diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 38979-8.txt | 3124 | ||||
| -rw-r--r-- | 38979-8.zip | bin | 0 -> 55764 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3140 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/38979-8.txt b/38979-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7f1a135 --- /dev/null +++ b/38979-8.txt @@ -0,0 +1,3124 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kaarle XII vanginvartijana, by J. O. Åberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kaarle XII vanginvartijana + +Author: J. O. Åberg + +Release Date: February 25, 2012 [EBook #38979] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAARLE XII VANGINVARTIJANA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KAARLE XII VANGINVARTIJANA + +Kirj. + +J. O. Åberg + + +Suomennos. + + +Porissa 1912, +Otto Andersin'in kustannuksella. +Otto Andersin'in kirjapaiossa. + + + + +1. + + +Heinäkuun 8:s päivä 1700 oli sekä sateinen että myrskyinen. Seuraavan +päivän noustessa oli Riian kirkontornin ympäristö kietoutuneena +raskaaseen sumuun, mikä milloin nousi, milloin laskeutui, ja esitti +kaduilla kuumeentapaisessa kiireessä eteenpäin rientävät ihmiset +todellisina sumukuvina. Eikä usva kietonut vaippaansa yksistään +mainittua kaupunkia, myöskin lähiseudun yli levisi tämä harmaan kaamea +verho, joka raskaana ja kiusallisena peitti alleen kaikki esineet. Se +viehkeän vilkas elämä, joka tätä ennen oli vallinnut metsissä, +tasangoilla, järvissä, joissa vieläpä ilmassakin, missä linnut leikkiä +löivät, oli äkkiä kuin poispuhallettu. Synkkä raskasmielisyys painoi +kaikkien mieliä, ja pitkin vesiperäisiä joenrantoja näyttivät puutkin +huoaten kumartavan vetisessä puvussaan, joka niitä jäähdyttäen ympäröi. + +Tämä raskasmielisyys näkyi tarttuneen niihin neljään ratsastajaankin, +jotka noin puolen penikulman päässä Riiasta hiljalleen ratsastivat +pitkin joen pohjoista rantaa. Tuon tuostakin he pysähtyivät +koetellakseen rantapengertä, ja myötäänsä kuului heidän huuliltaan +tämän tapaisia tunteenpurkauksia: "kirottu ilma! Viheliäiset seudut! +Piru olkoon vielä kerta mukana tällaisessa tarkotuksettomassa +ratsastuksessa!" y.m. + +Vieläpä lausuttiin viimeinen lause niin lujasti, että etunenässä +ratsastava nuorukainen äkkiä kääntyi ja kiinnitti suuret siniset +silmänsä, jotka tähän asti olivat uinaillen harhailleet esineestä +toiseen tai levänneet joen pinnan yli, puolittain ihmetellen, +puolittain tyytymättömänä puhujaan. + +"Rakas Horn", virkkoi hän sitte juoksijaansa pidättäen, "tehän tiesitte +matkan päämäärän ja teillä oli täysi vapaus jäädä kotiin, jos niin +olisitte tahtonut. Nyt ei ole paikallaan antaa nuhteita". + +Nämä sanat, jotka ilmaisivat, ettei nuorukainen ensinkään ollut +tyytyväinen Hornin avomieliseen arvosteluun, vaikuttivat, että tämä +heti riensi juoksijoineen esille. + +"Teidän majesteettinne", sanoi hän, "olen todellakin pahoillani, jos +sanani otettaisi vastaan epäsuosiolla. Niissä ei ole ollut mitään pahaa +tarkotusta. Kuitenkin täytyy minun avoimesti tunnustaa, että kardinaali +Primaksen kiinniottaminen olisi ehkä tullut menestyksellä kruunatuksi, +jos teidän majesteettinne olisi ottanut mukaansa vähintäin sata miestä, +niinkuin minä ehdotin. Ja onni olisi mahdollisesti siinä tapauksessa +ollut meille niin suotuisa, ettemme olisi voinut saada ainoastaan +Puolan kuninkaan lähintä miestä käsiimme, vaan myös viekkaan +saksilaisen kenraali Steinaun, jonka pitäisi olla Paykullin oikea käsi, +niinkuin vangit kertovat. Tämä on syynä, myönnän sen, jonkunverran +kiivaaseen huudahdukseeni". + +Kaarle XII tarkasti Arvid Hornia muutaman silmänräpäyksen ajan niin +tutkivasti kuin hän olisi tahtonut nähdä hänen sielunsa syvyyteen +tullakseen vakuutetuksi, olivatko Hornin sanat totta eli ei. Senjälkeen +sanoi hän äänellä, josta kävi ilmi, ettei epäsuosion laatu ollut niin +vaarallista kuin Horn oli kuvitellut. + +"Teidän uskollisuutenne, kreivi Arvid, ja se urhoollisuus, jota useasti +olette osottanut, antaa minulle takeen puheenne totuudesta. Niin", +jatkoi hän antaen pään vaipua rintaa vasten, "minua todellakin +sapettaa, että kardinaali pääsi karkuun ja Steinau hänen mukanaan. +Olisi muuten ollut hyvä saalis saada heidät kumpasenkin käsiinsä. +Mutta", lopetti hän lisäten juoksijansa vauhtia, "minä toivon parempaa +onnea seuraavalla kerralla". + +Toiset ratsastajat, kreivi Horn, kenraalimajurit Stuart ja Cronhjort +seurasivat kuningasta, keskenään ainoatakaan sanaa vaihtamatta. +He näyttivät päinvastoin olevan erittäin tyytyväisiä kuninkaan +vaiti-oloon, koska he siten saivat tilaisuuden syventyä omiin +ajatuksiinsa. + +Kun Kaarle XII heinäkuun 8 päivän aamulla ratsasti ajamaan takaa +kardinaali Primasta, joka häikäilemättömän ja rohkean Steinaun johtaman +pienen joukon kanssa oli uskaltanut lähestyä ruotsalaisten leiriä, oli +hän ottanut mukaansa ainoastaan viisikymmentä miestä. Varomattomana, +niinkuin ruotsalainen kuningas aina oli, katsoi hän tämän voiman aivan +riittäväksi vakoilijajoukon pois ajamiseen. Niin kävikin, mutta +kiivaassa takaa-ajossa sattui hän joutumaan saarroksiin, josta hän oman +ja seurueensa urhoollisuuden avulla vihdoin sentään pelastui +menetettyään enemmän kuin puolet joukostaan. Ainoastaan kahdeksantoista +miestä oli jälellä. Loput oli joko otettu vangiksi tai makasivat +Düna-joen liejuisella rannalla. + +Niiden kahdeksantoista joukossa, jotka lyhyen matkan päässä seurasivat +kuningasta ja hänen upseereitaan, löytyi myös vanha kersantti Kaski, +harmaapartainen ukko, jolla oli vähintäin kuusikymmentä vuotta +niskallaan, mutta joka silti oli ihmeen reipas mieleltään. Kaski oli +palvellut Kaarle yhdettätoista ja ollut silloin aina tulessa mukana. +Suurimmissa vaaroissa oli hän ollut mukana: kuolema oli monet kerrat, +niinkuin hänen oli tapa sanoa, "töllistellyt häntä kuin petoeläin", +mutta tällaisinakaan hetkinä ei ukko Kaski ollut menettänyt iloista ja +reipasta mieltään. Jos joku nuorempi toveri ihmetteli, että Kaski +myötäänsä voi olla niin hauskalla tuulella, niin sai hän aina ukon +huulilta vastauksen hauskan laulun muodossa. + +Sellaista iloista ukkelia eivät pahimmatkaan vastoinkäymiset tehneet +alakuloiseksi. Hänen iloinen luontonsa vaikutti siinä määrin +tovereihinkin, että harvoin näkyi hapanta naamaa siinä joukossa, missä +Kaski oli. + +Koko armeija tunsi vanhan kersantin, ja kuningas Kaarlekin tapasi +toisinaan, kun hän oli huonolla tuulella, etsiä Kaskin seuraa +saadakseen kuulla hänen rohkasevia sotakertomuksiaan. + +Vanha Kaski, kaikkia tovereitaan päätänsä pitempi, ratsasti pienen +joukon etunenässä, jonka päällikkö hän oli siitä lähtien, kun vänrikki +taistelussa oli joutunut puremaan ruohoa. Vasemmasta kädestä tippui +verta satulaan, jättäen samalla pieniä punaisia merkkejä valkeanharmaan +juoksijan sivuille. Terävä sapeli oli miltei leikannut poikki +pikkusormen, joka kuitenkin vielä riippui kiinni jännesuonistaan. + +Ainoastaan kuninkaan ehdoton kielto voi estää Kaskia laulamasta +reipasta laulunpätkää. Sen sijaan virtasi huoleton pila myötäänsä hänen +huuliltaan. Pila koski etupäässä saksilaisia, puolalaisia, venäläisiä +ja mitä hänen mieleensä kulloinkin sattui johtumaan, eivätkä omat +toveritkaan niin harvoin olleet pilan esineinä. Seurauksena oli, että +koko tämä pieni joukko täyttä kurkkua nauraen ratsasti leiripaikalle. +Iloisuutta koskeva kielto oli samalla lakannut. + +"Turkanen soikoon, nyt on Kaski jälleen kertomassa juttujaan", sanoi +paksunpyöreä kapteeni pitkälle laihankalpealle toverilleen. "Se mies on +aina samanlainen". + +"Niin, hän on paras miehemme", vastasi laihankalpea upseeri. "Jos +kaikilla olisi sama huumori, niin ei meidän koskaan tarvitsisi nähdä +ainoatakaan hapanta naamaa". + +Ilma oli edelleen ikävä 9:nenkin päivän aamulla. Jo aikaseen, vieläpä +ennen auringonnousua, oli ruotsalainen armeija järjestyksessä +matkaamaan joen yli. Melkein koko kaupungin asujamisto oli kokoontunut +valleille, joita ruotsalaiset jo pitemmän aikaa olivat puolustaneet, ja +seurasivat sieltä vaihtelevalla mielenkiinnolla joella ristiin rastiin +kulkevia veneitä. + +Paykull, joka oli kaikessa rauhassa linnotetussa leirissään ja kaikkein +vähimmin ajatteli, että kuningas Kaarle uskaltaisi yrittää virran yli +näin sumuisen ja epäedullisen ilman vallitessa, kummastui suuresti, kun +yksi hänen ajutanteistaan kiireesti saapui ilmottamaan, että koko +ruotsalainen armeija oli tulossa joen yli. + +Tuskin puoli tuntia takaperin pakomatkalta leiriin saapunut kardinaali +Primas, kunnianarvoisa mies, isänmaataan rakastava ja viekas +politiikko, epäili aluksi upseerin sanoja, mutta vilkas laukausten +vaihto etumaisten ruotsalaisten veneiden miehistön ja Düna-joen +eteläiselle rannalle sijotetun tähystäjäjoukon välillä poisti heti sekä +hänen että Paykullin epäilyksen. Viime mainittu kävi rauhattomaksi +sitäkin suuremmalla syyllä, kun hän aina tähän asti oli elänyt siinä +uskossa, että kuningas Kaarle, jos hän olisi niin häikäilemätön, että +uskaltaisi joen yli, olisi tehnyt yrityksen virran ylemmältä kohdalta, +jossa löytyi sangen edullinen yli-kulkupaikka. Sinne hän sen takia +olikin asettanut kenraali Steinaun johtaman verrattain vahvan joukon. +Hevostaan kannustaen täytyi ajutantin rientää kutsumaan kenraalia +takasin. Sen jälkeen kiirehti Paykull tanskalaisen kenraali Trampen +seuraamana, joka kuninkaansa määräyksestä palveli saksilaisessa +armeijassa, joukkonsa etunenässä joen rannalle, missä ensimäiset +ruotsalaiset veneet rannassa laskivat maihin. + +Mutta kardinaali Primas oli siksi viisas että hän jäi leiriin. Hän +kutsui myös heti kokoon lukuisan palvelijakuntansa ja antoi määräyksen, +että kaikki olisivat valmiina mahdollisen äkkinäisen lähdön varalta. + +Kauan ei tarvittukaan lähtöä odottaa. Paykullin kaikista ponnistuksista +huolimatta nousi Kaarle XII maihin, teki tapansa mukaan kohta +hyökkäyksen ja pakotti vihollisen joukot lyhyen taistelun jälkeen +peräytymään. Paykull lähetti kerta toisen perästä lisäjoukkoja, mutta +aina samalla tuloksella, ja seuraus oli, että hänen heinäkuun 9 päivänä +ennen auringonnousua täytyi koko armeijoineen jättää kenttä +viholliselle alttiiksi. + +Puolalainen kardinaali oli etäämpää huolestuneena seurannut tätä +vaihtelevaa taistelua. Kun se viimein alkoi kallistua ruotsalaisten +voitoksi, kohosi hänen rinnastaan syvä huokaus ja hän mutisi itsekseen: + +"Puolan aika on ohi, kuningas Kaarle voittaa". + +Nämä sanat lausuttuaan kokosi hän palvelijansa ja jätti huolestuneen +näköisenä leirin, josta ei hän luullut tarvitsevansa niin pian poistua. + +Hyvän matkan päässä leiristä itäänpäin pysäytti palvelijajoukon johtaja +äkkiä juoksijansa ja kääntyi kardinaalin puoleen kysymyksellä: + +"Mihinkä teidän ylhäisyytenne aikoo matkan johtaa?" + +Kardinaali Primas mietti hetkisen, jonka jälkeen hän reippaasti +vastasi: + +"Rajzaciin". + +Palvelija kääntyi kapealle metsätielle, joka joenrantaa pitkin johti +aina Rajzaciin asti, joka oli Sobieskin suvun sukutila ja sijaitsi noin +kaksi penikulmaa Riiasta itäänpäin, ainoastaan muutaman sylen päässä +Düna-joen rannasta. + +Kun kardinaali Primas huomasi pimeän metsän itseään ympäröivän eikä +muita ääniä kuulunut kuin hevosten kavioiden kapse ja puiden suhina, +tunsi hän itsensä vihdoin levolliseksi, ja helpotuksen huokaus nousi +hänen rinnastaan. + +Ylikulun aikana oli Anders Kaski ollut kuninkaan aluksen kintereillä +seuranneessa veneessä. Vanhuksen kasvot loistivat tyytyväisyydestä, +kuten tavallista. Ainoastaan kerran ne synkistyivät, silloin kun +toisella rannalla seisovat saksilaiset alkoivat tähtäämään kuningasta +ja hänen seuruettaan. + +"Ne lurjukset varmaankin ampuvat hänet läpinäkyväksi kuin ryyniseulan", +kirkui hän nähdessään, kuinka pari kuningasta ympäröivää hoviherraa +kaatui veteen, kun he Kaarle XII:n sivulla kahlasivat rannalla, jossa +eivät syvällä uivat alukset enää uineet, "mutta ennen..." + +Kaski ei lopettanut lausetta, vaan hyppäsi notkeasti veneestä ja meni +sitte laulaen reipasta sotilaslaulua ja toisinaan lähettäen +vihollisille kuulan muodossa lämpimän tervehdyksen, muutamia askeleita +kuninkaan edelle. + +"Pois tieltä, Kaski!" huudahti kuningas. "Sinun mahtava ruumiisi varjoo +minulta näköalan". + +"Se hyvä se", vastasi Anders. "Silloin voi teidän majesteettinne olla +rauhallinen kuulien suhteen". + +Kuningas hymyili vanhan kersantin uskollisuudelle ja innolle ja antoi +hänen pitää paikkansa. Juuri kun hän laski vasemman jalkansa rannalle, +kuului laukaus ja vanhan kersantin hattu heittääntyi pitkälle veteen. +Kaski katseli surullisen koomillisesti perässä tulevien sotilasten +polkemaa päähinettä ja lausui sitte järeällä äänellä: + +"Kiinni noihin lurjuksiin! Minä kyllä hankin itselleni puolalaisen +pääkappaleen kadonneen tilalle". + +Vanha sotilas pysyttäytyi edelleen joukon etunenässä. Kun hän taistelun +päätyttyä lähestyi kuningasta, kulettaen mukanaan kolmea omin käsin +ottamaansa vankia ja lipun puolikasta, josta hän hetken oli kovasti +taistellut erään saksilaisen upseerin kanssa, oli hänen päälaellaan +runsaasti koristettu puolalainen lakki. Tässä päähineessään, joka ei +ensinkään ollut sopusoinnussa verestä ja tomusta tahraantuneen +ruotsalaisen sotilaspuvun kanssa, oli Kaski niin perin hauskan +näköinen, että Kaarle kuninkaankin täytyi vetää suunsa hymyyn. Vanhus +nauroi itse eniten, mutta kesken pahinta naurun remahdusta kävivät +hänen kasvonsa äkkiä vakaviksi. Jättiläismäinen vartalo värisi +liikutuksesta ja äsken niin iloisissa silmissä näkyi kaksi suurta ja +kirkasta kyyneltä. Miehekäs äänensä väreili myös liikutuksesta, kun hän +huusi: + +"Kauan eläköön kuningas Kaarle ja kuolema hänen vihollisilleen". + +Ja syy tähän äkkinäiseen muutokseen? + +Kesken yleistä riemua, Kaskin juuri tehdessä koomillisia virnistyksiä, +oli kuningas sanonut: + +"Mene vaihtamaan puolalainen lakkisi, joka sinua ei ensinkään pue, +vänrikki Kaski". + + + + +2. + + +Rajzacin linna sijaitsi, kuten mainittu, noin kaksi penikulmaa Riian +kaupungista itäänpäin lähellä Düna-joen rantaa. Vuosisatoja oli kulunut +siitä kun sen mahtavat peruskivet oli laskettu. Kolme tornia, yksi +keskessä ja kaksi pienempää kummassakin päässä, kohosivat huomattavasti +sammaleiden peittämien harmaiden seinien yli, ja ne näkyivät pitkälle +linnaa ympäröivän metsän yli. Korkea suojelusmuuri, jossa oli useita +ampumaluukkuja, antoi Rajzacille linnotuksen muodon, ja sellaiseksi se +jossain määrin oli tarkotettukin. + +Aika, jota kertomuksemme käsittelee, oli kaikkea muuta kuin +rauhallinen, ja tämän edelliset vuosikymmenet olivat samanlaatuisia. +Venäläisten, turkkilaisten ja saksalaisten kanssa käytyjen taistelujen +vaihteluksi oli myös toisinaan sisällisiä levottomuuksia, jotka +saattoivat Puolan asukkaat varustautumaan toisiaan vastaan. Puolalainen +ylimistö oli nimittäin vallanhimoista ja itsetietoista väkeä, jonka voi +saada ainoastaan asevoimalla tunnustamaan ylempänsä, sellaisen, jolla +yksinään oli ratkaiseva voima. Sanaa "puolalaiset valtiopäivät" +käytettiin sentähden usein, kun tahdottiin kuvata epäjärjestystä +kokouksessa, jossa kaikki jäsenet koettavat kynsin hampain saada oman +yksityisen mielipiteensä määrääväksi, siten synnyttäen hajaannusta ja +epäjärjestystä. + +Ruotsin kuninkaiden sotaretkillä Puolaa vastaan oli tämä sisäinen +kateus ja eripuraisuus hyvä ase vallottajan käsissä, niinpä nyt Kaarle +kahdennentoistakin retkellä. Tietysti löytyi myös rehellisiä ja +isänmaataan rakastavia puolalaisia, jotka tekivät ahkeraa työtä +pitääkseen Puolan kansan koossa, mutta he eivät onnistuneet. Jokainen +tahtoi olla herra, ei kukaan totellut, ja sentähden onkin Puola jo +meidän aikanamme mennyt perikatoaan kohden, s.t.s. lakannut olemasta +oma kuningaskuntansa. Kolmen mahtavan naapurinsa, Venäjän, Preussin ja +Itävallan jakamana on sillä vain nimensä jälillä. + +Mutta me palaamme takasin Sobieskin suvun vanhaan sukutilaan. Sadun +jättiläisen kaltaisena seisoi Rajzacin linna siinä näköjään aivan +hyljättynä. Sen muurilta eivät kaikuneet mitkään sotahuudot eikä +pienten pensaiden ja köynnösten peittämistä ampumaluukuista +mitkään kanuunansuut vilkkuneet anastajaa vastaan. Iloiset laulut +eivät kaikuneet avarista saleista, ei näkynyt komeasti puettuja +ritareita korskuvien ratsujen selässä, ei helliä impyeitä ihanina +kesä-iltoina kuuntelemassa luutun sointuvia näppäilyjä, eikä raikuvia +metsästystoitotuksia metsikössä, vaan kaikkialla vallitsi raskas ja +painostava synkkyys, joka oli täydellisessä sopusoinnussa itse linnan +kanssa, jonka keskitornissa oleva rautainen tuuliviiri surkeasti +natisten käänteleikse sinne tänne, aikaansaaden niin kamalan ja +aavemaisen tunnelman pimeässä yössä. Ainoastaan silloin tällöin näkyi +joku ihmisolento pelokkaan laahustavasti hiipivän pitkin vallia eli +arasti katsovan jonkun ampumaluukun lävitse, josta hän silloin oli +pakotettu ajamaan pois ne pienet nelijalkaiset asukkaat, jotka linnan +hallitsijattarelta lupaa pyytämättä olivat sinne asettuneet asumaan. +Tuskin kertaa päivässä käännettiin linnan raskasta tammiporttia +saranoillaan. + +Ja kuitenkin säilytti Rajzacin linna monta hauskaa muistoa erittäinkin +niiltä ajoilta, kun Puolan suurin sankari, kuningas, Johan Sobieski, +joka puolalaisen armeijan avulla pelasti voittoisan turkkilaisen joukon +piirittämän Wienin, oleili täällä. Juhlatilaisuus seurasi toistaan, +suuret salit loistivat kullassa ja purppurassa. Ei näkynyt täällä +silloin happamia naamoja, kun Puolan parhain ylimystö oli rientänyt +tänne, saadakseen nauttia sankarikuninkaan läsnäolosta. + +Kuinka ihana olikaan mennyt aika ja sen mukanaan tuoma ritarillisuus ja +runollisuus! Mitä enemmän aika riensi eteenpäin, sitä proosallisemmaksi +se muodostui. Edellisten vuosisatojen tunnus oli kiitos ja ylistys, +nykyajan tunnus on raha, raha! Mammonan takia heittävät nykyajan lapset +ajattelemattomasti pois kunniansakin. + +Johan Sobieskin kuoleman jälkeen jäi Rajzacin linna suvun omaisuudeksi, +ja aikana jota tämä kertomus koskettelee, asui linnassa ruhtinas +Sobieskin ijäkäs puoliso. Vanha linna näytti nyt olevan ikäänkuin +häpeissään muistellessaan entisiä loisto-aikoja. + +Sen päivän iltana, jolloin Kaarle XII kulki Düna-joen yli, oli +leskiruhtinatar Martha Sobieski kutsuttanut ympärilleen koko +palvelijakuntansa, joka nousi lähes sataan henkeen, ja pitänyt heille +seuraavan puheen: + +"Olen tänään saanut kirjeen ruhtinas Sergo Panitzkyltä, joka on +kihloissa poikani tyttären kanssa. Kirjeessä ilmotetaan, että anastaja, +ruotsalainen kuningas, lähestyy näitä seutuja. Kysyn teiltä nyt, +tahdotteko uskollisesti palvella Puolaa ja sen kuningasta?" + +"Tahdomme", vastasivat kaikki syvään kumartaen sekä asettaen käden +rinnalleen uskollisuuden merkiksi. + +"Hyvä on. Aseita löytyy vanhassa arsenaalissa. Ne eivät ole olleet +anastajan iso-isän aikojen jälkeen käytännössä, mutta tuottakoot ne nyt +jälleen kunniaa. Sinä, Joseph", jatkoi hän kääntyen vanhimman +palvelijan puoleen, jota vanhuutensa ja uskollisuutensa takia pidettiin +suuremmassa arvossa kuin muita palvelijoita, "sinä ryhdyt komentajaksi, +minä luotan sinuun". + +Vanha uskollinen palvelija teki vielä syvemmän kumarruksen kuin toiset +ja sanoi: + +"Pyhä neitsyt on todistajanani, että minä uhraan henkeni ja vereni +hallitsijattareni edestä, ja minä menen takuuseen siitä, että toisetkin +palvelijat tekevät samoin". + +Kun Martha Sobieski vielä kerran oli vastaanottanut palvelijainsa +uskollisuuden vakuutukset itseään ja Puolaa kohtaan, meni hän pää +pystyssä ja pojantyttärensä tukemana sisälle huoneeseen. Tyytyväisyys, +joka niin selvästi kuvastui hänen piirteistään uskollisuusvakuutusta +tehtäessä kartanolla, hävisi vähitellen, ja kun hän oli tullut suureen +raskailla kullatuilla nahkatapeteilla koristettuun salonkiin, jossa +kuningas Johan muinoin tapasi vastaanottaa vieraitaan ja jossa +Sobieskin suvun kuolleiden jäsenten muotokuvat mykkinä katselivat +elossa olevia jälkeläisiä, vaipui hän huohottaen mukavaan nojatuoliin +ja kätki muutamiksi silmänräpäyksiksi vanhan liituvalkeiden hiuksien +ympäröimän päänsä käsiinsä, samalla kun raskaat huokaukset nostattivat +hänen rintaansa. + +Eleonora seisoi mykkänä ja ajatuksiinsa vaipuneena hänen edessään. +Nuori ruhtinatar ei ollut kasvonpiirteisiin ja muotoon nähden kaunis, +mutta hänen pienillä kasvoillaan lepäsi niin ihmeen sydämellinen +hyvyys, mikä hänen tummansinisistä silmistäänkin kuvastui, että sen, +joka kerran näki tämän nuoren ruhtinattaren, oli mahdoton häntä +unohtaa. Suloinen ja puhdas naisellisuus teki hänet viehättävämmäksi +kuin moni häikäisevä kaunotar oli. + +Kauan odotettuaan, että leskiruhtinatar alkaisi puhumaan, kävi tämä +odotus hänelle vihdoin liian pitkäksi, ja hän virkkoi sentähden +vienonpehmeällä äänellä: + +"Mitä sinä ajattelet, iso-äiti?" + +Tämä lempeä ääni herätti rouva Marthan unelmistaan. + +"Lapseni", sanoi hän hetkisen katseltuaan ympärilleen, "vaikeat +tapaukset odottavat meitä. Niinkuin äsken kuulit, lähestyy Kaarle XII +seutujamme. Ylpeänä menestyksestään tsaarin joukkoja vastaan ei hän +tahdo enempää eikä vähempää kuin panna kuningas Augustin pois +valtaistuimelta. No, no", jatkoi vanhus viitaten Eleonoraa olemaan +hiljaa, "yhdeltä näkökannalta katsoen ei hänen aikomuksensa ole niin +perin moitittava. Saat kuulla, lapseni", jatkoi hän, huomatessaan, että +pojantytär osotti ihmettelyä, "etkä sinä enää ihmettele. Kuningas +Kaarle oli juuri noussut valtaistuimelle, kun tsaari Pietari, kuningas +August ja Tanskan kuningas äkkiarvaamatta ja ilman syytä hyökkäsivät +hänen päälleen. Viimemainitun kanssa hän selvitti asian miltei samassa +silmänräpäyksessä, Venäjän tsaari on lyöty, ja vastapalvelukseksi +kuninkaamme osanotosta toisten suunnitelmiin on nyt tämä itsepäinen +ruotsalainen saanut päähänsä vallata häneltä Puolan kruunun. Niin ovat +asiat nykyisin". + +"Mutta", virkkoi Eleonora miettivästi, "kenen hän tahtoo asettaa +tilalle? Itsensäkö, niinkuin hänen iso-isänsä teki?" + +"Hänen suunnitelmistaan ei vielä tiedetä varmuudella mitään", vastasi +rouva Martha vitkaan. "Veljelläni, kardinaalilla, on kyllä lähempiä +tietoja siitä, mutta häntä en ole pitkään aikaan nähnyt. Valtiomiehenä +ei hän sitäpaitsi ole ylen aulis antamaan tietoja. Olen useasti kysynyt +häneltä asioita, jotka koskevat poliittista elämää, mutta aina saanut +vältteleviä vastauksia. Niin, herrat diplomaatit ovat, niinkuin +entisajan oraakkelit, niukkoja tiedonannoissaan". + +Voimiaan ponnistellen lausuttuaan nämä sanat, vaipui leskiruhtinatar +takaisin nojatuoliinsa ja kätki taas kasvot käsiinsä. Muutaman minuutin +kuluttua nousi hän ylös ja viittasi Eleonoraa luokseen. + +"Ota kynttilä, lapseni", sanoi hän tuskin kuuluvalla äänellä. + +"Paneutuuko iso-äiti levolle?" + +"En. Ota kynttilä!" + +Rouva Martha otti senjälkeen Eleonoraa kädestä kiinni ja meni hitain +askelin Johan Sobieskin muotokuvan luo. + +"No niin, no niin", virkkoi leskiruhtinatar, kun kynttilänvalo valaisi +kuninkaan kauniita kasvoja, "nyt voivat vanhat silmäni selvemmin nähdä +sinut, sinä Puolan suurin sankari! Oi, jospa sinä nyt eläisit! Silloin +voitokas käsivartesi musertaisi tämän pohjoisen karhunmaan kuninkaan, +joka nyt riehuu viljavilla seuduillamme ja häikäilemättömästi leikkii +Puolan kunniakkaalla kuningaskruunulla. Mutta anna kuitenkin henkesi +tulla ei ainoastaan Puolan kuninkaan vaan myös koko hänen sotajoukkonsa +yli, niin että ne voisivat ajaa pois anastajan ja palauttaa levon ja +rauhan vertavuotavaan maahamme. Sinun käsiisi, pyhä neitsyt", jatkoi +hän tehden hartaasti ristinmerkkejä kultaisen madonnankuvan edessä, +"sinun käsiisi, pyhä Jumalan äiti, jätän Puolan kohtalon, poista paha, +ennenkuin vihollinen saa liian suuren vallan maassa. Me luotamme sinun +apuusi, joka et koskaan ole kääntynyt pois niistä, jotka rehellisellä +sydämellä polvistuvat edessäsi". + +Vanhus oli juuri laskeutumaisillaan polvilleen silkkipallille, kun +samassa salongin hämärästä nurkasta ääni lausui sanan: + +"Amen!" + +Ääni kuului niin kumealta, melkeinpä kamalalta, suuressa salongissa, ja +naiset kääntyivät kauhistuneina ääntä kohden. Rouva Martha sai +kuitenkin heti takaisin mielenmalttinsa ja virkkoi terävällä äänellä: + +"Kuka se on, joka uskaltaa ilmottautumatta tunkeutua tänne? Kuinka +hoitaa Joseph tehtävänsä!" + +"Älä moiti vanhaa, rehellistä miestä", virkkoi vieras, ja samassa astui +pitkä, ylevä mies esiin. + +Leskiruhtinatar oli nyt tuntenut äänen. + +"Veljeni, veljeni", virkkoi ruhtinatar rientäen kardinaali Primasta +vastaan, joka sydämellisesti syleili sisartaan. Kardinaalin takana +näkyi nuori komeasti puettu puolalainen. Hienojen huulten ympärillä +oleva röyhkeä ja ylimielinen piirre vaikutti sen, ettei hän ollut +erityisemmin puoleensa vetävä. + +Tämä mies oli ruhtinas Sergo Panitzky, viimeinen jälkeläinen +aikasempien urotöittensä kautta loistavassa suvussa, joka Kaarle X +Kustaan sodassa teki itsensä kuuluisaksi sekä Puolassa että Tanskassa. +Ruhtinas Sergo ei kuitenkaan vielä ollut ehtinyt tehdä itseään +kuuluisaksi muuten kuin ennenmainituilla "puolalaisilla +valtiopäivillä", missä hän sekä sopivissa että sopimattomissa +tilaisuuksissa oli ärsyttänyt toisinajattelevat itseään vastaan. +Hyväksi onneksi oli kesken kaikkea puhjennut sota, ja kunnianhimoinen +ruhtinas riensi heti kardinaali Primaksen luo, jonka piti tulla hänen +sukulaisekseen. + +Puolassa niinkuin melkein kaikissa muissakin maissa oli vallalla se +tapa, että ylhäiset perheet kihlasivat lapsensa jo kehdossa, huolimatta +siitä, voivatko he sitte kypsyneemmässä ijässä pitää toisistaan eli ei. +Siten luonnollisesti syntyi monta onnetonta avioliittoa, mutta tämä ei +kuitenkaan liikuttanut avioliittosopimuksen tekijöiden vanhempia, jotka +panivat painoa ainoastaan syntyperään ja rikkauteen. + +Juuri sellainen kihlaus sitoi nuoren ruhtinattaren Eleonora Sobieskin +Sergo Panitzkyyn, josta rouva Martha hetki sitte oli puhunut +palvelijoille. Kihlatut olivat ainoastaan kolme kertaa nähneet +toisensa, mutta heti ensi kerralla oli Eleonorassa herännyt ehdoton +vastenmielisyys ruhtinas Sergoa kohtaan. Eikä hän mitenkään tahtonut +vastenmielisyyttään salata, ei edes iso-äidin ja kardinaalin läsnä +ollessa. He eivät olleet tähän asti mitään sanoneet, mutta nyt kun +ruhtinas tuli kohteliaasti kihlattunsa luo ja aikoi suudella hänen +kättään, mutta Eleonora veti äkkiä kätensä pois, lausui leskiruhtinatar +ankarasti: + +"Eleonora! Älä unohda, että hän on sinun kihlattusi!" + +Nuori ruhtinatar kalpeni huomattavasti ja hänen kätensä vapisi, kun hän +vastenmielisesti ojensi sen. Mutta ruhtinas Sergon huulet olivat tuskin +koskettaneet sitä, kun Eleonora tulisesti veti kätensä takasin ja +riensi kuin pelotettu karitsa pois huoneesta, ennenkun läsnäolevat +olivat ehtineet tointua hämmästyksestään ja ihmettelystään. + +"Älkää pahastuko hänen sopimattomasta käytöksestään nykyhetkellä", +sanoi rouva Martha parhaansa mukaan koettaen salata harmiaan. "Teidän +saapuessanne oli meillä vakava keskustelu, ja luultavasti teidän +äkkinäinen tulonne hämmästytti häntä siinä määrin että hän riensi pois. +Hänhän on vielä niin nuori", jatkoi vanhus onnistuen huultensa +ympärille saamaan sovituksen hymyn, "pari vuotta lisää vaan, niin kyllä +hän varmaankin on toisellaisessa mielentilassa". + +Ruhtinas Sergo kumarsi syvään, samalla purren huuleensa. Hän oli kyllä +ennenkin huomannut, kuinka epäsuosiollinen Eleonora oli häntä kohtaan. +Mutta hän ei siitä puhunut nyt mitään, vaan suuteli kunnioittavasti +vanhan leskiruhtinattaren kättä, jonka jälkeen hän istuutui akkunan +viereen, sormillaan naputtaen marssia, joka oli selvä todistus niistä +tunteista, jotka hänen sisässään liikkuivat. + +Sisar ja veli olivat pian syventyneet keskustelemaan päivän +tapahtumista, ja leskiruhtinatar sai nyt kuulla kauan odottamansa +tiedon, kenet Kaarle XII oli määrännyt Augustin seuraajaksi Puolan +valtaistuimelle. + +Stanislaus Leczinskin nimeä lausuttaessa vetäytyi leskiruhtinattaren +otsa syviin ryppyihin. Kiivaasti tarttui hän veljensä käteen ja +kuiskasi hänen korvaansa liikutetulla äänellä: + +"Vastusta tätä nimitystä niin paljo kuin voit. Sinä tiedät, etteivät +Leczinskin ja Sobieskin suvut ole koskaan katsoneet toisiaan lempein +silmin". + +"Mutta kuningas sanoo, ettei hän tunne ketään jalompaa puolalaista", +virkkoi kardinaali vitkaan. + +"Ei ketään", huudahti leskiruhtinatar nousten ylös ja heittäen samalla +silmäyksen veljeensä. "Ei ketään! Äh! Missä sitte hänen silmänsä ovat! +Etkö sinä..." + +Kardinaali asetti samassa kätensä sisarensa huulille, samalla kun hän +heitti merkitsevän sivusilmäyksen akkunaa kohden, jonka luona ruhtinas +Sergo oli. "Kahdenkesken", sanoi hän. + +"Niin", kuiskasi ruhtinatar, joka ymmärsi kardinaalin viittauksen, +"huomen-aamuna rukoushuoneessani". + +Siskokset erosivat sen jälkeen ja menivät kumpikin huoneeseensa. +Ruhtinas Sergo jäi edelleen akkunan viereen, rummuttaen sormillaan +kiivasta marssia. Vihdoin nähdessään Eleonoran menevän linnankartanon +poikki, riensi hän ulos pitkin leveitä rappuja, mutisten itsekseen: + +"Itsepäinen ja omavaltainen hän on, mutta vielä ovat, taivaalle kiitos, +vanhat lakimme voimassa, ja niiden mukaan hänen täytyy tulla minun +omakseni". + + + + +3. + + +Kardinaali Primaksen vanha palvelija, harmaapartainen Czary, oli +onnettomuudekseen väännähtänyt jalkansa, kun hän ollessaan +seikkailuretkellä lähiseuduilla, oli nousemassa hevosen selkään +seuratakseen herraansa. Hevonen, joka ei ollut tottunut uuteen +ratsastajaansa, heitti Czaryn muitta mutkitta maahan ja nelisti suoraa +päätä Ruotsin voitokkaita joukkoja vastaan, mitkä sen sitte ottivat +kiinni. + +Ja siinä virui nyt Czary kiroten loukkaantuneine jalkoineen, voimatta +päästä niin minnekään. Pieninkin liike pakotti tuskasta huutamaan. + +"Nyt ne koirat tulevat!" mutisi hän itsekseen, kun hän näki +ruotsalaisten lähestyvän, "oi jos voisin paeta!" + +Anders Kaski, joka samalla lähestyi, kuuli Czaryn voivotukset. + +"Tuon miehen kanssa on varmaankin huonosti", virkkoi hän kumartuen +puolalaisen yli. "Kuinka on laitasi?" + +Czary, joka ei ollut ymmärtävinään ruotsia, osotti ääneti jalkaansa. + +Anders tarttui jalkaan kiinni, mutta hellitti siitä heti, kun +puolalainen alkoi hirveästi ulvoa. Kun pahin tuska oli ohi, katsoi +Czary parhaaksi antautua ruotsalaisen vaalittavaksi. + +"Vasen jalkani on väännähtänyt", sanoi Czary. + +"Vähät siitä", tuumi Kaski. "Minun on sekä käteni että jalkani +väännähtäneet, ja kuitenkin olen vielä kokonainen". + +"Älä jätä minua tähän makaamaan", rukoili Czary onnettomalla äänellä. +"Minä olen kardinaali Primaksen palvelija ja..." + +"Ahaa", keskeytti Kaski, joka oli kuninkaan usein kuullut sanovan, että +hän mistä hinnasta tahansa tahtoisi saada kardinaalin valtaansa, "sinä +saat kait tehdä seuraa toisille vangeille". + +Tällä odottamattomalla tavalla tuli Czary ruotsalaisten leiriin. Niin +ei hän ollut odottanut seikkailun päättyvän, mutta hädällä ei ole +lakia, hänen täytyi taipua kohtaloonsa, tahtoi hän sitte eli ei. + +Kun Kaarle XII hetkistä myöhemmin kävi vankeja katsomassa, osotti hänen +seurassaan oleva vänrikki Kaski Czarya lausuen: + +"Hän on itse sanonut olevansa kardinaalin palvelija". + +Aluksi ei Czary tahtonut sanoa, mitä hän tiesi kardinaalin matkasta +tämän jätettyä saksilaisen leirin. Mutta kun kuningas mitä vakavimmin +uhkasi hirttää hänet jo saman tunnin kuluessa, lähti hänestä irti, että +kardinaali luultavasti oli matkannut sisarensa maatilalle. + +"Mikä sen nimi on?" kysyi Kaarle kuningas. + +"Rajzac", vastasi Czary empimättä. + +"Ja missä se sijaitsee?" + +Nyt Czary vaikeni. Mutta heittäessään silmäyksen vänrikki Kaskin +uhkaavaan muotoon, alkoi Czaryn kieli jälleen liikkua kannittimissaan. + +Kun kuningas astui ulos tuosta puolittain rappeutuneesta puuladosta, +jossa vankeja tilapäisesti säilytettiin, sanoi hän Anders Kaskille: + +"Valitse sata parasta ratsastajaa ja katso, että he ovat kunnossa +puoliyön aikaan". + +Vänrikki, joka huomasi, että tässä oli erinomainen seikkailu +kysymyksessä, rohkeni hetkisen epäiltyään kysyä: + +"Minä saan kait seurata mukana?" + +"Tietysti", vastasi kuningas ystävällisesti nyökäten, jonka jälkeen hän +pitkin askelin poistui. + +"Niin, tietysti", virkkoi myös ohikulkeva toveri, joka oli kuullut +Kaskin kysymyksen ja kuninkaan vastauksen, "missäpä kauha olisi, ellei +padassa". + +Vänrikki, joka aina rakasti onnistunutta pilaa, vaikka se lausuttiin +hänen omallakin kustannuksellaan, nauroi sydämellisesti toverin +puheelle. + +"Se sattui naulaan", sanoi hän. "Seuraatko mukana?" + +"Tietysti, mihinkä matka?" + +"Ajamme kardinaaleja takaa". + +"Aluksi ainoastaan yhtä. Ehkä sitte löydämme useampia. Puolalaiset +kardinaalit ovat kuin jäniksiä, katsos kukaan ei tunne heidän +kulkureittejään. Ha, ha, ha!" + +Kun keskiyön varjot heittäytyivät maan yli, ratsasti Kaarle kuningas +satalukuisen hyvin asestetun ratsastajan etunenässä pitkin joenrantaa +sinnepäin missä Rajzac sijaitsi. Paykullin hajotetusta armeijasta ei +näkynyt jälkeäkään, se oli kuin poispuhallettu. Ilman seikkailuja +saapui ruotsalainen joukko Sobieskin sukutilalle hetkistä myöhemmin +kuin Joseph leskiruhtinattaren vanha, uskollinen palvelija, oli +kolmannen kerran tarkastanut muutamat valleille asetetut vahdit. +Päästäkseen tarpeettomasti herättämästä linnan puolustusväkeä, pysähtyi +Kaarle kuningas tiheään metsään, mihin ei kuuvalo voinut tunkeutua +lehtien lävitse. Kauan ei hän kuitenkaan voinut seisoa tässä +toimettomana, vaan hiipi hiljalleen vänrikki Kaskin ja äskenmainitun +toverin seuraamana tammiporttia kohden. Kullakin oli ase kädessään +valmiina käyttämään sitä koko voimallaan. + +Ainoaan portin edessä olevaan puista vapaaseen paikkaan oli viimeisten +vuosikymmenien aikana ehtinyt kasvaa miehenkorkuisia pensaita joita ei +leskiruhtinatar ollut katsonut tarpeelliseksi kiskotuttaa pois. Näiden +varjossa onnistui kuningas seuralaisineen hiipimään muutaman askeleen +päähän portista, kun portilla oleva vahtimies huomasi heidät. + +Täysikuu, joka tällä välin oli ehtinyt koko joukon korkeammalle, +valaisi kirkkaasti näitä kahta ruotsalaista ja heidän urhoollista +kuningastaan, antaen puolalaiselle oivan tilaisuuden ottaa tarkka +tähtäys. Kaarle kuningas huomasi kuitenkin heti aseman vaarallisuuden. +Hän juoksi sivulle ja oli kohta varmassa paikassa ihan portin vieressä. +Seuralaisensa riensivät hänen kintereillään, ja tämä tapahtui niinkuin +on tapana sanoa "kreivin aikaan", sillä samassa laskeutui puolalaisen +kivääri viistoon maata kohden ja siitä lähtenyt kuula hipasi Kaskin +takin takapuolta. + +"Olitpa aika vetelys, sinä unissakävijä", ivaili vänrikki näyttäen +puolalaiselle pitkää nenää. "Kylläpä saat tietää, mistä Taavetti olutta +osti, jahka tulet alas". + +Laukaus herätti kaikki linnassa olevat elävät olennot syvästä unestaan, +ja joka nurkasta voi Kaarle kuningas kuulla huudon: + +"Ruotsalainen on niskassamme! Aseisiin!" + + + + +4. + + +Kun Eleonora oli tullut ulos pitkään käytävään, pysähtyi hän +hengähtämään. Povi nousi rajusti ja ainoastaan vaivoin sai hän +puristetuksi helpotuksen huudahduksen: + +"Ah!" + +Mutta samassa silmänräpäyksessä valtasi hänet kauhuntunne. Hän ajatteli +ankaraa iso-äitiään, ja hänen hento vartalonsa alkoi vapista kuin +haavanlehti. Minkälaisen rangaistuksen hän tulisikaan saamaan +käytöksestään ruhtinas Sergoa kohtaan? Vankeutta ei hän kylläkään +odottanut, mutta hän aavisti jotain pahempaa, nimittäin iso-äidin +epäsuosiota ja muita sen yhteyteen punoutuneita harmillisuuksia. +Varmaankin käyttäisi veljentyttärensä vastustuksesta ärsyyntynyt +leskiruhtinatar kaikki vallassaan olevat keinot, jotka eivät suinkaan +olleet vähäiset, koska hän m.m. oli hyvissä väleissä "pyhän isän" +kanssa, jonka jalkoja hän pari eri kertaa oli suudellut käydessään +Roomassa, kiirehtiäkseen toivottua avioliittoa ruhtinas Sergon kanssa, +ehkäpä vielä nyt hänen ollessaan Rajzacissa? Oi, suurempi onnettomuus +ei koskaan voisi häntä kohdata, sen hän tunsi. + +Hän vei kiivaasti kätensä sydämelle ja huuliltaan kuului hellästi +kuiskattu nimi: "Ladislas!" + +Nopeat askeleet lähestyivät samassa ja saattoivat Eleonoran +kiirehtimään mahdollisimman lähelle kylmää käytävän seinää, sillä tässä +asennossa hän ei halunnut tulla nähdyksi. + +Askeleet tulivat lähemmäksi, ja kun hän oli ne tuntevinaan, mutisi hän +itsekseen: + +"Se on hän. Hän on ainoa, jolle voin asiani uskoa". + +Heikossa hämärässä tunsi Eleonora tulijan, kun tämä meni pienen akkunan +ohi. Juuri kun hän oli Eleonoran edessä, kuiskasi tämä tuskin +kuuluvalla äänellä: + +"Joseph!" + +Puhuteltu pysähtyi, sillä hän ei ollut yksistään kuullut nimeään, vaan +myös tuntenut sen, joka nimen lausui. + +"Pyhä neitsyt, mitä on tapahtunut, koska..." + +"Hiljaa, hiljaa", keskeytti Eleonora, "seuraa minua niin että saamme +puhua kenenkään häiritsemättä". + +Kun he olivat siirtyneet hiukan etäämmäksi, kuiskasi nuori ruhtinatar +levottomuudesta väräjävällä äänellä: + +"Hän on täällä". + +"Tiedän sen, armollinen ruhtinatar, mutta minä en voinut kieltää +häneltä sisäänpääsyä, ja kun hän oli hänen korkea-arvoisuutensa +kardinaalin seurassa". + +"En minä sinua moiti, uskollinen Joseph", virkkoi Eleonora, "mutta etkö +voi keksiä keinoa, miten hänestä pääsisimme?" + +"Kardinaali ei kait uskalla jäädä pitkäksi aikaa tänne, sillä niinkuin +kuulin hänen palvelijoiltaan, on Ruotsin kuningas tänä aamuna aikaiseen +tullut joen yli ja lyönyt meidän armeijamme pakosalle, eikä hän +niinmuodoin tunne itseään täällä täysin turvatuksi. Silloin tietysti +ruhtinas Sergo seuraa häntä ja..." + +"Oi, jospa olisi niin hyvin asianlaita!" keskeytti Eleonora huoaten. +"Oi", ajatteli hän itsekseen, "jospa vain Ladislas olisi täällä!" + +Eleonora oli tuskin täyttänyt kuusitoista vuotta, kun hän oli +Varsovassa kuningas Augustin järjestämissä juhlissa, joihin oli +kutsuttu kaupungin ja sen ympäristön ylhäisö. Ruhtinas Adam Sobieski, +Eleonoran isä, eli silloin vielä ja asui pääkaupungissa. Hänen +kuolemansa jälkeen muutti hänen vanha äitinsä, joka ei enää viihtynyt +näissä loistavissa seurapiireissä, Rajzaciin valmistautuakseen näkemään +puolisonsa ja poikansa toisessa mailmassa. + +Mainitussa juhlassa oli kuusitoistavuotias Eleonora tutustunut Ladislas +Leczinskiin, sen miehen veljenpoikaan, joka sittemmin Kaarle XII:nen +mahtisanan avulla lyhyemmän aikaa kantoi Puolan kuningaskruunua. +Ladislas oli komea, kaunis ja jalomielinen, jotapaitsi hänen +urhoollisuutensa oli tunnettu koko puolalaisessa armeijassa. + +Nuoret olivat sen jälkeen useat kerrat tavanneet toisensa, ja he +tunsivat, etteivät he voi koko elämäänsä olla erotettuina toisistaan. +Salaisuudessa he vannoivat toisilleen uskollisuutta. + +Viimeisten kahden vuoden aikana olivat he yhden ainoan kerran tavanneet +toisensa. Eräänä synkkänä syysiltana oli nimittäin Ladislas uupuneena +ja rankkasateesta läpimärkänä kolkuttanut Rajzacin porttia tietämättä, +että hän siellä tapaisi sen, joka oli niin lähellä hänen sydäntään. Ja +vaikka Leczinskin ja Sobieskin suvut olivat poliittisia vihollisia, +osotti leskiruhtinatar Ladislakselle kuitenkin ystävällisyyttä ja +vierasvaraisuutta. Tämä jäi linnaan lähes kahdeksaksi päiväksi, ja kun +hänen vihdoin täytyi jättää hyvästit, uudistivat hän ja Eleonora +jälleen uskollisuuslupauksensa. Niin tarkkanäköinen kuin rouva Martha +olikin, ei hän kuitenkaan päässyt veljentyttärensä suloisen salaisuuden +jälille. Suurin syy tähän oli se että vanha Joseph, joka oli kantanut +Eleonoraa pienenä käsivarsillaan, toimitti aina niin, että rakastavat +saivat olla rauhassa. + +Ajatusta, jonka Eleonora omisti Ladislakselle, ei Joseph luonnollisesti +voinut tietää, mutta hän aavisti sen ja sanoi: + +"Ruhtinas Ladislas olisi ehkä ainoa, joka..." + +"Hiljaa, hiljaa", keskeytti Eleonora. "Ajattele, jos joku kuulisi". + +"Täällä ei voi kukaan meitä kuulla", vastasi Joseph vakuuttavasti. +"Mutta ottakaa neuvoistani vaari ja antakaa asiain mennä menoaan. Minä +tunnen, että kaikki menee hyvin". + +Joseph oli liikutettu, kun hän lausui väräjävällä äänellä: + +"Henkeni ja elämäni, kaikki mitä omaan, annan rakkaan herrani tyttären +edestä. Luottakaa minuun. Teen kaikkeni, saattaakseni asian onnelliseen +päätökseen". + +Nämä sanat antoivat Eleonoralle uutta toivoa ja hän riensi, niin ettei +hänen kintereillään seuraava ruhtinas Sergo ehtinyt hänen luokseen +vaatimaan selitystä, linnanpihan poikki pohjoiseen rakennuksen siipeen, +missä hänen huoneustonsa sijaitsi. Sinne tultuaan, rukoili hän kauan ja +hartaasti sekä vaipui sen jälkeen vähitellen unen helmoihin, nähden +unta Ladislaksesta, rakkaudesta ja onnesta. + +Voi hyvin kuvitella mielessään, minkä vaikutuksen odottamaton laukaus +teki suloisimmassa unessa lojuviin puolalaisiin. + +Kardinaali Primas, jonka korvaa muutama tunti takaperin oli hivellyt +sisaren kuvailu, että Puolassa kyllä löytyisi joku arvokkaampi kuin +Stanislaus Leczinski kantamaan Puolan kuningaskruunua, näki unta, että +hänet kruunattiin Krakaun vanhassa tuomiokirkossa, hän kuuli selvästi +kansan riemun, vastaanotti ihastuksella aatelismiesten onnentoivotukset +ja antoi itse merkin juhlalaukausten ampumiseen. Ja tämä yksinäinen +laukaus, jonka linnassa syntynyt kaiku teki monikertaiseksi, kuului +hänen korvassaan täydelliseltä juhla-ammunnalta. Hiestä märkänä nousi +kardinaali ylös, mutta hän oli tuskin ehtinyt hieroa unen +lyijynraskaista silmäluomistaan, kun hänen palvelijakuntansa johtaja +kalmankalpeana syöksyi sisään. + +"Teidän kunnia-arvoisuutenne", huusi vanha palvelija polvet vapisevina, +"meidän päällemme on hyökätty ja..." + +"Kutka? Oletko hullu, mies!" ärjäsi kardinaali ja syöksyi ylös. + +"Ruotsalaiset seisovat ulkopuolella". + +Tämä selitys pani jalat mukavuutta rakastavan mustatakin alle. +Puolittain pukeutuneena syöksyi hän linnanpihalle, jossa hän kutsui +koolle kaikki palvelijansa. + +Leskiruhtinatar ei saanut pitkään aikaan unta silmiinsä. Viha +Leczinskin sukua vastaan ja veljeltään saama tieto, että Kaarle XII +aikoi kohottaa Stanislaun Puolan kuninkaaksi, vaivasi häntä +sanomattomasti. Ähisten ja puhisten hän käänteli itseään sängyssä +ikäänkuin reumatismin vaivaamana, kunnes uni häntä vihdoin armahti, +ottamalla hänet helmoihinsa. Mutta ajatus, että Stanislaus +korotettaisiin Puolan valtaistuimelle, ei antanut hänelle unessakaan +rauhaa. Hän näki unta, että Stanislaus ja kardinaali taistelivat +Krakaun torilla Puolan kruunusta. Suuri kansanjoukko katseli tätä +omituista taistelua, joka vihdoin alkoi kallistua kardinaalin voitoksi. +Juuri kun tämä aikoi riistää kruunun kilpailijaltaan, ampui eräs +Leczinskin kannattajista laukauksen kardinaalia kohden. + +Rouva Martha heräsi ja koko hänen ruumiinsa kylpi kylmässä hiessä. +Mutta laukaus, oliko se todellinen, vaiko ainoastaan kamala +mielikuvitus, melu, mikä kuului alhaalta, oliko se kansa, joka murisi +Krakaun torilla, eli... + +Pitemmälle ei vanha nainen ehtinyt kuvitteluissaan, ovi vedettiin +kiivaasti auki ja veli syöksyi sisään. "Minun täytyy joutuin paeta +täältä!" huusi hän, samalla kun tuskanhiki juoksi pitkin hänen +otsaansa. "Vihollinen on Rajzacin edustalla ja ... hyvästi sisko! Me +tapaamme toisemme Varsovassa joko Leczinskin eli minun..." + +Lause ei tullut päätetyksi, sillä sanat tarttuivat kiinni kardinaalin +kurkkuun ja uhkasivat melkein tukahuttaa hänet. Hänen täytyi sentähden +saada ilmaa keuhkoihinsa vetämällä muutamia syviä henkäyksiä. + +Tätä käytti leskiruhtinatar hyväkseen ja heittäytyi korkeasta ijästään +huolimatta äkkiä ylös sängystä ja riensi rukouspallin luo, jossa hän +vapisten vaipui alas ja rukoili kiivaasti, että Jumala pyhän neitsyeen +esirukouksen takia säästäisi hänen kotiaan ruotsalaisilta, noilta +jumalattomilta kerettiläisiltä. + +Kardinaali kuunteli muutaman silmänräpäyksen näitä tunteenpurkauksia, +kunnes hän epäilevästi pudisti päätään ja jatkoi matkaansa. + +Rouva Martha oli siinä määrin pelästynyt, että hän tuskin uskalsi +katsahtaa ympärilleen sillä aikaa kun taistelua kesti. Pikemmin +kuolleen kuin elävän näköisenä makasi hän madonnankuvan edessä eikä +kuullut sitäkään, että pojantytär astui sisälle huoneeseen. + +Laukaus herätti Eleonoran suloisimmasta unesta. Hän älysi heti aseman. +Äkkiä heitti hän ylleen välttämättömimmät vaatteet ja riensi +linnanpihan poikki pääkäytävää kohden. Juuri kun hän aikoi juosta +rappuja ylös, huomasi hän ruhtinas Sergo Panitzkyn, joka pistooli ja +sapeli kädessä tuli vastaan. Kiireessään ei hän huomannut Eleonoraa, +kun tämä äkkiä vetäytyi erään pilarin taakse. Tuskin oli Sergon vartalo +hävinnyt palvelijain joukkoon, kun Eleonora kevyin askelin riensi +iso-äidin huoneeseen. + +Kardinaali ja ruhtinas tapasivat toisensa linnanpihalla. Kun he olivat +hetkisen toisiaan tarkastaneet, virkkoi ruhtinas: + +"Teidän kunnia-arvoisuutenne ei saa enää jäädä tänne! Teihin on koko +Puola nykyhetkellä pannut kaiken toivonsa. Jos teidät vangittaisiin, +niin merkitseisi se meidän loppuamme". + +"Mutta portti on kiinni, ja vihollisemme seisovat ulkopuolella", +vastasi kardinaali surullisesti. + +"Löytyy takaportti, jonka minä tiedän!" huudahti ruhtinas. "Tulkaa minä +näytän sen teille!" + +"Entä te, mitä te aijotte tehdä?" kysyi kardinaali samassa. + +"Minä jään tänne ja ryhdyn johtamaan palvelijoita, joista suurin osa +taitaa käyttää asetta. Viime kerralla, kun olin täällä, löysin eräästä +kellarista kolme kanuunaa. Kuulia ja ruutia löytyy täällä aivan +liiemmaksikin, niin että..." + +"Hyvä", keskeytti kardinaali Primas ja ojensi tulevalle sukulaiselleen +kätensä, "te olette urhoollinen nuorimies, ja jos Puolaan vielä palaa +rauha", jatkoi hän huoaten, "silloin voitte olla varma siitä, että +tulette saamaan sellaisen paikan, joka vastaa teidän asemaanne ja +isänmaanrakkauttanne. Minä otan mukaani ainoastaan vähemmän määrän +palvelijoita, sillä pian kait tulen tapaamaan Paykullin armeijan. +Hyvästi, nuori ystävä ja tuleva sukulainen, olkoon pyhä neitsyt +kanssanne!" + +Kun kardinaali vielä oli antanut siunauksensa niille, jotka olivat +ruvenneet ruhtinas Sergon johdettaviksi, ja luvannut heille taivaan +suosiota, jos he miesmäisesti taistelisivat kerettiläisiä vastaan, +riensi hän muutaman palvelijan seuraamana takaportille. + + + + +5. + + +Kun Kaarle kuningas rohkeine seuralaisineen oli varmassa tallessa +portin luona, virkkoi hän: + +"Tähän asti on kaikki mennyt hyvin, mutta jos hän on vielä jälellä". + +"Niin tosiaankin", huomautti Anders Kaski. "Kuulostaa aivan siltä kuin +tuossa vanhassa ja rappeutuneessa linnarähjässä olisi oikea +ampiaispesä". + +"Siinä tapauksessa käy asia vielä pulmallisemmmaksi meille", tuumi +toveri. "Tiedän hyvin, että ampiaisten kanssa ei ole erityisen mukavaa +tapella. Niillä on terävät piikit ja..." + +"Ja meillä on teräviä sellaisia tässä", pisti väliin Anders Kaski ja +teki kuvaavan eleen pitkällä keihäällä. "Luulisin, että tämäkin maistuu +joltakin." + +Kuu valaisi seudun yhä kirkkaammalla valolla, ja sitä mukaa kun se +kohosi korkeammalle, veti pitkän valojuovan jokea pitkin ja tunkeutui +maagisella hohteellaan syvälle metsän korkearunkoisiin puihin, missä +tummia hahmoja näytti huojuvan sinne ja tänne hämärässä valaistuksessa. +Se oli ruotsalainen osasto, joka, laukauksen houkuttelemana, lähestyi +varovasti ollakseen uskaliaan kuninkaan apuna, mikäli sitä +tarvittaisiin. + +Kuningas Kaarle iski monta kertaa porttia, mutta aina samalla +tuloksella, ikäänkuin hän olisi halunnut lyödä kumoon paksun kai +kymmenen syltä korkean muurin. Hän näytti jonkin aikaa pettyneen +odotuksissaan ja hänen kasvoillaan kävi tyytymättömyyden ilme. + +"Portti on lujempi kuin luulin", mumisi hän itsekseen. "Tämän läpi emme +voi päästä sisään." + +"No, sitten löytyy varmaan jokin toinen paikka", virkkoi Anders Kaski +nyökäten ilmeikkäästi. + +"Uskotko niin?" + +"Kyllä, antakaa minun vaan yrittää, ja teidän majesteettinne pääsee +pian tähän pesään." + +"Tee kuten haluat, Anders", sanoi kuningas, "minä ja Pietari Storm", se +oli Kaskin toverin nimi, "pidämme kuitenkin täällä vahtia, jotta kukaan +ei pääse ulos." + +Kun Anders oli saanut vahvistusryypyn Pietarin kenttäpullosta, hiipi +hän muuria pitkin, jonka pinta oli sieltä täältä karhea. Toisin paikoin +se taas oli niin sileä, että olisi ollut hullutusta yrittää kiivetä +siitä ylös. + +Tämän huomasi Kaski hiipiessään eteenpäin, ja hän päätti heti käyttää +hyväkseen mahdollisimman paljon muurin karheaa pintaa. Huolimatta +korkeasta iästään oli vanhalla vänrikillä vielä suurin osa entisestä +voimastaan jälellä. Yht'äkkiä hän pysähtyi kuuntelemaan. Hänen päänsä +yläpuolelta kuului jalkojen töminää ja karkeita, innokkaasti +kiisteleviä miesten ääniä. Vänrikki ei tosin voinut kuulla sanoja, +mutta aavisti, että kiista koski vallin puolustusta. Aavistus ei häntä +pettänytkään. Se oli ruhtinas Sergo, joka sijoitti ulos miehiään ja +tällöin joutui kiistelyyn siitä, mitä paikkoja tulisi miehittää. + +"Niin, riidelkää vaan!" mumisi Anders ja kyyristyi pienen pensaan +viereen, joka oli puoliksi kiinni muurissa, "riidelkää vaan, minä kyllä +tiedän, mitä puolestani teen." + +Hän oli nyt jo niin kaukana, ettei voinut nähdä kuningasta. Äänet +vallilla vaikenivat pian, ja vänrikki luuli aluksi, ettei mitään vahtia +ollut sinne asetettukaan. Mutta hän erehtyi, askelten ääni soraa vasten +ylhäällä vallilla keskeytti hänen tarkastelunsa. + +"Hm", mumisi Anders Kaski itsekseen, melkoisen nolona, "kuinkahan monta +siellä on?" Hän kuunteli. "Vain yksi, ei, nyt tulee toinen lisää! Ah, +hän meni nyt! Niin, siis vain yksi!" + +Kyyristyneessä asennossaan hän hankki, niin hyvin kuin taisi, +yleiskatsauksen vallin karheasta sivusta. Muuri ei ollut tässä kohtaa +aivan niin jyrkkä kuin muualla. Sieltä täältä pisti esiin terävä kivi, +ja noin sylen päässä vänrikin pään yläpuolella oli kaksi takiaista +saanut jalansijan. Ne olivat aika suuria, ja Anders toivoi siksi +lujasti, että ne olisivat hänelle hyödyksi siinä uskaliaassa +yrityksessä, joka hänellä oli mielessä. + +Hitaasti ja pitämättä pienintäkään ääntä, sillä se olisi ehdottomasti +kuultu rauhallisessa yössä, kohottautui vänrikki muuria vasten ja +haparoi käsillään ylöspäin. Ensimmäinen kivi, johon hän aikoi tarttua, +oli tuskin paria tuumaa ylöspäin ojennettujen sormiensa yllä. + +"Pahus!" mumisi hän itsekseen, ja hänen kasvonsa synkistyivät, mitä ei +ollut tapahtunut pitkään aikaan. "Mitä nyt tulee tehdä?" + +Tottuneena toimimaan ripeästi, ei hän kauankaan tuumaillut. Hyppy vain +ja jänteiset sormet ympäröivät voimakkaasti pienen ulottuman. Siinä nyt +riippui Anders Kaski jalat pari tuumaa maasta voimatta saada niille +sijaa, vaikka kuinkakin hän sitä tunnusteli. Liian kovaa hän ei +uskaltanut raapia muuria vasten, sillä tällöin olisi vahti saanut +varoituksen. Vähitellen heikkeni voima sormista ja pikku hiljaa +alkoivat ne suoristua. Vänrikki oli vähällä tulla epätoivoon, eikä +puuttunut paljon, ettei oikea mehevä soturimanaus päässyt hänen +huuliltaan. Mutta kun hätä on suurin, on myös apu lähinnä, sanotaan, ja +tämän sai myös Anders Kaski kokea. Tunnusteltuaan kauan jaloillaan, +tapasi hän vihdoin pienen syvennyksen. Kuin hukkuva, joka tuskallisen +halukkaasti tarttuu ohi kelluvaan oljenkorteen, yhtä ahnaasti painoi +vänrikki jalkansa pieneen koloon. Onni oli hänelle suosiollinen, hän +sai siinä melko hyvän jalansijan. + +Mutta miten hän ylös kiivetessään voisi viedä mukanaan aseet, +erityisesti pitkän ja vaikeasti käsiteltävän keihään? Tämä oli +arvoitus, jota Anders Kaski, huolimatta kekseliäisyydestään, turhaan +yritti ratkaista. Ylös kiivetessään hän tarvitsi luonnollisesti +molempia käsiään, ja hampaiden välissä ei hän voinut peistä kantaa. +Hänen pohtiessaan tätä, kuului nopeita askeleita ja kovia ääniä +ylhäältä vallilta. Anders luuli tulleensa keksityksi ja veti varovasti +esiin kaksoispistoolin, samalla kun hän painautui muuria vasten niin +paljon kuin vain voi. + +Hän oli kuitenkin onneksi erehtynyt. Puolalaisten huomio oli sen sijaan +kohdistunut ruotsalaisiin ratsastajiin, jotka hiiviskelivät metsän +keskellä. Äänet ja huudot kävivät kovemmiksi, ja hälinän kestäessä +pamahti pari laukausta suoraan Kaskin pään yläpuolella. Tästä ei +kuitenkaan johtunut hänen kokemansa pelästys, vaan siitä, että hänen +yläpuolellaan olevasta halkeamasta syöksyi alas joukko kiviä ja soraa +osuen häntä suoraan kasvoihin, jotta hänen oli erittäin vaikeata +vasemmalla kädellään suojella silmiään. + +Mutta pelästys kävi vielä suuremmaksi, kun metsässä olevat sotilaat +myöskin alkoivat ampua ja kuulat vinkuivat hänen korviensa ympärillä. +Yksi kuula porautui kaiken lisäksi muuriin hänen päänsä ja terävään +kulmaan ylös ojennetun oikean käsivartensa väliin. Nyt loppui Kaskin +kärsivällisyys. + +"Piru viekään ne vietävän ... phyi ... phyi", keskeytti hän itse +vuodatuksensa, kun sai suunsa täyteen irtonaista muurilaastia. "Puh ... +puh; pahus ja suokoon, etteivät he näkisi minua, minä annan..." + +Näin sanoessaan irtosi hänen otteensa ja hän putosi suoraan alas +pensaaseen, jossa hän repi rikki kätensä, kasvonsa ja vaatteensa. Mutta +tästä onnettomuudesta tulikin hänen onnensa, sillä metsästä tuleva +ammuskelu yltyi yhä vaan. Pensas suojasi häntä toki melko hyvin. +Jälkeenpäin näytti hän kuitenkin ylpeänä kahden kuulan jättämiä reikiä, +toinen hatun lierissä ja toinen takin liepeessä. + +Kiivas ammunta metsästä sai kuitenkin aikaan sen hyvän, että se +vähitellen ajoi pois puolalaiset siitä osasta vallia, missä Anders +makasi. Kun hän taas huomasi, että oli tullut hiljaista ja rauhallista +kuten ennen, pisti hän päänsä esiin pensaasta ja katseli metsään päin. + +"Ei elävää sieluakaan", mumisi hän. "Nytpä uskallan yrittää uudestaan." + +Huolimatta saamistaan vaikeista naarmuista, riippui hän pian taas +muurilla. Nyt hänen kävi kuitenkin paremmin eikä viipynyt kauan, +ennenkuin hänen päänsä oli vallin korkeimman reunan tasalla. + +"Täällä ei ole yhtään vihollista", ajatteli hän, tyytyväisenä siitä, +että uhkayritys oli onnistunut. Otettuaan pistoolin hampaiden väliin, +tarttui hän vielä lujemmin kiinni erääseen suippoon reunakiveen, ja +jännitti reisien ja käsivarsien lihaksia heittäytyäkseen rohkeasti ylös +vallille. Hetki oli jännittävä, mutta muuttui siksi vielä mitä +suurimmassa määrin, kun samassa parrakkaat ja ivallisesti irvistelevät +kasvot kohtasivat Kaskin katseita. Peitsi kohosi ja kuin viimeisenä +kuolemaan valmistavana kuuluivat nämä sanat hämmästyneen vänrikin +korvissa: + +"Kuole, koira!" + + * * * * * + +Pietari Storm seurasi kaipauksen katsein poistuvaa Anders Kaskia. +Hänellä ei nimittäin olisi ollut mitään sitä vastaan, että joko olisi +saanut tehdä hänelle seuraa tai myöskin mennä yksin. Kaarle XII:n +soturit olivat sellaisia: kuningas oli heidän kaikkensa, rakkaammat +kuin vanhemmat, puoliso ja lapset. Sanat "kuningas ja isänmaa" eivät +silloin olleet turha lauseparsi, niinkuin nyt useasti on asianlaita. + +Kaarle kuningas loi myös katseensa urhoollisen vänrikin jälkeen, mutta +hänen silmissään saattoi lukea syvää tyytymystä ja hän mutisi +itsekseen: + +"Hän kyllä onnistuu, ellei mitään mahdottomia esteitä ilmaannu". + +Portin luo oli kokoontunut kymmenkunta puolalaista kiivaasti +keskustelemaan, mitä olisi tehtävä. Toiset tahtoivat heti syöksyä +portista ulos ja paljastetuin asein ajaa pois uhkarohkeat anastajat. +Toiset sitävastoin, viisaimmat nimittäin, ja samalla, kuten tavallista, +harvalukuisammat, äänestivät ajan voittamisen puolesta, jotapaitsi +koetettaisiin saada sana Paykullille niin että saataisiin tältä +apuväkeä. Eräs seurasta huomautti aivan oikein, ettei olisi niinkään +vaikea puolustautua, koska ruotsalaisilla, ollen ratsujoukko, ei kaiken +todennäköisyyden mukaan ollut kanuunoita mukanaan. Kuinka oikea tämä +otaksuma olikaan, ei se kuitenkaan saavuttanut tarpeellista kannatusta, +erittäinkin kun ruhtinas Sergo oli antanut äänensä muiden puolelle, +jotka toivoivat pääsevänsä mies miestä vastaan taistelemaan. Nuori +ruhtinas nimittäin hehkui taisteluhalusta ja tahtoi hinnasta mistä +hyvänään päästä hyvään valoon Eleonoran silmissä. Ehkä Eleonoran +käsitys hänestä silloin muuttuisi. + +Sillä välin kun puolalaiset siten riitelivät keskenään ja tuhlasivat +heille kallista aikaa, olivat ruotsalaiset lähestyneet Rajzacin linnaa +ja olivat mikä minuutti tahansa valmiit rientämään uhkarohkean +kuninkaansa avuksi. + +Tammiporttia vastaan nojautuneina, joka ei vähintäkään välittänyt +heidän ponnistuksistaan, neuvottelivat kuningas ja Pietari Storm +paraillaan siitä, miten helpoimmin voisi päästä linnaan ja valloittaa +se ennenkun puolalaiset ehtisivät tointua hämmästyksestään, kun melu +sisäpuolella alkoi yhä lisääntyä. + +"Mitä", ärjyi ruhtinas Sergo ja polki maata jalallaan, "oletteko +sellaisia pelokkaita raukkoja, ettette uskalla avata porttia! Niitä on +vain kolme, ja me olemme kymmenen vahvaa ja rohkeata miestä! Avatkaa +heti, niin saatte nähdä, että ne juoksevat jalkansa poikki, kunhan vain +näkevätkin meidät!" + +Ruhtinaan silmät loistivat ylpeydestä lausuessaan nämä sanat, ja +ivallinen piirre suun ympärillä kävi yhä selvemmäksi. + +"Avatkaa!" ärjyi hän uudelleen, ärsyyntyneenä hänelle osotetusta +tottelemattomuudesta. + +Pari palvelijaa lähestyi porttia, jonka ulkopuolella Kaarle kuningas ja +Pietari Storm henkeään pidätellen ja taisteluun valmiina odottivat +sopivaa silmänräpäystä. Mutta vanhan Josephin silmistä lähtenyt ankara +katse saattoi palvelijat pysähtymään puolitiessä. + +"No", jatkoi Sergo Panitzky. "No-o!" + +"Armollinen herra", virkkoi Joseph syvään kumartaen, "me annamme liian +paljo alttiiksi, jos avaamme portin. Sitäpaitsi en usko että +hallitsijattareni..." + +Kun Sergo Panitzky ärsyyntyi vastustuksesta, unohti hän kaiken +varovaisuuden. Hän tahtoi saada tahtonsa läpitse, maksoi mitä maksoi. +Niin nytkin. + +"Mene orja!" huusi hän raivoissaan. "Minä olen täällä päällikkönä ja +vastaan ruhtinatar Sobieskin edessä taistelun tuloksesta. Oletko tullut +hulluksi, koska asettaudut minua vastaan. Sinun paikkasi on sikojen +luona, ja sinne sinut lähetänkin, jahka olemme ajaneet pois nuo +ruotsalaiset roistot. Mene!" + +Toiset palvelijat vetäytyivät taaksepäin ja muodostivat ympyrän +ruhtinaan ja Josephin ympärille. Peläten vanhuksen menettävän henkensä, +sillä ruhtinas Sergo oli kautta Puolan tunnettu siitä, ettei hän +tällaisissa tilaisuuksissa antanut aseen liian kauan pysyä aloillaan, +tarkastivat palvelijat vuoroin toisiaan vuoroin Josephia. + +Ja mitä teki Joseph? Luottaen hallitsijattaren voimaan ja valtaan tämän +kuumaverisen ruhtinaspojan yli, seisoi hän tämän edessä uhkaavassa +asennossa, katsoen tätä terävästi silmiin. Ainoakaan lihas ei liikkunut +hänen marmorivalkeissa kasvoissaan, mutta hänen sysimustissa silmissään +näkyi ilme, joka oli kyllin selvä kenelle tahansa, ilme, jota ei +ruhtinaskaan voinut väärin käsittää. Kun hän näin oli muutaman +silmänräpäyksen ajan tarkastanut vastustajaansa, sanoi hän: + +"Teillä on päällikkyys täällä, tehkää niinkuin tahdotte, mutta minä en +koskaan salli kenenkään avata porttia. Meidän välillämme voi sitte +hallitsijattareni tuomita, ja hänen tuomiotaan minä en pelkää". + +Näin sanoen käänsi hän Sergo Panitzkylle selkänsä ja riensi nopein +askelin pääportaita kohden. + +Ruhtinaalla oli hyvä halu rangaista tätä rohkeata palvelijaa, ja hän +riensi sentähden sapeli ojossa muutamia askeleita palvelijan jälessä, +mutta samassa hän maltti itsensä ja kääntyi takasin. + +"No niin", komensi hän, "olkaa nyt valmiina. Ellette voi ottaa +ruotsalaisia elävinä, niin lyökää heidät, he eivät saa hengissä päästä +täältä!" + +Näin sanoen riensi hän portille ja muutamien kiivaiden sysäysten +jälkeen putosi raskas ja karkeatekoinen puupuomi maahan. Ruhtinaan piti +juuri tarttua kiinni porttiin, kun se samassa silmänräpäyksessä +työnnettiin ulkoapäin auki. Vauhti, jolla se työnnettiin auki, oli niin +suuri, että ruhtinas, joka oli ihan portin takana, horjahti taaksepäin +seinää vastaan. + +Ihmeekseen näkivät puolalaiset kahden olennon syöksyvän portinaukosta +sisään, ja ennenkun he ehtivät tointua hämmästyksestään vinkuivat +ruotsalaisten lyönnit heidän korvissaan. Neljäsosa otti heti jalat +alleen, mutta loput jäivät jälille ja panivat kovan kovaa vastaan. + +Kaarle kuningas ja Pietari Storm ymmärsivät kuitenkin niin voimakkaasti +käyttää pamppujaan, että enempi puoli vastustajista pian kieri heidän +jalkainsa juuressa. + +Ruhtinas Sergo oli kuitenkin pian saanut takaisin mielenmalttinsa, +jonka hän hetkiseksi menetti saatuaan portista töytäyksen. Ja kun hänen +terävä silmänsä portin luomasta varjosta huolimatta havaitsi ainoastaan +kaksi ruotsalaista, syöksyi hän esiin sapeli lyöntiin valmiina. + +"Petturit, lurjukset, viheliäiset!" kirkui hän laimeasti taisteleville +palvelijoille, "niinkö te puolustatte hallitsijatartanne, niinkö te +pidätte sen lupauksen, jonka te annoitte kardinaalille, kun tämä teidät +siunasi. Ettekö häpeä joutua häviöön taistelussa kahta vihollista +vastaan!" + +Nämä sanat vaikuttivat kuin sähköisku palvelijoihin. Mielettömästi +kostoa huutaen syöksyivät vielä haavoittamattomiksi jääneet palvelijat +jättiläismäisen Stormin kimppuun, joka nojautuneena lyhyen +porttikäytävän erääseen kolkkaan puolusti itseään todellisella +sankarimaisuudella. Saamistaan haavoista ei hän välittänyt, mutta eivät +olleet hänen lyöntinsäkään tehottomia. + +Kun palvelijat hyökkäsivät Pietari Stormin niskaan, sai Kaarle XII +levätä muutaman sekunnin. Näitä sekunteja hyväkseen käyttäen vei hän +pienen piilin huulilleen. Kimeä ääni tunkeutui korvia vihlovana +taistelun aikaansaaman melun lävitse, ja sen kuulivat metsän läpi +ratsastavat ruotsalaiset, jotka olivat olleet joka hetki valmiina +rientämään apuun. + +Ruhtinas Sergon tarkotus oli päästä taistelevien ja portin väliin, +sulkea portti ja sillätavoin sulkea häikäilemättömät ruotsalaiset +linnaan. Hän olisikin aikeessaan onnistunut, jos hän olisi ollut +nopeampi liikkeissään. + +Pietari Storm huomasi ensinnä aikeen ja hän huusi jyrisevällä äänellä: + +"Suojelkaa porttia!" + +Kaarle XII riensi esiin juuri kun ruhtinas oli onnistunut vetämään +raskaan tammiportin puoliväliin kiinni. Kuninkaan pitkä pamppu teki +kuitenkin lopun Sergo Panitzkyn hommista. Ylimykset seisoivat nyt +vastatusten itse portin aukossa, viimemainittu ulompana. Samassa +huomasi ruhtinas eteenpäin rientävän ratsastajajoukon. Kauhuissaan +siitä ikävästä asemasta, johon hän huomasi joutuneensa, hyökkäsi +ruhtinas kiivaasti Kaarle kuninkaan kimppuun, joka nyt oli täysin +valmis torjumaan hyökkäyksen. Hyökkäys oli aluksi niin kiivas, että +kuningas otti pari askelta taaksepäin, päästen siten samalla portin +muodostamaan varjoon. Sergo Panitzky seisoi vielä ulkopuolella +kirkkaassa kuun valossa. + +Ruhtinas käytti asettaan kiivaasti, mutta hapuilevasti, kun taas Kaarle +XII oli kylmä ja perusteellinen. Seurausta ei tarvinnutkaan kauan +odottaa. Hyvin suunnatulla lyönnillä löi kuningas aseen ruhtinaan +kädestä, syöksyi sen jälkeen tämän kimppuun, lyöden hänet voimakkaalla +nyrkiniskulla maahan. Kaatuessaan löi ruhtinas päänsä portin pilariin, +jolloin hän pyörtyi. + +"Nyt meidän kait kuitenkin täytyy lähteä käpälämäkeen", puhisi Storm +vieden kätensä otsalle, joka oli aivan verinen. "Noita perhanoita emme +voi vastustaa, niitä on liian monta!" + +Kaarle XII kuunteli tarkkaavasti. Hänen kasvonsa olivat aluksi synkät, +mutta äkkiä ne kirkastuivat, kun paikalle rientävien ratsujen kavioiden +kapse nyt kuului selvempänä. + +"Ainoastaan pari minuuttia, urhea Storm!" huusi hän. "Apu on lähellä!" + +"Kyllä, vaikka tuhansia tunteja, jos niin tarvitaan", huudahti Storm +riemuiten. "Eläköön, nyt ne ovat täällä!" + +"Niin, eläköön, voitto on meidän!" huudahti samassa eräs ääni sivulta, +ja pitkin muurin sisäsivua työntäytyi esiin jättiläismäinen olento, +vereen tahraantunut, mutta kuitenkin taisteluun valmis. Kaarle kuningas +huudahti hämmästyksestä, mutta ei ehtinyt tekemään kysymystä, joka oli +hänen huulillaan, sillä samassa syöksyivät ensimäiset ratsastajajoukot +linnanpihalle ja ajoivat pelokkaat palvelijat suin päin takaisin +piilopaikkoihinsa. + +Sergo Panitzkyn pyörtyessä kaatui hän aivan muurin viereen. Tämä oli +hänen pelastuksensa, sillä hän olisi ehdottomasti tullut yliajetuksi ja +joutunut hevosten ruhjottavaksi. + +Kun taistelu oli päättynyt, kannettiin hän linnaan. Tultuaan jälleen +tuntoihinsa, kysyi hän, kuka oli hänen voittajansa. + +Eräs palvelijoista, joka oli kuullut kerrottavan kamppailusta, vastasi +ruhtinaan kysymykseen: + +"Kaarle XII". + +Hehkuva puna lensi Sergo Panitzkyn kasvoille ja hän kääntyi, niinkuin +näytti, häpeissään seinää vasten, samalla kun hänen huuliltaan kuului +muutamia epäselviä lauseita. + + + + +6. + + +Jos salama olisi täysin kirkkaalta taivaalta lyönyt alas Kaskin +jalkoihin, ei hän olisi enempää hämmästynyt kuin kohdatessaan +puolalaisen irvistelevän naaman ja kuullessaan uhkauksen: + +"Kuole, koira!" + +Mutta Anders Kaski oli siksi usein ollut yhtä vaarallisille +seikkailuille alttiina, ettei hän tästä aivan toivottomuuteen joutunut. +Pikainen toiminta oli useat kerrat ennemmin ollut hänelle eduksi, ja +siitä hän nytkin ymmärsi hyötyä. + +Olosuhteet, joilla toisinaan on suuri vaikutus tekoihimme tulivat +häikäilemättömän Kaskin avuksi miltei ennemmin kuin hän aavisti eli +uskalsi toivoa. Hän kohtasi nimittäin puolalaisen samaan aikaan kuin +Kaarle kuningas ja Pietari Storm työnsivät pääportin auki. Melu, joka +tästä syntyi, veti puolalaisen huomion puoleensa siinä määrin, että hän +käänsi katseensa sinnepäin. + +Parempaa tilaisuutta ei Anders Kaski kaivannutkaan. Säärien ja +käsivarsien raudankovat lihakset olivat jo jännittyneet, ei tarvinnut +enää muuta kuin panna ne toimintaan, eikä vänrikki siinä suhteessa +ollut pitkäveteinen. Tämä oli ainoa mahdollisuus, ellei tahtonut +puolalaisen keihään lävistämänä syöksyä maahan. + +Rajulla nykäyksellä heittäytyi hän vallille, mutta voimat olivat +kuitenkin liian vähäiset. Sen sijaan että hän olisi tullut suoraan +jaloilleen, kaatui hänen raskas vartalonsa puolalaisen jalkoja vasten +sillä seurauksella että näiden omistaja, joka kaikeksi onneksi oli +aivan valmistumaton hyökkäykseen, omistettuaan koko huomionsa portin +luona syntyneeseen meluun, menetti tasapainonsa. Keihäs teki ilmassa +puoliympyrän ja putosi alas vallilta, jolloin se särkyi. + +Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä seisoivat Kaski ja puolalainen +jaloillaan toisiaan vastassa. Viimemainittu oli karkearakenteinen ja +näytti omaavan verrattain paljo voimaa. Ivallinen ilme oli nyt +kuitenkin hänen kasvoiltaan kadonnut. Hän ei voinut käsittää, +miten vihollisensa, joka juuri oli riippunut vallin ulkoreunalla ja +joka olisi ollut niin helposti syöstävissä alas, nyt seisoi +vahingoittumattomana hänen edessään. Päättäen hänen puolittain +kauhistuneesta ulkonäöstään, piti hän tätä yliluonnollisena asiana. + +Anders Kaski ei kuitenkaan antanut hänelle pitkää miettimisen aikaa. +Koko voimallaan syöksyi hän puolalaisen niskaan ja painoi tätä vallia +vastaan. Nyt vasta käsitti puolalainen, että tässä oli tosi +kysymyksessä, eikä mikään yliluonnollinen lumous. Liukkaana kuin +ankeriainen keinotteli hän itsensä pois Anders Kaskin käsistä, ja taas +seisoivat taistelijat toisiaan vastassa. + +Puolalainen koetti huutamalla kutsua itselleen apua, mutta samassa +olivat vänrikin luisevat sormet hänen kurkussaan kiinni, pusertaen sitä +niin voimakkaasti, ettei heikompaakaan ääntä päässyt ilmoille. +Taistelijat vierivät yhtenä kehänä vallilla, ja Kaski sai nyt kokea, +ettei hänen vastustajansa ollut niin heikko kuin hän ensin luuli. +Onnistuipa puolalaisen työntää Kaski ihan vallin reunalle. + +Nyt vasta huomasi vänrikki vaaran vakavuuden, jonkatähden hän otti +uudelleen kiinni puolalaisesta ja sai hänet alleen. Raju nyrkinisku +teki puolalaisen hetkiseksi tunnottomaksi, ja tätä ymmärsi vänrikki +taitavasti käyttää hyväkseen. Hän hyppäsi pystyyn ja antoi +vastustajalleen aimo potkun päähän. Vaikeasti möristen putosi +puolalaisen ruumis alas vallilta ja katosi samaan pensaaseen, jonka +tuttavuutta Anders Kaski äsken oli tehnyt. + +"No niin, hyvästi hänen kanssansa", virkkoi vänrikki tyytyväisenä. +"Mutta totta tosiaan, portin luona tapellaan! Kuningas ja Storm ovat +varmaankin onnistuneet pääsemään sisälle". + +Kun hän muutamien minuuttien etsiskelyn jälkeen sai käsiinsä pistoolin, +joka kamppailun aikana oli hukkaantunut, lähti hän rohkeasti ja vaaroja +pelkäämättä sinnepäin, mistä taistelun rähäkkä kuului. + +Mutta ennenkun Kaski ehti perille, täytyi hänen vielä selviytyä yhdestä +seikkailusta, joka olisi voinut käydä hänelle kalliiksi, ellei nopea +toiminta jälleen olisi tullut hänelle avuksi. + +Portin lähellä työntäytyi valli sisäänpäin. Tässä oli myös ainoa +ylöskäytävä. Vänrikki huomasi sen ja koetti hiipien päästä käytävälle. +Mutta kohtalo oli toisin määrännyt. Yksi portin luona olevista +vahtimiehistä huomasi Kaskin ja pahaa aavistaen otti muutamia tovereita +mukaansa. Parin minuutin kuluttua oli Anders Kaski piiritetty. + +"Ruotsalainen, ruotsalainen!" kuului huuto puolalaisen huulilta. +"Kuinka hän tänne on päässyt!" + +Näihin huudahduksiin vastasi vänrikki ensin kuulalla, joka heitti yhden +linnanpalvelijan alas vallilta, ja sen jälkeen miekanlyönnillä, joka +kaatoi toisen polvilleen. Siinä oli kylliksi vastausta, tuumivat +puolalaiset, ja hyökkäsivät mielettömästi kostoa huutaen Kaskin +kimppuun. Anders kylläkin puolusti itseään kaikella kunnialla, mutta +vihollisten lukumäärä kasvoi lakkaamatta ja pian hänellä oli lähemmä +parikymmentä kirkuvaa puolalaista vastassaan. + +Hänen päähänsä löi rohkea ajatus. Kun hän oli koko voimallaan heittänyt +pamppunsa vastustajien päiden yli, estääkseen sitä siten joutumasta +puolalaisten käsiin (se putosikin vallin ulkopuolelle, josta Kaski itse +sen myöhemmin löysi), löi hän tiellään olevaa puolalaista pyssyntukilla +päähän ja heittäytyi sen jälkeen maahan, vieriten pitkin kaltevaa +vallin syrjää alas. Kirkuvat puolalaiset syöksyivät perässä, mutta +heillä oli niin kova kiire, että he joutuivat toinen toisensa niskaan, +muodostaen korkean ihmisröykkiön, josta kuului kamalaa melua ja +sadatusta. + +Niin pääsi Anders Kaski, rypien veressä ja liassa sekä kasvot ja +käsivarret mustelmia täynnään, mutta muuten kuitenkin hyvässä kunnossa +linnanpihalle juuri samassa silmänräpäyksessä, kun Kaarle kuningas teki +selvää ruhtinas Sergo Panitzkystä. Mutta niin ruhjottu ja verinen kuin +Anders olikin, ei hän kuitenkaan voinut pidättää naurua, joka +väkistenkin työntäytyi hänen huulilleen, kun hän kirkkaassa kuuvalossa +näki elävän joukkion vallin vieressä. Niin sydämestään ei hän ollut +saanut moneen päivään nauraa. + +Sen jälkeen riensi hän pitkin vallin kylkeä portille ja tuli, niinkuin +tiedämme, parhaaseen aikaan Kaarle kuninkaan ja Pietari Stormin luo. +Kun hän myöhemmin päivällä kertoi seikkailuistaan Kaarle kuninkaalle +näytti tämä perin tyytyväiseltä, kun hän taputti vänrikkiä olkapäälle +ja sanoi: + +"Sinä olet kyllin arvokas pääsemään henkivartioväkeeni. Tästä päivästä +kuulutte sekä sinä että Storm tähän joukkoon". + + + + +7. + + +Kun laukaukset, jotka olivat vähällä ottaa muurilla riippuvan Anders +Kaskin hengiltä, kävivät yhä rajummiksi, kasvoi kardinaalin levottomuus +enemmän ja enemmän. + +"Riennä!" huusi hän palvelijain esimiehelle. "Jos linna on piiritetty, +ennenkun minä olen poissa, niin taivaan kirous lankee hirvittävimmässä +muodossa teidän ylitsenne". + +Kuumaverinen puolalainen tömisti jalkaa niin voimakkaasti, että tomu +pilvenä nousi hänen ympärilleen. + +"Ankara, armollinen herra", lausui esimies pelosta vapisten, sillä hän +tunsi liian hyvin kardinaalin taipumattomuuden, kun oli rankaiseminen +kysymyksessä, "kaikki on heti järjestyksessä ja -- --" + +"Mutta sinähän sanoit äsken, että kaikki on järjestyksessä", keskeytti +ankara kardinaali, kiinnittäen esimieheen läpitunkevan katseen. + +"Kyllä ... kyllä ... armollinen herra", tapaili tämä, "mutta ... +mutta..." + +Hän ei saanut puhua ajatustaan loppuun, sillä kardinaali tarttui +kursailematta kiinni hänen kurkkuunsa rajusti nutistaen +esimies-poloista samalla kun hän huudahti: + +"Viheliäinen petturi! Oletko sinä ehkä vihollisen kanssa yksissä +vehkeissä! Vastaa heti, muuten kiirastulen kaikkien tuskien nimessä +olet päätäsi lyhempi". + +Näin sanoen hän päästi otteensa. Vapisten joka jäsenestään vaipui vanha +palvelija polvilleen ja toisti varmaankin parikymmentä kertaa, että hän +oli syytön. Palvelija vakuutti itkien ja vannoen uskollisuuttaan. + +"No, no", virkkoi kardinaali kääntyen poispäin, sillä palvelijan +kyyneleet koskivat häntä sitäkin enemmän kun hän itse tiesi, että mies +raukka, joka nyt makasi hänen jalkainsa juuressa, oli uskollinen ja +kokenut palvelija, joka oli ollut hänen isänsäkin palveluksessa, +käyttäytyen silloin mitä kiitettävimmällä tavalla. Kardinaalin +arvokkuus kielsi kuitenkin näyttämästä liian suurta lempeyttä, +jonkatähden hän sanoi: + +"Nouse ylös. Saamme nähdä, miten nopeimmin voimme päästä pois täältä". + +Toiset palvelijat hengittivät taas kevyemmin, sillä he kaikki pitivät +esimiehestään. + +Vihdoin oli kaikki järjestyksessä, kardinaali istui jo satulassa. + +"Eteenpäin!" komensi hän. + +Takaportti avattiin, mutta samassa saatiin kokea, miten kaikki menee +takaperoisesti, kun liiaksi kiirehditään. Kiireessä ja kardinaalin +vihanpurkauksen aikaansaamassa hämmingissä oli aivan unohdettu se +suuriarvoinen seikka, että takaportti oli hevosille liian matala. + +Nyt oli kardinaalin vuoro hämmästyä. Kiukun puna levisi hänen +kasvoilleen, ja hän mutisi itsekseen pitkiä lauseita, jotka eivät +olleet sopusoinnussa hänen asemansa kanssa kirkon korkeimpana miehenä +eikä sen pyhyyden kanssa, jonka tietysti olisi pitänyt sädekehänä +loistaa hänen ympärillään. + +Hämillään katselivat palvelijat toisiaan ja esimiestään. Tämä alkoi +jälleen vapista joka jäsenestään, sillä hän odotti isännän uudistunutta +vihanpurkausta. Mutta tällä kertaa ei siitä, kumma kyllä, tullut +mitään. Häpeissään kuin juuri vedestä ylösvedetty kiukkuinen koira +astui hän alas hevosen selästä ja virkkoi tavallista lempeämmällä +äänellä: "Sulkekaa portti niin kauaksi!" Eräs palvelijoista totteli +käskyä sillä onnettomalla seurauksella, että se meni lukkoon. Kauhusta +kalvennut palvelija varoi kuitenkin puhumasta asiasta mitään. Hän +rauhottui kuitenkin ajatellessaan, että löytyi porttiin sopiva avain. + +Samaan aikaan tapahtuivat puolalaisten onnettomuudet tammiportin luona. +Raivoissaan juoksi kardinaali niin nopeaan kuin hänen ikänsä sen salli +ympäri linnanpihaa löytääkseen hevosille toisen ulospääsytien. Turhan +etsiskelyn jälkeen kääntyi hän vihdoin mainitun takaportin luo, jota +eivät palvelijat olleet uskaltaneet jättää, niin mielellään kuin he sen +olisivatkin halunneet tehdä. + +"Meidän täytyy paeta ilman hevosia", huusi kardinaali kuparinvärisenä +naamaltaan, "avatkaa heti portti!" + +Nyt vetäytyi palvelija, joka portin oli sulkenut, varovaisesti +toveriensa taakse. Esimies, joka ei mitään pahaa aavistanut, riensi sen +sijaan täyttämään kardinaalin ankaraa käskyä. + +Mutta hänen kaikista ponnistuksistaan huolimatta ei portti auennut. +Kärsimättömänä syöksyi kardinaali itse esiin, mutta hänenkin +ponnistelujensa tulos oli sama. Portti oli ja pysyi kiinni. + +Hänen kunnia-arvoisuutensa kardinaali kävi muutamiksi sekunneiksi +kuolonkalpeaksi kasvoiltaan. Koko hänen ruumiinsa vapisi kiukusta. Sen +jälkeen levisi hehkuva puna hänen kasvoilleen ja hirveästi ärjyen, joka +pikemmin tuntui villieläimen kuin ihmisen ääneltä, syöksyi hän +palvelijain esimiehen kimppuun. + +"Nyt minä ymmärrän juonesi, lurjus!" huusi hän. "Käsitän +krokotiilinkyyneleesi..." + +Hän ei lausunut lausetta loppuun. Käyrä sapeli vinkui niin +onnettomuutta ennustavana ilmassa, ja kun onneton esimies ojensi +kätensä suojellakseen itseään, tulivat hänen molemmat kätensä +poikkihakatuiksi. Surkeasti ähkien vaipui hän maahan ja meni +tajuttomaksi. + +Tämä tapahtui takaportin luona samaan aikaan kun Kaarle XII ja ruhtinas +Sergo ottelivat. Heti tämän jälkeen oli kardinaali ruotsalaisten +vallassa. + +Hänet vietiin sisälle linnaan, ja kun hän kohtasi kuningas Kaarlen, +levisi jälleen hehkuva puna hänen kasvoilleen. + +"Äh", virkkoi kuningas, tarkastaen mielenkiinnolla vankiaan. "En voinut +aavistaakaan, että näin pian olisimme kohdanneet toisemme. Tämä on +kohtalon oikku!" + +Nämä sanat lausui kuningas hieman ivallisella äänellä. Kun ei +kardinaali mitään vastannut, jatkoi kuningas: + +"Entä kuningas August, oletteko hänet hiljakkoin tavannut?" + +"En, teidän majesteettinne", vastasi kardinaali Primas matalalla +äänellä. + +"Te ette ehkä tiedä, missä hän on". + +"En!" + +"Merkillistä", virkkoi Kaarle kuningas ihmetellen. "Niinmuodoin on +minulla paremmat tiedot hänestä". + +"Vai niin!" lausui kardinaali pitkäveteisesti. Hän ei kuitenkaan tullut +lausuneeksi, missä kuningas August löytyi. Kuningas Kaarle sen sijaan +vastasi: + +"Kahdeksan päivää sitte oli hän Krakaussa ja on kait vieläkin siellä". + +Kardinaali vaikeni. Viimein hän kuitenkin virkkoi: + +"Millaiseksi aikoo teidän majesteettinne määrätä minun kohtaloni?" + +Nyt oli kuninkaan vuoro vaijeta. Hän tuumi pitkän ajan. Vihdoin hän +sanoi: + +"Kohtalonne riippuu teistä itsestänne!" + +"Minusta itsestäni!" + +"Niin". + +"Minä en ymmärrä teidän majesteettianne". + +Kaarle XII teki kärsimättömyyttä osottavan liikkeen. + +"Te kyllä ymmärrätte minua, vaikka ette ole ymmärtävinänne". + +"Ei, minä vakuutan teidän majesteettinne että..." + +"Vai niin", keskeytti kuningas vielä suuremmalla kärsimättömyydellä. +"Te tiedätte, että minä haluan teidän välitystänne keskusteluissa +kuningas Augustin kanssa. Tähän asti olette kieltäytynyt. Nyt sanon +teille, ettette te pääse täältä ennenkun olette täyttänyt tahtoni". + +Kardinaali vei molemmat kätensä silmilleen. Huomasi selvästi, että +kuninkaan sanat tuottivat hänelle tuskaa. Viimein hän sanoi: + +"Arvaan että on kysymyksessä Puolan kruunusta luopuminen, jota teidän +majesteettinne vaatii". + +"Olette arvannut oikein". + +"Kuningas August ei koskaan suostu siihen", vastasi kardinaali. + +"Hänen täytyy", oli Kaarle kuninkaan selvä ja varma vastaus. + +"Ei ennen kuin hän tulee siihen pakotetuksi". + +"Minä pakotan hänet". + +Tämä kardinaali Primakselle niin epämieluinen keskustelu keskeytyi sen +kautta että Kaarle kuningas käski ohimenevän Anders Kaskin ottaa +hoiviinsa tämän kallisarvoisen vangin. Nyt jätti kardinaali Primas +pääportaat, missä keskustelu Kaarle kuninkaan kanssa oli tapahtunut. +Kun hän oli niin pitkällä, ettei kuningas voinut kuulla hänen sanojaan, +mutisi hän itsekseen: + +"Oleppa varuillasi. _Nyt_ sinä kyllä olet voittaja, mutta osat voivat +vaihtua ennenkun aavistatkaan. Se on kuitenkin varma, ettei Stanislaus +Leczinski koskaan tule pitemmälti kantamaan Puolan kruunua, vaikka +voisitkin sen hänen päähänsä asettaa". + + + + +8. + + +Rajzacin linnan vallotusta seurannut päivä läheni loppuaan. Se oli +aluksi ollut kaikkea muuta vaan ei kaunis. + +Illan tullen puhdisti raitis koillistuuli taivaankannen pilvistä, ja +auringon lämpimät säteet kohtasivat niitä miljoonia sadepisaroita, +jotka kimaltelivat puiden lehdissä. Ilta muodostui samassa määrin +kauniiksi kuin aamu oli ollut ruma. + +Päivällä sateen rajuimmin riehuessa oli linnassa tapahtunut tärkeä +juttu. Kardinaali oli nimittäin koettanut päästä vapauteen. Koska hänen +vankeutensa ei ollut kaikkein ankarinta laadultaan, oli hän saanut +oikeuden kunniasanaansa vastaan vapaasti liikkua linnassa. Mutta +pakotettua kunniasanaa ei hän katsonut olevansa velvollinen +noudattamaan, jonkatähden hän, kun Anders Kaski hetkiseksi heitti +katseensa pois hänen pyhyydestään, hiipi takaportille, jonka +ruotsalaiset vanginvartijat olivat rikkoneet. Onneksi huomasi kuningas +itse pakolaisen ja tarttui tätä kursailematta niskasta kiinni. + +"Sillä tapaako te pidätte antamanne kunniasanan", jyrisi Kaarle XII. + +Joutuessaan itse teossa kiinni, kävi kardinaali Primas aluksi +hämilleen. Mutta hän sai pian takaisin mielenmalttinsa ja vastasi +röyhkeästi katsoen kuningasta silmiin: + +"Lupausta, jonka on pakotettu antamaan, ei ole velvollinen pitämään". + +"Niin, minä tiedän, että tämä on sopusoinnussa jesuiittojen oppien +kanssa", vastasi Kaarle XII samalla kun hänen rehelliset kasvonsa +ilmaisivat syvintä halveksumista, "mutta ajattelin kuitenkin, että +Puolan uskonnon ylin valvoja pitäisi parempaa huolta arvostaan eikä +rikkoisi antamaansa kunniasanaa". + +"Minä toistan äskeiset sanani", vastasi Primas vähemmin röyhkeällä +äänellä. "Maan vihollisia vastaan eivät mitkään arvelemiset voi tulla +kysymykseen". + +"Hyvä, otetaanpa sitte sanoistanne vaari", vastasi kuningas kylmästi ja +näköjään täysin rauhallisena, vaikka kiukku kiehui hänen sisässään, +sillä hän ei tiennyt mitään halveksuttavampaa kuin kavaluus ja petos. +"Tästä hetkestä teitä todellakin kohdellaan kuten vankia. Mutta mitään +muuta ei teiltä pidä puuttua kuin vapaus". + +Anders Kaski, joka samassa hikisenä ja ähisten lähestyi, sai ankarat +nuhteet sekä määräyksen viedä hämmästyneen ja itsekseen kiroilevan +kardinaalin erääseen pohjakerroksessa sijaitsevaan huoneeseen. Kuningas +itse seurasi jonkun matkan päässä ja otti haltuunsa huoneen avaimen, +selittäen itse ryhtyvänsä kardinaalin vanginvartijaksi, kun ei hän enää +voinut luottaa väkeensä. + +Nämä epäsuorat nuhteet koskivat kipeästi Anders Kaskiin. Kuningas +keskeytti kuitenkin hänen anteeksipyyntönsä ankaralla määräyksellä että +Kaskin oli heti järjestettävä niin että joukot olisivat kahden päivän +kuluttua valmiit paluumarssiin. Niin kauaksi halusi Kaarle XII vielä +jäädä Rajzaciin, jolla välin hänen taisteluista ja matkoista uupunut +armeijansa saisi levätä ja koota voimia vastaisten verileikkien +varalle. + +Kun vänrikki oli poistunut, kuunteli kuningas hetkisen kardinaalin +vankihuoneen oven takana. Sisältä ei kuulunut pienintäkään ääntä. + +"Oli hyvä, että hän koetti paeta niin että sain paremman aiheen panna +hänet lukkojen taakse", mutisi kuningas itsekseen. "Nyt on minulla +Puolan vaikutusvaltaisin mies häkissä. Toivoakseni tämä jossain määrin +vaikuttaa kenraali Trampeen, johon kuningas August sokeasti luottaa. +Edullisinta olisi, että suunnitelmani voisivat mennä täytäntöön +ennenkun tsaari Pietari ehtii koota aivan ylivoimaisen armeijan. +Mutta", lopetti hän itseään lohduttaen, "minä taistelen oikean asian +puolesta, tahdon rangaista kavaluuden, ja silloin kyllä korkeampi valta +on minun puolellani". + +Näin sanoen meni hän hiljalleen pitkän käytävän läpi, jonka +keskikohdalla sijaitsi kardinaalin vankeushuone, ja meni linnanpihalle, +jossa hän hetkisen tarkkaan tutki linnan paikkoja. + +Hän oli tuskin ehtinyt jättää käytävää, kun solakka naisolento riensi +ulos vankilan oven luona löytyvästä syvästä sopukasta. Se oli Eleonora. +Sanotun oven ulkopuolella pysähtyi hän muutamiksi minuuteiksi ja +kuunteli tarkkaavasti, jonka jälkeen hän riensi ylös leveitä rappuja ja +ohjasi askeleensa suoraan leskiruhtinattaren rukoushuoneeseen, missä +toivoi tapaavansa iso-äitinsä. + +Hän ei pettynytkään tässä oletuksessaan. + +Avonaisen akkunan ääressä, josta leppoisa tuuli virtasi sisään, seisoi +leskiruhtinatar Martha Sobieski ja katsoi miettivästi yli sammaltuneen +vallin. Hänen katseensa harhaili kauan ympäri kaikille tahoille, kunnes +se lopulta kiintyi kahteen ratsumieheen, jotka huvittelivat itseään +eräänlaisella pelillä. He olivat kovaäänisiä ja nauroivat usein +sydämellisesti toistensa pienille onnettomuuksille. + +Syvä huokaus kohousi Martha-rouvan rinnasta, nähdessään isänmaansa +vihollisten niin suruttomasti pitävän hauskaa sen linnan valleilla, +jota hän niin monet kerrat oli rukoillut Jumalan ja pyhän neitsyeen +suojelemaan valloittajan käsistä. Hänen vielä niin kauniilla ja +jaloilla kasvoillaan oli niin surullinen ilme, että varpaillaan sisään +astuva Eleonora hämmästyneenä pysähtyi ovelle. Hän ei uskaltanut mennä +pitemmälle peläten häiritsevänsä vanhaa iso-äitiä hänen surussaan. + +Kun leskiruhtinatar vihdoin oli tarpeeksi tarkastanut ympäristöä, meni +hän laahustavin askelin rukouspallin luo ja laskeutui polvilleen. Hän +ei kuitenkaan ollut ehtinyt kauan rukoilla, kun hän äkkiä hätkähti ja +katsoi taakseen ankarin silmäyksin. Pojantyttären paksun silkkileningin +kahina oli keskeyttänyt hänet hartauden toimituksessaan. + +"Hyvä, rakas iso-äiti", virkkoi nuori tyttö syöksyen esiin, ... antakaa +anteeksi käytökseni, joka..." + +"Minä en ole tahtonut oikein tuntea sinua enää", keskeytti iso-äiti +ankarana, sillä hänen kävi vielä sapelleen Eleonoran käytös ruhtinas +Sergoa vastaan. Martha rouvalla oli sama vika kuin useammilla +vanhemmilla ihmisillä on, että hän nimittäin hyvin mielellään käytti +hyväkseen jokaista tilaisuutta saadakseen marista. Toisinaan tunsi hän +ikäänkuin vastustamatonta tarvetta saada purkaa ulos harminsa. Jos +hänen tunteenpurkaustensa esine oli kyllin viisas mukautumaan +kohtaloonsa, niin tuli hän jälleen hyvälle päälle ja kaikki oli pian +unohdettu. + +Tämä marisemiskuume vaivasi häntä nyt kun Eleonora astui sisään, ja +pian hän täydellä vauhdilla ylisti ruhtinas Sergo Panitzkyn +rakastettavaa luonnetta, hänen syntyperäänsä ja rikkauttaan, joiden +kautta Eleonora ilman epäilyä saavuttaisi mitä kadehdittavimman aseman +Puolan naisten joukossa. Samalla sai Eleonora ankarat nuhteet sen +johdosta että hän osotti niin suurta välinpitämättömyyttä sitä miestä +kohtaan, jonka hänen vanhempansa iso-äidin erikoisten suositusten +perusteella olivat hänelle määränneet. Sanat tulvivat virtanaan Martha +rouvan huulilta. + +Kun Eleonora pitemmän aikaa oli kuunnellut tätä sanatulvaa, joka +pikemmin lisääntyi kuin väheni, sanoi hän, kun leskiruhtinatar tuli +maininneeksi veljensä nimen: + +"Kardinaali parka, hän istuu lukkojen ja telkien takana". + +Jos salama olisi äkkiä lyönyt leskiruhtinattaren jalkojen eteen, ei hän +olisi niin kovin kauhistunut kuin kuullessaan nämä sanat +pojantyttärensä huulilta. Hänen innokkaasta puhelemisesta melkein +tulipunaiset kasvonsa kävivät äkkiä niin liidunvalkeiksi, että nuori +tyttö kauhistuneena juoksi esiin huudahtaen: + +"Hyvä Jumala, onko iso-äiti sairas?" + +Vanhus oli vaipunut lepotuoliin ja kätki kasvot käsiinsä. Syvät +huokaukset nousivat hänen rinnastaan; hän oli vähällä tukehtua ja veti +tuon tuostakin syvään henkeään. Vihdoin hän vaivoin sai kysytyksi: + +"Kuulin varmaankin väärin, että muka kardinaali on lukkojen ja telkien +takana?" + +Vanhus nimittäin ei tiennyt muuta kuin että veli oli päässyt pois +linnasta ennenkun se vallotettiin. + +"Ei, iso-äiti kyllä kuuli oikein", vastasi Eleonora matalalla äänellä. + +Muutaman minuutin kuluttua lausui leskiruhtinatar: + +"Kuinka olet sen saanut tietää?" + +"Näin itse, kun hänet teljettiin siniseen huoneeseen. Ruotsin kuningas +itse on hänen vanginvartijansa". + +"Mahdotonta", lausui vanhus. "Tuon sinä olet uneksinut". + +"Ei, iso-äiti, minä en ole sitä uneksinut". + +"Pyhän Jumalan äiti", huudahti Martha rouva aivan suunniltaan +levottomuudesta ja murheesta, "veljeni vihollisten käsissä! Silloin +varmaankin Puolan loppu lähenee, koska hän nykyisin on ainoa, jolla on +voimaa ja kykyä pitää kansamme koossa. Oi, Jumala, eivätkö +koettelemukset vielä ole lopussa. Onko se sinun tahtosi, että Puolan on +taistelussa sorruttava?" + +Kun hän oli hetkisen istunut pää rintaa vasten vaipuneena, virkkoi hän +toivehikkaalla äänellä: + +"Jos sentään ruhtinas Sergo olisi täällä sinun tilallasi. Hän on +kuitenkin mies". + +Oli vaarallista kertoa leskiruhtinattarelle ruhtinas Sergon +onnettomasta kohtalosta. Eleonora ei kuitenkaan enää voinut vaijeta, +vaan kertoi ruhtinaan kamppailusta Kaarle kuninkaan kanssa +porttikäytävässä. + +"Kuka sellaista sinulle on kertonut", virkkoi Martha rouva, jota tämä +uusi onnettomuus koski vielä kipeämmin. + +"Joseph". + +Seurasi pitkä ja kiusallinen hiljaisuus, jota ainoastaan kellon +naksutus häiritsi. Eleonora oli hiljaa hiipinyt akkunan luo, minkä +ääressä iso-äiti muutama minuutti takaperin oli seisonut. Kauan ei hän +siinä kuitenkaan ollut tarkastanut auringonlaskua, kun uusi ajatus +äkkiä lensi hänen aivoihinsa. Kiireesti riensi hän leskiruhtinattaren +luo, joka edelleen istui lepotuolissa kädet ristissä rinnan päällä. + +"Iso-äiti", virkkoi Eleonora laskeutuen polvilleen vanhuksen eteen, +samalla kun hän nosti kirkkaat, loistavat silmänsä tätä kohden, "älä +nyt ole pahoillasi! Minä olen keksinyt keinon, miten vanki +vapautetaan". + +Nuoren tytön täytyi kerrata nämä sanat, ennenkun leskiruhtinatar +käsitti, mistä oli kysymys. + +"Miten, miten", huudahti hän viimein innokkaasti. "Mikä keino se on?" + +"Löytyyhän siniseen huoneeseen kaksi avainta?" + +"Kyllä, mutta ... mutta..." + +"Iso-äiti ei vielä ymmärrä, mitä minä tarkotan". + +"Ei, minä en tosiaan ymmärrä, lapseni", vastasi rouva huomattavasti +lempeämmällä äänellä. + +"Anna minun toimia", pyysi Eleonora, "ja kaikki käy hyvin. Anna minun +myös itse määrätä toimintatapani ja iso-äiti voi olla vakuutettu siitä, +että minä vedän huulesta vanginvartijaa, niin kuninkaallinen henkilö +kuin hän onkin". + +Heikko hymy somisti Martha rouvan huulia. Hän tahtoi myös mielellään +uskoa pojantyttären sanoja, jonka tähden tyytyväisyys kuvastui hänen +kasvoillaan. + +"Miksi kysyit, jos siniseen huoneeseen löytyy kaksi avainta", virkkoi +hän hetkisen mietittyään. + +"Sentähden, että minä tarvitsen toista avainta". + +"No, kuka sitte tarvitsee toista?" + +"Se on jo vanginvartijan hallussa". + +"Onko Joseph ollut niin varomaton, että hän on antanut avaimen olla +lukossa", virkkoi Martha rouva pudistaen päätään, "siinä +tapauksessa..." + +"Joseph on viaton", keskeytti Eleonora. "Tuskin olivat ruotsalaiset +onnistuneet valtaamaan linnan, kun kuningas vaati häneltä kaikki +avaimet, uhaten panna hänet muuten sellaiseen paikkaan, jossa ei +aurinko eikä kuu loista. Hän kyllä pani vastaan, selittäen, että +avaimet olivat linnan hallitsijattaren, mutta mikään ei auttanut, +kuningas käski väkensä ottamaan avaimet väkivallalla. Silloin Joseph +mieluummin jätti avaimet kuin antoi itseään pahoinpidellä, niin että +hän on viaton". + +Leskiruhtinatar veti helpotuksen huokauksen, kun hän sai tietää että +hänen kunnioittamansa vanha uskollinen palvelija oli viaton. Kun hänen +silmäyksensä muutaman minuutin ajan oli harhaillut ympäri huonetta, +kiintyi se vihdoin pieneen, hienosti valmistettuun kultalaatikkoon. + +"Tuossa on avain", sanoi hän osottaen laatikkoa. "Kunhan vain voisin +aavistaa, mitä sinä sillä teet. Se käy yli ymmärrykseni". + +Sen sijaan, että olisi vastannut, otti Eleonora mahdollisimman +salaperäisen muodon päälleen. Sitte hän iloisesti nyökkäsi vanhalle +iso-äidille ja jätti huoneen. + +Eleonoran poistuttua pani leskiruhtinatar Martha Sobieski kädet ristiin +rinnalleen ja lausui kuiskaten, rukousnauhan nopeasti juostessa käsien +välitse: + +"Sinä, joka kaikki johdat parhain päin, salli meidän myös vapautua +näistä anastajista, jotka upottavat kauniin Puolan verivirtoihin ja +ajavat sen pojat kuin villipedot metsiin. Vapauta myös veliraukkani, +sillä hän on ainoa, joka näissä huolestuttavissa olosuhteissa voi +kansassa ylläpitää rohkeutta, sittekun kuningas August on jättänyt +meidät pulaan ja sen sijaan huvittelee perintömaassaan Saksenissa. +Kuule rukoukseni, pyhä neitsyt. Amen". + +Vanhus oli tuskin ehtinyt lausumaan viimeiset sanat, kun oven +ulkopuolelta kuului melua. Ensin kuului kiireisiä askeleita, sen +jälkeen sanakiistaa, joka kävi yhä kiivaammaksi. Sanakiista päättyi +korvapuustiin, jota seurasi valitushuuto. Samassa nykäistiin ovi auki +ja Anders Kaskin karkeatekoinen vartalo ilmestyi oven aukkoon. Kun hän +ei heti huomannut lepotuoliin lyykistynyttä vanhusta, alkoi hän +uteliaana katsella ympärilleen. Rukoushuoneessa vallitseva komeus +saattoi hänet aivan ymmälle, ja kun hän muutaman sekunnin oli siinä +töllistellyt, pääsi hänen hämmästyksestä väräjäviltä huuliltaan: + +"Peijakkaan hienoa. Tuskinpa kuninkaamme koti on hienompi". + +Lepotuolista kuului heikko huudahdus, joka saattoi Anders Kaskin +kääntämään katseensa sinnepäin. Kun hän hetkisen oli tarkastanut +kauhusta kalmankalpeata leskiruhtinatarta, joka tajuissaan pysyäkseen +taukoamatta haisteli pientä pulloa, ajatteli hän itsekseen: + +"Tuo vanha marakatti se varmaankin on". + +Ääneen hän lausui: + +"Onko se ruhtinatar So ... Sob ... Sobi ... ei, enpä totta totisesti +muistakaan tuota mutkikasta nimeä. No, samapa se, onko se hän, joka +omistaa tämän linnan?" + +Leskiruhtinatar, jonka pelko oli hieman hälvennyt nähdessään +ruotsalaisen jäävän seisomaan oven viereen, vastasi kysymykseen tuskin +huomattavalla nyökäyksellä. Tällaista vastaustapaa ei suora ja +teeskentelemätön Kaski ymmärtänyt. + +"Hän on varmaankin kuuro", ajatteli Kaski. "No, saammepa nähdä". + +Sen jälkeen huusi hän koko mahtavan äänensä voimalla: + +"Onko se..." + +Pitemmälle hän ei ehtinyt, sillä vanhuksen huulilta päässyt kirkaisu +keskeytti hänet. Martha Sobieskin korvat menivät lukkoon, kun Kaskin +mahtava basso-ääni niihin koski. + +"Pyhä neitsyt, hän tahtoo tappaa minut", kirkui Martha rouva +kauhuissaan ja syöksyi ylös tuolilta, "Katsokaa, tässä", jatkoi hän +kahmaten käsiinsä muutamia pöydällä löytyviä kallisarvoisia koristeita, +jotka heitti vänrikin jalkoihin, "ottakaa nämä, mutta säästäkää +henkeni!" + +Anders Kaski tuijotti nyt Martha rouvaan vielä enemmän kummissaan kuin +astuessaan sisään rukoiluhuoneeseen. Hänen kasvonilmeistään päättäen ei +hän oikein näkynyt ymmärtävän vanhuksen tarkotusta. Mutta silloin +sattui hänen katseensa lattialla makaaviin koristeihin ja nyt hän +käsitti niiden loukkaavan tarkotuksen. Hänen sekä iloinen että +ihmettelevä naamansa synkistyi, jalka kohousi ja sen painostuksesta +lensivät koristeet ympäri lattiaa. + +"Minä en ole mikään ryöväri vaan kunniallinen sotilas", lausui Kaski +vihaisena ja suuntasi leskiruhtinattareen niin terävän silmäyksen, että +tämä kauhistuneena ryömi nurkassa löytyvän rippituolin taakse. "Kaarle +kuningas on lähettänyt minut sanomaan, että hän tahtoo puhua kanssanne. +Kuulen hänen askeleensa tuolia ulkona". + +Näin sanoen katosi Anders Kaski. Käytävässä hän kohtasi Kaarle +kuninkaan ja kertoi tälle, millaisen häväistyksen alaiseksi hän oli +joutunut. + +Kuningas, joka sattui olemaan erittäin hyvällä tuulella, kun hän juuri +oli saanut tietää että kenraalimajuri Stuart oli lähellä olevassa +kylässä lyönyt Paykullin jälkijoukot ja ottanut paljo vankeja, vastasi: + +"Sinun täytyy antaa anteeksi tälle hienolle naiselle, rakas Kaski, +sillä hän ei ole koskaan nähnyt niin roimia miehiä kuin sinä ja muut +henkivartijani ovat. Oli kuitenkin hyvä, ettet ottanut vastaan +koristeita". + +Sitte jatkoi Kaarle XII matkaansa rukoiluhuonetta kohti. Anders Kaski +ei kuitenkaan voinut niin helposti sulattaa häntä vastaan tehtyä +loukkausta, sillä pitkän aikaa jälkeenpäin hän suuttui kuullessaan +mainittavan Rajzacin linnan nimen. + +Tieto Ruotsin kuninkaan saapumisesta teki leskiruhtinattaren jälleen +virkeämmäksi. Kun hän mahdollisimman tarkkaan oli poistanut +mielenliikutuksen jättämät jälet, suoristi hän vartalonsa näyttääkseen +arvokkaalta ruotsalaisen sankarin edessä, jonka nimi Narvan taistelun +jälkeen kaikui kautta Europan. Martha rouva ei ollut koskaan nähnyt +Kaarle kuningasta eikä edes hänen muotokuvaansakaan. Hän oli sentähden +hyvin utelias näkemään, millaiselta tsaari Pietarin kuuluisa voittaja +näyttäisi. Huhu oli tietänyt kertoa Ruotsin kuninkaan olevan töykeän +naisia kohtaan, jonkatähden leskiruhtinattaren päässä pyöri ajatus: +"Hän mahtaa olla hyvin ruma". Mutta kuinka suureksi kävikään hänen +kummastuksensa, kun seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi hänen edessään +solakka ja sopusuhtainen henkilö, jonka koko olemus nuoruudesta +huolimatta puhui miesmäisyydestä. Martha rouva, joka puolalaisten +kuninkaiden loistavissa ja kevyeissä hoveissa silmäyksillään oli +saattanut monen jalosukuisen pään pyörälle ja saanut lukea myös +kuningas Augustin ihailijoittensa joukkoon, ei voinut kestää Kaarle +kuninkaan vaaleansinisistä silmistä lähtenyttä silmäystä. Niinkuin nämä +silmät nyt olivat sekä lempeydellä että vakavuudella kiinnitetyt +leskiruhtinattareen, täytyi tämän luoda katseensa maahan. Ja kun Martha +rouva melkein vasten tahtoaan teki kunnioittavan ja syvän kumarruksen, +tunsi hän itsessään, että hänen edessään nyt oli yksi ihmiskunnan +suurimmista sankareista. Ylpeä ylimielisyys oli poissa, näinä hetkinä +tunsi hän vain olevansa voitettu, joka oli tietoinen siitä, että hänen +kohtalonsa riippui hänen edessään seisovasta Ruotsin kuninkaasta. + + + + +9. + + +Tuskin ehdittyään käytävään pysähtyi hän ja painoi vasemman käden +sydäntään vastaan. + +"Se on rohkea yritys, joka helposti voi käydä tuhoisaksi sekä minulle +itselleni että ystävälleni kardinaalille", ajatteli hän. "Kuinka minun +on tehtävä? Kenelle uskallan uskoa salaisuuteni? Niin, nyt tiedän", +jatkoi Eleonora, kulkien hitain askelin pitkin käytävää, "Joseph on +uskollinen ja viekas. Hän kyllä auttaa minua". + +Tultuaan linnanpihalle, missä ruotsalaiset sotilaat kunnioittavasti +tekivät tietä tälle kauniille tytölle, huomasi hän Josephin seisovan +puhelemassa erään ruotsalaisen kanssa. Eleonora antoi hänelle +merkitsevän silmäyksen ja riensi huoneisiinsa. Hetkisen kuluttua kuului +hiljainen naputus sisimmän kamarin tapettiovella. + +"Se on hän", ajatteli Eleonora ja riensi nopein askelin avaamaan ovea. + +"Puh, puh", äänteli vanha palvelija ja pyyhki hikeä otsaltaan, "minä en +tahtonut millään tavalla päästä tuosta ruotsalaisesta, joka kaikin +mokomin tahtoi värvätä minut. Ja mitä hän puhui kuninkaastaan! Hänen +kertomuksiensa mukaan ei Kaarle XII olisi enempää eikä vähempää kuin +Jumala, vaikka hän minun mielestäni on aivan tavallisen ihmisen +näköinen. Varma on, ettei häntä ulkonäön suhteen voi verrata Ladislas +Leczinskiin". + +Kuullessaan mainittavan rakastettunsa nimen, levisi kaunis puna +Eleonoran kauniille kasvoille, rinnasta kohousi heikko kaipauksen +huokaus ja lämmin ajatus lensi näinä minuutteina hänen luokseen, joka +ehkä paraillaan taisteli isänmaan kunnian ja vapauden puolesta muilla +seuduilla. + +"Niin", vastasi vihdoin nuori ruhtinatar johtaakseen huomion toisaalle, +"ruotsalaiset sotilaat ovat hyvin kiintyneitä kuninkaaseensa. Jumala +suokoon, että kuningas August voisi yhtä paljo luottaa sotilaisiinsa, +silloin ei vihollinen olisi päässyt niin pitkälle kuin se jo on +päässyt". + +Ja taas kohousi tytön rinnasta huokaus, mutta se johtui levottomuudesta +nykyisyyttä kohtaan ja epäilyksestä siitä, mitä tulevaisuus oli +mukanaan tuova. + +"Onko nuorella hallitsijattarellani jotain erityistä puhumista +kanssani?" virkkoi Joseph vihdoin pitemmän aikaa odotettuaan, että +Eleonora jotain lausuisi. + +Kysymys tempasi nuoren tytön äkkiä unelmistaan. + +"Niin, pyhän neitsyeen tähden", huudahti Eleonora, tarttuen Josephia +kiivaasti kädestä kiinni. "Kardinaali!" + +"Kardinaali", lausui vanha palvelija ihmeissään, "miten hänen laitansa +on? Eihän hänelle vaan ole mitään pahaa tapahtunut?" + +"Ei, ei", vastasi Eleonora, heikosti hymyillen, "hän voi kyllä hyvin, +mutta sinä kait ymmärrät, ettei hän kauemmin voi olla siellä kuin hän +on", + +"Niin ... niin ... minä ... ymmärrän", vastasi palvelija, vaikkei hän +rahtuakaan käsittänyt mistä kysymys oli. Hän kuitenkin sanoi niin, +ettei olisi saattanut Eleonoraa pahalle mielelle. + +"No", jatkoi Eleonora, ottaen esiin iso-äidiltä saamansa avaimen ja +piti sitä Josephin silmien edessä, "tässä näet tien vapauteen". + +"Niin, minä näen", vastasi palvelija yhtä viisaana kuin tähänkin asti. +Jos hän olisi nähnyt kuvansa toisella seinällä riippuvassa peilissä, +niin hän varmaankin olisi hävennyt tietämättömyydestään johtuvaa tyhmää +ilmettä. Eleonorakaan ei sitä huomannut, sillä hän oli niin innostunut +asiaan. Joseph oli tuskin ehtinyt vastaamaan, kun Eleonora jatkoi: + +"Tiedän, että voin luottaa sinuun?" + +"Kyllä" + +"Ensi yönä aijon panna suunnitelmani täytäntöön". + +"Vai niin", vastasi palvelija, tuntien samalla kauhukseen, kuinka kylmä +hiki alkoi helmeillä hänen otsalleen. Olisi ihmeellistä, ellei nyt +tulisi tietämättömyys paljastetuksi. Mutta Eleonora ei huomannut hänen +levottomuuttaan, vaan jatkoi: + +"Suunnitelmani on sellainen, että sinä salaa piilottaudut sinisen +huoneen vieressä olevaan syvennykseen ja vartioit minua siltä varalta, +että tapahtuisi jotain sellaista, joka tekisi tyhjäksi aikeeni. Ruotsin +kuninkaalla on kyllä huoneen avain, mutta onneksi oli iso-äidillä +toinen, joka nyt on tässä. Anna minun sitte pitää huolen lopusta. Jos +kuitenkin voisit ensin järjestää niin, että takaportin kautta johtava +tie olisi vapaa, niin ... no niin, sinä kait ymmärrät?" + +"Kyllä minä ymmärrän", huudahti Joseph tykkänään toisella äänellä kuin +tähän asti. Kylmä hiki vetäytyi takaisin, tyhmä ilme katosi tyyten ja +huomasi selvästi, että hän nyt käsitti, mistä oli kysymys. "Ymmärrän", +huudahti hän toisen kerran, "ja lupaan, että pari nopeakulkuista +hevosta seisoo valmiina metsässä lähellä takaporttia". + +"Hyvä on, Joseph. Voit olla varma siitä, että kardinaali kyllä sinua +palkitsee". + +"Minun palkkioni on siinä tiedossa, että olen palvellut isänmaatani +vähäisen kykyni mukaan", virkkoi vanha palvelija, koskettaen huulillaan +tytön leninkiä. + +"Seis! Joseph", huomautti Eleonora. "Tiedäthän, että vihaan kaikkea +imartelua. Sitäpaitsi", jatkoi hän veitikkamaisesti hymyillen, "olet +sinä liian vanha tarvitaksesi nöyrtyä minun edessäni, joka..." + +Joseph keskeytti hänen puheensa, tarttumalla kiinni hänen käsistään ja +huudahtamalla: + +"Te olette hallitsijattareni, ja jos minulla olisi vaikka tuhannen +henkeä, antaisin ne kaikki teidän tähtenne". + +Ja ennenkun Eleonora ehti sitä estää, peitti vanha uskollinen palvelija +hänen kätensä suuteloilla. + +Tästä yksinkertaisesta uskollisuuden todistuksesta liikutettuna lausui +Eleonora: + +"Meidän täytyy nyt erota. Minä en voi lykätä tuonnemmaksi aijettani. Jo +ensi yönä sen täytyy tapahtua. Laita sinä myös kaikki valmiiksi pakoa +varten". + +"Niin. Tunnin kuluttua tulee hevosten olla valmiina ja kolme +luotettavinta palvelijaa niiden mukana". + +Eleonora ja Joseph erosivat. Viimemainittu poistui salakäytävän kautta, +joka johti linnan keskustaan, ja riensi heti täyttämään tehtäväänsä. + +Jäätyään yksikseen, meni Eleonora heti rukouspallin luo ja polvistui +kauniin puhdashopeisen Kristuksenkuvan eteen. Tässä hän rukoili kauan +ja hartaasti, ja kun hän siitä nousi ylös, kuvastui hänen kasvoillaan +horjumaton päättäväisyys. + +"Sinua, pyhä Jumalan äiti", sanoi hän, kiinnittäen katseensa +kristuskuvan vasemmalla puolella riippuvaan madonnankuvaan, "sinua, +pyhä Jumalan äiti rukoilen auttamaan minua vaikeassa tehtävässäni. +Suuret vaarat tulevat minua väijymään, mutta sinun vaikuttava +esirukouksesi, josta olen varma, tukee minua. Oi, sinä puhdas äiti, +kuule rukoukseni, ja vastapalvelukseksi minä rakennan sinulle ihanan +temppelin onnellisen pelastuksen muistoksi". + +Näin sanoen hän otti pöydältä pienen kallisarvoisen tikarin, jota hän +tarkasti loistavin silmäyksin. Kauniisti koristetussa norsunluuvarressa +näkyi kaksi toisiinsa kiehtoutunutta L-kirjainta ja niiden yläpuolella +ruhtinaallinen kruunu. Tämän aseen oli hänelle antanut Ladislas +Leczinski, joka oli pyytänyt häntä käyttämään sitä, jos hänen omansa +eli jonkun läheisen sukulaisen henki olisi vaarassa. + +"Sinä saat nyt tehdä minulle seuraa", mutisi Eleonora, "ehkä tulen +tarvitsemaan sinua". + +Näin sanoen hän riensi ulos salakäytävää myöten ja seisoi pian +käytävässä, joka johti iso-äidin rukoiluhuoneeseen. + +Hänen ympärillään vallitsi haudan hiljaisuus, sillä nyt oli keskiyön +aika. Yö oli vuodenaikaan nähden tavattoman pimeä. Kylmä tuuli +puhalteli ulkona silloin tällöin läpi metsän ja saattoi tuuliviirin +natisten kääntelemään saranoillaan. Yö oli erittäin sopiva Eleonoran +yritykselle. + + * * * * * + +Kaarle XII oli pitkän aikaa leskiruhtinattaren luona, jonka kanssa +hän keskusteli päivän tärkeistä tapahtumista. Muun muassa oli +leskiruhtinatar tullut kosketelleeksi kardinaalin vankeutta, jolloin +Kaarle kuningas oli sanonut: + +"Ellei veljenne olisi niin halpamaisella tavalla rikkonut antamaansa +kunniasanaa, olisi hän saanut huomenna, jolloin minä poistun tästä +linnasta, luvan mennä omia teitään, mutta nyt täytyy hänen seurata +minua armeijan leiripaikkaan ja menettää petoksensa rangaistukseksi +vapautensa muutamaksi viikoksi". + +Näitä sanoja lausuessaan hehkuivat Kaarle kuninkaan posket ja hän polki +kiivaasti jalkaansa lattiaan. Häntä ei mikään muu harmittanut niin +paljo kuin viekkaus ja petos. + +Leskiruhtinatar huokasi syvään eikä uskaltanut kohdata kuninkaan +paheksuvaa silmäystä. Itsekseen hän tunnusti veljen menetelleen väärin +ja kun kuningas yht'äkkiä kääntyi hänen puoleensa kysymyksellä, mitä +hän ajatteli asiasta, vastasi leskiruhtinatar avomielisesti: + +"Teidän majesteetillanne on oikein. Veljeni ei ole menetellyt niinkuin +hänen olisi pitänyt, mutta minä olen vakuutettu siitä, että +oikeamielinen Kaarle XII ottaa huomioonsa ne lieventävät asianhaarat, +jotka ovat olleet perussyynä hänen menettelyynsä, eikä rankaise häntä +niin ankarasti". + +Kaarle kuningas oli vähällä joutua pois suunniltaan näiden sanojen +johdosta. Ne olivat kaikesta päättäen sanotut tarkotuksella saada hänet +hämilleen ja vähällä oli ettei viekkaus onnistunut. + +"Mitä hänen kohteluunsa tulee, niin tulee se olemaan niin hyvä, ettei +hänellä ole mitään moitteen sijaa ruotsalaisia vastaan niinkuin meillä +monasti on syytä muistuttaa puolalaisia vastaan". + +Täten lopetti Kaarle XII puheen kardinaalista. Lausuttuaan vielä +muutaman sanan leskiruhtinattaren perheestä, jätti hän linnan +vakuuttaen, että linna jätettäisiin samassa kunnossa kuin se oli +otettukin. + +Kuninkaan poistuttua risti vanhus kädet rinnalleen, istui hetkisen +ajatuksiinsa vaipuneena ja virkkoi vihdoin puolikovalla äänellä: + +"Minä olen suuresti erehtynyt Kaarle XII:nen suhteen. Puhe hänen +töykeydestään ja ankaruudestaan on liioteltua. Hänen käytöksensä ei +kylläkään vastaa hänen vertaistaan, mutta sen sijaan on hänellä mitä +muilta puuttuu, jaloa miesmäisyyttä ja voimaa, joka vetää puoleensa. Ja +kun hän kerta on mies, vaikkakin vain nuorukainen, niin hän varmaankin +pitää antamansa lupauksen eikä tee veljelleni mitään pahaa". + +Rauhottuneena kävi leskiruhtinatar vuoteelle, ja hetkisen kuluttua +ilmasi raskas hengitys, että Adam Sobieskin jälkeensä jättämä puoliso +nukkui yhtä sikeästi kuin nuoruutensakin vuosina, jolloin eivät vielä +mitkään murheet hänen sieluaan painaneet. + +Kuningas meni Martha Sobieskin luota suoraan kardinaalia tapaamaan. + +Hänen sisäänastuessaan istui hänen pyhyytensä mukavassa asennossa +kauniisti koristellussa nojatuolissa innokkaasti tutkien suurta +asiapaperia, jonka hän oli löytänyt kirjahyllyltä. Se oli osa Puolan +historiaa. Kardinaali oli niin syventynyt lukemaan ystävänsä, Johan +Sobieskin, kuuluisaa historiaa, ettei hän ensinkään huomannut oven +avautumista. + +"Niin", virkkoi hän vihdoin, luettuaan loppuun Wienin porteilla +suoritetun loistavan taistelun, "jos sinä olisit elänyt, ei Puolaa nyt +olisi anastettu eikä..." + +Samassa hän nosti katseensa ja huomasi Kaarle kuninkaan seisovan +edessään, tarkastaen häntä tuikein silmäyksin. + +Kardinaali Primas nousi ylös ja hehkuva puna värjäsi hänen kasvojaan. +Hän sammalsi joitakin katkonaisia lauseita, mutta ei voinut saada +esille ainoatakaan selvää sanaa, niin hämillään hän oli. + +"Mitä te luitte?" kysyi Kaarle kuningas. "Se näytti olevan kovin +mieltäkiinnittävää". + +"Tietysti", vastasi kardinaali, jonka kieli vähitellen alkoi liikkua. +"Minä luin Johan Sobieskin sotaretkestä turkkilaisia vastaan ja Wienin +vapauttamisesta". + +"No, minä en ihmettele, että te ylpeilette hänestä", jatkoi Kaarle XII +jonkun verran ivallisesti. "Siitä kait johtuivat ne sanat, jotka äsken +lensivät huuliltanne. Teillä on jossain määrin oikein. Johan Sobieski +oli täydellinen sankari, sanalla sanoen mies, joka ensinnäkin piti +pyhänä antamansa lupauksen". + +Kuninkaan ivallinen viittaus kardinaalin petollisuuteen kohotti jälleen +hehkuvan punan hänen kasvoilleen. Hän yritti puolustaa itseään, mutta +Kaarle kuningas esti hänet siitä seuraavin vakavin sanoin: + +"Tiedän, mitä aijotte sanoa, mutta asian kaunistaminen ei ole miksikään +hyödyksi. Minun silmissäni on lupauksen rikkominen kuitenkin aina suuri +pahe". + +"Teidän majesteettinne on liian ankara arvosteluissaan", uskalsi +kardinaali vihdoin huomauttaa. + +"Niin, teidän käsityksenne mukaan, mutta ei minun. Katolilaisilla, +mutta erittäinkin jesuiitoilla, näkyy olevan hyvin avara omatunto". + +Tähän katsoi kardinaali velvollisuudekseen huomauttaa: + +"Minä en ole jesuiitta". + +Epäilevä hymy suupielissä oli Kaarle kuninkaan ainoa vastaus. + +"Minulla on omat ajatukseni siitä asiasta", lausui hän sitte. "Teidän +menettelynne kuitenkin viittaa siihen, että minulla on oikein. Mutta +nyt ei oikeastaan olekaan puhe tästä asiasta. Teidän vanginvartijananne +pyydän vain huomauttaa, että te huomenna jätätte vankilan." + +Kardinaalin rinnasta kohousi toivomuksen huokaus. Mutta tämä toivo +häipyi pian, kun Kaarle XII jatkoi: + +"Huomenna minä jätän Rajzacin linnan ja te seuraatte mukana +ruotsalaisten leiriin". + +Kardinaali kävi tuhkanharmaaksi. + +"Se kait ei ole teidän majesteettinne vakava aikomus", sammalsi hän. + +"Tällaisissa asioissa en minä koskaan tapaa laskea leikkiä", vastasi +Kaarle kuningas. + +Kardinaali Primas vaipui ähkyen nojatuoliin ja kätki kasvot käsiinsä. +"Oi, se on kuitenkin totta, että minä olen hänen vankinsa". + +"Ei, se ei voi olla teidän majesteettinne ... mutta mihin hän joutui?" + +Hän joutui raivoisan tuskan valtaan. + +Kaarle XII oli poistunut yhtä nopeasti kuin hän oli tullutkin. + + + + +10. + + +Kun Eleonora oli vakuuttautunut siitä, ettei kukaan sivullinen ollut +käytävässä, hiipi hän varovasti leskiruhtinattaren rukoiluhuoneeseen. +Hän avasi mukanaan olevalla avaimella oven ja astui sisään. Sisällä +vallitsi pimeys. Tytön tuntemus autti kuitenkin häntä pimeässäkin +suoriutumaan aikeestaan. Otettuaan pienestä vaatesäiliöstä erään Martha +rouvan leningin, poistui hän yhtä varovasti kuin oli tullutkin. + +Sen jälkeen riensi hän pohjakerrokseen. Sinisen huoneen vieressä +vetäytyi hän vapisten seinää vasten, sillä pimeydessä ei hän voinut +tietää, oliko se ystävä eli vihamies, joka aikaansai heikkoa melua +käytävässä. + +Kun ääni kuului ihan hänen vierestään eikä hän kuullut kannuksien +kilinää, aavisti hän, että henkilö, joka käytävällä hiipi, ei ollut +kukaan muu kuin Joseph. Hän kuunteli sentähden hyvin tarkkaan ja +huomasi suureksi ilokseen, että hiipivät askeleet taukosivat +ennenmainitun sopukan luona. Nyt oli Eleonora varma asiastaan. + +"Joseph", kuiskasi hän sentähden, mutta hätkähti samassa oman äänensä +pelosta. Niin hiljainen kuin hänen kuiskeensa olikin, kuului se +kuitenkin selvästi, antaen vielä kaiunkin jylhässä ja äänekkäässä +käytävässä. + +"Tässä olen", vastasi vanha palvelija samassa. + +"Ovatko hevoset kunnossa?" + +"Ovat". + +"Hyvä, odota sitte muutama minuutti". + +Nuori ruhtinatar avasi varovasti oven siniseen huoneeseen ja astui +sisään. + +Kaarle XII:nen odottamaton luonakäynti antoi kardinaali Primakselle +paljo ajattelemisen aihetta, ja tämä piti hänet valveilla hyvän osan +yöstä. Levottomuus vei häneltä unenkin. Levottomassa sieluntuskassa +makasi hän jännityksellä kuunnellen yötuulen aikaansaamaa vinkuvaa +ääntä, kun se kiiti linnan sammaltuneitten seinien ohi. Pitkään aikaan +ei hän voinut päästä selville äänen synnystä. + +Niin levoton kuin hän olikin, kävi väsymys kuitenkin oikeuksiinsa, +hänen silmiään alkoi hämärtää ja silmäluomet kävivät yhä raskaammiksi. + +Hän oli vähällä nukahtaa, kun hän äkkiä hätkähti ja alkoi kuuntelemaan. +Tuska ja levottomuus terästivät hänen kuuloaan, ja sanomattomaksi +kauhukseen kuuli hän kuinka ovi hiljaa avattiin. + +"Ahaa", ajatteli kardinaali samalla kun hän kauhusta vapisi, "minut +aijotaan salamurhata ja sitte valehdella, että itse olen epätoivon +vallassa riistänyt itseltäni hengen, mutta se ei tule onnistumaan". + +Näin sanoen nousi hän varovasti sängystä ja piilottautui sängyn ja +seinän väliin, samalla kun hänen sormensa lujasti puristivat pienen +kallisarvoisen pistoolin tukkia. Henki kurkussa ja tuskanhiki +helmeillen jääkylmällä otsalla, odotti hän, mitä tuleman piti. + +Eleonora lähestyi sänkyä, herättääkseen kardinaalin niin hiljaa kuin +mahdollista. Mutta hän sekä hämmästyi että kauhistui huomatessaan, +ettei hän etsiskelyistä huolimatta löytänyt kardinaalia. + +"Jumalani", virkkoi hän puolikovaan, "mihin kardinaali on joutunut". + +Kardinaali Primas tunsi heti Eleonoran äänen. + +"Lapseni", sanoi hän sentähden rauhottuneena, "minä olen täällä". + +Annettuaan selityksen kummallisesta menettelystään, lausui kardinaali: + +"Mutta miksi sinä olet täällä?" + +"Pelastaakseni teidät". + +"Minut! Oletko järjeltäsi, tyttö!" + +"En, Jumalan kiitos". + +Näin sanoen ojensi hän kardinaalille iso-äidin puvun. + +"Pukekaa tämä yllenne", sanoi hän. "Jos ruotsalaiset vahtimiehet +huomaavat teidät, luulevat he teidät iso-äidiksi. Joseph seuraa +sitäpaitsi mukana". + +Aluksi ei kardinaali käsittänyt koko juonta, mutta kun Eleonora vielä +kerran selitti suunnitelmansa, virkkoi hän, tarttuen tyttöä käsistä +kiinni: + +"Jalo tyttö! Sinä olet oikea puolalainen nainen. Jos haluat pyytää +minulta jotain sellaista, jota voin antaa sinulle, niin sinä sen myös +saat, mikäli se minusta riippuu". + +"Niin, minulla on jotain pyydettävää", vastasi Eleonora ujosti ja +hiljaa, ikäänkuin peläten. + +"Sano!" + +"Kun vain uskaltaisin". + +"Kyllä uskallat, tyttöseni, sano pois vain!" + +"No niin, minä en rakasta ruhtinas Sergo Panitzkyä enkä koskaan rupea +hänen vaimokseen. Ennen kuolema", lopetti Eleonora koneellisesti +leikkien pientä tikaria, jonka hän oli pistänyt uumansa ympärillä +olevaan kultakukilla kirjaeltuun vyöhön. + +Kardinaali hätkähti ja vastenmielinen tunne virtasi koko hänen +ruumiinsa läpi. + +"Mutta tiedäthän, että te olette kihlatut jo kehdossa", sanoi hän +hieman ankarana. + +"Sen kyllä tiedän", vastasi Eleonora, "mutta tiedän myös, ettei +sellainen kihlaus ole sitova koko elinijäksi". + +Kardinaali Primas huokasi. Muutaman minuutin asiaa ajateltuaan sanoi +hän: + +"Sitten sinä rakastat kait jotain toista?" + +"Rakastan!" + +"Ketä? Onko hän kyllin arvokas sinulle?" + +"Kyllä, täydellisesti. Enemmän kuin ruhtinas Sergo". + +"Kuka se voi olla!" lausui hänen pyhyytensä samalla kertaa levottomana +ja ihmeissään. + +"Ladislas Leczinski". + +Hetkeen aikaan ei kardinaali vastannut sanaakaan. Tuskallisesta +odotuksesta vapiseva tyttö voi ainoastaan kuulla, kuinka raskaasti +hänen povensa kohoili. Viimein hän sanoi: + +"Mutta etkö tiedä, että päätöksesi saattaisi sisareni hautaan?" + +Eleonora vaikeni. Kardinaali jatkoi: + +"Kaikkina aikoina on vallinnut kireä suhde Leczinskin ja Sobieskin +sukujen välillä ja..." + +"Sitä suurempi syy on poistaa tämä epäkohta tulevalla +sukulaisuus-ystävyydellä", keskeytti nuori ruhtinatar vilkkaasti. + +"Niin, sinulla ehkä ei ole niinkään väärin", vastasi kardinaali. "Mutta +silloin voit myös olla varma, että Ladislas saa Sergo Panitzkystä +verivihollisen". + +"Ladislas ei pelkää häntä", sanoi Eleonora ylpeästi. + +"No, no, minä ajattelen asiaa". + +"Ei, sitä ei ole ainoastaan ajateltava", lausui Eleonora kiivaasti. +"Siten ei pitkällekään päästä, vaan on teidän luvattava minulle, että +saatatte asian onnelliseen ratkaisuun". + +Hän tarttui kardinaalin käteen vieden sen huulilleen. + +"No, minä teen niinkuin tahdot ja parhaan kykyni mukaan", lausui +kardinaali, vahvasti painostaen viime sanoja. + +Eleonora oli tyytyväinen. Kun hän oli vakuuttautunut siitä, että +valepuku sopi hyvin, sanoi hän: + +"Matkikaa nyt iso-äidin käyntiä ja seuratkaa Josephia. Hänellä on +hevoset ja palvelijat valmiina takaportin luona. So, so!" komensi hän, +kun kardinaali aikoi puhua, "olkaa nyt hiljaa kuin Rajzacin muuri. +Pieninkin varomattomuus voi tuhota kaikki". + +Näin sanoen otti hän kardinaalia kädestä ja lähti hiljalleen ovea +kohti. Hän avasi varovasti oven ja työnsi hänen korkea-arvoisuutensa +käytävään, samalla kun hän heikosti yskäsemällä antoi käytävän +sopukassa vahtivalle Josephille sovitun merkin. Uskollinen palvelija +oli heti kardinaalin vieressä. + +"Mutta sinä itse, lapseni", sanoi kardinaali, kun ei Eleonora näyttänyt +seuraavan mukana, "miksi et sinä tule?" + +"En tule", vastasi tyttö, "haluan nähdä kuinka kuninkaallinen +vanginvartija hämmästyy, kun hän huomaa heikon naisen voineen pettää +sen, jonka edessä kaksi kuningasta ja yksi tsaari vapisevat". + +Tämän sanottuaan lukitsi hän sinisen huoneen oven. Muutaman +silmänräpäyksen hän kuunteli, mutta kun ei kuulunut vähintäkään melua, +joka olisi osottanut hänen viekkautensa tulleen huomatuksi, heittäytyi +hän täysin pukeutuneena vuoteelleen ja uinahti pian. + +Kardinaali ja Joseph hiipivät erään pienen takaoven kautta +linnanpihalle ja he olivat vain muutaman kyynärän päässä takaportista. + +Kaikki oli rauhallista heidän ympärillään. Tieto siitä, ettei +kardinaali nyt voisi paeta, kun hän itse kantoi vankilan avainta, oli +tehnyt Kaarle kuninkaan niin varmaksi asiastaan, ettei hän katsonut +tarpeelliseksi asettaa vahteja sen paremmin käytävään kuin linnan +porteillekaan. Hiljaisuutta häiritsi ainoastaan tuuliviirin natina, kun +se heilui ruostuneessa rautatangossa. + +"Pyhä neitsyt, me olemme pian saavuttaneet päämaalin!" mutisi +kardinaali itsekseen. "Kunhan nyt onnistuisi paremmin kuin edellisellä +kertaa". + +"Olkaa levollinen", vastasi Joseph. "Jos sattuisimme jonkun kohtaamaan, +niin on minulla vastaus valmiina. Eikö linnan omistajattarella ole +oikeus mennä, mihin hän tahtoo ja koska hän haluaa!" + +Kardinaali ei voinut kuin hymyillä vanhan palvelijan vastaukselle, jota +hän piti aivan oikeana. Enempää aikaa hukkaamatta hiipi hän sentähden +takaportin luo, jonka väliaikaista tarvetta varten valmistettu ovi pian +antoi perään. + +Kylmä tuulenpuuska löi kardinaalia vasten kasvoja ja sai hänet ohuessa +puvussaan vilusta värisemään. Mistään hinnasta ei hän kuitenkaan +tahtonut kääntyä takaisin pehmeään sänkyynsä, sillä siellä hänellä ei +ollut vapautta, jonka hän omasi täällä ja joka oli hänelle kultaakin +kalliimpi. + +Muutamia askeleita vielä ja pakolaiset seisoivat portin ulkopuolella. +Nyt pääsi syvä huokaus kardinaalin rinnasta ja hän ajatteli itsekseen: + +"Ero Sergo Panitzkystä tulee varmaankin aikaansaamaan suurta +hajaannusta perheen keskuudessa, mutta menköön silti miten tahansa. +Eleonora on tehnyt minulle ja Puolalle korvaamattoman palveluksen jota +ei voi kyllin palkita. Minä teen kaiken voitavani, että hän pääsisi +naimisiin sydämensä valitun kanssa". + +Kun pakolaiset olivat odottaneet vahtimiehistön saapumista ja +katoamista, riensivät he pimeän suojassa nopein askelin metsään, ilman +että ratsastaja, joka oli vahdissa vallilla lähellä takaporttia, +huomasi heitä, siitä yksinkertaisesta syystä, että hän Josephin +toimesta pikkasta ennen oli otettu hengiltä. Muutamien minuuttien +kuluttua saapuivat he hevosten luo, jolloin kardinaalin huulilta pääsi +vilpitön riemuhuudahdus. Hän nousi nopeasti Josephin avulla satulaan ja +ratsasti pois, sittekun hän ensin turhaan oli koettanut saada vanhaa +palvelijaa seuraamaan itseään. + +"Ei!" oli Joseph päättävästi vastannut, käännyn takaisin, "sillä olen +halukas näkemään XII:nen naamataulua, kun hän huomaa nuoren +hallitsijattareni voittaneen viekkaudessa". + +Joseph saapui takasin linnaan ilman että kukaan olisi häntä nähnyt. + + * * * * * + +Ruotsalaisten paluumarssin edellinen päivä oli valjennut. Jo aikaseen +aamulla oli Kaarle XII tehnyt jäähyväiskäyntinsä leskiruhtinattaren +luona, joka silloin oli valittanut, ettei hän sitte eilisillan ollut +nähnyt pojantytärtään, joka muuten tapasi kaikkein ensinnä tulla häntä +tapaamaan. + +Tämän johdosta käski kuningas, tultuaan alas linnanpihalle, +toimeenpanna innokkaan etsiskelyn kadonneen löytämiseksi, mutta +kuitenkin tuloksetta. Vanha Joseph, joka johti etsiskelyjä, nauroi +partaansa, mutta silti ei hänen jäykillä kasvoillaan voinut huomata +jälkeäkään siitä salaisesta ilosta, josta hän itsekseen nautti. + +Päivällisen aikaan pantiin ruotsalaiset joukot järjestykseen +linnanpihalla. Niiden keskessä löytyi Sergo Panitzky, joka oli +julistettu sotavangiksi, kun ei hän ollut antanut kunniasanaansa siitä, +ettei hän kantaisi asetta ruotsalaisia vastaan. Nuori ruhtinas oli +saamistaan lievistä haavoista toipunut täysin entiselleen. + +Linnan palvelijakunta, joka oli saanut luvan jäädä hallitsijattarensa +luo, oli mieslukuisena kokoontunut erääseen linnanpihan sopukkaan ja +ilmaisivat siellä salaisia merkkejä tehden tyytyväisyytensä vihattujen +vihollisten lähestyvän paluumatkan johdosta. + +Pääportaiden ja ratsujoukon keskellä seisoivat Martha rouva ja Kaarle +XII vilkkaasti keskustellen. Keskustelu päättyi vasta sitte kun Anders +Kaski ilmotti, että kaikki oli järjestyksessä. + +"Mene noutamaan kardinaali", sanoi kuningas. "Sinulla on kait varattuna +hevonen häntä varten?" + +"Kyllä, teidän majesteettinne". + +"Tuo hänet sitte tänne!" + +Turhaan koetti leskiruhtinatar vielä puhua veljensä vapauttamisen +puolesta. Kaarle XII oli taipumaton. + +"Hänen täytyy seurata minua!" virkkoi kuningas puolittain kiivastuneena +kohtaamastaan vastarinnasta. "Hän on täysin ansainnut vapautensa +menettämisen". + +Vanha Joseph, joka uskollisesti seisoi hallitsijattarensa takana, voi +vaivoin salata ilonsa, kun hän ajatteli pian tapahtuvaa ratkaisua. + +Anders Kaski oli lähtenyt noutamaan kardinaalia. Hetkisen kuluttua tuli +hän takaisin olennon kanssa, joka oli kietoutuneena kallisarvoiseen ja +loistavaan papinkaapuun. + +"Hyvä, hän näyttelee osansa hyvin", ajatteli Joseph, malttamatta +tyytyväisyydellä hieroa käsiään. + +"Niin, teidän kunnia-arvoisuutenne", virkkoi Kaarle XII, joka myös +näytti hyvin tyytyväiseltä, kun oli vihdoinkin saanut kaipaamansa +vastustajan käsiinsä, "nouskaa nyt kauniisti hevosen selkään, sitte +lähdemme". + +Sen jälkeen antoi hän eräälle ratsumiehelle merkin tuoda esiin +riihattoman hevosen, joka tanssi viheriällä linnanpihan ruohomatolla. +Mutta ennenkun ratsumies ehti puolitiehen, putosi loistava +kardinaalivaippa maahan ja siinä seisoi nyt Eleonora hämilleen +joutuneen Kaarle kuninkaan edessä vuoroin kalveten, vuoroin punastuen. + +"Mitä onnetonta pilaa tämä on!" virkkoi kuningas viimein ja heitti +Anders Kaskiin säihkyvän silmäyksen. "Tuo tänne heti kardinaali +Primaksen!" + +"Ei löytynyt muuta kuin tämä huoneessa", vastasi Anders, osottaen +Eleonoraa. + +"Teidän majesteettinne upseerilla on oikein", virkkoi samassa nuori +ruhtinatar, lähestyen kuningasta, joka tuskin tiesi, uneksiko hän vai +oliko hän valveilla, menettäen siten hetkiseksi puhekykynsä. Viimein +hän sanoi: + +"Minä en käsitä tästä rahtuakaan!" + +"Kyllä teidän majesteettinne sen pian käsittää", vastasi Eleonora. +"Minä olen pelastanut kardinaalin". + +"Mutta minullahan oli avain". + +"Onneksi oli myös iso-äidillä sellainen". + +Eleonora kertoi sitte, kuinka pako oli järjestetty, sekottamatta +kuitenkaan Josephia juttuun. Kun hän oli lopettanut, kumarsi hän syvään +vuoroin punastuvan, vuoroin kalpenevan kuninkaan edessä, ja sanoi: + +"Ja nyt, teidän majesteettinne, olen valmis vankina astumaan +kardinaalin tilalle". + +Aluksi näytti siltä kuin Kaarle kuninkaalla todellakin olisi +ollut tarkotus tällä tavoin rangaista tätä rohkeata tyttöä, joka oli +tehnyt hänelle moisen kepposen. Mutta hänen luonteenmukainen +myöntyväisyytensä naisia, erittäinkin nuoria vastaan pelasti nyt +Eleonora Sobieskin. Sanaakaan sanomatta teki hän ruhtinattarelle +äänettömän jäähyväistervehdyksen ja nousi korskean, kardinaalia varten +varatun ratsun selkään ja syöksyi ratsujoukkonsa etunenässä ulos +Rajzacin pääportista, mukanaan ruhtinas Sergo ainoana saaliina. + +Mutta tuskin oli viimeinen ratsumies hävinnyt portin aukosta, kun +Joseph salaman nopeudella riensi esiin ja sulki raskaan tammiportin. +Tämän tehtyään, virkkoi hän, rajusti nyrkkiä puiden: + +"Tulkaa vain vielä toinen kerta, niin saatte toisellaisen vastaanoton. +Hyvä kuitenkin oli, että pääsimme tuosta ylimielisestä ruhtinas +Sergosta, sillä juuri hänen ymmärtämättömyytensä ja lapsellisen +ylpeytensä takia pääsi vihollinen sisään. Pyhä jumala suokoon, ettei +minun koskaan enää tarvitsisi nähdä häntä". + +Leskiruhtinatar oli sanomattoman ilon valtaamana sulkenut +pojantyttärensä rintaansa vastaan, kutsunut häntä sekä omaksi että +veljensä pelastajattareksi ja omistanut urhealle pojantyttärelleen mitä +hellimmät hyväilynsä. Ja Rajzacin linnassa syntyi kaikkialla myrskyisä +ilo, joka illalla kohosi huippuunsa, kun leskiruhtinatar antoi +Eleonoran kunniaksi komean juhlan, johon kaikki palvelijat, +korkeimmasta halvimpaan saivat ottaa osaa. + +Aina Johan Sobieskin ajoilta asti ei Rajzacin linnan sammaltuneiden +muurien sisäpuolella ollut kuulunut niin kaikuvaa riemua. + +Toisin oli Kaarle kuninkaan mielentilan laita, kun hän matkasi pois +linnasta. Hän oli sekä häpeissään että vihainen ja useamman kerran hän +itsekseen mutisi: + +"Olisinpa vain tiennyt, että naisen käsi oli mukana pelissä, niin +olisinpa antanut Anders Kaskin ja Pietari Stormin toimia +vanginvartijana, sillä minä en sellaiseksi kelpaa, sen nyt huomaan". + +Aika kului ja tapahtumat kehittyivät. Kaarle XII onnistui poistamaan +kuningas Augustin valtaistuimelta ja asettamaan kruunun jalon +Stanislaus Leczinskin päähän. Sotatapahtumat saattoivat Kaarle +kuninkaan vihdoin unohtamaan Rajzacin linnassa hänelle tehdyn kepposen, +mutta äkkiä se palautui hänen muistoonsa, vaikkei suinkaan +epämiellyttävällä tavalla. Eräänä iltana hän nimittäin saapui pienen +joukon kanssa uuden kuninkaan maatilalle. Siellä vietettiin loistavaa +juhlaa. Nuori ruhtinatar Eleonora Sobieski vihittiin, Sergo Panitzkyn +vastustelemisesta huolimatta, Ladislas Leczinskin kanssa avioliittoon. +Ilon ollessa korkeimmillaan meni nuori, kauneudesta ja onnesta +säteilevä morsian Kaarle kuninkaan luo, kumarsi kunnioittavasti päätään +ja lausui: + +"Minun on kiittäminen teidän majesteettianne maallisesta onnestani, ja +minä toivon, että kaikki läsnäolevat tyhjentävät lasin hänen +menestyksekseen". + +Kaikki vieraat tunsivat kardinaalin vapauttamisen yhteydessä +tapahtuneen seikkailun, joka pitkän aikaa oli ollut puheenaiheena sekä +Puolassa että muissa maissa. Sentähden kaikki vieraat yhtyivätkin +nuoren, viehkeän morsiamen huudahdukseen: + +"Eläköön Kaarle XII!" + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kaarle XII vanginvartijana, by J. O. Åberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAARLE XII VANGINVARTIJANA *** + +***** This file should be named 38979-8.txt or 38979-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/8/9/7/38979/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/38979-8.zip b/38979-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..5f29065 --- /dev/null +++ b/38979-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..cecb4e8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #38979 (https://www.gutenberg.org/ebooks/38979) |