initial commit of ebook 25052HEADmain

7 files changed, 4023 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/25052-0.txt b/25052-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..f323c18
--- /dev/null
+++ b/25052-0.txt
@@ -0,0 +1,2004 @@
+The Project Gutenberg EBook of Valittuja runoja, by Gustaf Fröding
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Valittuja runoja
+       Kokoelmista 'Guitarr och Dragharmonika', 'Nya Dikter' ja
+       'Räggler å Paschaser'
+
+Author: Gustaf Fröding
+
+Editor: Kasimir Leino
+
+Translator: Yrjö Weijola
+
+Release Date: April 11, 2008 [EBook #25052]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: UTF-8
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA RUNOJA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+Valittuja runoja
+
+Kokoelmista "Guitarr och Dragharmonika"
+"Nya Dikter" ja "Räggler å Paschaser"
+
+
+Gustaf Fröding
+
+
+Suomentanut
+Yrjö Weijola
+
+
+Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut
+Kasimir Leino
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Kustannusosakeyhtiö Otava 1895.
+
+
+[Toimittajan huomautus: Otto Mannisen suomennos _Jos oisin_ on jätetty
+pois kokoelmasta tekijänoikeudellisista syistä.]
+
+
+
+
+Valittuja Runoja.
+
+
+
+
+Gustaf Fröding.
+
+Lyhyt kuvaus hänen runoilijaluonteestaan.
+
+
+
+Puoli kymmentä vuotta sitten ei Ruotsinkaan kirjallinen yleisö tiennyt
+mitään _Gustaf Fröding_ nimisestä runoilijasta. Yliopistossa muisteltiin
+kyllä sen nimisen kivulloisen miehen muutamia vuosia laiskotelleen, vaan
+hänen opinnoistaan ei koskaan tolkkua tullut ja ennen pitkää hän
+katosikin muihin toimiin. Pienen maaseutukaupungin, Karlstadin,
+paikallislehdessä oli hän sittemmin tavallisella sanomalehtimiehen
+työllä jonkun aikaa ansainnut leipänsä, mutta lehdellä oli pieni
+lukijakunta ja vaikea lie ollut senkin aavistaa kaikellaisten pikku
+pätkäin takana miestä, joka muutamia kuukausia myöhemmin oli
+äkkirynnäköllä kohoutuva Pohjoismaiden nykyään etevimpäin lyyrillisten
+runoilijain joukkoon.
+
+Fröding on jo pitkät ajat ollut kivulloinen ja mietiskelevä mies ja
+omatekemässään elämäkerrassa hän vakuuttaakin, ettei hän oikeastaan ole
+koskaan ollut mikään »nuori runoilija»[1]. Kun hän v. 1890 julkaisi
+ensimmäisen runokokoelmansa nimeltä "_Guitarr och Dragharmonika_",
+hämmästytti hän sentään kaikkia mitä reippaimmilla, kansanomaisimmilla
+ja tuoreimmilla »Vermlantilaisilla lauluilla», joissa muodoltaan
+erittäin luonteva ja vallaton, sisällykseltään oikein tarttuvan
+humoristinen iloisuus kävi käsikädessä tosirunollisen tunteen kanssa.
+
+[1] Siinä allekirjoittaneelle osotetussa kirjeessä 7 p:ltä viime
+lokakuuta, jossa hän erityisellä ilolla antaa suostumuksensa näiden
+runojen suomentamiseen, pahoittelee hän, ettei hän osaa suomenkieltä,
+"nyt kun suomalainen kirjallisuus jo on käynyt niin arvokkaaksi".
+Elämäkertaansa ei hänellä sitten v. 1893 ole suuria lisättävänä. "Olin
+kauhean kipeänä koko viime vuoden ja vielä tämänkin alulla, vaan olen
+nyt kummallisesti parantunut, siinä kaikki, mitä voin sanoa.
+Runoileminen on luonnollisesti ollut laimeata tämän surkeuden ja murheen
+aikana, mutta toivon vielä pääseväni uuteen vauhtiin, "du kommer däk",
+kuten norjalaisen isäntäni on tapana sanoa tyynellä
+talonpoikaismurteellaan". -- Gustaf Fröding oleskelee nim. tätä nykyä
+Norjassa, Lillehammerin pienessä kaupungissa terveyttänsä hoitamassa.
+
+Hermostunut ja pessimistinen aikamme kaipaa juuri tuollaista runoutta,
+joka luonnon tuoreudellaan vaikuttaa tunteisiimme kuin kylpeminen
+raittiissa merivedessä väsyneeseen ruumiiseen. Senpä vuoksi
+huomattiinkin tässä kokoelmassa melkein yksinomaisesti tuo
+kansanlaulujen tapainen runo-osasto. Siitä piti suuri yleisö ja sitä
+juuri esim. _Georg Brandeskin_ kiittävässä arvostelussaan erityisesti
+ylisti.
+
+Sille joka tahtoo saada oikean käsityksen Gustaf Frödingin todellakin
+sisällysrikkaasta ja lahjakkaasta runoilijaluonteesta, ovat mielestäni
+sentään nuo toiset osastot, »Griller och grubblerier», »Stämningar och
+stämningsbilder» sekä »Likt och olikt» melkein tärkeämpiä kuin
+»vermlantilaiset laulut». Sillä nämä ovat ainoastaan hänen kehityksensä
+tulostuotteita, jota vastoin noista muista näemme, mitä tietä hän on
+joutunut kansanlauluja tapailemaan.
+
+Ensistäänkin huomaamme heti kohta, ettei Fröding ole mikään itsetiedoton
+kansankirjailija, joka luontonsa vaistosta vain on tarttunut
+käsiharmoonikaan soitellakseen noita reippaita kansansäveliä, sillä
+todellakin olemme kuulevinamme sävelet noiden musikaalisten, rytmikästen
+runoelmain takana. Hän sovittaa sanansa sellaisella taidolla, että hän
+suorastaan pakottaa lukijan hyräilemään niitä jollakin kansanlaulun
+sävelellä.
+
+Mutta mikäli voimme hänen muista runoistaan päättää, johtaa häntä tässä
+itsetietoinen taiteilijan äly liittyneenä tietysti syvään runolliseen
+tunteeseen. Fröding on runoelmistaan päättäen paljo kärsinyt, paljo
+miettinyt ja seisoo kerrassaan aikansa sivistyksen kannalla. Hän on
+hänkin ollut pessimisti, hän on sairasvuoteella katsonut kuolemaa
+silmiin (katso runoa »Döden»), hän on muiden mukana tehnyt hänkin nuo
+kolme vastaamatta jäänyttä kysymystä: mistä? minne? ja miksikä? ja hän
+on nähnyt entisten ihanteiden ja lapsuuden uskon pala palalta murenevan
+tutkivan järjen edessä. Ja kaikkea ivaava sekä ilkkuva Mefisto, joka
+tällaisia henkilöitä oikein ahdistaa palveluksillaan, on hänellekin
+käynyt tarjottelemassa silmälasiansa, joiden läpi katsottuna maailmassa
+
+      -- -- -- "allt är dumt och dåligt.
+      och allting lytt och fult -- -- --
+      och alla ljus, som prisats, äro dankar.
+      och glädje är en lögn och kärlek fal.
+      och vishet är en bakfram lek med tankar".
+
+Mutta samalla miehekkäällä tavalla kuin hän vastaa ystävilleen, jotka
+joutavilla loruilla ovat lohduttelevinaan häntä sairasvuoteella (»jag
+vill ha rätt att ensam genomlida Mitt eget kval -- jag vill ha tröst af
+ingen») samalla lailla karkoittaa hän ilkkuvan hengenkin luotaan, sillä
+hän pyrkii sopusointuun maailmaa kanssa, hän _tahtoo_ nauttia elämästä
+ja laulaa muihinkin elämäniloa:
+
+      "jag vill, jag vill, jag skall, jag måste ut
+      och dricka lif, om blott för en minut,
+      jag vill ej långsamt kväfvas bakom gallret".
+
+Hän ei luule sentään koskaan pääsevänsä tuon rauta-aidan läpi, joka
+oikeastaan on hänen luonteensa surumielisyys ja kivulloisuus. Mutta hän
+taistelee kuitenkin ja sellaisesta lannistavasta maailmankatsomuksesta
+huolimatta kuin se on, joka niin mestarillisen lyhyesti ja kuvaavasti on
+esitetty runossa »Världens gång», on hänen kuitenkin onnistunut läpäistä
+tuo pessimistisyyden rauta-aita ja kirjoittaa elämäniloa ja vallatonta
+huumoria uhkuvat »vermlantilaiset laulunsa», myöhemmissä "_Uusissa
+runoissaan_" (v. 1894) tuo kaunis kokoelma »Från Värmland» sekä vihdoin
+nuo lystikkäät, naurattavat juttunsa "_Räggler och Paschaser_" (v.
+1895), joissa hauska kielimurrekin osaltaan vaikuttaa kuvausten
+tuoreuteen.
+
+Kirjallisuushistoriasta voimme selvästi nähdä, kuinka eri aikakausien
+hienommat runoilijaluonteet, todellisuuteen kyllästyneinä, ovat etsineet
+mieleistänsä mielikuvituksen ravintoa milloin uskonnon helmasta, milloin
+vanhemmilta, runollisemmilta ajoilta, milloin taas pelkästään oman
+aatepiirinsä ihannemaailmasta. Kaikkia näitä keinoja näyttää myöskin
+Gustaf Fröding käyttäneen. Hän laulaa syvällä tunteellisuudella ja
+yksinkertaisuutensa kautta vaikuttavasti uskonnollisista aiheista ja
+pieni koruton sä'e liikuttaa meitä enemmän sekä puhuu paremmin
+ihmisrakkauden puolesta kuin pitkät, pontevat saarnat. Vapauden ja
+rakkauden evankeliumia hän julistaa ja kärsimysten keskellä kituvalle
+Saulille antaa hän Davidin harppunsa säestyksellä laulaa, kuinka paljo
+maailmassa sentään on hyvää ja kuinka -- »efter natten kommer alltid
+dag, och såret läks och sorgen har en ände». Vanhempia aiheita tapaamme
+myöskin sekä Ruotsin että ulkomaan historiasta (Den svenske Celadons
+klagovisa, Herr Lager och Skön fager, En fattig munk från Skara, Sigurd
+Jorsalafar, Tersites, Apelles i i Abdera, Till Publius Pulcher,
+Förrädarn, y. m.), mutta kaikista näemme, että hän käyttää niitä vain
+voidakseen niissä esittää omia tunteitaan ja ajatuksiaan.
+
+Pitkän ja ankaran kamppailunsa kautta on hän saavuttanut sopusointuisen
+ja rakkauteen perustuvan maailmankatsomuksen. Enkä luule sitä pelkäksi
+sattumaksi, että juuri tuo tällaista katsantokantaa parhaiten todistava
+runo »En fattig munk från Skara» on tekijän ensimmäisen kokoelman viime
+runoksi joutunut. Se on mielestäni pidettävä jonkunlaisena kuvauksena
+Frödingin omasta sielunkehityksestä. Hän on matkoillaan kärsittyään,
+revittynä ja verissään palannut takaisin kotiinsa, mutta toivo on
+hänellä tallella, että »det som brister och felas, kan ännu lagas och
+helas». Ja elämänilonsa on hän niinikään säilyttänyt samoin kuin halun
+nauttia luonnosta ja sen ihanuuksista.
+
+      "Men suset i skogen och forsens röst
+      och morgonens sken, som gär upp i öst,
+      och regn, som i hösten gråter,
+      de gåfvo mig kärleken åter".
+
+Täten on hän saavuttanut sen, mikä ehdottomasti on välttämätöntä
+voidakseen oikein kuvata luontoa ja herttaisella huumorilla esittää
+kansanelämää, nimittäin rakkauden kuvattavaansa. Kaikki nuo
+luettelemamme eri runo-osastot osottavat meille, mitä teitä hän on tälle
+kannalle tullut, ja me näemme hänen käyneen saman kehityskulun, jonka
+melkein jokainen hienotunteinen, kehityskykyinen ja runollisella
+vaistolla varustettu kirjailija tekee. Kadotettuansa lapsuutensa
+illusioonit todellisuuden suhteen, etsii hän parannusta sairaalle,
+pettyneelle sielulleen kaukaisemmilta mailta (Jag ville jag vore i
+Indialand) ja ajoilta, joissa hän saa vapaalla mielikuvituksellaan
+mieleisekseen muovata henkilöitään ja ympäristöään. Mutta jos hänessä
+samalla asuu se tosirakkaus luontoon ja kanssaihmisiin, jota paitsi
+eheää, sopusointuista maailmankatsomusta ei voi olla, palaa hän
+parantuneena, laajempisieluisena ja hellempänä takaisin todellisuuteen,
+missä hän nyt näkee paljo enemmän hyvää ja oikeutettua kuin ennen, sillä
+nyt on hän selvillä kaikkeuden välttämättömistä kehityslaeista ja
+kokonaisuutta johtavista, yhtenäisistä perusaatteista.
+
+Parhaimman lääkkeensä on Fröding sairaalle sielulleen löytänyt luonnossa
+ja parhaimman oppinsa antaa hän meille saattamalla meidät niin hyvin
+hienoissa luonnonmaalauksissaan kuin kansanelämän humoristisissa
+kuvauksissaan lähemmäksi kaikkien kehitysten alkua ja loppua, luonnon
+elämää. Hän ei ole _Oscar Levertinin_, _Verner von Heidenstamin_ tai
+_Axel Lundegårdin_ tavalla hienontunut elegantiksi ylimystörunoilijaksi,
+jotka varsinaiselle kansalle aina tulevat pysymään vieraina, vaan on hän
+terveen runoilijavaistonsa avulla käynyt kehityksensä itsetietoon,
+palatakseen takaisin luonnon lähteiden alati pulppuaville hetesuonille.
+
+Tässäpä juuri onkin Gustaf Frödingin erikoismerkitys ja tämä se myöskin
+selittää, miksi hermostunut ja ylenpalttisesti hienontunut
+kulttuuri-ihminen voi lukea hänen runojansa yhtä suurella nautinnolla
+kuin rahvaan mies. Luontaiseen vaistoon ja runolliseen ihanteellisuuteen
+on nyt liittynyt vakaumus, taiteellisempi silmä ja laajempi,
+sydämmellisempi rakkauden tunne, joka juuri antaa myötätuntoisen
+viehkeytensä vähäpätöistenkin henkilöiden elämänvaiheille (esim. Elin i
+Hagen, Lars i Kuja, Landsvägsmaja, Gamle Skam, Bärgslagstroll, Jäntblig,
+Mordet i Vindfallsängen, I valet och kvalet, En nyårslåt, Säf, säf susa,
+Skalden Vennerbom y.m.). Niinikään ei nautintomme hänen kauneissa
+luonnonkuvauksissaan suinkaan häiriy siitä runollisen tunteen
+kannattamasta ja vertausten verhoamasta filosofiiasta, jolla hän
+»Metsässä», »Lahden rannalla», »Suolla» ja merellä liikkuessaan antaa
+tunteidensa vaikutuksille laajemman ja syvemmän taustan. Siten on hän
+vain ajatuksilla runoseppeleensä solminut ja senpä vuoksi on ajatteleva
+lukija tuon yksinkertaisen, musikaalisella rytmillä mukaansa tempaavan
+muodon takana löytävä niistä paljo enemmän kuin mitä ne ensi
+silmäyksellä sisältävän näyttävät.
+
+Gustaf Fröding on täydellisesti omituisen, etsivän ja pessimistisen
+aikansa lapsi ja runoelmistansa päättäen on häntä vaivannut sama
+hajanaisuus, epäilys ja haparoiminen, mikä koko vuosisadalle on
+luonteenomaista. Mutta hän on ainakin osaltaan viitannut siihen, mitä
+tietä muutos terveempään, sopusointuisempaan elämään on tästä tilasta
+mahdollinen. Ja siinä suhteessa on hänen vermlantilaisia laulujansa ja
+kuvauksiansa pidettävä käännekohtana Ruotsin nykyisessä runoudessa enkä
+luule erehtyväni, jos ennustan hänen vielä saavan monta aljetun ladun
+jatkajaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Meillä täällä Suomessa on luonnollisista syistä pysytty toistaiseksi
+jotenkin vieraana ulkomaiden kirjallisille virtauksille eikä
+kaunokirjallisuutemme ole menettänyt todellisuuden maaperää enemmän
+kuin runouskaan. Myöskin on kansan elämän ja olojen kuvauksilla
+kirjallisessa tuotannossamme ehkä suurempi sija kuin minkään muun maan
+runoudessa. Niin että mistään palautumisesta luontoa lähemmäs ei meillä
+voi juuri olla puhettakaan. Mutta siitä huolimatta pitäisi sellaisen
+omituisen ja itsenäisen runoilijan kuin Gustaf Fröding on, saavuttaa
+meilläkin kylläksi lukijoita, sillä varsinaista humoristista runoilijaa
+ei meillä ole, vaikka huumoria muuten pidetään huomattavana
+ominaisuutena suomalaisten luonteessa.
+
+Meidän on siis mielestäni oltava kiitollisia hra _Yrjö Weijolalle_
+siitä, että hän on saattanut suomenkielisenkin yleisön nautittavaksi
+pienen kokoelman näitä tuoreita, heleitä säveliä, joita lukiessa
+vanhakin nuortuu.
+
+Mitä runojen valikoimiseen tulee, on suomentaja siinä nähtävästi
+seurannut yksinomattain subjektiivista mielitekoansa: mikä on häntä
+miellyttänyt, sen on hän kääntänyt. Mitään periaatetta ei siis pidä
+valinnan suhteen vaatiakaan. Allekirjoittaneen tehtävänä taas on ollut
+suomennosten muodollisen asun tarkastaminen[1] ja sitä olemme hra
+Weijolan kanssa koettaneet saada niin alkukieltä vastaavaksi ja
+rytmiltään sointuvaksi kuin suinkin olemme voineet. Työtä ja vaivaa ei
+kyllä ole säästetty, mutta Frödingiä tunteva lukija on luultavasti oleva
+kanssamme yhtä mieltä siitä, että hänen runonsa ovat mitä vaikeimpia
+kääntää vieraalle kielelle. Jos olisimme sentään onnistuneet niinkin
+hyvin, että lukija voisi pahemmin häiriytymättä nauttia näistä
+suomennoksista ja saada niistä edes jonkunlaisen käsityksen Frödingin
+omituisen alkuperäisestä runottaresta, niin olisimme tyytyväisiä
+työhömme.
+
+[1] Kaikkien muiden paitsi runojen "Paimen ääniä" ja "Jos oisin mä"
+sekä parin murrejutun, jotka kaikki on otettu kokoelmaan semmoisina kuin
+ne on jätetty ulosantajille.
+
+      Helsingissä, marraskuussa 1895.
+
+      Kasimir Leino.
+
+
+
+
+Gustaf Frödingin omatekemä biografiia.
+
+
+Olen yli 33 vuoden[1] enkä niin muodoin ole juuri mikään »nuori
+runoilija», vaikka minua siellä täällä on niin kutsuttu. »Nuori
+runoilija» en ole koskaan ollut, ja siitä olen iloinen, sillä mahtaa
+olla vaikeata säilyttää tasapaino kirjallisen turhamielisyyden
+markkinoilla, kun ei vielä ole kehittynyt itsearvostelemisen asteelle.
+Kirjoittelin tosin lauluja silloin tällöin kasvavana nulikkana ollessani
+-- enimmäkseen parodiioja ja ylioppilasmaisia toverilauluja, jotka
+laadultaan eivät olleet erittäin »ylösrakentavia». Mutta vasta kun
+lähestyin 30 vuotta ja pysyväinen tauti erotti minut muusta maailmasta,
+satuin kyhäämään kokoelman runoja[2] kylliksi suuren julkaistavaksi. Se
+olisi luultavasti saanut vaeltaa samaa tietä kuin monet vertaisensa,
+ellei runojen joukossa olisi ollut pöllömäinen positiivirenkutus »mister
+Johanssonista».
+
+[1] Tämä kirjoitettiin ennen joulua 1893.
+
+[2] Sen jälkeen kun tämä kirjoitettiin, on Fröding julkaissut uuden
+runokokoelman "Nya Dikter" ja juttukokoelman "Räggler å Paschaser"
+Vermlannin murteella.
+
+Positiivimaku on nyt kerran kaikkiaan yleisimmin levinnyt, ja minun
+kirjastani tuli kansalle niin mieluinen, että siitä saattoi ilmestyä
+toinen painos. Mister Johansson on tuottanut minulle kosolta kunniaa --
+muun muassa tulin mainituksi kandidaattina Ruotsin Akatemiaan niinkuin
+»runoilijakuningas» Ahlstrand ja »runoilijanuorukainen» Chronvall.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Minun elämäni vaiheet eivät ole olleet erittäin runolliset. Olin sangen
+laiska ja saamaton koulupoikana, sangen laiska ja leväperäinen
+ylioppilaana. Ainoa opinnäyte, jonka olen suorittanut, oli muuan
+tutkinto professori Svedeliukselle, joka tutkinnon aikana ääneen lausui
+mielipiteensä minun persoonastani. »Tuosta ei minun nähdäkseni tule
+opintähteä; -- tuo oli varmaan eilen juomingeissa, hänhän vastailee
+nurinpäin kuin kävisi unissaan» j. n. e. Me nauroimme molemmat, kun
+puristimme toistemme kättä erojaisiksi, ja toivoimme kohtaavamme
+toisemme tutkinnossa, josta ei tullut mitään. Vanha professori oli
+muutama vuosi sen jälkeen laskenut kummallisen, mutta rehellisen päänsä
+lepoon, ja minä olin joka tapauksessa sitä ennen lähtenyt yliopistosta
+räätälilaskujen ja vuokravaatimusten ahdistamana.
+
+Sen jälkeen on olemmassaoloni ollut sangen epäsäännöllinen, osaksi olen
+toiminut kirjallisena köyhimyksenä osaksi aputoimittajana
+Karlstadstidningissä, joka on minua aina kohdellut sangen sävyisästi,
+niin vallaton, epätasainen ja laiska kuin kynäni on ollutkin.
+
+Sanomalehtimiehenä olen saanut kärsiä useita kovia kolauksia. Kerran
+sekoitin hullun talonpojan lapsenruokkojuttuun oikeusosastossa. Tuo
+hullu talonpoika tuli vaatimaan korvausta, mutta meidän onnistui
+lepyttää hänet, niin että hän tyytyi nöyrään oikaisuun. Kerran olen
+keksinyt historiantakaisen veneen kivikaudelta, joka sittemmin
+havaittiin nykyaikaiseksi vesialtaaksi. Vähintäin kolme kertaa olen
+kirjoittanut nekroloogin Stanleysta, joka elää vieläkin. Kerran olen
+käynyt Arvikassa ja arvostellut seuranäytelmää -- sillä seurauksella,
+että paikkakunnan lehti uhkasi minua selkäsaunalla, jos vielä
+näyttäytyisin heidän kauppalassaan.
+
+Nykyään valmistaudun Karlstadin kaupungin juhlarunoilijaksi ja olen jo
+kirjoittanut pitkän ja ikävän proloogin eräisiin teaatterin avajaisiin.
+Samoin olen minä sangen käytetty albumirunoilijana -- erittäin hauska
+toimi!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin, tässä se olisi se pyydetty omatekemäni biografiia, paras, jonka
+toistaiseksi voin saada aikaan. Kun ennätän tulla kyllin kuuluisaksi ja
+ihmisviholliseksi, kirjoitan minäkin minun »Beichte eines Thoren».
+
+
+
+
+VALITTUJA RUNOJA JA JUTELMIA
+
+
+
+
+Kaunista säätä.
+
+
+Taivas kirkas, lahti tyyni,
+Päivä paahteinen.
+Honkalassa vellikello
+Soittaa ruuallen.
+Harjun kirkko loistaa niinkuin
+Helykruunuin morsian.
+Päällä Ohmon koivumetsän
+Niinkuin harso herrasneidin
+Pilvi taivahan.
+
+Ja kuin vankat lautamiehet
+Kihlakunnan käräjäin
+Tummat vaarat seisoo tuolla
+Veljellisnä vierettäin.
+Ja kuin juhlivaiset laivat
+Uivat saaret Sorsamaan,
+Keulan päässä kuuset huojuu,
+Keskiteljoillansa koivut,
+Männyt perätuhdollaan.
+
+Vanha Luoti tuvan eessä
+Mäkirinteellään;
+Ehkä vanhass' sydämmessään
+Loistaa päivä, loistaa toivo
+Lämpimämmin entistään.
+Vanha Luoti, vanha Luoti
+Miettii ehkä laillain hän:
+Suloista on elää sentään,
+Mikä ihmeen kaunis ilma,
+Ilma päivän selkeän.
+
+Mitä siellä, tirske kuuluu
+Kautta niemien ja saarten?
+Mikä riemu raikuukaan?
+Lahden pohjassako immet uivat
+Vaiko soutaa
+Immet venhollaan?
+Kymmenkunta hattupäätä
+Puljahtaapi kaislikosta
+Salmen suusta keikkuen,
+Kymmenkunta neittä mulle
+Nauraa ilkkuen.
+
+Mokomakin naurutulva!
+Suutunko vai huolin viis!
+Soudan sentään lähemmäksi,
+Sillä onhan joukoss' itse,
+Itse ainoinen Alice.
+Ja mä venheessäni nousen,
+Haparoiden lakkihini
+Tartun neuvoton,
+Ja mä punastun ja lausun:
+»Äärettömän kaunis ilma,
+Kaunis ilma tänään on!»
+
+»Sangen totta, nerokasta,
+Hyvä, hyvä, hahhahhaa,
+Runollista, nerokasta,
+Runollista, hahhahhaa».
+Tytöt mulle ilkkuaa,
+Viskoo vettä niskahani,
+Armotonna muiden lailla
+Sydämmettä myös Alice!
+Hämilläni hoiperrellen
+Lankeen polvillein ja lausun
+Surkeesti kuin Cæsar: »Siis
+Sinä myöskin, sinä myöskin,
+Sinä myös Alice!»
+
+
+
+
+Kävi maantiellä tanssi.
+
+
+Kävi maantiellä tanssi, ol' lauvantai-ilta,
+Soi nauru ja soitto sen seutuvilta,
+Oli hih, oli huh, oli hei!
+Ja pelmanni Niilosen soi vetopeli,
+Tuon hupsujen hupsun, mi kaikkein on veli,
+Hei heisuli, heisuli, vei!
+
+Oli tanssissa Takkulan uhkea Lotta,
+Hän on sorja ja viini, mut köyhä kuin rotta,
+Hän reipas ja veikeä on.
+Oli Kirstikin kulkija rohkea, hurja,
+Oli Kalselan Riitta ja Malviina kurja,
+Hupa Liisakin Kantiomon.
+
+Oli Topsalan Kusti ja Pietari Nasta,
+Nepä heilakka poikia tanssissa vasta
+Kyliin tyttöjä nostelemaan.
+Oli torppari Matti ja Mustolan renki
+Ja rekryytti Pyssy ja Paltainenki
+Ja räätäli Autiomaan.
+
+Oli heillä kuin liekkejä vaatteissansa,
+Kuin sirkkaset hyppeli Pekkalan kansa,
+Kivet, anturat vaan salamoi.
+Ja liepehet lensi ja liinaset leiskui
+Ja lettiä leijui ja helmoja heiskui,
+Peli vinkui ja vonkui ja soi.
+
+Pajupehkoissa, lehdoissa, leppien alla
+Kävi nyt puhe lemmekäs kuiskaamalla
+Ja hälveni pensaikkoon.
+Ja louhikko kangas se leikistä raikui,
+Ja soitimen naurusta metsiköt kaikui.
+-- Jos huolit sä, tässä mä oon!
+
+Ja kirkkahat tähdet ne taivaalla loisti,
+Kuvat tuikkivat tyynehen pintaansa toisti
+Sydänlammikko pienoinen.
+Oli tuoksua hurmaavaa apilaissa,
+Havutuoksua hulmusi männikkömaissa
+Yli seutujen leijaillen.
+
+Repo yhtyi soittohon riemuisahan,
+Huu! huuteli huuhkain laulantahan,
+Sitä huomattu, kuultu nyt ei.
+Huu! toisteli kaikukin tuntureihin
+Ja vastasi Niilosen heisuliveihin
+Hei, heisuli, heisuli, vei!
+
+
+
+
+Ohmon Elli.
+
+
+Tuoll' Ohmon tölli on rinteen alla,
+Asunto Anteron harmajan.
+Mä muistan, tyttönsä ainut Elli
+Kuin kulki kaitsien kankahalla
+Livertäin aamusta iltahan.
+
+Iloisin ain' oli iloisista,
+Tansseissa, leikeissä parahin,
+Kot'-töissä nopsa ja riihess' uuras.
+-- Mut usein kuihtuvi kukkasista
+Kauneimmin kasvava, lupaavin.
+
+Mies vieras Ohmoon sai kiertäväinen,
+Käy metsäss' seurana paimenen.
+Mut juorut ilkeät kylää kulki,
+Tul' Elli raukasta hourupäinen.
+-- Keväällä tappoi hän lapsosen.
+
+Mä muistan, kuinka hän vangittihin,
+Ei itkenynnä, vaan valkeni.
+-- Hän neljä vuotta sai vankeutta
+-- Niin Ohmo murheella mustattihin.
+Ken sinne mennä nyt hennoisi!
+
+Ja vanha Antero, ukko parka,
+Hän hakkaa käyränä halkojaan,
+Hän ennen ain' oli naurusuinen,
+Van nyt on katseensa synkkä, arka,
+Hän tarkkaa työtään ja jalkojaan.
+
+Hän välttää ihmisten katseloita,
+Ei puhu koskaan, ei kellekään;
+Hän riutuu, sielua tuska kalvaa,
+Hän väistyy vastahan kulkijoita,
+Ja itkee ollessa yksinään.
+
+
+
+
+Kuijan Lassi.
+
+
+Perk'kankaalla, Hallalan tiellä
+On Kuijan Lassilla mökki siellä.
+Muistaakseni Hallalan tiluksess'
+On Lassilla muijinensa
+Osa yks'satakolmansi kymmenes
+Sen maista ja niityistä satoinensa.
+
+Mut niitty on annolle niukka,
+Ja maa on laiha ja työ on tiukka,
+Ja, kaikki, mi kasvaa, on kiveä,
+Ja kivist' ei ees elä Kuija.
+Mut Lassill' on käsiä, sääriä,
+Ja sitkeä, saita on muija.
+
+Hän raataa ja kaivaa ja kyntää maan,
+Ja muijallaan
+On lisänä rikkakin rokassaan.
+Ja pettua pistävi Kuija.
+Ja ruunu se ryöstää saataviaan,
+Mies raataa, akka se säästää vaan,
+Ja vaikkei Lassilla paitaakaan,
+Niin Lassi se kestää toivossaan
+Ja niin myös Lassin muija.
+
+
+
+
+Maantien Mari.
+
+
+Ja ilta kun päättyi pilvehen
+Yli kankaan korsien kuihtuvien,
+Mä ryysyt ja kiiltävän silmäparin
+Näin Maantien Marin,
+Tuon Korpselän hullun tyttösen.
+
+Hän hyppeli liikkehin särmäisin
+Ikivanhoin laulellen sävelin:
+»Hei tuuti vaan
+Nyt Tuonelaan,
+On meillä siell' lepo vihdoinkin».
+
+Muka lasta hän kuiville rinnoilleen
+Nyt viihdytti, paineli syömmelleen:
+»Hei tuuti vaan,
+Nyt Tuonelaan,
+Me päästään multahan lämpöiseen».
+
+Sen kietoi vaippahan kurjimpaan:
+»Nyt vaappuvat vainajat Tuonelaan!»
+Hän mättään istua sai kanervasta
+Ja soudatti lasta
+Näin rauhaan parhailla lauluillaan.
+
+
+
+
+Soi, soi, kaisla!
+
+
+      Soi, soi, kaisla,
+      Laineet loiskikaa!
+      Pien' Aune, immyt puhtahin,
+      Nyt missä taivaltaa?
+
+Hän huus kuni ammuttu sorsa, kun hukkui hän,
+Ol' aika kevään viherjän.
+
+Maailma hälle nurja ja aina armoton
+Se koski mieleen hentohon.
+
+Maailma hälle nurja vuoks' aarteiden,
+Ja lempensä vuoksi keväisen.
+
+Ne silmäterään pistivät okahan,
+Ne heittivät liljan lokahan.
+
+   Siis murhe-, murhevirttä nyt
+   Te aallot laulakaa,
+   Soi, soi kaisla,
+   Laineet loiskikaa!
+
+
+
+
+Uudenvuodenlaulu.
+
+
+On murhe kullai,
+On murhe mullai,
+On kurjuus vuodella kullakin.
+Kun madot söivät,
+Ja rakeet löivät,
+Sai tyhjäks' aittakin viljavin.
+Mut ällös itke, mun tyttö pieni,
+Kaikk' kyllä kääntyvi parhain päin!
+Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna,
+Ens' uunnavuonna, mun ystäväin!
+
+Mut paloi talo --
+Ja onnen valo?
+Sen synkkä sammutti korpimaa!
+On karvas hätä,
+Ei ystävätä,
+Ei löydy köyhällä auttajaa!
+Viis nälästämme, mun tyttö pieni,
+Taas käymme työhön me rynnistäin!
+Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna,
+Ens' uunnavuonna, mun ystäväin!
+
+
+
+
+Ruot'-Jussi.
+
+G. Frödingin kokoelmasta "Räggler å Paschaser".
+
+(Jääske haasti viisii jääskentänt U. T. S.)
+
+
+Muistaha mie Ruot´-Jussi.
+
+Hää ol´ ruot´ukko siell Rouheelass ja muuttel´ tallost talloo ympäŕ
+vuotta -- oleksel´ enimittäi vaa suuriss talośs, pienemmiss senku vaa
+pistäikse. Monjaiss paikośs eijj ollt ku neljätoist päivää eikä missää
+hää oikee kotteitunt.
+
+Enimmäksee hää sai assuuksee huonoḿmass sopess, mikä hänele vaa voitii
+löytää -- hää ku ol´ nii ilkijä ja ruokoto, jott ei häntä ihmisiss voitu
+kärsii. No en -- herra varjele! -- oo näht rähnäsempää ruumista! Ol´
+semmone tutiseva, viistoo mänevä, koukkuselkäne ja vääräsäärine mies.
+Pää ol´ vinokieross ja nenä ol´ pitkä ja levijä, silmät kassoit haapaa
+ja alaleuka ol´ suur ja neliskolkkane. Käśvarret riipottiit pitkält alas
+polvii ja nyrkit olliit ku sontatarikot.
+
+No ei häntä justii ihmise näköseks osant sannoo -- enemmä hää ol´
+kallallee vieritety närreekanno ja oikee sanimalise -- näköne ja
+sielustaa hää ei justijaa olit enemmä eistynt ku vanha rähnäne suś, mikä
+eijj ennää mihikää kelpaa.
+
+Ei sitä oikee tient, mitä hänest pitt´ ajatella, ku ens kerr näk tuleva
+maantietä myöte. Parraite sitä arvel´, jott se ol´ vanha piru isse: siin
+riippu paikka paikast seläss ja koiviss. Kurottel´ ja vääntel´ issijää
+joka askeleell, ku otti. Pitkä harmaa tukka riippu silmill ja leuvvall
+ja suumällist tirsku veś yynää.
+
+Jos hänelle siitt tek hyväpäivä, ni hää käännäis pois ja sylkäś ikkää ku
+ilkkuuksee. Kuul ain, ku hää mäń ja syleks ja haukkuu mutiś nii kauvva,
+ku hää luul kuuluva.
+
+Ei hää taas osannt niittää tehä ruuvvastakkaa, minkä hää sai -- eikä
+hää sunkaa koittantkaa. Ku hää ol´ viel nuoŕ, ol´ häntä lyöt kepill,
+jott saaha työhö. Sev verra se autto, jott hää saatii hakkaamaa vähä
+halkoi nii kauvva, ku jokkuu kasso päält, mutt ku hää vaa jäi taas
+isseksee, viskaś hää kirvee hiitee ja mäń luhtii ja vettäiś pitkäksee.
+Nii jott se selkäsauna, minkä hää sai, tek häne vaa häjyks ja jänist
+siitt ihmisii yynää -- yhtä laiska ja issepäine ol´ hää ja jäi ennallee.
+
+Ainuva, minkä hää pit´ jonkuu verosen, ol´ ruoka -- puuro, maito ja
+pannupaisti -- vot siin ol´ se korkei, mitä hää maailmass ties ja tuns.
+Mutt jumala armaha! -- jos vaa puuro ol´ pohjaa palant, sillo hää viskas
+puurokupi pitki lattijaa ja alko syleksii ja noituu. Niinikkää ol´ hää
+hyvi kärkäs näpistelemmää ja varastammaa, minkä vaa tapas ja puhtaast
+häijjyyvestää vaa.
+
+Monet tuumasiit, jott´ei se ruoja ollt ruokajaa väärt -- ei moise otukse
+oiś pitänt saaha ellääkää. Ei hää millokaa ees kiittänt kaikest siint,
+mitä ihmiset hänelle ol´liit tehneet ja kaikk häness ol´ ilkijää ja
+katteellista.
+
+Mut mie oo tuumant niinikkää, jott ku jokkuu jo alkujaa o´ viinnoo
+kiertyrit ja kokkoo kolhittu ruumiiltaa ja sielultaa, ni ei herra nähköö
+ookkaa helppoo ellää ihmisiks, voiha se Ruot´-Jussi olla paras mikä
+hänest missää tappauksess tulla voi. Se o´ liijjaks vaajittu, jott
+alkujaa sokija pittää nähä, kuuro kuulla ja ramma kävellä -- ja eikhä
+sekkii lie mahotonta, jott semmone, joka o´ ilkijän syntynt, tuliś
+hyväks.
+
+Toiseksee ni kyll Ruot´-Juhanass ol´ hyvvyyttäkkii ja yks ystävä hänell
+ol´ koko maailmass, vaikk se vaa ol´kii vanha, ihmisille vihane
+rakkikoira, joka maleks ympäŕ Hämälälä puolell pitäjää. Kaikkii ihmisii
+se haukku ja ku kiin pääś, ni kyll se puŕ -- mutt Ruot´-Jussi ja hää
+ol´liit hyvvii ystävii. Ukko varastel´ makupalloi koiralle ja tää ol´
+ukolle ratoks ja seuraks -- hyö ol´liit ikkää ku kaks veljestä.
+
+Monta kertaa oom mie näht höijjä molempii laiskoi elukkoihe makkaava
+messäliepeell -- ja miu mielestäi ol´ yhtä mahollista, jott siin makaś
+kaks pahaks potkittuu rakkikoiraa, ku kaks vanhaa ränsistynyttä
+ruot´ukkoo. Hyö eivät olleet missää kotonnaa täss maailmass ja
+kumpanekkii hyö ol´liit ihmisvihol´lissii koko maailmaa kohtaa ja
+sentakkee hyö pysyttel´liit yhess.
+
+
+
+
+Peki-Saska herrosskäynt.
+
+G. Frödingin kokoelmasta "Räggler å Paschaser"
+
+(Jääske haasti viisii jääskentänt U. T. S.)
+
+
+Peki-Saska ol´ hyvi selvä vetelemmää sirmankkaa ja soittelemmaa violii.
+Ku millo vaa potattitalkoiss tanssittii ja muuta lystii kyläpojat
+pit´tiit, ol´ hää ain auttamass, jott´ei vaa ikäväks käis. Kyll häne
+pel´värkissää ol´ monelaisii äänii -- ol´ jumalissii ja ol´ taas
+hullukurisiikii. Oikee herrasmiehetkii ol´liit kärkkäitä kuulemaa, ku
+hää soittel´, ku hää istu ja vinguttel´ pel´värkkijää tuvass ja
+messäpenkereell.
+
+Ja siitt hää ol´ nii eriskummane ja äkomane monell viisii: ei hää
+asustant missää huoneiss niiku muut ihmiset, mutt maantiell ol´
+kotonnaa. Kesäll makaś messäss ja talvell sai maataksee tuvauuni raviss,
+mut ei hää millokaa maannt yhtä yötä enempää yhess paikkaa ja mihi
+ikkää hää tul´ sai hää yhe vero syyvväksee, ku soittel´, mitä osaś ja ku
+ihmisill ol´ synti hänt kurjaa rahjusta. Ei höill olit antaa hänelle
+rahhaa eikä se Peki-Saska paljo siint piitantkaa, hää ku nääs luul, jott
+se isse »musta» o rahass. Mutt tupakast ja viinast hää hyvi tykkäś ja
+otti mielellää, ku hänele tarjottii.
+
+Kyll sen jo näk päältpäi, jott´ei hää olit oikee järissää. Enimmäksee
+hää kävel´ paljai jaloi ja pääss hänell ol´ vanha kirkkohattu, mikä ol´
+enne olit ihka musta, mutt ol´ luopunt hyvi ruohottavaks ja ol´ hyvi
+kokkoo ryttäitynt sekä eest ett takkaa. Sannoit, jott Saska oiś
+varastant sen jostakii variksepelättimest, mutt mie vaa luule, jott
+rovastvaarilt hää ol´ sen saant. Ja päällää hänell ol´ paltto, mikä ol´
+hyvi ränsistynt tuuliss ja satteess ja sitä hää pit´ nii päiväll ku
+yölläi, kesin sekä talvin ja siin ol´ sekä häne aittaase jott konttiise,
+hää ku nääs ol´ ratkont auk taskuompeleet, njott koko nuttu ol´ ikkää ku
+yks tasku. Ja siin hää siit säilytel´ kaikkii mitä ikkää hänell ol´
+irtonaista ja kiintijää.
+
+Ja häne naamase se ol´ hyvi ilkijä nähä. Häne partaase ja hiukseesa
+riippuit yynää pörröllää häne ympärillää ja nii ol´ hää musta ikkää ku
+mustalaine konsanaa. Ja hää kassel´ tuijjottel´ hiuksii alt ja ol´ hyvä
+lyhytpuhheine ja äksy käänteissää. Uśjatkii häntä vähä pölästyit, ku
+äkkiistää messäss näkkiit, mutt muute ni hää ol´ hyvi sävysä ihmine eikä
+tahtont kellekää mittää pahhaa.
+
+Yhe kerr mie tuli ruukille yhten helatorstain, ku alko jo hämärtää.
+Peki-Saska istu siilo mylly ojall sillakorvall´ ja soittel´
+sirmankkaijjaa -- sitä säveltä, mitä hää ain yksinnää ollessaa ruukkaś
+soitella. Se ol´ teht yhe vanha lystillise ralli mukkaa, mikä alko täll
+viisii:
+
+      »Kuulkaas pojat ja kuulkaas pojat,
+      miks työ ootta nii ilkeitä».
+
+Mie nyökäyti hyväpäivä hänelle ja istahi vastapäätä kuuntelemmaa. Nuoŕ
+patruuna tul´ kävel´ siihe siitt ja.
+
+»Hyväpäivä Saska», sano hää, »se ol´ hyvi kaunista tää».
+
+»No kohtalaista», sano Peki-Saska ja kassel´ toiseeppäi. »Kyll mie ossaa
+monta parempaa säveltä» ja alko siit:
+
+      »Istui ranna kivellä ja lui lainehia».
+
+»Se ol´ hyvä se», sano patruuna, »Saska pitäś tulla mei kans hovvii ja
+soittaa vähä mei kuullakseena. Siell o´ muutama nuorii ryökkinöi, mitkä
+ovat kuulleet Saskast ja mielellää tahtosiit kuulla Saska soittava».
+
+Saska ei virkkant sannaakaa, mutt pist soittovärkkiisä kainaloo ja alko
+tulla mukan. Hää ei ruukannt millokaa kieltää, ku häntä pyyvvettii
+soittamaa.
+
+Mie mani peräst, mie ku pelkäsi, jott Saska tekiś jottai hulluutta, jott
+tarvissiÅ› appuu.
+
+Ja nyt tietäät kaikk, minkälaista väkkii se herrasväk yl´päätää on.
+Niili ejj oo justii paljo tekemistä ja siks niitä huvittaa nähä
+semmośta, mikä o´ semmośta kummallista ja erinäisempää.
+
+Ja ku jokkuu vanha raukka o´ moukkamaine tahi o´ teht jottaikkii pahhaa
+tahikka o´ eriskummane jollaikkii muull viisii, ni sillo ne semmoset
+ihmist vast ilośsoot laskemall leikkii häne kansaa ja näyttämäll muille,
+mite lystilline aśja höill o´ käsill. Ja nii kauvva ku jokkuu o´ kylliks
+ihmeelline, ovat ne hyvillää ja ku parraimmat eriskummallisuuvvet ovat
+tapahtunneet, aijjaat ne ulos. Isse mie oo ollt samass peliss yhe kerr
+ja samall viisii se käi Peki-Saskallekkii.
+
+Het ku myö tultii perille ryytmaaha, miss ryökkinät ol´liit ja patruuna
+sano, jott se ol´ isse Peki-Saska, ku hänell ol´ muvassaa, ni alkoit hyö
+lyyvvä käsijää polvii ja virnistellä ja tul´liit oikee intoheese.
+Patruuna anto hänelle yhe lasi konjakkii ja käsk siitt istumaa ja
+ryökkinät alkoit kysellä hänelt, mist hää ol´ kotosi ja mikä häne
+vanhempiisa niin ol´ olit ja miss hää ol´ oppint soittamaa.
+
+»Mikä höi nimmeesä ol´, sen taitaat tietää tuoll toisell puole tähtii ja
+mie asusta siell, miss revot kuleksiit ja soittamaa mie oo oppint
+paholaiselt isseltää -- njott nyt työ sen tiijjättä», sano hää ja ol´
+hyvi kummallise näköne. Monet hullut, jott Saska eijj ollt semmone
+mörökölli, ku miks hää tekkeity ja jott hää haastel´ semmośta koiruutta
+pilol´laa vaa.
+
+Ryökkinät virnistel´liit ja vikisiit ja kasseliit toisijaa ja patruuna
+sano, jott »ompas siull hyvvää seuraa».
+
+»Niihä se o´» tuumaś Saska -- »se o´ hyvi huonoo herrasväkkii koko
+liuta».
+
+»Mie tahtosi maalata hänet», sano yks ryökkinöist, »hää o´ mainio
+malliks».
+
+»O-juu -- mutt siitt pitäś hää kammata vähä paremmi», sano patruuna.
+
+»Ei -- justijaa tuommone pitäs häne olla», sano ryökkinä -- »mutt soita
+Saska parasta, mitä ossaat», tuumaś siitt.
+
+Siilo otti Saska esille sirmankkaase ja alko iskii jalkaa ja soittaa
+pel´värkillää pitkii, metkukkaisii sävelii ikkää ku lukkaŕ enne ku virre
+alkaa. Ja siitt hää alko soittaa »Sotilaspoikaa» ja »Meill pohjolan
+lumine» ja monta sentapasta herraslauluu.
+
+»Jaa -- kyll se o´ hyvä tuo, mutt tuota sie et oo oppint vanhalt
+paholaiselt -- tuo myö ollaa kuultu enne, mutt soita jokkuu semmone,
+mikä o´ tähtii toiselt puole».
+
+Sillo käänäisii Saska höist ikkää ku ois hävennt ja soitti vanha viisu,
+minkä mie oli monta kertaa kuullt mammai laulava, yhest rinsessast, joka
+ol´ yksi vieraall maall ja suŕ isseesä pahapäiväseks. Kyll se kuulost
+oikee hyvält ja kauniilt, arveli mie, mutt ryökkinät ja patruuna
+nauroit, jott veet silmiss, hyö ku ol´liit tottumattomat kuulemaa
+semmosta sirmankall soitettava.
+
+»Ku aurinko laskoo, tulloo ilves iloseks», sano Peki-Saska, hänell ol´
+ain sanapars varul´l, mutt ne eivät olleet mittää oikeita sanalaskui,
+mutt ol´liit semmosii omatekosii.
+
+Mut patruuna ja ryökkinät nauroit yhä enemmä, ku näkkiit, jott Saska
+ol´ raivośsaa.
+
+Siilo hää pist »Saksapolkaks», jott vinku ja vonku ja siitt hää äksyst
+lopetti ja rupes lähtemää.
+
+»Vuotas vähä Saska», sano patruuna ja män hattu kääss ryökkinöi luo ja
+pyys höijjä kokkoomaa lahja Saskalle. Hyö ottiit ja antoit jokkaine
+kymmene pynnii ja siit pist patruuna kymmene niinikkää ja ojens hatu
+Saskalle. Mutt hää vaa käänäiś seli ja sano »hui».
+
+»Sie taijjat olla kopija, luulem mie», sano patruuna, »kas täss o´, ota
+nyt», sano hää ja tyrkytti hänele hattuu. Mutt Saska löi läimäytti
+hattuu, jott lantit lensiit ympäriisee ja pist pel´värki kainaloo ja
+läks tiehee.
+
+»Senkii konna», sano patruuna ja käänäis ryökkinöihi ja sano: »siin sen
+nyt näkköö, mite se käyp, ku o´ ystävälline mokomille ihmisille».
+
+Mutt ku mie tuli sillalle takasii istu Saska silla reunall ja soittel´
+vanhaa laulujaa.
+
+Mie kysyi hänelt, miksei hää tahtont ottaa lanttiloi, hää ku ol´ nii
+köyhä ja sanoi, jott hää ol´ käyttäytynt siivottomast.
+
+»Se kuka ottaa rahhaa pellaamisest, se o´ paholaiselle myöty», sano
+Peki-Saskaja alko vejellä taas:
+
+      »Kuulkaas pojat ja kuulkaas pojat,
+      miks työ ootta nii ilkeitä».
+
+Sen koommi hää eijj oo ennää missää herrośs käynt.
+
+
+
+
+Ystäville sairasvuoteella.
+
+
+Puhutte sanoja kuin taivahasta,
+Soitatte kyökkimoraalilla suuta.
+Teill' lahjat on -- jo laatkaa saarnaamasta!
+-- Ne teitä lohduttaa, ei ketään muuta!
+Mut kielenne, mä pyydän, sitokaa,
+Ja viisautenne keuhkot tukkikaa,
+Pois mahtisuus, se kellekään ei sovi!
+Mä tahdon rauhaa, suunne tukkikaa!
+-- Kun sielu sairastaa, ei fraasit sovi.
+Pois virsienne hälinä,
+Ja vanhain manaustenne tuttu pärinä,
+Mi käskee: lennä! vaikka siivet kuoli!
+Pois sormet haavoista, ne vuotaa verta,
+Mä yksin tahdon täysin tuta kerta
+Mun oman tuskain -- lohtua en huoli!
+
+
+
+
+Maailman meno.
+
+
+Myrsky mertä myllerti,
+Lainehet vyörivat syvyyksiin.
+»Mies laivasta suistunut kapteeni!»
+           Vai niin.
+
+»Viel' auttaa voitte te, kapteeni!»
+Myrsky mertä myllerti.
+»Voi vielä hän tarttua renkaisiin!»
+           Vai niin.
+
+Lainehet vyörivat syvyyksiin.
+»Hän upposi hyrskyhyn, kapteeni!»
+           Vai niin.
+Myrsky mertä myllerti.
+
+
+
+
+Mikä on totuus?
+
+
+»Pilaatus kysyi silloin: mik' on totuus?»
+Ja kaiku vastasi -- profeetta ei.
+Ja mykkänä sen suuren selityksen
+Mies Natsaretin hautaan kanssaan vei.
+
+Jumalan kiitos, ett' on oppineita:
+Ne muka tietoon tulleet etsittyyn;
+On legioona, sillä heit' on monta,
+Kuin Rooman miehen vastaa epäilyyn.
+
+Kuitenkin oudoksun, kun yksi totuus
+Voi muuttaa muotoaan ja karvoaan;
+Mi Jeenassa ja Berliiniss' on totta,
+On Leipzigissä pahaa pilaa vaan.
+
+On niinkuin Hamlet prinssi pilvilöistä
+Poloniusta ivais lausuen:
+»Minusta näyttää pilvi kärpäseltä,
+-- Ei, kameelin se onkin näköinen».
+
+
+
+
+Niin puhui Zarathustra.
+
+
+Mutta koska ehtoo tuli, menivät Zarathustra ja hänen opetuslapsensa
+vuorelle tarkastamaan tähtiä.
+
+Ja koska he vuorella istuivat ja ylös taivaasen silmänsä nostivat tai
+alas laaksoon katsoivat, jossa metsä kasvoi pitkin jyrkänteitä, painoi
+Zarathustra alas päänsä ja vaipui ajatuksiinsa.
+
+Sen jälkeen kohotti hän taaskin päänsä, puhui ja sanoi:
+
+»Kuinka usein en ole teille sanonut nämät sanat: paetkaat hyvää ja
+ahkeroitkaat sitä, joka pahaa on! Sillä te tiedätte, että siveys on
+tyhmien orjien puhe ja paha sille hyvä on, joka pahan herra on ja ei sen
+palvelija. Ja kuinka en ole kehoittanut teitä rakastamaan ja edistämään
+teitänne ja ei teidän lähimäistänne! Sillä elämä on lyhyt ja se, joka
+tekee toisen tekoa ja ei hänensä, hän on oleva kuivan puun kaltainen ja
+se kuiva puu ei koskaan tule olemaan tarvepuuna siinä sillassa, joka
+yli-ihmiseen johtaa.
+
+Mutta konsa olen minä teille sanonut, että teidän pitää sitoman ihmiset
+kahleilla, että te itse vapaina olisitte? Se on orjien kaltaista, jotka
+valtaan tulleet ovat. Tai koska olen minä teille sanonut, että teidän on
+lyöminen ja polkeminen niitä, jotka teidän kanssanne vallasta
+kilvoittelevat? Se on orjien tapa.
+
+Kääntäkäät katseenne alas metsän puoleen, kussa monet latvat yli
+toistensa kohoovat! Tuleeko korkea puu korkeammaksi, jos matalat puut
+alaslyödään? Eli nostakaat silmänne ylös tuhansia, aina satoja tuhansia
+tähtiä kohti, jotka avaruudessa tuikkivat! Luuletteko te, että tähti
+Sirius loistaa kirkkaammalla valolla, jos muut tähdet sammuisit? Se on
+pilttien usko.
+
+Niin kavahtakaat orjien tapaa ja pilttien uskoa, kun te annatte
+yli-ihmisen teissänne kasvaa! Ken tietää, jos hän, joka hänensä
+suurimmaksi luulee, on suurin? Ja eikö se vielä vähäkasvuinen, jolla
+suuri kasvuvoima on, ole suurempi kuin jo suurikasvuinen, jolla vähemmin
+voimaa on syntymästä ja jo on täyttänyt kasvamisensa mitan? Niin
+antakaat jokaisen kasvaa ja loistaa oman laatunsa ja kykynsä mukaisesti
+ja älkäätte olko alhaisia! Se, joka voimakkaimmin loistaa ja suurin
+kaikista on, koska kaikki on täytetty ja täydellisyydessään, hänen
+siemenestänsä ja väkevyydestänsä on yli-ihminen nouseva!»
+
+Niin puhui Zarathustra ja opetuslapset ihmettelit suuresti.
+
+
+
+
+Nuoruudessa.
+
+
+Joki tuikkivi kauniisti välkkyellen,
+Ja lauluja raikuvi kuusi.
+Kuin turmeltu lapsi mä laiskottelen,
+Nukun, maaemo, mairitteluusi.
+Maa laulaa ja tuoksuu ja hymyilee,
+Ja taivahat loistaen riemuitsee.
+
+On kuin mulle tuulonen viestejä tois,
+Ilon päivä on valkenemassa.
+Veri rauhaton on, tääkö lempeä ois?
+-- Kehen? -- Kaikkehen maailmassa!
+Jospa taivas ja maa mun rinnoillain
+Tytön muodossa hetkisen uinuis vain!
+
+
+
+
+Mefisto.
+
+
+Hän tekeytyy, hän on kuin ystävä.
+Tahtoisin roistost' olla osatonna.
+Nyt mene helvettiin sen vietävä!
+-- Ei kuule hän, vain virnistää se konna.
+
+Näin pukinkavion jo lapsena,
+Sielt' ajoi mun, miss' oltiin riemukkaina.
+Mun kietoi viekkahilla pauloilla
+Tuo henki katkera, mi kieltää aina.
+
+Hän mua varjon lailla piirittää,
+Pahaksi kaikki näyttää murhaavasti,
+Rammaksi, rumaks', sen, mi räikeää,
+Hän osoittaa ja nauraa kamalasti.
+
+On suuruus kuorta vaan, hän todistaa,
+Kiitetty valo vain on päreen tuike,
+Valett' on riemu, rakkautt' ostaa saa,
+On viisaus ajatusten hullu huike.
+
+Kun väsynyt mä olen kaikesta
+Ja tahdon murheitani kertoella,
+Ne saada sointuun, muotoon muovata
+Ja luulen osaavani runoella,
+
+Ryppyihin otsansa hän kurtistaa,
+Viisaihin niinkuin Rooman Senecalla,
+Traagillisesti maita osottaa,
+Ja lausuu paatoksella suurimmalla.
+
+Kun sattuu sanomaan kuin »turhaa, oi!»
+»Oi kauvan sitten», »haavat taisteluisi»,
+Niin pilkkaa nauraen, hän vaikeroi
+Ja niistää, rykii niinkuin tukehtuisi.
+
+Häll' ääni tyrehtynyt itkusta
+Ja joskus kimakasti piipattaapi,
+Ivaten heittää hatun sulkia
+Ja teatraalisesti kumartaapi.
+
+Jos hermostun, jos mielein raivostuu,
+Jos isken runoissain', ett' terät sinkuu,
+Hän virnuu, että leuvat nurjahtuu,
+Ja nauraa, että niveleissään vinkuu.
+
+Tuo kettu silmää iskee minulle.
+-- Mä ymmärrän -- oon vallan neuvotonna --
+Mun huonokuntoisille iskuille,
+Ei isketyille naura hän, se konna!
+
+Ja viekas ääni hirnuu kimakka:
+»Hyvästi kirjoitit, se kohta paina!»
+Suus kiinni otus, väisty saatana!
+-- Hän jääpi vain, hän mua seuraa aina!
+
+
+
+
+Pieni Aune.
+
+
+Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa,
+Niin yksin on sieluni maailmassa,
+On murhe mulla pohjassa rinnan.
+Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa,
+Se soipi mulle onnea, se soipi lohtua
+Niin lempeänä yössä mun linnan.
+
+Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa,
+Mun puolen valtakuntain sen annan sulle ma
+Ja kullat kaikki säilöistä linnan.
+Mun lempeni on kultani kalliit linnassain,
+Ja puoli valtakuntain on puoli murheestain.
+Sä peljännetkö murhetta rinnan?
+
+
+
+
+Metsässä.
+
+
+Sydänmetsien varjostossa
+On tyyntä ja rauhaisaa,
+Kylän kuiskehet viestinä sinne
+Suvituulonen tuudittaa.
+
+Ja pilviä viertävi tuuli
+Ja päivän ne himmentää
+Ja lintujen lakkaa laulu
+Ja painava, raskas on sää.
+
+Mitä kuiskivi kuusissa tuuli,
+Sitä tiedä ei ainoakaan,
+Näät huokaavaa humukieltä
+Nuo metsät taitavat vaan.
+
+Se uusia töitäkö hornan
+Nyt rotkoissa kuiskailee
+Ja vilppiä taisteluvimmaa,
+Joka ihmiset villitsee.
+
+Surumielinen murheenharso
+Se peittävi hongat nuo,
+Purot, lähtehet synkiksi käyvät,
+Kun tuulonen viestejä tuo.
+
+Vihakatseita peikkojen luulis
+Joka pensaasta ilkkuavan,
+Salaviekkaat askelet tuntuu
+Ihan taakseni tassuttavan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mä rastahan tunsin, mi lauloi
+Koko aikansa armaalleen,
+Kanervan- sekä puolukanvarret
+Ne nyökkäsi laululleen.
+
+Sen lemmenhehkua säistäin
+Sinikelloset nurmella sous,
+Ja tähdikön silmyet loisti,
+Puna mansikan poskelle nous.
+
+Mut siipienräpsettä kuului
+Ja rastahan rintahan
+Löi kyntensä haukka -- ja laulu
+Kuol' lempivän laulajan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ja mairehin metsänlampi,
+Niin kirkas ja hiljainen,
+Se päivyttä heijastaissaan
+Lepäs ihmeitä uinaillen.
+
+Sen pintahan aarteena päilyi
+Värivaihtelut, valkeus,
+Ja metsän ja vuorien kesken
+Suli sointuhun kaikkeus.
+
+Avaruuksien auhtoja maita,
+Ikiloistoa uinaillen
+Näki tanssissa tahdikkaassa
+Ikimaalimat tähtöisten.
+
+Nyt kaihi jo metsän silmän
+Ikipäiviksi peittänyt on,
+Tuo kuollut ja kiilloton pinta
+On saaliina sammalikon.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli orava latvassa kuusen,
+Alas katseli vaieten,
+Näki jäntevän, kaunihin hirven,
+Joka käyskeli ylpeillen.
+
+Oli parhain soitimen aika,
+Oli siksi hän uskalias.
+Näät viettien mahtava kuohu
+Kävi suonissa voimakas.
+
+Kuninkaisella ryhdillä kantoi
+Harasarvisen kaunihin pään,
+Mut pensahan suojasta tähtäs
+Sala-ampuja pyssyllään.
+
+Tomun helmahan heilahti kruunu
+Tuon voihkivan ruhtinaan,
+Ja kaatunut kanervan kukkiin
+Vuos hurjoa hurmettaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuo rohkea mänty, mi nostaa
+Päin taivasta latvoaan,
+Mä tiedän sen ylpeän riennon
+Ja toivonsa voimakkaan.
+
+Sä luulet, taivahan tähden
+Tuon kaunihin nouset sä luo,
+Sata vuotta jos kohtakin kestäis
+Väkikaihosi uskova tuo.
+
+Ja turvassa taivaan tähti
+Sun oksilla keijuileis,
+Ja latvasta lakkapäästä
+Valo lempeä tuikkaileis.
+
+Ja voimakkaana sä nouset
+Noin toivosi korkeuteen,
+Sä raivaat tietä, sä kasvat
+Niin varmaan ja vitkalleen.
+
+Mut kuolo sun runkoa kalvaa,
+Syö juuresi hiljalleen,
+Ja tähtesi häipyy, häipyy
+Niin varmaan ja vitkalleen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+En huoli mä kulkea tuolla
+Mun vanhassa metsässäin,
+Eron hetki on tullut meille,
+Sen tunnen, sen vasta mä näin.
+
+On metsäni lempeä vielä,
+Myös hertas ja hellä se on,
+Mun ääneni vaan ei soinnu
+Tuon metsän laulelohon.
+
+Mun mietteissä turmeltuneissa
+Hyvä luontokin turmeltuu,
+Havutuoksuhun, lauluhun kuusen
+Sorasointuja sotkeutuu.
+
+Kylätielle mä taaskin tahdon,
+Vihavimmahan, taisteloon!
+-- Myös katkerat mietteet siellä
+Elon sointuvat soitantoon.
+
+
+
+
+Talvilaulu.
+
+
+Mä surra, mä surra, mä surra voin vaan,
+Niin kylmät ovat tähtöset taivahallaan.
+On maailma kolkko, kylmä jäässä.
+Ja ihmiset ne hangissa kamppailevat,
+Ne käyvät ja kulkevat, kuolevat,
+Te minne käytte, mit' on matkan päässä?
+
+Ne virvatulen huomaavat eksyessään,
+On kiire heillä itseään lämmittelemään
+Ja taloon, jossa ystävät ovat.
+Jos sattuu joku tielle, se maahan poljetaan,
+Ne taintuu sitten itse, ei herää konsanaan.
+Oi, älkää olko ihmiset kovat!
+
+
+
+
+Publius Pulcherille.
+
+
+Kun sinun pöydälläs tuo Kreikan vaahtosa viini,
+Lesbon ja Kiioksen rypäleet korukristalliloissa
+Loisti fasaanien kanss' sekä pronssien hehkuva ryhmä
+Loi valon hurmaavan, min säihkyäviss' sätehissä
+             Marmori loisti,
+
+Kun sua houkuttivat nuo Memfin untuvapatjat
+Helmaansa uinumahan sybariittien kaunista unta,
+Tuudittaess' unehen sua Attikan viehkeät huilut,
+Laalage hurmasi sun, kun mattoja tanssien lensi,
+             Hurmasi viini,
+
+Silloin kiittelivät sua patriisit imarrellen,
+Silloin senaattorikin hymysuin sun viiniä nautti,
+Silloin ystävät nuo sadottain sua kerskuen kiitti:
+Rooman oot suurin mies, mies suurin Laatsiuminkin,
+             Publius Pulcher!
+
+Kolkko on nyt talo sun ja pöydällä tyhjällä yksin
+Viinisi murhehtii sun atrias kelvottomuutta,
+Köyhän leipää vaan sekä köyhän huonoa ruokaa.
+Tyhjä on sun asumus, niin valju ja kolkko se on kuin
+             Kaaprean vuoret.
+
+Varjo on vieraasi nyt, se vanhana veljenä aina
+Istuvi vieressäs, ja tuimana ääneti nyökkää.
+Kaikki on hiljaa nyt ja veikkojen ääniä kaipaa.
+-- Autio on talo sun, on mykkä ja ääntä et kuule
+             Tuttua missään.
+
+Saapuva kerran on toki päivä se, jolloin sä toivot
+Kurjahan pirttiisi taas, joka nyt niin tyhjältä tuntuu.
+Kattoa etsit -- suojaa ei saa särkevä pääsi,
+-- Nöyränä turvatteis käyt vielä sä vanhojen luona
+             Kerjäten leipää.
+
+Mieroa kulkien kun matalaiseen krouvihin joudut.
+Aiheena pilkaksi oot, jota laskevat portot ja roistot,
+Kenties tuhlaamas tuhatmääräsi Laalage muistain
+Tarjoo juopunehin sekä kuivettunein käsivarsin
+             Viiniä sulle.
+
+Älkösi sentään surko, jos aika sun onnesi käänsi,
+Ystävies sokas silmät, ne etteivät sua tunne,
+Tyhjensi aarteet sun, sinut orjan arvohon painoi!
+-- Naamarin heittänyt on elämäs, nyt helpommin sulle
+             Aukeaa Haades.
+
+
+
+
+Petturi.
+
+
+Kas, yössä tuikkii valo
+Loiren rannalla.
+On krouvi, tanssitalo
+Loiren rannalla.
+
+Suuvuoron vaatinunna
+On Guy de Montcontour.
+Ja ylös kavunnunna
+On Guy de Montcontour,
+
+Jo hiljaa varrotahan
+Hän mitä laulelee,
+Nyt tarkkaan kuunnellahan
+Hän mitä laulelee.
+
+»Siis tuomitkaa Bretagne, Provence
+Ja Ranska velkansa,
+Häll' oli kyllä »gaye science»,
+Mut möi sen kullasta.
+
+Ja laulunsa hän palkasta
+Möi valheen käytäntöön,
+Siis tuomitkaatte armotta
+Guilbert du Mont de Meune!
+
+Soi lauluns' ylväs nuorena,
+Ei siipisatoinen,
+Hän kasvoi miessä uljaana
+Ja lauloi riemuiten.
+
+Hän hiipi hovin luolahan
+Pois laulun vuorilta,
+Möi itsensä -- ja kunnian
+Hän osti valheella.
+
+Hän silkkivaattein laulelee
+Nyt kultatuoleilla,
+Ja katse sammuu, raukenee,
+On laulu onttoa.
+
+Se imarrust' on imelää
+Tuo laulu tarmoton.
+On puku kyllä eheää,
+Vaan sielu rikki on.
+
+Tuo mies on myynyt sielunsa,
+On tyhjä kuori vaan,
+On tuhkaa kultalippaassa
+Ja orja loistossaan.
+
+Näät, itsensä hän palkasta
+Möi valheen käytäntöön,
+Siis tuomitkaatte armotta
+Guilbert du Mont de Meune!»
+
+
+
+
+Rukoushuoneessa.
+
+
+»Voi! Kuolema on synnin seurausta,
+On syntins' suur', on tarvis rukousta,
+Tuo meidän veli raukka Andersson,
+On langennut, hän mailman lapsi on».
+
+  Vaeltaissamm' synnin teitä
+  Herra laupias armahda meitä!
+
+»Hän armon runsaan kyllä taivahisen
+Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen
+Sai sanan voiman -- moist' ei pappia,
+Ja käänsi monta, enin naisia.
+Hän suloinen kuin Joosef tottamaar,
+Myös häntä pyysi rouva Potifaar.
+Voi nuorukaiset, vaara suuri on!
+Me luultiin sentään, vahv' on Andersson,
+Hän taistelee ja voittaa pirun hän
+-- Mut pirun näimme voivan enemmän».
+
+  Oi, Ischabod, oi, Ischabod,
+  Viel' liha synnin kahleissa oot.
+
+»Me hänet naitimme, sai vanhan lesken,
+Jonk' kanssa eläissänsä kahden kesken
+Hän suojaa saisi pauloiss' saatanan
+Ja lihan viettelyksiss' sekä maailman.
+Sai eukon hartaan, hiljaisen ja aimon,
+Sai vahdiksensa hurskaan, hellän, vaimon,
+Mi joka hetki oli varuillaan
+Ja Anderssonin jäljess' ainiaan.
+Mut turhaa ompi viisaus maailman,
+Kai seurakunt' on kuullut varmahan:
+On Amerikkaan mennyt Andersson
+Ja Fiia Bergman mukanansa on!»
+
+  Voi synnin hätää, tuskia,
+  On murheen laakso tämä maailma!
+
+
+
+
+Hyvät ja jalot.
+
+
+En tahdo olla hyvä, en olla jalokaan!
+Kas jalot, hyvät itse he laittaa patsaitaan,
+Ne nostaa pylvähille ja valoon kauniimpaan
+Ja omat mainetyönsä myös niihin uurretaan.
+
+He siinä sitten seisoo ja nauttii kuvastaan:
+Voi kuin on jalo katse ja hellä luonniltaan --
+Ne miettii sydämmessään: kas kuin on oivaa tää!
+Mut taampana on Hiisi ja heille irvistää.
+
+
+
+
+Syksy.
+
+
+Jo pyökkimetsän kattaa syksyn puna,
+Kuin sairaan, joka kuoloon kallistuupi:
+Sen posket ohimennen ruskottuupi,
+-- Ne ruusut kohta ovat mullattuna.
+
+Kuin puro sulattaen vuoren lunta
+Niin äänetönnä hiipii alankohon,
+Niin hiipii veikko kuolinkammiohon,
+Hän ettei ryöstäis elon viime unta.
+
+Tääll' löytää murheellinen lohdutusta,
+On luonto kesän nähnyt pilvettyvän,
+Ja riemun jäätyvän ja kellertyvän;
+Ja kuulee valittaen valitusta.
+
+
+
+
+Hosianna!
+
+
+Laita korkeiksi portit ja laajoiksi ukset
+Sido vihreät köynnökset muureihin!
+Tytär Siionin tehkösi kaunistukset,
+Että käy kuninkaasi
+Kuin kunnian kuningas
+Kuin kunnian kuningas kaupunkihin!
+
+Soita harpuilla, huiluilla riemuiten kansa
+Laske tiellensä palmuja, vaatteita,
+Salli kansasi palvella kuningastansa
+Soiden riemun ja laulun,
+Riemun ja laulun,
+Soiden laulun ja riemun Herraansa!
+
+Hunajasta ja viinistä hällä on valta
+Sotajoukkoineen yllä pilvien.
+Tänne lemmen Herra käy köynnösten alta!
+-- Soi, soi: Hosianna!
+Soi: Hosianna!
+Hosianna, Daavidin Jälkeinen!
+
+
+
+
+Se on täytetty!
+
+
+Suru kattanut suurin
+On templin ja muurin
+Ja raskaana vierivi ukkonen,
+Ja maan yli kertovi myrskyjen seura,
+Nyt Juudaan jalopeura
+On naulittu ristihin pilkaten.
+
+Ja kautta myrskyn äänet räikeet raikuu
+Kuin itkijöiden huudot taivohon,
+Ja hurjaan lännet sekä idät kaikuu:
+Se mennytt' on! Se mennytt' on!
+
+Nyt se on täytetty, kuin kirjoitettu,
+Taas elo pimeyteen on pakotettu,
+Googille, Maagogille alennettu,
+Taas mailma vaipui orjan arvohon!
+
+Suru kattanut suurin
+On templin ja muurin,
+Avaruus suree poikaa ihmisen,
+Ui pilvet raskaina taivaan selkää
+Ja ihmiset pelkää
+Ja raskaana vierivi ukkonen.
+
+
+
+
+Paimen-ääniä.
+
+
+Kuuletko kellot ja laulun kirkkaan
+Kaitsevan, eksyvän kaitsiessaan?
+Lehmät ne ammuu, kiirevilkkaan
+Hölkkää seuraten paimentaan.
+
+Kuule kuin kankahat vastahan soi:
+Lilja -- mun Liljani -- lehmäni hoi!
+Vuorten äyrähät kaikuja loi,
+Kunnahat kumajaa
+Hongikot humajaa:
+Lilja -- mun lehmäni -- hoi!
+
+Kalkatus kellojen uupuvi, toipuu,
+Lehtien liipotus raukenee,
+Metsä jo vaijeten unteloks voipuu.
+Paimenen hoilotus,
+Kutsuva loilotus
+Yksin nyt korpia kiertelee.
+
+Usvia huokuvi lammikon pinta,
+Yö on ja päiväkin karkuhun saa.
+Kas kuin tummeni metsikön rinta,
+Varjot taajat sen verhoaa!
+
+Uinuvi mänty ja uinuvi kuusi,
+Koski vain yltyvi kuohussaan.
+Kaukana helkkyvä nais-ääni huusi,
+Kaitsevi, eksyvi kaitsiessaan.
+
+
+
+
+Sisällys.
+
+
+                                               Sivu.
+Gustaf Frödingin omatekemä biografiia...........  1.
+Kaunista säätä..................................  9.
+Kävi maantiellä tanssi.......................... 13.
+Ohmon Elli...................................... 16.
+Kuijan Lassi.................................... 19.
+Maantien Mari................................... 21.
+Soi, soi kaisla!................................ 23.
+Uudenvuodenlaulu................................ 25.
+Ruot'-Jussi (suoment. _U. T. S._)............... 27.
+Peki-Saska herrosskäynt (suoment. _U. T. S._)... 32.
+Ystäville sairasvuoteella....................... 41.
+Maailman meno................................... 43.
+Mikä on totuus?................................. 45.
+Niin puhui Zarathustra.......................... 47.
+Nuoruudessa..................................... 50.
+Mefisto......................................... 52.
+Pieni Aune...................................... 56.
+Metsässä........................................ 58.
+Talvilaulu...................................... 67.
+Publius Pulcherille............................. 69.
+Petturi......................................... 74.
+Rukoushuoneessa................................. 78.
+Hyvät ja jalot.................................. 81.
+Syksy........................................... 82.
+Hosianna!....................................... 84.
+Se on täytetty!................................. 86.
+Paimenääniä (suoment. _R. Roine_)............... 88.
+Jos oisin (suoment. _O. M._).................... 91.
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Valittuja runoja, by Gustaf Fröding
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA RUNOJA ***
+
+***** This file should be named 25052-0.txt or 25052-0.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/5/0/5/25052/
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/25052-0.zip b/25052-0.zip
new file mode 100644
index 0000000..91252b7
--- /dev/null
+++ b/25052-0.zip
diff --git a/25052-8.txt b/25052-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..e3dee68
--- /dev/null
+++ b/25052-8.txt
@@ -0,0 +1,2003 @@
+The Project Gutenberg EBook of Valittuja runoja, by Gustaf Fröding
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Valittuja runoja
+       Kokoelmista 'Guitarr och Dragharmonika', 'Nya Dikter' ja
+       'Räggler å Paschaser'
+
+Author: Gustaf Fröding
+
+Editor: Kasimir Leino
+
+Translator: Yrjö Weijola
+
+Release Date: April 11, 2008 [EBook #25052]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA RUNOJA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+Valittuja runoja
+
+Kokoelmista "Guitarr och Dragharmonika"
+"Nya Dikter" ja "Räggler å Paschaser"
+
+
+Gustaf Fröding
+
+
+Suomentanut
+Yrjö Weijola
+
+
+Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut
+Kasimir Leino
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Kustannusosakeyhtiö Otava 1895.
+
+
+[Toimittajan huomautus: Otto Mannisen suomennos _Jos oisin_ on jätetty
+pois kokoelmasta tekijänoikeudellisista syistä.]
+
+
+
+
+Valittuja Runoja.
+
+
+
+
+Gustaf Fröding.
+
+Lyhyt kuvaus hänen runoilijaluonteestaan.
+
+
+
+Puoli kymmentä vuotta sitten ei Ruotsinkaan kirjallinen yleisö tiennyt
+mitään _Gustaf Fröding_ nimisestä runoilijasta. Yliopistossa muisteltiin
+kyllä sen nimisen kivulloisen miehen muutamia vuosia laiskotelleen, vaan
+hänen opinnoistaan ei koskaan tolkkua tullut ja ennen pitkää hän
+katosikin muihin toimiin. Pienen maaseutukaupungin, Karlstadin,
+paikallislehdessä oli hän sittemmin tavallisella sanomalehtimiehen
+työllä jonkun aikaa ansainnut leipänsä, mutta lehdellä oli pieni
+lukijakunta ja vaikea lie ollut senkin aavistaa kaikellaisten pikku
+pätkäin takana miestä, joka muutamia kuukausia myöhemmin oli
+äkkirynnäköllä kohoutuva Pohjoismaiden nykyään etevimpäin lyyrillisten
+runoilijain joukkoon.
+
+Fröding on jo pitkät ajat ollut kivulloinen ja mietiskelevä mies ja
+omatekemässään elämäkerrassa hän vakuuttaakin, ettei hän oikeastaan ole
+koskaan ollut mikään »nuori runoilija»[1]. Kun hän v. 1890 julkaisi
+ensimmäisen runokokoelmansa nimeltä "_Guitarr och Dragharmonika_",
+hämmästytti hän sentään kaikkia mitä reippaimmilla, kansanomaisimmilla
+ja tuoreimmilla »Vermlantilaisilla lauluilla», joissa muodoltaan
+erittäin luonteva ja vallaton, sisällykseltään oikein tarttuvan
+humoristinen iloisuus kävi käsikädessä tosirunollisen tunteen kanssa.
+
+[1] Siinä allekirjoittaneelle osotetussa kirjeessä 7 p:ltä viime
+lokakuuta, jossa hän erityisellä ilolla antaa suostumuksensa näiden
+runojen suomentamiseen, pahoittelee hän, ettei hän osaa suomenkieltä,
+"nyt kun suomalainen kirjallisuus jo on käynyt niin arvokkaaksi".
+Elämäkertaansa ei hänellä sitten v. 1893 ole suuria lisättävänä. "Olin
+kauhean kipeänä koko viime vuoden ja vielä tämänkin alulla, vaan olen
+nyt kummallisesti parantunut, siinä kaikki, mitä voin sanoa.
+Runoileminen on luonnollisesti ollut laimeata tämän surkeuden ja murheen
+aikana, mutta toivon vielä pääseväni uuteen vauhtiin, "du kommer däk",
+kuten norjalaisen isäntäni on tapana sanoa tyynellä
+talonpoikaismurteellaan". -- Gustaf Fröding oleskelee nim. tätä nykyä
+Norjassa, Lillehammerin pienessä kaupungissa terveyttänsä hoitamassa.
+
+Hermostunut ja pessimistinen aikamme kaipaa juuri tuollaista runoutta,
+joka luonnon tuoreudellaan vaikuttaa tunteisiimme kuin kylpeminen
+raittiissa merivedessä väsyneeseen ruumiiseen. Senpä vuoksi
+huomattiinkin tässä kokoelmassa melkein yksinomaisesti tuo
+kansanlaulujen tapainen runo-osasto. Siitä piti suuri yleisö ja sitä
+juuri esim. _Georg Brandeskin_ kiittävässä arvostelussaan erityisesti
+ylisti.
+
+Sille joka tahtoo saada oikean käsityksen Gustaf Frödingin todellakin
+sisällysrikkaasta ja lahjakkaasta runoilijaluonteesta, ovat mielestäni
+sentään nuo toiset osastot, »Griller och grubblerier», »Stämningar och
+stämningsbilder» sekä »Likt och olikt» melkein tärkeämpiä kuin
+»vermlantilaiset laulut». Sillä nämä ovat ainoastaan hänen kehityksensä
+tulostuotteita, jota vastoin noista muista näemme, mitä tietä hän on
+joutunut kansanlauluja tapailemaan.
+
+Ensistäänkin huomaamme heti kohta, ettei Fröding ole mikään itsetiedoton
+kansankirjailija, joka luontonsa vaistosta vain on tarttunut
+käsiharmoonikaan soitellakseen noita reippaita kansansäveliä, sillä
+todellakin olemme kuulevinamme sävelet noiden musikaalisten, rytmikästen
+runoelmain takana. Hän sovittaa sanansa sellaisella taidolla, että hän
+suorastaan pakottaa lukijan hyräilemään niitä jollakin kansanlaulun
+sävelellä.
+
+Mutta mikäli voimme hänen muista runoistaan päättää, johtaa häntä tässä
+itsetietoinen taiteilijan äly liittyneenä tietysti syvään runolliseen
+tunteeseen. Fröding on runoelmistaan päättäen paljo kärsinyt, paljo
+miettinyt ja seisoo kerrassaan aikansa sivistyksen kannalla. Hän on
+hänkin ollut pessimisti, hän on sairasvuoteella katsonut kuolemaa
+silmiin (katso runoa »Döden»), hän on muiden mukana tehnyt hänkin nuo
+kolme vastaamatta jäänyttä kysymystä: mistä? minne? ja miksikä? ja hän
+on nähnyt entisten ihanteiden ja lapsuuden uskon pala palalta murenevan
+tutkivan järjen edessä. Ja kaikkea ivaava sekä ilkkuva Mefisto, joka
+tällaisia henkilöitä oikein ahdistaa palveluksillaan, on hänellekin
+käynyt tarjottelemassa silmälasiansa, joiden läpi katsottuna maailmassa
+
+      -- -- -- "allt är dumt och dåligt.
+      och allting lytt och fult -- -- --
+      och alla ljus, som prisats, äro dankar.
+      och glädje är en lögn och kärlek fal.
+      och vishet är en bakfram lek med tankar".
+
+Mutta samalla miehekkäällä tavalla kuin hän vastaa ystävilleen, jotka
+joutavilla loruilla ovat lohduttelevinaan häntä sairasvuoteella (»jag
+vill ha rätt att ensam genomlida Mitt eget kval -- jag vill ha tröst af
+ingen») samalla lailla karkoittaa hän ilkkuvan hengenkin luotaan, sillä
+hän pyrkii sopusointuun maailmaa kanssa, hän _tahtoo_ nauttia elämästä
+ja laulaa muihinkin elämäniloa:
+
+      "jag vill, jag vill, jag skall, jag måste ut
+      och dricka lif, om blott för en minut,
+      jag vill ej långsamt kväfvas bakom gallret".
+
+Hän ei luule sentään koskaan pääsevänsä tuon rauta-aidan läpi, joka
+oikeastaan on hänen luonteensa surumielisyys ja kivulloisuus. Mutta hän
+taistelee kuitenkin ja sellaisesta lannistavasta maailmankatsomuksesta
+huolimatta kuin se on, joka niin mestarillisen lyhyesti ja kuvaavasti on
+esitetty runossa »Världens gång», on hänen kuitenkin onnistunut läpäistä
+tuo pessimistisyyden rauta-aita ja kirjoittaa elämäniloa ja vallatonta
+huumoria uhkuvat »vermlantilaiset laulunsa», myöhemmissä "_Uusissa
+runoissaan_" (v. 1894) tuo kaunis kokoelma »Från Värmland» sekä vihdoin
+nuo lystikkäät, naurattavat juttunsa "_Räggler och Paschaser_" (v.
+1895), joissa hauska kielimurrekin osaltaan vaikuttaa kuvausten
+tuoreuteen.
+
+Kirjallisuushistoriasta voimme selvästi nähdä, kuinka eri aikakausien
+hienommat runoilijaluonteet, todellisuuteen kyllästyneinä, ovat etsineet
+mieleistänsä mielikuvituksen ravintoa milloin uskonnon helmasta, milloin
+vanhemmilta, runollisemmilta ajoilta, milloin taas pelkästään oman
+aatepiirinsä ihannemaailmasta. Kaikkia näitä keinoja näyttää myöskin
+Gustaf Fröding käyttäneen. Hän laulaa syvällä tunteellisuudella ja
+yksinkertaisuutensa kautta vaikuttavasti uskonnollisista aiheista ja
+pieni koruton sä'e liikuttaa meitä enemmän sekä puhuu paremmin
+ihmisrakkauden puolesta kuin pitkät, pontevat saarnat. Vapauden ja
+rakkauden evankeliumia hän julistaa ja kärsimysten keskellä kituvalle
+Saulille antaa hän Davidin harppunsa säestyksellä laulaa, kuinka paljo
+maailmassa sentään on hyvää ja kuinka -- »efter natten kommer alltid
+dag, och såret läks och sorgen har en ände». Vanhempia aiheita tapaamme
+myöskin sekä Ruotsin että ulkomaan historiasta (Den svenske Celadons
+klagovisa, Herr Lager och Skön fager, En fattig munk från Skara, Sigurd
+Jorsalafar, Tersites, Apelles i i Abdera, Till Publius Pulcher,
+Förrädarn, y. m.), mutta kaikista näemme, että hän käyttää niitä vain
+voidakseen niissä esittää omia tunteitaan ja ajatuksiaan.
+
+Pitkän ja ankaran kamppailunsa kautta on hän saavuttanut sopusointuisen
+ja rakkauteen perustuvan maailmankatsomuksen. Enkä luule sitä pelkäksi
+sattumaksi, että juuri tuo tällaista katsantokantaa parhaiten todistava
+runo »En fattig munk från Skara» on tekijän ensimmäisen kokoelman viime
+runoksi joutunut. Se on mielestäni pidettävä jonkunlaisena kuvauksena
+Frödingin omasta sielunkehityksestä. Hän on matkoillaan kärsittyään,
+revittynä ja verissään palannut takaisin kotiinsa, mutta toivo on
+hänellä tallella, että »det som brister och felas, kan ännu lagas och
+helas». Ja elämänilonsa on hän niinikään säilyttänyt samoin kuin halun
+nauttia luonnosta ja sen ihanuuksista.
+
+      "Men suset i skogen och forsens röst
+      och morgonens sken, som gär upp i öst,
+      och regn, som i hösten gråter,
+      de gåfvo mig kärleken åter".
+
+Täten on hän saavuttanut sen, mikä ehdottomasti on välttämätöntä
+voidakseen oikein kuvata luontoa ja herttaisella huumorilla esittää
+kansanelämää, nimittäin rakkauden kuvattavaansa. Kaikki nuo
+luettelemamme eri runo-osastot osottavat meille, mitä teitä hän on tälle
+kannalle tullut, ja me näemme hänen käyneen saman kehityskulun, jonka
+melkein jokainen hienotunteinen, kehityskykyinen ja runollisella
+vaistolla varustettu kirjailija tekee. Kadotettuansa lapsuutensa
+illusioonit todellisuuden suhteen, etsii hän parannusta sairaalle,
+pettyneelle sielulleen kaukaisemmilta mailta (Jag ville jag vore i
+Indialand) ja ajoilta, joissa hän saa vapaalla mielikuvituksellaan
+mieleisekseen muovata henkilöitään ja ympäristöään. Mutta jos hänessä
+samalla asuu se tosirakkaus luontoon ja kanssaihmisiin, jota paitsi
+eheää, sopusointuista maailmankatsomusta ei voi olla, palaa hän
+parantuneena, laajempisieluisena ja hellempänä takaisin todellisuuteen,
+missä hän nyt näkee paljo enemmän hyvää ja oikeutettua kuin ennen, sillä
+nyt on hän selvillä kaikkeuden välttämättömistä kehityslaeista ja
+kokonaisuutta johtavista, yhtenäisistä perusaatteista.
+
+Parhaimman lääkkeensä on Fröding sairaalle sielulleen löytänyt luonnossa
+ja parhaimman oppinsa antaa hän meille saattamalla meidät niin hyvin
+hienoissa luonnonmaalauksissaan kuin kansanelämän humoristisissa
+kuvauksissaan lähemmäksi kaikkien kehitysten alkua ja loppua, luonnon
+elämää. Hän ei ole _Oscar Levertinin_, _Verner von Heidenstamin_ tai
+_Axel Lundegårdin_ tavalla hienontunut elegantiksi ylimystörunoilijaksi,
+jotka varsinaiselle kansalle aina tulevat pysymään vieraina, vaan on hän
+terveen runoilijavaistonsa avulla käynyt kehityksensä itsetietoon,
+palatakseen takaisin luonnon lähteiden alati pulppuaville hetesuonille.
+
+Tässäpä juuri onkin Gustaf Frödingin erikoismerkitys ja tämä se myöskin
+selittää, miksi hermostunut ja ylenpalttisesti hienontunut
+kulttuuri-ihminen voi lukea hänen runojansa yhtä suurella nautinnolla
+kuin rahvaan mies. Luontaiseen vaistoon ja runolliseen ihanteellisuuteen
+on nyt liittynyt vakaumus, taiteellisempi silmä ja laajempi,
+sydämmellisempi rakkauden tunne, joka juuri antaa myötätuntoisen
+viehkeytensä vähäpätöistenkin henkilöiden elämänvaiheille (esim. Elin i
+Hagen, Lars i Kuja, Landsvägsmaja, Gamle Skam, Bärgslagstroll, Jäntblig,
+Mordet i Vindfallsängen, I valet och kvalet, En nyårslåt, Säf, säf susa,
+Skalden Vennerbom y.m.). Niinikään ei nautintomme hänen kauneissa
+luonnonkuvauksissaan suinkaan häiriy siitä runollisen tunteen
+kannattamasta ja vertausten verhoamasta filosofiiasta, jolla hän
+»Metsässä», »Lahden rannalla», »Suolla» ja merellä liikkuessaan antaa
+tunteidensa vaikutuksille laajemman ja syvemmän taustan. Siten on hän
+vain ajatuksilla runoseppeleensä solminut ja senpä vuoksi on ajatteleva
+lukija tuon yksinkertaisen, musikaalisella rytmillä mukaansa tempaavan
+muodon takana löytävä niistä paljo enemmän kuin mitä ne ensi
+silmäyksellä sisältävän näyttävät.
+
+Gustaf Fröding on täydellisesti omituisen, etsivän ja pessimistisen
+aikansa lapsi ja runoelmistansa päättäen on häntä vaivannut sama
+hajanaisuus, epäilys ja haparoiminen, mikä koko vuosisadalle on
+luonteenomaista. Mutta hän on ainakin osaltaan viitannut siihen, mitä
+tietä muutos terveempään, sopusointuisempaan elämään on tästä tilasta
+mahdollinen. Ja siinä suhteessa on hänen vermlantilaisia laulujansa ja
+kuvauksiansa pidettävä käännekohtana Ruotsin nykyisessä runoudessa enkä
+luule erehtyväni, jos ennustan hänen vielä saavan monta aljetun ladun
+jatkajaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Meillä täällä Suomessa on luonnollisista syistä pysytty toistaiseksi
+jotenkin vieraana ulkomaiden kirjallisille virtauksille eikä
+kaunokirjallisuutemme ole menettänyt todellisuuden maaperää enemmän
+kuin runouskaan. Myöskin on kansan elämän ja olojen kuvauksilla
+kirjallisessa tuotannossamme ehkä suurempi sija kuin minkään muun maan
+runoudessa. Niin että mistään palautumisesta luontoa lähemmäs ei meillä
+voi juuri olla puhettakaan. Mutta siitä huolimatta pitäisi sellaisen
+omituisen ja itsenäisen runoilijan kuin Gustaf Fröding on, saavuttaa
+meilläkin kylläksi lukijoita, sillä varsinaista humoristista runoilijaa
+ei meillä ole, vaikka huumoria muuten pidetään huomattavana
+ominaisuutena suomalaisten luonteessa.
+
+Meidän on siis mielestäni oltava kiitollisia hra _Yrjö Weijolalle_
+siitä, että hän on saattanut suomenkielisenkin yleisön nautittavaksi
+pienen kokoelman näitä tuoreita, heleitä säveliä, joita lukiessa
+vanhakin nuortuu.
+
+Mitä runojen valikoimiseen tulee, on suomentaja siinä nähtävästi
+seurannut yksinomattain subjektiivista mielitekoansa: mikä on häntä
+miellyttänyt, sen on hän kääntänyt. Mitään periaatetta ei siis pidä
+valinnan suhteen vaatiakaan. Allekirjoittaneen tehtävänä taas on ollut
+suomennosten muodollisen asun tarkastaminen[1] ja sitä olemme hra
+Weijolan kanssa koettaneet saada niin alkukieltä vastaavaksi ja
+rytmiltään sointuvaksi kuin suinkin olemme voineet. Työtä ja vaivaa ei
+kyllä ole säästetty, mutta Frödingiä tunteva lukija on luultavasti oleva
+kanssamme yhtä mieltä siitä, että hänen runonsa ovat mitä vaikeimpia
+kääntää vieraalle kielelle. Jos olisimme sentään onnistuneet niinkin
+hyvin, että lukija voisi pahemmin häiriytymättä nauttia näistä
+suomennoksista ja saada niistä edes jonkunlaisen käsityksen Frödingin
+omituisen alkuperäisestä runottaresta, niin olisimme tyytyväisiä
+työhömme.
+
+[1] Kaikkien muiden paitsi runojen "Paimen ääniä" ja "Jos oisin mä"
+sekä parin murrejutun, jotka kaikki on otettu kokoelmaan semmoisina kuin
+ne on jätetty ulosantajille.
+
+      Helsingissä, marraskuussa 1895.
+
+      Kasimir Leino.
+
+
+
+
+Gustaf Frödingin omatekemä biografiia.
+
+
+Olen yli 33 vuoden[1] enkä niin muodoin ole juuri mikään »nuori
+runoilija», vaikka minua siellä täällä on niin kutsuttu. »Nuori
+runoilija» en ole koskaan ollut, ja siitä olen iloinen, sillä mahtaa
+olla vaikeata säilyttää tasapaino kirjallisen turhamielisyyden
+markkinoilla, kun ei vielä ole kehittynyt itsearvostelemisen asteelle.
+Kirjoittelin tosin lauluja silloin tällöin kasvavana nulikkana ollessani
+-- enimmäkseen parodiioja ja ylioppilasmaisia toverilauluja, jotka
+laadultaan eivät olleet erittäin »ylösrakentavia». Mutta vasta kun
+lähestyin 30 vuotta ja pysyväinen tauti erotti minut muusta maailmasta,
+satuin kyhäämään kokoelman runoja[2] kylliksi suuren julkaistavaksi. Se
+olisi luultavasti saanut vaeltaa samaa tietä kuin monet vertaisensa,
+ellei runojen joukossa olisi ollut pöllömäinen positiivirenkutus »mister
+Johanssonista».
+
+[1] Tämä kirjoitettiin ennen joulua 1893.
+
+[2] Sen jälkeen kun tämä kirjoitettiin, on Fröding julkaissut uuden
+runokokoelman "Nya Dikter" ja juttukokoelman "Räggler å Paschaser"
+Vermlannin murteella.
+
+Positiivimaku on nyt kerran kaikkiaan yleisimmin levinnyt, ja minun
+kirjastani tuli kansalle niin mieluinen, että siitä saattoi ilmestyä
+toinen painos. Mister Johansson on tuottanut minulle kosolta kunniaa --
+muun muassa tulin mainituksi kandidaattina Ruotsin Akatemiaan niinkuin
+»runoilijakuningas» Ahlstrand ja »runoilijanuorukainen» Chronvall.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Minun elämäni vaiheet eivät ole olleet erittäin runolliset. Olin sangen
+laiska ja saamaton koulupoikana, sangen laiska ja leväperäinen
+ylioppilaana. Ainoa opinnäyte, jonka olen suorittanut, oli muuan
+tutkinto professori Svedeliukselle, joka tutkinnon aikana ääneen lausui
+mielipiteensä minun persoonastani. »Tuosta ei minun nähdäkseni tule
+opintähteä; -- tuo oli varmaan eilen juomingeissa, hänhän vastailee
+nurinpäin kuin kävisi unissaan» j. n. e. Me nauroimme molemmat, kun
+puristimme toistemme kättä erojaisiksi, ja toivoimme kohtaavamme
+toisemme tutkinnossa, josta ei tullut mitään. Vanha professori oli
+muutama vuosi sen jälkeen laskenut kummallisen, mutta rehellisen päänsä
+lepoon, ja minä olin joka tapauksessa sitä ennen lähtenyt yliopistosta
+räätälilaskujen ja vuokravaatimusten ahdistamana.
+
+Sen jälkeen on olemmassaoloni ollut sangen epäsäännöllinen, osaksi olen
+toiminut kirjallisena köyhimyksenä osaksi aputoimittajana
+Karlstadstidningissä, joka on minua aina kohdellut sangen sävyisästi,
+niin vallaton, epätasainen ja laiska kuin kynäni on ollutkin.
+
+Sanomalehtimiehenä olen saanut kärsiä useita kovia kolauksia. Kerran
+sekoitin hullun talonpojan lapsenruokkojuttuun oikeusosastossa. Tuo
+hullu talonpoika tuli vaatimaan korvausta, mutta meidän onnistui
+lepyttää hänet, niin että hän tyytyi nöyrään oikaisuun. Kerran olen
+keksinyt historiantakaisen veneen kivikaudelta, joka sittemmin
+havaittiin nykyaikaiseksi vesialtaaksi. Vähintäin kolme kertaa olen
+kirjoittanut nekroloogin Stanleysta, joka elää vieläkin. Kerran olen
+käynyt Arvikassa ja arvostellut seuranäytelmää -- sillä seurauksella,
+että paikkakunnan lehti uhkasi minua selkäsaunalla, jos vielä
+näyttäytyisin heidän kauppalassaan.
+
+Nykyään valmistaudun Karlstadin kaupungin juhlarunoilijaksi ja olen jo
+kirjoittanut pitkän ja ikävän proloogin eräisiin teaatterin avajaisiin.
+Samoin olen minä sangen käytetty albumirunoilijana -- erittäin hauska
+toimi!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin, tässä se olisi se pyydetty omatekemäni biografiia, paras, jonka
+toistaiseksi voin saada aikaan. Kun ennätän tulla kyllin kuuluisaksi ja
+ihmisviholliseksi, kirjoitan minäkin minun »Beichte eines Thoren».
+
+
+
+
+VALITTUJA RUNOJA JA JUTELMIA
+
+
+
+
+Kaunista säätä.
+
+
+Taivas kirkas, lahti tyyni,
+Päivä paahteinen.
+Honkalassa vellikello
+Soittaa ruuallen.
+Harjun kirkko loistaa niinkuin
+Helykruunuin morsian.
+Päällä Ohmon koivumetsän
+Niinkuin harso herrasneidin
+Pilvi taivahan.
+
+Ja kuin vankat lautamiehet
+Kihlakunnan käräjäin
+Tummat vaarat seisoo tuolla
+Veljellisnä vierettäin.
+Ja kuin juhlivaiset laivat
+Uivat saaret Sorsamaan,
+Keulan päässä kuuset huojuu,
+Keskiteljoillansa koivut,
+Männyt perätuhdollaan.
+
+Vanha Luoti tuvan eessä
+Mäkirinteellään;
+Ehkä vanhass' sydämmessään
+Loistaa päivä, loistaa toivo
+Lämpimämmin entistään.
+Vanha Luoti, vanha Luoti
+Miettii ehkä laillain hän:
+Suloista on elää sentään,
+Mikä ihmeen kaunis ilma,
+Ilma päivän selkeän.
+
+Mitä siellä, tirske kuuluu
+Kautta niemien ja saarten?
+Mikä riemu raikuukaan?
+Lahden pohjassako immet uivat
+Vaiko soutaa
+Immet venhollaan?
+Kymmenkunta hattupäätä
+Puljahtaapi kaislikosta
+Salmen suusta keikkuen,
+Kymmenkunta neittä mulle
+Nauraa ilkkuen.
+
+Mokomakin naurutulva!
+Suutunko vai huolin viis!
+Soudan sentään lähemmäksi,
+Sillä onhan joukoss' itse,
+Itse ainoinen Alice.
+Ja mä venheessäni nousen,
+Haparoiden lakkihini
+Tartun neuvoton,
+Ja mä punastun ja lausun:
+»Äärettömän kaunis ilma,
+Kaunis ilma tänään on!»
+
+»Sangen totta, nerokasta,
+Hyvä, hyvä, hahhahhaa,
+Runollista, nerokasta,
+Runollista, hahhahhaa».
+Tytöt mulle ilkkuaa,
+Viskoo vettä niskahani,
+Armotonna muiden lailla
+Sydämmettä myös Alice!
+Hämilläni hoiperrellen
+Lankeen polvillein ja lausun
+Surkeesti kuin Cæsar: »Siis
+Sinä myöskin, sinä myöskin,
+Sinä myös Alice!»
+
+
+
+
+Kävi maantiellä tanssi.
+
+
+Kävi maantiellä tanssi, ol' lauvantai-ilta,
+Soi nauru ja soitto sen seutuvilta,
+Oli hih, oli huh, oli hei!
+Ja pelmanni Niilosen soi vetopeli,
+Tuon hupsujen hupsun, mi kaikkein on veli,
+Hei heisuli, heisuli, vei!
+
+Oli tanssissa Takkulan uhkea Lotta,
+Hän on sorja ja viini, mut köyhä kuin rotta,
+Hän reipas ja veikeä on.
+Oli Kirstikin kulkija rohkea, hurja,
+Oli Kalselan Riitta ja Malviina kurja,
+Hupa Liisakin Kantiomon.
+
+Oli Topsalan Kusti ja Pietari Nasta,
+Nepä heilakka poikia tanssissa vasta
+Kyliin tyttöjä nostelemaan.
+Oli torppari Matti ja Mustolan renki
+Ja rekryytti Pyssy ja Paltainenki
+Ja räätäli Autiomaan.
+
+Oli heillä kuin liekkejä vaatteissansa,
+Kuin sirkkaset hyppeli Pekkalan kansa,
+Kivet, anturat vaan salamoi.
+Ja liepehet lensi ja liinaset leiskui
+Ja lettiä leijui ja helmoja heiskui,
+Peli vinkui ja vonkui ja soi.
+
+Pajupehkoissa, lehdoissa, leppien alla
+Kävi nyt puhe lemmekäs kuiskaamalla
+Ja hälveni pensaikkoon.
+Ja louhikko kangas se leikistä raikui,
+Ja soitimen naurusta metsiköt kaikui.
+-- Jos huolit sä, tässä mä oon!
+
+Ja kirkkahat tähdet ne taivaalla loisti,
+Kuvat tuikkivat tyynehen pintaansa toisti
+Sydänlammikko pienoinen.
+Oli tuoksua hurmaavaa apilaissa,
+Havutuoksua hulmusi männikkömaissa
+Yli seutujen leijaillen.
+
+Repo yhtyi soittohon riemuisahan,
+Huu! huuteli huuhkain laulantahan,
+Sitä huomattu, kuultu nyt ei.
+Huu! toisteli kaikukin tuntureihin
+Ja vastasi Niilosen heisuliveihin
+Hei, heisuli, heisuli, vei!
+
+
+
+
+Ohmon Elli.
+
+
+Tuoll' Ohmon tölli on rinteen alla,
+Asunto Anteron harmajan.
+Mä muistan, tyttönsä ainut Elli
+Kuin kulki kaitsien kankahalla
+Livertäin aamusta iltahan.
+
+Iloisin ain' oli iloisista,
+Tansseissa, leikeissä parahin,
+Kot'-töissä nopsa ja riihess' uuras.
+-- Mut usein kuihtuvi kukkasista
+Kauneimmin kasvava, lupaavin.
+
+Mies vieras Ohmoon sai kiertäväinen,
+Käy metsäss' seurana paimenen.
+Mut juorut ilkeät kylää kulki,
+Tul' Elli raukasta hourupäinen.
+-- Keväällä tappoi hän lapsosen.
+
+Mä muistan, kuinka hän vangittihin,
+Ei itkenynnä, vaan valkeni.
+-- Hän neljä vuotta sai vankeutta
+-- Niin Ohmo murheella mustattihin.
+Ken sinne mennä nyt hennoisi!
+
+Ja vanha Antero, ukko parka,
+Hän hakkaa käyränä halkojaan,
+Hän ennen ain' oli naurusuinen,
+Van nyt on katseensa synkkä, arka,
+Hän tarkkaa työtään ja jalkojaan.
+
+Hän välttää ihmisten katseloita,
+Ei puhu koskaan, ei kellekään;
+Hän riutuu, sielua tuska kalvaa,
+Hän väistyy vastahan kulkijoita,
+Ja itkee ollessa yksinään.
+
+
+
+
+Kuijan Lassi.
+
+
+Perk'kankaalla, Hallalan tiellä
+On Kuijan Lassilla mökki siellä.
+Muistaakseni Hallalan tiluksess'
+On Lassilla muijinensa
+Osa yks'satakolmansi kymmenes
+Sen maista ja niityistä satoinensa.
+
+Mut niitty on annolle niukka,
+Ja maa on laiha ja työ on tiukka,
+Ja, kaikki, mi kasvaa, on kiveä,
+Ja kivist' ei ees elä Kuija.
+Mut Lassill' on käsiä, sääriä,
+Ja sitkeä, saita on muija.
+
+Hän raataa ja kaivaa ja kyntää maan,
+Ja muijallaan
+On lisänä rikkakin rokassaan.
+Ja pettua pistävi Kuija.
+Ja ruunu se ryöstää saataviaan,
+Mies raataa, akka se säästää vaan,
+Ja vaikkei Lassilla paitaakaan,
+Niin Lassi se kestää toivossaan
+Ja niin myös Lassin muija.
+
+
+
+
+Maantien Mari.
+
+
+Ja ilta kun päättyi pilvehen
+Yli kankaan korsien kuihtuvien,
+Mä ryysyt ja kiiltävän silmäparin
+Näin Maantien Marin,
+Tuon Korpselän hullun tyttösen.
+
+Hän hyppeli liikkehin särmäisin
+Ikivanhoin laulellen sävelin:
+»Hei tuuti vaan
+Nyt Tuonelaan,
+On meillä siell' lepo vihdoinkin».
+
+Muka lasta hän kuiville rinnoilleen
+Nyt viihdytti, paineli syömmelleen:
+»Hei tuuti vaan,
+Nyt Tuonelaan,
+Me päästään multahan lämpöiseen».
+
+Sen kietoi vaippahan kurjimpaan:
+»Nyt vaappuvat vainajat Tuonelaan!»
+Hän mättään istua sai kanervasta
+Ja soudatti lasta
+Näin rauhaan parhailla lauluillaan.
+
+
+
+
+Soi, soi, kaisla!
+
+
+      Soi, soi, kaisla,
+      Laineet loiskikaa!
+      Pien' Aune, immyt puhtahin,
+      Nyt missä taivaltaa?
+
+Hän huus kuni ammuttu sorsa, kun hukkui hän,
+Ol' aika kevään viherjän.
+
+Maailma hälle nurja ja aina armoton
+Se koski mieleen hentohon.
+
+Maailma hälle nurja vuoks' aarteiden,
+Ja lempensä vuoksi keväisen.
+
+Ne silmäterään pistivät okahan,
+Ne heittivät liljan lokahan.
+
+   Siis murhe-, murhevirttä nyt
+   Te aallot laulakaa,
+   Soi, soi kaisla,
+   Laineet loiskikaa!
+
+
+
+
+Uudenvuodenlaulu.
+
+
+On murhe kullai,
+On murhe mullai,
+On kurjuus vuodella kullakin.
+Kun madot söivät,
+Ja rakeet löivät,
+Sai tyhjäks' aittakin viljavin.
+Mut ällös itke, mun tyttö pieni,
+Kaikk' kyllä kääntyvi parhain päin!
+Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna,
+Ens' uunnavuonna, mun ystäväin!
+
+Mut paloi talo --
+Ja onnen valo?
+Sen synkkä sammutti korpimaa!
+On karvas hätä,
+Ei ystävätä,
+Ei löydy köyhällä auttajaa!
+Viis nälästämme, mun tyttö pieni,
+Taas käymme työhön me rynnistäin!
+Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna,
+Ens' uunnavuonna, mun ystäväin!
+
+
+
+
+Ruot'-Jussi.
+
+G. Frödingin kokoelmasta "Räggler å Paschaser".
+
+(Jääske haasti viisii jääskentänt U. T. S.)
+
+
+Muistaha mie Ruot'-Jussi.
+
+Hää ol' ruot'ukko siell Rouheelass ja muuttel' tallost talloo ympär'
+vuotta -- oleksel' enimittäi vaa suuriss talos's, pienemmiss senku vaa
+pistäikse. Monjaiss paikos's eijj ollt ku neljätoist päivää eikä missää
+hää oikee kotteitunt.
+
+Enimmäksee hää sai assuuksee huonom'mass sopess, mikä hänele vaa voitii
+löytää -- hää ku ol' nii ilkijä ja ruokoto, jott ei häntä ihmisiss voitu
+kärsii. No en -- herra varjele! -- oo näht rähnäsempää ruumista! Ol'
+semmone tutiseva, viistoo mänevä, koukkuselkäne ja vääräsäärine mies.
+Pää ol' vinokieross ja nenä ol' pitkä ja levijä, silmät kassoit haapaa
+ja alaleuka ol' suur ja neliskolkkane. Käs'varret riipottiit pitkält alas
+polvii ja nyrkit olliit ku sontatarikot.
+
+No ei häntä justii ihmise näköseks osant sannoo -- enemmä hää ol'
+kallallee vieritety närreekanno ja oikee sanimalise -- näköne ja
+sielustaa hää ei justijaa olit enemmä eistynt ku vanha rähnäne sus', mikä
+eijj ennää mihikää kelpaa.
+
+Ei sitä oikee tient, mitä hänest pitt' ajatella, ku ens kerr näk tuleva
+maantietä myöte. Parraite sitä arvel', jott se ol' vanha piru isse: siin
+riippu paikka paikast seläss ja koiviss. Kurottel' ja vääntel' issijää
+joka askeleell, ku otti. Pitkä harmaa tukka riippu silmill ja leuvvall
+ja suumällist tirsku ves' yynää.
+
+Jos hänelle siitt tek hyväpäivä, ni hää käännäis pois ja sylkäs' ikkää ku
+ilkkuuksee. Kuul ain, ku hää män' ja syleks ja haukkuu mutis' nii kauvva,
+ku hää luul kuuluva.
+
+Ei hää taas osannt niittää tehä ruuvvastakkaa, minkä hää sai -- eikä
+hää sunkaa koittantkaa. Ku hää ol' viel nuor', ol' häntä lyöt kepill,
+jott saaha työhö. Sev verra se autto, jott hää saatii hakkaamaa vähä
+halkoi nii kauvva, ku jokkuu kasso päält, mutt ku hää vaa jäi taas
+isseksee, viskas' hää kirvee hiitee ja män' luhtii ja vettäis' pitkäksee.
+Nii jott se selkäsauna, minkä hää sai, tek häne vaa häjyks ja jänist
+siitt ihmisii yynää -- yhtä laiska ja issepäine ol' hää ja jäi ennallee.
+
+Ainuva, minkä hää pit' jonkuu verosen, ol' ruoka -- puuro, maito ja
+pannupaisti -- vot siin ol' se korkei, mitä hää maailmass ties ja tuns.
+Mutt jumala armaha! -- jos vaa puuro ol' pohjaa palant, sillo hää viskas
+puurokupi pitki lattijaa ja alko syleksii ja noituu. Niinikkää ol' hää
+hyvi kärkäs näpistelemmää ja varastammaa, minkä vaa tapas ja puhtaast
+häijjyyvestää vaa.
+
+Monet tuumasiit, jott'ei se ruoja ollt ruokajaa väärt -- ei moise otukse
+ois' pitänt saaha ellääkää. Ei hää millokaa ees kiittänt kaikest siint,
+mitä ihmiset hänelle ol'liit tehneet ja kaikk häness ol' ilkijää ja
+katteellista.
+
+Mut mie oo tuumant niinikkää, jott ku jokkuu jo alkujaa o' viinnoo
+kiertyrit ja kokkoo kolhittu ruumiiltaa ja sielultaa, ni ei herra nähköö
+ookkaa helppoo ellää ihmisiks, voiha se Ruot'-Jussi olla paras mikä
+hänest missää tappauksess tulla voi. Se o' liijjaks vaajittu, jott
+alkujaa sokija pittää nähä, kuuro kuulla ja ramma kävellä -- ja eikhä
+sekkii lie mahotonta, jott semmone, joka o' ilkijän syntynt, tulis'
+hyväks.
+
+Toiseksee ni kyll Ruot'-Juhanass ol' hyvvyyttäkkii ja yks ystävä hänell
+ol' koko maailmass, vaikk se vaa ol'kii vanha, ihmisille vihane
+rakkikoira, joka maleks ympär' Hämälälä puolell pitäjää. Kaikkii ihmisii
+se haukku ja ku kiin pääs', ni kyll se pur' -- mutt Ruot'-Jussi ja hää
+ol'liit hyvvii ystävii. Ukko varastel' makupalloi koiralle ja tää ol'
+ukolle ratoks ja seuraks -- hyö ol'liit ikkää ku kaks veljestä.
+
+Monta kertaa oom mie näht höijjä molempii laiskoi elukkoihe makkaava
+messäliepeell -- ja miu mielestäi ol' yhtä mahollista, jott siin makas'
+kaks pahaks potkittuu rakkikoiraa, ku kaks vanhaa ränsistynyttä
+ruot'ukkoo. Hyö eivät olleet missää kotonnaa täss maailmass ja
+kumpanekkii hyö ol'liit ihmisvihol'lissii koko maailmaa kohtaa ja
+sentakkee hyö pysyttel'liit yhess.
+
+
+
+
+Peki-Saska herrosskäynt.
+
+G. Frödingin kokoelmasta "Räggler å Paschaser"
+
+(Jääske haasti viisii jääskentänt U. T. S.)
+
+
+Peki-Saska ol' hyvi selvä vetelemmää sirmankkaa ja soittelemmaa violii.
+Ku millo vaa potattitalkoiss tanssittii ja muuta lystii kyläpojat
+pit'tiit, ol' hää ain auttamass, jott'ei vaa ikäväks käis. Kyll häne
+pel'värkissää ol' monelaisii äänii -- ol' jumalissii ja ol' taas
+hullukurisiikii. Oikee herrasmiehetkii ol'liit kärkkäitä kuulemaa, ku
+hää soittel', ku hää istu ja vinguttel' pel'värkkijää tuvass ja
+messäpenkereell.
+
+Ja siitt hää ol' nii eriskummane ja äkomane monell viisii: ei hää
+asustant missää huoneiss niiku muut ihmiset, mutt maantiell ol'
+kotonnaa. Kesäll makas' messäss ja talvell sai maataksee tuvauuni raviss,
+mut ei hää millokaa maannt yhtä yötä enempää yhess paikkaa ja mihi
+ikkää hää tul' sai hää yhe vero syyvväksee, ku soittel', mitä osas' ja ku
+ihmisill ol' synti hänt kurjaa rahjusta. Ei höill olit antaa hänelle
+rahhaa eikä se Peki-Saska paljo siint piitantkaa, hää ku nääs luul, jott
+se isse »musta» o rahass. Mutt tupakast ja viinast hää hyvi tykkäs' ja
+otti mielellää, ku hänele tarjottii.
+
+Kyll sen jo näk päältpäi, jott'ei hää olit oikee järissää. Enimmäksee
+hää kävel' paljai jaloi ja pääss hänell ol' vanha kirkkohattu, mikä ol'
+enne olit ihka musta, mutt ol' luopunt hyvi ruohottavaks ja ol' hyvi
+kokkoo ryttäitynt sekä eest ett takkaa. Sannoit, jott Saska ois'
+varastant sen jostakii variksepelättimest, mutt mie vaa luule, jott
+rovastvaarilt hää ol' sen saant. Ja päällää hänell ol' paltto, mikä ol'
+hyvi ränsistynt tuuliss ja satteess ja sitä hää pit' nii päiväll ku
+yölläi, kesin sekä talvin ja siin ol' sekä häne aittaase jott konttiise,
+hää ku nääs ol' ratkont auk taskuompeleet, njott koko nuttu ol' ikkää ku
+yks tasku. Ja siin hää siit säilytel' kaikkii mitä ikkää hänell ol'
+irtonaista ja kiintijää.
+
+Ja häne naamase se ol' hyvi ilkijä nähä. Häne partaase ja hiukseesa
+riippuit yynää pörröllää häne ympärillää ja nii ol' hää musta ikkää ku
+mustalaine konsanaa. Ja hää kassel' tuijjottel' hiuksii alt ja ol' hyvä
+lyhytpuhheine ja äksy käänteissää. Us'jatkii häntä vähä pölästyit, ku
+äkkiistää messäss näkkiit, mutt muute ni hää ol' hyvi sävysä ihmine eikä
+tahtont kellekää mittää pahhaa.
+
+Yhe kerr mie tuli ruukille yhten helatorstain, ku alko jo hämärtää.
+Peki-Saska istu siilo mylly ojall sillakorvall' ja soittel'
+sirmankkaijjaa -- sitä säveltä, mitä hää ain yksinnää ollessaa ruukkas'
+soitella. Se ol' teht yhe vanha lystillise ralli mukkaa, mikä alko täll
+viisii:
+
+      »Kuulkaas pojat ja kuulkaas pojat,
+      miks työ ootta nii ilkeitä».
+
+Mie nyökäyti hyväpäivä hänelle ja istahi vastapäätä kuuntelemmaa. Nuor'
+patruuna tul' kävel' siihe siitt ja.
+
+»Hyväpäivä Saska», sano hää, »se ol' hyvi kaunista tää».
+
+»No kohtalaista», sano Peki-Saska ja kassel' toiseeppäi. »Kyll mie ossaa
+monta parempaa säveltä» ja alko siit:
+
+      »Istui ranna kivellä ja lui lainehia».
+
+»Se ol' hyvä se», sano patruuna, »Saska pitäs' tulla mei kans hovvii ja
+soittaa vähä mei kuullakseena. Siell o' muutama nuorii ryökkinöi, mitkä
+ovat kuulleet Saskast ja mielellää tahtosiit kuulla Saska soittava».
+
+Saska ei virkkant sannaakaa, mutt pist soittovärkkiisä kainaloo ja alko
+tulla mukan. Hää ei ruukannt millokaa kieltää, ku häntä pyyvvettii
+soittamaa.
+
+Mie mani peräst, mie ku pelkäsi, jott Saska tekis' jottai hulluutta, jott
+tarvissis' appuu.
+
+Ja nyt tietäät kaikk, minkälaista väkkii se herrasväk yl'päätää on.
+Niili ejj oo justii paljo tekemistä ja siks niitä huvittaa nähä
+semmos'ta, mikä o' semmos'ta kummallista ja erinäisempää.
+
+Ja ku jokkuu vanha raukka o' moukkamaine tahi o' teht jottaikkii pahhaa
+tahikka o' eriskummane jollaikkii muull viisii, ni sillo ne semmoset
+ihmist vast ilos'soot laskemall leikkii häne kansaa ja näyttämäll muille,
+mite lystilline as'ja höill o' käsill. Ja nii kauvva ku jokkuu o' kylliks
+ihmeelline, ovat ne hyvillää ja ku parraimmat eriskummallisuuvvet ovat
+tapahtunneet, aijjaat ne ulos. Isse mie oo ollt samass peliss yhe kerr
+ja samall viisii se käi Peki-Saskallekkii.
+
+Het ku myö tultii perille ryytmaaha, miss ryökkinät ol'liit ja patruuna
+sano, jott se ol' isse Peki-Saska, ku hänell ol' muvassaa, ni alkoit hyö
+lyyvvä käsijää polvii ja virnistellä ja tul'liit oikee intoheese.
+Patruuna anto hänelle yhe lasi konjakkii ja käsk siitt istumaa ja
+ryökkinät alkoit kysellä hänelt, mist hää ol' kotosi ja mikä häne
+vanhempiisa niin ol' olit ja miss hää ol' oppint soittamaa.
+
+»Mikä höi nimmeesä ol', sen taitaat tietää tuoll toisell puole tähtii ja
+mie asusta siell, miss revot kuleksiit ja soittamaa mie oo oppint
+paholaiselt isseltää -- njott nyt työ sen tiijjättä», sano hää ja ol'
+hyvi kummallise näköne. Monet hullut, jott Saska eijj ollt semmone
+mörökölli, ku miks hää tekkeity ja jott hää haastel' semmos'ta koiruutta
+pilol'laa vaa.
+
+Ryökkinät virnistel'liit ja vikisiit ja kasseliit toisijaa ja patruuna
+sano, jott »ompas siull hyvvää seuraa».
+
+»Niihä se o'» tuumas' Saska -- »se o' hyvi huonoo herrasväkkii koko
+liuta».
+
+»Mie tahtosi maalata hänet», sano yks ryökkinöist, »hää o' mainio
+malliks».
+
+»O-juu -- mutt siitt pitäs' hää kammata vähä paremmi», sano patruuna.
+
+»Ei -- justijaa tuommone pitäs häne olla», sano ryökkinä -- »mutt soita
+Saska parasta, mitä ossaat», tuumas' siitt.
+
+Siilo otti Saska esille sirmankkaase ja alko iskii jalkaa ja soittaa
+pel'värkillää pitkii, metkukkaisii sävelii ikkää ku lukkar' enne ku virre
+alkaa. Ja siitt hää alko soittaa »Sotilaspoikaa» ja »Meill pohjolan
+lumine» ja monta sentapasta herraslauluu.
+
+»Jaa -- kyll se o' hyvä tuo, mutt tuota sie et oo oppint vanhalt
+paholaiselt -- tuo myö ollaa kuultu enne, mutt soita jokkuu semmone,
+mikä o' tähtii toiselt puole».
+
+Sillo käänäisii Saska höist ikkää ku ois hävennt ja soitti vanha viisu,
+minkä mie oli monta kertaa kuullt mammai laulava, yhest rinsessast, joka
+ol' yksi vieraall maall ja sur' isseesä pahapäiväseks. Kyll se kuulost
+oikee hyvält ja kauniilt, arveli mie, mutt ryökkinät ja patruuna
+nauroit, jott veet silmiss, hyö ku ol'liit tottumattomat kuulemaa
+semmosta sirmankall soitettava.
+
+»Ku aurinko laskoo, tulloo ilves iloseks», sano Peki-Saska, hänell ol'
+ain sanapars varul'l, mutt ne eivät olleet mittää oikeita sanalaskui,
+mutt ol'liit semmosii omatekosii.
+
+Mut patruuna ja ryökkinät nauroit yhä enemmä, ku näkkiit, jott Saska
+ol' raivos'saa.
+
+Siilo hää pist »Saksapolkaks», jott vinku ja vonku ja siitt hää äksyst
+lopetti ja rupes lähtemää.
+
+»Vuotas vähä Saska», sano patruuna ja män hattu kääss ryökkinöi luo ja
+pyys höijjä kokkoomaa lahja Saskalle. Hyö ottiit ja antoit jokkaine
+kymmene pynnii ja siit pist patruuna kymmene niinikkää ja ojens hatu
+Saskalle. Mutt hää vaa käänäis' seli ja sano »hui».
+
+»Sie taijjat olla kopija, luulem mie», sano patruuna, »kas täss o', ota
+nyt», sano hää ja tyrkytti hänele hattuu. Mutt Saska löi läimäytti
+hattuu, jott lantit lensiit ympäriisee ja pist pel'värki kainaloo ja
+läks tiehee.
+
+»Senkii konna», sano patruuna ja käänäis ryökkinöihi ja sano: »siin sen
+nyt näkköö, mite se käyp, ku o' ystävälline mokomille ihmisille».
+
+Mutt ku mie tuli sillalle takasii istu Saska silla reunall ja soittel'
+vanhaa laulujaa.
+
+Mie kysyi hänelt, miksei hää tahtont ottaa lanttiloi, hää ku ol' nii
+köyhä ja sanoi, jott hää ol' käyttäytynt siivottomast.
+
+»Se kuka ottaa rahhaa pellaamisest, se o' paholaiselle myöty», sano
+Peki-Saskaja alko vejellä taas:
+
+      »Kuulkaas pojat ja kuulkaas pojat,
+      miks työ ootta nii ilkeitä».
+
+Sen koommi hää eijj oo ennää missää herros's käynt.
+
+
+
+
+Ystäville sairasvuoteella.
+
+
+Puhutte sanoja kuin taivahasta,
+Soitatte kyökkimoraalilla suuta.
+Teill' lahjat on -- jo laatkaa saarnaamasta!
+-- Ne teitä lohduttaa, ei ketään muuta!
+Mut kielenne, mä pyydän, sitokaa,
+Ja viisautenne keuhkot tukkikaa,
+Pois mahtisuus, se kellekään ei sovi!
+Mä tahdon rauhaa, suunne tukkikaa!
+-- Kun sielu sairastaa, ei fraasit sovi.
+Pois virsienne hälinä,
+Ja vanhain manaustenne tuttu pärinä,
+Mi käskee: lennä! vaikka siivet kuoli!
+Pois sormet haavoista, ne vuotaa verta,
+Mä yksin tahdon täysin tuta kerta
+Mun oman tuskain -- lohtua en huoli!
+
+
+
+
+Maailman meno.
+
+
+Myrsky mertä myllerti,
+Lainehet vyörivat syvyyksiin.
+»Mies laivasta suistunut kapteeni!»
+           Vai niin.
+
+»Viel' auttaa voitte te, kapteeni!»
+Myrsky mertä myllerti.
+»Voi vielä hän tarttua renkaisiin!»
+           Vai niin.
+
+Lainehet vyörivat syvyyksiin.
+»Hän upposi hyrskyhyn, kapteeni!»
+           Vai niin.
+Myrsky mertä myllerti.
+
+
+
+
+Mikä on totuus?
+
+
+»Pilaatus kysyi silloin: mik' on totuus?»
+Ja kaiku vastasi -- profeetta ei.
+Ja mykkänä sen suuren selityksen
+Mies Natsaretin hautaan kanssaan vei.
+
+Jumalan kiitos, ett' on oppineita:
+Ne muka tietoon tulleet etsittyyn;
+On legioona, sillä heit' on monta,
+Kuin Rooman miehen vastaa epäilyyn.
+
+Kuitenkin oudoksun, kun yksi totuus
+Voi muuttaa muotoaan ja karvoaan;
+Mi Jeenassa ja Berliiniss' on totta,
+On Leipzigissä pahaa pilaa vaan.
+
+On niinkuin Hamlet prinssi pilvilöistä
+Poloniusta ivais lausuen:
+»Minusta näyttää pilvi kärpäseltä,
+-- Ei, kameelin se onkin näköinen».
+
+
+
+
+Niin puhui Zarathustra.
+
+
+Mutta koska ehtoo tuli, menivät Zarathustra ja hänen opetuslapsensa
+vuorelle tarkastamaan tähtiä.
+
+Ja koska he vuorella istuivat ja ylös taivaasen silmänsä nostivat tai
+alas laaksoon katsoivat, jossa metsä kasvoi pitkin jyrkänteitä, painoi
+Zarathustra alas päänsä ja vaipui ajatuksiinsa.
+
+Sen jälkeen kohotti hän taaskin päänsä, puhui ja sanoi:
+
+»Kuinka usein en ole teille sanonut nämät sanat: paetkaat hyvää ja
+ahkeroitkaat sitä, joka pahaa on! Sillä te tiedätte, että siveys on
+tyhmien orjien puhe ja paha sille hyvä on, joka pahan herra on ja ei sen
+palvelija. Ja kuinka en ole kehoittanut teitä rakastamaan ja edistämään
+teitänne ja ei teidän lähimäistänne! Sillä elämä on lyhyt ja se, joka
+tekee toisen tekoa ja ei hänensä, hän on oleva kuivan puun kaltainen ja
+se kuiva puu ei koskaan tule olemaan tarvepuuna siinä sillassa, joka
+yli-ihmiseen johtaa.
+
+Mutta konsa olen minä teille sanonut, että teidän pitää sitoman ihmiset
+kahleilla, että te itse vapaina olisitte? Se on orjien kaltaista, jotka
+valtaan tulleet ovat. Tai koska olen minä teille sanonut, että teidän on
+lyöminen ja polkeminen niitä, jotka teidän kanssanne vallasta
+kilvoittelevat? Se on orjien tapa.
+
+Kääntäkäät katseenne alas metsän puoleen, kussa monet latvat yli
+toistensa kohoovat! Tuleeko korkea puu korkeammaksi, jos matalat puut
+alaslyödään? Eli nostakaat silmänne ylös tuhansia, aina satoja tuhansia
+tähtiä kohti, jotka avaruudessa tuikkivat! Luuletteko te, että tähti
+Sirius loistaa kirkkaammalla valolla, jos muut tähdet sammuisit? Se on
+pilttien usko.
+
+Niin kavahtakaat orjien tapaa ja pilttien uskoa, kun te annatte
+yli-ihmisen teissänne kasvaa! Ken tietää, jos hän, joka hänensä
+suurimmaksi luulee, on suurin? Ja eikö se vielä vähäkasvuinen, jolla
+suuri kasvuvoima on, ole suurempi kuin jo suurikasvuinen, jolla vähemmin
+voimaa on syntymästä ja jo on täyttänyt kasvamisensa mitan? Niin
+antakaat jokaisen kasvaa ja loistaa oman laatunsa ja kykynsä mukaisesti
+ja älkäätte olko alhaisia! Se, joka voimakkaimmin loistaa ja suurin
+kaikista on, koska kaikki on täytetty ja täydellisyydessään, hänen
+siemenestänsä ja väkevyydestänsä on yli-ihminen nouseva!»
+
+Niin puhui Zarathustra ja opetuslapset ihmettelit suuresti.
+
+
+
+
+Nuoruudessa.
+
+
+Joki tuikkivi kauniisti välkkyellen,
+Ja lauluja raikuvi kuusi.
+Kuin turmeltu lapsi mä laiskottelen,
+Nukun, maaemo, mairitteluusi.
+Maa laulaa ja tuoksuu ja hymyilee,
+Ja taivahat loistaen riemuitsee.
+
+On kuin mulle tuulonen viestejä tois,
+Ilon päivä on valkenemassa.
+Veri rauhaton on, tääkö lempeä ois?
+-- Kehen? -- Kaikkehen maailmassa!
+Jospa taivas ja maa mun rinnoillain
+Tytön muodossa hetkisen uinuis vain!
+
+
+
+
+Mefisto.
+
+
+Hän tekeytyy, hän on kuin ystävä.
+Tahtoisin roistost' olla osatonna.
+Nyt mene helvettiin sen vietävä!
+-- Ei kuule hän, vain virnistää se konna.
+
+Näin pukinkavion jo lapsena,
+Sielt' ajoi mun, miss' oltiin riemukkaina.
+Mun kietoi viekkahilla pauloilla
+Tuo henki katkera, mi kieltää aina.
+
+Hän mua varjon lailla piirittää,
+Pahaksi kaikki näyttää murhaavasti,
+Rammaksi, rumaks', sen, mi räikeää,
+Hän osoittaa ja nauraa kamalasti.
+
+On suuruus kuorta vaan, hän todistaa,
+Kiitetty valo vain on päreen tuike,
+Valett' on riemu, rakkautt' ostaa saa,
+On viisaus ajatusten hullu huike.
+
+Kun väsynyt mä olen kaikesta
+Ja tahdon murheitani kertoella,
+Ne saada sointuun, muotoon muovata
+Ja luulen osaavani runoella,
+
+Ryppyihin otsansa hän kurtistaa,
+Viisaihin niinkuin Rooman Senecalla,
+Traagillisesti maita osottaa,
+Ja lausuu paatoksella suurimmalla.
+
+Kun sattuu sanomaan kuin »turhaa, oi!»
+»Oi kauvan sitten», »haavat taisteluisi»,
+Niin pilkkaa nauraen, hän vaikeroi
+Ja niistää, rykii niinkuin tukehtuisi.
+
+Häll' ääni tyrehtynyt itkusta
+Ja joskus kimakasti piipattaapi,
+Ivaten heittää hatun sulkia
+Ja teatraalisesti kumartaapi.
+
+Jos hermostun, jos mielein raivostuu,
+Jos isken runoissain', ett' terät sinkuu,
+Hän virnuu, että leuvat nurjahtuu,
+Ja nauraa, että niveleissään vinkuu.
+
+Tuo kettu silmää iskee minulle.
+-- Mä ymmärrän -- oon vallan neuvotonna --
+Mun huonokuntoisille iskuille,
+Ei isketyille naura hän, se konna!
+
+Ja viekas ääni hirnuu kimakka:
+»Hyvästi kirjoitit, se kohta paina!»
+Suus kiinni otus, väisty saatana!
+-- Hän jääpi vain, hän mua seuraa aina!
+
+
+
+
+Pieni Aune.
+
+
+Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa,
+Niin yksin on sieluni maailmassa,
+On murhe mulla pohjassa rinnan.
+Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa,
+Se soipi mulle onnea, se soipi lohtua
+Niin lempeänä yössä mun linnan.
+
+Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa,
+Mun puolen valtakuntain sen annan sulle ma
+Ja kullat kaikki säilöistä linnan.
+Mun lempeni on kultani kalliit linnassain,
+Ja puoli valtakuntain on puoli murheestain.
+Sä peljännetkö murhetta rinnan?
+
+
+
+
+Metsässä.
+
+
+Sydänmetsien varjostossa
+On tyyntä ja rauhaisaa,
+Kylän kuiskehet viestinä sinne
+Suvituulonen tuudittaa.
+
+Ja pilviä viertävi tuuli
+Ja päivän ne himmentää
+Ja lintujen lakkaa laulu
+Ja painava, raskas on sää.
+
+Mitä kuiskivi kuusissa tuuli,
+Sitä tiedä ei ainoakaan,
+Näät huokaavaa humukieltä
+Nuo metsät taitavat vaan.
+
+Se uusia töitäkö hornan
+Nyt rotkoissa kuiskailee
+Ja vilppiä taisteluvimmaa,
+Joka ihmiset villitsee.
+
+Surumielinen murheenharso
+Se peittävi hongat nuo,
+Purot, lähtehet synkiksi käyvät,
+Kun tuulonen viestejä tuo.
+
+Vihakatseita peikkojen luulis
+Joka pensaasta ilkkuavan,
+Salaviekkaat askelet tuntuu
+Ihan taakseni tassuttavan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mä rastahan tunsin, mi lauloi
+Koko aikansa armaalleen,
+Kanervan- sekä puolukanvarret
+Ne nyökkäsi laululleen.
+
+Sen lemmenhehkua säistäin
+Sinikelloset nurmella sous,
+Ja tähdikön silmyet loisti,
+Puna mansikan poskelle nous.
+
+Mut siipienräpsettä kuului
+Ja rastahan rintahan
+Löi kyntensä haukka -- ja laulu
+Kuol' lempivän laulajan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ja mairehin metsänlampi,
+Niin kirkas ja hiljainen,
+Se päivyttä heijastaissaan
+Lepäs ihmeitä uinaillen.
+
+Sen pintahan aarteena päilyi
+Värivaihtelut, valkeus,
+Ja metsän ja vuorien kesken
+Suli sointuhun kaikkeus.
+
+Avaruuksien auhtoja maita,
+Ikiloistoa uinaillen
+Näki tanssissa tahdikkaassa
+Ikimaalimat tähtöisten.
+
+Nyt kaihi jo metsän silmän
+Ikipäiviksi peittänyt on,
+Tuo kuollut ja kiilloton pinta
+On saaliina sammalikon.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli orava latvassa kuusen,
+Alas katseli vaieten,
+Näki jäntevän, kaunihin hirven,
+Joka käyskeli ylpeillen.
+
+Oli parhain soitimen aika,
+Oli siksi hän uskalias.
+Näät viettien mahtava kuohu
+Kävi suonissa voimakas.
+
+Kuninkaisella ryhdillä kantoi
+Harasarvisen kaunihin pään,
+Mut pensahan suojasta tähtäs
+Sala-ampuja pyssyllään.
+
+Tomun helmahan heilahti kruunu
+Tuon voihkivan ruhtinaan,
+Ja kaatunut kanervan kukkiin
+Vuos hurjoa hurmettaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuo rohkea mänty, mi nostaa
+Päin taivasta latvoaan,
+Mä tiedän sen ylpeän riennon
+Ja toivonsa voimakkaan.
+
+Sä luulet, taivahan tähden
+Tuon kaunihin nouset sä luo,
+Sata vuotta jos kohtakin kestäis
+Väkikaihosi uskova tuo.
+
+Ja turvassa taivaan tähti
+Sun oksilla keijuileis,
+Ja latvasta lakkapäästä
+Valo lempeä tuikkaileis.
+
+Ja voimakkaana sä nouset
+Noin toivosi korkeuteen,
+Sä raivaat tietä, sä kasvat
+Niin varmaan ja vitkalleen.
+
+Mut kuolo sun runkoa kalvaa,
+Syö juuresi hiljalleen,
+Ja tähtesi häipyy, häipyy
+Niin varmaan ja vitkalleen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+En huoli mä kulkea tuolla
+Mun vanhassa metsässäin,
+Eron hetki on tullut meille,
+Sen tunnen, sen vasta mä näin.
+
+On metsäni lempeä vielä,
+Myös hertas ja hellä se on,
+Mun ääneni vaan ei soinnu
+Tuon metsän laulelohon.
+
+Mun mietteissä turmeltuneissa
+Hyvä luontokin turmeltuu,
+Havutuoksuhun, lauluhun kuusen
+Sorasointuja sotkeutuu.
+
+Kylätielle mä taaskin tahdon,
+Vihavimmahan, taisteloon!
+-- Myös katkerat mietteet siellä
+Elon sointuvat soitantoon.
+
+
+
+
+Talvilaulu.
+
+
+Mä surra, mä surra, mä surra voin vaan,
+Niin kylmät ovat tähtöset taivahallaan.
+On maailma kolkko, kylmä jäässä.
+Ja ihmiset ne hangissa kamppailevat,
+Ne käyvät ja kulkevat, kuolevat,
+Te minne käytte, mit' on matkan päässä?
+
+Ne virvatulen huomaavat eksyessään,
+On kiire heillä itseään lämmittelemään
+Ja taloon, jossa ystävät ovat.
+Jos sattuu joku tielle, se maahan poljetaan,
+Ne taintuu sitten itse, ei herää konsanaan.
+Oi, älkää olko ihmiset kovat!
+
+
+
+
+Publius Pulcherille.
+
+
+Kun sinun pöydälläs tuo Kreikan vaahtosa viini,
+Lesbon ja Kiioksen rypäleet korukristalliloissa
+Loisti fasaanien kanss' sekä pronssien hehkuva ryhmä
+Loi valon hurmaavan, min säihkyäviss' sätehissä
+             Marmori loisti,
+
+Kun sua houkuttivat nuo Memfin untuvapatjat
+Helmaansa uinumahan sybariittien kaunista unta,
+Tuudittaess' unehen sua Attikan viehkeät huilut,
+Laalage hurmasi sun, kun mattoja tanssien lensi,
+             Hurmasi viini,
+
+Silloin kiittelivät sua patriisit imarrellen,
+Silloin senaattorikin hymysuin sun viiniä nautti,
+Silloin ystävät nuo sadottain sua kerskuen kiitti:
+Rooman oot suurin mies, mies suurin Laatsiuminkin,
+             Publius Pulcher!
+
+Kolkko on nyt talo sun ja pöydällä tyhjällä yksin
+Viinisi murhehtii sun atrias kelvottomuutta,
+Köyhän leipää vaan sekä köyhän huonoa ruokaa.
+Tyhjä on sun asumus, niin valju ja kolkko se on kuin
+             Kaaprean vuoret.
+
+Varjo on vieraasi nyt, se vanhana veljenä aina
+Istuvi vieressäs, ja tuimana ääneti nyökkää.
+Kaikki on hiljaa nyt ja veikkojen ääniä kaipaa.
+-- Autio on talo sun, on mykkä ja ääntä et kuule
+             Tuttua missään.
+
+Saapuva kerran on toki päivä se, jolloin sä toivot
+Kurjahan pirttiisi taas, joka nyt niin tyhjältä tuntuu.
+Kattoa etsit -- suojaa ei saa särkevä pääsi,
+-- Nöyränä turvatteis käyt vielä sä vanhojen luona
+             Kerjäten leipää.
+
+Mieroa kulkien kun matalaiseen krouvihin joudut.
+Aiheena pilkaksi oot, jota laskevat portot ja roistot,
+Kenties tuhlaamas tuhatmääräsi Laalage muistain
+Tarjoo juopunehin sekä kuivettunein käsivarsin
+             Viiniä sulle.
+
+Älkösi sentään surko, jos aika sun onnesi käänsi,
+Ystävies sokas silmät, ne etteivät sua tunne,
+Tyhjensi aarteet sun, sinut orjan arvohon painoi!
+-- Naamarin heittänyt on elämäs, nyt helpommin sulle
+             Aukeaa Haades.
+
+
+
+
+Petturi.
+
+
+Kas, yössä tuikkii valo
+Loiren rannalla.
+On krouvi, tanssitalo
+Loiren rannalla.
+
+Suuvuoron vaatinunna
+On Guy de Montcontour.
+Ja ylös kavunnunna
+On Guy de Montcontour,
+
+Jo hiljaa varrotahan
+Hän mitä laulelee,
+Nyt tarkkaan kuunnellahan
+Hän mitä laulelee.
+
+»Siis tuomitkaa Bretagne, Provence
+Ja Ranska velkansa,
+Häll' oli kyllä »gaye science»,
+Mut möi sen kullasta.
+
+Ja laulunsa hän palkasta
+Möi valheen käytäntöön,
+Siis tuomitkaatte armotta
+Guilbert du Mont de Meune!
+
+Soi lauluns' ylväs nuorena,
+Ei siipisatoinen,
+Hän kasvoi miessä uljaana
+Ja lauloi riemuiten.
+
+Hän hiipi hovin luolahan
+Pois laulun vuorilta,
+Möi itsensä -- ja kunnian
+Hän osti valheella.
+
+Hän silkkivaattein laulelee
+Nyt kultatuoleilla,
+Ja katse sammuu, raukenee,
+On laulu onttoa.
+
+Se imarrust' on imelää
+Tuo laulu tarmoton.
+On puku kyllä eheää,
+Vaan sielu rikki on.
+
+Tuo mies on myynyt sielunsa,
+On tyhjä kuori vaan,
+On tuhkaa kultalippaassa
+Ja orja loistossaan.
+
+Näät, itsensä hän palkasta
+Möi valheen käytäntöön,
+Siis tuomitkaatte armotta
+Guilbert du Mont de Meune!»
+
+
+
+
+Rukoushuoneessa.
+
+
+»Voi! Kuolema on synnin seurausta,
+On syntins' suur', on tarvis rukousta,
+Tuo meidän veli raukka Andersson,
+On langennut, hän mailman lapsi on».
+
+  Vaeltaissamm' synnin teitä
+  Herra laupias armahda meitä!
+
+»Hän armon runsaan kyllä taivahisen
+Tää Barnabamme, lahjan ihmeellisen
+Sai sanan voiman -- moist' ei pappia,
+Ja käänsi monta, enin naisia.
+Hän suloinen kuin Joosef tottamaar,
+Myös häntä pyysi rouva Potifaar.
+Voi nuorukaiset, vaara suuri on!
+Me luultiin sentään, vahv' on Andersson,
+Hän taistelee ja voittaa pirun hän
+-- Mut pirun näimme voivan enemmän».
+
+  Oi, Ischabod, oi, Ischabod,
+  Viel' liha synnin kahleissa oot.
+
+»Me hänet naitimme, sai vanhan lesken,
+Jonk' kanssa eläissänsä kahden kesken
+Hän suojaa saisi pauloiss' saatanan
+Ja lihan viettelyksiss' sekä maailman.
+Sai eukon hartaan, hiljaisen ja aimon,
+Sai vahdiksensa hurskaan, hellän, vaimon,
+Mi joka hetki oli varuillaan
+Ja Anderssonin jäljess' ainiaan.
+Mut turhaa ompi viisaus maailman,
+Kai seurakunt' on kuullut varmahan:
+On Amerikkaan mennyt Andersson
+Ja Fiia Bergman mukanansa on!»
+
+  Voi synnin hätää, tuskia,
+  On murheen laakso tämä maailma!
+
+
+
+
+Hyvät ja jalot.
+
+
+En tahdo olla hyvä, en olla jalokaan!
+Kas jalot, hyvät itse he laittaa patsaitaan,
+Ne nostaa pylvähille ja valoon kauniimpaan
+Ja omat mainetyönsä myös niihin uurretaan.
+
+He siinä sitten seisoo ja nauttii kuvastaan:
+Voi kuin on jalo katse ja hellä luonniltaan --
+Ne miettii sydämmessään: kas kuin on oivaa tää!
+Mut taampana on Hiisi ja heille irvistää.
+
+
+
+
+Syksy.
+
+
+Jo pyökkimetsän kattaa syksyn puna,
+Kuin sairaan, joka kuoloon kallistuupi:
+Sen posket ohimennen ruskottuupi,
+-- Ne ruusut kohta ovat mullattuna.
+
+Kuin puro sulattaen vuoren lunta
+Niin äänetönnä hiipii alankohon,
+Niin hiipii veikko kuolinkammiohon,
+Hän ettei ryöstäis elon viime unta.
+
+Tääll' löytää murheellinen lohdutusta,
+On luonto kesän nähnyt pilvettyvän,
+Ja riemun jäätyvän ja kellertyvän;
+Ja kuulee valittaen valitusta.
+
+
+
+
+Hosianna!
+
+
+Laita korkeiksi portit ja laajoiksi ukset
+Sido vihreät köynnökset muureihin!
+Tytär Siionin tehkösi kaunistukset,
+Että käy kuninkaasi
+Kuin kunnian kuningas
+Kuin kunnian kuningas kaupunkihin!
+
+Soita harpuilla, huiluilla riemuiten kansa
+Laske tiellensä palmuja, vaatteita,
+Salli kansasi palvella kuningastansa
+Soiden riemun ja laulun,
+Riemun ja laulun,
+Soiden laulun ja riemun Herraansa!
+
+Hunajasta ja viinistä hällä on valta
+Sotajoukkoineen yllä pilvien.
+Tänne lemmen Herra käy köynnösten alta!
+-- Soi, soi: Hosianna!
+Soi: Hosianna!
+Hosianna, Daavidin Jälkeinen!
+
+
+
+
+Se on täytetty!
+
+
+Suru kattanut suurin
+On templin ja muurin
+Ja raskaana vierivi ukkonen,
+Ja maan yli kertovi myrskyjen seura,
+Nyt Juudaan jalopeura
+On naulittu ristihin pilkaten.
+
+Ja kautta myrskyn äänet räikeet raikuu
+Kuin itkijöiden huudot taivohon,
+Ja hurjaan lännet sekä idät kaikuu:
+Se mennytt' on! Se mennytt' on!
+
+Nyt se on täytetty, kuin kirjoitettu,
+Taas elo pimeyteen on pakotettu,
+Googille, Maagogille alennettu,
+Taas mailma vaipui orjan arvohon!
+
+Suru kattanut suurin
+On templin ja muurin,
+Avaruus suree poikaa ihmisen,
+Ui pilvet raskaina taivaan selkää
+Ja ihmiset pelkää
+Ja raskaana vierivi ukkonen.
+
+
+
+
+Paimen-ääniä.
+
+
+Kuuletko kellot ja laulun kirkkaan
+Kaitsevan, eksyvän kaitsiessaan?
+Lehmät ne ammuu, kiirevilkkaan
+Hölkkää seuraten paimentaan.
+
+Kuule kuin kankahat vastahan soi:
+Lilja -- mun Liljani -- lehmäni hoi!
+Vuorten äyrähät kaikuja loi,
+Kunnahat kumajaa
+Hongikot humajaa:
+Lilja -- mun lehmäni -- hoi!
+
+Kalkatus kellojen uupuvi, toipuu,
+Lehtien liipotus raukenee,
+Metsä jo vaijeten unteloks voipuu.
+Paimenen hoilotus,
+Kutsuva loilotus
+Yksin nyt korpia kiertelee.
+
+Usvia huokuvi lammikon pinta,
+Yö on ja päiväkin karkuhun saa.
+Kas kuin tummeni metsikön rinta,
+Varjot taajat sen verhoaa!
+
+Uinuvi mänty ja uinuvi kuusi,
+Koski vain yltyvi kuohussaan.
+Kaukana helkkyvä nais-ääni huusi,
+Kaitsevi, eksyvi kaitsiessaan.
+
+
+
+
+Sisällys.
+
+
+                                               Sivu.
+Gustaf Frödingin omatekemä biografiia...........  1.
+Kaunista säätä..................................  9.
+Kävi maantiellä tanssi.......................... 13.
+Ohmon Elli...................................... 16.
+Kuijan Lassi.................................... 19.
+Maantien Mari................................... 21.
+Soi, soi kaisla!................................ 23.
+Uudenvuodenlaulu................................ 25.
+Ruot'-Jussi (suoment. _U. T. S._)............... 27.
+Peki-Saska herrosskäynt (suoment. _U. T. S._)... 32.
+Ystäville sairasvuoteella....................... 41.
+Maailman meno................................... 43.
+Mikä on totuus?................................. 45.
+Niin puhui Zarathustra.......................... 47.
+Nuoruudessa..................................... 50.
+Mefisto......................................... 52.
+Pieni Aune...................................... 56.
+Metsässä........................................ 58.
+Talvilaulu...................................... 67.
+Publius Pulcherille............................. 69.
+Petturi......................................... 74.
+Rukoushuoneessa................................. 78.
+Hyvät ja jalot.................................. 81.
+Syksy........................................... 82.
+Hosianna!....................................... 84.
+Se on täytetty!................................. 86.
+Paimenääniä (suoment. _R. Roine_)............... 88.
+Jos oisin (suoment. _O. M._).................... 91.
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Valittuja runoja, by Gustaf Fröding
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALITTUJA RUNOJA ***
+
+***** This file should be named 25052-8.txt or 25052-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/2/5/0/5/25052/
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/25052-8.zip b/25052-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..c21bd12
--- /dev/null
+++ b/25052-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b20633c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #25052 (https://www.gutenberg.org/ebooks/25052)