3 files changed, 1292 insertions, 1674 deletions

diff --git a/41449-0.txt b/41449-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..313f52a
--- /dev/null
+++ b/41449-0.txt
@@ -0,0 +1,1292 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 41449 ***
+
+RUNOT
+
+J. Siljo
+
+
+Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo, 1910.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ Matkalta 1-3
+ Pa'ossa
+ In memoriam 1-2
+ Kalkki
+ Autio templi
+ Incognito
+ Excelsior
+ Odotus
+ Ja konsa lähden --
+ Elämä
+ Viel' kerran --
+ Valtateillä
+ "Aatteet"
+ Pietarille
+ Syyslaulu
+ Syys-sunnuntai
+ Takaa taivaanrannan
+ Sumussa
+ Marraskuu
+ Yö 1-2
+ Ohi ikkunan
+ Pakkaspäivä
+ Suksiretki
+ Hämynhetki
+ Tanssilaulu
+ Meri
+ Kevättalvella
+ Rukous
+ Ylösnousemus
+ Toukokuussa
+ Kevään lehdoissa
+ Päivänlasku
+ Kulkurin kesälauluja 1-4
+ Auringontytti 1-3
+ Aurinkokylpyä syysmyöhällä 1-2
+
+
+
+
+MATKALTA.
+
+
+1.
+
+Eessä ranta vieras, karu,
+retki takaa merten käy.
+Taakse vaipui kevään taru,
+päivä hämärtäy.
+
+Taakse valtaväylät jäivät,
+suvituulet viileät.
+Saapui syksyn raskaat päivät,
+viimat jäätävät.
+
+Näyt aurinkoiset, ylhät
+matkaan vaati kulkijan;
+uhanneet ei rannat jylhät
+tiellä unelman.
+
+Yö jo yltyy -- syömen saartaa
+pelko; uskon ehkä vie --
+Houkutellen mieleen kaartaa
+tottumusten tie.
+
+Yö jo yltyy -- katse kääntyy
+suuntaan valtaväylien.
+-- Viime vaali tee, tai nääntyy
+usko sydämen!
+
+Polta rantaan varmat laivat,
+unhoon peitä mennehet:
+säästät paluun häpeet, vaivat,
+heikot askelet!
+
+
+2.
+
+Mitä auttaa kirous:
+kaiku kallioihin kuolee
+-- se on siitä lohdutus.
+Elon silmä outo, tyly
+kohtaa katsees vaipuvan.
+Sana auta ei, ei tahto,
+kun jää käsihin vain vahto
+haihduttua unelman.
+
+Tie on eessä ainoa:
+ylle kiron, valituksen
+määrä kirkas aseta!
+Juhlasointuun ilmanäärten
+liitä sävel sydämes!
+Kesken vuorten iki-lunta
+loistaa unten valtakunta
+-- sinne kiinnä katsehes!
+
+
+3.
+
+Se tappio vielä ei murra:
+meni liian heikot haavehes.
+Sitä ei ole oikeus surra,
+sen kautta sa saavutit vapautes.
+
+Sen kautta sa löysit vasta
+oman sielusi, voimasi tunnet nyt.
+Taas taivalta alkamasta
+sua estä ei tappiot kestetyt.
+
+
+
+
+PA'OSSA.
+
+
+On turha pa'on kolkko tie,
+mi pois sun luotas, elo, vie.
+
+Se raskahasti tuta saa
+sun kostoas, ken noudattaa
+
+vain suuntaa omain tähtien,
+sun valtatiesi hyljäten;
+
+ken mielehensä särkyvään
+käy viime lohdun etsimään
+
+tuolt' ihmemaasta unelmain,
+vain hetken unhon tuottavain.
+
+Sun tuomarisi ankarin
+hänt' aina seuraa syytöksin:
+
+hänt' oma sydän tuomitsee,
+yö tuomar'-ilmein uhkailee.
+
+Hänt' aina tyhjyys ympäröi,
+hän turhaan rauhaa ikävöi.
+
+Hän näkee näyt kolkoimmat
+ja kuulee äänet uhkaavat,
+
+ne mieleen oudon pelon soi,
+niit' sana sitoa ei voi.
+
+
+
+
+IN MEMORIAM.
+
+
+1.
+
+Ah turhaan, menneet, nousette
+taas muistoon unhon alta;
+ei uuteen eloon nostaa voi
+teit' enään laulun valta.
+
+Taas yöhönne siis painukaa:
+viel' jälkeen sävel jääpi,
+-- kuin pilviin kohde auringon,
+kun ilta hämärtääpi --,
+
+jää sävel tuskan, taistelun
+ja toivon, kevätmielen,
+ne vielä hetkin hiljaisin
+saa soimaan sydänkielen.
+
+Viel' ehkä virsi laajempi
+saa soinnut unhon yöstä:
+se sato runsain, puhtahin
+ois menneen päivän työstä.
+
+
+2.
+
+Jos kukkaan puhkeaa
+uus elo, kauneus,
+min heikko aavistus
+jo syömess' orastaa,
+
+niin turhat ollehet
+ei uhrit vaikeat,
+ne, joita vaativat
+taa jääneet taipalet;
+
+täys onnen mitta ois,
+ois elo juhlaa vaan,
+mi tuloon kuolonkaan
+viel' loppua ei vois.
+
+
+
+
+KALKKI.
+
+
+Pisar pisaralta
+juo sa karvas kalkki
+tyynnä pohjaan asti.
+Lupaus, min kerran
+annoit itsellesi
+-- oma itses olla --
+täytä ankarasti.
+
+Kalkin katkeruuteen
+älä pienintäkään
+pyydä lievitystä.
+Uusi voima versoo
+joka pisarasta,
+minkä tyynnä juot sa
+kalkin sisällystä.
+
+
+
+
+AUTIO TEMPLI.
+
+
+Toin syömeni templiin kerran
+kuvan nuoren, säihkyvän;
+sitä kaunein uskoin ma palvoin
+kevätaikani herkimmän.
+
+Ilo siit' oli liian pieni,
+-- ma vieläkin pienempään
+siks' ylpeenä tyytyä tahdoin.
+Ja ma kielsin lempeni tään.
+
+Ja ma templin ääneti suljin
+ja harhasin maailmaan.
+Kuvan unhotin, riemusta luovuin,
+-- en rauhaa ma saanut vaan.
+
+Yhä korviini templistä hiipi
+suven kuolevan nyyhkytys.
+-- Kovin paljon se lempeni maksoi,
+kovin paljon se ylpeys.
+
+Nyt autius templissä asuu
+ja raskas hiljaisuus.
+Ovet suljetut kiinni pysyy.
+Ne aukiko lyö suvi uus --?
+
+Suvi vieläkö alttarin ylle
+kuvan uuden, kirkkahan tois --?
+Sävelriemuun autio templi
+jo puhjeta silloin vois.
+
+
+
+
+INCOGNITO.
+
+
+Sinut uneksin onnehen kalleimpaan,
+min ansainnut on sydän puhtahin.
+Ma aatoksissani korotin
+sinut taivaan pyhien kunniaan.
+
+Monet harmaat hetket sä ylensit,
+soit voiman syömen uskohon,
+kun uhkas nääntymys toivoton:
+mua kirkkaudellasi kirkastit.
+
+Niin väikkyös eelläni ainiaan
+ja ohjaa katsehin tenhovin
+mun tieni kautta tuskankin
+yhä ylle itseni, loistoon maan,
+
+mi siintävi takaa unelmain,
+mi aavistukselle avautuu,
+min ihanuutta uneksuu
+sydän alla hetkien ankarain.
+
+
+
+
+EXCELSIOR.
+
+
+Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun.
+Sain auringolta käskyn ja määrän
+ma kukkuloille nousta elon kirkastetun
+ja käydä ohi tien monen väärän.
+
+Sen käskynsä ainiaaksi polttanut on
+laintauluun mun tahtoni kerran
+kuin taikakuvin kirkkaus auringon,
+yön voittajan, kuoleman herran.
+
+Sen käskyn myös kuulla moni ystävä sai,
+mut eronneeks' ma heistä näen tieni.
+Moni korpisoihin kohta on sammunut kai,
+monen tyydytti maan ilo pieni.
+
+Nyt äänetön on päivä ja lohduton yö
+ja Tuonen lepo autuus jo oisi,
+mut ylemmäksi kutsuvi auringon työ,
+kuin käskynä se veressäni soisi.
+
+Ma tunnen: mun sitoa ja päästää voi
+vain auringon ylhäinen mahti;
+näyt korkeat se nähdä mun sieluni soi,
+sen antama on syömeni tahti.
+
+Kuin kaikuna valkeuden kentiltä oon
+välin kuullut ma riemun ja soiton.
+Muu houkutus kuin hauta jo vaietkoon,
+olen lapsi sen valkeuden loiton!
+
+Sen luokse tahdon löytää mä suorimman tien,
+kuin maalihinsa kiitävä nuoli.
+Jos väsyn kesken, turhaan ma tuhlannut lien
+kevät-aikani, mi aavikoille kuoli.
+
+
+
+
+ODOTUS.
+
+
+Pitkä vaiva, heikko työ,
+sydän rauhatonna lyö.
+
+Milloin hetki jumalainen
+saavut, kirkas, laulavainen
+
+syntylaulut elon uuden,
+pyhän, ylhän ikuisuuden?
+
+Syvyydestä sydämeni
+nouse soiden, kukkien,
+
+luo kuin kevät talven alta
+sieluun uuden valon valta!
+
+
+
+
+JA KONSA LÄHDEN --
+
+
+Ja konsa lähden kerran
+ma täältä ijäks pois
+ja luokse elon Herran
+jos tieni käyvä ois,
+niin Hänen kuulla selon
+ma tehdä tahtoisin,
+mit' nähnyt mailla elon
+oon kipein sydämin:
+
+"Sun luomakuntas siellä
+se harhaa yössä vaan.
+Ei moni ilomiellä
+voi nostaa katsettaan
+Sun luomaas ihanuuteen,
+ei moni luottaa voi
+Sun armos avaruuteen
+-- se harvoin avun toi.
+
+Miks kaipuun annoit heille,
+kun voimaa suonut et?
+Ken lankee, tuskan teille
+miks hänet tuomitset?
+Sull' eikö ilo oisi
+jos valoon, onnehen
+Sun kauttas nousta voisi
+yön lapsi jokainen?"
+
+
+
+
+ELÄMÄ.
+
+
+Hetken leikki haaveen leluin,
+kirjokuvin, kuherteluin
+alla suven taivahan.
+Riemun remu -- tuskan huuma,
+hädän parku raskas, kuuma
+yössä syksyn surmaavan.
+
+Melu, touhu ilmein tärkein.
+-- Tulee kuolo kaikki särkein.
+
+
+
+
+VIEL' KERRAN --
+
+
+Viel' kerran ehkä hetki se keskiyön
+sun yllättävä on, joka riistävi
+pois naamion, min taakse kätkit
+    itsesi oman katsees eestä.
+
+Jos silloin sielus vieraana itselles
+ja outona sa tapaat, ja tyhjyyden,
+mi hätäs äänehen ei vastaa,
+    löydät sa sijalla sydämesi;
+
+jos rakkain ystäväs, johon luottaen
+ties liitit ilopäivinä kevähän,
+vain sanan köyhän lohdun tarjoo,
+    -- hetken sen luuletko kestäväsi?
+
+
+
+
+VALTATEILLÄ.
+
+
+Liian helppo taisto,
+voitto liian halpa.
+Työttä ruostumahan jää
+tahdon kirkas kalpa.
+
+Väärän suunnan ottaa
+syytöksien nuoli,
+omaan poveen painu ei,
+-- lähint' ei koske huoli.
+
+Vaara valtateillä
+ompi ystävästä:
+silmäs lumoin sokasee
+itseäs näkemästä.
+
+
+
+
+"AATTEET."
+
+
+"Aatteet jalot, ylevät"
+monta julistajaa moukkaa
+hellin käsin hoivaa, kantaa
+pyhäin juhlapöytähän,
+hurskaan sielunrauhan antaa.
+Ei ne jalkaa kiveen loukkaa
+tiellä karun elämän,
+joita siivet kerkeät
+ylle synninalhon kurjan
+nostaa tieltä katseen nurjan
+kärsiväisen syntisen.
+Aate-kaavaan kahliten
+syömen herkän vaatimukset
+eessä elon kurjuuden
+kiinni lyö ne tunnon ukset,
+ettei horjua vaan voi
+ryhti varma, jonka soi
+usko, luoma isien.
+Estyy katse tutkivainen
+omaan sieluun painumasta:
+siinä palkka parhaanlainen
+unen rakkaan antavasta
+hartaast' aate-kieunnasta.
+
+
+
+
+PIETARILLE.
+
+
+Seuraten käskyä Mestarin
+heitä verkkosi syvemmälle.
+Saalis vartovi viljavin
+kätköissä ihmissydämen,
+sielulle nälkää kärsivälle
+kalliin ravinnon tarjoten.
+
+Kätköistä syömen jos kohoaa
+hirviö moni, min päivänvaloon
+ennen sa kartoit kohottaa,
+kuitenkin, itseäs alentain,
+työhön ryhdy, mi voittoon jaloon
+johtaa mielen nöyrtyvän vain.
+
+Ihme ehkä täyttyä voi;
+laske siis pohjamutiin asti
+verkkosi, ennen mi tuskin toi
+palkan vaivasi vertaisen.
+Saada voisit sa runsahasti
+saalihin kymmenkertaisen.
+
+
+
+
+SYYSLAULU.
+
+
+Se taikasormus suo,
+ma jolla itseni
+nyt hetkeks peittää voin
+eest' oman katsehen',
+ja vartijani tuo,
+-- syysraskas aatoksen' --
+mi tylyin tuomioin
+ain' riemun riistäen
+mua seuraa varjonain
+-- pois kuolkoon muistostain.
+
+Nyt tahtiin aaltojen
+lyö sydän huoleton!
+Jo lentoon vapaasen
+keveenä nouskohon
+miel' alta varjojen!
+Ei ijäks vangita
+voi syksy sielua;
+viel' ilo kukkaan saa,
+jos saartaa syksykin,
+ja voimin nuortuvin
+käy kulku talven taa.
+
+
+
+
+SYYS-SUNNUNTAI.
+
+
+Niin outo paino mieltä ahdistaa,
+se elon autiutta kammoaa.
+
+Jo aurinkokin painuu laskuun päin,
+pois poistuu elo, nuoruus kiirehtäin.
+
+Kuin takaa valtamerien aavojen
+soi sieluun viestit ilojuhlien.
+
+On juhliin kokoontuneet jumalat
+ja autuaitten saarten asujat:
+
+Siell' soitto kaikuu, tanssi harras käy
+ja uhrisauhu taivoon ylentäy.
+
+Siell' eessä ylhän marmor'-alttarin
+soi juhlivaisten kiitos korkehin.
+
+Sä myös siell' oot, niin sydän aavistaa,
+sä, jonka luo ain' aatos palajaa,
+
+sä tuntematon, tuttu unen vain,
+sä tähtikajastus mun polullain.
+
+    *     *     *
+
+Mut' aurinko jo vaipui vetten taa.
+Niin lohduttoman nä'ön elo saa.
+
+
+
+
+TAKAA TAIVAANRANNAN.
+
+
+Takaa taivaanrannan
+saapuvan näen sun,
+tuoden lohdun mannan,
+kauvan jo kaivatun.
+
+Ylitse meren harmaan
+tanssivi askeles,
+kasvosi nään jo armaan,
+kirkkaan katsehes.
+
+Käsin jo viilein kosket
+otsahan kuumeiseen,
+tyyntyy hehkuvat posket,
+rauha jo käy sydämeen.
+
+Äänen räikeän kuulen
+ulkoa kaikuvan.
+Sointu lempeän huulen
+häipyvi ilmahan.
+
+Toteen unelma vaihtui,
+-- päivä harmaa on.
+Näky mereen haihtui
+teitä auringon.
+
+
+
+
+SUMUSSA.
+
+
+Turhaan silmä tuijottaa
+illan sankkaan sumumereen,
+lämpöä ei sieltä saa
+vilunvärisevään vereen.
+
+Kirkonkellot kutsuen
+kaikuu sumun raskaan takaa.
+-- Vieras sointu kellojen,
+sielt' ei lähde lohtu vakaa.
+
+Käännä katse väsynyt
+oman rintas maailmahan;
+soinnut sinne kätketyt
+laulaa mieles unholahan.
+
+
+
+
+MARRASKUU.
+
+
+Taas taivaanranta viluisna rusottaa
+ja hämy harmaa vesille leviää
+ja saaret loitot sumuun peittyy,
+    onnelat kevät-unelmaini.
+
+Kuin varjot hiljaa hiipivät ihmiset,
+-- ne paljon näyttää hetkessä kuihtuneen.
+Kuin paljaat, luiset käsivarret
+    tuulessa vääntyvät puitten oksat.
+
+Kay ilme kova kasvoille Elämän
+ja rypyt syvät otsahan uurtuvat
+se uniin ilottomiin vaipuu.
+    Sammuvi auringon viime rusko.
+
+Ja väre kylmä sydäntä kouristaa,
+kuin eessä oisi päivät jo tuomion
+ja muodot uudet elo saisi,
+    muodot varjojen valtakunnan.
+
+
+
+
+YÖ.
+
+
+1.
+
+On laannut elon humu, lyö
+jo kello keskiöinen.
+Niin uhkaavaisna katsoo yö
+ja taivas tähtivöinen.
+
+Kuin uhkahuuto etäinen
+soi ääni hiljaisuuden,
+niin salaisesti saapuen
+rajoilta avaruuden.
+
+Se tuomarko jo saapunee
+näin tavoin varkaan, salaa,
+mi sammumahan tuomitsee
+sen liekin, joka palaa
+
+tääll' alla öisten varjojen
+ja luona kuolon-nielun,
+min hehku hiljaa tuhoten
+luo tuhkaks' ihmissielun --?
+
+Niin uhkaavaisna katsoo yö
+ja taivas tähtivöinen,
+ja pelokkaana sydän lyö,
+min kietoi kauhu öinen.
+
+
+2.
+
+Tuuli ulvoo ikkunassa,
+sanat yöstä saattamassa.
+
+"Moni kurja vaivaan hukkuu.
+-- Ken nyt rauhan unta nukkuu!
+
+Liika monen tuskan-taakka.
+Kuka auttaa aamuun saakka?
+
+Kuka syönten polton lientää?"
+Eespäin murheviesti rientää.
+
+Ulvo, tuuli, talviyössä,
+tyly rauha rikki lyö sä!
+
+
+
+
+OHI IKKUNAN.
+
+
+Ohi ikkunan lumia lentää,
+ne tuuli kauvas vie.
+Ohi ikkunan ihmiset entää,
+ei jälkeä säilytä tie.
+
+Lumet, ihmiset illan helmaan
+pian silmistä häipyy pois.
+
+Elon kummaan kuvitelmaan
+syvin onniko kätketty ois --?
+
+
+
+
+PAKKASPÄIVÄ.
+
+
+Kaukaa, päältä harmaan pilven
+katsovi aurinko pakkaspäivän
+kelmeä, kuumeinen,
+näkevi keskeltä nietosten,
+takaa hienon sumuhäivän
+vastaansa apua pyytävien
+käsiä kohoovan,
+kuulevi kuolonhädän soivan
+keskeltä jäisen maailman.
+
+Aurinko pilveen laskeutuu.
+Saapuvi äänetön talvi-ilta.
+Kohta ei enään valitus
+nouse kuolon-tanterilta.
+
+
+
+
+SUKSIRETKI.
+
+
+Taas sairas jännitys laukeaa,
+sydän muista ei vaivaansa tuimaa,
+mi tullessa kaikkosi kauvas pois,
+kai peljäten vauhtia huimaa.
+
+Sydän tuntee voimansa nuortuvan taas,
+veri virkeenä suonissa luistaa.
+Menon innosta suksikin vapisee,
+nyt tarvis ei kiihkoa suistaa.
+
+Talot viimeiset ohi jo vilahti,
+tiet loittoni polkemat joukkoin.
+Elon äänet ei enään saavuta
+mua kätkössä metsänloukkoin.
+
+Elo toinen ehjempi, puhtaampi
+tääll' ulkopuolella ajan,
+monin rikkain muodoin ulottuu
+taa ijäisyyden rajan.
+
+Tähän eloon lienen kuulunut
+minä myöskin kerran, luulen;
+sen helmaan vielä mä palajan,
+kun juhlakutsut sen kuulen,
+
+kun kiertokulku se päättyvi,
+min kautta kirkastuva
+ois ijäisyys mun rinnassain,
+ain' kodistaan uneksuva.
+
+Pyhän liittoni nyt ma uudistan
+ja sen pitää tahdon aina:
+sun ääntäsi, luonto, ei syömessäin
+elon humu unhoon paina;
+
+se rauhaa tuoden, tuomiten
+ja neuvoen soikoon siellä;
+sen käskyä aina noudattaa
+ma tahdon lapsen miellä.
+
+
+
+
+HÄMYNHETKI.
+
+
+Nyt silmä sielun selkenee
+näin hämyn saapuen,
+sen katse kauvas harhailee
+luot' omain vaivojen;
+se kammioihin vieraihin
+tiet etsii salaiset,
+luo niiden, joita raskaimmin
+nyt painaa murehet.
+
+Se hädänhetken hiljaisen
+taas näkee hiipivän
+luo uneksijain tuhanten
+joit' kammo elämän
+pois ajaa iloin ääreltä,
+suur' luku niiden on;
+ken taistoon uupuu, nimettä
+hän vaipuu kuolohon.
+
+Tään hetken raskas hiljaisuus
+ei rauhaa heille tuo,
+ei tyynny syömen palavuus,
+ei toivo voimaa suo.
+Pois on jo päivä ehtinyt,
+ei tähdet vielä näy,
+työt päivän viel' ei päätetyt,
+mut mieli raukeeks käy.
+
+Ei viihdy viime kyyneliin
+suur' kaipuu, ahdistus,
+ja rukouksiin salaisiin
+ei saavu vastaus.
+Kuin ajatus jo laannut ois,
+niin silmä tuijottaa;
+se eikö sammua jo vois,
+kuin rusko raukeaa --?
+
+Mut ääni syömen unelmain
+viel' vaatii kestämään.
+Lie tulos taistoin vaikeain
+ees rauha hetkenkään;
+kai illan tähdet viileät
+viel' kerran nousevat,
+taas hetkeks pelot häipyvät
+ja toivot rakkahat.
+
+
+
+
+TANSSILAULU.
+
+
+Käy kulku kuin tanssi, kuin karkelo vain
+yli talven kenttien valkeain.
+Pyrytuulen kanssa karkelohon
+yks ihmislapsista liittynyt on.
+
+Valot taivahan kaikki on sammuneet,
+ois pitkiksi käyneet jo taipaleet:
+tuli leikkivä tuuli ja hyppyhyn vei,
+mihin tie, sitä muista nyt kulkija ei.
+
+Elon kauhutko eessä tai kuoloko lie:
+näin käydä on helppo se tuskan tie.
+Surun huomispäivä tuo tullessaan,
+yö täysi on karkelon hulmetta vaan.
+
+Mikä autuus itsensä unhottaa!
+Ei eloa pelkää, ei kuolemaa.
+Elo on kuin tanssi, kuin karkelo vain
+yli kenttien pehmoisten, valkeain.
+
+
+
+
+MERI.
+
+
+On moni tuuli liikkunut meren yli,
+se vuoroin riemua, murhetta soinut on.
+Mut alla pintavetten ja aallokon
+yhä ääneti uinuu meren salaisin syli.
+
+Sen ääntä ei herättää ole koskaan voinut
+pian vaihtuva tuuli riemuine, murheineen;
+sitä hetkeä, jolloin lepohon rauhaiseen
+jo tuulet tyyntyvät, se on unelmoinut.
+
+Se silloin kirkkaana liittävä tähtein soittoon
+on sävelensä ainoan, ikuisen,
+ja yli riemun ja murheen mennehen
+se selkeenä katsoo iki-elon koittoon.
+
+
+
+
+KEVÄTTALVELLA.
+
+
+Kultasade auringon
+hiipii läpi pensaston.
+
+Jäässä oksat: riippuvat
+kohta niissä pisarat.
+
+Pisaroiksi suli jää,
+kirkkaammin nyt kimmeltää.
+
+Vangittuina piilivät
+jäässä värit heleät.
+
+Uuteen eloon heräten
+eessä säteen lämpöisen
+
+viileämmin, puhtaammin
+nyt ne loistaa silmihin.
+
+
+
+
+RUKOUS.
+
+
+Isä luonnon, Aurinko taivaan,
+ma eessäsi polvistun:
+jo katso lapsesi vaivaan,
+suo lohtuas saada mun!
+
+Minä nään, miten puhkee kukkaan
+suvi, tahtoas noudattain.
+-- Mun rinnassa herääkö hukkaan
+elonkaipuu, min Sulta ma sain --?
+
+Sua kiittäen laulavan kuulen
+meren aaltojen, lintusten,
+soi hiljaa leyhkeessä tuulen
+ilo nuorten kukkien.
+
+Minä pyydän: jo pois ota multa,
+Isä, syömeni raskaus,
+pisar riemua suo, elon tulta
+ja huomenen unhotus!
+
+Sydän autio lemmellä täytä,
+sen juopua onnesta suo,
+tie yksin-jääneelle näytä,
+mi vie elon juhlivan luo!
+
+
+
+
+YLÖSNOUSEMUS.
+
+
+Nyt, sydän, laatkoon kaiho ja valitus,
+kun kuolleet luutkin kedoilla riemuun herää!
+Sa nääthän, kuinka ijäinen rakkaus
+taas luomistyöhön voimiansa jo kerää.
+
+Sa tunnet, kuinka siunaten lankeaa
+sun päälles taivaan rakkaus, suven valo.
+Se riemuin juo, kuin satehen kuiva maa,
+ja eloon luo sen voimalla kylvö jalo!
+
+Nyt, sydän, rauhaa kaivata turha on,
+kun elon juhlaan kohta jo käydä saat sa,
+kun näet ihmein kukkivan aavikon
+ja luonnon kanssa taivahan armon ja'at sa!
+
+
+
+
+TOUKOKUUSSA.
+
+
+Ilontäytenä saat, sydän, laulaa taas
+kera aaltojen välkkyväin!
+Suvi juhlivi seppelpäin
+nyt voittoa auringon, kuninkaas.
+
+Elo uutena noussut on haudastaan,
+mies uusi on Latsarus,
+jonk' yllätti uupumus,
+kun liian heikko ol' uskossaan.
+
+Sinitaivaan äärihin kantautuu
+meren soitanto riemuinen;
+sen yhtyvi virtehen
+kevättuulessa keinuva rannan puu.
+
+Yön, talven vankina kyllin oot,
+sydän, nääntyen epäillyt,
+Olet vapaa, voimakas nyt,
+siks' unhoon tappios vaipukoot!
+
+Siks' uuden laulun jo kaikua suo,
+kun nuori sun lyöntisi on,
+kun näät, miten auringon
+isän-rakkaus etees Eedenin luo!
+
+
+
+
+KEVÄÄN LEHDOISSA.
+
+
+Kevätaamuna harhaan
+läpi lehtojen nuorten.
+Ilo, autuus asuu
+taas rinteillä vuorten
+ja helmassa laakson.
+Kukat toisillensa
+ne lempeinä kuiskii,
+sydänaartehensa
+nyt lintuset suovat
+iloks' armastensa.
+Taas koivujen lehdet
+niin nuorina väikkyy,
+väre lemmen jo niiden
+suonissa läikkyy.
+-- Sydän rauhatonna
+ma yksin harhaan.
+Vie turha kaiho
+kevätaikani parhaan.
+Pois itseni antaa
+oli mulla kaipuu;
+kuin meren helmaan
+puron aaltonen vaipuu,
+niin sulaa tahtoi
+sydän rakkauteensa,
+eik' enään muistaa
+miten kaipaukseensa
+monet tuhlasi vuodet.
+-- Kuva kaivatun taaskin
+kevättuoreena häilyy
+kuin virvojen leikki.
+Se lähteissä päilyy,
+taa koivujen lehväin
+se ääneti lymyy,
+valonläikkeestä päivän
+se vastaani hymyy,
+sen karkelo-kutsun
+ja laulun kuulen
+ma kuiskeessa koivun
+ja hulmeessa tuulen.
+-- Näin eespäin käypi
+yhä määrätön retki.
+Pian rientänyt taaskin
+on pois keväthetki.
+
+
+
+
+PÄIVÄNLASKU.
+
+
+Purppurahehkussa taivas loistaa
+iltana toukokuun.
+Järvi pintaansa ruskon toistaa,
+hiljaa vaipuen uinailuun.
+Aaltojen leikki jo loppua saa,
+rantahan tuulikin raukeaa.
+
+Laskeva päivä, sa aamun uuden
+vieläkö maille tuot,
+vaiko helmahan ikuisuuden
+luonnon jo nuorena vaipua suot?
+Kaunein kuolo sen eikö ois,
+purppura-uniin kun nukkuis pois --?
+
+
+
+
+KULKURIN KESÄLAULUJA.
+
+
+1.
+
+Rauhallisna maa-emo hengittää,
+kastehelmet vielä sen kutreissa välkkyy,
+päivänvaloon kukkaset heräjää,
+lehdikoissa lintujen riemu helkkyy.
+Murhein ei, kuin ihmisen lapsi vaan,
+uuden päivän koittohon luonto herää;
+parmahilla maa-emon voimakkaan
+luottavaisna tekevi vilja terää.
+
+Rauhas suo ja voimasi loputon,
+Emo suuri, kaikille lapsillesi;
+yksin harhaten ken uupunut on,
+hänet johda luo elon-lähtehesi!
+Murhe päivän mennehen, tulevan
+muuta luomisriemuksi kirkkahaksi,
+aatos kolkko syksyn ja kuoleman
+elon onnen tunnoksi valkeaksi!
+
+
+2.
+
+Kukkastuoksu, linnunlaulu, sini taivahan,
+aamunkaste hopeainen nurmen kukkivan,
+hymy neitoshuulten,
+säihke silmäin lempeäin,
+riemu aaltoin leikkiväin
+soittaessa tuulten:
+-- taivas suopi lohtuaan
+kulkijalle korpimaan,
+toivon jättämälle.
+Valonsäde pienoisin
+saapi arvon kallihin,
+kun se unhotusta tuo,
+sovituksen-toivon suo
+yöhön nääntyvälle.
+Kukkastuoksu, linnunlaulu, hymy neitosen
+-- armolahjat taivahiset lohduks' sydämen
+ken vaan talven yli jaksoi
+syömen kaipuun säilyttäin,
+sille murheen, vaivan maksoi
+suvi armorikas näin.
+
+
+3.
+
+Perinnökseni vaikka ma murheen ja vaivan
+ja puuttehen sainkin vainen,
+isä mulla on kuitenkin armias aivan,
+isä taivahainen.
+Taas pitoja pitää hän lapsellensa,
+mi talven maasta kotihin palaa,
+ja ehtymättömän rakkautensa
+hänen ylitsensä hän siunaten valaa.
+
+Ilomielin nyt käyn Isän armopöytään
+ja murhetta muista en lainkaan.
+Ja joskin ma köyhäksi syksyllä löytään,
+miten paljon sainkaan
+ma taattoni voimaa, sen tunnen silloin
+ja unhotan synkeän kurjuuteni,
+ja muistelen, kuin suvi-aamuin, -illoin
+elononnesta riemuiten löi sydämeni.
+
+Olen nyt kuin ruhtinas merten, maitten
+ja valmis taistoon ja voittoon,
+ja vertainen oon minä maan kuninkaitten.
+Nyt ilmojen soittoon
+sävel liittyvi syömeni huoleton, vapaa
+ja rintani täyttyvi kiitoksesta:
+joka hetkihän uusia viestejä tapaa
+mun sieluni taivahan rakkaudesta.
+
+
+4.
+
+Kieltää, ihminen, kyllin sait
+itseäs korven teillä,
+onnen kielsivät korven lait,
+murheen kyyneleillä
+leipääs kostutit katkeraa,
+tomuun, voimaton vaivuit,
+kättä suutelit sortavaa,
+nöyrtyen alla sen taivuit.
+
+Poissa, poissa nyt ompi syy
+kalpean kieltäymyksen!
+Ilman hinnatta nyt elo myy
+runsahan tyydytyksen
+janoon, nälkähän sydämes.
+Ihminen, aikas on tullut!
+Käytä nyt elon-oikeutes,
+-- luopuvat siitä vain hullut!
+
+Hyvyys kaikki, min eessäs näät,
+vain sua varten luotiin,
+sulle kypsyvät tähkäpäät,
+sulle myös sydän suotiin,
+jolta et riemua kieltää saa
+paastoten, korpeen käyden,
+onnestansa kun tarjoo maa
+sulle myös osas täyden.
+
+Nöyrtyä vieläkin kyllin saat,
+ihminen, maahan saakka;
+kun taas saapuvat korven maat,
+täysi on murhees taakka.
+Tänään aika on nautinnon,
+onnen-kylvö jo niitä,
+tänään taivasta, huoleton,
+elonlahjasta kiitä!
+
+
+
+
+AURINGONTYTTI.
+
+
+1.
+
+Kisamielin sä kuljet
+yli tieni tumman,
+sen yöltä sä suljet,
+kun katsees luot,
+kun hymys kumman
+mun nähdä suot.
+
+Sa aamunraikas
+suven kirkkahan tytti,
+sait lempeän taikas
+valolt' auringon,
+sun kerran mi sytti
+maan elohon.
+
+Sun hartioillas
+sädevaipan nään mä
+ja ohimoillas
+ilon seppeleen.
+Sua katsoen jään mä
+suven lumoukseen.
+
+
+2.
+
+Opin uuden luin sinun katseestasi
+"Soi Herra nuoruuden meille,
+siks että se ruusuja rakkauden
+lois aution korven teille;
+
+soi lempeen alttihin sydämen
+ja kaihot kirkkahat, nuoret,
+siks että ne siirtäis leikkien vain
+ilon tieltä murheen vuoret!"
+
+Todisteita en pyydä, ma uskon vain,
+"credo", lausun ma nöyrimmästi
+ja synniksi murheeni tunnustan,
+min poistat sa lempeästi.
+
+
+3.
+
+Se uni ankea totta lie:
+ijäks' luotasi mun elo kohta vie.
+
+Pian riutuva muisto vain mulle jää
+ja köyhänä syys minut yllättää.
+
+Pian aamu on kolkko ja lohduton
+ja voimaton rakkaus auringon.
+
+Kun silloin hetkellä aamunkoin
+sa heräät taas suvimuisteloin,
+
+sa käänny puolehen taivaisten
+ja rauhaa pyydä mun sielullen,
+
+sitä rauhaa, mi kalvavan murheenkin
+yli lankee sätehin siunaavin.
+
+
+
+
+AURINKOKYLPYÄ SYYSMYÖHÄLLÄ.
+
+
+1.
+
+Suvi vielä tenhonsa suo,
+viel' aurinko lempensä hehkuvan antaa,
+ja aaltoin välkkyvä vuo
+lyö riemuiten vasten kalliorantaa.
+
+Sävel vielä kiehtova soi
+meren kuultavan kirkkaista syvyyksistä;
+ne keinuen unelmoi
+suviriemuista ohitse mennehistä.
+
+Ne juhlien vastaan käy
+yön talvisen mykkää hiljaisuutta;
+povi sointuun ylentäy,
+kuin aavistain kevätonnea uutta.
+
+Ne tuloon uutehen,
+ain' uudistuvaan suven, auringon luottaa;
+Niiss' uskon herätti sen
+syvä hartaus, min elon kauneus tuottaa.
+
+Ah lainehet, sydämeen'
+suvi-uskonne sointuva, kaunis luokaa,
+ja riemunne säveleen
+mun verteni raskaiden yhtyä suokaa!
+
+
+2.
+
+Aurinko, taattoni armahin,
+kiitos uudesta nousennasta!
+Kyllin yössä jo murehdin,
+paahda, päivä, nyt riemun lasta!
+
+Vielä viimeinen siunaus,
+sitten, taattoni: hyvää yötä!
+Kylmä ei talvinen taivallus,
+siunaukses kun seuraa myötä.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Runoja, by Juhani Siljo
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 41449 ***
diff --git a/41449-8.txt b/41449-8.txt
deleted file mode 100644
index 4bd789c..0000000
--- a/41449-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1674 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Runoja, by Juhani Siljo
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Runoja
-
-Author: Juhani Siljo
-
-Release Date: November 23, 2012 [EBook #41449]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-RUNOT
-
-J. Siljo
-
-
-Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo, 1910.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Matkalta 1-3
- Pa'ossa
- In memoriam 1-2
- Kalkki
- Autio templi
- Incognito
- Excelsior
- Odotus
- Ja konsa lähden --
- Elämä
- Viel' kerran --
- Valtateillä
- "Aatteet"
- Pietarille
- Syyslaulu
- Syys-sunnuntai
- Takaa taivaanrannan
- Sumussa
- Marraskuu
- Yö 1-2
- Ohi ikkunan
- Pakkaspäivä
- Suksiretki
- Hämynhetki
- Tanssilaulu
- Meri
- Kevättalvella
- Rukous
- Ylösnousemus
- Toukokuussa
- Kevään lehdoissa
- Päivänlasku
- Kulkurin kesälauluja 1-4
- Auringontytti 1-3
- Aurinkokylpyä syysmyöhällä 1-2
-
-
-
-
-MATKALTA.
-
-
-1.
-
-Eessä ranta vieras, karu,
-retki takaa merten käy.
-Taakse vaipui kevään taru,
-päivä hämärtäy.
-
-Taakse valtaväylät jäivät,
-suvituulet viileät.
-Saapui syksyn raskaat päivät,
-viimat jäätävät.
-
-Näyt aurinkoiset, ylhät
-matkaan vaati kulkijan;
-uhanneet ei rannat jylhät
-tiellä unelman.
-
-Yö jo yltyy -- syömen saartaa
-pelko; uskon ehkä vie --
-Houkutellen mieleen kaartaa
-tottumusten tie.
-
-Yö jo yltyy -- katse kääntyy
-suuntaan valtaväylien.
--- Viime vaali tee, tai nääntyy
-usko sydämen!
-
-Polta rantaan varmat laivat,
-unhoon peitä mennehet:
-säästät paluun häpeet, vaivat,
-heikot askelet!
-
-
-2.
-
-Mitä auttaa kirous:
-kaiku kallioihin kuolee
--- se on siitä lohdutus.
-Elon silmä outo, tyly
-kohtaa katsees vaipuvan.
-Sana auta ei, ei tahto,
-kun jää käsihin vain vahto
-haihduttua unelman.
-
-Tie on eessä ainoa:
-ylle kiron, valituksen
-määrä kirkas aseta!
-Juhlasointuun ilmanäärten
-liitä sävel sydämes!
-Kesken vuorten iki-lunta
-loistaa unten valtakunta
--- sinne kiinnä katsehes!
-
-
-3.
-
-Se tappio vielä ei murra:
-meni liian heikot haavehes.
-Sitä ei ole oikeus surra,
-sen kautta sa saavutit vapautes.
-
-Sen kautta sa löysit vasta
-oman sielusi, voimasi tunnet nyt.
-Taas taivalta alkamasta
-sua estä ei tappiot kestetyt.
-
-
-
-
-PA'OSSA.
-
-
-On turha pa'on kolkko tie,
-mi pois sun luotas, elo, vie.
-
-Se raskahasti tuta saa
-sun kostoas, ken noudattaa
-
-vain suuntaa omain tähtien,
-sun valtatiesi hyljäten;
-
-ken mielehensä särkyvään
-käy viime lohdun etsimään
-
-tuolt' ihmemaasta unelmain,
-vain hetken unhon tuottavain.
-
-Sun tuomarisi ankarin
-hänt' aina seuraa syytöksin:
-
-hänt' oma sydän tuomitsee,
-yö tuomar'-ilmein uhkailee.
-
-Hänt' aina tyhjyys ympäröi,
-hän turhaan rauhaa ikävöi.
-
-Hän näkee näyt kolkoimmat
-ja kuulee äänet uhkaavat,
-
-ne mieleen oudon pelon soi,
-niit' sana sitoa ei voi.
-
-
-
-
-IN MEMORIAM.
-
-
-1.
-
-Ah turhaan, menneet, nousette
-taas muistoon unhon alta;
-ei uuteen eloon nostaa voi
-teit' enään laulun valta.
-
-Taas yöhönne siis painukaa:
-viel' jälkeen sävel jääpi,
--- kuin pilviin kohde auringon,
-kun ilta hämärtääpi --,
-
-jää sävel tuskan, taistelun
-ja toivon, kevätmielen,
-ne vielä hetkin hiljaisin
-saa soimaan sydänkielen.
-
-Viel' ehkä virsi laajempi
-saa soinnut unhon yöstä:
-se sato runsain, puhtahin
-ois menneen päivän työstä.
-
-
-2.
-
-Jos kukkaan puhkeaa
-uus elo, kauneus,
-min heikko aavistus
-jo syömess' orastaa,
-
-niin turhat ollehet
-ei uhrit vaikeat,
-ne, joita vaativat
-taa jääneet taipalet;
-
-täys onnen mitta ois,
-ois elo juhlaa vaan,
-mi tuloon kuolonkaan
-viel' loppua ei vois.
-
-
-
-
-KALKKI.
-
-
-Pisar pisaralta
-juo sa karvas kalkki
-tyynnä pohjaan asti.
-Lupaus, min kerran
-annoit itsellesi
--- oma itses olla --
-täytä ankarasti.
-
-Kalkin katkeruuteen
-älä pienintäkään
-pyydä lievitystä.
-Uusi voima versoo
-joka pisarasta,
-minkä tyynnä juot sa
-kalkin sisällystä.
-
-
-
-
-AUTIO TEMPLI.
-
-
-Toin syömeni templiin kerran
-kuvan nuoren, säihkyvän;
-sitä kaunein uskoin ma palvoin
-kevätaikani herkimmän.
-
-Ilo siit' oli liian pieni,
--- ma vieläkin pienempään
-siks' ylpeenä tyytyä tahdoin.
-Ja ma kielsin lempeni tään.
-
-Ja ma templin ääneti suljin
-ja harhasin maailmaan.
-Kuvan unhotin, riemusta luovuin,
--- en rauhaa ma saanut vaan.
-
-Yhä korviini templistä hiipi
-suven kuolevan nyyhkytys.
--- Kovin paljon se lempeni maksoi,
-kovin paljon se ylpeys.
-
-Nyt autius templissä asuu
-ja raskas hiljaisuus.
-Ovet suljetut kiinni pysyy.
-Ne aukiko lyö suvi uus --?
-
-Suvi vieläkö alttarin ylle
-kuvan uuden, kirkkahan tois --?
-Sävelriemuun autio templi
-jo puhjeta silloin vois.
-
-
-
-
-INCOGNITO.
-
-
-Sinut uneksin onnehen kalleimpaan,
-min ansainnut on sydän puhtahin.
-Ma aatoksissani korotin
-sinut taivaan pyhien kunniaan.
-
-Monet harmaat hetket sä ylensit,
-soit voiman syömen uskohon,
-kun uhkas nääntymys toivoton:
-mua kirkkaudellasi kirkastit.
-
-Niin väikkyös eelläni ainiaan
-ja ohjaa katsehin tenhovin
-mun tieni kautta tuskankin
-yhä ylle itseni, loistoon maan,
-
-mi siintävi takaa unelmain,
-mi aavistukselle avautuu,
-min ihanuutta uneksuu
-sydän alla hetkien ankarain.
-
-
-
-
-EXCELSIOR.
-
-
-Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun.
-Sain auringolta käskyn ja määrän
-ma kukkuloille nousta elon kirkastetun
-ja käydä ohi tien monen väärän.
-
-Sen käskynsä ainiaaksi polttanut on
-laintauluun mun tahtoni kerran
-kuin taikakuvin kirkkaus auringon,
-yön voittajan, kuoleman herran.
-
-Sen käskyn myös kuulla moni ystävä sai,
-mut eronneeks' ma heistä näen tieni.
-Moni korpisoihin kohta on sammunut kai,
-monen tyydytti maan ilo pieni.
-
-Nyt äänetön on päivä ja lohduton yö
-ja Tuonen lepo autuus jo oisi,
-mut ylemmäksi kutsuvi auringon työ,
-kuin käskynä se veressäni soisi.
-
-Ma tunnen: mun sitoa ja päästää voi
-vain auringon ylhäinen mahti;
-näyt korkeat se nähdä mun sieluni soi,
-sen antama on syömeni tahti.
-
-Kuin kaikuna valkeuden kentiltä oon
-välin kuullut ma riemun ja soiton.
-Muu houkutus kuin hauta jo vaietkoon,
-olen lapsi sen valkeuden loiton!
-
-Sen luokse tahdon löytää mä suorimman tien,
-kuin maalihinsa kiitävä nuoli.
-Jos väsyn kesken, turhaan ma tuhlannut lien
-kevät-aikani, mi aavikoille kuoli.
-
-
-
-
-ODOTUS.
-
-
-Pitkä vaiva, heikko työ,
-sydän rauhatonna lyö.
-
-Milloin hetki jumalainen
-saavut, kirkas, laulavainen
-
-syntylaulut elon uuden,
-pyhän, ylhän ikuisuuden?
-
-Syvyydestä sydämeni
-nouse soiden, kukkien,
-
-luo kuin kevät talven alta
-sieluun uuden valon valta!
-
-
-
-
-JA KONSA LÄHDEN --
-
-
-Ja konsa lähden kerran
-ma täältä ijäks pois
-ja luokse elon Herran
-jos tieni käyvä ois,
-niin Hänen kuulla selon
-ma tehdä tahtoisin,
-mit' nähnyt mailla elon
-oon kipein sydämin:
-
-"Sun luomakuntas siellä
-se harhaa yössä vaan.
-Ei moni ilomiellä
-voi nostaa katsettaan
-Sun luomaas ihanuuteen,
-ei moni luottaa voi
-Sun armos avaruuteen
--- se harvoin avun toi.
-
-Miks kaipuun annoit heille,
-kun voimaa suonut et?
-Ken lankee, tuskan teille
-miks hänet tuomitset?
-Sull' eikö ilo oisi
-jos valoon, onnehen
-Sun kauttas nousta voisi
-yön lapsi jokainen?"
-
-
-
-
-ELÄMÄ.
-
-
-Hetken leikki haaveen leluin,
-kirjokuvin, kuherteluin
-alla suven taivahan.
-Riemun remu -- tuskan huuma,
-hädän parku raskas, kuuma
-yössä syksyn surmaavan.
-
-Melu, touhu ilmein tärkein.
--- Tulee kuolo kaikki särkein.
-
-
-
-
-VIEL' KERRAN --
-
-
-Viel' kerran ehkä hetki se keskiyön
-sun yllättävä on, joka riistävi
-pois naamion, min taakse kätkit
-    itsesi oman katsees eestä.
-
-Jos silloin sielus vieraana itselles
-ja outona sa tapaat, ja tyhjyyden,
-mi hätäs äänehen ei vastaa,
-    löydät sa sijalla sydämesi;
-
-jos rakkain ystäväs, johon luottaen
-ties liitit ilopäivinä kevähän,
-vain sanan köyhän lohdun tarjoo,
-    -- hetken sen luuletko kestäväsi?
-
-
-
-
-VALTATEILLÄ.
-
-
-Liian helppo taisto,
-voitto liian halpa.
-Työttä ruostumahan jää
-tahdon kirkas kalpa.
-
-Väärän suunnan ottaa
-syytöksien nuoli,
-omaan poveen painu ei,
--- lähint' ei koske huoli.
-
-Vaara valtateillä
-ompi ystävästä:
-silmäs lumoin sokasee
-itseäs näkemästä.
-
-
-
-
-"AATTEET."
-
-
-"Aatteet jalot, ylevät"
-monta julistajaa moukkaa
-hellin käsin hoivaa, kantaa
-pyhäin juhlapöytähän,
-hurskaan sielunrauhan antaa.
-Ei ne jalkaa kiveen loukkaa
-tiellä karun elämän,
-joita siivet kerkeät
-ylle synninalhon kurjan
-nostaa tieltä katseen nurjan
-kärsiväisen syntisen.
-Aate-kaavaan kahliten
-syömen herkän vaatimukset
-eessä elon kurjuuden
-kiinni lyö ne tunnon ukset,
-ettei horjua vaan voi
-ryhti varma, jonka soi
-usko, luoma isien.
-Estyy katse tutkivainen
-omaan sieluun painumasta:
-siinä palkka parhaanlainen
-unen rakkaan antavasta
-hartaast' aate-kieunnasta.
-
-
-
-
-PIETARILLE.
-
-
-Seuraten käskyä Mestarin
-heitä verkkosi syvemmälle.
-Saalis vartovi viljavin
-kätköissä ihmissydämen,
-sielulle nälkää kärsivälle
-kalliin ravinnon tarjoten.
-
-Kätköistä syömen jos kohoaa
-hirviö moni, min päivänvaloon
-ennen sa kartoit kohottaa,
-kuitenkin, itseäs alentain,
-työhön ryhdy, mi voittoon jaloon
-johtaa mielen nöyrtyvän vain.
-
-Ihme ehkä täyttyä voi;
-laske siis pohjamutiin asti
-verkkosi, ennen mi tuskin toi
-palkan vaivasi vertaisen.
-Saada voisit sa runsahasti
-saalihin kymmenkertaisen.
-
-
-
-
-SYYSLAULU.
-
-
-Se taikasormus suo,
-ma jolla itseni
-nyt hetkeks peittää voin
-eest' oman katsehen',
-ja vartijani tuo,
--- syysraskas aatoksen' --
-mi tylyin tuomioin
-ain' riemun riistäen
-mua seuraa varjonain
--- pois kuolkoon muistostain.
-
-Nyt tahtiin aaltojen
-lyö sydän huoleton!
-Jo lentoon vapaasen
-keveenä nouskohon
-miel' alta varjojen!
-Ei ijäks vangita
-voi syksy sielua;
-viel' ilo kukkaan saa,
-jos saartaa syksykin,
-ja voimin nuortuvin
-käy kulku talven taa.
-
-
-
-
-SYYS-SUNNUNTAI.
-
-
-Niin outo paino mieltä ahdistaa,
-se elon autiutta kammoaa.
-
-Jo aurinkokin painuu laskuun päin,
-pois poistuu elo, nuoruus kiirehtäin.
-
-Kuin takaa valtamerien aavojen
-soi sieluun viestit ilojuhlien.
-
-On juhliin kokoontuneet jumalat
-ja autuaitten saarten asujat:
-
-Siell' soitto kaikuu, tanssi harras käy
-ja uhrisauhu taivoon ylentäy.
-
-Siell' eessä ylhän marmor'-alttarin
-soi juhlivaisten kiitos korkehin.
-
-Sä myös siell' oot, niin sydän aavistaa,
-sä, jonka luo ain' aatos palajaa,
-
-sä tuntematon, tuttu unen vain,
-sä tähtikajastus mun polullain.
-
-    *     *     *
-
-Mut' aurinko jo vaipui vetten taa.
-Niin lohduttoman nä'ön elo saa.
-
-
-
-
-TAKAA TAIVAANRANNAN.
-
-
-Takaa taivaanrannan
-saapuvan näen sun,
-tuoden lohdun mannan,
-kauvan jo kaivatun.
-
-Ylitse meren harmaan
-tanssivi askeles,
-kasvosi nään jo armaan,
-kirkkaan katsehes.
-
-Käsin jo viilein kosket
-otsahan kuumeiseen,
-tyyntyy hehkuvat posket,
-rauha jo käy sydämeen.
-
-Äänen räikeän kuulen
-ulkoa kaikuvan.
-Sointu lempeän huulen
-häipyvi ilmahan.
-
-Toteen unelma vaihtui,
--- päivä harmaa on.
-Näky mereen haihtui
-teitä auringon.
-
-
-
-
-SUMUSSA.
-
-
-Turhaan silmä tuijottaa
-illan sankkaan sumumereen,
-lämpöä ei sieltä saa
-vilunvärisevään vereen.
-
-Kirkonkellot kutsuen
-kaikuu sumun raskaan takaa.
--- Vieras sointu kellojen,
-sielt' ei lähde lohtu vakaa.
-
-Käännä katse väsynyt
-oman rintas maailmahan;
-soinnut sinne kätketyt
-laulaa mieles unholahan.
-
-
-
-
-MARRASKUU.
-
-
-Taas taivaanranta viluisna rusottaa
-ja hämy harmaa vesille leviää
-ja saaret loitot sumuun peittyy,
-    onnelat kevät-unelmaini.
-
-Kuin varjot hiljaa hiipivät ihmiset,
--- ne paljon näyttää hetkessä kuihtuneen.
-Kuin paljaat, luiset käsivarret
-    tuulessa vääntyvät puitten oksat.
-
-Kay ilme kova kasvoille Elämän
-ja rypyt syvät otsahan uurtuvat
-se uniin ilottomiin vaipuu.
-    Sammuvi auringon viime rusko.
-
-Ja väre kylmä sydäntä kouristaa,
-kuin eessä oisi päivät jo tuomion
-ja muodot uudet elo saisi,
-    muodot varjojen valtakunnan.
-
-
-
-
-YÖ.
-
-
-1.
-
-On laannut elon humu, lyö
-jo kello keskiöinen.
-Niin uhkaavaisna katsoo yö
-ja taivas tähtivöinen.
-
-Kuin uhkahuuto etäinen
-soi ääni hiljaisuuden,
-niin salaisesti saapuen
-rajoilta avaruuden.
-
-Se tuomarko jo saapunee
-näin tavoin varkaan, salaa,
-mi sammumahan tuomitsee
-sen liekin, joka palaa
-
-tääll' alla öisten varjojen
-ja luona kuolon-nielun,
-min hehku hiljaa tuhoten
-luo tuhkaks' ihmissielun --?
-
-Niin uhkaavaisna katsoo yö
-ja taivas tähtivöinen,
-ja pelokkaana sydän lyö,
-min kietoi kauhu öinen.
-
-
-2.
-
-Tuuli ulvoo ikkunassa,
-sanat yöstä saattamassa.
-
-"Moni kurja vaivaan hukkuu.
--- Ken nyt rauhan unta nukkuu!
-
-Liika monen tuskan-taakka.
-Kuka auttaa aamuun saakka?
-
-Kuka syönten polton lientää?"
-Eespäin murheviesti rientää.
-
-Ulvo, tuuli, talviyössä,
-tyly rauha rikki lyö sä!
-
-
-
-
-OHI IKKUNAN.
-
-
-Ohi ikkunan lumia lentää,
-ne tuuli kauvas vie.
-Ohi ikkunan ihmiset entää,
-ei jälkeä säilytä tie.
-
-Lumet, ihmiset illan helmaan
-pian silmistä häipyy pois.
-
-Elon kummaan kuvitelmaan
-syvin onniko kätketty ois --?
-
-
-
-
-PAKKASPÄIVÄ.
-
-
-Kaukaa, päältä harmaan pilven
-katsovi aurinko pakkaspäivän
-kelmeä, kuumeinen,
-näkevi keskeltä nietosten,
-takaa hienon sumuhäivän
-vastaansa apua pyytävien
-käsiä kohoovan,
-kuulevi kuolonhädän soivan
-keskeltä jäisen maailman.
-
-Aurinko pilveen laskeutuu.
-Saapuvi äänetön talvi-ilta.
-Kohta ei enään valitus
-nouse kuolon-tanterilta.
-
-
-
-
-SUKSIRETKI.
-
-
-Taas sairas jännitys laukeaa,
-sydän muista ei vaivaansa tuimaa,
-mi tullessa kaikkosi kauvas pois,
-kai peljäten vauhtia huimaa.
-
-Sydän tuntee voimansa nuortuvan taas,
-veri virkeenä suonissa luistaa.
-Menon innosta suksikin vapisee,
-nyt tarvis ei kiihkoa suistaa.
-
-Talot viimeiset ohi jo vilahti,
-tiet loittoni polkemat joukkoin.
-Elon äänet ei enään saavuta
-mua kätkössä metsänloukkoin.
-
-Elo toinen ehjempi, puhtaampi
-tääll' ulkopuolella ajan,
-monin rikkain muodoin ulottuu
-taa ijäisyyden rajan.
-
-Tähän eloon lienen kuulunut
-minä myöskin kerran, luulen;
-sen helmaan vielä mä palajan,
-kun juhlakutsut sen kuulen,
-
-kun kiertokulku se päättyvi,
-min kautta kirkastuva
-ois ijäisyys mun rinnassain,
-ain' kodistaan uneksuva.
-
-Pyhän liittoni nyt ma uudistan
-ja sen pitää tahdon aina:
-sun ääntäsi, luonto, ei syömessäin
-elon humu unhoon paina;
-
-se rauhaa tuoden, tuomiten
-ja neuvoen soikoon siellä;
-sen käskyä aina noudattaa
-ma tahdon lapsen miellä.
-
-
-
-
-HÄMYNHETKI.
-
-
-Nyt silmä sielun selkenee
-näin hämyn saapuen,
-sen katse kauvas harhailee
-luot' omain vaivojen;
-se kammioihin vieraihin
-tiet etsii salaiset,
-luo niiden, joita raskaimmin
-nyt painaa murehet.
-
-Se hädänhetken hiljaisen
-taas näkee hiipivän
-luo uneksijain tuhanten
-joit' kammo elämän
-pois ajaa iloin ääreltä,
-suur' luku niiden on;
-ken taistoon uupuu, nimettä
-hän vaipuu kuolohon.
-
-Tään hetken raskas hiljaisuus
-ei rauhaa heille tuo,
-ei tyynny syömen palavuus,
-ei toivo voimaa suo.
-Pois on jo päivä ehtinyt,
-ei tähdet vielä näy,
-työt päivän viel' ei päätetyt,
-mut mieli raukeeks käy.
-
-Ei viihdy viime kyyneliin
-suur' kaipuu, ahdistus,
-ja rukouksiin salaisiin
-ei saavu vastaus.
-Kuin ajatus jo laannut ois,
-niin silmä tuijottaa;
-se eikö sammua jo vois,
-kuin rusko raukeaa --?
-
-Mut ääni syömen unelmain
-viel' vaatii kestämään.
-Lie tulos taistoin vaikeain
-ees rauha hetkenkään;
-kai illan tähdet viileät
-viel' kerran nousevat,
-taas hetkeks pelot häipyvät
-ja toivot rakkahat.
-
-
-
-
-TANSSILAULU.
-
-
-Käy kulku kuin tanssi, kuin karkelo vain
-yli talven kenttien valkeain.
-Pyrytuulen kanssa karkelohon
-yks ihmislapsista liittynyt on.
-
-Valot taivahan kaikki on sammuneet,
-ois pitkiksi käyneet jo taipaleet:
-tuli leikkivä tuuli ja hyppyhyn vei,
-mihin tie, sitä muista nyt kulkija ei.
-
-Elon kauhutko eessä tai kuoloko lie:
-näin käydä on helppo se tuskan tie.
-Surun huomispäivä tuo tullessaan,
-yö täysi on karkelon hulmetta vaan.
-
-Mikä autuus itsensä unhottaa!
-Ei eloa pelkää, ei kuolemaa.
-Elo on kuin tanssi, kuin karkelo vain
-yli kenttien pehmoisten, valkeain.
-
-
-
-
-MERI.
-
-
-On moni tuuli liikkunut meren yli,
-se vuoroin riemua, murhetta soinut on.
-Mut alla pintavetten ja aallokon
-yhä ääneti uinuu meren salaisin syli.
-
-Sen ääntä ei herättää ole koskaan voinut
-pian vaihtuva tuuli riemuine, murheineen;
-sitä hetkeä, jolloin lepohon rauhaiseen
-jo tuulet tyyntyvät, se on unelmoinut.
-
-Se silloin kirkkaana liittävä tähtein soittoon
-on sävelensä ainoan, ikuisen,
-ja yli riemun ja murheen mennehen
-se selkeenä katsoo iki-elon koittoon.
-
-
-
-
-KEVÄTTALVELLA.
-
-
-Kultasade auringon
-hiipii läpi pensaston.
-
-Jäässä oksat: riippuvat
-kohta niissä pisarat.
-
-Pisaroiksi suli jää,
-kirkkaammin nyt kimmeltää.
-
-Vangittuina piilivät
-jäässä värit heleät.
-
-Uuteen eloon heräten
-eessä säteen lämpöisen
-
-viileämmin, puhtaammin
-nyt ne loistaa silmihin.
-
-
-
-
-RUKOUS.
-
-
-Isä luonnon, Aurinko taivaan,
-ma eessäsi polvistun:
-jo katso lapsesi vaivaan,
-suo lohtuas saada mun!
-
-Minä nään, miten puhkee kukkaan
-suvi, tahtoas noudattain.
--- Mun rinnassa herääkö hukkaan
-elonkaipuu, min Sulta ma sain --?
-
-Sua kiittäen laulavan kuulen
-meren aaltojen, lintusten,
-soi hiljaa leyhkeessä tuulen
-ilo nuorten kukkien.
-
-Minä pyydän: jo pois ota multa,
-Isä, syömeni raskaus,
-pisar riemua suo, elon tulta
-ja huomenen unhotus!
-
-Sydän autio lemmellä täytä,
-sen juopua onnesta suo,
-tie yksin-jääneelle näytä,
-mi vie elon juhlivan luo!
-
-
-
-
-YLÖSNOUSEMUS.
-
-
-Nyt, sydän, laatkoon kaiho ja valitus,
-kun kuolleet luutkin kedoilla riemuun herää!
-Sa nääthän, kuinka ijäinen rakkaus
-taas luomistyöhön voimiansa jo kerää.
-
-Sa tunnet, kuinka siunaten lankeaa
-sun päälles taivaan rakkaus, suven valo.
-Se riemuin juo, kuin satehen kuiva maa,
-ja eloon luo sen voimalla kylvö jalo!
-
-Nyt, sydän, rauhaa kaivata turha on,
-kun elon juhlaan kohta jo käydä saat sa,
-kun näet ihmein kukkivan aavikon
-ja luonnon kanssa taivahan armon ja'at sa!
-
-
-
-
-TOUKOKUUSSA.
-
-
-Ilontäytenä saat, sydän, laulaa taas
-kera aaltojen välkkyväin!
-Suvi juhlivi seppelpäin
-nyt voittoa auringon, kuninkaas.
-
-Elo uutena noussut on haudastaan,
-mies uusi on Latsarus,
-jonk' yllätti uupumus,
-kun liian heikko ol' uskossaan.
-
-Sinitaivaan äärihin kantautuu
-meren soitanto riemuinen;
-sen yhtyvi virtehen
-kevättuulessa keinuva rannan puu.
-
-Yön, talven vankina kyllin oot,
-sydän, nääntyen epäillyt,
-Olet vapaa, voimakas nyt,
-siks' unhoon tappios vaipukoot!
-
-Siks' uuden laulun jo kaikua suo,
-kun nuori sun lyöntisi on,
-kun näät, miten auringon
-isän-rakkaus etees Eedenin luo!
-
-
-
-
-KEVÄÄN LEHDOISSA.
-
-
-Kevätaamuna harhaan
-läpi lehtojen nuorten.
-Ilo, autuus asuu
-taas rinteillä vuorten
-ja helmassa laakson.
-Kukat toisillensa
-ne lempeinä kuiskii,
-sydänaartehensa
-nyt lintuset suovat
-iloks' armastensa.
-Taas koivujen lehdet
-niin nuorina väikkyy,
-väre lemmen jo niiden
-suonissa läikkyy.
--- Sydän rauhatonna
-ma yksin harhaan.
-Vie turha kaiho
-kevätaikani parhaan.
-Pois itseni antaa
-oli mulla kaipuu;
-kuin meren helmaan
-puron aaltonen vaipuu,
-niin sulaa tahtoi
-sydän rakkauteensa,
-eik' enään muistaa
-miten kaipaukseensa
-monet tuhlasi vuodet.
--- Kuva kaivatun taaskin
-kevättuoreena häilyy
-kuin virvojen leikki.
-Se lähteissä päilyy,
-taa koivujen lehväin
-se ääneti lymyy,
-valonläikkeestä päivän
-se vastaani hymyy,
-sen karkelo-kutsun
-ja laulun kuulen
-ma kuiskeessa koivun
-ja hulmeessa tuulen.
--- Näin eespäin käypi
-yhä määrätön retki.
-Pian rientänyt taaskin
-on pois keväthetki.
-
-
-
-
-PÄIVÄNLASKU.
-
-
-Purppurahehkussa taivas loistaa
-iltana toukokuun.
-Järvi pintaansa ruskon toistaa,
-hiljaa vaipuen uinailuun.
-Aaltojen leikki jo loppua saa,
-rantahan tuulikin raukeaa.
-
-Laskeva päivä, sa aamun uuden
-vieläkö maille tuot,
-vaiko helmahan ikuisuuden
-luonnon jo nuorena vaipua suot?
-Kaunein kuolo sen eikö ois,
-purppura-uniin kun nukkuis pois --?
-
-
-
-
-KULKURIN KESÄLAULUJA.
-
-
-1.
-
-Rauhallisna maa-emo hengittää,
-kastehelmet vielä sen kutreissa välkkyy,
-päivänvaloon kukkaset heräjää,
-lehdikoissa lintujen riemu helkkyy.
-Murhein ei, kuin ihmisen lapsi vaan,
-uuden päivän koittohon luonto herää;
-parmahilla maa-emon voimakkaan
-luottavaisna tekevi vilja terää.
-
-Rauhas suo ja voimasi loputon,
-Emo suuri, kaikille lapsillesi;
-yksin harhaten ken uupunut on,
-hänet johda luo elon-lähtehesi!
-Murhe päivän mennehen, tulevan
-muuta luomisriemuksi kirkkahaksi,
-aatos kolkko syksyn ja kuoleman
-elon onnen tunnoksi valkeaksi!
-
-
-2.
-
-Kukkastuoksu, linnunlaulu, sini taivahan,
-aamunkaste hopeainen nurmen kukkivan,
-hymy neitoshuulten,
-säihke silmäin lempeäin,
-riemu aaltoin leikkiväin
-soittaessa tuulten:
--- taivas suopi lohtuaan
-kulkijalle korpimaan,
-toivon jättämälle.
-Valonsäde pienoisin
-saapi arvon kallihin,
-kun se unhotusta tuo,
-sovituksen-toivon suo
-yöhön nääntyvälle.
-Kukkastuoksu, linnunlaulu, hymy neitosen
--- armolahjat taivahiset lohduks' sydämen
-ken vaan talven yli jaksoi
-syömen kaipuun säilyttäin,
-sille murheen, vaivan maksoi
-suvi armorikas näin.
-
-
-3.
-
-Perinnökseni vaikka ma murheen ja vaivan
-ja puuttehen sainkin vainen,
-isä mulla on kuitenkin armias aivan,
-isä taivahainen.
-Taas pitoja pitää hän lapsellensa,
-mi talven maasta kotihin palaa,
-ja ehtymättömän rakkautensa
-hänen ylitsensä hän siunaten valaa.
-
-Ilomielin nyt käyn Isän armopöytään
-ja murhetta muista en lainkaan.
-Ja joskin ma köyhäksi syksyllä löytään,
-miten paljon sainkaan
-ma taattoni voimaa, sen tunnen silloin
-ja unhotan synkeän kurjuuteni,
-ja muistelen, kuin suvi-aamuin, -illoin
-elononnesta riemuiten löi sydämeni.
-
-Olen nyt kuin ruhtinas merten, maitten
-ja valmis taistoon ja voittoon,
-ja vertainen oon minä maan kuninkaitten.
-Nyt ilmojen soittoon
-sävel liittyvi syömeni huoleton, vapaa
-ja rintani täyttyvi kiitoksesta:
-joka hetkihän uusia viestejä tapaa
-mun sieluni taivahan rakkaudesta.
-
-
-4.
-
-Kieltää, ihminen, kyllin sait
-itseäs korven teillä,
-onnen kielsivät korven lait,
-murheen kyyneleillä
-leipääs kostutit katkeraa,
-tomuun, voimaton vaivuit,
-kättä suutelit sortavaa,
-nöyrtyen alla sen taivuit.
-
-Poissa, poissa nyt ompi syy
-kalpean kieltäymyksen!
-Ilman hinnatta nyt elo myy
-runsahan tyydytyksen
-janoon, nälkähän sydämes.
-Ihminen, aikas on tullut!
-Käytä nyt elon-oikeutes,
--- luopuvat siitä vain hullut!
-
-Hyvyys kaikki, min eessäs näät,
-vain sua varten luotiin,
-sulle kypsyvät tähkäpäät,
-sulle myös sydän suotiin,
-jolta et riemua kieltää saa
-paastoten, korpeen käyden,
-onnestansa kun tarjoo maa
-sulle myös osas täyden.
-
-Nöyrtyä vieläkin kyllin saat,
-ihminen, maahan saakka;
-kun taas saapuvat korven maat,
-täysi on murhees taakka.
-Tänään aika on nautinnon,
-onnen-kylvö jo niitä,
-tänään taivasta, huoleton,
-elonlahjasta kiitä!
-
-
-
-
-AURINGONTYTTI.
-
-
-1.
-
-Kisamielin sä kuljet
-yli tieni tumman,
-sen yöltä sä suljet,
-kun katsees luot,
-kun hymys kumman
-mun nähdä suot.
-
-Sa aamunraikas
-suven kirkkahan tytti,
-sait lempeän taikas
-valolt' auringon,
-sun kerran mi sytti
-maan elohon.
-
-Sun hartioillas
-sädevaipan nään mä
-ja ohimoillas
-ilon seppeleen.
-Sua katsoen jään mä
-suven lumoukseen.
-
-
-2.
-
-Opin uuden luin sinun katseestasi
-"Soi Herra nuoruuden meille,
-siks että se ruusuja rakkauden
-lois aution korven teille;
-
-soi lempeen alttihin sydämen
-ja kaihot kirkkahat, nuoret,
-siks että ne siirtäis leikkien vain
-ilon tieltä murheen vuoret!"
-
-Todisteita en pyydä, ma uskon vain,
-"credo", lausun ma nöyrimmästi
-ja synniksi murheeni tunnustan,
-min poistat sa lempeästi.
-
-
-3.
-
-Se uni ankea totta lie:
-ijäks' luotasi mun elo kohta vie.
-
-Pian riutuva muisto vain mulle jää
-ja köyhänä syys minut yllättää.
-
-Pian aamu on kolkko ja lohduton
-ja voimaton rakkaus auringon.
-
-Kun silloin hetkellä aamunkoin
-sa heräät taas suvimuisteloin,
-
-sa käänny puolehen taivaisten
-ja rauhaa pyydä mun sielullen,
-
-sitä rauhaa, mi kalvavan murheenkin
-yli lankee sätehin siunaavin.
-
-
-
-
-AURINKOKYLPYÄ SYYSMYÖHÄLLÄ.
-
-
-1.
-
-Suvi vielä tenhonsa suo,
-viel' aurinko lempensä hehkuvan antaa,
-ja aaltoin välkkyvä vuo
-lyö riemuiten vasten kalliorantaa.
-
-Sävel vielä kiehtova soi
-meren kuultavan kirkkaista syvyyksistä;
-ne keinuen unelmoi
-suviriemuista ohitse mennehistä.
-
-Ne juhlien vastaan käy
-yön talvisen mykkää hiljaisuutta;
-povi sointuun ylentäy,
-kuin aavistain kevätonnea uutta.
-
-Ne tuloon uutehen,
-ain' uudistuvaan suven, auringon luottaa;
-Niiss' uskon herätti sen
-syvä hartaus, min elon kauneus tuottaa.
-
-Ah lainehet, sydämeen'
-suvi-uskonne sointuva, kaunis luokaa,
-ja riemunne säveleen
-mun verteni raskaiden yhtyä suokaa!
-
-
-2.
-
-Aurinko, taattoni armahin,
-kiitos uudesta nousennasta!
-Kyllin yössä jo murehdin,
-paahda, päivä, nyt riemun lasta!
-
-Vielä viimeinen siunaus,
-sitten, taattoni: hyvää yötä!
-Kylmä ei talvinen taivallus,
-siunaukses kun seuraa myötä.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Runoja, by Juhani Siljo
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA ***
-
-***** This file should be named 41449-8.txt or 41449-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/4/1/4/4/41449/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
-  www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/41449-8.zip b/41449-8.zip
deleted file mode 100644
index 6557c10..0000000
--- a/41449-8.zip
+++ /dev/null