diff options
Diffstat (limited to '29708-8.txt')
| -rw-r--r-- | 29708-8.txt | 5956 |
1 files changed, 5956 insertions, 0 deletions
diff --git a/29708-8.txt b/29708-8.txt new file mode 100644 index 0000000..b6d32b2 --- /dev/null +++ b/29708-8.txt @@ -0,0 +1,5956 @@ +The Project Gutenberg EBook of Runoelmia, by Antti Mäkinen + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Runoelmia + +Author: Antti Mäkinen + +Release Date: August 16, 2009 [EBook #29708] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + + + + + + + + +RUNOELMIA + + +Kirjoitti +A. Mäkinen. + + +Ensimmäisen kerran julkaistu 1912. + + + + +I. + +ISÄNMAALLISIA Y. M. +RUNOELMIA. + + + + +Johan Ludvig Runeberg'in muisto. + +(Hänen syntymänsä satavuotisjuhlana 1904.) + + +I. + +Pohjolan hyisen hallan sydänmailla +Asuvi kansa köyhä, uuttera. +On luonnon herkkuhedelmiä vailla +Sen maa, ja sää on kolkko, ankara; +Mutt' itse talven jäisen lumen alla +Piilevi oraspelto vehreä, +Ja karhu konnussansa nukkumalla +Odottaa valoisata kevättä. + +Tää kansa kaatoi kasket, kynti pellot, +Viljeli ahovieret viljavat; +Salojen sydämissä karjankellot +Paimenten laulun kera kaikuvat. +Verkkonsa vesihin ja auran maahan +Upottaa uros uljas, sitkeä; +Lohenkin, koskenniskaan kuohuvahan +Nousevan, nostaa käsi väkevä. + +Ja maasta mantuisesta nousi touko +Rehevä; kyntö, kylvö laihon loi: +Ja kau'as takamaille metsän kouko +Pakeni, kun paimentorvi soi. +Ain' edemmäksi salon sydämehen +Siirtyvi viljelyksen vihannuus; +Miss' äsken kulki karhu konnullehen, +Siin' on nyt hakattuna mökki uus'. + +Näin vuosisadat vierähti ja uudet +Ain' astui suvut isäin jälkiä, +Mutt' eivät rauhan töissä yksin suuret, +Vaan myöskin sodan verileikissä. +Se kansa, joka hijoi kirvehensä +Ja kaatoi hongat, metsän kuninkaat, +Ja keinollansa karhut poikinensa +Surmasi, vihaiset ja raivokkaat, + +Se iski myöskin säilän säkenöivän +Syvälle vihollisen sydämeen, +Ja laulun mahti rohkas' epäröivän, +Puhalsi liekin tulikipeneen! +Ja vihollinen verihinsä kaatui, +Tai sankarina maansa edestä +Sen puolustaja uljas -- luut ne maatui, +Uus' oras nousi urhon verestä. + + +II. + +Uus' vuosisata koitti, verirusko +Punasi kansat hirmuvalollaan, +Myös kansa Pohjolan se määrättihin +Liekkeihin sodan julman astumaan. +Tää kansa pieni monilukuista +Vastahan vihollista taisteli; +Sen hurme kuuma höyrys' hangella +Ja kesän viljapellot kasteli. + +Voi sydäntuskat, ahjo kärsimysten, +Kuink' oli kuumaks' sulle säädetty, +Kansani kallis! Tulen, hävitysten +Kautt' eipä hätäs kau'aks häädetty, +Vaan, vaikka, uljas, sydänverelläsi +Itselles ostit maasi armahan, +Ja annoit alttarille elämäsi, +Astuen nimettömään tuskahan, + +Niin sinun täytyi jättää vihollisen +Jalkoihin maasi, kotilietes pyhän, +Vaimon, lapsoset ja haudat isien, +Nuo lempes korkeamman uhrit syvän, +Ja työsi kaiken, hikes', veres' hinta, +Maan viljavan, sen kaikki hedelmät, +Ja kaikki, mit' on maassa kallihinta, +Sen asees alttihiksi jättivät! + +Ja sydämellä vertavuotavalla +Sankarijoukko kulki maastansa, +Taisteli, vuoti verta Uumajalla +Ja itki kohtaloa kansansa. +Sen näytti onni ikikadonnehen +Ja kärsimysten uhri katkera +Ollehen turha kansan taistellehen, +Jos kuitenkin sen täytyi hukkua. + + +III. + +Oi, soikaa kelloset vapauden! +Oi, helkytä laulujen taikaa! +Kas, noussut päiv' on riemullinen, +Oi, kallista uutta nyt aikaa! +On kansamme lahjana Luojaltaan, +Nyt saanunna takaisin maansa, +On laki ja oikeus ennallaan +Ja vapaana henkivi kansa! + +Sen palkinnon sankaruutesi toi, +Näin Jumala johtavi meitä. +Ei turhaan vuotanut veresi, oi! +Siis käykäämme Jumalan teitä! +On kansamme kansojen joukossa, +Sill' on oma valtio, usko -- +Voi synkehin yöhytkin poistua, +Nousta kirkkahin aamurusko. + +Ja urhot, jotk' edestä isäinmaan +Näin kuolivat sankarimielin, +Ei heitä heitetty unhottumaan, +Vaan kantelon kultaisin kielin +Heill' ikimuistoksi sytytettiin +Sydämihin hehkuva palo, +Mi lemmen liekkinä roihuvi niin, +Kuin Pohjolan taivahan valo. + + +IV. + +Mutt', oi, ken kannelta helkyttää +Niin ihmehen ihanaista? +Se sydänjuuria lämmittää, +Ja henkeä suomalaista +Taas uusi innostus nostattaa, +Kun kuulla saa urostöistä, +Joill' urhot maatansa puolustaa, +Ja miehistä miekkavöistä. + +Se poika kylmän on Pohjolan +Tää laulaja sulokieli, +Jonk' ahjo tuntehen hehkuvan, +On isänmaallinen mieli. +Oi isänmaani, sa kallihin! +Kuink' olit uupunut aivan, +Sun äidinkasvosi kyynelin +Oli uurtunut alla vaivan. + +Mutt' oi nyt taas niitä kirkasti +Uus' ilo, hehkuva into, +Kuin morsian sielusi riemuitsi, +Ja rajusti sykkäili rinta. +Se poika, jok' äitinsä, isänmaan, +Näin nostatti uinumasta, +Läpi aikakausien muistetaan +Sulolaulusta tenhovasta. + + * * * * * + +Ja _Johan Ludvig Runeberg_ +Se oli laulaja »maamme» -- +Sinnes lämmin on sydänveri +Me kiitämme Jumalaamme +Siit' armolahjasta taivahan, +Jonk' antoi kansallemme, +Kun meille lahjoitti laulajan, +_Johan Ludvig Runebergimme_. + + + + +Julius Krohnin haudalla. + +† 18 28/8 88. + + +I. + +Myrskyisellä kevätsäällä nousi +Kukka maasta verin huuhdotusta, +Nousi ruusu kaunis valkolehti: +Terä täynnä taivon puhtautta, +Sielun suloutta silmä kirkas; +Lehtilöihin hienon hienoisihin +Kirjoitettun' oli kieli kaunis -- +Satumailma salattuna kieleen -- +Ja sen helpehissä kiilsi kaste +Taivahasta, veres luomaneste, +Innostuksen tuima tuliahjo. +-- Siten puhjennunna kukka armas, +Rajutuulten tuudittaman' ollen, +Ujost' aukeneepi auringolle, +Valon, elon ikikantajalle. +Silloin -- katsos! kuni Memnon-patsas +Aurinkoisen ensi sätehestä +Helähtääpi ilo-soitantohon, +Sydämmestä ani hehkuvasta, +Niinpä ihmeruusun kieli aukes, +Sanat sulivat sen sulosuussa! + + +II. + +Kansa kuuli ihastellen +Kuuli _äidinkieltä_, +Kuinka tunne tulkitsevi +_Suomalaisen_ mieltä. + +Ihanasti värähteli +Kansan laaja povi -- +Kansanlapsell' aukeneepi +Sivistyksen ovi. + +Niinkuin nousee kevätsäällä +Kukkaa kaikellaista, +Niin nyt nousee kansassamme +Orast' ihanaista. + + +III. + +Silloin -- kesken toimiansa -- +Kuni kautta loihdun -- +Sortui, jätti kädestänsä +Valistuksen soihdun. + +Viel' ei lehti kellastunut +Syksyn satehissa, +Viel' ei kukka kuihtunut, kun +On jo katehissa. + +Niinkuin taittui tuores tammi, +Myrskyn ruhtaisema, +Niin se murtui elämäsi, +Kuollon katkaisema. + +Surren seisoo Suomi haudallas, +Niinkuin omaa lasta surren äiti, +Niinkuin veljeä ja ystävää, +Niinkuin isää itkee koko kansa, +Kaivatessa _Julius Krohniansa_. + + + + +Julian haudalla. + + +»Julia, nukkuos haudassas' -- +Kukka sen turvetta peittää -- +Kukkanen, taitettu varrestas, +Kun sinut hennoisi heittää +Kuollon varjohon tummenevaan, +Tuonen virtahan vaahtoavaan, +Henkien himmihin yöhön!» + +»Julia, nukkuos rauhassa: +Elämän surujen paino, +Myrskyn ja taistelun riehunta, +Maailman viha ja vaino +Ei sinun untasi häiritse -- +Äitisi kaipaus-kyynele +Hiljaa hautasi kastaa.» + +»Nukkuos, kunnekka nouset taas: +Kuoleman kahlehet laukee -- +Elämää, nuoruutt' uhkuva uus' +Kukkanen kuvusta aukee: +Jesuksen kirkkaus kasvoissas, +Morsius-seppele kulmillas, +Kiiruhdat Karitsan häihin!» + + + + +Hämäläisille. + +(Lippulahjan johdosta). + + +Oi, uljas nuoriso Hämeen maan! +Mitä Tyrtaios sotalauluillaan, +Mitä Petöfi aikaan sai, +Sen tehköön lippu, min immet loi, +Ja lemmen voima, mi voittaa voi, +Mikä voittaa kuollossai! + +Vaan lippu merkki on taistelon, +Ja kellä rinnassa sydän on +Hän lippuhun katsahtaa +Ja kaikki voimansa ponnistaa, +Kun veren viimeisen vuodattaa +Hän lipun juurella saa. + +Siis taisteluun tämä lippu vie +Ja, vaikk'ei polkumme veritie, +Se tuima taistelu on, +Mi aina voimia jännittää, +Ja työtä, tarmoa kestävää: +Siis ollos horjumaton! + +Ja sehän oikeet' on elämää, +Miss' aate aattehen synnyttää +Ja alati taistellaan: +Ja mitäs siitä, jos uhrataan +Tää elo, jos vaan kuollessaan +On varmana voitostaan. + +Jos kerran elää ja kuolla saa +Ja työtä tehdä ja rakastaa +Ja vielä on isäinmaa: +Mit' oisi onnea suurempaa +Maan lapsen halvan saavuttaa! +Oi Suomi, Synnyinmaa! + +Siis työhön, veikkoset, lippu tää, +Kuin verikirjoitus yhdistää +Näin voimat ja virkahtaa: +Ken kurja pettäen horjahtaa, +Sen immet inholla kiroaa, +Ja koko synnyinmaa. + + + + +Henrik Vergeland. + +(Hänen kuvapatsaansa juurella, v. 1885). + + +Sa suureks olit syntynyt +Ja suuri henkes särki +Kaikk' ajan ahtaat sitehet: +Otsalles ikijärki +Soi neron valta seppeleen; +Kun silmäs salamoitsi, +Maailmat uudet kangasti: +Ne laulu esiin loitsi! + +Syvältä sielus ounasti +Ikuisen kauneuden +Rajattomassa meressä, +Ja hengen puhtauden +Rajoissa riemun kukkasmaa +Ol' aavalt' auki Sulle, +Kuin armo aava taivahan +Jumalan valitulle. + +Maa myöskin -- halpa ainiaan. +Suurt' ei voi arvostella, +Se tuskin heidän hautojaan +Uskaltaa kaunistella -- +Sull' antoi paikan kunnian -- +Rivissä sotarinnan, +Sait taistelussa sortua +Takeeksi voiton hinnan. + +Epaminondas kuollessaan +Julisti päivää voiton -- +Niin, _Vergeland_, Sa Norjanmaan +Kultaisen aamukoiton +Valossa läksit Tuonelaan, +Työn tehtyäsi suuren; +Sa johdit kansas sydämmeen +Sivistyskukan juuren. + +Kukoistakoon nyt otsallas +Laakeri kansan suoma -- +Se sull' on ollut kehdostas, +Jumalan neroluoma! +Nyt tulta silmäs iskeköön, +Ja ounastelkoon mieli +Sydämess' oman kansasi +Ja kaikukoon sen kieli! + + + + +Kaatuneitten haudalla. + +(Hakaniemen mellakan johdosta 19 5/8 06). + + +Voi, huutoa, huutoa hirmuista, +Mi nousevi taivahalle! +Se nousevi katujen hiekasta +Ja kertovi Jumalalle: +Oi, veljyt surmasi veljensä +Nyt tuimassa taistelussa, +Ja vuosi hurmetta lämmintä, +Kuin sydämest' avatusta! + +Oi, verta nuoruuden innokkaan, +Jok' uhrasi elämänsä +Ja kaikki turvaksi isänmaan +Ja jättävi jälkehensä +Tuon muiston murheisen, kirkkahan +Ja tunnuksen jalomielen -- +Sen satavuosihin kaikuvan, +Kuin kautta kaatuvan kielen: + +»Edespäin! uskollisesti vain +Te täyttäkää velvollisuus!» +-- Tää olkohon, Suomeni kallis, ain' +Sun poikasi uskollisuus +Sun suuren kunnias perintö, +Jonk' isä lapselle antaa, +Ja sukupolvien pyrintö +Se kilpi kirkasna kantaa. + +Oi, Suomi, kallihin isänmaa, +Nyt itket haudalla verta. +Sua veljesmurha se kauhistaa: +Josp' ois' se viimeinen kerta! +Sun äidinkasvosi synkistyy, +Ja itkee taivas ja kansa -- +Ken on se hirmuinen verikyy, +Mi vainovi vanhintansa? + +Vaan kenen rinnassa sykkivä +On lämmin ihmisen sydän, +Hän isänmaatansa säälivä, +Nyt vannokoon valan pyhän: +Tään kansan, maan, jok' ihmisen +Ain' oikeutt' edistellä, +Ei konsa sallia rikoksen +Sen veljiä veristellä. + +Oi Herra, kansojen kaitsija, +Ann' anteeks' syntimme meille +Ja vielä kansaamme armahda +Ja johda tahtosi teille! +Ann' anteeks' uskosta luopumus, +Luo sydän uusi ja mieli +Ja nöyrä usko ja katumus +ja kiitost' uhkuva kieli. + + + + +Greeta Haapasalo. + + +Saulin sielun langennehen +Pimeys kun peitteli, +David soitti kanneltansa: +Pahat henget pakeni! + +Kansanhengen kärsiessä +Pimeimpiä aikojaan, +Suomen kannel kai'utteli +Ihaninta soittoaan. + +Kansa kärsi, vuoti verta: +Itki kieli kanteleen; +Mutta soiton kyynelistä +Vuosi voimaa sydämmeen. + +Kansa kesti, vaarat voitti -- +Riemu rinnat liikuttaa: +Vapis kieli kanteleessa, +Sydänkulta kuohahtaa! + + * * * * * + +Uusi polvi vainioilta +Niitti viljan kypsyneen, +Uusi into virkistytti +Kansanhengen elpyneen. + +Mutta kannel, soitto Suomen, +Salomaille saarekseen +Unhotettu, yksinänsä +Itki kaihon kyyneleen. + +Nyt on kannel unhotettu! +Niinkö? Eipä vainenkaan: +Konsa _sydän_ tuskiansa, +_Kansa_ soittaa kanneltaan. + +Joutui uusi tuskan aika -- +Leipä loppui kansalta: +Kamalinta niittoansa +Niitti nälkä -- kuolema. + +Silloin kansan tytär kaino +Kanteloisen polvelleen: +Mitähän, jos yrittäisi +Sillä leipää lapsilleen? + +Vapis ääni kanteleessa, +Sydän sykki kovemmin, +Kyyneltulva tukahutti +Laulut hellän sydämmen. + +Synkkä suru sydämmessä +Maata pitkin kuljetaan: +Laulu vieri, kyynel vieri -- +Kuule hänen soittoaan! + +Siinä läikkyi lemmenliekki, +Tuli tuima sydänten, +Värähteli vienommasti +Soitto sydänsurujen. + +Kansa tunsi omaksensa +Laulun vienon, armahan, +Tunsi tuskat sydämmensä +Kanteletta soittavan. + +Samuelin mahtihengen +Nosti vaimo Endorin: +Väinämöisen tenhovoiman +Nostattelit kantelin. + +Sinä -- _Greeta Haapasalo_ -- +Saatit Suomen kanteleen +Loukkahasta pöydän päähän +Entiselle sijalleen. + +Nouse kansa, kaunistellos +Vanha kannel uudestaan +Tuorehella seppelellä -- +Suruhuntu riisutaan! + +Niinkuin ylkä nuoruutensa +Morsianta hehkuvaa, +Niin nyt kohtaa kansanhenki +Kanteletta sointuvaa. + +Kai'utellos, Suomen kansa, +Kantelettas mahtavaa, +Kunnes soinnut säveltesi +Ajan aallot kuohuttaa! + + + + +Kotiin. + +(_Aleksis Kiven_ kuolema). + + +Rauhatonna rinta +Huokuu, katselee +Silmä levotonna. +Sairas vaitelee: +»Kotini, en löydä, +Löydä kotiain.» +Äänetönnä sitten +Lepää huohottain. + +»Nyt on Joulu-ilta» +Veli virkahtaa +Sairahalle; -- tulta +Silmä vilkahtaa +Sammunut jo kau'an: +»Tuli laittakaa, +Iso iltapysty; +Joulu tulla saa.» + +Lapsosille katse +Silmän sammuvan +Hymähtää -- ja taasen +Varjon ankaran +Tumma juonne otsan +Peittää verhollaan; +Joulupystyn loiste +Huuhtoo kullallaan. + +Leikitellen liekki +Honka-puita syö; +Ilta kuluu; hiilus +Hiipuu, himmyt yö, +Joulu-yö on tullut: +Rauha, rauhaton +Täytä rinta, viihdy +Sydän levoton! + +Taistelut te tuimat, +Koska taukoaa +Temmellys, ja rauha +Vieno sijan saa +Sydämmessä kurjan, +Jonka elon sää +Myrskyä ja tulta +Vainen hengittää? + +Rauhattomuus, taisto +Vielä vaihtelee +Päivittäin, mutt' aamu +Toivon aukenee. +Vihdoin päivä kirkas +Koittaa, kodin saa +Harhaellut henki, +Sielu virkoaa. + +Iloisesti silmä +Voiton tulta lyö; +Sieluss' on jo päivä, +Paennut on yö. +»Minä elän!» Vainen +Niin hän virkahti: +Iki-elon maille +Henki kohosi. + +Henki, siellä nauti, +Nauti ainian +Eloa jot' ilo +Taivon avaran, +Kirkastaa; ah! sinne +Taiston ankaran +Kautta kulkus pyrki +Rauhan rantahan. + + + + +Viipurin linna. + +(v. 1882). + + +Oi, jäännös aikojen menneitten, +Satavuosien vartija valpas, +Mi muinoin taisteluhurmeitten +Verin kastelit uljahin kalpas, +Nyt muuries vehreä pengermaa +Vain kukkaa kainoa kasvattaa, +Ja holveissas huuhkaja huutaa. + +Vaan kukka, nuokkuva muureillas, +Se sadun kertoa voisi, +Kuink' otteli suku urhokas, +Ja veri virtana vuosi, +Ja kyynel katkera kostuttaa +Tään kukan juurt', eli nieli maa +Siin' urhon lämmintä verta. + +Ja lintuset, sinun tornias +jotk' öisin jylhää täyttää +Äänin huutavin, aikojas +Ne sulle tahtoisi näyttää, +Jolloin huokaus vangitun, +Tai urhean suvun, saarretun +Täält' ylös taivaalle nousi. + +Ja kuinka monta sun poikias, +Oi Suomi, armahin maamme, +On ollut, Viipuri, linnassas, +Me keltä tietää saamme? +Oi mikä tuska ja kestävyys, +Rikos rietas ja ylevyys +Sun muuries kehyksessä? + +Oi, muisto sankari-aikojen, +Sa idän vartija valpas, +Kuin vanha Väinämö kantelen, +Sa annat Suomelle kalpas, +Polvi nouseva jotta saa +Asetaitoa koettaa -- +Tuo Suomen elävä muuri! + + + + +Agnes Meijer. + + +_Hän uskoi_, nuori neitonen -- +Maailman ilot haihtui, +Kuin veden päällä kuplanen, +Elämän suunta vaihtui: +Uus' olemus ja tarkoitus +Ja uusi tahto, luonne -- +Se oli uskon vaikutus, +Elämän perusjuonne. + +_Hän uskoi_, siten sielussa +Heräsi halu pyhä: +Pakana maassa kaukana, +Miss' ihmisraukat yhä +Pimeydessä hukkuvat, +Todistaa Jeesuksesta, +Kirvottaa sielut rakkahat +Syntien kahlehesta. + +_Hän uskoi_, siten uskalsi +Itsensä alttihiksi +Kiinassa, hengen ankkuri +Lujasti Jeesuksessa: +Lupaus Herran uskonsa +Terästi, voiman antoi, +Mi hänell' oli apuna +Ja kaikki kuormat kantoi. + +_Hän uskoi_, tuli takaisin +Maahamme, meille kertoi +Pimeydestä sielujen, +Jolle ei kuultu vertaa: +Rakkaudesta Herramme +Hän puhui, puhuu vielä, +Vaikkeivät vielä korvamme +Ääntänsä kuulla siedä. + +_Hän uskoi_, nukkui uskossa, +Kun kutsu äkillinen +Pois riisti hänet joukosta +Näkyväst' uskovien. +Herralle uskoss' uhrattu +Elämän-tehtävänsä, +Tää siemen-jyvä kylvetty, +Ei kuole ikänänsä. + + + + +Herra taitti. + +(Neiti Lydia Stenbäck'in kuoleman johdosta). + + +Kasvitarhassa kukkanen +Ihanist ihanaisin +Kukki, loistaen, lemuten, +Ihastus lumovaisin! +Mutta hoitaja surukseen +Kerran aamulla varhain +Näki kukkasen kadonneen: +»Poiss' on aarteemme parhain!» + +Niin hän huudahti, tutkien +Kuka työn teki moisen, +Kunnes ennätti kysellen +Luokse vartijan toisen. +Tämä tyynesti vastasi: +»Herra itse sen taitti, +Ihaillen sitä suuteli, +Sydämellensä laitti». + +Silloin hoitaja ihastui: +»Herra itsekö taitti?» +Silmä suruinen ilostui: +»Sydämellensä laitti! +Sitten syytä ei suremaan, +Omansa ol' kukka -- +Että poimi sen, sehän vaan +Osottaa rakkautta.» + + + + +Charles Haddon Spurgeon. + + +Kuin koite päivän on kultainen, +Mi ain' yhä kirkastuu, +Kun nousev' aurinko säteillen +Kesk'-otsalle kohouu +Jo taivon kirkkahan -- samoin on +Elämä uskovaisen: +Luottava Herraan horjumaton, +Se nousevi valaisten. + +Ja niinkuin päiväkin laskullaan +Luo hehkuvan katsehen, +Viel' iltaruskossa soihdullaan +Taivahan valaisten -- +Niin elonpäiväkin uskovan +Luo ruskoa toisinaan, +Kun Herra työstähän palveljan +Vie luoksensa kunniaan. + +Kuin nousev' aurinko ihana +Elos aamukin koitti, +Oi, Spurgeon, nuorukais-saarnaaja, +Ken sinut kunnossa voitti? +Jo nuori, saarnaava poikanen, +Sai sielut hehkuhun tulta, +Ja kahdenkymmenen ikäisen +On saarna säihkyvä kulta! + +Ja Hengen voimalla voidellun +Tään Jeesuksen sotamiehen +Nyt maailma tuntevi taistelun: +Valon loi elontiehen +Hän lukemattomain sielujen, +Jotk' iki-yöss' oli synnin -- +Sai armontuntohon Jeesuksen +Ja Jumalan ikilemmen. + +Niin, Kristus Jumalan Karitsa, +Synteimme sovinnoksi +Uhrattu synninkantaja, +Meill' elon auringoksi +Mi nousi, voittaen kuoleman, +Ja kuolemattomuuden +Ja vanhurskauden puhtahan +Meill' antaa -- elon uuden -- + +Täm' aine saarnoissa Spurgeonin, +Mik' aina uhkui uutta +Eloa, voimaa sieluihin +Ja uutta pontevuutta +Tään nerokkaan hengen sanoihin, +Jotk' usein salamoina +Iskivät suruttomihin, +Tai kasteen pisaroina + +Vihmoivat hiljaist' armoa +Syntejään sureville, +Kuin kesäpäivin sadetta +Kuiville kukkasille. +Oi, anna, taivas, sadetta +Sieluille janooville +Ja pisaroitse armoa +Suurille syntisille! + +Kuin kirkas illalla ruskonen, +Niin elos loppukin, Spurgeon, +Se jätti jälkehes hohtehen, +Mi vielä loistavi meillen: +Oi, Jesus, herätä toisia, +Jotk' yhtä runsahan kylvön +Voi tehdä Henkesi voimalla, +Sull' elons' uhrata helmen! + + + + +Lapsuus. + + +Oi ikä lapsen ihana, +Kultainen elon kukka, +Kuin olet täynnä riemua, +Rauhaa ja rakkautta! +Mutta voi! +Ei tiedä, oi! +Elonsa määrän päätä. + +Ei tunne lapsi laulava +Ikänsä iltapuolta, +Tulevaisuuden tarpeita, +Vanhuuden vaivaa, huolta, +Vaan rauhassa +Ja riemussa +Päivänsä päätteleepi. + +On lapsen ikä ihana, +Vaan lapsuudessa saapi +Myös moni syntiin halua. +Mi sielun saastuttaapi. +Siis karta vain +Pahuutta ain! +Miel' olkoon puhtahan! + + + + +Haapalaakso. + + +Lampi kaunis, läikkyväinen, +Haapalaakson kaunistaa. +Siinä vuori välkkyväinen +Alas laaksoon katsahtaa. + +Rintehellä vuoren istuu +Olentoinen ihana; +Lempeästi laulu kuuluu, +Äänensä on iloisa: + +»Oi, jos öisin lintu pieni, +Lentäväinen leivonen, +Ylös taivahalle tieni +Johdattaisin laulellen.» + +»Lauleleisin leivon lailla, +Kuinka ompi ihana +Luonto täällä Pohjan mailla, +Kaunihimpi kaikkia.» + +»Suomi on mun isänmaani, +Suomi on mun kotoni; +Siitä kiitän Jumalaani, +Kun on luonut Suomeni.» + + + + +Lapsen miete. + + +Kuusikossa ilomielin +Istuskelin illalla. +Lintusetkin kaunokielin +Laulelivat ilolla. + +Lapsi olin. Lapsen mieli, +Ajatukset autuaat! +Syömmessäni sykähteli +Ihanaiset unelmat. + +Ajattelin itsekseni +Maani kukka-tarhaksi, +Sekä siinä sydämmeni +Kasvavaksi kukaksi. + +Tuossa kukka kaunokainen, +Tuuli sitä heijailee +Hiljaisesti. Miettiväinen +Sydämmeni sanelee: + +»Oi, jos oisit, sieluseni, +Verrattava kukkaseen! +Sinua jos hyvä henki +Häilyttäisi hyvyyteen.» + + + + +Paimenen laulu. + + +Oi, kuinka kaunihisti +Nyt linnut laulelee! +Vuorilla raittihisti +Nyt karja karkelee. +Taas kukkasista tuoksu +Vienosti viimehtii, +Kuin kulovirran juoksu +Kauniisti kiirehtii. + +Aurinko ihanasti +Aaltoihin kuvastaa, +Maininki mahtavasti +Laineita loiskuttaa. +Ilolla veden päällä +Myös sorsa soutelee, +Hän kotonansa täällä +Laineilla liitelee. + +On pyhä-aamu armas, +Käy kansa kirkkohon, +Vaan mull' on tunto karvas: +En pääse joukkohon. +Vaan nouse, rukouksein, +Nyt ylös taivaasen +Ja kanna huokauksein +Maailman Herrallen! + +Täss' ahon aukealla +On mulla temppeli. +Täss' olen laitumella +Ma luona Herrani. +Hän kuulee kaikkialla +Mun rukoukseni, +Siis sinikannen alla +On mulla kirkkoni. + + + + +Lapsi ja kuusonen. + + +»Kuusonen vehryt, +Missäpä sulla +Kätkyt ja kussa +Siskosi on?» + +»Lapsonen pieni, +Kehtona mulla +Sammale pehmyt, +Siskoseni +Korvessa tuolla, +Tuuloset jossa +Raittihit puita +Huojuttelee.» + +»Kuusonen vehryt, +Missä on sulla +Kirkko ja ken sun +Pappisi on?» +»Lapsonen pieni, +Hetkiä Herran +Hetkemme kaikki +Luonnossa on. + +Laaja ja kaunis +Luonnon on kirkko. +Permanto: nurmi +Kukkasineen, +Siintävä taivas +Kaunonen katto, +Seinä on metsä +Patsahineen. + +Pappini, pieni +Laulava lintu, +Oksalla öisin +Nukahtelee; +Aamusin laulu +Aikanen, armas +Kiitosta Herran +Helkkyelee.» + + + + +Tähti. + + +Tähti kulta +Ihanainen, +Miksi loistat +Pilvissä? +Säihkehesi +Lumoovainen +Meille tuottaa +Valoa. + +Koska katson +Iltasilla +Taivahalle, +Siellä sä +Välkkyellen +Suloisesti, +Ihanasti +Pilkutat. + +Mieleni, kun +Näen sinut, +Ylös nousta +Halajaa; +Ajatukset +Korkeammat +Sieluani +Saavuttaa. + +Oi! jos oisi +Mieli mulla +Säihkehesi +Kaltainen; +Sydämmeni +Kirkas, jalo, +Tähden pienen +Vertainen! + +Mutta, vaikka +En ma ole, +Kuten tähti +Loistava, +Kun ma katson +Puhtehilla +Tähden pienen +Loistoa, + +Muistan sitä +Päivälläkin, +Askeleeni +Johdatan +Siten, että +Sielulleni +Puhtautta +Säilytän. + + + + +Pienokaiselle. + + +Lapsi pienoinen +Kätkyessä nukkuu, +Hymy autuas +Huulillansa. + +Silmät siniset +Ummessa nyt ovat. +Kädet ristihin +Liitettynä. + +Nuku rauhassa, +Lapsi kaunokainen! +Rauhan enkelit +Sua suojaavat. + +Ihmis-elo on +Kätkyestä asti +Aina hautahan +Matka vainen. + +Matkan loppua +Aina odotamme; +Kulkekaamme siis +Kiirehesti! + +Koto ihana, +Palkka vaivojemme, +Taivas loistava +Ompi vasta. + +Pieni matkamies, +Me sulle Herralta +Matka-onnea +Toivotamme! + + + + +Vanha Peippo. + +(Etelämaassa). + + +Kaukana on Pohjolassa +Kotipesä pieni: +Sinne, sinne kulkee kautta +Tuulen teitten tieni. + +Enpä tiedä mitä siellä +Mulle tarjon' onkaan: +Saanhan toki laulella +Ja tehdä pesän honkaan. + +Havu-verka vehreäinen +Majakseni riittää, +Tuulen humu, kosken kuohu +Luonnon työtä kiittää. + +Siell' on omat armahaiset +Heimolaiset olleet, +Siellä kaikki esi-isät +Eläneet ja kuolleet. + +Tuuli tuima tunturitten, +Hartioillas kanna +Minut sinne, siellä sitten +Havuhauta anna. + + + + +Syntymäpäivänä. + + +Ystävä kaunoinen, +Kuule, sa pienoinen: +Syntymä-päiväsi +Noussut on, riemusi. + +Terve sa armahin! +Isämme korkehin +Onnea suokohon, +Iloa luokohon! + +Onnea elolle, +Rauhoa sielulle! +Mielesi puhtahin +Olkohon ainakin! + + + + +Kuollon kellot soi! + + +Kuollon kellot soi! +Verkallensa hautaa kohti +Ruumissaatto kulkee, +Tungos kadun kulmanteessa +Siltä tien nyt sulkee: +Vaimo kurja ryysyissään +Nostaa lasta käsillään +Itkevää ja lausuu: + +»Kuollon kellot soi! +Sulle, kansan ruttotauti, +Tuomioksi soivat; +Kylvit tulta, kirousta, +Kansalaiset joivat -- +Joivat leivän lapsiltaan, +Kirosivat kuollessaan +Itsensä ja sinut! + +Kuollon kellot soi! +Ilokseni soivat kerran -- +Soikoot ainiaan! +Kuolinkellot kapakalle +Soikoot yli maan! +Kunnes sortuu kuolemaan +Surmasusi isänmaan, +Juopumuksen valta! + +Kuollon kellot soi! +Soivat kerran ennen hälle, +Kylän juomarille, +Joka viikkopalkastansa +Kotiin nälkäisille +Lapsilleen ei tuonut -- ei +Penniäkään -- kaikki vei +Kapakoitsijalle. + +Kuollon kellot soi! +Soivat silloin kellot myöskin -- +Vaimo itkeväinen +Yksin seuras toivotonta -- +Laki itsepäinen +Kielsi kirkon siunatun +Maankin päältä kirotun, +Onnettoman ruumiin. + +Kuollon kellot soi! +Ne on siitä asti aina +Soineet kansallemme, +Kun on viina maahan tuotu; +Hautajaisiksemme +Juomme, hautaan kamalaan +Avosilmin astutaan, +Kirous sen peittää!» + +Kuollon kellot soi! +Kansa kuullen kauhistuupi; +Ruumissaatto kulkee +Verkallensa hautaa kohti, +Kauhu rinnat sulkee: +Hauta verikyynelin +Peittyy, kansan itkemin +Sydäntuskistansa. + + + + +Keväällä. + + +Kukkaset kevään +Aurinko lämmin +Lempensä liekillä kasvattaa: +Nurmesta nousee +Tuhannen tainta, +Koivikko uuden lehden saa. + +Lintuset pesii +Puussa ja maassa, +Kalaset järvissä leikitsee; +Povehen pelto +Siemenen peittää: +Kylväjä toivossa riemuitsee. + +Aik' oi kevähän +Kultanen, kallis! +Ihmisrintakin kukkahan saa. +Kukkios, luonto, +Kiitos se Luojan -- +Kukkaisseppeltä luokohon maa! + +Kukkios ihmis- +Rinta sa myöskin: +Lempesi puhtain kukkanen tuo +Herralle taivaan! +Siit' oma kasvaa +Lempesi, siit' elinvoimaa juo! + + + + +Kukan kauneus. + + +Kukkanen pieni ja kaino +Maast' ylös silmänsä luo: +Lempeä, kiitosta nöyrää +Täynn' oli katsaus tuo. +Henkii puhtaus, +Onni ja armaus: +Kasvia kauneus kirkastaa. + +Mistä on kaunehes, kukka? +Mist' elononni on tuo, +Maahan mi sidotun kasvin +Auvosta loistaa suo? +Loistetta kullan -- +Ruostetta mullan -- +Et etsi. Ken sinut kaunistaa? + +Kukkanen hymyili vieno -- +Autuus hymy oli sen -- +Lausahti: »Orja sa mannun, +Onnea nauttielen: +Maan koko pinta -- +Sykkivä rinta -- +Juureni voimalla juovuttaa. + +Katsos mantoa nurmen, +Tai veden siintelevää +Lainetta -- kaikki ne mullen +Ain' antia syydältää; +Vehreä lehti, +Ja kirkas tähti +Kuvansa pintaani painaltaa. + +Syntymämaan koko muodon: +Järvet ja metsiköt, maat, +Halmehet, hallavat kunnaat +Terässäin nähdä sa saat: +Ma kantajaani -- +Oi armas maani! -- +Tahdon riemulla ylistää. + +Maasta jos katseeni nostan, +Taivahan kirkkaus luo +Päälleni loistehen lemmen: +Valkeuden ikivuo, +Aurinko yhä -- +Rakkaus pyhä +Jumalan -- päätäni kaunistaa.» + + + + +Talvikukkanen. + + +»Kukka kuihtuva, +Kuinka talvella +Voit sa kukoistaa? +Eikö talvisää, +Lumi, härmä, jää +Tuhoksesi saa?» + +»Henki ylevä! +Niinkö kysellä +Kuolematon voi! +Etkö Jumalaa +Tunne korkeaa, +Joka kaikki loi? + +Hän voi kukkasen +Kautta pakkasen +Ajan säilyttää. +Talven kylmä sää +Lauhtuu, lumi, jää +Sulaa, lämpiää.» + +Katsos, ihminen! +Kuinka kukkanen +Elää, vihertää +Kautta talvisen +Kylmän, toivoen +Kevään lämpimää. + +Henki, taivahan +Lapsi korkean, +Samoin tehkös, oi! +Eihän kuolokaan +Hirmuvallassaan +Ijät' olla voi. + +Kerran aukeaa +Hauta, laukeaa +Kahle henkien. +Silloin keväimen +Ijankaikkisen +Olet kukkanen. + + + + +Jouluna. + + +Riemu tyyni, lauha +Maata varjoaa; +Ihmisille rauha, +Onni tarjoaa +Lahjojansa. + +Riemuin lapsen rinta, +Sydän sykähtää: +Lasta korkehinta +Riemun päivä tää +Muistuttavi. + +Riemun tunne jalo +Poven täyttelee +Vanhan: jouluvalo +Häntä näyttelee +Valon maahan. + +Sielut kaikkialla +Riemu kirkastaa: +Suulla nauravalla +Joulu virkahtaa: +Rauha maassa! + +Yli-enkelitten +Kuori korkea +Kautta taivahitten: +Herran kunnia +Korkeudessa! + +Viihdy ihmismieli: +Joulu rauhan tuo. +Kiitä sydän, kieli: +Herra armon suo +Jeesuksessa. + + + + +Hiljaa vaan! + + + Hiljaa vaan! +Hiljaa valo valkeneepi, +Hiljaa kasvi kalpeneepi, + Hiljaa toukka syö. +Hiljaa sielu huo'ahtaapi, +Hiljaisesti naurahtaapi + Povi neitosen. + + Hiljaa vaan! +Hiljaa sydän sykkäileepi. +Hiljaa aate kierteleepi, + Tunne tulta lyö; +Hiljaa silmä tähystääpi, +Hiljaa sieluun kuva jääpi, + Hiljaa kuluu yö. + + Hiljaa vaan! +Hiljaa ääni huokauksen, +Hiljaa henki rukouksen, + Hiljaa aate maan, +Hiljaa nousee taivahalle, +Hiljaa vuotaa maailmalle + Armo, siunaus. + + + + +Nimipäivänä. + + +Toisin aamuin aurinko +Nousee ruskon ruusuisista +Tarhastoista: +Samoin kasvaa inehmo +Toivon kulta-kukkaisista +Taimistoista. + +Mutta väliin pilvi-sää +Peittää aamun kulta-ruskon +Usvallaan. +Samoin pilvi pimittää +Vanhempainkin toivon, uskon +Toisinaan. + +Katoo pilvi, haihtuen: +Aamu-taivas aurinkoisen +Loistavaisen +Saapi nähdä -- samaten +Usein käypi inehmoisen +Kuolevaisen. + +Ilolla siis katso vaan +Tulevaisuuttasi, armas +Nuorukainen! +Luota voiman Jumalaan: +Ilo on ja huoli karvas +Haihtuvainen. + + + + +Poissa on. + + +Suree henkeni, +Mieli tylsä on: +Loiste lempeni, +Sisar verraton +Poissa on. + +Leikit lapsuuden -- +Oi! niin herttaiset -- +Ilot nuoruuden, +Niiden vertaiset, +Poissa on. + +Puhdas lempesi, +Sisar suloinen, +Jalo henkesi -- +Minä poloinen! -- +Poissa on. + +Ah! Hän, auttava, +Nöyrä, kestävä +Sisar, uhraava, +Hellä, kärsivä, +Poissa on. + +Kolkko hauta vaan +Sulkee maalliset +Poveen kylmän maan +Jätteet viimeiset: +Poiss' hän on. + +Vaan ei kuitenkaan +Poissa ijäti; +Kerran sinne saan +Mennä minäki, +Minne hän. + +Silloin siellä hän +Jälleen jakavi +Iki-elämän +Ilot kanssani +Ainiaan. + + + + +Kalmistossa. + + +Kalmistossa armas +Ruusu loisteli: +Punapurpurassa +Ruusun kiilteli +Kyynelhelmi kirkas; +Siihen katsahti +Äidin silmä hellä: +Senkin kostutti +Kyynel kirkas. + +Kyynel vierähteli +Maahan vihreään, +Nurmi huokaeli: +Äiti lempeään +Unhottaa ei voine, +Sammutella pois; +Aamu-aurinkoinen, +Päivyt ennen vois +Sammua, oi! + +Mutta Jumalalle +Äidin rukous +Nousi korkealle: +»Anna siunaus, +Herra suuri, meille +Täällä armostas, +Jotka elon teillä +Käymme polkujasi +Suojaa meitä! + +Kiitokseni Sulle, +Herra, nytkin tuon, +Koska kaivatulle +Lapsoselle suon +Muistihetken tässä +Pyhän -- ainian +Häntä elämässä +Täällä kaipajan -- +Vaan -- hyvin teit.» + + + + +Kirkkoon. + + +Tautivuotehella +Heikki pienonen +Lepäilevi; hellä +Äiti, vaalien +Valvoo kaiken yötä; +Aamu valkenee: +Heikin silm' on tumma, +Poski kalpenee. + +Isä surumielin, +Pikku kultoaan +Tähystellen, siinä +Säälii poi'uttaan. +Silloin isällensä +Heikki ojentaa +Pikku kätösensä +Sekä lausahtaa: + +»Kirkkoon, isä, kirkkoon!» +-- »Herran temppeliin +Sunnuntaina pääset, +Lapsoseni» -- niin +Isä vastoavi. +Heikki vuorostaan: +»Tänään, isä, kohta +Sinne mennä saan». + +Eikä ilta vielä +Luonut varjoaan +Maalle, kun jo Heikki +Pääsi korkeaan +Kotihin, miss' aina +Herraa palvellaan, +Eikä huolet paina +Siellä konsanaan. + +Siellä pienokaiset +Aina laulavat, +Lapset ihanaiset, +Herran armahat +Enkelit ja kaikki +Pyhät veisaten +Yöt ja päivät halki: +Kiitos Herrallen! + +Sinne lapset Herra +Hyvä armostaan +Kokoaa: ne vainen +Sinne lasketaan, +Joill' on lapsen mieli +Nöyrä, vilpitön +Usko, katuvainen +Sydän, virhitön. + + + + +Peilin edessä. + + +Äiti lapsinensa +Peilin edess' on. +Lapsi kuvallensa +Hymyy, verraton +Ilo pienen sielun +Täyttää; ääntelee, +Puhuu, viittaa poi'ut, +Päätä kääntelee. + +»Katsos, äiti, lasta!» +Yhä nauraa -- oi! +Sepäs ilo vasta, +Kun sen nähdä voi! +Hän ei kuvajaista +Tunne, muotoaan +Omaa, nauravaista +Pikku narriaan. + +Äiti seisoo, katsoo, +Katsoo yhtenään -- +Kyynel kiiluu kirkas +Hänen silmässään. +Miksi? Mikä kumma +Surun synnyttää? +Äidin ajatukset +Seikan selvittää: + +Kuinka monta onkaan, +Jotka arvoaan, +Kunniaa ja kuorta, +Ulkoloistoaan +Kumartaa ja katsoo +Lapsimaisna vaan, +Itsetuntemista +Vailla kokonaan! + + + + +Ma kukkaa suutelin. + + +Ma kukkaa suutelin! +Ah! Taivon tuokse pyhä +Niin on kuin täyttäis yhä +Nyt vielä sieluain. + + * * * * * + +Niin, kukka puhdas, kaino +Se kasvoi kumpusella, +Kalmiston turpehella: +Oi kaunis haudan paino! + +Vaan hiljaa aamun henki +Sen vartta häilytteli +Ja kukka säilytteli +Kuvussaan helmisenki. + +Sen yösen kaste armas +Ol' lahjoittanut sille, +Ujolle, kaunihille: +Pois siirry, suru karvas! + +Ma katsoin; armas tuokse +Mun ympärilläin, rauha +Ja aamutuuli lauha +Ne vei mun kukan luokse. + +Ja silloin alas taivuin, +Sen poikki mursin, nostin +Ja huulin siihen koskin -- +Ma hurmoksihin vaivuin. + +Ah! Kaunoistako koskin +Ma huulin, puhtautta, +Ja imin armautta +Väristen, rusoposkin. + +Kauneus, hyvyys, sulo, +Ne kaikki yhtyneenä +Ol' siinä -- syttyneenä +Ikuisen lemmen kulo. + +Ma alas laskein mietin, +Ja rukouksen siivin +Ma hiljaa ylös hiivin. +-- Niin pyhän hetken vietin. + +Niin, -- kukkaa suutelin +Ja pyysin: Herra, aina +Sun pyhä lempes paina +Mun sieluhuni niin! + + + + +Kuolema. + + +»Oi, onko käärme kuolema, +Mi ihmisiä sortaa, +Ja Manan herran nuolena +Meilt' elon armaan murtaa, +Vai enkelikö ehkä lie, +Mi taivahasen lentää +Ja sielun sinne ylös vie, +Kun korkeuteen entää?» + +Niin kysyi Anna siskoltaan, +Katsahtain kirkkotarhaan. +Ja siihen sisar itkultaan +Sai sanoneeksi: »Varmaan +On kuolo käärme kamala +Pahoille, elon tiellä +Ken vääryytt' yhä harjoittaa, +Saa pahan palkan siellä.» + +»Mutt' enkelinen loistava, +Niin kaunokainen, vieno, +Kuin aurinkoinen koittava, +Ja utusiipi hieno +Hän silloin on, kun hyvän luo +Hän rientää liihoitellen, +Ikuisen onnen hälle suo, +Armaasti hymyellen.» + +Nyt Anna sinisilmänsä +Korotti taivahille, +Hän laski ristiin kätensä +Ja lausui enkelille: +»Jos hyväksi nyt näet mun, +Niin tänne liihoittele +Ja sinne, jossa kaivatun +Nään veljen, johdattele!» + +»Vaan jospa nyt et tullekkaan, +Niin ohjaa aina tieni +Ja puhtahana kätke vaan +Mun sydämmeni pieni, +Niin että kerran tulla saan +Sun luokses, enkel' armas; +Siks' sielustani poista vaan +Sä synnin myrkky karvas!» + + + + +Juoppous ja raittius. + + +I. + +On maa ja maassa kansa +Elää ja askaroi; +Vaan päivyt valollansa +Valaista sit' ei voi. + +Sill öinen peikko julma +On myrkky-usvallaan +Sen ympärillä ilman +Täyttänyt kokonaan. + +Yli' usvan kirkas päivä -- +Sen alla synkkä yö: +Pimeessä parkuu kansa, +Kun peikko julma lyö. + +Ja horjuellen kurja +Käy kansa kuolemaan, +Vaan peikko sitoo, nauraa, +Ja hosuu uhriaan! + +Voi tuskaa toivotonta! +On kansa raivossaan: +Toisensa murhaa toinen -- +Ja peikko nauraa vaan! + +Veriinsä väsyy kansa +Ja kärsii, odottaa: +Yö epätoivon peittää +Niin synkkää kuolemaa! + + +II. + +Keväinen tuuli raitis, +Puhdista ilman sää, +Hajoita sumu synkkä, +Sulaile kylmä jää! + +Kas, kautta usvakerran +Nyt kirkas säde saa +Valoisan tiensä: kansa +Hortunut kavahtaa! + +Ja kirkkautta uutta -- +Mi kasvaa, laajenee -- +Ihaillen ihmisrinta +Taas paisuu, sykkäilee. + +Ja toivo uusi täyttää +Maan kaiken valollaan, +Ja taisteluun ja työhön +Ryhdytään uudestaan. + + + + +Varpusen valitus. + + +Varpus-raukka valitteli +Iltasella yksinään: +»Minut onni uskotteli, +Jätti yksin itkemään.» + +Tämän kuuli peippo puussa +Sanoi: »Kuule, ystävä! +Miksi surulaulu suussa +Istut luonnon sylissä?» + +»Iloon luotiin linnut pienet, +Luoja heitä holhoilee. +Senpä kyllä, veikko, tiennet. +Kiitä Herraa, iloitse!» + +Varpunen sen kuuli aina +Siitä päivin laulelee, +-- Ei sen mieltä murhe paina, -- +Talvellakin riemuitsee. + + + + +Vanhuus. + + +Vanha ikä elämälle +Onpi kultakaunistus, +Elon ehtoo, kuolemalle +Pyhä, vakaa valmistus. +Se on ilta ihana +Elon päivän oltua. + +Vanhat vaivoja on nähneet +Tuskiakin tunteneet. +Kyyneleillä kylvön tehneet, +Päivän kuorman kantaneet +Nuoruudessa. Vanhana +Nauttikoot he lepoa! + +Koska kerran kuolemalla +Herra vaivat vanhojen +Lopettaapi, paremmalla +Elämällä palkiten, +Silloin sielut korkeaan +Kohoavat kunniaan. + + + + +Lapsi ja isä. + + +»Katsos, äitisein, kaunis kukkanen, +Jonka korkean alppirintehen +Varvikosta poimin; -- punalehtiään +Aukaisee, kuin Anni sini-silmiään, +Koska päivyt vuorten lunta kullallaan +Kirkastaa, ja äiti, ylösnoustuaan, +Suutelolla hänet herättää. + +»Anni isänkin tämän nähdä sois: +Tokko lähettää sitä hälle vois? +Täss' on Annin päästä pieni kihara +Myöskin hälle -- äiti, katsos!» ihana +Lapsi kultahapsen antoi äidilleen, +Joka kyynelsilmin lausui kullalleen, +Häntä tulisesti suudellen: + +»Isän sydämmeen eipä totta vois +Tulta sytyttää, mikä liekin lois +Ihanamman kuni kukka, hapsi tää, +Äiti nämät hälle heti lähettää: +Myöskin äidin lempi Anni-kultaseen +Tämän kautt' on saanut uuden virikkeen;» +Äidin silmä ilon tulta loi. + +»Anni lähettää vielä jotakin, +Äiti, jospa vain oikein tietäisin +Voiko kirjeessä myös sitä lähettää!» +»No mitä, kultasein?» äiti hymähtää. +Anni, hiljakseen ja hieman kainoksuin, +»Yh... Yhden suutelon,» vastaa hymysuin: +Anni kukkastahan suuteli. + +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + +Mutta kaukana armahaisistaan +Isä vieraassa maassa, kodistaan +Uneksuen istuu työssä yksinään, +Kaipio kun saapi mielen ikävään, +Kunnes äkin ääni outo herättää +Unelmista mielen: »Teille kirje tää.» +Postintuoja menee menojaan. + +Isä aukaisee, katsoo, hämmästyy; +»Kukka, kihara!» silmä kyyneltyy -- +Suutelon hän suopi kumpaisellekin +Ennenkun hän, kautta sumun kyynelten, +Näki ensimmäistä tervehdystäkään, +Saati lukea voi koko kirjettään: +Parhain saapui Annin suutelo. + +Lukein kirjettä silmä kirkastuu, +Sydän sykkivä riehuu, riemastuu, +Eikä ennätä hän ennen näkemään +Loppua, kun hällä taas on kädessään +Kihara ja kukka, joita suutelee, +»Isän silmäterä, Anni,» haastelee, +»Kihara ja kukka -- suutelo!» + + + + +Toivo. + + +Luoja kaikki luotuansa +Kun ol' työnsä päättänyt, +Oli myöskin toimintansa +Jokaiselle määrännyt. + +Silloin astui Luojan luoksi +Vielä henki kainoinen. +Hän ol' nöyryytensä vuoksi +Työttä jäänyt ainoinen. + +Katseen nöyrän luodessansa +Anoi: »Isä korke'in! +Muilla on jo toimintansa, +Määrää toimi mullekin!» + +Luoja katsoi lempeästi: +»Sinä vielä toimeton! +Mutta,» lausui miettivästi, +»Ollos siitä huoleton!» + +»Sulle toimeksesi annan: +Katko orjan kahlehet, +Myrskysäillä rauhan rannan +Hukkuvalle näyttelet!» + +»Virvoittele väsyneitä, +Murheellista lohduta, +Käymään oikeoita teitä +Eksyneitä johdata!» + +Henki ihastui jo tästä, +Kiitti Luojaa armostaan; +Iloisena tehtävästä +Riensi alas maailmaan. + +Sama henki kulkee täällä +Aina vielä, valoo tuo. +Rauhassa ja myrskysäällä +Uuden innon meihin luo. + +Murheellista, onnetonta, +Köyhää, sairast', orpoa, +Vaivaisparkaa avutonta, +Lohduttaa voi kaikkia. + +Tämä henki hellä, kaino +Nimeltänsä Toivo on. -- +Hänt' ei poista viha, vaino, +Vaivoissai hän läsnä on. + +Elon myrskytaisteloissa +Toivo meitä vahvistaa, +Koska vaaroiss' ankaroissa +Pelko mieltä ahdistaa. + +Toivo aina suloisesti +Rauhaa, virvoitusta tuo +Kuiskumalla salaisesti: +Kerran pääset Luojan luo. + +Toivo johtaa kulkuamme +Rauhan tyyneen satamaan, +Jossa levon saavutamme +Helmass' oikeen isänmaan. + + + + +Lapsi ja äiti. + + +»Oi kurjaa osaa! Köyhinä vaan +Elää saamme, kuin tomussa maan +Nuo matoset pienet tuolla. +Nälkää, vaivaa, tuskia ain' +Kärsiä saamme ja rikkaat vain +Levossa elää ja kuolla.» + +Niin lausui lapsi; äitipä loi +Katsehen hellän lapsehen: »Oi! +Lapseni, ennen voisit +Miettiä: Köyhyys, vaivaa jos tuo, +Kuitenkin sielulle iloa suo, +Kuin rikas olevas soisit.» + +»Sill' aarteet ihmisen kalleimmat +Ja sielun tavarat puhtaimmat +Voi köyhäll' useimmin olla: +Nöyryys, mielen puhtaus, toivo +Luojahan luja, luottamus oiva, +On taivaan tavara heillä.» + +»Vaan rikas päinvastoin usein on +Ylpeä, turmeltunut, iloton: +Tuskat tuntoa kalvaa. +Hänt' ahneus vaivaa, himot saa +Yhä valtaa, puhtaus katoaa, +Sairaus voimia halvaa.» + +»Vaan paitsi näitäkin muista nää +Asiat: ei ole osuus tää +Pieni omamme täällä; +Se armolaina Luojalta vaan, +Joka meille antaa armostaan +Perinnön pilvein päällä.» + + + + +Metsätähti. + + +Kuule, kaunoinen tytti lehdon, +Sinä, tuutima nurmikehdon, +Metsätähtönen sorja. +Lumivalkea pint' on sulla, +Yhtä puhdas jos mieli mulla, +Oisi sieluni korja!» + +Näinpä neitosen ruusuhuulen +Kuiske kuului, kun, iltatuulen +Suhistessa, hän rannan +Nurmilievettä liihotellen +Kävi, seppeltä solmiellen: -- +»Kelle tään minä annan?» + +»Äidillenikö armahalle, +Sisarelle murehtivalle, +Vaiko veikolle -- kelle? +Eipä näille, mut rakkahalle, +Isänmaalleni armahalle +Poven' hehkuvi helle.» + +»Tässä maassa ma ensikerran +Katsoin kirkasta päivää Herran, +Äänen äitini kuulin, +Kun hän silmillä säihkyvillä, +Äidin lemmestä välkkyvillä +Äänsi näin hymyhuulin:» + +»Sua kiitän ma, Jumalani, +Että varjelit aarettani, +Annoit armosi mulle. +Anna, armias Isä, vielä, +Että lapseni elon tiellä +Kunniaks' olis Sulle!» -- + +»Nyt siis kuule sa, äitiseni, +Tämä kallehin päätökseni: +Liekki kirkas ja pyhä +Liehaelkohon povessani +Isänmaalleni, omanani +Olkoon sen etu yhä!» + +Kuten kukkanen seppeleessä, +Niin ma Suomeni koristeessa +Tahdon tähtenä loistaa; +Uutta intoa kansassamme +Viritellä ja Suomestamme +Pahan, turmion poistaa.» + + + + +Hanna. + + +Hanna akkunasta +Ulos katseli. +Silloin sattumasta +Siellä asteli +Kyyhkys-raukka aivan +Ontuvaisena, +Ahdistamana +Suuren tuskan, vaivan. + +Tämän nähtyänsä +Hanna sukkelaan +Päätti tehtävänsä, +Riensi auttamaan: +Huonehesen laati +Pesän pienoisen, +Tilan hienoisen, +Linnun siihen saatti. + +Siinä sairastansa +Hellin holhosi, +Kunnes vaivastansa +Lintu parani. +Sitten avatulle +Akkunalle sen +Laski, lausuen: +»Rakas olet mulle.» + +Vaan ei siipiänsä +Nosta lintunen; +Hanna edessänsä +Näkee ihmehen; +Katso, loistavainen, +Kaunis enkeli +Tuolla väikkyvi +Taivaan-ihanainen. + +Hanna kummastellen +Häneen katsovi; +Mutta tyttösellen +Lausuu enkeli: +»Joka armiaasti +Muita auttelee, +Sitä suojelee +Herra laupiaasti!» + + + + +Haudalla. + + +Säteitänsä kultakehrä +Päivän valaa; aaltonen +Meren kirkas kirkkautta +Taivon katsoo: tuulonen +Tuutii lepoon ruohot rannan; +Kukat päänsä kallistaa +Maahan: Eivät silmään valon +Uskalla he katsahtaa. + +Kaikkiall' on liikuntoa, +Hauskuutta ja elämää. +Mutta tuolla kalmistossa -- +Sielläpä on ikävää. +Pappi seisoo, puhuu, viimein +Siunaa äsken Tuonelaan +Muuttanutta pienokaista, +Sitten -- hauta suljetaan. + +Hiljaisina, liikkumatta, +Vaikka liikutettuna, +Surevaiset kuulematta +Seisovat, kun kaukana +Kukahtelee kultarinta +Käki Herran kiitosta, +Lintuparvi puhtahinta +Helkyttelee soittoa. + +Reunuksilla hiekkahaudan +Seisovaiset mielensä +Tuntevat jo eroavan +Täältä sekä sielunsa +Kohoavan ylös aina +Luokse Luojan istuimen, +Missä sitten Hälle nöyrän +Veisailevat kiitoksen. + +Mutta haudan partahalla +Äiti valju, onneton +Seisoo, katsoo sijaa pienen +Lausuellen lohduton: +»Hauta, kuinka taisit olla +Mulle aivan armoton? +Ilon' ryöstit, onnen', julma! +Nyt on elon' arvoton.» + +Näin hän lausuu, nojaellen +Käsivarteen vakavaan +Isän, joka katsoessaan +Leposijaan avaraan, +Kyynelhelmen silmästänsä +Kädellänsä kuivaten, +Puolisoaan lohdutellen +Sanoo, hautaan viitaten: + +»Haudan havuhelmasessa +Rauhan unta uinailet; +Tuossa Tuonen tuntusessa +Pienoseni, viihtynet. -- -- -- +Yli-isä yksin tietää, +Mitkä vaarat vältti hän; +Eipä nyt voi häntä viettää +Viettelykset elämän.» + + + + +Kylvä kukkia! + + +Kylvä kukkia +Tielle lapsosen, +Ehkä kyynelen +Kuivaella voisit. + +Kylvä kukkia +Tielle nuorien, +Että sydänten +Kukkaa kasvattaisit. + +Kylvä kukkia +Tielle miehien, +Jotta seppelen +Ansioista saisit. + +Kylvä kukkia +Tielle kulkijan +Surun sulloman, +Jotta lohduttaisit. + +Kylvä kukkia +Tielle vanhusten, +Elon kukkanen +Jotta vihannoisi. + +Kylvä kukkia +Lapsen kätkyeen, +Hautaan avoimeen: +Koko elon tielle. + +Kylvä kukkia +Ihmissydämeen, +Aina myrskyiseen +Omaan sydämeesi! + + + + +Pikku Elsa. + + +»Ällös itke, isä armas, +Enkel' ihanainen +Äidin hiljaa ylös viepi; +Puku loistavainen +Siellä annetahan, kannel +Kultainen ja uusi +Virsi kaikuu -- äiti, siell' on +Kaunis joulukuusi.» + +Siten lausui pikku Elsa +Äidin vuotehella, +Pyyhkieli kyyneleitä +Pikku kätösellä. +Mutta murhe katkerampi +Isän mielen voitti: +Turhaanpa hän kyyneleitä +Pidätellä koitti. + +»Etpä isä, eikä äiti +Tiedä eikä kuule: +Äidin rakas Vapahtaja +Vie, kun emme luule. +Oi! Hän laskee loistavasta +Alas taivahasta, +Kantaaksensa helmassansa +Äidin maailmasta.» + +Autuaasti hymyellen +Kuuli sairas näitä, +Mutta isän sydämmellen +Laski talven jäitä. +Pieni Elsa ennusteli +Oikein. -- Äiti kuoli: +Suru mielet anasteli, +Rinnat täytti huoli. + +Mutta kaihon kaikkialla +Vallitessa: »Saamme,» +Sanoo Elsa, »vielä nähdä +Äiti vainajaamme. +Sillä lausahtipa äiti: +Taivahassa kerran +Kohtaamme, jos hyvin teette, +Käytte teitä Herran!» + +Isä pyyhki kyynelensä, +Antoi Elsan suuta: +»Rakas lapsi, kiitos Herran, +Eipä tämä muuta -- +Pieni ero -- lyhyt aika; +Ehkä Isä korjaa +Murheellisen majoihinsa, +Eloon kuolon orjaa.» + + + + +Joulukuusi. + + +Sali on hohtavan kaunis, +Keskellä loistava -- ai! +Kuusonen vehreä siinä +Kallihin pukimen sai: +Latvassa tähtöset kulta +An' armahat säihkyilee, +Oksilla hopean härmä +Ja käpyset välkkyilee. + +Ja riemuissaan isä herra +Läp' huonehen katsahtaa, +Äiti kun ilohon joulun +Jo lapsoset johdattaa: +Ja riemuin häärivät lapset +Ja lahjain runsaus saa +Niin hämmästyksihin kaikki +Mon' ilosta ailahtaa! + + * * * * * + +Vaan synkkänä loistossansa +On kuusi -- hän ihmehtii +Tää riemu mik' on, ja kansa +Mik' onnessa ylvehtii: +Hän tunsi sen kansan onnen, +Jok' asui armahan maan +Ahovieret ja korpien kohdut: +Siell' eli hän aikoinaan. + +Hän syntyi suossa ja kasvoi, +Suon yläsyrjässä sen +On mökki, joss' eli perhe, +Sen elo on murheinen: +Ei riistaa lii'aksi saatu, +Vaan useinkin puutteissaan +Sen lapset kärsivät nälkää, +Ja itkivät viluissaan. + +Tään mökin mies teki työtä +Ja ahkera toimissaan +Oli nainen -- muttei puute +Pois paennut kuitenkaan. +Mies oli kaatanut kuusen +Ja saattanut kaupunkiin +Ja vaihtanut rikkaan herran +Lantteihin kiilteleviin. + +Sen tehtyä rientää -- ostaa +Hän leipeä lapsilleen +Ja vaimolleen vähän keittää +Nyt kahvia joulukseen. +Mut' itselleen mitä ostais? +Hän katsoo säästöjäns' -- oi! +»Joku penni vaan -- ei, näillä +En mitään ostaa voi!» + +Silmähän nousevi kyynel; +Hän ympäri katsahtaa: +Niin loistavat ikkunat kaikki +Ja rikkahat reuhastaa! +Siin' ostajat kilvan kiitää, +Ja paikasta paikkaan käy +Moni herran riemusa rouva: +Vaan köyhäll' ei mitään näy! + + + + +Lilja ja ruusu. + + +Kas, kaunonen, valkea lilja +Sen kammion kaunistaa, +Joss' asuen pappilan Hilja +Elontyötänsä toimittaa. +Ja liljan rinnalla ruusu +Punalehtinen aukenevi, +Kuin auringon noustess' aamu +Kulta ruskosta valkenevi! + +Lumivalkea, puhdas lilja! +Mikä kauneus uhkuilee +Sinun puvussas -- ihmissielu +Sinun terähäs tähtäilee +Sekä huokaa, rukous nousee: +»Oi, Herra mun sieluni saa +Näin puhdasna luoksesi tulla, +Kun _veri_ sen puhdistaa.» + +Punalehtinen, hehkuva ruusu! +Sinä lempeä liekkivä, luo +Minun rintani täytehen tulta, +Jott' autuuden ahjosta juo +Ikilempeä etsivä henki +Ja Jumalan rakkauteen +Niin juurtuvi, voimia saapi +Myös itsens' uhratakseen! + + + + +Aadam ja eläinkunta. + + +Kas, vielä välkkyy luomaneste +Tuorehin tarhass' Edenin: +Kukissa helmii Herran kaste, +Ihastus, ilo Aadamin. +Hän näkee kukkaa kaikkialla +Kaunista, hyvän-hajavaa, +Ja puut ja metsä kukkimalla +Elohon uuteen havahtaa: +Lintuset laulaa tuhat-äänin +Kiitosta Luojan kaikuvaa! +Lampahat, lehmät pelkäämättä +Myös jalopeuran kiljuntaa, +Kilvassa ääntää ruohostossa, +Ja kirmaellen, kisaillen +Hyppivät kaikki, Luojallensa +Iloksi, luontoo ihaillen. + + * * * * * + +Aadam ihmeissänsä +Istuu, tarkastaa +Elon ihanuutta +Monikirjavaa. + +Silloin luonnonkarja, +Kaikki elävät, +Kunnioituksella +Lähentelevät: + +Kukin vuorostansa +Luonnon herran luo +Astuu: Aadam heille +Nimen keksii, suo. + + * * * * * + +Kiitos Jumalalle +Viisaudestaan, +Vielä suuremmasta +Rakkaudestaan, +Joll' on ihmislapsen +Luonut kuvakseen, +Sekä lunastanut +Morsiamekseen! + + + + +Kesä-illalla. + + +Maaseudun rauha, hiljaisuus +Täyttääpi koko luonnon: +Nurmella kesän ihanuus, +Lahdella lainejuonnon +Hiljainen tuuli läikyttää, +Koivut ja kuuset huojuu, +Pääskynen lentää, visertää, +Kukat ja heinä tuoksuu! + +Kaikki on tyyntä, rauhaisaa: +Aurinko laskullansa +Metsät ja järvet kaunistaa +Kirkkaalla kullallansa; +Taivahan tyyni avaruus, +Siintävä järven pinta -- +Niin on tään illan sointuisuus, +Kuin tyyni ihmisrinta. + +Oi, ei! Jo läpi kaiken tään +Sydäntä särkeväinen +Käy parku: lapset itkemään +Sai joku äkkinäinen +Vahinko, vaiko ynseys, +Itsekäs, häjy sydän? +En tiedä -- mutta pettymys +Nyt särki soinnun hyvän. + + * * * * * + +Samoin täällä maassa synnin +Epäsointu ainiaan +Särkee soinnun, parku julma +Nousee Herran ihanaan +Taivahasen; kärsimysten, +Synnin tuskan sullomat +Itkee päivät pääksytysten +Kyyneltulvat katkerat. + +Taivahassa kuulee Herra +Valitusta vaikeaa, +Rukousta synnin maasta, +Epätoivon parkunaa: +Oi, josp' aina rukoukses +Hänen luokseen kohoais, +Niin ois suuri lohdutukses, +Hän sun työsi siunoais. + + + + +David paimenena. + + +Iloisesti paimenpoika +Harppuansa soittelee -- +Metsä kaikuu, vuoret vastaa, +Lammaslauma kuuntelee. + +Mieli täynnä innostusta, +Silmä kirkas leimahtaa: +Jumalalle kiitoslaulu +Sydämmestä kuohahtaa. + +»Suuri Luoja, Jumalani, +Kaikkivoipa, armias! +Maan ja meren aarteillensa +Valmistelit sanallas. + +Linnut ilman lentäväiset, +Kalat veden, myyrät maan, +Pedot, karjan kaikellaisen, +Puut ja ruohot kukassaan, + +Kaikki maassa matelevat, +Taivon tähtitarhoilleen, +Salamatkin säkenöivät, +Virrat, vuoret lumineen, + +Kaikki luonnon ihmevoimat +Taiten laitoit liikkumaan: +Kukan kunkin kohdallensa, +Auringonkin paistamaan. + +Pieni siemen synnyttävi +Kasvikunnan kaunehen, +Päivän säde elvyttävi +Luomakunnan kuollehen, + +Mutta suurin luonnonihme +Olen itse, _ihminen_, +Alempana enkeleitä +Kuva Luojan suuruuden. + +Kiitos, Herra, armostasi +Ihmislasta luodessas: +Että annoit sieluhuni +Elon omast' elostas. + +Mutta synti saastuttaapi +Ihmissielun langenneen: +Anna armost' anteheksi +Erhetykset eksyneen! + +Kiitos, armos avarampi +On, kuin taivas tähtineen, +Totuutesi korkeampi +Kuni vuoret lumineen». + + * * * * * + +Siten David Harppuansa +Soittelee ja laulelee; +Herran Henki sieluansa +Liikuttaa ja hallitsee. + + + + +Sankari. + +(Raittiustyön satavuotis-juhlana 1885). + + +Kau'an ryhmää Laokonin, +Kärsimistä katkeraa -- +Myrkkyhammas käärmehissä +Lapsinensa surman saa -- +Ihmetellen urhot itki, +Hellät naiset kasteli +Kyyneltulvin, lapsukaiset +Vaikeroiden katseli. + +Äiti lasta rintoihinsa +Tajutonta painaltaa, +Kuni katsois armahansa +Tuskallista kuolemaa, +Käärme kuni väijyksissä +Salaa lasta vainoais; +Äiti huokaa rauhatonna, +Vavahdellen rientää pois. + +Kovan kovaan kohtaloonsa +Sortuu urho lapsineen: +Apua ei mailma kaikki +Hälle valituksineen. +Tuhat vuotta tuskiansa +Kärsinyt, hän vieläkin +Kärsii yhtä kipeästi, +Hellin ihmistuntehin. + +Mutta kerran hellämieli +Sankari sen nähdä saa: +Ja hän päättää käärmehistä +Sukukunnan kirvoittaa! +Häll' on loitsut vallassansa, +Joilla myrkkyrenkahat +Aukoo toisen toisestansa, +Kivut häätää kauheat. + +Syvät synnyt kuultuansa, +Maininnaiset Manalan, +Käärme kirpoo uhristansa, +Myrkky-virran palavan +Syöksee kohti auttajata, +Hänet uhkaa upottaa: +Mutta tyynnä, voitollisna +Tämä työtään kiiruhtaa. + +Sata vuott' on sankarimme +Kirvoitellut kirotun +Käärmehen jo käärehiä: +Suur' on ilo autetun! +Lapset laulaa kiitostansa +Ympärillä auttajan, +Toiset isää irroittavat +Kera viisaan voittajan. + +Tuhat kertaa tuhat määrin +Vapaana jo lapset käy, +Mutt'ei vielä kirotuista +Kahlehista päätä näy. +Mutta voitonkatsannolla +Rohkeasti toimessaan +Sankari on lasten kanssa; +_Kerran voitost' iloitaan!_ + + + + +Vieraalla maalla. + + +Kolkko on kylmyys ilman, +Usvainen ikijää: +Rintani tultakin talven +Tuimuus jäähdyttää. + +Kaukana maani on armas: +Aaltova läikkä, kun' yö +Illan ja armahan aamun +Välillä, vaahtoen lyö. + +Kaukana armahin kansa, +Kieltä mi kauniinta maan +Haastaen, _äitini kieltä_, +Raatavi halmeitaan. + +Kaukana kultani kallis, +Päiväni tähti ja koi, +Jonk' olo läsn' oli tulta, +Kukkaa kuiskaus loi! + +Maailma ots' oli kirkas, +Silmässä päivä ja yö +Ihmiskunnan, ja onni, +Tultahan leikkien lyö! + +Kaukana maani on armas, +Kaukana kansani -- oi! +Kaukana kultani kallis -- +Kaihoa lauluni soi. + + + + +Väinön laulu kanteleellensa. + + +Kuule, kaunonen kanteleeni! +Sa soitellos sävel Sulonen! +Ma jätän leikkimä-tantereeni: +Jää hyvästi, elo ilonen! + +Sa soitellos elon ikiriemut +Ja surun soittaos sävelet, +Kaikill' antaen silkkihienot, +Kullan kirkkahat lauluset. + +Sielun tuskista suru-kielet +Nivo, niillä sä hivele +Ihmistunnetta, kaikki mielet +Kaiho silkillä sitele! + +Ilon hurmaavat sulo-äänet +Taivahalta sa lainatkos; +Maan sa täyttänet niillä, ääret +Riemun rantojen mitatkos! + +Mutta kuoloa vuottavalle +Väsyneelle sa soitta'os +Sävel hiljainen, taivahalle +Mi sielun kantaa, ja -- vaipuos! + + + + +Tyhjyys. + + +Tyhjästä Luoja maailman loi, +Tyhjäst' on alku elon. +Vaan tyhjyys sieluni, oi, oi... +Ken elähyttä mielen voi? +Ken siitä tekee selon? + +Oi, tyhjyys, suuri avaruus! +Sun pintas oiva taulu: +Tyhjyyttä kaikk' on ihanuus, +Tyhjässä häärii kavaluus; +On tyhjää itku, laulu. + +Jos minne tässä silmät luon, +On pimeys ja tyhjyys +Vaan kaikkialla; mutta tuon +Tyhjyyden yli nousta suon +Jos katsanton', on pyhyys. + +Vaan mitä tyhjyydessä nään? +Oi! Sielut kärsii, vuotaa +Sydämet verta särkyneet, +Ja mielet murtuu eksyneet: +Ne sovitusta huokaa. + +Voi katumusta synkeää, +Voi sielun sala-vaivaa! +Se voimat murtaa, painuu pää, +Kuin kukka kuihtuu elo tää, +Kun tuskan tuli kaivaa. + +Vaan tyhjyydessä sanallaan, +Luo Herra: Usva haihtuu, +Niin uutta voimaa sielu saa, +Ja katuvalle uusi maa +Vihertää; tuska vaihtuu + +Lepohon mielen, tyveneen +Myös rauhaan, missä usko +Saa kestävyyteen hiljaseen, +Ja toivo viittaa autuuteen, +Kuin kirkas aamurusko. + + + + +Pajassa. + + +Oi, tuli kirkas, +Tähtöset kauniit. +Voi, väri-vaihtelot +Ahjossa -- oi! +Valkeat liekit, +Armahan armaat +Tuliset kielet, +Ken teitä loi? + +Syömmeni myöskin +Ahjo on: siellä +Himmeä toivon +Tähtönen vaan +Tuikkivi toisin +Vuoroin, lieke +Uskon on toisin +Loistehessaan. + +Rautoa liekit +Leimuvan ahnaat +Nuolevat -- kunnes +Se pehmeeks' saa. +Syömmeni tuskat +Mieltäni myöskin +Vaivojen ahjossa +Kirkastaa. + +Oi, tuli kirkas, +Voi, tuli kuuma, +Liekkisi hiiliä +Korventaa: +Elämän myrskyt +Sieluni ahjoon +Hiiliä uusia +Ammentaa. + +Polta, sa liekki, +Syö, tuli tuima, +Sielusta heinät, +Akanat pois, +Niin että kirkas, +Kultanen, armas +Puhtaus liekkinä +Liehua vois. + +Säkenet kirkkaat +Ahjosta nousee, +Säihkyen tähtöset +Lentävät -- niin +Nouskohot myöskin +Kipinät hengen +Liedeltä ainian +Taivaisiin. + + + + +Hiihtäjätär. + + +Iloisna viidan halki +Tuoss' impi kiitelee +Ja lylypuinen kalhu +Hangella liitelee. +Kuin oravainen puussa, +Niin hapset häilähtää, +Nuo kullan kiharaiset, +Ja keinuu kaunis pää. + +Sujuilee suksi norja +Ja kaapsahdellen -- hei! +Noin reippaasti tuo jalka +Vaan tepsuttelee; -- ei +Väsymys mieltä paina, +Ei pelko rintoa: +Luo liike verevyyttä, +Tuo tuuli intoa. + +Ai! Säihkyileehän silmä, +Ja huuli hymyilee, +Kun norjasti noin neiti +Uljasna hiihtelee. -- +Vaan kylm' on talven tuuli, +Ja viima vinkuilee: +Ja posken kulta ruusut +Tuulessa vaalenee. + +Mäkiä neiti laski +Ja hiihti noroja, +Kunnekka joki-jäälle +Vie rinne kalteva: +Vinhasti suksi luistaa +Ja -- voi! jää keinahtaa -- +Nyt aallon pyörtehessä +Jo immyt huudahtaa. + +Jo taasen hiihtää impi, +Ja lumi tuoksahtaa, +Kun poiss' on uljas ryhti, +Ja jalka horjahtaa, +Ja liepehet, jotk' äsken +Tuulessa leikkien +Löyhyivät, vuotaa vettä, +Vavahtaa kätönen. + +Ja silmän sulo säihky +Jo sammuu kyyneliin, +Ja kyyneleistä kylmä +Luo lumen vaaleviin +Poskihin helmilöitä -- +Oi, julma kylmyys -- voi! +Ken sulle julman vallan +Ja ankaruuden soi? + + * * * * * + +Ah! Toivotonna neiti +Hitaasti hiihtelee, +Ja rukoileva katse +Ympäri liitelee, +Kuin rauhatonna lintu +Armoa anelee +Ja turvaa metsän puilta, +Kun taivas kylmenee. + +Jo hämäräks' käy ilta, +Ja metsä peittyy -- oi! +Lumehen -- kankahilta +Jo suden ääni soi. +Vaan kiihtyy kylmä viima, +Ja henki hyytävä +Sivelee kasvopäitä +Ja viiltää sydäntä. + +Ja loistettaan luo kuuhut, +Ja pilvitarhastaan +Käy säihkyväiset tähdet, +Levolle lapset maan; +Mut' impi yhä hiihtää: +Ah! Tylsä -- suloton +On sammuvainen katse, +Ja jalka voimaton. + +»Oi koti! Enkö nähdä +Sinua enää voi?» +Niin huokaa hän -- vaan toivo +Se kerran vielä soi +Voimia ponnistella +Ja -- koti pilkoittaa: +Viel' yritys -- ja impi +Jo kodin nähdä saa! + +»Oi! kiitos, Isä taivaan +Siis viime kerran saan +Nyt nähdä kodin armaan +Ja vanhemmatkin -- vaan +Nyt auta, Herra armas, +Jo voimat uupuvat +Hyvästi, isä, äiti +Ja siskot armahat!» + + * * * * * + +On kylmä talvi aamu, +Ja härmäkukkasiin +Säteilee kulta rusko, +Ja lumen kiiltäviin +Kiteisiin säde päivän +Luo ensi suutelon: +Niin havahuttaa luonnon, +-- Herättää inehmon. + +Vaan nurmen nietoksella +Nyt neiti uinahtaa +Ja lumivillasilla +Hienosen sijan saa: +Levossa lepää päähyt, +Ja silmä ummistuu, +Poskilla jäiset ruusut, +Ja suljettuna suu. + +Ei, kotihin hän päässyt +Ei tähän matalaan -- +Vaan Yli-Isän luokse +Hän pääsi kotiaan: +Ei siellä kylmän vaivat, +Ei tuskat ruumistaan +Nyt sullo -- Karitsalle +Hän laulaa kiitostaan. + + + + +Tunne ja kieli. + + +On tunne sydämmen, +Kuin kuuma hiilos mielen; +Vaan tulkki tuntehen, +Tuo kylmä sana kielen, +Se monta kyventä, +Mitk' ihmis-sydäntä +Lämmittää, hehkuu siellä, +Pois hiivuttaapi tiellä. + +Ken sielun hiilokseen +Vois nähdä, kenpä luoda +Vois silmän salaiseen +Sydämmen ahjoon, tuoda +Esille hiljaisen +Ja ujon tuntehen, +Jonk' alla kulta kiiltää, +Kun tuli korret hiiltää? + +Ken salaisuuksia +Vois oikullisen mielen, +Ken sielun tunnetta +Kuvata kautta kielen? +Ken voisi, kenpä syvää +Mitata syvyyttä +Povessa ilmestyvää -- +Pahetta, hyvyyttä? + +Sit' emme voi -- On tunne +Vaan sala-hiilos mielen: +Jos pakenemme kunne +Se palaa -- hehkuu. -- Kielen +Avulla sitä vainen +Eip' ymmärrä; sen yksin +Käsittää tuntevainen +Sydämmin, silmäyksin. + + + + +Naisen arvo. + + +Milloin armas on immyt, +Milloin neitonen kaunis, +Milloin ylevin, suurin, +Onnellinen, ah! milloin? + +Kun sydän kukkia kasvaa, +Mielessä hyveitä nousee, +Silloin ihana on immyt, +Silloin Neitonen armas. + +Milloin mielessä versoo +Jalous, kaunetta kilvan +Kostuttaa koska tunne +Puhtahin: Silloin kaunis. + +Onnellinen, koska sielun +Sointuisuus, sekä rauha +Syämmen hiljaa laulaa +Kiitos-laulua Herran. + +Suurin, kun käsin hellin +Kurjia holhoo, auttaa, +Enkelin haamuna häätää +Huolia huolien maasta. + +Vaan ylevinnä on nainen +Äitinä, kasvattaessaan +Lapsia, taimia Herran +Tarhassa, turvaksi kansan. + + + + +Lempi kuolematon. + + +On ainut päivistä verraton: +Sen koite kirkkahin kulta, +Ja soihtu säihkyvän auringon +-- Ei pilvi kaihda sen tulta -- +Se _lemmen päivä_ on kirkas! + +Yks' kukka ainoa kukkiaan -- +Se puhkes rinnasta Luojan -- +Ei kuihdu, haihdu ei hajukaan, +Sen kauneus ijankaiken +On tuores -- _kukkanen lemmen_! + +On tuli ainoa tuliaan, +Sen kyven taivaasta kirpos, +Ja kuonat kullasta erottaa +Sen liekki polttava, kirkas: +Se tuli _ikuisen lemmen_! + +On voima voimista ainoisin -- +Ei konsa vaivu sen valta, +Ei säiky miehuutta sankarin, +Saa voiton armahimmalta: +Se _ikivaltikka lemmen_! + +Oi lemmen aurinko loistaos! +Ja kuki ikuinen kukka! +Ja tuli taivahan hehkuos! +Ja voimaa uhkuos uutta, +Sa ahjo ikuisen lemmen! + + + + +Vaeltaja. + + +Hän louhuista vuort' ylös astuiksen -- +Moni on kivi teräsyrjäinen, +Tai kasv' okavartinen piilostaan +Puri jalkaa astujan urhokkaan. + +Vaan hän hi'en otsalta pyyhältäin: +»Ylös vuoren päälle kun ennättäin, +Saan katsoa mait' yli laajimpain +Kautt' ilmain, näkyjen loistelevain.» + +Niin astuvi hän, väliin seisahtain, +Maailmoja allansa tarkastain, +Ja seisoen sauvahan ryhmyiseen +Hän pykälän leikkavi muistokseen. + +Yhä astuu näin -- väliin seisahtain -- +Hän pyrkien vuort' ylös ponnistain: +Ja nousten näkyala laajentuu, +Ja pykälät sauvassa taajentuu. + +Mont' on ikikaunista näytelmää +Näin ihaillut laajalti -- selvempää +Mit' ylemmäks ehtivi, matk' ei vaan +Näyt' ankara kuluvan laisinkaan. + +Hän viel' yhä nousee -- seisahtaa, +Ja uuden sauv' yhä pykälän saa: +Laajeten näkyala kirkastuu, +Vaan vuor' yhtä jyrkkänä kohouu. + +Niin noussut hän on -- niin nousevi ain, +Yhä matkansa päätä hän tarkoittain, +Mutt' ain yhtä kaukana maalistaan +Hän on, kuin matkaans' alkaissaan. + + + + +Kastele siipiäs, henki! + + +Kastele siipiäs, henki: +_Tiedon_ lähtehess' on +Kaste kuivumaton, +Kastele siipiäsi! + +Kastele siipiäs, henki: +Ahjo Ilmarisen, +Liesi _kauneuden_, +Siipyes nuorentaa. + +Kastele siipiäs, henki: +Hehku _rakkauden_, +Sulo sydämmien, +Sielusi uudistaa. + +Kastele siipiäs, henki: +_Ilo_hettehesen, +Tulikoskusehen +Sydämmen innokkaan! + +Kastele siipiäs, henki: +Hurme sankarien, +Tuska kärsivien +Tulta suonihis saa! + +Kastele siipiäs, henki: +_Usko Jeesuksehen_, +Armonistuimehen -- +Jumalan Karitsaan! + +Kastele siipes ja iske: +Lennä taivas ja maa, +Halki Haadeskin saa -- +Elämän virrasta juo! + + + + +Hiiluksella. + + +Katsos nuorukainen, +Tulta hehkuvaa! +Lieke kaunokainen +Valaa purppuraa, +Punahiilen kultaa, +Ahjon aukioon, +Kutoo kultakukkaa +Hiilen hulpioon. + +Niinpä hiilus hehkuu, +Liekki leikitsee, +Ahjo tulta huokuu, +Syttä suutelee +Valkeainen vieno, +Hohde punertaa, +Liesi liehuellen +Tulta ammentaa. + +Mutta tuli tuima +Ahjon kuluttaa, +Hiilet hehku syöpi, +Kukat kuihduttaa: +Leikki liekkiperhon, +Pettäväinen tuo, +Suuteloissa surman +Polttavaisen suo. + +Varo tulta, nuori! +Tuli sydämmen +Kuluttaa ja syöpi: +Mesiperhonen +Suuteloissa surman +Onnellesi suo, +Sielustasi viepi +Rauhan -- tuskan tuo. + + + + +Aalloilla. + + +Aalto hurja, riehu, +Vello vetonen! +Kiehu, vaahto, kiehu, +Huuhdo ärjyen, +Kasta kallioita +Rannikolla -- noita +Kivikallioita! + +Taikka tyynny, aalto, +Lepoon vienompaan +Luonnon huokausta, +Yötä kirkkomaan, +Taikka illan unta, +Joka kukkaseen +Laskee kuutamolla +Utu-siipineen. + +Riehu sydän, riehu! +Kuohu tuntehen +Tulivirta, tulta +Syökse, iskien +Salamoitse yössä +Sielun, sodi vaan: +Sodi, syki, tunne +Kaikki tuskat maan! + +Taikka tyynny, tyynny +Rauhaan hiljaiseen! +Levon, rauhan maahan +Lennä tenhoiseen, +Joss' ei huokausta, +Eikä myrskysää +Häiritä voi sielun +Rauhaist' elämää! + + + + +Ester. + + +I. + +Hovissansa hohtavassa Kserkses +Istuu sankartensa keskustassa, +Ilojuhlaa viettävänä suurta. +Haman ylimpänä kaikkein, uljas +Ylpeänä istuu kuninkaansa +Lähimpänä neuvonantajana. +Hän se makealla kielellänsä +Ehdottaapi Juudaan suvun surman +Mordekain, tuon hänen vihattunsa, +Jok'ei häntä nousten kumartanut, +Kostoksi ja ikiturmioksi. +»Kuule, majesteetti, ajattele: +Kansa yksi muista erillainen, +Perin outo tavoiltaan ja jyrkkä +Käytöksessään muita kohtaan, yksin +Omat lakinsa ja uskontonsa +Pitää vahingoksi valtakunnan. +Jos Sa, suuri Kuningas, niin tahdot, + +Punnitsen Sun valtarahastoosi +Sata miljoonaa nyt käypää kultaa, +Kun saan hävittää sen syöpäsuvun.» +Kserkses uljahasti liikahutti +Itseänsä istuimella, otti +Kädestänsä kantasormuksensa +Sinetillä kaunistetun kulta, +Jonka ojentaen Hamanille, +Lausui: »Pidä kulta omanasi, +Te'e kansalle, kuin itse tahdot.» + +Nopeasti ratsut juoksevaiset +Sanan saatantahan Haman laittoi: +Päivä määrättihin, surmapäivä +Juutalaisten koko maailmassa. + + +II. + +Ester ihanainen +Istuu suruissaan: +Vaippa purpurainen +Valuu varreltaan. +Rinta nousee, riehuu, +Päätä pyörryttää, +Sydämmestä viiltää, +Kieli änkyttää: + +»Jehovah, oi suuri! +Mikä kohtalo! +Olit ennen kansas +Kilpi, aurinko. +Miksi kasvos peität, +Jätät sortumaan -- +Pakanoille heität +Kansan sekä maan?» + +Valju varsi horjuu, +Ääni värisee, +Mutta mieli tyyntyy, +Sydän rukoilee. +Nousten astahtaapi +Jonkun askelen, +Sitten lausahtaapi +Puoli-äänehen: + +»Kallis kansa, sulle +Itsen' uhrajan -- +Jumalalle uskon +Elon' armahan. +Rakkaus ei tunne +Rajaa uhrissaan: +Kaikki -- itsensäkkin -- +Antaa kokonaan.» + +(Laulaa:) + +»Aurinko ei noustessansa +Puhjetess' ei ruusunen +Kaunihimpi, kuin on lempi +Sytytetty ihmisen. + +Katselinhan aurinkoa +Nousevaista Jehovan -- +Sytytti se povessani +Tulen sammumattoman. + +Kastelinhan ruusuani +Aamuin, illoin itkien, +Kunnes puhkes rintanani +Täysi lemmen kukkanen. + +Nouse lempi, liehu liekki +Polttavainen, puhtahin! +Kuluttele kuonat kaikki +Sydämmestä Esterin!» + + +III. + +Äänetönnä Kserkses +Istuu mietteissään, +Kulta valtikkaansa +Nojaa päähyttään. +Silloin arka, valju +Ester ihana +Astuu ujostellen +Avo-ovesta. + +»Kuningatar hurja! +Rientää kuolemaan!» +Hovipalvelija +Lausuu tuskissaan. +Mutta Kserkses heti +Kuningattaren +Puoleen valtikkansa +Ojens' iloiten. + +Lausui laukkeasti: +»Ester armahin! +Miksi tulit tänne, +Saliin sankarin? +»Jalo hallitsija! +Pitoihimme vaan +Pyydän tuloasi, +Armosi jos saan.» + + +IV. + +Pidoiss' uljahissa Kserkses +Istuu seurass' Esterin, +Haman heidän rinnallansa +Istuu mielin synkehin. +Eilen hänt' on onnettomuus +Ensimmäinen kohdannut -- +Syystä hän ei viime yönä +Rahtuakaan nukkunut. + +Mordekai, tuo Juutalainen, +Näet, suureen kunniaan +Tuli hänen neuvostansa -- +Hirsipuuhun roikkumaan +Hän sen miehen olis suonut! +Nyt hän pelkää onneaan: +Kuningas jos suuttuis hälle, +Syöksis varmaan kuolemaan! + +Silloin Ester ihanainen +Puhuu kansan puolesta: +»Minä olen Juutalainen, +Kuningas, heit' armahda! +Älä salli kansakunnan +Kokonaisen kadota +Vihast' yhden ainokaisen, +Ilkeästä kostosta!» + +»Kuka heitä vainoaapi?» +Kserkses, valju vihasta, +Kysyy -- Haman vavahtaapi, +Muoto kuollon kalpea. +»Tämä häjy Haman uros,» +Kuningatar vastasi -- +Teloittaja Hamanin jo +Hirsipuuhun nostavi. + + +V. + +Riemulaulut Israelin +Kaikuu Herran kiitosta -- +Armosta Hän uudestansa +Päästi kansan kuollosta. +Kaikkialla viholliset +Surkeasti surmattiin -- +Heille Herran liittokansan +Kärsimiset kostettiin. + +»Suuri olet, Jumalamme, +Suuri on Sun nimes, +Kunniasi ijäinen ja +Verraton Sun väkes; +Viisautes määrätön ja +Armos loppumaton, +Rakkautes uskollinen, +Ikisammumaton! + +Halleluja -- halleluja +Jehovalle kaikukoon! +Yli maan ja taivahitten +Läpi kiitos sointukoon! +Elävä ja kaikkivoipa +Olet, Herra laupias, +Ihmeellinen tuomioissas, +Suuri armoneuvossas.» + + + + +Debora. + +Tuom. 4; 5. + + +I. + +Taas Israel pois luopui Herrastansa +Ja synneillänsä kirouksen saatti +Itselleen: joutui sortovallan alle +Jabinin, julman kuninkaan, mi heitä +Rautaisilla sotavaunuillansa +Aika ajalt' ahdistellen nylki. +Jo kaksikymment' ajast'-aikaa kärsi +Israel', eik' ollut auttajata. +Mutt' ahdistettu kansa tuskissansa +Rukoillen kääntyi Jumalansa luokse, +Joit' yksin apu ain' on saatavana. +Ja armostansa Jumala taas auttoi. + + +II. + +Siimeksessä palmupuunsa +Vuoristoss' Efraimin +Istuvi Debora hurskas +Äitinä Israelin. +Herralta sanoma hälle +Kuuluu: »Pelastus on +Joutunut kansalle, riennä +Kutsuos taistelohon!» + +Barakin Debora kutsuu, +Päällikön Israelin: +»Aseihin kutsuos kansa +Kukista Jabinin +Valta: Se Herran on käsky, +Kisonin rantahan +Herra sun vastahas' tuopi +Sankari Siseran.» + +Kanssansa Barak pyysi +Uljahan Deboran; +Lähetti airuet työhön, +Pelastus-sotahan +Kokosi tuhannet -- riensi +Taborin vuorelle, +Linnoitti leirinsä, kunnes +Rientäisi saaliille. + + +III. + +Herra on jo kukistanut +Ylpeyden pakanain; +Rautavaunut musertanut; +Miekan sekä vasamain +Kautta perin hävittänyt +Sotajoukon Siseran; +Hänen päänsä lävistänyt +Kautta naulan, vasaran. + +Silloin kansa riemusuulla +Ylistystä laulelee; +Debora nyt kanneltansa +Jumalalle soittelee: +Jumalasta tahdon laulaa +Herran suurta kunniaa +Kirkastaa -- Hän väkevällä +Hengellänsä sulattaa +Vuoret -- itse Sinainkin; +Pilvet vettä pisaroi, +Vapis maa ja metsä itki -- +Taivas tulta salamoi. + +Herra antoi kansallensa +Armon, voiton, kunnian: +Vihollisten häpeäksi +Nainen surmas Siseran, +Jonka äiti odotteli, +Istui vieress' ikkunan; +Kysyi: »miksi viipynevät, +Voittovaunut Siseran? +Aina ennen eellimmäisnä +Kotihin hän ennätti.» +Mutta hälle vastatahan: +»Saalista hän jakavi.» + +Käyköön niinkuin Siseralle +Herran vihollisille! +Hyvin käyköön uskoville +Häntä rakastaville! +Olkoot he kuin aurinkoinen +Voimassansa nouseva, +Jonka tiehyt ylenevä +Kirkkautt' on uhkuva!» + + + + +Liehdo tulta! + + +Liehdo tulta -- lemmen tulta +Sydämmehen riutuvaan: +Ahjo hiipuu, hiilet mustuu -- +tulta sukkelaan! + +Liehdo tulta -- uskon tulta +Sydämmehen sykkivään: +Homehesta kirkas kulta +Selittele säihkymään! + +Liehdo tulta -- innon tulta, +Veltto suku karkaise! +Riettauden rikkakerros +Pohjimyöten polttele! + +Nostattele vapauden +Voimatuulet liehtomaan -- +Tulta hengen taivahista, +Mädännystä polttamaan. + +Liehdo tulta polttavinta: +Myrkkyhuurut hälvenee -- +Lämmin ilma liekin alta +Hallan mailta varjelee. + +Liehdo tulta puhtahinta +Sydämmestä sydämmeen, +Jotta, itse sortuessas, +Tuhat tarttuu lietsimeen! + + + + +Kotiliesi. + +(Lausuttu erään ystävän häissä.) + + +Mik' on tää tunne outo, lumoovainen, +Mi sydäntäni polttaa, virkistää? +Se oisko tuli puhdas, jumalainen, +Mi sydämmehen toisen yhdistää? + +Mik' äidin rakkautta syvemmillä +Siteillä sielun sitoo sieluhun? +Mi hiilillänsä ikihehkuvilla +Sydämmet sytyttävi riemuhun? + +Se lempi Jumalan on istuttama +Miehen ja naisen nuoreen sydämmeen; +Se liekki Jumalan on puhaltama +Tuleksi kotilieden hiilukseen. + +Koti -- niin, oma koti! sana armas +Se sielullemme suloutta suo -- +Vaikk' oiskin moni kyynel muutoin karvas, +Niin siinä sydän lohdutusta juo. + +Mutt'ei oo pysyväinen lempi mainen, +Ei koti, onni ihanaisinkaan +Meit' auta, jollei lempi jumalainen +Saa pyhittää sit' ikihehkullaan. + +Jumala itse rakkaus on pyhä, +Hän meille antaa lemmen pysyvän, +Hänestä vuotaa lemmenvirta yhä +Synnyttäväinen ikielämän. + +Jumalan pyhän lemmen ahjoss' aina +Viritelkää uutta lemmen valkeaa, +Kun myrskytuulin tahtoo tukahuttaa +Sielunne lemmen tämä kylmä maa! + + + + +Kuvaamataide. + + +Kun Luoja taitehitten +Hengille lahjojaan +Jakeli, henki yksi +Niin sattui saapumaan +Myöhään: jo laulu, soitto +Ol' annettuna pois; +Mit' äänetönnä, vailla +Säveltä tehdä vois? + +»Vaan kuitenkin», niin sääsi +Nyt Luoja, »kokonaan +Säveltä, ääntä vailla +Sa tulet voittamaan +Kaikk' alat taitehitten, +Ja tunnon syvänteet +Sun silmäs läpi tunkee +ja hoksaa ihanteet. + +Niin Luoja. Henki lähti +ja äänetönnä vaan +Tuo mykkä silmä keksi +Syyt syvät: povi maan +Lahjoitti aartehensa +ja taivas ihanteen +Hänelle, niistä loihti +Hän yhdys-käsitteen. + +Sai aine hengen, henki +Sai muodon, silmä voi +Käsittää aatekuvan, +Kun mykkä henki loi +Kuvaama-taidon: kylmin +Hän silmin tähystää, +Vaan luomiensa luonne +Sydämet sytyttää. + +Tää henki maahan laski, +Ja ken jos lapsi maan +Ihastuu, innostuupi, +Muttei voi tunnettaan +Kuvailla sävelissä, +Taikk' äänin selvittää +Suuruutta, kauneutta, +Hänt' auttaa henki tää. + +Ja äänetönnä ollen +Hän keinon opettaa, +Kuink' aina henki voipi +Kahleensa musertaa +Ja vapautta, suurta +Aatetta avittaa +Ja poistaa pimeyttä, +Mi maata rasittaa. + + + + +Meren rannalla. + + +Meri laaja, siintävä lainehtii +Kotirantani ääress' aivan. +Mon' alus sen pinnalla purjehtii: +Näet milloin uhkean laivan, +Jonk' ajaa tyynen ja myrskysään +Yl' aaltojen höyry ja tuuli, +Tai ehkäpä purtosen retkellään, +Min lastuksi laineilla luuli. + +Nuo suuret ja mahtavat laivat käy +Yli aavojen valtamerten, +Joill' ei viikkokausihin maata näy; +Mutta hoitajat pienten purtten +Ne eivät uskalla matkallaan +Kotirantoja ulommaks' mennä. +No, eihän pienoinen peippokaan +Yli pilvien kokkona lennä. + +Ja meri kun kuohuen myrskyää, +Se vihaiset aaltonsa nostaa, +Kuin tahtoisi taivahan yllättää +Ja rohkeille pursille kostaa, +Jotk' uhkamielin on vallanneet +Sen neitseellisen, ujon poven +Ja Ahdin linnahan aukaisseet +Ikikuuluhun aukion oven. + +Vaan toisin ajoin on povi tää +Kuin nukkuvan immen rinta, +Mi vienosti huokuen hengittää, +Tai tyyni kuin maidon pinta Ja +taivahan kirkkahan kuvastaa +Täm' aava, välkkyvä vesi, +Kun päivä uus' usvasta sarastaa, +Tai yöllä se tähtöstä pesi. + + * * * * * + +Niin aattehen merikin aukenevi, +Ik' ulappa ankaran syvä -- +Sen pinnalla purtoset viiltelevi: +Ja rannoilla liike on hyvä. +Siin' istuen monikin venhettään +Käsi-melalla oivasti johtaa, +Kun sää on tyyni, mutt' ymmällään +Heti, tuulen puuska jos kohtaa. + +Mutt' ulommaks' ei moni uskalla, +Ani harva purjehin täysin +Ulos laskevi hyvällä tuulella, +Merikunnossa olevin köysin: +Ne väljillä vesillä viilettää +Ja raittihiss' ilmassa liikkuu, +Heitä raikas tuulonen lennättää, +Ja alus se aalloilla kiikkuu. + + + + +Hengen vapaus. + + +»Luonto kahleess' on, ei tunne' +Vapautta laisinkaan; +Henki vapaa, pakotonna,» +Niinhän aina ho'etaan. +Minun nähden, kaikk' on toisin: +_Luonto_ vapaa, uhkuvaa +Elämätä kehitellen, +_Hengen_ orjuus kuristaa. + +Kasvi maasta juurillansa +Imee voimanestehet, +Päivä sille kultiansa, +Taivas kastehelmiset: +Kukka kasvaa, kaunistuupi, +Päähyt maasta ylenee, +Kunnes kypsä hedelmä ja +Siemen maahan varisee. + +Uusi kevät uuden idun, +Itu uuden siemenen +Kasvattaapi, siten siirtyy +Kasvi, aina säilyen: +Ikinuori, kukkivainen +Kevät sitä kasvattaa, +Syksy tuulin, sateinensa +Uuden kylvön toimittaa. + +Vapaasti se kasvaa, kukkii, +Kypsyy, kylvää siementään: +Missä siin' on sortovalta? +Toisin henki kytketään: +Se ei saata vapautta +Haluta, ei harjoittaa, +Sitä halki aikakautten +Pakko raskas rasittaa. + +Hengen suuret aatevirrat +Konsa pyrkii laskemaan +Lohdukkeeksi ihmiskunnan +Uuden elon maailmaan, +Silloin vainon murhahenget +Verisillä käsillään +Heti tiet' on sulkemassa +Vapauteen, elämään. + + + + +II. + +HENGELLISIÄ RUNOELMIA. + + + + +Betaniassa. + + +I. + +(Illalla; Martha ja Maria istuvina Latsaruksen sairasvuoteen ääressä). + +Martha; + +Jo sairas kuumeessa hourii +Ja heikommaks' yhä käy, +Mutt' yhä Mestari viipyy; +Ei mäen rinteellä näy +Etäältäkään sulohaamu. +Oi, Maria, eiköhän lie +Sanaamme saattaja vienyt, +Vai liian pitkäkö tie? + +Maria: + +Saattaja sanan on vienyt, +En muuta uskoa voi; +Viivykki outo on enne; +Koht' armahin veljyt -- oi! +Jo kalman on kynnyksellä -- +Miksikä Mestari nyt +Viipyvi, sieluni sitä +Epäillen on kysellyt. + +Martha: + +Epäillä Herraa en tahdo, +Ma uskon: Hän auttaa voi; +Mutt' oi, täm' odotus kalvaa, +Kuin maksaa jäytävä koi; +Ja aatteit' uusia nousee, +Kuin, aaveit' ijäisen yön -- +Ja toivoni sammuvi, kuolee -- +Ma rintaa tuskasta lyön. + +Maria: + +Latsarus hourii, kas kuule, +Hän lausuvi innoissaan +Mestarin nimen taas kalliin: +Se selvänä, houreissaan +Kallihin hänelle -- meille; -- +Tän' yönä, ma pelkään vaan, +Käy kuolema vieraanamme -- +Ma veljytt' itkeä saan. + + +II. + +Äänetönnä, hiljallensa +Ruumissaatto kulkee; +Bethanian porttikujan +Kansajoukko sulkee. +Martha astuu kalpeana +Kuni unelmoiva; +Tyyni otsa korkeana, +Katse salamoiva. + +Maria käy alla mielin, +Kuni hento kukka, +Jonka päähyt kumartuvi -- +Otsan peittää tukka -- +Kuni kukka heltehellä +Nääntyväinen taipuu, +Odottaen kastetta, kun +Aurinkoinen vaipuu. + +Hauta kaunis kalliohon +Hakattuna peitti +Tomuverhon Latsaruksen, +Öinen varjo heitti +Pimentonsa oven yli, +Sisaret kun hiljaa, +Astuskellen kotihinsa, +Kasti kyynelliljaa. + + +III. + +Martha nousevi, +Ulos rientävi +Tielle vastahan +Rakkaan tulijan, +Sillä verraton +Vieras tullut on. + +Martha seisahtaa, +Alas istahtaa +Herran etehen: +Kyynelkarpalon +Pyyhkinyt hän on +Herraa läheten. + +Ylös katsahtaa +Herraan, lausahtaa: +»Herra, veljyein +Ei ois' kuollunna +Jos Sa tullunna +Oisit ennemmin.» + +»Veljes nousevi, +Kuollon voittavi +Elo ihana» »Herra, +uskon sen, +Päivän viimeisen +Nousee aamulla». + +»Ylösnousemus +Olen, valkeus +Elo ijäinen. +Minuun uskova +Myöskin kuolossa +Elää voittaen.» + +»Ja, ken uskovi +Minuun, ijäti +Elää -- kuolemaa +Eipä ikänään +Tule näkemään +Ikikamalaa.» + +Martha nousevi, +Sydän sykkivi +Uusin tuntehin: +Povi aaltova +Täynnä valoa, +Taivas ihanin. + +Nyt hän kiiruhtaa, +Kutsuu Mariaa, +Joka vieraineen +Istui kodissaan, +Itki suruissaan +Karvaan kyyneleen. + +»Nouse, Maria, +Herra tullunna, +Sua kutsuvi». +Kuni janoten +Vesi ojillen +Peura juoksevi; + +Kuni tuulonen, +Iltakastehen +Laskiessa, lentää, +Niinpä Maria, +Kuullen kutsua, +Herran luokse entää. + + +IV. + +Haudalla seisoo Mestari -- +Ja itkevi! +Ja Juutalaiset lausuu: +»Kas, kuinka häntä rakasti! +Mutt' eikö voinut tehdä niin, +Ettei hän kuollut oisi?» + +Taas Mestaria kauhisti -- +Värisytti +Tää suuri epä-usko. +Hän rukoili ja ylisti, +»Poistakaa kivi»! lausahti, +Vaan Martha hämmästyvi, + +»Oi, Herra», niin hän huudahti, +»Jo haisevi; +Sill' onhan päivää neljä +Jo haudassa hän levännyt +Ja varmaan aivan mädännyt +On ruumis veljyemme». + +»Jos uskoisit», niin Mestari +Nyt vastasi, +»Niin varmaan saisit nähdä +Sa kunnian nyt Jumalan». +-- Samalla paaden liikkuvan +Näkevät haudan suulta. + +»Jo tullos ulos Latsarus!» +Tää huudahdus, +Mestarin sulosuusta +Hämmästyksellä kuullahan -- +Ja kuollut nähdään liikkuvan! +Latsarus nousi ylös. + +Oi, hurmaavaista iloa, +Ja autuutta +Marian sydämessä! +Ja Martha itkee ilosta, +Ja häpeästä, surusta +Sydämen kovuuttansa. + +On nähty Herran kunnia. +Ja Jumala +On Pojan kirkastanut. +Ken uskovi, saa katsella +Nyt avoimilla kasvoilla +Jumalan kirkkautta. + + +V. + +Oi, rauhaisa Bethania, +Öljypuulehdon suojassa, +Notkelmass' Öljymäen! +Sun siimehesi suloinen +Vilvoitti päivän heltehen +Iloisen juhlaväen, + +Mi oli tullut viettämään +Hetkisen täällä, näkemään +Latsarust' elävänä. +Siin' oli ryhmä kiihkoisa +Oikeita fariseuksia +Puhellen, miettivänä. + +Tuoll' oli toinen seurue, +Mi seisahtuvi loitolle +Tuon silkkiäis-puun alle. +Siell' innokkaasti väitellen +He puhelevat, suuttuen +Oudolle asialle. + +Mutt' itse juhlareurue +On sijoittunut sisälle +Pöytähän Latsaruksen: +Siin' itse Herra Jeesus on +Opetuslapsi-joukkion +Keralla keskustellen. + +Iloa mielet hehkuvat, +Kiitollisuutta lausuvat +Katsehet kaikkialla; +Ja parahia herkkujaan, +Kuin kunniaksi kuninkaan, +Tuo Martha tulvimalla. + +Niin Herran puhe kiinnittää +Ja ihastuttaa, jännittää +Nyt mielet kuulevitten, +Etteivät huomaa Mariaa, +Jok' äänetönnä seisahtaa +Taakse vierahitten. + +Ken nähdä voisi sydämmeen +Niin autuudesta iloiseen, +Samalla surulliseen, +Kuin silloin sydän Marian, +Hän kompastuisi ankaran +Tuntehen taistelukseen. + +»Oi, miksi taasen vavahdan, +Kun Mestarihin katsahdan? +Hän, suuri Vapahtaja, +On voittajana kuoleman, +Ei vihollisen katalan +Nuolien sorrettava. + +»Oi, autuin on ilo tää! +Kuink' ihanasti säihkyää +Latsarus-veljen katse! +Meill' ompi Herra korkea, +Ihminen sekä Jumala -- +Ei pahat Häneen koske! + +»Kuitenkin sieluin vapisee +Kun Mestaria katselee +Silmäni -- outo tunne +Niin sykähyttää sydäntä, +Ikäänkuin pelkäis käärmettä, +Mi pistää -- koska? kunne? + +»Voi, käärme inha väijyvi +Nyt Mestaria, hiipivi +Jälessään kaikkialla: +Taas fariseukset vakoilee, +Tuhoa katse uhkailee +Tuon silkkiäis-puun alla. + +»Oi, sydän tahtois haljeta +Täst' autuudesta suuresta, +Kun Herran saamme nähdä +Tääll' oman pöydän ääressä, +Ja Latsaruksen tervennä! -- +Sen voipi Herra tehdä! + +»Oi, kuinka suuri auvo on +Ett' olen kurja, avuton +Häneltä armon saanut! +Tää Vapahtaja korkehin +Nyt aih' on ilon' ihanin -- +On sieluntuska laannut. + +»Kuitenkin taasen aavistus. +Kamala, synkkä vavistus +Lävistää sieluani: +Kuin viime kerran levähtää +Sais' täällä tämä kallis pää, +Oi -- mun Vapahtajani!» + +Näin tuntehet käy riitaiset: +Iloiset, surumieliset, +Marian sydämmessä; +Näkyvi syvä rakkaus +Ja kiitollinen uhraus +Kasvojen ilmehessä. + +Nyt alabaster-astian +Kallihin, jalon, kirkkahan +Hän käsillänsä nosti -- +Voidetta hyvän hajavaa, +Kallista ylen, vuotavaa +Sen täyden eilen osti. + +Kas, äkisti hän särki sen, +Vuodatti jalon voitehen +Herramme päälle kaikki: +Kuin suloisena sauhuna +Mirhami-tuoksu ihana +Nyt huonehesen laski. + +Marian aatett' ylevää +Ei Juudas voinut käsittää, +Vaan moitti nurkumielin. +Mutt' itse Herra ymmärsi +Ja Mariata puolusti -- +Se Marialle kyllin. + +Hän oli Herran voidellut +Ja rakkaudest' uhrannut +Mik' oli kallihinta: +Se oli paras palkinto, +Kuin taivahinen soitanto, +Sielulle autuinta. + + + + +Merellä. + + +I. + +Jumala, suuri Luoja, Lunastaja, +Taivahan, maan ja meren perustaja! +Suuret Sun työsi, käsialas suuret, +Syvähän tunkee viisautes juuret. +Kuohuva aalto vihaisesti ulvoo, +Myrskyvä tuuli väsymättä valvoo, +Aurinko armas pilven alta paistaa. +Kultana säde kimeltävä loistaa, +Aallossa hetken kirmaellen, kirkas, +Kunnes jo sammui -- pilvi päivän peitti. + +Samaten elonmeryt kuohahdellen, +Alati uutta esiin ammennellen +Ainetta hengen työksi, taisteluksi. +Kiusaus, myrsky pimittävä päivän +Uhkaavi joskus sielun upotella, +Lomasta pilven kirkas säde kunnes +Uudella uskonlujuudella täyttää +Horjuvan hengen, tietä meille näyttää + +Kotihin, luokse Isän rakkahimman. +Kiitos oi, Isä, armostasi kiitos, +Aina Sa pidät iki-armoliittos, +Jonka Sa Poikas verin vahvistelit, +Syntisen saastaisimman puhdistelit. +Kiitos, oi Jesus, Vapahtaja kallis: +Syntini Sinä verelläsi poistit; +Kiitos, oi kiitos, Sa ostit omaksesi, +Kurjimman syntisistä iloksesi! +Kiitos, oi Henki, suuri Lohduttaja, +Jumalan armon meihin sovittaja, +Kiitos, ett' annoit valon sielulleni, +Herätit unest' iki-ihmiseni; +Kiitos, ett' armos kautta Jesus voitti +Sieluni, uusi päivä siellä koitti! + + +II. + +Päivä loistaa kirkkahasti, +Myrskytuuli raukee; +Matka kuluu nopeasti, +Satama jo aukee: +Voitto saatu ihana, +Kiitos Herran, kunnia! + +Samoin loppuu myrskysäinen +Elonmatka kerran; +Joka aalto vaahtopäinen +Tyyntyy luona Herran: +Pian aukee satama, +Pian ollaan kotona! + +Siellä voitonseppelehet +Odottavat meitä, +Uskossa jos kärsinehet, +Käyden Herran teitä, +Täällä oomme matkalla, +Ikävöiden kotia! + +Jesus, suuri Johtajamme, +Autuutemme Ruhtinas, +Ole aina apunamme +Kautta veres, kuolemas: +Sinun kauttas voitamme, +Kuoloss' olet elomme! + + + + +Joulusanoma. + + +Pimeässä ihmiskunta +Harhaeli, kansat maan +Nukkui syvää synnin unta, +Murtamatta kahleitaan. +Joilla perivihollinen +Kaiken hyvän, totuuden +Oli heidät kytkenynnä +Orjantyöhön pahuuden. + +Kasvoi synnin karvas vilja +Kirouksen hedelmää, +Missä puhtauden lilja +Kerran kukki elämää +Viatonta, taivahista -- +Pahan orjantappura +Kaiken hyvän tukahutti -- +Hallitsi vain kuolema. + +Silloin yöstä Betlehemin +Valo kirkas leimahtaa, +Enkeli kun paimenille +Armahasti laulahtaa: +»_Älkää peljätkö, kas, teille +Suuren ilon ilmoitan: +Vapahtaja ihmisille +Syntyi kaiken mailman._» + +Oi, se valo kirkkahampi +Puoli-päivän paistetta: +Ihmisill' on taivahassa +Sovitettu Jumala! +Kaikki saavat anteheksi +Kautta veren Karitsan, +Uskossa kun pakenevat +Armohelmaan Jumalan. + +Oi, sen armon runsautta, +Rakkauden suuruutta! +Isä antoi ainokaisen +Rakastetun Poikansa +Sovinnoksi synneistämme, +Jolta me nyt vapaina +Synnistä ja kuolemasta +Saamme häntä palvella! + +Kiitos, Isä taivahassa! +Lahjastasi suuresta! +Kuinka voisin iloksesi +Sinua nyt palvella? +Oi, Sa, yksin, Isä rakas, +Voit sen tehdä minussa. +Henkes' kautta ijäisesti +Kätke minut Sinussa! + +Jeesus rakas Veri-ylkä, +Anna minun veressä +Pesty, puhdas jäsenesi +Olla, oksa elävä +Sinussa, oi, elä Sinä, +Itse, Herra, minussa, +Anna oma hedelmäsi +Minuss' olla kasvava! + +Sinun kanssas Jumalassa +Kätkettynä elämä +Anna olla vuotavana, +Hengen voima väkevä; +Iki-elon valtasuonet +Aina olla avoinna +Sinä, Päämme, jäsenenä +Juottavana minua. + +Siten Sinä, Herra, meissä, +Mekin samoin Sinussa +Pysymme ja elämämme +Kunnioittaa Sinua. +Yksin Sinun ijankaiken +Kiitos, voima, kunnia +Kaikesta sun armostasi +Jumala ja Karitsa! + + + + +Syntinen ja Vapahtaja. + + +_Sielu:_ + +Janoat, rakas Herrani, +Sielujen pelastusta; +Halajat nostaa sieluni -- +Oi, kiitos! kirousta +Sieluni tuntee -- kauhea +On synnin julma valta -- +Oi, nosta, auta minua +Jo kadotuksen alta: + +_Jeesus:_ + + Joh. 4. 10, 13, 14. + +Jumalan lahjan ihanan +Jos, sielu, ymmärtäisit, +Elämän vettä minulta +Ottamaan ennättäisit, +Jumala antoi Poikansa +Syntisten auttajaksi; +En tuomitsemaan tullut ma, +Vaan anteeks'-antajaksi. + +Jos käsittäisit: Jumala +Lahjoitti rakkahimman +Poikansa; Isän helmasta +Hän tuli, kallihimman +Toi lahjan: ijankaikkisen +Elämän syntiselle, +Jok' uskoo, ottaa vastahan, +Antauu Kristukselle. + +Tää kirkas lähde elämän +Avattu jokaiselle. +Nyt Poika sielun itkevän +Vie Isän sydämmelle; +Ja kaikki synnit annetaan +Armosta anteheksi +Ja synnytetään uudestaan +Karitsan kaltaiseksi. + +Ei ole tämän maailman +Kurjissa kaivoloissa +Se vesi, mikä janoovan +Tyydyttää -- nautinnoissa +Vain omantunnon tuskia +Synnyttää meno turha; +Ja kunnia ja tavara +On monen sielun murha. + +Ken ikään tahtoo nauttia +Maailman hettehestä, +Hän polttavassa janossa, +Kuoleman heltehessä, +Ei löydä veden pisaraa +Kielensä kostukkeeksi, +Vaan ijankaiken janoaa, +Jää tulen kekäleeksi. + +Ken juopi vettä elämän +Ijäisen lähtehestä, +Ja rakkautta elävän +Jumalan sydämestä. +Armosta, kautta Kristuksen, +Alati ammentaapi, +Hän tyydytetyks' janonsa +Ajassa tässä saapi. + +Sillä se silmä lähtehen +Uskovan sydämmessä +Kuohuva onpi ainainen +Siunaus elämässä. +Asunto Pyhän Hengen on +Se sydän autuainen: +Siin' ilo, rauha verraton, +Rakkaus taivahainen. + +_Sielu:_ + +Ma olen kurjin syntinen +Ansainnut kadotuksen, +Tuomion monenkertaisen, +Voi, ikikirouksen! +Oi, yksin Sinä ymmärrät +Tilani, kurjuuteni, +Turmelukseni käsität +Ja suuren pahuuteni. + +Oi, syvyydessä sieluni +Valittaa kujerrellen, +Ma vaivun, auta Herrani! +Suurelle syntisellen +Jo anna armos lohdutus +Ja kalliolle nosta +Vajoova jalka -- kadotus, +Jo uhkaa -- älä kosta. + +_Jeesus:_ + + Joh. 4. 26. + +Ma olen tullut Messias +Etsimään kadonneita; +Ma kuolin sinun puolestas, +Armahdan eksyneitä. +Rakkauteni palava +Kaikkia syntisiä +Etsii -- ja etsii sinua, +Kuin ylkä ystäviä. + +Ma annan sulle itseni, +Armoni, aarteheni, +Ijäisen ystävyyteni +Ja morsiamekseni +Kihlaan ma sinut uskossa; +Ja lumivalkeaksi +Pestynä olet ihana +Isälle lapsoseksi. + +_Sielu:_ + +Oi, armon äärettömyyttä, +Oi, suurta rakkautta! +Voi, tätä kylmää sydäntä! +Voi, suurta luopumusta! +Mutt' anna sekin anteeksi, +Epäilys, synti poista! +Oi, tule sydämmeheni +Ja rakkautta loista! + +Oi, loista sydämmeheni, +Sen kylmyys, kurja saasta +Pois polta rakkautesi +Tulella, irti maasta +Sieluni iki-irroita, +Oi, anna kirkkautta +Sieluni nähdä Sinussa, +Kasvojes valkeutta! + +Ett' aina oisin Sinussa +Ja minun sydämmeni +Temppelis -- jossa asuva +Johtaisit askeleni; +-- Silmäni aina avaisit +Näkemään tahtoaisi, +Ja Henki haavas kallihit, +Minulle kirkastaisi. + +Ma uskon, epä-uskoni +Sa poista -- lisää aina +Uskoa, ole eloni, +Leimasi pyhä paina +Mun sieluhuni -- tulella +Kastele elämäni, +Ett' oisin tosi suolana, +Valaise pimeäni! + + + + +Maailman valkeus. + + +Pimeys peittävi maan -- +Synkkä yö! +Kansoja kahlehissaan +Synti syö: +Raskasna rikosten paino +Tuntoja polttaa; +Helvetin henkien vaino +Sieluja surmaa. + +Toivontähti kirkkahasti +Taivahalla tuikkaa: +Ennustukset ihanasti +Ihmisille kuiskaa: +»Kerran synnin voittava +_Vapahtaj'_ on tuleva!» + +Kuulkaa! Laulu enkelitten +Kajahtaapi ihana +Yli maitten, manteritten: +»Jumalalle kunnia +Korkeudess', ihmisille +Maassa rauha, suosio!» + +Meille syntyi _Vapahtaja_, +Ihmiseksi Jumala; +Kuoli synnin Sovittaja, +Nousi kuollon Voittaja: +Valkeus ja kuolematon +Elämä nyt valistaa -- +Ihmislasta langennutta +_Jesus_ nostaa, armahtaa. + + + + +Synnin tunnustus. + +Ps. 51. + + +Jumalani armollinen, +Hyvyydestäs suuresta +Armahda, ma rikollinen +Vaikka olen katala: +Syntin' ovat mustat, suuret, +Julmat, veriruskeat; +Syväll' ovat niitten juuret, +Läpi sielun tunkevat. + +Pese minut puhtahaksi, +Iisopilla puhdista -- +Rikokseni raskahaksi +Tunnen: Herra, armahda! +Alati on edessäni +Rikosteni riettaus, +Aina särkee sydäntäni +Syvä synnin turmelus. + +Sinua, oi Jumalani! +Synnilläni loukkasin, +Pyhän tahtos tahallani +Törkeästi tallasin: +Synniss' olen syntynytkin, +Synniss' elon alun sain -- +Puhtautta täydellistä +Sinä vaadit kautta lain. + +Jumala! luo uusi sydän, +Puhdas henki minulle -- +Yksin kautta henkes pyhän +Otolliseks' Sinulle +Tulen. -- Ällös ota vielä +Henkeäsi minulta, +Edestäsi älä heitä +Syntisistä suurinta. + +Anna kaikki anteheksi +Armostasi sulasta, +Verenvi'oist' askeleni, +Sieluni sa puhdista, +Että voisin riemumielin +Armoasi ylistää, +Kunniaasi kaunokielin +Syntisille julistaa. + +Te'e uudeks' ihmiseksi, +Herra, minut kokonaan, +Syntisille autuudeksi +Tahdon sitten kautta maan +Elämällä, sanallani +Nimeäsi tunnustaa, +Työni kaikki iloksesi, +Herra, Sulle omistaa! + + * * * * * + +Jesuksen veren kautta +Ja kuollon katkeran -- +Sovinto-uhrin pyhän +Jumalan Karitsan -- +Ann' armost' anteheksi +Kaikki mun syntini, +Kuvasi kaltaiseksi +Uudista sieluni! + + + + +Golgathalla. + + +Miksi ilma pimeneepi? +Puolipäivän aurinko +Yöhön peittyy, kylmeneepi! +Miksi halkee kallio? +Vuoret vankat vavahdellen +Horjuu perustuksillaan! +Haamut nousee liihätellen +Avatusta haudastaan! + +Verissänsä Golgathalla +Pyhä Poika Jumalan, +Jota kansa ilkkumalla +Ivaa -- kärsii kuoleman. +Jesus Kristus, murhamiesten +Väliin ristiinnaulittu, +Maailman synnin kirouksen +Kantajana surmattu. + +Siksi häpee aurinkoinen, +Luonto, Luojan kuolemaa +Surren, kätkee kasvojansa, +Povi maankin avajaa +Haudan, kätkökammionsa, +Työntää tulleet Tuonelaan +Ulos vankeudestansa +Elämähän uudestaan. + +Jesus Kristus -- _Elämämme_ -- +Kävi kuollon taisteluun +Kärsiäkseen edestämme: +Katso kylkeen avattuun, +Synneistäsi surullinen; +Esiriippu halkesi: +Jesus armo-istuimelle +Meille tien nyt aukasi! + +Jesus kärsi edestämme -- +Synnin palkka, kuolema +Siten meiltä poistettihin: +Toist' et synti-uhria +Tarvitse -- nyt kuolematon +Elämä ja valkeus +Hänessä sull' annetahan -- +Suuri sielun lohdutus! + +Jesus särki vankeuden +Ovet, voitti väkevän, +Meille osti vapauden +Sekä uuden elämän. +Iloitse siis, synninorja, +Tie on auki, kahlehes +Särjettynä -- Jesukselle +Anna kuorma synties. + +Armollinen, uskollinen +Ylimmäinen Pappimme +Jesus, aina syntisille +Hellä -- Hän on _Veljemme_: +Kaikiss' yhtä tuntehikas, +Sydämmestä säälivä, +Kuni _veli_, armorikas, +Kiusattu paits' syntiä. + +Nyt Hän voipi kiusatuita +Sydämmestä armahtaa -- +Alati Hän puolestamme +Rukoelee Jumalaa -- +Hänen ristillensä, +Siinä avaa sydämmes -- +Hän sen tuntee, verellänsä +Pesee pois sun rikokses. + +Kiitos, Jesus, Vapahtaja, +Veri-ylkä kallihin! +Suuri synnin Sovittaja! +Armoasi mullekin +Annat -- veres, rakkautes, +Kärsimises, elämäs, +Voittos, ylösnousemises +Mulle takaa lempeäs. + +Hengelläsi virvoitta'os +Sieluni nyt uudestaan, +Synnist' ikipuhdista'os, +Saata liha kuolemaan, +Anna pyhä, täydellinen +Sydämmeeni rakkaus, +Että olis elämäni +Opillesi kaunistus! + + + + +"Maria!" + + +»Vihdoinkin päivä sarastaa, +Jo poistuu synkkä, pitkä yö!» +Maria lausuu, kiiruhtaa »Nyt +tehtävä on kallis työ -- +Kallis ja raskas -- voidella +Kun täytyy Herran _ruumista_.» + +Suruinen katse kirkastuu, +Toivo hymyy huulillansa -- +»Jo haudan seutu heijastuu, +Vaikk' aamu vielä usvillansa +Peittävi puut ja pensahat, +Jotk' oven haudan verhovat.» + +Näin lausuen hän nopeasti +Rientävi yhä edelleen -- +Yön kaste jalkojansa kasti +Astuissa maahan ruohoseen, +Ja aamurusko soihdullaan +Punasi taivahan ja maan. + +Punerva rusko kirkastuvi, +Kuin tuima tuli roihuais, +Jo ensi säde singahtavi, +Kuin kapalosta kirpoais, +Kuin tuli virta vyöryellen +Sätehet lentää kirmaellen. + +Aurinko, päivän kulta kehrä, +Häikäisevässä valossaan +Jo nousee ylös taivahalle -- +Maria sit' ei katsokkaan, +Hän rientää läpi lehdikon, +Kuin metsävuohi levoton. + +Jo haudan eteen seisahtuvi: +»Mik' ihme! hauta avattu!» +Hän huudahtaa ja tuskastuvi: +»Tyhjänä! Herra otettu! +Voi, enkö edes _ruumistaan_ +Voidella saanut haudassaan?» + +Vaan itkun läpi katsoissansa +Hautahan: kaksi ihanaa +Enkelinuorukaista siellä +Istuvi, toinen lausahtaa: +»Mit' itket, ketä etsit sa?» +Vastasi heille Maria: + +»Herrani ovat ottanehet -- +En tiedä, mihin veivät sen» -- +Ja kuuman kuumat kyynelehet +Sort' äänen, peitti katsehen -- +Nyyhkien, surun valtaama, +Kääntyvi heistä Maria. + +Siten kun itki itkujansa, +Kääntyen poies menemään, +Kohtasi taasen korviansa +Kysymys, tuttu ennestään: +»Mit' itket, ketä etsit sa, +Nainen, oi surun valtaama?» + +Puistossa läpi kyynelverhon +Himmeesti silmä eroitti +Mieshaamun lähenevän, jolle +Maria kohta virkahti: +»Herra, jos Hänet kannoit pois, +Sano, Hän vaikka missä ois!» + +Vaan Jesus, Herra ylösnoussut, +Vapahtajamme väkevä, +Hän siinä seisoi, kirkastettu, +Marian edess' elävä -- +Ja rakkauden vienolla +Äänellä lausuu: »_Maria!_» + +Kuin salama ois sieluhunsa +Sähköisen tulen iskenyt, +Niin Maria nyt riemussansa +Olisi Herraa syleillyt -- +»Mestari, minun Herrani!» +Hän alas maahan vaipuvi. + +Vaan Herra hellin ehkäisevi: +»Minuhun ällös tartu, vaan +Vie sana tästä veljilleni: +Isänne luokse kunniaan +Nyt nousen -- minut nähdä saatte, +Galileaan kokoontukaatte!» + +Maria rientää, sydän täynnä, +Iloinen, syvä hurmaus +Valtasi sielun, kasvojansa +Valaisi taivaan kirkkaus: +Hän riensi, juoksi, rukoili, +Ilosta itki -- hymyili. + +»Oi päivä kuink' on kirkas nyt -- +Kuink' autuus uhkuu luonnossakin +On kaikki sumu hälvennyt, +Ja poistettu on kuolemakin! +Oi, kallis Veri-ylkäni! +Oi, Jesus, kaikki kaikkeni?» + + + + +Jumalisuuden salaisuus. + +1 Tim. 3:16. + + + + +I. + +Enkelien keskustelua. + + +»Voi synnin kuormaa, kirousta, +Mi painaa kurjaa mailmaa! +Eik' edes tunne katumusta, +Surua synnin katkeraa, +Nuo itsepäiset ihmislapset, +Vaan kilvotellen synnissään +Niin nuoret kuni valkohapset, +Vaan paaduttavat itseään.» + +Niin lausui enkel ihanainen, +Ja itki kuuman kyyneleen, +Jonk' otti toinen taivahainen +Taltehen kulta maljaseen, +Lausuen: »Totta, liiaksikin, +Mikael, Herran sankari! +Mut ällös' itke ihanaisin, +Vaan riennä maahan kanssani». + +»Oi Gabriel», niin puhuteltu +Suruisin mielin vastasi: +»Sa maahan! Onko Jehovalta +Taas sinne määrä matkasi?» + +»On, Mikael, ja ihmeellinen, +Ääretön ilosanoma, +Mi itse Tuonen kartanoissa +On synnyttävä riemua!» + +»Oi, Gabriel, mik' olla voisi +Niin suuri ilosanoma, +Mi synninmaahan valon loisi +Ja kuolemahan eloa?» + +»Se rakkaus on palveltava +Jumalan kurjiin syntisiin: +Se mahdoton on aateltava: +Mut ihmisille annettiin +Jumalan poika ainokainen -- +Hän syntyy neitseen kohdussa -- +Ja pian kasvaa pienokainen: +Jumala ihmis-lihassa!» + +»Oi, onko totta? mahdollista? +Näin onko voinut Jehova +Rakastaa kurjaa vihollista, +Ihmistä vastahakoista?» + +»Niin totta kuin ma Jehovalta +Sain käskyn tämän ilmoittaa.... +Pian särkyy ota kuolemalta +Ja synnin valta raukeaa.» + + + + +II. + +Myöhemmin Betlehemin laitumella. + + + +Hiljaa -- Oi, niin hiljaa kaikki! +Karjankellot hiljalleen +Kilkahtavat silloin tällöin, +Paimenet kun laumalleen +Öisen hetken uhrannehet +Valvoo -- aatos ennättää +Kau'as: henki rukouksen +Siivin ylös lennähtää. + +Silloin -- katsos! Välähdystä +Tätä kirkkaan salaman -- +Ukkost' ei vaan kuulu -- mistä +Loiste tuo? -- ja hehkuvan +Valokehän ympäröimät +Miehet! Paimen valvojat +Vapisevat -- äännetönnä -- +Pelvon maahan naulaamat. + +»_Älkää peljätkö, mä teille +Suuren ilon ilmoitan -- +ihmiskunnallekkin._» -- +Enkelinen Jumalan +Lausuu: »_Teille tänäpänä, +Vapahtaj' on syntynyt, +Luojan kädet kapaloihin +Seimess' ovat käärityt!_» + +Samassa kun sai lausuneeksi, +Kajahti laulu riemuisa, +Enkeli-joukon äärettömän +Taivaisin nuotin laulama: +»_Kunnia olkoon Jumalalle -- +Korkeudessa! Suosio +Ihmisille! Maassa rauha._» +-- -- Taas hiljaa! Sävel sammui jo! + + + + +Auringonnousu ylhäältä. + +Luuk. 1:78, 79. + + +Synnin pimeys -- synkkä yö +Maan kansat peitti -- tähtivyö +Taivaalla ennen loistellut, +Jo oli ammoin sammunut: +Kas, silloin vihdoin valahtaa. +Taivaalle idän purpuraa -- +Ja nousee rusko -- päivä saa, +Mi maan ja kansat valistaa. + +Kointähti kirkas, Jesus, aurinkoinen, +Valkeus, Elo, nouse ihanainen! +Valaise sielut yössä pimeyden +Hukkuvat, kurjat, toivotonta tuskaa +Kärsivät johda elonlähtehelle, +Janoovat juota, rikolliset rinnat +Rauhallas täytä ikilempeällä! + +Oi iloa! Oi valoa: +Nyt taivas aukeneepi, +Vuodattain maahan autuutta, +Mi sielut juotteleepi +Elämän veden virroilla, +Jumalan istuimelta +Kuin kristalli mi kirkasna +Kuohuu ja Karitsalta, +Elämän -- valon -- lähteeltä, +Syntisten sydämihin +Hää-ilon ijankaikkisen, +Henkensä sinettihin +Kätketyn, heihin lukiten, +Jumalan lapsen toivon, +Niihin, jotk' osti verellään, +Puhdisti Jumalalle. -- +Oi kiitos, autuus, kunnia +Ijäinen Jumalalle! +Ylistys, voima, viisaus +Ja kiitos Karitsalle -- +Halleluja! + + + + +Uudenvuoden rukous. + +2 Kor. 5:17; Kol. 3:1--17; Math. 28:18--20. + + +Herra, anna uusi armo +Uuden vuoden mukana; +Uusi mieli, uusi sydän, +Henki puhdas vakava! +Anna uudet armovirrat +Vuotaa syvään sieluhun, +Että saisit kunniakses +Voittoon viedä kiusatun! + +Anna uusi hengen voide, +Uusi viha syntihin, +Sydämehen veres voima +Vuodatta'os tuorehin! +Uusi luomus ollakseni +Ylösnousemuksessas, +Hengelläsi hehkuvalla +Täytä, rakkaudellas! + +Herra, Sinus' ainoassa +Minulla on elämä, +Maassa sekä taivahassa +Vapahtaja, Väkevä, +Sinä ollos uudenvuoden +Kaikki päivät kanssani: +Kunniaksi nimellesi +Johda vaellukseni. + + + + +"Monrepos" -- Mun leponi. + + +»Monrepos». -- Kuink' ihana! +Rauha, ilo päilyyy +Tyynen vetes kalvossa: +Kuva taivon säilyy +Puhtahana; -- vilponen +Varjo päivän helteen +Sammuttaa, ja kukkanen +Avaa terän helpeen. + +Monrepos -- mun leponi +Yksin Jeesuksessa: +Ilo, rauha päilyvi +Myrskyn pauhatessa. +Hän on varjo heltehen, +Elon ikivirta, +Elon vettä uhkuen +Mulle kirkkahinta. + +Kuni kukka helpehen +Avaa Monrepossa, +Niin me uuden luomuksen +Kristus kalliossa +Saamme, vanhat kadonneet, +Kaikki uudistuneet, +Kuolleet ovat vironneet, +Riettaat puhdistuneet. + +Ihana, oi leponi, +Kristus, Vapahtaja! +Ole aina eloni, +Suuri armahtaja, +Että Hengen hedelmä +Vuotais runsahasti: +Viinipuusta elämä +Oksan kärkiin asti! + + + + +Aikamme. + + +Ajan meri kuohahdellen +Ikikallioita +Vastaan nousten, vaahtoellen +Aaltoj' ankaroita +Vihaisesti viskeleepi, +Purret kariin heittää, +Murusiksi murteleepi, +Miehet pohjaan peittää. + +Tuskanhuudot kuolevitten +Yöhön pimeähän +Haihtuu -- ääni auttavitten, +Jääväin elämähän -- +Myrsky ulvoo, aalto ärjyy, +Ihmisääni vaipuu -- +Henki kuolevainen värjyy, +Parku tuuleen haipuu. + +Yöhyt jylhä -- ilma kylmä... +Kova myrskyn raivo -- +Etkö sääli, kuollo julma, +Tuki Tuonen kaivo! +Kiihtyvät vain myrskytuulet: +Tuhansia hukkuu -- +Kylmenevät valjut huulet: +Majakkamies nukkuu! + +Mutta kirkas ikivalo +Väikkyy taivahalla: +Rakkauden pyhä palo +Sammumattomalla +Loistollansa valaiseepi +Tietä kuolevaisten: +Herran korva kuunteleepi +Ääntä anovaisten. + +Ikikalliot ei horju, +Vaikka aallot riehuu. -- +Jok' ei kiusausta torju, +Sillä himo kiehuu. -- +Itse Herra totuutensa +Liekin virittääpi +Mieliin uskovaisiensa -- +Uskon elättääpi. + +Käy'ös uskontaisteluhun +Rohkeana, sielu, +Vaikka tuimaan otteluhun +Tulet, syvä nielu +Helvetin ei vetää saata +Mieltä vilpitöntä, +Ken ei syntiin käyne maata +Unta järjetöntä. + +Herran käsi ohjaileepi +Ajan kuohulaineet: +Kansakunnat rankaiseepi. +Siirtää sotamaineet -- +Valon pakanuuden yöhön +Luopi kirkkahimman, +Kokoo laumat uskontyöhön, +Elon ihanimman. + +Yö on -- mutt' on kristinusko, +Kiinass' orastava, +Niinkuin idäss' aamurusko +Päivää sarastava: +Nouse päivä, Herran päivä +Kirkas, hehkuvainen: +Autuudeksi valkeneva +Rusko purpurainen! + + + + +Talvella. + + +Uusi, puhdas lumivaippa +Valkovillaan verhoaa +Maat ja metsät; puut ja pensaat +Härmähelmin kaunistaa, +Tuhansissa timanteissa +Säihkyy säde auringon. +Valoansa vuodatellen, +Imanteeksi inehmon. + +Kuni puhdas lumivilla +Luonnon kaiken kaunistaa, +Peittää mustan likapinnan, +Pelehtyneet puhdistaa, +Samoin armo Jumalamme +Synnit veriruskeat +Pesee lumivalkeaksi, +Sitoo haavat haikeat. + +Kuni säde singahtaapi +Valon, lämmön lähtehen, +Avaruudet valistaapi, +Elämätä jaellen, +Rakkaus niin Jumalamme +Jeesuksessa valaisee +Syntiselle autuudeksi, +Elonlähde uhkuilee. + +Sielu, onko sinullekkin +Armo kallis Jumalan +Tullut eloks', autuudeksi +Kautta veren Karitsan? +Onko syntis saastaisimmat +Tämä veri pessyt pois +Sielustasi, tunnostasi, +Niinkuin ei niit' ollut ois? + +Jollei, etsi Jumalamme, +Vapahtajan veressä +Tarjoama armo kallis, +Nöyrry ristin edessä; +Tunnustele -- syntis siinä: +Karitsa Hän Jumalan +Verellänsä puhdistavi +Synnit kaiken maailman. + + + + +Jesus syntyi. + + +_Jesus syntyi_ -- Vapahtaja +Syntisille armoinen, +Ylipappi uskollinen, +Ystäväksi kaikillen: +Minullekkin armoansa +Lahjaks' antaa, ilolla. +Janooville lähtehestä +Elon tarjoo eloa. + +Siispä suurin syntineni +Ristin juureen kumarrun, +Armonvirta puhdistaapi +Omantunnon tahratun: +Jesus muakin rakastaapi, +Kätehensä väkevään +Nojaan, muu jos katoaapi, +Sanansa ei yksikään. + +Jesus-kalliolla seison +Turvattuna ainiaan, +Vaikka kuohuis hirmumyrskyt, +Vuoret siirtyis sijaltaan. +Jesus -- suuri Vapahtaja! +Kätke lempihelmahas +Sieluni ja salli kerran +Katsella Sun kasvojas. + + + + +Ber-Saba. + +1 Mos. 46: 1--4. + + +»Jaakob, Jaakob!» Herran ääni +Lausuu, mikä ihana, +Suuri armo, että Herra +Vielä tahtoo puhua +Jaakobille! Pitkä aika +Oli siitä kulunut, +Koska Herra viimeiseksi +Oli hälle puhunut. + +Mitkä vuodet! Taistelua, +Tuskaa, pimeyttä, voi! +Koetusten tuli-ahjo, +Myrskyt, joissa salamoi +Herran tuomioitten nuolet, +Kuritusta ankaraa -- +Toinen toista repivämpi +Murhe rintaa ahdistaa! + +Rakel armas, rakastettu! +Poissa -- kova kuolema +Hänet riisti -- mutta vielä +Katkerampi, kamala +Oli suru Joosefista +Salaperäisyyksineen, +Joist' ei voinut edes konsa +Päästä täyteen selvyyteen. + +Oi, ne vuodet tuskalliset +Kylvi lunta nivuksiin! +Kumaraksi painui varsi, +Ilo sammui kyyneliin. +»Miksi Herra nämät sallit?» +Oi -- ne synnit nuoruuden +Muistui mieleen, polttavinta +Tulta tuiski sydämmeen. + +Mutta nyt! Oi, Joosefista +Tullut ilosanoma +Vanhan mieltä virkistävi. +Herra tahtoo puhua! +»Viel' et ole unohtanut, +Etkä hylkää kuitenkaan; +Vaikka olet kurittanut, +Armahdatkin uudestaan!» + +»Armoa ja rakkautta, +Herra pitkämielinen, +Kaikki työsi tarkottavat, +Pelastusta syntisen. +Puhu, Herra, tässä olen: +Puhu avonaisesti, +Että kurja sydämmeni +Ymmärtäisi tahtosi!» + + + + +Vuoden vaiheessa. + + +I. + +Aurinko kirkas +Valaisi vuoret, +Aukean meren +Sätehillään, +Poisteli pilvet, +Lämmitti ilman, +Kuin sepän-ahjo +Säkenillään. + +Samaten valo +Kasvoista Herran, +Rakkaus Luojan, +Sydänten jäät +Sulaten poisti, +Uudisti kaikki; +Uskossa Isän +Armaan näät. + + +II. + +Vuoden menneen erehdykset, +Voitot saatat unhottaa: +Katso eteenpäin, ei taakse, +Juoksuas se kiiruhtaa. +Aina täydellisyytehen +Herran kutsu johdattaa: +Itsellensä kaltaiseksi +Omiaan Hän kasvattaa. + + * * * * * + +Koska pääsen kurja kerran +Tästä synnin alhosta +Täydellisyytehen, joss' on +Puhtaus ja kunnia? + +Pian tulee Herra Jesus +Omiansa noutamaan: +Siksi kestä, kilvoittele +Myrskyssäkin satamaan! + + + + +Tässä istuisin ikäni. + +Luuk. 4: 18, 19. + + +Synagooga Natsaretin +Täynnä kansaa kaikellaista. +Laki juuri on luettu; +Rabbi laski pergamentin +Käärittynä pöydällensä. + +Silloin -- kaikki hämmästyivät -- +Jeesus -- tunnettu hyvästi +Jokaiselle Natsaretin +Pienoisessa kaupungissa +Häntä Josefin pojaksi +Sanottihin -- siihen saakka +Työssä nähtihin alati: +Veistämässä, sahaamassa -- +Työtä puusepän tekevän -- +Nyt hän nousi opettajan +Sijalle ja pergamentin, +Käärön kullan kirjaellun, +Avasi ja etsimällä +Löysi paikan Esajasta, +Luki -- silmät säkenöivät +Hengen tulta taivaallista -- +Kasvot kirkasti ihana +Pyhä rauha jumalainen -- +Ääni hellästi värähti: +Rakkaus ja sääli täytti +Sydämen -- ja kuni aamun +Kirkas valo auringosta, +Valahtaen huurteisille +Puiden oksille salolla, +Sulattaen hyisen hallan, +Läikehtien lämpöänsä, +Niinpä sanansa sulavat +Sydämmille syntisille +Sattuivat -- ne lämmittivät +Kylmät, kovat, särkynehet, +Synnin synkässä sumussa +Harhaellen eksyväiset +Isän armahan kodista +Oman tiensä turmiolle, +Missä paulat monenlaiset +Sekä verkkonsa veriset +Laski, surman silmukkansa, +Sielun murhaaja kavala. + +Nämä kuulivat ilolla: +Joka silmä kirkastuupi; +Oli niinkuin olisivat +Kuulleet kieltä ensimmäistä +Oman äidin armahimman -- +Jok' on kau'an unhotettu +Ollut maalla vierahalla! +Tahi kuni soitantoa +Autuudesta ikuisesta -- +Tuolta Edenin kedolta -- +Sanoja, oi, tulisia, +Säveltä, mi hiveleepi +Sydäntä niin sulavasti, +Että tuskaa suloisinta +Rinta täynnä, aaltoellen +Huokuu -- nousee -- aavistaen +Vihdoin vapahduksen päivän, +Hengen syvän puhdistuksen, +Pelastuksen riemujuhlan +Tulleen -- avaa sydämensä, +Uhraa itsensä ilolla +Tälle Herralle hyvälle, +Jonka sanat voitelevat +Särkymiä polttavia, +Tunnon tuskan murtamia. +Kyynel kirkas, polttavainen +Katumuksen katkeruutta, +Povi riehuva, palava +On kuin äänettä, sanoitta +Rukoilisi juodessansa +Sielun-janoonsa elämän -- +Vettä kau'an kaivattua, +Niinkuin peura vuoristossa +Päivän helteisen jälestä +Päästyänsä lähtehelle, +Joka kallion kolosta +Kuohuttaapi kirkkahinta +Vettä viljalta norolle -- +Samoin sielukin halukas +Ahmii armonlähtehestä -- +Ijankaikkisen Jumalan +Rakkautta, laupeutta -- +Näin ne näyttävät sanovan +Rukoukset äänettömät: +»Puhu, Herra puhu kau'an; +Tässä istuisin ikäni +Kuullakseni Jumalalta +Näitä armonsanomia». + + + + +Sisältö: + + +I. +Isänmaallisia y. m. runoelmia: Sivu. +Johan Ludvig Runebergin muisto.............. 5. +Julius Krohnin haudalla..................... 10. +Julian haudalla............................. 12. +Hämäläisille (Lippulahjan johdosta)......... 13. +Henrik Vergeland............................ 14. +Kaatuneitten haudalla....................... 16. +Greeta Haapasalo............................ 17. +Kotiin (Aleksis Kiven kuolema).............. 20. +Viipurin linna.............................. 23. +Agnes Meijer................................ 24. +Herra taitti................................ 26. +Charles Haddon Spurgeon..................... 27. +Lapsuus..................................... 29. +Haapalaakso................................. 30. +Lapsen miete................................ 31. +Paimenen laulu.............................. 32. +Lapsi ja kuusonen........................... 33. +Tähti....................................... 34. +Pienokaiselle............................... 36. +Vanha Peippo................................ 37. +Syntymäpäivänä.............................. 38. +Kuollon kellot soi.......................... 39. +Keväällä.................................... 41. +Kukan kauneus............................... 42. +Talvikukkanen............................... 43. +Jouluna..................................... 45. +Hiljaa vaan................................. 46. +Nimipäivänä................................. 47. +Poissa on................................... 48. +Kalmistossa................................. 49. +Kirkkoon.................................... 50. +Peilin edessä............................... 52. +Ma kukkaa suutelin.......................... 53. +Kuolema..................................... 55. +Juoppous ja raittius........................ 57. +Varpusen valitus............................ 58. +Vanhuus..................................... 59. +Lapsi ja isä................................ 60. +Toivo....................................... 61. +Lapsi ja äiti............................... 63. +Metsätähti.................................. 65. +Hanna....................................... 66. +Haudalla.................................... 68. +Kylvä kukkia................................ 70. +Pikku Elsa.................................. 71. +Joulukuusi.................................. 73. +Lilja ja ruusu.............................. 76. +Adam ja eläinkunta.......................... 75. +Kesä-illalla................................ 77. +David paimenena............................. 79. +Sankari..................................... 81. +Vieraalla maalla............................ 83. +Väinön laulu kanteleellensa................. 84. +Tyhjyys..................................... 85. +Pajassa..................................... 86. +Hiihtäjätär................................. 88. +Tunne ja kieli.............................. 92. +Naisen arvo................................. 93. +Lempi kuolematon............................ 94. +Vaeltaja.................................... 95. +Kastele siipiäs, henki!..................... 96. +Hiiluksella................................. 98. +Aalloilla................................... 99. +Ester....................................... 100. +Debora...................................... 106. +Liehdo tulta!............................... 109. +Kotiliesi................................... 110. +Kuvaamataide................................ 111. +Meren rannalla.............................. 113. +Hengen vapaus............................... 114. + +II. +Hengellisiä runoelmia. +Betaniassa.................................. 119. +Merellä..................................... 128. +Joulusanoma................................. 130. +Syntinen ja Vapahtaja....................... 133. +Maailman valkeus............................ 138. +Synnin tunnustus............................ 139. +Golgathalla................................. 141. +»Maria!».................................... 143. +Jumalisuuden salaisuus...................... 147. +Auringonnousu ylhäältä...................... 150. +Uudenvuoden rukous.......................... 151. +»Monrepos» -- Mun leponi.................... 152. +Aikamme..................................... 153. +Talvella.................................... 155. +Jesus syntyi................................ 157. +Ber-Saba.................................... 158. +Vuoden vaiheessa............................ 160. +Tässä istuisin ikäni........................ 161. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Runoelmia, by Antti Mäkinen + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA *** + +***** This file should be named 29708-8.txt or 29708-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/9/7/0/29708/ + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |