diff options
Diffstat (limited to '42814-8.txt')
| -rw-r--r-- | 42814-8.txt | 2979 |
1 files changed, 0 insertions, 2979 deletions
diff --git a/42814-8.txt b/42814-8.txt deleted file mode 100644 index 456854a..0000000 --- a/42814-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2979 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Anna Hallman, by Kyösti Wilkuna - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Anna Hallman - 3-näytöksinen perhekuvaus - -Author: Kyösti Wilkuna - -Release Date: May 26, 2013 [EBook #42814] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANNA HALLMAN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -ANNA HALLMAN - -3-näytöksinen perhekuvaus - - -Kirj. - -KUSTAA WILKUNA - - -Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1922. - - - -HENKILÖT: - - HERRA HALLMAN, entinen tehtailija. - ROUVA HALLMAN, hänen vaimonsa. - ANNA HALLMAN, heidän tyttärensä. - HERRA EKMAN, apteekkari. - SOHVI, Hallmanien vanha perhepalvelija. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS. - - -Vaatimattomasti, mutta aistikkaasti kalustettu sali. Perällä kaksi -ikkunaa. Niiden edessä pitkä, valkoiseksi maalattu pinnasohva kulunein -kultauksin. Sohvan edessä pöytä ja muutamia tuoleja samaa tyyliä. -Oikeassa peränurkassa vanhanaikainen, kahden istuttava keinutuoli. -Siellä täällä muutamia kasveja ja seinillä joitakin muotokuvia. -Vasemmalla kaksi ovea, joiden välissä uuni. Oikealla yksi ovi. -Etummainen vasemmanpuolisista ovista auki, toiset kiinni. -Oikeanpuoleinen ikkuna auki. - -ROUVA HALLMAN, täyteläinen, harmaatukkainen nainen, silmälasit -nenällään, istuu sohvankulmassa ja parsii sukkia. Hänen edessään -pöydällä käsityökori ja vieressään kasa sukkia. - -Vasemmalta kuuluu keittiöastiain kalinaa. - -ROUVA HALLMAN (puhuen koroitetulla äänellä vasemmalle). Sohvi! Onko -Sohvi siellä? - -SOHVI (vasemmalta). Mitä niin? - -ROUVA HALLMAN. Sohvipa kurkistaa keittiön akkunasta, joko Anna ja -apteekkari palaavat järveltä. - -SOHVI (hetken kuluttua). Hui hai! Ei näy jälkeäkään. Taikka -- -malttakaas, tuolla taitaa apteekkarin vene olla -- tuolla saaren -rannassa. Niin onkin -- ja ne ovat itse menneet saareen. - -ROUVA HALLMAN. Olisivat joutuneet sieltä kahville. Ja kohtahan Annan on -aika mennä postikonttoriinkin. - -SOHVI (yhä vasemmalta). Kyllähän meidän neiti virastaan huolen pitää. -Ja kahvi pysyy kyllä tuossa hellalla lämpimänä. Mutta jos rouva haluaa, -niin minä tuon jo rouvalle ja patruunalle. - -ROUVA HALLMAN. No jospa Sohvi tuo meille kupin. - - (Vasemmalta kuuluu kahvikuppien kalinaa, minkä jälkeen Sohvi, - noin viisikymmenvuotias, täyteläinen, vasenta jalkaansa hiukan - ontuva nainen, tulee kahvitarjotinta kantaen esille). - -SOHVI (asettaen tarjottimen pöydälle). Jopahan ne nyt vastakihlatut -malttavat niin lentämällä sieltä palata, varsinkin tällaisena päivänä. -Kun ilmakin on kuin maitovelliä. - -ROUVA HALLMAN. Niin, nythän se vasta oikein keväältä tuntuu. - -SOHVI. Mutta arvaako rouva, mitä minä äsken ajattelin, kun näin niiden -menevän rantaan? - -ROUVA HALLMAN. No mitä Sohvi sitten ajatteli? - -SOHVI. Ajattelin vain, että liika hyvän rouvan tuo apteekkari saa -meidän neidistä. - -ROUVA HALLMAN. Mutta kuinka Sohvi nyt sellaista! Eikö apteekkari ole -hyvä mies? - -SOHVI. Miksei, onhan se hieno mies ja taitaa rikaskin olla ja onhan se -minunlaisellenikin niin höyli, mutta sittenkin minusta tuntuu, että -Anna-neidin olisi pitänyt saada vieläkin parempi. Sanoinhan minä jo -neidin ollessa pikku tyttönen -- eikös rouva muista? -- että siitä -tulee professorin tai senaattorin rouva. - -ROUVA HALLMAN (hymyillen). Niin, Sohvihan on aina ollut niin kiintynyt -Annaan. (Ottaen kahvia) Mutta Sohvipa käskee pappaakin kahville. - -SOHVI (raottaen varovasti oikeanpuolista ovea). Patruuna on hyvä ja -tulee juomaan kahvia. - -HERRA HALLMAN (oikealta). Ihan heti. - -SOHVI (painaen oven jälleen kiinni ja alentaen ääntänsä). Mitä ihmeessä -tuo patruuna nykyään niin ahkerasti kirjoittelee? - -ROUVA HALLMAN. Hän piirustaa. Jotakin konetta. - -SOHVI. Yhyy. Sillä on ajatukset aina niissä tehtaissa ja koneissa. -Mutta eiköhän olisi patruunan sydänvialle parempi, että hän tällaisena -päivänä lepäisi tuolla ulkona päiväpaisteessa. (Menee vasemmalle, mutta -pysähtyy ovelle.) Mutta mitäs minun pitikään sanoa? Niin, päivällisen -laittoon olisi tarvittu siirappia, mutta se on lopussa. Ja vehnäjauhot -ovat myöskin vähissä. - -ROUVA HALLMAN (tehden levottoman eleen). Täytyy hakea kaupasta. -Vastakirjahan on kai siellä ruokasalissa. - -SOHVI (viivytellen). Mutta -- kauppias sanoi viime kerralla, että -laskuun ei anneta, ennenkuin entiset ostokset on maksettu. - -ROUVA HALLMAN (kyyneliä vastaan taistellen). Täytyy kai sitten tulla -ilman toimeen, sillä maksamaan me emme kykene, ennenkuin korkeintaan -ensi viikon lopulla. (Puhkeaa itkuun) Hyvä Jumala sentään, kuinka -alentavaa tämä on! Ja Sohvillekin on palkka maksamatta -- kuinka -pitkältä ajalta se nyt oikein onkaan? - -SOHVI. Sitä asiaa ei nyt rouvan pidä suinkaan sydämelleen ottaa! Pyh -kaikkia! Hätäkös minulla tässä on. Ja jos lie jotakin pikku saatavaa, -niin mikä kiire sillä on. Sen ehtii kyllä nuori herra maksaa, kun -virkaan pääsee. Ei rouvan pidä semmoisia jonninjoutavia surra! - -ROUVA HALLMAN (puolittain itsekseen). Kun se olisikin ainoa surtava! -(Äkkiä eloisammin ikäänkuin ajatuksiaan peittäen) Mutta kuinka tämä -elämä näinä vuosina olisikaan ilman Sohvia ollut tukalaa! Kun edes -joskus voisin palkita Sohville ansion mukaan! - -SOHVI. Siitä ei kannata puhua! Vähäkös minä aikoinani olen herrasväen -hyvyyttä osakseni saanut. Taitaapa tämän aikaisilla palvelijoilla olla -säästökirjat takanaan niinkuin minulla. Mutta nyt lähden kuitenkin -sinne kauppaan ja tuon kuin tuonkin mitä talossa tarvitaan. (Menee -vasemmalle, josta hänen puheensa edelleen kuuluu.) Mokomakin kitupiikki -kauppiaaksi! Kyllä sekin kieli pitkällä hääräsi patruunan ympärillä -silloin kuin patruuna oli täällä kaikki kaikessa, mutta nyt -- nyt -sillä on rintaa olevinaan. - -ROUVA HALLMAN. Mutta ei pidä Sohvin häntä nyt mitenkään vain loukata. - -SOHVI (vasemmalta). Rouva on vain huoleti. - - (Vasemmalta kuuluu ovenkäynti.). - -ROUVA HALLMAN (yksin, laskien kädet helmaansa ja tuijottaen eteensä). -On hyvä, että tässä on edes Sohvin kaltainen ihminen. Ja että Anna -pääsee hyviin naimisiin. Mutta Reino, Reino -- ja pappa tuulentupineen! - -HERRA HALLMAN (kädessään muutamia papereita tulee oikealta. Hän on -ylpeäryhtinen mies, tukka ohentunut ja harmaa. Voimakkaasti heiluttaen -papereita kädessään). Huraa! Huraa! - -ROUVA HALLMAN (hämmästyneenä). Mutta mitä nyt, pappa? Mitä sinulle on -tapahtunut? - -HERRA HALLMAN (kävelee hetkisen innostuneena edestakaisin ja istahtaa -sitten pöydän ääreen, laskien paperit pöydälle ja ottaen kahvia). Työni -on lopussa. Nyt alkaa revanchin -- ei, ei revanchin, vaan -_restauration_ suuri aika. - -ROUVA HALLMAN. Mitä, pappa, oletko sinä saanut keksintösi valmiiksi? - -HERRA HALLMAN (siirtäen kahvikupin syrjään ja levittäen paperit -vaimonsa eteen). Kas siinä! - -ROUVA HALLMAN (papereita silmäillen). Koneita ja koneosia, joista minä -en ymmärrä tämän taivaallista. - -HERRA HALLMAN. Mutta pian -- sanokaamme: vuoden päästä alat ymmärtää. -Kun entinen tehtaani Reinon johdossa ja nimissä alkaa uudelleen käydä --- alkaa uudelleen puksuttaa savua korkeasta piipustaan, niin silloin -ymmärrät. Ja silloin ymmärtää moni muukin, että vanha kanto on ruvennut -jälleen vesomaan. - -ROUVA HALLMAN. Nämä piirustukset siis -- - -HERRA HALLMAN. Ovat uutta naulatehdasta varten, niin. Siinä on -- mutta -ehkä olisi asia pidettävä salaisuutena, kunnes Reino on ehtinyt hankkia -(piirustusta osoittaen) tuolle patentin sekä saanut haltuunsa minun -entisen tehtaani. - -ROUVA HALLMAN (katsoen tutkivasti miestään). Pappa kulta, sinä siis -uskot saavasi patentin keksinnöllesi? - -HERRA HALLMAN. Että sellaista kysytkään! (Terävästi) Sinä oletkin ehkä -pitänyt työtäni -- noin vain ajankuluna, tuulentupana? - -ROUVA HALLMAN (säikähtyen). Tuulentupana! Eihän nyt toki, kuinka sinä -sellaista! - -HERRA HALLMAN. Minusta on vain välistä tuntunut, että sinä ja Anna -- -kuinka nyt sanoisinkaan -- suhtaudutte minuun hieman kuin lapseen. - -ROUVA HALLMAN. Mutta rakas Eemil, tuo on silkkaa kuvittelua. - -HERRA HALLMAN (vetäen paperit eteensä). Voipa olla. - - (Äänettömyys). - -ROUVA HALLMAN. Juothan toisen kupin kahvia? - -HERRA HALLMAN. Kiitos, ei nyt. - -ROUVA HALLMAN (arasti). Sinä siis aijot hakea patentin tuolle -keksinnölle? - -HERRA HALLMAN. Niin, ja tulen sen myöskin varmasti saamaan. - -ROUVA HALLMAN. Niin, niin, tunnethan sinä alasi. Ne ovat siis uusia -naulatehtaan koneita varten nuo piirustukset? - -HERRA HALLMAN (innostuen). Ovat, ja ne ovat koneita, jotka pätevät. -Sillä tiedäpäs -- (äkkiä itsensä hilliten), mutta parasta on pitää asia -toistaiseksi visusti salassa. - -ROUVA HALLMAN. Minultakinko? Ethän nyt toki minun peljänne levittävän -salaisuuksia, jotka niin läheltä koskevat meitä. - -HERRA HALLMAN. En, en, suo anteeksi, Katri. Tiedänhän tärkeimpienkin -asiain säilyvän sinun huostassasi kuin kassakaapissa. No niin, tiedäpäs -siis, että näissä piirustuksissa esitetty kone kykenee samalla -voimalla ja samassa ajassa valmistamaan _kaksinkertaisen_ määrän -lankanauloja kuin mitkään tähänastiset naulakoneet. - -ROUVA HALLMAN. Mutta onko se mahdollista? - -HERRA HALLMAN. Kas, kas, taas minä näen silmissäsi tuon saman ilmeen, -että kaikkea sinä, ukko parka, kuvitteletkin! - -ROUVA HALLMAN. Mutta oletpa sinä, Eemil, tänään epäluuloinen! Mitään -sellaista minulla ei tullut mieleenkään. Minä vain ihmettelin, että -onko sellainen kone lainkaan mahdollinen. Tiedäthän, etten minä näistä -asioista paljonkaan ymmärrä. - -HERRA HALLMAN. No niin, mutta sen sinä kuitenkin ymmärtänet, että -teknillinen kehitys ei tunne mitään rajoja. Eihän ole pitkä aika siitä, -kun nauloja valmistettiin käsin, yksi kappale kerrallaan. Mikä huikea -hyppäys siitä eteenpäin olivatkaan nykyisin käytännössä olevat koneet. -Mutta oliko kehitys määrätty siihen pysähtymään? Eipä suinkaan! Tämä -minun keksintöni on taas yksi askel eteenpäin, kunnes joku toinen -vuorostaan menee jälleen askelta pitemmälle. -- Niin, Katri, hetki on -tullut, jolloin vanha Hallman astuu taas kolostaan esiin ja kaikki ne, -jotka näinä alennuksen päivinä ovat häntä pistäneet, saavat -nähdä. Ajattele: kone, joka _samassa ajassa ja samalla voiman -menetyksellä_ valmistaa kaksinkertaisen määrän nauloja kuin mitkään -muut naulatehtaat! Kai ymmärrät, mitä ennätystä se merkitsee -teollisuuden kilpakentällä? - -ROUVA HALLMAN. Kyllä, kyllä, -- mutta -- - -HERRA HALLMAN. Mitä mutta? - -ROUVA HALLMAN. Kuinka saada tuo kaikki käyntiin? Sinun nimesihän -- - -HERRA HALLMAN. On palanut, tarkoitit sanoa. Niin kyllä, mutta meillähän -on Reino. Häneen olen koko ajan pannut kaiken toivoni. - -ROUVA HALLMAN (välittömästi). Pappa parka! Ettet sinä vain odottaisi -liikoja Reinolta. - -HERRA HALLMAN (närkästyneesti). Kuinka niin liikoja? - -ROUVA HALLMAN (vältellen). Niin vain, että -- jospa häneltä puuttuisi -siihen kykyä. - -HERRA HALLMAN. Mutta sitä minä en epäile ollenkaan. Onhan hän minun -poikani -- minun ja sinun. - -ROUVA HALLMAN. Jospa hän olisikin yksin sinun poikasi! - -HERRA HALLMAN. Mitä sillä tarkoitat? - -ROUVA HALLMAN. Niin hän olisi perinyt yksinomaan sinun liikemieskykysi. - -HERRA HALLMAN. Kuinka, Katri! Vähäksytkö sinä ehkä omaa osuuttasi -pojassamme? - -ROUVA HALLMAN. Arvelen vain, että Reinon musikaaliset lahjat, jotka -ovat minun sukuni perintöä, eivät ehken olisi hänelle eduksi tuolla -uralla. - -HERRA HALLMAN (huojentuneesti). Sitäkö vain! Mutta voisiko se -liikemiestä mitenkään vahingoittaa, jos hän joutohetkinään kykenee -viuluun tarttumaan tai iloisessa seurassa lauluksi pistämään? -Päinvastoin. Kuinka monta viihtymyksen hetkeä se olisi minullekin -elämäni varrella valmistanut, ellen olisi ollut niin kokonaan vailla -musikaalisia lahjoja. - -ROUVA HALLMAN (ajatuksissaan). Voihan olla niinkin. Muistelin vain -velivainajaani. - -HERRA HALLMAN. Hm, ei kai häntäkään musiikki hunningolle vienyt, vaan -liian iloinen ja nautinnonhaluinen luonne. - -ROUVA HALLMAN. Niin, mutta nuo ominaisuudet olivat siihen kuitenkin -jonkinlaisena johdattimena. Lauluveikkojen iloinen elämä, tiedäthän, -vieroitti hänet kokonaan opinnoista. Nyt on Reino alun aikain kuulunut -ylioppilaskunnan laulajiin -- - -HERRA HALLMAN. Mutta eihän se ole häntä opinnoista vieroittanut. - -ROUVA HALLMAN (viivytellen). Suokoon Jumala, ettei niin olisi. - -HERRA HALLMAN. Sinä puhut hyvin kummallisesti, Katri. Tiedätkö Reinon -elämästä Helsingissä ehkä jotakin muuta kuin -- kuin minä? - -ROUVA HALLMAN (pelästyen). En, en, pappa kulta! Joskus vain tulee -mieleeni kaikenlaisia aavistuksia. - -HERRA HALLMAN. Hm, te naiset ette koskaan pääse niistä -aavistuksistanne! - -ROUVA HALLMAN. Mutta kuinka usein meidän aavistuksemme sentään osuvat -oikeaan. - -HERRA HALLMAN. Ehkä joskus, mutta ei ainakaan tässä tapauksessa. Reinon -opinnothan ovat edistyneet tasaisesti ja tänä kevännä päättää hän -neljännen vuosikurssinsa teknillisessä korkeakoulussa. Hm, tiedätkö, -Katri, minulla myös on aavistukseni. Että nimittäin Reino ilmestyy -piakkoin kotiin vasta leivottuna insinöörinä. - -ROUVA HALLMAN. Sinä todellakin luulet -- - -HERRA HALLMAN. Niin, tänä aamuna, kun odotuksestani huolimatta en -taaskaan saanut häneltä kirjettä, juolahti se äkkiä mieleeni. Poika on -päättänyt meidät yllättää. Niin, niin, sitä tämä pitkä vaikeneminen -varmastikin tietää. Reinolla onkin aina ollut taipumusta tuollaisiin -veitikkamaisuuksiin. (Rouva peittää nenäliinalla silmänsä). Mutta mitä, -Katri? Itketkö sinä? Todellakin -- onko tässä jotakin itkemisen syytä -vai? - -ROUVA HALLMAN. Ei, ei, pappa. Mieleni vain heltyi muistellessani, -kuinka herttainen hän noine pikku veitikkamaisuuksineen oli poikasena. - -HERRA HALLMAN. Niin oli. -- Kuinka nopeasti vuodet sentään vienevät. -Tuntuu kuin olisi ollut eilen, kun hän vielä polvellani kiipeili. Ja -nyt jo insinööri siinä tuokiossa. Insinööri Reino Hallman. Hm! -(Sytyttää sikarin ja nousee kävelemään). Syksyllä, syksyllä on tehtaani -jälleen käynnissä, jos kaikki käy laskelmieni mukaan. Ja miksei kävisi, -kun miehen tahto kerta niin määrää. Mikä nautinto nähdä jälleen -savupiipusta, jonka huipulta minä kerran, tehtaani juuri valmistuttua, -niin voitokkaana ympäristöä silmäilin -- nähdä jälleen tuon piipun yllä -ainainen savupilvi, nähdä vauhtipyörien kiitävän ja kuulla remmien -vonkuvan. Koneitten keskellä työmiehet kukin paikallaan ja konttorissa -pulpettien ääressä keskeytymätön kynänrapina ja laskukoneen raksutus. -Kaikkialla kuumeinen into ja jännitys. Mikä elähdyttävä, uudesta -synnyttävä voima tuossa kaikessa! Tätä uneksien, tätä odottaen olen -kyennyt nämä viimeksi kuluneet vuodet elämään ja tuon keksintöni -hyväksi työskentelemään. Nyt on käsissä aika, jolloin vuosien unelmat -astuvat todellisuuteen. - -ROUVA HALLMAN. Pappa rakas, sinä vedät taas niin intohimoisesti -sikaria, vaikka lääkäri on sinua siitä varoittanut. - -HERRA HALLMAN (istuutuen äskeiselle paikalleen). Kas, mamma, eikö sinun -mielikuvituksesi taaskaan jaksanut pitemmälle lentää. Takertui minun -sikarinpätkääni! - -ROUVA HALLMAN. Mutta, Eemil hyvä, tiedäthän, että sinun sydänvikasi saa -minut aina niin levottomaksi. - -HERRA HALLMAN. Turhia, Katri. Sydämeni saa luvan kestää, ja se kestää. -Pääsemättömissähän täällä ihminen olisi, jos joka asiassa alistuisi -lääkärien sääntöihin. Ja muutoin -- tuo ihmissydän on varsin omituinen -kapine. Ei sitä sikarinpoltto ja sen semmoiset ulkonaiset seikat -tärvele, vaan epätoivo. Kun miehellä ovat perspektiivit tukossa, kärsii -siitä sydän. Niin oli minun laitani silloin romahduksen aikana, mutta -kohta kun uudet suunnitelmat -- ja tämä keksintö ennen kaikkea -- -avasivat eteeni uusia näköaloja, helpotti sydämeni. Se on kiinteässä -yhteydessä tehtaani kanssa ja saatpa nähdä, kun tehdas alkaa jälleen -käydä, silloin alkaa sydämenikin toimia säännöllisesti. Saada asiat -luistamaan, se se on parasta sydänvian lääkettä. (Kelloonsa katsoen) -Mutta missä Anna on? - -ROUVA HALLMAN. Kaarlo meni järvelle uutta venettään koettelemaan ja -pyysi Annaa hiukan kanssaan soutelemaan. Pian hän palaa, kun -postiaikakin on kohta käsissä. - -HERRA HALLMAN. Kaarlo ja Anna, hm. Luuletko heistä lopultakin tulevan -parin. - -ROUVA HALLMAN. Mutta kuinka sinä sellaista kysytkään? Ovathan he jo -kihloissa. - -HERRA HALLMAN. Niin kyllä, niin kyllä. Kerran näet vain juolahti -mieleeni, että he eivät ehkä oikein sovellu toisilleen. - -ROUVA HALLMAN. Sepä ihmeellistä! Ja minusta he sopivat niin hyvin -toisilleen. Onhan Kaarlo kaikin puolin mallikelpoinen mies. - -HERRA HALLMAN. Siinäpä se juuri onkin. Hän on minusta aivan liian -mallikelpoinen -- ja Anna taas miltei liian itsenäinen luonne. - -ROUVA HALLMAN. En ymmärrä sinua nyt ollenkaan. Voiko ihminen koskaan -olla liian mallikelpoinen? - -HERRA HALLMAN. Kyllä toisinaan. Ja sellainen mallikelpoisuus tekee -ihmisen itsekylläiseksi. - -ROUVA HALLMAN. Mutta Kaarlo ei minusta vaikuta ollenkaan sellaiselta. -Ja toisekseen, mistä luulisit meille paremmankaan vävypojan tulevan? - -HERRA HALLMAN. Paremman, hm. Tarkoitat, että meidän asemaamme -joutuneiden on oltava kiitollisia, kun perheeseen saadaan tuollainen -mallikelpoinen, hyvissä varoissa oleva apteekkari. - -ROUVA HALLMAN. Mutta pappa -- kylläpä sinä olet nyt kummallinen! Minä -olen Annan puolesta ollut niin iloinen ja luullut aina, ettei -sinullakaan ole asiasta muuta kuin hyvää sanottavana. - -HERRA HALLMAN. No, enhän minäkään sentään tahdo siitä mitään pahaa -sanoa. Minusta on vain tuon tulevan vävypojan käytös tuntunut hieman -siltä kuin tahtoisi hän sanoa, että se on huomattava armonosoitus hänen -puoleltaan, kun hän liittyy perheeseemme. - -ROUVA HALLMAN. Luvalla sanoen, Eemil, se on sinun omaa epäluuloasi. -Minä puolestani en ole kertaakaan mitään sellaista huomannut. - -HERRA HALLMAN. Voipa olla. Muutoin, vaikka Kaarlo onkin niitä miehiä, -jotka aineellisille seikoille antavat paljon suuremman arvon kuin -henkisille ominaisuuksille, niin ei hänestä kuitenkaan voi väittää, -että hän rahojen vuoksi on tytärtämme kosinut. Annan perinnöttömyys, -niin ideaaliseen valoon kuin se hänen tulevan avioliittonsa asettaakin, -on minua sentään usein vaivannut. - -ROUVA HALLMAN. Se on sinussa, Eemil, vain sitä vanhaa ylpeyttä. Eikähän -Annan sitäpaitsi tarvitse ihan tyhjänä miehelään mennä. - -HERRA HALLMAN. Tarkoitatko sitä kumminlahjaa johon minä hänen -ensimäisenä nimipäivänään lisäsin toisen puolen? - -ROUVA HALLMAN. Sitä juuri. - -HERRA HALLMAN. Kuinka suureksi se lienee tähän mennessä kasvanut? En -ole pitkiin aikoihin muistanut koko säästön olemassaoloa. - -ROUVA HALLMAN. Vuoden vaihteessa se oli hiukan yli kahdenkymmenen -tuhannen. - -HERRA HALLMAN. Hm, kaksikymmentä tuhatta. Eihän se mikään suuren suuri -perintö ole, mutta kuitenkin jotain tänä aikana, jolloin raha on -kallista. Muutoin toivon ja uskon ennen pitkää voivani tämän Annan -perinnön lisätä vähintäänkin kaksinkertaiseksi. Silloin hän on tunteva -asemansa tulevassa kodissaan paljon itsenäisemmäksi. Ja tuo -itsenäisyyden tunto -- se on kaiken varalta hyvä juuri Annalle. -Sitäpaitsi tunnen olevani hänelle velkaa, puhdasta rahallista velkaa. -Ja velka on aina maksettava. - -ROUVA HALLMAN. Niin, niin, kuinka ahtaalla olisimmekaan nämä vuodet -olleet ilman Annaa. Ilman Annaa ja Sohvia. Kuinka masentavalta -tuntuukaan, että Sohvin on joskus täytynyt ostokset maksaa omista pikku -säästöistään. Nytkin on talouskassamme ihan tyhjä eikä kauppias ole -luvannut tavaraa laskuun, ennenkuin --- (keskeyttää huomatessaan, että -herra Hallman on painunut kokoon ja tuijottaa tylsästi eteensä). Mutta -pappa, mikä sinun on? Ottiko taas sydämestä? (Nousee ja lähestyy herra -Hallmania, taputtaen häntä hellävaroin hartioille). - -HERRA HALLMAN (sopertaen). Reino -- Reino saattaa kaiken ennalleen -- -ennalleen. Uskothan niin, Katri? - -ROUVA HALLMAN. Uskon, uskon, rakas Eemil. -- Haenko sinulle niitä -tippoja? - -HERRA HALLMAN (kohentautuen). Ei, se on jo ohi. -- Niin, niin, kaikki -palautuu ennalleen eikä ainoastaan ennalleen, vaan -- vaan suurempana -ja vauhdikkaampana. Niin, mamma, ja sitten me Reinon kanssa palkitsemme -korkojen kanssa Annat ja Sohvit. (Kelloaan katsoen) Mutta nyt minä -menen pistämään Reinolle kirjeen, että Anna vie sen mennessään postiin. -Reino saa näet toimittaa nämä paperit teollisuushallitukseen -- sekä -muutenkin ryhtyä alustaviin toimiin tehtaan käyntiin saattamiseksi. - - (Ottaa paperit ja lähtee oikealle). - -ROUVA HALLMAN. Etkö sinä ehtisi toimittaa niitä huomennakin? Panisit -nyt sen sijaan levolle. - -HERRA HALLMAN. Suotta sinä, mamma, minun sydäntäni pelkäät, se kestää -ja tulee tästä puolin yhä paremmin kestämään. Levolle en voi laskeutua, -ennenkuin nämä paperit ovat matkalla -- nämä uuden tulevaisuuden -tuumat. - - (Ulkoa kuuluu Annan ja herra Ekmanin lähenevä puhelu). - -ROUVA HALLMAN (ikkunaa lähestyen). Siellä Anna ja Kaarlo palaavat juuri -järveltä. - -HERRA HALLMAN. Sano Annalle, ettei hän lähde, ennenkuin minun kirjeeni -joutuu hänen matkaansa. - - (Menee oikealle). - -ROUVA HALLMAN (puhuen ikkunasta pihalle). Noo, onnellisestiko teitä -uusi venhe kantoi? - -HERRA EKMAN (pihalta). Mainiosti! - -ANNA (pihalta). Ja siellä oli niin ihanaa, varsinkin Koivusaaressa. -Ensi kerralla täytyy papan ja mammankin lähteä ja sitten juomme -saaressa kahvia. Eikö niin, mamma? - -ROUVA HALLMAN. Kyllä, kyllä. Mutta tulkaahan nyt sisään saamaan kuppi -kahvia. - -HERRA EKMAN. Kiitos, mutta minun täytyy joutua jo kotiin. - -ANNA (edelleen pihalta). Voithan sinä nyt vielä hetkeksi tulla sisälle. - -SOHVI (tulee vasemmalta ja kokoo pöydältä kahvivehkeet.). - -ROUVA HALLMAN. Onhan kahvi vielä lämmintä? - -SOHVI. On. - -ROUVA HALLMAN. Sohvipa tuo sitten nuorille -- ja minulle myös, jos -pannussa riittää. - -SOHVI. Entäs patruunalle? - -ROUVA HALLMAN. Hänellä on kiireellistä kirjoittamista. - -SOHVI. Voi, voi, sitä patruunaa, kun ihan siihen paikkaan itsensä -näännyttää. (Menee tarjottimineen vasemmalle. -- Etehisen ovesta -tulevat Anna, jolla on päässään kesähattu, ja hänen perässään herra -Ekman, noin kolmenkymmenen vuotias, hyvinvoipa ja huolellisesti puettu -mies.). - -HERRA EKMAN. Niin, välttämättä täytyy tädinkin tulla ensi kerralla -mukaan, niin, ja sedän myös. - - (Kaikki asettuvat pöydän ympärille.). - -ANNA (kurkistaen herra Ekmanin jalkoihin, veitikkamaisesti). Muistitko, -varoa, että housujesi saumaukset tulivat kohdalleen? - -ROUVA HALLMAN. Mutta Anna! - -HERRA EKMAN. Niin, tiedättekö, täti, Anna on ollut tänään hyvin -pahankurinen. Muun muassa keikutti hän paluumatkalla venettä, niin että -minä jo todella pelkäsin kaatuvamme. - -ANNA. Täytyihän minun, kun _sinä_ kerran et keikuttanut, kuten -minä odotin. - -HERRA EKMAN. Odotit? - -ANNA. Niin, saadakseni pelosta huutaa. - -HERRA EKMAN (väkinäisesti naurahtaen). Mutta olipas sekin päähänpisto! - -ANNA. Sitten minun halutti nähdä, kuinka lähellä sinussa on pelko -ja -- toiseksi minun halutti nähdä housunsaumaustesi joutuvan -epäjärjestykseen. - -ROUVA HALLMAN. Mutta Anna, mitä tuo nyt on! - -ANNA. Ja molemmat toivomukseni täyttyivät. - -HERRA EKMAN. Mutta huusinkos minä? - -ANNA. Sitä nyt vielä olisi tarvittu! Riitti kun kasvosi olivat pelosta -vääristyneet. (Sormensa kohottaen) Ritari! - -HERRA EKMAN (kohauttaa olkapäitään). - -ROUVA HALLMAN. Mikä sinuun, Anna, tänään on oikein mennyt? - -SOHVI (tulee vasemmalta kahvitarjotinta kantaen). - -ANNA. Mutta mikäs se Sohviin on tänään mennyt, kun palasi äsken kylältä -niin vihaisen näköisenä, etten minä muista Sohvia koskaan sellaisena -nähneeni? - -SOHVI (asettaen tarjottimen pöydälle). Kun on maailmassa niin paljon -hulluja ihmisiä, niin täytyy välistä siivonkin suuttua. - -ROUVA HALLMAN (levottomana). Ei kai Sohvi kauppiaan kanssa -riitaantunut? - -SOHVI. Hänestä minä nyt viisi! Mutta kun suutari Mäkelä keskellä tietä -kävi taas minun kimppuuni. - - (Kaikki naurahtavat.). - -ANNA. Sohvi on siis ainutlaatuinen nainen maailmassa, kun suuttuu -kosinnasta. - -HERRA EKMAN. Todellakin. - -SOHVI. Mokomakin kosinta! Kun se edes suoraan pyytäisi niitä muutamaa -tuhatta markkaa, jotka minä elämäni varrella olen onnistunut -säästämään, niin sitten en puhuisi mitään. Mutta ruvetapas nyt -ikämiehen tosissaan kosimaan. Eikä usko sitten edes kerralla. Mutta -kuuli se tällä kertaa kunniansa. - -ANNA. Mutta onko Sohvi sitten niin ihan varma, että hän yksinomaan -juuri rahojen vuoksi kosii? Ehkäpä hän on hyvinkin mieltynyt itse -Sohviin? - -HERRA EKMAN. Niin todellakin. Ja eikö Mäkelä ole kunnon mies? - -SOHVI. Rahat sillä on mielessä eikä mikään muu. Milloinka sellainen -ihme olisi tapahtunut, että minun ikäistäni raajarikkoa olisi muun -vuoksi kosittu? Ja tiedänhän minä sen muutenkin. Onhan minulla silmät -päässäni ja järkeäkin aina kotitarpeeksi. - - (Menee vasemmalle.). - -ROUVA HALLMAN (ottaen kahvia). Kyllä kai Sohvi on oikeassa. Mutta -ottakaa kahvia ennenkuin se kokonaan jäähtyy. - -ANNA (kahviaan hämmentäen miettivästi). Niin, Sohvi on varmasti -oikeassa. Mutta katsovatkohan rikkaat perijättäret, joiden ympärillä -tungeksii kosijoita, yhtä kylmästi asiain ytimeen? Varmaankin niistä -hyvin monet pettävät itseään kuvittelemalla, että tuo kosijain joukko -häärää heidän ympärillään heidän itsensä vuoksi. Ja ovat poloiset vielä -mairiteltuja siitä. - -HERRA EKMAN. Hm, on aina uskallettua mennä kenenkään motiiveja -tuomitsemaan. - -ANNA. Mutta näkeehän sen niin selvästi. On sekä ulkomuodoltaan että -lahjoiltaan sangen vähäpätöinen perijätär ja on toinen köyhä neitonen, -joka molemmissa suhteissa on edellistä päätään pitempi. Kuitenkin -kosijat sivuuttavat hänet parveillakseen perijättären ympärillä. Voiko -silloin motiiveista epäillä? - -ROUVA HALLMAN. Semmoistahan se nyt kerta kaikkiaan on tämä maailman -meno. - -ANNA. Mutta se on halpamaista, kerrassaan inhottavaa menoa se -sellainen! - -ROUVA HALLMAN. Mutta, hyvä lapsi, mihinkä siitä pääsee, perijättärellä -on nyt kerran hänen perintönsä -- - -HERRA EKMAN. Niin, todellakin, mihinkä siitä pääsee. Maailman meno on -otettava sellaisena kuin se on. - -ANNA. Minä olen usein kuvitellut, kuinka minä menettelisin, jos olisin -rikas perijätär ja jos minä tuntisin rakkautta johonkin kosijoistani. - -ROUVA HALLMAN JA HERRA EKMAN. No kuinka? - -ANNA. Minä asettaisin hänet koetukselle. Saattaisin hänet jollakin -tavoin siihen varmaan luuloon, että minulla ei ole odotettavissa mitään -perintöä tai, jollei muu auttaisi, lahjoittaisin perintöni pois. - -ROUVA HALLMAN. Niin, kuvitella kyllä voi sellaista, mutta tokkohan -sinäkään käytännössä niin menettelisit? - -ANNA. Varmasti menettelisin. - -HERRA EKMAN. No hyvä, mutta entäpä jos sinä siten menetellen -kadottaisitkin kosijan, johon jo itsekin olisit rakastunut. - -ANNA. Kas siinäpä juuri toteutuisikin minun tarkoitukseni. Kävisi -selville, että hän onkin kosinut minua rahojen vuoksi ja silloinhan -olisi pelkkä onni minulle, että pääsisin liittämästä elämääni hänen -elämäänsä. - -HERRA EKMAN. Mutta rakkautesi häneen? - -ANNA. Saisi sammua -- ja se sammuisikin tietysti heti, kun hänen -motiivinsa siten olisivat minulle paljastuneet. - -ROUVA HALLMAN. Mutta eiköhän tuollainen romantiikka johtaisi lopulta -sentään onnettomuuteen. - -HERRA EKMAN. Kun leipä loppuu, niin rakkauskin loppuu. Miksi siis -halveksia aineellisia arvoja. - -ANNA. Sellaisesta leipärakkaudesta minä en tahdo tietää! (Kiivaasti) -Avioliitto _ei voi_ muodostua onnelliseksi ja sopusointuiseksi, -jos kummaltakaan puolen on ollut pienimpänäkään tekijänä joku muu kuin -persoonallisesta taipumuksesta johtunut puhdas rakkaus. Jos minä vain -jotakin muuta huomaisin, niin pitäisin velvollisuutenani rikkoa ajoissa -välit. - -HERRA EKMAN. Hm! - -ROUVA HALLMAN. Puhdasta ihannetta on missään asiassa vaikea saavuttaa. - -ANNA. Mutta mikään ei estä meitä joka asiassa pyrkimästä niin pitkälle -kohti ihannetta kuin suinkin päästä jaksamme. - - (Äänettömyys.). - -HERRA EKMAN (kelloonsa katsoen). Kas kuinka aika rientää. Minun täytyy -oikopäätä lähteä kotiin, siellä kun on tänään oppilas yksinään -apteekissa. (Nousten) Näkemiin, täti! Näkemiin, Anna! - - (Menee vasemmalle). - -ROUVA HALLMAN (Annalle, hellästi toruen). Nyt sinä esiinnyit hyvin -epäedullisesti Kaarlon silmissä. Etkö huomannut, että hän oli hiukan -loukkaantunut? - -ANNA (ärtyisesti). Entäpä sitten! Eikö ole hyvä, että hän ajoissa näkee -minut oikeassa valaistuksessa -- sellaisena kuin minä olen. - -ROUVA HALLMAN. Oikeassa valaistuksessa? Mutta tuollainenhan sinä et ole -koskaan ennen ollut. - -ANNA (purskahtaa itkuun, kietoo kätensä rouva Hallmanin ympärille ja -nojaa päätään hänen olkaansa). Mamma kulta, kun voisin tyhjentää teille -koko sydämeni! - -ROUVA HALLMAN (Annaa hyväillen). Rakas lapsi, tee se! Äidin sydän -kykenee niin paljon ymmärtämään. - -ANNA. Mutta minä en voi. En ole vielä itsekään selvillä itsestäni. -Tunnen vain, että jotakin uutta minussa on syntymässä. - -ROUVA HALLMAN. Ettei se vain johtaisi välien rikkoutumiseen Kaarlon -kanssa? - -ANNA. En tiedä vielä, mihin se johtaa. - -ROUVA HALLMAN. Hän jäi selvästikin hautomaan jotakin mielessään. -- -Sinä ärsytit häntä siis jo järvellä? - -ANNA. Niin, minua rupesi yhtäkkiä niin omituisesti ärsyttämään se, että -Kaarlo joka tilanteessa, yksinpä siinä soutaessaankin, tahtoo olla -niin, kuinka sanoisin -- _mallikelpoinen_. - -ROUVA HALLMAN. Mallikelpoinen! - -ANNA. Niin juuri. Aivan tarpeettoman mallikelpoinen. Ja valmis. Istua -veneessä soutamassa ja varoa visusti, että housujen saumaus (osoittaa -käsillään) on kohdallaan kuin viivottimella vedettynä, mansetit ja -kravatit ihan prikulleen oikealla sijallaan -- tuossa kaikessa on -jotakin -- jotakin, jota minä en voi sietää. - -ROUVA HALLMAN. Mutta mitä pahaa siinä on? Sehän todistaa vain -huolellista mielenlaatua. - -ANNA (omaa ajatusjuoksuaan seuraten). Ja sitten hän pelkäsi niin -hirveästi, kun minä keikutin venettä. _Sitä_ minä en olisi -mitenkään suonut näkeväni. Taikka ehkä sittenkin oli parempi, että näin -sen -- _ajoissa_. - -ROUVA HALLMAN (pelästyen). Ajoissa? Ethän tarkoittane -- - -ANNA. Mitä? - -ROUVA HALLMAN (hellästi varoittaen). Anna, kuule, sinun ei pidä -kuunnella noita mielijohteitasi! Avioliitostasi Kaarlon kanssa riippuu -niin paljon. - -ANNA. Kuinka niin, mamma? - -ROUVA HALLMAN. No, ajattele nyt: meidän asemaamme joutunut perhe -- ja -Kaarlon asemassa oleva mies. - -ANNA (katkerasti). Mutta, mamma, otatteko te todellakin asian siltä -kannalta? Että minä siis olen jonkunlainen vaihtokalu, jonka avulla -kohotetaan perheemme yhteiskunnallista arvoa. Tämä ei todellakaan tee -houkuttelevaksi edessäni olevaa askelta. - -ROUVA HALLMAN. Rakas lapsi, kuinka sinä nyt sanoistani teit tuollaisen -johtopäätöksen? Että sinä vaihtokalu? Herra varjelkoon! - -ANNA. Ja ehkä Kaarlokin kuvittelee tekevänsä sankarityön ottaessaan -minut. _Korjatessaan_ minut. - -ROUVA HALLMAN (päätään pudistaen). Todellakin sinä, Anna, olet tänään -tasapainostasi poissa. - - (Äänettömyys. Rouva Hallman jatkaa käsityötään, vilkaisten - silloin tällöin Annaan, joka käsi poskella tuijottaa eteensä). - -ANNA (puolittain itsekseen). Eiköhän tässäkin ole mukana muita -tekijöitä kuin -- kuin puhdas persoonallinen rakkaus? - -ROUVA HALLMAN. Anna, sinä olet väsynyt ja ärtyisällä mielellä. Muutoin -ei mieleesi tulisi tuollaisia tutkailuja. - -ANNA (hajamielisesti). Voipa olla. (Hetken kuluttua havahtuen) Mutta -minunhan on aika lähteä toimeeni. - -ROUVA HALLMAN. Varro vielä hetkinen, pappa valmistaa siellä kirjettä -sinun matkaasi. Se on varmaankin siinä paikassa valmis. - -ANNA. Pappa parka ahertaa niin ahkerasti sen keksintönsä kimpussa. -Mutta varmaankin hän on onnellinen omassa mielikuvamaailmassaan. - -ROUVA HALLMAN. Tiedätkö, hän on saanut nyt työnsä valmiiksi ja lähettää -paperit Reinolle teollisuushallitukseen toimitettavaksi. - -ANNA (vilkastuen). Niinkö? Mitä te, mamma, luulette siitä keksinnöstä? - -ROUVA HALLMAN. Hm, minä niin vähän ymmärrän niistä asioista. Kovin -fantastiselta se vain vaikuttaa, koko tuo papan homma. Ajattele, hän -luulee keksineensä sellaisen koneen, joka valmistaa -- kuinka se nyt -olikaan -- niin, taisi olla kaksinkertaisen määrän nauloja samassa -ajassa ja oliko se myös samalla voimalla kuin tähän asti käytetyt -koneet. Ja sitten hän kuvittelee panevansa sen entisen tehtaansa -uudelleen käyntiin. - -ANNA. Mutta sehän olisi suuremmoista! Ja miksei se voisi olla -mahdollista? Pappa on kyllä aika fantasti, mutta -- eivätkö ne juuri -fantastit saa aina jotakin uutta aikaan? Äskettäinhän minä luin -jostakin, että se on mielikuvitus, joka maailmaa hallitsee. -- Mutta, -mutta -- sen toteuttamiseen tarvitaan rahaa, paljon rahaa ja kuinka -pappa konkurssintehneenä voi sitä hankkia? - -ROUVA HALLMAN. Hän uskoo Reinon sen kaiken panevan toimeen. - -ANNA. Reinon! _Sitä_ tietä ei asiasta varmastikaan mitään tule. - -ROUVA HALLMAN (huoaten). Niin, niin. Jumala tiennee, mitä siitä Reinon -asiastakin lopuksi tulee. Tiedätkö, minä koetin pappaa äsken -valmistella, kuten me kerran sovimme, mutta pitkälle ei minulla ollut -sydäntä mennä. Ja nyt on pappa saanut päähänsä, että Reino aikoo meille -iloista yllätystä tulemalla piakkoin valmiina insinöörinä kotiin. - -ANNA. Pappa poloinen! Kerran täytyy totuuden kuitenkin tulla ilmi ja -- -kuinka kestää hänen sydämensä sen? - -ROUVA HALLMAN. Minua ihan kauhistaa sitä ajatellessani. Mutta -- ehkä -Reinon asiat eivät sittekään ole niin huonosti kuin me kuvittelemme. - -ANNA. Ainakaan ei hän tänä keväänä valmistu -- eikä vielä -seuraavanakaan, siitä minä olen varma. Kuinka hänen asiansa todella -ovat, siitä saamme toivoakseni pian tiedon. - -ROUVA HALLMAN. Mitenkä niin tiedon? - -ANNA. Enkös sitä teille kertonutkaan? Minähän kirjoitin äskettäin -Helsinkiin entiselle luokkatoverilleni Selma Hällströmille -- -muistatteko, hänhän oli meillä kerran kesää? - -ROUVA HALLMAN. Muistan, muistan. - -ANNA. Kirjoitin hänelle ja pyysin hänen kaikessa hiljaisuudessa -ottamaan tarkan selvän kaikista Reinon asioista, millä kannalla hänen -opintonsa ovat, miten hän elää ja niin poispäin. - -ROUVA HALLMAN. No, ja vastausta ei ole vielä kuulunut? - -ANNA. Ei se olisi vielä ehtinytkään. Mutta muutaman päivän kuluttua se -varmasti saapuu. Oh, minua jo pelottaa sitä ajatellessanikin. Olemme -tehneet väärin salatessamme papalta totuuden ja antaessamme hänen uskoa -Reinon kirjeisiin. Sillä hummannut Reino siellä pääasiassa on, siitä -minä olen vakuutettu. - -ROUVA HALLMAN. Mutta oletko sinä sitten saanut joitakin varmoja -tietoja? Itsehän hän kirjoittaa aina niin kauniisti papalle. - -ANNA (hiljaisella vavahtelevalla äänellä). Mamma, minä olen teiltäkin -salannut osan asioita, mutta nyt minun täytyy se kumminkin sanoa. - -ROUVA HALLMAN (säikähtyneenä, alentaen äänensä melkein kuiskaukseksi). -Herra Jumala, mitä sinä tarkoitat? - -ANNA. Reino on kuluttanut paljon enemmän rahoja kuin te luulettekaan. -Sen opintolainansa, jossa Kaarlokin on takaajana, on hän ensinnäkin jo -aikoja sitten kuluttanut loppuun. - -ROUVA HALLMAN. Mutta millä hän sen jälkeen olisi toimeen tullut? - -ANNA. Minun on täytynyt toimittaa hänelle rahoja. - -ROUVA HALLMAN. Sinun? - -ANNA. Niin, monet kerrat -- en ole voinut kieltäytyä, kun hän niin -hädissään ja hyvin lupauksin on puoleeni kääntynyt. - -ROUVA HALLMAN. Et suinkaan sinä -- - -ANNA. Postin varojako, mamma? - -ROUVA HALLMAN. Ei, ei -- eihän sellaista nyt toki mieleenikään johdu, -vaan siitä, siitä kumminlahjastasi -- pankkitalletuksesta? - -ANNA. Niin, mamma. Minulla ei ole ollut sydäntä olla antamatta -- ja -toiselta puolen minulla ei ole ollut sydäntä siitä teillekään puhua. -Mutta nyt päätin ilmoittaa, sillä pahentaahan tämä salaileminen vain -tilannetta. - -ROUVA HALLMAN. Niin, niin, Jumala paratkoon! -- Ja kuinka paljon sinä -olet tuosta pankkitalletuksesta Reinon hyväksi käyttänyt? - -ANNA. Lähemmäs kymmenen tuhatta. - -ROUVA HALLMAN. Kymmenen tuhatta! Hyvä Jumala! Ja mitä sanoo siitä -Kaarlokin? - -ANNA. Kaarlo? Mutta mitä tämä asia hänelle kuuluu? Eikähän Kaarlo -sitäpaitsi tiedä mitään koko talletuksesta. - -ROUVA HALLMAN. Hän tietää. - -ANNA. Kuinka? Olisitteko te, mamma -- - -ROUVA HALLMAN. Niin, tulin siitä kerran hänelle maininneeksi. - -ANNA (kiihtyen). Mutta mitä varten, mamma? - -ROUVA HALLMAN. No niin, kuinka siihen nyt puhe lienee johtunut. - -ANNA. Mutta teillä oli, mamma, siinä takana joku tarkoitus. - -ROUVA HALLMAN. Kun asian Kaarlolle ilmoitin? - -ANNA. Niin. - -ROUVA HALLMAN. Mutta mitä pahaa sinä, hyvä lapsi, voit siinä nähdä? - -ANNA (painavasti). _Minä näen siinä hyvin paljon!_ - - (Tuskallinen äänettömyys -- Anna tuijottaa eteensä ja - rouva Hallman katsoo kädet helmassa ja päätään nyökyttäen - häneen. Äkkiä saa Anna haltioituneen ilmeen, kohottaa - päänsä ja lyö innostuneesti kätensä pöytään). - -ANNA. Niin, sen minä teen! - -ROUVA HALLMAN (pelästyen). Minkä, hyvä lapsi? Minkä sinä teet? - -ANNA. Ryhdyn papan kanssa sitä tehdassuunnitelmaa toteuttamaan. - -ROUVA HALLMAN. Sinä? - -ANNA. Niin. Eikö se ole toista kuin istua päivästä päivään -postikonttorissa, lakata muiden kirjeitä ja tuhria iankaikkisia -kuitteja! Kuinka tylsää ja näännyttävää! Mutta saada olla mukana jotakin -uutta luomassa, nähdä joka päivä ympärillään elämän kuohuntaa, työn -jännitystä -- olla sen kaiken keskipisteenä, saada järjestää ja johtaa, -eikö se ole toista? - -ROUVA HALLMAN. Mutta Anna, sinähän olet tänään peräti ihmeellisten -päähänpistojen vallassa! Tehdasta johtamaan -- sinä -- nainen, joka -lisäksi olet naimisiin menossa! - -ANNA (ikäänkuin kokoon painuen). Niin, naimisiin -- ah! - -ROUVA HALLMAN (katsoo häneen pelästyneenä ja yrittää sanomaan jotakin, -kun oikealta kuuluu tuolin siirtäminen ja muuta liikettä.). Hst, pappa -on saanut kirjeensä valmiiksi. Kuule, Reinon asiasta ei papalle puhuta -vielä mitään. Meidän täytyy häntä yhteisvoimin ensin hiljalleen -valmistaa -- jahka nyt Selmaltakin saapuu vastaus. - -HERRA HALLMAN (kädessään isoon kuoreen suljettu kirje tulee oikealta). -Vielähän täällä Anna toki on. Innostuin kirjoittamaan pojalle vähän -pitempään. Se veitikka on selvästikin päättänyt valmistaa meille -yllätyksen ja sen johdosta en malttanut olla hieman leikkiä laskematta, -tietysti noin vain vihjaillen. (Ojentaen Annalle kirjeen). On kai -parasta lähettää se vakuutettuna, sillä tiedäpäs, tyttöseni, että sen -kuoren sisällä lepää kokonainen pääoma -- pääoma, jonka suuruutta on -mahdoton osapuilleenkaan määritellä. - -ANNA (jonka kasvoja jälleen kirkastaa innostuksen hohde, nousee ja -lähestyy herra Hallmania). Tiedättekö, pappa, minä olen niin, niin -iloinen tästä teidän suuresta keksinnöstänne. - -HERRA HALLMAN (liikutettuna Annan tukkaa silittäen). Niinkö, lapseni? - -ANNA. Ja tiedättekö, pappa, minä tahdon myös olla siinä mukana. - -HERRA HALLMAN. Mukana missä? - -ANNA. Vanhaa tehdastamme uudelleen pystyyn panemassa. - -HERRA HALLMAN. Sinä? - -ANNA. Minä niin! Ettekö usko minun siinä johonkin pystyvän? - -HERRA HALLMAN. Todellakin, kun katson silmiisi, niin minun täytyy -uskoa. (Äkillisen innostuksen puuskassa) Hurraa, mamma, katsopas, tässä -on kaksi, jotka ovat liittoutuneet maailmaa valloittamaan. - -ANNA (isäänsä syleillen). Niin, pappa, me pudistamme kahleet päältämme -ja valloitamme uuden tulevaisuuden. -- Mutta nyt minun täytyy ihan -juoksujalkaa rientää konttoriin. Näkemiin, pappa! Näkemiin, mamma! - - (Menee etehiseen). - -ROUVA HALLMAN (Annan jälkeen). Tulethan konttorista suoraan -päivälliselle? - -ANNA (etehisestä). Kyllä, mamma. - -HERRA HALLMAN. Ollapa että tuo Anna olisi syntynyt pojaksi. - -ROUVA HALLMAN. Hänhän onkin niin sinuun -- samoinkuin Reino on minuun. - -HERRA HALLMAN. Niin kyllä, mamma, mutta miksi silti todeta se niin -surullisesti. Mieshän Reinokin on. -- Mutta lähdenpä hiukan ulkoilmasta -nauttimaan. Tunnenkin jalkani taas niin keveiksi kuin parinkymmenen -vuotiaana. Mutta tuonne puutarhaan vain. Pitemmät kävelyretkeni alkavat -sitten, kun (kädellään mahtavan kaaren huitaisten) tehtaani yllä -vaappuu taas mahtava savupilvi ja remmien viuhina kutsuu työhön ja -toimintaan. Ymmärräthän, mamma? - - (Menee vasemmalle). - -ROUVA HALLMAN (yksinään, nojaa päänsä käteen). Hyvä Jumala, jos olisin -edes selvillä siitä, iloita vai itkeäkö minun tällä haavaa tulisi. - - ESIRIPPU. - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Postikonttori. Vasemmalla ja oikealla ovet. Vasemmanpuoleisessa ovessa -postiluukku, joka on laskettu alas. Oven pielessä monilokeroinen hylly -sanomalehtineen ja kujeineen, toisessa postikartta. Perällä ikkuna, -joka auki ja jonka takana kukkiva pihlaja. Keskellä huonetta laaja -pöytä kaikenlaisine postitarpeineen. Oikealla etualalla wienersohva, -pöytä ja pari nojatuolia samaa mallia. Sohvan yllä seinäkello ja -pöydällä vesikarahvi. - -ANNA seisoo hyllyn ääressä ja pistelee sanomalehtiä ja kirjeitä eri -lokeroihin. - -SOHVI on lopettanut juuri lattian pesemisen ja seisoo hihat käärittyinä -oikeanpuoleisen oven pielessä, vesiämpärin ääressä, kuivaten käsiään -säkkikankaiseen esiliinaansa. - -SOHVI (oikoen hihojaan ja irroittaen esiliinaa). Kylläpä siellä on -ihana ilma -- ja linnut laulavat niin että oikein hyvää tekee -sydämelle. - -ANNA (selin Sohviin, hajamielisesti). Kun olisi ihmisen elämäkin yhtä -lauluista ja huoletonta kuin lintujen. - -SOHVI. Jahka neiti viedään apteekkiin rouvaksi, niin mikäs estää neitiä -laittamasta elämänsä keveäksi ja huolettomaksi kuin linnun. - -ANNA (kädessään pari kirjettä tulee pöydän ääreen). Pitääkö Sohvi -rouvien elämää sitten niin keveänä? - -SOHVI. Noo, eipä tietenkään kaikkien rouvien. Mutta sellaisessa -rikkaassa pesässä kuin apteekkikin. - -ANNA. Eikö ihminen sitten Sohvin mielestä muuta tarvitsekaan kuin -rikkautta tunteakseen elämänsä keveäksi ja onnelliseksi? - -SOHVI. Johan nyt toki. (Huoaten) Niin, niin, harvatpa ne rikkaistakaan -taitavat tuntea itsensä täysin onnellisiksi. Aina on jotakin surtavaa -ja kaivattavaa. Yksinäisten ei ole hyvä olla yksin ja niiltäkin, jotka -ovat toisensa löytäneet, puuttuu aina jotakin. - -ANNA. Mutta Sohvihan ei kaipaa mitään. Vai kaipaatteko? - -SOHVI (alakuloisesti hymähtäen). Enköhän tuota minäkin liene samaa -maata kuin muutkin ihmiset -- tällainen rämppäjalka kuin olenkin. - -ANNA. Mutta Sohvi ei ole välittänyt mennä miehelään. - -SOHVI. Hm, kun ei liioin ole ollut miehelään kysyjääkään -- aikanansa. - -ANNA. Sohvi ei siis pidä minään totena sitä Mäkelän kosintaa? - -SOHVI. Mitäs siitä -- sellaisesta rahakosinnasta. - -ANNA (lämpimästi). Tiedättekö, Sohvi, tulin äsken tänne konttoriin -tullessani sitä ajatelleeksi. Suutari Mäkelän tuvan sivu kulkiessani -katsahdin siitä matalasta ikkunasta sisälle. Siellä istui suutari -nelikollaan kengänpohjaa naputellen, kalju päälakensa ikkunaa kohti -kumarruksissa. Taampana istui jakkaralla pikku Hilda ja luki jotakin -kirjaa, kaiketi aapista. Tuo pikku tyttö letinnykeröineen ja isä -paljaine päälakineen vaikuttivat niin orvoilta ja ikäänkuin jotain -odottavilta. Silloin juolahti mieleeni, että ehkäpä Mäkelä Sohvia -kosiessaan ei ajatellutkaan rahaa, ainakaan yksinomaan. - -SOHVI (on puhjennut nyyhkytyksiin). - -ANNA (lähestyen hämillään Sohvia). Mutta, Sohvi kulta, en suinkaan minä -vain loukannut teitä? - -SOHVI. Eihän nyt toki. Minä vain ... kun te niin liikuttavasti sen -kuvasitte... Niin, niin, miksenkäs minä voi sitä neidille sanoa, -Anna-neitihän ymmärtää aina niin hyvin meikäläistäkin. Niin, sitä minä -vain, että jos Mäkelä olisi ajoissa arvannut, niin ei hänen pikku -Hildansa olisi nyt orpo. Kun Mäkelinskä-vainaja -- sehän oli minun -entisiä palveluskumppaneitani niinkuin neiti tietää -- sairasti -kuolintautiaan, sanoi hän kerran minulle, kun olin häntä katsomassa, -että Sohvistahan se tuleekin äiti pikku Hildalle, kun minusta aika -jättää. No niin, en minä tietystikään Mäkelälle itseäni kaupannut, -mutta kyllä hän tiesi, että minä olisin tullut. Mutta ei, hänellä oli -silloin muita ja parempia mielessä. Sitten vasta, kun hän sattumalta -oli saanut tietää, että minulla on pikkusen säästöjä, alkoi hän kuin -tulta pohtaen minua piirittää. Mutta jopahan minä sitten enää! Sen -verran minussakin ylpeyttä on. Kun en minä kerran ihmisenä kelvannut, -niin eikö se silloin joutanut siihen loppuakin? - -ANNA. Niin kyllä, Sohvi on siinä ihan oikeassa. Mutta harvatpa ovat -niin lujia ja rehellisiä itseään kohtaan. - -SOHVI. Voi, minäkin tiedän monta, jotka käyttävät jos mitä syöttinä -miehelään päästäkseen. Ihan hävettääkin sellaista ajatella. Ei, jollei -ihminen kelpaa ihmisenä, sellaisena kuin on, niin parempi ilman ja -yksinään. Ei siitä oikeata onnea seuraa, jos syöteillä itsensä -naimisiin keinottelee. Semmoinen usko ja käsitys minulla on. -- Mutta -täytyy joutua jo kotiaskareihin. (Pistää kokoon käärimänsä esiliinan -kainaloon, ottaa vesisankon ja harjan sekä varustautuu lähtemään). -Tulin tässä siitä Mäkelän kosimajutusta puhuneeksi enemmänkin kuin -tarve olisi ollut, mutta kyllähän minä tiedän, ettei Anna-neiti sitä -mihinkään levitä. - - (Menee oikealle). - -ANNA (ajatuksissaan). Sohvi on ollut uskollinen itselleen eikä hänen -varmaankaan tarvitse sitä katua. (Postiluukulle on ilmestynyt muuan -poika. Anna ojentaa hänelle tukun sanomalehtiä minkä jälkeen hän palaa -pöydän ääreen ja ottaa käteensä äskeiset kirjeet.). Siinä on Reinolta -papalle ja tämä toinen on siis Selmalta. Kuinka minua pelottaa sitä -avata! Mutta totuutta on paras katsoa suoraan silmiin. (Leikkaa -päättävästi kirjeen auki, istuutuu ja alkaa lukea. Hetken kuluttua hän -laskee kirjeen pöydälle ja purskahtaa itkuun.). Voi hyvä Jumala -sentään! (Oikeanpuoleiselle ovelle koputetaan, jolloin Anna kuivaa -nopeasti kyyneleensä ja piilottaa kirjeen papereiden alle.). Sisään! -(Rouva Hallman, yksinkertaiseen tummaan hattuun puettuna, astuu sisään) -Kas, mammako se oli! - -ROUVA HALLMAN. Minä tulin niin levottomaksi, kun sinä arvelit tänään -saavasi Selmalta sen kirjeen. Kun minulla oli samalla pappilaan asiaa, -niin pistäysin kuulemaan. -- No, tuliko kirjettä? - -ANNA. Parempi, mamma, ettette kysyisikään. - -ROUVA HALLMAN. Se on siis tullut. Ja kuule, sinähän olet itkenyt! Mitä -herran tähden se sisältää? - -ANNA. Rauhoittukaa, mamma! Meidän täytyy koota kaikki kylmäverisyytemme -ja viisautemme. Tulkaa tänne istumaan. - - (Siirtyvät, Annalla kädessään kirje, sohvapöydän ääreen.). - -ROUVA HALLMAN. Asiat ovat siis niinkuin sinä olet peljännytkin? - -ANNA. Niin ovat, sen pahempi. - -ROUVA HALLMAN (eteensä tuijottaen). Pappa poloinen! Hän odottaa niin -kiihkeästi Reinoa kotiin. - -ANNA. Tämän aamun postissa tuli Reinolta papalle kirje. - - (Nousee ja ottaa postipöydän nurkalta sanomalehtien - joukosta kirjeen.). - -ROUVA HALLMAN. Mutta mitähän se mahtaa sisältää? Ja uskaltaako sitä -antaa papalle? Kuule, Anna, eiköhän olisi parasta, että kaiken varalta -tarkastaisimme sen ensin täällä? Papan sydämen tila on jo sellainen, -ettei se siedä enää mitään järkytyksiä. - -ANNA. Ajattelin äsken itsekin samaa. (Kirjettä silmäillen). Tämän voisi -kyllä helposti avata. (Ottaa pöydältä paperiveitsen, mutta hetken -emmittyään laskee sen takaisin.). Mutta ei! Toiselle osoitetun kirjeen -avaaminen, vaikkapa sitten kuinka hyvässä tarkoituksessa, on niin -vastenmielistä. Saakoon pappa sen sellaisenaan. Eikö teistäkin, mamma, -ole niin parasta? - -ROUVA HALLMAN. Mutta jos se sisältää esimerkiksi tunnustuksen, niin -- -se on surman isku papalle. - -ANNA. En usko sen vielä sellaista sisältävän, vaan Reino koettaa siinä -entiseen tapaansa kauniin sanoin asioitansa selitellä. Ja toisekseen -- -emmehän totuutta voi iankaiken papaltakaan peittää. - -ROUVA HALLMAN (syvään huoaten). Niin, niin, herra nähköön! En ymmärrä, -miten tässä olisi viisainta menetellä. -- Kaamealta tuntuu, jos pappa -yhdellä iskulla saa kaiken tietää. -- Ei, ei, meidän on vähitellen -häntä siihen valmistettava. -- Vaikka pelkään, että totuuden -paljastaminen siinäkin tapauksessa merkitsee hänen kuolemaansa. Ja -ajatella, jos tuo kirje jo sisältäisi sen, siis toisin sanoin papan -kuoleman. Minua ihan puistattaa. (Postiluukun taakse ilmestyy poikanen, -joka pyytää nimismiehen postia, minkä jälkeen poikanen poistuu). Ei kai -se vain kuullut meidän keskusteluamme? - -ANNA. Ei, sillä hän tuli ulko-ovesta suoraan luukulle. -- Niin, tuo -kirje! Mutta mitä tehdä? Onhan tämä nykyinen tilannekin piinallinen. -Määräänsä pitemmälle emme asiain salaamisessa voi mennä. Joskus on -papan kuitenkin saatava se kaikessa alastomuudessaan tietää. -Ajatelkaahan, mamma, sekin mahdollisuus on olemassa, että jos _me_ -pitkitämme totuuden salaamista, voi pappa sattumalta vallan vierailta -ihmisiltä kuulla asianlaidan. Olen ollut jo huomaavinani, että yksi ja -toinen täälläkin tietää, millä jälillä Reino on. - -ROUVA HALLMAN. Mutta minähän en vielä tarkemmin kuullutkaan, mitä siinä -Selman kirjeessä kerrotaan. Ehkäpä luet sen minulle. - -ANNA (Ottaa kirjeen kuoresta ja hetkisen sitä ääneti silmäiltyään -lukee.). "Olen nyt pyyntösi mukaan ottanut veljesi elämästä niin tarkan -selvän kuin suinkin olen voinut. Vaikea minun on sinulle paljastaa -sitä, mitä olen tietooni saanut." (Keskeyttää lukemisen ja käy luukusta -silmäämässä etuhuoneeseen, minkä jälkeen palaa paikalleen ja jatkaa -lukemista.) "Mutta kun omantunnon nimessä velvoitat minun puhumaan -totta, niin tahdon sen tehdä. Kuule siis: veli poloisesi on kaikesta -päättäen deekiksellä, ainakin tällä haavaa. Mikäli eräiltä hänen -entisiltä luokkatovereiltaan sain kuulla, ei hän ole ainakaan -pariin vuoteen polyteekin ovea avannut, vaan elellyt yksinomaan -kapakkamaailmassa. Velkoja ja vippauksia hänellä kuuluu olevan joka -puolelle. Itse en ole häntä pitkiin aikoihin edes vilahdukselta nähnyt. -Kuuluu muuten, kuten tavallista on tuollaisissa tapauksissa, -välttelevän entisiä tovereitaan ja yleensä parempain ihmisten seuraa." -(Kirjettä kädessään käännellen ja lopuksi kuoreen pistäen.) Siinä -olikin kaikki se, mikä tässä kirjeessä erikoisesti Reinoa koskee. - -ROUVA HALLMAN (nyyhkyttäen ja vieden nenäliinan silmilleen). Siis niin -pitkällä jo! -- Voi hyvä Jumala! (Kyyneleensä kuivaten) Mutta mitä -meidän on tehtävä, Anna? Sillä totta kai tässä jotakin täytyy yrittää. - -ANNA. Niin, mamma, jotakin meidän on tehtävä. Kuulkaahan, jos minä -hankkisin viikoksi sijaisen ja matkustaisin Helsinkiin? Kirjeillä -häneen ei kuitenkaan voi enää mitään vaikuttaa. - -ROUVA HALLMAN (äkkiä vilkastuen). Se meidän on tehtävä! Todellakin! -Ehkäpä hyvinkin saamme hänet vielä pelastetuksi. Onhan hän niin -lahjakas ja voi pian ottaa menetetyn takaisin, jos tahtoo. - -ANNA. Jos tahtoo -- niin, siinäpä se onkin. Tahtoa siinä tarvitaankin -enemmän kuin lahjoja, mutta siinä juuri onkin Reinon heikkous. - -ROUVA HALLMAN (huoaten). Hän on aivan kuin eno-vainajansa. Se minuun -tässä pahimmin koskeekin, että ne ovat Reinossa juuri minun puoleltani -perittyjä ominaisuuksia, jotka hänet hunningolle saattavat. Sinä, Anna, -olet enemmän isääsi. - -ANNA. Mutta, mamma, puuttuu nyt vielä, että te alatte tästä kaikesta -itseänne syyttää! Kuka siitä on selvillä, mistä mitkin ihmisen -ominaisuudet periytyvät? - -ROUVA HALLMAN. Mutta en pääse mihinkään siitä, että Reino kaikessa -muistuttaa niin minun veli-vainajaani, josta myöskin niin paljon -toivottiin, mutta joka petti kaikki toiveet. Ja kuinka me kaikki olemme -Reinoa hellineet! Aivan niinkuin veljeäni aikoinaan. - -ANNA. Niin, sellaisia tavallisesti rakastetaankin enemmän kuin muita. -Ja ehkäpä se heidät juuri turmioon johtaakin. - -ROUVA HALLMAN. Rakkausko? Voisiko rakkaus jotakin pahaa saada aikaan. - -ANNA. Tarkoitan liiallista, hemmottelevaa rakkautta. - -ROUVA HALLMAN. Niin, niin -- en tiedä, kuinka lie. Järkeni on aivankuin -pysähtynyt. (Äänettömyys) Mutta se sinun Helsinkiin menosi -- se meidän -kuitenkin täytyy toteuttaa. Hinnalla millä hyvänsä meidän on saatava -Reinon elämä toiselle tolalle. -- Mistähän me nyt nopeimmin saisimme -sinulle sijaisen? - -ANNA. Sitä ennen meidän on kuitenkin otettava selville, onko Reino enää -Helsingissä vai ei. Hän on voinut jo laittautua jonnekin maaseudulle, -kuten viime kevännäkin. Luulen, että saamme tietää sen tuosta papan -kirjeestä. - -ROUVA HALLMAN. Niin, se papan kirje. Kuule, vie sinä se papalle, minä -en tunne siihen tällä kertaa kykeneväni. Sitä paitsi minun on nyt -mentävä pappilaan. Sieltä palatessani saan sitten sinulta kuulla, mitä -se sisältää. -- Menet kai heti postitunnin päätyttyä kotiin? - -ANNA. Kyllä. Muuten -- (keskeyttää ja astuu nopeasti äitinsä luo, -syleillen häntä). Rakas mamma, koettakaa tyyntyä. Minä teen tässä -asiassa kaikkeni. Me olemme kuin haaksirikkoisia, mutta minä tunnen -itsessäni, että me pääsemme vielä rannalle. Ennen kaikkea, mamma, älkää -antako sivullisten aavistaa mitään meidän asioistamme. - -ROUVA HALLMAN. Anna kulta! Jospa Reinolla olisi sinun luonteesi! Mutta -nyt minun täytyy mennä. - -ANNA. Vielä yksi asia, mamma! -- Te sanoitte Kaarlolle kerran -maininneenne siitä minun pankkitalletuksestani. Sanokaapas, tapahtuiko -se ennen kuin Kaarlo minua julkisesti kosi? - -ROUVA HALLMAN. Mutta Anna! Niinkö sinä olet tuon pikku seikan -sydämellesi ottanut? - -ANNA. Se -- se vain tässä muuten juolahti mieleeni. Muistatteko, mamma, -oliko se ennen hänen kosintaansa? - -ROUVA HALLMAN. Muistaakseni se oli ennen. (Vaitiolo) Mutta ethän sinä -nyt toki tuolle seikalle mitään merkitystä pane? - -ANNA. Hm, ainakaan teidän, mamma, ei tarvitse mitään _pahaa_ -peljätä siitä seuraavan. - -ROUVA HALLMAN (katsoen hetken ääneti Annaa). Minä tahtoisin myös, Anna, -kysyä sinulta jotakin. - -ANNA. Mitä niin, mamma? - -ROUVA HALLMAN. Mutta sinä et saa loukkaantua, Anna, etkä kiihtyä. - -ANNA (levotonna). Mitä ihmeessä te sitten tahdotte tietää? - -ROUVA HALLMAN. Sinun käytöksesi, Anna, on viime aikoina tuntuvasti -muuttunut. Entinen tyyni iloisuutesi on poissa. Mistä tämä johtuu? - -ANNA (yhä levottomampana). Mutta kyselettepäs te kummallisia, mamma! -Kuinka minä voisin sen tietää? Taikka -- jos minussa jotain muutosta on -tapahtunut, niin kai sen on aiheuttanut tuo Reinon kohta. - -ROUVA HALLMAN. Ei, ei, siitä se yksistään ei ole. Sinä tiedät, että -äidin silmä on eräissä asioissa hyvin tarkkanäköinen. - -ANNA (tavattoman jännityksen vallassa). No, ja sitten? - - (Äiti ja tytär tuijottavat hetkisen toisiaan ääneti - ja suurin silmin). - -ROUVA HALLMAN (melkein kuiskaten). Etteivät sinun asiasi, Anna, ole -vain niin, että -- että sinun ja Kaarlon on syytä jouduttaa häitä? - -ANNA (kalpeana). Mutta mamma! - -ROUVA HALLMAN. Suo anteeksi, Anna, jos erehdyn. Mutta -- jos olen -oikeassa, niin sinun on parasta puhua asiasta tyynesti Kaarlon kanssa. -Ja minussa sinä tapaat aina ymmärtäväisen äidinsydämen. Mutta nyt minun -täytyy mennä. Näkemiin, Anna! - - (Menee oikealle). - -ANNA (tuijottaen rouva Hallmanin jälkeen ja painaen kädellä -rintaansa.). Hyvä Jumala! Että hän siis on sen jo huomannut! - - (Postiluukulle ilmestyy mies, kädessään kirje. Kun Anna ei - huomaa häntä, rykäisee mies ja naputtaa sormellaan luukkuun. - Anna säpsähtää, havahtuu ja menee luukulle. Mies ojentaa - hänelle kirjoihin vietävän kirjeen. Anna varustaa kirjeen - merkeillä, kirjoittaa ja leimaa kuitin, tehden kaikki - koneellisesti ja pysähtyen aina väliin eteensä tuijottamaan. - Saatuaan kuitin ja maksettuaan poistuu mies ja Anna palaa - pöydän luo, istuutuu ja selailee papereita sekä asettuu - sitten käsi poskella eteensä tuijottamaan.). - -HERRA EKMAN (ilmestyy luukulle ja katsoo hetkisen hymyillen Annaa, joka -ei häntä huomaa). Mitä, uinahtanutko? - -ANNA (säpsähtäen ja nousten). Kas, sinäkö -- milloin sinä siihen -ilmestyit? - -HERRA EKMAN. Onko posti tuonut minulle mitään hyvää? - -ANNA. Ai todellakin! Apteekin postiahan ei olekaan vielä haettu. - - (Ottaa hyllyltä tukun sanomalehtiä ja kirjeitä, ojentaen - ne herra Ekmanille). - -HERRA EKMAN. Enkö saa tulla sisälle hetkiseksi istahtamaan? - -ANNA. Tietysti, kuinka sitä kysytkään. - - (Avaa oven, herra Ekman, siroon kesäpukuun huolellisesti - puettuna, astuu sisään, toisessa kädessään päivän posti, - toisessa kävelykeppi ja hattu. Annaa tervehdittyään istuutuu - hän toiseen nojatuoliin, asettaen hattunsa ja postin pöydälle. - Anna istuutuu häntä vastapäätä.). - -HERRA EKMAN (Annaa tarkastellen). Sinä olet tänään niin kovin vakava, -Anna. Ja äitisi -- hän tuli tuolla juuri vastaani -- näytti itkeneeltä. -Onko tapahtunut jotakin ikävää? Ja kuinka pappa voi? - -ANNA. En minä ainakaan mitään tiedä -- ja pappakin on tavallisessa -voinnissa. - -HERRA EKMAN. Entäs -- veljesi? Onko hänestä mitään kuulunut? - -ANNA. Ei hänestäkään -- oikeastaan mitään uutta. - -HERRA EKMAN. Hm! - -ANNA. Mitä "hm"? - -HERRA EKMAN. Niin vain -- että veljesi asiat eivät taida olla oikealla -tolallaan. - -ANNA. Kiusaako se sinua kovinkin? - -HERRA EKMAN. Kuinka sitä kysytkään! Onhan hän tuleva lankoni -- ja sitä -paitsi -- - -ANNA. Ai, sinä olet sitä paitsi hänen takaajansa. Sitä en -muistanutkaan, suo anteeksi. Sinulla on siis kylläkin syytä olla -huolissasi veljestäni. - -HERRA EKMAN. Sinä olet muuttunut omituisen pisteliääksi ja ärtyisäksi. - - (Murtaa vasta saaduista kirjeistä päällimmäisen auki ja lukee, - viskaten sen jälkeen hermostuneesti kirjeen pöydälle). - -ANNA. Oliko siinä jotakin ikävää? - -HERRA EKMAN (äkäisesti). Oli tuoreita uutisia sinun herra veljestäsi! - -ANNA (säpsähtäen). Mitä! Mitä hänestä? - -HERRA EKMAN. Sitä vain, että hän on lyönyt korkojen maksamisen laimin -ja nyt sanoo pankki tuossa (kirjettä osoittaen). lainan irti. - -ANNA. Hyvä Jumala! Ja kuinka suuri se laina olikaan? - -HERRA EKMAN. Kymmenentuhatta. Takaajia on vain kaksi, joten minun on -suoritettava puolet siitä summasta. -- Mistä minä nyt kädenkäänteessä -kaappaan viisi tuhatta? - -ANNA. Mutta eikö asiaa muuten voi järjestää? Eikö pankki suostuisi -antamaan lainan olla ennallaan, jos korot nyt heti suoritettaisiin? - -HERRA EKMAN. Mitä se hyödyttäisi? Meidän takaajain maksettavaksihan se -velka lopulta kuitenkin tulee. - -ANNA. Oletko sinä siitä niin varma? - -HERRA EKMAN. Hm! Olen jo aikoja sitten kuullut, että veljesi -hurjastelee Helsingissä, vaikken ole tahtonut asiasta puhua, varsinkaan -isäsi vuoksi. - - (Äänettömyys.). - -ANNA. Niin, hän hurjailee. Hän on suoraan sanoen hunningolla. - -HERRA EKMAN (puolittain itsekseen). Minun tuleva lankomieheni, hm! - -ANNA. Kaarlo, sinä olet hyvin harkitseva mies, mutta eräässä asiassa -sinä kieltämättä olet menetellyt kevytmielisesti, - -HERRA EKMAN. Missä niin? - -ANNA. Kihlautuessasi minun kanssani ja siten saamalla koko -haaksirikkoisen Hallmanin perheen niskoillesi. - -HERRA EKMAN (kohauttaa mitään puhumatta olkapäitään). - -ANNA. Mutta tuosta takaussummasta -- (vaikenee äkkiä ja miettii). - -HERRA EKMAN. Mitä takaussummasta? - -ANNA. Niin, tuli vain mieleeni, että maksaisin niin mielelläni tuon -velan jos kykenisin. - -HERRA EKMAN. Sinä? - -ANNA. Niin, jos kykenisin. Mutta olenhan typötyhjä, kuten tiedät. - -HERRA EKMAN. Hm! - -ANNA. Oikeastaan minulla oli aikaisemmin pienoinen pankkitalletus, -mutta minun on täytynyt se uhrata poloisen veljeni hyväksi. - -HERRA EKMAN. Mitä! Koko kahdenkymmenen tuhannen talletusko? - -ANNA. Ahaa, sinä siis tiesit sen! - -HERRA EKMAN (hämillään). Niin -- etkös sinä itse siitä kerran -maininnut? - -ANNA. Olenpa tainnut mainita. - - (Pitkä äänettömyys.). - -HERRA EKMAN. Harmillinen juttu! - -ANNA. Tuoko kahdenkymmenen tuhannen markan juttu? - -HERRA EKMAN (kiusaantuneena). Kuinka sinä --! Tietysti minä tuota velan -irtisanomista tarkoitin. - -ANNA. Niin, se on kylläkin kiusallista, mutta (viivytellen). asialla on -toinenkin ja vielä kiusallisempi puoli. - -HERRA EKMAN. Mitä sinä sillä tarkoitat? - -ANNA. Sitä, että minun näissä oloissa on tultava sinun vaimoksesi. - -HERRA EKMAN. On tultava? - -ANNA (puhkeaa äkkiä hillittömään itkuun). - -HERRA EKMAN (hätääntyneenä). Mitä, mitä nyt? - -ANNA (nyyhkyttäen). Sanoin sinun menetelleen kevytmielisesti -kihlautuessasi minun kanssani, mutta minä itse olen ollut vieläkin -kevytmielisempi -- antautuessani sinulle rajattomasti. - -HERRA EKMAN. Mitä -- olisiko siitä seurauksia odotettavissa? - -ANNA. Minä pelkään niin. - - (Äänettömyys.). - -HERRA EKMAN. Se on kyllä harmillista, mutta mitään syytä tuohon -epätoivoiseen itkuun ei sinulla nähdäkseni silti ole. Sinä ivasit viime -veneretkellä minun mallikelpoisuuttani, mutta se on juuri tämä minun -sukuominaisuuteni, joka pakottaa minut -- kuinka sanoisin -- - -ANNA (päänsä nostaen). Korjaamaan minut, tarkoitat varmaan sanoa? - -HERRA EKMAN (ärtyisesti). Minä tarkoitin tietysti sanoa, että tuo -sukuominaisuuteni pakottaa minut pysymään kunnianmiehenä niin tässä -kuin muissakin asioissa. - -ANNA. Eli siis toisin sanoen korjaamaan minut -- haaksirikkoutuneen -perheen haaksirikkoisen tyttären. Mutta se on sinun puoleltasi aivan -liian mallikelpoista! (Kiivaasti) Kuule, minä tahdon korjata itse -itseni! (Irroittaa sormuksen sormestaan ja asettaa herra Ekmanin eteen -pöydälle) Minä vapautan sinut siitä ikävästä velvollisuudesta. - -HERRA EKMAN. Mitä! Sinä tahdot siis purkaa kihlauksemme? - -ANNA. Etkö sinä sitten sitä tahdo? Kyllä, siitä olen vakuutettu ja -siksi tahdonkin vapauttaa sinut alotteenteon vaikeuksista. - -HERRA EKMAN. Sinä siis todellakin luulet...? - -ANNA. Ei, minä olen vakuutettu siitä, kuten sanoin. - - (Äänettömyys). - -HERRA EKMAN. Etkö ajattele sitä häpeää, häväistystä, mikä siitä -aikanansa seuraa? - -ANNA. Häpeää -- kenelle? - -HERRA EKMAN. Hm, tietysti sinulle itsellesi. - -ANNA. Niin, niin, tietysti minut tullaan työntämään seuraelämän -ulkopuolelle, osoittamaan sormella ja niin edespäin. Sehän on aina -ollut naisen kohtalo tällaisissa tapauksissa, samalla kuin toinen -osapuoli käyskentelee loukkaamattomana kunnianmiehenä. Niin, niin, -kyllä minä olen jo senkin huomioon ottanut. Mutta kahdesta pahasta on -minusta tämä keveämpi kantaa. - -HERRA EKMAN. Kahdesta pahasta? Ja se toinen paha? - -ANNA. Ikuinen liitto, jonka laatu, luonne, sisältö -- kuinka sanoisin --- on näinä päivinä minulle täydelleen selvinnyt. - -HERRA EKMAN (katkerasti). Siis toisin sanoen, että sinä minuun -liittymällä tekisit onnettoman teon -- saisit minusta kelvottoman -aviomiehen? - -ANNA. En suinkaan tahdo sanoa, että sinä olisit kelvottomampi aviomies -kuin lukemattomat muutkaan. Päinvastoin sinä eräissä suhteissa voit -olla mitä paras aviomies. Mutta me -- me kaksi emme sovi yhteen. Meidän -välillämme ei tulisi vallitsemaan sopusointua. Se on pohjimmainen syy. -Ja sitten lisäksi joukko toisia, ulkonaisia syitä, jotka nekin -tulisivat aina ikävällä tavalla meidän avio-onneamme häiritsemään. - -HERRA EKMAN. Ihme, että sinä nyt vasta huomaat sen, ettemme me -toisillemme sovi. - -ANNA. Niin -- kuudestakolmatta ikävuodestani huolimatta, tai ehkä juuri -sen johdosta, olen siinä määrin antautunut rakkauden lumoihin, että -olen eräät asiat nähnyt väärässä valossa. Nyt huomaan todeksi, mitä -kerran muistelen jostakin kirjasta lukeneeni, että rakastuneet näkevät -rakastamissaan henkilöissä ominaisuuksia, joita näillä itse asiassa ei -lainkaan ole, ja toisaalta ovat näkemättä eräitä toisia, vähemmän -miellyttäviä ominaisuuksia, joita näillä on. - -HERRA EKMAN (ivallisesti). Onni, että sinun silmäsi sentään ajoissa -aukenivat. - -ANNA. Intohimoisuudestani huolimatta minulla on sentään viileämmät -puolenikin, ja eräänä sellaisena hetkenä minä näin äkkiä asiat oikeassa -valossaan. Paitsi sitä, että luonteemme eivät soinnu yhteen, on meitä -yhteen saattamassa ollut mukana myöskin sivutekijöitä -- mutta niistä -lie paras vaijeta. - -HERRA EKMAN. Minä luulen arvaavani, mitä sinä noilla sivutekijöillä -tarkoitat. - -ANNA. Sitä suurempi syy olla niistä puhumatta. - -HERRA EKMAN. Sinä syytät minua itsekkyydestä ja ties mistä. Pidätkö -siis itseäsi niin erehtymättömänä, tuomitessasi toisten motiiveja? - -ANNA. En, Kaarlo, enkä minä yksin sinua siitä syytä, vaan -myöskin itseäni. Olen paljon ajatellut näinä päivinä ja öinä ja -eritellyt tunteitani. Ja niinpä pelkään että _minun_ pohjimmaisena -motiivinani, mennessäni kihloihin kanssasi, on tietämättäni ollut -- -halu päästä täältä postikonttorista pois. - -HERRA EKMAN (päätään pudistaen). Mutta tuohan on yksinkertaisesti -sairaalloisuutta. Todellakin, eiköhän se johdu sinun fyysillisestä -tilastasi? - -ANNA. Ajatukseni eivät koskaan ole toimineet kirkkaammin kuin tällä -haavaa. - -HERRA EKMAN. Hm! Ja sinä tahdot siis purkaa kihlauksemme? Seurauksista -huolimatta. Niin, seuraukset -- oletko ajatellut niiden vaikutusta -isääsi, jota aina olet niin ihailtavalla hellyydellä kaikilta -mielenjärkytyksiltä koettanut suojata? - -ANNA (säikähtyneenä). Isäni! Hyvä Jumala, sitä seikkaa en todellakaan -ottanut lukuun. Niin, minä olen koettanut suojata häntä ja siinä -tarkoituksessa olen alistunut valehtelemaankin -- ja nytkö sitten itse -omalla kevytmielisyydelläni aiheuttaisin hänelle kuolemaa tuottavan -järkytyksen! Missä umpikujassa olenkaan! (Hetkisen ääneti herra -Ekmaniin tuijottaen). Kaarlo, että sinä tulitkin ajatelleeksi tätä -puolta asiassa! Sinä huolehdit siis niin paljon isästäni? - -HERRA EKMAN (olkapäitään kohauttaen). Luonnollisesti minä en puolestani -tahdo olla syypää vanhan miehen kuolemaan. - - (Äänettömyys). - -ANNA. Minä epäilin jo silmänräpäyksen ajan omia epäilyksiäni -- sitä -nimittäin, mitä olen tässä koettanut sinulle tulkita. Mutta tuo eleesi -ja nuo sanasi paljastivat minulle lopullisesti kaiken. Totuutta on aina -paras katsoa suoraan silmiin, ja siksipä minun op syytä kiittää sinua -sanoistasi -- ja eleestäsi. - -HERRA EKMAN. Hyvä, hyvä! - - (Koputusta oikeanpuoleiselle ovelle). - -ANNA (nousten). Kuka -- kuka siellä? -- (Yrittää ovelle, joka samalla -aukenee ja kynnykselle ilmestyy herra Hallman) Pappa! Kuinka ihmeessä -te siihen ilmestyitte? - -HERRA HALLMAN (naurahtaen). Onko se sinusta niin ihmeellistä? - -ANNA. Te joka ette kohta kahteen vuoteen ole kotiportin ulkopuolella -käynyt! - -HERRA HALLMAN. Ihana kesäpäivä houkutteli kerran minutkin hiukan -pitemmälle kävelylle. (Tulee sisälle). Kas, Kaarlokin! Hyvää päivää! -(Tervehtivät). Taisinkin tulla sopimattomaan aikaan ja lienee minun -viisainta perääntyä hyvässä järjestyksessä. - -HERRA EKMAN. Ei suinkaan! Minä pistäysin postia hakiessani tänne hiukan -juttelemaan ja olin juuri pois lähdössä. (Ottaa pöydältä hattunsa, -keppinsä ja postinsa; Annalle). Ensi kerran tavatessamme juttelemme -siitä lähemmin. Näkemiin, setä! Näkemiin, Anna! - - (Hyvästelee ja poistuu vasemmalle). - -HERRA HALLMAN. Onko mamma käynyt täällä? - -ANNA. Kyllä, mutta hän lähti pappilassa käymään. Istukaa, pappa, niin -menemme yhtä matkaa kotiin. (Kelloon silmäten) Postitunti on kohta -lopussa. - -HERRA HALLMAN (istuutuen). Mutta eikö Reinolta ole tullut kirjettä? -Olen odottanut sitä niin kiihkeästi ja kun ei mammaa heti kuulunut -kotiin, en malttanut enää, vaan lähdin itse tänne. - -ANNA (viivytellen). Kyllä -- täällä on papalle kirje Reinolta. - - (Ojentaa kirjeen isälleen). - -HERRA HALLMAN. Sakset, Anna! Tiedäthän, etten koskaan repimällä avaa -mitättömämpiäkään kirjeitä, saati tällaista. - - (Anna ojentaa hänelle sakset; leikattuaan kirjeen auki pistää - herra Hallman silmälasit nenälleen ja syventyy lukemaan). - -ANNA (istahtaa postipöydän taakse, josta hän työskennellessään -levottomasti tarkastelee isäänsä.). - -HERRA HALLMAN (lopettaa kirjeen ja sovittaa sitä takaisin kuoreen). Hm! -Harvoinhan täällä mikään käy toiveiden ja laskujen mukaan. Siksipä -täytyy ihmisellä olla kärsivällisyyttä loppumaton varasto. - -ANNA (arasti). Mitä Reino kirjoittaa? - -HERRA HALLMAN. Loppututkinto lykkääntynyt! Eikä mainitse, saako hän -syksylläkään sen suoritetuksi. - -ANNA. Onko hän yhä Helsingissä? - -HERRA HALLMAN. Kirjeen on hän kirjoittanut Helsingissä, mutta nyt -lienee hän jo maalla -- siellä viimekesäisellä tehtaalla, jonne hän -aikoo hetimiten lähteä harjoitteluaan jatkamaan. No, hyvähän se on -sekin, mutta pettymys, suuri pettymys tämä minulle siltikin oli. - -ANNA. Pappa rakas, jaksattehan kestää tämän pettymyksen? - -HERRA HALLMAN. Enkö kestäisi -- minä jonka on elämässäni täytynyt -paljon pahempaakin kestää. - -ANNA. Niin, niin. Voi kuinka iloiseksi saitte minut sanoillanne! - -HERRA HALLMAN. Eikähän tässä niin järin pitkä odotusaika ole enää -kysymyksessä. Korkeintaan vajaa vuosi. Mutta vauhtia meidän täytyy -Reinolle antaa. Mamma on oikeassa: Reinossa taitaa olla vähän liiaksi -iloista laulajapoikaa ja se on saanut hänet kuluttamaan aikaansa -joutavanpäiväiseen. Mitäpäs jos syyslukukauden alkaessa pistäytyisin -itse Helsinkiin auttamaan poikaa loppuspurtissa? - -ANNA. Tekö, pappa? Eihän nyt missään nimessä! - -HERRA HALLMAN. He, he, pidätkö sinä minua sellaisena raakkina, etten -minä enää kykene yhtä Helsingin matkaa tekemään? - -ANNA. Ei suinkaan, pappa, mutta -- sittenkin, sittenkin olisi teidän -sellaisen matkan vaivoilta itseänne säästettävä. On parempi, että -esimerkiksi minä menen sinne teidän sijastanne. - -HERRA HALLMAN. Näinköhän sinä vain kykenisit Reinossa tarpeellista -respektiä herättämään? No, kuinka vain, kuinka vain, kunhan veljesi -saadaan täyteen vauhtiin. Viimeistään ensi kevääseen mennessä on hänen -saatava insinööritutkintonsa (Huoaten). Olin niin vakuutettu, että hän -jo tänä kevännä ilmestyy kotiin, taskussaan valmiit paperit. Olisi -ollut niin ihanaa saada tehdas jo ensi syksyyn mennessä käyntiin. Mutta -kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, se pyörii sittenkin. On sentään -hyvä, että Reino näkyy täysin tajuavan keksintöni merkityksen ja -laajakantoisuuden. Mutta näytähän minulle tänään tulleita Helsingin -lehtiä, eikö niissä näy jo uutisia patentin myöntämisestä. - -ANNA (ojentaen isälleen sanomalehden). Reinonko tuo patentti piti -hankkia? - -HERRA HALLMAN. Kuinkas muuten. Häntähän asia oikeastaan lähinnä -koskeekin. (Levittää sanomalehden eteensä ja antaa katseensa liukua -pitkin palstoja) Ei näy uutisia. Merkillisesti se viipyy. Minun -mielestäni asian pitäisi olla jo ratkaistu. (Taittaa sanomalehden -kokoon ja laskee sen pöydälle, jolloin huomaa Annan sormuksen, ottaen -sen käteensä). Sinunko sormuksesi tässä? - -ANNA. Ah, niin -- - - (Ottaa sormuksen isältään ja pistää taskuunsa). - -HERRA HALLMAN. Kuinka? Taskussako sinä kihlasormusta kannat? - -ANNA (hämillään). Oh, kuinka minä tänään olenkin hajamielinen! - - (Pistää sormuksen sormeensa.). - -HERRA HALLMAN. Hm! (Hetkisen vaiti Annaa tarkasteltuaan). Kuule, Anna, -eiköhän siinä ole takana jotain muutakin -- tuossa sormusjutussa -nimittäin? Huomasin heti sisään tullessani, että teidän välillänne on -jotakin tapahtunut. - -ANNA. Pappa rakas, kuinka te sellaista? Mitä meidän välillämme olisi -voinut tapahtua? - -HERRA HALLMAN. Hm, no! Minä en tahdo lainkaan sekaantua teidän -asioihinne. Olethan sinä, Anna, täysin kypsynyt nainen ja voit itse -arvioida askeltesi kantavuuden. Jos sinä esimerkiksi olet tullut -toisiin ajatuksiin aikomaasi avioliittoon nähden, niin -- no, kuten -sanottu, minä en tahdo niihin asioihin lainkaan sekaantua. Minä toisin -sanoen pysyn täysin puolueettomana. - -ANNA (hetkisen itsensä kanssa taisteltuaan). Kuinka minä, pappa, -olenkaan teille kiitollinen sanoistanne. Mutta tuohon meidän -suhteeseemme nähden te täydellisesti erehdytte, sillä minusta tulee -kuin tuleekin Kaarlon vaimo. - -HERRA HALLMAN. No, kuinka hyvänsä. Sinä teet tietysti niinkuin itse -parhaaksi katsot. Mutta mihin sinä elämässäsi milloinkin ryhtynet, -suureen tai pieneen, niin pidä aina ohjeenasi tuota minun vanhaa -valiolausettani: pysy aina uskollisena omalle itsellesi! - -ANNA (puolittain itsekseen). Uskollisena itselleen. Niinkuin Sohvi -kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kunpa ihminen _aina_ voisikin -pysyä uskollisena itselleen! - -HERRA HALLMAN. Täytyy voida. - -ANNA. Mutta eikö elämässä usein esiinny tilanteita, joissa ei voi -- -tai joissa ainakin on äärettömän vaikea pysyä uskollisena itselleen? - -HERRA HALLMAN. Hm, kyllä niin. Minä tiedän sen kokemuksesta. Eräässä -tuollaisessa tilanteessa en itse jaksanut -- tai paremmin sanoen -muistanut pysyä itselleni uskollisena, ja seuraukset siitä kävivät -varsin tuhoisiksi. Niin, niin, _aina_ täytyisi jaksaa pysyä -uskollisena omalle itselleen. Sen turvin kykenee ihminen paljon -kestämään. - -ANNA (miettivästi eteensä tuijottaen). Niin, niin -- Ah, jospa minäkin -kykenisin siihen. - -HERRA HALLMAN (hellästi). Kyllä sinä kykenet, tyttäreni, kun vain -tahdot. Sinulla on luonnetta. -- Hm, äsken tuota Reinon kirjettä -lukiessani vilahti mieleeni, että -- että jospa sinä, Anna, olisit -syntynyt Reinon tilalle, toisin sanoen pojaksi, niin minä tuntisin -suunnitelmani olevan paljon lujemmalla pohjalla. - -ANNA (äkkiä vilkastuen). Mutta pappa! Minunhan _piti_ tulla siihen -mukaan. Ettekö muista, kuinka me liittousimme maailmaa valloittamaan? -Vai eikö siinä minulle tilaa olekaan? - -HERRA HALLMAN (nousten ja Annaa lähestyen). On, on! Sekä Reinolle että -sinulle ja minulle -- sinulle ennen kaikkia. Ajattelepas, että se -kilpailukykynsä vuoksi tulee entisestään suuresti laajentumaan. -Työväkeä täytyy yhtä mittaa lisätä -- - -ANNA. Ja työväelle me rakennamme ajanmukaisia asuntoja -- - -HERRA HALLMAN. Ihan niin -- olin juuri samaa sanomaisillani! - -ANNA. Nuo pienet somat asunnot sievien puutarhojen keskellä. -- - -HERRA HALLMAN. Niin -- se ruma joutomaa siellä tehdasrakennusten -takalistolla -- sen muutamme pieneksi kukoistavaksi -puutarhakaupungiksi. - -ANNA. Kuinka suuremmoista! Ja sitten perustamme koulun sinne -puutarhakaupunkiin. Kuinka monenlaisia ja hedelmällisiä työaloja -minulle aukeneekaan! (Kelloon katsahtaen) Mutta nyt lähdemme, pappa, -päivälliselle ja koetamme saada mammankin iloiseksi. - - (Sulkee postiluukun). - -HERRA HALLMAN. Mamma ei usko minun keksintööni ja suunnitelmiini. -(Silmää iskien) Hän luulee minua lapsettavan. Kyllä minä olen sen -huomannut. Mutta sitä iloisemman yllätyksen valtaan on hän aikanansa -joutuva. - -ANNA. Kuinka rohkeaksi minä taas tunnen itseni! Minä -- minä luulen, -että me vielä voitamme, pappa. Toisin sanoen: pääsemme rannalle. - -HERRA HALLMAN (Annan tukkaa silittäen). Sen me varmasti teemme. Hiukan -vain kärsivällisyyttä vielä! - - ESIRIPPU. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Näyttämö sama kuin ensi näytöksessä. Sohvapöydälle on ilmestynyt -vastapuhjennut valkoinen ruusu pienessä, punaiseen harsopaperiin -verhotussa kukka-astiassa. Ikkuna auki, samoin vasemmalle johtavat -ovet. Oikeanpuoleinen ovi raollaan. - -Esiripun noustua pysyy näyttämö hetken aikaa tyhjänä. - -ANNA (tulee etehisestä kädessään sanomalehtiä ja isokokoinen kirje). -Kylläpä täällä on hiljaista. Kuulee melkein päivänsäteiden laulavan. -(Laskee postin pöydälle, menee oikeanpuoleiselle ovelle ja kurkistaa -sisään, minkä jälkeen hän varovasti sulkee oven). Sepä ihmeellistä, -että pappa keskipäivällä nukkuu. Ja hymyilee nukkuessaan niin -onnellisena. Näkee varmaankin tehtaasta unta. (Ruokasalin ovelle -ilmestyy Sohvi) Kas, onhan täällä muitakin ihmisiä. Luulin tullessani, -että talo on typötyhjä. Entäs mamma? Onko hän mennyt kirkkoon? - -SOHVI. Kyllä, mutta kohta kai ne sieltä tulevat. - -ANNA (huomaa ruusun pöydällä ja nostaa sen eteensä tunnustellen sen -tuoksua.). Mistä tämä on ilmestynyt? - -SOHVI. Se on neidin onnenruusu. - -ANNA. Mitä Sohvi nyt oikein tarkoittaa? - -SOHVI. Se on siitä neidin nimipäiväruususta. Minähän taitoin siitä -varkain oksan ja panin sen tuonne keittiön akkunalle kasvamaan. Tänä -aamuna puhkesi siitä ensimmäinen ruusu. - -ANNA. Nyt Sohvi erehtyy. Se nimipäiväruusuhan oli punainen. - -SOHVI. Mutta tuollainen siitä kuitenkin nyt puhkesi. - -ANNA (tarkastelee ajatuksiinsa vaipuneena ruusua). Kummallista! -- -Mutta kaunis tämä on, kauniimpi ja puhtaampi kuin punainen. Ja hienompi -tuoksu. Eikö teistäkin Sohvi? - -SOHVI. En tiedä, kauniitahan ne ovat molemmat. (Äänettömyys). Onko -apteekkari ollut jossakin matkalla, koska hän äsken, kun minä olin -maitoa hakemassa, ajoi asemalta päin? - -ANNA. Niin, hänhän on ollut Helsingissä. - - (Laskee ruusun takaisin pöydälle, ottaa sanomalehden - ja istuutuu keinutuoliin.). - -SOHVI. Nytpä minä muistankin. Minähän näin viime yönä unta neidistä ja -apteekkarista. - -ANNA (hymyillen). No, antakaas kuulua. - -SOHVI. Neiti oli apteekkarin kanssa soutelemassa. Sitten alkoi neiti -keikuttaa venettä, niin että se kaatui. - -ANNA. Mutta nyt Sohvi laskettelee omiansa! - -SOHVI. E-i! Minä heräsinkin vielä siihen, kun vene kaatui ja apteekkari -parkasi niin surkeasti. - -ANNA. No hukuimmeko me? - -SOHVI. Sitä en ehtinyt nähdä, kun samassa heräsin. - -ANNA. Sohvi varmaankin näki, kun me viime kerran olimme järvellä ja -siitä on nyt unimatti saanut aiheen. - -SOHVI. Näin kyllä keittiön ikkunasta ja näin senkin, kun neiti keikutti -venettä. - -ANNA. Mutta sitähän Sohvi ei voinut nähdä, että minä keikutin. - -SOHVI. No jos en juuri nähnyt, niin arvasin. - -ANNA. Miksei apteekkari yhtä hyvin olisi saattanut keikuttaa? - -SOHVI. Eihän nyt toki apteekkarilla juolahtaisi mieleenkään semmoista -tehdä. Ei, kyllä se oli neidin kujeita. - -ANNA (ajatuksissaan). Ja hän parkaisi! - -SOHVI. Niin -- mutta eiväthän ne tuollaiset unet mitään merkitse, ja -jos merkitsevät, niin hyvää vain. (Kuuluu kellojen soitto) Nyt ne -tulevat kirkosta. Ja minulla on kahvikin vielä puolitiessä. - - (Vetäytyy vasemmalle). - -ANNA. Kuinka painostavaa nyt onkaan! (Nousee, heittää sanomalehden -pöydälle ja menee ikkunan ääreen). Siellä tulee mamma. -- Mamma -poloinen! -- Aivankuin kantaisi jotakin näkymätöntä taakkaa. - -ROUVA HALLMANIN ÄÄNI ULKOA. Sinä olet jo kotona, Anna? Terveisiä -kirkosta. - -ANNA. Kiitos, mamma! - - (Etehisestä kuuluu liikettä ja hetken kuluttua astuu rouva - Hallman, tummiin puettuna, sisään, laskee virsikirjan - pöydälle ja istuu väsymyksestä huoaten). - -ROUVA HALLMAN. Ihmeen painostava ilma tänään. Kirkossakin miltei joka -toinen torkkui. Tulee varmaan ukonilma. - -ANNA. Ukonilma -- niin. Minä olen sen lähenemisen jo kauan vaistoissani -tuntenut. - -ROUVA HALLMAN. Kauan? Sinä tarkoitat siis _sitä_? - -ANNA. Niin. - -ROUVA HALLMAN. Kirkossa saatoin minä sen hetkeksi unhottaa, mutta kohta -ulos tultuani oli se taas kimpussani. -- Tuliko postissa mitään uutta? - -ANNA. Ei mitään, ellei sanomalehdissä jotakin ole. En ole ehtinyt niitä -vielä läpi silmätä. - -ROUVA HALLMAN. Mitäpä niissä. - -ANNA. Patenttiuutinen. - -ROUVA HALLMAN. Hm. (Ottaen sanomalehtien joukosta kirjeen) Kenellekäs -tämä on? Papalleko? - -ANNA (ottaen kirjeen äidiltään). Ei, se on minulle. (Viivytellen) Siinä -on Reinon velkakirja. - -ROUVA HALLMAN. Velkakirja? Sekö -- - -ANNA. -- jonka korot hän on jättänyt maksamatta ja jonka pankki sanoi -irti. - -ANNA. Ei, vaan -- minä. - -ROUVA HALLMAN. Sinä! Kuinka, oletko sinä sen talletusjäännöksen uhrannut -siihen? - -ANNA. Olen. Kunniantuntoni ei sallinut, että vieraat ihmiset maksavat -veljeni puolesta. - -ROUVA HALLMAN. Ja tietääkö Kaarlo siitä vielä mitään? - -ANNA. Ei minulla ainakaan ole ollut tilaisuutta sitä hänelle sanoa. -Hänhän matkusti Helsinkiin kohta sen jälkeen kuin irtisanomisesta tuli -ilmoitus. - -ROUVA HALLMAN. Hän kuuluu tänä aamuna palanneen matkaltaan. Tiedätkö, -että hän on ollut Helsingissä juuri tuon laina-asian takia? - -ANNA. En. Paha vain, ettei hän ennen lähtöään siitä minulle mitään -ilmoittanut. Olisi säästynyt turhista vaivoista. Sanoiko hän teille sen -takia Helsinkiin menevänsä? - -ROUVA HALLMAN. Ei, muilta minä olen sen kuullut. - -ANNA. Muilta? Kuinka muilla voi siitä olla tietoa? - -ROUVA HALLMAN. Herra ties kuinka! Liekö Kaarlo ennen lähtöään tullut -jollekin maininneeksi ja niin se on suusta suuhun levinnyt. Kuka ne -juorujen jäljet selvittää. Ja muuten ne kaikesta päättäen tietävät -Reinon asioista paljon enemmän kuin me luulemmekaan. Minua ihan -puistattaa ajatellessani, että joku ajattelematon tai pahansuopa menisi -niistä papallekin kertomaan. - -ANNA. Senhän me toki voimme estää, sillä onhan meistä jompikumpi aina -papan seurassa. - -ROUVA HALLMAN. Niin, niin, mutta siitä huolimatta tämä on kuin elämistä -miinan päällä, joka voi räjähtää milloin hyvänsä. Usein tulee tätä yhtä -ja samaa asiaa seuloessani mieleen ajatus, että olisi onnellisinta, kun -Herra ajoissa korjaisi papan pois. Vaikka kauhea on sellainenkin -toivomus! (Äänettömyys). Ja sinäkin olet nyt menettänyt viimeistä -myöten säästösi. Eiköhän olisi ollut viisaampaa järjestää se asia -jotenkin toisin? - -ANNA. Mamma rakas, siinä ei ollut muuta mahdollisuutta. Ellen minä -olisi velkakirjaa lunastanut, olisi se peritty takausmiehiltä ja sitä -minun kunniantuntoni ei sallinut. - -ROUVA HALLMAN. Niin, en ymmärrä, mikä siinä ja mikä tässä yleensäkin -olisi viisainta. (Äänettömyys) Pappakin tuntuu siellä jo heränneen. - -ANNA. Mutta mikä papan nyt on uneen saanut? Eihän hän ennen ole juuri -koskaan päivällä nukkunut. - -ROUVA HALLMAN. Hän oli koko yön niin levoton eikä nukkunut ollenkaan. -Hänen sydämen tilansa on viime päivinä huomattavasti heikontunut. - -ANNA (ottaen kirjeen pöydältä). Tästä emme luonnollisesti puhu papalle -mitään. - - (Menee kirje kädessään ruokasaliin, josta hän kohta palaa. - Samassa tulee herra Hallman oikealta). - -HERRA HALLMAN (silmiään hieroen). Nukuin niin makeasti, etten sellaista -muista vuosikausiin ja sitten näin niin selkeätä unta, että herättyäni -kului ainakin viisi minuuttia, ennenkuin kykenin toden unesta -eroittamaan. - - (Kaikki kolme istuutuvat pöydän ääreen). - -ROUVA HALLMAN. No, ja minkälaista unta sinä näit? - -HERRA HALLMAN (iloisesti). Entinen tehtaani oli olevinaan täydessä -käynnissä. Suuri höyrykone puhkui, remmit vonkuivat ja laklattivat, -uudet patenttikoneet olivat paikoillaan ja nauloja, kirkkaita kuin -hopeapuikot, tuli ihan satamalla. Minua alkoi jo suorastaan pelottaa se -vauhti ja jylinä, ja olin juuri antamaisillani käskyn seisauttaa -koneet, kun vauhtipyörä samassa hirveällä ryskeellä hajosi tuhannen -pirstaleiksi. Siihen minä heräsin ja olin vähällä pudota vuoteesta. - -ROUVA HALLMAN (katsahtaen pikaisesti Annaan). Se päättyi siis -onnettomasti. - -HERRA HALLMAN. Uni, niin. Mutta unethan tietävät aina päinvastaista. -Mikä unissa särkyy, se todellisuudessa eheytyy. Saattepa nähdä, se -pyörii vielä ja ennen pitkää. (Tarttuu sanomalehteen) Mitä uutta -sanomalehdet tietävät? - -ANNA. En ole ehtinyt niitä vielä katsoa. - - (Herra Hallman syventyy sanomalehteä tarkastelemaan). - -ROUVA HALLMAN (Annalle). Varmaankin Kaarlo tulee pian täällä käymään. --- Mitäpäs jos iltapäivällä menisimme kaikki järvelle. - -ANNA. Ei, ei -- _minulla_ ei ole sinne vähintäkään halua. - -HERRA HALLMAN (pudottaa, ankaran mielenliikutuksen vallassa, -sanomalehden kädestään). Mitä -- mitä herran nimessä tuo merkitsee? - -ROUVA HALLMAN JA ANNA (säikähtyneinä). Mitä? Mitä siinä on? - -HERRA HALLMAN (nostaen vapisevin käsin sanomalehden uudestaan eteensä, -änkyttäen). Patentti nau -- naulakoneen keksinnöstä. Mutta tuo nimi? -Katsopas sinä, Anna, näenkö minä oikein. - -ANNA (kumartuu sanomalehden yli ja lukee herra Hallmanin -osoittamasta kohdasta.). "Patentti. Teollisuushallitus on insinööri -A. Saarnivaaralle myöntänyt patentin keksinnöstä, joka tietää suurta -parannusta naulateollisuuden alalla." - -HERRA HALLMAN. Siis Saarnivaara. Niin minäkin sen luin. - -ANNA. Kuinka tämä voi olla mahdollista? - -HERRA HALLMAN (nojautuu taapäin ja painaa kädellä rintaansa). - -ROUVA HALLMAN (nousten ja lähestyen miestään). Pappa, pappa, koskeeko -se taas? Ehkä se onkin vain harhauutinen. - -ANNA. Niin, siinä täytyy olla joko painovirhe, nimierehdys tai joku muu -väärinkäsitys. - -ROUVA HALLMAN. Ihan varmasti siinä on jotain sellaista! - -HERRA HALLMAN (voipuneesti). Niin, niin, eihän juuri hevillä voi -ajatella, että kaksi henkilöä tekee samaan aikaan samanlaisen -keksinnön. Ei, ei, jotakin sotkosta siinä täytyy olla. Mutta kuinka -levottomaksi se saikaan sydämeni. - -ROUVA HALLMAN. Koeta tyyntyä, rakas Eemil. Jos ottaisit niitä tippoja -ja menisit hiukan levolle? - -HERRA HALLMAN. Juurihan minä nousin levolta. Ei, minä en pääse rauhaan, -ennenkuin olen saanut täyden selvyyden. Minun täytyy heti kirjoittaa -asiasta sekä Reinolle että teollisuushallitukseen -- ja pyytää vaikka -sähkösanomavastaus. - - (Nousee paikaltaan ja menee oikealle. Seuraava keskustelu - Annan ja hänen äitinsä kesken tapahtuu puoleksi kuiskaten). - -ROUVA HALLMAN (tuskaisesti). Mitä tämä nyt oikein tietää? - -ANNA. Voi, mamma rakas, mitä minun mieleeni nyt juuri johtui! - -ROUVA HALLMAN. Mitä -- mitä, rakas lapsi? - -ANNA. Jos tuo sittenkin olisi se papan keksintö? - -ROUVA HALLMAN. Mutta kuinka se olisi toisen henkilön nimissä? - -ANNA. Reino -- Reino on voinut kevytmielisyydessään luovuttaa, myydä -sen toiselle. - -ROUVA HALLMAN. Hyvä Jumala, olisiko se mahdollista! - - (Tuskallinen äänettömyys, jonka kestäessä molemmat - naiset tuijottavat toisiinsa). - -ANNA. Niin, se juolahti vain äkkiä minun mieleeni. - -ROUVA HALLMAN. Mutta ei -- se ei voi sittekään olla mahdollista! Niin -huonoa meidän ei pidä toki Reinosta uskoa. Ei, joku nimisekaannus siinä -täytyy olla. - -ANNA. Sydämestäni soisin, että niin olisi. - -ROUVA HALLMAN. Kuule, jospa sinäkin kirjoittaisit tämän illan postiin -tuosta asiasta jonkun sanan Reinolle. - -ANNA. Sen minä teen ja siitä tuleekin tuima kirje. Peittelemättä -sanon minä hänelle totuuden ja minkä kamalan tilanteen hän -kevytmielisyydellään on saanut täällä kotona syntymään. - -ROUVA HALLMAN. Elä häntä poloista huoli sentään kovin rusikoida. - -ANNA. Eikö häntä tähän saakka ole tarpeeksi hemmoteltu! - -ROUVA HALLMAN. Niin, niin, mutta Reinon luonne, näetkös, ei kestä -ankaruutta. - -ANNA. Siksi että hänet on lapsesta pitäen sellaiseksi totutettu. - -ROUVA HALLMAN (kyyneliin puhjeten). Hyvä Jumala, rupeammeko mekin tässä -toisiamme soimaamaan! - -ANNA (heltyen). Rakas mamma, suokaa anteeksi tylyt sanani. Enkähän minä -sitä paitsi teitä erikoisesti tarkoittanut. Yhtä syyllisiähän me kaikki -olemme Reinon hemmotteluun. - -ROUVA HALLMAN. Niin, niin, herra paratkoon. Ja nyt saamme siitä kaikin -kolmin hedelmät korjata. (Kuivaa kyyneleensä ja nousee). Mutta täytyy -käydä päivällispuuhiin ja lykätä nämä ikävyydet taas toistaiseksi -syrjään. - -ANNA (myös nousten). Mamma, levätkää te, minä huolehdin Sohvin kanssa -päivällisestä. - -ROUVA HALLMAN. Mutta entäs kirjeesi Reinolle? - -ANNA. Minä ehdin sen kyllä päivällisenkin jälkeen. - -ROUVA HALLMAN. No niin, minä lähden sitten ottamaan lavasta sallattia. -Se on pieni yllätys papalle, joka niin kovin pitää sallateista. - - (Menevät yhdessä vasemmalle). - -HERRA EKMAN (Tulee ulkoa ja yrittää oikealle, mutta palaa ja katsahtaa -ruokasaliin). Hyvää päivää, Anna! - -ANNA. Kas Kaarlo! Päivää! (Tulee saliin, yllään valkoinen -talousesiliina ja tervehtii Herra Ekmania) Sinä olet ollut Helsingissä? - -HERRA EKMAN. Niin, palasin tänä aamuna. Kai setä ja täti ovat kotona? - -ANNA. Kyllä. Pappa valmistaa tuolla huoneessaan paria kirjettä. Tee -hyvin ja istu. - - (Istuutuvat pöydän ääreen toisiaan vastapäätä. - Kiusallinen äänettömyys.). - -HERRA EKMAN. Kuinka somalta sinä näytät tuossa valkoisessa -esiliinassasi! - -ANNA. Hm! - - (Äänettömyys). - -HERRA EKMAN. Muuten -- terveisiä veljeltäsi. - -ANNA (säpsähtäen). Kuinka! Oletko sinä tavannut Reinon? - -HERRA EKMAN. Kyllä. - -ANNA. Helsingissäkö? - -HERRA EKMAN. Niin. - -ANNA. Hän on siis yhä siellä, vaikka -- vaikka hän jo hyvän aikaa -sitten kirjoitti papalle menevänsä entiseen kesäharjoittelupaikkaansa? - -HERRA EKMAN. Hän lähtee sinne kyllä. (Innostuneesti) Muuten, Anna, minä -olen tähän saakka ollut väärässä käsityksessä veljestäsi. - -ANNA (jännittyneenä). Millä tavalla väärässä -- ja miten sinä nyt olet -toiseen käsitykseen tullut? - -HERRA EKMAN (vakuuttavasti). Veljesihän on kyky -- todellinen kyky. - -ANNA. Mutta hänen opintonsa -- - -HERRA EKMAN. Ovat jääneet koko lailla takapajulle, se on totta -- ja -totta myöskin, että hän on hummannut aika hurjasti. Mutta tuo kaikkihan -on korjattavissa -- ja on helposti korjattu, kun miehellä on kerran -sellainen pää. Ihan kuin partaveitsi. - -ANNA. Mutta mistä, -- mistä sinä nyt yhtäkkiä tällaisen käsityksen -sait? Ja miten sinä ensinnäkin tapasit veljeni? - -HERRA EKMAN. Aivan sattumalta. Oikeastaan tapasin ensinnä sattumalta -erään entisen koulutoverini ja hänen kauttaan sitten veljesi. Minähän -menin muuten Helsinkiin hankkimaan rahoja sen velan lunastamiseen. - -ANNA. Oli vahinko, että lähdit minulle asiasta ilmoittamatta. Olet -siten joutunut rahojen hankkimisessa näkemään turhaa vaivaa. (Menee -vasemmalle, josta palaa kirje kädessään). Velkakirja on näet -lunastettu. - - (Ottaa velkakirjan kuoresta ja näyttää herra Ekmannille.). - -HERRA EKMAN. Mutta kuinka tämä on ymmärrettävä? Kuka sen on lunastanut? - -ANNA. Minä. Mutta tästä ei, pane se mieleesi, sanaakaan papalle. - - (Pistää velkakirjan takaisin kuoreen.). - -HERRA EKMAN. Sinä? Mutta millä ihmeen tavalla sinä olet sen voinut -tehdä? - -ANNA. Rahalla tietysti. Pankkitalletukseni jäännöksellä. - -HERRA EKMAN. Jäännöksellä? Mutta sinähän sanoit silloin käyttäneesi sen -jo loppuun. - -ANNA. Hm, se oli vain -- sellainen päähänpisto minun puoleltani. Vähän -enemmän kuin puolet siitä oli vielä jälellä ja sillä lunastin tämän -velkakirjan. Mitä siitä vielä on pankissa jälellä, niin -- tiedätkö, -mitä varten sen päätin säilyttää? - -HERRA EKMAN. No? - -ANNA. Tarvittaissa Reinolle matkarahoiksi Amerikaan. - -HERRA EKMAN (vilkkaasti). Ei, kuulepas, siihen tarkoitukseen ei Reino -rahoja kaipaa. Hänet tarvitaan täällä kotimaassakin. - -ANNA. Kunpa todellakin niin olisi! Sinä saat minut toivorikkaaksi ja -iloiseksi, vaikka minä en tästä kaikesta ymmärräkään vielä mitään. - -HERRA EKMAN. Saat nyt hiukan kärsiä epätietoisuudesta. Vasta papalle -kerron asian. -- Niin, se lainajuttu. Minulla on siihen nyt rahat -valmiina, mutta velkakirja onkin jo lunastettu. Olet sinä, Anna, -omaperäinen ihminen! Mutta tällä asialla on se hyvä puoli, että minä -voin nyt nämä rahat lainata Reinolle, sillä hän on luvannut uudestaan -ja lujasti käydä opinnoitiin käsiksi. - -ANNA (katsoen pitkään herra Ekmania). Sinä siis lainaisit Reinolle -rahoja? - -HERRA EKMAN. Niin, sikäli kuin voin. Täytyyhän sellaista kykyä -jaloilleen auttaa. - -ANNA (liikutettuna). Kaarlo, minä -- minä olen sinua väärin tuominnut. -Nyt huomaan erehdykseni. - -HERRA EKMAN. Niin, sinä tahdoit purkaa silloin kihlauksemme, vaikka -isäsi tulo katkaisi asian. Mutta sormus, jonka sinä silloin laskit -eteeni pöydälle, on nyt jälleen sinun sormessasi. Merkitseekö se -- - -ANNA (hiljaa). Panin sen silloin isäni takia sormeeni. Mutta -alkuperäisessä päätöksessäni olin silti päättänyt pysyä. Nyt huomaan -perusteluni kuitenkin vääriksi ja pyydän sinulta anteeksi. - -HERRA EKMAN. Unohdamme siis sen silloisen välikohtauksen ja voimaan jää -status quo, eikö niin? - -ANNA (arasti). Siinäkin tapauksessa, että -- että sitä syytä ei -olisikaan olemassa, joka minut, ennen kaikkea isän takia, olisi -mahdollisesti pakottanut silloin tekemäni päätöksen peruuttamaan? - -HERRA EKMAN. Sinä siis olet saanut varmuuden ettet -- - -ANNA (viivytellen). Niin -- minä olen saanut varmuuden, että asiani -eivät ole niin. Sinun ei siis tarvitse isääni tässä tapauksessa -lainkaan ottaa huomioon. - -HERRA EKMAN (hämillään). Hm, Hm! (Kiusallinen äänettömyys) Anna, -sinähän tiedät, että minulla on Helsingissä vanha, varakas täti, jolta -minä sain rahat tätä velkajuttua varten -- ja myöskin erääseen toiseen -tarkoitukseen, jonka kyllä pian saat tietää. Tätini on tuollainen koko -lailla vanhanaikainen aristokraatti ja, niin, ymmärräthän sinä, Anna, -tuollaiset vanhat, rikkaat tädit, niillä on aina jäykät periaatteensa -ja -- ja tämä tätini -- (vaikenee hämillään). - -ANNA (kalpeana ja jäykistyneenä). Ymmärrän. Tämä tätisi ei siis hyväksy -tulevan perillisensä aikomaa avioliittoa. - -HERRA EKMAN. Niin -- valitettavasti. Tuollaiset tädit -- sinä ymmärrät, -ovat niin itsepintaisia. Vaivoin sain häneltä tarvitsemani rahasumman -ja tulevaan perintööni nähden hän viittaili -- mutta se sikseen. Sinä -tiedät, Anna, että minä olen aina tahtonut pysyä kunnian ja -velvollisuuksien miehenä ja -- - -ANNA (keskeyttäen). Mutta nyt, kuten kuulit, sinua eivät mitkään -_velvollisuudet_ minuun sido. - -HERRA EKMAN. Hm, hm! Minä toivoisin, että me voisimme keskustella tästä -asiasta tyynesti ja järkevästi. - - (Oikealta kuuluu tuolin kolinaa.). - -ANNA. Pappa saapuu toisen kerran keskeyttämään meidän -välinselvittelyämme. Mutta jos sinulla on aikaa tulla iltapäivällä -postikonttoriin, niin päätämme sen lopullisesti siellä. - - (Nousee; samassa tulee herra Hallman oikealta. Anna poistuu - vasemmalle, jonne johtava ovi koko ajan avoinna.). - -HERRA HALLMAN. Kas, Kaarlo! Sinä olet kuulema ollut Helsingissä. - - (Tervehtivät ja istuutuvat.). - -HERRA EKMAN. Niin, palasin tänä aamuna. Minulla on teille Reinolta -terveisiä. - -HERRA HALLMAN. Reinolta! Oliko hän sitten vielä Helsingissä vai missä -sinä hänet tapasit? - -HERRA EKMAN. Helsingissä minä hänet tapasin. Tiedättekö, siinä on -teräväpäinen insinöörin alku! - -HERRA HALLMAN (tyytyväisenä). Niinkö arvelet? - -HERRA EKMAN. Se ei ole pelkkää arvelua, minä olen nähnyt siitä pätevän -todistuksen. - -HERRA HALLMAN. Hänen opintonsa ovat siis sujuneet hyvin? - -HERRA EKMAN. Hm! Jaa, hänen varsinaisista opinnoistaan en niinkään -tiedä, mutta eräs suuremmoinen keksintö, jonka hän on tehnyt -- - -HERRA HALLMAN. Keksintö? - -HERRA EKMAN. Mitä, eikö hän todellakaan ole teille siitä vielä mitään -ilmoittanut? - -HERRA HALLMAN. En minä mistään Reinon tekemästä keksinnöstä tiedä. - -HERRA EKMAN (vilkkaasti). No sitä iloisempaa on minun teille ilmoittaa, -että Reino on tehnyt kerrassaan nerokkaan keksinnön. - -HERRA HALLMAN. Keksinnön? - -HERRA EKMAN. Niin. Hän on keksinyt naulatehdasta varten koneiston, joka -valmistaa samassa ajassa kaksinkertaisen määrän nauloja kuin nykyään -käytännössä olevat koneet. - -HERRA HALLMAN (hymyillen salaperäisesti). Ahaa, se on siis se. - -HERRA EKMAN. Te siis kuitenkin tiesitte siitä? - -HERRA HALLMAN. He, he, olihan minulla siitä hiukan vihiä. Mutta kuinkas -patenttihakemuksen laita on? Puhuiko Reino siitä mitään? - -HERRA EKMAN. Keksinnölle on saatu jo patentti. - -HERRA HALLMAN. Kuinka? - -HERRA EKMAN. Siitä on uutinenkin tänään tulleissa lehdissä. Patentin -hakija ja saaja on minun entinen koulutoverini, insinööri Saarnivaara. - -HERRA HALLMAN (änkyttäen). Saarni -- Saarnivaara! Mutta mitä tämä -kaikki tietää? - -ANNA (ilmestyy vasemmanpuoleiselle ovelle ja hätääntyneenä koettaa -antaa herra Ekmanille vaikenemismerkkejä.). - -HERRA EKMAN (vilkkaasti, Annan varoitusmerkkejä huomaamatta). -Asianlaita on nähkääs niin, että Reino kipeässä rahantarpeessa oli -näyttänyt tuota keksintöään Saarnivaaralle ja -- - -ANNA. Kaarlo! - - (Antaa edelleen hätääntyneenä merkkejä). - -HERRA HALLMAN (läähättäen). Jatka, jatka! Ja Saarnivaarako osti -keksinnön? - -HERRA EKMAN (vilkuen epävarmana vuoroin Annaan, vuoroin herra -Hallmaniin). Niin. Kaupunkiin tullessani tapasin minä aivan sattumalta -Saarnivaaran, joka tarvitsi rahaa tuota kauppaa varten. Minä hankin -rahat ja samalla me yhdessä Saarnivaaran kanssa muodostimme -pienen konsortiumin, pannaksemme keksinnön mitä pikimmin toimeen. -Tiedättekö, setä, minulla on matkassani konsortiumin valtuutus ostaa -konkurssipesältä teidän entinen tehdaslaitoksenne. Siksi tulinkin tänne -oikopäätä, pyytääkseni teitä asiantuntijana -- - -ANNA (astuen kuvasti esille). Vaikene jo, mieletön! - -HERRA HALLMAN (kasvot vääntyneinä ja etukumaraan vaipuneena painaa -molemmin käsin rintaansa.). - -HERRA EKMAN (nousee ällistyneenä). Mutta mikä teidän on? - -ROUVA HALLMAN (kiiruhtaen vasemmalta). Onko papalla taas kohtaus? - -ANNA. Pappa, kykenettekö käymään, me autamme teidät vuoteeseen? - -HERRA HALLMAN. Oh! oh! (Rouva Hallmanin ja Annan tukemana nousee -hän vaivaloisesti tuolista ja kulkee oikealle). Nyt -- nyt se -vauhtipyörä -- - - (Kaikki kolme katoavat oikealle, josta samalla kuuluu raskas - romahdus. Herra Ekman seisoo hämillään ja neuvotonna kynnyksen - takana näyttämön puolella.). - -SOHVI (ruokasalin ovelta). Herra siunatkoon, mitä täällä on tapahtunut? - -ROUVA HALLMAN (näkymättömissä oikealla, josta kuuluu punnerrusta ja -katkonaisia sanoja). Voi hyvä Jumala! Auttakaa, nostetaan tuonne -vuoteeseen! - -HERRA EKMAN ja SOHVI (rientävät oikealle.). - -ANNA. Lääkäri -- lääkäri on saatava mitä kiiruimmin. - -HERRA EKMAN. Minä juoksen hakemaan. - - (Rientää näyttämön läpi ulos.). - -ROUVA HALLMAN (murtuneella äänellä). Pappa, pappa! Ymmärrätkö sinä -- -kuuletko sinä mitään? - -SOHVI. Kun saisi nuo kourat auki. Mutta hän puristaa niin. - -ROUVA HALLMAN. Mennyttä, mennyttä! Minä näen jo, ettei tässä auta enää -mikään. - -SOHVI. Eikö sydän enää lyö? - -ROUVA HALLMAN. Ei -- ei tunnu enää mitään elonmerkkiä. - - (Seuraavien hetkien kuluessa kuuluu oikealta vain joitakin - katkonaisia sanoja ja nyyhkytystä.). - -ANNA (tulee unissakävijän elein saliin, istuutuu keskelle sohvaa pöydän -taakse, nojaa päänsä käsiin ja tuijottaa eteensä.). - -ROUVA HALLMAN (oikealla). Että -- että sen pitikin näin äkkiarvaamatta -tapahtua! Mutta aamusta alkain minä olen sen ikäänkuin tuntenut -hermoissani. - -ANNA (yksin). Siitä ei päässyt -- sen piti näin tapahtua. - -SOHVI (oikealla). Hän on aivankuin nukkuisi. - -ANNA. Niin, sen piti näin tapahtua! -- Pappa -- ja tehdas! -- Tehdas -- -niin, se oli minun viimeinen pakopaikkani, jonka turvin uskottelin -voivani olla uskollinen itselleni. Nyt hajosi sekin kuin saippuakupla. --- Sen piti käydä niin, sillä minun täytyy kyetä ilman ulkonaista tukea -olemaan uskollinen itselleni. -- Pappa, pappa, sinä kehotit minua -siihen ja minä tahdon noudattaa neuvoasi -- ihmisten tuomioista -huolimatta. - -SOHVI (menee nyyhkyttäen näyttämön läpi vasemmalle). - -ANNA (yksin). Niin selvästi tajuan nyt kaiken (Kiinnittäen katseensa -ruusuun) Punainen ruusuni on peruuttamattomasti muuttunut valkoiseksi. -Mutta sinä olet puhtaampi kuin punainen. - - (Taittaa ajatuksissaan ruusun, jota hän seuraavan kohtauksen - aikana pitää kädessään). - -HERRA EKMAN (tulee hengästyneenä ulkoa). Mikä harmi, että tohtori oli -juuri vähää ennen haettu erään sairaan luo penikulman päähän täältä! -Soitin sinne ja kiiruhdin häntä tulemaan, -- Kuinka on nyt sedän laita? - -ANNA. Ei hän enää lääkäriä tarvitse. - -HERRA EKMAN. Kuinka? Ei kai -- (Menee epävarmana ja varovasti oikealle, -josta pian palaa takaisin.) Mutta kuinka se on mahdollista? Mikä sen -oikeastaan näin äkkiä aiheutti? - -ANNA. Mikä! Sinun Helsingin terveisesi! - -HERRA EKMAN. Kuinka? Olisiko äkillinen ilo -- - -ANNA (katkerasti). Ilo! Todellakin! Tiedä, että se keksintö, jonka -Reino on teidän vaivaisiin markkoihinne vaihettanut, oli papan tekemä -keksintö. Se häntä on henkisesti ylläpitänyt ja sen sortuessa sortui -hän itsekin. - -HERRA EKMAN. Mutta, herra nähköön, eihän minulla ollut siitä mitään -tietoa. Vastuun tästä kantaa siis -- Reino. - -ROUVA HALLMAN (oikealla). Reino parka, mitä sinä oletkaan saanut -aikaan! - - (Kiusallinen äänettömyys, jonka kestäessä Anna jälleen - tuijottaa, ruusua kädessään pyörittäen, hajamielisenä - eteensä ja herra Ekman neuvotonna kääntelee hattuaan.). - -HERRA EKMAN. Minulla -- minulla ei nähtävästi ole tässä muuta tehtävää -kuin mitä syvimmin valittaa tätä onnetonta tapahtumaa ja -- - -ANNA (äkkiä havahtuen). Niin, meillähän jäi kesken se asia. Kolmatta -kertaa ei pappa nyt enää tule meitä keskeyttämään. -- Äsken sinä sait -minut toisen kerran epäilemään omia epäilyksiäni -- vieläpä pyytämään -anteeksikin. Nyt minä kuitenkin olen vakuutettu, että minä lopultakin -olen ollut oikeassa. Aikomamme avioliitto on alusta aikain ollut -väärällä pohjalla. Sillä on liiaksi afäärin sivumaku. Puhdas -persoonallinen kiintymys, jonka kuitenkin tulisi olla kaiken pohjana, -on välillämme ollut toisarvoinen asia. On paras katsoa asioita -sellaisina kuin ne ovat sekä pysyä uskollisena itselleen. (Irroittaa -sormuksen sormestaan). Minä vapautan sinut täten perintöhuolista ja -- -ja velvollisuudesta korjata minut. - - (Ojentaa sormuksen herra Ekmanille). - -HERRA EKMAN (ottaen vaistomaisesti sormuksen vastaan). Sinä puhut taas -itsesi korjaamisesta. Mutta äskenhän sinä -- - -ANNA (keskeyttäen). Niin, minä kielsin sen äsken, päästäkseni selville -kaikista sinun vaikuttimistasi. Totuus on kuitenkin päinvastoin. - - (Äänettömyys). - -HERRA EKMAN. Sinä olet käsittämätön ihminen, Anna! - -ANNA. Niin -- sinulle käsittämätön. Siksipä onkin onnellisinta meille -molemmille, että tiemme eroavat ajoissa. - -HERRA EKMAN. Mutta onko tämä enää ajoissa eroamista? - -ANNA (päättävästi). On! Mitä tämän jälkeen seuraa, sen tahdon minä -yksin kantaa -- ja kantaa sen kaikesta huolimatta kunnialla. - -HERRA EKMAN. Tämä on siis sinun peruuttamaton päätöksesi? - -ANNA. On. - -HERRA EKMAN (epäröiden). Minä en sitte todellakaan ymmärrä muuta kuin --- (Ottaa sormuksen sormestaan ja laskee Annan eteen pöydälle, minkä -jälkeen hän kumartaen vetäytyy taaksepäin mutta pysähtyy jälleen ja -katsoo pitkistään Annaa.). Kaikki on siis välillämme nyt lopussa? - -ANNA. Kaikki! Onhan meidän välillemme auennut kuilu, jonka yli on -mahdoton kulkea. - -HERRA EKMAN. Tahtoisin vain vielä sanoa sinulle, Anna, että minä en -sittenkään ole tätä näin tahtonut. Mutta sinä olet minulle -- liian -ylivoimainen. (Viivytellen.) Toivoisin vain, etteivät sinun tunteesi -minua kohtaan tämän jälkeen vihaksi muuttuisi. - -ANNA. Ei, sitä ne eivät tee. Ilman katkeruutta voin minä ojentaa -sinulle käteni jäähyväisiksi. - - (Ojentaa kätensä herra Ekmanille, joka tämän jälkeen - vetäytyy vasemmalle.). - -ANNA (tuijottaa yksin jäätyään hetken ääneti eteensä, kunnes hänen -kasvonsa saavat omituisen haltioituneen ilmeen.). Kuinka ihmeellistä! -Minä olen tänään niin paljon menettänyt -- ja kuitenkin tunnen minä -samalla voittaneeni jotakin hyvin, hyvin kallisarvoista, joka tekee -minut voimakkaaksi ja kohottaa minut ylös pimeästä aallonpohjasta. - -ROUVA HALLMAN (itkettyneenä, nenäliina kädessä, tulee oikealta, sulkien -varovasti oven jälkeensä.). Nyt se on siis tapahtunut, mitä me niin -kauan olemme kauhulla odottaneet. (Katsoen pitkistään Annaan). Mutta -kuinka, Anna, sinähän näytät kuin iloitsisit! - -ANNA. Niin teenkin -- tavallaan. Sillä syvän murheeni ohella on minut -vallannut suuri vapautuksen tunne. - -ROUVA HALLMAN. En ymmärrä sinua ollenkaan. - -ANNA. Minä olen ensi kerran todenteolla ollut uskollinen itselleni ja -tunnen sen johdosta itsessäni voittajan voimaa. - - ESIRIPPU. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Anna Hallman, by Kyösti Wilkuna - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANNA HALLMAN *** - -***** This file should be named 42814-8.txt or 42814-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/2/8/1/42814/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |