diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 33493-8.txt | 6335 | ||||
| -rw-r--r-- | 33493-8.zip | bin | 0 -> 117996 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 6351 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/33493-8.txt b/33493-8.txt new file mode 100644 index 0000000..e7c5681 --- /dev/null +++ b/33493-8.txt @@ -0,0 +1,6335 @@ +The Project Gutenberg eBook, Laila eli Kuvaelmia Ruijan rannoilta, by J. +A. (Jens Andreas) Friis + + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + + + + +Title: Laila eli Kuvaelmia Ruijan rannoilta + + +Author: J. A. (Jens Andreas) Friis + + + +Release Date: August 22, 2010 [eBook #33493] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + + +***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAILA ELI KUVAELMIA RUIJAN +RANNOILTA*** + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +LAILA ELI KUVAELMIA RUIJAN RANNOILTA + +Kirj. + +J. A. FRIIS + + +Suomennos norjankielestä. + + + + + + +G. W. Edlund, Helsinki, 1883. + + + +SISÄLLYS: + + I. Tyhjä kätkyt + II. Jaampa sutta hiihtämässä + III. Lapsi ja Lappalainen + IV. Suomalaisia. Poro. Majanmuutto + V. Runne ja Ranne + VI. Joulunaatto + VII. Rutto +VIII. Mellet ja Laila koulussa + IX. Markkinat Karasjoella + X. Kesällä + XI. Häät + XII. Jaampan viimmeinen retki + + + + +I. + +Tyhjä kätkyt. + + +Kaukana pohjois-Ruijassa ja syvällä sydänmaassa on pieni maakylä +nimeltä Karasjok. Kylä on saanut nimensä joesta, joka juoksee sen +ohitse. Joen nimi on myös Karasjok, eli suomeksi "väkevä virta." + +Tasangolla, jonka halki virta juoksee, seisoo pieni puukirkko ja sen +ympärillä asuu muutamia lappalaisperheitä. Seutu on kesäiseen aikaan +sangen kaunis; tasangolla kasvaa rehoittavaa ruohoa ja harjanteilla +kaunista petäjikköä. + +Nykyjään asuu seudulla pappi, mutta viime vuosisadalla, jolloin tässä +kerrotut seikat tapahtuivat, tuli pappi sinne vaan pari kertaa +vuodessa, ja paitsi Lappalaisia asui siellä silloin vaan norjalainen +nimismies ja kauppias. Kauppiaan nimi oli Lind. Hän oli vaimoneen +eräänä kesänä saapunut paikkakunnalle meren rannikolta, tuoden mukanaan +kaikenlaisia tavaroita, joilla rupesi harjoittamaan kauppaa +Lappalaisten kesken. + +Muuten ei kukaan tiennyt sen enempää kauppiaasta ja hänen vaimostaan. +He olivat molemmat nuoria ja tullessaan ilman perillisittä, mutta +vuoden kuluttua lisääntyi perhe pienellä tyttärellä, ja odottamatta, +kunnes seudulle saapuisi pappi, joka lapsen olisi kastanut, päättivät +he lähteä lapsen kanssa Koutokeinoon, toiseen samankaltaiseen kylään +keskellä sydänmaata, jossa myös oli kirkko ja jossa silloin asui pappi +vuoden umpeensa. Molempien kylien väliä on noin 15 penikuormaa. Kesällä +täytyy kulkea jalkaisin, vaan talvella voi käyttää poroa ja saattaa +silloin kulkea matkan kahdessa päivässä. + +Monta vuotta sitten seisoi kauppias Lindin talon edustalla Karasjoella +5 poroa, valjastettuna kukin pulkkansa eteen. + +Kauppiaan renki Lars, eli kuten Lappalaiset sanovat, Lassi, sovitteli +paraillaan yhteen rekeen padan, vähän jäätynyttä poronlihaa ja yhtä +toista muuta, josta saattoi huomata että joku aikoi pitemmälle +matkalle. + +Kaikki porot olivat suuria, kauniita eläviä. Yksi poro oli aivan +valkoinen, joka on varsin harvinainen väri, toinen oli kirjava; muilla +oli tavallinen tuhkaharmaa väri, ja kaikilla oli suuret monihaaraiset +sarvet. + +Ne kuuluivat kaikki kauppiaalle ja hän se olikin, joka nyt vaimoneen +joulunaattona aikoi matkustaa Koutokeinoon, saadakseen pienen +neljännesvuotiaan tyttärensä kastetuksi. + +Kauppiaan porot, erittäinkin lumivalkoinen, jolla vaimon tuli ajaa, +olivat varustetut komeilla valjailla, vyö kaulassa ja vyötäisillä, +koristettuna punaisilla ompeluksilla, tupsuilla, hopealangoilla ja +monilla pienillä kulkusilla. Lappalaisten komeuteen kuuluu näet, sekin, +että vaimo tahi rikas tyttö tulee kirkolle ajaen kauniilla, valkoisella +porolla ja puettuna itse valkoiseen turkkiin, joka on koristettu +kaikenlaisilla punaisilla ompeluksilla. Porot olivat luultavasti kauan +seisoneet sidottuina, sillä ne eivät syöneet eteen pantua jäkälää, vaan +olivat hyvin rauhattomia; kaapivat jaloillaan maata, kieputtivat +sarviaan ja nykivät mursunnahkaista hihnaa, joka riimun tapaisesti oli +sidottu päähän. + +Ne olivat nähtävästi hyvin nureissaan vankeudestaan ja tahtoivat +mielellään päästä vapauteen, joten se, jonka tuli ajaa, saattoi olla +varma siitä, että ensimmäinen neljännes matkasta oli menevä huikeassa +vauhdissa. + +Talon arkihuoneessa istui nuori vaimo lapsi sylissään, ja hänen +edessään järjesteli eräs lappalaistyttö erityisiä esineitä "komsaan" +eli lappalaiskätkyeesen, tuommoiseen laitokseen, joka tuhatvuotisen +kokemuksen jälkeen on tehty niin tarkoituksen-mukaiseksi kuin +mahdollista semmoisille retkille, joita näissä seuduin talvella +tehdään, usein ankarassa pakkasessa, lumituiskussa ja teittömissä +erämaissa. + +Semmoinen kätkyt on koverrettu puusta; toisessa päässä on kupukatto, +jonka alla lapsenpää lepää, ja kupukatosta jalkapuoleen käy vahvat +nuorat eli siteet, jotka muodostavat tiheän ristikon lapsen yli. +Siteiden päälle voi taasen levittää vaipan eli jotakin muuta, joten +lapsi voi levätä täydelleen suojattuna ja kumminkin esteettömästi +hengittää ilmaa, kätkyeen toisesta päästä toiseen käy vahva nuora, +jonka avulla sen voi kantaa selässään eli ripustaa puuhun ja panna +heiluvaan liikkeesen. Se voi pudota ja kieriä maassa sekä kestää +kolmenkymmenen asteen kylmyyttä, ilman että lapsi kärsii mitään +vahinkoa. + +Kupukaton eli holvin etukaareen lapsen pään päällä ripustetaan +tavallisesti lasihelmiä, renkaita tahi muuta helisevää, jolla +pienokainen voi leikkiä. Muinoin ripustettiin poikalapsen kätkyeesen +jousi, nuoli ja keihäs pienennetyssä muodossa merkiksi, että hänestä +oli tuleva voimakas metsästäjä. Tyttölapsen kätkyeesen ripustettiin +riekon siivet, jalat ja nokka osoitteeksi, että hänestä oli tuleva yhtä +"siisti, ripeä ja soma" kuin riekkokin oli. + +"Tiedätkö nyt varmaan, Magga, että sammaleet, jotka panit kätkyeesen, +ovat kuivia?" kysyi äiti lappalaistytöltä. + +"Sen tiedän," vastasi tämä, ne ovat niin kuivia, niin kuivia ja +hienoja, ett'ei sen parempia löydy koko Diljetunturilla." + +"Ja pienet porovasikan nahat, onko sinulla ne?" + +"Tässä on neljä poronvasikan nahkaa, tässä on höyhentyyny pään alle ja +tässä on jalkapussi j.n.e." + +"Luulen että Maria nukkuu," lausui äiti; "nyt on paras toimittaa hänet +kätkyeesen." Henkäystään pidättäen hän painoi suudelman lapsen otsalle +ja antoi sen tytölle, joka paremmin ymmärsi asettaa sitä kätkyeesen. +"Saanko minäkin suudella lasta?" kysyi lappalaistyttö. + +"Aivan kernaasti sen saat tehdä, Magga," vastasi äiti, "sinä et suo +Marialle etkä minulle mitään pahaa, mutta älä vaan herätä häntä." + +Kaikella huolella lapsi nyt pantiin kätkyeesen ja äiti rauhoittui +johonkin määrin Koutokeinon matkalle lähtiessään. + +Samassa tuli kauppias huoneesen ilmoittaen, että kaikki oli valmiina +lähtöön. + +Ilma oli kylmä mutta kaunis heidän astuessaan ulos asettuakseen rekiin, +ja rekikeli oli oivallinen, eli toisin sanoin, oli vähän nuorta lunta +kovan hangen päällä. Oli juuri semmoinen keli, jolloin poro juoksee +paraten, kun se juostessaan silloin tällöin saa siepata suun täydeltä +lunta jäähdyttääkseen kieltänsä ja sammuttaakseen janoansa. + +"Onko nyt kukin paikallaan reessä ja ohjakset kädessä?" kysyy +Lappalainen, jonka ajaa edellä ja jota kaikki muut porot sidottuina +peräksyttäisin seuraavat. + +"Nyt heitän irti!" huutaa hän, heittäytyy rekeen, ja äkkinäisellä +tempauksella lähtee "raide" [1] eteenpäin, niin että lumi elukoiden +sorkista tupruaa korkealle ajajien päälle. + +Etunenässä ajaa Lappalainen, sitten kauppias, sen jälkeen hänen +puolisonsa, sitten lappalaistyttö lapsi sylissään ja hänen takanaan +välillinen eli varaporo ilman reettä. Pitemmällä matkalla nimittäin eli +siinä, missä maa on hyvin mäkistä, kuletetaan tavallisesti semmoinen +poro mukana. Sillä jyrkänteitä alas kulkiessa viimeinen poro, jolla ei +ole rekeä kintereillä, pysähtyy ehdottomasti eli pitää vastaan, josta +vauhti hiljenee ja käy turvallisemmaksi edellä ajaville. + +Voipi myös sattua vahinko jollekin porolle ja silloin voi turvata +varaporoon. Onpa niinkin sattunut, että on jouduttu niin etäälle +ihmisasunnosta, jotta eväs on loppunut ja on täytynyt teurastaa +varaporo. + +Muutamia tuntia myöhemmin näemme matkustajien hiljaista vauhtia +kulkevan pitkin lumikenttää, revontulten kaarenmoisesti säihkyessä +ikäänkuin kunniahohteena heidän päänsä päällä. Revontulten hohde on +niin kirkas, että selvään luulee kuulevansa suhisevan ja räiskyvän +äänen samalla, kun ne taivaanrannasta toiseen sinkahuttelevat +terävähuippuisia ja punaisenkeltaisia kieliään. Revontulet ynnä tähtien +valo taivaan sinikannelta vaikuttavat, että on melkein yhtä valoisata +kuin päivällä. + +Porot ovat nyt vähitellen juosseet intonsa uuvuksiin, ja ne irroitetaan +sen vuoksi nuorasta, joten kukin matkustaja ajaa erikseen. Sillä ei +ainoastaan Lappalainen ja lappalaistyttö vaan myös kauppias ja hänen +puolisonsa ovat tottuneita porolla ajamaan. + +Heidän aikomuksensa on saapua yöksi majalle, joka matkustajia varten on +rakennettu tien oheen; tämmöiset majat ovat Ruijassa toisinaan niin +etäällä toisistaan, jotta ei päivässä ennätä yhdestä toiseen. +Toisinaan, kun ei semmoiselle majalle ennätä, täytyy viettää yö +tunturilla. Silloin kaivetaan kuoppa lumeen, asetetaan poronnahka alle, +toinen päälle, kaadetaan viimein reki kumon päällimmäiseksi, ja ellei +pakkanen ja tuisku ole varsin ankara, saattaa siinä maata joksenkin +levollisesti ja nukkua yhtä makeasti kuin huoneessakin. Ajaessaan +Lappalainen huvikseen on toisinaan reessä polvillaan, toisinaan +seisoallaan ja kaikenmoisissa asennoissa. Muilla sitä vastoin on täysi +työ pysytelläkseen reessä. Tyttö, jolla on lapsi sylissään, ajaakin +niin varovaisesti kuin mahdollista, varsinkin kun tie kääntyy alas +rotkoon ja siitä joelle, jonka jäätä tahi rantaa myöten ajetaan pitkän +matkaa. Toisin paikoin on virta niin väkevä ja koskinen, ett'ei se voi +jäätyä. Silloin täytyy kulkea joen rantaäyräitä myöten ja tässä +tarvitaan taitoa pysyäkseen tasapainossa ja istuallaan reessä, joka +poron useinkin vallattomasti ja huimapäisesti hypähdellessä helposti +sattuu kiviin ja kantoihin, tahi luisuu pitkin kaljameita. Kuljettuaan +5-6 tuntia Lappalainen pysähtyy levähtääkseen paikalla, jossa näkyy +olevan jäkälää poroille. Päästyään valjaista porot heti alkavat kaapia +pois lunta etujaloillaan päästäkseen jäkälään käsiksi. Sitten +Lappalainen virittää tulen, panee padan tulelle ja täyttää sen lumella +saadakseen keittämiseen tarpeellisen veden. + +Mutta olihan kauppiaan puolison myös pidettävä huoli siitä, että pikku +Mariakin saisi jotakin ravintoa, ja hän käski sen vuoksi Maggan +nostamaan lapsen kätkyeestä. + +"Otetaanko lapsi kätkyeestä tämmöisessä pakkasessa", huudahti tyttö, +"ei, se ei käy laatuun, paleltuisihan se." + +"Niin, mutta mitä pitää minun tekemän?" kysyi äiti. + +"Sinun pitää tekemän niinkuin lappalaisvaimot tekevät." + +"No, kuinka he sitten tekevät?" + +"Lappalaisvaimo laskeutuu polvilleen lumeen kätkyeen viereen, kumartuu +lapsen yli ja imettää sitä kätkyessä." + +Samaten nytkin tehtiin, ja pari tuntia levättyään lähti matkue taas +liikkeelle ja ajoi eteenpäin. + +Vähän matkan päässä nousee matkaajien edessä ikäänkuin valkoisia +savupilviä joesta. Tässä on siis koski, joka on kierrettävä. +Lappalainen pysähtyy ja sitoessaan porot yhteen hän lausuu: + +"Tässä on meidän meneminen maalle kosken äyräälle, katsokaa nyt +eteenne, mäki on jäinen, ja jos vaan putoaa reestä, saattaa helposti +vieriä koskeen." + +"Magga kulta," huusi äiti, "pidä huolta Mariasta." + +Viimeisen puolen tunnin kuluessa on Lappalainen heittänyt pois +rekitemppunsa; hän on ollut ääneti ja ajanut tavattoman rajusti. + +"Onko siellä jotakin tiellä, Lassi!" kysyi kauppias. + +"Ei ole," vastasi Lappalainen omalla kielellään, jota kauppias myös +taisi, "vaan etkö ole huomannut, että tässä on tuoreita suden jälkiä? +Parasta lienee, ett'et hiisku vaimollesi mitään, jott'ei hän +säikähtyisi. Ehkä saavumme majalle tapaamatta susia tahi ilman että ne +saavat meistä vihiä. Ei ole enään kuin puoli penikuormaa jälellä ja ole +huoleti --" vaan ennenkuin hän ennätti jatkaa, hyppäsi hänen poronsa +äkkiä ja niin rajusti syrjään, että hän milt'ei oli pudota reestä. + +Susiparvi tuli juosten heitä vastaan ja valkoinen vaahto valui niiden +veripunaisesta kidasta. + +Porot karkasivat eteenpäin huimaa vauhtia. Ei mikään käsi pystynyt +heitä hillitsemään. Jokaisella oli kyllin tekemistä pysytelläkseen +reessä ja suojellakseen itseään täräyksistä ja kaatumasta. + +"Magga, Magga, pidä huolta lapsesta, pidä huolta Mariasta!" kuului +äidin ääni. + +Kukkulata kohti lensivät porot, vaan hädässään kompastuivat kantoihin, +jotta nuora, jolla ne olivat yhdistetyt, katkesi. Huimassa vauhdissa ne +sitten kiitivät kukin eri haaralle, ja lunta tuprusi niin vasten +silmiä, jotta oli mahdoton nähdä eteensä. Vielä rajummin ne lensivät +eteenpäin päästyään kukkulalle ja nähdessään susilauman takanaan. +Viimeisessä törmänteessä tyttö kellahti semmoista vauhtia erästä kantoa +vastaan, jotta sekä hän että lapsi sinkosivat reestä. Poro veti yhä +perässään tyttöä, joka oli sitonut ohjaksen käsiranteesensa, vaan lapsi +kätkyessään vieri aina vaan alemmas. Toisinaan oli kätkyt +pysähtymäisillään johonkin kuiluun, vaan luisui taas alaspäin, kiihtyi +vauhdissaan ja pysähtyi lopullisesti eräälle jäälohkareelle, joka +hiljalleen kulki virran mukana pitkin rantaa. + +Sillä välin porot yhä kiitivät pitkin tasankoa, ja tyttö oli +puolipyörryksissä viruessaan susien takaa ajamana toisesta kädestään +ohjaksissa. Vihdoin hän sai kätensä irroitetuksi ja poro kiiti nyt +eteenpäin tyhjällä reellä, katkaisi pian vetonuoransa ja lensi sitten +vielä tulisemmasti eteenpäin sudet kantapäillään. + +Tämä seikka oli toisien pelastus, sillä sudet ahdistivat nyt irtonaista +poroa, ja arvattavasti saavuttivat sen piankin ahmien suuhunsa sen +lämmintä verta. + +Vasta usean virstan päässä Lappalainen sai poronsa suurella vaivalla +pysähtymään. Kauppias puolisoneen ei myöskään ollut kaukana ja vaara +oli hetkeksi ohitse, mutta missä oli tyttö ja lapsi? + +Ilta oli jo käynyt sekä pimeäksi että pilviseksi, joten ei voinut nähdä +kauas eteensä. He odottivat sen vuoksi hetkisen voidakseen nähdä eli +kuulla tytön tulevan. "Me emme ole kaukana majasta," lausui +Lappalainen, "meidän täytyy ensin ajaa sinne. Minä palaan sitten +takasin, jos vaan saan poron kulkemaan sinnepäin uudelleen." + +"Minä seuraan sinua Lassi," lausui äiti. + +"Siitä ei ole apua," vastasi Lappalainen, "sinä et saa poroasi +palaamaan sinne, kentiesi en minäkään poroani." + +"Mutta lapsi, lapsi", vaikeroi äiti itkien. + +"Ehkäpä Magga on saapunut majalle ennen meitä," lausui Lappalainen +herättääkseen äidissä vähän toivoa ja saadakseen hänet ajamaan +eteenpäin, vaikka itse tuskin rohkeni uskoa tätä. Kuljettuaan sen +verran, että saattoivat nähdä majan, ja kun ei tyttöä vieläkään +kuulunut, kääntyi Lappalainen takaisin, mutta kauppias ja hänen +puolisonsa kulkivat majaa kohden. + +Puolen tuntia ponnisteltuaan poron kanssa saadakseen sitä kulkemaan +takaisin, Lappalainen vihdoin saapui sille paikalle, jossa susilauman +olivat kohdanneet. Hän alkoi huutaa ja meluta, jotta tyttö hänet +huomaisi. Vihdoin kuului vastaus alhaaltapäin virran rannalta, ja +täällä hän tapasi tytön, joka kaalasi lumessa itkien ja valittaen lasta +turhaan etsiessään. + +Tyttö kertoi nyt mitä hänelle oli tapahtunut ja molemmat etsivät vielä +lasta, vaan turhaan. Lopullisesti he eivät voineet luulla muuta kuin +että lapsi oli joko vierinyt virtaan ja siten kadonnut jäljettömiin +tahi joutunut susien saaliiksi. + +Nyt ei ollut muuta neuvoa, kuin palata onnettomien vanhempien luo, +jotka kuoleman tuskassa odottivat heitä majassa. + +Vihdoin kuului ulkoa kulkusten kilinä ja äiti syöksi ulos huutaen: + +"Lapseni, lapseni, missä on lapseni?" + +"Emme ole voineet vielä sitä löytää," puhui Lappalainen, kun tyttö +hämmästyksissään ei saanut sanaa suustaan, "meidän täytyy odottaa +kunnes päivä vähän valkenee." + +"Hyvä Jumala, hyvä Jumala," huokasi poloinen äiti vaipuen touotonna +miehensä syliin. + +Tyttö ja Lappalainen kertoivat nyt miten asian laita oli ja että olisi +turhaa lähteä matkalle uudestaan, ennenkuin muutaman tunnin kuluttua, +vaan kun äiti jälleen tointui tahtoi hän itse lähteä lastansa etsimään. + +"Meidän täytyy odottaa päivän tuloa," vakuutti Lappalainen, "sitten +lähdemme kaikki kolme." + +Pitkä oli tämä yö onnettomille, pitkät, surulliset olivat hetket itkun +ja valitushuutojen kestäessä. "Maria, pieni Maria, ainoa lapseni susien +saaliina! Herra Jumala, sinä rankaiset minua kovin vihassasi!" valitti +äiti. + +"Koeta vähän levähtää voimistuaksesi, kun uudestaan lähdemme etsimään," +lohdutti mies. + +"Levähtää, levähtää, en saata, lähtekäämme heti." + +"Se ei käy laatuun ennenkuin aamulla, me emme näe mitään," vakuutti +mies; "jättäkäämme asia Jumalan huostaan. Hänen laupias kätensä +suojelee lapsemme. Tiedäthän, ett'ei se voi paleltua kätkyessä." + +"Mutta sudet, sudet! Jumalan nimessä lähtekäämme heti takaisin," +valitti äiti. + +"Susilla on kyllin tekemistä hätyttäessään Maggan poroa," lohdutti +mies. + +"Ja virta ja koski. Jumalani, Jumalani, en saata olla täällä, meidän +täytyy lähteä, rakas ystäväiseni, lähtekäämme! Seuraa minua, Lassi!" + +Lassi vakuutti porojen olevan niin säikäyksissään, että pimeässä oli +mahdoton saada niitä sinne palaamaan, ja täten rouva saatiin vähän +levähtämään, vaan juuri kun uni ja väsymys oli käskemäisillään +tapauksen unhotuksen huntuun, heräsi hän taas äkkiä, ja suru ja +kauhistus ahdisti kuin lyijytaakka hänen sydäntänsä. + +"Pian lähdemme matkalle," sanoi Lappalainen, "neljännes tunnin kuluttua +on niin valoisata, että saatamme kulkea." + +Tyttö jäi odottamaan; Lappalainen, kauppias ja hänen vaimonsa läksivät +matkalle ja saapuivat päivän koittaessa sille paikalle, jossa porot +olivat säikähtyneet. Sekin paikka löydettiin, jossa tyttö oli pudonnut +reestä, ja pian keksi Lappalainen kapean juovan lumessa jota myöten +kätkyt oli luisunut alas virtaan päin. + +Kaikki kolme seurasivat nyt tuota juovaa eikä kauan viipynyt ennenkuin +kätkytkin tuli näkyviin virran rannalla. Ilohuudolla äiti juoksi +rannalle ja heittäytyi kätkyeen päälle, vaan huoaten ja valittaen hän +vaipui riutuneena maahan. + +Kätkyt oli tyhjä, nuorat irti revityt ja lähemmin tarkasteltaessa +huomattiin veripilkkuja lumessa ja ylen ympäri suden jälkiä. + +Nyt ei ollut enää epäilemistäkään, ei voinut muuta luulla, kuin että +lapsi oli joutunut petojen saaliiksi. Tyhjän kätkyeen kanssa vanhemmat +palasivat majalle. Heillä ei nyt ollut mitään tekemistä Koutokeinossa; +seuraavana päivänä he palasivat Karasjoelle, sairaina sekä sielun että +ruumiin puolesta. + +Mutta yksi seikka jäi heiltä huomaamatta, nimittäin että sillä +paikalla, jossa kätkyt makasi, näkyi suksien jälet, jotka näyttivät +vievän ylöspäin pitkin rantaa. + + + + +II. + +Jaampa sutta hiihtämässä. + + +Monta vuotta sitten oli Aslak Laagje Ruijan varakkain +tunturi-Lappalainen. + +Hänellä oli 3-4000 suuruinen porolauma, ja tämän hoitamiseen tarvitsi +hän sekä palvelijoita että palvelijattaria, puhumattakaan suuresta +koirajoukosta. + +Kaksi hänen renkiänsä olivat nimeltä Jaampa ja Jouna ja näistä +kannattaa kenties kuulla vähän lähemmin, etenkin ensimainitusta. + +Jaampa oli puhdasta lappalaista rotua ja puhdas lappalainen hän oli +näöltäänkin. Hänen suunsa oli jotenkin suuri, nenänsä pieni ja hiukan +litteä, silmät pienet ja sikkaraiset, poskipielet ulkonevat, tukka +musta ja vanukkeinen ja koko naama ryppyinen ja kurttuinen, ikäänkuin +vanhan koivun kylki. Sen lisäksi hän oli kokonaan ruskettunut +kuumuudesta ja kylmyydestä, savusta ja sateesta, tuulesta, rakeista ja +lumesta. Hän ei ollut miellyttävän näköinen, ei edes lappalaistyttöjen +silmissä, ja hänellä oli ollut niin huono naimaonni, ett'ei hän vielä 40 +vuoden ijällä ollut saanut itselleen vaimoa. Jaampa ei ollut mikään +hurskas mies, ja ikävä kyllä, häntä ei voitu sanoa jumaliseksi edes +kristillisessä merkityksessä. Päin vastoin pahoin pelkään, että täytyy +sanoa häntä pakanaksi Tosin hän oli sekä kastettu että ripille +päästetty, mutta hänen kasvatuksensa kristinopissa oli tapahtunut +siihen aikaan viime vuosisadalla, jolloin Lappalaislasten tuli oppia +norjankielellä. + +Jaampa oli siis kyllä sen verran oppinut norjankielistä katkismusta +ulkoa, että töin tuskin pääsi ripille mutta luultavasti ei hänkään, +niinkuin siltä ajalta luemme, "ymmärtänyt vähäistäkään siitä, mitä oli +kuullut, lukenut ja laulanut," ja sittemmin oli hän heittänyt kirjansa +ja niiden mukana kristinoppiansakin nurkkaan. + +Laagjen emäntä, joka oli hurskas vaimo ja joka taisi useampia rukouksia +sekä lapin- että suomen- ja norjankielellä, oli usein sanonut hänelle: + +"Jaampa, Jaampa, kuinka sinulle käy tuomiopäivänä, sinä kuin et +milloinkaan rukoile, et aamuin etkä illoin?" + +"En minä osaa daroa (norjankieltä)." vastasi Jaampa silloin, "kuinka +minä voisin rukoilla Norjalaisten Jumalaa, eihän se ymmärrä +lapinkieltä." + +Tähän ei Laagjen emäntä tiennyt mitään vastata, sillä hänkin oli +kuullut pispan, (M. F. Bang'in) niin uskottomalta kuin se kuuluukin, +vakuuttaneen, "ettei Jumala tahtonut kuulla lappalaisia, vaan +ainoastaan norjalaisia rukouksia." + +Piispan tarkoitus oli varmaankin saada heitä sitä ahkerammin oppimaan +norjankieltä. Mutta Jaampa ei tahtonut oppia norjankieltä, tahi ei +voinut, jos olisi tahtonutkin; sillä kuka olisi hänelle sitä opettanut? + +Mitäpä hän siis teki? Hän turvausi salaisesti jälleen noihin vanhoihin +lappalaisiin jumaliinsa, jotka eivät vielä olleet varsin unhotukseen +joutuneet, ja joiden kuvia vieläkin löytyi siellä täällä tuntureilla. +Nämät, niin arveli hän, olivat ainakin yhtä viisaat kielitieteessä kuin +hänkin, ne kai ymmärsivät sekä lapin- että suomenkieltä, joita +kumpaakin hän taisi yhtä hyvin. Hänkin rukoili siis omalla tavallaan, +vaan koska, missä ja mitä hän rukoili, sen tietää yksin taivaan Herra. + +Jaampalla oli hillitsemätön ja tulinen luonto. Paha hän oikeastaan ei +ollut. Hän oli nimittäin mieltynyt pikkulapsiin ja oli varojensa mukaan +hyvä semmoisille, jotka olivat vielä köyhempiä kuin hän itse. Mutta jos +häntä ärsytettiin tahi suututettiin, silloin ei hän ollut petoa +parempi, silloin ei hän välittänyt mistään, ei peljännyt minkäänlaista +ylivoimaa eikä antanut arvoa ylenluonnollisille eikä inhimillisille +esineille. + +Miksi siis Laagje piti tätä miestä palveluksessaan? + +Siitä syystä, että Jaampallakin oli avunsa ja hyvät puolensa. Ollakseen +Lappalainen hän oli tavallista suurempi, vaan siitä huolimatta notkea +kuin kissa ja tavattoman kestävä käynnissä ja juoksussa, etenkin oli +hän mestari hiihtämisessä. Harvat olivat niin vikkelät kuin hän +porolauman paimentamisessa, poron kesyttämisessä ja tapossa, koirien +opettamisessa ja ennen kaikkia suden hiihtämisessä. Moni hukka oli +saanut surmansa Jaampan veitsestä. Ollen itsekin puoleksi susi oli hän +tämän verivihollinen. Hänestä pidettiin sen vuoksi paljon, Jaampa ja +hänen isäntänsä, tuo hiljainen Laagje, olivat hyvässä sovussa ja +Jaampalla oli hyvä palkka. Joka syksynä sai hän kolme nuorta emäporoa +ja luonnollisesti myöskin ne vasikat, jotka näistä syntyivät. Tällä +tavoin oli hän, samoin kuin moni muukin tunturi-Lappalaisen palvelija +koonnut itselleen pienen porolauman, jossa oli jo satakunta eläintä. + +Näiden korviin oli hän tietysti leikannut oman merkkinsä, eroitukseksi +isännän ja muiden poroista. + +Jaampa ryyppäsi, missä vaan tapasi viinaa, ja niin kauan paljon, kunnes +kellistyi paikalleen, mihin sattui sisälle huoneesen tahi ulos kedolle +lumeen ja pakkaseen. Niinpä toisinaan voi sattua, että kun ukko heräsi +pohmelostaan, oli hänen pitkä, vanukkeinen tukkansa jäätynyt niin +lujasti kiini lumeen tahi jäähän, että hänen täytyi käyttää puukkoansa +irti päästäkseen. + +Jouna oli aivan erilainen kuin Jaampa. Hän oli vaalea-verinen ja +näöltään jokseenkin miellyttävä. Sen ohessa hän oli nöyrä ja +hyvänsävyisä olento, kujeili, vehkeili ja laski leikkiä lakkaamatta; +hän oli lapsi mieleltään ja ajatuksiltaan, niinkuin moni muukin +Lappalainen. Hänelläkin oli hyvät puolensa. Hän oli erittäin kätevä +tekemään rekiä, suksia, lusikoita ynnä muita tarvekaluja poron +sarvista, taitava hän oli kalastamaan ja riekkoja pyytämään, auttoi +naisväkeä porojen lypsämisessä j.n.e. Ylipäänsä voimme sanoa, että +Jaampa oli Esau ja Jouna oli Jaakob. + +Jaampa ja Jouna asuivat teltissä yhdessä, mutta palvelijattaret asuivat +tavan mukaan isännän ja perheen pääteltissä. + +Laagje oli sinä talvena, jolloin yllämainittu tapahtui, pystyttänyt +telttinsä Akanastunturille, muutamia penikuormia Karasjoelta, ja hänen +lukuisa porolaumansa kuleksi ympäristöllä. + +Sudet olivat olleet hyvin kiusallisia jo alkutalvesta, ja palvelijoiden +täytyi kaksittain lakkaamatta olla ulkona yöt päivät vartioimassa, +mutta kuitenkin olivat pedot saaneet useampia poroja surmatuksi. Monta +susilaumaa oli nähty, joten oli peljättävä, että tämä rasitus talven +pitkään kävisi vielä kovemmaksi. Myös oli huomattu, että susien +joukossa oli ollut muudan, joka oli tavattoman suuri ja väriltään +toisenlainen, kuin tavalliset norjalaiset sudet. Arveltiin sitä +venäläissudeksi, joka oli tullut tänne Siperiasta. + +Jaampa oli alati nureissaan, sillä tämä peto oli repinyt yhden hänen +parahimmista ajoporoistaan, vaikka sillä olisi ollut vara valita +satojen joukosta muitakin. Hän olikin eräänä päivänä ollut sitä +hiihtämässä, vaan hänen täytyi heittää ajo sikseen, sillä lumi ei ollut +tarpeeksi syvä ja susi niin muodoin pääsi helposti pakoon. + +Jaampa huokaili ja rukoili, arvattavasti ei kuitenkaan taivaallista +isäämme, että pian tulisi hyvä lumisade, jotta hän sopivammin saattaisi +koettaa kilpajuoksua tuon rosvosuden kanssa. + +Jopa vihdoinkin eräänä päivänä taivas alkoi synkistyä, ja mitä enemmän +taivas synkistyi, sitä enemmän Jaampan naama kirkastui. Hän pani uuden +latingin lyhyeesen rihlapyssyynsä, valitsi itselleen pisimmät ja +leveimmät sukset ja voiteli ne poronrasvalla. Tulipa sitten lumisade. +Hiljaa ja äänetönnä, suurina höytyvinä sinkoili lumi alas tummalta +taivaalta ja peitti kyynärän korkeudelta laaksot ja kukkulat, joilta se +tavallisesti tupruaa pois, jonka vuoksi susikin, kun sitä ahdistetaan, +melkein aina pyrkii ylöspäin, jossa se helpommin pääsee karkuun. + +Jaampan kasvot loistivat mielihyvästä ja hän otti toimittaakseen +ylimääräisiä yövahteja siinä toivossa, että sudet saapuisivat. Vaan +useampia öitä kului ilman että huomattiin susien jälkiäkään, joten jo +tultiin melkein siihen luuloon että ne olivat siirtyneet toisille +seuduille. + +Jaampa oli tästä sekä hyvillään että pahoillaan. Olihan se hyvä, että +ne pysyivät poikessa, vaan hän olisi toki ensin tahtonut koettaa oikeen +vakavata kilpajuoksua tuon suuren suden kanssa, jonka he olivat +nähneet. + +Sillä välin ryhtyi hän taas jokapäiväisiin askareihinsa, ja eräänä +päivänä oli hän poroa kesyttämässä pienen lammin jäällä lähellä +telttiä. Nuori oppilas oli joku aika sitten saanut tutustua Jaampan +kasvatusopin ensimmäiseen pykälään. Se kävi siten, että hän pitkästä +nuorasta sitoi poron keskinkertaiseen, hoikkaan ja notkeaan koivuun ja +antoi sen räpistellä siinä. Koivu taipui aina, kun poro hypähti, +tempasi ja tepasteli irti päästäkseen. Mutta vähitellen kävi tässä +porolle, niinkuin lohelle siimassa, joka on tottuneen kalastajan +kädessä. Sen täytyi vihdoin masentua, rauhoittua ja tottua riimuun ja +ohjakseen. Sitten vei Jaampa sen mukanaan alas jäälle ja valjasti reen +vetonuoran päähän. Alussa arka ja kesytön eläin hirveästi pelkää rekeä +eli tuota esinettä, jonka se näkee tulevan perässään. Se luulee sitä +varmaankin sudeksi eli muuksi pedoksi, joka sitä ajaa takaa, ja vasta +vähitellen, kun se rupeaa kadottamaan pelkonsa, lyhennetään vetonuora. +Jaampa ja poro piehtaroivat jäällä. Toisinaan oli poro voiton puolella, +kaasi Jaampan nurin niskoin ja raahasi häntä perässään pitkän matkaa. +Mutta eihän tuossa pehmeässä lumessa ollut vaaraa kuperkeikoista ja +kaatumisista, ja Jaampa oli sitkeäluontoinen, kunnes porokin vähitellen +tottui rauhallisesti vetämään tyhjää rekeä. Sittemmin pantiin rekeen +hiukan kuormaa ja poro pantiin riviin kahden kesyn poron väliin, ja +tässä sen vastustelematta täytyi seurata toisia. + +Laagje istui kodassaan hoitaen lihapataa, joka kiehui päivälliseksi; +Lappalaisten perheessä nimittäin valmistaa mies ruuan, ja vaimon +pääasiallisena toimena on vaatteiden ja jalkineiden ompeleminen, +nahkojen valmistaminen, lasten hoitaminen j.n.e. + +Jouna valmisteli paraikaa pulkkaa eli ahkiota. Kaikkialla näytti +rauhalliselta, kun äkkiä joku näkyy suksilla laskevan alas jyrkkää +rinnettä järven takana, huutaen jotakin, jota ensi alussa ei saattanut +eroittaa. Se ei ollut kukaan muu kuin yksi nuorista palvelustytöistä, +joiden sinä päivänä tuli vartioida poroja. Jaampa keskeytti opetuksensa +ja kuunteli. Silloin kuuli hän selvään huudon: "Gumpe lae botsuin!" susi +on porojen kimpussa. Ja jos joku huuto on omansa herättämään +Lappalaisen kuolleista, horroksista, pohmelosta ja unesta, niin on se +tämä. Niin, pelkäänpä että tunturi-Lappalainen, jos hän vaikka sattuisi +olemaan polvillaan alttarin edessä ja olisi ottamaisillaan papin +kädestä Ehtoollista, kuitenkin juoksisi tiehensä, jos joku tulisi +kirkkoon ja äkkiä parkaisisi hänelle korvaan: "Gumpe lae botsuin." + +Jaampa heitti silmän räpäyksessä poron omaan huostaansa ja juoksi kotia +kohden. Hänkin huusi: "Jouna, Laagje, gumpe lae botsuin!" Tuskin oli +Jaampan huuto kuulunut, kun jo Jouna heitti veitsensä ja Laagje +kauhansa ja kaikki naiset sekä koirat syöksivät ulos. Kaikki nyt +olivat vireillä, ja sillä aikaa kun miehet kiireimmiten saivat sukset +jalkaansa, kertoi tyttö hengästyneenä susilauman äkkiä tulleen +heitä vastaan, ja kun yrittivät niitä vastustaa, oli tuo iso susi +muiden etunenässä tullut heihin päin hampaat irvissä, jotta he +kauhistuksissaan olivat peräytyneet hosuen suksisauvoillaan. Sitten oli +hän hiihtänyt telttiä kohden apua huutamaan, sillä välin kuin toinen +tyttö, niin hyvin kuin taisi, seurasi porolaumaa. + +Jaampa heitti rihlan olallensa ja pisti pari poronkieltä poveensa; hän +ei tiennyt, kuinka kauan tämä sudenajo tuli kestämään, mutta kaikissa +tapauksissa ei hän päättänyt heretä kahteen eli kolmeen vuorokauteen, +sen lupauksen hän teki itselleen. Nyt läksivät kaikki kolme sinne päin, +jonne lauma, tytön kertomuksen mukaan, oli paennut. Eipä kauan +viipynytkään, ennenkuin huomasivat päälauman, joka oli keräytynyt +yhteen ryhmään, vaan perille päästyään saivat kuulla että susien oli +onnistunut hajoittaa päälaumasta satakunta poroa. Nämä olivat paenneet +koillista kohden susien edellä, jotka tapansa mukaan kokivat hajoittaa +näitäkin vielä enemmän toisistaan, voidakseen kaksitellen karata yhden +ainoan poron kimppuun. + +Laagje jäi siihen tytön avuksi poroja kotiin ajamaan. Jaampa ja Jouna +läksivät susia takaa ajamaan. Pian tulivat he jäljille, joten helposti +saattoivat seurata niitä. Noin penikuorman hiihdettyään huomasivat +veripilkkuja lumessa, josta näkivät, että isoin susi tässä jo oli +saanut hampaihinsa poron, ja vähän matkaa siitä he löysivätkin poron +puoleksi raadeltuna, vaan sudet olivat taas pakosalla. Jaampa tarkasti +merkkejä korvissa ja huomasi, että se taaskin oli yksi hänen omista +poroistaan, jonka sudet olivat tappaneet, ja vaikka hän jo ennestään +oli vihoissaan, niin nyt hän vasta oikein vimmastui. + +"Piru vieköön, ellei Jaampa nyt saa sinua kynsiinsä, kirottu +verikoira!" huusi hän ja läksi taas seuraamaan suden jälkiä. + +Puoli penikuormaa siitä näki hän tuon ison suden ja pienemmän sen +seurassa erään järven jäällä, jonka yli ne pyrkivät päästäkseen +vuorille toisella rannalla. + +Nyt alkoi Jaampa takaa ajoa oikeen toden teolla. Nuolen nopeudella +luisui hän rinnettä alas ja rupesi hiihtämään jään poikki. Jouna ei +kauemmin jaksanut häntä seurata, vaan alkoi jäädä jälelle: Jaampa sitä +vastoin kiiti yhä eteenpäin. + +Kun sudet näkivät joutuvansa ahtaalle ja kun juokseminen syvässä +lumessa kävi vaivaloiseksi, rupesivat tapansa mukaan, kun heitä +ajetaan, oksentamaan ollakseen juoksulle vähän keveämmät, ja Jaampa +huomattuaan sen, heitti pois pyssynsä, joka vähän painoi, keventääkseen +hänkin kuormaansa. Hän tiesi Jounan, joka seurasi perässä, ottavan sen +mukaansa. + +Jaampa ei ollut kaukana susista niiden päästessä maalle, vaan ylängöllä +ne taasen pääsivät hänestä etenemään. Päästyään uudestaan niiden +näkyville, oli pienempi susi eronnut suuresta, kenties se aavisti, +ettei ollut hyvä sitä seurata, ja Jaampa seurasikin tietysti tuota +suurta. + +Taas mentiin alespäin, kiihtyvällä vauhdilla lensivät sukset; susi +aikoi taas juosta erään järven poikki, vaan mäessä jäälle laskiessaan +oli Jaampalla kymmenen kertaa kovempi vauhti kuin sudella ja hän läheni +sitä lähenemistään. Vihdoin oli hän sen kintereillä, ja kiitäessään sen +sivutse mäessä hän tavoitti sitä suksisauvallaan lauteihin, joka on +suden arin kohta. Vaan susi olikin vanha kokenut veitikka. Se kääntyi +samassa ja väisti iskun tarttumalla sauvaan hampaillaan, jonka vuoksi +ei koskaan maksakaan vaivaa lyödä sitä päähän. + +Onnettomuudeksi luiskahti Jaampan vasen suksi, kuu hän sutta +läimähytti, pajun oksan alle, ja Jaampa laukesi nurin niskoin, niin +että hän makasi nenällään lumessa. + +Salaman nopeudella syöksi susi hänen hartioihinsa ja repi ja reutoi +hänen poronnahkaista turkkiaan. Kaikeksi onneksi oli se toki paksu, ja +sitä paitsi oli hänellä tämän alla vielä lammasnahkainen turkki, niin +että hän kyllä tunsi hampaiden iskun ja kauvan aikaa jälkeenpäin oli +hänellä vielä mustelmia omassa nahassaan, vaan siitä ei hän suurin +välittänyt. Hän oli niin viisas, että osasi olla hiljaa niin kauan, +kunnes pääsi puukkoonsa käsiksi, kääntyi sitten äkkiä ja iski veitsensä +suden olkapäähän, jolloin se taas läksi pakoon. + +Eipä Jaampakaan kauvan siekaillut, tuokiossa oli hän taas jaloillaan ja +suden jäljissä. Taas mentiin lakean jään poikki ja kilpajuoksu alkoi +uudestaan. + +Kuu nousi, tähdet tuikkivat, revontulet säihkyivät ja tuhannen tuhannet +lumikiteet välkähtelivät ja kimaltelivat. Yö oli valoisa, vaan ei +ainoatakaan elävää olentoa kuulunut eikä näkynyt. Kaikki oli hiljaista +ja äänetöntä näillä äärettömän lakeilla tunturimailla. + +Ainoastaan nämä kaksi, Jaampa ja susi, läähättivät ja juoksivat +katselijoitta ja todistajoitta, pysähtymättä tai huokaamatta, ei +tavallista kilpajuoksua, vaan kilpailua elämästä ja kuolemasta. + +Kun susi taas pääsi maalle, rupesi se jo väsymään, kenties haava ja +veren vuodatuskin olivat sen uuvuttaneet, sillä se ei enää juossut +vuorelle päin, vaan läksi kulkemaan pitkin järven rantaa. + +Jaampa iloitsi nähdessään verta sen jäljissä ja kokosi viimeiset +voimansa sitä saavuttaakseen, mutta hiki vuoti hänestä vielä kovemmin, +kuin veri sudesta, ja hänen oli niin kuuma, että hän oikein höyrysi. +Silloin kiersi hän yltään tuon raskaan poronnahkaisen turkkinsa, +viskasi sen lumelle ja riensi nyt eteenpäin lyhyessä alusturkissa. Ilma +oli myös tullut kylmemmäksi ja lumen pinta oli käynyt hienoon jäähän. +Se teki, että suksi luisui kuin olisi se ollut lasista, vaan samalla +jääriite leikkasi suden jalkoja. Vihdoin heitti Jaampa pois +lakkinsakin, sekin kävi hänelle liian raskaaksi. Paljain päin ja +hajalla hapsin riensi hän ennättääkseen järven päähän yhtä haavaa suden +kanssa. Täällä oli kapea rotko, ja kun susi yritti paeta sen kautta, +sai se siinä surmansa. Jaampa hiihti ylempänä rinteellä, kun susi oli +alempana, ja juuri kun sen hampaat irvissä piti juosta Jaampan sivutse, +sai se niin hyvin tähdätyn iskun Jaampan sauvasta selkäänsä, että se +takapuolestaan vaipui lumeen ja jäi rampana siihen istumaan, voimatta +paikaltaan hievahtaa. + +Jaampa oli voittaja. Hän hengitti muutaman kerran syvään, ja nojaten +suksisauvaansa katseli hän voitettua vihollistaan. Säälistä ei tässä +ollut puhumistakaan. Päin vastoin, ilkullisella voiton riemulla siitä, +että oli katkaissut verivihollisensa selkärangan, puhkesi hänen vihansa +kaikellaisiin haukkumasanoihin ja hän lausui: "Jopa vihdoinkin saavutin +sinut, ilkeä peto! sinä, joka olet hiipinyt ympäri yöllä, vaan päivällä +olet ollut pelkuri muita, paitsi lapsia kohtaan! Siinä nyt istut +rampaselkäisenä ja hampaat irvissä, sinä paholainen. Luuletko minun +sinua säälivän. Mitä vielä, hyi sinua, joka purit minua selkään! Vaan +nyt et tarvitse odottaa kauemmin, eikä kirottu kielesi ole enää poron +verta nuoleva. Nyt sen sijaan minun veitseni saa maistaa sydänvertasi. +Se kelpasi sinulle, sinä rosvon sikiö, joka kuukausi sitten varastit +parhaan poroni! Niin, se olit sinä, siitä ei ole apua, että noin +mulkoilet silmilläsi, sinäpä se olit, sanon minä, taikka isäsi, taikka +äitisi, taikka veljesi, taikka sisaresi, taikka joku muu tuota kirottua +sukuasi. Nyt sinun pitää kuoleman, kuuletko konna, lurjus, verikoira! +Tuossa -- tuossa saat veitsen," ja kuni salaman leimaus syöksee veitsi +suden sydämeen. Kuoliaana susi kaatuu selälleen. + +Jaampa nylki suden, heitti nahan turkin kauluksen tavoin hartioilleen +ja läksi paluu matkalle. Puolen penikuormaa kulettuaan kohtasi hän +Jounan, joka toi hänen pyssynsä, turkkinsa ja lakkinsa. + +He läksivät kulkemaan oikotietä, ja puolen päivän tienoissa +he saapuivat kotiin. Jaampa ei ryhtynyt laveammin kertomaan +retkestään, vaan hänen suunsa työskenteli sitä ahkerammin lihapadan +tyhjentämisessä, joka juuri oli otettu tulelta. Se hänen kumminkin +täytyi kertoa, että susi oli repinyt hänen turkkinsa, kun yksi +tytöistä ryhtyi sitä korjaamaan. Jouna sitä vastoin söi ja puhua +jupakoitsi kilvan, ja häneltä nyt tarkemmin saatiin kuulla retken +erityistapaukset. + + + + +III. + +Lapsi ja Lappalainen. + + +Muutamia päiviä susijahdin jälkeen päätettiin, että Laagjen ja Jaampan +tulisi lähteä kumpikin eri suunnalle etsimään kadonneita poroja. +Semmoisia retkiä kylästä kylään tehdään usein ja niitä pidetään osaksi +melkein huviretkinä, etenkin jos asianomainen on palvelija eikä itse +vahingon kärsinyt, samalla tapaa kuin rengit etelämmässä varsin +mielellään lähtevät vuoristoon hevosia etsimään, jolloin saavat +tilaisuutta käydäkseen majasta majaan vuoristossa. Semmoinen retki +antaa Lappalaiselle aihetta käydä tapaamassa sukulaisia ja tuttavia eli +vieraita, tiedustamaan eli kertomaan uutisia, tahi juttelemaan tuosta +loppumattomasta aineesta, jota poro, poron hoito, poron taudit y.m. +tarjovat paimentolaiselle. + +Pian saapui Laagje erään lähimpänä asuvan tunturi-Lappalaisen luo, joka +oli hänelle vähä sukuakin, ja tiedusteli kadonneita porojaan. Naapuri +kertoi, että eräänä päivänä oli kaukana lumikentällä nähty musta +liikkuva esine. Se läheni lähenemistään ja suureni suurenemistaan, ja +vihdoin huomattiin että se oli porolauma. Helposti saattoi nähdä, että +susi oli ollut liikkeellä jossakussa paikassa ja että eläimet nyt +olivat pakolaisia voitetusta armeijasta. Kun nuo pelonalaiset eläimet +olivat huomanneet vieraan lauman, juoksivat ne sitä kohden ja kaatuivat +uupuneina tiheimpään parveen. Jos semmoisissa tapauksissa pakeneva +eläin saapuu ystäviin tahi sukulaisiin, on se pelastettu. Merkeistä +kuvissa tunnetaan sen isäntä, jonka luona susi siis on käynyt +vieraisilla, ja eläintä hoidetaan, kunnes omistaja saapuu. + +Vaan jos se saapuu varkaan käsiin, niinkuin usein sattuu, niin ei tämä +ole sutta hurskaampi. Hän tappaa sen, piilottaa ja syöpi suuhunsa, tahi +panee sen korviin oman merkkinsä ja muuttaa pois semmoiseen paikkaan, +jossa ei häntä helposti keksitä. + +Jaampa läksi porolla ajamaan etelää kohden Koutokeinoon päin, jossa +pahimmat poronvarkaat asuivat. Hänellä oli oikea indiaanin terävyys ja +kekseliäisyys tekemään kaikellaisia huomioita ja johtopäätöksiä, +samalla kun hän jutteli asianomaisen kanssa aivan toisista asioista, +kuin kadonneesta tahi varastetusta porosta. Nahan väristä ja ulos +viskatuista sorkista tunsi hän paikalla, oliko eläin kuulunut isännän +tai hänen omaan karjaansa. + +Jaampa ei ollut maininnut mitään siitä, kuinka pian hän palaisi kotiin, +Laagje sitävastoin, joka kulki hiihtämällä, oli luvannut olevansa +kotona ennen joulua. Hän kääntyi siis kotimatkalle, löydettyään osan +poroistaan ja tehtyään sukulaistensa kanssa semmoisen sopimuksen, että +he tuonnemmaksi pitäisivät niitä huostassaan. + +Siten tapahtui, että hän hämärässä joulunaattona sattui kulkemaan +pitkin samaa virtaa, jossa tuo kauhea onnettomuus oli kohdannut +kauppiaan lasta ja sen vanhempia. + +Laagjen tarkoitus oli saapua kotiin iltapuolella viettääkseen +jouluiltaa yhdessä perheväkensä seurassa. Kulkiessaan näki hän monessa +kohden rannalla suden jälkiä, vaan hän ei osannut aavistaakaan petojen +olevan niin lähellä, ennenkuin hänen koiransa, "Tshjabo", joka juoksi +edellä, yht'äkkiä päästi hätähuudon, sillä kaksi sutta oli hyökännyt +koiran kimppuun ja tuokiossa repivät sen palasiksi. Sudet pötkivät +pakoon saaliinensa, ja kun Laagje ehti paikalle, ei ollut koirasta +muuta jäljellä kuin muutamia veri pilkkuja lumessa. + +Tässä näin seisoessaan, luuli hän kuulevansa ikäänkuin heikkoa lapsen +itkua virrasta päin vähän kauempana. Eihän se vaan liene "apparashj" +eli "hylkylapsi", ajatteli Laagje itsekseen. "Jumala tiesi, kuka lienee +salaisuudessa synnyttänyt lapsen, joka nyt rukoilee kristillistä +kastetta!" + +Lappalaisilla on nimittäin yleinen taika-usko, että kun joku poloinen +tyttö, kenties lemmittynsä uskottomuudesta, joka ensin on luvannut +naida hänet, epätoivossaan menee ja "synnyttää erämaassa", kuten +lapinkielellä mainitaan, niin lapsi elää, tehtiinpä hänelle mitä +tahansa, itkee ja huutaa ohitse kulkeville, vieläpä mainitsee +onnettoman äitinsä nimen, jos joku sitä kysyy. Tämä taikausko, joka +lienee pahan omantunnon synnyttämä, pidättää ehkä monenkin onnettoman +naisen rikoksesta, jota on paljon helpompi tehdä ja salata näissä +autioissa ja asumattomissa seuduissa, kuin enemmän asutuissa seuduissa. +Kansan taru kertoo, että lapsi ei herkeä itkemästä ja huutamasta: äiti, +äiti! ennenkuin se on nimittänyt murhaajansa ja sille sitten on +huudettu joku kristitty nimi ristimänimeksi. + +Senpä vuoksi kerrotaan myös, että on löydetty lapsia, joilta kieli on +ollut poikki leikattuna. Onneton äiti on silloin tehnyt tämän hirmutyön +siinä uskossa, ett'ei lapsi silloin voisi huutaa hänen nimeään, ja hän +itse siis välttäisi kaikki epäluulot. + +Kulkiessaan ylöspäin virtaa myöten näki Laagje jotakin tummaa eräällä +jääkappaleella, vähän matkaa rannasta, ja hänestä tuntui, niin +uskomattomalta kuin näyttikin, ikäänkuin ääni olisi tullut sieltä. "Tuo +onneton on heittänyt lapsen virtaan", ajatteli hän itsekseen ja +joudutti kulkuaan päästäkseen pois tältä synkältä seudulta, +vakuutettuna siitä, että tässä oli rikos tehty ja että huutaja oli +tuommoinen hylkylapsi. + +Mutta taasen kuului tuo heikko ääni niin selvään ja surkeasti +valittaen, että tuska ja sääliväisyys tunki hänen sydämeensä; hän tunsi +itsensäkin niin onnettomaksi, sillä hänellä ei ollut lapsia. Hän oli +tosin ottanut sisarensa nuorimman lapsen, nelivuotisen pojan nimeltä +Mellet, ottopojakseen, vaan eihän se kuitenkaan ollut hänen lapsensa. + +Hän pysähtyi siis jälleen, katseli taakseen ja kuunteli. + +"Laupiaan Jumalan nimessä", huudahti hän, "eihän se toki liene mikään +elävä lapsi?" + +Paikalla riensi hän takaisin, heitti suopunkinsa jääkappaleelle ja veti +sen luokseen. Hämmästyneenä tarttui hän kätkyeesen, tempasi nahat irti, +ja mitä näki hän? Mitä ihanimmat lapsen kasvot kyynelten vallassa; tuo +pieni olento ojensi heikot kylmästä siniset kätösensä häntä kohden. + +Laagje oli tästä odottamattomasta näystä melkein kadottaa järkensä. + +Se ei ollut mikään hylkylapsi, se oli todellisesti elävä pienokainen, +joka lepäsi kätkyeessä. Laagjen ensimmäisenä ajatuksena oli: "mitä +Herran nimessä hänen nyt piti tekemän pelastaakseen tuon lapsiraukan +hengen". + +Ensin rupesi hän huutamaan ja huhuilemaan kuullakseen, eikö siellä +olisi ihmisiä läheisyydessä. Vaan vastausta ei kuulunut synkässä +aamu-yössä. Silloin hän sieppasi kätkyeen syliinsä ja läksi hiihtämään. +Mutta ei sekään tahtonut käydä päinsä, se rupesi käymään tukalaksi ja +vaivaloiseksi hiihtäessä. + +Hän laskeusi polvilleen kätkyeen viereen, otti vapisevin käsin lapsen +siitä ja piti sitä sylissään, sivalsi sitten veitsensä ja leikkasi niin +suuren läven turkkiinsa ja alusjakkuunsa, jotta saattoi kätkeä tuon +puolialastoman lapsen poveensa. Siellä oli sen hyvä olla, paljoa +lämpimämpi kuin kätkyeessä, eikä estänyt hänen liikunnoitaan. + +Sitten riensi hän taas eteenpäin, ehtiäkseen kotiin niin pian kuin +mahdollista; sillä lämmintä ja suojaa oli vanhassa povessaan yllin +kyllin, vaan ei ravintoa pikku lapselle, joka kenties jo oli nähnyt +nälkää niin kauan, että se saattoi kuolla, ennenkuin hän pääsisi kotiin +vaimonsa luo ja hankkisi sille poron maitoa ja ydinrasvaa, jolla +Lappalaiset usein ruokkivat lapsiaan. Tämä pelko se kiihdytti hänen +kulkuaan, ikäänkuin näkymättömät henget olisivat olleet hänen +kantapäillään ja tahtoneet ryöstää häneltä lapsen. + +Laagje ei milloinkan ollut niin ponnistanut voimiaan, kuin sinä aamuna. +Vuoret ja laaksot samosi hän eteenpäin vähääkään pysähtymättä. Hänellä +oli vielä penikuorman vaiheilla kotiinsa, vaan pian hän saapui +ylänkömaille, joten matka kävi nopeammin, ja huimaavassa vauhdissa +hiihti hän alaspäin pitkänkaltevia tunturin rinteitä myöten. + +Yht'äkkiä hän pysähtyi. Lapsi oli niin hiljaa, jotta hän jo pelkäsi sen +kuolleen. Varovaisesti hän pisti käden poveensa ja tarttui lapsen +kätöseen. "Jumalan kiitos!" huudahti hän, huomatessaan sen olevan +lämpöisen. Sitten taas eteenpäin. + +Pian hän jo näki kotansa ja porolaumansa, joka lepäsi niiden ympärillä. +Elukat hypähtivät ylös nähdessään hänen tulevan semmoista kyytiä, ja +koirat juoksivat haukkuen kodista, vaan pian tunsivat he isäntänsä +jälleen ja hyppelivät häntäänsä huilutellen hänen ympärillään, +ikäänkuin anteeksi anoen erhetystään. Sitten tulivat emäntä ja +palkolliset ulos. + +"Jumalan rauha ja hyvää päivää!" lausui Laagje. "Lähdeppäs nyt +eukkoseni telttiin, hanki lämmintä maitoa ja olkaamme sitten kahden +kesken!" + +Vaimo teki niin, luullen miehensä sairastuneen. + +"Mikä sinun on, Laagje, oletko sairas?" kysyi vaimo. + +"En ole, vaan tuleppas tänne, vaimo," puhui Laagje, tultuaan kotaan, +"tuleppas tänne, niin saat nähdä jotakin erinomaista täällä povessani". + +"Hyvä Jumala, lapsi", huudahti emäntä, kun Laagje veti pienokaisen +esiin, "elävä lapsi, ihana lapsi, pieni tyttö, oikea enkeli! Hyvä +Jumala, kenen lapsi se on?" + +"Sitä en tiedä, olen sen löytänyt!" + +"Löytänytkö?" + +"Niin, lumesta!" + +"Lumesta?" + +"Niin, se tahtoo sanoa, ei se ollut lumesta, se oli eräältä +jääkappaleelta virrassa Ison-kosken luona, luulin sen ensi alussa +hylkylapseksi, se itki niin haikeasti". + +"Ja melkein alastonna pakkasessa?" + +"Eipä niinkään, se oli kätkyeessä, sillä oli kauniit vaatteet yllään ja +se oli huolellisesti peitetty, vaan minä heitin kätkyeen sinne ja +riensin kotiin lapsi povessani." + +"Kenenkähän ihmisen tuo lapsi lienee? Etkö nähnyt eli kuullut ketään?" + +"En, oli vielä pimeä, en nähnyt enkä kuullut mitään muuta kuin Tshjabon +kuolon huudon, jonka kaksi sutta repi palasiksi". + +Lapselle annettiin nyt maitoa ja ydinrasvaa, sitä lämmitettiin ja pian +se nukahti vaimon syliin. Äiti parka, hänen olisi pitänyt näkemän +tämän, tyhjän kätkyeen ja veripilkkujen asemesta lumessa! + +Laagje syötyään hänkin istui vaimonsa viereen. Molemmat katselivat +nukkuvata lasta ja tarkastelivat sen vaatteita. Ei ollut minkäänlaista +merkkiä huomattavissa ja vaatteet olivat tavallista lappalaista kuosia. + +"Sinä heitit kätkyeen sinne", lausui emäntä, "ehkä siinä olisi ollut +joitakuita esineitä, jotka olisivat ilmaisseet sen syntyperää". + +"Minä käyn hakemassa sen huomenna", vastasi Laagje, "eihän sinullakaan +ole kätkyettä". + +"Jos saisimme pitää lapsen omanamme; katsoppas, kuinka kaunis se on!" + +"Niin, jos voisimme! Mutta kaikissa tapauksissa saamme pitää sen ensi +aluksi, ja ellei lasta tiedusteta, on se minun. Ehkäpä se +mielivaltaisesti on hyljätty. Minä olen kaikissa tapauksissa sen +löytänyt ja pelastanut, jota paitsi se varmaan olisi ollut kuoleman +oma. Niinkuin Vapahtajakin syntyi joulu-yönä, niin lienee tämäkin lapsi +lahjoitettu meille tänään". + +"Mutta mitä me sanomme palvelijoillemme ja muille ihmisille?" + +"Niin, meidän täytyy sanoa, että se on kasvatti, jonka minä olen tuonut +mukanani ja jonka me olemme ottaneet omaksemme, ja nyt on meillä kaksi, +Mellet ja tämä pienokainen, jotka voivat leikkiä yhdessä". + +"Mutta onkohan se kastettu?" + +Niin, sitäpä ei kukaan voinut sanoa. Mutta kaksi kertaa on parempi kuin +ei kertaakaan, ajatteli Lappalainen, ja sitten kuin palkollisille oli +kerrottu, että Laagje eräältä sairaalta sukulaiseltaan oli ottanut +itselleen kasvattityttären, läksi hän vaimoneen Koutokeinoon. + +Papin kanssa pian tultiin selville. Laagje sanoi pitkittä puheitta +lapsen omakseen ja kasteessa sille pantiin nimeksi Laila. + +Heidän palattuaan kestittiin palkollisia parhaalla ruoalla ja juomalla, +mitä talossa löytyi, sen johdosta, että Lailalle oli vanhan tavan +mukaan annettava kummilahja jommoisen myös Mellet oli saanut silloin, +kun hän otettiin talon lapseksi. + +Lukuisasta porokarjasta valitsi Jaampa kymmenen nuorta emää +vasikkoinen, ja näiden korviin leikattiin nyt erityinen merkki, jotta +niitä voisi eroittaa vanhempien ja muiden poroista. Sitä merkkiä +kutsuttiin tästä lähtien "Lailan merkiksi". + +Tämmöistä merkkiä käytettiin vanhaan aikaan myös "puumerkkinä" eli +omaisuuden merkkinä, jolla kukin lapselle kuuluva kappale merkittiin. +Täysi-ikäisinä käyttivät asianomaiset sitä myös allekirjoituksena, eli +kirjoittivat sen kirjallisien sitoumuksien alle, josta seurasi sama +laillinen velvollisuus, kuin nimen kirjoituksesta meidän aikana. +Tavallisesti ei lapsi saanut vanhemmiltaan ristimälahjaksi useampia +kuin yhden poron, mutta tuo rikas Laagje lahjoitti kumpaisellekin, +Mellet'ille ja Lailalle, kymmenen nuorta emää, joten saattoivat olla +hyvässä toivossa, että he täysikasvuisina tulisivat olemaan hyvin +rikkaat, kun sitä paitsi saisivat suuren perinnön. Ristiäisissä +lahjoitettuja poroja ja niiden jälkeisiä, vaikka ne lisääntyisivät +kuinka suuresti, ei koskaan lueta perintöön kuuluvaksi, vaan on se +lapsen erityinen omaisuus. Ennen muinoin sai lapsi myös usein +poron kummin lahjaksi, ja sen, joka ensin keksi ja näytti lapsen +ensimmäisen hampaan, tuli aina lahjottaa sille poro. Sitä kutsuttiin +"hammasporoksi", ja tapa lienee tullut Norjalaisilta, joilla, niinkuin +tunnemme, oli tapana antaa samanlainen lahja, nimeltä "hammaslahja". + + + + +IV. + +Suomalaisia. + +Poro. Majanmuutto. Poikiminen. + + +Heti joulun jälkeen Laagje purki kotansa ja muutti laumoineen etelämmäs +Hettajärven rannalle, joka kuuluu Suomen Lappiin. + +Siihen aikaan ei ollut, niinkuin nyt, kielletty muuttamasta rajan yli, +vaan Norjan Lappalaiset oleskelivat suuren osan talvea Venäjän Lapissa, +jossa löytyi runsaasti jäkälää ja suojaa metsissä, ja Venäjän tahi +Suomen Lappalaiset yhdessä Norjalaisten kanssa taasen kesällä +oleskelivat Norjan rannikoilla. + +Tästä oli etua molemmin puolin eikä kellekkään vahinkoa. Maanlaadun +vaihettelevaisuus ja toisiensa talvi- ja kesälaitumien käyttäminen oli +yhtä välttämätön paimentolaisille molemmin puolin rajaa, kuin Norjan +talonpojalle on vuorotellen pitää karjaansa talvella suojuksissa ja +kesällä vuoristossa. Joutuisivatpa talonpoikamme[2] kovaan pulaan, jos +saisivat käskyn, joko asua vuoristossa vuoden umpeensa, tahi elättää +karjaansa aina kotona. + +Oleskellessaan Suomen puolella tuli Laagje usein yhteen Suomalaisien +kanssa, ja seurauksena tästä oli, että sekä hän että hänen palvelijansa +ymmärsivät ja puhuivat tuota lähisukuista suomenkieltä melkein yhtä +hyvin kuin omaa kieltänsäkin. Usein sattui myös, että hänen luoksensa +tuli Suomalaisia, jotka olivat matkalla Suomesta Norjan Lappiin. + +Niinkuin tunnettu on, on ollut ja tulee edelleen olemaan alituinen +kansanvaellus vähin erin pohjois-Suomesta Ruijaan. Nuo siirtolaiset +kulkevat Pohjan lahdelta halki Lapinmaan Kittilään, jossa he jakautuvat +siten, että muutamat menevät Varangeriin, toiset Alteniin. He kulkevat +siis samaa tietä, jota, niinkuin muutamat historioitsijat otaksuvat, +osa pohjan kansoista seurasi siirtyessään Suomesta. Tämä siirtyminen, +jonka kautta Ruija eli Norjan pohjoisin osa hajanaisesti on tullut +asutuksi pohjoisesta aina alas Saltenin kihlakuntaan asti, ei muuten +ole kovin vanha. Iso Pohjan sota eli "Isoviha" oli varsinainen alkusyy +tähän. + +Niinä kymmenenä vuotena, kun Suomi Viipurin antaumisen (1711) ja +Isonkyrön tappelun jälkeen oli Venäjän ja sen raakojen sotajoukkojen +vallassa, huokasi tämä maa raskaamman kuorman alla, kuin mitä mikään +euroopalainen maa melkein koskaan on saanut kärsiä. Kreivi Armfelt +kertoo eräässä kirjeessä tästä asiasta seuraavasti: + +"Kaikkialla, jossa Venäläiset ovat kulkeneet, sekä ennen että jälkeen +Viipurin valloitusta, ovat he polttaneet ja häväisseet, murhanneet ja +rääkänneet syyttömiä asujamia. Yksin Uudenkirkon pitäjässä ovat he +lyöneet kuoliaaksi neljäkymmentä henkeä yhdessä huoneessa ja jättäneet +elämään ainoastaan erään kuuden viikon vanhan lapsen, niinkuin +ylimalkaan tuskin ainoatakaan taloa löytyy, jossa eivät olisi +murhanneet muutamia viattomia asujamia tahi kiduttaneet heitä sitomalla +heitä kiini pitkään tankoon ja sitten paahtaneet heitä tulella, jonka +ovat virittäneet, ja olen itse nähnyt 5-6 semmoista tulisijaa. Sitä +paitsi ovat muutamista paikoista vieneet pois lukemattomia viattomia +lapsia, ja, jonka mainitseminen jo herättää inhoa, syöneet useampia, +jonka etenkin Ilvesten kylä voi todistaa, koska kolme Kalmukkia, jotka +sinne olivat tulleet, toivat mukanaan reissään kolme tapettua lasta, +kaksi tyttöä ja yhden pojan, jotka he samassa kylässä vähitellen +keittivät ja söivät." "Usein", niin lausuu eräs toinen kirjailija, +"pakoitti hätä ihmisiä siihen aikaan luonnottomiin ja julmiin toimiin. +Eräs äiti oli nälällä pakoitettu käyttämään kahden kuolleen lapsensa +ruumiit ravinnoksi itselleen ja toisille lapsilleen. Eräs toinen möi +suolaleiviskästä lapsensa muutamalle venäläiselle upsierille". + +Ihmekö siis, että jokainen pakeni, ken paeta voi ja mihin vaan sattui +pääsemään, etenkin Ruotsiin, vaan myöskin halki Lapinmaan Ruijan +rannikoille. Tämä tapahtui niin suuressa määrässä, että Suomen väestö +tästä ja siitä syystä, että paljon vietiin vankeina Venäjälle, näinä +vuosina supistui 200,000 henkeen. + +Myöhään eräänä iltana lähetti Laagje tavan mukaan kaksi palvelijataan, +joiden vuoro nyt oli ensimmäisen yövartion ajan vartioida poroja. He +huusivat nimeltä niitä koiria, jotka paraiten heitä tottelivat, jolloin +nämä paikalla tulivat esiin sopestaan ja seurasivat palvelijoita, sillä +välin kuin toiset koirat jäivät rauhallisesti makaamaan. Vaan juuri +kuin kotonaolijat olivat levolle menemäisillään, hypähtivät kotiin +jääneet koirat äkkiä ulos teltin ovesta ja rupesivat haukkumaan jotakin +ulkopuolella. Laagje riensi nyt ulos ja huomasi vähän matkaa teltistä +kaksi muukalaista, joiden ympärillä koirat haukkuivat. Laagje kutsui +koirat luokseen, jolloin vieraat, mies ja vaimo, jolla oli lapsi +selässään, lähestyivät ja tervehtivät. + +"Hyvää iltaa!" kuului nyt mies mainitsevan tuolla vähän pitkäveteisellä +suomenkielellä, johon Laagje tavanmukaisesti vastasi: + +"Jumal'antakoon!" + +Se oli siis hiljan nainut suomalainen pariskunta, joka oli matkalla +Ruijaan. He rukoilivat yösijaa, ja koska Lappalainen ylimalkaan +osoittaa vieraanvaraisuutta, osoitti Laagjekin sitä yhtä suuressa +määrässä. Hän kutsui siis vieraat telttiin, jossa enemmän puita +lisättiin takkaan ja padallinen poronlihaa pantiin kiehumaan. Lapsi, +noin parin vuoden ikäinen tyttönen, päästettiin ulos pussista, jossa +hän oli istunut äitinsä selässä, ja vieraille levitettiin mukavasti +kaksi poron taljaa nuotion viereen. Pian olivat teltin asukkaat mitä +innokkaimmassa keskustelussa, uutisia kyseltiin ja uutisia kerrottiin. + +Mellet ja Lailakin olivat pian jalkeilla ja unhottivat unen nähdessään +tuon pikku Suomalaisen. He saivat hänen seuraansa, ja kun ruoka oli +valmis, yhdistyi Jaampakin lapsien seuraan tuoden vadillisen lientä ja +lihaa mukanaan, ja nytkös siinä sotkettiin sekaisin suomea ja +lapinkieltä, jotta Jaampan aina väliin täytyi toimittaa tulkin virkaa. + +Suomalainen kertoi, että pohjois-Suomea edellisenä syksynä oli +kohdannut kova katovuosi. Ohra oli paleltunut jo syyskuun alussa, ja +koko pohjois-Suomessa ei löytynyt sitä taloa jossa ei syöty +pettuleipää, jossa ainoastaan kolmas osa oli ruisjauhoja. Hän ynnä +vaimonsa olivat siis päättänet kulkea suksilla koko tuon pitkän matkan +ylös Ruijaan hankkiakseen siellä elatustaan kalastamisella; antoihan +meri toki sen verran ruokaa, ett'ei joka päivä tarvinnut nälkää kärsiä. + +Laagjen ja vieraan keskustelu kääntyi vähitellen poroon, sen luonteesen +ja omaisuuksiin. + +Niin kuin tunnemme, pudottaa poro, sekä uros että naaras, sarvensa +kerran vuodessa. Härkä pudottaa sarvensa marraskuun keskivaiheilla. +Naarasporo pudottaa sarvensa toukokuussa, noin 10-12 päivää kantamisen +jälkeen. Poron sarvet saavat taasen täyden suuruutensa elokuun +loppupuolella. Härän sarvet joutuvat täyteen mittaansa seitsemässä +vuodessa, naaraan neljässä. Haarukoiden ja nystyröiden lukumäärä härän +sarvissa voi nousta kuuteen kymmeneen ja niiden paino 36 naulaan. + +Tunnettu on vieläkin, että monella eläimellä nähtävästi on jonkunmoinen +aavistus omasta ulkomuodostaan. Se näkyy jo siitäkin, että esim. +riikinkukko, teiri ja metso pöyhistelevät pyrstösulkiaan, suokukko +kaulahöyheniään j.n.e. Kerrotaan myös kirjavan koiran ensiksi nuolevan +ja puhdistavan valkoisia pilkkujaan. Se ainakin on varmaa, että poro +usein ylpeydellä ja mielihyvällä katselee suuria monihaaraisia +sarviaan. + +Vaan että eläimellä myöskin voisi olla vaikutus ulkomuotoonsa eli että +se omin neuvoin voisi vaikuttaa siihen, että joku osa sen ruumiista +kasvaessaan muodostuisi semmoiseksi tahi tämmöiseksi, sitä ei +tietääksemme ole tähän asti voitu toteen näyttää. + +Lappalaiset väittävät kuitenkin kiven kovaan, että näin on poron ja sen +sarvien laita. Niiden muoto ei ole itsetyinen, kertovat he, tahi ne +eivät haaraannu ilman että eläin itse auttaa tahi toimii siihen. Se on +saanut omituisen kuvauksen kielessäkin ja kuuluu: "Tshjorvides dakkat", +muodostaa sarviansa, ja sen johdosta he, siis myöskin Laagje, +väittävät, että porolla joutohetkillään on paljon työtä ja huolta. + +"Miten se sitten menettelee?" kysyi Suomalainen. + +"Se tekee sen takajaloillaan," selitti Laagje, "se taivuttaa sorkkansa +taaksepäin ja nilkkaluullaan osaksi hankaa pehmeätä, esiin kasvanutta +sarvimukuraa, kunnes se tulee helläksi ja hiukan kosteaksi siltä +kohdalta, josta poro tahtoo kasvattaa haarukan. Sarviaine on, niinkuin +tiedät, sienimäinen ja pehmeä kuin koivunkänsä, ja heti kun keväällä on +sarveen ilmestynyt pieni nystyrä, alkaa poro takajalallaan hangata +sitä, saadakseen sen haaraantumaan mielensä mukaan." + +"Eihän toki," tuumasi Suomalainen, "että poro jalallaan kaapii ja +hankaa sarveaan, ei tule siitä että se tahtoo siihen paikkaan haarukan, +vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että se paikka kihelmöi, josta +luonnon järjestyksen mukaan haara itsestään puhkeaa esiin." + +"Eipä niinkään," vastasi Laagje, "asian laita ei ole aivan niin. +Tarkastappas ensin silmän asemaa ja sarvien haarukoita. Poro näkee joko +oikealla eli vasemmalla silmällään kaikki sarvien haarukat, vaikka +niitä olisi 20-30 kummassakin sarvessa. Miksi ei muutamia haarukoita +vois kasvaa niin, ett'ei eläin niitä voisi nähdä, jos se yksistään +olisi sattumuksen nojassa tahi että haarukat kasvaisivat ilman +minkäänlaista myötävaikutusta eläimen puolelta? Eihän sen tarvitsekaan +nähdä sitä paikkaa joka kihelmöi, tunteminen on riittämä paikan +löytämiseen. Mutta jos tarkastat poroa kun se 'muodostaa sarviaan', +niin huomaat heti, että se tuossa toimessaan lakkaamatta katselee ja +tutkii silmällään, kasvavatko sarvet kauniiksi ja säännöllisiksi. +Toisilla eläimillä, joilla on toisenlaiset sarvet, jotka eivät putoa ja +joiden muodostumiseen eläin ei vaikuta mitään, niinkuin esim. härkä, +vuohi, metsäkauris j.n.e, kasvavat sarvet usein niin ett'ei eläin voi +niitä nähdä." + +"Otappas joskus tarkastaaksesi poroa", jatkoi Laagje, "jolla koko vuosi +on tehty kovaa työtä, joten se siis on laiha ja väsynyt eikä jaksa +ahkerasti hoitaa sarviaan niiden kasvaessa. Sinä vuonna se saa +muodottomat, kömpelömäiset ja hyvin harvahaaraiset sarvet. Vaan +annappas sen seuraavana vuonna olla rauhassa, anna sen levätä ja +käyttää aikaansa mielensä mukaan, niin saat nähdä, kuinka innokas se on +saadakseen itselleen kauniit sarvet, kuinka se tuon tuostakin katselee +niitä ja kaapii ja raapii milloin toista milloin toista sarvea, +saadakseen mielimänsä haarukan siihen kasvamaan, kunnes se 2-3 +kuukauden kuluttua on saanut sarvensa sen muotoisiksi ja niin +monihaaraisiksi, kuin sillä ikäänsä ja kokoonsa katsoen tavallisesti +on." + +"Mutta", arveli Suomalainen, "tämänhän oi aivan yksinkertaisesti +selittää siitä sangen luonnollisesta syystä, että laihan ja ajetun +poron sarvet eivät luonnollisesti saata kasvaa yhtä rehevästi, kuin +terveen, raittin ja hyvin ruokitun poron." + +"E-ei", intti Laagje, "ei sitä aivan niin voi selittää. Tarkastappas +poroa, jonka toinen silmä on viallinen, joten se ei voi nähdä sarviaan +sillä puolella, eli jolla on viallinen takajalka, että se vähän taikka +ei ollenkaan voi sitä käyttää. Nytpä huomaat, että sille puolelle, +jolta se on sokea tahi takajalastaan viallinen, myöskin kasvaa kömpelö, +ruma ja melkein haaraton sarvi. Se kyllä hapuelee tuollakin puolellaan +tahi menee jonkun puun juurelle, jos sen takajalka on viallinen, ja +hankaa sarveaan puun oksaa vasten, vaan se ei läheskään tule niin +kehittyneeksi, kuin toisella puolella, jossa se voi tarkastaa sarven +kasvua. Sen vuoksi tunteekin poro sarviensa pituuden, leveyden ja +korkeuden niin erinomaisen hyvin, että se voi kiitää metsän läpi ja +juosta puolen tuuman etäisyydellä puista ja oksista satuttamatta +sarviaan, niinkuin se myöskin erinomaisella varmuudella voi puskea +vastustajansa sarvia ja väistää omiansa. + +"Tätä sarviensa hoitamista toimittaa poro syötyään kyllältä ja +laskeutuessaan levolle. Paras todistus siitä, että säikähtynyt eläin +rauhoittuu tahi, jos eläin on kesy, lakkaa ihmisiä pelkäämästä, on se, +että se alkaa hieroa ja hangata sarviaan takajaloillaan. Vasikat +tekevät samoin ensikerran sarvia saadessaan, ja tuota nähdessämme meitä +huvittaa. 'Katsoppas vasikkaa, nyt se rupee sarviaan tekemään', on +meillä silloin tapana lausua". + +"Voipi olla, että poro hankaamalla ja kaapimalla sarviaan auttaa niiden +kasvamista", tuumaili Suomalainen, "vaan kukaan ei voi saada minua +uskomaan että poro tämän tietää tahi että se ehdolla ja tahdolla +muodostaa ne niin eikä toisin, juurikuin ihminen, joka kähäröitsee +hiuksensa. Sinä ehkä luulet, että poro myöskin tietää sarvihaarukkainsa +lukumäärän?" + +"Sitä se ei tosin tiedä", myönsi Laagje, "mutta siitä olen varma että +se ehdollansa, tarkoituksen mukaisesti muodostaa sarviansa, ja sen +tiedän myös, että jos kädelläni kaapisin ja raapisin jotakin kohtaa +poron sarvesta, niin kasvaisi siihenkin haarukka, ja hauskaa olisi +nähdä, kuinka kiire sille tulisi saadakseen samallaisen haarukan +kasvamaan toiseenkin sarveen. Jotakin vastaavata on siinä, että puun +kylkeen kasvaa pahka, jos sitä vahingoittaa kuoren alta". + +"Jos niin on poron laita", sanoi Suomalainen, "niin on asia sama +hirvelläkin, vaan tiedämmehän, että tälle elävälle kasvaa haarukka +lisää vuosittain, vaikk'ei se sitä tahtoisikaan". + +"Mutta toisin on poron laita", vastasi Laagje. "Sen sarvihaarukkain +lukumäärä ei missään suhteessa riipu sen iästä. Haarukkain lukumäärä +kasvaa seitsemän vuotta, mutta vähenee siitä lähtien, osaksi siitä +syystä, ett'ei porolla vanhempana ole yhtä hyvä sarven kasvu kuin +ennen, osaksi siitäkin syystä, ett'ei se luultavasti pidä niin paljon +huolta ulkomuodostaan kuin nuoruudessaan." + +Pakinata kesti myöhään yöhön, joten heidän täytyi mennä levolle +pääsemättä mihinkään yksimieliseen päätökseen. Seuraavana aamuna läksi +Suomalainen taas edelleen kulkemaan. + +Kevätpuolella, noin pääsiäisen aikaan, alkaa tunturi-Lappalainen +vaeltaa rannikolle päin jotenkin lyhyillä päivämatkoilla, usein hän ei +kulje enempää kuin penikuorman päiväänsä. Hänellä on pitkä matka, usein +15-20 penikuormaa, ennenkuin hän pääsee kesäkentilleen, eikä pitkää +matkaa kovaa kuljeta. Hänen täytyy kuljettaa mukanaan telttinsä, +telttipuunsa, padat, kattilat, vaatteet j.n.e., paitsi sitä lapset, +koiran pennut, vieläpä toisinaan sairaitakin. Rekikelin aikana käy +kaikki helposti, mutta kun se on ohitse ja kaikki on ihmisten ja +porojen kannettava, silloin matka on hidas ja vaivaloinen. Pahin seikka +on, kun joku sairastuu tahi ei jaksa käydä joko vanhuudesta tahi muusta +syystä. Tuota sairasta ei jaksa kantaa niin pitkää matkaa, ja silloin +ei ole muuta neuvoa, kuin että hän, olipa kuka tahansa, kenties jonkun +isä eli äiti, jätetään johonkin kurjaan hökkeliin varustettuna ruoalla +elämänsä ylläpitämiseksi, ja tullaan häntä sitten noutamaan, ellei hän +sitä ennen ole jo kuollut yksinäisyydessään. Monet raskaat jäähyväiset +on isän tahi äidin täytynyt sanoa lapsilleen semmoisella autiolla +seudulla, näkemättä heitä enää milloinkaan. Niiden, jotka voivat käydä, +täytyy seurata porolaumaa, ja on heillä kyllin tekemistä sen +hoitamisessa. Ani harvalla on niin paljon väkeä ja varallisuutta, että +hänen kannattaa jättää jonkun sairasta hoitamaan. Mutta vanhemmat eivät +pidä tätä tunturille yksikseen jättämistä minkäänlaisena kovuutena tahi +kiittämättömyytenä lapsien puolelta. Se on surullinen välttämättömyys +ja kohtalo, joka ennen ehkä on tullut heidän vanhempiensa osaksi. + +Laagje läksi myös tavalliseen aikaan liikkeelle laumoineen, +palvelijoineen ja vaimoneen. Mukana oli myös Mellet ja pikku Laila, +joka nyt oli tullut lisäksi. Laagje aikoi kulkea alas Altenin pitäjään, +yli Alteidenin tunturin Jokelvuonon kaukaisimpien niemien rannikoille. + +Pikku Lailaa täytyi luonnollisesti usein kantaa, ja tavallisesti oli +tuo tuima Jaampa se, joka kantoi häntä nahkasäkissä selässään, joten +tyttö, jos tahtoi, saattoi pitää kiini hänen pitkästä tukastaan. +Kaikissa tapauksissa uskottiin Laila Jaampan huostaan, kun oli +kulkeminen vaarallisia teitä, niinkuin esim. jääkylmien, vaarallisien +jokien poikki. + +Lailasta ja Jaampasta oli nimittäin, vaikka se kuuluu vähän kummalta, +tullut erinomaisen hyvät ystävät. Alussa ei Jaampa ollut hänestä +välittänyt. Hän oli vaan toisinaan istunut katsellen tätä pientä +viatonta, kaunista lasta, niinkuin pientä linnunpoikaa, mutta hän ei +ollut puhunut mitään eikä milloinkaan koskenut lasta. Vaan eräänä +päivänä, kun hän istuili avonaisen lieden ääressä ja pikku Laila ryömi +hänen ympärillään, sattui niin, että pienokainen oli vähällä vieriä +tuleen. Jaampa tarttui lapseen ja nosti sen syliinsä. Laila huomasi +pian, niinkuin lapset vaiston tapaisesti tekevät, ett'ei tuo ruma +naama ollut ollenkaan vastenmielinen, vaan että se päin vastoin +kokonaisuudessaan oli paljasta, leveätä naurua, jonka vuoksi tyttö ei +ensinkään häntä peljännyt eli kaiheksinut, vaan kiipesi hänen syliinsä +ja tarttui kiini hänen vanukkeiseen tukkaansa, ja kun hän näki ukon +korvarenkaat -- sillä jostakin taikauskoisesta syystä käytti Jaampa +korvarenkaita -- tarttui hän toiseen näistä ja kiskoi sitä niin, että +toinen jo olisi huutanut, mutta Jaampa antoi hänen vetää ja kiskoa +pienillä palleroisilla sormillaan niin paljon kuin hän tahtoi; se oli +hänestä vaan mieluista, että lapsi niin lähestyi ja kosketteli häntä. + +Siitä hetkestä oli ystävyyden liitto valmis näiden molempain välillä, +ja Laila sai sittemmin tehdä monta retkeä Jaampan selässä, hänen +mennessään poroja katsomaan tahi lyhemmälle suksiretkelle. Hän pääsi +myös toisinaan Jaampan kanssa rekiretkelle pulkassa, ja heidän taas +palatessaan yhdessä ruokailemaan, lausui tyttö aina: "Laila syö hyvää +ruokaa Jaampan kanssa!" + +Tämä lapsen tuttavuus teki ihmeellisen suopean vaikutuksen Jaampaan. +Hän ei aina ollut niin äreä eikä enää niin siivoton, kuin ennen, +hankkipa hän itselleen kaikessa hiljaisuudessa kamman, jolla suori +vanukkeisen tukkansa, joka tuskin oli tuntenut kammanpiitä muulloin +kuin hänen lapsuudessaan, eikä hän koskaan tullut isännän telttiin +Lailan luo verisin käsin tahi muuten likaisena; sillä Laila tuli heti +hänen luokseen ja sai useimmiten häneltä jonkun leikkikalun, ei Jaampa +puhutellut häntä muuten kuin kaikellaisilla hyväilysanoilla, joista +lapinkieli on niin rikas, niinkuin: lintuseni, kultanuppuseni, +västäräkkini, riekkoseni, sieluiseni, aurinkoiseni j.n.e. + +Toukokuun lopussa eroitettiin urosporot ja mahot emäporot tiineistä, ja +ensimainitut lähetettiin omin päinsä kulkemaan tunnettua tietä meren +rannikolle. Tiineet eläimet sitä vastoin ajetaan kokoon johonkin +paikkaan, jossa heillä on suojaa poikimisajalla. Tavallisesti +kokoonnutaan vuosi vuodelta samaan paikkaan; sillä poro, niinkuin +muutkin elävät, halajaa päästäksensä poikimaan samalla paikalla, jossa +se ensi kerran iässään on poikinut. Se saattaa olla satojen +penikuormien päässä siltä paikalta, ja kuitenkin se, ellei sitä estetä, +rupee kulkemaan sinne päin ikäänkuin kompassin mukaan. Vaan jos sen +pakosta on täytynyt jäädä uuteen paikkaan, pyrkii se sittemmin tähän. + +Kun siis Laagje matkallaan oli tullut sille paikalle, jossa hän +tavallisesti oli porojen poikimisaikana, lähetti hän Jounan kulkemaan +edelleen urosporojen kanssa, vaan muut asettuivat tähän 8-14 päivän +ajaksi. + +Tämä aika on hyvin kiireinen tunturi-Lappalaiselle. Silloin hän saa +olla liikkeessä yöt päivät, ett'ei puolet eli usein suurin osa +vasikoista kuolisi. Siihen aikaan sattuu myös usein kylmiä ja kolkkoja +ilmoja, tuoden tuiskua ja lumiräntää, jonka vuoksi pohjan asukkaat myös +kutsuvat tätä aikaa "vasikkaviikoksi." + +Vasikoita ei yksin ole suojeleminen ilmalta, ei myöskään susilta ja +muilta pedoilta, vaan ihmisen täytyy olla paikalla suojelemassa +vasikkaa itse emältä. Emäporo on, ihmeellistä kyllä, jotensakin, usein +liiaksikin välinpitämätön nuoresta vasikastaan, antaa sen jäädä lumeen +ja paleltua, sen sijaan että se, joka olisi oikean poroemän +velvollisuus, kaikin puolin pitäisi huolta siitä ja antaisi sen imeä. + +Sen vuoksi on ihmisen apu aina tarpeen. Siinä ei ehdikkään muuta kuin +juosta emästä emään, auttaa vasikkaa lumesta, pidellä emää, jotta +vasikka saa imeä, ja odottaa kunnes emä on sitä haistellut ja alkanut +tuntea omakseen. Siten on vasikka pelastettu. Sitten taas toiseen +paikkaan, olipa yö eli päivä, lakkaamatonta työtä 5-6 vuorokautta +saamatta ummistaa silmiään. + +Vihdoin väsyvät vartijat ja itse Jaampakin tästä kovasta työstä, että +hän viimein melkein tunnottomana ja aivan unen vallassa heittäytyy +pitkäkseen ja hänen täytyy nukkua lähes vuorokausi, ennenkuin taas +kykenee liikkumaan. Mutta hän onkin pelastanut kenties 100 vasikkaa +isännälleen ja itselleen. + +Tunturi-Lappalaisen palvelijalla on vuotuista palkkaa tavallisesti 3-4 +emäporoa. Palvelijoidenkin on siis ottaminen vaari poikimisajasta, jos +nimittäin syksyksi tahtovat omistaa toisen verran enemmän poroja ja +täten vähitellen hankkia itselleen pari sataa elukkaa, jolloin sopii -- +ei asettua asumaan -- vaan kuljeksia tuntureita omin neuvoin. + +Usein tapahtuu, että nuori emä, varsinkin ensikertalainen, työntää +vasikan luotaan tahtomatta sitä tuntea, ei anna sen imeä, vaan juoksee +pois, etsii oman äitinsä ja rupeiksen tälle vasikaksi. Vanhuskin usein +suostuu täysikasvuiseen tyttäreensä ja hylkää oman vastasyntyneen +lapsensa, joten kohta kaksi vasikkaa joutuisi hukkaan, ellei ihmisiä +olisi paikalla heitä hoitamassa. Lappalainen silloin sitoo kiini +tuommoisen luonnottoman äidin, antaa vasikan imeä eli lypsää itse emän, +ottaa maidon suuhunsa ja ruiskuttaa sen sitten vasikan suuhun. Sitten +hän silittää kädellään vasikkaa ja sivelee samalla emän suuta. Nytpä se +haistaa vasikan, ja kun se vaan ottaa sitä tunteakseen, tulee kyllä +äidinrakkaus avuksi, ja vasikka on pelastettu. Toisinaan vanha emä +karkoittaa täysikasvuisen tyttärensä vastasyntyneestä lapsestaan, vaan +jos lapsi parka turvautuu muoriin, ei tämä ole siitä huolivinaan, vaan +työntää sen luotaan tahi potkaisee pitkittä puheitta kuoliaaksi. + +Yhtä kummallista äidin luonnottomuutta osoittavat myös lampaat ja +vuohet. Kerrotaan että Skotlannin lampurit semmoisessa tapauksessa +ottavat viinapullonsa, kaatavat sisällöstä vähän kouraansa, jolla +sitten sivelevät osaksi karitsaa osaksi äidin suuta. Tämä keino kuuluu +auttavan. Tunnettu on, että meidän talonpoikamme samassa tapauksessa +tavallisesti ripoittavat hiukan suolaa karitsan päälle, houkutellakseen +emää sitä haistelemaan. Toisinaan suosii emä kaksoisista toista, vaan +toisesta ei välitä laisinkaan. Tämä on paikkakunnissa synnyttänyt +lauseen: "emä ei ota tunteakseen karitsatansa." + +Lieneekö poron laita niin kesyttömässä tilassa, sitä en ota taatakseni. +Luultavasti ei niin ole. Vaan toiselta puolen tulemme siihen +surulliseen johtopäätökseen, että äidinrakkaus ei kasva sivistyksen +rinnalla. + +Darwinistit voisivat ehkä tästä keksiä selityksen lapsenmurhiin ja +samalla lieventäviä asianhaaroja siinä suhteessa. + +Kahden eli kolmen päivän kuluttua ovat vasikat jo niin ripeät, jotta +voivat seurata emäänsä, ja nyt lähdetään taas liikkeelle ja kuljetaan +lakkaamatta eteenpäin seutujen yhä vaihdellessa. Matkalla kohdataan +aina tunnettuja seutuja, tuntureja, laaksoja, lehtoja ja järviä, joita +tervehditään vanhoina, rakkaina tuttavina. Vanhat tapaukset muistuvat +tullessa mieleen, ikäänkuin ystävälliset kodinhaltijat. + +Tuollapa pistää soma, metsäinen niemi Njangajärveen. Siinä viime vuonna +majat pystytettiin. Siinä pitkin rantaa pyydettiin kaloja jään +aukoista, joka juuri oli lähtemäisillään. Tuonne virran suuhun laski +parvittain sorsia, joita Jouna pyyteli kosolta kaikellaisilla ansoilla +tahi myös pyssyllä. + +Tuolla laaksossa riekot soitimen aikana huusivat, mellastivat ja +röyhentelivät valoisat yöt läpikotaisin ja Jouna osasi niin sukkelasti +houkutella koirasta matkimalla naaraan ääntä, jotta sai tuon lempivän +uroksen aivan viereensä, saipa sen nousemaan selkäänsäkin asettuessaan +kumarruksiin maahan ja tuon tuostakin matkien naaraan huutoa. + +Tuolla jyrkän kallion kuilussa ampui Jaampa takavuosina karhun. Jouna +oli ensin keksinyt karhun, kun se rauhallisena pureskeli kasvia eräässä +koivikossa ja oli arvattavasti hiljakkoin lähtenyt pesästään. Jouna +juoksi Jaampan luo, jolla oli pyssy. Mutta pahaksi onneksi oli siitä +hana särkynyt. Vaan hätä neuvon keksii. "Seuraa minua," sanoi hän +Jounalle, "minä aion ampua sen kuitenkin." Nyt hiipivät he karhua aivan +lähelle. "Otappas nyt piitä ja taulaa," sanoi Jaampa, "ja kun minä +tähtään, panet sinä taulan vänkipannuun." Niin nyt tehtiin. Jaampa +tähtää ja tähtää, taula palaa ja palaa, ja viipyy hetkisen aikaa +ennenkuin se ottaa syttyäkseen, mutta Jaampa ei hätäile eikä liioin +tutise, hän yhä tähtää karhua ja vihdoinkin -- leimaus -- pau! Karhu +vieri nurin niskoin, sillä luoti oli sattunut selkäluuhun. Se ei +kuollut, mutta ei myöskään päässyt paikaltaan. Sitten Jaampa sivalsi +pitkän puukkonsa, sitoi sen seipään nenään, ryntäsi mesikämmenen +kimppuun ja pisti hänet kuoliaaksi; hänestä oli synti tuhlata enemmän +ruutia ja lyijyä karhun tähden. + +Tuolta korkealta harjulta saattaa kaukana luoteessa huomata kapean, +vaalean juovan. Meri, meri! huutavat Lappalaiset kuten Xenophon'in +Kreikkalaiset, ja poro, joka alkaa vainuilla ja haistaa merta, +kiirehtii askeleitansa kohdatakseen edellä kulkeneet toverinsa. + +Paimentolaiselämällä on viehätyksensä ei ainoastaan Lappalaiselle, vaan +pelkäänpä kaikille Aatamin lapsille, olivatpa millä sivistyksen +asteella tahansa. + + + + +V. + +Runne ja Ranne. + + +Puhuen asia hyväksi tulee. Ilmoitan jo aikanaan. Tässä aion vaan kertoa +kahdesta lappalaiskoirasta. Siis voi se, joka ei pidä koirista, +kernaasti heittää tämän kappaleen lukematta. Muuten tahdon lisätä sen +että kertomus on tosi eli että tässä kerrotut seikat todella ovat +tapahtuneet. Siis asiaan. + +Olipa kerran kaksi koiraa, toinen oli nimeltä Runne, toinen Ranne. He +olivat kaksoisveljeksiä ja kuuluivat Laagjelle ja hänen puolisolleen. +Runne oli emännän suosikki ja Ranne oli isännän. Molemmat nimet +merkitsevät "harmaata", jonka vuoksi koiria myös kutsuttiin "harmaiksi +veljeksiksi." + +Paitsi Runnea ja Rannea oli Laagjella luonnollisesti muitakin koiria. +Semmoisia oli musta Musti ja Diggal, jolla oli ruskeat silmäkulmat. +Nämä kuuluivat Jaampan komennon alle. Sitten oli Tshjalmo, jolla oli +ruskeat pilkut silmien yläpuolella ja hännätön Dobbe, jotka olivat +etenkin Jounan lemmikkiä. Sitten oli vielä Skuolse, Pöllö, Tshjaitne, +Tikka, pörhöinen Lorjus, Shieges, Virkku, isoääninen Gonge, täplikäs +Kirjo, Tshjierges, Ranssi, Tshjeovan j.n.e. Mutta vikkelimmät kaikista +olivat isännän ja emännän koirat, harmaat veljekset Runne ja Ranne, +olipa sitten kysymys karjan paimentamisesta tahi suden kanssa +tappelemisesta. + +Rannen historia ei ole pitkä. Se upposi viiden vuoden vanhana, mutta +kuollessaan se pelasti pikku Mellet'in, joka silloin myös oli melkein +samassa iässä, hukkumasta. Matkalla syksyllä rannikolta tunturille oli +perhekunta muutamana päivänä pystyttänyt majansa ylisen Altenvirran +rannalle, ja poika oli kenenkään huomaamatta mennyt rannalle. Täällä +hän jollakin tavoin sattui putoamaan virtaan, ja hädissään oli hän +valittavalla äänellä huutanut: "Ranne, Ranne!" + +Koira, joka oli seurannut myötä ja istui rannalla, syöksi virtaan, ja +poika tarttui kiini sen turkkiin ja riippui siinä. Virta vei molemmat +mukanaan alespäin ja näin he joutuivat pyörteesen. Tässä oli Rannella +pitkä ja kova taistelu pyörteiden kanssa, jotka toisinaan viskasivat +hänet rantaa kohden, toisinaan tempasivat hänet taas syvänteelle. +Luultavasti oli poika myös hädissään koettanut kiivetä koiran selkään +jolloin se oli painunut niin, että se yhtä usein oli upoksissa kuin +veden pinnallakin. Kun ihmiset kaipasivat lasta ja juoksivat sitä +etsimään, löysivät he vihdoin pojan ja koiran vieri vieressä virran +rannalla puoleksi vedessä, pojan kädet vielä suonenvedon-tapaisesti +koiran kaulassa. Ranne oli kuollut. Se oli työskennellyt kunnes uupui +ja heitti henkensä, mutta pojassa oli vielä niin paljon henkeä, että +tointui. + +Runne eli kauemmin. Se oli kuten jo mainittiin emännän lemmikki, sai +ruokansa ainoastaan häneltä ja totteli ainoastaan häntä. Monta sataa +poroa pelasti se emännälleen, joko estämällä niitä hajoamasta ja +karkaamasta, tahi hyökkäämällä suden kimppuun, estäen sen siten laumaa +hätyyttämästä. Aina se oli valmis kun huudettiin: "Hus suola!" Ota +kiini varas! (susi). Ainoastaan harvat koirat uskaltavat ryhtyä +tappeluun suden kanssa, menettämättä henkeänsä. Voitto ei aina riipu +rohkeudesta ja innosta, vaan ripeydestä ja notkeudesta. Siinä on koiran +pelastus, ja Runne oliki puhdasta rotua. Se taisi olla niin salaman +vikkelä liikkeissään, pyöri niinkuin tuuliaispää ja hyppäsi paksussakin +lumessa ilmaan kuin heinäsirkka, että sudelle ei maksanut vaivaa häntä +ahdistaa. Vaan joka kerta kuin susi läähöttäen oli kaappaamaisillaan +tuon pienen karvahanssun suuhunsa, oli Runne jo vuorostaan suden +kintereillä eikä antanut sen hätyyttää poroja. + +Eipä siis ihmettä, että Runne oli saavuttanut suuressa määrässä +emäntänsä suosion, joka ei olisi myynyt häntä mistään hinnasta; sillä +ilman hyvättä koiratta on porokarja pian hukassa, ja sellainen koira +kuin Runne on sen vuoksi verraton. Kun huuto: "Gas do! eli hut so, tse +vulge oh!" katso tuonne, ota kiini ne, tuolla ne menevät! kuului +emännän huulilta, oli Runne paikalla ajamassa poroja jotka aikoivat +karata laumasta, eikä se hellittänyt, vaikka sen olisi täytynyt ajaa +niitä sekä tunti- että penikuormamääriä. Karkurin täytyi viimein +antautua, kääntyä takaisin ja palata laumaan jälleen. Täyttä karkua +poro juoksi Runnen edellä ja kätkeytyi tiheimpään joukkoon. Silloin +vasta on rikoksellinen turvassa ja se tietää sangen hyvin, ett'ei koira +uskalla tulla semmoiseen liutaan, jossa on monta sataa sarvipäätä. +Silloin olisi se pian poljettu, potkittu ja puskettu kuoliaaksi. Tämän +tiesi Runnekin erinomaisen hyvin. Mutta sattuu niinkin, että moni +tottumaton koira, innostuneena omasta haukkumisestaan ja hyvillään +siitä, että niin suuri eläin kuin poro pakenee häntä, nuoruuden +innossaan, haukkuen ja hätiköiden uskaltaa seurata poroa keskellä +laumaa. Silmänräpäyksessä kääntyy poro ympäri, iskee kerran +etujaloillaan tahi puskee sarvellaan, ja koira on nurin niskoin. Nyt on +sen vuoro paeta ja sen se tekeekin, ulvoen ja häveten häntä koipien +välissä. Rauhallisesti ja ylpeällä katsannolla seisoo poro katsellen +pakenevaa, ikäänkuin tahtoisi se sanoa: "Lauman ulkopuolella on sinun +paikkasi, lauman keskellä ei sinulla ole mitään tekemistä," ja kääntyy +sitten tovereihinsa päin. Eipä susikaan uskalla mennä kaskelle laumaa, +silloin kun lauma syöksee eteenpäin kuin lumivyöryke. Monesti on +sattunut, että susi on joutunut tiheän, kiitävän lauman jalkoihin ja +siinä Lappalaisen sanomattomaksi riemuksi niin pahanpäiväisesti +poljetuksi, että helposti on saattanut lyödä sen kuoliaaksi. Mutta +Laagjen emäntä ei milloinkaan saattanut unhottaa, että hän kerran +semmoisessa tapauksessa sattui pelastamaan suden. Mylvivä ja +säikähtynyt lauma oli sotkenut suden niin syvälle lumeen, että siitä ei +ollut mutta näkyvissä kuin toinen etukäpälä. Emäntä luuli sen koiraksi +ja tarttui käpälään. Vaan kiitoksia paljon! Siinäpä petyit, hyvä +emäntä! Tällä kertaa se olikin susi, ja matkaansa se meni. + +Runnellekin kävi onnettomasti viime syksynä matkalla tunturille päin. +Tie on sekä pitkä että vaivaloinen ja eteen sattuu monta järveä ja +virtaa, joiden yli poro uipi, vaan ihmiset ja koirat menevät veneessä, +jos semmoista sattuu olemaan. Muussa tapauksessa täytyy kiertää pitkät +matkat. + +Pahin kohta on eräs pitkä, kapea laakso, jonka pohjassa juoksee raju +virta ja ylempänä on soikea, ilkeän näköinen, ikäänkuin tulikiveltä +haiseva järvi, jossa venettä ei ole saatavissa. Karja ajetaan laakson +länsipuolelle ja pakoitetaan kaalaamaan vesijakson alipäästä ylitse. +Niin tehtiin tälläkin kertaa. Koirien avulla oli melkein koko karja +ajettu järven poikki, ja väki riensi nopein askelin kiertämään järveä, +saavuttaakseen ja kootakseen karjan toisella puolella. Kun ihmiset +olivat lähteneet seurasivat koirat myös mukana, ainoastaan Runne jäi +tällä kertaa yksin odottamaan. Se varmaankin arveli, ett'eivät kaikki +elukat lähtisi uimaan, sillä vaikka suurin osa oli menossa, voisi ehkä +joku kääntyä takaisin ja karata tiehensä. Sen vuoksi ei Runne tällä +kertaa jättänyt virkaansa, ennenkuin kaikki porot olivat vedessä. +Vihdoin astui viimeinenkin emä järveen, työnnettyään ensin veteen +vasikkansa, jonka täytyi seurata mukana, samalla tapaa kuin peurakin +tekee vasikalleen, kun se ensi alussa aristelee lähteäkseen jäätikölle. +Runne, joka nyt näki, että sekä ihmiset että koirat jo olivat toisella +puolella, rupesi tuumaamaan miten pääsisi hänkin yli. Järveä sen ei +haluttanut kiertää eikä se juuri mielellään olisi järven poikki +uinutkaan. Pahaksi onneksi teki se hurjan päätöksen ja yritti poikki +virrasta, joka saa alkunsa järvestä. Virta ei ollut kovin leveä, mutta +sangen raju, ja pahin seikka oli se, että se hiukan alempana teki +jyrkän putouksen. Runne ponnisteli virtaa vastaan ja Laagjen emäntä, +nähdessään koiran, rupesi jo käymään huolelliseksi koiran tähden ja +alkoi huutaa: "Tset se, tset se, Runne!" Tänne, tänne, Runne! Tällöin +kääntyi koira vielä enemmän vasten virtaa, mutta samalla se myös kulki +aina alespäin, läheni lähenemistään putousta, surkeasti vinkuen ja +valittaen huomatessaan vaaran, kunnes se kerran näkyi loiskuttavan +etukäpäliään, jolloin emännältä pääsi hätähuuto, ja Runne katosi +auttamattomasti syvyyteen, alas kallioiden ja kivilohkareiden väliin. +Se oli mennyt, auttamattomasti ja näkymättömiin kadonnut. Emäntä itki +kokonaista kolme päivää sitä, että hänen vanha, uskollinen palvelijansa +oli saanut niin surkean lopun, se, joka oli palvellut häntä niin kauan +ja uskollisesti, niin, koko pitkänä talvena ei hän voinut Runnea +unhottaa. Useinkin muisti hän sitä juuri sinä talvena, jolloin sudet, +kuten jo olemme kertoneet, olivat liikkeellä ja monta poroa katosi; +sillä vanha vartija oli poissa, ja pari muuta koiraa, jotka olivat +rohjennet rynnätä suden kimppuun, olivat siinä saaneet surmansa. + +Kuu perhekunta nyt taas poikimisajan jälkeen, josta edellisessä luvussa +on kerrottu, saapuivat järven ja joen rannalle, jossa Runne edellisenä +syksynä oli kadonnut, ei Laagjen emäntä saattanut olla vuodattamatta +katkeria kyyneleitä, kulkiessaan kosken sivutse. + +Pari päivää myöhemmin he saapuivat meren rannikolle ja lähestyivät +muutamia majoja, joissa asui ranta-Lappalaisia, joiden kanssa he elivät +ystävällisessä suhteessa. Kun emäporot vasikkoineen tiheissä ryhmissä +hajosivat tunturin rinteille haukatakseen ensimmäisiä ruohon korsia, +jotka tuolla täällä päivän rinnassa pistivät esiin, hyökkäsi äkkiä eräs +koira muutamasta majasta ja alkoi ajaa elukoita takaisin vuorelle päin. +Laagje ihmetteli, että ranta-Lappalainen oli hankkinut itselleen +koiran, ja Jaampa oikein ärjyi vihasta, kun koira ajoi väsynyttä ja +nälkäistä laumaa tunturille takaisin. Huutamalla: "Hus suola!" antoi +hän kaikki omat koiransa hyökätä vieraan koiran kimppuun. Mutta nytkös +siitä elämä syntyi, siinä juostiin ylen ympäri, hypättiin pystyyn, +kellistyttiin kuperkeikkaa, siinä haukuttiin ja häntiä heilutettiin, +kunnes koko liuta tulla tuiskahti Laagjen emännän ympärille, harmaa, +paksu, lihava ja pörhöinen koira keskellään. + +"Runne lae, Runne lae, ibmel sivdnet Runne lae;" Se on "Runne, se on +Runne, Jumala siunatkoon, se on Runne!" huudahti emäntä, laskiessaan +polvilleen ja syleillessään koiraa, sillä välin kuin tämä nuoli hänen +vanhoja, ryppyisiä ja kyynelkosteita kasvojaan. Sitten isännän luo, +sitten hurjanhuimasti pitkin kenttää saadakseen vireyttä, ettei ilosta +kuolisi, ja toiset perässä, sitten takaisin jälleen, sattuipa +vauhdissaan kaatamaan pikku Lailan kumoon, mutta nuoli sitten hänen +kasvojaan tehdäkseen siten asian hyväksi jälleen, jotta tytöltä pääsi +hätähuuto, sitten palvelijoiden luo, ja niin sinne ja tänne joka +paikkaan, kunnes se kieli roikuksissa asettui emäntänsä jalkojen +juureen, ja katseli häntä silmäyksellä, joka oli niin ilosta hehkuva +kuin ihmisellisellä olennolla. + +Miten se oli pelastunut kuolemasta sitä ei kukaan voinut selittää eikä +käsittää, varsinkin kun putous on jotenkin korkea, mutta sen paksu, +pörhöinen turkki oli varmaan häntä suojellut kolauksilta silloin kun se +syöksi syvyyteen. Ranta-Lappalaiset kertovat sen eräänä päivänä tulleen +heille, ontuvana, nälkäisenä ja laihana. Se ei, viisaasti kyllä, +yrittänyt seuraamaan porolaumaa, tietäen hyvin, että sillä oli edessä +sekä joet että järvet, ja oli päälle päätteeksi surkeassa tilassaan +kykenemätön uimaan. Niin oli se liukuttanut 3 peinkuormaa takaisin +ranta-Lappalaisten luo, joiden joukossa sillä myös oli hyviä ystäviä, +jotka ottivat sen hyvin vastaan ja hoitivat niin hyvin, että se nyt oli +paksu ja lihava. + +Se eli vielä monta vuotta ja heitti monta painia suden kanssa ja teki +monta retkeä edestakaisin meren rannikolle, mutta ei se koskaan enää +koettanut uida virran poikki. + + + + +VI. + +Joulunaatto. + + +Noin puoli vuotta myöhemmin, kun Laagje oli oleskellut rannikolla ja +jälleen palannut vanhalle talviasemalleen Akanastunturille laumoineen, +vaimoneen, Mellet'in ja pikku Lailan kanssa, joka viimemainittu oli +viihtynyt hyvin poron maidosta ja lihasta, ja osasi jo soperrella koko +joukon lappalaisia sanoja, tuli eräs Lappalainen muutamana päivänä +ajaen Laagjen teltille sillä sanomalla, että hänen tahi jonkun hänen +palvelijoistaan tuli lähteä Karasjoelle kuudella porolla kyyditsemään +erästä matkustavaista Alteniin. + +Tunturi-Lappalaisten velvollisuuksiin kuuluu myös kyyditseminen +porolla, ja toisinaan voi sattua niin omituisesti, että heidän +kyyditäkseen muutamia penikuormia, ensin täytyy kulkea puolta pitemmän +matkan. Niin saavat esim. Lappalaiset, jotka talvella asuvat +Etelä-Varangersissa, tehdä kyytiä Vardö'stä Vesisaareen. Heidän täytyy +silloin, ollakseen saapuvilla Vardö'ssä, kulkea edestakaisin koko tuon +pitkän matkan Varangervuonon ympäri. Itsestään on siis selvä, ett'ei +tästä voi olla minkään laista ansiota, vaan on tämä velvollisuus monta +kertaa raskaampi kuin etelämpänä asuvilla, jossa asianomaisille on +korkeintaan penikuorma matkaa kyytiasemalle, johon hän on velkapää +saapumaan. + +Laagje ei ollut moneen aikaan käynyt Karasjoella. Hänellä ei sen vuoksi +ollut mitään vastaan tehdäkseen retken sinne ja sieltä Alteniin. +Kenties hän myös kaikessa hiljaisuudessa ajatteli itsekseen, että pieni +ryyppy ei olisi hullummaksi. Lappalainen osaa tallettaa rahaa, mutta +viinaa sitä vastoin ei hän ollenkaan osaa tallettaa niin, että nauttisi +sitä vähän päiväänsä. Jos hänellä sitä on, juo hän joko yksin tahi +muiden kanssa niin kauan, kun vaan pisarakin on jäljellä, mutta sitten +hän taas voipi olla viinatta monta aikaa. + +Laagje valjasti kuusi parhainta poroaan pulkkien eteen, ja pani yhteen +pulkkaan muutamia kauniita poron nahkoja, haikuutettuja poron kieliä ja +rasvaluita, jotka hän aikoi myydä kauppiaalle tahi vaihtaa tavaroihin +sekä makeisiin ja leikkikaluihin Lailalle. + +Tämä lapsi oli päivä päivältä käynyt hänelle yhä rakkaammaksi, ja hän +uneksi jo kummallisia asioita sen tulevaisuuksia. Laila tulisi kerran +hyvin rikkaaksi, ajatteli Laagje, perisi suuren porokarjan ja sen +lisäksi joitakuita tuhansia kirkkaita hopeataalareja, jotka olivat +kätketyt salaiseen paikkaan erämaassa, josta ainoastaan hänellä oli +tieto, mutta ei edes vaimollansakaan. Sen vuoksi on usein tapahtunut, +että Lappalainen on kuollut niin äkkiä, ett'ei hän ole ennättänyt +kellenkään ilmoittaa, missä hänen aarteensa on kätkettynä, ja se on sen +vuoksi jäänyt löytämättömiin. Ja kun Laila tulisi täysikasvuiseksi +tytöksi, olisi hän varustettava kauniimmalla puvulla ja kauniimmalla +hopeavyöllä kuin kukaan mun tunturin impi, hän ajaisi lumivalkoisella +porolla kirkkoon, jolloin kaikki häntä ihmettelisivät ja sitten +lopullisesti joutuisi Laila kasvateveljensä, Mellet'in kanssa +naimisiin, joten sukunimi joutuisi tämän perinnöksi ja tulevaisuudessa +nimi Laagje tulisi mahtavimmaksi Ruijan tuntureilla. + +Tämmöisissä suloisissa ajatuksissa ja aikomuksissa ajoi Laagje +Karasjoelle. Hän saapui sinne hyvissä ajoin jo päivää ennen, kuin hänen +tuli lähteä kyytiin, joten porot saivat levähtää ja hän itse ennätti +toimittaa asioitaan. + +Hankittuaan ruokaa elukoille astui hän rihkamapuotiin, ja katseli sitä +sekä hyödyllisen että hyödyttömän tavaran paljoutta, jolla +lappalaispuoti tavallisesti on varustettu. Kaikenlaista, etenkin +kirjavia kaulaliinoja, hopea- ja keinotekoista kultalankaa, sormuksia, +suuria ja pieniä, löytyi siinä, kaikki semmoiseen hintaan, etenkin +vanhempina aikoina, joka oli niin naurettavan kallis katsoen siihen, +mitä tavara ensi kädessä oli maksanut, ett'ei kukaan voi sitä uskoa, +joka ei itse ole sitä nähnyt ja kuullut. + +Taivuttaakseen ostajaa puolelleen antaa kauppias hänelle edeltäpäin ja +maksutta yhden eli pari ryyppyä. Niinpä tehtiin Laagjellekin. Kun +kauppias Lind itse vähän ajan kuluttua tuli puotiin ja sai kuulla että +se oli tuo rikas Aslak Laagje, joka itse oli tullut kyydintekoon, +kutsui hän hänet luokseen toiseen huoneesen. Laagjella ei ollut mitään +tätä vastaan, hän oli jo jotenkin hyvällä tuulella ja oli saanut +kielenkantansa valloilleen. Huoneessa istui kauppiaan puoliso. Hän oli +niin vaalea ja surullisen näköinen, että Laagjekin sen huomasi, +tervehtiessään häntä. + +"Onko vaimosi sairas?" kysyi Lappalainen. + +"Ei", vastasi kauppias, "ei hän ole juuri sairas, vaan suruissaan +polonen, mutta sitä et sinä taida auttaa. Paina puuta Laagje!" + +Laagje istui tuolille, joka hänelle oli jotenkin outo kappale, koska +Lappalainen samoin kuin itämaalainen kernaimmin istuu ristissä säärin. + +"Sinähän olet hyvin rikas, Laagje", puhui kauppias, "onhan sinulla +monta tuhatta poroa?" + +"En ole rikas", vastasi Lappalainen." + +"Montako poroa sinulla on?" + +"En tiedä, tänään voipi olla monta, huomenna ei yhtään!" + +Tunturi-Lappalainen ei juuri mieluummin ilmaise porojensa lukumäärää, +jonka mukaan häntä veroitetaan, kuin muutkaan, jotka vaan tyydyttävästi +ilmoittavat omaisuutensa rahassa. Usein hän ei niin tarkoin tiedäkään +lukumäärää, ja tosi on sekin, että hänen karjansa on hyvin epävarma +omaisuus. + +"Mutta eihän sinulla ole lapsia, Laagje?" sanoi kauppiaan puoliso. + +"Minullako ei ole lapsia!" sanoi Laagje hymyillen, "onhan niitäkin". + +"Vai niin, oletko saanut lapsia", jatkoi kauppias, "muistan vaan +kuulleeni, että olit lapseton ja että vaimosi jo on vanhanpuoleinen. +Onko sinulla ottolapsia?" + +"On", sanoi Laagje, "olen ottanut luokseni sisarenipojan Mellet'in, +vaan minulla on myös oma lapsi, pieni tyttö, pieni kaunis tyttö on +minulla". + +"Kuinka vanha hän on?" kysyi vaimo. + +"Niin, hän taitaa nyt olla noin kahden vuoden vanha, luullakseni", +sanoi Laagje ja kysyi samalla: + +"Entä sinä, onko sinulla lapsia?" + +"Valitettavasti ei minulla ole yhtään", sanoi kauppias. + +"Eikö ole ollutkaan lapsia?" + +"Kyllä on, mutta se on surullinen kertomus". + +"Etkö koskaan ole sattunut kuulemaan, että me viime vuonna tapaturman +kautta kadotimme ainoan tyttäremme?" + +"En", vastasi Laagje, "kuoliko hän?" + +"Hän kuoli eli hukkui. Jumala tiesi millä tavalla. Se tapahtui silloin, +kuin täällä oli niin paljon susia". + +"Viime vuonna joulun vaiheilla", kysyi Laagje. + +"Aivan niin, viime vuonna joulun vaiheilla". + +"Mitä te pakisette 'manna'sta' ja 'gumpe'stä'" (lapsesta ja sudesta,) +kysyi vaimo, joka ymmärsi muutamia lappalaisia sanoja. + +"Laagje, näet, ei ole kuullut mitään tuosta onnettomuudesta, joka meitä +kohtasi viime talvena. Siitä on jo kohta vuosi." + +"Viime vuonna joulun aikana?" kysyi Laagje uudestaan. + +"Niin, joulunaatto-yönä. Me olimme matkalla Koutokeinoon, saadaksemme +lapsen kastetuksi. Silloin hyökkäsi susilauma päällemme, porot +säikähtyivät niin, että Magga, joka ajoi lapsen kanssa, putosi reestä, +ja lapsi oli poissa." + +"Pieni tyttö kätkyeessä?" kysyi Laagje taas, ja kummastus kuvautui +hänen kasvoillaan. + +"Niin, kätkyeen löysimme, mutta lapsi oli poissa!" + +"Missä tämä tapahtui?" kysyi hän jälleen. + +"Isonkosken luona." + +"Isonkosken luona!" huudahti Laagje. + +"Niin juuri siinä kun tullaan tasangolle, sinä tiedät, puoli +penikuormaa yömajasta." + +"Ja se oli joulunaatto-yönä viime vuonna?" + +"Niin, joulunaattona tulee juuri vuosi siitä kuluneeksi." + +"Herra Jesus!" huudahti Lappalainen, joka nyt oli noussut istualtaan ja +oli tullut aivan selvälle päälle tuosta tiedosta, jonka hän niin +odottamatta sai, että se oli kauppiaan lapsi, jonka hän oli löytänyt ja +pelastanut, ja joka nyt oli hänen kotonaan. + +"Sinun lapsesi, pieni tyttäresi" -- ja Laagje oli jo vähällä ilmaista +koko salaisuuden. + +Kauppias luuli, että tämä oli vaan myötätuntoisuuden huudahdus hänen +onnettomuudestaan, eikä sitä osannut kummeksiakaan. + +"Ja sinä olet varma siitä, että lapsi hukkui?" kysyi Laagje. + +"Niin, me löysimme kätkyeen, nuorat olivat irti revityt, ja lumessa oli +veripilkkuja; hirveätä on ajatella, että viaton lapsi joutui susien +revittäväksi." + +"Veripilkut olivat Tshjabosta," ajatteli Laagje itsekseen. Hän ei +kuitenkaan puhunut mitään, vaan ei voinut olla kauemmin huoneessa. +Hänestä tuntui liian kuumalta sisällä, hiki valui hänen otsalleen, ja +hän näytti niin peljästyneeltä, ikäänkuin olisi tehnyt rikoksen. Hän +jätti äkkiä hyvästi, ei uskaltanut enää katsoa äidin surullisiin +kasvoihin, vaan riensi ulos kylmään, tähtikirkkaasen yöhön. Hänen +ajatuksensa ja päätöksensä olivat ristiriidassa ja nuhtelivat +sisällisesti toinen toistaan. + +Pian tahtoi hän palata huoneesen, heittäytyä äidin jalkojen juuren +sanoen: "Lapsesi elää!" Mutta toiselta puolen hän ajatteli, ett'ei +tässä tarvinnut kiirehtiä, hän tahtoi ensin keskustella vaimonsa kanssa +asiasta. "Sitä paitsi," ajatteli hän, "he ovat pian unhottaneet +surunsa, ja saavathan he toisia lapsia. Minä olen löytänyt ja +pelastanut lapsen, se on minun lapseni, ja minä en aio siitä luopua. +Minä en tee syntiä; ilman minutta olisi lapsi kuollut! Mutta jos asia +kuitenkin huomattaisiin? Jos teen väärin siinä että pidän lapsen, niin +saattaa Herra varmaan asian valkeuteen, ja kenties he itsekin olisivat +löytäneet lapsen, ellen minä sinä yönä olisi sattunut paikalle ennen +heitä; ja mikä ilo vanhemmille kun saavat ainoan lapsensa jälleen! +Niin, minä puhun asiasta vaimoni kanssa." + +Laagje ei saanut unta silmiinsä sinä yönä, ja matkalla Alteniin hän oli +alakuloinen ja harvapuheinen. Hän läksi sieltä niin pian kuin pääsi ja +kolme päivää myöhemmin hän jälleen seisoi teltissään vaimonsa edessä, +joka piti Lailaa sylissään. + +Hän ei ensin puhunut mitään, mutta katseli miettiväisesti tuota pientä, +kaunista tyttöä, jonka vaimo vei levolle, sitten kun se uuvuksiin asti +oli leikinnyt niillä leluilla, joita Laagje oli tuonut mukanaan. + +Yöllä kun kaikkialla teltissä vallitsi hiljaisuus, ja Mellet ja +Lailakin nukkuivat, eikä kukaan voinut heitä kuulla, herätti hän +vaimonsa kuiskuttamalla: + +"Vaimo, kuuletko?" + +"No, mikä nyt?" + +"Olen saanut tietää yhtä ja toista". + +"Mitä sitten?" + +"Minä tiedän kutka Lailan vanhemmat ovat." + +"Tiedätkö sinä kutka Lailan vanhemmat ovat? Mistä sen olet saanut +tietää?" + +"Olin Karasjoella ja juttelin kauppiaan kanssa. Tämä kertoi matkalla +viime vuonna vaimonsa kanssa Koutokeinoon kadottaneensa lapsensa." + +"Kerroitko heille, että lapsi elää ja että se on meillä?" + +"En, siitä en puhunut mitään, mutta omatuntoni rupesi minua soimaamaan +katsellessani äitiä, joka surun kalvamana on tullut kivuloiseksi ja +laihaksi. Äiti raukka, kuinka onnettomalta hän näytti!" + +Molemmat olivat hetken ääneti kunnes Laagje taas kysyi: + +"Mitä meidän pitää tekemän?" + +"No, kun et puhu mitään, niin ei kukaan saa asiasta tietoa, ja hän saa +kyllä useampia lapsia." + +Tähän nyt asia päättyi, ja niin kului 8 päivää, mutta mitä hyvänsä +Laagje teki, ei hän voinut unhottaa tuota lapsetonta äitiä, joka istui +yksinään Karasjoella, ja äkkiä lausui hän eräänä yönä: + +"Vaimo, minä en saa lepoa, en rauhaa, enkä unta lapsen tähden. Tätä +salaisuutta en voi kauemmin kätkeä. Suostutko, niin lähdemme huomenna +yhdessä lapsen kanssa Karasjoelle?" + +"Mutta jos he rankaisevat sinua, kun olet salannut asian niin kauan." + +"Eiväthän toki rankaise minua siitä, että olen löytänyt ja pelastanut +lapsen ja nyt vien sen heille?" + +"Ei sen vuoksi, mutta siitä, ett'et ole hankkinut tietoja eli koettanut +löytää vanhempia." + +Selvästi näkyi, että Laagjen puoliso vähemmin sääli lapsen vanhempia +kuin mies. + +Kului taas muutamia päiviä, mutta Laagjen tila ei parantunut. Ilo +lapsen vuoksi oli kaukana. Kun se itki, kävi hänen mielensä raskaaksi, +ja kun se nauroi ja hymyili, muisti hän heti tuota murheellista äitiä +Karasjoella. + +Vihdoinkin lähempänä joulua päätettiin, että mies ja vaimo sekä Jaampa +lähtisivät matkaan lapsen kanssa aaton-aattona. + +Matkalla sai Jaampa, joka vuorotellen emännän kanssa piti Lailaa +ajaessaan sylissään, ihmeekseen kuulla todellisen kertomuksen lapsesta. +He saapuivat Karasjoelle seuraavana päivänä, joulunaattona iltapuolella +ja tapasivat kauppiaan vaimoneen kotona. Kun he olivat menemäisillään +sisään, pyysi Jaampa päästäkseen hänkin mukaan, mutta Laagje tuumasi, +että olisi ehkä paras ett'eivät kaikki menisi huoneesen. + +"Rakas isäntä, salli minunkin tulla katsomaan, kuinka iloisiksi he +tulevat," rukoili Jaampa, ja synti olisi ollut häneltä sitä kieltää, +ajatteli hänen isäntänsä. + +Kaikki kolme menivät nyt sisään ja asettuivat oven suuhun, Laagjen +emäntä Laila sylissään. + +"Sinä olet matkalla Joulunaattona, Laagje, ja vaimosi ja lapsesikin," +sanoi kauppias. + +"Niin, aion mennä kirkkoon huomenna." + +"Onko tuo pienokainen sinun lapsesi?" + +"On, se on pieni tyttäreni Laila." + +"Sinä et tule mihinkään ilon asuntoon meille, Laagje. Muistathan +tapauksen viime vuonna." + +"Sinä olet vielä murheellinen?" + +"Niin, me emme koskaan enää saata olla iloisia!" + +"Tänä iltana sinun pitää tulla iloiseksi", sanoi Lappalainen, "kaikki +kristityt iloitsevat tänä iltana!" + +"Se on totta, ylistetty olkoon Jesus Kristus!" + +"Amen!" sanoi Lappalainen. + +"Vaimosi on myös tuleva iloiseksi; meidän tulee kaikkein iloita ja +kiittää Kaikkivaltiasta, joka kuolleet herättää." + +"Onko sinusta tullut kuleksiva saarnaaja, Laagje?" kysyi kauppias. + +"Ei, mutta minä tulen kuitenkin iloisella sanomalla sinun luoksesi. +Minä annan sinulle lahjan, joka saattaa sinut jälleen iloiseksi." + +"Ei mikään lahja voi minua ilahuttaa." + +"Voi kyllä, minä annan sinulle lapsen, tuon lapsen tuossa," sanoi hän +osoittaen pikku Lailaa, joka käveli lattialla. + +"Oman lapsesi," sanoi kauppias, "mitä sinä tarkoitat, Laagje?" + +"Kaunis lapsi, soma pieni tyttö, eikö niin," puhui Laagje, "se on +varmaan sinun lapsesi näköinen?" + +"Mutta minä en ymmärrä, mitä sinä ajattelet, kun tahdot antaa pois +ainoan lapsesi, josta olit niin iloinen ollessasi viime kerralla +täällä. Ethän vaan laske leikkiä?" + +"En laske leikkiä, tyttö ei ole minun lapseni, se on löydetty!" + +"Löydetty lapsi?" kummasteli kauppias. + +"Niin, viime vuonna joulunaattona löysin lapsen." + +"Löysit lapsen viime vuonna joulunaattona," huudahti kauppias, "mistä?" + +"Isonkosken luota jääkappaleelta kätkyeessä." + +"Jumalan nimessä, mitä sinä puhut?" huudahti kauppias, ja samassa +juoksi hänen puolisonsa esiin, seisoi ristissä käsin ja katseli milloin +Laagjea, milloin lasta, joka seisoi Laagjen emännän vieressä. + +"Olen sanonut, että sinä ja vaimosi tulisitte iloisiksi tänä iltana, ja +että kaikki iloitsisimme," sanoi Laagje. "Kuule siis! Lapsesi löysin +minä kätkyeessä jääkappaleelta Isonkosken luona viime vuonna +joulunaattona hämärissä. Kätkyeen viskasin pois, mutta lapsen kannoin +povellani kotiini, siitä lähtein on se ollut minun luonani ja nyt +tänäpänä tuon sen sinulle, ja tuossa se seisoo, niin totta kuin Jumala +minua viimeisellä hetkelläni auttakoon!" + +Isä ja äiti lankesivat polvilleen, ja sillä välin kuin äiti syleili ja +suuteli lasta ja piteli sen pieniä kasvoja edessään, ja tuon tuostakin +painoi sen sydämelleen ja itki ilon kyyneleitä, kertoi Laagje +tarkemmin, miten kaikki oli tapahtunut ja että hän myös oli antanut +kastaa lapsen ja että sen nimi oli Laila. + +Ja niin tuli todellakin, niinkuin Laagje oli sanonut, iloinen +joulunaatto kauppiaan taloon. Jaampa hiipi kyynelsilmin ulos ja kertoi +Maggalle ja Lassille että kadonnut lapsi oli löytynyt, jolloin nämä +riensivät huoneesen ja iloitsivat iloitsevien kanssa. Niin kulki +uutinen edelleen, ja pian oli melkein koko paikkakunnan väestö +kokoontunut lasta katsomaan ja kuulemaan kertomusta sen pelastuksesta. +Kaikille tarjottiin virvokkeita, kaikki saivat joululahjoja ja kaikki +yhdessä lauloivat päätökseksi tuon vanhan rakkaan virren: + + Taas joulu-aika riemuisa, + Nyt koitui kotihimme j.n.e. + +Kuu Laagje toisena joulupäivänä oli lähdössä ja lausui jäähyväiset +onnelliselle pariskunnalle, sanoi hän: + +"Ethän minua rankaise, vaikka tulin pitäneeksi lapsesi niin kauan?" + +"Ei, Jumala siunatkoon sinua, Laagje", sanoi äiti, "ei sinua rangaista. +Sinua minä kiitän niin kauan kuin elän siitä, mitä olet tehnyt minulle +ja pikku Marialle." + +"Ei, Lailalle", muistutti Laagje. + +"Niin, niin," sanoi äiti, tuon tuostakin lasta suudellen, "olkoon hän +sitten Jumalan nimessä Laila." + + + + +VII. + +Rutto. + + +Seuraavana kesänä oleskeli Laagje tavallisuuden mukaan rannikolla +Altenin pitäjässä porolaumoineen. Hänellä oli vanhat palvelijansa +ynnä Mellet luonaan, mutta pikku Lailaa kaikki kaipasivat, ja ehkä +enimmin tuo juro Jaampa. Kun lapsi oli poissa, muuttui ukko taas +harvasanaiseksi, äreäksi ja tyytymättömäksi. Matkalla rannikolle oli +hän liian hurjalla ajamisella tappanut erään poron, ja kesällä hän oli +asettunut väijyksiin ja tappanut kaikki uudisasukasten koirat, jotka +vaan salaisesti käsiinsä sai. Tappelussa oli hän niinikään pahasti +lyönyt ja runnellut kahta Norjalaista, jotta nimismies oli määrätty +tuomaan hänet sovinto-oikeuteen, mutta se joka niskoitteli, oli juuri +Jaampa. Hänen jälilleen oli mahdoton päästä, kun hän rauhattomana +piileskeli milloin siellä, milloin täällä erämaassa porojen keskellä, +ja ainoastaan kaikessa salaisuudessa tuon tuostakin pisti päänsä +Laagjen kotaan, joka luonnollisesti ei häntä ilmiantanut. + +Melkein siihen aikaan, jolloin tunturi-Lappalaiset alkavat vetäytyä +takaisin tuntureille, alkoi kuulua kummallisia huhuja, että hirmuinen +ruttotauti oli liikkeellä Ruijan itäosassa. Kerrottiin, että se oli +tullut sinne Venäjältä ja oli rupulitaudin kaltainen. Ei ainoatakaan +lääkäriä löytynyt siihen aikaan näissä seuduin ja kerrotaan, että +ihmisiä kuoli niinkuin kärpäsiä. Etenkin kuului rutto raivoavan +Lappalaisissa, vaan monta Norjalaistakin oli joutunut sen uhriksi. Ne, +jotka voivat paeta, pakenivat, mutta veivät samassa taudin mukanaan +toiseen paikkaan, ja kulovalkean tavalla levisi tauti yhä laveammalle. +Väestön hoettiin Etelä-Varangerissa lopen kuolleen, samaten Nessebyssä +ja pitkin Tanajokea Karasjoelle asti. Joka päivä pelättiin, että rutto +jonkun pakolaisen mukana tulisi Länsi-Ruijaankin, ja kansa ei +uskaltanut matkustaa minnekään, ei tohtinut tavata vieraita eikä ottaa +vastaan ketään. + +Tosi onkin, että viime vuosisadan keskipaikoilla raivosi ruttomainen +tauti näissä seuduin, ja sen aikuisista henkikirjoista näkyy, että +"verollisten" lukumäärä supistui hirveässä määrässä, ja mainitaan, että +"maa oli melkein autio." + +Laagje ja muut tunturi-Lappalaiset, jotka oleskelivat rannikolla, +päättivät sen vuoksi kiireimmiten jättää asutut seudut, päästäkseen +mitä pikemmin sisämaan autioihin ja jylhiin tunturiseutuihin, joissa ei +löytynyt ainoatakaan ihmisasuntoa. + +Sen vuoksi päättivät kaikki yksimielisesti määrättynä päivänä ajaa +porot kokoon aukealle kentälle, jossa oli toimitettava "Ratkem" eli +porojen eroittaminen toisistaan merkkien mukaan, jotta kukin perhekunta +saisi omat elukkansa erikseen lähteäkseen niiden kanssa minne tahtoi. +Kesällä, jolloin sudesta ei ole pelkoa ja elukat saavat olla melkein +omin päinsä, sekaantuu usein monta laumaa yhteen, kun useita +Lappalaisia oleskelee samalla rannikolla, mutta talveksi, jolloin +poroja täytyy tarkasti vartioida, koettaa kukin saada suuremman eli +pienemmän laumansa erikseen. Semmoinen "Ratkem" on vaivaloinen työ, +johon kuluu monta päivää. Ei ole yhtä helppo eroittaa toisistaan tätä +elävätä ryhmää, kuin lajitella merkittyjä tukkia vedessä, mutta Jaampa +on rivakka tässä niinkun muussakin raskaassa työssä, ja vähitellen +onnistuu miehille ja koirille yhdistetyin voimin jakaa koko lauma +kolmeen, neljään, viiteen eli useampaan ryhmään. Toisinaan on syntynyt +riita, vieläpä tappelukin "ratkemia" toimittaessa, kun merkkiä ruvetaan +epäilemään, tahi kun varkaat ovat niitä muuttaneet, vaan omistajalla +jostakin tuntomerkistä päättäen on täysi syy väittää, että eläin kuuluu +hänelle. Siinä on huutoa ja melua, suopungit sinkoilevat sinne ja +tänne, koirat haukkuvat, poroja viedään joka puolelle ja tuota vilkasta +ja vaihtelevaa liikettä kestää useampia päiviä, kunnes "ratkem" +vihdoin on lopussa, tosin ani harvoin jokaisen mielihyväksi. Laagjella +ja hänen perhekunnallaan oli kaikkiaan 7 merkkiä eli eri tavoin +merkittyjä poroja, jotka olivat poimittavat laumasta, jossa oli ehkä +8-10,000 poroa. Ensin oli nimittäin hänen oma merkkinsä, sitten Jaampan, +Jounan ja molempien palvelijattarien, sitten Mellet'in ja Lailan, +koska, niinkuin jo on kerrottu, kumpikin näistä oli saanut poron +kumminlahjaksi. + +Vihdoinkin olivat kaikki valmiit ja läksivät kukin omalle suunnalleen. +Laagje vetäytyi vanhoille talviteloilleen Akanastunturille. Tiellä +tapasivat he eräänä päivänä Lappalaisen, joka astuskeli tunturia myöten +ja jonka Laagje tunsi. + +Sitten kuin oli toimitettu tavallinen tervehdys, joka ystävien kesken +tapahtuu siten, että kumpikin panee oikean kätensä toisensa vasemmalle +olkapäälle, puoleksi syleillen toisiaan, painaen posken poskea ja nenän +nenää vastaan[3] kutsuttiin vieras kotaan, johon astuessaan hän +toivottaa: "Rauha taloon!" ja hänelle toimitetaan istuin lieden +ääressä. Laagje tiedusteli, mistä vieras tuli. + +"Assemäeltä, kolme penikuormaa Karasjoelta," vastasi mies. + +"Etkö tullut Karasjoen kautta?" kysyi Laagje. + +"En, sinne en uskaltanut mennä," vastasi vieras. + +"Miksi et?" + +"Etkö ole kuullut rutosta puhuttavan?" + +"Kyllä olen," vastasi Laagje, "mutta onko rutto ollut Karasjoellakin?" + +"On", vastasi vieras, "rutto tuli sinne kesällä, paljon ihmisiä kuoli +ja ne, jotka saattoivat, pakenivat Assemäelle eli muuanne." + +"Kenen mukana tauti sinne saapui?" + +"Pakolaisten mukana Tanasta", selitti Lappalainen, ja perheen +huomio oli nyt jännitetty korkeimmalleen. Kun Lappalainen saa +kuulla erinomaisia uutisia, kuuntelee hän melkein ällistävällä +uteliaisuudella. Kaikki työnteko pysähtyy. Kauha ei liiku padassa, +sormet, joilla ruokakuppi sivellään puhtaaksi, pysähtyvät matkalla +kupista suuhun, tikku, jolla piippu viritetään, palaa sormissa kesken +virittämistä, ja aina väliin kuuluu huudahduksia, niinkuin: "Vuoi, +vuoi!" eli "Vuoi dal die!" Vieras kertoo "että eräänä aamuna varhain, +kun kauppias Lind meni alas joen rannalle, huomasi hän vieraan veneen +rannalla. Keulassa makasi eräs vaimo, lapsi sylissään, ja rannalla +makasi eräs Lappalainen nahkaturkissaan. Kauppias luuli heitä +matkustajiksi, jotka matkan jälkeen olivat käyneet levolle ja ravisteli +miestä saadakseen häntä hereille, mutta kauhistuksekseen huomasi hän +nyt, että mies oli kuollut, ja tarkemmin katsottuaan näki hän, että +mies oli mustansininen kasvoiltaan ja haisi jo vahvasti. Vaimo ja lapsi +olivat myös kuolleet. Hämmästyneenä palasi kauppias asuntoonsa ja +kertoi asian vaimolleen. Helposti saattoi huomata, että ne olivat +pakolaisia, jotka olivat tuoneet ruton mukanaan, ja pian kulki +virvatulen tavoin naapurista naapuriin: 'Jumala meitä auttakoon, rutto +on täällä!' + +"Kauppias rohkeni mennä alas rannalle heittämään kuolleen ruumiin +veneesen, jonka sitten työnsi ulos virtaan, jossa se hävisi +ensimmäiseen koskeen, mutta kaksi päivää myöhemmin hän sairastui ja +kohta jälkeenpäin vaimonsakin. Niin sairastui yhä useampia, ja ihmiset +alkoivat paeta niin pian kuin mahdollista tuosta ruton saastuttamasta +seudusta, osaksi ylös virtaa myöten, osaksi kauas erämaahan, jossa +varmaan moni on hukkunut." + +"Ja miten kävi kauppiaan ja hänen vaimonsa?" kysyi Laagje. + +"He kuolivat kumpanenkin, sen mukaan mitä olen kuullut, ja heidän +palvelijansa pakenivat." + +"Mutta lapsi, kuoliko lapsikin, joka heillä oli, pieni tyttö nimeltä +Laila?" + +"Sitä en tiedä, en ole kuullut mitään lapsesta," sanoi Lappalainen. +"Ihmiset eivät vielä ole ruvenneet palaamaan ja luultavasti on siellä +paljon hautaamattomia, koska ei löydy ainoatakaan elävätä olentoa +Karasjoella. Vasta lumen ja pakkasen jälkeen ne ehkä uskaltavat palata +sinne jälleen, jotka vielä ovat elossa, missä sitten lienevätkään. +Assemäellä asuu muutamia, joilta olen kuullut, mitä nyt olen kertonut." + +"Mutta mitä uutta merenrannalta," kysyi vieras, "onko rutto tullut +Alteniin?" + +"Ei vielä", vastasi Laagje, "mutta kaikki ihmiset olivat huolissaan ja +pelkäsivät joka hetki sen tulevan." + +Vieras jätti hyvästi lähtien edelleen ja kahdeksan päivää myöhemmin +pystytti Laagje majansa Akanastunturille, noin 8 penikuormaa +Karasjoelta. + +Jaampa oli koko ajan tarkasti kuunnellut Laagjen ja vieraan +keskustelua, vaan ei kysynyt silloin eikä myöhemminkään mitään. Hän +toimitti tavalliset tehtävänsä, mutta häneltä ei kuullut melkein +ainootakaan sanaa. Nähtävästi hän tuumaili jotakin eli odotti jotakin. + +Kuukautta myöhemmin, kun ilma oli toden teolla käynyt pakkaiseksi ja +maa pukeutunut valkoiseen lumivaippaansa, joten keli oli mitä parhain +porolla ajamiseen, astui Jaampa eräänä iltana Laagjen telttiin ja +istausi lieden ääreen. + +"Olet tuonut kotiin kaksi ajoporoa tänään," puhui Laagje, "mitä niillä +aiot tehdä, aiotko lähteä matkalle?" + +"Minä lähden tänä iltana kuun noustua." + +"Mihin?" + +"Sen kyllä itsekin tiedät." + +"Niin melkeinpä tiedän", lausui Laagje, "mutta uskallatko mennä sinne, +etkö pelkää ruttoa?" + +"Minä en pelkää mitään, ja tietysti nyt pakkanen on kuolettanut +rutonkin, koska kaikki on jäässä. Sitä paitsi tahdon saada selkoa +lapsesta, tahdon tietää, onko lintusemme elossa vaiko kuolleena ja +kylmettyneenä Karasjoella." + +"Niin, jos löydät lapsen, joka nyt on orpo, ja tuot sen tänne meille +jälleen, niin et tarvitse minkäänlaista puutetta kärsiä, niin kauan +kuin tahdot olla minun luonain, joko palvelijana palkkaa vastaan tahi +omana herranasi!" + +Kello 11 iltasella istui Jaampa pulkkaan ja läksi kulkemaan Karasjoelle +päin Laagjen toivotuksella: "Olkoon rauhan Jumala suojanasi ja +saattakoon sinut onnellisesti kotiin jälleen!" + +Hän ajoi koko yön, ja seuraavan päivän aamupuolella hän saapui kirkon +kylän harjanteille, joilta voi nähdä kylän rakennukset. + +Autiolta ja tyhjältä näytti tasanko, jossa rakennukset seisoivat, ja +ainoastaan yhdestä tuutista näkyi savua nousevan. Siinä toki täytyi +löytyä ihmisiä ja annettuaan porojen hiukan levähtää ajoi Jaampa +ripeästi alas tasangolle poikki virran suoraa päätä erästä yksinäistä +mökkiä kohden, josta savu näkyi nousevan. + +Astuessaan huoneesen, ei hän alussa nähnyt muuta kuin vanhan ämmän, +joka istui kyyrysissään takan ääressä, vaan sitten huomasi hän myös +vanhan miehen makaavan sängyssä. + +"Jumalan kiitos!" huudahti ämmä Jaampan astuessa sisään, "vihdoinkin +tulee tänne ihmisiä jälleen! tuletko Assemäeltä vai tunturilta?" + +"Minä tulen tunturilta, Aslak Laagjen luota." + +"Eikö rutto ole teillä käynyt? + +"Ei, me olemme siitä saaneet olla rauhassa!" + +"Onko tuo vanhus tuolla sängyssä miehesi?" kysyi Jaampa. + +"Hän on mieheni. Me ainoat olemme elossa tällä paikalla, kaikki muut +ovat kuolleet tahi paenneet, mutta me olemme niin vanhoja, jotta +kaikessa tapauksessa kohta kuolemme ja sen vuoksi rutto ei meistä +huolinut." + +Samassa huomasi Jaampa vaatemyttyjä pienessä sängyssä ovenpielisessä +nurkassa. + +"Mitä tuossa pienessä sängyssä on?" kysyi hän. + +"Se on pieni tyttö-raiska, jonka olemme ottaneet luoksemme, kun kaikki +muut pakenivat," vastasi ämmä. + +"Kenen lapsi hän on?" + +"Hän on kauppiaan lapsi," puhui ämmä. + +"Onko hän kauppias Lindin tytär, nimeltä Laila?" tiedusti Jaampa, ja +hänen sydämensä alkoi sykkiä kiivaasti. + +"Sitä en tosiaankaan tiedä, mikä lapsen nimi on, mutta se on varma, +että hän on kahden muukalaisen lapsi, jotka pari vuotta sitten tänne +muuttivat. Sääli lapsi raukkaa! Molemmat vanhemmat kuolivat ruttoon ja +makaavat vieläkin hautaamatta huoneessaan, ja lapsen löysimme eräänä +päivänä istumassa oven ulkopoolella. Hän itki niin haikeasti, jonka +vuoksi otimme hänet tänne, jossa hän sittemmin on ollut, lapsi raukka." + +"Kiitos sinulle siitä ja palkituksi tulet myöskin," sanoi Jaampa. + +"Kiitos Jumalan, että vihdoin näemme ihmisolennon," sanoi eukko. +"Meillä on tuskin leivän muruakaan huoneessamme. Vähän oli meillä +kahden osaksi, vielä vähemmin kolmelle, Jumala armahtakoon!" + +"Minulta saat ruokaa," sanoi Jaampa, "minulla on ruokaa muassani, saat +niin paljon kuin tahdot." + +"Alussa kävi lapsi useampia kertoja kotona katsomassa, eikö isä ja äiti +heräisi," kertoi eukko, "mutta nyt hän jo ymmärtää, että he ovat +kuolleet." + +Sykkivällä sydämellä läheni Jaampa lapsen sänkyä, kumartui ja katseli +tuota nyt laihtunutta ja riutunutta lasta, joka niin usein oli +huvitellut häntä iloisella naurullaan. + +"Laila", sanoi hän hiljaa, "Lailasjam, gulakgo?" Lailaseni, kuuletko? + +Lapsi heräsi kuullessaan nimeänsä mainittavan, mutta nähdessään tuon +vieraan paksun turkin ja tummat kasvot aivan edessään, rupesi se +pelkäämään, kasvot alkoivat vetäytyä itkuun, ja lapsi koki vetäytyä +peitteiden alle. + +Jaampa joutui pulaan, hän olisi niin mielellään tahtonut osoittaa +ystävällisyyttä, kun vaan olisi tiennyt miten menetellä. Eukko tuli +silloin avuksi kokien rauhoittaa pienokaista ja nosti hänet istualle +sänkyyn. + +"Älä pelkää," sanoi eukko, "ei hän tee sinulle mitään. Ole nyt kiltti, +niin saat hyvää ruokaa." + +"Laila, utsa loddasjam, ale bala!" Laila, pieni lintuseni, älä pelkää, +puhui nyt Jaampa niin ystävällisesti kuin suinkin. + +"Ikgo dovda muo, Laila, ikgo muite Jaampa?" "Etkö tunne mua, Laila, +etkö muista Jaampaa, Laagjea, Mellet'iä ja poroja?" + +Lapsen kasvot kirkastuivat, hän pyyhki kyyneleet silmistään ja katsoa +tuijotti Jaampaan. + +"Sinäkö Jaampa?" sammalsi hän. + +"Niin, minä olen Jaampa, pieni lintuseni, nyt et saa enää itkeä, nyt +sinä saat ajaa Jaampan kanssa ja istua Jaampan selässä, saat olla +iloinen ja syödä hyvää ruokaa Jaampan kanssa." + +"Niin" sanoi lapsi, "Laila syö hyvää ruokaa Jaampan kanssa." + +Jaampa otti povestaan poronkielen ja alkoi leikata siitä viipaleita +lapselle, joka nyt ei ollenkaan enää peljännyt, vaan tuli hänen +luoksensa ja hänen suureksi iloksensa söi halukkaasti lihaa, ikäänkuin +pieni kesytön lintu, joka ystävällisyydellä on saatu rohkeaksi ja +kesyksi. + +"Tahtooko Laila olla minun luonani?" kysyi Jaampa. + +"Tahtoo Laila olla Jaampan luona." + +"Tahtooko Laila ajaa minun kanssani, ajaa porolla Laagjen, Mellet'in, +Jounan, Maggan ja Gunnil'in luokse?" + +"Laila tahtoo ajaa Jaampan kanssa ja isän ja äidin kanssa!" + +"Ei, isä ja äiti ovat poissa ja kuolleet, mutta kun tulet minun +kanssani, saat toisen äidin, joka on hyvä sinulle, ja Jaampa pitää +sinusta." + +"Aiotko ottaa lapsen mukaasi?" kysyi eukko. + +"Aion, sitä varten olen tullutkin. Hän on nyt orpo, hänellä ei ole +sukulaisia eikä tuttavia täällä, sen vuoksi on hän jälleen oleva +Laagjen lapsi, niinkuin hän oli ennenkin, eikä hänen tarvitse puutetta +kärsiä." + +Sitten meni Jaampa ulos ja toi mukanaan ison palan poron lihaa, jonka +hän antoi eukolle. + +"Tässä saat ruokaa, kunnes ihmiset paalaavat, ja jos tarvitset enemmän +saat lisää, mutta lapsen minä vien mukanani." + +Eukko kiitti ja oli tyytyväinen lahjaan. + +Lailan jalkaan pantiin nyt suuret kurpposet ja sitten tyttö käärittiin +turkkiin, jossa hän oli niinkuin lämpöisessä sängyssä, jonka jälkeen +Jaampa kantoi hänet rekeen. Sitten hän toi porot, valjasti ne, istui +ensimmäiseen rekeen, Laila sylissään ja läksi ajamaan niin että lumi +tuprueli hänen ympärillään, pois tästä surullisesta rutonpesästä, kohti +rakkaita tuntureitaan, hyräillen tämän tapauksen johdosta tekemätänsä +tilapäistä runoa, ja iloissaan siitä että taasen oli löytänyt +lintusensa, pienen Lailansa. + +He eivät saapuneet perille samana päivänä, jonka vuoksi täytyi viettää +yötä tunturilla. Mutta ei heillä ollut hätä-päivääkään. Jaampa kaivoi +kuopan lumeen, pani poron nahkoja Lailan alle ja päälle, joka pian +nukkui. Itse lepäsi hän myös muutaman hetken lapsen vieressä. + +Laagje saattoi puolisoneen nähdä kauas eräälle jäälle, jota myöten +Jaampa oli tuleva, ja jo aikaiseen aamuhämärässä olivat molemmat tuon +tuostakin katselleet sinne päin. + +Pikku Mellet oli kuitenkin se, joka ensiksi huomasi Jaampan ja pisti +päänsä teltin ovesta sisään huutaen: + +"Aedne, atshje, Jaampa boatta!" Äiti, isä, Jaampa tulee! + +Jaampa tuli ajaen täyttä karkua jäätä myöten, ja päästyään niin +lähelle, että saattoi nähdä ihmisiä teltin edustalla, nosti hän Lailan +korkealle ilmaan. Pian sen jälkeen seisoivat porot hengästyneinä +Laagjen teltin edustalla. + +Nyt saivat Laagjen emäntä ja palvelijattaret kiirettä valmistaessaan +Lailalle lappalaispukua; sillä Lappalaisten lapset käyvät samanlaisessa +puvussa kuin aikaihmisetkin, ja nämä pikkulappalaiset, pojat ja tytöt, +näyttävät usein muukalaisen silmissä erittäin omituisilta. + +Kahden viikon kuluttua oli Lailasta taas tullut täydellinen +lappalaistyttö, joka juoksenteli ja leikki Mellet'in kanssa ympäri +telttiä. Laila oli olevinaan poro ja Mellet koki pyytää häntä +suopungillaan, jonka hän äskettäin oli saanut ja jonka heittämisessä +hän luonnollisesti harjoitteli itseään päivät päästänsä. + +"Kuuleppas Mellet", sanoi Jaampa, joka vähän aikaa oli heitä katsellut, +"sinä et saa kiusata Lailaa." + +"Niin, mutta Laila tahtoo olla porona", tuumasi Mellet. + +"Se ei kuitenkaan käy niin", selitti Jaampa, "tule tänne, niin minä +näytän kuinka sinun tulee heittää." + +"Minä tahdon myös suopungin," sanoi Laila. + +"Minä annan sinulle," sanoi Jaampa, "lappalaistytön tulee myös osata +heittää suopunkia." + +"Katso nyt", sanoi Jaampa Mellet'ille, "ensin teet suuremman eli +pienemmän lenkin, sen mukaan miten kaukana esine on, johon tähtäät. +Sitten otat lenkin oikeaan käteesi ja teet niin monta lenkkiä, kuin +tarvitset saavuttaaksesi esineen. Kuinka pitkä on matka tuonne +pensaasen?" + +"En tiedä." + +"Niin, mutta se sinun tulee tietää, muuten et tapaa." + +"Yhdeksän kyynärää." + +"Ei, kymmenen kyynärää sinne on. Teeppäs nyt lenkki! Kas niin, se +riittää, heitä nyt! Ei niinkään hullusti, aikaa myöten harjaannut +paremmaksi. Nyt minä asetan kolme keppiä maahan 6, 9 ja 12 kyynärän +päähän, ja kun osaat niihin järjestyksessä, tule sitten minun luokseni, +niin neuvon sinulle enemmän." + +Pikku Lailan suru vanhempiensa kuolemasta katosi pian uusissa oloissa. +Vähitellen hän unhotti koko sen vuoden, jonka oli viettänyt +Karasjoella. Hän muisteli taas joka päivä vaan sitä aikaa, jonka hän +oli viettänyt Laagjen luona, ja näytti siltä kuin nuo hämärät +aikaisemmat muistot olisivat sulautuneet uusien raittiiden olojen +vaikutuksiin ja yhdessä poistaneet viimeisten surullisten tapauksien +muistot kodista Karasjoella. + +Seuraavana jouluna vallitsi siis Laagjen asunnossa kaikkialla ilo ja +onnellisuus. Lapsi, jonka hän oli löytänyt, jonka hän oli pelastanut ja +povessaan kantanut kotiinsa, oli taas hänen lapsensa, ja Laagje uneksi +taas suloisia unelmia tämän lapsen tulevaisuudesta. + + + + +VIII. + +Mellet ja Laila koulussa. + + +Aika kului ja Laila ja Mellet menestyivät ja varttuivat. Laagjella oli +nyt uusia palvelijoita. Jouna oli nainut Maggan, kun yhteensä olivat +saaneet niin monta poroa, että he pienellä laumallaan ja uudella +tentillään, joka oli maksanut 40 taalaria, saattoivat kuleksia +tuntureilla omin neuvoin. Muut palkolliset olivat muuttaneet +merenrannikolle. Jaampa yksin eleli edelleenkin Laagjen luona, ehkä +etenkin siitä syystä, että hän piti niin paljon tuosta pienestä +tytöstä, joka vähitellen oli kiintynyt hänen sydämeensä ja anastanut +itselleen kaiken sen lemmen, mikä siellä löytyi. + +Nuo vanhukset Karasjoella, jotka olivat ottaneet Lailan luokseen, +makasivat molemmat kuolleina vuoteellaan, kun ihmiset vähitellen joulun +vaiheilla palasivat paikkakunnalle jälleen. Alussa oli heillä kyllin +tekemistä jäätyneiden ruumiiden hautaamisessa, joita oli kaikkialla +asunnoissa. Siis ei löytynyt muita kuin Laagje, hänen vaimonsa ja +Jaampa, jotka tiesivät lapsen salaisuuden eli sen, että se lapsi, +joka Karasjoen kauppiaalla oli ollut, vielä eli ja oleskeli rikkaan +tunturi-Lappalaisen Aslak Laagjen luona. Lailalla itsellään oli vaan +himmeä muisto ensimmäisestä lapsuuden ajastaan. Hän ei tiennyt muuta, +kuin että hän oli Laagjen tytär ja kaikki tunturi-Lappalaiset pitivät +häntä Laagjen lapsena. Laila oli kaunis lapsi. Hänellä oli +hienopiirteiset, soikeat kasvot, kaksi somaa hymykuoppaa poskissa, +jotenkin vaaleat hiukset ja suuret harmaat silmät, jotta se, joka tunsi +eri kansakuutien kasvojen piirteet, helposti voi huomata, että tässä +lapsessa oli jotakin erinomaista, jotakin hienompaa, jalompaa ja +kokonaisuudessaan erilaista, kuin tavallisessa lappalaislapsessa. Jos +hän olisi ollut kasvatettu jossakin hienossa perheessä, olisi hän ehkä +ollut heikkohermoinen potilas kalpeilla, kivuloisilla kasvoilla, mutta +nyt oli tuo alituinen oleskeleminen vapaassa ilmassa, pitkät retket +jalkaisin ja suksilla antaneet hänelle gasellin notkeuden, samalla kuin +lämpö, kylmä, lumi ja sade oli tehnyt hänen poskensa ruskeiksi ja koko +kasvot terveen ja raittiin näköisiksi. Hän oli hento ja soleva, mutta +kumminkin ripeä ja vilkasluontoinen kuin poika ja yhtä pitkä kuin +kasvinveljensä Mellet, jolla oli täydellinen pyöreämäinen +lappalaisnaama, mustat silmät ja pikimustat hiukset. Mutta hänkin oli +Lappalaisen kauneuden aistin mukaan soma poika, ja kun nämä molemmat +olivat puetut somaan talvipukuunsa, Laila valkoiseen turkkiin kullattu +hopeavyö vyötäreillään, tahi kesäpukuunsa, Laila sinisessä ja Mellet +punaisessa viitassa, niin ei ollut ainoatakaan, ei Lappalaista eikä +Norjalaista, joka olisi sanonut muuta, kuin että nämä kaksi olivat +somimmat lappalaislapset, joita he ikänään ovat nähneet. + +Tunturi-Lappalaisilla on harvoin monta lasta. Tästä seuraa varmaankin, +että he suuressa määrässä hemmoittelevat lapsiaan ja antavat heille +melkein joka asiassa täydellisen vapauden. Harvinaista on, että +vanhemmat koskaan antaisivat lapsilleen ruumiillista kuria. Ne saavat +olla ja tehdä niinkuin itse tahtovat jo pienestä pitäen, ja pikemmin +lapset komentavat vanhempiaan, kuin vanhemmat lapsiaan. Sen vuoksi +täytyy ihmetellä sitä, ett'eivät lapset tule turmeltuneimmiksi ja +pahankurisemmiksi, kuin ne todella ovat. + +Sekä Laagje että hänen puolisonsa osasivat lukea, ja emäntä osasi vielä +monta rukoustakin. Muutamia oli Laila jo aivan nuorena oppinut, ja kun +hän oli seitsemän vuoden vanha, alkoi elatusäiti opettaa häntä +tavaamaan ja lukemaan. Tämä kävi Lailalta yhtä ihmeellisen helposti, +kuin työläästi Mellet'iltä, vaikka hän oli useampia vuosia vanhempi. Se +tuli osaksi siitäkin, ett'ei pojalla ollut laisinkaan halua. Hänestä +oli kiusallista istua kirjan ääressä, hänellä ei ollut vähääkään +kunnian himoa siinä suhteessa, hän ajatteli ja uneksi vaan poroista, +linnuista ja kaloista. Mutta kenties syy oli myös sukuperässä ja +synnynnäisessä älyssä; sillä Lailalta sujui lukeminen ikäänkuin +itsestään, hän oppi varsin pian hyvin lukemaan ja osasi myös kaikki +ulkomuistista. + +Jaampa ei osannut lukea sanaakaan, mutta sitä enemmän hän ihmetteli +suosikkinsa taitoa. Sitä vastoin oli hänestä hupaista saada edistää +lapsia toisella tavalla opettamalla heitä porolla ajamaan, suopunkia +käyttämään, kalastamaan, virittämään ansoja ja suksilla hiihtämään, ja +niinkuin Laagjen emäntä toden perään piti hiukan enemmän pojasta kuin +tytöstä, vaan ei kuitenkaan voinut muuta kuin tunnustaa, että tyttö oli +paljon älykkäämpi kaikessa, jota hän voi heille opettaa, niin oli +Jaampan laita päin vastoin. Laila oli hänen lemmikkinsä, ja hän teki +kaikki saadakseen tytön yhtä vikkeläksi, kuin pojankin, mutta Mellet +voitti Lailan kaikissa niissä urotöissä, joita Jaampa taisi heille +opettaa. Ainoastaan hiihtämisessä oli Laila ehkä yhtä ripeä ja peloton +kuin Mellet. + +Jaampalla ja molemmilla lapsilla oli monta hupaista retkeä yhdessä. He +saivat toisinaan seurata häntä kalastusmatkoilla, ja heistä oli +erinomaisen hupaista, kun tämmöisillä retkillä joutuivat pienien +purojen rannalle, jossa hiipimällä pitkin rantaa saattoi kourin kaapata +kaloja kiini, kun vaan tempun tunsi, silloin kun kala oli kätkeytynyt +kiven koloihin ja mättäiden alle. Jaampa neuvoi heille, kuinka heidän +tuli pistää kätensä veteen, hapuella sitten vasten virtaa, kunnes +tunsivat missä kala oli. Sitten tuli heidän vaan hiljaa sitä koskettaa +ja samalla viedä kättä eteenpäin, sitten kiduksien kohdalla äkkiä +puristaa kiini ja viskata kala maalle. Jaampa itse oli oikea mestari +pyytämään kaloja tällä tapaa, ja osasi myös mukavasti pujahuttaa kepin +nenään kiinnitetyn langanmutkan kalan kaulaan ja äkkinäisellä +tempauksella keikahuttaa sen ylös. Tämä alkuperäinen kalan pyyntitapa +on saanut lapin kielessä omituisen nimityksenkin ja kutsutaan sitä: +"njodsastet". Semmoisella kalastusretkellä sattui kerran, että sen +virran vastaisella rannalla, jota myöten he kulkivat, huomasivat pienen +kilin, joka seurasi heitä hyppien kiveltä kivelle. Kili oli nähtävästi +vielä hyvin kesy, vaikka se oli eksynyt, ja kun se nyt huomasi nämä +kolme ihmistä toisella rannalla, hyppäsi se äärimmäisille kiville ja +seisoi siinä, määkien valittavalla äänellä, niinkuin itkevä lapsi, kun +se ei päässyt heidän luokseen. Mellet ja Laila surkuttelivat kiliä ja +kysyivät Jaampalta eikö hän voisi kaalata virran poikki ja tuoda kiliä +heille. + +"Se ei käy päinsä," sanoi Jaampa, "virta on liian syvä, mutta jos olet +kiltti tyttö, Laila, niin toimitan kuitenkin kilin sinulle." + +"Tuo se meille, Jaampa kulta!" huusivat molemmat. + +Jaampa otti suopunkinsa, kääri sen lenkille ja varmalla kädellä hän +viskasi silmukan kilin kaulaan, ja loiskis, se putosi veteen ja oli +tuokiossa toisella rannalla. Se oli melkein puoleksi kuristunut, +puoleksi uponnut rannalle nostettaessa, mutta vähitellen se tointui ja +seurasi sitten heitä uskollisesti. Lailan suureksi iloksi lupasi +Jaampa, että hän saisi pitää kilin ja lupasi tiedustella sen omistajaa +ja maksaa hänelle kilin hinnan. + +Mutta vielä iloisemmaksi tuli Laila, kun ansalla sai ensimmäisen +riekkonsa. Jaampa oli eräänä talvipäivänä virittänyt muutamia ansoja +vähän matkaa teltistä, ja seuraavana aamuna meni Laila hiihtäen niitä +katsomaan. Ja mitä näki hän, mikä se on, joka tuolla risuaidan vieressä +makaa. Aivan oikein, se on kaunis, lumivalkea riekko, joka on mennyt +ansaan! Laila ei ollut vähän hyvillään tämän nähdessään. Ilossaan ei +hän edes ehtinyt irroittaa lintua ansasta, vaan otti riekon ansoineen +päivineen mukaansa ja riensi kotiinpäin niin piankuin suinkin +näyttämään saalistaan vanhemmilleen. + +Sillä välin oli Mellet saanut luvan mennä Jaampan kanssa metsälle ja +sattuipa niin, että hän Jaampan pyssyllä ampui ensimmäisen riekkonsa. +Hän tuli sen kanssa kotiin yhtä ylpeänä kuin Lailakin ja piilotteli +sitä selkänsä takana astuessaan telttiin. Nähdessään hänet huudahti +Laila: + +"Minä olen saanut riekon, minä," ja näytti riekkoa Mellet'ille. + +"Minä olen ampunut riekon, minä!" vastasi Mellet ylpeästi ja näytti +hänkin riekkoansa. + +"Niin, sinä olet poika, siispä taidat ampua," sanoi Laila, "mutta sinun +riekkosi ei ole niin soma kuin minun!" + +"Eikö minun riekkoni ole soma?" huudahti Mellet närkästyneenä. + +"Ei, sinun riekkosi on verinen, mutta minun on puhdas ja valkoinen kuin +lumi!" + +"Niin, sehän nyt on selvä, että sen täytyy olla verinen, kun minä sen +olen ampunut," sanoi Mellet mahtavasti. + +Seuraavana päivänä heidän riekkonsa keitettiin ja kumpikin istui nyt +paistinsa ääressä, vieressään kaksi teräväkuonoista ja pystökorvaista +koiran pentua, jotka kiiluvin silmin, jotka välkkyivät kuin kaksi +hohtokiveä, vahtivat niitä muruja, jotka ruokailevilta putoelivat. + +"Maistappas minun riekkoani", sanoi Laila Mellet'ille, "niin saat +nähdä, kuinka makea se on!" + +"Maistappas sinä tätä", sanoi Mellet vuorostaan, "se on kyllä yhtä +hyvä." + +"Luulenpa että minun on parempi," pitkitti Laila, "ja koirani, +Mustikin, arvelee samaa." + +"Maistappas minun riekkoani äiti", sanoi Mellet, "eikö se ole hyvä?" + +"Se on erinomaisen hyvä!" + +"Maistappas sinä, Jaampa, minun riekkoani", sanoi Laila, "eikö se ole +parempi?" + +"Voi njalgis, njalgis!" Voi kuinka makea se on, huudahti Jaampa. + +Mellet ja Laila kävivät sittemmin yhdessä ansoja kokemassa ja tulivat +usein kotiin, kummallakin lintukimppu selässään, hiihtäen kilpaa +mäkirinteitä myöten telttejä kohden. + +Laila oli sekä kaunis että hyvä lapsi, jolla oli hyvä sydän, ja hän +ynnä Mellet olivat ylimalkaan hyvät ystävät. Ainoastaan silloin suuttui +Laila, kun tapasi Mellet'in suopungillaan hätyyttämässä hänen valkoista +kiliään, joka Mellet'in mielestä oli niin erinomaisen houkutteleva +esine hänen suopungilleen, ett'ei hän malttanut olla sitä heittämättä +kiliin, vaikka Jaampa oli useampia kertoja häntä siitä torunut, ja +syntyipä kerran pieni käsikahakkakin, kun Laila kuuli kilin surkeasti +määkivän ulkopuolella ja näki että Mellet juuri oli kuristamaisillaan +kilin suopungillaan, jonka Mellet oli heittänyt sen kaulaan. + +Vuodet vierivät, ja eräänä kauniina talvipäivänä seisoi kolme poroa, +valjastettuina kukin pulkkansa eteen, Laagjen teltin edustalla. Laila +oli nyt 12 vuoden, ja Mellet 15 vuoden vanha. Heidän tuli nyt lähteä +Koutokeinoon kouluun, ja Jaampan tuli viedä heitä sinne. Koutokeinossa +asui nimittäin pappi ja siellä pidettiin koulua. Tunturi-Lappalaisten +tuli sen vuoksi lähettää lapsensa sinne ja pitää huolta siitä, että he +kouluaikanaan saivat asua jossakussa perheessä paikkakunnalla. +Laagjelle ei ollut vaikea saada asuntoa lapsilleen, hän kun oli rikas +ja tuon tuostakin saattoi lähettää poronpaistin korvaukseksi asunnosta. + +Hyvästi jättäessä kehoitti Laagjen emäntä lapsia ahkeruuten, +rehellisyyten ja kuuliaisuuten opettajaa ja pappia kohtaan, "jotka nyt +jonkun aikaa olivat heille vanhempien asemassa". Tämä oli muuten +Ruijalle monessa suhteessa varsin murheellinen aika, jolloin Mellet ja +Laila kävivät koulua. Lappalaiset huokailivat mielivaltaisten +kieliasetusten pakonalaisuudessa ja Norjalaiset monopoolikaupan ikeen +alla. Ensimainituita pakoitettiin nimittäin kauan aikaa oppimaan +kristillisyytensä norjankielellä, sen sijaan kuin ennen lähetystoimen +aikana useampia vuosia olivat saaneet nauttia sitä suloisuutta, että +saivat oppia ja kuulla saarnaa omalla kielellään. Mutta vuonna 1774 +lakkautettiin, kuten tunnettu on, lappalainen seminaari (Seminarium +lapponicum) Trondjem'issä, ja käskykirjeessä määrättiin muitta +mutkitta, että "lapinkieli on, niin paljon kuin mahdollista, hyljättävä +ja norjankieli asetettava sijaan, ja lapsille on opetettava heidän +kristinoppinsa norjankielellä." Tästä seurasi, ett'eivät Lappalaiset +enää saaneet mitään kirjoja omalla kielellään. Ne muutamat, joita +lähetysseura oli heille toimittanut, tulivat yhä harvinaisemmiksi, ja +sen mukaan kuin nämä katosivat sammui myös se kristillisyyden valo, +jonka lähetyssaarnaajat uutteruudellaan olivat virittäneet väestössä. +Kun kirjat rupesivat harvenemaan ja Lappalaiset huomasivat, ett'ei +heille niitä enää toimitettukaan, niin silloin vasta he rupesivat niitä +arvossa pitämään. Siellä täällä löytyi enemmän eli vähemmän +vaillinaisia kappaleita Lutheruksen katekismosta lapin- ja +norjankielellä. "Oikein autuaalliselta tuntuu," sanoo eräs pappi, +"nähdessä miten onnellisina ne Lappalaiset itseään pitävät, joilla on +semmoinen kirja, kuinka he kantavat sitä povessaan sydämellään, +ikäänkuin jonakuna pyhyytenä kaikilla retkillään, millä halulla kaikki +rientävät sinne, jossa semmoinen kirja löytyy, voidakseen lukea ja +käsittää pyhää Sanaa omalla äidinkielellään." + +Aslak Laagje oli yksi niitä onnellisia, jolla oli täydellinen kappale +tuosta kirjasta. + +Pappi, joka silloin oli Koutokeinossa, oli nimeltä Olaus Hjorth, ja +kuuluu olleen, kertomuksien mukaan, joita vieläkin kuullaan, kunnon +pappi mutta äärettömän tuima ja ankara mies, jonka vuoksi hän +Lappalaisten kesken oli tunnettu nimellä "Garra Hjortha" s.o. Kova +Hjorth. Silloin kun tämä Kova Hjorth oli pappina Koutokeinossa +(1774-1780) vallitsi väestössä uskonnollinen liike. Tämä liike oli +kuitenkin rauhallisempaa laatua ja myös vähemmin levinnyt, kuin se, +joka vallitsi näillä seuduilla vuonna 1852 ja joka päättyi murhilla. +Monta vanhaa ihmistä, jotka olivat kuuluneet heränneiden joukkoon +vuonna 1852, muistivat vielä tahi olivat kuulleet vanhempiensa kertovan +noista aikaisemmin heränneistä. Silloin oli heränneiden ruumis tullut +suonenvedon tapaisiin liikkeisiin, he tulivat intoihinsa ja hourailivat +herättyään jonkunmoisesta horrostilasta. Heitä kutsuttiin siihen aikaan +"Tshjuorvok," s.o. huutajat, sillä he kuleksivat ympäri ja huusivat eli +kehoittivat korkealla äänellä kansaa parannukseen. Muuten he kuuluivat +viettäneen hiljaista ja siveellistä elämää, joten liikkeessä lienee +ollut totuuttakin pohjalla. + +Nämä "huutajat", toinnuttuaan tainnuksistaan, kuuluivat toisinaan +houraellen ennustaneen maailman loppua, joka heidän samoin kuin +muidenkin ennustajain mielestä, oli aivan pian tapahtuva. Mutta ennen +sitä oli kaikenlaisia merkkiä ilmestyvä, jotka luonnollisesti olivat +sovitetut Lappalaisten olojen mukaan: "joutsen oli tuleva nokimustaksi +ja korppi lumivalkeaksi. Porot saivat muka uudet sarvet keski-talvena +ja tulivat niin rajuiksi, ett'ei ihmiset voineet niitä hoitaa, ja niin +rohkeiksi, ett'eivät ollenkaan välittäneet koirista, vaan juoksisivat +tiehensä. Sitten oli vielä tuleva maahan kallis aika, rutto, nälkä ja +sota, ja sota oli nielevä kaikki mies puolet niin tyystiin, että naiset +tappelivat keskenään niistä harvoista, jotka vielä olivat kotona, niin, +viimein oli mieshenkilö niin harvinainen olento, että naiset semmoisen +nähdessään suutelivat hänen jalkojaan ja vuodattivat kyyneleitä." Kova +Hjorth oli ollut erittäin ankara näitä "huutajia" kohtaan. Missä hän +vaan heitä tapasi, löi hän heitä ja karkoitti heidät ulos kirkosta +eli huoneesta, kulkipa ympäri lappalaiskylissä ja asunnoissa, haki +heidät esiin ja löylytti heitä niin kauan kuin jaksoi, jotta heidän +täytyi mennä pakoon ja kätkeytyä häneltä. Kerran oli semmoinen +"huutaja" kaikille käsittämättömällä ja siis kansan arvelun mukaan +ylenluonnollisella tavalla kiivennyt kirkon torniin, ja huusi sieltä, +papin astuessa Jumalanpalveluksen päätyttyä ulos kirkosta, ikäänkuin +taivaasta tulevalla äänellä: + +"Kas, kas, tuossa menee pappi, ja kaksi perkelettä korpin haahmussa +istuu hänen olkapäillään!" + +Tämä liike ei levinnyt Koutokeinoa laajemmaksi ja katosi vähitellen +saamatta aikaan suurempia hairahduksia. + +Mainitun Kovan Hjorth'in luo vietiin Mellet ja Laila kouluun. +Tuliaisiksi toi kumpikin Laagjen antaman poronpaistin papille, joka +otti heidät ystävällisesti vastaan pappilassa ja kutsui heidät sisään +puolisonsa ja lastensa luo. Heidän lähtiessään tarttui pappi heidän +käteensä, kehoitti heitä käyttäimään kiltisti, ahkerasti lukemaan ja +oppimaan niitä uusia norjankielisiä kirjoja, jotka heille nyt +annettiin. + +Sitten alkoi opettaja opettaa vasta-alkaville kirjaimia, ja enemmän +edistyneitä lukemaan ja ulkoa oppimaan norjalaista katekismoa. Se kävi +luonnollisesti hitaasti ja oli sangen väsyttävä työ saada lapsien +muistiin teroitetuksi enemmän eli vähemmän niistä kuudesta +pääkappaleesta muukalaisella kielellä, josta useimmat heistä eivät +ymmärtäneet sanaakaan. Mutta heidän tuli oppia norjankieltä ja täytyi +oppia sitä. Opettaja luki ensin sanasta sanaan ja käänsi sitten +lapinkielelle luetun lauseen, ja lapset lukivat jälestä norjalaista +tekstiä. + +Ainoastaan Lailalta kävi sekä ääntäminen että ulkoluku erinomaisen +helposti. Jo kouluun tullessaan hän osasi jotakuinkin lukea, ja hän +tuli pian niin taitavaksi, että taisi ei ainoastaan enemmän kuin muut +lappalaistytöt vaan oli milt'ei yhtä taitava kuin papin oma tyttö, joka +oli melkein saman ikäinen ja seurasi myös opetusta. + +Mellet'iltä sitä vastoin kävi oppiminen kehnosti. Loma-ajoilla oli hän +kyllä ensimmäinen suksilla ja pulkalla laskettaessa pappilan jyrkkiä +mäkiä, jolloin käytettiin pulkkaa kelkan asemasta, mutta koulun +penkillä hän oli viimeinen. Muutamien sanojen lausuminen meni häneltä +päin mäntyyn. Kun hänen piti lausua "Kristus", tuli siitä joko "Ristus" +eli "Pristus", "kristillisestä" tuli "pristillinen" j.n.e. Hän oli +rikkaan miehen poika, mutta ei se auttanut. Opettaja nuhteli häntä ja +kehoitti häntä rukoilemaan taivaalliselta Isältä apua oppiakseen. +"Niin", ajatteli Mellet, "kunhan vaan pääsisin hänen pakeilleen, mutta +taivas on niin korkealla. Vaan ehkä se auttaisi, jos menisin +korkeimmalle tunturille ja rukoilisin siellä?" Nyt oli pappilan +rakennus korkein sillä paikalla ja tikapuut veivät maasta katolle. +"Ehkä se auttaa jos menen tuosta katolle, kenties Jumala sieltä kuulee +minua paremmin", ajatteli Mellet. Aikaiseen eräänä aamuna, kun kaikki +muut vielä nukkuivat, nousi Mellet hiljaa vuoteeltaan, kiipesi pappilan +katolle, lankesi polvilleen, pani kätensä ristiin ja rukoili: "Rakas +taivaallinen Isä, auta minua, että oppisin hyvin lukemaan!" + +Samassa tuli pappi ulos ja nähdessään lappalaispojan katolla hän kysyi +vihaisesti, mitä kujeita hänellä siellä oli? Mutta kun poika tuli alas +ja lausui lapsellisen uskontunnustuksen eli syyn, jonka vuoksi oli +kiivennyt katolle, muuttuivat nuo ankarat kasvot niin lempeiksi kuin +keväinen päivänpaiste, pappi taputti pojan päätä ja lohdutti häntä +sanoen, että hän oli hyvä poika ja että Jumala kyllä oli häntä kuuleva +ja antava hänelle, mitä hän oli rukoillut. + +Mellet ja Laila eivät iässään vielä koskaan olleet nähneet pappia, +jonka vuoksi he hiukan pelkäsivät tätä miestä ja pitivät häntä +semmoisena olentona, joka kaikissa suhteissa oli täydellisempi muita +ihmisiä. Kun siis opettaja eräänä päivänä tutki lapsia ja kysyi, +olivatko kaikki ihmiset syntisiä, vastasi Mellet hyvin pätevästi: "Ei". +"Kuka sitten on vapaa synnistä?" kysyi opettaja. "Pappi", vastasi +Mellet arvelematta. Suureksi ihmeekseen hän nyt sai kuulla opettajalta, +ett'ei pappikaan ollut vapaa synnistä, vaan että hänkin "oli syntinen." +"Mitä syntiä hän sitten tekee?" kysyi Mellet. "Hän ei tee mitään +törkeätä syntiä", selitti opettaja, "mutta hänkin on syntinen Jumalan +edessä." Jo lapsesta alkaen varoitetaan Lappalaisten lapsia +varkaudesta, valhettelemisesta, kiroilemisesta ja tottelemattomuudesta, +jotka ovat pahimpia syntejä, ja poika luonnollisesti ei voinut saada +päähänsä, että pappi voisi olla vikapää johonkin näistä. + +Muutamia päiviä ennen koulun loppua tuli Laagje Koutokeinoon noutamaan +lapsia ja kuulemaan, miten he olivat käyttäineet ja edistyneet. Hän +meni ensin kouluun, istausi oven pieleen ja kuunteli lapsien lukua, +veti sitten povestaan vanhan lappalais-norjalaisen katekismonsa ja +seurasi siitä opetusta. Siitä ei ollut varsin pitkiä aikoja kulunut, +kuin hän kuuli lapsia opetettavan lapinkielellä, ja hän muisti hyvin, +kuinka somalta hänestä oli tuntunut, kun lapset osasivat hyvin lukea, +mutta tämä, jota he nyt lukivat ja hän heidän kanssaan, oli hänestä +"kuin hieta suussa, hän ei tuntenut siinä vähintäkään makeutta." + +Nureissaan hän läksi kouluhuoneesta ja meni Kovan Hjorthin puheille. + +Laagje tervehti astuessaan huoneesen, toivottaen: + +"Jumalan rauhaa taloon!" + +"Sinulla on taitava ja soma tytär", sanoi pappi, "hän on kaikista +lappalaistytöistä ahkerin lukemaan ja oppimaan." + +"Niin, minä olin koulussa", lausui Laagje, "kuuntelemassa lapsia. +Lailan kanssa ei ole hätää, mutta kuinka on Mellet'in laita?" + +"Poikasi ei ole niin taitava." + +"Hän ei ole minun poikani, hän on sisareni poika." + +"Vai niin, onko hän sisaresi poika? Taitava hän ei ole, mutta hyvä +poika hän on ja jos tyttäresi voisi auttaa häntä kotona, oppii hän +tulevaksi vuodeksi niin paljon, että hän hyvin pääsee ripille." + +"Kuuleppas, pappi kulta", jatkoi Laagje, "eikö sinulla ole antaa meille +useampia lappalaisia kirjoja, semmoisia kuin tämä täällä", ja hän veti +kirjan povestaan, johon se oli kätketty nahkapussiin käärittynä. + +"Näytäppäs minulle sitä," sanoi pappi ja kun Laagje ojensi hänelle +kirjan, otti hän sen ja pani eteensä pöydälle. "Ei minulla ole enää +tämmöisiä kirjoja", sanoi pappi. "Eikö niitä enään tulekkaan?" "Ei +tule. Tästä lähin teidän ja lapsenne tulee oppia norjankieltä". + +"Miksi meidän täytyy oppia norjankieltä? Me olemme tyytyväiset siihen +kieleen kuin meillä on". + +"Sen vuoksi, että norjankieli on parempi, rikkaampi ja hyödyllisempi". + +"Norjankieli ei ole parempi meille ja meidän elämänlaadullemme", sanoi +Laagje. "Sinun kielesi on huono kieli, kun puhumme porosta, tuntureista +ja laaksoista, päivän valosta ja yön pimeydestä ja kaikesta, joka +kuuluu jokapäiväisen elämämme tarpeisiin. Sinulla ei ole yhtä sanaa +kymmentä meikäläistä vastaan, kun on puhe porosta ja monesta muusta +asiasta. Siinäkö sinun kielesi rikkaus on. Ei, teidän kielenne on +meistä köyhä kieli". + +"Mutta ei siinä ole kyllä, että vaan ajattelemme jokapäiväisen elämämme +tarpeita, poroa ja muuta senkaltaista", sanoi pappi. "Sinä et saa +unhottaa, että sinun ennen kaikkia tulee ajatella kuolemattoman sielusi +tarpeita". + +"Sinä puhut totta", vastasi Laagje nöyrästi, "meidän tulee etupäässä +muistaa kuolematonta sieluamme". + +"Siis on parempi, että opit ja luet norjankieltä". + +"Eikö Jumala ymmärrä kaikkia kieliä?" + +"Kyllä, mutta sinä opit häntä paremmin tuntemaan ja saatat paremmin +lähestyä häntä norjankielellä". + +"Onko lapinkieli sitten niin kurja kieli, ett'ei taivaallinen Isämme +tahdo sitä kuulla?" kysyi Laagje, joka muisti, mitä pispa Bang oli +sanonut. + +"Ei suinkaan, mutta norjankielellä voit saada monta kirjaa, joita ei +löydy lapinkielellä. Voit saada sata tämän yhden asemesta, joka teillä +on ollut". + +"Miksi ette anna meille useampia?" + +"Sen tähden että oppisitte norjankieltä, jolloin saatte niin monta +kirjaa kuin haluatte". + +"Me emme tarvitse monia kirjoja. Tahi onko Jumala mies, joka tahtoo +kuulla monia sanoja ja pitkiä rukouksia? Etkö itse ole sanonut, että +Jumala kuulee lukemattomat huokauksetkin?" + +"Olen kyllä, mutta Jumalan sanan tunteminen on hyvä asia, ja enemmän +tietoa Jumalan sanasta voit saada norjankielellä. Teidän pitäisi oleman +meille kiitolliset siitä, että annamme teille norjalaisia kirjoja." + +"Emmekö niitä itse osta?" + +"Kyllä ostatte, mutta te maksatte niistä tuiki vähän tahi ei mitään. Me +annamme niitä teille melkein lahjaksi, jotta oppisitte meidän +kieltämme: sillä silloin on teillekin ovi avoinna viisauden temppeliin, +ja saatte mennä siihen sisälle, niin monilukuisina kuin tahdotte." + +"Niin, te olette rikkaat", sanoi Laagje katkerasti. "Te asutte +valoisissa saleissa, teillä on yltäkyllin kirjoja ja tietoa, te voitte +lukea ja oppia, mitä vaan tahdotte, mutta siitä syystä ette myös tiedä, +kuinka suuriarvoinen kirja eli ainoa lehtikin on meille, jotka elämme +pimeydessä ja ikävöitsemme valoa, jotka vaellamme erämaassa ja etsimme +lähdettä." + +"Senpä vuoksi teidän pitäisi oppia norjankieltä, joten koko maassa +olisi yksi kieli ja yksi kansa." + +"Niin, niin, me opimme norjankieltä, me koetamme oppia norjankieltä, +niin paljon kuin mahdollista, mutta anna meille ensin yksi pisara +Jumalan autuaaksi tekevästä sanasta meidän omalla äidinkielellämme! +Anna meille vaan tämä pieni kirja, joka on tullut meille niin +rakkaaksi, jotta voisimme kodissamme aikaiseen kylvää Jumalan sanan +hyvää siementä lapsiemme turmeltumattomiin sydämiin, ennenkuin perkele +ja mailma tulee ja kylvää sinne ohdakkeita. Nyt he eivät ymmärrä mitään +siitä, jota lukevat, ja sana ei kanna yhtään hedelmää." + +"Tulkeitseehan opettaja heille." + +"Niinpä kyllä, hän tulkitsee heille, ja minä olen häntä kuunnellut, +mutta miks'eivät ensin saa lukea Jumalan sanaa lapinkielellä, ja +opettaja saisi sitten kääntää heille saman asian norjankielelle? +Minkätähden kiellätte ja estätte heiltä ikuista totuuden sanaa +saadaksenne heitä sen kautta oppimaan teidän kieltänne? Miksi käytätte +pakkoa? Tahi onko autuus kätketty yksinomaan daro-kieleen? Etkö sinä +ole Jumalan sanan palvelija etkä kenenkään muun?" + +"Olen, kaikessa heikkoudessani." + +"Miksi siis et anna lapsille Jumalan sanaa suorastaan? Miksi annat +heille kiven kun he anovat leipää? Miksi teet pitkän ja vaivaloisen +mutkan, kun sinulla on lyhyt ja avonainen tie edessäsi?" + +"Et sinä ettekä te muut nyt voi käsittää, että kaikki tämä on teidän +omaksi eduksenne tulevaisuudessa. Mutta niin on nyt asian laita, ja +sitä paitsi on minulla siihen käsky, ja siitä ei nyt pääse mihinkään. +Te ette saa enemmän lappalaisia kirjoja ja teidän tulee oppia +norjankieltä." + +"Ja kuolla kuin pakanat!" + +"Silloin on se oma syynne." + +"Nimesi on Kova Hjorth, ja kova ja ankara sinä olet. 'Huutajia' sinä +lyöt ja ahdistat ja meiltä toisilta sinä kiellät Jumalan sanan." + +"Sinä erehdyt Laagje. Minä en kiellä keltään mitään. Minä jakelen +Jumalan sanaa runsaasti kirkossa ja koulussa, mutta minä en kärsi +seurakunnassani semmoisia ulkokullattuja, kuin nämä 'huutajat' ovat ja +minä näen edemmäs kuin te. Minä harrastan teidän parastanne ja toimin +vakuutukseni mukaan, ottaessani teiltä pois lappalaiset kirjanne ja +suurella vaivalla opettaessani teidän lapsillenne norjankieltä. Te ette +koskaan tule miksikään, ette koskaan saa mitään korkeampaa tietoa, +ellette hylkää omaa kieltänne eli ainakin opi lukemaan norjalaisia +kirjoja ja ymmärtämään norjankieltä. Silloin voitte vetää vertoja +Norjalaisille kaikessa." + +"Jospa et milloinkaan tulisi sitä katumaan! Jospa et viimeisellä +hetkelläsi olisi vuodattava verisiä kyyneleitä sen tähden, että +ollessasi meillä pappina käytit aikasi ja vaivasi väärin! Yhdessä +tunnissa olisit tehnyt enemmän Jumalan valtakunnan hyväksi, kuin +monessa päivässä, ja yhdessä päivässä enemmän kuin monessa vuodessa." + +"Siitä minä itse saan vastata." + +"Hyvästi sitten", sanoi Laagje, "ja anna minulle kirjani jälleen." + +"Tuossa on sinulle toinen, suurempi ja parempi kirja norjankielellä," +sanoi pappi ojentaen hänelle toisen kirjan. + +"Ei, minä tahdon oman kirjani." + +"Ota tämä, minä pidän sinun kirjasi." + +"En, sanon minä, en, anna kirja minulle!" + +"Sinä et saa sitä!" + +"Enkö saa! Pappi, sinä teet syntiä! Tahdotko ryöstää minulta +omaisuuteni? Tahdotko riistää minulta ainoan, kalleimman aarteen, joka +on minulle enemmän arvoinen, kuin kokonainen karjalauma; sillä muista +se, että se rahtunen valoa ja se murunen virkistystä ja lohdutusta, +joka on levinnyt meidän köyhään ja synkkään elämäämme, se on vuotanut +tämän kirjan lehdistä! Jos sen otat minulta pois, silloin sinä muserrat +katkenneen ruovon ja sammutat haikuavan karren, sen sijaan että +vuodattaisit voimiesi mukaan öljyä siihen. Minä en lähde huoneestasi +ilman kirjatta." + +"No ota se sitten Jumalan nimessä ja mene", sanoi pappi. + +"Niin, minä menen", sanoi Laagje, "mutta raskaalla mielellä lähden +tänään pappilasta." + +Kun Laagje oli tullut kotiin ja hänen väkensä oli syönyt iltasensa, +sanoi hän Lailalle: + +"Lapsi, ota kirja ja lue siitä meille!" + +Laila otti kirjan ja istui lieden ääreen keskelle telttiä, ja kaikki +keräytyivät hänen ympärilleen paljastetuin päin. Hänen somat, hienot +lapselliset kasvonsa, ja hänen tuuheat kauniit hiuksensa, jotka +valuivat alas hartioille, loistivat heleästi leimuavan liekin +punertavassa valossa. Puhtaalla ja heleällä lapsenäänellään luki tämä +Laagjen lapsi, joka kuitenkaan ei ollut hänen lapsensa, vanhasta +Lutheruksen katekismosta kuusi pääkappaletta, synnin tunnustuksen ja +iltarukouksen. + +"Kiitoksia, rakas lapsi. Jumalan sanasta!" sanoi Laagje, kun tyttö oli +lopettanut. Ja niin luki Laila monta kertaa muulloinkin ihmisille, +jotka tulivat pitkien matkojen päästä kuulemaan Sanaa omalla +kielellään. + +On kerrottu, että Kova Hjorth, pitäessään viimeisen kerran +Jumalanpalvelusta Koutokeinon kirkossa, saarnasi lapinkielellä, ja se +tarkkaavaisuus, jolla jokainen häntä kuunteli, se ilo, joka ilmestyi +kaikkialla, se loppumaton kiitos, jonka jokainen hänelle tästä lausui, +teki sen että kalvava epätoivo tunki hänen rauhalliseen mieleensä. +Kenties oli hänen työnsä kristillisessä katsannossa ollut turha ja +hyödytön? Kenties oli hän ajatellut ja taistellut liian yksinomaisesti +kansallisen edun saavuttamiseksi, sen sijaan kuin hänen pappina olisi +ollut työskenteleminen sen asian eteen, joka kuuluu Jumalan +valtakuntaan, ja sitten vasta valvominen kansallisen kielen etua, mutta +ilman pakkoa ja väkivaltaisia asetuksia, jotka vaan olivat synnyttäneet +tyytymättömyyttä ja tietämättömyyttä? + + + + +IX. + +Markkinat Karasjoella. + + +Ennen muinoin pidettiin Karasjoella joka talvi käräjiä ja suuria +markkinoita. Vouti tuli sinne Altenista kokoomaan veroja, ja pappi +Koutokeinosta lapsia kastamaan, Ehtoollista jakamaan ja vihkimään +pariskuntia, joilla kenties ei ollut tilaisuutta useammin kuin kerran +vuodessa käydä kirkossa ja pappia tapaamassa. Myöskin useita +kauppiaita, eli, kuten heitä siihen aikaan kutsuttiin, "porvareita," +kokoontui sinne, osaksi Ruijan rannikoilta ja Suomesta, osaksi +Ruotsista ja etenkin Torniosta. Lähiseuduilta kokoontui sinne silloin +myös tunturi-Lappalaisia, molempaa sukupuolta, ostamaan ja myömään, +tapaamaan sukulaisia ja tuttavia, kosimaan ja kosittaviksi, kihlaamaan +ja vihityttämään itseänsä. Nämä 14 päivää, jonka markkinat kestivät, +oli hyvin kiireinen aika. + +Jo ennen esivallan tuloa oli useampia Lappalaisia saapunut +markkinapaikalle, joten seudulla jo oli vilkkaanlainen liike, mutta se, +joka ensimmäisenä markkinapäivänä olisi voinut joltakin korkealta +paikalta katsella seutua, olisi huomannut, että joka puolella +ympäristöllä polveili pitkiä, mustia juovia aukeita lumikenttiä myöten, +ja että kaikki pyrkivät samaan keskipisteesen. Ne olivat kaikki +suurempia eli pienempiä raideja eli poroseurueita, 10-20-30 elukkaa +kussakin, sidottuina toinen toisensa jälkeen, reki perässään, jotka +kaikki olivat matkalla Karasjoelle, ja myöhemmin päivällä ajoi raide +toisensa perään markkinapaikalle. + +Toisena markkinapäivänä tuli myös Laagje, hänen puolisonsa, Jaampa, +Mellet ja Laila kolmella kymmenellä porolla muhkeasti ajaen paikalle. +Suuri osa Lappalaisista tiesi, että Laagje oli rikkain mies niillä +seuduilla, ja hänen tulonsa herätti sen vuoksi tavallista suurempaa +huomiota. Ne viisi poroa, joilla hän seuralaisineen ajoi, olivat +valituita elukoita muhkeilla sarvilla ja komeilla valjailla. Etenkin +oli se poro, jolla Laila ajoi, tavattoman suuri, kaunis ja +soleavartaloinen, mutta, niinkuin näkyi, jotenkin kesytön ja vallaton. +Lappalaiset keräytyivät tämän poron ympärille, ja siinä syntyi nyt +innokas puhe ja keskustelu. + +"Kas, miten hoikat ja hienot jalat sillä on!" sanoi yksi. + +"Katsokaas, miten muhkeat sarvet!" tokaisi toinen. + +"Ja silmät sitten, mustat kuin kekäleet!" huudahti kolmas. + +"Ole varuillasi!" sanoi Jaampa, "se on vihainen." + +"Mistä ihmeistä sinä sen olet saanut käsiisi, Jaampa?" kysyi eräs +tihrusilmäinen Lappalainen. + +"En minä ole sitä varastanut!" vastasi Jaampa. + +"Kenenkä merkki sillä on?" + +"Se on Laagjen tyttären merkki." + +"Onko se Suomesta vai Ruotsista?" + +"Se ei ole Suomesta eikä Ruotsista, mutta voithan itsekin nähdä, että +sillä on kesyttömän poron verta suonissaan. Se on sikiö eräästä +Inarilaisesta villiporosta ja eräästä meidän emoporostamme." + +Semmoisella eläimellä on oma nimensä eli "baevrek" ja se on tunnettu +nopeudestaan ja kestävyydestään juoksussa, jota ei yksikään kesyn poron +sikiö saavuta. Sitä vastoin ei se ole erittäin kestävä vetämään +raskaita kuormia. Tämä "baevrek", jolle Jaampa oli antanut nimen +"Vihuri", oli usein saattanut ukon hikoilemaan, ennenkuin hän oli +saanut sen niin kesyksi, että saattoi antaa sen Lailan ajettavaksi, +mutta antamalla sille suolaa ja kohtelemalla sitä ystävällisesti +saattoi Laila vähitellen ajaa sillä paremmin, kuin kukaan muu. + +Laagjella ja Jaampalla oli 100 poronnahkaa ja noin 20 poron lihat +myötävänä markkinoilla. Melkein puolet kaikesta kuului Jaampalle. Sitä +paitsi oli heillä aikomus myödä osa niistä poroista, joita olivat +kuljettaneet mukanaan, koska ostokset helposti saattoi kuljettaa +kolmella eli neljällä porolla. Jaampasta oli tullut rikas mies. Siitä +päivästä asti, jolloin hän sai tuon ison suden hengiltä, oli onni ollut +hänelle myötäinen, joten hänellä nyt oli monta sataa poroa, ja hän oli +sen vuoksi enemmän Laagjen talouskumppani kuin palvelija. Jos hän olisi +ollut halpa palvelija, ei hän suinkaan olisi saanut seurata mukana +markkinoille; sillä Jaampasta ei vieläkään, ikävä kyllä, ollut tullut +kohtuuden ystävää. Hän suosi edelleenkin lausetta: "juvat interdum +insanire" [4], ja markkinoilla oli viinaa yllin kyllin. Laila oli tosin +ennen lähtöä pyytänyt, että Jaampa olisi taitava eikä joisi niin +hirveän paljon, kuin hänellä toisinaan oli tapana tehdä. Hän olikin +antanut lemmikilleen juhlallisen lupauksen koettaakseen olla +varullansa. Mutta toista on luvata, toista pitää sanansa, ja saamme +kohta nähdä, miten kävi. + +Tärkein tehtävä, joka Laagjella ja hänen puolisollaan oli +toimitettavana, oli saran ostaminen uutta talvitelttiä varten +Mellet'ille ja Lailalle, joiden ensi vuonna piti viettämän häitä. Jo +kauan aikaa sitten oli se asia päätetty, että nämä molemmat menisivät +naimisiin, ja vanhempien määräyksen mukaan tämmöiset asiat käyvät +melkein aina. Mellet ei koskaan ollut Lailaa oikeastaan kosinut, mutta +siitä oli ollut niin usein puhe ja kaikkien mielestä oli se asia selvä, +että hänestä ja Lailasta kerran oli tuleva mies ja vaimo, joten +kosiminen hänen puoleltaan ja myöntävä vastaus Lailan puolelta oli +aivan tarpeeton. + +Sen lisäksi oli ostettava hienoa verkaa hääpuvuksi nuorelle +pariskunnalle, sinistä Lailalle ja punaista Mellet'ille. Sitten tuli +Mellet'in omasta puolestaan ostaa Lailalle muutamia kauniita esineitä, +vyö, solki, sormus eli silkkihuivi, ja tarjota niitä hänelle +kosiolahjaksi. Tämä on nimittäin tavallinen kosioimistapa. Jos tyttö +ottaa vastaan semmoisen lahjan, ei hän kiellä, mutta mikään määrätty, +varma ja sitova tapaus se ei myöskään ole. Hänellä on lupa ottaa +kosiolahjoja niin monelta ihailijalta kuin tahtoo, ilman että häntä +pidetään kevytmielisenä, mutta hänen täytyy, kun asia vihdoin menee +niin pitkälle, että on mentävä papin puheille, toimittaa kosiolahjat +entisessä kunnossa omistajilleen takaisin. Kosijat tulevat itse +kirkkomäelle, tahi lähettävät asiamiehiä, jotka ilman muuta vaativat +lahjat takaisin, ja morsian pitää ainoastaan ne lahjat, jotka se +nuorukainen on hänelle antanut, jonka kanssa hän menee alttarin eteen. + +Ennen aikaan oli yleiseen tavallista, että kullakin kauppiaalla eli +porvarilla oli omat ostajansa, ja ett'eivät nämä kääntyisi toisien +kauppiasten puoleen, koki hän niin paljon kuin mahdollista kiinnittää +heitä puoleensa. Tämmöisen kauppiaan kirjoihin pääseminen oli siis +varsin huokea asia, mutta pääseminen niistä erilleen, se oli todellakin +ihme, ja mitä kirjassa seisoi, sitä tutkimaan oli Lappalaisella harvoin +kykyä. + +Kun siis Lappalainen astui porvarinsa puotiin[5], tarjottiin hänelle +aluksi aina tuliaisryyppy, ja jos se Lappalaisen mielestä viipyi liian +kauan, ei hän vähääkään ujostellut sitä pyytää. Sitten hänelle myös +annettiin, vanhan tavan mukaan, muutamia pieniä "lahjoja", niinkuin +sormus, sakset, silmäneuloja eli muuta semmoista. Vastalahjaksi pani +nyt Lappalainen vuorostaan pöydälle "vuosshjambierggon" eli +poronpaistin. Sitten oli taas kauppiaan vuoro kaataa toinen ryyppy ja +se oikein kelpo mitalla, joka riitti ei ainoastaan ostajalle, vaan +hänen seuralaisilleenkin, sukulaisille ja tuttaville, jotka seurasivat +häntä puotiin. Kuitenkin osasi kauppias aina sovittaa tarjottavansa +lihan paljouden ja laadun mukaan. Tässä ei käytetty turhia +kursastelemisia, tässä ei käytetty kehoituksia ja joutavia puheita, +niinkuin: "saanko luvan tarjota," eli "olkaa niin hyvä", eli +"terveydeksenne", ja vastaukseksi: "tuhansia kiitoksia", "se on +erinomaisen hyvää" j.n.e, vaan suoria, teeskentelemättömiä lauseita, +niinkuin: "Anna minulle ryyppy, kauppias, annoinhan sinulle paistin!" + +"Niin, niin, siitä paistista olet jo saanut viinaa kyllin. Paisti oli +sekä pieni että laiha." + +"No niin", vastasi ehkä Lappalainen taas, "sinä olit laiha lahjoinesi +ja minä siis pieni paistineni." + +Kun vihdoinkin ryhdyttiin kaupan tekoon, piti Lappalainen hyvin +varalta, ett'ei myönyt kaikkia nahkojaan yhtä haavaa. Ei suinkaan. Hän +möi melkein aina vaan yhden kerrallaan siitä hyvästä syystä, +että hänelle jokaisesta eri kaupasta tuli "gavpeserke" eli +kaupanpäällisryyppy. Niin usein kuin hän siis mielestään on ryypyn +tarpeessa, menee hän aittaansa, ottaa yhden nahkan ja menee kauppiaan +luokse. Jokaisella varakkaalla tunturi-Lappalaisella oli tavallisesti +semmoisessa kirkonkylässä eli markkinapaikassa pieni aitta, jossa hän +säilytti tavaroitaan. Toisinaan oli hänellä useampiakin nahkoja +mukanaan eli "rittabel" s.o. puoli poroa, jotka hän möi kauppiaalle. +Mutta silloin hän tahallisesti pyysi saadakseen osan maksusta viinassa +ja veti silloin povestaan tinapullon, joka oli noin tuopin vetävä. +Saatuaan tämän täytetyksi meni hän johonkin aittaan, mökkiin eli +kotaan, ja kokosi ympärilleen ystävänsä ja tuttavansa. Jos seurue ei +päässyt katon alle, asettui se useinkin ulos pihalle, jossa +lumikinoksesta saatiin oiva, vaikka hiukan märkä istuin. Sitten kaatoi +isäntä viinaa "gukseen", vanhanaikuiseen hopeapikariin eli soikeaan +tuoppiin, joka oli varastettu sangalla molemmissa päissä ja helisevillä +lehdillä pitkin reunuksia. Pari eli kolme miestä tyhjensi semmoisen +tuopin. Se täytettiin aina uudelleen ja uudelleen ja kulki miehestä +mieheen. Seurueen näin virkistäessä itseään, käy keskustelu vilkkaaksi, +ja sitä myöten kuin elämän vesi alkaa vaikuttaa mieleen ja kieleen, käy +puhe innokkaammaksi, iloisemmaksi ja ystävällisemmäksi. Tavallinen puhe +ei enää riitä, täytyy pukea tunteensa runon säveliin, noihin tosin +aivan yksinkertaisiin, mutta omituisiin, toisinaan surumielisiin, +toisinaan iloisiin ja uljaihin säveliin, joita Lappalainen nimittää: +"vuölle" ja joiden mukaan hän tekaisee runon vaikka mistä. Pian kaikuu +"jöiging" eli laulu joka mökistä, aitasta, teltistä ja lumikinoksesta. +Tuossa istuu kaksi syleillen toisiansa. Kenties he ovat kaksi veljestä +eli lapsuuden ystäviä, jotka pitkiin aikoihin eivät ole nähneet +toisiansa ja nyt kohtaavat toinen toisensa täällä. He puhuvat ja +vastaavat keskenään laulamalla. He puhuvat muinaisista muistoista, +nykyajan iloista ja suruista. He vuodattavat surun tahi ilon +kyyneleitä, eli ehkäpä molempia. He eivät hillitse eivätkä salaa +tunteitaan, sillä heidän ei tarvitse niitä ujostella. Ihmisluonto +esiytyy tässä teeskentelemättömänä ja vilpittömänä. + +Mutta miten on käynyt ystävällemme Jaampalle tässä iloisessa hälinässä? + +Oikein, tuolla hän istuu keskellä lumikinosta, koko joukko ystäviä +ympärillään, joita hän on kestinnyt. Hän istuu keskellä ryhmää, +ylpeästi laulaen "salaisesta laumastaan" s.o. kätketyistä +hopeataalareistaan, "haara-sarvistaan", s.o. lukuisasta poro +laumastaan, jonka sarvet muodostavat ikäänkuin metsän, "Vihuristaan," +tuosta nopeasta juoksijastaan, "pitkähäntäisestä", eli sudesta, jonka +hän surmasi, "korpien ukosta", karhusta, jonka hän oli kaatanut, +kaikkityyni runollisia vertailuja. + +Mutta eipä aina ja kaikkialla käy niin rauhallisesti. Pian ehkä Jaampa +saattaa heilua hauskassa käsikähmässä. Täällä on kaikenlaista kansaa. +Siinä tapaa jonkun, jota on epäillyt poron varkaudesta eli joka on +joskus syyttänyt toista varkaudesta, jonka kanssa on riidassa +laitumesta, eli joka on ollut onnellisempi kosioretkellä, lyhyesti +sanoen jonka kanssa ollaan vihamiehiä. Semmoisessa tilaisuudessa ei +myöskään sanoja säästetä. Iva- ja haukkumasanoja annetaan kahden +puolen. Sanasta sana kytee. Pian ovat vihamiehet toistensa kimpussa ja +piehtaroivat lumikinoksessa, kunnes taistelu päättyy verisellä nenällä, +sinisellä silmäkulmalla ja irti revityillä hiustukoilla; tuo pitkä +tukka on erinomaisen mukava tukkanuottaan. Puukkoa, jota kumpikin +kantaa tupessaan, ei milloinkaan käytetä. Siihen on Lappalainen +luonnostaan liian hyväsydäminen. + +Tuolla kävelee joukko tyttöjä ja poikia, niiden joukossa myös Laila ja +Mellet. Laila on vartaloltaan hiukan korkeampi muita Lapin neitosia. +Hänellä on myös kauniimpi hopeavyö kuin kellään muulla. Siinä +jutellaan, lasketaan leikkiä, liehakoidaan ja kositaan. Laila katselee +vähän väliä kullalla kirjailtua hopeasormusta, jonka hän äsken on +saanut Mellet'iltä ja pannut sormeensa. Tämä on ensi kerta, jolloin +joku on tarjonnut hänelle kosiolahjaa ja samalla myös kättään ja +sydäntään. Lailan ystävät ja tuttavat ylistävät sormusta ja sen +antajaa, ja pitävät häntä onnellisimpana ja rikkaimpana tyttönä, jota +jokainen nuori mies mielellään tahtoisi saada omakseen. Silloin tulee +siihen nuori, voimakas Utsjoen Lappalainen, kunnon mies avosydämisillä +hymyilevillä kasvoilla, heiluttaen kirjavaa kaulaliinaa. Hän on pannut +kaikki rahansa kosioliinojen ostamiseen, ja semmoista hän nyt tulee +tarjoomaan Lailallekin. Hän työntää Mellet'in syrjään, kietoo muitta +mutkitta kätensä Lailan kaulaan ja kysyy, tahtooko hän olla hänen +kultansa ja ottaa vastaan kaulaliinan. + +"Sinun kultasi!" sanoi Laila ja riuhtasi itsensä hänen syleilyksestään, +"enhän ole sinua nähnyt koskaan ennen," ja toiset tytöt nauravat +pojalle, kun hän, tuommoinen köyhä raukka, rohkenee kosia Lailaa. Mutta +poika ei tuosta ota hämmästyäkseen. + +"Katso nyt edes minuun!" sanoo hän, "ja kuule, sinä tunturin ihanin +kukka! Ravakkaampaa poikaa et löydä Utsjoella ja Tanassa, ja +uskollisempaa ystävää elämässä ja kuolemassa et saa mistään! Tule minun +kerallani! En ole koskaan nähnyt sinun kaltaistasi impeä; ihana olet +kuin valju kesäyö! Riemuiten kuin kaksi kesän laululintusta kuljemme +yhdessä tunturilta tunturille ja pystytämme majamme, minne vaan +tahdomme, ihanimpain järvien rannalle Utsjoen ja Inarin metsissä! Ja me +olemme iloiset ja onnelliset, leikimme, laulamme ja lemmimme toisiamme +kaiken elinaikamme! Et koskaan ole kuuleva pahaa sanaa suustani, kannan +sinua käsilläni enkä koskaan puhuttele sinua muilla, kuin rakkaimmilla +nimityksillä: perhoseni, aurinkoiseni, sieluseni, sydänkäpyni, +kultaseni! Tule, menkäämme papin luo heti, hän vihkii meidät, ja minä +otan sinut syliini rekeeni ja sitten lähdemme yhdessä 'Vihurilla' +täältä, kauas, kauas jossa ei kukaan voi meitä kuulla eikä nähdä!" + +Kosijan silmistä loisti semmoinen hehkuva ihastus ja uskollisuus, +ett'ei Laila voinut häneen suuttuakaan. Hän otti vastaan kaulaliinan ja +vastasi muuten, niinkuin hänen tulikin, että kosijan tuli kääntyä hänen +vanhempiensa puoleen. + +Sitten tulee joukkoon pitkä, roteva, mustapukuinen ja parrakas +Suomalainen, tarjoten hohtavaa hopealusikkaa Lailalle. Pitkäveteisellä, +äännekkäällä äidinkielellään puhuttelee hän Lailaa: "Tyttö kulta, +kultanuppuseni, minä rakastan sinua kuollakseni! Tule kanssani Suomeen, +tuhatjärvien maahan!" + +Mutta Laila ei tahdo mennä Suomeen eikä huolia lahjasta, ei myöskään +tahdo puhella hänen kanssaan eikä neuvoa häntä vanhempiensa puheille. +Hän juttelee sen sijaan iloisesti Mellet'in ja Utsjokelaisen kanssa. + +Eräässä markkinapuodissa seisoi muudan nuori mies täydellisissä +Lappalaisen tamineissa, turkissa, kurpposissa ja lakissa. Hän oli +jotenkin pitkä, harteva ja kaunis mies mustalla huuliparralla. Hän oli +tullut tänne tuoden suurella porojoukolla tavaroita Altenista, johon +hänen isänsä muutamia vuosia sitten oli asettunut asumaan. Perhekunta, +nimeltä Lind, oli alkuaan kotoisin Bergenistä. Tämän nuoren miehen isä +oli sen Lindin velipuoli, joka noin 19 vuotta takaperin oli tullut +Karasjoelle, vaan joka kuoli siellä vaimoneen ja, niinkuin ihmiset +arvelivat, lapsineenkin siihen ruttoon, joka silloin raivosi. Tämä +nuori mies, nimeltä Antero Lind, oli siis Lailan serkkupuoli. Hänen +sisarensa, nuori 19 vuotias tyttö, oli myös seurannut veljeään +markkinoille katsomaan tunturi-Lappalaisten elämää. Hänkin siis oli +Lailan serkku ja melkein saman ikäinen. + +Laagje sai luonnollisesti pian kuulla, että yksi "porvareista" oli +nimeltä Lind. Hän vähän säpsähti, kun nyt taas monen vuoden kuluttua +kuuli tätä nimeä mainittavan. Vanhat muistelmat lapsesta johtuivat +hänen mieleensä. "Kenties on tämä mies Lailan sukulaisia," ajatteli +hän, "sillä Lailankin isän nimi oli Lind. Mutta ei se tee mitään," +ajatteli hän taas. "Ei kukaan täällä tiedä aavistaakaan, mitä 19 vuotta +takaperin tapahtui, paitsi vaimoni ja Jaampa, ja Jaampa ei hiisku +sanaakaan. Hän sitä paitsi ei muista, että Lailan sukunimi on Lind. +Voin siis huoletta puhutella kauppiasta." Hän puhui asiasta vaimolleen +ja molemmat menivät nyt Lindin puotiin ja katselivat hänen tavaroitaan. + +"Onko sinun nimesi Lind? kysyi Laagje. + +"On, nimeni on Antero Lind," vastasi tämä. + +"Onko sinulla suuri suku?" tiedusti Laagje taas. + +"Ei ole, minulla on vaan vanha isä, joka asuu Altenissa, ja sisar, joka +on täällä minun kanssani. + +"Oliko isälläsi paljon sukulaisia, monta veljeä?" + +"Hänellä oli vaan yksi veli, eli oikeimmiten velipuoli, joka kuoli jo +monta vuotta sitten." + +"Missä hän kuoli?" + +"Sen saatan sinulle kernaasti sanoa. Hän kuoli juuri täällä Karasjoella +ruttoon, joka riehui täällä noin 19 vuotta takaperin." + +"Oliko hän nainut ja oliko hänellä lapsia?" + +"Hän oli nainut ja oli hänellä lapsiakin, jotka kaikki kuolivat, mutta +kuinka tämä sinua liikuttaa? Näitkö sinä hänet, tahi olitko täällä +silloin kun rutto riehui?" + +"En", vastasi Laagje ja herkesi kyselemästä. Hän oli saanut kyllin +tietää. Mies, joka seisoi hänen edessään, oli Lailan sukua. + +Samassa tuli Lailakin puotiin loistavin silmin ja koko joukko +kosiolahjoja käsivarrellaan. + +Sekä kauppias että hänen sisarensa hämmästyivät nähdessään Lailan +kauniit kasvot, ja nuo kaksi nuorta tyttöä eivät olleet monta sanaa +vaihtaneet, ennenkuin tunsivat viehätystä toistensa seurasta. + +Laila taisi sen verran norjankieltä, että saattoi keskustella kauppiaan +sisaren kanssa, ja tämä kutsui nyt Lailan omaan pieneen kamariinsa. + +"Oliko se sinun tyttäresi, tuo kaunis lappalaistyttö, joka meni +sisareni luokse?" kysyi kauppias. + +"Oli, se on tyttäreni Laila, ja hänelle olemme juuri aikeissa ostaa +uutta telttivaatetta." + +"Hän menee siis naimisiin?" + +"Niin, hän ja sisareni poika Mellet." + +"Tänä talvena, nyt hetikö?" + +"Ei, tulevana talvena." + +"Hänellä on varmaan monta kosijata, niin kaunis ja rikas tyttö kuin hän +on?" + +"Onpa kyllä, mutta Mellet se nyt tulee olemaan, eikä kukaan muu. +Vanhemmat, näetkös, meidän kesken päättävät sen asian." + +"Mutta jos hän pitäisi enemmän jostakin toisesta?" + +"Ei, hän ei pidä kestään muusta kuin siitä, jonka minä määrään." + +Kamarissa jatkettiin keskustelua molempien tyttöjen kesken. + +"Sanoppas minulle, mikä on nimesi?" kysyi Lindin sisar. + +"Laila." + +"Laila, sepä oli ihmeellinen nimi. Me emme koskaan käytä sitä nimeä, +mutta se on sangen soma nimi." + +"Niin, ja kun joku pitää minusta ja tahtoo olla minulle ystävällinen, +sanoo hän aina 'Lailasjam', Lailaseni. Mutta entäs sinä, mikä on sinun +nimesi?" + +"Inkeri." + +"Ah, Inga, me sanomme Inga, eikä Inkeri, ja minä sanon sinulle +Ingasjam, silloin kun sinä sanot minulle Lailasjam." + +"Miten kaunis turkki sinulla on," sanoi Inkeri, "se on niin hieno ja +pehmoinen kuin sametti, ja hopeavyökin ja lakki. Mutta lakki on niin +kummallinen. Onhan se melkein kuin kypäri. Se ei minusta ole soma. +Otappas se pois päästäsi, niin saan nähdä onko sinulla kauniit +hiukset." + +Kuu Laila otti pois lappalaispäähineensä, valui koko joukko vaaleita +hiuksia hänen hartioilleen. + +"Ah, miten kauniit, tuuheat hiukset sinulla on," sanoi Inkeri, "mutta +sinä et hoida niitä. Sinä olet paljon somempi ilman päähinettä. Pian +saat nähdä, kun minä asetan hiuksesi samalla tapaa kuin omani. Nyt saat +nähdä. Katsoppas nyt peiliin, nyt me olemme aivan toisiemme näköiset, +mutta sinun pukusi on paljon hienompi kuin minun." + +"Niin, näetkös", sanoi Laila, "sinä et osaa, niinkuin minä, valita +nuoria, kauniita nahkoja." + +"Meillä ei ole porolaumaa, jotta olisi vara valita, niinkuin sinulla." + +"Tahdotko, niin saat minulta turkin? Me olemme aivan yhdenkokoiset. +Minä neulon sinulle niin kauniin, oikein kauniin turkin." + +"Minä ostan sen sinulta." + +"Ostat minulta! Ei, minä annan sinulle turkin ja sinä annat minulle +kaulaliinan." + +"Ovatko nuo liinat kaikki kosiolahjoja, jotka sinulla on tuossa?" kysyi +Inkeri. + +"Ne ovat kosiolahjoja. Mutta katsoppas tätä sormusta. Sen olen saanut +Mellet'iltä. Eikö se ole soma?" + +"Onko Mellet lemmittysi?" + +"On, Mellet ja minä aiomme mennä naimisiin." + +"Pidätkö paljon hänestä?" + +"Pidän, Mellet ja minä olemme olleet tuttavia jo lapsuudesta saakka." + +"Entäs sinä," sanoi Laila, "oletko sinä saanut paljon kosiolahjoja?" + +"En", vastasi Inkeri hymyillen, "minulla ei ole vielä kosijata. Me emme +pidä tapana antaa kosiolahjoja, niinkuin te. Sitä paitsi olen minä +vasta yhdeksäntoista vuotias." + +"Siis olemme yhdenikäiset. Minäkin olen yhdeksäntoista. Onko tuo komea +mies tuolla puodissa sinun veljesi?" + +"Hän on veljeni." + +"Mikä hänen nimensä on." + +"Antero Lind." + +"Vai niin, Anda, me sanomme Anda." + +"Sitten sanot luultavasti myös Andasjam, kun olet lauhkealla ja +ystävällisellä tuulella?" + +"Niin, hänen lemmittynsä sanoo Andasjam. Onko hänellä lemmittyä?" + +"Ei ole, sen mukaan kuin minä tiedän. Sitten ehkä, jos hän kosisi +jotakin tyttöä täällä." + +"Ei suinkaan, ei kukaan 'Daro' (Norjalainen) kosi lapin tyttöä, eikä +kukaan lapin tyttö huoli Darosta. Me vihaamme Daroja. He ottavat meiltä +kaiken maan ja ahdistavat meitä tunturilta tunturille, he ampuvat +meidän suuret poromme, heidän koiransa ajavat ja tappavat meidän pienet +poromme, he tekevät meille paljon pahaa ja paljon vääryyttä." + +"Nyt sinä suutut Laila, hyi, niin nuori ja kaunis, ja kuitenkin niin +vihamielinen." + +"Ingasjam, Ingasjam, adde audagassi!" Inkeri kulta, anna anteeksi, +lausui Laila omalla pehmeällä kielellään. "Minä kuulen Jaampan niin +usein puhuman sillä tapaa, mutta minä en vihaa ketään." + +"Kuka se Jaampa on?" + +"Jaampa on isäni renki. Jaampa on susi. Jaampa on hyvä minua kohtaan ja +tekee kaikki, mitä minä pyydän. Jaampa ryömii mielellään vaikka +penikuorman nelin kontan, jos minä vaan käsken, mutta hän vihaa +Daroja." + +"Ole nyt kiltti tyttö, niin minä näytän sinulle jotakin kaunista," +sanoi Inkeri, ja otti hyllyltä kuvaraamatun. + +Lailan silmät loistivat ihmettelemisestä ja hänen sydämensä sykki +kiivaasti, kun hän näki kuvat. Siinä oli Abraham, Isak, Jaakob, Esau ja +monta muuta, joista hän oli lukenut pienessä raamatun historiassaan. + +"Minä koetan osaanko lukea?" sanoi Laila ja luki Esausta ja Jaakobista: +"Ja Esau juoksi häntä vastaan, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli +häntä." + +"Niin", sanoi hän, "minä pidän paljon enemmän Esausta kuin Jaakobista!" + +"Sitä et saa tehdä, Laila, etkö muista, että Esau möi esikoisoikeutensa +ruoka-ateriasta," huomautti Inkeri. + +"Hänellä oli nälkä, näetkös," sanoi Laila, "niinkuin Jaampalla, kun hän +on ajanut sutta, hirveä nälkä, näetkös; sinä et koskaan tarvitse nähdä +nälkää, mutta me usein. Jaampa olisi ehkä tehnyt samoin, mutta Esau +antoi veljellensä anteeksi, hän oli lempeä, rehellinen ja hyvä niinkuin +'Same' (Lappalainen), mutta Jaakob oli viekas ja viisas kuin Daro." + +"Sinä erehdyt, Laila, Esau halveksi Jumalan lupausta, että hän oli +tuleva suuren sukukunnan esi-isäksi. Hän oli himojensa orja ja möi +kunniansa ja maineensa saadakseen syödä kyllältä, kun näki ruokaa +edessään. Tahtoisitko sinä myödä maineesi ja kunniasi, jos sinulla +olisi nälkä ja sinulle tarjottaisiin herkullinen ateria?" + +"En, en, ennen kuolisin nälkään, enkä minä enää tahdo pitää Esausta. +Mutta voinhan kuitenkin pitää hiukan Jaampasta, vaikka hän on Esaun +kaltainen. + +"Pidä niin paljon kuin tahdot." + +"Onkohan maailmassa monta semmoista kirjaa kuin tämä raamattu?" kysyi +Laila sitten. + +"On varmaankin hyvin monta, mutta ei täällä Ruijassa." + +"Onko se sinun kirjasi?" + +"Ei, se on veljeni kirja." + +"Veljesi kirja? Voi, jos kauppias sen möisi, minä ostaisin sen." + +"Hän ei sitä myö." + +"Minä annan hänelle siitä poron. Minä annan hänelle kaksi, kolme, neljä +poroa kirjasta." + +"Voithan häneltä kysyä." + +Samassa tuli Lind huoneesen, ja nähdessään nuo molemmat tytöt +ystävällisesti istumassa kirjan ääressä, huomasi hän, kuinka +ihmeellisesti yhdennäköiset he olivat, nyt kun Lailan päähime oli +poissa, mutta kieltämättä oli Laila hänen sisartansa kauniimpi. + +"Puhutko sinä samegieltä?" kysyi Laila häneltä. + +"Kyllä puhun lapinkieltä." + +"Taitaako sisaresi lapinkieltä?" + +"Ei sanaakaan." + +"Tahdotko myödä minulle tämän kirjan?" kysyi Laila häneltä omalla +kielellään. + +"Minä en myö sitä." + +"Miksi et? Myöthän kaikkea muutakin, jota sinulla on, miksi et saata +myödä kirjaa?" + +"Raamattua en kuitenkaan myö. Olen saanut sen lahjaksi ja nimenikin +seisoo siinä." + +"Voithan ostaa uuden kirjan ja kirjoittaa nimesi siihen." + +"Täällä Ruijassa ei ole semmoista kirjaa saatavana. Eikö sinulla ole +yhtään kirjoja?" kysyi Lind. + +"Minulla on vaan katekismo ja raamatun historia. Olisin niin iloinen, +niin iloinen, jos minulla olisi semmoinen kirja kuin tänä. Jaampa +tekisi sille laatikon, ja minä lukisin siitä talvi-iltoina isälle ja +äidille lieden ääressä, ja valoisina kesäöinä, kun hiljaisuus vallitsee +vuorilla ja laaksoissa, kun puoliyön aurinko punaisella hohteellaan +kultaa kirjan lehdet, silloin lukisin niin monelle, jotka tulevat +meille. Mutta Jaampa ei saisi olla kuulemassa. Jaampa saisi istua +kaukana ulkona kedolla eikä hän saisi nähdä kuviakaan, ennenkuin hän +herkeisi juomasta itsensä humalaan. Jos tahdot, niin saat neljä +muhkeata, kaunista poroa kirjastasi. Minä kysyn isältäni saanko antaa +siitä neljä poroa. + +"Siihen hän varmaankaan ei suostu." + +"Minä aion antaa sinulle omista poroistani. Jos isä saa nähdä kirjan, +saan kyllä luvan antaa sinulle neljä poroa siitä." + +"Niin, mutta vaikka antaisit minulle siitä kymmenen poroa, en +sittenkään möisi kirjaa." + +Lailan silmät säihkyivät; selvästi kyllä näkyi, että tämän puoli-kesyn +immen povessa kiehui sekä tulta että liekkiä, hän kun ei koskaan ollut +tottunut siihen, että häneltä kiellettiin joku toivomus. Hän oli tähän +asti mielihyvällä katsellut tätä muukalaista, mutta nyt hän päästi +hiljaisen huokauksen, katseli jälleen kirjaa ja lausui hiljaa +norjankielellä Inkerille: + +"Veljesi on kuin Kova Hjorth, veljelläsi on kova daro-sydän, hänellä ja +kaikilla Daroilla!" + +"Jos sinä taas rupeet puhumaan 'Daroista', niin et saa enää katsella +kirjaa," sanoi Inkeri ja aikoi sulkea kirjan. + +"Ale sutta, Inga oabbasjam", "älä suutu, Inkeri siskoseni, anna nyt +minun vielä katsella," pyysi hän nöyrästi. + +"Mitä sinä olet sanonut Lailalle?" kysyi Inkeri veljeltään, "nyt hän +taas suuttuu ja rupee puhumaan Daroista." + +"Olen vaan sanonut, ett'en myö hänelle raamattua." + +"Älä nyt enää ole vihainen," sanoi Inkeri, "vaan sano hänelle Andasjam, +niin minä näytän sinulle useampia kuvia." + +"Sitä en tee," sanoi Laila ja lisäsi sitten huo'aten, "enkä myös tahdo +enää katsella hänen kirjaansa!" + +"Mutta ehkä hän sen kuitenkin myö, jos oikein kauniisti sanot hänelle +Andasjam." + +"Ei, minä en sano!" + +Samassa huudettiin Lindiä puodista ja hänen täytyi mennä, mutta +mennessään kuiskasi hän jotakin sisarensa korvaan. + +"Paha veli sinulla on," sanoi Laila norjankielellä Inkerille kauppiaan +mentyä. + +"Ei, hyvä veli minulla on." + +"Niin, sinua kohtaan ehkä." + +"Sinua kohtaan myöskin." + +"Ei ole, miksi hän ei sitten myö kirjaa?" + +"Sen tähden, että hän tahtoo antaa sen minulle." + +"Antoiko hän sen sinulle? Myötkö sen?" + +"En myö, Lailaseni, minä en myö sitä, minä lahjoitan sen sinulle." + +"Lahjoitatko sen minulle? Saanko minä sen? Onko se oleva minun kirjani? +Ingasjam, Ingasjam, kiitoksia, kiitoksia!" huudahti Laila kyyneleet +silmissä. + +"Onko minulla nyt paha veli?" + +"Ei." + +"Tahdotko nyt sanoa hänelle Andasjam?" + +"Jos hän niin tahtoo. Saanko ottaa kirjan ja mennä?" + +"Ota vaan, nyt se on sinun!" + +"No Laila," sanoi Lind, kun tyttö tuli puotiin, "saitko raamatun?" + +"Sain," vastasi tyttö ja hänen suuret, kauniit silmänsä loistivat, +"minä sain sen Inkeriltä. Kiitoksia, kiitoksia, sinä et ole paha!" + +Laila juoksi raamatun kanssa ulos aittaan, jossa tapasi vanhempansa. + +"Katsokaa," huusi hän, "minä olen saanut suuren kirjan, raamatun, +jossa on monta kuvaa." + +"Lapsi," sanoi Laagje, "kuka sinulle sen on antanut?" + +"Inkeri, kauppiaan sisar, antoi sen minulle." + +"Ilmaiseksiko?" + +"Aivan ilmaiseksi." + +"Sinun pitää viedä se hänelle takaisin." + +"Rakas isä, anna minun pitää se! Minä luen siitä sinulle, äidille ja +meille kaikille, ja minä näytän sinulle kaikki kuvat. Katsoppas, tuossa +on Abraham, Isak, Jaakob ja monta, monta muuta." + +"Laagjen tytär ei ota vastaan niin kallisarvoista lahjaa, antamatta +vastalahjaa." + +"Voinhan minä antaa heille jonkun lahjan." + +"Oikein, sinä tiedät, että 'lahja vaatii vastalahjaa ja hyvä sana +vastausta.' Minun tyttäreni ei saa olla Darolle mitään velkaa. Sinä +saat antaa kaksi täysikasvuista poroa kirjasta, niin luulen, että se on +sillä hyvin maksettu." + +"Niin, minä annan heille kaksi poroa. Minä tiedän, mitkä porot annan. +Kun tulemme kotiin, lähetän Jaampan tänne kahdella porolla ja Inkeri +saa minun uuden turkkini." + +Samassa tuli Jaampa ja oli sattumalta jotenkin selvällä päällä. + +"Jaampa, katsoppas miten kauniin kirjan minä olen saanut!" huudahti +Laila. "Sanoppas, mihinkä olet pannut pienen laatikkoni." + +"Sitä en muista!" + +"Etkö muista, olethan jotenkin selvällä päällä." + +"Juuri sentähden en sitä voi muistaa. Minä olin, näetkös, vähän +humalassa silloin, kun kätkin sen, mutta minä juon itseni taas vähän +iloisemmaksi, niin kyllä muistan mihin sen olen pannut." + +"Mitä joutavia, Jaampa, sinä et saa maistaa enää tilkkaakaan!" + +"Niin, niin, sitten en myöskään voi muistaa, missä laatikko on. +Näetkös, kun minä olen vähän humalassa ja teen jotakin, niin en muista +sitä ollenkaan selvänä ollessani, ja kun olen selvällä päällä ja teen +jotakin, niin en muista mitään, kun olen päissäni. Mutta odotahan; +vähän aikaa, minä menen kauppapuotiin ja kun tulen takaisin, niin sanon +heti, missä laatikko on." + +Jaampa oli siis tuommoinen kaksipuoleinen olento, päihtynyt ja selvä, +mutta pelkäänpä, että hän markkinoilla useimmin oli päihtyneenä kuin +selvänä. + +Seuraavana päivänä Lappalaiset huvikseen ajoivat kilpaa Karasjoen +jäällä. Koko lauma, 10-12 poroa, lähti yht'aikaa liikkelle myötä-virtaa, +leveätä jääkenttää myöten. Se oli soma näky, kun nuo muhkeat eläimet, +sarvet takanojaisina huimaa vauhtia kiitivät jäätä myöten, jotta lumi +pilvenä tuprueli ajajien päälle. Eräällä mäellä seisoi vouti, pappi, +nimismies, kauppiaat, joukko Lappalaisia, Laagje vaimoneen, Laila ja +Inkeri, kaikki katsellen tuota kilpa-ajoa. Ajurien joukossa oli myös +Jaampa ja Mellet. Jaampa ajoi Lailan puolikesyllä porolla ja Mellet ajoi +aivan lumivalkoisella porolla, joka myös kuului Lailalle. Rata oli puoli +penikuormaa pitkä, ja sen keskikohdalla oli jäähän pystytetty kaksi +salkoa, joiden kummankin nenässä liehui kaunis kaulaliina. Ne, jotka +ensin ehtivät tähän, ottivat liinat ja ajoivat takaisin taas, niin +paljon kuin käpälästä lähti; sillä jos paluumatkalla joku toinen ennätti +edelle, kadottivat ensimainitut palkintonsa. Kilpailijat katosivat +hetkeksi erään niemen taakse. Mutta muutaman minuutin kuluttua ilmestyi +taas yksi poro näkyviin, sitten toinen, kolmas, neljäs ja niin kaikki +muutkin, mutta etunenässä juoksi Lailan "Vihuri" ja sarven nenässä +liehui sillä lipun tavoin kaunis kaulaliina, ja Jaampa seisoi reessä +huutaen ja kiljuen ikäänkuin metsäläinen. Sitten tuli eräs Inarilainen +poro, jota ohjasi hauska poika, tuo Lailan iloinen kosija, tuoden toisen +liinan, sitten Mellet valkoisella porollaan ja niin kaikki muutkin. +Lailan poro oli voittanut ja seisoi nyt läähöttäen, kieli ulkona +niinkuin koiralla ja ympärillä seisoi suuri joukko ihastelijoita. Jaampa +tarjosi liinaa Lailalle. + +"En huoli siitä", sanoi Laila, "pidä se omanasi, voithan käyttää sitä +kosiolahjana. Sinä ajoit erinomaisen hyvin, Jaampa." + +"Semmoisella porolla ei ole hätää", tuumasi Jaampa, "täällä ei löydy +ainoatakaan, joka sille vetäisi vertoja. Minä ajan sillä puhtaasti 12 +penikuormaa päivässä." + +Lind katseli myös ihastellen poroa ja sanoi Lailalle, että "Vihurilla" +oli vaan yksi mutta sangen paha vika." + +"Mikä vika?" kysyi Laila ihmetellen. + +"Se vaan, ett'ei se ole minun. Etkö myö sitä minulle?" + +"En myö," sanoi Laila hymyillen, "kuinka sinä voit ajatella, että +möisin oman soman 'Vihurini' sinulle?" + +"Minä annan sinulle siitä 10 taalaria." + +"En myö kahdesta kymmenestäkään taalarista enkä mistään hinnasta! Entäs +sinä, Inga, mistä porosta enimmin pidät?" kysyi Laila häneltä. + +"Minä pidän enimmin tuosta valkoisesta, siitä, jonka nimi on 'Jivja', +se näyttää niin lempeältä, sillä ehkä minäkin voisin ajaa." + +"Tahdotko koettaa?" + +"Kyllä, mutta sinun pitää tulla mukaan." + +"Minä otan 'Vihurin' ja sinä otat 'Jivjan'". + +Molemmat tytöt läksivät nyt ajamaan, Laila edellä ja Inkeri perässä, +toisinaan he kulkivat vierekkäin, jotta näytti ikäänkuin olisi ollut +kaksi poroa yhden reen edessä. Sitten kiiti Laila vähän matkaa edelle, +kääntyi taas takaisin, seisoi toisella polvellaan reessä ja näytti +olevansa melkein yhtä taitava poroa ohjaamaan kuin itse Jaampa. + +Iltasella revontulten ihanasti leimutessa huvitteli nuoriso itseään +laskemalla mäkeä jyrkältä rinteeltä virran toisella rannalla, +vastapäätä kylää. + +Tuossa tulee eräs nuori pariskunta mäkeä alas. Nuori vaimo turvautuu +parahtaen pelosta mieheensä, kun reki tekee hyppäyksen. Näyttääpä +melkein siltä, kuin ei hän enää olisi yhtä rohkea kuin ennen. + +Tuossa taas tulee reki täpösen täynnä pientä väkeä, poikia ja tyttöjä. +He huutavat ja pauhaavat riemuiten reen kiitäessä alasmäkeä. Mutta +äkkiä tekee reki pyörähdyksen, ja koko parvi sinkoilee sinne tänne, +niinkuin linnun pojat pesästä ja piehtaroivat lumessa, sillä välin kun +reki menee menojaan kauas jäälle. + +Sitten tulee tuo iloinen Utsjokelainen lemmityisensä keralla. Hän on +taas ollut kosiotoimissa, ja pieni, puhelijas, pyöreäposkinen ja +mustasilmäinen lappalaistyttö istuu hänen sylissään, kaulassa kirjava +kaulaliina, jonka hän on saanut kosijaltaan. + +Tuossa tulee sitten Mellet Inkerin kanssa ja Lind, joka ohjaa Lailan +rekeä. Onnellisesti he pääsevät töyssäyksistä ja vieremistä ja kiitävät +kauas jäälle. Iloisesti jutellen he taas käyvät mäkeä ylös. Mellet'in +ja Inkerin välillä on keskustelu enimmiten harvasanainen, kun toinen ei +taida lapinkieltä, ja toinen taitaa vaan hiukan norjankieltä. + +Mutta mistä nuo kauniit punaiset ruusut nuoren Lailan poskilla? Onko +tämä korkea, kaunis muukalainen, tämä "paha Daro" rohjennut kuiskata +Lailan korvaan jotakin, joka ensi kerran saa hänen sydämensä kovemmin +sykkimään? Se ei ole luultava. Me puolestamme luulemme, että raitis +talvi-ilma ja nopea vauhti on maalannut ruusut; sillä nyt on vähintäin +20° pakkanen, ja silloin saa kalpeinkin poski raittiin värin. + +Niin olivat markkinat loppuneet, ja niiden mukana loppui ostaminen ja +myyminen, hyörinä ja pyörinä, ja myös Jaampan kaksinainen olemustila. +Jokainen palasi taas kotiinsa. Mutta tosiaankin! Me olemme tykkönään +unhottaneet käydä pappia katsomassa. Hänellä on todella ollut yhtä +kiire markkinoilla kuin monella muullakin, hänellä kun on ollut +kuulutuksia avioliittoon, ristiäisiä ja vihkimisiä. Juuri nyt astuu +huoneesen nuori pari pyytämään kuulutusta häneltä. Pappi istuu pöydän +ääressä avonainen kirja edessään. Jos katsomme tarkemmin, niin +huomaamme, että pariskunta on vanha tuttavamme, Utsjokelainen ja tuo +mustasilmäinen. Huone täyttyy väellä ja ahtaus käy niin suureksi, että +muutamat kiipeävät penkeille seisomaan, paremmin nähdäkseen. On +luultava, että morsiamella on ollut useampia kosijoita ja että nämä nyt +saapuvat vaatimaan turhaan annettuja kosiolahjojaan takaisin, ja niin +onkin asian laita. Pappi tarttuu juuri kynään kirjoittaakseen +pariskunnan nimen kirjaan, kun eräs nuori Lappalainen tunkeiksen pöydän +puoleen. Ennenkuin hän ennättää lausua sanaakaan, ottaa morsian esille +kaulaliinan ja antaa sen hänelle. Ääneti ottaa entinen kosija sen +vastaan, tarkastelee sitä, ja vetäytyy sitten yhtä ääneti takaisin. +Läsnä olijat eivät nekään puhu mitään. Pian tunkeiksen joukosta +toinenkin ja vaatii takaisin kosiolahjaansa. Ääneti kuin äskenkin +ojentaa morsian hänelle kaulaliinan. Mies kääntelee ja tutkii sitä +tarkasti ja lausuu sitten: "Se ei ole minun!" ja antaa sen takaisin. +Sulhanen antaa morsiamelle toisen liinan, jonka tämä taas vuorostaan +antaa entiselle kosijalleen, joka nyt sanaakaan sanomatta vetäytyy +joukkoon. Taas tarttuu pappi kynään, mutta silloin huutaa eräs ääni +ovelta: "Odota vähäsen, pappi kulta!" Tämä on kolmas kosija, joka nyt +ilmestyy ja joka on antanut useampia lahjoja. Mutta morsian pitää ne jo +varalla ja antaa ne omistajalleen. Vaan tämä kolmas ei tyydykkään +tähän. Hän huomauttaa jostakin määrätystä lupauksesta, jommoisesta nuo +kaksi edellistä kosijaa eivät voineet ylpeillä ja osoittaakseen +puhuvansa totta vaatii hän, että morsiamen tulee maksaa hänelle +taalari. Sulhanen huomaa, että asiassa on jotakin, joka sanoo, että +morsian ei ole semmoinen, joka olisi saattanut tuon kosijan +valhettelijaksi; sillä "mikä on totta, se on totta," sanoo hän, mutta +koska nyt ei ole kysymys palkkiosta morsiamen kadottamisesta, sillä +silloin olisi ehkä toisenlainen summa kysymyksessä, vaan siitä, että +tyttö todella on antanut kosijalle -- ei juuri varmaa lupausta; sillä +hän oli lausunut vaan "kenties" -- niin hänen mielestään ajaa puoli +taalaria juuri saman asian kuin kokonainenkin. Hän ottaa siis +taskustaan puolitaalarin kappaleen ja antaa sen papille pyynnöllä, että +tämä toimittaisi sen asianomaiselle. Kun se on tehty, on asia päätetty, +ja nyt ei ole enää esteitä kuulutuksen saamisessa neljännelle ja +viimeiselle kosijalle. + +Sen sijaan että nyt menisivät hautaamaan surunsa Karasjoen kylmiin +aaltoihin, ryhtyvät nuo hyljätyt kosijat takaisin saaduilla lahjoillaan +rohkeasti uusiin kosiotuumiin ja etsivät uusia lemmityisiä; sillä aika +on kiireinen. Tässä ei jouda viettämään unettomia öitä häilyvässä +epätoivossa, tohtiiko ottaa tuon tärkeän askeleen eli ei. Tässä on +ryhdyttävä tuumasta toimeen. Täytyy kosia, kihlata, kuulututtaa ja +vihittää itsensä ennenkuin pappi lähtee pois, sillä muuten ei asiasta +tule mitään ennenkuin seuraavana vuonna. + +Sen tähden voipi sattua viimeisenä markkinapäivänä, kun pappi jo on +päässyt rekeen ja on lähtemäisillään, että joku pariskunta juoksee käsi +kädessä hänen perässään. He ovat vihoviimeisessä silmänräpäyksessä +sopineet keskenään. Hyvillä sanoilla ja eri maksusta saavat he papin +vielä kerran lähtemään kirkkoon heitä vihkimään. + +Viimeisenä iltana oli Laagje ja useimmat Lappalaiset lähteneet, kukin +kulmalleen. Lind ja hänen sisarensa istuivat yksin huoneessa puhellen +keskenään. + +"Antoiko Laila sinulle mitään lahjaa kuvaraamatusta, jonka hän sai?" +kysyi Lind sisareltaan. + +"Ei, mutta hän lupasi antaa minulle soman turkin, jonka hän itse sanoi +neulovansa." + +"Vai niin, ehkä hänellä on parempi muisti kuin muilla Lappalaisilla. +Muuten olen tullut siihen kokemukseen, että Lappalainen on kiittämätön +olento. Hän on lapsi monessa suhteessa, nöyrä ja taipuvainen, mutta se +asia on varjokohta hänen luonteessaan, että hän niin pian unhoittaa +hänelle osoitetun hyvyyden." + +"Mutta Laila ei ollut niinkuin muut. Hän oli tavattoman kaunis ja +kaikessa paljon etevämpi muita lappalaistyttöjä, joita täällä näin." + +"Niin, kaunis hän oli, mutta saamme nyt nähdä, onko hän erilainen +muissakin suhteissa." + +"Minä pidin niin paljon Lailasta ja käskin häntä käymään meillä +kesällä, kun Laagje tulee meren rannikolle. Ja sitten päätimme, että +minä taas vuorostani käyn häntä katsomassa tunturilla, ja silloin on +hänellä uusi teltti valmiina, jossa me molemmat yhdessä asumme. Minä +käyn lappalaispuvussa ja hän näyttää minulle kaikki poronsa, ja Jaampa +ajaa ne kokoon ja me lypsämme niitä. Sitten Mellet hankkii meille +kaloja, joita saamme keittää omassa teltissämme ja sinäkin saat luvan +käydä meitä tervehtimässä." + +"Katsoppas vaan, ovatpa ne oikein hauskoja 'tuulentupia'." + +"Niin, ja meillä tulee olemaan oikein hauskaa; mutta sinun pitää +tutustuman tuon omituisen Jaampan kanssa ja käydä hänen kanssaan +kalassa Ravdosjärvellä." + +"Siellä tunturilla kuuluu olevan hyvin kaunista, ja minä en ole koskaan +siellä käynyt, joten ehkä maksaa vaivan tehdä kerran pienen retken +sinne." + +Seuraavana aamuna, kun Lind astui ulos huoneesta, huomasi hän +ihmeekseen Jaampan istumassa portailla oven edessä, mökeltäen kuivaa +poron lihaa, jota hän leikkeli veitsellään. Alempana pihalla seisoi +kolme poroa, kukin rekensä edessä. + +"Hyvää huomenta, Jaampa," sanoi Lind, "vieläkö sinä olet täällä?" + +"Ollut kotona ja tullut takasin jälleen!" sanoi Jaampa ja pureskeli +lihapalaansa. + +"Oletko jotakin unhottanut tai hukannut? Niinhän istut siinä +alakuloisena kuin jos olisit puusta pudonnut?" + +"En ole mitään unhottanut, enkä myöskään ole tullut tänne omasta +tahdostani, Laila minut tänne lähetti, hän on tullut hulluksi." + +"Mitä sinä mies sanot, onko Laila tullut hulluksi?" + +"Minä vaan luulen että hän on tullut hulluksi. Hän lähetti minut tänne +kahdella porolla, jotka ovat tuolla. Ehkä olet nähnyt ne ennenkin?" + +"Onhan siinä 'Vihuri' ja 'Jivja'." + +"Niin on!" + +"No, mikä nyt sitten on hätänä?" + +"Se vaan on hätänä, että Laila lähetti minut tänne ja käski sanomaan, +että 'Vihurin' saat sinä pitää." + +Sanat olivat vähällä takertua Jaampan kulkkuun ja hän jatkoikin sen +vuoksi hiljaa itsekseen: + +"Jospa edes taittaisit niskasi, kun lähdet sillä ajamaan." + +"Ja sisaresi saa 'Jivjan' rekineen, valjaineen, vöineen, kulkuisineen +päivineen! Eikö Laila nyt ole hullu? Ja reessä on uusi turkki +sisarellesi. Se hänen pitää panna yllensä, sanoi Laila, kun hän lähtee +täältä kotiin, ett'ei häntä palele matkalla." + +"Inkeri!" huusi Lind huoneesen, "tule ulos!" + +Sisar tuli ja hämmästyi tuosta suuresta lahjasta, jonka Laila oli +heille lähettänyt. + +"Siinä nyt näet," sanoi Inkeri veljelleen, "kuinka suuresti erehdyit. +Eikö Lappalainen ole kiitollinen?" + +"On, mutta Laila on poikkeus, sen tunnustan, sangen merkillinen +poikkeus. Tule sisään Jaampa ottamaan ryyppy," sanoi kauppias hänelle. + +"En tule," vastasi Jaampa, "ei yhtään ryyppyä tänäpänä, minä lähden +paikalla matkaan." + +"No mitä nyt, ethän sinä sitä tavaraa halveksi." + +"En suinkaan, otanhan minä toisinaan pienen ryypynkin muistiani +virkistääkseni, mutta minun täytyi luvata Lailalle, ett'en tänäpänä +maistaisi viinaa, minun täytyi panna käteni tuon suuren kirjan päälle +ja vannoa kallis vala, ett'ei kieleni tänäpänä saisi maistaa viinan +pisaraakaan, vaan että heti palaisin kotiin. Nyt olen toimittanut +asiani. Hyvästi siis, nyt lähden!" Näin sanoen hän irroitti poronsa ja +istui rekeen. + +"Sano terveisiä Lailalle ja Laagjelle ja kiitä meidän puolestamme +lahjasta, ja muistuta Lailaa siitä, että hän ensimmäiseksi työkseen +kesällä käy meitä tervehtimässä." + + + + +X. + +Kesällä. + + +Kauppias Lind asui Garnäsin talossa, joka on erään Altenvuonon +lahdekkeen rannalla. Aivan talon vieressä purkaa jokseenkin suuri virta +vetensä vuonoon. Virta katkaisee matkallaan laakson läpi kolme +suurenmoista penkerettä. Keskimmäisellä ja suurimmalla penkereellä +seisoo talo huoneuksineen, joten tästä on kaunis näkyala ulos vuonolle +ja ylös laaksoon, jonka läpi virta polveilee. + +Virran rannalla kasvaa samaa koivumetsää, jonka keskellä siellä täällä +kasvaa joku pajukin. Kuta ylemmäs laaksoa myöten kulkee sitä rajummaksi +käy virta. Puoli penikuormaa talosta on ensimmäinen putous, ja siitä +tuntureille päin on koski toisensa perään. Kuta ylemmäksi tulee, sitä +autiommaksi muuttuu maisema, ja viimeisillä harjanteilla, jotka talosta +vielä näkyvät, ei kasva enää pensastakaan. + +Virta saa alkunsa Ravdos nimisestä järvestä, joka on keskellä aukeaa +tunturilakeaa. Melkein kohta järvestä lähdettyään syöksee virta suoraa +päätä ryöppyisenä, vaahtoisena joukkiona alas mustaan, ahtaasen solaan, +kahden jyrkän kallioseinän välissä. Eräässä kohden on kallioseinässä +onkalo eli pyöreä komero, jonka vesi aikojen kuluessa on siihen +sorvannut. Tässä pyörii vesi lakkaamatta ympäri, ja jos joku esine +sattuu tulemaan tähän pyörteesen, voipi se jäädä siihen pitkiksi +ajoiksi pääsemättä ulos, lakkaamatta pyörien kieppuvien aaltojen mukana +suurien vaahtohahtuvien seurassa, jotka nekin kieppuvat ikuisessa +rinkitanssissaan. Äkkiä voi tapahtua, että pinnalla oleva esine painuu +pohjaan kurimuksen eli tuommoisen rattimaisen pyörteen mukana, +jommoisia vesi toisinaan muodostaa. Esine katoaa hetkiseksi, mutta +nousee jälleen pinnalle toisessa kohdassa jatkaakseen loppumatonta +pyörimistään. Merkillisin ilmiö paikalla on eräs koivu, joka on iskenyt +juurensa kallion halkeamaan kurimuksen yläpuolella ja on kasvanut +mutkikkaaksi, niin että osa sen oksista makaa vedessä. Tunturilta +samalla rannalla näkyy vaan hiukan koivun latvaa, mutta vastaiselta +rannalta se näkyy kokonaan. Jokainen ohikulkeva pysähtyy ehdottomasti +ihmetellen, miten koivu on saattanut kasvaa siihen. Ihmiskäsi ei vielä +koskaan ole sitä kosketellut eikä poiminut lehteä sen oksilta. Ei sitä +käy katsomassa metsän laululintusetkaan, ja kuitenkaan ei se ole aivan +hyljätty. Kosken-karalle on se paikka mielusin kaikista koko +jokivarrella. Sen paikka on koivun rungolla siinä, jossa koivu nuokkuu +virran yli, ja tässä se visertelee virttään kosken säestäessä, turvassa +kaikilta vihollisilta. Ei kukaan voi kulkea virtaa myöten ylös eikä +alas, ei voi tulla siihen paikkaan ylhäältäkään, sillä molemmilla +rannoilla kohoavat jyrkät kallioseinät, vähintäin sadan jalan +korkeuteen. Koivu on varmaan jo yli sadan vuoden vanha, sillä Garnäsin +vanhimmat asukkaat muistelivat nähneensä sen siinä jo lapsuudessaan. + +Putouksen yläpuolella leviää Ravdosjärvi, joka on noin penikuorman +pituinen ja joka puolelta ympäröitynä vuorilla, harjanteilla ja +tuntureilla. Näillä kasvaa suurimmaksi osaksi kellertävää poro-sammalta +ja surkastunutta koivumetsää. Järvessä on joukko suurempia ja +pienempiä saaria, joilla koivu on vähän rehevämpi kuin mannermaalla. +tunturi-Lappalaisen mielestä on tämä järvi saarineen, salmineen ja +niemineen, lintuparvineen, kaloineen, lakkasoineen ja rantaniittyineen +ikäänkuin paratiisin yrttitarha. Tämä onkin mieluisa olopaikka monelle +lappalaisperhekunnalle kesäiseen aikaan. He pystyttävät kotansa järven +rannalle, kylpövät vedessä, ja siellä täällä on rakennettu pyöreitä +aitauksia, joihin porot ajetaan lypsettäviksi. Näitä "porotarhoja" +muutetaan joka vuosi, ja tällä tapaa tulee maa niin sotketuksi ja +muokatuksi, että tuommoisen porotarhan paikka aikaisemmin kuin muut +ruohoittuu keväällä, jonka vuoksi porokin aina ensiksi rientää +semmoiseen paikkaan. Mutta sattuupa Lappalaisten joukkoon jonakuna +päivänä tulemaan mustapukuinen uudisasukas, jonka ilmestyminen ei +heissä herätä iloisia tunteita. Heillä ei ole mitään hyvää häneltä +odotettavana. Uudisasukas vetää esille paperin, näyttää sitä jollekulle +Lappalaiselle ja kertoo heille, että hän vuodin määräyksestä on saanut +tämän eli jonkun toisen porotarhan heinämaakseen, ja että se siis tästä +hetkestä on hänen omaisuutensa, joten siis Lappalainen tahi hänen +poronsa älköön panko jalkaansa siihen, jos tahtoo välttää sakkoja. + +"Minä en välitä sinun kurjasta paperilapustasi", vastaa Lappalainen, +"esi-isäni ovat täällä kulkeneet jo tuhatta vuotta ja muokanneet maata +ja syöttäneet karjaansa ilman joutavitta papereitta." + +"Siinäpä se juuri onkin", sanoo uudisasukas irvistellen, "minun +paperini on parempi kuin sinun pörhöiset esi-isäsi ja jos vaan rohkenet +tästä hetkestä syöttää karjaasi minun laitumellani tahi muuten turmelet +sitä, niin saat maksaa vahingon joko rahalla tahi poroilla, siitä saat +olla varma." + +Kätkien vihansa täytyy paimentolaisen tyytyä kohtaloonsa ilman mitään +korvausta, ja tässä, niinkuin muuallakin väistyä yhä enemmän syrjään +karttuvan sivistyksen tieltä. Nykyjään ovat olot tämmöisen +karkoittamisen suhteen järjestetyt paljon paremmalle kannalle. + +Laagjekin oli laittanut kesätelansa Ravdosjärven rannalle ja hänen +porokarjansa kuleksi lähellä olevilla tuntureilla. + +Kevät Karasjoen markkinoiden jälkeen tuli myöhään ja kesää saatiin kauan +odottaa. Vielä kesäkuun alussa peitti lumi maan rantoja myöten ja +kaikki järvet olivat jäässä. Monta muuttolintua oli jo tullut, mutta ne +eivät löytäneet sulaa maata muualla kuin meren rannalla, josta +nousuvesi huuhtoi lumen pois. Ne viettivät siis surullista elämää ja +toivoivat varmaan vielä enemmän kuin ihmiset kevään ja suven tuloa. + +Vihdoinkin tuli eräänä päivänä muutamia lämpöisiä tuulenpuuskia +etelästä. Ilma oli muuttunut. Etelätuuli toi mukanaan lämpöisen +keväimen. Lumi suli ja katosi ihmeteltävän nopeasti. Suurempia ja +pienempiä lumettomia paikkoja ilmestyi tuon tuostakin päivän rinteillä +ja sadottaisin lintuja, suokukkoja, kuoveja, kurppia y.m. kokoontui +suurissa parvissa lyöden leikkiä ja riidellen puolisoista kesäajaksi. +Etenkin olivat suokukot mainittavat, joilla oli kaulassaan valkoiset, +ruskeat, vehreät eli kirjavat höyhenkaulukset, joita he tapellessaan +nostivat pystyyn. Lappalaiset ovat antaneet monenlaisia nimityksiä +suokukolle. Valkokauluksinen on pappi, toinen on vouti, tuomari, +lukkari j.n.e. Linnuilla oli erittäin kiire kosiopuuhassaan. Heidänkin, +samoin kuin Lappalaisten Karasjoen markkinoilla, oli hankkiminen +itselleen puoliso niin joutuisasti kuin mahdollista. Kukin kosija kehui +asuntoaan tunturin helmassa. "Tule minulle", sanoo yksi, "minä tiedän +ihanan paikan Ivalojoen rannalla!" "Ah, sinä et tiedä, kuinka kaunista +on tuolla Gaggagaisan harjanteilla", sanoo toinen. "Siellä saamme +rauhassa rakennella. Tule, tule, kesä on lyhyt, ja meillä on niin +paljon tekemistä, meidän täytyy rakentaa pesä, hautoa munia ja hoitaa +pienokaisiamme, jotta ne kykenisivät lentämään, ennenkuin syksy +myrskyineen ennättää ja karkoittaa meidät taas etelään. Jumala +auttakoon niitä raukkoja, jotka eivät silloin ole valmiit seuramaan." + +Muutamia päiviä myöhemmin ovat kaikki muuttolinnut kadonneet, kukin +puolisoineen, ja kahdeksan päivän kuluttua siitä kuin lumi vielä peitti +kaikki paikat, saattaa maa jo olla ruohossa ja kukoistuksessa. Niin +ihmeellisen nopea on muutos talvesta kesään täällä pohjolassa; sillä +aurinko on ylhäällä koko yön ja tämmöisenä valoisana yönä ei +kasvillisuuskaan jouda nukkumaan. Sen vuoksi on 8 päivää täällä yhtä +paljon kuin 14 päivää eli 3 viikkoa etelämpänä, ja ohrakin tuleentuu +leikattavaksi kuudessa viikossa. + +Näyttipä siltä eräänä päivänä, kuin nuo alastomat harjut pohjan +puolella äkkiä olisivat muuttuneet metsäisiksi; sillä satoja +haaroja kohosi pystyyn ja kuvastuivat taivasta vasten. "Nyt tuli +tunturi-Lappalainen," sanoi Garnäsin renkipoika. Se olikin porokarja, +jonka sarvet näkyivät taivaan rannalla. + +Tuntia myöhemmin seisoi Laila pihalla pitkä matkasauva kädessä, +puettuna siniseen takkiin, kirjailtu vyö vyötäreillään, kaunis liina +kaulassaan, pieni punainen lakki päässään, hiukset kahdessa pitkässä +palmikossa, raittiina, reippaana ja kauniina kuin keväinen kukka. Laila +sai ensin kylmänpuoleiset tervetuliaiset, sillä talon vahtikoira +hyökkäsi hänen pienen mustan koiransa kimppuun, joten tämä turvausi +emäntäänsä, mutta pian huomasivat Antero Lind ja hänen sisarensakin +tulokkaan ja molemmat juoksivat ulos. + +"Terve tuloa, terve tuloa, Laila!" huusi Inkeri. + +"Hyvää päivää, Ingasjam, kiitoksia viimeisestä!" sanoi Laila. + +"Niin vainenkin, pitihän meidän sanoa toisillemme Lailasjam ja +Ingasjam", sanoi Inkeri. "Kiitos itsellesi viimeisestä, poroista ja +somasta turkista, jonka minulle lähetit. Mutta etkö tervehdi veljeäni. +Etkö enää tunnekaan tuota 'pahaa Daroa?'" + +Laila ojensi hänelle kätensä hymyillen, joka ei suinkaan osoittanut +vihaa, vaan pikemmin iloa jäälleen-näkemisestä. Laila oli usein +muistellut häntä lukiessaan raamattua ja olipa uueksinutkin olevansa +taas mäkeä laskemassa ja kättelemässä hänen kanssaan. + +Käsi kädessä menivät tytöt sisään, jossa vanha Lind, heidän isänsä, +istui nojatuolissa. + +"Hyvää päivää, lapseni", sanoi vanhus, "oletko sinä Laagjen tytär?" + +"Olen, Aslak Laagjen tytär." + +"Sinä et ole lappalaistytön näköinen. Olethan yhtä pitkä kuin minunkin +tyttäreni, ja sinulla on hienot kasvot, vaaleat hiukset ja suuret, +kauniit silmät. Kuinka ihmeellistä, kun katselen sinua, niin muistuu +mieleeni veljeni vaimo, joka kuoli monta vuotta sitten Karasjoella. +Näitkö sinä häntä?" + +"En, en ole koskaan kuullut hänestä." + +"Tosiaankin, sinä oletkin liian nuori, hän kuoli jo monta vuotta +sitten. Oletko ahkerasti lukenut raamattua, jonka sait?" + +"Olen lukenut joka päivä itsekseni ja muille." + +Garnäsin suuressa talossa oli luonnollisesti paljon kaikenlaista, jota +Inkeri näytti Lailalle, jolle tämä kaikki oli aivan uutta. Laila ei +ollut usein käynyt katon alla. Mutta kun Inkeri lopuksi aukaisi vanhan +soittokoneen ja rupesi soittamaan, hämmästyi luonnonlapsi kokonaan. Hän +jäi seisomaan ikäänkuin lumottuna ristissä käsin, kuunnellen säveleitä. +Lopuksi kiiti Inkeri koskettimilla edes takaisin läpi koneen kaikki +äänet, pysähtyi sitten äkkiä ja kysyi: + +"Mitä pidät tästä, Lailasjam, onko se kaunista?" + +"On," huudahti Laila, joka ei koskaan ollut kuullut minkäänlaisen +soittimen ääntä, "se on niin kaunista kuin revontulten leimu, joka +talviyönä liitää edes takaisin, hyppien halki taivaan kannen! Luuletko, +että Lappalaiset taivaassa saavat oppia soittamaan?" + +"Luulen kyllä," vastasi Inkeri hymyillen, "jos vaan taivaassa +soittokoneita viljellään." + +"Älä naura lapselle," sanoi vanhus, "hänen vertauksensa säveleistä ja +revontulista on kaunis, ja hänellä varmaankin on soitannollista +aistia." + +"Jos tahtoisit useimmin käydä minun luonani," sanoi Inkeri Lailalle, +"niin opettaisin sinut vähän soittamaan ja laulamaan muutamia lauluja. +Osaatko laulaa?" + +"Minä en osaa mitään, en ymmärrä mitään enkä tiedä mitään, minä olen +vaan taitamaton lappalaistyttö tunturilta." + +"Mutta siellä sinä olet taitava, ja siellä ei minusta olisi mihinkään." + +"Miten Jaampa jakselee?" kysyi Lind. + +"Jaampa voi hyvin, samaten isä, äiti ja Melletkin. Mutta missä on +'Vihuri' ja 'Jivja?'" kysyi Laila, joka nyt muisti vanhat ystävänsä. + +"Ne ovat sidottuina ladon vieressä." + +"Sidottuina? Ovatko ne sidotut? Sitten minun täytyy mennä niitä +katsomaan. Ehkä ne vielä tuntevat minut. Ehkä ne katselevat suurin, +iloisin silmin lappalaistyttöä ja koiraani Mustia. Nyt sinun pitää +päästää ne irti, jotta Musti ja minä saamme juosta niiden kanssa kilpaa +tunturille, jossa he tapaavat vanhoja ystäviä." + +Laila palasi myöhempänä kotiinsa jälleen, mutta kävi sittemmin usein +ystävänsä Inkerin luona. Hän oppi kirjoittamaan ja saatuaan vähän +ohjausta laulussa, osoitti hän, että hänellä oli kaunis ääni, joten hän +pian osasi useimmat niistä lauluista, joita Inkerikin lauloi. + +Toisinaan seurasi Jaampa häntä Garnäsiin viedäkseen kotiin yhtä ja +toista, jota Laila oli ostanut. + +Lindiltä sai Jaampa lahjaksi muutamia kalankoukkuja, joista ukko oli +erittäin hyvillään, ja kun hän sen lisäksi vielä sai pitkän, hienon +siiman, niin se saattoi Jaampan niin ihastuksiin, että hän +yksimielisesti Lailan kanssa kutsui Inkerin ja Anteron käymään +tunturilla kalastelemassa Ravdosjärvessä. + +"Mutta sinun pitää tulla ensin, Ingasjam," sanoi Laila. "Jaampa ja minä +tulemme sinua hakemaan, ja me saamme asua uudessa teltissäni yhdessä." + +Elokuun alussa lähdettiin tuolle tunturiretkelle. Aikaiseen eräänä +aamuna, kun ilma oli mitä ihanin, tulivat Jaampa ja Laila Inkeriä +noutamaan. Lindin piti tuleman seuraavana päivänä. + +Saavuttuaan vuorille, jossa tunturilakeat aukenivat heidän eteensä, ja +luodessaan vielä viimeisen silmäyksen Garnäsiin päin, pysähtyi Laila. + +"Katsoppas, nyt olet tunturilla, Ingasjam, täällä on minun kotini, +täällä olen minä tuttu kaikkialla, niinkuin sinä Garnäsissä. Katsoppas, +miten pieni sinun asuntosi nyt on! Se ei ole suurempi kuin pieni myyrän +pesä ja miten ahdasta sinulla on siellä alhaalla! Mutta täällä +tunturilla! Täällä on vapaata ja avonaista kaikkialla. Eikö tämä ole +kaunista?" + +"Täällä tuntureilla on todellakin ihanaa." + +Telttien luona he tapasivat Laagjen ja Mellet'in, ja Laila vei nyt +Inkerin omaan telttiinsä, jossa kaikki oli uutta, siistiä ja somaa. +Permannolle oli levitetty paksu kerros koivun oksia ja niiden päälle +taas hienoja poron nahkoja, jotta tässä oli yhtä pehmoinen istua ja +maata kuin sohvalla. Lieden oli Jaampa rakentanut valkoisista +liuskakivistä joen rannalta, ja pata tarvekaluineen riippui siinä +myöskin. Inkeristä oli hupaista nähdä kaikkea hänelle vierasta ja uutta +täällä, mutta kun Laila otti esille pienen takin, housut, kengät, +lakin, vyön puukkoneen ja kehoitti Inkerin pukeutumaan uuteen pukuun, +niin nytkös vasta nauru ja tirskuminen pääsi teltissä valloilleen, +jotta se kuului pitkän matkan päähän. + +"Kun ei vaan joku tulisi tänne! sanoi Inkeri." + +"Ei kukaan pääse tänne minun suostumuksettani," vakuutti Laila, "ja +Musti koirani pitää kyllä varansa, näetkös!" + +Pian sen jälkeen tulivat molemmat ulos, puettuina kiireestä kantapäähän +lappalaistytöiksi. Laila oli varustanut Inkerin myös pitkällä +matkasauvalla. + +Jaampan naama vetäysi irviin, kun hän näki tytöt. + +"Sinäkin olet soma lappalaistyttö," sanoi hän Inkerille norjankielellä. +"Sinä saat monta kosijaa. Kaikki lappalaispojat katselevat, kosivat +sinua ja antavat sinulle kauniita kaulaliinoja." + +"Niin, nyt sinä Inga olet lappalaistyttö," sanoi Laila, "nyt voimme +yhdessä kulkea tunturilla katsomassa poroja, eli lakkoja poimimassa ja +kalastamassa." + +Inkeri ei voinut muuta kuin myöntää, että puku oli mukava ja paljon +sopivampi tunturivaellukseen kuin hänen oma pukunsa. + +Seuraavana päivänä tuli Lind, ja yhdessä Jaampan ja Mellet'in kanssa +tehtiin useampia retkiä järven ympäristölle ja saarille, joissa vilisi +lintuja, jotka täällä turvassa ketulta ja muilta vihollisilta hautoivat +muniaan ja jo elokuun alkupuolella löytyi saarilla meheviä lakkoja. +Eräällä saarella oli kaksi poroa, jotka paikalla läksivät uimaan +rannalle päin, kun huomasivat lähestyvän veneen. Jaampa souti rivakasti +niiden jälkeen ja pääsi niitä aivan lähelle. "Ne ovat minun porojani!" +huudahti Laila. + +"Mistä sen tiedät?" kysyi Inkeri. + +"Sen näen korvista, niissä on minun merkkini, näetkös." + +Eräänä päivänä he ottivat mukaansa verkkoja, padan ja erityisiä muita +kapineita ja läksivät Jaampan ehdotuksesta kalanpyyntiin virralle, joka +juoksee Ravdosjärveen. Se on matala ja hiljainen, joten helposti voi +kaalata sen poikki ja sulkea sen verkolla, ja kun tuommoinen joki +suljetaan ja yläpuolelta hätyytetään, voi olla varma kaloja saavansa. +Jaampa laski ulos verkon ja toiset menivät vähän matkaa ylöspäin ja +alkoivat ajaa kaloja alespäin, Lind ja Laila yhdellä puolella, ja +Mellet ja Inkeri toisella. Tytöillä oli erinomaisen hauskaa. +Innokkaasti he molskivat pitkillä sauvoillaan veteen, sohivat mättäiden +alle, ajaakseen kaloja, jotka kiitivät sinne ja tänne, verkkoon, josta +Jaampa, joka seisoi keskellä jokea, kaappasi ne kiini. Pian oli heillä +monta lohta enemmän kuin tarvitsivatkaan ja sillä välin kuin Jaampa ja +Mellet pystyttävät telttiä, virittivät tulta ja panivat padan +kiehumaan, kävivät Laila ja Inkeri veneellä eräässä saaressa ja +poimivat koko vakallisen lakkoja. Siinä keitettiin ja paistettiin kalaa +ja poronkieliä, ja kaikki istuivat tyytyväisinä ja iloisina vapaassa +luonnon helmassa. Sillä ilma oli kaunis ja aurinko vielä ylhäällä +melkein koko yön. Aika kului hauskasti, vaikk'ei sana aika tässä ole +paikallaan, sillä yö oli kuin päivä. Jaampa ei kieltänyt ottamasta +paria ruokaryyppyä, josta ukko kävi niin hyvälle tuulelle, että hän +paluumatkalla sepusti ja lauloi tilapäisen runon retken johdosta. + +Seuraavana päivänä Jaampa ja Mellet menivät ajamaan poroja kotiin +lypsettäviksi iltapuolella, jolloin on hiukan viileämpi, eivätkä itikat +elukoita niin pahasti kiusaa. Muutaman tunnin kuluttua kuuluu kaukana +koirien haukunta ja miesten huuto ja pian vilisee pohjanpuoleisilla +harjuilla poroja, jotka koirien ajamina kiitävät alas mäkirinteitä +täyttä lentoa. Mikään ei niitä pidätä. Kepein askelin he pujahtavat +halki metsien, viitojen, soiden ja jokien. Ei kuulu minkäänlaista +jalkain kopinaa, niinkuin hevoselta eli muilta eläimiltä. Kuuluu vaan +selvästi tuo ihmeellinen ääni takajalkojen jäntereistä, joka muistuttaa +sähkökipinöiden räiskettä. Laumassa oli ainakin 1000 poroa, jotka nyt +ajettiin kokoon telttien ympärille. Muutamat lepäsivät, toiset +seisoivat, muutamat hyppelivät ja leikkivät, toiset taas kaikessa +ystävyydessä koettelivat sarviaan keskenään. + +Sitten tulevat Laagjen emäntä ja palvelijattaret kiuluineen lypsämään +niitä emäporoja, joita miehet suopungilla heille pyytävät. Vakavasti ja +rauhallisesti viskaa ukko Laagje suopunkinsa ja vetää sillä poron +vaimolleen. Samaten tekee Jaampakin. Mutta nuoriso, Laila, Inkeri, +Mellet ja Lind eivät menettele yhtä vakavasti. Näyttääpä siltä, kuin ei +asiasta heidän kesken tulisi muuta kuin leikkiä ja kurintekoa. + +"Pyydäppäs minulle poro, Mellet", sanoi Inkeri, "minä koetan lypsää." + +Mellet pyytää poron ja tuo sen hänelle, mutta Inkeri, joka ei oikein +tunne temppua, saa vaan muutaman pisaran maitoa ja pudottaa päälle +päätteeksi kiulunsa maahan, kun poro käy rauhattomaksi ja rupee +potkimaan. + +"Voitko pyytää minulle poron?" sanoi Laila Lindille. "Osaatko käyttää +suopunkia?" + +"Voinhan koittaa", vastasi hän, ja yritti useampia kertoja, mutta +turhaan. Laila nauroi hänelle ja palvelijattaret samaten. + +"Et sinä osaa", sano Laila, "anna tänne suopunki, niin saat nähdä +kuinka lappalaistyttö heittää." + +Kätevästi käärii Laila suopungin oikeaan käteensä, juoksee keskelle +laumaa, pujahtaa porojen välitse notkeasti, somasti, hymysuin ja on, +vaikka on itsekin kesytön, kaino, mutta sanomattoman soma ja +viehättävä. Pian on hän saanut poron vangituksi ja kokee pitää sitä +kiini, mutta poro panee vastaan ja on viedä tytön mukanaan. Lailan +suuret silmät säihkyvät taistelun tulesta ja ovat melkein mustat. + +"Auta minua!" huusi Laila Lindille, joka juoksi avuksi ja otti +suopungin käteensä. "Pidä nyt kiini niin kauan kuin minä lypsän", sanoi +tyttö, "sanoithan olevasi niin väkevä." + +"Kyllä minä sen veitikan pitelen." + +Mutta Laila tuskin oli ehtinyt lypsää muutamia pisaria, kun poro +vimmattuna karkasi pystyyn, kaatoi maitokiulun kumoon Lailan kädestä ja +heitti Lindin suin päin maahan, jossa hän nyt kierieli suureksi iloksi +palvelijattarille. + +"Kehuithan itseäsi niin väkeväksi," sanoi Laila ja nauroi hänkin. + +"Laila, Laila", varoitti Laagjen emäntä nuhdellen, "kuinka saatat noin +menetellä?" + +"Eihän se ole minun syyni, se oli hän itse, joka ei voinut pitää kiini +pientä poroa." + +"Pitää kiini! Oliko hänellä muka helppo pitää kiini, kun sinä pistit +poroa. Minä näin selvästi mitä teit, veitikka, mutta nuoruus on +nuoruus, Nyt me olemme lypsäneet monta kiulullista, vaan mitä sinulla +on kiulussasi?" + +"Voi äiti kulta, nyt minä tahdon olla vakava. Tule sinä vanha Jaampa ja +ota yksi minun poroistani, niin minä lypsän sen ja annan kiulullisen +Inga siskolle." + +Ennenkuin lauman annettiin mennä tunturille jälleen, oli siitä otettava +yksi poro teurastettavaksi. Mellet ja Jaampa menevät sitä valitsemaan, +mutta juuri kun Mellet heittää ja suopunki lentää ilmassa, hypähtää +äkkiä kolmivuotias kesytön porohärkä ylös, sekaantuu sarvistaan +suopunkiin, ja siitäkös vasta leikki syntyy! Mutta Mellet tietää hyvin, +mitä hänen semmoisessa tapauksessa on tekeminen. Samassa kuin elukka +rupee tepakoitsemaan, vetää hän kaikin voimin nuorasta. Äkkinäisestä ja +odottamattomasta tempauksesta kaatuu poro nurin. Sama tempaus kaataa +Mellet'inkin, mutta hän ei hellitä suopunkia.[6] Salaman sukkeluudella +on poro taas jaloillaan, karkaa pystyyn ja lentää raivoissaan edes +takaisin. Suopunki kiertyy siten milloin etu-, milloin takajalkoihin, +ja se tekee mitä hauskimpia ilmahyppyjä vapauttaakseen jalkansa. Tuskin +silmä saattaa seurata sen ripeitä liikkeitä. Yhtä hartaasti kuin poro +tahtoo päästä irti, yhtä hartaasti tahtoo Melletkin päästä siitä +vapaaksi kun vaan saisi erilleen suopungin, johon poro takertuu +takertumistaan. Taistelun ajalla ovat kaikki muut säikäyksissään +paenneet syrjään. Kietomalla suopunkia käsivartensa ympärille lähenee +Mellet poroa lähenemistään. Tästä suutuksissaan se karkaa pystyyn ja +kokee etujaloillaan, jotka pyörivät kuin rumpukapulat, lyödä hänet +kumoon. Hiljaa ja äänettömänä on Jaampa sillä välin lähestynyt poroa +takaa päin. Mutta nyt se huomaa hänetkin ja käy vielä rajummaksi. +Vihdoin onnistuu Jaampalle päästä poroon kiini ja rivakasti ja +mukavasti kietoo hän kätensä sen vyötäryksiin. Takajaloillaan yrittää +poro potkaista molemmat vihollisensa luotaan, mutta turhaan. Äkkiä +rauhoittuu eläin ja seisoo pää alespäin mutta silmät mulkoilevat ja +pyörivät joka haaralle. Samassa se taas kohotta päänsä, karkaa pystyyn +ja pieksee etujaloillaan, syöksee suin päin ja kaataa mukanaan Jaampan +ja Mellet'in, joten kaikki kolme makaavat siinä taistellen ja +kiemurrellen. Vihdoinkin saa Jaampa suopungin irti. Kaikki kolme +hyppäävät ylös, ja hurjaa vauhtia kiitää poro pitkin kenttää, pysähtyy +vähän matkan päässä, katsoo taaksensa, päristää ja syöksee taas +eteenpäin vielä huimempaa vauhtia, eikä pysähdy ennen kuin se on +kätkeytynyt toisten joukkoon, tiheimpään parveen. + +Se poro joka oli teurastettava, oli kesy ja saatiin helposti kiini. +Jaampa veti sen puoleensa ja tarttui molemmin käsin sen vasempaan +sarveen, oikealla kädellään sarven nenästä ja vasemmalla juuresta. +Äkkinäisellä keikauksella kaatoi hän poron seljälleen, sivalsi +puukkonsa ja syöksi sen päätään myöten elukan rintaan, puhkaisten sen +sydämen. Samassa päästää hän irti poron, joka veitsi rinnassaan hyppää +pystyyn mutta samassa silmänräpäyksessä se tuntee kuolettavan iskun +vaikutuksen. Se alkaa vapista, se tahtoo seisoa, mutta jalat eivät sitä +kanna, se hoipertelee ja kaatuu tunnotonna maahan. Vasta kun eläin on +heittänyt henkensä, vetää Jaampa veitsen ulos haavasta, josta tuskin +veren pisaraakaan pulppuaa ulos. Kaikki veri keräytyy rintakehään. +Inkeri on peittänyt käsillään silmänsä ja kääntynyt poispäin. Hän ei +voinut katsella kuolevaa eläintä. + +Kun Lind ja hänen sisarensa olivat lähteneet ja Laagje vaimoneen +iltasella istuivat kahden kesken teltissä puhellen, lausui vaimo: + +"Oletko huomannut, että hän, tuo kaunis Daro, kauppiaan poika, +mielistelee Lailaa?" + +"Sitä en ole huomannut, mutta onhan Laila niin soma tyttö, että +jokaisen täytyy hänestä pitää." + +"Mutta oletko huomannut, että Lind pitää hänestä, että Laila on hänelle +niin rakas, että Lind mielellään kosisi, jos tyttö olisi Norjalainen?" + +"Pitäköön hän tytöstä niin paljon kuin tahtoo. Laila ei ole semmoinen +tyttö, joka antaisi itseänsä vietellä." + +"Ei suinkaan, mutta minä luulen että Lind todella rakastaa tyttöä, ja +jos seuraat minun neuvoani, niin Laila ei saa enää mennä Garnäsiin." + +"Ei Lailasta ole pelkoa." + +"Mutta etkö ole havainnut että Lailakin pitää hänestä?" + +"Sinä vaan luulet joutavia, vaimo." + +"Minä en luule mitään. Me naiset näemme semmoisissa asioissa paljon +paremmin kuin te miehet. Sinä olet ollut sokea, kun et ole nähnyt +mitään." + +"Mitä sinä sitten olet nähnyt?" + +"Mitäkö olen nähnyt! Olen nähnyt Lailan suuret silmät siitä asti, kun +hän oli lapsi. Olen nähnyt ne iloisina, suruisina ja vihaisina, mutta +en koskaan ole nähnyt sitä ilmausta, joka nyt toisinaan kuvastuu näissä +silmissä, ne eivät milloinkaan ole olleet niin syvämieliset, synkät ja +haaveksivaiset kuin nyt. + +"Hän on vanhempi nyt näetkös, hän on täysikasvuinen impi, se tulee +tästä." + +"Niin, ja siitä, että hän ensi kerran elämässään alkaa tuntea lempeä +miesolentoa kohtaan." + +"Eikö hän pidä Mellet'istä?" + +"Ei sillä tapaa, eikä niinkuin ennen. Etkö ole huomannut, että hän +usein istuu aivan hiljaa ja uneksii, että hän ajattelee aivan toista +kuin Mellet'iä ja poroja, Jaampaa ja meitä, että hän toisinaan huokaa +raskaasti ja että hänen poskensa punastuvat ja hänen silmänsä saavat +omituisen loisteen ja huulensa hymyilevät, kun tuo kaunis Daro lähestyy +ja puhuttelee häntä?" + +"Onko Jaampa ja Mellet sanonut mitään?" + +"Jaampa ei huomaa mitään, mutta Mellet ei ole hyvillään siitä, että +Laila käy Garnäsissä. Hän vihaa Daroa varmaankin yhtä paljon kuin hän +Lailaa rakastaa." + +"No, olkoon niin, mutta piakkoin taas paalaamme tunturille, ja silloin +nuo Garnäsin retket loppuvat. Hän saa kaikissa tapauksissa käydä +sanomassa jäähyväiset. He ovat olleet ystävällisiä Lailaa kohtaan ja +opettaneet hänelle kaikenlaista, josta hänellä saattaa olla huvia ja +hyötyä." + +"Mene itse mukaan! Minä vakuutan sinulle, että he molemmat pitävät +enemmän toisistaan, kuin itse tietävät, eikä tarvitse muuta kuin pieni +sattuma, pieni sana, kipinäinen vaan, kun heidän lempensä syttyy +täyteen tuleen. Oletko unhoittanut, että Lailankin suonissa juoksee +daro-verta, oletko unhoittanut, että Laila on hänen serkkunsa?" + +"Sitä en ole unhoittanut, olenpa usein sitä tänä kesänä muistanut." + +"Ole siis varovainen, äläkä salli hänen enää mennä Garnäsiin. Jos nämä +molemmat saavat ilmaista tunteensa, silloin et enää kykene liekkiä +sammuttamaan ja silloin hän ei huoli Mellet'istä." + +"Luuletko sinä, että kesytöntä tunturin kukkaa käy uudestaan +istuttaminen ahtaasen laaksoon? Luuletko, että hän menestyisi +Norjalaisen vaimona? Minä en sitä usko, siksi on hän liian kiintynyt +meidän vapaasen elämäämme, ja hän on aina pitänyt Mellet'istä." + +"Hän on tosin aina pitänyt Mellet'istä, mutta pue Daro lappalaispukuun, +tee hänestä Lappalainen, pane hänet Mellet'in viereen ja käske tyttö +valitsemaan, niin saat nähdä." + +"Laila kantaa kuitenkin Mellet'in sormusta ja tietää kerta tulevansa +hänen vaimokseen." + +"Mutta hänen sydämensä on Darolla, ja Lailalla on hellät tunteet ja +rautainen tahto, joka ei koskaan ole masentunut. Hän noudattaa omaa +tahtoansa ja on tehnyt sitä lapsesta asti." + +"Niin kyllä kaikessa, vaan ei naimishankkeissa. Mutta hän tietää myös +sangen hyvin, että lapset sellaisissa tapauksissa aina noudattavat +vanhempiensa tahtoa ja vaalia, ja että tämä vaali on tehty jo aikaa +sitten." + +Tämän keskustelun jälkeen kului useampia päiviä ilman että Laila kävi +Garnäsissä. Mutta eräänä päivänä, kun Lind oli kalastamassa kaukana +virralla, kuuli hän jonkun laaksossa vastaisella puolella laulavan +muutamia säkeitä eräästä vuorolaulusta, jota paimenpojat ja tytöt +tavallisesti laulelevat kulkiessaan kaukana toisistaan laaksossa. Laulu +on varsin yksinkertainen, ja sitä voi muutella ja muodostaa mielin +määrin tilaisuuden mukaan. Lind alkoi siis eräällä säkeellä: + + Kaukana kun luotasi, + Yli laaksoin, vuortenki, + Sulle laulan, armahain; + Kuuletko sä lauluain? + +Kun kaiku oli vaiennut ja vähän aikaa kuulunut, kuului kirkas, heleä +ääni, joka tuli kuin auringon säde kirkkaan ilman läpi kaukaa +laaksosta: + + Kaulana sun luotasi, + Yli laaksoin, vuortenki, + Vastaan sulle laulaen: + Lauluasi kuuntelen! + +Lind huomasi, että se ei ollut kukaan muu kuin Laila, ja vastasi taas: + + Kaukana sun luotasi, + Yli laaksoin, vuortenki, + Pyyntöin korvihisi soi; + Tullos luoksein, tullos oi! + +Samassa kuului toiselta puolen vastaus: + + Kaukana sun luotasi, + Yli laaksoin, vuortenki, + Vastauksein sulle soi: + Luoksesi en tulla voi! En voi! En voi! + +kaikui kauempana ja kauempana, samalla kun laulajatar eteni poispäin. + +"Terveisiä Lailalta," sanoi Lind sisarelleen tullessaan alas Garnäsiin, +"kuulin hänen laulavan paimenlaulua kaukana laaksossa virran +vastaisella puolella." + +Aika kului jo elokuun puoliväliin, ja se aika lähestyi, jolloin +Lappalaiset tavallisesti jättävät kesälaitumensa ja vetäytyvät +tuntureille. Laila ei isoon aikaan ollut käynyt Garnäsissä, mutta +Inkeri odotti varmaan hänen tulevan sanomaan jäähyväisiä, ennenkuin +lähtisi. + +Aikaiseen eräänä aamuna tuli Garnäsin renkipoika, joka oli ollut +kaukana virralla katsomassa erästä lohipatoa, juosten taloon ja kertoi +nähneensä ihmisen istuvan ja pitelevän itseään kiini koivussa, joka +riippui tuon tunnetun pyörteen päällä. Se oli luultavasti joku, jolle +oli tapahtunut onnettomuus virrassa ja oli näöltään lappalaistyttö, +kertoi poika. Hän oli ollut vastaisella puolella, mutta koski oli niin +pauhannut, ett'ei ollut apua huutamisesta. Hän oli sen vuoksi vaan +viitannut kädellään osoitteeksi, että onneton oli huomattu ja saattoi +toivoa pelastusta, ja sitten hän oli juossut kotiin. + +Kiiruusti haettiin vahvimmat köydet, jotka talossa ja eräällä +jahti-aluksella, joka oli rannalla, olivat saatavissa. Onneksi sattui +Garnäsissä silloin olemaan useita Lappalaisia ja koko joukko muuta +väkeä, joiden kanssa Lind riensi apuun. Tiellä he tapasivat Mellet'in +joka yhtyi heidän seuraansa. Yksi mies lähetettiin vastaiselle rannalle +merkiksi onnettomalle, että ihmisiä tuli apuun. Kaksi köyttä +köytettiin yhteen ja molempien päähän laitettiin silmukka, jotta kaksi +saattoi istua siinä. + +"Kuka tahtoo mennä syvyyteen?" kysyi Lind, kun kaikki oli valmiina. + +Ei kukaan vastannut. Tässä oli henki kysymyksessä. + +"No, minä lähden! Tänne köysi!" + +Hitaasti hän hinautti itseään alas, kunnes tapasi koivun äärimmät +oksat. Hän tarttui oksiin ja veti itsensä niiden avulla riippuvan +kallioseinän alle, joten hän katosi vuorella seisovien näkyvistä. + +Koivun juurella, nojaten kylmää kallionseinää vasten, istui Laila +kalpeana ja väristen vilusta. Lakkinsa hän oli kadottanut, hiukset +riippuivat hajallaan hänen hartioillaan, ja sinisessä jakussaan ja +harjanaisin hapsin oli hän pikemmin Ahtolan neidon, kuin ihmisen +näköinen. Hän oli edellisenä iltana ollut matkalla Garnäsiin +jäähyväisiä sanomaan ja aikoi soutaa poikki virran, mutta toinen airo +oli katkennut ja hän oli mennyt alas putouksesta. Vene oli mennyt +pirstaleiksi, ja hän ei enää tiennyt mistään, ennenkuin törmäsi koivun +oksia vasten. Silloin hän tarttui niihin ja hinasi itsensä ylös, kunnes +pääsi istumaan tyvelle. Siksi hetkeksi hän oli pelastunut, mutta +kauhean yön hän oli viettänyt. Hän oli läpimärkä ja kylmä ilma valtasi +keskellä koskea, mutta onneksi hän oli tottunut sekä veteen että +viluun, joten hän saattoi kestää tämän ja sitoi itsensä lujasti kiini, +jotta ei ehkä tunnottomuuden tilassa putoaisi koskeen. Hän tiesi +itseään pian kaivattavan ja toivoi myös, että joku sattumalta hänet +huomaisi. Jos hän olisi voinut laittaa tiedon kosken-karalla, olisi +hänen tilansa jo aikaa sitten ollut tietty Garnäsissä. Lintu lensi +nimittäin useampia kertoja istuakseen tutulla paikallaan, mutta riensi +säikähtäen pois nähdessään siinä ihmisen. + +Lind, jolla ei ollut edes aavistusta, kuka tuo onneton oli, hämmästyi +kovin nähdessään Lailan täällä. Kaikista vähimmin oli hän luullut +Lailan siellä olevan. + +"Jumalan nimessä, Laila, sinähän täällä oletkin!" huudahti hän. + +"Minä se olen, ja sinä olet rohjennut tulla tänne minua pelastamaan." + +"En tiennyt sinun olevan täällä, en osannut sitä edes aavistaa." + +"Silloin et kenties olisi tullutkaan?" + +"Laila, olisin kyllä tullut. Olisin mennyt vaikka synkimpään syvyyteen +maailmassa, tietäessäni sinun olevan siellä. Miten kauhea tämä yö +sinulle lienee ollut, ja miten tuskallinen oletkaan ollut." + +"Minä rukoilin Jumalaa ja Vapahtajaani, ja nyt hän on kuullut +rukoukseni." + +"Toivon, että molemmat pääsemme onnellisesti täältä ylös. Köysi on +vahva, jotta et tarvitse peljätä." + +"Nyt en enää pelkääkään." + +"Istu nyt tähän silmukkaan, minä sidon meidät molemmat kiini. Jos +pelastumme, pelastumme molemmat ja jos kuolemme, kuolemme yhdessä." + +"Silloin en pelkää kuolemaa." + +"Pidä nyt kiini minusta," sanoi Lind antaessaan merkin köyden +hinaamiseen. Samassa köysi sinkosi pois kalliosta ja molemmat +kieppuivat nyt pauhaavan kosken päällä taivaan ja maan välillä. + +"Laila," kuiskasi Lind, kun tytön pää lepäsi hänen olkapäällään, "ethän +suutu minuun, kun tunnustan, että pidän sinusta paljon, että sinä olet +minulle rakkaampi kuin kukaan Norjan tyttö, rakkaampi kaikkia muita +maailmassa? Voitko sinäkin vähän pitää minusta?" + +"Ikuisesti, jos sinä niin tahdot, mutta minä olen vaan katala +lappalaistyttö!" + +"Laila, sinä olet minulle kaikki ja sinä olet oleva omani --" + +"Köysi laahaa kiveä vasten!" huudettiin ylhäältä. + +Lind ponnisti jalkansa kallioseinää vasten, jotta köysi kulki vapaasti, +ja pian he olivat niin korkealla, että käsin voitiin nostaa heidät +vaarallisesta asemastaan. + +"Laila," huusivat Lappalaiset, "se on Laila, joka on istunut koskessa." + +"Rakas Laila," sanoi Mellet, "Jumalan kiitos, että pelastuit!" + +"Sinäkin olet täällä, Mellet," sanoi Laila heikolla äänellä, "etkä +tullut minua pelastamaan!" + +"En tiennyt sinun siellä olevan, jos sen olisin tiennyt, olisin kyllä +tullut." + +"Hän ei sitä myöskään tiennyt," ajatteli Laila. + +Laila oli niin uupunut ja heikko, jotta hänet täytyi viedä Garnäsiin, +jossa hän pääsi Inkerin kamariin lepäämään. Mutta seuraavana päivänä +Laila oli taas yhtä terve, kuin ennenkin. Hänen voimakas ja raitis +ruumiinsa ei ollut vahingoittunut, vaikka luultavasti jokainen muu +tyttö olisi semmoisessa tapauksessa ollut melkein kuoleman oma. + +Tuo vanha koivukin oli tullut Garnäsiin. Luultavasti oli niiden +molempien paino, jotka sen päällä olivat istuneet, vioittanut eli +katkaissut jonkun sen juurista. Virta sai nyt koivun enemmän valtaansa, +tempasi sen irti ja vei mukanaan alaspäin, joten se aamulla makasi +rannalla aivan talon kohdalla. Lind vedätti sen maalle. Ehkä siitä +voisi valmistaa jonkun kapineen tapauksen muistoksi, tuumasi hän. +Myöhempänä aamupäivällä tuli Laila arki-huoneesen, puettuna +täydellisesti norjalaistytön pukuun. + +Kun Lind tuli huoneesen, hämmästyi hän nähdessään Lailan norjalaisessa +puvussa, mutta hänen silmäyksensä oli niin hellä, joka osoitti, että +Laila häntä miellytti ja että hän ei ollut katunut eikä unhoittanut, +mitä oli tunnustanut silloin, kun molemmat riippuivat taivaan ja maan +välillä. + +Mellet tuli myös huoneesen ja näki Lailan uudessa puvussa, mutta tämä +muutos ei laisinkaan häntä miellyttänyt. Laila tuntui hänestä +semmoisena niin vieraalta, ett'ei hän voinut häntä edes lähestyäkään. +Mellet pyysi sentähden Lailan pukeutumaan omaan pukuunsa, joka nyt oli +kuiva, ja kehoitti häntä lähtemään kotiin, jossa vanhemmat olivat +rauhattomia hänen pitkällisestä viipymisestään. + +Lind olisi mielellään puhunut Lailan kanssa kahden kesken, mutta se oli +nyt mahdotonta. Lailan lähtiessä hän vaan ennätti kuiskata: + +"Minä olen huomeniltana vartioroviolla Gaisatunturilla kello 12, kun +aurinko on matalimmallaan pohjoisessa. Rakas Laila, tule sinne, minulla +on sinulle niin paljon sanottavaa. Sinun täytyy tulla, meidän pitää +saada puhella kahden kesken, ja minun täytyy saada sanoa sinulle +jäähyväiset, ennenkuin lähdet." + +Laila vastasi vaan vähäisellä nyökkäyksellä, ja hän ynnä Mellet +läksivät taas kulkemaan tunturille päin. + +Seuraavana päivänä läksivät Jaampa ja Mellet ajamaan porokarjaa +telteille, jotta se olisi koossa siinä, kun seuraavana päivänä aiottiin +lähteä Ravdosjärveltä. Laila pyysi päästä mukaan, ja hän ynnä eräs +palvelijattarista soutivat veneellä järven toiseen päähän, kulkeakseen +sitten kukin eri rantaa takaisin päin. Laila sai siis sopivan +tilaisuuden mennä Lindin mainitsemalle vartioroviolle, joka oli +rakennettu eräälle kukkulalle, josta saattoi nähdä Garnäsiin asti. + +Kello 11 oli Laila vartioroviolla. Hän tahtoi olla siellä ennen Lindiä. +Laila tahtoi nähdä hänen tulevan. Hän ei tiennyt, mitä Lindillä oli +sanottavaa. Hän vaan aavisti. Mutta Laila tahtoi istua siellä hänen +kanssansa kahden kesken kesäyön vaaleassa valossa, kuulla hänen ääntään +ja vakuutustaan, että lempisi Lailaa, häntä yksin eikä ketään muuta. +Laila olisi ennen lähtöään hiukan soristanut itseään, mutta se olisi +herättänyt huomiota ja epäluuloa. Hänen täytyi siis mennä tavallisessa +valkoisessa sarkajakussaan ja pienessä punaisessa lakissaan. Laila ei +tiennyt, että hän juuri tässä puvussa oli somin tuon suuren, voimakkaan +Daron silmissä. + +Kello oli jo 11 1/2. Aurinko painui kahta tunturihuippua kohden, jotka +kohosivat pohjan puolella. Kun sen suuri, punainen liuska oli niin +matalalla, että se kosketti korkeampaa molemmista huipuista, silloin +oli juuri puoliyö. Laila istui nojaten rovioon, käsi poskellaan. Tämä +poski oli tähän asti ollut tavallista hohtavampi odottaessaan Lindin +tuloa, mutta aurinko painui alemmas ja alemmas, ja hieno poski kävi yhä +kalpeammaksi. Kun tunturin huippu mustana varjona kuvastui auringon +kehässä ja kello siis oli 12, silloin tunki epäilys Lailan mieleen. +Eikö hän tulekkaan? Koko luonto lepäsi ny hiljaisena ja rauhallisena. +Ei ainoakaan lehti värähtänyt, ei hienoinkaan tuulen henki häirinnyt +Ravdosjärven tummaa pintaa. Linnut olivat menneet levolle ja nukkuivat +pää siiven alla hiljaisella oksallaan. Laila saattoi nähdä kauas +Garnäsiin päin metsättömien kunnaitten päällitse, ja hän luuli voivansa +pitkän matkan päässä nähdä, jos joku sieltäpäin tulisi. Hän katsoi +katsomistaan. Hänen epäilyksensä kasvoi ja toi myötänsä vielä +tuskankin, joka sai kyyneleet hänen silmiinsä, joten hän ei voinut +nähdä paljon mitään. Äkkiä hän hypähti ylös ja toivon vieno hymyily +näkyi hänen huulillaan. "Ehkä hän tuleekin toiselta puolen ja tahtoo +minua ilahuttaa äkkinäisellä tulollaan?" ajatteli Laila, varjostaen +kädellään silmiään ja katsellen tarkasti pohjanpuoleisia tuntureita +Mutta ei ainoatakaan elävää olentoa näkynyt missään. "Hän ei tule!" +huokasi Laila. Aurinko alkoi taas kohota ja muuttua kirkkaammaksi, +niinkuin sammuva lamppu, johon lisätään öljyä. Kello oli yli 12; +kirkkaampi valo virtasi vuorille ja laaksoihin, valo niin ihmeen ihana, +että olisi voinut luulla sen lähteneen itse ikuisen valon asunnoista. +Yksittäinen lintu alkoi visertää pensastossa, sitten yhä useampi, ja +kaikkialla vallitsi taas uuden päivän aamuna virkeä elollisuus, iloa ja +elämää taivaan lintujen ja maan eläimien kesken. Ainoastaan Laila istui +siinä yksinään ja kyynel kimalteli hänen kalpealla poskellaan. Pieni +raunio-tassi tuli ja istui roviolle aivan lähelle häntä. Sillä oli +suussaan jyvä, jonka se aikoi viedä pienokaisilleen, mutta se jäi +ihmetellen istumaan, nyykäytti päätään ja keikutti pyrstöään ja katseli +suurin silmin vierasta, joka istui siinä. Pieni hiirikin tuli esiin +pensastosta, istahti takajaloilleen ja katseli häntä. Se pyyhkäsi +etukäpälällään silmiään ikäänkuin paremmin nähdäkseen. Se ei voinut +käsittää, mikä tuo vieras olento oli, joka istui siinä niin hiljaa ja +ääneti. Musti, Lailan pieni uskollinen seurakumppani, makasi katsellen +hänkin emäntäänsä. Se vikisi hiljakseen. Se varmaankin näki surun +emäntänsä kasvoissa, ja tuskin tarvinnee epäillä, että eläimet, +varsinkin koira, voivat ottaa osaa ihmisen suruun. + +"Hän ei tule, hän ei tule!" huokasi Laila taas. + +Tuskallinen tunne ahdisti kuin raskas taakka hänen sydäntään, ja hän +huokasi sydämensä syvimmästä pohjasta. Kello oli 1. Asia oli siis +varma, Lind ei tullut! + +Laila nousi seisoalleen, pyyhki kyyneleensä, siveli hiukset silmiltään, +ja hänen suuret surumieliset silmänsä loivat vielä viimeisen katseen +Garnäsiin päin. Luonnonlapsen ylpeä, uljas, raitis sydän oli loukattu +tuon muukalaisen uskottomuudesta. + +"Sinä et tullut!" puhkesi hän sanoihin. "Kurja Daro, sinä olet minut +pettänyt! Miksi pelastit minut, kun kuitenkin sitten minut hylkäsit? +Kamala Daro! Jää siis sinne, missä olet, kurjaan asuntoosi! Olisin +lempinyt sinua uskollisemmasti, hellemmästi ja hartaammasti kuin +yksikään sinun heikoista, kalpeista naisistasi, joilla on kipeä sydän +ja rinta rautakehyksessä. Sinun tähtesi olisin elänyt huoneessasi +niinkuin kesytön laululintu häkissä koko elinaikani. Olisin oppinut, +mitä olisit tahtonut minulle opettaa, olisin tullut siksi, kuin sinä +olisit tahtonut, en olisi ollut sinun vertaisesi, mutta olisin +kuitenkin voittanut jokaisen sinun kalpeista naisistasi. Ilossa ja +surussa, myötä- ja vastoinkäymisessä olisin ollut sinulle uskollinen, +niin uskollinen kuin puhtain kulta; sillä minä rakastin sinua siitä +hetkestä saakka, jolloin sinut ensi kerran näin, sydämeni pohjasta, +ainoastaan sinua koko heimostasi, ja päivä päivältä enemmin ja enemmin, +lujemmin ja lujemmin. Kavala Daro, paha, viekas Daro, miksi petit +minut, miksi et tullut?" + +Laila kääntyi poispäin Garnäsistä, ja katseli tuntureille päin, jossa +kodat olivat. Äkkiä hän taas kääntyi. Viha oli kadonnut, ylpeys +kukistunut, rohkeus masentui ja epätoivo tuli sijaan. Hän heittäysi +kanervikkoon kätkien kasvot käsiinsä, nyyhki ja itki katkerasti. Hän ei +tiennytkään, kuinka paljon hän oli toivonut, ennenkuin nyt, kun +viimeinenkin kipinä sammui, hän ei tiennyt kuinka vahva se side oli, +joka oli kiinittänyt häntä Lindiin, ennenkuin se nyt äkkiä katkaistiin, +joten hänen sydämensä oli murtumaisillaan. Melkein pyörryksissä +ja kyynelten vallassa hän makasi siinä, kunnes hänen pieni +seurakumppaninsa taas tuli ja nuoli hänen poskeansa ikäänkuin +muistuttaakseen häntä, että nyt oli aika lähteä kotiin. Laila otti +koiran syliinsä ja hyväili sitä. "Voi Musti, Musti, hän petti minut! +Nyt lähdemme," ja hän otti muutaman askeleen, mutta kääntyi jälleen, +otti terävän kiven ja kirjoitti litteän paaden kylkeen, joka oli +pystytetty rovion huipulle: + +Minä olin täällä, sinä et tullut, hyvästi! + +Muutamia päiviä myöhemmin meni Lind tunturille, mutta Lappalaiset +telttineen, poroineen olivat kadonneet ja Ravdosjärven rannat olivat +autiot ja tyhjät. Hän meni vartioroviolle ja huomasi, että heikko +naisen käsi oli kirjoittanut jotakin kiveen. Hän luki kirjoituksen ja +nyt hänelle selvisi kaikki. Kaikki oli näissä muutamissa sanoissa. +Kokonainen elämäkertomus. Suuria toiveita, suloisia unelmia, petettyjä +lupauksia ja särjetyn sydämen jäähyväishuokaus. + +Antero Lindin vanha isä oli vaarallisesti sairastunut iltapuolella, ja +kun poika kuitenkin aikoi lähteä, katsahti sisar häneen hämmästyen ja +sanoi: + +"Ethän toki lähde isäsi luota hänen kuolinhetkellään?" + +"Minä jään kotiin," vastasi veli. + +Kun kello löi kaksitoista, tiesi hän Lailan istuvan vartioroviolla +odottamassa. + +"Inkeri, siskoni," sanoi hän, "nyt minua tuomitsee se tyttö, jota +rakastan, nyt veljesi on hänen silmissään raukka, mies, jossa ei ole +rahtuakaan rehellisyyttä." + +"Aioitko tavata Lailaa?" + +"Aioin, ja nyt hän odottaa minua turhaan!" + +"Armas veljeni, minä säälin sinua. Ei mikään maailmassa ole niin +vaikeata, kuin joutua sen halveksimisen alaiseksi, jota lempii. Mutta +ehkä isä on huomenna parempi. + +"Silloin Laila on jo kaukana täältä." + +"Mutta tapaathan hänet Karasjoen markkinoilla, ja voit silloin selittää +hänelle asian." + +"Sinne on pitkä aika. Silloin hän ehkä jo on naimisessa." + +"Sinä aioit siis todellakin naida lappalaistytön Lailan?" + +"Jos olisin saanut häntä tavata, olisin kehoittanut häntä jäämään täksi +talveksi meille ja -- --" + + + + +XI. + +Häät + + +Kuukautta myöhemmin oli Laagje laumoineen, perheineen hyvässä turvassa +Avotunturilla, 6 peninkuormaa Koutokeinosta, mutta perheessä vallitsi +alakuloisuus. Ei kukaan ollut entisellään. Kukin kulki omissa +ajatuksissaan. Lailan iloisuus oli kadonnut. Laagje ja hänen puolisonsa +huomasivat sen kyllä ja aavistivat syyn siihen. Mellet ja Laila eivät +enää seurustelleet yhtä luottavaisesti kuin ennen. Jaampan muoto oli +synkkä. Hänen suosikkinsa, tämä nuori tyttö, jota hän oli tottunut +pitämään ihanimpana, jaloimpana, puhtaimpana ja pyhimpänä olentona +Jumalan luonnossa, kantoi povessaan salaista surua, ja Jaampa suri tätä +niinkuin koira, joka näkee isäntänsä surun, vaan ei voi tehdä eikä +sanoa mitään. + +"Laila," sanoi Laagje eräänä päivänä, "me näemme kaikki, että sinä olet +surumielinen, sano minulle, isällesi, mistä syystä?" + +"Ei se ole mitään." + +"On, lapseni, on siinä joku syy. Sinä et ole niinkuin ennen." + +"Minä olen sairas." + +"Niin juuri, sinä olet sairas sielun ja ruumiin puolesta, siksi ovat +silmäsi tummat ja synkkämieliset ja poskesi kalpeat. Eivätkö Mellet, +Jaampa ja äitisi ole sinulle ystävälliset?" + +"Ovat, enemmän kuin ansaitsenkaan." + +"Meistä on niin ikävää nähdä sinut surullisena. Koeta tulla iloiseksi +jälleen. Kohta olet morsian. Heti joulun jälestä tulee sinun ja +Mellet'in mennä naimisiin." + +"Minä en tahdo mennä naimisiin." + +"Etkö tahdo? Olethan aina pitänyt Mellet'istä, ja uusi teltti, jossa te +tulette asumaan, on valmis, ja teillä yhteiseen on kaunis porokarja, +jonka avulla voitte elää ja muuttaa mihin tahdotte." + +"Voimmehan odottaa." + +"Niin et ole ennen puhunut. Mutta tänä kesänä sinä olet muuttunut. +Jospa et koskaan olisi astunut jalallasi Garnäsiin Darojen joukkoon!" + +"Niin, jospa en olisi sitä tehnyt!" + +"Onko hän tahtonut sinua viekotella?" + +"Ei." + +"Onko hän ryöstänyt sydämesi viekkailla sanoilla ja valheellisilla +lupauksilla?" + +"Ei." + +"Ja kuitenkin ehkä pidät hänestä ja sydämesi on kiintynyt häneen?" + +"En tiedä." + +"Heitä pois hänet mielestäsi! Repäise hänen kuvansa mielestäsi ja +ajatuksestasi! Hän vaan viettelee sinut syvyyden partaalle ja hylkää +sinut." + +"Voi, isä!" + +"Laila, kuule isäsi sanaa! Sinä tiedät, että aina olen sinusta pitänyt, +jo lapsuudestasi saakka." + +"Sen tiedän, rakas isä," sanoi Laila nojaten päänsä hänen polvilleen. + +"Mutta sinä et tiedä, että minä olen toivonut paljon sinusta ja sinun +jälkeisistäsi itselleni ja kaikille Lappalaisille. Sinä et tiedä, miten +suloisia unelmia olen uneksinut sinusta ja tulevaisuudestasi. Laila, +minä olen rikas. Tuo korkea, ylpeä Daro on köyhä raukka minun +rinnallani. Minä voin ostaa hänen talonsa, jos tahdon, eli vielä +suuremmankin, mieleni mukaan. Ja minä olen itsekseni tuumannut, että, +kun sinä tulet Mellet'in vaimoksi, ostan teille suuren talon meren +rannalta Darojen keskellä. Sinä saat taloja ja tavaraa, lehmiä ja +lampaita, niin paljon kuin tahdot, ja sinä voit elää Darojen tavalla, +pukeutua niinkuin he, jos tahdot, ja lapsiasi saat kasvattaa +Norjalaisten tavalla, he saavat tietoa ja oppia niinkuin maan +rikkaimmat lapset, ja he tulevat suvusta sukuun mahtaviksi ja eteviksi. +Mutta heidän sukunimensä on oleva Laagje, ja joutuessaan tänne meidän +keskellemme papeiksi ja tuomareiksi muistaisivat he kuitenkin aina +olevansa lappalaista syntyperää. Katso, näin olen minä ajatellut, se on +ollut elämäni päämäärä, ja se on vielä vanhuutenikin toivo. Ja äitisi, +minä ja Jaampa tulisimme sinua katsomaan suuressa talossasi, istuisimme +köyhinä Lappalaisina oven pieleen ja katselisimme ilolla sinua ja sinun +lapsiasi." + +Laila itki, vaan ei sanonut mitään. Hänelläkin oli ollut unelma. Se oli +melkein samanlainen kuin isänkin. Isä olisi ehkä suostunut hänen +unelmaansa ja täyttänyt hänen toivonsa, ottanut Daron vävykseen ja +usein ilolla käynyt heitä katsomassa. Mutta Daro ei tullut, voi, hän ei +tullut! Hän oli pettänyt! + +Jo alkujaan oli määrätty, että Mellet'in ja Lailan häät olivat +vietettävät Karasjoella markkina-aikana jälestä joulun, jolloin sinne +kokoontui paljon kansaa. Häät olivat vietettävät oikein muhkeasti. +Sukulaisia piti kutsuttaman läheltä ja kaukaa, ja Jaampa aikoi jo +edeltäkäsin pyytää luvan Lailalta, saadakseen sinä päivänä, tapauksen +johdosta, ottaa pienen sydämen lämmittäjän. + +Mutta Lailan mieli ei käynyt iloisemmaksi. Laagje ja hänen vaimonsa +tuumailivat tästä ja vaimo kehoitti, että lähdettäisiin Koutokeinoon +häitä pitämään lähimmäisenä sunnuntaina ennen joulua. Hän ikäänkuin +aavisti Daron tulevan Karasjoen markkinoille ja saattavan Lailan pään +vielä enemmän pyörälle. + +Mellet ilmoitti Lailalle tämän päätöksen ja koki häntä ilahuttaa. + +"Miksi et ole niinkuin ennen, Lailasjam," sanoi hän, "olenko sinua +jollakin tavoin loukannut, oletko minuun suuttunut?" + +"En, Mellet, en ole sinuun suuttunut." + +"Mutta et kohtele niinkuin ennen lapsuutesi ystävää ja leikkitoveria. +Etkö enää pidä minusta?" + +"Kyllä, Mellet." + +"Miksi siis olet niin murheellinen? Kohta vietämme häitämme. Kahdeksan +päivän kuluttuahan menemme vihille." + +"Kuule, rakas Mellet, odottakaamme vielä vähän aikaa, odottakaamme +siksi kunnes minä tulen jälleen terveeksi, raittiiksi ja iloiseksi." + +"Sydämesi, Laila, on viime aikoina käynyt niin kylmäksi minua kohtaan. +Niin ei se ollut ennen, mutta kuta kylmemmäksi sinä käyt, sitä +totisemmaksi käy minun rakkauteni sinua kohtaan." + +"Täällä on monta kauniimpaa tyttöä kuin minä, onhan täällä Jaakon Inga, +Unnaan Magga, Aslakin Kati ja monta muuta." + +"Mutta ei ainoatakaan sinun kaltaistasi, Laila." + +"Kaikki nämä ovat paremmat kuin minä. Etkö sinä pidä Jaakon Ingasta?" + +"En, ainoastaan sinusta enkä kestään muusta ja ainoastaan sinun +kanssasi tahdon mennä naimisiin." + +"Mutta minä en vielä tahdo mennä naimisiin." + +"Sinä olet jo luvannut. Kannathan minun sormustanikin." + +"Sinä saat sen takaisin ja voit antaa sen jollekin toiselle tytölle." + +"Tahdotko syödä sanasi? Tahdotko pettää minut, Laila, niinkuin Daro +petti sinut?" + +"Mistä sen tiedät? Oletko vakoillut?" + +"Minä näin sinut vartio-roviolla. Minä olin siellä. Sinä et sitä +aavistanut. Koirasi äkkäsi minut ja oli luonani, vaikk'et sitä +huomannut. Olipa onni ett'ei Daro tullut. Jos hän olisi tullut ja +koskenut sinuun, olisi suopunkini ollut valmis, ja hän ei olisi +hengissä sieltä päässyt." + +"Hän pelasti henkeni." + +"Sen minäkin olisin voinut tehdä." + +"Mutta sinä et tullut. Voi, Mellet, miksi et silloin tullut? Kaikki +olisi nyt ehkä toisin. Mutta silloin se oli hän, joka tuli!" + +"Juuri siitä syystä häntä vihaan." + +"Mellet, nyt olet paha." + +"Kutsu sitä miksi hyvänsä, vihaksi häntä eli rakkaudeksi sinua kohtaan. +Minä vihaan Daroja, sen tunnustan ja sen teen syystä, mutta sinä, +Laagjen tytär, sinä häpäiset sukusi ja esivanhempasi. Ja kuitenkin sinä +olet oleva vaimoni eikä hän saa koskaan enää sinua nähdä!" + +Joulu läheni ja Laagje valmistelihe lähtemään Avjotunturilta +Koutokeinoon. + +Päivää ennen lähtöä toimitti Laila niin, että sai puhella kahden kesken +vanhan ystävänsä Jaampan kanssa. + +"Jaampa, istuppas tähän viereeni", sanoi Laila. + +"No, mitä tahdot?" + +"Oletko joskus pitänyt minusta?" + +"Olenhan hiukan." + +"Minä olen niin kurja ja onneton." + +"Sen olen huomannut." + +"Tahdotko tehdä minulle palveluksen?" + +"Niin monta kuin tahdot!" + +"Jaampa, sinä olet aina tehnyt, mitä olen pyytänyt. Tahdotko täyttää +viimeisen pyyntöni?" + +"Tahdon, tahdon, sano mikä se on." + +"Huomenna lähdemme Koutokeinoon." + +"Silloin sinä olet morsian ja me juomme häitäsi ja pidämme hauskaa +elämää. Mutta ehkä tahdot ett'en joisi sinun hääpäivänäsi? Sitä et saa +vaatia, Lailaseni. Pyydä vaikka mitä muuta, mutta ei sitä. Sinä päivänä +minä tahdon juoda ja olla iloinen." + +"Vaikka minä olen niin murheellinen." + +"Miksi sinä olet sitten murheellinen?" + +"Minä en huoli Mellet'istä." + +"Et huoli Mellet'istä! Kenenkä sitten ottaisit? Ehkä mieluummin +ottaisit minut?" + +"Ennen sinut, kuin Mellet'in!" + +"Jumala sinua armahtakoon, lapsi, älä nyt puhu semmoisia kuin että +mieluummin ottaisit minut. Silloin todellakin lienet onnettomampi, kuin +ajattelinkaan." + +"Rakas, vanha Jaampa, tahdotko tehdä niinkuin minä sanon?" + +"Kaikki, mitä vaan tahdot." + +"Tahdotko lähteä Garnäsiin?" + +"Garnäsiin! Pitääkö minun lähteä Garnäsiin Daron luo?" huudahti Jaampa +ja hänen kasvonsa synkistyivät. + +"Niin, sinun pitää lähteä Garnäsiin." + +"Pitääkö minun tappaa hänet? Pitääkö minun hiipiä hänen luoksensa, +heittää suopunkini hänen kaulaansa, raahata hänet koskelle ja viskata +virtaan, jotta hän kieppuu ja luikertelee nuorassani kuin mato +koukussa, kunnes hän on kuollut?" + +"Ei, ei." + +"Pitääkö minun sitoa hänet, panna rekeen ja tuoda tänne, heittää hänet +eteesi, jotta sinä saat astua jalallasi hänen päällensä ja sylkäistä +häntä vasten viekkaita silmiään mennessäsi morsiamena kirkkoon?" + +"Ei." + +"Mitä sinä tahdot, mitä sitten vaadit?" + +"Laita niin, että hän saa nähdä sinut." + +"Nähdä minut! No, onpa se kaunis näky! ja entäs sitten?" + +"Nähdessään sinut hän kysyy jotakin, ja sinä silloin näet ja huomaat, +mitä hän ajattelee." + +"Kestä, mistä?" + +"Meistä kaikista. Ja sinä voit silloin kertoa hänelle, että sunnuntaina +ennen joulua vietetään minun häitäni, jolloin huomaat, onko hän minut +unhottanut." + +"Varmaan hän on sinun unhottanut. Hän petti sinut. Mellet on +kertonut sen minulle. Hän ei sinua enää ajattele. Hän ajattelee vaan +daro-tyttöjään. Mitä sinä hänestä enää välität?" + +"Tahdotko tehdä niinkuin pyysin?" sanoi Laila kyyneleet silmissä ja +katsoi rukoilevasti vanhaa ystäväänsä. + +"Älä itke, älä itke, lapseni, minä lähden, minä menen maailman loppuun, +taivaasen eli helvettiin, eli vaikkapa tuon kirotun Daron luo, kun sinä +sitä vaadit." + +Seuraavana päivänä pantiin teltti ja muut tarvekalut rekeen, ja Laagje, +hänen vaimonsa, Mellet ja Laila läksivät Koutokeinoon, mutta Jaampa +toisten palvelijoiden kanssa jäi kotiin karjaa hoitamaan. Jaampa oli +luonnollisesti myös kutsuttu häihin, mutta saattoihan hän tulla +jälkeenpäin, arveli ukko, eli odottaa kernaasti kotona, kunnes +palaisivat kirkosta ja viettäisivät häitä kotona. + +Tuskin olivat toiset lähteneet matkaan, kun Jaampa otti suksensa ja +ohjaksensa ja meni porolaumalle. Täällä hän valitsi itselleen poron, +jota Lappalaiset nimittävät "Njirroksi." Se on semmoinen eläin, jolla +on se ominaisuus, että se ei tahdo seurata laumaa, vaan kuleksii +mieluimmin itsekseen. Se on kesyttömämpi kuin muut porot, mutta myös +nopeampi juoksemaan kuin tavallinen poro. Jaampa pani riimun sen +päähän, kiinitti ohjaksen ja antoi mennä Alteniin päin, seisoen itse +suksilla ja pitäen kiini ohjaksista. Luonnollisesti kuljetaan tällä +tavalla hirveätä vauhtia ja paljon nopeammin, kuin jos reellä ajaisi. +Vastamaassa on se porolle huokeampi, ja myötämaassa taas sukset sujuvat +kilvassa poron perässä. Mutta harva Lappalainen osaa kulkea tällä +tapaa, ja siinä ei saa polvet tutista muutaman penikuorman kulkemisen +jälkeen. + +Kello 12 lauantaiyönä oli Jaampa Ravdosjärven harjanteilla Garnäsin +yläpuolella, mutta siinä poro kaatui kuoliaana maahan. Jaampalla oli +toki viettävä maa edessään ja hän antoikin mennä aika vauhtia. Oli +kuutamoyö, ja sitä paitsi oli seutu hänelle hyvin tuttu. + +Lähestyessään taloa Jaampa kulki hiljaisilla askeleilla. Hän tahtoi +päästä sisään kenenkään huomaamatta. Mutta talon koira syöksi ulos ja +hyökkäsi hänen päällensä. Salaman nopeudella ja hyvin tähdätyllä +iskulla halkaisi Jaampa koiran pään, jotta se kaatui kuoliaana +tantereelle. + +"Tuosta saat palkkasi siitä, että purit Lailan pientä koiraa!" sanoi +Jaampa. Hänellä oli hyvä muisti ja hän ei tahtonut nostaa suurta melua. +Kaikki makasivat syvässä unessa. Hän kääntyi erääsen sivurakennukseen, +jossa hän tiesi Antero Lindin makaavan ja avasi hiljaa oven. Siihen +aikaan ei ovia lukittu sisäpuolelta. Ääneti hän astui permannon poikki +ja pysähtyi sängyn eteen, Kuu valaisi himmeästi säteillään sekä häntä +että Lindiä, joka nukkui sikeässä unessa. + +"Daro," sanoi Jaampa, "herää!" + +Kauhistuen ja unen horroksissa katseli Lind hetkisen Jaampaa, ennenkuin +selvisi ja tunsi hänet. + +"Jaampa", sammalsi hän nousten istualle sängyssä, "mitä sinä täältä +tahdot, aiotko tappaa minut?" + +"En toki, en sinua enkä muita. Tänään olen jo kyllin verta +vuodattanut." + +"Mikä on hätänä, miksi tulet tänne keskellä yötä?" + +"Minä tuon sinulle terveisiä." + +"Keltä?" + +"Lailalta." + +"Lailalta!" huudahti Lind, "onko mitään vaarallista hankkeissa? Kuinka +hän voipi?" + +"Huonosti." + +"Onko hän sairas?" + +"Hän on suruissaan." + +"Siitä etten minä tullut?" + +"Sitä en tiedä, mutta hän lähetti minut tänne sanomaan sinulle, että +hän huomenna, pyhänä kello 12, on morsiamena Koutokeinon kirkossa." + +"Se ei ole totta, sinä valehtelet, se on mahdotonta! Olihan hänellä +aikomus viettää häänsä Karasjoella markkina-aikana jälestä joulun." + +"Huomenna kello 12 Laila ja Mellet vihitään Koutokeinon kirkossa." + +"Voi minua onnetonta!" huudahti Lind ja viskautui sänkyyn, mutta +hypähti jälleen seisoalle kalman kalpeana. "Se ei saa tapahtua, se ei +voi tapahtua, se ei ole totta!" huusi hän. + +"Petithän sinä hänet!" + +"Ei, ja tuhatta kertaa ei, minä en häntä pettänyt. Isäni makasi +kuolinvuoteellaan ja minun täytyi sulkea hänen silmänsä. Saatoinko +semmoisena hetkenä jättää isäni?" + +"Puhutko totta? Senkötähden et voinut tulla?" + +"Sen tähden, muuten ei mikään este mailmassa olisi minua pidättänyt." + +"Oliko aikomuksesi naida Lailan?" + +"Oli, hän olisi ollut vaimoni, kunnioitettu ja arvossa pidetty, kuin +kuka hyvänsä muukin." + +"Ovatko porosi 'Vihuri' ja 'Jivja' kotona?" + +"Ne ovat molemmat täällä." + +"Pue siis päällesi matkavaatteesi, hiljaa, mutta joutuisaan, ja sitten +lähdemme matkalle poikki tunturien semmoista vauhtia, jommoista et +vielä ikänäsi ole kulkenut. Minä menen valjastamaan." + +"Pääsemmekö huomenna perille?" + +"Pue päällesi, sanon minä, ja älä herätä ketään." + +"Luuletko että ehdimme perille?" kysyi Lind, kun Jaampa tuli kahdella +porolla. + +"En tiedä. Voimmehan koettaa. Kaikissa tapauksissa ehdimme +hääjuominkeihin." + +Porot hypähtivät syrjään nähdessään koiran. + +"Tuossa on Kaaro, Kaaro on murhattu!" sanoi Lind. + +"Minä sen tapoin, se hyökkäsi päälleni." + +Saavuttuaan kukkulalle Lind huomasi poron, joka makasi siinä kuolleena, +ja osoitti sitä. + +"Se pakahtui," sanoi Jaampa, "minä ajoin sillä 10 penikuormaa +kahdessatoista tunnissa." + +Sittemmin he eivät paljon puhuneet. Jaampa ajoi edellä "Vihurilla" ja +antoi sen juosta niin paljon kuin se pääsi. Mutta heillä oli 16 +penikuormaa Koutokeinoon. Vaan poroillakin näytti olevan halu päästä +perille. Ne tunsivat tunturit, laaksot ja järvet yhtä hyvin kuin +Jaampakin, ja kiitivät vapaehtoisesti eteenpäin tavatakseen vanhoja +ystäviään. Kulettuaan 5-6 penikuormaa heidän täytyi levätä pari tuntia. +Porot rupesivat heti kaapimaan itselleen jäkälää lumen alta. Jaampa +viritti nuotion ja paistoi pari poron kieltä. + +"Sano minulle totuus, Daro, äläkä salaa mitään," sanoi Jaampa. Hän +nousi seisoalleen, nojausi sauvaansa ja katseli Lindiä, joka makasi +lumella nuotion vieressä. "Aioitko naida lappalaistytön, Laagjen +tyttären? Onko se totta? Vanno pyhä vala!" + +"Niin totta kuin Jumala minua auttaa." + +"Sinä et aio häntä pettää?" + +"Jos sen teen, saat hirttää minut suopungillasi." + +"Minä en välitä vähääkään sinusta. Minä voisin helposti tappaa sinut +niin kuin koirasikin, ja jättää sinut tähän raatona makaamaan, jos +siitä vaan olisi Lailalle iloa. Hän on ollut hyvä enkelini siitä +hetkestä, jolloin hän ensi kerran istui polvellani. Hän on pelastanut +sieluni saatanan ja hänen puisien ja kivisten jumalainsa vallasta, +joita minä palvelin. Sen vuoksi teen kaikki, mitä hän käskee ja tahtoo, +olkoon se sitten siunauksesi eli kiroukseksi, ja vaikka minun pitäisi +pettää Laagje, hänen sukunsa ja oma kansani." + +"Minäkin olen pannut henkeni alttiiksi Lailan tähden. + +"Niin vainenkin, se ei ollut niinkään hullusti tehty. Sinä et silloin +tiennyt, kuka hän oli, etkä nytkään tiedä, kuka hän on." + +"Kuka hän on? Hän on kaunein neito, jonka koskaan olen nähnyt." + +"Mitä joutavia!" sanoi Jaampa, hän oli vähällä suuttua tästä rakkauden +innosta. "Mutta kenen tytär hän on? Tiedätkö sen?" + +"Luonnollisesti Aslak Laagjen!" + +"Mitä vielä! Se ei ole totta. Yhtä paljon Laila on Laagjen tytär, kuin +sinä olet hänen poikansa." + +"Mitä sinä mies puhut, oletko hullu?" + +"En ole, mutta uskon, että puhuit totta vakuuttaessasi, että aiot naida +hänet, ja sen vuoksi kerron nyt sinulle asioita, jotka saavat +daroveresi koskena tulvaamaan sydämeesi, jotka saattavat sinut +semmoiseen tuskaan, että riennät eteenpäin niinkuin se vaivainen, joka +on myöhästynyt ja näkee taivaan portit sulkeutumaisillaan, ei koskaan +enää auetakseen." + +"Mitä sinä tarkoitat," sanoi Lind nousten seisoalleen, "eikö Laila ole +Laagjen tytär?" + +"Ei, sanon minä, hän ei ole Laagjen tytär, hän on sinun sukulaisesi, +serkkusi, hän on setäsi tytär, hänen, joka kuoli Karasjoella 20 vuotta +sitten. Lapsen me pelastimme ja otimme luoksemme." + +"Taivaan Jumala, ett'en ennen sitä ole tiennyt." + +"Voit olla kiitollinen, että tiedät sen nyt!" + +"Niin, Jaampa, minä kiitän sinua siitä kaiken elinaikani, mutta +Jumalan tähden, meidän täytyy lähteä, paikalla, jokainen silmänräpäys +on kallis. Minun täytyy päästä perille, ennenkuin he ovat vihityt. +Jaampa, saata minut perille, minä annan sinulle mitä vaan tahdot, jos +saatat minut perille, ennenkuin se on liian myöhäistä!" + +"Sinun tähtesi en tee mitään, ylpeä Daro, sinulle en ole mitään velkaa, +enkä huoli sinun kiitoksestasi ja vielä vähemmin tavaroistasi. Voisin +helposti jättää sinut tähän, voisin ajaa 'Vihurilla' Koutokeinoon ja +juoda siellä Lailan häissä itseni humalaan. Mutta Laila ehkä kuolisi +nähdessään minun tulevan yksin, ja katsoisi minuun aina nuhtelevilla ja +surullisilla silmillä; sillä hän ei lemmi Mellet'iä, eikä ketään muuta +kuin sinua. Sen tähden minun täytyy noudattaa hänen tahtoaan, sen +tähden tahdon jälleen saattaa hänet iloiseksi, tahdon nähdä ilon +kyyneleet hänen silmissään, samoin kuin kerran näin hänen äitinsä, kun +sinä tulet, ja hän tuskassaan vihdoin kuulee sinun äänesi, näkee sinut +ja nojautuu rintaasi vasten, ja silloin hän ehkä myös ojentaa +minullekin kätensä sanoen: 'Kiitoksia, vanha paha Jaampa!'" + +"Kello on 12," sanoi Lind katsoen kelloaan, "nyt on pyhä, meidän täytyy +rientää, meidän täytyy taas lähteä matkalle; minä tulen aivan +mielettömäksi, ellemme ajoissa pääse perille!" + +"Minä tiedän vallan hyvin, mikä aika nyt on päivästä, sinun ei tarvitse +ilmoittaa sitä joutavasta kellostasi. Etkö näe pohjantähteä? Mutta jos +yksi poroista pakahtuu, pääsee vaan toinen meistä perille, ja jos +molemmat pakahtuvat, ei kumpikaan meistä pääse häihin." + +Taas lähdettiin kulkemaan aukeita, autioita tunturilakeoita. + +Sillä välin eräässä tuvassa Koutokeinossa paraillaan puettiin Lailaa +morsiuspukuun. Hän vastusteli eikä ollenkaan tahtonut pukeutua +morsiuspukuun. Se kuuluukin asiaan. Lappalaismorsiamen pitää tehdä +vastarintaa pukeutuessa, hänen täytyy itkeä, ruikuttaa ja valittaa ja +sanoa ei tahtovansa olla morsian, ja lopullisesti hänen kuitenkin +täytyy suostua menemään alttarin eteen. Kaikki vaan osoitteeksi siitä +että hän on viaton ja ujo neito. Sattuipa kuitenkin kerran, että muudan +morsian alttarin edessä papin kysymykseen, tahtoiko hän ottaa tämän +N. N:n aviomiehekseen, suoraa päätä vastasi: + +"En." + +"Sitten en saata teitä vihkiä," sanoi pappi. + +"Saatat kyllä," sanoi morsian, "minä arvelin, että kysyisit sitä +minulta vielä toistamiseen." + +Mutta Lailassa ei ollut mitään teeskenneltyä ujoutta. Hän vastusteli +toden teolla, sulasta epätoivosta, itki ja rukoili, ett'ei häntä +pakoitettaisi. Morsiustytöt, jotka häntä pukivat, pitivät lopullisesti +tätä vastustelemista melkein sopimattomana, sopihan kohtuullisella +tavalla osoittaa ujouttaan, ja saisihan se jo kertakin loppua. + +Vihdoin Laila oli puettu hopeavyöhön, hopeakaulukseen ja kaikkiin +koristeihin, jotka asiaan kuuluvat. Sitten hän talutettiin kirkkoon ja +asetettiin istumaan Mellet'in viereen, joka oli puettu punaiseen +jakkuun. Kalpeana ja itkusilmin istui morsian siinä, silmät maahan +luotuina. + +"Missä on Jaampa?" kysyi hän kerran ja katseli tuskallisesti +ympärilleen. Kukaan ei tiennyt missä Jaampa oli. + +"Hän ei tule! Kaikki on hukassa!" huokasi Laila ja antoi horjuen +taluttaa itsensä alttarin eteen, suureksi kummastukseksi Kovalle +Hjorth'ille, joka vielä oli pappina Koutokeinossa silloin, kun nämä +seikat tapahtuivat, ja joka hyvin tunsi Lailan siitä ajasta, jolloin +hän oli käynyt rippikoulua. Hän oli kyllä usein nähnyt tämän kaltaisia +tapauksia, vaan ei milloinkaan semmoista epätoivoa ja tuskaa joka tämän +morsiamen kasvoilla kuvautui. + +Sitten tuli kaksi neitoa ja poikaa, jotka kannattivat suurta vaatetta +kunnia-taivaana morsiusparin päällä. Tämä vaate oli nimeltä "Pelli" [7] +ja kuului kirkolle. Sen käyttämisestä maksettiin muutama killinki +kirkon kassaan. Tapa on omituinen Koutokeinossa, eikä ainakaan ole +tavallinen muualla Ruijassa. Se on luultavasti ruotsalaista syntyperää +ja on säilynyt Koutokeinossa niistä ajoista, jolloin tämä oli +ruotsalainen pitäjä. + +Kirkko oli täpösen täynnä talvipukuihinsa puettuja Lappalaisia. Pappi +otti käsikirjansa, kääntyi pariskunnan puoleen ja alkoi puhua heille, +mutta hän oli tuskin ennättänyt lausua muutaman sanan, kun kirkon +ovelta äkkiä kuului hirveä meteli. Ovi paiskattiin selälleen ja sisään +hyökkäsi pitkä mies lappalaispuvussa. Hän työnsi voimakkaasti kaikki +muut syrjään, jotta niitä kaatueli oikeaan ja vasempaan, ja tunkiihe +alttarin eteen huutaen kuin mieletön: + +"Pysähdy, pysähdy, pappi, Jumalan tähden odota!" + +"Kuka se on, joka uskaltaa häiritä kirkon rauhaa? Ken sinä olet?" huusi +Kova Hjorth. + +"Nimeni on Antero Lind," vastasi vieras, astui alttarin eteen, työnsi +Mellet'in syrjään ja sieppasi Lailan, joka oli vähällä vaipua maahan, +voimakkaihin käsivarsiinsa. Laila oli kuullut, nähnyt ja tuntenut +hänet. + +"Laila, sinä et vielä ole vihitty," sanoi Lind, "sinä et ole hänen +vaimonsa?" + +"En." + +"Jumalan kiitos!" huudahti hän ja painoi ensimmäisen suudelman neidon +kalpeille huulille. + +Mellet tahtoi riuhtaista morsiamen irti, mutta vasemmalla kädellään +piti Lind Lailaa vyötäryksiltä kiini ja oikealla hän tarttui +Lappalaisen kulkkuun ja työnsi häntä pois luotaan. + +Pappi ja läsnä oleva kansa katselivat hämmästyksissään tätä tapausta, +eivätkä saattanet käsittää sitä, mutta Laagje ja hänen puolisonsa +käsittivät kaikki nähdessään Jaampankin. + +"Kurja kavaltaja!" huusi Laagje, "sinä olet meidät pettänyt!" + +"Mitä te huudatte ja meluatte?" sanoi pappi. "Hiljaa herran huoneessa! +Onko tämä mies hullu, joka tulee häiritsemään pyhää toimitusta?" + +"Ei, pappi, minä en ole hullu, minulla on oikeus olla täällä ja pitää +tätä neitoa sylissäni", vastasi Lind. + +Laila ei tiennyt muuta kuin että oli pelastettu, ett'ei hän ollut +vihitty Mellet'in kanssa ja että tuo suuri, väkevä Daro tuki ja +puolusti häntä. + +"Tiedä se, pappi," sanoi Lind, "että tämä neito ei ole Laagjen tytär +eikä häntä myöskään vihitä kehenkään Lappalaiseen, vaan että hän on +norjalainen tyttö, setäni tytär, ja että hän on oleva minun vaimoni +Jumalan ja ihmisten edessä." + +"Onko se totta, mitä tässä puhutaan," kysyi pappi Laagjelta, "eikö +Laila ole sinun tyttäresi?" + +"Ei, tapahtukoon Jumalan tahto!" vastasi Laagje ja kertoi +hämmästyneelle kansalle kertomuksen tyhjästä kätkyeestä. "Ja nyt," +lausui hän lopuksi, "olen taas lapseton ja köyhä kuin Job." + +"Andasjam," sanoi Laila Lindille, käyttäen ensi kerran tätä lemmen +osoitusta, "onko se ihan totta, että olen sinun ja Inkerin serkku ja +setäsi tytär?" + +"On, Lailasjam, se on niin totta, kuin että seison tässä, ja siitä, +että tämän tiedän ja että olen tässä, saat kiittää 'Vihuria' ja +vanhusta, joka seisoo tuossa." + +"Kiitoksia vanha Jaampa, paha Jaampa, ilkeä Jaampa!" sanoi Laila +kietoen kätensä ukon kaulaan ja suuteli tuota vanhaa, kurttuista +naamaa. Sitten hän astui Laagjen luo, joka oli istaunut kirkon +lattialle, ja lankesi polvilleen hänen eteensä. + +"Anna anteeksi, rakas isä," sanoi Laila, "ilman sinutta en olisi elänyt, +ja sinä olet aina ollut hyvä isä minulle." + +"Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa, lapseni," vastasi Laagje, +"sinä et ole mitään rikkonut; mutta minulla ei ole tässä mailmassa enää +mitään toivoa, ja me Lappalaiset emme koskaan pääse kurjuudestamme." + +Sen jälkeen astui Kova Hjorth saarnastuoliin, ja vihkimäpuheen sijaan +saarnasi hän Room. 10 luvun 33 värsyn johdosta: "Kuinka tutkimattomat +ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!" + +Jumalan palveluksen loputtua menivät Laila ja Lind pappilaan. + +Seuraavana päivänä olivat kaikki Lappalaiset kadonneet ja kaksi päivää +myöhemmin saapui nuori pariskunta Garnäsiin, jossa Inkeri avosylin otti +heitä vastaan. + +Vuoden kuluttua vietettiin Garnäsissä häitä. Altenin kirkko, jossa +Laila ja Antero Lind vihittiin oli täpösen täynnä Lappalaisia, +Suomalaisia ja Norjalaisia. Uutinen jälleenlöydetystä norjalaistytöstä +oli levinnyt kaikkialle, ja jokainen tahtoi nähdä hänet morsiamena, +puettuna kauneimpaan lappalaispukuunsa; sillä ainoastaan sillä ehdolla +oli Laagje luvannut tulla häihin. Laagjen emäntä ja Mellet eivät +tulleet, mutta Jaampa sitä vastoin tuli. Laila oli niin pyytänyt, että +Jaampa tulisi ja näkisi hänet morsiamena, vaikkapa norjalaisessa +puvussakin, ja että Jaampa iloitsisi sinä päivänä, sillä muuten ei +Laila sanonut voivansa itsekään olla oikein iloinen. Laagje ja vanha +Jaampa istuivat kunniapaikalla alttarin puolella, ja Jaampa joi sinä +päivänä kuin mies ja lauloi illalla lappalaisia runoja, joista vieraat +eivät ymmärtäneet sanaakaan. + +Muuten ei ole häistä paljon kerrottavaa. Sen saatamme vaan mainita, +että, kun morsian Inkerin kanssa seuraavana aamuna kulki vieraille +tarjoilemassa kahvia ja viinaa sängyssä, niinkuin tavallista on +oikeissa lappalaishäissä, Jaampaa ei löytynyt mistään. Hänelle oli +kyllä annettu huone, jossa Laagjen kanssa saisi levätä, mutta eipä +kauan kestänyt, ennenkuin ukosta tuntui liian kuumalta ja ahtaalta olo +lukittujen ovien sisäpuolella. Hän hiipi siis hiljaa ulos ja kävi +makaamaan pihalle paksussa poronnahka-turkissaan, johon hän vetäytyi +huppuun, ikäänkuin etana kuoreensa. Mutta syntyipä yöllä ankara +lumisade, jotta aamusella vähintäinkin kyynärän paksuinen lumivaippa +peitti maat mantereet ja samassa Jaampankin. Tästä ei ukko kuitenkaan +herännyt. Hän veti vaan makeata unta valkoisen vaippansa alla, jonka +itse taivas oli hänelle valmistanut, aamuun asti, jolloin morsiamen +häntä löytääkseen täytyi pistää sukset jalkaansa ja kulkea pitkin +pihaa, pistellen suksisauvalla lumeen, kunnes vihdoin tapasi pehmeän +esineen, ja ylös lumesta kohosi Jaampa. Hänkin siis sai "karhukupin" +sängyssä. + + + + +XII. + +Jaampan viimeinen retki. + + +Varsinaiseen Ruijaan eivät Norjalaiset näy asettuneen, ainakaan ei +suuremmassa määrässä, ennenkuin neljännellätoista vuosisadalla. +Aikaisemmin on, kuten lappalaiset sadut kertovat, vaan joku rauhaton +karkulainen asettunut sinne tänne autiolla rannikolla, hankkien +elatuksensa osaksi kalastuksella, osaksi rosvoamalla Lappalaisia. +Kohtaukset tuommoisten rosvojen kanssa ovat luultavasti antaneet +aihetta Lappalaisten monilukuisiin satuihin eräästä kummituksen +tapaisesta sankarista, nimeltä "Stallo", s.o. rautamies eli +rautapaidalla ja ampuma-aseilla varustettu soturi. + +Mutta vähitellen huomattiin, ett'ei sitä vähäpätöistä veroa, jota +voitiin kiskoa varsinaisilta paimentolaisilta, läheskään sopinut +verrata niihin rikkauksiin, joita maan kalaiset rannikot ja vuonat +runsaassa määrässä tarjosivat. Seuraus tästä oli, että Ruijan rannoille +aikaa voittaen asettui toimellisia norjalaisia kalastajia. Nämä Ruijan +kalastusasemat herättivät pian Bergeniläisten huomion. He huomasivat +kaupankäynnin ulkomaiden kanssa edullisemmaksi suorastaan Ruijasta kuin +Bergenistä, johon maan tuotteet alussa koottiin ja josta niitä vietiin +ulos joko norjalaisissa tahi ulkolaisten laivoissa. + +Osa "porvareista" muutti sen vuoksi perheineen Ruijaan ja asettui +asumaan kalastusasemiin. Tätä esimerkkiä noudattivat pian useat +muutkin. Kun kalastus lakkaamatta oli hyvin tuottava ja tänne +muuttaneet kauppiaat siitä syystä kokivat houkutella Ruijaan yhä +useampia Norjalaisia, osittain palvelijoita, osittain "asianajajia ja +toimitusmiehiä", niin muutti tänne ei ainoastaan Bergenistä, vaan +Norjan muistakin kaupungeista, etenkin Trondjemista, yhä enemmän väkeä. +Seuraus tästä liikkeestä oli että "Ruijan rannikoilla ja saarilla pian +vilisi ihmisiä".[8] + +Useat kalastusasemat, joihin Bergeniläiset olivat asettuneet, +muuttuivat vähitellen "pieniksi kaupungeiksi ja kauppiaat kulettivat +tavaroitaan sekä omilla, että vuokratuilla laivoilla Bergeniin, +Trondjemiin, Tanskaan ja Hollantiin ynnä muihinkin ulkomaan +kaupunkeihin," samalla kun toiselta puolen "englantilaisia, +hollantilaisia, ranskalaisia ja tanskalaisia laivoja purjehti +Ruijaan tuoden asukkaille viljaa y.m. helpommasta hinnasta, kuin +Bergeniläiset." Tämän suoranaisen ulkomaan kaupan kautta näyttää +Ruijan väestö kohonneen jotenkin hyvään varallisuuden tilaan, joka +oli yleinen ei ainoastaan porvareissa eli varsinaisissa kauppiaissa, +vaan koko väestössä ylimalkaan; sillä nimen omaan mainitaan, että +useimmilla talonpojilla oli omat aluksensa. Selvin todistus väestön +varallisuudesta näinä aikoina on ehkä se, että Ruijan väestö rakensi 24 +kirkkoa ja "sisusti useimmat niistä komeasti" ja "että he omasta +puolestaan kustansivat vähintäin 12 pappia." + +Mutta tämä kukoistus sai äkkinäisen lopun, ei sen kautta, että kalastus +huononi, vaan niiden etuoikeuksien kautta, joita Bergenin kauppiaat +hankkivat itselleen Tanskan hallitukselta. + +Se varallisuus, johon ne kauppiaat, jotka Bergenistä olivat muuttaneet +Ruijaan, aikaa voittaen kohosivat, herätti ei ainoastaan Bergeniläisten +huomion, vaan myös suuressa määrässä heidän kateutensakin, ja heidän +onnistui pian, tietämättömän hallituksen avulla, antaa näille +pohjoisille kilpailijoilleen kuolinisku sen kautta, että saivat toimeen +sopimattoman ja tunnottoman asetuksen, jommoista tuskin ainoakaan +hallitus koskaan lienee julkaissut. + +Saadakseen siis jälleen käsiinsä ulkomaan kaupan, jonka nuo Ruijaan +muuttaneet olivat ikäänkuin vieneet mukaansa, saivat Bergenin kauppiaat +toimeen asetuksen, joka sääsi, että "tästälähin ei yksikään ulkomaan +laiva saa purjehtia pohjoisemmaksi Bergeniä, ei myöskään saa mikään +laiva purjehtia pohjois-Norjasta ja Ruijasta Hollantiin eli muuanne, +poikkeamatta sitä ennen tavaroineen Bergeniin." Tämä etuoikeus masensi +kerrassaan sekä Ruijan kaupan että myöskin koko väestön kalastusinnon +ja uutteruuden. Vientitavaroiden hinta meni alaspäin eli riippui +Bergeniläisten mielivallasta, samalla kun tuontitavaroiden hinta nousi +äärettömiin, molemmat kalastusta harjoittavan väestön suureksi +vahingoksi. Tästä lähin kävi kauppiaille mahdottomaksi asettua Ruijaan +kalastusta harjoittavan väestön keskuuteen. Seurauksena olikin varsin +pian se, että varakkaimmat porvarit muuttivat takaisin Bergeniin +hankkiakseen siellä itselleen oikeuden vapaasen kauppaan ulkomailla. + +Voisi jo luulla, että Bergeniläiset nyt olivat saaneet hartaimman +halunsa toteutetuksi, nimittäin koko Ruijan kalakaupan haltuunsa, ja +että he nyt olivat tyytyväiset, mutta kaukana siitä. Kymmenen vuotta +myöhemmin julkaistiin nimittäin asetus, joka määräsi, että "ei kukaan +kauppias, pohjoiseenpäin menevä eli sieltä tuleva saa tehdä kauppaa +toisen kauppiaan velkahisen kanssa." Siis oli varsin helppo asia niille +kauppa-apulaisille, joita porvarit palatessaan Bergeniin olivat +jättäneet Ruijaan heidän kauppaansa hoitamaan, toimittaa niin, että +väestö alituisesti oli heille velassa. "Useimmat eivät tienneet eivätkä +saaneet tietää, mitä he oikeastaan olivat antaneet eli saaneet." + +Vapaan kaupan aikana oli kauppiailla ja useimmilla talonpojilla +omat aluksensa, joilla he purjehtivat Bergeniin, mutta kun heitä +kiellettiin viemästä Ruijasta muuta kuin "omia tuotteitaan" eli mitä +palvelijoittensa avulla voivat kalastaa, saamatta ostaa mitään toisilta +lastinsa täytteeksi, kun nimittäin väestö oli velassa kauppiaille ja +siis heidän vallassaan, niin oli seuraus tästä, "että heidän aluksensa +saivat maata maalla mätänemässä." + +Väestö valitti tuon tuostakin Ruijan virkamiesten kautta näistä +vääryyksistä Tanskan hallitukselle, mutta Bergeniläiset osasivat niin +sokaista hallituksen silmät, jotta ikäänkuin palkinnoksi käytöksestään +saivat uuden oikeuden, jonka mukaan koko maa vuokrattiin kuudeksi +vuodeksi Bergeniläisille, jotka saivat oikeuden itse "asettaa vouteja +ja muita virkamiehiä," ja viisi vuotta oli nyt Ruija maaherratta, jolle +onneton väestö olisi voinut valittaa hätäänsä. Perhekuntia myötiin kuin +orjia kauppiaalta kauppiaalle ja saivat muuttaa kalastuspaikasta +toiseen. + +Tila oli nyt käynyt niin rasittavaksi, "että väestö päätti paeta +Ruijasta, ja se pakeni niin suurissa joukoissa, että maa epäilemättä +olisi tullut aivan autioksi," ellei Ruijaan taas olisi asetettu +maaherra, joka Bergenin maaherran kanssa oli saanut käskyn lähteä +Ruijaan "saattamaan rappeutuneet asiat järjestykseen." + +Mutta eipä näyttänyt uusia asukkaita muuttavan Ruijaan. Tämän asian +auttamiseksi määrättiin Ruija nyt, kärsittyään lähes 200 vuotta kovinta +kauppatyranniutta, siirtopaikaksi rikoksellisille, johon (käskykirjeen +mukaan vuosilta 1751 ja 1760) "rikoksellisia molempaa sukupuolta, jotka +ovat tuomitut tahi vast'edes tuomitaan ikuiseen vankeuteen, oli +lähetettävä maan asuttamisen edesauttamiseksi." Niinikään määrättiin, +"että muutamia niistä naisista, jotka olivat Bergenin ja Trondjemin +kuritushuoneissa, oli vuosittain lähetettävä Ruijaan, jossa maaherran +tuli ottaa heitä vastaan ja toimittaa heille miehiä(!)." + +Mutta tila ei tästä parantunut. Vihdoinkin huomattiin, "että Ruijaa +koskeva kauppajärjestelmä ei ollut tuottanut toivottua hyötyä, vaan oli +päin vastoin, samassa kun se tuotti melkoisia tappioita itse kaupalle, +ollut turmiollinen etenkin väestölle," ja vihdoin vuodesta 1789 +myönnettiin taas Ruijalle vapaa kauppaoikeus ja kolme uutta kauppalaa +perustettiin. + +Yksi niistä porvareista, jotka näinä surullisina aikoina kauimmin +jaksoivat kestää Ruijassa, oli Antero Lind. Mutta huolimatta kaikista +ponnistuksistaan, joutui hän vuosi vuodelta yhä enemmän velkaan +Bergeniin kauppiaille, ja paria vuotta ennen vapaan kauppa-oikeuden +uudistumista täytyi hänenkin heretä kauppatoimistaan ja myödä sekä +Garnäs että molemmat aluksensa. Sen verran hän vaan jätti itselleen, +että vaimoneen ja lapsineen saattoi toisella aluksella purjehtia +Bergeniin. + +Vuonna 1790 tapaamme taas Lailan Bergenissä yksinkertaisessa huoneessa, +jonka ainoa akkuna on kadulle päin. Hänen miehensä on konttoorissa +entisen velkojansa luona, jolta hän on saanut pienen toimen. Tänään +on ensimmäinen käräjäpäivä ja usein näkee kaduilla kulkevan +Norlantilaisia, Ruijalaisia, joskus jonkun Lappalaisenkin. Laila itse +istuu, pieni lapsi sylissään yksin kotona nojatuolissa, joka on tehty +Garnäsin rantakoivusta ja on ainoa muisto talosta. Laila on nojautunut +tuolin selkämystä vastaan, sulkenut silmänsä ja näyttää kalpealta ja +kivuloiselta. Tunturin raitis väri on kadonnut. Puoleksi nukkuen hän +uneksii entisestä elämästään tunturin tyttönä. Hän näkee tunturit, +porot, kodat, Laagjen, Jaampan ja Mellet'in. Hän kiitää "Vihurilla" +tunturilakeoita pitkin, eikä tiedä, mitä suru ja murhe jokapäiväisestä +leivästä tahtoo sanoa. Kuitenkaan ei hän koskaan ole katunut naimistaan +Antero Lindin kanssa. Kaikessa köyhyydessään hän ei suostuisi +vaihtamaan kohtaloansa kenenkään toisen vaimon kanssa koko mailmassa, +mutta hän ei kuitenkaan voi estää, että ajatukset toisinaan eksyvät ja +palajavat muinaisiin muistoihin, entisiin elantoihin ja toimiin. Hän ei +ole moneen vuoteen kuullut mitään vanhoista ystävistään. Laagje ei sen +koommin tullut enää Ravdosjärvelle, kun Laila oli mennyt naimisiin +Lindille. Ei edes Jaampa ole käynyt häntä katsomassa häiden jälkeen. +Hän ei tiedä, ovatko he elossa vai kuolleet. + +Äkkiä Laila herää siitä, että hänen pieni lappalaiskoiransa, jonka hän +oli tuonut mukanaan, hyökkää haukkuen ulos ovesta. Hän menee, lapsi +käsivarrellaan, akkunan luo ja näkee kadulla suuren joukon katupoikia, +jotka ikäänkuin mehiläisparvi pyörivät pörhöisen ihmisolennon +ympärillä, jolla on päällään harmaa jakku ja nahkapussi selässä. +Poikanulikat repivät häntä ja heittävät hänen päällensä lokaa, ja +koirat säestävät tätä melua haukunnallaan. Laila avaa akkunan, ja ukon +tullessa lähemmäs hyökkää Mustikin hänen kimppuunsa, mutta sen sijaan +että olisi purrut alkaa se liehakoida ukon ympärillä, hyppii hänen +rinnoilleen ja ajaa poikajoukon hajalle. Laila huomaa nyt, että tuo +outo olento on eräs Lappalainen, ja huutaa hänelle lapinkielellä: + +"Tule tänne, tule tänne sisälle!" + +Lappalainen hämmästyy kuullessaan omaa kieltänsä puhuttavan, pysähtyy +ja katselee ympärillensä. Kuultuaan saman kehoituksen toistamiseen hän +astuu etehiseen. Laila avaa hänelle oven ja ukko astuu huoneesen. + +"Jaampa!" huudahti Laila, "Jumalan nimessä, onhan se Jaampa, voinko +uskoa silmiäni, oletko sinä todellakin vanha Jaampa?" + +"Minä olen Jaampa, mutta kuka sinä olet?" sammalsi ukko ja katsoa +tuijotti Lailaan tässä hänelle oudossa pukineessa. + +"Minä olen Laila, etkö tunne minua enää? Oletko unhottanut Lailan, oman +lintusesi?" + +Jaampa lankesi polvilleen, otti lakin päästään, pani kätensä ristiin ja +rukoili: + +"Isä meidän, joka olet taivaassa j.n.e.". + +Jaampa oli tuntenut Lailan ja odottamattomassa ja ylenmääräisessä +ilossaan ei ukko tiennyt muuta kuin lukea tuon ainoan rukouksen, jonka +hän osasi. + +"Kiitos Jumalan, vihdoinkin olen sinut löytänyt, Lailasjam!" huudahti +Jaampa. + +"En vieläkään oikein voi uskoa, että sinä, Jaampa, todella olet täällä +Bergenissä, minun luonani ja minun asunnossani!" + +"Täällä nyt vaan olen kuin olenkin," sanoi Jaampa käyden istumaan +permannolle. Lailakin hairahtui ja kävi hänkin vanhan tavan mukaan +istumaan jalat ristissä Jaampan viereen. Eihän ollut kukaan heitä +näkemässä, ja heillä oli molemmilla niin paljon kertomista ja +kyselemistä, ja sen lisäksi oli niin suloista taas saada kuulla ja +puhua omaa lapsuuden kieltä. + +Vähän myöhempänä tuli Lind kotiin ja tapasi molemmat istumassa +permannolla vierekkäin. Hän hämmästyi suuresti huomatessaan ja +tuntiessaan Jaampan. + +"Mutta miten ihmeen tavalla sinä olet tänne tullut? Oletko lappalaisena +loihtijana muuttanut itsesi linnuksi ja lentänyt tänne?" kysyi Lind. + +"En toki," vastasi Jaampa hymyillen, "minä olen kulkenut laivalla monen +suuren meren poikki, niinkuin saduissa kerrotaan. Yö± päivät kuljimme +kokonaisen kuukauden. Vihdoin saavuimme tänne, ja tässä suuressa +kylässä olen poikanulikkain ja koirien hätyyttämänä kuleksinut monta +päivää, kunnes vihdoin Musti tuli ulos eräästä huoneesta ja tunsi +minut, sitten Laila huomasi minut ja vihdoin sain kuulla omaa +kieltäni." + +"Miten olette voineet, sinä, Laagje ja te kaikki, sitten kuin +läksimme?" + +"Laagjen emäntä on kuollut. Mellet on nainut Jaakon Ingan ja Laagjella +on nyt pojanpoika, joka kantaa hänen nimeänsä ja on nyt hänen +lohdutuksensa ja toivonsa." + +"Oletko ollut sittemmin Garnäsissä, kun me sieltä läksimme?" + +"Laagje ja minä tulimme tänä keväänä Ravdosjärvelle poronemme. +Halusimme nähdä lapsuutemme seutuja ja tahdoimme myös nähdä sinut, +Laila. Läksimme siis eräänä päivänä Garnäsiin sinua tapaamaan. Mutta +taloon tullessamme tapasimme vaan vieraita ihmisiä. He eivät tunteneet +meitä emmekä me heitä. Suruissamme palasimme takaisin jälleen. Sitten +saimme kuulla toisilta Lappalaisilta, että miehesi oli köyhtynyt ja +myynyt talonsa, ja että te olitte lähteneet kauas etelään, suureen +kaupunkiin. Sen koommin en saanut lepoa enkä rauhaa. Sinua ajattelin +päivin ja öin ja muistelin sinua siitä asti, jolloin lapsena istuit +sylissäni. 'Lintusemme on lentänyt kauas etelään,' sanoin Laagjelle, +'mutta Jaampa lähtee vielä kerran häntä etsimään ja tuo hänet takaisin +jälleen.' Sitten läksin matkaan ja, kiitos Jumalan, vihdoinkin olen +sinut löytänyt." + +"Eikö vanha isäni ole minua unhottanut? Onko hän minulle vihoissaan?" +kyseli Laila. + +"Hän ei ole sinua unhottanut, eikä tee sitä koskaan. Hän on tänä vuonna +Ravdosjärvellä ja odottaa sinua. Hän tahtoisi niin mielellään nähdä +sinut vielä kerran ennen kuolemaansa, ja kuulla sinun lukevan kirjaa, +jota hän kantaa povessaan. Hänen silmänsä ovat niin heikot, jotta hän +ei itse enää saata lukea. Nyt on kesä, nyt saat muuttolintujen lailla +palata takaisin Ruijaan, Garnäsiin, tuntureille ja Ravdosjärvelle +tapaamaan vanhaa isääsi!" + +"Voi Jaampa, jos se olisi mahdollista!" + +"Miksi ei? Sinä, miehesi ja lapsesi lähdette minun kanssani ja Mustin +ehkä myös saamme ottaa mukaamme." + +"Jaampa, me olemme nyt niin köyhiä, meillä on tuskin leivän palaa!" + +"Oletko sinä köyhä, Lailasjam, ja nälkäinen? Eikä isäsi ole sinulle +lähettänyt mitään, enkä minäkään. Sepä on paha. Mutta minulla on +sinulle jotakin," sanoi hän, vetäen pussistaan kappaleen kuivattua +poron lihaa, jonka tarjosi Lailalle. + +"Kiitos Jaampa hyvä, se maistuu makealta." + +"Ja sanot ett'ei sinulla ole yhtään rahaa, ei yhtään kirkasta +hopeataalaria, sinulla, joka olet rikkaan Laagjen tytär ja tunturein +komein tyttö, jota kaikki ihailivat. + +"Se oli silloin." + +"Missä ovat porolaumasi, missä ovat merkityt emät ja vasikkasi?" + +"Niitä ei ole minulla enää! + +"Ei 'Vihuria' eikä 'Jivjaa,' joilla ajat kirkkoon." + +"Voi, älä niitä muistuttele!" + +"Mainitsen kuin mainitsenkin kaikki vanhat asiat, sillä miehesi ostaa +nyt Garnäsin takaisin." + +"Valitettavasti, Jaampa," sanoi Lind, "en sitä voi tehdä. Jos minulla +olisi rahaa, ostaisin kyllä talon. Nyt on meillä taas kauppa-vapaus, +mutta Garnäs ei lähde vähemmästä kuin 2000 taalarista." + +"Laila voi ostaa talon." + +"Pahaksi onneksi on Laila yhtä köyhä, kuin minäkin." + +"Ei niinkään, Laila ei ole köyhä. Laila on rikas, hänellä on monta +tuhatta taalaria. Odottakaa vähän," sanoi hän ja meni nahkasäkkinsä +luo, josta otti kaksi painavaa pussia. "Tässä on Lailan rahat, kaksi +pussillista hopeataalareita ja kaksi tuhatta taalaria on minulla vielä +laivalla." + +"Onko se mahdollista, ovatko nuo todellakin Lailan rahoja?" + +"Ne ovat hänen rahojaan. Laagje ja minä olemme koonneet ne poroilla, +jotka olemme myöneet Lailan perintölaumasta, ja vieläkin on hänellä +kaunis porokarja Ravdosjärven rannalla. Mitä nyt sanot, onko Laila +köyhä?" + +"Ei, nyt kiitän Jumalaa hänen hyvyydestänsä ja sinua, Jaampa, joka +pelastat meidät köyhyydestämme. Nyt kaikki muuttuu hyväksi jälleen. +Minä ostan jälleen Garnäsin isännältäni, ja sitten lähdemme Ruijaan ja +aloitamme kaupan uudestaan!" + +"Niin," sanoi Jaampa, "ja sinä ostat paljon tavaroita Lappalaisille. +Osta, mitä vaan tahdot, minulla on myös rahaa kätkössä tunturilla, ja +kaikki, mitä minulla on, on jaettava Lailalle ja Mellet'ille." + +Lind osti Garnäsin takaisin ja matkusti samana kesänä Ruijaan eräällä +aluksella, joka ennen oli kuulunut hänelle. + +Iloinen ja onnellinen oli Laila taas, kun hän lappalaispuvussa kulki +Jaampan seurassa Garnäsin laaksoa tuntureille päin, ohi putouksen ja +Gaisatunturilla olevan vartiorovion ja sieltä alas Ravdosjärven +rannalle. + +Ja iloiseksi tuli vanha Laagjekin, kun Laila astui hänen kotaansa, +lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Kuu Laila iltasella oli +lukenut hänelle vanhasta katekismosta, lausui vanhus kuten muinoin +Jaakob: "Nyt minä mielelläni kuolen, nähtyäni sinun kasvosi ja +kuultuani Jumalan sanaa sinun suustasi!" + +Laagje otti Lailalta sen lupauksen että hän auttaisi Mellet'in poikaa, +kasvattaisi häntä yhdessä oman poikansa kanssa ja tekisi hänestä +lappalaispapin. + +Laagje palasi taas Mellet'in luo, mutta Jaampa jäi olemaan Ravdosjärven +rannalla ja asui siellä turvemajassa, jonka hän itselleen oli +valmistanut. Jaampa halasi päästäkseen tunturille. Hän ei oikein voinut +menestyä Garnäsissä, mutta melkein joka päivä tuli hän sinne, tuoden +kesällä kaloja ja talvella lintuja. + +Eräänä kesänä Jaampaa ei näkynyt viikkokauteen, joten Laila rupesi +pelkäämään, että vanhus oli tullut sairaaksi. Hän riensi tunturille ja +tapasi Jaampan makaamassa kurjalla vuoteellaan. Vanhus oli +viimeisillään, vaan hän tunsi kuitenkin Lailan ja heikko hymy kuvautui +hänen vanhoissa, ryppyisissä kasvoissaan. + +"Kiitos tulemastasi, Laila," sanoi Jaampa, "minä kuolen pian, olen jo +elänytkin kyllin, mutta rukoile edestäni ja lue minulle Jumalan sanaa, +että saisin syntini anteeksi ja kuolisin rauhassa, sillä vanhat +epäjumalani kiusaavat minua joka yö. Minä näen heidän irvissä suin +tulevan sisälle, ja sitten ne tanssivat ja hyppivät ympärilläni ja +päälläni. Sitten taas uneksin riippuvani savureiässä kuin kala hienossa +langassa, ja hirmuinen tuska valtaa minut, pelkään putoavani helvetin +tuleen, jonka näen hehkuvan allani. Laske pieni kätesi otsalleni ja lue +minulle synnintunnustus ja synninpäästö." + +Laila täytti hänen pyyntönsä, ja näytti siltä, kuin olisi vanhus +vaipunut uneen. Laila jätti hänet hiljaisella toivotuksella: "Vatsus +Jesus mu sagjai!" Olkoon Jesus minun siassani! niinkuin Lappalaiset +usein sanovat hyvästi jättäessään. Seuraavana päivänä tuli Jaampan +koira taloon ja hiipi vinkuen Lailan luo. Laila riensi taas +Ravdosjärvelle. Jaampa makasi samassa asennossa kuin Lailan lähtiessä. +Vanhus oli kuollut ja Laila sulki hänen silmänsä. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Raide eli raitio = poroseurue, jossa on tavallisesti kymmenen +poroa, jälkimäinen aina sidottuna edellisen rekeen. Suom. muist. + +[2] Tämän kirjan tekijä on Norjalainen. Suoment. muist. + +[3] Yksinkertaiset raakalaiskansat eivät sen vuoksi lausu: anna minulle +suuta! vaan: anna minulle henkäyksesi! + +[4] Hauska on joskus ryypiskellä. + +[5] Kertoo Laestadius päiväkirjassaan. + +[6] Stocksteth. + +[7] Muinais. ruots. sanasta pell, hieno vaate (latinalais. sanasta +palla eli pallium, mantteli, esirippu, nunnan huntu). + +[8] Maaherra Hammer. + + + +***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAILA ELI KUVAELMIA RUIJAN +RANNOILTA*** + + +******* This file should be named 33493-8.txt or 33493-8.zip ******* + + +This and all associated files of various formats will be found in: +http://www.gutenberg.org/dirs/3/3/4/9/33493 + + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://www.gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://www.gutenberg.org/about/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: +http://www.gutenberg.org/fundraising/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + diff --git a/33493-8.zip b/33493-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..b1d45f9 --- /dev/null +++ b/33493-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9e240f3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #33493 (https://www.gutenberg.org/ebooks/33493) |