5 files changed, 3829 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/34798-8.txt b/34798-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..b8c6354
--- /dev/null
+++ b/34798-8.txt
@@ -0,0 +1,3813 @@
+The Project Gutenberg EBook of Torpan tyttö I, by Anton Wilhelm Lindgren
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Torpan tyttö I
+       Kuvauksia kansan elämästä
+
+Author: Anton Wilhelm Lindgren
+
+Release Date: December 31, 2010 [EBook #34798]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TORPAN TYTTÖ I ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+TORPAN TYTTÖ I
+
+Kuvauksia kansan elämästä
+
+
+Kirj.
+
+A. W. LINDGREN
+
+
+Hämeenlinnassa v. 1884,
+Hämäläisen osake-yhtiön kirjapainossa.
+
+Tekijän kustantama.
+
+
+
+
+Iltakello soi Onkiveden kirkon tapulista. Pitäjän uni-lukkari oli itse
+sitä soittamassa.
+
+Hän oli sitä työtä toimittanut jo pian neljäkymmentä vuotta joka
+lauvantai- ja juhla-aattoiltana. Hän ei uskonut sitä tointa kellekään
+muulle. Se oli hänen mielestänsä pyhin kaikista kellon soittamisista.
+
+Sillä sanomakellot, jotka ilmoittivat jonkun seurakuntalaisen
+kuolleeksi, eivät olleet muuta kuin julistamista, että joku syntinen
+oli erinnyt tästä mailmasta. Eikä kellot tienneet sanoa, oliko hän
+kuollut synneissänsä taikka niistä puhdistettuna ja vanhurskautettuna.
+
+Ja kun pyhä-aamuna joku haudattiin ja kellot soivat, niin ei niidenkään
+äänestä kukaan tietänyt sanoa, mihin sielu oli erinnyt siitä ruumiista,
+joka nyt laskettiin maan poveen.
+
+Eikä papinkello eikä yhteensoitto olleet nekään samasta arvosta kuin
+iltakello. Sillä ne kutsuivat vain seurakuntaa jumalan palvelukseen. Ja
+seurakunta oli sekalainen ja enimmältään syntinen.
+
+Kun unilukkari kolkkasi ensimmäisen kumahduksen isolla kellolla, niin
+jokamies nosti lakkiansa ja luki hiljaisen siunauksen. Ja jokainen
+lakkasi työstänsä. Ja viikon hälinä vaikeni. Ja koko luonto muuttui
+hiljaiseksi.
+
+Väki, joka niityllä ja vainiolla oli työssä, palasi väsyneenä, mutta
+tyytyväisenä kotiin. Sillä viikon työt olivat päätetyt. Muuta kelloa ei
+suinkaan kaivattu, kutsumaan väkeä työstä pois.
+
+Se kumahutti ensikerran. Ja kun humina oli hetken perästä vaiennut,
+kuului toinen ja sitte taas kolmas -- aina yhdeksän kumahdusta, jotka
+muistuttivat vapahtajan ristiin naulitsemista.
+
+Kun nämät yhdeksän kolkkausta olivat kuuluneet, alkoi unilukkari
+soittaa samaa suurta kelloa. Se muistutti että -- kaikki oli täytetty.
+
+Sanoimme ettet unilukkari uskonut tätä tointa muille, ei sen vuoksi,
+että hän piti itseänsä ainoana iltakellon soittajana, vaan sentähden
+että se oli hänen niin sanoakseen papillinen virkatoimensa.
+
+Huomenkello oli kyllä hänen mielestänsä yhtä juhlallinen ja alkoi
+samalla tavoin yhdeksällä kolkkauksella.
+
+Mutta silloin oli unilukkarilla muita viran toimia, niin ettei hän
+kerinnyt kellotapuliin. Vaan iltakelloa ei hän sallinut minkään estää
+hänen itsensä soittamasta.
+
+Unilukkari ei noudattanut mitään erityistä ajan määrää iltakellon
+soittamisessa. Talvella hän toimitti sen ehtoohämärässä ja pitkitti sen
+jälkeen aikaa aina sitä myöden kuin päiväkin piteni, ainoastaan
+keskisuvella, jolloin aurinko laski vasta puoli-kymmenen aikana, soitti
+hän iltakelloa vähän varhemmin.
+
+Kun unilukkari oli lakannut soittamasta ja ennen kuin hän sulki tapulin
+luukut, katseli hän aina sitä laveata näkö-alaa, minkä paikkakunta
+tarjosi sinne ylhäälle.
+
+Se oli sangen soma näkö-ala. Onkiveden selkä sinerti toisella sivulla,
+toisella oli kirkonkylän laveat vainiot ja niityt; niiden takana taas
+metsät ja kukkulat.
+
+Mutta soma taikka ei, oli se unilukkarille aina hauskaa, niin talvella
+kuin suvellakin ja syksyn sateilla. Hän oli sillä alalla elänyt pitkän
+ikänsä. Hän tunsi joka hengen, lapsesta vanhukseen saakka; joka siinä
+liikkui, hääri ja pyöri tämän elämän pyrinnöissä.
+
+Hän oli ollut lapsien opettaja ja aikaihmisten neuvon antaja ja
+vanhusten tuttava ja kaikkien hyvä ystävä, siitä asti kuin hän
+seurakunnan virkaan pääsi.
+
+Sanoimme _ollut_. Sillä uusi aika oli tuonut muassansa uusia opettajia
+ja uusia neuvonantajia ja uusia mielipiteitä.
+
+Ne olivat tahtoneet sysätä vanhan unilukkarin syrjään. Hänen
+iltakelloansa ei enään kuultu samalla hartaudella kuin ennen.
+
+Moni piti sitä turhamaisena kun muutamat nostivat lakkiansa iltakellon
+ensimmäisellä kolkkauksella. Pyhäpäivät ja sunnuntait eivät enää olleet
+ainoat, joita kansa vietti juhlana. Ja papin saarnat kirkossa ja
+opetukset lukusioilla eivät olleet ainoat puheet, joita kansa kuulteli.
+
+Niitä oli jo syntynyt lisäyksiäkin, joita nimitettiin kansanhuveiksi.
+Niissä pidettiin puhetta "kansallisuudesta", joka oli samanlainen outo
+jumala kuin se, jota muinaiset Egyptiläiset palvelivat.
+
+Mutta sen verran kansa oppi siitä pian tietämään, että sille oli
+huudettava "eläköön" ja että se asui jossain Helsingissä. Ja jollei
+sille ahkerasti huudettaisi "eläköön" joka kerta kuin sen kunniaksi
+pidettiin puheita, niin se pian kuolisi.
+
+Näitä kaikkia oli vanha unilukkari, jonka elämä oli kulkenut tasaista
+ja hiljaista juoksua, saanut lopulla ikäänsä nähdä ja kuulla.
+
+Hän oli saanut nähdä kansan juhlia, joihin kokoonnuttiin kaukaa ja
+läheltä, ja häntäkin oli kehoitettu huutamaan "eläköön"
+kansallisuudelle.
+
+Mutta unilukkari, joka ei koskaan ollut tottununna huutamaan isoon
+ääneen muuta kuin mitä virsikirjassa oli, ei taipunut lausumaan
+hiljaakaan tuota "eläköön", joka hänen mielestänsä oli kaikkea
+järjellistä nuottia vailla.
+
+Hänelle koetettiin selittää, että mailma kulkee edistymiseen päin. Ja
+sitä ei unilukkari tahtonut kieltää. Sillä hän oli nähnyt, että niinä
+vuosikymmeninä, jotka olivat kuluneet hänen lapsuutensa ja vanhuutensa
+välillä, paljon oli tapahtunut, jota ei muuksi käynyt nimittäminen kuin
+edistymiseksi. Mutta paljon oli tullut lisäksi semmoistakin, joka ei
+vienyt eteenpäin, vaan vinoon.
+
+Oli suvi-ilta loppupuolella heinäkuuta. Ruislaihot olivat tuleentuneet
+ja elon korjaamiseen oli ensi viikolla ryhdyttävä.
+
+Tämän kaikki tiesi vanha unilukkari, siellä kun hän kellotapulista
+katseli kylää. Mutta se katseleminen huvitti häntä sittekin. Sillä
+alhaalla hän sen näki ainoastaan paikka paikalta; mutta täällä ylhäällä
+se oli hänen edessänsä yhdellä silmäyksellä.
+
+Hän oli sydämessään kiitollinen hyvän vuodentulon toiveista, niinkuin
+tietysti jokainen ihminen on, paitsi se, jolla on paljon eloa säästössä
+aitassaan ja joka sen vuoksi toivoo hintain ylenemistä.
+
+Unilukkari oli kasvanut yhteen seurakuntansa kanssa. Hän kärsei sen
+kärsimykset ja iloitsi sen ilot. Hän oli sen kanssa nähnyt sekä hyviä
+että pahoja päiviä.
+
+Hän ei toivotellut hintain ylenemistä -- jos hänellä joskus olisi
+syytäkin ollut. Hän tytyi vuoden "markkongiin" eikä joutunut kenenkään
+kanssa riitaan. Eikä kenenkään tarvinnut katsoa häneen sentähden
+karsaasti. Ja kun hän nyt iloitsi hyvistä vuodentulon toiveista,
+iloitsi hän pikemmin seurakuntansa puolesta, kuin itse puolestansa,
+nähdessänsä, että jokaiselle oli tuleva leipää.
+
+Sillä niitä oli ollut joskus ja useinkin aikoja, jolloin monella oli
+leivästä puute.
+
+Vanha unilukkari tuli alas tapulista ja alkoi astua maantietä kylää
+kohden. Kirkko ja hautausmaa olivat nimittäin vähän matkaa kylästä,
+keskellä vainiota.
+
+Tien varrella tapasi hän Siuron rusthollarin, joka oli kylän, miltei
+koko pitäjän, äveriäin mies. Tämä tavoitteli aidan yli tähkäpäitä
+ruispellolta, koettaaksensa kuinka tuleentuneita jyvät olivat.
+
+Sitä hän oli jo usein tehnyt. Sillä ei kukaan koko kylässä ollut niin
+tarkka noudattamaan aikaa. Hän ei laskenut hyvää heinäänsä vanhentumaan
+korrella vaan niitti sen pois, kun se oli parhaassa voimassaan.
+
+Häntä ennen oli kylässä noudatettu sitä tapaa, että kaukaisemmat niitut
+ensin korjattiin ja vasta sitte heinä-ajan lopussa kotiniitut.
+
+Mutta Siuron rusthollari rupesi uutta tapaa viljelemään. Hän vei
+väkensä ensin kotiniituille, joissa voimakkain ruoho ja varhempi kasvu
+oli. Hän sanoi tahtovansa kunnialla koota parhaat heinävaransa. Ja
+vasta sitte, kun ne olivat säilyssä, mentiin takaniityille ja
+huonommille aroille korjaamaan, mitä niihin ehkä vielä heinän aikana
+oli ehtinyt kasvaakin.
+
+Ei hän myöskään laskenut viljaansa varisemaan, vaikka hän antoi sen
+tuleentua; hän sai sillä tavoin kaikki jyvät riiheen ja aittaan.
+
+Tällä ajattelevaisuudella ja varovaisuudella oli hän tullut kylän
+äveriäimmäksi isännäksi.
+
+Ja kyläläisten oli pakko vähitellen ruveta noudattamaan hänen
+tapojansa, jolleivät tahtoneet vallan takapajulle ja muitten nauruksi
+jäädä.
+
+"Hyvää iltaa, Siuro", sanoi unilukkari. "Tottapa viljanne jo on valmis
+leikattavaksi?"
+
+"Hyvää iltaa! Luulisimpa olevan juuri maanantai-aamuksi," vastasi
+rusthollari.
+
+"Mutta jos varisee jo huomenna?"
+
+"Ei, sen verran kuin minä tähkäpäitten luontoa käsitän."
+
+"Terveiksi. Mitä muuten kuuluu?" jatkoi unilukkari, tultuansa
+lähemmäksi ja tarjoten rusthollarille kättä.
+
+"Eipä mitään erinomaista."
+
+"Poikanne Severin on jo, kuulemma, palannut maanviljelys-opistosta.
+
+"Niin on. Hän tuli kotiin toissa iltana."
+
+"Kaiketi hän nyt on uhka maanviljeliä ja voittaa pian teidän?"
+
+"Arvattavasti on hän ahkerampi apilassa ja vikkelämpi vikkerissä, kuin
+minä. Sillä senlaisiin uusiin viljelyksiin en minä pysty. Mutta vielä
+minä hänen kanssansa lupaan kilvan kyntää ja ojaa kaivaa."
+
+"Älkää sanoko! Uusi aikahan tykkänään halveksii meidän ojiamme ja
+kyntöämme."
+
+"Halveksikoon vain. Se halveksii monta muutakin seikkaa meidän
+ajoiltamme, joka ei olisi niinkään halveksittavaa."
+
+He läksivät yhdessä astumaan kylää kohden, ja unilukkari jatkoi:
+
+"Arvattavasti jätätte nyt talon pidon Severille ja rupeatte itse
+vaariksi?"
+
+"Severi on vielä nuori taloa pitämään, niin koulunkäynyt kuin hän
+onkin. Semmoisiin en minä pane suurta luottamusta. He jyllästävät vaan
+nurin ja kaivavat ojia, joihin he itse kaatuvat."
+
+"No miksi hänen sitte lähetitte maanviljelysopistoon?"
+
+"Minä tahdoin hänen pois kotoa -- te tiedätte ehkä kylläkin, minkä
+tähden -- vaan muiden palvelukseen en minä häntä suvainnut. -- Hän oli
+siis omiansa tuohon tekolannoituskouluun."
+
+Unilukkari oli yksi niitä, jotka mielellään tahtovat tuntea
+lähimmäisensä sisälliset olot. Ei sen vuoksi, että hän niistä olisi
+tehnyt kyläpuheita, vaan totutusta tavasta. Sillä niinkuin jo olemme
+maininneet, käyttivät pitäjäläiset hänen neuvojansa ja uskoivat hänelle
+sen vuoksi usein syvimmät kotisalaisuutensa. Semmoista luottamusta piti
+unilukkari kirkollisen virkansa omaisuutena ja oli siinä yhtä
+tunnollinen kuin rippi-isä ainakin.
+
+Hän ei siis tytynyt puoliin selityksiin, kenenkä kanssa ikänä hän
+joutui keskusteluihin, vaan pyrki aina perinpohjin asiaan, jos hänen
+neuvoansa sitte kysyttiin taikka ei.
+
+Outo olisi tämmöisestä uteliaisuudesta närkästynyt. Mutta jokainen
+tunsi unilukkarin ja tiesi, että salaisuus pysyi hänen luonansa
+salaisuutena. Eikä häneltä ollut milloinkaan kulkupuheita lähtenynnä,
+vaikka hän paljon tiesi.
+
+Hän siis rohkeni jatkaa kyselevää keskusteluansa niinkin jäykän ja
+miltei ylpeän miehen kanssa kuin Siuron rusthollari oli.
+
+Ja rusthollaria taas, vaikkei hän neuvoa kysynyt juuri keltään, ei
+ensinkään pahoittanut, että hän sai vähän purkaa ajatuksiansa niissä
+asioissa, jotka hänen mieltänsä painoivat, semmoiselle miehelle, josta
+hän tiesi, ettei se keskusteluja kantaisi sen pitemmälle.
+
+"Ne seikat siis, jotka teidän pakoittivat lähettämään Severin pois
+kotiseuduilta, ovat jo ohitse," kysyi unilukkari.
+
+"Eipä niin aivan, pelkään," vastasi rusthollari. "Mutta Severi ei saa
+jäädäkään kotiin, eikä kotiseudullensa. Hän tulee piakkoin
+asevelvolliseksi. Ja koska nuorten miesten muka on siinä muodossakin
+tähän aikaan palveleminen isän maatansa, niin palvelkoon hän aikansa
+puhtaasti ja vapaehtoisesti, ilman arvata."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana aamuna, joka oli sunnuntai, siirrymme Puolamäen torppaan,
+vähäisen Tuohijärven rannalle.
+
+Torppa oli saanut nimensä siitä, eitä kun sen nykyinen isäntä,
+kolmattakymmentä vuotta sitten, nuoren vaimonsa kanssa oli siihen
+muuttanut, elikkä oikeimmin sanoen, kannosta ja juuresta sen
+perustanut, oli mäellä runsaasti kasvanut puoloja.
+
+Saman mäen rinteet olivat nyt peltoina. Ja sivulla, pitkin Tuohijärveen
+laskevaa pientä jokea, oli kauniit niitut, joita ojanteella kasvavat
+korkeat lepät suojelivat päivän helteeltä keskisuven poutina.
+
+Järvi taas oli saanut nimensä siitä, että sen rannoilla kasvoi tukevaa
+koivumetsää. Ja sitä pidettiin arvokkaampana vielä siihen aikaan
+runsaan tuohen saannin tähden, kuin itse koivupuiden, jotka olivat
+liian kaukana kylältä, että niitä olisi ruvettu kaatamaan poltinpuiksi.
+
+Koivikko oli syntynyt siitä, että vahva hongisto muinaisina aikoina oli
+kaadettu kaskeksi. Siaan oli kasvanut lehtimetsää, niinkuin
+tavallisesti ainakin.
+
+Ajat tosin olivat muuttuneet Onkiveden pitäjässäkin. Metsä oli ylennyt
+arvossa. Kattoaineiksi ei enää käytetty tuohia, vaan pärettä, joita
+jokaisessa töllissäkin osattiin leikellä sitä varten tehdyllä koneella.
+
+Sentähden muistutti jokaisen paikan nimi muinaisia aikoja eikä
+ensinkään nykyisiä. Ja nykyinen sukupolvi tuskin ymmärsikään, mistä
+nimet olivat alkunsa saaneet.
+
+Puolamäen torppa oli itsekin kasvanut alkumuodostaan ei ainoastaan
+tilustensa, vaan rakennustensakin suhteen. Sitä tupaa, joka ensin oli
+nuoren pariskunnan ainoa huone, oli aikaa voittaen jatkettu oikealle ja
+vasemmalle. Talli ja navetta olivat niinikään kasvaneet sekä
+pituudelleen että korkeudelleen. Tähän tuli lisäksi aitat ja luhdit,
+sekä muita ulkohuoneita.
+
+Näemme siis, että Puolamäen torppa oli koko muhkea sekä huoneittensa
+että maittensa puolesta.
+
+Mutta hyvä tai huono, oli se kuitenkin torppa. Se ei vetänyt vertoja
+kruunun talolle, joka saattaa käydä perintö-oikeudella suvusta sukuun.
+Vielä vähemmin se oli verrattava perintö tilaan, jota saa myydä ja
+ostaa.
+
+Sepä on meidän aikanamme herättänyt levottomuutta torppareissa, kun
+eivät saa täydellä omistusoikeudella hallita niitä tiloja, joita he
+viljelevät.
+
+Heidän asemansa on muka epävakainen, niinkuin sen ainakin, joka
+vuokralla toisen omaisuutta nauttii.
+
+Mutta jos meidän torpparit tietäisivät kuinka ulkomailla on sen asian
+laita, niin he ehkä olisivat levollisemmat.
+
+Useammassa maassa on nimittäin melkein kaikkien maanviljeliäin tila
+samanlainen kuin meidän torpparien. Heillä on maansa ainoastaan
+vuokralla. Ja heidän on pakko muuttaa pois, milloin vaan omistaja
+käskee.
+
+Mutta meillä on torppareillakin usein elinkautiset sopimukset
+isäntäinsä kanssa. Ja käyvätpä torpat täällä joskus muutamilla ehdoilla
+perintönäkin. Paitsi sitä on meillä tuohon "muuttopäivään" pitkä aika.
+Ja sillä on laki tahtonut suojella torpparien oikeuksia.
+
+Ylipäänsä ei tästä asiasta ole muuta sanottavaa, kuin että niitä on
+semmoisiakin ihmisiä ja perhekuntia, joilla ei ole torppaakaan.
+
+Ja niille torppareille, jotka eivät tydy kohtaloonsa, on annettava se
+neuvo, että he kukin ostavat itsellensä perintötalon ja asuvat sitä
+hyvin, niin ei kukaan tule käskemään heitä päivätyölle eikä ajamaan
+heitä pois tilaltaan.
+
+Puolamäen torppari ei ollut tytymätön. Hän oli itse, niinkuin jo
+sanoimme, metsästä raivannut tämän tilan. Ja senvuoksi oli hänellä sen
+asumisessakin tavallista paremmat ehdot. Hänen ei tarvinnut itsellensä
+eikä vaimollensa peljätä "muuttopäivää", ennenkuin he muuttaisivat
+majaa koko tästä elämästä.
+
+Ja puhe oli, että hänen poikansakin vielä saisi elinkautisen
+asunto-oikeuden tilalle.
+
+Mutta tyttärelle -- Puolamäessä oli nimittäin tytär ja poika -- ei
+siinä tapauksessa jäisi mitään, paitsi mitä oli säästetty rahoissa ja
+irtaimessa. Vaan paljonko sitä säästöä oli -- tai oliko ensinkään, sitä
+ei muut tienneet kuin Puolamäen isäntä itse ja ehkä hänen emäntänsä.
+Sillä yhdessä he olivat työtä tehneet ja yhdessä koonneet ja
+säästäneet, mitä koossa ja säästössä oli.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sunnuntai-aamuna oltiin varhain ylhäällä Puolamäen torpassa, niinkuin
+tavallisesti ainakin.
+
+Sillä varhainen nousu tekee talon tukevaksi.
+
+Mutta sunnuntaina ei kuitenkaan pitäisi oleman kiire nousemiseen, koska
+ei silloin mennä työhön? Vaan niitä on sunnuntainakin askareita, jotka
+ovat varhain tehtävät ja vaativat tarkkuutta, niinkuin muinakin
+päivinä.
+
+Torpan nuori tytär, Mari, oli ottanut ne askareet huostaansa,
+helpoittaaksensa äidin kuormia, joka kyllä oli aikansa saanut raastaa,
+ennenkuin niin pitkälle oli päästy varoissa, että karjaa oli pihassa
+ja lampaita ja vasikoita karsinassa.
+
+Hän oli pulska, tuore tyttö, se Mari, sorea varreltansa ja kirkas
+kasvoiltansa, niinkuin se suvinen sunnuntai-aamu, jonka kauneutta hän
+varhain oli noussut ihailemaan ja askareillansa pyhittämään.
+
+Hän lypsi lehmät ja saatti ne veräjästä lähellä olevaan hakaan. Hän
+laski lampaat karsinasta samaan hakaan. Sitte hän hukutteli vasikat
+lämpimällä juomalla rannalle, jossa niille oli aidattu erityinen haka.
+Näytti siltä kuin erinomaisen hyvä sopu olisi vallinnut hänen ja
+kaikkien näiden luontokappalten kesken.
+
+Syy tähän sopuun oli tuttavuus ja hyvänlainen kohtelu.
+
+Vaikka torpanisäntä ja hänen poikansa Ivar olivat aimo pyssymiehiä ja
+pamaus silloin tällöin kuului Puolamäen seuduista, ei kuitenkaan
+rohjettu jättää vasikoita yöksi rannalle, eikä lampaita hakaan.
+
+Sillä susi tai ilves olisi saattanut hiipiä takamaalta torpan lähelle,
+tekemään tuhoja.
+
+Erittäin oli vaara tullut uhkaavammaksi siitä ajasta, kuin kieltoa
+keväällä ampumisesta oli ruvettu uudestaan noudattamaan.
+
+Tosin ei susi eikä ilves olleet vielä koskaan käyneet Puolamäessä
+tervehtämässä; mutta ne olivat käyneet muualla. Ja siinä oli kyllä
+syytä varovaisuuteen.
+
+Sentähden otettiin pieni karja aina yöksi huoneitten suojaan, ja
+laskettiin taas aamusilla ulos, niinkuin näimme Marin tekevän.
+
+Mutta se oli tehtävä aikaisin aamulla, sillä luontokappaleet vaativat
+varhain ravintonsa, ja viihtyvät sitä paremmin, jota tarkempia heitä
+kohtaan siinä suhteen ollaan.
+
+Kun Mari oli toimittanut askareensa, kävi hän järven rannalle.
+
+Hän oli jo lapsuudesta ja siitä asti, kuin hän rupesi muistamaan,
+nähnyt saman järven. Hän oli nähnyt sen syys-harmaissa sumuissa ja
+talvisessa jää-peitteessä ja kevä-auringon kimalteissa ja suven
+suloisimmalla säällä.
+
+Mutta aina se oli hänelle yhtä viehättävä, ehkä juuri sentähden, että
+se oli niin vaihetteleva.
+
+Silla aamulla se oli toinen kuin ehtoolla, sydän-päivällä toinen kuin
+sydän yöllä, taivaan ollessa pilvisenä toinen kuin sen ollessa
+selkeänä, sateella toinen kuin poudalla.
+
+Sen rannoilta ei enää kuulunut pikkulintujen laulua koivujen latvoista,
+niinkuin kevä-suvella. Mutta sen siaan oli puistossa nykyänsä ehkä
+enemmän pikkulintuja kaikkia lajia, kuin keväällä. Sillä poikueet
+kokountuvat mielellään ihmisasunnoitten lähelle syksy-suvella, ikään
+kuin etsien turvapaikkaa petolintujen ja muiden vihollistensa alta.
+
+He ymmärsivät vaistollansa, että siellä, missä pyssy joskus
+paukahtelee, putoapi petolintu pian ilmasta tai oksalta ja lakkaa heitä
+vainoomasta.
+
+Ja haukka ymmärtää myöskin vaistollansa, ettei semmoista taloa ole hyvä
+lähestyä, jossa pyssymiehiä asuu, vaikka saalista olisi kuinkakin
+runsaasti.
+
+Mari käveli rantapolkua, pitkin puiston reunaa. Häntä huvitti
+pikkulintujen hiljainen elämöitseminen puiden oksilla, ne kun eivät
+vähääkään näkyneet häntä pelkäävän. Hänen toisella sivullansa kiilsi
+Tuohijärven sileä pinta aamu-auringon säteissä.
+
+Hänen ajatuksensa olivat neiton unelmoita, niinkuin tytöt niitä
+unelmoivat kahdeksantoista vuotiaina.
+
+Hän arveli ja ajatteli, että jos hänen täytyisi jättää kotipaikkansa,
+niin hänen epäilemättä tulisi ikävä tätä järveä, tätä koivikkoa, näitä
+lintuja, tätä taivasta, tätä aurinkoa.
+
+"Tätä taivasta, tätä aurinkoa, voi minua höllä-mieltä, samahan aurinko
+ja sama taivas on muuallakin."
+
+Vaan, tyttö, kun suru ja ikävä painaa mieltäsi, niin ei aurinko ole
+niin kirkas eikä taivas niin sininen kuin kotisi ja lapsuutesi päivinä.
+
+Niinkauvan kuin olet äitisi suojassa ja kotitaivaasi kotosalla, ei suru
+pääse sydäntäsi sortamaan, vaikka surua olisikin.
+
+Emme tiedä, vaihettelivatko nämät kahtalaiset ajatukset tytön mielessä,
+vai mitenkä hän vielä unelmoitansa jatkoi, mutta yhtäkkiä hän niistä
+havahti ja läksi kotia päin kiirehtimään.
+
+Samassa hetkessä kuin hän ehti pihalle, saapui sinne toisaalta vieras,
+ratsastaen uljaalla hevosella.
+
+Vieras oli nuori mies, puettu maanviljeliäin pukumalliin, siihen, jonka
+herrasmiehet parikymmentä vuotta sitten keksivät, mutta jonka
+talonpojatkin nykyaikana ovat itsellensä omistaneet.
+
+Tosin on sitä viime-aikoina tullut hämmentämään nuot kansallispukujen
+kyhäykset; mutta kun ne eivät oikein ole päässeet vakaantumaan, on
+maalaisväen puku moniaalla pitänyt paikkansa. Se on harmaa,
+viheriäisillä reunuksilla ja hian suilla. Ja se vaatettaa oivallisesti
+nuoren, pulskan miehen, olkoon hän sitte herra taikka talonpoika.
+
+Sillä on vielä sekin etu, että se painaa ulkomuotoonsa tuon
+raha-arvoisuuden, johon mailma tähän aikaan kaikin tavoin pyrkii.
+
+Ratsumies oli Siuron rusthollarin poika Severin.
+
+Pieni kainostus valaisi hetkeksi Marin kauniita kasvoja, nähdessään
+nuoren rusthollarin.
+
+"Te täällä, Severin?" huudahti Mari.
+
+"Severin kyllä, vaan en mikään te", vastasi nuorukainen, hypäten
+ratsultansa ja taluttaen sen lähimmän riiman alle, johon hän sen sitoi.
+
+Mari oli niinikään puettu kansallis pukuun. Sillä hän oli niissä
+tavallisissa aamuvaatteissa, joita maalla on käytetty ammoisista
+ajoista ja jotka, kun ne ovat puhtaat, niinkuin Marilla aina, ovat yhtä
+somat kuin kansallispuku ja yhden näköisetkin.
+
+Sillä tuo naispuolen kansallispuku nykyaikana ei ole mikään muu, kuin
+maatyttöjen aamuvaate, jos siitä karsii pois liialliset nauhat, rimsut
+ja ruusut.
+
+"Miksis minua teitittelet, Mari?" kysyi Severin, melkein surun
+voittoisesti ja ojensi tytölle kättä; "olenko minä kasvanut sinun
+silmissäsi, taikka oletko sinä kasvanut omissa silmissäsi?"
+
+"Enpä tiedä", vastasi Mari, ujosti, "te -- sinähän olet nyt herra ja
+koulun käynyt."
+
+"Koulun käynyt ja herra, olkoonpa niinkin. Mutta sinä olet kylän
+kaunihin".
+
+"Tulitko pakiparaastasi sitä minulle sanomaan?"
+
+"En, tällä kertaa tulin tänne isäni ja äitini käskystä."
+
+"Oh."
+
+"Meillä on huomenna rukiin leikkuu, ja tiedät että isäni silloin vaatii
+kaikkia apupäiviä, mitä saatavissa on."
+
+"Siitä asiasta sinun on puhutteleminen isääni."
+
+"Tietysti. Mutta minulla on äidiltäni terveisiä sinullekin. Hän
+arvelee, että sinä tavallisuuden mukaan tänäpänä tulet kirkolle, ja hän
+pyytää, ettäs poikkeat meille kirkosta ja jäät ehtoopuoleksi häntä
+auttamaan. Sillä leikkuu on huomenna, talkoon mukainen, koska isä
+tahtoo eloa niin paljon kuin mahdollista kokkosille ja siis lukuisasti
+väkeä työhän."
+
+"Onko se isäsikin tahto, että minä nähdään teidän askareissanne?"
+
+"Askareet ovat äidin asiat, eikä isä tavallisesti kysy, keitä äidillä
+niissä on apuna. Mutta äiti pitää sinusta paljon, ja sentähden hän
+pyytää, että sinä tulisit häntä auttamaan tässä kiireessä."
+
+"Sano siis terveisiä äidillesi, että minä tulen mielellänikin. Vaan
+isäsi asian tulee sinun sanoa isälleni, niinkuin jo mainitsin. -- Ja
+siihen on hyvää aikaa, sillä tuossahan on isä."
+
+Samassa tuli Puolamäen isäntä ulos makuuhuoneestaan. Nuori rusthollari
+meni häntä tervehtämään.
+
+"Oho, niin varhain liikkeellä. Sitä minä nimitän virkuksi isännän
+aluksi," sanoi Puolamäki. "Ollaanko maanviljelyskoulussa niin
+varhaisia?"
+
+"Ollaan sielläkin, mutta vielä varhaisempia täällä. Minä näen että te
+jo olette ehtineet leikata elonne parhaammat osat, koska kyköt
+kököttävät tuolla vainionne rinteellä."
+
+"Niinpä niinkin. Meidän, torpparien, täytyy aina olla varoillamme,
+koska emme tiedä, milloin talosta tullaan käskemään apupäiville. Oma
+elo ei saa päästä varisemaan sekään. Ja sentähden meillä leikattiin
+eilen."
+
+"Se oli hyvä. Te olette voittaneet Siuron, joka aina tahtoo olla
+ensimmäinen. Meillä leikataan vasta huomenna. Ja, niinkuin arvasitte,
+minä olen juuri hakemassa väkeä teiltäkin apupäiville."
+
+Mainitsemme tässä selitykseksi, että Puolamäken torppa oli Siuron
+rusthollin maalla.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Puolamäen nuoret läksivät kirkolle rusthollarin pojan kanssa.
+
+Mari oli valmistanut pukunsa kirkkoa varten sillaikaa kuin Severinille
+tarjottiin kahvia, joka tavara on välttämätöin suun-avaus vieraille
+tähän aikaan joka mökissäkin, saati varakkaimmissa.
+
+Tyttö varusti itsensä kuitenkin talkoo-vaatteillakin, koska hänen oli
+jo kirkosta jääminen taloon. Hän kantoi niitä nytyssä, johon hän
+myöskin oli kätkenyt virsikirjansa.
+
+He vaelsivat samaa oikopolkua, jota Severin oli tullut ratsastaen. Nyt
+Severinkin käveli jalkasin, sillä hän ei kehdannut ratsastaa muiden
+käydessä, ja talutti hevostansa suitsista, jotka hän oli kietonut
+käsivarrellensa.
+
+Mutta hevoselle oli taluttaja outo, koska hän oli kaksi vuotta, vähillä
+väliajoilla, ollut poissa kotoa.
+
+Tosin oli se hänen omansa, varjosta saakka, mutta se oli vieraantunut
+isännästään, kun muut olivat sitä hoitaneet ja sillä ajaneet hänen
+poissa ollessansa.
+
+Sentähden se nyt tahtoi solmita tuttavuutta uuden ratsastajansa kanssa
+ja pyrki usein hampain hänen hiaansa. Toisinaan se taas yritti ihan
+vapauteen, puristeli päätänsä, hyppeli ja potki takansa.
+
+Severin tarttui sen suitsipieliin, pitääksensä sitä vähän ahtaammalla.
+
+"Pahantapaisille ei ole annettava paljon vapautta", lausui hän; "ne
+väärin käyttävät sitä."
+
+"Sulaa ystävyyttähän sen kujeet ovat", sanoi Mari.
+
+"Niinpä niinkin. Vaan muutamain ystävyys näkyy olevan vaarallista,
+jollei olla varoillansa. Ja Virkin ystävyys näyttää olevan sitä
+laatua."
+
+"Tarkoitat siis, että ystäviäkin pitää ohjaaman?" lausui Mari.
+
+"Kun ystävät ovat taitamattomia, niin."
+
+"Sehän kai onkin todellisen ystävyyden tunnusmerkki, että ystävät ovat
+toinen toisellensa avulliset. Virkki kantaa sinua selässänsä ja juoksee
+sinun rekesi edellä kilpa-ajoradalla -- ja sinä ohjaat häntä, kun hän
+vikuroitsee."
+
+"Ja ruokin ja juotan ja hoidan häntä."
+
+"Ethän aivo lähteä Virkillä kilpa-ajolle?" kysyi Mari.
+
+"Luultavasti en, koska en tiedä kelpaako Virkki kilpajuoksiaksi."
+
+"Mutta jos kelpaisi, menisitkös sitte?"
+
+"Miksen menisi. Ainahan on hauska voittaa."
+
+"Sittehän sinun täytyy Virkkiä kurittaa ja vaivata ja rääkätä."
+
+"Hyvä Hevonen ei pane sitä pahaksensa, kun sillä ajaa, vaikka välin
+huikeamminkin. Ja ilman harjoittamista tuskin mikään hevonen voittanee
+radalla. Mutta vaivaamalla ja rääkkäämällä ei mikään hevonen tule
+kelvolliseksi voittoon."
+
+"Mutta eiköhän moni koeta juuri vaivaamalla ja rääkkäämällä saada
+hevostansa kilpajuoksiaksi?" kysyi Mari.
+
+"Sepä juuri on kilpa-juoksujen ruma puoli, että moni, jolla ei itsellä
+ole kykyä ajamaan, eikä hänen hevosellansa juoksemaan, pyrkii radalle.
+Oikea hevosmies ei vaivaa eikä rasita hevostansa kilpa-ajon tähden."
+
+Näitä ja muita pakinoiten jatkoivat nuoret tietänsä.
+
+Usein tutustuvat he paremmin keskenänsä tämänlaatuisilla
+kanssapuheilla, kuin jos he syvempiä seikkoja haastelisivat.
+
+Mielipiteet, järkevyys, luonnon- ja sydämenlaatu tulevat helpommin ilmi
+tämmöisissä puheissa, kuin jos tärkeämpiin saavat luonteensa kätkeä.
+
+Tosin olivat nämät kolme tutut keskenänsä jo nuoruudesta, mutta Severin
+oli ollut poissa kotoseuduilta vuosikausia. Ivar ja Mari olivat hänelle
+siis jo taas puoleksi outoja; sillä nuorena edistytään pikaisesti joko
+hyvän tai pahan puolelle.
+
+Ylen pikaista edistymistä ei kuitenkaan ollut odotettavana torpan
+lapsilta, jotka hiljaisuudessa, yksinäisyydessä ja yhtäläisissä oloissa
+olivat aikansa viettäneet.
+
+Severin ei heissä siis havainnut mitään erinomaista muutosta, jollei
+sitä, että Mari oli sukeutunut paljoa soreammaksi, kuin hän oli ollut
+Severinin kotoa lähtiessä. Tytöstä oli hänen poissa ollessansa kasvanut
+täysi neito, jonka vertaista hän ei muistanut koko pitäjässä.
+
+Mitä Severiin tulee, niin oli sen siaan hänellä ollut tilaisuutta
+edistymiseen joko hyvään tai pahaan, hän kun oli ollut ulkona
+mailmassa.
+
+Ja Mari tutki häntä salaa, uteliaisuudella, niinkuin tyttöjen tapa on,
+vaikkei tutkittavat sitä itse koskaan huomaa. Sillä nuoren neitosen
+silmä on terävä ja vilkas. Se näkee pian, mitä nähtävää on, ja on
+silloin jo ihan toisaalla, kun tutkittava ehkä varoo jotain
+uteliaisuutta.
+
+Mitä Mari Severinissä havaitsi, ei nähtävästi ollut muuta kun
+miellyttävää. Sillä tuo hänen Puolamäelle tullessaan lausumansa
+imarteleva sana että Mari oli kylän kaunihin, oli sanottu leikillä ja
+leikkipuheena pidettävä. Koko Severinin käytös oli muuten tasaista,
+miehekästä ja järkevää.
+
+Sen Mari havaitsi -- vaan siinä olikin kaikki. Sillä eroitus heidän
+välillänsä oli kuitenkin semmoinen, ettei mitään todellista ja syvempää
+ystävyyttä heidän keskensä voinut syntyä. Tuttavuus oli ainoa.
+
+Sillä kansan katsantotapa on nyt kerrassaan semmoinen, että rusthollin
+lapset ja torpan lapset ovat paljoa kauvemmaksi eroitetut toisistansa
+kuin aatelissäädyn ja porvari säädyn lapset.
+
+Tämän tiesi Mari, eikä sen enempää sitä asiaa ajatellut, eikä tahtonut
+ajatella.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kirkolle matkustajat olivat lähteneet varhain vaellukselle. Sillä vasta
+kun he olivat lähellä kylää, alkoi huomenkello kumahdella.
+
+Ivar nosti lakkiansa.
+
+Severin huomasi sen ja punehtui hiukan. Sillä hän oli unohtanut tämän
+tavan maanviljelyskoulussa.
+
+Toisella kolkkauksella hänen olisi sopinut parantaa laiminlyömisensä;
+mutta ei sekään taas ollut tavallista.
+
+Mari näki hänen punehtumisensa ja arvasi osaksi syyn siihen, vaan ei
+hän lausunut mitään.
+
+Pian aukeni heidän eteensä, aamu auringon valossa, kylä ja järvi ja
+kirkko.
+
+Siinä on jotain juhlallista, semmoisessa näköalassa, joka metsäpolun
+synkeydestä yhtäkkiä astuu eteen, erittäin pyhä-aamuna ja huomen kellon
+soidessa.
+
+Torpasta tulleiden mielestä oli ikäänkuin kirkonkyläläiset olisivat
+muita ihmisiä parempia, he kun asuvat niin lähellä kirkkoa. Mutta usein
+tapahtuu, että kirkonkyläläiset ovat muita irstaisempia. Sillä
+kirkonkylä on tavallisesti muita kyliä suurempi, ja kun se monesti on
+pitäjän keskustalla, asettuu sinne kaikenlaista väkeä, joka lisää
+irstaisuutta.
+
+Onkiveden kirkonkylä ei ollut siinä suhteessa muita kirkonkyliä
+parempi.
+
+Äänettömyys oli hetken aikaa vallinnut meidän kirkolle vaeltavassa
+pienessä seurassa.
+
+Virkki oli ensimmäinen, joka sen äänettömyyden katkasi. Se hirnui
+nimittäin ankarasti, nähdessään muutamia hevosia, kylän syrjällä
+olevassa niityssä.
+
+Sen jälkeen alkoi Severin puheen ja lausui.
+
+"Koska vielä on tunti, ennen kuin kirkonmeno alkaa, niin poikkeattehan
+meille siksi aikaa. Ja mihinkäs Marikan nyttynsä heittäisi"
+
+Veli ja sisar kiittivät kutsumuksesta ja myönsivät tullaksensa.
+
+Vaan sen enemmäksi ei puhe jatkauntunut.
+
+Ivar oli luonnostaan harva puheinen, ja Marin olivat vallanneet nuot
+pyhä-aamun tunteet. Hän ei kyllästynyt katselemasta näköalaa pitkin
+matkaa kylään tultaessa.
+
+Järvellä kulki pitkiä veneitä, jotka riensivät kirkkoa kohden. Ne
+olivat täynnä väkeä kylistä toiselta puolen järveä.
+
+Valkama oli alhaalla laaksossa kirkon alla. Sinne veneet kaikki
+pyrkivät.
+
+Maantiellä kulki niinikään kirkkoväkeä, jalkasin, ajaen ja ratsastaen.
+Vaimo-väki poikkesi sinne tänne taloihin, luhtien portaille ja muualle,
+muuttamaan kenkiä ja muita kirkkovaatteita.
+
+Marin olisi ehkä ollut pakko tehdä samoin, hänellä kun oli
+kirkkokenkänsä nytyssä. Mutta koska tuli mentäväksi rustholliin niin ei
+hänen tarvinnut sitä tehdä, vaan saisi ehkä muuttaa pukuansa emännän
+kamarissa.
+
+Siuron rustholli oli vähän erillään kylästä, Onkiveden selälle
+pistävällä niemellä. Sillä oli monta etua tästä erinäisyydestä,
+vaikk'ei kaikkia kuin olisi luullut. Sillä kylän vainiot ja niityt
+olivat sekaisin, niinkuin ne isossa jaossa menneellä vuosisadalla
+olivat tulleet taloille tasatuiksi.
+
+Nykyisen haltian aikana oli mainittu rustholli kuitenkin saanut
+vaihettelemalla naapureilta yhden ja toisen mukavamman palstan, niin
+että se siinäkin suhteessa oli muita etevämpi.
+
+Paras etu, mikä Siuron rusthollilla oli tuosta erinäisestä asemastansa,
+oli kuitenkin se, että itse kartano oli jotenkin kauniilla paikalla.
+Järvi kävi sen lähelle kolmelta taholta, ja niemen kärki päättyi
+vähäiseen lehdikköön, jota olisi sopinut nimittää puistoksi, jollei se
+olisi ollut tavallinen vasikka-haka. Polkujen tekemisellä siitä olisi
+kuitenkin saanut oiva kävely-paikan.
+
+Mutta maamies, joka aamusta iltaan työtä tekee, ei kaipaa
+kävely-paikkoja, ja hän kammoo suotta vaeltamista.
+
+Polkuja siis ei ollut muita kuin mitä vasikat olivat astuskelleet.
+ainoastaan yksi suora tie oli rantaan ja niin leveäkin, että sitä olisi
+sopinut ajaa vaunuilla.
+
+Siuron isäntä piti aina huolta että se oli hyvässä kunnossa. Rannassa
+oli muutamia veneitä ja ruuhia sekä nuottalato. Sillä Onkiveden selkä
+oli kalainen, ja erittäin oli saalis hyvä usein keväisin.
+
+Rustholli oli rakennuksiensa suhteenkin etevämpi muita taloja kylässä.
+Sillä paitsi tavallisia asuinhuoneita väelle ja arkitöitä varten, oli
+siinä koko uljas päärakennus puiston lähellä. Se oli sioitettu
+poikkipuolin nientä, niin että sen pitkä sivu oli kärkeä kohden ja
+akkunoista sopi katsella äsken mainittua leveätä tietä pitkin järveä.
+Tämän rakennuksen etupuolella, kylään päin, oli avara ruohonen
+mies-piha; sen toisella sivulla väen huoneet, toisella taas siistit
+jyvä- ja muut aitat.
+
+Neljäs sivu oli auki kylään päin paitsi että pihan edustalla oli matala
+pisto-aita.
+
+Karjapiha ynnä siihen kuuluvat rakennukset olivat sivulla, väen
+huoneitten takana, niin että sinne oli lyhyt matka ja se aina oli
+emännän näkyvissä, vaikk'ei kaikkien silmissä, niinkuin kylän muissa
+taloissa.
+
+Loppu-väli kylään oli rusthollarin peltoa, josta osa oli aidattu
+kryytimaaksi.
+
+Kun meidän kirkkoväkemme saapui taloon, riensi Severin viemään
+Virkkiänsä talliin.
+
+Ivar ja Mari menivät pihaan ja aikoivat poiketa väen tupaan, mutta
+emäntä tuli ison rakennuksen portaille.
+
+"Kas niin, kiltti Mari; tiesinpä, ettäs tulisit," lausui emäntä,
+tervehtäen hyvillä mielin. "Tule tänne sisälle, että saamme
+keskustella. Kirkkoon ei vielä ole kiirettä. Siellä kuuluu olevan
+ruumiita haudattavina ja papin kellokaan ei vielä ole soinut."
+
+Emäntä oli pulska rusthollin muori, semmoisia kun niitä välin tavataan
+varakkaissa taloissa. Elämän surut ja vastoin käymiset eivät olleet
+häneen suuresti koskeneet. Hän ei koskaan ollut tarvinnunna puutetta
+kärsiä.
+
+Usein tapahtuu, että semmoiset ovat korskeita ja ylpeitä ja paljon
+vaatimia. Mutta tässä ei ollut se laita. Luonnollinen hyvän tahtoisuus
+kuvasti hänen muodostansa, josta kaikki nuoruuden kauneus ei vielä
+ollut kadonnunna.
+
+Ehkäpä oli korskeus hänestä jäänyt pois sentähden että hänen miehensä,
+Siuron rusthollari, oli ottanut hoitaaksensa sitäkin osaa taloudesta,
+eikä suonut sitä muille, ei edes emännällensäkään.
+
+He astuivat sisälle. Huonekalut eivät täällä olleet Pietarista, ei edes
+kaupungista.
+
+Siuron rusthollari oli siinäkin korskea, ettei hän tuottanut mitään
+muualta, jota kotokylässä oli saatavana. Ja kun kotokylässä oli hänen
+mielestään kelvollisia puuseppiä ja muita ammattilaisia, teetti hän
+työnsä niillä.
+
+Huonekalut olivat siis Onkiveden omaa mallia; mutta siistit ainakin. Ja
+niillä oli kaikki huoneet sisustetut eikä mitään sisustamatta jätetty,
+niin kuin usein on senkaltaisissa kartanoissa maalla. Välin nähdään
+rakennuksia, jotka ulkoa ovat uljaita, mutta joiden sisältä puuttuu
+katot ja kakluunit.
+
+Muinoin oli semmoisen talonpojan salin pöydällä suuria monen kannun
+vetäviä pulloja, täynnä viinaa. Sillä tavoin säilytettiin vuoden
+varasto tätä kallista ainetta.
+
+Ja sali lemahti viinalta. Sillä ei aina käynyt välttäminen, että kun
+isosta pullosta kaadettiin tätä nestettä "koti tarpeesen", sitä ei
+olisi tipahtanut pöydällekin. Se jäi enimmästään pois pyhkimätä, joten
+tippa tipan perään syövytti itsensä puuhun. Siitä alituinen lemu.
+
+Mutta kun kotitarpeen poltto lakkautettiin, katosivat damejeanitkin, ja
+pöytä pysyi puhtaana ja sali hajuttomana, kumminkin viinasta.
+
+Vaan umpihenkisenä se usein kuitenkin tavataan. Ei kellään ole aikaa
+huoneitten tuulettamiseen, jollei ole tyttäriä talossa. He ottavat
+tavallisesti tämän toimen huoleksensa, niin kuin he myöskin pitävät
+kukkaskimppuja klaseissa pöydällä.
+
+Mutta jollei tyttäriä ole, niin jäävät huoneet tuulettamata ja
+kukkaskimput poimimata ja sitomata. Mari oli metsä matkalla,
+tullessaan, koonnut koko joukon kämmenkukkia, kaviokukkia ja yö-kukkia
+(Orchis, Pyrola ja Platanthera). Ne hän nyt heti sisälle saapuessaan
+sitoi sieväksi vihoksi ja ovitti kukkasklasiin. Hän avasi myös akkunat,
+joista raitis aamuilma tulvasi sisälle.
+
+Ihastuksessaan syleili emäntä Maria ja lausui:
+
+"Jospa sinä olisit minun tyttäreni, niin minä sinusta paljon pitäisin."
+
+"Pitäkäähän minusta sentään", sanoi Mari ja syleili emäntää takaisin.
+
+Samassa aukeni ovi ja Severin astui sisälle.
+
+"Mitä te täällä toinen toisianne mittelette?" kysyi hän nauraen. "Sinä,
+Mari, olet liian suikea, kestämään äitini rinnalla, senhän jo näkee
+kaukaakin, ettei siinä mittelemistä kaipaa."
+
+"Vieras silmä näkee, jota ei oma silmä näe," lausui hänen äitinsä.
+"Katsellessani Maria, luulin vielä olevani itsekin nuori ja kaunis."
+
+"Sanoitteko minun silmääni vieraaksi silmäksi, äiti? Minun silmissäni
+te olette paras äiti"
+
+Tuo sana "äiti", "äiti", kahdesti lausuttu, kuului niin hellältä pojan
+äänestä, että jos outokin olisi ollut kuulemassa, hän olisi havainnut
+äidin ja pojan välin olevan mitä parhaimpia.
+
+Severin tuli äitiinsä ulkomuodon suhteen niin, että helposti näkivät
+heidän äidiksi ja pojaksi, muutkin kuin tuttavat. Ja luonteeltansakin
+oli hän äitinsä kaltainen, mielenlaadun sävyisyydessä ja
+hyväntahtoisuudessa. Mutta isältänsä oli Severin perinyt koko joukon
+jämeyttä ja jäykkyyttä, miltei tulista käytöstä.
+
+"Sinä teit kauniin työn, äitilleni Mari," lausui kohta sen jälkeen
+Severin, "kun toit hänelle nuot suloiset metsä kukat. Minä luulin sinun
+niitä poimivasi itsellesi kirkkoon."
+
+"Jollei niillä olisi ollut niin mukava paikka täällä," vastasi Mari,
+"niin olisinkin ne pitänyt itse. Vaan eihän kirkossa ole vielä
+tavallista muiden pitää kukkasvihkoja kädessään, kuin morsianten."
+
+"Se olisi kuitenkin soma tapa muillekin, eikä loukkaisi ketään."
+
+"Arvaan, että se olisi monelle loukkaukseksi, jos _minä_ alkaisin sitä
+tapaa."
+
+"No kenenkä sitä pitäisi alkaman, jollei nuorten neitosien, ei suinkaan
+vanhain akkain, joilla jo on krassikimput, joita he pureskelevat, niin
+että väkevä haju on ylinnä pitkin kirkkoa."
+
+"Nuorten neitosien kyllä. Mutta niitä on nuoria neitosia pitäjässä,
+minua etevämpiä."
+
+"Minä en käsitä, mitä sinä tuolla sanallasi 'etevämpiä' tarkoitat."
+
+"Niitä on muita, arvaan, jotka tietävät sen paremmin, mitä sillä
+sanalla yleensä tarkoitetaan. Ja älkäämme siitä nyt kinaa nostako. Vai
+oletkos lopulta kuitenkin pahoillasi, että minä kukat tuohon laskin?"
+
+"Sanoinhan jo, että se oli kaunis lahja sinulta äidilleni. Enkä tahdo
+sinun kanssasi kinata. Mutta en vain ymmärrä sinun vaatimattomuuttasi."
+
+"Sinä et _tahdo_ ymmärtää, mutta minun _täytyy_ ymmärtää."
+
+"Minä näen ja kuulen," katkasi Severinin äiti, naurahtaen, heidän
+puheensa, "että te olitte tässä kaksi kovaa. Teillä saattaa olla
+kummallakin totuus, mutta ihan eri katsantokannalta. Vaan semmoinen
+erimielisyys on saattanut paljon häirintöä mailmassa" -- lisäksi hän
+alakuloisesti.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sunnuntaina juhlamenot alkoivat, niinkuin emäntä oli ennustanut,
+ruumiitten hautaammisella.
+
+Onkiveden seurakunnassa oli kaksi pappia, nimittäin provasti ja
+kappalainen. Mutta kappalaisen virka oli silloin avoinna ja
+välisaarnaajaksi oli korkea konsistoriumi määrännyt äsken papiksi
+vihityn nuorukaisen.
+
+He olivat molemmat ruumiitten saatossa, ja kun se toimi oli tehty,
+alkoi rippisaarna, jonka nuori pappi toimitti. Rippiväki oli
+kokountunut kuoriin ja makasi polvillansa sen aikaa, kun rippisaarna ja
+synninpäästö kesti, noin puolen tuntia.
+
+Sitte soitettiin yhteen, rippiväki palasi kuorista penkkeihinsä ja muu
+seurakunta kokountui myöskin kirkkoon. Ruumiitten saattojoukot
+asettuivat kukin penkkeihinsä, joihin he kaikki tunkivat, jos tilaa oli
+taikka ei. Sentähden nähtiin muutamissa penkeissä, erittäin ovien
+puolella, harvassa väkeä, kun toisissa taas oli niin ahtaalla suuria ja
+pieniä, että muutamat erittäin vähemmät, istuivat hartioistaan ihan
+litistyneinä. Sama oli laita sekä miesten että vaimoin puolella.
+
+Niitä sanottiin suru-penkeiksi, eikä niistä kukaan noussut seisoalleen,
+kun muu seurakunta, esim. uskontunnustusta luettaessa, seisoi.
+
+Tämä on vanha tapa, josta ei poiketa niinkään paljon, että suruväki
+jakaisi itsensä kahteen tahi kolmeen penkkiin, joissa heillä olisi
+vähän avarampi tila. He kestävät ennen kolmen tunnin kirkonmenon ajan
+kaikkea sitä tuskaa, minkä kuumuus ja ahtaus tuottaa. Hiki valuu
+otsalta silmille, nenälle ja suulle; mutta hartiat ovat semmoisessa
+pinnistyksessä, ettei kädet ulotu pyhkäisemään sitä pois.
+
+Lukkari alkaa huomen virren, johon seurakunta yhdistyy. Ne, joilla
+surupenkeissä voimaa on saada käsiänsä liikkumaan, avaavat
+virsikirjansa ja yhtyvät virren veisuun hekin; mutta huonommat saavat
+vain kuulella.
+
+Sakaristossa on unilukkari ja kirkkoväärtti sillaikaa toimessa saada
+rippikaluja esille ja kuntoon. Nuoren papin, joka rippi saarnan piti,
+on myös alttaripalvelus toimitettavana. Vanha provasti, jolla on
+saarna-vuoro, tutkii vielä, klasisilmät päässä, muutamia raamatun
+värssyjä, joita hän on päättänyt sovittaa saarnaansa.
+
+Hän on ollut seurakunnan opettajana päälle kolmenkymmenen vuoden ja
+tuntee hyvin raamattunsa. Mutta se on hänelläkin totuttu tapa, että,
+kun kirkonmeno on alkanut, hän ei saarnavuorollansa salli mielensä
+häiritsemistä niillä moninaisilla mailmallisilla asioilla, joita
+sakaristossa usein tapahtuu. Silloin taas, kun ei ole hänen
+saarnavuoronsa, ei hän ole yhtä ankara.
+
+Hän ei enää moneen vuoteen ole kirjoittanut saarnaansa, vaan miettii ja
+ajattelee sitä viikolla. Ja vielä sunnuntaina ennen saarnaa hän sitä
+muistuttelee ja katselee raamattua.
+
+Nytkin hän niin teki, eikä ottanut huomioonsa, mitä sakaristossa
+tapahtui.
+
+Huomen virsi oli loppumaisillaan ja nuori pappi menemäisillään
+alttarille.
+
+Unilukkari otti kaapista messu-paidan ja tahtoi pukea sitä papin ylle.
+Mutta pappi sanoi, ettei hän ota sitä pukua päällensä.
+
+"Mutta onhan nyt rippi ja Herran ehtoollinen," muistutti unilukkari,
+"ja teidän, herra pastori, on vieminen muassanne kalkki Herran
+pöydälle."
+
+"Kalkin minä kyllä vien," vastasi herra pastori, "mutta kasukkaa en
+minä kanna selässäni."
+
+"Kalkki ja kasukka kuuluvat yhteen, sen verran kuin minä eläessäni olen
+nähnyt kirkonmenoa."
+
+Vanha provasti, joka saarnaansa mietti ja raamattua luki, katsahti ylös
+klasi-silmäinsä päällitse ja näki kiistan nuoren papin ja unilukkarin
+välillä.
+
+"Mikä on?" kysyi hän.
+
+"Herra pastori ei ota kasukkaa päällensä, vaikka on rippi-pyhä,"
+ilmoitti unilukkari.
+
+Nuoren pastorin nimi oli Samuel Santalainen, vaikka hän oli papillista
+sukua ja hänellä vanhempi sukunimi. Mutta hän oli heittänyt pois
+sukunimensä ja ottanut tuon kansallisen uudemman nimen.
+
+"Kuuleppa veli Santalainen," lausui provasti hiljaisesti, "onko sinulla
+todellakin aikomus kantaa kalkkia alttarille tuossa puvussa?"
+
+"On. Sillä minä ja kaikki me, jotka papeiksi vihittiin, olemme tehneet
+lupauksen, ettemme kantaisi selässämme noita siloja."
+
+"Vihittiinkö te papeiksi tuossa mustassa nutussa ja vannoitteko te
+papin valannekin siinä?"
+
+"Emme tosin, mutta se oli ensimäinen ja viimeinen kerta kuin me
+kasukkaan olimme puetut."
+
+"Ja ensimmäinen ja viimeinen kerta, kuin te aivoitte olla pappeina,
+niinkö?"
+
+"Pappina käy oleminen ilman kasukkaa ja messu-paitaakin."
+
+"Viimeinen värsy huomen virrestä alkaa kohta", huomautti unilukkari.
+
+"Siis ei ole aikaa viivyttelemiseen." virkkoi provasti. "Niin kauvan
+kuin minä olen tämän seurakunnan paimen, ei rippi-messua täällä pidetä
+muussa puvussa kuin siinä, jossa seurakunta on tottunut näkemään
+pappinsa semmoisissa juhlatiloissa. Antakaa sentähden messuvaate
+tänne!" sanoi provasti unilukkarille. Ja provasti puki nopeasti
+päällensä messupaidan ja kasukan. Ja samassa kuin huomen virren
+viimeistä värsyä aljettiin, aukeni sakariston ovi ja provasti astui
+itse kirkkoon kalkki kädessä ja kävi alttarin eteen.
+
+"Paavi," mutisi herra pastori Samuel Santalainen.
+
+"Lutherus," mutisi unilukkari.
+
+Kun huomen virsi oli loppuun veisattu, kääntyi provasti seurakuntaa
+kohden ja luki synnintunnustuksen.
+
+Outo ei olisi hänen äänestänsä kuullut, että hänen mielensä oli hetkeä
+ennen ollut tuskistuneena. Eikä hän itsekään sitä asiaa ajatellut, niin
+kiintyneenä oli hän virkansa toimitukseen.
+
+Ja kun lukkari, synnin tunnustuksen päätettyä, oli veisannut "Herra
+armahda" j.n.e. messusi provasti kauniilla ja sujuvalla äänellä:
+
+"Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, maassa rauha, ihmisille hyvä
+tahto."
+
+Mutta kun sitte evankeliumi-virttä veisattiin, muistui provastin
+mieleen nuoren papin uppiniskaisuus ja hänen mielensä synkistyi
+uudestansa.
+
+"He ovat painavia miehiä itse mielestänsä, nuot uudet teologit,"
+ajatteli hän itseksensä; "saa nähdä, mitä tyhmyyksiä hän vielä hankkii
+matkaan. He ajattelevat kaikkea muuta kuin seurakunnan puhdasta oppia.
+Heidän mielessänsä kuvastaa Hades ja Hylä ja Demiurgit, mutta heidän
+aivoissansa vallitsee Kaos. Vaan sitä eivät he huomaa. Ja Kaos ei
+heidän päässänsä olisikaan, jos he sen huomaisivat."
+
+"Hänelle ei ole kelvannut vanha kunniallinen sukunimi", jatkoi provasti
+keskustelua itsensä kanssa; "se ei muka ollut tarpeeksi kansallinen. Ja
+nyt ei hänelle kelpaa papillinen puku papillisissa toimissa. Se ei
+myöskään ole kansallinen. Entäs papin virka? Se nyt ei ensinkään ole
+kansallinen. Sehän on tuotu tänne lähinnä Ruotsista, tuolta vihatusta
+Ruotsista. Sentähden pois se vanha pappeus vanhoine pukuinensa. Uusi
+oppi, uudet jumalat, uudet puvut. Ehkä näemme heidän vielä messuavan
+Kullervon kunniaksi punaisissa lahkeissa."
+
+Sillä aikaa kun vanha provasti lasketteli näitä syntisiä ajatuksia
+alttarin edessä, seurakunnan veisatessa evankeliumi virttä, toimiskeli
+herra pastori Samuel Santalainen yksin sakaristossa. Sillä unilukkari
+oli mennyt lukkarin kanssa kolehtia kantamaan.
+
+Vanha provasti oli niin paljon taipunut uuden ajan mielipiteiden
+mukaan, että hän oli siirtänyt kolehtilla käymisen evankeliumi virren
+ajaksi. Sillä hän ei kärsinyt sitä häirintöä mikä tästä käynnistä
+saarnan aikana tavalliseen syntyi.
+
+Eikä hänen saarnansa aikana ollut juuri hyvä torkkuakaan. Sillä koska
+hän ei milloinkaan katsonut "karttaan", kulki hänen silmänsä koko ajan,
+hänen pauhatessaan, pitkin seurakuntaa. Eikä kellään ollut halua
+ummistaa silmiänsä. Ja jos joskus niin tapahtuikin, seisahtui provastin
+silmät kohta torkkujaan, eikä poikennut siitä muualle, ennenkuin tuo
+syntinen oli täydelleen herännyt. Tavallisesti koroitti provasti
+ääntänsäkin, niin että se vielä enemmän vaikutti.
+
+Niin, nuori pappi oli yksin jäänyt sakaristoon. Sillä kirkkoväärttikin
+oli jo kantanut viini pullot rippiä varten alttarille.
+
+Hän näki kasan kuulutuksia pöydällä ja niistä yhden ruotsinkielisen,
+jonka paikkakunnan tuomari oli lähettänyt.
+
+"Ahha! Täällä ollaan vielä svesejä", lausui hän, ja voiton hymy
+ilmestyi hänen huulillensa. "Se on hyvä. Saanpama kohta näyttää, että
+minä olen toista laatua."
+
+Siuron emäntä ja Mari olivat tulleet yhdessä kirkkoon. Marin aikomus
+oli istua oven puolella, jossa oli tyhjiä penkkejä, mutta emäntä vaatei
+häntä ylemmäksi kuorin puolelle, jossa rusthollarit ja isojen talojen
+isännät ja emännät tavallisesti istuivat.
+
+Penkki-jakoa ei Onkiveden kirkossa ollut; mutta ylhäisemmät tunsivat
+täällä niinkuin tavallisesti muuallakin arvonsa -- ja kiipesivät
+ylemmä. Ainoastaan kaksi ensimmäistä penkkiä lähinnä kuoria oli
+säästetty herrassäätyisille.
+
+Mari kainotteli alussa, eikä tahtonut liian näkyviin; mutta kun emäntä
+vaatei, piti hän turhana ujostelemisena, jollei hän menisi. Ja he
+vaelsivat pitkin käytävää viidenteen penkkiin kuorista.
+
+Severi ja Ivar olivat myöskin samassa seurassa tulleet kirkkoon. Hekin
+menivät ylös ja istuivat vastapäätä sitä penkkiä, missä Siuron emäntä
+ja Mari olivat.
+
+Tämä tämmöinen tuttavuus, miltei sukulaisuus, herätti suurta
+huomiota rusthollarin tyttärissä ja isojen talojen emännissä ja kylän
+juoru-akoissa.
+
+"Puolamäen Mari, kas kuinka hän kiipeää korkealle". oli melkein yleinen
+mutina koko seurakunnassa.
+
+"Ja Ivar samoin, jopa hänkin on kuin Severin veli."
+
+"Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Joka seisoo, katsokoon ettei hän
+lankea."
+
+Aina samaa sappea. Tämä tapahtui evankeliumi-virttä veisattaessa --
+siis aivan samaan aikaan, milloin provasti oli äkeissään tuosta
+välisaarnaajan uuden-aikaisesta puskemisesta messupukua vastaan.
+
+Suuret ja pienet ihmistunteet sattuvat siis yhteen -- ja juuri silloin
+kuin kaikkein Korkeinta pitäisi ylistettämän kirkossa.
+
+Mutta se, joka tätä asiaa ei ensinkään ajatellut eikä tiennyt
+aavistaakan että hänestä niin paljon kuiskuteltiin oli Mari.
+
+Evankeliumi-virtenä veisattiin silloin:
+
+"Ah sielun, anna vallit Herran Ja turvaa Isääs rakkaasen."
+
+Marilla oli kaunis ääni. Ja vaikka hän neitseellisellä kainoudella piti
+päänsä kumartuneena penkkiin, oli hän lukkarille suureksi avuksi. Sillä
+Mari veisasi puhtaasti eikä horjahtunut ensinkään nuotista, josta
+lukkari olisi monestikin horjahtanut, jollei hän olisi tukenansa
+kuullut tuon selkeän sävelen.
+
+Sentähden hän ensimmäisen värsyn perästä jättikin virren seurakunnan
+haltuun, luottaen niihin, jotka puhtaasti veisasivat ja joista Mari oli
+yksi, ja läksi kolehtia kokoamaan lipolla. Unilukkari otti toisen
+lipon.
+
+Muinoin oli tapa, että lukkari saarnan aikana kokosi kolehtin, siihen
+tarkoitukseen, johon se esivallalta oli määrätty. Sitte kulki
+unilukkari jäljestäpäin ja kokosi mitä vielä tahdottiin antaa,
+seurakunnan vaivaisille.
+
+Mutta välin tapahtui, että joku yliopistolainen oli saarnassa, joka ei
+tarkkaan ollut mitannut "karttaansa."
+
+Seurauksena oli, että hän sanoi "amen", ennenkuin lukkari oli ehtinyt
+puolitiehen ja unilukkari pääsnyt alkuunkan.
+
+Vaan sittekuin kunnallinen vaivaishoito tuli laiksi, niin ei enää
+jälkihaavilla ollut pakko koota siihen tarkoitukseen. Ja kun lipolla
+kulkeminen siirrettiin evankeliumi virren ajaksi, kävivät sekä lukkari
+että unilukkari samaan tarkoitukseen. Toinen kävi miesten puolella ja
+toinen vaimoin puolella.
+
+Kun juhlamenot alttarilla oli päätetty ja uskontunnustus luettu,
+veisattiin vielä muutama virren värsy, jonka aikana provasti sai lomaa
+mennä sakaristoon, muuttamaan alttaripukunsa saarna-pukuun.
+
+"No, veli Santalainen," lausui hän nuorelle papille, sitte kuin hän oli
+valmis lähtemään saarnastuolille, "joko sinä olet mielesi muuttanut
+messu-puvun suhteen?"
+
+Nuori pappi ajatteli ruotsalaista kuulutusta. Ja koska hän siitä saisi
+korvausta, jos hänen täytyisikin kasukassa mennä alttarin eteen, niin
+hän ajatteli, että oli parempi tässä asiassa totella vanhaa provastia,
+kuin ehkä joutua vielä riitaan korkean konsistoriumin kanssa. Sillä hän
+arveli, että provasti, joka näytti jäykältä mieheltä, nostaisi kanteen
+häntä vastaan. Sentähden oli kai paras olla nöyränä. Mutta hän oli niin
+hidas näissä ajatuksissa, ettei provasti heti saanutkaan vaadittua
+vastausta.
+
+Sentähden kääntyi provasti unilukkarin puoleen, joka oli sakaristossa
+virkansa puolesta pappien palveluksessa, ja käski hänen ilmoittamaan
+kanttorille, että tämä veisaisi sopivan virren värsyn saarnan jälkeen.
+
+"Ei tarvitse", ennätti nyt pastori Santalainen sanoa, "täytyyhän taloon
+tullessa noudattaa talon tapoja. Ja koska täällä vielä kannetaan
+kasukkaa, niin pitää kai minunkin siihen taipuman, vaikk'en minä sitä
+mielelläni tee."
+
+"Mielelläsi taikka et, se ei koske minua. Mutta jos sinä tahdot olla
+lutherilainen pappi Suomen lutherilaisessa seurakunnassa, niin sinä
+toimitat alttaripalveluksen siinä asussa, joka täällä on yhtä vanha
+kuin sanottu oppikin."
+
+"Mutta eihän oppi ja puku ole yhtä," rohkeni hra Santalainen vielä
+muistuttaa.
+
+"Tässä ei ole enää aikaa kiistelemiseen", virkkoi provasti, taas
+kiivastuneena. "Te, unilukkari, pidätte huolta, että värsy saarnatoimen
+jälkeen veisataan, jollei pastori lähde kasukassa alttarille
+tavallisella ajalla."
+
+Saarnavirren viimeiset sanat kuuluivat jo kirkosta, ja unilukkari avasi
+oven. Provasti astui juhlallisesti saarnastuoliin, niin kuin hän oli
+käynyt alttarin eteen ja niinkuin hänen tapansa oli kaikissa
+virkatoimissa.
+
+Puheena olevana sunnuntaina saarnattiin vääristä profetaista, eikä
+provasti ollut se, joka jätti sovittamata tekstiä jokapäiväiseen
+elämään.
+
+Hän muisti kyllä sen johdosta antaa tarpeellisen läksytyksen niille,
+jotka haaveksivat uutta uskonopissa ja niille jotka haaveksiain perässä
+juoksevat.
+
+Hänen mieleensä muistui myöskin nuoren papin käytös sakaristossa, ja
+hän olisi lähettänyt tällekin muutamia siimauksia. Mutta hän päätti
+odottaa milliseksi se käytös vielä tänään muodostuisi, ja ehkä koettaa
+neuvoa häntä kahden kesken.
+
+Sentähden piti hän saarnansa yleisesti, mutta terävästi, ja seurakunta
+kuulteli hänen puhettansa tarkkuudella.
+
+Kun saarna oli loppunut ja kaikki siihen kuuluvat rukoukset
+päättymäisillään, aukeni sakariston ovi, ja nuori pastori Samuel
+Santalainen astui täydessä messu-puvussa alttarin eteen.
+
+Tämä seurakuntaa vähän kummastutti, koska provasti ennen saarnaa oli
+toimittanut alttari palvelusta. Miksi nyt toinen pappi tuli? Alku syytä
+tähän ei kumminkaan koskaan saatu tietää.
+
+Ja moni seurakunta on tietämättömyydessä siitäkin, miksi heidän nuoret
+pappinsa tulevat rukouspäivinä, jouluna, pääsiäisenä ja muina
+juhlapäivinä alttarille samoissa vaatteissa, joissa he nähdään
+arkipäivinäkin. Seurakunta on kuitenkin hiljakkoin ostanut ihka uuden
+kasukan. Taikka on joku varakas seurakuntalainen sen lahjoittanut.
+
+He eivät tiedä, että se on tämä uusi aika, joka pyrkii asettamaan
+kansanjuhlat korkeammaksi kuin kirkkojuhlat. Edellisissä oltaisiin
+puettuina vaikka kultaan ja hopeaan, jos vaan sopisi, kun
+jälkimmäisissä arkinuttukin on tarpeeksi hyvä.
+
+Kirkon menosta Onkivedellä emme tällä kertaa tahdo enempää kertoa.
+Lausumme vain, että se nyt kulki säällistä juoksuansa loppuun asti, ja
+päättyi Herran siunauksella.
+
+Lopuksi veisattiin lähtövirsi, jonka jälkeen nuori pastori vielä meni
+saarnastuoliin, lukemaan niitä kuulutuksia, joita sitä varten oli
+lähetetty.
+
+Jokainen tietää kuinka tärkeät kuulutukset maalla todellakin ovat.
+Siellä on muulla tavalla mahdoton ilmi-antaa hallituksen, virastojen ja
+kunnan käskyjä ja vaatimuksia.
+
+Sen tähden jäävät ainakin talon isännät taikka heidän lähettiläänsä
+kuulutuksia kuulemaan. Sillä niistä saattaa riippua monta tähdellistä
+seikkaa.
+
+Sitten kuin pastori Santalainen oli lukenut kaikki suomenkieliset
+kuulutukset ja ilmoitukset, otti hän käsiinsä jo tässä ennen mainitun
+ruotsin kielellä kirjoitetun kuulutuksen.
+
+Ja ilman minkäänlaista edellä käypää selitystä, luki hän sen alusta
+loppuun ruotsin kielellä, alkaen sanasta "kungörelse" ja päättäen
+siihen nimeen, joka sen alle oli kirjoitettuna.
+
+Seurakunta kuulteli sitä ällistyneenä ja tietämätä, mitä ajattelisi.
+
+Pappi läksi pois saarnastuolista, vaan sanankuuliat jäivät penkkiinsä.
+He olivat vielä ikäänkuin jonkun selityksen puutteessa.
+
+Ja selitys tulikin. Provasti itse astui sakaristosta, paperi kädessä ja
+seisahtui kuoriin.
+
+"Minä pyydän ilmoittaa seurakunnalle", lausui hän kuuluvalla äänellä,
+"että vielä on yksi tärkeä kuulutus, joka on epähuomiosta jäänyt
+seurakunnalle selittämätä. Pyydän siis, että vielä kuulette senkin"
+
+Ja hän luki nyt tuomarin ruotsin kielisen kuulutuksen alusta loppuun
+suomen kielellä.
+
+Nimestä, jonka hra Santalainenkin oli lausunut hyvin selvästi,
+ymmärsivät useammat, että provasti oli nyt lukenut saman kuulutuksen
+suomeksi minkä nuori pappi saarnatuolista jo luki ruotsiksi.
+
+Seurakunta kummasteli.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ehtoopuolella samana sunnuntaina oli kylässä tanssit. Ne alkoivat
+kuitenkin jonkinmoisella kansan juhlalla, joita pidettiin kylän
+yhteisellä kentällä Onkiveden rannalla.
+
+Tämä kenttä oli syntynyt vesijätöstä. Vaan kun ei ruoho siinä vielä
+oikein ottanut kasvaakseen, oli se jäänyt jakamata, ja kylän
+mökkiläiset saivat sitä niittää ja syöttää.
+
+Tähän aikaan se jo oli puhtaaksi sekä niitetty että syötetty.
+
+Vaikka Onkiveden pitäjäs oli yleisestä liikkeestä vähän sivummalla,
+olivat uuden ajan pyrinnöt sinnekin päässeet tunkemaan.
+
+Tosin ei täällä oikein tiedetty, mitkä nämät pyrinnöt olivat, mutta sen
+verran tiettiin, että niihin kuului kansanjuhlat.
+
+Olipa siis koetettu saada kansan-juhlia eloon. Alussa niitä pidettiin
+arkipäivinä. Mutta Onkiveteläiset olivat vielä niin vanhallaan olioita,
+etteivät ruvenneet niihin tuhlaamaan työaikaa.
+
+Juhliin saapui siis liian vähän väkeä, että olisi maksanut vaivaa pitää
+heille kansallisia puheita ja antaa heidän kuulla isänmaallisia
+lauluja.
+
+Sen vuoksi koetettiin sunnuntaita ja se onnistuikin paremmin.
+Joutilaita on silloin paljon, erittäin suuremmissa kylissä. Ja suvella,
+kun ei muutakaan ajan vietettä ole, eikä koko päivää jakseta maata,
+kävellään kansan-juhlaan.
+
+Alussa oli vaikeata juhlain toimittajoille saada mitään tehokasta
+matkaan.
+
+Sillä paljaat isänmaalliset puheet, joita pidettiin, eivät näkyneet
+innostuttavan juuri keitään. Kuuliat olivat siksi vielä liian tylsiä.
+He vetivät joko suutansa nauruun taikka osoittivat muuten tyhmää
+muotoa.
+
+Ainoastaan silloin he vähän pystyttivät korviansa auki, kun puhuttiin
+herrain vallasta. Jokaisen mielestä olisi hyvä, jos saataisiin tuo
+valta herroilta pois.
+
+Tosin ei Onkiveden pitäjässä ollut sanottavaa herrasmiesten valtaa,
+koskei ollut paljon herrasmiehiäkään.
+
+Sillä eihän ainakaan nimismieheltä sopinut ottaa valtaa pois. Kukas
+sitte pahantekiät panisi kiini, ja kukas häätäisi vallattomuutta.
+
+Yhtä vähän kävi tuomarilta riistää hänen valtaansa. Kukas ratkaisis
+riidat ja tuomitsisi pahantekiät.
+
+Muutamain mieleen johtui kruununvouti ja henkikirjoittaja, jotka eivät
+asuneet pitäjässä, mutta kävivät siellä ylöskannolla ja veivät suuret
+rahamäärät mennessään. Paitsi sitä kuulutti kruununvouti usein ryöstöön
+niiltä, jotka eivät jaksaneet maksaa ulostekojansa.
+
+Sitä olisi kyllä ollut pidettävä ankarana valtana, jollei rahat olisi
+menneet kruunulle. Vaan eihän puhujat ainakaan tarkoittaneet kruunua.
+
+Mutta koska puheita pidettiin herrain vallasta, niin arvelivat kuuliat,
+että sillä tavoitettiin jotain kaukaista, Onkivedellä olematonta, mutta
+kuitenkin olevaista. Vaan kaukaista kun se oli, niin se pikemmin heitä
+nukutti kuin herätti.
+
+Toinen seikka, joka myöskin oli puheen aineena, ei heitä alussa sekään
+tehnyt hullua viisaammaksi.
+
+Se oli tuo mahti sana "yksi kieli, yksi mieli."
+
+Ei he tienneet siellä Onkivedellä muuta, kuin että heillä vain oli yksi
+kieli -- ja sama, jota puhuttiin yli koko Suomen maan.
+
+Tosin he tiesivät, että sitä puhuttiin eri lailla eri maakunnissa vaan
+ei kuitenkaan niin erilailla, ettei suomalaiset olisi toinen toistansa
+ymmärtäneet.
+
+Senkin he tiesivät, että naapuri-pitäjässä, Luokkamäellä, sanottiin
+"krapu" kun Onkivedellä tydyttiin sanomaan "rapu". Ja kun edellisessä
+oltiin "solassa", niin jälkimmäisessä oltiin "sorassa." Vieläpä
+edellisessä "kryypättiin krommia" kun jälkimmäisessä vain "rommia
+ryypättiin."
+
+Ja oikein pilkalla tiesivät he kertoa että Ikaalisten miehet pitivät
+kieltänsä kaikkein puhtaampana koko Suomessa. He sanoivat nimittäin.
+"Kyröh, Karkuh ja Ikaalisih puhutaan puhtaimpaa suomea."
+
+Tämä heitä oikein huvitti. Se oli heidän mielestänsä paksua
+itserakkautta, koska nuot h-päätteet juuri osoittivat, että heidän
+kielessänsä on vikaa ja virhettä.
+
+Pikemmin olisi Onkiveteläisten kieltä sopinut heidän mielestänsä pitää
+puhtaimpana kaikista. Sehän oli melkein yhtäläistä kun katkismuksessa,
+virsikirjassa ja raamatussa.
+
+Mutta kaikessa tapauksessa ja näihin pieniin erilaisuuksiin katsoenkin,
+niin ei heidän mielestänsä muuta Suomessa ollut kuin yksi kieli, se,
+jota he puhuivat ja kirkossa saarnattiin.
+
+Siis oli varsin turhaa pitää siitä asiasta pitkiä puheita.
+
+Ja jos pohjalaiset, jotka rakennustöissä kävivät ja joskus keväin ja
+syksyin kulkivat heidän pitäjänsä läpi, puhuivat ruotsia, niin mitä se
+heihin, Onkiveteläisiin, koski.
+
+Ja kun heille viimein selitettiin, että herrasväkikin puhui ruotsia,
+niin he vielä enemmän kummastelivat että semmoisista asioista puhetta
+nostettiin. Eikö herrat ja rouvat ja ryökkinät saaneet keskenänsä puhua
+mitä kieltä he "lystäsivät." Koskiko se kansaan ollenkaan?
+
+Näin tavoin oli se jotenkin karua ja kuivaa maata, jota kansan juhlain
+toimittajat olivat ruvenneet kyntämään Onkivedellä.
+
+Tuskan hiki oli heidän otsassansa, kun ei he nähneet pienintäkään
+orasta nousevan kylvöstänsä.
+
+Se, joka ensin oli näihin puuhiin ryhtynyt, oli pitäjän nuori
+kansakoulun opettaja. -- Sanokaamme Onkiveteläisten kunniaksi, että
+heillä oli kansakoulu, jollemme sitä ole ennen tulleet maininneeksi. --
+Sen oli provasti matkaan saanut. Oikeastaan oli kouluja kaksittain,
+toinen tyttöjä, toinen poikia varten.
+
+Opettajatar ja opettaja oli hankittu seminarista.
+
+Kansakoulun opettaja, jonka nimi oli Hympyräinen, oli hyvin innokas
+mies.
+
+Tosin ei hänen intonsa tarkoittanut niin paljon lasten kasvatusta kuin
+kansallisuutta. Hän pyrki miltei enemmän vaikuttamaan aika ihmisiin
+kuin lapsiin.
+
+Hän arveli kutsumuksensa oikeastaan olevan joku isänmaallisuuden
+lähetystoimi. Ja lasten opetusta toimitti hän vain virkansa puolesta.
+
+Sentähden hän jouto hetkinä kokoili kylän nuorisoa ympärillensä, piti
+heille esitelmiä ja koetti opettaa heitä laulamaan neli-äänisesti.
+
+Tämä jälkimäinen yritys onnistuikin, niin että ennen pitkää kvartetti
+oli valmiina, joka auttavasti lauloi juhlatiloissa ja välin säesti
+virren veisua kirkon menoissakin. Sitä, nimittäin korali-veisua, johon
+kylän nuorisolla ja kansakoulun oppilaillakin olisi ollut enin halu ja
+taipumus, ei opettaja taas puolestansa niin mieluisesti harrastanut,
+kuin muita lauluja ja erittäin isänmaallisia.
+
+Se taas vuorostansa vaikutti, että innostus jähtyi kummaltakin puolelta
+vähitellen, eivätkä jaksaneet jatkaa harjoituksia muut kun jotkut
+harvat.
+
+Kesällä oli kuitenkin opettajalla apua ja kannatusta muutamista
+ylioppilaista, jotka olivat asettuneet loma aikaansa viettämään
+Onkivedellä. He olivat samaan suuntaan innostuneet kuin opettaja
+Hympyräinenkin.
+
+Ja kun pitäjään vielä tuli lisäksi nuori pappi, saman hengen lapsia,
+niin koetettiin oikein miehissä ryhtyä herätys työhön Onkiveden
+pitäjässä.
+
+Siihen kansan juhlaan siis, jota puheena olevana sunnuntai-iltana
+pidettiin, saapui myöskin pastori Samuel Santalainen.
+
+Pitkän matkan tähden ei hänen ollutkaan vaikea siihen saapua, koska hän
+asui samassa kylässä.
+
+Aluksi luuli paikalle kokountunut väki-joukko, että pastori tulisi
+heitä nuhtelemaan siitä, kun he pyhäpäivänä olivat saapuneet tämmöisiin
+turhanpäiväisiin menoihin.
+
+Tätä arvelivat erittäin akat, jotka olivat istahtaneet vähän ylemmäksi
+pellon pyörtänölle iloa imehtimään. Heidän mielestänsä nuoriso
+ansaitsikin nuhteita ja manauksia.
+
+Mutta heidän arvelunsa ja ajatuksensa muuttuivat ihastukseksi, kun
+näkivät nuoren papin itse astuvan puhuja lavalle.
+
+"Hän tulee pyhittämään tätä jumalatonta elämää", lausui yksi heistä,
+"ja pitämään ehtoosaarnan tämän päivän tekstistä."
+
+"Hän aikoo saarnata huoneentauluja", lisäsi toinen.
+
+"Eipä ikään, kuin sapatin kelvollisesta viettämisestä", arveli kolmas.
+
+Herra pastori Samuel Santalainen yskäsi, avasi suunsa ja puhui näin:
+
+"Kunnioitettavat kansalaiset, miehet ja naiset!"
+
+"Kuules, hän käyttää loppusointuja", kuiskasi yksi ylioppilaista
+mieltyneenä, toverilleen.
+
+"Me vaivaiset syntiset", huokasi yksi akoista, pellon pyörtänöllä, "ei
+meissä ole kunnioitettavaa."
+
+Hän olisi toivonnut, että pappi olisi kuullut hänen huokauksensa, mutta
+kun ei pappi kuullut, oli hän tytyväinen, kun lähellä istuva toinen
+akka edes sen kuuli.
+
+"Kunnioitettavat kansalaiset", toisti pappi. "Te tiedätte, että me
+kauvan aikaa, vuosi satoja olimme olleet orjuudessa." -- -- --
+
+"Niin, niin synnin orjuudessa", huokasi taas akka pellon pyörtänöllä.
+
+"Orjuudessa vieraan kansan, vieraan kielen alla", jatkoi pappi.
+
+"Ja sittekin, vaikka me olimme päässeet vieraan kansan vallasta,
+rasitti meitä kumminkin yhä tuo vieras kieli." -- -- --
+
+"Kieli on paha jäsen, sanoo apostoli Jakob, vaikka se niin pieni on",
+muisti akka pyörtänöllä. Enempää ei hän sillä erällä muistanut.
+
+"Herrat ovat meitä orjuudessa pitäneet", jatkoi pappi innostuneena. "He
+ovat syöneet meidän hikemme ja väkemme." -- -- --
+
+"Hän puhuu herrain päivistä", huomasi taas akka pyörtänöllä; "minä
+kuulin äite vainajani kuulleen äite vainaaltaan, että ennen muinaan
+pidettiin herrain päiviä, vaikken koskaan saanut selkoa, mitä ne
+oikeastaan olivat. Mutta kyllä kai ne olivat jotain riksräättiä, joissa
+tuomittiin piikki tynnyriin ja mestaus-lavalle ja muuta semmoista."
+
+"Herrat ovat pyytäneet sortaa meitä, Suomen kansaa", sanoi pappi yhä
+tulistuneempana, "muukalaisuuden ikeellä. Mutta Jumalan kiitos -- tätä
+lausetapaa käyttävät kansanmieliset hyvin usein, vaikkei se heidän
+asiaansa muuten sovellukaan -- me olemme kerrankin heränneet" -- -- --
+
+"Niin, niin", huokasi akka, "me olemme heränneet synnin unesta." -- --
+
+"Me olemme heränneet tuntemaan, että meillä on valta ja voima" -- -- --
+
+"Ja kunnia ijankaikkisesti amen", höpisi akka, papin puheen
+sekaan -- -- --
+
+"Ettei meidän enää tarvitse kestää ja kärsiä muukalalaisuutta
+keskuudessamme ja niskoillamme. Ja siitä tulee meidän kiittää niitä
+miehiä, jotka meitä ovat valaisseet, historian ja järjen valolla. Ne
+ovat, jokainen teistä tietää, kutka ne ovat. Minä nimitän heidän vain
+tässä heidän kunniaksensa. Ne ovat Juhana Vilhelm Snellman ja" -- -- --
+
+"Ovatko ne pappeja?" kysyi akka. Mutta kukaan ei tiennyt siihen
+vastata. Sentähden hän itse jatkoi keskusteluansa:
+
+"Snellman nimisiä pappeja olen kuullut olleen. Ja poikanikin, joka
+kaartissa palveli, tiesi sen nimisen papin olleen Helsingissä. Mutta
+kukapa se toinen oli? Miksi hän sen taas nimittikään? -- -- -- Eihän se
+edes herrasmiehen nimi ollut."
+
+Siuron nuori väki, nimittäin Severin ja ne vieraat, jotka hän aamulla
+oli tuonut muassansa taloon, eivät alussa olleet siinä kansan juhlassa,
+josta edellisessä olemme kertoneet.
+
+Kirkosta tultua ja päivällistä aterioittua olivat he jääneet kotia,
+syystä, että emännällä oli sekä keskustelemista että tekemistä Marin
+kanssa huomista talkoota varten.
+
+Severinin olisi kyllä ollut halu mennä; mutta ilman niin hauskaa
+toveria, kuin Mari oli, ei hänen tehnyt sinne mielensä.
+
+Hän päätti odottaa, kunnes hänen äitinsä oli saanut askareensa
+toimitetuksi. Olipa hän apunakin, että ne joutuisammin valmistuisivat.
+Emme tiedä, oliko hän tavallisesti muulloin äidillensä avullisena sen
+askareissa. Semmoiset eivät tavallisesti miellytä nuorukaisia.
+
+Vaan totta puhuaksemme, miellyttivät ne nuorukaista tällä kertaa sen
+vuoksi, että kaunis Marikin oli niissä kiini. Severin olisi vaikka
+ruvennut sukkaa kutomaan, jos hän olisi saanut sitä tehdä Marin
+kumppanina.
+
+Äiti huomasi kyllä, mistä pojan avuliaisuus tuli; mutta hän ei lausunut
+mitään -- hymyili vain.
+
+Viimein hän sanoi, että tärkeimmistä toimista oli päästy. Mitä vielä
+oli tehtävää, kävisi ehtoommalla saada toimitetuksi. Nuoret saisivat
+nyt mennä kansan juhlaan.
+
+Oikeastaan oli Severinistä halu jo sinne kadonnutkin. Sillä hänestä oli
+yhden tekevä, missä oltiin, kun vain yhdessä seurassa saatiin olla.
+Mutta jollei kansanjuhlaan mentäisi, niin ei hän tietäisi, minkä syyn
+varjolla hän enää saisi liikkua Marin lähellä, kun ei tuota hääräämistä
+ja "säälimistä" ollut.
+
+Sentähden hän kiivaasti tarttui äidin kehoitukseen ja vaatei Maria
+lähtemään hänen ja Ivarin kanssa nuorison kokoukseen. Ivar oli
+askaroimisten aikana ollut Severinin kamarissa lukemassa sanomalehtiä.
+
+Marilla ei ollut erinomaista halua kansan juhlaan. Hänessä oli kyllä
+uteliaisuutta saada nähdä ja kuulla, mitä sellaisessa juhlassa
+tapahtui. Mutta häntä oli tämän päivän tapaukset ruvenneet
+ujostuttamaan.
+
+Sillä vaikkei hän ollut kuullunna mitä hänestä kirkossa kuiskuteltiin,
+kun hän Siuron emännän kanssa oli niin ylhäälle mennyt, oli hän
+kuitenkin tuntenut ne kuiskutukset.
+
+Ja nyt, jos hän taas ehtoopuolella samana päivänä nähtäisiin Severin
+kanssa kävelyllä, niin ehkä kuiskuteltaisiin niin, että hän _kuulisi_.
+
+Hän koetti siis välttää lähtöä kansan juhlaan. Hän arveli, ettei siitä
+muuta seuraisi kuin kyyneleitä perästä päin. Mutta ei hänellä ollut
+juuri erinomaista syytä, millä hän itseänsä estelisi.
+
+Hänen ei käynyt teeskenteleminen pään kipua, jolla herrasnaiset usein
+pääsevät senkaltaisesta pulasta, sillä hänen päänsä oli ihan terve.
+
+Ja kun hänen veljensä olisi mukana, niin oli vielä vähemmän syytä
+estelemiseen.
+
+Mari-raukan ei siis muu auttanut, kuin lähteä juhlaan. He menivät
+kolmisin, niinkuin he aamulla olivat tulleet Puolamäeltä.
+
+Heidän saapuessansa kentälle oli nuori pappi parhaillaan puheensa
+innossa. Hän ylisti niitä miehiä, jotka niinkuin hän sanoi, olivat
+herättäneet Suomen kansan taitamattomuuden unesta.
+
+Se oli sitä, jota akka pyörtänöllä ei ymmärtänyt ja jolle hän kaikessa
+hiljaisuudessa antoi ihan toisen merkityksen.
+
+"Tämmöistäkö tämä nyt onkin", lausui Ivar.
+
+"Niin sitä samaapa nyt saarnaavat sekä papit että levitat", sanoi
+Severin. "Eihän sitä muuta kuulekaan, kuin tuota paljasta --
+tyhjyyttä."
+
+"Kas Puolamäen Mari, kun kävelee Siuron Severin kanssa", huomautti yksi
+tytöistä.
+
+"Aamupäivällä hän oli kirkossa Severin äidin kanssa", muisti toinen.
+
+"Torpan tyttö pyrkii rusthollin miniäksi", tiesi kolmas.
+
+Mutta kun torpan tyttö tuli siivosti heitä tervehtämään, lauhtui heidän
+paha mielensä ja he tervehtivät siivosti takasin ja antoivat Marille
+kättä.
+
+"Kerran sinunkin näkee kirkonkylässä, näin sunnuntaina jäljestäpuolen
+päivän", sanoi se viimeinen, joka miniästä oli puhunut. Hän ikäänkuin
+katui pahaa sanaansa, vaikka hän tiesi, ettei Mari sitä kuullutkaan.
+
+"Minä tulin tänne jo huomista talkoota varten", sanoi Mari. "Siuron
+emäntä tarvitsi minua avuksensa, vaikka minä pikimältään pääsin tätä
+iloa imehtimään. Mitä täällä nyt on?"
+
+"Kuule ja näe itse, tuossahan pappi saarnaa."
+
+Ivar ja Severin olivat sillaikaa tervehdelleet miespuolisia
+tuttaviansa, erittäin jälkimmäinen, joka hiljan oli palannut
+maanviljelyskoulusta ja vasta nyt tapasi useita ensikerran sen
+jälkeen.
+
+He lähestyivät sitte tyttöjen joukkoa, jossa Marikin oli.
+
+"Kuulkaa, Severin, oletteko te kansan-mielinen?" kysyi yksi tytöistä.
+
+"Olen, ja hyvä olenkin."
+
+"Emmekö me, tytöt, kelpaisi kansanmielisiksi?"
+
+"Ette suinkaan, enempää kuin kaartilaisiksi."
+
+"Mutta sanoihan pappi: kunnioitettavat kansalaiset, miehet ja naiset."
+
+"Sanoiko hän niin? No, sitte minä olen erehtynyt. Minä luulin
+kansallisuuden tarkoittavan jotain yhdistystä, jotain kuntaa, esim.
+vapaehtoista palosammutuskuntaa."
+
+"No jospa tarkoittaisikin, kyllähän me sammuttaa osaisimme."
+
+"Sytyttää te vielä paremmin osaatte, ja sentähden ei teitä lasketa
+koko kuntaan. Enkä minä, jos minulla olisi jotain sanomista
+kansallisuudessa, suinkaan laskisi teitä siihenkään. Te sytyttäisitte
+koko kansallisuuden."
+
+"Kuinka te olette paha!"
+
+"Eläköön!" huudettiin yhdeltä puolen, siitä, missä opettaja Hympyräinen
+seisoi.
+
+Pappi oli lopettanut puheensa ja astui alas lavalta.
+
+Hympyräinen viittasi kädellänsä ja laulajat hänen ympärillänsä alkoivat
+neli-äänisesti "Maamme"-laulun.
+
+"Laulu on hyvä ja soi kauniilta, mutta ei sovellu tähän tilaisuuteen",
+sanoi Severin Marille.
+
+"Miksei?"
+
+"Sitä ei ole aivottu säestämään _tuonkaltaisia_ puheita."
+
+"Minun täytyy tunnustaa, ettei minulla ole siitä puheesta juuri mitään
+selkoa; me tulimme tänne sen loppupuolella ja sitäkään vähää en saanut
+kuulla pakinoimiselta."
+
+"Vahinko ei ollut suuri. Minä osaan sen ulkoa, niin usein olen sen
+kuullut. Ja jos tahdot, niin kerron sen sinulle sanasta sanaan." --
+
+Pastori Santalainen oli nähnyt Marin, siinä kun hän seisoi
+puhuja-lavalla. Hän oli nähnyt hänen jo kirkossa aamupäivällä. Ja hän
+arveli Marin olevan jonkun rusthollarin tyttären.
+
+Puheensa päätettyä kysyi hän opettaja Hympyräiseltä, kuka Mari oli.
+Mutta Hympyräinen, joka jokseenkin tunsi kaikki rusthollarin tyttäret
+pitäjässä, ei tuntenut Maria. Hän luuli hänen olevan jonkun
+ulkopitäjäläisen.
+
+Severin oli heille niinikään outo, hän kun oli ollut poissa kotoa jo
+ennen kuin Hympyräinenkään tuli pitäjään.
+
+Molemmat, sekä pappi että kansakoulun opettaja, olivat kuitenkin hyvin
+uteliaita saada tietää, kutka nämät kaksi oli.
+
+Ja vaikeata ei se ollutkaan. Sillä jokainen nuori mies pitäjässä tunsi
+Severin, ja he olivat valmiit esittelemään häntä papille ja
+opettajalle.
+
+"Te olette ollut maanviljelyskoulussa, kuulemma", sanoi pappi,
+sittekuin esittely oli tapahtunut. "Siellä eivät mahtane kansalliset
+pyrinnöt olla aivan hyvässä kukoistuksessa."
+
+"Siinä erehdytte, hra pastori, jos niin luulette", vastasi Severin,
+"minun luullakseni kukoistavat ne juuri siellä, jos missään."
+
+"Mutta olen kuullut, että siellä vain harrastetaan aineellisuutta."
+
+"Niinpä kyllä, mutta sehän kansan elättää."
+
+"Kansa ei elä ainoastaan leivästä, se tarvitsee hengellistä
+ravintoakin", sanoi pastori juhlallisesti.
+
+"Mutta ilman leivätä loppuu henkikin. Ja jota tukevampi leipä, sen
+tukevampi hengen veto."
+
+"Te puhutte niinkuin materialisti -- niinkuin aineellinen mies."
+
+"Ja te, hra pastori, niinkuin hengellinen, sen myönnän."
+
+"Mutta ette kuitenkaan käsitä, mikä hengellisyys on."
+
+"Tunnustan etten käsitä, ennenkuin selitätte."
+
+"Hengellisyys -- taikka oikeimmin tässä käsityksessä henkisyys -- on se
+että kunnioitamme suuria miehiämme. Te kuulitte kai minun äsköisen
+puheeni ja keitä minä mainitsin?"
+
+"Kuulin niin. Antavatko he kansalle leipää?"
+
+"Leipää, taas leipää!" lausui pappi vähän äreästi.
+
+Tässä tuli unilukkarikin seuraan. Hän oli vanha tuttu sekä Severin että
+Marin kanssa. Hän lausui tervetulon edelliselle, jota hän ei vielä
+ollut tavannunna hänen kotiin tultuaan.
+
+Unilukkari oli kuullut papin puheen kokountuneelle väelle. Hän
+kummasteli sitä puhetta, niinkuin hän oli kummastellut papin käytöstä
+aamupäivällä kirkossa.
+
+Ja että pappi nyt viimeksi käytti raamatun lauseita sanan vaihdossaan
+Severin kanssa, se unilukkaria vielä enemmän kummastutti.
+
+Nekö nyky ajan miehet, joita kohtaan pappi kehoitti kiitollisuuteen,
+olivat tuoneet sen hengellisen elämän, jota raamatussa tarkoitetaan?
+
+Mutta jos unilukkari oli tottunut puhumaan, niin hän oli myöskin
+tottunut olemaan vaiti. Hän ei tahtonut ruveta kinaamaan papin kanssa,
+vaan päätti malttaa mielensä.
+
+Vaan se, joka ei ollut yhtä maltillinen, oli Severin. Häntä närkästytti
+papin juhlallisuus. Ja hän tarttui siihen kiini.
+
+"Te lausuitte, hra pastori, hengellisestä ravinnosta, joka on parempi
+aineellista ravintoa. Kuinka minä sen saan ymmärtää?"
+
+"Minä tarkoitan sillä, että kansa oppii tuntemaan itsensä."
+
+"Ja kumartamaan ja palvelemaan itseänsä, niinkö? Minun mielestäni me
+sitä jo osaamme sangen hyvin ilman neuvomatakin."
+
+"Meidän tulee kunnioittaa niitä miehiä, jotka meille ovat opettaneet
+itsemme tuntemisen."
+
+"Minä kunnioittaisin mielellämmin sitä miestä," sanoi Severin ivalla,
+"joka meille opetti kynnön ja kylvön."
+
+"Sittehän te olette pakana", sanoi pappi, "sillä se oli Väinämöinen."
+
+"Minun mielestäni ei ole suurta eroitusta minun pakanallisuudellani ja
+teidän pakanallisuudellanne. Kumminkin johtavat ne melkein yhtä
+hämärään ja epätietoiseen juureen."
+
+"Ovatko niiden miesten ansiot, jotka minä olen maininnut, hämärät?"
+
+"Ovat luullakseni, mitä itse Suomen kansaan tulee, vaikka ansioita
+sopii luoda itsellensä kansan juhlillakin."
+
+"Te käytte mies kohtaiseksi," sanoi pappi.
+
+"Suokaa anteeksi. Minä en suorastaan tarkoita teitä. Mutta opettaja
+Hympyräinen ehkä tietää, että meidän maassa siellä täällä on perustettu
+seuroja, jotka ovat menneet ominaiseen takaukseen toinen toisensa
+isänmaallisista ansioista. Ne ansiot ovat tehtävät tutuiksi näin
+maakylissäkin. Ja nuot niin sanotut kansan juhlat ovat siihen omiansa."
+
+Opettaja Hympyräinen ei voinut kieltää, ettei hän olisi saanut
+kehoituksia panemaan toimeen kansan juhlia. Ja niille ei juuri käynyt
+antaminen muuta muotoa, kuin tuon kiittäväisen ja ylistäväisen, johon
+"maamme" laulu sitte lisäksi laulettiin, vaikkei edes koskaan muistettu
+kiittää ja ylistää sitä miestä, joka sen laulun oli sepittänyt.
+
+Mutta hän ei ollutkaan kuulununna tuohon keskinäiseen kiitollisuuden ja
+ominaisen takauksen seuraan.
+
+Opettaja Hympyräinen tahtoi kuitenkin puolustaa itseänsä sillä, että
+kansan-juhlat, jollei niistä olisikaan mitään vakinaista hyötyä, ne
+kumminkin pidättäisivät nuorison pahemmista ajan vietoista, esim. näin
+pyha-iltoina.
+
+Vaan unilukkari, joka ei luullut olevansa velvollinen samaan
+maltillisuuteen opettajan edessä, kuin papin, lausui:
+
+"Hm, lopussa kiitos, tänäkin iltana."
+
+"Kuinka niin?" kysyi opettaja.
+
+"Kun nuoriso kerran saapuu lukuisammin näin mailmallisiin kokouksiin,
+niin ei se mene kotia, ennenkuin se on saanut jotain huvittavampaa kuin
+kansan huvit."
+
+"Mitä sitte?"
+
+"Tuleepa vielä tanssitkin tänä iltana."
+
+"No, eihän tanssit niin vaarallisia ole."
+
+"Ehkeivät olisikaan, jollei niitä seuraisi vielä muutkin huvit."
+
+"Mutta ettehän niistä syyttäne kansan-juhlia?"
+
+"En muun vuoksi kun sen, että ne ovat kutsuneet nuorta, hurjaa väkeä
+kokoon, jota ei saada eriämään vähällä."
+
+Ja nyt rohkeni unilukkari papin kuullen lausua seuraavankin:
+
+"Jos kansa kutsuttaisiin kirkkoon näin sunnuntaina jälkeen puolen
+päivänkin ja heille pidettäisiin raamatun selitys taikka jokin muu
+saarna, niin he menisivät sen jälkeen kukin kotiinsa."
+
+"Ja nuori väki menisi tanssiin," sanoi opettaja.
+
+"Mahdollista, vaan ei vallan varmaa."
+
+Tätä puhetta ei nuori pappi kuitenkaan kuullut. Sillä hän oli kiintynyt
+keskusteluun Marin kanssa.
+
+Hän puhkesi runollisuuteen, joka ei ollutkaan kummeksittava, koska
+tyttö oli muodoltaan sitä laatua, että hän nuorukaisissa herätti
+runollisuutta.
+
+Mutta josko papin runollisuus ei ollut oikeata laatua taikka mikä
+lienee ollut syynä, hän ei saanut tytöltä sitä vasta-sointua, jota hän
+olisi toivonut.
+
+Ja vaikeata olikin näin syksy-suvella saada luonnosta kiini
+runollisuuden aihetta. Sillä kukat olivat enimmästään lakastuneet --
+hra Santalainen ei tiennyt, että Mari aamulla oli metsäpolun ohelta
+poiminut mitä kauniimpia kukkasia -- ja linnut olivat jo aikoja sitten
+lakanneet laulamasta.
+
+Aurinko oli laskemaisillaan. Mutta se laski metsän taka, toiselle
+puolen järveä, eikä siitä ollut juuri mitään erinomaista sanottavaa.
+
+Vaan toiselta puolen nousi kuu -- ja sen, jos minkään, olisi tähän
+aikaan pitänyt sytyttämän runollisuuden tunteita papin povessa. Mutta
+hän ei tullut katsoneeksikaan sinnepäin.
+
+Se oli Mari, joka ensin huomasi kuun nousun. Mutta vaikka se oli hänen
+monivuotinen tuttavansa, lapsuudesta saakka, ja hän sen valossa oli
+unelmoinnut monet neitseellisyyden unelmat, ei hän ensinkään tahtonut
+sillä virkistyttää papin huonoa runo hepoa, vaan pikemmin hänestä sen
+avulla päästä.
+
+Hän lausui siis, että aika oli jo lähteä pois, koska hänellä vielä sinä
+iltana oli tehtäviä. Paitsi sitä rupesi väki jo muutenkin hajoamaan
+kansanjuhlasta. Ja eihän siellä enää mitään huvia ollut
+tarjottavanakaan.
+
+Vaan juuri sentähden ei Mari päässytkään seuraajastaan, jolla niinikään
+oli matka kylään.
+
+He läksivät siis kaikki. Ja Severin asettui kävelyyn Marin toiselle
+puolen. Opettaja ja unilukkari ja Ivar seurasivat jäljestä, kaksi
+edellistä jatkaen sanan vaihtoansa.
+
+Mihinkään ratkaistukseen eivät he kuitenkaan tulleet siitä, kuinka
+nuorison pitäisi aikaansa viettämän pyhä iltana.
+
+"Mennäänkö mekin tanssiin?" kysyi Severi Marilta, huolimatta siitä,
+että pappi oli heidän seurassansa.
+
+"Sinulla on vapaus mennä", vastasi Mari, "minä en mene."
+
+"Eikö teitä huvita tanssi?" kysyi pappi Marilta.
+
+"Huvittaisi kyllä, mutta ei minulla ole aikaa."
+
+"No, sitte en minäkään mene," sanoi Severin.
+
+Mari ei tahtonut sanoa vakinaista syytä, miksi ei hänen tehnyt mielensä
+tanssiin. Hän oli liiaksi siivo luonnoltaan, että häntä olisi
+huvittanut se hurjuus ja vallattomuus, jota nuorukaiset tavallisesti
+semmoisissa tilaisuuksissa osoittavat. Erittäin tuli se vallattomuus
+rajuksi väkeväin juomain avulla. Tosin oli nuorukaisia siivompiakin.
+Mutta joukossa oli aina rauhan rikkojia. Ja ne tuottivat pahuutta ja
+häiriötä. Tytöissä oli myöskin vikaa. Jos olisivat kohta menneet pois,
+kun vallattomuus alkoi, niin nuorukaiset olisivat oppineet pitämään
+itseänsä siivommalla. Mutta niitä oli monta, jotka viipyivät viimeiseen
+saakka ja joita poikain melu näytti huvittavan. Se oli se, joka
+kummastutti Marin kainoa mieltä. Vaan ei hän mitään sanonut.
+
+Luokaamme silmäys niihin tanssi-huviin, joita puheena olevana iltana
+pidettiin Onkiveden kirkon kylässä.
+
+Jos kansan juhla oli ollut hengetöntä vähän varhemmin, olivat tanssit
+vähän myöhemmin sitä elävämmät.
+
+Niitä pidettiin Ruikan tilalla, joka oli kylän äärimmäisiä. Siellä oli
+avara tupa, jossa väkeä oli ahdattuna penkit täyteen, yltäympäri. Ne
+jotka eivät mahtuneet sisälle, täyttivät porstuan. Keskellä tuvan
+laattiaa oltiin ahkerassa työssä. Sitä oli kuitenkin työläs nähdä.
+Sillä tupakan savu hämmensi näköalan. Ja valaistuskaan ei ollut
+kaksinen. Talikynttilä oli seinänrakoon pistetyssä päretikussa. Sekin
+oli tukehtumaisillaan väkevässä höngässä.
+
+Mahdoton oli siis nähdä, kuinka taitavasti polkattiin ja valssattiin.
+
+Mutta töminästä oli arvattava, että se kävi hyvinkin luonikkaasti.
+
+Seppälän Matti soitti somasti perä penkillä viulua. Hänkin polki
+ahkerasti jalkaansa, pysyäksensä taitavassa tahdissa.
+
+Jota enemmän aika kului, sen voimakkaammaksi rupesi tanssi käymään.
+Sitä virkistytti ne aineet, joita siihen tarpeeseen tavallisesti
+käytetään, nimittäin olut ja viina.
+
+Niitä aineita ei tosin ollut saatavissa itse Ruikan talossa; mutta
+vähän matkaa siitä oli mökki, josta saatiin. Ja jota pimeämmäksi ilta
+muuttui, sitä taajemmaksi kävi liike talon ja mökin välillä.
+
+Kyläläisillä oli se luulo että aineet, joita myytiin, olivat Ruikan
+emännän, vaikka mökin väki niitä myi. Olkoon sen asian laita mikä
+hyvänsä, niin emäntä piti sitä liikettä hyödyksensä taloudellensa ja
+avasi tupansa tanssioille.
+
+Mitään pääsy maksua ei otettu vaikka talikynttiläkin annettiin tuvan
+valaistukseksi. Ja pääsy oli vapaa kaikille.
+
+Ei kuitenkaan aivan kaikille, niinkuin seuraavasta tulemme näkemään.
+
+Tanssiattarien joukossa oli yksi nuori tyttö: Tullilan Liisa. Hänen
+äitinsä mökki oli talon toisessa päässä, jota tulliksi nimitettiin.
+Siitä mökki oli saanut nimensä, niinkuin mökin väkikin.
+
+Liisa oli kylän nuorukaisten lemmikki, syystä että hän oli hurja ja
+vallaton, lisäksi hyvä tanssiatar ja vikkelä puheinen. Eikä hän ollut
+ruma näöltäänkän. Sen vuoksi hän useimmin kuin muut tytöt pääsi
+tanssivuorolle. Ja hän teki sitä työtä oikein mielihalusta.
+
+Vaan se tietysti närkästytti muita tyttöjä ja erittäin kylän akkoja,
+joita jälkimmäisiä kohtaan hän ei aina ollut kaunopuheinen.
+
+Ruikan emäntä ei ensinkään suvainnut Liisaa eikä hänen äitiänsä,
+syystä, että jälkimmäisen ja emännän välillä oli ollut ilmi tora monet
+aikoja.
+
+Kun siis joku avulias ihminen vei sanan emännälle, että Tullilan Liisa
+oli tanssi-tuvassa ja siellä paras elämä, julmistui emäntä
+silmittömäksi.
+
+Hän riensi tupaan, tunkien väkijoukon läpi ja saapui keskelle
+tanssioitten, jossa hän pian, vaikka pimeäkin oli, näki Liisan täydessä
+ilossa.
+
+"Minä en kärsi huoneessani ketään Tullilan väestä", äännähti emäntä;
+"pois täältä, senkin sikiö!"
+
+Ja hän tarttui tylysti Liisan käsivarteen, toiset avuliaat akat
+tarttuivat toiseen, ja läpi väki tungon raahattiin Liisa ulos ja
+sysättiin pihalle.
+
+Liisa puhkesi ensin itkuun; mutta tulistui sitte hänkin ja lausui monen
+kuullen.
+
+"Jos minä olisin väkevämpi kuin koko mailma, että minä voittaisin koko
+mailman!"
+
+Sitte hän katosi illan pimeyteen.
+
+Tanssia jatkettiin, mutta ei se enää käynyt niin hilpeästi kuin ennen.
+Poikain tuli sääli Liisan kohtaloa. Hän oli heidän mielestään syytön.
+jos hän olikin hurja ja vallaton. Ja emännän tylyys pisti heitä.
+
+Paitsi sitä ei kukaan tytöistä, sitte kuin Liisa oli kadonnut, kyennyt
+pitämään tanssia vireillä.
+
+Severin ja Mari olivat, niinkuin jo kerroimme menneet kotiin, nimittäin
+Severin kotiin. Ja Ivar oli seurannut heitä. Mutta hetken perästä
+päätti hänkin lähteä tanssiin.
+
+"Mitä?" kysyi Mari ivalla, "aivotko _sinä_ tanssia?"
+
+"Miksen?" vastasi Ivar, naurahtaen.
+
+"Sitäpä olisi hauska nähdä!" sanoi Severin. "Maksaisipa se vaivaa
+lähteä sinun mukaasi, katsomaan sitä."
+
+"Ja minä en uskoisi sitä, vaikkapa sen näkisin", lausui Mari.
+
+"Uskotte tai olette uskomata. Minä menen kun menenkin."
+
+Ja Ivar meni. Mutta ne, jotka olivat epäilleet hänen tanssi kykyänsä
+olivat kyllä oikeassa. Hän oli liiaksi hiljainen mies tanssiaksi. Mutta
+hiljaisilla miehillä on välin oikkuja. Ja vaikkei kukaan olisi luullut
+hänen huolivan katsellakaan sen kaltaisia huvia, meni hän nyt sinne
+kuitenkin.
+
+Hiljaisella menollansa pääsi hän porstuan läpi tanssituvan ovelle. Vaan
+sen etemmäksi ei hän pyrkinyt. Hän katseli siitä muiden iloa. Ja koska
+hän oli pitkähkö mies, näki hän hyvin kaikki, mitä tuvassa tapahtui --
+sen verran, mitä niin himmeässä valossa sopi nähdä.
+
+Hän näki Liisan -- ja ilmoittakaamme se tässä -- hän oli sitä varten
+tullutkin. -- Hän näki Liisan iloisena, soreana ja vikkelänä, nuorison
+keskellä. Jos se näkö häntä huvitti tai närkästytti, sitä ei hän
+sanonut. Hän ei sanonut mitään. Eikä hänen jäykkä muotonsakaan
+ilmoittanut, mitä hän ajatteli.
+
+Sitte hän näki talon emännän tunkevan tuulena tupaan. Hän näki kuinka
+Liisa vietiin väkivaltaisesti ulos tuvasta ja työnnettiin pihalle.
+
+Mitä hän siitä ajatteli, ei hän myöskään ilmoittanut sanoilla, eikä
+kukaan tullut katsoneeksi hänen silmiinsä sillä hetkellä.
+
+Mutta kohta sen perästä pyrki hänkin ulos pihalle, jossa hän tapasi
+Liisan itkevän.
+
+"Liisa", sanoi Ivar, ja hänen äänensä värähti, "eikö minun kävisi sinua
+jollain tavalla auttaminen?"
+
+"Jos kaadat koko tuon huoneen ja sitä ennen paiskaat emännän siihen,
+niin sillä taidat auttaa minua. Muuta apua en minä tarvitse."
+
+"Sitä minä en tee."
+
+"Tiesinhän minä sen. Teissä ei ole kenessäkään auttajaa. Te olette
+kaikki yhtäläisiä."
+
+Ja Liisa kääntyi, pois lähteäksensä.
+
+"Enkö minä saa edes sinua saattaa kotiisi?" kysyi Ivar.
+
+"Et saa. Kotiin osaan täältä yhtä hyvin pois, kuin minä tännekin
+osasin."
+
+Ja tyttö läksi kiivailla askelilla siitä talosta, jossa häntä niin
+tylysti oli kohdeltu.
+
+Kuu, joka alussa iltaa valaisi kirkkaasti, oli nyt pilviin peitettynä.
+Kuitenkaan ei ollut niin pimeä, ettei Ivar olisi nähnyt Liisan käyntiä
+kylän raitilla. Tyttö astui liukkaasti, niinkuin hänen tapansa oli,
+kunnes hän raitilta poikkesi maantielle ja katosi näkyvistä.
+
+Ivarin ei enää tehnyt mieli tanssitupaan. Häntä karvasteli ja hän läksi
+hiljalleen astumaan Siurolle päin.
+
+Sitä aikaa, jolloin nämät kohtaukset tapahtuivat oli Mari ja Severin
+viettäneet jälkimmäisen kodissa.
+
+He olivat kaikenlaisia pakinoiden vaeltaneet rannalle sitä tietä, joka
+asuin rakennuksesta sinne johdatti puiston kautta.
+
+Niinkuin aamu oli ollut kaunis, oli ehtookin. Kuu valaisi viehättävästi
+järven pintaa, jota hiljainen iltatuuli saatti väreilemään.
+
+He haastelivat nuorukaisen tulevaisuudesta, nimittäin: Severin jutteli
+tytölle, mitenkä hän oli aikonut luoda itsellensä tulevaisuuden.
+Tyttöin tulevaisuudesta ei olekaan mitään haastettavaa. Heillä ei ole
+tulevaisuutta -- taikka oikeimmin sanoen, se on vain onnen kauppa.
+
+"Isä on vielä täysissä voimissa", virkkoi Severin, "eikä suo minulle
+talon hoitoa -- suoneeko sitä milloinkaan. -- Ja työtönnä, toimetonna
+en minä tahdo viettää aikaani. Sinä tiedät, Mari, että minä olen
+maanviljeliä sydämen pohjasta."
+
+"No, tiedänhän. Mutta eikö sinun sopisi käyttää voimiasi ja taitoasi
+isäsi kanssa yhdessä tämän talon hoidossa?"
+
+"Minun tahtoni ja isäni tahto eriävät monessa kohden. Ja minun olisi
+vaikea totella häntä kaikissa ja toiselta puolen en minä myöskään
+tahtoisi olla tottelematon."
+
+"Ethän millään muotoa saakaan olla isällesi tottelematon." muistutti
+Mari.
+
+"Sinä sanot sen, Mari. Mutta jos isäni tahto vaatisi minulta sitäkin,
+joka loukkaisi arimpia tunteitani?"
+
+"Sitä en minä ymmärrä."
+
+"Se onkin pitkä juttu, vaikka sen saattaisi sanoa muutamalla sanalla.
+Se on vanha juttu, vaikka se joka päivä on uusi."
+
+Severin oli hetken ääneti. Sitte hän lausui: "Sinä tiedät, Mari, kuinka
+meidän rahakasten talonpoikain tapa on naittaa poikansa ja tyttärensä
+ainoastaan rahakkaille. Ja jota rahakkaampia ollaan, sitä tarkemmin
+siitä tavasta pidetään."
+
+"Mutta eihän se väärin ole: vertaiset etsivät vertaisiansa", sanoi
+Mari.
+
+"Eikö vertaisuutta muussa ole kuin talojen ja rahakukkarojen
+yhtäläisyydessä?"
+
+"Onpa kyllä. Mutta ei se näy ulkoa."
+
+"Niin siinäpä se on; katsotaan vain mitä ulkoa näkyy. Mutta ethän sinä
+niin ajattele, Mari?"
+
+"En tosin. Vaan mitäpä minun ajatukseni auttavat. Sinun kohtalosi on
+toinen kuin minun."
+
+"Minä olen rikas, niinkö Mari?"
+
+"Niin, ja sinun tiesi on viitattu."
+
+"Mutta sinä, Mari?"
+
+"Minä poikkean sivulle, pois näkyvistä. Minulla ei ole teidän rikasten
+kanssa mitään tehtävää."
+
+"Mari, oh Mari, joko sinä käsität minun puheeni aivan väärin taikka et
+ole sitä käsittävänäsi."
+
+"Minä en luule teeskenteleväni. Vaan mitä se auttaa. Meidän tiemme
+käyvät niin kahtaalle, että jos minä kuultelisin sinua viimeiseen
+päivään, niin se olisi aivan samaa. Eihän sinun kohtalosi siitä
+valkenisi."
+
+"Se valkenisi jos sinä tahtoisit kuulla minua."
+
+Mari istui kivellä, Severi oli ruohosella hänen vieressänsä.
+
+Hän tarttui Marin käteen:
+
+"Tiedätkö mitä, Mari, minä olen perinyt puolen isäni luonnosta?"
+
+"Sen jäykän puolen, joka on käskevä ja komentava, niinkö?"
+
+"Oikein arvattu!"
+
+"Ja toisen puolen luonnostasi?"
+
+"Olen perinyt äidiltäni."
+
+"Lempeän ja rakastavaisen."
+
+Tyttö irroitti kätensä nuorukaisen kädestä ja lausui:
+
+"Olisi ehkä ollut parempi, jos olisit perinyt isältäsi koko hänen
+luontonsa taikka äidiltäsi koko hänen."
+
+"Minun mielestäni on parempi niinkuin on. Vaan nyt ei ole aikaa sitä
+selittää. Sillä kuule, Mari, mitä minä kerrassani sanon: Minun isäni
+tahtoo naittaa minua rikkaalle; se on tapa."
+
+"Ja tapaa ei saa rikkoa."
+
+"Missä laissa se on kirjoitettu? Minä en taivu siihen tapaan. Isältäni
+peritty luonto on sitä vastaan. Minä tahdon itse vallita siinä
+asiassa."
+
+"Ja rikkoa isäsi mielen. Sitä et saa tehdä, Severin."
+
+"Minä rakastan _sinua_, Mari."
+
+Mari nousi yhtäkkiä seisalleen.
+
+"Ja minä," lausui hän vakavasti, "minä en tahdo vetää päälleni isäsi
+kirousta, vielä vähemmin sinun päällesi, rakas Severin; heitä pois ne
+ajatukset, minä rukoilen sinua."
+
+"Mutta äidin siunaus poistaa isän kiroukset. Äitini pitää sinua hyvänä
+niinkuin silmä-teräänsä, sinä tiedät sen, Mari."
+
+"Minä tiedän sen, hyvä Severin, minä rakastan sinun äitiäsi niinkuin
+omaa äitiäni. Mutta sinun isäsi kylmyyttäkään en minä voisi kestää,
+saati hänen vihaansa. Jättäkäämme siis koko tämä asia, niinkuin ei
+siitä milloinkaan olisi ollut puhetta."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Samat pilvet, jotka olivat peittäneet kuun Ivarilta silloin kuin hän
+katseli Liisan lähtöä Ruikan talosta, kätkivät kuun Marilta ja
+Severiltäkin heidän viimeksi ollessansa kanssa-puheessa.
+
+Tulivatko ne pilvet siitä, että heidän tulevaisuutensa synkistyi,
+käskevän kohtalon kovuuden tähden?
+
+Vai olivatko pilvet luonnolliset, jotka välin katoavat ja tekevät
+taivaan kirkkaaksi, välin taas estävät pienimmänkin tähden
+pilkoittamasta?
+
+Me luulemme, että ne olivat luonnolliset pilvet, ja kohtaukset vain
+tapahtuvat yhtä aikaa, niinkuin ihmislapsille usein sattuu.
+
+Londonissa syntyy joka silmän räpäys yksi ihminen ja kuolee samoin joka
+silmän räpäyksessä yksi ihminen. Mutta harvat niistä kuulevat toinen
+toisensa ensimmäisen itkun taikka toinen toisensa viimeisen huokauksen.
+
+Marin ja Severin kanssapuhe oli käynyt jotenkin vastakärkiseksi. Sitä
+sopi enää sillä kertaa tuskin jatkaminen, ennenkuin he kumpikin
+taitaisivat sitä levollisemmin jatkaa. Sillä Mari oli sanonut miltei
+viimeisen sanan asiassa.
+
+Sentähden tuli tuo äkkinäinen pimeys ikäänkuin kutsuttuna, ja Mari
+tahtoi sanoa ystävälliset jäähyväiset Severille, vaikka heidän olikin
+eriäminen ehkä ijäksi päiväksi.
+
+"Mutta mikä valo tuo on?" sanoi yhtäkkiä Severin, näyttäen luoteista
+ilmaa kohden. Se tuli ikäänkuin avuksi hänelle, ettei tuota viimeistä
+sanaa vielä lausuttaisi.
+
+Taivaan rannalla hohti todellakin omituinen kumotus.
+
+"Kuu ei se ainakaan ole", sanoi Mari, "se loisti viimeksi enemmän
+tuolta ilmalta."
+
+Tyttö osoitti kädellään lännemmäksi, joka olikin se oikea paikka, missä
+kuu siihen aikaan piili pilven takana.
+
+"Sitte en muuta tiedä kuin että se on tulipalo", virkkoi Severin, "ja
+minun täytyy rientää sinne. Hyvästi siis huomiseen!"
+
+Severin läksi rientämään kylää kohden, saadaksensa sieltä tarkempia
+tietoja tuosta oudosta kumotuksesta.
+
+Mari meni emännän luokse, joka ei vielä ollut käynynnä levolle, vaan
+istui kynttilän ääressä ja luki kirjaa.
+
+"Joko nyt kansanhuvit ovat loppuneet?" kysyi emäntä.
+
+"Aikoja sitten", vastasi tyttö. "Jopa vielä tuli toisetkin huvit,
+nimittäin tanssit."
+
+"No olitteko niissäkin?"
+
+"Emme arvon, paitsi Ivar, jonka päähän lienee mikä lennähtänyt, että
+hän niihin meni?"
+
+"Entäs Severin?"
+
+"Me vietimme iltaamme rannalla pakisten niitä, näitä. Mutta nytpä
+lienee vielä kolmatta tekeillä. Taivaalla näkyi kummallinen kajastus
+tuolla länsi ilmalla, olleeko tulipalo jossain. Pelkään ettei olisi
+meillä, vaan minun mielestäni antaa Puolamäki kuitenkin melkoisesti
+etelämpään."
+
+Emäntä ja Mari läksivät portaille katsomaan. Kumotus näytti todellakin
+tulipalolta. Mutta emäntäkin oli siitä mielipiteestä, ettei se ollut
+Puolamäellä vaan paljoa lännempänä.
+
+"Minun täytyy odottaa, kunnes Ivar taikka Severin tulevat kylästä",
+sanoi emäntä. "He ainakin tietävät mitä se kajostus on."
+
+He menivät uudestansa sisälle. Ja nyt otti Mari vuorostansa kirjan ja
+luki siitä ääneen. Se oli uusi testamentti. Hän luki sen halukkaammin,
+koska hän mielestänsä oli viettänyt pyhä-iltansa jotenkin
+turhamaisesti.
+
+Emäntä kuulteli ensin hetken aikaa, mutta esitteli sitte, että
+veisattaisiin joku ehtoovirsi.
+
+Olemme jo kuulleet, että Marilla oli kaunis ääni. Ja niinpä oli
+vielä emännälläkin. Jokainen tietää, että monella meidän aamu- ja
+ehtoo-virsistämme on hyvin soma nuotti. Se ei siis ollut mitään rumaa
+työtä, kun nämät kaksi vaimoa pyhä-illan hiljaisuudessa yhdistivät
+äänensä niihin.
+
+Sanoimme illan hiljaisuudessa. Se ei kuitenkaan ollut niin aivan
+hiljaista, se ilta. Kylässä pidettiin tanssia, ja etäämpänä oli
+tulipalo. Ja monen mieli oli rikottu ja monen sydän oli särkynyt. Eikä
+molempain näiden kahden vaimoihmisenkään sydän ollut niin aivan ehjä,
+miten jo olemme olleet tilaisuudessa kuulemaan ja näkemään. Mutta
+semmoistapa on tämä elämä. Ei muuta kuin alituiset sisälliset ja
+ulkonaiset taistelut.
+
+Mutta vaikka Mari-raukankin mieleen oli tänä iltana kylvetty paljon
+levottomuutta, sointui hänen äänensä kuitenkin ehtoo virteen ja se
+vuodatti hänen sydämeensä rauhaa -- kumminkin hetkeksi.
+
+Severin oli juossut kylään, tiedustelemaan, mistä se outo kuumotus
+taivaalla oli. Kylässä oltiin niin ikään häiriöllä. Tanssi oli
+pikaisesti hajonnut. Kajostus tuli metsästä. Joukko nuorukaisia juoksi
+sinne. Ja pian tuli sanoma, että Ruikan puupinot siellä paloivat. Se ei
+siis ollut sen suurempi asia. Mutta se tapaus vaikutti kuitenkin yhden
+tai kahden tai useammankin henkilön tulevaiseen onneen tai
+onnettomuuteen.
+
+Kylässä kävi jo puheita, että Tullilan Liisa oli vihan vimmassa, kun
+hän läksi Ruikan talosta, mennyt suoraa tietä metsään ja sytyttänyt
+halkopinot palamaan.
+
+Muutamia nuorukaisia oli Ruikan emännän kehoituksesta juossut Tullilaan
+katsomaan olisiko Liisa kotona siellä. Arvattiin että jos hän oli
+metsässä käynyt ja puupinot sytyttänyt, hän ei vielä olisi ehtinyt
+kotia.
+
+Mutta Liisa oli kotona ja antoi pojille kelpo nenäviisaita vastauksia
+heidän kysymyksiinsä, ja neuvoi heitä kulkemaan muualla öisillä, eikä
+rauhallisten ihmisten asunnoissa.
+
+Tämän kaikki ennätti Severin kylässä käydessään kuulla. Sillä usein
+tapahtuu että huhut joutuvat ennen kuin ne, jotka tosikertomuksia
+tuovat.
+
+Mutta Severin tytyi tähän, koska pää-asia oli hänen tiedossansa,
+nimittäin tulipalo, ja ettei se ollut sen vaarallisempaa laatua.
+
+Hän päätti siis palaita kotiinsa. Mihin Ivar oli joutunut, siitä hän ei
+tiennyt, eikä häntä kylässä väkijoukossa näkynyt.
+
+Kynttilän valo loisti vielä Severin äitin kamarista. Ja sieltä kuului
+virren veisua. Se oli hänestä vanhaa tuttua. Sillä hänen äitinsä oli
+siinä harras, erittäin näin pyhä ehtoisilla.
+
+Hän lähestyi akkunaa ja kuuli Marin kauniilla altti-äänellä säestävän
+äitiänsä:
+
+    "Syntini minä tunnustan,
+    Tiedät minun niitä katuvan."
+
+Severin kuulteli hetken aikaa. Sitte hän päätti mennä sisälle
+kertomaan, mitä hän tulipalosta oli tietää saanut.
+
+Hänen tulonsa katkaisi ja lopettikin laulun. Sanoma oli surullista
+laatua, ei niin paljon sen vahingon tähden, mikä Ruikulle puupinon
+palosta oli tullut, kuin sen, että siitä syytettiin Liisaa.
+
+"Mikä siitäkin lopuksi tulee?" lausui Siuron emäntä. "Tietysti ei asia
+siihen jää, vaan nousee siitä vielä käräjän käynnit ja muut."
+
+"Luultavasti", arveli Severikin, "vaan nyt minä sanon teille hyvää
+yötä, äiti ja Mari, sillä aika on jo lopettaa tämä pitkä päivä."
+
+"Hyvää yötä, vaan sanos, Severin, etkös nähnyt Ivaria siellä kylässä?"
+kysyi Mari.
+
+"En nähnyt; mutta jos minä Ivarin oikein tunnen, niin ei hän kylään
+eksy. Luultavasti on hän jo täällä etsinyt leposiansa."
+
+"Kylläpä minäkin niin luulen," sanoi Mari, "hyvää yötä."
+
+Severin läksi ulos. Hän päätti vielä hakea selville Ivarinkin,
+ennenkuin hän itse menisi maata. Hän kävi siis väen tupaan, joka oli
+aivan pimeä. Mutta Severillä oli tikkuja taskussaan, joilla hän veti
+valkean, vaan ei hän löytänyt kynttilää eikä päreitä. Tikku sammui
+pian, eikä hän sillä kauvas nähnyt. Hän otti uusia tikkuja usiampia ja
+sytytti niillä valkean loisteen.
+
+Nyt hän näki Ivarin pitkänään penkillä, katsellen avonaisilla silmillä
+tuvan lakea kohden.
+
+"Sinuahan minä juuri etsin, mies", huudahti Severin, "jos luulet
+olevasikin tähtien tutkia, niin et niitä katon läpitse näe."
+
+"Hm."
+
+"Niin, hm, tule ehtoolliselle ja maata."
+
+"Minua ei maita."
+
+"Mikä ei maita, ruokako vai uni?"
+
+"Ei kumpikaan."
+
+"Oletko tanssinut itsesi niin perin väsyksiin?"
+
+"En ole tanssinut ensinkään."
+
+"No mitäs siellä teit?"
+
+"En mitään."
+
+Se oli vähän.
+
+"Näitkös tulipaloa?"
+
+"Näinpä niinkin."
+
+"Ja kuulitko, ketä he siitä syyttivät?"
+
+"Kuulin senkin."
+
+"Se on ikävä juttu. Se tyttö ei enää tän erän perästä saa tanssia
+moneen aikaan."
+
+"Parempi olisi ollut, ettei hän nytkään eikä koskaan olisi tanssinut."
+
+"Parempi kyllä. Mutta mitä sen nuoruuden ja hurjuuden tekee. Liisa ei
+olisi ollut Liisa, jollei hän olisi tanssinut."
+
+"Hm."
+
+Nyt alkoi tuvan varsinaisia asujamia saapua. Hekin olivat olleet
+kylässä, näkemässä ja kuulemassa, mitä siellä oli tapahtunut. Ja heillä
+oli yhtä ja toista vielä lisäämistä tuohon Liisan juttuun.
+
+Mutta Severin vaatei Ivaria pois yölevolle. Ja tämä, joka muuten ehkä
+vielä olisi oikoillut, oli nyt hyvinkin nopea lähtemään pois tuvasta,
+ikään kuin ei hän olisi tahtonut kuulla, mitä väki Liisasta puhui.
+
+Kun Mari ja emäntä olivat saaneet kuulla, että Ivar oli löytyvissä,
+menivät he levolle. Ja jälkimmäinen nukkui pian. Sillä ei mikään
+häirinnyt hänen mieltänsä. Kaikki, mitä oli ollut toimitettavaa, oli
+toimitettu. Ja huomiset surut saisivat jäädä huomiseksi.
+
+Ei niin Mari. Hänen mieltänsä oli monet seikat olleet häiritsemässä.
+Päivän vaihtelevat kuvat tulivat uudestansa hänen eteensä. Ja hänen
+ajatuksensa seisahtuivat siihen, mitä he viimeksi olivat puhuneet
+Severin kanssa rannalla. Se ei ollut sitä laatua, että se tuottaisi
+rauhaa sydämeen ja levollisuutta mieleen.
+
+Severin oli puhunut hänelle sanoja, jotka olisivat saattaneet hänessä
+herättää suurinta riemua. Sillä mikä tyttö ei mielellään kuule uljaan
+nuorukaisen puhuvan hänelle rakkaudesta. Ja minkä tytön sydän ei itse
+syttyisi rakkauteen semmoista nuorukaista kohtaan.
+
+Mutta Marista olisi ollut parempi, ettei Severin olisi ensinkään
+puhunut siitä asiasta. Sillä mitä se nyt autti. Heistä ei kumminkaan
+tässä mailmassa saattaisi tulla pariskuntaa, niin yhteen luodut kun he
+olivatkin luonteensa puolesta.
+
+Ja Severin oli itse sen sanonut. Se sotei niitä tapoja vastaan, jotka
+etseivät yhtäläisyyttä tavarainkin puolesta.
+
+Severin isä oli tunnettu kovaluontoiseksi mieheksi. Hän ei milloinkaan
+sallisi siitä puhuttavankaan, saati siihen suostuisi.
+
+Liiallista uhkamielisyyttä ja itseensä luottamista oli siis Marin
+mielestä, kun Severin oli sitä ruvennut ajattelemaankin.
+
+Ja vielä vähemmin olisi hänen siitä pitänyt puhuman.
+
+Sillä nyt täytyi Marin elää lopun ikäänsä siinä tiedossa, että Severin
+häntä rakasti eikä kuitenkaan häntä saisi. Sen hän oli jo sanonutkin.
+
+Näitä nyt Mari ajatteli vuoteellansa. Ja ne olivat kylläkin surettavia
+ajatuksia. Mutta ne olivat toiselta puolen myöskin suloisia. Eikä
+paljon puuttunut ettei ne uudet tunteet, jotka Severin sanoista olivat
+tunkeneet tytön mieleen, poistaneet kaikkea sitä katkeruutta, minkä
+itse asian mahdottomuus tuotti.
+
+Nuoruus ei lakkaa toivomasta, vaikka seikat kylläkin epätoivoisilta
+näyttävät. Ja kaikessa tapauksessa, ei mikään voisi estää Maria
+rakastamasta Severiniä, vaikkeivät toinen toistansa saisikaan.
+
+Hän tahtoi kätkeä nuorukaisen kuvan sydämeensä ja säilyttää sitä
+siellä, käyköön kuinka hyvänsä.
+
+Nämät surun suloiset ajatukset tuottivat kyyneleet hänen silmiinsä, ja
+niissä ajatuksissa hän viimein nukkui.
+
+Muuten ei Marin ja Severin tuttavuus ollut vasta tämän päivän
+synnyttämä. Sitä oli kestänyt lapsuudesta. Mutta vaikka Mari piti
+itsensä kaikissa muissa suhteissa Severinin vertaisena, niin oli
+kuitenkin tuo yksi puute heitä jo alussa eroittamassa -- hänen
+mielestänsä. Hän ei siis koskaan tullut ajatelleeksikaan, että Severin
+joskus tekisi hänelle semmoisen tunnustuksen kuin hän tänäpänä oli
+lausunut.
+
+Siitäpä se, niin sanoaksemme, eriskummallinen rohkeus, millä Mari
+viihtyi Severin seurassa. Hänellä ei mielestänsä ollut syytä suotta
+ujostella, koska Severin käytös, puhe ja luonne häntä mielyttivät.
+Heidän keskuutensa oli -- Marin puolelta katsoen -- niinkuin veljen ja
+sisaren. Ja se seikka, että Severin äiti piti Maria rakkaana, antoi
+tälle kanssakäymiselle tukea.
+
+Mutta siitä tuli myöskin, että Mari oli niin heti valmis antamaan
+kieltävän vastauksen Severinin tunnustukseen. Joku toinen hänen
+siassansa ehkei olisi ollut yhtä hyvässä mielen varustuksessa.
+
+Severin ja Ivar -- kun jälkimmäinen oli tointunut tähti tutkinnostaan
+-- menivät talliin. Severin tahtoi hoitaa orittansa, joka hänelle oli
+kasvatettu kotivarsasta ja jolla hän aamulla oli ratsastanut
+Puolamäelle.
+
+Mutta siellä oli ennen heitä käynyt joku, varustamassa hevosta
+kaikella, mitä se yöksi tarvitsi. Kuitenkin Virkku hörähti vielä, kun
+he lyhdyllä tulivat.
+
+Se makasi pitkänään yöpahnoillansa eikä näkynyt kaipaavan mitään.
+Severin kulki sen ympäri, tarkastellen, ja taputteli sen kaulaa ja
+lautasia. Virkun silmät ainoastaan välkkyivät lyhdyn valossa. Se
+osoitti sillä kiitollisuuttansa.
+
+Sitte miehetkin menivät yösialleen. Ivar muisteli vielä kauvan aikaa
+illan tapauksia. Hänen edessänsä kuvasti Liisa, iloisena, vallattomana;
+sitte Ruikan emännän jylhä muoto, ja Liisa pihalla itkien; sitte Liisan
+ylpeä vastaus hänelle, Ivarille, ja sitte tytön tuima käynti, pitkin
+kylän raittia; sitte tulipalo. Emme tiedä nukkuiko Ivar koko yönä.
+
+Sillä hänen levollinen luontonsa oli liikahtanut tasapainostaan, ja
+semmoista luontoa ei saada helposti tasapainoon jälleen.
+
+Mitä Severinin tulee, luotti hän reippaasti tulevaisuuten. Hän tunsi
+tykönänsä voimaa taistella vaikka koko mailmaa vastaan. Mutta pitikö
+hänen nouseman taistelemaan isäänsäkin vastaan. Se ajatus väristytti
+häntä. Hän ei sitä asiaa ollut tullunna miettineeksi, ennenkuin Mari
+oli avannut hänen silmänsä.
+
+Mutta sen kautta tuli Mari hänelle vielä rakkaammaksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yksi on vielä, jonka sunnuntai vietosta emme ole mitään maininneet,
+vaikka hän on tämän jutelman päähenkilöitä.
+
+Se on itse Siuron rusthollari.
+
+Hänen oli tapa liikkua yksinänsä eikä kukaan uskaltanut häntä siinä
+häiritä.
+
+Aamupäivällä oli hänkin kirkossa, vaan jälkeen puolenpäivän kuljeskeli
+hän vainiolla, tuumaillen huomista leikkuuta, mistä se oli aljettava ja
+mihin suuntaan johdettava.
+
+Ehtoopuolen hän sitte vietti kotosella ja kävi muun ohessa oritta
+hoitamassa yölevolle.
+
+Pimeän tullessa hän käveli rannalle ja istui sille penkille, jonka hän
+sitä varten itse oli tehnyt.
+
+Oliko ukko runomielinen, koska hän kuuvalolla istuskeli järven pintaa
+katselemassa? Jos hän oli, niin se kuitenkin häneltä itseltäänkin oli
+tietämätöntä.
+
+Hän tahtoi olla yksinään ja mietiskellä. Hänen ajatuksensa eivät
+laadultaan olleet runolliset. Mutta hän tahtoi niitä ajatuksiansa
+ajatella semmoisessa paikassa, joka häntä miellytti.
+
+Vaan ne joutuivat kummalliseen häirintöön, kun Severin ja Mari myöskin
+saapuivat rannalle.
+
+Heidän oli mahdoton pimeässä nähdä ukkoa, siinä kuin tämä istui puiden
+varjossa, jotka sillä kohtaa olivat tiheässä. Ainoastaan rantaa kohden
+oli aukea. Mutta he olivat sivulla päin siitä, missä ukko istui.
+
+Hän kuuli joka ainoan sanan, mitä he puhuivat. Hänellä ei ollut tapana
+hiipiä kuultelemaan toisten salaisuuksia. Mutta tässä ne tulivat hänen
+kuuloonsa ilman hänen tointansa ja vastoin hänen tahtoansakin. Ja mikä
+vielä tärkeämpi oli, puhe koski osaksi häntä itseäkin. Hän aikoi alussa
+yskäsemällä taikka muulla tavoin ilmoittaa läsnä olonsa. Mutta puhe
+jonka hän kuuli, alkoi häntä miellyttää.
+
+"Minun tahtoni ja isäni tahto eriävät monissa kohden," kuuli hän
+Severinin lausuvan.
+
+"Aha, piltti, joko olet kasvanut täysisiipiseksi?" mutisi ukko
+itsekseen. "Mutta sen minä sanon, että minun tahtoni se vieläkin on,
+jota tässä kuullaan."
+
+"Ethän millään muotoa saakkaan olla isällesi tottelematon," kuuli hän
+Marin varoittavan.
+
+"Kas vaan; olisinpa luullut hentun yllyttävän poikaa uppiniskaiseksi.
+Mutta ehkä muuttaa mielensä kun kuulee enemmän."
+
+Vaan eipä tyttö muuttanutkaan mieltänsä.
+
+Ukkoa huvitti suuresti se kun Mari kahdella sanalla kuvasi hänen
+luonteensa, mainiten sitä käskeväksi ja komentavaksi. Semmoisena hän
+oli aina tahtonut ollakin tunnettu.
+
+"Semmoista luontoa totellaan paremmin kuin lempeätä ja rakastavaista",
+mutisi hän itsellen.
+
+Vaan nytpä alkoi nuorten kanssapuhe käydä ukolle kiihoittavaksi.
+Severin puhui naimisesta ja rikasten tavasta. Tyttö kielsi tapaa
+rikkomasta.
+
+"Sepä kumma", lausui rusthollari. "Olisipa luullut tytön kehoittavan
+poikaa rikkomaan niin tyhmän tavan ja suorastaan ottamaan häntä
+avioksensa. Sehän nyt olisi koko sankarin työ."
+
+Mutta hänen kummastuksensa muuttui ihmettelemiseksi, miltei
+kunnioittamiseksi, kun Mari suorastansa kieltäysi vastaan ottamasta
+sitä rakkautta, minkä Severin hänelle tarjosi.
+
+"Toden totta, minä naisin hänen itse", lausui rusthollari hiljaa, "jos
+minä olisin naimaton ja naimisen ijässä. Mutta koska hän on niin
+'jäykkä' ja 'käskevä', niin minä näytän että hänen pitää tuleman
+Severinin emännäksi, vaikka minä itse rupeisin puhemieheksi."
+
+"Ja Severinillä on totuus", jatkoi ukko kanssa-puhettaan itsensä
+kanssa, "siinä, että vertaisuutta on muussakin kuin talojen ja
+rahakukkarojen yhtäläisyydessä. Tuo uljas tyttö on monta vertaa parempi
+kuin moni rikas.
+
+"Hän olisi sopinut minulle emännäksi, jos minä olisin nuorena tavannut
+hänen edessäni."
+
+Siuron rusthollari alkoi muistella nuoruuttansa ja kuinka hänkin oli
+saanut emäntänsä. Se oli hänelle ollut koko heidän avioliittonsa aikana
+hyvä ja rakastavainen vaimo. Eikä hänen omatuntonsa soimannut häntä,
+että hän olisi ollut tyly vaimoansa kohtaan, niin käskevä ja komentava
+kuin hän muutoin olikin käytöksessänsä. Mutta hän ajatteli, että olisi
+ehkä ollut hauskempi jos hänenkin vaimollansa olisi ollut tuonlainen
+uljas oma tahto, kuin Marilla näkyi olevan. Hänen vaimonsa ei koskaan
+ollut sanonut häntä vastaan.
+
+"Mutta saakoon hänen Severi", jatkoi rusthollari ajatuksiansa. "Hän
+ehkä tarvitsee luontaista tukea paremmin kuin minä koskaan olen
+tarvinnut. Mutta kuritusta Severi kuitenkin ansaitsee siitä, että hän
+tahtoo olla toista mieltä kuin minä."
+
+Maanantai-aamu koitti sumuisena.
+
+Isäntä oli varhain liikkeellä ja tutki sumua. Sen hiukkeet näkyivät
+painuvan maata kohden. Siis ei ollut pelkoa sateesta.
+
+"Sumu on hyvä leikkuun edellä", lausui rusthollari itsekseen. "Se tekee
+tähkäpäät nihkeiksi, ettei jyvät varise. Mutta sitä pahemmin ne
+varisevat seuraavana päivänä. Tänäpänä on siis koko vainio korjattava,
+jos mahdollista."
+
+Samassa tuli Mari ulos.
+
+"Kas vaan, nuorta neitosta", lausui leikkiä laskien rusthollari, "kun
+on jaksanut nousta näin varhain vuoteeltaan, eikä itke."
+
+"Paras on itkeä ehtoolla pois itkut, niin herää aamulla iloisena."
+
+Mari puhui siis leikilläänkin ihan totta. Hän oli nukkunut ehtoolla
+kyynel silmissä. Ja herätessään, kun hän muisti illan tapaukset, oli
+suru ensimmäinen tunne hänen mielessänsä.
+
+Mutta kun hän astui ulos raittiisen aamu-ilmaan, katosi tuo raskas
+mielen vivahdus ja hän tunsi sydämensä keveämmäksi.
+
+Isäntä katsahti tyttöön muutaman silmänräpäyksen ja luuli alussa
+nähneensä, ettei hänen kasvonsa niin rusottaneet kuin tavallisesti.
+Mutta pian saivat ne entisen kirkkautensa, ehkä juuri siitä, että hän
+niitä katseli.
+
+Sillä Mari kantoi mielessään salaisuutta, joka koski heitä molempia,
+sen tiesi rusthollari. Ja hän arvasi aivan oikein, että rusoitus nousi
+neiton kasvoille juuri sen salaisuuden tähden.
+
+Mutta hän ei aikonut tällä kertaa tuoda sitä salaisuutta ilmi, vaan
+päätti vielä jatkaa leikkipuhetta tytön kanssa.
+
+"No ethän tanssissa ainakaan itkenyt", sanoi hän; "vasta tanssin
+jälkeen kai; hylkäsikö sulhasesi sinun? Sano kuka hän on, niin minä
+hänen opetan hylkäämään niin kauniin tytön."
+
+"Te vaaditte paljon vastausta yhtaikaa, isäntä. Kuka niin paljon
+kerrassaan muistaakan?"
+
+"Sinulla on hyvä muisto, sen olen kuullut."
+
+"Vastaan siis ensiksi, etten ollut tanssissa, toiseksi ettei sulhaiseni
+minua hyljännyt, kolmanneksi etten sano, kuka sulhaseni on."
+
+"No miksis itkit sitte."
+
+"Se oli viisautta, isäntä, meidän, tyttöin viisautta."
+
+"Selitäpäs, Mari; minä en sitä ymmärrä."
+
+"Luulinpa sen jo alussa selittäneeni. Me tytöt itkemme pois itkut
+ehtoolla, niin heräämme aamulla iloisina."
+
+"Vaan ettehän ilman syytä itke?"
+
+"Syystä tai ilman syytä, on vaikea sanoa; sillä me olemme heikkoja
+olennoita, senhän tiedätte."
+
+Samassa tuli emäntäkin ulos.
+
+"Mitä," kysyi hän naurahtaen, "tehdäänkö täällä salaliittoa valtiota
+vastaan?"
+
+"Ei", vastasi isäntä, "täällä tehdään poutaa. Mari on luvannut meille
+poudan täksi päivää. Hän itki eilen."
+
+"Sitä en minä nähnyt, vaikka me koko eilisen päivän seurustelimme
+yhdessä iltaan asti ja vielä yönkin."
+
+"Tytöt osaavat vuodattaa kyyneleitä niin salaa, ettei kukaan niitä
+näekään."
+
+Tällä aikaa oli työ- ja talkoo-väkeä alkanut kokoontua taloon,
+varustettuina välkkyvillä sirpeillä. He olivat kaikki puettuina
+puhtaisin vaatteisin, niinkuin paikkakunnalla tapa oli. Se oli sitäkin
+helpompi, koska edellisenä päivänä oli ollut pyhä. Heillä oli ehtoosta
+valmiina pyhä-vaatteet.
+
+Onkiveden seurakunnassa oli nimittäin tapa pitää kolmenlaisia
+vaatteita, nimittäin kirkkovaatteita, joita ei muualla käytetty kuin
+"kirkossa ja arkussa," pyhävaatteita, jotka muutettiin ylle kirkosta
+tultua, ja arki vaatteet.
+
+Leikkuussa ja talkoissa oltiin tavallisesti pyhä vaatteissa. Sillä
+elonleikkuu oli juhla, jossa tapa vaatei enemmän siisteyttä kuin
+arkipäivinä.
+
+Ja erittäin oli talkoo niin isossa talossa, kuin Siuron rustholli,
+juhla-päivä. Siellä oli nimittäin tarjonna uhalliset ateriat ja muut
+suun-avaukset, paitsi että kaikille köyhemmille, jotka työhön tulivat,
+annettiin kappa jyviä puuroksiksi ja kaikille "kylän-muruja."
+
+Sillä Siuron rusthollaria ei tunnettu saituriksi, vielä vähemmän
+emäntää, jolla siinä suhteessa olikin päävalta, vaikka kaikki
+pelkäsivät rusthollaria hänen ankaruutensa tähden.
+
+Eikä missään tapauksessa tiedetty soimata häntä vääryydestä. Ja väki
+pysyi hänen palveluksessaan kauvemmin kuin muiden, ehkä hän oli
+vaativainen työssä, eikä sallinut aikailemista eikä laiskuutta.
+
+Kyläläisten kanssa hän ylimalkaan oli hyvässä sovussa. Sillä vaikka hän
+vaihettelikin maita, maksoi hän niistä riittävän hinnan elikkä
+sopimuksen mukaan. Ja käräjiä ei hän milloinkaan käynyt. Jos riita
+syntyi, onnistui hänen aina saada se estetyksi sovinnolla. Usein oli
+hän muidenkin riidoissa välittäjänä ja sovittajana. Mutta silloin
+hän aina otti apumieheksen unilukkarin, joka kirkollisella
+mahtipontisuudellansa vaikutti siinä, kussa ei maallinen mahtipontisuus
+riittänyt.
+
+Kumma ei siis ollut, että väkeä karttui tarpeeksi hänen talkoihinsa.
+
+Emäntä ja Mari riensivät hankkimaan talkooväelle ensimmäisen
+suunavauksen, kahvin, joka on Suomessa tullut kansallis juomaksi,
+erittäin naisväessä.
+
+Vaan eivätpä miespuolisetkaan sitä halveksi. Ja jos meidän
+asevelvollisille tarjottaisiin kupillinen kahvia aamusilla, teeveden
+asemasta, niin he luultavasti olisivat siitä sangen kiitolliset. Se
+muistuttaisi heille äidin kahvipannua -- melkein jokaiselle. Sillä
+harva lienee se asevelvollinen, jonka hellin muisto äidistänsä ei olisi
+juuri tuo kupillinen kahvia. Teetä ei he muista kotonansa milloinkaan
+saaneensa.
+
+Kummallista olisi tietysti nähdä asevelvollisen kasarmissa jauhavan
+kahvia, hirmuisen suurella kahvimyllyllä, joka aamu. Ja vielä
+kummallisempaa olisi nähdä hänen "polttavan" kahvia. Mutta kumpikin työ
+olisi hänelle ainakin tuttua. Hän on nähnyt niitä lapsuudesta tehtävän,
+yhtä usein kun hän on nähnyt leipää leivottavan ja perunoita
+keitettävän.
+
+Tarjoa Suomen talonpojalle teevettä, niin hän oudoksuu ja halveksii
+sitä.
+
+Mutta tarjoa hänelle kahvia, niin hän sitä onnekseen särpää. Sillä hän
+tuntee sen maun jo lapsuudesta, vaikka se olisikin pelkkää sikuria.
+
+Kahvin tarjoaminen kävi nopeasti Siuron rusthollissa talkoo-aamuna.
+Sillä kaikki siihen tarvittavat valmistukset olivat iltasella tehdyt.
+
+Ja kun emäntä ja Mari tulivat väen tupaan, oli siellä suuret
+kahvipannut kiehumassa. Sen olivat palkkatytöt emännän määräyksestä
+toimittaneet. Ainoastaan "saku" oli sekaan pantava. Ja sen teki emäntä.
+Ja Mari oli hänen apunansa muissa tähän asiaan kuuluvissa toimissa,
+niin että väelle tarjottava aine oli pian valmista.
+
+Talkoo väkeä käskettiin sisälle, sen mukaan kuin niitä taloon
+kokoontui. Tusinoittain kahvituoppeja oli rivissä pöydällä, ja siitä
+sai kukin osansa sitä myöden kuin heitä tuli. Ne, jotka olivat saaneet,
+ottivat sirppinsä ja läksivät elo-vainiolle.
+
+Isäntä sallei heidän mennä, mutta kielsi ryhtymästä työhön, ennenkuin
+hän itse saapuu paikalle.
+
+Hän tahtoi rauhassa nauttia aamukahvinsa ja tuumaili että väkeä
+karttuisi tarpeeksi päivän mittaan, kaatamaan iltaan koko elon.
+
+Sillaikaa oli sumu rauennut ja kirkas aamu-aurinko alkoi loistaa.
+
+Isäntä meni pellollensa. Siellä oli väki koossa. Toiset istuivat
+pyörtänöllä, toiset seisoivat valmiina työhön.
+
+Se oli nyt enimmästään semmoista väkeä, joka palkan himosta taikka
+talkoon halusta taikka pakosta oli kokoontunut tähän. Sillä Siuron
+maalla asui joukko mökkiläisiä, jotka asunto-paikastansa maksoivat
+veroa sillä, että he kiireinä aikoina suvella tekivät päivä-töitä ja
+perunan otolle toivat vielä lapsensakin.
+
+Vaan siitä verotyöstänsä saivat he usein päivä palkan joko jyvissä
+taikka perunoissa. Ainakin saivat he niinä päivinä hyvät ateriat
+talosta.
+
+Vasta puolipäivästä oli varsinaisen talkooväen tapa saapua.
+
+Ne olivat semmoisia, joiden Siuron isännän kanssa ei ollut mitään
+erityistä tekemistä, vaan jotka naapuruuden vuoksi tulivat väkeä
+lisäämään näin kerran vuodessa, milloin enintä väkeä tarvittiin.
+
+Ne olivat kylän miehet ja heidän poikansa ja tyttärensä ynnä
+setämiehet, vävyt, miniät ja langot kylän taloista.
+
+Tämmöinen päivä oli se suuri vuoden kesti, jolloin kaikki uudistivat
+vanhaa tuttavuutta ja jolloin kaikki salaiset vihat ja nurjamielisyydet
+karkoitettiin pois kyläläisten kesken.
+
+Siuron rusthollari maksoi vuoronsa sillä, että hän lähetti väkensä
+heidän talkoihinsa.
+
+Kun rusthollari saapui vainiollensa, nousi kaikki siellä oleva väki
+seisaallensa -- nimittäin ne, jotka pyörtänölle olivat istahtaneet. He
+olivat kaikki valmiit köyristämään selkäänsä ja alkamaan leikkuun.
+
+Mutta ennenkuin isäntä antoi käskyn työn alkamiseen, katsahti hän
+väkijoukkoon ja havaitsi siinä Puolamäen torpparin, sirppi kädessä.
+
+"Kas niin, herran terveisiä, Puolamäki," lausui hän ja riensi lyömään
+Puolamäelle kättä.
+
+Molemmat olivat kookkaat miehet, torppari yhtä arvokas muodoltaan kuin
+isäntäkin.
+
+"Mikset taloon ensin tullut? Tyttäresikin on siellä. Ja Ivar." -- --
+
+"Ivar on täällä," vastasi tämä, kuin sotamies vääpelin huutoon.
+
+"Niin, mikset taloon ensin tullut" -- hän aikoi sanoa aamukahville --
+mutta hän arveli, ettei Puolamäki siitä suurtakaan pitänyt, sentähden
+hän lisäsi -- "tytärtäsi tervehtämään?"
+
+"Tyttäreni menestyy arvaten hyvin emännän turvissa," vastasi Puolamäki
+tyvenesti. "Minä tulin tänne, käskyn mukaan päivä työlle."
+
+"Hm, päivätyölle. Tiedäthän mitä päivätöitä nämät ovat. Jokainen tahtoo
+näissä nähdä tuttavansa ja ystävänsä."
+
+Väki-joukko alkoi jo tulla levottomaksi. Se oli valmis työhön ja oli
+tottunut alkamaan sen isännän käskystä, joka tavallisesti ennen oli
+lausunut sen käskyn lyhyesti ja arvokkaasti. Nyt hän piti puheita
+tuttavuudesta ja ystävyydestä ja torpparien tyttäristä. Se oli kaikki
+outoa.
+
+Siuron isäntä kuitenkin pian havaitsi tuon levottomuuden ja että hän
+helposti kadottaisi valtansa, jollei hän heti ottaisi vanhaa "käskevää"
+ja "komentavaa" muotoansa.
+
+Sentähden hän kääntyi väkijoukon puoleen ja lausui lyhyesti:
+
+"Jokainen sirpillä varustettu mies ja nainen alkaa näiden sarkain
+päästä" -- hän viittasi kädellänsä, osoittaen sarat -- "ja sitte
+tuonne. Työn mukaan annan minä lisää määräyksiä."
+
+Lisää määräyksiä ei kaivattu. Jokainen ryntäsi työhön tarmonsa takaa.
+
+Akat koettivat päästä rinnatusten keskensä niin paljon kuin
+mahdollista.
+
+Sirppi käy nimittäin heiltä sitä terävämmin ja rivakkaammin oljessa,
+jota nopeammin he ovat tilaisuudessa liikuttamaan kieltänsä.
+
+Ainetta ei puuttunut työltä. Olki oli sakeata sirpille ja
+eilis-iltaiset tapaukset yhtä sakeata kielelle.
+
+Tulipalo ja Ruikan emäntä ja Liisa ja Liisan äiti. -- -- --
+
+Mainituita asianomaisia ei näkynyt talkoossa tänäpäivänä. Mutta
+sehän oli hyvin luonnollista. Ruikan emäntä oli pahoilla mielin
+puu-pinoistansa, jotka paloivat.
+
+Ja Liisa oli pahoillansa siitä tylyydestä, millä häntä oli kohdeltu
+Ruikan tanssissa. Ja Liisan äiti oli kiukussaan samasta asiasta.
+
+Kummako siis, ettei yksikään heistä ollut talkoossa.
+
+Joku tiesi senkin, että nimismies tänäpäivänä pitäisi poliisi tutkintoa
+tuosta halkoin palosta.
+
+Mutta koska hän arvattavasti ei saisi mitään selkoa yhdellä kerralla,
+tulisi ehkä monta poliisi-tutkintoa pidettäväksi siitä asiasta.
+
+Aurinko paistoi ja työ eteni ja miehet leikkasivat ja akat leikkasivat
+ja kielet puhuivat. Ja etäämmälle olialle kuului kaikki yhtenä
+suhinana.
+
+Ajattelemme että kun heinäsirkat itäisillä mailla pilvenä lentelevät
+ilmassa ja laskevat vehnä-eloon ja syövät kaikki, niin ne pitävät
+samanlaista suhinaa.
+
+Mutta tässä oli se eroitus, ettei eloa syöty. Kaikki säästettiin, eikä
+mitään varissutkaan. Sillä isäntä oli saanut talkoonsa otollisella
+ajalla, niinkuin tavallisesti. Tähkäpäät pysyivät oljen kaatuessa yhtä
+täysinäisinä kuin ne olivat pystyssä ollessaan.
+
+Se, joka ensimmäiseksi tätä seikkaa tutki, oli tietysti isäntä itse.
+
+Hän arveli että pieni pilvi, peittämään paahtavaa aurinkoa, ei olisi
+liiemmäksi. Mutta hän oli kiitollinen siitä, mitä taivas sallei, eikä
+tahtonut nurista. Hän oli valinnut, parhaan ymmärryksensä mukaan,
+soveliaimman päivän. Ja jollei se ollut hänelle onneksi, oli hän
+siihenkin tytyväinen.
+
+Moni näkee vainionsa täynnä tähkäpäitä ja tähkäpäät täynnä jyviä ja
+kuitenkin saa hän riihestä huonon tulon. Syy tähän on ehkä se että
+suurin osa tuloista on varissut pellolle. Siitä tulee vähemmän leipää
+sinä vuonna. Mutta pelto on hyötynyt ja antaa ehkä tulevana vuonna sitä
+runsaamman sadon, jollei varikset sitä ennen ehdi korjaamaan, mitä
+varissut on.
+
+Varis on ehkä siitä saanut nimensäkin.
+
+Työ kävi uhkamäärilleen.
+
+Kouruuksia kaatui maahan paljon. Mutta kun jokamies leikkasi eikä
+kukaan sitonut, oli isännän pakko käskeä niitä, jotka hän siihen katsoi
+soveliaimmiksi, lakata leikkaamasta ja ruveta sitomaan.
+
+Ja sitte tuli korjata sitomia "kokkosiin."
+
+Se oli aina ennen ollut isännän asia. Mutta tällä kertaa hän näki
+mahdottomaksi tehdä kokkosia yksin niin paljon kuin eloa maahan
+leikattiin.
+
+Sentähden hän käski Puolamäen isännän pysättymään leikkuusta ja
+tulemaan hänelle avuksi kokkosien tekoon.
+
+He eivät kuitenkaan paljon puhuneet keskensä, tätä työtä tehdessään. He
+olivat vanhat miehet molemmat, että he olisivat kyenneet kieltänsä
+väsyttämään.
+
+Kello oli ehkä noin kahdeksan aamulla. Työ oli käynyt jotenkin
+säännöllisesti sen kahvin päälle, jota talossa aamulla tarjottiin.
+
+Mutta nyt näkyi talkooväki ikään kuin odottavan jotain. Se oli
+tavallista siinä talossa. Ja sen tiesi jokainen. Sen vuoksi lakkasi
+vähitellen kielen väsytys, ja sirppien liike tuli hitaammaksi.
+
+Isäntä katsoi levottomasti taloon päin.
+
+Ja sieltä tuli aivan oikein Mari ja Severin.
+
+Edellisellä oli kannettava suuri sangallinen koppa. Jälkimäinen kantoi
+tuommoista uuden aikaista pläkki astiata, jolla rautatietä pitkin
+kuljetetaan maitoa Helsinkiin taikka johonkuhun rautatien ohella
+olevaan meijerihin.
+
+Kummankin kannettava oli jotenkin raskas. Se näkyi. He olivat uhalla
+ottaneet kantaaksensa kuormansa.
+
+Matka ei ollut pitkä, vaan sittenkin oli kummallakin liiaksi.
+
+"Kunpa vain jaksaisin väen luokse", huokahutti Severin, "kylläpä sitte
+pian helppo tulisi."
+
+Samaa ajatteli Mari. Mutta hän ei siitä asiasta lausunut mitään. Emäntä
+oli tarjonnut hänelle apua, vaan hän oli kieltäynyt ottamasta.
+
+Molemmat olivat nuoret ja voimakkaat. Uhkamielisesti olivat he kumpikin
+lähteneet takkaansa tuomaan.
+
+Severinin täytyi vaikeroita. Mari ei vaikeroinnut.
+
+Se eroitus nähdään joskus miesten ja naisten välillä. Siinä kun
+mieheltä pääsee valitus-huuto ei nainen tavallisesti lausu sanaakan.
+
+He saapuivat onnellisesti elovainiolle, Severin nikahtumaisillaan, Mari
+vähän rusottavampi kuin tavallisesti, mutta ei hengähtäenkään enemmän
+kuin muulloisin.
+
+Myöntäkäämme kuitenkin, että Severinillä oli raskaampi kannettava.
+
+"Ensimmäiselle, jota minä talkoossa lähestyn," lausui Severin
+vihoissansa, "juotan minä puolet tästä hinkasta, vaikka se olisi oma
+isäni."
+
+"Et häntä ainakaan pakolla juottaisi," vastasi tyttö, "ja
+vapaehtoisesti juo hän juuri sen verran kuin häntä janottaa."
+
+Severinin ja Marin kantamat eivät kuitenkaan olisi riittäneet
+aamu-eineeksi sille joukolle.
+
+Sentähden tulikin kohta heidän perässänsä palkka tyttöjä, kantaen
+samanlaisia tuotavia.
+
+Näitä nyt Mari rupesi jakamaan työväelle. Ne olivat valmiiksi tehtyjä
+kelpo voileipiä, jotka olivat katetut juuston ja paistetun lihan
+liuskoilla. Niistä hän tarjosi ensimmäisen isännälle.
+
+"Kas niin", sanoi isäntä, hyvissä mielin, "sinähän kiltti tyttö olet,
+joka tulet meidän uupuneita voimiamme virkistyttämään."
+
+"Onhan laissa sanottu jotain, joka tähän sopii, vaikken minä tahdo sitä
+sovittaa teihin."
+
+"No mitä se olisi?"
+
+"Ei sinun pidä riihtä tappaman härjän suuta sitoman. Ja työn tekiä on
+palkkansa ansainnut."
+
+"Ja miksi ei se minuun sopisi, onpa sitä pappeihinkin sovitettu."
+
+"Minä ajattelin, ettette tahtoisi sovittaa itseenne sen lauseen
+ensimmäistä osaa."
+
+"Sinä olet kuria täynnä, tyttö", sanoi isäntä naurahtaen. "Etkös tiedä
+että härkäkin on kunniallinen työn tekiä siellä, kussa sitä työhön
+käytetään?"
+
+Mari rupesi jakailemaan voileipiänsä väelle. Ja Severin kaasi
+hinkastansa jokaiselle tuopillisen tukevaa "tupulttia", josta ei
+mallasvoima suinkaan puuttunut, sillä se oli juoksutettu emännän
+kuurnasta.
+
+Severin tarjosi hänkin isällensä ensimmäisen siemauksen, vaan ei
+rohjennutkaan hänen suhteensa täyttää uhkaustansa, vaan seurasi Maria.
+
+Emme ole vielä tähän asti, muistaaksemme, kuvanneet lukiattarillemme
+Marin muotoa.
+
+Se on ollut ehkä väärin meiltä, koska kaikki miespuoliset ovat häneen
+niin suostuneet, yksin tuo jäykkä ja totinen Siuron isäntäkin.
+
+Olemme nähneet, kuinka hänkin vaihteli sanoja ja laski leikkiä Marin
+kanssa.
+
+Se ei kuitenkaan tullut ainoastaan siitä, että Marilla oli kaunis
+ulkomuoto, vaan pikemmin siitä että isäntä oli havainnut tytön mielen
+laadun uljaaksi.
+
+Mutta tyttö oli todellakin kaunis.
+
+Mitaltaan oli hän muita tavallisia tyttöjä vähän pitempi ja varreltansa
+sorea. Se teki että hänen liikuntonsa ja käyntinsä oli muita ylevämpi.
+Hänen käytöksessään ja puheessaan ilmaantui jotain tyventä ja tasaista,
+joka osoitti mielen jäntevyyttä.
+
+Hän oli nyt vaatetettuna samanlaiseen kansan pukuun, kuin missä hänen
+ensikerran tapasimme eilisaamuna kotonansa Puolamäellä.
+
+Hame ja liivi oli hienosta villakankaasta. Niihin oli kudottu tai
+ommeltu muutamia punaisia nauhoja, jotka vähän kirkastivat tummaa
+vaatteusta. Mutta hiat ja kaulus olivat sen siaan loistavan valkoiset.
+
+Marin kasvot olivat suven mittaan kelpolailla ruskettuneet. Mutta hän,
+niin kuin moni muukin tyttö, tahtoi pitää otsansa valkoisena. Ja sen
+vuoksi oli hänen päänsä ympäri sidottu ihka valkoinen liina jonka alta
+paksut kullan keltaiset hius-palmikot loistivat auringon valossa.
+
+Mari oli sitä viehättävää naislaatua, jolla, vaikka hiukset ovat
+vaaleat, kuitenkin silmät ovat ruskeat. Ne painuvat polttavasti sen
+nuorukaisen sydämeen, jonka silmiin ne katsovat.
+
+Mari piti tavallisesti silmänsä peitossa, pitkäin tummain ripseitten
+alla.
+
+Mutta sitä vaarallisempi oli hänen katsantonsa, kun hän ylensi
+ripseensä ja loi silmäyksen johonkuhun.
+
+Itse Siuron isäntä tunsi värähdyksen niistä.
+
+Mutta Siuron isännän tunteet eivät olleet samaa laatua kuin
+nuorukaisten.
+
+Hänellä ei ollut tytärtä. Eikä käy väittäminen, että hän tähän asti oli
+juuri tytärtä kaivannutkaan.
+
+Mutta sitte eilisillan oli hänessä herännyt tuo outomainen kaipaus.
+
+Ja kun hän aamulla noustessaan ensimmäiseksi tapasi Marin, oli se tunne
+ottanut hänessä selkeämmän muodon.
+
+Marin vienous ja suloisuus, joka melkoisesti sotei sitä päättäväisyyttä
+vastaan, millä hän ehtoolla oli lausunut kieltonsa Severinille,
+vaikutti kummallisesti ukon mieleen.
+
+Hän ei ennen koskaan ollut tarkemmin katsellut tytön ulkomuotoa. Se oli
+ollut hänestä yhden tekevä minkä näköinen Puolamäen tytär oli. Sen
+verran hän oli nähnyt ja kuullutkin, että Mari oli sievä muodoltaan.
+
+Mutta se rusottava nuoruuden ja neitsyyden hohto, mikä tytössä kuvasti,
+sen huomasi hän vasta aamulla ensikerran.
+
+Vaan silloinkaan ei hän tullut läheltä katsoneeksi tytön silmiä, jota
+osaksi esti sumukin.
+
+Nyt, kun Mari kopastansa tarjosi hänelle tuomisiansa, katsoi ukko tytön
+silmiin.
+
+Mari vastasi silmäykseen -- eikä isäntä luullut ikänä niin kirkkaita
+tähtiä nähneensä.
+
+Mutta Mari ei kauvan viipynyt silmäyksiä vaihettamassa, vaan riensi
+tervehtämään isäänsä, joka vähän matkaa siitä rakensi kokkosia.
+
+"Melkein minä pelkään," lausui Siuron isäntä itsellensä, "että tuo
+tyttö kaikessa kainoudessaan on niin ylpeä, ettei häntä
+rukoilemallakaan saa miniäksi. Kuka niiden semmoisten tietää."
+
+Siuron isäntä, joka tähän asti oli elänyt siinä voiton varmuudessa,
+että ketä ikänänsä hänen poikansa pyytäisi avioksensa, se ei rohkenisi
+kieltäytyä.
+
+Hän oli ylipäänsä kaikissa pyrinnöissään päässyt tarkoituksensa
+perille.
+
+Ja jota vanhemmaksi hän tuli, sitä varmempi oli hän voitosta, milloin
+hän jotain yritti.
+
+Mutta nyt saatti kaksi kirkasta tytön silmää ukon epäileväksi. Hänen
+mielestänsä oli Mari liian ylevä hänen pojallensakin.
+
+Semmoinen valta on kauneudella. Ukko muuttui melkein ujoksi ja katsahti
+välin sivulta ja salaa Marin käyntiä, kun tämä liikkui elovainiolla
+jakailemassa talkooväelle annoksiansa.
+
+Mari oli aina arka kengistänsä ja piti ne siistinä, jos askareet joskus
+vaativatkin hänen tahraamaan muun pukunsa.
+
+Naisen aistilla hän ymmärsi, ettei mikään niin säilytä ihmisten hyvää
+ajatusta kuin puhtaat jalkineet.
+
+Ja nytkin ne kiilsivät puhtaudesta, siinä kun hän käveli väen joukossa
+sänki pellolla.
+
+Ja Severin vaelsi Marin seurassa.
+
+Se oli tietysti viran puolesta. Sillä hänen velvollisuutensa oli
+tarjota juotavaa sitä myöden kuin Mari tarjosi syömistä.
+
+Mutta näyttipä ainakin siltä kuin nämät kaksi olisivat olleet yhteen
+sidotut, tahi oikeimmin sanoen, ettei Severin päässyt erkanemaan
+Marista.
+
+Hän oli ikään kuin näkymättömillä kahleilla kiinnitetty tyttöön, niin
+että mihin Mari meni, sinne täytyi Severinkin mennä.
+
+Se oli kyllä emännän käsky, mutta kaikille näkyi niinkuin siinä olisi
+ollut jotain muutakin.
+
+Tämän kaiken havaitsi isäntä. Ja hän, joka ennen isällisessä
+itse-rakkaudessaan oli katsellut Severinin hyväksi mille rusthollarin
+tyttärelle hyvänsä, nyt tuskin luuli häntä Marin vertaiseksi.
+
+Se tuli siitä eriskummaisesta kunnioittamisesta, mihin hänen
+mielipiteensä Marin suhteen olivat näinä viimeisinä hetkinä eksyneet.
+
+Severin oli kaikessa tapauksessa reipas ja pulska nuorukainen --
+epäilemätä pulskempi kaikista koko pitäjässä.
+
+Ja sisällisten luonnon lahjainsa puolesta veti hän vertoja kenelle
+hyvänsä.
+
+Ja siinäkin, missä hän kulki Marin rinnalla elovainiolla, oli hän
+tyttöä puolta päätä pitempi. Mutta hänen isänsä toivoi että hän olisi
+ollut koko päätä pitempi ja varustettu monta vertaa enemmillä luonnon
+lahjoilla, kuin hän todellakin oli.
+
+Olemme jo osoittaneet ettei Mari ensinkään halveksinut Severiniä. Päin
+vastoin piti hän häntä rakkaana -- ehkä rakkaampana kaikista.
+
+Ainoastaan Severinin isän tähden oli Mari kieltänyt Severinin
+ajattelemastakaan avioliittoa heidän keskensä.
+
+Tällä tavoin syntyy risti riitaisuuksia ihmisten kesken pelkkien
+luulojen tähden.
+
+Tuskinpa ansainnee jatkaa enempää kertomusta talkoosta. Jokainen tietää
+kuinka siinä käy.
+
+Mainitsemme vain lyhyesti, että kun väki oli saanut tämän tukevan
+aamuravintonsa, oli se taas valmis ahkeraan työhön aina kello
+kahteentoista, jolloin soitettiin päivälliselle.
+
+Se oli runsas ja voimakas, niinkuin rikkaassa talossa ainakin, ja kesti
+tunnin, jonka jälkeen vielä pidettiin vähän lepoaikaa. Sitte mentiin
+taas elovainiolle, johon nyt rupesi kokoontumaan nuorta talon väkeäkin
+kylästä. Se saatti työn jos mahdollista vireämmäksi entistään.
+
+Severin ja Mari eivät ensinkään kerinneet leikkuulle, heillä kun oli
+isännyyden ja emännyyden toimet huolenansa -- se on: hankkia kotoa ja
+tarjota virvoituksia työtä-tekevälle väelle.
+
+Kun ehtoo tuli, olikin kaikki elo maassa. Sitte seurasi päivän paras
+osa: ilta-ateria ja tanssit.
+
+Isäntänä täytyi nyt Severin olla pää-kavalieri. Sillä nämät tanssit
+eivät olleet tavallisia kylätanssia, vaan koetettiin niille saada vähän
+siveämpi muoto. Severin oli pakko muistaa kaikkia talon tyttäriä taikka
+niin monta heistä, joiden kanssa hän ehti polkata.
+
+Marikin olisi ollut hyvässä vuorossa. Sillä kaikki nuoret talon isännän
+alut tahtoivat kunnioittaa häntä, joka tänä pänä oli emännyyttä
+pitänyt. Mutta hän syytti juuri sen emännyyden toimia. Ja ainoastaan
+aika harvat nuorukaiset saivat hänen tanssiin keskellä askareita
+temmatuksi, ja Severin vain yhden kerran.
+
+Marin ei tehnyt mieli tanssiin, sillä hänen sydämensä ei ollut niin
+keveä, että se olisi häntä miellyttänyt.
+
+Sentähden oli hänen mukava syyttää askareitansa, eikä hän siinä
+puhunutkaan muuta kuin totta.
+
+Sillä paljon oli tekemistä talkoon loputtuakin, vaikka emäntäkin
+kehoitti häntä olemaan iloisena muiden kanssa.
+
+Se. joka myöskin tahtoi vallita osan Marin ilta-aikaa, oli Siuron
+isäntä itse. Hän pyrki selvyyteen siitä mitä hänen mielessänsä oli
+ollut sitte eilisillan ja sitä johtanut uusille poluille.
+
+Sentähden hän piti varalla, kun Mari liikkui toimissaan, ja tarttui
+hänen käsivarteensa. "Kuules, Mari," lausui hän, "huvittaahan sinua
+kävelyt kuuvalossa."
+
+"Huvittaa niin," vastasi Mari, säikähtymätä; "kun aikaa on -- ja kelpo
+kumppani."
+
+"Tahdot sillä kohta paiskata minulle rukkaset, minä kun olen vanha?"
+
+"Vanhojen kanssa on turvallisempi kävellä kuuvalossa, kuin nuorten.
+Minä tulen teidän kanssanne."
+
+Mari arvasi, että Severin oli puhutellut isäänsä, vaikkei hän
+käsittänyt milloin se olisi tapahtunut, jollei yöllä. Sillä koko päivän
+oli Severin häärännyt samoissa toimissa kuin Marikin. Mutta tytönkin
+mielestä oli parasta, että tultaisiin asiassa selville. Hän arveli,
+että Siuron isäntä nyt julistaisi hänelle, että tämä oli viimeinen
+kerta, jolloin hän, Mari, oli tässä talossa toiminnut emännöitsiänä.
+
+Mutta ei hän peljännyt kovia sanojakaan, sillä hänen oma-tuntonsa oli
+puhdas.
+
+Isäntä johti heidän kulkuansa juuri samalle ranta polulle, missä he
+eilis illalla olivat käyneet. Siellä he istuivat isännän penkille. Ukko
+lausui:
+
+"Minä aivon puhua sinun kanssasi Severinistä. Tehän olette vanhat
+tuttavat."
+
+"Niin, lapsuudesta saakka," vastasi Mari, "ja erittäin rippikoulun
+ajalta."
+
+"Sen rippikoulun jälkeen lähetin minä Severinin maanviljelyskouluun.
+Hän oli silloin kahdeksantoista vuotias."
+
+Ukko puhui tämän ikäänkuin itsekseen.
+
+"Ja siitä ajasta on kulunut kaksi vuotta," jatkoi Mari ukon puhetta.
+
+"Niin, oikein, kaksi vuotta, eikä Severin ole sillä aikaa mitään
+unhottanut."
+
+"Mitä hänen olisi pitänyt unhottaman?" kysyi Mari.
+
+"Sinun."
+
+"Minun? Senkö vuoksi hänen lähetitte maanviljelyskouluun?"
+
+"Osittain senkin vuoksi," sanoi Siuron isäntä, "vaan myöskin tietysti
+hänen opiksensa."
+
+"Mutta ettehän syytä minua, että minä olisin Severiniä
+kehoittanut pitämään minua muistossaan. Me emme koskaan ole olleet
+kirje-vaihdossa."
+
+"Minä luotan sinun sanaasi. Vaan kuitenkin olet sinä pysynyt hänen
+muistossansa."
+
+"Se on kyllä ikävä," sanoi Mari, "koskette sitä tahtoisi sallia."
+
+"Entäs sinä, Mari? Onko se sinunkin mieltäsi vastaan, että hän sinua on
+muistanut?"
+
+"Teettekö minusta pilkkaa, isäntä, vai miksikä niin kysytte?"
+
+Isäntä ei tehnyt pilkkaa. Hänen kasvonsa olivat hyvinkin vakavat
+kuuvalossa.
+
+Hetken oltuansa ääneti, lausui isäntä:
+
+"Tiedätkös mitä, Mari, minä istuin tässä eilisillalla ja kuulin koko
+teidän keskustelunne."
+
+"No, sittehän tiedätte minun ajatukseni."
+
+"Tiedän niin. Ja se on osittain muuttanut minun omat ajatukseni."
+
+Isäntä oli taas hetken aikaa vaiti eikä Marikaan mitään virkkanut
+Yhtäkkiä ukko kysyi.
+
+"Tunnetko Severinin koko luonnetta?"
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Luulisitko tulevasi toimeen hänen kanssansa avioliitossa taikka -- --
+oikeimmin sanoen -- -- luuletko, että te menestyisitte yhdessä; sillä
+se on minun suhteeni tässä pää asiana?"
+
+"Sitä en ole tullut epäilleeksi, yhtä vähän kuin ajatelleeksikaan.
+Minun ei ole sopinut sitä ajatella."
+
+"Sen kuulin jo eilen. Ja se on tuottanut mieleeni koko joukon uusia
+mietintöjä."
+
+"Ja mitkä ne olisivat?"
+
+"Niitä on paljon, niinkuin sanoin, eikä ne ole yhtä haavaa
+selitettävissä. Mutta yksi niistä on se että kunto ja järkevyys ovat
+paremmat kuin rikkaus."
+
+Marin mielestä ukko nyt lasketteli arvoituksia. Hän ei saattanut
+aavistaakan, mihin isännän ajatukset johtaisivat.
+
+"Minä olen tähän asti ajatellut," jatkoi rusthollari, "että minä
+parhaiten katsoisin poikani etua, jos hankkisin hänelle rikkaan
+emännän."
+
+"Niin on Severikin sanonut -- taikka oikeimmin, hän sanoi sen eilen,
+sillä emme koskaan ennen ole niistä asioista keskustellut," selitti
+Mari totuuden mukaan.
+
+"Mutta joskus ja useinkin," jatkoi isäntä omaa puhettansa, "on
+suuretkin tavarat nähty äkki-huomaamata katoavan, olletikin ne, joita
+helpolla on saatu."
+
+"Se kyllä on tosi," lausui Mari, sanoaksensa jotain.
+
+"Ja minä pelkään, ettei Severinissä olisi miestä säilyttämään helpolla
+saatuja tavaroita," lisäsi isäntä.
+
+"Kuinka niin? Eihän Severin mikään tuhlaaja ole."
+
+"Hänellä ei ole ollut suuria tuhlattavia, niin ettei siitä asiasta
+tiedetä mitään päättää. Mutta juuri sen vuoksi olen minä päättänyt
+antaa hänen itse luoda tulevaisuutensa -- työllä ja taidolla, jos
+hänellä taitoa on."
+
+"Aivotteko hänen hyljätä taikka ajaa pois kotoa? Ja ehkä minun,
+onnettoman, tähteni!" huudahti Mari, tuskaantuneena.
+
+"En sinun tähtesi, -- en hyljätä, -- vaan Severin omaksi hyödyksi. Hän
+on maanviljeliä. Moni on alkanut taloutensa vähemmästä kuin tyhjästä.
+Severin ei tarvitse alkaa aivan tyhjästä. Mutta hänen tulee näyttää
+miksi hän kelpaa. -- -- Ja kuules, Mari, nyt ei mikään estä sinua
+ottamasta Severiniä aviomieheksesi, jos sinä hänestä pidät."
+
+"Ja olla teidän vihanne lapsi."
+
+"Sinä et ole minua vieläkään käsittänyt. Minä sanoin äsken, että kunto
+ja järkevyys ovat paremmat kuin rikkaus. Nyt sanoen suoraa, etten soisi
+ketään niin halusta miniäkseni kuin sinua. Sinä olet ainoa, joka saatat
+tehdä Severinistä miehen. Ja minä tiedän, ettet sinä pelkää köyhyyttä."
+
+"En minä ole tottunut rikkauteen, mutta Severin on."
+
+"Jos hän on, niin hän saa totuttaa itsensä siitä pois. Se on hänelle
+terveellistä."
+
+"Minä en tahdo olla siihen syypää."
+
+"Sinä et olekaan. Jos joku on siihen syypää, niin se tietysti on hän
+itse. Mutta sinun tulee häntä lohduttaa. Siihen sinä olet syypää,"
+sanoi ukko, vähän ivalla. "Ja nyt minä menen hakemaan Severin tänne. Te
+saatte itse keskustella ja tuumia tulevaisuudestanne."
+
+Ja ukko läksi, ja Mari jäi.
+
+Se oli raskas hetki tytölle. Hän tunsi itsensä syyttömäksi, mutta
+kuitenkin syypääksi siihen, mitä isä nyt oli päättänyt pojastansa. Vaan
+millä tavoin olisi hänen käynyt sitä välttäminen?
+
+Severin kaipasi Maria ja etsei häntä väkijoukosta ja äitinsä luota ja
+taas väkijoukosta, vaan ei löytänyt. Käydessään näin edestakaisin,
+kohtasi hän isänsä.
+
+"Severin," sanoi isä, "Mari odottaa sinua puiston rannalla. Hänellä on
+sinulle jotain sanomista."
+
+Severin riensi rannalle.
+
+"Mari, Mari, missäs olet?" huuteli hän.
+
+Mari sai tuskin vastatuksi. Hän oli sillä välillä ehtinyt puhkea
+itkuun, eikä olisi tahtonut sitä näyttää Severinille.
+
+"Sinä olet puhutellut isääni?" kysyi hän.
+
+"En ole. Isäsi on puhutellut minua."
+
+"Ja? -- -- --"
+
+"Suostui ottamaan minun miniäksensä ja käski meidän sitte mennä niin
+pitkälle kuin tietä kestää."
+
+"Ja sinä lupasit?"
+
+"En minä tiennyt luvata. Ethän sinä ole pyytänyt minua sillä kaupalla."
+
+"Juuri sillä kaupalla olen minä sinua pyytänyt, Mari."
+
+"No, lähdetäänpä sitte yhdessä maailmaa vaeltamaan!" sanoi Mari ja
+koetti hymyillä.
+
+He eivät kuitenkaan heti lähteneet, vaan istuivat siinä kauvan aikaa
+kuuvalon iltamassa, luoden rusottavia tulevaisuuden kuvia.
+
+Ja me, jotka tämän jutelman olemme luoneet, saisimme tähän sen
+lopettaa. Ja ehkä lukiattaremme siihen tytyisivätkin.
+
+Sillä useimmat romanit loppuvat tavallisesti siihen, että ne kaksi
+nuorta, joista niissä puhe on, joutuvat keskenänsä kihloihin.
+
+Mutta niitä on romaneja, jotka välin kestävät kauvemminkin. Ja tässä
+jutelmassa mainittuin henkilöiden kohtalot eivät ole tulleet kaikin
+puolin ratkaistukseen sillä, että Severin ja Mari tekivät elinkautisia
+lupauksia toinen toisellensa. Itse heidänkin kohtalonsa vaatii
+kehittämistä. Sentähden sanomme vain:
+
+_Edellisen osan loppu_.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Torpan tyttö I, by Anton Wilhelm Lindgren
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TORPAN TYTTÖ I ***
+
+***** This file should be named 34798-8.txt or 34798-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/4/7/9/34798/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/34798-8.zip b/34798-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..171f4f8
--- /dev/null
+++ b/34798-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f11b827
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #34798 (https://www.gutenberg.org/ebooks/34798)