initial commit of ebook 38979HEADmain

5 files changed, 3140 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/38979-8.txt b/38979-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..7f1a135
--- /dev/null
+++ b/38979-8.txt
@@ -0,0 +1,3124 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kaarle XII vanginvartijana, by J. O. Åberg
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kaarle XII vanginvartijana
+
+Author: J. O. Åberg
+
+Release Date: February 25, 2012 [EBook #38979]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAARLE XII VANGINVARTIJANA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KAARLE XII VANGINVARTIJANA
+
+Kirj.
+
+J. O. Åberg
+
+
+Suomennos.
+
+
+Porissa 1912,
+Otto Andersin'in kustannuksella.
+Otto Andersin'in kirjapaiossa.
+
+
+
+
+1.
+
+
+Heinäkuun 8:s päivä 1700 oli sekä sateinen että myrskyinen. Seuraavan
+päivän noustessa oli Riian kirkontornin ympäristö kietoutuneena
+raskaaseen sumuun, mikä milloin nousi, milloin laskeutui, ja esitti
+kaduilla kuumeentapaisessa kiireessä eteenpäin rientävät ihmiset
+todellisina sumukuvina. Eikä usva kietonut vaippaansa yksistään
+mainittua kaupunkia, myöskin lähiseudun yli levisi tämä harmaan kaamea
+verho, joka raskaana ja kiusallisena peitti alleen kaikki esineet. Se
+viehkeän vilkas elämä, joka tätä ennen oli vallinnut metsissä,
+tasangoilla, järvissä, joissa vieläpä ilmassakin, missä linnut leikkiä
+löivät, oli äkkiä kuin poispuhallettu. Synkkä raskasmielisyys painoi
+kaikkien mieliä, ja pitkin vesiperäisiä joenrantoja näyttivät puutkin
+huoaten kumartavan vetisessä puvussaan, joka niitä jäähdyttäen ympäröi.
+
+Tämä raskasmielisyys näkyi tarttuneen niihin neljään ratsastajaankin,
+jotka noin puolen penikulman päässä Riiasta hiljalleen ratsastivat
+pitkin joen pohjoista rantaa. Tuon tuostakin he pysähtyivät
+koetellakseen rantapengertä, ja myötäänsä kuului heidän huuliltaan
+tämän tapaisia tunteenpurkauksia: "kirottu ilma! Viheliäiset seudut!
+Piru olkoon vielä kerta mukana tällaisessa tarkotuksettomassa
+ratsastuksessa!" y.m.
+
+Vieläpä lausuttiin viimeinen lause niin lujasti, että etunenässä
+ratsastava nuorukainen äkkiä kääntyi ja kiinnitti suuret siniset
+silmänsä, jotka tähän asti olivat uinaillen harhailleet esineestä
+toiseen tai levänneet joen pinnan yli, puolittain ihmetellen,
+puolittain tyytymättömänä puhujaan.
+
+"Rakas Horn", virkkoi hän sitte juoksijaansa pidättäen, "tehän tiesitte
+matkan päämäärän ja teillä oli täysi vapaus jäädä kotiin, jos niin
+olisitte tahtonut. Nyt ei ole paikallaan antaa nuhteita".
+
+Nämä sanat, jotka ilmaisivat, ettei nuorukainen ensinkään ollut
+tyytyväinen Hornin avomieliseen arvosteluun, vaikuttivat, että tämä
+heti riensi juoksijoineen esille.
+
+"Teidän majesteettinne", sanoi hän, "olen todellakin pahoillani, jos
+sanani otettaisi vastaan epäsuosiolla. Niissä ei ole ollut mitään pahaa
+tarkotusta. Kuitenkin täytyy minun avoimesti tunnustaa, että kardinaali
+Primaksen kiinniottaminen olisi ehkä tullut menestyksellä kruunatuksi,
+jos teidän majesteettinne olisi ottanut mukaansa vähintäin sata miestä,
+niinkuin minä ehdotin. Ja onni olisi mahdollisesti siinä tapauksessa
+ollut meille niin suotuisa, ettemme olisi voinut saada ainoastaan
+Puolan kuninkaan lähintä miestä käsiimme, vaan myös viekkaan
+saksilaisen kenraali Steinaun, jonka pitäisi olla Paykullin oikea käsi,
+niinkuin vangit kertovat. Tämä on syynä, myönnän sen, jonkunverran
+kiivaaseen huudahdukseeni".
+
+Kaarle XII tarkasti Arvid Hornia muutaman silmänräpäyksen ajan niin
+tutkivasti kuin hän olisi tahtonut nähdä hänen sielunsa syvyyteen
+tullakseen vakuutetuksi, olivatko Hornin sanat totta eli ei. Senjälkeen
+sanoi hän äänellä, josta kävi ilmi, ettei epäsuosion laatu ollut niin
+vaarallista kuin Horn oli kuvitellut.
+
+"Teidän uskollisuutenne, kreivi Arvid, ja se urhoollisuus, jota useasti
+olette osottanut, antaa minulle takeen puheenne totuudesta. Niin",
+jatkoi hän antaen pään vaipua rintaa vasten, "minua todellakin
+sapettaa, että kardinaali pääsi karkuun ja Steinau hänen mukanaan.
+Olisi muuten ollut hyvä saalis saada heidät kumpasenkin käsiinsä.
+Mutta", lopetti hän lisäten juoksijansa vauhtia, "minä toivon parempaa
+onnea seuraavalla kerralla".
+
+Toiset ratsastajat, kreivi Horn, kenraalimajurit Stuart ja Cronhjort
+seurasivat kuningasta, keskenään ainoatakaan sanaa vaihtamatta.
+He näyttivät päinvastoin olevan erittäin tyytyväisiä kuninkaan
+vaiti-oloon, koska he siten saivat tilaisuuden syventyä omiin
+ajatuksiinsa.
+
+Kun Kaarle XII heinäkuun 8 päivän aamulla ratsasti ajamaan takaa
+kardinaali Primasta, joka häikäilemättömän ja rohkean Steinaun johtaman
+pienen joukon kanssa oli uskaltanut lähestyä ruotsalaisten leiriä, oli
+hän ottanut mukaansa ainoastaan viisikymmentä miestä. Varomattomana,
+niinkuin ruotsalainen kuningas aina oli, katsoi hän tämän voiman aivan
+riittäväksi vakoilijajoukon pois ajamiseen. Niin kävikin, mutta
+kiivaassa takaa-ajossa sattui hän joutumaan saarroksiin, josta hän oman
+ja seurueensa urhoollisuuden avulla vihdoin sentään pelastui
+menetettyään enemmän kuin puolet joukostaan. Ainoastaan kahdeksantoista
+miestä oli jälellä. Loput oli joko otettu vangiksi tai makasivat
+Düna-joen liejuisella rannalla.
+
+Niiden kahdeksantoista joukossa, jotka lyhyen matkan päässä seurasivat
+kuningasta ja hänen upseereitaan, löytyi myös vanha kersantti Kaski,
+harmaapartainen ukko, jolla oli vähintäin kuusikymmentä vuotta
+niskallaan, mutta joka silti oli ihmeen reipas mieleltään. Kaski oli
+palvellut Kaarle yhdettätoista ja ollut silloin aina tulessa mukana.
+Suurimmissa vaaroissa oli hän ollut mukana: kuolema oli monet kerrat,
+niinkuin hänen oli tapa sanoa, "töllistellyt häntä kuin petoeläin",
+mutta tällaisinakaan hetkinä ei ukko Kaski ollut menettänyt iloista ja
+reipasta mieltään. Jos joku nuorempi toveri ihmetteli, että Kaski
+myötäänsä voi olla niin hauskalla tuulella, niin sai hän aina ukon
+huulilta vastauksen hauskan laulun muodossa.
+
+Sellaista iloista ukkelia eivät pahimmatkaan vastoinkäymiset tehneet
+alakuloiseksi. Hänen iloinen luontonsa vaikutti siinä määrin
+tovereihinkin, että harvoin näkyi hapanta naamaa siinä joukossa, missä
+Kaski oli.
+
+Koko armeija tunsi vanhan kersantin, ja kuningas Kaarlekin tapasi
+toisinaan, kun hän oli huonolla tuulella, etsiä Kaskin seuraa
+saadakseen kuulla hänen rohkasevia sotakertomuksiaan.
+
+Vanha Kaski, kaikkia tovereitaan päätänsä pitempi, ratsasti pienen
+joukon etunenässä, jonka päällikkö hän oli siitä lähtien, kun vänrikki
+taistelussa oli joutunut puremaan ruohoa. Vasemmasta kädestä tippui
+verta satulaan, jättäen samalla pieniä punaisia merkkejä valkeanharmaan
+juoksijan sivuille. Terävä sapeli oli miltei leikannut poikki
+pikkusormen, joka kuitenkin vielä riippui kiinni jännesuonistaan.
+
+Ainoastaan kuninkaan ehdoton kielto voi estää Kaskia laulamasta
+reipasta laulunpätkää. Sen sijaan virtasi huoleton pila myötäänsä hänen
+huuliltaan. Pila koski etupäässä saksilaisia, puolalaisia, venäläisiä
+ja mitä hänen mieleensä kulloinkin sattui johtumaan, eivätkä omat
+toveritkaan niin harvoin olleet pilan esineinä. Seurauksena oli, että
+koko tämä pieni joukko täyttä kurkkua nauraen ratsasti leiripaikalle.
+Iloisuutta koskeva kielto oli samalla lakannut.
+
+"Turkanen soikoon, nyt on Kaski jälleen kertomassa juttujaan", sanoi
+paksunpyöreä kapteeni pitkälle laihankalpealle toverilleen. "Se mies on
+aina samanlainen".
+
+"Niin, hän on paras miehemme", vastasi laihankalpea upseeri. "Jos
+kaikilla olisi sama huumori, niin ei meidän koskaan tarvitsisi nähdä
+ainoatakaan hapanta naamaa".
+
+Ilma oli edelleen ikävä 9:nenkin päivän aamulla. Jo aikaseen, vieläpä
+ennen auringonnousua, oli ruotsalainen armeija järjestyksessä
+matkaamaan joen yli. Melkein koko kaupungin asujamisto oli kokoontunut
+valleille, joita ruotsalaiset jo pitemmän aikaa olivat puolustaneet, ja
+seurasivat sieltä vaihtelevalla mielenkiinnolla joella ristiin rastiin
+kulkevia veneitä.
+
+Paykull, joka oli kaikessa rauhassa linnotetussa leirissään ja kaikkein
+vähimmin ajatteli, että kuningas Kaarle uskaltaisi yrittää virran yli
+näin sumuisen ja epäedullisen ilman vallitessa, kummastui suuresti, kun
+yksi hänen ajutanteistaan kiireesti saapui ilmottamaan, että koko
+ruotsalainen armeija oli tulossa joen yli.
+
+Tuskin puoli tuntia takaperin pakomatkalta leiriin saapunut kardinaali
+Primas, kunnianarvoisa mies, isänmaataan rakastava ja viekas
+politiikko, epäili aluksi upseerin sanoja, mutta vilkas laukausten
+vaihto etumaisten ruotsalaisten veneiden miehistön ja Düna-joen
+eteläiselle rannalle sijotetun tähystäjäjoukon välillä poisti heti sekä
+hänen että Paykullin epäilyksen. Viime mainittu kävi rauhattomaksi
+sitäkin suuremmalla syyllä, kun hän aina tähän asti oli elänyt siinä
+uskossa, että kuningas Kaarle, jos hän olisi niin häikäilemätön, että
+uskaltaisi joen yli, olisi tehnyt yrityksen virran ylemmältä kohdalta,
+jossa löytyi sangen edullinen yli-kulkupaikka. Sinne hän sen takia
+olikin asettanut kenraali Steinaun johtaman verrattain vahvan joukon.
+Hevostaan kannustaen täytyi ajutantin rientää kutsumaan kenraalia
+takasin. Sen jälkeen kiirehti Paykull tanskalaisen kenraali Trampen
+seuraamana, joka kuninkaansa määräyksestä palveli saksilaisessa
+armeijassa, joukkonsa etunenässä joen rannalle, missä ensimäiset
+ruotsalaiset veneet rannassa laskivat maihin.
+
+Mutta kardinaali Primas oli siksi viisas että hän jäi leiriin. Hän
+kutsui myös heti kokoon lukuisan palvelijakuntansa ja antoi määräyksen,
+että kaikki olisivat valmiina mahdollisen äkkinäisen lähdön varalta.
+
+Kauan ei tarvittukaan lähtöä odottaa. Paykullin kaikista ponnistuksista
+huolimatta nousi Kaarle XII maihin, teki tapansa mukaan kohta
+hyökkäyksen ja pakotti vihollisen joukot lyhyen taistelun jälkeen
+peräytymään. Paykull lähetti kerta toisen perästä lisäjoukkoja, mutta
+aina samalla tuloksella, ja seuraus oli, että hänen heinäkuun 9 päivänä
+ennen auringonnousua täytyi koko armeijoineen jättää kenttä
+viholliselle alttiiksi.
+
+Puolalainen kardinaali oli etäämpää huolestuneena seurannut tätä
+vaihtelevaa taistelua. Kun se viimein alkoi kallistua ruotsalaisten
+voitoksi, kohosi hänen rinnastaan syvä huokaus ja hän mutisi itsekseen:
+
+"Puolan aika on ohi, kuningas Kaarle voittaa".
+
+Nämä sanat lausuttuaan kokosi hän palvelijansa ja jätti huolestuneen
+näköisenä leirin, josta ei hän luullut tarvitsevansa niin pian poistua.
+
+Hyvän matkan päässä leiristä itäänpäin pysäytti palvelijajoukon johtaja
+äkkiä juoksijansa ja kääntyi kardinaalin puoleen kysymyksellä:
+
+"Mihinkä teidän ylhäisyytenne aikoo matkan johtaa?"
+
+Kardinaali Primas mietti hetkisen, jonka jälkeen hän reippaasti
+vastasi:
+
+"Rajzaciin".
+
+Palvelija kääntyi kapealle metsätielle, joka joenrantaa pitkin johti
+aina Rajzaciin asti, joka oli Sobieskin suvun sukutila ja sijaitsi noin
+kaksi penikulmaa Riiasta itäänpäin, ainoastaan muutaman sylen päässä
+Düna-joen rannasta.
+
+Kun kardinaali Primas huomasi pimeän metsän itseään ympäröivän eikä
+muita ääniä kuulunut kuin hevosten kavioiden kapse ja puiden suhina,
+tunsi hän itsensä vihdoin levolliseksi, ja helpotuksen huokaus nousi
+hänen rinnastaan.
+
+Ylikulun aikana oli Anders Kaski ollut kuninkaan aluksen kintereillä
+seuranneessa veneessä. Vanhuksen kasvot loistivat tyytyväisyydestä,
+kuten tavallista. Ainoastaan kerran ne synkistyivät, silloin kun
+toisella rannalla seisovat saksilaiset alkoivat tähtäämään kuningasta
+ja hänen seuruettaan.
+
+"Ne lurjukset varmaankin ampuvat hänet läpinäkyväksi kuin ryyniseulan",
+kirkui hän nähdessään, kuinka pari kuningasta ympäröivää hoviherraa
+kaatui veteen, kun he Kaarle XII:n sivulla kahlasivat rannalla, jossa
+eivät syvällä uivat alukset enää uineet, "mutta ennen..."
+
+Kaski ei lopettanut lausetta, vaan hyppäsi notkeasti veneestä ja meni
+sitte laulaen reipasta sotilaslaulua ja toisinaan lähettäen
+vihollisille kuulan muodossa lämpimän tervehdyksen, muutamia askeleita
+kuninkaan edelle.
+
+"Pois tieltä, Kaski!" huudahti kuningas. "Sinun mahtava ruumiisi varjoo
+minulta näköalan".
+
+"Se hyvä se", vastasi Anders. "Silloin voi teidän majesteettinne olla
+rauhallinen kuulien suhteen".
+
+Kuningas hymyili vanhan kersantin uskollisuudelle ja innolle ja antoi
+hänen pitää paikkansa. Juuri kun hän laski vasemman jalkansa rannalle,
+kuului laukaus ja vanhan kersantin hattu heittääntyi pitkälle veteen.
+Kaski katseli surullisen koomillisesti perässä tulevien sotilasten
+polkemaa päähinettä ja lausui sitte järeällä äänellä:
+
+"Kiinni noihin lurjuksiin! Minä kyllä hankin itselleni puolalaisen
+pääkappaleen kadonneen tilalle".
+
+Vanha sotilas pysyttäytyi edelleen joukon etunenässä. Kun hän taistelun
+päätyttyä lähestyi kuningasta, kulettaen mukanaan kolmea omin käsin
+ottamaansa vankia ja lipun puolikasta, josta hän hetken oli kovasti
+taistellut erään saksilaisen upseerin kanssa, oli hänen päälaellaan
+runsaasti koristettu puolalainen lakki. Tässä päähineessään, joka ei
+ensinkään ollut sopusoinnussa verestä ja tomusta tahraantuneen
+ruotsalaisen sotilaspuvun kanssa, oli Kaski niin perin hauskan
+näköinen, että Kaarle kuninkaankin täytyi vetää suunsa hymyyn. Vanhus
+nauroi itse eniten, mutta kesken pahinta naurun remahdusta kävivät
+hänen kasvonsa äkkiä vakaviksi. Jättiläismäinen vartalo värisi
+liikutuksesta ja äsken niin iloisissa silmissä näkyi kaksi suurta ja
+kirkasta kyyneltä. Miehekäs äänensä väreili myös liikutuksesta, kun hän
+huusi:
+
+"Kauan eläköön kuningas Kaarle ja kuolema hänen vihollisilleen".
+
+Ja syy tähän äkkinäiseen muutokseen?
+
+Kesken yleistä riemua, Kaskin juuri tehdessä koomillisia virnistyksiä,
+oli kuningas sanonut:
+
+"Mene vaihtamaan puolalainen lakkisi, joka sinua ei ensinkään pue,
+vänrikki Kaski".
+
+
+
+
+2.
+
+
+Rajzacin linna sijaitsi, kuten mainittu, noin kaksi penikulmaa Riian
+kaupungista itäänpäin lähellä Düna-joen rantaa. Vuosisatoja oli kulunut
+siitä kun sen mahtavat peruskivet oli laskettu. Kolme tornia, yksi
+keskessä ja kaksi pienempää kummassakin päässä, kohosivat huomattavasti
+sammaleiden peittämien harmaiden seinien yli, ja ne näkyivät pitkälle
+linnaa ympäröivän metsän yli. Korkea suojelusmuuri, jossa oli useita
+ampumaluukkuja, antoi Rajzacille linnotuksen muodon, ja sellaiseksi se
+jossain määrin oli tarkotettukin.
+
+Aika, jota kertomuksemme käsittelee, oli kaikkea muuta kuin
+rauhallinen, ja tämän edelliset vuosikymmenet olivat samanlaatuisia.
+Venäläisten, turkkilaisten ja saksalaisten kanssa käytyjen taistelujen
+vaihteluksi oli myös toisinaan sisällisiä levottomuuksia, jotka
+saattoivat Puolan asukkaat varustautumaan toisiaan vastaan. Puolalainen
+ylimistö oli nimittäin vallanhimoista ja itsetietoista väkeä, jonka voi
+saada ainoastaan asevoimalla tunnustamaan ylempänsä, sellaisen, jolla
+yksinään oli ratkaiseva voima. Sanaa "puolalaiset valtiopäivät"
+käytettiin sentähden usein, kun tahdottiin kuvata epäjärjestystä
+kokouksessa, jossa kaikki jäsenet koettavat kynsin hampain saada oman
+yksityisen mielipiteensä määrääväksi, siten synnyttäen hajaannusta ja
+epäjärjestystä.
+
+Ruotsin kuninkaiden sotaretkillä Puolaa vastaan oli tämä sisäinen
+kateus ja eripuraisuus hyvä ase vallottajan käsissä, niinpä nyt Kaarle
+kahdennentoistakin retkellä. Tietysti löytyi myös rehellisiä ja
+isänmaataan rakastavia puolalaisia, jotka tekivät ahkeraa työtä
+pitääkseen Puolan kansan koossa, mutta he eivät onnistuneet. Jokainen
+tahtoi olla herra, ei kukaan totellut, ja sentähden onkin Puola jo
+meidän aikanamme mennyt perikatoaan kohden, s.t.s. lakannut olemasta
+oma kuningaskuntansa. Kolmen mahtavan naapurinsa, Venäjän, Preussin ja
+Itävallan jakamana on sillä vain nimensä jälillä.
+
+Mutta me palaamme takasin Sobieskin suvun vanhaan sukutilaan. Sadun
+jättiläisen kaltaisena seisoi Rajzacin linna siinä näköjään aivan
+hyljättynä. Sen muurilta eivät kaikuneet mitkään sotahuudot eikä
+pienten pensaiden ja köynnösten peittämistä ampumaluukuista
+mitkään kanuunansuut vilkkuneet anastajaa vastaan. Iloiset laulut
+eivät kaikuneet avarista saleista, ei näkynyt komeasti puettuja
+ritareita korskuvien ratsujen selässä, ei helliä impyeitä ihanina
+kesä-iltoina kuuntelemassa luutun sointuvia näppäilyjä, eikä raikuvia
+metsästystoitotuksia metsikössä, vaan kaikkialla vallitsi raskas ja
+painostava synkkyys, joka oli täydellisessä sopusoinnussa itse linnan
+kanssa, jonka keskitornissa oleva rautainen tuuliviiri surkeasti
+natisten käänteleikse sinne tänne, aikaansaaden niin kamalan ja
+aavemaisen tunnelman pimeässä yössä. Ainoastaan silloin tällöin näkyi
+joku ihmisolento pelokkaan laahustavasti hiipivän pitkin vallia eli
+arasti katsovan jonkun ampumaluukun lävitse, josta hän silloin oli
+pakotettu ajamaan pois ne pienet nelijalkaiset asukkaat, jotka linnan
+hallitsijattarelta lupaa pyytämättä olivat sinne asettuneet asumaan.
+Tuskin kertaa päivässä käännettiin linnan raskasta tammiporttia
+saranoillaan.
+
+Ja kuitenkin säilytti Rajzacin linna monta hauskaa muistoa erittäinkin
+niiltä ajoilta, kun Puolan suurin sankari, kuningas, Johan Sobieski,
+joka puolalaisen armeijan avulla pelasti voittoisan turkkilaisen joukon
+piirittämän Wienin, oleili täällä. Juhlatilaisuus seurasi toistaan,
+suuret salit loistivat kullassa ja purppurassa. Ei näkynyt täällä
+silloin happamia naamoja, kun Puolan parhain ylimystö oli rientänyt
+tänne, saadakseen nauttia sankarikuninkaan läsnäolosta.
+
+Kuinka ihana olikaan mennyt aika ja sen mukanaan tuoma ritarillisuus ja
+runollisuus! Mitä enemmän aika riensi eteenpäin, sitä proosallisemmaksi
+se muodostui. Edellisten vuosisatojen tunnus oli kiitos ja ylistys,
+nykyajan tunnus on raha, raha! Mammonan takia heittävät nykyajan lapset
+ajattelemattomasti pois kunniansakin.
+
+Johan Sobieskin kuoleman jälkeen jäi Rajzacin linna suvun omaisuudeksi,
+ja aikana jota tämä kertomus koskettelee, asui linnassa ruhtinas
+Sobieskin ijäkäs puoliso. Vanha linna näytti nyt olevan ikäänkuin
+häpeissään muistellessaan entisiä loisto-aikoja.
+
+Sen päivän iltana, jolloin Kaarle XII kulki Düna-joen yli, oli
+leskiruhtinatar Martha Sobieski kutsuttanut ympärilleen koko
+palvelijakuntansa, joka nousi lähes sataan henkeen, ja pitänyt heille
+seuraavan puheen:
+
+"Olen tänään saanut kirjeen ruhtinas Sergo Panitzkyltä, joka on
+kihloissa poikani tyttären kanssa. Kirjeessä ilmotetaan, että anastaja,
+ruotsalainen kuningas, lähestyy näitä seutuja. Kysyn teiltä nyt,
+tahdotteko uskollisesti palvella Puolaa ja sen kuningasta?"
+
+"Tahdomme", vastasivat kaikki syvään kumartaen sekä asettaen käden
+rinnalleen uskollisuuden merkiksi.
+
+"Hyvä on. Aseita löytyy vanhassa arsenaalissa. Ne eivät ole olleet
+anastajan iso-isän aikojen jälkeen käytännössä, mutta tuottakoot ne nyt
+jälleen kunniaa. Sinä, Joseph", jatkoi hän kääntyen vanhimman
+palvelijan puoleen, jota vanhuutensa ja uskollisuutensa takia pidettiin
+suuremmassa arvossa kuin muita palvelijoita, "sinä ryhdyt komentajaksi,
+minä luotan sinuun".
+
+Vanha uskollinen palvelija teki vielä syvemmän kumarruksen kuin toiset
+ja sanoi:
+
+"Pyhä neitsyt on todistajanani, että minä uhraan henkeni ja vereni
+hallitsijattareni edestä, ja minä menen takuuseen siitä, että toisetkin
+palvelijat tekevät samoin".
+
+Kun Martha Sobieski vielä kerran oli vastaanottanut palvelijainsa
+uskollisuuden vakuutukset itseään ja Puolaa kohtaan, meni hän pää
+pystyssä ja pojantyttärensä tukemana sisälle huoneeseen. Tyytyväisyys,
+joka niin selvästi kuvastui hänen piirteistään uskollisuusvakuutusta
+tehtäessä kartanolla, hävisi vähitellen, ja kun hän oli tullut suureen
+raskailla kullatuilla nahkatapeteilla koristettuun salonkiin, jossa
+kuningas Johan muinoin tapasi vastaanottaa vieraitaan ja jossa
+Sobieskin suvun kuolleiden jäsenten muotokuvat mykkinä katselivat
+elossa olevia jälkeläisiä, vaipui hän huohottaen mukavaan nojatuoliin
+ja kätki muutamiksi silmänräpäyksiksi vanhan liituvalkeiden hiuksien
+ympäröimän päänsä käsiinsä, samalla kun raskaat huokaukset nostattivat
+hänen rintaansa.
+
+Eleonora seisoi mykkänä ja ajatuksiinsa vaipuneena hänen edessään.
+Nuori ruhtinatar ei ollut kasvonpiirteisiin ja muotoon nähden kaunis,
+mutta hänen pienillä kasvoillaan lepäsi niin ihmeen sydämellinen
+hyvyys, mikä hänen tummansinisistä silmistäänkin kuvastui, että sen,
+joka kerran näki tämän nuoren ruhtinattaren, oli mahdoton häntä
+unohtaa. Suloinen ja puhdas naisellisuus teki hänet viehättävämmäksi
+kuin moni häikäisevä kaunotar oli.
+
+Kauan odotettuaan, että leskiruhtinatar alkaisi puhumaan, kävi tämä
+odotus hänelle vihdoin liian pitkäksi, ja hän virkkoi sentähden
+vienonpehmeällä äänellä:
+
+"Mitä sinä ajattelet, iso-äiti?"
+
+Tämä lempeä ääni herätti rouva Marthan unelmistaan.
+
+"Lapseni", sanoi hän hetkisen katseltuaan ympärilleen, "vaikeat
+tapaukset odottavat meitä. Niinkuin äsken kuulit, lähestyy Kaarle XII
+seutujamme. Ylpeänä menestyksestään tsaarin joukkoja vastaan ei hän
+tahdo enempää eikä vähempää kuin panna kuningas Augustin pois
+valtaistuimelta. No, no", jatkoi vanhus viitaten Eleonoraa olemaan
+hiljaa, "yhdeltä näkökannalta katsoen ei hänen aikomuksensa ole niin
+perin moitittava. Saat kuulla, lapseni", jatkoi hän, huomatessaan, että
+pojantytär osotti ihmettelyä, "etkä sinä enää ihmettele. Kuningas
+Kaarle oli juuri noussut valtaistuimelle, kun tsaari Pietari, kuningas
+August ja Tanskan kuningas äkkiarvaamatta ja ilman syytä hyökkäsivät
+hänen päälleen. Viimemainitun kanssa hän selvitti asian miltei samassa
+silmänräpäyksessä, Venäjän tsaari on lyöty, ja vastapalvelukseksi
+kuninkaamme osanotosta toisten suunnitelmiin on nyt tämä itsepäinen
+ruotsalainen saanut päähänsä vallata häneltä Puolan kruunun. Niin ovat
+asiat nykyisin".
+
+"Mutta", virkkoi Eleonora miettivästi, "kenen hän tahtoo asettaa
+tilalle? Itsensäkö, niinkuin hänen iso-isänsä teki?"
+
+"Hänen suunnitelmistaan ei vielä tiedetä varmuudella mitään", vastasi
+rouva Martha vitkaan. "Veljelläni, kardinaalilla, on kyllä lähempiä
+tietoja siitä, mutta häntä en ole pitkään aikaan nähnyt. Valtiomiehenä
+ei hän sitäpaitsi ole ylen aulis antamaan tietoja. Olen useasti kysynyt
+häneltä asioita, jotka koskevat poliittista elämää, mutta aina saanut
+vältteleviä vastauksia. Niin, herrat diplomaatit ovat, niinkuin
+entisajan oraakkelit, niukkoja tiedonannoissaan".
+
+Voimiaan ponnistellen lausuttuaan nämä sanat, vaipui leskiruhtinatar
+takaisin nojatuoliinsa ja kätki taas kasvot käsiinsä. Muutaman minuutin
+kuluttua nousi hän ylös ja viittasi Eleonoraa luokseen.
+
+"Ota kynttilä, lapseni", sanoi hän tuskin kuuluvalla äänellä.
+
+"Paneutuuko iso-äiti levolle?"
+
+"En. Ota kynttilä!"
+
+Rouva Martha otti senjälkeen Eleonoraa kädestä kiinni ja meni hitain
+askelin Johan Sobieskin muotokuvan luo.
+
+"No niin, no niin", virkkoi leskiruhtinatar, kun kynttilänvalo valaisi
+kuninkaan kauniita kasvoja, "nyt voivat vanhat silmäni selvemmin nähdä
+sinut, sinä Puolan suurin sankari! Oi, jospa sinä nyt eläisit! Silloin
+voitokas käsivartesi musertaisi tämän pohjoisen karhunmaan kuninkaan,
+joka nyt riehuu viljavilla seuduillamme ja häikäilemättömästi leikkii
+Puolan kunniakkaalla kuningaskruunulla. Mutta anna kuitenkin henkesi
+tulla ei ainoastaan Puolan kuninkaan vaan myös koko hänen sotajoukkonsa
+yli, niin että ne voisivat ajaa pois anastajan ja palauttaa levon ja
+rauhan vertavuotavaan maahamme. Sinun käsiisi, pyhä neitsyt", jatkoi
+hän tehden hartaasti ristinmerkkejä kultaisen madonnankuvan edessä,
+"sinun käsiisi, pyhä Jumalan äiti, jätän Puolan kohtalon, poista paha,
+ennenkuin vihollinen saa liian suuren vallan maassa. Me luotamme sinun
+apuusi, joka et koskaan ole kääntynyt pois niistä, jotka rehellisellä
+sydämellä polvistuvat edessäsi".
+
+Vanhus oli juuri laskeutumaisillaan polvilleen silkkipallille, kun
+samassa salongin hämärästä nurkasta ääni lausui sanan:
+
+"Amen!"
+
+Ääni kuului niin kumealta, melkeinpä kamalalta, suuressa salongissa, ja
+naiset kääntyivät kauhistuneina ääntä kohden. Rouva Martha sai
+kuitenkin heti takaisin mielenmalttinsa ja virkkoi terävällä äänellä:
+
+"Kuka se on, joka uskaltaa ilmottautumatta tunkeutua tänne? Kuinka
+hoitaa Joseph tehtävänsä!"
+
+"Älä moiti vanhaa, rehellistä miestä", virkkoi vieras, ja samassa astui
+pitkä, ylevä mies esiin.
+
+Leskiruhtinatar oli nyt tuntenut äänen.
+
+"Veljeni, veljeni", virkkoi ruhtinatar rientäen kardinaali Primasta
+vastaan, joka sydämellisesti syleili sisartaan. Kardinaalin takana
+näkyi nuori komeasti puettu puolalainen. Hienojen huulten ympärillä
+oleva röyhkeä ja ylimielinen piirre vaikutti sen, ettei hän ollut
+erityisemmin puoleensa vetävä.
+
+Tämä mies oli ruhtinas Sergo Panitzky, viimeinen jälkeläinen
+aikasempien urotöittensä kautta loistavassa suvussa, joka Kaarle X
+Kustaan sodassa teki itsensä kuuluisaksi sekä Puolassa että Tanskassa.
+Ruhtinas Sergo ei kuitenkaan vielä ollut ehtinyt tehdä itseään
+kuuluisaksi muuten kuin ennenmainituilla "puolalaisilla
+valtiopäivillä", missä hän sekä sopivissa että sopimattomissa
+tilaisuuksissa oli ärsyttänyt toisinajattelevat itseään vastaan.
+Hyväksi onneksi oli kesken kaikkea puhjennut sota, ja kunnianhimoinen
+ruhtinas riensi heti kardinaali Primaksen luo, jonka piti tulla hänen
+sukulaisekseen.
+
+Puolassa niinkuin melkein kaikissa muissakin maissa oli vallalla se
+tapa, että ylhäiset perheet kihlasivat lapsensa jo kehdossa, huolimatta
+siitä, voivatko he sitte kypsyneemmässä ijässä pitää toisistaan eli ei.
+Siten luonnollisesti syntyi monta onnetonta avioliittoa, mutta tämä ei
+kuitenkaan liikuttanut avioliittosopimuksen tekijöiden vanhempia, jotka
+panivat painoa ainoastaan syntyperään ja rikkauteen.
+
+Juuri sellainen kihlaus sitoi nuoren ruhtinattaren Eleonora Sobieskin
+Sergo Panitzkyyn, josta rouva Martha hetki sitte oli puhunut
+palvelijoille. Kihlatut olivat ainoastaan kolme kertaa nähneet
+toisensa, mutta heti ensi kerralla oli Eleonorassa herännyt ehdoton
+vastenmielisyys ruhtinas Sergoa kohtaan. Eikä hän mitenkään tahtonut
+vastenmielisyyttään salata, ei edes iso-äidin ja kardinaalin läsnä
+ollessa. He eivät olleet tähän asti mitään sanoneet, mutta nyt kun
+ruhtinas tuli kohteliaasti kihlattunsa luo ja aikoi suudella hänen
+kättään, mutta Eleonora veti äkkiä kätensä pois, lausui leskiruhtinatar
+ankarasti:
+
+"Eleonora! Älä unohda, että hän on sinun kihlattusi!"
+
+Nuori ruhtinatar kalpeni huomattavasti ja hänen kätensä vapisi, kun hän
+vastenmielisesti ojensi sen. Mutta ruhtinas Sergon huulet olivat tuskin
+koskettaneet sitä, kun Eleonora tulisesti veti kätensä takasin ja
+riensi kuin pelotettu karitsa pois huoneesta, ennenkun läsnäolevat
+olivat ehtineet tointua hämmästyksestään ja ihmettelystään.
+
+"Älkää pahastuko hänen sopimattomasta käytöksestään nykyhetkellä",
+sanoi rouva Martha parhaansa mukaan koettaen salata harmiaan. "Teidän
+saapuessanne oli meillä vakava keskustelu, ja luultavasti teidän
+äkkinäinen tulonne hämmästytti häntä siinä määrin että hän riensi pois.
+Hänhän on vielä niin nuori", jatkoi vanhus onnistuen huultensa
+ympärille saamaan sovituksen hymyn, "pari vuotta lisää vaan, niin kyllä
+hän varmaankin on toisellaisessa mielentilassa".
+
+Ruhtinas Sergo kumarsi syvään, samalla purren huuleensa. Hän oli kyllä
+ennenkin huomannut, kuinka epäsuosiollinen Eleonora oli häntä kohtaan.
+Mutta hän ei siitä puhunut nyt mitään, vaan suuteli kunnioittavasti
+vanhan leskiruhtinattaren kättä, jonka jälkeen hän istuutui akkunan
+viereen, sormillaan naputtaen marssia, joka oli selvä todistus niistä
+tunteista, jotka hänen sisässään liikkuivat.
+
+Sisar ja veli olivat pian syventyneet keskustelemaan päivän
+tapahtumista, ja leskiruhtinatar sai nyt kuulla kauan odottamansa
+tiedon, kenet Kaarle XII oli määrännyt Augustin seuraajaksi Puolan
+valtaistuimelle.
+
+Stanislaus Leczinskin nimeä lausuttaessa vetäytyi leskiruhtinattaren
+otsa syviin ryppyihin. Kiivaasti tarttui hän veljensä käteen ja
+kuiskasi hänen korvaansa liikutetulla äänellä:
+
+"Vastusta tätä nimitystä niin paljo kuin voit. Sinä tiedät, etteivät
+Leczinskin ja Sobieskin suvut ole koskaan katsoneet toisiaan lempein
+silmin".
+
+"Mutta kuningas sanoo, ettei hän tunne ketään jalompaa puolalaista",
+virkkoi kardinaali vitkaan.
+
+"Ei ketään", huudahti leskiruhtinatar nousten ylös ja heittäen samalla
+silmäyksen veljeensä. "Ei ketään! Äh! Missä sitte hänen silmänsä ovat!
+Etkö sinä..."
+
+Kardinaali asetti samassa kätensä sisarensa huulille, samalla kun hän
+heitti merkitsevän sivusilmäyksen akkunaa kohden, jonka luona ruhtinas
+Sergo oli. "Kahdenkesken", sanoi hän.
+
+"Niin", kuiskasi ruhtinatar, joka ymmärsi kardinaalin viittauksen,
+"huomen-aamuna rukoushuoneessani".
+
+Siskokset erosivat sen jälkeen ja menivät kumpikin huoneeseensa.
+Ruhtinas Sergo jäi edelleen akkunan viereen, rummuttaen sormillaan
+kiivasta marssia. Vihdoin nähdessään Eleonoran menevän linnankartanon
+poikki, riensi hän ulos pitkin leveitä rappuja, mutisten itsekseen:
+
+"Itsepäinen ja omavaltainen hän on, mutta vielä ovat, taivaalle kiitos,
+vanhat lakimme voimassa, ja niiden mukaan hänen täytyy tulla minun
+omakseni".
+
+
+
+
+3.
+
+
+Kardinaali Primaksen vanha palvelija, harmaapartainen Czary, oli
+onnettomuudekseen väännähtänyt jalkansa, kun hän ollessaan
+seikkailuretkellä lähiseuduilla, oli nousemassa hevosen selkään
+seuratakseen herraansa. Hevonen, joka ei ollut tottunut uuteen
+ratsastajaansa, heitti Czaryn muitta mutkitta maahan ja nelisti suoraa
+päätä Ruotsin voitokkaita joukkoja vastaan, mitkä sen sitte ottivat
+kiinni.
+
+Ja siinä virui nyt Czary kiroten loukkaantuneine jalkoineen, voimatta
+päästä niin minnekään. Pieninkin liike pakotti tuskasta huutamaan.
+
+"Nyt ne koirat tulevat!" mutisi hän itsekseen, kun hän näki
+ruotsalaisten lähestyvän, "oi jos voisin paeta!"
+
+Anders Kaski, joka samalla lähestyi, kuuli Czaryn voivotukset.
+
+"Tuon miehen kanssa on varmaankin huonosti", virkkoi hän kumartuen
+puolalaisen yli. "Kuinka on laitasi?"
+
+Czary, joka ei ollut ymmärtävinään ruotsia, osotti ääneti jalkaansa.
+
+Anders tarttui jalkaan kiinni, mutta hellitti siitä heti, kun
+puolalainen alkoi hirveästi ulvoa. Kun pahin tuska oli ohi, katsoi
+Czary parhaaksi antautua ruotsalaisen vaalittavaksi.
+
+"Vasen jalkani on väännähtänyt", sanoi Czary.
+
+"Vähät siitä", tuumi Kaski. "Minun on sekä käteni että jalkani
+väännähtäneet, ja kuitenkin olen vielä kokonainen".
+
+"Älä jätä minua tähän makaamaan", rukoili Czary onnettomalla äänellä.
+"Minä olen kardinaali Primaksen palvelija ja..."
+
+"Ahaa", keskeytti Kaski, joka oli kuninkaan usein kuullut sanovan, että
+hän mistä hinnasta tahansa tahtoisi saada kardinaalin valtaansa, "sinä
+saat kait tehdä seuraa toisille vangeille".
+
+Tällä odottamattomalla tavalla tuli Czary ruotsalaisten leiriin. Niin
+ei hän ollut odottanut seikkailun päättyvän, mutta hädällä ei ole
+lakia, hänen täytyi taipua kohtaloonsa, tahtoi hän sitte eli ei.
+
+Kun Kaarle XII hetkistä myöhemmin kävi vankeja katsomassa, osotti hänen
+seurassaan oleva vänrikki Kaski Czarya lausuen:
+
+"Hän on itse sanonut olevansa kardinaalin palvelija".
+
+Aluksi ei Czary tahtonut sanoa, mitä hän tiesi kardinaalin matkasta
+tämän jätettyä saksilaisen leirin. Mutta kun kuningas mitä vakavimmin
+uhkasi hirttää hänet jo saman tunnin kuluessa, lähti hänestä irti, että
+kardinaali luultavasti oli matkannut sisarensa maatilalle.
+
+"Mikä sen nimi on?" kysyi Kaarle kuningas.
+
+"Rajzac", vastasi Czary empimättä.
+
+"Ja missä se sijaitsee?"
+
+Nyt Czary vaikeni. Mutta heittäessään silmäyksen vänrikki Kaskin
+uhkaavaan muotoon, alkoi Czaryn kieli jälleen liikkua kannittimissaan.
+
+Kun kuningas astui ulos tuosta puolittain rappeutuneesta puuladosta,
+jossa vankeja tilapäisesti säilytettiin, sanoi hän Anders Kaskille:
+
+"Valitse sata parasta ratsastajaa ja katso, että he ovat kunnossa
+puoliyön aikaan".
+
+Vänrikki, joka huomasi, että tässä oli erinomainen seikkailu
+kysymyksessä, rohkeni hetkisen epäiltyään kysyä:
+
+"Minä saan kait seurata mukana?"
+
+"Tietysti", vastasi kuningas ystävällisesti nyökäten, jonka jälkeen hän
+pitkin askelin poistui.
+
+"Niin, tietysti", virkkoi myös ohikulkeva toveri, joka oli kuullut
+Kaskin kysymyksen ja kuninkaan vastauksen, "missäpä kauha olisi, ellei
+padassa".
+
+Vänrikki, joka aina rakasti onnistunutta pilaa, vaikka se lausuttiin
+hänen omallakin kustannuksellaan, nauroi sydämellisesti toverin
+puheelle.
+
+"Se sattui naulaan", sanoi hän. "Seuraatko mukana?"
+
+"Tietysti, mihinkä matka?"
+
+"Ajamme kardinaaleja takaa".
+
+"Aluksi ainoastaan yhtä. Ehkä sitte löydämme useampia. Puolalaiset
+kardinaalit ovat kuin jäniksiä, katsos kukaan ei tunne heidän
+kulkureittejään. Ha, ha, ha!"
+
+Kun keskiyön varjot heittäytyivät maan yli, ratsasti Kaarle kuningas
+satalukuisen hyvin asestetun ratsastajan etunenässä pitkin joenrantaa
+sinnepäin missä Rajzac sijaitsi. Paykullin hajotetusta armeijasta ei
+näkynyt jälkeäkään, se oli kuin poispuhallettu. Ilman seikkailuja
+saapui ruotsalainen joukko Sobieskin sukutilalle hetkistä myöhemmin
+kuin Joseph leskiruhtinattaren vanha, uskollinen palvelija, oli
+kolmannen kerran tarkastanut muutamat valleille asetetut vahdit.
+Päästäkseen tarpeettomasti herättämästä linnan puolustusväkeä, pysähtyi
+Kaarle kuningas tiheään metsään, mihin ei kuuvalo voinut tunkeutua
+lehtien lävitse. Kauan ei hän kuitenkaan voinut seisoa tässä
+toimettomana, vaan hiipi hiljalleen vänrikki Kaskin ja äskenmainitun
+toverin seuraamana tammiporttia kohden. Kullakin oli ase kädessään
+valmiina käyttämään sitä koko voimallaan.
+
+Ainoaan portin edessä olevaan puista vapaaseen paikkaan oli viimeisten
+vuosikymmenien aikana ehtinyt kasvaa miehenkorkuisia pensaita joita ei
+leskiruhtinatar ollut katsonut tarpeelliseksi kiskotuttaa pois. Näiden
+varjossa onnistui kuningas seuralaisineen hiipimään muutaman askeleen
+päähän portista, kun portilla oleva vahtimies huomasi heidät.
+
+Täysikuu, joka tällä välin oli ehtinyt koko joukon korkeammalle,
+valaisi kirkkaasti näitä kahta ruotsalaista ja heidän urhoollista
+kuningastaan, antaen puolalaiselle oivan tilaisuuden ottaa tarkka
+tähtäys. Kaarle kuningas huomasi kuitenkin heti aseman vaarallisuuden.
+Hän juoksi sivulle ja oli kohta varmassa paikassa ihan portin vieressä.
+Seuralaisensa riensivät hänen kintereillään, ja tämä tapahtui niinkuin
+on tapana sanoa "kreivin aikaan", sillä samassa laskeutui puolalaisen
+kivääri viistoon maata kohden ja siitä lähtenyt kuula hipasi Kaskin
+takin takapuolta.
+
+"Olitpa aika vetelys, sinä unissakävijä", ivaili vänrikki näyttäen
+puolalaiselle pitkää nenää. "Kylläpä saat tietää, mistä Taavetti olutta
+osti, jahka tulet alas".
+
+Laukaus herätti kaikki linnassa olevat elävät olennot syvästä unestaan,
+ja joka nurkasta voi Kaarle kuningas kuulla huudon:
+
+"Ruotsalainen on niskassamme! Aseisiin!"
+
+
+
+
+4.
+
+
+Kun Eleonora oli tullut ulos pitkään käytävään, pysähtyi hän
+hengähtämään. Povi nousi rajusti ja ainoastaan vaivoin sai hän
+puristetuksi helpotuksen huudahduksen:
+
+"Ah!"
+
+Mutta samassa silmänräpäyksessä valtasi hänet kauhuntunne. Hän ajatteli
+ankaraa iso-äitiään, ja hänen hento vartalonsa alkoi vapista kuin
+haavanlehti. Minkälaisen rangaistuksen hän tulisikaan saamaan
+käytöksestään ruhtinas Sergoa kohtaan? Vankeutta ei hän kylläkään
+odottanut, mutta hän aavisti jotain pahempaa, nimittäin iso-äidin
+epäsuosiota ja muita sen yhteyteen punoutuneita harmillisuuksia.
+Varmaankin käyttäisi veljentyttärensä vastustuksesta ärsyyntynyt
+leskiruhtinatar kaikki vallassaan olevat keinot, jotka eivät suinkaan
+olleet vähäiset, koska hän m.m. oli hyvissä väleissä "pyhän isän"
+kanssa, jonka jalkoja hän pari eri kertaa oli suudellut käydessään
+Roomassa, kiirehtiäkseen toivottua avioliittoa ruhtinas Sergon kanssa,
+ehkäpä vielä nyt hänen ollessaan Rajzacissa? Oi, suurempi onnettomuus
+ei koskaan voisi häntä kohdata, sen hän tunsi.
+
+Hän vei kiivaasti kätensä sydämelle ja huuliltaan kuului hellästi
+kuiskattu nimi: "Ladislas!"
+
+Nopeat askeleet lähestyivät samassa ja saattoivat Eleonoran
+kiirehtimään mahdollisimman lähelle kylmää käytävän seinää, sillä tässä
+asennossa hän ei halunnut tulla nähdyksi.
+
+Askeleet tulivat lähemmäksi, ja kun hän oli ne tuntevinaan, mutisi hän
+itsekseen:
+
+"Se on hän. Hän on ainoa, jolle voin asiani uskoa".
+
+Heikossa hämärässä tunsi Eleonora tulijan, kun tämä meni pienen akkunan
+ohi. Juuri kun hän oli Eleonoran edessä, kuiskasi tämä tuskin
+kuuluvalla äänellä:
+
+"Joseph!"
+
+Puhuteltu pysähtyi, sillä hän ei ollut yksistään kuullut nimeään, vaan
+myös tuntenut sen, joka nimen lausui.
+
+"Pyhä neitsyt, mitä on tapahtunut, koska..."
+
+"Hiljaa, hiljaa", keskeytti Eleonora, "seuraa minua niin että saamme
+puhua kenenkään häiritsemättä".
+
+Kun he olivat siirtyneet hiukan etäämmäksi, kuiskasi nuori ruhtinatar
+levottomuudesta väräjävällä äänellä:
+
+"Hän on täällä".
+
+"Tiedän sen, armollinen ruhtinatar, mutta minä en voinut kieltää
+häneltä sisäänpääsyä, ja kun hän oli hänen korkea-arvoisuutensa
+kardinaalin seurassa".
+
+"En minä sinua moiti, uskollinen Joseph", virkkoi Eleonora, "mutta etkö
+voi keksiä keinoa, miten hänestä pääsisimme?"
+
+"Kardinaali ei kait uskalla jäädä pitkäksi aikaa tänne, sillä niinkuin
+kuulin hänen palvelijoiltaan, on Ruotsin kuningas tänä aamuna aikaiseen
+tullut joen yli ja lyönyt meidän armeijamme pakosalle, eikä hän
+niinmuodoin tunne itseään täällä täysin turvatuksi. Silloin tietysti
+ruhtinas Sergo seuraa häntä ja..."
+
+"Oi, jospa olisi niin hyvin asianlaita!" keskeytti Eleonora huoaten.
+"Oi", ajatteli hän itsekseen, "jospa vain Ladislas olisi täällä!"
+
+Eleonora oli tuskin täyttänyt kuusitoista vuotta, kun hän oli
+Varsovassa kuningas Augustin järjestämissä juhlissa, joihin oli
+kutsuttu kaupungin ja sen ympäristön ylhäisö. Ruhtinas Adam Sobieski,
+Eleonoran isä, eli silloin vielä ja asui pääkaupungissa. Hänen
+kuolemansa jälkeen muutti hänen vanha äitinsä, joka ei enää viihtynyt
+näissä loistavissa seurapiireissä, Rajzaciin valmistautuakseen näkemään
+puolisonsa ja poikansa toisessa mailmassa.
+
+Mainitussa juhlassa oli kuusitoistavuotias Eleonora tutustunut Ladislas
+Leczinskiin, sen miehen veljenpoikaan, joka sittemmin Kaarle XII:nen
+mahtisanan avulla lyhyemmän aikaa kantoi Puolan kuningaskruunua.
+Ladislas oli komea, kaunis ja jalomielinen, jotapaitsi hänen
+urhoollisuutensa oli tunnettu koko puolalaisessa armeijassa.
+
+Nuoret olivat sen jälkeen useat kerrat tavanneet toisensa, ja he
+tunsivat, etteivät he voi koko elämäänsä olla erotettuina toisistaan.
+Salaisuudessa he vannoivat toisilleen uskollisuutta.
+
+Viimeisten kahden vuoden aikana olivat he yhden ainoan kerran tavanneet
+toisensa. Eräänä synkkänä syysiltana oli nimittäin Ladislas uupuneena
+ja rankkasateesta läpimärkänä kolkuttanut Rajzacin porttia tietämättä,
+että hän siellä tapaisi sen, joka oli niin lähellä hänen sydäntään. Ja
+vaikka Leczinskin ja Sobieskin suvut olivat poliittisia vihollisia,
+osotti leskiruhtinatar Ladislakselle kuitenkin ystävällisyyttä ja
+vierasvaraisuutta. Tämä jäi linnaan lähes kahdeksaksi päiväksi, ja kun
+hänen vihdoin täytyi jättää hyvästit, uudistivat hän ja Eleonora
+jälleen uskollisuuslupauksensa. Niin tarkkanäköinen kuin rouva Martha
+olikin, ei hän kuitenkaan päässyt veljentyttärensä suloisen salaisuuden
+jälille. Suurin syy tähän oli se että vanha Joseph, joka oli kantanut
+Eleonoraa pienenä käsivarsillaan, toimitti aina niin, että rakastavat
+saivat olla rauhassa.
+
+Ajatusta, jonka Eleonora omisti Ladislakselle, ei Joseph luonnollisesti
+voinut tietää, mutta hän aavisti sen ja sanoi:
+
+"Ruhtinas Ladislas olisi ehkä ainoa, joka..."
+
+"Hiljaa, hiljaa", keskeytti Eleonora. "Ajattele, jos joku kuulisi".
+
+"Täällä ei voi kukaan meitä kuulla", vastasi Joseph vakuuttavasti.
+"Mutta ottakaa neuvoistani vaari ja antakaa asiain mennä menoaan. Minä
+tunnen, että kaikki menee hyvin".
+
+Joseph oli liikutettu, kun hän lausui väräjävällä äänellä:
+
+"Henkeni ja elämäni, kaikki mitä omaan, annan rakkaan herrani tyttären
+edestä. Luottakaa minuun. Teen kaikkeni, saattaakseni asian onnelliseen
+päätökseen".
+
+Nämä sanat antoivat Eleonoralle uutta toivoa ja hän riensi, niin ettei
+hänen kintereillään seuraava ruhtinas Sergo ehtinyt hänen luokseen
+vaatimaan selitystä, linnanpihan poikki pohjoiseen rakennuksen siipeen,
+missä hänen huoneustonsa sijaitsi. Sinne tultuaan, rukoili hän kauan ja
+hartaasti sekä vaipui sen jälkeen vähitellen unen helmoihin, nähden
+unta Ladislaksesta, rakkaudesta ja onnesta.
+
+Voi hyvin kuvitella mielessään, minkä vaikutuksen odottamaton laukaus
+teki suloisimmassa unessa lojuviin puolalaisiin.
+
+Kardinaali Primas, jonka korvaa muutama tunti takaperin oli hivellyt
+sisaren kuvailu, että Puolassa kyllä löytyisi joku arvokkaampi kuin
+Stanislaus Leczinski kantamaan Puolan kuningaskruunua, näki unta, että
+hänet kruunattiin Krakaun vanhassa tuomiokirkossa, hän kuuli selvästi
+kansan riemun, vastaanotti ihastuksella aatelismiesten onnentoivotukset
+ja antoi itse merkin juhlalaukausten ampumiseen. Ja tämä yksinäinen
+laukaus, jonka linnassa syntynyt kaiku teki monikertaiseksi, kuului
+hänen korvassaan täydelliseltä juhla-ammunnalta. Hiestä märkänä nousi
+kardinaali ylös, mutta hän oli tuskin ehtinyt hieroa unen
+lyijynraskaista silmäluomistaan, kun hänen palvelijakuntansa johtaja
+kalmankalpeana syöksyi sisään.
+
+"Teidän kunnia-arvoisuutenne", huusi vanha palvelija polvet vapisevina,
+"meidän päällemme on hyökätty ja..."
+
+"Kutka? Oletko hullu, mies!" ärjäsi kardinaali ja syöksyi ylös.
+
+"Ruotsalaiset seisovat ulkopuolella".
+
+Tämä selitys pani jalat mukavuutta rakastavan mustatakin alle.
+Puolittain pukeutuneena syöksyi hän linnanpihalle, jossa hän kutsui
+koolle kaikki palvelijansa.
+
+Leskiruhtinatar ei saanut pitkään aikaan unta silmiinsä. Viha
+Leczinskin sukua vastaan ja veljeltään saama tieto, että Kaarle XII
+aikoi kohottaa Stanislaun Puolan kuninkaaksi, vaivasi häntä
+sanomattomasti. Ähisten ja puhisten hän käänteli itseään sängyssä
+ikäänkuin reumatismin vaivaamana, kunnes uni häntä vihdoin armahti,
+ottamalla hänet helmoihinsa. Mutta ajatus, että Stanislaus
+korotettaisiin Puolan valtaistuimelle, ei antanut hänelle unessakaan
+rauhaa. Hän näki unta, että Stanislaus ja kardinaali taistelivat
+Krakaun torilla Puolan kruunusta. Suuri kansanjoukko katseli tätä
+omituista taistelua, joka vihdoin alkoi kallistua kardinaalin voitoksi.
+Juuri kun tämä aikoi riistää kruunun kilpailijaltaan, ampui eräs
+Leczinskin kannattajista laukauksen kardinaalia kohden.
+
+Rouva Martha heräsi ja koko hänen ruumiinsa kylpi kylmässä hiessä.
+Mutta laukaus, oliko se todellinen, vaiko ainoastaan kamala
+mielikuvitus, melu, mikä kuului alhaalta, oliko se kansa, joka murisi
+Krakaun torilla, eli...
+
+Pitemmälle ei vanha nainen ehtinyt kuvitteluissaan, ovi vedettiin
+kiivaasti auki ja veli syöksyi sisään. "Minun täytyy joutuin paeta
+täältä!" huusi hän, samalla kun tuskanhiki juoksi pitkin hänen
+otsaansa. "Vihollinen on Rajzacin edustalla ja ... hyvästi sisko! Me
+tapaamme toisemme Varsovassa joko Leczinskin eli minun..."
+
+Lause ei tullut päätetyksi, sillä sanat tarttuivat kiinni kardinaalin
+kurkkuun ja uhkasivat melkein tukahuttaa hänet. Hänen täytyi sentähden
+saada ilmaa keuhkoihinsa vetämällä muutamia syviä henkäyksiä.
+
+Tätä käytti leskiruhtinatar hyväkseen ja heittäytyi korkeasta ijästään
+huolimatta äkkiä ylös sängystä ja riensi rukouspallin luo, jossa hän
+vapisten vaipui alas ja rukoili kiivaasti, että Jumala pyhän neitsyeen
+esirukouksen takia säästäisi hänen kotiaan ruotsalaisilta, noilta
+jumalattomilta kerettiläisiltä.
+
+Kardinaali kuunteli muutaman silmänräpäyksen näitä tunteenpurkauksia,
+kunnes hän epäilevästi pudisti päätään ja jatkoi matkaansa.
+
+Rouva Martha oli siinä määrin pelästynyt, että hän tuskin uskalsi
+katsahtaa ympärilleen sillä aikaa kun taistelua kesti. Pikemmin
+kuolleen kuin elävän näköisenä makasi hän madonnankuvan edessä eikä
+kuullut sitäkään, että pojantytär astui sisälle huoneeseen.
+
+Laukaus herätti Eleonoran suloisimmasta unesta. Hän älysi heti aseman.
+Äkkiä heitti hän ylleen välttämättömimmät vaatteet ja riensi
+linnanpihan poikki pääkäytävää kohden. Juuri kun hän aikoi juosta
+rappuja ylös, huomasi hän ruhtinas Sergo Panitzkyn, joka pistooli ja
+sapeli kädessä tuli vastaan. Kiireessään ei hän huomannut Eleonoraa,
+kun tämä äkkiä vetäytyi erään pilarin taakse. Tuskin oli Sergon vartalo
+hävinnyt palvelijain joukkoon, kun Eleonora kevyin askelin riensi
+iso-äidin huoneeseen.
+
+Kardinaali ja ruhtinas tapasivat toisensa linnanpihalla. Kun he olivat
+hetkisen toisiaan tarkastaneet, virkkoi ruhtinas:
+
+"Teidän kunnia-arvoisuutenne ei saa enää jäädä tänne! Teihin on koko
+Puola nykyhetkellä pannut kaiken toivonsa. Jos teidät vangittaisiin,
+niin merkitseisi se meidän loppuamme".
+
+"Mutta portti on kiinni, ja vihollisemme seisovat ulkopuolella",
+vastasi kardinaali surullisesti.
+
+"Löytyy takaportti, jonka minä tiedän!" huudahti ruhtinas. "Tulkaa minä
+näytän sen teille!"
+
+"Entä te, mitä te aijotte tehdä?" kysyi kardinaali samassa.
+
+"Minä jään tänne ja ryhdyn johtamaan palvelijoita, joista suurin osa
+taitaa käyttää asetta. Viime kerralla, kun olin täällä, löysin eräästä
+kellarista kolme kanuunaa. Kuulia ja ruutia löytyy täällä aivan
+liiemmaksikin, niin että..."
+
+"Hyvä", keskeytti kardinaali Primas ja ojensi tulevalle sukulaiselleen
+kätensä, "te olette urhoollinen nuorimies, ja jos Puolaan vielä palaa
+rauha", jatkoi hän huoaten, "silloin voitte olla varma siitä, että
+tulette saamaan sellaisen paikan, joka vastaa teidän asemaanne ja
+isänmaanrakkauttanne. Minä otan mukaani ainoastaan vähemmän määrän
+palvelijoita, sillä pian kait tulen tapaamaan Paykullin armeijan.
+Hyvästi, nuori ystävä ja tuleva sukulainen, olkoon pyhä neitsyt
+kanssanne!"
+
+Kun kardinaali vielä oli antanut siunauksensa niille, jotka olivat
+ruvenneet ruhtinas Sergon johdettaviksi, ja luvannut heille taivaan
+suosiota, jos he miesmäisesti taistelisivat kerettiläisiä vastaan,
+riensi hän muutaman palvelijan seuraamana takaportille.
+
+
+
+
+5.
+
+
+Kun Kaarle kuningas rohkeine seuralaisineen oli varmassa tallessa
+portin luona, virkkoi hän:
+
+"Tähän asti on kaikki mennyt hyvin, mutta jos hän on vielä jälellä".
+
+"Niin tosiaankin", huomautti Anders Kaski. "Kuulostaa aivan siltä kuin
+tuossa vanhassa ja rappeutuneessa linnarähjässä olisi oikea
+ampiaispesä".
+
+"Siinä tapauksessa käy asia vielä pulmallisemmmaksi meille", tuumi
+toveri. "Tiedän hyvin, että ampiaisten kanssa ei ole erityisen mukavaa
+tapella. Niillä on terävät piikit ja..."
+
+"Ja meillä on teräviä sellaisia tässä", pisti väliin Anders Kaski ja
+teki kuvaavan eleen pitkällä keihäällä. "Luulisin, että tämäkin maistuu
+joltakin."
+
+Kuu valaisi seudun yhä kirkkaammalla valolla, ja sitä mukaa kun se
+kohosi korkeammalle, veti pitkän valojuovan jokea pitkin ja tunkeutui
+maagisella hohteellaan syvälle metsän korkearunkoisiin puihin, missä
+tummia hahmoja näytti huojuvan sinne ja tänne hämärässä valaistuksessa.
+Se oli ruotsalainen osasto, joka, laukauksen houkuttelemana, lähestyi
+varovasti ollakseen uskaliaan kuninkaan apuna, mikäli sitä
+tarvittaisiin.
+
+Kuningas Kaarle iski monta kertaa porttia, mutta aina samalla
+tuloksella, ikäänkuin hän olisi halunnut lyödä kumoon paksun kai
+kymmenen syltä korkean muurin. Hän näytti jonkin aikaa pettyneen
+odotuksissaan ja hänen kasvoillaan kävi tyytymättömyyden ilme.
+
+"Portti on lujempi kuin luulin", mumisi hän itsekseen. "Tämän läpi emme
+voi päästä sisään."
+
+"No, sitten löytyy varmaan jokin toinen paikka", virkkoi Anders Kaski
+nyökäten ilmeikkäästi.
+
+"Uskotko niin?"
+
+"Kyllä, antakaa minun vaan yrittää, ja teidän majesteettinne pääsee
+pian tähän pesään."
+
+"Tee kuten haluat, Anders", sanoi kuningas, "minä ja Pietari Storm", se
+oli Kaskin toverin nimi, "pidämme kuitenkin täällä vahtia, jotta kukaan
+ei pääse ulos."
+
+Kun Anders oli saanut vahvistusryypyn Pietarin kenttäpullosta, hiipi
+hän muuria pitkin, jonka pinta oli sieltä täältä karhea. Toisin paikoin
+se taas oli niin sileä, että olisi ollut hullutusta yrittää kiivetä
+siitä ylös.
+
+Tämän huomasi Kaski hiipiessään eteenpäin, ja hän päätti heti käyttää
+hyväkseen mahdollisimman paljon muurin karheaa pintaa. Huolimatta
+korkeasta iästään oli vanhalla vänrikillä vielä suurin osa entisestä
+voimastaan jälellä. Yht'äkkiä hän pysähtyi kuuntelemaan. Hänen päänsä
+yläpuolelta kuului jalkojen töminää ja karkeita, innokkaasti
+kiisteleviä miesten ääniä. Vänrikki ei tosin voinut kuulla sanoja,
+mutta aavisti, että kiista koski vallin puolustusta. Aavistus ei häntä
+pettänytkään. Se oli ruhtinas Sergo, joka sijoitti ulos miehiään ja
+tällöin joutui kiistelyyn siitä, mitä paikkoja tulisi miehittää.
+
+"Niin, riidelkää vaan!" mumisi Anders ja kyyristyi pienen pensaan
+viereen, joka oli puoliksi kiinni muurissa, "riidelkää vaan, minä kyllä
+tiedän, mitä puolestani teen."
+
+Hän oli nyt jo niin kaukana, ettei voinut nähdä kuningasta. Äänet
+vallilla vaikenivat pian, ja vänrikki luuli aluksi, ettei mitään vahtia
+ollut sinne asetettukaan. Mutta hän erehtyi, askelten ääni soraa vasten
+ylhäällä vallilla keskeytti hänen tarkastelunsa.
+
+"Hm", mumisi Anders Kaski itsekseen, melkoisen nolona, "kuinkahan monta
+siellä on?" Hän kuunteli. "Vain yksi, ei, nyt tulee toinen lisää! Ah,
+hän meni nyt! Niin, siis vain yksi!"
+
+Kyyristyneessä asennossaan hän hankki, niin hyvin kuin taisi,
+yleiskatsauksen vallin karheasta sivusta. Muuri ei ollut tässä kohtaa
+aivan niin jyrkkä kuin muualla. Sieltä täältä pisti esiin terävä kivi,
+ja noin sylen päässä vänrikin pään yläpuolella oli kaksi takiaista
+saanut jalansijan. Ne olivat aika suuria, ja Anders toivoi siksi
+lujasti, että ne olisivat hänelle hyödyksi siinä uskaliaassa
+yrityksessä, joka hänellä oli mielessä.
+
+Hitaasti ja pitämättä pienintäkään ääntä, sillä se olisi ehdottomasti
+kuultu rauhallisessa yössä, kohottautui vänrikki muuria vasten ja
+haparoi käsillään ylöspäin. Ensimmäinen kivi, johon hän aikoi tarttua,
+oli tuskin paria tuumaa ylöspäin ojennettujen sormiensa yllä.
+
+"Pahus!" mumisi hän itsekseen, ja hänen kasvonsa synkistyivät, mitä ei
+ollut tapahtunut pitkään aikaan. "Mitä nyt tulee tehdä?"
+
+Tottuneena toimimaan ripeästi, ei hän kauankaan tuumaillut. Hyppy vain
+ja jänteiset sormet ympäröivät voimakkaasti pienen ulottuman. Siinä nyt
+riippui Anders Kaski jalat pari tuumaa maasta voimatta saada niille
+sijaa, vaikka kuinkakin hän sitä tunnusteli. Liian kovaa hän ei
+uskaltanut raapia muuria vasten, sillä tällöin olisi vahti saanut
+varoituksen. Vähitellen heikkeni voima sormista ja pikku hiljaa
+alkoivat ne suoristua. Vänrikki oli vähällä tulla epätoivoon, eikä
+puuttunut paljon, ettei oikea mehevä soturimanaus päässyt hänen
+huuliltaan. Mutta kun hätä on suurin, on myös apu lähinnä, sanotaan, ja
+tämän sai myös Anders Kaski kokea. Tunnusteltuaan kauan jaloillaan,
+tapasi hän vihdoin pienen syvennyksen. Kuin hukkuva, joka tuskallisen
+halukkaasti tarttuu ohi kelluvaan oljenkorteen, yhtä ahnaasti painoi
+vänrikki jalkansa pieneen koloon. Onni oli hänelle suosiollinen, hän
+sai siinä melko hyvän jalansijan.
+
+Mutta miten hän ylös kiivetessään voisi viedä mukanaan aseet,
+erityisesti pitkän ja vaikeasti käsiteltävän keihään? Tämä oli
+arvoitus, jota Anders Kaski, huolimatta kekseliäisyydestään, turhaan
+yritti ratkaista. Ylös kiivetessään hän tarvitsi luonnollisesti
+molempia käsiään, ja hampaiden välissä ei hän voinut peistä kantaa.
+Hänen pohtiessaan tätä, kuului nopeita askeleita ja kovia ääniä
+ylhäältä vallilta. Anders luuli tulleensa keksityksi ja veti varovasti
+esiin kaksoispistoolin, samalla kun hän painautui muuria vasten niin
+paljon kuin vain voi.
+
+Hän oli kuitenkin onneksi erehtynyt. Puolalaisten huomio oli sen sijaan
+kohdistunut ruotsalaisiin ratsastajiin, jotka hiiviskelivät metsän
+keskellä. Äänet ja huudot kävivät kovemmiksi, ja hälinän kestäessä
+pamahti pari laukausta suoraan Kaskin pään yläpuolella. Tästä ei
+kuitenkaan johtunut hänen kokemansa pelästys, vaan siitä, että hänen
+yläpuolellaan olevasta halkeamasta syöksyi alas joukko kiviä ja soraa
+osuen häntä suoraan kasvoihin, jotta hänen oli erittäin vaikeata
+vasemmalla kädellään suojella silmiään.
+
+Mutta pelästys kävi vielä suuremmaksi, kun metsässä olevat sotilaat
+myöskin alkoivat ampua ja kuulat vinkuivat hänen korviensa ympärillä.
+Yksi kuula porautui kaiken lisäksi muuriin hänen päänsä ja terävään
+kulmaan ylös ojennetun oikean käsivartensa väliin. Nyt loppui Kaskin
+kärsivällisyys.
+
+"Piru viekään ne vietävän ... phyi ... phyi", keskeytti hän itse
+vuodatuksensa, kun sai suunsa täyteen irtonaista muurilaastia. "Puh ...
+puh; pahus ja suokoon, etteivät he näkisi minua, minä annan..."
+
+Näin sanoessaan irtosi hänen otteensa ja hän putosi suoraan alas
+pensaaseen, jossa hän repi rikki kätensä, kasvonsa ja vaatteensa. Mutta
+tästä onnettomuudesta tulikin hänen onnensa, sillä metsästä tuleva
+ammuskelu yltyi yhä vaan. Pensas suojasi häntä toki melko hyvin.
+Jälkeenpäin näytti hän kuitenkin ylpeänä kahden kuulan jättämiä reikiä,
+toinen hatun lierissä ja toinen takin liepeessä.
+
+Kiivas ammunta metsästä sai kuitenkin aikaan sen hyvän, että se
+vähitellen ajoi pois puolalaiset siitä osasta vallia, missä Anders
+makasi. Kun hän taas huomasi, että oli tullut hiljaista ja rauhallista
+kuten ennen, pisti hän päänsä esiin pensaasta ja katseli metsään päin.
+
+"Ei elävää sieluakaan", mumisi hän. "Nytpä uskallan yrittää uudestaan."
+
+Huolimatta saamistaan vaikeista naarmuista, riippui hän pian taas
+muurilla. Nyt hänen kävi kuitenkin paremmin eikä viipynyt kauan,
+ennenkuin hänen päänsä oli vallin korkeimman reunan tasalla.
+
+"Täällä ei ole yhtään vihollista", ajatteli hän, tyytyväisenä siitä,
+että uhkayritys oli onnistunut. Otettuaan pistoolin hampaiden väliin,
+tarttui hän vielä lujemmin kiinni erääseen suippoon reunakiveen, ja
+jännitti reisien ja käsivarsien lihaksia heittäytyäkseen rohkeasti ylös
+vallille. Hetki oli jännittävä, mutta muuttui siksi vielä mitä
+suurimmassa määrin, kun samassa parrakkaat ja ivallisesti irvistelevät
+kasvot kohtasivat Kaskin katseita. Peitsi kohosi ja kuin viimeisenä
+kuolemaan valmistavana kuuluivat nämä sanat hämmästyneen vänrikin
+korvissa:
+
+"Kuole, koira!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Pietari Storm seurasi kaipauksen katsein poistuvaa Anders Kaskia.
+Hänellä ei nimittäin olisi ollut mitään sitä vastaan, että joko olisi
+saanut tehdä hänelle seuraa tai myöskin mennä yksin. Kaarle XII:n
+soturit olivat sellaisia: kuningas oli heidän kaikkensa, rakkaammat
+kuin vanhemmat, puoliso ja lapset. Sanat "kuningas ja isänmaa" eivät
+silloin olleet turha lauseparsi, niinkuin nyt useasti on asianlaita.
+
+Kaarle kuningas loi myös katseensa urhoollisen vänrikin jälkeen, mutta
+hänen silmissään saattoi lukea syvää tyytymystä ja hän mutisi
+itsekseen:
+
+"Hän kyllä onnistuu, ellei mitään mahdottomia esteitä ilmaannu".
+
+Portin luo oli kokoontunut kymmenkunta puolalaista kiivaasti
+keskustelemaan, mitä olisi tehtävä. Toiset tahtoivat heti syöksyä
+portista ulos ja paljastetuin asein ajaa pois uhkarohkeat anastajat.
+Toiset sitävastoin, viisaimmat nimittäin, ja samalla, kuten tavallista,
+harvalukuisammat, äänestivät ajan voittamisen puolesta, jotapaitsi
+koetettaisiin saada sana Paykullille niin että saataisiin tältä
+apuväkeä. Eräs seurasta huomautti aivan oikein, ettei olisi niinkään
+vaikea puolustautua, koska ruotsalaisilla, ollen ratsujoukko, ei kaiken
+todennäköisyyden mukaan ollut kanuunoita mukanaan. Kuinka oikea tämä
+otaksuma olikaan, ei se kuitenkaan saavuttanut tarpeellista kannatusta,
+erittäinkin kun ruhtinas Sergo oli antanut äänensä muiden puolelle,
+jotka toivoivat pääsevänsä mies miestä vastaan taistelemaan. Nuori
+ruhtinas nimittäin hehkui taisteluhalusta ja tahtoi hinnasta mistä
+hyvänään päästä hyvään valoon Eleonoran silmissä. Ehkä Eleonoran
+käsitys hänestä silloin muuttuisi.
+
+Sillä välin kun puolalaiset siten riitelivät keskenään ja tuhlasivat
+heille kallista aikaa, olivat ruotsalaiset lähestyneet Rajzacin linnaa
+ja olivat mikä minuutti tahansa valmiit rientämään uhkarohkean
+kuninkaansa avuksi.
+
+Tammiporttia vastaan nojautuneina, joka ei vähintäkään välittänyt
+heidän ponnistuksistaan, neuvottelivat kuningas ja Pietari Storm
+paraillaan siitä, miten helpoimmin voisi päästä linnaan ja valloittaa
+se ennenkun puolalaiset ehtisivät tointua hämmästyksestään, kun melu
+sisäpuolella alkoi yhä lisääntyä.
+
+"Mitä", ärjyi ruhtinas Sergo ja polki maata jalallaan, "oletteko
+sellaisia pelokkaita raukkoja, ettette uskalla avata porttia! Niitä on
+vain kolme, ja me olemme kymmenen vahvaa ja rohkeata miestä! Avatkaa
+heti, niin saatte nähdä, että ne juoksevat jalkansa poikki, kunhan vain
+näkevätkin meidät!"
+
+Ruhtinaan silmät loistivat ylpeydestä lausuessaan nämä sanat, ja
+ivallinen piirre suun ympärillä kävi yhä selvemmäksi.
+
+"Avatkaa!" ärjyi hän uudelleen, ärsyyntyneenä hänelle osotetusta
+tottelemattomuudesta.
+
+Pari palvelijaa lähestyi porttia, jonka ulkopuolella Kaarle kuningas ja
+Pietari Storm henkeään pidätellen ja taisteluun valmiina odottivat
+sopivaa silmänräpäystä. Mutta vanhan Josephin silmistä lähtenyt ankara
+katse saattoi palvelijat pysähtymään puolitiessä.
+
+"No", jatkoi Sergo Panitzky. "No-o!"
+
+"Armollinen herra", virkkoi Joseph syvään kumartaen, "me annamme liian
+paljo alttiiksi, jos avaamme portin. Sitäpaitsi en usko että
+hallitsijattareni..."
+
+Kun Sergo Panitzky ärsyyntyi vastustuksesta, unohti hän kaiken
+varovaisuuden. Hän tahtoi saada tahtonsa läpitse, maksoi mitä maksoi.
+Niin nytkin.
+
+"Mene orja!" huusi hän raivoissaan. "Minä olen täällä päällikkönä ja
+vastaan ruhtinatar Sobieskin edessä taistelun tuloksesta. Oletko tullut
+hulluksi, koska asettaudut minua vastaan. Sinun paikkasi on sikojen
+luona, ja sinne sinut lähetänkin, jahka olemme ajaneet pois nuo
+ruotsalaiset roistot. Mene!"
+
+Toiset palvelijat vetäytyivät taaksepäin ja muodostivat ympyrän
+ruhtinaan ja Josephin ympärille. Peläten vanhuksen menettävän henkensä,
+sillä ruhtinas Sergo oli kautta Puolan tunnettu siitä, ettei hän
+tällaisissa tilaisuuksissa antanut aseen liian kauan pysyä aloillaan,
+tarkastivat palvelijat vuoroin toisiaan vuoroin Josephia.
+
+Ja mitä teki Joseph? Luottaen hallitsijattaren voimaan ja valtaan tämän
+kuumaverisen ruhtinaspojan yli, seisoi hän tämän edessä uhkaavassa
+asennossa, katsoen tätä terävästi silmiin. Ainoakaan lihas ei liikkunut
+hänen marmorivalkeissa kasvoissaan, mutta hänen sysimustissa silmissään
+näkyi ilme, joka oli kyllin selvä kenelle tahansa, ilme, jota ei
+ruhtinaskaan voinut väärin käsittää. Kun hän näin oli muutaman
+silmänräpäyksen ajan tarkastanut vastustajaansa, sanoi hän:
+
+"Teillä on päällikkyys täällä, tehkää niinkuin tahdotte, mutta minä en
+koskaan salli kenenkään avata porttia. Meidän välillämme voi sitte
+hallitsijattareni tuomita, ja hänen tuomiotaan minä en pelkää".
+
+Näin sanoen käänsi hän Sergo Panitzkylle selkänsä ja riensi nopein
+askelin pääportaita kohden.
+
+Ruhtinaalla oli hyvä halu rangaista tätä rohkeata palvelijaa, ja hän
+riensi sentähden sapeli ojossa muutamia askeleita palvelijan jälessä,
+mutta samassa hän maltti itsensä ja kääntyi takasin.
+
+"No niin", komensi hän, "olkaa nyt valmiina. Ellette voi ottaa
+ruotsalaisia elävinä, niin lyökää heidät, he eivät saa hengissä päästä
+täältä!"
+
+Näin sanoen riensi hän portille ja muutamien kiivaiden sysäysten
+jälkeen putosi raskas ja karkeatekoinen puupuomi maahan. Ruhtinaan piti
+juuri tarttua kiinni porttiin, kun se samassa silmänräpäyksessä
+työnnettiin ulkoapäin auki. Vauhti, jolla se työnnettiin auki, oli niin
+suuri, että ruhtinas, joka oli ihan portin takana, horjahti taaksepäin
+seinää vastaan.
+
+Ihmeekseen näkivät puolalaiset kahden olennon syöksyvän portinaukosta
+sisään, ja ennenkun he ehtivät tointua hämmästyksestään vinkuivat
+ruotsalaisten lyönnit heidän korvissaan. Neljäsosa otti heti jalat
+alleen, mutta loput jäivät jälille ja panivat kovan kovaa vastaan.
+
+Kaarle kuningas ja Pietari Storm ymmärsivät kuitenkin niin voimakkaasti
+käyttää pamppujaan, että enempi puoli vastustajista pian kieri heidän
+jalkainsa juuressa.
+
+Ruhtinas Sergo oli kuitenkin pian saanut takaisin mielenmalttinsa,
+jonka hän hetkiseksi menetti saatuaan portista töytäyksen. Ja kun hänen
+terävä silmänsä portin luomasta varjosta huolimatta havaitsi ainoastaan
+kaksi ruotsalaista, syöksyi hän esiin sapeli lyöntiin valmiina.
+
+"Petturit, lurjukset, viheliäiset!" kirkui hän laimeasti taisteleville
+palvelijoille, "niinkö te puolustatte hallitsijatartanne, niinkö te
+pidätte sen lupauksen, jonka te annoitte kardinaalille, kun tämä teidät
+siunasi. Ettekö häpeä joutua häviöön taistelussa kahta vihollista
+vastaan!"
+
+Nämä sanat vaikuttivat kuin sähköisku palvelijoihin. Mielettömästi
+kostoa huutaen syöksyivät vielä haavoittamattomiksi jääneet palvelijat
+jättiläismäisen Stormin kimppuun, joka nojautuneena lyhyen
+porttikäytävän erääseen kolkkaan puolusti itseään todellisella
+sankarimaisuudella. Saamistaan haavoista ei hän välittänyt, mutta eivät
+olleet hänen lyöntinsäkään tehottomia.
+
+Kun palvelijat hyökkäsivät Pietari Stormin niskaan, sai Kaarle XII
+levätä muutaman sekunnin. Näitä sekunteja hyväkseen käyttäen vei hän
+pienen piilin huulilleen. Kimeä ääni tunkeutui korvia vihlovana
+taistelun aikaansaaman melun lävitse, ja sen kuulivat metsän läpi
+ratsastavat ruotsalaiset, jotka olivat olleet joka hetki valmiina
+rientämään apuun.
+
+Ruhtinas Sergon tarkotus oli päästä taistelevien ja portin väliin,
+sulkea portti ja sillätavoin sulkea häikäilemättömät ruotsalaiset
+linnaan. Hän olisikin aikeessaan onnistunut, jos hän olisi ollut
+nopeampi liikkeissään.
+
+Pietari Storm huomasi ensinnä aikeen ja hän huusi jyrisevällä äänellä:
+
+"Suojelkaa porttia!"
+
+Kaarle XII riensi esiin juuri kun ruhtinas oli onnistunut vetämään
+raskaan tammiportin puoliväliin kiinni. Kuninkaan pitkä pamppu teki
+kuitenkin lopun Sergo Panitzkyn hommista. Ylimykset seisoivat nyt
+vastatusten itse portin aukossa, viimemainittu ulompana. Samassa
+huomasi ruhtinas eteenpäin rientävän ratsastajajoukon. Kauhuissaan
+siitä ikävästä asemasta, johon hän huomasi joutuneensa, hyökkäsi
+ruhtinas kiivaasti Kaarle kuninkaan kimppuun, joka nyt oli täysin
+valmis torjumaan hyökkäyksen. Hyökkäys oli aluksi niin kiivas, että
+kuningas otti pari askelta taaksepäin, päästen siten samalla portin
+muodostamaan varjoon. Sergo Panitzky seisoi vielä ulkopuolella
+kirkkaassa kuun valossa.
+
+Ruhtinas käytti asettaan kiivaasti, mutta hapuilevasti, kun taas Kaarle
+XII oli kylmä ja perusteellinen. Seurausta ei tarvinnutkaan kauan
+odottaa. Hyvin suunnatulla lyönnillä löi kuningas aseen ruhtinaan
+kädestä, syöksyi sen jälkeen tämän kimppuun, lyöden hänet voimakkaalla
+nyrkiniskulla maahan. Kaatuessaan löi ruhtinas päänsä portin pilariin,
+jolloin hän pyörtyi.
+
+"Nyt meidän kait kuitenkin täytyy lähteä käpälämäkeen", puhisi Storm
+vieden kätensä otsalle, joka oli aivan verinen. "Noita perhanoita emme
+voi vastustaa, niitä on liian monta!"
+
+Kaarle XII kuunteli tarkkaavasti. Hänen kasvonsa olivat aluksi synkät,
+mutta äkkiä ne kirkastuivat, kun paikalle rientävien ratsujen kavioiden
+kapse nyt kuului selvempänä.
+
+"Ainoastaan pari minuuttia, urhea Storm!" huusi hän. "Apu on lähellä!"
+
+"Kyllä, vaikka tuhansia tunteja, jos niin tarvitaan", huudahti Storm
+riemuiten. "Eläköön, nyt ne ovat täällä!"
+
+"Niin, eläköön, voitto on meidän!" huudahti samassa eräs ääni sivulta,
+ja pitkin muurin sisäsivua työntäytyi esiin jättiläismäinen olento,
+vereen tahraantunut, mutta kuitenkin taisteluun valmis. Kaarle kuningas
+huudahti hämmästyksestä, mutta ei ehtinyt tekemään kysymystä, joka oli
+hänen huulillaan, sillä samassa syöksyivät ensimäiset ratsastajajoukot
+linnanpihalle ja ajoivat pelokkaat palvelijat suin päin takaisin
+piilopaikkoihinsa.
+
+Sergo Panitzkyn pyörtyessä kaatui hän aivan muurin viereen. Tämä oli
+hänen pelastuksensa, sillä hän olisi ehdottomasti tullut yliajetuksi ja
+joutunut hevosten ruhjottavaksi.
+
+Kun taistelu oli päättynyt, kannettiin hän linnaan. Tultuaan jälleen
+tuntoihinsa, kysyi hän, kuka oli hänen voittajansa.
+
+Eräs palvelijoista, joka oli kuullut kerrottavan kamppailusta, vastasi
+ruhtinaan kysymykseen:
+
+"Kaarle XII".
+
+Hehkuva puna lensi Sergo Panitzkyn kasvoille ja hän kääntyi, niinkuin
+näytti, häpeissään seinää vasten, samalla kun hänen huuliltaan kuului
+muutamia epäselviä lauseita.
+
+
+
+
+6.
+
+
+Jos salama olisi täysin kirkkaalta taivaalta lyönyt alas Kaskin
+jalkoihin, ei hän olisi enempää hämmästynyt kuin kohdatessaan
+puolalaisen irvistelevän naaman ja kuullessaan uhkauksen:
+
+"Kuole, koira!"
+
+Mutta Anders Kaski oli siksi usein ollut yhtä vaarallisille
+seikkailuille alttiina, ettei hän tästä aivan toivottomuuteen joutunut.
+Pikainen toiminta oli useat kerrat ennemmin ollut hänelle eduksi, ja
+siitä hän nytkin ymmärsi hyötyä.
+
+Olosuhteet, joilla toisinaan on suuri vaikutus tekoihimme tulivat
+häikäilemättömän Kaskin avuksi miltei ennemmin kuin hän aavisti eli
+uskalsi toivoa. Hän kohtasi nimittäin puolalaisen samaan aikaan kuin
+Kaarle kuningas ja Pietari Storm työnsivät pääportin auki. Melu, joka
+tästä syntyi, veti puolalaisen huomion puoleensa siinä määrin, että hän
+käänsi katseensa sinnepäin.
+
+Parempaa tilaisuutta ei Anders Kaski kaivannutkaan. Säärien ja
+käsivarsien raudankovat lihakset olivat jo jännittyneet, ei tarvinnut
+enää muuta kuin panna ne toimintaan, eikä vänrikki siinä suhteessa
+ollut pitkäveteinen. Tämä oli ainoa mahdollisuus, ellei tahtonut
+puolalaisen keihään lävistämänä syöksyä maahan.
+
+Rajulla nykäyksellä heittäytyi hän vallille, mutta voimat olivat
+kuitenkin liian vähäiset. Sen sijaan että hän olisi tullut suoraan
+jaloilleen, kaatui hänen raskas vartalonsa puolalaisen jalkoja vasten
+sillä seurauksella että näiden omistaja, joka kaikeksi onneksi oli
+aivan valmistumaton hyökkäykseen, omistettuaan koko huomionsa portin
+luona syntyneeseen meluun, menetti tasapainonsa. Keihäs teki ilmassa
+puoliympyrän ja putosi alas vallilta, jolloin se särkyi.
+
+Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä seisoivat Kaski ja puolalainen
+jaloillaan toisiaan vastassa. Viimemainittu oli karkearakenteinen ja
+näytti omaavan verrattain paljo voimaa. Ivallinen ilme oli nyt
+kuitenkin hänen kasvoiltaan kadonnut. Hän ei voinut käsittää,
+miten vihollisensa, joka juuri oli riippunut vallin ulkoreunalla ja
+joka olisi ollut niin helposti syöstävissä alas, nyt seisoi
+vahingoittumattomana hänen edessään. Päättäen hänen puolittain
+kauhistuneesta ulkonäöstään, piti hän tätä yliluonnollisena asiana.
+
+Anders Kaski ei kuitenkaan antanut hänelle pitkää miettimisen aikaa.
+Koko voimallaan syöksyi hän puolalaisen niskaan ja painoi tätä vallia
+vastaan. Nyt vasta käsitti puolalainen, että tässä oli tosi
+kysymyksessä, eikä mikään yliluonnollinen lumous. Liukkaana kuin
+ankeriainen keinotteli hän itsensä pois Anders Kaskin käsistä, ja taas
+seisoivat taistelijat toisiaan vastassa.
+
+Puolalainen koetti huutamalla kutsua itselleen apua, mutta samassa
+olivat vänrikin luisevat sormet hänen kurkussaan kiinni, pusertaen sitä
+niin voimakkaasti, ettei heikompaakaan ääntä päässyt ilmoille.
+Taistelijat vierivät yhtenä kehänä vallilla, ja Kaski sai nyt kokea,
+ettei hänen vastustajansa ollut niin heikko kuin hän ensin luuli.
+Onnistuipa puolalaisen työntää Kaski ihan vallin reunalle.
+
+Nyt vasta huomasi vänrikki vaaran vakavuuden, jonkatähden hän otti
+uudelleen kiinni puolalaisesta ja sai hänet alleen. Raju nyrkinisku
+teki puolalaisen hetkiseksi tunnottomaksi, ja tätä ymmärsi vänrikki
+taitavasti käyttää hyväkseen. Hän hyppäsi pystyyn ja antoi
+vastustajalleen aimo potkun päähän. Vaikeasti möristen putosi
+puolalaisen ruumis alas vallilta ja katosi samaan pensaaseen, jonka
+tuttavuutta Anders Kaski äsken oli tehnyt.
+
+"No niin, hyvästi hänen kanssansa", virkkoi vänrikki tyytyväisenä.
+"Mutta totta tosiaan, portin luona tapellaan! Kuningas ja Storm ovat
+varmaankin onnistuneet pääsemään sisälle".
+
+Kun hän muutamien minuuttien etsiskelyn jälkeen sai käsiinsä pistoolin,
+joka kamppailun aikana oli hukkaantunut, lähti hän rohkeasti ja vaaroja
+pelkäämättä sinnepäin, mistä taistelun rähäkkä kuului.
+
+Mutta ennenkun Kaski ehti perille, täytyi hänen vielä selviytyä yhdestä
+seikkailusta, joka olisi voinut käydä hänelle kalliiksi, ellei nopea
+toiminta jälleen olisi tullut hänelle avuksi.
+
+Portin lähellä työntäytyi valli sisäänpäin. Tässä oli myös ainoa
+ylöskäytävä. Vänrikki huomasi sen ja koetti hiipien päästä käytävälle.
+Mutta kohtalo oli toisin määrännyt. Yksi portin luona olevista
+vahtimiehistä huomasi Kaskin ja pahaa aavistaen otti muutamia tovereita
+mukaansa. Parin minuutin kuluttua oli Anders Kaski piiritetty.
+
+"Ruotsalainen, ruotsalainen!" kuului huuto puolalaisen huulilta.
+"Kuinka hän tänne on päässyt!"
+
+Näihin huudahduksiin vastasi vänrikki ensin kuulalla, joka heitti yhden
+linnanpalvelijan alas vallilta, ja sen jälkeen miekanlyönnillä, joka
+kaatoi toisen polvilleen. Siinä oli kylliksi vastausta, tuumivat
+puolalaiset, ja hyökkäsivät mielettömästi kostoa huutaen Kaskin
+kimppuun. Anders kylläkin puolusti itseään kaikella kunnialla, mutta
+vihollisten lukumäärä kasvoi lakkaamatta ja pian hänellä oli lähemmä
+parikymmentä kirkuvaa puolalaista vastassaan.
+
+Hänen päähänsä löi rohkea ajatus. Kun hän oli koko voimallaan heittänyt
+pamppunsa vastustajien päiden yli, estääkseen sitä siten joutumasta
+puolalaisten käsiin (se putosikin vallin ulkopuolelle, josta Kaski itse
+sen myöhemmin löysi), löi hän tiellään olevaa puolalaista pyssyntukilla
+päähän ja heittäytyi sen jälkeen maahan, vieriten pitkin kaltevaa
+vallin syrjää alas. Kirkuvat puolalaiset syöksyivät perässä, mutta
+heillä oli niin kova kiire, että he joutuivat toinen toisensa niskaan,
+muodostaen korkean ihmisröykkiön, josta kuului kamalaa melua ja
+sadatusta.
+
+Niin pääsi Anders Kaski, rypien veressä ja liassa sekä kasvot ja
+käsivarret mustelmia täynnään, mutta muuten kuitenkin hyvässä kunnossa
+linnanpihalle juuri samassa silmänräpäyksessä, kun Kaarle kuningas teki
+selvää ruhtinas Sergo Panitzkystä. Mutta niin ruhjottu ja verinen kuin
+Anders olikin, ei hän kuitenkaan voinut pidättää naurua, joka
+väkistenkin työntäytyi hänen huulilleen, kun hän kirkkaassa kuuvalossa
+näki elävän joukkion vallin vieressä. Niin sydämestään ei hän ollut
+saanut moneen päivään nauraa.
+
+Sen jälkeen riensi hän pitkin vallin kylkeä portille ja tuli, niinkuin
+tiedämme, parhaaseen aikaan Kaarle kuninkaan ja Pietari Stormin luo.
+Kun hän myöhemmin päivällä kertoi seikkailuistaan Kaarle kuninkaalle
+näytti tämä perin tyytyväiseltä, kun hän taputti vänrikkiä olkapäälle
+ja sanoi:
+
+"Sinä olet kyllin arvokas pääsemään henkivartioväkeeni. Tästä päivästä
+kuulutte sekä sinä että Storm tähän joukkoon".
+
+
+
+
+7.
+
+
+Kun laukaukset, jotka olivat vähällä ottaa muurilla riippuvan Anders
+Kaskin hengiltä, kävivät yhä rajummiksi, kasvoi kardinaalin levottomuus
+enemmän ja enemmän.
+
+"Riennä!" huusi hän palvelijain esimiehelle. "Jos linna on piiritetty,
+ennenkun minä olen poissa, niin taivaan kirous lankee hirvittävimmässä
+muodossa teidän ylitsenne".
+
+Kuumaverinen puolalainen tömisti jalkaa niin voimakkaasti, että tomu
+pilvenä nousi hänen ympärilleen.
+
+"Ankara, armollinen herra", lausui esimies pelosta vapisten, sillä hän
+tunsi liian hyvin kardinaalin taipumattomuuden, kun oli rankaiseminen
+kysymyksessä, "kaikki on heti järjestyksessä ja -- --"
+
+"Mutta sinähän sanoit äsken, että kaikki on järjestyksessä", keskeytti
+ankara kardinaali, kiinnittäen esimieheen läpitunkevan katseen.
+
+"Kyllä ... kyllä ... armollinen herra", tapaili tämä, "mutta ...
+mutta..."
+
+Hän ei saanut puhua ajatustaan loppuun, sillä kardinaali tarttui
+kursailematta kiinni hänen kurkkuunsa rajusti nutistaen
+esimies-poloista samalla kun hän huudahti:
+
+"Viheliäinen petturi! Oletko sinä ehkä vihollisen kanssa yksissä
+vehkeissä! Vastaa heti, muuten kiirastulen kaikkien tuskien nimessä
+olet päätäsi lyhempi".
+
+Näin sanoen hän päästi otteensa. Vapisten joka jäsenestään vaipui vanha
+palvelija polvilleen ja toisti varmaankin parikymmentä kertaa, että hän
+oli syytön. Palvelija vakuutti itkien ja vannoen uskollisuuttaan.
+
+"No, no", virkkoi kardinaali kääntyen poispäin, sillä palvelijan
+kyyneleet koskivat häntä sitäkin enemmän kun hän itse tiesi, että mies
+raukka, joka nyt makasi hänen jalkainsa juuressa, oli uskollinen ja
+kokenut palvelija, joka oli ollut hänen isänsäkin palveluksessa,
+käyttäytyen silloin mitä kiitettävimmällä tavalla. Kardinaalin
+arvokkuus kielsi kuitenkin näyttämästä liian suurta lempeyttä,
+jonkatähden hän sanoi:
+
+"Nouse ylös. Saamme nähdä, miten nopeimmin voimme päästä pois täältä".
+
+Toiset palvelijat hengittivät taas kevyemmin, sillä he kaikki pitivät
+esimiehestään.
+
+Vihdoin oli kaikki järjestyksessä, kardinaali istui jo satulassa.
+
+"Eteenpäin!" komensi hän.
+
+Takaportti avattiin, mutta samassa saatiin kokea, miten kaikki menee
+takaperoisesti, kun liiaksi kiirehditään. Kiireessä ja kardinaalin
+vihanpurkauksen aikaansaamassa hämmingissä oli aivan unohdettu se
+suuriarvoinen seikka, että takaportti oli hevosille liian matala.
+
+Nyt oli kardinaalin vuoro hämmästyä. Kiukun puna levisi hänen
+kasvoilleen, ja hän mutisi itsekseen pitkiä lauseita, jotka eivät
+olleet sopusoinnussa hänen asemansa kanssa kirkon korkeimpana miehenä
+eikä sen pyhyyden kanssa, jonka tietysti olisi pitänyt sädekehänä
+loistaa hänen ympärillään.
+
+Hämillään katselivat palvelijat toisiaan ja esimiestään. Tämä alkoi
+jälleen vapista joka jäsenestään, sillä hän odotti isännän uudistunutta
+vihanpurkausta. Mutta tällä kertaa ei siitä, kumma kyllä, tullut
+mitään. Häpeissään kuin juuri vedestä ylösvedetty kiukkuinen koira
+astui hän alas hevosen selästä ja virkkoi tavallista lempeämmällä
+äänellä: "Sulkekaa portti niin kauaksi!" Eräs palvelijoista totteli
+käskyä sillä onnettomalla seurauksella, että se meni lukkoon. Kauhusta
+kalvennut palvelija varoi kuitenkin puhumasta asiasta mitään. Hän
+rauhottui kuitenkin ajatellessaan, että löytyi porttiin sopiva avain.
+
+Samaan aikaan tapahtuivat puolalaisten onnettomuudet tammiportin luona.
+Raivoissaan juoksi kardinaali niin nopeaan kuin hänen ikänsä sen salli
+ympäri linnanpihaa löytääkseen hevosille toisen ulospääsytien. Turhan
+etsiskelyn jälkeen kääntyi hän vihdoin mainitun takaportin luo, jota
+eivät palvelijat olleet uskaltaneet jättää, niin mielellään kuin he sen
+olisivatkin halunneet tehdä.
+
+"Meidän täytyy paeta ilman hevosia", huusi kardinaali kuparinvärisenä
+naamaltaan, "avatkaa heti portti!"
+
+Nyt vetäytyi palvelija, joka portin oli sulkenut, varovaisesti
+toveriensa taakse. Esimies, joka ei mitään pahaa aavistanut, riensi sen
+sijaan täyttämään kardinaalin ankaraa käskyä.
+
+Mutta hänen kaikista ponnistuksistaan huolimatta ei portti auennut.
+Kärsimättömänä syöksyi kardinaali itse esiin, mutta hänenkin
+ponnistelujensa tulos oli sama. Portti oli ja pysyi kiinni.
+
+Hänen kunnia-arvoisuutensa kardinaali kävi muutamiksi sekunneiksi
+kuolonkalpeaksi kasvoiltaan. Koko hänen ruumiinsa vapisi kiukusta. Sen
+jälkeen levisi hehkuva puna hänen kasvoilleen ja hirveästi ärjyen, joka
+pikemmin tuntui villieläimen kuin ihmisen ääneltä, syöksyi hän
+palvelijain esimiehen kimppuun.
+
+"Nyt minä ymmärrän juonesi, lurjus!" huusi hän. "Käsitän
+krokotiilinkyyneleesi..."
+
+Hän ei lausunut lausetta loppuun. Käyrä sapeli vinkui niin
+onnettomuutta ennustavana ilmassa, ja kun onneton esimies ojensi
+kätensä suojellakseen itseään, tulivat hänen molemmat kätensä
+poikkihakatuiksi. Surkeasti ähkien vaipui hän maahan ja meni
+tajuttomaksi.
+
+Tämä tapahtui takaportin luona samaan aikaan kun Kaarle XII ja ruhtinas
+Sergo ottelivat. Heti tämän jälkeen oli kardinaali ruotsalaisten
+vallassa.
+
+Hänet vietiin sisälle linnaan, ja kun hän kohtasi kuningas Kaarlen,
+levisi jälleen hehkuva puna hänen kasvoilleen.
+
+"Äh", virkkoi kuningas, tarkastaen mielenkiinnolla vankiaan. "En voinut
+aavistaakaan, että näin pian olisimme kohdanneet toisemme. Tämä on
+kohtalon oikku!"
+
+Nämä sanat lausui kuningas hieman ivallisella äänellä. Kun ei
+kardinaali mitään vastannut, jatkoi kuningas:
+
+"Entä kuningas August, oletteko hänet hiljakkoin tavannut?"
+
+"En, teidän majesteettinne", vastasi kardinaali Primas matalalla
+äänellä.
+
+"Te ette ehkä tiedä, missä hän on".
+
+"En!"
+
+"Merkillistä", virkkoi Kaarle kuningas ihmetellen. "Niinmuodoin on
+minulla paremmat tiedot hänestä".
+
+"Vai niin!" lausui kardinaali pitkäveteisesti. Hän ei kuitenkaan tullut
+lausuneeksi, missä kuningas August löytyi. Kuningas Kaarle sen sijaan
+vastasi:
+
+"Kahdeksan päivää sitte oli hän Krakaussa ja on kait vieläkin siellä".
+
+Kardinaali vaikeni. Viimein hän kuitenkin virkkoi:
+
+"Millaiseksi aikoo teidän majesteettinne määrätä minun kohtaloni?"
+
+Nyt oli kuninkaan vuoro vaijeta. Hän tuumi pitkän ajan. Vihdoin hän
+sanoi:
+
+"Kohtalonne riippuu teistä itsestänne!"
+
+"Minusta itsestäni!"
+
+"Niin".
+
+"Minä en ymmärrä teidän majesteettianne".
+
+Kaarle XII teki kärsimättömyyttä osottavan liikkeen.
+
+"Te kyllä ymmärrätte minua, vaikka ette ole ymmärtävinänne".
+
+"Ei, minä vakuutan teidän majesteettinne että..."
+
+"Vai niin", keskeytti kuningas vielä suuremmalla kärsimättömyydellä.
+"Te tiedätte, että minä haluan teidän välitystänne keskusteluissa
+kuningas Augustin kanssa. Tähän asti olette kieltäytynyt. Nyt sanon
+teille, ettette te pääse täältä ennenkun olette täyttänyt tahtoni".
+
+Kardinaali vei molemmat kätensä silmilleen. Huomasi selvästi, että
+kuninkaan sanat tuottivat hänelle tuskaa. Viimein hän sanoi:
+
+"Arvaan että on kysymyksessä Puolan kruunusta luopuminen, jota teidän
+majesteettinne vaatii".
+
+"Olette arvannut oikein".
+
+"Kuningas August ei koskaan suostu siihen", vastasi kardinaali.
+
+"Hänen täytyy", oli Kaarle kuninkaan selvä ja varma vastaus.
+
+"Ei ennen kuin hän tulee siihen pakotetuksi".
+
+"Minä pakotan hänet".
+
+Tämä kardinaali Primakselle niin epämieluinen keskustelu keskeytyi sen
+kautta että Kaarle kuningas käski ohimenevän Anders Kaskin ottaa
+hoiviinsa tämän kallisarvoisen vangin. Nyt jätti kardinaali Primas
+pääportaat, missä keskustelu Kaarle kuninkaan kanssa oli tapahtunut.
+Kun hän oli niin pitkällä, ettei kuningas voinut kuulla hänen sanojaan,
+mutisi hän itsekseen:
+
+"Oleppa varuillasi. _Nyt_ sinä kyllä olet voittaja, mutta osat voivat
+vaihtua ennenkun aavistatkaan. Se on kuitenkin varma, ettei Stanislaus
+Leczinski koskaan tule pitemmälti kantamaan Puolan kruunua, vaikka
+voisitkin sen hänen päähänsä asettaa".
+
+
+
+
+8.
+
+
+Rajzacin linnan vallotusta seurannut päivä läheni loppuaan. Se oli
+aluksi ollut kaikkea muuta vaan ei kaunis.
+
+Illan tullen puhdisti raitis koillistuuli taivaankannen pilvistä, ja
+auringon lämpimät säteet kohtasivat niitä miljoonia sadepisaroita,
+jotka kimaltelivat puiden lehdissä. Ilta muodostui samassa määrin
+kauniiksi kuin aamu oli ollut ruma.
+
+Päivällä sateen rajuimmin riehuessa oli linnassa tapahtunut tärkeä
+juttu. Kardinaali oli nimittäin koettanut päästä vapauteen. Koska hänen
+vankeutensa ei ollut kaikkein ankarinta laadultaan, oli hän saanut
+oikeuden kunniasanaansa vastaan vapaasti liikkua linnassa. Mutta
+pakotettua kunniasanaa ei hän katsonut olevansa velvollinen
+noudattamaan, jonkatähden hän, kun Anders Kaski hetkiseksi heitti
+katseensa pois hänen pyhyydestään, hiipi takaportille, jonka
+ruotsalaiset vanginvartijat olivat rikkoneet. Onneksi huomasi kuningas
+itse pakolaisen ja tarttui tätä kursailematta niskasta kiinni.
+
+"Sillä tapaako te pidätte antamanne kunniasanan", jyrisi Kaarle XII.
+
+Joutuessaan itse teossa kiinni, kävi kardinaali Primas aluksi
+hämilleen. Mutta hän sai pian takaisin mielenmalttinsa ja vastasi
+röyhkeästi katsoen kuningasta silmiin:
+
+"Lupausta, jonka on pakotettu antamaan, ei ole velvollinen pitämään".
+
+"Niin, minä tiedän, että tämä on sopusoinnussa jesuiittojen oppien
+kanssa", vastasi Kaarle XII samalla kun hänen rehelliset kasvonsa
+ilmaisivat syvintä halveksumista, "mutta ajattelin kuitenkin, että
+Puolan uskonnon ylin valvoja pitäisi parempaa huolta arvostaan eikä
+rikkoisi antamaansa kunniasanaa".
+
+"Minä toistan äskeiset sanani", vastasi Primas vähemmin röyhkeällä
+äänellä. "Maan vihollisia vastaan eivät mitkään arvelemiset voi tulla
+kysymykseen".
+
+"Hyvä, otetaanpa sitte sanoistanne vaari", vastasi kuningas kylmästi ja
+näköjään täysin rauhallisena, vaikka kiukku kiehui hänen sisässään,
+sillä hän ei tiennyt mitään halveksuttavampaa kuin kavaluus ja petos.
+"Tästä hetkestä teitä todellakin kohdellaan kuten vankia. Mutta mitään
+muuta ei teiltä pidä puuttua kuin vapaus".
+
+Anders Kaski, joka samassa hikisenä ja ähisten lähestyi, sai ankarat
+nuhteet sekä määräyksen viedä hämmästyneen ja itsekseen kiroilevan
+kardinaalin erääseen pohjakerroksessa sijaitsevaan huoneeseen. Kuningas
+itse seurasi jonkun matkan päässä ja otti haltuunsa huoneen avaimen,
+selittäen itse ryhtyvänsä kardinaalin vanginvartijaksi, kun ei hän enää
+voinut luottaa väkeensä.
+
+Nämä epäsuorat nuhteet koskivat kipeästi Anders Kaskiin. Kuningas
+keskeytti kuitenkin hänen anteeksipyyntönsä ankaralla määräyksellä että
+Kaskin oli heti järjestettävä niin että joukot olisivat kahden päivän
+kuluttua valmiit paluumarssiin. Niin kauaksi halusi Kaarle XII vielä
+jäädä Rajzaciin, jolla välin hänen taisteluista ja matkoista uupunut
+armeijansa saisi levätä ja koota voimia vastaisten verileikkien
+varalle.
+
+Kun vänrikki oli poistunut, kuunteli kuningas hetkisen kardinaalin
+vankihuoneen oven takana. Sisältä ei kuulunut pienintäkään ääntä.
+
+"Oli hyvä, että hän koetti paeta niin että sain paremman aiheen panna
+hänet lukkojen taakse", mutisi kuningas itsekseen. "Nyt on minulla
+Puolan vaikutusvaltaisin mies häkissä. Toivoakseni tämä jossain määrin
+vaikuttaa kenraali Trampeen, johon kuningas August sokeasti luottaa.
+Edullisinta olisi, että suunnitelmani voisivat mennä täytäntöön
+ennenkun tsaari Pietari ehtii koota aivan ylivoimaisen armeijan.
+Mutta", lopetti hän itseään lohduttaen, "minä taistelen oikean asian
+puolesta, tahdon rangaista kavaluuden, ja silloin kyllä korkeampi valta
+on minun puolellani".
+
+Näin sanoen meni hän hiljalleen pitkän käytävän läpi, jonka
+keskikohdalla sijaitsi kardinaalin vankeushuone, ja meni linnanpihalle,
+jossa hän hetkisen tarkkaan tutki linnan paikkoja.
+
+Hän oli tuskin ehtinyt jättää käytävää, kun solakka naisolento riensi
+ulos vankilan oven luona löytyvästä syvästä sopukasta. Se oli Eleonora.
+Sanotun oven ulkopuolella pysähtyi hän muutamiksi minuuteiksi ja
+kuunteli tarkkaavasti, jonka jälkeen hän riensi ylös leveitä rappuja ja
+ohjasi askeleensa suoraan leskiruhtinattaren rukoushuoneeseen, missä
+toivoi tapaavansa iso-äitinsä.
+
+Hän ei pettynytkään tässä oletuksessaan.
+
+Avonaisen akkunan ääressä, josta leppoisa tuuli virtasi sisään, seisoi
+leskiruhtinatar Martha Sobieski ja katsoi miettivästi yli sammaltuneen
+vallin. Hänen katseensa harhaili kauan ympäri kaikille tahoille, kunnes
+se lopulta kiintyi kahteen ratsumieheen, jotka huvittelivat itseään
+eräänlaisella pelillä. He olivat kovaäänisiä ja nauroivat usein
+sydämellisesti toistensa pienille onnettomuuksille.
+
+Syvä huokaus kohousi Martha-rouvan rinnasta, nähdessään isänmaansa
+vihollisten niin suruttomasti pitävän hauskaa sen linnan valleilla,
+jota hän niin monet kerrat oli rukoillut Jumalan ja pyhän neitsyeen
+suojelemaan valloittajan käsistä. Hänen vielä niin kauniilla ja
+jaloilla kasvoillaan oli niin surullinen ilme, että varpaillaan sisään
+astuva Eleonora hämmästyneenä pysähtyi ovelle. Hän ei uskaltanut mennä
+pitemmälle peläten häiritsevänsä vanhaa iso-äitiä hänen surussaan.
+
+Kun leskiruhtinatar vihdoin oli tarpeeksi tarkastanut ympäristöä, meni
+hän laahustavin askelin rukouspallin luo ja laskeutui polvilleen. Hän
+ei kuitenkaan ollut ehtinyt kauan rukoilla, kun hän äkkiä hätkähti ja
+katsoi taakseen ankarin silmäyksin. Pojantyttären paksun silkkileningin
+kahina oli keskeyttänyt hänet hartauden toimituksessaan.
+
+"Hyvä, rakas iso-äiti", virkkoi nuori tyttö syöksyen esiin, ... antakaa
+anteeksi käytökseni, joka..."
+
+"Minä en ole tahtonut oikein tuntea sinua enää", keskeytti iso-äiti
+ankarana, sillä hänen kävi vielä sapelleen Eleonoran käytös ruhtinas
+Sergoa vastaan. Martha rouvalla oli sama vika kuin useammilla
+vanhemmilla ihmisillä on, että hän nimittäin hyvin mielellään käytti
+hyväkseen jokaista tilaisuutta saadakseen marista. Toisinaan tunsi hän
+ikäänkuin vastustamatonta tarvetta saada purkaa ulos harminsa. Jos
+hänen tunteenpurkaustensa esine oli kyllin viisas mukautumaan
+kohtaloonsa, niin tuli hän jälleen hyvälle päälle ja kaikki oli pian
+unohdettu.
+
+Tämä marisemiskuume vaivasi häntä nyt kun Eleonora astui sisään, ja
+pian hän täydellä vauhdilla ylisti ruhtinas Sergo Panitzkyn
+rakastettavaa luonnetta, hänen syntyperäänsä ja rikkauttaan, joiden
+kautta Eleonora ilman epäilyä saavuttaisi mitä kadehdittavimman aseman
+Puolan naisten joukossa. Samalla sai Eleonora ankarat nuhteet sen
+johdosta että hän osotti niin suurta välinpitämättömyyttä sitä miestä
+kohtaan, jonka hänen vanhempansa iso-äidin erikoisten suositusten
+perusteella olivat hänelle määränneet. Sanat tulvivat virtanaan Martha
+rouvan huulilta.
+
+Kun Eleonora pitemmän aikaa oli kuunnellut tätä sanatulvaa, joka
+pikemmin lisääntyi kuin väheni, sanoi hän, kun leskiruhtinatar tuli
+maininneeksi veljensä nimen:
+
+"Kardinaali parka, hän istuu lukkojen ja telkien takana".
+
+Jos salama olisi äkkiä lyönyt leskiruhtinattaren jalkojen eteen, ei hän
+olisi niin kovin kauhistunut kuin kuullessaan nämä sanat
+pojantyttärensä huulilta. Hänen innokkaasta puhelemisesta melkein
+tulipunaiset kasvonsa kävivät äkkiä niin liidunvalkeiksi, että nuori
+tyttö kauhistuneena juoksi esiin huudahtaen:
+
+"Hyvä Jumala, onko iso-äiti sairas?"
+
+Vanhus oli vaipunut lepotuoliin ja kätki kasvot käsiinsä. Syvät
+huokaukset nousivat hänen rinnastaan; hän oli vähällä tukehtua ja veti
+tuon tuostakin syvään henkeään. Vihdoin hän vaivoin sai kysytyksi:
+
+"Kuulin varmaankin väärin, että muka kardinaali on lukkojen ja telkien
+takana?"
+
+Vanhus nimittäin ei tiennyt muuta kuin että veli oli päässyt pois
+linnasta ennenkun se vallotettiin.
+
+"Ei, iso-äiti kyllä kuuli oikein", vastasi Eleonora matalalla äänellä.
+
+Muutaman minuutin kuluttua lausui leskiruhtinatar:
+
+"Kuinka olet sen saanut tietää?"
+
+"Näin itse, kun hänet teljettiin siniseen huoneeseen. Ruotsin kuningas
+itse on hänen vanginvartijansa".
+
+"Mahdotonta", lausui vanhus. "Tuon sinä olet uneksinut".
+
+"Ei, iso-äiti, minä en ole sitä uneksinut".
+
+"Pyhän Jumalan äiti", huudahti Martha rouva aivan suunniltaan
+levottomuudesta ja murheesta, "veljeni vihollisten käsissä! Silloin
+varmaankin Puolan loppu lähenee, koska hän nykyisin on ainoa, jolla on
+voimaa ja kykyä pitää kansamme koossa. Oi, Jumala, eivätkö
+koettelemukset vielä ole lopussa. Onko se sinun tahtosi, että Puolan on
+taistelussa sorruttava?"
+
+Kun hän oli hetkisen istunut pää rintaa vasten vaipuneena, virkkoi hän
+toivehikkaalla äänellä:
+
+"Jos sentään ruhtinas Sergo olisi täällä sinun tilallasi. Hän on
+kuitenkin mies".
+
+Oli vaarallista kertoa leskiruhtinattarelle ruhtinas Sergon
+onnettomasta kohtalosta. Eleonora ei kuitenkaan enää voinut vaijeta,
+vaan kertoi ruhtinaan kamppailusta Kaarle kuninkaan kanssa
+porttikäytävässä.
+
+"Kuka sellaista sinulle on kertonut", virkkoi  Martha rouva, jota tämä
+uusi onnettomuus koski vielä kipeämmin.
+
+"Joseph".
+
+Seurasi pitkä ja kiusallinen hiljaisuus, jota ainoastaan kellon
+naksutus häiritsi. Eleonora oli hiljaa hiipinyt akkunan luo, minkä
+ääressä iso-äiti muutama minuutti takaperin oli seisonut. Kauan ei hän
+siinä kuitenkaan ollut tarkastanut auringonlaskua, kun uusi ajatus
+äkkiä lensi hänen aivoihinsa. Kiireesti riensi hän leskiruhtinattaren
+luo, joka edelleen istui lepotuolissa kädet ristissä rinnan päällä.
+
+"Iso-äiti", virkkoi Eleonora laskeutuen polvilleen vanhuksen eteen,
+samalla kun hän nosti kirkkaat, loistavat silmänsä tätä kohden, "älä
+nyt ole pahoillasi! Minä olen keksinyt keinon, miten vanki
+vapautetaan".
+
+Nuoren tytön täytyi kerrata nämä sanat, ennenkun leskiruhtinatar
+käsitti, mistä oli kysymys.
+
+"Miten, miten", huudahti hän viimein innokkaasti. "Mikä keino se on?"
+
+"Löytyyhän siniseen huoneeseen kaksi avainta?"
+
+"Kyllä, mutta ... mutta..."
+
+"Iso-äiti ei vielä ymmärrä, mitä minä tarkotan".
+
+"Ei, minä en tosiaan ymmärrä, lapseni", vastasi rouva huomattavasti
+lempeämmällä äänellä.
+
+"Anna minun toimia", pyysi Eleonora, "ja kaikki käy hyvin. Anna minun
+myös itse määrätä toimintatapani ja iso-äiti voi olla vakuutettu siitä,
+että minä vedän huulesta vanginvartijaa, niin kuninkaallinen henkilö
+kuin hän onkin".
+
+Heikko hymy somisti Martha rouvan huulia. Hän tahtoi myös mielellään
+uskoa pojantyttären sanoja, jonka tähden tyytyväisyys kuvastui hänen
+kasvoillaan.
+
+"Miksi kysyit, jos siniseen huoneeseen löytyy kaksi avainta", virkkoi
+hän hetkisen mietittyään.
+
+"Sentähden, että minä tarvitsen toista avainta".
+
+"No, kuka sitte tarvitsee toista?"
+
+"Se on jo vanginvartijan hallussa".
+
+"Onko Joseph ollut niin varomaton, että hän on antanut avaimen olla
+lukossa", virkkoi Martha rouva pudistaen päätään, "siinä
+tapauksessa..."
+
+"Joseph on viaton", keskeytti Eleonora. "Tuskin olivat ruotsalaiset
+onnistuneet valtaamaan linnan, kun kuningas vaati häneltä kaikki
+avaimet, uhaten panna hänet muuten sellaiseen paikkaan, jossa ei
+aurinko eikä kuu loista. Hän kyllä pani vastaan, selittäen, että
+avaimet olivat linnan hallitsijattaren, mutta mikään ei auttanut,
+kuningas käski väkensä ottamaan avaimet väkivallalla. Silloin Joseph
+mieluummin jätti avaimet kuin antoi itseään pahoinpidellä, niin että
+hän on viaton".
+
+Leskiruhtinatar veti helpotuksen huokauksen, kun hän sai tietää että
+hänen kunnioittamansa vanha uskollinen palvelija oli viaton. Kun hänen
+silmäyksensä muutaman minuutin ajan oli harhaillut ympäri huonetta,
+kiintyi se vihdoin pieneen, hienosti valmistettuun kultalaatikkoon.
+
+"Tuossa on avain", sanoi hän osottaen laatikkoa. "Kunhan vain voisin
+aavistaa, mitä sinä sillä teet. Se käy yli ymmärrykseni".
+
+Sen sijaan, että olisi vastannut, otti Eleonora mahdollisimman
+salaperäisen muodon päälleen. Sitte hän iloisesti nyökkäsi vanhalle
+iso-äidille ja jätti huoneen.
+
+Eleonoran poistuttua pani leskiruhtinatar Martha Sobieski kädet ristiin
+rinnalleen ja lausui kuiskaten, rukousnauhan nopeasti juostessa käsien
+välitse:
+
+"Sinä, joka kaikki johdat parhain päin, salli meidän myös vapautua
+näistä anastajista, jotka upottavat kauniin Puolan verivirtoihin ja
+ajavat sen pojat kuin villipedot metsiin. Vapauta myös veliraukkani,
+sillä hän on ainoa, joka näissä huolestuttavissa olosuhteissa voi
+kansassa ylläpitää rohkeutta, sittekun kuningas August on jättänyt
+meidät pulaan ja sen sijaan huvittelee perintömaassaan Saksenissa.
+Kuule rukoukseni, pyhä neitsyt. Amen".
+
+Vanhus oli tuskin ehtinyt lausumaan viimeiset sanat, kun oven
+ulkopuolelta kuului melua. Ensin kuului kiireisiä askeleita, sen
+jälkeen sanakiistaa, joka kävi yhä kiivaammaksi. Sanakiista päättyi
+korvapuustiin, jota seurasi valitushuuto. Samassa nykäistiin ovi auki
+ja Anders Kaskin karkeatekoinen vartalo ilmestyi oven aukkoon. Kun hän
+ei heti huomannut lepotuoliin lyykistynyttä vanhusta, alkoi hän
+uteliaana katsella ympärilleen. Rukoushuoneessa vallitseva komeus
+saattoi hänet aivan ymmälle, ja kun hän muutaman sekunnin oli siinä
+töllistellyt, pääsi hänen hämmästyksestä väräjäviltä huuliltaan:
+
+"Peijakkaan hienoa. Tuskinpa kuninkaamme koti on hienompi".
+
+Lepotuolista kuului heikko huudahdus, joka saattoi Anders Kaskin
+kääntämään katseensa sinnepäin. Kun hän hetkisen oli tarkastanut
+kauhusta kalmankalpeata leskiruhtinatarta, joka tajuissaan pysyäkseen
+taukoamatta haisteli pientä pulloa, ajatteli hän itsekseen:
+
+"Tuo vanha marakatti se varmaankin on".
+
+Ääneen hän lausui:
+
+"Onko se ruhtinatar So ... Sob ... Sobi ... ei, enpä totta totisesti
+muistakaan tuota mutkikasta nimeä. No, samapa se, onko se hän, joka
+omistaa tämän linnan?"
+
+Leskiruhtinatar, jonka pelko oli hieman hälvennyt nähdessään
+ruotsalaisen jäävän seisomaan oven viereen, vastasi kysymykseen tuskin
+huomattavalla nyökäyksellä. Tällaista vastaustapaa ei suora ja
+teeskentelemätön Kaski ymmärtänyt.
+
+"Hän on varmaankin kuuro", ajatteli Kaski. "No, saammepa nähdä".
+
+Sen jälkeen huusi hän koko mahtavan äänensä voimalla:
+
+"Onko se..."
+
+Pitemmälle hän ei ehtinyt, sillä vanhuksen huulilta päässyt kirkaisu
+keskeytti hänet. Martha Sobieskin korvat menivät lukkoon, kun Kaskin
+mahtava basso-ääni niihin koski.
+
+"Pyhä neitsyt, hän tahtoo tappaa minut", kirkui Martha rouva
+kauhuissaan ja syöksyi ylös tuolilta, "Katsokaa, tässä", jatkoi hän
+kahmaten käsiinsä muutamia pöydällä löytyviä kallisarvoisia koristeita,
+jotka heitti vänrikin jalkoihin, "ottakaa nämä, mutta säästäkää
+henkeni!"
+
+Anders Kaski tuijotti nyt Martha rouvaan vielä enemmän kummissaan kuin
+astuessaan sisään rukoiluhuoneeseen. Hänen kasvonilmeistään päättäen ei
+hän oikein näkynyt ymmärtävän vanhuksen tarkotusta. Mutta silloin
+sattui hänen katseensa lattialla makaaviin koristeihin ja nyt hän
+käsitti niiden loukkaavan tarkotuksen. Hänen sekä iloinen että
+ihmettelevä naamansa synkistyi, jalka kohousi ja sen painostuksesta
+lensivät koristeet ympäri lattiaa.
+
+"Minä en ole mikään ryöväri vaan kunniallinen sotilas", lausui Kaski
+vihaisena ja suuntasi leskiruhtinattareen niin terävän silmäyksen, että
+tämä kauhistuneena ryömi nurkassa löytyvän rippituolin taakse. "Kaarle
+kuningas on lähettänyt minut sanomaan, että hän tahtoo puhua kanssanne.
+Kuulen hänen askeleensa tuolia ulkona".
+
+Näin sanoen katosi Anders Kaski. Käytävässä hän kohtasi Kaarle
+kuninkaan ja kertoi tälle, millaisen häväistyksen alaiseksi hän oli
+joutunut.
+
+Kuningas, joka sattui olemaan erittäin hyvällä tuulella, kun hän juuri
+oli saanut tietää että kenraalimajuri Stuart oli lähellä olevassa
+kylässä lyönyt Paykullin jälkijoukot ja ottanut paljo vankeja, vastasi:
+
+"Sinun täytyy antaa anteeksi tälle hienolle naiselle, rakas Kaski,
+sillä hän ei ole koskaan nähnyt niin roimia miehiä kuin sinä ja muut
+henkivartijani ovat. Oli kuitenkin hyvä, ettet ottanut vastaan
+koristeita".
+
+Sitte jatkoi Kaarle XII matkaansa rukoiluhuonetta kohti. Anders Kaski
+ei kuitenkaan voinut niin helposti sulattaa häntä vastaan tehtyä
+loukkausta, sillä pitkän aikaa jälkeenpäin hän suuttui kuullessaan
+mainittavan Rajzacin linnan nimen.
+
+Tieto Ruotsin kuninkaan saapumisesta teki leskiruhtinattaren jälleen
+virkeämmäksi. Kun hän mahdollisimman tarkkaan oli poistanut
+mielenliikutuksen jättämät jälet, suoristi hän vartalonsa näyttääkseen
+arvokkaalta ruotsalaisen sankarin edessä, jonka nimi Narvan taistelun
+jälkeen kaikui kautta Europan. Martha rouva ei ollut koskaan nähnyt
+Kaarle kuningasta eikä edes hänen muotokuvaansakaan. Hän oli sentähden
+hyvin utelias näkemään, millaiselta tsaari Pietarin kuuluisa voittaja
+näyttäisi. Huhu oli tietänyt kertoa Ruotsin kuninkaan olevan töykeän
+naisia kohtaan, jonkatähden leskiruhtinattaren päässä pyöri ajatus:
+"Hän mahtaa olla hyvin ruma". Mutta kuinka suureksi kävikään hänen
+kummastuksensa, kun seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi hänen edessään
+solakka ja sopusuhtainen henkilö, jonka koko olemus nuoruudesta
+huolimatta puhui miesmäisyydestä. Martha rouva, joka puolalaisten
+kuninkaiden loistavissa ja kevyeissä hoveissa silmäyksillään oli
+saattanut monen jalosukuisen pään pyörälle ja saanut lukea myös
+kuningas Augustin ihailijoittensa joukkoon, ei voinut kestää Kaarle
+kuninkaan vaaleansinisistä silmistä lähtenyttä silmäystä. Niinkuin nämä
+silmät nyt olivat sekä lempeydellä että vakavuudella kiinnitetyt
+leskiruhtinattareen, täytyi tämän luoda katseensa maahan. Ja kun Martha
+rouva melkein vasten tahtoaan teki kunnioittavan ja syvän kumarruksen,
+tunsi hän itsessään, että hänen edessään nyt oli yksi ihmiskunnan
+suurimmista sankareista. Ylpeä ylimielisyys oli poissa, näinä hetkinä
+tunsi hän vain olevansa voitettu, joka oli tietoinen siitä, että hänen
+kohtalonsa riippui hänen edessään seisovasta Ruotsin kuninkaasta.
+
+
+
+
+9.
+
+
+Tuskin ehdittyään käytävään pysähtyi hän ja painoi vasemman käden
+sydäntään vastaan.
+
+"Se on rohkea yritys, joka helposti voi käydä tuhoisaksi sekä minulle
+itselleni että ystävälleni kardinaalille", ajatteli hän. "Kuinka minun
+on tehtävä? Kenelle uskallan uskoa salaisuuteni? Niin, nyt tiedän",
+jatkoi Eleonora, kulkien hitain askelin pitkin käytävää, "Joseph on
+uskollinen ja viekas. Hän kyllä auttaa minua".
+
+Tultuaan linnanpihalle, missä ruotsalaiset sotilaat kunnioittavasti
+tekivät tietä tälle kauniille tytölle, huomasi hän Josephin seisovan
+puhelemassa erään ruotsalaisen kanssa. Eleonora antoi hänelle
+merkitsevän silmäyksen ja riensi huoneisiinsa. Hetkisen kuluttua kuului
+hiljainen naputus sisimmän kamarin tapettiovella.
+
+"Se on hän", ajatteli Eleonora ja riensi nopein askelin avaamaan ovea.
+
+"Puh, puh", äänteli vanha palvelija ja pyyhki hikeä otsaltaan, "minä en
+tahtonut millään tavalla päästä tuosta ruotsalaisesta, joka kaikin
+mokomin tahtoi värvätä minut. Ja mitä hän puhui kuninkaastaan! Hänen
+kertomuksiensa mukaan ei Kaarle XII olisi enempää eikä vähempää kuin
+Jumala, vaikka hän minun mielestäni on aivan tavallisen ihmisen
+näköinen. Varma on, ettei häntä ulkonäön suhteen voi verrata Ladislas
+Leczinskiin".
+
+Kuullessaan mainittavan rakastettunsa nimen, levisi kaunis puna
+Eleonoran kauniille kasvoille, rinnasta kohousi heikko kaipauksen
+huokaus ja lämmin ajatus lensi näinä minuutteina hänen luokseen, joka
+ehkä paraillaan taisteli isänmaan kunnian ja vapauden puolesta muilla
+seuduilla.
+
+"Niin", vastasi vihdoin nuori ruhtinatar johtaakseen huomion toisaalle,
+"ruotsalaiset sotilaat ovat hyvin kiintyneitä kuninkaaseensa. Jumala
+suokoon, että kuningas August voisi yhtä paljo luottaa sotilaisiinsa,
+silloin ei vihollinen olisi päässyt niin pitkälle kuin se jo on
+päässyt".
+
+Ja taas kohousi tytön rinnasta huokaus, mutta se johtui levottomuudesta
+nykyisyyttä kohtaan ja epäilyksestä siitä, mitä tulevaisuus oli
+mukanaan tuova.
+
+"Onko nuorella hallitsijattarellani jotain erityistä puhumista
+kanssani?" virkkoi Joseph vihdoin pitemmän aikaa odotettuaan, että
+Eleonora jotain lausuisi.
+
+Kysymys tempasi nuoren tytön äkkiä unelmistaan.
+
+"Niin, pyhän neitsyeen tähden", huudahti Eleonora, tarttuen Josephia
+kiivaasti kädestä kiinni. "Kardinaali!"
+
+"Kardinaali", lausui vanha palvelija ihmeissään, "miten hänen laitansa
+on? Eihän hänelle vaan ole mitään pahaa tapahtunut?"
+
+"Ei, ei", vastasi Eleonora, heikosti hymyillen, "hän voi kyllä hyvin,
+mutta sinä kait ymmärrät, ettei hän kauemmin voi olla siellä kuin hän
+on",
+
+"Niin ... niin ... minä ... ymmärrän", vastasi palvelija, vaikkei hän
+rahtuakaan käsittänyt mistä kysymys oli. Hän kuitenkin sanoi niin,
+ettei olisi saattanut Eleonoraa pahalle mielelle.
+
+"No", jatkoi Eleonora, ottaen esiin iso-äidiltä saamansa avaimen ja
+piti sitä Josephin silmien edessä, "tässä näet tien vapauteen".
+
+"Niin, minä näen", vastasi palvelija yhtä viisaana kuin tähänkin asti.
+Jos hän olisi nähnyt kuvansa toisella seinällä riippuvassa peilissä,
+niin hän varmaankin olisi hävennyt tietämättömyydestään johtuvaa tyhmää
+ilmettä. Eleonorakaan ei sitä huomannut, sillä hän oli niin innostunut
+asiaan. Joseph oli tuskin ehtinyt vastaamaan, kun Eleonora jatkoi:
+
+"Tiedän, että voin luottaa sinuun?"
+
+"Kyllä"
+
+"Ensi yönä aijon panna suunnitelmani täytäntöön".
+
+"Vai niin", vastasi palvelija, tuntien samalla kauhukseen, kuinka kylmä
+hiki alkoi helmeillä hänen otsalleen. Olisi ihmeellistä, ellei nyt
+tulisi tietämättömyys paljastetuksi. Mutta Eleonora ei huomannut hänen
+levottomuuttaan, vaan jatkoi:
+
+"Suunnitelmani on sellainen, että sinä salaa piilottaudut sinisen
+huoneen vieressä olevaan syvennykseen ja vartioit minua siltä varalta,
+että tapahtuisi jotain sellaista, joka tekisi tyhjäksi aikeeni. Ruotsin
+kuninkaalla on kyllä huoneen avain, mutta onneksi oli iso-äidillä
+toinen, joka nyt on tässä. Anna minun sitte pitää huolen lopusta. Jos
+kuitenkin voisit ensin järjestää niin, että takaportin kautta johtava
+tie olisi vapaa, niin ... no niin, sinä kait ymmärrät?"
+
+"Kyllä minä ymmärrän", huudahti Joseph tykkänään toisella äänellä kuin
+tähän asti. Kylmä hiki vetäytyi takaisin, tyhmä ilme katosi tyyten ja
+huomasi selvästi, että hän nyt käsitti, mistä oli kysymys. "Ymmärrän",
+huudahti hän toisen kerran, "ja lupaan, että pari nopeakulkuista
+hevosta seisoo valmiina metsässä lähellä takaporttia".
+
+"Hyvä on, Joseph. Voit olla varma siitä, että kardinaali kyllä sinua
+palkitsee".
+
+"Minun palkkioni on siinä tiedossa, että olen palvellut isänmaatani
+vähäisen kykyni mukaan", virkkoi vanha palvelija, koskettaen huulillaan
+tytön leninkiä.
+
+"Seis! Joseph", huomautti Eleonora. "Tiedäthän, että vihaan kaikkea
+imartelua. Sitäpaitsi", jatkoi hän veitikkamaisesti hymyillen, "olet
+sinä liian vanha tarvitaksesi nöyrtyä minun edessäni, joka..."
+
+Joseph keskeytti hänen puheensa, tarttumalla kiinni hänen käsistään ja
+huudahtamalla:
+
+"Te olette hallitsijattareni, ja jos minulla olisi vaikka tuhannen
+henkeä, antaisin ne kaikki teidän tähtenne".
+
+Ja ennenkun Eleonora ehti sitä estää, peitti vanha uskollinen palvelija
+hänen kätensä suuteloilla.
+
+Tästä yksinkertaisesta uskollisuuden todistuksesta liikutettuna lausui
+Eleonora:
+
+"Meidän täytyy nyt erota. Minä en voi lykätä tuonnemmaksi aijettani. Jo
+ensi yönä sen täytyy tapahtua. Laita sinä myös kaikki valmiiksi pakoa
+varten".
+
+"Niin. Tunnin kuluttua tulee hevosten olla valmiina ja kolme
+luotettavinta palvelijaa niiden mukana".
+
+Eleonora ja Joseph erosivat. Viimemainittu poistui salakäytävän kautta,
+joka johti linnan keskustaan, ja riensi heti täyttämään tehtäväänsä.
+
+Jäätyään yksikseen, meni Eleonora heti rukouspallin luo ja polvistui
+kauniin puhdashopeisen Kristuksenkuvan eteen. Tässä hän rukoili kauan
+ja hartaasti, ja kun hän siitä nousi ylös, kuvastui hänen kasvoillaan
+horjumaton päättäväisyys.
+
+"Sinua, pyhä Jumalan äiti", sanoi hän, kiinnittäen katseensa
+kristuskuvan vasemmalla puolella riippuvaan madonnankuvaan, "sinua,
+pyhä Jumalan äiti rukoilen auttamaan minua vaikeassa tehtävässäni.
+Suuret vaarat tulevat minua väijymään, mutta sinun vaikuttava
+esirukouksesi, josta olen varma, tukee minua. Oi, sinä puhdas äiti,
+kuule rukoukseni, ja vastapalvelukseksi minä rakennan sinulle ihanan
+temppelin onnellisen pelastuksen muistoksi".
+
+Näin sanoen hän otti pöydältä pienen kallisarvoisen tikarin, jota hän
+tarkasti loistavin silmäyksin. Kauniisti koristetussa norsunluuvarressa
+näkyi kaksi toisiinsa kiehtoutunutta L-kirjainta ja niiden yläpuolella
+ruhtinaallinen kruunu. Tämän aseen oli hänelle antanut Ladislas
+Leczinski, joka oli pyytänyt häntä käyttämään sitä, jos hänen omansa
+eli jonkun läheisen sukulaisen henki olisi vaarassa.
+
+"Sinä saat nyt tehdä minulle seuraa", mutisi Eleonora, "ehkä tulen
+tarvitsemaan sinua".
+
+Näin sanoen hän riensi ulos salakäytävää myöten ja seisoi pian
+käytävässä, joka johti iso-äidin rukoiluhuoneeseen.
+
+Hänen ympärillään vallitsi haudan hiljaisuus, sillä nyt oli keskiyön
+aika. Yö oli vuodenaikaan nähden tavattoman pimeä. Kylmä tuuli
+puhalteli ulkona silloin tällöin läpi metsän ja saattoi tuuliviirin
+natisten kääntelemään saranoillaan. Yö oli erittäin sopiva Eleonoran
+yritykselle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaarle XII oli pitkän aikaa leskiruhtinattaren luona, jonka kanssa
+hän keskusteli päivän tärkeistä tapahtumista. Muun muassa oli
+leskiruhtinatar tullut kosketelleeksi kardinaalin vankeutta, jolloin
+Kaarle kuningas oli sanonut:
+
+"Ellei veljenne olisi niin halpamaisella tavalla rikkonut antamaansa
+kunniasanaa, olisi hän saanut huomenna, jolloin minä poistun tästä
+linnasta, luvan mennä omia teitään, mutta nyt täytyy hänen seurata
+minua armeijan leiripaikkaan ja menettää petoksensa rangaistukseksi
+vapautensa muutamaksi viikoksi".
+
+Näitä sanoja lausuessaan hehkuivat Kaarle kuninkaan posket ja hän polki
+kiivaasti jalkaansa lattiaan. Häntä ei mikään muu harmittanut niin
+paljo kuin viekkaus ja petos.
+
+Leskiruhtinatar huokasi syvään eikä uskaltanut kohdata kuninkaan
+paheksuvaa silmäystä. Itsekseen hän tunnusti veljen menetelleen väärin
+ja kun kuningas yht'äkkiä kääntyi hänen puoleensa kysymyksellä, mitä
+hän ajatteli asiasta, vastasi leskiruhtinatar avomielisesti:
+
+"Teidän majesteetillanne on oikein. Veljeni ei ole menetellyt niinkuin
+hänen olisi pitänyt, mutta minä olen vakuutettu siitä, että
+oikeamielinen Kaarle XII ottaa huomioonsa ne lieventävät asianhaarat,
+jotka ovat olleet perussyynä hänen menettelyynsä, eikä rankaise häntä
+niin ankarasti".
+
+Kaarle kuningas oli vähällä joutua pois suunniltaan näiden sanojen
+johdosta. Ne olivat kaikesta päättäen sanotut tarkotuksella saada hänet
+hämilleen ja vähällä oli ettei viekkaus onnistunut.
+
+"Mitä hänen kohteluunsa tulee, niin tulee se olemaan niin hyvä, ettei
+hänellä ole mitään moitteen sijaa ruotsalaisia vastaan niinkuin meillä
+monasti on syytä muistuttaa puolalaisia vastaan".
+
+Täten lopetti Kaarle XII puheen kardinaalista. Lausuttuaan vielä
+muutaman sanan leskiruhtinattaren perheestä, jätti hän linnan
+vakuuttaen, että linna jätettäisiin samassa kunnossa kuin se oli
+otettukin.
+
+Kuninkaan poistuttua risti vanhus kädet rinnalleen, istui hetkisen
+ajatuksiinsa vaipuneena ja virkkoi vihdoin puolikovalla äänellä:
+
+"Minä olen suuresti erehtynyt Kaarle XII:nen suhteen. Puhe hänen
+töykeydestään ja ankaruudestaan on liioteltua. Hänen käytöksensä ei
+kylläkään vastaa hänen vertaistaan, mutta sen sijaan on hänellä mitä
+muilta puuttuu, jaloa miesmäisyyttä ja voimaa, joka vetää puoleensa. Ja
+kun hän kerta on mies, vaikkakin vain nuorukainen, niin hän varmaankin
+pitää antamansa lupauksen eikä tee veljelleni mitään pahaa".
+
+Rauhottuneena kävi leskiruhtinatar vuoteelle, ja hetkisen kuluttua
+ilmasi raskas hengitys, että Adam Sobieskin jälkeensä jättämä puoliso
+nukkui yhtä sikeästi kuin nuoruutensakin vuosina, jolloin eivät vielä
+mitkään murheet hänen sieluaan painaneet.
+
+Kuningas meni Martha Sobieskin luota suoraan kardinaalia tapaamaan.
+
+Hänen sisäänastuessaan istui hänen pyhyytensä mukavassa asennossa
+kauniisti koristellussa nojatuolissa innokkaasti tutkien suurta
+asiapaperia, jonka hän oli löytänyt kirjahyllyltä. Se oli osa Puolan
+historiaa. Kardinaali oli niin syventynyt lukemaan ystävänsä, Johan
+Sobieskin, kuuluisaa historiaa, ettei hän ensinkään huomannut oven
+avautumista.
+
+"Niin", virkkoi hän vihdoin, luettuaan loppuun Wienin porteilla
+suoritetun loistavan taistelun, "jos sinä olisit elänyt, ei Puolaa nyt
+olisi anastettu eikä..."
+
+Samassa hän nosti katseensa ja huomasi Kaarle kuninkaan seisovan
+edessään, tarkastaen häntä tuikein silmäyksin.
+
+Kardinaali Primas nousi ylös ja hehkuva puna värjäsi hänen kasvojaan.
+Hän sammalsi joitakin katkonaisia lauseita, mutta ei voinut saada
+esille ainoatakaan selvää sanaa, niin hämillään hän oli.
+
+"Mitä te luitte?" kysyi Kaarle kuningas. "Se näytti olevan kovin
+mieltäkiinnittävää".
+
+"Tietysti", vastasi kardinaali, jonka kieli vähitellen alkoi liikkua.
+"Minä luin Johan Sobieskin sotaretkestä turkkilaisia vastaan ja Wienin
+vapauttamisesta".
+
+"No, minä en ihmettele, että te ylpeilette hänestä", jatkoi Kaarle XII
+jonkun verran ivallisesti. "Siitä kait johtuivat ne sanat, jotka äsken
+lensivät huuliltanne. Teillä on jossain määrin oikein. Johan Sobieski
+oli täydellinen sankari, sanalla sanoen mies, joka ensinnäkin piti
+pyhänä antamansa lupauksen".
+
+Kuninkaan ivallinen viittaus kardinaalin petollisuuteen kohotti jälleen
+hehkuvan punan hänen kasvoilleen. Hän yritti puolustaa itseään, mutta
+Kaarle kuningas esti hänet siitä seuraavin vakavin sanoin:
+
+"Tiedän, mitä aijotte sanoa, mutta asian kaunistaminen ei ole miksikään
+hyödyksi. Minun silmissäni on lupauksen rikkominen kuitenkin aina suuri
+pahe".
+
+"Teidän majesteettinne on liian ankara arvosteluissaan", uskalsi
+kardinaali vihdoin huomauttaa.
+
+"Niin, teidän käsityksenne mukaan, mutta ei minun. Katolilaisilla,
+mutta erittäinkin jesuiitoilla, näkyy olevan hyvin avara omatunto".
+
+Tähän katsoi kardinaali velvollisuudekseen huomauttaa:
+
+"Minä en ole jesuiitta".
+
+Epäilevä hymy suupielissä oli Kaarle kuninkaan ainoa vastaus.
+
+"Minulla on omat ajatukseni siitä asiasta", lausui hän sitte. "Teidän
+menettelynne kuitenkin viittaa siihen, että minulla on oikein. Mutta
+nyt ei oikeastaan olekaan puhe tästä asiasta. Teidän vanginvartijananne
+pyydän vain huomauttaa, että te huomenna jätätte vankilan."
+
+Kardinaalin rinnasta kohousi toivomuksen huokaus. Mutta tämä toivo
+häipyi pian, kun Kaarle XII jatkoi:
+
+"Huomenna minä jätän Rajzacin linnan ja te seuraatte mukana
+ruotsalaisten leiriin".
+
+Kardinaali kävi tuhkanharmaaksi.
+
+"Se kait ei ole teidän majesteettinne vakava aikomus", sammalsi hän.
+
+"Tällaisissa asioissa en minä koskaan tapaa laskea leikkiä", vastasi
+Kaarle kuningas.
+
+Kardinaali Primas vaipui ähkyen nojatuoliin ja kätki kasvot käsiinsä.
+"Oi, se on kuitenkin totta, että minä olen hänen vankinsa".
+
+"Ei, se ei voi olla teidän majesteettinne ... mutta mihin hän joutui?"
+
+Hän joutui raivoisan tuskan valtaan.
+
+Kaarle XII oli poistunut yhtä nopeasti kuin hän oli tullutkin.
+
+
+
+
+10.
+
+
+Kun Eleonora oli vakuuttautunut siitä, ettei kukaan sivullinen ollut
+käytävässä, hiipi hän varovasti leskiruhtinattaren rukoiluhuoneeseen.
+Hän avasi mukanaan olevalla avaimella oven ja astui sisään. Sisällä
+vallitsi pimeys. Tytön tuntemus autti kuitenkin häntä pimeässäkin
+suoriutumaan aikeestaan. Otettuaan pienestä vaatesäiliöstä erään Martha
+rouvan leningin, poistui hän yhtä varovasti kuin oli tullutkin.
+
+Sen jälkeen riensi hän pohjakerrokseen. Sinisen huoneen vieressä
+vetäytyi hän vapisten seinää vasten, sillä pimeydessä ei hän voinut
+tietää, oliko se ystävä eli vihamies, joka aikaansai heikkoa melua
+käytävässä.
+
+Kun ääni kuului ihan hänen vierestään eikä hän kuullut kannuksien
+kilinää, aavisti hän, että henkilö, joka käytävällä hiipi, ei ollut
+kukaan muu kuin Joseph. Hän kuunteli sentähden hyvin tarkkaan ja
+huomasi suureksi ilokseen, että hiipivät askeleet taukosivat
+ennenmainitun sopukan luona. Nyt oli Eleonora varma asiastaan.
+
+"Joseph", kuiskasi hän sentähden, mutta hätkähti samassa oman äänensä
+pelosta. Niin hiljainen kuin hänen kuiskeensa olikin, kuului se
+kuitenkin selvästi, antaen vielä kaiunkin jylhässä ja äänekkäässä
+käytävässä.
+
+"Tässä olen", vastasi vanha palvelija samassa.
+
+"Ovatko hevoset kunnossa?"
+
+"Ovat".
+
+"Hyvä, odota sitte muutama minuutti".
+
+Nuori ruhtinatar avasi varovasti oven siniseen huoneeseen ja astui
+sisään.
+
+Kaarle XII:nen odottamaton luonakäynti antoi kardinaali Primakselle
+paljo ajattelemisen aihetta, ja tämä piti hänet valveilla hyvän osan
+yöstä. Levottomuus vei häneltä unenkin. Levottomassa sieluntuskassa
+makasi hän jännityksellä kuunnellen yötuulen aikaansaamaa vinkuvaa
+ääntä, kun se kiiti linnan sammaltuneitten seinien ohi. Pitkään aikaan
+ei hän voinut päästä selville äänen synnystä.
+
+Niin levoton kuin hän olikin, kävi väsymys kuitenkin oikeuksiinsa,
+hänen silmiään alkoi hämärtää ja silmäluomet kävivät yhä raskaammiksi.
+
+Hän oli vähällä nukahtaa, kun hän äkkiä hätkähti ja alkoi kuuntelemaan.
+Tuska ja levottomuus terästivät hänen kuuloaan, ja sanomattomaksi
+kauhukseen kuuli hän kuinka ovi hiljaa avattiin.
+
+"Ahaa", ajatteli kardinaali samalla kun hän kauhusta vapisi, "minut
+aijotaan salamurhata ja sitte valehdella, että itse olen epätoivon
+vallassa riistänyt itseltäni hengen, mutta se ei tule onnistumaan".
+
+Näin sanoen nousi hän varovasti sängystä ja piilottautui sängyn ja
+seinän väliin, samalla kun hänen sormensa lujasti puristivat pienen
+kallisarvoisen pistoolin tukkia. Henki kurkussa ja tuskanhiki
+helmeillen jääkylmällä otsalla, odotti hän, mitä tuleman piti.
+
+Eleonora lähestyi sänkyä, herättääkseen kardinaalin niin hiljaa kuin
+mahdollista. Mutta hän sekä hämmästyi että kauhistui huomatessaan,
+ettei hän etsiskelyistä huolimatta löytänyt kardinaalia.
+
+"Jumalani", virkkoi hän puolikovaan, "mihin kardinaali on joutunut".
+
+Kardinaali Primas tunsi heti Eleonoran äänen.
+
+"Lapseni", sanoi hän sentähden rauhottuneena, "minä olen täällä".
+
+Annettuaan selityksen kummallisesta menettelystään, lausui kardinaali:
+
+"Mutta miksi sinä olet täällä?"
+
+"Pelastaakseni teidät".
+
+"Minut! Oletko järjeltäsi, tyttö!"
+
+"En, Jumalan kiitos".
+
+Näin sanoen ojensi hän kardinaalille iso-äidin puvun.
+
+"Pukekaa tämä yllenne", sanoi hän. "Jos ruotsalaiset vahtimiehet
+huomaavat teidät, luulevat he teidät iso-äidiksi. Joseph seuraa
+sitäpaitsi mukana".
+
+Aluksi ei kardinaali käsittänyt koko juonta, mutta kun Eleonora vielä
+kerran selitti suunnitelmansa, virkkoi hän, tarttuen tyttöä käsistä
+kiinni:
+
+"Jalo tyttö! Sinä olet oikea puolalainen nainen. Jos haluat pyytää
+minulta jotain sellaista, jota voin antaa sinulle, niin sinä sen myös
+saat, mikäli se minusta riippuu".
+
+"Niin, minulla on jotain pyydettävää", vastasi Eleonora ujosti ja
+hiljaa, ikäänkuin peläten.
+
+"Sano!"
+
+"Kun vain uskaltaisin".
+
+"Kyllä uskallat, tyttöseni, sano pois vain!"
+
+"No niin, minä en rakasta ruhtinas Sergo Panitzkyä enkä koskaan rupea
+hänen vaimokseen. Ennen kuolema", lopetti Eleonora koneellisesti
+leikkien pientä tikaria, jonka hän oli pistänyt uumansa ympärillä
+olevaan kultakukilla kirjaeltuun vyöhön.
+
+Kardinaali hätkähti ja vastenmielinen tunne virtasi koko hänen
+ruumiinsa läpi.
+
+"Mutta tiedäthän, että te olette kihlatut jo kehdossa", sanoi hän
+hieman ankarana.
+
+"Sen kyllä tiedän", vastasi Eleonora, "mutta tiedän myös, ettei
+sellainen kihlaus ole sitova koko elinijäksi".
+
+Kardinaali Primas huokasi. Muutaman minuutin asiaa ajateltuaan sanoi
+hän:
+
+"Sitten sinä rakastat kait jotain toista?"
+
+"Rakastan!"
+
+"Ketä? Onko hän kyllin arvokas sinulle?"
+
+"Kyllä, täydellisesti. Enemmän kuin ruhtinas Sergo".
+
+"Kuka se voi olla!" lausui hänen pyhyytensä samalla kertaa levottomana
+ja ihmeissään.
+
+"Ladislas Leczinski".
+
+Hetkeen aikaan ei kardinaali vastannut sanaakaan. Tuskallisesta
+odotuksesta vapiseva tyttö voi ainoastaan kuulla, kuinka raskaasti
+hänen povensa kohoili. Viimein hän sanoi:
+
+"Mutta etkö tiedä, että päätöksesi saattaisi sisareni hautaan?"
+
+Eleonora vaikeni. Kardinaali jatkoi:
+
+"Kaikkina aikoina on vallinnut kireä suhde Leczinskin ja Sobieskin
+sukujen välillä ja..."
+
+"Sitä suurempi syy on poistaa tämä epäkohta tulevalla
+sukulaisuus-ystävyydellä", keskeytti nuori ruhtinatar vilkkaasti.
+
+"Niin, sinulla ehkä ei ole niinkään väärin", vastasi kardinaali. "Mutta
+silloin voit myös olla varma, että Ladislas saa Sergo Panitzkystä
+verivihollisen".
+
+"Ladislas ei pelkää häntä", sanoi Eleonora ylpeästi.
+
+"No, no, minä ajattelen asiaa".
+
+"Ei, sitä ei ole ainoastaan ajateltava", lausui Eleonora kiivaasti.
+"Siten ei pitkällekään päästä, vaan on teidän luvattava minulle, että
+saatatte asian onnelliseen ratkaisuun".
+
+Hän tarttui kardinaalin käteen vieden sen huulilleen.
+
+"No, minä teen niinkuin tahdot ja parhaan kykyni mukaan", lausui
+kardinaali, vahvasti painostaen viime sanoja.
+
+Eleonora oli tyytyväinen. Kun hän oli vakuuttautunut siitä, että
+valepuku sopi hyvin, sanoi hän:
+
+"Matkikaa nyt iso-äidin käyntiä ja seuratkaa Josephia. Hänellä on
+hevoset ja palvelijat valmiina takaportin luona. So, so!" komensi hän,
+kun kardinaali aikoi puhua, "olkaa nyt hiljaa kuin Rajzacin muuri.
+Pieninkin varomattomuus voi tuhota kaikki".
+
+Näin sanoen otti hän kardinaalia kädestä ja lähti hiljalleen ovea
+kohti. Hän avasi varovasti oven ja työnsi hänen korkea-arvoisuutensa
+käytävään, samalla kun hän heikosti yskäsemällä antoi käytävän
+sopukassa vahtivalle Josephille sovitun merkin. Uskollinen palvelija
+oli heti kardinaalin vieressä.
+
+"Mutta sinä itse, lapseni", sanoi kardinaali, kun ei Eleonora näyttänyt
+seuraavan mukana, "miksi et sinä tule?"
+
+"En tule", vastasi tyttö, "haluan nähdä kuinka kuninkaallinen
+vanginvartija hämmästyy, kun hän huomaa heikon naisen voineen pettää
+sen, jonka edessä kaksi kuningasta ja yksi tsaari vapisevat".
+
+Tämän sanottuaan lukitsi hän sinisen huoneen oven. Muutaman
+silmänräpäyksen hän kuunteli, mutta kun ei kuulunut vähintäkään melua,
+joka olisi osottanut hänen viekkautensa tulleen huomatuksi, heittäytyi
+hän täysin pukeutuneena vuoteelleen ja uinahti pian.
+
+Kardinaali ja Joseph hiipivät erään pienen takaoven kautta
+linnanpihalle ja he olivat vain muutaman kyynärän päässä takaportista.
+
+Kaikki oli rauhallista heidän ympärillään. Tieto siitä, ettei
+kardinaali nyt voisi paeta, kun hän itse kantoi vankilan avainta, oli
+tehnyt Kaarle kuninkaan niin varmaksi asiastaan, ettei hän katsonut
+tarpeelliseksi asettaa vahteja sen paremmin käytävään kuin linnan
+porteillekaan. Hiljaisuutta häiritsi ainoastaan tuuliviirin natina, kun
+se heilui ruostuneessa rautatangossa.
+
+"Pyhä neitsyt, me olemme pian saavuttaneet päämaalin!" mutisi
+kardinaali itsekseen. "Kunhan nyt onnistuisi paremmin kuin edellisellä
+kertaa".
+
+"Olkaa levollinen", vastasi Joseph. "Jos sattuisimme jonkun kohtaamaan,
+niin on minulla vastaus valmiina. Eikö linnan omistajattarella ole
+oikeus mennä, mihin hän tahtoo ja koska hän haluaa!"
+
+Kardinaali ei voinut kuin hymyillä vanhan palvelijan vastaukselle, jota
+hän piti aivan oikeana. Enempää aikaa hukkaamatta hiipi hän sentähden
+takaportin luo, jonka väliaikaista tarvetta varten valmistettu ovi pian
+antoi perään.
+
+Kylmä tuulenpuuska löi kardinaalia vasten kasvoja ja sai hänet ohuessa
+puvussaan vilusta värisemään. Mistään hinnasta ei hän kuitenkaan
+tahtonut kääntyä takaisin pehmeään sänkyynsä, sillä siellä hänellä ei
+ollut vapautta, jonka hän omasi täällä ja joka oli hänelle kultaakin
+kalliimpi.
+
+Muutamia askeleita vielä ja pakolaiset seisoivat portin ulkopuolella.
+Nyt pääsi syvä huokaus kardinaalin rinnasta ja hän ajatteli itsekseen:
+
+"Ero Sergo Panitzkystä tulee varmaankin aikaansaamaan suurta
+hajaannusta perheen keskuudessa, mutta menköön silti miten tahansa.
+Eleonora on tehnyt minulle ja Puolalle korvaamattoman palveluksen jota
+ei voi kyllin palkita. Minä teen kaiken voitavani, että hän pääsisi
+naimisiin sydämensä valitun kanssa".
+
+Kun pakolaiset olivat odottaneet vahtimiehistön saapumista ja
+katoamista, riensivät he pimeän suojassa nopein askelin metsään, ilman
+että ratsastaja, joka oli vahdissa vallilla lähellä takaporttia,
+huomasi heitä, siitä yksinkertaisesta syystä, että hän Josephin
+toimesta pikkasta ennen oli otettu hengiltä. Muutamien minuuttien
+kuluttua saapuivat he hevosten luo, jolloin kardinaalin huulilta pääsi
+vilpitön riemuhuudahdus. Hän nousi nopeasti Josephin avulla satulaan ja
+ratsasti pois, sittekun hän ensin turhaan oli koettanut saada vanhaa
+palvelijaa seuraamaan itseään.
+
+"Ei!" oli Joseph päättävästi vastannut, käännyn takaisin, "sillä olen
+halukas näkemään XII:nen naamataulua, kun hän huomaa nuoren
+hallitsijattareni voittaneen viekkaudessa".
+
+Joseph saapui takasin linnaan ilman että kukaan olisi häntä nähnyt.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ruotsalaisten paluumarssin edellinen päivä oli valjennut. Jo aikaseen
+aamulla oli Kaarle XII tehnyt jäähyväiskäyntinsä leskiruhtinattaren
+luona, joka silloin oli valittanut, ettei hän sitte eilisillan ollut
+nähnyt pojantytärtään, joka muuten tapasi kaikkein ensinnä tulla häntä
+tapaamaan.
+
+Tämän johdosta käski kuningas, tultuaan alas linnanpihalle,
+toimeenpanna innokkaan etsiskelyn kadonneen löytämiseksi, mutta
+kuitenkin tuloksetta. Vanha Joseph, joka johti etsiskelyjä, nauroi
+partaansa, mutta silti ei hänen jäykillä kasvoillaan voinut huomata
+jälkeäkään siitä salaisesta ilosta, josta hän itsekseen nautti.
+
+Päivällisen aikaan pantiin ruotsalaiset joukot järjestykseen
+linnanpihalla. Niiden keskessä löytyi Sergo Panitzky, joka oli
+julistettu sotavangiksi, kun ei hän ollut antanut kunniasanaansa siitä,
+ettei hän kantaisi asetta ruotsalaisia vastaan. Nuori ruhtinas oli
+saamistaan lievistä haavoista toipunut täysin entiselleen.
+
+Linnan palvelijakunta, joka oli saanut luvan jäädä hallitsijattarensa
+luo, oli mieslukuisena kokoontunut erääseen linnanpihan sopukkaan ja
+ilmaisivat siellä salaisia merkkejä tehden tyytyväisyytensä vihattujen
+vihollisten lähestyvän paluumatkan johdosta.
+
+Pääportaiden ja ratsujoukon keskellä seisoivat Martha rouva ja Kaarle
+XII vilkkaasti keskustellen. Keskustelu päättyi vasta sitte kun Anders
+Kaski ilmotti, että kaikki oli järjestyksessä.
+
+"Mene noutamaan kardinaali", sanoi kuningas. "Sinulla on kait varattuna
+hevonen häntä varten?"
+
+"Kyllä, teidän majesteettinne".
+
+"Tuo hänet sitte tänne!"
+
+Turhaan koetti leskiruhtinatar vielä puhua veljensä vapauttamisen
+puolesta. Kaarle XII oli taipumaton.
+
+"Hänen täytyy seurata minua!" virkkoi kuningas puolittain kiivastuneena
+kohtaamastaan vastarinnasta. "Hän on täysin ansainnut vapautensa
+menettämisen".
+
+Vanha Joseph, joka uskollisesti seisoi hallitsijattarensa takana, voi
+vaivoin salata ilonsa, kun hän ajatteli pian tapahtuvaa ratkaisua.
+
+Anders Kaski oli lähtenyt noutamaan kardinaalia. Hetkisen kuluttua tuli
+hän takaisin olennon kanssa, joka oli kietoutuneena kallisarvoiseen ja
+loistavaan papinkaapuun.
+
+"Hyvä, hän näyttelee osansa hyvin", ajatteli Joseph, malttamatta
+tyytyväisyydellä hieroa käsiään.
+
+"Niin, teidän kunnia-arvoisuutenne", virkkoi Kaarle XII, joka myös
+näytti hyvin tyytyväiseltä, kun oli vihdoinkin saanut kaipaamansa
+vastustajan käsiinsä, "nouskaa nyt kauniisti hevosen selkään, sitte
+lähdemme".
+
+Sen jälkeen antoi hän eräälle ratsumiehelle merkin tuoda esiin
+riihattoman hevosen, joka tanssi viheriällä linnanpihan ruohomatolla.
+Mutta ennenkun ratsumies ehti puolitiehen, putosi loistava
+kardinaalivaippa maahan ja siinä seisoi nyt Eleonora hämilleen
+joutuneen Kaarle kuninkaan edessä vuoroin kalveten, vuoroin punastuen.
+
+"Mitä onnetonta pilaa tämä on!" virkkoi kuningas viimein ja heitti
+Anders Kaskiin säihkyvän silmäyksen. "Tuo tänne heti kardinaali
+Primaksen!"
+
+"Ei löytynyt muuta kuin tämä huoneessa", vastasi Anders, osottaen
+Eleonoraa.
+
+"Teidän majesteettinne upseerilla on oikein", virkkoi samassa nuori
+ruhtinatar, lähestyen kuningasta, joka tuskin tiesi, uneksiko hän vai
+oliko hän valveilla, menettäen siten hetkiseksi puhekykynsä. Viimein
+hän sanoi:
+
+"Minä en käsitä tästä rahtuakaan!"
+
+"Kyllä teidän majesteettinne sen pian käsittää", vastasi Eleonora.
+"Minä olen pelastanut kardinaalin".
+
+"Mutta minullahan oli avain".
+
+"Onneksi oli myös iso-äidillä sellainen".
+
+Eleonora kertoi sitte, kuinka pako oli järjestetty, sekottamatta
+kuitenkaan Josephia juttuun. Kun hän oli lopettanut, kumarsi hän syvään
+vuoroin punastuvan, vuoroin kalpenevan kuninkaan edessä, ja sanoi:
+
+"Ja nyt, teidän majesteettinne, olen valmis vankina astumaan
+kardinaalin tilalle".
+
+Aluksi näytti siltä kuin Kaarle kuninkaalla todellakin olisi
+ollut tarkotus tällä tavoin rangaista tätä rohkeata tyttöä, joka oli
+tehnyt hänelle moisen kepposen. Mutta hänen luonteenmukainen
+myöntyväisyytensä naisia, erittäinkin nuoria vastaan pelasti nyt
+Eleonora Sobieskin. Sanaakaan sanomatta teki hän ruhtinattarelle
+äänettömän jäähyväistervehdyksen ja nousi korskean, kardinaalia varten
+varatun ratsun selkään ja syöksyi ratsujoukkonsa etunenässä ulos
+Rajzacin pääportista, mukanaan ruhtinas Sergo ainoana saaliina.
+
+Mutta tuskin oli viimeinen ratsumies hävinnyt portin aukosta, kun
+Joseph salaman nopeudella riensi esiin ja sulki raskaan tammiportin.
+Tämän tehtyään, virkkoi hän, rajusti nyrkkiä puiden:
+
+"Tulkaa vain vielä toinen kerta, niin saatte toisellaisen vastaanoton.
+Hyvä kuitenkin oli, että pääsimme tuosta ylimielisestä ruhtinas
+Sergosta, sillä juuri hänen ymmärtämättömyytensä ja lapsellisen
+ylpeytensä takia pääsi vihollinen sisään. Pyhä jumala suokoon, ettei
+minun koskaan enää tarvitsisi nähdä häntä".
+
+Leskiruhtinatar oli sanomattoman ilon valtaamana sulkenut
+pojantyttärensä rintaansa vastaan, kutsunut häntä sekä omaksi että
+veljensä pelastajattareksi ja omistanut urhealle pojantyttärelleen mitä
+hellimmät hyväilynsä. Ja Rajzacin linnassa syntyi kaikkialla myrskyisä
+ilo, joka illalla kohosi huippuunsa, kun leskiruhtinatar antoi
+Eleonoran kunniaksi komean juhlan, johon kaikki palvelijat,
+korkeimmasta halvimpaan saivat ottaa osaa.
+
+Aina Johan Sobieskin ajoilta asti ei Rajzacin linnan sammaltuneiden
+muurien sisäpuolella ollut kuulunut niin kaikuvaa riemua.
+
+Toisin oli Kaarle kuninkaan mielentilan laita, kun hän matkasi pois
+linnasta. Hän oli sekä häpeissään että vihainen ja useamman kerran hän
+itsekseen mutisi:
+
+"Olisinpa vain tiennyt, että naisen käsi oli mukana pelissä, niin
+olisinpa antanut Anders Kaskin ja Pietari Stormin toimia
+vanginvartijana, sillä minä en sellaiseksi kelpaa, sen nyt huomaan".
+
+Aika kului ja tapahtumat kehittyivät. Kaarle XII onnistui poistamaan
+kuningas Augustin valtaistuimelta ja asettamaan kruunun jalon
+Stanislaus Leczinskin päähän. Sotatapahtumat saattoivat Kaarle
+kuninkaan vihdoin unohtamaan Rajzacin linnassa hänelle tehdyn kepposen,
+mutta äkkiä se palautui hänen muistoonsa, vaikkei suinkaan
+epämiellyttävällä tavalla. Eräänä iltana hän nimittäin saapui pienen
+joukon kanssa uuden kuninkaan maatilalle. Siellä vietettiin loistavaa
+juhlaa. Nuori ruhtinatar Eleonora Sobieski vihittiin, Sergo Panitzkyn
+vastustelemisesta huolimatta, Ladislas Leczinskin kanssa avioliittoon.
+Ilon ollessa korkeimmillaan meni nuori, kauneudesta ja onnesta
+säteilevä morsian Kaarle kuninkaan luo, kumarsi kunnioittavasti päätään
+ja lausui:
+
+"Minun on kiittäminen teidän majesteettianne maallisesta onnestani, ja
+minä toivon, että kaikki läsnäolevat tyhjentävät lasin hänen
+menestyksekseen".
+
+Kaikki vieraat tunsivat kardinaalin vapauttamisen yhteydessä
+tapahtuneen seikkailun, joka pitkän aikaa oli ollut puheenaiheena sekä
+Puolassa että muissa maissa. Sentähden kaikki vieraat yhtyivätkin
+nuoren, viehkeän morsiamen huudahdukseen:
+
+"Eläköön Kaarle XII!"
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kaarle XII vanginvartijana, by J. O. Åberg
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAARLE XII VANGINVARTIJANA ***
+
+***** This file should be named 38979-8.txt or 38979-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/8/9/7/38979/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/38979-8.zip b/38979-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..5f29065
--- /dev/null
+++ b/38979-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..cecb4e8
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #38979 (https://www.gutenberg.org/ebooks/38979)