summaryrefslogtreecommitdiff
path: root/41543-8.txt
diff options
context:
space:
mode:
Diffstat (limited to '41543-8.txt')
-rw-r--r--41543-8.txt2897
1 files changed, 0 insertions, 2897 deletions
diff --git a/41543-8.txt b/41543-8.txt
deleted file mode 100644
index cbdfaf0..0000000
--- a/41543-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2897 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Lääkärin kohtalo, by Anton Tsehov
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Lääkärin kohtalo
- eli Sairaalan n:o 6
-
-Author: Anton Tsehov
-
-Translator: Emil Mannstén
-
-Release Date: December 3, 2012 [EBook #41543]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LÄÄKÄRIN KOHTALO ***
-
-
-
-
-Produced by Jukka Aakula
-
-
-
-
-
-
-LÄÄKÄRIN KOHTALO
-
-eli Sairaalan N:o 6
-
-
-Kirj.
-
-ANTON TSEHOV
-
-
-Suomentanut Emil Mannstén
-
-
-
-Otava, Helsinki, 1900.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Sairaalan pihalla kohoaa vähäinen sivurakennus jota ympäröi tiheä
-takiais-, nokkos- ja villihamppumetsikkö. Katto on ruostunut, savupiippu
-puoleksi rauennut, portaiden astinlaudat mädänneet ja peittyneet
-ruoholla, ja kalkki-iskoksesta ovat vain merkit jälellä. Etumainen pääty
-on sairashuoneeseen päin, takimainen pääty tähtää pellolle, josta sen
-erottaa harmaa naulaharjalla varustettu sairaalan laipio. Kaikki, sekä
-nämä naulat, jotka ovat käännetyt terävä puoli ylöspäin, että laipio
-kuin itse sivurakennuskin, on niin ikävän ja jylhän näköistä kuin
-Venäjällä ovat vain sairaalain ja vankilain rakennukset.
-
-Ellette pelkää nokkosia niin käykäämme kaitaista polkua myöten, joka
-johtaa sivurakennukselle ja katsokaamme mitä siellä sisällä tapahtuu.
-Ensimäisen oven avattuamme tulemme etehiseen. Täällä on pitkin
-seinivieriä ja uunin ympärille kasattu suuret röykyt sairaalan rojua.
-Matrassit, vanhat resuiset viitat, housut, siniraitaiset paidat,
-kuluneet kelpaamattomat jalkineet, -- kaikki tämä ryysytavara on mätetty
-röykkyihin, murjottu, viskelty epäjärjestykseen, ja siinä se mätänee ja
-levittää ilettävää, tukehuttavaa haisua.
-
-Rojujen päällä vetelehtii lakkaamatta, piippu hampaissa vahti Nikiitta,
-vanha eronsaanut sotamies, jolla on punaisenruskeaksi käyneet nauhat.
-Hänellä on tylyt, kuihtuneet kasvot, tuuheat kulmakarvat, jotka tekevät
-hänet arolla asustavan lammaskoiran näköiseksi, sekä punainen nenä; hän
-on pieni, laihan jäntevä mies, mutta ryhtinsä on käskevä ja nyrkit
-mahtavat. Hän on niitä suoraluontoisia, säntillisiä, toimekkaita ja
-tylsiä ihmisiä, jotka ennen kaikkea rakastavat järjestystä ja sen tähden
-ovat vakuutetut, että heitä tulee lyödä. Hän lyöpi kasvoihin, rintaan,
-selkään, mihin sattuu ja on vakuutettu, että ilman sitä ei täällä olisi
-järjestystä vallalla.
-
-Edelleen tulette suureen, avaraan huoneeseen, joka täyttää koko
-sivurakennuksen, ellei ota lukuun etehisiä. Seinät ovat täällä maalatut
-sinisen likaisella värillä, katto on savuttunut kuin savupirtissä, --
-selvää on että uunit talvisin laskevat savua ja että vinkaa on
-huoneessa. Ikkunoita on sisältäpäin rumentamassa rautaristikot. Lattia
-on harmaa ja vetoinen. Haisee hapankaalille, luteille ja ammoniakille ja
-tämä haisu vaikuttaa teihin ensimältä niin, kuin jos olisitte astuneet
-johonkin eläintarhaan.
-
-Huoneessa seisoo sänkyjä, jotka ovat kierretyt kiinni lattiaan. Niissä
-istuu tahi loikoo ihmisiä sinisissä sairashuoneviitoissa ja vanhaan
-tapaan patalakit päässä. Nämä ovat -- mielenvikaiset.
-
-Heitä on kaikkiaan täällä viisi henkeä. Yksi vain on aatelista
-syntyperää, kaikki muut ovat porvareja. Ensimäisenä ovelta on
-pitkäkasvuinen laihanpuoleinen porvari, viikset kiiltävän ruskeat,
-silmät itkettyneet, hän istuu, nojaten käsillä päätään, ja katselee
-yhteen kohtaan. Sairashuoneen kirjaan on hänen tautinsa merkitty
-synkkämielisyydeksi, vaikka häntä itse asiassa vaivaa etenevä
-halvaustauti. Yöt päivät hän suree huojutellen päätään, huokaillen ja
-katkerasti hymyillen; puheluihin hän harvoin ottaa osaa ja kysymyksiin
-hän tavallisesti on vastaamatta. Hän syö ja juo koneenomaisesti silloin
-kun annetaan. Rasittavasta, kuivan kolahtavasta yskästä sekä huonoudesta
-ja poskien punasta päättäen on hänellä keuhkotauti alulla.
-
-Hänen perästään seuraa pienenläntä, reipas ja hyvin vikkelä ukko, jolla
-on piikkiparta sekä mustat ja kiharaiset hiukset, niinkuin neekerillä.
-Päivällä astuskelee hän huoneessa ikkunasta ikkunaan tahi istuu
-vuoteellaan, jalat allaan niinkuin turkkilaisella, ja viheltelee
-lakkaamatta kuin tilhi, hyräilee hiljakseen ja hihittelee. Hänen
-lapsellinen iloisuutensa ja vilkas luonteensa ilmenee yölläkin, kun hän
-nousee rukoilemaan, eli oikeammin takomaan nyrkeillään rintaansa ja
-kaivelemaan sormillaan ovia. Tämä on juutalainen Mooses, höpelö mies,
-jolta parikymmentä vuotta sitten sameni järki, kun häneltä paloi
-hattutehdas.
-
-Kaikista sairashuoneen N:o 6:nnessa olevista potilaista on ainoastaan
-hänellä lupa poistua sivurakennuksesta, jopa sairashuoneen pihaltakin
-kadulle. Tätä etuoikeutta on hän nauttinut jo kauan, luultenkin kuin
-sairashuoneen kanta-asukkaana ja hiljaisena, viattomana höpelönä,
-kaupungin narrina, jota aikoja sitten on totuttu näkemään kaduilla
-poika- ja koiralauma ympärillään. Puettuna viitan pahaiseen,
-naurettavaan patalakkiin ja tohveleihin, toisinaan avojaloin ja ilman
-housuja, hän tepastelee kaduilla, pysähtyy porttien ja puotien eteen ja
-pyytää kopekkaa. Yhdestä paikasta annetaan hänelle kaljaa, toisesta pala
-leipää, kolmannesta kopekka, jotenka hän sivurakennukseen palaa rikkaana
-ja kylläisenä. Kaikki mitä hän tuo muassaan, sen Nikiitta häneltä
-riistää pois omaksi hyväkseen. Hän tekee sen raa'asti ja äkeissään,
-kääntäen taskut nurin ja ottaen Jumalan todistajaksi, ettei hän koskaan
-enää päästä juutalaista kadulle ja että epäjärjestys on hänestä pahinta
-mitä maailmassa olla voi.
-
-Mooses on harras palvelemaan toisia. Hän tuo tovereille vettä, vetää
-peitteen heidän päälleen kun he makaavat, lupaa kullekin tuoda kadulta
-kopekan ja ommella uuden hatun; hän se myöskin syöttää lusikalla
-naapuriaan vasemmalla puolella, halvattua. Tämä hänen menettelynsä ei
-johdu myötätuntoisuudesta eikä se ole humaanisten mielipiteiden
-aiheuttama, hän tekee sen matkien ja vastenmielisesti totellen oikealla
-puolellaan olevaa toveriaan, Gromowia.
-
-Ivan Dmitritsh Gromow, kolmenneljättä vuotias vapaasukuinen mies,
-entinen oikeudenpalvelija ja kuvernementin sihteeri on joutunut tänne
-vainoamisraivonsa takia. Hän joko makaa vuoteella käppyrässä, tahi
-astelee nurkasta nurkkaan ikäänkuin jaloitellakseen, mutta istuu hyvin
-harvoin. Hän on alati kiihkoissaan, mielenkuohussa ja jokin hämärä,
-epämääräinen odotus pitää aina hänen mielensä jännityksissä. Kuuluipa
-vähintäkin risahdusta etehisestä tahi huutoa pihalta, heti nostaa hän
-päätään ja kuuntelee: häntäkö muka tullaan noutamaan? Häntäkö etsitään?
-Ja samassa hänen kasvoillaan kuvastuu mitä suurinta levottomuutta ja
-vastenmielisyyttä.
-
-Minua miellyttävät hänen leveät kasvonsa ulkonevine poskipäineen, hänen
-kalpea, alakuloinen muotonsa, jossa taistelun ja pitkällisen pelon
-uuvuttama sielu kuvastuu tarkkaan kuin peilissä. Hänen irveensä ovat
-omituiset ja kivuliaat, mutta syväin, totisten kärsimysten uurtamat
-rypyt kasvoissa ilmaisevat järkevyyttä ja älyä, ja silmissä on lämmin,
-terve kiilto. Miellyttävä hän on minusta itsekin, ollen kohtelias,
-avulias ja tavattoman hienotuntoinen käytöksessään kaikkia muita paitsi
-Nikiittaa kohtaan. Kun joltakin putoaa nappi tahi lusikka, hän nopeasti
-kavahtaa vuoteeltaan ja ottaa ylös sen. Joka aamu hän tervehtii
-tovereitaan, maata käydessään toivottaa heille hyvää yötä.
-
-Paitsi tuota alituista jännittynyttä mielentilaa ja kasvojen
-irvehtimistä hänen sekapäisyytensä ilmenee vielä seuraavalla tavalla.
-Toisinaan iltasilla hän kääriytyy viittaansa ja, väristen koko
-ruumiissaan, tärisyttäen hampaitaan, alkaa nopeasti astua nurkasta
-nurkkaan ja sänkyjen välissä. Näyttää siltä kuin olisi hänellä ankara
-vilutauti. Siitä päättäen, että hän äkisti seisattuu ja katselee
-tovereitaan, näyttää kuin tahtoisi hän sanoa jotakin hyvin tärkeää,
-mutta nähtävästi otaksuen, ettei häntä kuulla eikä ymmärretä, hän
-kärsimättömänä pudistelee päätään ja alkaa astua. Mutta ennen pitkää
-puheluhalunsa valtaa kaikki muut ajatukset ja arvelut, hän antauu
-halunsa ohjattavaksi ja alkaa puhua lämpimästi ja innokkaasti. Hänen
-puheensa on sekavaa, kuumeenomaista kuin hourailu, katkonaista ja väliin
-käsittämätöntä, mutta sekä sanoissa että äänessä on jotakin perin
-herttaista. Kun hän puhuu, tunnette hänessä mielenvikaisen ja ihmisen.
-Vaikeata on kirjallisesti kertoa hänen tolkutonta puhettaan. Hän puhuu
-ihmisten konnuudesta, väkivallasta joka sortaa totuutta, ihanasta
-elämästä, joka aikaa myöten on tuleva maan päälle, ikkunoiden
-rautaristikoista jotka lakkaamatta muistuttavat häntä väkivalturien
-typeryydestä, julmuudesta. Kaikesta tuosta syntyy sekava, yhtenäisyyttä
-puuttuva sommitelma vanhoja, vielä loppuun laulamattomia lauleloita.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Noin 12-15 vuotta jälellepäin, asusti kaupungin pääkadun varrella omassa
-talossaan virkamies Gromow, siihen aikaan vankka ja äveriäs mies.
-Hänellä oli kaksi poikaa: Sergei ja Ivan. Päästyään jo yliopiston
-neljänteen kurssiin Sergei sairastui kiihkeään keuhkotautiin ja kuoli,
-ja tämä kuolema oli ikäänkuin alkuna onnettomuussarjalle, joka yhtäkkiä
-kohtasi Gromowin perhettä. Viikko jälkeen Sergein hautajaisten isävanhus
-pantiin syytteen alaiseksi väärennyksistä ja kruununvarojen
-hukkaamisesta ja kuoli kohta vankilan sairaalassa kuumeeseen. Kartano ja
-koko irtain omaisuus myytiin huutokaupalla ja Ivan Dmitritsh äitineen
-jäi puille paljaille.
-
-Siihen aikaan kun isä vielä eli, Ivan Dmitritsh ollessaan Pietarissa,
-jossa hän opiskeli yliopistossa, sai 60-70 ruplaa kuukaudessa eikä
-tiennyt hätäpäiviä ollenkaan, mutta nyt oli hänen pakko tehdä jyrkkä
-muutos elämässään. Hänen täytyi aamusta myöhään yöhön antaa halvasti
-palkattuja opetustunteja yksityislukijoille, työskennellä
-puhtaaksikirjoittajana ja kuitenkin nähdä nälkää, sillä ansaitsemansa
-rahat hän lähetti äidilleen elannoksi. Semmoista elämäntapaa ei Ivan
-Dmitritsh voinut kestää; hänen mielensä lannistui, voimat raukesivat ja,
-erottuaan yliopistosta, matkusti hän kotiin. Täällä pikkukaupungissa hän
-puoltolauseiden nojalla sai opettajanpaikan piirikoulussa, vaan joutui
-eripuraisuuteen toverien kanssa, ei jaksanut voittaa oppilastensa
-suosiota ja hylkäsi kohta viran. Äiti kuoli. Hän eleli puoli vuotta
-ilman paikatta, syöden vain vettä ja leipää, ja pääsi sen jälkeen
-oikeuden palvelijaksi. Siinä toimessa oli hän kunnes sai eron sairauden
-tähden.
-
-Hän ei koskaan, ei edes nuoruudessaan, ylioppilaana ollessaankaan, ollut
-näyttänyt terveeltä. Hän oli aina kalpea, laiha ja herkkä vilustumaan,
-söi vähän ja makasi huonosti. Yhdestä viinaryypystä kihahti jo hänen
-päähänsä ja hän sai hermokohtauksia. Hän halusi aina ihmisten seuraa,
-mutta ollen ärtyisä ja luulevainen luonteeltaan, ei hän läheiseen
-ystävyyteen kenenkään kanssa tullut, eikä hänellä ollut ystäviäkään.
-Kaupunkilaisista hän aina puhui halveksien, sanoen heidän raa'an
-sivistymättömyytensä ja untelon eläimellisen elämänsä tuntuvan hänestä
-ilettäviltä. Hän puhui tenooriäänellä, kovasti ja intoisasti, eikä
-muuten kuin kiivastumalla ja joutumalla mielenkuohuun, tahi ihastuksella
-ja kummastellen, sekä aina avosydämisesti. Puhui hänen kanssaan mitä
-hyvänsä, aina hän hoki vain samoja: että elämä kaupungissa on
-tukehuttavaa Ja ikävää, että yleisöllä ei ole mitään korkeampia
-harrastuksia, kunhan elää kyhnystää väritöntä, mieletöntä elämätään,
-vaihetuksekseen harjoittaen väkivaltaa, törkeätä irstaisuutta ja
-teeskentelyä; heittiöt käyvät kylläisinä ja vaatepäällä, rehelliset
-saavat tyytyä vain muruihin; on saatava kouluja, paikallinen,
-suunnaltaan rehellinen sanomalehti, teaatteri, helppotajuisia luentoja;
-kyvykkäämpien voimien on liittyminen yhteen; tarvitaan että yhteiskunta
-oppii tuntemaan oman taitamattomuutensa ja kauhistuu sitä. Ihmisiä
-arvostellessaan käytti hän paksuja värejä, yksinomaan valkoista ja
-mustaa, tunnustamatta minkäänmoisia välivivahduksia; ihmiset hänen
-mieltänsä myöten jakaantuivat kunnon ihmisiin ja heittiöihin; keskitietä
-ei ollut. Naisista ja rakkaudesta hän aina puhui kiihkeästi,
-ihastuksella, vaan itse hän ei ollut rakastunut.
-
-Mielipiteittensä jyrkkyydestä ja hermostuneisuudestaan huolimatta häntä
-kaupungissa suosittiin ja mainittiin selän takana Vanjan nimellä. Hänen
-syntyperäinen hienotunteisuutensa, avuliaisuutensa, säännöllisyytensä,
-puhdas luonteensa ja hänen kulunut takkinsa, sairaloinen ulkomuotonsa ja
-perheelliset vastoinkäymisensä herättivät herttaisen lämpimän ja
-surulloisen tunteen; lisäksi oli hän hyvästi koulutettu ja paljon
-lukenut, tiesi kaupunkilaisten mielestä ainakin kaikki ja toimitti
-kaupungissa jonkunlaisen liikkuvan tietosanakirjan virkaa.
-
-Hän lueskeli varsin paljo. Hänen tavallinen toimensa oli istua klubissa,
-näpelöidä hermostuneesti partaansa ja selailla lehtiä ja
-aikakauskirjoja; kasvoista näkyy että hän ei lue, vaan ahmii, ehtimättä
-tuskin pureksia. Väkisten tunkee mieleen ajatus, että lukeminen oli
-yhtenä hänen sairaloisia tottumuksiaan, koska hän yhtäläisellä
-ahneudella luki kaikkea mitä vain käsiin sattui, jopa menneenvuotisia
-lehtiä ja almanakkojakin. Kotona hänellä oli tapana lukea pitkällään.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Kerran eräänä syksyaamuna Ivan Dmitritsh, nostettuaan palttookauluksensa
-ja käydä polskuttaen likaisia kujia ja takapihoja pyrki erään porvarin
-luo panemaan toimeen ryöstötuomiota. Hänen mielialansa oli synkkä kuten
-aina aamusilla. Eräällä poikkikadulla kohtasi hän kaksi vankia
-jalkaraudoissa, joita neljä vartiasotamiestä pyssyineen saattoi. Oli
-Ivan Dmitritsh ennenkin usein kohdannut vankeja ja aina olivat ne
-herättäneet hänessä säälin ja epämieluisan tunteen, nyt sitä vastoin
-tämä kohtaus teki häneen jonkin erinäisen, kummallisen vaikutuksen.
-Hänestä alkoi yht'äkkiä tuntua siltä, että hänetkin voidaan kytkeä
-kahleisiin ja samaten saattaa likaista katua myöten vankityrmään.
-Käytyään porvarin luona ja palatessaan kotia, hän kohtasi postitoimiston
-läheisyydessä tuttavan poliisipäällikön, joka tervehti ja kulki hänen
-kanssaan rinnan kadulla muutaman askelen; tässä oli hänen mielestänsä
-jotakin epäilyttävää. Kotona eivät koko päivässä haihtuneet hänen
-päästänsä vangit ja pyssysotamiehet, ja jokin käsittämätön sydämen
-levottomuus teki hänelle lukemisen ja ajatustensa keskittämisen
-mahdottomaksi. Iltasella hän ei sytyttänyt huoneessaan kynttilätä, koko
-yössä hän ei nukkunut ja lakkaamatta pyöri hänen päässänsä ajatus, että
-hänet voidaan vangita, panna rautoihin ja salvata vankityrmään. Hän ei
-tiennyt tehneensä minkäänlaista rikosta ja saattoi olla varma siitä,
-ettei hän vastedeskään tekisi murhaa, murhapolttoa tahi varastaisi;
-mutta voihan tietämättänsäkin, vasten tahtoansa tehdä rikoksen ja
-paljonhan panettelukin saa aikaan ja voihan vielä viimeisellä nipukalla
-oikeudellinen virhe käydä mahdolliseksi. Opettaahan ikivanha
-kansanviisauskin, että kerjuupussista ja vankeudesta ei ole kenenkään
-itseään vapaaksi vannominen. Ja oikeusvirhe, oikeudenkäytön nykyisellä
-kannalla ollessa, on hyvin mahdollinen eikä siinä ole mitään
-kummeksittavaakaan. Ihmiset, jotka ovat virallisessa, muotopuolisessa
-suhteessa toisten kärsimyksiin, esimerkiksi tuomarit, poliisit, lääkärit
-karaistuvat tottumuksen voimasta aikaa myöten siihen määrään, ett'eivät
-voi, vaikka tahtoisivatkin, suojattejaan ja hoidokkaitaan kohdella
-muuten kuin virallisesti ja kaavan mukaan; siinä kohden he eivät
-vähääkään eroa maaukosta, joka takapihalla teurastaa lampaita ja
-vasikoita eikä huomaa verta. Vaan jotta moisen virallisen, hengettömän
-persoonallisen kohtelun kautta viaton ihminen voi menettää kaikki
-säätyoikeutensa ja tulla tuomituksi pakkotyöhön, siihen tuomari ei
-tarvitse muuta kuin -- aikaa. Vain aikaa, voidakseen noudattaa joitakin
-muodollisuuksia, joista tuomarille maksetaan palkka, ja sen jälkeen on
-kaikki päättynyt. Hae sitten oikeutta ja turvaa tässä vähäisessä,
-likaisessa kaupungin pahaisessa kahdensadan virstan päässä rautatiestä!
-Ja eiköpä liene naurettavaakin oikeutta ajatteleminen, kun jokaista
-väkivallan tekoa yhteiskunnan puolelta tervehditään järkevänä ja
-tarkotuksen mukaisena välttämättömyytenä, ja mikin armahduskirja, esim.
-syyttömäksi julistus herättää koko suuttumuksen myrskyn,
-tyydyttämättömän koston tunteen?
-
-Aamusella Ivan Dmitritsh nousi kauhuissaan ylös, kylmä hiki otsallaan,
-ja oli täysin vakuutettu, että hänet voidaan vangita minä hetkenä
-hyvänsä. Jos, -- ajatteli hän, eiliset synkät ajatukset eivät ole yön
-aikana hellinneet hänestä, niin on niissä rahtunen totuutta. Mahdotonhan
-niiden oli juolahtaa päähän ilman minkäänlaista aihetta. --
-
-Poliisi kulki hitain askelin ikkunain ohi: sekään ei tapahtunut syyttä.
-Siinä kaksi miestä seisahtuu talon läheisyydessä ja on vaiti. Miksi ovat
-he vaiti?
-
-Ja siitä lähtein Ivan Dmitritshille koittivat tukalat päivät ja
-rauhattomat yöt. Kaikki, jotka kulkivat ikkunain ohi tahi poikkesivat
-pihaan, olivat hänen mielestänsä vakoilijoita ja urkkijoita. Puolipäivän
-aikaan poliisikomisaarius tavallisesti ajoi kaksivaljakollaan
-kaupungilla; hän ajoi kaupungin laidassa olevalta taloltaan
-poliisikamarille, mutta Ivan Dmitritshin mielestä hän joka kerran ajoi
-liian nopeasti ja joka kerran oli hänen ulkomuotonsa jotakin erikoista
-ilmaisevinaan: näytti aivankuin kiiruhtaisi hän ilmoittamaan, että
-kaupunkiin on ilmestynyt erittäin vaarallinen pahantekijä. Ivan
-Dmitritsh vavahti kuullessaan porttikellon kilahtavan tahi porteissa
-jyskävän, joutui pois tolaltaan, kun kohtasi tuntemattoman ihmisen
-kortteeriemäntänsä luona; poliiseja ja santarmeja kohdatessaan hän
-hymyili ja vihelteli, näyttääkseen välinpitämättömältä. Yöt läpi kotasin
-hän oli nukkumatta, odottaen vangitsemistaan, mutta kuorsasi ja hengitti
-kovasti ja syvään, niinkuin nukkuva, jotta emäntä luulisi hänen
-makaavan; jos hän ei saanut nukuttua, merkitsi se tietysti, että
-omantunnon soimaukset kalvoivat häntä -- mikä sitova todeksinäyttö!
-Tapahtumat ja terve järki todistivat hänelle, että tämä pelko ei ole
-muuta kuin joutavuutta ja houkkamaisuutta, että arestissa ja
-vankeudessa, laveamman katsantokannan mukaan, ei ole itse asiassa mitään
-peljättävää, -- ollapa omatunto vain puhdas ja rauhallinen; mutta mitä
-järkevämmin ja johdonmukaisemmin hän asiata mietti, sitä suuremmaksi ja
-vaikeammaksi kasvoi sielun ahdistus; se oli jotakin samantapaista, kuin
-on kerrottu eräästä erakosta, joka tahtoi hakata itselleen aukioimen
-paikan aarniometsään; mitä uutterammin hän kirveellään teki työtä, sitä
-sakeammaksi paisui metsä. Vihdoin viimein Ivan Dmitritsh, nähdessään sen
-hyödyttömäksi, lakkasi kokonaan ajattelemasta ja antautui koko
-sielullaan epätoivon ja pelon valtaan.
-
-Hän rupesi hakemaan yksinäisyyttä ja karttamaan ihmisiä. Virantoimitus
-oli hänestä jo ennenkin vastenmielistä, nyt se tuli hänelle
-sietämättömäksi. Hän pelkäsi, että häntä jollakin tavalla petetään,
-pannaan salaa hänen taskuunsa rahaa ja sitten syytetään lahjojen otosta,
-tahi että hän itse vahingossa tekee kruunun papereissa virheen, joka on
-väärennyksen arvoinen, tahi hävittää vieraita rahoja. Kumma ett'ei hänen
-ajatuksensa ennen ollut noin notkea ja kekseliäs, kuin nyt, jolloinka
-hän joka päivä mietti tuhansia eri syitä, joiden nojalla hänen
-vapautensa ja maineensa saattoivat joutua vaaraan. Siihen sijaan
-ulkomaailmaan kohdistunut huomionsa melkoisesti heikkeni, erittäinkin
-mitä tuli kirjojen lukemiseen, ja jopa alkoi muistikin pahasti pettää.
-
-Keväällä, kun lumi suli, löydettiin muutamasta rotkosta lähellä
-hautuumaata kaksi puoleksi mädännyttä ruumista -- vanhan eukon ja pojan,
-jotka merkeistä päättäen olivat kuolleet väkivaltaisen kuoleman.
-Kaupungissa ei muusta puhuttu, kuin näistä ruumiista ja tuntemattomista
-murhantekijöistä. Jotta tämän kaksinkertaisen murhan tekijäksi ei
-luultaisi Ivan Dmitritshiä, niin hän kulki kaduilla hymyileväisenä,
-mutta kohdatessaan tuttaviaan hän vuoroin kalpeni ja punastui ja alkoi
-vakuuttaa, ettei katalampaa rikosta ole, kuin heikkojen ja avuttomien
-murhaaminen. Mutta tähän valheella liikkumiseen hän pian kyllästyi ja
-jonkun aikaa tuumittuaan hän päätti, että hänen asemassaan on parasta
-piileytyä talonemännän kellariin. Kellarissa hän siis kyyrötti päivän,
-sitten yön ja vielä seuraavan päivän, siellä hänen tuli kovasti vilu, ja
-odotettuaan ehtoohämärää hän salaa kuin varas hiipi huoneeseensa. Aamun
-valkenemaan asti seisoi hän keskellä lattiaa, hievahtamatta paikaltaan
-ja kuulostellen. Varhain aamusella, ennen auringon nousua, tuli emännän
-luo muurareja. Ivan Dmitritsh hyvin tiesi, että he tulivat muuraamaan
-uudestaan kyökin uunia, mutta pelko se kuiskasi hänen korvaansa, että
-nämä eivät ole muurareja vaan muurareiksi puettuja poliiseja. Hän hiipi
-hiljaa asunnosta ulos ja lähti, kauhun valtaamana, viilettämään ilman
-takitta ja hatutta pitkin katuja. Haukkuen ajoivat häntä takaa koirat,
-joku talonpoika huusi hänen jälkeensä, korvissa vinkui tuuli, ja Ivan
-Dmitritshistä tuntui kuin koko maailman väkivalta olisi kasaantunut
-hirmuiseksi vuoreksi hänen takanaan ja tavottanut häntä kiinni.
-
-Hänet pidätettiin, tuotiin kotia ja emäntä lähetettiin noutamaan
-lääkäriä. Lääkäri Andrei Jefimitsh, josta edempänä kerrotaan, määräsi
-kylmiä kääreitä päähän sekä laakeri- ja kirsimarjantippoja, pudisti
-suruisesti päätään ja lähti pois, sanottuaan emännälle ett'ei hän enää
-tule, koska ei pidä häiritä ihmisiä hulluksi tulemasta. Kotona kun ei
-ollut varoja elää eikä lääkärin hoitoa saada, niin Ivan Dmitritsh kohta
-vietiin sairashuoneeseen, jossa hänet sijoitettiin kuppatautisten
-osastoon. Hän kun ei nukkunut öisin, koukutteli ja häiritsi sairaita,
-niin käski Andrei Jefimitsh kohta sen jälkeen viedä hänet huoneeseen N:o
-6.
-
-Vuoden kuluttua Ivan Dmitritsh joutui kaupungissa jo unhotukseen ja
-emäntä kantoi hänen kirjansa katoksen alle rekeen, josta poikalurjukset
-ne ennen pitkää kantoivat teille tietymättömille.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Ivan Dmitritshin vasemman puolisena naapurina on, kuten jo olen
-kertonut, juutalainen Mooses, naapuri oikealla puolella taasen on
-lihavuuteensa pakahtuva, melkein pyöryläinen maa-ukko, kasvot tylsät ja
-aivan mielettömät. Tämä liikkumaton, ahvatti ja siivoton eläin on jo
-ammoin sitten menettänyt ajatus- ja tuntemiskykynsä. Hänestä käy
-lakkaamatta kirpeä, tukehuttava löyhkä.
-
-Nikiitta, joka häntä korjaa, lyö häntä armottomasti, täydellä hartian
-väellä, säälimättä nyrkkejään; mutta julmaa ei ole oikeastaan se että
-häntä lyödään, -- siihen voi tottua, -- julmaa siinä on, että tämä
-tylsynyt eläin ei vastaa lyömisiin sanallakaan, ei liikkeellä, ei
-silmänluonnillakaan edes, huojutteleksen vaan raskaan tynnyrin tavoin.
-
-Viides ja viimeinen asukas huoneessa N:o 6 on porvari, joka joskus ennen
-on palvellut lajittelijana postissa, pieni, laihanlainen valkoverinen
-mies, kasvot hyvänsävyiset, vaan hieman viekkaat. Päättäen hänen
-järkevistä, levollisista silmistään, jotka katsovat kirkkaasti ja
-iloisesti, hän kuvittelee olevansa täysijärkinen ja hautoo jotakin
-suurta, mieluisata salaisuutta, Hänellä on tyynyn ja matrassin alla
-jotakin, jota hän ei suostu näyttämään kenellekään, ei suinkaan pelosta
-että se otetaan häneltä pois tahi varastetaan, vaan häveliäisyydestä.
-Väliin astuu hän ikkunan ääreen ja käännyttyään tovereihinsa selin,
-pukee hän jotakin rinnalleen ja katselee taivuttaen päätään; jos silloin
-astuu hänen luokseen, niin joutuu hän ymmälle ja repii jotakin pois
-rinnaltaan. Mutta hänen salaisuuttaan ei ole vaikea arvata.
-
--- Onnitelkaa minua, sanoo hän usein Ivan Dmitritshille, -- minut on
-esitetty Stanislain toisen luokan ritarimerkin ja tähden saamiseen.
-Toisen luokan ritarimerkki tähden kanssa annetaan vaan ulkomaalaisille,
-mutta minun suhteeni tahdotaan jostakin syystä tehdä poikkeus, hymyilee
-hän ja kohauttaa hämillään olkapäitään. -- Tämäpä on minulle kokonaan
-odottamatonta, sen tunnustan!
-
--- Minä en tuosta käsitä niin mitään, vastaa Ivan Dmitritsh jurosti.
-
--- Vaan tiedättekö minkä minä ennemmin tahi myöhemmin olen saavuttava?
-jatkaa entinen lajittelija, viekkaasti siiristäen silmiään. -- On aivan
-varmaa että minä saan ruotsalaisen Pohjantähden ritarimerkin. Sen
-saamiseksi kannattaa vaivaakin nähdä. Valkoinen risti ja musta nauha. Se
-on hyvin kaunis:
-
-Luultavasti elämä ei missään muualla ole niin yksitoikkoista kuin täällä
-sivurakennuksessa. Aamulla sairaat, paitsi halvattua ja paksua ukon
-vähkyrää, peseytyvät etehisessä suuressa saavissa ja pyyhkivät silmänsä
-viitan liepeihin; sen jälkeen juovat he tinatuopeista teetä, jota heille
-päärakennuksesta noutaa Nikiitta. Jokaiselle on määrätty tuoppi mieheen,
-Puoliseksi syövät he hapankaalikeittoa ja puuroa, iltasella syödään
-puuroa, joka on jäänyt päivälliseltä tähteeksi. Väliaikoina loikoillaan
-ja makaillaan, katsellaan ikkunoista ja käyskennellään nurkasta
-nurkkaan.
-
-Samaten jatkuu joka päivä. Entinen lajittelija, hänkin puhuu aina
-samoista ritarimerkeistään.
-
-Outoja ihmisiä nähdään harvoin huoneessa N:o 6. Uusia mielenvikaisia
-lääkäri ei kaukaan aikaan ota vastaan ja halullisia hulluinhuoneissa
-kävijöitä ei tässä maailmassa ole paljon.
-
-Kerran kahdessa kuukaudessa käy sivurakennuksessa parturi Semjon
-Lasaritsh. Millä tavalla hän leikkaa mielenvikaisten hiukset ja millä
-tavalla Nikiitta on hänelle siinä avullisena, ja millaiseen hämminkiin
-sairaat kulloinkin joutuvat, milloin juopunut, hymyilevä parturi
-näyttäytyy ovesta, siitä emme rupea kertomaan.
-
-Paitsi parturia ei sivurakennuksessa käy ketään. Sairaat ovat tuomitut
-näkemään päivät päästään vain Nikiitan.
-
-Mutta hiljattain levisi kautta koko sairaalan kuorin jokseenkin outo
-huhu.
-
-Huhu tiesi kertoa, että huoneessa N:o 6 olisi muka ruvennut käymään
-lääkäri.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Kummallinen huhu!
-
-Tohtori Andrei Jefimitsh Ragin on merkillinen mies tavallaan. Kerrotaan
-hänen aikaisemmalla iällään olleen varsin jumalisen ja valmistautuneen
-rupeamaan papiksi, ja että hän, päätettyään kimnaasin oppikurssin vuonna
-1863, aikoi pyrkiä hengelliseen akatemiaan, vaan oli muka hänen isänsä,
-lääketieteen tohtori ja kirurgi, tehnyt hänestä katkerata pilaa ja
-jyrkästi ilmoittanut, että hän ei tahdo enää tietää pojastaan mitään,
-jos tämä vaan rupee papiksi. Minkä verran siinä on perää, sitä en tiedä,
-mutta niin ainakin Andrei Jefimitsh itse tunnusti, ettei hänellä koskaan
-ollut taipumusta lääketieteeseen eikä yleensä muihinkaan
-erikoistieteisiin.
-
-Kuinka sen laita lienee ollutkin, vaan päätettyään oppikurssin
-lääketieteellisessä tiedekunnassa hän ei kuitenkaan pappisuralle
-antautunut. Mitään jumalisuutta hänessä ei huomattu ja lääkäri-uransa
-ensi aikoina oli hänessä yhtä vähän papillisia ominaisuuksia
-huomattavana kuin niitä oli nytkään.
-
-Hänen ulkomuotonsa on vastenmielinen, töykeä, moukkamainen; kasvojensa,
-partansa, silosten hiustensa ja rotevan, kömpelön ruumiinrakennuksensa
-kautta muistuttaa hän ravintoloitsijaa suuren maantien varrella,
-tuollaista ylenlihavata, kohtuutonta, ynseätä miestä. Kasvot, joilla
-näkyy sinisiä suonia, ovat tylyt, silmät pienet, nenä punainen. Pitkän
-vartalonsa ja leveiden hartioidensa ohella on hänellä tavattoman jyhkeät
-kädet ja jalat: yhdestä nyrkiniskusta luulisi toki jo hengen lähtevän.
-Mutta astuntansa on hiljainen ja ryhtinsä arkamaisen nöyristelevä;
-kohdatessaan ketä hyvänsä ahtaassa käytävässä hän aina ensinnä pysähtyy,
-antaen toiselle tietä, ja virkkaa, ei syvällä basso-äänellä, kuten
-luulisi, vaan hienolla, pehmeällä tenoori-äänellä: "anteeksi!". Hänellä
-on niskassa vähäinen paisuke, jonka tähden hän ei voi käyttää kovaksi
-tärkättyjä kaulustoja ja sentähden hänellä on aina yllään pehmoinen
-palttinainen tahi pumpulinen paita. Yleensä hän ei käy puettuna kuin
-tohtori. Samoja vaatteita pitää hän likemmä kymmenen vuotta, ja uudet
-pukunsa, jotka hän tavallisesti ostaa juutalaisen puodista, näyttävät
-yhtä kuluneilta ja nurttautuneilta kuin vanhatkin; sama takki on hänellä
-päällä kunhan ottaa vastaan sairaita, syö puolista ja käy vieraissa; se
-ei kuitenkaan ole luettava ahneuden syyksi, vaan se on seurauksena
-siitä, ettei hän yhtään välitä millaisessa ulkoasussa hän esiintyy.
-
-Kun Andrei Jefimitsh saapui kaupunkiin astuakseen virkaansa, niin oli
-"armeliaisuuslaitos" kauheassa tilassa. Sairaalan huoneissa, käytävissä
-ja pihalla oli vaikeata hengittää siellä vallitsevan löyhkän takia.
-Sairaanvaalijat, rengit ja hoitajat sekä heidän lapsensa makasivat
-samoissa suojissa missä sairaatkin. Valituksia kuului, että torakoilta,
-luteilta ja hiiriltä ei saanut rauhaa. Kirurgillisessa osastossa ei
-ruusu koskaan lakannut ihmisiä vaivaamasta. Koko sairaalaa varten oli
-vain kaksi välskärinveistä eikä ainoatakaan lämpömittaria, kylpyammeissa
-säilytettiin potaattia. Tarkastaja, emännöitsijä ja välskäri nylkivät
-sairaita ja vanhasta tohtorista, Andrei Jefimitshin edeltäjästä
-kerrottiin, että hän olisi salaa kaupitellut sairaalan spriitä ja
-muodostanut sairaanhoitajattarista ja naispotilaista itselleen
-kokonaisen haaremin. Kaupungissa hyvin tiedettiin kaikki nämä
-väärinkäytökset, vieläpä liioiteltiinkin niitä, vaan sallittiin niiden
-kuitenkin rauhassa rehottaa; toiset puolustivat niitä sillä, että
-sairaalaan menevät vaan porvarit ja maalaiset, joilla ei pitäisi olla
-syytä tyytymättömyyteen, koska heillä kotona on paljon kurjemmat olot
-kuin konsanaan sairaalassa; ei suinkaan sairaille voitu ruveta
-pyynpaistia syöttämään! Toiset taasen sanoivat puolustukseksi sen, että
-kaupungin on mahdoton yksinään, ilman maalaiskunnan apua, ylläpitää
-kelvollista sairashuonetta; hyvä kun on vaillinaisempikin! Ja nuori
-maalaiskunta ei ruvennut sairaalaa perustamaan kaupunkiin eikä sen
-ulkopuolelle siitä syystä että kaupungilla oli jo olemassa sairaala.
-
-Päätettyään sairashuoneen tarkastuksen Andrei Jefimitsh tuli siihen
-päätökseen, että tämä laitos on siveyttä loukkaava ja asujanten
-terveydelle sangen turmiollinen. Hänen mielipiteensä mukaan olisi ollut
-viisainta laskea sairaat oman onnensa nojaan ja sulkea koko sairashuone.
-Mutta hän myöskin tiesi, että sen toimeenpanemiseksi ei riittänyt
-yksistään hänen tahtonsa, eikä se olisi tuottanut mitään hyötyäkään; jos
-luontoperäisen ja siveellisen mädännäisyyden saa poistetuksi yhdestä
-paikasta, siirtyy se toiseen; täytyy odottaa kunnes se itsestään
-haihtuu. Ja sen lisäksi, jos ihmiset kerran olivat perustaneet
-sairashuoneen ja kärsivät sitä keskellään, niin se merkitsee, että
-sellainen laitos on heille tarpeen. Ennakkoluulot ja kaikki nuo
-inhimilliset turmionpesät ovat välttämättömiä, sillä niistä voi ajan
-oloon kehittyä jotakin kelvollista, niinkuin lannasta, kun se sekotetaan
-pellon multaan. Maailmassa ei ole mitään niin hyvää, joka ei olisi
-vuotanut sameasta alkulähteestä.
-
-Ryhdyttyään virkansa tehtäviin käsiksi Andrei Jefimitsh asettui
-jokseenkin välinpitämättömälle kannalle näitten nurjien olojen suhteen.
-Hän vain pyysi että sairaalan rengit ja hoitajattaret eivät makaisi
-samoissa huoneissa, missä sairaat makasivat ja hankki kaksi kaappia
-instrumentteja varten, mutta tarkastaja, ruuanhankkija ja välskäri sekä
-kirurgilliseen osastoon pesiintynyt ruusu jäivät entisille paikoilleen.
-
-Andrei Jefimitsh pitää järkevyyttä ja kuntoa sangen suuressa arvossa,
-mutta saattaakseen elämän omassa ympäristössään järjen ja kunnon
-vaatimuksia vastaavalle kannalle, siihen häneltä puuttuu tarpeellista
-mielenlujuutta ja uskoa omaan oikeuteensa. Käskijäksi, ehkäisijäksi ja
-komentajaksi hän ei ole luotu. Näyttää ihan siltä kuin olisi hän
-mielessänsä päättänyt olla milloinkaan ääntään korottamatta ja
-käyttämättä kieliopin määrityksien mukaista käskytapaa. Hänen on
-vaikeata sanoa "anna se", tai "tuo se"; kun hän haluaa syödä, yskähtelee
-hän päättämättömänä ja virkkaa kyökkyrilleen: "Olisikohan siellä
-teetä ..." tahi: "Onkohan siellä päivällinen joutunut". Sanoa
-tarkastajalle, että hän lakkaisi varastamasta, tahi antaa tälle hyvin
-ansaittu potku, tahi lakkauttaa kokonaan tämä tarpeeton loisvirka -- se
-on kerrassaan yli hänen voimiensa käypää. Kun Andrei Jefimitshiä
-petetään tahi imarrellaan, tahi kun hänelle tuodaan allekirjoitettavaksi
-tieten väärennetty lasku, niin hän punastuu kuin rapu ja tuntee olevansa
-syynalainen, mutta laskun hän yhtäkaikki allekirjoittaa; kun potilaat
-valittavat hänelle nälkäänsä tahi hoitajattarien raakaa kohtelua, niin
-hän joutuu hämille ja syynalaisesti sopertelee:
-
--- Hyvä, hyvä, minä otan perästä siitä selkoa... Kaiketi siinä on jokin
-väärinkäsitys...
-
-Ensi alussa Andrei Jefimitsh työskenteli hyvin uutterasti. Hän otti
-vastaan sairaita aamusta puolipäivään asti, suoritti leikkauksia,
-harjoittipa vielä kätilönkin tointa. Naisväki puheli hänestä, että hän
-on tarkkatuntoinen ja oivaltaa hyvin taudit, varsinkin lasten sekä
-naisten. Mutta aikaa voittaen työ alkoi ikävystyttää häntä
-yksitoikkoisuutensa ja hyödyttömyytensä takia. Tänä päivänä otat vastaan
-30 sairasta, huomenna on niitten luku lisääntynyt 35:ksi, ylihuomenna
-40:ksi, ja niin sitä jatkuu päivästä päivään, vuodesta vuoteen ilman
-että voitaisiin sanoa kuolevaisuuden kaupungissa vähentyvän tahi
-sairaiden herkeävän käymästä. Ei ole ajateltavissakaan että
-neljällekymmenelle sairaalle voisi antaa tehokasta apua
-vastaanotto-aikana aamusta puolipäivään saakka, se on sula mahdottomuus;
-koko lääkärintoimi on siis suuri petos, ajatteli asiaa miltä kannalta
-hyvänsä. Ja koska tilivuoden kuluessa on vastaanotettu 12,000 sairasta,
-niin on sen kautta, peittelemättä puhuen, petetty 12,000 ihmistä. Mutta
-toiselta puolen on taas yhtä mahdotonta saattaa kaikki arveluttavasti
-sairaat sairashuoneisiin ja parannella heitä tieteen sääntöjen mukaan,
-sillä sääntöjä kyllä on, mutta itse tiede on kuollut; jos taas jättää
-filosofeeraamisen sikseen ja rupee sääntöjä turhantarkasti noudattamaan
-niinkuin muutkin lääkärit, niin on sitä varten ensi sijassa tarpeen
-puhtaus ja raitis ilma, eikä likaisuus, terveellinen ruoka eikä
-mätänevästä hapankaalista valmistettu keitto, sekä hyvät apulaiset eikä
-varkaat.
-
-Ja mitäpä maksaisi estää ihmisiä kuolemasta, jos kerran kuolema on
-jokaisen normaalinen, laillinen loppu? Mitäpä hyötyä siitä, jos joku
-torikaupustelija tahi virkamies elääkin viisi, tahi hyvässä lykyssä
-kymmenen vuotta kauemmin? Jos sen sijaan otaksumme lääketieteen
-tarkotuksen olevan kipujen ja kärsimysten vaimentamisen, niin seuraa
-itsestänsä kysymys: mitäpä varten niitä vaimentaa? Ensiksikin, sanotaan,
-että kärsimykset auttavat ihmistä täydellisyyteen, ja toiseksi, jos
-ihmiset tosiaankin oppivat vaimentamaan kärsimyksiään pillereillä ja
-tipoilla, niin laiminlyövät he kokonaan uskonnon ja filosofeeraamisen,
-joissa heillä tähän saakka on ollut vahva turva kaikissa tukalissa
-elämäntiloissa ja joissa he ovat tunteneet itsensä onnellisiksi. Pushkin
-kärsi ennen kuolemaansa kauheita tuskia, onneton Heine makasi useita
-vuosia halvattuna; miksi pitäisi sitten jonkun Andrei Jefimitshin tahi
-Matriona Savishnan kokonaan vapaantumaan kärsimyksistä, heidän
-elämässään kun ei kuitenkaan ole mitään sisällystä ja olisi aivan tyhjä
-ja merenpohjalla asuvan likoeläimen elämän kaltainen, ellei heillä olisi
-kärsimyksiä?
-
-Moisten mietteiden turruttamana Andrei Jefimitsh heittäytyi
-toimettomaksi eikä siitä lähtein enää joka päivä käynyt sairashuoneessa.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Elämänsä viettää hän seuraavalla tavalla. Aamusella hän tavallisesti
-nousee kello kahdeksan aikaan, pukeutuu ja juo teetä. Sitten istuu hän
-työkammioonsa lukemaan tahi menee sairaalaan. Täällä, sairaalassa,
-kapeassa pimeässä käytävässä istuvat apua hakevat sairaat, odottaen
-luoksepääsyä. Heidän ohitsensa, kolkuttaen saappaillaan kivipermantoon,
-juoksevat rengit ja sairaanhoitajattaret, kulkea hitustavat kuihtuneet
-sairaat pitkissä viitoissa, kannetaan kuolleita ja käymäläastioita,
-lapset itkevät, läpituuli puhaltaa. Andrei Jefimitsh tietää, että tämä
-ei ole haitallisesti vaikuttamatta kuumesairasten, keuhkotautisten ja
-yleensä herkkämielisten sairasten tilaan, mutta mitäpä sille taitaa?
-Vastaanottohuoneessa kohtaa hän välskärin; välskäri Sergei Sergeitsh on
-pienenläntä mies, kasvot sileiksi ajetut, puhtaat ja pöhöttyneet,
-liikkeet pehmoisen sulavat, puku uusi ja väljä -- luulisi häntä pikemmin
-senaattoriksi kuin välskäriksi. Kaupungissa hän on hyvin paljo käytetty
-ja hän esiintyy aina valkoinen kravatti kaulassa ja pitää
-itseään oppineempana kuin tohtori, jota ei käytä juuri kukaan.
-Vastaanottohuoneen nurkassa seisoo pyhimyskaapissa suuri jumalankuva,
-sen edessä riippuu raskas pyhimyslamppu ja vieressä on valkoisella
-peitteellä verhottu instrumenttihylly; seinillä riippuu piispojen
-muotokuvia, Svjätogorin luostarin maisemamaalaus ja kuivaneista
-ruiskukista kyhättyjä seppeleitä. Sergei Sergeitsh on hyvin jumalinen ja
-komeutta rakastava. Jumalankuvan on hän omilla varoillaan hankkinut;
-sunnuntaisin lukee joku sairaista hänen käskystään ylistysvirren
-Kristukselle, Pyhälle Neitsyelle ja Pyhimyksille, ja sen jälkeen Sergei
-Sergeitsh itse käy joka huoneessa ja suitsutusastiallaan suitsuttaa
-pyhää savua.
-
-Sairaita kun on paljo ja aikaa niukalti, niin lääkäri ei jouda jokaista
-tarkoin tutkimaan, vaan tiedustelee lyhyesti sairaan tilaa ja antaa
-joitakin lääkkeitä, kamferttilinimenttiä tai risiiniöljyä. Andrei
-Jefimitsh istuu miettiväisenä, nojaten poskeansa nyrkkiin, ja kyselee
-koneenomaisesti. Sergei Sergeitsh istuu samaten, hieroskelee käsiään ja
-puuttuu hänkin välistä keskusteluun.
-
--- Taudit ja kärsimykset johtuvat siitä, virkkaa hän, -- että olemme
-niin hitaita rukouksessa lähestymään armorikasta Herraa Jumalaa. Niin se
-on justiin!
-
-Vastaanottoaikana Andrei Jefimitsh ei suorita minkäänlaisia leikkauksia;
-hän on jo aikaa sitten vieraantunut niistä ja veren näkeminen saattaa
-hänen mielensä vastenmielisesti kuohuksiin. Kun hänen joskus täytyy
-avata lapsen suu tarkastaakseen kurkkua, ja lapsi huutaa ja
-puolusteleiksen pienillä kätösillään, niin tuo melu hänen korvissaan
-panee hänen päänsä pyörryksiin ja kyynelet kiertyvät silmiin. Hän
-kirjoittaa tuota pikaa lääkkeen ja viittoo käsillään, että eukko
-pikemmin veisi lapsen pois.
-
-Vastaanotossa häneen tekee ikävystyttävän vaikutuksen sairasten
-arkaileminen ja tolkuttomuus, jumalisen Sergei Sergeitshin läheisyys,
-muotokuvat seinillä sekä hänen omat kysymyksensä, joita hän
-muuttelematta toistelee ja on toistanut jo kolmattakymmenettä vuotta. Ja
-otettuaan vastaan viisi kuusi sairasta lähtee hän pois. Jälellä-olevat
-ottaa välskäri vastaan yksin.
-
-Aivoissa se mieluisa ajatus, että yksityistä praktiikkaa hänellä,
-Jumalan kiitos, ei ole kaukaan aikaan enää ollut sekä ettei häntä kukaan
-enää häiritse, Andrei Jefimitsh istuu heti kotiin tultuaan
-työhuoneeseensa ja rupee lukemaan. Hän lueskelee tavattoman paljo ja
-aina suurella mieltymyksellä. Puolet palkkaansa käyttää hän kirjojen
-ostoon ja kuudesta asuinhuoneesta on kolme ahdettu täyteen kirjoja ja
-vanhoja sanomalehtiä. Eniten hän rakastaa historiallisia ja
-filosofiallisia teoksia; lääketiedettä koskettelevista tilaa hän
-ainoastaan "Lääkärilehteä", jota hän aina alottaa lukea lopusta päin.
-Lukeminen jatkuu kulloinkin useampia tunteja keskeymättä eikä häntä
-uuvuta. Eikä hän lue niin nopeasti ja katkonaisesti, kuten Ivan
-Dmitritsh aikoinaan luki, vaan hitaasti, syventymällä ja pysähtymällä
-niissä kohdin, jotka häntä miellyttävät tahi joita hän ei käsitä. Kirjan
-vieressä on aina pieni viinakarafiini ja pöytäveralla ilman lautasetta
-joko suolagurkku tahi liotettu omena. Joka puolen tunnin päästä hän,
-kääntämättä katsettaan kirjasta, kaataa itselleen ryypyn viinaa, jonka
-hän juo ja sitten, sormillaan hapuroiden, ottaa hän gurkun, josta
-haukkaa palasen.
-
-Kello kolmen aikaan hän varovasti astuu kyökin oven luo, yskähtelee ja
-virkkaa:
-
--- Daria hyvä, onkohan siellä päivällinen joutunut...
-
-Huononlaisen ja puhtaudeltaan epäiltävän päivällisen syötyään Andrei
-Jefimitsh mittailee edes takasin huoneitaan, kädet ristittyinä rinnalle,
-ja miettii. Kello lyö neljä, sitten viisi, hän yhä kävelee ja miettii.
-Tuon tuostakin narahtaa kyökin ovi ja Darian punainen, uninen naama
-tulee näkyviin.
-
--- Andrei Jefimitsh, joko saa tuoda olutta? kysyy hän huolestuneena.
-
--- Ei, antaa vielä olla ... vastaa Andrei Jefimitsh. -- Minä varron ...
-minä varron...
-
-Illansuussa tulee tavallisesti postimestari, Mihail Averjanitsh, ainoa
-henkilö koko kaupungissa, jonka seura Andrei Jefimitshistä ei tunnu
-rasittavalta. Mihail Averjanitsh oli ammoin sitten mahdottoman rikas
-tilanomistaja ja palveli ratsuväessä, vaan joutui sitten häviöön ja
-rupesi hädän pakottamana postiviraston palvelukseen. Hän on reippaan ja
-verevän näköinen vanhus, poskipartansa uhkea ja harmaa, olentonsa
-mieluinen ja äänensä kova ja miellyttävä. Hän on hyväsydäminen ja
-tunteikas, vaan tuittupäinen. Kun joku postissakävijöistä inttää
-vastaan, on erimieltä hänen kanssaan tahi rupee muuten vaan mukisemaan,
-niin Mihail Averjanitsh lennähtää punaiseksi, vapisee koko ruumiissaan
-ja ärjäsee ukkosen äänellä: "Suu kiinni!" jotenka postitoimistosta jo
-aikoja sitten on vakaantunut maine semmoisena laitoksena, jossa ei
-leikkiä suvaita. Mihael Averjanitsh kunnioittaa ja rakastaa Andrei
-Jefimitshiä hänen valistuneisuutensa ja ylevähenkisyytensä takia, muita
-kohtaan on hän kopea kuten alaisilleen ainakin.
-
--- Tässä olen minäkin! virkkaa hän tullessaan Andrei Jefimitshin luo. --
-Hyvää iltaa, ystäväiseni! Olette kai jo kyllästynyt minuun, vai kuinka?
-
--- Päinvastoin, minä olen varsin iloinen, vastaa tohtori. -- Olen aina
-iloinen milloin te tulette.
-
-Ystävykset istuvat työhuoneen sohvaan ja polttelevat jonkun aikaa
-ääneti.
-
--- Daria hyvä, olisikohan siellä olutta! virkkaa Andrei Jefimitsh.
-
-Ensimäisen pullon juovat he niinikään ääneti: tohtori miettiväisenä,
-Mihail Averjanitsh sen sijaan ilon, mieleninnon paiste otsallaan, kuten
-henkilö, jolla on jotakin hyvin hauskaa kerrottavana. Keskustelun
-alottaa aina tohtori.
-
--- Onpa se surkuteltavaa, lausuu hän verkalleen ja hiljaa, huojuttaen
-päätään ja katsomatta puhelukumppaniansa silmiin (hän ei katso koskaan
-ihmisiä silmiin), -- onpa se syvästi surkuteltavaa, arvoisa Mihail
-Averjanitsh, että kaupungissamme ei ollenkaan löydy ihmisiä, joidenka
-kanssa voisi keskustella järkevistä, mieltäkiinnittävistä asioista;
-siihen he ovat kerrassaan kykenemättömiä ja haluttomia. Ja tämä
-järkevien ihmisten puute pakottaa meitä äärettömiin kieltäymyksiin.
-Intelligenssikään ei kohoa jokapäiväisyyttä yhtään korkeammalle;
-kehitykseltään se on aivan samalla tasalla kuin alin yhteiskunnan luokka
-meillä, sen vakuutan teille.
-
--- Aivan oikein. Se on minunkin mielipiteeni.
-
--- Kuten itsekin tiedätte, jatkaa tohtori hiljaisella äänellä ja väliin
-pysähtyen, -- on ainoastaan ihmisjärjen korkeimmilla henkisillä
-ilmauksilla arvonsa, kaikki muu on mitätöntä ja tyhjää. Järki se on,
-joka jyrkästi erottaa eläimen ihmisestä, viittaa jälkimäisen
-jumalalliseen alkuperään, korvaapa johonkin määrin hänelle
-kuolemattomuudenkin, jota ei ole. Edellä sanottuun perustuen on siis
-järki ainoa mahdollinen nautinnonlähde. Vaan me kun emme silmin emmekä
-korvin havaitse ympäristössämme järkeä, niin on siis se nautinto meiltä
-kielletty. Tosin meillä on kirjoja, mutta kirjat ovat tykkänään toista,
-ne eivät ensinkään vastaa elävää keskustelua ja kanssakäymistä. Kirjat
--- jos saan luvan käyttää hieman ontuvaa vertausta -- ovat nuotteja,
-keskustelu se on itse laulu.
-
--- Aivan oikein.
-
-Seuraa sitten hiljaisuus. Kyökistä tulee Daria ja, tylsän surun ilme
-kasvoilla, tukien nyrkillä poskeaan, pysähtyy ovelle kuuntelemaan.
-
--- Oh! huokaa Mihail Averjanitsh. -- Nykyajan ihmisilläkö olisi järkeä!
-
-Ja hän nyt vuorostaan kertomaan, mitenkä ennen elettiin upeasti,
-iloisesti ja järkevästi, millaisia eteviä säätyläisiä Venäjällä ennen
-oli ja mitenkä korkeassa arvossa he pitivät rehellisyyttä ja ystävyyttä.
-Annettiin rahoja lainaksi ilman vekseliä ja pidettiin häpeänä olla
-ojentamatta auttavata kättä apua tarvitsevalle toverille. Entäs sen ajan
-sotaretket, kahakat ja kiistat, silloiset toverit ja naiset! Kaukasia --
-se se on ihmeellisyyksien maa! Muun muassa oli eräs pataljoonan
-päällikön vaimo, kummallinen nainen, joka puki itsensä upseerin
-univormuun ja matkasi iltasin vuorille yksin, ilman saattajata.
-Kerrotaan hänen olleen auloissa (kaukasialaisissa kylissä) luvattomissa
-väleissä erään pikkuruhtinaan kanssa.
-
--- Auta ja varjele ... huokaa Daria oven suusta.
-
--- Entäs kuinka he söivät ja joivat! Ja mimmoisia hurjia liberaalia he
-olivat!
-
-Andrei Jefimitsh on kuuntelevinaan, vaan ei kuule; hän ajattelee
-tykkänään omia asioitaan ja härppii oluttaan.
-
--- Minä näen usein unissani järkeviä ihmisiä ja keskustelen heidän
-kanssaan, virkkaa hän aivan odottamatta, keskeyttäen Mihail
-Averjanitshilta puheen. -- Isäni antoi minulle huolellisen kasvatuksen,
-vaan 60-luvun aatteiden vaikutuksesta pakotti minut rupeamaan
-lääkäriksi. Minusta on näyttänyt, että jos silloin en olisi ollut hänen
-tahdolleen kuuliainen, niin olisin paraikaa hamassa henkisten liikkeiden
-keskuksessa. Olisin epäilemättä jonkun tiedekunnan jäsen. Henkinen kyky
-ei ole sekään tietysti koko iän pysyvää, sekin on ohimenevää, mutta
-miksi kuitenkin pyrin sitä saavuttamaan, sen tiedätte. Elämä on
-ihmiselle kiusallinen ansa. Kun ajatteleva ihminen tulee täysi-ikäiseksi
-ja herää kypsyneeseen tajuntaan, niin hän tuntee olevansa kuin ansassa,
-josta on mahdoton päästä ulos. Ja niinpä todellakin, joidenkin
-satunnaisuuksien kautta on hänet olemattomuudesta kutsuttu elämään...
-Miksi? Hän tahtoo tietää olemassaolonsa merkityksen ja tarkotuksen, sitä
-ei hänelle ilmoiteta, vaan puhutaan hänelle joukko tyhmyyksiä; hän
-kolkuttaa ovelle päästäkseen ulos -- hänelle ei avata; hänen luokseen
-saapuu kuolema -- myöskin vasten hänen tahtoaan. Ja niinkuin
-vankityrmässä, yhteisen onnettomuuden lähentämät ihmiset tuntevat olonsa
-helpommaksi, kun tulevat yhteen, niin elämässäkin jää tuo sadin
-huomaamatta kun tutkistelemiseen ja yleistämiseen taipuvaiset ihmiset
-kokoontuvat yhteen ja viettävät aikansa tutustuakseen toinen toisensa
-yleviin, vapaihin aatteisiin. Siinä mielessä järki on korvaamaton
-nautinto.
-
--- Aivan oikein.
-
-Katsomatta toveriansa silmiin, hiljaisella äänellä ja tuon tuostakin
-pysähtyen Andrei Jefimitsh jatkaa puheluaan järkevistä ihmisistä ja
-keskusteluista heidän kanssaan; Mihail Averjanitsh kuuntelee vaan ja
-myöntää: "Aivan oikein."
-
--- Ettekö te usko sielun kuolemattomuuteen? kysyy yhtäkkiä postimestari.
-
--- En, arvoisa Mihail Averjanitsh, en usko eikä ole syytä
-uskoaksenikaan.
-
--- Epäilen minäkin sitä, sen tunnustan. Vaikka minussa kuitenkin on se
-tunto, kuin jos en milloinkaan kuolisi. Hohoo, ajattelen itsekseni,
-vanha juropää, jo on aikasi kuolla! Vaan sydämessä jokin ääni kuiskaa:
-älä usko, et sinä kuole!...
-
-Kellon kymmenettä käydessä Mihail Averjanitsh lähtee pois. Vetäessään
-eteisessä turkkia ylleen lausuu hän huoaten:
-
--- Aution paikan on kohtalo meille asunnoksi määrännyt! Harmillisinta
-kaikista on se, että tänne se on vihdoin kuoleminenkin. Hohoo! ..
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Saatettuaan toveriaan Andrei Jefimitsh istuu pöydän ääreen ja alkaa taas
-lukemaan. Illan ja yön hiljaisuutta ei häiritse ainoakaan ääni ja aika
-näyttää pysähtyvän yhdessä kirjansa ääressä istuvan tohtorin kanssa, ja
-paitsi tuota kirjaa ja viheriäkupuista lamppua ei näy muuta olevankaan.
-Tohtorin karkeapiirteiset, talonpoikamaiset kasvot vähävähältä
-kirkastuvat ja liikutuksen sekä ihastuksen hymy väreilee huulilla hänen
-tutkiessa ihmisjärjen valtavia liikkeitä ja virtauksia. Oi, miksipä
-ihminen ei ole kuolematon? ajattelee hän. -- Mitä varten ovat olemassa
-aivosolmut ja poimut, mitä varten näkö, puheenlahja, itsetunto, nero,
-jos kaikki tuo on määrätty Vaipumaan maan poveen ja vihdoin viimein
-yhdessä maankuoren kanssa jäähtymään, ja sitten miljoonia vuosia ilman
-tarkotusta ja päämäärää maan kanssa aurinkoa kiertämään? Jähmettyäkseen
-ja sitten avaruudessa kiertääkseen ei tarvitse ollenkaan
-olemattomuudesta kutsua ihmistä korkeine, miltei jumalallisine
-järkineen, ja sitten ikäänkuin pilkkaa tehden, muuttaa hänet tomuksi.
-
-Aineiden uudistus! Mutta mitenkä pelkurimaista onkaan lohduttaa itseään
-tällä kuolemattomuuden surrogaatilla, vastikkeella! Luonnossa tapahtuvat
-itsetiedottomat ilmiöt ovat alempana ihmisellistä typeryyttäkin, koskapa
-typeryydessä kuitenkin on edes tietoisuutta ja tahtoa, vaan ilmiöissä ei
-ole kerrassaan mitään. Siitä huolimatta puhutaan järjelle näin:
-rauhoitu, sillä maassa mädäntynyt olemuksesi antaa elämän toisille
-organismeille, elimellisille olennoille, toisin sanoin, sinä alennut
-typeryyttäkin mitättömämmäksi. Pelkuri yksin, jossa on suurempi määrä
-kuolemankammoa kuin arvollisuutta, saattaa lohduttaa itseään sillä, että
-hänen ruumiinsa vastedes tulee jatkamaan elämistään ruohossa, kivessä,
-sammakossa... Kuolemattomuutensa näkeminen aineiden uudistuksessa on
-yhtä kummallista, kuin loistavan tulevaisuuden ennustaminen kotelolle,
-senjälkeen kuin siinä säilytetty kallisarvoinen viulu on särjetty ja
-mitättömäksi tehty.
-
-Kellon lyödessä Andrei Jefimitsh heittäytyy tuolin selkämystä vasten,
-ummistaa silmänsä ja antautuu hetken ajaksi ajatustensa valtaan. Ja
-aivan odottamatta hän, kirjoista saamiensa hyvien aatteiden
-vaikutuksesta, luo silmäyksen entisyyteen ja nykyisyyteen. Entisyydestä
-ei ole paljo hyvää sanottavana, parempi on siis olla sitä muistelematta.
-Nykyisyys taas on entisyyden kaltainen. Hän tietää, että sill'aikaa kun
-hänen ajatuksensa yhdessä jäähtyneen maan kanssa kiitävät ympäri
-aurinkoa, sillaikaa tohtorin asunnon vieressä suuressa sairashuoneen
-rakennuksessa ihmiset nääntyvät taudeissa ja ulkonaisessa likaisuudessa;
-joku ehkä ei saata nukkua vaan käy hävityssotaa syöpäläisiä vastaan,
-joku ehkä saa tarttuman kautta ruusun tahi ähkyy kireälle köytetyn
-siteen tuottamien tuskien takia, jotkut sairaista ehkä pelaavat korttia
-sairaanhoitajattarien kera ja juovat viinaa. Tilivuoden kuluessa tuli
-petettyä 12,000 ihmistä; koko sairashoitotoimi, kuten kaksikymmentäkin
-vuotta takaperin, perustuu varastamiseen, metkuihin, juoruihin,
-sukulaisuuteen, raakoihin silmänkääntäjätemppuihin, ja sairaala on
-edelleen epäsiveellinen ja hoidokkaiden terveydelle mitä turmiollisin
-laitos. Hän tietää, että sairaalan N:o 6:nnessa Nikiitta
-rautaristikkojen takana pieksää sairaita ja että juutalainen Mooses joka
-päivä käy kaupungilla kerjuulla.
-
-Mutta toiselta puolen hänelle on hyvin tiettyä, että viimeisten 25
-vuoden kuluessa lääketieteen alalla on tapahtunut satumainen muutos.
-Opiskellessaan yliopistossa hänestä näytti, että lääketieteen ennen
-pitkää perii sama kohtalo, mikä tuli alkemian ja metafysiikankin osaksi;
-nyt sitä vastoin, kun hän lueskelee öisin, niin lääketiede tuntuu
-hänestä liikuttavalta ja herättää hänessä ihmettelyä, jopa ihastustakin.
-Ja todellakin, mihinkä aavistamattomaan loistoon lääketiede onkaan
-kohonnut, mikä valtava mullistus sen alalla onkaan tapahtunut!
-Antiseptiikan avulla tehdään leikkauksia, joita suuri Pirogovkin arveli
-mahdottomiksi edes in spe [tulevaisuudessa]. Polvinivelen resektsiooni
-on temppu, jonka suorittamiseen jokainen kunnanlääkäri arvelematta
-ryhtyy, sadan vatsa-operatsioonin osalle on vain yksi kuolemantapaus
-seurauksena, ja kivitautia pidetään niin vähäpätöisenä, ettei siitä
-viitsi edes kirjoittaakaan. Kuppa lääkitään perinpohjaisesti. Entä
-perinnöllisyysteoriia, hypnotismi, Pasteurin ja Kochin keksinnöt,
-terveydenhoito tilastoineen, ja entä sitten meidän venäläinen
-kunnallinen lääkintöoppimme? Mielentautioppi nykyisine taudin
-luokituksineen, diagnoosi- ja hoitelumetoodeineen on, verraten siihen
-mitä se oli ennen, kohonnut pilviä piirtäväksi vuoreksi.
-Mielenvikaisille ei kaadeta enää kylmää vettä päähän eikä heitä pueta
-hourijain pitkähihaisiin paitoihin; heitä hoidetaan inhimillisesti, jopa
-heidän hyväkseen, kuten sanomalehdissä on kerrottu, pannaan toimeen
-näytäntöjä ja tanssiaisiakin. Andrei Jefimitsh tietää, että nykyajan
-katsantotapojen ja vaatimusten mukaan semmoinen turmionpesä kuin
-sairaalan N:o 6 on mahdollinen ainoastaan kahdensadan virstan päässä
-rautatiestä, pienessä viheliäisessä kaupungin pahaisessa, jossa
-kaupungin valtuuskunnan puheenjohtaja ja kaikki valtuusmiehet ovat vain
-puolittain luku- ja kirjoitustaitoon perehtyneitä porvareita, joiden
-mielestä lääkäri on uhripappi, jota vähintäkään arvostelematta tulee
-uskoa, kaatoi hän kurkkuun vaikka sulatettua tinaa; jossain toisessa
-paikassa yleisö ja sanomalehdet jo aikaa sitten olisivat hajoittaneet
-maan tasalle tuon pienen Bastiljin.
-
-"Mutta mitäpä tuosta?" kysyy Andrei Jefimitsh itseltään ja aukaisee
-silmänsä. -- "Mitä tuosta kaikesta on hyötyä? Antiseptiikka, Koch ja
-Pasteur meillä ovat, vaan itse asian ydin ei ole hituistakaan muuttunut.
-Sairaus ja kuolevaisuus ovat samat kuin ennen. Mielenvikaisia varten
-pannaan toimeen tanssiaisia ja näytäntöjä, vaan vapaaksi heitä ei
-kumminkaan lasketa. Kaikki on siis tyhjää hölynpölyä, ja eroa paraimman
-vieniläisen klinikan ja minun sairaalani välillä ei itse asiassa ole
-minkäänlaista."
-
-Mutta suru ja kateuden tapainen tunne estävät häntä antaumasta
-välinpitämättömyyteen. Sen kait vaikuttaa väsymys. Raskas pää painuu
-kiinni kirjaan, hän panee käden väliin, että olisi pehmeämpi, ja
-ajattelee:
-
-"Minä palvelen väärää asiaa ja saan palkkani ihmisiltä, joita petän; minä
-en ole rehellinen. Mutta toisekseen, enhän minä ole itsessäni mitään,
-olenhan vaan osa tuota välttämätöntä yhteiskunnallista pahaa: kaikkihan
-kunnalliset virkamiehet ovat vahingollisia ja nauttivat ilmaiseksi
-palkkaa... Epärehellisyyteeni en siis ole syypää itse, vaan aika... Jos
-olisin saanut syntyä parisataa vuotta myöhemmin, niin minä olisin toinen
-mies."
-
-Kun kello lyö 3, sammuttaa hän lampun ja menee makuukammariin. Häntä ei
-haluta vielä nukkua.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Pari vuotta takaperin maalaishallinto päätti osottaa auliutta ja määräsi
-annettavaksi kolmesataa ruplaa vuosittain lääkärivoimien lisäämiseksi
-kaupungin sairaalassa siksi kunnes maalaishallinto avaisi oman
-sairashuoneensa, ja Andrei Jefimitshin apulaiseksi kutsuttiin
-piirilääkäri Jevgenij Fedorovitsh Hobotow. Tämä on vielä aivan nuori
-mies -- ei kolmeakymmentäkään vuotta täyttänyt, -- pitkäkasvuinen,
-tummaihoinen, poskipäät ulkonevat ja silmät pienet; hänen esivanhempansa
-ovat kaiketi kuuluneet vieraaseen kansanrotuun. Kaupunkiin saapui hän
-ilman rahan äyrittä, muassaan pieni kapsäkki ja nuori rumamuotoinen
-nainen, jota hän kutsuu ruuanlaittajakseen, Tällä naisella on
-rintalapsi. Jevgenij Fedorovitsh käyttää lippalakkia, pitkävartisia
-saappaita ja talvella lyhyttä turkkia. Välskäri Sergei Sergeitshin ja
-rahastonhoitajan kanssa tuli hän hyväksi tuttavaksi, vaan toisia
-virkamiehiä kutsuu hän, ties mistä syystä, aristokraateiksi ja karttelee
-heitä. Koko asunnossaan hänellä ei ole muuta kuin yksi kirja -- Vienin
-klinikan uusimmat reseptit vuodelta 1881. Sairaan luo mennessä hän aina
-ottaa tämän kirjan mukaansa. Klubissa hän iltasin pelaa biljardia,
-korttipeliä hän ei rakasta. Puheessa hän mielellään käyttää sanoja:
-kantilja, mantifoliumi etikan kanssa, herkeä jo varjoa viskaamasta j. n.
-e.
-
-Sairaalassa käy hän kahdesti viikossa, tarkastaa kaikki huoneet ja ottaa
-vastaan sairaita. Antiseptiikan täydellinen syrjäyttäminen ja
-kuppauslasit panevat hänen mielensä kiihkoon, mutta uusia tapoja hän ei
-ota noudatettavaksi, peljäten sillä loukkaavansa Andrei Jefimitshiä.
-Virkaveljeänsä Andrei Jefimitshiä hän pitää vanhana veijarina, vainuaa
-hänen takanaan suuria kapitaaleja olevan ja kadehtii häntä salaa.
-Jevgenij Fedorovits olisi halukas astumaan hänen paikalleen.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Eräänä keväisenä iltana maaliskuun lopulla, kun lumi jo oli sulanut ja
-kottaraiset laulelivat sairaalan puutarhassa, tohtori lähti ulos
-portille saakka saattamaan ystäväänsä postimestaria. Samassa hetkessä
-tuli pihaan mieronkiertoretkeltään palaava juutalainen Mooses. Hän oli
-hatuttomin päin, jalkineina ohuet kalossit paljaissa jaloissa ja kädessä
-oli hänellä pussi armopaloineen.
-
--- Anna yksi kopekka! virkkoi hän tohtorille, väristen vilusta ja
-hymyillen.
-
-Andrei Jefimitsh, joka ei koskaan voinut olla antamatta, antoi hänelle
-kymmenkopekaisen.
-
-"Tuohan ei ole hyvä", ajatteli hän, katsellen juutalaisen paljaita
-jalkoja ja punaisia nilkkoja. "Ulkonahan on märkä".
-
-Ja seuraten sitä kehotusta, jonka osaksi kuin säälin, osaksi inhon
-tapainen tunne hänelle kuiskasi, hän meni sivurakennukseen heti
-juutalaisen perästä, katsellen vuoroin hänen kaljuun päälakeensa vuoroin
-nilkkoihin. Tohtorin astuessa sisään Nikiitta kavahti ryysyläjän päältä
-ja oikasihe suoraksi.
-
--- Hyvää iltaa, Nikiitta, sanoi Andrei Jefimitsh pehmeästi. -- Eiköhän
-tuolle juutalaiselle voisi antaa jonkunlaisia saappaita, ettei hän
-vilustuisi?
-
--- Niinkuin käskette, herra tohtori. Minä sanon siitä tarkastajalle.
-
--- Ole hyvä. Pyydä minun nimessäni. Sano että minä pyysin.
-
-Eteisestä sattui ovi olemaan auki huoneeseen. Ivan Dmitritsh, loikoen
-sängyssä ja kohoten kyynyspäänsä nojaan, kuunteli huolestuneena
-vierasta, outoa ääntä ja tunsi yhtäkkiä tohtorin. Hänen koko ruumiinsa
-vapisi vihasta, hän kavahti ylös ja kasvot punaisina ja vihasta
-väännyksissä, silmät renkaina juoksi keskelle huonetta.
-
--- Tohtori tuli! huusi hän ja nauraa hohotti. -- Viimeinkin! Onnittelen
-teitä, hyvät herrat, tohtori kunnioittaa meitä luonakäynnillään! Pirun
-roisto! kivasi hän ja raivoisana, jommoisena häntä ennen ei oltu nähty,
-polki jalkaa. -- Tapettava olisi, roisto! Mutta toisakseen, se olisi
-liian lievä rangaistus. Makkiin olisi upotettava!
-
-Andrei Jefimitsh, kuunneltuaan tätä katsahti eteisestä huoneeseen ja
-kysyi pehmoisella äänellä:
-
--- Mitä vasten?
-
--- Mitä vasten? ärjäsi Ivan Dmitritsh, astuen hänen eteensä uhkaavan
-muotoisena ja kouristuksentapaisesti vetäen viittaa ympärilleen. -- Mitä
-vasten? Varas! sanoa tokasi hän inhoten ja mytisti suutaan ikäänkuin
-sylkeäkseen. -- Puoskari! Pyöveli!
-
--- Rauhoittukaa, sanoi Andrei Jefimitsh syynalaisesti hymyillen. -- Minä
-vakuutan, etten koskaan ole mitään varastanut, ja mitä tulee muihin
-syytöskohtiin, niin te varmaan kovasti liioittelette. Minä näen, että te
-olette minuun suuttunut. Rauhoittukaa, minä pyydän, jos voitte, ja
-sanokaa tyynesti: mitä vasten?
-
--- Mitäs vasten te pidätte minua täällä?
-
--- Sentähden että olette sairas.
-
--- Sairas, kunhan ei. Mutta käyväthän kymmenet, sadat mielenvikaiset
-vapaina sentähden, että taitamattomuutenne ei kykene erottamaan heitä
-terveistä. Minkätähden minun ja näiden onnettomien täytyy istua täällä
-kaikkien tähden kuin mitkähän syntipukit? Te, välskäri, tarkastaja ja
-koko teidän sairaalan hylkiöjoukkonne olette siveellisessä suhteessa
-verrattomasti alempana kutakin meistä, minkästähden me saamme istua, te
-ette? Missä on logiikka?
-
--- Siveellinen suhteisuus ja logiikka eivät tässä merkitse mitään.
-Kaikki riippuu sattumuksesta. Kuka on pantu istumaan, hän istuu, kuka ei
-ole pantu, hän käy vapaana, siinä kaikki. Siinä, että minä olen tohtori,
-te heikkomielinen, ei ole siveellisyyttä, ei logiikkaa, vaan ainoastaan
-paljas sattumus.
-
--- Tuota lorua minä en ymmärrä ... virkahti Ivan Dmitritsh
-soinnuttomasti ja istui vuoteelleen.
-
-Mooses, jonka taskuja Nikiitta tohtorin läheisyydessä ei julennut ottaa
-tarkastettaviksi, lateli vuoteelleen leivänpalasia, papereja ja luita
-ja, väristen vielä vilusta, lausua melskasi kiireesti jotakin hepreaksi.
-Kaiketi kuvitteli hän avanneensa kaupan.
-
--- Laskekaa minut pois, sanoi Ivan Dmitritsh, ja hänen äänensä värähti.
-
--- Minä en voi.
-
--- Mutta minkätähden? Minkätähden?
-
--- Sentähden että se ei ole minun vallassani. Ajatelkaahan, mitä hyötyä
-teille siitä olisi, jos läskisinkin teidät? Menkää. Teidät otetaan
-kiinni ja palautetaan takasin.
-
--- Niin, niin, se on oikein ... sopersi Ivan Dmitritsh ja pyyhki hien
-otsaltaan. -- Se on kauheata! Vaan mitä minun sitten täytyy tehdä? Mitä?
-
-Ivan Dmitritshin ääni ja nuorellisen mielevät kasvot kärsimystä
-osottavine irveineen miellyttivät Andrei Jefimitshiä. Hänen teki mieli
-ystävällisesti lohduttaa nuorta miestä ja kokea tyynnyttää häntä. Hän
-istui sairaan viereen vuoteelle, mietti ja lausui:
-
--- Kysytte, mitä teidän olisi tehtävä? Parasta teidän asemassanne olisi
-karata täältä. Mutta paha vaan, ettei siitäkään ole apua. Teidät otetaan
-kiinni. Kun yhteiskunta turvaa itseään pahantekijöitä, mielenvikaisia ja
-yleensä vastuksellisia ihmisiä vastaan, niin on se voittamaton. Teidän
-ei tule muu turvaksi kuin rauhoittaa mieltänne sillä ajatuksella, että
-oleskelunne täällä on välttämätön.
-
--- Se ei ole kenellekään tarpeen.
-
--- Kun kerran on olemassa vankiloita ja hulluinhuoneita, niin on
-luonnollista, että jonkun niissä täytyy istua. Ellette te, niin minä,
-ellen minä, niin joku kolmas. Odottakaa, kun kaukaisessa tulevaisuudessa
-vankilat ja hulluinhuoneet lakkaavat olemasta, niin ei tule olemaan
-rautaristikkoja ikkunoiden edessä, ei näitä viittoja... Sellainen aika
-tietysti varhemmin tai myöhemmin on tuleva.
-
-Ivan Dmitritsh ivallisesti hymähti.
-
--- Te laskette leikkiä, sanoi hän siiristäen silmiään. -- Sellaisilla
-herroilla, kuin te ja teidän apumiehenne Nikiitta, ei ole tulevaisuuden
-kanssa mitään tekemistä, vaan olkaa, hyvä herra, siltä varma että vielä
-tulee parempiakin aikoja! Olkoon, että puheeni tuntuu typerältä,
-naurakaa sille, mutta vielä valkenee uuden elämän aamurusko, vielä on
-oikeus voittava ja -- silloin tulee meidän vuoromme! Minun silmäni eivät
-sitä näe, minä kuolen, mutta jonkun lapsenlapsen lapset sen kuitenkin
-näkevät. Minä onnittelen heitä sydämestäni ja iloitsen heidän
-puolestaan! Eteenpäin! Auttakoon teitä Jumala, lapset!
-
-Ivan Dmitritsh nousi, silmissä erinomainen loiste ja, ojentaen kätensä
-ikkunaa kohti, jatkoi väräjävällä äänellä:
-
--- Näitten ristikkojen takaa siunaan teitä! Eläköön oikeus! Minä
-iloitsen!
-
--- Minä en huomaa erinäistä iloitsemisen syytä, sanoi Andrei Jefimitsh,
-jonka mielestä Ivan Dmitritshin tekemä liike tuntui aika somalta vaan
-kuitenkin teaatterimaiselta. -- Vankilat ja hulluinhuoneet lakkaavat
-olemasta ja totuus, kuten suvaitsitte lausua, on voittava, mutta asiain
-oleellisuushan ei muutu vähääkään, luonnonlait ovat ikuisesti samat.
-Ihmiset tulevat sairastamaan, vanhenemaan ja kuolemaan aivan niinkuin
-nytkin. Valaiskoon elämäänne kuinka ihana aamurusko hyvänsä, mutta
-loppujen lopuksi teidät kuitenkin naulataan neljän laudan väliin ja
-heitetään hautaan.
-
--- Entä kuolemattomuus?
-
--- Hm, tyhjää!
-
--- Te ette usko, vaan minä uskon. Dostojevskissa tahi Voltairessa joku
-sanoo, että jos ei olisi Jumalaa, niin ihmiset keksisivät hänet itse.
-Vaan minun luja uskoni on, että jos ei kuolemattomuutta ole, niin sen
-ennemmin tahi myöhemmin keksii suuri ihmisen järki.
-
--- Hyvin lausuttu, virkkoi Andrei Jefimitsh hymyillen mielihyvissään. --
-Se on hyvä että te uskotte. Sellaisella uskolla elää huolettomana vaikka
-seinään kytkettynä. Oletteko te jossakin saanut sivistystä?
-
--- Olen, minä olin yliopistossa, vaan en kuitenkaan päättänyt.
-
--- Te olette järkevä ja ajatteleva mies. Te voitte millaisissa
-olosuhteissa tahansa löytää tyydytystä omassa itsessänne. Vapaa ja syvä
-mietiskely, jonka päämääränä on oppia ymmärtämään elämää, ja maailman
-turhien huolien täydellinen ylenkatsominen, -- siinä kaksi hyvettä, joita
-korkeampia kukaan ihminen ei ole koskaan löytänyt. Ne ovat teidän
-saavutettavissanne, asuittepa sitten vaikka kolmien ristikkojen takana.
-Diogenes asui tynnyrissä ja oli kuitenkin kaikkia maallisia ruhtinaita
-onnellisempi.
-
--- Diogenes oli tolvana, lausui Ivan Dmitritsh jurosti. Sitäkö te
-minulle puhutte Diogeneksesta tai jostain elämän ymmärtämisestä? kivahti
-hän taas suuttuneena ja hypähti ylös. -- Minä rakastan elämää, rakastan
-kiihkoisesti! Minulla on vainoomisraivo, alituinen ahdistava pelko, vaan
-on hetkiä, jolloin minut valtaa elämän halu, ja silloin pelkään tulevani
-hulluksi. Minä haluan elää, haluan kiihkeästi!
-
-Kuohuksissaan asteli hän sitten edestakasin huoneessa ja sanoi sitten,
-alentaen ääntään:
-
--- Välistä haaveillessani näen hairekuvia, Luokseni tulee joitakin
-ihmisiä, kuulen ääniä, soittoa ja olen kävelevinäni metsässä, meren
-rannalla, ja minun tekee niin kovasti mieli saada puuhata ja toimia...
-Sanokaapa nyt, mitä uutta siellä on? kysyi Ivan Dmitritsh. -- Mitä
-siellä on?
-
--- Kaupungistako haluatte jotakin tietää vaiko yleensä vain?
-
--- Kertokaa minulle nyt ensin jotakin kaupungista, ja sitten muuta.
-
--- No niin. Kaupunki on väsyttävän ikävä. Ei ole ketään, jonka kanssa
-sanan vaihtaisi, ei ketään, jota kehtaisi kuulla. Uusia ihmisiä ei ole.
-Toisekseen, tulihan sinne hiljakkoin muudan nuori lääkäri Hobotow.
-
--- Hän tuli jo minun aikanani. Mitä, onko hän roisto.
-
-Ei juuri kulttuuri-ihminenkään. Se on omituista, kuulkaahan... Kaikesta
-päättäen pääkaupungeissamme ei ole seisahdusta henkisen elämän alalla,
-päinvastoin huomaamme siinä liikettä, -- pitäisihän siellä niin muodoin
-olla oikeita ihmisiäkin, mutta joka kerran laittavat meille sellaisia,
-ettei niistä ole mihinkään. Onneton kaupunki!
-
--- Niin, onneton kaupunki! huokasi Ivan Dmitritsh ja naurahti. --
-Mitenkä yleensä eletään? Mitä kirjoitetaan sanomalehdissä ja
-aikakauskirjoissa?
-
-Huoneessa oli jo pimeä. Tohtori nousi ylös ja rupesi seisaallaan
-kertomaan, mitä kirjoitetaan ulkomailla ja mitä Venäjällä, ja millainen
-ajatussuunta nyt on vallalla. Ivan Dmitritsh kuunteli tarkkaavasti ja
-kyseli väliin, mutta yhtäkkiä, ikäänkuin olisi muistanut jotakin
-kauheaa, puristi hän molemmin käsin päätään ja kävi vuoteelleen, selin
-tohtoriin.
-
--- Mikä teitä vaivaa? kysyi Andrei Jefimitsh.
-
--- Te ette kuule minulta enää ainoatakaan sanaa! virkahti Ivan Dmitritsh
-röyhkeästi. -- Jättäkää minut rauhaan!
-
--- Minkä tähden?
-
--- Kuulitteko: jättäkää minut rauhaan! Mitä perkelettä?
-
-Andrei Jefimitsh kohautti olkapäitään, huokasi ja lähti pois. Eteisen
-läpi kulkiessaan lausui hän: -- Mitenkähän täällä saisi vähän
-siivotuksi, Nikiitta... Täällä on niin kovin raskas ilma!
-
--- Niinkuin käskette, herra tohtori.
-
-"Mikä miellyttävä nuori mies!" ajatteli Andrei Jefimitsh astellessaan
-asuntoaan kohti. "Koko sillä ajalla, minkä olen täällä elänyt, tämä on
-luullakseni ensimäinen, jonka kanssa saattaa keskustella. Hän osaa
-ajatella ja on huvitettu juuri siitä mistä tuleekin." Lukiessaan ja
-vielä levolle käytyäänkin hän kaiken aikaa ajatteli vain Ivan
-Dmitritshiä, ja herättyään toisena aamuna hän muisti, että oli
-tutustunut järkevään, miellyttävään mieheen ja päätti ensi mahdollisessa
-tilaisuudessa vielä kerran käydä hänen luonaan.
-
-
-
-
-X.
-
-
-Ivan Dmitritsh makasi samassa asennossa kuin eilenkin, pää käsiensä
-välissä ja jalat koukussa. Hänen kasvonsa olivat peitossa.
-
--- Hyvää päivää, ystäväni, sanoi Andrei Jefimitsh. -- Vieläkö nukutte?
-
--- Ensiksikin minä en ole teidän ystävänne, lausui Ivan Dmitritsh suu
-käännettynä tyynyyn päin, -- ja toiseksi, teidän ei maksa vaivaa tulla
-tänne: te ette kuule minulta sanaakaan.
-
--- Kummallista ... sopersi Andrei Jefimitsh hämmästyksissään. -- Eilen
-keskustelimme niin rauhallisesti; vaan sitten te yhtäkkiä jostakin
-syystä pahastuitte ja katkasitte keskustelun ihan kerrassaan... Kaiketi
-minulta pääsi joku sana, joka ei ollut aivan paikallaan tahi, kenties
-tulin lausuneeksi ajatuksen, joka oli vasten teidän vakaumustanne...
-
--- Niin vainen, älkää luulko että saatte minut noin vaan uskotetuksi!
-sanoi Ivan Dmitritsh kohoutuen ja silmäillen ivallisesti ja
-pelonalaisesti tohtoria; hänen silmänsä olivat punaiset. -- Voitte mennä
-muualle vakoilemaan ja urkkimaan, mutta täällä teillä ei ole mitään
-tekemistä. Älysin minä jo eilen missä tarkotuksessa te tänne tulitte.
-
--- Omituisia luuloja! hymähti tohtori. -- Te siis otaksutte minua
-vakoojaksi?
-
--- Niin otaksun... Vakoojaksi tahi tohtoriksi, jonka tutkittavaksi minut
-on asetettu, -- se on yhdentekevää.
-
--- Olettepa todellakin eriskummainen ihminen, suokaa anteeksi...
-
-Tohtori istui puujakkaralle vuoteen luo ja pudisteli paheksuvasti
-päätään.
-
--- Olkoon menneeksi, että te olette oikeassa, sanoi hän. -- Olkoon, että
-minä salakavalasti pyydän solmita teitä sanoilla ilmiantaakseni teidät
-poliisille. Teidät vangitaan ja sitten tuomitaan. Mutta olisiko teidän
-yhtään pahempi oikeudessa ja vankityrmässä kuin täällä? Ja jos teidät
-lähetetään maanpakoon tahi vaikkapa pakkotyöhön, niin olisiko se sitten
-pahempaa kuin istua täällä sairaalan sivurakennuksessa? Minusta ei se
-pahempaa ole ... mitä te sitten pelkäätte?
-
-Nämä sanat nähtävästi vaikuttivat Ivan Dmitritshiin. Hän istuutui
-rauhallisesti.
-
-Oli kello viiden aika iltapäivällä, jolloin Andrei Jefimitsh
-tavallisesti astuskeli huoneissaan ja Daria häneltä kysyi, saisiko tuoda
-olutta. Ilma oli kirkas ja tyyni.
-
--- Minä läksin puolisen syötyäni kävelylle, niin päätin pistäytyä
-tännekin, sanoi tohtori. -- Ulkona on jo täysi kevät.
-
--- Mikä kuu nyt on? Maaliskuuko? kysyi Ivan Dmitritsh.
-
--- Niin, maaliskuun loppupuoli.
-
--- Onko likaista ulkona?
-
--- Ei varsin. Puistossa näkyvät jo käytävät.
-
--- Nyt olisi hauskaa saada ajaa vaunuissa jonnekin ulkopuolelle
-kaupungin, sanoi Ivan Dmitritsh, hieroen punaisia silmiään ikäänkuin
-unesta selvitäkseen, -- sitten palata takasin lämpimään, viihdykkääseen
-kammariin ja ... ja olla parannuksilla oikein kunnon tohtorin luona,
-joka ymmärtäisi pääntautia... En ole pitkään aikaan enää elänyt
-ihmisiksi... Ja täällä on niin inhottavaa! Ylenmäärin inhottavaa!
-
-Eilisen kiihtymyksen johdosta hän oli vielä uuvuksissa ja hervoton ja
-puheli vastahakoisesti. Hänen sormensa tutisivat ja kasvoista näkyi,
-että hänellä oli kova päänkivistys.
-
--- Lämpimän, viihdykkään kammarin ja tämän sairaalanhuoneen välillä ei
-ole minkäänlaista erotusta, sanoi Andrei Jefimitsh. -- Ihmisen rauha ja
-onni eivät ole ulkopuolella häntä, vaan hänessä itsessään.
-
--- Mitenkä se on ymmärrettävä?
-
--- Tavallinen ihminen odottaa onnen tahi onnettomuuden tulevaksi
-ulkoapäin, niinkuin esimerkiksi vaunuista tahi kammarista, ajatteleva
-ihminen sitä vastoin omasta itsestään.
-
--- Menkää ja saarnatkaa sitä viisautta Kreikkaan, missä on lämmin ja
-tuoksuu pomeranssille, mutta täällä se ei ole ilmanalaan soveltuva.
-Kenenkä kanssa minä äsken puhelin Diogeneksesta? Teidänkö vai kenenkä?
-
--- Minun kanssani eilen.
-
--- Diogenes ei ollut kammarin ja lämpimän huoneen tarpeessa; siellä on
-ilmankin kuuma... Ei muuta huolta kuin makaa tynnyrissä, ja syö
-appelsiineja ja öljymarjoja. Vaan annas että hän olisi osunut Venäjälle
-asumaan, niin hän jo toukokuussa olisi pyrkinyt huoneeseen, joulukuusta
-puhumattakaan. Olisi pakkanen käperryttänyt miehen niin että olisi
-leikki ollut kaukana.
-
--- Ei. Kylmää voipi, kuten yleensä millaisia kipuja hyvänsä, olla
-tuntematta. Markus Aurelius on sanonut: "Kipu on kivun elävää kuvittelua
-mielessä: ponnista tahtoasi päästäksesi vapaaksi tästä kuvittelusta,
-karkota se mielestäsi, lakkaa valittamasta, niin kipu häviää!" Tämä on
-tosi. Viisaan, tahi yleensä vain ajattelevan, järkevän ihmisen
-huomattavia puolia on juuri se, että hän halveksii tuskia; hän on alati
-tyytyväinen eikä mikään herätä hänen ihmettelyään.
-
--- Minä olen siis tylsämielinen, koska kärsin, olen tyytymätön ja
-ihmettelen ihmisten konnuutta.
-
--- Tuota te puhutte vaan suotta. Jos te useammin ajattelisitte, niin te
-tulisitte käsittämään, kuinka mitättömiä kaikki ne ulkonaiset seikat
-ovat, jotka saattavat mielemme kuohuksiin. Täytyy pyrkiä ymmärtämään
-elämää ja sitä mikä elämässä on tosihyvää.
-
--- Ymmärtämään ... toisti Ivan Dmitritsh synkistyen. -- Ulkonaisia,
-sisällisiä... Kuulkaa, minä en käsitä tätä. Minä tiedän vaan sen, sanoi
-hän, nousten seisaalleen ja silmäillen vihastuneena tohtoriin, -- että
-Jumala on luonut minut lämpimästä verestä ja hermoista, kuuletteko? Ja
-orgaanisen kudoksen, jos se on elinkykyistä, täytyy vastata mihinkin
-kiihotukseen. Ja minä vastaan! Kipuihin minä vastaan huudoilla ja
-kyynelillä, konnamaisuuteen vastaan suuttumuksella, ilkeyteen vastaan
-inholla. Minun mielestäni tätä vasta elämäksi kutsutaankin. Mitä
-alemmalla asteella organismi on, sitä vähemmin tunteellista se on ja
-sitä heikommin se vastaa kiihotukseen, ja mitä ylemmällä asteella se on,
-sitä herkkätuntoisempi se on ja sitä tarmokkaammin se vastaa
-todellisuuden vaikutuksiin. Kuinka voi olla tietämättä sitä? Tohtori
-olette, ettekä tiedä näin vähäpätöisiä asioita! Voidakseen halveksia
-tuskia, olla alati tyytyväinen eikä milloinkaan herätä mitään
-ihmettelemään, niin on tultava tuollaiseksi, -- ja Ivan Dmitritsh osotti
-paksua, lihavuuteensa pakahtuvaa talonpoikaa, -- tahi antauduttava
-tuskien karaistavaksi siihen määrään, ettei ollenkaan enää tunne niitä,
-toisin sanoin, lakattava elämästä. Suokaa anteeksi, minä en ole
-ajattelija enkä filosoofi, jatkoi Ivan Dmitritsh ärtyisästi, -- enkä
-mitään siinä suhteessa ymmärrä. Minä en ole siinä tilassa että kykenisin
-ajattelemaan.
-
--- Päinvastoin, te ajattelette mainiosti.
-
--- Stoalaiset, joita te jätkyttelette, olivat merkillisiä miehiä, mutta
-heidän oppinsa kangistui jo parituhatta vuotta sitten eikä ole
-rahtuakaan hievahtanut eteenpäin, eikä hievahda, sillä siltä puuttui
-käytännöllisyyttä ja elinvoimaa. Se voitti puolelleen vain pienen
-vähemmistön, joka kuluttaa elämänsä turhissa tieteellisissä
-harrastuksissa ja kaiken maailman oppien muistelemisessa, enemmistö sitä
-vastoin ei käsittänyt sitä. Oppi, joka saarnaa välinpitämättömyyttä
-rikkauden ja elämän mukavuuksien suhteen, tuskien ja kuoleman halpana
-pitämistä, on äärettömälle enemmistölle aivan käsittämätön, siksi kun
-tämä enemmistö ei koskaan ole nähnyt rikkautta, ei elämän mukavuuksia,
-ja tuskien halveksiminen olisi siitä samaa kuin itse elämän
-halveksiminen, sillä koko ihmisen olemushan ei ole muuta kuin nälän,
-kylmän, loukkausten, menetysten ja, hamletinmaisen kuolemanpelon
-tuntemista. Näissä tuntemuksissa on koko elämä: se voi tuntua
-rasitukselta, sitä voi vihata, mutta halveksia sitä ei voi. Vieläkin
-siis toistan, stoalaisten opilla ei voi koskaan olla tulevaisuutta, ja
-kuten näette, ovat vuosisadan alusta tähän päivään saakka taistelu,
-herkkyys kivuille ja kyky vastata kiihotukseen yhä edistyneet ..
-
-Ivan Dmitritsh kadotti yhtäkkiä ajatustensa langan, pysähtyi ja pyyhki
-harmistuneena otsaansa.
-
--- Tahdoin sanoa jotakin hyvin tärkeää, vaan eksyin tolalta, lausui hän,
--- Mistä puhuinkaan? Niin aivan! Kuulkaahan vieläkin: joku stoalainen
-möi itsensä orjaksi ostaakseen vapaaksi erään lähimäisensä. Näette siis,
-että stoalainenkin vastasi kiihotukseen, koskapa moiseen jalomieliseen
-tekoon, itsensä alttiiksipanemiseen lähimäisensä hyväksi, vaaditaan
-kiihtynyttä, säälivää sydäntä. Minä olen täällä vankilassa unhottanut
-kaikki, mitä ennen olen lukenut, muuten voisin esiintuoda vielä jotakin.
-Otetaanpa esimerkiksi Kristus. Kristus vastasi todellisuuteen sillä,
-että itki, nauroi, murehti, vihastui, vieläpä ikävöikin; ei Hän mennyt
-hymyillen kärsimyksiänsä vastaan eikä halveksinut kuolemaa, vaan rukoili
-Getsemanen tarhassa, että tämä malja menisi Häneltä pois.
-
-Ivan Dmitritsh naurahti ja istui.
-
--- Olkoonpa että ihmisen rauha ja onni eivät ole ulkopuolella häntä,
-vaan hänessä itsessään, lausui hän. -- Olkoonpa että tuskia tulee
-halveksia sekä ettei mitään tule ihmetellä. Vaan millä perusteella te
-juuri sitä vaaditte? Oletteko te ajattelija? Oletteko te filosoofi?
-
--- Minä en ole filosoofi, vaan sen tärkeyttä tulee jokaisen terottaa
-mieleen sentähden, että se on järkevää.
-
--- Ei, minä tahdon tietää, minkätähden te ymmärtämisen asiassa,
-kärsimysten halveksimisessa ynnä muussa pidätte itseänne kompetenttina?
-Oletteko te kärsinyt jolloinkin? Onko teillä käsitystä kärsimyksistä tai
-tuskista? Saanko luvan kysyä: piestiinkö teitä lapsena?
-
--- Ei, vanhempani eivät hyväksyneet ruumiillisia rangaistuskeinoja.
-
--- Minua sitävastoin isäni pieksi armottomasti. Isäni oli jyrkkä,
-hemoroideja sairastava virkamies, jolla oli pitkä nenä ja kellertävä
-kaula. Vaan puhukaammepa teistä. Koko elämässänne kukaan ei ole
-sormellaan kajonnut teihin, kukaan ei ole pelotellut, ei lyönyt
-teitä; terve olette kuin härkä. Kodissanne saitte kasvaa, isä
-kustansi koulunkäyntinne, jonka jälkeen te heti astuitte
-tyhjäntoimittajavirkaanne. Enempi kuin kaksikymmentä vuotta on teillä
-ollut käytettävänä vapaa asunto lämmön ja valon kanssa, siihen palvelija
-lisäksi, ja itse olette oikeutettu tekemään työtä kuinka ja minkä verran
-itse lystäätte, vaikka ette tekisi mitään. Luonnostanne olette laiska ja
-veltto, ja sentähden pyritte järjestämään elämänne siten, ettei mikään
-teitä häiritsisi tahi paikaltanne hievahduttaisi. Toimet jätitte
-välskärin ja muiden hylkyjen huostaan, ja itse istua nökötitte
-lämpimässä ja hiljaisuuteen hautauneena, säästitte rahoja, lueskelitte
-kirjoja, sulostutitte elämäänne ylevän joutavilla mietelmillä ja (Ivan
-Dmitritsh katsahti tohtorin punaiseen nenään) juomisella. Sanalla
-sanoen, elämää te ette ole nähnyt, ette tunne sitä ollenkaan, ja
-todellisuuteen olette tutustunut ainoastaan teoreettisesti. Kärsimyksiä
-te taas halveksitte ja annatte kaiken mennä mitään ihmettelemättä vallan
-yksinkertaisesta syystä: turhuutten turhuus, ulkonainen ja sisällinen,
-elämän, kärsimysten ja kuoleman halveksiminen, käsittäminen, todellinen
-hyvä, kaikki tämä on sitä filosofiaa, joka niin mainiosti soveltuu
-venäläiselle aito vetelehtijälle. Sattuupa esimerkiksi että näette
-talonpojan lyövän vaimoaan. Mitäpä maksaisi tuota puolustaa? Lyököön,
-molemmathan he kuitenkin kuolevat varhemmin tahi myöhemmin; eikä
-lyöminen sen lisäksi ole loukkauksena sille jota lyödään, vaan lyöjälle
-itselleen. Juoppous on pahe eikä se lainkaan sovellu ihmiselle, mutta
-joit häntä tahi olit juomatta, kuoleminen sinun yhtäkaikki on. Tulee
-eukko, jonka hampaita särkee... Mitähän siihen sanoisit? Kipu on kivun
-elävää kuvittelemista mielessä ja lisäksi, eihän kukaan kivuitta saata
-päästä maailmasta, senpä vuoksi mene sinä eukko maisten matkaasi, salli
-minun rauhassa hautoa mietteitäni ja juoda viinaa. Nuori mies pyytää
-neuvoa, miten olla kuin eleä; joku toinen ennenkuin vastaisi niin
-vähäisen toki ajattelisi, mutta tässä on vastaus heti valmiina: pyri
-käsittämään elämää tahi todellista hyvää. Vaan mikä se oikein on tuo
-kummallinen "todellinen hyvä?" Vastausta ei tietysti ole. Meitä pidetään
-täällä ristikkojen takana, sorretaan, kidutetaan, mutta se on kaikki
-vaan hyvää ja järkevää, sentähden että tämän sairaalanhuoneen ja
-lämpimän, viihdykkään kammarin välillä ei ole minkäänlaista eroa.
-Mukavaa filosofiaa: ei ole mitään tekemistä, omatunto on puhdas, ja
-itsestäsi tunnut olevasi filosoofi... Ei, hyvä herra, filosofiaa se ei
-ole, ei syväaatteisuutta, ei katsantokannan laveutta, vaan laiskuutta,
-silmänkääntäjätemppujen harjoittamista, unteloa hulluutta... Juuri! ja
-taas joutui Ivan Dmitritsh suuttumuksensa valtaan. -- Kärsimyksiä
-halveksitte, vaan annas että sormeanne loukataan oven välissä, niin
-huudatte minkä kurkusta lähtee!
-
--- Ehkenpä huudakaan, virkahti Andrei Jefimitsh sävyisästi naurahtaen.
-
--- Ette te huuda! Entä jos teitä kohtaisi halvaus tahi jos joku
-sekamölö, tai heittiö, asemansa ja virka-arvonsa turvissa, loukkaisi
-teitä julkisesti ja te tietäisitte hänen pääsevän siitä rangaistuksetta,
--- kyllä sitten tietäisitte mitä se on, opettaa muita ymmärtämään elämää
-ja todellista hyvää.
-
--- Tuo on aivan omaperäistä, sanoi Andrei Jefimitsh, naurahtaen
-mielihyvissään ja hykertäen kämmeniään. -- Minä olen ilonhämmästyksellä
-havainnut taipumuksenne yleistelyyn, ja luonteenkuvaukseni, jonka
-vastikään toitte julki, on kerrassaan loistava. Tunnustan että
-keskustelu teidän kanssanne tuottaa minulle ääretöntä huvia. No niin,
-minä olen kuunnellut teitä, suvaitkaapa tekin nyt kuunnella minua ..
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Keskustelu jatkui vielä noin tunnin ajan ja teki Andrei Jefimitshiin
-nähtävästi syvän vaikutuksen. Hän rupesi käymään sivurakennuksessa joka
-päivä. Hän kävi siellä aamusin sekä puolisen jälkeen ja usein hän vielä
-iltahämärissäkin istui keskustelemassa Ivan Dmitritshin kanssa. Ensi
-aikoina Ivan Dmitritsh kaihtoi häntä, epäili häntä pahoista aikeista ja
-ilmaisi avoimesti vihansa häntä kohtaan, vaan tottui sittemmin häneen ja
-muutti entisen jyrkän käytöksensä alavan iroonilliseen.
-
-Ennen pitkää sairaalassa levisi huhu, että tohtori Andrei Jefimitsh on
-ruvennut käymään huoneessa N:o 6. Ei kukaan -- ei välskäri, ei Nikiitta,
-eikä sairaanhoitajattaret voineet käsittää, miksi hän siellä kävi, miksi
-hän tuntikausia siellä istui, mitä hän siellä puheli ja miksi hän ei
-kirjoittanut reseptejä. Hänen käytöksensä tuntui kummalliselle. Mihail
-Averjanitsh kävi useasti hänen luonaan tapaamatta häntä kotona, mitä
-ennen ei koskaan tapahtunut, ja Daria hyvä oli vallan pyöräpäisnä sen
-johdosta ettei tohtori enää juonut olutta määräajoilla, vieläpä
-toisinaan myöhästyi päivälliseltä.
-
-Kerran, se oli jo kesäkuun lopulla, tohtori Hobotow tuli jollekin
-asialle Andrei Jefimitshin luo; tämä kun ei ollut sisällä tavattavana,
-lähti hän etsimään häntä ulkoa; pihalla hänelle sanottiin, että vanha
-tohtori oli mennyt mielenvikaisten luo. Tultuaan sivurakennukseen ja
-pysähdyttyään eteisessä, Hobotow kuuli seuraavan keskustelun:
-
--- Meidän mielipiteemme eivät koskaan tule käymään yhteen ettekä te saa
-minua käännytetyksi omaan uskoonne, puhui Ivan Dmitritsh kiihdyksissään.
--- Todellisuutta te ette tunne vähääkään ettekä ole koskaan kärsinyt,
-vaan olette, kuten verimato, alati elänyt muiden kärsimysten
-läheisyydessä; minä sitä vastoin olen kärsinyt yhtämittaa syntymästäni
-tähän päivään saakka. Sentähden sanon suoraan: minä pidän itseäni
-kaikissa suhteissa teitä korkeampana ja pätevämpänä. Ette te kelpaa
-minun neuvojakseni.
-
--- Minä en ensinkään pyydä kääntää teitä omaan uskooni, vastasi Andrei
-Jefimitsh hiljaisella äänellä ja pahoillaan siitä, ettei häntä tahdottu
-ymmärtää. -- Mutta kysymys ei olekaan siinä, ystäväni. Kysymys ei ole
-siinä, että te olette kärsinyt, minä en. Kärsimykset samoinkuin ilot
-ovat ohimeneviä - heitetään ne sikseen, olkoot ne Herran nimessä!
-Kysymys on siinä, että me, te ja Tiina, ajattelemme; me näemme toinen
-toisessamme ihmisiä, jotka kykenevät ajattelemaan ja miettimään, ja se
-tekee meidät solidaarisiksi, vahvoiksi, olkoot mielipiteemme kuinka
-eroavia tahansa. Jospa tietäisitte, ystäväiseni, kuinka kyllästynyt minä
-olen yleiseen mielettömyyteen, kiittämättömyyteen, tylsyyteen ja
-mimmoisella ilolla minä joka kerran keskustelen teidän kanssanne! Te
-olette ymmärtäväinen mies ja te viehätätte minua.
-
-Hobotow aukasi oven hiukan raolleen ja silmähti huoneeseen; Ivan
-Dmitritsh, patalakki päässä, ja tohtori Andrei Jefimitsh istuivat
-rinnatusten vuoteella. Mielenvikainen väänteli kasvojaan, vavahteli ja
-kouristuksentapaisesti veti viittaa ympärilleen, tohtori sitä vastoin
-istui liikkumatta, pää painuksissa, ja hänen kasvonsa olivat punaiset,
-ilmaisten avuttomuutta, surua. Hobotow kohautti olkapäitään, naurahti ja
-katsahti Nikiittaa silmiin. Olkapäitään kohautti Nikottakin.
-
-Toisena päivänä Hobotow tuli sivurakennukseen yhdessä välskärin kanssa.
-Molemmat seisoivat eteisessä ja kuuntelivat.
-
--- Eiköhän setä vaan ole tullut löyhkäpäiseksi? sanoi Hobotow tullessaan
-ulos sivurakennuksesta.
-
--- Herra auta ja varjele meitä syntisiä! huokasi jumalinen Sergei
-Sergeitsh, huolellisesti kierrellen likaluosia etteivät kiiltävän
-kirkkaat saappaansa tulisi saveen. -- Minä puolestani tunnustan, arvoisa
-Jevgenij Fedoritsh, että tätä olen jo kauan odottanut!
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Siitä lähtien Andrei Jefimitsh alkoi huomata ympärillään jonkinlaista
-salakähmäisyyttä. Rengit, hoitajattaret ja sairaat loivat kohdatessaan
-häneen kysyviä katseita ja sitten kuiskehtivat keskenään. Tarkastajan
-pieni tyttö Maria, jota hän mielihyvällä aina tapasi kohdata sairaalan
-puutarhassa, ei enää tullut hänen luokseen, vaan lähti, kun tohtori
-hymyillen lähestyi häntä silittääkseen hänen päätään, ties mistähän
-syystä juoksemaan pakoon. Postimestari Mihail Averjanitsh,
-kuunnellessaan häntä, ei enää sanonut: "Aivan oikein," vaan
-käsittämättömässä hämmennyksessä sopersi: "Kyllä, kyllä, kyllä" ... ja
-katsoi häneen miettiväisenä ja suruisena; jostakin syystä hän niinikään
-rupesi kehottelemaan ystäväänsä kieltäytymään viinan ja oluen
-nauttimisesta, mutta sitä hän, hienotuntoinen kuin oli, ei lausunut
-suoraan vaan ainoastaan viittauksilla, kertoen milloin eräästä
-pataljoonan päälliköstä, joka oli mies oiva, milloin rykmentinpapista
-suuresta velikullasta, jotka molemmat joivat niin, että tärvelivät
-terveytensä, mutta lakattuaan juomasta, paranivat täydellisesti. Pari
-kolme kertaa kävi Andrei Jefimitshin luona hänen virkaveljensä Hobotow;
-hänkin kehotti lopettamaan alkohoolijuomien nauttimisen ja ilman
-minkäänmoista näkyvää aihetta, suositteli otettavaksi bromikaaliumia.
-
-Elokuussa Andrei Jefimitsh sai kaupungin valtuuston puheenjohtajalta
-kirjeen pyynnöllä saapua hänen luokseen hyvin tärkeän asian johdosta.
-Tultuaan määräajalla kaupunginhallitukseen Andrei Jefimitsh tapasi
-siellä sotilaspäällikön, piirikoulun tarkastajan, kaupunginhallituksen
-jäsenen, Hobotowin ja vielä erään lihavan, valkoverisen herrasmiehen,
-joka esitettiin hänelle tohtoriksi. Tämä tohtori, jolla oli puolalainen
-vaikeasti äännettävä sukunimi, asui kolmekymmentä virstaa kaupungista
-hevoskasvatuslaitoksessa ja oli nyt käymäseltään kaupungissa.
-
--- Täällä on esiintuotu eräs asia, joka koskee teitä, kääntyi
-kaupunginhallituksen jäsen Andrei Jefimitshille puhumaan, sittenkun
-kaikki olivat tervehtineet ja ruvenneet istualle. -- Tässä Jevgenij
-Fedoritsh sanoo, että apteekilla ei ole tarpeeksi tilaa
-päärakennuksessa, ja että se siis olisi muutettava johonkuhun
-sivurakennuksista. Se voisi kyllä käydä päinsä, helpostihan se on tehty,
-mutta pääasia on, että sivurakennus kaipaa uudistusta.
-
--- Eipä se ilman uudistuksettakaan täytä tehtäväänsä, lausui Andrei
-Jefimitsh mietittyään. -- Jos esimerkiksi nurkkasivustan korjaisi ja
-laittaisi apteekkia varten, niin tarvittaisiin siihen minun arvellakseni
-vähimmäkseen noin viisisataa ruplaa. Ja käytettynä siihen se pääoma ei
-tuota mitään.
-
-Seurasi kotvan hiljaisuus.
-
--- Minulla oli kunnia jo kymmenen vuotta sitten esittää, jatkoi Andrei
-Jefimitsh hiljaisella äänellä, -- että tämä sairaala nykyisessä
-tilassaan kaupungille on liian kallis ylellisyystavara. Se rakennettiin
-40-luvulla, mutta silloin oli varallisuustila toinen. Kaupunki uhraa
-liian paljo tarpeettomiin rakennuksiin ja hyödyttömiin virkoihin. Minun
-ajatukseni on, että niillä rahoilla, jos parempi järjestys saataisiin
-aikaan, voitaisiin kannattaa kaksikin mallikelpoista sairaalaa.
-
--- No, niin olkaa te sitten niin hyvä ja hankkikaa tänne se parempi
-järjestys! virkkoi kaupunginhallituksen jäsen näsäkkäästi.
-
--- Minulla oli jo kunnia esittää, että jättäisitte lääkintölaitoksen
-maalaishallinnon haltuun.
-
--- Niin, jättäkäämme vain rahat maalaishallinnon käsiin, niin se ne
-varastaa, sanoi valkoverinen tohtori nauraen.
-
--- Sehän on tavallista, myönsi kaupunginhallituksen jäsen ja naurahti
-myöskin.
-
-Andrei Jefimitsh katsahti veltosti ja sumeasti valkoveriseen tohtoriin
-ja lausui:
-
--- Olkaamme oikeudellisia.
-
-Taas seurasi hiljaisuus. Tarjottiin teetä. Sotilaspäällikkö, ollen hyvin
-hämillään, kosketti pöydän yli Andrei Jefimitshiä käteen ja sanoi:
-
--- Tepä olette meidät ihan kokonaan unhottanut, tohtori. Mutta teistähän
-on tullutkin munkki: ette pelaa korttia, ette rakasta naisia. Kuinka
-siis voisitte meikäläisten parissa viihtyä?
-
-Kaikki rupesivat sitten puhumaan siitä, kuinka ikävätä kunnollisen
-ihmisen on asua tässä kaupungissa. Ei ole teaatteria, ei soitantoa, ja
-viime tanssi-iltamassa klubissa oli lähes kaksikymmentä naista ja vain
-kaksi kavaljeeria. Nuoriso ei tanssi, koko ajan vaan tungeksii
-tarjoilupöydän ääressä tahi pelaa korttia. Andrei Jefimitsh rupesi
-harvaan ja hiljaisella äänellä, katsomatta kehenkään, puhumaan siitä,
-kuinka säälittävää, kuinka syvästi säälittävää on, että kaupunkilaiset
-kuluttavat elämänsä tarmon, sydämensä ja järkensä korttipeliin ja
-juoruihin, vaan eivät osaa eivätkä halua viettää aikaansa huvittavassa
-keskustelussa ja lukemisessa, eivät huoli siitä nautinnosta, jonka
-järjen viljely tuottaa. Henkinen kyky yksin on mieltä kiinnittävää ja
-merkittävää, kaikki muu halpaa ja mitätöntä. Hobotow kuunteli
-virkaveljeään tarkkaavasti ja kysyi yhtäkkiä:
-
--- Andrei Jefimitsh, monesko päivä tänään on? Saatuaan vastauksen, hän
-ja valkoverinen tohtori noloina kuten taitamattomuutensa oivaltaneet
-tutkijat, alkoivat Andrei Jefimitshiltä kysellä, mikä päivä tänään on,
-montako päivää on vuodessa, ja onko totta että sairaalan N:o 6:ssa asuu
-eriskummallinen tietäjä?
-
-Vastaukseksi viimeiseen kysymykseen Andrei Jefimitsh punastui ja sanoi:
-
--- On, hän on sairas, vaan hyvin viehättävä nuori mies.
-
-Enempää ei häneltä kysytty.
-
-Kun hän eteisessä puki palttoota päälleen, niin sotilaspäällikkö pani
-kätensä hänen olalleen ja sanoi huoaten:
-
--- Meidän vanhusten on aika antautua lepoon!
-
-Tultuaan kaupunginhallituksesta Andrei Jefimitsh käsitti, että tämä oli
-hänen mielentilaansa tutkimaan asetettu komissiooni. Hän muisti
-kysymykset, jotka hänelle tehtiin, punastui ja hänen tuli, ties miksikä,
-ensi kerran elämässään kovasti sääli lääketiedettä?
-
-"Oi taivahinen isä, ajatteli hän, -- vastahan he aivan äskettäin ovat
-kuulleet luentoja mielentautiopissa, ovat suorittaneet tutkintoja --
-mistä sitten tämä suuri tietämättömyys johtuu? Heillä ei ole
-käsitystäkään psykiatriiasta."
-
-Ja ensi kerran elämässään hän tunsi itsensä loukatuksi ja häntä
-suututti.
-
-Saman päivän iltasella oli Mihail Averjanitsh hänen luonaan.
-Tervehtimättä postimestari astui hänen eteensä, tarttui häntä molempiin
-käsiin ja lausui liikutetuin äänin:
-
--- Herttaiseni, ystäväiseni, osottakaa minulle, että luotatte
-vilpittömään hyväntahtoisuuteeni ja pidätte minua ystävänänne...
-Ystäväiseni! ja ehkäisten Andrei Jefimitshiä puhumasta, jatkoi hän yhä
-valtavammin liikutettuna: -- minä rakastan teitä sivistyksenne ja
-ylevämielisyytenne tähden. Kuulkaa minua, herttaiseni! Tieteen säännöt
-velvottavat tohtoreja salaamaan teiltä totuutta, vaan minä puhun teille
-suoraa kieltä kuin sotilas ainakin: te olette sairas! Älkää pahastuko
-ystäväni, mutta se on totta, sen ovat jo aikaa sitten kaikki ympäristön
-asukkaat huomanneet. Vastikään tohtori Jevgenij Fedoritsh minulle sanoi,
-että teidän on välttämättömästi, jos tahdotte pitää huolta
-terveydestänne, antauduttava lepoon ja hankittava itsellenne
-virkistystä? Ja se onkin aivan totta! Se on erinomaista! Minä otan näinä
-päivinä virkalomaa ja lähden matkalle muihin maihin haistamaan ilmaa
-muualla. Osottakaa nyt että olette ystäväni, matkustetaan yhdessä!
-Matkustetaan, karistetaan vanhuuden taakka hartioiltamme!
-
--- Minä tunnen itseni aivan terveeksi, sanoi Andrei Jefimitsh
-mietittyään. -- Mutta matkustaa minä yhtäkaikki en voi. Sallikaa minun
-jollakin muulla tavalla osottaa teille ystävyyttäni.
-
-Matkustaa jonnekin, tietämättä minkä tähden, ilman kirjoitta, ilman
-Dariaa, ilman oluetta, rikkoa ihan jyrkästi kahdenkymmenen vuoden
-ajalla vakaantunut elämänjärjestys, -- moinen tuuma tuntui ensialussa
-hänestä hurjalta ja oudolta. Mutta hänen mieleensä muistui
-keskustelu kaupunginhallituksessa ja apeus, joka hänet valtasi
-kaupunginhallituksesta palatessaan, ja ajatus matkustaa vähäksi aikaa
-pois kaupungista, jossa typerät ihmiset pitävät häntä hulluna, välähti
-hänestä kauniilta.
-
--- Mihinkä te sitten aiotte matkustaa? kysyi hän.
-
--- Moskovaan, Pietariin, Varsovaan... Varsovassa vietin viisi
-onnellisinta päivää elämässäni. Kerrassaan ihmeellinen kaupunki!
-Matkustetaan, herttaiseni!
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-Viikon kuluttua Andrei Jefimitshiä kehotettiin antautumaan lepoon, se on
-pyytämään eroa virasta, jonka hän välinpitämättömänä tekikin, ja vielä
-viikon kuluttua hän ja Mihail Averjanitsh jo istuivat kyytikärryissä
-ajaen lähimmälle rautatienasemalle. Päivät olivat viileät ja kirkkaat,
-taivas oli sinertävä ja ilmanranta selliä Kaksisataa virstaa asemalle
-ajoivat he kahdessa vuorokaudessa ja yöpyivät kaksi kertaa matkalla. Kun
-majataloissa tarjottiin teetä huonosti pessyistä laseista tahi
-kuhnailtiin hevosia valjastettaissa, niin Mihail Averjanitsh karahti
-punaiseksi, vapisi koko ruumiissaan ja kiljui: "Suu kiinni! Ei mitään
-mukinata!" Kärryissä istuessaan hän taas yhtämittaa, pitämättä
-hetkenkään lomaa, kertoili matkoistaan Kaukasiassa ja Puolan
-kuningaskunnassa. Kuinka paljo siellä olikaan seikkailuja ja mimmoisia
-kohtauksia! Hän puheli kovalla äänellä ja tekeytyi puhuessaan niin
-kummastuneen näköiseksi, että saattoi luulla hänen valehtelevan. Lisäksi
-hän kertoillessaan hengitti suoraan Andrei Jefimitshin kasvoihin ja
-nauraa hohotti hänelle korvaan. Tämä tuntui tohtorista vastenmieliseltä
-ja häiritsi häntä ajattelemasta ja pitämästä mieltänsä koossa.
-
-Rautatiellä he säästäväisyydestä matkustivat kolmannessa luokassa
-tupakoimattomien vaunussa. Yleisö oli puoleksi siistiä. Mihail
-Averjanitsh tuota pikaa tutustui kaikkien kanssa ja, muuttelehtien
-penkistä penkkiin, puhua pauhasi, ettei pitäisi matkustaa näillä
-inhottavilla teillä. Yltympärillä näkee vain rosvousta harjoitettavan!
-Toista on kulkea hevosella ratsain: pyyhkäsee päivässä satakunta virstaa
-ja tuntee itsensä terveeksi ja raittiiksi. Katovuodet taasen ovat meillä
-seurauksena siitä, kun Pinskin suot kuivatettiin. Kaikkialla
-epäjärjestys hirmuinen. Hän tulistui, puhui kovalla äänellä eikä suonut
-muille suunvuoroa. Tuo yhtämittainen laverteleminen yhdessä ehtimiseen
-uudistuvain naurunhohotusten ja mahtavien kädenviitteiden kanssa
--- vaivasi Andrei Jefimitshiä.
-
-"Kumpi meistä kahdesta on hullu? ajatteli hän myrtyneenä. -- Minäkö,
-joka koetan olla matkustajia häiritsemättä, vai tuoko itsekäs, joka
-pitää itseään kaikkia muita viisaampana ja miellyttävämpänä eikä
-sentähden anna kenellekään rauhaa?"
-
-Moskovassa Mihail Averjanitsh pukeutui sotilastakkiin, josta puuttui
-olkalappuja, sekä punareunuksilla varustettuihin housuihin. Kaduilla
-kävi hän sotilaslakki päässä ja viitta päällä, ja sotamiehet tekivät
-hänelle kunniaa. Andrei Jefimitshin mielestä ystävänsä tällöin näytti
-mieheltä, joka herrastavoistaan, joita hänellä joskus lienee ollut, oli
-hukannut kaikki mitä niissä oli hyvää ja jäänyt pitämään ainoastaan sen
-mikä niissä oli huonoa. Hän vaati halusta itselleen palveluksia, vieläpä
-silloinkin, kun ne eivät lainkaan olleet tarpeen vaatimia. Tulitikut
-olivat hänen edessään pöydällä, ja hän näki ne, vaan siitä huolimatta
-huusi hän tarjurille, että tämä antaisi hänelle tikkuja; sisäpiian
-nähden hän ei häikäillyt käydä yksissä alusvaatteissa; lakeijoja hän
-ilman erotuksetta, niin vanhoja kuin nuoria, sinutteli ja suuttuessaan
-haukkui heitä pölkyiksi ja tolvanoiksi. Tämä oli Andrei Jefimitshistä
-tosin herrasmaista, mutta samalla ilettävää.
-
-Ihan ensin Mihail Averjanitsh vei ystävänsä Iverskajaan. Hän rukoili
-hartaasti, polvistui maahan ja vuodatti kyyneliä, ja kun oli lopettanut,
-huokasi hän syvään ja sanoi:
-
--- Vaikka ei uskokaan, niin tuntuu kumminkin rauhallisemmalta kun
-rukoilee. Suudelkaa, ystäväni, tekin kuvaa!
-
-Andrei Jefimitsh joutui äimille ja suuteli Jumalan kuvaa ja Mihail
-Averjanitsh mytisti huuliaan ja, huojuttaen päätään, alkoi taas rukoilla
-kuiskaavalla äänellä ja taas kiertyivät kyynelet hänen silmiinsä. Sitten
-menivät he Kremliin ja katselivat mahdottoman suurta tykkiä ja isoa
-kirkonkelloa, koskettelivatpa niitä sormillaankin, ihailivat kaunista
-maisemaa Moskva-joen tuolla puolen, kävivät Vapahtajan kirkossa ja
-Rumjantsevin museossa.
-
-Puolisen söivät he Tjestovilla. Mihail Averjanitsh silmäili kauan
-ruokalistaa, silitteli poskipartaansa, ja sanoi ravintoloihin hyvin
-koteutuneen herkuttelijan äänellä:
-
--- Katsotaanpa enkelini, mitä teillä tänään on meille tarjottavana! XIV.
-
-Tohtori käyskenteli ja katseli, söi ja joi, mutta aina oli hänessä
-vallalla sama harmintunne Mihail Averjanitshia kohtaan. Häntä halutti
-päästä ystävästään lepoon, erota hänestä, piileytyä, mutta tämä ystävä
-se piti velvollisuutenaan olla laskematta häntä askeltakaan itsestänsä
-poistumaan ja hankkia hänelle mahdollista enemmän huvituksia. Kun ei
-ollut mitään katseltavaa hauskutti hän Andrei Jefimitshiä puhelemisella.
-Pari päivää Andrei Jefimitsh kärsi tätä, mutta kolmantena päivänä
-ilmoitti hän ystävälleen olevansa sairas ja haluavansa jäädä koko
-päiväksi kotiin. Ystävänsä sanoi, että siinä tapauksessa hänkin jää
-kotiin. Täytyyhän itse asiassa suoda lepoakin ruumiilleen, muuten ei
-kohta puoleen jaksa jäsentäkään järkähyttää. Andrei Jefimitsh kävi
-sohvalle pitkäkseen, kasvot selkämystään päin ja, kiristäen hampaitaan,
-kuunteli ystäväänsä, joka lämpimästi vakuutti hänelle, että Ranska
-ennemmin tai myöhemmin kukistaa Saksan, että Moskovassa on varsin paljo
-taskuvarkaita ja ettei karvan mukaan sovi päättää hyvän hevosen
-ominaisuuksia. Tohtorin korvat alkoivat humista ja hän sai kovan
-sydämentykytyksen, mutta kumminkin esti hienotunteisuus häntä sanomasta,
-että ystävä pitäisi suunsa kiinni tahi menisi matkaansa. Onneksi Mihail
-Averjanitsh kohta kyllästyi hotellin numerossa istumiseen ja jälestä
-puolisen hän lähti ulos.
-
-Jäätyään yksin Andrei Jefimitsh antautui levon tunteeseen. Kuinka
-herttaista olikaan maata sohvalla ja tuntea olevansa yksin huoneessa!
-Todellinen onni ei ole yksinäisyydettä mahdollinen. Siitä johtui ajatus,
-että langennut enkeli kaiketi herkesi Jumalalle uskottomaksi sentähden,
-että se halusi yksinäisyyttä, jota enkelit eivät tunne. Andrei
-Jefimitshin teki mieli ajatella viime päivinä kuulemiaan ja näkemiään,
-mutta se oli mahdotonta, sillä Mihail Averjanitsh ei mennyt hänen
-mielestään.
-
-"Mutta hänhän otti virkaloman ja lähti matkalle kanssani yksistään
-ystävyydestä, jalomielisyydestä, ajatteli tohtori harmissaan. -- Mitään
-pahempaa ei ole, kuin tämmöinen ystävyyden nimessä harjoitettu holhous.
-Hän on nähtävästi sekä hyvä että jalosydäminen ja ilomielinen, mutta
-kuitenkin ikävä. Niin sietämättömän ikävä. Samoin ikään on ihmisiä,
-jotka aina vain puhuvat viisaita, kauniita sanoja, mutta siitä
-huolimatta tuntuvat typeriltä ihmisiltä?"
-
-Sitä seuraavinakin päivinä Andrei Jefimitsh oli olevinaan sairas eikä
-liikkunut kammaristaan ulos. Hän makasi kasvot selkämystään päin ja
-kärsi, milloin ystävä hauskutti häntä puhelemisella, tahi lepäsi,
-milloin ystävä oli poissa. Häntä suututti oma itsensä, miksi hän oli
-lähtenyt matkalle, ja häntä suututti ystävänsä, joka päivä päivältä kävi
-yhä puheliaammaksi, yhä tungettelevammaksi; hän ei mitenkään enää saanut
-ajatuksiaan vakavaan, juhlalliseen vireeseen.
-
-"Tämä se onkin todellisuus, josta Ivan Dmitritsh puhui, joka pitää minua
-kynsissään, ajatteli hän suuttuneena omaan pikkumaisuuteensa. --
-Joutavaa kaikki tyyni... Tulen kotiin ja alan elää entisekseen..."
-
-Pietarissa ei asiaintila yhtään parantunut: päiväkausiin hän ei
-liikahtanut ulos hotellin numerosta, makasi sohvalla ja nousi ainoastaan
-juomaan oluttaan.
-
-Mihail Averjanitsh koko ajan vain kiiruhti matkustamaan Varsovaan. --
-Ystäväiseni, mitä minä siellä teen? lausui Andrei Jefimitsh rukoilevalla
-äänellä. -- Matkustakaa te yksin ja antakaa minun palata kotiin, minä
-pyydän!
-
--- Ei millään muotoa! karahti Mihail Averjanitsh vastaan. -- Se on ihan
-ihmeteltävä kaupunki. Siellä vietin viisi onnellisinta päivää
-elämässäni!
-
-Andrei Jefimitshillä ei ollut tarpeeksi luonteenlujuutta saattaakseen
-oman tahtonsa läpi ja niin hän, karaisten mielensä, matkusti Varsovaan.
-Täälläkään hän ei liikahtanut ulos hotellista, makasi sohvalla ja oli
-yrmeätä itselleen, ystävälleen ja lakeijoille, jotka itsepintaisesti
-kieltäytyivät ymmärtämästä venäjänkieltä, jota vastoin Mihail
-Averjanitsh, kuten tavallisesti terveenä, reiluna ja iloisena, aamusta
-iltaan samosi kaupungilla ja haki vanhoja tuttaviaan. Muutamia kertoja
-oli hän yötäkin poissa. Vietettyään kerran niinikään yön tietämätöntä
-missä, palasi hän kotiin varhain aamulla mieli kovasti kiihdyksissä,
-naama punaisena ja tukka pörröisenä. Hän asteli kauan nurkasta nurkkaan,
-pömisi jotakin itsekseen, pysähtyi sitten ja virkkoi:
-
--- Kunnia ennen kaikkea!
-
-Käväistyään vielä muutaman kerran lattian poikki, hän tarttui molemmin
-käsin päähänsä ja lausui traagillisella äänellä:
-
--- Kunnia ennen kaikkea! Olkoon kirottu se hetki, jolloin minun ensiksi
-juolahti päähäni matkustaa tähän Baabeliin! Ystäväiseni, kääntyi hän
-tohtoriin, -- halveksikaa minua: minä hävisin pelissä! Antakaa minulle
-viisisataa ruplaa!
-
-Andrei Jefimitsh luki viisisataa ruplaa ja ojensi ne sanaa virkkamatta
-ystävälleen. Tämä vielä punaisena häpeästä ja vihasta, lausui
-katkonaisesti jonkun tarpeettoman valan, pani hatun päähänsä ja lähti.
-Parin tunnin kuluttua palattuaan hän heittäytyi nojatuoliin, huokasi
-raskaasti ja sanoi:
-
--- Kunnia on pelastettu! Lähdetään matkalle, ystäväni! Minä en tahdo
-olla hetkeäkään kauemmin tässä kirotussa kaupungissa. Taskuvarkaat!
-Itävaltalaiset nuuskijat!
-
-Ystävysten palatessa omaan kaupunkiin, oli jo marraskuu ja katuja peitti
-paksu lumi. Andrei Jefimitshin sijan täytti tohtori Hobotow; hän asui
-vielä vanhassa asunnossaan, odottaen milloin Andrei Jefimitsh palaisi
-takasin ja puhdistaisi sairaalan asunnon. Rumamuotoinen nainen, jota hän
-kutsui keittäjättärekseen, asui jo muutamassa sivurakennuksista.
-
-Kaupungilla liikkui jo uusia sairaalan juoruja. Puheltiin että
-rumamuotoinen nainen oli joutunut riitaan tarkastajan kanssa ja että
-tämä olisi maannut polvillaan hänen edessään ja pyytänyt anteeksi.
-
-Kotiin tultuaan Andrei Jefimitshin heti seuraavana päivänä täytyi hakea
-itselleen asuntoa.
-
--- Ystäväni, sanoi hänelle postimestari arastellen, -- suokaa anteeksi
-epähieno kysymykseni ja sanokaa, mimmoiset varat teillä on?
-
-Andrei Jefimitsh luki ääneti rahansa ja sanoi:
-
--- Kahdeksankymmentäkuusi ruplaa.
-
--- Minä en kysy sitä, sanoi Mihail Averjanitsh hämillään,
-väärinymmärtäen tohtorin vastauksen. -- Minä kysyn, mimmoiset varat
-teillä yleensä on.
-
--- Minähän jo sanoin: kahdeksankymmentäkuusi ruplaa... Enempää minulla
-ei ole.
-
-Mihail Averjanitsh piti tohtoria rehellisenä ja jalomielisenä miehenä,
-mutta arveli kuitenkin, että hänellä ainakin olisi kahteenkymmeneen
-tuhanteen nouseva omaisuus säästössä. Nyt sitävastoin saatuaan tietää
-että Andrei Jefimitsh on kerjäläinen, ettei hänellä ole mitä elannokseen
-välttämättömästi tarvitsee hän ties miksikä ratkesi itkuun ja syleili
-ystäväänsä.
-
-
-
-
-XV.
-
-
-Andrei Jefimitsh asui muutaman Bjelova nimisen porvarisnaisen talossa,
-jossa kaikkiaan oli kolme kammaria ja kyökki. Kaksi niistä, joissa
-ikkunat olivat kadulle päin oli tohtorin asuttavana, kolmannessa
-huoneessa ja kyökissä asuivat Daria ja emäntä kolmen lapsen kerällä.
-Väliin emännän yövieraaksi päätyi hänen rakastajansa, juopunut
-työmiesrenttu, joka elämöi yöt läpeensä ja saattoi lapset ja Darian
-kauhuihinsa. Kun hän ilmautui ja istuttuaan kyökkiin, rupesi vaatimaan
-viinaa, niin kaikkien kävi olo hyvin ahtaaksi ja tohtori otti säälistä
-itkevät lapset luokseen, pani heidät huoneensa lattialle maata ja se
-tuntui hänestä aika huvittavalta.
-
-Aamulla hän kuten ennenkin nousi kello kahdeksan aikaan ja teen juotuaan
-istui lukemaan vanhoja kirjojaan ja lehtiään. Uusien hankkimiseen
-hänellä ei ollut enää rahoja. Senköhäntähden, että kirjat olivat
-vanhoja, vai siksiköhän, että ympäristön olot olivat muuttuneet, niin ei
-lukeminen häntä enää niin suuresti viehättänyt, vaan tuntui
-väsyttävältä. Ettei aika kuluisi joutilaisuuteen, niin hän laati tarkan
-luettelon kirjoistaan ja liimaili niiden selkiin liput, ja tämä
-koneellinen näperröstyö tuntui hänestä huvittavammalta kuin lukeminen.
-Tuo yksitoikkoinen askaroiminen jollakin käsittämättömällä tavalla
-viihdytti hänen aatoksensa lepoon, hän ei ajatellut mitään ja aika kului
-nopeasti. Jopa sekin, kun hän kyökissä yhdessä Darian kanssa istui ja
-kuori potaattia tahi erotti rikkoja tattarisuurimoista, oli hänestä
-hauskaa. Lauantaisin ja sunnuntaisin hän kävi kirkossa.
-Seinänvierustalla seisten ja sulkien silmänsä, hän kuunteli laulua ja
-ajatteli isää, äitiä, yliopistoa, uskontoja; hänen sydämeensä laskeutui
-rauha ja surumielisyys ja lähtiessään kirkosta hänen oli sääli, että
-virka niin pian päättyi.
-
-Hän kävi kaksi kertaa sairaalassa puhutellakseen Ivan Dmitritshiä. Mutta
-molemmilla kerroilla Ivan Dmitritsh oli tavattomasti kiihdyksissään ja
-kiukkuisella päällä; hän pyysi että hänet jätettäisiin rauhaan, sillä
-hän oli jo aikaa sitten kyllästynyt turhaan lörpötykseen, ja sanoi,
-ettei hän muuta palkintoa kirotuilta, halpamielisiltä ihmisiltä kaikista
-kärsimyksistään pyydä, kuin että sulkisivat hänet yksinäisyyteen. Eikö
-sitäkään edes hänelle suoda? Kun Andrei Jefimitsh sanoi hänelle hyvästit
-ja toivotti hyvää yötä, niin hän molemmilla kerroilla puri hammasta ja
-toimitti tohtorin menemään hiiteen.
-
-Ja nyt ei Andrei Jefimitsh oikein tiennyt, pitikö hänen mennä vielä
-kolmas kerta vai oliko parempi olla menemättä. Halu kuitenkin oli mennä.
-
-Ennen aikaan Andrei Jefimitsh jälkeen puolisten asteli huoneissaan ja
-ajatteli, nyt hän sitä vastoin puolisesta iltateehen asti makasi
-sohvalla, kasvot selkämystään päin ja hautoi mitättömiä mietteitään,
-joista ei mitenkään voinut riistää itseään irti. Hän oli pahoillaan
-siitä, ettei hänelle enempi kuin kaksikymmentä vuotisesta palveluksesta
-annettu minkäänmoista eläkettä, ei kerrallista apua myöskään. Totta on
-ettei hän palvellut rehellisesti, mutta eläkkeenhän saavat kaikki, jotka
-palveluksessa ovat, katsomatta siihen, ovatko rehellisiä vai
-vilpillisiä. Sehän nykyajan oikeudellisuutta juuri onkin, ettei
-virka-arvoilla, ritarimerkeillä ja eläkkeillä palkita siveellistä kuntoa
-ja ansioita, vaan kaikenmoisia virkoja yleensä, kuinka mitättömiä
-olisivatkin. Miksi hänen yksinään tulee olla poikkeuksena? Rahoja ei
-hänellä ollut yhtään. Häntä hävetti kulkea puotien ohi ja katsoa
-kartanonemäntää silmiin. Oluesta oltiin jo velkaa 32 ruplaa. Porvaritar
-Bjelovalle oltiin niinikään velassa. Daria möi salaa vanhoja vaatteita
-ja kirjoja ja valehteli emännälle, että kohta tohtori saa hyvin paljo
-rahaa.
-
-Hän oli suuttunut itseensä, miksi hän matkalla tuli hukanneeksi ne
-tuhannen ruplaa, jotka hänellä olivat säästössä. Kylläpä ne nyt olisivat
-kelvanneet hänelle itselleenkin, nuo tuhatta ruplaa! Häntä harmitti se,
-etteivät ihmiset jättäneet häntä rauhaan. Hobotow katsoi
-velvollisuudekseen tuontuostakin käydä sairasta virkaveljeään
-katsomassa. Andrei Jefimitshistä oli kaikki hänessä niin peräti
-vastenmielistä: sekä hänen täyteläiset kasvonsa, tyhmän alava
-käytöksensä että pitkävartiset saappaansa; jopa "virkaveli"-sanakin
-hänen suussaan kuului inhottavalta; mutta kaikista vastenmielisintä oli
-se, että hän katsoi velvollisuudekseen parantaa Andrei Jefimitshiä ja
-uskoi itsekin, että hän todella parantaa. Sairaan luona käydessään hän
-joka kerran toi pullollisen bromikaaliumia ja rabarberipillerejä.
-
-Mutta samaten kuin Hobotow katsoi Mihail Averjanitshkin
-velvollisuudekseen käydä ystävän luona ja hauskuttaa häntä. Joka kerran
-tuli hän ujostelemattoman vapaasti, nauraa hohotteli väkinäisesti ja
-alkoi Andrei Jefimitshiä vakuuttaa, että hän on tänään paljo terveemmän
-näköinen ja että hän Jumalan kiitos on paranemaan päin, ja tästä sopi
-päättää, että hän ystävänsä tilan piti toivottomana. Varsovan velkaa hän
-ei ollut vielä maksanut, se painoi häntä rasittavana häpeätaakkana ja
-piti hänen mieltään jännityksissä ja sentähden koki hän yhä kovemmin
-hohotella ja naurettavammin jutella. Hänen pakinansa ja kaskunsa
-tuntuivat nyt päättömiltä ja olivat vaivaksi Andrei Jefimitshille sekä
-hänelle itselleen.
-
-Hänen tullessaan Andrei Jefimitsh tavallisesti kävi sohvalle pitkäkseen,
-kasvot selkämystään päin, ja kuunteli hampaitaan kiristäen; hänen
-sydämelleen laskeutui kerroksittain kuohaa ja joka kerran, kun ystävänsä
-lähti pois, hän tunsi tämän kuohan nousemistaan nousevan ja ikäänkuin
-tapailevan kurkkua.
-
-Tukahduttaakseen nämä vähäpätöiset tunteet, hän kiireimmiten rupesi
-miettimään sitä, että hänen itsensä sekä Hobotowin että Mihail
-Averjanitshin täytyy varhemmin tahi myöhemmin hävitä, jättämättä
-luontoon, maailmaan minkäänmoista leimaa itsestään. Jos otaksuu, että
-miljoonan vuoden kuluttua maapallon sivu avaruudessa sattuu liihentämään
-joku henki niin näkee hän vain tomua ja alastomia kallioita. Kulttuuri,
-siveyslaki, kaikki katoaa silmän näkemättömiin. Mitä merkitsevät silloin
-häpeä puotimiehen edessä, mitätön Hobotow, Mihail Averjanitshin
-vastuksellinen ystävyys? Kaikki tuo on tyhjää, joutavaa.
-
-Mutta tämmöisistä mietteistä ei ollut enää apua. Tuskin oli hän
-kuvaillut mielessään maapalloa miljoonan vuoden kuluttua, kuin alastoman
-kallion takaa jo näyttäytyi Hobotow pitkävartisissa saappaissa tahi
-väkinäisesti hohottava Mihail Averjanitsh, vieläpä kuului häveliäs
-kuiskauskin: "Varsovan velan, ystäväni, maksan aivan näinä päivinä...
-Ihan varmasti maksan..."
-
-
-
-
-XVI.
-
-
-Kerran Mihail Averjanitsh tuli jälkeen puolisten, jolloin Andrei
-Jefimitsh makasi sohvalla. Samaan aikaan sattui Hobotowkin tulemaan
-bromikaaliumipulloineen. Andrei Jefimitsh nousi vaivalla ylös, asettui
-istualleen ja nojasihe molemmin käsin sohvaan.
-
--- Tänään, ystäväni, on kasvoillanne paljoa terveempi väri kuin eilen,
-alotti Mihail Averjanitsh. -- Näytätte oikein reippaalta, oikein
-reippaalta!
-
--- Jo nyt joutaisitte tulla terveeksi, virkaveli, sanoi Hobotow
-haukotellen. -- Olette kai jo itsekin kyllästynyt tähän kaniteliin.
-
--- Ja terveeksi tullaankin! sanoi Mihail Averjanitsh iloisesti. --
-Eletään vielä sata vuotta, paukautetaan!
-
--- Ellei sata, niin kaksikymmentä vuotta ainakin, lohdutti Hobotow. --
-Ei mitään, ei mitään, älkää olko huolissanne, virkaveli... Heretkää jo
-varjoa heittämästä?
-
--- Vielä me itseämme näytämme! hohotti Mihail Averjanitsh ja taputti
-ystävää polvelle. -- Vielä me näytämme! Ensi kesänä, jos Jumala suo,
-pyyhkäsemme Kaukasiaan ja ratsastelemme sen ristiin rastiin, ettei muuta
-kuin -- kop, kop, kop! Ja Kaukasiasta tultuamme naida rämäytämme. --
-Mihail Averjanitsh iski viekkaasti silmää. -- Hankitaan teille kassapää
-kainaloiseksi kanaksi, ystäväni...
-
-Andrei Jefimitsh äkkiä tunsi, että vaahto tapaili kurkkua; hänen
-sydämensä tykytti valtavasti:
-
--- Se on typerää! sanoi hän, kavahti kiivaasti ylös ja meni ikkunaan. --
-Ettekö te tosiaankin huomaa, että puhutte typeryyksiä?
-
-Hän aikoi jatkaa pehmeästi ja kohteliaasti, vaan vasten tahtoansa
-puristi yhtäkkiä kädet nyrkkiin ja kohotti ne yli päänsä.
-
--- Jättäkää minut! karjasi hän luonnottomalla äänellä, punastuen ja
-vavisten koko ruumiissaan. -- Ulos! Ulos molemmat!
-
-Mihail Averjanitsh ja Hobotow nousivat ja silmäilivät häntä alussa
-hämmästyneinä, sitten kauhuissaan.
-
--- Ulos molemmat! kiljui Andrei Jefimitsh edelleen. -- Typerät ihmiset.
-Lyhytjärkiset ihmiset! Minä en tarvitse ystävyyttänne, en sinun
-lääkkeitäsi, kollo! Hävytöntä! Ilettävää!
-
-Hobotow ja Mihail Averjanitsh katsoivat ällistyneinä toinen toiseensa,
-peräytyivät ovelle ja pujahtivat etehiseen. Andrei Jefimitsh sieppasi
-bromikaaliumipullon ja lähätti sen heidän jälkeensä; pullo murskautui
-kilahtaen kynnykseen.
-
--- Korjatkaa luunne hiiteen! huusi hän itkunsekaisella äänellä, törmäten
-eteiseen. -- Hiiteen!
-
-Vieraitten lähdettyä Andrei Jefimitsh, vavisten kuin vilutaudissa, kävi
-sohvaan loikomaan ja toisti vielä kauan:
-
--- Typerät ihmiset! Lyhytjärkiset ihmiset! Kun hän sitten rauhottui,
-niin juolahti hänen päähänsä ihan ensiksi ajatus, että Mihail
-Averjanitsh raukka mahtoi nyt olla tavattomasti häpeissään ja surun
-lannistamana, ja että kaikki tämä on hyvin kauheaa. Ei milloinkaan ennen
-tämmöistä ollut tapahtunut. Missä oli silloin järki ja hienotuntoisuus?
-Missä käsityskyky ja filosoofinen tyynimielisyys?
-
-Koko yössä tohtori ei voinut nukkua häpeästä ja suuttumuksesta omaan
-itseensä, ja aamulla noin kello yhdeksän aikaan hän lähti
-postikonttooriin ja pyysi postimestarilta anteeksi.
-
--- Älkäämme muistelko sitä mikä on tapahtunut, sanoi Mihail Averjanitsh
-liikutettuna ja huoaten ja puristi kovasti hänen kättään. -- Joka
-mennyttä muistelee, siltä silmä puhkaistaan. Ljubavkin! huusi hän
-yhtäkkiä niin kovaan, että kaikki postiljoonit ja postissakävijät
-vavahtivat. -- Tuo tänne tuoli! Ja sinä saat vuottaa! kiljasi hän
-eukolle, joka ristikon läpi työnsi hänelle sisäänkirjoitettua kirjettä?
--- Etkö näe että minä olen estetty? Älkäämme muistelko menneitä
-tapahtumia, pitkitti hän hempeästi, kääntyen Andrei Jefimitshiin. --
-Istukaa, ystäväni, pyydän nöyrimmästi.
-
-Hän hivutteli hetkisen ääneti polviaan ja jatkoi sitten:
-
--- Minulla ei ollut mielessänikään loukkautua teihin. Sairaus ei ole
-leikin asia, minä sen käsitän. Taudinkohtauksenne eilen säikähdytti
-meitä aika lailla, ja me puhelimme siitä, minä ja tohtori, jälestäpäin
-kauan aikaa. Miksi ette, hyvä ystävä, ryhdy oikein todenteolla hakemaan
-apua sairauteenne? Onko tämä enää laitaa? Suokaa anteeksi ystävän
-avomielisyys, kuiskasi Mihail Averjanitsh, -- te asutte mitä
-epäsuotuisimmissa ympäristön oloissa: ensi sijassa on teillä ahtaus ja
-epäpuhtaus, ja sitäpaitsi puuttuu teiltä hoitoa ja varoja, millä
-terveyttänne parantaa... Kallis ystäväni, me pyydämme teitä, tohtori ja
-minä, kaikesta sydämestämme, seuratkaa meidän neuvoamme: menkää
-sairashuoneeseen! Siellä on teillä ainakin terveellinen ruoka ja hoitoa
-ja olette lääkärin katsannon alaisena. Jevgenij Fedoritsh, vaikka onkin
-meidän kesken puhuen siveellisessä suhteessa haaksirikkoon joutunut
-mies, niin on hän kuitenkin taitava lääkäri, johon voi täydellisesti
-luottaa. Hän lupasi minulle, että hoitaisi teitä parhaan kykynsä mukaan.
-
-Tämä todellinen myötätuntoisuus ja postimestarin poskipäille yhtäkkiä
-vierähtäneet kyynelet liikuttivat syvästi Andrei Jefimitshiä. Kunnon
-ystävä, älkää uskoko! kuiskasi hän, pannen käden sydämelleen. -- Älkää
-uskoko heitä! Se on petosta. Sairauteni on ainoastaan siinä, että minä
-kahdenkymmenen vuoden ajalla olen tavannut kaupungissa vain yhden ainoan
-viisaan ihmisen, ja sekin on hullu. Tautia ei ole minkäänlaista, minä
-olen vain joutunut lumottuun piiriin, josta en voi päästä pois. Minusta
-kaikki on yhdentekevää, olen valmis kaikkeen.
-
--- Menkää sairashuoneeseen, ystäväni.
-
--- Minusta samantekevä vaikka kuoppaan.
-
--- Luvatkaa, ystäväni, että kaikessa tottelette Jevgenij Fedoritshia.
-
--- Tottelen, sen lupaan. Mutta sanon vieläkin, arvoisa ystäväni, minä
-olen joutunut lumottuun piiriin. Kaikki, yksin ystävieni lämpimin
-osanottokin, on yhtynyt minua vastaan viedäkseen minut turmioon. Minä
-sorrun, mutta minulla on kyllin rohkeutta tunnustaakin, että sorrun.
-
--- Ystäväni, te tulette terveeksi.
-
--- Mitä se toimittaa puhua siitä? sanoi Andrei Jefimitsh kiihtyen. --
-Harvat ne ihmiset, jotka elämänsä lopulla eivät tuntisi sitä, mitä minä
-nyt tunnen. Kun teille sanotaan, että teillä on jokin munuaisvaiva tahi
-että te kärsitte sydämen väljenemisestä ja te rupeatte hakemaan
-parannusta siihen tautiin, tahi sanotaan, että olette mielenvikainen tai
-pahantekijä, lyhyesti -- kun ihmiset yhtäkkiä kääntävät huomionsa
-teihin, niin tietäkää, että silloin olette joutunut lumottuun piiriin,
-josta teidän on mahdoton päästä pois. Rupeatte pyrkimään siitä ulos ja
-eksytte yhä pahemmin. Parasta on silloin antautua, sillä mitkään
-ihmisvoimat eivät voi teitä pelastaa. Niin minusta on näyttänyt.
-
-Sillä välin oli yleisöä suuri joukko keräytynyt ristikkojen ääreen.
-Andrei Jefimitsh ei tahtonut häiritä postimestaria hänen toimessaan,
-vaan nousi ja sanoi hyvästit. Mihail Averjanitsh vaati vielä kerran
-häntä kunniasanallaan lupaamaan ja saattoi häntä ulko-ovelle asti.
-
-Samana päivänä, ennen iltaa, ilmausi, aivan äkkiä Andrei Jefimitshin luo
-tohtori Hobotow, lyhyt turkki yllään, jalassa pitkävartiset saappaat, ja
-lausui semmoisella äänellä, ikäänkuin eilen iltapuolella ei olisi mitään
-tapahtunut:
-
--- Minä tulin teidän tykönne, virkaveli, oikeastaan asialle. Tulin
-pyytämään, ettekö haluaisi tulla minun kerälläni lääkärinneuvottelua
-pitämään?
-
-Luullen, että Hobotow tahtoo huvittaa häntä kävelyllä tahi todenperästä
-antaa hänelle jotakin tointa, Andrei Jefimitsh pukeutui ja lähti hänen
-kanssaan ulos. Hän iloitsi voidessaan jollakin tavalla sovittaa eilisen
-äkkipikaisuutensa ja saattaa asian jälleen hyväksi ja kiitti sydämessään
-Hobotowia, joka ei edes hisahtanutkaan eilisestä metakasta, vaan
-nähtävästi sääli häntä. Moista hienotuntoisuutta ei olisi mitenkään
-odottanut sellaiselta raakalaiselta.
-
--- Missä potilaanne on? kysyi Andrei Jefimitsh.
-
--- Hän on sairaalassa. Minä jo aikaa sitten halusin näyttää hänet
-teille... Varsin intressantti tapaus.
-
-Tultua sairaalan pihaan ja kierrettyä päärakennuksen ympäri kääntyivät
-he sivurakennukselle päin, jossa mielenvikaiset olivat. Ja koko ajan
-kulkivat he kumman ääneti. Heidän astuessaan sivurakennukseen Nikiitta
-tapansa mukaan hypähti ylös ja ojensi itsensä suoraksi.
-
--- Täällä sattui eräälle verentungos keuhkoihin, sanoi Hobotow
-puoliääneen, astuessaan Andrei Jefimitshin kanssa sairaalan huoneeseen.
--- Odottakaa te täällä, minä tulen hetikohta. Käyn vaan hakemassa
-kuulotorven.
-
-Ja hän lähti.
-
-
-
-
-XVII.
-
-
-Alkoi jo hämärtää. Ivan Dmitritsh makasi vuoteellaan, kasvot kätkettynä
-tyynyyn; halvattu istui liikkumatonna, itki hiljaa ja liikutti huuliaan.
-Paksu äijä ja entinen lajittelija makasivat. Hiljaisuus vallitsi.
-
-Andrei Jefimitsh istui Ivan Dmitritshin vuoteella ja odotti. Mutta kun
-oli puoli tuntia kulunut, niin tuli Hobotowin sijasta huoneeseen
-Nikiitta, tuoden sylissään viitan, jonkun liinavaatteet ja tohvelit.
-
--- Olkaa hyvä ja pukeutukaa näihin, herra tohtori, sanoi hän hiljaisella
-äänellä. -- Täällä on vuoteenne, olkaa hyvä tulkaa tänne, lisäsi hän,
-osottaen tyhjää, nähtävästi äskettäin tuotua sänkyä. -- Ei mitään,
-Jumala auttaa teitä, niin vielä paranette.
-
-Andrei Jefimitsh käsitti kaikki. Sanaa virkkamatta siirtyi hän Nikiitan
-osottaman vuoteen luo ja istahti, nähtyään, että Nikiitta seisoi ja
-odotti; hän riisui itsensä alasti, ja häntä hävetti. Sitten puki hän
-sairaalan vaatteet päälleen; alushousut olivat lyhkäset, paita siihen
-sijaan pitkä, ja viitta haisi savustetulle kalalle.
-
--- Jumala auttaa, niin vielä paranette, toisti uudelleen Nikiitta.
-
-Hän kokosi syliinsä Andrei Jefimitshin vaatteet meni pois ja sulki oven
-jälkeensä.
-
-"Sama se ... ajatteli Andrei Jefimitsh, häpeissään käärien viittaa
-ympärilleen ja tuntien, että hän uudessa puvussaan on arestantin
-näköinen. -- Sama se... Sama se, josko hännystakki, univormu tai tämä
-sairashuoneviitta"...
-
-Entä kelloni, mihin se sai? Entä muistikirja, joka oli povitaskussa?
-Entä paperossit? Mihin Nikiitta vei vaatteeni? Ei taida tarvita enää
-koko elämän iässä pukea päälleen housuja, liivejä, saappaita. Kaikki oli
-niin outoa ja käsittämätöntäkin alussa. Andrei Jefimitsh oli vieläkin
-vakuutettu siitä, että porvaritar Bjelovan talon ja sairaalan N:o 6:nnen
-välillä ei ole minkäänlaista eroa, että tässä maailmassa kaikki on vain
-joutavaa ja turhan turhaa, mutta yhtäkaikki hänen kätensä värisivät,
-jalat kylmenivät ja hänestä tuntui kauhealta ajatella, että kohta Ivan
-Dmitritsh nousee ylös ja näkee hänet viitta päällä. Hän nousi, asteli
-edestakasin ja istui uudelleen.
-
-Hän istui puolisen tuntia, istui tunnin, ja hän oli jo ikäväkseen asti
-ollut täällä; saattoiko täällä tosiaankin tulla toimeen koko päivän,
-viikon, vieläpä vuosikausiakin niinkuin nuo ihmiset? Eipä muuta, hän
-istui, nousi kävelemään ja painautui taasen istualle; voihan mennä
-ikkunaan katsomaan ja taas astella nurkasta nurkkaan. Entä sitten?
-Niinkö täytyykin koko ajan istua kuin kuollut kanto, ja mietiskellä? Ei,
-se on tuskin mahdollista.
-
-Andrei Jefimitsh kävi pitkälleen, mutta nousi hetikohta jälleen,
-pyyhkäsi hihallaan kylmän hien otsaltaan ja tunsi, että hänen
-kasvonsakin alkoivat haista savustetulle kalalle. Hän nousi taas
-kävelemään.
-
--- Tämä on kaiketi väärinkäsitystä ... jupisi hän, levitellen
-epätietoisena käsiään. -- Täytyy saada selkoa, tässä on
-väärinkäsitystä...
-
-Samassa heräsi Ivan Dmitritsh. Hän asettui istualleen ja nojasi
-nyrkeillään poskiinsa. -- Sylkäys. -- Sitten silmähti hän veltosti
-tohtoriin, mutta ensi hetkessä ei nähtävästi käsittänyt mitään; mutta
-ennen pitkää hänen kasvonsa muuttuivat tuimiksi ja ivallisiksi.
-
--- Haa, jopahan tekin jouduitte tänne, hyvä herra, virkkoi hän makuusta
-käheäksi käyneellä äänellä ja siristi toista silmäänsä. -- Olen hyvin
-iloinen. Ennen imitte te ihmisten veren, nyt imetään teidän. Mainiota!
-
--- Tämä on varmaan väärinkäsitystä ... sopersi Andrei Jefimitsh
-säikähtyen Ivan Dmitritshin sanoja; hän kohautti olkapäitään ja toisti:
--- varmaankin väärinkäsitystä?...
-
-Ivan Dmitritsh sylkäsi toistamiseen ja kävi pitkälleen.
-
--- Kirottua elämää! mutisi hän. -- Mutta raskainta ja katkerinta
-kaikista on se, että tämä elämä ei lopu palkkiolla kaikista
-kärsimyksistä, ei jumalaksi tekemisellä kuten oopperassa, vaan
-kuolemalla, rengit tulevat, ottavat kuollutta käsistä ja jaloista ja
-kantavat kellarikerrokseen. Brrr! No, ei mitään... Tulevassa elämässä
-saamme sen sijaan osaltamme nauttia hyvää. Minä tulen toisesta
-maailmasta haamuna tänne ja pelottelen noita hylkyjä. Kyllä minä saatan
-heiltä pään harmaaseen.
-
-Höpelö Mooses palasi retkeltään ja nähtyään tohtorin, hän ojensi
-kätensä.
-
--- Anna yksi kopekka! pyysi hän.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-
-Andrei Jefimitsh astui ikkunan ääreen ja katseli pellolle. Oli jo pimeä
-ja taivaan rannalle oikealla kohosi kylmänä, punertavana kuu. Vähän
-matkan päässä sairaalan laipioista, ei sataa syltä kauempana, oli korkea
-valkoinen kartano, jota ympäröi kivimuuri. Se oli vankila.
-
--- Siinä se on todellisuus! ajatteli Andrei Jefimitsh, ja häntä rupesi
-pelottamaan.
-
-Hänestä olivat hirvittäviä kuu, ja vankila, ja aidan naulat, ja etäinen
-tulenliekki sokuritehtaassa. Takana kuului huokaus. Andrei Jefimitsh
-käännähtihe katsomaan ja näki miehen, loistavat tähdet ja ritarimerkit
-rinnallaan, joka hymyili ja iski viekkaasti silmää. Sekin tuntui
-hirvittävältä.
-
-Andrei Jefimitsh uskotteli itseään, että kuussa ja vankilassa ei ole
-mitään erinomaista, että ruumiillisesti terveetkin kantavat
-ritarimerkkejä ja että kaikki aikaa myöten mätänee ja muuttuu tomuksi;
-mutta siitä huolimatta epätoivo yhtäkkiä valtasi hänen mielensä, hän
-tarttui molemmin käsin ikkunaristikkoon ja ravisteli sitä kaikin
-voiminsa. Vahva ristikko ei antanut vähintäkään perään.
-
-Sitten, ettei häntä niin kovin pelottaisi, meni hän Ivan Dmitritshin
-vuoteen luo ja istui.
-
--- Mieleni lannistui, ystäväni, sopersi hän, väristen ja pyyhkien kylmää
-hikeä. -- Mieleni lannistui.
-
--- Koettaisitte nyt filosofeerata, sanoi Ivan Dmitritsh pilkallisesti!
-
--- Oi Jumalani, oi Jumalani... Niin niin... Te lausuitte jotenkin, että
-Venäjällä ei ole filosofiaa, vaan kaikki kuitenkin filosofeeraavat,
-yksin pahaiset piimäsuutkin. Mutta piimäsuiden filosofeeramisestahan ei
-ole kenellekään haittaa, sanoi Andrei Jefimitsh liikutuksen
-väräyttämällä äänellä ikäänkuin valmiina herahtamaan itkuun. -- Miksi
-siis tuo ilkullinen nauru, hyvä ystäväni? Ja miksipä nämä pahaiset eivät
-filosofeeraisi, jos eivät tunne tyydytystä? Viisas, sivistynyt, ylpeä,
-vapaudenhaluinen mies, Jumalan kuva, pakotetaan menemään lääkäriksi
-likaiseen, onnettomaan, kurjaan kaupunkiin ja kaiken ikänsä
-käsittelemään kuppauslaseja, verimatoja, sinappilaastaria! Se on
-puoskaroimista, halpamaista, nurjaa! Oi, Jumalani!
-
--- Te lörpöttelette tyhmyyksiä. Ellei lääkärintoimi miellytä teitä, niin
-menisittehän ministeriksi.
-
--- Ei miksikään, ei miksikään. Heikkoja olemme kovin, ystäväiseni...
-Minä olin välinpitämätön, ajattelin rohkeasti ja järkevästi, mutta eipä
-tarvittu muuta, kuin että elämä nurjalla puolellaan kajosi minuun, niin
-jo lamautui mieleni... Heikkoja olemme, heikkoja ja viheliäisiä...
-Semmoinen olette tekin, ystävä hyvä. Olitte viisas, vapaasukuinen,
-innostuksenne hyvään imitte jo äidinmaidossa, mutta niinpian kun olitte
-astunut elämään, rupesitte kohta uupumaan ja sairastuitte... Heikko,
-heikko olette!
-
-Paitsi pelkoa ja häväistyksen tunnetta oli vielä joku kolmas vaiva, joka
-siitä asti kuin päivä rupesi iltaantumaan lakkaamatta kalvoi Andrei
-Jefimitshiä. Vihdoinkin tuli hän perille siitä, että se oli oluen jano
-ja tupakan tuska.
-
--- Minä lähden ulos, ystäväni, virkkoi hän. -- Sanon, että toisivat tänne
-tulta... Minä en voi näin, minun on mahdotonta...
-
-Andrei Jefimitsh astui oven luo ja aukaisi sen, mutta samassa Nikiitta
-hyppäsi tilaltaan ja sulki häneltä tien.
-
--- Mihinkäs te? Ei saa, ei saa! sanoi hän. -- Menkää maata!
-
--- Minä lähden vain hetkeksi käyskentelemään pihalle! virkkoi Andrei
-Jefimitsh hätääntyneenä.
-
--- Ei saa, ei saa, se on kielletty. Itsehän tiedätte.
-
-Nikiitta paiskasi oven kiinni ja nojasi hartioillaan sitä vastaan.
-
--- Ketä se vahingoittaa jos minä täältä lähdenkin? sanoi Andrei
-Jefimitsh kohauttaen hartioitaan. -- Minä en käsitä. Nikiitta, minun
-täytyy päästä ulos! sanoi hän ja hänen äänensä värähti. -- Minun täytyy!
-
--- Ette te saa rikkoa järjestystä, se ei ole hyvä! sanoi Nikiitta
-käskevästi.
-
--- Mitä pirua tämä on! huusi yhtäkkiä Ivan Dmitritsh ja kavahti ylös. --
-Mikä oikeus hänellä on estää ketään menemästä ulos? Kuinka he uskaltavat
-pitää meitä täällä? Laissa minun tietääkseni on selvään sanottu, ettei
-vapautta saa keltään riistää ilman oikeuden tuomiota! Tämä on
-väkivaltaa! Tämä on mielivaltaa!
-
--- Mitäs muuta kuin mielivaltaa! sanoi Andrei Jefimitsh rohkaistuneena
-Ivan Dmitritshin huudosta. -- Minulla on asiaa ja minun täytyy päästä
-ulos! Hänellä ei ole oikeutta estää! Lasketko vai etkö?
-
--- Kuuletko, järjetön elukka? huusi Ivan Dmitritsh ja jyrisytti
-nyrkillään oveen. -- Avaa heti, tahi lyön oven palasiksi! Nylkyri!
-
--- Avaa! kiljui Andrei Jefimitsh, vavisten koko ruumiissaan. -- Minä
-vaadin!
-
--- Huuda vähemmin! vastasi oven takaa Nikiitta. -- Huuda vähemmin!
-
--- Käy ainakin kutsumassa Jevgenij Fedoritsh tänne! Sano että minä
-pyysin... Hetkeksi vain!
-
--- Tulee hän huomenna kutsumattakin.
-
--- Ei meitä milloinkaan lasketa täältä pois! jatkoi sillä välin Ivan
-Dmitritsh. -- Tänne saavat luumme mädätä! Herra, hyvä Isä, eikö
-tulevassa elämässä todellakaan ole helvettiä ja nämäkö heittiöt jäisivät
-rangaistuksetta? Missä on oikeus? Avaa, roisto, minä tukehdun! huusi hän
-käheällä äänellä ja töykkäsi ovea. Minä muserran pääni! Murhaajat!
-
-Nikiitta tempasi oven auki, survasi raa'asti, molemmilla käsillään ja
-polvellaan, Andrei Jefimitshiä ja iski täydellä hartian väellä häntä
-sitten nyrkillään kasvoihin. Andrei Jefimitshistä tuntui, kuin jos
-mahdoton suolainen laine olisi hulvahtanut hänen päänsä ylitse ja
-temmannut hänet mukaansa vuoteelta; ja suussa tuntui todellakin
-suolaiselta: kaiketi hampaista lähti veri. Ikäänkuin pelastuaksensa hän
-sitten hulmi käsillään ympärinsä ja tarttui jonkun vuoteeseen ja siinä
-hän vielä tunsi, että Nikiitta iski häntä kahdesti selkään.
-
-Kovasti parahti Ivan Dmitritshkin. Kaiketi häntäkin lyötiin.
-
-Sitten hiljeni kaikki. Vaisu kuunvalo paistoi ikkunaristikkojen läpi ja
-lattialle muodostui verkon tapainen varjo. Tuntui niin hirvittävältä.
-Andrei Jefimitsh makasi henkeään pidättäen; hän odotti kauhuissaan, että
-häntä vielä kerran lyötäisiin.
-
-Oli kuin joku olisi iskenyt sirpin hänen ruumiiseensa ja muutaman kerran
-pyöräyttänyt sitä rinnassa ja sisälmyksissä. Tuskissaan puri hän tyynyä
-ja kiristi hampaitaan, ja yhtäkkiä välähti, kesken sekasortoa, hänen
-päähänsä hirvittävä, masentava ajatus, että aivan samallaista kipua ja
-tuskaa oli vuosikausia päivästä päivään täytynyt kärsiä näitten
-ihmisten, jotka kuutamon valossa nyt näyttivät mustilta varjoilta.
-Kuinka oli voinut tapahtua, ettei hän enempi kuin kahteenkymmeneen
-vuoteen tietänyt eikä tahtonut tietää tätä? Hänellä ei ollut käsitystä
-kivusta, hän oli sen mukaan siis syytön, mutta omatunto, yhtä ynseä ja
-karkea kuin Nikiittakin, huokui hyytävää kylmyyttään hänen olentoonsa
-kiireestä kantapäihin asti. Hän kavahti ylös, tahtoi huutaa voimainsa
-perään ja juosta kiiruimmiten tappaaksensa Nikiitan, sitten Hobotowin,
-tarkastajan sekä välskärin, sen jälkeen itsensä, mutta rinnasta ei
-lähtenyt ainoatakaan ääntä eivätkä jalat totelleet käskyä;
-läkähtymäisillään repäisi hän rinnoilta auki viitan ja paidan ja kaatui
-tunnotonna vuoteelleen.
-
-
-
-
-XIX.
-
-
-Aamusella toisena päivänä särki hänen päätänsä, korvissa humisi ja koko
-ruumis tuntui kipeälle. Häntä ei hävettänyt muistella eilistä
-heikkouttaan. Eilen hän oli pehmytluontoinen, pelkäsi kuunvaloakin,
-purki sydämellisesti tunteita ja ajatuksia, jommoisia ei ennen
-aavistanut itsellään olevankaan. Esimerkiksi mietteet filosofeeraavien
-piimäsuiden tyytymättömyydestä. Nyt hänestä siihen sijaan kaikki oli
-yhdentekevää.
-
-Hän ei syönyt eikä juonut, makasi vain liikkumattomana ja ääneti.
-
-"Minusta on kaikki yhdentekevää, ajatteli hän, kun hänelle tehtiin
-kysymyksiä. -- Minä en vastaa... Minusta on yhdentekevää".
-
-Jälestä puolisen tuli Mihail Averjanitsh ja toi neljännesnaulan teetä ja
-Vaulan marmelaadia. Daria tuli samaten ja seisoi koko tunnin vuoteen
-vieressä, tylsän surun ilme kasvoilla. Tohtori Hobotow tuli niinikään.
-Hän toi pullon bromikaaliumia ja käski Nikiitan polttaa savua huoneessa.
-
-Illemmalla Andrei Jefimitsh kuoli halvaukseen. Alussa pudistivat häntä
-vilunväristykset ja häntä oksetti; jotakin inhottavaa, joka muistutti
-mätänevästä hapankaalista ja pilaantuneista munista, tunki joka paikkaan
-ruumiiseen, yksin sormiinkin, kohosi vatsasta ylös päähän täyttäen
-silmät sekä korvat. Silmissä viherti. Andrei Jefimitsh käsitti, että
-hänen loppunsa oli tullut, ja muisti että Ivan Dmitritsh, Mihail
-Averjanitsh ja miljoonat muut uskovat kuolemattomuuteen. Mutta onkohan
-sitä? Kuolemattomuutta hän ei kuitenkaan halunnut, ja hän ajatteli sitä
-vain silmänräpäyksen. Parvi tavattoman kauniita ja viehättäviä
-antilooppeja, joista hän oli lukenut eilen, juoksi hänen sivuitsensa;
-senjälkeen eukko ojensi häntä kohden sisäänkirjoitettua kirjettä...
-Mihail Averjanitsh lausui jotakin. Sitten kaikki katosi ja Andrei
-Jefimitsh nukkui iäiseen uneen. Rengit tulivat, tarttuivat kiinni käsiin
-ja jalkoihin ja kantoivat hänen rukoushuoneeseen. Siellä makasi hän
-pöydällä avoimin silmin, ja kuu loi valoaan häneen. Aamulla tuli Sergei
-Sergeitsh, polvistui hurskaihin rukouksiin ristiinnaulitun kuvan edessä
-ja painoi kiinni entisen päämiehensä silmät.
-
-Toisena päivänä Andrei Jefimitsh haudattiin. Hautajaisissa olivat vain
-Mihail Averjanitsh ja Daria.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Lääkärin kohtalo, by Anton Tsehov
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LÄÄKÄRIN KOHTALO ***
-
-***** This file should be named 41543-8.txt or 41543-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
- http://www.gutenberg.org/4/1/5/4/41543/
-
-Produced by Jukka Aakula
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties. Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research. They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
- www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States. If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed. Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change. If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges. If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
- the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
- you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
- owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
- has agreed to donate royalties under this paragraph to the
- Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
- must be paid within 60 days following each date on which you
- prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
- returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
- sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
- address specified in Section 4, "Information about donations to
- the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
- you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
- does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
- License. You must require such a user to return or
- destroy all copies of the works possessed in a physical medium
- and discontinue all use of and all access to other copies of
- Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
- money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
- electronic work is discovered and reported to you within 90 days
- of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
- distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation. The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund. If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations. Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
- Dr. Gregory B. Newby
- Chief Executive and Director
- gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone. For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
- www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-