initial commit of ebook 29708HEADmain

5 files changed, 5972 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/29708-8.txt b/29708-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..b6d32b2
--- /dev/null
+++ b/29708-8.txt
@@ -0,0 +1,5956 @@
+The Project Gutenberg EBook of Runoelmia, by Antti Mäkinen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Runoelmia
+
+Author: Antti Mäkinen
+
+Release Date: August 16, 2009 [EBook #29708]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+RUNOELMIA
+
+
+Kirjoitti
+A. Mäkinen.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaistu 1912.
+
+
+
+
+I.
+
+ISÄNMAALLISIA Y. M.
+RUNOELMIA.
+
+
+
+
+Johan Ludvig Runeberg'in muisto.
+
+(Hänen syntymänsä satavuotisjuhlana 1904.)
+
+
+I.
+
+Pohjolan hyisen hallan sydänmailla
+Asuvi kansa köyhä, uuttera.
+On luonnon herkkuhedelmiä vailla
+Sen maa, ja sää on kolkko, ankara;
+Mutt' itse talven jäisen lumen alla
+Piilevi oraspelto vehreä,
+Ja karhu konnussansa nukkumalla
+Odottaa valoisata kevättä.
+
+Tää kansa kaatoi kasket, kynti pellot,
+Viljeli ahovieret viljavat;
+Salojen sydämissä karjankellot
+Paimenten laulun kera kaikuvat.
+Verkkonsa vesihin ja auran maahan
+Upottaa uros uljas, sitkeä;
+Lohenkin, koskenniskaan kuohuvahan
+Nousevan, nostaa käsi väkevä.
+
+Ja maasta mantuisesta nousi touko
+Rehevä; kyntö, kylvö laihon loi:
+Ja kau'as takamaille metsän kouko
+Pakeni, kun paimentorvi soi.
+Ain' edemmäksi salon sydämehen
+Siirtyvi viljelyksen vihannuus;
+Miss' äsken kulki karhu konnullehen,
+Siin' on nyt hakattuna mökki uus'.
+
+Näin vuosisadat vierähti ja uudet
+Ain' astui suvut isäin jälkiä,
+Mutt' eivät rauhan töissä yksin suuret,
+Vaan myöskin sodan verileikissä.
+Se kansa, joka hijoi kirvehensä
+Ja kaatoi hongat, metsän kuninkaat,
+Ja keinollansa karhut poikinensa
+Surmasi, vihaiset ja raivokkaat,
+
+Se iski myöskin säilän säkenöivän
+Syvälle vihollisen sydämeen,
+Ja laulun mahti rohkas' epäröivän,
+Puhalsi liekin tulikipeneen!
+Ja vihollinen verihinsä kaatui,
+Tai sankarina maansa edestä
+Sen puolustaja uljas -- luut ne maatui,
+Uus' oras nousi urhon verestä.
+
+
+II.
+
+Uus' vuosisata koitti, verirusko
+Punasi kansat hirmuvalollaan,
+Myös kansa Pohjolan se määrättihin
+Liekkeihin sodan julman astumaan.
+Tää kansa pieni monilukuista
+Vastahan vihollista taisteli;
+Sen hurme kuuma höyrys' hangella
+Ja kesän viljapellot kasteli.
+
+Voi sydäntuskat, ahjo kärsimysten,
+Kuink' oli kuumaks' sulle säädetty,
+Kansani kallis! Tulen, hävitysten
+Kautt' eipä hätäs kau'aks häädetty,
+Vaan, vaikka, uljas, sydänverelläsi
+Itselles ostit maasi armahan,
+Ja annoit alttarille elämäsi,
+Astuen nimettömään tuskahan,
+
+Niin sinun täytyi jättää vihollisen
+Jalkoihin maasi, kotilietes pyhän,
+Vaimon, lapsoset ja haudat isien,
+Nuo lempes korkeamman uhrit syvän,
+Ja työsi kaiken, hikes', veres' hinta,
+Maan viljavan, sen kaikki hedelmät,
+Ja kaikki, mit' on maassa kallihinta,
+Sen asees alttihiksi jättivät!
+
+Ja sydämellä vertavuotavalla
+Sankarijoukko kulki maastansa,
+Taisteli, vuoti verta Uumajalla
+Ja itki kohtaloa kansansa.
+Sen näytti onni ikikadonnehen
+Ja kärsimysten uhri katkera
+Ollehen turha kansan taistellehen,
+Jos kuitenkin sen täytyi hukkua.
+
+
+III.
+
+Oi, soikaa kelloset vapauden!
+Oi, helkytä laulujen taikaa!
+Kas, noussut päiv' on riemullinen,
+Oi, kallista uutta nyt aikaa!
+On kansamme lahjana Luojaltaan,
+Nyt saanunna takaisin maansa,
+On laki ja oikeus ennallaan
+Ja vapaana henkivi kansa!
+
+Sen palkinnon sankaruutesi toi,
+Näin Jumala johtavi meitä.
+Ei turhaan vuotanut veresi, oi!
+Siis käykäämme Jumalan teitä!
+On kansamme kansojen joukossa,
+Sill' on oma valtio, usko --
+Voi synkehin yöhytkin poistua,
+Nousta kirkkahin aamurusko.
+
+Ja urhot, jotk' edestä isäinmaan
+Näin kuolivat sankarimielin,
+Ei heitä heitetty unhottumaan,
+Vaan kantelon kultaisin kielin
+Heill' ikimuistoksi sytytettiin
+Sydämihin hehkuva palo,
+Mi lemmen liekkinä roihuvi niin,
+Kuin Pohjolan taivahan valo.
+
+
+IV.
+
+Mutt', oi, ken kannelta helkyttää
+Niin ihmehen ihanaista?
+Se sydänjuuria lämmittää,
+Ja henkeä suomalaista
+Taas uusi innostus nostattaa,
+Kun kuulla saa urostöistä,
+Joill' urhot maatansa puolustaa,
+Ja miehistä miekkavöistä.
+
+Se poika kylmän on Pohjolan
+Tää laulaja sulokieli,
+Jonk' ahjo tuntehen hehkuvan,
+On isänmaallinen mieli.
+Oi isänmaani, sa kallihin!
+Kuink' olit uupunut aivan,
+Sun äidinkasvosi kyynelin
+Oli uurtunut alla vaivan.
+
+Mutt' oi nyt taas niitä kirkasti
+Uus' ilo, hehkuva into,
+Kuin morsian sielusi riemuitsi,
+Ja rajusti sykkäili rinta.
+Se poika, jok' äitinsä, isänmaan,
+Näin nostatti uinumasta,
+Läpi aikakausien muistetaan
+Sulolaulusta tenhovasta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ja _Johan Ludvig Runeberg_
+Se oli laulaja »maamme» --
+Sinnes lämmin on sydänveri
+Me kiitämme Jumalaamme
+Siit' armolahjasta taivahan,
+Jonk' antoi kansallemme,
+Kun meille lahjoitti laulajan,
+_Johan Ludvig Runebergimme_.
+
+
+
+
+Julius Krohnin haudalla.
+
+† 18 28/8 88.
+
+
+I.
+
+Myrskyisellä kevätsäällä nousi
+Kukka maasta verin huuhdotusta,
+Nousi ruusu kaunis valkolehti:
+Terä täynnä taivon puhtautta,
+Sielun suloutta silmä kirkas;
+Lehtilöihin hienon hienoisihin
+Kirjoitettun' oli kieli kaunis --
+Satumailma salattuna kieleen --
+Ja sen helpehissä kiilsi kaste
+Taivahasta, veres luomaneste,
+Innostuksen tuima tuliahjo.
+-- Siten puhjennunna kukka armas,
+Rajutuulten tuudittaman' ollen,
+Ujost' aukeneepi auringolle,
+Valon, elon ikikantajalle.
+Silloin -- katsos! kuni Memnon-patsas
+Aurinkoisen ensi sätehestä
+Helähtääpi ilo-soitantohon,
+Sydämmestä ani hehkuvasta,
+Niinpä ihmeruusun kieli aukes,
+Sanat sulivat sen sulosuussa!
+
+
+II.
+
+Kansa kuuli ihastellen
+Kuuli _äidinkieltä_,
+Kuinka tunne tulkitsevi
+_Suomalaisen_ mieltä.
+
+Ihanasti värähteli
+Kansan laaja povi --
+Kansanlapsell' aukeneepi
+Sivistyksen ovi.
+
+Niinkuin nousee kevätsäällä
+Kukkaa kaikellaista,
+Niin nyt nousee kansassamme
+Orast' ihanaista.
+
+
+III.
+
+Silloin -- kesken toimiansa --
+Kuni kautta loihdun --
+Sortui, jätti kädestänsä
+Valistuksen soihdun.
+
+Viel' ei lehti kellastunut
+Syksyn satehissa,
+Viel' ei kukka kuihtunut, kun
+On jo katehissa.
+
+Niinkuin taittui tuores tammi,
+Myrskyn ruhtaisema,
+Niin se murtui elämäsi,
+Kuollon katkaisema.
+
+Surren seisoo Suomi haudallas,
+Niinkuin omaa lasta surren äiti,
+Niinkuin veljeä ja ystävää,
+Niinkuin isää itkee koko kansa,
+Kaivatessa _Julius Krohniansa_.
+
+
+
+
+Julian haudalla.
+
+
+»Julia, nukkuos haudassas' --
+Kukka sen turvetta peittää --
+Kukkanen, taitettu varrestas,
+Kun sinut hennoisi heittää
+Kuollon varjohon tummenevaan,
+Tuonen virtahan vaahtoavaan,
+Henkien himmihin yöhön!»
+
+»Julia, nukkuos rauhassa:
+Elämän surujen paino,
+Myrskyn ja taistelun riehunta,
+Maailman viha ja vaino
+Ei sinun untasi häiritse --
+Äitisi kaipaus-kyynele
+Hiljaa hautasi kastaa.»
+
+»Nukkuos, kunnekka nouset taas:
+Kuoleman kahlehet laukee --
+Elämää, nuoruutt' uhkuva uus'
+Kukkanen kuvusta aukee:
+Jesuksen kirkkaus kasvoissas,
+Morsius-seppele kulmillas,
+Kiiruhdat Karitsan häihin!»
+
+
+
+
+Hämäläisille.
+
+(Lippulahjan johdosta).
+
+
+Oi, uljas nuoriso Hämeen maan!
+Mitä Tyrtaios sotalauluillaan,
+Mitä Petöfi aikaan sai,
+Sen tehköön lippu, min immet loi,
+Ja lemmen voima, mi voittaa voi,
+Mikä voittaa kuollossai!
+
+Vaan lippu merkki on taistelon,
+Ja kellä rinnassa sydän on
+Hän lippuhun katsahtaa
+Ja kaikki voimansa ponnistaa,
+Kun veren viimeisen vuodattaa
+Hän lipun juurella saa.
+
+Siis taisteluun tämä lippu vie
+Ja, vaikk'ei polkumme veritie,
+Se tuima taistelu on,
+Mi aina voimia jännittää,
+Ja työtä, tarmoa kestävää:
+Siis ollos horjumaton!
+
+Ja sehän oikeet' on elämää,
+Miss' aate aattehen synnyttää
+Ja alati taistellaan:
+Ja mitäs siitä, jos uhrataan
+Tää elo, jos vaan kuollessaan
+On varmana voitostaan.
+
+Jos kerran elää ja kuolla saa
+Ja työtä tehdä ja rakastaa
+Ja vielä on isäinmaa:
+Mit' oisi onnea suurempaa
+Maan lapsen halvan saavuttaa!
+Oi Suomi, Synnyinmaa!
+
+Siis työhön, veikkoset, lippu tää,
+Kuin verikirjoitus yhdistää
+Näin voimat ja virkahtaa:
+Ken kurja pettäen horjahtaa,
+Sen immet inholla kiroaa,
+Ja koko synnyinmaa.
+
+
+
+
+Henrik Vergeland.
+
+(Hänen kuvapatsaansa juurella, v. 1885).
+
+
+Sa suureks olit syntynyt
+Ja suuri henkes särki
+Kaikk' ajan ahtaat sitehet:
+Otsalles ikijärki
+Soi neron valta seppeleen;
+Kun silmäs salamoitsi,
+Maailmat uudet kangasti:
+Ne laulu esiin loitsi!
+
+Syvältä sielus ounasti
+Ikuisen kauneuden
+Rajattomassa meressä,
+Ja hengen puhtauden
+Rajoissa riemun kukkasmaa
+Ol' aavalt' auki Sulle,
+Kuin armo aava taivahan
+Jumalan valitulle.
+
+Maa myöskin -- halpa ainiaan.
+Suurt' ei voi arvostella,
+Se tuskin heidän hautojaan
+Uskaltaa kaunistella --
+Sull' antoi paikan kunnian --
+Rivissä sotarinnan,
+Sait taistelussa sortua
+Takeeksi voiton hinnan.
+
+Epaminondas kuollessaan
+Julisti päivää voiton --
+Niin, _Vergeland_, Sa Norjanmaan
+Kultaisen aamukoiton
+Valossa läksit Tuonelaan,
+Työn tehtyäsi suuren;
+Sa johdit kansas sydämmeen
+Sivistyskukan juuren.
+
+Kukoistakoon nyt otsallas
+Laakeri kansan suoma --
+Se sull' on ollut kehdostas,
+Jumalan neroluoma!
+Nyt tulta silmäs iskeköön,
+Ja ounastelkoon mieli
+Sydämess' oman kansasi
+Ja kaikukoon sen kieli!
+
+
+
+
+Kaatuneitten haudalla.
+
+(Hakaniemen mellakan johdosta 19 5/8 06).
+
+
+Voi, huutoa, huutoa hirmuista,
+Mi nousevi taivahalle!
+Se nousevi katujen hiekasta
+Ja kertovi Jumalalle:
+Oi, veljyt surmasi veljensä
+Nyt tuimassa taistelussa,
+Ja vuosi hurmetta lämmintä,
+Kuin sydämest' avatusta!
+
+Oi, verta nuoruuden innokkaan,
+Jok' uhrasi elämänsä
+Ja kaikki turvaksi isänmaan
+Ja jättävi jälkehensä
+Tuon muiston murheisen, kirkkahan
+Ja tunnuksen jalomielen --
+Sen satavuosihin kaikuvan,
+Kuin kautta kaatuvan kielen:
+
+»Edespäin! uskollisesti vain
+Te täyttäkää velvollisuus!»
+-- Tää olkohon, Suomeni kallis, ain'
+Sun poikasi uskollisuus
+Sun suuren kunnias perintö,
+Jonk' isä lapselle antaa,
+Ja sukupolvien pyrintö
+Se kilpi kirkasna kantaa.
+
+Oi, Suomi, kallihin isänmaa,
+Nyt itket haudalla verta.
+Sua veljesmurha se kauhistaa:
+Josp' ois' se viimeinen kerta!
+Sun äidinkasvosi synkistyy,
+Ja itkee taivas ja kansa --
+Ken on se hirmuinen verikyy,
+Mi vainovi vanhintansa?
+
+Vaan kenen rinnassa sykkivä
+On lämmin ihmisen sydän,
+Hän isänmaatansa säälivä,
+Nyt vannokoon valan pyhän:
+Tään kansan, maan, jok' ihmisen
+Ain' oikeutt' edistellä,
+Ei konsa sallia rikoksen
+Sen veljiä veristellä.
+
+Oi Herra, kansojen kaitsija,
+Ann' anteeks' syntimme meille
+Ja vielä kansaamme armahda
+Ja johda tahtosi teille!
+Ann' anteeks' uskosta luopumus,
+Luo sydän uusi ja mieli
+Ja nöyrä usko ja katumus
+ja kiitost' uhkuva kieli.
+
+
+
+
+Greeta Haapasalo.
+
+
+Saulin sielun langennehen
+Pimeys kun peitteli,
+David soitti kanneltansa:
+Pahat henget pakeni!
+
+Kansanhengen kärsiessä
+Pimeimpiä aikojaan,
+Suomen kannel kai'utteli
+Ihaninta soittoaan.
+
+Kansa kärsi, vuoti verta:
+Itki kieli kanteleen;
+Mutta soiton kyynelistä
+Vuosi voimaa sydämmeen.
+
+Kansa kesti, vaarat voitti --
+Riemu rinnat liikuttaa:
+Vapis kieli kanteleessa,
+Sydänkulta kuohahtaa!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Uusi polvi vainioilta
+Niitti viljan kypsyneen,
+Uusi into virkistytti
+Kansanhengen elpyneen.
+
+Mutta kannel, soitto Suomen,
+Salomaille saarekseen
+Unhotettu, yksinänsä
+Itki kaihon kyyneleen.
+
+Nyt on kannel unhotettu!
+Niinkö? Eipä vainenkaan:
+Konsa _sydän_ tuskiansa,
+_Kansa_ soittaa kanneltaan.
+
+Joutui uusi tuskan aika --
+Leipä loppui kansalta:
+Kamalinta niittoansa
+Niitti nälkä -- kuolema.
+
+Silloin kansan tytär kaino
+Kanteloisen polvelleen:
+Mitähän, jos yrittäisi
+Sillä leipää lapsilleen?
+
+Vapis ääni kanteleessa,
+Sydän sykki kovemmin,
+Kyyneltulva tukahutti
+Laulut hellän sydämmen.
+
+Synkkä suru sydämmessä
+Maata pitkin kuljetaan:
+Laulu vieri, kyynel vieri --
+Kuule hänen soittoaan!
+
+Siinä läikkyi lemmenliekki,
+Tuli tuima sydänten,
+Värähteli vienommasti
+Soitto sydänsurujen.
+
+Kansa tunsi omaksensa
+Laulun vienon, armahan,
+Tunsi tuskat sydämmensä
+Kanteletta soittavan.
+
+Samuelin mahtihengen
+Nosti vaimo Endorin:
+Väinämöisen tenhovoiman
+Nostattelit kantelin.
+
+Sinä -- _Greeta Haapasalo_ --
+Saatit Suomen kanteleen
+Loukkahasta pöydän päähän
+Entiselle sijalleen.
+
+Nouse kansa, kaunistellos
+Vanha kannel uudestaan
+Tuorehella seppelellä --
+Suruhuntu riisutaan!
+
+Niinkuin ylkä nuoruutensa
+Morsianta hehkuvaa,
+Niin nyt kohtaa kansanhenki
+Kanteletta sointuvaa.
+
+Kai'utellos, Suomen kansa,
+Kantelettas mahtavaa,
+Kunnes soinnut säveltesi
+Ajan aallot kuohuttaa!
+
+
+
+
+Kotiin.
+
+(_Aleksis Kiven_ kuolema).
+
+
+Rauhatonna rinta
+Huokuu, katselee
+Silmä levotonna.
+Sairas vaitelee:
+»Kotini, en löydä,
+Löydä kotiain.»
+Äänetönnä sitten
+Lepää huohottain.
+
+»Nyt on Joulu-ilta»
+Veli virkahtaa
+Sairahalle; -- tulta
+Silmä vilkahtaa
+Sammunut jo kau'an:
+»Tuli laittakaa,
+Iso iltapysty;
+Joulu tulla saa.»
+
+Lapsosille katse
+Silmän sammuvan
+Hymähtää -- ja taasen
+Varjon ankaran
+Tumma juonne otsan
+Peittää verhollaan;
+Joulupystyn loiste
+Huuhtoo kullallaan.
+
+Leikitellen liekki
+Honka-puita syö;
+Ilta kuluu; hiilus
+Hiipuu, himmyt yö,
+Joulu-yö on tullut:
+Rauha, rauhaton
+Täytä rinta, viihdy
+Sydän levoton!
+
+Taistelut te tuimat,
+Koska taukoaa
+Temmellys, ja rauha
+Vieno sijan saa
+Sydämmessä kurjan,
+Jonka elon sää
+Myrskyä ja tulta
+Vainen hengittää?
+
+Rauhattomuus, taisto
+Vielä vaihtelee
+Päivittäin, mutt' aamu
+Toivon aukenee.
+Vihdoin päivä kirkas
+Koittaa, kodin saa
+Harhaellut henki,
+Sielu virkoaa.
+
+Iloisesti silmä
+Voiton tulta lyö;
+Sieluss' on jo päivä,
+Paennut on yö.
+»Minä elän!» Vainen
+Niin hän virkahti:
+Iki-elon maille
+Henki kohosi.
+
+Henki, siellä nauti,
+Nauti ainian
+Eloa jot' ilo
+Taivon avaran,
+Kirkastaa; ah! sinne
+Taiston ankaran
+Kautta kulkus pyrki
+Rauhan rantahan.
+
+
+
+
+Viipurin linna.
+
+(v. 1882).
+
+
+Oi, jäännös aikojen menneitten,
+Satavuosien vartija valpas,
+Mi muinoin taisteluhurmeitten
+Verin kastelit uljahin kalpas,
+Nyt muuries vehreä pengermaa
+Vain kukkaa kainoa kasvattaa,
+Ja holveissas huuhkaja huutaa.
+
+Vaan kukka, nuokkuva muureillas,
+Se sadun kertoa voisi,
+Kuink' otteli suku urhokas,
+Ja veri virtana vuosi,
+Ja kyynel katkera kostuttaa
+Tään kukan juurt', eli nieli maa
+Siin' urhon lämmintä verta.
+
+Ja lintuset, sinun tornias
+jotk' öisin jylhää täyttää
+Äänin huutavin, aikojas
+Ne sulle tahtoisi näyttää,
+Jolloin huokaus vangitun,
+Tai urhean suvun, saarretun
+Täält' ylös taivaalle nousi.
+
+Ja kuinka monta sun poikias,
+Oi Suomi, armahin maamme,
+On ollut, Viipuri, linnassas,
+Me keltä tietää saamme?
+Oi mikä tuska ja kestävyys,
+Rikos rietas ja ylevyys
+Sun muuries kehyksessä?
+
+Oi, muisto sankari-aikojen,
+Sa idän vartija valpas,
+Kuin vanha Väinämö kantelen,
+Sa annat Suomelle kalpas,
+Polvi nouseva jotta saa
+Asetaitoa koettaa --
+Tuo Suomen elävä muuri!
+
+
+
+
+Agnes Meijer.
+
+
+_Hän uskoi_, nuori neitonen --
+Maailman ilot haihtui,
+Kuin veden päällä kuplanen,
+Elämän suunta vaihtui:
+Uus' olemus ja tarkoitus
+Ja uusi tahto, luonne --
+Se oli uskon vaikutus,
+Elämän perusjuonne.
+
+_Hän uskoi_, siten sielussa
+Heräsi halu pyhä:
+Pakana maassa kaukana,
+Miss' ihmisraukat yhä
+Pimeydessä hukkuvat,
+Todistaa Jeesuksesta,
+Kirvottaa sielut rakkahat
+Syntien kahlehesta.
+
+_Hän uskoi_, siten uskalsi
+Itsensä alttihiksi
+Kiinassa, hengen ankkuri
+Lujasti Jeesuksessa:
+Lupaus Herran uskonsa
+Terästi, voiman antoi,
+Mi hänell' oli apuna
+Ja kaikki kuormat kantoi.
+
+_Hän uskoi_, tuli takaisin
+Maahamme, meille kertoi
+Pimeydestä sielujen,
+Jolle ei kuultu vertaa:
+Rakkaudesta Herramme
+Hän puhui, puhuu vielä,
+Vaikkeivät vielä korvamme
+Ääntänsä kuulla siedä.
+
+_Hän uskoi_, nukkui uskossa,
+Kun kutsu äkillinen
+Pois riisti hänet joukosta
+Näkyväst' uskovien.
+Herralle uskoss' uhrattu
+Elämän-tehtävänsä,
+Tää siemen-jyvä kylvetty,
+Ei kuole ikänänsä.
+
+
+
+
+Herra taitti.
+
+(Neiti Lydia Stenbäck'in kuoleman johdosta).
+
+
+Kasvitarhassa kukkanen
+Ihanist ihanaisin
+Kukki, loistaen, lemuten,
+Ihastus lumovaisin!
+Mutta hoitaja surukseen
+Kerran aamulla varhain
+Näki kukkasen kadonneen:
+»Poiss' on aarteemme parhain!»
+
+Niin hän huudahti, tutkien
+Kuka työn teki moisen,
+Kunnes ennätti kysellen
+Luokse vartijan toisen.
+Tämä tyynesti vastasi:
+»Herra itse sen taitti,
+Ihaillen sitä suuteli,
+Sydämellensä laitti».
+
+Silloin hoitaja ihastui:
+»Herra itsekö taitti?»
+Silmä suruinen ilostui:
+»Sydämellensä laitti!
+Sitten syytä ei suremaan,
+Omansa ol' kukka --
+Että poimi sen, sehän vaan
+Osottaa rakkautta.»
+
+
+
+
+Charles Haddon Spurgeon.
+
+
+Kuin koite päivän on kultainen,
+Mi ain' yhä kirkastuu,
+Kun nousev' aurinko säteillen
+Kesk'-otsalle kohouu
+Jo taivon kirkkahan -- samoin on
+Elämä uskovaisen:
+Luottava Herraan horjumaton,
+Se nousevi valaisten.
+
+Ja niinkuin päiväkin laskullaan
+Luo hehkuvan katsehen,
+Viel' iltaruskossa soihdullaan
+Taivahan valaisten --
+Niin elonpäiväkin uskovan
+Luo ruskoa toisinaan,
+Kun Herra työstähän palveljan
+Vie luoksensa kunniaan.
+
+Kuin nousev' aurinko ihana
+Elos aamukin koitti,
+Oi, Spurgeon, nuorukais-saarnaaja,
+Ken sinut kunnossa voitti?
+Jo nuori, saarnaava poikanen,
+Sai sielut hehkuhun tulta,
+Ja kahdenkymmenen ikäisen
+On saarna säihkyvä kulta!
+
+Ja Hengen voimalla voidellun
+Tään Jeesuksen sotamiehen
+Nyt maailma tuntevi taistelun:
+Valon loi elontiehen
+Hän lukemattomain sielujen,
+Jotk' iki-yöss' oli synnin --
+Sai armontuntohon Jeesuksen
+Ja Jumalan ikilemmen.
+
+Niin, Kristus Jumalan Karitsa,
+Synteimme sovinnoksi
+Uhrattu synninkantaja,
+Meill' elon auringoksi
+Mi nousi, voittaen kuoleman,
+Ja kuolemattomuuden
+Ja vanhurskauden puhtahan
+Meill' antaa -- elon uuden --
+
+Täm' aine saarnoissa Spurgeonin,
+Mik' aina uhkui uutta
+Eloa, voimaa sieluihin
+Ja uutta pontevuutta
+Tään nerokkaan hengen sanoihin,
+Jotk' usein salamoina
+Iskivät suruttomihin,
+Tai kasteen pisaroina
+
+Vihmoivat hiljaist' armoa
+Syntejään sureville,
+Kuin kesäpäivin sadetta
+Kuiville kukkasille.
+Oi, anna, taivas, sadetta
+Sieluille janooville
+Ja pisaroitse armoa
+Suurille syntisille!
+
+Kuin kirkas illalla ruskonen,
+Niin elos loppukin, Spurgeon,
+Se jätti jälkehes hohtehen,
+Mi vielä loistavi meillen:
+Oi, Jesus, herätä toisia,
+Jotk' yhtä runsahan kylvön
+Voi tehdä Henkesi voimalla,
+Sull' elons' uhrata helmen!
+
+
+
+
+Lapsuus.
+
+
+Oi ikä lapsen ihana,
+Kultainen elon kukka,
+Kuin olet täynnä riemua,
+Rauhaa ja rakkautta!
+Mutta voi!
+Ei tiedä, oi!
+Elonsa määrän päätä.
+
+Ei tunne lapsi laulava
+Ikänsä iltapuolta,
+Tulevaisuuden tarpeita,
+Vanhuuden vaivaa, huolta,
+Vaan rauhassa
+Ja riemussa
+Päivänsä päätteleepi.
+
+On lapsen ikä ihana,
+Vaan lapsuudessa saapi
+Myös moni syntiin halua.
+Mi sielun saastuttaapi.
+Siis karta vain
+Pahuutta ain!
+Miel' olkoon puhtahan!
+
+
+
+
+Haapalaakso.
+
+
+Lampi kaunis, läikkyväinen,
+Haapalaakson kaunistaa.
+Siinä vuori välkkyväinen
+Alas laaksoon katsahtaa.
+
+Rintehellä vuoren istuu
+Olentoinen ihana;
+Lempeästi laulu kuuluu,
+Äänensä on iloisa:
+
+»Oi, jos öisin lintu pieni,
+Lentäväinen leivonen,
+Ylös taivahalle tieni
+Johdattaisin laulellen.»
+
+»Lauleleisin leivon lailla,
+Kuinka ompi ihana
+Luonto täällä Pohjan mailla,
+Kaunihimpi kaikkia.»
+
+»Suomi on mun isänmaani,
+Suomi on mun kotoni;
+Siitä kiitän Jumalaani,
+Kun on luonut Suomeni.»
+
+
+
+
+Lapsen miete.
+
+
+Kuusikossa ilomielin
+Istuskelin illalla.
+Lintusetkin kaunokielin
+Laulelivat ilolla.
+
+Lapsi olin. Lapsen mieli,
+Ajatukset autuaat!
+Syömmessäni sykähteli
+Ihanaiset unelmat.
+
+Ajattelin itsekseni
+Maani kukka-tarhaksi,
+Sekä siinä sydämmeni
+Kasvavaksi kukaksi.
+
+Tuossa kukka kaunokainen,
+Tuuli sitä heijailee
+Hiljaisesti. Miettiväinen
+Sydämmeni sanelee:
+
+»Oi, jos oisit, sieluseni,
+Verrattava kukkaseen!
+Sinua jos hyvä henki
+Häilyttäisi hyvyyteen.»
+
+
+
+
+Paimenen laulu.
+
+
+Oi, kuinka kaunihisti
+Nyt linnut laulelee!
+Vuorilla raittihisti
+Nyt karja karkelee.
+Taas kukkasista tuoksu
+Vienosti viimehtii,
+Kuin kulovirran juoksu
+Kauniisti kiirehtii.
+
+Aurinko ihanasti
+Aaltoihin kuvastaa,
+Maininki mahtavasti
+Laineita loiskuttaa.
+Ilolla veden päällä
+Myös sorsa soutelee,
+Hän kotonansa täällä
+Laineilla liitelee.
+
+On pyhä-aamu armas,
+Käy kansa kirkkohon,
+Vaan mull' on tunto karvas:
+En pääse joukkohon.
+Vaan nouse, rukouksein,
+Nyt ylös taivaasen
+Ja kanna huokauksein
+Maailman Herrallen!
+
+Täss' ahon aukealla
+On mulla temppeli.
+Täss' olen laitumella
+Ma luona Herrani.
+Hän kuulee kaikkialla
+Mun rukoukseni,
+Siis sinikannen alla
+On mulla kirkkoni.
+
+
+
+
+Lapsi ja kuusonen.
+
+
+»Kuusonen vehryt,
+Missäpä sulla
+Kätkyt ja kussa
+Siskosi on?»
+
+»Lapsonen pieni,
+Kehtona mulla
+Sammale pehmyt,
+Siskoseni
+Korvessa tuolla,
+Tuuloset jossa
+Raittihit puita
+Huojuttelee.»
+
+»Kuusonen vehryt,
+Missä on sulla
+Kirkko ja ken sun
+Pappisi on?»
+»Lapsonen pieni,
+Hetkiä Herran
+Hetkemme kaikki
+Luonnossa on.
+
+Laaja ja kaunis
+Luonnon on kirkko.
+Permanto: nurmi
+Kukkasineen,
+Siintävä taivas
+Kaunonen katto,
+Seinä on metsä
+Patsahineen.
+
+Pappini, pieni
+Laulava lintu,
+Oksalla öisin
+Nukahtelee;
+Aamusin laulu
+Aikanen, armas
+Kiitosta Herran
+Helkkyelee.»
+
+
+
+
+Tähti.
+
+
+Tähti kulta
+Ihanainen,
+Miksi loistat
+Pilvissä?
+Säihkehesi
+Lumoovainen
+Meille tuottaa
+Valoa.
+
+Koska katson
+Iltasilla
+Taivahalle,
+Siellä sä
+Välkkyellen
+Suloisesti,
+Ihanasti
+Pilkutat.
+
+Mieleni, kun
+Näen sinut,
+Ylös nousta
+Halajaa;
+Ajatukset
+Korkeammat
+Sieluani
+Saavuttaa.
+
+Oi! jos oisi
+Mieli mulla
+Säihkehesi
+Kaltainen;
+Sydämmeni
+Kirkas, jalo,
+Tähden pienen
+Vertainen!
+
+Mutta, vaikka
+En ma ole,
+Kuten tähti
+Loistava,
+Kun ma katson
+Puhtehilla
+Tähden pienen
+Loistoa,
+
+Muistan sitä
+Päivälläkin,
+Askeleeni
+Johdatan
+Siten, että
+Sielulleni
+Puhtautta
+Säilytän.
+
+
+
+
+Pienokaiselle.
+
+
+Lapsi pienoinen
+Kätkyessä nukkuu,
+Hymy autuas
+Huulillansa.
+
+Silmät siniset
+Ummessa nyt ovat.
+Kädet ristihin
+Liitettynä.
+
+Nuku rauhassa,
+Lapsi kaunokainen!
+Rauhan enkelit
+Sua suojaavat.
+
+Ihmis-elo on
+Kätkyestä asti
+Aina hautahan
+Matka vainen.
+
+Matkan loppua
+Aina odotamme;
+Kulkekaamme siis
+Kiirehesti!
+
+Koto ihana,
+Palkka vaivojemme,
+Taivas loistava
+Ompi vasta.
+
+Pieni matkamies,
+Me sulle Herralta
+Matka-onnea
+Toivotamme!
+
+
+
+
+Vanha Peippo.
+
+(Etelämaassa).
+
+
+Kaukana on Pohjolassa
+Kotipesä pieni:
+Sinne, sinne kulkee kautta
+Tuulen teitten tieni.
+
+Enpä tiedä mitä siellä
+Mulle tarjon' onkaan:
+Saanhan toki laulella
+Ja tehdä pesän honkaan.
+
+Havu-verka vehreäinen
+Majakseni riittää,
+Tuulen humu, kosken kuohu
+Luonnon työtä kiittää.
+
+Siell' on omat armahaiset
+Heimolaiset olleet,
+Siellä kaikki esi-isät
+Eläneet ja kuolleet.
+
+Tuuli tuima tunturitten,
+Hartioillas kanna
+Minut sinne, siellä sitten
+Havuhauta anna.
+
+
+
+
+Syntymäpäivänä.
+
+
+Ystävä kaunoinen,
+Kuule, sa pienoinen:
+Syntymä-päiväsi
+Noussut on, riemusi.
+
+Terve sa armahin!
+Isämme korkehin
+Onnea suokohon,
+Iloa luokohon!
+
+Onnea elolle,
+Rauhoa sielulle!
+Mielesi puhtahin
+Olkohon ainakin!
+
+
+
+
+Kuollon kellot soi!
+
+
+Kuollon kellot soi!
+Verkallensa hautaa kohti
+Ruumissaatto kulkee,
+Tungos kadun kulmanteessa
+Siltä tien nyt sulkee:
+Vaimo kurja ryysyissään
+Nostaa lasta käsillään
+Itkevää ja lausuu:
+
+»Kuollon kellot soi!
+Sulle, kansan ruttotauti,
+Tuomioksi soivat;
+Kylvit tulta, kirousta,
+Kansalaiset joivat --
+Joivat leivän lapsiltaan,
+Kirosivat kuollessaan
+Itsensä ja sinut!
+
+Kuollon kellot soi!
+Ilokseni soivat kerran --
+Soikoot ainiaan!
+Kuolinkellot kapakalle
+Soikoot yli maan!
+Kunnes sortuu kuolemaan
+Surmasusi isänmaan,
+Juopumuksen valta!
+
+Kuollon kellot soi!
+Soivat kerran ennen hälle,
+Kylän juomarille,
+Joka viikkopalkastansa
+Kotiin nälkäisille
+Lapsilleen ei tuonut -- ei
+Penniäkään -- kaikki vei
+Kapakoitsijalle.
+
+Kuollon kellot soi!
+Soivat silloin kellot myöskin --
+Vaimo itkeväinen
+Yksin seuras toivotonta --
+Laki itsepäinen
+Kielsi kirkon siunatun
+Maankin päältä kirotun,
+Onnettoman ruumiin.
+
+Kuollon kellot soi!
+Ne on siitä asti aina
+Soineet kansallemme,
+Kun on viina maahan tuotu;
+Hautajaisiksemme
+Juomme, hautaan kamalaan
+Avosilmin astutaan,
+Kirous sen peittää!»
+
+Kuollon kellot soi!
+Kansa kuullen kauhistuupi;
+Ruumissaatto kulkee
+Verkallensa hautaa kohti,
+Kauhu rinnat sulkee:
+Hauta verikyynelin
+Peittyy, kansan itkemin
+Sydäntuskistansa.
+
+
+
+
+Keväällä.
+
+
+Kukkaset kevään
+Aurinko lämmin
+Lempensä liekillä kasvattaa:
+Nurmesta nousee
+Tuhannen tainta,
+Koivikko uuden lehden saa.
+
+Lintuset pesii
+Puussa ja maassa,
+Kalaset järvissä leikitsee;
+Povehen pelto
+Siemenen peittää:
+Kylväjä toivossa riemuitsee.
+
+Aik' oi kevähän
+Kultanen, kallis!
+Ihmisrintakin kukkahan saa.
+Kukkios, luonto,
+Kiitos se Luojan --
+Kukkaisseppeltä luokohon maa!
+
+Kukkios ihmis-
+Rinta sa myöskin:
+Lempesi puhtain kukkanen tuo
+Herralle taivaan!
+Siit' oma kasvaa
+Lempesi, siit' elinvoimaa juo!
+
+
+
+
+Kukan kauneus.
+
+
+Kukkanen pieni ja kaino
+Maast' ylös silmänsä luo:
+Lempeä, kiitosta nöyrää
+Täynn' oli katsaus tuo.
+Henkii puhtaus,
+Onni ja armaus:
+Kasvia kauneus kirkastaa.
+
+Mistä on kaunehes, kukka?
+Mist' elononni on tuo,
+Maahan mi sidotun kasvin
+Auvosta loistaa suo?
+Loistetta kullan --
+Ruostetta mullan --
+Et etsi. Ken sinut kaunistaa?
+
+Kukkanen hymyili vieno --
+Autuus hymy oli sen --
+Lausahti: »Orja sa mannun,
+Onnea nauttielen:
+Maan koko pinta --
+Sykkivä rinta --
+Juureni voimalla juovuttaa.
+
+Katsos mantoa nurmen,
+Tai veden siintelevää
+Lainetta -- kaikki ne mullen
+Ain' antia syydältää;
+Vehreä lehti,
+Ja kirkas tähti
+Kuvansa pintaani painaltaa.
+
+Syntymämaan koko muodon:
+Järvet ja metsiköt, maat,
+Halmehet, hallavat kunnaat
+Terässäin nähdä sa saat:
+Ma kantajaani --
+Oi armas maani! --
+Tahdon riemulla ylistää.
+
+Maasta jos katseeni nostan,
+Taivahan kirkkaus luo
+Päälleni loistehen lemmen:
+Valkeuden ikivuo,
+Aurinko yhä --
+Rakkaus pyhä
+Jumalan -- päätäni kaunistaa.»
+
+
+
+
+Talvikukkanen.
+
+
+»Kukka kuihtuva,
+Kuinka talvella
+Voit sa kukoistaa?
+Eikö talvisää,
+Lumi, härmä, jää
+Tuhoksesi saa?»
+
+»Henki ylevä!
+Niinkö kysellä
+Kuolematon voi!
+Etkö Jumalaa
+Tunne korkeaa,
+Joka kaikki loi?
+
+Hän voi kukkasen
+Kautta pakkasen
+Ajan säilyttää.
+Talven kylmä sää
+Lauhtuu, lumi, jää
+Sulaa, lämpiää.»
+
+Katsos, ihminen!
+Kuinka kukkanen
+Elää, vihertää
+Kautta talvisen
+Kylmän, toivoen
+Kevään lämpimää.
+
+Henki, taivahan
+Lapsi korkean,
+Samoin tehkös, oi!
+Eihän kuolokaan
+Hirmuvallassaan
+Ijät' olla voi.
+
+Kerran aukeaa
+Hauta, laukeaa
+Kahle henkien.
+Silloin keväimen
+Ijankaikkisen
+Olet kukkanen.
+
+
+
+
+Jouluna.
+
+
+Riemu tyyni, lauha
+Maata varjoaa;
+Ihmisille rauha,
+Onni tarjoaa
+Lahjojansa.
+
+Riemuin lapsen rinta,
+Sydän sykähtää:
+Lasta korkehinta
+Riemun päivä tää
+Muistuttavi.
+
+Riemun tunne jalo
+Poven täyttelee
+Vanhan: jouluvalo
+Häntä näyttelee
+Valon maahan.
+
+Sielut kaikkialla
+Riemu kirkastaa:
+Suulla nauravalla
+Joulu virkahtaa:
+Rauha maassa!
+
+Yli-enkelitten
+Kuori korkea
+Kautta taivahitten:
+Herran kunnia
+Korkeudessa!
+
+Viihdy ihmismieli:
+Joulu rauhan tuo.
+Kiitä sydän, kieli:
+Herra armon suo
+Jeesuksessa.
+
+
+
+
+Hiljaa vaan!
+
+
+   Hiljaa vaan!
+Hiljaa valo valkeneepi,
+Hiljaa kasvi kalpeneepi,
+   Hiljaa toukka syö.
+Hiljaa sielu huo'ahtaapi,
+Hiljaisesti naurahtaapi
+   Povi neitosen.
+
+   Hiljaa vaan!
+Hiljaa sydän sykkäileepi.
+Hiljaa aate kierteleepi,
+   Tunne tulta lyö;
+Hiljaa silmä tähystääpi,
+Hiljaa sieluun kuva jääpi,
+   Hiljaa kuluu yö.
+
+   Hiljaa vaan!
+Hiljaa ääni huokauksen,
+Hiljaa henki rukouksen,
+   Hiljaa aate maan,
+Hiljaa nousee taivahalle,
+Hiljaa vuotaa maailmalle
+   Armo, siunaus.
+
+
+
+
+Nimipäivänä.
+
+
+Toisin aamuin aurinko
+Nousee ruskon ruusuisista
+Tarhastoista:
+Samoin kasvaa inehmo
+Toivon kulta-kukkaisista
+Taimistoista.
+
+Mutta väliin pilvi-sää
+Peittää aamun kulta-ruskon
+Usvallaan.
+Samoin pilvi pimittää
+Vanhempainkin toivon, uskon
+Toisinaan.
+
+Katoo pilvi, haihtuen:
+Aamu-taivas aurinkoisen
+Loistavaisen
+Saapi nähdä -- samaten
+Usein käypi inehmoisen
+Kuolevaisen.
+
+Ilolla siis katso vaan
+Tulevaisuuttasi, armas
+Nuorukainen!
+Luota voiman Jumalaan:
+Ilo on ja huoli karvas
+Haihtuvainen.
+
+
+
+
+Poissa on.
+
+
+Suree henkeni,
+Mieli tylsä on:
+Loiste lempeni,
+Sisar verraton
+Poissa on.
+
+Leikit lapsuuden --
+Oi! niin herttaiset --
+Ilot nuoruuden,
+Niiden vertaiset,
+Poissa on.
+
+Puhdas lempesi,
+Sisar suloinen,
+Jalo henkesi --
+Minä poloinen! --
+Poissa on.
+
+Ah! Hän, auttava,
+Nöyrä, kestävä
+Sisar, uhraava,
+Hellä, kärsivä,
+Poissa on.
+
+Kolkko hauta vaan
+Sulkee maalliset
+Poveen kylmän maan
+Jätteet viimeiset:
+Poiss' hän on.
+
+Vaan ei kuitenkaan
+Poissa ijäti;
+Kerran sinne saan
+Mennä minäki,
+Minne hän.
+
+Silloin siellä hän
+Jälleen jakavi
+Iki-elämän
+Ilot kanssani
+Ainiaan.
+
+
+
+
+Kalmistossa.
+
+
+Kalmistossa armas
+Ruusu loisteli:
+Punapurpurassa
+Ruusun kiilteli
+Kyynelhelmi kirkas;
+Siihen katsahti
+Äidin silmä hellä:
+Senkin kostutti
+Kyynel kirkas.
+
+Kyynel vierähteli
+Maahan vihreään,
+Nurmi huokaeli:
+Äiti lempeään
+Unhottaa ei voine,
+Sammutella pois;
+Aamu-aurinkoinen,
+Päivyt ennen vois
+Sammua, oi!
+
+Mutta Jumalalle
+Äidin rukous
+Nousi korkealle:
+»Anna siunaus,
+Herra suuri, meille
+Täällä armostas,
+Jotka elon teillä
+Käymme polkujasi
+Suojaa meitä!
+
+Kiitokseni Sulle,
+Herra, nytkin tuon,
+Koska kaivatulle
+Lapsoselle suon
+Muistihetken tässä
+Pyhän -- ainian
+Häntä elämässä
+Täällä kaipajan --
+Vaan -- hyvin teit.»
+
+
+
+
+Kirkkoon.
+
+
+Tautivuotehella
+Heikki pienonen
+Lepäilevi; hellä
+Äiti, vaalien
+Valvoo kaiken yötä;
+Aamu valkenee:
+Heikin silm' on tumma,
+Poski kalpenee.
+
+Isä surumielin,
+Pikku kultoaan
+Tähystellen, siinä
+Säälii poi'uttaan.
+Silloin isällensä
+Heikki ojentaa
+Pikku kätösensä
+Sekä lausahtaa:
+
+»Kirkkoon, isä, kirkkoon!»
+-- »Herran temppeliin
+Sunnuntaina pääset,
+Lapsoseni» -- niin
+Isä vastoavi.
+Heikki vuorostaan:
+»Tänään, isä, kohta
+Sinne mennä saan».
+
+Eikä ilta vielä
+Luonut varjoaan
+Maalle, kun jo Heikki
+Pääsi korkeaan
+Kotihin, miss' aina
+Herraa palvellaan,
+Eikä huolet paina
+Siellä konsanaan.
+
+Siellä pienokaiset
+Aina laulavat,
+Lapset ihanaiset,
+Herran armahat
+Enkelit ja kaikki
+Pyhät veisaten
+Yöt ja päivät halki:
+Kiitos Herrallen!
+
+Sinne lapset Herra
+Hyvä armostaan
+Kokoaa: ne vainen
+Sinne lasketaan,
+Joill' on lapsen mieli
+Nöyrä, vilpitön
+Usko, katuvainen
+Sydän, virhitön.
+
+
+
+
+Peilin edessä.
+
+
+Äiti lapsinensa
+Peilin edess' on.
+Lapsi kuvallensa
+Hymyy, verraton
+Ilo pienen sielun
+Täyttää; ääntelee,
+Puhuu, viittaa poi'ut,
+Päätä kääntelee.
+
+»Katsos, äiti, lasta!»
+Yhä nauraa -- oi!
+Sepäs ilo vasta,
+Kun sen nähdä voi!
+Hän ei kuvajaista
+Tunne, muotoaan
+Omaa, nauravaista
+Pikku narriaan.
+
+Äiti seisoo, katsoo,
+Katsoo yhtenään --
+Kyynel kiiluu kirkas
+Hänen silmässään.
+Miksi? Mikä kumma
+Surun synnyttää?
+Äidin ajatukset
+Seikan selvittää:
+
+Kuinka monta onkaan,
+Jotka arvoaan,
+Kunniaa ja kuorta,
+Ulkoloistoaan
+Kumartaa ja katsoo
+Lapsimaisna vaan,
+Itsetuntemista
+Vailla kokonaan!
+
+
+
+
+Ma kukkaa suutelin.
+
+
+Ma kukkaa suutelin!
+Ah! Taivon tuokse pyhä
+Niin on kuin täyttäis yhä
+Nyt vielä sieluain.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin, kukka puhdas, kaino
+Se kasvoi kumpusella,
+Kalmiston turpehella:
+Oi kaunis haudan paino!
+
+Vaan hiljaa aamun henki
+Sen vartta häilytteli
+Ja kukka säilytteli
+Kuvussaan helmisenki.
+
+Sen yösen kaste armas
+Ol' lahjoittanut sille,
+Ujolle, kaunihille:
+Pois siirry, suru karvas!
+
+Ma katsoin; armas tuokse
+Mun ympärilläin, rauha
+Ja aamutuuli lauha
+Ne vei mun kukan luokse.
+
+Ja silloin alas taivuin,
+Sen poikki mursin, nostin
+Ja huulin siihen koskin --
+Ma hurmoksihin vaivuin.
+
+Ah! Kaunoistako koskin
+Ma huulin, puhtautta,
+Ja imin armautta
+Väristen, rusoposkin.
+
+Kauneus, hyvyys, sulo,
+Ne kaikki yhtyneenä
+Ol' siinä -- syttyneenä
+Ikuisen lemmen kulo.
+
+Ma alas laskein mietin,
+Ja rukouksen siivin
+Ma hiljaa ylös hiivin.
+-- Niin pyhän hetken vietin.
+
+Niin, -- kukkaa suutelin
+Ja pyysin: Herra, aina
+Sun pyhä lempes paina
+Mun sieluhuni niin!
+
+
+
+
+Kuolema.
+
+
+»Oi, onko käärme kuolema,
+Mi ihmisiä sortaa,
+Ja Manan herran nuolena
+Meilt' elon armaan murtaa,
+Vai enkelikö ehkä lie,
+Mi taivahasen lentää
+Ja sielun sinne ylös vie,
+Kun korkeuteen entää?»
+
+Niin kysyi Anna siskoltaan,
+Katsahtain kirkkotarhaan.
+Ja siihen sisar itkultaan
+Sai sanoneeksi: »Varmaan
+On kuolo käärme kamala
+Pahoille, elon tiellä
+Ken vääryytt' yhä harjoittaa,
+Saa pahan palkan siellä.»
+
+»Mutt' enkelinen loistava,
+Niin kaunokainen, vieno,
+Kuin aurinkoinen koittava,
+Ja utusiipi hieno
+Hän silloin on, kun hyvän luo
+Hän rientää liihoitellen,
+Ikuisen onnen hälle suo,
+Armaasti hymyellen.»
+
+Nyt Anna sinisilmänsä
+Korotti taivahille,
+Hän laski ristiin kätensä
+Ja lausui enkelille:
+»Jos hyväksi nyt näet mun,
+Niin tänne liihoittele
+Ja sinne, jossa kaivatun
+Nään veljen, johdattele!»
+
+»Vaan jospa nyt et tullekkaan,
+Niin ohjaa aina tieni
+Ja puhtahana kätke vaan
+Mun sydämmeni pieni,
+Niin että kerran tulla saan
+Sun luokses, enkel' armas;
+Siks' sielustani poista vaan
+Sä synnin myrkky karvas!»
+
+
+
+
+Juoppous ja raittius.
+
+
+I.
+
+On maa ja maassa kansa
+Elää ja askaroi;
+Vaan päivyt valollansa
+Valaista sit' ei voi.
+
+Sill öinen peikko julma
+On myrkky-usvallaan
+Sen ympärillä ilman
+Täyttänyt kokonaan.
+
+Yli' usvan kirkas päivä --
+Sen alla synkkä yö:
+Pimeessä parkuu kansa,
+Kun peikko julma lyö.
+
+Ja horjuellen kurja
+Käy kansa kuolemaan,
+Vaan peikko sitoo, nauraa,
+Ja hosuu uhriaan!
+
+Voi tuskaa toivotonta!
+On kansa raivossaan:
+Toisensa murhaa toinen --
+Ja peikko nauraa vaan!
+
+Veriinsä väsyy kansa
+Ja kärsii, odottaa:
+Yö epätoivon peittää
+Niin synkkää kuolemaa!
+
+
+II.
+
+Keväinen tuuli raitis,
+Puhdista ilman sää,
+Hajoita sumu synkkä,
+Sulaile kylmä jää!
+
+Kas, kautta usvakerran
+Nyt kirkas säde saa
+Valoisan tiensä: kansa
+Hortunut kavahtaa!
+
+Ja kirkkautta uutta --
+Mi kasvaa, laajenee --
+Ihaillen ihmisrinta
+Taas paisuu, sykkäilee.
+
+Ja toivo uusi täyttää
+Maan kaiken valollaan,
+Ja taisteluun ja työhön
+Ryhdytään uudestaan.
+
+
+
+
+Varpusen valitus.
+
+
+Varpus-raukka valitteli
+Iltasella yksinään:
+»Minut onni uskotteli,
+Jätti yksin itkemään.»
+
+Tämän kuuli peippo puussa
+Sanoi: »Kuule, ystävä!
+Miksi surulaulu suussa
+Istut luonnon sylissä?»
+
+»Iloon luotiin linnut pienet,
+Luoja heitä holhoilee.
+Senpä kyllä, veikko, tiennet.
+Kiitä Herraa, iloitse!»
+
+Varpunen sen kuuli aina
+Siitä päivin laulelee,
+-- Ei sen mieltä murhe paina, --
+Talvellakin riemuitsee.
+
+
+
+
+Vanhuus.
+
+
+Vanha ikä elämälle
+Onpi kultakaunistus,
+Elon ehtoo, kuolemalle
+Pyhä, vakaa valmistus.
+Se on ilta ihana
+Elon päivän oltua.
+
+Vanhat vaivoja on nähneet
+Tuskiakin tunteneet.
+Kyyneleillä kylvön tehneet,
+Päivän kuorman kantaneet
+Nuoruudessa. Vanhana
+Nauttikoot he lepoa!
+
+Koska kerran kuolemalla
+Herra vaivat vanhojen
+Lopettaapi, paremmalla
+Elämällä palkiten,
+Silloin sielut korkeaan
+Kohoavat kunniaan.
+
+
+
+
+Lapsi ja isä.
+
+
+»Katsos, äitisein, kaunis kukkanen,
+Jonka korkean alppirintehen
+Varvikosta poimin; -- punalehtiään
+Aukaisee, kuin Anni sini-silmiään,
+Koska päivyt vuorten lunta kullallaan
+Kirkastaa, ja äiti, ylösnoustuaan,
+Suutelolla hänet herättää.
+
+»Anni isänkin tämän nähdä sois:
+Tokko lähettää sitä hälle vois?
+Täss' on Annin päästä pieni kihara
+Myöskin hälle -- äiti, katsos!» ihana
+Lapsi kultahapsen antoi äidilleen,
+Joka kyynelsilmin lausui kullalleen,
+Häntä tulisesti suudellen:
+
+»Isän sydämmeen eipä totta vois
+Tulta sytyttää, mikä liekin lois
+Ihanamman kuni kukka, hapsi tää,
+Äiti nämät hälle heti lähettää:
+Myöskin äidin lempi Anni-kultaseen
+Tämän kautt' on saanut uuden virikkeen;»
+Äidin silmä ilon tulta loi.
+
+»Anni lähettää vielä jotakin,
+Äiti, jospa vain oikein tietäisin
+Voiko kirjeessä myös sitä lähettää!»
+»No mitä, kultasein?» äiti hymähtää.
+Anni, hiljakseen ja hieman kainoksuin,
+»Yh... Yhden suutelon,» vastaa hymysuin:
+Anni kukkastahan suuteli.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Mutta kaukana armahaisistaan
+Isä vieraassa maassa, kodistaan
+Uneksuen istuu työssä yksinään,
+Kaipio kun saapi mielen ikävään,
+Kunnes äkin ääni outo herättää
+Unelmista mielen: »Teille kirje tää.»
+Postintuoja menee menojaan.
+
+Isä aukaisee, katsoo, hämmästyy;
+»Kukka, kihara!» silmä kyyneltyy --
+Suutelon hän suopi kumpaisellekin
+Ennenkun hän, kautta sumun kyynelten,
+Näki ensimmäistä tervehdystäkään,
+Saati lukea voi koko kirjettään:
+Parhain saapui Annin suutelo.
+
+Lukein kirjettä silmä kirkastuu,
+Sydän sykkivä riehuu, riemastuu,
+Eikä ennätä hän ennen näkemään
+Loppua, kun hällä taas on kädessään
+Kihara ja kukka, joita suutelee,
+»Isän silmäterä, Anni,» haastelee,
+»Kihara ja kukka -- suutelo!»
+
+
+
+
+Toivo.
+
+
+Luoja kaikki luotuansa
+Kun ol' työnsä päättänyt,
+Oli myöskin toimintansa
+Jokaiselle määrännyt.
+
+Silloin astui Luojan luoksi
+Vielä henki kainoinen.
+Hän ol' nöyryytensä vuoksi
+Työttä jäänyt ainoinen.
+
+Katseen nöyrän luodessansa
+Anoi: »Isä korke'in!
+Muilla on jo toimintansa,
+Määrää toimi mullekin!»
+
+Luoja katsoi lempeästi:
+»Sinä vielä toimeton!
+Mutta,» lausui miettivästi,
+»Ollos siitä huoleton!»
+
+»Sulle toimeksesi annan:
+Katko orjan kahlehet,
+Myrskysäillä rauhan rannan
+Hukkuvalle näyttelet!»
+
+»Virvoittele väsyneitä,
+Murheellista lohduta,
+Käymään oikeoita teitä
+Eksyneitä johdata!»
+
+Henki ihastui jo tästä,
+Kiitti Luojaa armostaan;
+Iloisena tehtävästä
+Riensi alas maailmaan.
+
+Sama henki kulkee täällä
+Aina vielä, valoo tuo.
+Rauhassa ja myrskysäällä
+Uuden innon meihin luo.
+
+Murheellista, onnetonta,
+Köyhää, sairast', orpoa,
+Vaivaisparkaa avutonta,
+Lohduttaa voi kaikkia.
+
+Tämä henki hellä, kaino
+Nimeltänsä Toivo on. --
+Hänt' ei poista viha, vaino,
+Vaivoissai hän läsnä on.
+
+Elon myrskytaisteloissa
+Toivo meitä vahvistaa,
+Koska vaaroiss' ankaroissa
+Pelko mieltä ahdistaa.
+
+Toivo aina suloisesti
+Rauhaa, virvoitusta tuo
+Kuiskumalla salaisesti:
+Kerran pääset Luojan luo.
+
+Toivo johtaa kulkuamme
+Rauhan tyyneen satamaan,
+Jossa levon saavutamme
+Helmass' oikeen isänmaan.
+
+
+
+
+Lapsi ja äiti.
+
+
+»Oi kurjaa osaa! Köyhinä vaan
+Elää saamme, kuin tomussa maan
+Nuo matoset pienet tuolla.
+Nälkää, vaivaa, tuskia ain'
+Kärsiä saamme ja rikkaat vain
+Levossa elää ja kuolla.»
+
+Niin lausui lapsi; äitipä loi
+Katsehen hellän lapsehen: »Oi!
+Lapseni, ennen voisit
+Miettiä: Köyhyys, vaivaa jos tuo,
+Kuitenkin sielulle iloa suo,
+Kuin rikas olevas soisit.»
+
+»Sill' aarteet ihmisen kalleimmat
+Ja sielun tavarat puhtaimmat
+Voi köyhäll' useimmin olla:
+Nöyryys, mielen puhtaus, toivo
+Luojahan luja, luottamus oiva,
+On taivaan tavara heillä.»
+
+»Vaan rikas päinvastoin usein on
+Ylpeä, turmeltunut, iloton:
+Tuskat tuntoa kalvaa.
+Hänt' ahneus vaivaa, himot saa
+Yhä valtaa, puhtaus katoaa,
+Sairaus voimia halvaa.»
+
+»Vaan paitsi näitäkin muista nää
+Asiat: ei ole osuus tää
+Pieni omamme täällä;
+Se armolaina Luojalta vaan,
+Joka meille antaa armostaan
+Perinnön pilvein päällä.»
+
+
+
+
+Metsätähti.
+
+
+Kuule, kaunoinen tytti lehdon,
+Sinä, tuutima nurmikehdon,
+Metsätähtönen sorja.
+Lumivalkea pint' on sulla,
+Yhtä puhdas jos mieli mulla,
+Oisi sieluni korja!»
+
+Näinpä neitosen ruusuhuulen
+Kuiske kuului, kun, iltatuulen
+Suhistessa, hän rannan
+Nurmilievettä liihotellen
+Kävi, seppeltä solmiellen: --
+»Kelle tään minä annan?»
+
+»Äidillenikö armahalle,
+Sisarelle murehtivalle,
+Vaiko veikolle -- kelle?
+Eipä näille, mut rakkahalle,
+Isänmaalleni armahalle
+Poven' hehkuvi helle.»
+
+»Tässä maassa ma ensikerran
+Katsoin kirkasta päivää Herran,
+Äänen äitini kuulin,
+Kun hän silmillä säihkyvillä,
+Äidin lemmestä välkkyvillä
+Äänsi näin hymyhuulin:»
+
+»Sua kiitän ma, Jumalani,
+Että varjelit aarettani,
+Annoit armosi mulle.
+Anna, armias Isä, vielä,
+Että lapseni elon tiellä
+Kunniaks' olis Sulle!» --
+
+»Nyt siis kuule sa, äitiseni,
+Tämä kallehin päätökseni:
+Liekki kirkas ja pyhä
+Liehaelkohon povessani
+Isänmaalleni, omanani
+Olkoon sen etu yhä!»
+
+Kuten kukkanen seppeleessä,
+Niin ma Suomeni koristeessa
+Tahdon tähtenä loistaa;
+Uutta intoa kansassamme
+Viritellä ja Suomestamme
+Pahan, turmion poistaa.»
+
+
+
+
+Hanna.
+
+
+Hanna akkunasta
+Ulos katseli.
+Silloin sattumasta
+Siellä asteli
+Kyyhkys-raukka aivan
+Ontuvaisena,
+Ahdistamana
+Suuren tuskan, vaivan.
+
+Tämän nähtyänsä
+Hanna sukkelaan
+Päätti tehtävänsä,
+Riensi auttamaan:
+Huonehesen laati
+Pesän pienoisen,
+Tilan hienoisen,
+Linnun siihen saatti.
+
+Siinä sairastansa
+Hellin holhosi,
+Kunnes vaivastansa
+Lintu parani.
+Sitten avatulle
+Akkunalle sen
+Laski, lausuen:
+»Rakas olet mulle.»
+
+Vaan ei siipiänsä
+Nosta lintunen;
+Hanna edessänsä
+Näkee ihmehen;
+Katso, loistavainen,
+Kaunis enkeli
+Tuolla väikkyvi
+Taivaan-ihanainen.
+
+Hanna kummastellen
+Häneen katsovi;
+Mutta tyttösellen
+Lausuu enkeli:
+»Joka armiaasti
+Muita auttelee,
+Sitä suojelee
+Herra laupiaasti!»
+
+
+
+
+Haudalla.
+
+
+Säteitänsä kultakehrä
+Päivän valaa; aaltonen
+Meren kirkas kirkkautta
+Taivon katsoo: tuulonen
+Tuutii lepoon ruohot rannan;
+Kukat päänsä kallistaa
+Maahan: Eivät silmään valon
+Uskalla he katsahtaa.
+
+Kaikkiall' on liikuntoa,
+Hauskuutta ja elämää.
+Mutta tuolla kalmistossa --
+Sielläpä on ikävää.
+Pappi seisoo, puhuu, viimein
+Siunaa äsken Tuonelaan
+Muuttanutta pienokaista,
+Sitten -- hauta suljetaan.
+
+Hiljaisina, liikkumatta,
+Vaikka liikutettuna,
+Surevaiset kuulematta
+Seisovat, kun kaukana
+Kukahtelee kultarinta
+Käki Herran kiitosta,
+Lintuparvi puhtahinta
+Helkyttelee soittoa.
+
+Reunuksilla hiekkahaudan
+Seisovaiset mielensä
+Tuntevat jo eroavan
+Täältä sekä sielunsa
+Kohoavan ylös aina
+Luokse Luojan istuimen,
+Missä sitten Hälle nöyrän
+Veisailevat kiitoksen.
+
+Mutta haudan partahalla
+Äiti valju, onneton
+Seisoo, katsoo sijaa pienen
+Lausuellen lohduton:
+»Hauta, kuinka taisit olla
+Mulle aivan armoton?
+Ilon' ryöstit, onnen', julma!
+Nyt on elon' arvoton.»
+
+Näin hän lausuu, nojaellen
+Käsivarteen vakavaan
+Isän, joka katsoessaan
+Leposijaan avaraan,
+Kyynelhelmen silmästänsä
+Kädellänsä kuivaten,
+Puolisoaan lohdutellen
+Sanoo, hautaan viitaten:
+
+»Haudan havuhelmasessa
+Rauhan unta uinailet;
+Tuossa Tuonen tuntusessa
+Pienoseni, viihtynet. -- -- --
+Yli-isä yksin tietää,
+Mitkä vaarat vältti hän;
+Eipä nyt voi häntä viettää
+Viettelykset elämän.»
+
+
+
+
+Kylvä kukkia!
+
+
+Kylvä kukkia
+Tielle lapsosen,
+Ehkä kyynelen
+Kuivaella voisit.
+
+Kylvä kukkia
+Tielle nuorien,
+Että sydänten
+Kukkaa kasvattaisit.
+
+Kylvä kukkia
+Tielle miehien,
+Jotta seppelen
+Ansioista saisit.
+
+Kylvä kukkia
+Tielle kulkijan
+Surun sulloman,
+Jotta lohduttaisit.
+
+Kylvä kukkia
+Tielle vanhusten,
+Elon kukkanen
+Jotta vihannoisi.
+
+Kylvä kukkia
+Lapsen kätkyeen,
+Hautaan avoimeen:
+Koko elon tielle.
+
+Kylvä kukkia
+Ihmissydämeen,
+Aina myrskyiseen
+Omaan sydämeesi!
+
+
+
+
+Pikku Elsa.
+
+
+»Ällös itke, isä armas,
+Enkel' ihanainen
+Äidin hiljaa ylös viepi;
+Puku loistavainen
+Siellä annetahan, kannel
+Kultainen ja uusi
+Virsi kaikuu -- äiti, siell' on
+Kaunis joulukuusi.»
+
+Siten lausui pikku Elsa
+Äidin vuotehella,
+Pyyhkieli kyyneleitä
+Pikku kätösellä.
+Mutta murhe katkerampi
+Isän mielen voitti:
+Turhaanpa hän kyyneleitä
+Pidätellä koitti.
+
+»Etpä isä, eikä äiti
+Tiedä eikä kuule:
+Äidin rakas Vapahtaja
+Vie, kun emme luule.
+Oi! Hän laskee loistavasta
+Alas taivahasta,
+Kantaaksensa helmassansa
+Äidin maailmasta.»
+
+Autuaasti hymyellen
+Kuuli sairas näitä,
+Mutta isän sydämmellen
+Laski talven jäitä.
+Pieni Elsa ennusteli
+Oikein. -- Äiti kuoli:
+Suru mielet anasteli,
+Rinnat täytti huoli.
+
+Mutta kaihon kaikkialla
+Vallitessa: »Saamme,»
+Sanoo Elsa, »vielä nähdä
+Äiti vainajaamme.
+Sillä lausahtipa äiti:
+Taivahassa kerran
+Kohtaamme, jos hyvin teette,
+Käytte teitä Herran!»
+
+Isä pyyhki kyynelensä,
+Antoi Elsan suuta:
+»Rakas lapsi, kiitos Herran,
+Eipä tämä muuta --
+Pieni ero -- lyhyt aika;
+Ehkä Isä korjaa
+Murheellisen majoihinsa,
+Eloon kuolon orjaa.»
+
+
+
+
+Joulukuusi.
+
+
+Sali on hohtavan kaunis,
+Keskellä loistava -- ai!
+Kuusonen vehreä siinä
+Kallihin pukimen sai:
+Latvassa tähtöset kulta
+An' armahat säihkyilee,
+Oksilla hopean härmä
+Ja käpyset välkkyilee.
+
+Ja riemuissaan isä herra
+Läp' huonehen katsahtaa,
+Äiti kun ilohon joulun
+Jo lapsoset johdattaa:
+Ja riemuin häärivät lapset
+Ja lahjain runsaus saa
+Niin hämmästyksihin kaikki
+Mon' ilosta ailahtaa!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vaan synkkänä loistossansa
+On kuusi -- hän ihmehtii
+Tää riemu mik' on, ja kansa
+Mik' onnessa ylvehtii:
+Hän tunsi sen kansan onnen,
+Jok' asui armahan maan
+Ahovieret ja korpien kohdut:
+Siell' eli hän aikoinaan.
+
+Hän syntyi suossa ja kasvoi,
+Suon yläsyrjässä sen
+On mökki, joss' eli perhe,
+Sen elo on murheinen:
+Ei riistaa lii'aksi saatu,
+Vaan useinkin puutteissaan
+Sen lapset kärsivät nälkää,
+Ja itkivät viluissaan.
+
+Tään mökin mies teki työtä
+Ja ahkera toimissaan
+Oli nainen -- muttei puute
+Pois paennut kuitenkaan.
+Mies oli kaatanut kuusen
+Ja saattanut kaupunkiin
+Ja vaihtanut rikkaan herran
+Lantteihin kiilteleviin.
+
+Sen tehtyä rientää -- ostaa
+Hän leipeä lapsilleen
+Ja vaimolleen vähän keittää
+Nyt kahvia joulukseen.
+Mut' itselleen mitä ostais?
+Hän katsoo säästöjäns' -- oi!
+»Joku penni vaan -- ei, näillä
+En mitään ostaa voi!»
+
+Silmähän nousevi kyynel;
+Hän ympäri katsahtaa:
+Niin loistavat ikkunat kaikki
+Ja rikkahat reuhastaa!
+Siin' ostajat kilvan kiitää,
+Ja paikasta paikkaan käy
+Moni herran riemusa rouva:
+Vaan köyhäll' ei mitään näy!
+
+
+
+
+Lilja ja ruusu.
+
+
+Kas, kaunonen, valkea lilja
+Sen kammion kaunistaa,
+Joss' asuen pappilan Hilja
+Elontyötänsä toimittaa.
+Ja liljan rinnalla ruusu
+Punalehtinen aukenevi,
+Kuin auringon noustess' aamu
+Kulta ruskosta valkenevi!
+
+Lumivalkea, puhdas lilja!
+Mikä kauneus uhkuilee
+Sinun puvussas -- ihmissielu
+Sinun terähäs tähtäilee
+Sekä huokaa, rukous nousee:
+»Oi, Herra mun sieluni saa
+Näin puhdasna luoksesi tulla,
+Kun _veri_ sen puhdistaa.»
+
+Punalehtinen, hehkuva ruusu!
+Sinä lempeä liekkivä, luo
+Minun rintani täytehen tulta,
+Jott' autuuden ahjosta juo
+Ikilempeä etsivä henki
+Ja Jumalan rakkauteen
+Niin juurtuvi, voimia saapi
+Myös itsens' uhratakseen!
+
+
+
+
+Aadam ja eläinkunta.
+
+
+Kas, vielä välkkyy luomaneste
+Tuorehin tarhass' Edenin:
+Kukissa helmii Herran kaste,
+Ihastus, ilo Aadamin.
+Hän näkee kukkaa kaikkialla
+Kaunista, hyvän-hajavaa,
+Ja puut ja metsä kukkimalla
+Elohon uuteen havahtaa:
+Lintuset laulaa tuhat-äänin
+Kiitosta Luojan kaikuvaa!
+Lampahat, lehmät pelkäämättä
+Myös jalopeuran kiljuntaa,
+Kilvassa ääntää ruohostossa,
+Ja kirmaellen, kisaillen
+Hyppivät kaikki, Luojallensa
+Iloksi, luontoo ihaillen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Aadam ihmeissänsä
+Istuu, tarkastaa
+Elon ihanuutta
+Monikirjavaa.
+
+Silloin luonnonkarja,
+Kaikki elävät,
+Kunnioituksella
+Lähentelevät:
+
+Kukin vuorostansa
+Luonnon herran luo
+Astuu: Aadam heille
+Nimen keksii, suo.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kiitos Jumalalle
+Viisaudestaan,
+Vielä suuremmasta
+Rakkaudestaan,
+Joll' on ihmislapsen
+Luonut kuvakseen,
+Sekä lunastanut
+Morsiamekseen!
+
+
+
+
+Kesä-illalla.
+
+
+Maaseudun rauha, hiljaisuus
+Täyttääpi koko luonnon:
+Nurmella kesän ihanuus,
+Lahdella lainejuonnon
+Hiljainen tuuli läikyttää,
+Koivut ja kuuset huojuu,
+Pääskynen lentää, visertää,
+Kukat ja heinä tuoksuu!
+
+Kaikki on tyyntä, rauhaisaa:
+Aurinko laskullansa
+Metsät ja järvet kaunistaa
+Kirkkaalla kullallansa;
+Taivahan tyyni avaruus,
+Siintävä järven pinta --
+Niin on tään illan sointuisuus,
+Kuin tyyni ihmisrinta.
+
+Oi, ei! Jo läpi kaiken tään
+Sydäntä särkeväinen
+Käy parku: lapset itkemään
+Sai joku äkkinäinen
+Vahinko, vaiko ynseys,
+Itsekäs, häjy sydän?
+En tiedä -- mutta pettymys
+Nyt särki soinnun hyvän.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Samoin täällä maassa synnin
+Epäsointu ainiaan
+Särkee soinnun, parku julma
+Nousee Herran ihanaan
+Taivahasen; kärsimysten,
+Synnin tuskan sullomat
+Itkee päivät pääksytysten
+Kyyneltulvat katkerat.
+
+Taivahassa kuulee Herra
+Valitusta vaikeaa,
+Rukousta synnin maasta,
+Epätoivon parkunaa:
+Oi, josp' aina rukoukses
+Hänen luokseen kohoais,
+Niin ois suuri lohdutukses,
+Hän sun työsi siunoais.
+
+
+
+
+David paimenena.
+
+
+Iloisesti paimenpoika
+Harppuansa soittelee --
+Metsä kaikuu, vuoret vastaa,
+Lammaslauma kuuntelee.
+
+Mieli täynnä innostusta,
+Silmä kirkas leimahtaa:
+Jumalalle kiitoslaulu
+Sydämmestä kuohahtaa.
+
+»Suuri Luoja, Jumalani,
+Kaikkivoipa, armias!
+Maan ja meren aarteillensa
+Valmistelit sanallas.
+
+Linnut ilman lentäväiset,
+Kalat veden, myyrät maan,
+Pedot, karjan kaikellaisen,
+Puut ja ruohot kukassaan,
+
+Kaikki maassa matelevat,
+Taivon tähtitarhoilleen,
+Salamatkin säkenöivät,
+Virrat, vuoret lumineen,
+
+Kaikki luonnon ihmevoimat
+Taiten laitoit liikkumaan:
+Kukan kunkin kohdallensa,
+Auringonkin paistamaan.
+
+Pieni siemen synnyttävi
+Kasvikunnan kaunehen,
+Päivän säde elvyttävi
+Luomakunnan kuollehen,
+
+Mutta suurin luonnonihme
+Olen itse, _ihminen_,
+Alempana enkeleitä
+Kuva Luojan suuruuden.
+
+Kiitos, Herra, armostasi
+Ihmislasta luodessas:
+Että annoit sieluhuni
+Elon omast' elostas.
+
+Mutta synti saastuttaapi
+Ihmissielun langenneen:
+Anna armost' anteheksi
+Erhetykset eksyneen!
+
+Kiitos, armos avarampi
+On, kuin taivas tähtineen,
+Totuutesi korkeampi
+Kuni vuoret lumineen».
+
+       *       *       *       *       *
+
+Siten David Harppuansa
+Soittelee ja laulelee;
+Herran Henki sieluansa
+Liikuttaa ja hallitsee.
+
+
+
+
+Sankari.
+
+(Raittiustyön satavuotis-juhlana 1885).
+
+
+Kau'an ryhmää Laokonin,
+Kärsimistä katkeraa --
+Myrkkyhammas käärmehissä
+Lapsinensa surman saa --
+Ihmetellen urhot itki,
+Hellät naiset kasteli
+Kyyneltulvin, lapsukaiset
+Vaikeroiden katseli.
+
+Äiti lasta rintoihinsa
+Tajutonta painaltaa,
+Kuni katsois armahansa
+Tuskallista kuolemaa,
+Käärme kuni väijyksissä
+Salaa lasta vainoais;
+Äiti huokaa rauhatonna,
+Vavahdellen rientää pois.
+
+Kovan kovaan kohtaloonsa
+Sortuu urho lapsineen:
+Apua ei mailma kaikki
+Hälle valituksineen.
+Tuhat vuotta tuskiansa
+Kärsinyt, hän vieläkin
+Kärsii yhtä kipeästi,
+Hellin ihmistuntehin.
+
+Mutta kerran hellämieli
+Sankari sen nähdä saa:
+Ja hän päättää käärmehistä
+Sukukunnan kirvoittaa!
+Häll' on loitsut vallassansa,
+Joilla myrkkyrenkahat
+Aukoo toisen toisestansa,
+Kivut häätää kauheat.
+
+Syvät synnyt kuultuansa,
+Maininnaiset Manalan,
+Käärme kirpoo uhristansa,
+Myrkky-virran palavan
+Syöksee kohti auttajata,
+Hänet uhkaa upottaa:
+Mutta tyynnä, voitollisna
+Tämä työtään kiiruhtaa.
+
+Sata vuott' on sankarimme
+Kirvoitellut kirotun
+Käärmehen jo käärehiä:
+Suur' on ilo autetun!
+Lapset laulaa kiitostansa
+Ympärillä auttajan,
+Toiset isää irroittavat
+Kera viisaan voittajan.
+
+Tuhat kertaa tuhat määrin
+Vapaana jo lapset käy,
+Mutt'ei vielä kirotuista
+Kahlehista päätä näy.
+Mutta voitonkatsannolla
+Rohkeasti toimessaan
+Sankari on lasten kanssa;
+_Kerran voitost' iloitaan!_
+
+
+
+
+Vieraalla maalla.
+
+
+Kolkko on kylmyys ilman,
+Usvainen ikijää:
+Rintani tultakin talven
+Tuimuus jäähdyttää.
+
+Kaukana maani on armas:
+Aaltova läikkä, kun' yö
+Illan ja armahan aamun
+Välillä, vaahtoen lyö.
+
+Kaukana armahin kansa,
+Kieltä mi kauniinta maan
+Haastaen, _äitini kieltä_,
+Raatavi halmeitaan.
+
+Kaukana kultani kallis,
+Päiväni tähti ja koi,
+Jonk' olo läsn' oli tulta,
+Kukkaa kuiskaus loi!
+
+Maailma ots' oli kirkas,
+Silmässä päivä ja yö
+Ihmiskunnan, ja onni,
+Tultahan leikkien lyö!
+
+Kaukana maani on armas,
+Kaukana kansani -- oi!
+Kaukana kultani kallis --
+Kaihoa lauluni soi.
+
+
+
+
+Väinön laulu kanteleellensa.
+
+
+Kuule, kaunonen kanteleeni!
+Sa soitellos sävel Sulonen!
+Ma jätän leikkimä-tantereeni:
+Jää hyvästi, elo ilonen!
+
+Sa soitellos elon ikiriemut
+Ja surun soittaos sävelet,
+Kaikill' antaen silkkihienot,
+Kullan kirkkahat lauluset.
+
+Sielun tuskista suru-kielet
+Nivo, niillä sä hivele
+Ihmistunnetta, kaikki mielet
+Kaiho silkillä sitele!
+
+Ilon hurmaavat sulo-äänet
+Taivahalta sa lainatkos;
+Maan sa täyttänet niillä, ääret
+Riemun rantojen mitatkos!
+
+Mutta kuoloa vuottavalle
+Väsyneelle sa soitta'os
+Sävel hiljainen, taivahalle
+Mi sielun kantaa, ja -- vaipuos!
+
+
+
+
+Tyhjyys.
+
+
+Tyhjästä Luoja maailman loi,
+Tyhjäst' on alku elon.
+Vaan tyhjyys sieluni, oi, oi...
+Ken elähyttä mielen voi?
+Ken siitä tekee selon?
+
+Oi, tyhjyys, suuri avaruus!
+Sun pintas oiva taulu:
+Tyhjyyttä kaikk' on ihanuus,
+Tyhjässä häärii kavaluus;
+On tyhjää itku, laulu.
+
+Jos minne tässä silmät luon,
+On pimeys ja tyhjyys
+Vaan kaikkialla; mutta tuon
+Tyhjyyden yli nousta suon
+Jos katsanton', on pyhyys.
+
+Vaan mitä tyhjyydessä nään?
+Oi! Sielut kärsii, vuotaa
+Sydämet verta särkyneet,
+Ja mielet murtuu eksyneet:
+Ne sovitusta huokaa.
+
+Voi katumusta synkeää,
+Voi sielun sala-vaivaa!
+Se voimat murtaa, painuu pää,
+Kuin kukka kuihtuu elo tää,
+Kun tuskan tuli kaivaa.
+
+Vaan tyhjyydessä sanallaan,
+Luo Herra: Usva haihtuu,
+Niin uutta voimaa sielu saa,
+Ja katuvalle uusi maa
+Vihertää; tuska vaihtuu
+
+Lepohon mielen, tyveneen
+Myös rauhaan, missä usko
+Saa kestävyyteen hiljaseen,
+Ja toivo viittaa autuuteen,
+Kuin kirkas aamurusko.
+
+
+
+
+Pajassa.
+
+
+Oi, tuli kirkas,
+Tähtöset kauniit.
+Voi, väri-vaihtelot
+Ahjossa -- oi!
+Valkeat liekit,
+Armahan armaat
+Tuliset kielet,
+Ken teitä loi?
+
+Syömmeni myöskin
+Ahjo on: siellä
+Himmeä toivon
+Tähtönen vaan
+Tuikkivi toisin
+Vuoroin, lieke
+Uskon on toisin
+Loistehessaan.
+
+Rautoa liekit
+Leimuvan ahnaat
+Nuolevat -- kunnes
+Se pehmeeks' saa.
+Syömmeni tuskat
+Mieltäni myöskin
+Vaivojen ahjossa
+Kirkastaa.
+
+Oi, tuli kirkas,
+Voi, tuli kuuma,
+Liekkisi hiiliä
+Korventaa:
+Elämän myrskyt
+Sieluni ahjoon
+Hiiliä uusia
+Ammentaa.
+
+Polta, sa liekki,
+Syö, tuli tuima,
+Sielusta heinät,
+Akanat pois,
+Niin että kirkas,
+Kultanen, armas
+Puhtaus liekkinä
+Liehua vois.
+
+Säkenet kirkkaat
+Ahjosta nousee,
+Säihkyen tähtöset
+Lentävät -- niin
+Nouskohot myöskin
+Kipinät hengen
+Liedeltä ainian
+Taivaisiin.
+
+
+
+
+Hiihtäjätär.
+
+
+Iloisna viidan halki
+Tuoss' impi kiitelee
+Ja lylypuinen kalhu
+Hangella liitelee.
+Kuin oravainen puussa,
+Niin hapset häilähtää,
+Nuo kullan kiharaiset,
+Ja keinuu kaunis pää.
+
+Sujuilee suksi norja
+Ja kaapsahdellen -- hei!
+Noin reippaasti tuo jalka
+Vaan tepsuttelee; -- ei
+Väsymys mieltä paina,
+Ei pelko rintoa:
+Luo liike verevyyttä,
+Tuo tuuli intoa.
+
+Ai! Säihkyileehän silmä,
+Ja huuli hymyilee,
+Kun norjasti noin neiti
+Uljasna hiihtelee. --
+Vaan kylm' on talven tuuli,
+Ja viima vinkuilee:
+Ja posken kulta ruusut
+Tuulessa vaalenee.
+
+Mäkiä neiti laski
+Ja hiihti noroja,
+Kunnekka joki-jäälle
+Vie rinne kalteva:
+Vinhasti suksi luistaa
+Ja -- voi! jää keinahtaa --
+Nyt aallon pyörtehessä
+Jo immyt huudahtaa.
+
+Jo taasen hiihtää impi,
+Ja lumi tuoksahtaa,
+Kun poiss' on uljas ryhti,
+Ja jalka horjahtaa,
+Ja liepehet, jotk' äsken
+Tuulessa leikkien
+Löyhyivät, vuotaa vettä,
+Vavahtaa kätönen.
+
+Ja silmän sulo säihky
+Jo sammuu kyyneliin,
+Ja kyyneleistä kylmä
+Luo lumen vaaleviin
+Poskihin helmilöitä --
+Oi, julma kylmyys -- voi!
+Ken sulle julman vallan
+Ja ankaruuden soi?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ah! Toivotonna neiti
+Hitaasti hiihtelee,
+Ja rukoileva katse
+Ympäri liitelee,
+Kuin rauhatonna lintu
+Armoa anelee
+Ja turvaa metsän puilta,
+Kun taivas kylmenee.
+
+Jo hämäräks' käy ilta,
+Ja metsä peittyy -- oi!
+Lumehen -- kankahilta
+Jo suden ääni soi.
+Vaan kiihtyy kylmä viima,
+Ja henki hyytävä
+Sivelee kasvopäitä
+Ja viiltää sydäntä.
+
+Ja loistettaan luo kuuhut,
+Ja pilvitarhastaan
+Käy säihkyväiset tähdet,
+Levolle lapset maan;
+Mut' impi yhä hiihtää:
+Ah! Tylsä -- suloton
+On sammuvainen katse,
+Ja jalka voimaton.
+
+»Oi koti! Enkö nähdä
+Sinua enää voi?»
+Niin huokaa hän -- vaan toivo
+Se kerran vielä soi
+Voimia ponnistella
+Ja -- koti pilkoittaa:
+Viel' yritys -- ja impi
+Jo kodin nähdä saa!
+
+»Oi! kiitos, Isä taivaan
+Siis viime kerran saan
+Nyt nähdä kodin armaan
+Ja vanhemmatkin -- vaan
+Nyt auta, Herra armas,
+Jo voimat uupuvat
+Hyvästi, isä, äiti
+Ja siskot armahat!»
+
+       *       *       *       *       *
+
+On kylmä talvi aamu,
+Ja härmäkukkasiin
+Säteilee kulta rusko,
+Ja lumen kiiltäviin
+Kiteisiin säde päivän
+Luo ensi suutelon:
+Niin havahuttaa luonnon,
+-- Herättää inehmon.
+
+Vaan nurmen nietoksella
+Nyt neiti uinahtaa
+Ja lumivillasilla
+Hienosen sijan saa:
+Levossa lepää päähyt,
+Ja silmä ummistuu,
+Poskilla jäiset ruusut,
+Ja suljettuna suu.
+
+Ei, kotihin hän päässyt
+Ei tähän matalaan --
+Vaan Yli-Isän luokse
+Hän pääsi kotiaan:
+Ei siellä kylmän vaivat,
+Ei tuskat ruumistaan
+Nyt sullo -- Karitsalle
+Hän laulaa kiitostaan.
+
+
+
+
+Tunne ja kieli.
+
+
+On tunne sydämmen,
+Kuin kuuma hiilos mielen;
+Vaan tulkki tuntehen,
+Tuo kylmä sana kielen,
+Se monta kyventä,
+Mitk' ihmis-sydäntä
+Lämmittää, hehkuu siellä,
+Pois hiivuttaapi tiellä.
+
+Ken sielun hiilokseen
+Vois nähdä, kenpä luoda
+Vois silmän salaiseen
+Sydämmen ahjoon, tuoda
+Esille hiljaisen
+Ja ujon tuntehen,
+Jonk' alla kulta kiiltää,
+Kun tuli korret hiiltää?
+
+Ken salaisuuksia
+Vois oikullisen mielen,
+Ken sielun tunnetta
+Kuvata kautta kielen?
+Ken voisi, kenpä syvää
+Mitata syvyyttä
+Povessa ilmestyvää --
+Pahetta, hyvyyttä?
+
+Sit' emme voi -- On tunne
+Vaan sala-hiilos mielen:
+Jos pakenemme kunne
+Se palaa -- hehkuu. -- Kielen
+Avulla sitä vainen
+Eip' ymmärrä; sen yksin
+Käsittää tuntevainen
+Sydämmin, silmäyksin.
+
+
+
+
+Naisen arvo.
+
+
+Milloin armas on immyt,
+Milloin neitonen kaunis,
+Milloin ylevin, suurin,
+Onnellinen, ah! milloin?
+
+Kun sydän kukkia kasvaa,
+Mielessä hyveitä nousee,
+Silloin ihana on immyt,
+Silloin Neitonen armas.
+
+Milloin mielessä versoo
+Jalous, kaunetta kilvan
+Kostuttaa koska tunne
+Puhtahin: Silloin kaunis.
+
+Onnellinen, koska sielun
+Sointuisuus, sekä rauha
+Syämmen hiljaa laulaa
+Kiitos-laulua Herran.
+
+Suurin, kun käsin hellin
+Kurjia holhoo, auttaa,
+Enkelin haamuna häätää
+Huolia huolien maasta.
+
+Vaan ylevinnä on nainen
+Äitinä, kasvattaessaan
+Lapsia, taimia Herran
+Tarhassa, turvaksi kansan.
+
+
+
+
+Lempi kuolematon.
+
+
+On ainut päivistä verraton:
+Sen koite kirkkahin kulta,
+Ja soihtu säihkyvän auringon
+-- Ei pilvi kaihda sen tulta --
+Se _lemmen päivä_ on kirkas!
+
+Yks' kukka ainoa kukkiaan --
+Se puhkes rinnasta Luojan --
+Ei kuihdu, haihdu ei hajukaan,
+Sen kauneus ijankaiken
+On tuores -- _kukkanen lemmen_!
+
+On tuli ainoa tuliaan,
+Sen kyven taivaasta kirpos,
+Ja kuonat kullasta erottaa
+Sen liekki polttava, kirkas:
+Se tuli _ikuisen lemmen_!
+
+On voima voimista ainoisin --
+Ei konsa vaivu sen valta,
+Ei säiky miehuutta sankarin,
+Saa voiton armahimmalta:
+Se _ikivaltikka lemmen_!
+
+Oi lemmen aurinko loistaos!
+Ja kuki ikuinen kukka!
+Ja tuli taivahan hehkuos!
+Ja voimaa uhkuos uutta,
+Sa ahjo ikuisen lemmen!
+
+
+
+
+Vaeltaja.
+
+
+Hän louhuista vuort' ylös astuiksen --
+Moni on kivi teräsyrjäinen,
+Tai kasv' okavartinen piilostaan
+Puri jalkaa astujan urhokkaan.
+
+Vaan hän hi'en otsalta pyyhältäin:
+»Ylös vuoren päälle kun ennättäin,
+Saan katsoa mait' yli laajimpain
+Kautt' ilmain, näkyjen loistelevain.»
+
+Niin astuvi hän, väliin seisahtain,
+Maailmoja allansa tarkastain,
+Ja seisoen sauvahan ryhmyiseen
+Hän pykälän leikkavi muistokseen.
+
+Yhä astuu näin -- väliin seisahtain --
+Hän pyrkien vuort' ylös ponnistain:
+Ja nousten näkyala laajentuu,
+Ja pykälät sauvassa taajentuu.
+
+Mont' on ikikaunista näytelmää
+Näin ihaillut laajalti -- selvempää
+Mit' ylemmäks ehtivi, matk' ei vaan
+Näyt' ankara kuluvan laisinkaan.
+
+Hän viel' yhä nousee -- seisahtaa,
+Ja uuden sauv' yhä pykälän saa:
+Laajeten näkyala kirkastuu,
+Vaan vuor' yhtä jyrkkänä kohouu.
+
+Niin noussut hän on -- niin nousevi ain,
+Yhä matkansa päätä hän tarkoittain,
+Mutt' ain yhtä kaukana maalistaan
+Hän on, kuin matkaans' alkaissaan.
+
+
+
+
+Kastele siipiäs, henki!
+
+
+Kastele siipiäs, henki:
+_Tiedon_ lähtehess' on
+Kaste kuivumaton,
+Kastele siipiäsi!
+
+Kastele siipiäs, henki:
+Ahjo Ilmarisen,
+Liesi _kauneuden_,
+Siipyes nuorentaa.
+
+Kastele siipiäs, henki:
+Hehku _rakkauden_,
+Sulo sydämmien,
+Sielusi uudistaa.
+
+Kastele siipiäs, henki:
+_Ilo_hettehesen,
+Tulikoskusehen
+Sydämmen innokkaan!
+
+Kastele siipiäs, henki:
+Hurme sankarien,
+Tuska kärsivien
+Tulta suonihis saa!
+
+Kastele siipiäs, henki:
+_Usko Jeesuksehen_,
+Armonistuimehen --
+Jumalan Karitsaan!
+
+Kastele siipes ja iske:
+Lennä taivas ja maa,
+Halki Haadeskin saa --
+Elämän virrasta juo!
+
+
+
+
+Hiiluksella.
+
+
+Katsos nuorukainen,
+Tulta hehkuvaa!
+Lieke kaunokainen
+Valaa purppuraa,
+Punahiilen kultaa,
+Ahjon aukioon,
+Kutoo kultakukkaa
+Hiilen hulpioon.
+
+Niinpä hiilus hehkuu,
+Liekki leikitsee,
+Ahjo tulta huokuu,
+Syttä suutelee
+Valkeainen vieno,
+Hohde punertaa,
+Liesi liehuellen
+Tulta ammentaa.
+
+Mutta tuli tuima
+Ahjon kuluttaa,
+Hiilet hehku syöpi,
+Kukat kuihduttaa:
+Leikki liekkiperhon,
+Pettäväinen tuo,
+Suuteloissa surman
+Polttavaisen suo.
+
+Varo tulta, nuori!
+Tuli sydämmen
+Kuluttaa ja syöpi:
+Mesiperhonen
+Suuteloissa surman
+Onnellesi suo,
+Sielustasi viepi
+Rauhan -- tuskan tuo.
+
+
+
+
+Aalloilla.
+
+
+Aalto hurja, riehu,
+Vello vetonen!
+Kiehu, vaahto, kiehu,
+Huuhdo ärjyen,
+Kasta kallioita
+Rannikolla -- noita
+Kivikallioita!
+
+Taikka tyynny, aalto,
+Lepoon vienompaan
+Luonnon huokausta,
+Yötä kirkkomaan,
+Taikka illan unta,
+Joka kukkaseen
+Laskee kuutamolla
+Utu-siipineen.
+
+Riehu sydän, riehu!
+Kuohu tuntehen
+Tulivirta, tulta
+Syökse, iskien
+Salamoitse yössä
+Sielun, sodi vaan:
+Sodi, syki, tunne
+Kaikki tuskat maan!
+
+Taikka tyynny, tyynny
+Rauhaan hiljaiseen!
+Levon, rauhan maahan
+Lennä tenhoiseen,
+Joss' ei huokausta,
+Eikä myrskysää
+Häiritä voi sielun
+Rauhaist' elämää!
+
+
+
+
+Ester.
+
+
+I.
+
+Hovissansa hohtavassa Kserkses
+Istuu sankartensa keskustassa,
+Ilojuhlaa viettävänä suurta.
+Haman ylimpänä kaikkein, uljas
+Ylpeänä istuu kuninkaansa
+Lähimpänä neuvonantajana.
+Hän se makealla kielellänsä
+Ehdottaapi Juudaan suvun surman
+Mordekain, tuon hänen vihattunsa,
+Jok'ei häntä nousten kumartanut,
+Kostoksi ja ikiturmioksi.
+»Kuule, majesteetti, ajattele:
+Kansa yksi muista erillainen,
+Perin outo tavoiltaan ja jyrkkä
+Käytöksessään muita kohtaan, yksin
+Omat lakinsa ja uskontonsa
+Pitää vahingoksi valtakunnan.
+Jos Sa, suuri Kuningas, niin tahdot,
+
+Punnitsen Sun valtarahastoosi
+Sata miljoonaa nyt käypää kultaa,
+Kun saan hävittää sen syöpäsuvun.»
+Kserkses uljahasti liikahutti
+Itseänsä istuimella, otti
+Kädestänsä kantasormuksensa
+Sinetillä kaunistetun kulta,
+Jonka ojentaen Hamanille,
+Lausui: »Pidä kulta omanasi,
+Te'e kansalle, kuin itse tahdot.»
+
+Nopeasti ratsut juoksevaiset
+Sanan saatantahan Haman laittoi:
+Päivä määrättihin, surmapäivä
+Juutalaisten koko maailmassa.
+
+
+II.
+
+Ester ihanainen
+Istuu suruissaan:
+Vaippa purpurainen
+Valuu varreltaan.
+Rinta nousee, riehuu,
+Päätä pyörryttää,
+Sydämmestä viiltää,
+Kieli änkyttää:
+
+»Jehovah, oi suuri!
+Mikä kohtalo!
+Olit ennen kansas
+Kilpi, aurinko.
+Miksi kasvos peität,
+Jätät sortumaan --
+Pakanoille heität
+Kansan sekä maan?»
+
+Valju varsi horjuu,
+Ääni värisee,
+Mutta mieli tyyntyy,
+Sydän rukoilee.
+Nousten astahtaapi
+Jonkun askelen,
+Sitten lausahtaapi
+Puoli-äänehen:
+
+»Kallis kansa, sulle
+Itsen' uhrajan --
+Jumalalle uskon
+Elon' armahan.
+Rakkaus ei tunne
+Rajaa uhrissaan:
+Kaikki -- itsensäkkin --
+Antaa kokonaan.»
+
+(Laulaa:)
+
+»Aurinko ei noustessansa
+Puhjetess' ei ruusunen
+Kaunihimpi, kuin on lempi
+Sytytetty ihmisen.
+
+Katselinhan aurinkoa
+Nousevaista Jehovan --
+Sytytti se povessani
+Tulen sammumattoman.
+
+Kastelinhan ruusuani
+Aamuin, illoin itkien,
+Kunnes puhkes rintanani
+Täysi lemmen kukkanen.
+
+Nouse lempi, liehu liekki
+Polttavainen, puhtahin!
+Kuluttele kuonat kaikki
+Sydämmestä Esterin!»
+
+
+III.
+
+Äänetönnä Kserkses
+Istuu mietteissään,
+Kulta valtikkaansa
+Nojaa päähyttään.
+Silloin arka, valju
+Ester ihana
+Astuu ujostellen
+Avo-ovesta.
+
+»Kuningatar hurja!
+Rientää kuolemaan!»
+Hovipalvelija
+Lausuu tuskissaan.
+Mutta Kserkses heti
+Kuningattaren
+Puoleen valtikkansa
+Ojens' iloiten.
+
+Lausui laukkeasti:
+»Ester armahin!
+Miksi tulit tänne,
+Saliin sankarin?
+»Jalo hallitsija!
+Pitoihimme vaan
+Pyydän tuloasi,
+Armosi jos saan.»
+
+
+IV.
+
+Pidoiss' uljahissa Kserkses
+Istuu seurass' Esterin,
+Haman heidän rinnallansa
+Istuu mielin synkehin.
+Eilen hänt' on onnettomuus
+Ensimmäinen kohdannut --
+Syystä hän ei viime yönä
+Rahtuakaan nukkunut.
+
+Mordekai, tuo Juutalainen,
+Näet, suureen kunniaan
+Tuli hänen neuvostansa --
+Hirsipuuhun roikkumaan
+Hän sen miehen olis suonut!
+Nyt hän pelkää onneaan:
+Kuningas jos suuttuis hälle,
+Syöksis varmaan kuolemaan!
+
+Silloin Ester ihanainen
+Puhuu kansan puolesta:
+»Minä olen Juutalainen,
+Kuningas, heit' armahda!
+Älä salli kansakunnan
+Kokonaisen kadota
+Vihast' yhden ainokaisen,
+Ilkeästä kostosta!»
+
+»Kuka heitä vainoaapi?»
+Kserkses, valju vihasta,
+Kysyy -- Haman vavahtaapi,
+Muoto kuollon kalpea.
+»Tämä häjy Haman uros,»
+Kuningatar vastasi --
+Teloittaja Hamanin jo
+Hirsipuuhun nostavi.
+
+
+V.
+
+Riemulaulut Israelin
+Kaikuu Herran kiitosta --
+Armosta Hän uudestansa
+Päästi kansan kuollosta.
+Kaikkialla viholliset
+Surkeasti surmattiin --
+Heille Herran liittokansan
+Kärsimiset kostettiin.
+
+»Suuri olet, Jumalamme,
+Suuri on Sun nimes,
+Kunniasi ijäinen ja
+Verraton Sun väkes;
+Viisautes määrätön ja
+Armos loppumaton,
+Rakkautes uskollinen,
+Ikisammumaton!
+
+Halleluja -- halleluja
+Jehovalle kaikukoon!
+Yli maan ja taivahitten
+Läpi kiitos sointukoon!
+Elävä ja kaikkivoipa
+Olet, Herra laupias,
+Ihmeellinen tuomioissas,
+Suuri armoneuvossas.»
+
+
+
+
+Debora.
+
+Tuom. 4; 5.
+
+
+I.
+
+Taas Israel pois luopui Herrastansa
+Ja synneillänsä kirouksen saatti
+Itselleen: joutui sortovallan alle
+Jabinin, julman kuninkaan, mi heitä
+Rautaisilla sotavaunuillansa
+Aika ajalt' ahdistellen nylki.
+Jo kaksikymment' ajast'-aikaa kärsi
+Israel', eik' ollut auttajata.
+Mutt' ahdistettu kansa tuskissansa
+Rukoillen kääntyi Jumalansa luokse,
+Joit' yksin apu ain' on saatavana.
+Ja armostansa Jumala taas auttoi.
+
+
+II.
+
+Siimeksessä palmupuunsa
+Vuoristoss' Efraimin
+Istuvi Debora hurskas
+Äitinä Israelin.
+Herralta sanoma hälle
+Kuuluu: »Pelastus on
+Joutunut kansalle, riennä
+Kutsuos taistelohon!»
+
+Barakin Debora kutsuu,
+Päällikön Israelin:
+»Aseihin kutsuos kansa
+Kukista Jabinin
+Valta: Se Herran on käsky,
+Kisonin rantahan
+Herra sun vastahas' tuopi
+Sankari Siseran.»
+
+Kanssansa Barak pyysi
+Uljahan Deboran;
+Lähetti airuet työhön,
+Pelastus-sotahan
+Kokosi tuhannet -- riensi
+Taborin vuorelle,
+Linnoitti leirinsä, kunnes
+Rientäisi saaliille.
+
+
+III.
+
+Herra on jo kukistanut
+Ylpeyden pakanain;
+Rautavaunut musertanut;
+Miekan sekä vasamain
+Kautta perin hävittänyt
+Sotajoukon Siseran;
+Hänen päänsä lävistänyt
+Kautta naulan, vasaran.
+
+Silloin kansa riemusuulla
+Ylistystä laulelee;
+Debora nyt kanneltansa
+Jumalalle soittelee:
+Jumalasta tahdon laulaa
+Herran suurta kunniaa
+Kirkastaa -- Hän väkevällä
+Hengellänsä sulattaa
+Vuoret -- itse Sinainkin;
+Pilvet vettä pisaroi,
+Vapis maa ja metsä itki --
+Taivas tulta salamoi.
+
+Herra antoi kansallensa
+Armon, voiton, kunnian:
+Vihollisten häpeäksi
+Nainen surmas Siseran,
+Jonka äiti odotteli,
+Istui vieress' ikkunan;
+Kysyi: »miksi viipynevät,
+Voittovaunut Siseran?
+Aina ennen eellimmäisnä
+Kotihin hän ennätti.»
+Mutta hälle vastatahan:
+»Saalista hän jakavi.»
+
+Käyköön niinkuin Siseralle
+Herran vihollisille!
+Hyvin käyköön uskoville
+Häntä rakastaville!
+Olkoot he kuin aurinkoinen
+Voimassansa nouseva,
+Jonka tiehyt ylenevä
+Kirkkautt' on uhkuva!»
+
+
+
+
+Liehdo tulta!
+
+
+Liehdo tulta -- lemmen tulta
+Sydämmehen riutuvaan:
+Ahjo hiipuu, hiilet mustuu --
+tulta sukkelaan!
+
+Liehdo tulta -- uskon tulta
+Sydämmehen sykkivään:
+Homehesta kirkas kulta
+Selittele säihkymään!
+
+Liehdo tulta -- innon tulta,
+Veltto suku karkaise!
+Riettauden rikkakerros
+Pohjimyöten polttele!
+
+Nostattele vapauden
+Voimatuulet liehtomaan --
+Tulta hengen taivahista,
+Mädännystä polttamaan.
+
+Liehdo tulta polttavinta:
+Myrkkyhuurut hälvenee --
+Lämmin ilma liekin alta
+Hallan mailta varjelee.
+
+Liehdo tulta puhtahinta
+Sydämmestä sydämmeen,
+Jotta, itse sortuessas,
+Tuhat tarttuu lietsimeen!
+
+
+
+
+Kotiliesi.
+
+(Lausuttu erään ystävän häissä.)
+
+
+Mik' on tää tunne outo, lumoovainen,
+Mi sydäntäni polttaa, virkistää?
+Se oisko tuli puhdas, jumalainen,
+Mi sydämmehen toisen yhdistää?
+
+Mik' äidin rakkautta syvemmillä
+Siteillä sielun sitoo sieluhun?
+Mi hiilillänsä ikihehkuvilla
+Sydämmet sytyttävi riemuhun?
+
+Se lempi Jumalan on istuttama
+Miehen ja naisen nuoreen sydämmeen;
+Se liekki Jumalan on puhaltama
+Tuleksi kotilieden hiilukseen.
+
+Koti -- niin, oma koti! sana armas
+Se sielullemme suloutta suo --
+Vaikk' oiskin moni kyynel muutoin karvas,
+Niin siinä sydän lohdutusta juo.
+
+Mutt'ei oo pysyväinen lempi mainen,
+Ei koti, onni ihanaisinkaan
+Meit' auta, jollei lempi jumalainen
+Saa pyhittää sit' ikihehkullaan.
+
+Jumala itse rakkaus on pyhä,
+Hän meille antaa lemmen pysyvän,
+Hänestä vuotaa lemmenvirta yhä
+Synnyttäväinen ikielämän.
+
+Jumalan pyhän lemmen ahjoss' aina
+Viritelkää uutta lemmen valkeaa,
+Kun myrskytuulin tahtoo tukahuttaa
+Sielunne lemmen tämä kylmä maa!
+
+
+
+
+Kuvaamataide.
+
+
+Kun Luoja taitehitten
+Hengille lahjojaan
+Jakeli, henki yksi
+Niin sattui saapumaan
+Myöhään: jo laulu, soitto
+Ol' annettuna pois;
+Mit' äänetönnä, vailla
+Säveltä tehdä vois?
+
+»Vaan kuitenkin», niin sääsi
+Nyt Luoja, »kokonaan
+Säveltä, ääntä vailla
+Sa tulet voittamaan
+Kaikk' alat taitehitten,
+Ja tunnon syvänteet
+Sun silmäs läpi tunkee
+ja hoksaa ihanteet.
+
+Niin Luoja. Henki lähti
+ja äänetönnä vaan
+Tuo mykkä silmä keksi
+Syyt syvät: povi maan
+Lahjoitti aartehensa
+ja taivas ihanteen
+Hänelle, niistä loihti
+Hän yhdys-käsitteen.
+
+Sai aine hengen, henki
+Sai muodon, silmä voi
+Käsittää aatekuvan,
+Kun mykkä henki loi
+Kuvaama-taidon: kylmin
+Hän silmin tähystää,
+Vaan luomiensa luonne
+Sydämet sytyttää.
+
+Tää henki maahan laski,
+Ja ken jos lapsi maan
+Ihastuu, innostuupi,
+Muttei voi tunnettaan
+Kuvailla sävelissä,
+Taikk' äänin selvittää
+Suuruutta, kauneutta,
+Hänt' auttaa henki tää.
+
+Ja äänetönnä ollen
+Hän keinon opettaa,
+Kuink' aina henki voipi
+Kahleensa musertaa
+Ja vapautta, suurta
+Aatetta avittaa
+Ja poistaa pimeyttä,
+Mi maata rasittaa.
+
+
+
+
+Meren rannalla.
+
+
+Meri laaja, siintävä lainehtii
+Kotirantani ääress' aivan.
+Mon' alus sen pinnalla purjehtii:
+Näet milloin uhkean laivan,
+Jonk' ajaa tyynen ja myrskysään
+Yl' aaltojen höyry ja tuuli,
+Tai ehkäpä purtosen retkellään,
+Min lastuksi laineilla luuli.
+
+Nuo suuret ja mahtavat laivat käy
+Yli aavojen valtamerten,
+Joill' ei viikkokausihin maata näy;
+Mutta hoitajat pienten purtten
+Ne eivät uskalla matkallaan
+Kotirantoja ulommaks' mennä.
+No, eihän pienoinen peippokaan
+Yli pilvien kokkona lennä.
+
+Ja meri kun kuohuen myrskyää,
+Se vihaiset aaltonsa nostaa,
+Kuin tahtoisi taivahan yllättää
+Ja rohkeille pursille kostaa,
+Jotk' uhkamielin on vallanneet
+Sen neitseellisen, ujon poven
+Ja Ahdin linnahan aukaisseet
+Ikikuuluhun aukion oven.
+
+Vaan toisin ajoin on povi tää
+Kuin nukkuvan immen rinta,
+Mi vienosti huokuen hengittää,
+Tai tyyni kuin maidon pinta Ja
+taivahan kirkkahan kuvastaa
+Täm' aava, välkkyvä vesi,
+Kun päivä uus' usvasta sarastaa,
+Tai yöllä se tähtöstä pesi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin aattehen merikin aukenevi,
+Ik' ulappa ankaran syvä --
+Sen pinnalla purtoset viiltelevi:
+Ja rannoilla liike on hyvä.
+Siin' istuen monikin venhettään
+Käsi-melalla oivasti johtaa,
+Kun sää on tyyni, mutt' ymmällään
+Heti, tuulen puuska jos kohtaa.
+
+Mutt' ulommaks' ei moni uskalla,
+Ani harva purjehin täysin
+Ulos laskevi hyvällä tuulella,
+Merikunnossa olevin köysin:
+Ne väljillä vesillä viilettää
+Ja raittihiss' ilmassa liikkuu,
+Heitä raikas tuulonen lennättää,
+Ja alus se aalloilla kiikkuu.
+
+
+
+
+Hengen vapaus.
+
+
+»Luonto kahleess' on, ei tunne'
+Vapautta laisinkaan;
+Henki vapaa, pakotonna,»
+Niinhän aina ho'etaan.
+Minun nähden, kaikk' on toisin:
+_Luonto_ vapaa, uhkuvaa
+Elämätä kehitellen,
+_Hengen_ orjuus kuristaa.
+
+Kasvi maasta juurillansa
+Imee voimanestehet,
+Päivä sille kultiansa,
+Taivas kastehelmiset:
+Kukka kasvaa, kaunistuupi,
+Päähyt maasta ylenee,
+Kunnes kypsä hedelmä ja
+Siemen maahan varisee.
+
+Uusi kevät uuden idun,
+Itu uuden siemenen
+Kasvattaapi, siten siirtyy
+Kasvi, aina säilyen:
+Ikinuori, kukkivainen
+Kevät sitä kasvattaa,
+Syksy tuulin, sateinensa
+Uuden kylvön toimittaa.
+
+Vapaasti se kasvaa, kukkii,
+Kypsyy, kylvää siementään:
+Missä siin' on sortovalta?
+Toisin henki kytketään:
+Se ei saata vapautta
+Haluta, ei harjoittaa,
+Sitä halki aikakautten
+Pakko raskas rasittaa.
+
+Hengen suuret aatevirrat
+Konsa pyrkii laskemaan
+Lohdukkeeksi ihmiskunnan
+Uuden elon maailmaan,
+Silloin vainon murhahenget
+Verisillä käsillään
+Heti tiet' on sulkemassa
+Vapauteen, elämään.
+
+
+
+
+II.
+
+HENGELLISIÄ RUNOELMIA.
+
+
+
+
+Betaniassa.
+
+
+I.
+
+(Illalla; Martha ja Maria istuvina Latsaruksen sairasvuoteen ääressä).
+
+Martha;
+
+Jo sairas kuumeessa hourii
+Ja heikommaks' yhä käy,
+Mutt' yhä Mestari viipyy;
+Ei mäen rinteellä näy
+Etäältäkään sulohaamu.
+Oi, Maria, eiköhän lie
+Sanaamme saattaja vienyt,
+Vai liian pitkäkö tie?
+
+Maria:
+
+Saattaja sanan on vienyt,
+En muuta uskoa voi;
+Viivykki outo on enne;
+Koht' armahin veljyt -- oi!
+Jo kalman on kynnyksellä --
+Miksikä Mestari nyt
+Viipyvi, sieluni sitä
+Epäillen on kysellyt.
+
+Martha:
+
+Epäillä Herraa en tahdo,
+Ma uskon: Hän auttaa voi;
+Mutt' oi, täm' odotus kalvaa,
+Kuin maksaa jäytävä koi;
+Ja aatteit' uusia nousee,
+Kuin, aaveit' ijäisen yön --
+Ja toivoni sammuvi, kuolee --
+Ma rintaa tuskasta lyön.
+
+Maria:
+
+Latsarus hourii, kas kuule,
+Hän lausuvi innoissaan
+Mestarin nimen taas kalliin:
+Se selvänä, houreissaan
+Kallihin hänelle -- meille; --
+Tän' yönä, ma pelkään vaan,
+Käy kuolema vieraanamme --
+Ma veljytt' itkeä saan.
+
+
+II.
+
+Äänetönnä, hiljallensa
+Ruumissaatto kulkee;
+Bethanian porttikujan
+Kansajoukko sulkee.
+Martha astuu kalpeana
+Kuni unelmoiva;
+Tyyni otsa korkeana,
+Katse salamoiva.
+
+Maria käy alla mielin,
+Kuni hento kukka,
+Jonka päähyt kumartuvi --
+Otsan peittää tukka --
+Kuni kukka heltehellä
+Nääntyväinen taipuu,
+Odottaen kastetta, kun
+Aurinkoinen vaipuu.
+
+Hauta kaunis kalliohon
+Hakattuna peitti
+Tomuverhon Latsaruksen,
+Öinen varjo heitti
+Pimentonsa oven yli,
+Sisaret kun hiljaa,
+Astuskellen kotihinsa,
+Kasti kyynelliljaa.
+
+
+III.
+
+Martha nousevi,
+Ulos rientävi
+Tielle vastahan
+Rakkaan tulijan,
+Sillä verraton
+Vieras tullut on.
+
+Martha seisahtaa,
+Alas istahtaa
+Herran etehen:
+Kyynelkarpalon
+Pyyhkinyt hän on
+Herraa läheten.
+
+Ylös katsahtaa
+Herraan, lausahtaa:
+»Herra, veljyein
+Ei ois' kuollunna
+Jos Sa tullunna
+Oisit ennemmin.»
+
+»Veljes nousevi,
+Kuollon voittavi
+Elo ihana» »Herra,
+uskon sen,
+Päivän viimeisen
+Nousee aamulla».
+
+»Ylösnousemus
+Olen, valkeus
+Elo ijäinen.
+Minuun uskova
+Myöskin kuolossa
+Elää voittaen.»
+
+»Ja, ken uskovi
+Minuun, ijäti
+Elää -- kuolemaa
+Eipä ikänään
+Tule näkemään
+Ikikamalaa.»
+
+Martha nousevi,
+Sydän sykkivi
+Uusin tuntehin:
+Povi aaltova
+Täynnä valoa,
+Taivas ihanin.
+
+Nyt hän kiiruhtaa,
+Kutsuu Mariaa,
+Joka vieraineen
+Istui kodissaan,
+Itki suruissaan
+Karvaan kyyneleen.
+
+»Nouse, Maria,
+Herra tullunna,
+Sua kutsuvi».
+Kuni janoten
+Vesi ojillen
+Peura juoksevi;
+
+Kuni tuulonen,
+Iltakastehen
+Laskiessa, lentää,
+Niinpä Maria,
+Kuullen kutsua,
+Herran luokse entää.
+
+
+IV.
+
+Haudalla seisoo Mestari --
+Ja itkevi!
+Ja Juutalaiset lausuu:
+»Kas, kuinka häntä rakasti!
+Mutt' eikö voinut tehdä niin,
+Ettei hän kuollut oisi?»
+
+Taas Mestaria kauhisti --
+Värisytti
+Tää suuri epä-usko.
+Hän rukoili ja ylisti,
+»Poistakaa kivi»! lausahti,
+Vaan Martha hämmästyvi,
+
+»Oi, Herra», niin hän huudahti,
+»Jo haisevi;
+Sill' onhan päivää neljä
+Jo haudassa hän levännyt
+Ja varmaan aivan mädännyt
+On ruumis veljyemme».
+
+»Jos uskoisit», niin Mestari
+Nyt vastasi,
+»Niin varmaan saisit nähdä
+Sa kunnian nyt Jumalan».
+-- Samalla paaden liikkuvan
+Näkevät haudan suulta.
+
+»Jo tullos ulos Latsarus!»
+Tää huudahdus,
+Mestarin sulosuusta
+Hämmästyksellä kuullahan --
+Ja kuollut nähdään liikkuvan!
+Latsarus nousi ylös.
+
+Oi, hurmaavaista iloa,
+Ja autuutta
+Marian sydämessä!
+Ja Martha itkee ilosta,
+Ja häpeästä, surusta
+Sydämen kovuuttansa.
+
+On nähty Herran kunnia.
+Ja Jumala
+On Pojan kirkastanut.
+Ken uskovi, saa katsella
+Nyt avoimilla kasvoilla
+Jumalan kirkkautta.
+
+
+V.
+
+Oi, rauhaisa Bethania,
+Öljypuulehdon suojassa,
+Notkelmass' Öljymäen!
+Sun siimehesi suloinen
+Vilvoitti päivän heltehen
+Iloisen juhlaväen,
+
+Mi oli tullut viettämään
+Hetkisen täällä, näkemään
+Latsarust' elävänä.
+Siin' oli ryhmä kiihkoisa
+Oikeita fariseuksia
+Puhellen, miettivänä.
+
+Tuoll' oli toinen seurue,
+Mi seisahtuvi loitolle
+Tuon silkkiäis-puun alle.
+Siell' innokkaasti väitellen
+He puhelevat, suuttuen
+Oudolle asialle.
+
+Mutt' itse juhlareurue
+On sijoittunut sisälle
+Pöytähän Latsaruksen:
+Siin' itse Herra Jeesus on
+Opetuslapsi-joukkion
+Keralla keskustellen.
+
+Iloa mielet hehkuvat,
+Kiitollisuutta lausuvat
+Katsehet kaikkialla;
+Ja parahia herkkujaan,
+Kuin kunniaksi kuninkaan,
+Tuo Martha tulvimalla.
+
+Niin Herran puhe kiinnittää
+Ja ihastuttaa, jännittää
+Nyt mielet kuulevitten,
+Etteivät huomaa Mariaa,
+Jok' äänetönnä seisahtaa
+Taakse vierahitten.
+
+Ken nähdä voisi sydämmeen
+Niin autuudesta iloiseen,
+Samalla surulliseen,
+Kuin silloin sydän Marian,
+Hän kompastuisi ankaran
+Tuntehen taistelukseen.
+
+»Oi, miksi taasen vavahdan,
+Kun Mestarihin katsahdan?
+Hän, suuri Vapahtaja,
+On voittajana kuoleman,
+Ei vihollisen katalan
+Nuolien sorrettava.
+
+»Oi, autuin on ilo tää!
+Kuink' ihanasti säihkyää
+Latsarus-veljen katse!
+Meill' ompi Herra korkea,
+Ihminen sekä Jumala --
+Ei pahat Häneen koske!
+
+»Kuitenkin sieluin vapisee
+Kun Mestaria katselee
+Silmäni -- outo tunne
+Niin sykähyttää sydäntä,
+Ikäänkuin pelkäis käärmettä,
+Mi pistää -- koska? kunne?
+
+»Voi, käärme inha väijyvi
+Nyt Mestaria, hiipivi
+Jälessään kaikkialla:
+Taas fariseukset vakoilee,
+Tuhoa katse uhkailee
+Tuon silkkiäis-puun alla.
+
+»Oi, sydän tahtois haljeta
+Täst' autuudesta suuresta,
+Kun Herran saamme nähdä
+Tääll' oman pöydän ääressä,
+Ja Latsaruksen tervennä! --
+Sen voipi Herra tehdä!
+
+»Oi, kuinka suuri auvo on
+Ett' olen kurja, avuton
+Häneltä armon saanut!
+Tää Vapahtaja korkehin
+Nyt aih' on ilon' ihanin --
+On sieluntuska laannut.
+
+»Kuitenkin taasen aavistus.
+Kamala, synkkä vavistus
+Lävistää sieluani:
+Kuin viime kerran levähtää
+Sais' täällä tämä kallis pää,
+Oi -- mun Vapahtajani!»
+
+Näin tuntehet käy riitaiset:
+Iloiset, surumieliset,
+Marian sydämmessä;
+Näkyvi syvä rakkaus
+Ja kiitollinen uhraus
+Kasvojen ilmehessä.
+
+Nyt alabaster-astian
+Kallihin, jalon, kirkkahan
+Hän käsillänsä nosti --
+Voidetta hyvän hajavaa,
+Kallista ylen, vuotavaa
+Sen täyden eilen osti.
+
+Kas, äkisti hän särki sen,
+Vuodatti jalon voitehen
+Herramme päälle kaikki:
+Kuin suloisena sauhuna
+Mirhami-tuoksu ihana
+Nyt huonehesen laski.
+
+Marian aatett' ylevää
+Ei Juudas voinut käsittää,
+Vaan moitti nurkumielin.
+Mutt' itse Herra ymmärsi
+Ja Mariata puolusti --
+Se Marialle kyllin.
+
+Hän oli Herran voidellut
+Ja rakkaudest' uhrannut
+Mik' oli kallihinta:
+Se oli paras palkinto,
+Kuin taivahinen soitanto,
+Sielulle autuinta.
+
+
+
+
+Merellä.
+
+
+I.
+
+Jumala, suuri Luoja, Lunastaja,
+Taivahan, maan ja meren perustaja!
+Suuret Sun työsi, käsialas suuret,
+Syvähän tunkee viisautes juuret.
+Kuohuva aalto vihaisesti ulvoo,
+Myrskyvä tuuli väsymättä valvoo,
+Aurinko armas pilven alta paistaa.
+Kultana säde kimeltävä loistaa,
+Aallossa hetken kirmaellen, kirkas,
+Kunnes jo sammui -- pilvi päivän peitti.
+
+Samaten elonmeryt kuohahdellen,
+Alati uutta esiin ammennellen
+Ainetta hengen työksi, taisteluksi.
+Kiusaus, myrsky pimittävä päivän
+Uhkaavi joskus sielun upotella,
+Lomasta pilven kirkas säde kunnes
+Uudella uskonlujuudella täyttää
+Horjuvan hengen, tietä meille näyttää
+
+Kotihin, luokse Isän rakkahimman.
+Kiitos oi, Isä, armostasi kiitos,
+Aina Sa pidät iki-armoliittos,
+Jonka Sa Poikas verin vahvistelit,
+Syntisen saastaisimman puhdistelit.
+Kiitos, oi Jesus, Vapahtaja kallis:
+Syntini Sinä verelläsi poistit;
+Kiitos, oi kiitos, Sa ostit omaksesi,
+Kurjimman syntisistä iloksesi!
+Kiitos, oi Henki, suuri Lohduttaja,
+Jumalan armon meihin sovittaja,
+Kiitos, ett' annoit valon sielulleni,
+Herätit unest' iki-ihmiseni;
+Kiitos, ett' armos kautta Jesus voitti
+Sieluni, uusi päivä siellä koitti!
+
+
+II.
+
+Päivä loistaa kirkkahasti,
+Myrskytuuli raukee;
+Matka kuluu nopeasti,
+Satama jo aukee:
+Voitto saatu ihana,
+Kiitos Herran, kunnia!
+
+Samoin loppuu myrskysäinen
+Elonmatka kerran;
+Joka aalto vaahtopäinen
+Tyyntyy luona Herran:
+Pian aukee satama,
+Pian ollaan kotona!
+
+Siellä voitonseppelehet
+Odottavat meitä,
+Uskossa jos kärsinehet,
+Käyden Herran teitä,
+Täällä oomme matkalla,
+Ikävöiden kotia!
+
+Jesus, suuri Johtajamme,
+Autuutemme Ruhtinas,
+Ole aina apunamme
+Kautta veres, kuolemas:
+Sinun kauttas voitamme,
+Kuoloss' olet elomme!
+
+
+
+
+Joulusanoma.
+
+
+Pimeässä ihmiskunta
+Harhaeli, kansat maan
+Nukkui syvää synnin unta,
+Murtamatta kahleitaan.
+Joilla perivihollinen
+Kaiken hyvän, totuuden
+Oli heidät kytkenynnä
+Orjantyöhön pahuuden.
+
+Kasvoi synnin karvas vilja
+Kirouksen hedelmää,
+Missä puhtauden lilja
+Kerran kukki elämää
+Viatonta, taivahista --
+Pahan orjantappura
+Kaiken hyvän tukahutti --
+Hallitsi vain kuolema.
+
+Silloin yöstä Betlehemin
+Valo kirkas leimahtaa,
+Enkeli kun paimenille
+Armahasti laulahtaa:
+»_Älkää peljätkö, kas, teille
+Suuren ilon ilmoitan:
+Vapahtaja ihmisille
+Syntyi kaiken mailman._»
+
+Oi, se valo kirkkahampi
+Puoli-päivän paistetta:
+Ihmisill' on taivahassa
+Sovitettu Jumala!
+Kaikki saavat anteheksi
+Kautta veren Karitsan,
+Uskossa kun pakenevat
+Armohelmaan Jumalan.
+
+Oi, sen armon runsautta,
+Rakkauden suuruutta!
+Isä antoi ainokaisen
+Rakastetun Poikansa
+Sovinnoksi synneistämme,
+Jolta me nyt vapaina
+Synnistä ja kuolemasta
+Saamme häntä palvella!
+
+Kiitos, Isä taivahassa!
+Lahjastasi suuresta!
+Kuinka voisin iloksesi
+Sinua nyt palvella?
+Oi, Sa, yksin, Isä rakas,
+Voit sen tehdä minussa.
+Henkes' kautta ijäisesti
+Kätke minut Sinussa!
+
+Jeesus rakas Veri-ylkä,
+Anna minun veressä
+Pesty, puhdas jäsenesi
+Olla, oksa elävä
+Sinussa, oi, elä Sinä,
+Itse, Herra, minussa,
+Anna oma hedelmäsi
+Minuss' olla kasvava!
+
+Sinun kanssas Jumalassa
+Kätkettynä elämä
+Anna olla vuotavana,
+Hengen voima väkevä;
+Iki-elon valtasuonet
+Aina olla avoinna
+Sinä, Päämme, jäsenenä
+Juottavana minua.
+
+Siten Sinä, Herra, meissä,
+Mekin samoin Sinussa
+Pysymme ja elämämme
+Kunnioittaa Sinua.
+Yksin Sinun ijankaiken
+Kiitos, voima, kunnia
+Kaikesta sun armostasi
+Jumala ja Karitsa!
+
+
+
+
+Syntinen ja Vapahtaja.
+
+
+_Sielu:_
+
+Janoat, rakas Herrani,
+Sielujen pelastusta;
+Halajat nostaa sieluni --
+Oi, kiitos! kirousta
+Sieluni tuntee -- kauhea
+On synnin julma valta --
+Oi, nosta, auta minua
+Jo kadotuksen alta:
+
+_Jeesus:_
+
+                  Joh. 4. 10, 13, 14.
+
+Jumalan lahjan ihanan
+Jos, sielu, ymmärtäisit,
+Elämän vettä minulta
+Ottamaan ennättäisit,
+Jumala antoi Poikansa
+Syntisten auttajaksi;
+En tuomitsemaan tullut ma,
+Vaan anteeks'-antajaksi.
+
+Jos käsittäisit: Jumala
+Lahjoitti rakkahimman
+Poikansa; Isän helmasta
+Hän tuli, kallihimman
+Toi lahjan: ijankaikkisen
+Elämän syntiselle,
+Jok' uskoo, ottaa vastahan,
+Antauu Kristukselle.
+
+Tää kirkas lähde elämän
+Avattu jokaiselle.
+Nyt Poika sielun itkevän
+Vie Isän sydämmelle;
+Ja kaikki synnit annetaan
+Armosta anteheksi
+Ja synnytetään uudestaan
+Karitsan kaltaiseksi.
+
+Ei ole tämän maailman
+Kurjissa kaivoloissa
+Se vesi, mikä janoovan
+Tyydyttää -- nautinnoissa
+Vain omantunnon tuskia
+Synnyttää meno turha;
+Ja kunnia ja tavara
+On monen sielun murha.
+
+Ken ikään tahtoo nauttia
+Maailman hettehestä,
+Hän polttavassa janossa,
+Kuoleman heltehessä,
+Ei löydä veden pisaraa
+Kielensä kostukkeeksi,
+Vaan ijankaiken janoaa,
+Jää tulen kekäleeksi.
+
+Ken juopi vettä elämän
+Ijäisen lähtehestä,
+Ja rakkautta elävän
+Jumalan sydämestä.
+Armosta, kautta Kristuksen,
+Alati ammentaapi,
+Hän tyydytetyks' janonsa
+Ajassa tässä saapi.
+
+Sillä se silmä lähtehen
+Uskovan sydämmessä
+Kuohuva onpi ainainen
+Siunaus elämässä.
+Asunto Pyhän Hengen on
+Se sydän autuainen:
+Siin' ilo, rauha verraton,
+Rakkaus taivahainen.
+
+_Sielu:_
+
+Ma olen kurjin syntinen
+Ansainnut kadotuksen,
+Tuomion monenkertaisen,
+Voi, ikikirouksen!
+Oi, yksin Sinä ymmärrät
+Tilani, kurjuuteni,
+Turmelukseni käsität
+Ja suuren pahuuteni.
+
+Oi, syvyydessä sieluni
+Valittaa kujerrellen,
+Ma vaivun, auta Herrani!
+Suurelle syntisellen
+Jo anna armos lohdutus
+Ja kalliolle nosta
+Vajoova jalka -- kadotus,
+Jo uhkaa -- älä kosta.
+
+_Jeesus:_
+
+                   Joh. 4. 26.
+
+Ma olen tullut Messias
+Etsimään kadonneita;
+Ma kuolin sinun puolestas,
+Armahdan eksyneitä.
+Rakkauteni palava
+Kaikkia syntisiä
+Etsii -- ja etsii sinua,
+Kuin ylkä ystäviä.
+
+Ma annan sulle itseni,
+Armoni, aarteheni,
+Ijäisen ystävyyteni
+Ja morsiamekseni
+Kihlaan ma sinut uskossa;
+Ja lumivalkeaksi
+Pestynä olet ihana
+Isälle lapsoseksi.
+
+_Sielu:_
+
+Oi, armon äärettömyyttä,
+Oi, suurta rakkautta!
+Voi, tätä kylmää sydäntä!
+Voi, suurta luopumusta!
+Mutt' anna sekin anteeksi,
+Epäilys, synti poista!
+Oi, tule sydämmeheni
+Ja rakkautta loista!
+
+Oi, loista sydämmeheni,
+Sen kylmyys, kurja saasta
+Pois polta rakkautesi
+Tulella, irti maasta
+Sieluni iki-irroita,
+Oi, anna kirkkautta
+Sieluni nähdä Sinussa,
+Kasvojes valkeutta!
+
+Ett' aina oisin Sinussa
+Ja minun sydämmeni
+Temppelis -- jossa asuva
+Johtaisit askeleni;
+-- Silmäni aina avaisit
+Näkemään tahtoaisi,
+Ja Henki haavas kallihit,
+Minulle kirkastaisi.
+
+Ma uskon, epä-uskoni
+Sa poista -- lisää aina
+Uskoa, ole eloni,
+Leimasi pyhä paina
+Mun sieluhuni -- tulella
+Kastele elämäni,
+Ett' oisin tosi suolana,
+Valaise pimeäni!
+
+
+
+
+Maailman valkeus.
+
+
+Pimeys peittävi maan --
+Synkkä yö!
+Kansoja kahlehissaan
+Synti syö:
+Raskasna rikosten paino
+Tuntoja polttaa;
+Helvetin henkien vaino
+Sieluja surmaa.
+
+Toivontähti kirkkahasti
+Taivahalla tuikkaa:
+Ennustukset ihanasti
+Ihmisille kuiskaa:
+»Kerran synnin voittava
+_Vapahtaj'_ on tuleva!»
+
+Kuulkaa! Laulu enkelitten
+Kajahtaapi ihana
+Yli maitten, manteritten:
+»Jumalalle kunnia
+Korkeudess', ihmisille
+Maassa rauha, suosio!»
+
+Meille syntyi _Vapahtaja_,
+Ihmiseksi Jumala;
+Kuoli synnin Sovittaja,
+Nousi kuollon Voittaja:
+Valkeus ja kuolematon
+Elämä nyt valistaa --
+Ihmislasta langennutta
+_Jesus_ nostaa, armahtaa.
+
+
+
+
+Synnin tunnustus.
+
+Ps. 51.
+
+
+Jumalani armollinen,
+Hyvyydestäs suuresta
+Armahda, ma rikollinen
+Vaikka olen katala:
+Syntin' ovat mustat, suuret,
+Julmat, veriruskeat;
+Syväll' ovat niitten juuret,
+Läpi sielun tunkevat.
+
+Pese minut puhtahaksi,
+Iisopilla puhdista --
+Rikokseni raskahaksi
+Tunnen: Herra, armahda!
+Alati on edessäni
+Rikosteni riettaus,
+Aina särkee sydäntäni
+Syvä synnin turmelus.
+
+Sinua, oi Jumalani!
+Synnilläni loukkasin,
+Pyhän tahtos tahallani
+Törkeästi tallasin:
+Synniss' olen syntynytkin,
+Synniss' elon alun sain --
+Puhtautta täydellistä
+Sinä vaadit kautta lain.
+
+Jumala! luo uusi sydän,
+Puhdas henki minulle --
+Yksin kautta henkes pyhän
+Otolliseks' Sinulle
+Tulen. -- Ällös ota vielä
+Henkeäsi minulta,
+Edestäsi älä heitä
+Syntisistä suurinta.
+
+Anna kaikki anteheksi
+Armostasi sulasta,
+Verenvi'oist' askeleni,
+Sieluni sa puhdista,
+Että voisin riemumielin
+Armoasi ylistää,
+Kunniaasi kaunokielin
+Syntisille julistaa.
+
+Te'e uudeks' ihmiseksi,
+Herra, minut kokonaan,
+Syntisille autuudeksi
+Tahdon sitten kautta maan
+Elämällä, sanallani
+Nimeäsi tunnustaa,
+Työni kaikki iloksesi,
+Herra, Sulle omistaa!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jesuksen veren kautta
+Ja kuollon katkeran --
+Sovinto-uhrin pyhän
+Jumalan Karitsan --
+Ann' armost' anteheksi
+Kaikki mun syntini,
+Kuvasi kaltaiseksi
+Uudista sieluni!
+
+
+
+
+Golgathalla.
+
+
+Miksi ilma pimeneepi?
+Puolipäivän aurinko
+Yöhön peittyy, kylmeneepi!
+Miksi halkee kallio?
+Vuoret vankat vavahdellen
+Horjuu perustuksillaan!
+Haamut nousee liihätellen
+Avatusta haudastaan!
+
+Verissänsä Golgathalla
+Pyhä Poika Jumalan,
+Jota kansa ilkkumalla
+Ivaa -- kärsii kuoleman.
+Jesus Kristus, murhamiesten
+Väliin ristiinnaulittu,
+Maailman synnin kirouksen
+Kantajana surmattu.
+
+Siksi häpee aurinkoinen,
+Luonto, Luojan kuolemaa
+Surren, kätkee kasvojansa,
+Povi maankin avajaa
+Haudan, kätkökammionsa,
+Työntää tulleet Tuonelaan
+Ulos vankeudestansa
+Elämähän uudestaan.
+
+Jesus Kristus -- _Elämämme_ --
+Kävi kuollon taisteluun
+Kärsiäkseen edestämme:
+Katso kylkeen avattuun,
+Synneistäsi surullinen;
+Esiriippu halkesi:
+Jesus armo-istuimelle
+Meille tien nyt aukasi!
+
+Jesus kärsi edestämme --
+Synnin palkka, kuolema
+Siten meiltä poistettihin:
+Toist' et synti-uhria
+Tarvitse -- nyt kuolematon
+Elämä ja valkeus
+Hänessä sull' annetahan --
+Suuri sielun lohdutus!
+
+Jesus särki vankeuden
+Ovet, voitti väkevän,
+Meille osti vapauden
+Sekä uuden elämän.
+Iloitse siis, synninorja,
+Tie on auki, kahlehes
+Särjettynä -- Jesukselle
+Anna kuorma synties.
+
+Armollinen, uskollinen
+Ylimmäinen Pappimme
+Jesus, aina syntisille
+Hellä -- Hän on _Veljemme_:
+Kaikiss' yhtä tuntehikas,
+Sydämmestä säälivä,
+Kuni _veli_, armorikas,
+Kiusattu paits' syntiä.
+
+Nyt Hän voipi kiusatuita
+Sydämmestä armahtaa --
+Alati Hän puolestamme
+Rukoelee Jumalaa --
+Hänen ristillensä,
+Siinä avaa sydämmes --
+Hän sen tuntee, verellänsä
+Pesee pois sun rikokses.
+
+Kiitos, Jesus, Vapahtaja,
+Veri-ylkä kallihin!
+Suuri synnin Sovittaja!
+Armoasi mullekin
+Annat -- veres, rakkautes,
+Kärsimises, elämäs,
+Voittos, ylösnousemises
+Mulle takaa lempeäs.
+
+Hengelläsi virvoitta'os
+Sieluni nyt uudestaan,
+Synnist' ikipuhdista'os,
+Saata liha kuolemaan,
+Anna pyhä, täydellinen
+Sydämmeeni rakkaus,
+Että olis elämäni
+Opillesi kaunistus!
+
+
+
+
+"Maria!"
+
+
+»Vihdoinkin päivä sarastaa,
+Jo poistuu synkkä, pitkä yö!»
+Maria lausuu, kiiruhtaa »Nyt
+tehtävä on kallis työ --
+Kallis ja raskas -- voidella
+Kun täytyy Herran _ruumista_.»
+
+Suruinen katse kirkastuu,
+Toivo hymyy huulillansa --
+»Jo haudan seutu heijastuu,
+Vaikk' aamu vielä usvillansa
+Peittävi puut ja pensahat,
+Jotk' oven haudan verhovat.»
+
+Näin lausuen hän nopeasti
+Rientävi yhä edelleen --
+Yön kaste jalkojansa kasti
+Astuissa maahan ruohoseen,
+Ja aamurusko soihdullaan
+Punasi taivahan ja maan.
+
+Punerva rusko kirkastuvi,
+Kuin tuima tuli roihuais,
+Jo ensi säde singahtavi,
+Kuin kapalosta kirpoais,
+Kuin tuli virta vyöryellen
+Sätehet lentää kirmaellen.
+
+Aurinko, päivän kulta kehrä,
+Häikäisevässä valossaan
+Jo nousee ylös taivahalle --
+Maria sit' ei katsokkaan,
+Hän rientää läpi lehdikon,
+Kuin metsävuohi levoton.
+
+Jo haudan eteen seisahtuvi:
+»Mik' ihme! hauta avattu!»
+Hän huudahtaa ja tuskastuvi:
+»Tyhjänä! Herra otettu!
+Voi, enkö edes _ruumistaan_
+Voidella saanut haudassaan?»
+
+Vaan itkun läpi katsoissansa
+Hautahan: kaksi ihanaa
+Enkelinuorukaista siellä
+Istuvi, toinen lausahtaa:
+»Mit' itket, ketä etsit sa?»
+Vastasi heille Maria:
+
+»Herrani ovat ottanehet --
+En tiedä, mihin veivät sen» --
+Ja kuuman kuumat kyynelehet
+Sort' äänen, peitti katsehen --
+Nyyhkien, surun valtaama,
+Kääntyvi heistä Maria.
+
+Siten kun itki itkujansa,
+Kääntyen poies menemään,
+Kohtasi taasen korviansa
+Kysymys, tuttu ennestään:
+»Mit' itket, ketä etsit sa,
+Nainen, oi surun valtaama?»
+
+Puistossa läpi kyynelverhon
+Himmeesti silmä eroitti
+Mieshaamun lähenevän, jolle
+Maria kohta virkahti:
+»Herra, jos Hänet kannoit pois,
+Sano, Hän vaikka missä ois!»
+
+Vaan Jesus, Herra ylösnoussut,
+Vapahtajamme väkevä,
+Hän siinä seisoi, kirkastettu,
+Marian edess' elävä --
+Ja rakkauden vienolla
+Äänellä lausuu: »_Maria!_»
+
+Kuin salama ois sieluhunsa
+Sähköisen tulen iskenyt,
+Niin Maria nyt riemussansa
+Olisi Herraa syleillyt --
+»Mestari, minun Herrani!»
+Hän alas maahan vaipuvi.
+
+Vaan Herra hellin ehkäisevi:
+»Minuhun ällös tartu, vaan
+Vie sana tästä veljilleni:
+Isänne luokse kunniaan
+Nyt nousen -- minut nähdä saatte,
+Galileaan kokoontukaatte!»
+
+Maria rientää, sydän täynnä,
+Iloinen, syvä hurmaus
+Valtasi sielun, kasvojansa
+Valaisi taivaan kirkkaus:
+Hän riensi, juoksi, rukoili,
+Ilosta itki -- hymyili.
+
+»Oi päivä kuink' on kirkas nyt --
+Kuink' autuus uhkuu luonnossakin
+On kaikki sumu hälvennyt,
+Ja poistettu on kuolemakin!
+Oi, kallis Veri-ylkäni!
+Oi, Jesus, kaikki kaikkeni?»
+
+
+
+
+Jumalisuuden salaisuus.
+
+1 Tim. 3:16.
+
+
+
+
+I.
+
+Enkelien keskustelua.
+
+
+»Voi synnin kuormaa, kirousta,
+Mi painaa kurjaa mailmaa!
+Eik' edes tunne katumusta,
+Surua synnin katkeraa,
+Nuo itsepäiset ihmislapset,
+Vaan kilvotellen synnissään
+Niin nuoret kuni valkohapset,
+Vaan paaduttavat itseään.»
+
+Niin lausui enkel ihanainen,
+Ja itki kuuman kyyneleen,
+Jonk' otti toinen taivahainen
+Taltehen kulta maljaseen,
+Lausuen: »Totta, liiaksikin,
+Mikael, Herran sankari!
+Mut ällös' itke ihanaisin,
+Vaan riennä maahan kanssani».
+
+»Oi Gabriel», niin puhuteltu
+Suruisin mielin vastasi:
+»Sa maahan! Onko Jehovalta
+Taas sinne määrä matkasi?»
+
+»On, Mikael, ja ihmeellinen,
+Ääretön ilosanoma,
+Mi itse Tuonen kartanoissa
+On synnyttävä riemua!»
+
+»Oi, Gabriel, mik' olla voisi
+Niin suuri ilosanoma,
+Mi synninmaahan valon loisi
+Ja kuolemahan eloa?»
+
+»Se rakkaus on palveltava
+Jumalan kurjiin syntisiin:
+Se mahdoton on aateltava:
+Mut ihmisille annettiin
+Jumalan poika ainokainen --
+Hän syntyy neitseen kohdussa --
+Ja pian kasvaa pienokainen:
+Jumala ihmis-lihassa!»
+
+»Oi, onko totta? mahdollista?
+Näin onko voinut Jehova
+Rakastaa kurjaa vihollista,
+Ihmistä vastahakoista?»
+
+»Niin totta kuin ma Jehovalta
+Sain käskyn tämän ilmoittaa....
+Pian särkyy ota kuolemalta
+Ja synnin valta raukeaa.»
+
+
+
+
+II.
+
+Myöhemmin Betlehemin laitumella.
+
+
+
+Hiljaa -- Oi, niin hiljaa kaikki!
+Karjankellot hiljalleen
+Kilkahtavat silloin tällöin,
+Paimenet kun laumalleen
+Öisen hetken uhrannehet
+Valvoo -- aatos ennättää
+Kau'as: henki rukouksen
+Siivin ylös lennähtää.
+
+Silloin -- katsos! Välähdystä
+Tätä kirkkaan salaman --
+Ukkost' ei vaan kuulu -- mistä
+Loiste tuo? -- ja hehkuvan
+Valokehän ympäröimät
+Miehet! Paimen valvojat
+Vapisevat -- äännetönnä --
+Pelvon maahan naulaamat.
+
+»_Älkää peljätkö, mä teille
+Suuren ilon ilmoitan --
+ihmiskunnallekkin._» --
+Enkelinen Jumalan
+Lausuu: »_Teille tänäpänä,
+Vapahtaj' on syntynyt,
+Luojan kädet kapaloihin
+Seimess' ovat käärityt!_»
+
+Samassa kun sai lausuneeksi,
+Kajahti laulu riemuisa,
+Enkeli-joukon äärettömän
+Taivaisin nuotin laulama:
+»_Kunnia olkoon Jumalalle --
+Korkeudessa! Suosio
+Ihmisille! Maassa rauha._»
+-- -- Taas hiljaa! Sävel sammui jo!
+
+
+
+
+Auringonnousu ylhäältä.
+
+Luuk. 1:78, 79.
+
+
+Synnin pimeys -- synkkä yö
+Maan kansat peitti -- tähtivyö
+Taivaalla ennen loistellut,
+Jo oli ammoin sammunut:
+Kas, silloin vihdoin valahtaa.
+Taivaalle idän purpuraa --
+Ja nousee rusko -- päivä saa,
+Mi maan ja kansat valistaa.
+
+Kointähti kirkas, Jesus, aurinkoinen,
+Valkeus, Elo, nouse ihanainen!
+Valaise sielut yössä pimeyden
+Hukkuvat, kurjat, toivotonta tuskaa
+Kärsivät johda elonlähtehelle,
+Janoovat juota, rikolliset rinnat
+Rauhallas täytä ikilempeällä!
+
+Oi iloa! Oi valoa:
+Nyt taivas aukeneepi,
+Vuodattain maahan autuutta,
+Mi sielut juotteleepi
+Elämän veden virroilla,
+Jumalan istuimelta
+Kuin kristalli mi kirkasna
+Kuohuu ja Karitsalta,
+Elämän -- valon -- lähteeltä,
+Syntisten sydämihin
+Hää-ilon ijankaikkisen,
+Henkensä sinettihin
+Kätketyn, heihin lukiten,
+Jumalan lapsen toivon,
+Niihin, jotk' osti verellään,
+Puhdisti Jumalalle. --
+Oi kiitos, autuus, kunnia
+Ijäinen Jumalalle!
+Ylistys, voima, viisaus
+Ja kiitos Karitsalle --
+Halleluja!
+
+
+
+
+Uudenvuoden rukous.
+
+2 Kor. 5:17; Kol. 3:1--17; Math. 28:18--20.
+
+
+Herra, anna uusi armo
+Uuden vuoden mukana;
+Uusi mieli, uusi sydän,
+Henki puhdas vakava!
+Anna uudet armovirrat
+Vuotaa syvään sieluhun,
+Että saisit kunniakses
+Voittoon viedä kiusatun!
+
+Anna uusi hengen voide,
+Uusi viha syntihin,
+Sydämehen veres voima
+Vuodatta'os tuorehin!
+Uusi luomus ollakseni
+Ylösnousemuksessas,
+Hengelläsi hehkuvalla
+Täytä, rakkaudellas!
+
+Herra, Sinus' ainoassa
+Minulla on elämä,
+Maassa sekä taivahassa
+Vapahtaja, Väkevä,
+Sinä ollos uudenvuoden
+Kaikki päivät kanssani:
+Kunniaksi nimellesi
+Johda vaellukseni.
+
+
+
+
+"Monrepos" -- Mun leponi.
+
+
+»Monrepos». -- Kuink' ihana!
+Rauha, ilo päilyyy
+Tyynen vetes kalvossa:
+Kuva taivon säilyy
+Puhtahana; -- vilponen
+Varjo päivän helteen
+Sammuttaa, ja kukkanen
+Avaa terän helpeen.
+
+Monrepos -- mun leponi
+Yksin Jeesuksessa:
+Ilo, rauha päilyvi
+Myrskyn pauhatessa.
+Hän on varjo heltehen,
+Elon ikivirta,
+Elon vettä uhkuen
+Mulle kirkkahinta.
+
+Kuni kukka helpehen
+Avaa Monrepossa,
+Niin me uuden luomuksen
+Kristus kalliossa
+Saamme, vanhat kadonneet,
+Kaikki uudistuneet,
+Kuolleet ovat vironneet,
+Riettaat puhdistuneet.
+
+Ihana, oi leponi,
+Kristus, Vapahtaja!
+Ole aina eloni,
+Suuri armahtaja,
+Että Hengen hedelmä
+Vuotais runsahasti:
+Viinipuusta elämä
+Oksan kärkiin asti!
+
+
+
+
+Aikamme.
+
+
+Ajan meri kuohahdellen
+Ikikallioita
+Vastaan nousten, vaahtoellen
+Aaltoj' ankaroita
+Vihaisesti viskeleepi,
+Purret kariin heittää,
+Murusiksi murteleepi,
+Miehet pohjaan peittää.
+
+Tuskanhuudot kuolevitten
+Yöhön pimeähän
+Haihtuu -- ääni auttavitten,
+Jääväin elämähän --
+Myrsky ulvoo, aalto ärjyy,
+Ihmisääni vaipuu --
+Henki kuolevainen värjyy,
+Parku tuuleen haipuu.
+
+Yöhyt jylhä -- ilma kylmä...
+Kova myrskyn raivo --
+Etkö sääli, kuollo julma,
+Tuki Tuonen kaivo!
+Kiihtyvät vain myrskytuulet:
+Tuhansia hukkuu --
+Kylmenevät valjut huulet:
+Majakkamies nukkuu!
+
+Mutta kirkas ikivalo
+Väikkyy taivahalla:
+Rakkauden pyhä palo
+Sammumattomalla
+Loistollansa valaiseepi
+Tietä kuolevaisten:
+Herran korva kuunteleepi
+Ääntä anovaisten.
+
+Ikikalliot ei horju,
+Vaikka aallot riehuu. --
+Jok' ei kiusausta torju,
+Sillä himo kiehuu. --
+Itse Herra totuutensa
+Liekin virittääpi
+Mieliin uskovaisiensa --
+Uskon elättääpi.
+
+Käy'ös uskontaisteluhun
+Rohkeana, sielu,
+Vaikka tuimaan otteluhun
+Tulet, syvä nielu
+Helvetin ei vetää saata
+Mieltä vilpitöntä,
+Ken ei syntiin käyne maata
+Unta järjetöntä.
+
+Herran käsi ohjaileepi
+Ajan kuohulaineet:
+Kansakunnat rankaiseepi.
+Siirtää sotamaineet --
+Valon pakanuuden yöhön
+Luopi kirkkahimman,
+Kokoo laumat uskontyöhön,
+Elon ihanimman.
+
+Yö on -- mutt' on kristinusko,
+Kiinass' orastava,
+Niinkuin idäss' aamurusko
+Päivää sarastava:
+Nouse päivä, Herran päivä
+Kirkas, hehkuvainen:
+Autuudeksi valkeneva
+Rusko purpurainen!
+
+
+
+
+Talvella.
+
+
+Uusi, puhdas lumivaippa
+Valkovillaan verhoaa
+Maat ja metsät; puut ja pensaat
+Härmähelmin kaunistaa,
+Tuhansissa timanteissa
+Säihkyy säde auringon.
+Valoansa vuodatellen,
+Imanteeksi inehmon.
+
+Kuni puhdas lumivilla
+Luonnon kaiken kaunistaa,
+Peittää mustan likapinnan,
+Pelehtyneet puhdistaa,
+Samoin armo Jumalamme
+Synnit veriruskeat
+Pesee lumivalkeaksi,
+Sitoo haavat haikeat.
+
+Kuni säde singahtaapi
+Valon, lämmön lähtehen,
+Avaruudet valistaapi,
+Elämätä jaellen,
+Rakkaus niin Jumalamme
+Jeesuksessa valaisee
+Syntiselle autuudeksi,
+Elonlähde uhkuilee.
+
+Sielu, onko sinullekkin
+Armo kallis Jumalan
+Tullut eloks', autuudeksi
+Kautta veren Karitsan?
+Onko syntis saastaisimmat
+Tämä veri pessyt pois
+Sielustasi, tunnostasi,
+Niinkuin ei niit' ollut ois?
+
+Jollei, etsi Jumalamme,
+Vapahtajan veressä
+Tarjoama armo kallis,
+Nöyrry ristin edessä;
+Tunnustele -- syntis siinä:
+Karitsa Hän Jumalan
+Verellänsä puhdistavi
+Synnit kaiken maailman.
+
+
+
+
+Jesus syntyi.
+
+
+_Jesus syntyi_ -- Vapahtaja
+Syntisille armoinen,
+Ylipappi uskollinen,
+Ystäväksi kaikillen:
+Minullekkin armoansa
+Lahjaks' antaa, ilolla.
+Janooville lähtehestä
+Elon tarjoo eloa.
+
+Siispä suurin syntineni
+Ristin juureen kumarrun,
+Armonvirta puhdistaapi
+Omantunnon tahratun:
+Jesus muakin rakastaapi,
+Kätehensä väkevään
+Nojaan, muu jos katoaapi,
+Sanansa ei yksikään.
+
+Jesus-kalliolla seison
+Turvattuna ainiaan,
+Vaikka kuohuis hirmumyrskyt,
+Vuoret siirtyis sijaltaan.
+Jesus -- suuri Vapahtaja!
+Kätke lempihelmahas
+Sieluni ja salli kerran
+Katsella Sun kasvojas.
+
+
+
+
+Ber-Saba.
+
+1 Mos. 46: 1--4.
+
+
+»Jaakob, Jaakob!» Herran ääni
+Lausuu, mikä ihana,
+Suuri armo, että Herra
+Vielä tahtoo puhua
+Jaakobille! Pitkä aika
+Oli siitä kulunut,
+Koska Herra viimeiseksi
+Oli hälle puhunut.
+
+Mitkä vuodet! Taistelua,
+Tuskaa, pimeyttä, voi!
+Koetusten tuli-ahjo,
+Myrskyt, joissa salamoi
+Herran tuomioitten nuolet,
+Kuritusta ankaraa --
+Toinen toista repivämpi
+Murhe rintaa ahdistaa!
+
+Rakel armas, rakastettu!
+Poissa -- kova kuolema
+Hänet riisti -- mutta vielä
+Katkerampi, kamala
+Oli suru Joosefista
+Salaperäisyyksineen,
+Joist' ei voinut edes konsa
+Päästä täyteen selvyyteen.
+
+Oi, ne vuodet tuskalliset
+Kylvi lunta nivuksiin!
+Kumaraksi painui varsi,
+Ilo sammui kyyneliin.
+»Miksi Herra nämät sallit?»
+Oi -- ne synnit nuoruuden
+Muistui mieleen, polttavinta
+Tulta tuiski sydämmeen.
+
+Mutta nyt! Oi, Joosefista
+Tullut ilosanoma
+Vanhan mieltä virkistävi.
+Herra tahtoo puhua!
+»Viel' et ole unohtanut,
+Etkä hylkää kuitenkaan;
+Vaikka olet kurittanut,
+Armahdatkin uudestaan!»
+
+»Armoa ja rakkautta,
+Herra pitkämielinen,
+Kaikki työsi tarkottavat,
+Pelastusta syntisen.
+Puhu, Herra, tässä olen:
+Puhu avonaisesti,
+Että kurja sydämmeni
+Ymmärtäisi tahtosi!»
+
+
+
+
+Vuoden vaiheessa.
+
+
+I.
+
+Aurinko kirkas
+Valaisi vuoret,
+Aukean meren
+Sätehillään,
+Poisteli pilvet,
+Lämmitti ilman,
+Kuin sepän-ahjo
+Säkenillään.
+
+Samaten valo
+Kasvoista Herran,
+Rakkaus Luojan,
+Sydänten jäät
+Sulaten poisti,
+Uudisti kaikki;
+Uskossa Isän
+Armaan näät.
+
+
+II.
+
+Vuoden menneen erehdykset,
+Voitot saatat unhottaa:
+Katso eteenpäin, ei taakse,
+Juoksuas se kiiruhtaa.
+Aina täydellisyytehen
+Herran kutsu johdattaa:
+Itsellensä kaltaiseksi
+Omiaan Hän kasvattaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Koska pääsen kurja kerran
+Tästä synnin alhosta
+Täydellisyytehen, joss' on
+Puhtaus ja kunnia?
+
+Pian tulee Herra Jesus
+Omiansa noutamaan:
+Siksi kestä, kilvoittele
+Myrskyssäkin satamaan!
+
+
+
+
+Tässä istuisin ikäni.
+
+Luuk. 4: 18, 19.
+
+
+Synagooga Natsaretin
+Täynnä kansaa kaikellaista.
+Laki juuri on luettu;
+Rabbi laski pergamentin
+Käärittynä pöydällensä.
+
+Silloin -- kaikki hämmästyivät --
+Jeesus -- tunnettu hyvästi
+Jokaiselle Natsaretin
+Pienoisessa kaupungissa
+Häntä Josefin pojaksi
+Sanottihin -- siihen saakka
+Työssä nähtihin alati:
+Veistämässä, sahaamassa --
+Työtä puusepän tekevän --
+Nyt hän nousi opettajan
+Sijalle ja pergamentin,
+Käärön kullan kirjaellun,
+Avasi ja etsimällä
+Löysi paikan Esajasta,
+Luki -- silmät säkenöivät
+Hengen tulta taivaallista --
+Kasvot kirkasti ihana
+Pyhä rauha jumalainen --
+Ääni hellästi värähti:
+Rakkaus ja sääli täytti
+Sydämen -- ja kuni aamun
+Kirkas valo auringosta,
+Valahtaen huurteisille
+Puiden oksille salolla,
+Sulattaen hyisen hallan,
+Läikehtien lämpöänsä,
+Niinpä sanansa sulavat
+Sydämmille syntisille
+Sattuivat -- ne lämmittivät
+Kylmät, kovat, särkynehet,
+Synnin synkässä sumussa
+Harhaellen eksyväiset
+Isän armahan kodista
+Oman tiensä turmiolle,
+Missä paulat monenlaiset
+Sekä verkkonsa veriset
+Laski, surman silmukkansa,
+Sielun murhaaja kavala.
+
+Nämä kuulivat ilolla:
+Joka silmä kirkastuupi;
+Oli niinkuin olisivat
+Kuulleet kieltä ensimmäistä
+Oman äidin armahimman --
+Jok' on kau'an unhotettu
+Ollut maalla vierahalla!
+Tahi kuni soitantoa
+Autuudesta ikuisesta --
+Tuolta Edenin kedolta --
+Sanoja, oi, tulisia,
+Säveltä, mi hiveleepi
+Sydäntä niin sulavasti,
+Että tuskaa suloisinta
+Rinta täynnä, aaltoellen
+Huokuu -- nousee -- aavistaen
+Vihdoin vapahduksen päivän,
+Hengen syvän puhdistuksen,
+Pelastuksen riemujuhlan
+Tulleen -- avaa sydämensä,
+Uhraa itsensä ilolla
+Tälle Herralle hyvälle,
+Jonka sanat voitelevat
+Särkymiä polttavia,
+Tunnon tuskan murtamia.
+Kyynel kirkas, polttavainen
+Katumuksen katkeruutta,
+Povi riehuva, palava
+On kuin äänettä, sanoitta
+Rukoilisi juodessansa
+Sielun-janoonsa elämän --
+Vettä kau'an kaivattua,
+Niinkuin peura vuoristossa
+Päivän helteisen jälestä
+Päästyänsä lähtehelle,
+Joka kallion kolosta
+Kuohuttaapi kirkkahinta
+Vettä viljalta norolle --
+Samoin sielukin halukas
+Ahmii armonlähtehestä --
+Ijankaikkisen Jumalan
+Rakkautta, laupeutta --
+Näin ne näyttävät sanovan
+Rukoukset äänettömät:
+»Puhu, Herra puhu kau'an;
+Tässä istuisin ikäni
+Kuullakseni Jumalalta
+Näitä armonsanomia».
+
+
+
+
+Sisältö:
+
+
+I.
+Isänmaallisia y. m. runoelmia:              Sivu.
+Johan Ludvig Runebergin muisto..............   5.
+Julius Krohnin haudalla.....................  10.
+Julian haudalla.............................  12.
+Hämäläisille (Lippulahjan johdosta).........  13.
+Henrik Vergeland............................  14.
+Kaatuneitten haudalla.......................  16.
+Greeta Haapasalo............................  17.
+Kotiin (Aleksis Kiven kuolema)..............  20.
+Viipurin linna..............................  23.
+Agnes Meijer................................  24.
+Herra taitti................................  26.
+Charles Haddon Spurgeon.....................  27.
+Lapsuus.....................................  29.
+Haapalaakso.................................  30.
+Lapsen miete................................  31.
+Paimenen laulu..............................  32.
+Lapsi ja kuusonen...........................  33.
+Tähti.......................................  34.
+Pienokaiselle...............................  36.
+Vanha Peippo................................  37.
+Syntymäpäivänä..............................  38.
+Kuollon kellot soi..........................  39.
+Keväällä....................................  41.
+Kukan kauneus...............................  42.
+Talvikukkanen...............................  43.
+Jouluna.....................................  45.
+Hiljaa vaan.................................  46.
+Nimipäivänä.................................  47.
+Poissa on...................................  48.
+Kalmistossa.................................  49.
+Kirkkoon....................................  50.
+Peilin edessä...............................  52.
+Ma kukkaa suutelin..........................  53.
+Kuolema.....................................  55.
+Juoppous ja raittius........................  57.
+Varpusen valitus............................  58.
+Vanhuus.....................................  59.
+Lapsi ja isä................................  60.
+Toivo.......................................  61.
+Lapsi ja äiti...............................  63.
+Metsätähti..................................  65.
+Hanna.......................................  66.
+Haudalla....................................  68.
+Kylvä kukkia................................  70.
+Pikku Elsa..................................  71.
+Joulukuusi..................................  73.
+Lilja ja ruusu..............................  76.
+Adam ja eläinkunta..........................  75.
+Kesä-illalla................................  77.
+David paimenena.............................  79.
+Sankari.....................................  81.
+Vieraalla maalla............................  83.
+Väinön laulu kanteleellensa.................  84.
+Tyhjyys.....................................  85.
+Pajassa.....................................  86.
+Hiihtäjätär.................................  88.
+Tunne ja kieli..............................  92.
+Naisen arvo.................................  93.
+Lempi kuolematon............................  94.
+Vaeltaja....................................  95.
+Kastele siipiäs, henki!.....................  96.
+Hiiluksella.................................  98.
+Aalloilla...................................  99.
+Ester....................................... 100.
+Debora...................................... 106.
+Liehdo tulta!............................... 109.
+Kotiliesi................................... 110.
+Kuvaamataide................................ 111.
+Meren rannalla.............................. 113.
+Hengen vapaus............................... 114.
+
+II.
+Hengellisiä runoelmia.
+Betaniassa.................................. 119.
+Merellä..................................... 128.
+Joulusanoma................................. 130.
+Syntinen ja Vapahtaja....................... 133.
+Maailman valkeus............................ 138.
+Synnin tunnustus............................ 139.
+Golgathalla................................. 141.
+»Maria!».................................... 143.
+Jumalisuuden salaisuus...................... 147.
+Auringonnousu ylhäältä...................... 150.
+Uudenvuoden rukous.......................... 151.
+»Monrepos» -- Mun leponi.................... 152.
+Aikamme..................................... 153.
+Talvella.................................... 155.
+Jesus syntyi................................ 157.
+Ber-Saba.................................... 158.
+Vuoden vaiheessa............................ 160.
+Tässä istuisin ikäni........................ 161.
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Runoelmia, by Antti Mäkinen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA ***
+
+***** This file should be named 29708-8.txt or 29708-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/9/7/0/29708/
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/29708-8.zip b/29708-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..9e3ded8
--- /dev/null
+++ b/29708-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..25e624d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #29708 (https://www.gutenberg.org/ebooks/29708)