initial commit of ebook 33493HEADmain

5 files changed, 6351 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/33493-8.txt b/33493-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..e7c5681
--- /dev/null
+++ b/33493-8.txt
@@ -0,0 +1,6335 @@
+The Project Gutenberg eBook, Laila eli Kuvaelmia Ruijan rannoilta, by J.
+A. (Jens Andreas) Friis
+
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+
+
+
+Title: Laila eli Kuvaelmia Ruijan rannoilta
+
+
+Author: J. A. (Jens Andreas) Friis
+
+
+
+Release Date: August 22, 2010  [eBook #33493]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+
+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAILA ELI KUVAELMIA RUIJAN
+RANNOILTA***
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+LAILA ELI KUVAELMIA RUIJAN RANNOILTA
+
+Kirj.
+
+J. A. FRIIS
+
+
+Suomennos norjankielestä.
+
+
+
+
+
+
+G. W. Edlund, Helsinki, 1883.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+   I. Tyhjä kätkyt
+  II. Jaampa sutta hiihtämässä
+ III. Lapsi ja Lappalainen
+  IV. Suomalaisia. Poro. Majanmuutto
+   V. Runne ja Ranne
+  VI. Joulunaatto
+ VII. Rutto
+VIII. Mellet ja Laila koulussa
+  IX. Markkinat Karasjoella
+   X. Kesällä
+  XI. Häät
+ XII. Jaampan viimmeinen retki
+
+
+
+
+I.
+
+Tyhjä kätkyt.
+
+
+Kaukana pohjois-Ruijassa ja syvällä sydänmaassa on pieni maakylä
+nimeltä Karasjok. Kylä on saanut nimensä joesta, joka juoksee sen
+ohitse. Joen nimi on myös Karasjok, eli suomeksi "väkevä virta."
+
+Tasangolla, jonka halki virta juoksee, seisoo pieni puukirkko ja sen
+ympärillä asuu muutamia lappalaisperheitä. Seutu on kesäiseen aikaan
+sangen kaunis; tasangolla kasvaa rehoittavaa ruohoa ja harjanteilla
+kaunista petäjikköä.
+
+Nykyjään asuu seudulla pappi, mutta viime vuosisadalla, jolloin tässä
+kerrotut seikat tapahtuivat, tuli pappi sinne vaan pari kertaa
+vuodessa, ja paitsi Lappalaisia asui siellä silloin vaan norjalainen
+nimismies ja kauppias. Kauppiaan nimi oli Lind. Hän oli vaimoneen
+eräänä kesänä saapunut paikkakunnalle meren rannikolta, tuoden mukanaan
+kaikenlaisia tavaroita, joilla rupesi harjoittamaan kauppaa
+Lappalaisten kesken.
+
+Muuten ei kukaan tiennyt sen enempää kauppiaasta ja hänen vaimostaan.
+He olivat molemmat nuoria ja tullessaan ilman perillisittä, mutta
+vuoden kuluttua lisääntyi perhe pienellä tyttärellä, ja odottamatta,
+kunnes seudulle saapuisi pappi, joka lapsen olisi kastanut, päättivät
+he lähteä lapsen kanssa Koutokeinoon, toiseen samankaltaiseen kylään
+keskellä sydänmaata, jossa myös oli kirkko ja jossa silloin asui pappi
+vuoden umpeensa. Molempien kylien väliä on noin 15 penikuormaa. Kesällä
+täytyy kulkea jalkaisin, vaan talvella voi käyttää poroa ja saattaa
+silloin kulkea matkan kahdessa päivässä.
+
+Monta vuotta sitten seisoi kauppias Lindin talon edustalla Karasjoella
+5 poroa, valjastettuna kukin pulkkansa eteen.
+
+Kauppiaan renki Lars, eli kuten Lappalaiset sanovat, Lassi, sovitteli
+paraillaan yhteen rekeen padan, vähän jäätynyttä poronlihaa ja yhtä
+toista muuta, josta saattoi huomata että joku aikoi pitemmälle
+matkalle.
+
+Kaikki porot olivat suuria, kauniita eläviä. Yksi poro oli aivan
+valkoinen, joka on varsin harvinainen väri, toinen oli kirjava; muilla
+oli tavallinen tuhkaharmaa väri, ja kaikilla oli suuret monihaaraiset
+sarvet.
+
+Ne kuuluivat kaikki kauppiaalle ja hän se olikin, joka nyt vaimoneen
+joulunaattona aikoi matkustaa Koutokeinoon, saadakseen pienen
+neljännesvuotiaan tyttärensä kastetuksi.
+
+Kauppiaan porot, erittäinkin lumivalkoinen, jolla vaimon tuli ajaa,
+olivat varustetut komeilla valjailla, vyö kaulassa ja vyötäisillä,
+koristettuna punaisilla ompeluksilla, tupsuilla, hopealangoilla ja
+monilla pienillä kulkusilla. Lappalaisten komeuteen kuuluu näet, sekin,
+että vaimo tahi rikas tyttö tulee kirkolle ajaen kauniilla, valkoisella
+porolla ja puettuna itse valkoiseen turkkiin, joka on koristettu
+kaikenlaisilla punaisilla ompeluksilla. Porot olivat luultavasti kauan
+seisoneet sidottuina, sillä ne eivät syöneet eteen pantua jäkälää, vaan
+olivat hyvin rauhattomia; kaapivat jaloillaan maata, kieputtivat
+sarviaan ja nykivät mursunnahkaista hihnaa, joka riimun tapaisesti oli
+sidottu päähän.
+
+Ne olivat nähtävästi hyvin nureissaan vankeudestaan ja tahtoivat
+mielellään päästä vapauteen, joten se, jonka tuli ajaa, saattoi olla
+varma siitä, että ensimmäinen neljännes matkasta oli menevä huikeassa
+vauhdissa.
+
+Talon arkihuoneessa istui nuori vaimo lapsi sylissään, ja hänen
+edessään järjesteli eräs lappalaistyttö erityisiä esineitä "komsaan"
+eli lappalaiskätkyeesen, tuommoiseen laitokseen, joka tuhatvuotisen
+kokemuksen jälkeen on tehty niin tarkoituksen-mukaiseksi kuin
+mahdollista semmoisille retkille, joita näissä seuduin talvella
+tehdään, usein ankarassa pakkasessa, lumituiskussa ja teittömissä
+erämaissa.
+
+Semmoinen kätkyt on koverrettu puusta; toisessa päässä on kupukatto,
+jonka alla lapsenpää lepää, ja kupukatosta jalkapuoleen käy vahvat
+nuorat eli siteet, jotka muodostavat tiheän ristikon lapsen yli.
+Siteiden päälle voi taasen levittää vaipan eli jotakin muuta, joten
+lapsi voi levätä täydelleen suojattuna ja kumminkin esteettömästi
+hengittää ilmaa, kätkyeen toisesta päästä toiseen käy vahva nuora,
+jonka avulla sen voi kantaa selässään eli ripustaa puuhun ja panna
+heiluvaan liikkeesen. Se voi pudota ja kieriä maassa sekä kestää
+kolmenkymmenen asteen kylmyyttä, ilman että lapsi kärsii mitään
+vahinkoa.
+
+Kupukaton eli holvin etukaareen lapsen pään päällä ripustetaan
+tavallisesti lasihelmiä, renkaita tahi muuta helisevää, jolla
+pienokainen voi leikkiä. Muinoin ripustettiin poikalapsen kätkyeesen
+jousi, nuoli ja keihäs pienennetyssä muodossa merkiksi, että hänestä
+oli tuleva voimakas metsästäjä. Tyttölapsen kätkyeesen ripustettiin
+riekon siivet, jalat ja nokka osoitteeksi, että hänestä oli tuleva yhtä
+"siisti, ripeä ja soma" kuin riekkokin oli.
+
+"Tiedätkö nyt varmaan, Magga, että sammaleet, jotka panit kätkyeesen,
+ovat kuivia?" kysyi äiti lappalaistytöltä.
+
+"Sen tiedän," vastasi tämä, ne ovat niin kuivia, niin kuivia ja
+hienoja, ett'ei sen parempia löydy koko Diljetunturilla."
+
+"Ja pienet porovasikan nahat, onko sinulla ne?"
+
+"Tässä on neljä poronvasikan nahkaa, tässä on höyhentyyny pään alle ja
+tässä on jalkapussi j.n.e."
+
+"Luulen että Maria nukkuu," lausui äiti; "nyt on paras toimittaa hänet
+kätkyeesen." Henkäystään pidättäen hän painoi suudelman lapsen otsalle
+ja antoi sen tytölle, joka paremmin ymmärsi asettaa sitä kätkyeesen.
+"Saanko minäkin suudella lasta?" kysyi lappalaistyttö.
+
+"Aivan kernaasti sen saat tehdä, Magga," vastasi äiti, "sinä et suo
+Marialle etkä minulle mitään pahaa, mutta älä vaan herätä häntä."
+
+Kaikella huolella lapsi nyt pantiin kätkyeesen ja äiti rauhoittui
+johonkin määrin Koutokeinon matkalle lähtiessään.
+
+Samassa tuli kauppias huoneesen ilmoittaen, että kaikki oli valmiina
+lähtöön.
+
+Ilma oli kylmä mutta kaunis heidän astuessaan ulos asettuakseen rekiin,
+ja rekikeli oli oivallinen, eli toisin sanoin, oli vähän nuorta lunta
+kovan hangen päällä. Oli juuri semmoinen keli, jolloin poro juoksee
+paraten, kun se juostessaan silloin tällöin saa siepata suun täydeltä
+lunta jäähdyttääkseen kieltänsä ja sammuttaakseen janoansa.
+
+"Onko nyt kukin paikallaan reessä ja ohjakset kädessä?" kysyy
+Lappalainen, jonka ajaa edellä ja jota kaikki muut porot sidottuina
+peräksyttäisin seuraavat.
+
+"Nyt heitän irti!" huutaa hän, heittäytyy rekeen, ja äkkinäisellä
+tempauksella lähtee "raide" [1] eteenpäin, niin että lumi elukoiden
+sorkista tupruaa korkealle ajajien päälle.
+
+Etunenässä ajaa Lappalainen, sitten kauppias, sen jälkeen hänen
+puolisonsa, sitten lappalaistyttö lapsi sylissään ja hänen takanaan
+välillinen eli varaporo ilman reettä. Pitemmällä matkalla nimittäin eli
+siinä, missä maa on hyvin mäkistä, kuletetaan tavallisesti semmoinen
+poro mukana. Sillä jyrkänteitä alas kulkiessa viimeinen poro, jolla ei
+ole rekeä kintereillä, pysähtyy ehdottomasti eli pitää vastaan, josta
+vauhti hiljenee ja käy turvallisemmaksi edellä ajaville.
+
+Voipi myös sattua vahinko jollekin porolle ja silloin voi turvata
+varaporoon. Onpa niinkin sattunut, että on jouduttu niin etäälle
+ihmisasunnosta, jotta eväs on loppunut ja on täytynyt teurastaa
+varaporo.
+
+Muutamia tuntia myöhemmin näemme matkustajien hiljaista vauhtia
+kulkevan pitkin lumikenttää, revontulten kaarenmoisesti säihkyessä
+ikäänkuin kunniahohteena heidän päänsä päällä. Revontulten hohde on
+niin kirkas, että selvään luulee kuulevansa suhisevan ja räiskyvän
+äänen samalla, kun ne taivaanrannasta toiseen sinkahuttelevat
+terävähuippuisia ja punaisenkeltaisia kieliään. Revontulet ynnä tähtien
+valo taivaan sinikannelta vaikuttavat, että on melkein yhtä valoisata
+kuin päivällä.
+
+Porot ovat nyt vähitellen juosseet intonsa uuvuksiin, ja ne irroitetaan
+sen vuoksi nuorasta, joten kukin matkustaja ajaa erikseen. Sillä ei
+ainoastaan Lappalainen ja lappalaistyttö vaan myös kauppias ja hänen
+puolisonsa ovat tottuneita porolla ajamaan.
+
+Heidän aikomuksensa on saapua yöksi majalle, joka matkustajia varten on
+rakennettu tien oheen; tämmöiset majat ovat Ruijassa toisinaan niin
+etäällä toisistaan, jotta ei päivässä ennätä yhdestä toiseen.
+Toisinaan, kun ei semmoiselle majalle ennätä, täytyy viettää yö
+tunturilla. Silloin kaivetaan kuoppa lumeen, asetetaan poronnahka alle,
+toinen päälle, kaadetaan viimein reki kumon päällimmäiseksi, ja ellei
+pakkanen ja tuisku ole varsin ankara, saattaa siinä maata joksenkin
+levollisesti ja nukkua yhtä makeasti kuin huoneessakin. Ajaessaan
+Lappalainen huvikseen on toisinaan reessä polvillaan, toisinaan
+seisoallaan ja kaikenmoisissa asennoissa. Muilla sitä vastoin on täysi
+työ pysytelläkseen reessä. Tyttö, jolla on lapsi sylissään, ajaakin
+niin varovaisesti kuin mahdollista, varsinkin kun tie kääntyy alas
+rotkoon ja siitä joelle, jonka jäätä tahi rantaa myöten ajetaan pitkän
+matkaa. Toisin paikoin on virta niin väkevä ja koskinen, ett'ei se voi
+jäätyä. Silloin täytyy kulkea joen rantaäyräitä myöten ja tässä
+tarvitaan taitoa pysyäkseen tasapainossa ja istuallaan reessä, joka
+poron useinkin vallattomasti ja huimapäisesti hypähdellessä helposti
+sattuu kiviin ja kantoihin, tahi luisuu pitkin kaljameita. Kuljettuaan
+5-6 tuntia Lappalainen pysähtyy levähtääkseen paikalla, jossa näkyy
+olevan jäkälää poroille. Päästyään valjaista porot heti alkavat kaapia
+pois lunta etujaloillaan päästäkseen jäkälään käsiksi. Sitten
+Lappalainen virittää tulen, panee padan tulelle ja täyttää sen lumella
+saadakseen keittämiseen tarpeellisen veden.
+
+Mutta olihan kauppiaan puolison myös pidettävä huoli siitä, että pikku
+Mariakin saisi jotakin ravintoa, ja hän käski sen vuoksi Maggan
+nostamaan lapsen kätkyeestä.
+
+"Otetaanko lapsi kätkyeestä tämmöisessä pakkasessa", huudahti tyttö,
+"ei, se ei käy laatuun, paleltuisihan se."
+
+"Niin, mutta mitä pitää minun tekemän?" kysyi äiti.
+
+"Sinun pitää tekemän niinkuin lappalaisvaimot tekevät."
+
+"No, kuinka he sitten tekevät?"
+
+"Lappalaisvaimo laskeutuu polvilleen lumeen kätkyeen viereen, kumartuu
+lapsen yli ja imettää sitä kätkyessä."
+
+Samaten nytkin tehtiin, ja pari tuntia levättyään lähti matkue taas
+liikkeelle ja ajoi eteenpäin.
+
+Vähän matkan päässä nousee matkaajien edessä ikäänkuin valkoisia
+savupilviä joesta. Tässä on siis koski, joka on kierrettävä.
+Lappalainen pysähtyy ja sitoessaan porot yhteen hän lausuu:
+
+"Tässä on meidän meneminen maalle kosken äyräälle, katsokaa nyt
+eteenne, mäki on jäinen, ja jos vaan putoaa reestä, saattaa helposti
+vieriä koskeen."
+
+"Magga kulta," huusi äiti, "pidä huolta Mariasta."
+
+Viimeisen puolen tunnin kuluessa on Lappalainen heittänyt pois
+rekitemppunsa; hän on ollut ääneti ja ajanut tavattoman rajusti.
+
+"Onko siellä jotakin tiellä, Lassi!" kysyi kauppias.
+
+"Ei ole," vastasi Lappalainen omalla kielellään, jota kauppias myös
+taisi, "vaan etkö ole huomannut, että tässä on tuoreita suden jälkiä?
+Parasta lienee, ett'et hiisku vaimollesi mitään, jott'ei hän
+säikähtyisi. Ehkä saavumme majalle tapaamatta susia tahi ilman että ne
+saavat meistä vihiä. Ei ole enään kuin puoli penikuormaa jälellä ja ole
+huoleti --" vaan ennenkuin hän ennätti jatkaa, hyppäsi hänen poronsa
+äkkiä ja niin rajusti syrjään, että hän milt'ei oli pudota reestä.
+
+Susiparvi tuli juosten heitä vastaan ja valkoinen vaahto valui niiden
+veripunaisesta kidasta.
+
+Porot karkasivat eteenpäin huimaa vauhtia. Ei mikään käsi pystynyt
+heitä hillitsemään. Jokaisella oli kyllin tekemistä pysytelläkseen
+reessä ja suojellakseen itseään täräyksistä ja kaatumasta.
+
+"Magga, Magga, pidä huolta lapsesta, pidä huolta Mariasta!" kuului
+äidin ääni.
+
+Kukkulata kohti lensivät porot, vaan hädässään kompastuivat kantoihin,
+jotta nuora, jolla ne olivat yhdistetyt, katkesi. Huimassa vauhdissa ne
+sitten kiitivät kukin eri haaralle, ja lunta tuprusi niin vasten
+silmiä, jotta oli mahdoton nähdä eteensä. Vielä rajummin ne lensivät
+eteenpäin päästyään kukkulalle ja nähdessään susilauman takanaan.
+Viimeisessä törmänteessä tyttö kellahti semmoista vauhtia erästä kantoa
+vastaan, jotta sekä hän että lapsi sinkosivat reestä. Poro veti yhä
+perässään tyttöä, joka oli sitonut ohjaksen käsiranteesensa, vaan lapsi
+kätkyessään vieri aina vaan alemmas. Toisinaan oli kätkyt
+pysähtymäisillään johonkin kuiluun, vaan luisui taas alaspäin, kiihtyi
+vauhdissaan ja pysähtyi lopullisesti eräälle jäälohkareelle, joka
+hiljalleen kulki virran mukana pitkin rantaa.
+
+Sillä välin porot yhä kiitivät pitkin tasankoa, ja tyttö oli
+puolipyörryksissä viruessaan susien takaa ajamana toisesta kädestään
+ohjaksissa. Vihdoin hän sai kätensä irroitetuksi ja poro kiiti nyt
+eteenpäin tyhjällä reellä, katkaisi pian vetonuoransa ja lensi sitten
+vielä tulisemmasti eteenpäin sudet kantapäillään.
+
+Tämä seikka oli toisien pelastus, sillä sudet ahdistivat nyt irtonaista
+poroa, ja arvattavasti saavuttivat sen piankin ahmien suuhunsa sen
+lämmintä verta.
+
+Vasta usean virstan päässä Lappalainen sai poronsa suurella vaivalla
+pysähtymään. Kauppias puolisoneen ei myöskään ollut kaukana ja vaara
+oli hetkeksi ohitse, mutta missä oli tyttö ja lapsi?
+
+Ilta oli jo käynyt sekä pimeäksi että pilviseksi, joten ei voinut nähdä
+kauas eteensä. He odottivat sen vuoksi hetkisen voidakseen nähdä eli
+kuulla tytön tulevan. "Me emme ole kaukana majasta," lausui
+Lappalainen, "meidän täytyy ensin ajaa sinne. Minä palaan sitten
+takasin, jos vaan saan poron kulkemaan sinnepäin uudelleen."
+
+"Minä seuraan sinua Lassi," lausui äiti.
+
+"Siitä ei ole apua," vastasi Lappalainen, "sinä et saa poroasi
+palaamaan sinne, kentiesi en minäkään poroani."
+
+"Mutta lapsi, lapsi", vaikeroi äiti itkien.
+
+"Ehkäpä Magga on saapunut majalle ennen meitä," lausui Lappalainen
+herättääkseen äidissä vähän toivoa ja saadakseen hänet ajamaan
+eteenpäin, vaikka itse tuskin rohkeni uskoa tätä. Kuljettuaan sen
+verran, että saattoivat nähdä majan, ja kun ei tyttöä vieläkään
+kuulunut, kääntyi Lappalainen takaisin, mutta kauppias ja hänen
+puolisonsa kulkivat majaa kohden.
+
+Puolen tuntia ponnisteltuaan poron kanssa saadakseen sitä kulkemaan
+takaisin, Lappalainen vihdoin saapui sille paikalle, jossa susilauman
+olivat kohdanneet. Hän alkoi huutaa ja meluta, jotta tyttö hänet
+huomaisi. Vihdoin kuului vastaus alhaaltapäin virran rannalta, ja
+täällä hän tapasi tytön, joka kaalasi lumessa itkien ja valittaen lasta
+turhaan etsiessään.
+
+Tyttö kertoi nyt mitä hänelle oli tapahtunut ja molemmat etsivät vielä
+lasta, vaan turhaan. Lopullisesti he eivät voineet luulla muuta kuin
+että lapsi oli joko vierinyt virtaan ja siten kadonnut jäljettömiin
+tahi joutunut susien saaliiksi.
+
+Nyt ei ollut muuta neuvoa, kuin palata onnettomien vanhempien luo,
+jotka kuoleman tuskassa odottivat heitä majassa.
+
+Vihdoin kuului ulkoa kulkusten kilinä ja äiti syöksi ulos huutaen:
+
+"Lapseni, lapseni, missä on lapseni?"
+
+"Emme ole voineet vielä sitä löytää," puhui Lappalainen, kun tyttö
+hämmästyksissään ei saanut sanaa suustaan, "meidän täytyy odottaa
+kunnes päivä vähän valkenee."
+
+"Hyvä Jumala, hyvä Jumala," huokasi poloinen äiti vaipuen touotonna
+miehensä syliin.
+
+Tyttö ja Lappalainen kertoivat nyt miten asian laita oli ja että olisi
+turhaa lähteä matkalle uudestaan, ennenkuin muutaman tunnin kuluttua,
+vaan kun äiti jälleen tointui tahtoi hän itse lähteä lastansa etsimään.
+
+"Meidän täytyy odottaa päivän tuloa," vakuutti Lappalainen, "sitten
+lähdemme kaikki kolme."
+
+Pitkä oli tämä yö onnettomille, pitkät, surulliset olivat hetket itkun
+ja valitushuutojen kestäessä. "Maria, pieni Maria, ainoa lapseni susien
+saaliina! Herra Jumala, sinä rankaiset minua kovin vihassasi!" valitti
+äiti.
+
+"Koeta vähän levähtää voimistuaksesi, kun uudestaan lähdemme etsimään,"
+lohdutti mies.
+
+"Levähtää, levähtää, en saata, lähtekäämme heti."
+
+"Se ei käy laatuun ennenkuin aamulla, me emme näe mitään," vakuutti
+mies; "jättäkäämme asia Jumalan huostaan. Hänen laupias kätensä
+suojelee lapsemme. Tiedäthän, ett'ei se voi paleltua kätkyessä."
+
+"Mutta sudet, sudet! Jumalan nimessä lähtekäämme heti takaisin,"
+valitti äiti.
+
+"Susilla on kyllin tekemistä hätyttäessään Maggan poroa," lohdutti
+mies.
+
+"Ja virta ja koski. Jumalani, Jumalani, en saata olla täällä, meidän
+täytyy lähteä, rakas ystäväiseni, lähtekäämme! Seuraa minua, Lassi!"
+
+Lassi vakuutti porojen olevan niin säikäyksissään, että pimeässä oli
+mahdoton saada niitä sinne palaamaan, ja täten rouva saatiin vähän
+levähtämään, vaan juuri kun uni ja väsymys oli käskemäisillään
+tapauksen unhotuksen huntuun, heräsi hän taas äkkiä, ja suru ja
+kauhistus ahdisti kuin lyijytaakka hänen sydäntänsä.
+
+"Pian lähdemme matkalle," sanoi Lappalainen, "neljännes tunnin kuluttua
+on niin valoisata, että saatamme kulkea."
+
+Tyttö jäi odottamaan; Lappalainen, kauppias ja hänen vaimonsa läksivät
+matkalle ja saapuivat päivän koittaessa sille paikalle, jossa porot
+olivat säikähtyneet. Sekin paikka löydettiin, jossa tyttö oli pudonnut
+reestä, ja pian keksi Lappalainen kapean juovan lumessa jota myöten
+kätkyt oli luisunut alas virtaan päin.
+
+Kaikki kolme seurasivat nyt tuota juovaa eikä kauan viipynyt ennenkuin
+kätkytkin tuli näkyviin virran rannalla. Ilohuudolla äiti juoksi
+rannalle ja heittäytyi kätkyeen päälle, vaan huoaten ja valittaen hän
+vaipui riutuneena maahan.
+
+Kätkyt oli tyhjä, nuorat irti revityt ja lähemmin tarkasteltaessa
+huomattiin veripilkkuja lumessa ja ylen ympäri suden jälkiä.
+
+Nyt ei ollut enää epäilemistäkään, ei voinut muuta luulla, kuin että
+lapsi oli joutunut petojen saaliiksi. Tyhjän kätkyeen kanssa vanhemmat
+palasivat majalle. Heillä ei nyt ollut mitään tekemistä Koutokeinossa;
+seuraavana päivänä he palasivat Karasjoelle, sairaina sekä sielun että
+ruumiin puolesta.
+
+Mutta yksi seikka jäi heiltä huomaamatta, nimittäin että sillä
+paikalla, jossa kätkyt makasi, näkyi suksien jälet, jotka näyttivät
+vievän ylöspäin pitkin rantaa.
+
+
+
+
+II.
+
+Jaampa sutta hiihtämässä.
+
+
+Monta vuotta sitten oli Aslak Laagje Ruijan varakkain
+tunturi-Lappalainen.
+
+Hänellä oli 3-4000 suuruinen porolauma, ja tämän hoitamiseen tarvitsi
+hän sekä palvelijoita että palvelijattaria, puhumattakaan suuresta
+koirajoukosta.
+
+Kaksi hänen renkiänsä olivat nimeltä Jaampa ja Jouna ja näistä
+kannattaa kenties kuulla vähän lähemmin, etenkin ensimainitusta.
+
+Jaampa oli puhdasta lappalaista rotua ja puhdas lappalainen hän oli
+näöltäänkin. Hänen suunsa oli jotenkin suuri, nenänsä pieni ja hiukan
+litteä, silmät pienet ja sikkaraiset, poskipielet ulkonevat, tukka
+musta ja vanukkeinen ja koko naama ryppyinen ja kurttuinen, ikäänkuin
+vanhan koivun kylki. Sen lisäksi hän oli kokonaan ruskettunut
+kuumuudesta ja kylmyydestä, savusta ja sateesta, tuulesta, rakeista ja
+lumesta. Hän ei ollut miellyttävän näköinen, ei edes lappalaistyttöjen
+silmissä, ja hänellä oli ollut niin huono naimaonni, ett'ei hän vielä 40
+vuoden ijällä ollut saanut itselleen vaimoa. Jaampa ei ollut mikään
+hurskas mies, ja ikävä kyllä, häntä ei voitu sanoa jumaliseksi edes
+kristillisessä merkityksessä. Päin vastoin pahoin pelkään, että täytyy
+sanoa häntä pakanaksi Tosin hän oli sekä kastettu että ripille
+päästetty, mutta hänen kasvatuksensa kristinopissa oli tapahtunut
+siihen aikaan viime vuosisadalla, jolloin Lappalaislasten tuli oppia
+norjankielellä.
+
+Jaampa oli siis kyllä sen verran oppinut norjankielistä katkismusta
+ulkoa, että töin tuskin pääsi ripille mutta luultavasti ei hänkään,
+niinkuin siltä ajalta luemme, "ymmärtänyt vähäistäkään siitä, mitä oli
+kuullut, lukenut ja laulanut," ja sittemmin oli hän heittänyt kirjansa
+ja niiden mukana kristinoppiansakin nurkkaan.
+
+Laagjen emäntä, joka oli hurskas vaimo ja joka taisi useampia rukouksia
+sekä lapin- että suomen- ja norjankielellä, oli usein sanonut hänelle:
+
+"Jaampa, Jaampa, kuinka sinulle käy tuomiopäivänä, sinä kuin et
+milloinkaan rukoile, et aamuin etkä illoin?"
+
+"En minä osaa daroa (norjankieltä)." vastasi Jaampa silloin, "kuinka
+minä voisin rukoilla Norjalaisten Jumalaa, eihän se ymmärrä
+lapinkieltä."
+
+Tähän ei Laagjen emäntä tiennyt mitään vastata, sillä hänkin oli
+kuullut pispan, (M. F. Bang'in) niin uskottomalta kuin se kuuluukin,
+vakuuttaneen, "ettei Jumala tahtonut kuulla lappalaisia, vaan
+ainoastaan norjalaisia rukouksia."
+
+Piispan tarkoitus oli varmaankin saada heitä sitä ahkerammin oppimaan
+norjankieltä. Mutta Jaampa ei tahtonut oppia norjankieltä, tahi ei
+voinut, jos olisi tahtonutkin; sillä kuka olisi hänelle sitä opettanut?
+
+Mitäpä hän siis teki? Hän turvausi salaisesti jälleen noihin vanhoihin
+lappalaisiin jumaliinsa, jotka eivät vielä olleet varsin unhotukseen
+joutuneet, ja joiden kuvia vieläkin löytyi siellä täällä tuntureilla.
+Nämät, niin arveli hän, olivat ainakin yhtä viisaat kielitieteessä kuin
+hänkin, ne kai ymmärsivät sekä lapin- että suomenkieltä, joita
+kumpaakin hän taisi yhtä hyvin. Hänkin rukoili siis omalla tavallaan,
+vaan koska, missä ja mitä hän rukoili, sen tietää yksin taivaan Herra.
+
+Jaampalla oli hillitsemätön ja tulinen luonto. Paha hän oikeastaan ei
+ollut. Hän oli nimittäin mieltynyt pikkulapsiin ja oli varojensa mukaan
+hyvä semmoisille, jotka olivat vielä köyhempiä kuin hän itse. Mutta jos
+häntä ärsytettiin tahi suututettiin, silloin ei hän ollut petoa
+parempi, silloin ei hän välittänyt mistään, ei peljännyt minkäänlaista
+ylivoimaa eikä antanut arvoa ylenluonnollisille eikä inhimillisille
+esineille.
+
+Miksi siis Laagje piti tätä miestä palveluksessaan?
+
+Siitä syystä, että Jaampallakin oli avunsa ja hyvät puolensa. Ollakseen
+Lappalainen hän oli tavallista suurempi, vaan siitä huolimatta notkea
+kuin kissa ja tavattoman kestävä käynnissä ja juoksussa, etenkin oli
+hän mestari hiihtämisessä. Harvat olivat niin vikkelät kuin hän
+porolauman paimentamisessa, poron kesyttämisessä ja tapossa, koirien
+opettamisessa ja ennen kaikkia suden hiihtämisessä. Moni hukka oli
+saanut surmansa Jaampan veitsestä. Ollen itsekin puoleksi susi oli hän
+tämän verivihollinen. Hänestä pidettiin sen vuoksi paljon, Jaampa ja
+hänen isäntänsä, tuo hiljainen Laagje, olivat hyvässä sovussa ja
+Jaampalla oli hyvä palkka. Joka syksynä sai hän kolme nuorta emäporoa
+ja luonnollisesti myöskin ne vasikat, jotka näistä syntyivät. Tällä
+tavoin oli hän, samoin kuin moni muukin tunturi-Lappalaisen palvelija
+koonnut itselleen pienen porolauman, jossa oli jo satakunta eläintä.
+
+Näiden korviin oli hän tietysti leikannut oman merkkinsä, eroitukseksi
+isännän ja muiden poroista.
+
+Jaampa ryyppäsi, missä vaan tapasi viinaa, ja niin kauan paljon, kunnes
+kellistyi paikalleen, mihin sattui sisälle huoneesen tahi ulos kedolle
+lumeen ja pakkaseen. Niinpä toisinaan voi sattua, että kun ukko heräsi
+pohmelostaan, oli hänen pitkä, vanukkeinen tukkansa jäätynyt niin
+lujasti kiini lumeen tahi jäähän, että hänen täytyi käyttää puukkoansa
+irti päästäkseen.
+
+Jouna oli aivan erilainen kuin Jaampa. Hän oli vaalea-verinen ja
+näöltään jokseenkin miellyttävä. Sen ohessa hän oli nöyrä ja
+hyvänsävyisä olento, kujeili, vehkeili ja laski leikkiä lakkaamatta;
+hän oli lapsi mieleltään ja ajatuksiltaan, niinkuin moni muukin
+Lappalainen. Hänelläkin oli hyvät puolensa. Hän oli erittäin kätevä
+tekemään rekiä, suksia, lusikoita ynnä muita tarvekaluja poron
+sarvista, taitava hän oli kalastamaan ja riekkoja pyytämään, auttoi
+naisväkeä porojen lypsämisessä j.n.e. Ylipäänsä voimme sanoa, että
+Jaampa oli Esau ja Jouna oli Jaakob.
+
+Jaampa ja Jouna asuivat teltissä yhdessä, mutta palvelijattaret asuivat
+tavan mukaan isännän ja perheen pääteltissä.
+
+Laagje oli sinä talvena, jolloin yllämainittu tapahtui, pystyttänyt
+telttinsä Akanastunturille, muutamia penikuormia Karasjoelta, ja hänen
+lukuisa porolaumansa kuleksi ympäristöllä.
+
+Sudet olivat olleet hyvin kiusallisia jo alkutalvesta, ja palvelijoiden
+täytyi kaksittain lakkaamatta olla ulkona yöt päivät vartioimassa,
+mutta kuitenkin olivat pedot saaneet useampia poroja surmatuksi. Monta
+susilaumaa oli nähty, joten oli peljättävä, että tämä rasitus talven
+pitkään kävisi vielä kovemmaksi. Myös oli huomattu, että susien
+joukossa oli ollut muudan, joka oli tavattoman suuri ja väriltään
+toisenlainen, kuin tavalliset norjalaiset sudet. Arveltiin sitä
+venäläissudeksi, joka oli tullut tänne Siperiasta.
+
+Jaampa oli alati nureissaan, sillä tämä peto oli repinyt yhden hänen
+parahimmista ajoporoistaan, vaikka sillä olisi ollut vara valita
+satojen joukosta muitakin. Hän olikin eräänä päivänä ollut sitä
+hiihtämässä, vaan hänen täytyi heittää ajo sikseen, sillä lumi ei ollut
+tarpeeksi syvä ja susi niin muodoin pääsi helposti pakoon.
+
+Jaampa huokaili ja rukoili, arvattavasti ei kuitenkaan taivaallista
+isäämme, että pian tulisi hyvä lumisade, jotta hän sopivammin saattaisi
+koettaa kilpajuoksua tuon rosvosuden kanssa.
+
+Jopa vihdoinkin eräänä päivänä taivas alkoi synkistyä, ja mitä enemmän
+taivas synkistyi, sitä enemmän Jaampan naama kirkastui. Hän pani uuden
+latingin lyhyeesen rihlapyssyynsä, valitsi itselleen pisimmät ja
+leveimmät sukset ja voiteli ne poronrasvalla.  Tulipa sitten lumisade.
+Hiljaa ja äänetönnä, suurina höytyvinä sinkoili lumi alas tummalta
+taivaalta ja peitti kyynärän korkeudelta laaksot ja kukkulat, joilta se
+tavallisesti tupruaa pois, jonka vuoksi susikin, kun sitä ahdistetaan,
+melkein aina pyrkii ylöspäin, jossa se helpommin pääsee karkuun.
+
+Jaampan kasvot loistivat mielihyvästä ja hän otti toimittaakseen
+ylimääräisiä yövahteja siinä toivossa, että sudet saapuisivat. Vaan
+useampia öitä kului ilman että huomattiin susien jälkiäkään, joten jo
+tultiin melkein siihen luuloon että ne olivat siirtyneet toisille
+seuduille.
+
+Jaampa oli tästä sekä hyvillään että pahoillaan. Olihan se hyvä, että
+ne pysyivät poikessa, vaan hän olisi toki ensin tahtonut koettaa oikeen
+vakavata kilpajuoksua tuon suuren suden kanssa, jonka he olivat
+nähneet.
+
+Sillä välin ryhtyi hän taas jokapäiväisiin askareihinsa, ja eräänä
+päivänä oli hän poroa kesyttämässä pienen lammin jäällä lähellä
+telttiä. Nuori oppilas oli joku aika sitten saanut tutustua Jaampan
+kasvatusopin ensimmäiseen pykälään. Se kävi siten, että hän pitkästä
+nuorasta sitoi poron keskinkertaiseen, hoikkaan ja notkeaan koivuun ja
+antoi sen räpistellä siinä. Koivu taipui aina, kun poro hypähti,
+tempasi ja tepasteli irti päästäkseen. Mutta vähitellen kävi tässä
+porolle, niinkuin lohelle siimassa, joka on tottuneen kalastajan
+kädessä. Sen täytyi vihdoin masentua, rauhoittua ja tottua riimuun ja
+ohjakseen. Sitten vei Jaampa sen mukanaan alas jäälle ja valjasti reen
+vetonuoran päähän. Alussa arka ja kesytön eläin hirveästi pelkää rekeä
+eli tuota esinettä, jonka se näkee tulevan perässään. Se luulee sitä
+varmaankin sudeksi eli muuksi pedoksi, joka sitä ajaa takaa, ja vasta
+vähitellen, kun se rupeaa kadottamaan pelkonsa, lyhennetään vetonuora.
+Jaampa ja poro piehtaroivat jäällä. Toisinaan oli poro voiton puolella,
+kaasi Jaampan nurin niskoin ja raahasi häntä perässään pitkän matkaa.
+Mutta eihän tuossa pehmeässä lumessa ollut vaaraa kuperkeikoista ja
+kaatumisista, ja Jaampa oli sitkeäluontoinen, kunnes porokin vähitellen
+tottui rauhallisesti vetämään tyhjää rekeä. Sittemmin pantiin rekeen
+hiukan kuormaa ja poro pantiin riviin kahden kesyn poron väliin, ja
+tässä sen vastustelematta täytyi seurata toisia.
+
+Laagje istui kodassaan hoitaen lihapataa, joka kiehui päivälliseksi;
+Lappalaisten perheessä nimittäin valmistaa mies ruuan, ja vaimon
+pääasiallisena toimena on vaatteiden ja jalkineiden ompeleminen,
+nahkojen valmistaminen, lasten hoitaminen j.n.e.
+
+Jouna valmisteli paraikaa pulkkaa eli ahkiota. Kaikkialla näytti
+rauhalliselta, kun äkkiä joku näkyy suksilla laskevan alas jyrkkää
+rinnettä järven takana, huutaen jotakin, jota ensi alussa ei saattanut
+eroittaa. Se ei ollut kukaan muu kuin yksi nuorista palvelustytöistä,
+joiden sinä päivänä tuli vartioida poroja. Jaampa keskeytti opetuksensa
+ja kuunteli. Silloin kuuli hän selvään huudon: "Gumpe lae botsuin!" susi
+on porojen kimpussa. Ja jos joku huuto on omansa herättämään
+Lappalaisen kuolleista, horroksista, pohmelosta ja unesta, niin on se
+tämä. Niin, pelkäänpä että tunturi-Lappalainen, jos hän vaikka sattuisi
+olemaan polvillaan alttarin edessä ja olisi ottamaisillaan papin
+kädestä Ehtoollista, kuitenkin juoksisi tiehensä, jos joku tulisi
+kirkkoon ja äkkiä parkaisisi hänelle korvaan: "Gumpe lae botsuin."
+
+Jaampa heitti silmän räpäyksessä poron omaan huostaansa ja juoksi kotia
+kohden. Hänkin huusi: "Jouna, Laagje, gumpe lae botsuin!" Tuskin oli
+Jaampan huuto kuulunut, kun jo Jouna heitti veitsensä ja Laagje
+kauhansa ja kaikki naiset sekä koirat syöksivät ulos. Kaikki nyt
+olivat vireillä, ja sillä aikaa kun miehet kiireimmiten saivat sukset
+jalkaansa, kertoi tyttö hengästyneenä susilauman äkkiä tulleen
+heitä vastaan, ja kun yrittivät niitä vastustaa, oli tuo iso susi
+muiden etunenässä tullut heihin päin hampaat irvissä, jotta he
+kauhistuksissaan olivat peräytyneet hosuen suksisauvoillaan. Sitten oli
+hän hiihtänyt telttiä kohden apua huutamaan, sillä välin kuin toinen
+tyttö, niin hyvin kuin taisi, seurasi porolaumaa.
+
+Jaampa heitti rihlan olallensa ja pisti pari poronkieltä poveensa; hän
+ei tiennyt, kuinka kauan tämä sudenajo tuli kestämään, mutta kaikissa
+tapauksissa ei hän päättänyt heretä kahteen eli kolmeen vuorokauteen,
+sen lupauksen hän teki itselleen. Nyt läksivät kaikki kolme sinne päin,
+jonne lauma, tytön kertomuksen mukaan, oli paennut. Eipä kauan
+viipynytkään, ennenkuin huomasivat päälauman, joka oli keräytynyt
+yhteen ryhmään, vaan perille päästyään saivat kuulla että susien oli
+onnistunut hajoittaa päälaumasta satakunta poroa. Nämä olivat paenneet
+koillista kohden susien edellä, jotka tapansa mukaan kokivat hajoittaa
+näitäkin vielä enemmän toisistaan, voidakseen kaksitellen karata yhden
+ainoan poron kimppuun.
+
+Laagje jäi siihen tytön avuksi poroja kotiin ajamaan. Jaampa ja Jouna
+läksivät susia takaa ajamaan. Pian tulivat he jäljille, joten helposti
+saattoivat seurata niitä. Noin penikuorman hiihdettyään huomasivat
+veripilkkuja lumessa, josta näkivät, että isoin susi tässä jo oli
+saanut hampaihinsa poron, ja vähän matkaa siitä he löysivätkin poron
+puoleksi raadeltuna, vaan sudet olivat taas pakosalla. Jaampa tarkasti
+merkkejä korvissa ja huomasi, että se taaskin oli yksi hänen omista
+poroistaan, jonka sudet olivat tappaneet, ja vaikka hän jo ennestään
+oli vihoissaan, niin nyt hän vasta oikein vimmastui.
+
+"Piru vieköön, ellei Jaampa nyt saa sinua kynsiinsä, kirottu
+verikoira!" huusi hän ja läksi taas seuraamaan suden jälkiä.
+
+Puoli penikuormaa siitä näki hän tuon ison suden ja pienemmän sen
+seurassa erään järven jäällä, jonka yli ne pyrkivät päästäkseen
+vuorille toisella rannalla.
+
+Nyt alkoi Jaampa takaa ajoa oikeen toden teolla. Nuolen nopeudella
+luisui hän rinnettä alas ja rupesi hiihtämään jään poikki. Jouna ei
+kauemmin jaksanut häntä seurata, vaan alkoi jäädä jälelle: Jaampa sitä
+vastoin kiiti yhä eteenpäin.
+
+Kun sudet näkivät joutuvansa ahtaalle ja kun juokseminen syvässä
+lumessa kävi vaivaloiseksi, rupesivat tapansa mukaan, kun heitä
+ajetaan, oksentamaan ollakseen juoksulle vähän keveämmät, ja Jaampa
+huomattuaan sen, heitti pois pyssynsä, joka vähän painoi, keventääkseen
+hänkin kuormaansa. Hän tiesi Jounan, joka seurasi perässä, ottavan sen
+mukaansa.
+
+Jaampa ei ollut kaukana susista niiden päästessä maalle, vaan ylängöllä
+ne taasen pääsivät hänestä etenemään. Päästyään uudestaan niiden
+näkyville, oli pienempi susi eronnut suuresta, kenties se aavisti,
+ettei ollut hyvä sitä seurata, ja Jaampa seurasikin tietysti tuota
+suurta.
+
+Taas mentiin alespäin, kiihtyvällä vauhdilla lensivät sukset; susi
+aikoi taas juosta erään järven poikki, vaan mäessä jäälle laskiessaan
+oli Jaampalla kymmenen kertaa kovempi vauhti kuin sudella ja hän läheni
+sitä lähenemistään. Vihdoin oli hän sen kintereillä, ja kiitäessään sen
+sivutse mäessä hän tavoitti sitä suksisauvallaan lauteihin, joka on
+suden arin kohta. Vaan susi olikin vanha kokenut veitikka. Se kääntyi
+samassa ja väisti iskun tarttumalla sauvaan hampaillaan, jonka vuoksi
+ei koskaan maksakaan vaivaa lyödä sitä päähän.
+
+Onnettomuudeksi luiskahti Jaampan vasen suksi, kuu hän sutta
+läimähytti, pajun oksan alle, ja Jaampa laukesi nurin niskoin, niin
+että hän makasi nenällään lumessa.
+
+Salaman nopeudella syöksi susi hänen hartioihinsa ja repi ja reutoi
+hänen poronnahkaista turkkiaan. Kaikeksi onneksi oli se toki paksu, ja
+sitä paitsi oli hänellä tämän alla vielä lammasnahkainen turkki, niin
+että hän kyllä tunsi hampaiden iskun ja kauvan aikaa jälkeenpäin oli
+hänellä vielä mustelmia omassa nahassaan, vaan siitä ei hän suurin
+välittänyt. Hän oli niin viisas, että osasi olla hiljaa niin kauan,
+kunnes pääsi puukkoonsa käsiksi, kääntyi sitten äkkiä ja iski veitsensä
+suden olkapäähän, jolloin se taas läksi pakoon.
+
+Eipä Jaampakaan kauvan siekaillut, tuokiossa oli hän taas jaloillaan ja
+suden jäljissä. Taas mentiin lakean jään poikki ja kilpajuoksu alkoi
+uudestaan.
+
+Kuu nousi, tähdet tuikkivat, revontulet säihkyivät ja tuhannen tuhannet
+lumikiteet välkähtelivät ja kimaltelivat. Yö oli valoisa, vaan ei
+ainoatakaan elävää olentoa kuulunut eikä näkynyt. Kaikki oli hiljaista
+ja äänetöntä näillä äärettömän lakeilla tunturimailla.
+
+Ainoastaan nämä kaksi, Jaampa ja susi, läähättivät ja juoksivat
+katselijoitta ja todistajoitta, pysähtymättä tai huokaamatta, ei
+tavallista kilpajuoksua, vaan kilpailua elämästä ja kuolemasta.
+
+Kun susi taas pääsi maalle, rupesi se jo väsymään, kenties haava ja
+veren vuodatuskin olivat sen uuvuttaneet, sillä se ei enää juossut
+vuorelle päin, vaan läksi kulkemaan pitkin järven rantaa.
+
+Jaampa iloitsi nähdessään verta sen jäljissä ja kokosi viimeiset
+voimansa sitä saavuttaakseen, mutta hiki vuoti hänestä vielä kovemmin,
+kuin veri sudesta, ja hänen oli niin kuuma, että hän oikein höyrysi.
+Silloin kiersi hän yltään tuon raskaan poronnahkaisen turkkinsa,
+viskasi sen lumelle ja riensi nyt eteenpäin lyhyessä alusturkissa. Ilma
+oli myös tullut kylmemmäksi ja lumen pinta oli käynyt hienoon jäähän.
+Se teki, että suksi luisui kuin olisi se ollut lasista, vaan samalla
+jääriite leikkasi suden jalkoja. Vihdoin heitti Jaampa pois
+lakkinsakin, sekin kävi hänelle liian raskaaksi. Paljain päin ja
+hajalla hapsin riensi hän ennättääkseen järven päähän yhtä haavaa suden
+kanssa. Täällä oli kapea rotko, ja kun susi yritti paeta sen kautta,
+sai se siinä surmansa. Jaampa hiihti ylempänä rinteellä, kun susi oli
+alempana, ja juuri kun sen hampaat irvissä piti juosta Jaampan sivutse,
+sai se niin hyvin tähdätyn iskun Jaampan sauvasta selkäänsä, että se
+takapuolestaan vaipui lumeen ja jäi rampana siihen istumaan, voimatta
+paikaltaan hievahtaa.
+
+Jaampa oli voittaja. Hän hengitti muutaman kerran syvään, ja nojaten
+suksisauvaansa katseli hän voitettua vihollistaan. Säälistä ei tässä
+ollut puhumistakaan. Päin vastoin, ilkullisella voiton riemulla siitä,
+että oli katkaissut verivihollisensa selkärangan, puhkesi hänen vihansa
+kaikellaisiin haukkumasanoihin ja hän lausui: "Jopa vihdoinkin saavutin
+sinut, ilkeä peto! sinä, joka olet hiipinyt ympäri yöllä, vaan päivällä
+olet ollut pelkuri muita, paitsi lapsia kohtaan! Siinä nyt istut
+rampaselkäisenä ja hampaat irvissä, sinä paholainen. Luuletko minun
+sinua säälivän. Mitä vielä, hyi sinua, joka purit minua selkään! Vaan
+nyt et tarvitse odottaa kauemmin, eikä kirottu kielesi ole enää poron
+verta nuoleva. Nyt sen sijaan minun veitseni saa maistaa sydänvertasi.
+Se kelpasi sinulle, sinä rosvon sikiö, joka kuukausi sitten varastit
+parhaan poroni! Niin, se olit sinä, siitä ei ole apua, että noin
+mulkoilet silmilläsi, sinäpä se olit, sanon minä, taikka isäsi, taikka
+äitisi, taikka veljesi, taikka sisaresi, taikka joku muu tuota kirottua
+sukuasi. Nyt sinun pitää kuoleman, kuuletko konna, lurjus, verikoira!
+Tuossa -- tuossa saat veitsen," ja kuni salaman leimaus syöksee veitsi
+suden sydämeen. Kuoliaana susi kaatuu selälleen.
+
+Jaampa nylki suden, heitti nahan turkin kauluksen tavoin hartioilleen
+ja läksi paluu matkalle. Puolen penikuormaa kulettuaan kohtasi hän
+Jounan, joka toi hänen pyssynsä, turkkinsa ja lakkinsa.
+
+He läksivät kulkemaan oikotietä, ja puolen päivän tienoissa
+he saapuivat kotiin. Jaampa ei ryhtynyt laveammin kertomaan
+retkestään, vaan hänen suunsa työskenteli sitä ahkerammin lihapadan
+tyhjentämisessä, joka juuri oli otettu tulelta. Se hänen kumminkin
+täytyi kertoa, että susi oli repinyt hänen turkkinsa, kun yksi
+tytöistä ryhtyi sitä korjaamaan. Jouna sitä vastoin söi ja puhua
+jupakoitsi kilvan, ja häneltä nyt tarkemmin saatiin kuulla retken
+erityistapaukset.
+
+
+
+
+III.
+
+Lapsi ja Lappalainen.
+
+
+Muutamia päiviä susijahdin jälkeen päätettiin, että Laagjen ja Jaampan
+tulisi lähteä kumpikin eri suunnalle etsimään kadonneita poroja.
+Semmoisia retkiä kylästä kylään tehdään usein ja niitä pidetään osaksi
+melkein huviretkinä, etenkin jos asianomainen on palvelija eikä itse
+vahingon kärsinyt, samalla tapaa kuin rengit etelämmässä varsin
+mielellään lähtevät vuoristoon hevosia etsimään, jolloin saavat
+tilaisuutta käydäkseen majasta majaan vuoristossa. Semmoinen retki
+antaa Lappalaiselle aihetta käydä tapaamassa sukulaisia ja tuttavia eli
+vieraita, tiedustamaan eli kertomaan uutisia, tahi juttelemaan tuosta
+loppumattomasta aineesta, jota poro, poron hoito, poron taudit y.m.
+tarjovat paimentolaiselle.
+
+Pian saapui Laagje erään lähimpänä asuvan tunturi-Lappalaisen luo, joka
+oli hänelle vähä sukuakin, ja tiedusteli kadonneita porojaan. Naapuri
+kertoi, että eräänä päivänä oli kaukana lumikentällä nähty musta
+liikkuva esine. Se läheni lähenemistään ja suureni suurenemistaan, ja
+vihdoin huomattiin että se oli porolauma. Helposti saattoi nähdä, että
+susi oli ollut liikkeellä jossakussa paikassa ja että eläimet nyt
+olivat pakolaisia voitetusta armeijasta. Kun nuo pelonalaiset eläimet
+olivat huomanneet vieraan lauman, juoksivat ne sitä kohden ja kaatuivat
+uupuneina tiheimpään parveen. Jos semmoisissa tapauksissa pakeneva
+eläin saapuu ystäviin tahi sukulaisiin, on se pelastettu. Merkeistä
+kuvissa tunnetaan sen isäntä, jonka luona susi siis on käynyt
+vieraisilla, ja eläintä hoidetaan, kunnes omistaja saapuu.
+
+Vaan jos se saapuu varkaan käsiin, niinkuin usein sattuu, niin ei tämä
+ole sutta hurskaampi. Hän tappaa sen, piilottaa ja syöpi suuhunsa, tahi
+panee sen korviin oman merkkinsä ja muuttaa pois semmoiseen paikkaan,
+jossa ei häntä helposti keksitä.
+
+Jaampa läksi porolla ajamaan etelää kohden Koutokeinoon päin, jossa
+pahimmat poronvarkaat asuivat. Hänellä oli oikea indiaanin terävyys ja
+kekseliäisyys tekemään kaikellaisia huomioita ja johtopäätöksiä,
+samalla kun hän jutteli asianomaisen kanssa aivan toisista asioista,
+kuin kadonneesta tahi varastetusta porosta. Nahan väristä ja ulos
+viskatuista sorkista tunsi hän paikalla, oliko eläin kuulunut isännän
+tai hänen omaan karjaansa.
+
+Jaampa ei ollut maininnut mitään siitä, kuinka pian hän palaisi kotiin,
+Laagje sitävastoin, joka kulki hiihtämällä, oli luvannut olevansa
+kotona ennen joulua. Hän kääntyi siis kotimatkalle, löydettyään osan
+poroistaan ja tehtyään sukulaistensa kanssa semmoisen sopimuksen, että
+he tuonnemmaksi pitäisivät niitä huostassaan.
+
+Siten tapahtui, että hän hämärässä joulunaattona sattui kulkemaan
+pitkin samaa virtaa, jossa tuo kauhea onnettomuus oli kohdannut
+kauppiaan lasta ja sen vanhempia.
+
+Laagjen tarkoitus oli saapua kotiin iltapuolella viettääkseen
+jouluiltaa yhdessä perheväkensä seurassa. Kulkiessaan näki hän monessa
+kohden rannalla suden jälkiä, vaan hän ei osannut aavistaakaan petojen
+olevan niin lähellä, ennenkuin hänen koiransa, "Tshjabo", joka juoksi
+edellä, yht'äkkiä päästi hätähuudon, sillä kaksi sutta oli hyökännyt
+koiran kimppuun ja tuokiossa repivät sen palasiksi. Sudet pötkivät
+pakoon saaliinensa, ja kun Laagje ehti paikalle, ei ollut koirasta
+muuta jäljellä kuin muutamia veri pilkkuja lumessa.
+
+Tässä näin seisoessaan, luuli hän kuulevansa ikäänkuin heikkoa lapsen
+itkua virrasta päin vähän kauempana. Eihän se vaan liene "apparashj"
+eli "hylkylapsi", ajatteli Laagje itsekseen. "Jumala tiesi, kuka lienee
+salaisuudessa synnyttänyt lapsen, joka nyt rukoilee kristillistä
+kastetta!"
+
+Lappalaisilla on nimittäin yleinen taika-usko, että kun joku poloinen
+tyttö, kenties lemmittynsä uskottomuudesta, joka ensin on luvannut
+naida hänet, epätoivossaan menee ja "synnyttää erämaassa", kuten
+lapinkielellä mainitaan, niin lapsi elää, tehtiinpä hänelle mitä
+tahansa, itkee ja huutaa ohitse kulkeville, vieläpä mainitsee
+onnettoman äitinsä nimen, jos joku sitä kysyy. Tämä taikausko, joka
+lienee pahan omantunnon synnyttämä, pidättää ehkä monenkin onnettoman
+naisen rikoksesta, jota on paljon helpompi tehdä ja salata näissä
+autioissa ja asumattomissa seuduissa, kuin enemmän asutuissa seuduissa.
+Kansan taru kertoo, että lapsi ei herkeä itkemästä ja huutamasta: äiti,
+äiti! ennenkuin se on nimittänyt murhaajansa ja sille sitten on
+huudettu joku kristitty nimi ristimänimeksi.
+
+Senpä vuoksi kerrotaan myös, että on löydetty lapsia, joilta kieli on
+ollut poikki leikattuna. Onneton äiti on silloin tehnyt tämän hirmutyön
+siinä uskossa, ett'ei lapsi silloin voisi huutaa hänen nimeään, ja hän
+itse siis välttäisi kaikki epäluulot.
+
+Kulkiessaan ylöspäin virtaa myöten näki Laagje jotakin tummaa eräällä
+jääkappaleella, vähän matkaa rannasta, ja hänestä tuntui, niin
+uskomattomalta kuin näyttikin, ikäänkuin ääni olisi tullut sieltä. "Tuo
+onneton on heittänyt lapsen virtaan", ajatteli hän itsekseen ja
+joudutti kulkuaan päästäkseen pois tältä synkältä seudulta,
+vakuutettuna siitä, että tässä oli rikos tehty ja että huutaja oli
+tuommoinen hylkylapsi.
+
+Mutta taasen kuului tuo heikko ääni niin selvään ja surkeasti
+valittaen, että tuska ja sääliväisyys tunki hänen sydämeensä; hän tunsi
+itsensäkin niin onnettomaksi, sillä hänellä ei ollut lapsia. Hän oli
+tosin ottanut sisarensa nuorimman lapsen, nelivuotisen pojan nimeltä
+Mellet, ottopojakseen, vaan eihän se kuitenkaan ollut hänen lapsensa.
+
+Hän pysähtyi siis jälleen, katseli taakseen ja kuunteli.
+
+"Laupiaan Jumalan nimessä", huudahti hän, "eihän se toki liene mikään
+elävä lapsi?"
+
+Paikalla riensi hän takaisin, heitti suopunkinsa jääkappaleelle ja veti
+sen luokseen. Hämmästyneenä tarttui hän kätkyeesen, tempasi nahat irti,
+ja mitä näki hän? Mitä ihanimmat lapsen kasvot kyynelten vallassa; tuo
+pieni olento ojensi heikot kylmästä siniset kätösensä häntä kohden.
+
+Laagje oli tästä odottamattomasta näystä melkein kadottaa järkensä.
+
+Se ei ollut mikään hylkylapsi, se oli todellisesti elävä pienokainen,
+joka lepäsi kätkyeessä. Laagjen ensimmäisenä ajatuksena oli: "mitä
+Herran nimessä hänen nyt piti tekemän pelastaakseen tuon lapsiraukan
+hengen".
+
+Ensin rupesi hän huutamaan ja huhuilemaan kuullakseen, eikö siellä
+olisi ihmisiä läheisyydessä. Vaan vastausta ei kuulunut synkässä
+aamu-yössä. Silloin hän sieppasi kätkyeen syliinsä ja läksi hiihtämään.
+Mutta ei sekään tahtonut käydä päinsä, se rupesi käymään tukalaksi ja
+vaivaloiseksi hiihtäessä.
+
+Hän laskeusi polvilleen kätkyeen viereen, otti vapisevin käsin lapsen
+siitä ja piti sitä sylissään, sivalsi sitten veitsensä ja leikkasi niin
+suuren läven turkkiinsa ja alusjakkuunsa, jotta saattoi kätkeä tuon
+puolialastoman lapsen poveensa. Siellä oli sen hyvä olla, paljoa
+lämpimämpi kuin kätkyeessä, eikä estänyt hänen liikunnoitaan.
+
+Sitten riensi hän taas eteenpäin, ehtiäkseen kotiin niin pian kuin
+mahdollista; sillä lämmintä ja suojaa oli vanhassa povessaan yllin
+kyllin, vaan ei ravintoa pikku lapselle, joka kenties jo oli nähnyt
+nälkää niin kauan, että se saattoi kuolla, ennenkuin hän pääsisi kotiin
+vaimonsa luo ja hankkisi sille poron maitoa ja ydinrasvaa, jolla
+Lappalaiset usein ruokkivat lapsiaan. Tämä pelko se kiihdytti hänen
+kulkuaan, ikäänkuin näkymättömät henget olisivat olleet hänen
+kantapäillään ja tahtoneet ryöstää häneltä lapsen.
+
+Laagje ei milloinkan ollut niin ponnistanut voimiaan, kuin sinä aamuna.
+Vuoret ja laaksot samosi hän eteenpäin vähääkään pysähtymättä. Hänellä
+oli vielä penikuorman vaiheilla kotiinsa, vaan pian hän saapui
+ylänkömaille, joten matka kävi nopeammin, ja huimaavassa vauhdissa
+hiihti hän alaspäin pitkänkaltevia tunturin rinteitä myöten.
+
+Yht'äkkiä hän pysähtyi. Lapsi oli niin hiljaa, jotta hän jo pelkäsi sen
+kuolleen. Varovaisesti hän pisti käden poveensa ja tarttui lapsen
+kätöseen. "Jumalan kiitos!" huudahti hän, huomatessaan sen olevan
+lämpöisen. Sitten taas eteenpäin.
+
+Pian hän jo näki kotansa ja porolaumansa, joka lepäsi niiden ympärillä.
+Elukat hypähtivät ylös nähdessään hänen tulevan semmoista kyytiä, ja
+koirat juoksivat haukkuen kodista, vaan pian tunsivat he isäntänsä
+jälleen ja hyppelivät häntäänsä huilutellen hänen ympärillään,
+ikäänkuin anteeksi anoen erhetystään. Sitten tulivat emäntä ja
+palkolliset ulos.
+
+"Jumalan rauha ja hyvää päivää!" lausui Laagje. "Lähdeppäs nyt
+eukkoseni telttiin, hanki lämmintä maitoa ja olkaamme sitten kahden
+kesken!"
+
+Vaimo teki niin, luullen miehensä sairastuneen.
+
+"Mikä sinun on, Laagje, oletko sairas?" kysyi vaimo.
+
+"En ole, vaan tuleppas tänne, vaimo," puhui Laagje, tultuaan kotaan,
+"tuleppas tänne, niin saat nähdä jotakin erinomaista täällä povessani".
+
+"Hyvä Jumala, lapsi", huudahti emäntä, kun Laagje veti pienokaisen
+esiin, "elävä lapsi, ihana lapsi, pieni tyttö, oikea enkeli! Hyvä
+Jumala, kenen lapsi se on?"
+
+"Sitä en tiedä, olen sen löytänyt!"
+
+"Löytänytkö?"
+
+"Niin, lumesta!"
+
+"Lumesta?"
+
+"Niin, se tahtoo sanoa, ei se ollut lumesta, se oli eräältä
+jääkappaleelta virrassa Ison-kosken luona, luulin sen ensi alussa
+hylkylapseksi, se itki niin haikeasti".
+
+"Ja melkein alastonna pakkasessa?"
+
+"Eipä niinkään, se oli kätkyeessä, sillä oli kauniit vaatteet yllään ja
+se oli huolellisesti peitetty, vaan minä heitin kätkyeen sinne ja
+riensin kotiin lapsi povessani."
+
+"Kenenkähän ihmisen tuo lapsi lienee? Etkö nähnyt eli kuullut ketään?"
+
+"En, oli vielä pimeä, en nähnyt enkä kuullut mitään muuta kuin Tshjabon
+kuolon huudon, jonka kaksi sutta repi palasiksi".
+
+Lapselle annettiin nyt maitoa ja ydinrasvaa, sitä lämmitettiin ja pian
+se nukahti vaimon syliin. Äiti parka, hänen olisi pitänyt näkemän
+tämän, tyhjän kätkyeen ja veripilkkujen asemesta lumessa!
+
+Laagje syötyään hänkin istui vaimonsa viereen. Molemmat katselivat
+nukkuvata lasta ja tarkastelivat sen vaatteita. Ei ollut minkäänlaista
+merkkiä huomattavissa ja vaatteet olivat tavallista lappalaista kuosia.
+
+"Sinä heitit kätkyeen sinne", lausui emäntä, "ehkä siinä olisi ollut
+joitakuita esineitä, jotka olisivat ilmaisseet sen syntyperää".
+
+"Minä käyn hakemassa sen huomenna", vastasi Laagje, "eihän sinullakaan
+ole kätkyettä".
+
+"Jos saisimme pitää lapsen omanamme; katsoppas, kuinka kaunis se on!"
+
+"Niin, jos voisimme! Mutta kaikissa tapauksissa saamme pitää sen ensi
+aluksi, ja ellei lasta tiedusteta, on se minun. Ehkäpä se
+mielivaltaisesti on hyljätty. Minä olen kaikissa tapauksissa sen
+löytänyt ja pelastanut, jota paitsi se varmaan olisi ollut kuoleman
+oma. Niinkuin Vapahtajakin syntyi joulu-yönä, niin lienee tämäkin lapsi
+lahjoitettu meille tänään".
+
+"Mutta mitä me sanomme palvelijoillemme ja muille ihmisille?"
+
+"Niin, meidän täytyy sanoa, että se on kasvatti, jonka minä olen tuonut
+mukanani ja jonka me olemme ottaneet omaksemme, ja nyt on meillä kaksi,
+Mellet ja tämä pienokainen, jotka voivat leikkiä yhdessä".
+
+"Mutta onkohan se kastettu?"
+
+Niin, sitäpä ei kukaan voinut sanoa. Mutta kaksi kertaa on parempi kuin
+ei kertaakaan, ajatteli Lappalainen, ja sitten kuin palkollisille oli
+kerrottu, että Laagje eräältä sairaalta sukulaiseltaan oli ottanut
+itselleen kasvattityttären, läksi hän vaimoneen Koutokeinoon.
+
+Papin kanssa pian tultiin selville. Laagje sanoi pitkittä puheitta
+lapsen omakseen ja kasteessa sille pantiin nimeksi Laila.
+
+Heidän palattuaan kestittiin palkollisia parhaalla ruoalla ja juomalla,
+mitä talossa löytyi, sen johdosta, että Lailalle oli vanhan tavan
+mukaan annettava kummilahja jommoisen myös Mellet oli saanut silloin,
+kun hän otettiin talon lapseksi.
+
+Lukuisasta porokarjasta valitsi Jaampa kymmenen nuorta emää
+vasikkoinen, ja näiden korviin leikattiin nyt erityinen merkki, jotta
+niitä voisi eroittaa vanhempien ja muiden poroista. Sitä merkkiä
+kutsuttiin tästä lähtien "Lailan merkiksi".
+
+Tämmöistä merkkiä käytettiin vanhaan aikaan myös "puumerkkinä" eli
+omaisuuden merkkinä, jolla kukin lapselle kuuluva kappale merkittiin.
+Täysi-ikäisinä käyttivät asianomaiset sitä myös allekirjoituksena, eli
+kirjoittivat sen kirjallisien sitoumuksien alle, josta seurasi sama
+laillinen velvollisuus, kuin nimen kirjoituksesta meidän aikana.
+Tavallisesti ei lapsi saanut vanhemmiltaan ristimälahjaksi useampia
+kuin yhden poron, mutta tuo rikas Laagje lahjoitti kumpaisellekin,
+Mellet'ille ja Lailalle, kymmenen nuorta emää, joten saattoivat olla
+hyvässä toivossa, että he täysikasvuisina tulisivat olemaan hyvin
+rikkaat, kun sitä paitsi saisivat suuren perinnön. Ristiäisissä
+lahjoitettuja poroja ja niiden jälkeisiä, vaikka ne lisääntyisivät
+kuinka suuresti, ei koskaan lueta perintöön kuuluvaksi, vaan on se
+lapsen erityinen omaisuus. Ennen muinoin sai lapsi myös usein
+poron kummin lahjaksi, ja sen, joka ensin keksi ja näytti lapsen
+ensimmäisen hampaan, tuli aina lahjottaa sille poro. Sitä kutsuttiin
+"hammasporoksi", ja tapa lienee tullut Norjalaisilta, joilla, niinkuin
+tunnemme, oli tapana antaa samanlainen lahja, nimeltä "hammaslahja".
+
+
+
+
+IV.
+
+Suomalaisia.
+
+Poro. Majanmuutto. Poikiminen.
+
+
+Heti joulun jälkeen Laagje purki kotansa ja muutti laumoineen etelämmäs
+Hettajärven rannalle, joka kuuluu Suomen Lappiin.
+
+Siihen aikaan ei ollut, niinkuin nyt, kielletty muuttamasta rajan yli,
+vaan Norjan Lappalaiset oleskelivat suuren osan talvea Venäjän Lapissa,
+jossa löytyi runsaasti jäkälää ja suojaa metsissä, ja Venäjän tahi
+Suomen Lappalaiset yhdessä Norjalaisten kanssa taasen kesällä
+oleskelivat Norjan rannikoilla.
+
+Tästä oli etua molemmin puolin eikä kellekkään vahinkoa. Maanlaadun
+vaihettelevaisuus ja toisiensa talvi- ja kesälaitumien käyttäminen oli
+yhtä välttämätön paimentolaisille molemmin puolin rajaa, kuin Norjan
+talonpojalle on vuorotellen pitää karjaansa talvella suojuksissa ja
+kesällä vuoristossa. Joutuisivatpa talonpoikamme[2] kovaan pulaan, jos
+saisivat käskyn, joko asua vuoristossa vuoden umpeensa, tahi elättää
+karjaansa aina kotona.
+
+Oleskellessaan Suomen puolella tuli Laagje usein yhteen Suomalaisien
+kanssa, ja seurauksena tästä oli, että sekä hän että hänen palvelijansa
+ymmärsivät ja puhuivat tuota lähisukuista suomenkieltä melkein yhtä
+hyvin kuin omaa kieltänsäkin. Usein sattui myös, että hänen luoksensa
+tuli Suomalaisia, jotka olivat matkalla Suomesta Norjan Lappiin.
+
+Niinkuin tunnettu on, on ollut ja tulee edelleen olemaan alituinen
+kansanvaellus vähin erin pohjois-Suomesta Ruijaan. Nuo siirtolaiset
+kulkevat Pohjan lahdelta halki Lapinmaan Kittilään, jossa he jakautuvat
+siten, että muutamat menevät Varangeriin, toiset Alteniin. He kulkevat
+siis samaa tietä, jota, niinkuin muutamat historioitsijat otaksuvat,
+osa pohjan kansoista seurasi siirtyessään Suomesta. Tämä siirtyminen,
+jonka kautta Ruija eli Norjan pohjoisin osa hajanaisesti on tullut
+asutuksi pohjoisesta aina alas Saltenin kihlakuntaan asti, ei muuten
+ole kovin vanha. Iso Pohjan sota eli "Isoviha" oli varsinainen alkusyy
+tähän.
+
+Niinä kymmenenä vuotena, kun Suomi Viipurin antaumisen (1711) ja
+Isonkyrön tappelun jälkeen oli Venäjän ja sen raakojen sotajoukkojen
+vallassa, huokasi tämä maa raskaamman kuorman alla, kuin mitä mikään
+euroopalainen maa melkein koskaan on saanut kärsiä. Kreivi Armfelt
+kertoo eräässä kirjeessä tästä asiasta seuraavasti:
+
+"Kaikkialla, jossa Venäläiset ovat kulkeneet, sekä ennen että jälkeen
+Viipurin valloitusta, ovat he polttaneet ja häväisseet, murhanneet ja
+rääkänneet syyttömiä asujamia. Yksin Uudenkirkon pitäjässä ovat he
+lyöneet kuoliaaksi neljäkymmentä henkeä yhdessä huoneessa ja jättäneet
+elämään ainoastaan erään kuuden viikon vanhan lapsen, niinkuin
+ylimalkaan tuskin ainoatakaan taloa löytyy, jossa eivät olisi
+murhanneet muutamia viattomia asujamia tahi kiduttaneet heitä sitomalla
+heitä kiini pitkään tankoon ja sitten paahtaneet heitä tulella, jonka
+ovat virittäneet, ja olen itse nähnyt 5-6 semmoista tulisijaa. Sitä
+paitsi ovat muutamista paikoista vieneet pois lukemattomia viattomia
+lapsia, ja, jonka mainitseminen jo herättää inhoa, syöneet useampia,
+jonka etenkin Ilvesten kylä voi todistaa, koska kolme Kalmukkia, jotka
+sinne olivat tulleet, toivat mukanaan reissään kolme tapettua lasta,
+kaksi tyttöä ja yhden pojan, jotka he samassa kylässä vähitellen
+keittivät ja söivät." "Usein", niin lausuu eräs toinen kirjailija,
+"pakoitti hätä ihmisiä siihen aikaan luonnottomiin ja julmiin toimiin.
+Eräs äiti oli nälällä pakoitettu käyttämään kahden kuolleen lapsensa
+ruumiit ravinnoksi itselleen ja toisille lapsilleen. Eräs toinen möi
+suolaleiviskästä lapsensa muutamalle venäläiselle upsierille".
+
+Ihmekö siis, että jokainen pakeni, ken paeta voi ja mihin vaan sattui
+pääsemään, etenkin Ruotsiin, vaan myöskin halki Lapinmaan Ruijan
+rannikoille. Tämä tapahtui niin suuressa määrässä, että Suomen väestö
+tästä ja siitä syystä, että paljon vietiin vankeina Venäjälle, näinä
+vuosina supistui 200,000 henkeen.
+
+Myöhään eräänä iltana lähetti Laagje tavan mukaan kaksi palvelijataan,
+joiden vuoro nyt oli ensimmäisen yövartion ajan vartioida poroja. He
+huusivat nimeltä niitä koiria, jotka paraiten heitä tottelivat, jolloin
+nämä paikalla tulivat esiin sopestaan ja seurasivat palvelijoita, sillä
+välin kuin toiset koirat jäivät rauhallisesti makaamaan. Vaan juuri
+kuin kotonaolijat olivat levolle menemäisillään, hypähtivät kotiin
+jääneet koirat äkkiä ulos teltin ovesta ja rupesivat haukkumaan jotakin
+ulkopuolella. Laagje riensi nyt ulos ja huomasi vähän matkaa teltistä
+kaksi muukalaista, joiden ympärillä koirat haukkuivat. Laagje kutsui
+koirat luokseen, jolloin vieraat, mies ja vaimo, jolla oli lapsi
+selässään, lähestyivät ja tervehtivät.
+
+"Hyvää iltaa!" kuului nyt mies mainitsevan tuolla vähän pitkäveteisellä
+suomenkielellä, johon Laagje tavanmukaisesti vastasi:
+
+"Jumal'antakoon!"
+
+Se oli siis hiljan nainut suomalainen pariskunta, joka oli matkalla
+Ruijaan. He rukoilivat yösijaa, ja koska Lappalainen ylimalkaan
+osoittaa vieraanvaraisuutta, osoitti Laagjekin sitä yhtä suuressa
+määrässä. Hän kutsui siis vieraat telttiin, jossa enemmän puita
+lisättiin takkaan ja padallinen poronlihaa pantiin kiehumaan. Lapsi,
+noin parin vuoden ikäinen tyttönen, päästettiin ulos pussista, jossa
+hän oli istunut äitinsä selässä, ja vieraille levitettiin mukavasti
+kaksi poron taljaa nuotion viereen. Pian olivat teltin asukkaat mitä
+innokkaimmassa keskustelussa, uutisia kyseltiin ja uutisia kerrottiin.
+
+Mellet ja Lailakin olivat pian jalkeilla ja unhottivat unen nähdessään
+tuon pikku Suomalaisen. He saivat hänen seuraansa, ja kun ruoka oli
+valmis, yhdistyi Jaampakin lapsien seuraan tuoden vadillisen lientä ja
+lihaa mukanaan, ja nytkös siinä sotkettiin sekaisin suomea ja
+lapinkieltä, jotta Jaampan aina väliin täytyi toimittaa tulkin virkaa.
+
+Suomalainen kertoi, että pohjois-Suomea edellisenä syksynä oli
+kohdannut kova katovuosi. Ohra oli paleltunut jo syyskuun alussa, ja
+koko pohjois-Suomessa ei löytynyt sitä taloa jossa ei syöty
+pettuleipää, jossa ainoastaan kolmas osa oli ruisjauhoja. Hän ynnä
+vaimonsa olivat siis päättänet kulkea suksilla koko tuon pitkän matkan
+ylös Ruijaan hankkiakseen siellä elatustaan kalastamisella; antoihan
+meri toki sen verran ruokaa, ett'ei joka päivä tarvinnut nälkää kärsiä.
+
+Laagjen ja vieraan keskustelu kääntyi vähitellen poroon, sen luonteesen
+ja omaisuuksiin.
+
+Niin kuin tunnemme, pudottaa poro, sekä uros että naaras, sarvensa
+kerran vuodessa. Härkä pudottaa sarvensa marraskuun keskivaiheilla.
+Naarasporo pudottaa sarvensa toukokuussa, noin 10-12 päivää kantamisen
+jälkeen. Poron sarvet saavat taasen täyden suuruutensa elokuun
+loppupuolella. Härän sarvet joutuvat täyteen mittaansa seitsemässä
+vuodessa, naaraan neljässä. Haarukoiden ja nystyröiden lukumäärä härän
+sarvissa voi nousta kuuteen kymmeneen ja niiden paino 36 naulaan.
+
+Tunnettu on vieläkin, että monella eläimellä nähtävästi on jonkunmoinen
+aavistus omasta ulkomuodostaan. Se näkyy jo siitäkin, että esim.
+riikinkukko, teiri ja metso pöyhistelevät pyrstösulkiaan, suokukko
+kaulahöyheniään j.n.e. Kerrotaan myös kirjavan koiran ensiksi nuolevan
+ja puhdistavan valkoisia pilkkujaan. Se ainakin on varmaa, että poro
+usein ylpeydellä ja mielihyvällä katselee suuria monihaaraisia
+sarviaan.
+
+Vaan että eläimellä myöskin voisi olla vaikutus ulkomuotoonsa eli että
+se omin neuvoin voisi vaikuttaa siihen, että joku osa sen ruumiista
+kasvaessaan muodostuisi semmoiseksi tahi tämmöiseksi, sitä ei
+tietääksemme ole tähän asti voitu toteen näyttää.
+
+Lappalaiset väittävät kuitenkin kiven kovaan, että näin on poron ja sen
+sarvien laita. Niiden muoto ei ole itsetyinen, kertovat he, tahi ne
+eivät haaraannu ilman että eläin itse auttaa tahi toimii siihen. Se on
+saanut omituisen kuvauksen kielessäkin ja kuuluu: "Tshjorvides dakkat",
+muodostaa sarviansa, ja sen johdosta he, siis myöskin Laagje,
+väittävät, että porolla joutohetkillään on paljon työtä ja huolta.
+
+"Miten se sitten menettelee?" kysyi Suomalainen.
+
+"Se tekee sen takajaloillaan," selitti Laagje, "se taivuttaa sorkkansa
+taaksepäin ja nilkkaluullaan osaksi hankaa pehmeätä, esiin kasvanutta
+sarvimukuraa, kunnes se tulee helläksi ja hiukan kosteaksi siltä
+kohdalta, josta poro tahtoo kasvattaa haarukan. Sarviaine on, niinkuin
+tiedät, sienimäinen ja pehmeä kuin koivunkänsä, ja heti kun keväällä on
+sarveen ilmestynyt pieni nystyrä, alkaa poro takajalallaan hangata
+sitä, saadakseen sen haaraantumaan mielensä mukaan."
+
+"Eihän toki," tuumasi Suomalainen, "että poro jalallaan kaapii ja
+hankaa sarveaan, ei tule siitä että se tahtoo siihen paikkaan haarukan,
+vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että se paikka kihelmöi, josta
+luonnon järjestyksen mukaan haara itsestään puhkeaa esiin."
+
+"Eipä niinkään," vastasi Laagje, "asian laita ei ole aivan niin.
+Tarkastappas ensin silmän asemaa ja sarvien haarukoita. Poro näkee joko
+oikealla eli vasemmalla silmällään kaikki sarvien haarukat, vaikka
+niitä olisi 20-30 kummassakin sarvessa. Miksi ei muutamia haarukoita
+vois kasvaa niin, ett'ei eläin niitä voisi nähdä, jos se yksistään
+olisi sattumuksen nojassa tahi että haarukat kasvaisivat ilman
+minkäänlaista myötävaikutusta eläimen puolelta? Eihän sen tarvitsekaan
+nähdä sitä paikkaa joka kihelmöi, tunteminen on riittämä paikan
+löytämiseen. Mutta jos tarkastat poroa kun se 'muodostaa sarviaan',
+niin huomaat heti, että se tuossa toimessaan lakkaamatta katselee ja
+tutkii silmällään, kasvavatko sarvet kauniiksi ja säännöllisiksi.
+Toisilla eläimillä, joilla on toisenlaiset sarvet, jotka eivät putoa ja
+joiden muodostumiseen eläin ei vaikuta mitään, niinkuin esim. härkä,
+vuohi, metsäkauris j.n.e, kasvavat sarvet usein niin ett'ei eläin voi
+niitä nähdä."
+
+"Otappas joskus tarkastaaksesi poroa", jatkoi Laagje, "jolla koko vuosi
+on tehty kovaa työtä, joten se siis on laiha ja väsynyt eikä jaksa
+ahkerasti hoitaa sarviaan niiden kasvaessa. Sinä vuonna se saa
+muodottomat, kömpelömäiset ja hyvin harvahaaraiset sarvet. Vaan
+annappas sen seuraavana vuonna olla rauhassa, anna sen levätä ja
+käyttää aikaansa mielensä mukaan, niin saat nähdä, kuinka innokas se on
+saadakseen itselleen kauniit sarvet, kuinka se tuon tuostakin katselee
+niitä ja kaapii ja raapii milloin toista milloin toista sarvea,
+saadakseen mielimänsä haarukan siihen kasvamaan, kunnes se 2-3
+kuukauden kuluttua on saanut sarvensa sen muotoisiksi ja niin
+monihaaraisiksi, kuin sillä ikäänsä ja kokoonsa katsoen tavallisesti
+on."
+
+"Mutta", arveli Suomalainen, "tämänhän oi aivan yksinkertaisesti
+selittää siitä sangen luonnollisesta syystä, että laihan ja ajetun
+poron sarvet eivät luonnollisesti saata kasvaa yhtä rehevästi, kuin
+terveen, raittin ja hyvin ruokitun poron."
+
+"E-ei", intti Laagje, "ei sitä aivan niin voi selittää. Tarkastappas
+poroa, jonka toinen silmä on viallinen, joten se ei voi nähdä sarviaan
+sillä puolella, eli jolla on viallinen takajalka, että se vähän taikka
+ei ollenkaan voi sitä käyttää. Nytpä huomaat, että sille puolelle,
+jolta se on sokea tahi takajalastaan viallinen, myöskin kasvaa kömpelö,
+ruma ja melkein haaraton sarvi. Se kyllä hapuelee tuollakin puolellaan
+tahi menee jonkun puun juurelle, jos sen takajalka on viallinen, ja
+hankaa sarveaan puun oksaa vasten, vaan se ei läheskään tule niin
+kehittyneeksi, kuin toisella puolella, jossa se voi tarkastaa sarven
+kasvua. Sen vuoksi tunteekin poro sarviensa pituuden, leveyden ja
+korkeuden niin erinomaisen hyvin, että se voi kiitää metsän läpi ja
+juosta puolen tuuman etäisyydellä puista ja oksista satuttamatta
+sarviaan, niinkuin se myöskin erinomaisella varmuudella voi puskea
+vastustajansa sarvia ja väistää omiansa.
+
+"Tätä sarviensa hoitamista toimittaa poro syötyään kyllältä ja
+laskeutuessaan levolle. Paras todistus siitä, että säikähtynyt eläin
+rauhoittuu tahi, jos eläin on kesy, lakkaa ihmisiä pelkäämästä, on se,
+että se alkaa hieroa ja hangata sarviaan takajaloillaan. Vasikat
+tekevät samoin ensikerran sarvia saadessaan, ja tuota nähdessämme meitä
+huvittaa. 'Katsoppas vasikkaa, nyt se rupee sarviaan tekemään', on
+meillä silloin tapana lausua".
+
+"Voipi olla, että poro hankaamalla ja kaapimalla sarviaan auttaa niiden
+kasvamista", tuumaili Suomalainen, "vaan kukaan ei voi saada minua
+uskomaan että poro tämän tietää tahi että se ehdolla ja tahdolla
+muodostaa ne niin eikä toisin, juurikuin ihminen, joka kähäröitsee
+hiuksensa. Sinä ehkä luulet, että poro myöskin tietää sarvihaarukkainsa
+lukumäärän?"
+
+"Sitä se ei tosin tiedä", myönsi Laagje, "mutta siitä olen varma että
+se ehdollansa, tarkoituksen mukaisesti muodostaa sarviansa, ja sen
+tiedän myös, että jos kädelläni kaapisin ja raapisin jotakin kohtaa
+poron sarvesta, niin kasvaisi siihenkin haarukka, ja hauskaa olisi
+nähdä, kuinka kiire sille tulisi saadakseen samallaisen haarukan
+kasvamaan toiseenkin sarveen. Jotakin vastaavata on siinä, että puun
+kylkeen kasvaa pahka, jos sitä vahingoittaa kuoren alta".
+
+"Jos niin on poron laita", sanoi Suomalainen, "niin on asia sama
+hirvelläkin, vaan tiedämmehän, että tälle elävälle kasvaa haarukka
+lisää vuosittain, vaikk'ei se sitä tahtoisikaan".
+
+"Mutta toisin on poron laita", vastasi Laagje. "Sen sarvihaarukkain
+lukumäärä ei missään suhteessa riipu sen iästä. Haarukkain lukumäärä
+kasvaa seitsemän vuotta, mutta vähenee siitä lähtien, osaksi siitä
+syystä, ett'ei porolla vanhempana ole yhtä hyvä sarven kasvu kuin
+ennen, osaksi siitäkin syystä, ett'ei se luultavasti pidä niin paljon
+huolta ulkomuodostaan kuin nuoruudessaan."
+
+Pakinata kesti myöhään yöhön, joten heidän täytyi mennä levolle
+pääsemättä mihinkään yksimieliseen päätökseen. Seuraavana aamuna läksi
+Suomalainen taas edelleen kulkemaan.
+
+Kevätpuolella, noin pääsiäisen aikaan, alkaa tunturi-Lappalainen
+vaeltaa rannikolle päin jotenkin lyhyillä päivämatkoilla, usein hän ei
+kulje enempää kuin penikuorman päiväänsä. Hänellä on pitkä matka, usein
+15-20 penikuormaa, ennenkuin hän pääsee kesäkentilleen, eikä pitkää
+matkaa kovaa kuljeta. Hänen täytyy kuljettaa mukanaan telttinsä,
+telttipuunsa, padat, kattilat, vaatteet j.n.e., paitsi sitä lapset,
+koiran pennut, vieläpä toisinaan sairaitakin. Rekikelin aikana käy
+kaikki helposti, mutta kun se on ohitse ja kaikki on ihmisten ja
+porojen kannettava, silloin matka on hidas ja vaivaloinen. Pahin seikka
+on, kun joku sairastuu tahi ei jaksa käydä joko vanhuudesta tahi muusta
+syystä. Tuota sairasta ei jaksa kantaa niin pitkää matkaa, ja silloin
+ei ole muuta neuvoa, kuin että hän, olipa kuka tahansa, kenties jonkun
+isä eli äiti, jätetään johonkin kurjaan hökkeliin varustettuna ruoalla
+elämänsä ylläpitämiseksi, ja tullaan häntä sitten noutamaan, ellei hän
+sitä ennen ole jo kuollut yksinäisyydessään. Monet raskaat jäähyväiset
+on isän tahi äidin täytynyt sanoa lapsilleen semmoisella autiolla
+seudulla, näkemättä heitä enää milloinkaan. Niiden, jotka voivat käydä,
+täytyy seurata porolaumaa, ja on heillä kyllin tekemistä sen
+hoitamisessa. Ani harvalla on niin paljon väkeä ja varallisuutta, että
+hänen kannattaa jättää jonkun sairasta hoitamaan. Mutta vanhemmat eivät
+pidä tätä tunturille yksikseen jättämistä minkäänlaisena kovuutena tahi
+kiittämättömyytenä lapsien puolelta. Se on surullinen välttämättömyys
+ja kohtalo, joka ennen ehkä on tullut heidän vanhempiensa osaksi.
+
+Laagje läksi myös tavalliseen aikaan liikkeelle laumoineen,
+palvelijoineen ja vaimoneen. Mukana oli myös Mellet ja pikku Laila,
+joka nyt oli tullut lisäksi. Laagje aikoi kulkea alas Altenin pitäjään,
+yli Alteidenin tunturin Jokelvuonon kaukaisimpien niemien rannikoille.
+
+Pikku Lailaa täytyi luonnollisesti usein kantaa, ja tavallisesti oli
+tuo tuima Jaampa se, joka kantoi häntä nahkasäkissä selässään, joten
+tyttö, jos tahtoi, saattoi pitää kiini hänen pitkästä tukastaan.
+Kaikissa tapauksissa uskottiin Laila Jaampan huostaan, kun oli
+kulkeminen vaarallisia teitä, niinkuin esim. jääkylmien, vaarallisien
+jokien poikki.
+
+Lailasta ja Jaampasta oli nimittäin, vaikka se kuuluu vähän kummalta,
+tullut erinomaisen hyvät ystävät. Alussa ei Jaampa ollut hänestä
+välittänyt. Hän oli vaan toisinaan istunut katsellen tätä pientä
+viatonta, kaunista lasta, niinkuin pientä linnunpoikaa, mutta hän ei
+ollut puhunut mitään eikä milloinkaan koskenut lasta. Vaan eräänä
+päivänä, kun hän istuili avonaisen lieden ääressä ja pikku Laila ryömi
+hänen ympärillään, sattui niin, että pienokainen oli vähällä vieriä
+tuleen. Jaampa tarttui lapseen ja nosti sen syliinsä. Laila huomasi
+pian, niinkuin lapset vaiston tapaisesti tekevät, ett'ei tuo ruma
+naama ollut ollenkaan vastenmielinen, vaan että se päin vastoin
+kokonaisuudessaan oli paljasta, leveätä naurua, jonka vuoksi tyttö ei
+ensinkään häntä peljännyt eli kaiheksinut, vaan kiipesi hänen syliinsä
+ja tarttui kiini hänen vanukkeiseen tukkaansa, ja kun hän näki ukon
+korvarenkaat -- sillä jostakin taikauskoisesta syystä käytti Jaampa
+korvarenkaita -- tarttui hän toiseen näistä ja kiskoi sitä niin, että
+toinen jo olisi huutanut, mutta Jaampa antoi hänen vetää ja kiskoa
+pienillä palleroisilla sormillaan niin paljon kuin hän tahtoi; se oli
+hänestä vaan mieluista, että lapsi niin lähestyi ja kosketteli häntä.
+
+Siitä hetkestä oli ystävyyden liitto valmis näiden molempain välillä,
+ja Laila sai sittemmin tehdä monta retkeä Jaampan selässä, hänen
+mennessään poroja katsomaan tahi lyhemmälle suksiretkelle. Hän pääsi
+myös toisinaan Jaampan kanssa rekiretkelle pulkassa, ja heidän taas
+palatessaan yhdessä ruokailemaan, lausui tyttö aina: "Laila syö hyvää
+ruokaa Jaampan kanssa!"
+
+Tämä lapsen tuttavuus teki ihmeellisen suopean vaikutuksen Jaampaan.
+Hän ei aina ollut niin äreä eikä enää niin siivoton, kuin ennen,
+hankkipa hän itselleen kaikessa hiljaisuudessa kamman, jolla suori
+vanukkeisen tukkansa, joka tuskin oli tuntenut kammanpiitä muulloin
+kuin hänen lapsuudessaan, eikä hän koskaan tullut isännän telttiin
+Lailan luo verisin käsin tahi muuten likaisena; sillä Laila tuli heti
+hänen luokseen ja sai useimmiten häneltä jonkun leikkikalun, ei Jaampa
+puhutellut häntä muuten kuin kaikellaisilla hyväilysanoilla, joista
+lapinkieli on niin rikas, niinkuin: lintuseni, kultanuppuseni,
+västäräkkini, riekkoseni, sieluiseni, aurinkoiseni j.n.e.
+
+Toukokuun lopussa eroitettiin urosporot ja mahot emäporot tiineistä, ja
+ensimainitut lähetettiin omin päinsä kulkemaan tunnettua tietä meren
+rannikolle. Tiineet eläimet sitä vastoin ajetaan kokoon johonkin
+paikkaan, jossa heillä on suojaa poikimisajalla. Tavallisesti
+kokoonnutaan vuosi vuodelta samaan paikkaan; sillä poro, niinkuin
+muutkin elävät, halajaa päästäksensä poikimaan samalla paikalla, jossa
+se ensi kerran iässään on poikinut. Se saattaa olla satojen
+penikuormien päässä siltä paikalta, ja kuitenkin se, ellei sitä estetä,
+rupee kulkemaan sinne päin ikäänkuin kompassin mukaan. Vaan jos sen
+pakosta on täytynyt jäädä uuteen paikkaan, pyrkii se sittemmin tähän.
+
+Kun siis Laagje matkallaan oli tullut sille paikalle, jossa hän
+tavallisesti oli porojen poikimisaikana, lähetti hän Jounan kulkemaan
+edelleen urosporojen kanssa, vaan muut asettuivat tähän 8-14 päivän
+ajaksi.
+
+Tämä aika on hyvin kiireinen tunturi-Lappalaiselle. Silloin hän saa
+olla liikkeessä yöt päivät, ett'ei puolet eli usein suurin osa
+vasikoista kuolisi. Siihen aikaan sattuu myös usein kylmiä ja kolkkoja
+ilmoja, tuoden tuiskua ja lumiräntää, jonka vuoksi pohjan asukkaat myös
+kutsuvat tätä aikaa "vasikkaviikoksi."
+
+Vasikoita ei yksin ole suojeleminen ilmalta, ei myöskään susilta ja
+muilta pedoilta, vaan ihmisen täytyy olla paikalla suojelemassa
+vasikkaa itse emältä. Emäporo on, ihmeellistä kyllä, jotensakin, usein
+liiaksikin välinpitämätön nuoresta vasikastaan, antaa sen jäädä lumeen
+ja paleltua, sen sijaan että se, joka olisi oikean poroemän
+velvollisuus, kaikin puolin pitäisi huolta siitä ja antaisi sen imeä.
+
+Sen vuoksi on ihmisen apu aina tarpeen. Siinä ei ehdikkään muuta kuin
+juosta emästä emään, auttaa vasikkaa lumesta, pidellä emää, jotta
+vasikka saa imeä, ja odottaa kunnes emä on sitä haistellut ja alkanut
+tuntea omakseen. Siten on vasikka pelastettu. Sitten taas toiseen
+paikkaan, olipa yö eli päivä, lakkaamatonta työtä 5-6 vuorokautta
+saamatta ummistaa silmiään.
+
+Vihdoin väsyvät vartijat ja itse Jaampakin tästä kovasta työstä, että
+hän viimein melkein tunnottomana ja aivan unen vallassa heittäytyy
+pitkäkseen ja hänen täytyy nukkua lähes vuorokausi, ennenkuin taas
+kykenee liikkumaan. Mutta hän onkin pelastanut kenties 100 vasikkaa
+isännälleen ja itselleen.
+
+Tunturi-Lappalaisen palvelijalla on vuotuista palkkaa tavallisesti 3-4
+emäporoa. Palvelijoidenkin on siis ottaminen vaari poikimisajasta, jos
+nimittäin syksyksi tahtovat omistaa toisen verran enemmän poroja ja
+täten vähitellen hankkia itselleen pari sataa elukkaa, jolloin sopii --
+ei asettua asumaan -- vaan kuljeksia tuntureita omin neuvoin.
+
+Usein tapahtuu, että nuori emä, varsinkin ensikertalainen, työntää
+vasikan luotaan tahtomatta sitä tuntea, ei anna sen imeä, vaan juoksee
+pois, etsii oman äitinsä ja rupeiksen tälle vasikaksi. Vanhuskin usein
+suostuu täysikasvuiseen tyttäreensä ja hylkää oman vastasyntyneen
+lapsensa, joten kohta kaksi vasikkaa joutuisi hukkaan, ellei ihmisiä
+olisi paikalla heitä hoitamassa. Lappalainen silloin sitoo kiini
+tuommoisen luonnottoman äidin, antaa vasikan imeä eli lypsää itse emän,
+ottaa maidon suuhunsa ja ruiskuttaa sen sitten vasikan suuhun. Sitten
+hän silittää kädellään vasikkaa ja sivelee samalla emän suuta. Nytpä se
+haistaa vasikan, ja kun se vaan ottaa sitä tunteakseen, tulee kyllä
+äidinrakkaus avuksi, ja vasikka on pelastettu. Toisinaan vanha emä
+karkoittaa täysikasvuisen tyttärensä vastasyntyneestä lapsestaan, vaan
+jos lapsi parka turvautuu muoriin, ei tämä ole siitä huolivinaan, vaan
+työntää sen luotaan tahi potkaisee pitkittä puheitta kuoliaaksi.
+
+Yhtä kummallista äidin luonnottomuutta osoittavat myös lampaat ja
+vuohet. Kerrotaan että Skotlannin lampurit semmoisessa tapauksessa
+ottavat viinapullonsa, kaatavat sisällöstä vähän kouraansa, jolla
+sitten sivelevät osaksi karitsaa osaksi äidin suuta. Tämä keino kuuluu
+auttavan. Tunnettu on, että meidän talonpoikamme samassa tapauksessa
+tavallisesti ripoittavat hiukan suolaa karitsan päälle, houkutellakseen
+emää sitä haistelemaan. Toisinaan suosii emä kaksoisista toista, vaan
+toisesta ei välitä laisinkaan. Tämä on paikkakunnissa synnyttänyt
+lauseen: "emä ei ota tunteakseen karitsatansa."
+
+Lieneekö poron laita niin kesyttömässä tilassa, sitä en ota taatakseni.
+Luultavasti ei niin ole. Vaan toiselta puolen tulemme siihen
+surulliseen johtopäätökseen, että äidinrakkaus ei kasva sivistyksen
+rinnalla.
+
+Darwinistit voisivat ehkä tästä keksiä selityksen lapsenmurhiin ja
+samalla lieventäviä asianhaaroja siinä suhteessa.
+
+Kahden eli kolmen päivän kuluttua ovat vasikat jo niin ripeät, jotta
+voivat seurata emäänsä, ja nyt lähdetään taas liikkeelle ja kuljetaan
+lakkaamatta eteenpäin seutujen yhä vaihdellessa. Matkalla kohdataan
+aina tunnettuja seutuja, tuntureja, laaksoja, lehtoja ja järviä, joita
+tervehditään vanhoina, rakkaina tuttavina. Vanhat tapaukset muistuvat
+tullessa mieleen, ikäänkuin ystävälliset kodinhaltijat.
+
+Tuollapa pistää soma, metsäinen niemi Njangajärveen. Siinä viime vuonna
+majat pystytettiin. Siinä pitkin rantaa pyydettiin kaloja jään
+aukoista, joka juuri oli lähtemäisillään. Tuonne virran suuhun laski
+parvittain sorsia, joita Jouna pyyteli kosolta kaikellaisilla ansoilla
+tahi myös pyssyllä.
+
+Tuolla laaksossa riekot soitimen aikana huusivat, mellastivat ja
+röyhentelivät valoisat yöt läpikotaisin ja Jouna osasi niin sukkelasti
+houkutella koirasta matkimalla naaraan ääntä, jotta sai tuon lempivän
+uroksen aivan viereensä, saipa sen nousemaan selkäänsäkin asettuessaan
+kumarruksiin maahan ja tuon tuostakin matkien naaraan huutoa.
+
+Tuolla jyrkän kallion kuilussa ampui Jaampa takavuosina karhun. Jouna
+oli ensin keksinyt karhun, kun se rauhallisena pureskeli kasvia eräässä
+koivikossa ja oli arvattavasti hiljakkoin lähtenyt pesästään. Jouna
+juoksi Jaampan luo, jolla oli pyssy. Mutta pahaksi onneksi oli siitä
+hana särkynyt. Vaan hätä neuvon keksii. "Seuraa minua," sanoi hän
+Jounalle, "minä aion ampua sen kuitenkin." Nyt hiipivät he karhua aivan
+lähelle. "Otappas nyt piitä ja taulaa," sanoi Jaampa, "ja kun minä
+tähtään, panet sinä taulan vänkipannuun." Niin nyt tehtiin. Jaampa
+tähtää ja tähtää, taula palaa ja palaa, ja viipyy hetkisen aikaa
+ennenkuin se ottaa syttyäkseen, mutta Jaampa ei hätäile eikä liioin
+tutise, hän yhä tähtää karhua ja vihdoinkin -- leimaus -- pau! Karhu
+vieri nurin niskoin, sillä luoti oli sattunut selkäluuhun. Se ei
+kuollut, mutta ei myöskään päässyt paikaltaan. Sitten Jaampa sivalsi
+pitkän puukkonsa, sitoi sen seipään nenään, ryntäsi mesikämmenen
+kimppuun ja pisti hänet kuoliaaksi; hänestä oli synti tuhlata enemmän
+ruutia ja lyijyä karhun tähden.
+
+Tuolta korkealta harjulta saattaa kaukana luoteessa huomata kapean,
+vaalean juovan. Meri, meri! huutavat Lappalaiset kuten Xenophon'in
+Kreikkalaiset, ja poro, joka alkaa vainuilla ja haistaa merta,
+kiirehtii askeleitansa kohdatakseen edellä kulkeneet toverinsa.
+
+Paimentolaiselämällä on viehätyksensä ei ainoastaan Lappalaiselle, vaan
+pelkäänpä kaikille Aatamin lapsille, olivatpa millä sivistyksen
+asteella tahansa.
+
+
+
+
+V.
+
+Runne ja Ranne.
+
+
+Puhuen asia hyväksi tulee. Ilmoitan jo aikanaan. Tässä aion vaan kertoa
+kahdesta lappalaiskoirasta. Siis voi se, joka ei pidä koirista,
+kernaasti heittää tämän kappaleen lukematta. Muuten tahdon lisätä sen
+että kertomus on tosi eli että tässä kerrotut seikat todella ovat
+tapahtuneet. Siis asiaan.
+
+Olipa kerran kaksi koiraa, toinen oli nimeltä Runne, toinen Ranne. He
+olivat kaksoisveljeksiä ja kuuluivat Laagjelle ja hänen puolisolleen.
+Runne oli emännän suosikki ja Ranne oli isännän. Molemmat nimet
+merkitsevät "harmaata", jonka vuoksi koiria myös kutsuttiin "harmaiksi
+veljeksiksi."
+
+Paitsi Runnea ja Rannea oli Laagjella luonnollisesti muitakin koiria.
+Semmoisia oli musta Musti ja Diggal, jolla oli ruskeat silmäkulmat.
+Nämä kuuluivat Jaampan komennon alle. Sitten oli Tshjalmo, jolla oli
+ruskeat pilkut silmien yläpuolella ja hännätön Dobbe, jotka olivat
+etenkin Jounan lemmikkiä. Sitten oli vielä Skuolse, Pöllö, Tshjaitne,
+Tikka, pörhöinen Lorjus, Shieges, Virkku, isoääninen Gonge, täplikäs
+Kirjo, Tshjierges, Ranssi, Tshjeovan j.n.e. Mutta vikkelimmät kaikista
+olivat isännän ja emännän koirat, harmaat veljekset Runne ja Ranne,
+olipa sitten kysymys karjan paimentamisesta tahi suden kanssa
+tappelemisesta.
+
+Rannen historia ei ole pitkä. Se upposi viiden vuoden vanhana, mutta
+kuollessaan se pelasti pikku Mellet'in, joka silloin myös oli melkein
+samassa iässä, hukkumasta. Matkalla syksyllä rannikolta tunturille oli
+perhekunta muutamana päivänä pystyttänyt majansa ylisen Altenvirran
+rannalle, ja poika oli kenenkään huomaamatta mennyt rannalle. Täällä
+hän jollakin tavoin sattui putoamaan virtaan, ja hädissään oli hän
+valittavalla äänellä huutanut: "Ranne, Ranne!"
+
+Koira, joka oli seurannut myötä ja istui rannalla, syöksi virtaan, ja
+poika tarttui kiini sen turkkiin ja riippui siinä. Virta vei molemmat
+mukanaan alespäin ja näin he joutuivat pyörteesen. Tässä oli Rannella
+pitkä ja kova taistelu pyörteiden kanssa, jotka toisinaan viskasivat
+hänet rantaa kohden, toisinaan tempasivat hänet taas syvänteelle.
+Luultavasti oli poika myös hädissään koettanut kiivetä koiran selkään
+jolloin se oli painunut niin, että se yhtä usein oli upoksissa kuin
+veden pinnallakin. Kun ihmiset kaipasivat lasta ja juoksivat sitä
+etsimään, löysivät he vihdoin pojan ja koiran vieri vieressä virran
+rannalla puoleksi vedessä, pojan kädet vielä suonenvedon-tapaisesti
+koiran kaulassa. Ranne oli kuollut. Se oli työskennellyt kunnes uupui
+ja heitti henkensä, mutta pojassa oli vielä niin paljon henkeä, että
+tointui.
+
+Runne eli kauemmin. Se oli kuten jo mainittiin emännän lemmikki, sai
+ruokansa ainoastaan häneltä ja totteli ainoastaan häntä. Monta sataa
+poroa pelasti se emännälleen, joko estämällä niitä hajoamasta ja
+karkaamasta, tahi hyökkäämällä suden kimppuun, estäen sen siten laumaa
+hätyyttämästä. Aina se oli valmis kun huudettiin: "Hus suola!" Ota
+kiini varas! (susi). Ainoastaan harvat koirat uskaltavat ryhtyä
+tappeluun suden kanssa, menettämättä henkeänsä. Voitto ei aina riipu
+rohkeudesta ja innosta, vaan ripeydestä ja notkeudesta. Siinä on koiran
+pelastus, ja Runne oliki puhdasta rotua. Se taisi olla niin salaman
+vikkelä liikkeissään, pyöri niinkuin tuuliaispää ja hyppäsi paksussakin
+lumessa ilmaan kuin heinäsirkka, että sudelle ei maksanut vaivaa häntä
+ahdistaa. Vaan joka kerta kuin susi läähöttäen oli kaappaamaisillaan
+tuon pienen karvahanssun suuhunsa, oli Runne jo vuorostaan suden
+kintereillä eikä antanut sen hätyyttää poroja.
+
+Eipä siis ihmettä, että Runne oli saavuttanut suuressa määrässä
+emäntänsä suosion, joka ei olisi myynyt häntä mistään hinnasta; sillä
+ilman hyvättä koiratta on porokarja pian hukassa, ja sellainen koira
+kuin Runne on sen vuoksi verraton. Kun huuto: "Gas do! eli hut so, tse
+vulge oh!" katso tuonne, ota kiini ne, tuolla ne menevät! kuului
+emännän huulilta, oli Runne paikalla ajamassa poroja jotka aikoivat
+karata laumasta, eikä se hellittänyt, vaikka sen olisi täytynyt ajaa
+niitä sekä tunti- että penikuormamääriä. Karkurin täytyi viimein
+antautua, kääntyä takaisin ja palata laumaan jälleen. Täyttä karkua
+poro juoksi Runnen edellä ja kätkeytyi tiheimpään joukkoon. Silloin
+vasta on rikoksellinen turvassa ja se tietää sangen hyvin, ett'ei koira
+uskalla tulla semmoiseen liutaan, jossa on monta sataa sarvipäätä.
+Silloin olisi se pian poljettu, potkittu ja puskettu kuoliaaksi. Tämän
+tiesi Runnekin erinomaisen hyvin. Mutta sattuu niinkin, että moni
+tottumaton koira, innostuneena omasta haukkumisestaan ja hyvillään
+siitä, että niin suuri eläin kuin poro pakenee häntä, nuoruuden
+innossaan, haukkuen ja hätiköiden uskaltaa seurata poroa keskellä
+laumaa. Silmänräpäyksessä kääntyy poro ympäri, iskee kerran
+etujaloillaan tahi puskee sarvellaan, ja koira on nurin niskoin. Nyt on
+sen vuoro paeta ja sen se tekeekin, ulvoen ja häveten häntä koipien
+välissä. Rauhallisesti ja ylpeällä katsannolla seisoo poro katsellen
+pakenevaa, ikäänkuin tahtoisi se sanoa: "Lauman ulkopuolella on sinun
+paikkasi, lauman keskellä ei sinulla ole mitään tekemistä," ja kääntyy
+sitten tovereihinsa päin. Eipä susikaan uskalla mennä kaskelle laumaa,
+silloin kun lauma syöksee eteenpäin kuin lumivyöryke. Monesti on
+sattunut, että susi on joutunut tiheän, kiitävän lauman jalkoihin ja
+siinä Lappalaisen sanomattomaksi riemuksi niin pahanpäiväisesti
+poljetuksi, että helposti on saattanut lyödä sen kuoliaaksi. Mutta
+Laagjen emäntä ei milloinkaan saattanut unhottaa, että hän kerran
+semmoisessa tapauksessa sattui pelastamaan suden. Mylvivä ja
+säikähtynyt lauma oli sotkenut suden niin syvälle lumeen, että siitä ei
+ollut mutta näkyvissä kuin toinen etukäpälä. Emäntä luuli sen koiraksi
+ja tarttui käpälään. Vaan kiitoksia paljon! Siinäpä petyit, hyvä
+emäntä! Tällä kertaa se olikin susi, ja matkaansa se meni.
+
+Runnellekin kävi onnettomasti viime syksynä matkalla tunturille päin.
+Tie on sekä pitkä että vaivaloinen ja eteen sattuu monta järveä ja
+virtaa, joiden yli poro uipi, vaan ihmiset ja koirat menevät veneessä,
+jos semmoista sattuu olemaan. Muussa tapauksessa täytyy kiertää pitkät
+matkat.
+
+Pahin kohta on eräs pitkä, kapea laakso, jonka pohjassa juoksee raju
+virta ja ylempänä on soikea, ilkeän näköinen, ikäänkuin tulikiveltä
+haiseva järvi, jossa venettä ei ole saatavissa. Karja ajetaan laakson
+länsipuolelle ja pakoitetaan kaalaamaan vesijakson alipäästä ylitse.
+Niin tehtiin tälläkin kertaa. Koirien avulla oli melkein koko karja
+ajettu järven poikki, ja väki riensi nopein askelin kiertämään järveä,
+saavuttaakseen ja kootakseen karjan toisella puolella. Kun ihmiset
+olivat lähteneet seurasivat koirat myös mukana, ainoastaan Runne jäi
+tällä kertaa yksin odottamaan. Se varmaankin arveli, ett'eivät kaikki
+elukat lähtisi uimaan, sillä vaikka suurin osa oli menossa, voisi ehkä
+joku kääntyä takaisin ja karata tiehensä. Sen vuoksi ei Runne tällä
+kertaa jättänyt virkaansa, ennenkuin kaikki porot olivat vedessä.
+Vihdoin astui viimeinenkin emä järveen, työnnettyään ensin veteen
+vasikkansa, jonka täytyi seurata mukana, samalla tapaa kuin peurakin
+tekee vasikalleen, kun se ensi alussa aristelee lähteäkseen jäätikölle.
+Runne, joka nyt näki, että sekä ihmiset että koirat jo olivat toisella
+puolella, rupesi tuumaamaan miten pääsisi hänkin yli. Järveä sen ei
+haluttanut kiertää eikä se juuri mielellään olisi järven poikki
+uinutkaan. Pahaksi onneksi teki se hurjan päätöksen ja yritti poikki
+virrasta, joka saa alkunsa järvestä. Virta ei ollut kovin leveä, mutta
+sangen raju, ja pahin seikka oli se, että se hiukan alempana teki
+jyrkän putouksen. Runne ponnisteli virtaa vastaan ja Laagjen emäntä,
+nähdessään koiran, rupesi jo käymään huolelliseksi koiran tähden ja
+alkoi huutaa: "Tset se, tset se, Runne!" Tänne, tänne, Runne! Tällöin
+kääntyi koira vielä enemmän vasten virtaa, mutta samalla se myös kulki
+aina alespäin, läheni lähenemistään putousta, surkeasti vinkuen ja
+valittaen huomatessaan vaaran, kunnes se kerran näkyi loiskuttavan
+etukäpäliään, jolloin emännältä pääsi hätähuuto, ja Runne katosi
+auttamattomasti syvyyteen, alas kallioiden ja kivilohkareiden väliin.
+Se oli mennyt, auttamattomasti ja näkymättömiin kadonnut. Emäntä itki
+kokonaista kolme päivää sitä, että hänen vanha, uskollinen palvelijansa
+oli saanut niin surkean lopun, se, joka oli palvellut häntä niin kauan
+ja uskollisesti, niin, koko pitkänä talvena ei hän voinut Runnea
+unhottaa. Useinkin muisti hän sitä juuri sinä talvena, jolloin sudet,
+kuten jo olemme kertoneet, olivat liikkeellä ja monta poroa katosi;
+sillä vanha vartija oli poissa, ja pari muuta koiraa, jotka olivat
+rohjennet rynnätä suden kimppuun, olivat siinä saaneet surmansa.
+
+Kuu perhekunta nyt taas poikimisajan jälkeen, josta edellisessä luvussa
+on kerrottu, saapuivat järven ja joen rannalle, jossa Runne edellisenä
+syksynä oli kadonnut, ei Laagjen emäntä saattanut olla vuodattamatta
+katkeria kyyneleitä, kulkiessaan kosken sivutse.
+
+Pari päivää myöhemmin he saapuivat meren rannikolle ja lähestyivät
+muutamia majoja, joissa asui ranta-Lappalaisia, joiden kanssa he elivät
+ystävällisessä suhteessa. Kun emäporot vasikkoineen tiheissä ryhmissä
+hajosivat tunturin rinteille haukatakseen ensimmäisiä ruohon korsia,
+jotka tuolla täällä päivän rinnassa pistivät esiin, hyökkäsi äkkiä eräs
+koira muutamasta majasta ja alkoi ajaa elukoita takaisin vuorelle päin.
+Laagje ihmetteli, että ranta-Lappalainen oli hankkinut itselleen
+koiran, ja Jaampa oikein ärjyi vihasta, kun koira ajoi väsynyttä ja
+nälkäistä laumaa tunturille takaisin. Huutamalla: "Hus suola!" antoi
+hän kaikki omat koiransa hyökätä vieraan koiran kimppuun. Mutta nytkös
+siitä elämä syntyi, siinä juostiin ylen ympäri, hypättiin pystyyn,
+kellistyttiin kuperkeikkaa, siinä haukuttiin ja häntiä heilutettiin,
+kunnes koko liuta tulla tuiskahti Laagjen emännän ympärille, harmaa,
+paksu, lihava ja pörhöinen koira keskellään.
+
+"Runne lae, Runne lae, ibmel sivdnet Runne lae;" Se on "Runne, se on
+Runne, Jumala siunatkoon, se on Runne!" huudahti emäntä, laskiessaan
+polvilleen ja syleillessään koiraa, sillä välin kuin tämä nuoli hänen
+vanhoja, ryppyisiä ja kyynelkosteita kasvojaan. Sitten isännän luo,
+sitten hurjanhuimasti pitkin kenttää saadakseen vireyttä, ettei ilosta
+kuolisi, ja toiset perässä, sitten takaisin jälleen, sattuipa
+vauhdissaan kaatamaan pikku Lailan kumoon, mutta nuoli sitten hänen
+kasvojaan tehdäkseen siten asian hyväksi jälleen, jotta tytöltä pääsi
+hätähuuto, sitten palvelijoiden luo, ja niin sinne ja tänne joka
+paikkaan, kunnes se kieli roikuksissa asettui emäntänsä jalkojen
+juureen, ja katseli häntä silmäyksellä, joka oli niin ilosta hehkuva
+kuin ihmisellisellä olennolla.
+
+Miten se oli pelastunut kuolemasta sitä ei kukaan voinut selittää eikä
+käsittää, varsinkin kun putous on jotenkin korkea, mutta sen paksu,
+pörhöinen turkki oli varmaan häntä suojellut kolauksilta silloin kun se
+syöksi syvyyteen. Ranta-Lappalaiset kertovat sen eräänä päivänä tulleen
+heille, ontuvana, nälkäisenä ja laihana. Se ei, viisaasti kyllä,
+yrittänyt seuraamaan porolaumaa, tietäen hyvin, että sillä oli edessä
+sekä joet että järvet, ja oli päälle päätteeksi surkeassa tilassaan
+kykenemätön uimaan. Niin oli se liukuttanut 3 peinkuormaa takaisin
+ranta-Lappalaisten luo, joiden joukossa sillä myös oli hyviä ystäviä,
+jotka ottivat sen hyvin vastaan ja hoitivat niin hyvin, että se nyt oli
+paksu ja lihava.
+
+Se eli vielä monta vuotta ja heitti monta painia suden kanssa ja teki
+monta retkeä edestakaisin meren rannikolle, mutta ei se koskaan enää
+koettanut uida virran poikki.
+
+
+
+
+VI.
+
+Joulunaatto.
+
+
+Noin puoli vuotta myöhemmin, kun Laagje oli oleskellut rannikolla ja
+jälleen palannut vanhalle talviasemalleen Akanastunturille laumoineen,
+vaimoneen, Mellet'in ja pikku Lailan kanssa, joka viimemainittu oli
+viihtynyt hyvin poron maidosta ja lihasta, ja osasi jo soperrella koko
+joukon lappalaisia sanoja, tuli eräs Lappalainen muutamana päivänä
+ajaen Laagjen teltille sillä sanomalla, että hänen tahi jonkun hänen
+palvelijoistaan tuli lähteä Karasjoelle kuudella porolla kyyditsemään
+erästä matkustavaista Alteniin.
+
+Tunturi-Lappalaisten velvollisuuksiin kuuluu myös kyyditseminen
+porolla, ja toisinaan voi sattua niin omituisesti, että heidän
+kyyditäkseen muutamia penikuormia, ensin täytyy kulkea puolta pitemmän
+matkan. Niin saavat esim. Lappalaiset, jotka talvella asuvat
+Etelä-Varangersissa, tehdä kyytiä Vardö'stä Vesisaareen. Heidän täytyy
+silloin, ollakseen saapuvilla Vardö'ssä, kulkea edestakaisin koko tuon
+pitkän matkan Varangervuonon ympäri. Itsestään on siis selvä, ett'ei
+tästä voi olla minkään laista ansiota, vaan on tämä velvollisuus monta
+kertaa raskaampi kuin etelämpänä asuvilla, jossa asianomaisille on
+korkeintaan penikuorma matkaa kyytiasemalle, johon hän on velkapää
+saapumaan.
+
+Laagje ei ollut moneen aikaan käynyt Karasjoella. Hänellä ei sen vuoksi
+ollut mitään vastaan tehdäkseen retken sinne ja sieltä Alteniin.
+Kenties hän myös kaikessa hiljaisuudessa ajatteli itsekseen, että pieni
+ryyppy ei olisi hullummaksi. Lappalainen osaa tallettaa rahaa, mutta
+viinaa sitä vastoin ei hän ollenkaan osaa tallettaa niin, että nauttisi
+sitä vähän päiväänsä. Jos hänellä sitä on, juo hän joko yksin tahi
+muiden kanssa niin kauan, kun vaan pisarakin on jäljellä, mutta sitten
+hän taas voipi olla viinatta monta aikaa.
+
+Laagje valjasti kuusi parhainta poroaan pulkkien eteen, ja pani yhteen
+pulkkaan muutamia kauniita poron nahkoja, haikuutettuja poron kieliä ja
+rasvaluita, jotka hän aikoi myydä kauppiaalle tahi vaihtaa tavaroihin
+sekä makeisiin ja leikkikaluihin Lailalle.
+
+Tämä lapsi oli päivä päivältä käynyt hänelle yhä rakkaammaksi, ja hän
+uneksi jo kummallisia asioita sen tulevaisuuksia. Laila tulisi kerran
+hyvin rikkaaksi, ajatteli Laagje, perisi suuren porokarjan ja sen
+lisäksi joitakuita tuhansia kirkkaita hopeataalareja, jotka olivat
+kätketyt salaiseen paikkaan erämaassa, josta ainoastaan hänellä oli
+tieto, mutta ei edes vaimollansakaan. Sen vuoksi on usein tapahtunut,
+että Lappalainen on kuollut niin äkkiä, ett'ei hän ole ennättänyt
+kellenkään ilmoittaa, missä hänen aarteensa on kätkettynä, ja se on sen
+vuoksi jäänyt löytämättömiin. Ja kun Laila tulisi täysikasvuiseksi
+tytöksi, olisi hän varustettava kauniimmalla puvulla ja kauniimmalla
+hopeavyöllä kuin kukaan mun tunturin impi, hän ajaisi lumivalkoisella
+porolla kirkkoon, jolloin kaikki häntä ihmettelisivät ja sitten
+lopullisesti joutuisi Laila kasvateveljensä, Mellet'in kanssa
+naimisiin, joten sukunimi joutuisi tämän perinnöksi ja tulevaisuudessa
+nimi Laagje tulisi mahtavimmaksi Ruijan tuntureilla.
+
+Tämmöisissä suloisissa ajatuksissa ja aikomuksissa ajoi Laagje
+Karasjoelle. Hän saapui sinne hyvissä ajoin jo päivää ennen, kuin hänen
+tuli lähteä kyytiin, joten porot saivat levähtää ja hän itse ennätti
+toimittaa asioitaan.
+
+Hankittuaan ruokaa elukoille astui hän rihkamapuotiin, ja katseli sitä
+sekä hyödyllisen että hyödyttömän tavaran paljoutta, jolla
+lappalaispuoti tavallisesti on varustettu. Kaikenlaista, etenkin
+kirjavia kaulaliinoja, hopea- ja keinotekoista kultalankaa, sormuksia,
+suuria ja pieniä, löytyi siinä, kaikki semmoiseen hintaan, etenkin
+vanhempina aikoina, joka oli niin naurettavan kallis katsoen siihen,
+mitä tavara ensi kädessä oli maksanut, ett'ei kukaan voi sitä uskoa,
+joka ei itse ole sitä nähnyt ja kuullut.
+
+Taivuttaakseen ostajaa puolelleen antaa kauppias hänelle edeltäpäin ja
+maksutta yhden eli pari ryyppyä. Niinpä tehtiin Laagjellekin. Kun
+kauppias Lind itse vähän ajan kuluttua tuli puotiin ja sai kuulla että
+se oli tuo rikas Aslak Laagje, joka itse oli tullut kyydintekoon,
+kutsui hän hänet luokseen toiseen huoneesen. Laagjella ei ollut mitään
+tätä vastaan, hän oli jo jotenkin hyvällä tuulella ja oli saanut
+kielenkantansa valloilleen. Huoneessa istui kauppiaan puoliso. Hän oli
+niin vaalea ja surullisen näköinen, että Laagjekin sen huomasi,
+tervehtiessään häntä.
+
+"Onko vaimosi sairas?" kysyi Lappalainen.
+
+"Ei", vastasi kauppias, "ei hän ole juuri sairas, vaan suruissaan
+polonen, mutta sitä et sinä taida auttaa. Paina puuta Laagje!"
+
+Laagje istui tuolille, joka hänelle oli jotenkin outo kappale, koska
+Lappalainen samoin kuin itämaalainen kernaimmin istuu ristissä säärin.
+
+"Sinähän olet hyvin rikas, Laagje", puhui kauppias, "onhan sinulla
+monta tuhatta poroa?"
+
+"En ole rikas", vastasi Lappalainen."
+
+"Montako poroa sinulla on?"
+
+"En tiedä, tänään voipi olla monta, huomenna ei yhtään!"
+
+Tunturi-Lappalainen ei juuri mieluummin ilmaise porojensa lukumäärää,
+jonka mukaan häntä veroitetaan, kuin muutkaan, jotka vaan tyydyttävästi
+ilmoittavat omaisuutensa rahassa. Usein hän ei niin tarkoin tiedäkään
+lukumäärää, ja tosi on sekin, että hänen karjansa on hyvin epävarma
+omaisuus.
+
+"Mutta eihän sinulla ole lapsia, Laagje?" sanoi kauppiaan puoliso.
+
+"Minullako ei ole lapsia!" sanoi Laagje hymyillen, "onhan niitäkin".
+
+"Vai niin, oletko saanut lapsia", jatkoi kauppias, "muistan vaan
+kuulleeni, että olit lapseton ja että vaimosi jo on vanhanpuoleinen.
+Onko sinulla ottolapsia?"
+
+"On", sanoi Laagje, "olen ottanut luokseni sisarenipojan Mellet'in,
+vaan minulla on myös oma lapsi, pieni tyttö, pieni kaunis tyttö on
+minulla".
+
+"Kuinka vanha hän on?" kysyi vaimo.
+
+"Niin, hän taitaa nyt olla noin kahden vuoden vanha, luullakseni",
+sanoi Laagje ja kysyi samalla:
+
+"Entä sinä, onko sinulla lapsia?"
+
+"Valitettavasti ei minulla ole yhtään", sanoi kauppias.
+
+"Eikö ole ollutkaan lapsia?"
+
+"Kyllä on, mutta se on surullinen kertomus".
+
+"Etkö koskaan ole sattunut kuulemaan, että me viime vuonna tapaturman
+kautta kadotimme ainoan tyttäremme?"
+
+"En", vastasi Laagje, "kuoliko hän?"
+
+"Hän kuoli eli hukkui. Jumala tiesi millä tavalla. Se tapahtui silloin,
+kuin täällä oli niin paljon susia".
+
+"Viime vuonna joulun vaiheilla", kysyi Laagje.
+
+"Aivan niin, viime vuonna joulun vaiheilla".
+
+"Mitä te pakisette 'manna'sta' ja 'gumpe'stä'" (lapsesta ja sudesta,)
+kysyi vaimo, joka ymmärsi muutamia lappalaisia sanoja.
+
+"Laagje, näet, ei ole kuullut mitään tuosta onnettomuudesta, joka meitä
+kohtasi viime talvena. Siitä on jo kohta vuosi."
+
+"Viime vuonna joulun aikana?" kysyi Laagje uudestaan.
+
+"Niin, joulunaatto-yönä. Me olimme matkalla Koutokeinoon, saadaksemme
+lapsen kastetuksi. Silloin hyökkäsi susilauma päällemme, porot
+säikähtyivät niin, että Magga, joka ajoi lapsen kanssa, putosi reestä,
+ja lapsi oli poissa."
+
+"Pieni tyttö kätkyeessä?" kysyi Laagje taas, ja kummastus kuvautui
+hänen kasvoillaan.
+
+"Niin, kätkyeen löysimme, mutta lapsi oli poissa!"
+
+"Missä tämä tapahtui?" kysyi hän jälleen.
+
+"Isonkosken luona."
+
+"Isonkosken luona!" huudahti Laagje.
+
+"Niin juuri siinä kun tullaan tasangolle, sinä tiedät, puoli
+penikuormaa yömajasta."
+
+"Ja se oli joulunaatto-yönä viime vuonna?"
+
+"Niin, joulunaattona tulee juuri vuosi siitä kuluneeksi."
+
+"Herra Jesus!" huudahti Lappalainen, joka nyt oli noussut istualtaan ja
+oli tullut aivan selvälle päälle tuosta tiedosta, jonka hän niin
+odottamatta sai, että se oli kauppiaan lapsi, jonka hän oli löytänyt ja
+pelastanut, ja joka nyt oli hänen kotonaan.
+
+"Sinun lapsesi, pieni tyttäresi" -- ja Laagje oli jo vähällä ilmaista
+koko salaisuuden.
+
+Kauppias luuli, että tämä oli vaan myötätuntoisuuden huudahdus hänen
+onnettomuudestaan, eikä sitä osannut kummeksiakaan.
+
+"Ja sinä olet varma siitä, että lapsi hukkui?" kysyi Laagje.
+
+"Niin, me löysimme kätkyeen, nuorat olivat irti revityt, ja lumessa oli
+veripilkkuja; hirveätä on ajatella, että viaton lapsi joutui susien
+revittäväksi."
+
+"Veripilkut olivat Tshjabosta," ajatteli Laagje itsekseen. Hän ei
+kuitenkaan puhunut mitään, vaan ei voinut olla kauemmin huoneessa.
+Hänestä tuntui liian kuumalta sisällä, hiki valui hänen otsalleen, ja
+hän näytti niin peljästyneeltä, ikäänkuin olisi tehnyt rikoksen. Hän
+jätti äkkiä hyvästi, ei uskaltanut enää katsoa äidin surullisiin
+kasvoihin, vaan riensi ulos kylmään, tähtikirkkaasen yöhön. Hänen
+ajatuksensa ja päätöksensä olivat ristiriidassa ja nuhtelivat
+sisällisesti toinen toistaan.
+
+Pian tahtoi hän palata huoneesen, heittäytyä äidin jalkojen juuren
+sanoen: "Lapsesi elää!" Mutta toiselta puolen hän ajatteli, ett'ei
+tässä tarvinnut kiirehtiä, hän tahtoi ensin keskustella vaimonsa kanssa
+asiasta. "Sitä paitsi," ajatteli hän, "he ovat pian unhottaneet
+surunsa, ja saavathan he toisia lapsia. Minä olen löytänyt ja
+pelastanut lapsen, se on minun lapseni, ja minä en aio siitä luopua.
+Minä en tee syntiä; ilman minutta olisi lapsi kuollut! Mutta jos asia
+kuitenkin huomattaisiin? Jos teen väärin siinä että pidän lapsen, niin
+saattaa Herra varmaan asian valkeuteen, ja kenties he itsekin olisivat
+löytäneet lapsen, ellen minä sinä yönä olisi sattunut paikalle ennen
+heitä; ja mikä ilo vanhemmille kun saavat ainoan lapsensa jälleen!
+Niin, minä puhun asiasta vaimoni kanssa."
+
+Laagje ei saanut unta silmiinsä sinä yönä, ja matkalla Alteniin hän oli
+alakuloinen ja harvapuheinen. Hän läksi sieltä niin pian kuin pääsi ja
+kolme päivää myöhemmin hän jälleen seisoi teltissään vaimonsa edessä,
+joka piti Lailaa sylissään.
+
+Hän ei ensin puhunut mitään, mutta katseli miettiväisesti tuota pientä,
+kaunista tyttöä, jonka vaimo vei levolle, sitten kun se uuvuksiin asti
+oli leikinnyt niillä leluilla, joita Laagje oli tuonut mukanaan.
+
+Yöllä kun kaikkialla teltissä vallitsi hiljaisuus, ja Mellet ja
+Lailakin nukkuivat, eikä kukaan voinut heitä kuulla, herätti hän
+vaimonsa kuiskuttamalla:
+
+"Vaimo, kuuletko?"
+
+"No, mikä nyt?"
+
+"Olen saanut tietää yhtä ja toista".
+
+"Mitä sitten?"
+
+"Minä tiedän kutka Lailan vanhemmat ovat."
+
+"Tiedätkö sinä kutka Lailan vanhemmat ovat? Mistä sen olet saanut
+tietää?"
+
+"Olin Karasjoella ja juttelin kauppiaan kanssa. Tämä kertoi matkalla
+viime vuonna vaimonsa kanssa Koutokeinoon kadottaneensa lapsensa."
+
+"Kerroitko heille, että lapsi elää ja että se on meillä?"
+
+"En, siitä en puhunut mitään, mutta omatuntoni rupesi minua soimaamaan
+katsellessani äitiä, joka surun kalvamana on tullut kivuloiseksi ja
+laihaksi. Äiti raukka, kuinka onnettomalta hän näytti!"
+
+Molemmat olivat hetken ääneti kunnes Laagje taas kysyi:
+
+"Mitä meidän pitää tekemän?"
+
+"No, kun et puhu mitään, niin ei kukaan saa asiasta tietoa, ja hän saa
+kyllä useampia lapsia."
+
+Tähän nyt asia päättyi, ja niin kului 8 päivää, mutta mitä hyvänsä
+Laagje teki, ei hän voinut unhottaa tuota lapsetonta äitiä, joka istui
+yksinään Karasjoella, ja äkkiä lausui hän eräänä yönä:
+
+"Vaimo, minä en saa lepoa, en rauhaa, enkä unta lapsen tähden. Tätä
+salaisuutta en voi kauemmin kätkeä. Suostutko, niin lähdemme huomenna
+yhdessä lapsen kanssa Karasjoelle?"
+
+"Mutta jos he rankaisevat sinua, kun olet salannut asian niin kauan."
+
+"Eiväthän toki rankaise minua siitä, että olen löytänyt ja pelastanut
+lapsen ja nyt vien sen heille?"
+
+"Ei sen vuoksi, mutta siitä, ett'et ole hankkinut tietoja eli koettanut
+löytää vanhempia."
+
+Selvästi näkyi, että Laagjen puoliso vähemmin sääli lapsen vanhempia
+kuin mies.
+
+Kului taas muutamia päiviä, mutta Laagjen tila ei parantunut. Ilo
+lapsen vuoksi oli kaukana. Kun se itki, kävi hänen mielensä raskaaksi,
+ja kun se nauroi ja hymyili, muisti hän heti tuota murheellista äitiä
+Karasjoella.
+
+Vihdoinkin lähempänä joulua päätettiin, että mies ja vaimo sekä Jaampa
+lähtisivät matkaan lapsen kanssa aaton-aattona.
+
+Matkalla sai Jaampa, joka vuorotellen emännän kanssa piti Lailaa
+ajaessaan sylissään, ihmeekseen kuulla todellisen kertomuksen lapsesta.
+He saapuivat Karasjoelle seuraavana päivänä, joulunaattona iltapuolella
+ja tapasivat kauppiaan vaimoneen kotona. Kun he olivat menemäisillään
+sisään, pyysi Jaampa päästäkseen hänkin mukaan, mutta Laagje tuumasi,
+että olisi ehkä paras ett'eivät kaikki menisi huoneesen.
+
+"Rakas isäntä, salli minunkin tulla katsomaan, kuinka iloisiksi he
+tulevat," rukoili Jaampa, ja synti olisi ollut häneltä sitä kieltää,
+ajatteli hänen isäntänsä.
+
+Kaikki kolme menivät nyt sisään ja asettuivat oven suuhun, Laagjen
+emäntä Laila sylissään.
+
+"Sinä olet matkalla Joulunaattona, Laagje, ja vaimosi ja lapsesikin,"
+sanoi kauppias.
+
+"Niin, aion mennä kirkkoon huomenna."
+
+"Onko tuo pienokainen sinun lapsesi?"
+
+"On, se on pieni tyttäreni Laila."
+
+"Sinä et tule mihinkään ilon asuntoon meille, Laagje. Muistathan
+tapauksen viime vuonna."
+
+"Sinä olet vielä murheellinen?"
+
+"Niin, me emme koskaan enää saata olla iloisia!"
+
+"Tänä iltana sinun pitää tulla iloiseksi", sanoi Lappalainen, "kaikki
+kristityt iloitsevat tänä iltana!"
+
+"Se on totta, ylistetty olkoon Jesus Kristus!"
+
+"Amen!" sanoi Lappalainen.
+
+"Vaimosi on myös tuleva iloiseksi; meidän tulee kaikkein iloita ja
+kiittää Kaikkivaltiasta, joka kuolleet herättää."
+
+"Onko sinusta tullut kuleksiva saarnaaja, Laagje?" kysyi kauppias.
+
+"Ei, mutta minä tulen kuitenkin iloisella sanomalla sinun luoksesi.
+Minä annan sinulle lahjan, joka saattaa sinut jälleen iloiseksi."
+
+"Ei mikään lahja voi minua ilahuttaa."
+
+"Voi kyllä, minä annan sinulle lapsen, tuon lapsen tuossa," sanoi hän
+osoittaen pikku Lailaa, joka käveli lattialla.
+
+"Oman lapsesi," sanoi kauppias, "mitä sinä tarkoitat, Laagje?"
+
+"Kaunis lapsi, soma pieni tyttö, eikö niin," puhui Laagje, "se on
+varmaan sinun lapsesi näköinen?"
+
+"Mutta minä en ymmärrä, mitä sinä ajattelet, kun tahdot antaa pois
+ainoan lapsesi, josta olit niin iloinen ollessasi viime kerralla
+täällä. Ethän vaan laske leikkiä?"
+
+"En laske leikkiä, tyttö ei ole minun lapseni, se on löydetty!"
+
+"Löydetty lapsi?" kummasteli kauppias.
+
+"Niin, viime vuonna joulunaattona löysin lapsen."
+
+"Löysit lapsen viime vuonna joulunaattona," huudahti kauppias, "mistä?"
+
+"Isonkosken luota jääkappaleelta kätkyeessä."
+
+"Jumalan nimessä, mitä sinä puhut?" huudahti kauppias, ja samassa
+juoksi hänen puolisonsa esiin, seisoi ristissä käsin ja katseli milloin
+Laagjea, milloin lasta, joka seisoi Laagjen emännän vieressä.
+
+"Olen sanonut, että sinä ja vaimosi tulisitte iloisiksi tänä iltana, ja
+että kaikki iloitsisimme," sanoi Laagje. "Kuule siis! Lapsesi löysin
+minä kätkyeessä jääkappaleelta Isonkosken luona viime vuonna
+joulunaattona hämärissä. Kätkyeen viskasin pois, mutta lapsen kannoin
+povellani kotiini, siitä lähtein on se ollut minun luonani ja nyt
+tänäpänä tuon sen sinulle, ja tuossa se seisoo, niin totta kuin Jumala
+minua viimeisellä hetkelläni auttakoon!"
+
+Isä ja äiti lankesivat polvilleen, ja sillä välin kuin äiti syleili ja
+suuteli lasta ja piteli sen pieniä kasvoja edessään, ja tuon tuostakin
+painoi sen sydämelleen ja itki ilon kyyneleitä, kertoi Laagje
+tarkemmin, miten kaikki oli tapahtunut ja että hän myös oli antanut
+kastaa lapsen ja että sen nimi oli Laila.
+
+Ja niin tuli todellakin, niinkuin Laagje oli sanonut, iloinen
+joulunaatto kauppiaan taloon. Jaampa hiipi kyynelsilmin ulos ja kertoi
+Maggalle ja Lassille että kadonnut lapsi oli löytynyt, jolloin nämä
+riensivät huoneesen ja iloitsivat iloitsevien kanssa. Niin kulki
+uutinen edelleen, ja pian oli melkein koko paikkakunnan väestö
+kokoontunut lasta katsomaan ja kuulemaan kertomusta sen pelastuksesta.
+Kaikille tarjottiin virvokkeita, kaikki saivat joululahjoja ja kaikki
+yhdessä lauloivat päätökseksi tuon vanhan rakkaan virren:
+
+    Taas joulu-aika riemuisa,
+    Nyt koitui kotihimme j.n.e.
+
+Kuu Laagje toisena joulupäivänä oli lähdössä ja lausui jäähyväiset
+onnelliselle pariskunnalle, sanoi hän:
+
+"Ethän minua rankaise, vaikka tulin pitäneeksi lapsesi niin kauan?"
+
+"Ei, Jumala siunatkoon sinua, Laagje", sanoi äiti, "ei sinua rangaista.
+Sinua minä kiitän niin kauan kuin elän siitä, mitä olet tehnyt minulle
+ja pikku Marialle."
+
+"Ei, Lailalle", muistutti Laagje.
+
+"Niin, niin," sanoi äiti, tuon tuostakin lasta suudellen, "olkoon hän
+sitten Jumalan nimessä Laila."
+
+
+
+
+VII.
+
+Rutto.
+
+
+Seuraavana kesänä oleskeli Laagje tavallisuuden mukaan rannikolla
+Altenin pitäjässä porolaumoineen. Hänellä oli vanhat palvelijansa
+ynnä Mellet luonaan, mutta pikku Lailaa kaikki kaipasivat, ja ehkä
+enimmin tuo juro Jaampa. Kun lapsi oli poissa, muuttui ukko taas
+harvasanaiseksi, äreäksi ja tyytymättömäksi. Matkalla rannikolle oli
+hän liian hurjalla ajamisella tappanut erään poron, ja kesällä hän oli
+asettunut väijyksiin ja tappanut kaikki uudisasukasten koirat, jotka
+vaan salaisesti käsiinsä sai. Tappelussa oli hän niinikään pahasti
+lyönyt ja runnellut kahta Norjalaista, jotta nimismies oli määrätty
+tuomaan hänet sovinto-oikeuteen, mutta se joka niskoitteli, oli juuri
+Jaampa. Hänen jälilleen oli mahdoton päästä, kun hän rauhattomana
+piileskeli milloin siellä, milloin täällä erämaassa porojen keskellä,
+ja ainoastaan kaikessa salaisuudessa tuon tuostakin pisti päänsä
+Laagjen kotaan, joka luonnollisesti ei häntä ilmiantanut.
+
+Melkein siihen aikaan, jolloin tunturi-Lappalaiset alkavat vetäytyä
+takaisin tuntureille, alkoi kuulua kummallisia huhuja, että hirmuinen
+ruttotauti oli liikkeellä Ruijan itäosassa. Kerrottiin, että se oli
+tullut sinne Venäjältä ja oli rupulitaudin kaltainen. Ei ainoatakaan
+lääkäriä löytynyt siihen aikaan näissä seuduin ja kerrotaan, että
+ihmisiä kuoli niinkuin kärpäsiä. Etenkin kuului rutto raivoavan
+Lappalaisissa, vaan monta Norjalaistakin oli joutunut sen uhriksi. Ne,
+jotka voivat paeta, pakenivat, mutta veivät samassa taudin mukanaan
+toiseen paikkaan, ja kulovalkean tavalla levisi tauti yhä laveammalle.
+Väestön hoettiin Etelä-Varangerissa lopen kuolleen, samaten Nessebyssä
+ja pitkin Tanajokea Karasjoelle asti. Joka päivä pelättiin, että rutto
+jonkun pakolaisen mukana tulisi Länsi-Ruijaankin, ja kansa ei
+uskaltanut matkustaa minnekään, ei tohtinut tavata vieraita eikä ottaa
+vastaan ketään.
+
+Tosi onkin, että viime vuosisadan keskipaikoilla raivosi ruttomainen
+tauti näissä seuduin, ja sen aikuisista henkikirjoista näkyy, että
+"verollisten" lukumäärä supistui hirveässä määrässä, ja mainitaan, että
+"maa oli melkein autio."
+
+Laagje ja muut tunturi-Lappalaiset, jotka oleskelivat rannikolla,
+päättivät sen vuoksi kiireimmiten jättää asutut seudut, päästäkseen
+mitä pikemmin sisämaan autioihin ja jylhiin tunturiseutuihin, joissa ei
+löytynyt ainoatakaan ihmisasuntoa.
+
+Sen vuoksi päättivät kaikki yksimielisesti määrättynä päivänä ajaa
+porot kokoon aukealle kentälle, jossa oli toimitettava "Ratkem" eli
+porojen eroittaminen toisistaan merkkien mukaan, jotta kukin perhekunta
+saisi omat elukkansa erikseen lähteäkseen niiden kanssa minne tahtoi.
+Kesällä, jolloin sudesta ei ole pelkoa ja elukat saavat olla melkein
+omin päinsä, sekaantuu usein monta laumaa yhteen, kun useita
+Lappalaisia oleskelee samalla rannikolla, mutta talveksi, jolloin
+poroja täytyy tarkasti vartioida, koettaa kukin saada suuremman eli
+pienemmän laumansa erikseen. Semmoinen "Ratkem" on vaivaloinen työ,
+johon kuluu monta päivää. Ei ole yhtä helppo eroittaa toisistaan tätä
+elävätä ryhmää, kuin lajitella merkittyjä tukkia vedessä, mutta Jaampa
+on rivakka tässä niinkun muussakin raskaassa työssä, ja vähitellen
+onnistuu miehille ja koirille yhdistetyin voimin jakaa koko lauma
+kolmeen, neljään, viiteen eli useampaan ryhmään. Toisinaan on syntynyt
+riita, vieläpä tappelukin "ratkemia" toimittaessa, kun merkkiä ruvetaan
+epäilemään, tahi kun varkaat ovat niitä muuttaneet, vaan omistajalla
+jostakin tuntomerkistä päättäen on täysi syy väittää, että eläin kuuluu
+hänelle. Siinä on huutoa ja melua, suopungit sinkoilevat sinne ja
+tänne, koirat haukkuvat, poroja viedään joka puolelle ja tuota vilkasta
+ja vaihtelevaa liikettä kestää useampia päiviä, kunnes "ratkem"
+vihdoin on lopussa, tosin ani harvoin jokaisen mielihyväksi. Laagjella
+ja hänen perhekunnallaan oli kaikkiaan 7 merkkiä eli eri tavoin
+merkittyjä poroja, jotka olivat poimittavat laumasta, jossa oli ehkä
+8-10,000 poroa. Ensin oli nimittäin hänen oma merkkinsä, sitten Jaampan,
+Jounan ja molempien palvelijattarien, sitten Mellet'in ja Lailan,
+koska, niinkuin jo on kerrottu, kumpikin näistä oli saanut poron
+kumminlahjaksi.
+
+Vihdoinkin olivat kaikki valmiit ja läksivät kukin omalle suunnalleen.
+Laagje vetäytyi vanhoille talviteloilleen Akanastunturille. Tiellä
+tapasivat he eräänä päivänä Lappalaisen, joka astuskeli tunturia myöten
+ja jonka Laagje tunsi.
+
+Sitten kuin oli toimitettu tavallinen tervehdys, joka ystävien kesken
+tapahtuu siten, että kumpikin panee oikean kätensä toisensa vasemmalle
+olkapäälle, puoleksi syleillen toisiaan, painaen posken poskea ja nenän
+nenää vastaan[3] kutsuttiin vieras kotaan, johon astuessaan hän
+toivottaa: "Rauha taloon!" ja hänelle toimitetaan istuin lieden
+ääressä. Laagje tiedusteli, mistä vieras tuli.
+
+"Assemäeltä, kolme penikuormaa Karasjoelta," vastasi mies.
+
+"Etkö tullut Karasjoen kautta?" kysyi Laagje.
+
+"En, sinne en uskaltanut mennä," vastasi vieras.
+
+"Miksi et?"
+
+"Etkö ole kuullut rutosta puhuttavan?"
+
+"Kyllä olen," vastasi Laagje, "mutta onko rutto ollut Karasjoellakin?"
+
+"On", vastasi vieras, "rutto tuli sinne kesällä, paljon ihmisiä kuoli
+ja ne, jotka saattoivat, pakenivat Assemäelle eli muuanne."
+
+"Kenen mukana tauti sinne saapui?"
+
+"Pakolaisten mukana Tanasta", selitti Lappalainen, ja perheen
+huomio oli nyt jännitetty korkeimmalleen. Kun Lappalainen saa
+kuulla erinomaisia uutisia, kuuntelee hän melkein ällistävällä
+uteliaisuudella. Kaikki työnteko pysähtyy. Kauha ei liiku padassa,
+sormet, joilla ruokakuppi sivellään puhtaaksi, pysähtyvät matkalla
+kupista suuhun, tikku, jolla piippu viritetään, palaa sormissa kesken
+virittämistä, ja aina väliin kuuluu huudahduksia, niinkuin: "Vuoi,
+vuoi!" eli "Vuoi dal die!" Vieras kertoo "että eräänä aamuna varhain,
+kun kauppias Lind meni alas joen rannalle, huomasi hän vieraan veneen
+rannalla. Keulassa makasi eräs vaimo, lapsi sylissään, ja rannalla
+makasi eräs Lappalainen nahkaturkissaan. Kauppias luuli heitä
+matkustajiksi, jotka matkan jälkeen olivat käyneet levolle ja ravisteli
+miestä saadakseen häntä hereille, mutta kauhistuksekseen huomasi hän
+nyt, että mies oli kuollut, ja tarkemmin katsottuaan näki hän, että
+mies oli mustansininen kasvoiltaan ja haisi jo vahvasti. Vaimo ja lapsi
+olivat myös kuolleet. Hämmästyneenä palasi kauppias asuntoonsa ja
+kertoi asian vaimolleen. Helposti saattoi huomata, että ne olivat
+pakolaisia, jotka olivat tuoneet ruton mukanaan, ja pian kulki
+virvatulen tavoin naapurista naapuriin: 'Jumala meitä auttakoon, rutto
+on täällä!'
+
+"Kauppias rohkeni mennä alas rannalle heittämään kuolleen ruumiin
+veneesen, jonka sitten työnsi ulos virtaan, jossa se hävisi
+ensimmäiseen koskeen, mutta kaksi päivää myöhemmin hän sairastui ja
+kohta jälkeenpäin vaimonsakin. Niin sairastui yhä useampia, ja ihmiset
+alkoivat paeta niin pian kuin mahdollista tuosta ruton saastuttamasta
+seudusta, osaksi ylös virtaa myöten, osaksi kauas erämaahan, jossa
+varmaan moni on hukkunut."
+
+"Ja miten kävi kauppiaan ja hänen vaimonsa?" kysyi Laagje.
+
+"He kuolivat kumpanenkin, sen mukaan mitä olen kuullut, ja heidän
+palvelijansa pakenivat."
+
+"Mutta lapsi, kuoliko lapsikin, joka heillä oli, pieni tyttö nimeltä
+Laila?"
+
+"Sitä en tiedä, en ole kuullut mitään lapsesta," sanoi Lappalainen.
+"Ihmiset eivät vielä ole ruvenneet palaamaan ja luultavasti on siellä
+paljon hautaamattomia, koska ei löydy ainoatakaan elävätä olentoa
+Karasjoella. Vasta lumen ja pakkasen jälkeen ne ehkä uskaltavat palata
+sinne jälleen, jotka vielä ovat elossa, missä sitten lienevätkään.
+Assemäellä asuu muutamia, joilta olen kuullut, mitä nyt olen kertonut."
+
+"Mutta mitä uutta merenrannalta," kysyi vieras, "onko rutto tullut
+Alteniin?"
+
+"Ei vielä", vastasi Laagje, "mutta kaikki ihmiset olivat huolissaan ja
+pelkäsivät joka hetki sen tulevan."
+
+Vieras jätti hyvästi lähtien edelleen ja kahdeksan päivää myöhemmin
+pystytti Laagje majansa Akanastunturille, noin 8 penikuormaa
+Karasjoelta.
+
+Jaampa oli koko ajan tarkasti kuunnellut Laagjen ja vieraan
+keskustelua, vaan ei kysynyt silloin eikä myöhemminkään mitään. Hän
+toimitti tavalliset tehtävänsä, mutta häneltä ei kuullut melkein
+ainootakaan sanaa. Nähtävästi hän tuumaili jotakin eli odotti jotakin.
+
+Kuukautta myöhemmin, kun ilma oli toden teolla käynyt pakkaiseksi ja
+maa pukeutunut valkoiseen lumivaippaansa, joten keli oli mitä parhain
+porolla ajamiseen, astui Jaampa eräänä iltana Laagjen telttiin ja
+istausi lieden ääreen.
+
+"Olet tuonut kotiin kaksi ajoporoa tänään," puhui Laagje, "mitä niillä
+aiot tehdä, aiotko lähteä matkalle?"
+
+"Minä lähden tänä iltana kuun noustua."
+
+"Mihin?"
+
+"Sen kyllä itsekin tiedät."
+
+"Niin melkeinpä tiedän", lausui Laagje, "mutta uskallatko mennä sinne,
+etkö pelkää ruttoa?"
+
+"Minä en pelkää mitään, ja tietysti nyt pakkanen on kuolettanut
+rutonkin, koska kaikki on jäässä. Sitä paitsi tahdon saada selkoa
+lapsesta, tahdon tietää, onko lintusemme elossa vaiko kuolleena ja
+kylmettyneenä Karasjoella."
+
+"Niin, jos löydät lapsen, joka nyt on orpo, ja tuot sen tänne meille
+jälleen, niin et tarvitse minkäänlaista puutetta kärsiä, niin kauan
+kuin tahdot olla minun luonain, joko palvelijana palkkaa vastaan tahi
+omana herranasi!"
+
+Kello 11 iltasella istui Jaampa pulkkaan ja läksi kulkemaan Karasjoelle
+päin Laagjen toivotuksella: "Olkoon rauhan Jumala suojanasi ja
+saattakoon sinut onnellisesti kotiin jälleen!"
+
+Hän ajoi koko yön, ja seuraavan päivän aamupuolella hän saapui kirkon
+kylän harjanteille, joilta voi nähdä kylän rakennukset.
+
+Autiolta ja tyhjältä näytti tasanko, jossa rakennukset seisoivat, ja
+ainoastaan yhdestä tuutista näkyi savua nousevan. Siinä toki täytyi
+löytyä ihmisiä ja annettuaan porojen hiukan levähtää ajoi Jaampa
+ripeästi alas tasangolle poikki virran suoraa päätä erästä yksinäistä
+mökkiä kohden, josta savu näkyi nousevan.
+
+Astuessaan huoneesen, ei hän alussa nähnyt muuta kuin vanhan ämmän,
+joka istui kyyrysissään takan ääressä, vaan sitten huomasi hän myös
+vanhan miehen makaavan sängyssä.
+
+"Jumalan kiitos!" huudahti ämmä Jaampan astuessa sisään, "vihdoinkin
+tulee tänne ihmisiä jälleen! tuletko Assemäeltä vai tunturilta?"
+
+"Minä tulen tunturilta, Aslak Laagjen luota."
+
+"Eikö rutto ole teillä käynyt?
+
+"Ei, me olemme siitä saaneet olla rauhassa!"
+
+"Onko tuo vanhus tuolla sängyssä miehesi?" kysyi Jaampa.
+
+"Hän on mieheni. Me ainoat olemme elossa tällä paikalla, kaikki muut
+ovat kuolleet tahi paenneet, mutta me olemme niin vanhoja, jotta
+kaikessa tapauksessa kohta kuolemme ja sen vuoksi rutto ei meistä
+huolinut."
+
+Samassa huomasi Jaampa vaatemyttyjä pienessä sängyssä ovenpielisessä
+nurkassa.
+
+"Mitä tuossa pienessä sängyssä on?" kysyi hän.
+
+"Se on pieni tyttö-raiska, jonka olemme ottaneet luoksemme, kun kaikki
+muut pakenivat," vastasi ämmä.
+
+"Kenen lapsi hän on?"
+
+"Hän on kauppiaan lapsi," puhui ämmä.
+
+"Onko hän kauppias Lindin tytär, nimeltä Laila?" tiedusti Jaampa, ja
+hänen sydämensä alkoi sykkiä kiivaasti.
+
+"Sitä en tosiaankaan tiedä, mikä lapsen nimi on, mutta se on varma,
+että hän on kahden muukalaisen lapsi, jotka pari vuotta sitten tänne
+muuttivat. Sääli lapsi raukkaa! Molemmat vanhemmat kuolivat ruttoon ja
+makaavat vieläkin hautaamatta huoneessaan, ja lapsen löysimme eräänä
+päivänä istumassa oven ulkopoolella. Hän itki niin haikeasti, jonka
+vuoksi otimme hänet tänne, jossa hän sittemmin on ollut, lapsi raukka."
+
+"Kiitos sinulle siitä ja palkituksi tulet myöskin," sanoi Jaampa.
+
+"Kiitos Jumalan, että vihdoin näemme ihmisolennon," sanoi eukko.
+"Meillä on tuskin leivän muruakaan huoneessamme. Vähän oli meillä
+kahden osaksi, vielä vähemmin kolmelle, Jumala armahtakoon!"
+
+"Minulta saat ruokaa," sanoi Jaampa, "minulla on ruokaa muassani, saat
+niin paljon kuin tahdot."
+
+"Alussa kävi lapsi useampia kertoja kotona katsomassa, eikö isä ja äiti
+heräisi," kertoi eukko, "mutta nyt hän jo ymmärtää, että he ovat
+kuolleet."
+
+Sykkivällä sydämellä läheni Jaampa lapsen sänkyä, kumartui ja katseli
+tuota nyt laihtunutta ja riutunutta lasta, joka niin usein oli
+huvitellut häntä iloisella naurullaan.
+
+"Laila", sanoi hän hiljaa, "Lailasjam, gulakgo?" Lailaseni, kuuletko?
+
+Lapsi heräsi kuullessaan nimeänsä mainittavan, mutta nähdessään tuon
+vieraan paksun turkin ja tummat kasvot aivan edessään, rupesi se
+pelkäämään, kasvot alkoivat vetäytyä itkuun, ja lapsi koki vetäytyä
+peitteiden alle.
+
+Jaampa joutui pulaan, hän olisi niin mielellään tahtonut osoittaa
+ystävällisyyttä, kun vaan olisi tiennyt miten menetellä. Eukko tuli
+silloin avuksi kokien rauhoittaa pienokaista ja nosti hänet istualle
+sänkyyn.
+
+"Älä pelkää," sanoi eukko, "ei hän tee sinulle mitään. Ole nyt kiltti,
+niin saat hyvää ruokaa."
+
+"Laila, utsa loddasjam, ale bala!" Laila, pieni lintuseni, älä pelkää,
+puhui nyt Jaampa niin ystävällisesti kuin suinkin.
+
+"Ikgo dovda muo, Laila, ikgo muite Jaampa?" "Etkö tunne mua, Laila,
+etkö muista Jaampaa, Laagjea, Mellet'iä ja poroja?"
+
+Lapsen kasvot kirkastuivat, hän pyyhki kyyneleet silmistään ja katsoa
+tuijotti Jaampaan.
+
+"Sinäkö Jaampa?" sammalsi hän.
+
+"Niin, minä olen Jaampa, pieni lintuseni, nyt et saa enää itkeä, nyt
+sinä saat ajaa Jaampan kanssa ja istua Jaampan selässä, saat olla
+iloinen ja syödä hyvää ruokaa Jaampan kanssa."
+
+"Niin" sanoi lapsi, "Laila syö hyvää ruokaa Jaampan kanssa."
+
+Jaampa otti povestaan poronkielen ja alkoi leikata siitä viipaleita
+lapselle, joka nyt ei ollenkaan enää peljännyt, vaan tuli hänen
+luoksensa ja hänen suureksi iloksensa söi halukkaasti lihaa, ikäänkuin
+pieni kesytön lintu, joka ystävällisyydellä on saatu rohkeaksi ja
+kesyksi.
+
+"Tahtooko Laila olla minun luonani?" kysyi Jaampa.
+
+"Tahtoo Laila olla Jaampan luona."
+
+"Tahtooko Laila ajaa minun kanssani, ajaa porolla Laagjen, Mellet'in,
+Jounan, Maggan ja Gunnil'in luokse?"
+
+"Laila tahtoo ajaa Jaampan kanssa ja isän ja äidin kanssa!"
+
+"Ei, isä ja äiti ovat poissa ja kuolleet, mutta kun tulet minun
+kanssani, saat toisen äidin, joka on hyvä sinulle, ja Jaampa pitää
+sinusta."
+
+"Aiotko ottaa lapsen mukaasi?" kysyi eukko.
+
+"Aion, sitä varten olen tullutkin. Hän on nyt orpo, hänellä ei ole
+sukulaisia eikä tuttavia täällä, sen vuoksi on hän jälleen oleva
+Laagjen lapsi, niinkuin hän oli ennenkin, eikä hänen tarvitse puutetta
+kärsiä."
+
+Sitten meni Jaampa ulos ja toi mukanaan ison palan poron lihaa, jonka
+hän antoi eukolle.
+
+"Tässä saat ruokaa, kunnes ihmiset paalaavat, ja jos tarvitset enemmän
+saat lisää, mutta lapsen minä vien mukanani."
+
+Eukko kiitti ja oli tyytyväinen lahjaan.
+
+Lailan jalkaan pantiin nyt suuret kurpposet ja sitten tyttö käärittiin
+turkkiin, jossa hän oli niinkuin lämpöisessä sängyssä, jonka jälkeen
+Jaampa kantoi hänet rekeen. Sitten hän toi porot, valjasti ne, istui
+ensimmäiseen rekeen, Laila sylissään ja läksi ajamaan niin että lumi
+tuprueli hänen ympärillään, pois tästä surullisesta rutonpesästä, kohti
+rakkaita tuntureitaan, hyräillen tämän tapauksen johdosta tekemätänsä
+tilapäistä runoa, ja iloissaan siitä että taasen oli löytänyt
+lintusensa, pienen Lailansa.
+
+He eivät saapuneet perille samana päivänä, jonka vuoksi täytyi viettää
+yötä tunturilla. Mutta ei heillä ollut hätä-päivääkään. Jaampa kaivoi
+kuopan lumeen, pani poron nahkoja Lailan alle ja päälle, joka pian
+nukkui. Itse lepäsi hän myös muutaman hetken lapsen vieressä.
+
+Laagje saattoi puolisoneen nähdä kauas eräälle jäälle, jota myöten
+Jaampa oli tuleva, ja jo aikaiseen aamuhämärässä olivat molemmat tuon
+tuostakin katselleet sinne päin.
+
+Pikku Mellet oli kuitenkin se, joka ensiksi huomasi Jaampan ja pisti
+päänsä teltin ovesta sisään huutaen:
+
+"Aedne, atshje, Jaampa boatta!" Äiti, isä, Jaampa tulee!
+
+Jaampa tuli ajaen täyttä karkua jäätä myöten, ja päästyään niin
+lähelle, että saattoi nähdä ihmisiä teltin edustalla, nosti hän Lailan
+korkealle ilmaan. Pian sen jälkeen seisoivat porot hengästyneinä
+Laagjen teltin edustalla.
+
+Nyt saivat Laagjen emäntä ja palvelijattaret kiirettä valmistaessaan
+Lailalle lappalaispukua; sillä Lappalaisten lapset käyvät samanlaisessa
+puvussa kuin aikaihmisetkin, ja nämä pikkulappalaiset, pojat ja tytöt,
+näyttävät usein muukalaisen silmissä erittäin omituisilta.
+
+Kahden viikon kuluttua oli Lailasta taas tullut täydellinen
+lappalaistyttö, joka juoksenteli ja leikki Mellet'in kanssa ympäri
+telttiä. Laila oli olevinaan poro ja Mellet koki pyytää häntä
+suopungillaan, jonka hän äskettäin oli saanut ja jonka heittämisessä
+hän luonnollisesti harjoitteli itseään päivät päästänsä.
+
+"Kuuleppas Mellet", sanoi Jaampa, joka vähän aikaa oli heitä katsellut,
+"sinä et saa kiusata Lailaa."
+
+"Niin, mutta Laila tahtoo olla porona", tuumasi Mellet.
+
+"Se ei kuitenkaan käy niin", selitti Jaampa, "tule tänne, niin minä
+näytän kuinka sinun tulee heittää."
+
+"Minä tahdon myös suopungin," sanoi Laila.
+
+"Minä annan sinulle," sanoi Jaampa, "lappalaistytön tulee myös osata
+heittää suopunkia."
+
+"Katso nyt", sanoi Jaampa Mellet'ille, "ensin teet suuremman eli
+pienemmän lenkin, sen mukaan miten kaukana esine on, johon tähtäät.
+Sitten otat lenkin oikeaan käteesi ja teet niin monta lenkkiä, kuin
+tarvitset saavuttaaksesi esineen. Kuinka pitkä on matka tuonne
+pensaasen?"
+
+"En tiedä."
+
+"Niin, mutta se sinun tulee tietää, muuten et tapaa."
+
+"Yhdeksän kyynärää."
+
+"Ei, kymmenen kyynärää sinne on. Teeppäs nyt lenkki! Kas niin, se
+riittää, heitä nyt! Ei niinkään hullusti, aikaa myöten harjaannut
+paremmaksi. Nyt minä asetan kolme keppiä maahan 6, 9 ja 12 kyynärän
+päähän, ja kun osaat niihin järjestyksessä, tule sitten minun luokseni,
+niin neuvon sinulle enemmän."
+
+Pikku Lailan suru vanhempiensa kuolemasta katosi pian uusissa oloissa.
+Vähitellen hän unhotti koko sen vuoden, jonka oli viettänyt
+Karasjoella. Hän muisteli taas joka päivä vaan sitä aikaa, jonka hän
+oli viettänyt Laagjen luona, ja näytti siltä kuin nuo hämärät
+aikaisemmat muistot olisivat sulautuneet uusien raittiiden olojen
+vaikutuksiin ja yhdessä poistaneet viimeisten surullisten tapauksien
+muistot kodista Karasjoella.
+
+Seuraavana jouluna vallitsi siis Laagjen asunnossa kaikkialla ilo ja
+onnellisuus. Lapsi, jonka hän oli löytänyt, jonka hän oli pelastanut ja
+povessaan kantanut kotiinsa, oli taas hänen lapsensa, ja Laagje uneksi
+taas suloisia unelmia tämän lapsen tulevaisuudesta.
+
+
+
+
+VIII.
+
+Mellet ja Laila koulussa.
+
+
+Aika kului ja Laila ja Mellet menestyivät ja varttuivat. Laagjella oli
+nyt uusia palvelijoita. Jouna oli nainut Maggan, kun yhteensä olivat
+saaneet niin monta poroa, että he pienellä laumallaan ja uudella
+tentillään, joka oli maksanut 40 taalaria, saattoivat kuleksia
+tuntureilla omin neuvoin. Muut palkolliset olivat muuttaneet
+merenrannikolle. Jaampa yksin eleli edelleenkin Laagjen luona, ehkä
+etenkin siitä syystä, että hän piti niin paljon tuosta pienestä
+tytöstä, joka vähitellen oli kiintynyt hänen sydämeensä ja anastanut
+itselleen kaiken sen lemmen, mikä siellä löytyi.
+
+Nuo vanhukset Karasjoella, jotka olivat ottaneet Lailan luokseen,
+makasivat molemmat kuolleina vuoteellaan, kun ihmiset vähitellen joulun
+vaiheilla palasivat paikkakunnalle jälleen. Alussa oli heillä kyllin
+tekemistä jäätyneiden ruumiiden hautaamisessa, joita oli kaikkialla
+asunnoissa. Siis ei löytynyt muita kuin Laagje, hänen vaimonsa ja
+Jaampa, jotka tiesivät lapsen salaisuuden eli sen, että se lapsi,
+joka Karasjoen kauppiaalla oli ollut, vielä eli ja oleskeli rikkaan
+tunturi-Lappalaisen Aslak Laagjen luona. Lailalla itsellään oli vaan
+himmeä muisto ensimmäisestä lapsuuden ajastaan. Hän ei tiennyt muuta,
+kuin että hän oli Laagjen tytär ja kaikki tunturi-Lappalaiset pitivät
+häntä Laagjen lapsena. Laila oli kaunis lapsi. Hänellä oli
+hienopiirteiset, soikeat kasvot, kaksi somaa hymykuoppaa poskissa,
+jotenkin vaaleat hiukset ja suuret harmaat silmät, jotta se, joka tunsi
+eri kansakuutien kasvojen piirteet, helposti voi huomata, että tässä
+lapsessa oli jotakin erinomaista, jotakin hienompaa, jalompaa ja
+kokonaisuudessaan erilaista, kuin tavallisessa lappalaislapsessa. Jos
+hän olisi ollut kasvatettu jossakin hienossa perheessä, olisi hän ehkä
+ollut heikkohermoinen potilas kalpeilla, kivuloisilla kasvoilla, mutta
+nyt oli tuo alituinen oleskeleminen vapaassa ilmassa, pitkät retket
+jalkaisin ja suksilla antaneet hänelle gasellin notkeuden, samalla kuin
+lämpö, kylmä, lumi ja sade oli tehnyt hänen poskensa ruskeiksi ja koko
+kasvot terveen ja raittiin näköisiksi. Hän oli hento ja soleva, mutta
+kumminkin ripeä ja vilkasluontoinen kuin poika ja yhtä pitkä kuin
+kasvinveljensä Mellet, jolla oli täydellinen pyöreämäinen
+lappalaisnaama, mustat silmät ja pikimustat hiukset. Mutta hänkin oli
+Lappalaisen kauneuden aistin mukaan soma poika, ja kun nämä molemmat
+olivat puetut somaan talvipukuunsa, Laila valkoiseen turkkiin kullattu
+hopeavyö vyötäreillään, tahi kesäpukuunsa, Laila sinisessä ja Mellet
+punaisessa viitassa, niin ei ollut ainoatakaan, ei Lappalaista eikä
+Norjalaista, joka olisi sanonut muuta, kuin että nämä kaksi olivat
+somimmat lappalaislapset, joita he ikänään ovat nähneet.
+
+Tunturi-Lappalaisilla on harvoin monta lasta. Tästä seuraa varmaankin,
+että he suuressa määrässä hemmoittelevat lapsiaan ja antavat heille
+melkein joka asiassa täydellisen vapauden. Harvinaista on, että
+vanhemmat koskaan antaisivat lapsilleen ruumiillista kuria. Ne saavat
+olla ja tehdä niinkuin itse tahtovat jo pienestä pitäen, ja pikemmin
+lapset komentavat vanhempiaan, kuin vanhemmat lapsiaan. Sen vuoksi
+täytyy ihmetellä sitä, ett'eivät lapset tule turmeltuneimmiksi ja
+pahankurisemmiksi, kuin ne todella ovat.
+
+Sekä Laagje että hänen puolisonsa osasivat lukea, ja emäntä osasi vielä
+monta rukoustakin. Muutamia oli Laila jo aivan nuorena oppinut, ja kun
+hän oli seitsemän vuoden vanha, alkoi elatusäiti opettaa häntä
+tavaamaan ja lukemaan. Tämä kävi Lailalta yhtä ihmeellisen helposti,
+kuin työläästi Mellet'iltä, vaikka hän oli useampia vuosia vanhempi. Se
+tuli osaksi siitäkin, ett'ei pojalla ollut laisinkaan halua. Hänestä
+oli kiusallista istua kirjan ääressä, hänellä ei ollut vähääkään
+kunnian himoa siinä suhteessa, hän ajatteli ja uneksi vaan poroista,
+linnuista ja kaloista. Mutta kenties syy oli myös sukuperässä ja
+synnynnäisessä älyssä; sillä Lailalta sujui lukeminen ikäänkuin
+itsestään, hän oppi varsin pian hyvin lukemaan ja osasi myös kaikki
+ulkomuistista.
+
+Jaampa ei osannut lukea sanaakaan, mutta sitä enemmän hän ihmetteli
+suosikkinsa taitoa. Sitä vastoin oli hänestä hupaista saada edistää
+lapsia toisella tavalla opettamalla heitä porolla ajamaan, suopunkia
+käyttämään, kalastamaan, virittämään ansoja ja suksilla hiihtämään, ja
+niinkuin Laagjen emäntä toden perään piti hiukan enemmän pojasta kuin
+tytöstä, vaan ei kuitenkaan voinut muuta kuin tunnustaa, että tyttö oli
+paljon älykkäämpi kaikessa, jota hän voi heille opettaa, niin oli
+Jaampan laita päin vastoin. Laila oli hänen lemmikkinsä, ja hän teki
+kaikki saadakseen tytön yhtä vikkeläksi, kuin pojankin, mutta Mellet
+voitti Lailan kaikissa niissä urotöissä, joita Jaampa taisi heille
+opettaa. Ainoastaan hiihtämisessä oli Laila ehkä yhtä ripeä ja peloton
+kuin Mellet.
+
+Jaampalla ja molemmilla lapsilla oli monta hupaista retkeä yhdessä. He
+saivat toisinaan seurata häntä kalastusmatkoilla, ja heistä oli
+erinomaisen hupaista, kun tämmöisillä retkillä joutuivat pienien
+purojen rannalle, jossa hiipimällä pitkin rantaa saattoi kourin kaapata
+kaloja kiini, kun vaan tempun tunsi, silloin kun kala oli kätkeytynyt
+kiven koloihin ja mättäiden alle. Jaampa neuvoi heille, kuinka heidän
+tuli pistää kätensä veteen, hapuella sitten vasten virtaa, kunnes
+tunsivat missä kala oli. Sitten tuli heidän vaan hiljaa sitä koskettaa
+ja samalla viedä kättä eteenpäin, sitten kiduksien kohdalla äkkiä
+puristaa kiini ja viskata kala maalle. Jaampa itse oli oikea mestari
+pyytämään kaloja tällä tapaa, ja osasi myös mukavasti pujahuttaa kepin
+nenään kiinnitetyn langanmutkan kalan kaulaan ja äkkinäisellä
+tempauksella keikahuttaa sen ylös. Tämä alkuperäinen kalan pyyntitapa
+on saanut lapin kielessä omituisen nimityksenkin ja kutsutaan sitä:
+"njodsastet". Semmoisella kalastusretkellä sattui kerran, että sen
+virran vastaisella rannalla, jota myöten he kulkivat, huomasivat pienen
+kilin, joka seurasi heitä hyppien kiveltä kivelle. Kili oli nähtävästi
+vielä hyvin kesy, vaikka se oli eksynyt, ja kun se nyt huomasi nämä
+kolme ihmistä toisella rannalla, hyppäsi se äärimmäisille kiville ja
+seisoi siinä, määkien valittavalla äänellä, niinkuin itkevä lapsi, kun
+se ei päässyt heidän luokseen. Mellet ja Laila surkuttelivat kiliä ja
+kysyivät Jaampalta eikö hän voisi kaalata virran poikki ja tuoda kiliä
+heille.
+
+"Se ei käy päinsä," sanoi Jaampa, "virta on liian syvä, mutta jos olet
+kiltti tyttö, Laila, niin toimitan kuitenkin kilin sinulle."
+
+"Tuo se meille, Jaampa kulta!" huusivat molemmat.
+
+Jaampa otti suopunkinsa, kääri sen lenkille ja varmalla kädellä hän
+viskasi silmukan kilin kaulaan, ja loiskis, se putosi veteen ja oli
+tuokiossa toisella rannalla. Se oli melkein puoleksi kuristunut,
+puoleksi uponnut rannalle nostettaessa, mutta vähitellen se tointui ja
+seurasi sitten heitä uskollisesti. Lailan suureksi iloksi lupasi
+Jaampa, että hän saisi pitää kilin ja lupasi tiedustella sen omistajaa
+ja maksaa hänelle kilin hinnan.
+
+Mutta vielä iloisemmaksi tuli Laila, kun ansalla sai ensimmäisen
+riekkonsa. Jaampa oli eräänä talvipäivänä virittänyt muutamia ansoja
+vähän matkaa teltistä, ja seuraavana aamuna meni Laila hiihtäen niitä
+katsomaan. Ja mitä näki hän, mikä se on, joka tuolla risuaidan vieressä
+makaa. Aivan oikein, se on kaunis, lumivalkea riekko, joka on mennyt
+ansaan! Laila ei ollut vähän hyvillään tämän nähdessään. Ilossaan ei
+hän edes ehtinyt irroittaa lintua ansasta, vaan otti riekon ansoineen
+päivineen mukaansa ja riensi kotiinpäin niin piankuin suinkin
+näyttämään saalistaan vanhemmilleen.
+
+Sillä välin oli Mellet saanut luvan mennä Jaampan kanssa metsälle ja
+sattuipa niin, että hän Jaampan pyssyllä ampui ensimmäisen riekkonsa.
+Hän tuli sen kanssa kotiin yhtä ylpeänä kuin Lailakin ja piilotteli
+sitä selkänsä takana astuessaan telttiin. Nähdessään hänet huudahti
+Laila:
+
+"Minä olen saanut riekon, minä," ja näytti riekkoa Mellet'ille.
+
+"Minä olen ampunut riekon, minä!" vastasi Mellet ylpeästi ja näytti
+hänkin riekkoansa.
+
+"Niin, sinä olet poika, siispä taidat ampua," sanoi Laila, "mutta sinun
+riekkosi ei ole niin soma kuin minun!"
+
+"Eikö minun riekkoni ole soma?" huudahti Mellet närkästyneenä.
+
+"Ei, sinun riekkosi on verinen, mutta minun on puhdas ja valkoinen kuin
+lumi!"
+
+"Niin, sehän nyt on selvä, että sen täytyy olla verinen, kun minä sen
+olen ampunut," sanoi Mellet mahtavasti.
+
+Seuraavana päivänä heidän riekkonsa keitettiin ja kumpikin istui nyt
+paistinsa ääressä, vieressään kaksi teräväkuonoista ja pystökorvaista
+koiran pentua, jotka kiiluvin silmin, jotka välkkyivät kuin kaksi
+hohtokiveä, vahtivat niitä muruja, jotka ruokailevilta putoelivat.
+
+"Maistappas minun riekkoani", sanoi Laila Mellet'ille, "niin saat
+nähdä, kuinka makea se on!"
+
+"Maistappas sinä tätä", sanoi Mellet vuorostaan, "se on kyllä yhtä
+hyvä."
+
+"Luulenpa että minun on parempi," pitkitti Laila, "ja koirani,
+Mustikin, arvelee samaa."
+
+"Maistappas minun riekkoani äiti", sanoi Mellet, "eikö se ole hyvä?"
+
+"Se on erinomaisen hyvä!"
+
+"Maistappas sinä, Jaampa, minun riekkoani", sanoi Laila, "eikö se ole
+parempi?"
+
+"Voi njalgis, njalgis!" Voi kuinka makea se on, huudahti Jaampa.
+
+Mellet ja Laila kävivät sittemmin yhdessä ansoja kokemassa ja tulivat
+usein kotiin, kummallakin lintukimppu selässään, hiihtäen kilpaa
+mäkirinteitä myöten telttejä kohden.
+
+Laila oli sekä kaunis että hyvä lapsi, jolla oli hyvä sydän, ja hän
+ynnä Mellet olivat ylimalkaan hyvät ystävät. Ainoastaan silloin suuttui
+Laila, kun tapasi Mellet'in suopungillaan hätyyttämässä hänen valkoista
+kiliään, joka Mellet'in mielestä oli niin erinomaisen houkutteleva
+esine hänen suopungilleen, ett'ei hän malttanut olla sitä heittämättä
+kiliin, vaikka Jaampa oli useampia kertoja häntä siitä torunut, ja
+syntyipä kerran pieni käsikahakkakin, kun Laila kuuli kilin surkeasti
+määkivän ulkopuolella ja näki että Mellet juuri oli kuristamaisillaan
+kilin suopungillaan, jonka Mellet oli heittänyt sen kaulaan.
+
+Vuodet vierivät, ja eräänä kauniina talvipäivänä seisoi kolme poroa,
+valjastettuina kukin pulkkansa eteen, Laagjen teltin edustalla. Laila
+oli nyt 12 vuoden, ja Mellet 15 vuoden vanha. Heidän tuli nyt lähteä
+Koutokeinoon kouluun, ja Jaampan tuli viedä heitä sinne. Koutokeinossa
+asui nimittäin pappi ja siellä pidettiin koulua. Tunturi-Lappalaisten
+tuli sen vuoksi lähettää lapsensa sinne ja pitää huolta siitä, että he
+kouluaikanaan saivat asua jossakussa perheessä paikkakunnalla.
+Laagjelle ei ollut vaikea saada asuntoa lapsilleen, hän kun oli rikas
+ja tuon tuostakin saattoi lähettää poronpaistin korvaukseksi asunnosta.
+
+Hyvästi jättäessä kehoitti Laagjen emäntä lapsia ahkeruuten,
+rehellisyyten ja kuuliaisuuten opettajaa ja pappia kohtaan, "jotka nyt
+jonkun aikaa olivat heille vanhempien asemassa". Tämä oli muuten
+Ruijalle monessa suhteessa varsin murheellinen aika, jolloin Mellet ja
+Laila kävivät koulua. Lappalaiset huokailivat mielivaltaisten
+kieliasetusten pakonalaisuudessa ja Norjalaiset monopoolikaupan ikeen
+alla. Ensimainituita pakoitettiin nimittäin kauan aikaa oppimaan
+kristillisyytensä norjankielellä, sen sijaan kuin ennen lähetystoimen
+aikana useampia vuosia olivat saaneet nauttia sitä suloisuutta, että
+saivat oppia ja kuulla saarnaa omalla kielellään. Mutta vuonna 1774
+lakkautettiin, kuten tunnettu on, lappalainen seminaari (Seminarium
+lapponicum) Trondjem'issä, ja käskykirjeessä määrättiin muitta
+mutkitta, että "lapinkieli on, niin paljon kuin mahdollista, hyljättävä
+ja norjankieli asetettava sijaan, ja lapsille on opetettava heidän
+kristinoppinsa norjankielellä." Tästä seurasi, ett'eivät Lappalaiset
+enää saaneet mitään kirjoja omalla kielellään. Ne muutamat, joita
+lähetysseura oli heille toimittanut, tulivat yhä harvinaisemmiksi, ja
+sen mukaan kuin nämä katosivat sammui myös se kristillisyyden valo,
+jonka lähetyssaarnaajat uutteruudellaan olivat virittäneet väestössä.
+Kun kirjat rupesivat harvenemaan ja Lappalaiset huomasivat, ett'ei
+heille niitä enää toimitettukaan, niin silloin vasta he rupesivat niitä
+arvossa pitämään. Siellä täällä löytyi enemmän eli vähemmän
+vaillinaisia kappaleita Lutheruksen katekismosta lapin- ja
+norjankielellä. "Oikein autuaalliselta tuntuu," sanoo eräs pappi,
+"nähdessä miten onnellisina ne Lappalaiset itseään pitävät, joilla on
+semmoinen kirja, kuinka he kantavat sitä povessaan sydämellään,
+ikäänkuin jonakuna pyhyytenä kaikilla retkillään, millä halulla kaikki
+rientävät sinne, jossa semmoinen kirja löytyy, voidakseen lukea ja
+käsittää pyhää Sanaa omalla äidinkielellään."
+
+Aslak Laagje oli yksi niitä onnellisia, jolla oli täydellinen kappale
+tuosta kirjasta.
+
+Pappi, joka silloin oli Koutokeinossa, oli nimeltä Olaus Hjorth, ja
+kuuluu olleen, kertomuksien mukaan, joita vieläkin kuullaan, kunnon
+pappi mutta äärettömän tuima ja ankara mies, jonka vuoksi hän
+Lappalaisten kesken oli tunnettu nimellä "Garra Hjortha" s.o. Kova
+Hjorth. Silloin kun tämä Kova Hjorth oli pappina Koutokeinossa
+(1774-1780) vallitsi väestössä uskonnollinen liike. Tämä liike oli
+kuitenkin rauhallisempaa laatua ja myös vähemmin levinnyt, kuin se,
+joka vallitsi näillä seuduilla vuonna 1852 ja joka päättyi murhilla.
+Monta vanhaa ihmistä, jotka olivat kuuluneet heränneiden joukkoon
+vuonna 1852, muistivat vielä tahi olivat kuulleet vanhempiensa kertovan
+noista aikaisemmin heränneistä. Silloin oli heränneiden ruumis tullut
+suonenvedon tapaisiin liikkeisiin, he tulivat intoihinsa ja hourailivat
+herättyään jonkunmoisesta horrostilasta. Heitä kutsuttiin siihen aikaan
+"Tshjuorvok," s.o. huutajat, sillä he kuleksivat ympäri ja huusivat eli
+kehoittivat korkealla äänellä kansaa parannukseen. Muuten he kuuluivat
+viettäneen hiljaista ja siveellistä elämää, joten liikkeessä lienee
+ollut totuuttakin pohjalla.
+
+Nämä "huutajat", toinnuttuaan tainnuksistaan, kuuluivat toisinaan
+houraellen ennustaneen maailman loppua, joka heidän samoin kuin
+muidenkin ennustajain mielestä, oli aivan pian tapahtuva. Mutta ennen
+sitä oli kaikenlaisia merkkiä ilmestyvä, jotka luonnollisesti olivat
+sovitetut Lappalaisten olojen mukaan: "joutsen oli tuleva nokimustaksi
+ja korppi lumivalkeaksi. Porot saivat muka uudet sarvet keski-talvena
+ja tulivat niin rajuiksi, ett'ei ihmiset voineet niitä hoitaa, ja niin
+rohkeiksi, ett'eivät ollenkaan välittäneet koirista, vaan juoksisivat
+tiehensä. Sitten oli vielä tuleva maahan kallis aika, rutto, nälkä ja
+sota, ja sota oli nielevä kaikki mies puolet niin tyystiin, että naiset
+tappelivat keskenään niistä harvoista, jotka vielä olivat kotona, niin,
+viimein oli mieshenkilö niin harvinainen olento, että naiset semmoisen
+nähdessään suutelivat hänen jalkojaan ja vuodattivat kyyneleitä." Kova
+Hjorth oli ollut erittäin ankara näitä "huutajia" kohtaan. Missä hän
+vaan heitä tapasi, löi hän heitä ja karkoitti heidät ulos kirkosta
+eli huoneesta, kulkipa ympäri lappalaiskylissä ja asunnoissa, haki
+heidät esiin ja löylytti heitä niin kauan kuin jaksoi, jotta heidän
+täytyi mennä pakoon ja kätkeytyä häneltä. Kerran oli semmoinen
+"huutaja" kaikille käsittämättömällä ja siis kansan arvelun mukaan
+ylenluonnollisella tavalla kiivennyt kirkon torniin, ja huusi sieltä,
+papin astuessa Jumalanpalveluksen päätyttyä ulos kirkosta, ikäänkuin
+taivaasta tulevalla äänellä:
+
+"Kas, kas, tuossa menee pappi, ja kaksi perkelettä korpin haahmussa
+istuu hänen olkapäillään!"
+
+Tämä liike ei levinnyt Koutokeinoa laajemmaksi ja katosi vähitellen
+saamatta aikaan suurempia hairahduksia.
+
+Mainitun Kovan Hjorth'in luo vietiin Mellet ja Laila kouluun.
+Tuliaisiksi toi kumpikin Laagjen antaman poronpaistin papille, joka
+otti heidät ystävällisesti vastaan pappilassa ja kutsui heidät sisään
+puolisonsa ja lastensa luo. Heidän lähtiessään tarttui pappi heidän
+käteensä, kehoitti heitä käyttäimään kiltisti, ahkerasti lukemaan ja
+oppimaan niitä uusia norjankielisiä kirjoja, jotka heille nyt
+annettiin.
+
+Sitten alkoi opettaja opettaa vasta-alkaville kirjaimia, ja enemmän
+edistyneitä lukemaan ja ulkoa oppimaan norjalaista katekismoa. Se kävi
+luonnollisesti hitaasti ja oli sangen väsyttävä työ saada lapsien
+muistiin teroitetuksi enemmän eli vähemmän niistä kuudesta
+pääkappaleesta muukalaisella kielellä, josta useimmat heistä eivät
+ymmärtäneet sanaakaan. Mutta heidän tuli oppia norjankieltä ja täytyi
+oppia sitä. Opettaja luki ensin sanasta sanaan ja käänsi sitten
+lapinkielelle luetun lauseen, ja lapset lukivat jälestä norjalaista
+tekstiä.
+
+Ainoastaan Lailalta kävi sekä ääntäminen että ulkoluku erinomaisen
+helposti. Jo kouluun tullessaan hän osasi jotakuinkin lukea, ja hän
+tuli pian niin taitavaksi, että taisi ei ainoastaan enemmän kuin muut
+lappalaistytöt vaan oli milt'ei yhtä taitava kuin papin oma tyttö, joka
+oli melkein saman ikäinen ja seurasi myös opetusta.
+
+Mellet'iltä sitä vastoin kävi oppiminen kehnosti. Loma-ajoilla oli hän
+kyllä ensimmäinen suksilla ja pulkalla laskettaessa pappilan jyrkkiä
+mäkiä, jolloin käytettiin pulkkaa kelkan asemasta, mutta koulun
+penkillä hän oli viimeinen. Muutamien sanojen lausuminen meni häneltä
+päin mäntyyn. Kun hänen piti lausua "Kristus", tuli siitä joko "Ristus"
+eli "Pristus", "kristillisestä" tuli "pristillinen" j.n.e. Hän oli
+rikkaan miehen poika, mutta ei se auttanut. Opettaja nuhteli häntä ja
+kehoitti häntä rukoilemaan taivaalliselta Isältä apua oppiakseen.
+"Niin", ajatteli Mellet, "kunhan vaan pääsisin hänen pakeilleen, mutta
+taivas on niin korkealla. Vaan ehkä se auttaisi, jos menisin
+korkeimmalle tunturille ja rukoilisin siellä?" Nyt oli pappilan
+rakennus korkein sillä paikalla ja tikapuut veivät maasta katolle.
+"Ehkä se auttaa jos menen tuosta katolle, kenties Jumala sieltä kuulee
+minua paremmin", ajatteli Mellet. Aikaiseen eräänä aamuna, kun kaikki
+muut vielä nukkuivat, nousi Mellet hiljaa vuoteeltaan, kiipesi pappilan
+katolle, lankesi polvilleen, pani kätensä ristiin ja rukoili: "Rakas
+taivaallinen Isä, auta minua, että oppisin hyvin lukemaan!"
+
+Samassa tuli pappi ulos ja nähdessään lappalaispojan katolla hän kysyi
+vihaisesti, mitä kujeita hänellä siellä oli? Mutta kun poika tuli alas
+ja lausui lapsellisen uskontunnustuksen eli syyn, jonka vuoksi oli
+kiivennyt katolle, muuttuivat nuo ankarat kasvot niin lempeiksi kuin
+keväinen päivänpaiste, pappi taputti pojan päätä ja lohdutti häntä
+sanoen, että hän oli hyvä poika ja että Jumala kyllä oli häntä kuuleva
+ja antava hänelle, mitä hän oli rukoillut.
+
+Mellet ja Laila eivät iässään vielä koskaan olleet nähneet pappia,
+jonka vuoksi he hiukan pelkäsivät tätä miestä ja pitivät häntä
+semmoisena olentona, joka kaikissa suhteissa oli täydellisempi muita
+ihmisiä. Kun siis opettaja eräänä päivänä tutki lapsia ja kysyi,
+olivatko kaikki ihmiset syntisiä, vastasi Mellet hyvin pätevästi: "Ei".
+"Kuka sitten on vapaa synnistä?" kysyi opettaja. "Pappi", vastasi
+Mellet arvelematta. Suureksi ihmeekseen hän nyt sai kuulla opettajalta,
+ett'ei pappikaan ollut vapaa synnistä, vaan että hänkin "oli syntinen."
+"Mitä syntiä hän sitten tekee?" kysyi Mellet. "Hän ei tee mitään
+törkeätä syntiä", selitti opettaja, "mutta hänkin on syntinen Jumalan
+edessä." Jo lapsesta alkaen varoitetaan Lappalaisten lapsia
+varkaudesta, valhettelemisesta, kiroilemisesta ja tottelemattomuudesta,
+jotka ovat pahimpia syntejä, ja poika luonnollisesti ei voinut saada
+päähänsä, että pappi voisi olla vikapää johonkin näistä.
+
+Muutamia päiviä ennen koulun loppua tuli Laagje Koutokeinoon noutamaan
+lapsia ja kuulemaan, miten he olivat käyttäineet ja edistyneet. Hän
+meni ensin kouluun, istausi oven pieleen ja kuunteli lapsien lukua,
+veti sitten povestaan vanhan lappalais-norjalaisen katekismonsa ja
+seurasi siitä opetusta. Siitä ei ollut varsin pitkiä aikoja kulunut,
+kuin hän kuuli lapsia opetettavan lapinkielellä, ja hän muisti hyvin,
+kuinka somalta hänestä oli tuntunut, kun lapset osasivat hyvin lukea,
+mutta tämä, jota he nyt lukivat ja hän heidän kanssaan, oli hänestä
+"kuin hieta suussa, hän ei tuntenut siinä vähintäkään makeutta."
+
+Nureissaan hän läksi kouluhuoneesta ja meni Kovan Hjorthin puheille.
+
+Laagje tervehti astuessaan huoneesen, toivottaen:
+
+"Jumalan rauhaa taloon!"
+
+"Sinulla on taitava ja soma tytär", sanoi pappi, "hän on kaikista
+lappalaistytöistä ahkerin lukemaan ja oppimaan."
+
+"Niin, minä olin koulussa", lausui Laagje, "kuuntelemassa lapsia.
+Lailan kanssa ei ole hätää, mutta kuinka on Mellet'in laita?"
+
+"Poikasi ei ole niin taitava."
+
+"Hän ei ole minun poikani, hän on sisareni poika."
+
+"Vai niin, onko hän sisaresi poika? Taitava hän ei ole, mutta hyvä
+poika hän on ja jos tyttäresi voisi auttaa häntä kotona, oppii hän
+tulevaksi vuodeksi niin paljon, että hän hyvin pääsee ripille."
+
+"Kuuleppas, pappi kulta", jatkoi Laagje, "eikö sinulla ole antaa meille
+useampia lappalaisia kirjoja, semmoisia kuin tämä täällä", ja hän veti
+kirjan povestaan, johon se oli kätketty nahkapussiin käärittynä.
+
+"Näytäppäs minulle sitä," sanoi pappi ja kun Laagje ojensi hänelle
+kirjan, otti hän sen ja pani eteensä pöydälle. "Ei minulla ole enää
+tämmöisiä kirjoja", sanoi pappi. "Eikö niitä enään tulekkaan?" "Ei
+tule. Tästä lähin teidän ja lapsenne tulee oppia norjankieltä".
+
+"Miksi meidän täytyy oppia norjankieltä? Me olemme tyytyväiset siihen
+kieleen kuin meillä on".
+
+"Sen vuoksi, että norjankieli on parempi, rikkaampi ja hyödyllisempi".
+
+"Norjankieli ei ole parempi meille ja meidän elämänlaadullemme", sanoi
+Laagje. "Sinun kielesi on huono kieli, kun puhumme porosta, tuntureista
+ja laaksoista, päivän valosta ja yön pimeydestä ja kaikesta, joka
+kuuluu jokapäiväisen elämämme tarpeisiin. Sinulla ei ole yhtä sanaa
+kymmentä meikäläistä vastaan, kun on puhe porosta ja monesta muusta
+asiasta. Siinäkö sinun kielesi rikkaus on. Ei, teidän kielenne on
+meistä köyhä kieli".
+
+"Mutta ei siinä ole kyllä, että vaan ajattelemme jokapäiväisen elämämme
+tarpeita, poroa ja muuta senkaltaista", sanoi pappi. "Sinä et saa
+unhottaa, että sinun ennen kaikkia tulee ajatella kuolemattoman sielusi
+tarpeita".
+
+"Sinä puhut totta", vastasi Laagje nöyrästi, "meidän tulee etupäässä
+muistaa kuolematonta sieluamme".
+
+"Siis on parempi, että opit ja luet norjankieltä".
+
+"Eikö Jumala ymmärrä kaikkia kieliä?"
+
+"Kyllä, mutta sinä opit häntä paremmin tuntemaan ja saatat paremmin
+lähestyä häntä norjankielellä".
+
+"Onko lapinkieli sitten niin kurja kieli, ett'ei taivaallinen Isämme
+tahdo sitä kuulla?" kysyi Laagje, joka muisti, mitä pispa Bang oli
+sanonut.
+
+"Ei suinkaan, mutta norjankielellä voit saada monta kirjaa, joita ei
+löydy lapinkielellä. Voit saada sata tämän yhden asemesta, joka teillä
+on ollut".
+
+"Miksi ette anna meille useampia?"
+
+"Sen tähden että oppisitte norjankieltä, jolloin saatte niin monta
+kirjaa kuin haluatte".
+
+"Me emme tarvitse monia kirjoja. Tahi onko Jumala mies, joka tahtoo
+kuulla monia sanoja ja pitkiä rukouksia? Etkö itse ole sanonut, että
+Jumala kuulee lukemattomat huokauksetkin?"
+
+"Olen kyllä, mutta Jumalan sanan tunteminen on hyvä asia, ja enemmän
+tietoa Jumalan sanasta voit saada norjankielellä. Teidän pitäisi oleman
+meille kiitolliset siitä, että annamme teille norjalaisia kirjoja."
+
+"Emmekö niitä itse osta?"
+
+"Kyllä ostatte, mutta te maksatte niistä tuiki vähän tahi ei mitään. Me
+annamme niitä teille melkein lahjaksi, jotta oppisitte meidän
+kieltämme: sillä silloin on teillekin ovi avoinna viisauden temppeliin,
+ja saatte mennä siihen sisälle, niin monilukuisina kuin tahdotte."
+
+"Niin, te olette rikkaat", sanoi Laagje katkerasti. "Te asutte
+valoisissa saleissa, teillä on yltäkyllin kirjoja ja tietoa, te voitte
+lukea ja oppia, mitä vaan tahdotte, mutta siitä syystä ette myös tiedä,
+kuinka suuriarvoinen kirja eli ainoa lehtikin on meille, jotka elämme
+pimeydessä ja ikävöitsemme valoa, jotka vaellamme erämaassa ja etsimme
+lähdettä."
+
+"Senpä vuoksi teidän pitäisi oppia norjankieltä, joten koko maassa
+olisi yksi kieli ja yksi kansa."
+
+"Niin, niin, me opimme norjankieltä, me koetamme oppia norjankieltä,
+niin paljon kuin mahdollista, mutta anna meille ensin yksi pisara
+Jumalan autuaaksi tekevästä sanasta meidän omalla äidinkielellämme!
+Anna meille vaan tämä pieni kirja, joka on tullut meille niin
+rakkaaksi, jotta voisimme kodissamme aikaiseen kylvää Jumalan sanan
+hyvää siementä lapsiemme turmeltumattomiin sydämiin, ennenkuin perkele
+ja mailma tulee ja kylvää sinne ohdakkeita. Nyt he eivät ymmärrä mitään
+siitä, jota lukevat, ja sana ei kanna yhtään hedelmää."
+
+"Tulkeitseehan opettaja heille."
+
+"Niinpä kyllä, hän tulkitsee heille, ja minä olen häntä kuunnellut,
+mutta miks'eivät ensin saa lukea Jumalan sanaa lapinkielellä, ja
+opettaja saisi sitten kääntää heille saman asian norjankielelle?
+Minkätähden kiellätte ja estätte heiltä ikuista totuuden sanaa
+saadaksenne heitä sen kautta oppimaan teidän kieltänne? Miksi käytätte
+pakkoa? Tahi onko autuus kätketty yksinomaan daro-kieleen? Etkö sinä
+ole Jumalan sanan palvelija etkä kenenkään muun?"
+
+"Olen, kaikessa heikkoudessani."
+
+"Miksi siis et anna lapsille Jumalan sanaa suorastaan? Miksi annat
+heille kiven kun he anovat leipää? Miksi teet pitkän ja vaivaloisen
+mutkan, kun sinulla on lyhyt ja avonainen tie edessäsi?"
+
+"Et sinä ettekä te muut nyt voi käsittää, että kaikki tämä on teidän
+omaksi eduksenne tulevaisuudessa. Mutta niin on nyt asian laita, ja
+sitä paitsi on minulla siihen käsky, ja siitä ei nyt pääse mihinkään.
+Te ette saa enemmän lappalaisia kirjoja ja teidän tulee oppia
+norjankieltä."
+
+"Ja kuolla kuin pakanat!"
+
+"Silloin on se oma syynne."
+
+"Nimesi on Kova Hjorth, ja kova ja ankara sinä olet. 'Huutajia' sinä
+lyöt ja ahdistat ja meiltä toisilta sinä kiellät Jumalan sanan."
+
+"Sinä erehdyt Laagje. Minä en kiellä keltään mitään. Minä jakelen
+Jumalan sanaa runsaasti kirkossa ja koulussa, mutta minä en kärsi
+seurakunnassani semmoisia ulkokullattuja, kuin nämä 'huutajat' ovat ja
+minä näen edemmäs kuin te. Minä harrastan teidän parastanne ja toimin
+vakuutukseni mukaan, ottaessani teiltä pois lappalaiset kirjanne ja
+suurella vaivalla opettaessani teidän lapsillenne norjankieltä. Te ette
+koskaan tule miksikään, ette koskaan saa mitään korkeampaa tietoa,
+ellette hylkää omaa kieltänne eli ainakin opi lukemaan norjalaisia
+kirjoja ja ymmärtämään norjankieltä. Silloin voitte vetää vertoja
+Norjalaisille kaikessa."
+
+"Jospa et milloinkaan tulisi sitä katumaan! Jospa et viimeisellä
+hetkelläsi olisi vuodattava verisiä kyyneleitä sen tähden, että
+ollessasi meillä pappina käytit aikasi ja vaivasi väärin! Yhdessä
+tunnissa olisit tehnyt enemmän Jumalan valtakunnan hyväksi, kuin
+monessa päivässä, ja yhdessä päivässä enemmän kuin monessa vuodessa."
+
+"Siitä minä itse saan vastata."
+
+"Hyvästi sitten", sanoi Laagje, "ja anna minulle kirjani jälleen."
+
+"Tuossa on sinulle toinen, suurempi ja parempi kirja norjankielellä,"
+sanoi pappi ojentaen hänelle toisen kirjan.
+
+"Ei, minä tahdon oman kirjani."
+
+"Ota tämä, minä pidän sinun kirjasi."
+
+"En, sanon minä, en, anna kirja minulle!"
+
+"Sinä et saa sitä!"
+
+"Enkö saa! Pappi, sinä teet syntiä! Tahdotko ryöstää minulta
+omaisuuteni? Tahdotko riistää minulta ainoan, kalleimman aarteen, joka
+on minulle enemmän arvoinen, kuin kokonainen karjalauma; sillä muista
+se, että se rahtunen valoa ja se murunen virkistystä ja lohdutusta,
+joka on levinnyt meidän köyhään ja synkkään elämäämme, se on vuotanut
+tämän kirjan lehdistä! Jos sen otat minulta pois, silloin sinä muserrat
+katkenneen ruovon ja sammutat haikuavan karren, sen sijaan että
+vuodattaisit voimiesi mukaan öljyä siihen. Minä en lähde huoneestasi
+ilman kirjatta."
+
+"No ota se sitten Jumalan nimessä ja mene", sanoi pappi.
+
+"Niin, minä menen", sanoi Laagje, "mutta raskaalla mielellä lähden
+tänään pappilasta."
+
+Kun Laagje oli tullut kotiin ja hänen väkensä oli syönyt iltasensa,
+sanoi hän Lailalle:
+
+"Lapsi, ota kirja ja lue siitä meille!"
+
+Laila otti kirjan ja istui lieden ääreen keskelle telttiä, ja kaikki
+keräytyivät hänen ympärilleen paljastetuin päin. Hänen somat, hienot
+lapselliset kasvonsa, ja hänen tuuheat kauniit hiuksensa, jotka
+valuivat alas hartioille, loistivat heleästi leimuavan liekin
+punertavassa valossa. Puhtaalla ja heleällä lapsenäänellään luki tämä
+Laagjen lapsi, joka kuitenkaan ei ollut hänen lapsensa, vanhasta
+Lutheruksen katekismosta kuusi pääkappaletta, synnin tunnustuksen ja
+iltarukouksen.
+
+"Kiitoksia, rakas lapsi. Jumalan sanasta!" sanoi Laagje, kun tyttö oli
+lopettanut. Ja niin luki Laila monta kertaa muulloinkin ihmisille,
+jotka tulivat pitkien matkojen päästä kuulemaan Sanaa omalla
+kielellään.
+
+On kerrottu, että Kova Hjorth, pitäessään viimeisen kerran
+Jumalanpalvelusta Koutokeinon kirkossa, saarnasi lapinkielellä, ja se
+tarkkaavaisuus, jolla jokainen häntä kuunteli, se ilo, joka ilmestyi
+kaikkialla, se loppumaton kiitos, jonka jokainen hänelle tästä lausui,
+teki sen että kalvava epätoivo tunki hänen rauhalliseen mieleensä.
+Kenties oli hänen työnsä kristillisessä katsannossa ollut turha ja
+hyödytön? Kenties oli hän ajatellut ja taistellut liian yksinomaisesti
+kansallisen edun saavuttamiseksi, sen sijaan kuin hänen pappina olisi
+ollut työskenteleminen sen asian eteen, joka kuuluu Jumalan
+valtakuntaan, ja sitten vasta valvominen kansallisen kielen etua, mutta
+ilman pakkoa ja väkivaltaisia asetuksia, jotka vaan olivat synnyttäneet
+tyytymättömyyttä ja tietämättömyyttä?
+
+
+
+
+IX.
+
+Markkinat Karasjoella.
+
+
+Ennen muinoin pidettiin Karasjoella joka talvi käräjiä ja suuria
+markkinoita. Vouti tuli sinne Altenista kokoomaan veroja, ja pappi
+Koutokeinosta lapsia kastamaan, Ehtoollista jakamaan ja vihkimään
+pariskuntia, joilla kenties ei ollut tilaisuutta useammin kuin kerran
+vuodessa käydä kirkossa ja pappia tapaamassa. Myöskin useita
+kauppiaita, eli, kuten heitä siihen aikaan kutsuttiin, "porvareita,"
+kokoontui sinne, osaksi Ruijan rannikoilta ja Suomesta, osaksi
+Ruotsista ja etenkin Torniosta. Lähiseuduilta kokoontui sinne silloin
+myös tunturi-Lappalaisia, molempaa sukupuolta, ostamaan ja myömään,
+tapaamaan sukulaisia ja tuttavia, kosimaan ja kosittaviksi, kihlaamaan
+ja vihityttämään itseänsä. Nämä 14 päivää, jonka markkinat kestivät,
+oli hyvin kiireinen aika.
+
+Jo ennen esivallan tuloa oli useampia Lappalaisia saapunut
+markkinapaikalle, joten seudulla jo oli vilkkaanlainen liike, mutta se,
+joka ensimmäisenä markkinapäivänä olisi voinut joltakin korkealta
+paikalta katsella seutua, olisi huomannut, että joka puolella
+ympäristöllä polveili pitkiä, mustia juovia aukeita lumikenttiä myöten,
+ja että kaikki pyrkivät samaan keskipisteesen. Ne olivat kaikki
+suurempia eli pienempiä raideja eli poroseurueita, 10-20-30 elukkaa
+kussakin, sidottuina toinen toisensa jälkeen, reki perässään, jotka
+kaikki olivat matkalla Karasjoelle, ja myöhemmin päivällä ajoi raide
+toisensa perään markkinapaikalle.
+
+Toisena markkinapäivänä tuli myös Laagje, hänen puolisonsa, Jaampa,
+Mellet ja Laila kolmella kymmenellä porolla muhkeasti ajaen paikalle.
+Suuri osa Lappalaisista tiesi, että Laagje oli rikkain mies niillä
+seuduilla, ja hänen tulonsa herätti sen vuoksi tavallista suurempaa
+huomiota. Ne viisi poroa, joilla hän seuralaisineen ajoi, olivat
+valituita elukoita muhkeilla sarvilla ja komeilla valjailla. Etenkin
+oli se poro, jolla Laila ajoi, tavattoman suuri, kaunis ja
+soleavartaloinen, mutta, niinkuin näkyi, jotenkin kesytön ja vallaton.
+Lappalaiset keräytyivät tämän poron ympärille, ja siinä syntyi nyt
+innokas puhe ja keskustelu.
+
+"Kas, miten hoikat ja hienot jalat sillä on!" sanoi yksi.
+
+"Katsokaas, miten muhkeat sarvet!" tokaisi toinen.
+
+"Ja silmät sitten, mustat kuin kekäleet!" huudahti kolmas.
+
+"Ole varuillasi!" sanoi Jaampa, "se on vihainen."
+
+"Mistä ihmeistä sinä sen olet saanut käsiisi, Jaampa?" kysyi eräs
+tihrusilmäinen Lappalainen.
+
+"En minä ole sitä varastanut!" vastasi Jaampa.
+
+"Kenenkä merkki sillä on?"
+
+"Se on Laagjen tyttären merkki."
+
+"Onko se Suomesta vai Ruotsista?"
+
+"Se ei ole Suomesta eikä Ruotsista, mutta voithan itsekin nähdä, että
+sillä on kesyttömän poron verta suonissaan. Se on sikiö eräästä
+Inarilaisesta villiporosta ja eräästä meidän emoporostamme."
+
+Semmoisella eläimellä on oma nimensä eli "baevrek" ja se on tunnettu
+nopeudestaan ja kestävyydestään juoksussa, jota ei yksikään kesyn poron
+sikiö saavuta. Sitä vastoin ei se ole erittäin kestävä vetämään
+raskaita kuormia. Tämä "baevrek", jolle Jaampa oli antanut nimen
+"Vihuri", oli usein saattanut ukon hikoilemaan, ennenkuin hän oli
+saanut sen niin kesyksi, että saattoi antaa sen Lailan ajettavaksi,
+mutta antamalla sille suolaa ja kohtelemalla sitä ystävällisesti
+saattoi Laila vähitellen ajaa sillä paremmin, kuin kukaan muu.
+
+Laagjella ja Jaampalla oli 100 poronnahkaa ja noin 20 poron lihat
+myötävänä markkinoilla. Melkein puolet kaikesta kuului Jaampalle. Sitä
+paitsi oli heillä aikomus myödä osa niistä poroista, joita olivat
+kuljettaneet mukanaan, koska ostokset helposti saattoi kuljettaa
+kolmella eli neljällä porolla. Jaampasta oli tullut rikas mies. Siitä
+päivästä asti, jolloin hän sai tuon ison suden hengiltä, oli onni ollut
+hänelle myötäinen, joten hänellä nyt oli monta sataa poroa, ja hän oli
+sen vuoksi enemmän Laagjen talouskumppani kuin palvelija. Jos hän olisi
+ollut halpa palvelija, ei hän suinkaan olisi saanut seurata mukana
+markkinoille; sillä Jaampasta ei vieläkään, ikävä kyllä, ollut tullut
+kohtuuden ystävää. Hän suosi edelleenkin lausetta: "juvat interdum
+insanire" [4], ja markkinoilla oli viinaa yllin kyllin. Laila oli tosin
+ennen lähtöä pyytänyt, että Jaampa olisi taitava eikä joisi niin
+hirveän paljon, kuin hänellä toisinaan oli tapana tehdä. Hän olikin
+antanut lemmikilleen juhlallisen lupauksen koettaakseen olla
+varullansa. Mutta toista on luvata, toista pitää sanansa, ja saamme
+kohta nähdä, miten kävi.
+
+Tärkein tehtävä, joka Laagjella ja hänen puolisollaan oli
+toimitettavana, oli saran ostaminen uutta talvitelttiä varten
+Mellet'ille ja Lailalle, joiden ensi vuonna piti viettämän häitä. Jo
+kauan aikaa sitten oli se asia päätetty, että nämä molemmat menisivät
+naimisiin, ja vanhempien määräyksen mukaan tämmöiset asiat käyvät
+melkein aina. Mellet ei koskaan ollut Lailaa oikeastaan kosinut, mutta
+siitä oli ollut niin usein puhe ja kaikkien mielestä oli se asia selvä,
+että hänestä ja Lailasta kerran oli tuleva mies ja vaimo, joten
+kosiminen hänen puoleltaan ja myöntävä vastaus Lailan puolelta oli
+aivan tarpeeton.
+
+Sen lisäksi oli ostettava hienoa verkaa hääpuvuksi nuorelle
+pariskunnalle, sinistä Lailalle ja punaista Mellet'ille. Sitten tuli
+Mellet'in omasta puolestaan ostaa Lailalle muutamia kauniita esineitä,
+vyö, solki, sormus eli silkkihuivi, ja tarjota niitä hänelle
+kosiolahjaksi. Tämä on nimittäin tavallinen kosioimistapa. Jos tyttö
+ottaa vastaan semmoisen lahjan, ei hän kiellä, mutta mikään määrätty,
+varma ja sitova tapaus se ei myöskään ole. Hänellä on lupa ottaa
+kosiolahjoja niin monelta ihailijalta kuin tahtoo, ilman että häntä
+pidetään kevytmielisenä, mutta hänen täytyy, kun asia vihdoin menee
+niin pitkälle, että on mentävä papin puheille, toimittaa kosiolahjat
+entisessä kunnossa omistajilleen takaisin. Kosijat tulevat itse
+kirkkomäelle, tahi lähettävät asiamiehiä, jotka ilman muuta vaativat
+lahjat takaisin, ja morsian pitää ainoastaan ne lahjat, jotka se
+nuorukainen on hänelle antanut, jonka kanssa hän menee alttarin eteen.
+
+Ennen aikaan oli yleiseen tavallista, että kullakin kauppiaalla eli
+porvarilla oli omat ostajansa, ja ett'eivät nämä kääntyisi toisien
+kauppiasten puoleen, koki hän niin paljon kuin mahdollista kiinnittää
+heitä puoleensa. Tämmöisen kauppiaan kirjoihin pääseminen oli siis
+varsin huokea asia, mutta pääseminen niistä erilleen, se oli todellakin
+ihme, ja mitä kirjassa seisoi, sitä tutkimaan oli Lappalaisella harvoin
+kykyä.
+
+Kun siis Lappalainen astui porvarinsa puotiin[5], tarjottiin hänelle
+aluksi aina tuliaisryyppy, ja jos se Lappalaisen mielestä viipyi liian
+kauan, ei hän vähääkään ujostellut sitä pyytää. Sitten hänelle myös
+annettiin, vanhan tavan mukaan, muutamia pieniä "lahjoja", niinkuin
+sormus, sakset, silmäneuloja eli muuta semmoista. Vastalahjaksi pani
+nyt Lappalainen vuorostaan pöydälle "vuosshjambierggon" eli
+poronpaistin. Sitten oli taas kauppiaan vuoro kaataa toinen ryyppy ja
+se oikein kelpo mitalla, joka riitti ei ainoastaan ostajalle, vaan
+hänen seuralaisilleenkin, sukulaisille ja tuttaville, jotka seurasivat
+häntä puotiin. Kuitenkin osasi kauppias aina sovittaa tarjottavansa
+lihan paljouden ja laadun mukaan. Tässä ei käytetty turhia
+kursastelemisia, tässä ei käytetty kehoituksia ja joutavia puheita,
+niinkuin: "saanko luvan tarjota," eli "olkaa niin hyvä", eli
+"terveydeksenne", ja vastaukseksi: "tuhansia kiitoksia", "se on
+erinomaisen hyvää" j.n.e, vaan suoria, teeskentelemättömiä lauseita,
+niinkuin: "Anna minulle ryyppy, kauppias, annoinhan sinulle paistin!"
+
+"Niin, niin, siitä paistista olet jo saanut viinaa kyllin. Paisti oli
+sekä pieni että laiha."
+
+"No niin", vastasi ehkä Lappalainen taas, "sinä olit laiha lahjoinesi
+ja minä siis pieni paistineni."
+
+Kun vihdoinkin ryhdyttiin kaupan tekoon, piti Lappalainen hyvin
+varalta, ett'ei myönyt kaikkia nahkojaan yhtä haavaa. Ei suinkaan. Hän
+möi melkein aina vaan yhden kerrallaan siitä hyvästä syystä,
+että hänelle jokaisesta eri kaupasta tuli "gavpeserke" eli
+kaupanpäällisryyppy. Niin usein kuin hän siis mielestään on ryypyn
+tarpeessa, menee hän aittaansa, ottaa yhden nahkan ja menee kauppiaan
+luokse. Jokaisella varakkaalla tunturi-Lappalaisella oli tavallisesti
+semmoisessa kirkonkylässä eli markkinapaikassa pieni aitta, jossa hän
+säilytti tavaroitaan. Toisinaan oli hänellä useampiakin nahkoja
+mukanaan eli "rittabel" s.o. puoli poroa, jotka hän möi kauppiaalle.
+Mutta silloin hän tahallisesti pyysi saadakseen osan maksusta viinassa
+ja veti silloin povestaan tinapullon, joka oli noin tuopin vetävä.
+Saatuaan tämän täytetyksi meni hän johonkin aittaan, mökkiin eli
+kotaan, ja kokosi ympärilleen ystävänsä ja tuttavansa. Jos seurue ei
+päässyt katon alle, asettui se useinkin ulos pihalle, jossa
+lumikinoksesta saatiin oiva, vaikka hiukan märkä istuin. Sitten kaatoi
+isäntä viinaa "gukseen", vanhanaikuiseen hopeapikariin eli soikeaan
+tuoppiin, joka oli varastettu sangalla molemmissa päissä ja helisevillä
+lehdillä pitkin reunuksia. Pari eli kolme miestä tyhjensi semmoisen
+tuopin. Se täytettiin aina uudelleen ja uudelleen ja kulki miehestä
+mieheen. Seurueen näin virkistäessä itseään, käy keskustelu vilkkaaksi,
+ja sitä myöten kuin elämän vesi alkaa vaikuttaa mieleen ja kieleen, käy
+puhe innokkaammaksi, iloisemmaksi ja ystävällisemmäksi. Tavallinen puhe
+ei enää riitä, täytyy pukea tunteensa runon säveliin, noihin tosin
+aivan yksinkertaisiin, mutta omituisiin, toisinaan surumielisiin,
+toisinaan iloisiin ja uljaihin säveliin, joita Lappalainen nimittää:
+"vuölle" ja joiden mukaan hän tekaisee runon vaikka mistä. Pian kaikuu
+"jöiging" eli laulu joka mökistä, aitasta, teltistä ja lumikinoksesta.
+Tuossa istuu kaksi syleillen toisiansa. Kenties he ovat kaksi veljestä
+eli lapsuuden ystäviä, jotka pitkiin aikoihin eivät ole nähneet
+toisiansa ja nyt kohtaavat toinen toisensa täällä. He puhuvat ja
+vastaavat keskenään laulamalla. He puhuvat muinaisista muistoista,
+nykyajan iloista ja suruista. He vuodattavat surun tahi ilon
+kyyneleitä, eli ehkäpä molempia. He eivät hillitse eivätkä salaa
+tunteitaan, sillä heidän ei tarvitse niitä ujostella. Ihmisluonto
+esiytyy tässä teeskentelemättömänä ja vilpittömänä.
+
+Mutta miten on käynyt ystävällemme Jaampalle tässä iloisessa hälinässä?
+
+Oikein, tuolla hän istuu keskellä lumikinosta, koko joukko ystäviä
+ympärillään, joita hän on kestinnyt. Hän istuu keskellä ryhmää,
+ylpeästi laulaen "salaisesta laumastaan" s.o. kätketyistä
+hopeataalareistaan, "haara-sarvistaan", s.o. lukuisasta poro
+laumastaan, jonka sarvet muodostavat ikäänkuin metsän, "Vihuristaan,"
+tuosta nopeasta juoksijastaan, "pitkähäntäisestä", eli sudesta, jonka
+hän surmasi, "korpien ukosta", karhusta, jonka hän oli kaatanut,
+kaikkityyni runollisia vertailuja.
+
+Mutta eipä aina ja kaikkialla käy niin rauhallisesti. Pian ehkä Jaampa
+saattaa heilua hauskassa käsikähmässä. Täällä on kaikenlaista kansaa.
+Siinä tapaa jonkun, jota on epäillyt poron varkaudesta eli joka on
+joskus syyttänyt toista varkaudesta, jonka kanssa on riidassa
+laitumesta, eli joka on ollut onnellisempi kosioretkellä, lyhyesti
+sanoen jonka kanssa ollaan vihamiehiä. Semmoisessa tilaisuudessa ei
+myöskään sanoja säästetä. Iva- ja haukkumasanoja annetaan kahden
+puolen. Sanasta sana kytee. Pian ovat vihamiehet toistensa kimpussa ja
+piehtaroivat lumikinoksessa, kunnes taistelu päättyy verisellä nenällä,
+sinisellä silmäkulmalla ja irti revityillä hiustukoilla; tuo pitkä
+tukka on erinomaisen mukava tukkanuottaan. Puukkoa, jota kumpikin
+kantaa tupessaan, ei milloinkaan käytetä. Siihen on Lappalainen
+luonnostaan liian hyväsydäminen.
+
+Tuolla kävelee joukko tyttöjä ja poikia, niiden joukossa myös Laila ja
+Mellet. Laila on vartaloltaan hiukan korkeampi muita Lapin neitosia.
+Hänellä on myös kauniimpi hopeavyö kuin kellään muulla. Siinä
+jutellaan, lasketaan leikkiä, liehakoidaan ja kositaan. Laila katselee
+vähän väliä kullalla kirjailtua hopeasormusta, jonka hän äsken on
+saanut Mellet'iltä ja pannut sormeensa. Tämä on ensi kerta, jolloin
+joku on tarjonnut hänelle kosiolahjaa ja samalla myös kättään ja
+sydäntään. Lailan ystävät ja tuttavat ylistävät sormusta ja sen
+antajaa, ja pitävät häntä onnellisimpana ja rikkaimpana tyttönä, jota
+jokainen nuori mies mielellään tahtoisi saada omakseen. Silloin tulee
+siihen nuori, voimakas Utsjoen Lappalainen, kunnon mies avosydämisillä
+hymyilevillä kasvoilla, heiluttaen kirjavaa kaulaliinaa. Hän on pannut
+kaikki rahansa kosioliinojen ostamiseen, ja semmoista hän nyt tulee
+tarjoomaan Lailallekin. Hän työntää Mellet'in syrjään, kietoo muitta
+mutkitta kätensä Lailan kaulaan ja kysyy, tahtooko hän olla hänen
+kultansa ja ottaa vastaan kaulaliinan.
+
+"Sinun kultasi!" sanoi Laila ja riuhtasi itsensä hänen syleilyksestään,
+"enhän ole sinua nähnyt koskaan ennen," ja toiset tytöt nauravat
+pojalle, kun hän, tuommoinen köyhä raukka, rohkenee kosia Lailaa. Mutta
+poika ei tuosta ota hämmästyäkseen.
+
+"Katso nyt edes minuun!" sanoo hän, "ja kuule, sinä tunturin ihanin
+kukka! Ravakkaampaa poikaa et löydä Utsjoella ja Tanassa, ja
+uskollisempaa ystävää elämässä ja kuolemassa et saa mistään! Tule minun
+kerallani! En ole koskaan nähnyt sinun kaltaistasi impeä; ihana olet
+kuin valju kesäyö! Riemuiten kuin kaksi kesän laululintusta kuljemme
+yhdessä tunturilta tunturille ja pystytämme majamme, minne vaan
+tahdomme, ihanimpain järvien rannalle Utsjoen ja Inarin metsissä! Ja me
+olemme iloiset ja onnelliset, leikimme, laulamme ja lemmimme toisiamme
+kaiken elinaikamme! Et koskaan ole kuuleva pahaa sanaa suustani, kannan
+sinua käsilläni enkä koskaan puhuttele sinua muilla, kuin rakkaimmilla
+nimityksillä: perhoseni, aurinkoiseni, sieluseni, sydänkäpyni,
+kultaseni! Tule, menkäämme papin luo heti, hän vihkii meidät, ja minä
+otan sinut syliini rekeeni ja sitten lähdemme yhdessä 'Vihurilla'
+täältä, kauas, kauas jossa ei kukaan voi meitä kuulla eikä nähdä!"
+
+Kosijan silmistä loisti semmoinen hehkuva ihastus ja uskollisuus,
+ett'ei Laila voinut häneen suuttuakaan. Hän otti vastaan kaulaliinan ja
+vastasi muuten, niinkuin hänen tulikin, että kosijan tuli kääntyä hänen
+vanhempiensa puoleen.
+
+Sitten tulee joukkoon pitkä, roteva, mustapukuinen ja parrakas
+Suomalainen, tarjoten hohtavaa hopealusikkaa Lailalle. Pitkäveteisellä,
+äännekkäällä äidinkielellään puhuttelee hän Lailaa: "Tyttö kulta,
+kultanuppuseni, minä rakastan sinua kuollakseni! Tule kanssani Suomeen,
+tuhatjärvien maahan!"
+
+Mutta Laila ei tahdo mennä Suomeen eikä huolia lahjasta, ei myöskään
+tahdo puhella hänen kanssaan eikä neuvoa häntä vanhempiensa puheille.
+Hän juttelee sen sijaan iloisesti Mellet'in ja Utsjokelaisen kanssa.
+
+Eräässä markkinapuodissa seisoi muudan nuori mies täydellisissä
+Lappalaisen tamineissa, turkissa, kurpposissa ja lakissa. Hän oli
+jotenkin pitkä, harteva ja kaunis mies mustalla huuliparralla. Hän oli
+tullut tänne tuoden suurella porojoukolla tavaroita Altenista, johon
+hänen isänsä muutamia vuosia sitten oli asettunut asumaan. Perhekunta,
+nimeltä Lind, oli alkuaan kotoisin Bergenistä. Tämän nuoren miehen isä
+oli sen Lindin velipuoli, joka noin 19 vuotta takaperin oli tullut
+Karasjoelle, vaan joka kuoli siellä vaimoneen ja, niinkuin ihmiset
+arvelivat, lapsineenkin siihen ruttoon, joka silloin raivosi. Tämä
+nuori mies, nimeltä Antero Lind, oli siis Lailan serkkupuoli. Hänen
+sisarensa, nuori 19 vuotias tyttö, oli myös seurannut veljeään
+markkinoille katsomaan tunturi-Lappalaisten elämää. Hänkin siis oli
+Lailan serkku ja melkein saman ikäinen.
+
+Laagje sai luonnollisesti pian kuulla, että yksi "porvareista" oli
+nimeltä Lind. Hän vähän säpsähti, kun nyt taas monen vuoden kuluttua
+kuuli tätä nimeä mainittavan. Vanhat muistelmat lapsesta johtuivat
+hänen mieleensä. "Kenties on tämä mies Lailan sukulaisia," ajatteli
+hän, "sillä Lailankin isän nimi oli Lind. Mutta ei se tee mitään,"
+ajatteli hän taas. "Ei kukaan täällä tiedä aavistaakaan, mitä 19 vuotta
+takaperin tapahtui, paitsi vaimoni ja Jaampa, ja Jaampa ei hiisku
+sanaakaan. Hän sitä paitsi ei muista, että Lailan sukunimi on Lind.
+Voin siis huoletta puhutella kauppiasta." Hän puhui asiasta vaimolleen
+ja molemmat menivät nyt Lindin puotiin ja katselivat hänen tavaroitaan.
+
+"Onko sinun nimesi Lind? kysyi Laagje.
+
+"On, nimeni on Antero Lind," vastasi tämä.
+
+"Onko sinulla suuri suku?" tiedusti Laagje taas.
+
+"Ei ole, minulla on vaan vanha isä, joka asuu Altenissa, ja sisar, joka
+on täällä minun kanssani.
+
+"Oliko isälläsi paljon sukulaisia, monta veljeä?"
+
+"Hänellä oli vaan yksi veli, eli oikeimmiten velipuoli, joka kuoli jo
+monta vuotta sitten."
+
+"Missä hän kuoli?"
+
+"Sen saatan sinulle kernaasti sanoa. Hän kuoli juuri täällä Karasjoella
+ruttoon, joka riehui täällä noin 19 vuotta takaperin."
+
+"Oliko hän nainut ja oliko hänellä lapsia?"
+
+"Hän oli nainut ja oli hänellä lapsiakin, jotka kaikki kuolivat, mutta
+kuinka tämä sinua liikuttaa? Näitkö sinä hänet, tahi olitko täällä
+silloin kun rutto riehui?"
+
+"En", vastasi Laagje ja herkesi kyselemästä. Hän oli saanut kyllin
+tietää. Mies, joka seisoi hänen edessään, oli Lailan sukua.
+
+Samassa tuli Lailakin puotiin loistavin silmin ja koko joukko
+kosiolahjoja käsivarrellaan.
+
+Sekä kauppias että hänen sisarensa hämmästyivät nähdessään Lailan
+kauniit kasvot, ja nuo kaksi nuorta tyttöä eivät olleet monta sanaa
+vaihtaneet, ennenkuin tunsivat viehätystä toistensa seurasta.
+
+Laila taisi sen verran norjankieltä, että saattoi keskustella kauppiaan
+sisaren kanssa, ja tämä kutsui nyt Lailan omaan pieneen kamariinsa.
+
+"Oliko se sinun tyttäresi, tuo kaunis lappalaistyttö, joka meni
+sisareni luokse?" kysyi kauppias.
+
+"Oli, se on tyttäreni Laila, ja hänelle olemme juuri aikeissa ostaa
+uutta telttivaatetta."
+
+"Hän menee siis naimisiin?"
+
+"Niin, hän ja sisareni poika Mellet."
+
+"Tänä talvena, nyt hetikö?"
+
+"Ei, tulevana talvena."
+
+"Hänellä on varmaan monta kosijata, niin kaunis ja rikas tyttö kuin hän
+on?"
+
+"Onpa kyllä, mutta Mellet se nyt tulee olemaan, eikä kukaan muu.
+Vanhemmat, näetkös, meidän kesken päättävät sen asian."
+
+"Mutta jos hän pitäisi enemmän jostakin toisesta?"
+
+"Ei, hän ei pidä kestään muusta kuin siitä, jonka minä määrään."
+
+Kamarissa jatkettiin keskustelua molempien tyttöjen kesken.
+
+"Sanoppas minulle, mikä on nimesi?" kysyi Lindin sisar.
+
+"Laila."
+
+"Laila, sepä oli ihmeellinen nimi. Me emme koskaan käytä sitä nimeä,
+mutta se on sangen soma nimi."
+
+"Niin, ja kun joku pitää minusta ja tahtoo olla minulle ystävällinen,
+sanoo hän aina 'Lailasjam', Lailaseni. Mutta entäs sinä, mikä on sinun
+nimesi?"
+
+"Inkeri."
+
+"Ah, Inga, me sanomme Inga, eikä Inkeri, ja minä sanon sinulle
+Ingasjam, silloin kun sinä sanot minulle Lailasjam."
+
+"Miten kaunis turkki sinulla on," sanoi Inkeri, "se on niin hieno ja
+pehmoinen kuin sametti, ja hopeavyökin ja lakki. Mutta lakki on niin
+kummallinen. Onhan se melkein kuin kypäri. Se ei minusta ole soma.
+Otappas se pois päästäsi, niin saan nähdä onko sinulla kauniit
+hiukset."
+
+Kuu Laila otti pois lappalaispäähineensä, valui koko joukko vaaleita
+hiuksia hänen hartioilleen.
+
+"Ah, miten kauniit, tuuheat hiukset sinulla on," sanoi Inkeri, "mutta
+sinä et hoida niitä. Sinä olet paljon somempi ilman päähinettä. Pian
+saat nähdä, kun minä asetan hiuksesi samalla tapaa kuin omani. Nyt saat
+nähdä. Katsoppas nyt peiliin, nyt me olemme aivan toisiemme näköiset,
+mutta sinun pukusi on paljon hienompi kuin minun."
+
+"Niin, näetkös", sanoi Laila, "sinä et osaa, niinkuin minä, valita
+nuoria, kauniita nahkoja."
+
+"Meillä ei ole porolaumaa, jotta olisi vara valita, niinkuin sinulla."
+
+"Tahdotko, niin saat minulta turkin? Me olemme aivan yhdenkokoiset.
+Minä neulon sinulle niin kauniin, oikein kauniin turkin."
+
+"Minä ostan sen sinulta."
+
+"Ostat minulta! Ei, minä annan sinulle turkin ja sinä annat minulle
+kaulaliinan."
+
+"Ovatko nuo liinat kaikki kosiolahjoja, jotka sinulla on tuossa?" kysyi
+Inkeri.
+
+"Ne ovat kosiolahjoja. Mutta katsoppas tätä sormusta. Sen olen saanut
+Mellet'iltä. Eikö se ole soma?"
+
+"Onko Mellet lemmittysi?"
+
+"On, Mellet ja minä aiomme mennä naimisiin."
+
+"Pidätkö paljon hänestä?"
+
+"Pidän, Mellet ja minä olemme olleet tuttavia jo lapsuudesta saakka."
+
+"Entäs sinä," sanoi Laila, "oletko sinä saanut paljon kosiolahjoja?"
+
+"En", vastasi Inkeri hymyillen, "minulla ei ole vielä kosijata. Me emme
+pidä tapana antaa kosiolahjoja, niinkuin te. Sitä paitsi olen minä
+vasta yhdeksäntoista vuotias."
+
+"Siis olemme yhdenikäiset. Minäkin olen yhdeksäntoista. Onko tuo komea
+mies tuolla puodissa sinun veljesi?"
+
+"Hän on veljeni."
+
+"Mikä hänen nimensä on."
+
+"Antero Lind."
+
+"Vai niin, Anda, me sanomme Anda."
+
+"Sitten sanot luultavasti myös Andasjam, kun olet lauhkealla ja
+ystävällisellä tuulella?"
+
+"Niin, hänen lemmittynsä sanoo Andasjam. Onko hänellä lemmittyä?"
+
+"Ei ole, sen mukaan kuin minä tiedän. Sitten ehkä, jos hän kosisi
+jotakin tyttöä täällä."
+
+"Ei suinkaan, ei kukaan 'Daro' (Norjalainen) kosi lapin tyttöä, eikä
+kukaan lapin tyttö huoli Darosta. Me vihaamme Daroja. He ottavat meiltä
+kaiken maan ja ahdistavat meitä tunturilta tunturille, he ampuvat
+meidän suuret poromme, heidän koiransa ajavat ja tappavat meidän pienet
+poromme, he tekevät meille paljon pahaa ja paljon vääryyttä."
+
+"Nyt sinä suutut Laila, hyi, niin nuori ja kaunis, ja kuitenkin niin
+vihamielinen."
+
+"Ingasjam, Ingasjam, adde audagassi!" Inkeri kulta, anna anteeksi,
+lausui Laila omalla pehmeällä kielellään. "Minä kuulen Jaampan niin
+usein puhuman sillä tapaa, mutta minä en vihaa ketään."
+
+"Kuka se Jaampa on?"
+
+"Jaampa on isäni renki. Jaampa on susi. Jaampa on hyvä minua kohtaan ja
+tekee kaikki, mitä minä pyydän. Jaampa ryömii mielellään vaikka
+penikuorman nelin kontan, jos minä vaan käsken, mutta hän vihaa
+Daroja."
+
+"Ole nyt kiltti tyttö, niin minä näytän sinulle jotakin kaunista,"
+sanoi Inkeri, ja otti hyllyltä kuvaraamatun.
+
+Lailan silmät loistivat ihmettelemisestä ja hänen sydämensä sykki
+kiivaasti, kun hän näki kuvat. Siinä oli Abraham, Isak, Jaakob, Esau ja
+monta muuta, joista hän oli lukenut pienessä raamatun historiassaan.
+
+"Minä koetan osaanko lukea?" sanoi Laila ja luki Esausta ja Jaakobista:
+"Ja Esau juoksi häntä vastaan, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli
+häntä."
+
+"Niin", sanoi hän, "minä pidän paljon enemmän Esausta kuin Jaakobista!"
+
+"Sitä et saa tehdä, Laila, etkö muista, että Esau möi esikoisoikeutensa
+ruoka-ateriasta," huomautti Inkeri.
+
+"Hänellä oli nälkä, näetkös," sanoi Laila, "niinkuin Jaampalla, kun hän
+on ajanut sutta, hirveä nälkä, näetkös; sinä et koskaan tarvitse nähdä
+nälkää, mutta me usein. Jaampa olisi ehkä tehnyt samoin, mutta Esau
+antoi veljellensä anteeksi, hän oli lempeä, rehellinen ja hyvä niinkuin
+'Same' (Lappalainen), mutta Jaakob oli viekas ja viisas kuin Daro."
+
+"Sinä erehdyt, Laila, Esau halveksi Jumalan lupausta, että hän oli
+tuleva suuren sukukunnan esi-isäksi. Hän oli himojensa orja ja möi
+kunniansa ja maineensa saadakseen syödä kyllältä, kun näki ruokaa
+edessään. Tahtoisitko sinä myödä maineesi ja kunniasi, jos sinulla
+olisi nälkä ja sinulle tarjottaisiin herkullinen ateria?"
+
+"En, en, ennen kuolisin nälkään, enkä minä enää tahdo pitää Esausta.
+Mutta voinhan kuitenkin pitää hiukan Jaampasta, vaikka hän on Esaun
+kaltainen.
+
+"Pidä niin paljon kuin tahdot."
+
+"Onkohan maailmassa monta semmoista kirjaa kuin tämä raamattu?" kysyi
+Laila sitten.
+
+"On varmaankin hyvin monta, mutta ei täällä Ruijassa."
+
+"Onko se sinun kirjasi?"
+
+"Ei, se on veljeni kirja."
+
+"Veljesi kirja? Voi, jos kauppias sen möisi, minä ostaisin sen."
+
+"Hän ei sitä myö."
+
+"Minä annan hänelle siitä poron. Minä annan hänelle kaksi, kolme, neljä
+poroa kirjasta."
+
+"Voithan häneltä kysyä."
+
+Samassa tuli Lind huoneesen, ja nähdessään nuo molemmat tytöt
+ystävällisesti istumassa kirjan ääressä, huomasi hän, kuinka
+ihmeellisesti yhdennäköiset he olivat, nyt kun Lailan päähime oli
+poissa, mutta kieltämättä oli Laila hänen sisartansa kauniimpi.
+
+"Puhutko sinä samegieltä?" kysyi Laila häneltä.
+
+"Kyllä puhun lapinkieltä."
+
+"Taitaako sisaresi lapinkieltä?"
+
+"Ei sanaakaan."
+
+"Tahdotko myödä minulle tämän kirjan?" kysyi Laila häneltä omalla
+kielellään.
+
+"Minä en myö sitä."
+
+"Miksi et? Myöthän kaikkea muutakin, jota sinulla on, miksi et saata
+myödä kirjaa?"
+
+"Raamattua en kuitenkaan myö. Olen saanut sen lahjaksi ja nimenikin
+seisoo siinä."
+
+"Voithan ostaa uuden kirjan ja kirjoittaa nimesi siihen."
+
+"Täällä Ruijassa ei ole semmoista kirjaa saatavana. Eikö sinulla ole
+yhtään kirjoja?" kysyi Lind.
+
+"Minulla on vaan katekismo ja raamatun historia. Olisin niin iloinen,
+niin iloinen, jos minulla olisi semmoinen kirja kuin tänä. Jaampa
+tekisi sille laatikon, ja minä lukisin siitä talvi-iltoina isälle ja
+äidille lieden ääressä, ja valoisina kesäöinä, kun hiljaisuus vallitsee
+vuorilla ja laaksoissa, kun puoliyön aurinko punaisella hohteellaan
+kultaa kirjan lehdet, silloin lukisin niin monelle, jotka tulevat
+meille. Mutta Jaampa ei saisi olla kuulemassa. Jaampa saisi istua
+kaukana ulkona kedolla eikä hän saisi nähdä kuviakaan, ennenkuin hän
+herkeisi juomasta itsensä humalaan. Jos tahdot, niin saat neljä
+muhkeata, kaunista poroa kirjastasi. Minä kysyn isältäni saanko antaa
+siitä neljä poroa.
+
+"Siihen hän varmaankaan ei suostu."
+
+"Minä aion antaa sinulle omista poroistani. Jos isä saa nähdä kirjan,
+saan kyllä luvan antaa sinulle neljä poroa siitä."
+
+"Niin, mutta vaikka antaisit minulle siitä kymmenen poroa, en
+sittenkään möisi kirjaa."
+
+Lailan silmät säihkyivät; selvästi kyllä näkyi, että tämän puoli-kesyn
+immen povessa kiehui sekä tulta että liekkiä, hän kun ei koskaan ollut
+tottunut siihen, että häneltä kiellettiin joku toivomus. Hän oli tähän
+asti mielihyvällä katsellut tätä muukalaista, mutta nyt hän päästi
+hiljaisen huokauksen, katseli jälleen kirjaa ja lausui hiljaa
+norjankielellä Inkerille:
+
+"Veljesi on kuin Kova Hjorth, veljelläsi on kova daro-sydän, hänellä ja
+kaikilla Daroilla!"
+
+"Jos sinä taas rupeet puhumaan 'Daroista', niin et saa enää katsella
+kirjaa," sanoi Inkeri ja aikoi sulkea kirjan.
+
+"Ale sutta, Inga oabbasjam", "älä suutu, Inkeri siskoseni, anna nyt
+minun vielä katsella," pyysi hän nöyrästi.
+
+"Mitä sinä olet sanonut Lailalle?" kysyi Inkeri veljeltään, "nyt hän
+taas suuttuu ja rupee puhumaan Daroista."
+
+"Olen vaan sanonut, ett'en myö hänelle raamattua."
+
+"Älä nyt enää ole vihainen," sanoi Inkeri, "vaan sano hänelle Andasjam,
+niin minä näytän sinulle useampia kuvia."
+
+"Sitä en tee," sanoi Laila ja lisäsi sitten huo'aten, "enkä myös tahdo
+enää katsella hänen kirjaansa!"
+
+"Mutta ehkä hän sen kuitenkin myö, jos oikein kauniisti sanot hänelle
+Andasjam."
+
+"Ei, minä en sano!"
+
+Samassa huudettiin Lindiä puodista ja hänen täytyi mennä, mutta
+mennessään kuiskasi hän jotakin sisarensa korvaan.
+
+"Paha veli sinulla on," sanoi Laila norjankielellä Inkerille kauppiaan
+mentyä.
+
+"Ei, hyvä veli minulla on."
+
+"Niin, sinua kohtaan ehkä."
+
+"Sinua kohtaan myöskin."
+
+"Ei ole, miksi hän ei sitten myö kirjaa?"
+
+"Sen tähden, että hän tahtoo antaa sen minulle."
+
+"Antoiko hän sen sinulle? Myötkö sen?"
+
+"En myö, Lailaseni, minä en myö sitä, minä lahjoitan sen sinulle."
+
+"Lahjoitatko sen minulle? Saanko minä sen? Onko se oleva minun kirjani?
+Ingasjam, Ingasjam, kiitoksia, kiitoksia!" huudahti Laila kyyneleet
+silmissä.
+
+"Onko minulla nyt paha veli?"
+
+"Ei."
+
+"Tahdotko nyt sanoa hänelle Andasjam?"
+
+"Jos hän niin tahtoo. Saanko ottaa kirjan ja mennä?"
+
+"Ota vaan, nyt se on sinun!"
+
+"No Laila," sanoi Lind, kun tyttö tuli puotiin, "saitko raamatun?"
+
+"Sain," vastasi tyttö ja hänen suuret, kauniit silmänsä loistivat,
+"minä sain sen Inkeriltä. Kiitoksia, kiitoksia, sinä et ole paha!"
+
+Laila juoksi raamatun kanssa ulos aittaan, jossa tapasi vanhempansa.
+
+"Katsokaa," huusi hän, "minä olen saanut suuren kirjan, raamatun,
+jossa on monta kuvaa."
+
+"Lapsi," sanoi Laagje, "kuka sinulle sen on antanut?"
+
+"Inkeri, kauppiaan sisar, antoi sen minulle."
+
+"Ilmaiseksiko?"
+
+"Aivan ilmaiseksi."
+
+"Sinun pitää viedä se hänelle takaisin."
+
+"Rakas isä, anna minun pitää se! Minä luen siitä sinulle, äidille ja
+meille kaikille, ja minä näytän sinulle kaikki kuvat. Katsoppas, tuossa
+on Abraham, Isak, Jaakob ja monta, monta muuta."
+
+"Laagjen tytär ei ota vastaan niin kallisarvoista lahjaa, antamatta
+vastalahjaa."
+
+"Voinhan minä antaa heille jonkun lahjan."
+
+"Oikein, sinä tiedät, että 'lahja vaatii vastalahjaa ja hyvä sana
+vastausta.' Minun tyttäreni ei saa olla Darolle mitään velkaa. Sinä
+saat antaa kaksi täysikasvuista poroa kirjasta, niin luulen, että se on
+sillä hyvin maksettu."
+
+"Niin, minä annan heille kaksi poroa. Minä tiedän, mitkä porot annan.
+Kun tulemme kotiin, lähetän Jaampan tänne kahdella porolla ja Inkeri
+saa minun uuden turkkini."
+
+Samassa tuli Jaampa ja oli sattumalta jotenkin selvällä päällä.
+
+"Jaampa, katsoppas miten kauniin kirjan minä olen saanut!" huudahti
+Laila. "Sanoppas, mihinkä olet pannut pienen laatikkoni."
+
+"Sitä en muista!"
+
+"Etkö muista, olethan jotenkin selvällä päällä."
+
+"Juuri sentähden en sitä voi muistaa. Minä olin, näetkös, vähän
+humalassa silloin, kun kätkin sen, mutta minä juon itseni taas vähän
+iloisemmaksi, niin kyllä muistan mihin sen olen pannut."
+
+"Mitä joutavia, Jaampa, sinä et saa maistaa enää tilkkaakaan!"
+
+"Niin, niin, sitten en myöskään voi muistaa, missä laatikko on.
+Näetkös, kun minä olen vähän humalassa ja teen jotakin, niin en muista
+sitä ollenkaan selvänä ollessani, ja kun olen selvällä päällä ja teen
+jotakin, niin en muista mitään, kun olen päissäni. Mutta odotahan;
+vähän aikaa, minä menen kauppapuotiin ja kun tulen takaisin, niin sanon
+heti, missä laatikko on."
+
+Jaampa oli siis tuommoinen kaksipuoleinen olento, päihtynyt ja selvä,
+mutta pelkäänpä, että hän markkinoilla useimmin oli päihtyneenä kuin
+selvänä.
+
+Seuraavana päivänä Lappalaiset huvikseen ajoivat kilpaa Karasjoen
+jäällä. Koko lauma, 10-12 poroa, lähti yht'aikaa liikkelle myötä-virtaa,
+leveätä jääkenttää myöten. Se oli soma näky, kun nuo muhkeat eläimet,
+sarvet takanojaisina huimaa vauhtia kiitivät jäätä myöten, jotta lumi
+pilvenä tuprueli ajajien päälle. Eräällä mäellä seisoi vouti, pappi,
+nimismies, kauppiaat, joukko Lappalaisia, Laagje vaimoneen, Laila ja
+Inkeri, kaikki katsellen tuota kilpa-ajoa. Ajurien joukossa oli myös
+Jaampa ja Mellet. Jaampa ajoi Lailan puolikesyllä porolla ja Mellet ajoi
+aivan lumivalkoisella porolla, joka myös kuului Lailalle. Rata oli puoli
+penikuormaa pitkä, ja sen keskikohdalla oli jäähän pystytetty kaksi
+salkoa, joiden kummankin nenässä liehui kaunis kaulaliina. Ne, jotka
+ensin ehtivät tähän, ottivat liinat ja ajoivat takaisin taas, niin
+paljon kuin käpälästä lähti; sillä jos paluumatkalla joku toinen ennätti
+edelle, kadottivat ensimainitut palkintonsa. Kilpailijat katosivat
+hetkeksi erään niemen taakse. Mutta muutaman minuutin kuluttua ilmestyi
+taas yksi poro näkyviin, sitten toinen, kolmas, neljäs ja niin kaikki
+muutkin, mutta etunenässä juoksi Lailan "Vihuri" ja sarven nenässä
+liehui sillä lipun tavoin kaunis kaulaliina, ja Jaampa seisoi reessä
+huutaen ja kiljuen ikäänkuin metsäläinen. Sitten tuli eräs Inarilainen
+poro, jota ohjasi hauska poika, tuo Lailan iloinen kosija, tuoden toisen
+liinan, sitten Mellet valkoisella porollaan ja niin kaikki muutkin.
+Lailan poro oli voittanut ja seisoi nyt läähöttäen, kieli ulkona
+niinkuin koiralla ja ympärillä seisoi suuri joukko ihastelijoita. Jaampa
+tarjosi liinaa Lailalle.
+
+"En huoli siitä", sanoi Laila, "pidä se omanasi, voithan käyttää sitä
+kosiolahjana. Sinä ajoit erinomaisen hyvin, Jaampa."
+
+"Semmoisella porolla ei ole hätää", tuumasi Jaampa, "täällä ei löydy
+ainoatakaan, joka sille vetäisi vertoja. Minä ajan sillä puhtaasti 12
+penikuormaa päivässä."
+
+Lind katseli myös ihastellen poroa ja sanoi Lailalle, että "Vihurilla"
+oli vaan yksi mutta sangen paha vika."
+
+"Mikä vika?" kysyi Laila ihmetellen.
+
+"Se vaan, ett'ei se ole minun. Etkö myö sitä minulle?"
+
+"En myö," sanoi Laila hymyillen, "kuinka sinä voit ajatella, että
+möisin oman soman 'Vihurini' sinulle?"
+
+"Minä annan sinulle siitä 10 taalaria."
+
+"En myö kahdesta kymmenestäkään taalarista enkä mistään hinnasta! Entäs
+sinä, Inga, mistä porosta enimmin pidät?" kysyi Laila häneltä.
+
+"Minä pidän enimmin tuosta valkoisesta, siitä, jonka nimi on 'Jivja',
+se näyttää niin lempeältä, sillä ehkä minäkin voisin ajaa."
+
+"Tahdotko koettaa?"
+
+"Kyllä, mutta sinun pitää tulla mukaan."
+
+"Minä otan 'Vihurin' ja sinä otat 'Jivjan'".
+
+Molemmat tytöt läksivät nyt ajamaan, Laila edellä ja Inkeri perässä,
+toisinaan he kulkivat vierekkäin, jotta näytti ikäänkuin olisi ollut
+kaksi poroa yhden reen edessä. Sitten kiiti Laila vähän matkaa edelle,
+kääntyi taas takaisin, seisoi toisella polvellaan reessä ja näytti
+olevansa melkein yhtä taitava poroa ohjaamaan kuin itse Jaampa.
+
+Iltasella revontulten ihanasti leimutessa huvitteli nuoriso itseään
+laskemalla mäkeä jyrkältä rinteeltä virran toisella rannalla,
+vastapäätä kylää.
+
+Tuossa tulee eräs nuori pariskunta mäkeä alas. Nuori vaimo turvautuu
+parahtaen pelosta mieheensä, kun reki tekee hyppäyksen. Näyttääpä
+melkein siltä, kuin ei hän enää olisi yhtä rohkea kuin ennen.
+
+Tuossa taas tulee reki täpösen täynnä pientä väkeä, poikia ja tyttöjä.
+He huutavat ja pauhaavat riemuiten reen kiitäessä alasmäkeä. Mutta
+äkkiä tekee reki pyörähdyksen, ja koko parvi sinkoilee sinne tänne,
+niinkuin linnun pojat pesästä ja piehtaroivat lumessa, sillä välin kun
+reki menee menojaan kauas jäälle.
+
+Sitten tulee tuo iloinen Utsjokelainen lemmityisensä keralla. Hän on
+taas ollut kosiotoimissa, ja pieni, puhelijas, pyöreäposkinen ja
+mustasilmäinen lappalaistyttö istuu hänen sylissään, kaulassa kirjava
+kaulaliina, jonka hän on saanut kosijaltaan.
+
+Tuossa tulee sitten Mellet Inkerin kanssa ja Lind, joka ohjaa Lailan
+rekeä. Onnellisesti he pääsevät töyssäyksistä ja vieremistä ja kiitävät
+kauas jäälle. Iloisesti jutellen he taas käyvät mäkeä ylös. Mellet'in
+ja Inkerin välillä on keskustelu enimmiten harvasanainen, kun toinen ei
+taida lapinkieltä, ja toinen taitaa vaan hiukan norjankieltä.
+
+Mutta mistä nuo kauniit punaiset ruusut nuoren Lailan poskilla? Onko
+tämä korkea, kaunis muukalainen, tämä "paha Daro" rohjennut kuiskata
+Lailan korvaan jotakin, joka ensi kerran saa hänen sydämensä kovemmin
+sykkimään? Se ei ole luultava. Me puolestamme luulemme, että raitis
+talvi-ilma ja nopea vauhti on maalannut ruusut; sillä nyt on vähintäin
+20° pakkanen, ja silloin saa kalpeinkin poski raittiin värin.
+
+Niin olivat markkinat loppuneet, ja niiden mukana loppui ostaminen ja
+myyminen, hyörinä ja pyörinä, ja myös Jaampan kaksinainen olemustila.
+Jokainen palasi taas kotiinsa. Mutta tosiaankin! Me olemme tykkönään
+unhottaneet käydä pappia katsomassa. Hänellä on todella ollut yhtä
+kiire markkinoilla kuin monella muullakin, hänellä kun on ollut
+kuulutuksia avioliittoon, ristiäisiä ja vihkimisiä. Juuri nyt astuu
+huoneesen nuori pari pyytämään kuulutusta häneltä. Pappi istuu pöydän
+ääressä avonainen kirja edessään. Jos katsomme tarkemmin, niin
+huomaamme, että pariskunta on vanha tuttavamme, Utsjokelainen ja tuo
+mustasilmäinen. Huone täyttyy väellä ja ahtaus käy niin suureksi, että
+muutamat kiipeävät penkeille seisomaan, paremmin nähdäkseen. On
+luultava, että morsiamella on ollut useampia kosijoita ja että nämä nyt
+saapuvat vaatimaan turhaan annettuja kosiolahjojaan takaisin, ja niin
+onkin asian laita. Pappi tarttuu juuri kynään kirjoittaakseen
+pariskunnan nimen kirjaan, kun eräs nuori Lappalainen tunkeiksen pöydän
+puoleen. Ennenkuin hän ennättää lausua sanaakaan, ottaa morsian esille
+kaulaliinan ja antaa sen hänelle. Ääneti ottaa entinen kosija sen
+vastaan, tarkastelee sitä, ja vetäytyy sitten yhtä ääneti takaisin.
+Läsnä olijat eivät nekään puhu mitään. Pian tunkeiksen joukosta
+toinenkin ja vaatii takaisin kosiolahjaansa. Ääneti kuin äskenkin
+ojentaa morsian hänelle kaulaliinan. Mies kääntelee ja tutkii sitä
+tarkasti ja lausuu sitten: "Se ei ole minun!" ja antaa sen takaisin.
+Sulhanen antaa morsiamelle toisen liinan, jonka tämä taas vuorostaan
+antaa entiselle kosijalleen, joka nyt sanaakaan sanomatta vetäytyy
+joukkoon. Taas tarttuu pappi kynään, mutta silloin huutaa eräs ääni
+ovelta: "Odota vähäsen, pappi kulta!" Tämä on kolmas kosija, joka nyt
+ilmestyy ja joka on antanut useampia lahjoja. Mutta morsian pitää ne jo
+varalla ja antaa ne omistajalleen. Vaan tämä kolmas ei tyydykkään
+tähän. Hän huomauttaa jostakin määrätystä lupauksesta, jommoisesta nuo
+kaksi edellistä kosijaa eivät voineet ylpeillä ja osoittaakseen
+puhuvansa totta vaatii hän, että morsiamen tulee maksaa hänelle
+taalari. Sulhanen huomaa, että asiassa on jotakin, joka sanoo, että
+morsian ei ole semmoinen, joka olisi saattanut tuon kosijan
+valhettelijaksi; sillä "mikä on totta, se on totta," sanoo hän, mutta
+koska nyt ei ole kysymys palkkiosta morsiamen kadottamisesta, sillä
+silloin olisi ehkä toisenlainen summa kysymyksessä, vaan siitä, että
+tyttö todella on antanut kosijalle -- ei juuri varmaa lupausta; sillä
+hän oli lausunut vaan "kenties" -- niin hänen mielestään ajaa puoli
+taalaria juuri saman asian kuin kokonainenkin. Hän ottaa siis
+taskustaan puolitaalarin kappaleen ja antaa sen papille pyynnöllä, että
+tämä toimittaisi sen asianomaiselle. Kun se on tehty, on asia päätetty,
+ja nyt ei ole enää esteitä kuulutuksen saamisessa neljännelle ja
+viimeiselle kosijalle.
+
+Sen sijaan että nyt menisivät hautaamaan surunsa Karasjoen kylmiin
+aaltoihin, ryhtyvät nuo hyljätyt kosijat takaisin saaduilla lahjoillaan
+rohkeasti uusiin kosiotuumiin ja etsivät uusia lemmityisiä; sillä aika
+on kiireinen. Tässä ei jouda viettämään unettomia öitä häilyvässä
+epätoivossa, tohtiiko ottaa tuon tärkeän askeleen eli ei. Tässä on
+ryhdyttävä tuumasta toimeen. Täytyy kosia, kihlata, kuulututtaa ja
+vihittää itsensä ennenkuin pappi lähtee pois, sillä muuten ei asiasta
+tule mitään ennenkuin seuraavana vuonna.
+
+Sen tähden voipi sattua viimeisenä markkinapäivänä, kun pappi jo on
+päässyt rekeen ja on lähtemäisillään, että joku pariskunta juoksee käsi
+kädessä hänen perässään. He ovat vihoviimeisessä silmänräpäyksessä
+sopineet keskenään. Hyvillä sanoilla ja eri maksusta saavat he papin
+vielä kerran lähtemään kirkkoon heitä vihkimään.
+
+Viimeisenä iltana oli Laagje ja useimmat Lappalaiset lähteneet, kukin
+kulmalleen. Lind ja hänen sisarensa istuivat yksin huoneessa puhellen
+keskenään.
+
+"Antoiko Laila sinulle mitään lahjaa kuvaraamatusta, jonka hän sai?"
+kysyi Lind sisareltaan.
+
+"Ei, mutta hän lupasi antaa minulle soman turkin, jonka hän itse sanoi
+neulovansa."
+
+"Vai niin, ehkä hänellä on parempi muisti kuin muilla Lappalaisilla.
+Muuten olen tullut siihen kokemukseen, että Lappalainen on kiittämätön
+olento. Hän on lapsi monessa suhteessa, nöyrä ja taipuvainen, mutta se
+asia on varjokohta hänen luonteessaan, että hän niin pian unhoittaa
+hänelle osoitetun hyvyyden."
+
+"Mutta Laila ei ollut niinkuin muut. Hän oli tavattoman kaunis ja
+kaikessa paljon etevämpi muita lappalaistyttöjä, joita täällä näin."
+
+"Niin, kaunis hän oli, mutta saamme nyt nähdä, onko hän erilainen
+muissakin suhteissa."
+
+"Minä pidin niin paljon Lailasta ja käskin häntä käymään meillä
+kesällä, kun Laagje tulee meren rannikolle. Ja sitten päätimme, että
+minä taas vuorostani käyn häntä katsomassa tunturilla, ja silloin on
+hänellä uusi teltti valmiina, jossa me molemmat yhdessä asumme. Minä
+käyn lappalaispuvussa ja hän näyttää minulle kaikki poronsa, ja Jaampa
+ajaa ne kokoon ja me lypsämme niitä. Sitten Mellet hankkii meille
+kaloja, joita saamme keittää omassa teltissämme ja sinäkin saat luvan
+käydä meitä tervehtimässä."
+
+"Katsoppas vaan, ovatpa ne oikein hauskoja 'tuulentupia'."
+
+"Niin, ja meillä tulee olemaan oikein hauskaa; mutta sinun pitää
+tutustuman tuon omituisen Jaampan kanssa ja käydä hänen kanssaan
+kalassa Ravdosjärvellä."
+
+"Siellä tunturilla kuuluu olevan hyvin kaunista, ja minä en ole koskaan
+siellä käynyt, joten ehkä maksaa vaivan tehdä kerran pienen retken
+sinne."
+
+Seuraavana aamuna, kun Lind astui ulos huoneesta, huomasi hän
+ihmeekseen Jaampan istumassa portailla oven edessä, mökeltäen kuivaa
+poron lihaa, jota hän leikkeli veitsellään. Alempana pihalla seisoi
+kolme poroa, kukin rekensä edessä.
+
+"Hyvää huomenta, Jaampa," sanoi Lind, "vieläkö sinä olet täällä?"
+
+"Ollut kotona ja tullut takasin jälleen!" sanoi Jaampa ja pureskeli
+lihapalaansa.
+
+"Oletko jotakin unhottanut tai hukannut? Niinhän istut siinä
+alakuloisena kuin jos olisit puusta pudonnut?"
+
+"En ole mitään unhottanut, enkä myöskään ole tullut tänne omasta
+tahdostani, Laila minut tänne lähetti, hän on tullut hulluksi."
+
+"Mitä sinä mies sanot, onko Laila tullut hulluksi?"
+
+"Minä vaan luulen että hän on tullut hulluksi. Hän lähetti minut tänne
+kahdella porolla, jotka ovat tuolla. Ehkä olet nähnyt ne ennenkin?"
+
+"Onhan siinä 'Vihuri' ja 'Jivja'."
+
+"Niin on!"
+
+"No, mikä nyt sitten on hätänä?"
+
+"Se vaan on hätänä, että Laila lähetti minut tänne ja käski sanomaan,
+että 'Vihurin' saat sinä pitää."
+
+Sanat olivat vähällä takertua Jaampan kulkkuun ja hän jatkoikin sen
+vuoksi hiljaa itsekseen:
+
+"Jospa edes taittaisit niskasi, kun lähdet sillä ajamaan."
+
+"Ja sisaresi saa 'Jivjan' rekineen, valjaineen, vöineen, kulkuisineen
+päivineen! Eikö Laila nyt ole hullu? Ja reessä on uusi turkki
+sisarellesi. Se hänen pitää panna yllensä, sanoi Laila, kun hän lähtee
+täältä kotiin, ett'ei häntä palele matkalla."
+
+"Inkeri!" huusi Lind huoneesen, "tule ulos!"
+
+Sisar tuli ja hämmästyi tuosta suuresta lahjasta, jonka Laila oli
+heille lähettänyt.
+
+"Siinä nyt näet," sanoi Inkeri veljelleen, "kuinka suuresti erehdyit.
+Eikö Lappalainen ole kiitollinen?"
+
+"On, mutta Laila on poikkeus, sen tunnustan, sangen merkillinen
+poikkeus. Tule sisään Jaampa ottamaan ryyppy," sanoi kauppias hänelle.
+
+"En tule," vastasi Jaampa, "ei yhtään ryyppyä tänäpänä, minä lähden
+paikalla matkaan."
+
+"No mitä nyt, ethän sinä sitä tavaraa halveksi."
+
+"En suinkaan, otanhan minä toisinaan pienen ryypynkin muistiani
+virkistääkseni, mutta minun täytyi luvata Lailalle, ett'en tänäpänä
+maistaisi viinaa, minun täytyi panna käteni tuon suuren kirjan päälle
+ja vannoa kallis vala, ett'ei kieleni tänäpänä saisi maistaa viinan
+pisaraakaan, vaan että heti palaisin kotiin. Nyt olen toimittanut
+asiani. Hyvästi siis, nyt lähden!" Näin sanoen hän irroitti poronsa ja
+istui rekeen.
+
+"Sano terveisiä Lailalle ja Laagjelle ja kiitä meidän puolestamme
+lahjasta, ja muistuta Lailaa siitä, että hän ensimmäiseksi työkseen
+kesällä käy meitä tervehtimässä."
+
+
+
+
+X.
+
+Kesällä.
+
+
+Kauppias Lind asui Garnäsin talossa, joka on erään Altenvuonon
+lahdekkeen rannalla. Aivan talon vieressä purkaa jokseenkin suuri virta
+vetensä vuonoon. Virta katkaisee matkallaan laakson läpi kolme
+suurenmoista penkerettä. Keskimmäisellä ja suurimmalla penkereellä
+seisoo talo huoneuksineen, joten tästä on kaunis näkyala ulos vuonolle
+ja ylös laaksoon, jonka läpi virta polveilee.
+
+Virran rannalla kasvaa samaa koivumetsää, jonka keskellä siellä täällä
+kasvaa joku pajukin. Kuta ylemmäs laaksoa myöten kulkee sitä rajummaksi
+käy virta. Puoli penikuormaa talosta on ensimmäinen putous, ja siitä
+tuntureille päin on koski toisensa perään. Kuta ylemmäksi tulee, sitä
+autiommaksi muuttuu maisema, ja viimeisillä harjanteilla, jotka talosta
+vielä näkyvät, ei kasva enää pensastakaan.
+
+Virta saa alkunsa Ravdos nimisestä järvestä, joka on keskellä aukeaa
+tunturilakeaa. Melkein kohta järvestä lähdettyään syöksee virta suoraa
+päätä ryöppyisenä, vaahtoisena joukkiona alas mustaan, ahtaasen solaan,
+kahden jyrkän kallioseinän välissä. Eräässä kohden on kallioseinässä
+onkalo eli pyöreä komero, jonka vesi aikojen kuluessa on siihen
+sorvannut. Tässä pyörii vesi lakkaamatta ympäri, ja jos joku esine
+sattuu tulemaan tähän pyörteesen, voipi se jäädä siihen pitkiksi
+ajoiksi pääsemättä ulos, lakkaamatta pyörien kieppuvien aaltojen mukana
+suurien vaahtohahtuvien seurassa, jotka nekin kieppuvat ikuisessa
+rinkitanssissaan. Äkkiä voi tapahtua, että pinnalla oleva esine painuu
+pohjaan kurimuksen eli tuommoisen rattimaisen pyörteen mukana,
+jommoisia vesi toisinaan muodostaa. Esine katoaa hetkiseksi, mutta
+nousee jälleen pinnalle toisessa kohdassa jatkaakseen loppumatonta
+pyörimistään. Merkillisin ilmiö paikalla on eräs koivu, joka on iskenyt
+juurensa kallion halkeamaan kurimuksen yläpuolella ja on kasvanut
+mutkikkaaksi, niin että osa sen oksista makaa vedessä. Tunturilta
+samalla rannalla näkyy vaan hiukan koivun latvaa, mutta vastaiselta
+rannalta se näkyy kokonaan. Jokainen ohikulkeva pysähtyy ehdottomasti
+ihmetellen, miten koivu on saattanut kasvaa siihen. Ihmiskäsi ei vielä
+koskaan ole sitä kosketellut eikä poiminut lehteä sen oksilta. Ei sitä
+käy katsomassa metsän laululintusetkaan, ja kuitenkaan ei se ole aivan
+hyljätty. Kosken-karalle on se paikka mielusin kaikista koko
+jokivarrella. Sen paikka on koivun rungolla siinä, jossa koivu nuokkuu
+virran yli, ja tässä se visertelee virttään kosken säestäessä, turvassa
+kaikilta vihollisilta. Ei kukaan voi kulkea virtaa myöten ylös eikä
+alas, ei voi tulla siihen paikkaan ylhäältäkään, sillä molemmilla
+rannoilla kohoavat jyrkät kallioseinät, vähintäin sadan jalan
+korkeuteen. Koivu on varmaan jo yli sadan vuoden vanha, sillä Garnäsin
+vanhimmat asukkaat muistelivat nähneensä sen siinä jo lapsuudessaan.
+
+Putouksen yläpuolella leviää Ravdosjärvi, joka on noin penikuorman
+pituinen ja joka puolelta ympäröitynä vuorilla, harjanteilla ja
+tuntureilla. Näillä kasvaa suurimmaksi osaksi kellertävää poro-sammalta
+ja surkastunutta koivumetsää. Järvessä on joukko suurempia ja
+pienempiä saaria, joilla koivu on vähän rehevämpi kuin mannermaalla.
+tunturi-Lappalaisen mielestä on tämä järvi saarineen, salmineen ja
+niemineen, lintuparvineen, kaloineen, lakkasoineen ja rantaniittyineen
+ikäänkuin paratiisin yrttitarha. Tämä onkin mieluisa olopaikka monelle
+lappalaisperhekunnalle kesäiseen aikaan. He pystyttävät kotansa järven
+rannalle, kylpövät vedessä, ja siellä täällä on rakennettu pyöreitä
+aitauksia, joihin porot ajetaan lypsettäviksi. Näitä "porotarhoja"
+muutetaan joka vuosi, ja tällä tapaa tulee maa niin sotketuksi ja
+muokatuksi, että tuommoisen porotarhan paikka aikaisemmin kuin muut
+ruohoittuu keväällä, jonka vuoksi porokin aina ensiksi rientää
+semmoiseen paikkaan. Mutta sattuupa Lappalaisten joukkoon jonakuna
+päivänä tulemaan mustapukuinen uudisasukas, jonka ilmestyminen ei
+heissä herätä iloisia tunteita. Heillä ei ole mitään hyvää häneltä
+odotettavana. Uudisasukas vetää esille paperin, näyttää sitä jollekulle
+Lappalaiselle ja kertoo heille, että hän vuodin määräyksestä on saanut
+tämän eli jonkun toisen porotarhan heinämaakseen, ja että se siis tästä
+hetkestä on hänen omaisuutensa, joten siis Lappalainen tahi hänen
+poronsa älköön panko jalkaansa siihen, jos tahtoo välttää sakkoja.
+
+"Minä en välitä sinun kurjasta paperilapustasi", vastaa Lappalainen,
+"esi-isäni ovat täällä kulkeneet jo tuhatta vuotta ja muokanneet maata
+ja syöttäneet karjaansa ilman joutavitta papereitta."
+
+"Siinäpä se juuri onkin", sanoo uudisasukas irvistellen, "minun
+paperini on parempi kuin sinun pörhöiset esi-isäsi ja jos vaan rohkenet
+tästä hetkestä syöttää karjaasi minun laitumellani tahi muuten turmelet
+sitä, niin saat maksaa vahingon joko rahalla tahi poroilla, siitä saat
+olla varma."
+
+Kätkien vihansa täytyy paimentolaisen tyytyä kohtaloonsa ilman mitään
+korvausta, ja tässä, niinkuin muuallakin väistyä yhä enemmän syrjään
+karttuvan sivistyksen tieltä. Nykyjään ovat olot tämmöisen
+karkoittamisen suhteen järjestetyt paljon paremmalle kannalle.
+
+Laagjekin oli laittanut kesätelansa Ravdosjärven rannalle ja hänen
+porokarjansa kuleksi lähellä olevilla tuntureilla.
+
+Kevät Karasjoen markkinoiden jälkeen tuli myöhään ja kesää saatiin kauan
+odottaa. Vielä kesäkuun alussa peitti lumi maan rantoja myöten ja
+kaikki järvet olivat jäässä. Monta muuttolintua oli jo tullut, mutta ne
+eivät löytäneet sulaa maata muualla kuin meren rannalla, josta
+nousuvesi huuhtoi lumen pois. Ne viettivät siis surullista elämää ja
+toivoivat varmaan vielä enemmän kuin ihmiset kevään ja suven tuloa.
+
+Vihdoinkin tuli eräänä päivänä muutamia lämpöisiä tuulenpuuskia
+etelästä. Ilma oli muuttunut. Etelätuuli toi mukanaan lämpöisen
+keväimen. Lumi suli ja katosi ihmeteltävän nopeasti. Suurempia ja
+pienempiä lumettomia paikkoja ilmestyi tuon tuostakin päivän rinteillä
+ja sadottaisin lintuja, suokukkoja, kuoveja, kurppia y.m. kokoontui
+suurissa parvissa lyöden leikkiä ja riidellen puolisoista kesäajaksi.
+Etenkin olivat suokukot mainittavat, joilla oli kaulassaan valkoiset,
+ruskeat, vehreät eli kirjavat höyhenkaulukset, joita he tapellessaan
+nostivat pystyyn. Lappalaiset ovat antaneet monenlaisia nimityksiä
+suokukolle. Valkokauluksinen on pappi, toinen on vouti, tuomari,
+lukkari j.n.e. Linnuilla oli erittäin kiire kosiopuuhassaan. Heidänkin,
+samoin kuin Lappalaisten Karasjoen markkinoilla, oli hankkiminen
+itselleen puoliso niin joutuisasti kuin mahdollista. Kukin kosija kehui
+asuntoaan tunturin helmassa. "Tule minulle", sanoo yksi, "minä tiedän
+ihanan paikan Ivalojoen rannalla!" "Ah, sinä et tiedä, kuinka kaunista
+on tuolla Gaggagaisan harjanteilla", sanoo toinen. "Siellä saamme
+rauhassa rakennella. Tule, tule, kesä on lyhyt, ja meillä on niin
+paljon tekemistä, meidän täytyy rakentaa pesä, hautoa munia ja hoitaa
+pienokaisiamme, jotta ne kykenisivät lentämään, ennenkuin syksy
+myrskyineen ennättää ja karkoittaa meidät taas etelään. Jumala
+auttakoon niitä raukkoja, jotka eivät silloin ole valmiit seuramaan."
+
+Muutamia päiviä myöhemmin ovat kaikki muuttolinnut kadonneet, kukin
+puolisoineen, ja kahdeksan päivän kuluttua siitä kuin lumi vielä peitti
+kaikki paikat, saattaa maa jo olla ruohossa ja kukoistuksessa. Niin
+ihmeellisen nopea on muutos talvesta kesään täällä pohjolassa; sillä
+aurinko on ylhäällä koko yön ja tämmöisenä valoisana yönä ei
+kasvillisuuskaan jouda nukkumaan. Sen vuoksi on 8 päivää täällä yhtä
+paljon kuin 14 päivää eli 3 viikkoa etelämpänä, ja ohrakin tuleentuu
+leikattavaksi kuudessa viikossa.
+
+Näyttipä siltä eräänä päivänä, kuin nuo alastomat harjut pohjan
+puolella äkkiä olisivat muuttuneet metsäisiksi; sillä satoja
+haaroja kohosi pystyyn ja kuvastuivat taivasta vasten. "Nyt tuli
+tunturi-Lappalainen," sanoi Garnäsin renkipoika. Se olikin porokarja,
+jonka sarvet näkyivät taivaan rannalla.
+
+Tuntia myöhemmin seisoi Laila pihalla pitkä matkasauva kädessä,
+puettuna siniseen takkiin, kirjailtu vyö vyötäreillään, kaunis liina
+kaulassaan, pieni punainen lakki päässään, hiukset kahdessa pitkässä
+palmikossa, raittiina, reippaana ja kauniina kuin keväinen kukka. Laila
+sai ensin kylmänpuoleiset tervetuliaiset, sillä talon vahtikoira
+hyökkäsi hänen pienen mustan koiransa kimppuun, joten tämä turvausi
+emäntäänsä, mutta pian huomasivat Antero Lind ja hänen sisarensakin
+tulokkaan ja molemmat juoksivat ulos.
+
+"Terve tuloa, terve tuloa, Laila!" huusi Inkeri.
+
+"Hyvää päivää, Ingasjam, kiitoksia viimeisestä!" sanoi Laila.
+
+"Niin vainenkin, pitihän meidän sanoa toisillemme Lailasjam ja
+Ingasjam", sanoi Inkeri. "Kiitos itsellesi viimeisestä, poroista ja
+somasta turkista, jonka minulle lähetit. Mutta etkö tervehdi veljeäni.
+Etkö enää tunnekaan tuota 'pahaa Daroa?'"
+
+Laila ojensi hänelle kätensä hymyillen, joka ei suinkaan osoittanut
+vihaa, vaan pikemmin iloa jäälleen-näkemisestä. Laila oli usein
+muistellut häntä lukiessaan raamattua ja olipa uueksinutkin olevansa
+taas mäkeä laskemassa ja kättelemässä hänen kanssaan.
+
+Käsi kädessä menivät tytöt sisään, jossa vanha Lind, heidän isänsä,
+istui nojatuolissa.
+
+"Hyvää päivää, lapseni", sanoi vanhus, "oletko sinä Laagjen tytär?"
+
+"Olen, Aslak Laagjen tytär."
+
+"Sinä et ole lappalaistytön näköinen. Olethan yhtä pitkä kuin minunkin
+tyttäreni, ja sinulla on hienot kasvot, vaaleat hiukset ja suuret,
+kauniit silmät. Kuinka ihmeellistä, kun katselen sinua, niin muistuu
+mieleeni veljeni vaimo, joka kuoli monta vuotta sitten Karasjoella.
+Näitkö sinä häntä?"
+
+"En, en ole koskaan kuullut hänestä."
+
+"Tosiaankin, sinä oletkin liian nuori, hän kuoli jo monta vuotta
+sitten. Oletko ahkerasti lukenut raamattua, jonka sait?"
+
+"Olen lukenut joka päivä itsekseni ja muille."
+
+Garnäsin suuressa talossa oli luonnollisesti paljon kaikenlaista, jota
+Inkeri näytti Lailalle, jolle tämä kaikki oli aivan uutta. Laila ei
+ollut usein käynyt katon alla. Mutta kun Inkeri lopuksi aukaisi vanhan
+soittokoneen ja rupesi soittamaan, hämmästyi luonnonlapsi kokonaan. Hän
+jäi seisomaan ikäänkuin lumottuna ristissä käsin, kuunnellen säveleitä.
+Lopuksi kiiti Inkeri koskettimilla edes takaisin läpi koneen kaikki
+äänet, pysähtyi sitten äkkiä ja kysyi:
+
+"Mitä pidät tästä, Lailasjam, onko se kaunista?"
+
+"On," huudahti Laila, joka ei koskaan ollut kuullut minkäänlaisen
+soittimen ääntä, "se on niin kaunista kuin revontulten leimu, joka
+talviyönä liitää edes takaisin, hyppien halki taivaan kannen! Luuletko,
+että Lappalaiset taivaassa saavat oppia soittamaan?"
+
+"Luulen kyllä," vastasi Inkeri hymyillen, "jos vaan taivaassa
+soittokoneita viljellään."
+
+"Älä naura lapselle," sanoi vanhus, "hänen vertauksensa säveleistä ja
+revontulista on kaunis, ja hänellä varmaankin on soitannollista
+aistia."
+
+"Jos tahtoisit useimmin käydä minun luonani," sanoi Inkeri Lailalle,
+"niin opettaisin sinut vähän soittamaan ja laulamaan muutamia lauluja.
+Osaatko laulaa?"
+
+"Minä en osaa mitään, en ymmärrä mitään enkä tiedä mitään, minä olen
+vaan taitamaton lappalaistyttö tunturilta."
+
+"Mutta siellä sinä olet taitava, ja siellä ei minusta olisi mihinkään."
+
+"Miten Jaampa jakselee?" kysyi Lind.
+
+"Jaampa voi hyvin, samaten isä, äiti ja Melletkin. Mutta missä on
+'Vihuri' ja 'Jivja?'" kysyi Laila, joka nyt muisti vanhat ystävänsä.
+
+"Ne ovat sidottuina ladon vieressä."
+
+"Sidottuina? Ovatko ne sidotut? Sitten minun täytyy mennä niitä
+katsomaan. Ehkä ne vielä tuntevat minut. Ehkä ne katselevat suurin,
+iloisin silmin lappalaistyttöä ja koiraani Mustia. Nyt sinun pitää
+päästää ne irti, jotta Musti ja minä saamme juosta niiden kanssa kilpaa
+tunturille, jossa he tapaavat vanhoja ystäviä."
+
+Laila palasi myöhempänä kotiinsa jälleen, mutta kävi sittemmin usein
+ystävänsä Inkerin luona. Hän oppi kirjoittamaan ja saatuaan vähän
+ohjausta laulussa, osoitti hän, että hänellä oli kaunis ääni, joten hän
+pian osasi useimmat niistä lauluista, joita Inkerikin lauloi.
+
+Toisinaan seurasi Jaampa häntä Garnäsiin viedäkseen kotiin yhtä ja
+toista, jota Laila oli ostanut.
+
+Lindiltä sai Jaampa lahjaksi muutamia kalankoukkuja, joista ukko oli
+erittäin hyvillään, ja kun hän sen lisäksi vielä sai pitkän, hienon
+siiman, niin se saattoi Jaampan niin ihastuksiin, että hän
+yksimielisesti Lailan kanssa kutsui Inkerin ja Anteron käymään
+tunturilla kalastelemassa Ravdosjärvessä.
+
+"Mutta sinun pitää tulla ensin, Ingasjam," sanoi Laila. "Jaampa ja minä
+tulemme sinua hakemaan, ja me saamme asua uudessa teltissäni yhdessä."
+
+Elokuun alussa lähdettiin tuolle tunturiretkelle. Aikaiseen eräänä
+aamuna, kun ilma oli mitä ihanin, tulivat Jaampa ja Laila Inkeriä
+noutamaan. Lindin piti tuleman seuraavana päivänä.
+
+Saavuttuaan vuorille, jossa tunturilakeat aukenivat heidän eteensä, ja
+luodessaan vielä viimeisen silmäyksen Garnäsiin päin, pysähtyi Laila.
+
+"Katsoppas, nyt olet tunturilla, Ingasjam, täällä on minun kotini,
+täällä olen minä tuttu kaikkialla, niinkuin sinä Garnäsissä. Katsoppas,
+miten pieni sinun asuntosi nyt on! Se ei ole suurempi kuin pieni myyrän
+pesä ja miten ahdasta sinulla on siellä alhaalla! Mutta täällä
+tunturilla! Täällä on vapaata ja avonaista kaikkialla. Eikö tämä ole
+kaunista?"
+
+"Täällä tuntureilla on todellakin ihanaa."
+
+Telttien luona he tapasivat Laagjen ja Mellet'in, ja Laila vei nyt
+Inkerin omaan telttiinsä, jossa kaikki oli uutta, siistiä ja somaa.
+Permannolle oli levitetty paksu kerros koivun oksia ja niiden päälle
+taas hienoja poron nahkoja, jotta tässä oli yhtä pehmoinen istua ja
+maata kuin sohvalla. Lieden oli Jaampa rakentanut valkoisista
+liuskakivistä joen rannalta, ja pata tarvekaluineen riippui siinä
+myöskin. Inkeristä oli hupaista nähdä kaikkea hänelle vierasta ja uutta
+täällä, mutta kun Laila otti esille pienen takin, housut, kengät,
+lakin, vyön puukkoneen ja kehoitti Inkerin pukeutumaan uuteen pukuun,
+niin nytkös vasta nauru ja tirskuminen pääsi teltissä valloilleen,
+jotta se kuului pitkän matkan päähän.
+
+"Kun ei vaan joku tulisi tänne! sanoi Inkeri."
+
+"Ei kukaan pääse tänne minun suostumuksettani," vakuutti Laila, "ja
+Musti koirani pitää kyllä varansa, näetkös!"
+
+Pian sen jälkeen tulivat molemmat ulos, puettuina kiireestä kantapäähän
+lappalaistytöiksi. Laila oli varustanut Inkerin myös pitkällä
+matkasauvalla.
+
+Jaampan naama vetäysi irviin, kun hän näki tytöt.
+
+"Sinäkin olet soma lappalaistyttö," sanoi hän Inkerille norjankielellä.
+"Sinä saat monta kosijaa. Kaikki lappalaispojat katselevat, kosivat
+sinua ja antavat sinulle kauniita kaulaliinoja."
+
+"Niin, nyt sinä Inga olet lappalaistyttö," sanoi Laila, "nyt voimme
+yhdessä kulkea tunturilla katsomassa poroja, eli lakkoja poimimassa ja
+kalastamassa."
+
+Inkeri ei voinut muuta kuin myöntää, että puku oli mukava ja paljon
+sopivampi tunturivaellukseen kuin hänen oma pukunsa.
+
+Seuraavana päivänä tuli Lind, ja yhdessä Jaampan ja Mellet'in kanssa
+tehtiin useampia retkiä järven ympäristölle ja saarille, joissa vilisi
+lintuja, jotka täällä turvassa ketulta ja muilta vihollisilta hautoivat
+muniaan ja jo elokuun alkupuolella löytyi saarilla meheviä lakkoja.
+Eräällä saarella oli kaksi poroa, jotka paikalla läksivät uimaan
+rannalle päin, kun huomasivat lähestyvän veneen. Jaampa souti rivakasti
+niiden jälkeen ja pääsi niitä aivan lähelle. "Ne ovat minun porojani!"
+huudahti Laila.
+
+"Mistä sen tiedät?" kysyi Inkeri.
+
+"Sen näen korvista, niissä on minun merkkini, näetkös."
+
+Eräänä päivänä he ottivat mukaansa verkkoja, padan ja erityisiä muita
+kapineita ja läksivät Jaampan ehdotuksesta kalanpyyntiin virralle, joka
+juoksee Ravdosjärveen. Se on matala ja hiljainen, joten helposti voi
+kaalata sen poikki ja sulkea sen verkolla, ja kun tuommoinen joki
+suljetaan ja yläpuolelta hätyytetään, voi olla varma kaloja saavansa.
+Jaampa laski ulos verkon ja toiset menivät vähän matkaa ylöspäin ja
+alkoivat ajaa kaloja alespäin, Lind ja Laila yhdellä puolella, ja
+Mellet ja Inkeri toisella. Tytöillä oli erinomaisen hauskaa.
+Innokkaasti he molskivat pitkillä sauvoillaan veteen, sohivat mättäiden
+alle, ajaakseen kaloja, jotka kiitivät sinne ja tänne, verkkoon, josta
+Jaampa, joka seisoi keskellä jokea, kaappasi ne kiini. Pian oli heillä
+monta lohta enemmän kuin tarvitsivatkaan ja sillä välin kuin Jaampa ja
+Mellet pystyttävät telttiä, virittivät tulta ja panivat padan
+kiehumaan, kävivät Laila ja Inkeri veneellä eräässä saaressa ja
+poimivat koko vakallisen lakkoja. Siinä keitettiin ja paistettiin kalaa
+ja poronkieliä, ja kaikki istuivat tyytyväisinä ja iloisina vapaassa
+luonnon helmassa. Sillä ilma oli kaunis ja aurinko vielä ylhäällä
+melkein koko yön. Aika kului hauskasti, vaikk'ei sana aika tässä ole
+paikallaan, sillä yö oli kuin päivä. Jaampa ei kieltänyt ottamasta
+paria ruokaryyppyä, josta ukko kävi niin hyvälle tuulelle, että hän
+paluumatkalla sepusti ja lauloi tilapäisen runon retken johdosta.
+
+Seuraavana päivänä Jaampa ja Mellet menivät ajamaan poroja kotiin
+lypsettäviksi iltapuolella, jolloin on hiukan viileämpi, eivätkä itikat
+elukoita niin pahasti kiusaa. Muutaman tunnin kuluttua kuuluu kaukana
+koirien haukunta ja miesten huuto ja pian vilisee pohjanpuoleisilla
+harjuilla poroja, jotka koirien ajamina kiitävät alas mäkirinteitä
+täyttä lentoa. Mikään ei niitä pidätä. Kepein askelin he pujahtavat
+halki metsien, viitojen, soiden ja jokien. Ei kuulu minkäänlaista
+jalkain kopinaa, niinkuin hevoselta eli muilta eläimiltä. Kuuluu vaan
+selvästi tuo ihmeellinen ääni takajalkojen jäntereistä, joka muistuttaa
+sähkökipinöiden räiskettä. Laumassa oli ainakin 1000 poroa, jotka nyt
+ajettiin kokoon telttien ympärille. Muutamat lepäsivät, toiset
+seisoivat, muutamat hyppelivät ja leikkivät, toiset taas kaikessa
+ystävyydessä koettelivat sarviaan keskenään.
+
+Sitten tulevat Laagjen emäntä ja palvelijattaret kiuluineen lypsämään
+niitä emäporoja, joita miehet suopungilla heille pyytävät. Vakavasti ja
+rauhallisesti viskaa ukko Laagje suopunkinsa ja vetää sillä poron
+vaimolleen. Samaten tekee Jaampakin. Mutta nuoriso, Laila, Inkeri,
+Mellet ja Lind eivät menettele yhtä vakavasti. Näyttääpä siltä, kuin ei
+asiasta heidän kesken tulisi muuta kuin leikkiä ja kurintekoa.
+
+"Pyydäppäs minulle poro, Mellet", sanoi Inkeri, "minä koetan lypsää."
+
+Mellet pyytää poron ja tuo sen hänelle, mutta Inkeri, joka ei oikein
+tunne temppua, saa vaan muutaman pisaran maitoa ja pudottaa päälle
+päätteeksi kiulunsa maahan, kun poro käy rauhattomaksi ja rupee
+potkimaan.
+
+"Voitko pyytää minulle poron?" sanoi Laila Lindille. "Osaatko käyttää
+suopunkia?"
+
+"Voinhan koittaa", vastasi hän, ja yritti useampia kertoja, mutta
+turhaan. Laila nauroi hänelle ja palvelijattaret samaten.
+
+"Et sinä osaa", sano Laila, "anna tänne suopunki, niin saat nähdä
+kuinka lappalaistyttö heittää."
+
+Kätevästi käärii Laila suopungin oikeaan käteensä, juoksee keskelle
+laumaa, pujahtaa porojen välitse notkeasti, somasti, hymysuin ja on,
+vaikka on itsekin kesytön, kaino, mutta sanomattoman soma ja
+viehättävä. Pian on hän saanut poron vangituksi ja kokee pitää sitä
+kiini, mutta poro panee vastaan ja on viedä tytön mukanaan. Lailan
+suuret silmät säihkyvät taistelun tulesta ja ovat melkein mustat.
+
+"Auta minua!" huusi Laila Lindille, joka juoksi avuksi ja otti
+suopungin käteensä. "Pidä nyt kiini niin kauan kuin minä lypsän", sanoi
+tyttö, "sanoithan olevasi niin väkevä."
+
+"Kyllä minä sen veitikan pitelen."
+
+Mutta Laila tuskin oli ehtinyt lypsää muutamia pisaria, kun poro
+vimmattuna karkasi pystyyn, kaatoi maitokiulun kumoon Lailan kädestä ja
+heitti Lindin suin päin maahan, jossa hän nyt kierieli suureksi iloksi
+palvelijattarille.
+
+"Kehuithan itseäsi niin väkeväksi," sanoi Laila ja nauroi hänkin.
+
+"Laila, Laila", varoitti Laagjen emäntä nuhdellen, "kuinka saatat noin
+menetellä?"
+
+"Eihän se ole minun syyni, se oli hän itse, joka ei voinut pitää kiini
+pientä poroa."
+
+"Pitää kiini! Oliko hänellä muka helppo pitää kiini, kun sinä pistit
+poroa. Minä näin selvästi mitä teit, veitikka, mutta nuoruus on
+nuoruus, Nyt me olemme lypsäneet monta kiulullista, vaan mitä sinulla
+on kiulussasi?"
+
+"Voi äiti kulta, nyt minä tahdon olla vakava. Tule sinä vanha Jaampa ja
+ota yksi minun poroistani, niin minä lypsän sen ja annan kiulullisen
+Inga siskolle."
+
+Ennenkuin lauman annettiin mennä tunturille jälleen, oli siitä otettava
+yksi poro teurastettavaksi. Mellet ja Jaampa menevät sitä valitsemaan,
+mutta juuri kun Mellet heittää ja suopunki lentää ilmassa, hypähtää
+äkkiä kolmivuotias kesytön porohärkä ylös, sekaantuu sarvistaan
+suopunkiin, ja siitäkös vasta leikki syntyy! Mutta Mellet tietää hyvin,
+mitä hänen semmoisessa tapauksessa on tekeminen. Samassa kuin elukka
+rupee tepakoitsemaan, vetää hän kaikin voimin nuorasta. Äkkinäisestä ja
+odottamattomasta tempauksesta kaatuu poro nurin. Sama tempaus kaataa
+Mellet'inkin, mutta hän ei hellitä suopunkia.[6] Salaman sukkeluudella
+on poro taas jaloillaan, karkaa pystyyn ja lentää raivoissaan edes
+takaisin. Suopunki kiertyy siten milloin etu-, milloin takajalkoihin,
+ja se tekee mitä hauskimpia ilmahyppyjä vapauttaakseen jalkansa. Tuskin
+silmä saattaa seurata sen ripeitä liikkeitä. Yhtä hartaasti kuin poro
+tahtoo päästä irti, yhtä hartaasti tahtoo Melletkin päästä siitä
+vapaaksi kun vaan saisi erilleen suopungin, johon poro takertuu
+takertumistaan. Taistelun ajalla ovat kaikki muut säikäyksissään
+paenneet syrjään. Kietomalla suopunkia käsivartensa ympärille lähenee
+Mellet poroa lähenemistään. Tästä suutuksissaan se karkaa pystyyn ja
+kokee etujaloillaan, jotka pyörivät kuin rumpukapulat, lyödä hänet
+kumoon. Hiljaa ja äänettömänä on Jaampa sillä välin lähestynyt poroa
+takaa päin. Mutta nyt se huomaa hänetkin ja käy vielä rajummaksi.
+Vihdoin onnistuu Jaampalle päästä poroon kiini ja rivakasti ja
+mukavasti kietoo hän kätensä sen vyötäryksiin. Takajaloillaan yrittää
+poro potkaista molemmat vihollisensa luotaan, mutta turhaan. Äkkiä
+rauhoittuu eläin ja seisoo pää alespäin mutta silmät mulkoilevat ja
+pyörivät joka haaralle. Samassa se taas kohotta päänsä, karkaa pystyyn
+ja pieksee etujaloillaan, syöksee suin päin ja kaataa mukanaan Jaampan
+ja Mellet'in, joten kaikki kolme makaavat siinä taistellen ja
+kiemurrellen. Vihdoinkin saa Jaampa suopungin irti. Kaikki kolme
+hyppäävät ylös, ja hurjaa vauhtia kiitää poro pitkin kenttää, pysähtyy
+vähän matkan päässä, katsoo taaksensa, päristää ja syöksee taas
+eteenpäin vielä huimempaa vauhtia, eikä pysähdy ennen kuin se on
+kätkeytynyt toisten joukkoon, tiheimpään parveen.
+
+Se poro joka oli teurastettava, oli kesy ja saatiin helposti kiini.
+Jaampa veti sen puoleensa ja tarttui molemmin käsin sen vasempaan
+sarveen, oikealla kädellään sarven nenästä ja vasemmalla juuresta.
+Äkkinäisellä keikauksella kaatoi hän poron seljälleen, sivalsi
+puukkonsa ja syöksi sen päätään myöten elukan rintaan, puhkaisten sen
+sydämen. Samassa päästää hän irti poron, joka veitsi rinnassaan hyppää
+pystyyn mutta samassa silmänräpäyksessä se tuntee kuolettavan iskun
+vaikutuksen. Se alkaa vapista, se tahtoo seisoa, mutta jalat eivät sitä
+kanna, se hoipertelee ja kaatuu tunnotonna maahan. Vasta kun eläin on
+heittänyt henkensä, vetää Jaampa veitsen ulos haavasta, josta tuskin
+veren pisaraakaan pulppuaa ulos. Kaikki veri keräytyy rintakehään.
+Inkeri on peittänyt käsillään silmänsä ja kääntynyt poispäin. Hän ei
+voinut katsella kuolevaa eläintä.
+
+Kun Lind ja hänen sisarensa olivat lähteneet ja Laagje vaimoneen
+iltasella istuivat kahden kesken teltissä puhellen, lausui vaimo:
+
+"Oletko huomannut, että hän, tuo kaunis Daro, kauppiaan poika,
+mielistelee Lailaa?"
+
+"Sitä en ole huomannut, mutta onhan Laila niin soma tyttö, että
+jokaisen täytyy hänestä pitää."
+
+"Mutta oletko huomannut, että Lind pitää hänestä, että Laila on hänelle
+niin rakas, että Lind mielellään kosisi, jos tyttö olisi Norjalainen?"
+
+"Pitäköön hän tytöstä niin paljon kuin tahtoo. Laila ei ole semmoinen
+tyttö, joka antaisi itseänsä vietellä."
+
+"Ei suinkaan, mutta minä luulen että Lind todella rakastaa tyttöä, ja
+jos seuraat minun neuvoani, niin Laila ei saa enää mennä Garnäsiin."
+
+"Ei Lailasta ole pelkoa."
+
+"Mutta etkö ole havainnut että Lailakin pitää hänestä?"
+
+"Sinä vaan luulet joutavia, vaimo."
+
+"Minä en luule mitään. Me naiset näemme semmoisissa asioissa paljon
+paremmin kuin te miehet. Sinä olet ollut sokea, kun et ole nähnyt
+mitään."
+
+"Mitä sinä sitten olet nähnyt?"
+
+"Mitäkö olen nähnyt! Olen nähnyt Lailan suuret silmät siitä asti, kun
+hän oli lapsi. Olen nähnyt ne iloisina, suruisina ja vihaisina, mutta
+en koskaan ole nähnyt sitä ilmausta, joka nyt toisinaan kuvastuu näissä
+silmissä, ne eivät milloinkaan ole olleet niin syvämieliset, synkät ja
+haaveksivaiset kuin nyt.
+
+"Hän on vanhempi nyt näetkös, hän on täysikasvuinen impi, se tulee
+tästä."
+
+"Niin, ja siitä, että hän ensi kerran elämässään alkaa tuntea lempeä
+miesolentoa kohtaan."
+
+"Eikö hän pidä Mellet'istä?"
+
+"Ei sillä tapaa, eikä niinkuin ennen. Etkö ole huomannut, että hän
+usein istuu aivan hiljaa ja uneksii, että hän ajattelee aivan toista
+kuin Mellet'iä ja poroja, Jaampaa ja meitä, että hän toisinaan huokaa
+raskaasti ja että hänen poskensa punastuvat ja hänen silmänsä saavat
+omituisen loisteen ja huulensa hymyilevät, kun tuo kaunis Daro lähestyy
+ja puhuttelee häntä?"
+
+"Onko Jaampa ja Mellet sanonut mitään?"
+
+"Jaampa ei huomaa mitään, mutta Mellet ei ole hyvillään siitä, että
+Laila käy Garnäsissä. Hän vihaa Daroa varmaankin yhtä paljon kuin hän
+Lailaa rakastaa."
+
+"No, olkoon niin, mutta piakkoin taas paalaamme tunturille, ja silloin
+nuo Garnäsin retket loppuvat. Hän saa kaikissa tapauksissa käydä
+sanomassa jäähyväiset. He ovat olleet ystävällisiä Lailaa kohtaan ja
+opettaneet hänelle kaikenlaista, josta hänellä saattaa olla huvia ja
+hyötyä."
+
+"Mene itse mukaan! Minä vakuutan sinulle, että he molemmat pitävät
+enemmän toisistaan, kuin itse tietävät, eikä tarvitse muuta kuin pieni
+sattuma, pieni sana, kipinäinen vaan, kun heidän lempensä syttyy
+täyteen tuleen. Oletko unhoittanut, että Lailankin suonissa juoksee
+daro-verta, oletko unhoittanut, että Laila on hänen serkkunsa?"
+
+"Sitä en ole unhoittanut, olenpa usein sitä tänä kesänä muistanut."
+
+"Ole siis varovainen, äläkä salli hänen enää mennä Garnäsiin. Jos nämä
+molemmat saavat ilmaista tunteensa, silloin et enää kykene liekkiä
+sammuttamaan ja silloin hän ei huoli Mellet'istä."
+
+"Luuletko sinä, että kesytöntä tunturin kukkaa käy uudestaan
+istuttaminen ahtaasen laaksoon? Luuletko, että hän menestyisi
+Norjalaisen vaimona? Minä en sitä usko, siksi on hän liian kiintynyt
+meidän vapaasen elämäämme, ja hän on aina pitänyt Mellet'istä."
+
+"Hän on tosin aina pitänyt Mellet'istä, mutta pue Daro lappalaispukuun,
+tee hänestä Lappalainen, pane hänet Mellet'in viereen ja käske tyttö
+valitsemaan, niin saat nähdä."
+
+"Laila kantaa kuitenkin Mellet'in sormusta ja tietää kerta tulevansa
+hänen vaimokseen."
+
+"Mutta hänen sydämensä on Darolla, ja Lailalla on hellät tunteet ja
+rautainen tahto, joka ei koskaan ole masentunut. Hän noudattaa omaa
+tahtoansa ja on tehnyt sitä lapsesta asti."
+
+"Niin kyllä kaikessa, vaan ei naimishankkeissa. Mutta hän tietää myös
+sangen hyvin, että lapset sellaisissa tapauksissa aina noudattavat
+vanhempiensa tahtoa ja vaalia, ja että tämä vaali on tehty jo aikaa
+sitten."
+
+Tämän keskustelun jälkeen kului useampia päiviä ilman että Laila kävi
+Garnäsissä. Mutta eräänä päivänä, kun Lind oli kalastamassa kaukana
+virralla, kuuli hän jonkun laaksossa vastaisella puolella laulavan
+muutamia säkeitä eräästä vuorolaulusta, jota paimenpojat ja tytöt
+tavallisesti laulelevat kulkiessaan kaukana toisistaan laaksossa. Laulu
+on varsin yksinkertainen, ja sitä voi muutella ja muodostaa mielin
+määrin tilaisuuden mukaan. Lind alkoi siis eräällä säkeellä:
+
+    Kaukana kun luotasi,
+    Yli laaksoin, vuortenki,
+    Sulle laulan, armahain;
+    Kuuletko sä lauluain?
+
+Kun kaiku oli vaiennut ja vähän aikaa kuulunut, kuului kirkas, heleä
+ääni, joka tuli kuin auringon säde kirkkaan ilman läpi kaukaa
+laaksosta:
+
+    Kaulana sun luotasi,
+    Yli laaksoin, vuortenki,
+    Vastaan sulle laulaen:
+    Lauluasi kuuntelen!
+
+Lind huomasi, että se ei ollut kukaan muu kuin Laila, ja vastasi taas:
+
+    Kaukana sun luotasi,
+    Yli laaksoin, vuortenki,
+    Pyyntöin korvihisi soi;
+    Tullos luoksein, tullos oi!
+
+Samassa kuului toiselta puolen vastaus:
+
+    Kaukana sun luotasi,
+    Yli laaksoin, vuortenki,
+    Vastauksein sulle soi:
+    Luoksesi en tulla voi! En voi! En voi!
+
+kaikui kauempana ja kauempana, samalla kun laulajatar eteni poispäin.
+
+"Terveisiä Lailalta," sanoi Lind sisarelleen tullessaan alas Garnäsiin,
+"kuulin hänen laulavan paimenlaulua kaukana laaksossa virran
+vastaisella puolella."
+
+Aika kului jo elokuun puoliväliin, ja se aika lähestyi, jolloin
+Lappalaiset tavallisesti jättävät kesälaitumensa ja vetäytyvät
+tuntureille. Laila ei isoon aikaan ollut käynyt Garnäsissä, mutta
+Inkeri odotti varmaan hänen tulevan sanomaan jäähyväisiä, ennenkuin
+lähtisi.
+
+Aikaiseen eräänä aamuna tuli Garnäsin renkipoika, joka oli ollut
+kaukana virralla katsomassa erästä lohipatoa, juosten taloon ja kertoi
+nähneensä ihmisen istuvan ja pitelevän itseään kiini koivussa, joka
+riippui tuon tunnetun pyörteen päällä. Se oli luultavasti joku, jolle
+oli tapahtunut onnettomuus virrassa ja oli näöltään lappalaistyttö,
+kertoi poika. Hän oli ollut vastaisella puolella, mutta koski oli niin
+pauhannut, ett'ei ollut apua huutamisesta. Hän oli sen vuoksi vaan
+viitannut kädellään osoitteeksi, että onneton oli huomattu ja saattoi
+toivoa pelastusta, ja sitten hän oli juossut kotiin.
+
+Kiiruusti haettiin vahvimmat köydet, jotka talossa ja eräällä
+jahti-aluksella, joka oli rannalla, olivat saatavissa. Onneksi sattui
+Garnäsissä silloin olemaan useita Lappalaisia ja koko joukko muuta
+väkeä, joiden kanssa Lind riensi apuun. Tiellä he tapasivat Mellet'in
+joka yhtyi heidän seuraansa. Yksi mies lähetettiin vastaiselle rannalle
+merkiksi onnettomalle, että ihmisiä tuli apuun. Kaksi köyttä
+köytettiin yhteen ja molempien päähän laitettiin silmukka, jotta kaksi
+saattoi istua siinä.
+
+"Kuka tahtoo mennä syvyyteen?" kysyi Lind, kun kaikki oli valmiina.
+
+Ei kukaan vastannut. Tässä oli henki kysymyksessä.
+
+"No, minä lähden! Tänne köysi!"
+
+Hitaasti hän hinautti itseään alas, kunnes tapasi koivun äärimmät
+oksat. Hän tarttui oksiin ja veti itsensä niiden avulla riippuvan
+kallioseinän alle, joten hän katosi vuorella seisovien näkyvistä.
+
+Koivun juurella, nojaten kylmää kallionseinää vasten, istui Laila
+kalpeana ja väristen vilusta. Lakkinsa hän oli kadottanut, hiukset
+riippuivat hajallaan hänen hartioillaan, ja sinisessä jakussaan ja
+harjanaisin hapsin oli hän pikemmin Ahtolan neidon, kuin ihmisen
+näköinen. Hän oli edellisenä iltana ollut matkalla Garnäsiin
+jäähyväisiä sanomaan ja aikoi soutaa poikki virran, mutta toinen airo
+oli katkennut ja hän oli mennyt alas putouksesta. Vene oli mennyt
+pirstaleiksi, ja hän ei enää tiennyt mistään, ennenkuin törmäsi koivun
+oksia vasten. Silloin hän tarttui niihin ja hinasi itsensä ylös, kunnes
+pääsi istumaan tyvelle. Siksi hetkeksi hän oli pelastunut, mutta
+kauhean yön hän oli viettänyt. Hän oli läpimärkä ja kylmä ilma valtasi
+keskellä koskea, mutta onneksi hän oli tottunut sekä veteen että
+viluun, joten hän saattoi kestää tämän ja sitoi itsensä lujasti kiini,
+jotta ei ehkä tunnottomuuden tilassa putoaisi koskeen. Hän tiesi
+itseään pian kaivattavan ja toivoi myös, että joku sattumalta hänet
+huomaisi. Jos hän olisi voinut laittaa tiedon kosken-karalla, olisi
+hänen tilansa jo aikaa sitten ollut tietty Garnäsissä. Lintu lensi
+nimittäin useampia kertoja istuakseen tutulla paikallaan, mutta riensi
+säikähtäen pois nähdessään siinä ihmisen.
+
+Lind, jolla ei ollut edes aavistusta, kuka tuo onneton oli, hämmästyi
+kovin nähdessään Lailan täällä. Kaikista vähimmin oli hän luullut
+Lailan siellä olevan.
+
+"Jumalan nimessä, Laila, sinähän täällä oletkin!" huudahti hän.
+
+"Minä se olen, ja sinä olet rohjennut tulla tänne minua pelastamaan."
+
+"En tiennyt sinun olevan täällä, en osannut sitä edes aavistaa."
+
+"Silloin et kenties olisi tullutkaan?"
+
+"Laila, olisin kyllä tullut. Olisin mennyt vaikka synkimpään syvyyteen
+maailmassa, tietäessäni sinun olevan siellä. Miten kauhea tämä yö
+sinulle lienee ollut, ja miten tuskallinen oletkaan ollut."
+
+"Minä rukoilin Jumalaa ja Vapahtajaani, ja nyt hän on kuullut
+rukoukseni."
+
+"Toivon, että molemmat pääsemme onnellisesti täältä ylös. Köysi on
+vahva, jotta et tarvitse peljätä."
+
+"Nyt en enää pelkääkään."
+
+"Istu nyt tähän silmukkaan, minä sidon meidät molemmat kiini. Jos
+pelastumme, pelastumme molemmat ja jos kuolemme, kuolemme yhdessä."
+
+"Silloin en pelkää kuolemaa."
+
+"Pidä nyt kiini minusta," sanoi Lind antaessaan merkin köyden
+hinaamiseen. Samassa köysi sinkosi pois kalliosta ja molemmat
+kieppuivat nyt pauhaavan kosken päällä taivaan ja maan välillä.
+
+"Laila," kuiskasi Lind, kun tytön pää lepäsi hänen olkapäällään, "ethän
+suutu minuun, kun tunnustan, että pidän sinusta paljon, että sinä olet
+minulle rakkaampi kuin kukaan Norjan tyttö, rakkaampi kaikkia muita
+maailmassa? Voitko sinäkin vähän pitää minusta?"
+
+"Ikuisesti, jos sinä niin tahdot, mutta minä olen vaan katala
+lappalaistyttö!"
+
+"Laila, sinä olet minulle kaikki ja sinä olet oleva omani --"
+
+"Köysi laahaa kiveä vasten!" huudettiin ylhäältä.
+
+Lind ponnisti jalkansa kallioseinää vasten, jotta köysi kulki vapaasti,
+ja pian he olivat niin korkealla, että käsin voitiin nostaa heidät
+vaarallisesta asemastaan.
+
+"Laila," huusivat Lappalaiset, "se on Laila, joka on istunut koskessa."
+
+"Rakas Laila," sanoi Mellet, "Jumalan kiitos, että pelastuit!"
+
+"Sinäkin olet täällä, Mellet," sanoi Laila heikolla äänellä, "etkä
+tullut minua pelastamaan!"
+
+"En tiennyt sinun siellä olevan, jos sen olisin tiennyt, olisin kyllä
+tullut."
+
+"Hän ei sitä myöskään tiennyt," ajatteli Laila.
+
+Laila oli niin uupunut ja heikko, jotta hänet täytyi viedä Garnäsiin,
+jossa hän pääsi Inkerin kamariin lepäämään. Mutta seuraavana päivänä
+Laila oli taas yhtä terve, kuin ennenkin. Hänen voimakas ja raitis
+ruumiinsa ei ollut vahingoittunut, vaikka luultavasti jokainen muu
+tyttö olisi semmoisessa tapauksessa ollut melkein kuoleman oma.
+
+Tuo vanha koivukin oli tullut Garnäsiin. Luultavasti oli niiden
+molempien paino, jotka sen päällä olivat istuneet, vioittanut eli
+katkaissut jonkun sen juurista. Virta sai nyt koivun enemmän valtaansa,
+tempasi sen irti ja vei mukanaan alaspäin, joten se aamulla makasi
+rannalla aivan talon kohdalla. Lind vedätti sen maalle. Ehkä siitä
+voisi valmistaa jonkun kapineen tapauksen muistoksi, tuumasi hän.
+Myöhempänä aamupäivällä tuli Laila arki-huoneesen, puettuna
+täydellisesti norjalaistytön pukuun.
+
+Kun Lind tuli huoneesen, hämmästyi hän nähdessään Lailan norjalaisessa
+puvussa, mutta hänen silmäyksensä oli niin hellä, joka osoitti, että
+Laila häntä miellytti ja että hän ei ollut katunut eikä unhoittanut,
+mitä oli tunnustanut silloin, kun molemmat riippuivat taivaan ja maan
+välillä.
+
+Mellet tuli myös huoneesen ja näki Lailan uudessa puvussa, mutta tämä
+muutos ei laisinkaan häntä miellyttänyt. Laila tuntui hänestä
+semmoisena niin vieraalta, ett'ei hän voinut häntä edes lähestyäkään.
+Mellet pyysi sentähden Lailan pukeutumaan omaan pukuunsa, joka nyt oli
+kuiva, ja kehoitti häntä lähtemään kotiin, jossa vanhemmat olivat
+rauhattomia hänen pitkällisestä viipymisestään.
+
+Lind olisi mielellään puhunut Lailan kanssa kahden kesken, mutta se oli
+nyt mahdotonta. Lailan lähtiessä hän vaan ennätti kuiskata:
+
+"Minä olen huomeniltana vartioroviolla Gaisatunturilla kello 12, kun
+aurinko on matalimmallaan pohjoisessa. Rakas Laila, tule sinne, minulla
+on sinulle niin paljon sanottavaa. Sinun täytyy tulla, meidän pitää
+saada puhella kahden kesken, ja minun täytyy saada sanoa sinulle
+jäähyväiset, ennenkuin lähdet."
+
+Laila vastasi vaan vähäisellä nyökkäyksellä, ja hän ynnä Mellet
+läksivät taas kulkemaan tunturille päin.
+
+Seuraavana päivänä läksivät Jaampa ja Mellet ajamaan porokarjaa
+telteille, jotta se olisi koossa siinä, kun seuraavana päivänä aiottiin
+lähteä Ravdosjärveltä. Laila pyysi päästä mukaan, ja hän ynnä eräs
+palvelijattarista soutivat veneellä järven toiseen päähän, kulkeakseen
+sitten kukin eri rantaa takaisin päin. Laila sai siis sopivan
+tilaisuuden mennä Lindin mainitsemalle vartioroviolle, joka oli
+rakennettu eräälle kukkulalle, josta saattoi nähdä Garnäsiin asti.
+
+Kello 11 oli Laila vartioroviolla. Hän tahtoi olla siellä ennen Lindiä.
+Laila tahtoi nähdä hänen tulevan. Hän ei tiennyt, mitä Lindillä oli
+sanottavaa. Hän vaan aavisti. Mutta Laila tahtoi istua siellä hänen
+kanssansa kahden kesken kesäyön vaaleassa valossa, kuulla hänen ääntään
+ja vakuutustaan, että lempisi Lailaa, häntä yksin eikä ketään muuta.
+Laila olisi ennen lähtöään hiukan soristanut itseään, mutta se olisi
+herättänyt huomiota ja epäluuloa. Hänen täytyi siis mennä tavallisessa
+valkoisessa sarkajakussaan ja pienessä punaisessa lakissaan. Laila ei
+tiennyt, että hän juuri tässä puvussa oli somin tuon suuren, voimakkaan
+Daron silmissä.
+
+Kello oli jo 11 1/2. Aurinko painui kahta tunturihuippua kohden, jotka
+kohosivat pohjan puolella. Kun sen suuri, punainen liuska oli niin
+matalalla, että se kosketti korkeampaa molemmista huipuista, silloin
+oli juuri puoliyö. Laila istui nojaten rovioon, käsi poskellaan. Tämä
+poski oli tähän asti ollut tavallista hohtavampi odottaessaan Lindin
+tuloa, mutta aurinko painui alemmas ja alemmas, ja hieno poski kävi yhä
+kalpeammaksi. Kun tunturin huippu mustana varjona kuvastui auringon
+kehässä ja kello siis oli 12, silloin tunki epäilys Lailan mieleen.
+Eikö hän tulekkaan? Koko luonto lepäsi ny hiljaisena ja rauhallisena.
+Ei ainoakaan lehti värähtänyt, ei hienoinkaan tuulen henki häirinnyt
+Ravdosjärven tummaa pintaa. Linnut olivat menneet levolle ja nukkuivat
+pää siiven alla hiljaisella oksallaan. Laila saattoi nähdä kauas
+Garnäsiin päin metsättömien kunnaitten päällitse, ja hän luuli voivansa
+pitkän matkan päässä nähdä, jos joku sieltäpäin tulisi. Hän katsoi
+katsomistaan. Hänen epäilyksensä kasvoi ja toi myötänsä vielä
+tuskankin, joka sai kyyneleet hänen silmiinsä, joten hän ei voinut
+nähdä paljon mitään. Äkkiä hän hypähti ylös ja toivon vieno hymyily
+näkyi hänen huulillaan. "Ehkä hän tuleekin toiselta puolen ja tahtoo
+minua ilahuttaa äkkinäisellä tulollaan?" ajatteli Laila, varjostaen
+kädellään silmiään ja katsellen tarkasti pohjanpuoleisia tuntureita
+Mutta ei ainoatakaan elävää olentoa näkynyt missään. "Hän ei tule!"
+huokasi Laila. Aurinko alkoi taas kohota ja muuttua kirkkaammaksi,
+niinkuin sammuva lamppu, johon lisätään öljyä. Kello oli yli 12;
+kirkkaampi valo virtasi vuorille ja laaksoihin, valo niin ihmeen ihana,
+että olisi voinut luulla sen lähteneen itse ikuisen valon asunnoista.
+Yksittäinen lintu alkoi visertää pensastossa, sitten yhä useampi, ja
+kaikkialla vallitsi taas uuden päivän aamuna virkeä elollisuus, iloa ja
+elämää taivaan lintujen ja maan eläimien kesken. Ainoastaan Laila istui
+siinä yksinään ja kyynel kimalteli hänen kalpealla poskellaan. Pieni
+raunio-tassi tuli ja istui roviolle aivan lähelle häntä. Sillä oli
+suussaan jyvä, jonka se aikoi viedä pienokaisilleen, mutta se jäi
+ihmetellen istumaan, nyykäytti päätään ja keikutti pyrstöään ja katseli
+suurin silmin vierasta, joka istui siinä. Pieni hiirikin tuli esiin
+pensastosta, istahti takajaloilleen ja katseli häntä. Se pyyhkäsi
+etukäpälällään silmiään ikäänkuin paremmin nähdäkseen. Se ei voinut
+käsittää, mikä tuo vieras olento oli, joka istui siinä niin hiljaa ja
+ääneti. Musti, Lailan pieni uskollinen seurakumppani, makasi katsellen
+hänkin emäntäänsä. Se vikisi hiljakseen. Se varmaankin näki surun
+emäntänsä kasvoissa, ja tuskin tarvinnee epäillä, että eläimet,
+varsinkin koira, voivat ottaa osaa ihmisen suruun.
+
+"Hän ei tule, hän ei tule!" huokasi Laila taas.
+
+Tuskallinen tunne ahdisti kuin raskas taakka hänen sydäntään, ja hän
+huokasi sydämensä syvimmästä pohjasta. Kello oli 1. Asia oli siis
+varma, Lind ei tullut!
+
+Laila nousi seisoalleen, pyyhki kyyneleensä, siveli hiukset silmiltään,
+ja hänen suuret surumieliset silmänsä loivat vielä viimeisen katseen
+Garnäsiin päin. Luonnonlapsen ylpeä, uljas, raitis sydän oli loukattu
+tuon muukalaisen uskottomuudesta.
+
+"Sinä et tullut!" puhkesi hän sanoihin. "Kurja Daro, sinä olet minut
+pettänyt! Miksi pelastit minut, kun kuitenkin sitten minut hylkäsit?
+Kamala Daro! Jää siis sinne, missä olet, kurjaan asuntoosi! Olisin
+lempinyt sinua uskollisemmasti, hellemmästi ja hartaammasti kuin
+yksikään sinun heikoista, kalpeista naisistasi, joilla on kipeä sydän
+ja rinta rautakehyksessä. Sinun tähtesi olisin elänyt huoneessasi
+niinkuin kesytön laululintu häkissä koko elinaikani. Olisin oppinut,
+mitä olisit tahtonut minulle opettaa, olisin tullut siksi, kuin sinä
+olisit tahtonut, en olisi ollut sinun vertaisesi, mutta olisin
+kuitenkin voittanut jokaisen sinun kalpeista naisistasi. Ilossa ja
+surussa, myötä- ja vastoinkäymisessä olisin ollut sinulle uskollinen,
+niin uskollinen kuin puhtain kulta; sillä minä rakastin sinua siitä
+hetkestä saakka, jolloin sinut ensi kerran näin, sydämeni pohjasta,
+ainoastaan sinua koko heimostasi, ja päivä päivältä enemmin ja enemmin,
+lujemmin ja lujemmin. Kavala Daro, paha, viekas Daro, miksi petit
+minut, miksi et tullut?"
+
+Laila kääntyi poispäin Garnäsistä, ja katseli tuntureille päin, jossa
+kodat olivat. Äkkiä hän taas kääntyi. Viha oli kadonnut, ylpeys
+kukistunut, rohkeus masentui ja epätoivo tuli sijaan. Hän heittäysi
+kanervikkoon kätkien kasvot käsiinsä, nyyhki ja itki katkerasti. Hän ei
+tiennytkään, kuinka paljon hän oli toivonut, ennenkuin nyt, kun
+viimeinenkin kipinä sammui, hän ei tiennyt kuinka vahva se side oli,
+joka oli kiinittänyt häntä Lindiin, ennenkuin se nyt äkkiä katkaistiin,
+joten hänen sydämensä oli murtumaisillaan. Melkein pyörryksissä
+ja kyynelten vallassa hän makasi siinä, kunnes hänen pieni
+seurakumppaninsa taas tuli ja nuoli hänen poskeansa ikäänkuin
+muistuttaakseen häntä, että nyt oli aika lähteä kotiin. Laila otti
+koiran syliinsä ja hyväili sitä. "Voi Musti, Musti, hän petti minut!
+Nyt lähdemme," ja hän otti muutaman askeleen, mutta kääntyi jälleen,
+otti terävän kiven ja kirjoitti litteän paaden kylkeen, joka oli
+pystytetty rovion huipulle:
+
+Minä olin täällä, sinä et tullut, hyvästi!
+
+Muutamia päiviä myöhemmin meni Lind tunturille, mutta Lappalaiset
+telttineen, poroineen olivat kadonneet ja Ravdosjärven rannat olivat
+autiot ja tyhjät. Hän meni vartioroviolle ja huomasi, että heikko
+naisen käsi oli kirjoittanut jotakin kiveen. Hän luki kirjoituksen ja
+nyt hänelle selvisi kaikki. Kaikki oli näissä muutamissa sanoissa.
+Kokonainen elämäkertomus. Suuria toiveita, suloisia unelmia, petettyjä
+lupauksia ja särjetyn sydämen jäähyväishuokaus.
+
+Antero Lindin vanha isä oli vaarallisesti sairastunut iltapuolella, ja
+kun poika kuitenkin aikoi lähteä, katsahti sisar häneen hämmästyen ja
+sanoi:
+
+"Ethän toki lähde isäsi luota hänen kuolinhetkellään?"
+
+"Minä jään kotiin," vastasi veli.
+
+Kun kello löi kaksitoista, tiesi hän Lailan istuvan vartioroviolla
+odottamassa.
+
+"Inkeri, siskoni," sanoi hän, "nyt minua tuomitsee se tyttö, jota
+rakastan, nyt veljesi on hänen silmissään raukka, mies, jossa ei ole
+rahtuakaan rehellisyyttä."
+
+"Aioitko tavata Lailaa?"
+
+"Aioin, ja nyt hän odottaa minua turhaan!"
+
+"Armas veljeni, minä säälin sinua. Ei mikään maailmassa ole niin
+vaikeata, kuin joutua sen halveksimisen alaiseksi, jota lempii. Mutta
+ehkä isä on huomenna parempi.
+
+"Silloin Laila on jo kaukana täältä."
+
+"Mutta tapaathan hänet Karasjoen markkinoilla, ja voit silloin selittää
+hänelle asian."
+
+"Sinne on pitkä aika. Silloin hän ehkä jo on naimisessa."
+
+"Sinä aioit siis todellakin naida lappalaistytön Lailan?"
+
+"Jos olisin saanut häntä tavata, olisin kehoittanut häntä jäämään täksi
+talveksi meille ja -- --"
+
+
+
+
+XI.
+
+Häät
+
+
+Kuukautta myöhemmin oli Laagje laumoineen, perheineen hyvässä turvassa
+Avotunturilla, 6 peninkuormaa Koutokeinosta, mutta perheessä vallitsi
+alakuloisuus. Ei kukaan ollut entisellään. Kukin kulki omissa
+ajatuksissaan. Lailan iloisuus oli kadonnut. Laagje ja hänen puolisonsa
+huomasivat sen kyllä ja aavistivat syyn siihen. Mellet ja Laila eivät
+enää seurustelleet yhtä luottavaisesti kuin ennen. Jaampan muoto oli
+synkkä. Hänen suosikkinsa, tämä nuori tyttö, jota hän oli tottunut
+pitämään ihanimpana, jaloimpana, puhtaimpana ja pyhimpänä olentona
+Jumalan luonnossa, kantoi povessaan salaista surua, ja Jaampa suri tätä
+niinkuin koira, joka näkee isäntänsä surun, vaan ei voi tehdä eikä
+sanoa mitään.
+
+"Laila," sanoi Laagje eräänä päivänä, "me näemme kaikki, että sinä olet
+surumielinen, sano minulle, isällesi, mistä syystä?"
+
+"Ei se ole mitään."
+
+"On, lapseni, on siinä joku syy. Sinä et ole niinkuin ennen."
+
+"Minä olen sairas."
+
+"Niin juuri, sinä olet sairas sielun ja ruumiin puolesta, siksi ovat
+silmäsi tummat ja synkkämieliset ja poskesi kalpeat. Eivätkö Mellet,
+Jaampa ja äitisi ole sinulle ystävälliset?"
+
+"Ovat, enemmän kuin ansaitsenkaan."
+
+"Meistä on niin ikävää nähdä sinut surullisena. Koeta tulla iloiseksi
+jälleen. Kohta olet morsian. Heti joulun jälestä tulee sinun ja
+Mellet'in mennä naimisiin."
+
+"Minä en tahdo mennä naimisiin."
+
+"Etkö tahdo? Olethan aina pitänyt Mellet'istä, ja uusi teltti, jossa te
+tulette asumaan, on valmis, ja teillä yhteiseen on kaunis porokarja,
+jonka avulla voitte elää ja muuttaa mihin tahdotte."
+
+"Voimmehan odottaa."
+
+"Niin et ole ennen puhunut. Mutta tänä kesänä sinä olet muuttunut.
+Jospa et koskaan olisi astunut jalallasi Garnäsiin Darojen joukkoon!"
+
+"Niin, jospa en olisi sitä tehnyt!"
+
+"Onko hän tahtonut sinua viekotella?"
+
+"Ei."
+
+"Onko hän ryöstänyt sydämesi viekkailla sanoilla ja valheellisilla
+lupauksilla?"
+
+"Ei."
+
+"Ja kuitenkin ehkä pidät hänestä ja sydämesi on kiintynyt häneen?"
+
+"En tiedä."
+
+"Heitä pois hänet mielestäsi! Repäise hänen kuvansa mielestäsi ja
+ajatuksestasi! Hän vaan viettelee sinut syvyyden partaalle ja hylkää
+sinut."
+
+"Voi, isä!"
+
+"Laila, kuule isäsi sanaa! Sinä tiedät, että aina olen sinusta pitänyt,
+jo lapsuudestasi saakka."
+
+"Sen tiedän, rakas isä," sanoi Laila nojaten päänsä hänen polvilleen.
+
+"Mutta sinä et tiedä, että minä olen toivonut paljon sinusta ja sinun
+jälkeisistäsi itselleni ja kaikille Lappalaisille. Sinä et tiedä, miten
+suloisia unelmia olen uneksinut sinusta ja tulevaisuudestasi. Laila,
+minä olen rikas. Tuo korkea, ylpeä Daro on köyhä raukka minun
+rinnallani. Minä voin ostaa hänen talonsa, jos tahdon, eli vielä
+suuremmankin, mieleni mukaan. Ja minä olen itsekseni tuumannut, että,
+kun sinä tulet Mellet'in vaimoksi, ostan teille suuren talon meren
+rannalta Darojen keskellä. Sinä saat taloja ja tavaraa, lehmiä ja
+lampaita, niin paljon kuin tahdot, ja sinä voit elää Darojen tavalla,
+pukeutua niinkuin he, jos tahdot, ja lapsiasi saat kasvattaa
+Norjalaisten tavalla, he saavat tietoa ja oppia niinkuin maan
+rikkaimmat lapset, ja he tulevat suvusta sukuun mahtaviksi ja eteviksi.
+Mutta heidän sukunimensä on oleva Laagje, ja joutuessaan tänne meidän
+keskellemme papeiksi ja tuomareiksi muistaisivat he kuitenkin aina
+olevansa lappalaista syntyperää. Katso, näin olen minä ajatellut, se on
+ollut elämäni päämäärä, ja se on vielä vanhuutenikin toivo. Ja äitisi,
+minä ja Jaampa tulisimme sinua katsomaan suuressa talossasi, istuisimme
+köyhinä Lappalaisina oven pieleen ja katselisimme ilolla sinua ja sinun
+lapsiasi."
+
+Laila itki, vaan ei sanonut mitään. Hänelläkin oli ollut unelma. Se oli
+melkein samanlainen kuin isänkin. Isä olisi ehkä suostunut hänen
+unelmaansa ja täyttänyt hänen toivonsa, ottanut Daron vävykseen ja
+usein ilolla käynyt heitä katsomassa. Mutta Daro ei tullut, voi, hän ei
+tullut! Hän oli pettänyt!
+
+Jo alkujaan oli määrätty, että Mellet'in ja Lailan häät olivat
+vietettävät Karasjoella markkina-aikana jälestä joulun, jolloin sinne
+kokoontui paljon kansaa. Häät olivat vietettävät oikein muhkeasti.
+Sukulaisia piti kutsuttaman läheltä ja kaukaa, ja Jaampa aikoi jo
+edeltäkäsin pyytää luvan Lailalta, saadakseen sinä päivänä, tapauksen
+johdosta, ottaa pienen sydämen lämmittäjän.
+
+Mutta Lailan mieli ei käynyt iloisemmaksi. Laagje ja hänen vaimonsa
+tuumailivat tästä ja vaimo kehoitti, että lähdettäisiin Koutokeinoon
+häitä pitämään lähimmäisenä sunnuntaina ennen joulua. Hän ikäänkuin
+aavisti Daron tulevan Karasjoen markkinoille ja saattavan Lailan pään
+vielä enemmän pyörälle.
+
+Mellet ilmoitti Lailalle tämän päätöksen ja koki häntä ilahuttaa.
+
+"Miksi et ole niinkuin ennen, Lailasjam," sanoi hän, "olenko sinua
+jollakin tavoin loukannut, oletko minuun suuttunut?"
+
+"En, Mellet, en ole sinuun suuttunut."
+
+"Mutta et kohtele niinkuin ennen lapsuutesi ystävää ja leikkitoveria.
+Etkö enää pidä minusta?"
+
+"Kyllä, Mellet."
+
+"Miksi siis olet niin murheellinen? Kohta vietämme häitämme. Kahdeksan
+päivän kuluttuahan menemme vihille."
+
+"Kuule, rakas Mellet, odottakaamme vielä vähän aikaa, odottakaamme
+siksi kunnes minä tulen jälleen terveeksi, raittiiksi ja iloiseksi."
+
+"Sydämesi, Laila, on viime aikoina käynyt niin kylmäksi minua kohtaan.
+Niin ei se ollut ennen, mutta kuta kylmemmäksi sinä käyt, sitä
+totisemmaksi käy minun rakkauteni sinua kohtaan."
+
+"Täällä on monta kauniimpaa tyttöä kuin minä, onhan täällä Jaakon Inga,
+Unnaan Magga, Aslakin Kati ja monta muuta."
+
+"Mutta ei ainoatakaan sinun kaltaistasi, Laila."
+
+"Kaikki nämä ovat paremmat kuin minä. Etkö sinä pidä Jaakon Ingasta?"
+
+"En, ainoastaan sinusta enkä kestään muusta ja ainoastaan sinun
+kanssasi tahdon mennä naimisiin."
+
+"Mutta minä en vielä tahdo mennä naimisiin."
+
+"Sinä olet jo luvannut. Kannathan minun sormustanikin."
+
+"Sinä saat sen takaisin ja voit antaa sen jollekin toiselle tytölle."
+
+"Tahdotko syödä sanasi? Tahdotko pettää minut, Laila, niinkuin Daro
+petti sinut?"
+
+"Mistä sen tiedät? Oletko vakoillut?"
+
+"Minä näin sinut vartio-roviolla. Minä olin siellä. Sinä et sitä
+aavistanut. Koirasi äkkäsi minut ja oli luonani, vaikk'et sitä
+huomannut. Olipa onni ett'ei Daro tullut. Jos hän olisi tullut ja
+koskenut sinuun, olisi suopunkini ollut valmis, ja hän ei olisi
+hengissä sieltä päässyt."
+
+"Hän pelasti henkeni."
+
+"Sen minäkin olisin voinut tehdä."
+
+"Mutta sinä et tullut. Voi, Mellet, miksi et silloin tullut? Kaikki
+olisi nyt ehkä toisin. Mutta silloin se oli hän, joka tuli!"
+
+"Juuri siitä syystä häntä vihaan."
+
+"Mellet, nyt olet paha."
+
+"Kutsu sitä miksi hyvänsä, vihaksi häntä eli rakkaudeksi sinua kohtaan.
+Minä vihaan Daroja, sen tunnustan ja sen teen syystä, mutta sinä,
+Laagjen tytär, sinä häpäiset sukusi ja esivanhempasi. Ja kuitenkin sinä
+olet oleva vaimoni eikä hän saa koskaan enää sinua nähdä!"
+
+Joulu läheni ja Laagje valmistelihe lähtemään Avjotunturilta
+Koutokeinoon.
+
+Päivää ennen lähtöä toimitti Laila niin, että sai puhella kahden kesken
+vanhan ystävänsä Jaampan kanssa.
+
+"Jaampa, istuppas tähän viereeni", sanoi Laila.
+
+"No, mitä tahdot?"
+
+"Oletko joskus pitänyt minusta?"
+
+"Olenhan hiukan."
+
+"Minä olen niin kurja ja onneton."
+
+"Sen olen huomannut."
+
+"Tahdotko tehdä minulle palveluksen?"
+
+"Niin monta kuin tahdot!"
+
+"Jaampa, sinä olet aina tehnyt, mitä olen pyytänyt. Tahdotko täyttää
+viimeisen pyyntöni?"
+
+"Tahdon, tahdon, sano mikä se on."
+
+"Huomenna lähdemme Koutokeinoon."
+
+"Silloin sinä olet morsian ja me juomme häitäsi ja pidämme hauskaa
+elämää. Mutta ehkä tahdot ett'en joisi sinun hääpäivänäsi? Sitä et saa
+vaatia, Lailaseni. Pyydä vaikka mitä muuta, mutta ei sitä. Sinä päivänä
+minä tahdon juoda ja olla iloinen."
+
+"Vaikka minä olen niin murheellinen."
+
+"Miksi sinä olet sitten murheellinen?"
+
+"Minä en huoli Mellet'istä."
+
+"Et huoli Mellet'istä! Kenenkä sitten ottaisit? Ehkä mieluummin
+ottaisit minut?"
+
+"Ennen sinut, kuin Mellet'in!"
+
+"Jumala sinua armahtakoon, lapsi, älä nyt puhu semmoisia kuin että
+mieluummin ottaisit minut. Silloin todellakin lienet onnettomampi, kuin
+ajattelinkaan."
+
+"Rakas, vanha Jaampa, tahdotko tehdä niinkuin minä sanon?"
+
+"Kaikki, mitä vaan tahdot."
+
+"Tahdotko lähteä Garnäsiin?"
+
+"Garnäsiin! Pitääkö minun lähteä Garnäsiin Daron luo?" huudahti Jaampa
+ja hänen kasvonsa synkistyivät.
+
+"Niin, sinun pitää lähteä Garnäsiin."
+
+"Pitääkö minun tappaa hänet? Pitääkö minun hiipiä hänen luoksensa,
+heittää suopunkini hänen kaulaansa, raahata hänet koskelle ja viskata
+virtaan, jotta hän kieppuu ja luikertelee nuorassani kuin mato
+koukussa, kunnes hän on kuollut?"
+
+"Ei, ei."
+
+"Pitääkö minun sitoa hänet, panna rekeen ja tuoda tänne, heittää hänet
+eteesi, jotta sinä saat astua jalallasi hänen päällensä ja sylkäistä
+häntä vasten viekkaita silmiään mennessäsi morsiamena kirkkoon?"
+
+"Ei."
+
+"Mitä sinä tahdot, mitä sitten vaadit?"
+
+"Laita niin, että hän saa nähdä sinut."
+
+"Nähdä minut! No, onpa se kaunis näky! ja entäs sitten?"
+
+"Nähdessään sinut hän kysyy jotakin, ja sinä silloin näet ja huomaat,
+mitä hän ajattelee."
+
+"Kestä, mistä?"
+
+"Meistä kaikista. Ja sinä voit silloin kertoa hänelle, että sunnuntaina
+ennen joulua vietetään minun häitäni, jolloin huomaat, onko hän minut
+unhottanut."
+
+"Varmaan hän on sinun unhottanut. Hän petti sinut. Mellet on
+kertonut sen minulle. Hän ei sinua enää ajattele. Hän ajattelee vaan
+daro-tyttöjään. Mitä sinä hänestä enää välität?"
+
+"Tahdotko tehdä niinkuin pyysin?" sanoi Laila kyyneleet silmissä ja
+katsoi rukoilevasti vanhaa ystäväänsä.
+
+"Älä itke, älä itke, lapseni, minä lähden, minä menen maailman loppuun,
+taivaasen eli helvettiin, eli vaikkapa tuon kirotun Daron luo, kun sinä
+sitä vaadit."
+
+Seuraavana päivänä pantiin teltti ja muut tarvekalut rekeen, ja Laagje,
+hänen vaimonsa, Mellet ja Laila läksivät Koutokeinoon, mutta Jaampa
+toisten palvelijoiden kanssa jäi kotiin karjaa hoitamaan. Jaampa oli
+luonnollisesti myös kutsuttu häihin, mutta saattoihan hän tulla
+jälkeenpäin, arveli ukko, eli odottaa kernaasti kotona, kunnes
+palaisivat kirkosta ja viettäisivät häitä kotona.
+
+Tuskin olivat toiset lähteneet matkaan, kun Jaampa otti suksensa ja
+ohjaksensa ja meni porolaumalle. Täällä hän valitsi itselleen poron,
+jota Lappalaiset nimittävät "Njirroksi." Se on semmoinen eläin, jolla
+on se ominaisuus, että se ei tahdo seurata laumaa, vaan kuleksii
+mieluimmin itsekseen. Se on kesyttömämpi kuin muut porot, mutta myös
+nopeampi juoksemaan kuin tavallinen poro. Jaampa pani riimun sen
+päähän, kiinitti ohjaksen ja antoi mennä Alteniin päin, seisoen itse
+suksilla ja pitäen kiini ohjaksista. Luonnollisesti kuljetaan tällä
+tavalla hirveätä vauhtia ja paljon nopeammin, kuin jos reellä ajaisi.
+Vastamaassa on se porolle huokeampi, ja myötämaassa taas sukset sujuvat
+kilvassa poron perässä. Mutta harva Lappalainen osaa kulkea tällä
+tapaa, ja siinä ei saa polvet tutista muutaman penikuorman kulkemisen
+jälkeen.
+
+Kello 12 lauantaiyönä oli Jaampa Ravdosjärven harjanteilla Garnäsin
+yläpuolella, mutta siinä poro kaatui kuoliaana maahan. Jaampalla oli
+toki viettävä maa edessään ja hän antoikin mennä aika vauhtia. Oli
+kuutamoyö, ja sitä paitsi oli seutu hänelle hyvin tuttu.
+
+Lähestyessään taloa Jaampa kulki hiljaisilla askeleilla. Hän tahtoi
+päästä sisään kenenkään huomaamatta. Mutta talon koira syöksi ulos ja
+hyökkäsi hänen päällensä. Salaman nopeudella ja hyvin tähdätyllä
+iskulla halkaisi Jaampa koiran pään, jotta se kaatui kuoliaana
+tantereelle.
+
+"Tuosta saat palkkasi siitä, että purit Lailan pientä koiraa!" sanoi
+Jaampa. Hänellä oli hyvä muisti ja hän ei tahtonut nostaa suurta melua.
+Kaikki makasivat syvässä unessa. Hän kääntyi erääsen sivurakennukseen,
+jossa hän tiesi Antero Lindin makaavan ja avasi hiljaa oven. Siihen
+aikaan ei ovia lukittu sisäpuolelta. Ääneti hän astui permannon poikki
+ja pysähtyi sängyn eteen, Kuu valaisi himmeästi säteillään sekä häntä
+että Lindiä, joka nukkui sikeässä unessa.
+
+"Daro," sanoi Jaampa, "herää!"
+
+Kauhistuen ja unen horroksissa katseli Lind hetkisen Jaampaa, ennenkuin
+selvisi ja tunsi hänet.
+
+"Jaampa", sammalsi hän nousten istualle sängyssä, "mitä sinä täältä
+tahdot, aiotko tappaa minut?"
+
+"En toki, en sinua enkä muita. Tänään olen jo kyllin verta
+vuodattanut."
+
+"Mikä on hätänä, miksi tulet tänne keskellä yötä?"
+
+"Minä tuon sinulle terveisiä."
+
+"Keltä?"
+
+"Lailalta."
+
+"Lailalta!" huudahti Lind, "onko mitään vaarallista hankkeissa? Kuinka
+hän voipi?"
+
+"Huonosti."
+
+"Onko hän sairas?"
+
+"Hän on suruissaan."
+
+"Siitä etten minä tullut?"
+
+"Sitä en tiedä, mutta hän lähetti minut tänne sanomaan sinulle, että
+hän huomenna, pyhänä kello 12, on morsiamena Koutokeinon kirkossa."
+
+"Se ei ole totta, sinä valehtelet, se on mahdotonta! Olihan hänellä
+aikomus viettää häänsä Karasjoella markkina-aikana jälestä joulun."
+
+"Huomenna kello 12 Laila ja Mellet vihitään Koutokeinon kirkossa."
+
+"Voi minua onnetonta!" huudahti Lind ja viskautui sänkyyn, mutta
+hypähti jälleen seisoalle kalman kalpeana. "Se ei saa tapahtua, se ei
+voi tapahtua, se ei ole totta!" huusi hän.
+
+"Petithän sinä hänet!"
+
+"Ei, ja tuhatta kertaa ei, minä en häntä pettänyt. Isäni makasi
+kuolinvuoteellaan ja minun täytyi sulkea hänen silmänsä. Saatoinko
+semmoisena hetkenä jättää isäni?"
+
+"Puhutko totta? Senkötähden et voinut tulla?"
+
+"Sen tähden, muuten ei mikään este mailmassa olisi minua pidättänyt."
+
+"Oliko aikomuksesi naida Lailan?"
+
+"Oli, hän olisi ollut vaimoni, kunnioitettu ja arvossa pidetty, kuin
+kuka hyvänsä muukin."
+
+"Ovatko porosi 'Vihuri' ja 'Jivja' kotona?"
+
+"Ne ovat molemmat täällä."
+
+"Pue siis päällesi matkavaatteesi, hiljaa, mutta joutuisaan, ja sitten
+lähdemme matkalle poikki tunturien semmoista vauhtia, jommoista et
+vielä ikänäsi ole kulkenut. Minä menen valjastamaan."
+
+"Pääsemmekö huomenna perille?"
+
+"Pue päällesi, sanon minä, ja älä herätä ketään."
+
+"Luuletko että ehdimme perille?" kysyi Lind, kun Jaampa tuli kahdella
+porolla.
+
+"En tiedä. Voimmehan koettaa. Kaikissa tapauksissa ehdimme
+hääjuominkeihin."
+
+Porot hypähtivät syrjään nähdessään koiran.
+
+"Tuossa on Kaaro, Kaaro on murhattu!" sanoi Lind.
+
+"Minä sen tapoin, se hyökkäsi päälleni."
+
+Saavuttuaan kukkulalle Lind huomasi poron, joka makasi siinä kuolleena,
+ja osoitti sitä.
+
+"Se pakahtui," sanoi Jaampa, "minä ajoin sillä 10 penikuormaa
+kahdessatoista tunnissa."
+
+Sittemmin he eivät paljon puhuneet. Jaampa ajoi edellä "Vihurilla" ja
+antoi sen juosta niin paljon kuin se pääsi. Mutta heillä oli 16
+penikuormaa Koutokeinoon. Vaan poroillakin näytti olevan halu päästä
+perille. Ne tunsivat tunturit, laaksot ja järvet yhtä hyvin kuin
+Jaampakin, ja kiitivät vapaehtoisesti eteenpäin tavatakseen vanhoja
+ystäviään. Kulettuaan 5-6 penikuormaa heidän täytyi levätä pari tuntia.
+Porot rupesivat heti kaapimaan itselleen jäkälää lumen alta. Jaampa
+viritti nuotion ja paistoi pari poron kieltä.
+
+"Sano minulle totuus, Daro, äläkä salaa mitään," sanoi Jaampa. Hän
+nousi seisoalleen, nojausi sauvaansa ja katseli Lindiä, joka makasi
+lumella nuotion vieressä. "Aioitko naida lappalaistytön, Laagjen
+tyttären? Onko se totta? Vanno pyhä vala!"
+
+"Niin totta kuin Jumala minua auttaa."
+
+"Sinä et aio häntä pettää?"
+
+"Jos sen teen, saat hirttää minut suopungillasi."
+
+"Minä en välitä vähääkään sinusta. Minä voisin helposti tappaa sinut
+niin kuin koirasikin, ja jättää sinut tähän raatona makaamaan, jos
+siitä vaan olisi Lailalle iloa. Hän on ollut hyvä enkelini siitä
+hetkestä, jolloin hän ensi kerran istui polvellani. Hän on pelastanut
+sieluni saatanan ja hänen puisien ja kivisten jumalainsa vallasta,
+joita minä palvelin. Sen vuoksi teen kaikki, mitä hän käskee ja tahtoo,
+olkoon se sitten siunauksesi eli kiroukseksi, ja vaikka minun pitäisi
+pettää Laagje, hänen sukunsa ja oma kansani."
+
+"Minäkin olen pannut henkeni alttiiksi Lailan tähden.
+
+"Niin vainenkin, se ei ollut niinkään hullusti tehty. Sinä et silloin
+tiennyt, kuka hän oli, etkä nytkään tiedä, kuka hän on."
+
+"Kuka hän on? Hän on kaunein neito, jonka koskaan olen nähnyt."
+
+"Mitä joutavia!" sanoi Jaampa, hän oli vähällä suuttua tästä rakkauden
+innosta. "Mutta kenen tytär hän on? Tiedätkö sen?"
+
+"Luonnollisesti Aslak Laagjen!"
+
+"Mitä vielä! Se ei ole totta. Yhtä paljon Laila on Laagjen tytär, kuin
+sinä olet hänen poikansa."
+
+"Mitä sinä mies puhut, oletko hullu?"
+
+"En ole, mutta uskon, että puhuit totta vakuuttaessasi, että aiot naida
+hänet, ja sen vuoksi kerron nyt sinulle asioita, jotka saavat
+daroveresi koskena tulvaamaan sydämeesi, jotka saattavat sinut
+semmoiseen tuskaan, että riennät eteenpäin niinkuin se vaivainen, joka
+on myöhästynyt ja näkee taivaan portit sulkeutumaisillaan, ei koskaan
+enää auetakseen."
+
+"Mitä sinä tarkoitat," sanoi Lind nousten seisoalleen, "eikö Laila ole
+Laagjen tytär?"
+
+"Ei, sanon minä, hän ei ole Laagjen tytär, hän on sinun sukulaisesi,
+serkkusi, hän on setäsi tytär, hänen, joka kuoli Karasjoella 20 vuotta
+sitten. Lapsen me pelastimme ja otimme luoksemme."
+
+"Taivaan Jumala, ett'en ennen sitä ole tiennyt."
+
+"Voit olla kiitollinen, että tiedät sen nyt!"
+
+"Niin, Jaampa, minä kiitän sinua siitä kaiken elinaikani, mutta
+Jumalan tähden, meidän täytyy lähteä, paikalla, jokainen silmänräpäys
+on kallis. Minun täytyy päästä perille, ennenkuin he ovat vihityt.
+Jaampa, saata minut perille, minä annan sinulle mitä vaan tahdot, jos
+saatat minut perille, ennenkuin se on liian myöhäistä!"
+
+"Sinun tähtesi en tee mitään, ylpeä Daro, sinulle en ole mitään velkaa,
+enkä huoli sinun kiitoksestasi ja vielä vähemmin tavaroistasi. Voisin
+helposti jättää sinut tähän, voisin ajaa 'Vihurilla' Koutokeinoon ja
+juoda siellä Lailan häissä itseni humalaan. Mutta Laila ehkä kuolisi
+nähdessään minun tulevan yksin, ja katsoisi minuun aina nuhtelevilla ja
+surullisilla silmillä; sillä hän ei lemmi Mellet'iä, eikä ketään muuta
+kuin sinua. Sen tähden minun täytyy noudattaa hänen tahtoaan, sen
+tähden tahdon jälleen saattaa hänet iloiseksi, tahdon nähdä ilon
+kyyneleet hänen silmissään, samoin kuin kerran näin hänen äitinsä, kun
+sinä tulet, ja hän tuskassaan vihdoin kuulee sinun äänesi, näkee sinut
+ja nojautuu rintaasi vasten, ja silloin hän ehkä myös ojentaa
+minullekin kätensä sanoen: 'Kiitoksia, vanha paha Jaampa!'"
+
+"Kello on 12," sanoi Lind katsoen kelloaan, "nyt on pyhä, meidän täytyy
+rientää, meidän täytyy taas lähteä matkalle; minä tulen aivan
+mielettömäksi, ellemme ajoissa pääse perille!"
+
+"Minä tiedän vallan hyvin, mikä aika nyt on päivästä, sinun ei tarvitse
+ilmoittaa sitä joutavasta kellostasi. Etkö näe pohjantähteä? Mutta jos
+yksi poroista pakahtuu, pääsee vaan toinen meistä perille, ja jos
+molemmat pakahtuvat, ei kumpikaan meistä pääse häihin."
+
+Taas lähdettiin kulkemaan aukeita, autioita tunturilakeoita.
+
+Sillä välin eräässä tuvassa Koutokeinossa paraillaan puettiin Lailaa
+morsiuspukuun. Hän vastusteli eikä ollenkaan tahtonut pukeutua
+morsiuspukuun. Se kuuluukin asiaan. Lappalaismorsiamen pitää tehdä
+vastarintaa pukeutuessa, hänen täytyy itkeä, ruikuttaa ja valittaa ja
+sanoa ei tahtovansa olla morsian, ja lopullisesti hänen kuitenkin
+täytyy suostua menemään alttarin eteen. Kaikki vaan osoitteeksi siitä
+että hän on viaton ja ujo neito. Sattuipa kuitenkin kerran, että muudan
+morsian alttarin edessä papin kysymykseen, tahtoiko hän ottaa tämän
+N. N:n aviomiehekseen, suoraa päätä vastasi:
+
+"En."
+
+"Sitten en saata teitä vihkiä," sanoi pappi.
+
+"Saatat kyllä," sanoi morsian, "minä arvelin, että kysyisit sitä
+minulta vielä toistamiseen."
+
+Mutta Lailassa ei ollut mitään teeskenneltyä ujoutta. Hän vastusteli
+toden teolla, sulasta epätoivosta, itki ja rukoili, ett'ei häntä
+pakoitettaisi. Morsiustytöt, jotka häntä pukivat, pitivät lopullisesti
+tätä vastustelemista melkein sopimattomana, sopihan kohtuullisella
+tavalla osoittaa ujouttaan, ja saisihan se jo kertakin loppua.
+
+Vihdoin Laila oli puettu hopeavyöhön, hopeakaulukseen ja kaikkiin
+koristeihin, jotka asiaan kuuluvat. Sitten hän talutettiin kirkkoon ja
+asetettiin istumaan Mellet'in viereen, joka oli puettu punaiseen
+jakkuun. Kalpeana ja itkusilmin istui morsian siinä, silmät maahan
+luotuina.
+
+"Missä on Jaampa?" kysyi hän kerran ja katseli tuskallisesti
+ympärilleen. Kukaan ei tiennyt missä Jaampa oli.
+
+"Hän ei tule! Kaikki on hukassa!" huokasi Laila ja antoi horjuen
+taluttaa itsensä alttarin eteen, suureksi kummastukseksi Kovalle
+Hjorth'ille, joka vielä oli pappina Koutokeinossa silloin, kun nämä
+seikat tapahtuivat, ja joka hyvin tunsi Lailan siitä ajasta, jolloin
+hän oli käynyt rippikoulua. Hän oli kyllä usein nähnyt tämän kaltaisia
+tapauksia, vaan ei milloinkaan semmoista epätoivoa ja tuskaa joka tämän
+morsiamen kasvoilla kuvautui.
+
+Sitten tuli kaksi neitoa ja poikaa, jotka kannattivat suurta vaatetta
+kunnia-taivaana morsiusparin päällä. Tämä vaate oli nimeltä "Pelli" [7]
+ja kuului kirkolle. Sen käyttämisestä maksettiin muutama killinki
+kirkon kassaan. Tapa on omituinen Koutokeinossa, eikä ainakaan ole
+tavallinen muualla Ruijassa. Se on luultavasti ruotsalaista syntyperää
+ja on säilynyt Koutokeinossa niistä ajoista, jolloin tämä oli
+ruotsalainen pitäjä.
+
+Kirkko oli täpösen täynnä talvipukuihinsa puettuja Lappalaisia. Pappi
+otti käsikirjansa, kääntyi pariskunnan puoleen ja alkoi puhua heille,
+mutta hän oli tuskin ennättänyt lausua muutaman sanan, kun kirkon
+ovelta äkkiä kuului hirveä meteli. Ovi paiskattiin selälleen ja sisään
+hyökkäsi pitkä mies lappalaispuvussa. Hän työnsi voimakkaasti kaikki
+muut syrjään, jotta niitä kaatueli oikeaan ja vasempaan, ja tunkiihe
+alttarin eteen huutaen kuin mieletön:
+
+"Pysähdy, pysähdy, pappi, Jumalan tähden odota!"
+
+"Kuka se on, joka uskaltaa häiritä kirkon rauhaa? Ken sinä olet?" huusi
+Kova Hjorth.
+
+"Nimeni on Antero Lind," vastasi vieras, astui alttarin eteen, työnsi
+Mellet'in syrjään ja sieppasi Lailan, joka oli vähällä vaipua maahan,
+voimakkaihin käsivarsiinsa. Laila oli kuullut, nähnyt ja tuntenut
+hänet.
+
+"Laila, sinä et vielä ole vihitty," sanoi Lind, "sinä et ole hänen
+vaimonsa?"
+
+"En."
+
+"Jumalan kiitos!" huudahti hän ja painoi ensimmäisen suudelman neidon
+kalpeille huulille.
+
+Mellet tahtoi riuhtaista morsiamen irti, mutta vasemmalla kädellään
+piti Lind Lailaa vyötäryksiltä kiini ja oikealla hän tarttui
+Lappalaisen kulkkuun ja työnsi häntä pois luotaan.
+
+Pappi ja läsnä oleva kansa katselivat hämmästyksissään tätä tapausta,
+eivätkä saattanet käsittää sitä, mutta Laagje ja hänen puolisonsa
+käsittivät kaikki nähdessään Jaampankin.
+
+"Kurja kavaltaja!" huusi Laagje, "sinä olet meidät pettänyt!"
+
+"Mitä te huudatte ja meluatte?" sanoi pappi. "Hiljaa herran huoneessa!
+Onko tämä mies hullu, joka tulee häiritsemään pyhää toimitusta?"
+
+"Ei, pappi, minä en ole hullu, minulla on oikeus olla täällä ja pitää
+tätä neitoa sylissäni", vastasi Lind.
+
+Laila ei tiennyt muuta kuin että oli pelastettu, ett'ei hän ollut
+vihitty Mellet'in kanssa ja että tuo suuri, väkevä Daro tuki ja
+puolusti häntä.
+
+"Tiedä se, pappi," sanoi Lind, "että tämä neito ei ole Laagjen tytär
+eikä häntä myöskään vihitä kehenkään Lappalaiseen, vaan että hän on
+norjalainen tyttö, setäni tytär, ja että hän on oleva minun vaimoni
+Jumalan ja ihmisten edessä."
+
+"Onko se totta, mitä tässä puhutaan," kysyi pappi Laagjelta, "eikö
+Laila ole sinun tyttäresi?"
+
+"Ei, tapahtukoon Jumalan tahto!" vastasi Laagje ja kertoi
+hämmästyneelle kansalle kertomuksen tyhjästä kätkyeestä. "Ja nyt,"
+lausui hän lopuksi, "olen taas lapseton ja köyhä kuin Job."
+
+"Andasjam," sanoi Laila Lindille, käyttäen ensi kerran tätä lemmen
+osoitusta, "onko se ihan totta, että olen sinun ja Inkerin serkku ja
+setäsi tytär?"
+
+"On, Lailasjam, se on niin totta, kuin että seison tässä, ja siitä,
+että tämän tiedän ja että olen tässä, saat kiittää 'Vihuria' ja
+vanhusta, joka seisoo tuossa."
+
+"Kiitoksia vanha Jaampa, paha Jaampa, ilkeä Jaampa!" sanoi Laila
+kietoen kätensä ukon kaulaan ja suuteli tuota vanhaa, kurttuista
+naamaa. Sitten hän astui Laagjen luo, joka oli istaunut kirkon
+lattialle, ja lankesi polvilleen hänen eteensä.
+
+"Anna anteeksi, rakas isä," sanoi Laila, "ilman sinutta en olisi elänyt,
+ja sinä olet aina ollut hyvä isä minulle."
+
+"Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa, lapseni," vastasi Laagje,
+"sinä et ole mitään rikkonut; mutta minulla ei ole tässä mailmassa enää
+mitään toivoa, ja me Lappalaiset emme koskaan pääse kurjuudestamme."
+
+Sen jälkeen astui Kova Hjorth saarnastuoliin, ja vihkimäpuheen sijaan
+saarnasi hän Room. 10 luvun 33 värsyn johdosta: "Kuinka tutkimattomat
+ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!"
+
+Jumalan palveluksen loputtua menivät Laila ja Lind pappilaan.
+
+Seuraavana päivänä olivat kaikki Lappalaiset kadonneet ja kaksi päivää
+myöhemmin saapui nuori pariskunta Garnäsiin, jossa Inkeri avosylin otti
+heitä vastaan.
+
+Vuoden kuluttua vietettiin Garnäsissä häitä. Altenin kirkko, jossa
+Laila ja Antero Lind vihittiin oli täpösen täynnä Lappalaisia,
+Suomalaisia ja Norjalaisia. Uutinen jälleenlöydetystä norjalaistytöstä
+oli levinnyt kaikkialle, ja jokainen tahtoi nähdä hänet morsiamena,
+puettuna kauneimpaan lappalaispukuunsa; sillä ainoastaan sillä ehdolla
+oli Laagje luvannut tulla häihin. Laagjen emäntä ja Mellet eivät
+tulleet, mutta Jaampa sitä vastoin tuli. Laila oli niin pyytänyt, että
+Jaampa tulisi ja näkisi hänet morsiamena, vaikkapa norjalaisessa
+puvussakin, ja että Jaampa iloitsisi sinä päivänä, sillä muuten ei
+Laila sanonut voivansa itsekään olla oikein iloinen. Laagje ja vanha
+Jaampa istuivat kunniapaikalla alttarin puolella, ja Jaampa joi sinä
+päivänä kuin mies ja lauloi illalla lappalaisia runoja, joista vieraat
+eivät ymmärtäneet sanaakaan.
+
+Muuten ei ole häistä paljon kerrottavaa. Sen saatamme vaan mainita,
+että, kun morsian Inkerin kanssa seuraavana aamuna kulki vieraille
+tarjoilemassa kahvia ja viinaa sängyssä, niinkuin tavallista on
+oikeissa lappalaishäissä, Jaampaa ei löytynyt mistään. Hänelle oli
+kyllä annettu huone, jossa Laagjen kanssa saisi levätä, mutta eipä
+kauan kestänyt, ennenkuin ukosta tuntui liian kuumalta ja ahtaalta olo
+lukittujen ovien sisäpuolella. Hän hiipi siis hiljaa ulos ja kävi
+makaamaan pihalle paksussa poronnahka-turkissaan, johon hän vetäytyi
+huppuun, ikäänkuin etana kuoreensa. Mutta syntyipä yöllä ankara
+lumisade, jotta aamusella vähintäinkin kyynärän paksuinen lumivaippa
+peitti maat mantereet ja samassa Jaampankin. Tästä ei ukko kuitenkaan
+herännyt. Hän veti vaan makeata unta valkoisen vaippansa alla, jonka
+itse taivas oli hänelle valmistanut, aamuun asti, jolloin morsiamen
+häntä löytääkseen täytyi pistää sukset jalkaansa ja kulkea pitkin
+pihaa, pistellen suksisauvalla lumeen, kunnes vihdoin tapasi pehmeän
+esineen, ja ylös lumesta kohosi Jaampa. Hänkin siis sai "karhukupin"
+sängyssä.
+
+
+
+
+XII.
+
+Jaampan viimeinen retki.
+
+
+Varsinaiseen Ruijaan eivät Norjalaiset näy asettuneen, ainakaan ei
+suuremmassa määrässä, ennenkuin neljännellätoista vuosisadalla.
+Aikaisemmin on, kuten lappalaiset sadut kertovat, vaan joku rauhaton
+karkulainen asettunut sinne tänne autiolla rannikolla, hankkien
+elatuksensa osaksi kalastuksella, osaksi rosvoamalla Lappalaisia.
+Kohtaukset tuommoisten rosvojen kanssa ovat luultavasti antaneet
+aihetta Lappalaisten monilukuisiin satuihin eräästä kummituksen
+tapaisesta sankarista, nimeltä "Stallo", s.o. rautamies eli
+rautapaidalla ja ampuma-aseilla varustettu soturi.
+
+Mutta vähitellen huomattiin, ett'ei sitä vähäpätöistä veroa, jota
+voitiin kiskoa varsinaisilta paimentolaisilta, läheskään sopinut
+verrata niihin rikkauksiin, joita maan kalaiset rannikot ja vuonat
+runsaassa määrässä tarjosivat. Seuraus tästä oli, että Ruijan rannoille
+aikaa voittaen asettui toimellisia norjalaisia kalastajia. Nämä Ruijan
+kalastusasemat herättivät pian Bergeniläisten huomion. He huomasivat
+kaupankäynnin ulkomaiden kanssa edullisemmaksi suorastaan Ruijasta kuin
+Bergenistä, johon maan tuotteet alussa koottiin ja josta niitä vietiin
+ulos joko norjalaisissa tahi ulkolaisten laivoissa.
+
+Osa "porvareista" muutti sen vuoksi perheineen Ruijaan ja asettui
+asumaan kalastusasemiin. Tätä esimerkkiä noudattivat pian useat
+muutkin. Kun kalastus lakkaamatta oli hyvin tuottava ja tänne
+muuttaneet kauppiaat siitä syystä kokivat houkutella Ruijaan yhä
+useampia Norjalaisia, osittain palvelijoita, osittain "asianajajia ja
+toimitusmiehiä", niin muutti tänne ei ainoastaan Bergenistä, vaan
+Norjan muistakin kaupungeista, etenkin Trondjemista, yhä enemmän väkeä.
+Seuraus tästä liikkeestä oli että "Ruijan rannikoilla ja saarilla pian
+vilisi ihmisiä".[8]
+
+Useat kalastusasemat, joihin Bergeniläiset olivat asettuneet,
+muuttuivat vähitellen "pieniksi kaupungeiksi ja kauppiaat kulettivat
+tavaroitaan sekä omilla, että vuokratuilla laivoilla Bergeniin,
+Trondjemiin, Tanskaan ja Hollantiin ynnä muihinkin ulkomaan
+kaupunkeihin," samalla kun toiselta puolen "englantilaisia,
+hollantilaisia, ranskalaisia ja tanskalaisia laivoja purjehti
+Ruijaan tuoden asukkaille viljaa y.m. helpommasta hinnasta, kuin
+Bergeniläiset." Tämän suoranaisen ulkomaan kaupan kautta näyttää
+Ruijan väestö kohonneen jotenkin hyvään varallisuuden tilaan, joka
+oli yleinen ei ainoastaan porvareissa eli varsinaisissa kauppiaissa,
+vaan koko väestössä ylimalkaan; sillä nimen omaan mainitaan, että
+useimmilla talonpojilla oli omat aluksensa. Selvin todistus väestön
+varallisuudesta näinä aikoina on ehkä se, että Ruijan väestö rakensi 24
+kirkkoa ja "sisusti useimmat niistä komeasti" ja "että he omasta
+puolestaan kustansivat vähintäin 12 pappia."
+
+Mutta tämä kukoistus sai äkkinäisen lopun, ei sen kautta, että kalastus
+huononi, vaan niiden etuoikeuksien kautta, joita Bergenin kauppiaat
+hankkivat itselleen Tanskan hallitukselta.
+
+Se varallisuus, johon ne kauppiaat, jotka Bergenistä olivat muuttaneet
+Ruijaan, aikaa voittaen kohosivat, herätti ei ainoastaan Bergeniläisten
+huomion, vaan myös suuressa määrässä heidän kateutensakin, ja heidän
+onnistui pian, tietämättömän hallituksen avulla, antaa näille
+pohjoisille kilpailijoilleen kuolinisku sen kautta, että saivat toimeen
+sopimattoman ja tunnottoman asetuksen, jommoista tuskin ainoakaan
+hallitus koskaan lienee julkaissut.
+
+Saadakseen siis jälleen käsiinsä ulkomaan kaupan, jonka nuo Ruijaan
+muuttaneet olivat ikäänkuin vieneet mukaansa, saivat Bergenin kauppiaat
+toimeen asetuksen, joka sääsi, että "tästälähin ei yksikään ulkomaan
+laiva saa purjehtia pohjoisemmaksi Bergeniä, ei myöskään saa mikään
+laiva purjehtia pohjois-Norjasta ja Ruijasta Hollantiin eli muuanne,
+poikkeamatta sitä ennen tavaroineen Bergeniin." Tämä etuoikeus masensi
+kerrassaan sekä Ruijan kaupan että myöskin koko väestön kalastusinnon
+ja uutteruuden. Vientitavaroiden hinta meni alaspäin eli riippui
+Bergeniläisten mielivallasta, samalla kun tuontitavaroiden hinta nousi
+äärettömiin, molemmat kalastusta harjoittavan väestön suureksi
+vahingoksi. Tästä lähin kävi kauppiaille mahdottomaksi asettua Ruijaan
+kalastusta harjoittavan väestön keskuuteen. Seurauksena olikin varsin
+pian se, että varakkaimmat porvarit muuttivat takaisin Bergeniin
+hankkiakseen siellä itselleen oikeuden vapaasen kauppaan ulkomailla.
+
+Voisi jo luulla, että Bergeniläiset nyt olivat saaneet hartaimman
+halunsa toteutetuksi, nimittäin koko Ruijan kalakaupan haltuunsa, ja
+että he nyt olivat tyytyväiset, mutta kaukana siitä. Kymmenen vuotta
+myöhemmin julkaistiin nimittäin asetus, joka määräsi, että "ei kukaan
+kauppias, pohjoiseenpäin menevä eli sieltä tuleva saa tehdä kauppaa
+toisen kauppiaan velkahisen kanssa." Siis oli varsin helppo asia niille
+kauppa-apulaisille, joita porvarit palatessaan Bergeniin olivat
+jättäneet Ruijaan heidän kauppaansa hoitamaan, toimittaa niin, että
+väestö alituisesti oli heille velassa. "Useimmat eivät tienneet eivätkä
+saaneet tietää, mitä he oikeastaan olivat antaneet eli saaneet."
+
+Vapaan kaupan aikana oli kauppiailla ja useimmilla talonpojilla
+omat aluksensa, joilla he purjehtivat Bergeniin, mutta kun heitä
+kiellettiin viemästä Ruijasta muuta kuin "omia tuotteitaan" eli mitä
+palvelijoittensa avulla voivat kalastaa, saamatta ostaa mitään toisilta
+lastinsa täytteeksi, kun nimittäin väestö oli velassa kauppiaille ja
+siis heidän vallassaan, niin oli seuraus tästä, "että heidän aluksensa
+saivat maata maalla mätänemässä."
+
+Väestö valitti tuon tuostakin Ruijan virkamiesten kautta näistä
+vääryyksistä Tanskan hallitukselle, mutta Bergeniläiset osasivat niin
+sokaista hallituksen silmät, jotta ikäänkuin palkinnoksi käytöksestään
+saivat uuden oikeuden, jonka mukaan koko maa vuokrattiin kuudeksi
+vuodeksi Bergeniläisille, jotka saivat oikeuden itse "asettaa vouteja
+ja muita virkamiehiä," ja viisi vuotta oli nyt Ruija maaherratta, jolle
+onneton väestö olisi voinut valittaa hätäänsä. Perhekuntia myötiin kuin
+orjia kauppiaalta kauppiaalle ja saivat muuttaa kalastuspaikasta
+toiseen.
+
+Tila oli nyt käynyt niin rasittavaksi, "että väestö päätti paeta
+Ruijasta, ja se pakeni niin suurissa joukoissa, että maa epäilemättä
+olisi tullut aivan autioksi," ellei Ruijaan taas olisi asetettu
+maaherra, joka Bergenin maaherran kanssa oli saanut käskyn lähteä
+Ruijaan "saattamaan rappeutuneet asiat järjestykseen."
+
+Mutta eipä näyttänyt uusia asukkaita muuttavan Ruijaan. Tämän asian
+auttamiseksi määrättiin Ruija nyt, kärsittyään lähes 200 vuotta kovinta
+kauppatyranniutta, siirtopaikaksi rikoksellisille, johon (käskykirjeen
+mukaan vuosilta 1751 ja 1760) "rikoksellisia molempaa sukupuolta, jotka
+ovat tuomitut tahi vast'edes tuomitaan ikuiseen vankeuteen, oli
+lähetettävä maan asuttamisen edesauttamiseksi." Niinikään määrättiin,
+"että muutamia niistä naisista, jotka olivat Bergenin ja Trondjemin
+kuritushuoneissa, oli vuosittain lähetettävä Ruijaan, jossa maaherran
+tuli ottaa heitä vastaan ja toimittaa heille miehiä(!)."
+
+Mutta tila ei tästä parantunut. Vihdoinkin huomattiin, "että Ruijaa
+koskeva kauppajärjestelmä ei ollut tuottanut toivottua hyötyä, vaan oli
+päin vastoin, samassa kun se tuotti melkoisia tappioita itse kaupalle,
+ollut turmiollinen etenkin väestölle," ja vihdoin vuodesta 1789
+myönnettiin taas Ruijalle vapaa kauppaoikeus ja kolme uutta kauppalaa
+perustettiin.
+
+Yksi niistä porvareista, jotka näinä surullisina aikoina kauimmin
+jaksoivat kestää Ruijassa, oli Antero Lind. Mutta huolimatta kaikista
+ponnistuksistaan, joutui hän vuosi vuodelta yhä enemmän velkaan
+Bergeniin kauppiaille, ja paria vuotta ennen vapaan kauppa-oikeuden
+uudistumista täytyi hänenkin heretä kauppatoimistaan ja myödä sekä
+Garnäs että molemmat aluksensa. Sen verran hän vaan jätti itselleen,
+että vaimoneen ja lapsineen saattoi toisella aluksella purjehtia
+Bergeniin.
+
+Vuonna 1790 tapaamme taas Lailan Bergenissä yksinkertaisessa huoneessa,
+jonka ainoa akkuna on kadulle päin. Hänen miehensä on konttoorissa
+entisen velkojansa luona, jolta hän on saanut pienen toimen. Tänään
+on ensimmäinen käräjäpäivä ja usein näkee kaduilla kulkevan
+Norlantilaisia, Ruijalaisia, joskus jonkun Lappalaisenkin. Laila itse
+istuu, pieni lapsi sylissään yksin kotona nojatuolissa, joka on tehty
+Garnäsin rantakoivusta ja on ainoa muisto talosta. Laila on nojautunut
+tuolin selkämystä vastaan, sulkenut silmänsä ja näyttää kalpealta ja
+kivuloiselta. Tunturin raitis väri on kadonnut. Puoleksi nukkuen hän
+uneksii entisestä elämästään tunturin tyttönä. Hän näkee tunturit,
+porot, kodat, Laagjen, Jaampan ja Mellet'in. Hän kiitää "Vihurilla"
+tunturilakeoita pitkin, eikä tiedä, mitä suru ja murhe jokapäiväisestä
+leivästä tahtoo sanoa. Kuitenkaan ei hän koskaan ole katunut naimistaan
+Antero Lindin kanssa. Kaikessa köyhyydessään hän ei suostuisi
+vaihtamaan kohtaloansa kenenkään toisen vaimon kanssa koko mailmassa,
+mutta hän ei kuitenkaan voi estää, että ajatukset toisinaan eksyvät ja
+palajavat muinaisiin muistoihin, entisiin elantoihin ja toimiin. Hän ei
+ole moneen vuoteen kuullut mitään vanhoista ystävistään. Laagje ei sen
+koommin tullut enää Ravdosjärvelle, kun Laila oli mennyt naimisiin
+Lindille. Ei edes Jaampa ole käynyt häntä katsomassa häiden jälkeen.
+Hän ei tiedä, ovatko he elossa vai kuolleet.
+
+Äkkiä Laila herää siitä, että hänen pieni lappalaiskoiransa, jonka hän
+oli tuonut mukanaan, hyökkää haukkuen ulos ovesta. Hän menee, lapsi
+käsivarrellaan, akkunan luo ja näkee kadulla suuren joukon katupoikia,
+jotka ikäänkuin mehiläisparvi pyörivät pörhöisen ihmisolennon
+ympärillä, jolla on päällään harmaa jakku ja nahkapussi selässä.
+Poikanulikat repivät häntä ja heittävät hänen päällensä lokaa, ja
+koirat säestävät tätä melua haukunnallaan. Laila avaa akkunan, ja ukon
+tullessa lähemmäs hyökkää Mustikin hänen kimppuunsa, mutta sen sijaan
+että olisi purrut alkaa se liehakoida ukon ympärillä, hyppii hänen
+rinnoilleen ja ajaa poikajoukon hajalle. Laila huomaa nyt, että tuo
+outo olento on eräs Lappalainen, ja huutaa hänelle lapinkielellä:
+
+"Tule tänne, tule tänne sisälle!"
+
+Lappalainen hämmästyy kuullessaan omaa kieltänsä puhuttavan, pysähtyy
+ja katselee ympärillensä. Kuultuaan saman kehoituksen toistamiseen hän
+astuu etehiseen. Laila avaa hänelle oven ja ukko astuu huoneesen.
+
+"Jaampa!" huudahti Laila, "Jumalan nimessä, onhan se Jaampa, voinko
+uskoa silmiäni, oletko sinä todellakin vanha Jaampa?"
+
+"Minä olen Jaampa, mutta kuka sinä olet?" sammalsi ukko ja katsoa
+tuijotti Lailaan tässä hänelle oudossa pukineessa.
+
+"Minä olen Laila, etkö tunne minua enää? Oletko unhottanut Lailan, oman
+lintusesi?"
+
+Jaampa lankesi polvilleen, otti lakin päästään, pani kätensä ristiin ja
+rukoili:
+
+"Isä meidän, joka olet taivaassa j.n.e.".
+
+Jaampa oli tuntenut Lailan ja odottamattomassa ja ylenmääräisessä
+ilossaan ei ukko tiennyt muuta kuin lukea tuon ainoan rukouksen, jonka
+hän osasi.
+
+"Kiitos Jumalan, vihdoinkin olen sinut löytänyt, Lailasjam!" huudahti
+Jaampa.
+
+"En vieläkään oikein voi uskoa, että sinä, Jaampa, todella olet täällä
+Bergenissä, minun luonani ja minun asunnossani!"
+
+"Täällä nyt vaan olen kuin olenkin," sanoi Jaampa käyden istumaan
+permannolle. Lailakin hairahtui ja kävi hänkin vanhan tavan mukaan
+istumaan jalat ristissä Jaampan viereen. Eihän ollut kukaan heitä
+näkemässä, ja heillä oli molemmilla niin paljon kertomista ja
+kyselemistä, ja sen lisäksi oli niin suloista taas saada kuulla ja
+puhua omaa lapsuuden kieltä.
+
+Vähän myöhempänä tuli Lind kotiin ja tapasi molemmat istumassa
+permannolla vierekkäin. Hän hämmästyi suuresti huomatessaan ja
+tuntiessaan Jaampan.
+
+"Mutta miten ihmeen tavalla sinä olet tänne tullut? Oletko lappalaisena
+loihtijana muuttanut itsesi linnuksi ja lentänyt tänne?" kysyi Lind.
+
+"En toki," vastasi Jaampa hymyillen, "minä olen kulkenut laivalla monen
+suuren meren poikki, niinkuin saduissa kerrotaan. Yö± päivät kuljimme
+kokonaisen kuukauden. Vihdoin saavuimme tänne, ja tässä suuressa
+kylässä olen poikanulikkain ja koirien hätyyttämänä kuleksinut monta
+päivää, kunnes vihdoin Musti tuli ulos eräästä huoneesta ja tunsi
+minut, sitten Laila huomasi minut ja vihdoin sain kuulla omaa
+kieltäni."
+
+"Miten olette voineet, sinä, Laagje ja te kaikki, sitten kuin
+läksimme?"
+
+"Laagjen emäntä on kuollut. Mellet on nainut Jaakon Ingan ja Laagjella
+on nyt pojanpoika, joka kantaa hänen nimeänsä ja on nyt hänen
+lohdutuksensa ja toivonsa."
+
+"Oletko ollut sittemmin Garnäsissä, kun me sieltä läksimme?"
+
+"Laagje ja minä tulimme tänä keväänä Ravdosjärvelle poronemme.
+Halusimme nähdä lapsuutemme seutuja ja tahdoimme myös nähdä sinut,
+Laila. Läksimme siis eräänä päivänä Garnäsiin sinua tapaamaan. Mutta
+taloon tullessamme tapasimme vaan vieraita ihmisiä. He eivät tunteneet
+meitä emmekä me heitä. Suruissamme palasimme takaisin jälleen. Sitten
+saimme kuulla toisilta Lappalaisilta, että miehesi oli köyhtynyt ja
+myynyt talonsa, ja että te olitte lähteneet kauas etelään, suureen
+kaupunkiin. Sen koommin en saanut lepoa enkä rauhaa. Sinua ajattelin
+päivin ja öin ja muistelin sinua siitä asti, jolloin lapsena istuit
+sylissäni. 'Lintusemme on lentänyt kauas etelään,' sanoin Laagjelle,
+'mutta Jaampa lähtee vielä kerran häntä etsimään ja tuo hänet takaisin
+jälleen.' Sitten läksin matkaan ja, kiitos Jumalan, vihdoinkin olen
+sinut löytänyt."
+
+"Eikö vanha isäni ole minua unhottanut? Onko hän minulle vihoissaan?"
+kyseli Laila.
+
+"Hän ei ole sinua unhottanut, eikä tee sitä koskaan. Hän on tänä vuonna
+Ravdosjärvellä ja odottaa sinua. Hän tahtoisi niin mielellään nähdä
+sinut vielä kerran ennen kuolemaansa, ja kuulla sinun lukevan kirjaa,
+jota hän kantaa povessaan. Hänen silmänsä ovat niin heikot, jotta hän
+ei itse enää saata lukea. Nyt on kesä, nyt saat muuttolintujen lailla
+palata takaisin Ruijaan, Garnäsiin, tuntureille ja Ravdosjärvelle
+tapaamaan vanhaa isääsi!"
+
+"Voi Jaampa, jos se olisi mahdollista!"
+
+"Miksi ei? Sinä, miehesi ja lapsesi lähdette minun kanssani ja Mustin
+ehkä myös saamme ottaa mukaamme."
+
+"Jaampa, me olemme nyt niin köyhiä, meillä on tuskin leivän palaa!"
+
+"Oletko sinä köyhä, Lailasjam, ja nälkäinen? Eikä isäsi ole sinulle
+lähettänyt mitään, enkä minäkään. Sepä on paha. Mutta minulla on
+sinulle jotakin," sanoi hän, vetäen pussistaan kappaleen kuivattua
+poron lihaa, jonka tarjosi Lailalle.
+
+"Kiitos Jaampa hyvä, se maistuu makealta."
+
+"Ja sanot ett'ei sinulla ole yhtään rahaa, ei yhtään kirkasta
+hopeataalaria, sinulla, joka olet rikkaan Laagjen tytär ja tunturein
+komein tyttö, jota kaikki ihailivat.
+
+"Se oli silloin."
+
+"Missä ovat porolaumasi, missä ovat merkityt emät ja vasikkasi?"
+
+"Niitä ei ole minulla enää!
+
+"Ei 'Vihuria' eikä 'Jivjaa,' joilla ajat kirkkoon."
+
+"Voi, älä niitä muistuttele!"
+
+"Mainitsen kuin mainitsenkin kaikki vanhat asiat, sillä miehesi ostaa
+nyt Garnäsin takaisin."
+
+"Valitettavasti, Jaampa," sanoi Lind, "en sitä voi tehdä. Jos minulla
+olisi rahaa, ostaisin kyllä talon. Nyt on meillä taas kauppa-vapaus,
+mutta Garnäs ei lähde vähemmästä kuin 2000 taalarista."
+
+"Laila voi ostaa talon."
+
+"Pahaksi onneksi on Laila yhtä köyhä, kuin minäkin."
+
+"Ei niinkään, Laila ei ole köyhä. Laila on rikas, hänellä on monta
+tuhatta taalaria. Odottakaa vähän," sanoi hän ja meni nahkasäkkinsä
+luo, josta otti kaksi painavaa pussia. "Tässä on Lailan rahat, kaksi
+pussillista hopeataalareita ja kaksi tuhatta taalaria on minulla vielä
+laivalla."
+
+"Onko se mahdollista, ovatko nuo todellakin Lailan rahoja?"
+
+"Ne ovat hänen rahojaan. Laagje ja minä olemme koonneet ne poroilla,
+jotka olemme myöneet Lailan perintölaumasta, ja vieläkin on hänellä
+kaunis porokarja Ravdosjärven rannalla. Mitä nyt sanot, onko Laila
+köyhä?"
+
+"Ei, nyt kiitän Jumalaa hänen hyvyydestänsä ja sinua, Jaampa, joka
+pelastat meidät köyhyydestämme. Nyt kaikki muuttuu hyväksi jälleen.
+Minä ostan jälleen Garnäsin isännältäni, ja sitten lähdemme Ruijaan ja
+aloitamme kaupan uudestaan!"
+
+"Niin," sanoi Jaampa, "ja sinä ostat paljon tavaroita Lappalaisille.
+Osta, mitä vaan tahdot, minulla on myös rahaa kätkössä tunturilla, ja
+kaikki, mitä minulla on, on jaettava Lailalle ja Mellet'ille."
+
+Lind osti Garnäsin takaisin ja matkusti samana kesänä Ruijaan eräällä
+aluksella, joka ennen oli kuulunut hänelle.
+
+Iloinen ja onnellinen oli Laila taas, kun hän lappalaispuvussa kulki
+Jaampan seurassa Garnäsin laaksoa tuntureille päin, ohi putouksen ja
+Gaisatunturilla olevan vartiorovion ja sieltä alas Ravdosjärven
+rannalle.
+
+Ja iloiseksi tuli vanha Laagjekin, kun Laila astui hänen kotaansa,
+lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Kuu Laila iltasella oli
+lukenut hänelle vanhasta katekismosta, lausui vanhus kuten muinoin
+Jaakob: "Nyt minä mielelläni kuolen, nähtyäni sinun kasvosi ja
+kuultuani Jumalan sanaa sinun suustasi!"
+
+Laagje otti Lailalta sen lupauksen että hän auttaisi Mellet'in poikaa,
+kasvattaisi häntä yhdessä oman poikansa kanssa ja tekisi hänestä
+lappalaispapin.
+
+Laagje palasi taas Mellet'in luo, mutta Jaampa jäi olemaan Ravdosjärven
+rannalla ja asui siellä turvemajassa, jonka hän itselleen oli
+valmistanut. Jaampa halasi päästäkseen tunturille. Hän ei oikein voinut
+menestyä Garnäsissä, mutta melkein joka päivä tuli hän sinne, tuoden
+kesällä kaloja ja talvella lintuja.
+
+Eräänä kesänä Jaampaa ei näkynyt viikkokauteen, joten Laila rupesi
+pelkäämään, että vanhus oli tullut sairaaksi. Hän riensi tunturille ja
+tapasi Jaampan makaamassa kurjalla vuoteellaan. Vanhus oli
+viimeisillään, vaan hän tunsi kuitenkin Lailan ja heikko hymy kuvautui
+hänen vanhoissa, ryppyisissä kasvoissaan.
+
+"Kiitos tulemastasi, Laila," sanoi Jaampa, "minä kuolen pian, olen jo
+elänytkin kyllin, mutta rukoile edestäni ja lue minulle Jumalan sanaa,
+että saisin syntini anteeksi ja kuolisin rauhassa, sillä vanhat
+epäjumalani kiusaavat minua joka yö. Minä näen heidän irvissä suin
+tulevan sisälle, ja sitten ne tanssivat ja hyppivät ympärilläni ja
+päälläni. Sitten taas uneksin riippuvani savureiässä kuin kala hienossa
+langassa, ja hirmuinen tuska valtaa minut, pelkään putoavani helvetin
+tuleen, jonka näen hehkuvan allani. Laske pieni kätesi otsalleni ja lue
+minulle synnintunnustus ja synninpäästö."
+
+Laila täytti hänen pyyntönsä, ja näytti siltä, kuin olisi vanhus
+vaipunut uneen. Laila jätti hänet hiljaisella toivotuksella: "Vatsus
+Jesus mu sagjai!" Olkoon Jesus minun siassani! niinkuin Lappalaiset
+usein sanovat hyvästi jättäessään. Seuraavana päivänä tuli Jaampan
+koira taloon ja hiipi vinkuen Lailan luo. Laila riensi taas
+Ravdosjärvelle. Jaampa makasi samassa asennossa kuin Lailan lähtiessä.
+Vanhus oli kuollut ja Laila sulki hänen silmänsä.
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+
+[1] Raide eli raitio = poroseurue, jossa on tavallisesti kymmenen
+poroa, jälkimäinen aina sidottuna edellisen rekeen. Suom. muist.
+
+[2] Tämän kirjan tekijä on Norjalainen. Suoment. muist.
+
+[3] Yksinkertaiset raakalaiskansat eivät sen vuoksi lausu: anna minulle
+suuta! vaan: anna minulle henkäyksesi!
+
+[4] Hauska on joskus ryypiskellä.
+
+[5] Kertoo Laestadius päiväkirjassaan.
+
+[6] Stocksteth.
+
+[7] Muinais. ruots. sanasta pell, hieno vaate (latinalais. sanasta
+palla eli pallium, mantteli, esirippu, nunnan huntu).
+
+[8] Maaherra Hammer.
+
+
+
+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAILA ELI KUVAELMIA RUIJAN
+RANNOILTA***
+
+
+******* This file should be named 33493-8.txt or 33493-8.zip *******
+
+
+This and all associated files of various formats will be found in:
+http://www.gutenberg.org/dirs/3/3/4/9/33493
+
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://www.gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.gutenberg.org/fundraising/pglaf.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://www.gutenberg.org/about/contact
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://www.gutenberg.org/fundraising/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:
+http://www.gutenberg.org/fundraising/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
diff --git a/33493-8.zip b/33493-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..b1d45f9
--- /dev/null
+++ b/33493-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9e240f3
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #33493 (https://www.gutenberg.org/ebooks/33493)