diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 35767-8.txt | 5234 | ||||
| -rw-r--r-- | 35767-8.zip | bin | 0 -> 124639 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 5250 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/35767-8.txt b/35767-8.txt new file mode 100644 index 0000000..1fb0923 --- /dev/null +++ b/35767-8.txt @@ -0,0 +1,5234 @@ +The Project Gutenberg EBook of Saloilta ja vesiltä I-II, by Otto Wetterhoff + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Saloilta ja vesiltä I-II + Metsästys- ja pyyntiretkiä + +Author: Otto Wetterhoff + +Release Date: April 4, 2011 [EBook #35767] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALOILTA JA VESILTÄ I-II *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +SALOILTA JA VESILTÄ I-II + +Metsästys- ja pyyntiretkiä + + +Kertoili + +ONNI WETTERHOFF + + +Werner Söderström, Porvoo, 1887. +Oulun Uudessa Kirjapainossa. + + + +SISÄLLYS: + +I OSA: + +Suomentajalta +Esipuhe +Eero Juhani Heinäkangas ja hänen karhumajansa Hämeessä + +II OSA: + +Onkimaretki Kankaisten järvelle +Puutis'en ilvesajo joulujuhlina 1882 +Kokko-Kustaa +E. Doll'in hylkeenpyyntiretket Liivinmaan rannikoilla +H. Molanderin metsästysretki vainukoirilla Hirvimäen pitäjäässä + + + + + + +OSA I. + +(1887.) + + + +SUOMENTAJALTA. + + +Hauskempaa ja luonnonraittiimpaa lukemista sekä nuorille että +vanhoille, kuin tämä kotimaamme urheiluoloja kuvaileva kertomuksien +kokoelma tarjoo, lienee vaikea löytää. Ruotsinkieliselle yleisölle +tunnetulla taidollaan on kansalaisemme O. Wetterhoff tässä kuvannut +niin hyvin sporttimiehen eleensä kuin eräitä kansamme luonteelle +omituisia piirteitä, jotka jokainen on todellisiksi huomaava. Kaikkialla +viehättää nimittäin lukiaa tapahtumain ja seikkailujen todenperäisyys. +-- Missä määrin suomennokselleni, joka useista nähtävistä syistä ei ole +ollut niinkään helppo tehtävä, olen voinut antaa alkukielen +miellyttävän ja luontevan asun, sen ratkaiskoon lukia itse. Mutta +luulen sen ainakin sisällyksensä vuoksi voittavan yleisön suosiota. + +Samalla kun toivotan tälle _ensimmäiselle suomenkieliselle_ +urheilukirjalle runsaasti lukioita, niin toivon sen olevan +jonkunlaisena virikkeenä herättämään eloon suomenkielisenkin +urheilukirjallisuuden. + +Helsingissä uuden vuoden yönä 1887. + +Suomentaja. + + + + +ALKULAUSE. + + +Syynä kirjani kirjoittamiseen oli se, että joukko metsästäjiä. Hämeen +metsästysseuran jäseniä, jotka tämän vuoden kolmena alkukuukautena +muutamaa susiparvea kestävyydellä hätyyttivät Hämeenlinnan +lähimmäisissä pitäjissä, antoi allekirjoittaneen huoleksi pitää +pöytäkirjaa metsästyksen tapahtumista. Koska apunamme oli kolme +venäläistä sudenajajaa, joiden sudenajotapa lienee heidän kotimaansa +ulkopuolella tuntematon, niin arvelimme kertomuksen retkistämme +teroittavan tietoja heidän metsästystavastaan, samalla kun +todenperäiset metsästyskuvaelmat suovat metsästäjille huvittavaa +lukemista. + +Osaaottajain kertomukset saloilta ja vesiltä merkillisistä +metsästys- ja pyyntiretkistä ylensivät noiden laajojen samoiluretkien +ja lepohetkien viehätystä. Sentähden päätimme, että nuo eri seutuja ja +eri aikoja kuvailevat kertoelmat toimitettaisiin omien kertomuksien +ohella painoon. + +Metsästyskirjallisuus Itämeren pohjoisissa maissa on köyhänlainen ja +kun kohta koittanee se aika, jolloin salomaiden suurimmat petoeläimet +-- karhu, susi ja ilves -- myös näilläkin mailla ovat melkein +sukupuuton partaalla, niin onhan jo paikoillaan, että tarkemmin kuin +tähän saakka kerrotaan niiden metsästyksestä. Sopinee odottaa, +että metsästys pohjolassa vielä kerran esitetään laajassa +sivistyshistoriassa, jolle ei voisi olla muuksi kuin hyödyksi, +että sitä ennen eri seudut ja eteväin metsämiesten mainetyöt ja +kokemukset erityisesti kuvattaisiin. Senlaisesta historiasta tulee +puuttumaan paljo, sillä ajoissa ei ole tehty muistoonpanoja metsäin +muinaisesta laajuudesta eri seuduilla, metsänriistan runsaudesta +ja sen vähenemisestä viljelyksen levitessä y.m. Vielä elää moni +metsästäjävanhus, jonka muistot saloilta, äsken mainitussa +tarkoituksessa, sietäisivät tulla säilytetyiksi jälkimaailmalle. Koska +ripeyden harrastus on viime aikoina nähtävästi lisääntynyt, niin +luultava on, että kaikilla aloilla aletaan innokkaammin näitä asioita +tutkia, ja että metsästyksen ystävät täällä metsärikkaassa pohjolassa +tulevat ahkerammin toimittamaan kertomuksiansa painoon. + +Olot näyttävät lupaavilta, sillä viime vuosina on useilla seuduilla +perustettu metsästysseuroja. Vaikkapa näiden yhdistyksien alkuperäinen +tarkoitus onkin ollut saada huvittavilla metsästysretkillä nauttia +seuraa, niin voi kuitenkin olettaa, että niiden jäsenet ymmärtävät omat +etunsa ja että kasvava velvollisuuden tunto saattaa heidät toimimaan +siihen suuntaan, että metsänvilja pääsee karttumaan, joka juuri voi +tapahtua petoeläimiä ahkeraan hävittämällä, samalla kun se tarjoo +miellyttävää metsästyshupia. + +Tuntuvan viehätyksen tälle saloilta ja vesiltä saatujen kertomuksien +kokoelmalle antaa se, että Suomen kuuluisin karhuntappaja, tuo 84:n +vuotias Eero Heinäkangas on hyväntahtoisesti kertonut mainerikkaan +metsäelämänsä muistot ja antanut kirjan arvoa korottavan kuvansa. + +Onni Wetterhoff. + + + + +EERO JUHANI HEINÄKANGAS JA HÄNEN KARHUMAJANSA HÄMEESSÄ. + + +EERO JUHANI MIKONPOIKA HEINÄKANGAS. + +Luonnollistahan on, että Suomen kuuluisain karhunampujain Nestori, 84:n +vuotias Heinäkangas saa ensi sijan näissä kuvaelmissa. Päätin käydä +häntä tervehtimässä kuullakseni vanhuksen omilta huulilta muistoja +hänen vaiherikkaan miehuutensa ajalta. Eräänä kauniina päivänä +Huhtikuun loppupuolella matkustin Hämeenlinnasta suomalaisessa +kirjallisuudessa tunnetun henkilön, nimimerkin P. E:n kanssa, joka jo +vanhastaan oli tuttu iäkkäälle Heinäkankaalle ja myös kerran antanut +Suomen Kuvalehteen ukon muotokuvan ja elämäkerran. + +P. E. pelkäsi meille tulevan vaikeaksi saada vanhuksen laveammalti +kertomaan meille urotöistään, sillä hän oli aina ollut enemmän toimen +mies kuin moni puheen miehistä. Minä toivoin voittavani hänen +luottamuksensa kertomalla niistä sudenajoista, joita sinä talvena oli +toimitettu, ja juuri niillä metsämailla, joilla Eero Heinäkangas oli +sitkeästi taistellut metsäin kuningassukua vastaan ja vihdoin +kaatanutkin koko hallitsiasuvun sukupuuttoon. Asiain meno osoittikin +minun otaksuneen oikein. + +Kunnioitusta herättävä vanhus otti meidät ystävällisesti vastaan, ja +kohta olimme vilkkaassa keskustelussa. Hän sanoi, että hän koko talven +suurella jännityksellä oli seurannut sudenajoja, ja että hänkin olisi +kyllä niihin osaa ottanut, jolleivät hänen vanhat jalkansa olisi olleet +liian kankeat hiihtämiseen. Kertoessani hänelle kuinka sudet useinkin +olivat saarrettuina, vaan ratkaisemalla hetkellä joko luottamattoman +ajoväen tai taitamattoman pyssymiehen hutiloimisen tähden pääsivät +karkuun, pudisti ukko huolestuneen näköisenä päätään, samalla kuin hän +useinkin jutteli yhtäläisen sattuman omilta retkiltään. Luultua +varovaisuutta ei kuultu, ei nähty. Päinvastoin sanoi hän mielellään +suovansa, että hänen muistelmansa pantaisiin paperille toisten +metsästäjäin huviksi ja painettaisiin yhdessä viime aikojen +metsämiesten urotöitä kuvailevien kertomuksien kanssa. "Mitään tapausta +karhunajoilta ei ole unohtunut", sanoi hän, "vaan kun on elänyt +yhdeksättäkymmentä vuotta, niin ovat muistot useat ja vaikeaksi tulee +niiden järjestäminen; tahdon kuitenkin kertoa kaikki sen mukaan kuin ne +itsestään muistooni juolahtavat." Vähemmin miellytti häntä vastata +kysymyksiin, jotka eivät koskeneet hänen metsästysmuistojaan; +ystävällisesti hän kumminkin antoi meille tietoja, mistä vain halusimme +niitä saada. + +Noin 1795 vuoden vaiheilla oli hänen isänsä ostanut Hauhon pitäjäässä +ja Heinäkankaan kylässä olevan Heikkilän perintötilan. Maatila oli +ennen muinoin kuulunut Harvialan suureen herrastaloon, johon vielä +nytkin kuuluu suurin osa Vanajan pitäjää. Hän sanoi sen maksaneen +90,000 talaria, ja 1,000 talaria teki siihen aikaan 60 riksiä. Eero +Juhani syntyi 1799. Kylän karjaa kaitsi hän jo 7 vuoden ikäisenä +yhdessä erään häntä vähän vanhemman naapurinpojan kanssa. Usein viipyi +hän viikkoja yöt ja päivät läpeensä kylän hiehokarjan kanssa noissa +laajoissa iänikuisissa havumetsissä. Uutteraan puhaltelivat pienet +paimenet tuohitorvihinsa, siten karjasta ulohtaalla pitääkseen +petoeläimiä, joita siihen aikaan oli paljoa runsaammin kuin nyt ja +jotka useinkin köyhille asukkaille tuottivat kurjuutta ja nälkää, kun +ne saaliikseen veivät joko ainoan hevosen, lehmän tai koko +lammaslauman. Suurinta vahinkoa saattoivat sudet; vaan muutamina +vuosina tekivät karhutkin pahoja veritöitä seuduilla. + +Kolme eri kertaa oli Eero poikasena nähnyt karhun kaatavan eläimiä. + +Äänettömänä kauhistuksesta näki hän kerran, kuinka karhu parin sadan +sylen päässä kaatoi täysikasvuisen hevosen ja kantoi sen sitten uuden +aidan yli. Toisella kertaa oli hän 10:ntä nuorta nautaa yksin +paimentamassa sydänmaalla ja keskellä päivää istualleen puunrungolle +nukahtanut, vaan äkkiä herännyt eläinten mölinästä ja nähnyt, miten +karhu kauan oli saanut nujuta, ennenkuin sai toisella kämmenellään +kannosta kiinni, jolloin se heti paiskasikin elukan kenttään. +Tapettuaan lehmän, repimällä auki kaulan, jossa suuret valtimot kohta +verta vuosivat, raateli karhu utaret ja ahmi ne suuhunsa, repäsi sen +jälkeen vatsan halki ja alkoi työskennellä sisälmyksiä. Koko ajan istui +tuo 9-vuotias Eero liikkumatonna peljästyksestä; toiset raavaat +hyökkäsivät monta kertaa pedon kimppuun, joka pahoin repikin useita, +kunnes ne hännät suorana möykyen pakenivat kotiinsa. Kun karhu oli +syönyt itsensä kylläiseksi ja mennyt matkoihinsa, viipyi Eero kauan +ennenkuin pelosta vapisevana hiipi kotiansa. Samanlaisen tapauksen näki +hän muutamia vuosia vanhempana; mutta silloin hän olikin jo +uskaliaampi, ja ajoi karjuen ja kiviä heitellen otson pakoon. Lehmän +utaret olivat jo kuitenkin niin pahoin revityt, että se kotiin tultuaan +teurastettiin. + +1808 vuoden sodan muisti Heinäkangas hyvin. Ryssät kun lähestyivät, +niin vietiin naiset ja lapset sekä irtaimisto Kontuvuoren erämaahan, +jonne ne piiloitettiin useiksi viikoiksi. Ei hän muistanut että +veriviholliset juuri muuta väkivaltaa harjoittivat, kuin että aitoista +ryöstivät ruoka-aineet, jotka sentään osaksi maksoivat, ja ottivatpa +myös muutamia hevosiakin. + +Savutuvat -- pirtit -- olivat hänen lapsuutensa aikana yleiset näillä +seuduin Hämettä; mutta Heinäkankaan kylän talonväki asui kuitenkin +tuvissa, joissa oli takat ja lattiat. Hän kertoi vanhempainsa tuvan +lattian olleen halotuista, päältäpäin veistetyistä kyynärän levyisistä +tukeista; tupa oli sittemmin poroksi palanut, vaan naapuritalossa olisi +vielä tupa, joka on rakennettu niin karkeista tukeista, ettei niiden +vertaisia kylän metsistä enää löydy. Siihen aikaan, tuumaili hän, +olivat rekien jalakset ja kärryjen pyörät raudoittamattomat, ja +sellaisilla ajoneuvoilla oli hän useat kerrat matkannut aina Turkuun +saakka, liinaa myymään ja suoloja ostamaan. + +Eero Juhanin isä oli ahkera metsämies. Hän oli haaskalta ampunut ja +kuopista saanut susia yhteensä 40; mutta ei hän koskaan ollut +antautunut otteluihin mesikämmenen kanssa. Pikkuruisena poikanulikkana +sai Eero usein seurata isäänsä, kun tämä lähti metsälle oravien ja +metsälintujen ammuntaan. Setältään sai hän 10-vuotiaana vanhan +ratsupistoolin ja sillä hän aloitteli metsästäjäuraansa. Ei hän +muistanut koskaan otusta pistoolillaan osanneensa, vaan uutterasti hän +tuhlaili ruutia isän ruutisarvesta ja riemuitsi pauketta kuullessaan. +Kerran pääsi hän jäniksen jälille ja ampui kahden askeleen matkalta +päin mäntyyn; jänis otti niin pitkän hypyn että molemmat takajalat +katkesivat, ja Eero kantoi metsästä ensi saaliinsa kotiin. Hän oli +vieläkin aivan vakuutettuna siitä ettei se luoti ollut, joka jänikseltä +sääret taittoi. + +Kun Eero täytti 14 vuotta, antoi isä hänelle luodikon ja siitä päivästä +aikain paloi hänen mielensä synkkiin metsiin, joissa siihen aikaan +oikein vilisi metsänviljaa. Mutta nyt kun on metsälintuja niukasti, +niin on vaikea ajatellakaan sen runsautta niihin aikoihin kun ukko +Heinäkangas alotti metsästäjäuransa. Hän kertoi muutamana keväänä +kaukaa kuulleensa selittämätöntä melskettä suon keskeltä eräältä +kangassaarelta, jolta hän metson soitimen aikana joka vuosi oli saanut +runsaan sadon. Pyssyn kantaman päähän hiivittyään näki hän yli 100 +koppeloa ja joukon metsoja, jotka tappelivat niin että höyhenet +pölisivät. Useimmat koppelot istuivat puissa ja katselivat sieltä +taistelua maassa. Paljo oli kukkoja, jotka eivät uskaltaneet osaa ottaa +tappeluun, vaan pysyttelivät jonkun matkan päässä puiden alemmilla +oksilla, joilta ne helposti tipautteli pienireikäinen luoditko, jonka +heikot laukaukset eivät soidinta häirinneet. Monena vuonna peräkkäin +ampui hän (vuosittain) noin 30 ja 40, joista enin osa metsoja. Paljo +oli hän ampunut korpimetsojakin, ja niiden eriskummaisesta soitimesta +kertoi hän, että "sihinän" sijasta ääntelivät ne melkein kuin +lehtokurpat, "knorria" huutaen. Vielä toissa syksynä, 83 vuoden +vanhana, ampui ukko 5 metsoa. Myöhäisinä syksyinä, kun jänis jo oli +muuttanut karvansa, vaan maa vielä oli lumetonna, ampui hän joinakuina +vuosina satakin jänistä. Hatuntekijälle kaupungissa möi hän nahkat, +jotka karvojensa tähden kävivät kaupaksi: mutta jänisten ampuminen ei +maksanut latinkia, vaikka hän säästikin ruutia, niin paljo kuin voi. + +Useita susia ja ilveksiä oli hän jo 20 vuotiaana ampunut. Hän kertoi +kuinka suden vahtiminen haaskalla kärsivällisyyttä kysyy. Kaikkiaan on +hän ampunut 24 sutta ja ryöstänyt 14:sta eri pesästä 70 sudenpentua. +Myöskin ilveksiä on hän ampunut 24. Kerran metsästä veistinpuita +hakiessaan tapasi hän kaksi suden penikkaa, isoja kuin vuohenkaritsat; +tunnittain sai hän juosta niiden perässä, kunnes hän vihdoin kangella +sai toista hotaista, jonka jälkeen hän helpolla sai toisenkin +valtoihinsa. Toisen kerran oli hän taas kesäkuulla etsimässä +sudenpesää, ja kun hän lähestyi erästä vuorenrotkoa, jota hän jo +ennenkin oli epäillen katsellut, juoksi häntä vastaan 7 sudenpentua. +Hän arveli pentujen kuulleen hänen askeleensa ja luulleen äitinsä +olevan tulossa. Tälläkin kertaa sai hän useita tuntia niitä ajaa, +ennenkuin ne kaikki sai nuijituksi; hänellä oli pyssy muassaan, vaan ei +halunnut ampua, sillä hän odotteli naarassutta, joka kuitenkaan ei +tullut. + +Joulukuun lopulla vuonna 1830 tuli Heinäkangasta tervehtimään tuo lähes +80:nen vuoden vanha, kuuluisa hirvenhiihtäjä, susivouti Palm, joka asui +Kokkilan kylässä Hauholla. Ei juuri häntä paljoa nuoremman miehen, +Syrjäntaan kylän paimenen kanssa oli Palm vanhus kiertänyt karhun +avarassa erämaassa, joka siihen aikaan vielä jakamattomana ollen kuului +mainitun kylän tiluksiin. Syytä on ottaa Heinäkangas mukaansa joukon +vahvikkeeksi, arvelivat he, kun lähtivät karhun tappoon. Heinäkangas +mainitsi tämän karhun ainoastaan sentähden, että se oli hänen +ensimmäisensä; hän muisti vieläkin, ettei hän sinä yönä paljo silmiään +ummistanut, sillä ajatus, että hän huomisaamuna pääsee metsälle, piti +häntä valveilla. Varhain aamulla vaelsivat nuo kolme miestä +sydänmaalle. Kun he jonkun aikaa olivat saarrosta tutkineet, näkivät he +etäällä useita korpikuusia, joiden kaikki oksat monen sylen korkeudelta +maasta olivat karsitut; Palm selvitti nyt heille että otso oli +valmistanut niistä vuoteensa ja että se nyt varmaankin makasi jossakin +aivan lähistössä. Heinäkangas pyysi vanhuksia pysähtymään ja meni yksin +eteenpäin etsimään pesää, jonka hän löysikin. Kun hän oli tullut 15 +askeleen päähän, nousi karhu ylös, vaan saikin samassa luodin +rintaansa. Tässä tilaisuudessa oli ampujalla vanha suurireikäinen +piilukolla varustettu sotilaskivääri. Hiljalleen asteli mesikämmen 25 +askelta pesästä ja tuupertui sitten suinpäin maahan. Heinäkangas alkoi +panna uutta panosta pyssyynsä; mutta hän huomasikin kohta karhun +kuolleeksi ja huusi tovereitaan. -- Kysyttyämme miltä tuntui ensi +karhuntapon jälkeen vastasi ukko: "Kyllä hän tuo hupaiselta tuntui." +Metsästäjät lähtivät karhua varten hankkimaan kylästä ajoneuvoja, vaan +tapasivatkin miehen, joka oli matkalla metsästä halkoja noutamaan, ja +hän nyt vedätti mesikämmenen Syrjäntaan kylään. Koko kylän väki +kokoontui nyt suureen savupirttiin, jossa kontio kaikkien katseltavana +lepäsi keskellä maaperäistä permantoa. Karhu oli vanha, mahdottoman iso +uros. + +Kannun paloviinaa tarjosi Heinäkangas; tuota ilonestettä oli +joka talossa niinä hupaisina aikoina, kun viinaa sai polttaa +kotitarpeekseen. Ukko Palm aukasi karhun, otti sappirakon ja sekoitti +viinaan tuon tumman ruskean nesteen. Kaikki nuoret miehet joivat tuota +karvasta juomaa, saadakseen "karhun intoa." Kysyimme Heinäkankaan +ukolta uskoiko hän että hänen monessa karhuntapossa osoittama +urheutensa johtui tästä maljasta; mutta nauraen vastasi ukko, ett'ei +hän luottanut mokomaan lääkkeesen, sillä ei yhdestäkään Syrjäntaan +pojista, jotka olivat siitä maljasta maistelleet, tullut kunnon +karhuntappajaa. Ainoa, joka näillä seuduin on karhun kanssa uskaltanut +antautua otteluihin ja siten kiitosta ansainnut, on Tienhaaran mökin +Eenokki. Eenokki oli 60:n vuoden ikäinen, kun hän ensimmäisen otson +ampui; mutta ainoastaan 6 kappaletta luuli Heinäkangas hänen ehtineen +kaataa, kun Tuoni jo hänet täältä korjasi. Kirjoitimme muistiin useita +keinoja, miten pyssyn taikomalla saa sattuvaksi; ukko itse nauroi +noille hullutuksille. Sellainen taikomistapa oli tämäkin: pyssy pannaan +rummun alle, joka on tehty maantien poikki juoksevan puron ylitse, ja +annetaan sen olla siellä kunnes ruumis on sen yli kuletettu. -- Hyvää +vaikutti sekin luodin kululle, että pyssyntukin vasemmalle sivulle +kaivoi reiän, johon tiputti elohopeaa ja suuvitsi sen sitten kiini. +Mainitsipa hän myöskin tuosta koko Pohjois-Skandinaaviassa tunnetusta +taikatempusta, jolla sellainen kivääri, joka ei tapa, korjataan: pyssy +latataan kovasti paljaalla ruutilla, työnnetään piippuun käärme ja +ampua pamautetaan se ilmaan. Todellakin kysyy se tapa pyssyn lujuutta; +mutta ukko Heinäkangas arveli, ettei hän ainakaan halunnut ketään +neuvoa tuolla tavoin pyssyään "parantamaan." + +Tämän ensimmäisen karhun kaadettuaan päätti Heinäkangas talvisaikana +pitää pääelinkeinonaan karhunajoa. Varsinkin hänen kotitienoonsa +erämaista ja Harvialan avarilta takalistoilta kuului juuri niinä +vuosina alinomaisia valituksia mesikämmenien tuhotöistä; milloin olivat +ne viljaa sotkeneet, milloin taas karjaa kantaneet. Sitävastoin eivät +karhut Syrjäntaan metsissä, joissa niitä oli jokseenkin runsaasti, +olleet mainittavia vahingoita aikaansaaneet. Hän otaksui, ett'ei karhu +luonnostaan ole juuri erittäin raateluhimoinen, vaan että huono +esimerkki hänet siihen saattaa. Elääpä usea karhu koko ikänsä vaan +kasviaineista; mutta ne, jotka kerran ovat lihan makuun päässeet, +tulevat kovin saaliin himoisiksi. Nälkäänsä tyydyttääkseen eivät ne, +kuten sudet, koskaan tapa useampia, kuin mikä nälkänsä vaatii. Ainoana +poikkeuksena lienee se, kun karhu joutuu puolustavaan asemaan. +Heinäkangas arveli otsojen usein saavan kantaa susien synnit. Siihen +aikaan oli noita luihuja ja julmia otuksia hyvin lukuisasti ja aina 20 +kappaletta parvessaan samoilivat ne talvisaikoina näillä seuduin. Ei +tunnettu silloin tuota yksinkertaista keinoa, että heti seuraavana +päivänä kun hukat jonkun paistin olivat saaneet ja syöneet itsensä +kylläisiksi, olisi ne kierretty, sillä aikaa kun ne juuri loikoivat +ruokaansa sulatellen, ja ajokehä ajettu väijyksissä olevia pyssymiehiä +kohden. Haaskalta ampuminen oli enin käytännössä. + +Kun Eero Juhani sai tilan huostaansa, oli hänen isänsä 60:n, hän itse +31:n vuotias; mutta kun isä vielä oli voimakas, työkunnossaan oleva +mies, niin voi Eero taloa isosti vahingoittamatta käyttää talven tuohon +houkuttelevaan ja myöskin tuottavaan petoeläinten ajoon. Nyt osti hän +tunnetun "kellosepän" Könnin tekemän isoreikäisen ja hyvämaineisen +pyssyn. Pohjanmaalla, sanoi hän, olivat siihen aikaan kaikki +kunnolliset luodikot. Oivalla kiväärillään ampui hän sittemmin pitkän +metsästäjäelämänsä ajalla useimmat kaatamistansa 73:sta karhusta. +Yhteen aikaan oli hänellä 12 kunnossaan olevaa kivääriä, joista Könnin +pyssy kuitenkin oli hänen mielestään luotettavin. Vanhuksella ei ollut +enää muuta, kuin yksipiippuinen, nallilukkoinen haulikko. Kun +ihmettelin, että hän oli hävittänyt luotettavan kiväärinsä, joka niin +monissa muistorikkaissa otteluissa oli mukana ollut, niin vastasi hän: +"juottivat minun kerran päihini ja houkuttelivat sen minulta; vaikka en +tosin enää näe luodikkoa käyttää, niin onpa kuitenkin aina tunnustanut +siltä kuin tuon pyssyn myyminen ei olisi minulle omantunnon rauhaa +suonut." + +Ammuttuaan ensimmäisen karhunsa osti Heinäkangas kotimatkallaan +Hauholla Hyömäen hovista koiran. Koiran nimi oli Polle, joka nyt tuli +olemaan hänen uskollisena metsästyskumppalinansa useita vuosia. +Uskalias Polle oli iso, vahva, levollinen ja hiljaisa koira; tuvassa +makoili se enimmäkseen sen seinän vierellä, jolla pyssy riippui; mutta +metsässä oli se tulinen hyökkäämään ja jos ystäväänsä ja isäntäänsä oli +puolustettava, niin silloin oli se kerrassaan raju. Polle oli jänis- ja +kartanokoiran sekarotua; alussa ajoi se hyvin innokkaasti jäniksiä, +vaan kun tuo ei ollut ollenkaan Eeron mieleen, niin totutti hän sen +kohta heittämään moisen halpamaisen ajon. + +Suokaamme Heinäkankaan itse kertoa ensimmäisestä metsästysretkestään +Pollen kanssa: + +"Kylmä, vaan kaunis oli aamu uuden vuoden alkupuolella, kun, muutamia +päiviä sen jälkeen kuin Pollen olin kotiini tuonut, lähdin otson jälkiä +etsimään Harvialan salomailta. Pollea kaulavitjasta taluttaen olin +mitään löytämättä samoillut aina kello kolmeen asti; ilveksen jälet +kohtasin kyllä, vaan ne olivat jo vanhat, ja minä halusinkin vain +löytää karhunpesän. Helposti voin suksittakin kuleksella, sillä lunta +ei ollut paksulta ja se vähäkin mikä oli, oli pehmeää. Muutaman kummun +luona, jossa lahonut honka makasi pitkollaan, haukahti vihdoinkin Polle +ja pyrki päästä eteenpäin; samalla näin 3 karhua kohoutuvan +sammalvuoteelta honkien lomasta. Ammuin niin sukkelaan, kuin ennätin, +ja onneksi osasin toisen täysikasvuisen karhun pennun sydämeen, niin +että karhu kellahti paikalle. Toiset otsot pakenivat, vaan Polle +seurasi jälessä kaulavitjaansa perässään vetäen ja vihaisesti haukkuen. +Latasin uudelleen, vaan en tahtonut valmiiksi joutua, sillä kummallinen +väristys kiusasi käsiäni ja jalkojani. Tuollaisen vavistuksen olen aina +koko metsästyselämäni ajalla tuntenut erittäin jännittävissä +kohtauksissa." + +"Noina piilukon aikoina viipyi tovin, ennenkun oli kivääriinsä saanut +kunnon latingin. Muistossa säilyvät ne kerrat, jolloin pyssy oli +pettänyt, ja nepä ne kehoittivatkin tarkasti lataamaan. Kun panos oli +valmis, jäniksen karvoja sankin päällä ja pii tarkastettu, niin Pollen +haukunta enää heikkona kuului etäältä. Niin nopeaan kuin voin kiiruhdin +oijostellen haukuntaa kohden. Hetken jälkeen jälille saavuttuani +huomasin ett'ei Polle ajanut kuin _yhtä_ karhua. Vihdoin ei enää +kuulunut haukuntaa kuin hiukkasen, ja minä koetin juosta läähättää +jälkiä myöten. Hämärän tullessa kuulin vihdoinkin ajon seisahtuvan, ja +kun viimeinkin pääsin perille näinkin, että Polle oli tarttunut +kaulavitjastaan puun juurelle. Ei ollut ajattelemistakaan enää ajon +jatkamista sinä päivänä, sillä pimeä oli tuossa paikassa tulossa. Karhu +oli kierrellyt niin, että minä kun olin perehtynyt erämaahan ja tunsin +kaikki seudut, tiesin suunnille ett'ei enää olisi kuin pari virstaa +äsköiselle pesälle, jonka luona ammuttu karhu oli. Pollen kuletin +kaulavitjastaan pesälle, jossa päätin viettää yöni. Kaatuneen +korpikuusen käytin rovion laittamiseen ja kohta leimusi edessäni +mahtava roihuvalkea, samalla kuin savu taivasta kohden luikerteli +tiheiden latvojen lomitse, jotka paksujen runkojensa kannattamina +olivat hyvänä kattona. Karhujen pesä oli avara ja mukava enkä +parempaa yömajaa siinä kiireessä olisi itsekään saanut. Oivallisena +päänaluksena oli tuuheakarvainen kaadettu karhu. Sinä yönä solmimme me +karhunpesässä, minä ja Polle, keskenämme lujan metsästysliiton, joka +raukesi sikseen vasta 8 vuotta tämän jälkeen, kun useissa karhunajoissa +jo olimme yhdessä olleet; sudet tapasivat kunnon koirani eräällä +retkellä, jonka se omin päin oli tehnyt, ja vesissä silmin sain +katsella hännän palasta ja niitä muutamia karvatukkuja, jotka siitä +olivat vain jääneet jälelle." + +"Pollen kanssa jaoin seuraavan päivän valetessa viimeisen leipäpalaseni +ja sitten lähdimme emäkarhun jälkiä seuraamaan. Noin puolen peninkulmaa +äskeisestä pesästä kiersin otson, vaan lähtiessäni karhun luo hiipimään +en uskaltanut Pollea mukaani ottaa, sillä varmaan olisi kontio nyt +varallaan, kun vasta oli levolle päässyt. Puuhun, ulkopuolelle +saarrosta sidoin koiran; tuo viisas eläin uikutti hiljaa ja näytti +ymmärtävän, mitä nyt oli tapahtuva, kun yksin lähdin seuraamaan otson +jälkiä. Kieltoni oli koirani ymmärtänyt, sillä se ei ruvennut +haukkumaan. Kohta näinkin kaukaa karhun maata mötköttävän tuulen +kaataman kuusen juuren suojassa ja niin varovaisesti kuin voin hiivin +nyi kuulumattomin askelin sen taakse ampumamatkalle. Sihtasin kauan ja +tarkasti, niin että sain hyvän sihdin vasemmalle puolelle, joka oli +minuun päin käännettynä. Ja vaikka selvään kuulin, miten luoti sätkähti +ruumiisen, niin nousi karhu kuitenkin ja asteli hiljalleen pois +näkyvistäni. Laukauksen kuultuaan riuhtausi Polle kaulavitjastaan irti +ja vihaisesti haukkuen heittäysi se kontion jälkeen; yht'äkkiä kajahti +haukunta, kuin ajo olisi seisahtunut. Uuden panoksen pyssyyni saatuani +kiiruhdin paikalle ja huomasin mesikämmenen jo heittäneen henkensä. +Polle haukkui niin, että metsä kaikui; mutta koirani ei koskaan +koskenut kuolleesen otukseen." + +"Lopun päivää koetin kolmatta karhua kiertää, vaan en onnistunut, ja +kun pimeä alkoi estää jälkiä näkemästä, niin kulin metsän halki +edellisenä päivänä ammutun karhun luokse. Pesän lähistöllä näin useiden +susien jälkiä ja jollemme, Polle ja minä, olisi vahanneet, niin varmaan +olisivat hukat sinä yönä pitäneet pitojaan karhun luona. Sytytin +roihuvalkean ja aukaisin otson Pollelle illallista hankkiakseni, vaan +vasta sitten, kun muutamia palasia olin tulella kärventänyt, rupesi +koira niitä syömään. Otettuani kulauksen taskumatistani +'pohjalastiksi', söin minäkin karhun lihaa pari suupalasta." + +"Varhain päivän kajastaessa lähdin Pollea taluttaen kontion jälille +sille paikalle, jossa edellisenä iltana olin eronnut niistä. Melkeinpä +koko tämän kolmannenkin päivän menetin koettaessani kerran toisensakin +jälkeen saartaa otsoa, vaan sekin oli myötäänsä liikkeellä, niin että +minun lopulla täytyi päästää Polle irti. Heti lähti koirani kiivaasti +haukkuen jälkiä seuraamaan ja minä kulin perässä minkä ennätin. Pesästä +lähdettyään oli karhu koko ajan mutkitellut tienoolla, luultavasti +toivoen tapaavansa omaisensa. Tuskin puolen peninkulmaa pesästä +kuulusti, Pollen haukunnasta päättäen, ajo vihdoinkin seisahtuvan. +Paikalle saavuttuani näin karhun ruvenneen mäntyyn noin parin sylen +korkeudelle maasta ja siellä puun runkoa kämmenillään syleilevän. +Sihtasin etulavan taakse ja otso pudota kupsahtikin maahan. Polle +hyökkäsi heti kimppuun ja nytkös naurettavin taistelu alkoi. +Takajaloillaan seisten nosti tuo haavoittunut karhu useat kerrat koiran +ilmaan ja pudisteli sitä aika lailla. Leikin kestäessä mörisi karhu +hirmuisesti ja Polle vuorostaan vihaisesti haukkui ja ulvoi. Aloin jo +latata uudelleen; vaan vaikka karhu olikin kuolettavasti haavoittunut, +sekausin minä kuitenkin Pollen hädän tähden taisteluun ja iskeä +jymäytin ukkoa kerran kirveelläni ja silloin olikin taistelu ratkaistu. +-- Paikoilleen heitin nyt tällä kertaa kakki kolme otsoa ja lähdin +astua vihmomaan kotia. Kovakouraisen karhun syleilyt olivat koiralle +saattaneet kipuja, sillä Polle parka ulisi koko matkan. Verihaavoja tai +katkenneita luita en kuitenkaan havainnut ja viikkokauden kuluttua +olikin se jo terve ja valmiina uusiin ponnistuksiin. Tällaisen +muistutuksen saatuaan ei Polle enää koskaan tehnyt niin rajua +hyökkäystä, jollen minä vain vaarassa ollut, mutta silloin hyökkäsikin +se kuin hurja karhun kimppuun. -- Kotiin tultuani kerroin isälleni, +mitä näinä kolmena päivänä olin toimittanut. Ja kun Pollen kanssa olin +syönyt vankan aterian lähdimme isäni ja minä kahdella reellä karhuja +salolta noutamaan. Kaunis oli kuutamo kun myöhään yöllä palasimme +kylään, missä suuri hälinä vallitsi; huhun kautta oli levinnyt tieto, +minkätähden me niin myöhään olimme metsään lähteneet. Molemmat karhun +pennut olivat melkein emänsä kokoiset ja jollei se olisi ollut viime +vuonna mahona, niin olisivat penikat jo toissa talvena maanneet eri +pesissä ja olleet täysi-ikäiset." + +Näin lopetti ukko Heinäkangas kertomuksensa ensimmäisestä +karhunajostaan urhean Pollen kanssa. Emme ennättäneet kirjoittaa +muistoon syrjäseikkoja, jotka olisivat valaisseet karhun elintapoja. +Muistelen hänen huomanneen, että vanhat otsot eivät ajon kestäessä +koskaan nouse puuhun; sitävastoin olivat nuoret karhut useasti puuhun +kiivenneet. + +Ilta oli jo myöhäiseen kulunut, ja arvelimme vanhuksen tarvitsevan +lepoa. Hän ei kuitenkaan myöntänyt olevansa väsynyt. Häntä oli +huvittanut, sanoi hän, saada muistella korvessa suoritettuja miehuuden +aikansa urotöitä. Pyysimme että kohta saisimme palata takaisin +kuulemaan useampia kertomuksia, ja hän toivottikin meitä +tervetulleiksi. + + * * * * * + +P. E:n kanssa matkasin toukokuun ensi sunnuntaina tuon 14 virstaa +pitkän matkan Heinäkankaan luo. Tulimme tällä kertaa jo edeltä +puolisen, jotta meillä olisi tarpeeksi aikaa ja ett'emme tarvitseisi +myöhäisellä valvomisella vaivata vanhusta. Mutta kun hänen muistonsa +ovat niin runsaat ja kun noita hänen vilkkaita kuvaelmiaan huvikseen +kuuntelee, niin sattui meille nytkin, että vasta keskiyön jälkeen +tulimme kaupunkiin takaisin. Suuren joukon kysymyksiä olimme ukon +vastattavaksi paperille panneet, että häntä niin vähän kuin mahdollista +vaivaamalla voisimme hänen rikkaasta muistolähteestänsä ammentaa +runsaan joukon tietoja. Luultavasti ei kukaan Suomen tätä nykyä +elävistä metsästäjistä ole niin paljo kokenut petoeläinten ajoissa kuin +Heinäkangas ja tuskinpa kenelläkään toisella lienee niin terävä +huomiokyky metsähavainnoihin. + +Kyselimme häneltä missä määrässä hirviä oli ollut niissä äärettömän +laajoissa erämaissa, jotka ympäröivät hänen synnyinseutuaan tämän +vuosisadan alkupuolella; hän kertoikin, että hänen lapsuutensa aikana +nähtiin noita isoja ja siivoja eläimiä kymmenittäin parvessaan. +Sittemmin kun niitä kovasti ahdistettiin, vähenivät ne äkisti, niihin +aikoihin, kun hän aloitteli metsästystä, olivat ne jo harvinaisia ja +kohta näyttivät ne melkein sukupuuttoon hävitetyiltä. Noin sata +kappaletta muisteli hän ennen mainitun susivouti Palm'in ampuneen. +Nämät hävitystyöt toimeenpantiin keväällä, jolloin paksu lumi ja hanki +esteli hirvien pakoa. Murhaamiseen muisteli hän kerran isänsäkin osaa +ottaneen, mutta itse ei Eero koskaan ollut hirveä ampunut ja harvoinpa +hän oli sitä nähnytkään. Varhaisemmilla lapsuutensa ajoilla oli +siltavouti Aatami Orri tunnettu hirvenhiihtäjänä. Äsken mainittujen +lumiolojen vallitessa nuiji hän kirveellä hirvet ja luultavaa myös on, +että hän suuremmassa määrässä kuin Palm oli syynä niiden häviämiseen. + +Pyydettyämme saada muistoon kirjoittaa Heinäkankaan tekemät havainnoi +mesikämmenen elämänlaadusta, tavoista y.m. kertoi hän useita, pitkiä +kertomuksia ja selvitti kaikki tarkalleen. Arvaamaton hyöty olisi +pikakirjoittajista ollut näillä matkoilla ukon luona käydessämme. + +Että metsissämme on ainoastaan yksi karhulaji, siitä oli Heinäkangas +vakuutettu. Useita omituisia eriäväisyyksiä ko'ossa, näössä ja tavoissa +kyllä on; jopa ruumiinrakennuskin vaihtelee; toinen karhu voi olla +korkeampi lautaselta kuin säeltä ja toinen taasen päinvastoin. +Paljailla kasvimaailman tuotteilla, niinkuin juurilla, marjoilla ja +sydänmaan kasvien siemenillä arveli hän useampain karhujen elättävän +itsensä. Heinäkangas kertoi kuinka kontio ennen muinoin metsätorpparin +vaivoja säästääkseen korjasi kaurankin pellolta. Karhu suorittaa tämän +tehtävänsä niin, että takajaloillaan istuen kokoo etukämmenillään +sylyyden täydeltä kauranpäitä ja ne syötyään siirtyy aina verekselle +paikalle, eikä lopeta ennenkuin on koko aitauksen tyhjäksi pannut. +Hyviä päiviä vietti se naurishalmeessakin, Potaatit eivät vielä +Heinäkankaan nuoruuden aikana olleet syrjäyttäneet nauriita, +joita useinkin viljeltiin halmeessa. Makealta maistaa karhulle +metsämehiläisten hunaja. Mielellään syö se myöskin muurahaisten munia +ja valmistaa usein muurahaispesiin talvimajansa. Ainoastaan hyvin +vanhojen otsojen luulee Heinäkangas kotieläinten kimppuun hyökkäävän; +mutta ne otsot, jotka kerran näin ovat aloittaneet, tulevat kovin +saaliin himoisiksi ja saavat suuria tuhoja aikaan. Kerran söi karhu +kolmessa päivässä ison lehmän eikä heittänyt jälelle muuta kuin +mahalaukun, sarvet, sorkat ja osan nahkasta. Hän arveli että +naaraskarhu on saaliinhimoisempi ja vanhaksi tultuaan isompi kuin +uroskarhu. Mahdottoman suuria mainitsi hän isointen karhunnahkojen +olleen; mutta kun muinoin oli tapana venyttää niiden pituutta niin +paljo kuin mahdollista, niin ei niistä voinut tehdä minkäänlaisia +johtopäätöksiä eläinten suuruudesta. Moni pulska karhunnahka oli +muinoin mennyt pilalle riihissä tai saunoissa kuivatessa, kuten silloin +oli tapa tehdä. Viime aikoina oli Heinäkangas oppinut suolaamaan niitä. +"Oikein suuri otso," sanoi ukko, "täyttää työreen niin hyvin +pituudelleen kuin leveydelleen, ja kuusi miestä tarvitaan kontiota +tupaan kantamaan." Lihavin on karhu talven kynnyksellä, kun maa alkaa +kylmää, ja se ennen jo katsotulle ja valmistetulle tilalleen paneupi +maata. Kaatuneiden puiden vieruksilta oli Heinäkangas tavannut useimmat +pesät, joko tuulen kaataman korpikuusen juurikon alta tai myrskyn +ruhjoman, juuriltaan lahonneen ijanikuisen hongan suurien oksien +suojasta. Kuusen oksista eli sammalista tekee kontio joskus pesänsä +kasvavan kuusenkin juurelle. Toisinaan löytää oikeita hiekkakankaihin +kaivetuita uunejakin. Jos karhua ei häiritä, niin makaa se pesässään +syömättä yli talven, kunnes lumi alkaa keväällä sulaa ja aurinko +herättää luonnon eloon ja toimintaan. Vasta myöhään keväällä sanoo +Heinäkangas karhujen laihtuvan. Kaikki ne karhut, jotka hän +maaliskuulla oli kaatanut, olivat vielä jotensakin lihavia, vaan ne, +jotka hän oli ampunut myöhään keväällä toukokuulla, olivat uskomattoman +laihat; mahalaukku ja suolet olivat niin typö tyhjät ja puhtaat, kuin +olisivat olleet pestyt. Peräpuoleen paattuu pihka- ja rasva-aineksista +niin kutsuttu _tappi_, joka sulkee koko ruoan sulatuslaitoksen. +Kuuluisa karhuntappaja Lloyd sanoo kontion hyvin sukkelaan laihtuvan, +jos se talvella pesästään säikäytettynä ja kauan vainottuna menettää +tappinsa. Vaikka Heinäkangas kerran, ryöstettyään emokarhun pesästä +penikat kahden viikon ajan, oli hätyytellyt itse emän Rahkoilan kylän +metsissä ja useita kertoja sitä haavoittanutkin ennenkuin kaatui, niin +eipähän se kuitenkaan ollut tappiaan hukannut. + +Vuoden alussa ennen helmikuun puoliväliä synnyttää karhu korkeintaan +neljä pentua. Syntyessään eivät ne ole koiran penikoita suuremmat, vaan +eroavat niistä kuitenkin paljo, sillä niillä ei ole häntää ja käpälät +ovat suhteelliset ruumiin kanssa, muutenkin ovat ne jo alusta alkaen +tavoiltaan oikeita pikku karhuja; sokeina ne syntyvät ja kasvavat +hitaasti. Heinäkangas kantoi kerran selässään penikulman matkan kolme +tuollaista vuoden vanhaa karhunpentua. Vuoden vanhoina eivät ne ole +pienenlaista metsästyskoiraa suuremmat. Kaksi kertaa oli tapahtunut, +että hän yhtenä päivänä oli emäkarhua haavoittanut ja että se +seuraavana päivänä oli uuteen väliaikaiseen pesään synnyttänyt kolme +pentua molemmilla kerroilla; emän kaadettuaan kantoi hän ne elävinä +kotiin. Ennenkuin emä lähtee pesästään ja rupeaa syömään, luuli hän +pentujen saavan sen utarista hyvin vähän maitoa. Heinäkangas vastusti +kiven kovaan sitä luuloa, että karhut muka syövät itsensä kylläisiksi +ennenkuin paneutuvat talvimajoihinsa. Päinvastoin arveli hän karhujen +paljo ennen maata panoansa heittäytyvän syömättömäksi, ja sitä todistaa +sekin seikka että pesässä ei koskaan ulostuksia tavata. + +Kontio elää vanhaksi ja kasvaa kauan; vanhaksi tultuaan pilautuvat +sen hampaat ja se laihtuu paljo, vaan vanhojen nahat ovat +pitkäkarvaiset, sakeat ja useinkin on niillä kaunis tummanruskea +karva, jonka nenät oikein hopealle hohtavat. Nahat möi hän usein +Arkangelin kulkukauppiaille ja sai niistä 20:sta aina 40 ruplaan +kappaleelta. Ylipäänsä ei ammuttu karhu siihen aikaan paljoa tuottanut. +Nimismieheltä sai hän vuoden odoteltuaan 6 tai 8 ruplaa tapporahoja, +jotka siihen aikaan kannettiin joka talosta, missä vain lehmä oli. +Minkäänlaista tiliä ei Heinäkangas sanonut koskaan saaneensa +nimismieheltä, joka hitaasti ja vastahakoisesti suoritti maksut ja koko +tilin teki hän näillä sanoilla: "Niin paljo se tekee, eikä sen +enempää." Kerran ehkä "kymmenennen kerran" tuli hän Hattulan +nimismiehen luo vaatimaan tapporahoja useista karhuista ja ilveksistä, +jotka hän oli ampunut Rahkoilan kylän mailta ja edellisenä vuonna kylän +käräjissä näyttänyt. Ensin antoi nimismies hänelle huutia noista +kirotuista alinomaisista tapporahan pyynneistä ja sitten lopulta sai +hän 40 ruplaa paljaita ruosteisia kuparilantteja. Hän ei saanut +minkäänlaista pussia, jossa olisi kantanut niitä, ennenkuin hän sitä +varten yritti riistaista paitansa yltään. Tapporahoja saadakseen näytti +hän kerran Janakkalan käräjätalossa yhtä aikaa 10 karhun ja 3 ilveksen +nahkaa. + +Ainoastaan kaksi kontiota oli Heinäkangas vaan lumetonna ollessa +tappanut; toinen niistä oli hänen omilla tiluksillaan kaatanut lehmän. +Muutamassa puussa pyssyn kantaman päässä useita öitä vahdittuaan karhun +tuloa haaskalle, viritti hän väkipyssyn eli suurireikäisen +muskettikiväärin siten, että jos karhu lähestyi haaskaa sitä tietä +myöten, jota hän luuli sen tulevan, niin täytyi sen koskettaa +jännitettyä messinkilankaa, joka silmänräpäyksessä laukaisi juuri sitä +kohden asetettuun pyssyyn. Kun Heinäkankaan seuraavana aamuna päivän +sarastaessa piti lähteä hevosta laitumelta noutamaan, kuuli hän kovan +latingin kumahduksen, ja kiiruhti heti paikalle. Isohkon vanhan +naaraskontion kuolonkamppaus oli juuri loppumassa; suuri lyyjyn möhkäle +oli sattunut rintaan ja mennyt takapuolen kautta ulos. Pitkän matkan +päässä oli pyssy, josta tukki oli katkennut. + +Toinen karhu, jonka Heinäkangas vaan vielä lumetonna ollessa oli +ampunut, oli hänen viimeisensä ja järjestyksessään 73:mas. Ukolla oli +hyvin hämärä ajantieto, niin ettei hän tarkemmin voinut sanoa milloin +se oli tapahtunut; hän muisteli sen syksyllä kuudennella +vuosikymmenellä tapahtuneen. Lammin pitäjässä Syrjäntaan metsissä oli +otso kaatanut lehmän ja kohta haettiin hevosella laajalti kuuluisa +karhuntappaja kostamaan karhulle, joka jo useina vuosina oli suuria +tuhoja aikaansaanut. Heinäkangas oli ottanut mukaansa pienen koiran, +jonka kuntoa hän ei vielä ollut karhunajossa koetellut. Kun hän sitten +auringon laskiessa hiipi haaskalle syöksi koira esiin ja alkoi ahdistaa +kontiota, joka täydessä rauhassaan illasteli. Koira ahdisti karhun +takapuolta niin hurjasti että Heinäkangas pääsi huomaamatta +ampumamatkalle. Naurettavaa kuuluu olleen nähdä, miten karhu tuon +tuostaan kääntyi ja koetti kämmenillään hotaista tuota urhokasta ja +sukkelaa koiraa; mutta kääntyipä karhu miten tahansa niin oli koira +aina sen -- takapuolella. Luoti sattui keskelle ruumista, meni sivulta +sisään ja tuli oikeanpuolisen reisiluun kautta ulos. Hiljalleen +takapuoltaan laahaten asteli karhu koiran hätyyttämänä tiehensä. +Heinäkangas latasi uudelleen, pääsi pyssyn kantamalle ja kaasi karhun +ampumalla suoraan sydämeen. + +Kerran oli Tuuloksen erämaissa raivonnut metsävalkea, jonka jälkeen hän +löysi liekkeihin hukkuneen mesikämmenen raadon. + +Heinäkangas oli aina ollut uuttera kalastaja, ja hän kehuikin, miten +onkiminen oli ollut hänen nuoruutensa aikoina tuotteliasta Harvialan +metsien monissa järvissä. Kerran oli hän yhtä-ikäisen paimenpojan +kanssa eräänä ihanana päivänä mätäkuun alkupuolella ollut Mustanvirran +järvellä ahvenia onkimassa. Eipä aikaakaan niin kuulivat he jonkun +matkan päässä rannikolta kontioiden mörisevän tuossa iänikuisessa +synkässä metsässä, joka ympäröi järven. Selvään kuulivat he, että niitä +oli kaksi eli useampia eläimiä. Hän arveli niiden parittelun olleen +parast'aikaa. Niiden mörinä oli niin kauheaa, että poikaparat heti +nostivat kiviriipan, sousivat rannalle ja pakenivat. + +Metsästäjävanhus tiesi mainita kaksi tapausta, jolloin sudet olivat +hyökänneet karhun kimppuun. Eräänä hyvin kylmänä päivänä uuden vuoden +vaiheilla kolmannen vuosikymmenen alulla lähti hän eräästä metsäniityn +ladosta taloon heiniä noutamaan. Sinne mennessään näki hän suuren +kivilouhen luona lumen tannerretuksi ja verisenä. Hän tarkasti paikan +ja huomasi karhun ja useiden susien jälet; jälet lähtivät muutamia +satoja syliä siitä olevasta karhun pesästä. Lunta ei moneen päivään +ollut satanut, vaan useista asianhaaroista päätti hän kuitenkin, että +taistelu oli äsken tapahtunut, ehkäpä vielä samana päivänäkin. +Hän meni heti kotiin, sieppasi Könnin pyssyn seinältä ja palasi +taistelutantereelle takaisin. Monta virstaa olivat sudet karhua +seuranneet, vaan lopulla heittäneet ajonsa sikseen. Lammin pitäjässä +ampui hän sitten kolmen päivän kuluttua saman kontion, joka jo oli +ennättänyt valmistaa uuden pesän. + +Erään toisen kerran ahdisti hän Harvialan metsissä useita päiviä +perätysten karhua, jonka halonhakkaajat olivat makuulta säikäyttäneet. +Karhu ei paneutunutkaan maata enää, jonka tähden Heinäkangas päätti +laskea molemmat koirat, Pollen ja Kepin irti koetteeksi eivätkö voisi +mesikämmentä "asettaa", kuten sanotaan, kun koirat äkäisesti hätyyttäen +estävät karhun pakenemasta. Vihdoin joutuivat koirat vereksille jälille +ja ajo alkoi; mutta äkkiä keskeysi se ja pelästyneinä tulivat molemmat +koirat metsästäjän jalkojen juurelle. Heinäkangas huomasi heti jotakin +merkillistä tapahtuneen, jonka vuoksi hän koirain kanssa lähtikin +karhun jälkiä seuraamaan. Tultuaan sille paikalle jolla haukunta oli +vaiennut, huomasi hän useiden susien jälkiä; sudet olivat ensin +seuranneet koirain haukuntaa, vaan sitten pari virstaa karhua ajaneet, +kunnes se pelasti itsensä sakeaan pensaikkoon. Luultavasti eivät hukat +sentähden uskaltaneet sinne tunkeutua, kun eivät parvessa voineet tehdä +hyökkäystään. Tämänkin karhun ampui Heinäkangas muutamain päiväin +kuluttua. Hän oli haavoittanut sen luodilla kupeesen, koirat ajoivat +sitä takaa useita virstoja, kunnes niiden levollinen haukunta ilmoitti +karhun kuolleeksi. + +Pyysimme häntä kertomaan, miten hän talvella varustausi +metsästysretkilleen. -- Keihästä hän ei ollut koskaan käyttänyt. +Aseinaan olivat luodikko, tuppipuukko ja kirves metsästyslaukussa, +jossa hänellä myöskin oli ampumavarat, taskumatti ja palanen +reikäleipää. Paksu villainen nuttu oli hänellä ihoa lähinnä. Jos ilma +ei ollut kovin kolkko, niin ei hän ottanut pitkävillaista, lyhkästä +turkkiaan, vaan sen sijaan lyhytvillaisen lammasnahkaliivin, +jonka päälle hän veti sarkatakin. Useita vuosia käytti hän +polvien alapuolelle ulottuvia hirvennahkaisia säämyskähousuja, ja +talvis-aikoina oli hänellä aina jalassa villaiset syylingit, joiden +paksut jalanalustat olivat palmikoimalla tehdyt. Ohkainen verkalakki +oli hänellä päässä; hänen tuuhea ja pitkä kellertävä tukkansa suojeli +korvia kylmältä ja kaulaa puista karisevalta lumelta. Metsästäjällä, +sanoi hän, pitää olla kevyt päähine, sillä jos pää asuu kovin +lämpimänä, tulee hän hitaaksi ja tarkkaamattomaksi. Ainoastaan +halonhakkuussa ja ehtoollisella käydessä oli hänellä lapaset, vaan +molempia tilaisuuksia varten olivat ne eri mallisia. Sen enempää ei hän +sydäntalvella, öiden pisimmällään ollessa, ollut nuotion ääressä yötään +metsässä viettänyt, kuin silloin kerran karhun pesässä kaksi yötä, +josta hän jo edellisen käyntimme aikana kertoi. Tähän vuoden aikaan +katsoi hän viisaimmaksi pimeän tullessa vaeltaa jollekin lähimmäiselle +ihmisasunnolle ja sieltä päivän valetessa palata metsään takaisin, kuin +puolen vuorokautta nuotiolla loikua. Sitävastoin piti hän soveliaampana +jo maaliskuun lopulta alkaen jäädä yöksi metsään, sillä siten säästyi +paljo aikaa ja voimia. Huhtikuulla viipyi hän metsässä monesti yhteen +kyytiin useita öitä, toisinaan aivan yksin, ei edes koira kumppalina. +-- Enempää kuin kaksi kunnon koiraa ei hän konsanaan saanut pitää niin +kauan, että niistä olisi ehtinyt kasvaa oivia karhukoiria. Muutamia +vuosia Pollen kuoleman jälkeen osti hän Kartanon tilalta koiran, joka +oli monessa tilaisuudessa Pollelle hyvänä apuna. Kepi oli tuon erittäin +oivallisen ilves-koiran nimi; mutta siltä puuttui Pollen kunnioitusta +ansaitseva luonne. Useita hyviä koirain alkuja oli hänellä ollut, vaan +ne joko sudet ennen aikaansa veivät eli kadehtijat myrkyttivät. + +Sana sanalta kirjoitimme vielä muistoon muutamia merkillisiä +karhunajoja, joita tuo vanha metsämies kertoili. Hänen omilla sanoilla +kerromme ne nyt. + +"Luulen sen olleen vuonna 1836, eli sitä seuraavana vuonna, kun +metsävalkea poltti suuren osan Harvialan erämaita ja minä samana +talvena ammuin kymmenen kontiota -- korkein luku mitä koskaan yhtenä +talvena olen kaatanut. -- Kylmä oli joulupyhien aikana talvinen aamu, +kun Pollea ja Kepiä kaksista kaulavitjoista taluttaen seurasin vanhoja +ilveksen jälkiä. Vasta sitten kun tapasin ilveksen lepopaikan yöllisen +retkeilyn jälkeen arvelin päästää koirat irralleen. Jälet johtivatkin +useiden kaatuneiden kuusien muodostaman ison murrokon sivuitse. Täällä +rähähtivät koirat haukkumaan ja niin äkkiä syöksähtivät ne eteenpäin, +että niiden kaulavitjat luiskahtivat kädestäni, ja minä samalla näin +neljä suurta kontiota nousevan ryteiköstä ja pötkivän pakoon. Ennenkuin +sain pyssyn selästäni ja jäniksen karvat sankilta, oli silmänräpäys +kulunut. Sillä välin pääsivät karhut etäämmälle, ja nuo paksut tiheässä +olevat puurungot kun olivat tielläni, niin en saanut sihtiä. Laskin +pyssyn olaltani ja lähdin koiria kaulavitjoista vapauttamaan; +lakkaamatta haukkuivat ne vielä tuolla ryteikössä, ja minä arvelin +niiden tarttuneen kaulavitjoistaan johonkin puuhun. Mutta miten +olikaan, niin hyppäsi äkkiä edestäni risukosta mahdottoman suuri karhu +esiin ja hädin tuskin sain sihdin ja ennätin pamauttaa, kun kontio enää +oli minusta vaan sylen päässä. Karhua pois hätyyttääkseni huusin +kovasti ja tuossa onnekseni pehmeässä lumessa juoksin niin nopeaan kuin +voin, karhu aina vain kintereilläni. Koiria estivät kaulavitjat eri +tahoilta ahdistamasta; ne seurasivat kuitenkin raivoisan karhun +kantapäillä. Pari kertaa olin paetessani vilkaissut taakseni ja näin +että karhu oli haavoittunut ja kidasta vuosi verta. Kovasti olin tällä +kertaa pelästynyt ja luulenpa kyllä, ett'eivät minun huutoni kuuluneet +yhtä rohkeilta ja uhkaavilta kuin kontion mörinä. -- Vihdoin riuhtoutui +oiva Polleni irti kaulavitjastaan ja tarrausi mesikämmenen takapäähän, +vaan saikin samassa sellaisen korvapuustin, että pyörien lensi useita +kyynäriä sivulle. Nyt heittikin karhu minun rauhaan ja lähti toiselle +suunnalle samoamaan. Urheasti sitä koirat ahdistivat, vaan Kepiä +haittasivat maata laahaavat kaulavitjat. -- Latattuani uudelleen, +kiiruhdin taas ajoa vastaan." + +Ystävälleni, joka ei ole mikään metsästäjä, huomautin mimmoinen rohkeus +tarvitaan vasta haavoitettua karhua hätyyttämään piilukkoisella +pyssyllä, jossa luotikin vielä on pieni, ja kuinka suureen vaaraan +silloin antaupi verrattuna siihen, kun on perästä latattava ja +isoreikäinen, kaksipiippuinen kivääri käytettävänä. + +Heinäkangas jatkoi: "Koko sen päivän vainosin karhua ja satuinkin +useasti ajoa vastaan. Näin kerran etäältä miten karhu, jota koirat +kintereillä ahdistivat, juosta lönkytteli jäätä myöten Leppolammin +poikki. -- Korkeintaan parin virstan matkalla äsköisestä karhujen +pesästä pysähdyin hämärän tultua. Puolijuoksussa olin koko päivän +seurannut ajoa, joka oli käynyt suurissa mutkissa. Pimeä oli jo, kun +hiljalleen vaelsin asuttuja seutuja kohden tuossa surkean näköisessä +metsässä, jonka tuli oli tuhonnut ja myrsky joukottain kaatanut sen +synkkiä karstaisia ajanhampaan kaluamia honkia. Kun vihdoin koirat +tulivat luokseni, niin hauskaa oli meistä tavata toisemme; minua +peloitti jo että ne olivat joutuneet susien saaliiksi, sillä monet +kerrat olin päivän kuluessa tavannut niiden jälkiä. Kaulavitjastaan oli +Kepin onnistunut päästä erilleen. Väki oli jo maata paneutunut, kun +saavuimme Kirrin kylään, josta tämä metsänkaistale Harvialan maata on +saanut nimensä. Palaneen metsän hiiltyneistä puunkuorista olimme niin +mustuneet, että aivan näytimme nokikolareilta. Yhteisen vuoteen +valmistin nyt itselleni ja koirille pirtin maaperäiselle lattialle. +Mesikämmenen kovasta korvapuustista oli Pollen vasen silmä melkein +umpeen pöhöttynyt, vaan aamusella oli koira kuitenkin ennen meitä +valmiina metsälle." + +"Ennen auringon nousua lähdin liikkeelle ja vainosin sen päivää +naaraskarhua, joka yhä vaan oli liikkeellä, iltaselta kävelin pitkän +matkan Könnin pyssyä hakemaan, sillä karhunajoissa en ilman sitä +itseeni koskaan luottanut. -- Aikaa voittaakseni pyysin isääni +seuraavana päivänä minua hevosella metsään saattamaan. Suoraan metsän +halki ajoimme Lammin ja Turengin mäkiselle tielle. Tämä tie, joka nyt +on erikoisen hyvässä kunnossa, menee läpi Kirrin metsien ja oli siihen +aikaan niin kapea että suuret puut estivät auringon säteitä maahan +tunkeutumasta. Puut olivat niin likellä rattaiden jälkeä, että kesällä +kahdet kärryt ainoastaan muutamin paikoin voivat sivuuttaa toisiaan. +Lahonneet puunkuoret peittivät maan ja noiden iänikuisten puiden +juurella vallitseva alinomainen pimeys oli ehkäissyt alhaisempien +kasvilajien kasvun; ainoastaan alahtavat maat, joilla ontoiksi +lahonneita kuusia kasvoi, peitti paksu karhunsammal. Vihreänä ja +rehevänä kasvoi se kivillä ja lahonneiden murrokkojen päällä." + +Kunnioitusta herättävä iäkäs Heinäkangas ja hänen vilkkaat kuvaelmansa +metsistä, jotka olivat olleet hänen miehuutensa urotöiden +näytelmätantereena, tekivät meihin mahtavan vaikutuksen. Monilla +jänisjahdeilla ja kalastusretkillä jollekin noista useista +kalarikkaista metsälammista olin oppinut tuntemaan noiden seutujen +nykyisen tilan; niiden entisen ulkonäön ovat metsävalkeat ja monet +sadat Harvialan mökkyrit kokonaan muuttaneet. + +"Kuusikymmentä kontiota", jatkoi ukko, "olen ampunut Harvialan +saloilla, ja ainoastaan kolmetoista muiden metsissä kaatanut." + +"Kirrin myllyn kohdalla menin koiraini kanssa metsään, josta isä palasi +hevoisineen takaisin. Päätin ensin etsiä jonkun noista neljästä +sisaruskarhuista, joiden arvelin hajautuneen eri tahoille ja itsekunkin +asettauneen omaan pesäänsä. Vaikka haavoitettu emäkarhu, joka vielä +edellisenä iltana oli liikkeellä, olisikin paneutunut levolle, niin en +voinut kuitenkaan toivoa tapaavani sitä pesältä. Pari tuntia olin jo +vakoillut kun Käsilammin ja Sääjärven välillä tapasin karhun jälet, ja +arvelin että joku noista neljästä oli siitä tallustellut. Koska katsoin +turhaksi koirien kanssa lähestyä karhua, jonka vasta kaksi päivää +sitten olin liikkeelle ajanut, sidoin ne kaulavitjoistaan puuhun kiini, +ja huomasin samassa että rungon kaarnaan oli piirretty risti. -- Sitä +paikkaa lähinnä olevaan puuhun, jonka luona karhu kaatui, oli minulla +tapana piirtää risti ja päivänmäärä osoittamaan, milloin se tapahtui; +vihdoin ei tuossa avarassa metsässä ollut seutua, jolla virstan alalla +ei olisi sellaista puuta löytynyt. Merkillistä on, että itse olen +elänyt kauemmin kuin nuo muistomerkit; ne ovat jo kaikki aikoja sitten +kaatuneet maahan ja lahonneet, taikka on kirves ne korjannut." + +"Karhua kiertäessäni näin tumman töyrään muutamien isojen kuusien +välissä. Aloin epäillä, otin sankilta jäniksen karvat pois ja tein +kierroksen voidakseni erään suurenlaisen kiven suojassa hiipiä +paikalle. Kolmenkymmenen askeleen päähän tultuani, näin karhun makaavan +muurahaispesässä. Otso nosti päätään ja verisestä kidasta huomasin +suureksi ihmeekseni, että se olikin juuri tuo haavoitettu naaraskarhu. +Hyvän sihdin sainkin ja laukasin. -- Karhu ryöpsähti vuoteeltaan ja +hirmuisesti ärjyen hyökkäsi minua kohden. Samassa silmänräpäyksessä kun +laukasin, harppasin sivulle ja oikein ruumiissani tuntui hyvältä, kun +nyt näin karhun keskellä ruudin sauhua ensin nousevan takajaloilleen ja +vaipuvan sitten nietokseen." + +"Polle, joka niin mainiosti osasi luiskahuttaa päänsä kaulanauhasta, +tuli kohta paikalle ja nyt kajahti ilmoille omituinen, levollinen, +kauas kaikuva haukunta, jonka se laskee ainoastaan silloin, kun äsken +kaadettu kontio tai ilves on hänen edessään; Kepi vastasi etäältä. Minä +tarkastelin tavattoman suurta, vanhaa naaraskarhua ja huomasin kaksi +päivää sitten ampuneeni alaleukaan, niin että muutamia hampaita oli +pois kirvonnut; äskeinen kuolettava luotikin oli ensin sattunut turpaan +ja sitten vasta sydämeen tunkeutunut." + +"Tosin ei enää ollut paljo joulukuun lyhyttä päivää jälellä, vaan +halusin kumminkin saada selkoa mihin päin nuo neljä karhua olivat +pesästä lähteneet. Makuupaikalle tultuani huomasin pesän niin ahtaaksi +että minua kummastutti miten viisi isoa karhua voi siinä toimeen tulla. +Niin suurten pentujen en ole koskaan nähnyt emäänsä seuraavan ja sen +kanssa samassa pesässä makaavan. Jälistä voin päättää niiden kaikkien +menneen pohjoista kohden, vaan kuitenkin niin, että itsekukin oli +mennyt omaa tietänsä. Yhden jälkiä seurasin kauan, sillä ne menivät +samaan suuntaan, jossa lähin ihmisasunto oli ja josta yöksi toivoin +saavani majatalon. Koska ei ollenkaan haluttanut ennen aikaansa +säikyttää karhua, jos tämä jo oli ehtinyt käydä levolle, niin panin +koirille kaulavitjat ja arvelin vasta seuraavana päivänä lähteä +kontiota uudelleen vainoamaan. Jälet menivät pitkin Sääjärven +itärannikkoa, josta voin otaksua, koska hyvin tunsin seudut, että +mesikämmen oli samonnut Kontuvuoren synkille ja murrokkoisille, tuskin +läpipäästäville harjanteille. -- 'Kontu' merkinnee kontiojen pesää, ja +kyllä tämä seutu siihen aikaan nimensä ansaitsikin." + +"Olin puolitiessä Sää- ja Kangasjärvien välillä, kun huomasin koirain +vainuavan jotakin otusta, ja aloin epäillä otson olevan lähistössä. +Vaikka hämärä oli jo käsissä, päätin kuitenkin koettaa ampua sitä, jos +se vain läheisyydessä oli. Sidoin koirat puuhun ja, Könnin pyssy +valmiina tulta antamaan, hiivin yksinäni kontion jälkiä. Lähiseudussa +oli karhunpesä, joka usein oli ollut asuttuna, ja kun jälet sinne päin +veivät päätin tehdä mutkaa, voidakseni mukavimmalta puolelta lähetä +pesää; mutta tällä tielläpä tapasinkin karhun, joka maata röhötti +kallellaan olevan vanhan hongan juurella, mistä edellisenä syksynä maan +vielä paljaana ollessa olin ampunut ilveksen; koirat olivat sen puuhun +ajaneet. -- Kahdenkymmenen askeleen päässä näimme mesikämmen ja minä +samalla kertaa toisemme ja silmänräpäyksessä ojensin minä pyssyni ja +sihtasin; mutta onnipa ei tällä kertaa seurannutkaan Könnin pyssyä; se +ei nallia tappanut!" + +"Karhu hyppäsi vuoteeltaan ja pakeni. Sattuipa nyt niin, että se juoksi +aivan liki noita sidottuja koiria, jotka riuhtoivat minkä jaksoivat +päästäksensä vankeudesta. Paraiksi ehdin paikalle estämään Pollea +päätänsä kaulanauhasta nuljauttamasta. -- Pimeä oli tuossa paikassa +tulossa, ja karhun vainoaminen olisi siis ollut tuiki hyödytön ja +vieläpä pilannut huomispäivän ajonkin. Usein olen ollut suutuksissa +tuosta klikkauksesta, sillä se oli ensi ja viime kerta, kun yksinäni +olisin yhtenä päivänä yksipiippuisella pyssylläni, sillä muita en +koskaan käyttänyt, ollut tilaisuudessa ampua kaksi täysikasvuista +karhua. Tosin oli kerran samanlainen tilaisuus tarjolla, vaan silloin +en ollut yksinäni eikä minun syyni ollut, ett'ei se onnistunut." + +Hän keskeytti metsästyskertomuksensa noista neljästä sisaruskarhusta ja +kertoi lyhyesti eräästä retkestä, jolla muudan metsästystoveri +hutiloimisellaan ja pelkurimaisuudellaan matkaan sai, ett'ei hän edes +kertaakaan saanut nähdä kahden suuren kontion vieretysten kellahtavan. + +Muutamana päivänä kevättalvella tuli hänen luokseen eräs metsämies +Tenhiälän kylästä. Oravaretkillään oli mies joutunut karhun pesälle. +Väsyneenä hiihtämisestä istahti hän hangelle vähän huokaisemaan ja +pisti piippuunsa; kun siinä hän istui ja katseli ympärilleen, huomasi +hän miten lämmin höyry vipattaen kohosi muutamasta töntyrästä +nietoksessa. Tuota lumiylännettä, joka oli aivan hänen likellä, luuli +hän ensin kinoksen peittämäksi kiveksi. Hän tarkasteli kauvan ilmiötä, +kunnes lopulta eroitti murisevaa ääntä, ja alkoi epäillä olevansa +karhunpesän lähistössä. Hänellä oli muassaan luodikko, sitä tavallista +laatua, jota talonpojat käyttävät, ja samanlaisella aseella oli +Heinäkangaskin useita kontioita kaatanut; mutta se mies ei varmaan lie +kertaakaan karhun lapaa maistanut, sillä tykkönään häneltä puuttui +karhun into. Sellaisissa tapauksissa oli siihen aikaan hyvin +tavallista, että Eero Mikonpoika Heinäkangas kutsuttiin, ja mieskin +lähti suoraan hiihtää puhkaisemaan kuuluisan karhuntappajan luo. +Empimättä sieppasi Eero "Könnin" seinältä, sukset eteisestä, ja niin +sitä sitten mentiin hyvää vauhtia pitkin jäähileen peittämiä korkeita +kinoksia. Jälkeen puolisen noin 4 aikana tulivat he perille, ja Eero +huomasi heti, että mies oli oikeassa. Juurinensa kaatuneen kannon +muodostamassa syvennyksessä makasi karhu kokonaan lumen peitossa. Pyssy +ojennettuna kiersi hän ympäri pesän, vaan kontio ei näyttäynyt. Oravain +ampuja seisoi paksun puurungon takana. Vihdoinkin asettui Eero kymmenen +askeleen päähän pesästä ja ärjähteli kovasti, sillä seurauksella että +hänen metsästyskumppalinsa pötki käpälämäkeen, vaan karhu ei +äännähtänytkään. Karhu nukkuu aina sikeämmin lumirikkaina talvina, +varsinkin kevättalvella hangen aikana. Eero huusi nyt toiselle, että +taittaisi pitkän riu'un ja tulisi häntä auttamaan. Vastahakoisesti +toimitti hän työnsä ja asettausi sitten taas puunrungon taa. Pyssy +toisessa ja salko toisessa kädessä lähestyi Eero nyt pesää ja syöksi +tarmonsa takaa salon kohti pesää. Samassa halkesikin hanki, luminietos +kohosi ja kaksi suurta kontiota nousi levoltaan. Sydämmeen käynyt luoti +kaasi toisen paikalle, vaan toinen pääsi kovaa hankea myöten +pakenemaan. Puun takana seisoi oravain ampuja latattu kivääri +vapisevassa kädessään, ja turhaan huusi hänelle Eero "ammu, ammu!" -- +Kaatunut karhu oli täysikasvuinen poika, vaan emä pääsi tiehensä. +Työlääksi kävi Heinäkankaalle seurata sen jälkiä useita päiviä, kun +hanki oli siksi kova, että useimmiten kantoi karhun; hienon lumisateen +perästä kadotti hän jälet kerrassaan eikä karhun uutta pesää löytänyt. +-- "Jospahan Polle ja Kepi olisivat elossa olleet", sanoi hän, "niin ei +se olisi koskaan pelastunut." -- Seuraavana talvena ampui Heinäkangas +Hattulan metsästä kaksi kontiota, joista hän arveli toista samaksi +emokarhuksi. + +Talon emäntä, iäkkään karhuntappajan tytär, tarjosi meille kahvea, +jonka juotuamme ja sen hyvyyttä ylistettyämme, kysyimme ukolta, eikö +hän ollut väsynyt tuosta alinomaisesta kertomisesta, jota usein vielä +olimme kysymyksillämme keskeyttäneet ja pöytäkirjaa kirjoittaessa +viivyttäneet. Nauraen vastasi hän: "Jos metsissä vielä löytyisi +karhuja, niin saisin niiden metsästämisen ehkä jättää nuorempien +miesten huoleksi, vaan vielä sentään jaksan kertoa muistelmani +saloilta." + +Hän kertoi nyt kahdeksan päivän kuluessa saaneensa kaikki neljä karhua +hengeltä. Yhdellä niistä oli emonsa vihainen luonne, ja jolleivät nuo +rohkeat koirat olisi sitä niin äkäisesti ahdistelleet, olisi +metsästäjälle eräänä päivänä käynyt huonosti, kun hän sitä pahoin +haavoitti. Toista ajoi hän takaa halki Vanajan pitäjän ja saikin sen +kaadetuksi Janakkalassa. Viisi kontiota ampui hän sillä kertaa +yhdentoista päivän kuluessa, ja samana talvena vielä toiset viisi. + +P. E. muistutti Heinäkankaan kerran maininneen että muudan karhu oli +häntä pahoin haavoittanut. Siitä tapahtumasta luuli ukko jo viime +kerralla kertoneensa. + +Hän pyysi meitä koettelemaan noita syviä arpia hänen vasemmassa +käsivarressaan ja reidessään, antakaamme hänen itsensä kertoa. + +"Kauniina päivänä vähää ennen Tuomaanmessua lähdin Pollen kanssa +Harvialan sydänmaille otsoa etsimään. Lunta satoi sinä talvena myöhään; +vaikka pakkasia oli ollutkin kauan, niin oli lumi vaippa vielä +ohkainen. Polle oli jo harjautunut erittäin taitavaksi ja sai aina +vapaasti juoksennella metsässä, näköpiirin ulkopuolelle ei se sentään +koskaan poistunut. Suuria oksattomia honkia kasvavalla hiekkakankaalla +huomasin sen kontiota vainuavan. Tuo viisas eläin oli jo niin oppinut, +ett'ei se makaavaa karhua haukkunut, ennenkuin olin ampunut. +Metsästysinnosta vapisi Pollen koko ruumis, kun se hiljalleen hiipien +soi minun mennä ohitsensa. Vähän matkaa kulettuani näin karhun 40:nen +askeleen päässä. Hietikkoon oli se kaivanut kuopan ja osa päätä ja +selkää näkyi selvästi. Minusta näytti kuin sen minuun päin oleva silmä +olisi ollut auki. Kun se makasi siinä niin sikeästi ja antoi minun +tulla niin lähelle itseään, vaikka se ei nukkunut, aloin heti epäillä, +että se oli emä poikineen. Karhulla on erittäin hieno vainu ja hyvä +kuulo. Talven alussa on perin vaikeaa tavoittaa yksinäinen karhu +pesästään; mutta paljoa helpompi on lähestyä emokarhua, jolla on +varjeltavat penikat. -- Ensin sihtasin silmään; vaan onnettomuudekseni +luovuin tuosta ensimmäisestä ja paraimmasta tuumastani, joka päähäni +juolahti, ja ojensin nyt pyssyn siihen kohtaan, jossa luulin sydämen +olevan. Kussa pyssy laukesi hyökkäsi Pollekin pesälle, ja kontio +kapsahti ylös ja syöksi suoraan minua kohden. Muuta neuvoa en keksinyt +kuin juosta pakoon. Karhu oli haavoittunut ja pysyin kauan aikaa kaksi +syltää edellä. Hätäni yhä eneni, kun Polle ei tullutkaan avukseni, +kuten tavallisesti; mutta tälläkin kertaa sain kiittää koiraani +pelastumisestani. Polle kuritteli pesässä noita lähes vuoden vanhoja +penikoita, ja kun ne alkoivat kovin parahdella kääntyi emä niitä +puolustamaan. Nyt pysähdyin heti ja latasin pyssyni. Polle piti +urheasti puoltansa, ja kun pyssyni olin saanut reilaan oli kontio +vaeltanut tiehensä ja heittänyt penikkansa siihen; josta arvasin sen +olevan pahoin haavoittuneen. Pennut yrittivät seurata emäänsä, vaan +siitä esti ne Polle, joka armahtamatta puri niitä. Ampuakaan en +uskaltanut, kun pelkäsin emän laukauksen kuultuaan äkkiarvaamatta +syöksyvän minun turvattoman päälle; sitäpaitse peloitti sekin, että +luoti sattuisi Polleen, joka kuppuroitsi noiden tuimien nulikkojen +kanssa. Kuten tavallista oli muassani laukussa pieni kirves, jolla nyt +naksauttelin pennut kuoliaaksi." + +"Pesällä näin että kuula oli ensin hiipaissut hiekkaan, ja siis +heikontuneella vauhdilla käynyt karhuun. Jos olisin ampunut silmään, +kuten ensin tähtäsin, niin olisi otus paikalle jäänyt. -- Olipa aivan +paraiksi työtä noita kahta karhunpentua kotiini kylään kantaessa." + +"Seuraavana päivänä lähdin Pollen ja minun ikäiseni ystäväni +renki-Jussin kanssa metsään haavoitettua emokarhua vainoamaan. Se oli +kulkenut pari virstaa, ja löytäessäni oli se pienellä kummulla kasvavan +kuusen juurella. Haavoitettuna kun oli, päästi se minut 30 askeleen +päähän. -- Kun se näytti yrittävän lähteä liikkeelle, niin ammuin minä +mäkeä ylöspäin etulavan taakse. Lauaistuani pyssyn syöksyi karhu heti +ruudin savua kohden. Pyörähdin ottamaan Jussin pyssyä, vaan hän juoksi +jo minkä ennätti ja oli jo monta syltää minusta. Äkkiä harppasin +muutamia pitkiä hyppyjä syrjään ja möristen seurasi nyt karhu Jussi +poloista, joka kauhistuksissaan kääntyi ympäri, ampui päin mäntyyn ja +lähti taas käpälämäkeen. Tuskallisella äänellä huusi hän useita +kertoja: 'Isäntä, älkää jättäkö minua!' -- Latatessani lähdin kontiota +seuraamaan, jolloin näin veripilkkuja karhunjälillä ja olin siis +uudelleen sitä haavoittanut. Kovasti ahdistaen sai Polle sen pakosalle, +ennenkuin ehdin saada pyssyni latinkiin, ja sitten kun ajo oli mennyt +kuulumattomiin ja koira palasi luoksemme, lähdimme takaisin kylään, +johon ei ollutkaan enempää kuin kolme neljännestä." + +"Hienosti sateli lunta, kun kuusikymmentäviisi vuotta vanhan isäni ja +Jussin kanssa lähdin tuota pahasisuista emokarhua lopettamaan. Muutamia +satoja syliä siltä paikalta, mihin sen päivää ennen olimme jättäneet, +emme enää verta jäliltä löytäneet. Parisen virstaa eteenpäin +kulettuamme ilmoitti Polle, että olimme sitä lähellä; nyt jätin minä +molemmat seuraajani Pollen kanssa hiljalleen jälessä tulemaan ja lähdin +yksinäni eteenpäin kävelemään. Täytyi panna koiralle kaulavitjat, sillä +se ei mitenkään olisi minua laskenut yksinäni menemään. Pamauksen +kuultuaan tuli heidän, samalla kun laskivat koiran irti, kiiruhtaa +paikalle. -- Hetkisen kulettuani näin jälkien poikkeavan tuulen +kaatamain korpikuusten muodostamaan murrokkoon, joka muodosti laajan ja +synkeän piilopaikan. Hapusin varovaisesti muutamaa kaatunutta +puunrunkoa myöten ja näin vihdoin kontion makaavan alapuolellani +lahonneen ja sammaltaneen puunrungon vierellä. Varmaan oli se jo +huomannut läsnäoloni ja oli yrittämäisillään uudelleen pakoon, kun +pyssyni suoraan alaspäin ojensin ja ammuin. Laukauksesta potkaisi pyssy +taaksepäin niin kovasti että minä tuolta pyöreältä puunrungolta pudota +rytkähdin suoraan karhun päälle. -- Hirveästi örisi kontio ja puri +minua sääriluusta aina lanteille ja kyynärluuhun saakka. Muistan +vieläkin hyvin kuinka silloin epätoivossani potkin ja sätkin ja +tavoittelin vyöltä veistäni, vaan luulenpa lopulta jo pyörtyneeni. +Sittemmin kertoi isä, ettei monta minuuttia pamauksen perästä kulunut, +ennenkuin Polle jo oli paikalla ja vihaisesti haukkuen hätyytti karhua. +Kun he itse juoksujalassa kiiruhtaen saapuivat perille oli kontio jo +kostonsa käyttänyt ja Pollen kovasti ahdistamana vitkalleen poistunut +salolle päin. Kun suurella vaikeudella olin päässyt pois risukosta, +sidoimme housujen päältä syvät haavani isän ja Jussin paidoista +revityillä siukaleilla. Toisien kannattamana seurasin sitten karhun +jälkiä, jotka menivät kylää kohden. Kun jonkun matkan olimme kävelleet, +kuului Pollen haukunta likenevän ja äkkiä olikin kontio aivan +edessämme. Kamalasti ärjyen yritti se hyökätä kimppuumme. Latingin olin +ampunut kivääristäni; otin isäni isoreikäisen hirvipyssyn, sihtasin +kitaan ja laukaisin, vaan savun hajottua olikin karhu jo kohoutunut +kahdelle jalalle ja seisoi nyt ainoastaan muutamien askelein päässä +meistä. Sieppasin Jussilta pyssyn ja silmänräpäyksessä laukasin. Karhu +lynksähti paikalla takaisin neljälle jalalleen, vaan lähti taas Pollen +ahdistamana verkalleen matkoihinsa." + +"Suoraa päätä menimme nyt lähimmäiselle talvitielle ja isäni kanssa +jäimme nyt Jussia odottamaan, kunnes hän kylästä toisi hevosen ja reen. +Kotiin tai lähimmäiseen asuntoon en olisi jaksanut vaeltaa, ja jos +yksin olisin ollut, niin elävänä en olisi Harvialan metsästä päässyt, +jos ensinkään olisin päässyt sieltä. Kun Jussi hämärissä saapui +hevosineen, oli Pollekin juuri äsken palannut ja minä otaksuin nyt että +minä sitä sentään olin eloon jäänyt ja karhu kuollut. Pahasti +kirventeli haavojani ja kuvettani pakoitti kovasti kotimatkalla." + +"Seuraavana päivänä lähti isä katsomaan oliko karhu kaatunut. Työläästi +sai hän Jussin seuraamaan mukanansa. Kehoitin heitä ottamaan hevosen ja +reen mukaansa, arvelin karhun jo kuolleen. He seurasivat neuvoani, +vaikka Jussi kovin epäili tokko karhua lyyjykään voi tappaa. Innolla +esitti hän, että varmuuden vuoksi pyyhkäistäisiin pyssyjä harakan +sydämmellä, joka hänen mielestään oli hyvä keino, kun pyssyä mieli +tappavaksi saada. Kun ei yhtään harakkaa kuitenkaan ollut saatavissa, +lähti Jussi vastahakoisesti matkalle. Kontio oli heillä reessä, kun +jälkeenpuolisen palasivat. Isä kertoi, että he olivat tavanneet +mesikämmenen lähellä sitä paikkaa, missä viime latingit olin ampunut. +Se oli maannut vatsallaan ja sitten vasta, kun useita kertoja olivat +kaukaa ampuneet ja viimeisen kerran aivan läheltä, uskalsivat he +lähestyä sitä, ja huomasivatkin silloin sen olevan hengetönnä ja -- +kylmänä." + +"Useita viikkoja olin vuoteen omana ja vasta lumen lähdön aikana ammuin +seuraavan karhun." + +Näin lopetti kertomuksensa tuo kunnioitusta herättävä karhun ampuja +Eero Juhani Mikonpoika Heinäkangas. -- Vielä myöhään illalla istuimme +ja kuuntelimme hänen miellyttäviä kertomuksiansa vanhasta ja nykyisestä +ajasta. Uuden ajan näki hän koittavan ja sydämmensä pohjasta uskoi hän +voimakkaan hyveen vielä kerran voittavan. Kuolemaansa odotti hän +samalla maapalstalla, jolla hän viime vuosisadalla syntyi; vaan levoton +ei odotuksensa ollut. Kaikkien arvossa pitämänä ja kunnioittamana +nautti vanhus elämätä, ollen kuitenkin valmiina lähtemään, kun +määräpäivä tuli. Vuosittain raivaa ukko vielä omin kourin alaa +uutisviljelykselle, vaikkapa ei itse saisikaan siitä satoa korjata, ja +talven pitkän hän verkkojansa kutoo. Ennen olemme maininneet hänen +viime syksynä ampuneen viisi metsoa. + +Suomen talousseura on kunnioittanut tuota toimeliasta +talonpoikaa ja rohkeata metsästäjää antamalla hänelle kunniarahan +päällekirjoituksella: "Taito ja Toimi." Eero Heinäkankaasen +sovitettuina voisivat nuo sanat merkitä: Tahto ja työ. Myöskin Suomen +metsästysseuralta on hän saanut muistorahan. Vielä elämänsä lopulla +tarkastaessaan tehtyjä metsästysurotöitään, varsinkin petoeläinten +metsästystä, pitäen niitä määrättyinä elämänsä tehtävänä, jotka hänen +oli onnistunut täyttää. Hänen omat sanansa olivat: "Voimallisen +miehuuteni aikoina elähytti minua petoeläintenajoon tulinen halu ja +tuntuipa kuin sisällinen tunne olisi vaatinut minua tuota haluani +kestävyydellä täyttämään." + + +HÄMEEN METSÄSTYSSEURAN SUDENAJOT TALVELLA 1883. + +Joulukuun keskipaikoilla saapui seudulle erään Hollolalaisen +tilanomistajan toimesta kolme "lukashia." Itse ollen ahkera metsästäjä +ja petoeläinten metsästyksen suosija jätti hän nämä harjautuneet +ammattilaiset seudun metsämiesten käytettäväksi hävittämään susiparvea, +joka oli näyttäytynyt kaupungin ympäristöllä. + +Nimitys "lukashi" johtuu siitä, että eräs kuuluisa sudenajaja Pskovin +läänissä Venäjällä oli nimeltä Luukas, joka kasvatti reippaat poikansa +samaan ammattiin, johon hän itsekin oli antautunut. Monessa polvessa +seurasivat hänen monilukuiset, miehuulliset jälkeläisensä kanta-isän +jälkiä ja kutsuttiin heitä tämän mukaan lukasheiksi. Vihdoin tuli siitä +ammattilaisnimitys huolimatta siitä, johtiko sukunsa mainehikkaasta +Luukkaasta. Rikkaat tilanomistajat Venäjällä ylläpitävät maatiloillansa +lukasheja suojelemaan metsästystä ja hävittämään vahingollisia eläimiä. +Ennenkuin aloitamme tarkemman kertomuksen niistä metsästysretkistä, +jotka Hämeen metsästysseura toimeenpani sudenajajiensa kanssa, tahdomme +tarkastella, miten ajoa meidän pahinta petoeläintämme vastaan tähän +saakka oli toimitettu. + +Sudenajo oikeassa merkityksessään oli vähän tunnettu Suomessa ja pedot +nähtävästi lisääntyivät. Ainoastaan sattumalta saatiin ammutuksi joku +susi vahtia pitäessä ulos heitetyltä syötiltä taikka pyydettiin +sudentarhoilla, kuopista, loukuilla tai myrkyllä. Pohjoisimmissa osissa +maatamme harjoitetaan paljoa tehokkaampaa hävityskeinoa siten, että +sutta ajetaan takaa suksilla. Pedolle ei anneta rauhaa syömään eikä +juomaan; suksimies kiitää nopeasti kinoksella, jolla susi vaikeasti +pääsee eteenpäin. Jos hanki kantaa loppuvat suden voimat kaikessa +tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Jos ajaja väsyy, etsii hän +lähimmäisestä asunnosta toisen harjautuneen hiihtäjän, joka vereksillä +voimilla jatkaa takaa-ajoa kunnes suden voimattomuudesta täytyy +pysähtyä ja se silloin tapetaan kirveellä tai keihäällä. Maan +eteläosissa tarjoavat sitä vastoin tiheässä olevat tiet helpon +tilaisuuden pakoon ja jälet kadottaa noilla useilla syrjäteillä. + +Meidän metsästysseuramme samoin kuin yksityiset urheilijammekin olivat +siinä luulossa, ett'ei susi voi tulla oikean metsästyksen esineeksi. Ne +kesä-ajot, joita silloin tällöin toimeenpannaan, jäävät aina +seurauksitta. Yksi ja toinen ammattimetsästäjä on löytynyt ja löytyy, +joka ainoastaan tuloa tarkoittaen etsii sydänmaalta sudenpesän ja +korjaa pennut, joista hän saa tapporahat, vaan emäsutta ei hän tahdo +ampua, sillä "lypsävää lehmää ei pidä teurastaa." Täällä Hämeessä +kerrotaan sellaisesta "metsästäjästä", joka oli ulottanut ajatuksensa +omasta edustaan niin kauas, että hän parittelun aikana oli varovasti +ajanut emäsuden yli rajan toisesta pitäjästä toiseen, jossa +sudenpennuista maksettiin korkeampi tapporaha, ja sitten vartioinnut +sitä, niin kauan kuin lumi oli maassa, ettei se vaan päässyt palaamaan +takaisin. + +Tuo jo vanhastaan tunnettu tapa, että talvi-iltoina ajellaan porsas +reessä ja jälessä viilevä sikoläätin pahnoilla täytetty säkki tai +lammasnahka, onnistuu harvoin ja käy usein kirottavaksi eläimen +rääkkäykseksi, koska metsästyskiihko helposti saattaa pahoin pitelemään +porsas-raukkaa, joka useinkaan ei tahdo päästää viettelyääniään ell'ei +sitä kiusata naskalimen pistoksilla tai muilla tavoin. + +Lukasheilla on tapana varhain kesällä etsiä sudenpesiä siten, että +niillä seuduilla, joissa niitä mahdollisesti on, auringon laskiessa +tarkasti kuuntelevat erottaakseen naaraan ulvontaa, kun se lähtee +pesältään; he merkitsevät sitten linjan osoittamaan suuntaa, josta +ulvonta kuului. Aamusella odottavat he taaskin sopivan matkan päässä -- +esimerkiksi virstan päässä edellisestä paikasta saadakseen kuulla emän +ulvovan pesälle takaisin palatessaan. Myöhään seuraavana iltana, kun jo +voi ajatella sen menneen ruokavarojen hankintaan, lähtee nyt kaksi +metsästäjää kukin omalle määrätylle suunnalleen ja niillä paikoin, +missä he toisensa tapaavat, tulee pesänkin löytyä. Hiljaa kuten emäkin +ulvovat he nyt ja heidän lähestyessä pesää vastaavat pennut, jotka +toinen metsästäjistä nopeasti korjaa pois. Sillä välin kuin toinen +hyvin kätkeytyy ja äännetönnä odottaa emäsuden tuloa, jolloin hän ampuu +sen. Myöhemmin kesällä, kun penikat jo ovat varttuneemmat, jättää koko +perhe pesän ja retkeilee vanhempiensa johdolla saaliin haussa. Moni +köyhä torppari kadottaa silloin ainoan lehmänsä tai hevosensa taikka +kaikki lampaansa, ja silloin täytyy sammuttaa tuli takasta ja +omaisineen lähteä talostaan ja kodistaan. Näinä vuoden aikoina +metsästävät lukashit susia siten, että penikkain vikinää jälitellen +houkuttelevat emän luoksensa ja ampuvat sen, sen jälkeen houkuttelevat +he pennut ja vihdoin uroonkin matkimalla naaraksen ääntä, jollei +heidän onnistu täten saada viimeiksi mainituita houkutelluiksi +pyssynkantamalle, voivat ajomiehet heidän vastauksiensa johdolla +kiertää ne ja huutaen ajaa ne joitakuita asetettuja ampujia kohden. +Sudenajo talvella, niinkuin lukashit sitä harjoittavat, tapahtuu siten, +että suden jälkiä seuraamalla kierretään siihen metsään, jossa he +yöllisen retkensä jälkeisenä päivänä oleskelevat. Jos hukat ovat +saaneet jonkun saaliin ja syöneet itsensä kylläisiksi, eivät ne kovin +kauas mene ennen kuin jo pysähtyvät johonkin viitakkoon, jossa ne +rauhassa makailevat päivän ja useinpa vieläkin kauvemmin. Silloin +voidaan ne kiertää jokseenkin pieneen kehään, kun vain seutu on sopiva +ja lumi niin pehmeää, ett'eivät kiertäjäin askeleet kuulu. Nyt +toimitetaan tavallinen kierroksen ajo, jolloin on vaarin otettava, että +metsästäjät ensin asetetaan alle tuulen, ja vasta sitten ajavat samalla +aikaa molemmin puolin metsästäjäriviä niin pian ja hiljaa kun +mahdollista muodostaa kehän ja alkaa huudella. Kaksi ensimmäistä +ajomiestä molemmin puolin likinnä ampujariviä seisovat koko ajan +hiljaa, eivätkä huuda, vaan viheltelevät ja taputtelevat hiljaa +kämmeniään. Jollei ajon keskus ole tullut asetetuksi suoraan linjaan, +vaan on kiertäessä käytetty teitä -- tai jotakin muuta luonnollista +rajoitusta -- ja kierros tullut kulmikkaaksi taikka käy kiertelevissä +kaarissa, niin pitää ajomiesten niin pian kuin mahdollista yhtäläisesti +huudellessa muodostaa linja tai tasainen kaari. Sivuilla olevien +ajomiesten tulee lakkaamatta huudellen aivan hiljalleen ja ajon +pohjukasta tulevien huutojen johdolla vähitellen vetäytyä ampumalinjan +sivulle samalle puolelle, jolla he itsekin ovat. Jokaisen ajomiehen +tulee voimainsa mukaan kiventää huutojansa, jos susi lähestyy, ja +koettaa kaikenlaisilla rajuilla liikkeillä säikyttää se kierroksen +sisäpuolelle päin. Metsästäjät ovat asetettavat tarkan harkinnan +mukaan, niin että ne paikat tulevat ensi sijassa varmistetuiksi, joissa +susi puiden ja pensastojen suojassa helpoimmin pääsee pakenemaan. Jo +ennen huutoja tulee jokaisen ampujan olla hyvin kätkössä, ja pysyä +hiljaa sekä liikkumatonna, huomio jännitettynä ja valmiina laukaisemaan +nopean ja tarkan luodin; sillä ajoa järjestettäessä voi tapahtua, että +susi eli sudet tulevat säikäytetyiksi ja juoksevat pyssymiesten luo, +ennenkuin huutoja on aloitettukaan. + +Mielellään käyttää perehtynyt metsämies sen ajan, jonka saa odottaa, +tyystin tarkastaaksensa ympäristöä pyssynkantamalle ja mittaillakseen +matkojen pituutta eri paikkoihin, ja tekee samalla useita huomioita, +ehkäistäkseen kaikki susien näyttäytyessä mahdolliset odottamattomuudet +ja huolimattomat laukaukset. Jos useita hukkia tulee samalla kertaa, +niin tarvitaan suurinta mielenmalttia. Varma ja harjautunut, hyvällä +kiväärillä varustettu metsästäjä tietää aina miten hänen luotinsa on +sattunut ja onko susi vaarallisesti haavoitettu; hän ei menetä toista +luotia samalle sudelle, vaikka se jatkaisikin pakoaan. + +Niin sitkeähenkinen kuin susi onkin, ei se sentään voi pitkiä matkoja +paeta, kun ruumiissaan kerran lienee karkeita luotia, ja jälet vievät +aina sille paikalle, jossa se on kaatunut ja heittänyt henkensä. +Monesti tapahtuu, että siihen on käynyt useita hyvin tähdättyjä luotia +tavallisen matkan päästä, mutta sittenkin on se pakoaan jatkanut; vaan +muutamien kymmenien askelten päässä kaatuu se kesken hyppyjään +hengetönnä kentälle. Ainoastaan hyvin likeltä laukaistessa on syytä +epäillä ampuneensa hongikkoon, jollei se paikalla laukauksen jälkeen +kaadu; sellaisen matkan päästä ampuu helpommin hunnikolle, ja kun +pienet luodit pienenlaisessa ympyrässä sattuvat otukseen, tulee sen +paikalle kaatua. Levollisella mielenmaltilla tulee innokkaan +metsämiehen ampua toinen laukaus, sillä hutiloiminen ja kiivaus +tuottavat usein ikävän muiston päin tuuleen menneestä laukauksesta, +varsinkin jos se tuota vihattua hukkaa tarkoitti. Yhtä paljo suututtaa +sekin, kun jälestäpäin huomaa laskeneensa molemmat latinkinsa yhteen +suteen saadakseen sen paikalle kellistymään, sen sijasta että olisi +voinut tappaa kaksi, jos ensimmäisen olisi antanut hetkisen paeta +varmaa kuolemaansa. Vielä toisenkin kokemuksen saamme sudenajosta +talvella. Vaikka sudet tavallisesti heti pakenevat ajoa suoraan ampujia +kohti, tapahtuu useinkin, että ne ikäänkuin suurempaa vaaraa aavistaen +rauhallisella puolella, ainoastaan pakosta ja viimeisellä hetkellä +esiintulevat ampujain riville sittenkuin jo ovat useita kertoja +koettaneet pyrkiä ajon lävitse. On sen tähden tarpeellista seistä yhtä +hiljaa ja tarkkaavaisena, vaikka ajo olisikin tullut jokseenkin likelle +ilman että mikään susi olisi näyttäytynyt, samoin tulee myöskin seista +hiljaa ja äänetönnä suden kaadettuansa, jos useita olisi sattunut +olemaan kierroksessa. Myös voi tapahtua, sitten kun kaikki sudet jo +ovat ammuttu, että kettu pistää esiin nenäkkään kuononsa ja kaadetaan. + +Suomessa kuten koko Euroopassakin ei ole kuin yksi susilaji. Mustia +susia, joita toisinaan tavataan parveissakin -- viime vuosina on +sellaisia nähty Ahvenanmaalla -- ei pidä sekoittaa Pohjois-Aasiassa ja +euroopalaisen Venäjän koillisessa kulmassa kotiutuueisin mustiin susiin +(Canis Lycaon), vaan ovat katsottavat joksikin toisintolajiksi samoin +kuin valkeat sudetkin, joita harvassa tavataan pohjan perillä. + +Skandinaaviassa ja Suomessa lienee susi suurempi kuin heimolaisensa +etelä-Euroopassa. Edempänä on erään tänä talvena ammutun suden mitta ja +painomäärä ilmoitettu; se onkin suurimpia tähän saakka tavatuista. +Voimakasta hammasriviä, karkeatekoista luurankoa ja paksua kaulaa +tarkastaessa voi käsittää mahdolliseksi, että susi voi, seitsenvuotias +lapsi kidassaan, paeta metsään. Susi on kaikkien eläinten vaarallinen +vihollinen, niin hyvin pienimpien lintujen, joiden pesät se hävittää, +kuin suuren hirvenkin. Näkee useinkin hevosten takajaloissa melkoisia +arpia, joiden kohdalta susi on lihakappaleen haukannut. Kengitetyt +hevoset puolustavat kyllä itsensä, varsinkin jos niitä on useampia, se +onkin jo vanha satu, että ne asettautuvat piiriin päät sisään päin ja +asettavat turvattomat varsat sen keskelle. Vanhoille saduille +annettakoon oma arvonsa. Metsästysretkistänsä Ruotsissa kuuluisa +englantilainen Lloyd kertoo kerran susiparven repineen karhunkin. +Lämpimämmissä maissa lienee susi vieläkin rohkeampi ja julmempi, sillä +kerrotaanpa ett'eivät matkustajat uskaltaneet kulkea eräillä tienoilla +muuten kuin aseilla varustettujen ratsastajien suojassa. + +Niinä aikoina kun sudet etsivät itselleen pesää, jossa sittemmin +huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa synnyttävät poikasensa, +vetäytyvät ne jylhimpiin asumattomiin metsiin; mutta syksympänä kun +pennut ovat jo hiukan varttuneemmat, alkaa niiden retkeilyt ja talveksi +kokoontuvat ne usein suuriin joukkoihin ja viljellyillä seuduilla +tekevät tuhoa sitä uskaliaammin mitä kovemmaksi pakkanen kiihtyy. +Useimmat kotieläimet ovat tänä vuoden aikana huoneissa varmassa +turvassa, ja ainoastaan jonkun sian voivat ne yksinäisistä taloista +siepata kitaansa ja paeta metsään; vaan uskomattoman paljo koiria ne +sen sijaan saavat talvisina aikoina saaliikseen. Huomioon pantavaa +muuten on, että ne niin harvoin kesäisillä ja syksyisillä +metsästysretkillään hätyyttävät koiria; sellaista tapahtuu kuitenkin, +vaan useammin seuraavat ne niitä jälessä uskaltamatta sentään tehdä +hyökkäystä, kerrotaanpa muutamilla seuduilla Venäjällä ja Puolassa +löytyvän erityisiä koiria juuri sutten ajoa varten. Eräs niistä +lukasheista, jotka ovat osaa ottaneet näihin muistoonpanojeni +aiheina olleihin metsästyksiin, kertoi muutamalla venäläisellä +tilanomistajalla, jota hän oli palvellut, olleen kaksi koiraa, jotka +karhunajossa useita kertoja olivat tappaneet karhun sen pesästä +hyökätessä. + +Ei liene ollenkaan epäiltävää, että susi ja koira toisinaan ovat +unohtaneet synnynnäisen vihollisuutensa ja paritelleen; vaan sikiöt +tulevat hedelmättömiksi. Luotettavat omin silmin nähneet todistajat +kertovat eräänkin tapauksen, jolloin koira ajoi naaraskettua, joka taas +aina koiran likelle tullessa mitä liehakoitsevimmilla liikenteillä sai +sen lauhtumaan ja houkutteli sen lemmenosoituksiin; naaraskettu lähti +kuitenkin aina kohta pakoon, jolloin koira vihaisesti haukkuen seurasi +sitä, kunnes luoti sen vihdoinkin kaasi. Susi on nähtävästi lähemmin +sukua koiran kuin ketun kanssa. Tuo vanha sananparsi "omaiset ne +pahimmat ovat" toteutuu parhaiten susissa. Tämän talven metsästysten +aikana on omaistensa raaka saaliinhimo tuottanut surman kahdelle +sudelle. Molemmilla kerroilla oli etupuoli koskematon. + +Kettu on suuressa arvossa viisaudestansa ja taidostansa pelastautua +tukalimmistakin tiloista; mutta eipä hukka suinkaan ole siinä suhteessa +sukulaistaan huonompi. On huomattu vasta laitetusta sudentarhasta +tavallisesti ensi vuosina saatavan useampia näitä eläimiä, vaan +sittemmin muutamiin vuosiin ei yhtään, kunnes kaikki peräänkatsanto on +heitetty sikseen ja portit useita vuosia olleet auki; jos silloin +sudentarha on uudelleen kuntoonpantu ja varustettu haaskalla, voi sillä +ehkä saada hengiltä muutaman nälkäisen hukan. Tämä seikka näyttää juuri +todistavan suden selittämätöntä taitoa oivaltaa viekkaan paulan ja +siitä ilmoittaa lähellä asuville sukulaisilleen. Sudessa on suurin +varovaisuus yhdistynyt ihmeteltävään uskaliaisuuteen. Yön pimeydessä +käyskelee se talojen ympäristöillä ja tutustuu paikallisoloihin, jotka +tilaisuuden sattuessa voivat olla eduksi hänen saaliinhimolleen. Monta +vuotta sitten tapahtui kerran Karkun pitäjäässä, että susi sieppasi +koiran kahden asutun tuvan välisestä eteisestä, varhain iltasella, kun +valkea vielä paloi molemmissa tuvissa. Usein käyttävät sudet viekkautta +ja väijymystäkin. Samalla kartanolla näki kotiväki muutamana päivänä +iltahämärässä, miten talonvahti vihasesti haukkuen vähitellen poistui +kartanolta; haukkuminen herätti heidän huomiotaan, ja nyt näkivät he +suden, joka vähän matkan päässä vetäysi metsään koiran edestä. Aidan +nurkkauksen taa tultuaan hyökkäsi eräs toinen väijyksissä ollut susi +koiran niskaan ja samassa silmänräpäyksessä kääntyi toinenkin toveri +täyttä laukkaa avuksi. Koiran kohtalo oli ratkaistu. Löytyy tapauksia, +jolloin, koira tuollaisista taisteluista on voittajana eronnut. Eräällä +Päijänteen saarella hyökkäsi kartanolla olevan koiran kimppuun useita +susia. Kun talonväki, ankarasta haukunnasta jotakin peläten, tuli ulos, +lähtivät sudet pakoon; mutta sen suden, joka viimeiseksi yritti hypätä +kartanon ympärillä olevan kivimuurin yli, veti tuo vahva ja uskalias +koira kerran toisensa jälkeen alas muurilta, kunnes ihmiset ennättivät +apuun ja korennolla tappoivat suden. + +Sudella on erinomaisen tarkka vainu ja terävä näkö, aukeilla paikoilla +on se rohkeampi kuin metsässä ja tekee kotieläimille vähemmän vahinkoa +kesällä kuin syksyn lopulla ja talvella. Kun susi tulee haavoitetuksi +ja kipeäksi myrkystä tai jotenkin muuten, syövät kumppalit sen +suuhunsa, ahmien ensi palakseen sisukset; tavallisesti palaavat he +muutaman päivän jälkeen eivätkä vihdoin jätä karvoja tai +luunsipaleitakaan jälelle. Mahalaukku ei vain näytä kelpaavan niille. + +Suden jälet ovat koiran jälkien kaltaiset, mutta paljoa suuremmat ja +leveyteen verrattuina hiukan pitemmät. Takajalkojen etuvarpaissa on +vahvat kynnet, jotka kovimmallakin maantiellä jättävät lumeen selviä +reikiä. Käydessään astuu se takajalalla etujalan askeleihin, ja kun +useita susia seuraa toisiaan astuvat ne aivan samoihin jälkiin; mutta +jos ne ovat juosseet tai laukanneet, voi kuitenkin jälistä eroittaa +niiden luvun. Syvässä lumessa kiivaasti laukatessaan uppoaa se +syvempään kuin kävellessä, jonka tähden se lumisina talvina mielellään +vetäytyykin teille; sellaisissa tapauksissa syö se myös saaliinsa +mieluummin keskellä tietä. Susi on huolimatta hänen raaoista tavoistaan +kuitenkin seuraa rakastava eläin. Talvilla kulkevat ne suurissa +parvissa, eroavat toisinaan ja itse kukin samoaa saaliin etsintään, +vaan sittemmin ne taas yhtyvät toisiinsa. Suvi-ilmoilla pysyttelevät ne +yksissä kohdin ja voidaan helposti kiertää, jos ilma on äkkiä kovasta +pakkasesta muuttunut suojaiseksi. Ne eivät mene mielellään raadolle, +ell'ei kova nälkä heitä siihen pakota, ja ne näyttävät voivan olla +ruo'atta monta päivää; sen sijaan syövät ne vatsansa ihan pullolleen, +kun kerran saaliille pääsevät. + +Otaksutaan yleisesti suden, joka kerran on maistellut ihmisen +lihaa, haluavan sitä, ja tämän halun sanotaan menevän perintönä +jälkeläisillekin. Harvoin on kuultu, että susi yhden lapsen siepattuaan +ei olisi useampia tuollaisia hirmutöitä tehnyt perästä, kahdenkymmenen +luvun loppupuolella ryöstivät sudet yhdeksäntoista lasta Ruotsissa +Gefleborgin läänissä; muutama vuosikymmen sitten kulki Kivennavan +pitäjäässä Viipurin lääniä samanlainen surullinen huhu ja kaikilla on +varmaankin tuoreessa muistossa nuo lukuisat lastenryöstöt Turun +seuduilla. + +Juuri nuo kauhistuttavat sanomat "taaskin on susi syönyt lapsen", nepä +ne vihdoinkin saattoivat hallituksen, sen jälkeen kun korkeat palkkiot +olivat näyttäyneet voimattomilta, kutsumaan muutamia lukasheja +Venäjältä. Nämä tappoivat majuuri Thuringin johdolla useita susia +talvella 1881-82 niillä tienoilla, joilla nuo hirveät lastenryöstöt +olivat tapahtuneet. Sittemmin ei ole yhtään tuollaista tapausta enää +kuulunut. + +Yksi lukasheista sijoitettiin Evon metsähoito-opistoon ja kolme +Hollolaan ennen mainitun tilanomistajan luo. Viime syksynä kuului +lukuisia valituksia susien tuhotöistä Hämeenlinnan ympäristöllä, ja +lumen tultua huomattiin kahdeksan eli yhdeksän suden jälet, jotka +osoittivat susien samoilleen varsinkin Janakkalan ja Vanajan pitäjissä. + +Läänin kuvernööri esitti hallitukselle, että rahoja määrättäisiin +sutten hävittämistä varten ja hänen välityksellä asetettiin Hollolan +lukashit hänen käskynsä alaisiksi. + + * * * * * + +Lukashit Iivana Paklja, hänen nuorempi veljensä Vasiili ja Iivana +Gavrilovits saapuivat joulukuun 14:nä päivänä Hämeenlinnaan. Valtioavun +hoito uskottiin Hämeenlinnan pataljoonan upseereille. Näiden mukana oli +nyt ajoväkenä muutamia kymmeniä sotamiehiä ja kaksi ensin mainituista +lukasheista. Koko viikon kesti metsästystä laajalti samoillessa ja +innokkaissa toimissa, ilman että lukashein kuitenkaan onnistui kiertää +petoja. Myönnetyn virkavapauden ja runsaan rahamääräyksen loputtua +palasivat niin hyvin upseeristo kuin miehistökin kaupunkiin. Vaikeuksia +viikon ajalla lisäsi kova pakkanen, jonka kestäessä sudet olivat +myötäänsä liikkeessä. + +Päivää myöhemmin sotilasajon lopettamista Janakkalan pitäjäässä +onnistui lukashi Jaakkiman, joka metsänhoito-opistolta muutamain +metsästäjäin kanssa oli tullut seudulle, jossa äsken mainittu ajo juuri +oli lopetettu, kiertää koko susilauma. Muutamain harvojen metsästäjäin +ja ajomiesten kanssa toimeenpantiin ajo ja kaksi sutta ammuttiin. +Seuraavana päivänä kierrettiin pedot uudelleen ja onnelliset ampujat +tappoivat taaskin kaksi. Parvessa arveltiin jälellä olevan vielä 4 tai +5. Tarkka kertomus näistä jahdeista olisi varmaan sekä huvittava että +opettavainen, mutta koska muistoonpanija otti osaa ainoastaan niihin, +jotka sen jälkeen aloitettiin, voimme ainoastaan niistä tässä antaa +tarkemman selityksen. + +Ihan uudenvuoden päivän illalla kokoontui Hämeenlinnan metsästysseura, +syystä että kolme äskenmainittua lukashia oli muutamiksi viikoiksi +annettu seuran käytettäviksi, jos niin pitkä aika todella tarvittaisiin +sutten hävittämiseen seudulta. Viisitoista metsästäjää ilmoittausi +haluavansa lukashien johdolla ottaa osaa suden ajoon; jos ne saataisiin +kierretyiksi, kutsuttaisiin tarpeellinen ajoväki lähimmistä kylistä. + +Päivän valetessa tammikuun 2:na päivänä matkusti koko seurue +kaupungista. Viime päivinä ei ollut mitään ilmoitusta susista saapunut +ja summittaisin ohjattiin matka Katumaanjärvelle ja pitkin metsäteitä +sinne tänne eri suunnille, kunnes kaikki osanottajat saapuivat Turengin +kylään. Sieltä matkasivat kaikki yksissä koilliseen päin Sääjärven +torppaan saman nimisen järven rannalla, jossa nyt levähdettiin +päivällisten aikaan ja hevosia syötettiin. Sen jälkeen jatkettiin +vakoojaretkeä ensin Kankaan kylään Hämeenlinnan ja Viipurin teiden +risteyksessä ja sitten Harvialan metsien halki takaisin Sääjärvelle. +Täällä järven läheisyydessä tavattiin nyt melkein tuoreet suden jälet; +mutta silloinpa oli päiväkin kulunut ja kaikki toimeenpiteet täytyikin +lykätä seuraavaan aamuun. Yötä oltiin torpan pienessä tuvassa, johon +nyt paitse torpanväkeä piti mahtua 15 metsästäjää, 3 lukashia ja 8 +kyyditsijää. + +Tähän vuoden aikaan laskeutuu aurinko muutamia tuntia jälkeen puolen +päivän; mutta pitkä, pimeä iltapäivä ei piisaanutkaan kaikkien +kerrottavien ja kuunneltavien metsästysjuttujen ja hauskojen historiain +kertomiseen. Vielä myöhään illalla oli mieli erittäin virkeä ja toiveet +milteipä kasvaneet. Olihan löydetty suden jälet, oli käytettävänä 3 +lukashia, jotka miesikänsä olivat susia tappaneet, ja koko seuruehan +oli sitä paitse juuri tätä varten täällä. + +Aamulla ennen päivän koittoa menivät lukashit jälkiä etsimään ja susia +kiertämään, Jokseenkin kova lumen tulo alkoi päivän valetessa. +Metsästäjät tarkastivat kivääreitään ja ampumavarojaan ja +valmistausivat liikkeelle lähtöön odotellessaan lukasheja heti +tulevaksi ilmoittamaan, että sudet olivat kierroksessa. Aika kului yhä +enemmän päivemmäksi ja sitä varmemmiksi tulivat vilkasverisemmät siitä, +että kierrosta parast'aikaa hommattiin; mutta päivällisten aikaan +palasivat lukashit mitään jälkiä löytämättä. Eilen illallakin nähdyt +jälet oli lumi peittänyt. Moni alkoi aavistaa sudenajon sentään olevan +jotensakin vaikean ja miettiä, että päiväkausi voi kulua ilman että +yhtään sutta saadaan. Koko seurue istahti nyt rekiin ja niin sitä sitten +kulettiin laajoilla samoiluretkillä koko päivä, kunnes pimeässä +vihdoinkin saavuttiin Pietilän tilalle, 8 virstaa Hämeenlinnasta +Turenkiin menevän tien varrella. Täällä sanoi talonisäntä varemmin +päivällä nähneensä suden jälet noin pari virstaa talosta. Muutamia +metsästäjiä meni lukashi Iivana Pakljan ja isännän kanssa tarkastamaan +asianlaitaa ja lyhdyn valossa huomasivatkin he suden jälet, jotka +tulivat metsästä ja menivät metsätietä pitkin. "Lukashi" nousi +korkealle harjulle ja laski sieltä kotvasen mitä kauneinta suden +ulvontaa. Ensi kerran kuulimme tätä matkivaa sudenääntä. Lienee hyvin +vaikeaa tähän vuoden aikaan saada sudet vastaamaan, eikä se tälläkään +kertaa onnistunut. Ulvomisen tarkoitus olikin vaan pidättää seudulla +se, jonka jälet olimme löytäneet, ja houkutella muitakin parvesta. + +Osa metsästäjistä matkusti nyt kaupunkiin nukkuakseen omilla +vuoteillaan; toiset nukkuivat Pietilän tilalla yönsä. Siellä +opettelimme koko illan lukashin johdolla ulvomaan. + +Päivän sarastaessa lähtivät Paklja ja Gavrilovits metsään, lähettivät +Vasiilin ajamaan Turengin seudulle ja käskivät sotkea pois kaikki +teiden vieruksilla löytyvät sudenjälet, sillä Paklja oli saanut kuulla +että lukashi Jaakkima Evon metsähoito-opistolta oli tullut seudulle. +Tämän kateellisuuden synnyttämän toimeenpiteen saimme vasta myöhemmin +tietää; mutta kun häntä ankarasti siitä nuhtelimme, kielsi hän koko +jutun. Hyvissä ajoin aamulla saapui kaupungista useita metsästäjiä. +Ilma oli kaunis ja kylmä; kaikkia elähytti aavistus, että nyt siitä +jotakin tulisi. Iivana Paklja palasi kello 11 ja ilmoitti suden olevan +kierretyn virstan päässä talosta. Hän pyysi toimittamaan ajoväkeä +kiireimmiten ja sanansaattaja lähetettiinkin hevosella heti +lähimmäisiin taloihin. Puoli tuntia myöhemmin oli 23 miestä koolla ja +nyt piirsi Paklja kinokseen kartanolla kartan kierroksesta. Hän puhui +ainoastaan venättä ja hänen neuvonsa metsästäjille ja ajoväelle käänsi +eräs metsästäjistä suomeksi ja ruotsiksi. Jo marssin alusta oli +tupakanpoltto ja puhelu kielletty, kierrokselle saavuttua asetettiin +nuo 13 metsästäjää pitkin erästä metsätietä 40 askeleen päähän +toisistaan Pakljan jo etukättä osoittamille paikoille, niin että joku +pensas oli jokaisen edessä suojana. Ajoväki sijoitettiin paljoa +harvempaan ja niitä kahta miestä, jotka olivat ampujariviä lähinnä, +kiellettiin huutamasta, ennen kun susi näyttäytyi tai ajo läheni. +Juhlallinen oli tuo hetki ennen ajon aloittamista. Ilma oli ihana, +raitis ja niin sanoakseni puhdas pohjoismainen talvi-ilma, joka on niin +tuttu meille kaikille. Ei ääntäkään kuulunut tuossa lumoavassa, +hopealle hohtavassa metsässä. -- Nyt se kerralla ratkesi. Kelpo Iivana +Gavrilovits päästi karaistuista keuhkoistaan pitkän huudon, joka koko +ajon kertomana mahtavana jymynä salojen kaikujen lisäämänä vyöryi +eteenpäin valtavissa äänenlaineissa. -- Muutamia minuuttia kului tässä +kummallisessa mielenvirityksessä -- pau! -- muutamia silmänräpäyksiä +pau! -- taas hetkinen -- pau! -- ja vieläkin kaksi laukausta. +Metsästyksen innosta sykkivin sydämin seisoimme siinä ääneti ja hiljaa +kuunnellen ajoa, joka muistutti satuperäisten jättiläisten korottamaa +sotahuutoa. Vähitellen, mitä lähemmäksi se tuli, väheni sen voima, yksi +ja toinen luminen olento siinti valkeassa metsässä, ja nyt kiirehtivät +kaikki ammutun suden luo. Siinä syntyi oikein hauska näytös, kaikki +puhelivat yhtä aikaa, nauroivat tyhjälle ja tunkeusivat nostelemaan ja +katselemaan hukkaa, joka makuupaikallaan lepäsi ja katsoa tirrotti +vinokulmaisilla silmillään taivasta kohti. Lukasheille hurrattiin ja +hurrattiinpa sudellekin, jota tehdessä kaikkien punaposkisten +huurrepartaisten kasvot loistivat tyytyväisyydestä hymähdellen. Niin +kannettiin sitten susi riemusaatossa Pietilän tupaan, jossa se +sijoitettiin keskelle lattiaa ja sen ympärillä tanssittiin, kunnes +kaikki metsästyspullot olivat tyhjennetyt. + +Päivän voittoriemua lisäsi se seikka, että kaadettu peto oli naaras. +Toiset arvelivat sen olevan vanhan, toiset nuoren; joka tapauksessa oli +se naintikelpoinen ja olisi keväällä synnyttänyt kokonaisen poikueen +pahanilkisiä nulikoita. + +Ennen lähtöä myytiin huutokaupalla susi, josta tapporahat tulisivat +joka tapauksessa lankeamaan metsästysseuralle. Ensimmäinen huuto oli 15 +markkaa, joka vastasi sen oikeaa arvoa; sitten korotettiin tarjousta +vähitellen 40 markkaan; mutta kun tuli selville, ett'ei aikomus ollut +tehdä ostoa yksistään oston tähden, nousi jalo kilpailu metsästysseuran +hyödyksi, ja tuossa hetkessä nousi huuto 200 markkaan. Vasara putosi +erään metsästysseuran innokkaimman jäsenen hyväksi. + +Kello 2 päivällä palasi koko jahtiseurue takaisin kaupunkiin, jossa +uutinen tapetusta hukasta nopeaan levisi ja houkutteli joukottain +katselijoita. Iltasella kokoontui seura viettämään päivän voittoriemua +ja päätti kaikella innolla jatkaa ajoa, niin kauan kun yksikään susi +tavattaisiin seudulla. + +Seuraavana päivänä matkusti 12 metsästäjää lukashein kanssa etsimään +jälellä olevan parven jälkiä, vaan löytämättä mitään tulivat he illalla +takaisin. Seuraavana aamuna tuli sana, että Miemalassa oli susia nähty +ja usea metsästäjä lähti kohta liikkeelle. Jälet löydettiin ja +seurattiin niitä kauan, ensin tietä Murilaan käsin ja sitten metsäteitä +Alajärvelle, vaan minkäänlaisia hyppyjä tien syrjälle ei löydetty ja +lopulla katosivat jäletkin kerrassaan. Meidän huomaamattamme olivat +sudet poikenneet jollekin tielle. Vasta pimeän tultua palasivat +metsästäjät kaupunkiin, voimatta antaa minkäänlaista ehdotusta +huomispäivän varalle. + +Nyt meni noin kaksi viikkoa, joiden kuluessa oli kymmenisen metsästäjää +joka päivä ulkona lukashein kanssa, vaan mitään ei kuitenkaan saatu +aikaan. Usein erehdyttivät meitä maaseuduilta tulleet väärät +ilmoitukset ja toisinaan kerrottiin, että jollakin määrätyllä paikalla +oli muka nähty susi; mutta kun tulimme perille, löysimmekin vain vanhat +ilveksen jälet, joita monta päivää sitten olimme seuranneet; toisinaan +oli jäniksen jälkien suhteen erehdytty tuossa paksussa ja löysässä +lumessa. Kerran muuttui kaksi sutta, jotka muka oli nähty 24 virstaa +kaupungista, vanhoiksi ilveksen jäliksi. Eräs talonpoika ilmoitti +muutamana päivänä löytäneensä karhun jälet Kontuvuoren sydänmaassa. +Kaksi metsästäjää lähti heti tuolle pitkälle matkalle ja todellakin +löysivät he vanhat lumen peittämät jälet, jotka kyllä voivat olla +karhunkin jälkiä. He seurasivat niitä ja tapasivat ulostuksia. Tämä +kummastutti heitä, koska kontio tähän vuoden aikaan ei syö mitään ja +hänen vatsansakin on tyhjä; mutta kuitenkin ottivat he jätteet mukaansa +kaupunkiin, jossa ne apteekissa tutkittiin ja huomattiin olevankin -- +reikäleipää. Koko ajan oli ilma kylmä ja taivas kirkas, lunta oli +paksulta ja löysää. Sudet pysyttelivät lakkaamatta teillä, jossa jälkiä +oli vaikea seurata. Toisinaan ryöstivät ne ruo'akseen koiran +peninkulman päässä toiselta puolen kaupunkia, toisinaan taas +peninkulman päässä sen vastaisella puolella; vaan sanoma tuli aina +muutaman päivän liian myöhään, sillä ainoastaan edellisen yön jälkien +mukaan voidaan takaa-ajoa ja kiertämistä toimittaa. + +Nämä retket olivat kuitenkin jotensakin huvittavia kauniilla ilmalla. +Moni ei tuntenut maaseutua; mutta vähitellen tunsivat kaikki +samoiluretkiin osaa-ottaneet metsästäjät jokaisen töllinkin laajalti +ympäristössä. Usein viivyttiin monta tuntia jossakin tuvassa, sillä +välin kun lukashit olivat ulkona vakoilemassa ja kiertelemässä. +Toisinaan tavattiin ennen näillä seuduilla kuuluisaa siivottomuutta ja +huonosti hoidettuja asuinrakennuksia; mutta useinkin saimme aterioida +pulskassa tuvassa, josta ahkeruus ja järjestys olivat luoneet hauskan +kodin, ja jonka suurella, avonaisella liedellä roihuvalkea räiskyi ja +talon kaunis tytär päivänpölyssä istui kehräten akkunan ääressä; +tuohiastiassa akkunalla hoidettiin pippurilanttua ja lemmenkukkia, +jotta ne sitten ajan tultua tarjoisivat kukkia ja lemuansa. Ruokahalu +oli hyvä, eväsreput avattiin ja ystävällinen emäntä kantoi kulhollisen +höyryäviä kuoreltaan halkeilevia perunoita. Rattoisesti jutellessa ja +naisten kanssa kohteliaasti leikkiä laskien syötiin hyvä ateria, ja +siihen juuri tulivat lukashit tyytymättömän näköisinä kun eivät muuta +olleet löytäneet kuin vanhoja jälkiä. Ryyppypikari päällispalan kanssa +sai heidät kuitenkin paremmalle tuulelle, ja niin sitten kaikki miehet +rekiin ja taas ulos ravakkaa vauhtia. Useinkin tavattiin viime-öiset +jälet niin myöhään, ett'ei mitään sinä päivänä voitu toimittaa. Paklja +ulvoi silloin kuutamolla muutamia värssyjä, täten rukoillen susia +jäämään paikoilleen aamuun saakka. + +Tämä metsästämisen tapa huomattiin nyt pidetyssä neuvottelussa liian +kalliiksi ja vaivalloiseksi. Sen tähden päätimme että vast'edes +ainoastaan muutamat harvat metsästäjät seuraisivat lukasheja, ja jos +jotakin toivetta tulisi metsästyksestä niin hyvissä ajoin päivällä ja +niin likellä kaupunkia, että metsästäjät ennättäisivät saapua paikalle, +pitäisi viesti lähettää, vaan kiertäminen ja ajo tulisi kaikessa +tapauksessa siekailematta toimittaa. Tammikuun 22 päivänä +toimeenpantiin sellainen ajo Katumaanjärven takaliston metsissä kahta +metsästäjää kohden, vaan sudet pujahtivat läpi ajon. Pari päivää sen +jälkeen olivat lukashit yksin ulkona, ja kiersivät illan hämärässä +kolme sutta, joita niinä päivinä oli seurattu. Tuo tapahtui Sammon +torpan tienoilla Alajärven rannalla. Oli liian myöhäistä lähettää sanaa +kaupunkiin, ja turhan yrityksen teki Vasiili, joka huudolla koetti ajaa +petoa Pakljaa ja Iivana Gavrilovitsia kohden. + +Muutamana seuraavana yönä matkusti eräs yhdistyksen innokkaimmista +metsästäjistä Iivana Pakljan kanssa ampumaan susia käyttämällä +sianporsasta apukeinonansa. Hänen suullinen kertomuksensa tämän yön +merkillisistä tapahtumista kuuluu näin. + + * * * * * + +Tammikuun 26 päivänä kello 9 illalla matkustin ulos kaupungista lukashi +Iivana Pakljan kanssa, joka kuletti porsasta reessään. Oli kaunis +kuutamoilta; pakkanen oli kyllä niin ankara, että lumi "vonkui" +jalaksien alla, vaan ei se kuitenkaan tuntunut niin kovalta, sillä ilma +oli aivan tyyni. Ajoimme Hämeensaaren polttimon sivuitse jäälle. Porsas +eli oikeammin sanoen sika, jota ei saatu houkutelluksi kuuluvilla +huudoilla viettelemään susia, päästi ainoastaan muutaman heikon +röhkäyksen. Emme tahtoneet käyttää tällaisissa tilaisuuksissa +tavallisia kidutuskaluja pakottaaksemme sitä vinkumaan, emmekä olleet +varustauneetkaan edes sellaisilla. Eläinrääkkäys ei mielestäni ole +minkäänlaisissa oloissa oikeutettu. Vihdoin ajoimme Kankaantaan kylän +kautta Hattelmalan harjulle; täällä pysähdyimme ja Paklja laski pitkää +suden ulvontaa, ilman että susien kuitenkaan olisi kuultu vastaavan. +Minulle sanoi hän, että jos niitä seuduilla oli, pitäisi niiden +vastata, sillä niiden paritteluaika oli jo alkanut. Minusta näyttää +suden matkiminen ylimalkaan jokseenkin helpolta, mutta Pakljan keuhkoja +minä ihmettelen, sillä hän jaksoi hengähtämättä pitkittää yhtä ainoata +ulvontaa toista minuuttia. En kyllä katsonut kelloa, vaan niin se +minusta tuntui. Nyt ajoimme harjua pitkin Perttulaan, jossa hän taas +ulvoi, ja nyt luulin kuulleeni Harvialan puolelta vastattavan. Ajoimme +alas jäälle Vanajan kirkkoa kohden ja hänen tässä ulvoessaan kuuluikin +jonkun matkan päässä meistä useiden susien vasta-ulvontaa. Kun tietä ei +jäällä ollut, ajoimme takaisin harjulle, ja kun Paklja nyt taas ulvoi, +vastasivat sudet samalta paikalta jäällä, josta niiden äänet viimeiksi +oli kuultu. Hyppäsimme rekeen ja ajoimme niin nopeaan kuin voimme +Perttulan kautta jäälle, vaan ei yhtään sutta näkynyt. Kun nyt Paklja +ulvoi, vastasivat sudet siitä metsästä, jonka halki olimme tulleet. +Kuulustipa kuin olisivat olleet ihmeissään siitä, että myötäänsä +semmoisella kiiruulla pakenimme heitä. Me ajoimme kuitenkin taas ylös +harjanteelle, jossa Paklja arveli meidän helpommin pääsevän niitä +likelle, ja aivan oikein tulikin neljä sutta peräkkäin meitä vastaan +kahden aidan välillä. Seitsemänkymmenen jalan päässä meistä kääntyivät +ne alkaen juosta edellämme, kunnes saapuivat suurelle Turengin tielle. +Siinä pysähtyi yksi kummallekin puolen aidankulmaa ja toiset kaksi +noin kolmekymmentä jalkaa kumppaleistaan vasemmalle ihan keskelle +valta-tietä. Hevonen seisahtui kolmenkymmenen jalan päähän kujansuusta +ja äkäysi, hyppi ja karahti takajaloilleen tuolla kapealla tiellä, niin +ett'emme mitenkään voineet ampua. Likimmäisistä susista ei ollut sen +suurempaa ampumamaalia, kuin osa päätä, joka näkyi aidan nurkkauksen +takaa. Edempänä seisovat taas olivat siksi kaukana, että laukaus +muutamilla sudenhauleilla olisi ollut tuiki epävarma. Toinen noista +kahdesta sudesta näytti kuutamossa olevan mahdottoman suuri. +Aikomukseni oli nakata porsas reestä ja peruuttaa hevonen takaisin sekä +odottaa laukausta varten sopivaa hetkeä, vaan kun minä en ymmärtänyt +Pakljan kieltä, venättä, eikä hänkään minua, niin en voinut kyllin +sukkelaan saada häntä oivaltamaan aikeitani. Hänen nuorukais-intonsa +vietteli hänet laukaisemaan molemmat piippunsa maantiellä olevaa suurta +sutta kohden. Kaikki neljä pakenivat nyt kiireesti. Kujansuulla +seisoneita taas peitti aita paetessa. Jälet osoittivat näiden juosseen +maantien yli suoraan metsään, toiset olivat vilistäneet maantietä +pitkin Turenkiin päin. Minkäänlaisia toiveita heidän uudelleen +tapaamisesta ei ollut ja niin ajoimmekin kaupunkiin päin. + +Kiihkeästi toisiamme soimaten, josta emme ymmärtäneet puoliakaan, +syytin minä häntä siitä, että hän oli hätiköinyt hyvät toiveemme +hukkaan, ja hän taas torui minua, ett'en ollut ampunut lähinnä olevaa +kahta sutta, jotka hänen aivan perusteettomien väitöksien mukaan muka +olisivat tarjonneet paremman tilaisuuden ampumiseen kuin hänellä oli +ollut. + +Kun olimme nousseet Hattelmalan korkeimmalle harjulle, ehkä samalle +paikalle, jossa Vänrikki Stool näki ensi kerran Hämeenlinnan "valossa +tuolla kuutamon", seisautin hevosen ia pyysin Iivanaa ulvomaan. Ja +ajatelkaas kummastustamme, kun sudet, huolimatta äskeisistä +laukauksistamme, vastasivat yhteen ääneen. Hän ulvoi monet kerrat +ja sai joka kerta vastauksen. Käänsimme reen ja ajoimme takaisin +samalle paikalle, jossa ensi kerran olimme tavanneet otukset. Iivana +hyppäsi ylös ja kätkeysi aidan taa ja minä pysähdyin hevosen kanssa +vähän matkan päähän edempänä tiellä. Ulvontaan vastasivat sudet +säännöllisesti ja tulivat aina lähemmäksi, kunnes vihdoin pysähtyivät +sadan sylen päähän, jääden kerrassaan useiden lumen peittämäin aitojen +suojaan. Tässä saatiin nyt kuulla omituiset laulajaiset. Kokonaista +kaksi tuntia ulvoi Iivana omalla ja sudet omalla paikallaan. Yhdellä +niistä oli matala, kaunis bassobarytoni ääni, eräs toinen äänteli +lyhyissä, katkonaisissa "staccatoissa." Niiden ääni sekautui niin +toisiinsa, ett'en voinut erottaa kuinka monta niitä oli. Iivana sanoi +sittemmin otaksuneen, että tuo ammuttu suuri susi, luultavasti niiden +johtaja, olisi eronnut toisista ja nämä luulivat toverin niitä nyt +houkuttelevan. Jos Iivana olisi valinnut toisen paikan heitä +houkutellakseen, kuin sen, josta hän oli ampunut, niin olisivat ne +luultavasti tulleet likelle häntä. Minä kaduin että olin jättänyt sian +tien varrella olevaan mökkiin, sillä jos se olisi ollut muassa, olisi +jotain yritystä voinut koettaa; jollei muuta, niin olisi sen ainakin +voinut uhrata kelpo ateriaksi susille ja nämä olisi sitten seuraavana +päivänä voinut kiertää siihen, jossa ne tapansa mukaan olisivat hiukan +ruo'an päälle nukahtaneet. Vihdoin viimeinkin vaikenivat sudet ja koska +varmasti otaksuimme niiden menneen matkoihinsa, otin Iivana Pakljan +rekeen ja niin ajoimme kaupunkiin. Aamulla, kuun jo laskeuttua, tulimme +kotiin. Mielikuvitukseni oli niin kiihoitettuna pitkällisestä, +harvinaisesta susiseikkailusta, että kotimatkalla olin näkevinäni susia +vilahtelevan kaikkialla lumen peittämäin pensaiden muodostamissa +haahmoissa. + + * * * * * + +Jännitetyllä mielellä olivat kaikki kuunnelleet kertomusta yön +merkillisistä tapahtumista. Useimmat tekivät jonkun muistutuksen niin +hyvin Iivana Pakljan kuin arvoisan metsästystoverimme käytöstavasta +susia vastaan. Miksi eivät he hypänneet pois reestä kun hevonen +pysähtyi ja juosseet muutaman pari askelta hevosen sivu ja ampuneet? +Miksei Paklja ampunut lähinnä olevia susia? Miksi pysähtyi Paklja, +Hattelmalan harjulta palatessa, juuri siihen paikkaan, jossa susia oli +ammuttu. Ystävämme olisi asettaunut väijyksiin ja Paklja koetellut +houkutella susia tämän luo ampumamatkan päähän, sen sijaan että kaksi +tuntia ulvoi samalla paikalla, vaikka selvään näki ett'eivät sudet +siinä uskaltaneet lähestyä. Näihin ja moniin muihin muistutuksiin, +joilla heitä ahdistettiin, eivät molemmat metsästäjät vastanneet muuta +kuin, että kyllä maalla viisaita on kuin merellä vahinko tulee. + +Muutamat metsämiehet matkustivat Iivana Pakljan kanssa heti saadakseen +selville olisivatko laukaukset tuon ison suden haavoittaneet. Paikalle +tultuaan eivät he voineet mitään verijälkiä huomata; vaan sen saivat +kuitenkin selville, että ammuttu susi oli yksin jatkanut matkaansa +eteenpäin ja vihdoin poikennut Tammisaareen menevälle tielle. +Askeltakaan tieltä poikkeamatta oli se vaeltanut eteenpäin, ja jälkiä +seurattiin Janakkalan kautta Hagan herrastalon sivuitse Hausjärven +pitäjään, kunnes niitä enää ei voinut erottaa. Metsästäjät palasivat +iltapimeällä kaupunkiin. + +Seuraavina päivinä olivat sudet lakkaamatta liikkeessä ja kaikki +yritykset kiertää niitä menivät myttyyn. Mitään saalista eivät ne +näyttäneet saaneen näinä päivinä ja niitä hevosraatoja, joita me +useihin paikkoihin olimme panneet, näyttivät ne halveksivan taikka +sitten epäilivät ne petosta. Merkillistä on, että sudet sillä pitkällä +ajalla, jona niitä oli takaa ajettu, eivät olleet poikenneet edemmäksi +kaupungista kuin parisen penikulmaa. Enin pysyttelivät ne etelässä ja +lännessä, ainoastaan kerran ne tekivät hätäisen tervehdyksen pohjoiseen +päin, jossa seura koko talven ylläpiti ansoilla ja haaskalla +varustettua sudentarhaa; mutta eipäs vain yksikään antanut pettää +itseään. + +Sudentarhan luona oleva sudenkuoppa oli saanut peijatuksi ainoastaan +muutamia koiria; muudan sellainen raukka sai viettää koko viikon +kuopassa ennenkuin se surkuteltavassa tilassa, nälistyneenä ja +pelästyneenä keksittiin ja pelastettiin. + +Tapaus, joka olisi voinut päättyä onnettomastikin, tapahtui Tammikuun +alussa tällä kuopalla. Eräs metsästysseuran jäsenistä matkusti +muutamana päivänä katsastamaan sudentarhaa, ja ajoi hevosineen ja +rekineen, ajajineen ja lakattuine pyssyineen suoraan kuoppaan. Itse +lennähti hän kuopan yli sen toiselle puolelle. Hevonen seisoi +takajaloillaan pystyssä, etujalat koukussa ja liikkumattomana, selvästi +tietäen jokaisen liikkeen tuottavan vahingon. Ajajapoika oli pudonnut +päälleen hevosen ja sevillään olevan reen väliin. Metsästäjän ensi +työnä oli nyt pelastaa poika. Vaikeudetta sai hän hänelle ojennetuksi +suitset ja siten onneksi hänen ylös hilatuksi. Hän jätti pojan paikalle +ja kiiruhti itse lähimpään virstojen päässä olevaan taloon. +Kahdentoista miehen avulla hinattiin hevonen ja reki eheinä kuopasta. +Eläin raukka oli niin pelästyksissään, että kotvasen lepäytti päätään +omistajansa olkapäätä vasten, ja näytti aivan levottomalta, kun tämä +vetäysi pois. + + * * * * * + +Oli raitis aamu, talviusvaa ilmassa ja härmää puissa, kun helmikuun 1 +päivän koittaessa me neljä metsästäjää ja kaksi lukashia lähdimme +liikkeelle suunnitelmatta kuten tavallisesti. Iivana Paklja, joka tähän +saakka oli ollut metsästysten johtajana, oli nyt matkustanut Venäjälle +isäntänsä nimiin ostamaan metsämailta kierrettyjä karhuja. Iivana +Gavrilovits oli sentähden ottanut johtajantoimen ja apulaisena oli +hänellä tuo nuorekas ja reipas Vasiili. Koska sudet viime päivinä +olivat risteilleet Turengin seuduilla, niin päätimme ohjata matkamme +sinnepäin. Auringon noustessa kulimme Hattelmalan harjun yli ja +viidennen virstapatsaan kohdalla tuli vastaamme mies, joka oli matkalla +kaupunkiin, ilmoittamaan, että sudet olivat käyneet yön aikana +haaskalla vähän matkan päässä paikalta. Hänen ilmoituksensa huomasimme +oikeaksi ja lähetimme miehen suorinta tietä jäitse kaupunkiin viemään +tietoa asiasta asianomaisille metsästäjille. Sudet olivat haaskalta +palanneet takaisin valta-maantielle, jolla me nyt suurella vaikeudella +seurasimme kieränlaiseksi ajetun tien keskustaa meneviä jälkiä. +Muutamia virstoja eellempänä poikkesivat ne erästä tietä harjanteen yli +jäälle päin ja Vanajan emäkirkon sivuitse Harvialaan päin. Jokaisessa +tienristeyksessä piirsimme nuolen nietokseen, ohjeeksi jälestäpäin +tuleville metsästäjille, joita odotimme kaupungista tuleviksi. Jäällä +olivat kaikki neljä useissa paikoin kulkeneet rinnakkain tien kanssa +yhtäsuuntaisesti. Eräät jälet olivat muita jälkiä paljoa suuremmat ja +Iivana Gavrilovits luuli sen suden, jota Iivana Paklja oli ampunut sinä +yönä, jona tuo merkillinen susikonsertti pidettiin, nyt jo yhdistyneen +parveen ja uudelleen ruvenneen tovereilleen johtajaksi. Jos meidän +kerran onnistuisi tappaa se, arveli lukashi toisetkin helpommin +voitavan kiertää ja hengiltä ottaa. + +Etäämmällä tuli järvi yhä kapeammaksi ja sudet kulkivat edelleenkin +joko tiellä tai sen vieressä. Vihdoin tapasimme tien, joka meni suoraan +järven poikki. Lukashit hyppäsivät reestä ja tarkastivat jälkiä eri +teillä; ottivat sitten suksensa ja pyydettyään meitä odottamaan jäällä, +lähtivät he oikealle päin menevää tietä. Odottaessamme, kulimme jäätä +myöten eteenpäin ja näimme siellä kaikkien neljän suden jälet, jotka +osoittivat heidän poikenneen tieltä ja menneen alahtavia maita pitkin +vasemmalle Harvialaan päin. + +Otaksuimme lukashein eksyneen jäliltä ja odotimme malttamattomuudella +heitä. Parin tunnin kuluttua näimme reen tulevan hyvää vauhtia oikealla +kädellä olevaa mäkeä alas. Reestä hyppäsi poika ja kertoi Kilpilän +kartanolla Turengin tien varrella "paljo herroja" olevan koolla; he +olivat ampuneet suden ja toisen olivat sudet itse syöneet. Ammutun +suden oli hän itse nähnyt. Kiitävää vauhtia ajoimme nyt neljä virstaa +Kilpilän taloon. Pitkin tuon mäkiä ja syviä laaksoja sekä +tiheäkasvuisia metsäseutuja luikertelevan tien varrella näimme sutten +jälkiä. Nämä olivat siis siltä paikalta, jossa jälet näimme, tehneet +kierroksen Harvialaan päin ja palanneet takaisin jäälle Kilpilään +menevän tien varrelle. Saavuttuamme Kilpilään näimme me keskellä +valta-maantietä talon vieressä useita neliö-syliä laajan verisen +paikan, ikään kuin joku suurempi eläin olisi siinä teurastettu ja +palasiksi leikelty. Muutamat metsästäjät tulivat tuvasta meitä vastaan +ja kertoivat paikan olevan taistelutantereen, jossa sudet olivat +tappaneet ja syöneet yhden tovereistaan. Ei edes näkijäin kertomus +olisi voinut saada meitä uskomaan, mitä ainoastaan omat silmämme ja tuo +2/3:ksi syöty suden jäännös meille vakuutti. Keskellä näillä seuduin +enin ajettua yleistä maantietä, kaksi syltää suureen, aivan tien +varrella olevaan, talonpoikaistaloon vievästä tiestä oli tämä +tapahtunut. Eräs piika sanoi vähää ennen päivän valkenemista kuulleensa +eriskummallista melakkaa maantieltä, vaan muutamat varhaiset kaupunkiin +menijät eivät kuitenkaan olleet nähneet tuota suurta etupuolta, jota +sitäpaitse hevoset varmaankin olisivat arastelleet. Asia oli siis +tapahtunut myöhään aamulla. Kun susi aamulla huomattiin, ei siitä enää +ollut jälellä muuta kuin sydän, mahalaukku ja osa keuhkoja sekä +etupuoli juuri lapaluita myöten; kaikki muu oli niin täydellisesti +ahmittu ett'ei luun sirpaletta, ei pienintä nahan hitusta eikä edes +karvatukkoa tuosta tuuheasta hännästä ollut jälelle jäänyt. Sen sijaan +ei päässä näkynyt merkkiäkään puremisesta, yhtä vähän kuin +etujaloissakaan, vaan kun nahka sittemmin nylettiin, huomattiin kaula +veriseksi ja pahoin purruksi. Tuon ison kauniin pään otti eräs +metsästäjä, joka sisustutti sen niin että kita tuli ammolleen, ja +nykyään on hänellä se seinällä koristeena muiden metsästys- ja +voittomerkkien joukossa. Suuret ja aivan kulumattomat hampaat +osoittivat, ett'ei se ollut mikään vanha susi. Varmaan ei ole saatu +selville, oliko tuo revitty eläin syönyt myrkkyä ja toiset sitten +kipeänä hänet tappaneet ja syöneet, tai olisiko mustasukkaisuus +mahdollisesti ollut syynä tekoon. Yleinen luulo on, että sudet heti +hyökkäävät sen kimppuun, joka tappelussa ensin alkaa verta vuotaa, ja +sitten syövät sen. + +Syy siihen, miks'eivät kaupungista myöhemmin matkustaneet metsästäjät +olleet huomanneet nuoliamme isolta maantieltä poikkeavalle syrjätielle, +oli se, että olivat tavanneet miehen, joka toi sanoman tapauksesta +Kilpilässä. Mies oli hyväntahtoisessa kiihkossaan saattaa mitä pikemmin +tieto tapahtumasta, juossut sellaista vauhtia, ett'ei pitkään aikaan +saanut sanaakaan suusta. Puhkuen hän vihdoinkin sai sanotuksi: "sudet +söivät itsensä." + +Metsämiesten keskustellessa Kilpilän kartanolla tuosta raakalaisesta +tapahtumasta olivat lukashit metsässä kiertämässä petoja, joiden +arveltiin olevan likitienoilla, sillä harvoinpa ne kovan eineen +syötyään kulkevat pitkiä matkoja. Ei kauan viipynytkään, kun jo Iivana +Gavrilovits tuli takaisin ilmoittaen susien olevan kierrettyinä aivan +lähellä. Joukko metsästäjiä matkusti nyt Rastilan kylään ajoväkeä +hankkimaan. Siellä oli par'aikaa lukukinkerien vuoksi paljo kansaa +koolla, vaan pitkän aikaa palkasta tingittyä ei kuitenkaan saatu kuin +muutamia harvoja miehiä meitä seuraamaan. Heidän vastenmielisyytensä +oli luultavasti suureksi osaksi syynä se, että persoilivat päästäkseen +osallisiksi odotettaviin kemuihin. Tämä olikin ainoa tapaus, jolloin +kansa ei mielellänsä suonut apua kun se huomasi olevan omaksi edukseen, +että niin vahingollisia eläimiä tapettiin. Muutamia kulkijoita, jotka +olivat Kilpilään pysähtyneet, saimme puhutelluksi ajoon osaa ottamaan, +ja kyytimiestemme kanssa karttui meille vihdoinkin 20 ajomiestä. +Kinokseen kuten tavallisesti piirusti Gavrilovits kartan kierroksesta +ja piti esitelmän venäjäksi, neuvoen ampujia ja ajoväkeä miten heidän +oli käyttäytyminen. Paljo aikaa meni neuvojen välttämättömään +käännökseen suomeksi ja ruotsiksi. Kello 3 lähti nyt koko seurue +liikkeelle. Muutamien satojen sylien päähän talosta asetettiin ensin +nuo 13 metsästäjää, jonka jälkeen lukashit yhtä aikaa sijoittivat +ajoväen molemmille puolin ampujalinjaa. Kun nämät nyt yhtyivät +ajokaaren keskuksessa, alkoivat huudot. Toista tuntia seisoimme me +metsästäjät liikkumattomina, vilusta väristen, ja odotimme joka +silmänräpäys näkevämme sutten tulevan, vaan lopulla tuli ajoväki +perille ja selville saatiin, että sudet olivatkin menneet ajon läpi. +Meitä kummastutti kovin, ett'ei kukaan miehistä ollut nähnyt susia; +mutta usea oli nähnyt niiden jälet kierroksessa. Lukashit vakuuttivat +ajon tulleen suletuksi ilman että jälkiä ulos päin oli tavattu. Kaikki +palasivat nyt taloon paitse Vasiili, joka lähetettiin ottamaan +selville, mistä sudet olivat ulos menneet. Vähän aikaa myöhemmin astui +tupaan ajomies, joka ei ollut läsnä, kun toiset saivat palkkansa tuosta +hyödyttömästä avusta. Nyt kävikin selville, että mies oli jäänyt +seisomaan sille paikalle, johon hän oli asetettu, ja äännetönnä +katsonut, miten sudet, muutamien kymmenien askeleiden päässä hänestä, +olivat juosseet ulos kierroksesta. Aivan ilomielin kertoi hän miten +kaikki kolme sutta pystyssä päin ajoa kuunnellen laukkasivat erästä +kaskiharjannetta ylös päin. Ensimmäinen oli ollut suuri "niinkuin pieni +hevonen." Tuo tyhmä mies arveli että hänen etupäässä pitäisi saada +maksu, koska hän oli ainoa, joka oli sudet nähnyt. Hän ihmetteli yhtä +paljo niitä, jotka nauroivat hänelle, kuin niitä, jotka kovin sanoin +soimasivat häntä. Olisipa hänellä ollut pyssy, niin kyllä hän olisi +näyttänyt, kuka tässä paras mies oli, eivät vain olisi sudet kuolleet, +jos hän kuinka olisi huutanut, yhtä vähän kuin toistenkaan huudoista +kuolivat. + +Pahalla tuulella lähdimme kaupunkiin ajamaan. Milloin sitten metsästys +onnistuisi, kun ei niinkään myötäisissä oloissa kuin tänä päivänä? + +Kaikki osanottajat talven innokkaihin sudenajoihin kokoontuivat +myöhemmin illalla. Useimmat olivat päivän vastuksista kadottaneet +kaiken toivon ja ainoastaan vastenmielisesti ottivat muutamat +metsästäjät huolekseen seuraavina päivinä seurata lukasheja. Tiheät +lumisateet peittivät näinä päivinä tykkänään jälet eikä tiedetty minne +päin pedot olivat vetäyneet. + + * * * * * + +Varhain aamulla helmikuun 5 päivänä matkustivat lukashit yksinänsä +kaupungista susia vakoilemaan. Kello 1 päivällä saapui seuran +puheenjohtajalle sana Viiralan polttimon polttomestarilta, että sudet +taaskin olivat syöneet yhden omaisistaan ja että toiset, kolme +luvultaan, olivat kierretyt. Sanoman tuoja oli saapunut pulskalla +juoksijalla, joka perille tullessaan oli ihan valkeassa vaahdossa +tuosta 16:n virstan pituisesta kovasta juoksusta. Kapula kiersi heti +ympäri ja kello puoli kaksi lähti 4 metsästäjää matkalle. Matkalla +kysyimme lukasheja joka talosta, vaan kukaan ei heitä ollut nähnyt. +Ensi kerran piti siis nyt järjestää ajo ilman lukasheja. Kello 3 +nousimme ylös ajoneuvoistamme Viiralassa ja kohta sen jälkeen saapui +kaupungista vieläkin kaksi metsästäjää. + +Metsävahti, joka oli sudet kiertänyt, tuli heti saapuville. Hän oli +hyvin omituinen mies. Hänellä oli äänen kaikupohja suunlaessa jollakin +tavoin puutteellinen ja korvasi äänen selvyyden huutamalla kaikki, mitä +puhui. Muuten näytti hän olevan metsäelämässä karaistu, voimakas mies. +Hänen perinpohjainen kertomuksensa tehdystä kierroksesta saattoi meidät +siihen vakuutukseen, että sudet todellakin olivat kierretyt; mutta +kierros oli tehty niin suuri että ajon onnistumista tuskin voi +toivoakaan. Kaksi laajaa metsäylännettä sulki kierros sisäpuolellensa +ja olisipa tarvittu melkoinen joukko ajoväkeä ja useita ampujia +saadakseen tämän maapalstan suljetuki. Älykäs polttimomestari oli jo +edeltä käsin hankkinut ajoväkeä, ja myöhäiseksi kuluneen illan vuoksi +täytyi meidän kiirehtien vaeltaa jään yli toiselle puolen vesistöjä. +Kulku oli erittäin vaivalloista, sillä paksun lumen alla oli uhkuvettä +noin puolen jalkaa ja muutamin paikoin vielä enemmänkin. Molempain +harjujen väliselle tienoolle, johon kaikki pysähdyimme, oli hyvinkin +kolme virstaa. Jäällä ylettyi sohju ja lumi polvien yläpuolelle ja +metsässä olivat nietokset yhä paksummat. Matkallamme näimme sen paikan, +jossa tuo puoleksi kumppaliensa syömä susi oli tavattu. Polttomestari +oli pannut metsään myrkytetyn koiran penikan ja jälet menivät ahmitulta +haaskalta revityn suden luo. Tässä tapauksessa voi siis aivan varmasti +otaksua, että susi tuli myrkytetyksi ja joko ensin kuoli ja omaiset +sitten söivät sen tai että ne sen sairaana ollessa hyökkäsivät +kimppuun, tappoivat ja söivät sen suuhunsa. + +Jouduttuamme perille molempain harjantein väliseen notkoon, rupesi +seuran esimies johtajaksi. Hän lähetti metsävahdin ja erään toisen +suksimiehen tutkimaan kummallako noista kahdesta metsäisistä harjuista +sudet olivat, ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua näkyikin jo +metsänvahti tulevan korkeata harjua alas. Komeaa oli nähdä hänen, ilman +että lumen peittämät puut ja pensaat häntä estivät, kiitävää vauhtia ja +molemmissa käsissään pyssyänsä heiluttaen, laskevan tuota auringon +väririkkaassa loistossa säteilevää jyrkännettä alas. Tuolla kaukana +harjun nyppylällä hän ensin näkyi, vaan muutamien silmänräpäysten +jälkeen oli hän jo perillä. Hän alkoi heti huutavalla äänellään kertoa, +että susi oli kierrettynä järvestä etäämpänä olevalle harjulle. Juuri +kun ampujain ja ajoväen asettamisen piti alkaa, saapui siihen eräs +metsästäjä, joka myöhään ja aivan yksin oli lähtenyt kaupungista. Hän +oli niin kovin kiiruhtanut matkaansa hyyhmässä ja kinoksessa voidakseen +ajoissa saavuttaa meitä, että hän tuskallisesti läähöttäen vaipui +nietokseen ja oikein kähisi hengittäissään. Hän pyysi meitä +viivyttämään lähtöämme, kunnes hän oli niin paljo toipunut, että voi +seurata mukana. Heitettyään päältään lyhyen lammasturkin, höyrysi hänen +ruumiinsa talvikylmässä, kuin juoksijahevonen lopetetun kilpailun +jälkeen. Sillä välin kun metsänvahti sijoitti ajoväkeä saadun neuvon +mukaan, järjesti meidän puheenjohtaja ampujoita. Hän asetti +viimeksi tulleen toverin sille paikalle, jonka hän luuli tarjoovan +parhaat toiveet. Päätös osoitti hänen harkinneen oikein, sillä +muutamia minuuttia ajon alkamisen jälkeen tappoikin meidän innokas +metsästysveljemme ensi laukauksella suden 30 askeleen päästä. Kun ajo +oli tullut perille ampujan luo, kokoontuivat kaikki ammutun hukan luo +ja yleinen ilo metsästyksen menestymisestä ilmausi tuommoisissa +tilaisuuksissa tavallisella tavalla. + +Ajomiehet väittivät nähneensä kierroksessa useiden susien jälet; mutta +pimeä oli nyt jo likellä, ja ajetun kierroksen tarkastuksesta ei tänä +päivänä voinut tulla mitään. + +Onnellista ampujaa, joka pitkän talven sodissa oli uhrannut paljo aikaa +ja vaivaa, kunnioitettiin taistelutantereella ilman huomattavaa +kateutta, kaadetun suden arveltiin varmasti olevan juuri tuon joukon +ison johtajan. + +Hyvällä mielellä takaisin Viiralaan palatessamme, eivät nietokset ja +hyyhmä enää tuntuneetkaan niin vaikeilta. Hukkaa metsästä kulettaissa +astui aina uusia kantajia sijaan, kun entiset väsyivät. Viiralassa +kiitettiin kaikkia, jotka hyväntahtoisesti olivat olleet apuna +metsästyksen onnistumiseen, etupäässä polttomestaria, ja metsänvahdille +sekä sanoman kaupunkiin viejälle jaettiin sopivia palkintoja. + +Kun susi oli saatu kiinni sidotuksi etumaisen reen kuskilaudalle, +lähdettiin vihdoin paluumatkalle. Kello 7 illalla ajoimme kaikki +kaupungin kievariin. Kynttiläin ympäröimänä asetettiin susi +näytteille keskelle huonetta ja puolen tunnin kuluttua ympäröi sitä +katselunhalukkaita herroja ja vallasnaisia. Kaikkien läsnä olevien +metsästäjäin tarkastaessa punnittiin se nyt ja mitattiin. Paino oli +runsaasti 6 leiviskää; -- pituus hännän nenästä, karvoja lukematta, +kuonon kärkeen juuri 11 korttelia; -- pääkallon takimmaisesta osasta +kuonon kärkeen 14 tuumaa; -- korkeus sä'än yli 31-1/2 tuumaa ja ympärys +etujalan lapaluun takaa 42 tuumaa. + +Kun Iivana Gavrilovits ja Vasiili koteusivat turhalta retkeltään +Sääjärvelle päin, tulivat hekin kievariin. Suden sanoivat he varmaan +olevan sen suuren uroon, joka parvea johti; alkujaan arvelivat he +parveen kuuluneen yhdeksän petoa, mutta nyt siitä ei ollut jälellä kuin +yksi naaras. Monta kertaa valittivat he, ett'eivät saaneet osaa ottaa +"bolshoi jusin" tappoon, vaan ilmoittivat kuitenkin suurta +tyytyväisyyttään siitä, että susi, suurin mitä he koskaan olivat +nähneet, oli saanut surmansa. He arvelivat yksinäisen naaraan nyt +helposti voitavan käsiin saada, tulevaisuus osoitti, ennustivatko +oikein. + +Myöhemmin kokoontuivat maljan ympärille iloiseen iltamaan kaikki talven +muistettaviin sudenajoihin osaa ottaneet. Lukasheja, jotka pahaksi +onneksensa olivat olleet poissa sanoman tullessa Viiralasta, +lohduteltiin sillä että olimmehan heidän johdollaan edistyneet siihen +määrin, että jo omin voiminkin voimme saattaa talvisen sudenajon +onnelliseen loppuun. + +Seuraavana päivänä matkasivat muutamat metsästäjät lukashien kanssa +kierrosta tarkastamaan ja huomattiin ainoastaan yhden suden olleen +kierroksessa. Se oli monta kertaa kääntynyt ajoon päin ja nähtävästi +aivan vastenhakoisesti mennyt ampujia kohden; siinä syy, miksi +ajoväki luuli nähneensä useiden susien jälet kierroksessa. Minne +tuo yksinäinen naaras oli paennut, siitä ei tällä retkellä voitu +selkoa saada. Luultavasti oli se paennut jotakin sellaista tietä +myöten, jolta kulkiat olivat hivuttaneet jälet pois. Seuraavina +päivinä olivat lukashit tiedustelemassa, vaan vasta viisi päivää +myöhemmin ilmoitettiin meille, että eräs rouvasihminen oli +puolispäivälliskävelyllään Perttulan seudulla nähnyt suden; molemmat +lähtivät vastakkaiseen suuntaan toisiansa pakoon. Lukashit ja useita +metsästäjiä ajoi sutta takaa joka päivä, vaan kierretyksi sitä ei +kuitenkaan onnistuttu saada. Päivälläkin oli se liikkeessä ja etsi +kadonneita omaisiaan. Eräänä yönä oli se syönyt kovasti myrkytettyä +koiranpenikkaa, ja kun sittemmin kovan lumentulon perästä jälkiä ei +enää voitu löytää, otaksuttiin sen heittäyneen kuolemaan johonkin +syrjäiseen soppeen. + +Kaikki yhdeksän sutta olivat nyt siis hengiltä ja lukasheja piti nyt +kiitellä ja laskea heidät kotiin isäntänsä luo Hollolaan; mutta sitä +ennen päätimme kuitenkin jonakuna päivänä lähteä liikkeelle ja koetella +kiertää ja tappaa jonkun ketun. Olimme koko talven niin tunnollisella +uutteruudella toimittaneet sudenajoa, ett'emme koko aikana tahtoneet +käyttää lukashien emmekä myös omaa aikaammekaan tuohon huvittavaan +ketunjahtiin. + +Viisi metsästäjää ja molemmat lukashit lähtivät eräänä kauniina aamuna +matkalle ja niin majouduimme Pietilään, sillävälin kun Iivana +Gavrilovits ja Vasiili kumpainenkin omalla suunnallaan vasemmalla +puolen tietä koetti etsiä jälkiä ja kiertää Mikko-veitikkaa. Tunnin +odotettuamme päätimme itse koettaa Hattelmalanharjun sivuharjanteilla +ja vesistön välillä. Meistä oli ainoastaan kaksi ottanut mukaansa +sukset, ja nämä kaksi lähtivät nyt jälkiä etsimään, Parin tunnin +kuluttua palasivat he ilmoittaen ketun olevan kierretyn Perttulan +seudulla jonkun matkan päässä sieltä. Kierrokselle mennessämme +tapasimme lukashit; mitään vereksiä jälkiä eivät he olleet löytäneet. +Lähimmistä taloista saimme 10 ajomiestä ja kohta seisoimme +sijoitettuina eräälle metsänkielekkeelle, joka yhdisti laajan metsäisen +harjun suuren metsän kanssa. Ajo alkoi, vaan oikea sivu vetäysi heti +kierroksen sisäpuolelle päin ja eroitti siten meidät ampujat muusta +ajosta. Ajon kestäessä jätimme sen tähden paikkamme ja menimme oikealle +kädelle. Meidän nähden vilisti Mikko suurta metsätöntä ylännettä ylös +ja kun ei muukaan auttanut pujahti se muutaman torpan kautta maantien +yli ja katosi toisella puolella isoa lakeaa maata olevaan metsään. +Lähinnä olevat erottivat selvään, että se oli iso, tummankarvainen +kaunis kettu. Ajoimme takaisin kaupunkiin suutuksissamme siitä, +ett'emme parin poika nulikan tottelemattomuuden ja tyhmyyden vuoksi +onnistuneet yrityksessämme. + +Seuraavana päivänä lähtivät lukashit Hollolaan ja metsästysten +arveltiin loppuneen nyt täksi talveksi; mutta suureksi ihmeeksemme +saapui seuraavina päivinä sanomia, eri tahoilta, että suden jälkiä muka +oli nähty niillä tienoilla, joilla noita pitkällisiä metsästyksiä oli +toimitettu. + +Tuollaisen viestin johdosta matkustikin muutamia metsästäjiä eräänä +päivänä niitä tarkastamaan, vaan perille tultuaan huomasivat he tuossa +paksussa, pehmeässä lumessa vain jäniksen jälet ja taas raukesivat +kaikki sudenajon toiveet tämän talven ajaksi. + + * * * * * + +Aamulla helmikuun 25 päivänä toi tunnettu luotettava mies sanoman +Welssin myllyltä, että yön aikana oli kaksi sutta kulkenut läpi +kartanon ja sitten tietä pitkin vaeltanut metsään Katumaanjärvelle +päin. Seitsemän metsästäjää lähti heti liikkeelle, eikä kovin kauas +kaupungista tultukaan, kun jo tapasimme noiden kahden suden jälet, +joita myöten seurasimme myllylle. Hukat olivat tirkistäneet molemmista +akkunoista tupaan ja tarkastelleet navetan ovea. Koko yön oli satanut +lunta, vaan jälet olivat kuitenkin kaikkialla puhtaat ja lumettomat. +Sudet olivat siis olleet liikkeellä jokseenkin myöhään aamulla. +Tottumuksen avulla, jonka jälkien arvostelemisessa jo olimme +saavuttaneet, päätimme niiden olevan avioparin ja uroon mahdottoman +ison. Muutamat luulivat yksinäisen naaraan vielä olevan elossa ja +menneen uusiin naimisiin; toiset taas että uusia susia oli tullut +seudulle. + +Kolmessa reessä ajaen seurasimme jälkiä metsätiellä. Renki Otto, joka +oli sanoman kaupunkiin tuonut ja jonka useat metsästäjät tunsivat +reippaaksi apulaiseksi jänisjahdeillamme, otettiin oppaaksi, sillä hän +tunsi hyvin kaikki tänä talvena ajetut metsätiet tienoolla, johon mekin +syksyn metsästyksien jälkeen olimme jossakin määrin perehtyneet. +Lopulla löysimme paikan, jossa sudet olivat poikenneet tieltä niityn +yli varemmin ajetulle, lumen peittämälle tielle. Luultavasti +lepäsivätkin ne likitienoossa jollakin metsäisellä mäellä, vaan +kuitenkin päätimme kahdessa eri joukossa ajaa vastakkaisille tahoille; +saartaa joku suurempi piiri ja tavata toisemme kolmen virstan päässä +paikalta Nautalammin rannalla olevassa mökissä. Erittäin huonoja +teitä ja paksussa lumessa tallustaen saavuimme mainittuun mökkiin +minkäänlaisia jälkiä tapaamatta, ja sudet olivat siis ympäri ajetun +maapalstan sisäpuolella; mutta kierros oli ajon toimittamista varten +liian avara. Päätettiin sen tähden, että yksi rekikunta ajaisi johonkin +metsä-ajoon käytettyä, paraiksi ajokelvollista tietä myöten, joka meni +keskeltä kierroksen halki, ja sitten yhtyisi toisiin sillä paikalla, +jossa sudet olivat poikenneet tieltä ja ensimmäinen ajokierros +aloitettu. Jälkiä löytämättä toimeenpantiin tämäkin; kierros oli nyt +vähennetty puoleen ja sitä voitiin siis, vaikka se olikin jokseenkin +iso, kaikissa tapauksissa käyttää ajon toimittamista varten. +Äänestyksen kautta päätettiin kuitenkin, että seuran harjautunein ja +taitavin suksimies Oton kanssa oman arvionsa mukaan vieläkin +pienentäisi kierrosta ja samalla kertaa neuvoisi Ottoa, miten hänen +tulisi asettaa ajoväki, jonka me sillä välin hankkisimme Paavolan ja +Kappolan taloista, muutamien virstojen päässä Katumaanjärven rannalla. + +Tässä tarkoituksessa lähtivät nyt kaikki kolme rekeä matkalle ja +palasivat 15 miehen kanssa kierroksen lähtöpaikalle samaan aikaan kun +reipas toverimme Oton kanssa hyväntuulen näköisinä ehättivät +kokouspaikalle. Sudet olivat aivan likellä ja kierros ei ollut +puoltakaan virstaa läpimitaten. + +Vanhan tavan mukaan otti seuramme puheenjohtaja ylipäällikkyyden, +neuvoi ajoväkeä ja antoi numerot ampujille. Eräällä ajoväkeen ai'otulla +kiertävällä puutarhurilla ja tunnetulla salametsästäjällä oli +yksipiippuinen kivääri ja hän pyysi päästä ampujain joukkoon. Vaikka +useat metsästäjät puoleksi vastustivat, asetettiin hän kuitenkin +ampujarivin oikealle sivulle. Miehen metsästäjänylpeys näytti tuosta +epäluottamuksen lauseesta loukkautuvan ja hän kuului murahtavan jotakin +siitä kuka tässä paras ampuja oli. + +Hiljaa ja varoisesti toimitettiin metsämiesten ja ajoväen sijoitus +pehmeässä lumessa. Metsästäjät seisoivat 80 à 100 askeleen päässä +toisistaan. Kun ajo Oton antaman merkkihuudon jälkeen alkoi, ihmetteli +jokainen kierroksen pienuutta. Kuitenkin seisoimme tovin aikaa +jännityksellä turhaan odottaen sutten ilmestymistä. Vihdoinkin paukahti +laukaus oikealla siivellä ja ajoväen huudot sillä puolen ilmoittivat +susien sieltä yrittävän päästä ajon läpi. Kohta sen jälkeen tuli susi +syvässä lumessa laukaten pyssymiehiä n:o 1 ja 2 kohden oikealla +siivellä. Kaikki neljä laukausta jyrähti aivan perätysten, vaan tielle +tultuaan juosta kuopasi susi kolme jalkaa likeltä n:o l:stä, joka ei +vielä ennättänyt saada piippuihin uusia patroonia, ennen kuin peto +muutamien askelein päässä hänen takanansa kaatui hengetönnä maahan. + +Ajoväki tuli lopulta ampujariville ja nyt saimme tietää molempain +sutten tulleen puutarhuri-nahjusta kohti, mutta tämäpä oli tuolla +isoreikäisellä kiväärillään, jossa oli kaksi luotia, ampunutkin jo +pitkän matkan päähän, vaikka sudet tulivat suorastaan häntä kohti. +Laukauksien jälkeen meni uros oikeanpuolisen ajon läpi, vaan naaras +heittäysi onneksi takaisin kierrokseen ja sai surmansa. + +Puutteellisista ja kuluneista hampaista voimme päättää emäsuden +jokseenkin vanhaksi. Sutten leposijalla oli nähty veripilkkuja lumessa, +jotka juuri osoittivat kestävää kiiman aikaa. Hedelmällinen nainen oli +siis jo alussa saatu rikotuksi; mutta urossusi ehkä arveli paetessaan: +"Jos kadotankin yhden, niin onpa tuhat jälellä." Me ajattelimme: +"Parempi onni ensi kerralla." + +Me läksimme kaikki Paavolaan. Kansaa kokoontui ammutun suden ympärille +ja kaikki ilmoittivat tyytyväisyyttään siitä että herrasväki oli saatu +estetyksi asettumasta tienoolle. -- Ajoväelle, joka tällä kertaa oli +hyvin täyttänyt tehtävänsä, annettiin kiitoslauseita ja maksettiin +hyvästi; Otto taas, joka toi sanan kaupunkiin ja asetti ajoväen, sai +erityisen lahjan. Puutarhuri katosi samalla kuin susikin, jonka hän +pelästytti kierroksesta. + +Kello 5 olimme kaupungissa. Oli sunnuntai ja ihanan auringonlaskun +aikana paljo kansaa liikkeellä, Vähää ennen ammuttu iso koirassusi oli +vielä kettämättä ja molemmat asetettiin nyt rinnatusten kievarin +kartanolle, jossa suuri väen paljous myöhään illalla katseli niitä. + +Me metsästäjät vietimme kuten tavallisesti onnistuneen metsästyspäivän +jälkeen illan yhdessä. Iloamme tapetusta naarassudesta häiritsi +kuitenkin ajatus että uroon onnistui päästä pakoon. Kukaan ei olisi +halunnut tänä iltana olla puutarhurin housuissa. + +Pakoon päässyttä koirassutta päätettiin kaikella innolla ajaa takaa, ja +kello 11 illalla matkusti kolme metsästäjää Heinäkankaan tien +pohjoispuolella oleviin metsiin koettamaan ulvomalla vietellä sutta, +jonka otaksuttiin ikävöivän rakasta puolisotaan. Ilma oli kolkko ja +tuuli vinha, vaan kirkas kuutamo elvytti toiveita. Likellä Welssiä +kuulusti kuin susi olisi vastannut, vaan tuulen tohina eksytti heitä. +Vasta myöhemmin paluumatkalla kaupunkiin, havaitsivat he jälistä, että +susi todellakin oli heidän ulvonnastaan lähestynyt ja pitkin erästä +kujaa tullut isolle maantielle ja luultavasti nähnyt metsämiehet sekä +sitten paennut idänpään metsiin. + +Päivä päivältä seurattiin nyt jälkiä onnistumatta kuitenkaan kiertää +petoa, joka myötäänsä oli liikkeellä, enimmiten maantiellä. Luultavasti +etsi se vieläkin naarasta, sillä se palasi usein sen metsän läheistöön, +jossa naaras ammuttiin. Aamulla maaliskuun 1 päivänä söi se +strykniinillä myrkytetyn haaskan; mutta syönnin koko seuraus supistui +muutamiin vähäpätöisiin oksennuksiin. 7:n päivän aamuna oli se syönyt +itsestään kuolleen sian ja kaksi seuran jäsentä kiersi sen Aulangon +metsässä kolme virstaa kaupungista. Viesti lähetettiin heti ja paljo +metsämiehiä saapui kohta paikalle, vaan ajoväkeä sijoittaessa pelästyi +susi ja pötki tiehensä. Moni metsästäjä oli ilman suksitta ja +huppuroitseminen tuolla karulla kivikkomaalla kolmen jalan paksussa +lumessa oli tällä kertaa erittäin vaikeaa. Pysyttiin kuitenkin +päätöksessä saattaa loppuun tämä viimeinen sudenajo tienoolla ja pitkät +matkat ajettiin petoa takaa Hauhon pitäjääsen, kunnes se 18 päivänä +taas kierrettiin pohjoispuolella Aulangon järveä. Kutsumusta noudatti 9 +metsämiestä ja 15 ajomiehen kanssa toimitettiin ajo. Susi tuli +ampujarivin oikealle siivelle, haavoitettiin kahdella laukauksella ja +verissään juoksi se sitten sivusmiesten ohitse. Tämä, joka seuraan +kuulumattomana metsästäjäpukunsa nojassa oli saanut paikan +ampujarivissä, tunnusti sittemmin suoraan, ett'ei hän ennen ollut +ampunut muihin kuin maalitauluihin. Kymmenen jalan päästä ampui hän +päin mäntyyn, ja lähti huutaen juoksemaan suden jälkeen, joka +hiljalleen kahlata töpösteli paksussa lumessa eteenpäin. + +Kuusi metsästäjää seurasi heti jälkiä, osaksi ajaen, osaksi hiihtäen, +aina Vanajan ja Hauhon pitäjien väliselle rajalle ja palasi vasta +pimeän tultua kaupunkiin, Seuraavana päivänä lähti kaksi metsästäjää +liikkeelle jatkaen jälkien seuraamista siltä paikalta, johon ne eilen +illalla oli jätetty. Joka paikassa, missä susi oli mennyt pois tieltä, +yritettiin sitä kiertää, vaan vasta myöhään iltapäivällä onnistui se. +Toinen metsästäjistä asettausi kierretyn metsän läpi tulevan tien +suulle ja toinen hiljaa huudellen ajoi jälkiä myöten. Aivan oikein +tulikin susi tietä myöten, vaan toinen latinki petti, toinen sattui +takapuoleen, ja silloin pakeni hurttakin tietä pitkin jäälle. Kun me, +metsästäjäin kaupunkiin palattua, saimme kuulla, mitä sinä päivänä oli +tapahtunut, herätti tuo vielä entisten lisäksi tullut tapaturma sitä +enemmän suuttumusta, kun pyssyn vähin olisi odottanut pettävän +ollessaan arvossa pidetyn metsästäjän ja semmoisen ampujan käsissä, +joka oli tunnettu hyvistä kivääreistään ja suuresta kätevyydestään. +Lukossa se oli sentään vika ollut, ja se se oli onnettomuuden +tuottanut. + +Seuraavana päivänä satoi lunta, vaan kaksi metsästäjää matkusti +kuitenkin tuon pitkän matkan eilispäivän tapaturman näyttämölle ja +kolme penikulmaa kaupungista löysivät he vihdoinkin paikan, jossa susi +oli poikennut tieltä. Kello 11 olivat he kiertäneet suden, vaan kierros +oli liian iso ja he katsoivat tarvittavan paljo pyssymiehiä ajoon. +Toinen matkusti sen tähden kaupunkiin lisäväkeä hakemaan ja toisen oli +sillä aikaa hankkiminen lähimmistä taloista ajomäkeä. Kymmenen +metsästäjää lähti heti jouduttavaa ravia ajamaan tuota kolmen +peninkulman pituista matkaa kaupunkiin ja vähää ennen hämärää +saapuivatkin he perille. Jälelle jäänyt pyssymies oli sillä välin +hyväntahtoisuudessaan halunnut lohkaista kierrosta pienemmäksi, vaan +tulikin sitä tehdessään sutta liian likelle ja säikäytti sen pois. +Hyvin ärsytetyllä mielellä palasivat kaikki takaisin kaupunkiin lunta +kovasti pyryyttäessä. Yksi metsästäjistä jäi paikalle ja koetti +tuiskussa kauvan seurata jälkiä, mutta kohtasi lopulla semmoisen vaivan +noissa keräytyneissä kinoksissa, että hädin tuskin pelasti itsensä +erääseen torppaan. + +Tämän jälkeen ei voitu enää tuon niin innokkaasti ajetun ja viidellä +latingilla ammutun suden jälkiä löytää, vaikka monta päivää ahkerasti +tiedusteltiin, ja kaikki jäivät nyt siihen luuloon, että se niistä +kolmesta laukauksesta, jotka nähtävästi olivat siihen sattuneet, +vihdoin oli kuollut ja lumimyrsky yöllä maaliskuun 19 ja 20 päiväin +välillä sen sitten haudannut paksuihin kinoksiin. + + * * * * * + +Kysymykseen, miten metsästykset Hollolassa olivat onnistuneet, ilmoitti +lukashein isäntä, että maaliskuun ajalla oli kierretty monta kettua, +jotka osaksi hän itse osaksi myöskin lukashit olivat ampuneet. Neljä +vanhaa sutta oli monena vuonna oleskellut niillä tienoin, missä Iitin, +Nastolan ja Orimattilan pitäjät yhtyvät. Tammikuulla 1882 oli yksi emä +ammuttu ja sittemmin oli ainoastaan kaksi sutta tiettömissä. Eräs +suutari Perheniemen kylästä on vuosittain ottanut pennut niiden +pesästä, vaan niin kuin näyttää tahallaan säästäneen vanhemmat. Hän oli +kahtena viimeisenä vuonna kantanut 1,200 markkaa palkkioina ja olisi +kai vieläkin halunnut jatkaa sitä menoa. Kolmen viikon ajalla +toimeenpanivat lukashit metsästyksiä noita kahta sutta tappaakseen. +Monen onnistumattoman yrityksen jälkeen onnistui Iivana Pakljan vihdoin +kiertää ne ja kaataa molemmat kahdella laukauksella. Uros tuli edellä +ja sai ensi laukauksen rintapäähänsä, vaan jatkoi matkaansa, Iivanalla +oli tarpeeksi mielenmalttia, niin että hän, ollen vakuutettuna pedon +haavan kuolettavaisuudesta, ampui toisen laukauksen naaraasen, joka +jäikin paikalle. Uroon löysi hän muutamien satojen sylien päässä +kuolleena. Se oli suurin, minkä Iivana koskaan oli nähnyt. Peto painoi +121 naulaa ja pituus kuonosta hännän nenään oli 6 jalkaa. + + * * * * * + +Sitten kun sudenajot täksi talveksi olivat lopullisesti päätetyt, +kutsuivat kaupunkilaiset huhtikuun keskivaiheilla kaikki osanottajat +pitoihin. Tahdottiin siten osoittaa myötätuntoa sitkeälle työlle ja +muutenkin metsästysseurain seurattavalle tavalle, jolla paikkakunnan +metsästäjät olivat toimineet hyvän asian, susien hävittämisen, vuoksi. + +Luotettavaa lukua ei vielä voi saada siitä miten monta sutta tänä +talvena on tapettu; mutta mikäli sanomalehdistä on saatu tietää, on +innokkaita ajoja toimeenpantu yli koko maan, ja luultavasti ei ennen +koskaan ole niin paljo susia yhtenä talvena kaadettu. Sopii toivoa, +ett'ei tämä innostus tule jäähtymään. Tieto siitä tavasta, miten petoja +kierretään, tulee, kun se nyt kerran on toteutunut meillä, aina yhä +enenemään. Jos maanmiehet kerran itse yleisesti ja todenteolla ryhtyvät +asiaan, niin ei monta vuosikymmentä viipyne, ennen kuin maa on kokonaan +vapaa siitä veron rasituksesta, jonka hukat tähän asti ovat sieltä +perineet, eikä maine Suomessa tapahtuneista, kauhistavista +lapsenryöstöistä enää kierrä ympäri maailmaa. + + + + + + +OSA II. + +[1888.] + + + + +ONKIMARETKI KANKAISTEN JÄRVELLE. + + +Kesällä 1881 kävin ensikerran Kankaisten järvellä, ja useat kerrat +olivat onkimaretkeni jokseenkin onnistuneita. Tulin näin siihen +vakaumukseen, että järvi kyllä oli kalaisa ja voisi, jos keinotekoisia +ongintapaikkoja laitettaisiin, tarjota erinomaisen hyvän paikan +onkimiselle. Saadakseen kaloja yksiin paikkoihin kokoontumaan ei oltu +mitään tehty; tosin oli keskellä järveä eräs kari, vaan sekin oli liian +laaja ollakseen minään erityisenä veden asukasten kokouspaikkana. +Seuraavana talvena upotutin eri syvyyksille järveä risumurrokkoja ja +keväällä lisättiin niihin vasta lehdelle puhenneita koivuja ja haapoja. + +Toissa kesänä kesäkuun 2 päivänä lähdin koettamaan onkimista uusilta +murrokoiltani, ja tämän retkenipä nyt juuri aionkin kertoa. Yksi ainoa +köyhä mökki sijaitsee tuon kauniin metsälaiteisen järven rannalla ja +tähänpä oli edellisenä kesänä pieni uusi tupa rakennettu, jonka tuvan +ystävällinen torpanväki kernaasti heitti minulle yömajakseni. Illalla +noin kuuden aikana saavuin minä mökille, jossa vanhemmat ja lapset +minua tervetulleeksi toivottivat. Neljätoista vuotias poika Vihtori, +sama, joka metsässä meitä opasteli koettaessamme niillä seuduin kiertää +susia, loisti ilosta kuullessaan, että hän sai tulla mukaan veneeseen. +Saatuani kaikki kapineeni tuossa pienessä tuvassa järjestykseen ja +onkimaneuvoni kuntoon menin mökkyrin ja Vihtorin kanssa rantaan +varustelemaan onkimavenettä, jonka olin sinne joku aika sitten +kuletuttanut. Olin käskenyt että vene heti perille tultua +työnnettäisiin vesille turpoamaan, mutta tätä käskyäni ei oltu toteltu, +ja senpä tähden täytyikin nyt sivellä talilla kaikki liitokset ja +saumat sisäpuolelta, jos mieli sitä seuraavana päivänä voida käyttää. +Isäntä työskenteli koko illan sen kanssa ja Vihtori tuli mökin ruuheen +soutajakseni. Sousimme niille paikoin, jossa järvi puron kautta purkaa +vetensä, ja saadaksemme täkyjä huomispäiväksi heitimme hienoimmat +onkineuvomme veteen; mutta vuoden aika oli vielä liian varhainen ja +vesi liian kylmää, joten pienemmät kalat eivät vielä olleet nousseet +rannikoille. Me muuttauduimme paikalta toiselle ja koettelimme, mutta +sama huono menestys kaikkialla; ainoastaan muutamia ahvenia saimme, +vaan nekin olivat kovin isoja ongen syötiksi, enkä koukkujakaan aikonut +tällä kertaa heittää. Ilta oli kuitenkin ihana, ja minua huvittikin +suuresti nuo retket kaikille ennen tunnetuille rannoille. Laululinnut +visertelivät, käki kukkui, ja ulapalla näkyivät helakanvalkoiset tirrat +leijailevan iltaruskon valaisemain pilvien ja niiden peilikirkkaaseen +järven pintaan kuvautuvien varjojen välillä. Olin sinä suvena ensi +kertaa veneessä ja tunsin taas saman suloisen ja omituisen mielialan, +johon luonnon samalla elinvoimaa uhkuva kuin rauhaisa ihanuus ennenkin +oli minut saattanut. Sousimme vihdoin tuonne suurelle karille, johon +murto oli tehty neljän sylen syvyydelle, ja niin laskimme kiviriipan. +Otin kiposta ahvenen, panin sen pitkäsiimaiseen nokkaseen ja +heikettyäni ongen veteen ojensin sen Vihtorille, sillä aikaa kun itse +ongin paino-ongella. Neuvoin häntä, että hän heti kohta, kun tunsi +nykäistävän, voimakkaasti heilauttaisi raskasta ja jäykkää vapaa; täten +kun näet on tapana koukulla onkiessa vastata nykäisyä; koukku tarttuu +silloin nieliäkalan suunlakeen. Samassa kavahti poika seisoalleen +veneessä molemmin käsin tarttuen vapaan. Omituisen vakavalla äänellä +hän samassa huusi: "se on iso kala." Kaikin voimin koki hän vastaan +ponnistella, mutta yhä alemmaksi painui vapa. En uskaltanut minäkään +tuossa vaaruvassa purressa jättää paikkaani perässä, vaan kehoitin +kiihkoisasti Vihtoria ojentamaan vavan minulle; hän yrittikin minua +lähestyä, vaan se ei onnistunut. Nojautuen polviini ojentausin vihdoin +eteenpäin ja sain vavan kiini silloin, kun sen latvapuoli jo oli +syvälle veteen notkistunut. Kauan aikaa sain panna kaiken voimani +liikkeelle pitääkseni vapaa, niin että se siiman kanssa muodosti +kulman, seikka, joka välttämättömästi on vaarin otettava, sillä jos +hauki ne kerran olisi vedessä suoraan linjaan saanut, niin olisi joko +siima katkennut tai koukku kalan suusta irroittunut. Useat kerrat sain +tuon mahdottoman suuren kalan veden pinnalle, vaan niin etäällä +veneestä se aina pysytteli ett'ei Vihtori haavilla ylettynyt. +Vähitellen näyttivät hau'en voimat kuitenkin vähenevän ja sen liikkeet +tulivat yhä heikommiksi; minäkin olin aivan hengästyksissä +pitkällisestä kamppailusta. Vihdoin viimein onnistuin varovaisesti +saamaan tuon häikäleen veden pinnalle veneen viereen, ja Vihtori seisoi +haavinsa kanssa valmiina; mutta liikutettuna hetken vakavuudesta kun +oli, käyttäysi hän niin taitamattomasti, ett'ei tarpeeksi syvälle +veteen pistänytkään haavia, vaan pukkasi haavin puitteella vasten +hau'en suuta, juuri sille kohdalle, johon koukku oli tarttunut. Kala +sätkäytti voimakkaasti purstollaan, niin että vesi pärskyi ympärillä, +ja koukkukin irtausi leu'astaan. -- Muutaman osan sekuntia lepäsi se +ihan suorana veden pinnalla ja ui sitten hiljalleen pois; juova vedessä +osoitti vaan sen tien. + +Vahingostamme mykkinä katselimme, Vihtori ja minä, hyvän aikaa toinen +toistamme. Minä ensiksi äänettömyyden katkaisin ja aloin moittia häntä +haavin nahjusmaisesta käyttelemisestä. Itkunsa niellen vastasi poika; +"isä voi kyllä todistaa, ett'ei tuota haukia koskaan saada järvestä +ylös. Se on isältä vienyt monta uistinta, ja kylän vanha isäntä kertoo +sen särkevän kaikki pyydykset, niin hyvin verkot kuin rysät." -- +Rantalan seppä sai sen kyllä puoleksi veneeseensä, vaan yrittäissään +käsin tarttua sen niskaan, putosivat sekä hauki että seppä järveen; +hauki jäi sinne, ja seppä sai tuon heilakan ruuhen kanssa, johon +järvellä oli mahdoton nousta, uimasissaan haalautua maihin. Vihtori +arveli, että sama onnettomuus olisi kohdannut meitäkin, jos olisimme +tuon noidutun hau'en saaneet veneeseemme. "Sen näyttäytyminen ennustaa +aina onnettomuutta", virkkoi hän; "viime kesänä vei se uuden uistimen +isältä, ja samana päivänä repi susi lehmän Kontuvuorella, toisella +puolen järveä." Vallan varmana mainitsemainsa esimerkkien +todenperäisyydestä, kun hän tuntui olevan, heitin kaikki vastaväitteet +sikseen. Tämänpäiväinen seikkailumme vakuutti hänet yhä varmemmaksi +luuloonsa, ett'ei tuon hau'en laita ollut oikea. + +Aurinko oli jo laskeumaisillaan, kun nostimme kiviriipan ja sousimme +kotia, kaunis ilta ja virkistävä seikkailu todellakin erinomaisen ison +hau'en kanssa olivat saattaneet minut mitä iloisimmalle tuulelle. + +Rannalla työskenteli vielä torppari veneen kanssa saadakseen sitä +kuntoon huomispäiväksi. Pysähdyin siihen häntä auttamaan ja lähetin +Vihtorin noutamaan tuvasta eväspussia. Pian oli venekin kunnossa, +perässä ja keulassa olivat kiviriippain nuorat pujotetut väkipyöräin +ympärille, airot, vavat, haavit, liera-astiat, kaikki olivat +paikallaan. Sillä välin kun Vihtori teki tulta rannan kivikolle, +valmistin minä aterian eräälle laakakivelle pitkällisen iltaruskon +valaisemien puiden suojaan, jotka tuolle lämpimissä, vaihtelevissa +värinvivahduksissa kimaltelevalle vedenkalvolle loivat pitkiä +varjojansa. Illallinen maistui meistä oivalliselta, ja muorin raitis, +parahiksi hapan kalja uudesta katajaisesta tuopista oli herkkuinen, +virvoittava särpimemme. Ukon kanssa sytytimme sen jälkeen sikaarimme ja +kotvan aikaa istuimme rannalla erityisistä maanviljelys-taloudellisista +kysymyksistä keskustellen. Aurinko oli jo laskeutunut, jättäen +jälkeensä luoteiselle taivaalle punertavan hohteen, joka tänä vuodon +aikana sammuu vasta silloin, kun aamunkoi koillisessa syttyy. Valkeilta +pilkuilta näyttivät kalalokit luodon yksinäisillä kivillä tuossa +himmeässä maisemassa. Lämpimän päivän jälkeen vielä viivyttelevä auer +edensi esinettä ja teki valonkin niin kummallisen salamyhkäiseksi. +Vihtori porskutteli rannalla, sillä välin kun Hiltu kädet ristissä +polvellaan istui eräällä ulkonevalla kivellä veljeänsä kadehtien. +Häveliäisyys esti 13-vuotiasta tyttöä minun läsnäollessani tottelemasta +veljensä kehoitusta, että seuraisi hänen esimerkkiänsä. Kysymykseeni +oliko vesi kylmää, vastasi Vihtori, että illalla on vesi aina paljo +lämpimämpää kuin päivällä. Järvestä tultuaan, värisivät kuitenkin hänen +päivettyneet jäsenensä, ja hän oikein kiiruhti vaatteitansa päällensä +pukemaan. + +Levolle mennessämme oli jo käki ja laululintuset vaienneet; ainoastaan +laulurastas lasketteli omituisia säveleitään ja ruisräähkä +yksitoikkoista narskutustansa. + +Aurinko oli jo noussut, kun Vihtori herätti minut, sanoen äitillä +kahven jo olevan valmiina. Sieppasin vaatteet kainalooni ja menin +rantaan, jossa peseydyin ja pu'in päälleni. Aamu oli jokseenkin viileä, +niin että hieno usva lepäsi tyvenen järven yli. Muutamia pilviä näkyi +tuon muuten niin kirkkaan taivaan itäisellä ilmanrannalla ja nepä ne +herättivät minussa toiveen, että aamun kuluessa vielä hyväkin +onkimatuuli saadaan. Vasta tuntia myöhemmin lähdimme järvelle. Isä +istui etuhangolla ja Vihtori keskellä venettä. Lykätessämme veneen +irti, varoitti Vihiori rannalla seisovaa äitiänsä ja sisartansa, +ett'eivät meille toivottaisi "onnea matkalle", sillä se tuottaa aina +pahan onnen. + +Usva oli nyt haihtunut ja aamu oli ihana; metsän laulajaparvi +riemuitsi, yksi ja toinen ukkoteiri puun latvassa kuherteli muistoksi +lopetetusta hääajastaan, sillä välin kun sorsat kaislikossa +kääkättelivät. Auringon hedelmälliseksi tekemä luonto hurmasi meitä +suloisella elävyydellänsä. Yhtä vaikeaa kuin edellisenäkin iltana oli +meidän nytkin saada täkyjä. Vuoden aika oli vähän liian varhainen +onkimiseen, niin että, paikasta toiseen soudellessamme, emme saaneet +muuta kuin joitakuita ahvenia, jotka nekin olivat kovin suuria kalan +syötiksi. Vihdoin onnistuin kuitenkin saamaan muutamia särkiä syvältä +vedeltä, iänikuisen rantamurron, tuulen kaataman suuren hongan +ulkopuolelta, joka juuri osoitti minkälainen jättiläishongikko muinoin +on kasvanut järven rannikolla, Kello kun nyt jo oli kahdeksan, niin oli +jo aika koettaa onneamme murrokolta tuolla syvemmällä. Järvellä +toisiansa seuraavat vihurin puuskat ennustivat tuulista päivää. +Kiviriipat heitimme samalle paikalle, jossa edellisenä iltana tuo +kuuluisa hauki oli meitä peijannut. Vihtori pelkäsi, ett'eihän vain +hauki tänäkin päivänä näyttäytyisi. Tovereilleni jätin lieramadot, niin +pitkävapaisia kuin pohjaonkia varten ja itseni varalle jätin vain nuo +muutamat säret kalakiulussa. Nämäkin säret olivat kyllä suurehkoja, +vaan kun edellisenä suvena usein tästä järvestä olin saanut aina +3-1/2 lb painoisia ahvenia, niin nakkasin hyvällä toivolla veteen +lujimmat onkeni. Kauan istuimme nykäisyä turhaan odottaen ja tuuli +kiihtyi, niin että lopulta jo alkoi venettä kulettaa. Soudimme takaisin +oikealle paikalle ja minä muutin nyt molemmat kiviriipat perään, +yksinäinen synkkä pilvi toi mukanaan tuuliaispään ja rankan +kuurosateen, mutta meni pian ohitse. Sillä aikaa nykästä hytkäytti +koukulla varustettua onkeani aikalailla ja minä haalasin ison ahvenen +köntäleen vedenkalvoon, josta jo viime kesäisillä onkimaretkillä +harjautunut ystäväni mökkyri sen haavilla korjasi. Ennen kuin myrskyn +puuskaus oli ylitse mennyt oli minulla kolme samanlaista körilästä +veneessä. Samanlaisen nykäyksen tunsi Vihtorikin pitkävapaisessa +ongessaan, vaan ei voinut estää tuota voimakasta kalaa vetämästä siimaa +ritvakan vavan kanssa suoraan viivaan: siima katkesi vavan nenästä, ja +koko laitos katosi syvyyteen. Häntä ei voitu lohduttaa; joko oli tuo +noiduttu hauki käynyt onkeen, tai oli paha onni se onnettomuus, jota +hän eilen oli ennustanut. Uusia kojeita silmustaessaan mutisi hän kyllä +odottaneensakin, että jotain hänelle oli tapahtuva. + +Kova vesisade esti aaltoja kohoamasta, vaikka vihurit puhalsivat; +vesipisarat kimmahtivat takaisin korkealle vedenkalvon yli, ja koko +järvi kiehui. Yht'äkkiä lakkasi sade, pilvi oli kulkenut ylitsemme, ja +aurinko pistäysi esiin. Tuo äkillinen näytämön muutos oli elähyttävä. +Märät vaatteemme kuivahtivat nopeasti lämpimässä päivän paisteessa, +myrskyn puuskaa seurasi aivan tyyni ilma, ja kohta oli järvikin +peilikirkkaana. + +Nuo harvat täkysäret olivat loppuneet ja niinpä kiinnitinkin nyt +ahvenen suureen koukkuun ja heitin sen veteen. Ojentaessani vapaa +Vihtorille pyysi hän päästä siitä erilleen tuon ison hau'en tähden. +Annoin vavan mökkyrille, sillä välin kun itselleni kiinnitin +samanlaisen syötin pohjakoukkuun. Tunnin kuluessa saimme me kumpikin +muutaman naulan painoisen hau'en, vaan sitten saimmekin istua kauan +aikaa ilman että kalat nykäisivätkään; puoliääneen leikkiä laskiessa +kului aika kuitenkin siksi kunnes vihdoinkin päätimme soutaa maihin ja +murkinoida, johon kaikki kolme tunsimme olevamme jokseenkin halukkaita. +Vene raikattiin ja kiviriipat nostettiin. Minä viskasin uistimen +veteen, ja niin sousimme nyt äkkisyvälle, itäiselle rannalle, jossa +metsää kasvoi aivan veden pintaan asti. Mutta äkkiä nosti Vihtori +keulassa melakan, kohousi puoleksi veneessä ja huuti: "katso! -- katso! +-- kuppo -- minun kupponi, -- jonka hauki vei." Me sousimme paikalle, +vaan kun Vihtori yritti tarttua siihen, niin katosi se taasen +syvyyteen. Tarkastelimme kauan aikaa joka taholle ja Vihtori näytti +hyvin alakuloiselta tästä uudesta tapaturmasta entisten lisäksi: "se on +varmaankin tuo ilkeä hauki, ja silloin emme koskaan saa sitä emmekä +onkeakaan." Tämän viivytyksen aikana olin kerrassaan unohtanut +uistimen, ja kun nyt yritin sitä kelata, niin olikin se vajonnut ja +tarttunut pohjaan. Samassa poikakin taas huutamaan: "tuolla! -- tuolla! +-- kaukana!" mutta nyt täytyi meidän huovata paikalle, johon uistin oli +tarttunut. Kauan nujusimme uistinta irti saadaksemme, sillä se oli +tarttunut lujaan syvällä olevien kivien väliin. Paikalla panin mieleeni +risteilymerkit, jotta vasta voisin koettaa onkimista tältä syvältä +karilta. Suuri oli Vihtorin kärsimättömyys viivytyksen aikana. Lopulla +koetin nykäisemällä irroittaa koukkua, ja se onnistuikin, mutta toinen +koukuista oli taittunut; tämänkin tapaturman sai "iso hauki" syykseen. +Sousimme ulommaksi järvelle päin, ja kohta näkyi kuppo taaskin. Isä +huopaili perä edellä ja minä sain vihdoin korjatuksi sekä ongen että +kolmen naulaisen ahvenen. "Arvasinpahan kyllä, ett'ei se iso hauki +ollut," sanoi Vihtori, "sillä silloin emme koskaan olisi mitään +saaneet." + +Etäiseen, kauniiseen lahteen matkatessamme kiertelivät tirrat +ympärillämme, auringon valossa välkähdellen. Hyvästi muistaen menneen +kesän odottelivat ne, että nytkin heittäisimme veteen muutamia +kuolleita syöttejä, joita ne kirkuen veden pinnasta tavoittelivat. + +Nousimme maihin syvällä kallioisella rannalla, jossa me Vihtorin kanssa +ensin otimme järvikylvyn ja sitten ilmakylvyn auringon paahteessa +kalliolla. Isä, joksi minäkin Vihtorin tavalla ystävääni torpparia +tavallisesti kutsuin, kantoi sillä aikaa ruokasäkkiä maalle ja leikkeli +kuusen oksia meidän kuuden kauniin kalan alustaksi vasuun, ja peitteli +ne sitten koivun lehdillä auringon suojaksi. Niiden melkoinen suuruus +sai palkita paljouden. + +Ruoka maistui hyvältä; mutta äidin kalja oli hapannut ja lämmennyt, +jonka tähden Vihtori lähetettiin veneellä torpasta viilipyttyä +noutamaan. Matka oli pitkä, ja hän viipyi kauan taipaleella. Torpparin +kanssa menin sillä välin metsään onkivapoja etsimään. Minä löysinkin +muutamia erittäin kauniita katajia, aivan sopivia pohjaonkiin. Useat +tunnit veneessä istuttuamme, oli kävely nyt metsässä erikoisen hauska. +Havupuiden nuoret näreet levittivät virkistävän sateen jälkeen auringon +helteessä suloista ja elvyttävää tuoksuansa. Istahdimme muutamille +sammaltuneille kiville korkean havumetsän siimekseen, jossa puiden +tuuheat latvat suojelivat meitä puolipäiväauringon säteiltä. +Oksiessamme ja kuoriessamme katajia maistui oiva sikaari meille +mainiosti. Minua huvitti suuresti silmilläni seurata ahkeraa ja +sopuisaa työtä isossa muurahaispesässä. Ahkerat ja ymmärtäväiset +pikkueläimet olivat tehneet itselleen mukavia ja sammalista sekä muista +vastuksista vapaita teitä. Pitkien välimatkojen päästä hinasivat ne +neulasia ja puikkoja pesään, tuohon yhteiskunnan järjestyksen +mallikuvaan. Minä hain ja löysinkin etempää toisen pesän, josta vein +muutamia kymmeniä muurahaisia muassani edelliseen pesään. Ystäväni, +mökkyrikin, katseli vilkkaalla huomiolla sitä taistelua, joka kohta +syntyi. Vaikka vieraat muurahaiset olivat samaa lajia, niin hyökkäsivät +alkuasukkaat kuitenkin paikalla niiden kimppuun, tappoivat ne ja +laahasivat sitte ruumiit pesän sisäpuolelle. Ovatkohan nuo pienet +otukset toistensa syöjiä? Vihdoin kuulimme Vihtorin säännölliset +aironvedot järvellä ja lähdimme rannalle häntä vastaan. Hiltu sisko +istui perässä ja lauloi kovalla äänellä aivan väärin erästä laulua, +jonka nuotista en voinut saada selkoa. En tiedä millä seuduin maatamme +kansa olisi musikaalinen, vaan ei ainakaan Hämeessä. Järvillä +soudellessaan ja teillä vaeltaessaan laulavat useimmat, vaan ani +harvoin oikein; sekä tahti että nuotti ovat yhtä paljon rumennetut, +kuin itse säveleet ovat rumia ja kirkuvia. Ainoat soinnulliset äänet, +joita toisinaan saa kuulla, ovat paimenten huhuilemiset, joita salon +kaiku kaunistelee. + +Äiti oli lähettänyt ison, uhkean viilipytyn. Ahkeruus oli ilomme, ja +lopulla pääsimmekin puulusikkoinemme pytyn pohjalle. + +Yhden täkyongen annoin kummallekin lapselle, että kalakippaan onkisivat +joitakuita särkiä -- tämä on nimittäin ainoa Kankaisten järvessä +löytyvä valkea kalalaji, -- sillä välin kun me isän kanssa hiukan +nukahdimme sammalikolla, tuoksuavan havumetsän siimeksessä. + +Olimme ehkä tunnin nukkuneet, kun Vihtori herätti minut sanoen ison +hau'en kauan aikaa yhdessä kohden jörröttäneen vedessä kallion +vierteellä. Riensin heti veneelle, pujotin sären nokkaseen ja aloin +varovasti lähestyä. Välkkyvän vedenkalvon kimallus esti minua kauan +näkemästä kalaa. Viimein keksin sen kolmen kyynärän syvyydestä, jossa +se ollen yhdessä kohden eviään vain hiljalleen liikutteli. Aika iso, +ehkä kuuden naulan painoinen otus se oli. Varovasti laskin syötin +kyynärän päähän kalan eteen: se ei liikahtanut. Kotvasen aikaa +viivyttelin ennen kuin viimeinkin verkalleen kuletin syötin hau'en suun +eteen, mutta silloin se hiljaa peräytyi taaksepäin. + +Varmaankin puoli tuntia jatkoin koetuksiani, vaan en kuitenkaan haukia +onnistunut saada näykkäämään. Vihdoin nostin onkimaneuvot ylös, asetin +kupon tarpeeksi syvälle ja laskin taaskin sären petokalan eteen, joka +yhä vain olla jörötti paikoillaan. Tovin istuimme sitten tarkasti +vaarilla pitäen kuppoa, vaan kun kauan odotettuani viimein menin +kallion reunalle, niin ei haukia enää näkynytkään. Vihtori ja minä +riisuuduimme uimaan järvessä, sillä välin kun isä poltteli sikaarinsa +loppuun ja Hiltu meihin selin kääntyneenä syyteli pikkukiviä veteen. + +Kaikki haalausimme sitten veneeseen; isä hiukan vastusteli Hiltun +veneeseen tuloa, "vaimoväellä näet kun aina on paha onni mukanaan"; +mutta Vihtori väitti, ett'ei häntä vielä voitu vaimoväkeen tukea, ennen +kuin hän oli "koulun käynyt", ja hänen ajatustaan puollustin minäkin. +Lahden pohjukassa kasvoi kaisloja ja niiden ulkopuolella lumpeen lehtiä +ja muita vesikasvia; täällä laskimme kiviriippamme ja heitimme veteen +hienoimmat lieraonget. Ahvenia lähti sitten niin paljon kun vetää +ennätimme, ja Hiltulla se olikin paras onni. Ääneen hän nauroi joka +kerta kun ahvenen järvestä nosti; hänen naurunsa oli paljoa +soinnukkaampi kuin laulunsa. Vihdoin houkutteli hän meidätkin +nauramaan. Vihtori sai hänelle lieroja panna onkeen, ja tyttösen +hentomielinen vastenmielisyys tuohon asiaan oli hänestä kovin joutava. + +Ahvenet olivat kovin pieniä kaloiksi ja kovin suuria syöteiksi; mutta +saatiinpa toki joku särkikin, niin että kalakippa vihdoin oli paraiksi +täynnä. + +Aurinko ei enää paahtanut niin kuumasti, varjotkin kävivät yhä +pitemmiksi ja selvemmiksi, samoin kuin valon värinväreetkin yhä +enenivät muuttuen enemmän vaihtelevaisemmiksi kuin puolipäivän aikaan, +ja Hiltu muistutti, että hän harvoin on nähnyt järven olevan niin +pitkän kuin nyt. Usealta taholta kuului käen kukuntaa, pienet linnut, +jotka keskuspäiväksi olivat vaienneet, virittivät uudelleen +lirityksiään, ja nopeasti pitkin veden pintaa rannan ulompain kivien +välitse lennellessään laskivat rantaraukat vilkkaita piipatuksiaan. +Lahdelman välkkyvään vedenkalvoon heijastuivat taivaan pilvenhattarat +ja rannan lehtevä metsä; mutta ulohtaammalla kimalteli veden pinta kuin +hopeinen hohde. + +Kiviriipat hinattiin veneeseen ja me sousimme edelleen koettamaan +onneamme suurimpain kalojen onginnassa syvällä olevan murrokon luota. +Matkalla sivuutimme pienen, kauniin saaren, jonka rantakivillä +hyppelevä kiliparvi määkien pyyteli päästä veneeseen. Ylhäällä +pilvien tasalla leijaili haukka, ja kirkuen lensivät tirrat sitä +vastaanottamaan. Hiltu kertoi haukan viime pyhänä, äitin juuri ääneen +Raamattua lukiessa, vieneen mustan kauan, joka koko kevään oli muninut +useampia ja isompia munia kuin tuo ruskea, "joka vielä päälle +päätteeksi itse syö munansa, ell'ei vaan varaansa pidä." + +Kärsivällisesti viivyimme me nyt kauan aikaa syvimmän murron luona +turhaan, nykäisyä vartoen ja yhtä huono oli menestyksemme sitten +kaikilla muillakin murrokoilla. Hiltu oli hyvin nyreissään Vihtorin +epähienosta arvelusta, että ehkä hän muka kuitenkin oli syynä huonoon +onneemme. Vähää ennen auringon laskua olimme taas tuolla suurella +karilla syvän murrokon luona, ja sieltä sainkin nyt pohjaongella kaksi +3-naulaista ahventa. Heikko tuuli oli nyt kerrassaan lakannut ja +peilikirkkaana päilyi ympärillämme järvi, ja kun tuollaisella ilmalla +ei voi toivoakaan näykkäämistä, niin sousimme kotia, Vihtoria +huvitti soutaa oikein voimainsa takaa ja tätä tehdessään joutui +hän niin sukkelaan tahtiin, että isällä etuhangoilla istuessa oli +tuiki vaikea seurata muassa. Koko päivän olin tarkannut sitä +sydämmellistä, luottavaista ja molemmin puolin kunnioittavaa +seurustelua, joka vallitsi isän ja lasten välillä. Tuo kaunis suhde on +yleisempi etäämpänä olevissa, köyhissä taloissa kuin rikkaissa +talonpoikaistaloissa ja kylissä. + +Mökin rantaan laskimme maihin, ja kun olimme veneen puhdistaneet, +laittaneet kojeet tarpeelliseen kuntoon ja täkyastian veteen +upottaneet, katselimme saalistamme, sillä aikaa kun Vihtori oli +puntaria noutamassa. Ahvenet painoivat yli 2-1/2 naulan, muutamat +3-1/2. Ainoastaan se, joka katkasi Vihtorin ongensiiman, oli syönyt +lieroa, kaikki muut eläviä täkyjä. Tämä on tavallista Kankaisten +järvellä etenkin kesän alkupuoliskolla. Se, joka vaatii vilkasta +näykkimistä ja paljo kaloja saadakseen jotakin hupia onkimisesta, ei +olisi tähän päivään ollut tyytyväinen. Kaksitoista tuntia olin onki +kädessä istunut ja vain kahdeksan kalaa saanut. Minusta oli koko päivä +kuitenkin juhlallisen hauska. Mieleeni juolahti vanhan onkimataidon +opettajani lause: "Suurin hupini kauniina kesäpäivänä on onkia, kaloja +saamatta, lähinnä sitä onkia ja saada kaloja." Mutta ei joka päivä +kaikista järvistä saakaan kuutta kolmennaulaista ahventa samana +päivänä. Hau'et painoivat toinen 3 ja toinen 4-1/2 naulaa. Sillä +välin kun äiti edellisenä suvena annetun ohjelman mukaan keitti +pikku-ahvenista kalalientä, käväisin minä uimassa järvessä, ja sen +jälkeen joimme ukkelin kanssa totia tuolla tavallisella rantakivellä. +Hän kertoi minulle, miten tukalaa oli ollut tulla toimeen tuolla +huononpuoleisella mökin paikalla, kun hukka joku vuosi sitten vei +heidän ainoan lehmänsä. "Kaikki mitä talviajoilla tienasi", sanoi hän +"meni meidän kaikkien ylläpidoksi, ja jollei lampaita olisi ollut ja +äiti niin ahkerasti villoja kehrännyt ja kutonut sukkia, joita lapset +kaupunkiin myytäväksi kantoivat, niin emme olisi sinä keväänä mitenkään +voineet ostaa vasikkaa, josta nyt aikojen kuluessa kuitenkin on +kasvanut ja varttunut hyvä lypsylehmä; mutta lapset surkastuivat sillä +välin, ja nyt vasta viime vuoden seudussa ovat he jälleen kostuneet; +vaan kernaita he -- Jumalan kiitos -- ovat olleetkin auttamaan +vanhempiansa missä ovat voineet. Koko suven voi äiti joka viikko myydä +pari naulaa voita, jonka lapset lauantaisin kantavat kaupunkiin, ja +talvella piisaa maitoa ainakin lapsille asti." + +Kun Hiltu tuli ilmoittamaan, että kalaliemi oli valmiina, pyysin häntä +kantamaan sen tänne hauskalle rannikolle, jolla söimme iltasemme, kuten +eilen illallakin. Aurinko laskeusi veripunertavan pilven sisään ja auer +katosi, kaikki välimatkat lyhenivät, savu kodasta, jossa äiti vasikalle +juotavaa keitti, painui maata vasten, pääskyset lentelivät pitkin veden +pintaa, palokären ääni kuului metsästä, ja järvellä huuteli kuikka; +selvä oli, että sään muutos oli tulossa. + +Hyvin olin unta varten varustautunut, oltuani kokonaisen päivän +raittiissa ilmassa, ja heittäysin levolle, nukuin souvattamatta kello +kuuteen asti aamulla. + +Kuten tavallisesti, menin nytkin rantaan, peseysin ja lopettelin +pukeutumistani. Taivas oli umpipilvessä, lyyjynharmaana sateisen +näköinen, järvi näytti synkältä ja kolkolta mustanharmaine aaltoineen +ja kylmä pohjainen tuuli puhalsi herkeämättä. Nostin kala-astian järven +pohjasta: ainoastaan viisi särkeä oli enää elossa. Tällä ilmalla ei +ollut ajattelemistakaan saada useampia täkyjä; kuitenkin päätin lähteä +karille koettamaan onneani noilla muutamilla jälellä olevilla +täkykaloilla. + +Isä ja minä otimme naukun ja söimme vahvan eineen, sitä paremmin +voidaksemme kärsiä vilua järvellä. Vihtori kävi niin alakuloiseksi, kun +nostimme kysymyksen, että hän tällä kertaa saisi jäädä kotia, niin että +hänet kuitenkin täytyi ottaa mukaan. Sousimme syvimmän murrokon luokse +ja laskimme perästä molemmat kiviriipat. Tunnin verran istuimme vilusta +väristen ja nykäisemistä odotellen. Avojaloin istui Vihtori +keskiteljolla huulet sinisinä; suun täysi kylmää totia lämmitti häntä +hiukan. Kysymykseeni, eikö hänen nyt haluttaisi olla kotilieden +ääressä, vastasi hän: "Kunpahan edes nykäseisi"; ja todellakin -- +samassa vedin minä ylös mustapintaisen kolmen naulan painoisen +körilään, jolla oli niska sammaleessa. Yksiin aikoihin haalasi isäkin +syvyydestä toisen, pyöreän kun porsaan, ja niin sitä jatkettiin. Suu +leveässä hymyssä tyytyväisyydestä katseli Vihtori noita meluavia, +vanhoja ukkeleita, jotka räpistelivät veneen pohjalla, levitellen +vahvoja leukojaan ja näytellen koreita kitaksiaan. Joka nykäisyllä meni +täky, ja kuudes ahven tarttui kuolleeseen särkeen, jonka veneestä +löysimme. + +Katumoikseni kävi nyt, että olin kalakipasta nakannut kuolleet säret +kissalle, joka rannasta lähteissämme kehrätä hyrräsi ja selkäänsä +köyristeli vieressämme. Turhaan odotimme, että kerrankaan mato-onkia +nykäisisi, ja kun täkyjen onkimista näin kolkolla ja tuulisella ilmalla +ei voinut ajatellakaan, sousimme mökille, jossa viivyttelemättä +valmistausimme kotimatkalle. Vihtori auttoi minua siimoja vavoista +irroittaessa. Suuri oli hänen ilonsa muutamista antamistani +onkimaneuvoista. Kun kaikki olivat järjestyksessä, joimme me erokahvet +yhdessä. Vaikea oli saada emäntää määräämään, mitä olin velkaa hänelle, +ja kun annoin minkä katsoin soveliaaksi vierasvaraisuudesta ja +kestityksestä heidän köyhässä kodissaan, kursaili hän vastaan arvellen, +ett'ei ollut oikein ottaa rahoja "maitopisarasta ja muusta sellaisesta, +josta hän itsekään ei ollut mitään maksanut." Kaikki pukeusivat he +sitten pyhävaatteisiin ja seurasivat minua kylään. Minkäänlaista +ajotietä ei mökille ollut, Vihtori talutti hevosta, joka ei vielä ollut +ehtinyt kostuakaan ruo'an puutteen ja vaivojen jälkeen talvis-ajoilla, +ja toiset kantoivat kapineitani. Kun mökkyri oli valjastanut hevosensa +kylään jättämien ajoneuvojen eteen, kutsui äiti Vihtorin syrjään, ja +kun palasivat, oli äiti avojaloin, ja poika oli köyttänyt jalkaansa +hänen ruojuvensa. Nyt kuli hyvästijättö: ääneti niijasi Hiltu ja +kätensä hameseen pyyhittyään ojensi äiti sen minulle sanoen, "että isä +ja lapset usein ovat arvelleet ett'eiköhän se herra pian tule +kalastamaan. Jos hän vain saisi ennen tiedon tulostaan, niin kyllä +olisi tupa paremmassa kunnossa, kuin tällä kertaa." + +Vakavasti kättä lyöden otin isältä jäähyväiset. Vihtori hyppäsi +takapuolelle, ja hölkkäjuoksua ajelimme kaupunkiin. + +Nämä hyväsydämiset ihmiset saattoivat minut arvelemaan, että perhe, +jossa rakkaus ja uutteruus vallitsee, on kaikessa puutteessaan ja +köyhyydessään onnellisempi, kuin monen rikkaan tilanhaltian perhe, +jossa itsekkäisyyys ja riitaisuus on mielet kylmentäneet. + + + + +PUUTIS'EN ILVESAJO KALVOLASSA JOULUJUHLINA 1882. + + +Vanhasta ilveskoiraparista oli minulla enää vain Boi jälellä, sitten +kun tuo oivallinen, vaikka vanha ja yksisilmäinen Pan, suureksi suruksi +ja kaipaukseksi minulle ja monille ystävilleen, oli edellisenä jouluna +muutamalla ilvesjahdilla myrkytyksestä kuollut Janakkalassa. Vielä oli +ilvesajossa koettamatta tämän penikka, isänsä kaima. Tosin oli tuo +nuori yhdeksän kuukautinen Pan ollut muassa muutamilla jänisjahdeilla +myöhään syksyllä ja silloin hyvin kunnostanut itseänsä; mutta +kelvollisen Boin vertaisen toverin halusin sille kuitenkin hankkia. +Useille tahoille kirjoitettuani ostin ystäväni Wn. kanssa Hektor +nimisen kuuluisan ilveskoiran eräältä taitavalta ilveksen ajajalta +Tammelassa. + +Ainoastaan kerran oli minulla aikaa ensilumen tultua lähteä metsälle. +Kokonainen päivä kului minulta ja Boilta ilvestä ahdistaessa +Kontuvuoren saloilla; mutta pimeys saavutti meidät, ilves pääsi +käsistämme ja minun täytyi palata kaupunkiin. + +Muutamia päiviä ennen joulua tuli Sääksmäeltä Rommun rusthollin isäntä +minua tervehtimään. Hän esitti, että pyhäin aikana tulisin koirieni +kanssa Kalvolan sydänmaille, sillä meille molemmille tuttu ja muuten +hyvin harjautunut metsästystoveri, torppari Haaranoja, oli hiljan +Rommun isännälle ilmoittanut nähneensä useiden ilvesten jälet. Pari +viikkoa sitten oli Rompu itse samalla salolla tappanut kaksi ilvestä ja +kolmatta kauan ahdistanut, kunnes sudet kesken ajon hyökkäsivät koirain +kimppuun, repivät ne palasiksi ja söivät suuhunsa, ennenkuin jälkiä +seuraava Rompu ennätti sille paikallekaan, jossa tuo verinen leikki oli +tapahtunut. Kovin valitteli hän tätä tuskin korjattavissa olevaa +tappiotaan ja pyysi nyt pyhien ajaksi saada yhtyä minuun ja koiriini. + +Sovimme niin, että Rompu lähettää sanan Haaranojalle ja pyytää häntä +tutkistelemaan tienoota, jotta meillä, paikalle tultuamme, olisi +jotakin viittausta suunnasta, jonne oli lähteminen. Jos Haaranoja +jostakin syystä tahtoi siirtää metsästysaikaa tuonnemmaksi, niin +antaisi Rompu minulle siitä tiedon; muuten matkustaisin niin pian kuin +mahdollista kaupungista. + +Mitään sanaa ei tullut, ja toisena joulupäivänä matkustin minä kolmen +koirani kanssa Kuurilan asemalle. Koiria kaulavitjoista taluttaen +astuin jalkaisin pari virstaa Rommun luo, ja tapasinkin isännän +kotoisalla. Hän tervehti minua sydämmellisesti ja kertoi Haaranojan +samana päivänä sydänmaalta ilmoittaneen myöntyvänsä tuumaan. + +Kauan tuumailtuamme, päätimme vasta seuraavana aamuna matkata +metsämökille. Sen sijaan valjasti Rompu pulskan juoksiansa ja niin +ajoimme erään pitäjäläisen luo ja vietimme siellä hupaisen pyhäillan +jouluiloineen, kuten vanhanaikuisten ihmisten tapa on. Illan kuluessa +sateli hiukan lunta, joten sekin näytti suosivan huomenaamuista +retkeämme ja kun myöhään yöllä palasimme kotiin, oli taivas taas +kirkas, ilma talvinen ja raitis, niin että lämpömittari näytti 12 +astetta kylmää. + +Ruumiillisesti ja henkisesti valmiina alettavaan urheiluun lähdimme +päivän valetessa ajelemaan Kalvolan takalistolla olevalle Haaranojan +torpalle. Ystävämme tapasimme kotoisalla ja hän oli paikalla valmiina +lähiöön. Hän valjasti hevosensa, otti koirat rekeensä, ja niin lähdimme +jälkiä etsimään. + +Sekä helppo- että vaikeakulkuisia metsäteitä aina kello 12 asti +päivällä retkeiltyämme, ilveksen jälkiä ensinkään löytämättä, +poikkesimme muutamaan yksinäiseen sydänmaan mökkiin. Täällä +levähdettiin, annettiin kauroja nopsajalkaisille hevosillemme, +heitettiin turkit yltä ja lämmiteltiin hetkinen iloisen ja suuren +roihuvalkean ääressä. Mökin asukkaiden kanssa haukkasimme sitten +päivällistä ja joimme hupaisen juhlan kunniaksi vähän emännän panemaa +hyvää jouluolutta, "Jumalan rauhaa" ystävälliselle isäntäväellemme +toivottaen. Niin taas riensimme rekeihin ja vakoilemaan. + +Kummastelimme kovasti, ett'emme risteillessämme olleet tavanneet +jälkiä, vaan kuitenkin päätimme jatkaa ajoa, vaikkapa viikkokausi +menisi, silla luja oli luottamuksemme siihen, että "ahkeruus voittaa." +Näillä matkoilla olimme usein nähneet teiriä puissa istuvan, vaan emme +koskaan päässeet ampumamatkan päähän. Tuon tuostakin näimme etäällä +metson auringon paisteessa korpikuusen latvassa lekottelevan, ja +vaihtelevat maisemat metsärikkaassa, juhlallisessa sydänmaassa saivat +meidät reippaalle metsästystuulelle ja antoivat kärsivällisyyttä +odottelemaan oikeaa hetkeä. + +Kappaleen matkan päässä mökistä tapasimme vihdoinkin kahden ilveksen +jälet, jotka selvästi osoittivat niiden aamulla menneen tässä yli tien. +Nyt olivat kaikki vaivat unohtuneet. Haaranojan leveä suu näkyi +hymyilevän huurteisten hivuksien välistä, samalla kun hän koetti +perehdyttää meitä ympärillämme olevaan seutuun ja tuumiskeli, mitä nyt +ensiksi oli tehtävä. Kun Boi vanhus jälkiä nuuskittuaan ja +tarkasteltuaan oli huomannut ne kovin vanhoiksi, päätimme seurata +erästä tietä Salakan mökille saman nimisen metsälammen rannalla, ja +koettaa kiertää otuksia tai päästä jälille. Tällä tiellä tapasimme +kolmannet jälet, jotka veivät samalle suunnalle kuin toisetkin. + +Ajoimme torppaan ja riisuimme hevosemme, jotka aina aamusta varhain +monta peninkulmaa olivat saaneet hölkytellä. Torpparin laihalla, mutta +hilpeällä hevosella vihkasutimme nyt järvelle ja satuimmekin ihan +vereksille ilveksen jälille, jotka tulivat meitä vastaan ja poikkesivat +oikealle. Ilvekset olivat siis liikkeellä ja meitä säikähtäen +syöksyneet metsään. Koirat hyppäsivät reistä ja telmivät hurjasti +kaulavitjoissaan. Aikomuksemme oli kulettaa koiria vitjoissa, kunnes +pääsimme likemmäksi ilveksiä, ja sitten vasta laskea ne irti, vaan uusi +ystäväni Hektor haukkui jo kaulavitjassaan täyttä kurkkua, eikä meillä +siis ollut muuta neuvoa, kuin laskea irti kaikki kolme. Mitä kaunein +kolmiääninen haukunta alkoi kohta. Hevosta kotiin viemään lähetimme +torpparin. Oikein iloissani olin nähdessäni kuinka päättäväisesti tuo +vaille vuoden vanha Pan otti ajoon osaa, joka ensin mutkausi +viitakkolaaksoon ja sitten meni yli korkean, kivisen metsäharjanteen. +Kaahlaten kiipesimme harjun selälle ja kuuntelimme, eikö tuo enää +tuskin kuultavissa oleva ajo palautuisi; vihdoin se lähestyikin yhä +enemmän ja enemmän, meni halki äsken mainitun laakson, siitä taas +torpan ja järven välisen tien poikki ja sitten pitkässä soukeassa +kaaressa sen mökin tienoolle, jossa olimme puolipäivällistä haukanneet. +Niin nopeaan kuin voimme seurasimme kaikki haukuntaa, vaan kun ajo oli +kuulumattomiin kadonnut, lähetin minä Haaraojan seuraamaan jälkiä ja +läksin Rommun kanssa metsän halki muutamaa tietä kohden, joka vei +mainitulle mökille. Puolentoista jalan paksuisessa lumessa kauan +huppuroituamme louhisten mäkien ja pensaisten norojen yli, saavuimme +vihdoin kovasti läähättäen ja valtasuonen rajusti tykyttäessä tielle, +ja täällä aivan likellä mökkiä näimme ilveksen, koirain ja Haaranojan +jälet tien poikki menevän. Riensimme heti kysymään mökistä, oliko väki +kuullut, mille suunnalle ajo oli mennyt, vaan kukaan ei ollut mitään +kuullut. Alkoi jo hämärtää, ja minä pelkäilin, että koirat yöhön saakka +seuraisivat jälkiä etäisille seuduille ja näin joutuisivat sutten +saaliiksi. Valjastutin hevosen ja ajoin torpparin kanssa lähimmäistä +tietä myöten samaan suuntaan, jonne jäletkin veivät. Puolen neljännestä +ajettuamme näin päivän heikossa kajastuksessa erään miehen tulevan +vastaan ja tunsinkin hänen viimein Haaranojaksi; kaikki kolme koiraa +oli hänellä muassaan. Selässään kantoi hän raskasta taakkaa, vaan en +voinut erottaa, mikä se oli, ennen kuin hän ehti paikalle ja heitti +suuren ilveksen rekeen. Taaskin vetäysi hänen suunsa kauniiseen leveään +nauruun ja hän asettausi nyt reen laidalle huokasemaan. Hänen +kertoessansa tapausta, paneusivat koirat lepäämään tielle ja itseänsä +nuoleskelemaan. + +Haaranoja oli löytänyt paikan, jossa ilves pitkällä harppauksella oli +hypännyt metsäpolulta syrjään ja näin eksyttänyt koirat; hän kutsui ne +takaisin jälille ja haukunta alkoi uudelleen, vaikka ilves näytti +olevan paljoa edellä. Nyt meni ajo kauas sydänmaan rytömetsäisille, +louhikkoisille ja lumisille saloille. + +Syvästä lumesta huolimatta seurasi tuo karaistu mies koko matkan ajoa, +ja tuli sitä aina likemmäksi ja likemmäksi. Kauan polveili ilves +eräässä matalassa pensaikossa, jossa Haaranoja turhaan koetti päästä +ampumamatkalle. + +Vihdoin muuttui haukunta likellä häntä kiivaaksi syöksähtämiseksi, ja +samassa tulla vihtasi pensaikosta ilves koettaen paeta kintereillä +tulevia Hektoria ja Pania, vaan saikin samassa vastaan koukkaavan Boin +kimppuunsa. Kaikki neljä kuppuroitsivat nyt lumessa, niin että oli +mahdoton ampua, mutta sitäpä ei enää tarvinnutkaan, sillä taistelu oli +kohta lopussa. Pöyhistyneellä kinoksella makasi ilves hengetönnä, ja +kielet suusta riippuen ja kovasti läähättäen katselivat koirat +saalistansa yksimielisellä riemulla. Pan nuoleskeli ilveksen kuonosta +tippuvaa verta. + +Haaranoja etukynnessä, oli seurue nyt hanhen marssia tulossa +majataloamme Salakan torppaa kohti, kun tapasin heidät tässä kapealla +metsäpolulla. Perusteellisempaa alkua tuolle reippaalle, toiveita +herättävälle Pan koiralleni en voinut ajatellakaan. Haaranoja istahti +nyt rekeen ja me ajaa hurautimme torpalle, jonne Rommun olin jättänyt. +Vähän ajan perästä palasi hän kiertelyretkeltään, jolla hän sanoi +nähneensä niiden kahden toisen ilveksen jälet, jotka olivat menneet +vastaiselle suunnalle, Ahlajärven metsiin päin. Olihan meillä siis +ohjelma valmis huomispäivän metsästysretkeä varten. Ajoimme takaisin +yölliseen majataloomme, jonne saapuessamme jo oli pilkkoisen pimeä. Tuo +suuri, kaunis, täplikäs uros-ilves kannettiin tupaan, kynttilöitä +pistettiin pullojen kaulaan ja perunoihin, joihin sitä varten oli +reikiä kaivettu ja näitä asetettiin sitten pöydälle ja akkunoillekin. +Koiria tarkastellessamme huomasimme, että Boi oli vahingoittumatta +päässyt; Hektorilla oli muutamia verisiä naarmuja kuonossaan ja +oikeanpuolisen korvan alapuolella, ja Pan oli saanut jokseenkin syviä +haavoja, aivan kuin olisi veitsellä viileskelty pitkin vasenta +lapaluuta. Kun olin pessyt niiden haavat vedessä liu'oitetulla +karpoolihapolla paneusivat koirat maata eivätkä tarjolle pannusta +liemestä ensinkään huolineet. + +Suuri räiskyvä takkavalkea pakotti meitä riisumaan toisen nutun +toisensa jälkeen samalla kuin hauskasti keskustellen istuimme pitkän +pöydän ääressä olevalla veto-sängyllä ja huuhtelimme kurkkujamme tuolla +maukkaalla vaarinkaljalla, joulujuhlan kunniaksi joka mies oikeiden +Havanan sikaarein savuja tuprutellessa. Haaranoja ei väsynyt kertomaan +ilveksen ja koirien välisestä ottelusta, emmekä mekään hevillä +kuuntelemaan kyllästyneet. + +Paitasillaan olevat lapset kuppuroitsivat olilla, joilla vanhan +pohjoismaisen joulutavan mukaan koko lattia oli peitetty. Leikkiessään +he usein koiriakin häiritsivät, niin että näiden hiljaisella murinalla +piti ilmoittaa, etteivät he tällä kertaa jaksaneet olla muassa. Minä +kerroin heille, että Pan, joka tänä päivänä oli osoittanut ymmärtävänsä +tottakin, kaupungissa ollessaan mielellään leikkiä kupperehti poikieni +kanssa. + +Pieni eväslaukkumme oli tyhjennetty, samoin kuin taskumattimmekin; vaan +emännän palvaama sianliha maistui perunoiden kanssa oivalliselta +varsinkin kun lihan pinta oli viileskelty ja halkeamiin jauhoja +ripotettu -- ja siihen vielä tuo verraton ja voimakas joulu-olut! + +Vanha mummo, joka väsynyttä ruumistaan sängyn laidalla keinutellen oli +puheen aikana enimmäkseen istunut äänetönnä, kertoi vihdoin seuraavan +tapauksen, joka tämän illan johdosta muistui hänen mieleensä. Monta, +monta vuotta sitten, jolloin isävainaja vielä oli nuori samoin kuin +kertoja itsekin, oli heille useana talvena tullut kaksi pohjalaista +metsästäjää, joista toisella oli vaimo mukanaan. Tämä kulki miesten +kanssa metsässä ja otti osaa taisteluihin metsän petoja vastaan; +karhuja, susia ja ilveksiä he näet pääasiallisesti metsästivät. +Muutamana iltana toivat he mökkiin oikean kamas-karhun, jonka vaimo oli +ampunut; silloinkin oli ollut joulujuhla ja useita naapureita koolla, +Kaikki ihmettelivät tuota miehekästä naista. + +Huomispäivän ankaria ponnistuksia paremmin kestääkseni, hankasin +ruumistani emännän paksuilla kotikutoisilla pyyheliinoilla, joita aina +vähän väliä kylmään, raittiiseen veteen kastelin. Vihdoin heittäysimme +kaikki pitkäksemme olille ja nukuimme. Kauan emme vielä olleet +nukkuneet, kun Haaranoja minut herätti sanoen pelkäävänsä, että +Pan-raukka teki hengen lähtöä, sillä se valitti haikeasti eikä voinut +nousta seisalleen. Sytytimme valkean ja katselimme huolestuneina koiran +tuskaa. Kun sain sen nostetuksi pystyyn seisoi se levollisesti +jaloillaan. Nukkuessaan lienee se tullut sysätyksi epämukavaan asemaan, +niin että haavoihin koski kipeästi, kun piti ylös nousta. Varmasti +otaksuimme, ettei koirasta seuraavien päivien metsästysretkille ollut. +Mutta siinä kuhnaissamme heräsivät toisetkin koirat ja samassa niiden +nälkäkin. Hupaista oli katsoa kuinka luonto osansa otti. Kerran +toisensa perästä astuivat ne vellipytyillensä ja ahmivat ne typösen +tyhjiksi. Joka kerta piti Paninkin nilkuttaa toisten mukana ja niin +syvään hankkiloikin, että kuono oli silmiä myöten vellissä. Valelin +haavoja kylmällä vedellä ja kohta nukuimme taas kaikki. + +Vasta päivän valetessa heräsin ja tunsin itseni jotensakin virkeäksi. +Pukeuduttuani lähdin ilmaa tarkastelemaan. Oli kova pakkanen ja taivas +pilvetön, vaan aamuyöstä oli satanut lunta, jonka tähden epäilin, että +jälet olisivat peittyneet. Joimme kahvea ja laittauduimme matkalle. +Koirat näyttivät virkeiltä ja levähtäneiltä; yksin Pankin oli terve ja +valmiina lähtöön. Karpooliliuos oli ehkä liian väkevää ja se lienee kai +yöllä kirvennellyt koiran haavoissa. + +Vähän matkan päästä mökistä tapasimme jälet, vaan emme voineet päättää +olivatko ne vanhat eli verekset, sillä lumisade oli juuri vasta +lakannut. Lähetimme reen takaisin ja astuskelimme nyt Rompu, Haaranoja +ja minä jalkasin sydänmaalle päin. Seurasimme ilveksen jälkiä, jotka +sikin sokin risteilivät eilisellä metsästysalueella, josta siis voimme +päättää niiden hakeneen kadonnutta kumppaniansa. Lopulla hajausimme +toisistamme ja pyrimme eri teitä eräälle louhikkoiselle selänteelle. +Siellä näin korkealla kivellä vereksen makuusijan ja kiven toisella +puolella aivan tuoreet jälet. Boi oli minulla kaulavitjassa, vaan sen +päästin heti irti ja huusin toisille, että he päästäisivät myöskin +Hektorin ja Panin irti. Boi alkoi paikalla haukkua, vaan jotensakin +kauan viipyi ennen kuin molemmat toverini koirineen ehtivät harjulle; +huutoani he eivät nimittäin olleet kuulleet. Tämä olikin koko +onnettomuus, sillä jos kaikki kolme koiraa olisivat heti ahdistaneet +ilvestä, joka nähtävästi minun tullessani oli lepopaikastaan +säikähtynyt, niin luultavasti olisi se aika pikaan puuhun kapaissut. +Nyt oli Boi paljon edellä, ja toiset tulla kahnasivat kovasti haukkuen +hänen jälessä. + +Ajo kiersi nyt halki vaikeakulkuisten louhikkomaiden, kunnes katosi +kuultavistamme. + +Useita tuntia seurasimme heidän jälkiänsä hitaasti syvässä lumessa +kaahlaten. Vihdoin kuului haukunta kaukaa oikealta jo me suuntausimme +heti sitä kohti kulkemaan kunnes tapasimme verekset jälet. Koetimme +houkutella koiria pois, vaan haukkuen menivät ne vain etemmäksi ja +etemmäksi kunnes katosivat kuulumattomiin. Huomasimme ajon jatkamisen +aivan turhaksi ja koetimme oikein todella kutsua koiria luoksemme. +Jälet olivat jo jokseenkin vanhat, kun koirat vihdoin viimeinkin +tulivat, vaan ne kävivät kuitenkin heti toimeen ja ajo kulki taas +hankalia seutuja niin että ainoastaan vaikeudella voimme seurata niitä. +Viimeiset voimamme ponnistimme kuitenkin, kun etäältä kuuluvasta +eriäänisestä haukunnasta voimme päättää ajon seisahtuneen. +Hengästyksissä ja märkinä hiestä ja puiden oksilta putoilevasta lumesta +saavuimme vihdoinkin perille muutaman laajan kiviraunion luo. + +Korkeimmalla kivellä seisoi Boi käheästi ulvoen, ja toiset koirat +juoksivat ympäri rauniota, haukkuen joka aukolla. Koko ympäristön +olivat koirat niin tallanneet, ett'emme voineet saada selville, mistä +reiästä ilves oli kivikon alle pujahtanut. Monta tuntia koettelimme nyt +otusta saada ulos, pistelimme pitkillä riu'uilla kaikkiin reikiin ja +koetimme muun muassa savullakin ajaa sitä ulos, vaan kaikki turhaan. +Lopulla aloimme arvella, että se mahdollisesti jonkun aukon kautta oli +päässyt karkuun, vaan kun kiersimme louhikon ympäri, niin emme mitään +jälkiä löytäneet. + +Koetimme reikiin ampumalla, ja lyhyesti sanoen, kaikilla mahdollisilla +keinoilla sitä hätyyttää, kunnes vihdoin pimeys meidät keskeytti eikä +muu auttanut kuin panna koirille kaulavitjat kaulaan ja lähteä +vaivaloiselle matkalle takaisin Salakan torppaan, jonne pilkkoisen +pimeässä saavuimme aivan väsyneinä ja joltisestakin pakkasesta +huolimatta läpimärkinä. + +Seurustelemiseen ja puhelemiseen ei ollut kenelläkään halua; niukan +illallisen syötyämme laskeusimme levolle ja nukahdimme kohta, +metsästäjät kuin koiratkin. + +Seuraava päivä tuli -- erittäinkin minulle -- vieläkin vaikeammaksi, +vaan en tahdo lukiaani väsyttää kovin tarkalla kertomuksellani niistä +laajoista retkeilyistä, joilla seuraava päivä jälkiä seuratessa kului. +Jo puolenpäivän aikana menivät koirat kuulumattomiin ja kun vielä +tuntikaudet olimme kulkeneet heidän jälkiänsä, tapasimme suden jälet, +jotka kappaleen matkaa seurasivat koirain jälkiä; mutta vihdoin +poikkesivat ne muutaman suon yli. Rompu ei sanonut kestävänsä enempää, +vaan minä olin päättänyt pelastaa koirani, jos ne vain olivat susilta +säilyneet. Haaranojakin oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi Rompua salolta +opastamaan eikä tarvinnut minua seurata. + +Yksinäni, tyytymättömänä ja oivallisten koirieni vuoksi levottomana +kuleskelin hiljalleen eteenpäin, huutelin vähän väliä koiria ja +ammuskelin monta laukausta. Melkein hämärään saakka tein samalla tapaa, +kun viimeinkin suureksi riemukseni näin kaikki kolme koiraa tulevan +vastaani. Molemminpuolisesti iloitsimme toisemme tavatessamme ja +nöyrästi ojensivat koirat kaulansa kaulavitjoihin. Huomasin ett'en +ollut kaukana siltä tieltä, joka vie Hameenlinnaan -- Porin tielle +Ahlajärven tilalle Kalvolan sydänmaalla, ja kulin sen tähden sinne +päin, josta koirat olivat tulleet. Aivan hämärissä satuin tulemaan +ilveksen ja koirain jälille. Hektor ja Boi oli minun jo varemmin +täytynyt päästää irralleen, sillä aivan mahdotonta oli tuossa lumisessa +näreikkömetsässä tallustellessa kulettaa kaikkia kolmea koiraa +kaulavitjoissa. Molemmat irti päästetyt koirat riensivät nyt jälkiä +myöten eteenpäin ja vähän aikaa kulettuani tulin minäkin iänikuisen, +haara-oksaisen männyn juurelle, johon koirat pysähtyivät haukkumaan ja +tirkistelivät puuhun. Huomasin koirain tässä kauan pitäneen ilvestä +puussa ja sen juurella viettäneen suuren osan päiväänsä, sillä lumi oli +puun ympärillä aivan tantereeksi polettu. Kun koirat, laukaukseni +kuultuaan, viimeinkin jättivät vahdinpitonsa, oli otus, kuten jälet +näyttivät, hypännyt puusta maahan ja paennut. Nyt oli aivan +välttämätöntä panna kaulavitjat kaikille koirille, ett'eivät enää +uudestaan ajoa aloittaisi. + +Sanomattomia vaivoja kärsittyäni, saavuin äsken mainitulle tielle ja +pilkkoisen pimeässä vihdoin viimeinkin Ahlajärvelle. + +Yön selkään panin sieltä hevosella pitkiä kiertoteitä myöten sanan +Salakan torppaan, että seuraavana päivänä ai'oin matkustaa suorastaan +Kuurilan asemalle ja sieltä Hämeenlinnaan. + + + + +KOKKO-KUSTAA. + + +Varsinaisista metsästäjistä, jotka verottelevat eteläisen Hämeenmaan +laajojen metsäin riistaa, oli Kokko-Kustaa kuuluisin sen jälkeen, kuin +viidenyhdeksättä vuoden ikäinen Eero Heinäkangas ei enään käynyt +ahdistelemassa petoeläimiä. Hän onkin jo kuollut 18 päivänä lokakuuta +1884, edellisenä päivänä vielä noudettuansa metsästä kaksi teerikukkoa. +Tosin on montakin kotiseudussaan kiitettyä metsämiestä, mutta +Kokko-Kustaan maine ulottuu laajalle ylt'ympäri niinkuin hänen +metsästysretkensäkin ulottuivat. Harvatpa miehet niinkuin hän ihan +nuoresta asti ovat eläneet yksinomaan metsänsaaliista. Vielä +viidenseitsemättä vuoden ijässä oli hän yhtä väsymätön ja mitä enemmän +metsänriista väheni, sitä edemmäksi ulottuivat hänen retkensä kauas +kotiseudusta. + +Kun hän lokakuun alulla viime vuonna (1883), matkallansa Janakkalan ja +Vanajan pitäjäin metsämaille, saapui Hämeenlinnaan, kokoutui hänen +ympärillensä muutamia Hämeen metsästysseuran jäseniä ja kuunteli monta +hetkeä vanhan metsästäjän kertomuksia omasta elämästään ja huomioita +petoeläinten elämästä ja tavoista. + +Hän syntyi 1818 Kokon torpassa Liuttulan kartanon maalla Sääksmäen +pitäjässä. Jo 10 vuoden ijässä osti hän ensimmäisen kiväärinsä, +piilukkoisen luotipyssyn, jossa oli n.s. vesilukko, s.o. koko koneisto +näkyvissä. Hän uhrasi silloin koko rahaisen omaisuutensa 2 riksiä; +puuttuvan "pankkotolvan" (12 riksiä pankkorahaa) antoi hänelle äitinsä +isä lainaksi. Kun hän jo samana keväänä soitimelta ampui niin monta +suurta lintua, että velka tuli maksetuksi, antoivat vanhemmat +reippaan pojan tuoda kotiin koiran Hektorin, jonka hän oli saanut +lahjaksi aikoinaan kuuluisalta, kielevältä ja miehekkäältä +kestikievarin-pitäjältä "Mullin Tiinalta." + +Jo ensi syksynä ampui Kustaa Hektorin avulla monta oravaa ja ketun, +jonka koira oli ajanut kiven alle, sekä paljon metsälintuja ja oravia. +Kysyttyämme, kuka oli herättänyt hänessä niin aikaisen metsästyshalun, +sanoi hän: "Oikean veren olen perinyt äitini puolelta. Äitini isä oli +kuuluisa metsästäjä, hän on ampunut 30 karhua, ja enoni olivat kaikki +hyvät pyssymiehet. Juho-enolta oli vasempi sääri pahasti haavoittunut +taistelussa karhun kanssa. Samalla kertaa haavoitti häntä vahingossa +metsästyskumppani, jolla oli jäätuura keihäänä. Heidän verensä minä +olen saanut", lisäsi hän. "Jos ei oikeaa verta, niin ei kelpaa +metsämieheksi. Minun poikani esimerkiksi; jo lapsena pakotin minä hänet +lähtemään kanssani metsään ja 10-vuotisena sai hän sen kiväärin, jonka +minä ostin hänen ijässään, mutta ei hänestä tullut kelvollista +metsämiestä, vaikka hän kyllä oli suuri ja vahva, yhtä suuri kuin minä +ja reippain tukkimies koko paikkakunnalla. Mutta katsokaas hänellä ei +ollut oikeaa metsästäjän verta, sillä kenessä sitä on hän ei voi luopua +metsästyksestä eikä metsässä oleskelemisesta." + +Kun Kokko-Kustaa ehti 15 vuoden ikään, kuoli hänen isänsä ja hän +asettui vuosirengiksi Kärjenniemen kylään, mutta jo seuraavana vuonna, +äitinsäkin tällä välin kuoltua, muutti hän pieneen tölliin +Valkiakoskelle ja ryhtyi toden teolla metsästäjän ammattiin. Kymmenen +säästettyä riksiä, Hektor ja pyssy olivat ne varat, joilla hän alkoi. +Tuomari Blåfjeld, Lotilan kartanon isäntä, osti kaikki, mitä hän ampui, +ja antoi joka kerran reippaalle pojalle hyvän ruokalevon, "mutta ei +ryyppyä", huomautti Kustaa, "he varmaankin luulivat etten minä sitä +osannut ottaa." + +17 vuoden ijässä ampui hän ensimmäisen ilveksensä, joka Hektorin +ahdistaessa oli kiivennyt vanhaan haapaan. Olipa huvittavaa nähdä ja +kuulla Kokko-Kustaata, kun hän, ollen pitkänä metsästysaikanaan +tappanut noin 300 ilvestä, vilkkaasti kuvaellen kaikki asianhaarat +kertoi tämän ensimmäisen rynnäkkönsä suurempaa metsäneläintä vastaan. +Seuraavana talvena liittäytyi hän erääsen talon isäntään, jolla oli +jotenkin hyvä koira, sekin samoin kuin Hektor omistajaltansa karannut +vainukoira. Kokko huomautti että oikein kelvolliset koirat ehkä +vainullansa etsivät metsämiehen, jossa on oikeaa verta. Ja tämän +luulonsa perustukseksi kertoi hän, ett'ei yksikään niistä 70 kai 80 +koirasta, kuin hänellä oli ollut, koskaan karannut häneltä. Ensi +talvena ampui hän näiden molempain koirain avulla 8 ilvestä. Seuraavana +syksynä hän ampui 2 sutta; molemmilla kerroilla siten, että Hektorin +haukunta lintua houkutteli suden pyssyn kantomatkalle. + +Kokko-Kustaan oma keksimä tapa ampua susia koiran avulla ansaitsee +erityistä huomiota. Kaikki koirat, kuin hänellä oli, harjoitti hän +haukkumaan lintua tai oravaa puusta ja samoin kaikki ovat ajaneet +karhua ja ilvestä. Kun hän syystä tai toisesta aavisti suden olevan +lähiseudulla, houkutteli hän koiran haukkumaan siten, että kiivaasti +käveli puun ympäri ikäänkuin etsien, missä lintu istui, ja tuon +tuostakin tähtäili puun latvaan, kiihottaakseen koiraa, joka silloin +haukkui innokkaammin. Kun susi sitte lähestyi ottamaan koiraa, seisoi +Kokko jonkun pensaan tai suuren kiven tai muun sellaisen, suojaksi +sopivan esineen takana ja ampui pedon, sen tultua kantomatkalle. 13 +täys'kasvuisesta sudesta, jotka hän on ampunut, on 10 kaatunut tämän +metsästystavan mukaan, mutta lukemattomat kerrat sanoi hän yrityksen +jääneen onnistumattakin siitä syystä, että varovainen susi näytti +aavistaneen petosta eikä tullut kyllin lähelle. Jäljistä on kuitenkin +näkynyt pedon lähestyneen, mutta olleen liian viisaan ja kääntyneen +takaisin. Haaskalta on Kokko ampunut 3 sutta, ja 3 on hän saanut +loukkaasta. + +Tietysti puhuttiin paljon hänen koiristansa. Viisaimmaksi, rohkeimmaksi +ja kestävimmäksi kaikista ylisteli hän "vanhaa Piskiä", jonka nimeä hän +kertomuksissaan aina lausui omituisella, kaipausta ja rakasta muistoa +osoittavalla äänenvärähdyksellä. Yhdeksästätoista karhusta, jotka Kokko +oli tappanut, oli Piski ollut kahtatoista kaatamassa mukana. + +Esimerkiksi tämän koiran viisaudesta kertoi hän seuraavan tapauksen: +"Eräänä talvena joulun aikaan tavoittelin näätiä ja ilveksiä Kangasalan +ja Orihveden pitäjäin rajametsissä. Hiihtäessäni eräänä päivänä pitkin +pienen metsäjärven rantaa kuulin susien ulvovan toisella rannalla. Minä +kätkeydyin pensaikkoon niemen nenään ja houkuttelin Piskin haukkumaan. +Hän varmaankin ymmärsi vallan hyvin, että siinä puussa, jota kohti minä +tähtäilin, ei ollut mitään lintua eikä oravaa, mutta tottelevaisena +kuten ainakin alkoi kovasti haukkua, ja kohta näin minä suden tulevan +toiselta rannalta juosten jäälle. Piski näki myöskin pedon ja juoksi +vähän matkaa sille vastaan. Susi laskeutui jäälle mahalleen odottamaan +koiran lähestymistä. Piski juoksi vähän kerrassaan niemeä kohti, jossa +minä olin piilossa, ja joka kerran hänen pysähtyessään laskeusi susi +mahalleen. Tultuaan siten 60 askeleen päähän minusta lienee susi saanut +minusta vainua, sillä yht'äkkiä se kääntyi pakoon. Minä ammuin heti ja +ilokseni näin sen pahasti haavoittuvan. Se viuhtoi häntäänsä ja juoksi +mutkitellen, takapuoltansa vetäen metsään samaan paikkaan, josta oli +tullutkin. Kaulaimesta taluttaen Piskiä seurasin suden verisiä jälkiä +etäälle metsään. Hetken hukkasin ajossa siten, että koiran avulla ajoin +näädän ylös kuivaneesen honkaan, ja kun sen kallisturkkisen eläimen +sain ammutuksi, oli jo pimeä. Päästyäni yksinäiseen metsätorppaan, +jossa tuttu linnustaja asui, käskin vaimon, mies kun ei ollut kotona, +pyytämään häntä seuraavana päivänä ajamaan haavoitettua sutta ja +hiihdin yötä myöten ankarassa pyryilmassa pois metsäseudusta, minun kun +täytyi kiiruhtaa Tuomaan markkinoille Hämeenlinnaan, jossa tahdoin +myödä viime kuukausien retkillä karttuneet nahat. Vasta keväällä eräs +paimen löysi suden; nahka oli silloin kelpaamaton, mutta tapporahat +minä sain." + +Kokko on ottanut 40 sudenpentua pesästä; suurin määrä samassa pesässä +oli 9 kappaletta. Hän sanoi vanhain susien synnyttävän vähemmän poikia +kuin nuorten. 10 viikkoa naaras kantaa ja tekee pojat huhtikuun +keskivälin ja toukokuun lopun välillä. Naaraan jäljet ovat pitemmät +kuin uroksen, jotka viimemainitut näyttävät suurilta koiran jäljiltä. +Sutten ollessa suuremmissa joukoissa kiima-ajan alulla tappelevat +urokset verisesti ja haavoittuneet silloin usein syödään. Kihlattuaan ja +rakennettuaan avioliitot hajoaa joukko parittain etsimään suuremmista +metsistä sopivaa majapaikkaa. Useimmat suden pesät oli Kokko löytänyt +hetteiden eli syvänteiden vierestä jyrkiltä rinteiltä, joihin oli +vaikea päästä. Koiras oleskelee aina pesän seuduilla ja pitää huolta +perheen ravinnosta. Muuten epäjalolla sudella on eri sukupuolten suhde +paljon vähemmin haihtuvainen kuin hänen sukulaisellaan koiralla. + +Kokko kertoi monta juttua sudesta, muiden muassa seuraavankin, joka +osoittaa sen eläimen rohkeutta. Koiviston kartanossa Kangasalan +pitäjässä makasi kosija sen ajan ja paikkakunnan tavan mukaan yhdessä +talon tyttären kanssa, joka edellisenä päivänä oli vanhempien +suostumuksella antanut myöntävän vastauksen puhemiehelle. Keskellä yötä +heräsivät he kovasta jyräkästä, joka kuului kamarin oven takaa. He +avasivat ja huomasivat suden seuranneen pihakoiraa porstuaan. Miehellä +oli kyllin malttia heti paiskata ulko-ovi kiinni, niin että peto oli +vankina. Hurjasti hyppien seiniä vasten koetti se päästä pakoon, mutta +kun tuotiin tulta, kyyristyi se, nähden voimattomuutensa, nurkkaan ja +antoi vastustuksetta tappaa itsensä rautakangella. Nuori morsian oli +kuitenkin tätä tapausta katsonut huonoksi sovun enteeksi aiotussa +avioliitossa, mutta historia ei kerro, kävivätkö ne pahat ennustukset +toteen. + +Eräästä ihan sattumalta ammutusta sudesta kertoi vanha metsästäjä +seuraavaa: "Eräänä kauniina loppiaisaamuna 40-luvulla läksin yhdessä +Kärjenniemen Kustaan kanssa hiihtämällä etsimään ilvestä, joka oli +näyttäytynyt kylän metsissä; Piski, Sälli, Ranski ja Hektor olivat +mukana. Päästyämme Annunkin harjun juurelle, näimme kolmen suden +jäljet. 4 koiraa, jotka olivat niin monta kertaa koettaneet toistensa +rohkeutta, läksivät haukkua pauhaten jälkiä myöten ja me kiiruhdimme +jäljestä, kiivaasti huutaen koiria takaisin. Kohta kuului haukunnasta, +että ne olivat tappelussa sutten kanssa, ja joudutimme vauhtia minkä +jaksoimme; muutaman minuutin kuluttua olimmekin jo kantomatkan päässä. +Minä en ampunut, kun pelkäsin osuvani koiriin, mutta Kustaa ampui +haulilatinkin lähimpään suteen, jolla oli kidassaan Sälli poikittain +vyötäisistä. Susi vaipui istumaan, mutta päästi koiran vasta sitte, +kuin minä ammuin luodin siltä läpi kaulan. Molemmat toiset sudet olivat +heti ensimmäisen laukauksen jälkeen lähteneet pakoon viereisen suon +poikki. Jättäen Kustaan hoitelemaan pahasti haavoittunutta Sälliä +riensin minä toisten koirain jälkeen, jotka täyttä vauhtia ajoivat +petoja. Minulla ei ollut aikaa ladata, vaan hiihdin eteenpäin, huutaen +koiria, ja kohta ne ilokseni kaikki kolme palasivat ihan terveinä. +Saapuessani takaisin ammutun suden luo seisoi Kustaa katsellen petoa, +joka yhä vielä eli ja vierittelihe verisellä hangella, ilkeästi +röhisten verisestä kidastaan. Se oli vanha uros, suurin kaikista kuin +olen milloinkaan nähnyt. Vasta monen viikon kuluttua oli Sälli jälleen +terve ja kykenevä uusiin taisteluihin." + +Sääksmäellä ja varsinkin Kalvolassa on aina ollut susia suuret joukot; +kylminä talvina 16 ja enempikin joukossaan. Kolmattakymmentä koiraa +ovat pedot vieneet Kokolta ja niistä 5 ilvestä pyytäessä talvella. +Viime vuosikymmeninä ovat kuitenkin sudet paljon vähenneet niistäkin +seuduista. Vahinko, jota he muinoin tekivät, oli hirveä. Kokko kertoi +kerran 18 vuoden ijässä, astuessaan eräänä pyhänä äitinsä kanssa +kirkkoon, nähneensä liikuttavan näyn. Annilan kylään oli äsken tuotu +monta kymmentä lammasta, jotka susi-joukko oli repinyt; moni +lammas-raukka oli vielä hengissä, vaikka kaulassa ammottavat haavat +taikka koko maha auki revittynä. 2 lammasta oli uinut monta sataa +syltää kalliosaarelle keskelle lahtea ja siten pelastunut. Hän +huomautti yleensä luultavan, että lampaat eivät osaa uida, mutta tämä +tapaus, jonka hän itse oli nähnyt, kumosi sen luulon. Hän on nähnyt +myöskin sikojen uivan. + + * * * * * + +Ilveksestä ja sen monesta ajosta oli Kokolla paljo kertomista. +Nuorempana hän uskoi, kuten kansa yleensäkin, olevan useampia +ilveslajeja, mutta omista havannoistaan hän piankin huomasi niiden +kaikkein olevan ihan samaa lajia, vaikka värin vivahdukset ovatkin +hyvin monenlaiset. Häntä oikein nauratti, että muutamissa kunnissa on +vieläkin eri tapporahat susi-ilveksestä, kissa-ilveksestä ja +kettu-ilveksestä. + +Ilves on hyvin arka eläin: kuitenkin kertoi Kokko sen kerran ihmisten +näkyvissä niityllä hyökänneen imevän varsan kimppuun. Kerran otti ilves +aidatusta haasta Kokon tuvan vierestä pässin ja kantoi sen pari virstaa +suolle sekä hautasi sammaliin. Se tapahtui myöhään syksyllä vaan vielä +ollessa paljaana. Lumen tultua veivät ilveksen jäljet Kokon +kätköpaikkaan, ja silloin hän sarvista tunsi pässin omaksensa. + +Samoin kuin karhu, kulkee ilves harvoin viljeltyjen seutujen kautta tai +aukeita tasankoja pitkin metsästä toiseen; kuitenkin kertoi Kokko monta +poikkeusta. Kerran hän seurasi ilveksen jälkiä Sääksmäen suuren seljän +poikki. Ilves ajaa niinkuin susikin saalistaan jälkiä myöten ja ryntää +päälle takaapäin sekä repii, kuten Kokko sanoi, tavallisesti nivuset. +Hän uskoi ilveksellä olevan vähemmin kehittyneen hajuaistimen kuin +sudella, ilves metsästää enemmin näkönsä johdolla, jota vastoin susi +pitkän matkan päästä vainuaa saalista. Joskus on hän huomannut ilveksen +hyökänneen täys'kasvuisen lehmän kimppuun, vaikka ei saaneen sitä heti +tapetuksi, mutta oli lehmä kuitenkin sitte kuollut haavoistansa, kun +ilves oli repinyt mahaa ja utaret. Kokko oli montaa kertaa jäljistä +nähnyt suden ajaneen ilvestä ja toisen kerran huomannut, että ilves oli +syönyt toisen ilveksen. Hänen isänsä oli kertonut kuulleensa kerran +metsästä hirveätä karhun mörinää, vaan kun hän sitte muiden +talonpoikain kanssa läksi asevoimana etsimään karhua, löysivät he +ainoastaan jäännöksiä hänestä sekä suuren susijoukon jäljet, Eero +Heinäkangas kertoo monta sellaista tapausta ja kuuluisa karhunpyytäjä +Lloyd mainitsee myöskin yhden sellaisen. + +Kuvaavana esimerkkinä, miten vaikea on löytää ilveksen poikia pesästä, +mainitsi Kokko, ettei hänenkään ollut koskaan onnistunut niitä löytää; +kuitenkin oli hän toiselta metsästäjältä August Sallilalta kuullut, +että hän oli tavannut ilveksen ja kaksi aivan pientä poikasta tiheän +tuulen kaataman risukon alta, metsäpalon hävittämältä paikalta +tiheiköstä. Tarkalla huomiolla ja pitkällisellä tottumuksella on Kokko +oppinut erottamaan urosilveksen jäljet naaraksen jäljistä, siitä, että +naaraksen kaksi keskimmäistä kynttä takajaloissa ulottuvat pitemmälle +kuin uroksen. + +Kaksikymmentä ilvestä on hän saanut ansoilla. Hänen käyttämänsä +pyyntitapa oli seuraava: Metsästä, jossa ilveksiä on, etsitään +tiheimmät vesakot soiden vieriltä ja siihen tehdään loukas jollekin +kapealle elukkain tai petojen polulle. Loukkaan pohjaksi pannaan puu +pitkälleen maahan, ja sen kohdalle sovitetaan 14 jalkaa pitkä +loukashirsi, johon päälle poikittain kiinnitetään halaistuja +hirrenpäitä ja painoksi asetetaan vielä suuria kiviä. Loukashirsi on +siltä kohdalta, josta ilves kulkee alitse, 3 jalkaa korkealla maasta, +ja kun peto rinnallaan tai etukäpälillään koskee viritysnauhaan, vetää +se pois loukashirttä kannattavan virityskepin, jolloin hirsi putoaa ja +musertaa pedon. Kolme kertaa on Kokko saanut suden sellaisesta +loukkaasta. Lämpimällä ilmalla kävi hän kerran viikossa katsomassa +loukkaitansa, mutta pysyväisillä pakkasilla ainoastaan joka toinen +viikko. Mitään syöttiä hän ei käyttänyt näissä pyydyksissään. + +Noin 280 ilvestä on Kokko tuonut metsästä hyväin koiriensa avulla. +Puolet niistä oli ajettu ylös puuhun ja muihin olivat koirat hyökänneet +maassa käsiksi. Näistä oli "ehkä 60" ollut niin kovassa tappelussa +koirain kanssa, että Kokko ei uskaltanut ampua koiriin osumisen +pelosta, silloin hän puukollansa pisti pedon kuoliaaksi. Monesti olivat +koirat tappaneet ilveksen ennenkuin Kokko ehti taistelukentälle. + +Hyvin vilkas oli Kokon kuvaus miten ilves käyttäytyy tappelussa koiria +vastaan. Hän näytti, miten tuo kissan kaltainen eläin, kun koirat +estävät sitä pakenemasta, sähisten asettuu vastustamaan ja raapimaan; +kuvatakseen, miten se tapahtuu koiran hyökätessä päälle, nousi hän +ylös, valitsi jonkun kuulijan vastustajakseen ja näytteli hyvinkin +kuvaavasti ilveksen syleilyt, raapimiset ja yritykset purra koiraa +kaulaan. + +Kokko-Kustaa vastustaa yleistä luuloa, että nuoret ilvekset nousevat +puuhun ja vanhat puolustautuvat maassa; hän sanoo sen tapahtuvan ihan +sattumalta sen mukaan millainen maan luonto milloinkin on. Kerran +myöhään syksyllä nuorempi Piski ajoi kahden nuoren koiran kanssa +paljaalla maalla Niemen kartanon metsissä naarasilvestä ja kahta vuoden +vanhaa poikaa. Emä nousi puuhun ja ammuttiin, vaan pojat jatkoivat +pakoa, kunnes toisen koirat ottivat ja toinen viimein nousi puuhun ja +ammuttiin. Se oli ainoa kerta, jolloin Kokko yhtenä päivänä sai 3 +ilvestä. Monta kertaa on hän tappanut 2 ilvestä samana päivänä; kerran +4 ilvestä neljään päivään ja kerran 5 eräällä retkellä, joka kesti 8 +päivää. Sillä retkellä vei susi häneltä 2 nuorta koiraa, joista hän +toivoi erittäin hyvää varttumista. + +Jonkinlaisen käsityksen metsän riistan, varsinkin ilveksen, entisestä +rikkaudesta saamme seuraavasta Kokon kertomuksesta. "Noin 40 vuotta +sitte tuli 3 veljestä Lohtajan pitäjästä Pohjanmaalta monen hyvän +koiran kanssa suurille saloille, jossa Kalvolan, Rengon, Hattulan, +Tammelan y.m.m. pitäjän salometsät yhtyvät. Yhtenä talvena tappoivat +nämä reippaat metsämiehet 25 ilvestä sekä koko joukon muuta +metsänriistaa ja samana talvena ammuin minä samoilta saloilta 18 +ilvestä. Nämä 3 veljestä, Jukka, Matti ja Antti, tulivat monena vuonna +perättäin talven tullessa niille saloille ja saivat aina runsaan +saaliin. Kevään lähestyessä palasivat he 40 penikulmaa pitkän matkan +kotiseudulleen. Mutta kerran sattui Jukalta tapaturmainen laukaus +haavoittamaan toisen polven ja huonosti hoidettu haava tuotti +pitkällistä kipua, kunnes tuskat päättyivät kuolemaan. Sen jälkeen +eivät toisetkaan veljet enää tulleet niille seuduille." + +Kysyttyämme, eikö hirviä siihen aikaan ollut suurissa metsissä, vastasi +Kokko, että ne jalot eläimet olivat jo kuolleet sukupuuttoon silloin, +kuin hän 10 vuoden ijässä alkoi liikkua metsissä. + +Näätiä oli Kokko ampunut koko joukon; suurin määrä yhtenä talvena oli +15, mutta 8 ja 12 näädän nahkaa hän tavallisesti aina möi +laskiaismarkkinoilla Hämeenlinnassa. Ainoastaan 10 kettua oli hän +ampunut ja myrkyllä tappanut noin 20. Nuorempana ampui hän uskomattoman +paljon oravia, jopa 500:kin yhtenä talvena. Hän sanoo niitä olevan joko +hyvin runsaasti taikka hyvin vähän. + +Ainoastaan 12 metsäsikaa oli Kokko ampunut, mutta hänen koiransa olivat +ottaneet paljon useampia. Kerran oli hänellä elävä metsäsika, joka +hyvin kesyi, tuli hänen luoksensa kutsuttaessa ja näytti erittäin +uskolliselta, mutta kun vieraita astui tupaan, ryömi elukka peloissaan +johonkin piilopaikkaan. + + * * * * * + +Seitsemänkolmatta vuoden ijässä ampui Kokko ensimmäisen karhunsa. +Meiltä jäi kysymättä, mitenkä hän ei ollut ennemmin kaatanut karhua, +koska hän siihen aikaan kuitenkin jo oli ollut 12 vuotta varsinaisena +metsämiehenä ja monta karhua vielä oli niissä metsissä, joissa hänkin +liikkui. Eero Heinäkangas, joka sittemmin kaatoi 73 karhua, oli +ensimmäistä kaataessaan jo 30 vuoden ijässä. Ehkäpä karmitaan täysin +vaurastuneen miehen karaistunut luonne, uskaltaakseen yksin, niinkuin +nämä miehet tavallisesti metsästelivät, ja usein huonoilla aseilla +ryhtyä taisteluun metsäin peljättyä kuningasta vastaan. + +Ensimmäisestä karhuretkestään kertoi hän näin: "Oli maaliskuu, hanki +paksu ja suksikeli oivallinen. Minä olin monta viikkoa metsästellyt +Lopen pitäjän metsissä ja saanut koko joukon riistaa, muun muassa monta +kaunista ilvestä; se olikin onnellisimpia metsästystalvia. Vanha Piski, +Valli ja nuori koira Käki olivat mukana. Kauniina, kirkkaana päivänä +olin jo kauan seurannut ilveksen jälkiä, koirat nuorassa. Kun +lähestyimme ikivanhaa kuusta, näyttivät koirat hyvin levottomilta ja +Valli vähän haukahteli. Minä päästin ne irti, ja molemmat toiset +läksivät ääneti edelleen ilveksen jälkiä myöten, mutta Valli juoksi +kuusen juurelle ja haukkui äkäisesti, selkäkarvat pystyssä. Luullen +ilveksen siinä syöneen jotakin saalista, menin minäkin koiran luo +tarkastelemaan. Minä huomasin kellertävän reiän korkeamman hankipaikan +reunassa, jota muuten luulin vain lumen peittoon jääneeksi kiveksi. +Kauan seisoin siinä kummastellen tuota reikää, joka näytti, kuin olisi +joku eläin heittänyt siihen vetensä; mutta kun ei mitään jälkiä +näkynyt, en minä osannut selittää ilmiötä. Valli ei lakannut +haukkumasta. Minulla oli luodikko seljässä, remeli rinnan yli. Ennen +lähtöäni ilveksen jäljille, pistin sauvallani reikään ja samassa +halkesi kinos ja putoili suurina lohkareina joka koholle. Minä +luiskahdin suksilta, onneksi jaloilleni, mutta vyötäisiäni myöden +lumeen. Suuri karhu nousi pesästään, kita auki ja ärjyen. +Peljästyksessäni minä löin lyömistäni häntä päähän rautapäisellä +sauvallani, kunnes karhu läksi tiehensä syvässä lumessa, joka ei +kannattanut raskasta petoa. 'Jos sinä pelkäät minua, niin en minä aio +pelätä sinua', ajattelin minä, kaadoin uutta ruutia sankkiin ja läksin +jälkiä myöten. Valli ahdisti äkäisesti karhua kinteristä ja kohta +kaikui luminen metsä kaikkein kolmen koiran kiivaasta haukunnasta, +johon sekautui karhun mörinä. Hän kulki vesakkoista, matalaa kuusikkoa, +jossa siellä täällä kasvoi vanhoja honkia. Enintään 20 minuutissa minä +hiihtämällä tavoitin meluavat tappelijat. Molemmat vanhemmat koirat +hyökkäsivät kummastuttavan uskaliaasti kiinni suureen petoon. +Piski tuon tuostakin tarttui takapuoleen, ja kun karhu kääntyi +puolustautumaan, hyökkäsi samoin Valli; urhoollinen oli myöskin nuori +Käki. Minulla oli silloin luodikko pienintä lajia, luoti ainoastaan +herneen suuruinen, ja minä koetin päästä niin lähelle kuin mahdollista, +että kuti sitä paremmin vaikuttaisi ja ett'en haavoittaisi koiria. +Karhu monenmoisesti pyörähdellen tanssiessaan koirain yhä äkäisemmin +hyökätessä huomasi minun läsnäoloni, pysähtyi ja nousi, kita ammollaan, +seisomaan minuun päin sekä ärjyi ilkeästi, joka minulle tuntui ytimiin +asti. 15 askeleen päästä ammuin minä keskelle rintaa; karhu laskeutui +jaloilleen ja läksi taas pakoon koirat kintereillä. Minusta näytti +turhalta koettaakaan tappaa suurta petoa niin pienellä luodilla; +sentähden minä hitaasti seurasin jälkiä, kutsuen takaisin koiria. +Vasta pimeän tultua palasivat ne, kummallista kyllä, ihan eheinä +pitkällisestä taistelusta. Taivas oli saennut ja alkoi vähin sataa +lunta. Matkallani Topenon kylään eksyin monta kertaa, kunnes taas +jostakin tutusta paikasta sain oikean suunnan. Susien pelosta en +uskaltanut päästää koiria irti, ja erittäin vaikea oli hiihtäen +taluttaa niitä nuorista. Puolen yön aikaan saavuin viimein Topenoon. + +"Seuraavana aamuna, joka oli sunnuntai, läksin ennen päivän tuloa +kirkonkylään ja lainasin sieltä Hallan talon isännältä yksipiippuisen +haulikon, jossa oli nallilukko. Minä tietysti jätin mainitsematta tämän +pyssynlainauksen aiheen ja paluumatkalla eräässä torpassa tein +lyijypalasta veitsellä ja vasaralla 10 luotia. Palattuani sitte +Topenoon varustauduin lähtemään Piskin ja Vallin kanssa metsään. +Silloin renki Kustaa pyysi päästä mukaan retkelle, jonka tarkoituksen +hän oli arvannut. Minä suostuin sillä ehdolla, että hän ei saanut +vaatia osaa saaliista eikä tapporahoista. Hänellä oli vanha +ruotsalainen metsästyskivääri sitä lajia, jota sanotaan 'sian +seljäksi.' Luotien sijasta oli hänellä muutamia nelikulmaisia +lyijypaloja. Suksia ei yleensä ollut niillä seuduin, Kustaa oli minun +käydessäni kirkonkylässä veistellyt itselleen vanhoista reen jalaksista +sukset, helppo arvata, millaiset. Hän jäikin kohta jäljelle, kun +läksimme hiihtämään, enkä minä malttanut odotella häntä. Minä saavuin +pian siihen paikkaan, josta edellisenä iltana olin poikennut pois +karhun jäljiltä, ja kuljettuani niitä myöten puoli tuntia en enää +nähnyt koirain jälkiä. Luultavasti ei karhu ollut kaukana, mitäpä hän +olisi enää kauan jatkanut vaivaloista pakoa paksussa lumessa, kun +kerran pääsi koirista. Koirat nyt alkoivat tulla levottomiksi ja +kiskoivat kovasti nuoria. Niinpä minä päästin ne irti ja kohta oli ajo +täydessä vauhdissa. Karhu kääntyi kiertämään samaan paikkaan, jossa +sillä oli pesänsä; minä laskien suorempaan lähestyin hyvää vauhtia. +Päästyäni jo aivan lähelle, kiiruhtivat vielä vauhtiani Kustaan +hätäiset avunhuudot. Saavuttuani hänen luokseen näin hänen vielä koko +miehen vapisevan. Luullen koirain ajavan jänistä oli Kustaa ampunut +niiden edeltä ja ihan aavistamatta tavannut karhun, joka oli mennyt +muutaman askeleen päästä ohitse ja niin peljästyttänyt häntä, ett'ei +hän tullut ampuneeksi. Minä jätin hänet siihen, jatkoin hiihtoani hyvää +vauhtia ja pääsin pian edelle koirista. Karhu oli vielä vähän edellä ja +kulki harvametsäistä, eteläänpäin viettävää harjun rinnettä. Hanki +kantoi häntä ainoastaan siellä täällä, mutta minulla oli sitä parempi +suksikeli. Viimein sain otson näkyviini, joka jo oli ehtinyt alas +mäntyjä kasvavalle suolle. Kiiruhtaen pääsin kantomatkalle, tähtäsin +takapuoleen ja ammuin, mutta karhu jatkoi hitaasti matkaansa pehmeässä +lumessa, nähtävästi vähääkään huolimatta laukauksesta. Minun uudestaan +ladatessani menivät koiratkin ohitse. Veripilkuista näin kuitenkin +osuneeni. Enintään 10 minuutin kuluttua hiihdin taas koirista ohitse ja +pääsin kantomatkalle: minä tähtäsin oikean etulavan taakse ja ammuin +karhun juuri mennessä kuusivesakkoon. Koirat sivuuttivat minut +ladatessani ja ajoivat nopeasti tiheässä kuusikossa, josta saatoin +päättää karhun yhä vielä esteettömästi pakenevan, vaikka siihen jo oli +3 luotia sattunut. Ladattuani hiihdin ylös äsken mainitulle harjulle, +jossa karhun näin ennen ensi laukaustani, ja odottelin, toivoen saavani +jotain etua ajokierroksen oikasemisesta. Koiran haukunnasta kuulin +heidän saaneen kiinni karhun. Mitä toivoin tapahtuikin: karhu teki +kierroksen ja lähestyi minua suon laitaa myöten. Minä hiihdin viistoon +harjulta alas vastaan. + +"Täydessä vauhdissani tapasin äkisti karhun ja muutamain kyynäräin +päässä hänestä ei minulla ollut muuta neuvoa kuin hypätä pois suksilta, +mutta ennenkuin ehdin lauaista, oli hän jo 30 askeleen päässä. Tälläkin +kertaa ammuin oikeaan kylkeen ja nyt näin selvästi osuneeni paremmin +kuin edellisillä kerroilla. Otso nousi seisomaan ja löi yhteen +käpälänsä äkäisesti ärjähtäen, hyppäsi paksun lumen ja saamiensa kutien +tähden kömpelösti muutamia askelia minua kohti, mutta Piskin ja Vallin +hätyytyksestä kääntyi taas hitaasti pakenemaan. Minun hypättyäni pois +suksilta olivat ne juosseet kumpikin tahollensa pitkin rinnettä alas, +niin että minulla oli aika työ syvässä lumessa kaalellen saada ne +jälleen alleni. Ennenkuin jouduin siitä puuhasta, tuli Kustaa luokseni. +Minä kehoitin häntä rientämään edeltä minun ladatessani, mutta hän +mieluisemmin jäi odottamaan minua. Haukunnasta kuulin karhun hyvin +hitaasti etenevän puolustautuessaan rohkeita koiria vastaan, ja +helposti minä hiihtämällä heidät tavoitin suon toisessa laidassa. +Karhu sai nyt viidennen luodin, siihen luettuna eilinenkin, ja jäi +siihen paikkaan. Minä panin koirat kiinni, tuntien mielessäni +itsetyytyväisyyttä suurempaa kuin koskaan ennen. + +"Kustaalle, joka huudostani viimein tuli, jätin koirat talutettavaksi +pois metsästä ja hiihdin itse hyvää vauhtia Topenon kylää kohti, joka +oli puolen penikulman päässä, aikoen vielä samana päivänä saada karhun +kannetuksi pois metsästä. Sitä varten läksimme liikkeelle 6 miestä. +Ainoastaan minulla oli sukset, toiset vuorotellen tekivät raskaampaa +työtä, astuivat edeltä polkemassa tietä toisille, jälkimmäinen veti +kahta hirsikelkkaa, joilla oli karhu vedettävä kotiin. Päästyämme +perille istahdin minä hajasäärin karhun selkään takapuolelle, mutta +hämmästyksekseni heitti se minut pois. Tämän viimeisen elämänilmauksen +jälkeen jäi otso seljälleen, käpälät ylös, ja oli ihan kuollut. Me +joimme peijaisia monesta taskumatista. Otso oli hyvin suuri vanha uros, +joka ei tiettävästi ollut tehnyt mitään vahinkoa elukoille. Hän oli +hyvin lihava ja talja oli tiheäkarvainen, kaunis tummanruskea +väriltään. Minä olen sittemmin huomannut, että karhut, jotka elävät +muurahaisista ja kasveista, ovat lihavammat kuin n.s. tappelukarhut, +jotka elävät muista tappamistansa eläimistä." + +Kokko, ohimennen tässä sanoen, arveli, että useimmat karhut eivät +koskaan tapa mitään eläintä, mutta niistä, jotka kerran tappavat, tulee +vaaralliset pedot. Erkkylän kartanossa Hausjärvellä oli karhu kahden +viikon kuluessa 1855 kaatanut 18 lehmää ja nuorempaa eläintä. Isäntä. +parooni Munck, kutsui Kokko-Kustaata, jonka kotipaikalle oli 7 +peninkulman matka. Kustaa saapui ja meni metsään koirinensa. Jo ensi +päivänä tavoittivat he karhun ja pysäyttivät hänet tuulen kaatamaa +kuusta vasten, joka esti karhua hakemasta. Kokko hiipi 20 askeleen +päähän ja huomasi karhun seisovan, pitäen toisella käpälällään kiinni +kuusesta ja toisella puolustautuen koiria vastaan. Hän ei sanonut +koskaan kuulleensa karhun ärjyvän niin hurjasti ja hirvittävästi kuin +sen. Pään läpi ammuttu luoti lopetti karhun veriset urhotyöt. Se oli +mahonaaras eikä varsin suuri, ja harmahtava taljakin oli vähäarvoinen. + +Itse ei ole Kokko koskaan ollut karhun haavoittamana, joka onni +luultavasti johtui siitä, että hänellä tavallisesti oli muassaan monta +koiraa, jotka olivat karaisseet rohkeuttansa monessa taistelussa +ilvestä vastaan eivätkä koskaan jättäneet karhulle aikaa rynnätä miehen +päälle. + +Kaksikymmentä vuotta sitte oli hän monen peninkulman päässä kotoansa +talvella Orihveden metsissä Kuorehveden rajalla. Eräänä päivänä tuli +Väihin isäntä Kustaa metsätorppaan Kokon majapaikkaan Pihlajaveden +kylässä ja kertoi lähellä kotoaan kiertäneensä karhun jotenkin +ahtaalle. He läksivät heti kierrokselle, sillä kertaa ilman koiria, +koska katsoivat lumen vähyyden tähden olevan parasta koettaa hiljan +hiipien päästä pesälle. Koirien hätyyttämänä olisi karhu ehkä paennut +etäisiin metsiin ja lumisade olisi voinut kokonaan peittää jäljet. He +ihan oikein pääsivätkin pesän luo ja kun karhu hyppäsi ylös, +haavoittivat sitä molemmat miehet pahasti ja ajoivat kauan takaa, +kunnes se monen laukauksen jälkeen hienoreikäisistä luotipyssyistä +kaatui verihinsä. Mutta kummallakaan ei enää ollut jäljellä yhtään +luotia, jolla olisivat voineet sammuttaa viimeisen elonkipunan. He +jättivät karhun kuolemaan ja läksivät noutamaan Väihistä rekeä, +vetääkseen petoa kotiin. Palatessa torpasta metsään vetivät Väihin +Kustaa ja hänen lankonsa Janne rekeä ja Kokko yksin otti pyssyn ja +ampumatarpeita. Ehdittyään taistelupaikalle huomasivat he sen tyhjäksi +ja karhun veriset jäljet veivät hyvin tiheään vesakkoon. Kokko kiersi +sen ympäri ja huomasi karhun pysähtyneen sinne. Luullen perin vaikeaksi +ampua ahdingossa puiden välillä, kehotti Kokko toisia kangilla ajamaan +karhua häntä vastaan, kun hän asettui niille jäljille, joita myöden +karhu oli vesakkoon mennyt. Odotettuaan vähäisen hetken kuuli hän +Väihin peljästyneistä huudoista että hän oli tavannut karhun. Hän kuuli +pedon körinää ja Väihin Kustaan kangen iskuja sekä huutoja: "etkö sinä +kuole perkele!" Mutta ne huudot muuttuivat pian kamaloiksi avun +huudoiksi. Kokko heti juoksi vesakkoon ja tapasi karhun paraillaan +tukistelemassa ja puremassa Väihiä, joka oli kaatunut seljälleen. +Korvaan ammuttu luoti kaatoi karhun raskaan ruumiin kuolleena pahasti +pidellyn vastustajan päälle. Kaksi suurta päänahan kaistaletta riippui +verisillä kasvoilla ja oikea olkapää oli pahaksi pureskeltu. Mies +makasi monta kuukautta tilan omana ja parani viimein kokonaan, mutta +syvät tukattomat arvet jäivät hänelle päähän muistoksi kuolevan karhun +kostosta. + +Maineeltaan kuuluisa karhuntappaja Eero Heinäkangas on ampunut +ainoastaan 2 karhua paljaalla maalla, jota vastoin Kokko-Kustaa on +paljaalla maalla kaatanut kolme sen vertaa. Tämä selvenee siitä, että +Heinäkangas oli lumettomana vuoden aikana ahkerassa maatyössä, jota +vastoin Kokko metsästi koko vuoden. + +Erään omituisen karhun ajon kesällä kertoi Kokko-Kustaa näin: "Lopulla +40-lukua kutsui kruununvouti Linström, joka asui Toikkolan kylässä, +minua eräänä päivänä Elokuussa sinne, koska karhut olivat kaataneet +paljon elukoita. Minä asetuin yksinäiseen Särkjärven metsätorppaan ja +kuljeksin monta päivää metsissä saamatta mitään aikaan. Minä en +huolinut ampua lintuja enkä muuta riistaa ett'en ehkä säikyttäisi +karhua pakoon. Monessa paikassa näin hajoteltuja muurahaiskekoja ja +muita karhun merkkejä, mutta koirat eivät tavanneet tuoreita jälkiä. +Viimein eräänä aamuna aikaisin Messukylän ja Kangasalan rajalla vanha +Piski, jota talutin nuorasta, ilmoitti vainuavansa jotakin suurempaa +petoa; irti päästettynä alkoi se heti harvakseen haukkua, kuten +tavallisesti karhua ajaessaan, ja hetkisen kuluttua yhtyivät toisetkin +koirat ajamaan; mutta karhu pakeni suoraa tietä Orihveden metsiin päin, +ja kun en enää moneen tuntiin kuullut haukuntaa, palasivat viimein +kaikki koirat läähättäen pitkästä ajosta lämpimällä ilmalla. Minä +astuskelin edelleen, aikoen sinä päivänä ammuskella teeriä; mutta +lähestyessäni Havisevan järven rantaa alkoi Piski ihan yht'äkkiä +haukkua karhua ja kohta kaikki juoksivat ylös Haukkavuorta, joka on +Havisevan ja Upotuksen järvien välillä. Minulla sinä päivänä oli vanha +ruotsalainen sotakivääri; siihen minä pistin haulipanoksen päälle +luodin ja riensin vuoren harjulle. Siellä kuulin koirain haukunnasta +että ne olivat pysäyttäneet karhun lähelle Upotuksen rantaa ja minä +juosten riensin alas rinnettä. Karhu, suurimpia kuin olen nähnyt, +mellasteli koirien kanssa pienellä aukealla paikalla metsässä. Olipa +siinä temmellystä; tasaisella, kovalla maalla osoittivat koirat +ihmetyttävää sukkeluutta hyökkäyksissään kiinni karhun takapuoleen ja +taitavasti välttäessään hänen hengenvaarallisia korvapuustejansa, jotka +aina sattuivat vaan tyhjään ilmaan, ja hänen hurja ärjyntänsä kuului +koirain neliäänisen haukunnan seasta. Minä seisoin kauan metsän laidassa +25 askeleen päässä karhusta, eikä hän näyttänyt huomaavan minua. Vähän +väliä koetin tähdätä, mutta karhu liikahteli joka silmänräpäys, niin +että minä en ampunut, kun pelkäsin osuvani turhaan tai johonkuhun +koiraan. Kun viimein laukasin, tarkoittaen keskelle rintaa, syöksähti +karhu rinnettä alas tiheän metsän läpi järven rantaan päin. Vavistuksen +tunne polvissa, joka tavallisesti tuntuu karhua ammuttua, latasin +nopeasti ja riensin vesakkoisen metsän läpi haukuntaa kohti, josta +saatoin arvata karhun uudestaan ryhtyneen vastarintaan. + +"Kun pääsin ranta-aukealle, pitivät koirat kovaa melua, mutta mitään +karhua ei näkynyt; sitä vastoin näin veden aaltoilemista muuten +peilikirkkaassa metsäjärvessä, karhun heittäytyneen veteen. +Hämmästystäni on mahdoton kuvata. Karhu on erinomaisen taitava uimari +ja minä tiedän monta tapausta, jolloin se on tapettu veteen eikä ole +painunut, mutta sittekin oli asia nyt ilmi selvä, karhu oli tahtonut +pelastua uimalla järven yli, mutta kuolema oli hänet tavannut juuri +sinä hetkenä, kuin hän syöksyi veteen, ja hän painui heti pohjaan. + +"Viimein lakkasivat koiratkin haukkumasta. Minä seisoin kauan +neuvottomana ja katselin veden pintaa, johon karhu oli kadonnut, vaan +joka nyt oli jälleen peilikirkkaana ja kuvasti ainoastaan taivaan +pilviä. Kun en tiennyt, oliko mitään ruuhia siinä pienessä +salojärvessä, astuin tyytymättömänä Särkijärven torppaan, jossa +kertomukseni päivän tapauksesta herätti suurta kummastusta. Vanha akka +lausui, että se ehkä ei ollutkaan mikään oikea karhu, vaan paholainen +itse, joka minulle teki tuon kujeen sen tähden, että se päivä oli +sunnuntai ja karhun olin tavannut Jumalanpalveluksen aikana. +Maanantaista perjantai-iltaan asti harasimme hyvin syvää järveä, mutta +emme tavanneet mitään. Vesi oli kirkas kuin metsälähteessä; monen sylen +syvyydestä näkyivät haot pohjasta, vaan ei karhua. Lähtiessäni sieltä +pyysin Särkjärven Jooseppia käymään usein katsomassa, eikö hukkunut +peto nousisi ylös, mutta sitä ei tapahtunut koskaan. + +"Metsäonni on hyvin vaihtelevainen," jatkoi Kokko-Kustaa. "Kerran monta +vuotta sitte olin Renkajärven laajoilla saloilla talvella. Vanha Piski +oli paraassa ijässään ja muut kolme, kaikki Millan pentuja, olivat +myöskin ihan täydet koirat. Moni ilves oli päässyt nahastaan tänä +pitkänä talvikautena. + +"Laskiaistiistaina oli monta rantalaista koolla Luurilan talossa. +Päivällisaikaan tuli Rimmin torpparin poika Martti ja kertoi samana +päivänä kotimatkallaan nähneensä karhun jäljet lähellä Kynnyksen +lampia. Sittemmin saimme kuulla hirrenhakkaajain karkoittaneen karhun +pesästänsä. + +"Tässä metsäseudussa on joka miehellä pyssy, vaikka harvoilla, tuskinpa +kellään nykyisistä miehistä on oikeaa metsästäjän verta. Kuitenkin +päätettiin, että jokaisen tuli lähteä noutamaan kotoansa pyssyä, ruutia +ja lyyjyä ja sitte kaikkein kokoutua pieneen torppaan Kynnyksenlammin +ja Renkajärven väliselle kannakselle. Rimmin Martti ja minä läksimme +edeltäpäin siihen paikkaan, jossa hän oli nähnyt jäljet. Aioimme +koettaa kiertää karhua ja sitte yhdessä toisten kanssa etsiä sen. Minä +otin mukaan koirat, jos karhu vielä edelleenkin oli liikkeellä. +Päästyämme jäljille ja hiihdettyämme vähän matkaa rikkoontui Martin +toinen suksi, niin että hän jäi jäljelle. Muutaman sadan kyynärän +päässä tapasivat koirat karhun, joka oli paneutunut makaamaan hangelle +tuuhea- ja riippaoksaisen kuusen alle. Hän pääsi vain hitaasti +eteenpäin paksussa lumessa ja muutamassa minuutissa ehdin minä +kantomatkalle. Luodista, jonka olin edellisenä talvena ottanut +ammutusta karhusta, kaatui peto ihka kuolleena hangelle. Luoti oli +mennyt päähän toisen korvan takaa ja ulos toisesta, karhu ei edes +ehtinyt kuulla laukaustakaan, niin äkisti se heitti henkensä. Martti +tuli ja yhdessä palasimme torppaan, ennenkuin vielä kaikki muut miehet +olivat ehtineet kokoutua. Ei kukaan ottanut uskoaksensa, että karhu jo +oli kaatunut. Martti ja Luurilan seppä läksivät hevosella noutamaan +otsoa ja tunnin kuluttua olimme taas kaikki jälleen koossa Luurilassa, +karhu kannettiin tupaan ja peijaiset juotiin." + +Kysyttyämme, eikö siihen aikaan, kuin kotitarvepolton virrat tulvivat +maassa, juotu aika lailla sellaisissa juhlissa, vastasi Kokko: "Kyliä! +Ensiksi emäntä pani ison kahvipannun ja tuopin viinaa, ja sitte minä +panin tuopin, ja Matiias pani tuopin ja Martti pani tuopin. Molemmat +Vuohenniemen isännät panivat tuopin kumpikin, ja Luurilan seppä pani +myös tuopin." + +Joku huomautti, että siitähän tuli tuoppi mieheen, mutta Kokko vastasi; +"Kyllä siinä oli eräs renkipoika, joka ei pannut mitään. Emäntä ei +juonut viinaa, mutta karhu sai suuhunsa monta ryyppyä." + +Kokko kertoi vanhan tarinan, mitenkä karhu juo mielellään viinaa ja +sitä joskus on pyydetty siten, että on pantu avoin astia täynnä +päihdyttävää juomaa kaurapeltoon ja houkutettu otso juomaan niin +kylliksensä, että se tunnottomana on sidottu "käsistä ja jaloista," +joten se luultavasti katkerissa omantunnon vaivoissa heikkoudestansa on +herännyt tajuamaan kadonnutta vapauttansa. + +Kysyimme, oliko Kokko Kustaa koskaan ottanut karhun poikaa kiinni +elävänä. Kyllä; hän oli kerran ampunut emäkarhun pesäänsä ja tuonut +kotiin eläväm pojan, joka oli ollut pienenlaisen koiran kokoinen. Parin +viikon kuluttua oli metsän pikku prinssi sangen kesy. Kokko joulun +aikaan vei tapetun emokarhun ja pojan Helsinkiin, jossa arkiaatteri +Bonsdorff molemmat osti yliopistolle. Kohta Kokon lähdettyä Helsingistä +kotimatkalleen karkasi kuitenkin nuori karhu yöllä vankeudestaan sekä +juoksi läpi koko kaupungin ja Lapviikin sairashuoneen ohitse, Hänen +luultiin uponneen heikkoon meren jäähän. + +Muutamain karhujen viattomasta mielenlaadusta tiesi Kokko kertoa minkä +mitäkin. Paimenet olivat eri paikoissa nähneet otson ihan rauhallisesti +makailevan palomailla elukkain keskellä, jotka ikäänkuin vanhat tutut +eivät olleet pelänneet eikä vihaansa osoittaneet. Kerran oli karhu muka +huviksensa käpälällään kilistellyt lehmän kelloa. Kokko nauroi +sydämmestään noita vanhoja tarinoita, joita on joka paikassa, missä +karhujakin. Hän kertoi myöskin elukkain monta kertaa äkäisesti möristen +hyökänneen karhujen päälle, joilla nähtävästi ei ollut mitään pahaa +mielessä, mutta puolustautuessaan kuitenkin repivät elukkoihin pahoja +haavoja. + +Vaikka Kokko-Kustaa oli eheänä selvinnyt monilta karhuretkiltänsä, +joutumatta milloinkaan edes pahaan ahdinkoonkaan, lienee hän kuitenkin +tuntenut jonkinlaista kammoa metsän kuningasta kohtaan. Hänen +kotipaikassaan kerrottiin hänen ei uskaltaneen ampua kaksikymmenettä +karhua, koska häntä oli unessa varoitettu. + +Hänen urhotyönsä ovat kuitenkin kyllin riittävänä todistuksena hänen +karaistuneesta ja rohkeasta luonteestaan; hän kyllä ansaitsee olla +kunnioitettuna ja muistettuna niiden metsästäjien luvussa, joissa oli +"oikeaa verta." + +Hämeenlinnassa maaliskuussa 1884. + + * * * * * + +Myöhemmin tehty lisäys: + +Lokakuun 10 p. 1886 saapui Kokko-Kustaa Hämeenlinnaan Hämeen +metsästysseuran kutsumuksesta ottamaan syksyllä ja talvella osaa +aiottuihin retkiin niitä karhuja vastaan, jotka olivat edellisinä +kesinä kaataneet koko joukon elukoita Lapin pitäjän metsissä. Hän +vilustui pahasti 5 peninkulman pituisella venematkalla kotoaan +Valkeakoskelle ja saapui kuumetautisena sekä kovia kipuja valittaen +kaupunkiin. Majapaikan hän sai, kuten vanhastaan oli tavallista, erään +siinä kaupungissa asuvan metsästäjän luona, jonka kanssa hän oli käynyt +monella hyvin onnistuneella ilvesretkellä. Hänen isäntänsä tahtoi heti +kutsua lääkäriä, mutta Kokko mieluisimmin käytti hyväksi kokemaansa +kotilääkettä: joi juomalasillisen ruudin sekaista viinaa. "Jos tämä ei +auta, niin tulee kuolema", sanoi hän, pitäen kiinni suomalaisen +maakansan uskosta, että itsekutakin viimein kohtaa "kuolemantauti", +josta ei enää parannuta. Hän joutui kohta tajuttomaksi ja houraili +alinomaa metsästä ja metsästyksestä. "Vanha Piski haukkuu paikoillaan +harjun toisella puolella." "Katsos, miten välähtelee puiden välillä +tuolla ylhäällä." "Missä minun pyssyni? Missä minun pyssyni!" +Sitten houraili ihan selvällä äänellä vielä muutamia tuntia +ennenkuin lakkasi hengittämästä 18 päivän iltasella. Paikkakunnan +metsästysseura kunnioitti kaatunutta, äsken vielä niin voimakasta, +kahdeksanseitsemättä vuoden ikäistä urhoa seppelöimällä hänen arkkunsa +ja toimittamalla hänet haudatuksi kaupungin hautuumaahan, jossa +tilaisuudessa hänen vaimonsa ja monta hänen kotiseutunsa talonpoikaa +myöskin oli läsnä. "Kaksikymmenennen karhun ajopahan oli sittenkin +hänelle kuolemaksi", sanoi vaimo, pyyhkien kokoon kierretyllä +nenäliinalla itkusta punaisia silmiänsä. Me muut ajattelimme, kun +ensimmäisten multalapioiden kumea ääni kuului haudasta: "Tuossa +paneutui ijankaikkiseen lepoon 'oikeaverinen' metsästäjä." + + + + +E. DOLL'IN HYLKEENPYYNTIRETKET LIIVINMAAN RANNIKOILLA. + + +Minun isän-isän iso-isän isän nimi oli Juhani ja hän oli kotoisin +Hollannista. Lieneepä hänelläkin ollut esi-isänsä, vaan kun minulla ei +heistä mitään tietoa ole, niin luen hänestä syntyperäni. Hän oli +purjehtinut Itä-Intiassa, Länsi-Intiassa ja monissa muissa maissa. +Vieläpä syvälle Itämereenkin ohjasi hän kauppalaivansa. Joka retkellä +hän yhä rikastui, kunnes vihdoin lastasi kauppa-aluksensa täyteen +kalliita mausteita ja merikiveä, ja lähti purjehtimaan Räävelin +hansakaupunkiin, mutta joutuikin Teufelkarilla haaksirikkoon. Kallis +lasti vajosi meren syvyyteen, jossa se ukon jälkeläisten suureksi +kaipuuksi vieläkin on. Ihmeen kautta pelastui hän itse Saarenmaan +ulkopuolella olevalle isolle Vielsand nimiselle saarelle, jossa meni +uuteen avioliittoon ja levitti sukuaan. Minkälaisen luonteen olen +perinyt, huomaa eräästä suvussamme polvi polvelta säilyneestä +suullisesta kertomuksesta isän-isän iso-isän isästä. Kun hän perin +köyhänä ajausi maihin Vielsandin saarelle, teki hän itselleen purren ja +teroitti raudan kappaleen tuohustaakseen sillä kaloja. Tapahtuipa +kerran, että hän, palava tervassoihtu veneen keulassa, haalausi +eteenpäin meren ruovostossa, muutaman rantakallion sivua. Äkki +arvaamatta yhytti hän Pirun, joka myöskin oli tuohustamassa; mutta +Pirulla ei ollut minkäänlaista venettä, vaan istua törötti kaksin +reisin aidaksella. Tulta ei Pirulla ollut myöskään, ja kun ukko vaarin +iso-isän isä iski lohen toisensa perästä, ei Piru saanutkaan muuta kuin +iki-vanhan, laihan ahvenen. Tämä häntä suututti, eikähän sitä ole +ihmettelemistäkään. Piru sai pahat aikeet ja aidaksellaan ajaen hän +aivan salakavalasti lähestyi vaarin iso-isän isää; mutta tämäpä olikin +varoillaan ja paholaisen huomaamatta iski hän tuohusraudan tälle +niskaan ja painoi koko otuksen niin syvälle tulikivensekaiseen liejuun, +että tuohusrauta irtausi. Sen perästä ei sukuni ole pelännyt Piruakaan. + +Vielsand on, kuten mainittu, Saarenmaan ulkopuolella ja kuuluu +korkealle ruunulle. Vanhaa. synkkää honkametsää kasvoi yli koko saaren +ja moneen vuosikymmeneen ei sieltä oltu vedätetty muita kuin rytöpuita. +Maa oli vuoroin hiekkakangasta, vuoroin erämaista, louhikko-vuoria, +joiden piikkuloisille, reikäisille ja valkeille kallioille oli vaikea +päästä. En ole koskaan nähnyt metsän sydämmessä niin jylhää ja +suuremmoista näkyä kuin tällä saarella. Metsälintuja ei ollut, jäniksiä +vain niukalti, mutta kettuja runsaasti, ja isot merikotkat asuivat +noissa pilviä tavoittelevissa satavuotisissa hongissa. Rannoilla pesi +lukemattomat joukot vesilintuja, ja me pojat saimme runsaan saaliin +kaiken suuruisia ja värisiä munia. + +Metsäntarkastajan toimi ynnä virkatalo ovat kauan perintönä menneet +suvussani, isältä vanhimmalle pojalle. Aina vaarin isän-isän isästä +alkaen ovat esivanhempani olleet uskaliaita metsästäjiä, kalastajia ja +salakulettajia. Ennen vanhaan he sen aikaisen tavan mukaan ryöstivät +kaikki haaksirikkoon joutuneet laivat, joilla Herramme siunasi heidän +rantojansa; mutta he lienevät tointaan harjoittaneet enemmän urheiluna +kuin ammattina, sillä kellään heistä ei ole minkäänlaista rikkautta +ollut aina sen jälkeen kuin vaarin iso-isän isän haaksirikko +Teufelkarilla tapahtui. Vanhin poika en minä ollut, joten osakseni +tuli kaukana kotoa etsiä toimeentuloa ja ansiota; mutta vilkkaassa +muistossa ovat vielä nuoruuteni päivät ja tuo reipas elämä saloilla jo +merellä. Hehkuvalla mielellä otin jo varhain osaa uhkarohkeihin +hylkeenpyyntiretkiin Itämeren ajojäillä, enkä vääjännyt tuota +melkein yhtä vaarallista kalastusneuvojen pärjäämistä myrskystä ja +arju-aallokosta. Monta kertaa olin mukana kaljaasilla, kun sateessa, +ukonilmassa ja viuhuvassa raju-myrskyssä synkkänä syysyönä tuolla meren +ulapalla purettiin lastia salakuletuslaivasta ja haalattiin noita +kalliita tavaroita maihin johonkin pääsemättömään paikkaan rannan +terävien ukonkivikallioiden välissä. Nämä uskaliaat ja salaperäiset +salakuletusretket, joita aina kovimmilla ilmoilla toimitettiin, +viehättivät ja kiihoittivat minua. Jos näin olisin jatkanut olisin +tietenkin tullut taitavaksi salakulettajaksi ja ehkä voittanut enemmän +kuin mitä myöhemmin on vaivojeni palkaksi tullut; mutta ehkäpä ovat ne +polut, joita olen käynyt, olleet vakavammat ja tulos luotettavampi. +Varma vain on, ett'eivät silloin mitkään pahat omantunnon vaivat +peloittaneet minua, ilman omanvoiton pyyntöä, auttamasta tuota ravakkaa +saarelaiskansaa tuossa tulliasetusta vastaan sotivassa maahantuonnin +tavassa. + +Suurin huvitukseni oli kuitenkin hylkeenpyynti. Talvella +kynttilänpäivän aikoina alkoi tämä pyynti jalkaisin ajojäillä monen +peninkulman päässä, ja myöhemmin keväällä ulkona meren ulapalla +irtonaisten jääkappalten seassa. Usein kestivät nämä retket yhtämittaa +viikkokauden tai enemmänkin. Mitä suuremmat vaivat ja kieltäymykset +olivat, sitä muistettavammaksi tuli sellainen retki. Kylmyys ja niukka +ruoka olivat pahimpia kärsimyksiämme; mutta ponnistusten ja mainetyön +kautta saatu saalis sekä ravakka ottelu tuulen ja meren kanssa +vahvistivat ruumista ja sielua ja hurmaavatpa minua vieläkin +katoamattomilla muistoillansa. + +Kotitaloni oli kauniin lahden rannalla. Vakava, tuoksuva havumetsä +kehysti sitä pientä viljeltyä maapalstaa, joka ympäröi asuntoamme. +Isoja ranta-aittoja ja talaksia oli rannalla ja salakuletuskaljaasia +keinui ankkurissaan mainingissa lahdelmalla. + +Ajatuksissani minä vielä usein palaudun niihin moniin kisoihin +ripustettujen pyydyksien ja veneiden välissä noilla ranta-aittojen +ympärillä olevilla keikkuvilla palkeilla. Onpa kuin tervan, suolakalan +ja merihauraan haju nenässäni vieläkin tuntuisi, ja tämä lapsuuteni +vuosien kangastus saattaa mieleni niin haikeaksi. + +Jo 12-vuoden vanhana seurasin isääni, vaikka aseetonna, ampumaan +lintuja kaavikkaalta. Kaikenlaatuisia merilintuja kierteli yksinäisten +kallioiden ympärillä ja etempää kuului metsähanhien, joutsenien, +allien, sorsien, koskeloiden, haapanoin y.m. lintulajien ääniä, joita +en enää nimeltä muista. Joka kerta kun isäni ampui, juoksin minä +rannalle ja työnsin vesille pienen venosen, joka oli vedettynä +muutamalle liekoheinistä ja merenruohoista hyökyaallokossa +muodostuneelle pengerrykselle. Kotiin palatessamme oli useinkin koko +veneen kokka täynnä hienoja, pehmoisia hanhen sukuisia lintuja, joilla +oli solakat kaulat, kirjavat uimajalat ja nokat. Näitä komeita lintuja +ajatellessani juohtuu mieleeni äitini täyteläiset untuvavuoteet, ja +miten oivallisesti niillä sitten makasi pitkien retkeilyjen jälkeen +merellä. + +Kun täytin 14 vuotta, sain isältä melkoisen pitkän, isoreikäisen ja +nallilukolla varustetun yksipiippuisen pyssyn; siihen aikaan pidettiin +näitä nallilukkoisia uutena parannuksena, joka kuitenkaan ei ollut +vielä kokonaan kerennyt saattaa vanhat piilukot käytännöstä. En koskaan +unohda millä riemulla kannoin ensimmäisen joutseneni kotiin. Ulohtaalla +kauas ulospistävällä niemellä odotin päivänlaskun aikana vesilintujen +tulevan kuvaini luo; mutta vihdoin olin nukahtanut silmälleni eräälle +kivelle pyssyä molemmin käsin kiinni pitäen. Heräsin, kun kaksi +joutsenta suhisten lensi ohitseni ja laskeutui alas pitkän ampumamatkan +päähän. Ne noukiskelivat vettä, järjestelivät siipiään ja ääntelivät +omituisia, pitkiä kurkkusäveleitään. Toinen niistä lähestyi vihdoin +hiukan, ja minä laukasin. Molemmat kohousivat raskaasti siivillään +räpistellen, ja kauan aikaa vettä pieksivät, ennenkuin nousivat ilmaan. +Äkkiä putosi toinen suin päin alas, ja vesi pärskyi korkealle +ympärillä; se pyörähti selälleen, ja tuo pitkä kaula jäi kellumaan +veden päälle. Minä sousin kotiin saaliineni, ja kun kannoin tuota +pulskaa lintua rannasta, kuulin jälkeenjääneen puolison surulaulun +meren ulapalta. -- Jo sinä kesänä ammuin useita nauloja ruutia ja +tapoin kurppia sekä sorsia Saarenmaan ja Vielsandin väliseltä salmelta, +ja koko joukon erilajisia hanhia saaren ulkorannoilta. + +Kynttilänpäivän aikana seuraavana talvena, kun saaren rohkeimmat +hylkeenampujat varustausivat tuolle vaaralliselle kävelyretkelle +ajojäille kauas merelle maakiinteisen jään ulkopuolelle, pyysin +isältäni päästä mukaan, vaan hän kielsi "äitin tähden," kuten hän +sanoi. Hän oli jo itsekin luopunut näistä retkistä, ehkäpä samasta +syystä; ehkäpä tunsi hän myöskin, ett'ei hänessä enää ollut +varhaisemman miehuuden karaistua voimaa ja notkeutta kestämään niitä +rasittavia vaivoja, joita noilla seikkailuperäisillä retkillä +välttämättömästi on tarjolla. Jo 40:n vuotiaana katsotaan reippainkin +mies, vieläpä kuuluisain Runosaaren miestenkin kesken, liian kankeaksi +tällaiselle retkelle liikkuvilla jääkappaleilla. + +Myöhemmin kevättalvella, kun jää jo on ruhjoutunut irti rannikoista ja +suurempina sekä pienempinä telineinä ajelehtelee Itämerellä, aiottiin +ensi hyleretki isoilla veneillä panna toimeen. Vielä en ollut saanut +isältä varmaa lupausta pääsenkö mukaan vai en. Iltaa ennen lähtöä sanoi +hän minulle, että muutamia vuosia vanhemman ystäväni Pekka Menderin +kanssa soutaisimme ison veneen kotirannasta niemen toisella puolen +olevaan valkamaan, sillä jos nousi tuuli, oli seuraavana päivänä +vaikeaa sivuuttaa se näiden monien, kauas merelle ulottuvien salakarien +tähden. Pekka Mender oli toverini sekä leikeissä että tositoimissa. +Vanhempi veljeni kävi ensin kaupunginkoulua ja oli sitten +metsäopistossa, ja hän ei ole niinkään hyvin säilynyt muistissani +noilta kaukaisilta ajoilta, kuin tuo ravakka Pekka Mender. Hän oli +erään silloin luuvaloisen, mutta aikanaan uskaliaan hylkeenampujan, +Vielsandin metsävahdin poika. Pekka olikin ripeä ja hilpeä hulivili, ja +monta kotkanpesää olemme yhdessä ryöstäneet ja jakaneet eväspussit, +vaivat ja huvit noilla laajoilla muna retkillä saariston kallioisilla +rannoilla. Kun nyt soutaen pääsimme niemen sivu, luuli Pekka +terävänäköisillä ja tarkkaavilla silmillään näkevänsä hylkeen ulkona +merellä muutamalla kelluvalla jääkappaleella. Herkesimme soutamasta ja +otimme esiin erään veneessämme olevista kiikareista. Tällä näimme ihan +selvään suuren harmaanhylkeen makaavan siinä kylellään, valkea vatsa +aurinkoa kohden käännettynä. Arvelimme välimatkan yhdeksi +meripeninkulmaksi ja päätimme soutaa sinne ja keihästää otuksen. +Sousimme voimakkaasti ja tuossa tyynessä ilmassa menikin raskas +veneemme hyvää vauhtia; kohta huomasimme kuitenkin, kuinka vahva virta +kuletti jääkappaletta etelään päin. Hetkisen neuvottelimme, +pitkittäisimmekö ajoa vai emmekö. Pekka Mender ratkaisi asian; hän +selitti meidän kyllä voivan löytää kotiin takaisin pimeässä yössäkin, +jos näet taivas jäi pilvettömäksi ja tähdet näkyivät; ja niin +pitkitimmekin soutoa jännitetyin jänterin. Meillä ei ollut ruuhta +perässä, ja kun pyssyäkään ei ollut veneessä, täytyi meidän tuolla +suurella veneellä soutaa jään laiteelle ja jalkasin mennä hylettä +keihästämään. Se tapa on aina paras, sillä jos luoti on haavoittanut +hylkeen, heittäytyy se useinkin mereen ja uppoaa; vaan kuin tuolla +lailla salaa on soudettava jään laidalle, käytetään siihen pientä +valkeaksi maalattua, ja ainoastaan 2 henkeä kantavaa venosta eikä +tällaista isoa merivenettä. Olipa miten tahansa: meillä ei mitään +valikoimista ollut. Pekka Menderin hyvä sydän taivutti hänet suomaan +minun ensi kertaa koettaa hylettä keihästää keinuvalla jäällä. Tahdoin +sitoa köyden irtonaisen pään vyötärykseni ympäri, vaan sen Pekka +kerrassaan kielsi. Hän neuvoi minua pitämään väkäkeihästä oikeassa +kädessä ja vyyhteämään nuoran vasempaan. Hän ei ollutkaan syyttä vanhan +Menderin poika, ja harvoin satuttiin merellä sellaisiin oloihin, ettei +Pekalla olisi ollut joku isältä peritty neuvo, johon nojautua, jos +hänellä näet ei jo itsellään ollut kokemusta siinä. Minun silmissäni +oli hän aina kaiken vastustelun yläpuolella oleva auktoriteetti ja +hätäisissä hetkissä tottelin häntä sokeasti, kysymättä syytä, miksi hän +sitä vaati. + +Vene lipui Pekan varovaisista aironvedoista yhä likemmäksi. Näin +jäätelin pinnan olevan ainoastaan 4 à 5 neliösyltä laajan, paksuutta en +voinut erottaa tuossa tyvenessä vedessä, johon taivas kuvastui. "Hyppää +pois, ennenkuin vene laitaan töksähtää!" sanoi Pekka matalalla äänellä. +Minä loikkasin veneestä ja astuin pari horjahtelevaa askelta +jäätelillä, joka hyppäyksestä kovasti keikkui; mutta hyle ei vielä +ennättänyt oikein valveutuakaan ennen kuin jo sujautin ahinkaan sille +ruumiisen. Samassa halkesi jääteli keskeltä kahtia, ja se puoli, jolla +minä seisoin, keikahti ja pyörähti ylösalaisin. Minä lensin takaperin +kylmään veteen, samalla kertaa kuin hyle propellin tavoin syöksi +syvyyteen, ruumiissaan tuo heitetty keihäs. Pekka ojentausi veneen +keulan yli ja käski lyhyesti: "Anna köysi tänne!" -- Muutamia +voimakkaita vetoja uin häntä kohden ja ojensin köyden hänelle. -- +"Tartu tuosta airosta kiinni!" Levollisesti, vaan nopeaan sitaisi hän +köyden pari puolkierrosta keulavantaan ympäri ja ojensihe sitten eteen +päin, tarttui minua kauluksesta ja haalasi miehen veneesen. -- Sillä +välin oli hyle lappanut koko köyden pituuden ja meillä oli pitkä ottelu +tuon merkillisesti sitkeähenkisen eläimen kanssa, ennen kuin vihdoin +saimme sen veneesen. Se oli harmaahyle; en muista erittäin tämän +eläimen mittoja ja painoa, niitä tavattiin näillä tienoilla yli viiden +kyynärän pituisia ja sikäli oli tietysti paksuuskin. + +"No niin," sanoi Pekka, "riisu nyt pian vaatteesi, niin väännämme +niistä veden pois!" Merivesi oli kylmää, mutta lämpimänä kun olin +soutamisesta ja taistelun jälkeen kovassa jännityksessä, niin ei minua +juuri erittäin palellutkaan. + +Pukeuduttuani tartuin airoihin ja sain taas lämpimäni. Aurinko oli +juuri laskeutumaisillaan. Neljä tuntia oli kulunut siitä, kun +rannikolta poistuimme, ja emmekä siis voineet toivoa ennättävämme +kotiin ennen keskiyötä. Sakea sumu alkoi kohota merestä, mutta niin +kauan kuin iltarusko punasti luoteisen taivaan, oli meillä hyvä ohje. +Ei kukaan näillä seuduin lähde merelle ilman kompassia, vaan kun tällä +kertaa emme aikoneetkaan ulapalle, niin emme mitään sellaista olleet +ottaneet mukaamme. Pimeni yhä enemmän, sumu eneni, ja lopulta sousimme +ilman minkäänlaista johtoa, koettaen kuitenkin tarkasti vaarinottaa, +että soudettiin molemmilla airoilla yhtä kovasti. Oli aivan tyven, koko +Itämeri oli rasvatyyneenä; emme edes maininkia viimeisen tuulen jälkeen +voineet huomata ohjaukseksi ilmansuunnille. Kun vihdoinkin olimme +soutaneet niin kauan, että meidän olisi pitänyt olla Vielsandin +läheisyydessä, ja kun emme vieläkään olleet kuulleet mitään vesilinnun +ääntä emmekä minkäänlaista muutakaan merkkiä huomanneet, että maata +olisi lähellä, aloimme jo arvella, että jokohan oli jouduttu eksyksiin. +Minulle juolahti mieleen hyvä juoni: vuolasin airosta lastun, heitin +sen veteen ja tuumasin: "katsotaanpas minne päin lastu kulkee; virta +menee etelään päin." Pekka Mender myhähti: "emme tiedä mitä kohti vene +liikkuu viimeisten aironvetojen jälkeen; jos odotammekin, kunnes niiden +vaikutus on lakannut, niin lipuuhan vene virran muassa ja on sillä aina +jonkulainen käänne, jonka kautta lastu saa eksyttävän liikkeen." +Hänellä oli oikein, kuten tavallisesti, ja ilman vastaväitteitä +seurasin hänen neuvoaan, että lakkaisimme soutamasta, jott'emme +mahdollisesti poikkeaisi yhä kauemmaksi oikealta uralta. Pekka Mender +osasi huononlaisesti lukea ja kirjoittaa, mutta minkä hän tunsi, sen +hän tunsi perusteellisesti, ja meren hän tunsi. + +Hän kertoi, miten hylkeenpyynnin aikana jalkaisin ajojäillä meren +ulapalla oltaessa tutkitaan virran suuntaa. Tätä jahtausta voi toimeen +panna ainoastaan silloin, kun tuuli ja virta ovat ajojään pakanneet +maakiinteistä jäätä vasten. Täytyy vähän väliä tutkia alkaako virta +kulkea maalta päin, ja se tutkiminen tapahtuu näin. Etsitään joku aukko +kelluvien jäätelien välistä, tai hakataan avanto jäätyneesen railoon ja +sylkäistään leivänpuraa avantoon; kun nyt pitää silmänsä likellä +vedenkalvoa, näkee selvään mihin päin leivänmurut alkavat liikkua, +sitten kuin ovat uponneet jääkappalten alalaidan syvyydelle. Jos virta +käy maalta käsin, täytyy nyt kiirehtimällä kulkea tuo useinkin pitkä +matka rantajäälle saakka. + +Noiden pitkien tuntien kuluessa, jotka nyt saimme, airot veneesen +vedettyinä, pimeässä ja sumussa odottaa jotakin ilmestystä, joka +näyttäisi mitä kohden kotiranta tuli, oli Pekka Mender tavallista +puheliaampi. Hän kai tahtoi siten pitää minua hyvällä tuulella. Ei +minulla sentään vielä hätää ollut: olenhan jo kertonut mitä esi-isiltä +olen perinyt, ja kun Pekka vielä oli mukana, niin oli minulla vielä +vähemmin syytä pelkoon. Hyle, joka suorana makasi veneen pohjalla, ei +ollut vielä aivan kuollut; koko sen ruumis tärisi toisinaan aika +lailla, vaan rajut ponnistukset olivat jo lakanneet. Hylkeenrasvaa ja +lämmintä verta oli paljo juossut tuosta ammottelevasta haavasta, ja +Pekka neuvoi minua pitämään jalkojani alaalla kelsissä, sillä ei +millään voi sen paremmasti merisaappaita pehmittää kuin että liottaa +niitä hylkeenveressä, joka ei vielä ole ennättänyt jähmettyä. + +Minä selitin miten somalta tuntui käteen kun työnsin ahinkaan hylkeen +läpi. "Tunnen kyllä sen!" virkki Pekka Mender; "aivan tuntui kuin +pistäisi keihäällä ruissäkin läpi." Vertaus olikin hyvin sattuva ja +kylläpä hyle taisi ollakin aivan yhtä paksu kuin tavallisen kokoinen +täytetty puolentynnyrinsäkki. Muistuttaen Pekalle sitä kiihkoa, jolla +hän esti minua sitomasta ahinkaan köyttä vyötäisilleni, ennen kuin +keikauhutin jäätelin, kysyin häneltä syytä siihen. Hän sanoi suuren +harmaahylkeen sillä tavoin voivan vetää vahvimmankin miehen meren +syvyyteen eli kiskoa köyden hänen käsistään vaikkapa hän olisi +varavassakin veneessä, köyden täytyy sen tähden olla vakavasti +kiinnitettynä. Pieneen ruuheen, sellaiseen, mitä tavallisesti +kuletetaan ison veneen perässä ja käytetään soutaessa jäätelille, jolle +hyle on noussut loikomaan, pitää nuora kiinnittää joko etu- tai +perävantaasen, sillä hyle voi kaataa kumoon tuollaisen kaksi miestä +kantavan venosen, jos nuora sidotaan kiinni keskeltä. Hän kertoi erään +hirvittävän tapauksen, jonka hän oli kuullut isältään. Ajelehtavasta +silliverkosta oli muudan venekunta, jonka mukana Pekka Mender'in +isoisäkin oli ollut, syvyydestä vetänyt esiin puoleksi märänneen +harmaahylkeen ja ahinkanuoran päähän sidotun, petokalojen nakertaman +ihmisenrungon. Huh! + +Pekka toivoi, että nouseva aurinko hajoittaisi usvan ja luuli että +virta ei sitä ennen veisi meitä maan näkyviltä. Hän kummasteli, ett'ei +Vielsandin vilkkumajakkakaan voinut välkkyä sumun läpi. Tunsinpa vilun +tunkeutuvan märkiin vaatteihini ja olin juuri peittäytymäisilläni +purjeisiin, kun Pekka saatti minut vaikenemaan ja pani molemmat kädet +korvainsa taakse kuunnellakseen. "Luulin kuulleeni vesilintujen ääniä", +sanoi hän. Kauan aikaa kuuntelimme molemmat, vaan minä vain en voinut +kuulla mitään. Pekka viittasi kädellään, että yhä edelleenkin olisin +hiljaa ja vihdoin osoitti hän kädellään oikeanpuolista ylihankaa kohti. +"Tuolla päin kuulustavat hanhet kaikattavan." Hän otti sauvomen ja +viskasi sen niin kauas kuin jaksoi sinne päin, josta hanhenäänen oli +kuullut. "Nouse ylös", huusi hän, "ja souda itsesi lämpimäksi!" Itse +tarttui hän peräsimeen ja piti suoraan kohti sauvonta, jonka aseman +laineet ilmaisivat. -- "Nyt on pysyttävä suorassa viivassa kööliveden +kanssa, kunnes tulemme niin kauas, että voimme soutaa kuulon mukaan. +Kun olet tullut parhaiksi lämpimäksi, niin käyn minä sinun sijaasi, +vaan elä soudakaan itseäsi hikeen, sillä meillä ei ole ollenkaan +kiirettä. Jos tulemme niille kallioille, joilla hanhet ovat, niin +teemme niille seuraa, kunnes aurinko on hajoittanut huurun." Kun olin +soutanut hyvän aikaa, kuulimme selvään hanhien kaikatuksen. "Luulenpa +tulleemme Teufelkarille", virkki Pekka, "sillä jos se olisi joku muu +luoto likellä maata, niin varmaankin kuuluisi useampia lintulajia." +Sepä koetteli Pekka Menderin tarkkaa näköä tuossa sysimustassa pimeässä +peräkeulan yli nojautuen vanaveden johdolla ohjata oikeaa uraa. Hän +tuli nyt minun sijaani ja minä tartuin peräsimeen. Lintujen ääntelyt +kuuluivat yhä selvemmin. Yöllisen soudon aikana satutimme usein +yksinäisiä jääkappaleita ja monet kerrat kuulimme loiskahtavaa ääntä, +joka varmaan tuli siitä, että joku hyle meidän soudostamme pelästyen +heittäysi mereen. + +Nauraen sanoi Pekka muutamakseen: "koetetaanpa soutaa hiljaa hiipimällä +ja aivan äkkiarvaamatta tavata hanhia." Niiden kaikatukset kuuluivat +aivan veneen edestä ja vihdoin puikahti veneemme keskelle parvea. +Korvia vihlovasti huutaen ja satamäärin yhtä haavaa ilmaan kohoutuen +lensivät ne tiehensä läiskien ja suhistellen siivenlyönneillänsä. Kauan +kiertelivät linnut sinne tänne päämme yli, vaan hakivat sen jälkeen +jonkun turvallisen lepopaikan jälellä olevaa yötä varten. Ne eivät +tarvitse aurinkoa eivätkä kompassiakaan osataksensa perille. Tutkimalla +tunsimme karipohjan olevan kahden sylen syvyydessä ja heitimme +ankkurin. Mitään luotoa ei näkynyt tuossa sakeassa pimeässä ja +pelottipa, että taas mahdollisesti joutuisimme eksyksiin, jos +koettaisimme hakea karia. Pekka sanoi, ett'ei se voinut olla muu kuin +"Teufelkari", ja kun Pekka sen sanoi, niin tiesin, että niin oli asia. + +Teufelkari on salakari. Muutamin paikoin ovat kivet ainoastaan viisi +jalkaa vedenpinnan alapuolella. Tyynellä ilmalla voi rotkoissa +kallionlouhien välissä nähdä kaikenlaisia jäännöksiä niistä monen +monituisista haaksirikoista, jotka tässä ovat tapahtuneet, siitä +onnettomasta päivästä lähtein, jona vaarin iso-isän isä tässä +kauppalaivansa menetti, aina näihin päiviin saakka. Pekka Mender kertoi +kauhistuttavan haaksirikon, joka oli tapahtunut hänen lapsuutensa +ajoilla. Suuri suoloilla lastattu parkkilaiva laski ja tarttui +Teufelkarin kallioiden lomaan; miehistö pelastettiin, ja sen jälkeen +valloitti tuon hylkylaivan lukuisa joukko Vielsandin ja Saarenmaan +asukkaita, jotka kilvalla ja kiistäen "pelastivat" kaikki, mikä +arvokasta oli ja kiskomalla irti lähti. Paljo rannikkoveneitä oli +sidottu hylkyyn kiinni. Tämäpä oli sillä välin, suolan sulaessa, tullut +niin paljoa keveämmäksi, että tuo mahtavissa hyrskyissä aaltoileva meri +hiljalleen irroitteli laivan karin äyräältä. Äkkiä keskeyttivät +_pelastajat_ hakkaamisensa ja ryöstämisensä; hirmuinen huuto sekoittui +meren kohinaan. -- Laiva upposi syvyyteen ja vei muassaan nuo lyhyillä +nuorilla kiinni sidotut rannikkolais-veneet. Tässä hukkui useita +kymmeniä ihmisiä; niiden joukossa eräs jo vanha mies, parooni von +Nolcken, tilanomistaja Saarenmaalla. Muutamat miehet pelastuivat +mastonraakapuihin, jotka olivat vedenpinnan yläpuolella. Myrsky kiihtyi +ja aallot vyöryivät heidän ylitsensä. Niiden joukossa, jotka näin +viettivät useita päiviä ilman ruokaa, köyttäytyneinä tuohon +hirvittävään asemaan, oli neljä veljestä. Kun vihdoin eräs norjalainen +priki pelasti nuo ihmisraukat, oli yksi veljeksistä jo kuollut. +Prikissä kuoli toinen, ja kun tulivat perille Haminaan, kuoli kolmas. +Nuorin -- Risto -- palasi yksinään maisin Suomenlahden ympäri kotiin +surevien vanhojen vanhempiensa luo, jotka asuivat pienellä Vielsand'in +saarella. Riston rohkeus ei vähentynyt ärjyaallokossa ja hänen voimansa +ei murtunut tuosta pitkällisestä nälästä, sillä muistelenpa hänen +olleen rohkeimman ja taitavimman ahinkaan heittäjän koko rannikolla. + +Toinen haaksirikko tapahtui Teufelkarilla, poikasena vielä ollessani. +Eräs riikalainen laiva laski sen päälle, miehistön pelastivat +Vielsandin asukkaat ja laiva ajautui luodolta sekä upposi kahdentoista +sylen syvyyteen. Tyynellä ilmalla olen monet kerrat nähnyt peräpuun, +ruorirattaan ja harmaaksi maalatun kelan. Käytettiin omituista +näkötorvea, että voisi nähdä merenpohjan syvemmällekin. Molemmat pohjat +lyödään pois nassakasta ja lasketaan se puoliväliin vedenpinnan +alapuolelle; kun sitten nojaa päänsä ylimmäiselle aukolle ei näköä +haittaa mitkään heijastukset, ja kirkkaassa merivedessä näkee nyt +uskomattoman syvälle. Sellaisen tilapäisesti tehdyn kaukoputken avulla +voi Teufelkarin onkaloissa nähdä paljo arvokkaita kapineita. Luulenpa, +että sieltä nyt jo, kun sukeltamistaito on niin suuresti edistynyt, on +korjattu joukko haaksirikkoista tammea, ankkureita, kettinkejä y.m. +Pekka Mender arveli veden Itämeressä olevan niin suolaista, kun se on, +niistä monista suolalasteista, jotka ovat haaksirikkoutuneet +Teufelkarilla. + +Kauan istuimme näin tuossa läpipääsemättömässä pimeydessä. Hehku Pekan +piipunkänässä näytti etäiseltä majakalta. Aika kului nopeaan, kiitos +olkoon noille monille merkillisille meritapahtumille, joita minun +hyvämuistinen ystäväni kertoili. Kun vuorostani kerroin hänelle, miten +vaarin iso-isän isä tuulasti Pirun, sanoi Pekka Mender: "Mutta +kuitenkin elää Piru vielä, sillä minä olen nähnyt hänen". Hän oli jo +monet kerrat kuullut tuon historian tuohustamisesta ja minä olin yhtä +monesti saanut kuulla siitä tilaisuudesta, jolloin hän näki Pirun, +mutta sellaisia harvinaisia tapahtumia voi kuunnella montakin kertaa. +Pekka kertoi: "sousinpa kuutamolla eräänä utuisena kevät-yönä +Adlersteinille, auringon noustessa ampuakseni harmaita hanhia, ja juuri +kun olin heittämäisilläni naaran halkeamaan, näin Pirun ylinnä tuolla +yksinäisellä kalliolla -- ruumiin toinen puoli oli kallion takana, vaan +yläpuoli näkyi selvästi kuun valaisemaa taivasta vasten. Erotin ihan +selvään sen lyhyet sarvet ja silmät paloivat päässä kuin hehkuvat +hiilet. Joll'ei heikko usva olisi himmentänyt kuun valoa, niin olisin +ehkä voinut tähdätä tarkemmasti, vaan uskonpa kuitenkin, että minun +karkeat haulini hänen kuonoansa hyvän sijalta kärventivät. Kun +ruutinsavu oli hajonnut, ei Pirua näkynyt eikä löytynyt enää koko +kalliotakaan." -- Minä huomautin ukko Menderin tuonnottain Pekan +kertomuksen johdosta arvelleen sen olleenkin ison huuhkajan. -- "Niin +sanoi isä, kun ei nähnyt Pirua, vaan minäpä näin senkin, että sillä oli +leveä parta", sanoi Pekka. En huolinut epäilystäni ilmaista, mutta +luulenpa sittenkin, että vanha Mender ehkä oli oikeassa. Eihän pidä +kieltää, mitä ei omin silmin ole nähnyt, vaan kyllä se ihmeellistä +olisi, jos Piru olisi päässyt ylös mudasta, johon kanta-isäni hänet +kerran jätti. + +Heti päivän sarastaessa huomasimme, että olimme laskeneet ankkuriin +aivan noiden suurien jääkasojen luona, jotka talven kuluessa olivat +pinoutuneet ja toisiinsa jäätyneet Teufelkarilla. Harmaa usva kävi yhä +hienommaksi ja auringon säteet hajoittivat sen vihdoin kerrassaan. Me +hilasimme ankkurin veneesen ja sousimme Vielsand'ia kohden. Kohta +karehteli vieno tuuli meren pinnalla ja me vedimme purjeet ylös. +Myöhemmin päivällä kotirantaa lähestyessämme näimme siellä paljo +ihmisiä, jotka huiskuttivat valkeita ja kirjavia liinoja. Kun maihin +pääsimme, tervehtivät kaikki meitä suurella riemulla. Ollenkaan +tavatonta ei ollut, että me useita päiviä perätysten viivyimme meren +ulapalla, vaan tällä kertaa olimme saaneet isältä toimeksemme viedä +vene niemen ympäri, ja sille tielle olimme jälkeä jättämättä kadonneet. +Äiti syleili minua ja torui hymyilevin, kostein katsein. Isä seisoi ja +katseli tuota isoa hylettä. "Anna sinä vain pojan olla; hänestä on +kerran tuleva isänsä kaltainen", sanoi hän äitille. -- "Menkää nyt +sisään, pojat, niin laittaa äiti teille ruokaa; minä pidän kyllä huolen +hylkeestä ja veneestä. Emme lähde kaukaiselle retkelle, ennenkuin +huomenna. Pojat saavat siis levähtää yön yli." Pekka ja minä katsoimme +hiukan kummastellen toisiimme; olimme näet odottaneet, ettemme +luvattoman katoamisemme rangaistukseksi saisikaan tulla mukaan. + +Äiti pani eteemme ison kivivatin täynnä puoleksi suolattua turskaa ja +kastaketta, jossa oli runsaasti palasiksi hakattuja vesilinnun munia; +söimme ahmien ja kauan. Onpa kummallista miten ruoka toisinaan hyvältä +maistuu. Emme olleet vuorokauteen syöneet, muuta kuin jääpalasia +Teufelkarilla janoa sammuttaaksemme. + +Hetkisen isää autettuamme hänen toimissaan ranta-aittojen luona, +menimme mökkiin ja nukuimme aamuvartioon saakka. Merkillistä, kuinka +oivallisesti nukkuu oikein hyvin täytetyillä haahkan-untuvaisilla +patjoilla! -- Olimmehan valvoneetkin 32 tuntia. + +Siltä pyyntiretkeltä, joka aloitettiin seuraavana päivänä, on minulla +paljo muistoja. Isoon veneesen varustettiin monta pyssyä eri +tarkoituksia varten, neljä ahingasta, useita kaukoputkia, kompasseja +y.m. Eväslaukussa oli suuria happamia limppuja, suolakalaa, +savustettuja hanhen-paisteja ja paloviinaa. Puolenpäivän aikaan +lähdimme rannasta, äitin hellästi varottaessa ett'emme suinkaan olisi +kovin huimapäisiä. Isä istui peräsin kädessä ja keulaan lyhmistyneenä +tähystäjäksi. Pekka Mender ja Risto Vähä-Vielsandista sousivat +ylähangan airoilla ja neljää vankkaa Vielsandilaista kulin omalla +airollaan, kaksi miestä aina teljollaan. Ilma oli kaunis ja +nyt keskellä päivää niin lämmin, että istuimme kudotuissa +villapuseroissamme, purjevaatteella päällystetyt lammasnahkanutut +allamme teljolla. Soudettuamme pitkän polven niemen nenässä olevan +kivisen matalikon ympäri, vedimme ylös molemmat laitapurjeet, ja heikon +etelätuulen puhaltaessa ohjasimme matkamme suoraan meren ulapalle. + +Illemmalla samana päivänä keihästettiin isonlaiselta jääteliltä kaksi +lihavaa, kaunisnahkaista ja tumman väristä viikaria. Yöksi tyyntyi +jälleen ja me iskimme naaran kiinni muutamaan kelluvaan jääkappaleesen. +Kotvasen aikaa kului hauskasti leikkiä laskiessa ja juttuja kertoessa. +Myöhäisen illallisemme olimme jo syöneet ja yön pimeys valtasi meren; +mutta taivas oli tähtikirkas ja ilma kolea, Kukin meistä tunnusti jo +olevan halukas käymään levolle. Mastot laskettiin alas ja asetettiin +pitkin venettä kannattamaan purjeita, joista tehtiin telttakatto, +suojaksi kosteutta ja kylmää vastaan. Äkkiä kuului kova suhina, ja iso +merikotka laskeusi tuohon kokoutuneiden jäätelien huipulle. Isäni +tarttui kivääriin ja ampui; kotka lensi, vaan oli nähtävästi +haavoittunut ja putosikin kohta mereen. Minä hyppäsin ison veneen +perässä olevaan kaksi miestä kantavaan ruuheen, ja sousin korjaamaan +tuota suurta lintua; mutta sepä ei ollutkaan niin helppo tehtävä. Se ei +näyttänyt olevan juuri kovin pahasti haavoitettu; toinen siipi vain oli +vialla, mutta kun se nyt kerran oli pudonnut alas vedenpinnalle, niin +ei se voinut päästäkään lentoon. Isäni huusi, että hän halusi saada sen +elävänä. Minun täytyi soutaa takaisin isolle veneelle noutamaan Pekka +avukseni. Sillä aikaa, kun hän sousi ja piti ruuhta kohallaan, +sain minä kotkan suletuksi isän öljyttyyn sadetakkiin. Kotkalle +piti minun nyt luovuttaa hyvä paikkani ison veneen keulassa, johon +peite-vaatteista laitettiin katettu kammari; Pekan kanssa valmistimme me +itsellemme yösijan ruuheen. Tuo pulska kotka eli sitten monta vuotta ja +elää ehkä vieläkin suuressa häkissä rannalla ranta-aittojen välissä. +Vaivatta nieli se nelinaulaisen turskan vuorokaudessa. -- Pekka kertoi, +että hänen isänsä oli koettanut syödä merikotkan lihaa. Oli koko viikon +päivät keitetty herneitä linnun kanssa, vaan se jäi kuitenkin +mauttomaksi syödä. + +Päivän valetessa herätti isä joka miehen. Ruokakirsta avattiin, ja +sitten kun kukin oli asettunut paikoilleen, pidettiin äännetön rukous, +n.k. syytvesti (merimiesten hattu) kädessä; tämän päälle otettiin hyvä +ryyppy ja syötiin vahva ateria. Ne, jotka eivät pitäneet Itämeren +vedestä, hakkasivat itselleen muutamia jääpuikkoja ja sitten +varustettiin kaikki valmiiksi lähtöön. "Poika", sanoi isäni minulle, +"sinun täytyy oppia juomaan merivettä; ei ole aina jäätä saatavissa." + +Aamulla ei näkynyt ajojäitä ollenkaan, ja turskanpyydykset heitettiin +15-20 sylen syvyyteen; vaan tyynellä ilmalla näykkii turska huonosti. +Pari päivää myöhemmin saimme useita leivisköitä ongella. Vasta +puolenpäiväni jälkeen huomasi isä pitkällä kaukoputkella jäätelin, +jolla yksinäinen hyle makasi. Laimea tuuli puhalsi suoraan meitä +vastaan ja meidän täytyi soutaa tuo pitkä matka. Kun lähenimme, pyysin +minä, että Pekka Menderin kanssa saisin ruuhella soutaa jään laiteelle +ja keihästää hylkeen; mutta kun se ei näyttänyt olevan aivan lähellä +avovettä, katsoi isä ammunnan varmemmaksi, sillä jäässäkin oli +mahdollisesti niin heikkoja paikkoja ett'ei jalkamies voinut päästä +eläimen luo. + +Varovaisesti soudettiin nyt iso vene jään luo ja isä tähtäsi kauan +tuolla suurella hylepyssyllään, jota hän mielellään kehasi. Pyssyn +pamahtaessa näkyi, miten veri ruiskahti jäälle: mutta hyle heittäysikin +muutamaan meille näkymättömään avantoon. -- "Pekka, otappas ahingas ja +mene rei'älle!" sanoi isä. Kovasti mutkitellen meni Pekka tuota +puoleksi sulanutta jääkappaletta myöten sille paikalle, jossa hyle oli +pujahtanut jään alle, ja hetkisen jälkeen näimmekin hänen iskevän +keihäällä. -- "Tallessa se nyt on", huusi hän. -- "Arvasinhan minä sen, +että se nousee vedenpintaan kuolinhuokaustaan henkäisemään", sanoi isä. +Oli melkoinen työ hylettä jäälle haalatessa. Reikä oli niin ahdas, että +otus hädin tuskin oli päässyt sen läpi; mutta kun nyt koetettiin sitä +ahinkaasen keihästettynä nostaa poikkiteloin ylös, niin ei se +mahtunutkaan rei'ästä. Risto ja minä sydimme tuurilla aukon suuremmaksi +sillä välin kun Pekka piti ahingasta. Hyle oli onneksi aivan kuollut, +sillä muuten olisi se ehkä irroittautunut ahinkaasta tuolla pitkällä +ajalla, joka meni ennen kuin se saatiin ylös hinatuksi. En ole itse +nähnyt vaan olen kuullut kerrottavan, että hyle joskus etujaloillaan on +vetänyt ahinkaan ruumiistaan irti ja paennut kuollakseen rauhassa +noilta julmilta surmaajiltaan. Vesi avannossa oli aivan veristä ja +rasvaista. Hylkeillä on paljo jokseenkin lämmintä verta. Se hyle, jonka +minä pari päivää sitten olin keihästänyt, oli tätä hiukan suurempi, +vaikka tämäkin oli täysikasvuinen harmaa hyle. + +Illemmalla näimme me pitkän matkan päässä olevalla pienenlaisella +jäätelillä kaksi hylettä makaavan. Lähemmäksi tullessamme huomasimme +niiden nukkuvan, kuten tavallisesti vatsat aurinkoon päin käännettyinä. +-- Veneessä olevien pyssyjen joukossa oli eräs tussari, jota isä +nimitti _saksariksi_. Tällä hyvällä kiväärillä olin minä harjautunut +hyvin tarkasti jokseenkin pitkien välimatkojen päästä ampumaan. Isän +käskystä latasin tussarin ja Pekka Mender pitkäpiippuisen ja raskaan, +nallilukolla varustetun hylepyssyn, jonka eräs arvossa pidetty +pyssyseppä Runosaarella oli takonut. Pääkappale oli niin pieni, ett'ei +se kannattanut keihästäjää, ja isä komensi meidät veneen keulaan +ampumaan sieltä otuksia. Rinnatusten paneusimme nyt kotkan teltan +vierelle pitkällemme ja päätimme ampua yht'aikaa kumpainenkin +hylettään. Minä luen kolmeen, ja kun sanoin "yksi", niin piti lakata +soutamasta. Sadan askeleen päähän tultuamme, nosti toinen hyle +vitkalleen päätään ja käänsi sen jään laidalle. "Yks'", sanoin minä. -- +"Soutakaahan likemmäksi", sanoi isä. "Elä ammu ennen kuin se toisen +kerran _vainuaa vettä_; kun se kolmannen kerran vainuaa, on se jo +hereillä ja pujahtaa samalla jään alle." Olimme noin seitsemänkymmenen +askeleen päässä, kun hyle vainusi toisen kerran, ja minä luin: "yks' -- +kaks' -- kolme." Kuulin Pekan piin iskevän alas, ennen kuin minä +painasin liipasinta; mutta minun pyssyni laukesi kuitenkin ennen kuin +hänen. -- Samassa sain minä kovan tyrkkäyksen kotkalta, joka +uudistunein voimin pyrki vankeudestaan vapaaksi ja räpisteli muutamia +syliä, ennen kuin meteen putosi. + +Toinen hyle makasi liikkumatonna veressään, toinen oli sukkelaan +heittäynyt mereen. Me korjasimme ensin hylkeen ja sitten oli meillä +paljo vaivaa saadessamme tuo pahasisuinen kotka elävänä vangituksi. +Kaksi luotia oli hylkeesen sattunut. Pekka ei ollut ymmärtänyt minua +oikein, ja me olimme molemmat ampuneetkin samaa otusta. Minun tussarini +luoti oli mennyt läpi pään, ja Pekka oli osannut molempien etujalkojen +väliin. + +Toinen yö vietettiin, kuten ensimmäinenkin, aivan tyvenellä ilmalla, +vene kiinnitettynä muutamaan ajelehtavaan jääteliin. Keskellä yötä +herätti minut Pekka, joka piti vahtia. Himmeässä uudenkuun ja tähtien +valossa oli hän keksinyt useita hylkeitä läheisellä jäätelillä. +Löysäsimme köyden ruuhesta, jossa olimme, sousimme hiljaa ison veneen +sivulle ja otimme kaksi ahingasta mukaamme. Kun tulimme jään laiteelle, +hyppäsi Pekka ensin jäälle; vaan tuo pieni venosemme rupesikin samassa +keikkumaan niin kovasti, ett'en ennättänytkään jäälle, ennen kuin hän +jo oli syössyt ahinkaansa suureen hylkeesen, jolloin toiset heti +heittäysivät avantoihinsa. Hyle ponnistelihe niin voimakkaasti, että +Pekka huusi minua avukseen. Minäkin työnsin väkäkeihääni hylkeesen, ja +sitten viivyimme jäällä vielä niin kauan, ett'ei eläin enää +liikahtanutkaan. Tämä hyle oli laatuaan mitä suurimpia, varmaankin +viisi kyynärää pitkä ja mahdottoman lihava, nahka oli erittäin kaunis, +vaalea-karvainen. Emme uskaltaneet ottaa tuota mahtavaa eläintä +vaapperaan ruuheen, vaan jätimme sen ahdinkaineen päivineen jäälle ja +sousimme isolle veneelle. Kohta olivat kaikki hereillä, ja hyle +korjattiin. Vene kiinnitettiin samaan jääkappaleesen, jolla hyle +keihästettiin; mutta kun ei enää ollut kaukaista aamun valkenemiseen, +ei meistä yksikään paneutunut nukkumaan. Risto keitti kahvea jään +päällä. Pekka ja minä puhdistimme kiväärit, suojellaksemme niitä +ruosteelta yöllisen kosteuden jälkeen, ja isä katsasteli kapineiden +asettelemista veneesen, jotta se saataisiin niin mukavaksi ja avaraksi +kuin mahdollista. -- Meillä oli jo kolme suurta harmaata hylettä ja +kaksi viikaria. + +Koko päivän oli ilma ollut tyven ja me soutelimme monta peninkulmaa +sinne tänne niin kauas meren ulapalle, että rannikko näytti vain +heikolta varjolta taivaanrannalla. Etäältä näimme kyllä montakin +hylettä, vaan ampumamatkan päähän emme päässeet. Illemmalla vetäysi +taivas hitaasti pilveen ja heikko itäinen tuuli saattoi tuon äärettömän +vedenpinnan liikkeesen. Yöksi nostettiin ruuhi veneesen ja pari kertaa +vahtia vuoroitellen purjehdimme edelleen kompassin mukaan. Keskiyön +aikaan minua vahtipalvelukseen herätettäissä sateli vettä. Isä hoiti +peräsintä ja minä istuin vahdissa. Enimmiten pidimme keulan laitoja +tuulta vasten aina aamuhämärään saakka; ajojäät olivat nyt liikkeellä, +ja vaarallista olisi ollut vauhdissa töksähtää jotakin jääteliä vasten. +Sade kiihtyi yhä enemmän ja meitä jo hiukan vilusti. Isä teki lyhyitä +laide-käänteitä ja piti meitä alituisesti valmiina auttamaan +käännöksissä. Myöhemmin noin kymmenen aikana aamupäivällä kiihtyi tuuli +ja käännähti vähän pohjoisemmaksi. Pilvet hajausivat ja aurinko valaisi +noita pitkiä vihreälle vivahtavia laineita, joiden harjanteet murtuivat +pitkiin, valkoisiin toisiansa tavoitteleviin kuohuihin. Isä suuntasi +matkan Vielsandia kohden; mutta siihen aikaan kun aurinko oli aivan +etelässä, kiihtyi tuuli yhä ankarammaksi, niin ett'ei isä enää +uskaltanutkaan antaa aaltojen lyödä suoraan sivulta, vaan käänsi +paremmin tuulen mukaan, niin että tuuli alahangan yli. Minusta oli aina +hauskaa nähdä isää, kun hän peräsintä piteli raju-ilmassa. +Lumivalkealla purje-vaatteella päällystetty lyhyt lammasnahka-turkki +yllä ja n.k. "syytvesti" niskaan asti painettuna, istui hän selkä +suorana toisella kädellä tanakasti peräsimen ponnesta kiinni pitäen ja +toinen reittä vastaan nojautuneena. Laiha, voimakas, ajettu leukansa +painoi harmaaksi käynyttä leuvanaluspartaa kirjavaa villahuivia vasten, +joka oli kiinteälle kierretty kaulan ympäri. Noissa pienissä, lujuutta +osoittavissa, vaaleissa silmissä kuvastihe laineiden vaihtelevat +väritykset tuuheiden, sysimustain kulmakarvojen alta, joita toisistaan +erotti pari syvää ryppyä tuon korkean, suoran ja ahavoittuneen nenän +yläpuolella. Myrskyn raivotessa lähenimme rannikkoa; vaahto hyrskähteli +laidan yli alahangan kohdalta, jossa kotka rauhattomassa vankilassaan +räpisteli. Monta kertaa löivät kuohut veneesen, ja meidän täytyi usein +pumpata tuo veren ja rasvan sekainen vesi pois. Ajelehtavia jäätelejä +viskoivat aallot ja heittelivät niitä ylönalaisin. Noin meripeninkulman +päähän saavuttuamme, saimme rannikossa vähän suojaa myrskyltä ja isä +myösteli enemmän Vielsandin puolelle. Vesilaito nimisen luodon +alapuolella kohtasimme elähyttävän näyn. Valehtelematta kerrassaan +tuhansittain usean laatuisia merilintuja oli muuttomatkallaan pohjoista +kohden etsinyt lepopaikkansa kallion suojassa. Vastatuulen ja myrskyn +sattuessa kokoontuvat ne usein parveihin syksyllä ja keväällä lintujen +muuttoaikoina. -- Isä ohjasi matkan suunnan suoraan tuota kaikilla +mahdollisilla äänillä rääkyvää lintulaumaa kohden ja pyysi minua +ottamaan käsille juuri vesilintuja varten mukaan otetun kaksipiippuisen +pyssyn. Pekka latasi sileäreikäisen vanhan sotakiväärin. Laukaisimme +kaikki kolme latinkia ja tapoimme monta. Koko lintuparvi kohosi samalla +kertaa lentoon ja kierteli eri suvut parveihinsa kokoontuneina +ympärillämme. Luovasimme kerran ja linnut, jotka vastahakoisesti +myrskyssä lähtivät pitemmälle lentomatkalle, laskeutuivat taas alas +luodon suojaan. Taas pääsimme ampumamatkan päähän ja ammuimme muutamia. +Tätä uudistettiin nyt useat kerrat, toisinaan nousivat ne ilmaan ennen +kuin tulimme likellekään; mutta lentämisestä väsyneinä tuossa yhä +enemmän kiihtyvässä myrskyssä, hakivat ne aina suojaa luodolla, ja niin +surmasimme vieläkin muutamia. Vihdoin pakeni koko parvi päättäväisesti +ja laskeutui muutamille lähempänä rantaa oleville Vaikkaan saarille. Me +kokosimme, en enää muista kuinka monta, vaan vähintäinkin pari tusinaa +eri sukuisia lintuja. Useita oli tuuli kulettanut tyyneltä vedeltä +ulohtaalle, niin ett'emme niitä tuossa kovassa ilmassa voineet saada +pois. Saaliiksemme jäi kuitenkin useita pulskia hanhia ja monenlaisia +muita lintulajia. + +Todisteeksi, kuinka äärettömän suurissa parvissa vesilinnut pesivät +näillä tämän rannikon yksinäisillä saariryhmillä, tahdon kertoo erään +munasaaliin. Muutamana ihanana toukokuun päivänä sousin kerran +nuoremman sisareni kanssa juuri näille Vaikkaan saarille. Täällä +löysimme muiden muassa kaikenlaisen rantarojun seasta erään +hyökylaineiden heittämien raakunkuorien peittämänä tyhjän tynnyrin, +melkein samanlaisen, missä omenia tavallisesti kaupataan. Kun tulimme +kotia oli tynnyri munia täynnä. Väriltään olivat ne keltaisia, kooltaan +isompia kuin kanan, vaan pienempiä kuin hanhenmunat. Luulen tämän +lintulajin, jota paikkakunnan kielellä nimitetään Vairas, olevan +meriteiriä; mutta varmaksi en sitä kuitenkaan tahdo väittää. + +Auringon laskun aikana ohjasi isä veneemme vihdoin kotilahdelmaan, +jossa ainoastaan metsän mahtava humina, meren kohina ja rannan särkkiä +vastaan vyöryvät, pitkät mainingit muistuttivat tuosta ankarasta +myrskystä. + +Äiti oli rannalla vastassamme iloiten saadessaan meidät terveinä +takaisin mereltä. Kaikki astuimme sitten taloon, ja isä aukaisi vanhan +tammikaapin, kaasi pikarillisen rommia joka miehelle koko seurueessa ja +oikoili voimakkaita jäseniään. Hän olikin istunut peräsin kädessä +puoliyöstä auringon laskuun saakka. Kun sitten isän kanssa muutimme +kuivia vaatteita isossa tuvassa takan ääressä, sain minä kertoa äitille +retken kaikki tapahtumat. "Minua peloittaa tuo julma meri", sanoi äiti. +"Huolissani kävin tänä päivänä tervehtimässä Riston vanhempia; he eivät +olleet hyvällä tuulella ja puhuivat kauan kolmesta pojastaan, jotka +meri on heiltä ryöstänyt." Hän huo'ahti ja lisäsi: "Minulla ei ole +koskaan rauhaa, sillä aikaa kuin te olette noilla uhkarohkeilla +kaukaisilla retkillänne." -- "Sinä olet peloissasi pojan suhteen", +sanoi isä, "vaan kuuleppahan, kun minä sanon sinulle, Äiti, että meri +hänestä vielä kasvattaa kunnon miehen." -- Isä katsoi minuun päin: "Jos +vaimoväki itkeä tillittääkin, sillä välin kun taistelemme aaltojen +kanssa, niin kyllä suolavesi kuivuu heidän silmistään, kun me taas +maihin tulemme." -- "Sinä käytät niin kovia sanoja, isä", sanoi äiti. +Isä katsoi kauan häneen tuuheiden kulmakarvojensa alta, kunnes molemmat +hymyilivät. + + + + +H. MOLANDERIN METSÄSTYSRETKI VAINUKOIRILLA HIRVIMÄEN PITÄJÄÄSSÄ. + + +Vuonna 1878 lokakuun 18 päivänä läksin koirineni metsälle Kalmarin +kartanosta, jossa siihen aikaan asuin. Oli metsästykselle erinomaisen +sopiva päivä, ilma tyyni ja taivas pilvessä; maa oli parahiksi kostea +ja koirat levähtäneet. Kuleskelin koiriani taluttaen sellaisia seutuja +pitkin, joista metsänviljan jo niin tarkoin olin hävittänyt, että +turhaa olisi ollut irti päästää niitä. Matkani määränä olivat Hirvimäen +metsiköt, joissa, puheiden mukaan, oli niin "hirmuisen" paljo jäniksiä +ja lintuja. Tienoot tulivat yhä enemmän miellyttävämmiksi; luonnon +kauneus ja seutujen soveliaisuus metsästykselle sen tekivät. Koirat +laskin vihdoin irti ja kuleskelin hiljalleen mäkistä tietä, joka +useissa paikoin näytti ihan mahdottomalta ajotieksi. Varmaan tunnin +ajan olin näin kulkenut yhä syvemmälle sydänmaahan, ilman että koirat +mitään löysivät. Tosin kyllä haukahti lintukoira Daana silloin tällöin, +vaan linnut eivät pysyneet puissa. Minä nautin kuitenkin syys-aamun +raittiutta tuossa yhä enemmän ja enemmän viehättävällä metsäisellä +ylänteellä. Etäältä yksinäisten metsätorppain riihistä kuului +säännöllinen varrasten kopse, toisaalta taas teirien sorahteleva soidin +ja maatiaiskoirain kestävä, yksitoikkoinen ääni, kun omaa kaikuansa +haukkuivat. Viimeinkin lentää pyrähti pyy tien yli. Menin muutamia +askelia metsään ja valitsin mukavan kiven istuimekseni, asetin kiväärin +poikkipuolin polvilleni ja tapani mukaan kutsuin sitä kahdella +pyypillillä. Samaan aikaan alkoi vanha Hei ajon, ja heti yhdistyi +siihen Daanan kauniisti kaikuva haukunta. Päätin kuitenkin koettaa +ampua muutamia pyypoikueesta, samalla kun kuuntelin, mille suunnalle +ajo vetäytyi. Kauan aikaa viheltelin turhaan mitään vastausta saamatta +ja koirain haukunta vetäytyi kauas erään jyrkän metsäharjanteen +toiselle puolen. Äkkiä näen pyyn kymmenen askeleen päässä minusta. Se +oli juosta piipotellut niin hiljan minua kohti, ett'en koirien haukkua +tarkastaessani ollut sitä kuullut, en nähnyt. Kivääriä nostaessani +pyrähti se lentoon, vaan kolmenkymmenen askeleen taipaleelta sain +kuitenkin hyvän sihdin ja lintu pudota tupsahti maahan. Tällä välin +olivat koirat joko jäliltä eksyneet tai kuulumattomiin juosseet, jonka +tähden istahdin takaisin kivelle ja aloin pyitä uudestaan kutsua +luokseni. + +Sitä vähemmän tarvitsi minun huolehtia koiristani, kun heillä nyt oli +laukaukseni ohjauksena, jos näet olivatkin kerrassaan jäliltä eksyneet. +Mahtavan näköinen kuivunut honka oli kolmenkymmenen askeleen päässä ja +huvikseni katselin, kuinka kirjava tikka ahkeraan nakutteli hongan +kylkeen toukkia etsiessään. Vihdoin vastasi pyy toiselta puolen tietä. +Menin tielle, istahdin muutamalle isolle kivelle ja kutsuin sitä taas +pillilläni. Nyt kajahti koirain haukunta selänteeltä ja ajo läheni. +Minä pysyin paikallani sillä asemani oli hyvä, jos jänis sattuisi tulla +pylkkäsemään tuosta laakson poikki kahden harjanteen välistä. Ei +aikaakaan, niin pyrähti pyy lentoon ja istahti kymmenen askeleen päässä +olevaan kuuseen, noin parin kyynärän korkuiselle. Samassa kuulin +epäiltävää ääntä ja kun käänsin pääni, näin suuren Jänö-Jussin kivistä +mäkeä myöten tulla lönkyttelevän minua vastaan. Silmänräpäyksen ajan +olin kahdella päällä ampuisinko pyyn vai jäniksen, mutta koirilleni +kehoitukseksi päätin kuitenkin tähdätä jälkimäiseen. Ammuin 25:n +askeleen päästä: jänis istahti, lipsutteli korvillaan, ja käänteli +päätään; merkillistä kyllä vaikka olin niin tarkan sihdin saanut. +Nostin jo pyssyni antaakseni hänen maistaa toisestakin piipusta, mutta +samassa se jo kaatuikin kuolleena maahan. Pyy oli sillä välin lentänyt +tiehensä. Pian olivat koirat jälkiä myöten saapuneet paikalle; minä +aukasin jäniksen vatsan ja annoin sisälmykset niille. Tässä hommassa +vielä ollessani, vihelti taas pyy aivan lähellä. Panin koirat kiinni +kaulanauhaan, nousin mäen rinnettä vähän matkaa ja viheltelin. Lintu +vastasi, tuli vihdoin ampumamatkan päähän ja kaatui luodistani. +Useampia ei kuulunut; muut poikueen jäsenet lienee joku luodikon +käyttäjä poiminut, sillä sellaisia metsämiehiä näillä mailla on +paljokin. Koko päivän samoilin laajalti noita erittäin luonnonihania +seutuja. Koirat kunnostelivat itseään ja ajoivat pensastosta ylös +useita jäniksiä, vaan yksin kuin olin ja tienoosen perehtymätön, sain +ampua ainoastaan kahta, jotka myös tuupertuivat. + +Kauan kuleksin sinne tänne, ennen kuin tapasin polun, joka vei köyhään +yksinäiseen torppaan. Mutta nyt oli hämäräkin jo käsissä ja minä jäin +tähän yöksi, aikoen jatkaa metsästystä huomenna, jos ilma oli yhtä +suotuisa kuin nyt tänään oli ollut. + +Oivalliselta maistui suopean talonväen yksinkertainen illallinen. Olin +jokseenkin väsynyt päivän laajoista risteilemisistä, jonka vuoksi +nukahdinkin raskaasti äsken puiduille olille; mutta joukko hyppiviä ja +matelevia pikku elukoita herätti minut useinkin yön kuluessa ja +kohtelivat minua pisteliäällä tavalla. Hyvän talonväen luonnollinen +nukunnan tapa minua myöskin vaivasi. Mutta tuollaiset pienet +hankaluudet kuuluvatkin metsämiehen elämään salolla ja muodostavat +yleiskuvaukselle tarpeellisen varjostuksen. + +Nousin kuitenkin jokseenkin levähtäneenä ja vilkkaan, 13:sta vuotiaan +puheliaan poika-nulikan seurassa lähdin päivän valetessa metsään. Hyvin +varma hän oli ja erittäin näytti häntä huvittavan saada opastaa minua +näissä metsissä, joissa hän jo useita vuosia oli kulkenut paimenessa. +Nuo kolme jänistä, joita hän kantoi, eivät näyttäneet häntä ensinkään +vaivaavan. + +Aivan torpan viljelysmailta ajoivat koirat ylös jäniksen ja mitä helein +ajo alkoi ja kesti aika kauan. Vihdoin tuli jänö sievästi hyppien +kaskimaan poikki minua kohden. Ammuttuani kepsahti Jussi kellelleen ja +imelästi nauroi poika sen kuperkeikalle. Kovasti haukkuen tulivat +koirat ammutun jäniksen jälkiä myöten, kuten ensin luulin, vaan +poikkesivatkin kasken laiteelle. Kohta sen jälkeen näin toisen jäniksen +pyssyn kannon ulkopuolella loikkivan kaskimaan yli ja hetkisen päästä +tulivat koirat haukkuen jälessä. Minä olinkin siis ampunut säikäytetyn +jäniksen. Ajo oli yhtämittaa käynyt, ja saalistaan tavoittamatta saivat +koirat tehdä toisen kierroksen; sittemmin eksyivät ne kyllä useita +kertoja jäliltä, vaan löysivät ne aina uudestaan. + +Tuntikausia kesti ajo tätä menoa. Monta kertaa näin jäniksen, vaan aina +oli se ampumamatkan ulkopuolella. Koirien oli helppo seurata jälkiä, +kun ilma oli niin sopiva. Vaikka ei ollut satanutkaan, oli maa sentään +tarpeellisen kostea. Vielä sydänpäivällä oli kaste ruohikossa, +pensaissa ja hämähäkin verkoissa, ja ilma oli niin tyyni, että puitten +kellastuneet viimeiset lehdet putoilivat kohtisuoraan maahan. + +Vihdoin kajahti jokseenkin etäällä olevalta kivikkomäeltä Hein käheä ja +harva haukunta. Kiiruhdin paikalle ja ennätin juuri parahiksi estämään +nuorta kiihkeää Daanaa pakkautumasta kahden suuren kiven lomassa +olevaan reikään, joka oli niin pieni, että se tuskin olisi sieltä pois +päässytkään, + +Kauan koetin jollakin tavoin saada jänistä ajetuksi ulos mutta sepäs +vain ei liikahtanut. Kehoituksestani heittäysi poika vatsalleen +katsomaan, näkyikö jänistä ja, aivan oikein, siellähän se oli ja istua +käyrötti kolon perällä korvat luimussa ja ruumis kyttyrässä. Katkasin +pitkän koivusen kepin ja käskin hänen sillä pistellä jänistä, ja +koettaa ajaa sitä ulkoisalle. Poika lienee ollut vähän liian +kovakourainen, koskahan jänis rääkkyi kuin närhi; mutta ulos se vain ei +tullut sittenkään. Tuon nuoren nartun tähden en halunnut jättää jänistä +siihen ja lähteä pois, sillä toisella kertaa se ehkä ei täyttäisikään +velvollisuuttaan, jos vaikka olisi ketun sattunut ajamaan kiven alle. +Vihdoin heittäysin itse vatsalleni ja pakotin jäniksen vähän muuttamaan +asemaansa, kunnes sain takajaloista kiinni ja vedin otuksen kauniisti +esille. Annoin nyt tuon parkuvan jäniksen pojalle, otin itse kiväärin +ja käskin hänen päästää se irti. Pojasta oli tämä kovin typerää; sillä +arveli hän, parempi pyy pivossa kuin kaksi oksalla; käskyäni hän +kuitenkin totteli, ja jänis läksi kolmen sylen pituisilla hypyillä +pylkkäisemään. Minä laukaisin, mutta päin männikköön! Poika pani kädet +vatsansa päälle ristiin ja nauroi imelästi. Jussi vihkasi metsään ja +tiellä on vielä tänäkin päivänä; sillä koirat eksyivät viimein jäliltä +ja palasivat takaisin. Melkein puolille päivin olivat ne ajaneet sitä. +Minä päätin kääntyä nyt kotiin päin ja koiriani kaiuttaen vaelsin nyt +yli harjanteen, luulomme mukaan suorinta tietä Kalmarin seutuja kohden. +Lopulta tulimme sydänmaalle, joka oli täynnä sammaltuneita, lokeroisia +kiviraunioita ja tuulen kaatamia korpikuusia. Täällä nyrjähti jalkani +jotenkin pahoin, niin että minun täytyi laskea koirat irti, en näet +voinut noilla vaikea-kulkuisilla mailla niitä taluttaakaan lyyhätessäni +toista jalkaani, joka vähän ajan päästä alkoi kangistua ja tuntua +polttavan kuumalta. + +Kompassia ei ollut muassani, jonka vuoksi en ilmansuunnistakaan voinut +saada mitään selkoa. Yhtä päätä pilvessä oleva taivas esti auringon +suomasta meille jotakin ohjausta. Pojasta alkoi viiden jäniksen +kantaminen vähitellen tuntua liian raskaalta ja hän tunnusti +huolestuneena, ett'ei hän tiennyt, missä olimme. Jalkani vaivasi minua +yhä enemmän, ja minä päätin nyt kulkea johonkin määrättyyn suuntaan, +toivoen vihdoinkin tulevamme tielle, kunhan yhtä mittaa astuimme +suoraan eteenpäin ja pidimme silmällä edessämme olevia esineitä. En +tiedä kuinka kauan lienen kulkea nilkannutkaan tuossa mättäisessä +metsä-pahassa, kun vihdoinkin tulin muutamalle jyrkälle vuorelle, joka +kohtisuoraan laskeutui kapeaan metsälammikkoon. Vastaisella olevalla +rannalla kasvoi synkkä havumetsä. Levähtämään istahtaen katselin tuota +kummallisen lumoavaa, mahtavaa luontoa. Puoleksi mädänneet, äärettömän +suuret rytöpuut rannoilla, tumman vesikuvastimen reunoina, ja aution +seudun kulon kaltainen hiljaisuus, jota ainoastaan etäisen korpin +korahtelevat toitotukset häiritsivät, kaikki tuo vaikutti valtavasti +minuun. Kauan istuin vaipuneena tuohon omituiseen toimettomuuden +tilaan, johon ihmiskäden raivaamaton sydänmaan näky meidät aina +saattaa. + +Olin juuri liikkeelle lähtemäisilläni mutkatietä kiertääkseni sekä +lammen että vuoren, kun koirat melkoisen kaukana lampuen toisella +puolella saivat jonkun otuksen ajettavakseen. Ajo lähestyi ja koirain +vihaisesta haukunnasta päätin kohta, että kettu oli joutunut heidän +tielleen. Silmiäni räpäyttämättä tarkastelin vastaista rannikkoa +toivossa, että Mikko, tavoilleen uskollisena, koettaisi rannikkoa +pitkin kaahaamalla sotkea jälkensä. Äkkiä näen ilveksen varovaisin +askelein tulla hiipivän metsän peitosta. Silmänräpäyksen pudistutti +minua, kuten kaikkia muitakin metsästäjiä samanlaisen odottamattoman +tapauksen sattuessa. Selkäni takana viittasin kädelläni pojalle, että +pysyisi hievahtamatta paikallaan. Pyssyssä oli minulla vain 6:n numeron +haulia, enkä tohtinut patruunoja vaihtamaankaan, kun pelkäsin, että +ilves, joka vielä oli sadan askeleen päässä, ehkä huomaisi minut. +Poikki lammen näkyi se aikovan kaahlata; -- kapeimmalle paikalle juuri +minun kohdalle hiiviskeli se kuin kissa ainakin. Koirat olivat hetkeksi +eksyneet jäliltä, ja köyryselkäisenä kuunteli tuo korkeakoipinen ilves +ympärilleen ja liikutteli töyhtöpäisiä korviansa. Nyt pääsivät koirat +taas jälille ja ilveskin muutti asemaansa. Kun en tiennyt varmaan +aikoiko se vettä myöten tulla minua lähemmäksi vai syöksyä takaisin +metsään, niin en uskaltanut viivähtääkään. Tarkkaan sihdattuani ammuin +40 à 50 askelen päästä. Ilves ensin ikään kuin vetäysi kokoon, vaan +loikkasi sitten pari hyppyä metsään päin. Minä laskin toisen laukauksen +perään ja se näytti tepsivänkin paremmin, sillä otus alkoi taas kulkea +hiipimällä ja katosi metsään. + +Suurella vaikeudella haalasimme itsemme vuoren rinnettä myöten alas ja +kahlasimme yli veden, joka syvimmällä paikalla ei ollut kuin kolmisen +korttelia syvältä. Kovasti pakotti kipeää jalkaani, mutta nyt ei +auttanut. Vihaisesti haukkuen tulivat jo koirat jälkiä seuraten pitkin +rannikkoa, vaan siinä, missä ilves oli harpannut metsään, eksyivät ne +pois jäliltä. Kutsuimme ne takaisin jälille. Jo aivan rannalla näimme +veripilkkuja, ja hyvässä toivossa seurasimme ajoa. Äkkiä kuului joku +vieras koira yhtyvän ajoon, joka samalla, korkeintaan noin 200:n +askeleen päässä, pysähtyi ja nytkös ankara rai'unta kajahti. No hyvä, +arvelin minä -- kohta se nyt on käsissämme! Samassa kuului heikko +luodikon laukaus ja haukunta muuttui kovaksi koirain tappeluksi. +Paremmin luukkasin kuin juoksin pensaikon halki. Perille tullessani +näin erään talonpojan pitävän korkealla ilmassa ilvestä, ett'eivät +vihastuneet koirat sen nahkaa repisi. + +Nyt syntyi ikävä kohtaus. + +Minä väitin ilveksen olevan minun, sillä minun koirani olivat sen +löytäneet ja ajaneet sitä; minä olin sen haavoittanut ja kun se ei enää +paeta voinut olivat koirani sen tavoittaneet. + +Mies taas väitti että hänen koiransa jo varhain aamusta asti olivat +ajaneet ilvestä ja että minun koirani vasta haukunnan kuultuaan olivat +yhtyneet ajoon. Hänen koiransa, joka ei ollut tottunut ajamaan muiden +koirien kanssa, oli täten muka joutunut pois jäliltä. Sitä paitse oli +se hän, joka oli ilveksen ampunut, ja sanojaan paljoa valikoimatta +käski hän sen tähden minun luukata tieheni samaa tietä kuin olin +tullutkin. + +Että mies valehteli siitä olin varmasti vakuutettu: hänen koiransa oli +tavallinen maatiais koira, häntä tuuhea ja kierossa -- "kieppurassa" -- +ja korvat pystyssä. Laukussa oli hänellä muutamia oravia ja pyitä. Jos +ei vamma jalassani olisi minua estänyt, niin en niinkään helpolla olisi +luopunut omistusoikeudestani ilvekseen; vaan nyt täytyi minun aivan +sävyisesti kysyä mieheltä lähimmäistä tietä johonkin taloon. Hän +osoitti minulle miltä suunnalta virstan kulettuani löytäisin torpan, +josta mahdollisesti voisin hevosella päästä kunnolliselle tielle, ja +tieni neuvojaa kiittämättä nilkutin minä matkaani. Paljo vastuksia +kärsittyäni tulin myöhään illalla kotia. + +Minun täytyi leikata saapas auki ja maata 14:sta päivää kylmät kääreet +kierrettynä jalkani ympärille. -- Olinpa melkein unhottaa, että +matkalla ammutun ilveksen luota lähimmäiseen torppaan ammuin erään +metsäkanan, joka täyttä kurkkua nauraa mäkättäen pyrähti juoksemaan +edessäni. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Saloilta ja vesiltä I-II, by Otto Wetterhoff + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALOILTA JA VESILTÄ I-II *** + +***** This file should be named 35767-8.txt or 35767-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/5/7/6/35767/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/35767-8.zip b/35767-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..79f410f --- /dev/null +++ b/35767-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8d0bc60 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #35767 (https://www.gutenberg.org/ebooks/35767) |