asianmukaisessa järjestyksessä pitkin näyttämöä.) + +WOLSEY. +Vait'olon käsky! Rooman valtakirja +On luettava julki. + +KUNINGAS HENRIK. + Mistä syystä? +Johan se luettu on julkisesti +Ja kummaltakin puolen tunnustettu. +Vain aikaa kuluu. + +WOLSEY. + Jääköön siis. -- Nyt toimeen! + +KIRJURI. +Julista: +Englannin kuningas Henrik oikeuden eteen! + +JULISTAJA. +Englannin kuningas Henrik oikeuden eteen! + +KUNINGAS HENRIK. +Täss' olen. + +KIRJURI. +Julista: +Englannin kuningatar Katariina oikeuden eteen! + +JULISTAJA. +Englannin kuningatar Katariina oikeuden eteen! + + (Kuningatar ei vastaa, vaan nousee istuimeltaan, kulkee + tuomarien sivuitse, tulee kuninkaan eteen, polvistuu + hänen jalkoihinsa, ja sitten puhuu.) + +KUNINGATAR KATARIINA. +Ma pyydän oikeutta, majesteetti, +Ja sääliä; min' olen kurja vaimo +Ja muukalainen, valtakuntanne +En synnynnäinen; tääll' ei puoletonta +Mull' ole tuomaria eikä vakuutt', +Ett' oikein mua kohdellaan. Voi, herra, +Mill' olen teitä loukannut? Ja miten +On käytökseni teitä pahoittanut, +Ett' yritätte näin mun hyljätä +Ja armon multa riistää? Taivas tietköön, +Ett' aina olen ollut uskollinen +Ja nöyrä, kuuliainen puoliso. +Pelosta, etten teissä vihaa nostais, +Iloinen olin, vakaa sitä mukaa +Kuin jompaakumpaa katseessanne näin. +Ma milloin haluanne vastustin +Ja sit' en omannut? Ket' ystäväänne +En ahkeroinut rakastaa, jos kohta +Ma tiesin hänet vihamiehekseni? +Ket' omist' ystävistäni, jos teitä +Hän vihoitti, viel' armoissani pidin? +Hänt' enkö heti vieroittanut pois? +Oi, muistakaa, kakskymment' olen vuotta +Ma ollut kuuliainen vaimonne +Ja monta lasta teistä synnyttänyt; +Jos voitte tältä ajalt' osoittaa, +Ett' olen kunnian tai vihkivalan +Tai uskollisuuteni unhottanut +Tai pyhää persoonaanne loukannut, +Niin, Herran nimeen, minut hyljätkää. +Häväisten, halveksuen sulkekaa +Mult' ovenne ja minut luovuttakaa +Lain ankarimman kouriin! Pyydän, kuulkaa: +Isäänne, kuningasta, kiitettiin +Ovelaks ruhtinaaksi, joll' ei vertaa +Älyssä, viisaudessa; Ferdinand, +Espanjan kuningas, mun isäni, +Älykkäin oli prinssi, mitä vuosiin +Siell' oli hallinnut; he kieltämättä +Kai kukin maastaan valikoivat parhaat +Tät' asiata tutkimaan; ja nämä +Avion hyväksyivät. Nöyrimmästi +Rukoilen, säästäkää mua, kunnes ehdin +Espanjast' ystäviltä neuvon saada. +Jos ette voi, niin Herran nimeen tehkää +Siis tahtonne. + +WOLSEY. + Täss' ovat, hyvä armo, +Nää itse määräämänne arvon isät, +Erittäin oppineet ja taatut miehet, +Maan valiot, jotk' ovat asiaanne +Ajamaan tulleet. Lykkäyst' anoa +On tarpeeton niin oman rauhanne +Kuin kuninkaankin tunnontuskan tähden. + +CAMPEJUS. +Puhutte hyvin, herra kardinaali, +Ja oikein myös. Siis, rouva, jatkettava +On tätä kuninkaallist' istuntaa +Ja viipymättä syyt ja vastasyyt +Esille tuotava. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Lord kardinaali, +Ma teille puhun. + +WOLSEY. + Mitä suvaitsette? + +KUNINGATAR KATARIINA. +Mun tulis itkeä; mut muistein' alta +Olemme kuningatar -- kauan olin +Sit' uneksinut ainakin -- ja varmaan +Kuninkaan tytär, kyyneleeni muutan +Ma tulipoukiks. + +WOLSEY. + Malttukaatte! + +KUNINGATAR KATARIINA. + Kyllä, +Kun tekin nöyrrytte; ei, jo sit' ennen, +Mua muuten taivas rangaiskoon! Min' uskon, +Ja pätevillä syillä, että te +Olette vihamieheni, ja siksi +En tuomioonne alistu. Te tulta +Lietsoitte mun ja puolisoni väliin; +Jumalan kaste sammuttakoon sen! +Siis, vielä kerran; koko sydämmestä +Teit' inhoan ja tuomintanne epään; +Ja vielä kerran sanon: pahin ootte +Te vihamieheni, en teistä hyvää +Ikänä usko. + +WOLSEY. + Tunnustan, ett' ette +Nyt ole oma itsenne; te aina +Olitte lempeä, ja hurskaan mieltä +Ja viisautt' osoititte suurempaa +Kuin mitä nainen voi. Mua loukkaatte. +En teitä vihaa; vääryytt' en tee teille, +En liioin muille; mitä olen tehnyt +Tai vasta teen, mun siihen valtuuttanut +On konklaavi, täys Rooman konklaavi. +Ma tulta lietsoin, sanoitte; sen kiellän. +Kuningas täss' on; jos hän tietää minun +Epäävän tekojani, voi hän syystä +Mua syyttää vilpistä, niin, yhtä paljon +Kuin te mua totuudesta. Jos hän tietää +Mun puhtaaks syytteistänne, tietää hän mun +Vääryyttä kärsineen. Siis hänen tulee +Hyvittää minua, ja hyvitykseks +Nuo luulot teistä vieroittaa. Mut ennen +Kuin puhuu kuningas, teit', arvon rouva, +Ma pyydän sanojanne punnitsemaan, +Kun vasta puhutte. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Mylord, mylord, +Min' olen tyhmä nainen, liian heikko +Juontanne vastustamaan. Makosuinen +Ja nöyrä ootte, niinkuin papin arvo +Ja virka vaatii; mutta sydän teillä +On täynnä vihaa, ylpeytt', ylimieltä. +Kuninkaan suosion ja onnen kautta +Olette asteilt' alimmilta noussut +Asemaan, missä vallat teitä palvoo, +Ja sanaanne, kuin orjat, tottelevat, +Jos mitä käskenette. Mutta kuulkaa: +Enemmän kunniaa te harrastatte +Kuin pyhää virkaanne. Siis vielä kerran: +En tuomioonne alistu; ja tässä +Vetoan kaikkein kuullen paaviin, jättäin +Asian Hänen pyhyytensä haltuun: +Hän tuomitkoon. + + (Lyykistää polviaan kuninkaan edessä ja aikoo mennä.) + +KAMARIHERRA. + On kuningatar jäykkä. +Lakia syyttää, polkee sitä, ilkkuu +Sen pätevyyttä; se ei ole hyvä. +Pois menoss' on hän. + +KUNINGAS HENRIK. + Palauttakaa. + +JULISTAJA. +Englannin kuningatar, Katariina, +Lain eteen! + +GRIFFITH. + Rouva, teitä kutsutaan. + +KUNINGATAR KATARIINA. +Mitä se teihin? Tiehenne! Te tulkaa, +Kun kutsutaan. -- Nyt auta, Jumala! +He maltin multa vievät. -- Pyydän, menkää, +En tänne minä jää, en, enkä koskaan +Täss' asiassa tule vastaamaan +Mihinkään oikeuteen. + + (Kuningatar seurueineen menee.) + +KUNINGAS HENRIK. + Niin, mene, Katri; +Jos kuka väittää, ett' on itsellään +Parempi vaimo, hän sen valehtelee, +Hänt' ei saa uskoa. Sa yksin olet -- +Jos harvinaiset hyveet: vieno hellyys, +Pyhäinen nöyryys, hieno naisellisuus, +Alainen käskevyys ja muutkin hurskaat, +Ylevät avut puhuis puolestas -- +Maan kuningattarien kuningatar. -- +Hän jalo synnylt' on, ja jalouttaan +On mulle osoittanut. + +WOLSEY. + Majesteetti, +Rukoilen nöyrimmästi: suvaitkaa +Tään seuran kuullen -- missä sidottiin, +Myös siellä päästettäköön, vaikk' en sillä +Saa täyttä hyvitystä -- julistaa, +Olenko koskaan tähän yllyttänyt +Tai pienint' epäilystä lausunutkaan, +Jok' oisi tätä seikkaa koskenut? +Olenko, -- paitse kiittämällä luojaa +Näin kuninkaallisesta emännästä, -- +Sanaakaan sanonut, jok' oisi hänen +Nykyistä arvoansa loukannut +Tai hyvää mainettaan? + +KUNINGAS HENRIK. + Lord kardinaali, +Ei syytä teissä; kautta kunniani +Julistan puhtaaks teidät. Tiedättehän, +Teit' että moni vihaa; syytä eivät +He tiedä itsekään, vain haukkuvat, +Kuin koirat, muiden mukaan. Kuningatart' +On yllyttäneet nuo; ei teissä syytä. +Lisääkö hyvitystä? Tätä seikkaa +Nukuttaa aina mielitte, sit' ette +Te koskaan herättänyt; tienkin usein +Silt' ehkäisitte. -- Kautta kunniani, +Täss' asiassa kardinaalin täysin +Julistan puhtaaksi. Nyt, kuulkaa syy; +Mut aikaa se ja huomiota kysyy: -- +Siis, kuulkaa. Näin se kävi, -- mieleen pankaa. +Mun tuntooni toi ensin pienen vaivan, +Epäilyn, piston, sanat, jotka lausui +Bayonnen piispa, Ranskan lähettiläs, +Jok' oli tänne tullut sopimaan +Aviost' Orleansin herttuan +Ja tyttäremme Maryn välillä. +Kun asiasta vielä keskusteltiin, +Hän -- piispa, tarkoitan -- pyys lykkäystä. +Kun tahtoi tiedustella herraltaan, +Oliko tyttäremme laillinen, +Kun oli aviosta lesken kanssa, +Veljemme vaimon. Tämä lykkäys iski +Sisimpään tuntooni ja valtavasti +Sydäntä runteli ja järkäytti +Poveni pohjat; näin se uursi tien, +Jost' arveluja joukoin tunki sisään, +Mua varoitellen. Ensin tuntui siltä, +Ett' ei mua taivas suosinut, kun luonnon +Niin käänsi, että puolisoni kohtu, +Jos poikalapsen synnytti, ei sille +Enempää suonut elämää kuin mitä +Suo hauta kuolleelle; näet, poikalapset +Jo syntyessään kuolivat, tai heti +Kun ilmaa henkivät. Siit' aatos johtui, +Ett' oli vitsaus tämä; että maani, +Jok' ansainnut ois perillisen parhaan, +Sit' iloa ei multa saisi. Mietin +Mik' yltyis vaara valtakunnalle, +Jos kuolis sukuni, ja tuskan voihka +Povesta nousi. Omantunnon tuimaa +Ajellen merta näin, ma vihdoin laskin +Sen pelastuksen turviin, jota varten +Olemme täällä; tunnolleni, nähkääs, -- +Jok' oli silloin sairas, eikä vielä +Kokonaan terve -- viihdytystä etsin +Maan kaikilt' arvoisilta isiltä +Ja opintohtoreilta. Salass' aloin +Ma teistä, mylord Lincoln; muistanette +Miss' olin sielun tuskissa, kun teille +Asian uskoin. + +LINCOLN. + Muistan, majesteetti. + +KUNINGAS HENRIK. +Puhunut olen kauan; kertokaa, +Mua kuinka lohdutitte. + +LINCOLN. + Majesteetti, +Niin kysymystä ensin hämmästyin -- +Kun tärkeä se on ja seuraukset +Niin kauheat -- ett' epäilyksen valtaan +Ma heitin rohkeimmatkin neuvoni; +Kehoitin korkeuttanne sille tielle, +Jot' alatte nyt käydä. + +KUNINGAS HENRIK. + Sitten teiltä, +Lord Canterbury, kysyin; tämän tuuman +Te hyväksyitte. Samoin kysyin kaikkein +Tään oikeuston arvomiesten mieltä; +Jokainen nimellään ja sinetillään +Soi suostumuksensa. Siis jatkakaa: +Ei minkäänlainen vastenmielisyys +Kuningatarta kohtaan siihen vaadi, +Vain mainittujen syiden tuimat okaat. +Jos liiton näette lailliseks, niin totta +Kuin olen kuningas, niin ennen hänen, +Katariinan, kuningattareni, kanssa +Tulevat onnen vaiheet jakaa tahdon +Kuin koko luomakunnan lumoovimman +Valion kanssa. + +CAMPEJUS. + Armollinen herra, -- +Kun kuningatar poikess' on, lie paras +Lykätä toistaiseksi istunto. +Mut sillä aikaa häntä vakavasti +On neuvottava, että peruuttaa +Vetoomisensa Hänen pyhyyteensä. + +KUNINGAS HENRIK (syrjään). +Nuo kardinaalit kanssan' ilvehtivät. +Mua tympää metkut nuo ja Rooman vehkeet. +Oi, Cranmer, viisas, taattu palvelijani,[8] +Palaja pian! Sinun tulohetkes, +Sen tunnen, mulle lohdutuksen tuo. -- +Lopuss' on istuntomme. Lähtekää. + + (Menevät samassa järjestyksessä kuin tulivatkin.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Bridewell. Kamari kuningattaren asunnossa. + + (Kuningatar ja hänen kamarineitsyensä istuvat työssään.) + +KUNINGATAR KATARIINA. +Laps, luuttus ota; huolet mua painaa; +Jos voit, ne laulain poista. Heitä työsi. + + Laulu. + + Orpheon kun kannel kaikui, + Puut ja lumivuoret taipui + Kumartuen kuulemaan; + Kukka nousi, heinä hieno, + Niinkuin loisi päivä vieno + Iki-kevään päälle maan. + + Kaikki, mikä soiton kuuli, + Itse meren ärjy tuuli + Tyyntyi, laski levolleen. + Sulosoittoon huolet hukkuu, + Sydämmenkin tuska nukkuu + Taikka kuolee hiljalleen. + + (Aatelismies tulee.) + +KUNINGATAR KATARIINA. +No, mitä? + +AATELISMIES. + Luvallanne, majesteetti, +Ne ylhät kardinaalit odottavat +Tuoll' ulkona. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Mua puhutellakseenko? + +AATELISMIES. +Niin, armo. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Sisään heidät pyytäkää. -- +Mit' asiata heillä hyljätylle +Heikolle mulle vaimo-raukalle? +Jos oikein mietin, heit' en sietää voi. +Tulisi heidän olla hyvät, hurskaat +Ja töissään nuhteettomat; mut ei kaapu +Tee papiksi. + + (Wolsey ja Campejus tulevat.) + +WOLSEY. + Jumalan rauha teille! + +KUNINGATAR KATARIINA. +Mun näette tässä puoliks emäntänä; +Josp' oisin täysin se, kun pahin tulee! +Mit', arvon herrat, multa tahdotte? + +WOLSEY. +Suvaitkaa käydä sivuhuoneeseen, +Niin, hyvä rouva, täysin tietää saatte +Syyn tuloomme. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Se tässä sanokaa. +En totta ole mitään tehnyt, jota +Tulisi piillä. Jos vois kaikki naiset +Sanoa samaa samall' ylpeydellä! +En pelkää, herrat -- onnellisempi +Siin' olen muita -- vaikka tekojani +Kaikk' urkkis silmät, kaikki kielet kaunais +Ja kateus ja halpuus parjaisi. +On elämäni puhdas. Tulitteko +Vakoomaan, miten puolisona toimin? +Sanokaa suoraan: suoruutt' etsii totuus. + +WOLSEY. +_Tanta est erga te mentis integritas, +regina serenissima_ -- + +KUNINGATAR KATARIINA. +Ei latinata, herra! Niin en jouten +Tääll' ole ollut, etten oppinut +Maan kieltä oisi. Outo kieli tekee +Vain oudoks, epäiltäväks asiani. +Maan kieltä puhukaa siis. Moni teitä +Poloisen emäntänsä tähden kiittää, +Jos totta puhutte; hän paljon vääryytt' +On kärsinyt, se varma. Kardinaali, +Voi synneistä mun päästää suurimmista +Maan kielelläkin. + +WOLSEY. + Surettaa mua, armo, +Ett' intoa ja hartautta, jolla +Kuningast' olen palvellut ja teitä, +Näin epäillään, vaikk' oli tahto hyvä. +Me syytteill' emme tule tahraamaan +Nimeä, jota kaikki hurskaat siunaa, +Tai huolta teille tuottamaan, kun sitä +Jo teill' on liikaakin; vaan kuulemaan, +Kuink' arvostatte kuninkaan ja teidän +Välistä suurta riitaa, sekä teille +Sanomaan mielemme, kuin kunnon miehet, +Ja teitä lohduttamaan. + +CAMPEJUS. + Arvon rouva, +Ylevää mieltään noudattain lord York +Ja alamaisen innoss' unhottain, +Kuin jalo mies, tuon herjan, jolla häneen +Ja hänen kunniaansa iskitte, +Nyt tarjoo, niinkuin minäi, sovinnoksi +Apuaan, neuvoaan. + +KUNINGATAR KATARIINA (syrjään). + Mua pettääkseen. -- +Ma hyväst' aikeestanne kiitän teitä. +Puhetta kunnon miesten: -- suokoon luoja, +Niit' että oisitte! -- Mit' äkkipäätä +Näin suuress' asiassa vastaisin, +Mi koskee kunniaa, -- ehk' elämääkin -- +Noin oppineille arvon miehille, +Älytön nainen, sit' en totta tiedä. +Täss' istuin työssä tyttöjeni kanssa, +Ja, Herra tietköön, moinen asia +Ja moiset vieraat tuskin tuli mieleen. +Mut hänen tähtensä, mik' olen ollut, -- +Nyt mua suuruus viime kertaa huimaa -- +Oi, mulle neuvoa ja aikaa suokaa, +Avuton olen, vaimo turvaton. + +WOLSEY. +Kuninkaan lemmen rikkoo moinen pelko; +Teill' apu on ja turva loppumaton. + +KUNINGATAR KATARIINA. +Tääll' Englannissa tuskin. Luuletteko, +Ett' täällä kukaan neuvoa mua tohtis? +Tai ystäväni olla, kysymättä +Kuninkaan lupaa? Ja noin hurjan suora +Tääll' elää saisko? Ei; ne ystävät, +Jotk' osaa ottavat mun huoliini +Ja joihin luottaa voin, tääll' eivät elä; +Ne, niinkuin muukin lohtu, kaukan' ovat +Isäini maalla. + +CAMPEJUS. + Armo, jättäkää +Nuo huolet pois ja kuulkaa neuvo. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Mikä? + +CAMPEJUS. +Kuninkaan käsiin asianne pankaa, +Hän hyvä on ja armias; se paremp' +Ois asiallenne ja maineellenne. +Jos laki langettaa, niin kunnianne +On mennyt. + +WOLSEY. + Hyvä neuvo! + +KUNINGATAR KATARIINA. + Neuvotte +Mit' itse toivoisitte: tuhoani. +Tää kristitynkö neuvo on? Hyi teitä! +Viel' elää taivas; tuolla tuomar' istuu, +Jot' ei voi kuninkaatkaan lahjoa. + +CAMPEJUS. +Vihassa väärin päätätte. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Sen suuremp' +On häpeänne. Hurskaiks teitä luulin, +Ja kardinaali-hyveen omaajiksi; +Mut kardinaali-pahe teiss' on, pelkään, +Ja ontto, luto sydän. Hävyn vuoksi +Parannus tehkää, herrat. Tääkö lohtu? +Ja lääke vaimo-poloiselle, jota +Hylitte, nauroitte ja pilkkasitte? +En puolta kurjuuttani teille toivo; +Olen laupiaampi, varoitan vain teitä: +Varokaa, taivaan tähden, varokaa, +Ett' ei tää tuskan taakka teitä tapaa. + +WOLSEY. +Olette, armo, suunniltanne aivan: +Pahaksi hyvän tarjon käännätte. + +KUNINGATAR KATARIINA. +Te käännätte mun tyhjäksi. Voi teitä, +Te tekohurskaat! Oikeutta jos teiss' on +Ja sääliä ja muuta papillista +Kuin puku, kuinka vihamiehen luokse +Mua sairaass' asiassa neuvotte? +Ah, vuoteestaan mun karkoittanut on hän +Ja lemmestään jo aikaa. Vanha olen, +Ja muu ei enää yhdistä mua häneen +Kuin kuuliaisuus. Mitä pahempaa +Voi mulle tapahtua? Teill' on halu +Tuhota minut. + +CAMPEJUS. + Pelko teidät tuhoo. + +KUNINGATAR KATARIINA. +Näin kauan olenko ma elänyi -- +Ma puhun itse, ystävää kun hyveell' +Ei ole -- uskollisna puolisona, +Ja vaimona -- sen sanon kehumatta -- +Joss' yht' ei epäluulon tahraa ole. +Täytt' enkö sydäntäni kuninkaalle +Ain' antanut? Hänt' enkö totellut? +Lähinnä taivast' enkö rakastanut? +Hulluuteen asti enkö jumaloinut? +Rukousta hänen tähtens' unhottanut? +Ja tääkö palkka? Täss' ei oikeutta. +Miehelleen uskollinen vaimo tuokaa, +Jok' iloa ei muuta uneksi +Kuin miehens' iloa, ja tämän vaimon +Paraimpiin hyviin töihin minä lisään +Viel' yhden hyveen: kärsivällisyyden. + +WOLSEY. +Te hyvää aiettamme pakenette. + +KUNINGATAR KATARIINA. +Niin syylliseks en itseäni tee, +Ett' itse riisun pois sen arvonimen, +Jonk' aviossa herraltanne sain. +Ei arvoani riistä muu kuin kuolo. + +WOLSEY. +Mua kuulkaa, pyydän. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Etten oisi koskaan +Jalkaani tähän maahan astunut, +Tai maistanut sen mairett' imarrusta! +Teill' enkelin on kasvot, mutta taivas +Sydämmen tuntee. Mihin joudun nyt, +Ma onnettomin naisist' elävistä! -- +(Naisilleen.) Laps raukat, missä nyt on onnenne? +Pirstoina rannalla; ei ystävää, +Ei sääliä, ei toivoa, ei sukua, +Jok' itkis mua, tuskin hautapaikkaa. +Kuin lilja, kedon kukkain kuningatar, +Nyt alas pääni kallistan ja kuolen. + +WOLSEY. +Jos kunnon aikeemme vain huomaisitte, +Niin lohdun saisitte. Miks, armo hyvä, +Me teitä loukkaisimme? Asemamme +Ja virkamme sen epää. Tehtävämme +On tuskast' auttaa eikä tuskaa kylvää. +Aatelkaa, Herran tähden, mitä teette; +Siit' itse saatte haittaa vain, te sillä +Kuninkaan suosin ihan menetätte. +Nöyryyttä ruhtinasten sydän lempii, +Se sitä suutelee; mut ynseydelle +Se kuohahtaa kuin meri raivokas. +Teill' ylvä, hellä mieli on, sen tiedän, +Ja sielu tyynenkirkas; luottakaa +Siis meihin, ystäviin ja rauhanmiehiin. + +CAMPEJUS. +Niin, meihin luottakaa. Tuo naisen pelko +Häväisee hyvettänne. Jalo henki +Epäilyt moiset niinkuin väärän rahan +Pois heittää. Teillä kuninkaan on lempi; +Se säilyttäkää. Meihin tässä luottaa +Jos suvaitsette, niin me parhaan mukaan +Koemme teitä auttaa. + +KUNINGATAR KATARIINA. + Tehkää, loordit, +Vain mitä tahdotte, ja suokaa anteeks, +Jos teit' en kohteliaasti kohdellut. +Olenhan nainen, älyä ei mulla +Noin oppineille taiten vastata. +Mua suositelkaa majesteetille; +Hänen on sydämmeni ja, niin kauan +Kuin elän, rukoukseni on hänen. +Nyt, arvon isät, mua neuvokaa; +Ken sitä pyytää, tänne tullessaan +Ei aavistanut, kuinka kallihisti +Ol' ostettava tämä arvon risti. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus + + Vierashuone kuninkaan asunnossa. + + (Norfolkin herttua, Suffolkin herttua, Surreyn kreivi ja + kamariherra tulevat.) + +NORFOLK. +Jos kanteitanne kaikki yhdessä +Ajatte ponnella, niin kardinaali +On kukistuva; vaan jos tilaisuuden +Jätätte käyttämättä nyt, niin varmaan +Vain saatte uutta häväistystä kestää +Entisten lisäksi. + +SURREY. + Mua riemastuttaa +Vähinkin tilaisuus, jost' yllykettä +Saan kostaa hälle jalon apen surman. + +SUFFOLK. +Ei sitä pääriä, jot' ei hän +Suorastaan joko halveksinut taikka +Tylysti kohdellut. Ei muissa näe +Kuin itsessään hän aateluuden leimaa. + +KAMARIHERRA. +Puhukaa mitä mieli. Hyvin tiedän, +Mit' ansainnut hän teiltä on ja multa. +Mut pelkään, että mitään hälle voimme, +Vaikk' aika oiskin sopiva. Jos häntä +Kuninkaast' ette erota, niin turha +On yrityskin; kielellänsä lumoo +Hän kuninkaan. + +NORFOLK. + Hänt' älkää peljätkö; +Se lumous on mennyt; kuningas on +Hänessä jotain vainunut, jok' iäks +Vie meden kieleltä. Hän istuu kiinni +Ja epäsuosiost' ei koskaan pääse. + +SURREY. +Näin hyvää uutta oisi hauska kuulla +Jokainen tunti. + +NORFOLK. + Se on toden totta. +Kakskielisyytens' ero-asiassa +On ilmeinen; en hänen nahkaansa +Sois vihamiestäni. + +SURREY. + Kuink' ilmi tuli +Se juoni? + +SUFFOLK. + Kummaa tietä. + +SURREY. + Kuinka? Kuinka? + +SUFFOLK. +He, kardinaalin kirje paaville +Kuninkaan tuli käsiin; siinä näkyi, +Ett' eron lykkäystä kardinaali +Pyys Hänen pyhyydeltään; "Jos niin käy", +Niin sanat kuuluivat, "on päivän selvää, +Kuninkaan ett' on pauloihinsa saanut +Kuningattaren piika, Anna Bullen." + +SURREY. +Tuon lukiko? + +SUFFOLK. + No, tieten. + +SURREY. + Tepsikö se? + +KAMARIHERRA. +Kuningas siitä näki, kuinka häntä +Hän väijyilee ja vaanii. Tällä kertaa +Se juoni petti; lääke tuli vasta +Potilaan kuoltua: jo kuningas on +Tuon kauniin tytön nainut. + +SURREY. + Jospa oisi! + +SUFFOLK. +No, onneks olkoon toivonne, my lord; +Todeksi vannon sen. + +SURREY. + Niin siunaukseni +Se liitto saakoon! + +SUFFOLK. + Aamen, sanon. + +NORFOLK. + Aamen! + +SUFFOLK. +Jo kruunauksest' on käsky annettu. +Vaan tää on vielä uutta; kaikkein korvat +Ei sitä kuulla saa. -- Mut, hyvät herrat, +Olento sievä on hän, täydellinen +Älyn ja muodon puolesta; ja varmaan +Hänestä tälle maalle siunaus koituu, +Jot' aina muistellaan. + +SURREY. + Mut kuningas +Sulattaa voiko kardinaalin kirjeen? +Jumala siitä varjelkoon! + +NORFOLK. + Niin, aamen! + +SUFFOLK. +Ei, hänen nokkans' ympärillä hörrää +Muit' ampiaisia; ne kohta pistää. +Hyvästi sanomatta Campejus +On livistänyt Roomaan; jättänyt on +Kuninkaan asian, ja paavin luo +On kardinaalin kätyrinä mennyt +Tään vehkeit' edistämään. Tietkääs mitä: +Kuningas huusi "haa!", kun tämän kuuli. + +KAMARIHERRA. +Niin suututtakoon häntä Jumala, +Ett' yhä äänekkäämmin huutaa: haa! + +NORFOLK. +Mut sanokaahan, milloin palaa Cranmer? + +SUFFOLK. +On palannut, ja entist' on hän mieltä; +Ja kuningaskin tyyntyy eron suhteen, +Kun kaikki kristikunnan oppineet +Sen ovat hyväksyneet. Kohta, luulen, +Julaistaan tämä uusi naiminen +Ja kruunaus myös, ja Katariina enää +Ei kuningatar oo, vaan prinsessa, +Arthurin prinssin leski. + +NORFOLK. + Cranmer tuo +On kelpo mies: on paljo vaivaa nähnyt +Kuninkaan tähden. + +SUFFOLK. + Pian tuleekin +Hän arkkipiispaksi. + +NORFOLK. +Niin kai. + +SUFFOLK. + Niin, varmaan. +Kah, kardinaali -- + + (Wolsey ja Cromwell tulevat.) + +NORFOLK. + Kas, kas, kuink' on kiivas! + +WOLSEY. +Te kuninkaalle annoitteko, Cromwell, +Tuon käärön? + +CROMWELL. + Makuuhuoneess', omaan käteen. + +WOLSEY. +Katsoiko sisällystä? + +CROMWELL. + Heti mursi +Hän sinetin, ja minkä ensin näki, +Sen vakavana luki; mielenkiinto +Kuvastui kasvoissa. Hän käski teidän +Odottaa häntä täällä aamusta. + +WOLSEY. +Tuleeko piankin hän? + +CROMWELL. + Varmaan pian. + +WOLSEY. +Siis tuokioksi minut jättäkää. -- + + (Cromwell menee.) + +Niin, Alençonin herttuatar, Ranskan +Kuninkaan sisar, hänen pitää naida. -- +Vai Anna Bullen! Hittoon Anna Bullen! +Ei kauniit kasvot tässä riitä. -- Bullen! +Ei mikään Bullen! -- Oi, jos Roomasta +Jo saapuis sana! -- Markiisitar Pembroke! + +NORFOLK. +On suuttunut. + +SUFFOLK. + Kai kuullut kuninkaan +Hiovan häneen vihaansa. + +SURREY. + Oi, Herra +Vanhurskas, tee se kyllin purevaksi! + +WOLSEY. +Ritarin tytär, halpa hovineitsyt +Kuningattaren kuningattareksi, +Emäntäns' emännäksi! Kirkkaasti +Se kynttilä ei pala; täytyy niistää; +Ja niin se sammuu. Mitä, vaikk' on kaunis +Ja siivokin? Hän on, sen tiedän, synkkä +Luterilainen. Meidän asialle +Ei hyödyllistä, että hän saa maata +Povella itsepäisen kuninkaan. +Pääkerettiläinen Cranmer hänkin noussut +Ja kuninkaan on lempiin hiipinyt +Ja oraakelin virkaan. + +NORFOLK. + Hautoo jotain. + +SURREY. +Oi, jos ne hauteet hältä syövyttäisi +Sydämmen valtajuuret! + + (Kuningas, lukien paperilehteä, ja Lovell tulevat.) + +SUFFOLK. + Kuningas! + +KUNINGAS HENRIK. +Oi, mitkä summat omiin tarpeisiinsa +On koonnut! Mitkä kultavirrat hänest' +On vuotaneet! Oi, pyhä säästäväisyys! +Mist' on ne haalinut? -- Ken teistä nähnyt +On kardinaalin? + +NORFOLK. + Tässä tarkanneet +Olemme häntä. Kumma kuohu aivoiss' +On hällä; jalkaa polkee, pystyyn karkaa, +Äkisti pysähtyy ja katsoo maahan +Ja sormen nostaa otsalleen; mut heti +Taas alkaa riehua, taas pysähtyy, +Kovasti takoo rintaansa, ja katseen +Kuun puoleen heittää; mitä kummimmissa +Hän asennoiss' on ollut. + +KUNINGAS HENRIK. + Luultavasti; +On mieli kuohuksissa. Tänään laittoi +Hän mulle silmäiltäviks papereita, +Joit' olin pyytänyt; mut arvatkaas, +Ma mitä niihin kätkettynä löysin? +Niin, totta, luettelon tavaroista: +Siin' aarteit' oli, kultaa, hopeaa, +Korua, loistokamaa siihen määrään, +Ett' alamaisella ei luulis varaa +Olevan moiseen. + +NORFOLK. + Se on taivaan tahto; +Sen oli kääröön pannut jokin henki, +Sill' armoittaakseen teidän silmäänne. + +KUNINGAS HENRIK. +Jos tietäisimme, että hänen mielens' +On maasta taivaallisiin kääntynyt, +Niin jouten saisi olla mietteissään. +Mut varon, että alla kuun ne asuu +Ja vakaan tuuman arvoiset ei ole. + + (Asettuu istumaan ja kuiskaa Lovellille, + joka sitten menee Wolseyn tykö.) + +WOLSEY. +Oi, anteeks, taivas! Teidän armoanne +Jumala siunatkoon! + +KUNINGAS HENRIK. + Te, arvon loordi, +Olette taivaan tavaroita täynnä +Ja mieless' armon runsas kalusto, +Jot' ikään tarkastitte; hetkeäkään +Ei teiltä hurskaast' ajastanne riitä +Tään mailman askareihin. Huono liette +Talouden pitäjä, ja iloitsen, +Ett' olette mun kaltaiseni siinä. + +WOLSEY. +Pyhillä toimill' oma aikans' on +Ja oma valtakunnan asioilla, +Ja luontokin se vaatii hoitoaan, +Ja sitä minunkin, sen heikon lapsen, +Kuin kuolevaisten veljienikin, +Totella tulee. + +KUNINGAS HENRIK. + Hyvin puhuttu! + +WOLSEY. +Suvaitkaa, majesteetti, -- itse siihen +Syyt' antaa koitan -- aina sovittaa +Mun hyvät sanani ja hyvät työni. + +KUNINGAS HENRIK. +Taas hyvin puhuttu; ja tavallaan +On hyvin-puhuminen hyvää työtä; +Ja kuitenkaan ei sanat ole työtä. +Isäni teitä suosi, sanoi sen, +Ja tämän sanansa hän työssä näytti; +Minä kuninkaana teille paikan soin +Lähinnä sydäntäni, teilt' en koskaan +Etua parast' evännyt; päinvastoin +Omaani supistinkin, kootakseni +Hyvyyttä teihin. + +WOLSEY (syrjään). + Mitä tietää tämä? + +SURREY (syrjään). +Suo, taivas, tätä jatkua! + +KUNINGAS HENRIK. + Teist' enkö +Ma tehnyt valtakunnan ensi miestä? +Sanokaa, onko totta mitä sanon? +Ja, jos sen myönnätte, niin sanokaa, +Velassa mulle oletteko? Mitä? + +WOLSEY. +Ma myönnän, kuningas, ett' armoa +Niin sadellut on minuun joka päivä, +Ett' en voi sitä palkita; se kävis +Ylitse ihmisvoimain. Tekoni +Ei koskaan päässyt tahdon tasalle, +Jos kuinka ahkeroinkin. Omaa hyvää +Sen verran katsoin, että määränäni +Ain' oli teidän pyhä persoonanne +Ja valtakunnan etu. Armontöistä, +Joit' arvottomaan minuun tuhlasitte, +On ainut palkka alamaisen kiitos, +Rukous puolestanne, uskollisuus, +Jok' yhä kasvoi vain ja yhä kasvaa, +Siks kuin sen kuolon talvi tappaa. + +KUNINGAS HENRIK. + Oivaa! +Täss' uskollisen, nöyrän alamaisen +Te kuvasitte; kunnian se töistään +Saa palkakseen, niinkuin sen vastakohta +Häpeän kostoksensa. Luulis että, +Kun sydämmeni ystävyytens' antoi, +Käteni armot tuhlas, valtani +Soi arvot teille suuremmat kuin muille, +Myös teidän käsin, sydämmin ja voimin -- +Velvoituksesta puhumattakaan -- +Pitäisi erikoista ystävyyttä +Enemmän mulle osoittaa kuin muille. + +WOLSEY. +Kuninkaan parast' enemmän ma katsoin +Kuin omaani. Ain' ennen, nyt ja vasta -- +Vaikk' uskoton ois koko maailma +Ja teidät kavaltais, vaikk' uhkuis vaara +Niin julman valtavana kuin vain aatos +Voi kuvailla -- mun uskollisuuteni, +Kuin luoto tyrskyn keskell', ärjyt aallot +Poveensa särkisi ja järkkymättä +Teit' aina suojais. + +KUNINGAS HENRIK. + Puhett' ylevää! +Kas, tuossa, loordit, sydän vilpitön! +Avoinna näitte sen. -- Tuo lukekaa: + + (Antaa hänelle paperin.) + +Ja sitten tuo; ja sitten suurukselle, +Jos ruoka maittaa. + + (Kuningas menee, katsoen vihaisesti Wolsey-kardinaaliin, + ylimykset tunkeilevat hänen jälkeensä, naurellen ja + keskenään kuiskaillen.) + +WOLSEY. + Mitä tietää tuo? +Mik' äkki-viha! Mikä siihen syynä? +Rypisti otsaansa, ja silmä paloi, +Kuin turmaa uhkais; ärjäs leijona +Noin katsoo uskaljaaseen metsämieheen, +Jok' on sen haavoittanut, -- sitten ruhjoo.. +Nyt tuota katson; pelkään, että se +On vihan syynä. -- Oikein: tuo se minut +On kukistanut! Siinä luettelo +On summa-aarteista, joit' itselleni +Koonnut olen, päästäkseni paaviks +Ja Roomass' ystäviä ostaakseni. +Oo, huolimattomuus, jok' omiaan +On narrin kaatamaan! Mik' ilkipeikko +Mun pani kätkemään tuon salaisuuden +Pakettiin, jonka laitoin kuninkaalle? +Apua eikö? Eikö uutta juonta, +Mill' ajaa tämä hänen aivoistaan? +Sapettaa häntä tuo. Mut keinon tiedän; +Jos tepsii tää, niin onnen kiusallakin +Ma nousen taas. -- Haa! Mitä? "Paaville?" +Kirjeeni paaville, niin, toden totta, +Ja koko sopimus! Siis, hyvästi! +Min' olin suuruuteni kukkuloilla, +Ja kunniani keskitaivaalta +Nyt alan laskea; ma putoan +Kuin kirkas tähdenlento iltasella, +Koht' ei mua kukaan näe. + + (Norfolkin ja Suffolkin herttuat, Surreyn kreivi + ja kamariherra palaavat.) + +NORFOLK. + Kardinaali, +Kuninkaan tahto kuulkaa, joka vaatii +Ett' oiti meille valtasinetin +Nyt annatte ja Winchesterin maalle +Pois Asherhouseen itse vetäydytte, -- +Siks kunnes toisin määrätään. + +WOLSEY. + Seis! Hiljaa! +Ei teillä valtuutta. Näin suureen toimeen +Ei sanat riitä. + +SUFFOLK. + Vastustaa ken tohtii, +Mit' itse kuninkaan on suusta tullut? + +WOLSEY. +Siks kunnes muuta näen kuin sanoja +Ja tahdon, pahan tahdon, kärkkäät herrat, +Niin uskallan ja täytyykin mun kieltää. +Nyt näen, kuink' alhaa ainett' olette: +Kateutta vain! Kuink' ahnaast' ahnehditte +Mun turmaani, niin kuin se teitä ruokkis! +Kuink' ilon ivaa kaikess' osoitatte, +Mi turmioks' on mulle! Ilkimykset, +Kateuden tietä käykää; teillä siihen +On kristillinen oikeus; varmaan saatte +Ajoissa palkankin. Tään sinetin, +Jonk' ottaa uhkaatte, sen omin käsin +Kuningas -- teidän herranne ja mun -- +Minulle antoi elinkaudeksi, +Ja arvon, viran myös, ja vahvistukseks +Avoimen kirjeen. Ken sen riistää multa? + +SURREY. +Hän, ken sen antoi. + +WOLSEY. + Tulkoon sitten itse! + +SURREY. +Sin' olet pöyhkä petturi, sa pappi. + +WOLSEY. +Valetta, pöyhkä loordi! Eilen vielä +Ois Surrey kielens' ennen polttanut +Kuin moista puhunut. + +SURREY. + Sun vallanhimos, +Punainen pahus, täältä murheenmaasta +Vei appeni, sen jalon Buckinghamin. +Ei kaikkein kardinaali-veljein päät -- +Sinä arvoinesi niihin luettuna -- +Sen miehen yhtä hivuskarvaa vastaa. +Kirottu koko teidän politiikka! +Mun lähetitte Irlantiin, jost' apu +Ol' etäällä ja kuningas ja kaikki, +Jotk' olemattomista rikoksista +Ois hälle armon hankkineet; sill' aikaa +Pyhästä säälistä sa hyvyydessäs +Soit hälle synninpäästön kirveen kautta. + +WOLSEY. +Se valhett' on ja kaikki muukin, josta +Tuo lörppäkieli loordi mua syyttää. +Lain kautta herttua tuomionsa sai; +Ett' olin hänen kuolemaansa syytön +Ja vapaa juonista, sen päärein oikeus +Ja asiansa huonous todistaa. +Jos oisin kielevä, niin sanoisin, +Ett' yhtä vähän teiss' on kuntoa +Kuin kunniaa; ett' alttiudessa +Kuningast', ylvää haltijaani, kohtaan +Min' olen yhtä hyvä mies kuin Surrey +Ja kaikki hänen narrikumppaninsa. + +SURREY. +Sun pitkä takkis sua suojaa, pappi, +Sais sydänvertas muuten miekka maistaa. -- +Tuot' uhkaa siedättekö kuulla, loordit, +Ja moisen suusta? Näin jos meitä saa +Mokoma punareuhka koiritella, +Hyvästi silloin aateluus! Hän meitä +Hatullaan pyytää vois kuin leivosia.[9] + +WOLSEY. +On hyvyys sulle myrkkää. + +SURREY. + Niin se hyvyys, +Joll' omiin käsiinne te kiskomalla +Maan kaikki rikkaudet kiersitte; +Se hyvyys, jolla kirjeissänne paaviin +Kuninkaan petitte; sen hyvyytenne, +Jos härnäätte, ma kuuluks teen. -- Lord Norfolk, +Jos tosi ylimys te olette, +Jos yhteishyvää hellitte ja tilaa +Ivatun aatelimme ja sen lasten -- +Jotk' aateliks ei nouse, tuo jos elää -- +Nyt hänen maineluettelons' esiin +Ja syntikirjansa! -- Se teitä, pappi, +Pahemmin säikyttää kuin messukello,[10] -- +Kun tumman naikon kanssa kiemailitte. -- + +WOLSEY. +Syvästi tuota miestä inhoisin, +Jos sit' ei kieltäis kristillinen rakkaus. + +NORFOLK. +Kuninkaan käsiss' on se luettelo; +Mut ruma on se. + +WOLSEY. + Sitä kauniimpana +Ja kirkkaampana puhtauteni loistaa, +Kun toden kuulee kuningas. + +SURREY. + Ei auta. +On hyvä muisto mulla; jotkut kohdat +Ma vielä muistan, ja ne julki tuon. +Jos voitte, punastukaa, kardinaali, +Ja tunnustakaa; se ois toki suoraa. + +WOLSEY. +Kaikk' esiin! Pahimmatkin syytteet torjun. +Jos punastun, niin sitä punastun, +Ett' ylimys on vailla tapoja. + +SURREY. +Parempi se, kuin päätä vailla. Siis: +Kuninkaan tietämättä ensinnäkin +Pyritte legaatiksi, jonka kautta +Maan piispain toimivallan hervaisitte. + +NORFOLK. +Kirjeissä ulkovalloille ja Roomaan +Ol' aina lause: _ego et rex meus_; +Kuninkaan sillä käskyläiseksenne +Te alensitte. + +SUFFOLK. + Lisäks kuninkaan +Ja neuvoskunnan tietämättä veitte, +Lähetiks keisarille mennessänne, +Mukaanne Flandriin valtasinetin. + +SURREY. +Niinikään soitte laajan valtuudet +Gregory Cassadolle liiton tekoon +Ferraran välillä ja Englannin, +Kuninkaan tiedotta ja neuvoskunnan. + +SUFFOLK. +Ja vallanhimosta te leimautitte +Kuninkaan rahaan pyhän hattunne. + +SURREY. +Ja suunnattomat summat lähetitte -- +Ne kuinka saitte, tunto sanokoon -- +Syötiksi Roomaan, onkiaksenne +Niill' arvopaikkoja, ja valtakunnan +Näin köyhdytitte. Paljo muuta vielä, +Mut kun se inhaa on ja teitä koskee, +En sillä tahraa suutani. + +KAMARIHERRA. + My lord, +On halpaa langennutta polkea. +Lain valtaan jääköön; sen on tuomio, +Ei teidän. Sydän itkee nähdessäni, +Kuin pieneks hänen suuruutens' on käynyt. + +SURREY. +Suon hälle anteeksi. + +SUFFOLK. + Lord kardinaali, +Kuningas vielä käskenyt on tämän: +Kun kaikki, mitä Rooman legaattina +Olette tässä maassa toiminut, +On _praemunire_-säännön alaisena,[11] +Niin tämä laki kohtaa teitä myös; +Maat, mannut, kiinteän ja irtaimen +Olette rikkonut, ja menettänyt +Kuninkaan turvan. -- Tää mun toimeni. + +NORFOLK. +Nyt jääkää miettimään, kuink' elämänne +On parattava. Jyrkän vastauksenne, +Kun sinetin meilt' epäsitte, teemme +Kuninkaan tiedoks; varmaan kiittää teitä. +Hyvästi, vähä hyvä kardinaali! + + (Kaikki menevät, paitse Wolsey.) + +WOLSEY. +Hyvästi, vähä hyvä, mikä jää! +Hyvästi iäks, kaikki suuruuteni! +Se ihmisen on osa; tänään kasvaa +Ujoa toivon tainta, huomenna +Jo kukkii, loistaa täydess' uhkeudessaan, +Ja sitten tulee halla, turmahalla, +Ja -- ihminen kun varmana jo levoss' +Odottaa suuruutensa kypsyntää -- +Se juureen puraisee ja hänet kaataa +Niinkuin nyt minunkin. Kuin huimat pojat, +Jotk' uivat rakoilla, jo monta kesää +Uhalla laskin maineen ulappaa, +Mut liian kauas; pullistunut korska +Mun särkyi aitani, ja vanhana +Ja virass' uupuneena raivon virran +Ma jouduin ajeluun; se nyt mun nielee. +Sua vihaan, turha kunnia ja loisto. +Nyt uuden mielen saan. Oi, kuink' on kurja +Se raukka, joka luottaa valtoihin! +Niin, ruhtinasten armonhymyilyn, +Jot' ahnehdimme näin, ja tuhon välill' +Enemmän tuskaa on ja kauhua, +Kuin mitä sodist' on ja naisista. +Kun sorrut, Luciferin lailla sorrut, +On toivo mennyttä. + + (Cromwell tulee säikähdyksissään.) + + No, mitä, Cromwell? + +CROMWELL. +En puhua ma voi. -- + +WOLSEY. + Noin hämmentynyt +Mun turmiostaniko? Kummeksitko, +Jos suistuu suuruuskin? Jos itket sinä, +Niin toden totta olen mennyt mies. + +CROMWELL. +Kuink' armonne on laita? + +WOLSEY. + Hyvin; Cromwell; +En onnellisemp' ole koskaan ollut. +Nyt tunnen itseni, nyt tunnen rauhaa, +Jot' arvot maalliset ei voita: tyyntä +Omantunnon rauhaa. Kuningas mua auttoi, +Hänelle kiitos; näiden hartioiden +Lahoilta pylväiltä hän säälist' otti +Pois painon, jot' ei kantais laivastot: +Tuon liian kunnian. Oi, se on taakka, +Niin, rakas Cromwell, taakka liian raskas +Sen kantaa, joka toivoo taivaaseen. + +CROMWELL. +Iloitsen, että hyväll' ootte tiellä. + +WOLSEY. +Niin luulisin; nyt, toivon, olen valmis -- +Ma tunnen siihen hengessäni voimaa -- +Pahempaa, kovempaakin kestämään, +Kuin millä heikot vihamiehet uhkaa. +Mit' uutta? + +CROMWELL. +Pahin kaikista ja raskain +Kuninkaan suosion on menetys. + +WOLSEY. +Jumala häntä siunatkoon! + +CROMWELL. + Ja sitten +Sir Thomas More on teidän sijaanne +Valittu kansleriksi. + +WOLSEY. + Kiire oli. +Kyvykäs mies. Hän kauan pysyköön +Kuninkaan suosissa ja tuomitkoon +Totuuden sekä omantunnon mukaan, +Niin että, kun on matkans' autuaasti +Hän päättänyt, sais orpoin kyyneleistä +Tomulleen hautapatsaan. Mitä muuta? + +CROMWELL. +Cranmer on suosittuna palannut +Ja Canterburyn arkkipiispaks tehty. + +WOLSEY. +Se oli uutta. + +CROMWELL. + Vihdoin, lady Anna, +Jonk' aikaa kuningas on salaa nainut, +Kirkossa tänään kuningattarena +On julki näyttäynyt. Nyt puhutaan +Vain kruunauksesta. + +WOLSEY. + Cromwell, se se riippa +Mun alas painoi. Kuningas on käynyt +Omia teitään. Tuon, tuon naisen tähden +Menetin iäks loistoni; ei enää +Valaise mainettani aurinko, +Ei enää kultaa tuota suurten seuraa, +Jok' odotti vain hymyäni. Mene! +Hävinnyt olen, köyhä, kelvoton +Sun herraksesi. Etsi kuningasta -- +Se aurinkosi älköön laskeko! -- +Ma hälle olen kertonut, ken olet +ja että taattu olet; hän sua auttaa. +Mua muistellessaan -- jalo häll' on luonto -- +Hän lämpenee ja toivorikasta +Ei palvelustas hylkää. Hyvä Cromwell, +Hänt' älä loukkaa, varull' ole, katso +Etistä etuasi. + +CROMWELL. + Teistä, herra, +Mun luopuako täytyy? Heittää täytyy +Noin hyvä, jalo, vakaa isäntä? +Todetkoon, kell' ei sydän kivest' ole, +Kuink' on mun raskas jättää herrani. +Saa palveluni kuningas, mut te +Mun rukoukseni iänikuisesti. + +WOLSEY. +En kyynelt' ajatellut vuodattaa +Täss' surkeudessa, mut hellyydelläs +Sa sait mun naisen osaa näyttämään. +Pois kyynel pyhkikäämme! Kuule, Cromwell, +Kun joudun unheeseen -- ja se käy pian -- +Ja kylmässä kun nukun marmorissa, +Miss' enää minua ei mainita, +Niin sano, näin sua neuvon, sano: Wolsey, +Jok' astui kerran tietä kunnian +Ja maineen mittas syvyydet ja särkät, +Hän, haaksirikko, neuvoi sulle varman +Ylennystien, vaikk' itse siitä eksyi. +Tuhoni näet ja mikä minut kaatoi. +Varoitan, Cromwell: vältä ylpeyttä; +Se synti enkelitkin kukisti; +Kuink' ihminen, tuo Luojan kuva, sillä +Vois mitään voittaa? Itses unhota; +Rakasta vihamiestäs; vilpillä +Et voita enempää kuin suoruudella. +Kädessäs aina rauhan oksaa kanna, +Se kateelliset kielet vaientaa. +Tee oikeutta, älä ketään pelkää. +Jumalaa, isänmaata, totuutta +Rakasta aina. Näin jos kaadut, Cromwell, +Niin marttyyrina kaadut. Palvele +Vain kuningasta. -- Auta mua sisään; +Siell' ota kirjaan kaikki tavarani +Viimeiseen ropoon; se on kuninkaan. +Jumalaan uskoni ja papin puku +On ainut, mit on enää mulla omaa. +Oi, Cromwell, Cromwell! Jumalaa jos puoliks +Niin oisin palvellut kuin kuningasta, +Hän ei mua vanhoillani syössyt ois +Näin alastonna vihamiesten käsiin. + +CROMWELL. +Oi, malttukaa! + +WOLSEY. + Niin teenkin. Hovin liemu, +Jää hyvästi! Mua kutsuu taivaan riemu. + + (Menevät.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Katu Westminsterissa. + + (Kaksi aatelismiestä kohtaa toisensa.) + +1 AATELISMIES. +No, terve taaskin. + +2 AATELISMIES. + Samat sanat teille. + +1 AATELISMIES. +Tulitte tähän varmaan katsomaan, +Kun lady Anna palaa kruunauksesta? + +2 AATELISMIES. +Niin, aivan niin. Kun viimein tavattiin, +Tul' oikeudesta herttua Buckingham. + +1 AATELISMIES. +Niin oikein; silloin oli surun aika, +Nyt julki riemu. + +2 AATELISMIES. + Niin, nyt porvaristo +Kuninkaanmielisyyttään täysin näyttää; +Se tätä päivää -- oikeutensa mukaan -- +Kemuilla viettää, huvinäytelmillä +Ja juhlakulkueilla. + +1 AATELISMIES. + Komeampaa +Ja uljaampaa ei ole koskaan nähty. + +2 AATELISMIES. +Kysyä sallikaa mun, mikä teill' on +Paperi kädessä? + +1 AATELISMIES. + Se luettelo +On niistä henkilöistä, joilla tänään +On virkatointa kruunauksessa. +Suffolkin herttua drotsetina ylin, +Norfolkin herttua sitten marskina. +Lukea tuosta itse voitte loput. + +2 AATELISMIES. +Suur' kiitos. Jos en tapaa tuntisi, +Niin lukisin ma kyllä paperinne. +Mut miten käy nyt leski-prinsessan, +Katariinan, sekä hänen asiansa? + +1 AATELISMIES. +Sen sanon, Canterburyn arkkipiispa +Yhdessä muiden suuriarvoisten +Ja oppineiden isäin kanssa istui +Dunstabless' oikeutta, kuusi virstaa +Ampthill'istä, miss' asui prinsessa; +Sai monasti hän haaston, mut ei tullut. +Kun pois hän jäi, ja tunnonvaiva valtas +Kuninkaan yhä, niin nää opinmiehet +Yksmielisesti eron päättivät +Ja naimaliiton tyhjäks julistivat. +Hän sitten Kimboltoniin siirrettiin, +Siell' on nyt sairaana. + +2 AATELISMIES. + Voi, rouva-parkaa! -- + + (Torventoitotuksia.) + +Seis! Torvet soivat: kuningatar tulee. + + (Hoboijansoittoa.) + + Kruunauskulkue. + + Vilkkaita torventoitotuksia. + + 1. Kaksi tuomaria. + + 2. Lord kansleri, jonka edellä kannetaan valtasinettiä + ja virkasauvaa. + + 3. Kuorolaulajia. + + 4. Lontoon määri, virkasauva kädessä. Sitten sukkanauhan + tähdistön airut asepuvussa ja kullattu kuparikruunu päässä. + + 5. Markiisi Dorset, kultainen valtikka kädessä ja päässä + kultainen puolikruunu. Hänen rinnallaan Surreyn kreivi, + hopeainen sauva ja kyyhkynen kädessä ja kreivin kruunu + päässä. Kummallakin sukkanauhantähdistön ketjut kaulassa. + + 6. Suffolkin herttua juhlapuvussa, kruunu päässä ja pitkä, + valkea sauva kädessä, valtakunnan drotsina. Hänen rinnallaan + Norfolkin herttua, marsalkansauva kädessä ja kruunu päässä. + Kummallakin sukkanauhantähdistön ketjut kaulassa. + + 7. Kunniakatos, jota neljä satamaparoonia kantaa; sen alla + kulkee kuningatar loistopuvussa, kruunu päässä ja hiukset + runsaasti helmillä koristettuina. Toisella puolella Lontoon, + toisella Winchesterin piispa. + + 8. Vanha Norfolkin herttuatar, päässä kruunu, johon on + kukkia kudottu; kannattaa kuningattaren laahusta. + + 9. Ylimysnaisia ja kreivittäriä, yksinkertaiset, kukattomat + kultakruunut päässä. + +2 AATELISMIES. +Niin, kulku kuninkaallinen! -- Nuo tunnen; -- +Ken kantaa valtikkaa? + +1 AATELISMIES. + Markiisi Dorset; +Ja kreivi Surrey tuo, ken kantaa sauvaa. + +2 AATELISMIES. +Komea ylimys! Ja kreivi Suffolk +Tuo tuossa kai? + +1 AATELISMIES. + Niin, valtakunnan drotsi. + +2 AATELISMIES. +Ja Norfolk tuo? + +1 AATELISMIES. + Niin. + +2 AATELISMIES (näkee kuningattaren). + Siunatkoon sua taivas! +En kasvoja noin kauniit' ole nähnyt. -- +Kautt' autuuteni, enkeli hän on. +Kuninkaall' enemmän kuin Intiat +On sylissään, kun tuota naista halaa. +En soimaa hänen tuntoaan. + +1 AATELISMIES. + Nuo, jotka +Katosta hänen päällään pitävät, +Ne Viiden Sataman on parooneja.[12] + +2 AATELISMIES. +Noit' onnellisia! Niin ovat kaikki +Jotk' ovat hänen lähellään. Ja tuo, +Tuo hänen laahuksensa kannattaja, +Kai vanha Norfolkin on herttuatar? + +1 AATELISMIES. +Niin on; muut kaikki kreivittäriä. + +2 AATELISMIES. +Sen sanoo kruunut. Tähtiä he ovat. +Ja lentojakin jotkut. + +1 AATELISMIES. + Vaiti siitä! + + (Kulkue poistuu torvien raikkaasti soidessa.) + + (Kolmas aatelismies tulee.) + +Kah, terve! Miss' on teitä paistettu? + +3 AATELISMIES. +He, kirkoss', ahdingossa; sormeakaan +Ei mahtunut ois lisää. Ilon humuun +Tukehduin melkein. + +2 AATELISMIES. + Juhlamenot näitte? + +3 AATELISMIES. +No, näinhän. + +1 AATELISMIES. + Millaisilta näyttivät? + +3 AATELISMIES. +Kannatti katsella. + +2 AATELISMIES. + No, kertokaa. + +3 AATELISMIES. +Kykyni mukaan. Kuningattaren +Kun ladyjen ja loordein vuolas virta +On korokkeelle kuoriin saattanut, +Vetäytyy pois se; hänen armonsa +Komealt' istuimellaan huokaa sitten +Noin puolen tuntia ja kansan sallii +Vapaasti ihanuuttaan ihailla. +Hän totta onkin kauniin nainen, mit' on +Mies ikänänsä syleillyt. Kun kansa +Siin' oikein hänet näki, nousi telme +Kuin myrskyn riehtoessa purjeita, +Niin sekava ja hurja: hatut, takit, +Jakutkin ilmaan lensi; nokat menneet +Ois saman tien, jos ei ois kiinni olleet. +Moist' iloa en ole koskaan nähnyt. +Mahakkaat vaimot, aivan viimeisillään, +Kuin entisaikain muurinsärkijät +Tungokseen töytäsivät, joka horjuin +Pakeni tieltä. Mies ei voinut väittää: +"Tuo mun on eukkoni", niin yhdess' oli +Mytyssä siinä kaikki. + +2 AATELISMIES. + Mitä sitten? + +3 AATELISMIES. +Nyt kuningatar nousi, nöyräst' astui +Luo alttarin ja polvistui ja nosti +Ihanat silmäns' ylös taivaaseen, +Kuin pyhimys, rukoillen hartahasti. +Nous sitten, kumartaen kansalle. +Nyt hälle Canterburyn arkkipiispa +Kuningattaren merkit, pyhän öljyn, +Ja Edvard Tunnustajan kruunun, sauvan +Ja rauhankyyhkyn antoi ynnä muut +Ylevät arvonmerkit; sitten kuoro, +Maan valituimman soiton säistämänä, +Viritti yhdessä _Te Deum_ virren. +Samalla loistolla he palasivat +York-placeen, miss' on juhlapidot nyt. + +1 AATELISMIES. +York-place ei enää ole sen se nimi +On mennyttä, kun kardinaali kaatui. +Se Whitehall on ja kruunun nyt. + +3 AATELISMIES. + Tuon tiedän; +Se nimi uusi on, ja kielell' yhä +On entinen. + +2 AATELISMIES. + Nuo kaksi arvon piispaa +Molemmin puolin kuningatarta +Keit' olivat? + +3 AATELISMIES. + Stokesley ja Gardiner: +Winchesterin on toinen -- äskettäin +Viel' oli kuninkaalla kirjurina -- +Ja Lontoon toinen. + +2 AATELISMIES. + Winchesterin piispa +Ei katso hyvin silmin arkkipiispaan, +Vakaaseen Cranmeriin. + +3 AATELISMIES. + Sen tietää kaikki; +Mut viel' ei välit rikki; niiks jos tulee, +Peloton ystävä on Cranmerilla. + +2 AATELISMIES. +Sanokaa, kuka on se? + +3 AATELISMIES. + Thomas Cromwell, +Kuninkaan suosittu ja todellakin +Tehokas ystävä. Hän kutsuttu +On kruununkalleuksien vartijaksi +Ja salaneuvoston jo jäsen on. + +2 AATELISMIES. +Hän vielä nousee. + +3 AATELISMIES. + Varmaankin. Mut +Nyt, hyvät herrat, mukanani hoviin. +Mun olkaa vierainani; jotain siellä +Voin tarjota, ja sinne matkalla -- +Ma lisää kerron. + +MOLEMMAT. + Niinkuin käskette. + + +Toinen kohtaus. + + Kimbolton. + + (Entinen kuningatar Katariina, sairaana; häntä + taluttavat sisään Griffith ja Patience.) + +GRIFFITH. +Kuink', armo, voitte? + +KATARIINA. + Kuoloon valmis, Griffith; +Kuin raskaat oksat maahan taipuu polvet, +Väsyen kuormaansa. Tuo mulle tuoli. -- +Kas niin, -- nyt tuntuu hiukan helpommalta. +Sanoithan, Griffith, kun mua talutit, +Ett' on tuo maineen laps, tuo suuri Wolsey, +Jo kuollut. + +GRIFFITH. + Sanoin, rouva, mutta luulin +Ett' ette surultanne sitä kuullut. + +KATARIINA. +Oi, Griffith, kerro, kuinka kuoli hän; +Jos hyvin, niin hän edelläni kulki +Esikuvana. + +GRIFFITH. + Näin sitä kerrotaan: +Kun hänet tuikea Northumberland +Yorkissa vangitsi ja oikeuteen +Toi syytteest' ankarasta vastaamaan, +Niin äkisti hän sairastui niin pahoin, +Ett' istua ei voinut muulillaan. + +KATARIINA. +Mies-parka! + +GRIFFITH. + Vihdoin, vähin, erin, pääsi +Hän Leicesteriin ja poikkes luostariin, +Miss' abbotti ja koko veljeskunta +Hänt' otti kunnioittavasti vastaan. +Hän sanoi abbotille: "Hyvä isä. +Mies vanha, vallan puuskain murjoma, +Väsyneet luunsa tänne lepoon laskee; +Maa-muru hälle rakkaudesta suokaa!" +Näin kääntyi vuoteeseen, ja tauti yhä +Paheni vain; ja kolmantena yönä +Kahdeksan aikaan -- itse oli tunnin +Hän ennustanut -- hiljaa mietiskellen +Ja surren, katuen ja itkien, +Pois arvoloistons' antoi maailmalle, +Sielunsa taivaalle, ja nukkui rauhaan. + +KATARIINA. +Niin levätköönkin: älköön painako +Rikokset häntä! Sen vain sanon, Griffith, +Mut rakkaudessa: hillimätön oli +Hänellä ylpeys; ruhtinasten pyrki +Hän verroille; hän koko valtakunnan +Juoniinsa kiersi; virkain myynti työnä, +Lakina oma tahto; hovissa +Valeita kylvi; kahtamoiset aina +Sanat ja mieli; sääliä ei hällä, +Pait milloin jonkun aikoi kukistaa; +Lupaukset suuret, niinkuin itse silloin, +Mut täytäntö, mit' itse nyt on, tyhjää. +Lihaansa palveli ja huono oli +Papeille esikuva. + +GRIFFITH. + Armo hyvä, +Me toisten virheet vaskeen uurramme, +Mut hyveet veteen kirjoitamme. Suokaa +Mun hiukan häntä kiittää. + +KATARIINA. + Tee se, Griffith, +Olisin muuten häijy. + +GRIFFITH. + Kardinaali, +Vaikk' oli halpaa juurta, kieltämättä +Jo kehdoss' oli luotu suuruuteen. +Hän opiss' oli syvällinen, tarkka, +Älykäs, varma, kaunopuheinen, +Kopea, tyly vihamiestään kohtaan, +Mut ystävilleen lempeä kuin kesä. +Vaikk' oli pohjaton hän pyyteissään -- +Se synti on -- niin antelias oli +Kuin ruhtinas; sen aina todistavat +Nuo kasvattamans' opin kaksoiset, +Ipswich ja Oxford.[13] Toinen kohta kaatui; +Ei hyväntekijästään eloon jäänyt; +Mut toinen, vaikka keskoinen, jo kuulu +Ja kukoistava on ja yhä kasvaa, +Ett' ei sen vertaa kristikunnas' ole. +Tuhonsa hälle tosi-onnen toi; +Nyt, eikä ennen, itsensä hän tunsi, +Nyt koki, mik' on autuus olla pieni +Sai vanhus armon suuremman kuin mitä +Voi mailma antaa: nukkui Herrassa. + +KATARIINA. +Muut' airutta en kuoltuani toivo, +Parempaa puhujaa, jok' elämääni +Ja mainettani suojaa herjaukselta, +Niin ylevää kuin sinä, kunnon Griffith, +Pahimman vihamiehen tomullekin +Mun pani osoittamaan kunniaa +Tuo hurskaan mieles nöyryys. Rauha hälle! -- +Patience, käy tänne, alemmaks mua auta, +En sua enää kauan vaivaa. -- Griffith, +Nyt tuota surun sävelt' anna soittaa, +Jot' aina kuolinkelloikseni sanoin; +Sill' aikaa hengessäni kuuntelen +Jo lähenevää taivaan sulosointaa. + + (Surullista ja juhlallista soittoa.) + +GRIFFITH. +Hän nukkuu. Hiljaa, tyttö, istukaamme, +Ett' ei hän herää. Hiljaa, hyvä Patience! + + (Uni-ilmiö. Juhlallisessa, hiljaisessa kulussa leijailee + näyttämölle, toinen toisensa jälkeen, kuusi haamua valkoisissa + vaatteissa, päässä laakeriseppeleet, kultaiset naamarit + kasvoilla ja laakeri- tai palmunoksat kädessä. Tehtyään muutamia + kierroksia, kaksi ensimmäistä pitää kukkasseppelettä hänen + päänsä päällä, jolla aikaa toiset neljä kunnioittavasti + kumartavat. Sitten ne kaksi, jotka seppelettä kannattivat, + antavat sen kahdelle seuraavalle, jotka liikkeissään + noudattavat samaa järjestystä ja pitävät seppeliä hänen päänsä + päällä. Nämä jättävät sitten seppeleen kahdelle viimeiselle, + jotka nekin noudattavat samoja menoja. Sen jälkeen Katariina, + ikäänkuin haltioissaan, osoittaa ilon ilmeitä ja nostaa kätensä + taivaaseen. Sitten haamut tanssien katoavat, vieden seppeleen + mukanaan. Soittoa jatkuu.) + +KATARIINA. +Miss' olette, te rauhan henget? Poissa? +Ja jätitte mun yksin kurjuuteeni? + +GRIFFITH. +Täss' olemme. + +KATARIINA. + En teitä kutsunut. +Kun nukuin, näittekö te mitä? + +GRIFFITH. + Emme. + +KATARIINA. +Vai ette? Ettekö vastikään nähneet, +Kuink' enkeljoukko pitoihin mua kutsui? +Tuhansin sätein niiden kasvot loisti +Kuin auringon. He lupasivat mulle +Ikuisen onnen, toivat seppeleitä, +Joit' en ma vielä kelpaa kantamaan, +Mut kohta varmaan, Griffith. + +GRIFFITH. + Iloitsen, +Ett' elvyttävät teidän mieltänne +Noin kauniit unet. + +KATARIINA. + Vaientakaa soitto; +Se viiltää korviani. + + (Soitto taukoaa.) + +PATIENCE. + Huomaatteko, +Kuink' armo äkisti on muuttunut? +Kuink' ovat kasvot kaidat, katse kalvas, +Jääkylmä? Nähkääs silmiä? + +GRIFFITH. + Hän kuolee. +Rukoile, rukoile! + +PATIENCE. + Hänt' auta, taivas! + + (Sanansaattaja tulee.) + +SANANSAATTAJA. +Suvaitkaa, armo, -- + +KATARIINA. + Häpeemätön mies, +Noin meitä kunnioitatko? + +GRIFFITH. + On väärin +Noin törkeästi häntä kohdella, +Kun tiedätte ett' entinen on suuruus +Hänelle rakas. Polvistukaa joutuin! + +SANANSAATTAJA. +Anteeksi, armollisin majesteetti! +Unohdin tavat kiireessäni. Tuolla +Kuninkaan lähettämä herra vartoo. + +KATARIINA. +Tuo hänet sisään, Griffith; tuota miestä +En siedä nähdä. + + (Griffith ja sanansaattaja menevät.) + + (Griffith palaa, mukanaan Capucius.) + + Jos ei näkö petä, +Olette lähettämä keisarin, +Mun lankoni, ja nimenne Capucius. + +CAPUCIUS. +Niin, nöyrin palvelijanne. + +KATARIINA. + Ah, mylord, +Kovinpa ajat muuttuneet ja arvot +On viime näkemästä. Mikä teidät +On tänne johdattanut? + +CAPUCIUS. + Arvon rouva, +Lähinnä halu palvella; ja sitten +Kuninkaan käsky käydä pateillanne. +Hän säälii tautianne, terveiset +Lähettää kauttani, ja sydämmestään +Hän pyytää saada teitä lohduttaa. + +KATARIINA. +Mylord, se lohtu tulee liian myöhään: +Kuin teloituksen jälkeen armahdus. +Se lääke ajoiss' oisi auttanut, +Nyt rukoukset ainoa on lohtu. +Kuningas voiko hyvin? + +CAPUCIUS. + Hyvin, rouva. + +KATARIINA. +Niin aina voikoon, kukoistakoon aina, +Kun minä toukkain tulen saaliiksi +Ja nimenikin tääll' on pannaan pantu. -- +Sa lähetitkö kirjeen, Patience, jonka +Sun käskin kirjoittaa? + +PATIENCE. + En, hyvä armo. + + (Antaa kirjeen Katariinalle.) + +KATARIINA. +Siis nöyräst' anon, että antaisitte +Tään kuninkaalle. + +CAPUCIUS. + Mielelläni, rouva. + +KATARIINA. +Ma siinä hänen nuorta tytärtään, +Tuot' oman puhtaan rakkautemme kuvaa, +Hänelle hellimmästi suositan; +Valukoon häneen taivaan runsas siunaus! -- +Kuningas häntä hurskaaks kasvattakoon, -- +Nuor' on hän, jalon kaino; hyväks hänet +Myös soisin -- kalliina hän pitäköön +Hänt' äidin tähden, jolle itse oli, +Ties taivas, kuinka kallis. Toinen pyyntö +On, että majesteetti hiukan säälis +Naisparkojani, jotka uskolliset +On mulle kaikiss' onnen vaiheiss' olleet; +Ei heissä yhtä, vannon sen, -- ja nyt +En valehtele -- jonka sielun somuus, +Siveys, kainous ja puhdas käytös +Ei ansaitsisi miestä parasta, +Vaan vaikka ylimyksen; niin, ne miehet +On onnelliset, jotka heidät saavat. +Lopuksi, palvelijani, -- köyhät ovat, +Mut köyhyydessään ei mua hyljänneet -- +He saakoot täyden palkkansa ja hiukan +Sen lisäksikin, multa muistoksi; +Jos taivas mulle viel' ois elämää +Ja varaa suonut, näin en erois heistä. +Niin, siinä kirjeen sisällys. Mylord, +Nyt kaiken kautta teille kalleimman, +Ja haudan rauhan kuolleille jos suotte, +Niin noiden raukkain olkaa ystävä, +Ja tämä viime oikeus mulle suomaan +Kuningas pakottakaa. + +CAPUCIUS. + Kautta taivaan, +Sen teen, niin totta miehestä kuin käyn. + +KATARIINA. +Suur' kiitos, kunnon loordi! Nöyrimmät +Mun terveiseni viekää kuninkaalle; +Sanokaa: hänen pitkä piinans' eroo +Nyt maailmasta; kuollen häntä siunaan; +Se sanokaa. -- Jo näkö hämärtyy. -- +Hyvästi! -- Griffith, hyvästi! -- Ei, Patience, +Sin' et saa mennä. Halaan vuoteeseen; +Enemmän kutsu tänne naisia. +Kun olen kuollut, kunnialla minut +Sa, tyttö, hautaan laita; immenkukkaa +Sirota sille, jotta mailma tietköön, +Ett' olin puhdas vaimo hautaan asti. +Minut balsamoi ja pane näytteille; +Ja vaikk' en enää kuningatar ole, +Niin hautaa minut kuningattarena, +Kuninkaan tyttärenä. Muut' en jaksa. + + (Menevät, taluttaen Katariinaa.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Sali kuninkaanlinnassa. + + (Gardiner, Winchesterin piispa, tulee, edellä poika, + joka kantaa soihtua. Hänet kohtaa sir Thomas Lovell.) + +GARDINER. +Kai kello jo on yksi? + +POIKA. + Löi vast'ikään. + +GARDINER. +Nää hetket eivät ole huvin vuoksi, +Vaan tarpeen; luonnon vahvistukseks näitä +Ja lepoon tulis käyttää, eikä turhiin. +Hyv' yötä, Lovell; mihinkä näin myöhään? + +LOVELL. +Kuninkaan luota tekö tulette? + +GARDINER. +Niin, jätin hänet lyömään prima vistaa[14] +Suffolkin kanssa. + +LOVELL. + Ennen makuu-aikaa +Minunkin täytyy luonaan käydä. Anteeks! + +GARDINER. +Ei vielä, Lovell. Missä asioissa? +On kiire teillä; jos en sillä loukkaa, +Niin, pyydän, suokaa öisist' aikeistanne +Myös ystävälle vihja. Askareet, +Jotk' aaveen lailla öisin liikkuvat, +Rajumpaa ovat luontoa kuin konsaan +On päivät toimet. + +LOVELL. + Teitä rakastan, -- +Ja salaisuuden, vielä suuremmankin +Kuin tämän, teille uskon. Setkissä +On kuningatar; suuri vaara pyörii; +Pelätään että kuolee. + +GARDINER. + Hedelmälleen +Rukoilen hartaast' elon onnea +Ja menestystä; mutta runko, Lovell, +Sen tien sais mennä. + +LOVELL. + Siihen minä voisin +Lisätä "aamen"; tunto toki sanoo, +Ett' on hän herttainen ja hyvä nainen, +Paremman toivotuksen arvoinen. + +GARDINER. +Mut, herra, herra. -- Kuulkaa, herra Lovell +Ylimys ootte, karvaa oikeaa, +Ja viisaaksi ja hurskaaks teidät tunnen -- +Mua kuulkaa, Lovell: siit' ei tule hyvää, +Ei koskaan hyvää, kunnes Cranmer, Cromwell, +Nuo hänen kaksi kättään, ja hän itse +Makaavat haudassa. + +LOVELL. + Nyt mainitsitte +Kaks valtakunnan mahtavinta. Cromwell, +Tuo kruununkalleuksien vartija, +Suur'arkkivaariksi on koroitettu +Ja lisäks valtasihteeriksi, josta +Tie ajan tullen auki korkeimpiin +On valta-asemiin. Ja arkkipiispa +Kuninkaan käsi on ja kieli; mene +Ja häntä vastaan sano! + +GARDINER. + Kyllä, Lovell, +On niitäkin, enk' itse minä pelkää +Puhua julki mieltäni; juur' tänään -- +Voin ilmaista sen teille -- raivoon sain +Ma raatiherrat; sanoin, että on hän -- +Jonk' itse, niin kuin minä, tietävät -- +Pääkerettiläinen, joka ruttona +Maan saastuttaa. Sen suuttuneina veivät +Kuninkaan tietoon. Hän nyt syytöksen +On korviins' ottanut, ja suosiosta +Ja armosta ja hyvin ymmärtäen +Sen hirmuvaaran, jonka ilmi toimme, +Nyt huomen-aamuks hänet haastattanut +On neuvostoon. Se ruma rikkaruoho +On juurittava pois. Mut toimistanne +Teit' estän liiaks. Hyvää yötä, Lovell. + +LOVELL. +Levollist' yötä. Nöyrin palvelijanne. + + (Gardiner ja kantapoika menevät.) + + (Kun Lovell on menemäisillään, tulevat + kuningas ja Suffolkin herttua.) + +KUNINGAS HENRIK. +En pelaa enää tänä yönä, Kaarle; +Hajall' on mieleni; sa voitat minut. + +SUFFOLK. +En koskaan ole teitä voittanut. + +KUNINGAS HENRIK. +Vain joskus, Kaarle; mutta sin' et voita, +Jos olen kyllin huolellinen vain. -- +No, Lovell, mitä kuningattaresta? + +LOVELL. +En asiaanne hälle itse voinut +Ma esittää; mut hänen neitsyensä +Sen toimittivat. Kaikkein nöyrimmästi +Hän teitä kiittää, pyytäin että hartaast' +Edestään rukoilette. + +KUNINGAS HENRIK. + Mitä sanot? +Rukoilla? Mitä? Onko setkissä? + +LOVELL. +Niin sanoi naisensa, ja joka tuska +On miltei kuolon tuskaa. + +KUNINGAS HENRIK. + Vaimo-parkaa! + +SUFFOLK. +Jumala helpoks hälle tehköön taakan, +Ett' armoanne pian ilahuttais +Hän perillisellä! + +KUNINGAS HENRIK. + On kesk'yö, Kaarle; +Käy maata sinä; kuningatar-parkaa +Rukouksissasi muista. Jätä minut; +Nyt ajatukseni ei seuraa siedä. + +SUFFOLK. +Levollist' yötä teidän armollenne. +Ma hyvän emäntäni puolesta +Rukoilla tahdon. + +KUNINGAS HENRIK. + Hyvää yötä, Kaarle. + + (Suffolk menee.) + + (Sir Anthony Denny tulee.) + +No, mitä uutta? + +DENNY. + Käskystänne tänne +Toin arkkipiispan. + +KUNINGAS HENRIK. + Haa! Vai Canterburyn? + +DENNY. +Niin, armo. + +KUNINGAS HENRIK. + Oikein, niin. Miss' on hän, Denny? + +DENNY. +Odottaa ulkona. + +KUNINGAS HENRIK. + Tuo hänet sisään. + + (Denny menee.) + +LOVELL (syrjään). +Niin, siinä on se, mistä puhui piispa. +Hyväänpä tulin aikaan. + + (Denny palaa, mukanaan Cranmer.) + +KUNINGAS HENRIK. +Tyhjäks sali! + + (Lovell näyttää aikovan jäädä.) + +Haa! Ettekö te kuule? Menkää! Mitä? + + (Lovell ja Denny menevät.) + +CRANMER (syrjään). +Mua pelottaa. -- Miks otsaa rypistää? +Tuo hirmun katse on: ei tiedä hyvää. + +KUNINGAS HENRIK. +No niin, mylord, te tahtonette tietää, +Miks teidät tänne kutsuin. + +CRANMER. + Tehtäväni +On kuningasta kuulla. + +KUNINGAS HENRIK. + Ei, ei, nouskaa, +Hyvä ja arvoisa lord Canterbury. +Kävellään tässä vähän yhdessä. +Kätenne mulle! Uutisia tiedän. +Ah, loordi, tuska siit' on puhua +Ja sääli antaa teille tämä tieto: +Olemme suruksemme äsken kuullut +Pahoja syytöksiä teitä vastaan, +Pahoja, sanon, joiden johdosta +Olemme, neuvosto ja minä, tänne +Täks aamuks teidät haastaneet; kun ette, +Sen tiedän, nyt voi täysin puhdistauta, +Niin toiseen kuulusteluun asti, jossa +On vastaus annettava, täytyy teidän +Tytyä Towerissa asumaan; +Kun meikäläinen olette, niin täytyy +Näin menetellä, todistusta mieli +Jos yhtään saada. + +CRANMER. + Kiitän nöyrimmästi. +Iloitsen, kun saan tilaisuutta tulla +Niin täysin pohdituks, ett' akanoista +Erottuu puhdas vilja; tiedän sen, +Ett' ilkikielet ketään niin ei parjaa +Kuin mua, raukkaa. + +KUNINGAS HENRIK. + Nouse, Canterbury; +Vakava kuntos meihin, ystävääsi, +On juurehtinut. Käsi mulle! Nouse! +Kävellään tässä. Kautta pyhän äidin, +Mik' olette te miehiänne? Luulin, +Ett' anoisitte oikein karttaen +Ett', asettaen vastatuksin teidät +Ja syyttäjänne, teitä kuulustaisin +Vangitsematta. + +CRANMER. + Suuri valtias, +Ma kuntooni ja kunniaani turvaan; +Jos pettää ne, niin vihamiehen kanssa +Vain ilkun itselleni; ilman näitä +Avuja olen tyhjän arvoinen. +Sanokoot mitä hyvänsä, en pelkää. + +KUNINGAS HENRIK. +Siis ette tiedä, mitä mailma tietää +Ja mikä suhteenne on maailmaan. +Mont' on ja suurta vihamiestä teillä, +Ja juonet saman mukaiset; ei aina +Totuus ja oikeus, niinkuin pitäisi, +Lain eessä voita. Väärän valan tekoon +Voi halpa konna toisen halvan konnan +Rahalla ostaa; onhan moista nähty. +On valtavia teillä vainoojia +Ja pahuus heissä yhtä valtava. +Teill' oisko vääriin todistajiin nähden +Parempaa onnea kuin mestarilla +Ja herrallanne, hänen kulkeissaan +Tään inhan ilman alla? Varokaa! +Ken kuilun yli hyppää lystikseen? +Vain omaa tuhoanne kosioitte. + +CRANMER. +Jumala vain ja teidän armonne +Mun kaitkoon syyttömyyttäni, ma muuten +Pahojen ansaan sorrun. + +KUNINGAS HENRIK. + Rohkeutta! +Muut' eivät voi, kuin mitä minä sallin. +Huoletta olkaa, tulkaa tänään varhain +Vain heidän eteensä; jos yrittävät +Esittää syitä, joist' on vankeutta, +Niin vastaväitteit' älkää säästäkö, +Vaan taistelkaa niin tulisesti vastaan, +Kuin tarve vaatii; jos ei pyynnöt auta, +Niin heille tämä sormus näyttäkää +Ja heistä vedotkaa mun tuomiooni. -- +Hän itkee, hyvä mies! On. toden totta, +Hän uskollinen. Kautta pyhän äidin! +Hän taattu on, sen vannon. -- Menkää nyt +Ja tehkää niinkuin sanoin. -- + + (Cranmer menee.) + + Itkuun hältä +Tukehtui kieli. + + (Vanha hovinainen tulee.) + +HOVIHERRA (ulkoa). + Seis, seis! Minne matka? + +HOVINAINEN. +En seiso. Sanaa saatan, joka puoltaa +Mun rohkeuttani. -- Hyvät enkelit +Kuninkaan-pääsi päällä liidelkööt ja +Pyhillä siivillään sua varjelkoot! + +KUNINGAS HENRIK. +Jo katseestasi asiasi arvaan. +Mitä? Onko kuningatar synnyttänyt? +On, sano vain, ja pojan. + +HOVINAINEN. + On, on, armo, +Ihanan pojan; häntä nyt ja aina +Jumala siunatkoon! -- Se kyll' on tyttö, +Mut siit' on poikain toivo. Kuningatar +Odottaa teitä, jotta matkalaiseen +Te tutustuisitte; hän tulee teihin +Kuin marja marjaan. + +KUNINGAS HENRIK. + Lovell! + + (Lovell palaa.) + +LOVELL. + Herra! + +KUNINGAS HENRIK. + Anna +Hänelle sata markkaa. Menen nyt +Kuningattaren luo. -- + +HOVINAINEN. + Vain sata markkaa! +Enemmän tahdon, kautta päivän valon! +Sehän on halvan tallirengin palkka. +Enemmän tahdon, vaikka haukkumalla. +Sanoinhan, että tyttö tulee häneen! +Sen peruutan, jos enempää en saa; +Takoa täytyy, kun on rauta kuuma. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Eteiskäytävä valtakunnan-neuvoston istuntosalin edessä. + + (Cranmer tulee. Palvelijoita, ovenvartijoita y.m. odottamassa.) + +CRANMER. +En myöhästynyt lie; se herra, joka +Toi neuvostolta haasteen, pyysi mua +Tulemaan joutuin. Ovet kiinni! Mitä? +Hoi! Ovenvahti! -- Lienen tuttu? + +OVENVARTIJA. + Kyllä, +Mut en voi teitä auttaa. + +CRANMER. + Miksi niin? + +OVENVARTIJA. +Odottaa täytyy kutsua. + + (Tohtori Butts tulee.) + +CRANMER. + Vai niin. + +BUTTS (syrjään). Mit' ilkeyttä! Hyvä, että satuin +Tulemaan tätä tietä. Kuningas +On tästä tiedon saapa. + + (Menee.) + +CRANMER (syrjään). + Se on Butts, +Kuninkaan lääkäri. Kuink' ankarasti +Mua mennessään hän katsoi! Suokoon taivas, +Ett' ei vain tuhoani ennustaisi +Tää varmaan pahain tahallist' on juonta -- +Jumala heidet paratkoon! En koskaan +Ma heidän ilkeyttään härnännyt -- +Mua solvatakseen; häpeisivät muuten +Ovella seisottaa mua, vertaistaan, +Lakeijain, renkien ja poikain kanssa. +Mut tehkööt tahtonsa, ma tyynnä varron. + + (Kuningas ja Butts ilmestyvät katon rajalla olevaan ikkunaan.) + +BUTTS. +Nyt saatte nähdä oudon näyn, -- + +KUNINGAS HENRIK. + Mitä? + +BUTTS. +Jot' ette ole moneen aikaan nähnyt. + +KUNINGAS HENRIK. +Tuli ja leimaus! Mitä? + +BUTTS. + Nähkääs tuossa. +Kuink' on lord Canterbury ylennetty: +Hovia pitää ovensuussa renkein +Ja juoksupoikain kanssa. + +KUNINGAS HENRIK. + Toden totta! +Mokoman arvon toisilleenko suovat? +Hyv' ett' on heitä ylempikin. Uskoin +Heiss' olevan sen verran kunniaa -- +Häpyä ainakin -- etteivät sallis +Noin jalon miehen, meidän suosikkimme, +Mokomain herrain olla passarina, +Ovella lisäks, niinkuin postimiehen. +Butts, kautta Maarian, se koiruutt' on! +Mut olkoot; vedä eteen esirippu! +Me kohta saamme lisää kuulla. + + (Poistuvat.) + + Neuvossali. + + (Lord kansleri, herttua Suffolk, kreivi Surrey, lord kamariherra, + Gardiner ja Cromwell tulevat. Kansleri asettuu pöydän yläpäähän + vasemmalle; arkkipiispa Canterburyn paikka hänen ylipuolellaan + jää tyhjäksi. Muut asettuvat järjestyksessä kummallekin + puolen pöytää; Cromwell pöydän alapäähän, sihteerinä.) + +KANSLERI. +No, käydään toimeen, herra sihteeri. +Mit' asioita on? + +CROMWELL. + Jos suvaitsette, +Niin ensinkin lord Canterburyn juttu. + +GARDINER. +Hän onko haasteen saanut? + +CROMWELL. + On. + +NORFOLK. + Ken tuolla? + +CROMWELL. +Tuoll' ulkonako? + +GARDINER. + Niin. + +CROMWELL. + Lord arkkipiispa; +Jo puolen tuntia on odottanut. + +KANSLERI. +Hän tulkoon sisään. + +CROMWELL. + Käykää sisään, armo. + + (Cranmer lähestyy neuvospöytää.) + +KANSLERI. +Lord arkkipiispa, syvään surettaa +Täss' istua, kun tuo on paikka tyhjä. +Mut ihmisiä kaikki olemme, +Ja heikot luonnosta ja lihan orjat; +On harvat enkeleitä. Moinen heikkous +Ja älyn puute vietellyt on teitä -- +Jonk' oisi tullut muille opiks olla -- +Rikokseen suureen, ensin kuningasta +Ja sitten hänen sääntöjänsä kohtaan, +Kun valtakuntaan te ja pappinne -- +Niin kuuluu -- levitätte vaarallista +Ja harhauskoist' uutta oppia; +Jos tät' ei ehkäistä, niin perii turma. + +GARDINER. +Ja heti, herrat, on se ehkäistävä. +Ken villihevosia kesyttää, +Ei sitä käsin tee, vaan kankisuitsin +Hän niitä pakottaa ja kannuksin, +Siks että talttuvat. Jos velttoudesta +Tai yhden miehen mainett' arastellen +Tään ruton suvaitsemme levitä, +Hyvästi silloin lääkkeet! Mik' on seuraus? +Kapinat, riidat, koko valtakunnan +Yleinen turmelus; siit' Ylä-Saksass' +On naapurimme kalliin maksaneet,[15] +Jost' yhä meillä surkea on muisto. + +CRANMER. +Ain' olen, hyvät herrat, elämässä +Ja virassani vakaast' ahkeroinut, +Ett' opetukseni ja valtani +Ain' yhtä varmaa suuntaa noudattaisi; +Päämääräni ol' aina tehdä hyvää; +Eik' ole sitä miestä -- hyvät herrat, +Vakaasta sydämmestä sanon sen -- +Jok' yksityisenä ja virkamiesnä +Enemmän inhoisi ja vastustaisi +Yleisen rauhan rikkojaa, kuin minä +Rukoilen, ettei koskaan kuningas +Vähemmän uskollista miestä löytäis. +Ne, joiden ruokana on kateus +Ja kiero kavaluus, ne parempaansa +Purevat aina. Pyydän, hyvät herrat, +Ken tässä kantajani lieneekin, +Ett' avosilmin astuisi hän esiin +Ja julki mua syyttäis. + +SUFFOLK. + Ei, mylord, +Ei käy se: neuvoskuntaan kuulutte +Ja siinä teit' ei tohdi kukaan syyttää. + +GARDINER. +Mylord, kun meill' on tärkempääkin tässä +Niin lyhyesti: meidän neuvostamme, +Asiaa jouduttaakseen, majesteetti +Nyt käskee viedä teidät Toweriin. +Kun yksityinen mies taas olette, +Niin kyll' on niitä julkisyyttäjiä +Enemmän, luulisin, kuin toivoisitte. + +CRANMER. +Suur' kiitos, lord Winchester; Aina hyvä +Olette ystävä; jos teill' ois valta, +Niin tuomari ja valamies yht' aikaa +Te oisitte, -- niin sääli teidät valtaa. +Näen mitä tarkoitatte: tuhoani. +Hyvyys ja rakkaus kirkonmiehelle +Paremmin sopisi kuin vallanhimo. +Sävyllä tulis eksytetyt voittaa, +Ei työntää pois. Ma tästä suoriudun, +Jos kuinka kiusaattekin malttiani, -- +Niin varma se, kuin että teitä tunto +Noist' ainaisista synnintöistä soimaa. +Sanoisin enemmänkin, mutta siitä +Mua ammattinne kunnioitus estää. + +GARDINER. +Mylord, mylord, niin totta olette +Kerettiläinen; silon pinnan alta +Vain heikkous ja ontot sanat kuultaa. + +CROMWELL. +Olette, lord Winchester, suokaa anteeksi, +Nyt liian ankara: noin suurta miestä, +Vaikk' oiskin syypää, tulis kunnioittaa +Tok' entisyydestänsä. Julma sortaa +On sortunutta. + +GARDINER. + Herra sihteeri, +Anteeksi suokaa, moinen puhe sopii +Vähimmin teille. + +CROMWELL. + Kuinka niin, mylord? + +GARDINER. +Tuot' uutta lahkoa te suositte, +Sit' enkö tietäis? Ette ole puhdas. + +CROMWELL. +En puhdasko? + +GARDINER. + Niin sanoin: ette puhdas. + +CROMWELL. +Niin vilpitön jos puoliks olisitte, +Niin teit' ei peljättäis, vaan siunattaisiin. + +GARDINER. +Tuon riettaan puheen muistan. + +CROMWELL. + Muistakaa +Myös rietast' elämäänne. + +KANSLERI. + Tää on liikaa. +Hävetkää, herrat. + +GARDINER. + Lopettanut olen. + +CROMWELL. +Niinikään minä. + +KANSLERI. + Mitä teihin tulee, +Mylord, niin yksimielinen lie päätös +Lähettää teidät vangiks Toweriin +Siell' olemaan, siks kunnes kuningas +On toisin määrännyt. Se onko päätös? + +KAIKKI. +On, on. + +CRANMER. + Siis eikö muuta armon tietä? +Vaan Toweriinko matka? + +GARDINER. + Mitä muuta +Te voitte odottaa? Teist' on vain haittaa. +Hakekaa vahti. + + (Vartija tulee.) + +CRANMER. + Minuako varten? +Kuin petturia? + +GARDINER. + Hänet ottakaa +Ja viekää Toweriin. + +CRANMER. + Seis, hyvät herrat! +Vain pari sanaa. -- Nähkääs, täss' on sormus; +Sen avull' asiani hirmulaisten +Käsistä riistän pois ja vetoan +Ylimpään tuomariini, kuninkaaseen. + +KANSLERI. +Kuninkaan sormus. + +SURREY. + Eikä väärennetty. + +SUFFOLK. +Jumaliste, oikea! No, sanoinhan: +Tää turman kivi kierimään jos pannaan, +Se meidät vielä murskaa. + +NORFOLK. + Luuletteko, +Ett' tältä miehelt' antaa kuningas +Tuhota sormeakaan? + +KANSLERI. + Eikä varmaan; +Vähemmin vielä viedä henkeä. +Kun tästä pääsis vain! + +CROMWELL. + Jo aavistin, +Kun tätä miestä, jonka kuntoa +Vain piru oppilaineen kadehtivat, +Ko'itte syytteillänne halventaa, +Ett' omat siinä palais sormenne; +Sen siitä saitte. + + (Kuningas tulee, katsoen tuimasti loordeihin; + asettuu istuimelleen.) + +GARDINER. + Suuri valtias, +Jumalaa tulee joka päivä kiittää, +Kun antoi meille moisen ruhtinaan, +Ei hyvän vain ja viisaan, vaan myös hurskaan, +Jok' alttiisti on kirkon edun pannut +Päämääräkseen ja -- pyhää intoaan +Ja kunnioitustansa osoittaakseen -- +Nyt itse tahtoo kuulla, kuinka tämä +Suursyntisen ja kirkon riita päättyy. + +KUNINGAS HENRIK. +Teill' aina valmiina on kauniit sanat, +Lord Winchester; mut tietkää, nyt en tullut +Moist' ilmi-imarrusta kuulemaan; +Se pahuuden on peitteeks liian harsu. +Te ette minuun yllä. Yritätte +Mua nuollen hyväillä kuin sylikoira. +Mut mairi miten mairitkaan, sen tiedän, +Ett' on sun mieles julma, verinen. + (Cranmerille.) +Mies hyvä, tuoss' on paikkas. Tahdon nähdä +Sen julkean, ken tohtii sormellaankaan +Sua koskea. Ois, kautta kaiken pyhän, +Parempi hänen nälkään nääntyä, +Kuin luulla, ettei sun tuo paikka ole. + +SURREY. +Suvaitkaa, armo, -- + +KUNINGAS HENRIK. + En, en suvaitse. +Ma luulin että älymiehiä +On neuvostossani; mut niit' en näe. +Vai onko säällist' antaa tämän miehen, +Tään hyvän miehen, niinkuin juoksupojan, +Ovella seistä, oman vertaisenne? +Hyi, hävetkää! Te valtuudenko saitte +Mokomaan hairahdukseen? Käskyn annoin +Kuulustaa häntä valtaneuvoksena, +En tallirenkinä. Mut moni teistä, +Pahuudest' enemmän kuin vakuudesta, +Kukistaa hänet tahtoisi, jos voisi, +Mut sit' ei minun eläissäni voi. + +KANSLERI. +Mun suokaa, majesteetti, puolustukseksi +Sanoa sana. Hänet vangittavaks +Kun päätimme, niin minuss' ainakaan -- +Jos mieheen uskotaan -- ei vihaa ollut, +Vain tutkittavaksi ma tahdoin häntä +Ja maailmankin eessä puhdistaa. + +KUNINGAS HENRIK. +No, hyvä; pitäkää hänt' arvossa +Ja hyvin kohdelkaa, sen ansaitsee hän. +Se, loordit, tietäkää: jos koskaan prinssi +On velkaa kiitost' alamaiselleen, +Niin minä hälle olen hänen töistään. +Pois kursailut! Nyt häntä syleilkää, +Ja ystävystykää! -- Lord Canterbury, +Nyt mitä pyydän, ette kieltää saa. +Nuor' impi kastett' odottaa; te olkaa +Hänelle kummina ja takaajana. + +CRANMER. +Maan mahtivallat katsois ylpeydekseen +Niin suurta kunniata; millä minä, +Alamais-raukka, moista ansaitsen? + +KUNINGAS HENRIK. +Haa! Lusikoita kitsastatteko?[16] +Kaks ylvää teill' on kummitoveria: +Norfolkin vanha kunnon herttuatar +Ja markiisitar Dorset: eikö kelpaa? +Lord Winchester, ma vielä kerran vaadin: +Syleilkää, rakastakaa tuota miestä. + +GARDINER. +Sydämmen pohjasta, kuin veljeä. + +CRANMER. +Ja taivas todistakoon, kuinka kallis +Tää sopu mulle on. + +KUNINGAS HENRIK. + Sa, kunnon mies! +Noist' ilonkyyneleistäs kunto kuultaa. +Nyt näen, ett' on tosi kansan sana: +"Lord Canterburyä jos oikein loukkaat, +Niin hänestä saat iki-ystävän." -- +Täss' aikaa, loordit, hukkaamme; ma halaan +Tuon pienen saada pian ristityksi. +Sovitin teidät, sovuss' asukaa; +Ma siitä voimaa saan, te kunniaa. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Linnanpiha. + + (Melua ja hälinää näyttämön takana. Portinvahti ja hänen + palvelijansa tulevat.) + +PORTINVAHTI. +Ettekö ole meluamatta siellä, senkin roistot? Luuletteko, että +hovi on mikään karhutarha? Suu kiinni, senkin raakalaiset! + +ÄÄNI (ulkoa). +Hyvä herra portinvahti, minä olen ruokakamariin kuuluva. + +PORTINVAHTI. +Hirteen olet kuuluva, pyövelinruokaa olet, senkin konna. Onko tämä +mikään karjumispaikka? -- Tusina tänne oikein vahvoja visakarttuja; +noille ei riitä tämmöiset varvut. -- Kyliä minä päänne kynsin. Vai +ristiäisiä katsomaan? Luuletteko täällä saavanne olutta ja kakkua, +senkin roistot? + +PALVELIJA. +No, malttukaahan; yhtä mahdotonta -- +Jos emme ammu tykeillä -- on heitä +Nyt karkoittaa kuin vapun-aamuna +Unessa pitää; Paavalinkin kirkon +Vois ennen siirtää paikaltaan kuin heidät. + +PORTINVAHTI. +Kuinka hitossa he pääsivät sisään? + +PALVELIJA. +En tiedä. Kuinka pääsee tulva sisään? +Sen minkä neljän jalan kartusta -- +Kas, tuossa tynki-vaivaiset! -- voi jakaa, +Sen heille annoin. + +PORTINVAHTI. + Sin' et tehnyt mitään. + +PALVELIJA. +En ole Simson, en sir Guy,[17] en Colbrand, +Kaikk' alas nuijimaan; mut yhtäkään +Jos säästin, joll' on iskettävä, kallo, +Nuor' olkoon taikka vanha, mies tai nainen, +Tai aisankantaja tai -kannattaja, +Niin lihanpuolt' en enää tahdo maistaa, +En koko naudastakaan, Herra siunaa. + +ÄÄNI (ulkoa). +Kuuletteko, hyvä herra portinvahti? + +PORTINVAHTI. +Tulen kohta, hyvä herra rakki. -- Pidä ovi lujassa, poika. + +PALVELIJA. +Mitä pitää minun tehdä? + +PORTINVAHTI. +Mitä muuta kuin kaataa heitä tusinakaupalla? Onko tämä mikään +katselmus- tai harjoittelukenttä? Tai onko hoviin tullut joku outo, +vahvatekoinen intiaani, kun naiset noin meitä ahdistelevat? Siunatkoon, +mikä kutuparvi tuossa on ovella! Ristitty tuntoni sanoo, että nämä +ristiäiset tuovat vielä tuhansia mukanaan. Täällä on isät, kummit +ja kaikki yhdessä. + +PALVELIJA. +Sitä paksummat tulee lusikat. Tuossa seisoo ihan ovenpielessä mies, +joka naamasta päättäen on vaskiseppä, sillä, niin totta kuin elän, +kaksikymmentä mätäkuuta paahtaa hänen nokastaan. Kaikki, jotka hänen +ympärillään seisovat, ovat linjan kohdalla eivätkä kaipaa muuta +kiirastulta. Kolmasti iskin tuota tulipalloa kalloon, ja kolmasti +suitsahti minuun tulta hänen nokastaan; hän seisoo siinä kuin mörssäri +valmiina lennättämään meidät ilmaan. Hänen vieressään seisoi vähä-älyinen +kaupus-akka, joka haukkui minua, siksi kunnes patamainen tykkimyssy +lensi päästä, siitä, että olin tällaisen murhapolton valtakunnassa +matkaansaattanut. Olin vielä kerran iskeä tulipalloon, mutta osuikin +vaimoon, joka heti huusi: "nuijia, hoi!"; ja silloin näin kaukaa noin +neljäkymmentä karttumiestä rientävän hänen avukseen, oikeita rantajätkiä, +sillä hän asui rannassa. He karkasivat päälle; minä pidin puoliani; +lopulta olivat luudanvarren matkan päässä minusta; aina vain heitä +uhmailin; kunnes äkkiä löysä tykistö heidän takanaan, poikaliuta, +lennätti minuun sellaisen mukulakivi-sateen, että katsoin parhaaksi +laskea lippuni ja heittää heille koko varustuksen. Heillä oli piru +joukossa, se on viljainen vissi. + +PORTINVAHTI. +Ne samat nulikat ne teatterissakin metelöivät ja tappelevat omenain +jätteistä, ja heitä ei jaksa muut kuulla kuin Towerhillin jumaliset, tai +näiden rakkaat veljet, Limehousen hurskaat.[18] Olen jo muutamia heistä +pannut _in limbo patrum_,[19] jossa saavat tanssia kolmisen päivää +ja läksiäisiksi maistaa vähän kuumaa keittoa parilta piiskurilta. + + (Lord kamariherra tulee.) + +KAMARIHERRA. +Hyväinen aika, mikä täällä? +Ja joka taholt' yhä lisää virtaa +Kuin markkinoille! Miss' on portinvahdit, +Ne laiskajaakot? -- Mitä? Roskakansaa +Päästätte sisään! Rakkait' ystäviä +Kai laitakaupungilta? Tilat väljät +Naisille tehkää, ristiäisistä +Kun palajavat. + +PORTINVAHTI. + Anteeks, olemmehan +Vain ihmisiä; teimme mitä suinkin +Voi kaksi miestä ruhjaks joutumatta; +Noit' ei voi armeijatkaan hallita. + +KAMARIHERRA. +Jos kuninkaalta nuhteet saan, niin totta, +Panetan heti raudat jalkaanne +Ja summa-sakot päähänne. Te, laiskat, +Tääll' oluttako latkitte, ja virast' +Ei huolta lainkaan! Kuulkaa! Torvet soivat: +He ristiäisistä jo tulevat. +No, tungos murtakaa; ja saattueelle +Tie auki, muuten saatte Marshalsea'ssa[20] +Huvia pitää kaksi kuukautta. + +PORTINVAHTI. +Tie auki prinsessalle! + +PALVELIJA. + Kolho sinä, +Pois tieltä, muuten pian päätäs särkee. + +PORTINVAHTI. +Alallas pysy sinä, sarkatakki, +Tai paiskaan sinut yli aidakkeen. + + (Menevät.) + + +Neljäs kohtaus. + + (Torvensoittajia, kaksi ammattivanhinta, lord määri, + sukkanauhanritariston airut, Cranmer, Norfolkin herttua, + marsalkan sauva kädessä, Suffolkin herttua, kaksi aatelismiestä, + kantaen suuria maljoja kumminlahjoiksi; sitten neljä + aatelismiestä, kannattaen kunniakatosta, jonka alla Norfolkin + herttuatar, äitikummina, kantaa kalliiseen mantteliin puettua + ristilasta; hovinainen kannattaa hänen laahustaan. Hänen + jäljissään kulkee markiisitar Dorset, toinen äitikummi, + ja ylimysnaisia. Saatto kiertää kertaalleen näyttämön, + ja airut puhuu.) + +AIRUT. +Taivas äärettömästä hyvyydestään suokoon pitkän, suositun ja aina +onnellisen elämän korkealle ja mahtavalle Englannin prinsessalle, +Elisabetille. + + (Torventoitotuksia. Kuningas tulee seurueineen.) + +CRANMER (polvistuen). +Ja teidän korkeutenne puolesta +Ja hyvän kuningattaren myös minä +Ja jalot kanssakummit rukoilemme: +Kaikk' onni, ilo, mitä taivas suinkin +Voi vanhemmille suoda, aina tulkoon +Tään armaan neiden kautta osaksenne. + +KUNINGAS HENRIK. +Suur' kiitos, arvollisin arkkipiispa; +Mikä on nimi? + +CRANMER. + Elisabet. + +KUNINGAS HENRIK. + Nouskaa! -- + + (Kuningas suutelee lasta.) + +Täss' ota suudelmassa isän siunaus. +Jumala suojelkoon sua! Hänen huostaans' +Elämäs annan. + +CRANMER. + Aamen! + +KUNINGAS HENRIK. + Jalot kummit, +Olette olleet liian antiaat.[21] +Ma teitä kiitän; samoin tämä neiti, +Jahk' oppii hän sen verran englantia. + +CRANMER. +Puhua saanen? Jumala mua käskee. +Ja älkää imarrukseks ottako +Mun sanojani; toteen vielä käyvät. +Tää lapsi -- taivas häntä kaitkoon aina! -- +Jo lupaa tälle maalle kehdossaan +Tuhansin onnenlahjoja, joit' aika +On kypsyttävä. Hän on tuleva -- +Nyt elävistä harvat saa sen nähdä -- +Esikuvaks ruhtinaille aikaisilleen +Ja vastaisille. Hartaammin ei Saba +Hyveitä lempinyt ja viisautta, +Kuin lempivä on tämä puhdas sielu. +Kaikk' avut, jotka valtaa kaunistavat, +Ja kaikki hurskaan hyveet häness' yhtyy +Kakskertaisina; totuus imettää +Ja pyhä, harras mieli häntä neuvoo. +Saa rakkautt' osakseen ja pelkoa; +Omaiset siunaavat, ja vihamiehet +Kuin rakeen lyömä vilja vapisevat, +Surusta päätään kallistaen. Onni +Hänestä versoo; hänen aikanaan +Jokainen oman viinapuunsa alla +Levossa nauttii mit' on kylvänyt, +Ja laulaa rauhanvirttä naapureilleen. +Jumalaa totuudessa palvellaan; +Hält' ympäristö oppii hyveen tiet +Ja siihen panee arvon, eikä vereen. +Ja rauha tää ei hänen kanssaan sammu, +Vaan niinkuin Phoenixin, tuon ihmelinnun, +Tuhasta nousee uusi perillinen, +Yht' ihmeteltävä kuin emokin, +Niin hänkin -- täältä alhosta kun taivas +Pois hänet kutsuu, -- avuns' siirtää toiseen. +Mi hänen pyhän kunniansa tuhast' +Ylenee tähtenä niin kirkkaana +Ja maineen ympäröimänä kuin hänkin. +Menestys, rauha, rakkaus, totuus, pelko, +Tään ihmelapsen alttiit käskyläät. +Häneenkin kiintyvät kuin viiniköynnös. +Niin laajalla kuin kirkkaus auringon +Hänenkin nimensä ja mainehensa +On loistava ja luova uudet kansat. +Hän kukoistava on kuin vuoren setri, +Ojentain yli maiden oksiaan; +Ja lapsenlapsemme sen nähdessään +Siunaavat Luojaa. + +KUNINGAS HENRIK. + Ihmeitä sä haastat. + +CRANMER. +Hän onneks Englannille vanhaan ikään +On hallitseva. Monet päivät näkee, +Mut yhtäkään ei päivää, jot' ei leimais +Ihana työ. Josp' enempää en tietäis! +Mut hänen täytyy kuolla -- täytyy: taivas, +Näet, häntä haluaa -- mut neitsyenä; +Kuin lilja tahraton hän kallistuva +Maan poveen on, ja koko mailma häntä +On itkevä. + +KUNINGAS HENRIK. + Lord arkkipiispa, miehen +Minusta teit; ei mitään mulla ollut, +Siks kunnes omaks sain tuon onnenlapsen. +On ennukses niin sulo lohtu mulle, +Ett' taivaastakin vielä halaan nähdä +Tuon lapsen tekoja ja kiittää Herraa. -- +Ma teitä kiitän. -- Suuress' olen, määri, +Velassa teille sekä veljillenne; +Läsn'olonne on kunniaksi mulle, +Siit' olen kiitollinen. -- Tulkaa, loordit, +Teit' oottaa kuningatar; teitä kiittää +Myös tahtoo hän, ei muuten tervehdy. -- +Kaikk' askareet ne jääköön sikseen yhä, +Tään pienen muistoksi nyt meill' on pyhä. + + (Menevät.) + + + +EPILOGI. + + +Vetoa panen, ettei näytelmämme +Lie kaikkein mieleen. Joku ystävämme +On tullut tänne tunniks nukkumaan +Ja suuttuu herätessään pasuunaan +Ja noituu: "rojua!" Taas toinen halaa +Loruja kuulla, mieli rivoon palaa, +Mut pettynyt on hänkin. Ainoat, +Jotk' ehkä kappaltamme suosivat, +On hyvät naiset, jotk' on tänne tulleet +Ja täällä oman vertaisensa kuulleet. +Jos he vain kiittelevät kappaltamme +Ja hymyilevät, niin on puolellamme +Paraatkin miehet. Oiskin kamalaa, +Jos vait' on mies, kun nainen taputtaa. + + + + +SELITYKSIÄ: + + +[1] _Bevistäkin jo uskotaan_. Bevis, Southamptonin kreivi, joka eli +Wilhelm Valloittajan aikana, oli monet ajat balladien ja kansansatujen +mieliaineena. + +[2] _Se lahtar'koira_. Kardinaali Wolsey oli ipswichläisen teurastajan +poika. + +[3] _Tower_ oli vanha linnoitus Lontoossa, jota muun muassa käytettiin +valtiollisten pahantekijäin vankilana. + +[4] _Louvres'ia_ luettava: luuvria. + +[5] _Edward Bohun_. Buckinghamin varsinainen sukunimi oli Stafford, +mutta, polveutuen Bohun'eista, hän mieluummin käytti tätä nimeä, +vallankin kun tähän perintönä liittyi Englannin suurkonnetabelin arvo. + +[6] _Prinsseistä paasheiksi_. Kardinaalin palveluksessa oli +satakahdeksankymmentä henkilöä, joiden joukossa useita aatelismiehiä ja +ylimyksiä. + +[7] _Carnarvonshire_. Köyhä, viheliäinen kreivikunta Walesissa. + +[8] _Cranmer, viisas, taattu palvelijani_. Cranmer oli kuninkaan +hovipappi, ja oli Cambridgessa väitöstilaisuudessa vastustanut kuninkaan +laitonta avioliittoa. Lähetettiin sitten Ranskaan tätä mielipidettään +ajamaan ja tehtiin vihdoin hyvistä töistään Canterburyn arkkipiispaksi. + +[9] _Hatullaan pyytää vois kuin leivosia_. Kardinaalin hattu oli +punainen, ja leivosten pyyntiin käytettiin punaista vaatetta. + +[10] _Messukello_ j.n.e. Viittaus Wolseyn hekumallisuuteen. + +[11] _Praemunire-säännön alaisena_. Vieraan vallan etujen ajamisesta oli +rangaistuksena omaisuuden menettäminen. Tämän lain nimi johtuu +haastekaavan alkusanoista: _praemunire facias_. + +[12] _Viiden Sataman parooneja_. Viidellä lounais-Englannin satamalla +oli velvollisuus suojella rannikoita ranskalaissodissa. Siitä heillä oli +erityisiä etuuksia, muun muassa saivat alahuoneeseen lähettää kaksi +edustajaa. + +[13] Ipswich ja Oxford. Kardinaali Wolsey oli suuri tieteiden suosija. +Hän perusti Ipswichiin korkeakoulun, jonka kuningas sitten kurjilla +tekosyillä lakkautti ja anasti lahjarahaston kruunulle. Oxfordin koulu, +jonka nimenä oli kardinaalin kollegiumi, pidettiin kunnossa kardinaalin +testamentin mukaisesti. + +[14] Prima vista, tai primero, oli siihen aikaan tavallinen korttipeli. + +[15] _Jost' Ylä-Saksass' +On naapurimme kalliin maksaneet_. + +Tarkoittaa niitä levottomuuksia ja vaurioita, jotka Saksassa johtuivat +Thomas Münzerin kommunistisista opeista. + +[16] _Lusikoita kitsastatteko_. Oli tapana antaa kullatuita lusikoita +kumminlahjaksi. + +[17] _Sir Guy_. Portinvartija mainitsee kolme ruumiinvoimistaan +kuuluisaa miestä: vanhan testamentin Simsonin, sir Guyn, Warwickin +kreivin, ja tanskalaisen jättiläisen Colbrandin, jonka sir Guy +Winchesterissä voitti. + +[18] _Towerhillin jumaliset ja Limehousen hurskaat_. Sh. tässä +tarkoittaa puritaaneja, jotka kokoontuivat Towerhilliin hartauden +harjoituksiin. Limehousessa oli heillä samanlainen kokouspaikka, jossa +usein riideltiin uskonasioista ja tapeltiinkin. + +[19] _Limbus patrum_. "Paikka tuonelan esipihassa, johon patriarkat +toistaiseksi vietiin, suloisessa lämpimässä odottamaan lihan +ylösnousemusta." Jokapäiväinen nimitys vankilalle. + +[20] Marshalsea. Vankila Southwarkissa. + +[21] _Olette olleet liian antiaat_. Arkkipiispa oli kumminlahjaksi +antanut suuren, täysikultaisen juomamaljan, ja Norfolkin herttuatar +niinikään aitohelmillä koristetun maljakon. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kuningas Henrik Kahdeksas, by William Shakespeare + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42873 *** diff --git a/42873-8.txt b/42873-8.txt deleted file mode 100644 index d3a32d3..0000000 --- a/42873-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5712 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kuningas Henrik Kahdeksas, by William Shakespeare - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Kuningas Henrik Kahdeksas - -Author: William Shakespeare - -Translator: Paavo Cajander - -Release Date: June 4, 2013 [EBook #42873] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KAHDEKSAS *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -KUNINGAS HENRIK KAHDEKSAS - -Kirj. - -William Shakespeare - - - -Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1910. - - - -Näytelmän henkilöt: - - Kuningas HENRIK kahdeksas. - Kardinaali WOLSEY. - Kardinaali CAMPEJUS. - CAPUCIUS, keisari Kaarle V:n lähettiläs. - CRANMER, Canterburyn arkkipiispa. - NORFOLKin herttua. - SUFFOLKin herttua. - BUCKINGHAMin herttua. - SURREYn kreivi. - Lord Kamariherra. - Lord Kansleri. - GARDINER, Winchesterin piispa. - LINCOLNin piispa. - Lord ABERGAVENNY. - Lord SANDS. - Sir HENRIK GUILFORD. - Sir ANTHONY DENNY. - Sir THOMAS LOVELL. - Sir NICHOLAS VAUX. - Wolseyn kirjuri. - CROMWELL, Wolseyn palvelija. - GRIFFITH, kuningatar Katariinan marsalkka. - Kolme aatelismiestä. - Sukkanauhan ritariston airut. - Tohtori BUTTS, kuninkaan henkilääkäri. - Buckinghamin herttuan hovimestari. - BRANDON, ja oikeudenpalvelija - Valtaneuvoston ovenvartija. - Portin vahti, ja hänen palvelijansa. - Kuningatar KATARIINA, kuningas Henrikin puoliso. - ANNA BULLEN, hovineiti. - Vanha hovinainen, Anna Bullenin ystävätär. - PATIENCE, kuningatar Katariinan kamarirouva. - -Aatelisherroja ja -rouvia, juhlakulkueessa esiintyviä; kuningattaren - seuranaisia; henkiä; kirjureita, sotaherroja, vahtimiehiä ja muita - seuralaisia. - -TAPAHTUMAPAIKKANA suurimmaksi osaksi Lontoo ja Westminster; -kerran Kimbolton. - - - -PROLOGI. - -En naurattaa nyt aio; asioita -Esitän vakavia, ankaroita, -Surun ja loiston synkkää näytelmää, -Mi silmist' itkuvirrat vierittää. -Se, joll' on sydän säälivä ja hellä, -Saa tässä tilaisuuden vetistellä; -Sit' aine vaatiikin. Ken rahoistansa -Totuutta pyytää nähdä, toivossansa -Ei jouda petinkoon. Ken haluaa -Vain nähdä komeutta loistoisaa, -Levossa istukoon, niin minä lupaan -Hän kahdess' että tunniss' aimo hupaa -Saa rahoistaan. Se vain, jot' irstas juttu -Huvittaa sekä miekan kalskunnat -Ja narrin pitkä kellankirja nuttu, -Se vainen pettyy. Jalot kuulijat, -Jos narrinkujeilla ja miekkailulla -Koemme teille totuutt' esittää, -Niin taitomme voi pahaan huutoon tulla -Ja järki-ystävänsä menettää. -Siis te, jotk' arvoon sekä älyyn nähden -Olette ensimmäiset, aineen tähden -Nyt vakaat olkaa; kuvailkaa ett' tässä -Jokainen sankarhenki elävässä -On haahmossaan; ett' ihmisjoukot hyörii; -Ett' ympärillä mahtimiehen pyörii -Tuhansin ystäviä; kunnes äkin -Kurjuuteen sortuu mahti yleväkin. -Ken moista nähdessänsä ilakoi, -Hääpäivänäänkin itkeä hän voi. - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Lontoo. Etuhuone kuninkaan linnassa. - - (Norfolkin herttua tulee toisesta ovesta, toisesta Buckinghamin - herttua ja lord Abergavenry.) - -BUCKINGHAM. -Terveeksi! Mitä kuuluu siitä päivin -Kuin Ranskass' yhdess' oltiin? - -NORFOLK. - Kiitos, hyvää; -Ja mitä siellä näin, sit' elävästi -Ihailen vielä. - -BUCKINGHAM. - Sopimaton kuume -Mun huoneeseeni sulki, silloin kun -Nuo maineen auringot, nuo mailman valot, -Andrenin laaksoss' yhtyivät. - -NORFOLK. - Niin, Guynesin -Ja Arden välillä; siell' olin läsnä, -Kun ratsailta he toistaan tervehtivät -Ja maahan astuttuaan syleilivät, -Kuin olisivat yhteenkasvaneet; -Moist' yhtymää ei neljä kuningasta -Ois korvannut. - -BUCKINGHAM. - Sen ajan huoneessani -Min' olin vankina. - -NORFOLK. - Siis mainen loisto -Jäi teiltä näkemättä. Voisin väittää -Ett' upeus, näihin asti naimatonna, -Nyt tuli naiduks säätyyn ylempään. -Jokainen päivä eilispäivän voitti, -Ja viimeisenä kaikki ihmeet yhtyi -Kuin huippuun. Toisin päivin ranskalainen, -Kimaltain kullassa kuin pyhänkuva, -Pimitti engelsmannin; toisin päivin -Tul' Englannista India: joka mies on -Kuin kiiltokivi-kaivos, pikku paashit -On yltä kullatut kuin keruubit, -Ja naiset, rasituksiin äkkinäiset, -Upean taakkans' alla hikoilevat, -Sasuilla vaivan puna. Mikä tänään -On verratonta, huomenna jo köyhää -Ja narrimaist' on. Itse kuninkaat, -Jotk' ovat loistoss' yhtä, vuoroin vievät -Toisestaan voiton; sitä ylistellään, -Ken nähtäviss' on; molemmat jos ovat, -Niin ovat niinkuin yksi; moitteen kieli -Saa vaieta. Kun nämä auringot -- -Siks heitä nimitettiin -- airuillaan -Kutsuvat keihäisille sankarinsa, -Ei järkeen mahdu näiden urhotyöt. -Mik' ennen oli satua, se enää -Ei ole mahdotonta, Bevistäkin -Jo uskotaan.[1] - -BUCKINGHAM. - Jo liioittelette. - -NORFOLK. -Kautt' aateluuteni ja kunniani, -Paraskin kuvaus perin laimentaisi -Sit' eloisuutta, joka pienimmässä -Tul' ilmi. Kuninkaallist' oli kaikki; -Ei mikään ristiriidass' aiheen kanssa; -Kaikessa kelpo järjestys, ja loimet -Hyvät ja moitteettomat. - -BUCKINGHAM. - Kuka johti -- -Tarkoitan: kuka pani tämän loiston -Ruhon ja raajat kokoon, tiedättekö? - -NORFOLK. -Mies, jolla ei niin alkeitakaan kuulu -Olevan moiseen toimeen. - -BUCKINGHAM. - Kuka se? -- - -NORFOLK. -Kaikk' oli älykkäästi järjestänyt -Suur'arvollisin kardinaali York. - -BUCKINGHAM. -Se lemmon ruoka! Joka miehen puuroon -Hän sormens' ahnaan pistää. Mitä häneen -Nää turhat mailman menot koskevat? -Mokoma lihatönkkä kupuineen -Kaikk' auringonko armaat säteet kokoo -Ja pidättää ne maalta? - -NORFOLK. - Todellakin -Hänessä ainesta on moiseen tekoon. -Ei sukupuuta hällä, jonka arvo -Tien viittais jälkeisille; valtiolle -Suurtöit' ei ole tehnyt; apureina -Ei ylhät suosijat; vaan, niinkuin lukki, -Kaikk' itsestään hän kutoo, näyttäin näin -Ett' omall' ansiollaan tiensä raivaa; -Se taivaan lahja hälle paikan hankki -Lähinnä kuningasta. - -ABERGAVENNY. - Taivaan lahjast' -En minä tiedä; terävämpi silmä -Sen tutkikoon; mut kauttaaltaan näen korskan -Hänestä pilkistävän. Mistä se? -Jos hornast' ei, niin perkele on saita, -Tai pani paljaaks itsensä, ja York -Saa omastaan nyt luoda uuden hornan. - -BUCKINGHAM. -Miks, hitto, ryhtyi Ranskan matkalla, -Kuninkaan tietämättä, valitsemaan -Hänelle seuraa? Luetteloon pani -Hän enimmäkseen moiset ylimykset, -Joill' oli siitä suuret menot vain, -Mut vähän kunniaa; vain kirje hältä -- -Ei arvon neuvoskuntaa edes kuultu -- -Ja lähde matkaan. - -ABERGAVENNY. - Kolme ainakin -Ma tunnen suvussani, joilta on -Niin varat huvenneet, etteivät koskaan -He toinnu ennalleen. - -BUCKINGHAM. - Oh, moni selkäns' -On taittanut, kun sukukartanonsa -Sälytti sille tätä matkaa varten. -Mit' auttoi turha loisto? Seuraus oli -Vain kurjin kurjuus. - -NORFOLK. - Surull' aattelen, -Ett' ei tää rauhanliitto Ranskan kanssa -Tuo sitä, mitä vie se. - -BUCKINGHAM. - Joka mies -Sen hirmumyrskyn jälkeen, joka seuras, -Nous haltioihin; omin neuvoinsa -Kaikk' ennustivat, että tämä myrsky, -Jok' ihan rauhan puvun raateli, -Ties äkkirikkoa. - -NORFOLK. - Se taimell' on jo: -Jo Ranska, rauhan rikkoen, on pannut -Bordeaux'ssa kauppiemme kalut kiinni. - -ABERGAVENNY. -Siks suuko lähetiltä tukittiin? - -NORFOLK. -Niin, tieten. - -ABERGAVENNY. - Kaunis rauha! Ylen kallis -On ostohinta. - -BUCKINGHAM. - Ja tuon kaiken tehnyt -Se arvoisa on kardinaali! - -NORFOLK. - Anteeks; -On tunnettu, ett' yksityistä kaunaa -On teillä kardinaaliin. Tietkää siis -- -On, nähkääs, maineenne ja turvanne -Mun sydämmelläni -- ett' yhtä maata -On kardinaalin ilkeys ja valta. -Lisäksi huomatkaa: jos mitä tahtoo -Vihansa tehdä, valta-apureita -Ei siltä puutu. Kostonhimoiseksi -Te hänet tiedätte; ja minä tiedän, -Häll' ett' on miekka terävä ja pitkä; -Se kauas tapaa; ja jos ei se yllä, -Hän määrään linkoo sen. Tää mieleen pankaa, -Se hyödyks on. Kas, tuossa tulee kari, -Jost' aioin teitä varoittaa. - - (Kardinaali Wolsey tulee; valtasinetti-kukkaroa kannetaan hänen - edellään. Vartijoita ja kaksi kirjuria papereineen. Kardinaali - ohi kulkiessaan luo Buckinghamiin, ja Buckingham samaten - häneen, halveksivan katseen.) - -WOLSEY. -Vai Buckinghamin hovimestari? -Ja missä kuulustelukirja? - -1 KIRJURI. - Tässä. - -WOLSEY. -Ja itse onko läsnä hän? - -1 KIRJURI. - On, armo. - -WOLSEY. -No hyvä; saamme lisää kuulla; pian -Tuo Buckinghamin korska katse talttuu. - - (Wolsey seurueineen menee.) - -BUCKINGHAM. -Se lahtar'koira[2] myrkkyinen on suustaan, -Ja min' en häntä suistaa voi! Siis paras, -Hänt' etten herätä. Lois-oppi voittaa -Ylimysveren. - -NORFOLK. - Mitä? Kiihdyttekö? -Rukoilkaa malttia: se tautiinne -On ainut lääke. - -BUCKINGHAM. - Pahaa mulle uhkaa -Tuon miehen katse; silmillään mua ilkkui -Kuin mitä loista. Mulle paulaa punoo -Par'aikaa hän; luo kuninkaan hän meni; -Hänt' uhallani seuraan. - -NORFOLK. - Ei, ei; jääkää. -Vihanne kanssa neuvotelkoon järki, -Mihin on ryhdyttävä. Jyrkkää vuorta -Alussa verkkaan noustaan; viha on -Kuin äksy ratsu: jos sen päästät valtaan, -Se omaan intoons' uupuu. Teiltä aina -Sain parhaat neuvot; itsellenne suokaa -Mit' ystävälle. - -BUCKINGHAM. - Kuninkaan luo menen, -Ja kunniani äänell' alas huudan -Tuon Ipswichläisen hylkiön, tai saarnaan, -Ett' arvon-erotust' ei ole enää. - -NORFOLK. -Oi, malttukaatte; älkää kiuasta -Niin kuumaks tehkö vihamiestä varten, -Ett' itse korvennutte. Kiivaudessa -Ohitse määrän juoksemme ja vedon -Hopulla menetämme. Tuli, nähkääs, -Ylitse kuohuttaissaan nestettä -Huventaa vain, vaikk' enentävän näyttää. -Sen aina sanon: Englanniss' ei kukaan -Paremmin teitä ohjaa kuin te itse, -Jos älyn mehulla vain sammutatte -Tai edes hillitsette kiihkon tulta. - -BUCKINGHAM. -Suur' kiitos vain; kyll' ohjettanne noudan. -Mut pöyhkän pöyhkä konna tuo -- niin siksi -En sano, että sappeni nyt kuohuu, -Vaan jalost' inhosta -- on -- niinkuin varmat -Osoittaa tiedot, näytteet yhtä kirkkaat -Kuin lähteensilmä, josta sorajyvä -Pieninkin kuultaa -- on -- on lahjakontti -Ja petturi. - -NORFOLK. - Ei toki petturi. - -BUCKINGHAM. -Sen kuulkoon kuningas; on näytteet vahvat -Kuin kallio. Tuo hurskas kettu, nähkääs, -Tai susi, taikka kumpikin -- yht' ahnas -Hän on kuin viekas, yhtä kärkäs pahaan, -Kuin kyykäs tekoon: ammatti ja luonne -Ne vastavuoroon toistaan saastuttaa -- -Vain Ranskass' ylpeilläkseen samoin kuin -Kotona täällä, tuohon turman liittoon -Kuninkaan saattoi, tuohon kokoukseen, -Jok' aimo verot vei ja sitten särkyi -Kuin lasi viruttaissa. - -NORFOLK. - Se on totta. - -BUCKINGHAM. -Niin, kuulkaa vain. Tuo viekas kardinaali -Esitti kaikki liiton kohdat niin -Kuin itse tahtoi; kun hän huus: "Niin olkoon", -Niin suostuttiin; jok' auttoi yhtä paljon -Kuin sauva kuollutta. Mut kardinaali -Sen teki; hyvä siis; se kunnon Wolsey -Ei erehtyä voi. Nyt mikä seuraa, -Se vanhan petos-nartun vain on pentu. -Sanottiin, Kaarle keisar' että tuli -Luo kuningatar-tädin vieraisille, -Mut itse asiassa Wolseyn kanssa -Hän tuli kuiskuttelemaan; no niin. -Hän varoi, että Englannin ja Ranskan -Vois ystävyyden liitost' olla haittaa; -Siin' uhkaa vaani hän, ja salaa sopi -Siis kardinaalin kanssa. Luulen varmaan -- -Niin, tiedän -- että keisar' ensin maksoi -Ja siten pyyntönsä jo ennalta -Sai täytetyksi. Kullalla kun tie on -Näin tasoitettu, anoo keisar', että -Kuninkaan suunnan kardinaali muuttais -Ja rikkois rauhan. Kuninkaalle heti -Vien minä tiedon, että kardinaali -Noin mielinmäärin omaks hyödykseen -Vain kauppaa käypi hänen kunniallaan. - -NORFOLK. -Surettaa moista kuulla; toivon ett' on -Se erehdystä vain. - -BUCKINGHAM. - Ei rahtustakaan. -Hänt' oikeassa kuvaan karvassaan, -Jok' ilmeiseksi kohta todistetaan. - - (Brandon tulee; hänen edellään kulkee aseellinen - oikeudenpalvelija ja pari kolme vartijaa.) - -BRANDON. -Mies, tehtäväsi tiedät; toimeen käy! - -OIKEUDENPALVELIJA. -Lord, Buckinghamin herttua, Stratfordin, -Northamptonin ja Herefordin kreivi, -Maanpetoksesta sinut vangitsen, -Nimessä majesteetin. - -BUCKINGHAM. - Siinä näette: -Mun verkkoons' ovat saaneet; uhriks joudun -Kavalan juonen. - -BRANDON. - Surku minun tulee -Näin omin silmin nähdä, kuinka teiltä -Vapaus viedään. Kuninkaan on käsky; -Nyt matka Toweriin.[3] - -BUCKINGHAM. - Mun turha puoltaa -On puhtauttani; mustattu niin olen, -Ett' ei jää valkeata paikkaa minuun. -Vaan taivaan olkoon tahto nyt ja aina! -- -Ma seuraan. -- Hyvästi, lord Aberganny! - -BRANDON. -Hän tulee mukaan. - (Abergavennylle.) - Kuninkaan on käsky -Toweriin teidät viedä, kunnes toisin -On määrätty. - -ABERGAVENNY. - Ma sanon niinkuin herttua: -Jumalan olkoon tahto! Kuningasta -On toteltava. - -BRANDON. - Täss' on mulla valtuus -Lord Montacute vangita, ja samoin -John de la Car'kin, herttuan rippi-isä, -Ja kanslerinsa, Gilbert Peck. - -BUCKINGHAM. - No, siinä -On koko liittokunta. Eikö muita? - -BRANDON. -Kartheusi-munkki. - -BUCKINGHAM. - Niklas Hopkins? - -BRANDON. - Niin. - -BUCKINGHAM. -Kavala hovivoutini on; hänet -Tuo yleti röyhkä pappi kullall' osti. -Jo mitattu on elämäni lanka. -Buckingham-raukan olen varjo vain, -Jonk' ympärille synkät pilvet kertyy -Ja aurinkoni kaihtaa. -- Hyvästi! - - (Menevät.) - - - -Toinen kohtaus. - - Valtaneuvoston kokoushuone. - - (Torvien toitotusta. Kuningas Henrik, kardinaali Wolsey, - neuvoston jäsenet, sir Thomas Lovell, sotaherroja ja - seuralaisia tulee, kuningas nojaten kardinaalin olkaan.) - -KUNINGAS HENRIK. -Eloni elinveret teitä auliist' -Avusta kiittää. Valmiiks ladatun -Petoksen suussa seisoin; kiitän teitä, -Kun pois sen torjuitte. -- Nyt tuokaa sisään -Se Buckinghamin mies, jott' itse kuulen -Kuink' uudistaa hän tunnustuksensa -Ja isäntänsä kavalluksen jälleen -Esittää kohta kohdalta. - - (Kuningas käy istumaan valtaistuimelle; valtaneuvokset asettuvat - paikoilleen. Kardinaali istuu kuninkaan jalkain juureen hänen - oikealle puolelleen. Melua kuuluu ulkoa; huudetaan: "Tietä - kuningattarelle!" Kuningatar tulee Norfolkin ja Suffolkin herttuain - johdattamana; hän polvistuu. Kuningas nousee valtaistuimeltaan, - nostaa hänet ylös, suutelee häntä ja tahtoo asettaa hänet - viereensä istumaan.) - -KUNINGATAR KATARIINA. -Ei, viel' en nouse: mull' on armon pyyntö. - -KUNINGAS HENRIK. -Ei, nouskaa: tähän viereen! Puoli tehkää -Vain pyyntöä; on puoli valtaa teidän, -Ja toisen puolen saatte pyytämättä. -Sanokaa vain se. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Kiitos, majesteetti! -Niin itseänne rakastakaa, niin, -Ett' ylhä arvonne ja kunnianne -Ei joutavaksi jää: se pyyntöni -On ydin. - -KUNINGAS HENRIK. - Haltijani, jatkakaa! - -KUNINGATAR KATARIINA. -On mulle valittaneet taatut miehet, -Eik' aivan harvatkaan, ett' alamaisill' -On suuri hätä. Maassa kiertää käsky, -Jok' irti repii kansan sydämestä -Alamaissiteet; vaikka kohdistuukin, -Lord kardinaali, haikein moite teihin, -Tään veronryöstön alkuunpanijaan, -Niin sentään majesteettikaan -- jonk' arvoa -Varjelkoon taivas tahrasta! -- ei säästy -Pahoilta kieliltä; ja tästä rikkuu -Kaikk' alamaisuustunteet, melkein puhkee -Jo ilmikapina. - -NORFOLK. - Ei melkein vain, -Mut aivan varmaan. Tämän veron tähden -Kaikk' kankurit, jotk' eivät enää voi -Työvoimaa pitää, irtisanoneet on -Kutojat, kehrääjät ja karstaajat; -Ja nämä, muuhun työhön kömpelöinä, -Nälän ja puutteen tuskauttamina, -Pahimman uhallakin, kapinoivat, -Ja vaara heill' on liittolaisna. - -KUNINGAS HENRIK. - Verot! -Mitä veroja? Ja mistä? Kardinaali, -- -Teit' yhtä paljon moititaan kuin meitä, -- -Veroista näistä tiedättekö? - -WOLSEY. - Anteeks, -Ma valtakunnan asioista tiedän -Vain osaksi; mies riviss' olen vain -Ja kuljen muiden myötä. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Ette tiedä -Muit' enemmän, mut teette mitä tietää -Jok'ikinen, ja jota onnekseen -Ei kukaan tietää tahtois, mutta siihen -On tietoon pakotettu. Verotaakat, -Joit' armo utelee, ne kauheit' ovat -Jo kuullakin, ja niiden painosta -Jo selkä taittuu. Teidän sanotaan -Ne keksineen; jos valhe se, niin pahoin -On teitä paneteltu. - -KUNINGAS HENRIK. - Taas nuo verot! -No, mitä luontoa ne verot ovat? -Sanokaa, mitä? - -KUNINGATAR KATARIINA. - Liiaks rohkenen ma -Vedota malttiinne, mut armolupa -Se rohkeutt' antaa. Kansan valituksiin -On syynä käsky, että kuudennus -Tuloista oiti ryöstön uhalla -On maksettava; Ranskan sota muka -On aiheena. Tuost' yltyy rohkeiks kielet, -Suut vihaa sylkevät ja mielten viluun -Uskollisuuskin jäätyy; kirot kulkee -Rukousten sijassa, ja kuuliaisuus. -Sopuisa ennen, nyt kuin orja noutaa -Jokaista kiihkon puuskaa. Majesteetti, -On kiireet tuumat tarpeen; tärkeämpää -Ei mikään nyt. - -KUNINGAS HENRIK. - Niin totta kuin ma elän, -Se tahtoni ei ole. - -WOLSEY. - Minä taas -En tässä tehnyt muuta kuin ett' annoin -Vain yksityisen ääneni, ja senkin -Vain tietomiesten suostumuksella. -Jos mua parjaa kieli, jok' ei tunne, -Ei mieltäni, ei tointani, mut sentään -Mun tekojani mestaroi, niin vastaan: -Se vain on asemani kohtalo, -Ja hyveen tie on aina ohdakkeinen. -Ei tehtävää saa heittää pelosta -Ett' ilki-moitteen kanssa kahnaan joutuu; -Se uutta, ylvää laivaa aina seuraa -Kuin petokala, mutta turhaan pyyntiin -Sen ajo päättyy. Parhaamme kun teemme, -Niin sairas -- usein heikko -- moite tätä -Ei myönnä työksemme, tai suoraan parjaa; -Mut huonoimmatpa työmme, tylsää mieltä -Jos kutkuttavat, pilviin nostetaan. -Jos alallemme jäämme pelosta -Ett' ilkkuin liikkeitämme moitittaisiin, -Niin paras kasvaa kiinni paikkaamme -Ja kuvapatsait' olla. - -KUNINGAS HENRIK. - Huolelliset -Ja viisaat toimet pelkoa ei tunne, -Mut ohjeettomain töiden seuraukset -On pelottavat; Onko tähän ryöstöön -Tukea teillä? Luullakseni ei. -Laist' ei saa kansaa irroittaa ja sitä -Sitoa mielivaltaan. Kuudes osa? -Kamala vero! Näinhän joka puusta -Revimme lehvät, kuoren, lylynkin, -Ja jos näin silvotulle juuri jääkin, -Siit' ilma imee mehun. Joka, lääniin, -Jot' yllätetty näin on, tieto viekää, -Ett' armo jokaiselle tarjotaan, -Jok' evännyt on veron. Toimeen käykää, -Ja tehkää niinkuin käsken. - -WOLSEY (kirjurille). - Sananen! -Jokaiseen kreivikuntaan laittakaa -Kuninkaan armokirje. Minuun karvas -On kansan mieli; huhu levitelkää -- -Ett' armo tää ja helpotus on tullut -Mun välitykselläni. Paikalla -Minulta saatte lisäohjeita. - - (Kirjuri menee.) - - (Hovimestari tulee.) - -KUNINGATAR KATARIINA. -Käy sääliks, ett' on herttua Buckingham -Vihanne saanut. - -KUNINGAS HENRIK. -Sit' on monen sääli. -Hän tietomies on, hyvä puhuja -Ja luonnon suosikki; niin kasvatettu, -Ett' opiksi on oppineimmillekin, -Ja muilt' ei kysy neuvoa. Mut nähkääs, -Noin jalot lahjat, väärin käytettyinä, -Ne käyvät, jos on mieli turmeltunut, -Paheiksi, tuhat kertaa häijymmiksi -Kuin ennen kauniit' olivat. Tuo mies, -Jok' oli täydellinen luonnon ihme -Ja jonka puhe kuulijan niin hurmas, -Ett' oli tunnit minuutteja, hän -Nyt sulons' entiset on inhottavaan -Pukenut pukuun ja niin mustaks tullut -Kuin hornan karsta. Istukaa, niin saatte -Tält' uskotultaan kuulla asioita, -Joit' itkee kunnia. -- Ne vehkeet taaskin -Hän kertokoon; mit' emme liian vähän -Voi tuta, emme liian paljon kuulla. - -WOLSEY. -Esille, mies, ja rohkein mielin kerro, -Kuin taattu alamainen, mitä tiedät -Sa Buckinghamista. - -KUNINGAS HENRIK. - Niin, puhu suoraan. - -HOVIMESTARI. -Ensinkin joka päivä saastaista -Puhetta piti, sanoi: kuningas -Jos lapsetonna kuoli, kyllä tiesi -Hän ottaa valtikan. Nuo samat sanat -Sanovan hänen kuulin vävylleen, -Lord Abergavennylle; ja koston vannoi -Hän kardinaalille. - -WOLSEY. - Suur' majesteetti, -Havaitkaa, mikä vaara tuossa piilee. -Kun hänt' ei suosita niin, kuin hän soisi. -Niin purkaa teihin sappensa ja lisäks -Myös ystäviinne. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Hiukan laupeutta, -Lukenut kardinaali! - -KUNINGAS HENRIK. - Sano, millä -Hän oikeutensa kruunuun perustaa, -Mun kuoltuani? Viittausta siihen -Oletko kuullut? - -HOVIMESTARI. - Hänet tähän tuumaan -Sai Niklas Hopkins tyhjin taikoineen. - -KUNINGAS HENRIK. -Mikä Hopkins? - -HOVIMESTARI. - Hänen rippi-isänsä, -Kartheusi-munkki, joka herrautt' aina -Hänelle syötti. - -KUNINGAS HENRIK. - Mistä tiedät sen? - -HOVIMESTARI. -Vähäistä ennen lähtöänne Ranskaan, -Kun herttua Rosess' oli, Lawrence Poultneyn -Pitäjäkunnassa, hän kysyi multa, -Kuink' oli Lontoon asukkaille mieleen -Tuo Ranskan matka. Sanoin pelättävän, -Ett' aikeiss' ovat ranskalaiset pettää -Kuningastamme. Herttua heti vastas: -"Ei turhaa pelko"; sanoi varovansa, -Ett' erään pyhän munkin ennustus -Kävisi toteen; "tämä", niin hän sanoi, -"Mult' usein pyysi päästä määrä-aikaan -John de la Car'in, kappalaiseni, -Puheille tärkeiss' asioissa; tämän -Kun juhlallisen ripin turviss' oli -Hän vannottanut, ettei salaisuutta -Ilmaisis yhdellekään paitsi mulle", -Niin vakavasti lausui hän ja verkkaan: -"Ei kuninkaan, ei hänen sukunsakaan -Käy hyvin, sanokaa se herttualle; -Siis pyrkiköön vain rahvaan suosioon; -Viel' Englantia herttua hallitsee." - -KUNINGATAR KATARIINA. -Olitte, muistaakseni, herttuan vouti, -Ja alamaisten valituksesta -Viralta teidät pantiin. Varokaa, -Ett' ette vihast' ylvää miestä syytä -Ja saata sieluanne vahinkoon. -Varokaa; sitä sydämmestä pyydän. - -KUNINGAS HENRIK. -No, älkää! -- Jatka! - -HOVIMESTARI. - Kautta sieluni! -Vain totta puhun. Sanoin herralleni, -Ett' oli munkki pirun riivaama, -Ja ett' on vaarallista hautoa -Niin kauan tuota, että siitä kypsyy -Tehokas hanke, -- jok' on luultavaa, -Jos siihen uskoi. "Joutavaa!" hän sanoi, -"Ei siitä vaaraa", lisäten: "Jos väin -Kuningas viime tautiins' oisi kuollut, -Niin kardinaali sekä Thomas Lovell -Ois päässeet päästään." - -KUNINGAS HENRIK. -Haa! Mik' ilki-julmus! -Se mies tuo turman. -- Muuta tiedätkö? - -HOVIMESTARI. -Kyll', armon herra. - -KUNINGAS HENRIK. - Jatka! - -HOVIMESTARI. - Greenwichissä -Kun majesteetti moitti herttuaa -Sir William Blomerin tähden -- - -KUNINGAS HENRIK. - Muistan sen; -Hän palkoissani oli, mutta herttua -Sai hänet miehekseen. -- No, jatka, jatka! - -HOVIMESTARI. -"Vaikk' ois mun panneet Toweriin", hän sanoi, -"Halunnut oisin tehdä saman teon, -Mink' aikoi Rikhard-anastajalle -Isäni tehdä, kun hän Salisburyssä -Pyys audienssia; jos sen ois saanut, -Niin tervehtäissä veitsen pistänyt -Hän oisi häneen." - -KUNINGAS HENRIK. - Mikä jättikonna! - -WOLSEY. -No, rouva, turvass' oisko kuningas, -Jos tätä miest' ei tyrmään suljettaisi? - -KUNINGATAR KATARIINA. -Jumala kaikki ohjatkoon! - -KUNINGAS HENRIK. - On jotain -Sinulla vielä mielessäsi: puhu! - -HOVIMESTARI. -Kun "veitsen" mainitsi, hän oikaisihe -Ja toinen käsi väkipuukossa, -Povella toinen, silmänsä hän nosti -Ja vannoi julman valan: että häntä -Jos pahoin pidellään, niin saman verran -Vie voiton isästänsä hän, kuin teko -Vie epäröiväst' aikeesta. - -KUNINGAS HENRIK. - Ei enää -Hän meihin veistään pistä. Tyrmäss' on hän. -Hänt' oiti tutkittakoon. Jos hän laissa -Saa armoa, niin saakoon; meiltä sitä -Hän ei saa. Kautta päivän sekä yön! -Hän teki vallankavaltajan työn. - - (Menevät.) - - -Kolmas kohtaus. - - Huone kuninkaanlinnassa. - - (Lord kamariherra ja lord Sands tulevat.) - -KAMARIHERRA. -Mut kuinka Ranska tenhollaan voi miehet -Noin houkkamaisiks tehdä? - -SANDS. - Uutta tapaa, -Vaikka olkoon kuinka epämiehekästä -Tai naurettavaa, aina seurataan. - -KAMARIHERRA. -Mun nähdäkseni meidän engelsmannit -Ei muuta tuoneet viime matkaltaan -Kuin pari kolme irvettä, ja nekin -Niin vietäviä, jotta vaikka vannon, -Ett' ovat olleet nokkaneuvokissa -Pipinin kanssa taikka Lotharin, -Niin ovat olevinaan. - -SANDS. - Heillä kaikill' -On uutukaiset koivet, mutta rammat; -Ken heit' ei ole ennen nähnyt, luulis -Ett' ovat saaneet patin. - -KAMARIHERRA. - Niinpä niinkin; -Ja vaatteet lisäks pakanain on partta: -On kristillisyys loppuun kulutettu. -- - (Sir Thomas Lovell tulee.) -Mit' uutta, Thomas Lovell? - -LOVELL. - Eipä muuta -Kuin uusi sääntö, mikä linnan porttiin -On naulattuna. - -KAMARIHERRA. - Mikä? - -LOVELL. - Uudismuutos -Vain matkateikareille, linna kun on -Lorua, riitaa, räätäleitä täynnä. - -KAMARIHERRA. -No, hyvä! Monsieurit nyt saavat tuta, -Ett' Englanninkin hovikoiss' on mieltä, -Vaikk' eivät ole Louvres'ia[4] he nähneet. - -LOVELL. -Nyt saavat -- niin on käsky -- joko heittää -Nuo Ranskan narri-perut, sulkatöyhdöt -Ja muutkin moiset kelpo tyhmyydet, -Kuin kilpataistelut ja tulitukset -Ja lainakommat, joilla ivailevat -Vain parempiaan; kieltää uskonsa -Lyhyihin lahkimoihin, pitkiin sukkiin -Ja tennikseen ja muuhun matkamuotiin -Ja elää kunnon ihmisiksi taas; -Tai mennä vanhain kisaveikkain luo -Ja siellä kuluttaa _cum privilegio_ -Nuo narriutensa riettaat riekaleet. - -SANDS. -On aika heitä parantaa; se tauti -Jo alkaa tarttua. - -KAMARIHERRA. - Voi naisiamme, -Kun menettävät kauniit lystit! - -LOVELL. - Kyllä -Nyt alkaa ulina; noill' äpärillä -On keinot, millä naista naurattaa: -Niin, ranskalainen laulu vain ja huilu. - -SANDS. -Ne piru huilatkoon! Niin heistä päästään. -Heit' ei voi kukaan kääntää. Maalaisloordi -Nyt minunlaiseni, jok' aikaa leikist', -On ollut pois, voi kelpo laulun laulaa -Ja saada kuulijoita, jopa käydä -Jo laulajastakin. - -KAMARIHERRA. - Niin oikein, kiinni -Viel' istuu varsahammas. - -SANDS. - Eikä lähde, -Jos jäljell' on vain tynkäkin. - -KAMARIHERRA. - Sir Thomas, -Mihinkä aiotte? - -LOVELL. - Luo kardinaalin. -Lie matka sinne teilläkin? - -KAMARIHERRA. - On oikein. -Hänell' on tänään suuret iltapidot, -Ja sinne tulee miestä sekä naista: -Niin, varmaan valtakunnan kukasto. - -LOVELL. -On tuolla prelaatilla aulis mieli -Ja käsi runsas niinkuin maaemolla: -Sen kaste laskee kaikkiin. - -KAMARIHERRA. - Jalo on hän; -Vain paha kieli saattaa toista väittää. - -SANDS. -Niin, häll' on siihen varaa; saituus hänest' -On synti suurempi kuin harhaoppi. -Senlaisten miesten täytyy auliit' olla: -He ovat esikuvina. - -KAMARIHERRA. - Niin ovat; -Mut harvat niinkuin hän. Jo vene vartoo; -Mukahan tulkaa. -- Joutukaa, sir Thomas, -Ma muuten myöhästyn; ja se ei sovi: -Sir Henry Guilfordin ja minun määrä -On olla marsalkkoina. - -SANDS. -Teitä seuraan. - - -Neljäs kohtaus. - - Juhlasali Yorkin linnassa. - - (Hoboijan soittoa. Pieni pöytä kunniakatoksen alla kardinaalia - varten, pitempi pöytä vieraita varten; toisesta ovesta tulee - Anna Bullen, useita loordeja, ladyjä ja vallasnaisia juhlavieraina, - toisesta sir Henrik Guilford.) - -GUILFORD. -Hyvät naiset, teille yhteistervehdys -Lord kardinaalilta. Tään illan teille -Ja ilolle hän pyhittää; ja toivoo, -Ett' tähän leivoparveen huolt' ei kukaan -Tuo mukanaan. Niin iloiset nyt olkaa, -Kuin hyvä seura, hyvä vastaanotto -Ja hyvä viinit hyvää aikaan saa. - - (Lord kamariherra, lord Sands ja sir Thomas Lovell tulevat.) - -Te myöhästyitte. Minä sain jo siivet, -Kun tätä kaunoseuraa aattelinkin. - -KAMARIHERRA. -Sir Henrik, nuori olette. - -SANDS. - Sir Thomas, -Jos kardinaalill' ois vain puolet minun -Maallikkomieltäni, niin moni tässä -Sais haukkapalan maatapaniaisiks -Ja varmaan parempaa ei toivoiskaan. -Niin maarin, soma liuta sulosuita! - -LOVELL. -Mitä jos moniaalle rippi-isäks -Nyt rupeisitte. - -SANDS. - Tosiaan! Hän kyllä -Sais helpon synninpäästön. - -LOVELL. - Kuinka helpon? - -SANDS. -Niin helpon kuin voi höyhenpatja antaa. - -KAMARIHERRA. -No, armaat, istukaahan! Tuota puolta -Te, Guilford, järjestäkää; minä tätä. -Koht' armo tulee. -- Tääll' ei viluss' olla: -Kaks naista rinnan tuopi kylmän pinnan. -- -Te valvattaa heit' osaatte, lord Sands. -No, tuohon väliin istukaa. - -SANDS. - Kyll', armo, -Suur' kiitos! -- Luvallanne, kauniit naiset! - - (Istuutuu Anna Bullenin ja erään toisen naisen väliin.) - -Jos vähän hulluttelen, suokaa anteeks: -Isääni tulen. - -ANNA. -Oliko hän hullu! - -SANDS. -Oli: hullu, varsin hullu, naisiin hullu; -Ei sentään purrut, vaan, kuin minä nyt, -Hän kymment' yhtä haavaa muiskas. - - (Suutelee häntä.) - -KAMARIHERRA. - Hyvä! -- -Nyt kaikki hyvin on. -- Te, hyvät herrat, -Syyn saatte, jos nää kauniit naiset täältä -Nyreissään poistuu. - -SANDS. - Pikku puolestani -Koetan minä parastani. - - (Hoboijan soittoa. Kardinaali Wolsey tulee - seurueineen ja istuutuu kunniakatoksen alle.) - -WOLSEY. -Terveeksi, kauniit vieraat! Ken ei työkseen -Nyt ilakoi, ei ole ystäväni. -Ma teidän kaikkein tervetuliaisiks -Juon maljanne. - - (Juo.) - -SANDS. - On armo armollinen. -Pikari tänne, johon kiitos mahtuu, -Niin säästyy pitkät puheet. - -WOLSEY. - Kiitos, loordi! -Mut naapureitanne nyt rohkaiskaa. -- -Nureissaan ovat naiset. -- Hyvät herrat, -Kenenkä syy on? - -SANDS. - Jahka viinin hehku -Nuo kauniit posket punaa, kyllä meidät -Puhuvat kumoon. - -ANNA. - Lysti mies se loordi! - -SANDS. -Niin, kahdenkesken-lystissä. Saas tästä! -Juon onneksenne; vastatkaa, kun klikkaan. -On kohta -- - -ANNA. - Jota ette näyttää voi. - -SANDS. -Mit', armo, sanoin? Nyt jo puhuvat. - - (Torvensoittoa, rummunpärrytystä ja tykinlaukauksia kuuluu ulkoa.) - -WOLSEY. -Haa! Mitä tämä? - -KAMARIHERRA. - Mene katsomaan. - - (Palvelija menee.) - -WOLSEY. -Sotaista ääntä! Mitä tämä tietää? -- -Ei, naiset, älkää peljätkö; te turvass' -Olette sota-asetusten mukaan. - - (Palvelija palaa.) - -KAMARIHERRA. -Mit' on se? - -PALVELIJA. - Vierait' ylimyksiä -- -Silt' ihan näyttävät -- on maihin noussut; -Kuin suuren hovin ylhäis-airuina -Tulevat tänne. - -WOLSEY. - Käykää heitä vastaan, -Kamariherra; ranskaa osaatte; -Jalosti kohdelkaa ja tuokaa sisään, -Ett' tämä ihanuuden taivas heihin -Sais täysin loistaa. -- Jotkut mukaan menkää. -- - - (Kamariherra seuralaisineen menee. Kaikki nousevat, - ja pöydät siirretään pois.) - -Rikottu juhla on, mut korvaus suodaan. -Nyt ruoka maistukoon; ja vielä kerran -Satakoot tervehdykset: tervetulleet! - - (Hoboijan soittoa. Kuningas ja muita tulee naamioittuina - ja paimenpuvussa, lord kamariherran johdattamina. He - astuvat suoraan kardinaalin eteen ja tervehtivät häntä - kohteliaasti.) - -Ylevä seura! Mitä haluavat? - -KAMARIHERRA. -Kun eivät kieltä osaa, pyytävät -Mua ilmoittamaan, että, kuultuaan -Ihanan, ylhän seuran täällä koolla -Nyt olevan, he karjalaumansa -Sulasta ihanuuden ihailusta -Nyt ovat jättäneet ja teiltä lupaa -Anovat katsellakseen tätä seuraa -Ja hetken näiden kanssa viettääkseen. - -WOLSEY. -Sanokaa, loordi, että kunnian -Tekevät halvalle mun majalleni; -Ma tuhannesti heitä siitä kiitän -Ja pyydän heitä tervetulleiksi. - - (Herrat pyytävät naisia tanssiin, kuningas pyytää Anna Bullenia.) - -KUNINGAS HENRIK. -Ihanin käsi, mitä koskaan koskin; -Oi kauneus, ennen en sua tuntenut! - - (Soittoa, tanssii.) - -WOLSEY. -Mylord! - -KAMARIHERRA. - Mit', armo? - -WOLSEY. - Heille sanokaa, -Ett' yks lie heidän joukossaan, jonk' arvo -Tään paikan täyttää paremmin kuin minä; -Jos hänet tuntisin, niin nöyrimmästi -Sen luovuttaisin. - -KAMARIHERRA. - Käskyn teen, mylord. - - (Menee naamioiden luo, ja palaa.) - -WOLSEY. -Mitä sanovat? - -KAMARIHERRA. - On heidän joukoss' yksi, -Sen myöntävät; jos hänet keksitte, -Hän kyllä paikan ottaa. - -WOLSEY. -Katsokaamme. -- - - (Astuu alas arvo-istuimeltaan.) - -Anteeksi, hyvät herrat: teen vain tässä -Kuninkaan vaalin. - -KUNINGAS HENRIK (Paljastaa kasvonsa.) - Oikein osattu! -Ihana seura teill' on. Oikein tehty! -Jos ette pappi ois, lord kardinaali, -Vois teistä pahaa luulla. - -WOLSEY. - Hauskaa, ett' on -Noin leikillinen majesteetti. - -KUNINGAS HENRIK. - Kuulkaa, -Kamariherra: ken tuo kaunis neiti? - -KAMARIHERRA. -Armonne tiedoks, Thomas Bullenin, -Rochfordin viskontin, on tytär hän -Ja kuningattaremme hovineiti. - -KUNINGAS HENRIK. -Ihana, toden totta! -- Armas aarre, -Ois säädytöntä teitä tanssiin pyytää, -Suudelmaa ottamatta. Muistoksenne! -Pikari, hyvät herrat, kiertämään! - -WOLSEY. -Sir Thomas, onko huoneessani pöytä -Jo katettuna? - -LOVELL. - On. - -WOLSEY. - Ma pelkään, armo, -Ett' tanssi teitä hieman kiihoitti. - -KUNINGAS HENRIK. -Niin, pelkään, liiaksikin. - -WOLSEY. - Lähi-huoneess' -On raittiimp' ilma, teidän armonne. - -KUNINGAS HENRIK. -Talutkoon kukin naistaan. -- Viel' en teitä, -Sulotar, päästä. -- Ilo ylimmilleen! -Lord kardinaali, puolen kymmenen -Nyt kaunottaren maljan tässä juon. -Ja tanssiin taas. Ja sitten uneksimaan, -Ken on se onnellinen. -- Soitto soimaan! - - (Menevät torvien soidessa.) - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Katu. - - (Kaksi aatelismiestä, tulevat vastatuksin.) - -1 AATELISMIES. -Mihinkä kiire noin? - -2 AATELISMIES. - Oo, Herran rauha, -Käräjäsaliin kuulemaan, kuink' on -Tuon suuren herttua Buckinghamin käynyt. - -1 AATELISMIES. -Sen vaivan teiltä säästän; kaikk' on ohi; -Nyt tyrmään jälleen vanki saatetaan. - -2 AATELISMIES. -Läsn' olitte? - -1 AATELISMIES. - Se tietty. - -2 AATELISMIES. - Kuinka kävi? - -1 AATELISMIES. -On helppo arvata. - -2 AATELISMIES. - Syypääksi nähtiin? - -1 AATELISMIES. -Niin tietysti, ja sillä tuomittiin. - -2 AATELISMIES. -Ma häntä säälin. - -1 AATELISMIES. - Niinpä moni muukin. - -2 AATELISMIES. -Mut kuinka kävi se? - -1 AATELISMIES. - Näin, lyhyesti: -Suur' herttua saapui aitauksen eteen -Ja vastas kanteeseen ja yhä väitti, -Ett' oli syytön, puolustuksekseen -Esittäin monta vankkaa perustetta. -Kuninkaan valtuusmies taas vetosi -Useiden vierasmiesten todistuksiin -Ja tunnustuksiin; niitä herttua sitten -Mieskohtaisesti vaati kuultaviksi. -Niin astuivat nyt esiin hovivouti, -Kansleri Gilbert Peck, ja rippi-isä -John Car, ja munkkiperkele, tuo Hopkins, -Tuo kaiken pahan alku. - -2 AATELISMIES. - Joka hälle -Noit' ennustuksiansa syötti? - -1 AATELISMIES. - Sama. -Hänt' ankarasti kaikki syyttivät; -Heit' yritti hän jäävätä, mut turhaan. -Näin päärit havaitsivat hänet syypääks -Maankavallukseen. Henkens' edestä -Hän puhui paljon sekä oppineesti; -Mut siit' ei huolittu, vain surkuteltiin. - -2 AATELISMIES. -Mut miltä tämän jälkeen näytti hän? - -1 AATELISMIES. -Kun astui lakisaliin kuulemaan -Hän tuomiotaan, kuolinkellojansa, -Niin tuska hänet valtas, hiki valui, -Hän pahan lausui äkkivihan sanan; -Mut pian malttui taas ja loppuun saakka -Esiintyi tyynenä ja ylevänä. - -2 AATELISMIES. -Ei kuolemaa hän, luulen, pelkää. - -1 AATELISMIES. - Ei, -Niin miehuuton ei ole. Syy vain häntä -Pahoittaa hiukan. - -2 AATELISMIES. - Kardinaali varmaan -On tähän syypää. - -1 AATELISMIES. - Siihen kaikki viittaa. -Tul' ensin syytteenalaiseks Kildare, -Maaherra Irlannin; kun pois hän saatiin, -Niin kreivi Surrey joutuin pantiin sijaan, -Ett' isäänsä ei ehtis auttaa. - -2 AATELISMIES. - Halpa -Ja luihu vallan kuje. - -1 AATELISMIES. - Palatessaan -Sen kyllä kostaa. Tiettyähän tää: -Jos ketä suosii kuningas, niin heti -Sen miehen kardinaali virkaan laittaa -Hovista hyvin kauas. - -2 AATELISMIES. - Koko kansa -Hänt' ankarasti vihaa, soisi hänet -Kuus syltä syvään maahan. Herttuaa -He jumaloivat: kelpo Buckinghamiks, -Hyveiden esikuvaks sanovat. - -1 AATELISMIES. -Hän tuossa on, se kovan onnen mies. - - (Buckingham tulee oikeushuoneesta; hänen edellään kulkee - oikeudenpalvelijoita, mestauspiilun terä käännettynä - häneen päin; saattajina sir Thomas Lovell, sir Niklas - Vaux, sir William Sands ja kansanjoukko.) - -2 AATELISMIES. -Lähemmä käydään. - -BUCKINGHAM. - Hyvät kansalaiset, -Näin kauas säälien mua saatoitte; -Mua kuulkaa nyt, ja sitten kotiin menkää. -Maankavaltajan tuomion sain tänään, -Ja kuolla täytyy mun; mut taivas tietköön -- -Ja tunto jos on mulla, se mua lyököön, -Kuin piilu tuo, jos haudon vilppiä. -Lakia kuolemastani en syytä, -Se kirjaimen on mukaan tehnyt oikein; -Mut siihen vetoojille laupeutta -Enemmän toivoisin; vaan näinkin ollen -Suon heille sydämestän' anteeksi. -Tok' älkööt tuhost' ylpeilkö ja älkööt -Paheillaan ryvettäkö suurten hautaa, -Vereni silloin maasta heille huutaa. -Pitempää elämää en enää toivo, -Enk' ano myös, vaikk' oiskin kuninkaalla -Enemmän armoa kuin mulla syytä. -Te harvat, jotka mua rakastitte -Ja itkeä mua rohkenette, veljet -Ja jalot ystävät, joist' ero jo -On katkerata, on jo kuolemaa, -Mua seuratkaa kuin hyvät enkelit; -Ja haikean kun eron piilu iskee, -Niin rukouksenne, kuin uhrisuitsu, -Taivaaseen sielun nostakoon. -- Nyt tulkaa, -Jumalan nimeen. -- - -LOVELL. - Teidän armonne -Jos sydämmess' on vihan kaunaa minuun, -Rukoilen, suokaa anteeksi. - -BUCKINGHAM. - Sir Thomas, -Mult' anteeks saatte, niinkuin itsekin -Ma anteeks toivon; kaikki anteeks saavat. -Niin ääretön ei vääryys, ettei sitä -Vois sovittaa; ei musta viha mulle -Saa hautaa luoda. Terveiseni kuninkaalle; -Jos hän mua mainitsee, niin sanokaa, -Ett' olin taivaaseen jo puolitiessä. -Kuninkaan puolest' aina rukoilen -Ja viime hengenvetoon häntä siunaan. -Eläköön kauemmin kuin mull' on aikaa -Lukea vuosiaan; ja rakkaudella -Hän hallitkoon ja rakastettuna! -Ja vanhana kun uupuu matkastansa, -Niin yhteen haudattakoon hyveen kanssa. - -LOVELL. -Ma rantaan saatan teidän armonne, -Siell' annan toimeni ma Niklas Vaux'lle; -Perille hän vie teidät. - -VAUX. - Valmiit olkaa, -Jo herttua tulee; kuntoon pankaa laiva -Ja kauniiks somistakaa, niin kuin pitää -Moiselle henkilölle. - -BUCKINGHAM. - Ei, sir Niklas, -Tuo jättäkää; mua arvoni nyt ilkkuu. -Suurkonnetabel' olin tullessani -Ja herttua Buckingham -- nyt Edvard Bohun,[5] -Vain köyhä raukka, toki rikkaampi -Kun halvat syyttäjäni, jotk' ei koskaan -Totuutta tunteneet; sen vahvistan nyt -Verellä, josta vielä vaikeroivat. -Isäni, Henrik Buckingham, -- jok' ensin -Nous' anastajaa Richardia vastaan, -- -Kun hädäss' etsi turvaa vasalliltaan, -Tään konnan pettämänä mestattiin -Ja tutkimatta; Herran rauha hälle! -Seuraaja, Henrik seitsemäs, kun sääli -Isäni surmaa, kuninkaallisesti -Palautti arvoni ja kirkkaampana -Nimeni nosti sorasta. Nyt poika, -Kahdeksas Henrik, hengen, nimen, arvon, -Kaikk' omimpani, yhdell' iskull' iäks -Hävittää maailmasta. Tuomarit -Mull' oli tosin jalotkin, siin' olin -Parempi isä-raukkaani; mut muuten -On kohtalomme sama: oma väki -Molemmat petti, omat suosikit. -Mik' urhoton ja luonnotonkin teko! -Mut Herran tiet on hyvät. Kuulkaa nyt, -Mink' antaa varman neuvon kuolevainen: -Ken luottoaan ja ystävyyttään tuhlaa, -Varuillaan olkoon: ne, joit' ystävinä -Poveenne painatte, jos onnessanne -Näkevät rikon pienenkin, niin teistä -Valuvat pois kuin vesi, palatakseen -Vain teitä upottamaan. Hyvät miehet, -Rukoilkaa puolestani. Käyn nyt matkaan: -Viimeinen pitkän, raskaan elämäni -On hetki tullut. Hyvästi! Jos synkkää -On mieli kertoa, niin kertokaa -Mun loppuni. -- Nyt päivätyö on tehty; -Mua Jumal' armahtakoon! - - (Buckingham saattoineen menee.) - -1 AATELISMIES. - Surkeaa! -Mut pelkään, että monet kirot kokoo -Se niiden päähän, joiden täss' on syy. - -2 AATELISMIES. -Jos syytön herttua on, niin tää on julmaa. -Mut vihjan olen saanut, että tekeill' -On toinen paha, vielä suurempi, -Jos toteen käy se. - -1 AATELISMIES. - Avuks' enkelit! -Sanokaa, mikä? Minuun voitte luottaa. - -2 AATELISMIES. -Salaisin salaisuus: se suurta vaatii -Vait'olon voimaa. - -1 AATELISMIES. - Uskokaa se mulle, -En minä liikaa puhu. - -2 AATELISMIES. - Luotan teinin. -No, olette kai viime aikaan kuullut -Sen huhun, että Katariinast' ottais -Kuningas eron? - -1 AATELISMIES. - Kyllä, vaan se raukes; -Kuningas kun sen kuuli, vihoissaan -Lähetti sanan määrille ja käski -Tukeuttaa huhun ja sen juorujilta -Suut tukkia. - -2 AATELISMIES. - Mut juoru toteutuu, -Se kasvaa virkeämpänä kuin koskaan; -Ja varmaks luullaan, että kuninkaan -On päätös tehty. Joko kardinaali, -Tai hänen kätyrinsä, vihasta -Kuningattareen ja hänet tuhotakseen, -Sai tunnon epäilyksiin kuninkaan; -Ja päälle päätteeksi on tänne tullut -Campejus kardinaali, niinkuin luullaan -Näiss' asioissa. - -1 AATELISMIES. - Wolseyn työtä kaikki. -Hän tahtoo kostaa keisarille, tää -Kun hänt' ei hänen pyynnöstänsä tehnyt -Toledon arkkipiispaks. - -2 AATELISMIES. - Sattui pilkkaan, -Mut julmaa, että kuningatar siitä -Saa kärsiä. Vaan kardinaalin tahto -Ei vääjää; kuningatar sortukoon. - -1 AATELISMIES. -On kurjaa tuo. Vois joku meitä kuulla; -Siis paras tästä haastaa kahdenkesken. - - (Menevät.) - - -Toinen kohtaus. - - Vierashuone kuninkaan linnassa. - - (Lord kamariherra tulee, lukien kirjettä.) - -KAMARIHERRA. -"Mylord, hevoset, joita teidän ylhäisyytenne halusi, olin kaikella -mahdollisella huolella valikoinut, opettanut ja varustellut. Ne olivat -nuoria ja sieviä ja parasta pohjolan rotua. Kun olivat valmiit -Lontooseen lähetettäviksi, niin kardinaalin mies tuli valtakirja -taskussa ja otti ne minulta väkivoimin, sanoen herransa tahdon olevan, -että häntä on palveltava ennen alamaista, jos ei ennen kuningasta; -ja se tukki meiltä suun, mylord." - -Hän sitä varmaan tahtoo. No, ne saakoon; -Hän ottaa vielä kaikki. - - (Norfolkin ja Suffolkin herttuat tulevat.) - -NORFOLK. - Hyvää päivää, -Kamariherra! - -KAMARIHERRA. - Hyvää päivää, herrat! - -SUFFOLK. -Mitenkä kuninkaan on? - -KAMARIHERRA. - Yksin on hän -Ja synkkiin huoliin vaipuneena. - -NORFOLK. - Mistä? - -KAMARIHERRA. -Tuo veljenvaimon naiminen se hänen -Lie tunnollaan. - -SUFFOLK. - Ei, toinen nainen hällä -On tunnollaan. - -NORFOLK. - Niin; kardinaalin työtä, -Kuningas-kardinaalin. Sokko pappi, -Tuo onnen vanhin poika, nurin kaikki -Nyt kääntää. Kuningas jos tuntis hänet! - -SUFFOLK. -Jos vain! Hän ennen itseään ei tunne. - -NORFOLK. -Kuink' aina toimens' alkaa pyhästi -Ja hartaasti! Kun rikkui keisarin, -Kuningattaren langon, kanssa liitto, -Nyt kuninkaan hän sieluun hiipii, sinne -Epäilyst', uhkaa kylvää, tunnonvaivaa -Ja arveluita -- naimaliittoon nähden; -Ja näistä hänet pelastaakseen neuvoo, -Ett' avionsa hylkäis, hänet, joka -Kakskymmentä on vuotta riippunut -Kuin helmi hänen kaulassaan eik' ikään -Viel' loistoansa menettänyt; hänet, -Jok' on niin täysin häntä rakastanut -Kuin hyvää ihmist' enkelit; niin, hänet, -Jok' iskun kovimmankin kohdatessa -Vain siunaa häntä. Hurskas eikö tuuma? - -KAMARIHERRA. -Mokomat neuvot taivas ehkäisköön! -Niin totta, tuota kaikkein kielet mainii -Ja kaikkein sydän itkee. Tarkka huomaa -Sen, että Ranskan kuninkaan on sisar -Pääsyynä kaikkeen. Taivas vielä avaa -Kuninkaan silmät, jotk' on sokaissut -Tuo halpa, kehno mies. - -SUFFOLK. - Ja moisen ikeest' -Irroittaa meidät. - -NORFOLK. - Sydämmest' en tarvis -Rukoilla pelastusta, muuten pian -Tuo vallanahnas meidät kaikki sotkee -Prinsseistä paasheiksi.[6] On ihmisarvo -Hänestä savimöhkä, jota vatkaa -Hän mielin määrin. - -SUFFOLK. - Sääntönä on mulla: -En häntä rakasta, en pelkää häntä; -Mua hän ei luonut; kuninkaani armoss' -On onneni; jos kiroo hän tai siunaa, -Se yhtä on, vain tuulta, jost' en piittaa. -Ma tunsin, tunnen hänet; menköön paaviin, -Mist' ylpeytens' on saanut. - -NORFOLK. - Menkäämme -Ja koittakaamme kuninkaasta poistaa -Nuo kalvavat ja synkät aatokset. -Mukaamme tuletteko? - -KAMARIHERRA. - Anteeks suokaa, -Kuninkaan olen asioilla; pelkään -Pait sitä, ett' on aika sopimaton. -Hyvästi, herrat! - -NORFOLK. - Kiitos vain, mylord. - - (Lord kamariherra menee.) - - (Norfolk avaa ovipuoliskon. Kuningas istuu - lukemassa ja mietteisiinsä vaipuneena.) - -SUFFOLK. -Kas, kuink' on synkkä! Varmaan murhe painaa. - -KUNINGAS HENRIK. -Ken siellä? - -NORFOLK. - Hyvä taivas, torju viha! - -KUNINGAS HENRIK. -Ken siellä, sanon? Kuinka uskallatte -Mua yksinmietteissäni häiritä? -Ken olen? - -NORFOLK. - Armollinen kuningas, -Jok' anteeks antaa rikokset, jos pahaa -Ei tarkoiteta. Valta-asiat -Tään aiheuttivat: majesteetin mieltä -Tulimme tiedustamaan. - -KUNINGAS HENRIK. - Julkeat! -Pois! Tiedättehän mik' on virka-aika. -Nyt maallistenko tointen hetki on? -- - - (Wolsey ja Campejus tulevat.) - -Ken se? Lord kardinaali? -- Hyvä Wolsey, -Sa tunnonhaavojeni lievike, -Kuninkaan paras lääke! -- (Campejukselle.) Tervetullut, -Suur' arvoherra, meidän valtakuntaan. -Sitä ja meitä hallitkaa. -- (Wolseylle.) Te, mylord, -Pitäkää huolta, etten tyhjää puhu. - -WOLSEY. -Sit' ette voi. Te suvainnette, armo, -Meit' ottaa hetkeks kahdenhaasteluun. - -KUNINGAS HENRIK (Norfolkille ja Suffolkille). -Nyt meill' on kiire; menkää. - -NORFOLK (Syrjään Suffolkille). - Tuossa papiss' -Ei ylpeyttä! - -SUFFOLK (Syrjään Norfolkille). - Ei juuri! Min' en tahtois -Noin sairastaa, vaikk' arvonsakin saisin. -Tät' ei voi jatkua. - -NORFOLK (Syrjään Suffolkille). - Mut jos niin käy, -Niin minä iskun lyön. - -SUFFOLK (Syrjään Norfolkille). -Ja minä toisen. - - (Norfolk ja Suffolk menevät.) - -WOLSEY. - Olette viisauden esikuva -Kaikille ruhtinaille, epäilynne -Kun kirkon haltuun auliist' uskotte. -Ken nyt voi pahoilla? Ken vihaa teihin -Voi kantaa? Espanjankin, johon hänet -Veri ja heimous sitoo, täytyy myöntää, -Jos tosi mieless' on, ett' oikea -On tuomio ja jalo. Kristinuskon -On kaikill' oppi-isill' äänivalta; -Ja Rooma, kaiken viisauden juuri, -On teidän pyynnöstänne nimissään -Tään arvomiehen tänne lähettänyt, -Tään oppineen Campejus-kardinaalin; -Ma teidän armollenne vielä kerran -Esitän hänet. - -KUNINGAS HENRIK. - Minä vielä kerran -Syleillen hänet tervetulleeks sanon; -Ja kiitos olkoon pyhän konklaavin, -Kun laittoi tänne toivomani miehen. - -CAMPEJUS. -Armonne jalous kaikkein muukalaisten -On ihailuna. Valtuuteni lasken -Nyt käteenne; se Rooman hovin käskyst' -Asettaa tämän Yorkin kardinaalin -Mun, palvelijansa, kanssa yhdessä -Täst' asiasta puolueettomasti -Tekemään tuomion. - -KUNINGAS HENRIK. - Kaks tasavoipaa. -Kuningatar on tännetulostanne -Nyt heti saapa tiedon. -- Miss' on Gardiner? - -WOLSEY. -Niin rakas hän on teille aina ollut, -Ett' ette nytkään hältä evänne, -Mit' alhaisinkin vaimo lailta vaatii: -Asiamiestä puolustajakseen. - -KUNINGAS HENRIK. -Hän parhaan saakoon; suosioni lupaan -Ma parhaalle; sen taivas tietköön! Wolsey, -Tuo Gardiner tänne, uusi sihteerini, -Hän sopiva on mies. - - (Wolsey menee.) - - (Wolsey palaa, mukanaan Gardiner.) - -WOLSEY. - No, tuohon käteen! -Iloksi, onneks olkoon! Olette nyt -Kuninkaan mies. - -GARDINER (Syrjään kardinaalille). - Mut teidän -Ja auttajani käskettävä aina. - -KUNINGAS HENRIK. -Käy tänne, Gardiner! - - (Keskustelevat syrjässä.) - -CAMPEJUS. - Herra kardinaali, -Pace-niminenhän tohtor' oli ennen -Tuon miehen paikalla? - -WOLSEY. - Niin oli. - -CAMPEJUS. - Sehän -Ol' opin mies? - -WOLSEY. - Niin kai. - -CAMPEJUS. - Mut pahaa täällä, -Lord kardinaali, teistä huhutaan. - -WOLSEY. -Kuin? Minustako? - -CAMPEJUS. - Julki väitetään -Hänt' että kadehditte; pelkäsitte -Ett' oiva-miehenä hän ylenisi, -Ja siksi piditte hänt' etäällä; -Hän tuli hulluks surusta, ja kuoli. - -WOLSEY. -Levossa maatkoon! Hurskaan -Se kyllä riittää. Kurin alle pannaan -Elävät nurkujat. Hän oli narri, -Hyvettä teeskeli. Tää mies, kun käsken, -Mun seuraa viittaustani; ei muuten -Näin lähell' olla saisi. Opiks, veli! -Meit' älkööt alhaisemmat mestaroiko. - -KUNINGAS HENRIK. -Tää nöyrin sana kuningattarelle. - - (Gardiner menee.) - -Minusta Blackfriars sopivin on paikka -Näin oppineelle seuralle; niin, siellä -Tää vakaa asia on tutkittava. -- -Käy toimeen, hyvä Wolsey. -- Oi, mylord, -On reippaan miehen tuskallista jättää -Niin maire vierellinen. Mut se tunto, -Se tunto! Arka paikka! Täytyy jättää. - - (Menevät.) - - -Kolmas kohtaus. - - Vierashuone kuningattaren asunnossa. - - (Anna Bullen ja vanha hovinainen tulevat.) - -ANNA. -Ei sekään; -- tämä vain se mieltä kaivaa: -Elänyt hänen kanssaan on niin kauan, -Ja hän niin hyvä rouva, ettei koskaan -Hänessä moitteen sijaa, -- totisesti, -Ei pahuudesta tiedä hän, -- ja nyt, -Niin monta vuosikautta hallittuaan -Ja vallan loistoss' elettyään, jota -On tuhannesti katkerampi jättää -Kuin suloist' ensin saavuttaa, -- nyt saada -Vain matkakäsky! Tuota surkutella -Vois ihmispeto. - -HOVINAINEN. - Sydän paatuneinkin -Siit' itkuun heltyy. - -ANNA. - Hyvä Jumala! -Parempi, ettei loistost' oisi tiennyt. -Vaikk' on se maallista, niin kuitenkin, -Toraisa onnetar jos omaajalta -Sen riistää pois, niin vihlova on tuska, -Kuin riistyis sielu ruumiista. - -HOVINAINEN. - Voi raukkaa! -Taas täällä vieras on. - -ANNA. - Sit' enemmän -On säälist' itkettävä. Toden totta, -Parempi olla halpa töllin laps -Ja tyytyväisnä rahvaan pariss' elää -Kuin huolen kiiltoon huoliteltuna -Ja surun kultaan. - -HOVINAINEN. - Tyytymys on paras. - -ANNA. -Kautt' impeyteni, minä kuningatar -En tahtois olla. - -HOVINAINEN. - Minä tahtoisin, -Vaikk' impeyteni menis; tekin samoin, -Tuost' ulkopyhyydestä huolimatta. -Niin, teillä, joill' on kaikki naisen sulot, -On naisen sydänkin, jok' aina halaa -Suuruutta, herrautta, rikkautta; -Ne kaikk' on taivaan lahjoja; ne kyllä -- -Jos kuinka tekeytte -- teidän hienoon -Ja säämiskäiseen mahtuu tuntoonne, -Jos sitä venytätte. - -ANNA. - Ei, ei totta! - -HOVINAINEN. -On, totta! Kuningattareks ei mieli? - -ANNA. -Ei, vaikka koko mailman saisin. - -HOVINAINEN. -Vaikk' olen vanha, viisipennisellä -Mun ostaa kuningattareksi vois. -Mut entä herttuatar? Oisko voimaa -Sit' arvon kuormaa kantaa? - -ANNA. - Eikä oisi. - -HOVINAINEN. -Siis heikko teill' on ruumis. Tinkikäämme: -Jos nuorna kreivinä ma tulisin, -Punastuin suostuisitte. Selkänne -Jos tät' ei kuormaa kestä, ette koskaan -Saa poikalasta. - -ANNA. - Mitä rupatatte! -Uudelleen vannon: kuningattareksi -En tulla tahtois koko maailmasta. - -HOVINAINEN. -Mut pikku Englannista ehkä sentään -Te myöntyisitte. Minä suostuisin -Carnarvonshirestäkin,[7] vaikka kruunuun -Ei muuta kuuluisikaan. Kas, ken tulee! - - (Lord kamariherra tulee.) - -KAMARIHERRA. -Huomenta, naiset! Mitä maksaa kuulla -Puheenne salaisuutta? - -ANNA. - Arvon herra, -Se kysymyst' ei maksa. Surkeilimme -Vain haltijattaremme huolia. - -KAMARIHERRA. -Se kelpo naisille on sopiva -Ja jalo toimi. Toivon mukaan kaikki -Käy vielä hyvin. - -ANNA. - Herra suokoon, aamen! - -KAMARIHERRA. -On hellä sydän teillä; taivaan armo -On moisten osa. Jotta näkisitte, -Ihana neiti, että puhun totta, -Kuningas teille lausuu suosionsa -Ja teille arvonimen suo niin ylhän -Kuin markiisitar Pembroke; johon arvoon -Tuhannen punnan vuositulon liittää -Viel' armossa. - -ANNA. - En tiedä, kuinka nöyrän -Täst' annan kiitoksen; mun kaikkeni -On tyhjää vähempi; mun rukoukseni -Ei kyllin pyhät lie, ja toiveeni -Vain turhuutt' on; mut rukoukset ja toiveet -On kaikki, mitä antaa voin. Vain pyydän, -Sanokaa, herra, kainon palvelijan -Alaisin kiitos hänen armolleen, -Jonk' onni loistakoon ja kruunu aina. - -KAMARIHERRA. -Kuninkaan hyvää arvelua teistä -Lisäämään riennän. -- (Syrjään.) Koitellut häntä olen; -Niin kainous ja sulo häness' yhtyy, -Ett' ansaan veivät kuninkaan; ken tietää, -Hänestä eikö vielä synny helmi, -Mi koko tämän saaren kirkastaa? -- -Käyn kuninkaalle sanomaan, ett' olen -Nyt teitä puhutellut. - -ANNA. - Nöyrin kiitos! - - (Lord kamariherra menee.) - -HOVINAINEN. -Siin' on se! Minä kuustoist' olen vuotta -Hovissa kerjännyt, ja kerjään yhä, -Enk' ole koskaan tullut parhaiksi, -Vaan joko liian varhain taikka myöhään -Palkinnon jakoon; ja te, -- hyvä Luoja! -- -Tulokas vasta -- hyi, sit' onnetarta, -Kuin tunkeilee! -- suun saatte täyteen ennen -Kuin aukaisette sen. - -ANNA. - Tää kummallista. - -HOVINAINEN. -No, miltä maistuu? Onko karvasta? -Ei, punta vetoa! Ol' ennen nainen -- -Tarina vanha -- jok' ei tahtonut -Kuningattareks tulla, ei, ei kaikest' -Egyptin mudasta: -- sen liette kuullut? - -ANNA. -Te suottailette. - -HOVINAINEN. - Teinä lentäisin ma -Ohitse leivon. Markiisitar Pembroke! -Ja tuhat puntaa, supi suosiosta! -Ei mitään velvoitusta! Kyllä maarin -Nyt tuhansia heruu! Arvon laahus -On pitemp' etumusta. Herttuatarta -Nyt varmaan kantaa selkänne. Nyt liette -Jo vahvemp' entistänne. - -ANNA. - Hyvä neiti, -Pitäkää ilo itsestänne; suokaa -Mun jäädä rauhaan. Kuolisin, jos tämä -Vähääkään kuihkois vertani. Jo voivun, -Kun seuraust' aattelenkin. Kuningatar -On lohduton, ja hänet unhottain -Täss' aikailemme. Tästä älkää hälle -Puhuko. - -HOVINAINEN. - Mitä minust' aattelette? - - (Menevät.) - - -Neljäs kohtaus. - - Sali Blackfriars'issa. - - (Trumpetit ja torvet soivat. Kaksi oikeudenpalvelijaa tulee, - kädessä lyhyt hopeasauva; heidän jälkeensä kaksi kirjuria, - tohtorin puvussa; sitten Canterburyn arkkipiispa, yksin; hänen - jälkeensä, Lincolnin, Elyn, Rochesterin ja Saint Asaphin piispat; - heidän jälkeensä, vähän matkan päässä, aatelismies, joka kantaa - valtasinetti-kukkaroa ja kardinaalin hattua; sitten kaksi pappia, - kumpikin kantaen hopearistiä; sitten marsalkka avopäin, airuen - seuraamana, joka kantaa hopeista valtikkaa; sitten kaksi - aatelismiestä kantaen kahta suurta hopeapatsasta; heidän - jälkeensä molemmat kardinaalit, Wolsey ja Campejus, rinnakkain; - sitten kaksi loordia, kantaen miekkaa ja valtikkaa. Lopuksi - kuningas ja kuningatar seurueineen. Kuningas asettuu valtaistuimen - katoksen alle; molemmat kardinaalit istuutuvat alemma tuomareiksi. - Kuningatar asettuu jonkun matkan päähän kuninkaasta; piispat - kummallekin puolelle tuomioistuinta, niinkuin piispanoikeudessa - ainakin; heitä alempana istuvat kirjurit; muu seurue seisoo - asianmukaisessa järjestyksessä pitkin näyttämöä.) - -WOLSEY. -Vait'olon käsky! Rooman valtakirja -On luettava julki. - -KUNINGAS HENRIK. - Mistä syystä? -Johan se luettu on julkisesti -Ja kummaltakin puolen tunnustettu. -Vain aikaa kuluu. - -WOLSEY. - Jääköön siis. -- Nyt toimeen! - -KIRJURI. -Julista: -Englannin kuningas Henrik oikeuden eteen! - -JULISTAJA. -Englannin kuningas Henrik oikeuden eteen! - -KUNINGAS HENRIK. -Täss' olen. - -KIRJURI. -Julista: -Englannin kuningatar Katariina oikeuden eteen! - -JULISTAJA. -Englannin kuningatar Katariina oikeuden eteen! - - (Kuningatar ei vastaa, vaan nousee istuimeltaan, kulkee - tuomarien sivuitse, tulee kuninkaan eteen, polvistuu - hänen jalkoihinsa, ja sitten puhuu.) - -KUNINGATAR KATARIINA. -Ma pyydän oikeutta, majesteetti, -Ja sääliä; min' olen kurja vaimo -Ja muukalainen, valtakuntanne -En synnynnäinen; tääll' ei puoletonta -Mull' ole tuomaria eikä vakuutt', -Ett' oikein mua kohdellaan. Voi, herra, -Mill' olen teitä loukannut? Ja miten -On käytökseni teitä pahoittanut, -Ett' yritätte näin mun hyljätä -Ja armon multa riistää? Taivas tietköön, -Ett' aina olen ollut uskollinen -Ja nöyrä, kuuliainen puoliso. -Pelosta, etten teissä vihaa nostais, -Iloinen olin, vakaa sitä mukaa -Kuin jompaakumpaa katseessanne näin. -Ma milloin haluanne vastustin -Ja sit' en omannut? Ket' ystäväänne -En ahkeroinut rakastaa, jos kohta -Ma tiesin hänet vihamiehekseni? -Ket' omist' ystävistäni, jos teitä -Hän vihoitti, viel' armoissani pidin? -Hänt' enkö heti vieroittanut pois? -Oi, muistakaa, kakskymment' olen vuotta -Ma ollut kuuliainen vaimonne -Ja monta lasta teistä synnyttänyt; -Jos voitte tältä ajalt' osoittaa, -Ett' olen kunnian tai vihkivalan -Tai uskollisuuteni unhottanut -Tai pyhää persoonaanne loukannut, -Niin, Herran nimeen, minut hyljätkää. -Häväisten, halveksuen sulkekaa -Mult' ovenne ja minut luovuttakaa -Lain ankarimman kouriin! Pyydän, kuulkaa: -Isäänne, kuningasta, kiitettiin -Ovelaks ruhtinaaksi, joll' ei vertaa -Älyssä, viisaudessa; Ferdinand, -Espanjan kuningas, mun isäni, -Älykkäin oli prinssi, mitä vuosiin -Siell' oli hallinnut; he kieltämättä -Kai kukin maastaan valikoivat parhaat -Tät' asiata tutkimaan; ja nämä -Avion hyväksyivät. Nöyrimmästi -Rukoilen, säästäkää mua, kunnes ehdin -Espanjast' ystäviltä neuvon saada. -Jos ette voi, niin Herran nimeen tehkää -Siis tahtonne. - -WOLSEY. - Täss' ovat, hyvä armo, -Nää itse määräämänne arvon isät, -Erittäin oppineet ja taatut miehet, -Maan valiot, jotk' ovat asiaanne -Ajamaan tulleet. Lykkäyst' anoa -On tarpeeton niin oman rauhanne -Kuin kuninkaankin tunnontuskan tähden. - -CAMPEJUS. -Puhutte hyvin, herra kardinaali, -Ja oikein myös. Siis, rouva, jatkettava -On tätä kuninkaallist' istuntaa -Ja viipymättä syyt ja vastasyyt -Esille tuotava. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Lord kardinaali, -Ma teille puhun. - -WOLSEY. - Mitä suvaitsette? - -KUNINGATAR KATARIINA. -Mun tulis itkeä; mut muistein' alta -Olemme kuningatar -- kauan olin -Sit' uneksinut ainakin -- ja varmaan -Kuninkaan tytär, kyyneleeni muutan -Ma tulipoukiks. - -WOLSEY. - Malttukaatte! - -KUNINGATAR KATARIINA. - Kyllä, -Kun tekin nöyrrytte; ei, jo sit' ennen, -Mua muuten taivas rangaiskoon! Min' uskon, -Ja pätevillä syillä, että te -Olette vihamieheni, ja siksi -En tuomioonne alistu. Te tulta -Lietsoitte mun ja puolisoni väliin; -Jumalan kaste sammuttakoon sen! -Siis, vielä kerran; koko sydämmestä -Teit' inhoan ja tuomintanne epään; -Ja vielä kerran sanon: pahin ootte -Te vihamieheni, en teistä hyvää -Ikänä usko. - -WOLSEY. - Tunnustan, ett' ette -Nyt ole oma itsenne; te aina -Olitte lempeä, ja hurskaan mieltä -Ja viisautt' osoititte suurempaa -Kuin mitä nainen voi. Mua loukkaatte. -En teitä vihaa; vääryytt' en tee teille, -En liioin muille; mitä olen tehnyt -Tai vasta teen, mun siihen valtuuttanut -On konklaavi, täys Rooman konklaavi. -Ma tulta lietsoin, sanoitte; sen kiellän. -Kuningas täss' on; jos hän tietää minun -Epäävän tekojani, voi hän syystä -Mua syyttää vilpistä, niin, yhtä paljon -Kuin te mua totuudesta. Jos hän tietää -Mun puhtaaks syytteistänne, tietää hän mun -Vääryyttä kärsineen. Siis hänen tulee -Hyvittää minua, ja hyvitykseks -Nuo luulot teistä vieroittaa. Mut ennen -Kuin puhuu kuningas, teit', arvon rouva, -Ma pyydän sanojanne punnitsemaan, -Kun vasta puhutte. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Mylord, mylord, -Min' olen tyhmä nainen, liian heikko -Juontanne vastustamaan. Makosuinen -Ja nöyrä ootte, niinkuin papin arvo -Ja virka vaatii; mutta sydän teillä -On täynnä vihaa, ylpeytt', ylimieltä. -Kuninkaan suosion ja onnen kautta -Olette asteilt' alimmilta noussut -Asemaan, missä vallat teitä palvoo, -Ja sanaanne, kuin orjat, tottelevat, -Jos mitä käskenette. Mutta kuulkaa: -Enemmän kunniaa te harrastatte -Kuin pyhää virkaanne. Siis vielä kerran: -En tuomioonne alistu; ja tässä -Vetoan kaikkein kuullen paaviin, jättäin -Asian Hänen pyhyytensä haltuun: -Hän tuomitkoon. - - (Lyykistää polviaan kuninkaan edessä ja aikoo mennä.) - -KAMARIHERRA. - On kuningatar jäykkä. -Lakia syyttää, polkee sitä, ilkkuu -Sen pätevyyttä; se ei ole hyvä. -Pois menoss' on hän. - -KUNINGAS HENRIK. - Palauttakaa. - -JULISTAJA. -Englannin kuningatar, Katariina, -Lain eteen! - -GRIFFITH. - Rouva, teitä kutsutaan. - -KUNINGATAR KATARIINA. -Mitä se teihin? Tiehenne! Te tulkaa, -Kun kutsutaan. -- Nyt auta, Jumala! -He maltin multa vievät. -- Pyydän, menkää, -En tänne minä jää, en, enkä koskaan -Täss' asiassa tule vastaamaan -Mihinkään oikeuteen. - - (Kuningatar seurueineen menee.) - -KUNINGAS HENRIK. - Niin, mene, Katri; -Jos kuka väittää, ett' on itsellään -Parempi vaimo, hän sen valehtelee, -Hänt' ei saa uskoa. Sa yksin olet -- -Jos harvinaiset hyveet: vieno hellyys, -Pyhäinen nöyryys, hieno naisellisuus, -Alainen käskevyys ja muutkin hurskaat, -Ylevät avut puhuis puolestas -- -Maan kuningattarien kuningatar. -- -Hän jalo synnylt' on, ja jalouttaan -On mulle osoittanut. - -WOLSEY. - Majesteetti, -Rukoilen nöyrimmästi: suvaitkaa -Tään seuran kuullen -- missä sidottiin, -Myös siellä päästettäköön, vaikk' en sillä -Saa täyttä hyvitystä -- julistaa, -Olenko koskaan tähän yllyttänyt -Tai pienint' epäilystä lausunutkaan, -Jok' oisi tätä seikkaa koskenut? -Olenko, -- paitse kiittämällä luojaa -Näin kuninkaallisesta emännästä, -- -Sanaakaan sanonut, jok' oisi hänen -Nykyistä arvoansa loukannut -Tai hyvää mainettaan? - -KUNINGAS HENRIK. - Lord kardinaali, -Ei syytä teissä; kautta kunniani -Julistan puhtaaks teidät. Tiedättehän, -Teit' että moni vihaa; syytä eivät -He tiedä itsekään, vain haukkuvat, -Kuin koirat, muiden mukaan. Kuningatart' -On yllyttäneet nuo; ei teissä syytä. -Lisääkö hyvitystä? Tätä seikkaa -Nukuttaa aina mielitte, sit' ette -Te koskaan herättänyt; tienkin usein -Silt' ehkäisitte. -- Kautta kunniani, -Täss' asiassa kardinaalin täysin -Julistan puhtaaksi. Nyt, kuulkaa syy; -Mut aikaa se ja huomiota kysyy: -- -Siis, kuulkaa. Näin se kävi, -- mieleen pankaa. -Mun tuntooni toi ensin pienen vaivan, -Epäilyn, piston, sanat, jotka lausui -Bayonnen piispa, Ranskan lähettiläs, -Jok' oli tänne tullut sopimaan -Aviost' Orleansin herttuan -Ja tyttäremme Maryn välillä. -Kun asiasta vielä keskusteltiin, -Hän -- piispa, tarkoitan -- pyys lykkäystä. -Kun tahtoi tiedustella herraltaan, -Oliko tyttäremme laillinen, -Kun oli aviosta lesken kanssa, -Veljemme vaimon. Tämä lykkäys iski -Sisimpään tuntooni ja valtavasti -Sydäntä runteli ja järkäytti -Poveni pohjat; näin se uursi tien, -Jost' arveluja joukoin tunki sisään, -Mua varoitellen. Ensin tuntui siltä, -Ett' ei mua taivas suosinut, kun luonnon -Niin käänsi, että puolisoni kohtu, -Jos poikalapsen synnytti, ei sille -Enempää suonut elämää kuin mitä -Suo hauta kuolleelle; näet, poikalapset -Jo syntyessään kuolivat, tai heti -Kun ilmaa henkivät. Siit' aatos johtui, -Ett' oli vitsaus tämä; että maani, -Jok' ansainnut ois perillisen parhaan, -Sit' iloa ei multa saisi. Mietin -Mik' yltyis vaara valtakunnalle, -Jos kuolis sukuni, ja tuskan voihka -Povesta nousi. Omantunnon tuimaa -Ajellen merta näin, ma vihdoin laskin -Sen pelastuksen turviin, jota varten -Olemme täällä; tunnolleni, nähkääs, -- -Jok' oli silloin sairas, eikä vielä -Kokonaan terve -- viihdytystä etsin -Maan kaikilt' arvoisilta isiltä -Ja opintohtoreilta. Salass' aloin -Ma teistä, mylord Lincoln; muistanette -Miss' olin sielun tuskissa, kun teille -Asian uskoin. - -LINCOLN. - Muistan, majesteetti. - -KUNINGAS HENRIK. -Puhunut olen kauan; kertokaa, -Mua kuinka lohdutitte. - -LINCOLN. - Majesteetti, -Niin kysymystä ensin hämmästyin -- -Kun tärkeä se on ja seuraukset -Niin kauheat -- ett' epäilyksen valtaan -Ma heitin rohkeimmatkin neuvoni; -Kehoitin korkeuttanne sille tielle, -Jot' alatte nyt käydä. - -KUNINGAS HENRIK. - Sitten teiltä, -Lord Canterbury, kysyin; tämän tuuman -Te hyväksyitte. Samoin kysyin kaikkein -Tään oikeuston arvomiesten mieltä; -Jokainen nimellään ja sinetillään -Soi suostumuksensa. Siis jatkakaa: -Ei minkäänlainen vastenmielisyys -Kuningatarta kohtaan siihen vaadi, -Vain mainittujen syiden tuimat okaat. -Jos liiton näette lailliseks, niin totta -Kuin olen kuningas, niin ennen hänen, -Katariinan, kuningattareni, kanssa -Tulevat onnen vaiheet jakaa tahdon -Kuin koko luomakunnan lumoovimman -Valion kanssa. - -CAMPEJUS. - Armollinen herra, -- -Kun kuningatar poikess' on, lie paras -Lykätä toistaiseksi istunto. -Mut sillä aikaa häntä vakavasti -On neuvottava, että peruuttaa -Vetoomisensa Hänen pyhyyteensä. - -KUNINGAS HENRIK (syrjään). -Nuo kardinaalit kanssan' ilvehtivät. -Mua tympää metkut nuo ja Rooman vehkeet. -Oi, Cranmer, viisas, taattu palvelijani,[8] -Palaja pian! Sinun tulohetkes, -Sen tunnen, mulle lohdutuksen tuo. -- -Lopuss' on istuntomme. Lähtekää. - - (Menevät samassa järjestyksessä kuin tulivatkin.) - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Bridewell. Kamari kuningattaren asunnossa. - - (Kuningatar ja hänen kamarineitsyensä istuvat työssään.) - -KUNINGATAR KATARIINA. -Laps, luuttus ota; huolet mua painaa; -Jos voit, ne laulain poista. Heitä työsi. - - Laulu. - - Orpheon kun kannel kaikui, - Puut ja lumivuoret taipui - Kumartuen kuulemaan; - Kukka nousi, heinä hieno, - Niinkuin loisi päivä vieno - Iki-kevään päälle maan. - - Kaikki, mikä soiton kuuli, - Itse meren ärjy tuuli - Tyyntyi, laski levolleen. - Sulosoittoon huolet hukkuu, - Sydämmenkin tuska nukkuu - Taikka kuolee hiljalleen. - - (Aatelismies tulee.) - -KUNINGATAR KATARIINA. -No, mitä? - -AATELISMIES. - Luvallanne, majesteetti, -Ne ylhät kardinaalit odottavat -Tuoll' ulkona. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Mua puhutellakseenko? - -AATELISMIES. -Niin, armo. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Sisään heidät pyytäkää. -- -Mit' asiata heillä hyljätylle -Heikolle mulle vaimo-raukalle? -Jos oikein mietin, heit' en sietää voi. -Tulisi heidän olla hyvät, hurskaat -Ja töissään nuhteettomat; mut ei kaapu -Tee papiksi. - - (Wolsey ja Campejus tulevat.) - -WOLSEY. - Jumalan rauha teille! - -KUNINGATAR KATARIINA. -Mun näette tässä puoliks emäntänä; -Josp' oisin täysin se, kun pahin tulee! -Mit', arvon herrat, multa tahdotte? - -WOLSEY. -Suvaitkaa käydä sivuhuoneeseen, -Niin, hyvä rouva, täysin tietää saatte -Syyn tuloomme. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Se tässä sanokaa. -En totta ole mitään tehnyt, jota -Tulisi piillä. Jos vois kaikki naiset -Sanoa samaa samall' ylpeydellä! -En pelkää, herrat -- onnellisempi -Siin' olen muita -- vaikka tekojani -Kaikk' urkkis silmät, kaikki kielet kaunais -Ja kateus ja halpuus parjaisi. -On elämäni puhdas. Tulitteko -Vakoomaan, miten puolisona toimin? -Sanokaa suoraan: suoruutt' etsii totuus. - -WOLSEY. -_Tanta est erga te mentis integritas, -regina serenissima_ -- - -KUNINGATAR KATARIINA. -Ei latinata, herra! Niin en jouten -Tääll' ole ollut, etten oppinut -Maan kieltä oisi. Outo kieli tekee -Vain oudoks, epäiltäväks asiani. -Maan kieltä puhukaa siis. Moni teitä -Poloisen emäntänsä tähden kiittää, -Jos totta puhutte; hän paljon vääryytt' -On kärsinyt, se varma. Kardinaali, -Voi synneistä mun päästää suurimmista -Maan kielelläkin. - -WOLSEY. - Surettaa mua, armo, -Ett' intoa ja hartautta, jolla -Kuningast' olen palvellut ja teitä, -Näin epäillään, vaikk' oli tahto hyvä. -Me syytteill' emme tule tahraamaan -Nimeä, jota kaikki hurskaat siunaa, -Tai huolta teille tuottamaan, kun sitä -Jo teill' on liikaakin; vaan kuulemaan, -Kuink' arvostatte kuninkaan ja teidän -Välistä suurta riitaa, sekä teille -Sanomaan mielemme, kuin kunnon miehet, -Ja teitä lohduttamaan. - -CAMPEJUS. - Arvon rouva, -Ylevää mieltään noudattain lord York -Ja alamaisen innoss' unhottain, -Kuin jalo mies, tuon herjan, jolla häneen -Ja hänen kunniaansa iskitte, -Nyt tarjoo, niinkuin minäi, sovinnoksi -Apuaan, neuvoaan. - -KUNINGATAR KATARIINA (syrjään). - Mua pettääkseen. -- -Ma hyväst' aikeestanne kiitän teitä. -Puhetta kunnon miesten: -- suokoon luoja, -Niit' että oisitte! -- Mit' äkkipäätä -Näin suuress' asiassa vastaisin, -Mi koskee kunniaa, -- ehk' elämääkin -- -Noin oppineille arvon miehille, -Älytön nainen, sit' en totta tiedä. -Täss' istuin työssä tyttöjeni kanssa, -Ja, Herra tietköön, moinen asia -Ja moiset vieraat tuskin tuli mieleen. -Mut hänen tähtensä, mik' olen ollut, -- -Nyt mua suuruus viime kertaa huimaa -- -Oi, mulle neuvoa ja aikaa suokaa, -Avuton olen, vaimo turvaton. - -WOLSEY. -Kuninkaan lemmen rikkoo moinen pelko; -Teill' apu on ja turva loppumaton. - -KUNINGATAR KATARIINA. -Tääll' Englannissa tuskin. Luuletteko, -Ett' täällä kukaan neuvoa mua tohtis? -Tai ystäväni olla, kysymättä -Kuninkaan lupaa? Ja noin hurjan suora -Tääll' elää saisko? Ei; ne ystävät, -Jotk' osaa ottavat mun huoliini -Ja joihin luottaa voin, tääll' eivät elä; -Ne, niinkuin muukin lohtu, kaukan' ovat -Isäini maalla. - -CAMPEJUS. - Armo, jättäkää -Nuo huolet pois ja kuulkaa neuvo. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Mikä? - -CAMPEJUS. -Kuninkaan käsiin asianne pankaa, -Hän hyvä on ja armias; se paremp' -Ois asiallenne ja maineellenne. -Jos laki langettaa, niin kunnianne -On mennyt. - -WOLSEY. - Hyvä neuvo! - -KUNINGATAR KATARIINA. - Neuvotte -Mit' itse toivoisitte: tuhoani. -Tää kristitynkö neuvo on? Hyi teitä! -Viel' elää taivas; tuolla tuomar' istuu, -Jot' ei voi kuninkaatkaan lahjoa. - -CAMPEJUS. -Vihassa väärin päätätte. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Sen suuremp' -On häpeänne. Hurskaiks teitä luulin, -Ja kardinaali-hyveen omaajiksi; -Mut kardinaali-pahe teiss' on, pelkään, -Ja ontto, luto sydän. Hävyn vuoksi -Parannus tehkää, herrat. Tääkö lohtu? -Ja lääke vaimo-poloiselle, jota -Hylitte, nauroitte ja pilkkasitte? -En puolta kurjuuttani teille toivo; -Olen laupiaampi, varoitan vain teitä: -Varokaa, taivaan tähden, varokaa, -Ett' ei tää tuskan taakka teitä tapaa. - -WOLSEY. -Olette, armo, suunniltanne aivan: -Pahaksi hyvän tarjon käännätte. - -KUNINGATAR KATARIINA. -Te käännätte mun tyhjäksi. Voi teitä, -Te tekohurskaat! Oikeutta jos teiss' on -Ja sääliä ja muuta papillista -Kuin puku, kuinka vihamiehen luokse -Mua sairaass' asiassa neuvotte? -Ah, vuoteestaan mun karkoittanut on hän -Ja lemmestään jo aikaa. Vanha olen, -Ja muu ei enää yhdistä mua häneen -Kuin kuuliaisuus. Mitä pahempaa -Voi mulle tapahtua? Teill' on halu -Tuhota minut. - -CAMPEJUS. - Pelko teidät tuhoo. - -KUNINGATAR KATARIINA. -Näin kauan olenko ma elänyi -- -Ma puhun itse, ystävää kun hyveell' -Ei ole -- uskollisna puolisona, -Ja vaimona -- sen sanon kehumatta -- -Joss' yht' ei epäluulon tahraa ole. -Täytt' enkö sydäntäni kuninkaalle -Ain' antanut? Hänt' enkö totellut? -Lähinnä taivast' enkö rakastanut? -Hulluuteen asti enkö jumaloinut? -Rukousta hänen tähtens' unhottanut? -Ja tääkö palkka? Täss' ei oikeutta. -Miehelleen uskollinen vaimo tuokaa, -Jok' iloa ei muuta uneksi -Kuin miehens' iloa, ja tämän vaimon -Paraimpiin hyviin töihin minä lisään -Viel' yhden hyveen: kärsivällisyyden. - -WOLSEY. -Te hyvää aiettamme pakenette. - -KUNINGATAR KATARIINA. -Niin syylliseks en itseäni tee, -Ett' itse riisun pois sen arvonimen, -Jonk' aviossa herraltanne sain. -Ei arvoani riistä muu kuin kuolo. - -WOLSEY. -Mua kuulkaa, pyydän. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Etten oisi koskaan -Jalkaani tähän maahan astunut, -Tai maistanut sen mairett' imarrusta! -Teill' enkelin on kasvot, mutta taivas -Sydämmen tuntee. Mihin joudun nyt, -Ma onnettomin naisist' elävistä! -- -(Naisilleen.) Laps raukat, missä nyt on onnenne? -Pirstoina rannalla; ei ystävää, -Ei sääliä, ei toivoa, ei sukua, -Jok' itkis mua, tuskin hautapaikkaa. -Kuin lilja, kedon kukkain kuningatar, -Nyt alas pääni kallistan ja kuolen. - -WOLSEY. -Jos kunnon aikeemme vain huomaisitte, -Niin lohdun saisitte. Miks, armo hyvä, -Me teitä loukkaisimme? Asemamme -Ja virkamme sen epää. Tehtävämme -On tuskast' auttaa eikä tuskaa kylvää. -Aatelkaa, Herran tähden, mitä teette; -Siit' itse saatte haittaa vain, te sillä -Kuninkaan suosin ihan menetätte. -Nöyryyttä ruhtinasten sydän lempii, -Se sitä suutelee; mut ynseydelle -Se kuohahtaa kuin meri raivokas. -Teill' ylvä, hellä mieli on, sen tiedän, -Ja sielu tyynenkirkas; luottakaa -Siis meihin, ystäviin ja rauhanmiehiin. - -CAMPEJUS. -Niin, meihin luottakaa. Tuo naisen pelko -Häväisee hyvettänne. Jalo henki -Epäilyt moiset niinkuin väärän rahan -Pois heittää. Teillä kuninkaan on lempi; -Se säilyttäkää. Meihin tässä luottaa -Jos suvaitsette, niin me parhaan mukaan -Koemme teitä auttaa. - -KUNINGATAR KATARIINA. - Tehkää, loordit, -Vain mitä tahdotte, ja suokaa anteeks, -Jos teit' en kohteliaasti kohdellut. -Olenhan nainen, älyä ei mulla -Noin oppineille taiten vastata. -Mua suositelkaa majesteetille; -Hänen on sydämmeni ja, niin kauan -Kuin elän, rukoukseni on hänen. -Nyt, arvon isät, mua neuvokaa; -Ken sitä pyytää, tänne tullessaan -Ei aavistanut, kuinka kallihisti -Ol' ostettava tämä arvon risti. - - (Menevät.) - - -Toinen kohtaus - - Vierashuone kuninkaan asunnossa. - - (Norfolkin herttua, Suffolkin herttua, Surreyn kreivi ja - kamariherra tulevat.) - -NORFOLK. -Jos kanteitanne kaikki yhdessä -Ajatte ponnella, niin kardinaali -On kukistuva; vaan jos tilaisuuden -Jätätte käyttämättä nyt, niin varmaan -Vain saatte uutta häväistystä kestää -Entisten lisäksi. - -SURREY. - Mua riemastuttaa -Vähinkin tilaisuus, jost' yllykettä -Saan kostaa hälle jalon apen surman. - -SUFFOLK. -Ei sitä pääriä, jot' ei hän -Suorastaan joko halveksinut taikka -Tylysti kohdellut. Ei muissa näe -Kuin itsessään hän aateluuden leimaa. - -KAMARIHERRA. -Puhukaa mitä mieli. Hyvin tiedän, -Mit' ansainnut hän teiltä on ja multa. -Mut pelkään, että mitään hälle voimme, -Vaikk' aika oiskin sopiva. Jos häntä -Kuninkaast' ette erota, niin turha -On yrityskin; kielellänsä lumoo -Hän kuninkaan. - -NORFOLK. - Hänt' älkää peljätkö; -Se lumous on mennyt; kuningas on -Hänessä jotain vainunut, jok' iäks -Vie meden kieleltä. Hän istuu kiinni -Ja epäsuosiost' ei koskaan pääse. - -SURREY. -Näin hyvää uutta oisi hauska kuulla -Jokainen tunti. - -NORFOLK. - Se on toden totta. -Kakskielisyytens' ero-asiassa -On ilmeinen; en hänen nahkaansa -Sois vihamiestäni. - -SURREY. - Kuink' ilmi tuli -Se juoni? - -SUFFOLK. - Kummaa tietä. - -SURREY. - Kuinka? Kuinka? - -SUFFOLK. -He, kardinaalin kirje paaville -Kuninkaan tuli käsiin; siinä näkyi, -Ett' eron lykkäystä kardinaali -Pyys Hänen pyhyydeltään; "Jos niin käy", -Niin sanat kuuluivat, "on päivän selvää, -Kuninkaan ett' on pauloihinsa saanut -Kuningattaren piika, Anna Bullen." - -SURREY. -Tuon lukiko? - -SUFFOLK. - No, tieten. - -SURREY. - Tepsikö se? - -KAMARIHERRA. -Kuningas siitä näki, kuinka häntä -Hän väijyilee ja vaanii. Tällä kertaa -Se juoni petti; lääke tuli vasta -Potilaan kuoltua: jo kuningas on -Tuon kauniin tytön nainut. - -SURREY. - Jospa oisi! - -SUFFOLK. -No, onneks olkoon toivonne, my lord; -Todeksi vannon sen. - -SURREY. - Niin siunaukseni -Se liitto saakoon! - -SUFFOLK. - Aamen, sanon. - -NORFOLK. - Aamen! - -SUFFOLK. -Jo kruunauksest' on käsky annettu. -Vaan tää on vielä uutta; kaikkein korvat -Ei sitä kuulla saa. -- Mut, hyvät herrat, -Olento sievä on hän, täydellinen -Älyn ja muodon puolesta; ja varmaan -Hänestä tälle maalle siunaus koituu, -Jot' aina muistellaan. - -SURREY. - Mut kuningas -Sulattaa voiko kardinaalin kirjeen? -Jumala siitä varjelkoon! - -NORFOLK. - Niin, aamen! - -SUFFOLK. -Ei, hänen nokkans' ympärillä hörrää -Muit' ampiaisia; ne kohta pistää. -Hyvästi sanomatta Campejus -On livistänyt Roomaan; jättänyt on -Kuninkaan asian, ja paavin luo -On kardinaalin kätyrinä mennyt -Tään vehkeit' edistämään. Tietkääs mitä: -Kuningas huusi "haa!", kun tämän kuuli. - -KAMARIHERRA. -Niin suututtakoon häntä Jumala, -Ett' yhä äänekkäämmin huutaa: haa! - -NORFOLK. -Mut sanokaahan, milloin palaa Cranmer? - -SUFFOLK. -On palannut, ja entist' on hän mieltä; -Ja kuningaskin tyyntyy eron suhteen, -Kun kaikki kristikunnan oppineet -Sen ovat hyväksyneet. Kohta, luulen, -Julaistaan tämä uusi naiminen -Ja kruunaus myös, ja Katariina enää -Ei kuningatar oo, vaan prinsessa, -Arthurin prinssin leski. - -NORFOLK. - Cranmer tuo -On kelpo mies: on paljo vaivaa nähnyt -Kuninkaan tähden. - -SUFFOLK. - Pian tuleekin -Hän arkkipiispaksi. - -NORFOLK. -Niin kai. - -SUFFOLK. - Niin, varmaan. -Kah, kardinaali -- - - (Wolsey ja Cromwell tulevat.) - -NORFOLK. - Kas, kas, kuink' on kiivas! - -WOLSEY. -Te kuninkaalle annoitteko, Cromwell, -Tuon käärön? - -CROMWELL. - Makuuhuoneess', omaan käteen. - -WOLSEY. -Katsoiko sisällystä? - -CROMWELL. - Heti mursi -Hän sinetin, ja minkä ensin näki, -Sen vakavana luki; mielenkiinto -Kuvastui kasvoissa. Hän käski teidän -Odottaa häntä täällä aamusta. - -WOLSEY. -Tuleeko piankin hän? - -CROMWELL. - Varmaan pian. - -WOLSEY. -Siis tuokioksi minut jättäkää. -- - - (Cromwell menee.) - -Niin, Alençonin herttuatar, Ranskan -Kuninkaan sisar, hänen pitää naida. -- -Vai Anna Bullen! Hittoon Anna Bullen! -Ei kauniit kasvot tässä riitä. -- Bullen! -Ei mikään Bullen! -- Oi, jos Roomasta -Jo saapuis sana! -- Markiisitar Pembroke! - -NORFOLK. -On suuttunut. - -SUFFOLK. - Kai kuullut kuninkaan -Hiovan häneen vihaansa. - -SURREY. - Oi, Herra -Vanhurskas, tee se kyllin purevaksi! - -WOLSEY. -Ritarin tytär, halpa hovineitsyt -Kuningattaren kuningattareksi, -Emäntäns' emännäksi! Kirkkaasti -Se kynttilä ei pala; täytyy niistää; -Ja niin se sammuu. Mitä, vaikk' on kaunis -Ja siivokin? Hän on, sen tiedän, synkkä -Luterilainen. Meidän asialle -Ei hyödyllistä, että hän saa maata -Povella itsepäisen kuninkaan. -Pääkerettiläinen Cranmer hänkin noussut -Ja kuninkaan on lempiin hiipinyt -Ja oraakelin virkaan. - -NORFOLK. - Hautoo jotain. - -SURREY. -Oi, jos ne hauteet hältä syövyttäisi -Sydämmen valtajuuret! - - (Kuningas, lukien paperilehteä, ja Lovell tulevat.) - -SUFFOLK. - Kuningas! - -KUNINGAS HENRIK. -Oi, mitkä summat omiin tarpeisiinsa -On koonnut! Mitkä kultavirrat hänest' -On vuotaneet! Oi, pyhä säästäväisyys! -Mist' on ne haalinut? -- Ken teistä nähnyt -On kardinaalin? - -NORFOLK. - Tässä tarkanneet -Olemme häntä. Kumma kuohu aivoiss' -On hällä; jalkaa polkee, pystyyn karkaa, -Äkisti pysähtyy ja katsoo maahan -Ja sormen nostaa otsalleen; mut heti -Taas alkaa riehua, taas pysähtyy, -Kovasti takoo rintaansa, ja katseen -Kuun puoleen heittää; mitä kummimmissa -Hän asennoiss' on ollut. - -KUNINGAS HENRIK. - Luultavasti; -On mieli kuohuksissa. Tänään laittoi -Hän mulle silmäiltäviks papereita, -Joit' olin pyytänyt; mut arvatkaas, -Ma mitä niihin kätkettynä löysin? -Niin, totta, luettelon tavaroista: -Siin' aarteit' oli, kultaa, hopeaa, -Korua, loistokamaa siihen määrään, -Ett' alamaisella ei luulis varaa -Olevan moiseen. - -NORFOLK. - Se on taivaan tahto; -Sen oli kääröön pannut jokin henki, -Sill' armoittaakseen teidän silmäänne. - -KUNINGAS HENRIK. -Jos tietäisimme, että hänen mielens' -On maasta taivaallisiin kääntynyt, -Niin jouten saisi olla mietteissään. -Mut varon, että alla kuun ne asuu -Ja vakaan tuuman arvoiset ei ole. - - (Asettuu istumaan ja kuiskaa Lovellille, - joka sitten menee Wolseyn tykö.) - -WOLSEY. -Oi, anteeks, taivas! Teidän armoanne -Jumala siunatkoon! - -KUNINGAS HENRIK. - Te, arvon loordi, -Olette taivaan tavaroita täynnä -Ja mieless' armon runsas kalusto, -Jot' ikään tarkastitte; hetkeäkään -Ei teiltä hurskaast' ajastanne riitä -Tään mailman askareihin. Huono liette -Talouden pitäjä, ja iloitsen, -Ett' olette mun kaltaiseni siinä. - -WOLSEY. -Pyhillä toimill' oma aikans' on -Ja oma valtakunnan asioilla, -Ja luontokin se vaatii hoitoaan, -Ja sitä minunkin, sen heikon lapsen, -Kuin kuolevaisten veljienikin, -Totella tulee. - -KUNINGAS HENRIK. - Hyvin puhuttu! - -WOLSEY. -Suvaitkaa, majesteetti, -- itse siihen -Syyt' antaa koitan -- aina sovittaa -Mun hyvät sanani ja hyvät työni. - -KUNINGAS HENRIK. -Taas hyvin puhuttu; ja tavallaan -On hyvin-puhuminen hyvää työtä; -Ja kuitenkaan ei sanat ole työtä. -Isäni teitä suosi, sanoi sen, -Ja tämän sanansa hän työssä näytti; -Minä kuninkaana teille paikan soin -Lähinnä sydäntäni, teilt' en koskaan -Etua parast' evännyt; päinvastoin -Omaani supistinkin, kootakseni -Hyvyyttä teihin. - -WOLSEY (syrjään). - Mitä tietää tämä? - -SURREY (syrjään). -Suo, taivas, tätä jatkua! - -KUNINGAS HENRIK. - Teist' enkö -Ma tehnyt valtakunnan ensi miestä? -Sanokaa, onko totta mitä sanon? -Ja, jos sen myönnätte, niin sanokaa, -Velassa mulle oletteko? Mitä? - -WOLSEY. -Ma myönnän, kuningas, ett' armoa -Niin sadellut on minuun joka päivä, -Ett' en voi sitä palkita; se kävis -Ylitse ihmisvoimain. Tekoni -Ei koskaan päässyt tahdon tasalle, -Jos kuinka ahkeroinkin. Omaa hyvää -Sen verran katsoin, että määränäni -Ain' oli teidän pyhä persoonanne -Ja valtakunnan etu. Armontöistä, -Joit' arvottomaan minuun tuhlasitte, -On ainut palkka alamaisen kiitos, -Rukous puolestanne, uskollisuus, -Jok' yhä kasvoi vain ja yhä kasvaa, -Siks kuin sen kuolon talvi tappaa. - -KUNINGAS HENRIK. - Oivaa! -Täss' uskollisen, nöyrän alamaisen -Te kuvasitte; kunnian se töistään -Saa palkakseen, niinkuin sen vastakohta -Häpeän kostoksensa. Luulis että, -Kun sydämmeni ystävyytens' antoi, -Käteni armot tuhlas, valtani -Soi arvot teille suuremmat kuin muille, -Myös teidän käsin, sydämmin ja voimin -- -Velvoituksesta puhumattakaan -- -Pitäisi erikoista ystävyyttä -Enemmän mulle osoittaa kuin muille. - -WOLSEY. -Kuninkaan parast' enemmän ma katsoin -Kuin omaani. Ain' ennen, nyt ja vasta -- -Vaikk' uskoton ois koko maailma -Ja teidät kavaltais, vaikk' uhkuis vaara -Niin julman valtavana kuin vain aatos -Voi kuvailla -- mun uskollisuuteni, -Kuin luoto tyrskyn keskell', ärjyt aallot -Poveensa särkisi ja järkkymättä -Teit' aina suojais. - -KUNINGAS HENRIK. - Puhett' ylevää! -Kas, tuossa, loordit, sydän vilpitön! -Avoinna näitte sen. -- Tuo lukekaa: - - (Antaa hänelle paperin.) - -Ja sitten tuo; ja sitten suurukselle, -Jos ruoka maittaa. - - (Kuningas menee, katsoen vihaisesti Wolsey-kardinaaliin, - ylimykset tunkeilevat hänen jälkeensä, naurellen ja - keskenään kuiskaillen.) - -WOLSEY. - Mitä tietää tuo? -Mik' äkki-viha! Mikä siihen syynä? -Rypisti otsaansa, ja silmä paloi, -Kuin turmaa uhkais; ärjäs leijona -Noin katsoo uskaljaaseen metsämieheen, -Jok' on sen haavoittanut, -- sitten ruhjoo.. -Nyt tuota katson; pelkään, että se -On vihan syynä. -- Oikein: tuo se minut -On kukistanut! Siinä luettelo -On summa-aarteista, joit' itselleni -Koonnut olen, päästäkseni paaviks -Ja Roomass' ystäviä ostaakseni. -Oo, huolimattomuus, jok' omiaan -On narrin kaatamaan! Mik' ilkipeikko -Mun pani kätkemään tuon salaisuuden -Pakettiin, jonka laitoin kuninkaalle? -Apua eikö? Eikö uutta juonta, -Mill' ajaa tämä hänen aivoistaan? -Sapettaa häntä tuo. Mut keinon tiedän; -Jos tepsii tää, niin onnen kiusallakin -Ma nousen taas. -- Haa! Mitä? "Paaville?" -Kirjeeni paaville, niin, toden totta, -Ja koko sopimus! Siis, hyvästi! -Min' olin suuruuteni kukkuloilla, -Ja kunniani keskitaivaalta -Nyt alan laskea; ma putoan -Kuin kirkas tähdenlento iltasella, -Koht' ei mua kukaan näe. - - (Norfolkin ja Suffolkin herttuat, Surreyn kreivi - ja kamariherra palaavat.) - -NORFOLK. - Kardinaali, -Kuninkaan tahto kuulkaa, joka vaatii -Ett' oiti meille valtasinetin -Nyt annatte ja Winchesterin maalle -Pois Asherhouseen itse vetäydytte, -- -Siks kunnes toisin määrätään. - -WOLSEY. - Seis! Hiljaa! -Ei teillä valtuutta. Näin suureen toimeen -Ei sanat riitä. - -SUFFOLK. - Vastustaa ken tohtii, -Mit' itse kuninkaan on suusta tullut? - -WOLSEY. -Siks kunnes muuta näen kuin sanoja -Ja tahdon, pahan tahdon, kärkkäät herrat, -Niin uskallan ja täytyykin mun kieltää. -Nyt näen, kuink' alhaa ainett' olette: -Kateutta vain! Kuink' ahnaast' ahnehditte -Mun turmaani, niin kuin se teitä ruokkis! -Kuink' ilon ivaa kaikess' osoitatte, -Mi turmioks' on mulle! Ilkimykset, -Kateuden tietä käykää; teillä siihen -On kristillinen oikeus; varmaan saatte -Ajoissa palkankin. Tään sinetin, -Jonk' ottaa uhkaatte, sen omin käsin -Kuningas -- teidän herranne ja mun -- -Minulle antoi elinkaudeksi, -Ja arvon, viran myös, ja vahvistukseks -Avoimen kirjeen. Ken sen riistää multa? - -SURREY. -Hän, ken sen antoi. - -WOLSEY. - Tulkoon sitten itse! - -SURREY. -Sin' olet pöyhkä petturi, sa pappi. - -WOLSEY. -Valetta, pöyhkä loordi! Eilen vielä -Ois Surrey kielens' ennen polttanut -Kuin moista puhunut. - -SURREY. - Sun vallanhimos, -Punainen pahus, täältä murheenmaasta -Vei appeni, sen jalon Buckinghamin. -Ei kaikkein kardinaali-veljein päät -- -Sinä arvoinesi niihin luettuna -- -Sen miehen yhtä hivuskarvaa vastaa. -Kirottu koko teidän politiikka! -Mun lähetitte Irlantiin, jost' apu -Ol' etäällä ja kuningas ja kaikki, -Jotk' olemattomista rikoksista -Ois hälle armon hankkineet; sill' aikaa -Pyhästä säälistä sa hyvyydessäs -Soit hälle synninpäästön kirveen kautta. - -WOLSEY. -Se valhett' on ja kaikki muukin, josta -Tuo lörppäkieli loordi mua syyttää. -Lain kautta herttua tuomionsa sai; -Ett' olin hänen kuolemaansa syytön -Ja vapaa juonista, sen päärein oikeus -Ja asiansa huonous todistaa. -Jos oisin kielevä, niin sanoisin, -Ett' yhtä vähän teiss' on kuntoa -Kuin kunniaa; ett' alttiudessa -Kuningast', ylvää haltijaani, kohtaan -Min' olen yhtä hyvä mies kuin Surrey -Ja kaikki hänen narrikumppaninsa. - -SURREY. -Sun pitkä takkis sua suojaa, pappi, -Sais sydänvertas muuten miekka maistaa. -- -Tuot' uhkaa siedättekö kuulla, loordit, -Ja moisen suusta? Näin jos meitä saa -Mokoma punareuhka koiritella, -Hyvästi silloin aateluus! Hän meitä -Hatullaan pyytää vois kuin leivosia.[9] - -WOLSEY. -On hyvyys sulle myrkkää. - -SURREY. - Niin se hyvyys, -Joll' omiin käsiinne te kiskomalla -Maan kaikki rikkaudet kiersitte; -Se hyvyys, jolla kirjeissänne paaviin -Kuninkaan petitte; sen hyvyytenne, -Jos härnäätte, ma kuuluks teen. -- Lord Norfolk, -Jos tosi ylimys te olette, -Jos yhteishyvää hellitte ja tilaa -Ivatun aatelimme ja sen lasten -- -Jotk' aateliks ei nouse, tuo jos elää -- -Nyt hänen maineluettelons' esiin -Ja syntikirjansa! -- Se teitä, pappi, -Pahemmin säikyttää kuin messukello,[10] -- -Kun tumman naikon kanssa kiemailitte. -- - -WOLSEY. -Syvästi tuota miestä inhoisin, -Jos sit' ei kieltäis kristillinen rakkaus. - -NORFOLK. -Kuninkaan käsiss' on se luettelo; -Mut ruma on se. - -WOLSEY. - Sitä kauniimpana -Ja kirkkaampana puhtauteni loistaa, -Kun toden kuulee kuningas. - -SURREY. - Ei auta. -On hyvä muisto mulla; jotkut kohdat -Ma vielä muistan, ja ne julki tuon. -Jos voitte, punastukaa, kardinaali, -Ja tunnustakaa; se ois toki suoraa. - -WOLSEY. -Kaikk' esiin! Pahimmatkin syytteet torjun. -Jos punastun, niin sitä punastun, -Ett' ylimys on vailla tapoja. - -SURREY. -Parempi se, kuin päätä vailla. Siis: -Kuninkaan tietämättä ensinnäkin -Pyritte legaatiksi, jonka kautta -Maan piispain toimivallan hervaisitte. - -NORFOLK. -Kirjeissä ulkovalloille ja Roomaan -Ol' aina lause: _ego et rex meus_; -Kuninkaan sillä käskyläiseksenne -Te alensitte. - -SUFFOLK. - Lisäks kuninkaan -Ja neuvoskunnan tietämättä veitte, -Lähetiks keisarille mennessänne, -Mukaanne Flandriin valtasinetin. - -SURREY. -Niinikään soitte laajan valtuudet -Gregory Cassadolle liiton tekoon -Ferraran välillä ja Englannin, -Kuninkaan tiedotta ja neuvoskunnan. - -SUFFOLK. -Ja vallanhimosta te leimautitte -Kuninkaan rahaan pyhän hattunne. - -SURREY. -Ja suunnattomat summat lähetitte -- -Ne kuinka saitte, tunto sanokoon -- -Syötiksi Roomaan, onkiaksenne -Niill' arvopaikkoja, ja valtakunnan -Näin köyhdytitte. Paljo muuta vielä, -Mut kun se inhaa on ja teitä koskee, -En sillä tahraa suutani. - -KAMARIHERRA. - My lord, -On halpaa langennutta polkea. -Lain valtaan jääköön; sen on tuomio, -Ei teidän. Sydän itkee nähdessäni, -Kuin pieneks hänen suuruutens' on käynyt. - -SURREY. -Suon hälle anteeksi. - -SUFFOLK. - Lord kardinaali, -Kuningas vielä käskenyt on tämän: -Kun kaikki, mitä Rooman legaattina -Olette tässä maassa toiminut, -On _praemunire_-säännön alaisena,[11] -Niin tämä laki kohtaa teitä myös; -Maat, mannut, kiinteän ja irtaimen -Olette rikkonut, ja menettänyt -Kuninkaan turvan. -- Tää mun toimeni. - -NORFOLK. -Nyt jääkää miettimään, kuink' elämänne -On parattava. Jyrkän vastauksenne, -Kun sinetin meilt' epäsitte, teemme -Kuninkaan tiedoks; varmaan kiittää teitä. -Hyvästi, vähä hyvä kardinaali! - - (Kaikki menevät, paitse Wolsey.) - -WOLSEY. -Hyvästi, vähä hyvä, mikä jää! -Hyvästi iäks, kaikki suuruuteni! -Se ihmisen on osa; tänään kasvaa -Ujoa toivon tainta, huomenna -Jo kukkii, loistaa täydess' uhkeudessaan, -Ja sitten tulee halla, turmahalla, -Ja -- ihminen kun varmana jo levoss' -Odottaa suuruutensa kypsyntää -- -Se juureen puraisee ja hänet kaataa -Niinkuin nyt minunkin. Kuin huimat pojat, -Jotk' uivat rakoilla, jo monta kesää -Uhalla laskin maineen ulappaa, -Mut liian kauas; pullistunut korska -Mun särkyi aitani, ja vanhana -Ja virass' uupuneena raivon virran -Ma jouduin ajeluun; se nyt mun nielee. -Sua vihaan, turha kunnia ja loisto. -Nyt uuden mielen saan. Oi, kuink' on kurja -Se raukka, joka luottaa valtoihin! -Niin, ruhtinasten armonhymyilyn, -Jot' ahnehdimme näin, ja tuhon välill' -Enemmän tuskaa on ja kauhua, -Kuin mitä sodist' on ja naisista. -Kun sorrut, Luciferin lailla sorrut, -On toivo mennyttä. - - (Cromwell tulee säikähdyksissään.) - - No, mitä, Cromwell? - -CROMWELL. -En puhua ma voi. -- - -WOLSEY. - Noin hämmentynyt -Mun turmiostaniko? Kummeksitko, -Jos suistuu suuruuskin? Jos itket sinä, -Niin toden totta olen mennyt mies. - -CROMWELL. -Kuink' armonne on laita? - -WOLSEY. - Hyvin; Cromwell; -En onnellisemp' ole koskaan ollut. -Nyt tunnen itseni, nyt tunnen rauhaa, -Jot' arvot maalliset ei voita: tyyntä -Omantunnon rauhaa. Kuningas mua auttoi, -Hänelle kiitos; näiden hartioiden -Lahoilta pylväiltä hän säälist' otti -Pois painon, jot' ei kantais laivastot: -Tuon liian kunnian. Oi, se on taakka, -Niin, rakas Cromwell, taakka liian raskas -Sen kantaa, joka toivoo taivaaseen. - -CROMWELL. -Iloitsen, että hyväll' ootte tiellä. - -WOLSEY. -Niin luulisin; nyt, toivon, olen valmis -- -Ma tunnen siihen hengessäni voimaa -- -Pahempaa, kovempaakin kestämään, -Kuin millä heikot vihamiehet uhkaa. -Mit' uutta? - -CROMWELL. -Pahin kaikista ja raskain -Kuninkaan suosion on menetys. - -WOLSEY. -Jumala häntä siunatkoon! - -CROMWELL. - Ja sitten -Sir Thomas More on teidän sijaanne -Valittu kansleriksi. - -WOLSEY. - Kiire oli. -Kyvykäs mies. Hän kauan pysyköön -Kuninkaan suosissa ja tuomitkoon -Totuuden sekä omantunnon mukaan, -Niin että, kun on matkans' autuaasti -Hän päättänyt, sais orpoin kyyneleistä -Tomulleen hautapatsaan. Mitä muuta? - -CROMWELL. -Cranmer on suosittuna palannut -Ja Canterburyn arkkipiispaks tehty. - -WOLSEY. -Se oli uutta. - -CROMWELL. - Vihdoin, lady Anna, -Jonk' aikaa kuningas on salaa nainut, -Kirkossa tänään kuningattarena -On julki näyttäynyt. Nyt puhutaan -Vain kruunauksesta. - -WOLSEY. - Cromwell, se se riippa -Mun alas painoi. Kuningas on käynyt -Omia teitään. Tuon, tuon naisen tähden -Menetin iäks loistoni; ei enää -Valaise mainettani aurinko, -Ei enää kultaa tuota suurten seuraa, -Jok' odotti vain hymyäni. Mene! -Hävinnyt olen, köyhä, kelvoton -Sun herraksesi. Etsi kuningasta -- -Se aurinkosi älköön laskeko! -- -Ma hälle olen kertonut, ken olet -ja että taattu olet; hän sua auttaa. -Mua muistellessaan -- jalo häll' on luonto -- -Hän lämpenee ja toivorikasta -Ei palvelustas hylkää. Hyvä Cromwell, -Hänt' älä loukkaa, varull' ole, katso -Etistä etuasi. - -CROMWELL. - Teistä, herra, -Mun luopuako täytyy? Heittää täytyy -Noin hyvä, jalo, vakaa isäntä? -Todetkoon, kell' ei sydän kivest' ole, -Kuink' on mun raskas jättää herrani. -Saa palveluni kuningas, mut te -Mun rukoukseni iänikuisesti. - -WOLSEY. -En kyynelt' ajatellut vuodattaa -Täss' surkeudessa, mut hellyydelläs -Sa sait mun naisen osaa näyttämään. -Pois kyynel pyhkikäämme! Kuule, Cromwell, -Kun joudun unheeseen -- ja se käy pian -- -Ja kylmässä kun nukun marmorissa, -Miss' enää minua ei mainita, -Niin sano, näin sua neuvon, sano: Wolsey, -Jok' astui kerran tietä kunnian -Ja maineen mittas syvyydet ja särkät, -Hän, haaksirikko, neuvoi sulle varman -Ylennystien, vaikk' itse siitä eksyi. -Tuhoni näet ja mikä minut kaatoi. -Varoitan, Cromwell: vältä ylpeyttä; -Se synti enkelitkin kukisti; -Kuink' ihminen, tuo Luojan kuva, sillä -Vois mitään voittaa? Itses unhota; -Rakasta vihamiestäs; vilpillä -Et voita enempää kuin suoruudella. -Kädessäs aina rauhan oksaa kanna, -Se kateelliset kielet vaientaa. -Tee oikeutta, älä ketään pelkää. -Jumalaa, isänmaata, totuutta -Rakasta aina. Näin jos kaadut, Cromwell, -Niin marttyyrina kaadut. Palvele -Vain kuningasta. -- Auta mua sisään; -Siell' ota kirjaan kaikki tavarani -Viimeiseen ropoon; se on kuninkaan. -Jumalaan uskoni ja papin puku -On ainut, mit on enää mulla omaa. -Oi, Cromwell, Cromwell! Jumalaa jos puoliks -Niin oisin palvellut kuin kuningasta, -Hän ei mua vanhoillani syössyt ois -Näin alastonna vihamiesten käsiin. - -CROMWELL. -Oi, malttukaa! - -WOLSEY. - Niin teenkin. Hovin liemu, -Jää hyvästi! Mua kutsuu taivaan riemu. - - (Menevät.) - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Katu Westminsterissa. - - (Kaksi aatelismiestä kohtaa toisensa.) - -1 AATELISMIES. -No, terve taaskin. - -2 AATELISMIES. - Samat sanat teille. - -1 AATELISMIES. -Tulitte tähän varmaan katsomaan, -Kun lady Anna palaa kruunauksesta? - -2 AATELISMIES. -Niin, aivan niin. Kun viimein tavattiin, -Tul' oikeudesta herttua Buckingham. - -1 AATELISMIES. -Niin oikein; silloin oli surun aika, -Nyt julki riemu. - -2 AATELISMIES. - Niin, nyt porvaristo -Kuninkaanmielisyyttään täysin näyttää; -Se tätä päivää -- oikeutensa mukaan -- -Kemuilla viettää, huvinäytelmillä -Ja juhlakulkueilla. - -1 AATELISMIES. - Komeampaa -Ja uljaampaa ei ole koskaan nähty. - -2 AATELISMIES. -Kysyä sallikaa mun, mikä teill' on -Paperi kädessä? - -1 AATELISMIES. - Se luettelo -On niistä henkilöistä, joilla tänään -On virkatointa kruunauksessa. -Suffolkin herttua drotsetina ylin, -Norfolkin herttua sitten marskina. -Lukea tuosta itse voitte loput. - -2 AATELISMIES. -Suur' kiitos. Jos en tapaa tuntisi, -Niin lukisin ma kyllä paperinne. -Mut miten käy nyt leski-prinsessan, -Katariinan, sekä hänen asiansa? - -1 AATELISMIES. -Sen sanon, Canterburyn arkkipiispa -Yhdessä muiden suuriarvoisten -Ja oppineiden isäin kanssa istui -Dunstabless' oikeutta, kuusi virstaa -Ampthill'istä, miss' asui prinsessa; -Sai monasti hän haaston, mut ei tullut. -Kun pois hän jäi, ja tunnonvaiva valtas -Kuninkaan yhä, niin nää opinmiehet -Yksmielisesti eron päättivät -Ja naimaliiton tyhjäks julistivat. -Hän sitten Kimboltoniin siirrettiin, -Siell' on nyt sairaana. - -2 AATELISMIES. - Voi, rouva-parkaa! -- - - (Torventoitotuksia.) - -Seis! Torvet soivat: kuningatar tulee. - - (Hoboijansoittoa.) - - Kruunauskulkue. - - Vilkkaita torventoitotuksia. - - 1. Kaksi tuomaria. - - 2. Lord kansleri, jonka edellä kannetaan valtasinettiä - ja virkasauvaa. - - 3. Kuorolaulajia. - - 4. Lontoon määri, virkasauva kädessä. Sitten sukkanauhan - tähdistön airut asepuvussa ja kullattu kuparikruunu päässä. - - 5. Markiisi Dorset, kultainen valtikka kädessä ja päässä - kultainen puolikruunu. Hänen rinnallaan Surreyn kreivi, - hopeainen sauva ja kyyhkynen kädessä ja kreivin kruunu - päässä. Kummallakin sukkanauhantähdistön ketjut kaulassa. - - 6. Suffolkin herttua juhlapuvussa, kruunu päässä ja pitkä, - valkea sauva kädessä, valtakunnan drotsina. Hänen rinnallaan - Norfolkin herttua, marsalkansauva kädessä ja kruunu päässä. - Kummallakin sukkanauhantähdistön ketjut kaulassa. - - 7. Kunniakatos, jota neljä satamaparoonia kantaa; sen alla - kulkee kuningatar loistopuvussa, kruunu päässä ja hiukset - runsaasti helmillä koristettuina. Toisella puolella Lontoon, - toisella Winchesterin piispa. - - 8. Vanha Norfolkin herttuatar, päässä kruunu, johon on - kukkia kudottu; kannattaa kuningattaren laahusta. - - 9. Ylimysnaisia ja kreivittäriä, yksinkertaiset, kukattomat - kultakruunut päässä. - -2 AATELISMIES. -Niin, kulku kuninkaallinen! -- Nuo tunnen; -- -Ken kantaa valtikkaa? - -1 AATELISMIES. - Markiisi Dorset; -Ja kreivi Surrey tuo, ken kantaa sauvaa. - -2 AATELISMIES. -Komea ylimys! Ja kreivi Suffolk -Tuo tuossa kai? - -1 AATELISMIES. - Niin, valtakunnan drotsi. - -2 AATELISMIES. -Ja Norfolk tuo? - -1 AATELISMIES. - Niin. - -2 AATELISMIES (näkee kuningattaren). - Siunatkoon sua taivas! -En kasvoja noin kauniit' ole nähnyt. -- -Kautt' autuuteni, enkeli hän on. -Kuninkaall' enemmän kuin Intiat -On sylissään, kun tuota naista halaa. -En soimaa hänen tuntoaan. - -1 AATELISMIES. - Nuo, jotka -Katosta hänen päällään pitävät, -Ne Viiden Sataman on parooneja.[12] - -2 AATELISMIES. -Noit' onnellisia! Niin ovat kaikki -Jotk' ovat hänen lähellään. Ja tuo, -Tuo hänen laahuksensa kannattaja, -Kai vanha Norfolkin on herttuatar? - -1 AATELISMIES. -Niin on; muut kaikki kreivittäriä. - -2 AATELISMIES. -Sen sanoo kruunut. Tähtiä he ovat. -Ja lentojakin jotkut. - -1 AATELISMIES. - Vaiti siitä! - - (Kulkue poistuu torvien raikkaasti soidessa.) - - (Kolmas aatelismies tulee.) - -Kah, terve! Miss' on teitä paistettu? - -3 AATELISMIES. -He, kirkoss', ahdingossa; sormeakaan -Ei mahtunut ois lisää. Ilon humuun -Tukehduin melkein. - -2 AATELISMIES. - Juhlamenot näitte? - -3 AATELISMIES. -No, näinhän. - -1 AATELISMIES. - Millaisilta näyttivät? - -3 AATELISMIES. -Kannatti katsella. - -2 AATELISMIES. - No, kertokaa. - -3 AATELISMIES. -Kykyni mukaan. Kuningattaren -Kun ladyjen ja loordein vuolas virta -On korokkeelle kuoriin saattanut, -Vetäytyy pois se; hänen armonsa -Komealt' istuimellaan huokaa sitten -Noin puolen tuntia ja kansan sallii -Vapaasti ihanuuttaan ihailla. -Hän totta onkin kauniin nainen, mit' on -Mies ikänänsä syleillyt. Kun kansa -Siin' oikein hänet näki, nousi telme -Kuin myrskyn riehtoessa purjeita, -Niin sekava ja hurja: hatut, takit, -Jakutkin ilmaan lensi; nokat menneet -Ois saman tien, jos ei ois kiinni olleet. -Moist' iloa en ole koskaan nähnyt. -Mahakkaat vaimot, aivan viimeisillään, -Kuin entisaikain muurinsärkijät -Tungokseen töytäsivät, joka horjuin -Pakeni tieltä. Mies ei voinut väittää: -"Tuo mun on eukkoni", niin yhdess' oli -Mytyssä siinä kaikki. - -2 AATELISMIES. - Mitä sitten? - -3 AATELISMIES. -Nyt kuningatar nousi, nöyräst' astui -Luo alttarin ja polvistui ja nosti -Ihanat silmäns' ylös taivaaseen, -Kuin pyhimys, rukoillen hartahasti. -Nous sitten, kumartaen kansalle. -Nyt hälle Canterburyn arkkipiispa -Kuningattaren merkit, pyhän öljyn, -Ja Edvard Tunnustajan kruunun, sauvan -Ja rauhankyyhkyn antoi ynnä muut -Ylevät arvonmerkit; sitten kuoro, -Maan valituimman soiton säistämänä, -Viritti yhdessä _Te Deum_ virren. -Samalla loistolla he palasivat -York-placeen, miss' on juhlapidot nyt. - -1 AATELISMIES. -York-place ei enää ole sen se nimi -On mennyttä, kun kardinaali kaatui. -Se Whitehall on ja kruunun nyt. - -3 AATELISMIES. - Tuon tiedän; -Se nimi uusi on, ja kielell' yhä -On entinen. - -2 AATELISMIES. - Nuo kaksi arvon piispaa -Molemmin puolin kuningatarta -Keit' olivat? - -3 AATELISMIES. - Stokesley ja Gardiner: -Winchesterin on toinen -- äskettäin -Viel' oli kuninkaalla kirjurina -- -Ja Lontoon toinen. - -2 AATELISMIES. - Winchesterin piispa -Ei katso hyvin silmin arkkipiispaan, -Vakaaseen Cranmeriin. - -3 AATELISMIES. - Sen tietää kaikki; -Mut viel' ei välit rikki; niiks jos tulee, -Peloton ystävä on Cranmerilla. - -2 AATELISMIES. -Sanokaa, kuka on se? - -3 AATELISMIES. - Thomas Cromwell, -Kuninkaan suosittu ja todellakin -Tehokas ystävä. Hän kutsuttu -On kruununkalleuksien vartijaksi -Ja salaneuvoston jo jäsen on. - -2 AATELISMIES. -Hän vielä nousee. - -3 AATELISMIES. - Varmaankin. Mut -Nyt, hyvät herrat, mukanani hoviin. -Mun olkaa vierainani; jotain siellä -Voin tarjota, ja sinne matkalla -- -Ma lisää kerron. - -MOLEMMAT. - Niinkuin käskette. - - -Toinen kohtaus. - - Kimbolton. - - (Entinen kuningatar Katariina, sairaana; häntä - taluttavat sisään Griffith ja Patience.) - -GRIFFITH. -Kuink', armo, voitte? - -KATARIINA. - Kuoloon valmis, Griffith; -Kuin raskaat oksat maahan taipuu polvet, -Väsyen kuormaansa. Tuo mulle tuoli. -- -Kas niin, -- nyt tuntuu hiukan helpommalta. -Sanoithan, Griffith, kun mua talutit, -Ett' on tuo maineen laps, tuo suuri Wolsey, -Jo kuollut. - -GRIFFITH. - Sanoin, rouva, mutta luulin -Ett' ette surultanne sitä kuullut. - -KATARIINA. -Oi, Griffith, kerro, kuinka kuoli hän; -Jos hyvin, niin hän edelläni kulki -Esikuvana. - -GRIFFITH. - Näin sitä kerrotaan: -Kun hänet tuikea Northumberland -Yorkissa vangitsi ja oikeuteen -Toi syytteest' ankarasta vastaamaan, -Niin äkisti hän sairastui niin pahoin, -Ett' istua ei voinut muulillaan. - -KATARIINA. -Mies-parka! - -GRIFFITH. - Vihdoin, vähin, erin, pääsi -Hän Leicesteriin ja poikkes luostariin, -Miss' abbotti ja koko veljeskunta -Hänt' otti kunnioittavasti vastaan. -Hän sanoi abbotille: "Hyvä isä. -Mies vanha, vallan puuskain murjoma, -Väsyneet luunsa tänne lepoon laskee; -Maa-muru hälle rakkaudesta suokaa!" -Näin kääntyi vuoteeseen, ja tauti yhä -Paheni vain; ja kolmantena yönä -Kahdeksan aikaan -- itse oli tunnin -Hän ennustanut -- hiljaa mietiskellen -Ja surren, katuen ja itkien, -Pois arvoloistons' antoi maailmalle, -Sielunsa taivaalle, ja nukkui rauhaan. - -KATARIINA. -Niin levätköönkin: älköön painako -Rikokset häntä! Sen vain sanon, Griffith, -Mut rakkaudessa: hillimätön oli -Hänellä ylpeys; ruhtinasten pyrki -Hän verroille; hän koko valtakunnan -Juoniinsa kiersi; virkain myynti työnä, -Lakina oma tahto; hovissa -Valeita kylvi; kahtamoiset aina -Sanat ja mieli; sääliä ei hällä, -Pait milloin jonkun aikoi kukistaa; -Lupaukset suuret, niinkuin itse silloin, -Mut täytäntö, mit' itse nyt on, tyhjää. -Lihaansa palveli ja huono oli -Papeille esikuva. - -GRIFFITH. - Armo hyvä, -Me toisten virheet vaskeen uurramme, -Mut hyveet veteen kirjoitamme. Suokaa -Mun hiukan häntä kiittää. - -KATARIINA. - Tee se, Griffith, -Olisin muuten häijy. - -GRIFFITH. - Kardinaali, -Vaikk' oli halpaa juurta, kieltämättä -Jo kehdoss' oli luotu suuruuteen. -Hän opiss' oli syvällinen, tarkka, -Älykäs, varma, kaunopuheinen, -Kopea, tyly vihamiestään kohtaan, -Mut ystävilleen lempeä kuin kesä. -Vaikk' oli pohjaton hän pyyteissään -- -Se synti on -- niin antelias oli -Kuin ruhtinas; sen aina todistavat -Nuo kasvattamans' opin kaksoiset, -Ipswich ja Oxford.[13] Toinen kohta kaatui; -Ei hyväntekijästään eloon jäänyt; -Mut toinen, vaikka keskoinen, jo kuulu -Ja kukoistava on ja yhä kasvaa, -Ett' ei sen vertaa kristikunnas' ole. -Tuhonsa hälle tosi-onnen toi; -Nyt, eikä ennen, itsensä hän tunsi, -Nyt koki, mik' on autuus olla pieni -Sai vanhus armon suuremman kuin mitä -Voi mailma antaa: nukkui Herrassa. - -KATARIINA. -Muut' airutta en kuoltuani toivo, -Parempaa puhujaa, jok' elämääni -Ja mainettani suojaa herjaukselta, -Niin ylevää kuin sinä, kunnon Griffith, -Pahimman vihamiehen tomullekin -Mun pani osoittamaan kunniaa -Tuo hurskaan mieles nöyryys. Rauha hälle! -- -Patience, käy tänne, alemmaks mua auta, -En sua enää kauan vaivaa. -- Griffith, -Nyt tuota surun sävelt' anna soittaa, -Jot' aina kuolinkelloikseni sanoin; -Sill' aikaa hengessäni kuuntelen -Jo lähenevää taivaan sulosointaa. - - (Surullista ja juhlallista soittoa.) - -GRIFFITH. -Hän nukkuu. Hiljaa, tyttö, istukaamme, -Ett' ei hän herää. Hiljaa, hyvä Patience! - - (Uni-ilmiö. Juhlallisessa, hiljaisessa kulussa leijailee - näyttämölle, toinen toisensa jälkeen, kuusi haamua valkoisissa - vaatteissa, päässä laakeriseppeleet, kultaiset naamarit - kasvoilla ja laakeri- tai palmunoksat kädessä. Tehtyään muutamia - kierroksia, kaksi ensimmäistä pitää kukkasseppelettä hänen - päänsä päällä, jolla aikaa toiset neljä kunnioittavasti - kumartavat. Sitten ne kaksi, jotka seppelettä kannattivat, - antavat sen kahdelle seuraavalle, jotka liikkeissään - noudattavat samaa järjestystä ja pitävät seppeliä hänen päänsä - päällä. Nämä jättävät sitten seppeleen kahdelle viimeiselle, - jotka nekin noudattavat samoja menoja. Sen jälkeen Katariina, - ikäänkuin haltioissaan, osoittaa ilon ilmeitä ja nostaa kätensä - taivaaseen. Sitten haamut tanssien katoavat, vieden seppeleen - mukanaan. Soittoa jatkuu.) - -KATARIINA. -Miss' olette, te rauhan henget? Poissa? -Ja jätitte mun yksin kurjuuteeni? - -GRIFFITH. -Täss' olemme. - -KATARIINA. - En teitä kutsunut. -Kun nukuin, näittekö te mitä? - -GRIFFITH. - Emme. - -KATARIINA. -Vai ette? Ettekö vastikään nähneet, -Kuink' enkeljoukko pitoihin mua kutsui? -Tuhansin sätein niiden kasvot loisti -Kuin auringon. He lupasivat mulle -Ikuisen onnen, toivat seppeleitä, -Joit' en ma vielä kelpaa kantamaan, -Mut kohta varmaan, Griffith. - -GRIFFITH. - Iloitsen, -Ett' elvyttävät teidän mieltänne -Noin kauniit unet. - -KATARIINA. - Vaientakaa soitto; -Se viiltää korviani. - - (Soitto taukoaa.) - -PATIENCE. - Huomaatteko, -Kuink' armo äkisti on muuttunut? -Kuink' ovat kasvot kaidat, katse kalvas, -Jääkylmä? Nähkääs silmiä? - -GRIFFITH. - Hän kuolee. -Rukoile, rukoile! - -PATIENCE. - Hänt' auta, taivas! - - (Sanansaattaja tulee.) - -SANANSAATTAJA. -Suvaitkaa, armo, -- - -KATARIINA. - Häpeemätön mies, -Noin meitä kunnioitatko? - -GRIFFITH. - On väärin -Noin törkeästi häntä kohdella, -Kun tiedätte ett' entinen on suuruus -Hänelle rakas. Polvistukaa joutuin! - -SANANSAATTAJA. -Anteeksi, armollisin majesteetti! -Unohdin tavat kiireessäni. Tuolla -Kuninkaan lähettämä herra vartoo. - -KATARIINA. -Tuo hänet sisään, Griffith; tuota miestä -En siedä nähdä. - - (Griffith ja sanansaattaja menevät.) - - (Griffith palaa, mukanaan Capucius.) - - Jos ei näkö petä, -Olette lähettämä keisarin, -Mun lankoni, ja nimenne Capucius. - -CAPUCIUS. -Niin, nöyrin palvelijanne. - -KATARIINA. - Ah, mylord, -Kovinpa ajat muuttuneet ja arvot -On viime näkemästä. Mikä teidät -On tänne johdattanut? - -CAPUCIUS. - Arvon rouva, -Lähinnä halu palvella; ja sitten -Kuninkaan käsky käydä pateillanne. -Hän säälii tautianne, terveiset -Lähettää kauttani, ja sydämmestään -Hän pyytää saada teitä lohduttaa. - -KATARIINA. -Mylord, se lohtu tulee liian myöhään: -Kuin teloituksen jälkeen armahdus. -Se lääke ajoiss' oisi auttanut, -Nyt rukoukset ainoa on lohtu. -Kuningas voiko hyvin? - -CAPUCIUS. - Hyvin, rouva. - -KATARIINA. -Niin aina voikoon, kukoistakoon aina, -Kun minä toukkain tulen saaliiksi -Ja nimenikin tääll' on pannaan pantu. -- -Sa lähetitkö kirjeen, Patience, jonka -Sun käskin kirjoittaa? - -PATIENCE. - En, hyvä armo. - - (Antaa kirjeen Katariinalle.) - -KATARIINA. -Siis nöyräst' anon, että antaisitte -Tään kuninkaalle. - -CAPUCIUS. - Mielelläni, rouva. - -KATARIINA. -Ma siinä hänen nuorta tytärtään, -Tuot' oman puhtaan rakkautemme kuvaa, -Hänelle hellimmästi suositan; -Valukoon häneen taivaan runsas siunaus! -- -Kuningas häntä hurskaaks kasvattakoon, -- -Nuor' on hän, jalon kaino; hyväks hänet -Myös soisin -- kalliina hän pitäköön -Hänt' äidin tähden, jolle itse oli, -Ties taivas, kuinka kallis. Toinen pyyntö -On, että majesteetti hiukan säälis -Naisparkojani, jotka uskolliset -On mulle kaikiss' onnen vaiheiss' olleet; -Ei heissä yhtä, vannon sen, -- ja nyt -En valehtele -- jonka sielun somuus, -Siveys, kainous ja puhdas käytös -Ei ansaitsisi miestä parasta, -Vaan vaikka ylimyksen; niin, ne miehet -On onnelliset, jotka heidät saavat. -Lopuksi, palvelijani, -- köyhät ovat, -Mut köyhyydessään ei mua hyljänneet -- -He saakoot täyden palkkansa ja hiukan -Sen lisäksikin, multa muistoksi; -Jos taivas mulle viel' ois elämää -Ja varaa suonut, näin en erois heistä. -Niin, siinä kirjeen sisällys. Mylord, -Nyt kaiken kautta teille kalleimman, -Ja haudan rauhan kuolleille jos suotte, -Niin noiden raukkain olkaa ystävä, -Ja tämä viime oikeus mulle suomaan -Kuningas pakottakaa. - -CAPUCIUS. - Kautta taivaan, -Sen teen, niin totta miehestä kuin käyn. - -KATARIINA. -Suur' kiitos, kunnon loordi! Nöyrimmät -Mun terveiseni viekää kuninkaalle; -Sanokaa: hänen pitkä piinans' eroo -Nyt maailmasta; kuollen häntä siunaan; -Se sanokaa. -- Jo näkö hämärtyy. -- -Hyvästi! -- Griffith, hyvästi! -- Ei, Patience, -Sin' et saa mennä. Halaan vuoteeseen; -Enemmän kutsu tänne naisia. -Kun olen kuollut, kunnialla minut -Sa, tyttö, hautaan laita; immenkukkaa -Sirota sille, jotta mailma tietköön, -Ett' olin puhdas vaimo hautaan asti. -Minut balsamoi ja pane näytteille; -Ja vaikk' en enää kuningatar ole, -Niin hautaa minut kuningattarena, -Kuninkaan tyttärenä. Muut' en jaksa. - - (Menevät, taluttaen Katariinaa.) - - - - -VIIDES NÄYTÖS. - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Sali kuninkaanlinnassa. - - (Gardiner, Winchesterin piispa, tulee, edellä poika, - joka kantaa soihtua. Hänet kohtaa sir Thomas Lovell.) - -GARDINER. -Kai kello jo on yksi? - -POIKA. - Löi vast'ikään. - -GARDINER. -Nää hetket eivät ole huvin vuoksi, -Vaan tarpeen; luonnon vahvistukseks näitä -Ja lepoon tulis käyttää, eikä turhiin. -Hyv' yötä, Lovell; mihinkä näin myöhään? - -LOVELL. -Kuninkaan luota tekö tulette? - -GARDINER. -Niin, jätin hänet lyömään prima vistaa[14] -Suffolkin kanssa. - -LOVELL. - Ennen makuu-aikaa -Minunkin täytyy luonaan käydä. Anteeks! - -GARDINER. -Ei vielä, Lovell. Missä asioissa? -On kiire teillä; jos en sillä loukkaa, -Niin, pyydän, suokaa öisist' aikeistanne -Myös ystävälle vihja. Askareet, -Jotk' aaveen lailla öisin liikkuvat, -Rajumpaa ovat luontoa kuin konsaan -On päivät toimet. - -LOVELL. - Teitä rakastan, -- -Ja salaisuuden, vielä suuremmankin -Kuin tämän, teille uskon. Setkissä -On kuningatar; suuri vaara pyörii; -Pelätään että kuolee. - -GARDINER. - Hedelmälleen -Rukoilen hartaast' elon onnea -Ja menestystä; mutta runko, Lovell, -Sen tien sais mennä. - -LOVELL. - Siihen minä voisin -Lisätä "aamen"; tunto toki sanoo, -Ett' on hän herttainen ja hyvä nainen, -Paremman toivotuksen arvoinen. - -GARDINER. -Mut, herra, herra. -- Kuulkaa, herra Lovell -Ylimys ootte, karvaa oikeaa, -Ja viisaaksi ja hurskaaks teidät tunnen -- -Mua kuulkaa, Lovell: siit' ei tule hyvää, -Ei koskaan hyvää, kunnes Cranmer, Cromwell, -Nuo hänen kaksi kättään, ja hän itse -Makaavat haudassa. - -LOVELL. - Nyt mainitsitte -Kaks valtakunnan mahtavinta. Cromwell, -Tuo kruununkalleuksien vartija, -Suur'arkkivaariksi on koroitettu -Ja lisäks valtasihteeriksi, josta -Tie ajan tullen auki korkeimpiin -On valta-asemiin. Ja arkkipiispa -Kuninkaan käsi on ja kieli; mene -Ja häntä vastaan sano! - -GARDINER. - Kyllä, Lovell, -On niitäkin, enk' itse minä pelkää -Puhua julki mieltäni; juur' tänään -- -Voin ilmaista sen teille -- raivoon sain -Ma raatiherrat; sanoin, että on hän -- -Jonk' itse, niin kuin minä, tietävät -- -Pääkerettiläinen, joka ruttona -Maan saastuttaa. Sen suuttuneina veivät -Kuninkaan tietoon. Hän nyt syytöksen -On korviins' ottanut, ja suosiosta -Ja armosta ja hyvin ymmärtäen -Sen hirmuvaaran, jonka ilmi toimme, -Nyt huomen-aamuks hänet haastattanut -On neuvostoon. Se ruma rikkaruoho -On juurittava pois. Mut toimistanne -Teit' estän liiaks. Hyvää yötä, Lovell. - -LOVELL. -Levollist' yötä. Nöyrin palvelijanne. - - (Gardiner ja kantapoika menevät.) - - (Kun Lovell on menemäisillään, tulevat - kuningas ja Suffolkin herttua.) - -KUNINGAS HENRIK. -En pelaa enää tänä yönä, Kaarle; -Hajall' on mieleni; sa voitat minut. - -SUFFOLK. -En koskaan ole teitä voittanut. - -KUNINGAS HENRIK. -Vain joskus, Kaarle; mutta sin' et voita, -Jos olen kyllin huolellinen vain. -- -No, Lovell, mitä kuningattaresta? - -LOVELL. -En asiaanne hälle itse voinut -Ma esittää; mut hänen neitsyensä -Sen toimittivat. Kaikkein nöyrimmästi -Hän teitä kiittää, pyytäin että hartaast' -Edestään rukoilette. - -KUNINGAS HENRIK. - Mitä sanot? -Rukoilla? Mitä? Onko setkissä? - -LOVELL. -Niin sanoi naisensa, ja joka tuska -On miltei kuolon tuskaa. - -KUNINGAS HENRIK. - Vaimo-parkaa! - -SUFFOLK. -Jumala helpoks hälle tehköön taakan, -Ett' armoanne pian ilahuttais -Hän perillisellä! - -KUNINGAS HENRIK. - On kesk'yö, Kaarle; -Käy maata sinä; kuningatar-parkaa -Rukouksissasi muista. Jätä minut; -Nyt ajatukseni ei seuraa siedä. - -SUFFOLK. -Levollist' yötä teidän armollenne. -Ma hyvän emäntäni puolesta -Rukoilla tahdon. - -KUNINGAS HENRIK. - Hyvää yötä, Kaarle. - - (Suffolk menee.) - - (Sir Anthony Denny tulee.) - -No, mitä uutta? - -DENNY. - Käskystänne tänne -Toin arkkipiispan. - -KUNINGAS HENRIK. - Haa! Vai Canterburyn? - -DENNY. -Niin, armo. - -KUNINGAS HENRIK. - Oikein, niin. Miss' on hän, Denny? - -DENNY. -Odottaa ulkona. - -KUNINGAS HENRIK. - Tuo hänet sisään. - - (Denny menee.) - -LOVELL (syrjään). -Niin, siinä on se, mistä puhui piispa. -Hyväänpä tulin aikaan. - - (Denny palaa, mukanaan Cranmer.) - -KUNINGAS HENRIK. -Tyhjäks sali! - - (Lovell näyttää aikovan jäädä.) - -Haa! Ettekö te kuule? Menkää! Mitä? - - (Lovell ja Denny menevät.) - -CRANMER (syrjään). -Mua pelottaa. -- Miks otsaa rypistää? -Tuo hirmun katse on: ei tiedä hyvää. - -KUNINGAS HENRIK. -No niin, mylord, te tahtonette tietää, -Miks teidät tänne kutsuin. - -CRANMER. - Tehtäväni -On kuningasta kuulla. - -KUNINGAS HENRIK. - Ei, ei, nouskaa, -Hyvä ja arvoisa lord Canterbury. -Kävellään tässä vähän yhdessä. -Kätenne mulle! Uutisia tiedän. -Ah, loordi, tuska siit' on puhua -Ja sääli antaa teille tämä tieto: -Olemme suruksemme äsken kuullut -Pahoja syytöksiä teitä vastaan, -Pahoja, sanon, joiden johdosta -Olemme, neuvosto ja minä, tänne -Täks aamuks teidät haastaneet; kun ette, -Sen tiedän, nyt voi täysin puhdistauta, -Niin toiseen kuulusteluun asti, jossa -On vastaus annettava, täytyy teidän -Tytyä Towerissa asumaan; -Kun meikäläinen olette, niin täytyy -Näin menetellä, todistusta mieli -Jos yhtään saada. - -CRANMER. - Kiitän nöyrimmästi. -Iloitsen, kun saan tilaisuutta tulla -Niin täysin pohdituks, ett' akanoista -Erottuu puhdas vilja; tiedän sen, -Ett' ilkikielet ketään niin ei parjaa -Kuin mua, raukkaa. - -KUNINGAS HENRIK. - Nouse, Canterbury; -Vakava kuntos meihin, ystävääsi, -On juurehtinut. Käsi mulle! Nouse! -Kävellään tässä. Kautta pyhän äidin, -Mik' olette te miehiänne? Luulin, -Ett' anoisitte oikein karttaen -Ett', asettaen vastatuksin teidät -Ja syyttäjänne, teitä kuulustaisin -Vangitsematta. - -CRANMER. - Suuri valtias, -Ma kuntooni ja kunniaani turvaan; -Jos pettää ne, niin vihamiehen kanssa -Vain ilkun itselleni; ilman näitä -Avuja olen tyhjän arvoinen. -Sanokoot mitä hyvänsä, en pelkää. - -KUNINGAS HENRIK. -Siis ette tiedä, mitä mailma tietää -Ja mikä suhteenne on maailmaan. -Mont' on ja suurta vihamiestä teillä, -Ja juonet saman mukaiset; ei aina -Totuus ja oikeus, niinkuin pitäisi, -Lain eessä voita. Väärän valan tekoon -Voi halpa konna toisen halvan konnan -Rahalla ostaa; onhan moista nähty. -On valtavia teillä vainoojia -Ja pahuus heissä yhtä valtava. -Teill' oisko vääriin todistajiin nähden -Parempaa onnea kuin mestarilla -Ja herrallanne, hänen kulkeissaan -Tään inhan ilman alla? Varokaa! -Ken kuilun yli hyppää lystikseen? -Vain omaa tuhoanne kosioitte. - -CRANMER. -Jumala vain ja teidän armonne -Mun kaitkoon syyttömyyttäni, ma muuten -Pahojen ansaan sorrun. - -KUNINGAS HENRIK. - Rohkeutta! -Muut' eivät voi, kuin mitä minä sallin. -Huoletta olkaa, tulkaa tänään varhain -Vain heidän eteensä; jos yrittävät -Esittää syitä, joist' on vankeutta, -Niin vastaväitteit' älkää säästäkö, -Vaan taistelkaa niin tulisesti vastaan, -Kuin tarve vaatii; jos ei pyynnöt auta, -Niin heille tämä sormus näyttäkää -Ja heistä vedotkaa mun tuomiooni. -- -Hän itkee, hyvä mies! On. toden totta, -Hän uskollinen. Kautta pyhän äidin! -Hän taattu on, sen vannon. -- Menkää nyt -Ja tehkää niinkuin sanoin. -- - - (Cranmer menee.) - - Itkuun hältä -Tukehtui kieli. - - (Vanha hovinainen tulee.) - -HOVIHERRA (ulkoa). - Seis, seis! Minne matka? - -HOVINAINEN. -En seiso. Sanaa saatan, joka puoltaa -Mun rohkeuttani. -- Hyvät enkelit -Kuninkaan-pääsi päällä liidelkööt ja -Pyhillä siivillään sua varjelkoot! - -KUNINGAS HENRIK. -Jo katseestasi asiasi arvaan. -Mitä? Onko kuningatar synnyttänyt? -On, sano vain, ja pojan. - -HOVINAINEN. - On, on, armo, -Ihanan pojan; häntä nyt ja aina -Jumala siunatkoon! -- Se kyll' on tyttö, -Mut siit' on poikain toivo. Kuningatar -Odottaa teitä, jotta matkalaiseen -Te tutustuisitte; hän tulee teihin -Kuin marja marjaan. - -KUNINGAS HENRIK. - Lovell! - - (Lovell palaa.) - -LOVELL. - Herra! - -KUNINGAS HENRIK. - Anna -Hänelle sata markkaa. Menen nyt -Kuningattaren luo. -- - -HOVINAINEN. - Vain sata markkaa! -Enemmän tahdon, kautta päivän valon! -Sehän on halvan tallirengin palkka. -Enemmän tahdon, vaikka haukkumalla. -Sanoinhan, että tyttö tulee häneen! -Sen peruutan, jos enempää en saa; -Takoa täytyy, kun on rauta kuuma. - - (Menevät.) - - -Toinen kohtaus. - - Eteiskäytävä valtakunnan-neuvoston istuntosalin edessä. - - (Cranmer tulee. Palvelijoita, ovenvartijoita y.m. odottamassa.) - -CRANMER. -En myöhästynyt lie; se herra, joka -Toi neuvostolta haasteen, pyysi mua -Tulemaan joutuin. Ovet kiinni! Mitä? -Hoi! Ovenvahti! -- Lienen tuttu? - -OVENVARTIJA. - Kyllä, -Mut en voi teitä auttaa. - -CRANMER. - Miksi niin? - -OVENVARTIJA. -Odottaa täytyy kutsua. - - (Tohtori Butts tulee.) - -CRANMER. - Vai niin. - -BUTTS (syrjään). Mit' ilkeyttä! Hyvä, että satuin -Tulemaan tätä tietä. Kuningas -On tästä tiedon saapa. - - (Menee.) - -CRANMER (syrjään). - Se on Butts, -Kuninkaan lääkäri. Kuink' ankarasti -Mua mennessään hän katsoi! Suokoon taivas, -Ett' ei vain tuhoani ennustaisi -Tää varmaan pahain tahallist' on juonta -- -Jumala heidet paratkoon! En koskaan -Ma heidän ilkeyttään härnännyt -- -Mua solvatakseen; häpeisivät muuten -Ovella seisottaa mua, vertaistaan, -Lakeijain, renkien ja poikain kanssa. -Mut tehkööt tahtonsa, ma tyynnä varron. - - (Kuningas ja Butts ilmestyvät katon rajalla olevaan ikkunaan.) - -BUTTS. -Nyt saatte nähdä oudon näyn, -- - -KUNINGAS HENRIK. - Mitä? - -BUTTS. -Jot' ette ole moneen aikaan nähnyt. - -KUNINGAS HENRIK. -Tuli ja leimaus! Mitä? - -BUTTS. - Nähkääs tuossa. -Kuink' on lord Canterbury ylennetty: -Hovia pitää ovensuussa renkein -Ja juoksupoikain kanssa. - -KUNINGAS HENRIK. - Toden totta! -Mokoman arvon toisilleenko suovat? -Hyv' ett' on heitä ylempikin. Uskoin -Heiss' olevan sen verran kunniaa -- -Häpyä ainakin -- etteivät sallis -Noin jalon miehen, meidän suosikkimme, -Mokomain herrain olla passarina, -Ovella lisäks, niinkuin postimiehen. -Butts, kautta Maarian, se koiruutt' on! -Mut olkoot; vedä eteen esirippu! -Me kohta saamme lisää kuulla. - - (Poistuvat.) - - Neuvossali. - - (Lord kansleri, herttua Suffolk, kreivi Surrey, lord kamariherra, - Gardiner ja Cromwell tulevat. Kansleri asettuu pöydän yläpäähän - vasemmalle; arkkipiispa Canterburyn paikka hänen ylipuolellaan - jää tyhjäksi. Muut asettuvat järjestyksessä kummallekin - puolen pöytää; Cromwell pöydän alapäähän, sihteerinä.) - -KANSLERI. -No, käydään toimeen, herra sihteeri. -Mit' asioita on? - -CROMWELL. - Jos suvaitsette, -Niin ensinkin lord Canterburyn juttu. - -GARDINER. -Hän onko haasteen saanut? - -CROMWELL. - On. - -NORFOLK. - Ken tuolla? - -CROMWELL. -Tuoll' ulkonako? - -GARDINER. - Niin. - -CROMWELL. - Lord arkkipiispa; -Jo puolen tuntia on odottanut. - -KANSLERI. -Hän tulkoon sisään. - -CROMWELL. - Käykää sisään, armo. - - (Cranmer lähestyy neuvospöytää.) - -KANSLERI. -Lord arkkipiispa, syvään surettaa -Täss' istua, kun tuo on paikka tyhjä. -Mut ihmisiä kaikki olemme, -Ja heikot luonnosta ja lihan orjat; -On harvat enkeleitä. Moinen heikkous -Ja älyn puute vietellyt on teitä -- -Jonk' oisi tullut muille opiks olla -- -Rikokseen suureen, ensin kuningasta -Ja sitten hänen sääntöjänsä kohtaan, -Kun valtakuntaan te ja pappinne -- -Niin kuuluu -- levitätte vaarallista -Ja harhauskoist' uutta oppia; -Jos tät' ei ehkäistä, niin perii turma. - -GARDINER. -Ja heti, herrat, on se ehkäistävä. -Ken villihevosia kesyttää, -Ei sitä käsin tee, vaan kankisuitsin -Hän niitä pakottaa ja kannuksin, -Siks että talttuvat. Jos velttoudesta -Tai yhden miehen mainett' arastellen -Tään ruton suvaitsemme levitä, -Hyvästi silloin lääkkeet! Mik' on seuraus? -Kapinat, riidat, koko valtakunnan -Yleinen turmelus; siit' Ylä-Saksass' -On naapurimme kalliin maksaneet,[15] -Jost' yhä meillä surkea on muisto. - -CRANMER. -Ain' olen, hyvät herrat, elämässä -Ja virassani vakaast' ahkeroinut, -Ett' opetukseni ja valtani -Ain' yhtä varmaa suuntaa noudattaisi; -Päämääräni ol' aina tehdä hyvää; -Eik' ole sitä miestä -- hyvät herrat, -Vakaasta sydämmestä sanon sen -- -Jok' yksityisenä ja virkamiesnä -Enemmän inhoisi ja vastustaisi -Yleisen rauhan rikkojaa, kuin minä -Rukoilen, ettei koskaan kuningas -Vähemmän uskollista miestä löytäis. -Ne, joiden ruokana on kateus -Ja kiero kavaluus, ne parempaansa -Purevat aina. Pyydän, hyvät herrat, -Ken tässä kantajani lieneekin, -Ett' avosilmin astuisi hän esiin -Ja julki mua syyttäis. - -SUFFOLK. - Ei, mylord, -Ei käy se: neuvoskuntaan kuulutte -Ja siinä teit' ei tohdi kukaan syyttää. - -GARDINER. -Mylord, kun meill' on tärkempääkin tässä -Niin lyhyesti: meidän neuvostamme, -Asiaa jouduttaakseen, majesteetti -Nyt käskee viedä teidät Toweriin. -Kun yksityinen mies taas olette, -Niin kyll' on niitä julkisyyttäjiä -Enemmän, luulisin, kuin toivoisitte. - -CRANMER. -Suur' kiitos, lord Winchester; Aina hyvä -Olette ystävä; jos teill' ois valta, -Niin tuomari ja valamies yht' aikaa -Te oisitte, -- niin sääli teidät valtaa. -Näen mitä tarkoitatte: tuhoani. -Hyvyys ja rakkaus kirkonmiehelle -Paremmin sopisi kuin vallanhimo. -Sävyllä tulis eksytetyt voittaa, -Ei työntää pois. Ma tästä suoriudun, -Jos kuinka kiusaattekin malttiani, -- -Niin varma se, kuin että teitä tunto -Noist' ainaisista synnintöistä soimaa. -Sanoisin enemmänkin, mutta siitä -Mua ammattinne kunnioitus estää. - -GARDINER. -Mylord, mylord, niin totta olette -Kerettiläinen; silon pinnan alta -Vain heikkous ja ontot sanat kuultaa. - -CROMWELL. -Olette, lord Winchester, suokaa anteeksi, -Nyt liian ankara: noin suurta miestä, -Vaikk' oiskin syypää, tulis kunnioittaa -Tok' entisyydestänsä. Julma sortaa -On sortunutta. - -GARDINER. - Herra sihteeri, -Anteeksi suokaa, moinen puhe sopii -Vähimmin teille. - -CROMWELL. - Kuinka niin, mylord? - -GARDINER. -Tuot' uutta lahkoa te suositte, -Sit' enkö tietäis? Ette ole puhdas. - -CROMWELL. -En puhdasko? - -GARDINER. - Niin sanoin: ette puhdas. - -CROMWELL. -Niin vilpitön jos puoliks olisitte, -Niin teit' ei peljättäis, vaan siunattaisiin. - -GARDINER. -Tuon riettaan puheen muistan. - -CROMWELL. - Muistakaa -Myös rietast' elämäänne. - -KANSLERI. - Tää on liikaa. -Hävetkää, herrat. - -GARDINER. - Lopettanut olen. - -CROMWELL. -Niinikään minä. - -KANSLERI. - Mitä teihin tulee, -Mylord, niin yksimielinen lie päätös -Lähettää teidät vangiks Toweriin -Siell' olemaan, siks kunnes kuningas -On toisin määrännyt. Se onko päätös? - -KAIKKI. -On, on. - -CRANMER. - Siis eikö muuta armon tietä? -Vaan Toweriinko matka? - -GARDINER. - Mitä muuta -Te voitte odottaa? Teist' on vain haittaa. -Hakekaa vahti. - - (Vartija tulee.) - -CRANMER. - Minuako varten? -Kuin petturia? - -GARDINER. - Hänet ottakaa -Ja viekää Toweriin. - -CRANMER. - Seis, hyvät herrat! -Vain pari sanaa. -- Nähkääs, täss' on sormus; -Sen avull' asiani hirmulaisten -Käsistä riistän pois ja vetoan -Ylimpään tuomariini, kuninkaaseen. - -KANSLERI. -Kuninkaan sormus. - -SURREY. - Eikä väärennetty. - -SUFFOLK. -Jumaliste, oikea! No, sanoinhan: -Tää turman kivi kierimään jos pannaan, -Se meidät vielä murskaa. - -NORFOLK. - Luuletteko, -Ett' tältä miehelt' antaa kuningas -Tuhota sormeakaan? - -KANSLERI. - Eikä varmaan; -Vähemmin vielä viedä henkeä. -Kun tästä pääsis vain! - -CROMWELL. - Jo aavistin, -Kun tätä miestä, jonka kuntoa -Vain piru oppilaineen kadehtivat, -Ko'itte syytteillänne halventaa, -Ett' omat siinä palais sormenne; -Sen siitä saitte. - - (Kuningas tulee, katsoen tuimasti loordeihin; - asettuu istuimelleen.) - -GARDINER. - Suuri valtias, -Jumalaa tulee joka päivä kiittää, -Kun antoi meille moisen ruhtinaan, -Ei hyvän vain ja viisaan, vaan myös hurskaan, -Jok' alttiisti on kirkon edun pannut -Päämääräkseen ja -- pyhää intoaan -Ja kunnioitustansa osoittaakseen -- -Nyt itse tahtoo kuulla, kuinka tämä -Suursyntisen ja kirkon riita päättyy. - -KUNINGAS HENRIK. -Teill' aina valmiina on kauniit sanat, -Lord Winchester; mut tietkää, nyt en tullut -Moist' ilmi-imarrusta kuulemaan; -Se pahuuden on peitteeks liian harsu. -Te ette minuun yllä. Yritätte -Mua nuollen hyväillä kuin sylikoira. -Mut mairi miten mairitkaan, sen tiedän, -Ett' on sun mieles julma, verinen. - (Cranmerille.) -Mies hyvä, tuoss' on paikkas. Tahdon nähdä -Sen julkean, ken tohtii sormellaankaan -Sua koskea. Ois, kautta kaiken pyhän, -Parempi hänen nälkään nääntyä, -Kuin luulla, ettei sun tuo paikka ole. - -SURREY. -Suvaitkaa, armo, -- - -KUNINGAS HENRIK. - En, en suvaitse. -Ma luulin että älymiehiä -On neuvostossani; mut niit' en näe. -Vai onko säällist' antaa tämän miehen, -Tään hyvän miehen, niinkuin juoksupojan, -Ovella seistä, oman vertaisenne? -Hyi, hävetkää! Te valtuudenko saitte -Mokomaan hairahdukseen? Käskyn annoin -Kuulustaa häntä valtaneuvoksena, -En tallirenkinä. Mut moni teistä, -Pahuudest' enemmän kuin vakuudesta, -Kukistaa hänet tahtoisi, jos voisi, -Mut sit' ei minun eläissäni voi. - -KANSLERI. -Mun suokaa, majesteetti, puolustukseksi -Sanoa sana. Hänet vangittavaks -Kun päätimme, niin minuss' ainakaan -- -Jos mieheen uskotaan -- ei vihaa ollut, -Vain tutkittavaksi ma tahdoin häntä -Ja maailmankin eessä puhdistaa. - -KUNINGAS HENRIK. -No, hyvä; pitäkää hänt' arvossa -Ja hyvin kohdelkaa, sen ansaitsee hän. -Se, loordit, tietäkää: jos koskaan prinssi -On velkaa kiitost' alamaiselleen, -Niin minä hälle olen hänen töistään. -Pois kursailut! Nyt häntä syleilkää, -Ja ystävystykää! -- Lord Canterbury, -Nyt mitä pyydän, ette kieltää saa. -Nuor' impi kastett' odottaa; te olkaa -Hänelle kummina ja takaajana. - -CRANMER. -Maan mahtivallat katsois ylpeydekseen -Niin suurta kunniata; millä minä, -Alamais-raukka, moista ansaitsen? - -KUNINGAS HENRIK. -Haa! Lusikoita kitsastatteko?[16] -Kaks ylvää teill' on kummitoveria: -Norfolkin vanha kunnon herttuatar -Ja markiisitar Dorset: eikö kelpaa? -Lord Winchester, ma vielä kerran vaadin: -Syleilkää, rakastakaa tuota miestä. - -GARDINER. -Sydämmen pohjasta, kuin veljeä. - -CRANMER. -Ja taivas todistakoon, kuinka kallis -Tää sopu mulle on. - -KUNINGAS HENRIK. - Sa, kunnon mies! -Noist' ilonkyyneleistäs kunto kuultaa. -Nyt näen, ett' on tosi kansan sana: -"Lord Canterburyä jos oikein loukkaat, -Niin hänestä saat iki-ystävän." -- -Täss' aikaa, loordit, hukkaamme; ma halaan -Tuon pienen saada pian ristityksi. -Sovitin teidät, sovuss' asukaa; -Ma siitä voimaa saan, te kunniaa. - - (Menevät.) - - -Kolmas kohtaus. - - Linnanpiha. - - (Melua ja hälinää näyttämön takana. Portinvahti ja hänen - palvelijansa tulevat.) - -PORTINVAHTI. -Ettekö ole meluamatta siellä, senkin roistot? Luuletteko, että -hovi on mikään karhutarha? Suu kiinni, senkin raakalaiset! - -ÄÄNI (ulkoa). -Hyvä herra portinvahti, minä olen ruokakamariin kuuluva. - -PORTINVAHTI. -Hirteen olet kuuluva, pyövelinruokaa olet, senkin konna. Onko tämä -mikään karjumispaikka? -- Tusina tänne oikein vahvoja visakarttuja; -noille ei riitä tämmöiset varvut. -- Kyliä minä päänne kynsin. Vai -ristiäisiä katsomaan? Luuletteko täällä saavanne olutta ja kakkua, -senkin roistot? - -PALVELIJA. -No, malttukaahan; yhtä mahdotonta -- -Jos emme ammu tykeillä -- on heitä -Nyt karkoittaa kuin vapun-aamuna -Unessa pitää; Paavalinkin kirkon -Vois ennen siirtää paikaltaan kuin heidät. - -PORTINVAHTI. -Kuinka hitossa he pääsivät sisään? - -PALVELIJA. -En tiedä. Kuinka pääsee tulva sisään? -Sen minkä neljän jalan kartusta -- -Kas, tuossa tynki-vaivaiset! -- voi jakaa, -Sen heille annoin. - -PORTINVAHTI. - Sin' et tehnyt mitään. - -PALVELIJA. -En ole Simson, en sir Guy,[17] en Colbrand, -Kaikk' alas nuijimaan; mut yhtäkään -Jos säästin, joll' on iskettävä, kallo, -Nuor' olkoon taikka vanha, mies tai nainen, -Tai aisankantaja tai -kannattaja, -Niin lihanpuolt' en enää tahdo maistaa, -En koko naudastakaan, Herra siunaa. - -ÄÄNI (ulkoa). -Kuuletteko, hyvä herra portinvahti? - -PORTINVAHTI. -Tulen kohta, hyvä herra rakki. -- Pidä ovi lujassa, poika. - -PALVELIJA. -Mitä pitää minun tehdä? - -PORTINVAHTI. -Mitä muuta kuin kaataa heitä tusinakaupalla? Onko tämä mikään -katselmus- tai harjoittelukenttä? Tai onko hoviin tullut joku outo, -vahvatekoinen intiaani, kun naiset noin meitä ahdistelevat? Siunatkoon, -mikä kutuparvi tuossa on ovella! Ristitty tuntoni sanoo, että nämä -ristiäiset tuovat vielä tuhansia mukanaan. Täällä on isät, kummit -ja kaikki yhdessä. - -PALVELIJA. -Sitä paksummat tulee lusikat. Tuossa seisoo ihan ovenpielessä mies, -joka naamasta päättäen on vaskiseppä, sillä, niin totta kuin elän, -kaksikymmentä mätäkuuta paahtaa hänen nokastaan. Kaikki, jotka hänen -ympärillään seisovat, ovat linjan kohdalla eivätkä kaipaa muuta -kiirastulta. Kolmasti iskin tuota tulipalloa kalloon, ja kolmasti -suitsahti minuun tulta hänen nokastaan; hän seisoo siinä kuin mörssäri -valmiina lennättämään meidät ilmaan. Hänen vieressään seisoi vähä-älyinen -kaupus-akka, joka haukkui minua, siksi kunnes patamainen tykkimyssy -lensi päästä, siitä, että olin tällaisen murhapolton valtakunnassa -matkaansaattanut. Olin vielä kerran iskeä tulipalloon, mutta osuikin -vaimoon, joka heti huusi: "nuijia, hoi!"; ja silloin näin kaukaa noin -neljäkymmentä karttumiestä rientävän hänen avukseen, oikeita rantajätkiä, -sillä hän asui rannassa. He karkasivat päälle; minä pidin puoliani; -lopulta olivat luudanvarren matkan päässä minusta; aina vain heitä -uhmailin; kunnes äkkiä löysä tykistö heidän takanaan, poikaliuta, -lennätti minuun sellaisen mukulakivi-sateen, että katsoin parhaaksi -laskea lippuni ja heittää heille koko varustuksen. Heillä oli piru -joukossa, se on viljainen vissi. - -PORTINVAHTI. -Ne samat nulikat ne teatterissakin metelöivät ja tappelevat omenain -jätteistä, ja heitä ei jaksa muut kuulla kuin Towerhillin jumaliset, tai -näiden rakkaat veljet, Limehousen hurskaat.[18] Olen jo muutamia heistä -pannut _in limbo patrum_,[19] jossa saavat tanssia kolmisen päivää -ja läksiäisiksi maistaa vähän kuumaa keittoa parilta piiskurilta. - - (Lord kamariherra tulee.) - -KAMARIHERRA. -Hyväinen aika, mikä täällä? -Ja joka taholt' yhä lisää virtaa -Kuin markkinoille! Miss' on portinvahdit, -Ne laiskajaakot? -- Mitä? Roskakansaa -Päästätte sisään! Rakkait' ystäviä -Kai laitakaupungilta? Tilat väljät -Naisille tehkää, ristiäisistä -Kun palajavat. - -PORTINVAHTI. - Anteeks, olemmehan -Vain ihmisiä; teimme mitä suinkin -Voi kaksi miestä ruhjaks joutumatta; -Noit' ei voi armeijatkaan hallita. - -KAMARIHERRA. -Jos kuninkaalta nuhteet saan, niin totta, -Panetan heti raudat jalkaanne -Ja summa-sakot päähänne. Te, laiskat, -Tääll' oluttako latkitte, ja virast' -Ei huolta lainkaan! Kuulkaa! Torvet soivat: -He ristiäisistä jo tulevat. -No, tungos murtakaa; ja saattueelle -Tie auki, muuten saatte Marshalsea'ssa[20] -Huvia pitää kaksi kuukautta. - -PORTINVAHTI. -Tie auki prinsessalle! - -PALVELIJA. - Kolho sinä, -Pois tieltä, muuten pian päätäs särkee. - -PORTINVAHTI. -Alallas pysy sinä, sarkatakki, -Tai paiskaan sinut yli aidakkeen. - - (Menevät.) - - -Neljäs kohtaus. - - (Torvensoittajia, kaksi ammattivanhinta, lord määri, - sukkanauhanritariston airut, Cranmer, Norfolkin herttua, - marsalkan sauva kädessä, Suffolkin herttua, kaksi aatelismiestä, - kantaen suuria maljoja kumminlahjoiksi; sitten neljä - aatelismiestä, kannattaen kunniakatosta, jonka alla Norfolkin - herttuatar, äitikummina, kantaa kalliiseen mantteliin puettua - ristilasta; hovinainen kannattaa hänen laahustaan. Hänen - jäljissään kulkee markiisitar Dorset, toinen äitikummi, - ja ylimysnaisia. Saatto kiertää kertaalleen näyttämön, - ja airut puhuu.) - -AIRUT. -Taivas äärettömästä hyvyydestään suokoon pitkän, suositun ja aina -onnellisen elämän korkealle ja mahtavalle Englannin prinsessalle, -Elisabetille. - - (Torventoitotuksia. Kuningas tulee seurueineen.) - -CRANMER (polvistuen). -Ja teidän korkeutenne puolesta -Ja hyvän kuningattaren myös minä -Ja jalot kanssakummit rukoilemme: -Kaikk' onni, ilo, mitä taivas suinkin -Voi vanhemmille suoda, aina tulkoon -Tään armaan neiden kautta osaksenne. - -KUNINGAS HENRIK. -Suur' kiitos, arvollisin arkkipiispa; -Mikä on nimi? - -CRANMER. - Elisabet. - -KUNINGAS HENRIK. - Nouskaa! -- - - (Kuningas suutelee lasta.) - -Täss' ota suudelmassa isän siunaus. -Jumala suojelkoon sua! Hänen huostaans' -Elämäs annan. - -CRANMER. - Aamen! - -KUNINGAS HENRIK. - Jalot kummit, -Olette olleet liian antiaat.[21] -Ma teitä kiitän; samoin tämä neiti, -Jahk' oppii hän sen verran englantia. - -CRANMER. -Puhua saanen? Jumala mua käskee. -Ja älkää imarrukseks ottako -Mun sanojani; toteen vielä käyvät. -Tää lapsi -- taivas häntä kaitkoon aina! -- -Jo lupaa tälle maalle kehdossaan -Tuhansin onnenlahjoja, joit' aika -On kypsyttävä. Hän on tuleva -- -Nyt elävistä harvat saa sen nähdä -- -Esikuvaks ruhtinaille aikaisilleen -Ja vastaisille. Hartaammin ei Saba -Hyveitä lempinyt ja viisautta, -Kuin lempivä on tämä puhdas sielu. -Kaikk' avut, jotka valtaa kaunistavat, -Ja kaikki hurskaan hyveet häness' yhtyy -Kakskertaisina; totuus imettää -Ja pyhä, harras mieli häntä neuvoo. -Saa rakkautt' osakseen ja pelkoa; -Omaiset siunaavat, ja vihamiehet -Kuin rakeen lyömä vilja vapisevat, -Surusta päätään kallistaen. Onni -Hänestä versoo; hänen aikanaan -Jokainen oman viinapuunsa alla -Levossa nauttii mit' on kylvänyt, -Ja laulaa rauhanvirttä naapureilleen. -Jumalaa totuudessa palvellaan; -Hält' ympäristö oppii hyveen tiet -Ja siihen panee arvon, eikä vereen. -Ja rauha tää ei hänen kanssaan sammu, -Vaan niinkuin Phoenixin, tuon ihmelinnun, -Tuhasta nousee uusi perillinen, -Yht' ihmeteltävä kuin emokin, -Niin hänkin -- täältä alhosta kun taivas -Pois hänet kutsuu, -- avuns' siirtää toiseen. -Mi hänen pyhän kunniansa tuhast' -Ylenee tähtenä niin kirkkaana -Ja maineen ympäröimänä kuin hänkin. -Menestys, rauha, rakkaus, totuus, pelko, -Tään ihmelapsen alttiit käskyläät. -Häneenkin kiintyvät kuin viiniköynnös. -Niin laajalla kuin kirkkaus auringon -Hänenkin nimensä ja mainehensa -On loistava ja luova uudet kansat. -Hän kukoistava on kuin vuoren setri, -Ojentain yli maiden oksiaan; -Ja lapsenlapsemme sen nähdessään -Siunaavat Luojaa. - -KUNINGAS HENRIK. - Ihmeitä sä haastat. - -CRANMER. -Hän onneks Englannille vanhaan ikään -On hallitseva. Monet päivät näkee, -Mut yhtäkään ei päivää, jot' ei leimais -Ihana työ. Josp' enempää en tietäis! -Mut hänen täytyy kuolla -- täytyy: taivas, -Näet, häntä haluaa -- mut neitsyenä; -Kuin lilja tahraton hän kallistuva -Maan poveen on, ja koko mailma häntä -On itkevä. - -KUNINGAS HENRIK. - Lord arkkipiispa, miehen -Minusta teit; ei mitään mulla ollut, -Siks kunnes omaks sain tuon onnenlapsen. -On ennukses niin sulo lohtu mulle, -Ett' taivaastakin vielä halaan nähdä -Tuon lapsen tekoja ja kiittää Herraa. -- -Ma teitä kiitän. -- Suuress' olen, määri, -Velassa teille sekä veljillenne; -Läsn'olonne on kunniaksi mulle, -Siit' olen kiitollinen. -- Tulkaa, loordit, -Teit' oottaa kuningatar; teitä kiittää -Myös tahtoo hän, ei muuten tervehdy. -- -Kaikk' askareet ne jääköön sikseen yhä, -Tään pienen muistoksi nyt meill' on pyhä. - - (Menevät.) - - - -EPILOGI. - - -Vetoa panen, ettei näytelmämme -Lie kaikkein mieleen. Joku ystävämme -On tullut tänne tunniks nukkumaan -Ja suuttuu herätessään pasuunaan -Ja noituu: "rojua!" Taas toinen halaa -Loruja kuulla, mieli rivoon palaa, -Mut pettynyt on hänkin. Ainoat, -Jotk' ehkä kappaltamme suosivat, -On hyvät naiset, jotk' on tänne tulleet -Ja täällä oman vertaisensa kuulleet. -Jos he vain kiittelevät kappaltamme -Ja hymyilevät, niin on puolellamme -Paraatkin miehet. Oiskin kamalaa, -Jos vait' on mies, kun nainen taputtaa. - - - - -SELITYKSIÄ: - - -[1] _Bevistäkin jo uskotaan_. Bevis, Southamptonin kreivi, joka eli -Wilhelm Valloittajan aikana, oli monet ajat balladien ja kansansatujen -mieliaineena. - -[2] _Se lahtar'koira_. Kardinaali Wolsey oli ipswichläisen teurastajan -poika. - -[3] _Tower_ oli vanha linnoitus Lontoossa, jota muun muassa käytettiin -valtiollisten pahantekijäin vankilana. - -[4] _Louvres'ia_ luettava: luuvria. - -[5] _Edward Bohun_. Buckinghamin varsinainen sukunimi oli Stafford, -mutta, polveutuen Bohun'eista, hän mieluummin käytti tätä nimeä, -vallankin kun tähän perintönä liittyi Englannin suurkonnetabelin arvo. - -[6] _Prinsseistä paasheiksi_. Kardinaalin palveluksessa oli -satakahdeksankymmentä henkilöä, joiden joukossa useita aatelismiehiä ja -ylimyksiä. - -[7] _Carnarvonshire_. Köyhä, viheliäinen kreivikunta Walesissa. - -[8] _Cranmer, viisas, taattu palvelijani_. Cranmer oli kuninkaan -hovipappi, ja oli Cambridgessa väitöstilaisuudessa vastustanut kuninkaan -laitonta avioliittoa. Lähetettiin sitten Ranskaan tätä mielipidettään -ajamaan ja tehtiin vihdoin hyvistä töistään Canterburyn arkkipiispaksi. - -[9] _Hatullaan pyytää vois kuin leivosia_. Kardinaalin hattu oli -punainen, ja leivosten pyyntiin käytettiin punaista vaatetta. - -[10] _Messukello_ j.n.e. Viittaus Wolseyn hekumallisuuteen. - -[11] _Praemunire-säännön alaisena_. Vieraan vallan etujen ajamisesta oli -rangaistuksena omaisuuden menettäminen. Tämän lain nimi johtuu -haastekaavan alkusanoista: _praemunire facias_. - -[12] _Viiden Sataman parooneja_. Viidellä lounais-Englannin satamalla -oli velvollisuus suojella rannikoita ranskalaissodissa. Siitä heillä oli -erityisiä etuuksia, muun muassa saivat alahuoneeseen lähettää kaksi -edustajaa. - -[13] Ipswich ja Oxford. Kardinaali Wolsey oli suuri tieteiden suosija. -Hän perusti Ipswichiin korkeakoulun, jonka kuningas sitten kurjilla -tekosyillä lakkautti ja anasti lahjarahaston kruunulle. Oxfordin koulu, -jonka nimenä oli kardinaalin kollegiumi, pidettiin kunnossa kardinaalin -testamentin mukaisesti. - -[14] Prima vista, tai primero, oli siihen aikaan tavallinen korttipeli. - -[15] _Jost' Ylä-Saksass' -On naapurimme kalliin maksaneet_. - -Tarkoittaa niitä levottomuuksia ja vaurioita, jotka Saksassa johtuivat -Thomas Münzerin kommunistisista opeista. - -[16] _Lusikoita kitsastatteko_. Oli tapana antaa kullatuita lusikoita -kumminlahjaksi. - -[17] _Sir Guy_. Portinvartija mainitsee kolme ruumiinvoimistaan -kuuluisaa miestä: vanhan testamentin Simsonin, sir Guyn, Warwickin -kreivin, ja tanskalaisen jättiläisen Colbrandin, jonka sir Guy -Winchesterissä voitti. - -[18] _Towerhillin jumaliset ja Limehousen hurskaat_. Sh. tässä -tarkoittaa puritaaneja, jotka kokoontuivat Towerhilliin hartauden -harjoituksiin. Limehousessa oli heillä samanlainen kokouspaikka, jossa -usein riideltiin uskonasioista ja tapeltiinkin. - -[19] _Limbus patrum_. "Paikka tuonelan esipihassa, johon patriarkat -toistaiseksi vietiin, suloisessa lämpimässä odottamaan lihan -ylösnousemusta." Jokapäiväinen nimitys vankilalle. - -[20] Marshalsea. Vankila Southwarkissa. - -[21] _Olette olleet liian antiaat_. Arkkipiispa oli kumminlahjaksi -antanut suuren, täysikultaisen juomamaljan, ja Norfolkin herttuatar -niinikään aitohelmillä koristetun maljakon. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kuningas Henrik Kahdeksas, by William Shakespeare - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KAHDEKSAS *** - -***** This file should be named 42873-8.txt or 42873-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/2/8/7/42873/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/42873-8.zip b/42873-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4216c02..0000000 --- a/42873-8.zip +++ /dev/null |