initial commit of ebook 35767HEADmain

5 files changed, 5250 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/35767-8.txt b/35767-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..1fb0923
--- /dev/null
+++ b/35767-8.txt
@@ -0,0 +1,5234 @@
+The Project Gutenberg EBook of Saloilta ja vesiltä I-II, by Otto Wetterhoff
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Saloilta ja vesiltä I-II
+       Metsästys- ja pyyntiretkiä
+
+Author: Otto Wetterhoff
+
+Release Date: April 4, 2011 [EBook #35767]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALOILTA JA VESILTÄ I-II ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+SALOILTA JA VESILTÄ I-II
+
+Metsästys- ja pyyntiretkiä
+
+
+Kertoili
+
+ONNI WETTERHOFF
+
+
+Werner Söderström, Porvoo, 1887.
+Oulun Uudessa Kirjapainossa.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+I OSA:
+
+Suomentajalta
+Esipuhe
+Eero Juhani Heinäkangas ja hänen karhumajansa Hämeessä
+
+II OSA:
+
+Onkimaretki Kankaisten järvelle
+Puutis'en ilvesajo joulujuhlina 1882
+Kokko-Kustaa
+E. Doll'in hylkeenpyyntiretket Liivinmaan rannikoilla
+H. Molanderin metsästysretki vainukoirilla Hirvimäen pitäjäässä
+
+
+
+
+
+
+OSA I.
+
+(1887.)
+
+
+
+SUOMENTAJALTA.
+
+
+Hauskempaa ja luonnonraittiimpaa lukemista sekä nuorille että
+vanhoille, kuin tämä kotimaamme urheiluoloja kuvaileva kertomuksien
+kokoelma tarjoo, lienee vaikea löytää. Ruotsinkieliselle yleisölle
+tunnetulla taidollaan on kansalaisemme O. Wetterhoff tässä kuvannut
+niin hyvin sporttimiehen eleensä kuin eräitä kansamme luonteelle
+omituisia piirteitä, jotka jokainen on todellisiksi huomaava. Kaikkialla
+viehättää nimittäin lukiaa tapahtumain ja seikkailujen todenperäisyys.
+-- Missä määrin suomennokselleni, joka useista nähtävistä syistä ei ole
+ollut niinkään helppo tehtävä, olen voinut antaa alkukielen
+miellyttävän ja luontevan asun, sen ratkaiskoon lukia itse. Mutta
+luulen sen ainakin sisällyksensä vuoksi voittavan yleisön suosiota.
+
+Samalla kun toivotan tälle _ensimmäiselle suomenkieliselle_
+urheilukirjalle runsaasti lukioita, niin toivon sen olevan
+jonkunlaisena virikkeenä herättämään eloon suomenkielisenkin
+urheilukirjallisuuden.
+
+Helsingissä uuden vuoden yönä 1887.
+
+Suomentaja.
+
+
+
+
+ALKULAUSE.
+
+
+Syynä kirjani kirjoittamiseen oli se, että joukko metsästäjiä. Hämeen
+metsästysseuran jäseniä, jotka tämän vuoden kolmena alkukuukautena
+muutamaa susiparvea kestävyydellä hätyyttivät Hämeenlinnan
+lähimmäisissä pitäjissä, antoi allekirjoittaneen huoleksi pitää
+pöytäkirjaa metsästyksen tapahtumista. Koska apunamme oli kolme
+venäläistä sudenajajaa, joiden sudenajotapa lienee heidän kotimaansa
+ulkopuolella tuntematon, niin arvelimme kertomuksen retkistämme
+teroittavan tietoja heidän metsästystavastaan, samalla kun
+todenperäiset metsästyskuvaelmat suovat metsästäjille huvittavaa
+lukemista.
+
+Osaaottajain kertomukset saloilta ja vesiltä merkillisistä
+metsästys- ja pyyntiretkistä ylensivät noiden laajojen samoiluretkien
+ja lepohetkien viehätystä. Sentähden päätimme, että nuo eri seutuja ja
+eri aikoja kuvailevat kertoelmat toimitettaisiin omien kertomuksien
+ohella painoon.
+
+Metsästyskirjallisuus Itämeren pohjoisissa maissa on köyhänlainen ja
+kun kohta koittanee se aika, jolloin salomaiden suurimmat petoeläimet
+-- karhu, susi ja ilves -- myös näilläkin mailla ovat melkein
+sukupuuton partaalla, niin onhan jo paikoillaan, että tarkemmin kuin
+tähän saakka kerrotaan niiden metsästyksestä. Sopinee odottaa,
+että metsästys pohjolassa vielä kerran esitetään laajassa
+sivistyshistoriassa, jolle ei voisi olla muuksi kuin hyödyksi,
+että sitä ennen eri seudut ja eteväin metsämiesten mainetyöt ja
+kokemukset erityisesti kuvattaisiin. Senlaisesta historiasta tulee
+puuttumaan paljo, sillä ajoissa ei ole tehty muistoonpanoja metsäin
+muinaisesta laajuudesta eri seuduilla, metsänriistan runsaudesta
+ja sen vähenemisestä viljelyksen levitessä y.m. Vielä elää moni
+metsästäjävanhus, jonka muistot saloilta, äsken mainitussa
+tarkoituksessa, sietäisivät tulla säilytetyiksi jälkimaailmalle. Koska
+ripeyden harrastus on viime aikoina nähtävästi lisääntynyt, niin
+luultava on, että kaikilla aloilla aletaan innokkaammin näitä asioita
+tutkia, ja että metsästyksen ystävät täällä metsärikkaassa pohjolassa
+tulevat ahkerammin toimittamaan kertomuksiansa painoon.
+
+Olot näyttävät lupaavilta, sillä viime vuosina on useilla seuduilla
+perustettu metsästysseuroja. Vaikkapa näiden yhdistyksien alkuperäinen
+tarkoitus onkin ollut saada huvittavilla metsästysretkillä nauttia
+seuraa, niin voi kuitenkin olettaa, että niiden jäsenet ymmärtävät omat
+etunsa ja että kasvava velvollisuuden tunto saattaa heidät toimimaan
+siihen suuntaan, että metsänvilja pääsee karttumaan, joka juuri voi
+tapahtua petoeläimiä ahkeraan hävittämällä, samalla kun se tarjoo
+miellyttävää metsästyshupia.
+
+Tuntuvan viehätyksen tälle saloilta ja vesiltä saatujen kertomuksien
+kokoelmalle antaa se, että Suomen kuuluisin karhuntappaja, tuo 84:n
+vuotias Eero Heinäkangas on hyväntahtoisesti kertonut mainerikkaan
+metsäelämänsä muistot ja antanut kirjan arvoa korottavan kuvansa.
+
+Onni Wetterhoff.
+
+
+
+
+EERO JUHANI HEINÄKANGAS JA HÄNEN KARHUMAJANSA HÄMEESSÄ.
+
+
+EERO JUHANI MIKONPOIKA HEINÄKANGAS.
+
+Luonnollistahan on, että Suomen kuuluisain karhunampujain Nestori, 84:n
+vuotias Heinäkangas saa ensi sijan näissä kuvaelmissa. Päätin käydä
+häntä tervehtimässä kuullakseni vanhuksen omilta huulilta muistoja
+hänen vaiherikkaan miehuutensa ajalta. Eräänä kauniina päivänä
+Huhtikuun loppupuolella matkustin Hämeenlinnasta suomalaisessa
+kirjallisuudessa tunnetun henkilön, nimimerkin P. E:n kanssa, joka jo
+vanhastaan oli tuttu iäkkäälle Heinäkankaalle ja myös kerran antanut
+Suomen Kuvalehteen ukon muotokuvan ja elämäkerran.
+
+P. E. pelkäsi meille tulevan vaikeaksi saada vanhuksen laveammalti
+kertomaan meille urotöistään, sillä hän oli aina ollut enemmän toimen
+mies kuin moni puheen miehistä. Minä toivoin voittavani hänen
+luottamuksensa kertomalla niistä sudenajoista, joita sinä talvena oli
+toimitettu, ja juuri niillä metsämailla, joilla Eero Heinäkangas oli
+sitkeästi taistellut metsäin kuningassukua vastaan ja vihdoin
+kaatanutkin koko hallitsiasuvun sukupuuttoon. Asiain meno osoittikin
+minun otaksuneen oikein.
+
+Kunnioitusta herättävä vanhus otti meidät ystävällisesti vastaan, ja
+kohta olimme vilkkaassa keskustelussa. Hän sanoi, että hän koko talven
+suurella jännityksellä oli seurannut sudenajoja, ja että hänkin olisi
+kyllä niihin osaa ottanut, jolleivät hänen vanhat jalkansa olisi olleet
+liian kankeat hiihtämiseen. Kertoessani hänelle kuinka sudet useinkin
+olivat saarrettuina, vaan ratkaisemalla hetkellä joko luottamattoman
+ajoväen tai taitamattoman pyssymiehen hutiloimisen tähden pääsivät
+karkuun, pudisti ukko huolestuneen näköisenä päätään, samalla kuin hän
+useinkin jutteli yhtäläisen sattuman omilta retkiltään. Luultua
+varovaisuutta ei kuultu, ei nähty. Päinvastoin sanoi hän mielellään
+suovansa, että hänen muistelmansa pantaisiin paperille toisten
+metsästäjäin huviksi ja painettaisiin yhdessä viime aikojen
+metsämiesten urotöitä kuvailevien kertomuksien kanssa. "Mitään tapausta
+karhunajoilta ei ole unohtunut", sanoi hän, "vaan kun on elänyt
+yhdeksättäkymmentä vuotta, niin ovat muistot useat ja vaikeaksi tulee
+niiden järjestäminen; tahdon kuitenkin kertoa kaikki sen mukaan kuin ne
+itsestään muistooni juolahtavat." Vähemmin miellytti häntä vastata
+kysymyksiin, jotka eivät koskeneet hänen metsästysmuistojaan;
+ystävällisesti hän kumminkin antoi meille tietoja, mistä vain halusimme
+niitä saada.
+
+Noin 1795 vuoden vaiheilla oli hänen isänsä ostanut Hauhon pitäjäässä
+ja Heinäkankaan kylässä olevan Heikkilän perintötilan. Maatila oli
+ennen muinoin kuulunut Harvialan suureen herrastaloon, johon vielä
+nytkin kuuluu suurin osa Vanajan pitäjää. Hän sanoi sen maksaneen
+90,000 talaria, ja 1,000 talaria teki siihen aikaan 60 riksiä. Eero
+Juhani syntyi 1799. Kylän karjaa kaitsi hän jo 7 vuoden ikäisenä
+yhdessä erään häntä vähän vanhemman naapurinpojan kanssa. Usein viipyi
+hän viikkoja yöt ja päivät läpeensä kylän hiehokarjan kanssa noissa
+laajoissa iänikuisissa havumetsissä. Uutteraan puhaltelivat pienet
+paimenet tuohitorvihinsa, siten karjasta ulohtaalla pitääkseen
+petoeläimiä, joita siihen aikaan oli paljoa runsaammin kuin nyt ja
+jotka useinkin köyhille asukkaille tuottivat kurjuutta ja nälkää, kun
+ne saaliikseen veivät joko ainoan hevosen, lehmän tai koko
+lammaslauman. Suurinta vahinkoa saattoivat sudet; vaan muutamina
+vuosina tekivät karhutkin pahoja veritöitä seuduilla.
+
+Kolme eri kertaa oli Eero poikasena nähnyt karhun kaatavan eläimiä.
+
+Äänettömänä kauhistuksesta näki hän kerran, kuinka karhu parin sadan
+sylen päässä kaatoi täysikasvuisen hevosen ja kantoi sen sitten uuden
+aidan yli. Toisella kertaa oli hän 10:ntä nuorta nautaa yksin
+paimentamassa sydänmaalla ja keskellä päivää istualleen puunrungolle
+nukahtanut, vaan äkkiä herännyt eläinten mölinästä ja nähnyt, miten
+karhu kauan oli saanut nujuta, ennenkuin sai toisella kämmenellään
+kannosta kiinni, jolloin se heti paiskasikin elukan kenttään.
+Tapettuaan lehmän, repimällä auki kaulan, jossa suuret valtimot kohta
+verta vuosivat, raateli karhu utaret ja ahmi ne suuhunsa, repäsi sen
+jälkeen vatsan halki ja alkoi työskennellä sisälmyksiä. Koko ajan istui
+tuo 9-vuotias Eero liikkumatonna peljästyksestä; toiset raavaat
+hyökkäsivät monta kertaa pedon kimppuun, joka pahoin repikin useita,
+kunnes ne hännät suorana möykyen pakenivat kotiinsa. Kun karhu oli
+syönyt itsensä kylläiseksi ja mennyt matkoihinsa, viipyi Eero kauan
+ennenkuin pelosta vapisevana hiipi kotiansa. Samanlaisen tapauksen näki
+hän muutamia vuosia vanhempana; mutta silloin hän olikin jo
+uskaliaampi, ja ajoi karjuen ja kiviä heitellen otson pakoon. Lehmän
+utaret olivat jo kuitenkin niin pahoin revityt, että se kotiin tultuaan
+teurastettiin.
+
+1808 vuoden sodan muisti Heinäkangas hyvin. Ryssät kun lähestyivät,
+niin vietiin naiset ja lapset sekä irtaimisto Kontuvuoren erämaahan,
+jonne ne piiloitettiin useiksi viikoiksi. Ei hän muistanut että
+veriviholliset juuri muuta väkivaltaa harjoittivat, kuin että aitoista
+ryöstivät ruoka-aineet, jotka sentään osaksi maksoivat, ja ottivatpa
+myös muutamia hevosiakin.
+
+Savutuvat -- pirtit -- olivat hänen lapsuutensa aikana yleiset näillä
+seuduin Hämettä; mutta Heinäkankaan kylän talonväki asui kuitenkin
+tuvissa, joissa oli takat ja lattiat. Hän kertoi vanhempainsa tuvan
+lattian olleen halotuista, päältäpäin veistetyistä kyynärän levyisistä
+tukeista; tupa oli sittemmin poroksi palanut, vaan naapuritalossa olisi
+vielä tupa, joka on rakennettu niin karkeista tukeista, ettei niiden
+vertaisia kylän metsistä enää löydy. Siihen aikaan, tuumaili hän,
+olivat rekien jalakset ja kärryjen pyörät raudoittamattomat, ja
+sellaisilla ajoneuvoilla oli hän useat kerrat matkannut aina Turkuun
+saakka, liinaa myymään ja suoloja ostamaan.
+
+Eero Juhanin isä oli ahkera metsämies. Hän oli haaskalta ampunut ja
+kuopista saanut susia yhteensä 40; mutta ei hän koskaan ollut
+antautunut otteluihin mesikämmenen kanssa. Pikkuruisena poikanulikkana
+sai Eero usein seurata isäänsä, kun tämä lähti metsälle oravien ja
+metsälintujen ammuntaan. Setältään sai hän 10-vuotiaana vanhan
+ratsupistoolin ja sillä hän aloitteli metsästäjäuraansa. Ei hän
+muistanut koskaan otusta pistoolillaan osanneensa, vaan uutterasti hän
+tuhlaili ruutia isän ruutisarvesta ja riemuitsi pauketta kuullessaan.
+Kerran pääsi hän jäniksen jälille ja ampui kahden askeleen matkalta
+päin mäntyyn; jänis otti niin pitkän hypyn että molemmat takajalat
+katkesivat, ja Eero kantoi metsästä ensi saaliinsa kotiin. Hän oli
+vieläkin aivan vakuutettuna siitä ettei se luoti ollut, joka jänikseltä
+sääret taittoi.
+
+Kun Eero täytti 14 vuotta, antoi isä hänelle luodikon ja siitä päivästä
+aikain paloi hänen mielensä synkkiin metsiin, joissa siihen aikaan
+oikein vilisi metsänviljaa. Mutta nyt kun on metsälintuja niukasti,
+niin on vaikea ajatellakaan sen runsautta niihin aikoihin kun ukko
+Heinäkangas alotti metsästäjäuransa. Hän kertoi muutamana keväänä
+kaukaa kuulleensa selittämätöntä melskettä suon keskeltä eräältä
+kangassaarelta, jolta hän metson soitimen aikana joka vuosi oli saanut
+runsaan sadon. Pyssyn kantaman päähän hiivittyään näki hän yli 100
+koppeloa ja joukon metsoja, jotka tappelivat niin että höyhenet
+pölisivät. Useimmat koppelot istuivat puissa ja katselivat sieltä
+taistelua maassa. Paljo oli kukkoja, jotka eivät uskaltaneet osaa ottaa
+tappeluun, vaan pysyttelivät jonkun matkan päässä puiden alemmilla
+oksilla, joilta ne helposti tipautteli pienireikäinen luoditko, jonka
+heikot laukaukset eivät soidinta häirinneet. Monena vuonna peräkkäin
+ampui hän (vuosittain) noin 30 ja 40, joista enin osa metsoja. Paljo
+oli hän ampunut korpimetsojakin, ja niiden eriskummaisesta soitimesta
+kertoi hän, että "sihinän" sijasta ääntelivät ne melkein kuin
+lehtokurpat, "knorria" huutaen. Vielä toissa syksynä, 83 vuoden
+vanhana, ampui ukko 5 metsoa. Myöhäisinä syksyinä, kun jänis jo oli
+muuttanut karvansa, vaan maa vielä oli lumetonna, ampui hän joinakuina
+vuosina satakin jänistä. Hatuntekijälle kaupungissa möi hän nahkat,
+jotka karvojensa tähden kävivät kaupaksi: mutta jänisten ampuminen ei
+maksanut latinkia, vaikka hän säästikin ruutia, niin paljo kuin voi.
+
+Useita susia ja ilveksiä oli hän jo 20 vuotiaana ampunut. Hän kertoi
+kuinka suden vahtiminen haaskalla kärsivällisyyttä kysyy. Kaikkiaan on
+hän ampunut 24 sutta ja ryöstänyt 14:sta eri pesästä 70 sudenpentua.
+Myöskin ilveksiä on hän ampunut 24. Kerran metsästä veistinpuita
+hakiessaan tapasi hän kaksi suden penikkaa, isoja kuin vuohenkaritsat;
+tunnittain sai hän juosta niiden perässä, kunnes hän vihdoin kangella
+sai toista hotaista, jonka jälkeen hän helpolla sai toisenkin
+valtoihinsa. Toisen kerran oli hän taas kesäkuulla etsimässä
+sudenpesää, ja kun hän lähestyi erästä vuorenrotkoa, jota hän jo
+ennenkin oli epäillen katsellut, juoksi häntä vastaan 7 sudenpentua.
+Hän arveli pentujen kuulleen hänen askeleensa ja luulleen äitinsä
+olevan tulossa. Tälläkin kertaa sai hän useita tuntia niitä ajaa,
+ennenkuin ne kaikki sai nuijituksi; hänellä oli pyssy muassaan, vaan ei
+halunnut ampua, sillä hän odotteli naarassutta, joka kuitenkaan ei
+tullut.
+
+Joulukuun lopulla vuonna 1830 tuli Heinäkangasta tervehtimään tuo lähes
+80:nen vuoden vanha, kuuluisa hirvenhiihtäjä, susivouti Palm, joka asui
+Kokkilan kylässä Hauholla. Ei juuri häntä paljoa nuoremman miehen,
+Syrjäntaan kylän paimenen kanssa oli Palm vanhus kiertänyt karhun
+avarassa erämaassa, joka siihen aikaan vielä jakamattomana ollen kuului
+mainitun kylän tiluksiin. Syytä on ottaa Heinäkangas mukaansa joukon
+vahvikkeeksi, arvelivat he, kun lähtivät karhun tappoon. Heinäkangas
+mainitsi tämän karhun ainoastaan sentähden, että se oli hänen
+ensimmäisensä; hän muisti vieläkin, ettei hän sinä yönä paljo silmiään
+ummistanut, sillä ajatus, että hän huomisaamuna pääsee metsälle, piti
+häntä valveilla. Varhain aamulla vaelsivat nuo kolme miestä
+sydänmaalle. Kun he jonkun aikaa olivat saarrosta tutkineet, näkivät he
+etäällä useita korpikuusia, joiden kaikki oksat monen sylen korkeudelta
+maasta olivat karsitut; Palm selvitti nyt heille että otso oli
+valmistanut niistä vuoteensa ja että se nyt varmaankin makasi jossakin
+aivan lähistössä. Heinäkangas pyysi vanhuksia pysähtymään ja meni yksin
+eteenpäin etsimään pesää, jonka hän löysikin. Kun hän oli tullut 15
+askeleen päähän, nousi karhu ylös, vaan saikin samassa luodin
+rintaansa. Tässä tilaisuudessa oli ampujalla vanha suurireikäinen
+piilukolla varustettu sotilaskivääri. Hiljalleen asteli mesikämmen 25
+askelta pesästä ja tuupertui sitten suinpäin maahan. Heinäkangas alkoi
+panna uutta panosta pyssyynsä; mutta hän huomasikin kohta karhun
+kuolleeksi ja huusi tovereitaan. -- Kysyttyämme miltä tuntui ensi
+karhuntapon jälkeen vastasi ukko: "Kyllä hän tuo hupaiselta tuntui."
+Metsästäjät lähtivät karhua varten hankkimaan kylästä ajoneuvoja, vaan
+tapasivatkin miehen, joka oli matkalla metsästä halkoja noutamaan, ja
+hän nyt vedätti mesikämmenen Syrjäntaan kylään. Koko kylän väki
+kokoontui nyt suureen savupirttiin, jossa kontio kaikkien katseltavana
+lepäsi keskellä maaperäistä permantoa. Karhu oli vanha, mahdottoman iso
+uros.
+
+Kannun paloviinaa tarjosi Heinäkangas; tuota ilonestettä oli
+joka talossa niinä hupaisina aikoina, kun viinaa sai polttaa
+kotitarpeekseen. Ukko Palm aukasi karhun, otti sappirakon ja sekoitti
+viinaan tuon tumman ruskean nesteen. Kaikki nuoret miehet joivat tuota
+karvasta juomaa, saadakseen "karhun intoa." Kysyimme Heinäkankaan
+ukolta uskoiko hän että hänen monessa karhuntapossa osoittama
+urheutensa johtui tästä maljasta; mutta nauraen vastasi ukko, ett'ei
+hän luottanut mokomaan lääkkeesen, sillä ei yhdestäkään Syrjäntaan
+pojista, jotka olivat siitä maljasta maistelleet, tullut kunnon
+karhuntappajaa. Ainoa, joka näillä seuduin on karhun kanssa uskaltanut
+antautua otteluihin ja siten kiitosta ansainnut, on Tienhaaran mökin
+Eenokki. Eenokki oli 60:n vuoden ikäinen, kun hän ensimmäisen otson
+ampui; mutta ainoastaan 6 kappaletta luuli Heinäkangas hänen ehtineen
+kaataa, kun Tuoni jo hänet täältä korjasi. Kirjoitimme muistiin useita
+keinoja, miten pyssyn taikomalla saa sattuvaksi; ukko itse nauroi
+noille hullutuksille. Sellainen taikomistapa oli tämäkin: pyssy pannaan
+rummun alle, joka on tehty maantien poikki juoksevan puron ylitse, ja
+annetaan sen olla siellä kunnes ruumis on sen yli kuletettu. -- Hyvää
+vaikutti sekin luodin kululle, että pyssyntukin vasemmalle sivulle
+kaivoi reiän, johon tiputti elohopeaa ja suuvitsi sen sitten kiini.
+Mainitsipa hän myöskin tuosta koko Pohjois-Skandinaaviassa tunnetusta
+taikatempusta, jolla sellainen kivääri, joka ei tapa, korjataan: pyssy
+latataan kovasti paljaalla ruutilla, työnnetään piippuun käärme ja
+ampua pamautetaan se ilmaan. Todellakin kysyy se tapa pyssyn lujuutta;
+mutta ukko Heinäkangas arveli, ettei hän ainakaan halunnut ketään
+neuvoa tuolla tavoin pyssyään "parantamaan."
+
+Tämän ensimmäisen karhun kaadettuaan päätti Heinäkangas talvisaikana
+pitää pääelinkeinonaan karhunajoa. Varsinkin hänen kotitienoonsa
+erämaista ja Harvialan avarilta takalistoilta kuului juuri niinä
+vuosina alinomaisia valituksia mesikämmenien tuhotöistä; milloin olivat
+ne viljaa sotkeneet, milloin taas karjaa kantaneet. Sitävastoin eivät
+karhut Syrjäntaan metsissä, joissa niitä oli jokseenkin runsaasti,
+olleet mainittavia vahingoita aikaansaaneet. Hän otaksui, ett'ei karhu
+luonnostaan ole juuri erittäin raateluhimoinen, vaan että huono
+esimerkki hänet siihen saattaa. Elääpä usea karhu koko ikänsä vaan
+kasviaineista; mutta ne, jotka kerran ovat lihan makuun päässeet,
+tulevat kovin saaliin himoisiksi. Nälkäänsä tyydyttääkseen eivät ne,
+kuten sudet, koskaan tapa useampia, kuin mikä nälkänsä vaatii. Ainoana
+poikkeuksena lienee se, kun karhu joutuu puolustavaan asemaan.
+Heinäkangas arveli otsojen usein saavan kantaa susien synnit. Siihen
+aikaan oli noita luihuja ja julmia otuksia hyvin lukuisasti ja aina 20
+kappaletta parvessaan samoilivat ne talvisaikoina näillä seuduin. Ei
+tunnettu silloin tuota yksinkertaista keinoa, että heti seuraavana
+päivänä kun hukat jonkun paistin olivat saaneet ja syöneet itsensä
+kylläisiksi, olisi ne kierretty, sillä aikaa kun ne juuri loikoivat
+ruokaansa sulatellen, ja ajokehä ajettu väijyksissä olevia pyssymiehiä
+kohden. Haaskalta ampuminen oli enin käytännössä.
+
+Kun Eero Juhani sai tilan huostaansa, oli hänen isänsä 60:n, hän itse
+31:n vuotias; mutta kun isä vielä oli voimakas, työkunnossaan oleva
+mies, niin voi Eero taloa isosti vahingoittamatta käyttää talven tuohon
+houkuttelevaan ja myöskin tuottavaan petoeläinten ajoon. Nyt osti hän
+tunnetun "kellosepän" Könnin tekemän isoreikäisen ja hyvämaineisen
+pyssyn. Pohjanmaalla, sanoi hän, olivat siihen aikaan kaikki
+kunnolliset luodikot. Oivalla kiväärillään ampui hän sittemmin pitkän
+metsästäjäelämänsä ajalla useimmat kaatamistansa 73:sta karhusta.
+Yhteen aikaan oli hänellä 12 kunnossaan olevaa kivääriä, joista Könnin
+pyssy kuitenkin oli hänen mielestään luotettavin. Vanhuksella ei ollut
+enää muuta, kuin yksipiippuinen, nallilukkoinen haulikko. Kun
+ihmettelin, että hän oli hävittänyt luotettavan kiväärinsä, joka niin
+monissa muistorikkaissa otteluissa oli mukana ollut, niin vastasi hän:
+"juottivat minun kerran päihini ja houkuttelivat sen minulta; vaikka en
+tosin enää näe luodikkoa käyttää, niin onpa kuitenkin aina tunnustanut
+siltä kuin tuon pyssyn myyminen ei olisi minulle omantunnon rauhaa
+suonut."
+
+Ammuttuaan ensimmäisen karhunsa osti Heinäkangas kotimatkallaan
+Hauholla Hyömäen hovista koiran. Koiran nimi oli Polle, joka nyt tuli
+olemaan hänen uskollisena metsästyskumppalinansa useita vuosia.
+Uskalias Polle oli iso, vahva, levollinen ja hiljaisa koira; tuvassa
+makoili se enimmäkseen sen seinän vierellä, jolla pyssy riippui; mutta
+metsässä oli se tulinen hyökkäämään ja jos ystäväänsä ja isäntäänsä oli
+puolustettava, niin silloin oli se kerrassaan raju. Polle oli jänis- ja
+kartanokoiran sekarotua; alussa ajoi se hyvin innokkaasti jäniksiä,
+vaan kun tuo ei ollut ollenkaan Eeron mieleen, niin totutti hän sen
+kohta heittämään moisen halpamaisen ajon.
+
+Suokaamme Heinäkankaan itse kertoa ensimmäisestä metsästysretkestään
+Pollen kanssa:
+
+"Kylmä, vaan kaunis oli aamu uuden vuoden alkupuolella, kun, muutamia
+päiviä sen jälkeen kuin Pollen olin kotiini tuonut, lähdin otson jälkiä
+etsimään Harvialan salomailta. Pollea kaulavitjasta taluttaen olin
+mitään löytämättä samoillut aina kello kolmeen asti; ilveksen jälet
+kohtasin kyllä, vaan ne olivat jo vanhat, ja minä halusinkin vain
+löytää karhunpesän. Helposti voin suksittakin kuleksella, sillä lunta
+ei ollut paksulta ja se vähäkin mikä oli, oli pehmeää. Muutaman kummun
+luona, jossa lahonut honka makasi pitkollaan, haukahti vihdoinkin Polle
+ja pyrki päästä eteenpäin; samalla näin 3 karhua kohoutuvan
+sammalvuoteelta honkien lomasta. Ammuin niin sukkelaan, kuin ennätin,
+ja onneksi osasin toisen täysikasvuisen karhun pennun sydämeen, niin
+että karhu kellahti paikalle. Toiset otsot pakenivat, vaan Polle
+seurasi jälessä kaulavitjaansa perässään vetäen ja vihaisesti haukkuen.
+Latasin uudelleen, vaan en tahtonut valmiiksi joutua, sillä kummallinen
+väristys kiusasi käsiäni ja jalkojani. Tuollaisen vavistuksen olen aina
+koko metsästyselämäni ajalla tuntenut erittäin jännittävissä
+kohtauksissa."
+
+"Noina piilukon aikoina viipyi tovin, ennenkun oli kivääriinsä saanut
+kunnon latingin. Muistossa säilyvät ne kerrat, jolloin pyssy oli
+pettänyt, ja nepä ne kehoittivatkin tarkasti lataamaan. Kun panos oli
+valmis, jäniksen karvoja sankin päällä ja pii tarkastettu, niin Pollen
+haukunta enää heikkona kuului etäältä. Niin nopeaan kuin voin kiiruhdin
+oijostellen haukuntaa kohden. Hetken jälkeen jälille saavuttuani
+huomasin ett'ei Polle ajanut kuin _yhtä_ karhua. Vihdoin ei enää
+kuulunut haukuntaa kuin hiukkasen, ja minä koetin juosta läähättää
+jälkiä myöten. Hämärän tullessa kuulin vihdoinkin ajon seisahtuvan, ja
+kun viimeinkin pääsin perille näinkin, että Polle oli tarttunut
+kaulavitjastaan puun juurelle. Ei ollut ajattelemistakaan enää ajon
+jatkamista sinä päivänä, sillä pimeä oli tuossa paikassa tulossa. Karhu
+oli kierrellyt niin, että minä kun olin perehtynyt erämaahan ja tunsin
+kaikki seudut, tiesin suunnille ett'ei enää olisi kuin pari virstaa
+äsköiselle pesälle, jonka luona ammuttu karhu oli. Pollen kuletin
+kaulavitjastaan pesälle, jossa päätin viettää yöni. Kaatuneen
+korpikuusen käytin rovion laittamiseen ja kohta leimusi edessäni
+mahtava roihuvalkea, samalla kuin savu taivasta kohden luikerteli
+tiheiden latvojen lomitse, jotka paksujen runkojensa kannattamina
+olivat hyvänä kattona. Karhujen pesä oli avara ja mukava enkä
+parempaa yömajaa siinä kiireessä olisi itsekään saanut. Oivallisena
+päänaluksena oli tuuheakarvainen kaadettu karhu. Sinä yönä solmimme me
+karhunpesässä, minä ja Polle, keskenämme lujan metsästysliiton, joka
+raukesi sikseen vasta 8 vuotta tämän jälkeen, kun useissa karhunajoissa
+jo olimme yhdessä olleet; sudet tapasivat kunnon koirani eräällä
+retkellä, jonka se omin päin oli tehnyt, ja vesissä silmin sain
+katsella hännän palasta ja niitä muutamia karvatukkuja, jotka siitä
+olivat vain jääneet jälelle."
+
+"Pollen kanssa jaoin seuraavan päivän valetessa viimeisen leipäpalaseni
+ja sitten lähdimme emäkarhun jälkiä seuraamaan. Noin puolen peninkulmaa
+äskeisestä pesästä kiersin otson, vaan lähtiessäni karhun luo hiipimään
+en uskaltanut Pollea mukaani ottaa, sillä varmaan olisi kontio nyt
+varallaan, kun vasta oli levolle päässyt. Puuhun, ulkopuolelle
+saarrosta sidoin koiran; tuo viisas eläin uikutti hiljaa ja näytti
+ymmärtävän, mitä nyt oli tapahtuva, kun yksin lähdin seuraamaan otson
+jälkiä. Kieltoni oli koirani ymmärtänyt, sillä se ei ruvennut
+haukkumaan. Kohta näinkin kaukaa karhun maata mötköttävän tuulen
+kaataman kuusen juuren suojassa ja niin varovaisesti kuin voin hiivin
+nyi kuulumattomin askelin sen taakse ampumamatkalle. Sihtasin kauan ja
+tarkasti, niin että sain hyvän sihdin vasemmalle puolelle, joka oli
+minuun päin käännettynä. Ja vaikka selvään kuulin, miten luoti sätkähti
+ruumiisen, niin nousi karhu kuitenkin ja asteli hiljalleen pois
+näkyvistäni. Laukauksen kuultuaan riuhtausi Polle kaulavitjastaan irti
+ja vihaisesti haukkuen heittäysi se kontion jälkeen; yht'äkkiä kajahti
+haukunta, kuin ajo olisi seisahtunut. Uuden panoksen pyssyyni saatuani
+kiiruhdin paikalle ja huomasin mesikämmenen jo heittäneen henkensä.
+Polle haukkui niin, että metsä kaikui; mutta koirani ei koskaan
+koskenut kuolleesen otukseen."
+
+"Lopun päivää koetin kolmatta karhua kiertää, vaan en onnistunut, ja
+kun pimeä alkoi estää jälkiä näkemästä, niin kulin metsän halki
+edellisenä päivänä ammutun karhun luokse. Pesän lähistöllä näin useiden
+susien jälkiä ja jollemme, Polle ja minä, olisi vahanneet, niin varmaan
+olisivat hukat sinä yönä pitäneet pitojaan karhun luona. Sytytin
+roihuvalkean ja aukaisin otson Pollelle illallista hankkiakseni, vaan
+vasta sitten, kun muutamia palasia olin tulella kärventänyt, rupesi
+koira niitä syömään. Otettuani kulauksen taskumatistani
+'pohjalastiksi', söin minäkin karhun lihaa pari suupalasta."
+
+"Varhain päivän kajastaessa lähdin Pollea taluttaen kontion jälille
+sille paikalle, jossa edellisenä iltana olin eronnut niistä. Melkeinpä
+koko tämän kolmannenkin päivän menetin koettaessani kerran toisensakin
+jälkeen saartaa otsoa, vaan sekin oli myötäänsä liikkeellä, niin että
+minun lopulla täytyi päästää Polle irti. Heti lähti koirani kiivaasti
+haukkuen jälkiä seuraamaan ja minä kulin perässä minkä ennätin. Pesästä
+lähdettyään oli karhu koko ajan mutkitellut tienoolla, luultavasti
+toivoen tapaavansa omaisensa. Tuskin puolen peninkulmaa pesästä
+kuulusti, Pollen haukunnasta päättäen, ajo vihdoinkin seisahtuvan.
+Paikalle saavuttuani näin karhun ruvenneen mäntyyn noin parin sylen
+korkeudelle maasta ja siellä puun runkoa kämmenillään syleilevän.
+Sihtasin etulavan taakse ja otso pudota kupsahtikin maahan. Polle
+hyökkäsi heti kimppuun ja nytkös naurettavin taistelu alkoi.
+Takajaloillaan seisten nosti tuo haavoittunut karhu useat kerrat koiran
+ilmaan ja pudisteli sitä aika lailla. Leikin kestäessä mörisi karhu
+hirmuisesti ja Polle vuorostaan vihaisesti haukkui ja ulvoi. Aloin jo
+latata uudelleen; vaan vaikka karhu olikin kuolettavasti haavoittunut,
+sekausin minä kuitenkin Pollen hädän tähden taisteluun ja iskeä
+jymäytin ukkoa kerran kirveelläni ja silloin olikin taistelu ratkaistu.
+-- Paikoilleen heitin nyt tällä kertaa kakki kolme otsoa ja lähdin
+astua vihmomaan kotia. Kovakouraisen karhun syleilyt olivat koiralle
+saattaneet kipuja, sillä Polle parka ulisi koko matkan. Verihaavoja tai
+katkenneita luita en kuitenkaan havainnut ja viikkokauden kuluttua
+olikin se jo terve ja valmiina uusiin ponnistuksiin. Tällaisen
+muistutuksen saatuaan ei Polle enää koskaan tehnyt niin rajua
+hyökkäystä, jollen minä vain vaarassa ollut, mutta silloin hyökkäsikin
+se kuin hurja karhun kimppuun. -- Kotiin tultuani kerroin isälleni,
+mitä näinä kolmena päivänä olin toimittanut. Ja kun Pollen kanssa olin
+syönyt vankan aterian lähdimme isäni ja minä kahdella reellä karhuja
+salolta noutamaan. Kaunis oli kuutamo kun myöhään yöllä palasimme
+kylään, missä suuri hälinä vallitsi; huhun kautta oli levinnyt tieto,
+minkätähden me niin myöhään olimme metsään lähteneet. Molemmat karhun
+pennut olivat melkein emänsä kokoiset ja jollei se olisi ollut viime
+vuonna mahona, niin olisivat penikat jo toissa talvena maanneet eri
+pesissä ja olleet täysi-ikäiset."
+
+Näin lopetti ukko Heinäkangas kertomuksensa ensimmäisestä
+karhunajostaan urhean Pollen kanssa. Emme ennättäneet kirjoittaa
+muistoon syrjäseikkoja, jotka olisivat valaisseet karhun elintapoja.
+Muistelen hänen huomanneen, että vanhat otsot eivät ajon kestäessä
+koskaan nouse puuhun; sitävastoin olivat nuoret karhut useasti puuhun
+kiivenneet.
+
+Ilta oli jo myöhäiseen kulunut, ja arvelimme vanhuksen tarvitsevan
+lepoa. Hän ei kuitenkaan myöntänyt olevansa väsynyt. Häntä oli
+huvittanut, sanoi hän, saada muistella korvessa suoritettuja miehuuden
+aikansa urotöitä. Pyysimme että kohta saisimme palata takaisin
+kuulemaan useampia kertomuksia, ja hän toivottikin meitä
+tervetulleiksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+P. E:n kanssa matkasin toukokuun ensi sunnuntaina tuon 14 virstaa
+pitkän matkan Heinäkankaan luo. Tulimme tällä kertaa jo edeltä
+puolisen, jotta meillä olisi tarpeeksi aikaa ja ett'emme tarvitseisi
+myöhäisellä valvomisella vaivata vanhusta. Mutta kun hänen muistonsa
+ovat niin runsaat ja kun noita hänen vilkkaita kuvaelmiaan huvikseen
+kuuntelee, niin sattui meille nytkin, että vasta keskiyön jälkeen
+tulimme kaupunkiin takaisin. Suuren joukon kysymyksiä olimme ukon
+vastattavaksi paperille panneet, että häntä niin vähän kuin mahdollista
+vaivaamalla voisimme hänen rikkaasta muistolähteestänsä ammentaa
+runsaan joukon tietoja. Luultavasti ei kukaan Suomen tätä nykyä
+elävistä metsästäjistä ole niin paljo kokenut petoeläinten ajoissa kuin
+Heinäkangas ja tuskinpa kenelläkään toisella lienee niin terävä
+huomiokyky metsähavainnoihin.
+
+Kyselimme häneltä missä määrässä hirviä oli ollut niissä äärettömän
+laajoissa erämaissa, jotka ympäröivät hänen synnyinseutuaan tämän
+vuosisadan alkupuolella; hän kertoikin, että hänen lapsuutensa aikana
+nähtiin noita isoja ja siivoja eläimiä kymmenittäin parvessaan.
+Sittemmin kun niitä kovasti ahdistettiin, vähenivät ne äkisti, niihin
+aikoihin, kun hän aloitteli metsästystä, olivat ne jo harvinaisia ja
+kohta näyttivät ne melkein sukupuuttoon hävitetyiltä. Noin sata
+kappaletta muisteli hän ennen mainitun susivouti Palm'in ampuneen.
+Nämät hävitystyöt toimeenpantiin keväällä, jolloin paksu lumi ja hanki
+esteli hirvien pakoa. Murhaamiseen muisteli hän kerran isänsäkin osaa
+ottaneen, mutta itse ei Eero koskaan ollut hirveä ampunut ja harvoinpa
+hän oli sitä nähnytkään. Varhaisemmilla lapsuutensa ajoilla oli
+siltavouti Aatami Orri tunnettu hirvenhiihtäjänä. Äsken mainittujen
+lumiolojen vallitessa nuiji hän kirveellä hirvet ja luultavaa myös on,
+että hän suuremmassa määrässä kuin Palm oli syynä niiden häviämiseen.
+
+Pyydettyämme saada muistoon kirjoittaa Heinäkankaan tekemät havainnoi
+mesikämmenen elämänlaadusta, tavoista y.m. kertoi hän useita, pitkiä
+kertomuksia ja selvitti kaikki tarkalleen. Arvaamaton hyöty olisi
+pikakirjoittajista ollut näillä matkoilla ukon luona käydessämme.
+
+Että metsissämme on ainoastaan yksi karhulaji, siitä oli Heinäkangas
+vakuutettu. Useita omituisia eriäväisyyksiä ko'ossa, näössä ja tavoissa
+kyllä on; jopa ruumiinrakennuskin vaihtelee; toinen karhu voi olla
+korkeampi lautaselta kuin säeltä ja toinen taasen päinvastoin.
+Paljailla kasvimaailman tuotteilla, niinkuin juurilla, marjoilla ja
+sydänmaan kasvien siemenillä arveli hän useampain karhujen elättävän
+itsensä. Heinäkangas kertoi kuinka kontio ennen muinoin metsätorpparin
+vaivoja säästääkseen korjasi kaurankin pellolta. Karhu suorittaa tämän
+tehtävänsä niin, että takajaloillaan istuen kokoo etukämmenillään
+sylyyden täydeltä kauranpäitä ja ne syötyään siirtyy aina verekselle
+paikalle, eikä lopeta ennenkuin on koko aitauksen tyhjäksi pannut.
+Hyviä päiviä vietti se naurishalmeessakin, Potaatit eivät vielä
+Heinäkankaan nuoruuden aikana olleet syrjäyttäneet nauriita,
+joita useinkin viljeltiin halmeessa. Makealta maistaa karhulle
+metsämehiläisten hunaja. Mielellään syö se myöskin muurahaisten munia
+ja valmistaa usein muurahaispesiin talvimajansa. Ainoastaan hyvin
+vanhojen otsojen luulee Heinäkangas kotieläinten kimppuun hyökkäävän;
+mutta ne otsot, jotka kerran näin ovat aloittaneet, tulevat kovin
+saaliin himoisiksi ja saavat suuria tuhoja aikaan. Kerran söi karhu
+kolmessa päivässä ison lehmän eikä heittänyt jälelle muuta kuin
+mahalaukun, sarvet, sorkat ja osan nahkasta. Hän arveli että
+naaraskarhu on saaliinhimoisempi ja vanhaksi tultuaan isompi kuin
+uroskarhu. Mahdottoman suuria mainitsi hän isointen karhunnahkojen
+olleen; mutta kun muinoin oli tapana venyttää niiden pituutta niin
+paljo kuin mahdollista, niin ei niistä voinut tehdä minkäänlaisia
+johtopäätöksiä eläinten suuruudesta. Moni pulska karhunnahka oli
+muinoin mennyt pilalle riihissä tai saunoissa kuivatessa, kuten silloin
+oli tapa tehdä. Viime aikoina oli Heinäkangas oppinut suolaamaan niitä.
+"Oikein suuri otso," sanoi ukko, "täyttää työreen niin hyvin
+pituudelleen kuin leveydelleen, ja kuusi miestä tarvitaan kontiota
+tupaan kantamaan." Lihavin on karhu talven kynnyksellä, kun maa alkaa
+kylmää, ja se ennen jo katsotulle ja valmistetulle tilalleen paneupi
+maata. Kaatuneiden puiden vieruksilta oli Heinäkangas tavannut useimmat
+pesät, joko tuulen kaataman korpikuusen juurikon alta tai myrskyn
+ruhjoman, juuriltaan lahonneen ijanikuisen hongan suurien oksien
+suojasta. Kuusen oksista eli sammalista tekee kontio joskus pesänsä
+kasvavan kuusenkin juurelle. Toisinaan löytää oikeita hiekkakankaihin
+kaivetuita uunejakin. Jos karhua ei häiritä, niin makaa se pesässään
+syömättä yli talven, kunnes lumi alkaa keväällä sulaa ja aurinko
+herättää luonnon eloon ja toimintaan. Vasta myöhään keväällä sanoo
+Heinäkangas karhujen laihtuvan. Kaikki ne karhut, jotka hän
+maaliskuulla oli kaatanut, olivat vielä jotensakin lihavia, vaan ne,
+jotka hän oli ampunut myöhään keväällä toukokuulla, olivat uskomattoman
+laihat; mahalaukku ja suolet olivat niin typö tyhjät ja puhtaat, kuin
+olisivat olleet pestyt. Peräpuoleen paattuu pihka- ja rasva-aineksista
+niin kutsuttu _tappi_, joka sulkee koko ruoan sulatuslaitoksen.
+Kuuluisa karhuntappaja Lloyd sanoo kontion hyvin sukkelaan laihtuvan,
+jos se talvella pesästään säikäytettynä ja kauan vainottuna menettää
+tappinsa. Vaikka Heinäkangas kerran, ryöstettyään emokarhun pesästä
+penikat kahden viikon ajan, oli hätyytellyt itse emän Rahkoilan kylän
+metsissä ja useita kertoja sitä haavoittanutkin ennenkuin kaatui, niin
+eipähän se kuitenkaan ollut tappiaan hukannut.
+
+Vuoden alussa ennen helmikuun puoliväliä synnyttää karhu korkeintaan
+neljä pentua. Syntyessään eivät ne ole koiran penikoita suuremmat, vaan
+eroavat niistä kuitenkin paljo, sillä niillä ei ole häntää ja käpälät
+ovat suhteelliset ruumiin kanssa, muutenkin ovat ne jo alusta alkaen
+tavoiltaan oikeita pikku karhuja; sokeina ne syntyvät ja kasvavat
+hitaasti. Heinäkangas kantoi kerran selässään penikulman matkan kolme
+tuollaista vuoden vanhaa karhunpentua. Vuoden vanhoina eivät ne ole
+pienenlaista metsästyskoiraa suuremmat. Kaksi kertaa oli tapahtunut,
+että hän yhtenä päivänä oli emäkarhua haavoittanut ja että se
+seuraavana päivänä oli uuteen väliaikaiseen pesään synnyttänyt kolme
+pentua molemmilla kerroilla; emän kaadettuaan kantoi hän ne elävinä
+kotiin. Ennenkuin emä lähtee pesästään ja rupeaa syömään, luuli hän
+pentujen saavan sen utarista hyvin vähän maitoa. Heinäkangas vastusti
+kiven kovaan sitä luuloa, että karhut muka syövät itsensä kylläisiksi
+ennenkuin paneutuvat talvimajoihinsa. Päinvastoin arveli hän karhujen
+paljo ennen maata panoansa heittäytyvän syömättömäksi, ja sitä todistaa
+sekin seikka että pesässä ei koskaan ulostuksia tavata.
+
+Kontio elää vanhaksi ja kasvaa kauan; vanhaksi tultuaan pilautuvat
+sen hampaat ja se laihtuu paljo, vaan vanhojen nahat ovat
+pitkäkarvaiset, sakeat ja useinkin on niillä kaunis tummanruskea
+karva, jonka nenät oikein hopealle hohtavat. Nahat möi hän usein
+Arkangelin kulkukauppiaille ja sai niistä 20:sta aina 40 ruplaan
+kappaleelta. Ylipäänsä ei ammuttu karhu siihen aikaan paljoa tuottanut.
+Nimismieheltä sai hän vuoden odoteltuaan 6 tai 8 ruplaa tapporahoja,
+jotka siihen aikaan kannettiin joka talosta, missä vain lehmä oli.
+Minkäänlaista tiliä ei Heinäkangas sanonut koskaan saaneensa
+nimismieheltä, joka hitaasti ja vastahakoisesti suoritti maksut ja koko
+tilin teki hän näillä sanoilla: "Niin paljo se tekee, eikä sen
+enempää." Kerran ehkä "kymmenennen kerran" tuli hän Hattulan
+nimismiehen luo vaatimaan tapporahoja useista karhuista ja ilveksistä,
+jotka hän oli ampunut Rahkoilan kylän mailta ja edellisenä vuonna kylän
+käräjissä näyttänyt. Ensin antoi nimismies hänelle huutia noista
+kirotuista alinomaisista tapporahan pyynneistä ja sitten lopulta sai
+hän 40 ruplaa paljaita ruosteisia kuparilantteja. Hän ei saanut
+minkäänlaista pussia, jossa olisi kantanut niitä, ennenkuin hän sitä
+varten yritti riistaista paitansa yltään. Tapporahoja saadakseen näytti
+hän kerran Janakkalan käräjätalossa yhtä aikaa 10 karhun ja 3 ilveksen
+nahkaa.
+
+Ainoastaan kaksi kontiota oli Heinäkangas vaan lumetonna ollessa
+tappanut; toinen niistä oli hänen omilla tiluksillaan kaatanut lehmän.
+Muutamassa puussa pyssyn kantaman päässä useita öitä vahdittuaan karhun
+tuloa haaskalle, viritti hän väkipyssyn eli suurireikäisen
+muskettikiväärin siten, että jos karhu lähestyi haaskaa sitä tietä
+myöten, jota hän luuli sen tulevan, niin täytyi sen koskettaa
+jännitettyä messinkilankaa, joka silmänräpäyksessä laukaisi juuri sitä
+kohden asetettuun pyssyyn. Kun Heinäkankaan seuraavana aamuna päivän
+sarastaessa piti lähteä hevosta laitumelta noutamaan, kuuli hän kovan
+latingin kumahduksen, ja kiiruhti heti paikalle. Isohkon vanhan
+naaraskontion kuolonkamppaus oli juuri loppumassa; suuri lyyjyn möhkäle
+oli sattunut rintaan ja mennyt takapuolen kautta ulos. Pitkän matkan
+päässä oli pyssy, josta tukki oli katkennut.
+
+Toinen karhu, jonka Heinäkangas vaan vielä lumetonna ollessa oli
+ampunut, oli hänen viimeisensä ja järjestyksessään 73:mas. Ukolla oli
+hyvin hämärä ajantieto, niin ettei hän tarkemmin voinut sanoa milloin
+se oli tapahtunut; hän muisteli sen syksyllä kuudennella
+vuosikymmenellä tapahtuneen. Lammin pitäjässä Syrjäntaan metsissä oli
+otso kaatanut lehmän ja kohta haettiin hevosella laajalti kuuluisa
+karhuntappaja kostamaan karhulle, joka jo useina vuosina oli suuria
+tuhoja aikaansaanut. Heinäkangas oli ottanut mukaansa pienen koiran,
+jonka kuntoa hän ei vielä ollut karhunajossa koetellut. Kun hän sitten
+auringon laskiessa hiipi haaskalle syöksi koira esiin ja alkoi ahdistaa
+kontiota, joka täydessä rauhassaan illasteli. Koira ahdisti karhun
+takapuolta niin hurjasti että Heinäkangas pääsi huomaamatta
+ampumamatkalle. Naurettavaa kuuluu olleen nähdä, miten karhu tuon
+tuostaan kääntyi ja koetti kämmenillään hotaista tuota urhokasta ja
+sukkelaa koiraa; mutta kääntyipä karhu miten tahansa niin oli koira
+aina sen -- takapuolella. Luoti sattui keskelle ruumista, meni sivulta
+sisään ja tuli oikeanpuolisen reisiluun kautta ulos. Hiljalleen
+takapuoltaan laahaten asteli karhu koiran hätyyttämänä tiehensä.
+Heinäkangas latasi uudelleen, pääsi pyssyn kantamalle ja kaasi karhun
+ampumalla suoraan sydämeen.
+
+Kerran oli Tuuloksen erämaissa raivonnut metsävalkea, jonka jälkeen hän
+löysi liekkeihin hukkuneen mesikämmenen raadon.
+
+Heinäkangas oli aina ollut uuttera kalastaja, ja hän kehuikin, miten
+onkiminen oli ollut hänen nuoruutensa aikoina tuotteliasta Harvialan
+metsien monissa järvissä. Kerran oli hän yhtä-ikäisen paimenpojan
+kanssa eräänä ihanana päivänä mätäkuun alkupuolella ollut Mustanvirran
+järvellä ahvenia onkimassa. Eipä aikaakaan niin kuulivat he jonkun
+matkan päässä rannikolta kontioiden mörisevän tuossa iänikuisessa
+synkässä metsässä, joka ympäröi järven. Selvään kuulivat he, että niitä
+oli kaksi eli useampia eläimiä. Hän arveli niiden parittelun olleen
+parast'aikaa. Niiden mörinä oli niin kauheaa, että poikaparat heti
+nostivat kiviriipan, sousivat rannalle ja pakenivat.
+
+Metsästäjävanhus tiesi mainita kaksi tapausta, jolloin sudet olivat
+hyökänneet karhun kimppuun. Eräänä hyvin kylmänä päivänä uuden vuoden
+vaiheilla kolmannen vuosikymmenen alulla lähti hän eräästä metsäniityn
+ladosta taloon heiniä noutamaan. Sinne mennessään näki hän suuren
+kivilouhen luona lumen tannerretuksi ja verisenä. Hän tarkasti paikan
+ja huomasi karhun ja useiden susien jälet; jälet lähtivät muutamia
+satoja syliä siitä olevasta karhun pesästä. Lunta ei moneen päivään
+ollut satanut, vaan useista asianhaaroista päätti hän kuitenkin, että
+taistelu oli äsken tapahtunut, ehkäpä vielä samana päivänäkin.
+Hän meni heti kotiin, sieppasi Könnin pyssyn seinältä ja palasi
+taistelutantereelle takaisin. Monta virstaa olivat sudet karhua
+seuranneet, vaan lopulla heittäneet ajonsa sikseen. Lammin pitäjässä
+ampui hän sitten kolmen päivän kuluttua saman kontion, joka jo oli
+ennättänyt valmistaa uuden pesän.
+
+Erään toisen kerran ahdisti hän Harvialan metsissä useita päiviä
+perätysten karhua, jonka halonhakkaajat olivat makuulta säikäyttäneet.
+Karhu ei paneutunutkaan maata enää, jonka tähden Heinäkangas päätti
+laskea molemmat koirat, Pollen ja Kepin irti koetteeksi eivätkö voisi
+mesikämmentä "asettaa", kuten sanotaan, kun koirat äkäisesti hätyyttäen
+estävät karhun pakenemasta. Vihdoin joutuivat koirat vereksille jälille
+ja ajo alkoi; mutta äkkiä keskeysi se ja pelästyneinä tulivat molemmat
+koirat metsästäjän jalkojen juurelle. Heinäkangas huomasi heti jotakin
+merkillistä tapahtuneen, jonka vuoksi hän koirain kanssa lähtikin
+karhun jälkiä seuraamaan. Tultuaan sille paikalle jolla haukunta oli
+vaiennut, huomasi hän useiden susien jälkiä; sudet olivat ensin
+seuranneet koirain haukuntaa, vaan sitten pari virstaa karhua ajaneet,
+kunnes se pelasti itsensä sakeaan pensaikkoon. Luultavasti eivät hukat
+sentähden uskaltaneet sinne tunkeutua, kun eivät parvessa voineet tehdä
+hyökkäystään. Tämänkin karhun ampui Heinäkangas muutamain päiväin
+kuluttua. Hän oli haavoittanut sen luodilla kupeesen, koirat ajoivat
+sitä takaa useita virstoja, kunnes niiden levollinen haukunta ilmoitti
+karhun kuolleeksi.
+
+Pyysimme häntä kertomaan, miten hän talvella varustausi
+metsästysretkilleen. -- Keihästä hän ei ollut koskaan käyttänyt.
+Aseinaan olivat luodikko, tuppipuukko ja kirves metsästyslaukussa,
+jossa hänellä myöskin oli ampumavarat, taskumatti ja palanen
+reikäleipää. Paksu villainen nuttu oli hänellä ihoa lähinnä. Jos ilma
+ei ollut kovin kolkko, niin ei hän ottanut pitkävillaista, lyhkästä
+turkkiaan, vaan sen sijaan lyhytvillaisen lammasnahkaliivin,
+jonka päälle hän veti sarkatakin. Useita vuosia käytti hän
+polvien alapuolelle ulottuvia hirvennahkaisia säämyskähousuja, ja
+talvis-aikoina oli hänellä aina jalassa villaiset syylingit, joiden
+paksut jalanalustat olivat palmikoimalla tehdyt. Ohkainen verkalakki
+oli hänellä päässä; hänen tuuhea ja pitkä kellertävä tukkansa suojeli
+korvia kylmältä ja kaulaa puista karisevalta lumelta. Metsästäjällä,
+sanoi hän, pitää olla kevyt päähine, sillä jos pää asuu kovin
+lämpimänä, tulee hän hitaaksi ja tarkkaamattomaksi. Ainoastaan
+halonhakkuussa ja ehtoollisella käydessä oli hänellä lapaset, vaan
+molempia tilaisuuksia varten olivat ne eri mallisia. Sen enempää ei hän
+sydäntalvella, öiden pisimmällään ollessa, ollut nuotion ääressä yötään
+metsässä viettänyt, kuin silloin kerran karhun pesässä kaksi yötä,
+josta hän jo edellisen käyntimme aikana kertoi. Tähän vuoden aikaan
+katsoi hän viisaimmaksi pimeän tullessa vaeltaa jollekin lähimmäiselle
+ihmisasunnolle ja sieltä päivän valetessa palata metsään takaisin, kuin
+puolen vuorokautta nuotiolla loikua. Sitävastoin piti hän soveliaampana
+jo maaliskuun lopulta alkaen jäädä yöksi metsään, sillä siten säästyi
+paljo aikaa ja voimia. Huhtikuulla viipyi hän metsässä monesti yhteen
+kyytiin useita öitä, toisinaan aivan yksin, ei edes koira kumppalina.
+-- Enempää kuin kaksi kunnon koiraa ei hän konsanaan saanut pitää niin
+kauan, että niistä olisi ehtinyt kasvaa oivia karhukoiria. Muutamia
+vuosia Pollen kuoleman jälkeen osti hän Kartanon tilalta koiran, joka
+oli monessa tilaisuudessa Pollelle hyvänä apuna. Kepi oli tuon erittäin
+oivallisen ilves-koiran nimi; mutta siltä puuttui Pollen kunnioitusta
+ansaitseva luonne. Useita hyviä koirain alkuja oli hänellä ollut, vaan
+ne joko sudet ennen aikaansa veivät eli kadehtijat myrkyttivät.
+
+Sana sanalta kirjoitimme vielä muistoon muutamia merkillisiä
+karhunajoja, joita tuo vanha metsämies kertoili. Hänen omilla sanoilla
+kerromme ne nyt.
+
+"Luulen sen olleen vuonna 1836, eli sitä seuraavana vuonna, kun
+metsävalkea poltti suuren osan Harvialan erämaita ja minä samana
+talvena ammuin kymmenen kontiota -- korkein luku mitä koskaan yhtenä
+talvena olen kaatanut. -- Kylmä oli joulupyhien aikana talvinen aamu,
+kun Pollea ja Kepiä kaksista kaulavitjoista taluttaen seurasin vanhoja
+ilveksen jälkiä. Vasta sitten kun tapasin ilveksen lepopaikan yöllisen
+retkeilyn jälkeen arvelin päästää koirat irralleen. Jälet johtivatkin
+useiden kaatuneiden kuusien muodostaman ison murrokon sivuitse. Täällä
+rähähtivät koirat haukkumaan ja niin äkkiä syöksähtivät ne eteenpäin,
+että niiden kaulavitjat luiskahtivat kädestäni, ja minä samalla näin
+neljä suurta kontiota nousevan ryteiköstä ja pötkivän pakoon. Ennenkuin
+sain pyssyn selästäni ja jäniksen karvat sankilta, oli silmänräpäys
+kulunut. Sillä välin pääsivät karhut etäämmälle, ja nuo paksut tiheässä
+olevat puurungot kun olivat tielläni, niin en saanut sihtiä. Laskin
+pyssyn olaltani ja lähdin koiria kaulavitjoista vapauttamaan;
+lakkaamatta haukkuivat ne vielä tuolla ryteikössä, ja minä arvelin
+niiden tarttuneen kaulavitjoistaan johonkin puuhun. Mutta miten
+olikaan, niin hyppäsi äkkiä edestäni risukosta mahdottoman suuri karhu
+esiin ja hädin tuskin sain sihdin ja ennätin pamauttaa, kun kontio enää
+oli minusta vaan sylen päässä. Karhua pois hätyyttääkseni huusin
+kovasti ja tuossa onnekseni pehmeässä lumessa juoksin niin nopeaan kuin
+voin, karhu aina vain kintereilläni. Koiria estivät kaulavitjat eri
+tahoilta ahdistamasta; ne seurasivat kuitenkin raivoisan karhun
+kantapäillä. Pari kertaa olin paetessani vilkaissut taakseni ja näin
+että karhu oli haavoittunut ja kidasta vuosi verta. Kovasti olin tällä
+kertaa pelästynyt ja luulenpa kyllä, ett'eivät minun huutoni kuuluneet
+yhtä rohkeilta ja uhkaavilta kuin kontion mörinä. -- Vihdoin riuhtoutui
+oiva Polleni irti kaulavitjastaan ja tarrausi mesikämmenen takapäähän,
+vaan saikin samassa sellaisen korvapuustin, että pyörien lensi useita
+kyynäriä sivulle. Nyt heittikin karhu minun rauhaan ja lähti toiselle
+suunnalle samoamaan. Urheasti sitä koirat ahdistivat, vaan Kepiä
+haittasivat maata laahaavat kaulavitjat. -- Latattuani uudelleen,
+kiiruhdin taas ajoa vastaan."
+
+Ystävälleni, joka ei ole mikään metsästäjä, huomautin mimmoinen rohkeus
+tarvitaan vasta haavoitettua karhua hätyyttämään piilukkoisella
+pyssyllä, jossa luotikin vielä on pieni, ja kuinka suureen vaaraan
+silloin antaupi verrattuna siihen, kun on perästä latattava ja
+isoreikäinen, kaksipiippuinen kivääri käytettävänä.
+
+Heinäkangas jatkoi: "Koko sen päivän vainosin karhua ja satuinkin
+useasti ajoa vastaan. Näin kerran etäältä miten karhu, jota koirat
+kintereillä ahdistivat, juosta lönkytteli jäätä myöten Leppolammin
+poikki. -- Korkeintaan parin virstan matkalla äsköisestä karhujen
+pesästä pysähdyin hämärän tultua. Puolijuoksussa olin koko päivän
+seurannut ajoa, joka oli käynyt suurissa mutkissa. Pimeä oli jo, kun
+hiljalleen vaelsin asuttuja seutuja kohden tuossa surkean näköisessä
+metsässä, jonka tuli oli tuhonnut ja myrsky joukottain kaatanut sen
+synkkiä karstaisia ajanhampaan kaluamia honkia. Kun vihdoin koirat
+tulivat luokseni, niin hauskaa oli meistä tavata toisemme; minua
+peloitti jo että ne olivat joutuneet susien saaliiksi, sillä monet
+kerrat olin päivän kuluessa tavannut niiden jälkiä. Kaulavitjastaan oli
+Kepin onnistunut päästä erilleen. Väki oli jo maata paneutunut, kun
+saavuimme Kirrin kylään, josta tämä metsänkaistale Harvialan maata on
+saanut nimensä. Palaneen metsän hiiltyneistä puunkuorista olimme niin
+mustuneet, että aivan näytimme nokikolareilta. Yhteisen vuoteen
+valmistin nyt itselleni ja koirille pirtin maaperäiselle lattialle.
+Mesikämmenen kovasta korvapuustista oli Pollen vasen silmä melkein
+umpeen pöhöttynyt, vaan aamusella oli koira kuitenkin ennen meitä
+valmiina metsälle."
+
+"Ennen auringon nousua lähdin liikkeelle ja vainosin sen päivää
+naaraskarhua, joka yhä vaan oli liikkeellä, iltaselta kävelin pitkän
+matkan Könnin pyssyä hakemaan, sillä karhunajoissa en ilman sitä
+itseeni koskaan luottanut. -- Aikaa voittaakseni pyysin isääni
+seuraavana päivänä minua hevosella metsään saattamaan. Suoraan metsän
+halki ajoimme Lammin ja Turengin mäkiselle tielle. Tämä tie, joka nyt
+on erikoisen hyvässä kunnossa, menee läpi Kirrin metsien ja oli siihen
+aikaan niin kapea että suuret puut estivät auringon säteitä maahan
+tunkeutumasta. Puut olivat niin likellä rattaiden jälkeä, että kesällä
+kahdet kärryt ainoastaan muutamin paikoin voivat sivuuttaa toisiaan.
+Lahonneet puunkuoret peittivät maan ja noiden iänikuisten puiden
+juurella vallitseva alinomainen pimeys oli ehkäissyt alhaisempien
+kasvilajien kasvun; ainoastaan alahtavat maat, joilla ontoiksi
+lahonneita kuusia kasvoi, peitti paksu karhunsammal. Vihreänä ja
+rehevänä kasvoi se kivillä ja lahonneiden murrokkojen päällä."
+
+Kunnioitusta herättävä iäkäs Heinäkangas ja hänen vilkkaat kuvaelmansa
+metsistä, jotka olivat olleet hänen miehuutensa urotöiden
+näytelmätantereena, tekivät meihin mahtavan vaikutuksen. Monilla
+jänisjahdeilla ja kalastusretkillä jollekin noista useista
+kalarikkaista metsälammista olin oppinut tuntemaan noiden seutujen
+nykyisen tilan; niiden entisen ulkonäön ovat metsävalkeat ja monet
+sadat Harvialan mökkyrit kokonaan muuttaneet.
+
+"Kuusikymmentä kontiota", jatkoi ukko, "olen ampunut Harvialan
+saloilla, ja ainoastaan kolmetoista muiden metsissä kaatanut."
+
+"Kirrin myllyn kohdalla menin koiraini kanssa metsään, josta isä palasi
+hevoisineen takaisin. Päätin ensin etsiä jonkun noista neljästä
+sisaruskarhuista, joiden arvelin hajautuneen eri tahoille ja itsekunkin
+asettauneen omaan pesäänsä. Vaikka haavoitettu emäkarhu, joka vielä
+edellisenä iltana oli liikkeellä, olisikin paneutunut levolle, niin en
+voinut kuitenkaan toivoa tapaavani sitä pesältä. Pari tuntia olin jo
+vakoillut kun Käsilammin ja Sääjärven välillä tapasin karhun jälet, ja
+arvelin että joku noista neljästä oli siitä tallustellut. Koska katsoin
+turhaksi koirien kanssa lähestyä karhua, jonka vasta kaksi päivää
+sitten olin liikkeelle ajanut, sidoin ne kaulavitjoistaan puuhun kiini,
+ja huomasin samassa että rungon kaarnaan oli piirretty risti. -- Sitä
+paikkaa lähinnä olevaan puuhun, jonka luona karhu kaatui, oli minulla
+tapana piirtää risti ja päivänmäärä osoittamaan, milloin se tapahtui;
+vihdoin ei tuossa avarassa metsässä ollut seutua, jolla virstan alalla
+ei olisi sellaista puuta löytynyt. Merkillistä on, että itse olen
+elänyt kauemmin kuin nuo muistomerkit; ne ovat jo kaikki aikoja sitten
+kaatuneet maahan ja lahonneet, taikka on kirves ne korjannut."
+
+"Karhua kiertäessäni näin tumman töyrään muutamien isojen kuusien
+välissä. Aloin epäillä, otin sankilta jäniksen karvat pois ja tein
+kierroksen voidakseni erään suurenlaisen kiven suojassa hiipiä
+paikalle. Kolmenkymmenen askeleen päähän tultuani, näin karhun makaavan
+muurahaispesässä. Otso nosti päätään ja verisestä kidasta huomasin
+suureksi ihmeekseni, että se olikin juuri tuo haavoitettu naaraskarhu.
+Hyvän sihdin sainkin ja laukasin. -- Karhu ryöpsähti vuoteeltaan ja
+hirmuisesti ärjyen hyökkäsi minua kohden. Samassa silmänräpäyksessä kun
+laukasin, harppasin sivulle ja oikein ruumiissani tuntui hyvältä, kun
+nyt näin karhun keskellä ruudin sauhua ensin nousevan takajaloilleen ja
+vaipuvan sitten nietokseen."
+
+"Polle, joka niin mainiosti osasi luiskahuttaa päänsä kaulanauhasta,
+tuli kohta paikalle ja nyt kajahti ilmoille omituinen, levollinen,
+kauas kaikuva haukunta, jonka se laskee ainoastaan silloin, kun äsken
+kaadettu kontio tai ilves on hänen edessään; Kepi vastasi etäältä. Minä
+tarkastelin tavattoman suurta, vanhaa naaraskarhua ja huomasin kaksi
+päivää sitten ampuneeni alaleukaan, niin että muutamia hampaita oli
+pois kirvonnut; äskeinen kuolettava luotikin oli ensin sattunut turpaan
+ja sitten vasta sydämeen tunkeutunut."
+
+"Tosin ei enää ollut paljo joulukuun lyhyttä päivää jälellä, vaan
+halusin kumminkin saada selkoa mihin päin nuo neljä karhua olivat
+pesästä lähteneet. Makuupaikalle tultuani huomasin pesän niin ahtaaksi
+että minua kummastutti miten viisi isoa karhua voi siinä toimeen tulla.
+Niin suurten pentujen en ole koskaan nähnyt emäänsä seuraavan ja sen
+kanssa samassa pesässä makaavan. Jälistä voin päättää niiden kaikkien
+menneen pohjoista kohden, vaan kuitenkin niin, että itsekukin oli
+mennyt omaa tietänsä. Yhden jälkiä seurasin kauan, sillä ne menivät
+samaan suuntaan, jossa lähin ihmisasunto oli ja josta yöksi toivoin
+saavani majatalon. Koska ei ollenkaan haluttanut ennen aikaansa
+säikyttää karhua, jos tämä jo oli ehtinyt käydä levolle, niin panin
+koirille kaulavitjat ja arvelin vasta seuraavana päivänä lähteä
+kontiota uudelleen vainoamaan. Jälet menivät pitkin Sääjärven
+itärannikkoa, josta voin otaksua, koska hyvin tunsin seudut, että
+mesikämmen oli samonnut Kontuvuoren synkille ja murrokkoisille, tuskin
+läpipäästäville harjanteille. -- 'Kontu' merkinnee kontiojen pesää, ja
+kyllä tämä seutu siihen aikaan nimensä ansaitsikin."
+
+"Olin puolitiessä Sää- ja Kangasjärvien välillä, kun huomasin koirain
+vainuavan jotakin otusta, ja aloin epäillä otson olevan lähistössä.
+Vaikka hämärä oli jo käsissä, päätin kuitenkin koettaa ampua sitä, jos
+se vain läheisyydessä oli. Sidoin koirat puuhun ja, Könnin pyssy
+valmiina tulta antamaan, hiivin yksinäni kontion jälkiä. Lähiseudussa
+oli karhunpesä, joka usein oli ollut asuttuna, ja kun jälet sinne päin
+veivät päätin tehdä mutkaa, voidakseni mukavimmalta puolelta lähetä
+pesää; mutta tällä tielläpä tapasinkin karhun, joka maata röhötti
+kallellaan olevan vanhan hongan juurella, mistä edellisenä syksynä maan
+vielä paljaana ollessa olin ampunut ilveksen; koirat olivat sen puuhun
+ajaneet. -- Kahdenkymmenen askeleen päässä näimme mesikämmen ja minä
+samalla kertaa toisemme ja silmänräpäyksessä ojensin minä pyssyni ja
+sihtasin; mutta onnipa ei tällä kertaa seurannutkaan Könnin pyssyä; se
+ei nallia tappanut!"
+
+"Karhu hyppäsi vuoteeltaan ja pakeni. Sattuipa nyt niin, että se juoksi
+aivan liki noita sidottuja koiria, jotka riuhtoivat minkä jaksoivat
+päästäksensä vankeudesta. Paraiksi ehdin paikalle estämään Pollea
+päätänsä kaulanauhasta nuljauttamasta. -- Pimeä oli tuossa paikassa
+tulossa, ja karhun vainoaminen olisi siis ollut tuiki hyödytön ja
+vieläpä pilannut huomispäivän ajonkin. Usein olen ollut suutuksissa
+tuosta klikkauksesta, sillä se oli ensi ja viime kerta, kun yksinäni
+olisin yhtenä päivänä yksipiippuisella pyssylläni, sillä muita en
+koskaan käyttänyt, ollut tilaisuudessa ampua kaksi täysikasvuista
+karhua. Tosin oli kerran samanlainen tilaisuus tarjolla, vaan silloin
+en ollut yksinäni eikä minun syyni ollut, ett'ei se onnistunut."
+
+Hän keskeytti metsästyskertomuksensa noista neljästä sisaruskarhusta ja
+kertoi lyhyesti eräästä retkestä, jolla muudan metsästystoveri
+hutiloimisellaan ja pelkurimaisuudellaan matkaan sai, ett'ei hän edes
+kertaakaan saanut nähdä kahden suuren kontion vieretysten kellahtavan.
+
+Muutamana päivänä kevättalvella tuli hänen luokseen eräs metsämies
+Tenhiälän kylästä. Oravaretkillään oli mies joutunut karhun pesälle.
+Väsyneenä hiihtämisestä istahti hän hangelle vähän huokaisemaan ja
+pisti piippuunsa; kun siinä hän istui ja katseli ympärilleen, huomasi
+hän miten lämmin höyry vipattaen kohosi muutamasta töntyrästä
+nietoksessa. Tuota lumiylännettä, joka oli aivan hänen likellä, luuli
+hän ensin kinoksen peittämäksi kiveksi. Hän tarkasteli kauvan ilmiötä,
+kunnes lopulta eroitti murisevaa ääntä, ja alkoi epäillä olevansa
+karhunpesän lähistössä. Hänellä oli muassaan luodikko, sitä tavallista
+laatua, jota talonpojat käyttävät, ja samanlaisella aseella oli
+Heinäkangaskin useita kontioita kaatanut; mutta se mies ei varmaan lie
+kertaakaan karhun lapaa maistanut, sillä tykkönään häneltä puuttui
+karhun into. Sellaisissa tapauksissa oli siihen aikaan hyvin
+tavallista, että Eero Mikonpoika Heinäkangas kutsuttiin, ja mieskin
+lähti suoraan hiihtää puhkaisemaan kuuluisan karhuntappajan luo.
+Empimättä sieppasi Eero "Könnin" seinältä, sukset eteisestä, ja niin
+sitä sitten mentiin hyvää vauhtia pitkin jäähileen peittämiä korkeita
+kinoksia. Jälkeen puolisen noin 4 aikana tulivat he perille, ja Eero
+huomasi heti, että mies oli oikeassa. Juurinensa kaatuneen kannon
+muodostamassa syvennyksessä makasi karhu kokonaan lumen peitossa. Pyssy
+ojennettuna kiersi hän ympäri pesän, vaan kontio ei näyttäynyt. Oravain
+ampuja seisoi paksun puurungon takana. Vihdoinkin asettui Eero kymmenen
+askeleen päähän pesästä ja ärjähteli kovasti, sillä seurauksella että
+hänen metsästyskumppalinsa pötki käpälämäkeen, vaan karhu ei
+äännähtänytkään. Karhu nukkuu aina sikeämmin lumirikkaina talvina,
+varsinkin kevättalvella hangen aikana. Eero huusi nyt toiselle, että
+taittaisi pitkän riu'un ja tulisi häntä auttamaan. Vastahakoisesti
+toimitti hän työnsä ja asettausi sitten taas puunrungon taa. Pyssy
+toisessa ja salko toisessa kädessä lähestyi Eero nyt pesää ja syöksi
+tarmonsa takaa salon kohti pesää. Samassa halkesikin hanki, luminietos
+kohosi ja kaksi suurta kontiota nousi levoltaan. Sydämmeen käynyt luoti
+kaasi toisen paikalle, vaan toinen pääsi kovaa hankea myöten
+pakenemaan. Puun takana seisoi oravain ampuja latattu kivääri
+vapisevassa kädessään, ja turhaan huusi hänelle Eero "ammu, ammu!" --
+Kaatunut karhu oli täysikasvuinen poika, vaan emä pääsi tiehensä.
+Työlääksi kävi Heinäkankaalle seurata sen jälkiä useita päiviä, kun
+hanki oli siksi kova, että useimmiten kantoi karhun; hienon lumisateen
+perästä kadotti hän jälet kerrassaan eikä karhun uutta pesää löytänyt.
+-- "Jospahan Polle ja Kepi olisivat elossa olleet", sanoi hän, "niin ei
+se olisi koskaan pelastunut." -- Seuraavana talvena ampui Heinäkangas
+Hattulan metsästä kaksi kontiota, joista hän arveli toista samaksi
+emokarhuksi.
+
+Talon emäntä, iäkkään karhuntappajan tytär, tarjosi meille kahvea,
+jonka juotuamme ja sen hyvyyttä ylistettyämme, kysyimme ukolta, eikö
+hän ollut väsynyt tuosta alinomaisesta kertomisesta, jota usein vielä
+olimme kysymyksillämme keskeyttäneet ja pöytäkirjaa kirjoittaessa
+viivyttäneet. Nauraen vastasi hän: "Jos metsissä vielä löytyisi
+karhuja, niin saisin niiden metsästämisen ehkä jättää nuorempien
+miesten huoleksi, vaan vielä sentään jaksan kertoa muistelmani
+saloilta."
+
+Hän kertoi nyt kahdeksan päivän kuluessa saaneensa kaikki neljä karhua
+hengeltä. Yhdellä niistä oli emonsa vihainen luonne, ja jolleivät nuo
+rohkeat koirat olisi sitä niin äkäisesti ahdistelleet, olisi
+metsästäjälle eräänä päivänä käynyt huonosti, kun hän sitä pahoin
+haavoitti. Toista ajoi hän takaa halki Vanajan pitäjän ja saikin sen
+kaadetuksi Janakkalassa. Viisi kontiota ampui hän sillä kertaa
+yhdentoista päivän kuluessa, ja samana talvena vielä toiset viisi.
+
+P. E. muistutti Heinäkankaan kerran maininneen että muudan karhu oli
+häntä pahoin haavoittanut. Siitä tapahtumasta luuli ukko jo viime
+kerralla kertoneensa.
+
+Hän pyysi meitä koettelemaan noita syviä arpia hänen vasemmassa
+käsivarressaan ja reidessään, antakaamme hänen itsensä kertoa.
+
+"Kauniina päivänä vähää ennen Tuomaanmessua lähdin Pollen kanssa
+Harvialan sydänmaille otsoa etsimään. Lunta satoi sinä talvena myöhään;
+vaikka pakkasia oli ollutkin kauan, niin oli lumi vaippa vielä
+ohkainen. Polle oli jo harjautunut erittäin taitavaksi ja sai aina
+vapaasti juoksennella metsässä, näköpiirin ulkopuolelle ei se sentään
+koskaan poistunut. Suuria oksattomia honkia kasvavalla hiekkakankaalla
+huomasin sen kontiota vainuavan. Tuo viisas eläin oli jo niin oppinut,
+ett'ei se makaavaa karhua haukkunut, ennenkuin olin ampunut.
+Metsästysinnosta vapisi Pollen koko ruumis, kun se hiljalleen hiipien
+soi minun mennä ohitsensa. Vähän matkaa kulettuani näin karhun 40:nen
+askeleen päässä. Hietikkoon oli se kaivanut kuopan ja osa päätä ja
+selkää näkyi selvästi. Minusta näytti kuin sen minuun päin oleva silmä
+olisi ollut auki. Kun se makasi siinä niin sikeästi ja antoi minun
+tulla niin lähelle itseään, vaikka se ei nukkunut, aloin heti epäillä,
+että se oli emä poikineen. Karhulla on erittäin hieno vainu ja hyvä
+kuulo. Talven alussa on perin vaikeaa tavoittaa yksinäinen karhu
+pesästään; mutta paljoa helpompi on lähestyä emokarhua, jolla on
+varjeltavat penikat. -- Ensin sihtasin silmään; vaan onnettomuudekseni
+luovuin tuosta ensimmäisestä ja paraimmasta tuumastani, joka päähäni
+juolahti, ja ojensin nyt pyssyn siihen kohtaan, jossa luulin sydämen
+olevan. Kussa pyssy laukesi hyökkäsi Pollekin pesälle, ja kontio
+kapsahti ylös ja syöksi suoraan minua kohden. Muuta neuvoa en keksinyt
+kuin juosta pakoon. Karhu oli haavoittunut ja pysyin kauan aikaa kaksi
+syltää edellä. Hätäni yhä eneni, kun Polle ei tullutkaan avukseni,
+kuten tavallisesti; mutta tälläkin kertaa sain kiittää koiraani
+pelastumisestani. Polle kuritteli pesässä noita lähes vuoden vanhoja
+penikoita, ja kun ne alkoivat kovin parahdella kääntyi emä niitä
+puolustamaan. Nyt pysähdyin heti ja latasin pyssyni. Polle piti
+urheasti puoltansa, ja kun pyssyni olin saanut reilaan oli kontio
+vaeltanut tiehensä ja heittänyt penikkansa siihen; josta arvasin sen
+olevan pahoin haavoittuneen. Pennut yrittivät seurata emäänsä, vaan
+siitä esti ne Polle, joka armahtamatta puri niitä. Ampuakaan en
+uskaltanut, kun pelkäsin emän laukauksen kuultuaan äkkiarvaamatta
+syöksyvän minun turvattoman päälle; sitäpaitse peloitti sekin, että
+luoti sattuisi Polleen, joka kuppuroitsi noiden tuimien nulikkojen
+kanssa. Kuten tavallista oli muassani laukussa pieni kirves, jolla nyt
+naksauttelin pennut kuoliaaksi."
+
+"Pesällä näin että kuula oli ensin hiipaissut hiekkaan, ja siis
+heikontuneella vauhdilla käynyt karhuun. Jos olisin ampunut silmään,
+kuten ensin tähtäsin, niin olisi otus paikalle jäänyt. -- Olipa aivan
+paraiksi työtä noita kahta karhunpentua kotiini kylään kantaessa."
+
+"Seuraavana päivänä lähdin Pollen ja minun ikäiseni ystäväni
+renki-Jussin kanssa metsään haavoitettua emokarhua vainoamaan. Se oli
+kulkenut pari virstaa, ja löytäessäni oli se pienellä kummulla kasvavan
+kuusen juurella. Haavoitettuna kun oli, päästi se minut 30 askeleen
+päähän. -- Kun se näytti yrittävän lähteä liikkeelle, niin ammuin minä
+mäkeä ylöspäin etulavan taakse. Lauaistuani pyssyn syöksyi karhu heti
+ruudin savua kohden. Pyörähdin ottamaan Jussin pyssyä, vaan hän juoksi
+jo minkä ennätti ja oli jo monta syltää minusta. Äkkiä harppasin
+muutamia pitkiä hyppyjä syrjään ja möristen seurasi nyt karhu Jussi
+poloista, joka kauhistuksissaan kääntyi ympäri, ampui päin mäntyyn ja
+lähti taas käpälämäkeen. Tuskallisella äänellä huusi hän useita
+kertoja: 'Isäntä, älkää jättäkö minua!' -- Latatessani lähdin kontiota
+seuraamaan, jolloin näin veripilkkuja karhunjälillä ja olin siis
+uudelleen sitä haavoittanut. Kovasti ahdistaen sai Polle sen pakosalle,
+ennenkuin ehdin saada pyssyni latinkiin, ja sitten kun ajo oli mennyt
+kuulumattomiin ja koira palasi luoksemme, lähdimme takaisin kylään,
+johon ei ollutkaan enempää kuin kolme neljännestä."
+
+"Hienosti sateli lunta, kun kuusikymmentäviisi vuotta vanhan isäni ja
+Jussin kanssa lähdin tuota pahasisuista emokarhua lopettamaan. Muutamia
+satoja syliä siltä paikalta, mihin sen päivää ennen olimme jättäneet,
+emme enää verta jäliltä löytäneet. Parisen virstaa eteenpäin
+kulettuamme ilmoitti Polle, että olimme sitä lähellä; nyt jätin minä
+molemmat seuraajani Pollen kanssa hiljalleen jälessä tulemaan ja lähdin
+yksinäni eteenpäin kävelemään. Täytyi panna koiralle kaulavitjat, sillä
+se ei mitenkään olisi minua laskenut yksinäni menemään. Pamauksen
+kuultuaan tuli heidän, samalla kun laskivat koiran irti, kiiruhtaa
+paikalle. -- Hetkisen kulettuani näin jälkien poikkeavan tuulen
+kaatamain korpikuusten muodostamaan murrokkoon, joka muodosti laajan ja
+synkeän piilopaikan. Hapusin varovaisesti muutamaa kaatunutta
+puunrunkoa myöten ja näin vihdoin kontion makaavan alapuolellani
+lahonneen ja sammaltaneen puunrungon vierellä. Varmaan oli se jo
+huomannut läsnäoloni ja oli yrittämäisillään uudelleen pakoon, kun
+pyssyni suoraan alaspäin ojensin ja ammuin. Laukauksesta potkaisi pyssy
+taaksepäin niin kovasti että minä tuolta pyöreältä puunrungolta pudota
+rytkähdin suoraan karhun päälle. -- Hirveästi örisi kontio ja puri
+minua sääriluusta aina lanteille ja kyynärluuhun saakka. Muistan
+vieläkin hyvin kuinka silloin epätoivossani potkin ja sätkin ja
+tavoittelin vyöltä veistäni, vaan luulenpa lopulta jo pyörtyneeni.
+Sittemmin kertoi isä, ettei monta minuuttia pamauksen perästä kulunut,
+ennenkuin Polle jo oli paikalla ja vihaisesti haukkuen hätyytti karhua.
+Kun he itse juoksujalassa kiiruhtaen saapuivat perille oli kontio jo
+kostonsa käyttänyt ja Pollen kovasti ahdistamana vitkalleen poistunut
+salolle päin. Kun suurella vaikeudella olin päässyt pois risukosta,
+sidoimme housujen päältä syvät haavani isän ja Jussin paidoista
+revityillä siukaleilla. Toisien kannattamana seurasin sitten karhun
+jälkiä, jotka menivät kylää kohden. Kun jonkun matkan olimme kävelleet,
+kuului Pollen haukunta likenevän ja äkkiä olikin kontio aivan
+edessämme. Kamalasti ärjyen yritti se hyökätä kimppuumme. Latingin olin
+ampunut kivääristäni; otin isäni isoreikäisen hirvipyssyn, sihtasin
+kitaan ja laukaisin, vaan savun hajottua olikin karhu jo kohoutunut
+kahdelle jalalle ja seisoi nyt ainoastaan muutamien askelein päässä
+meistä. Sieppasin Jussilta pyssyn ja silmänräpäyksessä laukasin. Karhu
+lynksähti paikalla takaisin neljälle jalalleen, vaan lähti taas Pollen
+ahdistamana verkalleen matkoihinsa."
+
+"Suoraa päätä menimme nyt lähimmäiselle talvitielle ja isäni kanssa
+jäimme nyt Jussia odottamaan, kunnes hän kylästä toisi hevosen ja reen.
+Kotiin tai lähimmäiseen asuntoon en olisi jaksanut vaeltaa, ja jos
+yksin olisin ollut, niin elävänä en olisi Harvialan metsästä päässyt,
+jos ensinkään olisin päässyt sieltä. Kun Jussi hämärissä saapui
+hevosineen, oli Pollekin juuri äsken palannut ja minä otaksuin nyt että
+minä sitä sentään olin eloon jäänyt ja karhu kuollut. Pahasti
+kirventeli haavojani ja kuvettani pakoitti kovasti kotimatkalla."
+
+"Seuraavana päivänä lähti isä katsomaan oliko karhu kaatunut. Työläästi
+sai hän Jussin seuraamaan mukanansa. Kehoitin heitä ottamaan hevosen ja
+reen mukaansa, arvelin karhun jo kuolleen. He seurasivat neuvoani,
+vaikka Jussi kovin epäili tokko karhua lyyjykään voi tappaa. Innolla
+esitti hän, että varmuuden vuoksi pyyhkäistäisiin pyssyjä harakan
+sydämmellä, joka hänen mielestään oli hyvä keino, kun pyssyä mieli
+tappavaksi saada. Kun ei yhtään harakkaa kuitenkaan ollut saatavissa,
+lähti Jussi vastahakoisesti matkalle. Kontio oli heillä reessä, kun
+jälkeenpuolisen palasivat. Isä kertoi, että he olivat tavanneet
+mesikämmenen lähellä sitä paikkaa, missä viime latingit olin ampunut.
+Se oli maannut vatsallaan ja sitten vasta, kun useita kertoja olivat
+kaukaa ampuneet ja viimeisen kerran aivan läheltä, uskalsivat he
+lähestyä sitä, ja huomasivatkin silloin sen olevan hengetönnä ja --
+kylmänä."
+
+"Useita viikkoja olin vuoteen omana ja vasta lumen lähdön aikana ammuin
+seuraavan karhun."
+
+Näin lopetti kertomuksensa tuo kunnioitusta herättävä karhun ampuja
+Eero Juhani Mikonpoika Heinäkangas. -- Vielä myöhään illalla istuimme
+ja kuuntelimme hänen miellyttäviä kertomuksiansa vanhasta ja nykyisestä
+ajasta. Uuden ajan näki hän koittavan ja sydämmensä pohjasta uskoi hän
+voimakkaan hyveen vielä kerran voittavan. Kuolemaansa odotti hän
+samalla maapalstalla, jolla hän viime vuosisadalla syntyi; vaan levoton
+ei odotuksensa ollut. Kaikkien arvossa pitämänä ja kunnioittamana
+nautti vanhus elämätä, ollen kuitenkin valmiina lähtemään, kun
+määräpäivä tuli. Vuosittain raivaa ukko vielä omin kourin alaa
+uutisviljelykselle, vaikkapa ei itse saisikaan siitä satoa korjata, ja
+talven pitkän hän verkkojansa kutoo. Ennen olemme maininneet hänen
+viime syksynä ampuneen viisi metsoa.
+
+Suomen talousseura on kunnioittanut tuota toimeliasta
+talonpoikaa ja rohkeata metsästäjää antamalla hänelle kunniarahan
+päällekirjoituksella: "Taito ja Toimi." Eero Heinäkankaasen
+sovitettuina voisivat nuo sanat merkitä: Tahto ja työ. Myöskin Suomen
+metsästysseuralta on hän saanut muistorahan. Vielä elämänsä lopulla
+tarkastaessaan tehtyjä metsästysurotöitään, varsinkin petoeläinten
+metsästystä, pitäen niitä määrättyinä elämänsä tehtävänä, jotka hänen
+oli onnistunut täyttää. Hänen omat sanansa olivat: "Voimallisen
+miehuuteni aikoina elähytti minua petoeläintenajoon tulinen halu ja
+tuntuipa kuin sisällinen tunne olisi vaatinut minua tuota haluani
+kestävyydellä täyttämään."
+
+
+HÄMEEN METSÄSTYSSEURAN SUDENAJOT TALVELLA 1883.
+
+Joulukuun keskipaikoilla saapui seudulle erään Hollolalaisen
+tilanomistajan toimesta kolme "lukashia." Itse ollen ahkera metsästäjä
+ja petoeläinten metsästyksen suosija jätti hän nämä harjautuneet
+ammattilaiset seudun metsämiesten käytettäväksi hävittämään susiparvea,
+joka oli näyttäytynyt kaupungin ympäristöllä.
+
+Nimitys "lukashi" johtuu siitä, että eräs kuuluisa sudenajaja Pskovin
+läänissä Venäjällä oli nimeltä Luukas, joka kasvatti reippaat poikansa
+samaan ammattiin, johon hän itsekin oli antautunut. Monessa polvessa
+seurasivat hänen monilukuiset, miehuulliset jälkeläisensä kanta-isän
+jälkiä ja kutsuttiin heitä tämän mukaan lukasheiksi. Vihdoin tuli siitä
+ammattilaisnimitys huolimatta siitä, johtiko sukunsa mainehikkaasta
+Luukkaasta. Rikkaat tilanomistajat Venäjällä ylläpitävät maatiloillansa
+lukasheja suojelemaan metsästystä ja hävittämään vahingollisia eläimiä.
+Ennenkuin aloitamme tarkemman kertomuksen niistä metsästysretkistä,
+jotka Hämeen metsästysseura toimeenpani sudenajajiensa kanssa, tahdomme
+tarkastella, miten ajoa meidän pahinta petoeläintämme vastaan tähän
+saakka oli toimitettu.
+
+Sudenajo oikeassa merkityksessään oli vähän tunnettu Suomessa ja pedot
+nähtävästi lisääntyivät. Ainoastaan sattumalta saatiin ammutuksi joku
+susi vahtia pitäessä ulos heitetyltä syötiltä taikka pyydettiin
+sudentarhoilla, kuopista, loukuilla tai myrkyllä. Pohjoisimmissa osissa
+maatamme harjoitetaan paljoa tehokkaampaa hävityskeinoa siten, että
+sutta ajetaan takaa suksilla. Pedolle ei anneta rauhaa syömään eikä
+juomaan; suksimies kiitää nopeasti kinoksella, jolla susi vaikeasti
+pääsee eteenpäin. Jos hanki kantaa loppuvat suden voimat kaikessa
+tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Jos ajaja väsyy, etsii hän
+lähimmäisestä asunnosta toisen harjautuneen hiihtäjän, joka vereksillä
+voimilla jatkaa takaa-ajoa kunnes suden voimattomuudesta täytyy
+pysähtyä ja se silloin tapetaan kirveellä tai keihäällä. Maan
+eteläosissa tarjoavat sitä vastoin tiheässä olevat tiet helpon
+tilaisuuden pakoon ja jälet kadottaa noilla useilla syrjäteillä.
+
+Meidän metsästysseuramme samoin kuin yksityiset urheilijammekin olivat
+siinä luulossa, ett'ei susi voi tulla oikean metsästyksen esineeksi. Ne
+kesä-ajot, joita silloin tällöin toimeenpannaan, jäävät aina
+seurauksitta. Yksi ja toinen ammattimetsästäjä on löytynyt ja löytyy,
+joka ainoastaan tuloa tarkoittaen etsii sydänmaalta sudenpesän ja
+korjaa pennut, joista hän saa tapporahat, vaan emäsutta ei hän tahdo
+ampua, sillä "lypsävää lehmää ei pidä teurastaa." Täällä Hämeessä
+kerrotaan sellaisesta "metsästäjästä", joka oli ulottanut ajatuksensa
+omasta edustaan niin kauas, että hän parittelun aikana oli varovasti
+ajanut emäsuden yli rajan toisesta pitäjästä toiseen, jossa
+sudenpennuista maksettiin korkeampi tapporaha, ja sitten vartioinnut
+sitä, niin kauan kuin lumi oli maassa, ettei se vaan päässyt palaamaan
+takaisin.
+
+Tuo jo vanhastaan tunnettu tapa, että talvi-iltoina ajellaan porsas
+reessä ja jälessä viilevä sikoläätin pahnoilla täytetty säkki tai
+lammasnahka, onnistuu harvoin ja käy usein kirottavaksi eläimen
+rääkkäykseksi, koska metsästyskiihko helposti saattaa pahoin pitelemään
+porsas-raukkaa, joka useinkaan ei tahdo päästää viettelyääniään ell'ei
+sitä kiusata naskalimen pistoksilla tai muilla tavoin.
+
+Lukasheilla on tapana varhain kesällä etsiä sudenpesiä siten, että
+niillä seuduilla, joissa niitä mahdollisesti on, auringon laskiessa
+tarkasti kuuntelevat erottaakseen naaraan ulvontaa, kun se lähtee
+pesältään; he merkitsevät sitten linjan osoittamaan suuntaa, josta
+ulvonta kuului. Aamusella odottavat he taaskin sopivan matkan päässä --
+esimerkiksi virstan päässä edellisestä paikasta saadakseen kuulla emän
+ulvovan pesälle takaisin palatessaan. Myöhään seuraavana iltana, kun jo
+voi ajatella sen menneen ruokavarojen hankintaan, lähtee nyt kaksi
+metsästäjää kukin omalle määrätylle suunnalleen ja niillä paikoin,
+missä he toisensa tapaavat, tulee pesänkin löytyä. Hiljaa kuten emäkin
+ulvovat he nyt ja heidän lähestyessä pesää vastaavat pennut, jotka
+toinen metsästäjistä nopeasti korjaa pois. Sillä välin kuin toinen
+hyvin kätkeytyy ja äännetönnä odottaa emäsuden tuloa, jolloin hän ampuu
+sen. Myöhemmin kesällä, kun penikat jo ovat varttuneemmat, jättää koko
+perhe pesän ja retkeilee vanhempiensa johdolla saaliin haussa. Moni
+köyhä torppari kadottaa silloin ainoan lehmänsä tai hevosensa taikka
+kaikki lampaansa, ja silloin täytyy sammuttaa tuli takasta ja
+omaisineen lähteä talostaan ja kodistaan. Näinä vuoden aikoina
+metsästävät lukashit susia siten, että penikkain vikinää jälitellen
+houkuttelevat emän luoksensa ja ampuvat sen, sen jälkeen houkuttelevat
+he pennut ja vihdoin uroonkin matkimalla naaraksen ääntä, jollei
+heidän onnistu täten saada viimeiksi mainituita houkutelluiksi
+pyssynkantamalle, voivat ajomiehet heidän vastauksiensa johdolla
+kiertää ne ja huutaen ajaa ne joitakuita asetettuja ampujia kohden.
+Sudenajo talvella, niinkuin lukashit sitä harjoittavat, tapahtuu siten,
+että suden jälkiä seuraamalla kierretään siihen metsään, jossa he
+yöllisen retkensä jälkeisenä päivänä oleskelevat. Jos hukat ovat
+saaneet jonkun saaliin ja syöneet itsensä kylläisiksi, eivät ne kovin
+kauas mene ennen kuin jo pysähtyvät johonkin viitakkoon, jossa ne
+rauhassa makailevat päivän ja useinpa vieläkin kauvemmin. Silloin
+voidaan ne kiertää jokseenkin pieneen kehään, kun vain seutu on sopiva
+ja lumi niin pehmeää, ett'eivät kiertäjäin askeleet kuulu. Nyt
+toimitetaan tavallinen kierroksen ajo, jolloin on vaarin otettava, että
+metsästäjät ensin asetetaan alle tuulen, ja vasta sitten ajavat samalla
+aikaa molemmin puolin metsästäjäriviä niin pian ja hiljaa kun
+mahdollista muodostaa kehän ja alkaa huudella. Kaksi ensimmäistä
+ajomiestä molemmin puolin likinnä ampujariviä seisovat koko ajan
+hiljaa, eivätkä huuda, vaan viheltelevät ja taputtelevat hiljaa
+kämmeniään. Jollei ajon keskus ole tullut asetetuksi suoraan linjaan,
+vaan on kiertäessä käytetty teitä -- tai jotakin muuta luonnollista
+rajoitusta -- ja kierros tullut kulmikkaaksi taikka käy kiertelevissä
+kaarissa, niin pitää ajomiesten niin pian kuin mahdollista yhtäläisesti
+huudellessa muodostaa linja tai tasainen kaari. Sivuilla olevien
+ajomiesten tulee lakkaamatta huudellen aivan hiljalleen ja ajon
+pohjukasta tulevien huutojen johdolla vähitellen vetäytyä ampumalinjan
+sivulle samalle puolelle, jolla he itsekin ovat. Jokaisen ajomiehen
+tulee voimainsa mukaan kiventää huutojansa, jos susi lähestyy, ja
+koettaa kaikenlaisilla rajuilla liikkeillä säikyttää se kierroksen
+sisäpuolelle päin. Metsästäjät ovat asetettavat tarkan harkinnan
+mukaan, niin että ne paikat tulevat ensi sijassa varmistetuiksi, joissa
+susi puiden ja pensastojen suojassa helpoimmin pääsee pakenemaan. Jo
+ennen huutoja tulee jokaisen ampujan olla hyvin kätkössä, ja pysyä
+hiljaa sekä liikkumatonna, huomio jännitettynä ja valmiina laukaisemaan
+nopean ja tarkan luodin; sillä ajoa järjestettäessä voi tapahtua, että
+susi eli sudet tulevat säikäytetyiksi ja juoksevat pyssymiesten luo,
+ennenkuin huutoja on aloitettukaan.
+
+Mielellään käyttää perehtynyt metsämies sen ajan, jonka saa odottaa,
+tyystin tarkastaaksensa ympäristöä pyssynkantamalle ja mittaillakseen
+matkojen pituutta eri paikkoihin, ja tekee samalla useita huomioita,
+ehkäistäkseen kaikki susien näyttäytyessä mahdolliset odottamattomuudet
+ja huolimattomat laukaukset. Jos useita hukkia tulee samalla kertaa,
+niin tarvitaan suurinta mielenmalttia. Varma ja harjautunut, hyvällä
+kiväärillä varustettu metsästäjä tietää aina miten hänen luotinsa on
+sattunut ja onko susi vaarallisesti haavoitettu; hän ei menetä toista
+luotia samalle sudelle, vaikka se jatkaisikin pakoaan.
+
+Niin sitkeähenkinen kuin susi onkin, ei se sentään voi pitkiä matkoja
+paeta, kun ruumiissaan kerran lienee karkeita luotia, ja jälet vievät
+aina sille paikalle, jossa se on kaatunut ja heittänyt henkensä.
+Monesti tapahtuu, että siihen on käynyt useita hyvin tähdättyjä luotia
+tavallisen matkan päästä, mutta sittenkin on se pakoaan jatkanut; vaan
+muutamien kymmenien askelten päässä kaatuu se kesken hyppyjään
+hengetönnä kentälle. Ainoastaan hyvin likeltä laukaistessa on syytä
+epäillä ampuneensa hongikkoon, jollei se paikalla laukauksen jälkeen
+kaadu; sellaisen matkan päästä ampuu helpommin hunnikolle, ja kun
+pienet luodit pienenlaisessa ympyrässä sattuvat otukseen, tulee sen
+paikalle kaatua. Levollisella mielenmaltilla tulee innokkaan
+metsämiehen ampua toinen laukaus, sillä hutiloiminen ja kiivaus
+tuottavat usein ikävän muiston päin tuuleen menneestä laukauksesta,
+varsinkin jos se tuota vihattua hukkaa tarkoitti. Yhtä paljo suututtaa
+sekin, kun jälestäpäin huomaa laskeneensa molemmat latinkinsa yhteen
+suteen saadakseen sen paikalle kellistymään, sen sijasta että olisi
+voinut tappaa kaksi, jos ensimmäisen olisi antanut hetkisen paeta
+varmaa kuolemaansa. Vielä toisenkin kokemuksen saamme sudenajosta
+talvella. Vaikka sudet tavallisesti heti pakenevat ajoa suoraan ampujia
+kohti, tapahtuu useinkin, että ne ikäänkuin suurempaa vaaraa aavistaen
+rauhallisella puolella, ainoastaan pakosta ja viimeisellä hetkellä
+esiintulevat ampujain riville sittenkuin jo ovat useita kertoja
+koettaneet pyrkiä ajon lävitse. On sen tähden tarpeellista seistä yhtä
+hiljaa ja tarkkaavaisena, vaikka ajo olisikin tullut jokseenkin likelle
+ilman että mikään susi olisi näyttäytynyt, samoin tulee myöskin seista
+hiljaa ja äänetönnä suden kaadettuansa, jos useita olisi sattunut
+olemaan kierroksessa. Myös voi tapahtua, sitten kun kaikki sudet jo
+ovat ammuttu, että kettu pistää esiin nenäkkään kuononsa ja kaadetaan.
+
+Suomessa kuten koko Euroopassakin ei ole kuin yksi susilaji. Mustia
+susia, joita toisinaan tavataan parveissakin -- viime vuosina on
+sellaisia nähty Ahvenanmaalla -- ei pidä sekoittaa Pohjois-Aasiassa ja
+euroopalaisen Venäjän koillisessa kulmassa kotiutuueisin mustiin susiin
+(Canis Lycaon), vaan ovat katsottavat joksikin toisintolajiksi samoin
+kuin valkeat sudetkin, joita harvassa tavataan pohjan perillä.
+
+Skandinaaviassa ja Suomessa lienee susi suurempi kuin heimolaisensa
+etelä-Euroopassa. Edempänä on erään tänä talvena ammutun suden mitta ja
+painomäärä ilmoitettu; se onkin suurimpia tähän saakka tavatuista.
+Voimakasta hammasriviä, karkeatekoista luurankoa ja paksua kaulaa
+tarkastaessa voi käsittää mahdolliseksi, että susi voi, seitsenvuotias
+lapsi kidassaan, paeta metsään. Susi on kaikkien eläinten vaarallinen
+vihollinen, niin hyvin pienimpien lintujen, joiden pesät se hävittää,
+kuin suuren hirvenkin. Näkee useinkin hevosten takajaloissa melkoisia
+arpia, joiden kohdalta susi on lihakappaleen haukannut. Kengitetyt
+hevoset puolustavat kyllä itsensä, varsinkin jos niitä on useampia, se
+onkin jo vanha satu, että ne asettautuvat piiriin päät sisään päin ja
+asettavat turvattomat varsat sen keskelle. Vanhoille saduille
+annettakoon oma arvonsa. Metsästysretkistänsä Ruotsissa kuuluisa
+englantilainen Lloyd kertoo kerran susiparven repineen karhunkin.
+Lämpimämmissä maissa lienee susi vieläkin rohkeampi ja julmempi, sillä
+kerrotaanpa ett'eivät matkustajat uskaltaneet kulkea eräillä tienoilla
+muuten kuin aseilla varustettujen ratsastajien suojassa.
+
+Niinä aikoina kun sudet etsivät itselleen pesää, jossa sittemmin
+huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa synnyttävät poikasensa,
+vetäytyvät ne jylhimpiin asumattomiin metsiin; mutta syksympänä kun
+pennut ovat jo hiukan varttuneemmat, alkaa niiden retkeilyt ja talveksi
+kokoontuvat ne usein suuriin joukkoihin ja viljellyillä seuduilla
+tekevät tuhoa sitä uskaliaammin mitä kovemmaksi pakkanen kiihtyy.
+Useimmat kotieläimet ovat tänä vuoden aikana huoneissa varmassa
+turvassa, ja ainoastaan jonkun sian voivat ne yksinäisistä taloista
+siepata kitaansa ja paeta metsään; vaan uskomattoman paljo koiria ne
+sen sijaan saavat talvisina aikoina saaliikseen. Huomioon pantavaa
+muuten on, että ne niin harvoin kesäisillä ja syksyisillä
+metsästysretkillään hätyyttävät koiria; sellaista tapahtuu kuitenkin,
+vaan useammin seuraavat ne niitä jälessä uskaltamatta sentään tehdä
+hyökkäystä, kerrotaanpa muutamilla seuduilla Venäjällä ja Puolassa
+löytyvän erityisiä koiria juuri sutten ajoa varten. Eräs niistä
+lukasheista, jotka ovat osaa ottaneet näihin muistoonpanojeni
+aiheina olleihin metsästyksiin, kertoi muutamalla venäläisellä
+tilanomistajalla, jota hän oli palvellut, olleen kaksi koiraa, jotka
+karhunajossa useita kertoja olivat tappaneet karhun sen pesästä
+hyökätessä.
+
+Ei liene ollenkaan epäiltävää, että susi ja koira toisinaan ovat
+unohtaneet synnynnäisen vihollisuutensa ja paritelleen; vaan sikiöt
+tulevat hedelmättömiksi. Luotettavat omin silmin nähneet todistajat
+kertovat eräänkin tapauksen, jolloin koira ajoi naaraskettua, joka taas
+aina koiran likelle tullessa mitä liehakoitsevimmilla liikenteillä sai
+sen lauhtumaan ja houkutteli sen lemmenosoituksiin; naaraskettu lähti
+kuitenkin aina kohta pakoon, jolloin koira vihaisesti haukkuen seurasi
+sitä, kunnes luoti sen vihdoinkin kaasi. Susi on nähtävästi lähemmin
+sukua koiran kuin ketun kanssa. Tuo vanha sananparsi "omaiset ne
+pahimmat ovat" toteutuu parhaiten susissa. Tämän talven metsästysten
+aikana on omaistensa raaka saaliinhimo tuottanut surman kahdelle
+sudelle. Molemmilla kerroilla oli etupuoli koskematon.
+
+Kettu on suuressa arvossa viisaudestansa ja taidostansa pelastautua
+tukalimmistakin tiloista; mutta eipä hukka suinkaan ole siinä suhteessa
+sukulaistaan huonompi. On huomattu vasta laitetusta sudentarhasta
+tavallisesti ensi vuosina saatavan useampia näitä eläimiä, vaan
+sittemmin muutamiin vuosiin ei yhtään, kunnes kaikki peräänkatsanto on
+heitetty sikseen ja portit useita vuosia olleet auki; jos silloin
+sudentarha on uudelleen kuntoonpantu ja varustettu haaskalla, voi sillä
+ehkä saada hengiltä muutaman nälkäisen hukan. Tämä seikka näyttää juuri
+todistavan suden selittämätöntä taitoa oivaltaa viekkaan paulan ja
+siitä ilmoittaa lähellä asuville sukulaisilleen. Sudessa on suurin
+varovaisuus yhdistynyt ihmeteltävään uskaliaisuuteen. Yön pimeydessä
+käyskelee se talojen ympäristöillä ja tutustuu paikallisoloihin, jotka
+tilaisuuden sattuessa voivat olla eduksi hänen saaliinhimolleen. Monta
+vuotta sitten tapahtui kerran Karkun pitäjäässä, että susi sieppasi
+koiran kahden asutun tuvan välisestä eteisestä, varhain iltasella, kun
+valkea vielä paloi molemmissa tuvissa. Usein käyttävät sudet viekkautta
+ja väijymystäkin. Samalla kartanolla näki kotiväki muutamana päivänä
+iltahämärässä, miten talonvahti vihasesti haukkuen vähitellen poistui
+kartanolta; haukkuminen herätti heidän huomiotaan, ja nyt näkivät he
+suden, joka vähän matkan päässä vetäysi metsään koiran edestä. Aidan
+nurkkauksen taa tultuaan hyökkäsi eräs toinen väijyksissä ollut susi
+koiran niskaan ja samassa silmänräpäyksessä kääntyi toinenkin toveri
+täyttä laukkaa avuksi. Koiran kohtalo oli ratkaistu. Löytyy tapauksia,
+jolloin, koira tuollaisista taisteluista on voittajana eronnut. Eräällä
+Päijänteen saarella hyökkäsi kartanolla olevan koiran kimppuun useita
+susia. Kun talonväki, ankarasta haukunnasta jotakin peläten, tuli ulos,
+lähtivät sudet pakoon; mutta sen suden, joka viimeiseksi yritti hypätä
+kartanon ympärillä olevan kivimuurin yli, veti tuo vahva ja uskalias
+koira kerran toisensa jälkeen alas muurilta, kunnes ihmiset ennättivät
+apuun ja korennolla tappoivat suden.
+
+Sudella on erinomaisen tarkka vainu ja terävä näkö, aukeilla paikoilla
+on se rohkeampi kuin metsässä ja tekee kotieläimille vähemmän vahinkoa
+kesällä kuin syksyn lopulla ja talvella. Kun susi tulee haavoitetuksi
+ja kipeäksi myrkystä tai jotenkin muuten, syövät kumppalit sen
+suuhunsa, ahmien ensi palakseen sisukset; tavallisesti palaavat he
+muutaman päivän jälkeen eivätkä vihdoin jätä karvoja tai
+luunsipaleitakaan jälelle. Mahalaukku ei vain näytä kelpaavan niille.
+
+Suden jälet ovat koiran jälkien kaltaiset, mutta paljoa suuremmat ja
+leveyteen verrattuina hiukan pitemmät. Takajalkojen etuvarpaissa on
+vahvat kynnet, jotka kovimmallakin maantiellä jättävät lumeen selviä
+reikiä. Käydessään astuu se takajalalla etujalan askeleihin, ja kun
+useita susia seuraa toisiaan astuvat ne aivan samoihin jälkiin; mutta
+jos ne ovat juosseet tai laukanneet, voi kuitenkin jälistä eroittaa
+niiden luvun. Syvässä lumessa kiivaasti laukatessaan uppoaa se
+syvempään kuin kävellessä, jonka tähden se lumisina talvina mielellään
+vetäytyykin teille; sellaisissa tapauksissa syö se myös saaliinsa
+mieluummin keskellä tietä. Susi on huolimatta hänen raaoista tavoistaan
+kuitenkin seuraa rakastava eläin. Talvilla kulkevat ne suurissa
+parvissa, eroavat toisinaan ja itse kukin samoaa saaliin etsintään,
+vaan sittemmin ne taas yhtyvät toisiinsa. Suvi-ilmoilla pysyttelevät ne
+yksissä kohdin ja voidaan helposti kiertää, jos ilma on äkkiä kovasta
+pakkasesta muuttunut suojaiseksi. Ne eivät mene mielellään raadolle,
+ell'ei kova nälkä heitä siihen pakota, ja ne näyttävät voivan olla
+ruo'atta monta päivää; sen sijaan syövät ne vatsansa ihan pullolleen,
+kun kerran saaliille pääsevät.
+
+Otaksutaan yleisesti suden, joka kerran on maistellut ihmisen
+lihaa, haluavan sitä, ja tämän halun sanotaan menevän perintönä
+jälkeläisillekin. Harvoin on kuultu, että susi yhden lapsen siepattuaan
+ei olisi useampia tuollaisia hirmutöitä tehnyt perästä, kahdenkymmenen
+luvun loppupuolella ryöstivät sudet yhdeksäntoista lasta Ruotsissa
+Gefleborgin läänissä; muutama vuosikymmen sitten kulki Kivennavan
+pitäjäässä Viipurin lääniä samanlainen surullinen huhu ja kaikilla on
+varmaankin tuoreessa muistossa nuo lukuisat lastenryöstöt Turun
+seuduilla.
+
+Juuri nuo kauhistuttavat sanomat "taaskin on susi syönyt lapsen", nepä
+ne vihdoinkin saattoivat hallituksen, sen jälkeen kun korkeat palkkiot
+olivat näyttäyneet voimattomilta, kutsumaan muutamia lukasheja
+Venäjältä. Nämä tappoivat majuuri Thuringin johdolla useita susia
+talvella 1881-82 niillä tienoilla, joilla nuo hirveät lastenryöstöt
+olivat tapahtuneet. Sittemmin ei ole yhtään tuollaista tapausta enää
+kuulunut.
+
+Yksi lukasheista sijoitettiin Evon metsähoito-opistoon ja kolme
+Hollolaan ennen mainitun tilanomistajan luo. Viime syksynä kuului
+lukuisia valituksia susien tuhotöistä Hämeenlinnan ympäristöllä, ja
+lumen tultua huomattiin kahdeksan eli yhdeksän suden jälet, jotka
+osoittivat susien samoilleen varsinkin Janakkalan ja Vanajan pitäjissä.
+
+Läänin kuvernööri esitti hallitukselle, että rahoja määrättäisiin
+sutten hävittämistä varten ja hänen välityksellä asetettiin Hollolan
+lukashit hänen käskynsä alaisiksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Lukashit Iivana Paklja, hänen nuorempi veljensä Vasiili ja Iivana
+Gavrilovits saapuivat joulukuun 14:nä päivänä Hämeenlinnaan. Valtioavun
+hoito uskottiin Hämeenlinnan pataljoonan upseereille. Näiden mukana oli
+nyt ajoväkenä muutamia kymmeniä sotamiehiä ja kaksi ensin mainituista
+lukasheista. Koko viikon kesti metsästystä laajalti samoillessa ja
+innokkaissa toimissa, ilman että lukashein kuitenkaan onnistui kiertää
+petoja. Myönnetyn virkavapauden ja runsaan rahamääräyksen loputtua
+palasivat niin hyvin upseeristo kuin miehistökin kaupunkiin. Vaikeuksia
+viikon ajalla lisäsi kova pakkanen, jonka kestäessä sudet olivat
+myötäänsä liikkeessä.
+
+Päivää myöhemmin sotilasajon lopettamista Janakkalan pitäjäässä
+onnistui lukashi Jaakkiman, joka metsänhoito-opistolta muutamain
+metsästäjäin kanssa oli tullut seudulle, jossa äsken mainittu ajo juuri
+oli lopetettu, kiertää koko susilauma. Muutamain harvojen metsästäjäin
+ja ajomiesten kanssa toimeenpantiin ajo ja kaksi sutta ammuttiin.
+Seuraavana päivänä kierrettiin pedot uudelleen ja onnelliset ampujat
+tappoivat taaskin kaksi. Parvessa arveltiin jälellä olevan vielä 4 tai
+5. Tarkka kertomus näistä jahdeista olisi varmaan sekä huvittava että
+opettavainen, mutta koska muistoonpanija otti osaa ainoastaan niihin,
+jotka sen jälkeen aloitettiin, voimme ainoastaan niistä tässä antaa
+tarkemman selityksen.
+
+Ihan uudenvuoden päivän illalla kokoontui Hämeenlinnan metsästysseura,
+syystä että kolme äskenmainittua lukashia oli muutamiksi viikoiksi
+annettu seuran käytettäviksi, jos niin pitkä aika todella tarvittaisiin
+sutten hävittämiseen seudulta. Viisitoista metsästäjää ilmoittausi
+haluavansa lukashien johdolla ottaa osaa suden ajoon; jos ne saataisiin
+kierretyiksi, kutsuttaisiin tarpeellinen ajoväki lähimmistä kylistä.
+
+Päivän valetessa tammikuun 2:na päivänä matkusti koko seurue
+kaupungista. Viime päivinä ei ollut mitään ilmoitusta susista saapunut
+ja summittaisin ohjattiin matka Katumaanjärvelle ja pitkin metsäteitä
+sinne tänne eri suunnille, kunnes kaikki osanottajat saapuivat Turengin
+kylään. Sieltä matkasivat kaikki yksissä koilliseen päin Sääjärven
+torppaan saman nimisen järven rannalla, jossa nyt levähdettiin
+päivällisten aikaan ja hevosia syötettiin. Sen jälkeen jatkettiin
+vakoojaretkeä ensin Kankaan kylään Hämeenlinnan ja Viipurin teiden
+risteyksessä ja sitten Harvialan metsien halki takaisin Sääjärvelle.
+Täällä järven läheisyydessä tavattiin nyt melkein tuoreet suden jälet;
+mutta silloinpa oli päiväkin kulunut ja kaikki toimeenpiteet täytyikin
+lykätä seuraavaan aamuun. Yötä oltiin torpan pienessä tuvassa, johon
+nyt paitse torpanväkeä piti mahtua 15 metsästäjää, 3 lukashia ja 8
+kyyditsijää.
+
+Tähän vuoden aikaan laskeutuu aurinko muutamia tuntia jälkeen puolen
+päivän; mutta pitkä, pimeä iltapäivä ei piisaanutkaan kaikkien
+kerrottavien ja kuunneltavien metsästysjuttujen ja hauskojen historiain
+kertomiseen. Vielä myöhään illalla oli mieli erittäin virkeä ja toiveet
+milteipä kasvaneet. Olihan löydetty suden jälet, oli käytettävänä 3
+lukashia, jotka miesikänsä olivat susia tappaneet, ja koko seuruehan
+oli sitä paitse juuri tätä varten täällä.
+
+Aamulla ennen päivän koittoa menivät lukashit jälkiä etsimään ja susia
+kiertämään, Jokseenkin kova lumen tulo alkoi päivän valetessa.
+Metsästäjät tarkastivat kivääreitään ja ampumavarojaan ja
+valmistausivat liikkeelle lähtöön odotellessaan lukasheja heti
+tulevaksi ilmoittamaan, että sudet olivat kierroksessa. Aika kului yhä
+enemmän päivemmäksi ja sitä varmemmiksi tulivat vilkasverisemmät siitä,
+että kierrosta parast'aikaa hommattiin; mutta päivällisten aikaan
+palasivat lukashit mitään jälkiä löytämättä. Eilen illallakin nähdyt
+jälet oli lumi peittänyt. Moni alkoi aavistaa sudenajon sentään olevan
+jotensakin vaikean ja miettiä, että päiväkausi voi kulua ilman että
+yhtään sutta saadaan. Koko seurue istahti nyt rekiin ja niin sitä sitten
+kulettiin laajoilla samoiluretkillä koko päivä, kunnes pimeässä
+vihdoinkin saavuttiin Pietilän tilalle, 8 virstaa Hämeenlinnasta
+Turenkiin menevän tien varrella. Täällä sanoi talonisäntä varemmin
+päivällä nähneensä suden jälet noin pari virstaa talosta. Muutamia
+metsästäjiä meni lukashi Iivana Pakljan ja isännän kanssa tarkastamaan
+asianlaitaa ja lyhdyn valossa huomasivatkin he suden jälet, jotka
+tulivat metsästä ja menivät metsätietä pitkin. "Lukashi" nousi
+korkealle harjulle ja laski sieltä kotvasen mitä kauneinta suden
+ulvontaa. Ensi kerran kuulimme tätä matkivaa sudenääntä. Lienee hyvin
+vaikeaa tähän vuoden aikaan saada sudet vastaamaan, eikä se tälläkään
+kertaa onnistunut. Ulvomisen tarkoitus olikin vaan pidättää seudulla
+se, jonka jälet olimme löytäneet, ja houkutella muitakin parvesta.
+
+Osa metsästäjistä matkusti nyt kaupunkiin nukkuakseen omilla
+vuoteillaan; toiset nukkuivat Pietilän tilalla yönsä. Siellä
+opettelimme koko illan lukashin johdolla ulvomaan.
+
+Päivän sarastaessa lähtivät Paklja ja Gavrilovits metsään, lähettivät
+Vasiilin ajamaan Turengin seudulle ja käskivät sotkea pois kaikki
+teiden vieruksilla löytyvät sudenjälet, sillä Paklja oli saanut kuulla
+että lukashi Jaakkima Evon metsähoito-opistolta oli tullut seudulle.
+Tämän kateellisuuden synnyttämän toimeenpiteen saimme vasta myöhemmin
+tietää; mutta kun häntä ankarasti siitä nuhtelimme, kielsi hän koko
+jutun. Hyvissä ajoin aamulla saapui kaupungista useita metsästäjiä.
+Ilma oli kaunis ja kylmä; kaikkia elähytti aavistus, että nyt siitä
+jotakin tulisi. Iivana Paklja palasi kello 11 ja ilmoitti suden olevan
+kierretyn virstan päässä talosta. Hän pyysi toimittamaan ajoväkeä
+kiireimmiten ja sanansaattaja lähetettiinkin hevosella heti
+lähimmäisiin taloihin. Puoli tuntia myöhemmin oli 23 miestä koolla ja
+nyt piirsi Paklja kinokseen kartanolla kartan kierroksesta. Hän puhui
+ainoastaan venättä ja hänen neuvonsa metsästäjille ja ajoväelle käänsi
+eräs metsästäjistä suomeksi ja ruotsiksi. Jo marssin alusta oli
+tupakanpoltto ja puhelu kielletty, kierrokselle saavuttua asetettiin
+nuo 13 metsästäjää pitkin erästä metsätietä 40 askeleen päähän
+toisistaan Pakljan jo etukättä osoittamille paikoille, niin että joku
+pensas oli jokaisen edessä suojana. Ajoväki sijoitettiin paljoa
+harvempaan ja niitä kahta miestä, jotka olivat ampujariviä lähinnä,
+kiellettiin huutamasta, ennen kun susi näyttäytyi tai ajo läheni.
+Juhlallinen oli tuo hetki ennen ajon aloittamista. Ilma oli ihana,
+raitis ja niin sanoakseni puhdas pohjoismainen talvi-ilma, joka on niin
+tuttu meille kaikille. Ei ääntäkään kuulunut tuossa lumoavassa,
+hopealle hohtavassa metsässä. -- Nyt se kerralla ratkesi. Kelpo Iivana
+Gavrilovits päästi karaistuista keuhkoistaan pitkän huudon, joka koko
+ajon kertomana mahtavana jymynä salojen kaikujen lisäämänä vyöryi
+eteenpäin valtavissa äänenlaineissa. -- Muutamia minuuttia kului tässä
+kummallisessa mielenvirityksessä -- pau! -- muutamia silmänräpäyksiä
+pau! -- taas hetkinen -- pau! -- ja vieläkin kaksi laukausta.
+Metsästyksen innosta sykkivin sydämin seisoimme siinä ääneti ja hiljaa
+kuunnellen ajoa, joka muistutti satuperäisten jättiläisten korottamaa
+sotahuutoa. Vähitellen, mitä lähemmäksi se tuli, väheni sen voima, yksi
+ja toinen luminen olento siinti valkeassa metsässä, ja nyt kiirehtivät
+kaikki ammutun suden luo. Siinä syntyi oikein hauska näytös, kaikki
+puhelivat yhtä aikaa, nauroivat tyhjälle ja tunkeusivat nostelemaan ja
+katselemaan hukkaa, joka makuupaikallaan lepäsi ja katsoa tirrotti
+vinokulmaisilla silmillään taivasta kohti. Lukasheille hurrattiin ja
+hurrattiinpa sudellekin, jota tehdessä kaikkien punaposkisten
+huurrepartaisten kasvot loistivat tyytyväisyydestä hymähdellen. Niin
+kannettiin sitten susi riemusaatossa Pietilän tupaan, jossa se
+sijoitettiin keskelle lattiaa ja sen ympärillä tanssittiin, kunnes
+kaikki metsästyspullot olivat tyhjennetyt.
+
+Päivän voittoriemua lisäsi se seikka, että kaadettu peto oli naaras.
+Toiset arvelivat sen olevan vanhan, toiset nuoren; joka tapauksessa oli
+se naintikelpoinen ja olisi keväällä synnyttänyt kokonaisen poikueen
+pahanilkisiä nulikoita.
+
+Ennen lähtöä myytiin huutokaupalla susi, josta tapporahat tulisivat
+joka tapauksessa lankeamaan metsästysseuralle. Ensimmäinen huuto oli 15
+markkaa, joka vastasi sen oikeaa arvoa; sitten korotettiin tarjousta
+vähitellen 40 markkaan; mutta kun tuli selville, ett'ei aikomus ollut
+tehdä ostoa yksistään oston tähden, nousi jalo kilpailu metsästysseuran
+hyödyksi, ja tuossa hetkessä nousi huuto 200 markkaan. Vasara putosi
+erään metsästysseuran innokkaimman jäsenen hyväksi.
+
+Kello 2 päivällä palasi koko jahtiseurue takaisin kaupunkiin, jossa
+uutinen tapetusta hukasta nopeaan levisi ja houkutteli joukottain
+katselijoita. Iltasella kokoontui seura viettämään päivän voittoriemua
+ja päätti kaikella innolla jatkaa ajoa, niin kauan kun yksikään susi
+tavattaisiin seudulla.
+
+Seuraavana päivänä matkusti 12 metsästäjää lukashein kanssa etsimään
+jälellä olevan parven jälkiä, vaan löytämättä mitään tulivat he illalla
+takaisin. Seuraavana aamuna tuli sana, että Miemalassa oli susia nähty
+ja usea metsästäjä lähti kohta liikkeelle. Jälet löydettiin ja
+seurattiin niitä kauan, ensin tietä Murilaan käsin ja sitten metsäteitä
+Alajärvelle, vaan minkäänlaisia hyppyjä tien syrjälle ei löydetty ja
+lopulla katosivat jäletkin kerrassaan. Meidän huomaamattamme olivat
+sudet poikenneet jollekin tielle. Vasta pimeän tultua palasivat
+metsästäjät kaupunkiin, voimatta antaa minkäänlaista ehdotusta
+huomispäivän varalle.
+
+Nyt meni noin kaksi viikkoa, joiden kuluessa oli kymmenisen metsästäjää
+joka päivä ulkona lukashein kanssa, vaan mitään ei kuitenkaan saatu
+aikaan. Usein erehdyttivät meitä maaseuduilta tulleet väärät
+ilmoitukset ja toisinaan kerrottiin, että jollakin määrätyllä paikalla
+oli muka nähty susi; mutta kun tulimme perille, löysimmekin vain vanhat
+ilveksen jälet, joita monta päivää sitten olimme seuranneet; toisinaan
+oli jäniksen jälkien suhteen erehdytty tuossa paksussa ja löysässä
+lumessa. Kerran muuttui kaksi sutta, jotka muka oli nähty 24 virstaa
+kaupungista, vanhoiksi ilveksen jäliksi. Eräs talonpoika ilmoitti
+muutamana päivänä löytäneensä karhun jälet Kontuvuoren sydänmaassa.
+Kaksi metsästäjää lähti heti tuolle pitkälle matkalle ja todellakin
+löysivät he vanhat lumen peittämät jälet, jotka kyllä voivat olla
+karhunkin jälkiä. He seurasivat niitä ja tapasivat ulostuksia. Tämä
+kummastutti heitä, koska kontio tähän vuoden aikaan ei syö mitään ja
+hänen vatsansakin on tyhjä; mutta kuitenkin ottivat he jätteet mukaansa
+kaupunkiin, jossa ne apteekissa tutkittiin ja huomattiin olevankin --
+reikäleipää. Koko ajan oli ilma kylmä ja taivas kirkas, lunta oli
+paksulta ja löysää. Sudet pysyttelivät lakkaamatta teillä, jossa jälkiä
+oli vaikea seurata. Toisinaan ryöstivät ne ruo'akseen koiran
+peninkulman päässä toiselta puolen kaupunkia, toisinaan taas
+peninkulman päässä sen vastaisella puolella; vaan sanoma tuli aina
+muutaman päivän liian myöhään, sillä ainoastaan edellisen yön jälkien
+mukaan voidaan takaa-ajoa ja kiertämistä toimittaa.
+
+Nämä retket olivat kuitenkin jotensakin huvittavia kauniilla ilmalla.
+Moni ei tuntenut maaseutua; mutta vähitellen tunsivat kaikki
+samoiluretkiin osaa-ottaneet metsästäjät jokaisen töllinkin laajalti
+ympäristössä. Usein viivyttiin monta tuntia jossakin tuvassa, sillä
+välin kun lukashit olivat ulkona vakoilemassa ja kiertelemässä.
+Toisinaan tavattiin ennen näillä seuduilla kuuluisaa siivottomuutta ja
+huonosti hoidettuja asuinrakennuksia; mutta useinkin saimme aterioida
+pulskassa tuvassa, josta ahkeruus ja järjestys olivat luoneet hauskan
+kodin, ja jonka suurella, avonaisella liedellä roihuvalkea räiskyi ja
+talon kaunis tytär päivänpölyssä istui kehräten akkunan ääressä;
+tuohiastiassa akkunalla hoidettiin pippurilanttua ja lemmenkukkia,
+jotta ne sitten ajan tultua tarjoisivat kukkia ja lemuansa. Ruokahalu
+oli hyvä, eväsreput avattiin ja ystävällinen emäntä kantoi kulhollisen
+höyryäviä kuoreltaan halkeilevia perunoita. Rattoisesti jutellessa ja
+naisten kanssa kohteliaasti leikkiä laskien syötiin hyvä ateria, ja
+siihen juuri tulivat lukashit tyytymättömän näköisinä kun eivät muuta
+olleet löytäneet kuin vanhoja jälkiä. Ryyppypikari päällispalan kanssa
+sai heidät kuitenkin paremmalle tuulelle, ja niin sitten kaikki miehet
+rekiin ja taas ulos ravakkaa vauhtia. Useinkin tavattiin viime-öiset
+jälet niin myöhään, ett'ei mitään sinä päivänä voitu toimittaa. Paklja
+ulvoi silloin kuutamolla muutamia värssyjä, täten rukoillen susia
+jäämään paikoilleen aamuun saakka.
+
+Tämä metsästämisen tapa huomattiin nyt pidetyssä neuvottelussa liian
+kalliiksi ja vaivalloiseksi. Sen tähden päätimme että vast'edes
+ainoastaan muutamat harvat metsästäjät seuraisivat lukasheja, ja jos
+jotakin toivetta tulisi metsästyksestä niin hyvissä ajoin päivällä ja
+niin likellä kaupunkia, että metsästäjät ennättäisivät saapua paikalle,
+pitäisi viesti lähettää, vaan kiertäminen ja ajo tulisi kaikessa
+tapauksessa siekailematta toimittaa. Tammikuun 22 päivänä
+toimeenpantiin sellainen ajo Katumaanjärven takaliston metsissä kahta
+metsästäjää kohden, vaan sudet pujahtivat läpi ajon. Pari päivää sen
+jälkeen olivat lukashit yksin ulkona, ja kiersivät illan hämärässä
+kolme sutta, joita niinä päivinä oli seurattu. Tuo tapahtui Sammon
+torpan tienoilla Alajärven rannalla. Oli liian myöhäistä lähettää sanaa
+kaupunkiin, ja turhan yrityksen teki Vasiili, joka huudolla koetti ajaa
+petoa Pakljaa ja Iivana Gavrilovitsia kohden.
+
+Muutamana seuraavana yönä matkusti eräs yhdistyksen innokkaimmista
+metsästäjistä Iivana Pakljan kanssa ampumaan susia käyttämällä
+sianporsasta apukeinonansa. Hänen suullinen kertomuksensa tämän yön
+merkillisistä tapahtumista kuuluu näin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tammikuun 26 päivänä kello 9 illalla matkustin ulos kaupungista lukashi
+Iivana Pakljan kanssa, joka kuletti porsasta reessään. Oli kaunis
+kuutamoilta; pakkanen oli kyllä niin ankara, että lumi "vonkui"
+jalaksien alla, vaan ei se kuitenkaan tuntunut niin kovalta, sillä ilma
+oli aivan tyyni. Ajoimme Hämeensaaren polttimon sivuitse jäälle. Porsas
+eli oikeammin sanoen sika, jota ei saatu houkutelluksi kuuluvilla
+huudoilla viettelemään susia, päästi ainoastaan muutaman heikon
+röhkäyksen. Emme tahtoneet käyttää tällaisissa tilaisuuksissa
+tavallisia kidutuskaluja pakottaaksemme sitä vinkumaan, emmekä olleet
+varustauneetkaan edes sellaisilla. Eläinrääkkäys ei mielestäni ole
+minkäänlaisissa oloissa oikeutettu. Vihdoin ajoimme Kankaantaan kylän
+kautta Hattelmalan harjulle; täällä pysähdyimme ja Paklja laski pitkää
+suden ulvontaa, ilman että susien kuitenkaan olisi kuultu vastaavan.
+Minulle sanoi hän, että jos niitä seuduilla oli, pitäisi niiden
+vastata, sillä niiden paritteluaika oli jo alkanut. Minusta näyttää
+suden matkiminen ylimalkaan jokseenkin helpolta, mutta Pakljan keuhkoja
+minä ihmettelen, sillä hän jaksoi hengähtämättä pitkittää yhtä ainoata
+ulvontaa toista minuuttia. En kyllä katsonut kelloa, vaan niin se
+minusta tuntui. Nyt ajoimme harjua pitkin Perttulaan, jossa hän taas
+ulvoi, ja nyt luulin kuulleeni Harvialan puolelta vastattavan. Ajoimme
+alas jäälle Vanajan kirkkoa kohden ja hänen tässä ulvoessaan kuuluikin
+jonkun matkan päässä meistä useiden susien vasta-ulvontaa. Kun tietä ei
+jäällä ollut, ajoimme takaisin harjulle, ja kun Paklja nyt taas ulvoi,
+vastasivat sudet samalta paikalta jäällä, josta niiden äänet viimeiksi
+oli kuultu. Hyppäsimme rekeen ja ajoimme niin nopeaan kuin voimme
+Perttulan kautta jäälle, vaan ei yhtään sutta näkynyt. Kun nyt Paklja
+ulvoi, vastasivat sudet siitä metsästä, jonka halki olimme tulleet.
+Kuulustipa kuin olisivat olleet ihmeissään siitä, että myötäänsä
+semmoisella kiiruulla pakenimme heitä. Me ajoimme kuitenkin taas ylös
+harjanteelle, jossa Paklja arveli meidän helpommin pääsevän niitä
+likelle, ja aivan oikein tulikin neljä sutta peräkkäin meitä vastaan
+kahden aidan välillä. Seitsemänkymmenen jalan päässä meistä kääntyivät
+ne alkaen juosta edellämme, kunnes saapuivat suurelle Turengin tielle.
+Siinä pysähtyi yksi kummallekin puolen aidankulmaa ja toiset kaksi
+noin kolmekymmentä jalkaa kumppaleistaan vasemmalle ihan keskelle
+valta-tietä. Hevonen seisahtui kolmenkymmenen jalan päähän kujansuusta
+ja äkäysi, hyppi ja karahti takajaloilleen tuolla kapealla tiellä, niin
+ett'emme mitenkään voineet ampua. Likimmäisistä susista ei ollut sen
+suurempaa ampumamaalia, kuin osa päätä, joka näkyi aidan nurkkauksen
+takaa. Edempänä seisovat taas olivat siksi kaukana, että laukaus
+muutamilla sudenhauleilla olisi ollut tuiki epävarma. Toinen noista
+kahdesta sudesta näytti kuutamossa olevan mahdottoman suuri.
+Aikomukseni oli nakata porsas reestä ja peruuttaa hevonen takaisin sekä
+odottaa laukausta varten sopivaa hetkeä, vaan kun minä en ymmärtänyt
+Pakljan kieltä, venättä, eikä hänkään minua, niin en voinut kyllin
+sukkelaan saada häntä oivaltamaan aikeitani. Hänen nuorukais-intonsa
+vietteli hänet laukaisemaan molemmat piippunsa maantiellä olevaa suurta
+sutta kohden. Kaikki neljä pakenivat nyt kiireesti. Kujansuulla
+seisoneita taas peitti aita paetessa. Jälet osoittivat näiden juosseen
+maantien yli suoraan metsään, toiset olivat vilistäneet maantietä
+pitkin Turenkiin päin. Minkäänlaisia toiveita heidän uudelleen
+tapaamisesta ei ollut ja niin ajoimmekin kaupunkiin päin.
+
+Kiihkeästi toisiamme soimaten, josta emme ymmärtäneet puoliakaan,
+syytin minä häntä siitä, että hän oli hätiköinyt hyvät toiveemme
+hukkaan, ja hän taas torui minua, ett'en ollut ampunut lähinnä olevaa
+kahta sutta, jotka hänen aivan perusteettomien väitöksien mukaan muka
+olisivat tarjonneet paremman tilaisuuden ampumiseen kuin hänellä oli
+ollut.
+
+Kun olimme nousseet Hattelmalan korkeimmalle harjulle, ehkä samalle
+paikalle, jossa Vänrikki Stool näki ensi kerran Hämeenlinnan "valossa
+tuolla kuutamon", seisautin hevosen ia pyysin Iivanaa ulvomaan. Ja
+ajatelkaas kummastustamme, kun sudet, huolimatta äskeisistä
+laukauksistamme, vastasivat yhteen ääneen. Hän ulvoi monet kerrat
+ja sai joka kerta vastauksen. Käänsimme reen ja ajoimme takaisin
+samalle paikalle, jossa ensi kerran olimme tavanneet otukset. Iivana
+hyppäsi ylös ja kätkeysi aidan taa ja minä pysähdyin hevosen kanssa
+vähän matkan päähän edempänä tiellä. Ulvontaan vastasivat sudet
+säännöllisesti ja tulivat aina lähemmäksi, kunnes vihdoin pysähtyivät
+sadan sylen päähän, jääden kerrassaan useiden lumen peittämäin aitojen
+suojaan. Tässä saatiin nyt kuulla omituiset laulajaiset. Kokonaista
+kaksi tuntia ulvoi Iivana omalla ja sudet omalla paikallaan. Yhdellä
+niistä oli matala, kaunis bassobarytoni ääni, eräs toinen äänteli
+lyhyissä, katkonaisissa "staccatoissa." Niiden ääni sekautui niin
+toisiinsa, ett'en voinut erottaa kuinka monta niitä oli. Iivana sanoi
+sittemmin otaksuneen, että tuo ammuttu suuri susi, luultavasti niiden
+johtaja, olisi eronnut toisista ja nämä luulivat toverin niitä nyt
+houkuttelevan. Jos Iivana olisi valinnut toisen paikan heitä
+houkutellakseen, kuin sen, josta hän oli ampunut, niin olisivat ne
+luultavasti tulleet likelle häntä. Minä kaduin että olin jättänyt sian
+tien varrella olevaan mökkiin, sillä jos se olisi ollut muassa, olisi
+jotain yritystä voinut koettaa; jollei muuta, niin olisi sen ainakin
+voinut uhrata kelpo ateriaksi susille ja nämä olisi sitten seuraavana
+päivänä voinut kiertää siihen, jossa ne tapansa mukaan olisivat hiukan
+ruo'an päälle nukahtaneet. Vihdoin viimeinkin vaikenivat sudet ja koska
+varmasti otaksuimme niiden menneen matkoihinsa, otin Iivana Pakljan
+rekeen ja niin ajoimme kaupunkiin. Aamulla, kuun jo laskeuttua, tulimme
+kotiin. Mielikuvitukseni oli niin kiihoitettuna pitkällisestä,
+harvinaisesta susiseikkailusta, että kotimatkalla olin näkevinäni susia
+vilahtelevan kaikkialla lumen peittämäin pensaiden muodostamissa
+haahmoissa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jännitetyllä mielellä olivat kaikki kuunnelleet kertomusta yön
+merkillisistä tapahtumista. Useimmat tekivät jonkun muistutuksen niin
+hyvin Iivana Pakljan kuin arvoisan metsästystoverimme käytöstavasta
+susia vastaan. Miksi eivät he hypänneet pois reestä kun hevonen
+pysähtyi ja juosseet muutaman pari askelta hevosen sivu ja ampuneet?
+Miksei Paklja ampunut lähinnä olevia susia? Miksi pysähtyi Paklja,
+Hattelmalan harjulta palatessa, juuri siihen paikkaan, jossa susia oli
+ammuttu. Ystävämme olisi asettaunut väijyksiin ja Paklja koetellut
+houkutella susia tämän luo ampumamatkan päähän, sen sijaan että kaksi
+tuntia ulvoi samalla paikalla, vaikka selvään näki ett'eivät sudet
+siinä uskaltaneet lähestyä. Näihin ja moniin muihin muistutuksiin,
+joilla heitä ahdistettiin, eivät molemmat metsästäjät vastanneet muuta
+kuin, että kyllä maalla viisaita on kuin merellä vahinko tulee.
+
+Muutamat metsämiehet matkustivat Iivana Pakljan kanssa heti saadakseen
+selville olisivatko laukaukset tuon ison suden haavoittaneet. Paikalle
+tultuaan eivät he voineet mitään verijälkiä huomata; vaan sen saivat
+kuitenkin selville, että ammuttu susi oli yksin jatkanut matkaansa
+eteenpäin ja vihdoin poikennut Tammisaareen menevälle tielle.
+Askeltakaan tieltä poikkeamatta oli se vaeltanut eteenpäin, ja jälkiä
+seurattiin Janakkalan kautta Hagan herrastalon sivuitse Hausjärven
+pitäjään, kunnes niitä enää ei voinut erottaa. Metsästäjät palasivat
+iltapimeällä kaupunkiin.
+
+Seuraavina päivinä olivat sudet lakkaamatta liikkeessä ja kaikki
+yritykset kiertää niitä menivät myttyyn. Mitään saalista eivät ne
+näyttäneet saaneen näinä päivinä ja niitä hevosraatoja, joita me
+useihin paikkoihin olimme panneet, näyttivät ne halveksivan taikka
+sitten epäilivät ne petosta. Merkillistä on, että sudet sillä pitkällä
+ajalla, jona niitä oli takaa ajettu, eivät olleet poikenneet edemmäksi
+kaupungista kuin parisen penikulmaa. Enin pysyttelivät ne etelässä ja
+lännessä, ainoastaan kerran ne tekivät hätäisen tervehdyksen pohjoiseen
+päin, jossa seura koko talven ylläpiti ansoilla ja haaskalla
+varustettua sudentarhaa; mutta eipäs vain yksikään antanut pettää
+itseään.
+
+Sudentarhan luona oleva sudenkuoppa oli saanut peijatuksi ainoastaan
+muutamia koiria; muudan sellainen raukka sai viettää koko viikon
+kuopassa ennenkuin se surkuteltavassa tilassa, nälistyneenä ja
+pelästyneenä keksittiin ja pelastettiin.
+
+Tapaus, joka olisi voinut päättyä onnettomastikin, tapahtui Tammikuun
+alussa tällä kuopalla. Eräs metsästysseuran jäsenistä matkusti
+muutamana päivänä katsastamaan sudentarhaa, ja ajoi hevosineen ja
+rekineen, ajajineen ja lakattuine pyssyineen suoraan kuoppaan. Itse
+lennähti hän kuopan yli sen toiselle puolelle. Hevonen seisoi
+takajaloillaan pystyssä, etujalat koukussa ja liikkumattomana, selvästi
+tietäen jokaisen liikkeen tuottavan vahingon. Ajajapoika oli pudonnut
+päälleen hevosen ja sevillään olevan reen väliin. Metsästäjän ensi
+työnä oli nyt pelastaa poika. Vaikeudetta sai hän hänelle ojennetuksi
+suitset ja siten onneksi hänen ylös hilatuksi. Hän jätti pojan paikalle
+ja kiiruhti itse lähimpään virstojen päässä olevaan taloon.
+Kahdentoista miehen avulla hinattiin hevonen ja reki eheinä kuopasta.
+Eläin raukka oli niin pelästyksissään, että kotvasen lepäytti päätään
+omistajansa olkapäätä vasten, ja näytti aivan levottomalta, kun tämä
+vetäysi pois.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli raitis aamu, talviusvaa ilmassa ja härmää puissa, kun helmikuun 1
+päivän koittaessa me neljä metsästäjää ja kaksi lukashia lähdimme
+liikkeelle suunnitelmatta kuten tavallisesti. Iivana Paklja, joka tähän
+saakka oli ollut metsästysten johtajana, oli nyt matkustanut Venäjälle
+isäntänsä nimiin ostamaan metsämailta kierrettyjä karhuja. Iivana
+Gavrilovits oli sentähden ottanut johtajantoimen ja apulaisena oli
+hänellä tuo nuorekas ja reipas Vasiili. Koska sudet viime päivinä
+olivat risteilleet Turengin seuduilla, niin päätimme ohjata matkamme
+sinnepäin. Auringon noustessa kulimme Hattelmalan harjun yli ja
+viidennen virstapatsaan kohdalla tuli vastaamme mies, joka oli matkalla
+kaupunkiin, ilmoittamaan, että sudet olivat käyneet yön aikana
+haaskalla vähän matkan päässä paikalta. Hänen ilmoituksensa huomasimme
+oikeaksi ja lähetimme miehen suorinta tietä jäitse kaupunkiin viemään
+tietoa asiasta asianomaisille metsästäjille. Sudet olivat haaskalta
+palanneet takaisin valta-maantielle, jolla me nyt suurella vaikeudella
+seurasimme kieränlaiseksi ajetun tien keskustaa meneviä jälkiä.
+Muutamia virstoja eellempänä poikkesivat ne erästä tietä harjanteen yli
+jäälle päin ja Vanajan emäkirkon sivuitse Harvialaan päin. Jokaisessa
+tienristeyksessä piirsimme nuolen nietokseen, ohjeeksi jälestäpäin
+tuleville metsästäjille, joita odotimme kaupungista tuleviksi. Jäällä
+olivat kaikki neljä useissa paikoin kulkeneet rinnakkain tien kanssa
+yhtäsuuntaisesti. Eräät jälet olivat muita jälkiä paljoa suuremmat ja
+Iivana Gavrilovits luuli sen suden, jota Iivana Paklja oli ampunut sinä
+yönä, jona tuo merkillinen susikonsertti pidettiin, nyt jo yhdistyneen
+parveen ja uudelleen ruvenneen tovereilleen johtajaksi. Jos meidän
+kerran onnistuisi tappaa se, arveli lukashi toisetkin helpommin
+voitavan kiertää ja hengiltä ottaa.
+
+Etäämmällä tuli järvi yhä kapeammaksi ja sudet kulkivat edelleenkin
+joko tiellä tai sen vieressä. Vihdoin tapasimme tien, joka meni suoraan
+järven poikki. Lukashit hyppäsivät reestä ja tarkastivat jälkiä eri
+teillä; ottivat sitten suksensa ja pyydettyään meitä odottamaan jäällä,
+lähtivät he oikealle päin menevää tietä. Odottaessamme, kulimme jäätä
+myöten eteenpäin ja näimme siellä kaikkien neljän suden jälet, jotka
+osoittivat heidän poikenneen tieltä ja menneen alahtavia maita pitkin
+vasemmalle Harvialaan päin.
+
+Otaksuimme lukashein eksyneen jäliltä ja odotimme malttamattomuudella
+heitä. Parin tunnin kuluttua näimme reen tulevan hyvää vauhtia oikealla
+kädellä olevaa mäkeä alas. Reestä hyppäsi poika ja kertoi Kilpilän
+kartanolla Turengin tien varrella "paljo herroja" olevan koolla; he
+olivat ampuneet suden ja toisen olivat sudet itse syöneet. Ammutun
+suden oli hän itse nähnyt. Kiitävää vauhtia ajoimme nyt neljä virstaa
+Kilpilän taloon. Pitkin tuon mäkiä ja syviä laaksoja sekä
+tiheäkasvuisia metsäseutuja luikertelevan tien varrella näimme sutten
+jälkiä. Nämä olivat siis siltä paikalta, jossa jälet näimme, tehneet
+kierroksen Harvialaan päin ja palanneet takaisin jäälle Kilpilään
+menevän tien varrelle. Saavuttuamme Kilpilään näimme me keskellä
+valta-maantietä talon vieressä useita neliö-syliä laajan verisen
+paikan, ikään kuin joku suurempi eläin olisi siinä teurastettu ja
+palasiksi leikelty. Muutamat metsästäjät tulivat tuvasta meitä vastaan
+ja kertoivat paikan olevan taistelutantereen, jossa sudet olivat
+tappaneet ja syöneet yhden tovereistaan. Ei edes näkijäin kertomus
+olisi voinut saada meitä uskomaan, mitä ainoastaan omat silmämme ja tuo
+2/3:ksi syöty suden jäännös meille vakuutti. Keskellä näillä seuduin
+enin ajettua yleistä maantietä, kaksi syltää suureen, aivan tien
+varrella olevaan, talonpoikaistaloon vievästä tiestä oli tämä
+tapahtunut. Eräs piika sanoi vähää ennen päivän valkenemista kuulleensa
+eriskummallista melakkaa maantieltä, vaan muutamat varhaiset kaupunkiin
+menijät eivät kuitenkaan olleet nähneet tuota suurta etupuolta, jota
+sitäpaitse hevoset varmaankin olisivat arastelleet. Asia oli siis
+tapahtunut myöhään aamulla. Kun susi aamulla huomattiin, ei siitä enää
+ollut jälellä muuta kuin sydän, mahalaukku ja osa keuhkoja sekä
+etupuoli juuri lapaluita myöten; kaikki muu oli niin täydellisesti
+ahmittu ett'ei luun sirpaletta, ei pienintä nahan hitusta eikä edes
+karvatukkoa tuosta tuuheasta hännästä ollut jälelle jäänyt. Sen sijaan
+ei päässä näkynyt merkkiäkään puremisesta, yhtä vähän kuin
+etujaloissakaan, vaan kun nahka sittemmin nylettiin, huomattiin kaula
+veriseksi ja pahoin purruksi. Tuon ison kauniin pään otti eräs
+metsästäjä, joka sisustutti sen niin että kita tuli ammolleen, ja
+nykyään on hänellä se seinällä koristeena muiden metsästys- ja
+voittomerkkien joukossa. Suuret ja aivan kulumattomat hampaat
+osoittivat, ett'ei se ollut mikään vanha susi. Varmaan ei ole saatu
+selville, oliko tuo revitty eläin syönyt myrkkyä ja toiset sitten
+kipeänä hänet tappaneet ja syöneet, tai olisiko mustasukkaisuus
+mahdollisesti ollut syynä tekoon. Yleinen luulo on, että sudet heti
+hyökkäävät sen kimppuun, joka tappelussa ensin alkaa verta vuotaa, ja
+sitten syövät sen.
+
+Syy siihen, miks'eivät kaupungista myöhemmin matkustaneet metsästäjät
+olleet huomanneet nuoliamme isolta maantieltä poikkeavalle syrjätielle,
+oli se, että olivat tavanneet miehen, joka toi sanoman tapauksesta
+Kilpilässä. Mies oli hyväntahtoisessa kiihkossaan saattaa mitä pikemmin
+tieto tapahtumasta, juossut sellaista vauhtia, ett'ei pitkään aikaan
+saanut sanaakaan suusta. Puhkuen hän vihdoinkin sai sanotuksi: "sudet
+söivät itsensä."
+
+Metsämiesten keskustellessa Kilpilän kartanolla tuosta raakalaisesta
+tapahtumasta olivat lukashit metsässä kiertämässä petoja, joiden
+arveltiin olevan likitienoilla, sillä harvoinpa ne kovan eineen
+syötyään kulkevat pitkiä matkoja. Ei kauan viipynytkään, kun jo Iivana
+Gavrilovits tuli takaisin ilmoittaen susien olevan kierrettyinä aivan
+lähellä. Joukko metsästäjiä matkusti nyt Rastilan kylään ajoväkeä
+hankkimaan. Siellä oli par'aikaa lukukinkerien vuoksi paljo kansaa
+koolla, vaan pitkän aikaa palkasta tingittyä ei kuitenkaan saatu kuin
+muutamia harvoja miehiä meitä seuraamaan. Heidän vastenmielisyytensä
+oli luultavasti suureksi osaksi syynä se, että persoilivat päästäkseen
+osallisiksi odotettaviin kemuihin. Tämä olikin ainoa tapaus, jolloin
+kansa ei mielellänsä suonut apua kun se huomasi olevan omaksi edukseen,
+että niin vahingollisia eläimiä tapettiin. Muutamia kulkijoita, jotka
+olivat Kilpilään pysähtyneet, saimme puhutelluksi ajoon osaa ottamaan,
+ja kyytimiestemme kanssa karttui meille vihdoinkin 20 ajomiestä.
+Kinokseen kuten tavallisesti piirusti Gavrilovits kartan kierroksesta
+ja piti esitelmän venäjäksi, neuvoen ampujia ja ajoväkeä miten heidän
+oli käyttäytyminen. Paljo aikaa meni neuvojen välttämättömään
+käännökseen suomeksi ja ruotsiksi. Kello 3 lähti nyt koko seurue
+liikkeelle. Muutamien satojen sylien päähän talosta asetettiin ensin
+nuo 13 metsästäjää, jonka jälkeen lukashit yhtä aikaa sijoittivat
+ajoväen molemmille puolin ampujalinjaa. Kun nämät nyt yhtyivät
+ajokaaren keskuksessa, alkoivat huudot. Toista tuntia seisoimme me
+metsästäjät liikkumattomina, vilusta väristen, ja odotimme joka
+silmänräpäys näkevämme sutten tulevan, vaan lopulla tuli ajoväki
+perille ja selville saatiin, että sudet olivatkin menneet ajon läpi.
+Meitä kummastutti kovin, ett'ei kukaan miehistä ollut nähnyt susia;
+mutta usea oli nähnyt niiden jälet kierroksessa. Lukashit vakuuttivat
+ajon tulleen suletuksi ilman että jälkiä ulos päin oli tavattu. Kaikki
+palasivat nyt taloon paitse Vasiili, joka lähetettiin ottamaan
+selville, mistä sudet olivat ulos menneet. Vähän aikaa myöhemmin astui
+tupaan ajomies, joka ei ollut läsnä, kun toiset saivat palkkansa tuosta
+hyödyttömästä avusta. Nyt kävikin selville, että mies oli jäänyt
+seisomaan sille paikalle, johon hän oli asetettu, ja äännetönnä
+katsonut, miten sudet, muutamien kymmenien askeleiden päässä hänestä,
+olivat juosseet ulos kierroksesta. Aivan ilomielin kertoi hän miten
+kaikki kolme sutta pystyssä päin ajoa kuunnellen laukkasivat erästä
+kaskiharjannetta ylös päin. Ensimmäinen oli ollut suuri "niinkuin pieni
+hevonen." Tuo tyhmä mies arveli että hänen etupäässä pitäisi saada
+maksu, koska hän oli ainoa, joka oli sudet nähnyt. Hän ihmetteli yhtä
+paljo niitä, jotka nauroivat hänelle, kuin niitä, jotka kovin sanoin
+soimasivat häntä. Olisipa hänellä ollut pyssy, niin kyllä hän olisi
+näyttänyt, kuka tässä paras mies oli, eivät vain olisi sudet kuolleet,
+jos hän kuinka olisi huutanut, yhtä vähän kuin toistenkaan huudoista
+kuolivat.
+
+Pahalla tuulella lähdimme kaupunkiin ajamaan. Milloin sitten metsästys
+onnistuisi, kun ei niinkään myötäisissä oloissa kuin tänä päivänä?
+
+Kaikki osanottajat talven innokkaihin sudenajoihin kokoontuivat
+myöhemmin illalla. Useimmat olivat päivän vastuksista kadottaneet
+kaiken toivon ja ainoastaan vastenmielisesti ottivat muutamat
+metsästäjät huolekseen seuraavina päivinä seurata lukasheja. Tiheät
+lumisateet peittivät näinä päivinä tykkänään jälet eikä tiedetty minne
+päin pedot olivat vetäyneet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Varhain aamulla helmikuun 5 päivänä matkustivat lukashit yksinänsä
+kaupungista susia vakoilemaan. Kello 1 päivällä saapui seuran
+puheenjohtajalle sana Viiralan polttimon polttomestarilta, että sudet
+taaskin olivat syöneet yhden omaisistaan ja että toiset, kolme
+luvultaan, olivat kierretyt. Sanoman tuoja oli saapunut pulskalla
+juoksijalla, joka perille tullessaan oli ihan valkeassa vaahdossa
+tuosta 16:n virstan pituisesta kovasta juoksusta. Kapula kiersi heti
+ympäri ja kello puoli kaksi lähti 4 metsästäjää matkalle. Matkalla
+kysyimme lukasheja joka talosta, vaan kukaan ei heitä ollut nähnyt.
+Ensi kerran piti siis nyt järjestää ajo ilman lukasheja. Kello 3
+nousimme ylös ajoneuvoistamme Viiralassa ja kohta sen jälkeen saapui
+kaupungista vieläkin kaksi metsästäjää.
+
+Metsävahti, joka oli sudet kiertänyt, tuli heti saapuville. Hän oli
+hyvin omituinen mies. Hänellä oli äänen kaikupohja suunlaessa jollakin
+tavoin puutteellinen ja korvasi äänen selvyyden huutamalla kaikki, mitä
+puhui. Muuten näytti hän olevan metsäelämässä karaistu, voimakas mies.
+Hänen perinpohjainen kertomuksensa tehdystä kierroksesta saattoi meidät
+siihen vakuutukseen, että sudet todellakin olivat kierretyt; mutta
+kierros oli tehty niin suuri että ajon onnistumista tuskin voi
+toivoakaan. Kaksi laajaa metsäylännettä sulki kierros sisäpuolellensa
+ja olisipa tarvittu melkoinen joukko ajoväkeä ja useita ampujia
+saadakseen tämän maapalstan suljetuki. Älykäs polttimomestari oli jo
+edeltä käsin hankkinut ajoväkeä, ja myöhäiseksi kuluneen illan vuoksi
+täytyi meidän kiirehtien vaeltaa jään yli toiselle puolen vesistöjä.
+Kulku oli erittäin vaivalloista, sillä paksun lumen alla oli uhkuvettä
+noin puolen jalkaa ja muutamin paikoin vielä enemmänkin. Molempain
+harjujen väliselle tienoolle, johon kaikki pysähdyimme, oli hyvinkin
+kolme virstaa. Jäällä ylettyi sohju ja lumi polvien yläpuolelle ja
+metsässä olivat nietokset yhä paksummat. Matkallamme näimme sen paikan,
+jossa tuo puoleksi kumppaliensa syömä susi oli tavattu. Polttomestari
+oli pannut metsään myrkytetyn koiran penikan ja jälet menivät ahmitulta
+haaskalta revityn suden luo. Tässä tapauksessa voi siis aivan varmasti
+otaksua, että susi tuli myrkytetyksi ja joko ensin kuoli ja omaiset
+sitten söivät sen tai että ne sen sairaana ollessa hyökkäsivät
+kimppuun, tappoivat ja söivät sen suuhunsa.
+
+Jouduttuamme perille molempain harjantein väliseen notkoon, rupesi
+seuran esimies johtajaksi. Hän lähetti metsävahdin ja erään toisen
+suksimiehen tutkimaan kummallako noista kahdesta metsäisistä harjuista
+sudet olivat, ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua näkyikin jo
+metsänvahti tulevan korkeata harjua alas. Komeaa oli nähdä hänen, ilman
+että lumen peittämät puut ja pensaat häntä estivät, kiitävää vauhtia ja
+molemmissa käsissään pyssyänsä heiluttaen, laskevan tuota auringon
+väririkkaassa loistossa säteilevää jyrkännettä alas. Tuolla kaukana
+harjun nyppylällä hän ensin näkyi, vaan muutamien silmänräpäysten
+jälkeen oli hän jo perillä. Hän alkoi heti huutavalla äänellään kertoa,
+että susi oli kierrettynä järvestä etäämpänä olevalle harjulle. Juuri
+kun ampujain ja ajoväen asettamisen piti alkaa, saapui siihen eräs
+metsästäjä, joka myöhään ja aivan yksin oli lähtenyt kaupungista. Hän
+oli niin kovin kiiruhtanut matkaansa hyyhmässä ja kinoksessa voidakseen
+ajoissa saavuttaa meitä, että hän tuskallisesti läähöttäen vaipui
+nietokseen ja oikein kähisi hengittäissään. Hän pyysi meitä
+viivyttämään lähtöämme, kunnes hän oli niin paljo toipunut, että voi
+seurata mukana. Heitettyään päältään lyhyen lammasturkin, höyrysi hänen
+ruumiinsa talvikylmässä, kuin juoksijahevonen lopetetun kilpailun
+jälkeen. Sillä välin kun metsänvahti sijoitti ajoväkeä saadun neuvon
+mukaan, järjesti meidän puheenjohtaja ampujoita. Hän asetti
+viimeksi tulleen toverin sille paikalle, jonka hän luuli tarjoovan
+parhaat toiveet. Päätös osoitti hänen harkinneen oikein, sillä
+muutamia minuuttia ajon alkamisen jälkeen tappoikin meidän innokas
+metsästysveljemme ensi laukauksella suden 30 askeleen päästä. Kun ajo
+oli tullut perille ampujan luo, kokoontuivat kaikki ammutun hukan luo
+ja yleinen ilo metsästyksen menestymisestä ilmausi tuommoisissa
+tilaisuuksissa tavallisella tavalla.
+
+Ajomiehet väittivät nähneensä kierroksessa useiden susien jälet; mutta
+pimeä oli nyt jo likellä, ja ajetun kierroksen tarkastuksesta ei tänä
+päivänä voinut tulla mitään.
+
+Onnellista ampujaa, joka pitkän talven sodissa oli uhrannut paljo aikaa
+ja vaivaa, kunnioitettiin taistelutantereella ilman huomattavaa
+kateutta, kaadetun suden arveltiin varmasti olevan juuri tuon joukon
+ison johtajan.
+
+Hyvällä mielellä takaisin Viiralaan palatessamme, eivät nietokset ja
+hyyhmä enää tuntuneetkaan niin vaikeilta. Hukkaa metsästä kulettaissa
+astui aina uusia kantajia sijaan, kun entiset väsyivät. Viiralassa
+kiitettiin kaikkia, jotka hyväntahtoisesti olivat olleet apuna
+metsästyksen onnistumiseen, etupäässä polttomestaria, ja metsänvahdille
+sekä sanoman kaupunkiin viejälle jaettiin sopivia palkintoja.
+
+Kun susi oli saatu kiinni sidotuksi etumaisen reen kuskilaudalle,
+lähdettiin vihdoin paluumatkalle. Kello 7 illalla ajoimme kaikki
+kaupungin kievariin. Kynttiläin ympäröimänä asetettiin susi
+näytteille keskelle huonetta ja puolen tunnin kuluttua ympäröi sitä
+katselunhalukkaita herroja ja vallasnaisia. Kaikkien läsnä olevien
+metsästäjäin tarkastaessa punnittiin se nyt ja mitattiin. Paino oli
+runsaasti 6 leiviskää; -- pituus hännän nenästä, karvoja lukematta,
+kuonon kärkeen juuri 11 korttelia; -- pääkallon takimmaisesta osasta
+kuonon kärkeen 14 tuumaa; -- korkeus sä'än yli 31-1/2 tuumaa ja ympärys
+etujalan lapaluun takaa 42 tuumaa.
+
+Kun Iivana Gavrilovits ja Vasiili koteusivat turhalta retkeltään
+Sääjärvelle päin, tulivat hekin kievariin. Suden sanoivat he varmaan
+olevan sen suuren uroon, joka parvea johti; alkujaan arvelivat he
+parveen kuuluneen yhdeksän petoa, mutta nyt siitä ei ollut jälellä kuin
+yksi naaras. Monta kertaa valittivat he, ett'eivät saaneet osaa ottaa
+"bolshoi jusin" tappoon, vaan ilmoittivat kuitenkin suurta
+tyytyväisyyttään siitä, että susi, suurin mitä he koskaan olivat
+nähneet, oli saanut surmansa. He arvelivat yksinäisen naaraan nyt
+helposti voitavan käsiin saada, tulevaisuus osoitti, ennustivatko
+oikein.
+
+Myöhemmin kokoontuivat maljan ympärille iloiseen iltamaan kaikki talven
+muistettaviin sudenajoihin osaa ottaneet. Lukasheja, jotka pahaksi
+onneksensa olivat olleet poissa sanoman tullessa Viiralasta,
+lohduteltiin sillä että olimmehan heidän johdollaan edistyneet siihen
+määrin, että jo omin voiminkin voimme saattaa talvisen sudenajon
+onnelliseen loppuun.
+
+Seuraavana päivänä matkasivat muutamat metsästäjät lukashien kanssa
+kierrosta tarkastamaan ja huomattiin ainoastaan yhden suden olleen
+kierroksessa. Se oli monta kertaa kääntynyt ajoon päin ja nähtävästi
+aivan vastenhakoisesti mennyt ampujia kohden; siinä syy, miksi
+ajoväki luuli nähneensä useiden susien jälet kierroksessa. Minne
+tuo yksinäinen naaras oli paennut, siitä ei tällä retkellä voitu
+selkoa saada. Luultavasti oli se paennut jotakin sellaista tietä
+myöten, jolta kulkiat olivat hivuttaneet jälet pois. Seuraavina
+päivinä olivat lukashit tiedustelemassa, vaan vasta viisi päivää
+myöhemmin ilmoitettiin meille, että eräs rouvasihminen oli
+puolispäivälliskävelyllään Perttulan seudulla nähnyt suden; molemmat
+lähtivät vastakkaiseen suuntaan toisiansa pakoon. Lukashit ja useita
+metsästäjiä ajoi sutta takaa joka päivä, vaan kierretyksi sitä ei
+kuitenkaan onnistuttu saada. Päivälläkin oli se liikkeessä ja etsi
+kadonneita omaisiaan. Eräänä yönä oli se syönyt kovasti myrkytettyä
+koiranpenikkaa, ja kun sittemmin kovan lumentulon perästä jälkiä ei
+enää voitu löytää, otaksuttiin sen heittäyneen kuolemaan johonkin
+syrjäiseen soppeen.
+
+Kaikki yhdeksän sutta olivat nyt siis hengiltä ja lukasheja piti nyt
+kiitellä ja laskea heidät kotiin isäntänsä luo Hollolaan; mutta sitä
+ennen päätimme kuitenkin jonakuna päivänä lähteä liikkeelle ja koetella
+kiertää ja tappaa jonkun ketun. Olimme koko talven niin tunnollisella
+uutteruudella toimittaneet sudenajoa, ett'emme koko aikana tahtoneet
+käyttää lukashien emmekä myös omaa aikaammekaan tuohon huvittavaan
+ketunjahtiin.
+
+Viisi metsästäjää ja molemmat lukashit lähtivät eräänä kauniina aamuna
+matkalle ja niin majouduimme Pietilään, sillävälin kun Iivana
+Gavrilovits ja Vasiili kumpainenkin omalla suunnallaan vasemmalla
+puolen tietä koetti etsiä jälkiä ja kiertää Mikko-veitikkaa. Tunnin
+odotettuamme päätimme itse koettaa Hattelmalanharjun sivuharjanteilla
+ja vesistön välillä. Meistä oli ainoastaan kaksi ottanut mukaansa
+sukset, ja nämä kaksi lähtivät nyt jälkiä etsimään, Parin tunnin
+kuluttua palasivat he ilmoittaen ketun olevan kierretyn Perttulan
+seudulla jonkun matkan päässä sieltä. Kierrokselle mennessämme
+tapasimme lukashit; mitään vereksiä jälkiä eivät he olleet löytäneet.
+Lähimmistä taloista saimme 10 ajomiestä ja kohta seisoimme
+sijoitettuina eräälle metsänkielekkeelle, joka yhdisti laajan metsäisen
+harjun suuren metsän kanssa. Ajo alkoi, vaan oikea sivu vetäysi heti
+kierroksen sisäpuolelle päin ja eroitti siten meidät ampujat muusta
+ajosta. Ajon kestäessä jätimme sen tähden paikkamme ja menimme oikealle
+kädelle. Meidän nähden vilisti Mikko suurta metsätöntä ylännettä ylös
+ja kun ei muukaan auttanut pujahti se muutaman torpan kautta maantien
+yli ja katosi toisella puolella isoa lakeaa maata olevaan metsään.
+Lähinnä olevat erottivat selvään, että se oli iso, tummankarvainen
+kaunis kettu. Ajoimme takaisin kaupunkiin suutuksissamme siitä,
+ett'emme parin poika nulikan tottelemattomuuden ja tyhmyyden vuoksi
+onnistuneet yrityksessämme.
+
+Seuraavana päivänä lähtivät lukashit Hollolaan ja metsästysten
+arveltiin loppuneen nyt täksi talveksi; mutta suureksi ihmeeksemme
+saapui seuraavina päivinä sanomia, eri tahoilta, että suden jälkiä muka
+oli nähty niillä tienoilla, joilla noita pitkällisiä metsästyksiä oli
+toimitettu.
+
+Tuollaisen viestin johdosta matkustikin muutamia metsästäjiä eräänä
+päivänä niitä tarkastamaan, vaan perille tultuaan huomasivat he tuossa
+paksussa, pehmeässä lumessa vain jäniksen jälet ja taas raukesivat
+kaikki sudenajon toiveet tämän talven ajaksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aamulla helmikuun 25 päivänä toi tunnettu luotettava mies sanoman
+Welssin myllyltä, että yön aikana oli kaksi sutta kulkenut läpi
+kartanon ja sitten tietä pitkin vaeltanut metsään Katumaanjärvelle
+päin. Seitsemän metsästäjää lähti heti liikkeelle, eikä kovin kauas
+kaupungista tultukaan, kun jo tapasimme noiden kahden suden jälet,
+joita myöten seurasimme myllylle. Hukat olivat tirkistäneet molemmista
+akkunoista tupaan ja tarkastelleet navetan ovea. Koko yön oli satanut
+lunta, vaan jälet olivat kuitenkin kaikkialla puhtaat ja lumettomat.
+Sudet olivat siis olleet liikkeellä jokseenkin myöhään aamulla.
+Tottumuksen avulla, jonka jälkien arvostelemisessa jo olimme
+saavuttaneet, päätimme niiden olevan avioparin ja uroon mahdottoman
+ison. Muutamat luulivat yksinäisen naaraan vielä olevan elossa ja
+menneen uusiin naimisiin; toiset taas että uusia susia oli tullut
+seudulle.
+
+Kolmessa reessä ajaen seurasimme jälkiä metsätiellä. Renki Otto, joka
+oli sanoman kaupunkiin tuonut ja jonka useat metsästäjät tunsivat
+reippaaksi apulaiseksi jänisjahdeillamme, otettiin oppaaksi, sillä hän
+tunsi hyvin kaikki tänä talvena ajetut metsätiet tienoolla, johon mekin
+syksyn metsästyksien jälkeen olimme jossakin määrin perehtyneet.
+Lopulla löysimme paikan, jossa sudet olivat poikenneet tieltä niityn
+yli varemmin ajetulle, lumen peittämälle tielle. Luultavasti
+lepäsivätkin ne likitienoossa jollakin metsäisellä mäellä, vaan
+kuitenkin päätimme kahdessa eri joukossa ajaa vastakkaisille tahoille;
+saartaa joku suurempi piiri ja tavata toisemme kolmen virstan päässä
+paikalta Nautalammin rannalla olevassa mökissä. Erittäin huonoja
+teitä ja paksussa lumessa tallustaen saavuimme mainittuun mökkiin
+minkäänlaisia jälkiä tapaamatta, ja sudet olivat siis ympäri ajetun
+maapalstan sisäpuolella; mutta kierros oli ajon toimittamista varten
+liian avara. Päätettiin sen tähden, että yksi rekikunta ajaisi johonkin
+metsä-ajoon käytettyä, paraiksi ajokelvollista tietä myöten, joka meni
+keskeltä kierroksen halki, ja sitten yhtyisi toisiin sillä paikalla,
+jossa sudet olivat poikenneet tieltä ja ensimmäinen ajokierros
+aloitettu. Jälkiä löytämättä toimeenpantiin tämäkin; kierros oli nyt
+vähennetty puoleen ja sitä voitiin siis, vaikka se olikin jokseenkin
+iso, kaikissa tapauksissa käyttää ajon toimittamista varten.
+Äänestyksen kautta päätettiin kuitenkin, että seuran harjautunein ja
+taitavin suksimies Oton kanssa oman arvionsa mukaan vieläkin
+pienentäisi kierrosta ja samalla kertaa neuvoisi Ottoa, miten hänen
+tulisi asettaa ajoväki, jonka me sillä välin hankkisimme Paavolan ja
+Kappolan taloista, muutamien virstojen päässä Katumaanjärven rannalla.
+
+Tässä tarkoituksessa lähtivät nyt kaikki kolme rekeä matkalle ja
+palasivat 15 miehen kanssa kierroksen lähtöpaikalle samaan aikaan kun
+reipas toverimme Oton kanssa hyväntuulen näköisinä ehättivät
+kokouspaikalle. Sudet olivat aivan likellä ja kierros ei ollut
+puoltakaan virstaa läpimitaten.
+
+Vanhan tavan mukaan otti seuramme puheenjohtaja ylipäällikkyyden,
+neuvoi ajoväkeä ja antoi numerot ampujille. Eräällä ajoväkeen ai'otulla
+kiertävällä puutarhurilla ja tunnetulla salametsästäjällä oli
+yksipiippuinen kivääri ja hän pyysi päästä ampujain joukkoon. Vaikka
+useat metsästäjät puoleksi vastustivat, asetettiin hän kuitenkin
+ampujarivin oikealle sivulle. Miehen metsästäjänylpeys näytti tuosta
+epäluottamuksen lauseesta loukkautuvan ja hän kuului murahtavan jotakin
+siitä kuka tässä paras ampuja oli.
+
+Hiljaa ja varoisesti toimitettiin metsämiesten ja ajoväen sijoitus
+pehmeässä lumessa. Metsästäjät seisoivat 80 à 100 askeleen päässä
+toisistaan. Kun ajo Oton antaman merkkihuudon jälkeen alkoi, ihmetteli
+jokainen kierroksen pienuutta. Kuitenkin seisoimme tovin aikaa
+jännityksellä turhaan odottaen sutten ilmestymistä. Vihdoinkin paukahti
+laukaus oikealla siivellä ja ajoväen huudot sillä puolen ilmoittivat
+susien sieltä yrittävän päästä ajon läpi. Kohta sen jälkeen tuli susi
+syvässä lumessa laukaten pyssymiehiä n:o 1 ja 2 kohden oikealla
+siivellä. Kaikki neljä laukausta jyrähti aivan perätysten, vaan tielle
+tultuaan juosta kuopasi susi kolme jalkaa likeltä n:o l:stä, joka ei
+vielä ennättänyt saada piippuihin uusia patroonia, ennen kuin peto
+muutamien askelein päässä hänen takanansa kaatui hengetönnä maahan.
+
+Ajoväki tuli lopulta ampujariville ja nyt saimme tietää molempain
+sutten tulleen puutarhuri-nahjusta kohti, mutta tämäpä oli tuolla
+isoreikäisellä kiväärillään, jossa oli kaksi luotia, ampunutkin jo
+pitkän matkan päähän, vaikka sudet tulivat suorastaan häntä kohti.
+Laukauksien jälkeen meni uros oikeanpuolisen ajon läpi, vaan naaras
+heittäysi onneksi takaisin kierrokseen ja sai surmansa.
+
+Puutteellisista ja kuluneista hampaista voimme päättää emäsuden
+jokseenkin vanhaksi. Sutten leposijalla oli nähty veripilkkuja lumessa,
+jotka juuri osoittivat kestävää kiiman aikaa. Hedelmällinen nainen oli
+siis jo alussa saatu rikotuksi; mutta urossusi ehkä arveli paetessaan:
+"Jos kadotankin yhden, niin onpa tuhat jälellä." Me ajattelimme:
+"Parempi onni ensi kerralla."
+
+Me läksimme kaikki Paavolaan. Kansaa kokoontui ammutun suden ympärille
+ja kaikki ilmoittivat tyytyväisyyttään siitä että herrasväki oli saatu
+estetyksi asettumasta tienoolle. -- Ajoväelle, joka tällä kertaa oli
+hyvin täyttänyt tehtävänsä, annettiin kiitoslauseita ja maksettiin
+hyvästi; Otto taas, joka toi sanan kaupunkiin ja asetti ajoväen, sai
+erityisen lahjan. Puutarhuri katosi samalla kuin susikin, jonka hän
+pelästytti kierroksesta.
+
+Kello 5 olimme kaupungissa. Oli sunnuntai ja ihanan auringonlaskun
+aikana paljo kansaa liikkeellä, Vähää ennen ammuttu iso koirassusi oli
+vielä kettämättä ja molemmat asetettiin nyt rinnatusten kievarin
+kartanolle, jossa suuri väen paljous myöhään illalla katseli niitä.
+
+Me metsästäjät vietimme kuten tavallisesti onnistuneen metsästyspäivän
+jälkeen illan yhdessä. Iloamme tapetusta naarassudesta häiritsi
+kuitenkin ajatus että uroon onnistui päästä pakoon. Kukaan ei olisi
+halunnut tänä iltana olla puutarhurin housuissa.
+
+Pakoon päässyttä koirassutta päätettiin kaikella innolla ajaa takaa, ja
+kello 11 illalla matkusti kolme metsästäjää Heinäkankaan tien
+pohjoispuolella oleviin metsiin koettamaan ulvomalla vietellä sutta,
+jonka otaksuttiin ikävöivän rakasta puolisotaan. Ilma oli kolkko ja
+tuuli vinha, vaan kirkas kuutamo elvytti toiveita. Likellä Welssiä
+kuulusti kuin susi olisi vastannut, vaan tuulen tohina eksytti heitä.
+Vasta myöhemmin paluumatkalla kaupunkiin, havaitsivat he jälistä, että
+susi todellakin oli heidän ulvonnastaan lähestynyt ja pitkin erästä
+kujaa tullut isolle maantielle ja luultavasti nähnyt metsämiehet sekä
+sitten paennut idänpään metsiin.
+
+Päivä päivältä seurattiin nyt jälkiä onnistumatta kuitenkaan kiertää
+petoa, joka myötäänsä oli liikkeellä, enimmiten maantiellä. Luultavasti
+etsi se vieläkin naarasta, sillä se palasi usein sen metsän läheistöön,
+jossa naaras ammuttiin. Aamulla maaliskuun 1 päivänä söi se
+strykniinillä myrkytetyn haaskan; mutta syönnin koko seuraus supistui
+muutamiin vähäpätöisiin oksennuksiin. 7:n päivän aamuna oli se syönyt
+itsestään kuolleen sian ja kaksi seuran jäsentä kiersi sen Aulangon
+metsässä kolme virstaa kaupungista. Viesti lähetettiin heti ja paljo
+metsämiehiä saapui kohta paikalle, vaan ajoväkeä sijoittaessa pelästyi
+susi ja pötki tiehensä. Moni metsästäjä oli ilman suksitta ja
+huppuroitseminen tuolla karulla kivikkomaalla kolmen jalan paksussa
+lumessa oli tällä kertaa erittäin vaikeaa. Pysyttiin kuitenkin
+päätöksessä saattaa loppuun tämä viimeinen sudenajo tienoolla ja pitkät
+matkat ajettiin petoa takaa Hauhon pitäjääsen, kunnes se 18 päivänä
+taas kierrettiin pohjoispuolella Aulangon järveä. Kutsumusta noudatti 9
+metsämiestä ja 15 ajomiehen kanssa toimitettiin ajo. Susi tuli
+ampujarivin oikealle siivelle, haavoitettiin kahdella laukauksella ja
+verissään juoksi se sitten sivusmiesten ohitse. Tämä, joka seuraan
+kuulumattomana metsästäjäpukunsa nojassa oli saanut paikan
+ampujarivissä, tunnusti sittemmin suoraan, ett'ei hän ennen ollut
+ampunut muihin kuin maalitauluihin. Kymmenen jalan päästä ampui hän
+päin mäntyyn, ja lähti huutaen juoksemaan suden jälkeen, joka
+hiljalleen kahlata töpösteli paksussa lumessa eteenpäin.
+
+Kuusi metsästäjää seurasi heti jälkiä, osaksi ajaen, osaksi hiihtäen,
+aina Vanajan ja Hauhon pitäjien väliselle rajalle ja palasi vasta
+pimeän tultua kaupunkiin, Seuraavana päivänä lähti kaksi metsästäjää
+liikkeelle jatkaen jälkien seuraamista siltä paikalta, johon ne eilen
+illalla oli jätetty. Joka paikassa, missä susi oli mennyt pois tieltä,
+yritettiin sitä kiertää, vaan vasta myöhään iltapäivällä onnistui se.
+Toinen metsästäjistä asettausi kierretyn metsän läpi tulevan tien
+suulle ja toinen hiljaa huudellen ajoi jälkiä myöten. Aivan oikein
+tulikin susi tietä myöten, vaan toinen latinki petti, toinen sattui
+takapuoleen, ja silloin pakeni hurttakin tietä pitkin jäälle. Kun me,
+metsästäjäin kaupunkiin palattua, saimme kuulla, mitä sinä päivänä oli
+tapahtunut, herätti tuo vielä entisten lisäksi tullut tapaturma sitä
+enemmän suuttumusta, kun pyssyn vähin olisi odottanut pettävän
+ollessaan arvossa pidetyn metsästäjän ja semmoisen ampujan käsissä,
+joka oli tunnettu hyvistä kivääreistään ja suuresta kätevyydestään.
+Lukossa se oli sentään vika ollut, ja se se oli onnettomuuden
+tuottanut.
+
+Seuraavana päivänä satoi lunta, vaan kaksi metsästäjää matkusti
+kuitenkin tuon pitkän matkan eilispäivän tapaturman näyttämölle ja
+kolme penikulmaa kaupungista löysivät he vihdoinkin paikan, jossa susi
+oli poikennut tieltä. Kello 11 olivat he kiertäneet suden, vaan kierros
+oli liian iso ja he katsoivat tarvittavan paljo pyssymiehiä ajoon.
+Toinen matkusti sen tähden kaupunkiin lisäväkeä hakemaan ja toisen oli
+sillä aikaa hankkiminen lähimmistä taloista ajomäkeä. Kymmenen
+metsästäjää lähti heti jouduttavaa ravia ajamaan tuota kolmen
+peninkulman pituista matkaa kaupunkiin ja vähää ennen hämärää
+saapuivatkin he perille. Jälelle jäänyt pyssymies oli sillä välin
+hyväntahtoisuudessaan halunnut lohkaista kierrosta pienemmäksi, vaan
+tulikin sitä tehdessään sutta liian likelle ja säikäytti sen pois.
+Hyvin ärsytetyllä mielellä palasivat kaikki takaisin kaupunkiin lunta
+kovasti pyryyttäessä. Yksi metsästäjistä jäi paikalle ja koetti
+tuiskussa kauvan seurata jälkiä, mutta kohtasi lopulla semmoisen vaivan
+noissa keräytyneissä kinoksissa, että hädin tuskin pelasti itsensä
+erääseen torppaan.
+
+Tämän jälkeen ei voitu enää tuon niin innokkaasti ajetun ja viidellä
+latingilla ammutun suden jälkiä löytää, vaikka monta päivää ahkerasti
+tiedusteltiin, ja kaikki jäivät nyt siihen luuloon, että se niistä
+kolmesta laukauksesta, jotka nähtävästi olivat siihen sattuneet,
+vihdoin oli kuollut ja lumimyrsky yöllä maaliskuun 19 ja 20 päiväin
+välillä sen sitten haudannut paksuihin kinoksiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kysymykseen, miten metsästykset Hollolassa olivat onnistuneet, ilmoitti
+lukashein isäntä, että maaliskuun ajalla oli kierretty monta kettua,
+jotka osaksi hän itse osaksi myöskin lukashit olivat ampuneet. Neljä
+vanhaa sutta oli monena vuonna oleskellut niillä tienoin, missä Iitin,
+Nastolan ja Orimattilan pitäjät yhtyvät. Tammikuulla 1882 oli yksi emä
+ammuttu ja sittemmin oli ainoastaan kaksi sutta tiettömissä. Eräs
+suutari Perheniemen kylästä on vuosittain ottanut pennut niiden
+pesästä, vaan niin kuin näyttää tahallaan säästäneen vanhemmat. Hän oli
+kahtena viimeisenä vuonna kantanut 1,200 markkaa palkkioina ja olisi
+kai vieläkin halunnut jatkaa sitä menoa. Kolmen viikon ajalla
+toimeenpanivat lukashit metsästyksiä noita kahta sutta tappaakseen.
+Monen onnistumattoman yrityksen jälkeen onnistui Iivana Pakljan vihdoin
+kiertää ne ja kaataa molemmat kahdella laukauksella. Uros tuli edellä
+ja sai ensi laukauksen rintapäähänsä, vaan jatkoi matkaansa, Iivanalla
+oli tarpeeksi mielenmalttia, niin että hän, ollen vakuutettuna pedon
+haavan kuolettavaisuudesta, ampui toisen laukauksen naaraasen, joka
+jäikin paikalle. Uroon löysi hän muutamien satojen sylien päässä
+kuolleena. Se oli suurin, minkä Iivana koskaan oli nähnyt. Peto painoi
+121 naulaa ja pituus kuonosta hännän nenään oli 6 jalkaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sitten kun sudenajot täksi talveksi olivat lopullisesti päätetyt,
+kutsuivat kaupunkilaiset huhtikuun keskivaiheilla kaikki osanottajat
+pitoihin. Tahdottiin siten osoittaa myötätuntoa sitkeälle työlle ja
+muutenkin metsästysseurain seurattavalle tavalle, jolla paikkakunnan
+metsästäjät olivat toimineet hyvän asian, susien hävittämisen, vuoksi.
+
+Luotettavaa lukua ei vielä voi saada siitä miten monta sutta tänä
+talvena on tapettu; mutta mikäli sanomalehdistä on saatu tietää, on
+innokkaita ajoja toimeenpantu yli koko maan, ja luultavasti ei ennen
+koskaan ole niin paljo susia yhtenä talvena kaadettu. Sopii toivoa,
+ett'ei tämä innostus tule jäähtymään. Tieto siitä tavasta, miten petoja
+kierretään, tulee, kun se nyt kerran on toteutunut meillä, aina yhä
+enenemään. Jos maanmiehet kerran itse yleisesti ja todenteolla ryhtyvät
+asiaan, niin ei monta vuosikymmentä viipyne, ennen kuin maa on kokonaan
+vapaa siitä veron rasituksesta, jonka hukat tähän asti ovat sieltä
+perineet, eikä maine Suomessa tapahtuneista, kauhistavista
+lapsenryöstöistä enää kierrä ympäri maailmaa.
+
+
+
+
+
+
+OSA II.
+
+[1888.]
+
+
+
+
+ONKIMARETKI KANKAISTEN JÄRVELLE.
+
+
+Kesällä 1881 kävin ensikerran Kankaisten järvellä, ja useat kerrat
+olivat onkimaretkeni jokseenkin onnistuneita. Tulin näin siihen
+vakaumukseen, että järvi kyllä oli kalaisa ja voisi, jos keinotekoisia
+ongintapaikkoja laitettaisiin, tarjota erinomaisen hyvän paikan
+onkimiselle. Saadakseen kaloja yksiin paikkoihin kokoontumaan ei oltu
+mitään tehty; tosin oli keskellä järveä eräs kari, vaan sekin oli liian
+laaja ollakseen minään erityisenä veden asukasten kokouspaikkana.
+Seuraavana talvena upotutin eri syvyyksille järveä risumurrokkoja ja
+keväällä lisättiin niihin vasta lehdelle puhenneita koivuja ja haapoja.
+
+Toissa kesänä kesäkuun 2 päivänä lähdin koettamaan onkimista uusilta
+murrokoiltani, ja tämän retkenipä nyt juuri aionkin kertoa. Yksi ainoa
+köyhä mökki sijaitsee tuon kauniin metsälaiteisen järven rannalla ja
+tähänpä oli edellisenä kesänä pieni uusi tupa rakennettu, jonka tuvan
+ystävällinen torpanväki kernaasti heitti minulle yömajakseni. Illalla
+noin kuuden aikana saavuin minä mökille, jossa vanhemmat ja lapset
+minua tervetulleeksi toivottivat. Neljätoista vuotias poika Vihtori,
+sama, joka metsässä meitä opasteli koettaessamme niillä seuduin kiertää
+susia, loisti ilosta kuullessaan, että hän sai tulla mukaan veneeseen.
+Saatuani kaikki kapineeni tuossa pienessä tuvassa järjestykseen ja
+onkimaneuvoni kuntoon menin mökkyrin ja Vihtorin kanssa rantaan
+varustelemaan onkimavenettä, jonka olin sinne joku aika sitten
+kuletuttanut. Olin käskenyt että vene heti perille tultua
+työnnettäisiin vesille turpoamaan, mutta tätä käskyäni ei oltu toteltu,
+ja senpä tähden täytyikin nyt sivellä talilla kaikki liitokset ja
+saumat sisäpuolelta, jos mieli sitä seuraavana päivänä voida käyttää.
+Isäntä työskenteli koko illan sen kanssa ja Vihtori tuli mökin ruuheen
+soutajakseni. Sousimme niille paikoin, jossa järvi puron kautta purkaa
+vetensä, ja saadaksemme täkyjä huomispäiväksi heitimme hienoimmat
+onkineuvomme veteen; mutta vuoden aika oli vielä liian varhainen ja
+vesi liian kylmää, joten pienemmät kalat eivät vielä olleet nousseet
+rannikoille. Me muuttauduimme paikalta toiselle ja koettelimme, mutta
+sama huono menestys kaikkialla; ainoastaan muutamia ahvenia saimme,
+vaan nekin olivat kovin isoja ongen syötiksi, enkä koukkujakaan aikonut
+tällä kertaa heittää. Ilta oli kuitenkin ihana, ja minua huvittikin
+suuresti nuo retket kaikille ennen tunnetuille rannoille. Laululinnut
+visertelivät, käki kukkui, ja ulapalla näkyivät helakanvalkoiset tirrat
+leijailevan iltaruskon valaisemain pilvien ja niiden peilikirkkaaseen
+järven pintaan kuvautuvien varjojen välillä. Olin sinä suvena ensi
+kertaa veneessä ja tunsin taas saman suloisen ja omituisen mielialan,
+johon luonnon samalla elinvoimaa uhkuva kuin rauhaisa ihanuus ennenkin
+oli minut saattanut. Sousimme vihdoin tuonne suurelle karille, johon
+murto oli tehty neljän sylen syvyydelle, ja niin laskimme kiviriipan.
+Otin kiposta ahvenen, panin sen pitkäsiimaiseen nokkaseen ja
+heikettyäni ongen veteen ojensin sen Vihtorille, sillä aikaa kun itse
+ongin paino-ongella. Neuvoin häntä, että hän heti kohta, kun tunsi
+nykäistävän, voimakkaasti heilauttaisi raskasta ja jäykkää vapaa; täten
+kun näet on tapana koukulla onkiessa vastata nykäisyä; koukku tarttuu
+silloin nieliäkalan suunlakeen. Samassa kavahti poika seisoalleen
+veneessä molemmin käsin tarttuen vapaan. Omituisen vakavalla äänellä
+hän samassa huusi: "se on iso kala." Kaikin voimin koki hän vastaan
+ponnistella, mutta yhä alemmaksi painui vapa. En uskaltanut minäkään
+tuossa vaaruvassa purressa jättää paikkaani perässä, vaan kehoitin
+kiihkoisasti Vihtoria ojentamaan vavan minulle; hän yrittikin minua
+lähestyä, vaan se ei onnistunut. Nojautuen polviini ojentausin vihdoin
+eteenpäin ja sain vavan kiini silloin, kun sen latvapuoli jo oli
+syvälle veteen notkistunut. Kauan aikaa sain panna kaiken voimani
+liikkeelle pitääkseni vapaa, niin että se siiman kanssa muodosti
+kulman, seikka, joka välttämättömästi on vaarin otettava, sillä jos
+hauki ne kerran olisi vedessä suoraan linjaan saanut, niin olisi joko
+siima katkennut tai koukku kalan suusta irroittunut. Useat kerrat sain
+tuon mahdottoman suuren kalan veden pinnalle, vaan niin etäällä
+veneestä se aina pysytteli ett'ei Vihtori haavilla ylettynyt.
+Vähitellen näyttivät hau'en voimat kuitenkin vähenevän ja sen liikkeet
+tulivat yhä heikommiksi; minäkin olin aivan hengästyksissä
+pitkällisestä kamppailusta. Vihdoin viimein onnistuin varovaisesti
+saamaan tuon häikäleen veden pinnalle veneen viereen, ja Vihtori seisoi
+haavinsa kanssa valmiina; mutta liikutettuna hetken vakavuudesta kun
+oli, käyttäysi hän niin taitamattomasti, ett'ei tarpeeksi syvälle
+veteen pistänytkään haavia, vaan pukkasi haavin puitteella vasten
+hau'en suuta, juuri sille kohdalle, johon koukku oli tarttunut. Kala
+sätkäytti voimakkaasti purstollaan, niin että vesi pärskyi ympärillä,
+ja koukkukin irtausi leu'astaan. -- Muutaman osan sekuntia lepäsi se
+ihan suorana veden pinnalla ja ui sitten hiljalleen pois; juova vedessä
+osoitti vaan sen tien.
+
+Vahingostamme mykkinä katselimme, Vihtori ja minä, hyvän aikaa toinen
+toistamme. Minä ensiksi äänettömyyden katkaisin ja aloin moittia häntä
+haavin nahjusmaisesta käyttelemisestä. Itkunsa niellen vastasi poika;
+"isä voi kyllä todistaa, ett'ei tuota haukia koskaan saada järvestä
+ylös. Se on isältä vienyt monta uistinta, ja kylän vanha isäntä kertoo
+sen särkevän kaikki pyydykset, niin hyvin verkot kuin rysät." --
+Rantalan seppä sai sen kyllä puoleksi veneeseensä, vaan yrittäissään
+käsin tarttua sen niskaan, putosivat sekä hauki että seppä järveen;
+hauki jäi sinne, ja seppä sai tuon heilakan ruuhen kanssa, johon
+järvellä oli mahdoton nousta, uimasissaan haalautua maihin. Vihtori
+arveli, että sama onnettomuus olisi kohdannut meitäkin, jos olisimme
+tuon noidutun hau'en saaneet veneeseemme. "Sen näyttäytyminen ennustaa
+aina onnettomuutta", virkkoi hän; "viime kesänä vei se uuden uistimen
+isältä, ja samana päivänä repi susi lehmän Kontuvuorella, toisella
+puolen järveä." Vallan varmana mainitsemainsa esimerkkien
+todenperäisyydestä, kun hän tuntui olevan, heitin kaikki vastaväitteet
+sikseen. Tämänpäiväinen seikkailumme vakuutti hänet yhä varmemmaksi
+luuloonsa, ett'ei tuon hau'en laita ollut oikea.
+
+Aurinko oli jo laskeumaisillaan, kun nostimme kiviriipan ja sousimme
+kotia, kaunis ilta ja virkistävä seikkailu todellakin erinomaisen ison
+hau'en kanssa olivat saattaneet minut mitä iloisimmalle tuulelle.
+
+Rannalla työskenteli vielä torppari veneen kanssa saadakseen sitä
+kuntoon huomispäiväksi. Pysähdyin siihen häntä auttamaan ja lähetin
+Vihtorin noutamaan tuvasta eväspussia. Pian oli venekin kunnossa,
+perässä ja keulassa olivat kiviriippain nuorat pujotetut väkipyöräin
+ympärille, airot, vavat, haavit, liera-astiat, kaikki olivat
+paikallaan. Sillä välin kun Vihtori teki tulta rannan kivikolle,
+valmistin minä aterian eräälle laakakivelle pitkällisen iltaruskon
+valaisemien puiden suojaan, jotka tuolle lämpimissä, vaihtelevissa
+värinvivahduksissa kimaltelevalle vedenkalvolle loivat pitkiä
+varjojansa. Illallinen maistui meistä oivalliselta, ja muorin raitis,
+parahiksi hapan kalja uudesta katajaisesta tuopista oli herkkuinen,
+virvoittava särpimemme. Ukon kanssa sytytimme sen jälkeen sikaarimme ja
+kotvan aikaa istuimme rannalla erityisistä maanviljelys-taloudellisista
+kysymyksistä keskustellen. Aurinko oli jo laskeutunut, jättäen
+jälkeensä luoteiselle taivaalle punertavan hohteen, joka tänä vuodon
+aikana sammuu vasta silloin, kun aamunkoi koillisessa syttyy. Valkeilta
+pilkuilta näyttivät kalalokit luodon yksinäisillä kivillä tuossa
+himmeässä maisemassa. Lämpimän päivän jälkeen vielä viivyttelevä auer
+edensi esinettä ja teki valonkin niin kummallisen salamyhkäiseksi.
+Vihtori porskutteli rannalla, sillä välin kun Hiltu kädet ristissä
+polvellaan istui eräällä ulkonevalla kivellä veljeänsä kadehtien.
+Häveliäisyys esti 13-vuotiasta tyttöä minun läsnäollessani tottelemasta
+veljensä kehoitusta, että seuraisi hänen esimerkkiänsä. Kysymykseeni
+oliko vesi kylmää, vastasi Vihtori, että illalla on vesi aina paljo
+lämpimämpää kuin päivällä. Järvestä tultuaan, värisivät kuitenkin hänen
+päivettyneet jäsenensä, ja hän oikein kiiruhti vaatteitansa päällensä
+pukemaan.
+
+Levolle mennessämme oli jo käki ja laululintuset vaienneet; ainoastaan
+laulurastas lasketteli omituisia säveleitään ja ruisräähkä
+yksitoikkoista narskutustansa.
+
+Aurinko oli jo noussut, kun Vihtori herätti minut, sanoen äitillä
+kahven jo olevan valmiina. Sieppasin vaatteet kainalooni ja menin
+rantaan, jossa peseydyin ja pu'in päälleni. Aamu oli jokseenkin viileä,
+niin että hieno usva lepäsi tyvenen järven yli. Muutamia pilviä näkyi
+tuon muuten niin kirkkaan taivaan itäisellä ilmanrannalla ja nepä ne
+herättivät minussa toiveen, että aamun kuluessa vielä hyväkin
+onkimatuuli saadaan. Vasta tuntia myöhemmin lähdimme järvelle. Isä
+istui etuhangolla ja Vihtori keskellä venettä. Lykätessämme veneen
+irti, varoitti Vihiori rannalla seisovaa äitiänsä ja sisartansa,
+ett'eivät meille toivottaisi "onnea matkalle", sillä se tuottaa aina
+pahan onnen.
+
+Usva oli nyt haihtunut ja aamu oli ihana; metsän laulajaparvi
+riemuitsi, yksi ja toinen ukkoteiri puun latvassa kuherteli muistoksi
+lopetetusta hääajastaan, sillä välin kun sorsat kaislikossa
+kääkättelivät. Auringon hedelmälliseksi tekemä luonto hurmasi meitä
+suloisella elävyydellänsä. Yhtä vaikeaa kuin edellisenäkin iltana oli
+meidän nytkin saada täkyjä. Vuoden aika oli vähän liian varhainen
+onkimiseen, niin että, paikasta toiseen soudellessamme, emme saaneet
+muuta kuin joitakuita ahvenia, jotka nekin olivat kovin suuria kalan
+syötiksi. Vihdoin onnistuin kuitenkin saamaan muutamia särkiä syvältä
+vedeltä, iänikuisen rantamurron, tuulen kaataman suuren hongan
+ulkopuolelta, joka juuri osoitti minkälainen jättiläishongikko muinoin
+on kasvanut järven rannikolla, Kello kun nyt jo oli kahdeksan, niin oli
+jo aika koettaa onneamme murrokolta tuolla syvemmällä. Järvellä
+toisiansa seuraavat vihurin puuskat ennustivat tuulista päivää.
+Kiviriipat heitimme samalle paikalle, jossa edellisenä iltana tuo
+kuuluisa hauki oli meitä peijannut. Vihtori pelkäsi, ett'eihän vain
+hauki tänäkin päivänä näyttäytyisi. Tovereilleni jätin lieramadot, niin
+pitkävapaisia kuin pohjaonkia varten ja itseni varalle jätin vain nuo
+muutamat säret kalakiulussa. Nämäkin säret olivat kyllä suurehkoja,
+vaan kun edellisenä suvena usein tästä järvestä olin saanut aina
+3-1/2 lb painoisia ahvenia, niin nakkasin hyvällä toivolla veteen
+lujimmat onkeni. Kauan istuimme nykäisyä turhaan odottaen ja tuuli
+kiihtyi, niin että lopulta jo alkoi venettä kulettaa. Soudimme takaisin
+oikealle paikalle ja minä muutin nyt molemmat kiviriipat perään,
+yksinäinen synkkä pilvi toi mukanaan tuuliaispään ja rankan
+kuurosateen, mutta meni pian ohitse. Sillä aikaa nykästä hytkäytti
+koukulla varustettua onkeani aikalailla ja minä haalasin ison ahvenen
+köntäleen vedenkalvoon, josta jo viime kesäisillä onkimaretkillä
+harjautunut ystäväni mökkyri sen haavilla korjasi. Ennen kuin myrskyn
+puuskaus oli ylitse mennyt oli minulla kolme samanlaista körilästä
+veneessä. Samanlaisen nykäyksen tunsi Vihtorikin pitkävapaisessa
+ongessaan, vaan ei voinut estää tuota voimakasta kalaa vetämästä siimaa
+ritvakan vavan kanssa suoraan viivaan: siima katkesi vavan nenästä, ja
+koko laitos katosi syvyyteen. Häntä ei voitu lohduttaa; joko oli tuo
+noiduttu hauki käynyt onkeen, tai oli paha onni se onnettomuus, jota
+hän eilen oli ennustanut. Uusia kojeita silmustaessaan mutisi hän kyllä
+odottaneensakin, että jotain hänelle oli tapahtuva.
+
+Kova vesisade esti aaltoja kohoamasta, vaikka vihurit puhalsivat;
+vesipisarat kimmahtivat takaisin korkealle vedenkalvon yli, ja koko
+järvi kiehui. Yht'äkkiä lakkasi sade, pilvi oli kulkenut ylitsemme, ja
+aurinko pistäysi esiin. Tuo äkillinen näytämön muutos oli elähyttävä.
+Märät vaatteemme kuivahtivat nopeasti lämpimässä päivän paisteessa,
+myrskyn puuskaa seurasi aivan tyyni ilma, ja kohta oli järvikin
+peilikirkkaana.
+
+Nuo harvat täkysäret olivat loppuneet ja niinpä kiinnitinkin nyt
+ahvenen suureen koukkuun ja heitin sen veteen. Ojentaessani vapaa
+Vihtorille pyysi hän päästä siitä erilleen tuon ison hau'en tähden.
+Annoin vavan mökkyrille, sillä välin kun itselleni kiinnitin
+samanlaisen syötin pohjakoukkuun. Tunnin kuluessa saimme me kumpikin
+muutaman naulan painoisen hau'en, vaan sitten saimmekin istua kauan
+aikaa ilman että kalat nykäisivätkään; puoliääneen leikkiä laskiessa
+kului aika kuitenkin siksi kunnes vihdoinkin päätimme soutaa maihin ja
+murkinoida, johon kaikki kolme tunsimme olevamme jokseenkin halukkaita.
+Vene raikattiin ja kiviriipat nostettiin. Minä viskasin uistimen
+veteen, ja niin sousimme nyt äkkisyvälle, itäiselle rannalle, jossa
+metsää kasvoi aivan veden pintaan asti. Mutta äkkiä nosti Vihtori
+keulassa melakan, kohousi puoleksi veneessä ja huuti: "katso! -- katso!
+-- kuppo -- minun kupponi, -- jonka hauki vei." Me sousimme paikalle,
+vaan kun Vihtori yritti tarttua siihen, niin katosi se taasen
+syvyyteen. Tarkastelimme kauan aikaa joka taholle ja Vihtori näytti
+hyvin alakuloiselta tästä uudesta tapaturmasta entisten lisäksi: "se on
+varmaankin tuo ilkeä hauki, ja silloin emme koskaan saa sitä emmekä
+onkeakaan." Tämän viivytyksen aikana olin kerrassaan unohtanut
+uistimen, ja kun nyt yritin sitä kelata, niin olikin se vajonnut ja
+tarttunut pohjaan. Samassa poikakin taas huutamaan: "tuolla! -- tuolla!
+-- kaukana!" mutta nyt täytyi meidän huovata paikalle, johon uistin oli
+tarttunut. Kauan nujusimme uistinta irti saadaksemme, sillä se oli
+tarttunut lujaan syvällä olevien kivien väliin. Paikalla panin mieleeni
+risteilymerkit, jotta vasta voisin koettaa onkimista tältä syvältä
+karilta. Suuri oli Vihtorin kärsimättömyys viivytyksen aikana. Lopulla
+koetin nykäisemällä irroittaa koukkua, ja se onnistuikin, mutta toinen
+koukuista oli taittunut; tämänkin tapaturman sai "iso hauki" syykseen.
+Sousimme ulommaksi järvelle päin, ja kohta näkyi kuppo taaskin. Isä
+huopaili perä edellä ja minä sain vihdoin korjatuksi sekä ongen että
+kolmen naulaisen ahvenen. "Arvasinpahan kyllä, ett'ei se iso hauki
+ollut," sanoi Vihtori, "sillä silloin emme koskaan olisi mitään
+saaneet."
+
+Etäiseen, kauniiseen lahteen matkatessamme kiertelivät tirrat
+ympärillämme, auringon valossa välkähdellen. Hyvästi muistaen menneen
+kesän odottelivat ne, että nytkin heittäisimme veteen muutamia
+kuolleita syöttejä, joita ne kirkuen veden pinnasta tavoittelivat.
+
+Nousimme maihin syvällä kallioisella rannalla, jossa me Vihtorin kanssa
+ensin otimme järvikylvyn ja sitten ilmakylvyn auringon paahteessa
+kalliolla. Isä, joksi minäkin Vihtorin tavalla ystävääni torpparia
+tavallisesti kutsuin, kantoi sillä aikaa ruokasäkkiä maalle ja leikkeli
+kuusen oksia meidän kuuden kauniin kalan alustaksi vasuun, ja peitteli
+ne sitten koivun lehdillä auringon suojaksi. Niiden melkoinen suuruus
+sai palkita paljouden.
+
+Ruoka maistui hyvältä; mutta äidin kalja oli hapannut ja lämmennyt,
+jonka tähden Vihtori lähetettiin veneellä torpasta viilipyttyä
+noutamaan. Matka oli pitkä, ja hän viipyi kauan taipaleella. Torpparin
+kanssa menin sillä välin metsään onkivapoja etsimään. Minä löysinkin
+muutamia erittäin kauniita katajia, aivan sopivia pohjaonkiin. Useat
+tunnit veneessä istuttuamme, oli kävely nyt metsässä erikoisen hauska.
+Havupuiden nuoret näreet levittivät virkistävän sateen jälkeen auringon
+helteessä suloista ja elvyttävää tuoksuansa. Istahdimme muutamille
+sammaltuneille kiville korkean havumetsän siimekseen, jossa puiden
+tuuheat latvat suojelivat meitä puolipäiväauringon säteiltä.
+Oksiessamme ja kuoriessamme katajia maistui oiva sikaari meille
+mainiosti. Minua huvitti suuresti silmilläni seurata ahkeraa ja
+sopuisaa työtä isossa muurahaispesässä. Ahkerat ja ymmärtäväiset
+pikkueläimet olivat tehneet itselleen mukavia ja sammalista sekä muista
+vastuksista vapaita teitä. Pitkien välimatkojen päästä hinasivat ne
+neulasia ja puikkoja pesään, tuohon yhteiskunnan järjestyksen
+mallikuvaan. Minä hain ja löysinkin etempää toisen pesän, josta vein
+muutamia kymmeniä muurahaisia muassani edelliseen pesään. Ystäväni,
+mökkyrikin, katseli vilkkaalla huomiolla sitä taistelua, joka kohta
+syntyi. Vaikka vieraat muurahaiset olivat samaa lajia, niin hyökkäsivät
+alkuasukkaat kuitenkin paikalla niiden kimppuun, tappoivat ne ja
+laahasivat sitte ruumiit pesän sisäpuolelle. Ovatkohan nuo pienet
+otukset toistensa syöjiä? Vihdoin kuulimme Vihtorin säännölliset
+aironvedot järvellä ja lähdimme rannalle häntä vastaan. Hiltu sisko
+istui perässä ja lauloi kovalla äänellä aivan väärin erästä laulua,
+jonka nuotista en voinut saada selkoa. En tiedä millä seuduin maatamme
+kansa olisi musikaalinen, vaan ei ainakaan Hämeessä. Järvillä
+soudellessaan ja teillä vaeltaessaan laulavat useimmat, vaan ani
+harvoin oikein; sekä tahti että nuotti ovat yhtä paljon rumennetut,
+kuin itse säveleet ovat rumia ja kirkuvia. Ainoat soinnulliset äänet,
+joita toisinaan saa kuulla, ovat paimenten huhuilemiset, joita salon
+kaiku kaunistelee.
+
+Äiti oli lähettänyt ison, uhkean viilipytyn. Ahkeruus oli ilomme, ja
+lopulla pääsimmekin puulusikkoinemme pytyn pohjalle.
+
+Yhden täkyongen annoin kummallekin lapselle, että kalakippaan onkisivat
+joitakuita särkiä -- tämä on nimittäin ainoa Kankaisten järvessä
+löytyvä valkea kalalaji, -- sillä välin kun me isän kanssa hiukan
+nukahdimme sammalikolla, tuoksuavan havumetsän siimeksessä.
+
+Olimme ehkä tunnin nukkuneet, kun Vihtori herätti minut sanoen ison
+hau'en kauan aikaa yhdessä kohden jörröttäneen vedessä kallion
+vierteellä. Riensin heti veneelle, pujotin sären nokkaseen ja aloin
+varovasti lähestyä. Välkkyvän vedenkalvon kimallus esti minua kauan
+näkemästä kalaa. Viimein keksin sen kolmen kyynärän syvyydestä, jossa
+se ollen yhdessä kohden eviään vain hiljalleen liikutteli. Aika iso,
+ehkä kuuden naulan painoinen otus se oli. Varovasti laskin syötin
+kyynärän päähän kalan eteen: se ei liikahtanut. Kotvasen aikaa
+viivyttelin ennen kuin viimeinkin verkalleen kuletin syötin hau'en suun
+eteen, mutta silloin se hiljaa peräytyi taaksepäin.
+
+Varmaankin puoli tuntia jatkoin koetuksiani, vaan en kuitenkaan haukia
+onnistunut saada näykkäämään. Vihdoin nostin onkimaneuvot ylös, asetin
+kupon tarpeeksi syvälle ja laskin taaskin sären petokalan eteen, joka
+yhä vain olla jörötti paikoillaan. Tovin istuimme sitten tarkasti
+vaarilla pitäen kuppoa, vaan kun kauan odotettuani viimein menin
+kallion reunalle, niin ei haukia enää näkynytkään. Vihtori ja minä
+riisuuduimme uimaan järvessä, sillä välin kun isä poltteli sikaarinsa
+loppuun ja Hiltu meihin selin kääntyneenä syyteli pikkukiviä veteen.
+
+Kaikki haalausimme sitten veneeseen; isä hiukan vastusteli Hiltun
+veneeseen tuloa, "vaimoväellä näet kun aina on paha onni mukanaan";
+mutta Vihtori väitti, ett'ei häntä vielä voitu vaimoväkeen tukea, ennen
+kuin hän oli "koulun käynyt", ja hänen ajatustaan puollustin minäkin.
+Lahden pohjukassa kasvoi kaisloja ja niiden ulkopuolella lumpeen lehtiä
+ja muita vesikasvia; täällä laskimme kiviriippamme ja heitimme veteen
+hienoimmat lieraonget. Ahvenia lähti sitten niin paljon kun vetää
+ennätimme, ja Hiltulla se olikin paras onni. Ääneen hän nauroi joka
+kerta kun ahvenen järvestä nosti; hänen naurunsa oli paljoa
+soinnukkaampi kuin laulunsa. Vihdoin houkutteli hän meidätkin
+nauramaan. Vihtori sai hänelle lieroja panna onkeen, ja tyttösen
+hentomielinen vastenmielisyys tuohon asiaan oli hänestä kovin joutava.
+
+Ahvenet olivat kovin pieniä kaloiksi ja kovin suuria syöteiksi; mutta
+saatiinpa toki joku särkikin, niin että kalakippa vihdoin oli paraiksi
+täynnä.
+
+Aurinko ei enää paahtanut niin kuumasti, varjotkin kävivät yhä
+pitemmiksi ja selvemmiksi, samoin kuin valon värinväreetkin yhä
+enenivät muuttuen enemmän vaihtelevaisemmiksi kuin puolipäivän aikaan,
+ja Hiltu muistutti, että hän harvoin on nähnyt järven olevan niin
+pitkän kuin nyt. Usealta taholta kuului käen kukuntaa, pienet linnut,
+jotka keskuspäiväksi olivat vaienneet, virittivät uudelleen
+lirityksiään, ja nopeasti pitkin veden pintaa rannan ulompain kivien
+välitse lennellessään laskivat rantaraukat vilkkaita piipatuksiaan.
+Lahdelman välkkyvään vedenkalvoon heijastuivat taivaan pilvenhattarat
+ja rannan lehtevä metsä; mutta ulohtaammalla kimalteli veden pinta kuin
+hopeinen hohde.
+
+Kiviriipat hinattiin veneeseen ja me sousimme edelleen koettamaan
+onneamme suurimpain kalojen onginnassa syvällä olevan murrokon luota.
+Matkalla sivuutimme pienen, kauniin saaren, jonka rantakivillä
+hyppelevä kiliparvi määkien pyyteli päästä veneeseen. Ylhäällä
+pilvien tasalla leijaili haukka, ja kirkuen lensivät tirrat sitä
+vastaanottamaan. Hiltu kertoi haukan viime pyhänä, äitin juuri ääneen
+Raamattua lukiessa, vieneen mustan kauan, joka koko kevään oli muninut
+useampia ja isompia munia kuin tuo ruskea, "joka vielä päälle
+päätteeksi itse syö munansa, ell'ei vaan varaansa pidä."
+
+Kärsivällisesti viivyimme me nyt kauan aikaa syvimmän murron luona
+turhaan, nykäisyä vartoen ja yhtä huono oli menestyksemme sitten
+kaikilla muillakin murrokoilla. Hiltu oli hyvin nyreissään Vihtorin
+epähienosta arvelusta, että ehkä hän muka kuitenkin oli syynä huonoon
+onneemme. Vähää ennen auringon laskua olimme taas tuolla suurella
+karilla syvän murrokon luona, ja sieltä sainkin nyt pohjaongella kaksi
+3-naulaista ahventa. Heikko tuuli oli nyt kerrassaan lakannut ja
+peilikirkkaana päilyi ympärillämme järvi, ja kun tuollaisella ilmalla
+ei voi toivoakaan näykkäämistä, niin sousimme kotia, Vihtoria
+huvitti soutaa oikein voimainsa takaa ja tätä tehdessään joutui
+hän niin sukkelaan tahtiin, että isällä etuhangoilla istuessa oli
+tuiki vaikea seurata muassa. Koko päivän olin tarkannut sitä
+sydämmellistä, luottavaista ja molemmin puolin kunnioittavaa
+seurustelua, joka vallitsi isän ja lasten välillä. Tuo kaunis suhde on
+yleisempi etäämpänä olevissa, köyhissä taloissa kuin rikkaissa
+talonpoikaistaloissa ja kylissä.
+
+Mökin rantaan laskimme maihin, ja kun olimme veneen puhdistaneet,
+laittaneet kojeet tarpeelliseen kuntoon ja täkyastian veteen
+upottaneet, katselimme saalistamme, sillä aikaa kun Vihtori oli
+puntaria noutamassa. Ahvenet painoivat yli 2-1/2 naulan, muutamat
+3-1/2. Ainoastaan se, joka katkasi Vihtorin ongensiiman, oli syönyt
+lieroa, kaikki muut eläviä täkyjä. Tämä on tavallista Kankaisten
+järvellä etenkin kesän alkupuoliskolla. Se, joka vaatii vilkasta
+näykkimistä ja paljo kaloja saadakseen jotakin hupia onkimisesta, ei
+olisi tähän päivään ollut tyytyväinen. Kaksitoista tuntia olin onki
+kädessä istunut ja vain kahdeksan kalaa saanut. Minusta oli koko päivä
+kuitenkin juhlallisen hauska. Mieleeni juolahti vanhan onkimataidon
+opettajani lause: "Suurin hupini kauniina kesäpäivänä on onkia, kaloja
+saamatta, lähinnä sitä onkia ja saada kaloja." Mutta ei joka päivä
+kaikista järvistä saakaan kuutta kolmennaulaista ahventa samana
+päivänä. Hau'et painoivat toinen 3 ja toinen 4-1/2 naulaa. Sillä
+välin kun äiti edellisenä suvena annetun ohjelman mukaan keitti
+pikku-ahvenista kalalientä, käväisin minä uimassa järvessä, ja sen
+jälkeen joimme ukkelin kanssa totia tuolla tavallisella rantakivellä.
+Hän kertoi minulle, miten tukalaa oli ollut tulla toimeen tuolla
+huononpuoleisella mökin paikalla, kun hukka joku vuosi sitten vei
+heidän ainoan lehmänsä. "Kaikki mitä talviajoilla tienasi", sanoi hän
+"meni meidän kaikkien ylläpidoksi, ja jollei lampaita olisi ollut ja
+äiti niin ahkerasti villoja kehrännyt ja kutonut sukkia, joita lapset
+kaupunkiin myytäväksi kantoivat, niin emme olisi sinä keväänä mitenkään
+voineet ostaa vasikkaa, josta nyt aikojen kuluessa kuitenkin on
+kasvanut ja varttunut hyvä lypsylehmä; mutta lapset surkastuivat sillä
+välin, ja nyt vasta viime vuoden seudussa ovat he jälleen kostuneet;
+vaan kernaita he -- Jumalan kiitos -- ovat olleetkin auttamaan
+vanhempiansa missä ovat voineet. Koko suven voi äiti joka viikko myydä
+pari naulaa voita, jonka lapset lauantaisin kantavat kaupunkiin, ja
+talvella piisaa maitoa ainakin lapsille asti."
+
+Kun Hiltu tuli ilmoittamaan, että kalaliemi oli valmiina, pyysin häntä
+kantamaan sen tänne hauskalle rannikolle, jolla söimme iltasemme, kuten
+eilen illallakin. Aurinko laskeusi veripunertavan pilven sisään ja auer
+katosi, kaikki välimatkat lyhenivät, savu kodasta, jossa äiti vasikalle
+juotavaa keitti, painui maata vasten, pääskyset lentelivät pitkin veden
+pintaa, palokären ääni kuului metsästä, ja järvellä huuteli kuikka;
+selvä oli, että sään muutos oli tulossa.
+
+Hyvin olin unta varten varustautunut, oltuani kokonaisen päivän
+raittiissa ilmassa, ja heittäysin levolle, nukuin souvattamatta kello
+kuuteen asti aamulla.
+
+Kuten tavallisesti, menin nytkin rantaan, peseysin ja lopettelin
+pukeutumistani. Taivas oli umpipilvessä, lyyjynharmaana sateisen
+näköinen, järvi näytti synkältä ja kolkolta mustanharmaine aaltoineen
+ja kylmä pohjainen tuuli puhalsi herkeämättä. Nostin kala-astian järven
+pohjasta: ainoastaan viisi särkeä oli enää elossa. Tällä ilmalla ei
+ollut ajattelemistakaan saada useampia täkyjä; kuitenkin päätin lähteä
+karille koettamaan onneani noilla muutamilla jälellä olevilla
+täkykaloilla.
+
+Isä ja minä otimme naukun ja söimme vahvan eineen, sitä paremmin
+voidaksemme kärsiä vilua järvellä. Vihtori kävi niin alakuloiseksi, kun
+nostimme kysymyksen, että hän tällä kertaa saisi jäädä kotia, niin että
+hänet kuitenkin täytyi ottaa mukaan. Sousimme syvimmän murrokon luokse
+ja laskimme perästä molemmat kiviriipat. Tunnin verran istuimme vilusta
+väristen ja nykäisemistä odotellen. Avojaloin istui Vihtori
+keskiteljolla huulet sinisinä; suun täysi kylmää totia lämmitti häntä
+hiukan. Kysymykseeni, eikö hänen nyt haluttaisi olla kotilieden
+ääressä, vastasi hän: "Kunpahan edes nykäseisi"; ja todellakin --
+samassa vedin minä ylös mustapintaisen kolmen naulan painoisen
+körilään, jolla oli niska sammaleessa. Yksiin aikoihin haalasi isäkin
+syvyydestä toisen, pyöreän kun porsaan, ja niin sitä jatkettiin. Suu
+leveässä hymyssä tyytyväisyydestä katseli Vihtori noita meluavia,
+vanhoja ukkeleita, jotka räpistelivät veneen pohjalla, levitellen
+vahvoja leukojaan ja näytellen koreita kitaksiaan. Joka nykäisyllä meni
+täky, ja kuudes ahven tarttui kuolleeseen särkeen, jonka veneestä
+löysimme.
+
+Katumoikseni kävi nyt, että olin kalakipasta nakannut kuolleet säret
+kissalle, joka rannasta lähteissämme kehrätä hyrräsi ja selkäänsä
+köyristeli vieressämme. Turhaan odotimme, että kerrankaan mato-onkia
+nykäisisi, ja kun täkyjen onkimista näin kolkolla ja tuulisella ilmalla
+ei voinut ajatellakaan, sousimme mökille, jossa viivyttelemättä
+valmistausimme kotimatkalle. Vihtori auttoi minua siimoja vavoista
+irroittaessa. Suuri oli hänen ilonsa muutamista antamistani
+onkimaneuvoista. Kun kaikki olivat järjestyksessä, joimme me erokahvet
+yhdessä. Vaikea oli saada emäntää määräämään, mitä olin velkaa hänelle,
+ja kun annoin minkä katsoin soveliaaksi vierasvaraisuudesta ja
+kestityksestä heidän köyhässä kodissaan, kursaili hän vastaan arvellen,
+ett'ei ollut oikein ottaa rahoja "maitopisarasta ja muusta sellaisesta,
+josta hän itsekään ei ollut mitään maksanut." Kaikki pukeusivat he
+sitten pyhävaatteisiin ja seurasivat minua kylään. Minkäänlaista
+ajotietä ei mökille ollut, Vihtori talutti hevosta, joka ei vielä ollut
+ehtinyt kostuakaan ruo'an puutteen ja vaivojen jälkeen talvis-ajoilla,
+ja toiset kantoivat kapineitani. Kun mökkyri oli valjastanut hevosensa
+kylään jättämien ajoneuvojen eteen, kutsui äiti Vihtorin syrjään, ja
+kun palasivat, oli äiti avojaloin, ja poika oli köyttänyt jalkaansa
+hänen ruojuvensa. Nyt kuli hyvästijättö: ääneti niijasi Hiltu ja
+kätensä hameseen pyyhittyään ojensi äiti sen minulle sanoen, "että isä
+ja lapset usein ovat arvelleet ett'eiköhän se herra pian tule
+kalastamaan. Jos hän vain saisi ennen tiedon tulostaan, niin kyllä
+olisi tupa paremmassa kunnossa, kuin tällä kertaa."
+
+Vakavasti kättä lyöden otin isältä jäähyväiset. Vihtori hyppäsi
+takapuolelle, ja hölkkäjuoksua ajelimme kaupunkiin.
+
+Nämä hyväsydämiset ihmiset saattoivat minut arvelemaan, että perhe,
+jossa rakkaus ja uutteruus vallitsee, on kaikessa puutteessaan ja
+köyhyydessään onnellisempi, kuin monen rikkaan tilanhaltian perhe,
+jossa itsekkäisyyys ja riitaisuus on mielet kylmentäneet.
+
+
+
+
+PUUTIS'EN ILVESAJO KALVOLASSA JOULUJUHLINA 1882.
+
+
+Vanhasta ilveskoiraparista oli minulla enää vain Boi jälellä, sitten
+kun tuo oivallinen, vaikka vanha ja yksisilmäinen Pan, suureksi suruksi
+ja kaipaukseksi minulle ja monille ystävilleen, oli edellisenä jouluna
+muutamalla ilvesjahdilla myrkytyksestä kuollut Janakkalassa. Vielä oli
+ilvesajossa koettamatta tämän penikka, isänsä kaima. Tosin oli tuo
+nuori yhdeksän kuukautinen Pan ollut muassa muutamilla jänisjahdeilla
+myöhään syksyllä ja silloin hyvin kunnostanut itseänsä; mutta
+kelvollisen Boin vertaisen toverin halusin sille kuitenkin hankkia.
+Useille tahoille kirjoitettuani ostin ystäväni Wn. kanssa Hektor
+nimisen kuuluisan ilveskoiran eräältä taitavalta ilveksen ajajalta
+Tammelassa.
+
+Ainoastaan kerran oli minulla aikaa ensilumen tultua lähteä metsälle.
+Kokonainen päivä kului minulta ja Boilta ilvestä ahdistaessa
+Kontuvuoren saloilla; mutta pimeys saavutti meidät, ilves pääsi
+käsistämme ja minun täytyi palata kaupunkiin.
+
+Muutamia päiviä ennen joulua tuli Sääksmäeltä Rommun rusthollin isäntä
+minua tervehtimään. Hän esitti, että pyhäin aikana tulisin koirieni
+kanssa Kalvolan sydänmaille, sillä meille molemmille tuttu ja muuten
+hyvin harjautunut metsästystoveri, torppari Haaranoja, oli hiljan
+Rommun isännälle ilmoittanut nähneensä useiden ilvesten jälet. Pari
+viikkoa sitten oli Rompu itse samalla salolla tappanut kaksi ilvestä ja
+kolmatta kauan ahdistanut, kunnes sudet kesken ajon hyökkäsivät koirain
+kimppuun, repivät ne palasiksi ja söivät suuhunsa, ennenkuin jälkiä
+seuraava Rompu ennätti sille paikallekaan, jossa tuo verinen leikki oli
+tapahtunut. Kovin valitteli hän tätä tuskin korjattavissa olevaa
+tappiotaan ja pyysi nyt pyhien ajaksi saada yhtyä minuun ja koiriini.
+
+Sovimme niin, että Rompu lähettää sanan Haaranojalle ja pyytää häntä
+tutkistelemaan tienoota, jotta meillä, paikalle tultuamme, olisi
+jotakin viittausta suunnasta, jonne oli lähteminen. Jos Haaranoja
+jostakin syystä tahtoi siirtää metsästysaikaa tuonnemmaksi, niin
+antaisi Rompu minulle siitä tiedon; muuten matkustaisin niin pian kuin
+mahdollista kaupungista.
+
+Mitään sanaa ei tullut, ja toisena joulupäivänä matkustin minä kolmen
+koirani kanssa Kuurilan asemalle. Koiria kaulavitjoista taluttaen
+astuin jalkaisin pari virstaa Rommun luo, ja tapasinkin isännän
+kotoisalla. Hän tervehti minua sydämmellisesti ja kertoi Haaranojan
+samana päivänä sydänmaalta ilmoittaneen myöntyvänsä tuumaan.
+
+Kauan tuumailtuamme, päätimme vasta seuraavana aamuna matkata
+metsämökille. Sen sijaan valjasti Rompu pulskan juoksiansa ja niin
+ajoimme erään pitäjäläisen luo ja vietimme siellä hupaisen pyhäillan
+jouluiloineen, kuten vanhanaikuisten ihmisten tapa on. Illan kuluessa
+sateli hiukan lunta, joten sekin näytti suosivan huomenaamuista
+retkeämme ja kun myöhään yöllä palasimme kotiin, oli taivas taas
+kirkas, ilma talvinen ja raitis, niin että lämpömittari näytti 12
+astetta kylmää.
+
+Ruumiillisesti ja henkisesti valmiina alettavaan urheiluun lähdimme
+päivän valetessa ajelemaan Kalvolan takalistolla olevalle Haaranojan
+torpalle. Ystävämme tapasimme kotoisalla ja hän oli paikalla valmiina
+lähiöön. Hän valjasti hevosensa, otti koirat rekeensä, ja niin lähdimme
+jälkiä etsimään.
+
+Sekä helppo- että vaikeakulkuisia metsäteitä aina kello 12 asti
+päivällä retkeiltyämme, ilveksen jälkiä ensinkään löytämättä,
+poikkesimme muutamaan yksinäiseen sydänmaan mökkiin. Täällä
+levähdettiin, annettiin kauroja nopsajalkaisille hevosillemme,
+heitettiin turkit yltä ja lämmiteltiin hetkinen iloisen ja suuren
+roihuvalkean ääressä. Mökin asukkaiden kanssa haukkasimme sitten
+päivällistä ja joimme hupaisen juhlan kunniaksi vähän emännän panemaa
+hyvää jouluolutta, "Jumalan rauhaa" ystävälliselle isäntäväellemme
+toivottaen. Niin taas riensimme rekeihin ja vakoilemaan.
+
+Kummastelimme kovasti, ett'emme risteillessämme olleet tavanneet
+jälkiä, vaan kuitenkin päätimme jatkaa ajoa, vaikkapa viikkokausi
+menisi, silla luja oli luottamuksemme siihen, että "ahkeruus voittaa."
+Näillä matkoilla olimme usein nähneet teiriä puissa istuvan, vaan emme
+koskaan päässeet ampumamatkan päähän. Tuon tuostakin näimme etäällä
+metson auringon paisteessa korpikuusen latvassa lekottelevan, ja
+vaihtelevat maisemat metsärikkaassa, juhlallisessa sydänmaassa saivat
+meidät reippaalle metsästystuulelle ja antoivat kärsivällisyyttä
+odottelemaan oikeaa hetkeä.
+
+Kappaleen matkan päässä mökistä tapasimme vihdoinkin kahden ilveksen
+jälet, jotka selvästi osoittivat niiden aamulla menneen tässä yli tien.
+Nyt olivat kaikki vaivat unohtuneet. Haaranojan leveä suu näkyi
+hymyilevän huurteisten hivuksien välistä, samalla kun hän koetti
+perehdyttää meitä ympärillämme olevaan seutuun ja tuumiskeli, mitä nyt
+ensiksi oli tehtävä. Kun Boi vanhus jälkiä nuuskittuaan ja
+tarkasteltuaan oli huomannut ne kovin vanhoiksi, päätimme seurata
+erästä tietä Salakan mökille saman nimisen metsälammen rannalla, ja
+koettaa kiertää otuksia tai päästä jälille. Tällä tiellä tapasimme
+kolmannet jälet, jotka veivät samalle suunnalle kuin toisetkin.
+
+Ajoimme torppaan ja riisuimme hevosemme, jotka aina aamusta varhain
+monta peninkulmaa olivat saaneet hölkytellä. Torpparin laihalla, mutta
+hilpeällä hevosella vihkasutimme nyt järvelle ja satuimmekin ihan
+vereksille ilveksen jälille, jotka tulivat meitä vastaan ja poikkesivat
+oikealle. Ilvekset olivat siis liikkeellä ja meitä säikähtäen
+syöksyneet metsään. Koirat hyppäsivät reistä ja telmivät hurjasti
+kaulavitjoissaan. Aikomuksemme oli kulettaa koiria vitjoissa, kunnes
+pääsimme likemmäksi ilveksiä, ja sitten vasta laskea ne irti, vaan uusi
+ystäväni Hektor haukkui jo kaulavitjassaan täyttä kurkkua, eikä meillä
+siis ollut muuta neuvoa, kuin laskea irti kaikki kolme. Mitä kaunein
+kolmiääninen haukunta alkoi kohta. Hevosta kotiin viemään lähetimme
+torpparin. Oikein iloissani olin nähdessäni kuinka päättäväisesti tuo
+vaille vuoden vanha Pan otti ajoon osaa, joka ensin mutkausi
+viitakkolaaksoon ja sitten meni yli korkean, kivisen metsäharjanteen.
+Kaahlaten kiipesimme harjun selälle ja kuuntelimme, eikö tuo enää
+tuskin kuultavissa oleva ajo palautuisi; vihdoin se lähestyikin yhä
+enemmän ja enemmän, meni halki äsken mainitun laakson, siitä taas
+torpan ja järven välisen tien poikki ja sitten pitkässä soukeassa
+kaaressa sen mökin tienoolle, jossa olimme puolipäivällistä haukanneet.
+Niin nopeaan kuin voimme seurasimme kaikki haukuntaa, vaan kun ajo oli
+kuulumattomiin kadonnut, lähetin minä Haaraojan seuraamaan jälkiä ja
+läksin Rommun kanssa metsän halki muutamaa tietä kohden, joka vei
+mainitulle mökille. Puolentoista jalan paksuisessa lumessa kauan
+huppuroituamme louhisten mäkien ja pensaisten norojen yli, saavuimme
+vihdoin kovasti läähättäen ja valtasuonen rajusti tykyttäessä tielle,
+ja täällä aivan likellä mökkiä näimme ilveksen, koirain ja Haaranojan
+jälet tien poikki menevän. Riensimme heti kysymään mökistä, oliko väki
+kuullut, mille suunnalle ajo oli mennyt, vaan kukaan ei ollut mitään
+kuullut. Alkoi jo hämärtää, ja minä pelkäilin, että koirat yöhön saakka
+seuraisivat jälkiä etäisille seuduille ja näin joutuisivat sutten
+saaliiksi. Valjastutin hevosen ja ajoin torpparin kanssa lähimmäistä
+tietä myöten samaan suuntaan, jonne jäletkin veivät. Puolen neljännestä
+ajettuamme näin päivän heikossa kajastuksessa erään miehen tulevan
+vastaan ja tunsinkin hänen viimein Haaranojaksi; kaikki kolme koiraa
+oli hänellä muassaan. Selässään kantoi hän raskasta taakkaa, vaan en
+voinut erottaa, mikä se oli, ennen kuin hän ehti paikalle ja heitti
+suuren ilveksen rekeen. Taaskin vetäysi hänen suunsa kauniiseen leveään
+nauruun ja hän asettausi nyt reen laidalle huokasemaan. Hänen
+kertoessansa tapausta, paneusivat koirat lepäämään tielle ja itseänsä
+nuoleskelemaan.
+
+Haaranoja oli löytänyt paikan, jossa ilves pitkällä harppauksella oli
+hypännyt metsäpolulta syrjään ja näin eksyttänyt koirat; hän kutsui ne
+takaisin jälille ja haukunta alkoi uudelleen, vaikka ilves näytti
+olevan paljoa edellä. Nyt meni ajo kauas sydänmaan rytömetsäisille,
+louhikkoisille ja lumisille saloille.
+
+Syvästä lumesta huolimatta seurasi tuo karaistu mies koko matkan ajoa,
+ja tuli sitä aina likemmäksi ja likemmäksi. Kauan polveili ilves
+eräässä matalassa pensaikossa, jossa Haaranoja turhaan koetti päästä
+ampumamatkalle.
+
+Vihdoin muuttui haukunta likellä häntä kiivaaksi syöksähtämiseksi, ja
+samassa tulla vihtasi pensaikosta ilves koettaen paeta kintereillä
+tulevia Hektoria ja Pania, vaan saikin samassa vastaan koukkaavan Boin
+kimppuunsa. Kaikki neljä kuppuroitsivat nyt lumessa, niin että oli
+mahdoton ampua, mutta sitäpä ei enää tarvinnutkaan, sillä taistelu oli
+kohta lopussa. Pöyhistyneellä kinoksella makasi ilves hengetönnä, ja
+kielet suusta riippuen ja kovasti läähättäen katselivat koirat
+saalistansa yksimielisellä riemulla. Pan nuoleskeli ilveksen kuonosta
+tippuvaa verta.
+
+Haaranoja etukynnessä, oli seurue nyt hanhen marssia tulossa
+majataloamme Salakan torppaa kohti, kun tapasin heidät tässä kapealla
+metsäpolulla. Perusteellisempaa alkua tuolle reippaalle, toiveita
+herättävälle Pan koiralleni en voinut ajatellakaan. Haaranoja istahti
+nyt rekeen ja me ajaa hurautimme torpalle, jonne Rommun olin jättänyt.
+Vähän ajan perästä palasi hän kiertelyretkeltään, jolla hän sanoi
+nähneensä niiden kahden toisen ilveksen jälet, jotka olivat menneet
+vastaiselle suunnalle, Ahlajärven metsiin päin. Olihan meillä siis
+ohjelma valmis huomispäivän metsästysretkeä varten. Ajoimme takaisin
+yölliseen majataloomme, jonne saapuessamme jo oli pilkkoisen pimeä. Tuo
+suuri, kaunis, täplikäs uros-ilves kannettiin tupaan, kynttilöitä
+pistettiin pullojen kaulaan ja perunoihin, joihin sitä varten oli
+reikiä kaivettu ja näitä asetettiin sitten pöydälle ja akkunoillekin.
+Koiria tarkastellessamme huomasimme, että Boi oli vahingoittumatta
+päässyt; Hektorilla oli muutamia verisiä naarmuja kuonossaan ja
+oikeanpuolisen korvan alapuolella, ja Pan oli saanut jokseenkin syviä
+haavoja, aivan kuin olisi veitsellä viileskelty pitkin vasenta
+lapaluuta. Kun olin pessyt niiden haavat vedessä liu'oitetulla
+karpoolihapolla paneusivat koirat maata eivätkä tarjolle pannusta
+liemestä ensinkään huolineet.
+
+Suuri räiskyvä takkavalkea pakotti meitä riisumaan toisen nutun
+toisensa jälkeen samalla kuin hauskasti keskustellen istuimme pitkän
+pöydän ääressä olevalla veto-sängyllä ja huuhtelimme kurkkujamme tuolla
+maukkaalla vaarinkaljalla, joulujuhlan kunniaksi joka mies oikeiden
+Havanan sikaarein savuja tuprutellessa. Haaranoja ei väsynyt kertomaan
+ilveksen ja koirien välisestä ottelusta, emmekä mekään hevillä
+kuuntelemaan kyllästyneet.
+
+Paitasillaan olevat lapset kuppuroitsivat olilla, joilla vanhan
+pohjoismaisen joulutavan mukaan koko lattia oli peitetty. Leikkiessään
+he usein koiriakin häiritsivät, niin että näiden hiljaisella murinalla
+piti ilmoittaa, etteivät he tällä kertaa jaksaneet olla muassa. Minä
+kerroin heille, että Pan, joka tänä päivänä oli osoittanut ymmärtävänsä
+tottakin, kaupungissa ollessaan mielellään leikkiä kupperehti poikieni
+kanssa.
+
+Pieni eväslaukkumme oli tyhjennetty, samoin kuin taskumattimmekin; vaan
+emännän palvaama sianliha maistui perunoiden kanssa oivalliselta
+varsinkin kun lihan pinta oli viileskelty ja halkeamiin jauhoja
+ripotettu -- ja siihen vielä tuo verraton ja voimakas joulu-olut!
+
+Vanha mummo, joka väsynyttä ruumistaan sängyn laidalla keinutellen oli
+puheen aikana enimmäkseen istunut äänetönnä, kertoi vihdoin seuraavan
+tapauksen, joka tämän illan johdosta muistui hänen mieleensä. Monta,
+monta vuotta sitten, jolloin isävainaja vielä oli nuori samoin kuin
+kertoja itsekin, oli heille useana talvena tullut kaksi pohjalaista
+metsästäjää, joista toisella oli vaimo mukanaan. Tämä kulki miesten
+kanssa metsässä ja otti osaa taisteluihin metsän petoja vastaan;
+karhuja, susia ja ilveksiä he näet pääasiallisesti metsästivät.
+Muutamana iltana toivat he mökkiin oikean kamas-karhun, jonka vaimo oli
+ampunut; silloinkin oli ollut joulujuhla ja useita naapureita koolla,
+Kaikki ihmettelivät tuota miehekästä naista.
+
+Huomispäivän ankaria ponnistuksia paremmin kestääkseni, hankasin
+ruumistani emännän paksuilla kotikutoisilla pyyheliinoilla, joita aina
+vähän väliä kylmään, raittiiseen veteen kastelin. Vihdoin heittäysimme
+kaikki pitkäksemme olille ja nukuimme. Kauan emme vielä olleet
+nukkuneet, kun Haaranoja minut herätti sanoen pelkäävänsä, että
+Pan-raukka teki hengen lähtöä, sillä se valitti haikeasti eikä voinut
+nousta seisalleen. Sytytimme valkean ja katselimme huolestuneina koiran
+tuskaa. Kun sain sen nostetuksi pystyyn seisoi se levollisesti
+jaloillaan. Nukkuessaan lienee se tullut sysätyksi epämukavaan asemaan,
+niin että haavoihin koski kipeästi, kun piti ylös nousta. Varmasti
+otaksuimme, ettei koirasta seuraavien päivien metsästysretkille ollut.
+Mutta siinä kuhnaissamme heräsivät toisetkin koirat ja samassa niiden
+nälkäkin. Hupaista oli katsoa kuinka luonto osansa otti. Kerran
+toisensa perästä astuivat ne vellipytyillensä ja ahmivat ne typösen
+tyhjiksi. Joka kerta piti Paninkin nilkuttaa toisten mukana ja niin
+syvään hankkiloikin, että kuono oli silmiä myöten vellissä. Valelin
+haavoja kylmällä vedellä ja kohta nukuimme taas kaikki.
+
+Vasta päivän valetessa heräsin ja tunsin itseni jotensakin virkeäksi.
+Pukeuduttuani lähdin ilmaa tarkastelemaan. Oli kova pakkanen ja taivas
+pilvetön, vaan aamuyöstä oli satanut lunta, jonka tähden epäilin, että
+jälet olisivat peittyneet. Joimme kahvea ja laittauduimme matkalle.
+Koirat näyttivät virkeiltä ja levähtäneiltä; yksin Pankin oli terve ja
+valmiina lähtöön. Karpooliliuos oli ehkä liian väkevää ja se lienee kai
+yöllä kirvennellyt koiran haavoissa.
+
+Vähän matkan päästä mökistä tapasimme jälet, vaan emme voineet päättää
+olivatko ne vanhat eli verekset, sillä lumisade oli juuri vasta
+lakannut. Lähetimme reen takaisin ja astuskelimme nyt Rompu, Haaranoja
+ja minä jalkasin sydänmaalle päin. Seurasimme ilveksen jälkiä, jotka
+sikin sokin risteilivät eilisellä metsästysalueella, josta siis voimme
+päättää niiden hakeneen kadonnutta kumppaniansa. Lopulla hajausimme
+toisistamme ja pyrimme eri teitä eräälle louhikkoiselle selänteelle.
+Siellä näin korkealla kivellä vereksen makuusijan ja kiven toisella
+puolella aivan tuoreet jälet. Boi oli minulla kaulavitjassa, vaan sen
+päästin heti irti ja huusin toisille, että he päästäisivät myöskin
+Hektorin ja Panin irti. Boi alkoi paikalla haukkua, vaan jotensakin
+kauan viipyi ennen kuin molemmat toverini koirineen ehtivät harjulle;
+huutoani he eivät nimittäin olleet kuulleet. Tämä olikin koko
+onnettomuus, sillä jos kaikki kolme koiraa olisivat heti ahdistaneet
+ilvestä, joka nähtävästi minun tullessani oli lepopaikastaan
+säikähtynyt, niin luultavasti olisi se aika pikaan puuhun kapaissut.
+Nyt oli Boi paljon edellä, ja toiset tulla kahnasivat kovasti haukkuen
+hänen jälessä.
+
+Ajo kiersi nyt halki vaikeakulkuisten louhikkomaiden, kunnes katosi
+kuultavistamme.
+
+Useita tuntia seurasimme heidän jälkiänsä hitaasti syvässä lumessa
+kaahlaten. Vihdoin kuului haukunta kaukaa oikealta jo me suuntausimme
+heti sitä kohti kulkemaan kunnes tapasimme verekset jälet. Koetimme
+houkutella koiria pois, vaan haukkuen menivät ne vain etemmäksi ja
+etemmäksi kunnes katosivat kuulumattomiin. Huomasimme ajon jatkamisen
+aivan turhaksi ja koetimme oikein todella kutsua koiria luoksemme.
+Jälet olivat jo jokseenkin vanhat, kun koirat vihdoin viimeinkin
+tulivat, vaan ne kävivät kuitenkin heti toimeen ja ajo kulki taas
+hankalia seutuja niin että ainoastaan vaikeudella voimme seurata niitä.
+Viimeiset voimamme ponnistimme kuitenkin, kun etäältä kuuluvasta
+eriäänisestä haukunnasta voimme päättää ajon seisahtuneen.
+Hengästyksissä ja märkinä hiestä ja puiden oksilta putoilevasta lumesta
+saavuimme vihdoinkin perille muutaman laajan kiviraunion luo.
+
+Korkeimmalla kivellä seisoi Boi käheästi ulvoen, ja toiset koirat
+juoksivat ympäri rauniota, haukkuen joka aukolla. Koko ympäristön
+olivat koirat niin tallanneet, ett'emme voineet saada selville, mistä
+reiästä ilves oli kivikon alle pujahtanut. Monta tuntia koettelimme nyt
+otusta saada ulos, pistelimme pitkillä riu'uilla kaikkiin reikiin ja
+koetimme muun muassa savullakin ajaa sitä ulos, vaan kaikki turhaan.
+Lopulla aloimme arvella, että se mahdollisesti jonkun aukon kautta oli
+päässyt karkuun, vaan kun kiersimme louhikon ympäri, niin emme mitään
+jälkiä löytäneet.
+
+Koetimme reikiin ampumalla, ja lyhyesti sanoen, kaikilla mahdollisilla
+keinoilla sitä hätyyttää, kunnes vihdoin pimeys meidät keskeytti eikä
+muu auttanut kuin panna koirille kaulavitjat kaulaan ja lähteä
+vaivaloiselle matkalle takaisin Salakan torppaan, jonne pilkkoisen
+pimeässä saavuimme aivan väsyneinä ja joltisestakin pakkasesta
+huolimatta läpimärkinä.
+
+Seurustelemiseen ja puhelemiseen ei ollut kenelläkään halua; niukan
+illallisen syötyämme laskeusimme levolle ja nukahdimme kohta,
+metsästäjät kuin koiratkin.
+
+Seuraava päivä tuli -- erittäinkin minulle -- vieläkin vaikeammaksi,
+vaan en tahdo lukiaani väsyttää kovin tarkalla kertomuksellani niistä
+laajoista retkeilyistä, joilla seuraava päivä jälkiä seuratessa kului.
+Jo puolenpäivän aikana menivät koirat kuulumattomiin ja kun vielä
+tuntikaudet olimme kulkeneet heidän jälkiänsä, tapasimme suden jälet,
+jotka kappaleen matkaa seurasivat koirain jälkiä; mutta vihdoin
+poikkesivat ne muutaman suon yli. Rompu ei sanonut kestävänsä enempää,
+vaan minä olin päättänyt pelastaa koirani, jos ne vain olivat susilta
+säilyneet. Haaranojakin oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi Rompua salolta
+opastamaan eikä tarvinnut minua seurata.
+
+Yksinäni, tyytymättömänä ja oivallisten koirieni vuoksi levottomana
+kuleskelin hiljalleen eteenpäin, huutelin vähän väliä koiria ja
+ammuskelin monta laukausta. Melkein hämärään saakka tein samalla tapaa,
+kun viimeinkin suureksi riemukseni näin kaikki kolme koiraa tulevan
+vastaani. Molemminpuolisesti iloitsimme toisemme tavatessamme ja
+nöyrästi ojensivat koirat kaulansa kaulavitjoihin. Huomasin ett'en
+ollut kaukana siltä tieltä, joka vie Hameenlinnaan -- Porin tielle
+Ahlajärven tilalle Kalvolan sydänmaalla, ja kulin sen tähden sinne
+päin, josta koirat olivat tulleet. Aivan hämärissä satuin tulemaan
+ilveksen ja koirain jälille. Hektor ja Boi oli minun jo varemmin
+täytynyt päästää irralleen, sillä aivan mahdotonta oli tuossa lumisessa
+näreikkömetsässä tallustellessa kulettaa kaikkia kolmea koiraa
+kaulavitjoissa. Molemmat irti päästetyt koirat riensivät nyt jälkiä
+myöten eteenpäin ja vähän aikaa kulettuani tulin minäkin iänikuisen,
+haara-oksaisen männyn juurelle, johon koirat pysähtyivät haukkumaan ja
+tirkistelivät puuhun. Huomasin koirain tässä kauan pitäneen ilvestä
+puussa ja sen juurella viettäneen suuren osan päiväänsä, sillä lumi oli
+puun ympärillä aivan tantereeksi polettu. Kun koirat, laukaukseni
+kuultuaan, viimeinkin jättivät vahdinpitonsa, oli otus, kuten jälet
+näyttivät, hypännyt puusta maahan ja paennut. Nyt oli aivan
+välttämätöntä panna kaulavitjat kaikille koirille, ett'eivät enää
+uudestaan ajoa aloittaisi.
+
+Sanomattomia vaivoja kärsittyäni, saavuin äsken mainitulle tielle ja
+pilkkoisen pimeässä vihdoin viimeinkin Ahlajärvelle.
+
+Yön selkään panin sieltä hevosella pitkiä kiertoteitä myöten sanan
+Salakan torppaan, että seuraavana päivänä ai'oin matkustaa suorastaan
+Kuurilan asemalle ja sieltä Hämeenlinnaan.
+
+
+
+
+KOKKO-KUSTAA.
+
+
+Varsinaisista metsästäjistä, jotka verottelevat eteläisen Hämeenmaan
+laajojen metsäin riistaa, oli Kokko-Kustaa kuuluisin sen jälkeen, kuin
+viidenyhdeksättä vuoden ikäinen Eero Heinäkangas ei enään käynyt
+ahdistelemassa petoeläimiä. Hän onkin jo kuollut 18 päivänä lokakuuta
+1884, edellisenä päivänä vielä noudettuansa metsästä kaksi teerikukkoa.
+Tosin on montakin kotiseudussaan kiitettyä metsämiestä, mutta
+Kokko-Kustaan maine ulottuu laajalle ylt'ympäri niinkuin hänen
+metsästysretkensäkin ulottuivat. Harvatpa miehet niinkuin hän ihan
+nuoresta asti ovat eläneet yksinomaan metsänsaaliista. Vielä
+viidenseitsemättä vuoden ijässä oli hän yhtä väsymätön ja mitä enemmän
+metsänriista väheni, sitä edemmäksi ulottuivat hänen retkensä kauas
+kotiseudusta.
+
+Kun hän lokakuun alulla viime vuonna (1883), matkallansa Janakkalan ja
+Vanajan pitäjäin metsämaille, saapui Hämeenlinnaan, kokoutui hänen
+ympärillensä muutamia Hämeen metsästysseuran jäseniä ja kuunteli monta
+hetkeä vanhan metsästäjän kertomuksia omasta elämästään ja huomioita
+petoeläinten elämästä ja tavoista.
+
+Hän syntyi 1818 Kokon torpassa Liuttulan kartanon maalla Sääksmäen
+pitäjässä. Jo 10 vuoden ijässä osti hän ensimmäisen kiväärinsä,
+piilukkoisen luotipyssyn, jossa oli n.s. vesilukko, s.o. koko koneisto
+näkyvissä. Hän uhrasi silloin koko rahaisen omaisuutensa 2 riksiä;
+puuttuvan "pankkotolvan" (12 riksiä pankkorahaa) antoi hänelle äitinsä
+isä lainaksi. Kun hän jo samana keväänä soitimelta ampui niin monta
+suurta lintua, että velka tuli maksetuksi, antoivat vanhemmat
+reippaan pojan tuoda kotiin koiran Hektorin, jonka hän oli saanut
+lahjaksi aikoinaan kuuluisalta, kielevältä ja miehekkäältä
+kestikievarin-pitäjältä "Mullin Tiinalta."
+
+Jo ensi syksynä ampui Kustaa Hektorin avulla monta oravaa ja ketun,
+jonka koira oli ajanut kiven alle, sekä paljon metsälintuja ja oravia.
+Kysyttyämme, kuka oli herättänyt hänessä niin aikaisen metsästyshalun,
+sanoi hän: "Oikean veren olen perinyt äitini puolelta. Äitini isä oli
+kuuluisa metsästäjä, hän on ampunut 30 karhua, ja enoni olivat kaikki
+hyvät pyssymiehet. Juho-enolta oli vasempi sääri pahasti haavoittunut
+taistelussa karhun kanssa. Samalla kertaa haavoitti häntä vahingossa
+metsästyskumppani, jolla oli jäätuura keihäänä. Heidän verensä minä
+olen saanut", lisäsi hän. "Jos ei oikeaa verta, niin ei kelpaa
+metsämieheksi. Minun poikani esimerkiksi; jo lapsena pakotin minä hänet
+lähtemään kanssani metsään ja 10-vuotisena sai hän sen kiväärin, jonka
+minä ostin hänen ijässään, mutta ei hänestä tullut kelvollista
+metsämiestä, vaikka hän kyllä oli suuri ja vahva, yhtä suuri kuin minä
+ja reippain tukkimies koko paikkakunnalla. Mutta katsokaas hänellä ei
+ollut oikeaa metsästäjän verta, sillä kenessä sitä on hän ei voi luopua
+metsästyksestä eikä metsässä oleskelemisesta."
+
+Kun Kokko-Kustaa ehti 15 vuoden ikään, kuoli hänen isänsä ja hän
+asettui vuosirengiksi Kärjenniemen kylään, mutta jo seuraavana vuonna,
+äitinsäkin tällä välin kuoltua, muutti hän pieneen tölliin
+Valkiakoskelle ja ryhtyi toden teolla metsästäjän ammattiin. Kymmenen
+säästettyä riksiä, Hektor ja pyssy olivat ne varat, joilla hän alkoi.
+Tuomari Blåfjeld, Lotilan kartanon isäntä, osti kaikki, mitä hän ampui,
+ja antoi joka kerran reippaalle pojalle hyvän ruokalevon, "mutta ei
+ryyppyä", huomautti Kustaa, "he varmaankin luulivat etten minä sitä
+osannut ottaa."
+
+17 vuoden ijässä ampui hän ensimmäisen ilveksensä, joka Hektorin
+ahdistaessa oli kiivennyt vanhaan haapaan. Olipa huvittavaa nähdä ja
+kuulla Kokko-Kustaata, kun hän, ollen pitkänä metsästysaikanaan
+tappanut noin 300 ilvestä, vilkkaasti kuvaellen kaikki asianhaarat
+kertoi tämän ensimmäisen rynnäkkönsä suurempaa metsäneläintä vastaan.
+Seuraavana talvena liittäytyi hän erääsen talon isäntään, jolla oli
+jotenkin hyvä koira, sekin samoin kuin Hektor omistajaltansa karannut
+vainukoira. Kokko huomautti että oikein kelvolliset koirat ehkä
+vainullansa etsivät metsämiehen, jossa on oikeaa verta. Ja tämän
+luulonsa perustukseksi kertoi hän, ett'ei yksikään niistä 70 kai 80
+koirasta, kuin hänellä oli ollut, koskaan karannut häneltä. Ensi
+talvena ampui hän näiden molempain koirain avulla 8 ilvestä. Seuraavana
+syksynä hän ampui 2 sutta; molemmilla kerroilla siten, että Hektorin
+haukunta lintua houkutteli suden pyssyn kantomatkalle.
+
+Kokko-Kustaan oma keksimä tapa ampua susia koiran avulla ansaitsee
+erityistä huomiota. Kaikki koirat, kuin hänellä oli, harjoitti hän
+haukkumaan lintua tai oravaa puusta ja samoin kaikki ovat ajaneet
+karhua ja ilvestä. Kun hän syystä tai toisesta aavisti suden olevan
+lähiseudulla, houkutteli hän koiran haukkumaan siten, että kiivaasti
+käveli puun ympäri ikäänkuin etsien, missä lintu istui, ja tuon
+tuostakin tähtäili puun latvaan, kiihottaakseen koiraa, joka silloin
+haukkui innokkaammin. Kun susi sitte lähestyi ottamaan koiraa, seisoi
+Kokko jonkun pensaan tai suuren kiven tai muun sellaisen, suojaksi
+sopivan esineen takana ja ampui pedon, sen tultua kantomatkalle. 13
+täys'kasvuisesta sudesta, jotka hän on ampunut, on 10 kaatunut tämän
+metsästystavan mukaan, mutta lukemattomat kerrat sanoi hän yrityksen
+jääneen onnistumattakin siitä syystä, että varovainen susi näytti
+aavistaneen petosta eikä tullut kyllin lähelle. Jäljistä on kuitenkin
+näkynyt pedon lähestyneen, mutta olleen liian viisaan ja kääntyneen
+takaisin. Haaskalta on Kokko ampunut 3 sutta, ja 3 on hän saanut
+loukkaasta.
+
+Tietysti puhuttiin paljon hänen koiristansa. Viisaimmaksi, rohkeimmaksi
+ja kestävimmäksi kaikista ylisteli hän "vanhaa Piskiä", jonka nimeä hän
+kertomuksissaan aina lausui omituisella, kaipausta ja rakasta muistoa
+osoittavalla äänenvärähdyksellä. Yhdeksästätoista karhusta, jotka Kokko
+oli tappanut, oli Piski ollut kahtatoista kaatamassa mukana.
+
+Esimerkiksi tämän koiran viisaudesta kertoi hän seuraavan tapauksen:
+"Eräänä talvena joulun aikaan tavoittelin näätiä ja ilveksiä Kangasalan
+ja Orihveden pitäjäin rajametsissä. Hiihtäessäni eräänä päivänä pitkin
+pienen metsäjärven rantaa kuulin susien ulvovan toisella rannalla. Minä
+kätkeydyin pensaikkoon niemen nenään ja houkuttelin Piskin haukkumaan.
+Hän varmaankin ymmärsi vallan hyvin, että siinä puussa, jota kohti minä
+tähtäilin, ei ollut mitään lintua eikä oravaa, mutta tottelevaisena
+kuten ainakin alkoi kovasti haukkua, ja kohta näin minä suden tulevan
+toiselta rannalta juosten jäälle. Piski näki myöskin pedon ja juoksi
+vähän matkaa sille vastaan. Susi laskeutui jäälle mahalleen odottamaan
+koiran lähestymistä. Piski juoksi vähän kerrassaan niemeä kohti, jossa
+minä olin piilossa, ja joka kerran hänen pysähtyessään laskeusi susi
+mahalleen. Tultuaan siten 60 askeleen päähän minusta lienee susi saanut
+minusta vainua, sillä yht'äkkiä se kääntyi pakoon. Minä ammuin heti ja
+ilokseni näin sen pahasti haavoittuvan. Se viuhtoi häntäänsä ja juoksi
+mutkitellen, takapuoltansa vetäen metsään samaan paikkaan, josta oli
+tullutkin. Kaulaimesta taluttaen Piskiä seurasin suden verisiä jälkiä
+etäälle metsään. Hetken hukkasin ajossa siten, että koiran avulla ajoin
+näädän ylös kuivaneesen honkaan, ja kun sen kallisturkkisen eläimen
+sain ammutuksi, oli jo pimeä. Päästyäni yksinäiseen metsätorppaan,
+jossa tuttu linnustaja asui, käskin vaimon, mies kun ei ollut kotona,
+pyytämään häntä seuraavana päivänä ajamaan haavoitettua sutta ja
+hiihdin yötä myöten ankarassa pyryilmassa pois metsäseudusta, minun kun
+täytyi kiiruhtaa Tuomaan markkinoille Hämeenlinnaan, jossa tahdoin
+myödä viime kuukausien retkillä karttuneet nahat. Vasta keväällä eräs
+paimen löysi suden; nahka oli silloin kelpaamaton, mutta tapporahat
+minä sain."
+
+Kokko on ottanut 40 sudenpentua pesästä; suurin määrä samassa pesässä
+oli 9 kappaletta. Hän sanoi vanhain susien synnyttävän vähemmän poikia
+kuin nuorten. 10 viikkoa naaras kantaa ja tekee pojat huhtikuun
+keskivälin ja toukokuun lopun välillä. Naaraan jäljet ovat pitemmät
+kuin uroksen, jotka viimemainitut näyttävät suurilta koiran jäljiltä.
+Sutten ollessa suuremmissa joukoissa kiima-ajan alulla tappelevat
+urokset verisesti ja haavoittuneet silloin usein syödään. Kihlattuaan ja
+rakennettuaan avioliitot hajoaa joukko parittain etsimään suuremmista
+metsistä sopivaa majapaikkaa. Useimmat suden pesät oli Kokko löytänyt
+hetteiden eli syvänteiden vierestä jyrkiltä rinteiltä, joihin oli
+vaikea päästä. Koiras oleskelee aina pesän seuduilla ja pitää huolta
+perheen ravinnosta. Muuten epäjalolla sudella on eri sukupuolten suhde
+paljon vähemmin haihtuvainen kuin hänen sukulaisellaan koiralla.
+
+Kokko kertoi monta juttua sudesta, muiden muassa seuraavankin, joka
+osoittaa sen eläimen rohkeutta. Koiviston kartanossa Kangasalan
+pitäjässä makasi kosija sen ajan ja paikkakunnan tavan mukaan yhdessä
+talon tyttären kanssa, joka edellisenä päivänä oli vanhempien
+suostumuksella antanut myöntävän vastauksen puhemiehelle. Keskellä yötä
+heräsivät he kovasta jyräkästä, joka kuului kamarin oven takaa. He
+avasivat ja huomasivat suden seuranneen pihakoiraa porstuaan. Miehellä
+oli kyllin malttia heti paiskata ulko-ovi kiinni, niin että peto oli
+vankina. Hurjasti hyppien seiniä vasten koetti se päästä pakoon, mutta
+kun tuotiin tulta, kyyristyi se, nähden voimattomuutensa, nurkkaan ja
+antoi vastustuksetta tappaa itsensä rautakangella. Nuori morsian oli
+kuitenkin tätä tapausta katsonut huonoksi sovun enteeksi aiotussa
+avioliitossa, mutta historia ei kerro, kävivätkö ne pahat ennustukset
+toteen.
+
+Eräästä ihan sattumalta ammutusta sudesta kertoi vanha metsästäjä
+seuraavaa: "Eräänä kauniina loppiaisaamuna 40-luvulla läksin yhdessä
+Kärjenniemen Kustaan kanssa hiihtämällä etsimään ilvestä, joka oli
+näyttäytynyt kylän metsissä; Piski, Sälli, Ranski ja Hektor olivat
+mukana. Päästyämme Annunkin harjun juurelle, näimme kolmen suden
+jäljet. 4 koiraa, jotka olivat niin monta kertaa koettaneet toistensa
+rohkeutta, läksivät haukkua pauhaten jälkiä myöten ja me kiiruhdimme
+jäljestä, kiivaasti huutaen koiria takaisin. Kohta kuului haukunnasta,
+että ne olivat tappelussa sutten kanssa, ja joudutimme vauhtia minkä
+jaksoimme; muutaman minuutin kuluttua olimmekin jo kantomatkan päässä.
+Minä en ampunut, kun pelkäsin osuvani koiriin, mutta Kustaa ampui
+haulilatinkin lähimpään suteen, jolla oli kidassaan Sälli poikittain
+vyötäisistä. Susi vaipui istumaan, mutta päästi koiran vasta sitte,
+kuin minä ammuin luodin siltä läpi kaulan. Molemmat toiset sudet olivat
+heti ensimmäisen laukauksen jälkeen lähteneet pakoon viereisen suon
+poikki. Jättäen Kustaan hoitelemaan pahasti haavoittunutta Sälliä
+riensin minä toisten koirain jälkeen, jotka täyttä vauhtia ajoivat
+petoja. Minulla ei ollut aikaa ladata, vaan hiihdin eteenpäin, huutaen
+koiria, ja kohta ne ilokseni kaikki kolme palasivat ihan terveinä.
+Saapuessani takaisin ammutun suden luo seisoi Kustaa katsellen petoa,
+joka yhä vielä eli ja vierittelihe verisellä hangella, ilkeästi
+röhisten verisestä kidastaan. Se oli vanha uros, suurin kaikista kuin
+olen milloinkaan nähnyt. Vasta monen viikon kuluttua oli Sälli jälleen
+terve ja kykenevä uusiin taisteluihin."
+
+Sääksmäellä ja varsinkin Kalvolassa on aina ollut susia suuret joukot;
+kylminä talvina 16 ja enempikin joukossaan. Kolmattakymmentä koiraa
+ovat pedot vieneet Kokolta ja niistä 5 ilvestä pyytäessä talvella.
+Viime vuosikymmeninä ovat kuitenkin sudet paljon vähenneet niistäkin
+seuduista. Vahinko, jota he muinoin tekivät, oli hirveä. Kokko kertoi
+kerran 18 vuoden ijässä, astuessaan eräänä pyhänä äitinsä kanssa
+kirkkoon, nähneensä liikuttavan näyn. Annilan kylään oli äsken tuotu
+monta kymmentä lammasta, jotka susi-joukko oli repinyt; moni
+lammas-raukka oli vielä hengissä, vaikka kaulassa ammottavat haavat
+taikka koko maha auki revittynä. 2 lammasta oli uinut monta sataa
+syltää kalliosaarelle keskelle lahtea ja siten pelastunut. Hän
+huomautti yleensä luultavan, että lampaat eivät osaa uida, mutta tämä
+tapaus, jonka hän itse oli nähnyt, kumosi sen luulon. Hän on nähnyt
+myöskin sikojen uivan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ilveksestä ja sen monesta ajosta oli Kokolla paljo kertomista.
+Nuorempana hän uskoi, kuten kansa yleensäkin, olevan useampia
+ilveslajeja, mutta omista havannoistaan hän piankin huomasi niiden
+kaikkein olevan ihan samaa lajia, vaikka värin vivahdukset ovatkin
+hyvin monenlaiset. Häntä oikein nauratti, että muutamissa kunnissa on
+vieläkin eri tapporahat susi-ilveksestä, kissa-ilveksestä ja
+kettu-ilveksestä.
+
+Ilves on hyvin arka eläin: kuitenkin kertoi Kokko sen kerran ihmisten
+näkyvissä niityllä hyökänneen imevän varsan kimppuun. Kerran otti ilves
+aidatusta haasta Kokon tuvan vierestä pässin ja kantoi sen pari virstaa
+suolle sekä hautasi sammaliin. Se tapahtui myöhään syksyllä vaan vielä
+ollessa paljaana. Lumen tultua veivät ilveksen jäljet Kokon
+kätköpaikkaan, ja silloin hän sarvista tunsi pässin omaksensa.
+
+Samoin kuin karhu, kulkee ilves harvoin viljeltyjen seutujen kautta tai
+aukeita tasankoja pitkin metsästä toiseen; kuitenkin kertoi Kokko monta
+poikkeusta. Kerran hän seurasi ilveksen jälkiä Sääksmäen suuren seljän
+poikki. Ilves ajaa niinkuin susikin saalistaan jälkiä myöten ja ryntää
+päälle takaapäin sekä repii, kuten Kokko sanoi, tavallisesti nivuset.
+Hän uskoi ilveksellä olevan vähemmin kehittyneen hajuaistimen kuin
+sudella, ilves metsästää enemmin näkönsä johdolla, jota vastoin susi
+pitkän matkan päästä vainuaa saalista. Joskus on hän huomannut ilveksen
+hyökänneen täys'kasvuisen lehmän kimppuun, vaikka ei saaneen sitä heti
+tapetuksi, mutta oli lehmä kuitenkin sitte kuollut haavoistansa, kun
+ilves oli repinyt mahaa ja utaret. Kokko oli montaa kertaa jäljistä
+nähnyt suden ajaneen ilvestä ja toisen kerran huomannut, että ilves oli
+syönyt toisen ilveksen. Hänen isänsä oli kertonut kuulleensa kerran
+metsästä hirveätä karhun mörinää, vaan kun hän sitte muiden
+talonpoikain kanssa läksi asevoimana etsimään karhua, löysivät he
+ainoastaan jäännöksiä hänestä sekä suuren susijoukon jäljet, Eero
+Heinäkangas kertoo monta sellaista tapausta ja kuuluisa karhunpyytäjä
+Lloyd mainitsee myöskin yhden sellaisen.
+
+Kuvaavana esimerkkinä, miten vaikea on löytää ilveksen poikia pesästä,
+mainitsi Kokko, ettei hänenkään ollut koskaan onnistunut niitä löytää;
+kuitenkin oli hän toiselta metsästäjältä August Sallilalta kuullut,
+että hän oli tavannut ilveksen ja kaksi aivan pientä poikasta tiheän
+tuulen kaataman risukon alta, metsäpalon hävittämältä paikalta
+tiheiköstä. Tarkalla huomiolla ja pitkällisellä tottumuksella on Kokko
+oppinut erottamaan urosilveksen jäljet naaraksen jäljistä, siitä, että
+naaraksen kaksi keskimmäistä kynttä takajaloissa ulottuvat pitemmälle
+kuin uroksen.
+
+Kaksikymmentä ilvestä on hän saanut ansoilla. Hänen käyttämänsä
+pyyntitapa oli seuraava: Metsästä, jossa ilveksiä on, etsitään
+tiheimmät vesakot soiden vieriltä ja siihen tehdään loukas jollekin
+kapealle elukkain tai petojen polulle. Loukkaan pohjaksi pannaan puu
+pitkälleen maahan, ja sen kohdalle sovitetaan 14 jalkaa pitkä
+loukashirsi, johon päälle poikittain kiinnitetään halaistuja
+hirrenpäitä ja painoksi asetetaan vielä suuria kiviä. Loukashirsi on
+siltä kohdalta, josta ilves kulkee alitse, 3 jalkaa korkealla maasta,
+ja kun peto rinnallaan tai etukäpälillään koskee viritysnauhaan, vetää
+se pois loukashirttä kannattavan virityskepin, jolloin hirsi putoaa ja
+musertaa pedon. Kolme kertaa on Kokko saanut suden sellaisesta
+loukkaasta. Lämpimällä ilmalla kävi hän kerran viikossa katsomassa
+loukkaitansa, mutta pysyväisillä pakkasilla ainoastaan joka toinen
+viikko. Mitään syöttiä hän ei käyttänyt näissä pyydyksissään.
+
+Noin 280 ilvestä on Kokko tuonut metsästä hyväin koiriensa avulla.
+Puolet niistä oli ajettu ylös puuhun ja muihin olivat koirat hyökänneet
+maassa käsiksi. Näistä oli "ehkä 60" ollut niin kovassa tappelussa
+koirain kanssa, että Kokko ei uskaltanut ampua koiriin osumisen
+pelosta, silloin hän puukollansa pisti pedon kuoliaaksi. Monesti olivat
+koirat tappaneet ilveksen ennenkuin Kokko ehti taistelukentälle.
+
+Hyvin vilkas oli Kokon kuvaus miten ilves käyttäytyy tappelussa koiria
+vastaan. Hän näytti, miten tuo kissan kaltainen eläin, kun koirat
+estävät sitä pakenemasta, sähisten asettuu vastustamaan ja raapimaan;
+kuvatakseen, miten se tapahtuu koiran hyökätessä päälle, nousi hän
+ylös, valitsi jonkun kuulijan vastustajakseen ja näytteli hyvinkin
+kuvaavasti ilveksen syleilyt, raapimiset ja yritykset purra koiraa
+kaulaan.
+
+Kokko-Kustaa vastustaa yleistä luuloa, että nuoret ilvekset nousevat
+puuhun ja vanhat puolustautuvat maassa; hän sanoo sen tapahtuvan ihan
+sattumalta sen mukaan millainen maan luonto milloinkin on. Kerran
+myöhään syksyllä nuorempi Piski ajoi kahden nuoren koiran kanssa
+paljaalla maalla Niemen kartanon metsissä naarasilvestä ja kahta vuoden
+vanhaa poikaa. Emä nousi puuhun ja ammuttiin, vaan pojat jatkoivat
+pakoa, kunnes toisen koirat ottivat ja toinen viimein nousi puuhun ja
+ammuttiin. Se oli ainoa kerta, jolloin Kokko yhtenä päivänä sai 3
+ilvestä. Monta kertaa on hän tappanut 2 ilvestä samana päivänä; kerran
+4 ilvestä neljään päivään ja kerran 5 eräällä retkellä, joka kesti 8
+päivää. Sillä retkellä vei susi häneltä 2 nuorta koiraa, joista hän
+toivoi erittäin hyvää varttumista.
+
+Jonkinlaisen käsityksen metsän riistan, varsinkin ilveksen, entisestä
+rikkaudesta saamme seuraavasta Kokon kertomuksesta. "Noin 40 vuotta
+sitte tuli 3 veljestä Lohtajan pitäjästä Pohjanmaalta monen hyvän
+koiran kanssa suurille saloille, jossa Kalvolan, Rengon, Hattulan,
+Tammelan y.m.m. pitäjän salometsät yhtyvät. Yhtenä talvena tappoivat
+nämä reippaat metsämiehet 25 ilvestä sekä koko joukon muuta
+metsänriistaa ja samana talvena ammuin minä samoilta saloilta 18
+ilvestä. Nämä 3 veljestä, Jukka, Matti ja Antti, tulivat monena vuonna
+perättäin talven tullessa niille saloille ja saivat aina runsaan
+saaliin. Kevään lähestyessä palasivat he 40 penikulmaa pitkän matkan
+kotiseudulleen. Mutta kerran sattui Jukalta tapaturmainen laukaus
+haavoittamaan toisen polven ja huonosti hoidettu haava tuotti
+pitkällistä kipua, kunnes tuskat päättyivät kuolemaan. Sen jälkeen
+eivät toisetkaan veljet enää tulleet niille seuduille."
+
+Kysyttyämme, eikö hirviä siihen aikaan ollut suurissa metsissä, vastasi
+Kokko, että ne jalot eläimet olivat jo kuolleet sukupuuttoon silloin,
+kuin hän 10 vuoden ijässä alkoi liikkua metsissä.
+
+Näätiä oli Kokko ampunut koko joukon; suurin määrä yhtenä talvena oli
+15, mutta 8 ja 12 näädän nahkaa hän tavallisesti aina möi
+laskiaismarkkinoilla Hämeenlinnassa. Ainoastaan 10 kettua oli hän
+ampunut ja myrkyllä tappanut noin 20. Nuorempana ampui hän uskomattoman
+paljon oravia, jopa 500:kin yhtenä talvena. Hän sanoo niitä olevan joko
+hyvin runsaasti taikka hyvin vähän.
+
+Ainoastaan 12 metsäsikaa oli Kokko ampunut, mutta hänen koiransa olivat
+ottaneet paljon useampia. Kerran oli hänellä elävä metsäsika, joka
+hyvin kesyi, tuli hänen luoksensa kutsuttaessa ja näytti erittäin
+uskolliselta, mutta kun vieraita astui tupaan, ryömi elukka peloissaan
+johonkin piilopaikkaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seitsemänkolmatta vuoden ijässä ampui Kokko ensimmäisen karhunsa.
+Meiltä jäi kysymättä, mitenkä hän ei ollut ennemmin kaatanut karhua,
+koska hän siihen aikaan kuitenkin jo oli ollut 12 vuotta varsinaisena
+metsämiehenä ja monta karhua vielä oli niissä metsissä, joissa hänkin
+liikkui. Eero Heinäkangas, joka sittemmin kaatoi 73 karhua, oli
+ensimmäistä kaataessaan jo 30 vuoden ijässä. Ehkäpä karmitaan täysin
+vaurastuneen miehen karaistunut luonne, uskaltaakseen yksin, niinkuin
+nämä miehet tavallisesti metsästelivät, ja usein huonoilla aseilla
+ryhtyä taisteluun metsäin peljättyä kuningasta vastaan.
+
+Ensimmäisestä karhuretkestään kertoi hän näin: "Oli maaliskuu, hanki
+paksu ja suksikeli oivallinen. Minä olin monta viikkoa metsästellyt
+Lopen pitäjän metsissä ja saanut koko joukon riistaa, muun muassa monta
+kaunista ilvestä; se olikin onnellisimpia metsästystalvia. Vanha Piski,
+Valli ja nuori koira Käki olivat mukana. Kauniina, kirkkaana päivänä
+olin jo kauan seurannut ilveksen jälkiä, koirat nuorassa. Kun
+lähestyimme ikivanhaa kuusta, näyttivät koirat hyvin levottomilta ja
+Valli vähän haukahteli. Minä päästin ne irti, ja molemmat toiset
+läksivät ääneti edelleen ilveksen jälkiä myöten, mutta Valli juoksi
+kuusen juurelle ja haukkui äkäisesti, selkäkarvat pystyssä. Luullen
+ilveksen siinä syöneen jotakin saalista, menin minäkin koiran luo
+tarkastelemaan. Minä huomasin kellertävän reiän korkeamman hankipaikan
+reunassa, jota muuten luulin vain lumen peittoon jääneeksi kiveksi.
+Kauan seisoin siinä kummastellen tuota reikää, joka näytti, kuin olisi
+joku eläin heittänyt siihen vetensä; mutta kun ei mitään jälkiä
+näkynyt, en minä osannut selittää ilmiötä. Valli ei lakannut
+haukkumasta. Minulla oli luodikko seljässä, remeli rinnan yli. Ennen
+lähtöäni ilveksen jäljille, pistin sauvallani reikään ja samassa
+halkesi kinos ja putoili suurina lohkareina joka koholle. Minä
+luiskahdin suksilta, onneksi jaloilleni, mutta vyötäisiäni myöden
+lumeen. Suuri karhu nousi pesästään, kita auki ja ärjyen.
+Peljästyksessäni minä löin lyömistäni häntä päähän rautapäisellä
+sauvallani, kunnes karhu läksi tiehensä syvässä lumessa, joka ei
+kannattanut raskasta petoa. 'Jos sinä pelkäät minua, niin en minä aio
+pelätä sinua', ajattelin minä, kaadoin uutta ruutia sankkiin ja läksin
+jälkiä myöten. Valli ahdisti äkäisesti karhua kinteristä ja kohta
+kaikui luminen metsä kaikkein kolmen koiran kiivaasta haukunnasta,
+johon sekautui karhun mörinä. Hän kulki vesakkoista, matalaa kuusikkoa,
+jossa siellä täällä kasvoi vanhoja honkia. Enintään 20 minuutissa minä
+hiihtämällä tavoitin meluavat tappelijat. Molemmat vanhemmat koirat
+hyökkäsivät kummastuttavan uskaliaasti kiinni suureen petoon.
+Piski tuon tuostakin tarttui takapuoleen, ja kun karhu kääntyi
+puolustautumaan, hyökkäsi samoin Valli; urhoollinen oli myöskin nuori
+Käki. Minulla oli silloin luodikko pienintä lajia, luoti ainoastaan
+herneen suuruinen, ja minä koetin päästä niin lähelle kuin mahdollista,
+että kuti sitä paremmin vaikuttaisi ja ett'en haavoittaisi koiria.
+Karhu monenmoisesti pyörähdellen tanssiessaan koirain yhä äkäisemmin
+hyökätessä huomasi minun läsnäoloni, pysähtyi ja nousi, kita ammollaan,
+seisomaan minuun päin sekä ärjyi ilkeästi, joka minulle tuntui ytimiin
+asti. 15 askeleen päästä ammuin minä keskelle rintaa; karhu laskeutui
+jaloilleen ja läksi taas pakoon koirat kintereillä. Minusta näytti
+turhalta koettaakaan tappaa suurta petoa niin pienellä luodilla;
+sentähden minä hitaasti seurasin jälkiä, kutsuen takaisin koiria.
+Vasta pimeän tultua palasivat ne, kummallista kyllä, ihan eheinä
+pitkällisestä taistelusta. Taivas oli saennut ja alkoi vähin sataa
+lunta. Matkallani Topenon kylään eksyin monta kertaa, kunnes taas
+jostakin tutusta paikasta sain oikean suunnan. Susien pelosta en
+uskaltanut päästää koiria irti, ja erittäin vaikea oli hiihtäen
+taluttaa niitä nuorista. Puolen yön aikaan saavuin viimein Topenoon.
+
+"Seuraavana aamuna, joka oli sunnuntai, läksin ennen päivän tuloa
+kirkonkylään ja lainasin sieltä Hallan talon isännältä yksipiippuisen
+haulikon, jossa oli nallilukko. Minä tietysti jätin mainitsematta tämän
+pyssynlainauksen aiheen ja paluumatkalla eräässä torpassa tein
+lyijypalasta veitsellä ja vasaralla 10 luotia. Palattuani sitte
+Topenoon varustauduin lähtemään Piskin ja Vallin kanssa metsään.
+Silloin renki Kustaa pyysi päästä mukaan retkelle, jonka tarkoituksen
+hän oli arvannut. Minä suostuin sillä ehdolla, että hän ei saanut
+vaatia osaa saaliista eikä tapporahoista. Hänellä oli vanha
+ruotsalainen metsästyskivääri sitä lajia, jota sanotaan 'sian
+seljäksi.' Luotien sijasta oli hänellä muutamia nelikulmaisia
+lyijypaloja. Suksia ei yleensä ollut niillä seuduin, Kustaa oli minun
+käydessäni kirkonkylässä veistellyt itselleen vanhoista reen jalaksista
+sukset, helppo arvata, millaiset. Hän jäikin kohta jäljelle, kun
+läksimme hiihtämään, enkä minä malttanut odotella häntä. Minä saavuin
+pian siihen paikkaan, josta edellisenä iltana olin poikennut pois
+karhun jäljiltä, ja kuljettuani niitä myöten puoli tuntia en enää
+nähnyt koirain jälkiä. Luultavasti ei karhu ollut kaukana, mitäpä hän
+olisi enää kauan jatkanut vaivaloista pakoa paksussa lumessa, kun
+kerran pääsi koirista. Koirat nyt alkoivat tulla levottomiksi ja
+kiskoivat kovasti nuoria. Niinpä minä päästin ne irti ja kohta oli ajo
+täydessä vauhdissa. Karhu kääntyi kiertämään samaan paikkaan, jossa
+sillä oli pesänsä; minä laskien suorempaan lähestyin hyvää vauhtia.
+Päästyäni jo aivan lähelle, kiiruhtivat vielä vauhtiani Kustaan
+hätäiset avunhuudot. Saavuttuani hänen luokseen näin hänen vielä koko
+miehen vapisevan. Luullen koirain ajavan jänistä oli Kustaa ampunut
+niiden edeltä ja ihan aavistamatta tavannut karhun, joka oli mennyt
+muutaman askeleen päästä ohitse ja niin peljästyttänyt häntä, ett'ei
+hän tullut ampuneeksi. Minä jätin hänet siihen, jatkoin hiihtoani hyvää
+vauhtia ja pääsin pian edelle koirista. Karhu oli vielä vähän edellä ja
+kulki harvametsäistä, eteläänpäin viettävää harjun rinnettä. Hanki
+kantoi häntä ainoastaan siellä täällä, mutta minulla oli sitä parempi
+suksikeli. Viimein sain otson näkyviini, joka jo oli ehtinyt alas
+mäntyjä kasvavalle suolle. Kiiruhtaen pääsin kantomatkalle, tähtäsin
+takapuoleen ja ammuin, mutta karhu jatkoi hitaasti matkaansa pehmeässä
+lumessa, nähtävästi vähääkään huolimatta laukauksesta. Minun uudestaan
+ladatessani menivät koiratkin ohitse. Veripilkuista näin kuitenkin
+osuneeni. Enintään 10 minuutin kuluttua hiihdin taas koirista ohitse ja
+pääsin kantomatkalle: minä tähtäsin oikean etulavan taakse ja ammuin
+karhun juuri mennessä kuusivesakkoon. Koirat sivuuttivat minut
+ladatessani ja ajoivat nopeasti tiheässä kuusikossa, josta saatoin
+päättää karhun yhä vielä esteettömästi pakenevan, vaikka siihen jo oli
+3 luotia sattunut. Ladattuani hiihdin ylös äsken mainitulle harjulle,
+jossa karhun näin ennen ensi laukaustani, ja odottelin, toivoen saavani
+jotain etua ajokierroksen oikasemisesta. Koiran haukunnasta kuulin
+heidän saaneen kiinni karhun. Mitä toivoin tapahtuikin: karhu teki
+kierroksen ja lähestyi minua suon laitaa myöten. Minä hiihdin viistoon
+harjulta alas vastaan.
+
+"Täydessä vauhdissani tapasin äkisti karhun ja muutamain kyynäräin
+päässä hänestä ei minulla ollut muuta neuvoa kuin hypätä pois suksilta,
+mutta ennenkuin ehdin lauaista, oli hän jo 30 askeleen päässä. Tälläkin
+kertaa ammuin oikeaan kylkeen ja nyt näin selvästi osuneeni paremmin
+kuin edellisillä kerroilla. Otso nousi seisomaan ja löi yhteen
+käpälänsä äkäisesti ärjähtäen, hyppäsi paksun lumen ja saamiensa kutien
+tähden kömpelösti muutamia askelia minua kohti, mutta Piskin ja Vallin
+hätyytyksestä kääntyi taas hitaasti pakenemaan. Minun hypättyäni pois
+suksilta olivat ne juosseet kumpikin tahollensa pitkin rinnettä alas,
+niin että minulla oli aika työ syvässä lumessa kaalellen saada ne
+jälleen alleni. Ennenkuin jouduin siitä puuhasta, tuli Kustaa luokseni.
+Minä kehoitin häntä rientämään edeltä minun ladatessani, mutta hän
+mieluisemmin jäi odottamaan minua. Haukunnasta kuulin karhun hyvin
+hitaasti etenevän puolustautuessaan rohkeita koiria vastaan, ja
+helposti minä hiihtämällä heidät tavoitin suon toisessa laidassa.
+Karhu sai nyt viidennen luodin, siihen luettuna eilinenkin, ja jäi
+siihen paikkaan. Minä panin koirat kiinni, tuntien mielessäni
+itsetyytyväisyyttä suurempaa kuin koskaan ennen.
+
+"Kustaalle, joka huudostani viimein tuli, jätin koirat talutettavaksi
+pois metsästä ja hiihdin itse hyvää vauhtia Topenon kylää kohti, joka
+oli puolen penikulman päässä, aikoen vielä samana päivänä saada karhun
+kannetuksi pois metsästä. Sitä varten läksimme liikkeelle 6 miestä.
+Ainoastaan minulla oli sukset, toiset vuorotellen tekivät raskaampaa
+työtä, astuivat edeltä polkemassa tietä toisille, jälkimmäinen veti
+kahta hirsikelkkaa, joilla oli karhu vedettävä kotiin. Päästyämme
+perille istahdin minä hajasäärin karhun selkään takapuolelle, mutta
+hämmästyksekseni heitti se minut pois. Tämän viimeisen elämänilmauksen
+jälkeen jäi otso seljälleen, käpälät ylös, ja oli ihan kuollut. Me
+joimme peijaisia monesta taskumatista. Otso oli hyvin suuri vanha uros,
+joka ei tiettävästi ollut tehnyt mitään vahinkoa elukoille. Hän oli
+hyvin lihava ja talja oli tiheäkarvainen, kaunis tummanruskea
+väriltään. Minä olen sittemmin huomannut, että karhut, jotka elävät
+muurahaisista ja kasveista, ovat lihavammat kuin n.s. tappelukarhut,
+jotka elävät muista tappamistansa eläimistä."
+
+Kokko, ohimennen tässä sanoen, arveli, että useimmat karhut eivät
+koskaan tapa mitään eläintä, mutta niistä, jotka kerran tappavat, tulee
+vaaralliset pedot. Erkkylän kartanossa Hausjärvellä oli karhu kahden
+viikon kuluessa 1855 kaatanut 18 lehmää ja nuorempaa eläintä. Isäntä.
+parooni Munck, kutsui Kokko-Kustaata, jonka kotipaikalle oli 7
+peninkulman matka. Kustaa saapui ja meni metsään koirinensa. Jo ensi
+päivänä tavoittivat he karhun ja pysäyttivät hänet tuulen kaatamaa
+kuusta vasten, joka esti karhua hakemasta. Kokko hiipi 20 askeleen
+päähän ja huomasi karhun seisovan, pitäen toisella käpälällään kiinni
+kuusesta ja toisella puolustautuen koiria vastaan. Hän ei sanonut
+koskaan kuulleensa karhun ärjyvän niin hurjasti ja hirvittävästi kuin
+sen. Pään läpi ammuttu luoti lopetti karhun veriset urhotyöt. Se oli
+mahonaaras eikä varsin suuri, ja harmahtava taljakin oli vähäarvoinen.
+
+Itse ei ole Kokko koskaan ollut karhun haavoittamana, joka onni
+luultavasti johtui siitä, että hänellä tavallisesti oli muassaan monta
+koiraa, jotka olivat karaisseet rohkeuttansa monessa taistelussa
+ilvestä vastaan eivätkä koskaan jättäneet karhulle aikaa rynnätä miehen
+päälle.
+
+Kaksikymmentä vuotta sitte oli hän monen peninkulman päässä kotoansa
+talvella Orihveden metsissä Kuorehveden rajalla. Eräänä päivänä tuli
+Väihin isäntä Kustaa metsätorppaan Kokon majapaikkaan Pihlajaveden
+kylässä ja kertoi lähellä kotoaan kiertäneensä karhun jotenkin
+ahtaalle. He läksivät heti kierrokselle, sillä kertaa ilman koiria,
+koska katsoivat lumen vähyyden tähden olevan parasta koettaa hiljan
+hiipien päästä pesälle. Koirien hätyyttämänä olisi karhu ehkä paennut
+etäisiin metsiin ja lumisade olisi voinut kokonaan peittää jäljet. He
+ihan oikein pääsivätkin pesän luo ja kun karhu hyppäsi ylös,
+haavoittivat sitä molemmat miehet pahasti ja ajoivat kauan takaa,
+kunnes se monen laukauksen jälkeen hienoreikäisistä luotipyssyistä
+kaatui verihinsä. Mutta kummallakaan ei enää ollut jäljellä yhtään
+luotia, jolla olisivat voineet sammuttaa viimeisen elonkipunan. He
+jättivät karhun kuolemaan ja läksivät noutamaan Väihistä rekeä,
+vetääkseen petoa kotiin. Palatessa torpasta metsään vetivät Väihin
+Kustaa ja hänen lankonsa Janne rekeä ja Kokko yksin otti pyssyn ja
+ampumatarpeita. Ehdittyään taistelupaikalle huomasivat he sen tyhjäksi
+ja karhun veriset jäljet veivät hyvin tiheään vesakkoon. Kokko kiersi
+sen ympäri ja huomasi karhun pysähtyneen sinne. Luullen perin vaikeaksi
+ampua ahdingossa puiden välillä, kehotti Kokko toisia kangilla ajamaan
+karhua häntä vastaan, kun hän asettui niille jäljille, joita myöden
+karhu oli vesakkoon mennyt. Odotettuaan vähäisen hetken kuuli hän
+Väihin peljästyneistä huudoista että hän oli tavannut karhun. Hän kuuli
+pedon körinää ja Väihin Kustaan kangen iskuja sekä huutoja: "etkö sinä
+kuole perkele!" Mutta ne huudot muuttuivat pian kamaloiksi avun
+huudoiksi. Kokko heti juoksi vesakkoon ja tapasi karhun paraillaan
+tukistelemassa ja puremassa Väihiä, joka oli kaatunut seljälleen.
+Korvaan ammuttu luoti kaatoi karhun raskaan ruumiin kuolleena pahasti
+pidellyn vastustajan päälle. Kaksi suurta päänahan kaistaletta riippui
+verisillä kasvoilla ja oikea olkapää oli pahaksi pureskeltu. Mies
+makasi monta kuukautta tilan omana ja parani viimein kokonaan, mutta
+syvät tukattomat arvet jäivät hänelle päähän muistoksi kuolevan karhun
+kostosta.
+
+Maineeltaan kuuluisa karhuntappaja Eero Heinäkangas on ampunut
+ainoastaan 2 karhua paljaalla maalla, jota vastoin Kokko-Kustaa on
+paljaalla maalla kaatanut kolme sen vertaa. Tämä selvenee siitä, että
+Heinäkangas oli lumettomana vuoden aikana ahkerassa maatyössä, jota
+vastoin Kokko metsästi koko vuoden.
+
+Erään omituisen karhun ajon kesällä kertoi Kokko-Kustaa näin: "Lopulla
+40-lukua kutsui kruununvouti Linström, joka asui Toikkolan kylässä,
+minua eräänä päivänä Elokuussa sinne, koska karhut olivat kaataneet
+paljon elukoita. Minä asetuin yksinäiseen Särkjärven metsätorppaan ja
+kuljeksin monta päivää metsissä saamatta mitään aikaan. Minä en
+huolinut ampua lintuja enkä muuta riistaa ett'en ehkä säikyttäisi
+karhua pakoon. Monessa paikassa näin hajoteltuja muurahaiskekoja ja
+muita karhun merkkejä, mutta koirat eivät tavanneet tuoreita jälkiä.
+Viimein eräänä aamuna aikaisin Messukylän ja Kangasalan rajalla vanha
+Piski, jota talutin nuorasta, ilmoitti vainuavansa jotakin suurempaa
+petoa; irti päästettynä alkoi se heti harvakseen haukkua, kuten
+tavallisesti karhua ajaessaan, ja hetkisen kuluttua yhtyivät toisetkin
+koirat ajamaan; mutta karhu pakeni suoraa tietä Orihveden metsiin päin,
+ja kun en enää moneen tuntiin kuullut haukuntaa, palasivat viimein
+kaikki koirat läähättäen pitkästä ajosta lämpimällä ilmalla. Minä
+astuskelin edelleen, aikoen sinä päivänä ammuskella teeriä; mutta
+lähestyessäni Havisevan järven rantaa alkoi Piski ihan yht'äkkiä
+haukkua karhua ja kohta kaikki juoksivat ylös Haukkavuorta, joka on
+Havisevan ja Upotuksen järvien välillä. Minulla sinä päivänä oli vanha
+ruotsalainen sotakivääri; siihen minä pistin haulipanoksen päälle
+luodin ja riensin vuoren harjulle. Siellä kuulin koirain haukunnasta
+että ne olivat pysäyttäneet karhun lähelle Upotuksen rantaa ja minä
+juosten riensin alas rinnettä. Karhu, suurimpia kuin olen nähnyt,
+mellasteli koirien kanssa pienellä aukealla paikalla metsässä. Olipa
+siinä temmellystä; tasaisella, kovalla maalla osoittivat koirat
+ihmetyttävää sukkeluutta hyökkäyksissään kiinni karhun takapuoleen ja
+taitavasti välttäessään hänen hengenvaarallisia korvapuustejansa, jotka
+aina sattuivat vaan tyhjään ilmaan, ja hänen hurja ärjyntänsä kuului
+koirain neliäänisen haukunnan seasta. Minä seisoin kauan metsän laidassa
+25 askeleen päässä karhusta, eikä hän näyttänyt huomaavan minua. Vähän
+väliä koetin tähdätä, mutta karhu liikahteli joka silmänräpäys, niin
+että minä en ampunut, kun pelkäsin osuvani turhaan tai johonkuhun
+koiraan. Kun viimein laukasin, tarkoittaen keskelle rintaa, syöksähti
+karhu rinnettä alas tiheän metsän läpi järven rantaan päin. Vavistuksen
+tunne polvissa, joka tavallisesti tuntuu karhua ammuttua, latasin
+nopeasti ja riensin vesakkoisen metsän läpi haukuntaa kohti, josta
+saatoin arvata karhun uudestaan ryhtyneen vastarintaan.
+
+"Kun pääsin ranta-aukealle, pitivät koirat kovaa melua, mutta mitään
+karhua ei näkynyt; sitä vastoin näin veden aaltoilemista muuten
+peilikirkkaassa metsäjärvessä, karhun heittäytyneen veteen.
+Hämmästystäni on mahdoton kuvata. Karhu on erinomaisen taitava uimari
+ja minä tiedän monta tapausta, jolloin se on tapettu veteen eikä ole
+painunut, mutta sittekin oli asia nyt ilmi selvä, karhu oli tahtonut
+pelastua uimalla järven yli, mutta kuolema oli hänet tavannut juuri
+sinä hetkenä, kuin hän syöksyi veteen, ja hän painui heti pohjaan.
+
+"Viimein lakkasivat koiratkin haukkumasta. Minä seisoin kauan
+neuvottomana ja katselin veden pintaa, johon karhu oli kadonnut, vaan
+joka nyt oli jälleen peilikirkkaana ja kuvasti ainoastaan taivaan
+pilviä. Kun en tiennyt, oliko mitään ruuhia siinä pienessä
+salojärvessä, astuin tyytymättömänä Särkijärven torppaan, jossa
+kertomukseni päivän tapauksesta herätti suurta kummastusta. Vanha akka
+lausui, että se ehkä ei ollutkaan mikään oikea karhu, vaan paholainen
+itse, joka minulle teki tuon kujeen sen tähden, että se päivä oli
+sunnuntai ja karhun olin tavannut Jumalanpalveluksen aikana.
+Maanantaista perjantai-iltaan asti harasimme hyvin syvää järveä, mutta
+emme tavanneet mitään. Vesi oli kirkas kuin metsälähteessä; monen sylen
+syvyydestä näkyivät haot pohjasta, vaan ei karhua. Lähtiessäni sieltä
+pyysin Särkjärven Jooseppia käymään usein katsomassa, eikö hukkunut
+peto nousisi ylös, mutta sitä ei tapahtunut koskaan.
+
+"Metsäonni on hyvin vaihtelevainen," jatkoi Kokko-Kustaa. "Kerran monta
+vuotta sitte olin Renkajärven laajoilla saloilla talvella. Vanha Piski
+oli paraassa ijässään ja muut kolme, kaikki Millan pentuja, olivat
+myöskin ihan täydet koirat. Moni ilves oli päässyt nahastaan tänä
+pitkänä talvikautena.
+
+"Laskiaistiistaina oli monta rantalaista koolla Luurilan talossa.
+Päivällisaikaan tuli Rimmin torpparin poika Martti ja kertoi samana
+päivänä kotimatkallaan nähneensä karhun jäljet lähellä Kynnyksen
+lampia. Sittemmin saimme kuulla hirrenhakkaajain karkoittaneen karhun
+pesästänsä.
+
+"Tässä metsäseudussa on joka miehellä pyssy, vaikka harvoilla, tuskinpa
+kellään nykyisistä miehistä on oikeaa metsästäjän verta. Kuitenkin
+päätettiin, että jokaisen tuli lähteä noutamaan kotoansa pyssyä, ruutia
+ja lyyjyä ja sitte kaikkein kokoutua pieneen torppaan Kynnyksenlammin
+ja Renkajärven väliselle kannakselle. Rimmin Martti ja minä läksimme
+edeltäpäin siihen paikkaan, jossa hän oli nähnyt jäljet. Aioimme
+koettaa kiertää karhua ja sitte yhdessä toisten kanssa etsiä sen. Minä
+otin mukaan koirat, jos karhu vielä edelleenkin oli liikkeellä.
+Päästyämme jäljille ja hiihdettyämme vähän matkaa rikkoontui Martin
+toinen suksi, niin että hän jäi jäljelle. Muutaman sadan kyynärän
+päässä tapasivat koirat karhun, joka oli paneutunut makaamaan hangelle
+tuuhea- ja riippaoksaisen kuusen alle. Hän pääsi vain hitaasti
+eteenpäin paksussa lumessa ja muutamassa minuutissa ehdin minä
+kantomatkalle. Luodista, jonka olin edellisenä talvena ottanut
+ammutusta karhusta, kaatui peto ihka kuolleena hangelle. Luoti oli
+mennyt päähän toisen korvan takaa ja ulos toisesta, karhu ei edes
+ehtinyt kuulla laukaustakaan, niin äkisti se heitti henkensä. Martti
+tuli ja yhdessä palasimme torppaan, ennenkuin vielä kaikki muut miehet
+olivat ehtineet kokoutua. Ei kukaan ottanut uskoaksensa, että karhu jo
+oli kaatunut. Martti ja Luurilan seppä läksivät hevosella noutamaan
+otsoa ja tunnin kuluttua olimme taas kaikki jälleen koossa Luurilassa,
+karhu kannettiin tupaan ja peijaiset juotiin."
+
+Kysyttyämme, eikö siihen aikaan, kuin kotitarvepolton virrat tulvivat
+maassa, juotu aika lailla sellaisissa juhlissa, vastasi Kokko: "Kyliä!
+Ensiksi emäntä pani ison kahvipannun ja tuopin viinaa, ja sitte minä
+panin tuopin, ja Matiias pani tuopin ja Martti pani tuopin. Molemmat
+Vuohenniemen isännät panivat tuopin kumpikin, ja Luurilan seppä pani
+myös tuopin."
+
+Joku huomautti, että siitähän tuli tuoppi mieheen, mutta Kokko vastasi;
+"Kyllä siinä oli eräs renkipoika, joka ei pannut mitään. Emäntä ei
+juonut viinaa, mutta karhu sai suuhunsa monta ryyppyä."
+
+Kokko kertoi vanhan tarinan, mitenkä karhu juo mielellään viinaa ja
+sitä joskus on pyydetty siten, että on pantu avoin astia täynnä
+päihdyttävää juomaa kaurapeltoon ja houkutettu otso juomaan niin
+kylliksensä, että se tunnottomana on sidottu "käsistä ja jaloista,"
+joten se luultavasti katkerissa omantunnon vaivoissa heikkoudestansa on
+herännyt tajuamaan kadonnutta vapauttansa.
+
+Kysyimme, oliko Kokko Kustaa koskaan ottanut karhun poikaa kiinni
+elävänä. Kyllä; hän oli kerran ampunut emäkarhun pesäänsä ja tuonut
+kotiin eläväm pojan, joka oli ollut pienenlaisen koiran kokoinen. Parin
+viikon kuluttua oli metsän pikku prinssi sangen kesy. Kokko joulun
+aikaan vei tapetun emokarhun ja pojan Helsinkiin, jossa arkiaatteri
+Bonsdorff molemmat osti yliopistolle. Kohta Kokon lähdettyä Helsingistä
+kotimatkalleen karkasi kuitenkin nuori karhu yöllä vankeudestaan sekä
+juoksi läpi koko kaupungin ja Lapviikin sairashuoneen ohitse, Hänen
+luultiin uponneen heikkoon meren jäähän.
+
+Muutamain karhujen viattomasta mielenlaadusta tiesi Kokko kertoa minkä
+mitäkin. Paimenet olivat eri paikoissa nähneet otson ihan rauhallisesti
+makailevan palomailla elukkain keskellä, jotka ikäänkuin vanhat tutut
+eivät olleet pelänneet eikä vihaansa osoittaneet. Kerran oli karhu muka
+huviksensa käpälällään kilistellyt lehmän kelloa. Kokko nauroi
+sydämmestään noita vanhoja tarinoita, joita on joka paikassa, missä
+karhujakin. Hän kertoi myöskin elukkain monta kertaa äkäisesti möristen
+hyökänneen karhujen päälle, joilla nähtävästi ei ollut mitään pahaa
+mielessä, mutta puolustautuessaan kuitenkin repivät elukkoihin pahoja
+haavoja.
+
+Vaikka Kokko-Kustaa oli eheänä selvinnyt monilta karhuretkiltänsä,
+joutumatta milloinkaan edes pahaan ahdinkoonkaan, lienee hän kuitenkin
+tuntenut jonkinlaista kammoa metsän kuningasta kohtaan. Hänen
+kotipaikassaan kerrottiin hänen ei uskaltaneen ampua kaksikymmenettä
+karhua, koska häntä oli unessa varoitettu.
+
+Hänen urhotyönsä ovat kuitenkin kyllin riittävänä todistuksena hänen
+karaistuneesta ja rohkeasta luonteestaan; hän kyllä ansaitsee olla
+kunnioitettuna ja muistettuna niiden metsästäjien luvussa, joissa oli
+"oikeaa verta."
+
+Hämeenlinnassa maaliskuussa 1884.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Myöhemmin tehty lisäys:
+
+Lokakuun 10 p. 1886 saapui Kokko-Kustaa Hämeenlinnaan Hämeen
+metsästysseuran kutsumuksesta ottamaan syksyllä ja talvella osaa
+aiottuihin retkiin niitä karhuja vastaan, jotka olivat edellisinä
+kesinä kaataneet koko joukon elukoita Lapin pitäjän metsissä. Hän
+vilustui pahasti 5 peninkulman pituisella venematkalla kotoaan
+Valkeakoskelle ja saapui kuumetautisena sekä kovia kipuja valittaen
+kaupunkiin. Majapaikan hän sai, kuten vanhastaan oli tavallista, erään
+siinä kaupungissa asuvan metsästäjän luona, jonka kanssa hän oli käynyt
+monella hyvin onnistuneella ilvesretkellä. Hänen isäntänsä tahtoi heti
+kutsua lääkäriä, mutta Kokko mieluisimmin käytti hyväksi kokemaansa
+kotilääkettä: joi juomalasillisen ruudin sekaista viinaa. "Jos tämä ei
+auta, niin tulee kuolema", sanoi hän, pitäen kiinni suomalaisen
+maakansan uskosta, että itsekutakin viimein kohtaa "kuolemantauti",
+josta ei enää parannuta. Hän joutui kohta tajuttomaksi ja houraili
+alinomaa metsästä ja metsästyksestä. "Vanha Piski haukkuu paikoillaan
+harjun toisella puolella." "Katsos, miten välähtelee puiden välillä
+tuolla ylhäällä." "Missä minun pyssyni? Missä minun pyssyni!"
+Sitten houraili ihan selvällä äänellä vielä muutamia tuntia
+ennenkuin lakkasi hengittämästä 18 päivän iltasella. Paikkakunnan
+metsästysseura kunnioitti kaatunutta, äsken vielä niin voimakasta,
+kahdeksanseitsemättä vuoden ikäistä urhoa seppelöimällä hänen arkkunsa
+ja toimittamalla hänet haudatuksi kaupungin hautuumaahan, jossa
+tilaisuudessa hänen vaimonsa ja monta hänen kotiseutunsa talonpoikaa
+myöskin oli läsnä. "Kaksikymmenennen karhun ajopahan oli sittenkin
+hänelle kuolemaksi", sanoi vaimo, pyyhkien kokoon kierretyllä
+nenäliinalla itkusta punaisia silmiänsä. Me muut ajattelimme, kun
+ensimmäisten multalapioiden kumea ääni kuului haudasta: "Tuossa
+paneutui ijankaikkiseen lepoon 'oikeaverinen' metsästäjä."
+
+
+
+
+E. DOLL'IN HYLKEENPYYNTIRETKET LIIVINMAAN RANNIKOILLA.
+
+
+Minun isän-isän iso-isän isän nimi oli Juhani ja hän oli kotoisin
+Hollannista. Lieneepä hänelläkin ollut esi-isänsä, vaan kun minulla ei
+heistä mitään tietoa ole, niin luen hänestä syntyperäni. Hän oli
+purjehtinut Itä-Intiassa, Länsi-Intiassa ja monissa muissa maissa.
+Vieläpä syvälle Itämereenkin ohjasi hän kauppalaivansa. Joka retkellä
+hän yhä rikastui, kunnes vihdoin lastasi kauppa-aluksensa täyteen
+kalliita mausteita ja merikiveä, ja lähti purjehtimaan Räävelin
+hansakaupunkiin, mutta joutuikin Teufelkarilla haaksirikkoon. Kallis
+lasti vajosi meren syvyyteen, jossa se ukon jälkeläisten suureksi
+kaipuuksi vieläkin on. Ihmeen kautta pelastui hän itse Saarenmaan
+ulkopuolella olevalle isolle Vielsand nimiselle saarelle, jossa meni
+uuteen avioliittoon ja levitti sukuaan. Minkälaisen luonteen olen
+perinyt, huomaa eräästä suvussamme polvi polvelta säilyneestä
+suullisesta kertomuksesta isän-isän iso-isän isästä. Kun hän perin
+köyhänä ajausi maihin Vielsandin saarelle, teki hän itselleen purren ja
+teroitti raudan kappaleen tuohustaakseen sillä kaloja. Tapahtuipa
+kerran, että hän, palava tervassoihtu veneen keulassa, haalausi
+eteenpäin meren ruovostossa, muutaman rantakallion sivua. Äkki
+arvaamatta yhytti hän Pirun, joka myöskin oli tuohustamassa; mutta
+Pirulla ei ollut minkäänlaista venettä, vaan istua törötti kaksin
+reisin aidaksella. Tulta ei Pirulla ollut myöskään, ja kun ukko vaarin
+iso-isän isä iski lohen toisensa perästä, ei Piru saanutkaan muuta kuin
+iki-vanhan, laihan ahvenen. Tämä häntä suututti, eikähän sitä ole
+ihmettelemistäkään. Piru sai pahat aikeet ja aidaksellaan ajaen hän
+aivan salakavalasti lähestyi vaarin iso-isän isää; mutta tämäpä olikin
+varoillaan ja paholaisen huomaamatta iski hän tuohusraudan tälle
+niskaan ja painoi koko otuksen niin syvälle tulikivensekaiseen liejuun,
+että tuohusrauta irtausi. Sen perästä ei sukuni ole pelännyt Piruakaan.
+
+Vielsand on, kuten mainittu, Saarenmaan ulkopuolella ja kuuluu
+korkealle ruunulle. Vanhaa. synkkää honkametsää kasvoi yli koko saaren
+ja moneen vuosikymmeneen ei sieltä oltu vedätetty muita kuin rytöpuita.
+Maa oli vuoroin hiekkakangasta, vuoroin erämaista, louhikko-vuoria,
+joiden piikkuloisille, reikäisille ja valkeille kallioille oli vaikea
+päästä. En ole koskaan nähnyt metsän sydämmessä niin jylhää ja
+suuremmoista näkyä kuin tällä saarella. Metsälintuja ei ollut, jäniksiä
+vain niukalti, mutta kettuja runsaasti, ja isot merikotkat asuivat
+noissa pilviä tavoittelevissa satavuotisissa hongissa. Rannoilla pesi
+lukemattomat joukot vesilintuja, ja me pojat saimme runsaan saaliin
+kaiken suuruisia ja värisiä munia.
+
+Metsäntarkastajan toimi ynnä virkatalo ovat kauan perintönä menneet
+suvussani, isältä vanhimmalle pojalle. Aina vaarin isän-isän isästä
+alkaen ovat esivanhempani olleet uskaliaita metsästäjiä, kalastajia ja
+salakulettajia. Ennen vanhaan he sen aikaisen tavan mukaan ryöstivät
+kaikki haaksirikkoon joutuneet laivat, joilla Herramme siunasi heidän
+rantojansa; mutta he lienevät tointaan harjoittaneet enemmän urheiluna
+kuin ammattina, sillä kellään heistä ei ole minkäänlaista rikkautta
+ollut aina sen jälkeen kuin vaarin iso-isän isän haaksirikko
+Teufelkarilla tapahtui. Vanhin poika en minä ollut, joten osakseni
+tuli kaukana kotoa etsiä toimeentuloa ja ansiota; mutta vilkkaassa
+muistossa ovat vielä nuoruuteni päivät ja tuo reipas elämä saloilla jo
+merellä. Hehkuvalla mielellä otin jo varhain osaa uhkarohkeihin
+hylkeenpyyntiretkiin Itämeren ajojäillä, enkä vääjännyt tuota
+melkein yhtä vaarallista kalastusneuvojen pärjäämistä myrskystä ja
+arju-aallokosta. Monta kertaa olin mukana kaljaasilla, kun sateessa,
+ukonilmassa ja viuhuvassa raju-myrskyssä synkkänä syysyönä tuolla meren
+ulapalla purettiin lastia salakuletuslaivasta ja haalattiin noita
+kalliita tavaroita maihin johonkin pääsemättömään paikkaan rannan
+terävien ukonkivikallioiden välissä. Nämä uskaliaat ja salaperäiset
+salakuletusretket, joita aina kovimmilla ilmoilla toimitettiin,
+viehättivät ja kiihoittivat minua. Jos näin olisin jatkanut olisin
+tietenkin tullut taitavaksi salakulettajaksi ja ehkä voittanut enemmän
+kuin mitä myöhemmin on vaivojeni palkaksi tullut; mutta ehkäpä ovat ne
+polut, joita olen käynyt, olleet vakavammat ja tulos luotettavampi.
+Varma vain on, ett'eivät silloin mitkään pahat omantunnon vaivat
+peloittaneet minua, ilman omanvoiton pyyntöä, auttamasta tuota ravakkaa
+saarelaiskansaa tuossa tulliasetusta vastaan sotivassa maahantuonnin
+tavassa.
+
+Suurin huvitukseni oli kuitenkin hylkeenpyynti. Talvella
+kynttilänpäivän aikoina alkoi tämä pyynti jalkaisin ajojäillä monen
+peninkulman päässä, ja myöhemmin keväällä ulkona meren ulapalla
+irtonaisten jääkappalten seassa. Usein kestivät nämä retket yhtämittaa
+viikkokauden tai enemmänkin. Mitä suuremmat vaivat ja kieltäymykset
+olivat, sitä muistettavammaksi tuli sellainen retki. Kylmyys ja niukka
+ruoka olivat pahimpia kärsimyksiämme; mutta ponnistusten ja mainetyön
+kautta saatu saalis sekä ravakka ottelu tuulen ja meren kanssa
+vahvistivat ruumista ja sielua ja hurmaavatpa minua vieläkin
+katoamattomilla muistoillansa.
+
+Kotitaloni oli kauniin lahden rannalla. Vakava, tuoksuva havumetsä
+kehysti sitä pientä viljeltyä maapalstaa, joka ympäröi asuntoamme.
+Isoja ranta-aittoja ja talaksia oli rannalla ja salakuletuskaljaasia
+keinui ankkurissaan mainingissa lahdelmalla.
+
+Ajatuksissani minä vielä usein palaudun niihin moniin kisoihin
+ripustettujen pyydyksien ja veneiden välissä noilla ranta-aittojen
+ympärillä olevilla keikkuvilla palkeilla. Onpa kuin tervan, suolakalan
+ja merihauraan haju nenässäni vieläkin tuntuisi, ja tämä lapsuuteni
+vuosien kangastus saattaa mieleni niin haikeaksi.
+
+Jo 12-vuoden vanhana seurasin isääni, vaikka aseetonna, ampumaan
+lintuja kaavikkaalta. Kaikenlaatuisia merilintuja kierteli yksinäisten
+kallioiden ympärillä ja etempää kuului metsähanhien, joutsenien,
+allien, sorsien, koskeloiden, haapanoin y.m. lintulajien ääniä, joita
+en enää nimeltä muista. Joka kerta kun isäni ampui, juoksin minä
+rannalle ja työnsin vesille pienen venosen, joka oli vedettynä
+muutamalle liekoheinistä ja merenruohoista hyökyaallokossa
+muodostuneelle pengerrykselle. Kotiin palatessamme oli useinkin koko
+veneen kokka täynnä hienoja, pehmoisia hanhen sukuisia lintuja, joilla
+oli solakat kaulat, kirjavat uimajalat ja nokat. Näitä komeita lintuja
+ajatellessani juohtuu mieleeni äitini täyteläiset untuvavuoteet, ja
+miten oivallisesti niillä sitten makasi pitkien retkeilyjen jälkeen
+merellä.
+
+Kun täytin 14 vuotta, sain isältä melkoisen pitkän, isoreikäisen ja
+nallilukolla varustetun yksipiippuisen pyssyn; siihen aikaan pidettiin
+näitä nallilukkoisia uutena parannuksena, joka kuitenkaan ei ollut
+vielä kokonaan kerennyt saattaa vanhat piilukot käytännöstä. En koskaan
+unohda millä riemulla kannoin ensimmäisen joutseneni kotiin. Ulohtaalla
+kauas ulospistävällä niemellä odotin päivänlaskun aikana vesilintujen
+tulevan kuvaini luo; mutta vihdoin olin nukahtanut silmälleni eräälle
+kivelle pyssyä molemmin käsin kiinni pitäen. Heräsin, kun kaksi
+joutsenta suhisten lensi ohitseni ja laskeutui alas pitkän ampumamatkan
+päähän. Ne noukiskelivat vettä, järjestelivät siipiään ja ääntelivät
+omituisia, pitkiä kurkkusäveleitään. Toinen niistä lähestyi vihdoin
+hiukan, ja minä laukasin. Molemmat kohousivat raskaasti siivillään
+räpistellen, ja kauan aikaa vettä pieksivät, ennenkuin nousivat ilmaan.
+Äkkiä putosi toinen suin päin alas, ja vesi pärskyi korkealle
+ympärillä; se pyörähti selälleen, ja tuo pitkä kaula jäi kellumaan
+veden päälle. Minä sousin kotiin saaliineni, ja kun kannoin tuota
+pulskaa lintua rannasta, kuulin jälkeenjääneen puolison surulaulun
+meren ulapalta. -- Jo sinä kesänä ammuin useita nauloja ruutia ja
+tapoin kurppia sekä sorsia Saarenmaan ja Vielsandin väliseltä salmelta,
+ja koko joukon erilajisia hanhia saaren ulkorannoilta.
+
+Kynttilänpäivän aikana seuraavana talvena, kun saaren rohkeimmat
+hylkeenampujat varustausivat tuolle vaaralliselle kävelyretkelle
+ajojäille kauas merelle maakiinteisen jään ulkopuolelle, pyysin
+isältäni päästä mukaan, vaan hän kielsi "äitin tähden," kuten hän
+sanoi. Hän oli jo itsekin luopunut näistä retkistä, ehkäpä samasta
+syystä; ehkäpä tunsi hän myöskin, ett'ei hänessä enää ollut
+varhaisemman miehuuden karaistua voimaa ja notkeutta kestämään niitä
+rasittavia vaivoja, joita noilla seikkailuperäisillä retkillä
+välttämättömästi on tarjolla. Jo 40:n vuotiaana katsotaan reippainkin
+mies, vieläpä kuuluisain Runosaaren miestenkin kesken, liian kankeaksi
+tällaiselle retkelle liikkuvilla jääkappaleilla.
+
+Myöhemmin kevättalvella, kun jää jo on ruhjoutunut irti rannikoista ja
+suurempina sekä pienempinä telineinä ajelehtelee Itämerellä, aiottiin
+ensi hyleretki isoilla veneillä panna toimeen. Vielä en ollut saanut
+isältä varmaa lupausta pääsenkö mukaan vai en. Iltaa ennen lähtöä sanoi
+hän minulle, että muutamia vuosia vanhemman ystäväni Pekka Menderin
+kanssa soutaisimme ison veneen kotirannasta niemen toisella puolen
+olevaan valkamaan, sillä jos nousi tuuli, oli seuraavana päivänä
+vaikeaa sivuuttaa se näiden monien, kauas merelle ulottuvien salakarien
+tähden. Pekka Mender oli toverini sekä leikeissä että tositoimissa.
+Vanhempi veljeni kävi ensin kaupunginkoulua ja oli sitten
+metsäopistossa, ja hän ei ole niinkään hyvin säilynyt muistissani
+noilta kaukaisilta ajoilta, kuin tuo ravakka Pekka Mender. Hän oli
+erään silloin luuvaloisen, mutta aikanaan uskaliaan hylkeenampujan,
+Vielsandin metsävahdin poika. Pekka olikin ripeä ja hilpeä hulivili, ja
+monta kotkanpesää olemme yhdessä ryöstäneet ja jakaneet eväspussit,
+vaivat ja huvit noilla laajoilla muna retkillä saariston kallioisilla
+rannoilla. Kun nyt soutaen pääsimme niemen sivu, luuli Pekka
+terävänäköisillä ja tarkkaavilla silmillään näkevänsä hylkeen ulkona
+merellä muutamalla kelluvalla jääkappaleella. Herkesimme soutamasta ja
+otimme esiin erään veneessämme olevista kiikareista. Tällä näimme ihan
+selvään suuren harmaanhylkeen makaavan siinä kylellään, valkea vatsa
+aurinkoa kohden käännettynä. Arvelimme välimatkan yhdeksi
+meripeninkulmaksi ja päätimme soutaa sinne ja keihästää otuksen.
+Sousimme voimakkaasti ja tuossa tyynessä ilmassa menikin raskas
+veneemme hyvää vauhtia; kohta huomasimme kuitenkin, kuinka vahva virta
+kuletti jääkappaletta etelään päin. Hetkisen neuvottelimme,
+pitkittäisimmekö ajoa vai emmekö. Pekka Mender ratkaisi asian; hän
+selitti meidän kyllä voivan löytää kotiin takaisin pimeässä yössäkin,
+jos näet taivas jäi pilvettömäksi ja tähdet näkyivät; ja niin
+pitkitimmekin soutoa jännitetyin jänterin. Meillä ei ollut ruuhta
+perässä, ja kun pyssyäkään ei ollut veneessä, täytyi meidän tuolla
+suurella veneellä soutaa jään laiteelle ja jalkasin mennä hylettä
+keihästämään. Se tapa on aina paras, sillä jos luoti on haavoittanut
+hylkeen, heittäytyy se useinkin mereen ja uppoaa; vaan kuin tuolla
+lailla salaa on soudettava jään laidalle, käytetään siihen pientä
+valkeaksi maalattua, ja ainoastaan 2 henkeä kantavaa venosta eikä
+tällaista isoa merivenettä. Olipa miten tahansa: meillä ei mitään
+valikoimista ollut. Pekka Menderin hyvä sydän taivutti hänet suomaan
+minun ensi kertaa koettaa hylettä keihästää keinuvalla jäällä. Tahdoin
+sitoa köyden irtonaisen pään vyötärykseni ympäri, vaan sen Pekka
+kerrassaan kielsi. Hän neuvoi minua pitämään väkäkeihästä oikeassa
+kädessä ja vyyhteämään nuoran vasempaan. Hän ei ollutkaan syyttä vanhan
+Menderin poika, ja harvoin satuttiin merellä sellaisiin oloihin, ettei
+Pekalla olisi ollut joku isältä peritty neuvo, johon nojautua, jos
+hänellä näet ei jo itsellään ollut kokemusta siinä. Minun silmissäni
+oli hän aina kaiken vastustelun yläpuolella oleva auktoriteetti ja
+hätäisissä hetkissä tottelin häntä sokeasti, kysymättä syytä, miksi hän
+sitä vaati.
+
+Vene lipui Pekan varovaisista aironvedoista yhä likemmäksi. Näin
+jäätelin pinnan olevan ainoastaan 4 à 5 neliösyltä laajan, paksuutta en
+voinut erottaa tuossa tyvenessä vedessä, johon taivas kuvastui. "Hyppää
+pois, ennenkuin vene laitaan töksähtää!" sanoi Pekka matalalla äänellä.
+Minä loikkasin veneestä ja astuin pari horjahtelevaa askelta
+jäätelillä, joka hyppäyksestä kovasti keikkui; mutta hyle ei vielä
+ennättänyt oikein valveutuakaan ennen kuin jo sujautin ahinkaan sille
+ruumiisen. Samassa halkesi jääteli keskeltä kahtia, ja se puoli, jolla
+minä seisoin, keikahti ja pyörähti ylösalaisin. Minä lensin takaperin
+kylmään veteen, samalla kertaa kuin hyle propellin tavoin syöksi
+syvyyteen, ruumiissaan tuo heitetty keihäs. Pekka ojentausi veneen
+keulan yli ja käski lyhyesti: "Anna köysi tänne!" -- Muutamia
+voimakkaita vetoja uin häntä kohden ja ojensin köyden hänelle. --
+"Tartu tuosta airosta kiinni!" Levollisesti, vaan nopeaan sitaisi hän
+köyden pari puolkierrosta keulavantaan ympäri ja ojensihe sitten eteen
+päin, tarttui minua kauluksesta ja haalasi miehen veneesen. -- Sillä
+välin oli hyle lappanut koko köyden pituuden ja meillä oli pitkä ottelu
+tuon merkillisesti sitkeähenkisen eläimen kanssa, ennen kuin vihdoin
+saimme sen veneesen. Se oli harmaahyle; en muista erittäin tämän
+eläimen mittoja ja painoa, niitä tavattiin näillä tienoilla yli viiden
+kyynärän pituisia ja sikäli oli tietysti paksuuskin.
+
+"No niin," sanoi Pekka, "riisu nyt pian vaatteesi, niin väännämme
+niistä veden pois!" Merivesi oli kylmää, mutta lämpimänä kun olin
+soutamisesta ja taistelun jälkeen kovassa jännityksessä, niin ei minua
+juuri erittäin palellutkaan.
+
+Pukeuduttuani tartuin airoihin ja sain taas lämpimäni. Aurinko oli
+juuri laskeutumaisillaan. Neljä tuntia oli kulunut siitä, kun
+rannikolta poistuimme, ja emmekä siis voineet toivoa ennättävämme
+kotiin ennen keskiyötä. Sakea sumu alkoi kohota merestä, mutta niin
+kauan kuin iltarusko punasti luoteisen taivaan, oli meillä hyvä ohje.
+Ei kukaan näillä seuduin lähde merelle ilman kompassia, vaan kun tällä
+kertaa emme aikoneetkaan ulapalle, niin emme mitään sellaista olleet
+ottaneet mukaamme. Pimeni yhä enemmän, sumu eneni, ja lopulta sousimme
+ilman minkäänlaista johtoa, koettaen kuitenkin tarkasti vaarinottaa,
+että soudettiin molemmilla airoilla yhtä kovasti. Oli aivan tyven, koko
+Itämeri oli rasvatyyneenä; emme edes maininkia viimeisen tuulen jälkeen
+voineet huomata ohjaukseksi ilmansuunnille. Kun vihdoinkin olimme
+soutaneet niin kauan, että meidän olisi pitänyt olla Vielsandin
+läheisyydessä, ja kun emme vieläkään olleet kuulleet mitään vesilinnun
+ääntä emmekä minkäänlaista muutakaan merkkiä huomanneet, että maata
+olisi lähellä, aloimme jo arvella, että jokohan oli jouduttu eksyksiin.
+Minulle juolahti mieleen hyvä juoni: vuolasin airosta lastun, heitin
+sen veteen ja tuumasin: "katsotaanpas minne päin lastu kulkee; virta
+menee etelään päin." Pekka Mender myhähti: "emme tiedä mitä kohti vene
+liikkuu viimeisten aironvetojen jälkeen; jos odotammekin, kunnes niiden
+vaikutus on lakannut, niin lipuuhan vene virran muassa ja on sillä aina
+jonkulainen käänne, jonka kautta lastu saa eksyttävän liikkeen."
+Hänellä oli oikein, kuten tavallisesti, ja ilman vastaväitteitä
+seurasin hänen neuvoaan, että lakkaisimme soutamasta, jott'emme
+mahdollisesti poikkeaisi yhä kauemmaksi oikealta uralta. Pekka Mender
+osasi huononlaisesti lukea ja kirjoittaa, mutta minkä hän tunsi, sen
+hän tunsi perusteellisesti, ja meren hän tunsi.
+
+Hän kertoi, miten hylkeenpyynnin aikana jalkaisin ajojäillä meren
+ulapalla oltaessa tutkitaan virran suuntaa. Tätä jahtausta voi toimeen
+panna ainoastaan silloin, kun tuuli ja virta ovat ajojään pakanneet
+maakiinteistä jäätä vasten. Täytyy vähän väliä tutkia alkaako virta
+kulkea maalta päin, ja se tutkiminen tapahtuu näin. Etsitään joku aukko
+kelluvien jäätelien välistä, tai hakataan avanto jäätyneesen railoon ja
+sylkäistään leivänpuraa avantoon; kun nyt pitää silmänsä likellä
+vedenkalvoa, näkee selvään mihin päin leivänmurut alkavat liikkua,
+sitten kuin ovat uponneet jääkappalten alalaidan syvyydelle. Jos virta
+käy maalta käsin, täytyy nyt kiirehtimällä kulkea tuo useinkin pitkä
+matka rantajäälle saakka.
+
+Noiden pitkien tuntien kuluessa, jotka nyt saimme, airot veneesen
+vedettyinä, pimeässä ja sumussa odottaa jotakin ilmestystä, joka
+näyttäisi mitä kohden kotiranta tuli, oli Pekka Mender tavallista
+puheliaampi. Hän kai tahtoi siten pitää minua hyvällä tuulella. Ei
+minulla sentään vielä hätää ollut: olenhan jo kertonut mitä esi-isiltä
+olen perinyt, ja kun Pekka vielä oli mukana, niin oli minulla vielä
+vähemmin syytä pelkoon. Hyle, joka suorana makasi veneen pohjalla, ei
+ollut vielä aivan kuollut; koko sen ruumis tärisi toisinaan aika
+lailla, vaan rajut ponnistukset olivat jo lakanneet. Hylkeenrasvaa ja
+lämmintä verta oli paljo juossut tuosta ammottelevasta haavasta, ja
+Pekka neuvoi minua pitämään jalkojani alaalla kelsissä, sillä ei
+millään voi sen paremmasti merisaappaita pehmittää kuin että liottaa
+niitä hylkeenveressä, joka ei vielä ole ennättänyt jähmettyä.
+
+Minä selitin miten somalta tuntui käteen kun työnsin ahinkaan hylkeen
+läpi. "Tunnen kyllä sen!" virkki Pekka Mender; "aivan tuntui kuin
+pistäisi keihäällä ruissäkin läpi." Vertaus olikin hyvin sattuva ja
+kylläpä hyle taisi ollakin aivan yhtä paksu kuin tavallisen kokoinen
+täytetty puolentynnyrinsäkki. Muistuttaen Pekalle sitä kiihkoa, jolla
+hän esti minua sitomasta ahinkaan köyttä vyötäisilleni, ennen kuin
+keikauhutin jäätelin, kysyin häneltä syytä siihen. Hän sanoi suuren
+harmaahylkeen sillä tavoin voivan vetää vahvimmankin miehen meren
+syvyyteen eli kiskoa köyden hänen käsistään vaikkapa hän olisi
+varavassakin veneessä, köyden täytyy sen tähden olla vakavasti
+kiinnitettynä. Pieneen ruuheen, sellaiseen, mitä tavallisesti
+kuletetaan ison veneen perässä ja käytetään soutaessa jäätelille, jolle
+hyle on noussut loikomaan, pitää nuora kiinnittää joko etu- tai
+perävantaasen, sillä hyle voi kaataa kumoon tuollaisen kaksi miestä
+kantavan venosen, jos nuora sidotaan kiinni keskeltä. Hän kertoi erään
+hirvittävän tapauksen, jonka hän oli kuullut isältään. Ajelehtavasta
+silliverkosta oli muudan venekunta, jonka mukana Pekka Mender'in
+isoisäkin oli ollut, syvyydestä vetänyt esiin puoleksi märänneen
+harmaahylkeen ja ahinkanuoran päähän sidotun, petokalojen nakertaman
+ihmisenrungon. Huh!
+
+Pekka toivoi, että nouseva aurinko hajoittaisi usvan ja luuli että
+virta ei sitä ennen veisi meitä maan näkyviltä. Hän kummasteli, ett'ei
+Vielsandin vilkkumajakkakaan voinut välkkyä sumun läpi. Tunsinpa vilun
+tunkeutuvan märkiin vaatteihini ja olin juuri peittäytymäisilläni
+purjeisiin, kun Pekka saatti minut vaikenemaan ja pani molemmat kädet
+korvainsa taakse kuunnellakseen. "Luulin kuulleeni vesilintujen ääniä",
+sanoi hän. Kauan aikaa kuuntelimme molemmat, vaan minä vain en voinut
+kuulla mitään. Pekka viittasi kädellään, että yhä edelleenkin olisin
+hiljaa ja vihdoin osoitti hän kädellään oikeanpuolista ylihankaa kohti.
+"Tuolla päin kuulustavat hanhet kaikattavan." Hän otti sauvomen ja
+viskasi sen niin kauas kuin jaksoi sinne päin, josta hanhenäänen oli
+kuullut. "Nouse ylös", huusi hän, "ja souda itsesi lämpimäksi!" Itse
+tarttui hän peräsimeen ja piti suoraan kohti sauvonta, jonka aseman
+laineet ilmaisivat. -- "Nyt on pysyttävä suorassa viivassa kööliveden
+kanssa, kunnes tulemme niin kauas, että voimme soutaa kuulon mukaan.
+Kun olet tullut parhaiksi lämpimäksi, niin käyn minä sinun sijaasi,
+vaan elä soudakaan itseäsi hikeen, sillä meillä ei ole ollenkaan
+kiirettä. Jos tulemme niille kallioille, joilla hanhet ovat, niin
+teemme niille seuraa, kunnes aurinko on hajoittanut huurun." Kun olin
+soutanut hyvän aikaa, kuulimme selvään hanhien kaikatuksen. "Luulenpa
+tulleemme Teufelkarille", virkki Pekka, "sillä jos se olisi joku muu
+luoto likellä maata, niin varmaankin kuuluisi useampia lintulajia."
+Sepä koetteli Pekka Menderin tarkkaa näköä tuossa sysimustassa pimeässä
+peräkeulan yli nojautuen vanaveden johdolla ohjata oikeaa uraa. Hän
+tuli nyt minun sijaani ja minä tartuin peräsimeen. Lintujen ääntelyt
+kuuluivat yhä selvemmin. Yöllisen soudon aikana satutimme usein
+yksinäisiä jääkappaleita ja monet kerrat kuulimme loiskahtavaa ääntä,
+joka varmaan tuli siitä, että joku hyle meidän soudostamme pelästyen
+heittäysi mereen.
+
+Nauraen sanoi Pekka muutamakseen: "koetetaanpa soutaa hiljaa hiipimällä
+ja aivan äkkiarvaamatta tavata hanhia." Niiden kaikatukset kuuluivat
+aivan veneen edestä ja vihdoin puikahti veneemme keskelle parvea.
+Korvia vihlovasti huutaen ja satamäärin yhtä haavaa ilmaan kohoutuen
+lensivät ne tiehensä läiskien ja suhistellen siivenlyönneillänsä. Kauan
+kiertelivät linnut sinne tänne päämme yli, vaan hakivat sen jälkeen
+jonkun turvallisen lepopaikan jälellä olevaa yötä varten. Ne eivät
+tarvitse aurinkoa eivätkä kompassiakaan osataksensa perille. Tutkimalla
+tunsimme karipohjan olevan kahden sylen syvyydessä ja heitimme
+ankkurin. Mitään luotoa ei näkynyt tuossa sakeassa pimeässä ja
+pelottipa, että taas mahdollisesti joutuisimme eksyksiin, jos
+koettaisimme hakea karia. Pekka sanoi, ett'ei se voinut olla muu kuin
+"Teufelkari", ja kun Pekka sen sanoi, niin tiesin, että niin oli asia.
+
+Teufelkari on salakari. Muutamin paikoin ovat kivet ainoastaan viisi
+jalkaa vedenpinnan alapuolella. Tyynellä ilmalla voi rotkoissa
+kallionlouhien välissä nähdä kaikenlaisia jäännöksiä niistä monen
+monituisista haaksirikoista, jotka tässä ovat tapahtuneet, siitä
+onnettomasta päivästä lähtein, jona vaarin iso-isän isä tässä
+kauppalaivansa menetti, aina näihin päiviin saakka. Pekka Mender kertoi
+kauhistuttavan haaksirikon, joka oli tapahtunut hänen lapsuutensa
+ajoilla. Suuri suoloilla lastattu parkkilaiva laski ja tarttui
+Teufelkarin kallioiden lomaan; miehistö pelastettiin, ja sen jälkeen
+valloitti tuon hylkylaivan lukuisa joukko Vielsandin ja Saarenmaan
+asukkaita, jotka kilvalla ja kiistäen "pelastivat" kaikki, mikä
+arvokasta oli ja kiskomalla irti lähti. Paljo rannikkoveneitä oli
+sidottu hylkyyn kiinni. Tämäpä oli sillä välin, suolan sulaessa, tullut
+niin paljoa keveämmäksi, että tuo mahtavissa hyrskyissä aaltoileva meri
+hiljalleen irroitteli laivan karin äyräältä. Äkkiä keskeyttivät
+_pelastajat_ hakkaamisensa ja ryöstämisensä; hirmuinen huuto sekoittui
+meren kohinaan. -- Laiva upposi syvyyteen ja vei muassaan nuo lyhyillä
+nuorilla kiinni sidotut rannikkolais-veneet. Tässä hukkui useita
+kymmeniä ihmisiä; niiden joukossa eräs jo vanha mies, parooni von
+Nolcken, tilanomistaja Saarenmaalla. Muutamat miehet pelastuivat
+mastonraakapuihin, jotka olivat vedenpinnan yläpuolella. Myrsky kiihtyi
+ja aallot vyöryivät heidän ylitsensä. Niiden joukossa, jotka näin
+viettivät useita päiviä ilman ruokaa, köyttäytyneinä tuohon
+hirvittävään asemaan, oli neljä veljestä. Kun vihdoin eräs norjalainen
+priki pelasti nuo ihmisraukat, oli yksi veljeksistä jo kuollut.
+Prikissä kuoli toinen, ja kun tulivat perille Haminaan, kuoli kolmas.
+Nuorin -- Risto -- palasi yksinään maisin Suomenlahden ympäri kotiin
+surevien vanhojen vanhempiensa luo, jotka asuivat pienellä Vielsand'in
+saarella. Riston rohkeus ei vähentynyt ärjyaallokossa ja hänen voimansa
+ei murtunut tuosta pitkällisestä nälästä, sillä muistelenpa hänen
+olleen rohkeimman ja taitavimman ahinkaan heittäjän koko rannikolla.
+
+Toinen haaksirikko tapahtui Teufelkarilla, poikasena vielä ollessani.
+Eräs riikalainen laiva laski sen päälle, miehistön pelastivat
+Vielsandin asukkaat ja laiva ajautui luodolta sekä upposi kahdentoista
+sylen syvyyteen. Tyynellä ilmalla olen monet kerrat nähnyt peräpuun,
+ruorirattaan ja harmaaksi maalatun kelan. Käytettiin omituista
+näkötorvea, että voisi nähdä merenpohjan syvemmällekin. Molemmat pohjat
+lyödään pois nassakasta ja lasketaan se puoliväliin vedenpinnan
+alapuolelle; kun sitten nojaa päänsä ylimmäiselle aukolle ei näköä
+haittaa mitkään heijastukset, ja kirkkaassa merivedessä näkee nyt
+uskomattoman syvälle. Sellaisen tilapäisesti tehdyn kaukoputken avulla
+voi Teufelkarin onkaloissa nähdä paljo arvokkaita kapineita. Luulenpa,
+että sieltä nyt jo, kun sukeltamistaito on niin suuresti edistynyt, on
+korjattu joukko haaksirikkoista tammea, ankkureita, kettinkejä y.m.
+Pekka Mender arveli veden Itämeressä olevan niin suolaista, kun se on,
+niistä monista suolalasteista, jotka ovat haaksirikkoutuneet
+Teufelkarilla.
+
+Kauan istuimme näin tuossa läpipääsemättömässä pimeydessä. Hehku Pekan
+piipunkänässä näytti etäiseltä majakalta. Aika kului nopeaan, kiitos
+olkoon noille monille merkillisille meritapahtumille, joita minun
+hyvämuistinen ystäväni kertoili. Kun vuorostani kerroin hänelle, miten
+vaarin iso-isän isä tuulasti Pirun, sanoi Pekka Mender: "Mutta
+kuitenkin elää Piru vielä, sillä minä olen nähnyt hänen". Hän oli jo
+monet kerrat kuullut tuon historian tuohustamisesta ja minä olin yhtä
+monesti saanut kuulla siitä tilaisuudesta, jolloin hän näki Pirun,
+mutta sellaisia harvinaisia tapahtumia voi kuunnella montakin kertaa.
+Pekka kertoi: "sousinpa kuutamolla eräänä utuisena kevät-yönä
+Adlersteinille, auringon noustessa ampuakseni harmaita hanhia, ja juuri
+kun olin heittämäisilläni naaran halkeamaan, näin Pirun ylinnä tuolla
+yksinäisellä kalliolla -- ruumiin toinen puoli oli kallion takana, vaan
+yläpuoli näkyi selvästi kuun valaisemaa taivasta vasten. Erotin ihan
+selvään sen lyhyet sarvet ja silmät paloivat päässä kuin hehkuvat
+hiilet. Joll'ei heikko usva olisi himmentänyt kuun valoa, niin olisin
+ehkä voinut tähdätä tarkemmasti, vaan uskonpa kuitenkin, että minun
+karkeat haulini hänen kuonoansa hyvän sijalta kärventivät. Kun
+ruutinsavu oli hajonnut, ei Pirua näkynyt eikä löytynyt enää koko
+kalliotakaan." -- Minä huomautin ukko Menderin tuonnottain Pekan
+kertomuksen johdosta arvelleen sen olleenkin ison huuhkajan. -- "Niin
+sanoi isä, kun ei nähnyt Pirua, vaan minäpä näin senkin, että sillä oli
+leveä parta", sanoi Pekka. En huolinut epäilystäni ilmaista, mutta
+luulenpa sittenkin, että vanha Mender ehkä oli oikeassa. Eihän pidä
+kieltää, mitä ei omin silmin ole nähnyt, vaan kyllä se ihmeellistä
+olisi, jos Piru olisi päässyt ylös mudasta, johon kanta-isäni hänet
+kerran jätti.
+
+Heti päivän sarastaessa huomasimme, että olimme laskeneet ankkuriin
+aivan noiden suurien jääkasojen luona, jotka talven kuluessa olivat
+pinoutuneet ja toisiinsa jäätyneet Teufelkarilla. Harmaa usva kävi yhä
+hienommaksi ja auringon säteet hajoittivat sen vihdoin kerrassaan. Me
+hilasimme ankkurin veneesen ja sousimme Vielsand'ia kohden. Kohta
+karehteli vieno tuuli meren pinnalla ja me vedimme purjeet ylös.
+Myöhemmin päivällä kotirantaa lähestyessämme näimme siellä paljo
+ihmisiä, jotka huiskuttivat valkeita ja kirjavia liinoja. Kun maihin
+pääsimme, tervehtivät kaikki meitä suurella riemulla. Ollenkaan
+tavatonta ei ollut, että me useita päiviä perätysten viivyimme meren
+ulapalla, vaan tällä kertaa olimme saaneet isältä toimeksemme viedä
+vene niemen ympäri, ja sille tielle olimme jälkeä jättämättä kadonneet.
+Äiti syleili minua ja torui hymyilevin, kostein katsein. Isä seisoi ja
+katseli tuota isoa hylettä. "Anna sinä vain pojan olla; hänestä on
+kerran tuleva isänsä kaltainen", sanoi hän äitille. -- "Menkää nyt
+sisään, pojat, niin laittaa äiti teille ruokaa; minä pidän kyllä huolen
+hylkeestä ja veneestä. Emme lähde kaukaiselle retkelle, ennenkuin
+huomenna. Pojat saavat siis levähtää yön yli." Pekka ja minä katsoimme
+hiukan kummastellen toisiimme; olimme näet odottaneet, ettemme
+luvattoman katoamisemme rangaistukseksi saisikaan tulla mukaan.
+
+Äiti pani eteemme ison kivivatin täynnä puoleksi suolattua turskaa ja
+kastaketta, jossa oli runsaasti palasiksi hakattuja vesilinnun munia;
+söimme ahmien ja kauan. Onpa kummallista miten ruoka toisinaan hyvältä
+maistuu. Emme olleet vuorokauteen syöneet, muuta kuin jääpalasia
+Teufelkarilla janoa sammuttaaksemme.
+
+Hetkisen isää autettuamme hänen toimissaan ranta-aittojen luona,
+menimme mökkiin ja nukuimme aamuvartioon saakka. Merkillistä, kuinka
+oivallisesti nukkuu oikein hyvin täytetyillä haahkan-untuvaisilla
+patjoilla! -- Olimmehan valvoneetkin 32 tuntia.
+
+Siltä pyyntiretkeltä, joka aloitettiin seuraavana päivänä, on minulla
+paljo muistoja. Isoon veneesen varustettiin monta pyssyä eri
+tarkoituksia varten, neljä ahingasta, useita kaukoputkia, kompasseja
+y.m. Eväslaukussa oli suuria happamia limppuja, suolakalaa,
+savustettuja hanhen-paisteja ja paloviinaa. Puolenpäivän aikaan
+lähdimme rannasta, äitin hellästi varottaessa ett'emme suinkaan olisi
+kovin huimapäisiä. Isä istui peräsin kädessä ja keulaan lyhmistyneenä
+tähystäjäksi. Pekka Mender ja Risto Vähä-Vielsandista sousivat
+ylähangan airoilla ja neljää vankkaa Vielsandilaista kulin omalla
+airollaan, kaksi miestä aina teljollaan. Ilma oli kaunis ja
+nyt keskellä päivää niin lämmin, että istuimme kudotuissa
+villapuseroissamme, purjevaatteella päällystetyt lammasnahkanutut
+allamme teljolla. Soudettuamme pitkän polven niemen nenässä olevan
+kivisen matalikon ympäri, vedimme ylös molemmat laitapurjeet, ja heikon
+etelätuulen puhaltaessa ohjasimme matkamme suoraan meren ulapalle.
+
+Illemmalla samana päivänä keihästettiin isonlaiselta jääteliltä kaksi
+lihavaa, kaunisnahkaista ja tumman väristä viikaria. Yöksi tyyntyi
+jälleen ja me iskimme naaran kiinni muutamaan kelluvaan jääkappaleesen.
+Kotvasen aikaa kului hauskasti leikkiä laskiessa ja juttuja kertoessa.
+Myöhäisen illallisemme olimme jo syöneet ja yön pimeys valtasi meren;
+mutta taivas oli tähtikirkas ja ilma kolea, Kukin meistä tunnusti jo
+olevan halukas käymään levolle. Mastot laskettiin alas ja asetettiin
+pitkin venettä kannattamaan purjeita, joista tehtiin telttakatto,
+suojaksi kosteutta ja kylmää vastaan. Äkkiä kuului kova suhina, ja iso
+merikotka laskeusi tuohon kokoutuneiden jäätelien huipulle. Isäni
+tarttui kivääriin ja ampui; kotka lensi, vaan oli nähtävästi
+haavoittunut ja putosikin kohta mereen. Minä hyppäsin ison veneen
+perässä olevaan kaksi miestä kantavaan ruuheen, ja sousin korjaamaan
+tuota suurta lintua; mutta sepä ei ollutkaan niin helppo tehtävä. Se ei
+näyttänyt olevan juuri kovin pahasti haavoitettu; toinen siipi vain oli
+vialla, mutta kun se nyt kerran oli pudonnut alas vedenpinnalle, niin
+ei se voinut päästäkään lentoon. Isäni huusi, että hän halusi saada sen
+elävänä. Minun täytyi soutaa takaisin isolle veneelle noutamaan Pekka
+avukseni. Sillä aikaa, kun hän sousi ja piti ruuhta kohallaan,
+sain minä kotkan suletuksi isän öljyttyyn sadetakkiin. Kotkalle
+piti minun nyt luovuttaa hyvä paikkani ison veneen keulassa, johon
+peite-vaatteista laitettiin katettu kammari; Pekan kanssa valmistimme me
+itsellemme yösijan ruuheen. Tuo pulska kotka eli sitten monta vuotta ja
+elää ehkä vieläkin suuressa häkissä rannalla ranta-aittojen välissä.
+Vaivatta nieli se nelinaulaisen turskan vuorokaudessa. -- Pekka kertoi,
+että hänen isänsä oli koettanut syödä merikotkan lihaa. Oli koko viikon
+päivät keitetty herneitä linnun kanssa, vaan se jäi kuitenkin
+mauttomaksi syödä.
+
+Päivän valetessa herätti isä joka miehen. Ruokakirsta avattiin, ja
+sitten kun kukin oli asettunut paikoilleen, pidettiin äännetön rukous,
+n.k. syytvesti (merimiesten hattu) kädessä; tämän päälle otettiin hyvä
+ryyppy ja syötiin vahva ateria. Ne, jotka eivät pitäneet Itämeren
+vedestä, hakkasivat itselleen muutamia jääpuikkoja ja sitten
+varustettiin kaikki valmiiksi lähtöön. "Poika", sanoi isäni minulle,
+"sinun täytyy oppia juomaan merivettä; ei ole aina jäätä saatavissa."
+
+Aamulla ei näkynyt ajojäitä ollenkaan, ja turskanpyydykset heitettiin
+15-20 sylen syvyyteen; vaan tyynellä ilmalla näykkii turska huonosti.
+Pari päivää myöhemmin saimme useita leivisköitä ongella. Vasta
+puolenpäiväni jälkeen huomasi isä pitkällä kaukoputkella jäätelin,
+jolla yksinäinen hyle makasi. Laimea tuuli puhalsi suoraan meitä
+vastaan ja meidän täytyi soutaa tuo pitkä matka. Kun lähenimme, pyysin
+minä, että Pekka Menderin kanssa saisin ruuhella soutaa jään laiteelle
+ja keihästää hylkeen; mutta kun se ei näyttänyt olevan aivan lähellä
+avovettä, katsoi isä ammunnan varmemmaksi, sillä jäässäkin oli
+mahdollisesti niin heikkoja paikkoja ett'ei jalkamies voinut päästä
+eläimen luo.
+
+Varovaisesti soudettiin nyt iso vene jään luo ja isä tähtäsi kauan
+tuolla suurella hylepyssyllään, jota hän mielellään kehasi. Pyssyn
+pamahtaessa näkyi, miten veri ruiskahti jäälle: mutta hyle heittäysikin
+muutamaan meille näkymättömään avantoon. -- "Pekka, otappas ahingas ja
+mene rei'älle!" sanoi isä. Kovasti mutkitellen meni Pekka tuota
+puoleksi sulanutta jääkappaletta myöten sille paikalle, jossa hyle oli
+pujahtanut jään alle, ja hetkisen jälkeen näimmekin hänen iskevän
+keihäällä. -- "Tallessa se nyt on", huusi hän. -- "Arvasinhan minä sen,
+että se nousee vedenpintaan kuolinhuokaustaan henkäisemään", sanoi isä.
+Oli melkoinen työ hylettä jäälle haalatessa. Reikä oli niin ahdas, että
+otus hädin tuskin oli päässyt sen läpi; mutta kun nyt koetettiin sitä
+ahinkaasen keihästettynä nostaa poikkiteloin ylös, niin ei se
+mahtunutkaan rei'ästä. Risto ja minä sydimme tuurilla aukon suuremmaksi
+sillä välin kun Pekka piti ahingasta. Hyle oli onneksi aivan kuollut,
+sillä muuten olisi se ehkä irroittautunut ahinkaasta tuolla pitkällä
+ajalla, joka meni ennen kuin se saatiin ylös hinatuksi. En ole itse
+nähnyt vaan olen kuullut kerrottavan, että hyle joskus etujaloillaan on
+vetänyt ahinkaan ruumiistaan irti ja paennut kuollakseen rauhassa
+noilta julmilta surmaajiltaan. Vesi avannossa oli aivan veristä ja
+rasvaista. Hylkeillä on paljo jokseenkin lämmintä verta. Se hyle, jonka
+minä pari päivää sitten olin keihästänyt, oli tätä hiukan suurempi,
+vaikka tämäkin oli täysikasvuinen harmaa hyle.
+
+Illemmalla näimme me pitkän matkan päässä olevalla pienenlaisella
+jäätelillä kaksi hylettä makaavan. Lähemmäksi tullessamme huomasimme
+niiden nukkuvan, kuten tavallisesti vatsat aurinkoon päin käännettyinä.
+-- Veneessä olevien pyssyjen joukossa oli eräs tussari, jota isä
+nimitti _saksariksi_. Tällä hyvällä kiväärillä olin minä harjautunut
+hyvin tarkasti jokseenkin pitkien välimatkojen päästä ampumaan. Isän
+käskystä latasin tussarin ja Pekka Mender pitkäpiippuisen ja raskaan,
+nallilukolla varustetun hylepyssyn, jonka eräs arvossa pidetty
+pyssyseppä Runosaarella oli takonut. Pääkappale oli niin pieni, ett'ei
+se kannattanut keihästäjää, ja isä komensi meidät veneen keulaan
+ampumaan sieltä otuksia. Rinnatusten paneusimme nyt kotkan teltan
+vierelle pitkällemme ja päätimme ampua yht'aikaa kumpainenkin
+hylettään. Minä luen kolmeen, ja kun sanoin "yksi", niin piti lakata
+soutamasta. Sadan askeleen päähän tultuamme, nosti toinen hyle
+vitkalleen päätään ja käänsi sen jään laidalle. "Yks'", sanoin minä. --
+"Soutakaahan likemmäksi", sanoi isä. "Elä ammu ennen kuin se toisen
+kerran _vainuaa vettä_; kun se kolmannen kerran vainuaa, on se jo
+hereillä ja pujahtaa samalla jään alle." Olimme noin seitsemänkymmenen
+askeleen päässä, kun hyle vainusi toisen kerran, ja minä luin: "yks' --
+kaks' -- kolme." Kuulin Pekan piin iskevän alas, ennen kuin minä
+painasin liipasinta; mutta minun pyssyni laukesi kuitenkin ennen kuin
+hänen. -- Samassa sain minä kovan tyrkkäyksen kotkalta, joka
+uudistunein voimin pyrki vankeudestaan vapaaksi ja räpisteli muutamia
+syliä, ennen kuin meteen putosi.
+
+Toinen hyle makasi liikkumatonna veressään, toinen oli sukkelaan
+heittäynyt mereen. Me korjasimme ensin hylkeen ja sitten oli meillä
+paljo vaivaa saadessamme tuo pahasisuinen kotka elävänä vangituksi.
+Kaksi luotia oli hylkeesen sattunut. Pekka ei ollut ymmärtänyt minua
+oikein, ja me olimme molemmat ampuneetkin samaa otusta. Minun tussarini
+luoti oli mennyt läpi pään, ja Pekka oli osannut molempien etujalkojen
+väliin.
+
+Toinen yö vietettiin, kuten ensimmäinenkin, aivan tyvenellä ilmalla,
+vene kiinnitettynä muutamaan ajelehtavaan jääteliin. Keskellä yötä
+herätti minut Pekka, joka piti vahtia. Himmeässä uudenkuun ja tähtien
+valossa oli hän keksinyt useita hylkeitä läheisellä jäätelillä.
+Löysäsimme köyden ruuhesta, jossa olimme, sousimme hiljaa ison veneen
+sivulle ja otimme kaksi ahingasta mukaamme. Kun tulimme jään laiteelle,
+hyppäsi Pekka ensin jäälle; vaan tuo pieni venosemme rupesikin samassa
+keikkumaan niin kovasti, ett'en ennättänytkään jäälle, ennen kuin hän
+jo oli syössyt ahinkaansa suureen hylkeesen, jolloin toiset heti
+heittäysivät avantoihinsa. Hyle ponnistelihe niin voimakkaasti, että
+Pekka huusi minua avukseen. Minäkin työnsin väkäkeihääni hylkeesen, ja
+sitten viivyimme jäällä vielä niin kauan, ett'ei eläin enää
+liikahtanutkaan. Tämä hyle oli laatuaan mitä suurimpia, varmaankin
+viisi kyynärää pitkä ja mahdottoman lihava, nahka oli erittäin kaunis,
+vaalea-karvainen. Emme uskaltaneet ottaa tuota mahtavaa eläintä
+vaapperaan ruuheen, vaan jätimme sen ahdinkaineen päivineen jäälle ja
+sousimme isolle veneelle. Kohta olivat kaikki hereillä, ja hyle
+korjattiin. Vene kiinnitettiin samaan jääkappaleesen, jolla hyle
+keihästettiin; mutta kun ei enää ollut kaukaista aamun valkenemiseen,
+ei meistä yksikään paneutunut nukkumaan. Risto keitti kahvea jään
+päällä. Pekka ja minä puhdistimme kiväärit, suojellaksemme niitä
+ruosteelta yöllisen kosteuden jälkeen, ja isä katsasteli kapineiden
+asettelemista veneesen, jotta se saataisiin niin mukavaksi ja avaraksi
+kuin mahdollista. -- Meillä oli jo kolme suurta harmaata hylettä ja
+kaksi viikaria.
+
+Koko päivän oli ilma ollut tyven ja me soutelimme monta peninkulmaa
+sinne tänne niin kauas meren ulapalle, että rannikko näytti vain
+heikolta varjolta taivaanrannalla. Etäältä näimme kyllä montakin
+hylettä, vaan ampumamatkan päähän emme päässeet. Illemmalla vetäysi
+taivas hitaasti pilveen ja heikko itäinen tuuli saattoi tuon äärettömän
+vedenpinnan liikkeesen. Yöksi nostettiin ruuhi veneesen ja pari kertaa
+vahtia vuoroitellen purjehdimme edelleen kompassin mukaan. Keskiyön
+aikaan minua vahtipalvelukseen herätettäissä sateli vettä. Isä hoiti
+peräsintä ja minä istuin vahdissa. Enimmiten pidimme keulan laitoja
+tuulta vasten aina aamuhämärään saakka; ajojäät olivat nyt liikkeellä,
+ja vaarallista olisi ollut vauhdissa töksähtää jotakin jääteliä vasten.
+Sade kiihtyi yhä enemmän ja meitä jo hiukan vilusti. Isä teki lyhyitä
+laide-käänteitä ja piti meitä alituisesti valmiina auttamaan
+käännöksissä. Myöhemmin noin kymmenen aikana aamupäivällä kiihtyi tuuli
+ja käännähti vähän pohjoisemmaksi. Pilvet hajausivat ja aurinko valaisi
+noita pitkiä vihreälle vivahtavia laineita, joiden harjanteet murtuivat
+pitkiin, valkoisiin toisiansa tavoitteleviin kuohuihin. Isä suuntasi
+matkan Vielsandia kohden; mutta siihen aikaan kun aurinko oli aivan
+etelässä, kiihtyi tuuli yhä ankarammaksi, niin ett'ei isä enää
+uskaltanutkaan antaa aaltojen lyödä suoraan sivulta, vaan käänsi
+paremmin tuulen mukaan, niin että tuuli alahangan yli. Minusta oli aina
+hauskaa nähdä isää, kun hän peräsintä piteli raju-ilmassa.
+Lumivalkealla purje-vaatteella päällystetty lyhyt lammasnahka-turkki
+yllä ja n.k. "syytvesti" niskaan asti painettuna, istui hän selkä
+suorana toisella kädellä tanakasti peräsimen ponnesta kiinni pitäen ja
+toinen reittä vastaan nojautuneena. Laiha, voimakas, ajettu leukansa
+painoi harmaaksi käynyttä leuvanaluspartaa kirjavaa villahuivia vasten,
+joka oli kiinteälle kierretty kaulan ympäri. Noissa pienissä, lujuutta
+osoittavissa, vaaleissa silmissä kuvastihe laineiden vaihtelevat
+väritykset tuuheiden, sysimustain kulmakarvojen alta, joita toisistaan
+erotti pari syvää ryppyä tuon korkean, suoran ja ahavoittuneen nenän
+yläpuolella. Myrskyn raivotessa lähenimme rannikkoa; vaahto hyrskähteli
+laidan yli alahangan kohdalta, jossa kotka rauhattomassa vankilassaan
+räpisteli. Monta kertaa löivät kuohut veneesen, ja meidän täytyi usein
+pumpata tuo veren ja rasvan sekainen vesi pois. Ajelehtavia jäätelejä
+viskoivat aallot ja heittelivät niitä ylönalaisin. Noin meripeninkulman
+päähän saavuttuamme, saimme rannikossa vähän suojaa myrskyltä ja isä
+myösteli enemmän Vielsandin puolelle. Vesilaito nimisen luodon
+alapuolella kohtasimme elähyttävän näyn. Valehtelematta kerrassaan
+tuhansittain usean laatuisia merilintuja oli muuttomatkallaan pohjoista
+kohden etsinyt lepopaikkansa kallion suojassa. Vastatuulen ja myrskyn
+sattuessa kokoontuvat ne usein parveihin syksyllä ja keväällä lintujen
+muuttoaikoina. -- Isä ohjasi matkan suunnan suoraan tuota kaikilla
+mahdollisilla äänillä rääkyvää lintulaumaa kohden ja pyysi minua
+ottamaan käsille juuri vesilintuja varten mukaan otetun kaksipiippuisen
+pyssyn. Pekka latasi sileäreikäisen vanhan sotakiväärin. Laukaisimme
+kaikki kolme latinkia ja tapoimme monta. Koko lintuparvi kohosi samalla
+kertaa lentoon ja kierteli eri suvut parveihinsa kokoontuneina
+ympärillämme. Luovasimme kerran ja linnut, jotka vastahakoisesti
+myrskyssä lähtivät pitemmälle lentomatkalle, laskeutuivat taas alas
+luodon suojaan. Taas pääsimme ampumamatkan päähän ja ammuimme muutamia.
+Tätä uudistettiin nyt useat kerrat, toisinaan nousivat ne ilmaan ennen
+kuin tulimme likellekään; mutta lentämisestä väsyneinä tuossa yhä
+enemmän kiihtyvässä myrskyssä, hakivat ne aina suojaa luodolla, ja niin
+surmasimme vieläkin muutamia. Vihdoin pakeni koko parvi päättäväisesti
+ja laskeutui muutamille lähempänä rantaa oleville Vaikkaan saarille. Me
+kokosimme, en enää muista kuinka monta, vaan vähintäinkin pari tusinaa
+eri sukuisia lintuja. Useita oli tuuli kulettanut tyyneltä vedeltä
+ulohtaalle, niin ett'emme niitä tuossa kovassa ilmassa voineet saada
+pois. Saaliiksemme jäi kuitenkin useita pulskia hanhia ja monenlaisia
+muita lintulajia.
+
+Todisteeksi, kuinka äärettömän suurissa parvissa vesilinnut pesivät
+näillä tämän rannikon yksinäisillä saariryhmillä, tahdon kertoo erään
+munasaaliin. Muutamana ihanana toukokuun päivänä sousin kerran
+nuoremman sisareni kanssa juuri näille Vaikkaan saarille. Täällä
+löysimme muiden muassa kaikenlaisen rantarojun seasta erään
+hyökylaineiden heittämien raakunkuorien peittämänä tyhjän tynnyrin,
+melkein samanlaisen, missä omenia tavallisesti kaupataan. Kun tulimme
+kotia oli tynnyri munia täynnä. Väriltään olivat ne keltaisia, kooltaan
+isompia kuin kanan, vaan pienempiä kuin hanhenmunat. Luulen tämän
+lintulajin, jota paikkakunnan kielellä nimitetään Vairas, olevan
+meriteiriä; mutta varmaksi en sitä kuitenkaan tahdo väittää.
+
+Auringon laskun aikana ohjasi isä veneemme vihdoin kotilahdelmaan,
+jossa ainoastaan metsän mahtava humina, meren kohina ja rannan särkkiä
+vastaan vyöryvät, pitkät mainingit muistuttivat tuosta ankarasta
+myrskystä.
+
+Äiti oli rannalla vastassamme iloiten saadessaan meidät terveinä
+takaisin mereltä. Kaikki astuimme sitten taloon, ja isä aukaisi vanhan
+tammikaapin, kaasi pikarillisen rommia joka miehelle koko seurueessa ja
+oikoili voimakkaita jäseniään. Hän olikin istunut peräsin kädessä
+puoliyöstä auringon laskuun saakka. Kun sitten isän kanssa muutimme
+kuivia vaatteita isossa tuvassa takan ääressä, sain minä kertoa äitille
+retken kaikki tapahtumat. "Minua peloittaa tuo julma meri", sanoi äiti.
+"Huolissani kävin tänä päivänä tervehtimässä Riston vanhempia; he eivät
+olleet hyvällä tuulella ja puhuivat kauan kolmesta pojastaan, jotka
+meri on heiltä ryöstänyt." Hän huo'ahti ja lisäsi: "Minulla ei ole
+koskaan rauhaa, sillä aikaa kuin te olette noilla uhkarohkeilla
+kaukaisilla retkillänne." -- "Sinä olet peloissasi pojan suhteen",
+sanoi isä, "vaan kuuleppahan, kun minä sanon sinulle, Äiti, että meri
+hänestä vielä kasvattaa kunnon miehen." -- Isä katsoi minuun päin: "Jos
+vaimoväki itkeä tillittääkin, sillä välin kun taistelemme aaltojen
+kanssa, niin kyllä suolavesi kuivuu heidän silmistään, kun me taas
+maihin tulemme." -- "Sinä käytät niin kovia sanoja, isä", sanoi äiti.
+Isä katsoi kauan häneen tuuheiden kulmakarvojensa alta, kunnes molemmat
+hymyilivät.
+
+
+
+
+H. MOLANDERIN METSÄSTYSRETKI VAINUKOIRILLA HIRVIMÄEN PITÄJÄÄSSÄ.
+
+
+Vuonna 1878 lokakuun 18 päivänä läksin koirineni metsälle Kalmarin
+kartanosta, jossa siihen aikaan asuin. Oli metsästykselle erinomaisen
+sopiva päivä, ilma tyyni ja taivas pilvessä; maa oli parahiksi kostea
+ja koirat levähtäneet. Kuleskelin koiriani taluttaen sellaisia seutuja
+pitkin, joista metsänviljan jo niin tarkoin olin hävittänyt, että
+turhaa olisi ollut irti päästää niitä. Matkani määränä olivat Hirvimäen
+metsiköt, joissa, puheiden mukaan, oli niin "hirmuisen" paljo jäniksiä
+ja lintuja. Tienoot tulivat yhä enemmän miellyttävämmiksi; luonnon
+kauneus ja seutujen soveliaisuus metsästykselle sen tekivät. Koirat
+laskin vihdoin irti ja kuleskelin hiljalleen mäkistä tietä, joka
+useissa paikoin näytti ihan mahdottomalta ajotieksi. Varmaan tunnin
+ajan olin näin kulkenut yhä syvemmälle sydänmaahan, ilman että koirat
+mitään löysivät. Tosin kyllä haukahti lintukoira Daana silloin tällöin,
+vaan linnut eivät pysyneet puissa. Minä nautin kuitenkin syys-aamun
+raittiutta tuossa yhä enemmän ja enemmän viehättävällä metsäisellä
+ylänteellä. Etäältä yksinäisten metsätorppain riihistä kuului
+säännöllinen varrasten kopse, toisaalta taas teirien sorahteleva soidin
+ja maatiaiskoirain kestävä, yksitoikkoinen ääni, kun omaa kaikuansa
+haukkuivat. Viimeinkin lentää pyrähti pyy tien yli. Menin muutamia
+askelia metsään ja valitsin mukavan kiven istuimekseni, asetin kiväärin
+poikkipuolin polvilleni ja tapani mukaan kutsuin sitä kahdella
+pyypillillä. Samaan aikaan alkoi vanha Hei ajon, ja heti yhdistyi
+siihen Daanan kauniisti kaikuva haukunta. Päätin kuitenkin koettaa
+ampua muutamia pyypoikueesta, samalla kun kuuntelin, mille suunnalle
+ajo vetäytyi. Kauan aikaa viheltelin turhaan mitään vastausta saamatta
+ja koirain haukunta vetäytyi kauas erään jyrkän metsäharjanteen
+toiselle puolen. Äkkiä näen pyyn kymmenen askeleen päässä minusta. Se
+oli juosta piipotellut niin hiljan minua kohti, ett'en koirien haukkua
+tarkastaessani ollut sitä kuullut, en nähnyt. Kivääriä nostaessani
+pyrähti se lentoon, vaan kolmenkymmenen askeleen taipaleelta sain
+kuitenkin hyvän sihdin ja lintu pudota tupsahti maahan. Tällä välin
+olivat koirat joko jäliltä eksyneet tai kuulumattomiin juosseet, jonka
+tähden istahdin takaisin kivelle ja aloin pyitä uudestaan kutsua
+luokseni.
+
+Sitä vähemmän tarvitsi minun huolehtia koiristani, kun heillä nyt oli
+laukaukseni ohjauksena, jos näet olivatkin kerrassaan jäliltä eksyneet.
+Mahtavan näköinen kuivunut honka oli kolmenkymmenen askeleen päässä ja
+huvikseni katselin, kuinka kirjava tikka ahkeraan nakutteli hongan
+kylkeen toukkia etsiessään. Vihdoin vastasi pyy toiselta puolen tietä.
+Menin tielle, istahdin muutamalle isolle kivelle ja kutsuin sitä taas
+pillilläni. Nyt kajahti koirain haukunta selänteeltä ja ajo läheni.
+Minä pysyin paikallani sillä asemani oli hyvä, jos jänis sattuisi tulla
+pylkkäsemään tuosta laakson poikki kahden harjanteen välistä. Ei
+aikaakaan, niin pyrähti pyy lentoon ja istahti kymmenen askeleen päässä
+olevaan kuuseen, noin parin kyynärän korkuiselle. Samassa kuulin
+epäiltävää ääntä ja kun käänsin pääni, näin suuren Jänö-Jussin kivistä
+mäkeä myöten tulla lönkyttelevän minua vastaan. Silmänräpäyksen ajan
+olin kahdella päällä ampuisinko pyyn vai jäniksen, mutta koirilleni
+kehoitukseksi päätin kuitenkin tähdätä jälkimäiseen. Ammuin 25:n
+askeleen päästä: jänis istahti, lipsutteli korvillaan, ja käänteli
+päätään; merkillistä kyllä vaikka olin niin tarkan sihdin saanut.
+Nostin jo pyssyni antaakseni hänen maistaa toisestakin piipusta, mutta
+samassa se jo kaatuikin kuolleena maahan. Pyy oli sillä välin lentänyt
+tiehensä. Pian olivat koirat jälkiä myöten saapuneet paikalle; minä
+aukasin jäniksen vatsan ja annoin sisälmykset niille. Tässä hommassa
+vielä ollessani, vihelti taas pyy aivan lähellä. Panin koirat kiinni
+kaulanauhaan, nousin mäen rinnettä vähän matkaa ja viheltelin. Lintu
+vastasi, tuli vihdoin ampumamatkan päähän ja kaatui luodistani.
+Useampia ei kuulunut; muut poikueen jäsenet lienee joku luodikon
+käyttäjä poiminut, sillä sellaisia metsämiehiä näillä mailla on
+paljokin. Koko päivän samoilin laajalti noita erittäin luonnonihania
+seutuja. Koirat kunnostelivat itseään ja ajoivat pensastosta ylös
+useita jäniksiä, vaan yksin kuin olin ja tienoosen perehtymätön, sain
+ampua ainoastaan kahta, jotka myös tuupertuivat.
+
+Kauan kuleksin sinne tänne, ennen kuin tapasin polun, joka vei köyhään
+yksinäiseen torppaan. Mutta nyt oli hämäräkin jo käsissä ja minä jäin
+tähän yöksi, aikoen jatkaa metsästystä huomenna, jos ilma oli yhtä
+suotuisa kuin nyt tänään oli ollut.
+
+Oivalliselta maistui suopean talonväen yksinkertainen illallinen. Olin
+jokseenkin väsynyt päivän laajoista risteilemisistä, jonka vuoksi
+nukahdinkin raskaasti äsken puiduille olille; mutta joukko hyppiviä ja
+matelevia pikku elukoita herätti minut useinkin yön kuluessa ja
+kohtelivat minua pisteliäällä tavalla. Hyvän talonväen luonnollinen
+nukunnan tapa minua myöskin vaivasi. Mutta tuollaiset pienet
+hankaluudet kuuluvatkin metsämiehen elämään salolla ja muodostavat
+yleiskuvaukselle tarpeellisen varjostuksen.
+
+Nousin kuitenkin jokseenkin levähtäneenä ja vilkkaan, 13:sta vuotiaan
+puheliaan poika-nulikan seurassa lähdin päivän valetessa metsään. Hyvin
+varma hän oli ja erittäin näytti häntä huvittavan saada opastaa minua
+näissä metsissä, joissa hän jo useita vuosia oli kulkenut paimenessa.
+Nuo kolme jänistä, joita hän kantoi, eivät näyttäneet häntä ensinkään
+vaivaavan.
+
+Aivan torpan viljelysmailta ajoivat koirat ylös jäniksen ja mitä helein
+ajo alkoi ja kesti aika kauan. Vihdoin tuli jänö sievästi hyppien
+kaskimaan poikki minua kohden. Ammuttuani kepsahti Jussi kellelleen ja
+imelästi nauroi poika sen kuperkeikalle. Kovasti haukkuen tulivat
+koirat ammutun jäniksen jälkiä myöten, kuten ensin luulin, vaan
+poikkesivatkin kasken laiteelle. Kohta sen jälkeen näin toisen jäniksen
+pyssyn kannon ulkopuolella loikkivan kaskimaan yli ja hetkisen päästä
+tulivat koirat haukkuen jälessä. Minä olinkin siis ampunut säikäytetyn
+jäniksen. Ajo oli yhtämittaa käynyt, ja saalistaan tavoittamatta saivat
+koirat tehdä toisen kierroksen; sittemmin eksyivät ne kyllä useita
+kertoja jäliltä, vaan löysivät ne aina uudestaan.
+
+Tuntikausia kesti ajo tätä menoa. Monta kertaa näin jäniksen, vaan aina
+oli se ampumamatkan ulkopuolella. Koirien oli helppo seurata jälkiä,
+kun ilma oli niin sopiva. Vaikka ei ollut satanutkaan, oli maa sentään
+tarpeellisen kostea. Vielä sydänpäivällä oli kaste ruohikossa,
+pensaissa ja hämähäkin verkoissa, ja ilma oli niin tyyni, että puitten
+kellastuneet viimeiset lehdet putoilivat kohtisuoraan maahan.
+
+Vihdoin kajahti jokseenkin etäällä olevalta kivikkomäeltä Hein käheä ja
+harva haukunta. Kiiruhdin paikalle ja ennätin juuri parahiksi estämään
+nuorta kiihkeää Daanaa pakkautumasta kahden suuren kiven lomassa
+olevaan reikään, joka oli niin pieni, että se tuskin olisi sieltä pois
+päässytkään,
+
+Kauan koetin jollakin tavoin saada jänistä ajetuksi ulos mutta sepäs
+vain ei liikahtanut. Kehoituksestani heittäysi poika vatsalleen
+katsomaan, näkyikö jänistä ja, aivan oikein, siellähän se oli ja istua
+käyrötti kolon perällä korvat luimussa ja ruumis kyttyrässä. Katkasin
+pitkän koivusen kepin ja käskin hänen sillä pistellä jänistä, ja
+koettaa ajaa sitä ulkoisalle. Poika lienee ollut vähän liian
+kovakourainen, koskahan jänis rääkkyi kuin närhi; mutta ulos se vain ei
+tullut sittenkään. Tuon nuoren nartun tähden en halunnut jättää jänistä
+siihen ja lähteä pois, sillä toisella kertaa se ehkä ei täyttäisikään
+velvollisuuttaan, jos vaikka olisi ketun sattunut ajamaan kiven alle.
+Vihdoin heittäysin itse vatsalleni ja pakotin jäniksen vähän muuttamaan
+asemaansa, kunnes sain takajaloista kiinni ja vedin otuksen kauniisti
+esille. Annoin nyt tuon parkuvan jäniksen pojalle, otin itse kiväärin
+ja käskin hänen päästää se irti. Pojasta oli tämä kovin typerää; sillä
+arveli hän, parempi pyy pivossa kuin kaksi oksalla; käskyäni hän
+kuitenkin totteli, ja jänis läksi kolmen sylen pituisilla hypyillä
+pylkkäisemään. Minä laukaisin, mutta päin männikköön! Poika pani kädet
+vatsansa päälle ristiin ja nauroi imelästi. Jussi vihkasi metsään ja
+tiellä on vielä tänäkin päivänä; sillä koirat eksyivät viimein jäliltä
+ja palasivat takaisin. Melkein puolille päivin olivat ne ajaneet sitä.
+Minä päätin kääntyä nyt kotiin päin ja koiriani kaiuttaen vaelsin nyt
+yli harjanteen, luulomme mukaan suorinta tietä Kalmarin seutuja kohden.
+Lopulta tulimme sydänmaalle, joka oli täynnä sammaltuneita, lokeroisia
+kiviraunioita ja tuulen kaatamia korpikuusia. Täällä nyrjähti jalkani
+jotenkin pahoin, niin että minun täytyi laskea koirat irti, en näet
+voinut noilla vaikea-kulkuisilla mailla niitä taluttaakaan lyyhätessäni
+toista jalkaani, joka vähän ajan päästä alkoi kangistua ja tuntua
+polttavan kuumalta.
+
+Kompassia ei ollut muassani, jonka vuoksi en ilmansuunnistakaan voinut
+saada mitään selkoa. Yhtä päätä pilvessä oleva taivas esti auringon
+suomasta meille jotakin ohjausta. Pojasta alkoi viiden jäniksen
+kantaminen vähitellen tuntua liian raskaalta ja hän tunnusti
+huolestuneena, ett'ei hän tiennyt, missä olimme. Jalkani vaivasi minua
+yhä enemmän, ja minä päätin nyt kulkea johonkin määrättyyn suuntaan,
+toivoen vihdoinkin tulevamme tielle, kunhan yhtä mittaa astuimme
+suoraan eteenpäin ja pidimme silmällä edessämme olevia esineitä. En
+tiedä kuinka kauan lienen kulkea nilkannutkaan tuossa mättäisessä
+metsä-pahassa, kun vihdoinkin tulin muutamalle jyrkälle vuorelle, joka
+kohtisuoraan laskeutui kapeaan metsälammikkoon. Vastaisella olevalla
+rannalla kasvoi synkkä havumetsä. Levähtämään istahtaen katselin tuota
+kummallisen lumoavaa, mahtavaa luontoa. Puoleksi mädänneet, äärettömän
+suuret rytöpuut rannoilla, tumman vesikuvastimen reunoina, ja aution
+seudun kulon kaltainen hiljaisuus, jota ainoastaan etäisen korpin
+korahtelevat toitotukset häiritsivät, kaikki tuo vaikutti valtavasti
+minuun. Kauan istuin vaipuneena tuohon omituiseen toimettomuuden
+tilaan, johon ihmiskäden raivaamaton sydänmaan näky meidät aina
+saattaa.
+
+Olin juuri liikkeelle lähtemäisilläni mutkatietä kiertääkseni sekä
+lammen että vuoren, kun koirat melkoisen kaukana lampuen toisella
+puolella saivat jonkun otuksen ajettavakseen. Ajo lähestyi ja koirain
+vihaisesta haukunnasta päätin kohta, että kettu oli joutunut heidän
+tielleen. Silmiäni räpäyttämättä tarkastelin vastaista rannikkoa
+toivossa, että Mikko, tavoilleen uskollisena, koettaisi rannikkoa
+pitkin kaahaamalla sotkea jälkensä. Äkkiä näen ilveksen varovaisin
+askelein tulla hiipivän metsän peitosta. Silmänräpäyksen pudistutti
+minua, kuten kaikkia muitakin metsästäjiä samanlaisen odottamattoman
+tapauksen sattuessa. Selkäni takana viittasin kädelläni pojalle, että
+pysyisi hievahtamatta paikallaan. Pyssyssä oli minulla vain 6:n numeron
+haulia, enkä tohtinut patruunoja vaihtamaankaan, kun pelkäsin, että
+ilves, joka vielä oli sadan askeleen päässä, ehkä huomaisi minut.
+Poikki lammen näkyi se aikovan kaahlata; -- kapeimmalle paikalle juuri
+minun kohdalle hiiviskeli se kuin kissa ainakin. Koirat olivat hetkeksi
+eksyneet jäliltä, ja köyryselkäisenä kuunteli tuo korkeakoipinen ilves
+ympärilleen ja liikutteli töyhtöpäisiä korviansa. Nyt pääsivät koirat
+taas jälille ja ilveskin muutti asemaansa. Kun en tiennyt varmaan
+aikoiko se vettä myöten tulla minua lähemmäksi vai syöksyä takaisin
+metsään, niin en uskaltanut viivähtääkään. Tarkkaan sihdattuani ammuin
+40 à 50 askelen päästä. Ilves ensin ikään kuin vetäysi kokoon, vaan
+loikkasi sitten pari hyppyä metsään päin. Minä laskin toisen laukauksen
+perään ja se näytti tepsivänkin paremmin, sillä otus alkoi taas kulkea
+hiipimällä ja katosi metsään.
+
+Suurella vaikeudella haalasimme itsemme vuoren rinnettä myöten alas ja
+kahlasimme yli veden, joka syvimmällä paikalla ei ollut kuin kolmisen
+korttelia syvältä. Kovasti pakotti kipeää jalkaani, mutta nyt ei
+auttanut. Vihaisesti haukkuen tulivat jo koirat jälkiä seuraten pitkin
+rannikkoa, vaan siinä, missä ilves oli harpannut metsään, eksyivät ne
+pois jäliltä. Kutsuimme ne takaisin jälille. Jo aivan rannalla näimme
+veripilkkuja, ja hyvässä toivossa seurasimme ajoa. Äkkiä kuului joku
+vieras koira yhtyvän ajoon, joka samalla, korkeintaan noin 200:n
+askeleen päässä, pysähtyi ja nytkös ankara rai'unta kajahti. No hyvä,
+arvelin minä -- kohta se nyt on käsissämme! Samassa kuului heikko
+luodikon laukaus ja haukunta muuttui kovaksi koirain tappeluksi.
+Paremmin luukkasin kuin juoksin pensaikon halki. Perille tullessani
+näin erään talonpojan pitävän korkealla ilmassa ilvestä, ett'eivät
+vihastuneet koirat sen nahkaa repisi.
+
+Nyt syntyi ikävä kohtaus.
+
+Minä väitin ilveksen olevan minun, sillä minun koirani olivat sen
+löytäneet ja ajaneet sitä; minä olin sen haavoittanut ja kun se ei enää
+paeta voinut olivat koirani sen tavoittaneet.
+
+Mies taas väitti että hänen koiransa jo varhain aamusta asti olivat
+ajaneet ilvestä ja että minun koirani vasta haukunnan kuultuaan olivat
+yhtyneet ajoon. Hänen koiransa, joka ei ollut tottunut ajamaan muiden
+koirien kanssa, oli täten muka joutunut pois jäliltä. Sitä paitse oli
+se hän, joka oli ilveksen ampunut, ja sanojaan paljoa valikoimatta
+käski hän sen tähden minun luukata tieheni samaa tietä kuin olin
+tullutkin.
+
+Että mies valehteli siitä olin varmasti vakuutettu: hänen koiransa oli
+tavallinen maatiais koira, häntä tuuhea ja kierossa -- "kieppurassa" --
+ja korvat pystyssä. Laukussa oli hänellä muutamia oravia ja pyitä. Jos
+ei vamma jalassani olisi minua estänyt, niin en niinkään helpolla olisi
+luopunut omistusoikeudestani ilvekseen; vaan nyt täytyi minun aivan
+sävyisesti kysyä mieheltä lähimmäistä tietä johonkin taloon. Hän
+osoitti minulle miltä suunnalta virstan kulettuani löytäisin torpan,
+josta mahdollisesti voisin hevosella päästä kunnolliselle tielle, ja
+tieni neuvojaa kiittämättä nilkutin minä matkaani. Paljo vastuksia
+kärsittyäni tulin myöhään illalla kotia.
+
+Minun täytyi leikata saapas auki ja maata 14:sta päivää kylmät kääreet
+kierrettynä jalkani ympärille. -- Olinpa melkein unhottaa, että
+matkalla ammutun ilveksen luota lähimmäiseen torppaan ammuin erään
+metsäkanan, joka täyttä kurkkua nauraa mäkättäen pyrähti juoksemaan
+edessäni.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Saloilta ja vesiltä I-II, by Otto Wetterhoff
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALOILTA JA VESILTÄ I-II ***
+
+***** This file should be named 35767-8.txt or 35767-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/5/7/6/35767/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/35767-8.zip b/35767-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..79f410f
--- /dev/null
+++ b/35767-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8d0bc60
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #35767 (https://www.gutenberg.org/ebooks/35767)