diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 25052-0.txt | 2004 | ||||
| -rw-r--r-- | 25052-0.zip | bin | 0 -> 31875 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 25052-8.txt | 2003 | ||||
| -rw-r--r-- | 25052-8.zip | bin | 0 -> 31437 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
7 files changed, 4023 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/25052-0.txt b/25052-0.txt new file mode 100644 index 0000000..f323c18 --- /dev/null +++ b/25052-0.txt @@ -0,0 +1,2004 @@ +The Project Gutenberg EBook of Valittuja runoja, by Gustaf Fröding + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Valittuja runoja + Kokoelmista 'Guitarr och Dragharmonika', 'Nya Dikter' ja + 'Räggler Ã¥ Paschaser' + +Author: Gustaf Fröding + +Editor: Kasimir Leino + +Translator: Yrjö Weijola + +Release Date: April 11, 2008 [EBook #25052] + +Language: Finnish + +Character set encoding: UTF-8 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA RUNOJA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + + + + + + + + +Valittuja runoja + +Kokoelmista "Guitarr och Dragharmonika" +"Nya Dikter" ja "Räggler Ã¥ Paschaser" + + +Gustaf Fröding + + +Suomentanut +Yrjö Weijola + + +Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut +Kasimir Leino + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Otava 1895. + + +[Toimittajan huomautus: Otto Mannisen suomennos _Jos oisin_ on jätetty +pois kokoelmasta tekijänoikeudellisista syistä.] + + + + +Valittuja Runoja. + + + + +Gustaf Fröding. + +Lyhyt kuvaus hänen runoilijaluonteestaan. + + + +Puoli kymmentä vuotta sitten ei Ruotsinkaan kirjallinen yleisö tiennyt +mitään _Gustaf Fröding_ nimisestä runoilijasta. Yliopistossa muisteltiin +kyllä sen nimisen kivulloisen miehen muutamia vuosia laiskotelleen, vaan +hänen opinnoistaan ei koskaan tolkkua tullut ja ennen pitkää hän +katosikin muihin toimiin. Pienen maaseutukaupungin, Karlstadin, +paikallislehdessä oli hän sittemmin tavallisella sanomalehtimiehen +työllä jonkun aikaa ansainnut leipänsä, mutta lehdellä oli pieni +lukijakunta ja vaikea lie ollut senkin aavistaa kaikellaisten pikku +pätkäin takana miestä, joka muutamia kuukausia myöhemmin oli +äkkirynnäköllä kohoutuva Pohjoismaiden nykyään etevimpäin lyyrillisten +runoilijain joukkoon. + +Fröding on jo pitkät ajat ollut kivulloinen ja mietiskelevä mies ja +omatekemässään elämäkerrassa hän vakuuttaakin, ettei hän oikeastaan ole +koskaan ollut mikään »nuori runoilija»[1]. Kun hän v. 1890 julkaisi +ensimmäisen runokokoelmansa nimeltä "_Guitarr och Dragharmonika_", +hämmästytti hän sentään kaikkia mitä reippaimmilla, kansanomaisimmilla +ja tuoreimmilla »Vermlantilaisilla lauluilla», joissa muodoltaan +erittäin luonteva ja vallaton, sisällykseltään oikein tarttuvan +humoristinen iloisuus kävi käsikädessä tosirunollisen tunteen kanssa. + +[1] Siinä allekirjoittaneelle osotetussa kirjeessä 7 p:ltä viime +lokakuuta, jossa hän erityisellä ilolla antaa suostumuksensa näiden +runojen suomentamiseen, pahoittelee hän, ettei hän osaa suomenkieltä, +"nyt kun suomalainen kirjallisuus jo on käynyt niin arvokkaaksi". +Elämäkertaansa ei hänellä sitten v. 1893 ole suuria lisättävänä. "Olin +kauhean kipeänä koko viime vuoden ja vielä tämänkin alulla, vaan olen +nyt kummallisesti parantunut, siinä kaikki, mitä voin sanoa. +Runoileminen on luonnollisesti ollut laimeata tämän surkeuden ja murheen +aikana, mutta toivon vielä pääseväni uuteen vauhtiin, "du kommer däk", +kuten norjalaisen isäntäni on tapana sanoa tyynellä +talonpoikaismurteellaan". -- Gustaf Fröding oleskelee nim. tätä nykyä +Norjassa, Lillehammerin pienessä kaupungissa terveyttänsä hoitamassa. + +Hermostunut ja pessimistinen aikamme kaipaa juuri tuollaista runoutta, +joka luonnon tuoreudellaan vaikuttaa tunteisiimme kuin kylpeminen +raittiissa merivedessä väsyneeseen ruumiiseen. Senpä vuoksi +huomattiinkin tässä kokoelmassa melkein yksinomaisesti tuo +kansanlaulujen tapainen runo-osasto. Siitä piti suuri yleisö ja sitä +juuri esim. _Georg Brandeskin_ kiittävässä arvostelussaan erityisesti +ylisti. + +Sille joka tahtoo saada oikean käsityksen Gustaf Frödingin todellakin +sisällysrikkaasta ja lahjakkaasta runoilijaluonteesta, ovat mielestäni +sentään nuo toiset osastot, »Griller och grubblerier», »Stämningar och +stämningsbilder» sekä »Likt och olikt» melkein tärkeämpiä kuin +»vermlantilaiset laulut». Sillä nämä ovat ainoastaan hänen kehityksensä +tulostuotteita, jota vastoin noista muista näemme, mitä tietä hän on +joutunut kansanlauluja tapailemaan. + +Ensistäänkin huomaamme heti kohta, ettei Fröding ole mikään itsetiedoton +kansankirjailija, joka luontonsa vaistosta vain on tarttunut +käsiharmoonikaan soitellakseen noita reippaita kansansäveliä, sillä +todellakin olemme kuulevinamme sävelet noiden musikaalisten, rytmikästen +runoelmain takana. Hän sovittaa sanansa sellaisella taidolla, että hän +suorastaan pakottaa lukijan hyräilemään niitä jollakin kansanlaulun +sävelellä. + +Mutta mikäli voimme hänen muista runoistaan päättää, johtaa häntä tässä +itsetietoinen taiteilijan äly liittyneenä tietysti syvään runolliseen +tunteeseen. Fröding on runoelmistaan päättäen paljo kärsinyt, paljo +miettinyt ja seisoo kerrassaan aikansa sivistyksen kannalla. Hän on +hänkin ollut pessimisti, hän on sairasvuoteella katsonut kuolemaa +silmiin (katso runoa »Döden»), hän on muiden mukana tehnyt hänkin nuo +kolme vastaamatta jäänyttä kysymystä: mistä? minne? ja miksikä? ja hän +on nähnyt entisten ihanteiden ja lapsuuden uskon pala palalta murenevan +tutkivan järjen edessä. Ja kaikkea ivaava sekä ilkkuva Mefisto, joka +tällaisia henkilöitä oikein ahdistaa palveluksillaan, on hänellekin +käynyt tarjottelemassa silmälasiansa, joiden läpi katsottuna maailmassa + + -- -- -- "allt är dumt och dÃ¥ligt. + och allting lytt och fult -- -- -- + och alla ljus, som prisats, äro dankar. + och glädje är en lögn och kärlek fal. + och vishet är en bakfram lek med tankar". + +Mutta samalla miehekkäällä tavalla kuin hän vastaa ystävilleen, jotka +joutavilla loruilla ovat lohduttelevinaan häntä sairasvuoteella (»jag +vill ha rätt att ensam genomlida Mitt eget kval -- jag vill ha tröst af +ingen») samalla lailla karkoittaa hän ilkkuvan hengenkin luotaan, sillä +hän pyrkii sopusointuun maailmaa kanssa, hän _tahtoo_ nauttia elämästä +ja laulaa muihinkin elämäniloa: + + "jag vill, jag vill, jag skall, jag mÃ¥ste ut + och dricka lif, om blott för en minut, + jag vill ej lÃ¥ngsamt kväfvas bakom gallret". + +Hän ei luule sentään koskaan pääsevänsä tuon rauta-aidan läpi, joka +oikeastaan on hänen luonteensa surumielisyys ja kivulloisuus. Mutta hän +taistelee kuitenkin ja sellaisesta lannistavasta maailmankatsomuksesta +huolimatta kuin se on, joka niin mestarillisen lyhyesti ja kuvaavasti on +esitetty runossa »Världens gÃ¥ng», on hänen kuitenkin onnistunut läpäistä +tuo pessimistisyyden rauta-aita ja kirjoittaa elämäniloa ja vallatonta +huumoria uhkuvat »vermlantilaiset laulunsa», myöhemmissä "_Uusissa +runoissaan_" (v. 1894) tuo kaunis kokoelma »FrÃ¥n Värmland» sekä vihdoin +nuo lystikkäät, naurattavat juttunsa "_Räggler och Paschaser_" (v. +1895), joissa hauska kielimurrekin osaltaan vaikuttaa kuvausten +tuoreuteen. + +Kirjallisuushistoriasta voimme selvästi nähdä, kuinka eri aikakausien +hienommat runoilijaluonteet, todellisuuteen kyllästyneinä, ovat etsineet +mieleistänsä mielikuvituksen ravintoa milloin uskonnon helmasta, milloin +vanhemmilta, runollisemmilta ajoilta, milloin taas pelkästään oman +aatepiirinsä ihannemaailmasta. Kaikkia näitä keinoja näyttää myöskin +Gustaf Fröding käyttäneen. Hän laulaa syvällä tunteellisuudella ja +yksinkertaisuutensa kautta vaikuttavasti uskonnollisista aiheista ja +pieni koruton sä'e liikuttaa meitä enemmän sekä puhuu paremmin +ihmisrakkauden puolesta kuin pitkät, pontevat saarnat. Vapauden ja +rakkauden evankeliumia hän julistaa ja kärsimysten keskellä kituvalle +Saulille antaa hän Davidin harppunsa säestyksellä laulaa, kuinka paljo +maailmassa sentään on hyvää ja kuinka -- »efter natten kommer alltid +dag, och sÃ¥ret läks och sorgen har en ände». Vanhempia aiheita tapaamme +myöskin sekä Ruotsin että ulkomaan historiasta (Den svenske Celadons +klagovisa, Herr Lager och Skön fager, En fattig munk frÃ¥n Skara, Sigurd +Jorsalafar, Tersites, Apelles i i Abdera, Till Publius Pulcher, +Förrädarn, y. m.), mutta kaikista näemme, että hän käyttää niitä vain +voidakseen niissä esittää omia tunteitaan ja ajatuksiaan. + +Pitkän ja ankaran kamppailunsa kautta on hän saavuttanut sopusointuisen +ja rakkauteen perustuvan maailmankatsomuksen. Enkä luule sitä pelkäksi +sattumaksi, että juuri tuo tällaista katsantokantaa parhaiten todistava +runo »En fattig munk frÃ¥n Skara» on tekijän ensimmäisen kokoelman viime +runoksi joutunut. Se on mielestäni pidettävä jonkunlaisena kuvauksena +Frödingin omasta sielunkehityksestä. Hän on matkoillaan kärsittyään, +revittynä ja verissään palannut takaisin kotiinsa, mutta toivo on +hänellä tallella, että »det som brister och felas, kan ännu lagas och +helas». Ja elämänilonsa on hän niinikään säilyttänyt samoin kuin halun +nauttia luonnosta ja sen ihanuuksista. + + "Men suset i skogen och forsens röst + och morgonens sken, som gär upp i öst, + och regn, som i hösten grÃ¥ter, + de gÃ¥fvo mig kärleken Ã¥ter". + +Täten on hän saavuttanut sen, mikä ehdottomasti on välttämätöntä +voidakseen oikein kuvata luontoa ja herttaisella huumorilla esittää +kansanelämää, nimittäin rakkauden kuvattavaansa. Kaikki nuo +luettelemamme eri runo-osastot osottavat meille, mitä teitä hän on tälle +kannalle tullut, ja me näemme hänen käyneen saman kehityskulun, jonka +melkein jokainen hienotunteinen, kehityskykyinen ja runollisella +vaistolla varustettu kirjailija tekee. Kadotettuansa lapsuutensa +illusioonit todellisuuden suhteen, etsii hän parannusta sairaalle, +pettyneelle sielulleen kaukaisemmilta mailta (Jag ville jag vore i +Indialand) ja ajoilta, joissa hän saa vapaalla mielikuvituksellaan +mieleisekseen muovata henkilöitään ja ympäristöään. Mutta jos hänessä +samalla asuu se tosirakkaus luontoon ja kanssaihmisiin, jota paitsi +eheää, sopusointuista maailmankatsomusta ei voi olla, palaa hän +parantuneena, laajempisieluisena ja hellempänä takaisin todellisuuteen, +missä hän nyt näkee paljo enemmän hyvää ja oikeutettua kuin ennen, sillä +nyt on hän selvillä kaikkeuden välttämättömistä kehityslaeista ja +kokonaisuutta johtavista, yhtenäisistä perusaatteista. + +Parhaimman lääkkeensä on Fröding sairaalle sielulleen löytänyt luonnossa +ja parhaimman oppinsa antaa hän meille saattamalla meidät niin hyvin +hienoissa luonnonmaalauksissaan kuin kansanelämän humoristisissa +kuvauksissaan lähemmäksi kaikkien kehitysten alkua ja loppua, luonnon +elämää. Hän ei ole _Oscar Levertinin_, _Verner von Heidenstamin_ tai +_Axel LundegÃ¥rdin_ tavalla hienontunut elegantiksi ylimystörunoilijaksi, +jotka varsinaiselle kansalle aina tulevat pysymään vieraina, vaan on hän +terveen runoilijavaistonsa avulla käynyt kehityksensä itsetietoon, +palatakseen takaisin luonnon lähteiden alati pulppuaville hetesuonille. + +Tässäpä juuri onkin Gustaf Frödingin erikoismerkitys ja tämä se myöskin +selittää, miksi hermostunut ja ylenpalttisesti hienontunut +kulttuuri-ihminen voi lukea hänen runojansa yhtä suurella nautinnolla +kuin rahvaan mies. Luontaiseen vaistoon ja runolliseen ihanteellisuuteen +on nyt liittynyt vakaumus, taiteellisempi silmä ja laajempi, +sydämmellisempi rakkauden tunne, joka juuri antaa myötätuntoisen +viehkeytensä vähäpätöistenkin henkilöiden elämänvaiheille (esim. Elin i +Hagen, Lars i Kuja, Landsvägsmaja, Gamle Skam, Bärgslagstroll, Jäntblig, +Mordet i Vindfallsängen, I valet och kvalet, En nyÃ¥rslÃ¥t, Säf, säf susa, +Skalden Vennerbom y.m.). Niinikään ei nautintomme hänen kauneissa +luonnonkuvauksissaan suinkaan häiriy siitä runollisen tunteen +kannattamasta ja vertausten verhoamasta filosofiiasta, jolla hän +»Metsässä», »Lahden rannalla», »Suolla» ja merellä liikkuessaan antaa +tunteidensa vaikutuksille laajemman ja syvemmän taustan. Siten on hän +vain ajatuksilla runoseppeleensä solminut ja senpä vuoksi on ajatteleva +lukija tuon yksinkertaisen, musikaalisella rytmillä mukaansa tempaavan +muodon takana löytävä niistä paljo enemmän kuin mitä ne ensi +silmäyksellä sisältävän näyttävät. + +Gustaf Fröding on täydellisesti omituisen, etsivän ja pessimistisen +aikansa lapsi ja runoelmistansa päättäen on häntä vaivannut sama +hajanaisuus, epäilys ja haparoiminen, mikä koko vuosisadalle on +luonteenomaista. Mutta hän on ainakin osaltaan viitannut siihen, mitä +tietä muutos terveempään, sopusointuisempaan elämään on tästä tilasta +mahdollinen. Ja siinä suhteessa on hänen vermlantilaisia laulujansa ja +kuvauksiansa pidettävä käännekohtana Ruotsin nykyisessä runoudessa enkä +luule erehtyväni, jos ennustan hänen vielä saavan monta aljetun ladun +jatkajaa. + + * * * * * + +Meillä täällä Suomessa on luonnollisista syistä pysytty toistaiseksi +jotenkin vieraana ulkomaiden kirjallisille virtauksille eikä +kaunokirjallisuutemme ole menettänyt todellisuuden maaperää enemmän +kuin runouskaan. Myöskin on kansan elämän ja olojen kuvauksilla +kirjallisessa tuotannossamme ehkä suurempi sija kuin minkään muun maan +runoudessa. Niin että mistään palautumisesta luontoa lähemmäs ei meillä +voi juuri olla puhettakaan. Mutta siitä huolimatta pitäisi sellaisen +omituisen ja itsenäisen runoilijan kuin Gustaf Fröding on, saavuttaa +meilläkin kylläksi lukijoita, sillä varsinaista humoristista runoilijaa +ei meillä ole, vaikka huumoria muuten pidetään huomattavana +ominaisuutena suomalaisten luonteessa. + +Meidän on siis mielestäni oltava kiitollisia hra _Yrjö Weijolalle_ +siitä, että hän on saattanut suomenkielisenkin yleisön nautittavaksi +pienen kokoelman näitä tuoreita, heleitä säveliä, joita lukiessa +vanhakin nuortuu. + +Mitä runojen valikoimiseen tulee, on suomentaja siinä nähtävästi +seurannut yksinomattain subjektiivista mielitekoansa: mikä on häntä +miellyttänyt, sen on hän kääntänyt. Mitään periaatetta ei siis pidä +valinnan suhteen vaatiakaan. Allekirjoittaneen tehtävänä taas on ollut +suomennosten muodollisen asun tarkastaminen[1] ja sitä olemme hra +Weijolan kanssa koettaneet saada niin alkukieltä vastaavaksi ja +rytmiltään sointuvaksi kuin suinkin olemme voineet. Työtä ja vaivaa ei +kyllä ole säästetty, mutta Frödingiä tunteva lukija on luultavasti oleva +kanssamme yhtä mieltä siitä, että hänen runonsa ovat mitä vaikeimpia +kääntää vieraalle kielelle. Jos olisimme sentään onnistuneet niinkin +hyvin, että lukija voisi pahemmin häiriytymättä nauttia näistä +suomennoksista ja saada niistä edes jonkunlaisen käsityksen Frödingin +omituisen alkuperäisestä runottaresta, niin olisimme tyytyväisiä +työhömme. + +[1] Kaikkien muiden paitsi runojen "Paimen ääniä" ja "Jos oisin mä" +sekä parin murrejutun, jotka kaikki on otettu kokoelmaan semmoisina kuin +ne on jätetty ulosantajille. + + Helsingissä, marraskuussa 1895. + + Kasimir Leino. + + + + +Gustaf Frödingin omatekemä biografiia. + + +Olen yli 33 vuoden[1] enkä niin muodoin ole juuri mikään »nuori +runoilija», vaikka minua siellä täällä on niin kutsuttu. »Nuori +runoilija» en ole koskaan ollut, ja siitä olen iloinen, sillä mahtaa +olla vaikeata säilyttää tasapaino kirjallisen turhamielisyyden +markkinoilla, kun ei vielä ole kehittynyt itsearvostelemisen asteelle. +Kirjoittelin tosin lauluja silloin tällöin kasvavana nulikkana ollessani +-- enimmäkseen parodiioja ja ylioppilasmaisia toverilauluja, jotka +laadultaan eivät olleet erittäin »ylösrakentavia». Mutta vasta kun +lähestyin 30 vuotta ja pysyväinen tauti erotti minut muusta maailmasta, +satuin kyhäämään kokoelman runoja[2] kylliksi suuren julkaistavaksi. Se +olisi luultavasti saanut vaeltaa samaa tietä kuin monet vertaisensa, +ellei runojen joukossa olisi ollut pöllömäinen positiivirenkutus »mister +Johanssonista». + +[1] Tämä kirjoitettiin ennen joulua 1893. + +[2] Sen jälkeen kun tämä kirjoitettiin, on Fröding julkaissut uuden +runokokoelman "Nya Dikter" ja juttukokoelman "Räggler Ã¥ Paschaser" +Vermlannin murteella. + +Positiivimaku on nyt kerran kaikkiaan yleisimmin levinnyt, ja minun +kirjastani tuli kansalle niin mieluinen, että siitä saattoi ilmestyä +toinen painos. Mister Johansson on tuottanut minulle kosolta kunniaa -- +muun muassa tulin mainituksi kandidaattina Ruotsin Akatemiaan niinkuin +»runoilijakuningas» Ahlstrand ja »runoilijanuorukainen» Chronvall. + + * * * * * + +Minun elämäni vaiheet eivät ole olleet erittäin runolliset. Olin sangen +laiska ja saamaton koulupoikana, sangen laiska ja leväperäinen +ylioppilaana. Ainoa opinnäyte, jonka olen suorittanut, oli muuan +tutkinto professori Svedeliukselle, joka tutkinnon aikana ääneen lausui +mielipiteensä minun persoonastani. »Tuosta ei minun nähdäkseni tule +opintähteä; -- tuo oli varmaan eilen juomingeissa, hänhän vastailee +nurinpäin kuin kävisi unissaan» j. n. e. Me nauroimme molemmat, kun +puristimme toistemme kättä erojaisiksi, ja toivoimme kohtaavamme +toisemme tutkinnossa, josta ei tullut mitään. Vanha professori oli +muutama vuosi sen jälkeen laskenut kummallisen, mutta rehellisen päänsä +lepoon, ja minä olin joka tapauksessa sitä ennen lähtenyt yliopistosta +räätälilaskujen ja vuokravaatimusten ahdistamana. + +Sen jälkeen on olemmassaoloni ollut sangen epäsäännöllinen, osaksi olen +toiminut kirjallisena köyhimyksenä osaksi aputoimittajana +Karlstadstidningissä, joka on minua aina kohdellut sangen sävyisästi, +niin vallaton, epätasainen ja laiska kuin kynäni on ollutkin. + +Sanomalehtimiehenä olen saanut kärsiä useita kovia kolauksia. Kerran +sekoitin hullun talonpojan lapsenruokkojuttuun oikeusosastossa. Tuo +hullu talonpoika tuli vaatimaan korvausta, mutta meidän onnistui +lepyttää hänet, niin että hän tyytyi nöyrään oikaisuun. Kerran olen +keksinyt historiantakaisen veneen kivikaudelta, joka sittemmin +havaittiin nykyaikaiseksi vesialtaaksi. Vähintäin kolme kertaa olen +kirjoittanut nekroloogin Stanleysta, joka elää vieläkin. Kerran olen +käynyt Arvikassa ja arvostellut seuranäytelmää -- sillä seurauksella, +että paikkakunnan lehti uhkasi minua selkäsaunalla, jos vielä +näyttäytyisin heidän kauppalassaan. + +Nykyään valmistaudun Karlstadin kaupungin juhlarunoilijaksi ja olen jo +kirjoittanut pitkän ja ikävän proloogin eräisiin teaatterin avajaisiin. +Samoin olen minä sangen käytetty albumirunoilijana -- erittäin hauska +toimi! + + * * * * * + +Niin, tässä se olisi se pyydetty omatekemäni biografiia, paras, jonka +toistaiseksi voin saada aikaan. Kun ennätän tulla kyllin kuuluisaksi ja +ihmisviholliseksi, kirjoitan minäkin minun »Beichte eines Thoren». + + + + +VALITTUJA RUNOJA JA JUTELMIA + + + + +Kaunista säätä. + + +Taivas kirkas, lahti tyyni, +Päivä paahteinen. +Honkalassa vellikello +Soittaa ruuallen. +Harjun kirkko loistaa niinkuin +Helykruunuin morsian. +Päällä Ohmon koivumetsän +Niinkuin harso herrasneidin +Pilvi taivahan. + +Ja kuin vankat lautamiehet +Kihlakunnan käräjäin +Tummat vaarat seisoo tuolla +Veljellisnä vierettäin. +Ja kuin juhlivaiset laivat +Uivat saaret Sorsamaan, +Keulan päässä kuuset huojuu, +Keskiteljoillansa koivut, +Männyt perätuhdollaan. + +Vanha Luoti tuvan eessä +Mäkirinteellään; +Ehkä vanhass' sydämmessään +Loistaa päivä, loistaa toivo +Lämpimämmin entistään. +Vanha Luoti, vanha Luoti +Miettii ehkä laillain hän: +Suloista on elää sentään, +Mikä ihmeen kaunis ilma, +Ilma päivän selkeän. + +Mitä siellä, tirske kuuluu +Kautta niemien ja saarten? +Mikä riemu raikuukaan? +Lahden pohjassako immet uivat +Vaiko soutaa +Immet venhollaan? +Kymmenkunta hattupäätä +Puljahtaapi kaislikosta +Salmen suusta keikkuen, +Kymmenkunta neittä mulle +Nauraa ilkkuen. + +Mokomakin naurutulva! +Suutunko vai huolin viis! +Soudan sentään lähemmäksi, +Sillä onhan joukoss' itse, +Itse ainoinen Alice. +Ja mä venheessäni nousen, +Haparoiden lakkihini +Tartun neuvoton, +Ja mä punastun ja lausun: +»Äärettömän kaunis ilma, +Kaunis ilma tänään on!» + +»Sangen totta, nerokasta, +Hyvä, hyvä, hahhahhaa, +Runollista, nerokasta, +Runollista, hahhahhaa». +Tytöt mulle ilkkuaa, +Viskoo vettä niskahani, +Armotonna muiden lailla +Sydämmettä myös Alice! +Hämilläni hoiperrellen +Lankeen polvillein ja lausun +Surkeesti kuin Cæsar: »Siis +Sinä myöskin, sinä myöskin, +Sinä myös Alice!» + + + + +Kävi maantiellä tanssi. + + +Kävi maantiellä tanssi, ol' lauvantai-ilta, +Soi nauru ja soitto sen seutuvilta, +Oli hih, oli huh, oli hei! +Ja pelmanni Niilosen soi vetopeli, +Tuon hupsujen hupsun, mi kaikkein on veli, +Hei heisuli, heisuli, vei! + +Oli tanssissa Takkulan uhkea Lotta, +Hän on sorja ja viini, mut köyhä kuin rotta, +Hän reipas ja veikeä on. +Oli Kirstikin kulkija rohkea, hurja, +Oli Kalselan Riitta ja Malviina kurja, +Hupa Liisakin Kantiomon. + +Oli Topsalan Kusti ja Pietari Nasta, +Nepä heilakka poikia tanssissa vasta +Kyliin tyttöjä nostelemaan. +Oli torppari Matti ja Mustolan renki +Ja rekryytti Pyssy ja Paltainenki +Ja räätäli Autiomaan. + +Oli heillä kuin liekkejä vaatteissansa, +Kuin sirkkaset hyppeli Pekkalan kansa, +Kivet, anturat vaan salamoi. +Ja liepehet lensi ja liinaset leiskui +Ja lettiä leijui ja helmoja heiskui, +Peli vinkui ja vonkui ja soi. + +Pajupehkoissa, lehdoissa, leppien alla +Kävi nyt puhe lemmekäs kuiskaamalla +Ja hälveni pensaikkoon. +Ja louhikko kangas se leikistä raikui, +Ja soitimen naurusta metsiköt kaikui. +-- Jos huolit sä, tässä mä oon! + +Ja kirkkahat tähdet ne taivaalla loisti, +Kuvat tuikkivat tyynehen pintaansa toisti +Sydänlammikko pienoinen. +Oli tuoksua hurmaavaa apilaissa, +Havutuoksua hulmusi männikkömaissa +Yli seutujen leijaillen. + +Repo yhtyi soittohon riemuisahan, +Huu! huuteli huuhkain laulantahan, +Sitä huomattu, kuultu nyt ei. +Huu! toisteli kaikukin tuntureihin +Ja vastasi Niilosen heisuliveihin +Hei, heisuli, heisuli, vei! + + + + +Ohmon Elli. + + +Tuoll' Ohmon tölli on rinteen alla, +Asunto Anteron harmajan. +Mä muistan, tyttönsä ainut Elli +Kuin kulki kaitsien kankahalla +Livertäin aamusta iltahan. + +Iloisin ain' oli iloisista, +Tansseissa, leikeissä parahin, +Kot'-töissä nopsa ja riihess' uuras. +-- Mut usein kuihtuvi kukkasista +Kauneimmin kasvava, lupaavin. + +Mies vieras Ohmoon sai kiertäväinen, +Käy metsäss' seurana paimenen. +Mut juorut ilkeät kylää kulki, +Tul' Elli raukasta hourupäinen. +-- Keväällä tappoi hän lapsosen. + +Mä muistan, kuinka hän vangittihin, +Ei itkenynnä, vaan valkeni. +-- Hän neljä vuotta sai vankeutta +-- Niin Ohmo murheella mustattihin. +Ken sinne mennä nyt hennoisi! + +Ja vanha Antero, ukko parka, +Hän hakkaa käyränä halkojaan, +Hän ennen ain' oli naurusuinen, +Van nyt on katseensa synkkä, arka, +Hän tarkkaa työtään ja jalkojaan. + +Hän välttää ihmisten katseloita, +Ei puhu koskaan, ei kellekään; +Hän riutuu, sielua tuska kalvaa, +Hän väistyy vastahan kulkijoita, +Ja itkee ollessa yksinään. + + + + +Kuijan Lassi. + + +Perk'kankaalla, Hallalan tiellä +On Kuijan Lassilla mökki siellä. +Muistaakseni Hallalan tiluksess' +On Lassilla muijinensa +Osa yks'satakolmansi kymmenes +Sen maista ja niityistä satoinensa. + +Mut niitty on annolle niukka, +Ja maa on laiha ja työ on tiukka, +Ja, kaikki, mi kasvaa, on kiveä, +Ja kivist' ei ees elä Kuija. +Mut Lassill' on käsiä, sääriä, +Ja sitkeä, saita on muija. + +Hän raataa ja kaivaa ja kyntää maan, +Ja muijallaan +On lisänä rikkakin rokassaan. +Ja pettua pistävi Kuija. +Ja ruunu se ryöstää saataviaan, +Mies raataa, akka se säästää vaan, +Ja vaikkei Lassilla paitaakaan, +Niin Lassi se kestää toivossaan +Ja niin myös Lassin muija. + + + + +Maantien Mari. + + +Ja ilta kun päättyi pilvehen +Yli kankaan korsien kuihtuvien, +Mä ryysyt ja kiiltävän silmäparin +Näin Maantien Marin, +Tuon Korpselän hullun tyttösen. + +Hän hyppeli liikkehin särmäisin +Ikivanhoin laulellen sävelin: +»Hei tuuti vaan +Nyt Tuonelaan, +On meillä siell' lepo vihdoinkin». + +Muka lasta hän kuiville rinnoilleen +Nyt viihdytti, paineli syömmelleen: +»Hei tuuti vaan, +Nyt Tuonelaan, +Me päästään multahan lämpöiseen». + +Sen kietoi vaippahan kurjimpaan: +»Nyt vaappuvat vainajat Tuonelaan!» +Hän mättään istua sai kanervasta +Ja soudatti lasta +Näin rauhaan parhailla lauluillaan. + + + + +Soi, soi, kaisla! + + + Soi, soi, kaisla, + Laineet loiskikaa! + Pien' Aune, immyt puhtahin, + Nyt missä taivaltaa? + +Hän huus kuni ammuttu sorsa, kun hukkui hän, +Ol' aika kevään viherjän. + +Maailma hälle nurja ja aina armoton +Se koski mieleen hentohon. + +Maailma hälle nurja vuoks' aarteiden, +Ja lempensä vuoksi keväisen. + +Ne silmäterään pistivät okahan, +Ne heittivät liljan lokahan. + + Siis murhe-, murhevirttä nyt + Te aallot laulakaa, + Soi, soi kaisla, + Laineet loiskikaa! + + + + +Uudenvuodenlaulu. + + +On murhe kullai, +On murhe mullai, +On kurjuus vuodella kullakin. +Kun madot söivät, +Ja rakeet löivät, +Sai tyhjäks' aittakin viljavin. +Mut ällös itke, mun tyttö pieni, +Kaikk' kyllä kääntyvi parhain päin! +Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna, +Ens' uunnavuonna, mun ystäväin! + +Mut paloi talo -- +Ja onnen valo? +Sen synkkä sammutti korpimaa! +On karvas hätä, +Ei ystävätä, +Ei löydy köyhällä auttajaa! +Viis nälästämme, mun tyttö pieni, +Taas käymme työhön me rynnistäin! +Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna, +Ens' uunnavuonna, mun ystäväin! + + + + +Ruot'-Jussi. + +G. Frödingin kokoelmasta "Räggler Ã¥ Paschaser". + +(Jääske haasti viisii jääskentänt U. T. S.) + + +Muistaha mie Ruot´-Jussi. + +Hää ol´ ruot´ukko siell Rouheelass ja muuttel´ tallost talloo ympäŕ +vuotta -- oleksel´ enimittäi vaa suuriss taloÅ›s, pienemmiss senku vaa +pistäikse. Monjaiss paikoÅ›s eijj ollt ku neljätoist päivää eikä missää +hää oikee kotteitunt. + +Enimmäksee hää sai assuuksee huonoḿmass sopess, mikä hänele vaa voitii +löytää -- hää ku ol´ nii ilkijä ja ruokoto, jott ei häntä ihmisiss voitu +kärsii. No en -- herra varjele! -- oo näht rähnäsempää ruumista! Ol´ +semmone tutiseva, viistoo mänevä, koukkuselkäne ja vääräsäärine mies. +Pää ol´ vinokieross ja nenä ol´ pitkä ja levijä, silmät kassoit haapaa +ja alaleuka ol´ suur ja neliskolkkane. Käśvarret riipottiit pitkält alas +polvii ja nyrkit olliit ku sontatarikot. + +No ei häntä justii ihmise näköseks osant sannoo -- enemmä hää ol´ +kallallee vieritety närreekanno ja oikee sanimalise -- näköne ja +sielustaa hää ei justijaa olit enemmä eistynt ku vanha rähnäne suÅ›, mikä +eijj ennää mihikää kelpaa. + +Ei sitä oikee tient, mitä hänest pitt´ ajatella, ku ens kerr näk tuleva +maantietä myöte. Parraite sitä arvel´, jott se ol´ vanha piru isse: siin +riippu paikka paikast seläss ja koiviss. Kurottel´ ja vääntel´ issijää +joka askeleell, ku otti. Pitkä harmaa tukka riippu silmill ja leuvvall +ja suumällist tirsku veÅ› yynää. + +Jos hänelle siitt tek hyväpäivä, ni hää käännäis pois ja sylkäś ikkää ku +ilkkuuksee. Kuul ain, ku hää mäń ja syleks ja haukkuu mutiÅ› nii kauvva, +ku hää luul kuuluva. + +Ei hää taas osannt niittää tehä ruuvvastakkaa, minkä hää sai -- eikä +hää sunkaa koittantkaa. Ku hää ol´ viel nuoÅ•, ol´ häntä lyöt kepill, +jott saaha työhö. Sev verra se autto, jott hää saatii hakkaamaa vähä +halkoi nii kauvva, ku jokkuu kasso päält, mutt ku hää vaa jäi taas +isseksee, viskaÅ› hää kirvee hiitee ja mäń luhtii ja vettäiÅ› pitkäksee. +Nii jott se selkäsauna, minkä hää sai, tek häne vaa häjyks ja jänist +siitt ihmisii yynää -- yhtä laiska ja issepäine ol´ hää ja jäi ennallee. + +Ainuva, minkä hää pit´ jonkuu verosen, ol´ ruoka -- puuro, maito ja +pannupaisti -- vot siin ol´ se korkei, mitä hää maailmass ties ja tuns. +Mutt jumala armaha! -- jos vaa puuro ol´ pohjaa palant, sillo hää viskas +puurokupi pitki lattijaa ja alko syleksii ja noituu. Niinikkää ol´ hää +hyvi kärkäs näpistelemmää ja varastammaa, minkä vaa tapas ja puhtaast +häijjyyvestää vaa. + +Monet tuumasiit, jott´ei se ruoja ollt ruokajaa väärt -- ei moise otukse +oiÅ› pitänt saaha ellääkää. Ei hää millokaa ees kiittänt kaikest siint, +mitä ihmiset hänelle ol´liit tehneet ja kaikk häness ol´ ilkijää ja +katteellista. + +Mut mie oo tuumant niinikkää, jott ku jokkuu jo alkujaa o´ viinnoo +kiertyrit ja kokkoo kolhittu ruumiiltaa ja sielultaa, ni ei herra nähköö +ookkaa helppoo ellää ihmisiks, voiha se Ruot´-Jussi olla paras mikä +hänest missää tappauksess tulla voi. Se o´ liijjaks vaajittu, jott +alkujaa sokija pittää nähä, kuuro kuulla ja ramma kävellä -- ja eikhä +sekkii lie mahotonta, jott semmone, joka o´ ilkijän syntynt, tuliÅ› +hyväks. + +Toiseksee ni kyll Ruot´-Juhanass ol´ hyvvyyttäkkii ja yks ystävä hänell +ol´ koko maailmass, vaikk se vaa ol´kii vanha, ihmisille vihane +rakkikoira, joka maleks ympäŕ Hämälälä puolell pitäjää. Kaikkii ihmisii +se haukku ja ku kiin pääś, ni kyll se puÅ• -- mutt Ruot´-Jussi ja hää +ol´liit hyvvii ystävii. Ukko varastel´ makupalloi koiralle ja tää ol´ +ukolle ratoks ja seuraks -- hyö ol´liit ikkää ku kaks veljestä. + +Monta kertaa oom mie näht höijjä molempii laiskoi elukkoihe makkaava +messäliepeell -- ja miu mielestäi ol´ yhtä mahollista, jott siin makaÅ› +kaks pahaks potkittuu rakkikoiraa, ku kaks vanhaa ränsistynyttä +ruot´ukkoo. Hyö eivät olleet missää kotonnaa täss maailmass ja +kumpanekkii hyö ol´liit ihmisvihol´lissii koko maailmaa kohtaa ja +sentakkee hyö pysyttel´liit yhess. + + + + +Peki-Saska herrosskäynt. + +G. Frödingin kokoelmasta "Räggler Ã¥ Paschaser" + +(Jääske haasti viisii jääskentänt U. T. S.) + + +Peki-Saska ol´ hyvi selvä vetelemmää sirmankkaa ja soittelemmaa violii. +Ku millo vaa potattitalkoiss tanssittii ja muuta lystii kyläpojat +pit´tiit, ol´ hää ain auttamass, jott´ei vaa ikäväks käis. Kyll häne +pel´värkissää ol´ monelaisii äänii -- ol´ jumalissii ja ol´ taas +hullukurisiikii. Oikee herrasmiehetkii ol´liit kärkkäitä kuulemaa, ku +hää soittel´, ku hää istu ja vinguttel´ pel´värkkijää tuvass ja +messäpenkereell. + +Ja siitt hää ol´ nii eriskummane ja äkomane monell viisii: ei hää +asustant missää huoneiss niiku muut ihmiset, mutt maantiell ol´ +kotonnaa. Kesäll makaÅ› messäss ja talvell sai maataksee tuvauuni raviss, +mut ei hää millokaa maannt yhtä yötä enempää yhess paikkaa ja mihi +ikkää hää tul´ sai hää yhe vero syyvväksee, ku soittel´, mitä osaÅ› ja ku +ihmisill ol´ synti hänt kurjaa rahjusta. Ei höill olit antaa hänelle +rahhaa eikä se Peki-Saska paljo siint piitantkaa, hää ku nääs luul, jott +se isse »musta» o rahass. Mutt tupakast ja viinast hää hyvi tykkäś ja +otti mielellää, ku hänele tarjottii. + +Kyll sen jo näk päältpäi, jott´ei hää olit oikee järissää. Enimmäksee +hää kävel´ paljai jaloi ja pääss hänell ol´ vanha kirkkohattu, mikä ol´ +enne olit ihka musta, mutt ol´ luopunt hyvi ruohottavaks ja ol´ hyvi +kokkoo ryttäitynt sekä eest ett takkaa. Sannoit, jott Saska oiÅ› +varastant sen jostakii variksepelättimest, mutt mie vaa luule, jott +rovastvaarilt hää ol´ sen saant. Ja päällää hänell ol´ paltto, mikä ol´ +hyvi ränsistynt tuuliss ja satteess ja sitä hää pit´ nii päiväll ku +yölläi, kesin sekä talvin ja siin ol´ sekä häne aittaase jott konttiise, +hää ku nääs ol´ ratkont auk taskuompeleet, njott koko nuttu ol´ ikkää ku +yks tasku. Ja siin hää siit säilytel´ kaikkii mitä ikkää hänell ol´ +irtonaista ja kiintijää. + +Ja häne naamase se ol´ hyvi ilkijä nähä. Häne partaase ja hiukseesa +riippuit yynää pörröllää häne ympärillää ja nii ol´ hää musta ikkää ku +mustalaine konsanaa. Ja hää kassel´ tuijjottel´ hiuksii alt ja ol´ hyvä +lyhytpuhheine ja äksy käänteissää. UÅ›jatkii häntä vähä pölästyit, ku +äkkiistää messäss näkkiit, mutt muute ni hää ol´ hyvi sävysä ihmine eikä +tahtont kellekää mittää pahhaa. + +Yhe kerr mie tuli ruukille yhten helatorstain, ku alko jo hämärtää. +Peki-Saska istu siilo mylly ojall sillakorvall´ ja soittel´ +sirmankkaijjaa -- sitä säveltä, mitä hää ain yksinnää ollessaa ruukkaÅ› +soitella. Se ol´ teht yhe vanha lystillise ralli mukkaa, mikä alko täll +viisii: + + »Kuulkaas pojat ja kuulkaas pojat, + miks työ ootta nii ilkeitä». + +Mie nyökäyti hyväpäivä hänelle ja istahi vastapäätä kuuntelemmaa. NuoÅ• +patruuna tul´ kävel´ siihe siitt ja. + +»Hyväpäivä Saska», sano hää, »se ol´ hyvi kaunista tää». + +»No kohtalaista», sano Peki-Saska ja kassel´ toiseeppäi. »Kyll mie ossaa +monta parempaa säveltä» ja alko siit: + + »Istui ranna kivellä ja lui lainehia». + +»Se ol´ hyvä se», sano patruuna, »Saska pitäś tulla mei kans hovvii ja +soittaa vähä mei kuullakseena. Siell o´ muutama nuorii ryökkinöi, mitkä +ovat kuulleet Saskast ja mielellää tahtosiit kuulla Saska soittava». + +Saska ei virkkant sannaakaa, mutt pist soittovärkkiisä kainaloo ja alko +tulla mukan. Hää ei ruukannt millokaa kieltää, ku häntä pyyvvettii +soittamaa. + +Mie mani peräst, mie ku pelkäsi, jott Saska tekiÅ› jottai hulluutta, jott +tarvissiÅ› appuu. + +Ja nyt tietäät kaikk, minkälaista väkkii se herrasväk yl´päätää on. +Niili ejj oo justii paljo tekemistä ja siks niitä huvittaa nähä +semmoÅ›ta, mikä o´ semmoÅ›ta kummallista ja erinäisempää. + +Ja ku jokkuu vanha raukka o´ moukkamaine tahi o´ teht jottaikkii pahhaa +tahikka o´ eriskummane jollaikkii muull viisii, ni sillo ne semmoset +ihmist vast iloÅ›soot laskemall leikkii häne kansaa ja näyttämäll muille, +mite lystilline aÅ›ja höill o´ käsill. Ja nii kauvva ku jokkuu o´ kylliks +ihmeelline, ovat ne hyvillää ja ku parraimmat eriskummallisuuvvet ovat +tapahtunneet, aijjaat ne ulos. Isse mie oo ollt samass peliss yhe kerr +ja samall viisii se käi Peki-Saskallekkii. + +Het ku myö tultii perille ryytmaaha, miss ryökkinät ol´liit ja patruuna +sano, jott se ol´ isse Peki-Saska, ku hänell ol´ muvassaa, ni alkoit hyö +lyyvvä käsijää polvii ja virnistellä ja tul´liit oikee intoheese. +Patruuna anto hänelle yhe lasi konjakkii ja käsk siitt istumaa ja +ryökkinät alkoit kysellä hänelt, mist hää ol´ kotosi ja mikä häne +vanhempiisa niin ol´ olit ja miss hää ol´ oppint soittamaa. + +»Mikä höi nimmeesä ol´, sen taitaat tietää tuoll toisell puole tähtii ja +mie asusta siell, miss revot kuleksiit ja soittamaa mie oo oppint +paholaiselt isseltää -- njott nyt työ sen tiijjättä», sano hää ja ol´ +hyvi kummallise näköne. Monet hullut, jott Saska eijj ollt semmone +mörökölli, ku miks hää tekkeity ja jott hää haastel´ semmoÅ›ta koiruutta +pilol´laa vaa. + +Ryökkinät virnistel´liit ja vikisiit ja kasseliit toisijaa ja patruuna +sano, jott »ompas siull hyvvää seuraa». + +»Niihä se o´» tuumaÅ› Saska -- »se o´ hyvi huonoo herrasväkkii koko +liuta». + +»Mie tahtosi maalata hänet», sano yks ryökkinöist, »hää o´ mainio +malliks». + +»O-juu -- mutt siitt pitäś hää kammata vähä paremmi», sano patruuna. + +»Ei -- justijaa tuommone pitäs häne olla», sano ryökkinä -- »mutt soita +Saska parasta, mitä ossaat», tuumaÅ› siitt. + +Siilo otti Saska esille sirmankkaase ja alko iskii jalkaa ja soittaa +pel´värkillää pitkii, metkukkaisii sävelii ikkää ku lukkaÅ• enne ku virre +alkaa. Ja siitt hää alko soittaa »Sotilaspoikaa» ja »Meill pohjolan +lumine» ja monta sentapasta herraslauluu. + +»Jaa -- kyll se o´ hyvä tuo, mutt tuota sie et oo oppint vanhalt +paholaiselt -- tuo myö ollaa kuultu enne, mutt soita jokkuu semmone, +mikä o´ tähtii toiselt puole». + +Sillo käänäisii Saska höist ikkää ku ois hävennt ja soitti vanha viisu, +minkä mie oli monta kertaa kuullt mammai laulava, yhest rinsessast, joka +ol´ yksi vieraall maall ja suÅ• isseesä pahapäiväseks. Kyll se kuulost +oikee hyvält ja kauniilt, arveli mie, mutt ryökkinät ja patruuna +nauroit, jott veet silmiss, hyö ku ol´liit tottumattomat kuulemaa +semmosta sirmankall soitettava. + +»Ku aurinko laskoo, tulloo ilves iloseks», sano Peki-Saska, hänell ol´ +ain sanapars varul´l, mutt ne eivät olleet mittää oikeita sanalaskui, +mutt ol´liit semmosii omatekosii. + +Mut patruuna ja ryökkinät nauroit yhä enemmä, ku näkkiit, jott Saska +ol´ raivoÅ›saa. + +Siilo hää pist »Saksapolkaks», jott vinku ja vonku ja siitt hää äksyst +lopetti ja rupes lähtemää. + +»Vuotas vähä Saska», sano patruuna ja män hattu kääss ryökkinöi luo ja +pyys höijjä kokkoomaa lahja Saskalle. Hyö ottiit ja antoit jokkaine +kymmene pynnii ja siit pist patruuna kymmene niinikkää ja ojens hatu +Saskalle. Mutt hää vaa käänäiÅ› seli ja sano »hui». + +»Sie taijjat olla kopija, luulem mie», sano patruuna, »kas täss o´, ota +nyt», sano hää ja tyrkytti hänele hattuu. Mutt Saska löi läimäytti +hattuu, jott lantit lensiit ympäriisee ja pist pel´värki kainaloo ja +läks tiehee. + +»Senkii konna», sano patruuna ja käänäis ryökkinöihi ja sano: »siin sen +nyt näkköö, mite se käyp, ku o´ ystävälline mokomille ihmisille». + +Mutt ku mie tuli sillalle takasii istu Saska silla reunall ja soittel´ +vanhaa laulujaa. + +Mie kysyi hänelt, miksei hää tahtont ottaa lanttiloi, hää ku ol´ nii +köyhä ja sanoi, jott hää ol´ käyttäytynt siivottomast. + +»Se kuka ottaa rahhaa pellaamisest, se o´ paholaiselle myöty», sano +Peki-Saskaja alko vejellä taas: + + »Kuulkaas pojat ja kuulkaas pojat, + miks työ ootta nii ilkeitä». + +Sen koommi hää eijj oo ennää missää herroÅ›s käynt. + + + + +Ystäville sairasvuoteella. + + +Puhutte sanoja kuin taivahasta, +Soitatte kyökkimoraalilla suuta. +Teill' lahjat on -- jo laatkaa saarnaamasta! +-- Ne teitä lohduttaa, ei ketään muuta! +Mut kielenne, mä pyydän, sitokaa, +Ja viisautenne keuhkot tukkikaa, +Pois mahtisuus, se kellekään ei sovi! +Mä tahdon rauhaa, suunne tukkikaa! +-- Kun sielu sairastaa, ei fraasit sovi. +Pois virsienne hälinä, +Ja vanhain manaustenne tuttu pärinä, +Mi käskee: lennä! vaikka siivet kuoli! +Pois sormet haavoista, ne vuotaa verta, +Mä yksin tahdon täysin tuta kerta +Mun oman tuskain -- lohtua en huoli! + + + + +Maailman meno. + + +Myrsky mertä myllerti, +Lainehet vyörivat syvyyksiin. +»Mies laivasta suistunut kapteeni!» + Vai niin. + +»Viel' auttaa voitte te, kapteeni!» +Myrsky mertä myllerti. +»Voi vielä hän tarttua renkaisiin!» + Vai niin. + +Lainehet vyörivat syvyyksiin. +»Hän upposi hyrskyhyn, kapteeni!» + Vai niin. +Myrsky mertä myllerti. + + + + +Mikä on totuus? + + +»Pilaatus kysyi silloin: mik' on totuus?» +Ja kaiku vastasi -- profeetta ei. +Ja mykkänä sen suuren selityksen +Mies Natsaretin hautaan kanssaan vei. + +Jumalan kiitos, ett' on oppineita: +Ne muka tietoon tulleet etsittyyn; +On legioona, sillä heit' on monta, +Kuin Rooman miehen vastaa epäilyyn. + +Kuitenkin oudoksun, kun yksi totuus +Voi muuttaa muotoaan ja karvoaan; +Mi Jeenassa ja Berliiniss' on totta, +On Leipzigissä pahaa pilaa vaan. + +On niinkuin Hamlet prinssi pilvilöistä +Poloniusta ivais lausuen: +»Minusta näyttää pilvi kärpäseltä, +-- Ei, kameelin se onkin näköinen». + + + + +Niin puhui Zarathustra. + + +Mutta koska ehtoo tuli, menivät Zarathustra ja hänen opetuslapsensa +vuorelle tarkastamaan tähtiä. + +Ja koska he vuorella istuivat ja ylös taivaasen silmänsä nostivat tai +alas laaksoon katsoivat, jossa metsä kasvoi pitkin jyrkänteitä, painoi +Zarathustra alas päänsä ja vaipui ajatuksiinsa. + +Sen jälkeen kohotti hän taaskin päänsä, puhui ja sanoi: + +»Kuinka usein en ole teille sanonut nämät sanat: paetkaat hyvää ja +ahkeroitkaat sitä, joka pahaa on! Sillä te tiedätte, että siveys on +tyhmien orjien puhe ja paha sille hyvä on, joka pahan herra on ja ei sen +palvelija. Ja kuinka en ole kehoittanut teitä rakastamaan ja edistämään +teitänne ja ei teidän lähimäistänne! Sillä elämä on lyhyt ja se, joka +tekee toisen tekoa ja ei hänensä, hän on oleva kuivan puun kaltainen ja +se kuiva puu ei koskaan tule olemaan tarvepuuna siinä sillassa, joka +yli-ihmiseen johtaa. + +Mutta konsa olen minä teille sanonut, että teidän pitää sitoman ihmiset +kahleilla, että te itse vapaina olisitte? Se on orjien kaltaista, jotka +valtaan tulleet ovat. Tai koska olen minä teille sanonut, että teidän on +lyöminen ja polkeminen niitä, jotka teidän kanssanne vallasta +kilvoittelevat? Se on orjien tapa. + +Kääntäkäät katseenne alas metsän puoleen, kussa monet latvat yli +toistensa kohoovat! Tuleeko korkea puu korkeammaksi, jos matalat puut +alaslyödään? Eli nostakaat silmänne ylös tuhansia, aina satoja tuhansia +tähtiä kohti, jotka avaruudessa tuikkivat! Luuletteko te, että tähti +Sirius loistaa kirkkaammalla valolla, jos muut tähdet sammuisit? Se on +pilttien usko. + +Niin kavahtakaat orjien tapaa ja pilttien uskoa, kun te annatte +yli-ihmisen teissänne kasvaa! Ken tietää, jos hän, joka hänensä +suurimmaksi luulee, on suurin? Ja eikö se vielä vähäkasvuinen, jolla +suuri kasvuvoima on, ole suurempi kuin jo suurikasvuinen, jolla vähemmin +voimaa on syntymästä ja jo on täyttänyt kasvamisensa mitan? Niin +antakaat jokaisen kasvaa ja loistaa oman laatunsa ja kykynsä mukaisesti +ja älkäätte olko alhaisia! Se, joka voimakkaimmin loistaa ja suurin +kaikista on, koska kaikki on täytetty ja täydellisyydessään, hänen +siemenestänsä ja väkevyydestänsä on yli-ihminen nouseva!» + +Niin puhui Zarathustra ja opetuslapset ihmettelit suuresti. + + + + +Nuoruudessa. + + +Joki tuikkivi kauniisti välkkyellen, +Ja lauluja raikuvi kuusi. +Kuin turmeltu lapsi mä laiskottelen, +Nukun, maaemo, mairitteluusi. +Maa laulaa ja tuoksuu ja hymyilee, +Ja taivahat loistaen riemuitsee. + +On kuin mulle tuulonen viestejä tois, +Ilon päivä on valkenemassa. +Veri rauhaton on, tääkö lempeä ois? +-- Kehen? -- Kaikkehen maailmassa! +Jospa taivas ja maa mun rinnoillain +Tytön muodossa hetkisen uinuis vain! + + + + +Mefisto. + + +Hän tekeytyy, hän on kuin ystävä. +Tahtoisin roistost' olla osatonna. +Nyt mene helvettiin sen vietävä! +-- Ei kuule hän, vain virnistää se konna. + +Näin pukinkavion jo lapsena, +Sielt' ajoi mun, miss' oltiin riemukkaina. +Mun kietoi viekkahilla pauloilla +Tuo henki katkera, mi kieltää aina. + +Hän mua varjon lailla piirittää, +Pahaksi kaikki näyttää murhaavasti, +Rammaksi, rumaks', sen, mi räikeää, +Hän osoittaa ja nauraa kamalasti. + +On suuruus kuorta vaan, hän todistaa, +Kiitetty valo vain on päreen tuike, +Valett' on riemu, rakkautt' ostaa saa, +On viisaus ajatusten hullu huike. + +Kun väsynyt mä olen kaikesta +Ja tahdon murheitani kertoella, +Ne saada sointuun, muotoon muovata +Ja luulen osaavani runoella, + +Ryppyihin otsansa hän kurtistaa, +Viisaihin niinkuin Rooman Senecalla, +Traagillisesti maita osottaa, +Ja lausuu paatoksella suurimmalla. + +Kun sattuu sanomaan kuin »turhaa, oi!» +»Oi kauvan sitten», »haavat taisteluisi», +Niin pilkkaa nauraen, hän vaikeroi +Ja niistää, rykii niinkuin tukehtuisi. + +Häll' ääni tyrehtynyt itkusta +Ja joskus kimakasti piipattaapi, +Ivaten heittää hatun sulkia +Ja teatraalisesti kumartaapi. + +Jos hermostun, jos mielein raivostuu, +Jos isken runoissain', ett' terät sinkuu, +Hän virnuu, että leuvat nurjahtuu, +Ja nauraa, että niveleissään vinkuu. + +Tuo kettu silmää iskee minulle. +-- Mä ymmärrän -- oon vallan neuvotonna -- +Mun huonokuntoisille iskuille, +Ei isketyille naura hän, se konna! + +Ja viekas ääni hirnuu kimakka: +»Hyvästi kirjoitit, se kohta paina!» +Suus kiinni otus, väisty saatana! +-- Hän jääpi vain, hän mua seuraa aina! + + + + +Pieni Aune. + + +Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa, +Niin yksin on sieluni maailmassa, +On murhe mulla pohjassa rinnan. +Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa, +Se soipi mulle onnea, se soipi lohtua +Niin lempeänä yössä mun linnan. + +Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa, +Mun puolen valtakuntain sen annan sulle ma +Ja kullat kaikki säilöistä linnan. +Mun lempeni on kultani kalliit linnassain, +Ja puoli valtakuntain on puoli murheestain. +Sä peljännetkö murhetta rinnan? + + + + +Metsässä. + + +Sydänmetsien varjostossa +On tyyntä ja rauhaisaa, +Kylän kuiskehet viestinä sinne +Suvituulonen tuudittaa. + +Ja pilviä viertävi tuuli +Ja päivän ne himmentää +Ja lintujen lakkaa laulu +Ja painava, raskas on sää. + +Mitä kuiskivi kuusissa tuuli, +Sitä tiedä ei ainoakaan, +Näät huokaavaa humukieltä +Nuo metsät taitavat vaan. + +Se uusia töitäkö hornan +Nyt rotkoissa kuiskailee +Ja vilppiä taisteluvimmaa, +Joka ihmiset villitsee. + +Surumielinen murheenharso +Se peittävi hongat nuo, +Purot, lähtehet synkiksi käyvät, +Kun tuulonen viestejä tuo. + +Vihakatseita peikkojen luulis +Joka pensaasta ilkkuavan, +Salaviekkaat askelet tuntuu +Ihan taakseni tassuttavan. + + * * * * * + +Mä rastahan tunsin, mi lauloi +Koko aikansa armaalleen, +Kanervan- sekä puolukanvarret +Ne nyökkäsi laululleen. + +Sen lemmenhehkua säistäin +Sinikelloset nurmella sous, +Ja tähdikön silmyet loisti, +Puna mansikan poskelle nous. + +Mut siipienräpsettä kuului +Ja rastahan rintahan +Löi kyntensä haukka -- ja laulu +Kuol' lempivän laulajan. + + * * * * * + +Ja mairehin metsänlampi, +Niin kirkas ja hiljainen, +Se päivyttä heijastaissaan +Lepäs ihmeitä uinaillen. + +Sen pintahan aarteena päilyi +Värivaihtelut, valkeus, +Ja metsän ja vuorien kesken +Suli sointuhun kaikkeus. + +Avaruuksien auhtoja maita, +Ikiloistoa uinaillen +Näki tanssissa tahdikkaassa +Ikimaalimat tähtöisten. + +Nyt kaihi jo metsän silmän +Ikipäiviksi peittänyt on, +Tuo kuollut ja kiilloton pinta +On saaliina sammalikon. + + * * * * * + +Oli orava latvassa kuusen, +Alas katseli vaieten, +Näki jäntevän, kaunihin hirven, +Joka käyskeli ylpeillen. + +Oli parhain soitimen aika, +Oli siksi hän uskalias. +Näät viettien mahtava kuohu +Kävi suonissa voimakas. + +Kuninkaisella ryhdillä kantoi +Harasarvisen kaunihin pään, +Mut pensahan suojasta tähtäs +Sala-ampuja pyssyllään. + +Tomun helmahan heilahti kruunu +Tuon voihkivan ruhtinaan, +Ja kaatunut kanervan kukkiin +Vuos hurjoa hurmettaan. + + * * * * * + +Tuo rohkea mänty, mi nostaa +Päin taivasta latvoaan, +Mä tiedän sen ylpeän riennon +Ja toivonsa voimakkaan. + +Sä luulet, taivahan tähden +Tuon kaunihin nouset sä luo, +Sata vuotta jos kohtakin kestäis +Väkikaihosi uskova tuo. + +Ja turvassa taivaan tähti +Sun oksilla keijuileis, +Ja latvasta lakkapäästä +Valo lempeä tuikkaileis. + +Ja voimakkaana sä nouset +Noin toivosi korkeuteen, +Sä raivaat tietä, sä kasvat +Niin varmaan ja vitkalleen. + +Mut kuolo sun runkoa kalvaa, +Syö juuresi hiljalleen, +Ja tähtesi häipyy, häipyy +Niin varmaan ja vitkalleen. + + * * * * * + +En huoli mä kulkea tuolla +Mun vanhassa metsässäin, +Eron hetki on tullut meille, +Sen tunnen, sen vasta mä näin. + +On metsäni lempeä vielä, +Myös hertas ja hellä se on, +Mun ääneni vaan ei soinnu +Tuon metsän laulelohon. + +Mun mietteissä turmeltuneissa +Hyvä luontokin turmeltuu, +Havutuoksuhun, lauluhun kuusen +Sorasointuja sotkeutuu. + +Kylätielle mä taaskin tahdon, +Vihavimmahan, taisteloon! +-- Myös katkerat mietteet siellä +Elon sointuvat soitantoon. + + + + +Talvilaulu. + + +Mä surra, mä surra, mä surra voin vaan, +Niin kylmät ovat tähtöset taivahallaan. +On maailma kolkko, kylmä jäässä. +Ja ihmiset ne hangissa kamppailevat, +Ne käyvät ja kulkevat, kuolevat, +Te minne käytte, mit' on matkan päässä? + +Ne virvatulen huomaavat eksyessään, +On kiire heillä itseään lämmittelemään +Ja taloon, jossa ystävät ovat. +Jos sattuu joku tielle, se maahan poljetaan, +Ne taintuu sitten itse, ei herää konsanaan. +Oi, älkää olko ihmiset kovat! + + + + +Publius Pulcherille. + + +Kun sinun pöydälläs tuo Kreikan vaahtosa viini, +Lesbon ja Kiioksen rypäleet korukristalliloissa +Loisti fasaanien kanss' sekä pronssien hehkuva ryhmä +Loi valon hurmaavan, min säihkyäviss' sätehissä + Marmori loisti, + +Kun sua houkuttivat nuo Memfin untuvapatjat +Helmaansa uinumahan sybariittien kaunista unta, +Tuudittaess' unehen sua Attikan viehkeät huilut, +Laalage hurmasi sun, kun mattoja tanssien lensi, + Hurmasi viini, + +Silloin kiittelivät sua patriisit imarrellen, +Silloin senaattorikin hymysuin sun viiniä nautti, +Silloin ystävät nuo sadottain sua kerskuen kiitti: +Rooman oot suurin mies, mies suurin Laatsiuminkin, + Publius Pulcher! + +Kolkko on nyt talo sun ja pöydällä tyhjällä yksin +Viinisi murhehtii sun atrias kelvottomuutta, +Köyhän leipää vaan sekä köyhän huonoa ruokaa. +Tyhjä on sun asumus, niin valju ja kolkko se on kuin + Kaaprean vuoret. + +Varjo on vieraasi nyt, se vanhana veljenä aina +Istuvi vieressäs, ja tuimana ääneti nyökkää. +Kaikki on hiljaa nyt ja veikkojen ääniä kaipaa. +-- Autio on talo sun, on mykkä ja ääntä et kuule + Tuttua missään. + +Saapuva kerran on toki päivä se, jolloin sä toivot +Kurjahan pirttiisi taas, joka nyt niin tyhjältä tuntuu. +Kattoa etsit -- suojaa ei saa särkevä pääsi, +-- Nöyränä turvatteis käyt vielä sä vanhojen luona + Kerjäten leipää. + +Mieroa kulkien kun matalaiseen krouvihin joudut. +Aiheena pilkaksi oot, jota laskevat portot ja roistot, +Kenties tuhlaamas tuhatmääräsi Laalage muistain +Tarjoo juopunehin sekä kuivettunein käsivarsin + Viiniä sulle. + +Älkösi sentään surko, jos aika sun onnesi käänsi, +Ystävies sokas silmät, ne etteivät sua tunne, +Tyhjensi aarteet sun, sinut orjan arvohon painoi! +-- Naamarin heittänyt on elämäs, nyt helpommin sulle + Aukeaa Haades. + + + + +Petturi. + + +Kas, yössä tuikkii valo +Loiren rannalla. +On krouvi, tanssitalo +Loiren rannalla. + +Suuvuoron vaatinunna +On Guy de Montcontour. +Ja ylös kavunnunna +On Guy de Montcontour, + +Jo hiljaa varrotahan +Hän mitä laulelee, +Nyt tarkkaan kuunnellahan +Hän mitä laulelee. + +»Siis tuomitkaa Bretagne, Provence +Ja Ranska velkansa, +Häll' oli kyllä »gaye science», +Mut möi sen kullasta. + +Ja laulunsa hän palkasta +Möi valheen käytäntöön, +Siis tuomitkaatte armotta +Guilbert du Mont de Meune! + +Soi lauluns' ylväs nuorena, +Ei siipisatoinen, +Hän kasvoi miessä uljaana +Ja lauloi riemuiten. + +Hän hiipi hovin luolahan +Pois laulun vuorilta, +Möi itsensä -- ja kunnian +Hän osti valheella. + +Hän silkkivaattein laulelee +Nyt kultatuoleilla, +Ja katse sammuu, raukenee, +On laulu onttoa. + +Se imarrust' on imelää +Tuo laulu tarmoton. +On puku kyllä eheää, +Vaan sielu rikki on. + +Tuo mies on myynyt sielunsa, +On tyhjä kuori vaan, +On tuhkaa kultalippaassa +Ja orja loistossaan. + +Näät, itsensä hän palkasta +Möi valheen käytäntöön, +Siis tuomitkaatte armotta +Guilbert du Mont de Meune!» + + + + +Rukoushuoneessa. + + +»Voi! Kuolema on synnin seurausta, +On syntins' suur', on tarvis rukousta, +Tuo meidän veli raukka Andersson, +On langennut, hän mailman lapsi on». + + Vaeltaissamm' synnin teitä + Herra laupias armahda meitä! + +»Hän armon runsaan kyllä taivahisen +Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen +Sai sanan voiman -- moist' ei pappia, +Ja käänsi monta, enin naisia. +Hän suloinen kuin Joosef tottamaar, +Myös häntä pyysi rouva Potifaar. +Voi nuorukaiset, vaara suuri on! +Me luultiin sentään, vahv' on Andersson, +Hän taistelee ja voittaa pirun hän +-- Mut pirun näimme voivan enemmän». + + Oi, Ischabod, oi, Ischabod, + Viel' liha synnin kahleissa oot. + +»Me hänet naitimme, sai vanhan lesken, +Jonk' kanssa eläissänsä kahden kesken +Hän suojaa saisi pauloiss' saatanan +Ja lihan viettelyksiss' sekä maailman. +Sai eukon hartaan, hiljaisen ja aimon, +Sai vahdiksensa hurskaan, hellän, vaimon, +Mi joka hetki oli varuillaan +Ja Anderssonin jäljess' ainiaan. +Mut turhaa ompi viisaus maailman, +Kai seurakunt' on kuullut varmahan: +On Amerikkaan mennyt Andersson +Ja Fiia Bergman mukanansa on!» + + Voi synnin hätää, tuskia, + On murheen laakso tämä maailma! + + + + +Hyvät ja jalot. + + +En tahdo olla hyvä, en olla jalokaan! +Kas jalot, hyvät itse he laittaa patsaitaan, +Ne nostaa pylvähille ja valoon kauniimpaan +Ja omat mainetyönsä myös niihin uurretaan. + +He siinä sitten seisoo ja nauttii kuvastaan: +Voi kuin on jalo katse ja hellä luonniltaan -- +Ne miettii sydämmessään: kas kuin on oivaa tää! +Mut taampana on Hiisi ja heille irvistää. + + + + +Syksy. + + +Jo pyökkimetsän kattaa syksyn puna, +Kuin sairaan, joka kuoloon kallistuupi: +Sen posket ohimennen ruskottuupi, +-- Ne ruusut kohta ovat mullattuna. + +Kuin puro sulattaen vuoren lunta +Niin äänetönnä hiipii alankohon, +Niin hiipii veikko kuolinkammiohon, +Hän ettei ryöstäis elon viime unta. + +Tääll' löytää murheellinen lohdutusta, +On luonto kesän nähnyt pilvettyvän, +Ja riemun jäätyvän ja kellertyvän; +Ja kuulee valittaen valitusta. + + + + +Hosianna! + + +Laita korkeiksi portit ja laajoiksi ukset +Sido vihreät köynnökset muureihin! +Tytär Siionin tehkösi kaunistukset, +Että käy kuninkaasi +Kuin kunnian kuningas +Kuin kunnian kuningas kaupunkihin! + +Soita harpuilla, huiluilla riemuiten kansa +Laske tiellensä palmuja, vaatteita, +Salli kansasi palvella kuningastansa +Soiden riemun ja laulun, +Riemun ja laulun, +Soiden laulun ja riemun Herraansa! + +Hunajasta ja viinistä hällä on valta +Sotajoukkoineen yllä pilvien. +Tänne lemmen Herra käy köynnösten alta! +-- Soi, soi: Hosianna! +Soi: Hosianna! +Hosianna, Daavidin Jälkeinen! + + + + +Se on täytetty! + + +Suru kattanut suurin +On templin ja muurin +Ja raskaana vierivi ukkonen, +Ja maan yli kertovi myrskyjen seura, +Nyt Juudaan jalopeura +On naulittu ristihin pilkaten. + +Ja kautta myrskyn äänet räikeet raikuu +Kuin itkijöiden huudot taivohon, +Ja hurjaan lännet sekä idät kaikuu: +Se mennytt' on! Se mennytt' on! + +Nyt se on täytetty, kuin kirjoitettu, +Taas elo pimeyteen on pakotettu, +Googille, Maagogille alennettu, +Taas mailma vaipui orjan arvohon! + +Suru kattanut suurin +On templin ja muurin, +Avaruus suree poikaa ihmisen, +Ui pilvet raskaina taivaan selkää +Ja ihmiset pelkää +Ja raskaana vierivi ukkonen. + + + + +Paimen-ääniä. + + +Kuuletko kellot ja laulun kirkkaan +Kaitsevan, eksyvän kaitsiessaan? +Lehmät ne ammuu, kiirevilkkaan +Hölkkää seuraten paimentaan. + +Kuule kuin kankahat vastahan soi: +Lilja -- mun Liljani -- lehmäni hoi! +Vuorten äyrähät kaikuja loi, +Kunnahat kumajaa +Hongikot humajaa: +Lilja -- mun lehmäni -- hoi! + +Kalkatus kellojen uupuvi, toipuu, +Lehtien liipotus raukenee, +Metsä jo vaijeten unteloks voipuu. +Paimenen hoilotus, +Kutsuva loilotus +Yksin nyt korpia kiertelee. + +Usvia huokuvi lammikon pinta, +Yö on ja päiväkin karkuhun saa. +Kas kuin tummeni metsikön rinta, +Varjot taajat sen verhoaa! + +Uinuvi mänty ja uinuvi kuusi, +Koski vain yltyvi kuohussaan. +Kaukana helkkyvä nais-ääni huusi, +Kaitsevi, eksyvi kaitsiessaan. + + + + +Sisällys. + + + Sivu. +Gustaf Frödingin omatekemä biografiia........... 1. +Kaunista säätä.................................. 9. +Kävi maantiellä tanssi.......................... 13. +Ohmon Elli...................................... 16. +Kuijan Lassi.................................... 19. +Maantien Mari................................... 21. +Soi, soi kaisla!................................ 23. +Uudenvuodenlaulu................................ 25. +Ruot'-Jussi (suoment. _U. T. S._)............... 27. +Peki-Saska herrosskäynt (suoment. _U. T. S._)... 32. +Ystäville sairasvuoteella....................... 41. +Maailman meno................................... 43. +Mikä on totuus?................................. 45. +Niin puhui Zarathustra.......................... 47. +Nuoruudessa..................................... 50. +Mefisto......................................... 52. +Pieni Aune...................................... 56. +Metsässä........................................ 58. +Talvilaulu...................................... 67. +Publius Pulcherille............................. 69. +Petturi......................................... 74. +Rukoushuoneessa................................. 78. +Hyvät ja jalot.................................. 81. +Syksy........................................... 82. +Hosianna!....................................... 84. +Se on täytetty!................................. 86. +Paimenääniä (suoment. _R. Roine_)............... 88. +Jos oisin (suoment. _O. M._).................... 91. + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Valittuja runoja, by Gustaf Fröding + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA RUNOJA *** + +***** This file should be named 25052-0.txt or 25052-0.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/5/0/5/25052/ + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/25052-0.zip b/25052-0.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..91252b7 --- /dev/null +++ b/25052-0.zip diff --git a/25052-8.txt b/25052-8.txt new file mode 100644 index 0000000..e3dee68 --- /dev/null +++ b/25052-8.txt @@ -0,0 +1,2003 @@ +The Project Gutenberg EBook of Valittuja runoja, by Gustaf Fröding + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Valittuja runoja + Kokoelmista 'Guitarr och Dragharmonika', 'Nya Dikter' ja + 'Räggler å Paschaser' + +Author: Gustaf Fröding + +Editor: Kasimir Leino + +Translator: Yrjö Weijola + +Release Date: April 11, 2008 [EBook #25052] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA RUNOJA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + + + + + + + + +Valittuja runoja + +Kokoelmista "Guitarr och Dragharmonika" +"Nya Dikter" ja "Räggler å Paschaser" + + +Gustaf Fröding + + +Suomentanut +Yrjö Weijola + + +Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut +Kasimir Leino + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Otava 1895. + + +[Toimittajan huomautus: Otto Mannisen suomennos _Jos oisin_ on jätetty +pois kokoelmasta tekijänoikeudellisista syistä.] + + + + +Valittuja Runoja. + + + + +Gustaf Fröding. + +Lyhyt kuvaus hänen runoilijaluonteestaan. + + + +Puoli kymmentä vuotta sitten ei Ruotsinkaan kirjallinen yleisö tiennyt +mitään _Gustaf Fröding_ nimisestä runoilijasta. Yliopistossa muisteltiin +kyllä sen nimisen kivulloisen miehen muutamia vuosia laiskotelleen, vaan +hänen opinnoistaan ei koskaan tolkkua tullut ja ennen pitkää hän +katosikin muihin toimiin. Pienen maaseutukaupungin, Karlstadin, +paikallislehdessä oli hän sittemmin tavallisella sanomalehtimiehen +työllä jonkun aikaa ansainnut leipänsä, mutta lehdellä oli pieni +lukijakunta ja vaikea lie ollut senkin aavistaa kaikellaisten pikku +pätkäin takana miestä, joka muutamia kuukausia myöhemmin oli +äkkirynnäköllä kohoutuva Pohjoismaiden nykyään etevimpäin lyyrillisten +runoilijain joukkoon. + +Fröding on jo pitkät ajat ollut kivulloinen ja mietiskelevä mies ja +omatekemässään elämäkerrassa hän vakuuttaakin, ettei hän oikeastaan ole +koskaan ollut mikään »nuori runoilija»[1]. Kun hän v. 1890 julkaisi +ensimmäisen runokokoelmansa nimeltä "_Guitarr och Dragharmonika_", +hämmästytti hän sentään kaikkia mitä reippaimmilla, kansanomaisimmilla +ja tuoreimmilla »Vermlantilaisilla lauluilla», joissa muodoltaan +erittäin luonteva ja vallaton, sisällykseltään oikein tarttuvan +humoristinen iloisuus kävi käsikädessä tosirunollisen tunteen kanssa. + +[1] Siinä allekirjoittaneelle osotetussa kirjeessä 7 p:ltä viime +lokakuuta, jossa hän erityisellä ilolla antaa suostumuksensa näiden +runojen suomentamiseen, pahoittelee hän, ettei hän osaa suomenkieltä, +"nyt kun suomalainen kirjallisuus jo on käynyt niin arvokkaaksi". +Elämäkertaansa ei hänellä sitten v. 1893 ole suuria lisättävänä. "Olin +kauhean kipeänä koko viime vuoden ja vielä tämänkin alulla, vaan olen +nyt kummallisesti parantunut, siinä kaikki, mitä voin sanoa. +Runoileminen on luonnollisesti ollut laimeata tämän surkeuden ja murheen +aikana, mutta toivon vielä pääseväni uuteen vauhtiin, "du kommer däk", +kuten norjalaisen isäntäni on tapana sanoa tyynellä +talonpoikaismurteellaan". -- Gustaf Fröding oleskelee nim. tätä nykyä +Norjassa, Lillehammerin pienessä kaupungissa terveyttänsä hoitamassa. + +Hermostunut ja pessimistinen aikamme kaipaa juuri tuollaista runoutta, +joka luonnon tuoreudellaan vaikuttaa tunteisiimme kuin kylpeminen +raittiissa merivedessä väsyneeseen ruumiiseen. Senpä vuoksi +huomattiinkin tässä kokoelmassa melkein yksinomaisesti tuo +kansanlaulujen tapainen runo-osasto. Siitä piti suuri yleisö ja sitä +juuri esim. _Georg Brandeskin_ kiittävässä arvostelussaan erityisesti +ylisti. + +Sille joka tahtoo saada oikean käsityksen Gustaf Frödingin todellakin +sisällysrikkaasta ja lahjakkaasta runoilijaluonteesta, ovat mielestäni +sentään nuo toiset osastot, »Griller och grubblerier», »Stämningar och +stämningsbilder» sekä »Likt och olikt» melkein tärkeämpiä kuin +»vermlantilaiset laulut». Sillä nämä ovat ainoastaan hänen kehityksensä +tulostuotteita, jota vastoin noista muista näemme, mitä tietä hän on +joutunut kansanlauluja tapailemaan. + +Ensistäänkin huomaamme heti kohta, ettei Fröding ole mikään itsetiedoton +kansankirjailija, joka luontonsa vaistosta vain on tarttunut +käsiharmoonikaan soitellakseen noita reippaita kansansäveliä, sillä +todellakin olemme kuulevinamme sävelet noiden musikaalisten, rytmikästen +runoelmain takana. Hän sovittaa sanansa sellaisella taidolla, että hän +suorastaan pakottaa lukijan hyräilemään niitä jollakin kansanlaulun +sävelellä. + +Mutta mikäli voimme hänen muista runoistaan päättää, johtaa häntä tässä +itsetietoinen taiteilijan äly liittyneenä tietysti syvään runolliseen +tunteeseen. Fröding on runoelmistaan päättäen paljo kärsinyt, paljo +miettinyt ja seisoo kerrassaan aikansa sivistyksen kannalla. Hän on +hänkin ollut pessimisti, hän on sairasvuoteella katsonut kuolemaa +silmiin (katso runoa »Döden»), hän on muiden mukana tehnyt hänkin nuo +kolme vastaamatta jäänyttä kysymystä: mistä? minne? ja miksikä? ja hän +on nähnyt entisten ihanteiden ja lapsuuden uskon pala palalta murenevan +tutkivan järjen edessä. Ja kaikkea ivaava sekä ilkkuva Mefisto, joka +tällaisia henkilöitä oikein ahdistaa palveluksillaan, on hänellekin +käynyt tarjottelemassa silmälasiansa, joiden läpi katsottuna maailmassa + + -- -- -- "allt är dumt och dåligt. + och allting lytt och fult -- -- -- + och alla ljus, som prisats, äro dankar. + och glädje är en lögn och kärlek fal. + och vishet är en bakfram lek med tankar". + +Mutta samalla miehekkäällä tavalla kuin hän vastaa ystävilleen, jotka +joutavilla loruilla ovat lohduttelevinaan häntä sairasvuoteella (»jag +vill ha rätt att ensam genomlida Mitt eget kval -- jag vill ha tröst af +ingen») samalla lailla karkoittaa hän ilkkuvan hengenkin luotaan, sillä +hän pyrkii sopusointuun maailmaa kanssa, hän _tahtoo_ nauttia elämästä +ja laulaa muihinkin elämäniloa: + + "jag vill, jag vill, jag skall, jag måste ut + och dricka lif, om blott för en minut, + jag vill ej långsamt kväfvas bakom gallret". + +Hän ei luule sentään koskaan pääsevänsä tuon rauta-aidan läpi, joka +oikeastaan on hänen luonteensa surumielisyys ja kivulloisuus. Mutta hän +taistelee kuitenkin ja sellaisesta lannistavasta maailmankatsomuksesta +huolimatta kuin se on, joka niin mestarillisen lyhyesti ja kuvaavasti on +esitetty runossa »Världens gång», on hänen kuitenkin onnistunut läpäistä +tuo pessimistisyyden rauta-aita ja kirjoittaa elämäniloa ja vallatonta +huumoria uhkuvat »vermlantilaiset laulunsa», myöhemmissä "_Uusissa +runoissaan_" (v. 1894) tuo kaunis kokoelma »Från Värmland» sekä vihdoin +nuo lystikkäät, naurattavat juttunsa "_Räggler och Paschaser_" (v. +1895), joissa hauska kielimurrekin osaltaan vaikuttaa kuvausten +tuoreuteen. + +Kirjallisuushistoriasta voimme selvästi nähdä, kuinka eri aikakausien +hienommat runoilijaluonteet, todellisuuteen kyllästyneinä, ovat etsineet +mieleistänsä mielikuvituksen ravintoa milloin uskonnon helmasta, milloin +vanhemmilta, runollisemmilta ajoilta, milloin taas pelkästään oman +aatepiirinsä ihannemaailmasta. Kaikkia näitä keinoja näyttää myöskin +Gustaf Fröding käyttäneen. Hän laulaa syvällä tunteellisuudella ja +yksinkertaisuutensa kautta vaikuttavasti uskonnollisista aiheista ja +pieni koruton sä'e liikuttaa meitä enemmän sekä puhuu paremmin +ihmisrakkauden puolesta kuin pitkät, pontevat saarnat. Vapauden ja +rakkauden evankeliumia hän julistaa ja kärsimysten keskellä kituvalle +Saulille antaa hän Davidin harppunsa säestyksellä laulaa, kuinka paljo +maailmassa sentään on hyvää ja kuinka -- »efter natten kommer alltid +dag, och såret läks och sorgen har en ände». Vanhempia aiheita tapaamme +myöskin sekä Ruotsin että ulkomaan historiasta (Den svenske Celadons +klagovisa, Herr Lager och Skön fager, En fattig munk från Skara, Sigurd +Jorsalafar, Tersites, Apelles i i Abdera, Till Publius Pulcher, +Förrädarn, y. m.), mutta kaikista näemme, että hän käyttää niitä vain +voidakseen niissä esittää omia tunteitaan ja ajatuksiaan. + +Pitkän ja ankaran kamppailunsa kautta on hän saavuttanut sopusointuisen +ja rakkauteen perustuvan maailmankatsomuksen. Enkä luule sitä pelkäksi +sattumaksi, että juuri tuo tällaista katsantokantaa parhaiten todistava +runo »En fattig munk från Skara» on tekijän ensimmäisen kokoelman viime +runoksi joutunut. Se on mielestäni pidettävä jonkunlaisena kuvauksena +Frödingin omasta sielunkehityksestä. Hän on matkoillaan kärsittyään, +revittynä ja verissään palannut takaisin kotiinsa, mutta toivo on +hänellä tallella, että »det som brister och felas, kan ännu lagas och +helas». Ja elämänilonsa on hän niinikään säilyttänyt samoin kuin halun +nauttia luonnosta ja sen ihanuuksista. + + "Men suset i skogen och forsens röst + och morgonens sken, som gär upp i öst, + och regn, som i hösten gråter, + de gåfvo mig kärleken åter". + +Täten on hän saavuttanut sen, mikä ehdottomasti on välttämätöntä +voidakseen oikein kuvata luontoa ja herttaisella huumorilla esittää +kansanelämää, nimittäin rakkauden kuvattavaansa. Kaikki nuo +luettelemamme eri runo-osastot osottavat meille, mitä teitä hän on tälle +kannalle tullut, ja me näemme hänen käyneen saman kehityskulun, jonka +melkein jokainen hienotunteinen, kehityskykyinen ja runollisella +vaistolla varustettu kirjailija tekee. Kadotettuansa lapsuutensa +illusioonit todellisuuden suhteen, etsii hän parannusta sairaalle, +pettyneelle sielulleen kaukaisemmilta mailta (Jag ville jag vore i +Indialand) ja ajoilta, joissa hän saa vapaalla mielikuvituksellaan +mieleisekseen muovata henkilöitään ja ympäristöään. Mutta jos hänessä +samalla asuu se tosirakkaus luontoon ja kanssaihmisiin, jota paitsi +eheää, sopusointuista maailmankatsomusta ei voi olla, palaa hän +parantuneena, laajempisieluisena ja hellempänä takaisin todellisuuteen, +missä hän nyt näkee paljo enemmän hyvää ja oikeutettua kuin ennen, sillä +nyt on hän selvillä kaikkeuden välttämättömistä kehityslaeista ja +kokonaisuutta johtavista, yhtenäisistä perusaatteista. + +Parhaimman lääkkeensä on Fröding sairaalle sielulleen löytänyt luonnossa +ja parhaimman oppinsa antaa hän meille saattamalla meidät niin hyvin +hienoissa luonnonmaalauksissaan kuin kansanelämän humoristisissa +kuvauksissaan lähemmäksi kaikkien kehitysten alkua ja loppua, luonnon +elämää. Hän ei ole _Oscar Levertinin_, _Verner von Heidenstamin_ tai +_Axel Lundegårdin_ tavalla hienontunut elegantiksi ylimystörunoilijaksi, +jotka varsinaiselle kansalle aina tulevat pysymään vieraina, vaan on hän +terveen runoilijavaistonsa avulla käynyt kehityksensä itsetietoon, +palatakseen takaisin luonnon lähteiden alati pulppuaville hetesuonille. + +Tässäpä juuri onkin Gustaf Frödingin erikoismerkitys ja tämä se myöskin +selittää, miksi hermostunut ja ylenpalttisesti hienontunut +kulttuuri-ihminen voi lukea hänen runojansa yhtä suurella nautinnolla +kuin rahvaan mies. Luontaiseen vaistoon ja runolliseen ihanteellisuuteen +on nyt liittynyt vakaumus, taiteellisempi silmä ja laajempi, +sydämmellisempi rakkauden tunne, joka juuri antaa myötätuntoisen +viehkeytensä vähäpätöistenkin henkilöiden elämänvaiheille (esim. Elin i +Hagen, Lars i Kuja, Landsvägsmaja, Gamle Skam, Bärgslagstroll, Jäntblig, +Mordet i Vindfallsängen, I valet och kvalet, En nyårslåt, Säf, säf susa, +Skalden Vennerbom y.m.). Niinikään ei nautintomme hänen kauneissa +luonnonkuvauksissaan suinkaan häiriy siitä runollisen tunteen +kannattamasta ja vertausten verhoamasta filosofiiasta, jolla hän +»Metsässä», »Lahden rannalla», »Suolla» ja merellä liikkuessaan antaa +tunteidensa vaikutuksille laajemman ja syvemmän taustan. Siten on hän +vain ajatuksilla runoseppeleensä solminut ja senpä vuoksi on ajatteleva +lukija tuon yksinkertaisen, musikaalisella rytmillä mukaansa tempaavan +muodon takana löytävä niistä paljo enemmän kuin mitä ne ensi +silmäyksellä sisältävän näyttävät. + +Gustaf Fröding on täydellisesti omituisen, etsivän ja pessimistisen +aikansa lapsi ja runoelmistansa päättäen on häntä vaivannut sama +hajanaisuus, epäilys ja haparoiminen, mikä koko vuosisadalle on +luonteenomaista. Mutta hän on ainakin osaltaan viitannut siihen, mitä +tietä muutos terveempään, sopusointuisempaan elämään on tästä tilasta +mahdollinen. Ja siinä suhteessa on hänen vermlantilaisia laulujansa ja +kuvauksiansa pidettävä käännekohtana Ruotsin nykyisessä runoudessa enkä +luule erehtyväni, jos ennustan hänen vielä saavan monta aljetun ladun +jatkajaa. + + * * * * * + +Meillä täällä Suomessa on luonnollisista syistä pysytty toistaiseksi +jotenkin vieraana ulkomaiden kirjallisille virtauksille eikä +kaunokirjallisuutemme ole menettänyt todellisuuden maaperää enemmän +kuin runouskaan. Myöskin on kansan elämän ja olojen kuvauksilla +kirjallisessa tuotannossamme ehkä suurempi sija kuin minkään muun maan +runoudessa. Niin että mistään palautumisesta luontoa lähemmäs ei meillä +voi juuri olla puhettakaan. Mutta siitä huolimatta pitäisi sellaisen +omituisen ja itsenäisen runoilijan kuin Gustaf Fröding on, saavuttaa +meilläkin kylläksi lukijoita, sillä varsinaista humoristista runoilijaa +ei meillä ole, vaikka huumoria muuten pidetään huomattavana +ominaisuutena suomalaisten luonteessa. + +Meidän on siis mielestäni oltava kiitollisia hra _Yrjö Weijolalle_ +siitä, että hän on saattanut suomenkielisenkin yleisön nautittavaksi +pienen kokoelman näitä tuoreita, heleitä säveliä, joita lukiessa +vanhakin nuortuu. + +Mitä runojen valikoimiseen tulee, on suomentaja siinä nähtävästi +seurannut yksinomattain subjektiivista mielitekoansa: mikä on häntä +miellyttänyt, sen on hän kääntänyt. Mitään periaatetta ei siis pidä +valinnan suhteen vaatiakaan. Allekirjoittaneen tehtävänä taas on ollut +suomennosten muodollisen asun tarkastaminen[1] ja sitä olemme hra +Weijolan kanssa koettaneet saada niin alkukieltä vastaavaksi ja +rytmiltään sointuvaksi kuin suinkin olemme voineet. Työtä ja vaivaa ei +kyllä ole säästetty, mutta Frödingiä tunteva lukija on luultavasti oleva +kanssamme yhtä mieltä siitä, että hänen runonsa ovat mitä vaikeimpia +kääntää vieraalle kielelle. Jos olisimme sentään onnistuneet niinkin +hyvin, että lukija voisi pahemmin häiriytymättä nauttia näistä +suomennoksista ja saada niistä edes jonkunlaisen käsityksen Frödingin +omituisen alkuperäisestä runottaresta, niin olisimme tyytyväisiä +työhömme. + +[1] Kaikkien muiden paitsi runojen "Paimen ääniä" ja "Jos oisin mä" +sekä parin murrejutun, jotka kaikki on otettu kokoelmaan semmoisina kuin +ne on jätetty ulosantajille. + + Helsingissä, marraskuussa 1895. + + Kasimir Leino. + + + + +Gustaf Frödingin omatekemä biografiia. + + +Olen yli 33 vuoden[1] enkä niin muodoin ole juuri mikään »nuori +runoilija», vaikka minua siellä täällä on niin kutsuttu. »Nuori +runoilija» en ole koskaan ollut, ja siitä olen iloinen, sillä mahtaa +olla vaikeata säilyttää tasapaino kirjallisen turhamielisyyden +markkinoilla, kun ei vielä ole kehittynyt itsearvostelemisen asteelle. +Kirjoittelin tosin lauluja silloin tällöin kasvavana nulikkana ollessani +-- enimmäkseen parodiioja ja ylioppilasmaisia toverilauluja, jotka +laadultaan eivät olleet erittäin »ylösrakentavia». Mutta vasta kun +lähestyin 30 vuotta ja pysyväinen tauti erotti minut muusta maailmasta, +satuin kyhäämään kokoelman runoja[2] kylliksi suuren julkaistavaksi. Se +olisi luultavasti saanut vaeltaa samaa tietä kuin monet vertaisensa, +ellei runojen joukossa olisi ollut pöllömäinen positiivirenkutus »mister +Johanssonista». + +[1] Tämä kirjoitettiin ennen joulua 1893. + +[2] Sen jälkeen kun tämä kirjoitettiin, on Fröding julkaissut uuden +runokokoelman "Nya Dikter" ja juttukokoelman "Räggler å Paschaser" +Vermlannin murteella. + +Positiivimaku on nyt kerran kaikkiaan yleisimmin levinnyt, ja minun +kirjastani tuli kansalle niin mieluinen, että siitä saattoi ilmestyä +toinen painos. Mister Johansson on tuottanut minulle kosolta kunniaa -- +muun muassa tulin mainituksi kandidaattina Ruotsin Akatemiaan niinkuin +»runoilijakuningas» Ahlstrand ja »runoilijanuorukainen» Chronvall. + + * * * * * + +Minun elämäni vaiheet eivät ole olleet erittäin runolliset. Olin sangen +laiska ja saamaton koulupoikana, sangen laiska ja leväperäinen +ylioppilaana. Ainoa opinnäyte, jonka olen suorittanut, oli muuan +tutkinto professori Svedeliukselle, joka tutkinnon aikana ääneen lausui +mielipiteensä minun persoonastani. »Tuosta ei minun nähdäkseni tule +opintähteä; -- tuo oli varmaan eilen juomingeissa, hänhän vastailee +nurinpäin kuin kävisi unissaan» j. n. e. Me nauroimme molemmat, kun +puristimme toistemme kättä erojaisiksi, ja toivoimme kohtaavamme +toisemme tutkinnossa, josta ei tullut mitään. Vanha professori oli +muutama vuosi sen jälkeen laskenut kummallisen, mutta rehellisen päänsä +lepoon, ja minä olin joka tapauksessa sitä ennen lähtenyt yliopistosta +räätälilaskujen ja vuokravaatimusten ahdistamana. + +Sen jälkeen on olemmassaoloni ollut sangen epäsäännöllinen, osaksi olen +toiminut kirjallisena köyhimyksenä osaksi aputoimittajana +Karlstadstidningissä, joka on minua aina kohdellut sangen sävyisästi, +niin vallaton, epätasainen ja laiska kuin kynäni on ollutkin. + +Sanomalehtimiehenä olen saanut kärsiä useita kovia kolauksia. Kerran +sekoitin hullun talonpojan lapsenruokkojuttuun oikeusosastossa. Tuo +hullu talonpoika tuli vaatimaan korvausta, mutta meidän onnistui +lepyttää hänet, niin että hän tyytyi nöyrään oikaisuun. Kerran olen +keksinyt historiantakaisen veneen kivikaudelta, joka sittemmin +havaittiin nykyaikaiseksi vesialtaaksi. Vähintäin kolme kertaa olen +kirjoittanut nekroloogin Stanleysta, joka elää vieläkin. Kerran olen +käynyt Arvikassa ja arvostellut seuranäytelmää -- sillä seurauksella, +että paikkakunnan lehti uhkasi minua selkäsaunalla, jos vielä +näyttäytyisin heidän kauppalassaan. + +Nykyään valmistaudun Karlstadin kaupungin juhlarunoilijaksi ja olen jo +kirjoittanut pitkän ja ikävän proloogin eräisiin teaatterin avajaisiin. +Samoin olen minä sangen käytetty albumirunoilijana -- erittäin hauska +toimi! + + * * * * * + +Niin, tässä se olisi se pyydetty omatekemäni biografiia, paras, jonka +toistaiseksi voin saada aikaan. Kun ennätän tulla kyllin kuuluisaksi ja +ihmisviholliseksi, kirjoitan minäkin minun »Beichte eines Thoren». + + + + +VALITTUJA RUNOJA JA JUTELMIA + + + + +Kaunista säätä. + + +Taivas kirkas, lahti tyyni, +Päivä paahteinen. +Honkalassa vellikello +Soittaa ruuallen. +Harjun kirkko loistaa niinkuin +Helykruunuin morsian. +Päällä Ohmon koivumetsän +Niinkuin harso herrasneidin +Pilvi taivahan. + +Ja kuin vankat lautamiehet +Kihlakunnan käräjäin +Tummat vaarat seisoo tuolla +Veljellisnä vierettäin. +Ja kuin juhlivaiset laivat +Uivat saaret Sorsamaan, +Keulan päässä kuuset huojuu, +Keskiteljoillansa koivut, +Männyt perätuhdollaan. + +Vanha Luoti tuvan eessä +Mäkirinteellään; +Ehkä vanhass' sydämmessään +Loistaa päivä, loistaa toivo +Lämpimämmin entistään. +Vanha Luoti, vanha Luoti +Miettii ehkä laillain hän: +Suloista on elää sentään, +Mikä ihmeen kaunis ilma, +Ilma päivän selkeän. + +Mitä siellä, tirske kuuluu +Kautta niemien ja saarten? +Mikä riemu raikuukaan? +Lahden pohjassako immet uivat +Vaiko soutaa +Immet venhollaan? +Kymmenkunta hattupäätä +Puljahtaapi kaislikosta +Salmen suusta keikkuen, +Kymmenkunta neittä mulle +Nauraa ilkkuen. + +Mokomakin naurutulva! +Suutunko vai huolin viis! +Soudan sentään lähemmäksi, +Sillä onhan joukoss' itse, +Itse ainoinen Alice. +Ja mä venheessäni nousen, +Haparoiden lakkihini +Tartun neuvoton, +Ja mä punastun ja lausun: +»Äärettömän kaunis ilma, +Kaunis ilma tänään on!» + +»Sangen totta, nerokasta, +Hyvä, hyvä, hahhahhaa, +Runollista, nerokasta, +Runollista, hahhahhaa». +Tytöt mulle ilkkuaa, +Viskoo vettä niskahani, +Armotonna muiden lailla +Sydämmettä myös Alice! +Hämilläni hoiperrellen +Lankeen polvillein ja lausun +Surkeesti kuin Cæsar: »Siis +Sinä myöskin, sinä myöskin, +Sinä myös Alice!» + + + + +Kävi maantiellä tanssi. + + +Kävi maantiellä tanssi, ol' lauvantai-ilta, +Soi nauru ja soitto sen seutuvilta, +Oli hih, oli huh, oli hei! +Ja pelmanni Niilosen soi vetopeli, +Tuon hupsujen hupsun, mi kaikkein on veli, +Hei heisuli, heisuli, vei! + +Oli tanssissa Takkulan uhkea Lotta, +Hän on sorja ja viini, mut köyhä kuin rotta, +Hän reipas ja veikeä on. +Oli Kirstikin kulkija rohkea, hurja, +Oli Kalselan Riitta ja Malviina kurja, +Hupa Liisakin Kantiomon. + +Oli Topsalan Kusti ja Pietari Nasta, +Nepä heilakka poikia tanssissa vasta +Kyliin tyttöjä nostelemaan. +Oli torppari Matti ja Mustolan renki +Ja rekryytti Pyssy ja Paltainenki +Ja räätäli Autiomaan. + +Oli heillä kuin liekkejä vaatteissansa, +Kuin sirkkaset hyppeli Pekkalan kansa, +Kivet, anturat vaan salamoi. +Ja liepehet lensi ja liinaset leiskui +Ja lettiä leijui ja helmoja heiskui, +Peli vinkui ja vonkui ja soi. + +Pajupehkoissa, lehdoissa, leppien alla +Kävi nyt puhe lemmekäs kuiskaamalla +Ja hälveni pensaikkoon. +Ja louhikko kangas se leikistä raikui, +Ja soitimen naurusta metsiköt kaikui. +-- Jos huolit sä, tässä mä oon! + +Ja kirkkahat tähdet ne taivaalla loisti, +Kuvat tuikkivat tyynehen pintaansa toisti +Sydänlammikko pienoinen. +Oli tuoksua hurmaavaa apilaissa, +Havutuoksua hulmusi männikkömaissa +Yli seutujen leijaillen. + +Repo yhtyi soittohon riemuisahan, +Huu! huuteli huuhkain laulantahan, +Sitä huomattu, kuultu nyt ei. +Huu! toisteli kaikukin tuntureihin +Ja vastasi Niilosen heisuliveihin +Hei, heisuli, heisuli, vei! + + + + +Ohmon Elli. + + +Tuoll' Ohmon tölli on rinteen alla, +Asunto Anteron harmajan. +Mä muistan, tyttönsä ainut Elli +Kuin kulki kaitsien kankahalla +Livertäin aamusta iltahan. + +Iloisin ain' oli iloisista, +Tansseissa, leikeissä parahin, +Kot'-töissä nopsa ja riihess' uuras. +-- Mut usein kuihtuvi kukkasista +Kauneimmin kasvava, lupaavin. + +Mies vieras Ohmoon sai kiertäväinen, +Käy metsäss' seurana paimenen. +Mut juorut ilkeät kylää kulki, +Tul' Elli raukasta hourupäinen. +-- Keväällä tappoi hän lapsosen. + +Mä muistan, kuinka hän vangittihin, +Ei itkenynnä, vaan valkeni. +-- Hän neljä vuotta sai vankeutta +-- Niin Ohmo murheella mustattihin. +Ken sinne mennä nyt hennoisi! + +Ja vanha Antero, ukko parka, +Hän hakkaa käyränä halkojaan, +Hän ennen ain' oli naurusuinen, +Van nyt on katseensa synkkä, arka, +Hän tarkkaa työtään ja jalkojaan. + +Hän välttää ihmisten katseloita, +Ei puhu koskaan, ei kellekään; +Hän riutuu, sielua tuska kalvaa, +Hän väistyy vastahan kulkijoita, +Ja itkee ollessa yksinään. + + + + +Kuijan Lassi. + + +Perk'kankaalla, Hallalan tiellä +On Kuijan Lassilla mökki siellä. +Muistaakseni Hallalan tiluksess' +On Lassilla muijinensa +Osa yks'satakolmansi kymmenes +Sen maista ja niityistä satoinensa. + +Mut niitty on annolle niukka, +Ja maa on laiha ja työ on tiukka, +Ja, kaikki, mi kasvaa, on kiveä, +Ja kivist' ei ees elä Kuija. +Mut Lassill' on käsiä, sääriä, +Ja sitkeä, saita on muija. + +Hän raataa ja kaivaa ja kyntää maan, +Ja muijallaan +On lisänä rikkakin rokassaan. +Ja pettua pistävi Kuija. +Ja ruunu se ryöstää saataviaan, +Mies raataa, akka se säästää vaan, +Ja vaikkei Lassilla paitaakaan, +Niin Lassi se kestää toivossaan +Ja niin myös Lassin muija. + + + + +Maantien Mari. + + +Ja ilta kun päättyi pilvehen +Yli kankaan korsien kuihtuvien, +Mä ryysyt ja kiiltävän silmäparin +Näin Maantien Marin, +Tuon Korpselän hullun tyttösen. + +Hän hyppeli liikkehin särmäisin +Ikivanhoin laulellen sävelin: +»Hei tuuti vaan +Nyt Tuonelaan, +On meillä siell' lepo vihdoinkin». + +Muka lasta hän kuiville rinnoilleen +Nyt viihdytti, paineli syömmelleen: +»Hei tuuti vaan, +Nyt Tuonelaan, +Me päästään multahan lämpöiseen». + +Sen kietoi vaippahan kurjimpaan: +»Nyt vaappuvat vainajat Tuonelaan!» +Hän mättään istua sai kanervasta +Ja soudatti lasta +Näin rauhaan parhailla lauluillaan. + + + + +Soi, soi, kaisla! + + + Soi, soi, kaisla, + Laineet loiskikaa! + Pien' Aune, immyt puhtahin, + Nyt missä taivaltaa? + +Hän huus kuni ammuttu sorsa, kun hukkui hän, +Ol' aika kevään viherjän. + +Maailma hälle nurja ja aina armoton +Se koski mieleen hentohon. + +Maailma hälle nurja vuoks' aarteiden, +Ja lempensä vuoksi keväisen. + +Ne silmäterään pistivät okahan, +Ne heittivät liljan lokahan. + + Siis murhe-, murhevirttä nyt + Te aallot laulakaa, + Soi, soi kaisla, + Laineet loiskikaa! + + + + +Uudenvuodenlaulu. + + +On murhe kullai, +On murhe mullai, +On kurjuus vuodella kullakin. +Kun madot söivät, +Ja rakeet löivät, +Sai tyhjäks' aittakin viljavin. +Mut ällös itke, mun tyttö pieni, +Kaikk' kyllä kääntyvi parhain päin! +Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna, +Ens' uunnavuonna, mun ystäväin! + +Mut paloi talo -- +Ja onnen valo? +Sen synkkä sammutti korpimaa! +On karvas hätä, +Ei ystävätä, +Ei löydy köyhällä auttajaa! +Viis nälästämme, mun tyttö pieni, +Taas käymme työhön me rynnistäin! +Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna, +Ens' uunnavuonna, mun ystäväin! + + + + +Ruot'-Jussi. + +G. Frödingin kokoelmasta "Räggler å Paschaser". + +(Jääske haasti viisii jääskentänt U. T. S.) + + +Muistaha mie Ruot'-Jussi. + +Hää ol' ruot'ukko siell Rouheelass ja muuttel' tallost talloo ympär' +vuotta -- oleksel' enimittäi vaa suuriss talos's, pienemmiss senku vaa +pistäikse. Monjaiss paikos's eijj ollt ku neljätoist päivää eikä missää +hää oikee kotteitunt. + +Enimmäksee hää sai assuuksee huonom'mass sopess, mikä hänele vaa voitii +löytää -- hää ku ol' nii ilkijä ja ruokoto, jott ei häntä ihmisiss voitu +kärsii. No en -- herra varjele! -- oo näht rähnäsempää ruumista! Ol' +semmone tutiseva, viistoo mänevä, koukkuselkäne ja vääräsäärine mies. +Pää ol' vinokieross ja nenä ol' pitkä ja levijä, silmät kassoit haapaa +ja alaleuka ol' suur ja neliskolkkane. Käs'varret riipottiit pitkält alas +polvii ja nyrkit olliit ku sontatarikot. + +No ei häntä justii ihmise näköseks osant sannoo -- enemmä hää ol' +kallallee vieritety närreekanno ja oikee sanimalise -- näköne ja +sielustaa hää ei justijaa olit enemmä eistynt ku vanha rähnäne sus', mikä +eijj ennää mihikää kelpaa. + +Ei sitä oikee tient, mitä hänest pitt' ajatella, ku ens kerr näk tuleva +maantietä myöte. Parraite sitä arvel', jott se ol' vanha piru isse: siin +riippu paikka paikast seläss ja koiviss. Kurottel' ja vääntel' issijää +joka askeleell, ku otti. Pitkä harmaa tukka riippu silmill ja leuvvall +ja suumällist tirsku ves' yynää. + +Jos hänelle siitt tek hyväpäivä, ni hää käännäis pois ja sylkäs' ikkää ku +ilkkuuksee. Kuul ain, ku hää män' ja syleks ja haukkuu mutis' nii kauvva, +ku hää luul kuuluva. + +Ei hää taas osannt niittää tehä ruuvvastakkaa, minkä hää sai -- eikä +hää sunkaa koittantkaa. Ku hää ol' viel nuor', ol' häntä lyöt kepill, +jott saaha työhö. Sev verra se autto, jott hää saatii hakkaamaa vähä +halkoi nii kauvva, ku jokkuu kasso päält, mutt ku hää vaa jäi taas +isseksee, viskas' hää kirvee hiitee ja män' luhtii ja vettäis' pitkäksee. +Nii jott se selkäsauna, minkä hää sai, tek häne vaa häjyks ja jänist +siitt ihmisii yynää -- yhtä laiska ja issepäine ol' hää ja jäi ennallee. + +Ainuva, minkä hää pit' jonkuu verosen, ol' ruoka -- puuro, maito ja +pannupaisti -- vot siin ol' se korkei, mitä hää maailmass ties ja tuns. +Mutt jumala armaha! -- jos vaa puuro ol' pohjaa palant, sillo hää viskas +puurokupi pitki lattijaa ja alko syleksii ja noituu. Niinikkää ol' hää +hyvi kärkäs näpistelemmää ja varastammaa, minkä vaa tapas ja puhtaast +häijjyyvestää vaa. + +Monet tuumasiit, jott'ei se ruoja ollt ruokajaa väärt -- ei moise otukse +ois' pitänt saaha ellääkää. Ei hää millokaa ees kiittänt kaikest siint, +mitä ihmiset hänelle ol'liit tehneet ja kaikk häness ol' ilkijää ja +katteellista. + +Mut mie oo tuumant niinikkää, jott ku jokkuu jo alkujaa o' viinnoo +kiertyrit ja kokkoo kolhittu ruumiiltaa ja sielultaa, ni ei herra nähköö +ookkaa helppoo ellää ihmisiks, voiha se Ruot'-Jussi olla paras mikä +hänest missää tappauksess tulla voi. Se o' liijjaks vaajittu, jott +alkujaa sokija pittää nähä, kuuro kuulla ja ramma kävellä -- ja eikhä +sekkii lie mahotonta, jott semmone, joka o' ilkijän syntynt, tulis' +hyväks. + +Toiseksee ni kyll Ruot'-Juhanass ol' hyvvyyttäkkii ja yks ystävä hänell +ol' koko maailmass, vaikk se vaa ol'kii vanha, ihmisille vihane +rakkikoira, joka maleks ympär' Hämälälä puolell pitäjää. Kaikkii ihmisii +se haukku ja ku kiin pääs', ni kyll se pur' -- mutt Ruot'-Jussi ja hää +ol'liit hyvvii ystävii. Ukko varastel' makupalloi koiralle ja tää ol' +ukolle ratoks ja seuraks -- hyö ol'liit ikkää ku kaks veljestä. + +Monta kertaa oom mie näht höijjä molempii laiskoi elukkoihe makkaava +messäliepeell -- ja miu mielestäi ol' yhtä mahollista, jott siin makas' +kaks pahaks potkittuu rakkikoiraa, ku kaks vanhaa ränsistynyttä +ruot'ukkoo. Hyö eivät olleet missää kotonnaa täss maailmass ja +kumpanekkii hyö ol'liit ihmisvihol'lissii koko maailmaa kohtaa ja +sentakkee hyö pysyttel'liit yhess. + + + + +Peki-Saska herrosskäynt. + +G. Frödingin kokoelmasta "Räggler å Paschaser" + +(Jääske haasti viisii jääskentänt U. T. S.) + + +Peki-Saska ol' hyvi selvä vetelemmää sirmankkaa ja soittelemmaa violii. +Ku millo vaa potattitalkoiss tanssittii ja muuta lystii kyläpojat +pit'tiit, ol' hää ain auttamass, jott'ei vaa ikäväks käis. Kyll häne +pel'värkissää ol' monelaisii äänii -- ol' jumalissii ja ol' taas +hullukurisiikii. Oikee herrasmiehetkii ol'liit kärkkäitä kuulemaa, ku +hää soittel', ku hää istu ja vinguttel' pel'värkkijää tuvass ja +messäpenkereell. + +Ja siitt hää ol' nii eriskummane ja äkomane monell viisii: ei hää +asustant missää huoneiss niiku muut ihmiset, mutt maantiell ol' +kotonnaa. Kesäll makas' messäss ja talvell sai maataksee tuvauuni raviss, +mut ei hää millokaa maannt yhtä yötä enempää yhess paikkaa ja mihi +ikkää hää tul' sai hää yhe vero syyvväksee, ku soittel', mitä osas' ja ku +ihmisill ol' synti hänt kurjaa rahjusta. Ei höill olit antaa hänelle +rahhaa eikä se Peki-Saska paljo siint piitantkaa, hää ku nääs luul, jott +se isse »musta» o rahass. Mutt tupakast ja viinast hää hyvi tykkäs' ja +otti mielellää, ku hänele tarjottii. + +Kyll sen jo näk päältpäi, jott'ei hää olit oikee järissää. Enimmäksee +hää kävel' paljai jaloi ja pääss hänell ol' vanha kirkkohattu, mikä ol' +enne olit ihka musta, mutt ol' luopunt hyvi ruohottavaks ja ol' hyvi +kokkoo ryttäitynt sekä eest ett takkaa. Sannoit, jott Saska ois' +varastant sen jostakii variksepelättimest, mutt mie vaa luule, jott +rovastvaarilt hää ol' sen saant. Ja päällää hänell ol' paltto, mikä ol' +hyvi ränsistynt tuuliss ja satteess ja sitä hää pit' nii päiväll ku +yölläi, kesin sekä talvin ja siin ol' sekä häne aittaase jott konttiise, +hää ku nääs ol' ratkont auk taskuompeleet, njott koko nuttu ol' ikkää ku +yks tasku. Ja siin hää siit säilytel' kaikkii mitä ikkää hänell ol' +irtonaista ja kiintijää. + +Ja häne naamase se ol' hyvi ilkijä nähä. Häne partaase ja hiukseesa +riippuit yynää pörröllää häne ympärillää ja nii ol' hää musta ikkää ku +mustalaine konsanaa. Ja hää kassel' tuijjottel' hiuksii alt ja ol' hyvä +lyhytpuhheine ja äksy käänteissää. Us'jatkii häntä vähä pölästyit, ku +äkkiistää messäss näkkiit, mutt muute ni hää ol' hyvi sävysä ihmine eikä +tahtont kellekää mittää pahhaa. + +Yhe kerr mie tuli ruukille yhten helatorstain, ku alko jo hämärtää. +Peki-Saska istu siilo mylly ojall sillakorvall' ja soittel' +sirmankkaijjaa -- sitä säveltä, mitä hää ain yksinnää ollessaa ruukkas' +soitella. Se ol' teht yhe vanha lystillise ralli mukkaa, mikä alko täll +viisii: + + »Kuulkaas pojat ja kuulkaas pojat, + miks työ ootta nii ilkeitä». + +Mie nyökäyti hyväpäivä hänelle ja istahi vastapäätä kuuntelemmaa. Nuor' +patruuna tul' kävel' siihe siitt ja. + +»Hyväpäivä Saska», sano hää, »se ol' hyvi kaunista tää». + +»No kohtalaista», sano Peki-Saska ja kassel' toiseeppäi. »Kyll mie ossaa +monta parempaa säveltä» ja alko siit: + + »Istui ranna kivellä ja lui lainehia». + +»Se ol' hyvä se», sano patruuna, »Saska pitäs' tulla mei kans hovvii ja +soittaa vähä mei kuullakseena. Siell o' muutama nuorii ryökkinöi, mitkä +ovat kuulleet Saskast ja mielellää tahtosiit kuulla Saska soittava». + +Saska ei virkkant sannaakaa, mutt pist soittovärkkiisä kainaloo ja alko +tulla mukan. Hää ei ruukannt millokaa kieltää, ku häntä pyyvvettii +soittamaa. + +Mie mani peräst, mie ku pelkäsi, jott Saska tekis' jottai hulluutta, jott +tarvissis' appuu. + +Ja nyt tietäät kaikk, minkälaista väkkii se herrasväk yl'päätää on. +Niili ejj oo justii paljo tekemistä ja siks niitä huvittaa nähä +semmos'ta, mikä o' semmos'ta kummallista ja erinäisempää. + +Ja ku jokkuu vanha raukka o' moukkamaine tahi o' teht jottaikkii pahhaa +tahikka o' eriskummane jollaikkii muull viisii, ni sillo ne semmoset +ihmist vast ilos'soot laskemall leikkii häne kansaa ja näyttämäll muille, +mite lystilline as'ja höill o' käsill. Ja nii kauvva ku jokkuu o' kylliks +ihmeelline, ovat ne hyvillää ja ku parraimmat eriskummallisuuvvet ovat +tapahtunneet, aijjaat ne ulos. Isse mie oo ollt samass peliss yhe kerr +ja samall viisii se käi Peki-Saskallekkii. + +Het ku myö tultii perille ryytmaaha, miss ryökkinät ol'liit ja patruuna +sano, jott se ol' isse Peki-Saska, ku hänell ol' muvassaa, ni alkoit hyö +lyyvvä käsijää polvii ja virnistellä ja tul'liit oikee intoheese. +Patruuna anto hänelle yhe lasi konjakkii ja käsk siitt istumaa ja +ryökkinät alkoit kysellä hänelt, mist hää ol' kotosi ja mikä häne +vanhempiisa niin ol' olit ja miss hää ol' oppint soittamaa. + +»Mikä höi nimmeesä ol', sen taitaat tietää tuoll toisell puole tähtii ja +mie asusta siell, miss revot kuleksiit ja soittamaa mie oo oppint +paholaiselt isseltää -- njott nyt työ sen tiijjättä», sano hää ja ol' +hyvi kummallise näköne. Monet hullut, jott Saska eijj ollt semmone +mörökölli, ku miks hää tekkeity ja jott hää haastel' semmos'ta koiruutta +pilol'laa vaa. + +Ryökkinät virnistel'liit ja vikisiit ja kasseliit toisijaa ja patruuna +sano, jott »ompas siull hyvvää seuraa». + +»Niihä se o'» tuumas' Saska -- »se o' hyvi huonoo herrasväkkii koko +liuta». + +»Mie tahtosi maalata hänet», sano yks ryökkinöist, »hää o' mainio +malliks». + +»O-juu -- mutt siitt pitäs' hää kammata vähä paremmi», sano patruuna. + +»Ei -- justijaa tuommone pitäs häne olla», sano ryökkinä -- »mutt soita +Saska parasta, mitä ossaat», tuumas' siitt. + +Siilo otti Saska esille sirmankkaase ja alko iskii jalkaa ja soittaa +pel'värkillää pitkii, metkukkaisii sävelii ikkää ku lukkar' enne ku virre +alkaa. Ja siitt hää alko soittaa »Sotilaspoikaa» ja »Meill pohjolan +lumine» ja monta sentapasta herraslauluu. + +»Jaa -- kyll se o' hyvä tuo, mutt tuota sie et oo oppint vanhalt +paholaiselt -- tuo myö ollaa kuultu enne, mutt soita jokkuu semmone, +mikä o' tähtii toiselt puole». + +Sillo käänäisii Saska höist ikkää ku ois hävennt ja soitti vanha viisu, +minkä mie oli monta kertaa kuullt mammai laulava, yhest rinsessast, joka +ol' yksi vieraall maall ja sur' isseesä pahapäiväseks. Kyll se kuulost +oikee hyvält ja kauniilt, arveli mie, mutt ryökkinät ja patruuna +nauroit, jott veet silmiss, hyö ku ol'liit tottumattomat kuulemaa +semmosta sirmankall soitettava. + +»Ku aurinko laskoo, tulloo ilves iloseks», sano Peki-Saska, hänell ol' +ain sanapars varul'l, mutt ne eivät olleet mittää oikeita sanalaskui, +mutt ol'liit semmosii omatekosii. + +Mut patruuna ja ryökkinät nauroit yhä enemmä, ku näkkiit, jott Saska +ol' raivos'saa. + +Siilo hää pist »Saksapolkaks», jott vinku ja vonku ja siitt hää äksyst +lopetti ja rupes lähtemää. + +»Vuotas vähä Saska», sano patruuna ja män hattu kääss ryökkinöi luo ja +pyys höijjä kokkoomaa lahja Saskalle. Hyö ottiit ja antoit jokkaine +kymmene pynnii ja siit pist patruuna kymmene niinikkää ja ojens hatu +Saskalle. Mutt hää vaa käänäis' seli ja sano »hui». + +»Sie taijjat olla kopija, luulem mie», sano patruuna, »kas täss o', ota +nyt», sano hää ja tyrkytti hänele hattuu. Mutt Saska löi läimäytti +hattuu, jott lantit lensiit ympäriisee ja pist pel'värki kainaloo ja +läks tiehee. + +»Senkii konna», sano patruuna ja käänäis ryökkinöihi ja sano: »siin sen +nyt näkköö, mite se käyp, ku o' ystävälline mokomille ihmisille». + +Mutt ku mie tuli sillalle takasii istu Saska silla reunall ja soittel' +vanhaa laulujaa. + +Mie kysyi hänelt, miksei hää tahtont ottaa lanttiloi, hää ku ol' nii +köyhä ja sanoi, jott hää ol' käyttäytynt siivottomast. + +»Se kuka ottaa rahhaa pellaamisest, se o' paholaiselle myöty», sano +Peki-Saskaja alko vejellä taas: + + »Kuulkaas pojat ja kuulkaas pojat, + miks työ ootta nii ilkeitä». + +Sen koommi hää eijj oo ennää missää herros's käynt. + + + + +Ystäville sairasvuoteella. + + +Puhutte sanoja kuin taivahasta, +Soitatte kyökkimoraalilla suuta. +Teill' lahjat on -- jo laatkaa saarnaamasta! +-- Ne teitä lohduttaa, ei ketään muuta! +Mut kielenne, mä pyydän, sitokaa, +Ja viisautenne keuhkot tukkikaa, +Pois mahtisuus, se kellekään ei sovi! +Mä tahdon rauhaa, suunne tukkikaa! +-- Kun sielu sairastaa, ei fraasit sovi. +Pois virsienne hälinä, +Ja vanhain manaustenne tuttu pärinä, +Mi käskee: lennä! vaikka siivet kuoli! +Pois sormet haavoista, ne vuotaa verta, +Mä yksin tahdon täysin tuta kerta +Mun oman tuskain -- lohtua en huoli! + + + + +Maailman meno. + + +Myrsky mertä myllerti, +Lainehet vyörivat syvyyksiin. +»Mies laivasta suistunut kapteeni!» + Vai niin. + +»Viel' auttaa voitte te, kapteeni!» +Myrsky mertä myllerti. +»Voi vielä hän tarttua renkaisiin!» + Vai niin. + +Lainehet vyörivat syvyyksiin. +»Hän upposi hyrskyhyn, kapteeni!» + Vai niin. +Myrsky mertä myllerti. + + + + +Mikä on totuus? + + +»Pilaatus kysyi silloin: mik' on totuus?» +Ja kaiku vastasi -- profeetta ei. +Ja mykkänä sen suuren selityksen +Mies Natsaretin hautaan kanssaan vei. + +Jumalan kiitos, ett' on oppineita: +Ne muka tietoon tulleet etsittyyn; +On legioona, sillä heit' on monta, +Kuin Rooman miehen vastaa epäilyyn. + +Kuitenkin oudoksun, kun yksi totuus +Voi muuttaa muotoaan ja karvoaan; +Mi Jeenassa ja Berliiniss' on totta, +On Leipzigissä pahaa pilaa vaan. + +On niinkuin Hamlet prinssi pilvilöistä +Poloniusta ivais lausuen: +»Minusta näyttää pilvi kärpäseltä, +-- Ei, kameelin se onkin näköinen». + + + + +Niin puhui Zarathustra. + + +Mutta koska ehtoo tuli, menivät Zarathustra ja hänen opetuslapsensa +vuorelle tarkastamaan tähtiä. + +Ja koska he vuorella istuivat ja ylös taivaasen silmänsä nostivat tai +alas laaksoon katsoivat, jossa metsä kasvoi pitkin jyrkänteitä, painoi +Zarathustra alas päänsä ja vaipui ajatuksiinsa. + +Sen jälkeen kohotti hän taaskin päänsä, puhui ja sanoi: + +»Kuinka usein en ole teille sanonut nämät sanat: paetkaat hyvää ja +ahkeroitkaat sitä, joka pahaa on! Sillä te tiedätte, että siveys on +tyhmien orjien puhe ja paha sille hyvä on, joka pahan herra on ja ei sen +palvelija. Ja kuinka en ole kehoittanut teitä rakastamaan ja edistämään +teitänne ja ei teidän lähimäistänne! Sillä elämä on lyhyt ja se, joka +tekee toisen tekoa ja ei hänensä, hän on oleva kuivan puun kaltainen ja +se kuiva puu ei koskaan tule olemaan tarvepuuna siinä sillassa, joka +yli-ihmiseen johtaa. + +Mutta konsa olen minä teille sanonut, että teidän pitää sitoman ihmiset +kahleilla, että te itse vapaina olisitte? Se on orjien kaltaista, jotka +valtaan tulleet ovat. Tai koska olen minä teille sanonut, että teidän on +lyöminen ja polkeminen niitä, jotka teidän kanssanne vallasta +kilvoittelevat? Se on orjien tapa. + +Kääntäkäät katseenne alas metsän puoleen, kussa monet latvat yli +toistensa kohoovat! Tuleeko korkea puu korkeammaksi, jos matalat puut +alaslyödään? Eli nostakaat silmänne ylös tuhansia, aina satoja tuhansia +tähtiä kohti, jotka avaruudessa tuikkivat! Luuletteko te, että tähti +Sirius loistaa kirkkaammalla valolla, jos muut tähdet sammuisit? Se on +pilttien usko. + +Niin kavahtakaat orjien tapaa ja pilttien uskoa, kun te annatte +yli-ihmisen teissänne kasvaa! Ken tietää, jos hän, joka hänensä +suurimmaksi luulee, on suurin? Ja eikö se vielä vähäkasvuinen, jolla +suuri kasvuvoima on, ole suurempi kuin jo suurikasvuinen, jolla vähemmin +voimaa on syntymästä ja jo on täyttänyt kasvamisensa mitan? Niin +antakaat jokaisen kasvaa ja loistaa oman laatunsa ja kykynsä mukaisesti +ja älkäätte olko alhaisia! Se, joka voimakkaimmin loistaa ja suurin +kaikista on, koska kaikki on täytetty ja täydellisyydessään, hänen +siemenestänsä ja väkevyydestänsä on yli-ihminen nouseva!» + +Niin puhui Zarathustra ja opetuslapset ihmettelit suuresti. + + + + +Nuoruudessa. + + +Joki tuikkivi kauniisti välkkyellen, +Ja lauluja raikuvi kuusi. +Kuin turmeltu lapsi mä laiskottelen, +Nukun, maaemo, mairitteluusi. +Maa laulaa ja tuoksuu ja hymyilee, +Ja taivahat loistaen riemuitsee. + +On kuin mulle tuulonen viestejä tois, +Ilon päivä on valkenemassa. +Veri rauhaton on, tääkö lempeä ois? +-- Kehen? -- Kaikkehen maailmassa! +Jospa taivas ja maa mun rinnoillain +Tytön muodossa hetkisen uinuis vain! + + + + +Mefisto. + + +Hän tekeytyy, hän on kuin ystävä. +Tahtoisin roistost' olla osatonna. +Nyt mene helvettiin sen vietävä! +-- Ei kuule hän, vain virnistää se konna. + +Näin pukinkavion jo lapsena, +Sielt' ajoi mun, miss' oltiin riemukkaina. +Mun kietoi viekkahilla pauloilla +Tuo henki katkera, mi kieltää aina. + +Hän mua varjon lailla piirittää, +Pahaksi kaikki näyttää murhaavasti, +Rammaksi, rumaks', sen, mi räikeää, +Hän osoittaa ja nauraa kamalasti. + +On suuruus kuorta vaan, hän todistaa, +Kiitetty valo vain on päreen tuike, +Valett' on riemu, rakkautt' ostaa saa, +On viisaus ajatusten hullu huike. + +Kun väsynyt mä olen kaikesta +Ja tahdon murheitani kertoella, +Ne saada sointuun, muotoon muovata +Ja luulen osaavani runoella, + +Ryppyihin otsansa hän kurtistaa, +Viisaihin niinkuin Rooman Senecalla, +Traagillisesti maita osottaa, +Ja lausuu paatoksella suurimmalla. + +Kun sattuu sanomaan kuin »turhaa, oi!» +»Oi kauvan sitten», »haavat taisteluisi», +Niin pilkkaa nauraen, hän vaikeroi +Ja niistää, rykii niinkuin tukehtuisi. + +Häll' ääni tyrehtynyt itkusta +Ja joskus kimakasti piipattaapi, +Ivaten heittää hatun sulkia +Ja teatraalisesti kumartaapi. + +Jos hermostun, jos mielein raivostuu, +Jos isken runoissain', ett' terät sinkuu, +Hän virnuu, että leuvat nurjahtuu, +Ja nauraa, että niveleissään vinkuu. + +Tuo kettu silmää iskee minulle. +-- Mä ymmärrän -- oon vallan neuvotonna -- +Mun huonokuntoisille iskuille, +Ei isketyille naura hän, se konna! + +Ja viekas ääni hirnuu kimakka: +»Hyvästi kirjoitit, se kohta paina!» +Suus kiinni otus, väisty saatana! +-- Hän jääpi vain, hän mua seuraa aina! + + + + +Pieni Aune. + + +Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa, +Niin yksin on sieluni maailmassa, +On murhe mulla pohjassa rinnan. +Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa, +Se soipi mulle onnea, se soipi lohtua +Niin lempeänä yössä mun linnan. + +Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa, +Mun puolen valtakuntain sen annan sulle ma +Ja kullat kaikki säilöistä linnan. +Mun lempeni on kultani kalliit linnassain, +Ja puoli valtakuntain on puoli murheestain. +Sä peljännetkö murhetta rinnan? + + + + +Metsässä. + + +Sydänmetsien varjostossa +On tyyntä ja rauhaisaa, +Kylän kuiskehet viestinä sinne +Suvituulonen tuudittaa. + +Ja pilviä viertävi tuuli +Ja päivän ne himmentää +Ja lintujen lakkaa laulu +Ja painava, raskas on sää. + +Mitä kuiskivi kuusissa tuuli, +Sitä tiedä ei ainoakaan, +Näät huokaavaa humukieltä +Nuo metsät taitavat vaan. + +Se uusia töitäkö hornan +Nyt rotkoissa kuiskailee +Ja vilppiä taisteluvimmaa, +Joka ihmiset villitsee. + +Surumielinen murheenharso +Se peittävi hongat nuo, +Purot, lähtehet synkiksi käyvät, +Kun tuulonen viestejä tuo. + +Vihakatseita peikkojen luulis +Joka pensaasta ilkkuavan, +Salaviekkaat askelet tuntuu +Ihan taakseni tassuttavan. + + * * * * * + +Mä rastahan tunsin, mi lauloi +Koko aikansa armaalleen, +Kanervan- sekä puolukanvarret +Ne nyökkäsi laululleen. + +Sen lemmenhehkua säistäin +Sinikelloset nurmella sous, +Ja tähdikön silmyet loisti, +Puna mansikan poskelle nous. + +Mut siipienräpsettä kuului +Ja rastahan rintahan +Löi kyntensä haukka -- ja laulu +Kuol' lempivän laulajan. + + * * * * * + +Ja mairehin metsänlampi, +Niin kirkas ja hiljainen, +Se päivyttä heijastaissaan +Lepäs ihmeitä uinaillen. + +Sen pintahan aarteena päilyi +Värivaihtelut, valkeus, +Ja metsän ja vuorien kesken +Suli sointuhun kaikkeus. + +Avaruuksien auhtoja maita, +Ikiloistoa uinaillen +Näki tanssissa tahdikkaassa +Ikimaalimat tähtöisten. + +Nyt kaihi jo metsän silmän +Ikipäiviksi peittänyt on, +Tuo kuollut ja kiilloton pinta +On saaliina sammalikon. + + * * * * * + +Oli orava latvassa kuusen, +Alas katseli vaieten, +Näki jäntevän, kaunihin hirven, +Joka käyskeli ylpeillen. + +Oli parhain soitimen aika, +Oli siksi hän uskalias. +Näät viettien mahtava kuohu +Kävi suonissa voimakas. + +Kuninkaisella ryhdillä kantoi +Harasarvisen kaunihin pään, +Mut pensahan suojasta tähtäs +Sala-ampuja pyssyllään. + +Tomun helmahan heilahti kruunu +Tuon voihkivan ruhtinaan, +Ja kaatunut kanervan kukkiin +Vuos hurjoa hurmettaan. + + * * * * * + +Tuo rohkea mänty, mi nostaa +Päin taivasta latvoaan, +Mä tiedän sen ylpeän riennon +Ja toivonsa voimakkaan. + +Sä luulet, taivahan tähden +Tuon kaunihin nouset sä luo, +Sata vuotta jos kohtakin kestäis +Väkikaihosi uskova tuo. + +Ja turvassa taivaan tähti +Sun oksilla keijuileis, +Ja latvasta lakkapäästä +Valo lempeä tuikkaileis. + +Ja voimakkaana sä nouset +Noin toivosi korkeuteen, +Sä raivaat tietä, sä kasvat +Niin varmaan ja vitkalleen. + +Mut kuolo sun runkoa kalvaa, +Syö juuresi hiljalleen, +Ja tähtesi häipyy, häipyy +Niin varmaan ja vitkalleen. + + * * * * * + +En huoli mä kulkea tuolla +Mun vanhassa metsässäin, +Eron hetki on tullut meille, +Sen tunnen, sen vasta mä näin. + +On metsäni lempeä vielä, +Myös hertas ja hellä se on, +Mun ääneni vaan ei soinnu +Tuon metsän laulelohon. + +Mun mietteissä turmeltuneissa +Hyvä luontokin turmeltuu, +Havutuoksuhun, lauluhun kuusen +Sorasointuja sotkeutuu. + +Kylätielle mä taaskin tahdon, +Vihavimmahan, taisteloon! +-- Myös katkerat mietteet siellä +Elon sointuvat soitantoon. + + + + +Talvilaulu. + + +Mä surra, mä surra, mä surra voin vaan, +Niin kylmät ovat tähtöset taivahallaan. +On maailma kolkko, kylmä jäässä. +Ja ihmiset ne hangissa kamppailevat, +Ne käyvät ja kulkevat, kuolevat, +Te minne käytte, mit' on matkan päässä? + +Ne virvatulen huomaavat eksyessään, +On kiire heillä itseään lämmittelemään +Ja taloon, jossa ystävät ovat. +Jos sattuu joku tielle, se maahan poljetaan, +Ne taintuu sitten itse, ei herää konsanaan. +Oi, älkää olko ihmiset kovat! + + + + +Publius Pulcherille. + + +Kun sinun pöydälläs tuo Kreikan vaahtosa viini, +Lesbon ja Kiioksen rypäleet korukristalliloissa +Loisti fasaanien kanss' sekä pronssien hehkuva ryhmä +Loi valon hurmaavan, min säihkyäviss' sätehissä + Marmori loisti, + +Kun sua houkuttivat nuo Memfin untuvapatjat +Helmaansa uinumahan sybariittien kaunista unta, +Tuudittaess' unehen sua Attikan viehkeät huilut, +Laalage hurmasi sun, kun mattoja tanssien lensi, + Hurmasi viini, + +Silloin kiittelivät sua patriisit imarrellen, +Silloin senaattorikin hymysuin sun viiniä nautti, +Silloin ystävät nuo sadottain sua kerskuen kiitti: +Rooman oot suurin mies, mies suurin Laatsiuminkin, + Publius Pulcher! + +Kolkko on nyt talo sun ja pöydällä tyhjällä yksin +Viinisi murhehtii sun atrias kelvottomuutta, +Köyhän leipää vaan sekä köyhän huonoa ruokaa. +Tyhjä on sun asumus, niin valju ja kolkko se on kuin + Kaaprean vuoret. + +Varjo on vieraasi nyt, se vanhana veljenä aina +Istuvi vieressäs, ja tuimana ääneti nyökkää. +Kaikki on hiljaa nyt ja veikkojen ääniä kaipaa. +-- Autio on talo sun, on mykkä ja ääntä et kuule + Tuttua missään. + +Saapuva kerran on toki päivä se, jolloin sä toivot +Kurjahan pirttiisi taas, joka nyt niin tyhjältä tuntuu. +Kattoa etsit -- suojaa ei saa särkevä pääsi, +-- Nöyränä turvatteis käyt vielä sä vanhojen luona + Kerjäten leipää. + +Mieroa kulkien kun matalaiseen krouvihin joudut. +Aiheena pilkaksi oot, jota laskevat portot ja roistot, +Kenties tuhlaamas tuhatmääräsi Laalage muistain +Tarjoo juopunehin sekä kuivettunein käsivarsin + Viiniä sulle. + +Älkösi sentään surko, jos aika sun onnesi käänsi, +Ystävies sokas silmät, ne etteivät sua tunne, +Tyhjensi aarteet sun, sinut orjan arvohon painoi! +-- Naamarin heittänyt on elämäs, nyt helpommin sulle + Aukeaa Haades. + + + + +Petturi. + + +Kas, yössä tuikkii valo +Loiren rannalla. +On krouvi, tanssitalo +Loiren rannalla. + +Suuvuoron vaatinunna +On Guy de Montcontour. +Ja ylös kavunnunna +On Guy de Montcontour, + +Jo hiljaa varrotahan +Hän mitä laulelee, +Nyt tarkkaan kuunnellahan +Hän mitä laulelee. + +»Siis tuomitkaa Bretagne, Provence +Ja Ranska velkansa, +Häll' oli kyllä »gaye science», +Mut möi sen kullasta. + +Ja laulunsa hän palkasta +Möi valheen käytäntöön, +Siis tuomitkaatte armotta +Guilbert du Mont de Meune! + +Soi lauluns' ylväs nuorena, +Ei siipisatoinen, +Hän kasvoi miessä uljaana +Ja lauloi riemuiten. + +Hän hiipi hovin luolahan +Pois laulun vuorilta, +Möi itsensä -- ja kunnian +Hän osti valheella. + +Hän silkkivaattein laulelee +Nyt kultatuoleilla, +Ja katse sammuu, raukenee, +On laulu onttoa. + +Se imarrust' on imelää +Tuo laulu tarmoton. +On puku kyllä eheää, +Vaan sielu rikki on. + +Tuo mies on myynyt sielunsa, +On tyhjä kuori vaan, +On tuhkaa kultalippaassa +Ja orja loistossaan. + +Näät, itsensä hän palkasta +Möi valheen käytäntöön, +Siis tuomitkaatte armotta +Guilbert du Mont de Meune!» + + + + +Rukoushuoneessa. + + +»Voi! Kuolema on synnin seurausta, +On syntins' suur', on tarvis rukousta, +Tuo meidän veli raukka Andersson, +On langennut, hän mailman lapsi on». + + Vaeltaissamm' synnin teitä + Herra laupias armahda meitä! + +»Hän armon runsaan kyllä taivahisen +Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen +Sai sanan voiman -- moist' ei pappia, +Ja käänsi monta, enin naisia. +Hän suloinen kuin Joosef tottamaar, +Myös häntä pyysi rouva Potifaar. +Voi nuorukaiset, vaara suuri on! +Me luultiin sentään, vahv' on Andersson, +Hän taistelee ja voittaa pirun hän +-- Mut pirun näimme voivan enemmän». + + Oi, Ischabod, oi, Ischabod, + Viel' liha synnin kahleissa oot. + +»Me hänet naitimme, sai vanhan lesken, +Jonk' kanssa eläissänsä kahden kesken +Hän suojaa saisi pauloiss' saatanan +Ja lihan viettelyksiss' sekä maailman. +Sai eukon hartaan, hiljaisen ja aimon, +Sai vahdiksensa hurskaan, hellän, vaimon, +Mi joka hetki oli varuillaan +Ja Anderssonin jäljess' ainiaan. +Mut turhaa ompi viisaus maailman, +Kai seurakunt' on kuullut varmahan: +On Amerikkaan mennyt Andersson +Ja Fiia Bergman mukanansa on!» + + Voi synnin hätää, tuskia, + On murheen laakso tämä maailma! + + + + +Hyvät ja jalot. + + +En tahdo olla hyvä, en olla jalokaan! +Kas jalot, hyvät itse he laittaa patsaitaan, +Ne nostaa pylvähille ja valoon kauniimpaan +Ja omat mainetyönsä myös niihin uurretaan. + +He siinä sitten seisoo ja nauttii kuvastaan: +Voi kuin on jalo katse ja hellä luonniltaan -- +Ne miettii sydämmessään: kas kuin on oivaa tää! +Mut taampana on Hiisi ja heille irvistää. + + + + +Syksy. + + +Jo pyökkimetsän kattaa syksyn puna, +Kuin sairaan, joka kuoloon kallistuupi: +Sen posket ohimennen ruskottuupi, +-- Ne ruusut kohta ovat mullattuna. + +Kuin puro sulattaen vuoren lunta +Niin äänetönnä hiipii alankohon, +Niin hiipii veikko kuolinkammiohon, +Hän ettei ryöstäis elon viime unta. + +Tääll' löytää murheellinen lohdutusta, +On luonto kesän nähnyt pilvettyvän, +Ja riemun jäätyvän ja kellertyvän; +Ja kuulee valittaen valitusta. + + + + +Hosianna! + + +Laita korkeiksi portit ja laajoiksi ukset +Sido vihreät köynnökset muureihin! +Tytär Siionin tehkösi kaunistukset, +Että käy kuninkaasi +Kuin kunnian kuningas +Kuin kunnian kuningas kaupunkihin! + +Soita harpuilla, huiluilla riemuiten kansa +Laske tiellensä palmuja, vaatteita, +Salli kansasi palvella kuningastansa +Soiden riemun ja laulun, +Riemun ja laulun, +Soiden laulun ja riemun Herraansa! + +Hunajasta ja viinistä hällä on valta +Sotajoukkoineen yllä pilvien. +Tänne lemmen Herra käy köynnösten alta! +-- Soi, soi: Hosianna! +Soi: Hosianna! +Hosianna, Daavidin Jälkeinen! + + + + +Se on täytetty! + + +Suru kattanut suurin +On templin ja muurin +Ja raskaana vierivi ukkonen, +Ja maan yli kertovi myrskyjen seura, +Nyt Juudaan jalopeura +On naulittu ristihin pilkaten. + +Ja kautta myrskyn äänet räikeet raikuu +Kuin itkijöiden huudot taivohon, +Ja hurjaan lännet sekä idät kaikuu: +Se mennytt' on! Se mennytt' on! + +Nyt se on täytetty, kuin kirjoitettu, +Taas elo pimeyteen on pakotettu, +Googille, Maagogille alennettu, +Taas mailma vaipui orjan arvohon! + +Suru kattanut suurin +On templin ja muurin, +Avaruus suree poikaa ihmisen, +Ui pilvet raskaina taivaan selkää +Ja ihmiset pelkää +Ja raskaana vierivi ukkonen. + + + + +Paimen-ääniä. + + +Kuuletko kellot ja laulun kirkkaan +Kaitsevan, eksyvän kaitsiessaan? +Lehmät ne ammuu, kiirevilkkaan +Hölkkää seuraten paimentaan. + +Kuule kuin kankahat vastahan soi: +Lilja -- mun Liljani -- lehmäni hoi! +Vuorten äyrähät kaikuja loi, +Kunnahat kumajaa +Hongikot humajaa: +Lilja -- mun lehmäni -- hoi! + +Kalkatus kellojen uupuvi, toipuu, +Lehtien liipotus raukenee, +Metsä jo vaijeten unteloks voipuu. +Paimenen hoilotus, +Kutsuva loilotus +Yksin nyt korpia kiertelee. + +Usvia huokuvi lammikon pinta, +Yö on ja päiväkin karkuhun saa. +Kas kuin tummeni metsikön rinta, +Varjot taajat sen verhoaa! + +Uinuvi mänty ja uinuvi kuusi, +Koski vain yltyvi kuohussaan. +Kaukana helkkyvä nais-ääni huusi, +Kaitsevi, eksyvi kaitsiessaan. + + + + +Sisällys. + + + Sivu. +Gustaf Frödingin omatekemä biografiia........... 1. +Kaunista säätä.................................. 9. +Kävi maantiellä tanssi.......................... 13. +Ohmon Elli...................................... 16. +Kuijan Lassi.................................... 19. +Maantien Mari................................... 21. +Soi, soi kaisla!................................ 23. +Uudenvuodenlaulu................................ 25. +Ruot'-Jussi (suoment. _U. T. S._)............... 27. +Peki-Saska herrosskäynt (suoment. _U. T. S._)... 32. +Ystäville sairasvuoteella....................... 41. +Maailman meno................................... 43. +Mikä on totuus?................................. 45. +Niin puhui Zarathustra.......................... 47. +Nuoruudessa..................................... 50. +Mefisto......................................... 52. +Pieni Aune...................................... 56. +Metsässä........................................ 58. +Talvilaulu...................................... 67. +Publius Pulcherille............................. 69. +Petturi......................................... 74. +Rukoushuoneessa................................. 78. +Hyvät ja jalot.................................. 81. +Syksy........................................... 82. +Hosianna!....................................... 84. +Se on täytetty!................................. 86. +Paimenääniä (suoment. _R. Roine_)............... 88. +Jos oisin (suoment. _O. M._).................... 91. + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Valittuja runoja, by Gustaf Fröding + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA RUNOJA *** + +***** This file should be named 25052-8.txt or 25052-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/2/5/0/5/25052/ + +Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/25052-8.zip b/25052-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..c21bd12 --- /dev/null +++ b/25052-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b20633c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #25052 (https://www.gutenberg.org/ebooks/25052) |