diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 20501-8.txt | 2263 | ||||
| -rw-r--r-- | 20501-8.zip | bin | 0 -> 44140 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2279 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/20501-8.txt b/20501-8.txt new file mode 100644 index 0000000..eb283e7 --- /dev/null +++ b/20501-8.txt @@ -0,0 +1,2263 @@ +Project Gutenberg's Kun rauhan mies sotaa kävi, by Heinrich Zschokke + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kun rauhan mies sotaa kävi + +Author: Heinrich Zschokke + +Translator: Samuli Suomalainen + +Release Date: February 1, 2007 [EBook #20501] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN RAUHAN MIES SOTAA KÄVI *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +KUN RAUHAN MIES SOTAA KÄVI + +Kirj. + +Heinrich Zschokke + + +Suomensi Samuli S. [Kriegerische Abenteuer eines Friedfertigen.] + + +Otava, Helsinki, 1902. + + + +SISÄLLYS: + + 1. Yhdeksänneljättä täyttänyt. + 2. Kirje. + 3. Ero. + 4. Matka Magdeburgiin. + 5. Pahoja aavistuksia. + 6. Takaisin. + 7. Nimitetty sotapapiksi. + 8. Yliadjutantiksi. + 9. Kaarlo Suuren armeija marssii. +10. Voittoisa kahakka. +11. Toinen kahakka ja sen seuraukset. +12. Jatkoa. +13. Sotavankeus. +14. Yhteen yhdytään. +15. Karkuri. +16. Tallirenkinä ja kuskina. +17. Murhaa ja miestappoa taas. +18. Vaarallista seuraa. +19. Ihana aamurusko. +20. Päivä nousee. + + + + +1. Yhdeksänneljättä täyttänyt. + + +Vuonna 1806 lokakuun 6:na täytin minä yhdeksänneljättä vuotta. Minä +asuin silloin katonrajaisessa ylioppilaskamarissa Berlinissä. Oli +sunnuntai. Minä heräsin kirkonkellojen kuminaan, ja kylmä väristys +puistutti minua. Voi sinuasi, ajattelin minä! Vuoden perästä olet jo +viidennelläkymmenellä! + +Yhdeksäntoista-vuotiaana odottelee nuorukainen vielä mielihyvällä +20-vuotisen arvokasta asemaa, sillä niinkauan kuin ikäluvun edessä +vielä seistä törröttää pelkkä ykkönen, pitää maailma häntä yhä vaan +kykenemätönnä kaikkeen sellaiseen, mihin hän itse mielestänsä on jo +hyvinkin ovela. -- Yhdeksänkolmatta vanhana hän jo hieman sekavin +tuntein odottelee kolmannen kymmenen täyttymistä. Elämän helyt ja hesut +ovat häneltä silloin jo tiessään. -- Mutta neljäkymmentä! Niin +neljäkymmentä, ja virkaa vailla ja ilman elämän kumppalia! + +Tällaisessa asemassa olin minä nyt, enkä totisestikaan minä ollut +siihen itse syypää. Ja minä nyt itsekseni päätin: vanhain-poikain +arvoisassa ritarikunnassa minä en aio koskaan olla yli 39:n enkä +milloinkaan alle 38:n, en, vaikka tulisin 89 tai 99 vuotta vanhaksi. + +Tehtyäni tämän epätoivoisen, jospa varsin järkevänkin, päätöksen, +nousin minä ylös ja otin juhlapukuni esille, vaikka, niinkuin jo +sanoin, sydän kirpeätä tuskaa täynnä. + +Pian neljäkymmentä, ja yhä yksin! Ei vieläkään muuta kuin poloinen +teologian kandidaati, ilman virkaa, ilman tietoakaan virasta! Ei ollut +minun onnistunut saada edes opettajanpaikkaa kaupunginkoulussa. Mitä +nyt on koko minun opistani ja 30-vuotisesta ahkeruudestani ja minun, +sen uskallan sanoa, nuhteettomasta elämästäni? Ei minulla ollut +sukulaisia, ei puolustajia, ei suosijoita. Yhä minä vieläkin, viikosta +viikkoon, mittailin katuja, käyden antamassa yksityistunteja, +pysyäkseni hengissä tässä ilottomassa maailmassa. Lomahetkinä olin +kirjailija, kyhäillen sanomalehtiin ja kalentereihin. Se on sentään +raskasta työtä. Runotarteni korutuotteista maksoivat kustantajat +minulle vaskirahassa. + +Kaikkialla minusta sentään pidettiin; minua kiitettiin taitavaksi +mieheksi, mutta auttamaan ei ryhtynyt minua kukaan; korkeintaan minua +joskus kutsuttiin vieraisin. Voi teitä, te nuoruuden ihanat unelmat, -- +minne olittekaan häipyneet! Niin moni, joka ei ollut työtä tehnyt ja +vaivaa nähnyt, kokoili nyt kultaisia satoja. Nämä ne surkuttelivat +minua. Olisivat kernaammin saaneet vihata. + +Ja herttainen Fredrika, voi sentään! Toivoa vailla hän yhä edelleen oli +minulle uskollinen. Hänenkin oli määränsä kuihtua kuin alppivuorilla +kukka, yksinäisyydessä. + +Tässä kiertyi kyyneleitä silmiini. Minä antausin kokonaan apeuteni +valtaan. Minä itkeä nyyhkytin kuin lapsi. Olisi se isä vainaja edes +opettanut minulle jotain käsityötä! + +Fredrika oli nyt yhdeksän ajast'aikaa ollut minun kihlattuna +morsiamenani. Hurskas, herttainen tyttö, mutta yhtä köyhä kuin minäkin. +Hänen isänsä oli ollut hovineuvos, mutta oli tehnyt konkurssin ja pian +sen jälkeen äkillisesti kuollut. Vanha äiti eli pienessä kaupungissa +Puolan rajalla niukoissa oloissa. Hän oli liian köyhä, pitääksensä +tytärtään luonaan. Fredrika palveli eräässä talossa Berlinissä +armollisen rouvan seuranaisena, selvemmin sanoen kamarineitsyenä, ja +avusteli sieltä käsin vanhaa äitiänsä. Hilpeä minä kyllä olen +mieleltäni, mutta jo minä senkin seitsemän kertaa olin joutua aivan +epätoivon valtaan, ellei Fredrika, hyvä hengettäreni, olisi minua +rohkaissut ja tukenut. + +Mutta nyt läheni jo viides kymmen, Fredrika oli kuudenkolmatta maissa! +Yhä vain minä olin köyhä, hurskas teologian kandidaati ja hän -- +kamarineitsyt. + + + + +2. Kirje. + + +Näissä lohduttomissa mietteissäni olin saanut vaatteet ylleni. Silloin +kuului koputus ovella, ja postiljooni astui sisään. Paksu kirje. Siihen +meni minulta viisi groschenia, -- sangen tuntuva lovi melkein tyhjään +kukkaroon. + +Minä heitime tuolilleni ja koetin sinetistä ja päällekirjoituksesta +arvata kirjeen lähettäjää. Niin minä teen aina, hillitäkseni +uteliaisuuttani. Samalla on niin hyvä tilaisuus kuvailla mielessään jos +mitäkin hyvää ja hyödyllistä, minkä kirje mukanaan muka tuo. Joko ma +avaan kirjeen, vai jätänkö huomiseksi? Tänään on minun syntymäpäiväni, +enkä nyt tahtoisi saada mitään pahoja uutisia, ja semmoisiahan +kirjeessä kyllä saattaa olla. Sehän olisi paha enne koko ensi vuodeksi. +Ihminen on hyvin vapauskoinen ylipäänsä, mutta kovan onnen päivinä asuu +kuin asuukin hänessä palanen taikauskoa. + +Minä heitin arpaa. Se määräsi: älä avaa! Paha merkki. + +-- Ei maar, -- kuiskutti minussa uteliaisuus urheuden sotisovassa. -- +Uhka uhkaa vastaan, ja pois kaikki taikauskoinen arkuus! + +Sinetti murrettiin. Minä luin ja luin edelleen, ja kyynelet alkoivat +himmentää näköäni. Minun täytyi panna kirje syrjään, toipuakseni +hiukan. Minä luin sen uudestaan -- o ikuinen kaitselmus, o Fredrika! +Minä heitin kirjeen pöydälle ja samassa heitin itseni polvilleni, +painoin pääni alas ja itkin riemun kyyneleitä, kenties ensimmäisiä +elämässäni, ja kiitin Herraa, kaiken hyvän antajaa, niin suuresta +armosta. + +Kirjeen oli kirjoittanut ainoa suosijani, muuan kauppias Frankfurt am +Mainissa, jonka talossa minä ennen vanhaan olin kauan aikaa ollut +kotiopettajana. Sattumalta -- ei vainenkaan: missä Jumala on olemassa, +siellä ei ole sattumaa -- no niin, hyväntahtoisen ystäväni välityksellä +olin minä saanut kutsumuksen kirkkoherran-virkaan erään entisen +riikinkreivin patronaatipitäjässä. Seitsemänsataa guldenia palkkaa, +vapaa asunto, lämpö, puutarha j.n.e. ja sen lisäksi vielä se toivo, +että, jos onneni saattaa minut riikinkreivin suosioon, pääsen hänen +pienen poikansa opettajaksi ja saan siitä lisäpalkkiota. Vihdoin +sanotaan kirjeessä, että minun pitää saapua Magdeburgiin ehdottomasti +lokakuun 19 päiväksi, jolloin riikinkreivi saapuu matkoillansa sinne ja +halajaa tavata minua. Frankfurtilainen suosijani ei sanonut osaavansa +kyllin ylistellä ystävänsä, riikinkreivin, luonnetta ja hyviä avuja. +Kutsumuskirja, kreivin allekirjoittama, oli liitetty kirjeesen. + +Näin olin nyt odottamattani päässyt kakskymmen-vuotisten toiveitteni +perille! + +Minä puin itseni valmiiksi ja menin, en vainenkaan -- lensin, +kutsumuskirja taskussani, ainoan ystäväni luokse. + +Fredrikan herrasväki oli kaikeksi onneksi kirkossa. Fredrika oli yksin +kotona ja säikähti, minut nähtyänsä. Minä olin hengästynyt, kasvoni +hehkuivat, silmäni säkenöivät. Levottomana vei hän minut pieneen +kamariinsa. Minun piti tiedoksi tehdä hänelle suuri onneni, mutta +min'en voinut puhua. Minä itkin, suljin hänet kiihkeästi syliini, ja +painoin kuumeisen pääni hänen olkapäätänsä vastaan. + +Hän vapisi sylissäni säikäyksestä. -- Mikä onnettomuus teitä on nyt +kohdannut, koska entinen mielenrohkeus on teissä niin kerrassaan +masentunut? -- kysäisi hän. + +-- Ah, Fredrika! -- huudahdin minä. -- Kärsimään olen kyllä oppinut. +Olisin ollut valmis kovintakin kohtalon iskua vastaan-ottamaan +hymysuin. Mutta ilo on minulle kovin outo vieras; sitä vastaan ei +minulla ole asetta ainoatakaan. Minua hävettää, mutta nyt on filosofi +ihan musertumaisillaan sen alle. + +-- Iloko, herra tohtori? -- kysäisi Fredrika kummastellen. + +Minä olin kyllä arvoltani _Magister bonarum artium_, mutta olin +muodinmukaisessa kainoudessa tyytynyt olemaan kernaammin filosofian +tohtorina kuin vapaiden taiteitten mestarina. [Yliopistolliset +opin-arvot Saksan yliopistoissa olivat ja ovat toisellaiset kuin +meillä. Suomentajan muistutus.] + +-- Muistattehan, -- virkoin minä, -- muistattehan vielä sitä hetkeä, +jolloin me Saussoucin puutarhassa ensi kertaa tunnustimme, kuinka +rakkaita toisillemme olimme? Siitä on nyt yhdeksän vuotta. O Fredrika! +Silloin, tähtikirkkaan taivaan alla ja Kaikkinäkevän edessä +vannoimme uskollisuutta ja rakkautta toisillemme, ja tämän valamme +olemme uskollisesti pitäneet hamaan tähän päivään asti, vaikka +toivottominakin. Tahdotko nyt seurata minua, Fredrika? -- lisäsin minä +hiljaa ja arastellen, sillä ensi kertaa sinuttelin nyt häntä. -- Sinua +odottaa soma asunto maalla, sievä puutarha, ja tahdotkos olla onnestani +osallinen? Kas täss'on kutsumuskirja. Minusta on tullut kirkkoherra. + +Hän luki kirjeet. Ilo loisti hänen kauniilla kasvoillaan sitä +kirkkaampana, mitä enemmän hän luki. Niin viehättävältä ei hän +mielestäni ollut milloinkaan näyttänyt. Silloin hervahtivat häneltä +kädet kirjeineen hänen syliinsä; ääneti ja punastuen hän katseli minua, +ja muutama kyynel vierähti pitkin hänen poskiansa. + +-- Minä lähden sinun kanssasi, Ferdinand, minne vaan tahdot, -- äänteli +hän ja vaipui nyyhkyttäen minun rinnalleni. + +Me olimme nyt onnellisemmat kaikkia enkeleitä. Hetken perästä hän +riuhtaisihe irti sylistäni, laskeutui polvilleen ja painoi päänsä +tuoliin, rukoilevaan asentoon. + +Vihdoin hän nousi ja katsahti minuun verrattoman suloisella hymyllä. + +-- Mutta onko tämä kaikki totta? Minusta tuntuu kuin olisi se pelkkää +unta vain. Saanko minä nähdä nuo kirjeet vielä kerran? Enhän muista +enää sanaakaan, mitä niissä sanotaan. + + + + +3. Ero. + + +-- Sanomattakin on selvä, -- sanoin minä, -- ett'en minä astu +seurakuntaani, olematta nainut mies. Kuinkapa saattaisinkaan +virkatoimeni ensi päivinä ottaa päälleni pienen taloutemme maalliset +huolet ja järjestyspuuhat? Miss'on minun työhuoneeni? Miss'on meidän +asuinhuoneemme? Sinun pitää näyttää minulle kaikki tuo, Fredrika. Sinä +olet tuosta vieraasta talosta tekevä lämpöisen kodin. Älä vaan unohda: +työhuoneessani pitää olla akkuna, joka antaa sinun puutarhaasi, niin +että keväisin saatan nähdä, kuinka sinä siellä kylvät ja istuttelet. + +Hän naurahti punastuen eikä tahtonut kuullakaan tuollaista. Kumminkin +hän puheli uusista uutimista akkunoissa, ja mitenkä puutarha olisi +järjestettävä, ja eiköhän kävisi halvemmaksi ostaa kaikki, mitä +tarvitaan, Frankfurtista. Sitten hän haasteli vanhasta äidistään, joka +tulee meidän luoksemme, ja kyökistä hän haasteli kanssa ja kellarista. + +Näin ollen ei ollut jäljellä muuta kuin ryhtyä tositoimiin: pyytää +Fredrikalle armolliselta herrasväeltä eroa palveluksesta, sanoa irti +katonrajainen kammio ja yksityistunnit, kuulututtaa meidät avioliittoon +j.n.e. + +Kaikki kävi, niinkuin käydä piti. Onnitteluja ja pieniä lahjoja tuli +joka haaralta. Pian olin rikkaampi kuin moneen vuoteen tätä ennen. +Muuan berliniläisiä tuttaviani, jonka lapsia olin opettanut, tarjosi +minulle Magdeburgiin asti keveät matkarattaansa, ja sitä tarjousta en +minä suinkaan hyljännyt. + +Minä hankin itselleni tarpeenmukaiset passit. Silloin oli levoton aika: +sotaa ja sotahuutoa kaikkialla. Meidän kuningas oli jo lähtenyt +sotalaumoineen Thüringiin, tuota tähän saakka voittamatonta Napoleonia +vastaan. Meille ei tuo sentään kovin suurta huolta tuottanut. Olihan +vallan epäilemätöntä, että Franskalaiset ajetaan ennen neljäätoista +päivää Reinin toiselle puolelle. Ennakolta, hyvin harkitsevana +runoniekkana, olin minä katonrajaisessani jo sepittänyt viisikolmatta +preussilaista sota- ja voittolaulua, joissa kaikki tulevaiset tappelut +oli kuvattu niin tarkkaan, ett'ei tarvinnut kuin liittää niihin vain +tappelutantereen nimi. Berliniläisiltä kustantajilta toivoin niistä +saavani yhden ja toisen taalerin puhtaassa hopeassa. Huolellisena +miehenä pistin nyt voittolaulujen käsikirjoitukset taskuuni siltä +varalta, että ensimmäiset saisin painoon jo Magdeburgissa. + +Lokakuun 14:nä, sinä päivänä, jolloin vanha preussilainen maine ja +mahti näki häviönsä Jenassa ja Auerstädtissä, sinä päivänä sanoin +jäähyväiset Fredrikalle. Ensimmäinen ero yhdeksän vuoden perästä! + +Häät vietetään, niin oli päätetty, Berlinissä, heti kuin olen palannut +Magdeburgista, ja sitten sitä lähdetään omaan pappilaan. Niin ihanalta +kuin kaikki tuo kaukaa katsellen näyttikään, ei se meitä kumminkaan +voinut lohduttaa. Tuntui kuin meidät temmaistaisiin ainiaaksi +erillemme. Filosofian tohtorina minä kielsin kaiken inhimillisen +aavistuskyvyn, mutta sulhasmiehenä minä hurskaassa yksinkertaisuudessa +uskoin itsekin sitä. + +-- Ferdinand! Ferdinand! -- nyyhkytti Fredrika. -- Jumala suojelkoon +sinua! Ole onnellinen, mutta emme me enää toisiamme näe milloinkaan! + + + + +4. Matka Magdeburgiin. + + +Lokakuun 15:nä ajoin minä äärettömän tyytyväisenä Brandenburgin +tulliportista maantielle, kutsumuskirja ja voittolaulut taskussani. +Potsdamissa piti minun muutamain asiain tähden olla yötä. Illalla +läksin Sanssoucihin. Siellä puutarhassa, tuossa klassillisessa +paikassa, jossa seitsentoista-vuotias Fredrika kerran oli vannonut +minulle uskollisuutta, siellä minä nyt, yhdeksän vuoden perästä, +uudistin uskollisuuteni lupauksen. Sitten istuin huoneessani yöhön +myöhään, kirjoitellen armaalleni iliadia toiveistani ja unelmistani; +kuvailin tulevan kotoisen elämämme onnea tuolla pappilassa, kaukana +suuren maailman touhusta. + +-- Sinä ja minä, mitä me muuta tarvitsemme, saadaksemme alas maan +päälle koko taivaan autuuden? Meidän majamme ja meidän puutarhamme on +oleva ihanin osa Luojan luomakuntaa. Meitä ei kadehdi kenkään, emmekä +me itse enkeleitäkään kadehdi. + +Hyräillen Salis'in "Yks' on toivo mulla vielä", minä vaivuin unen +helmaan, ja uneni oli vaan yhä kirjavampaa jatkoa äskeisiin +haaveiluihini. + +Varhain seuraavana aamuna läksin matkaa jatkamaan. Kyytimiestä ei +minulla ollut, ja hevonen minulla oli säveä ja nopeajalkainen. +Ajaessani tuossa, mietiskelin mielessäni, millä tavoin minun tulisi +puhella kreivin kanssa, esiintyäkseni niin edullisessa valossa kuin +suinkin, taikka olin haastelevinani Fredrikan kanssa, kun hän näyttelee +minulle pappilatani, ja olin sanovinani hänelle: "Katsos, enkelini, +tämä se on sinun valtakuntasi." Vaihteeksi pidin hengessäni +tulosaarnaani kirkkoon kokoontuneelle kansalle, joka kunnioitti minussa +sielunpaimentansa, ja samoin läsnä olevalle korkealle herrasväelle. +Puheeni oli hyvin liikuttava: ei ainoakaan silmä jäänyt kuivaksi. +Fredrika lankesi kaulaani ja palkitsi minua suudelmalla. + +Brandenburgin majatalossa vallitsi suuri vilkkaus. Puhuttiin ankarista +taisteluista Napoleonin ja kuninkaan välillä: prinssi Louis Ferdinandin +sankarikuolema Saalfeldissä oli saatu hirveällä tavalla kostetuksi; +Thüringin metsissä olivat maailman voittajain, s.o. Franskalaisten, +ruumiit tukkineet vuolaat virrat uusille urille. + +-- Ja kuinka on käynyt keisari Napoleonin? -- kysäisin minä. + +-- Kadonnut. + +-- Entäs marsalkka Lannes? + +-- Kuollut, + +-- Entäs Davoust? + +-- Kuollut. + +-- Entäs Ney? + +-- Kuollut, Kuolleet kaikki tyyni. + +En voinut enää pidättää itseäni. Minä pistin käteni taskuun ja olin +vetämäisilläni voittolaulut esille. Takanani muuan vanha mies otti +piipun suustaan, kumartui, ikäänkuin sattumoisin, puoleeni ja mörähti +syvimmällä bassolla: + +-- Suokoon Jumala, että niin olisi! Mutta minä tiedän, ett'ei tuossa +ole mitään perää. Suuri onnettomuus on tapahtunut. + +Käteni herposi. Sotalauluni jäivät kuin jäivätkin entiseen +kätköpaikkaansa. Suuri onnettomuusko? Ja minun pitäisi päästä +Magdeburgiin! Kunhan ei vaan Napoleon armeijoineen pääsisi tunkeutumaan +minun ja Fredrikan välille! Jo alkoi minua puistuttaa. + +Mutta kaikki kansa, paitsi tuota vanhaa kovan onnen ennustajaa, +riemuitsi majatalossa niin kovaäänisesti, niin vakuuttavasti. Jokainen +tiesi kuvata taistelut ja kuninkaan voitot niin tyyten tarkoin, +pienimpiä erikoisseikkoja myöten, ettei mointa voinut kertoa muu kuin +se, joka oli kaiken tuon omin silmin nähnyt tahi silminnäkijältä +kuullut. Minä yhdyin enemmistön mielipiteesen ja panin levollisesti +maata. + + + + +5. Pahoja aavistuksia. + + +Seuraavana päivänä tuli maantiellä vastaani tuon tuostakin kuriireja, +kiirehtien nähtävästi Magdeburgista tai armeijan luota Berliniin. +Näitten sanansaattajain juhlallinen vaitiolo näytti minusta varsin +arveluttavalta, sillä ilonsanomiahan pyytämättäkin ilmoitellaan puoleen +ja toiseen. + +Eräässä kylässä oli suuri ihmispaljous koolla. Minä ajoin väkijoukkoa +kohti, mutta tieltäni ei väistynyt kukaan. Nyt vasta huomasin ison +talon edustalla satuloituja hevosia ja akkunassa preussilaisia +husareita. + +-- Mitäs uutta kuuluu? -- kysyin minä lähinnä seisovilta ja pysäytin +rattaani. + +-- Voi hyvät ihmiset! -- huudahti muuan vanha maalais-eukko. -- +Kuningashan on joutunut ihan tappiolle, ja Franskalaiset marssivat jo +tännepäin. Ties vaikka jo olisivat tunnin perästä täällä. + +Tietysti minä en moisiin sanomiin paljoakaan luottanut. Minun teki +kumminkin mieleni saada tarkempia tietoja. Ajoin senvuoksi rattaani +seinäviereen, astuin maahan ja menin rakennukseen. Siellä vilisi +ihmisiä kaikkialla. Husareita, talonpoikia, virkamiehiä olivat huoneet +kirjavinaan. Siellä poltettiin, juotiin, kiroiltiin, juteltiin. Iloisia +kasvoja ei näkynyt missään. Milloin puheltiin Preussilaisten tappioista +ja Franskalaisten lähenemisestä, milloin jostakin överstistä, joka +kovasti haavoitettuna ei enää kykene ratsastamaan, vaan jonka pitää +tästä eteenpäin päästä ajoneuvoilla. Kylään oli vastikään lähetetty +hakemaan keveitä rattaita häntä varten. + +Minua pelotti hirveästi. Minä asetuin pöydän ääreen ja tilasin talon +kehnoa olutta, kuullakseni lähemmältä, mitä tapahtunut oli, ja +toimiakseni sitä mukaa. Kymmenisen minutin perästä tyhjeni huoneet +husareista, ja huutoja kuului: "Nyt ne käy ratsaille!" Minä akkunaan +katsomaan heidän lähtöänsä ja näin heidän todellakin kiiruhtavan pois +täyttä laukkaa, minun matkarattaitteni perässä. + +Minä huutamaan akkunasta: + +-- Seis! Ne on minun rattaani ne! + +Tuokion perästä ei näkynyt ketään. Minä tunkeusin talonpoikain välitse +pihalle. Se oli tyhjä. Rattaani olivat poissa. + +-- Olkaa rauhassa! -- virkkoi muuan pieni, laiha herra, nähtävästi +jonkunlainen viran-omainen täällä. -- Herra översti lähettää tänään +rattaanne takaisin. Ei hän käytä niitä kuin ensi majataloon asti. Tuo +vanha herra oli haavoihinsa ihan menehtymäisillään ja on lähtenyt +suorinta tietä maatilallensa. + +-- Mutta kuka tuo översti on? -- kysäisin minä. + +Sitä ei tiennyt kukaan. + +-- Ja minne hän minun rattaani vei? + +Sitä ei tiennyt kukaan. + +Minä juoksin kylän kautta sinne päin, minne hän seuralaisineen oli +lähtenyt. Kylän päässä oli kolme, neljä tienhaaraa, mutta selviä jälkiä +pakolaisista ei huomannut lähtevän millekään suunnalle. Enkä tavannut +ketään, joka olisi osannut minua jäljille neuvoa, sillä kaikki olivat +koolla tuon ison talon edustalla. Sinne minäkin nyt alakuloisena +palasin. Minun apeudestani ei välittänyt kukaan; jokainen ajatteli vaan +omaa lähenevää hätäänsä, läheneviä Franskalaisia. + +-- Minulle on tehty vääryyttä, -- sanoin minä äskeiselle virkamiehelle. +-- Tehkää protokolla tästä. Koko kylä ja te itse olette tämän +väkivallan todistajia. Kirjoittakaa, että minä aion olla ja elää tässä +kylässä tuon överstin kulungilla, kunnes hän on lähettänyt rattaani +takaisin, ja että minä yleensä pidätän itselleni oikeuden vaatia +häneltä laillista tietä korvauksen kaikesta muustakin vahingosta. + +Kirjuri pani kaiken tämän paperille. Minä pyysin protokollasta +jäljennöksen ja kätkin sen voittolaulujeni viereen. + +Yö kului. Kului huominen päiväkin. Levottomuuteni nousi korkeimmilleen. +Rattaita ei kuulunut. + +Ja nyt koitti 19 päivä lokakuuta. Oi taivaat! Tänäänhän odottaa minua +riikinkreivi Magdeburgissa! Minä vaadin överstin lukuun rattaita tai +ainakin hevosta, päästäkseni määräpaikkaani. Mutta överstillä oli niin +vähän kredittiä, ett'ei minulle hänen nimeensä annettu mit'ikään. +Vieläpä kiellettiin minua lähtemästäkin, ennenkuin olen velkani +suorittanut. + +Matkarahani olivat kaikeksi onneksi taskussani. Irti minä itseni kyllä +lunastan, ajattelin minä. Mutta vaatevarastoni on översti vienyt +mennessään. Millä minä nyt korvaan berliiniläiselle ystävälleni hevosen +ja rattaat? Millä minä ostan uudet päällys- ja alusvaatteet, ja millä +me Fredrikan kanssa teemme tuon pitkän matkan uuteen pappilaan? -- +Todellakin kova uskon koettelemus vasta määrätylle kirkkoherralle! + +Otin ja leikkasin itselleni muhkurasauvan ja läksin uljaasti astumaan +jalkaisin Magdeburgia kohti. + +-- Kyllä riikinkreivi sinua siellä auttaa, -- ajattelin minä. + +Ja niin siinä yksinäni vaeltaissani usmain ja sumujen lävitse, laulelin +rohkein mielin Salis'in kanssa: + + Yks' on toivo mulla vielä. + Täyttyneekö? -- Ken sen ties: + Maalla maja mulla siellä. + Siinä oma kotilies. + Rauha oman orren alla + Niin, ja sitten -- mutta tän + Virkan hiljaa, kuiskaamalla -- + Rinnallain hän, juur' hän! + + + + +6. Takaisin. + + +Vastaani tuli yksityisiä parvia preussilaisia sotamiehiä kaikista +rykmenteistä, kellä kiväri, kuka ilman, markitantteja, kuormavaunuja. +Ääneti ne kulkivat ohitseni. Minulla ei ollut rohkeutta puuttua +pakinoille näitten sotasankarien kanssa. + +-- Kas tohtoria! Minne matka? -- huusi minulle joku, kohdattuani Burg +nimisen kauppalan kohdalla jälleen joukon sotamiehiä. + +Se oli muuan luutnantti, jonka kanssa olin tutustunut Berlinissä. +Olimme asuneet samassa talossa. Minun oli tapana sanoa häntä Kaarlo +Suureksi, sillä hän osasi aatelisessa sukuluettelossaan mennä +takaisinpäin hamaan tuohon suureen mieheen asti. + +-- Magdeburgiin, herra luutnantti. + +-- Ette te sinne enää pääse, tohtori hyvä. Franskalaiset ovat paraikaa +piirittämässä sitä 150'000 miehen voimalla. Lähtekää minun kanssani +takaisin, jos sallitte minun neuvoa teitä. Pois Berliniin! Vihollinen +on jo meidän kintereillämme. Kaikki on hukassa. Braunschweig on +kaatunut; Möllendorf sotavankina. Kuninkaasta ei tiedä kukaan mitään. +Varaväki, jota Würtenbergin prinssi Eugen johti, on eilen ajettu +hajalle Hallen luona. + +-- Mutta, herra luutnantti, minun täytyy, minun täytyy olla tänään +Magdeburgissa. + +-- Menkää sitten Franskalaisten keihästettäväksi. Onnea matkalle vaan, +herra tohtori! + +Tuskin oli Kaarlo Suuri sanonut tämän, niin jo kiitää kaksi rakunaa +ohitsemme, huutaen: "Vihollinen on jo Wittenbergin luona, tällä puolen +Elben!" + +Silloin alkoi jalkaväki astua kahta kiivaammin, ja kosk'en minä +yksinäni saattanut lähteä karkoittamaan Magdeburgia piirittävää +armeijaa, niin kiiruhdin minä juoksujalassa luutnantin seuraan, +käännettyäni selkäni riikinkreiville. + +Sinne ne meni nyt pappilat ja paratiisin yrttitarhat ja häät! + +Sellaisia kepposia ei kohtalo ollut minulle vielä elinpäivinäni tehnyt. +Jenan tappelu oli hävittänyt kaikki toivoni, nuo kukoistavat toivoni. + +Siis jälleen tohtori ja vanhapoika ja köyhä kuin kirkkorotta! En tiedä +todellakaan, kellekä Napoleonin sotaonni oli tehnyt enemmän vahinkoa, +kuninkaalleko vai minulle. + +Mutta nyt oli armoton kohtaloni käynyt kimppuuni jälleen entisellä, +tunnetulla paikalla, josta minun sopi ponnistaa sitä vastaan. Niin +kauan kuin minulla vielä oli jotain kadotettavana, pelkäsin minä ja +vapisin. Mutta nyt, kun ei vihoviimeinen vaateriekalekaan ollut omaani, +jos nimittäin berliniläinen ystävä vaatii maksua hevosestaan ja +rattaistaan, nyt palasi entinen hilpeä mieleni, ja se antoi palttua +kaikelle vastoinkäymiselle. + + + + +7. Nimitetty sotapapiksi. + + +-- Olkoon menneeksi! Minä seuraan Kaarlo Suuren lippua, -- virkoin minä +luutnantille, naurahdellen, -- ja pyydän hänen jalomielistä suojaansa +Berliinin asti. + +-- Tulimmaista! Ettepä hullummin siinä teekään. Minulla on vielä puoli +komppaniaa väkeä, kaikki urhoollisia Preussilaisia, jotka eivät +piruakaan pelkää. Olisi minulla edes yksikin tykki, niin en väistyisi, +vaikka olisi kaksi rykmenttiä Franskalaisia edessäni. Tulimmaista! Jos +minä olisin ollut Braunschweigin herttua, ei ikinä olisi niin hullusti +Jenassa käynyt. Tulkaa vaan, tohtori! Minä nimitän teidät puolen +komppaniani sotapapiksi. + +Joka kerta kuin kylää lähestyttiin, asetti luutnantti miehistönsä -- +pakolaisia erillaisista rykmenteistä -- riveihin ja ruotuihin, ja niin +hän, rumpujen rämistessä, marssi ylpeästi talonpoikain ohitse, +komentaen: olalle! Kellä ei ollut mitään olalle nostettavaa, se +tallusti kaikessa nöyryydessä kuormaston takana, jossa tietysti +sotapapinkin paikka oli. + +Siellä tulin tuttavaksi markitantti-matamin kanssa. Tämä +kunnian-arvoisa eukko astui pyylevänä laihan hevosensa rinnalla ja +kertoili minulle seikkaperäisesti Saalfeldin ja Auerstädtin +tappeluista, moittien Preussilaisten asemia ja manövrejä +taistelutantereella. Muorin sotatieteellisiin todistuksiin ei minulla +ollut mitään sanomista, sillä jos tulisi kysymykseen menettää tappelu +kahdensadantuhannen miehen suuruisella armeijalla, niin luulisin +pystyväni semmoiseen minäkin. + +Tämän sotataiturittaren nimi oli Elisabet, ja hän oli merkillisesti +Englannin kuningattaren Elisabetin näköinen, sellaisena kuin tätä +vieläkin näkee vaskipiirroksissa. Tällä meidänkin Elisabetilla oli +korkeat hartiat, ja hän, kuten Essex'in kreivin armaskin, sanoi +tahtovansa olla ja pysyä neitsyenä päiväinsä loppuun asti. Niin, tämä +Elisabet oli hilpeä mieleltään ja ketterä kieleltään, oli lukenut koko +joukon romaaneja ja lauleli heleänkirkkaalla äänellään berliniläisiä +oopera-aarioita. Minä kun suoritin maksun hänen paloviinastansa aina +puhtaassa rahassa -- Kaarlo Suuri antoi omasta ja sotalaumansa puolesta +pelkkiä velkalappuja, -- niin olin minä päässyt hänen erityiseen +suosioonsa. Neronsa ja viinatynnyrinsä kautta oli eukolla niin suuri +vaikutus sotajoukkoon ja sitä tietä päällystöön, että hänestä tuli +todellinen jäsen sotaneuvostoon, ja aina hänellä olikin sananvuoro, kun +keskusteltiin retken jatkamisesta. + +Koska muorin hevonen oli niin pahoin uupunut kuin Saalfeldin ja +Auerstädtin sankarit ikinä saattoivat olla, ja koska viinatynnyri vain +hitaasti seurasi hevosta ja komppania taas uskollisesti ja kiinteästi +viinatynnyriä ja ylipäällikkö taas komppaniaa, niin oli se juuri meidän +kuningatar Elisabet, joka johti koko retkeä, eikä päivässä kuljettukaan +kuin pari kolme virstaa. Ja niin sovitettiin marssi aina, ett'ei yötä +oltu milloinkaan kaupungissa, vaan joka kerta jossakin kylässä, missä +sotamiehillä oli täysi toimintavapaus ja kuningattaren hevosella +maksuton muona. Silloin tällöin levättiin aina kokonainen päivä. + +Tällä tapaa ei tosin pitkälle päästy, mutta sen sijaan liittyi +joukkoomme yhä uutta sotaväkeä, niin että meitä pian oli lähes 200 +miestä. Sen lisäksi oli meillä kaksi ratsastavaa rakunaa ja neljä +torvensoittajaa. + + + + +8. Yliadjutantiksi. + + +Neljännen päivän iltana otti Kaarlo Suuri minut syrjään. Olin huomannut +hänen hautovan mielessään suuria aikeita. + +-- Herra tohtori! -- sanoi hän. -- Sodassahan sitä ihminen onnensa +saavuttaa. Kahdeksan vuotta olen ollut luutnanttina; nyt minusta tulee +kenraali, nyt tahi ei milloinkaan. Minulla on komennettavinani lähes +200 miestä. Ennenkuin olemme saapuneet Oder virralle, on minulla +kenties kaksituhattakin, jotka minä vien kuninkaalle. Mutta minä vien +ne hänelle vasta muutamain sankaritöitten perästä. Minä hyökkään +rykmenttieni kanssa Saksiin ja ahdistan vihollista takaapäin. + +-- Mitenkä? Ettekös te aiokaan Berliniin? -- kysyin minä, muistellen +yksinäistä Fredrikaa. + +-- En, vaan oikealle, Mittenwaldea kohti. Tohtori, ei tuo sotapapin +ammatti teille sovi. Ruvetkaa sotilaaksi. Minä annan teille +sotilashatun ja sinisen takin ja miekan ja hevosen. Teistä tulee minun +yliadjutanttini. Te olette, sen minä tiedän, taitava matematikassa ja +piirustamisessa. Minä voin käyttää teitä tiedusteluretkillä ja seutujen +tarkastajana. + +Siinä ei auttanut vastustaminen. Minä otin vastaan yliadjutantin viran, +se kun ainakin kohotti minut hevosen selkään, jossa minulla oli +paremmat toiveet päästä pikemmin Fredrikan luokse. Minä vannoin +uskollisuutta Kaarlo Suurelle ja vaihdoin minulle jo ojennetun +ylipaimenen sauvan Pietarin miekkaan, vaikk'ei minulla ollut aikomusta +hakata keneltäkään korvaa pois. + +Sotapäällikkö luki jo samana iltana sotalauluansa, nimitti +uusia kapteeneita, korpraaleja ja luutnantteja, esitti minut +yliadjutanttinansa ja julisti hämmästyneille joukoilleen +jättiläis-aikeensa. + +-- Niin, toverit, -- huusi hän, levitellen käsiänsä, -- se on päätetty! +Meidän sankarityömme on jälleen korkealle kohottava Preussin kuulun ja +maineen. Suuren Fredrikin henki liihoittelee ympärillämme. Vapiseva, +verta vuotava isänmaa katsoo meihin, ja mekö, toverit, mekö +antautuisimme häpeälliseen orjuuteen? Mitä on meillä valittavana? +Voitto ja kunnia tahi armottoman pitkä matka Franskalaisten orjuuteen. +Ken minulle uskollisena tahtoo taisteluun lähteä Jumalan ja kuninkaan +ja isänmaan puolesta, hän yhtyköön minun kanssani huutamaan: Voitto tai +kuolo! + +Puhe sai aikaan suuren innostuksen koko sotajoukossa. Useimmat +huusivat: Voitto tai kuolo! Moniaat vaan, jotka himoitsivat Berlinin +lihapatoja, pistivät pilkallisesti väliin: tai näppien nuolo. + +Kuningatar Elisabet oli läsnä hänkin. Varsin selvään huomasi, kuinka +syvästi hän oli loukkautunut siitä, että näin tärkeihin toimiin oli +ryhdytty, häneltä neuvoa kysymättä. Hän nuuskasi tuon tuostakin, +milloin pilkallisesti pudistellen päätään, milloin nyökäyttäen sitä +uhkamielisenä. + +Seuraavana aamuna -- me olimme Brandenburgin lähitteillä -- läksi +sotajoukko liikkeelle. Kaarlo Suuri, uljaana kuin roomalainen +imperaatori, ratsasti etunenässä. Hänen rinnallaan ratsastin minä +kovasuisen hevosen seljässä. (Se oli viimeisestä yöpaikasta +sotatarpeita varten "rekvireerattu".) Vasemmalla vei lavea vallantie +Berliniin; oikealle kulki kunnian ja kuolemattoman nimen ahdas, +lokainen sivutie, luullakseni Mittenwaldeen päin. Me, nimittäin +imperaatori ja minä -- minä puolestani verta vuotavin sydämin -- emme +tienhaarassa hetkeäkään epäilleet, vaan käännyimme sankarien reitille +oikeaan. Armeija seurasi meitä. Viimeisenä kulkivat markitantin +rattaat. + +Mutta tienhaaraan päästyään, kuningatar kääntyikin rattaineen +vasemmalle, Berliniin päin. Tuskin oli takimmainen rivi nähnyt +viinatynnyrin kääntyvän lavealle tielle, niin horjahti sekin, +kääntyi ja läksi, sanaakaan sanomatta, marssimaan sen perässä. +Naapurin esimerkki tarttui naapuriin; yksi toisensa perästä teki +koko-käännöksen, jätti nimensä kuolemattomuuden sikseen ja tallusti +huojuvain rattaiden jäljissä, kunnes ei meitä enää ollut kuin me kaksi, +nimittäin imperaatori ja minä, edellinen syventyneenä suuriin +sotasuunnitelmiin, minä hiukenevin sydämin ajatellen Fredrikaani. + +Sitä suunnatonta tuskaa, mikä täytti Kaarlo Suuren, kun hän äkkiä +huomasi sotalaumain olevan tiessään! Tuolla se vaeltaa, rakkaan +tynnyrinsä perässä, selkä meihin päin, ja sotalaumain etunenässä +kuningatar Elisabet, istuen viinatynnyrinsä päällä, niinkuin +sotasankari riemuvaunuissansa. Siellä hän paraillaan heleällä +kulkullansa hulluttelee: + + Rai'u, elon riemu, + Lamppus kun hehkuu viel'! + +Imperaatori oli pakahtua vihasta. Me ratsastimme valapattoisen armeijan +perään. Me huusimme: Seis! Mutta vasta silloin kuin ylpeä kuningatar +suvaitsi pysäyttää rattaansa tässä riemukulussa, vasta silloin +tottelivat nuo kurittomat sotasankaritkin. + +Nyt aloitti luutnantti jyrisevällä äänellä filippikansa -- eikä ole +Xenofontin eikä Plutarkon sankareista yksikään suuremmalla voimalla +puhunut. Sotamiehet kuuntelivat puhetta hyvin hartaasti ja tuiki +tarkkaavaisina, silloin tällöin kumminkin salavihkaa vilkaisten +viinatynnyriin päin: eihän vaan luikkine matkoihinsa! + +Enkä tiedä, mikä tuosta ylimmäisen sotapäällikön jyrisevästä puheesta +lopultikaan olisi ollut seurauksena, sillä kuningattaren rattaat +alkoivat taas varsin arveluttavalla tavalla huojua ja vaajua, ellei +uusi tapaus olisi äkkiä vetänyt kaikkien huomiota puoleensa. + + + + +9. Kaarlo Suuren armeija marssii. + + +Täyttä laukkaa kiiti parhaillaan meitä kohti Berlinin tieltä muuan +husariluutnantti. Niinkuin julma keisari Chaumigrem aasialaisessa +tarussa aloittaa verenhimoisen, mutta urhean Pegun historian +jyrisevillä sadatuksilla, niin lähetti tämäkin pyytämättä, käskemättä +edellänsä alkusoiton, jossa viiden minutin aikana tärisi pelkkiä +kirouksia. + +-- Mihin h----tiin teitä viedään? -- kiljui hän. Franskalaiset ovat +hyökänneet Berliinin. Meidän sotajoukkomme on katkaistu. Kuningas on +Küstrinin kautta peräytynyt Länsipreussiin. Meidän täytyy koettaa +jollain keinoin päästä tästä puikahtamaan Oderille, Silesiaan. + +-- Tulimmaista! -- paukautti Kaarlo Suuri hänelle. -- Me olemme +Preussilaisia, herra, emmekä puikahtele. Me murtaumme läpi. + +Tämmöinen mahtisana teki tuohon raivoavaan Chaumigremiin valtavan +vaikutuksen. Mustia viiksiänsä, kierrellen hän astui kunnioituksella +meidän päällikkömme tykö. + +-- Jos te, -- puhui Kaarlo Suuri ylevällä tavalla, -- jos te tahdotte +liittyä minun joukkoihini, jotka olen kerännyt, pelastaakseni ne +kuninkaalle, niin olkaa tervetullut. Siinä tapauksessa saatte +komennettavaksenne koko ratsuväen, mikä jo saapuvilla on (nimittäin ne +kaksi rakunaa ja neljä pillipiiparia), ja johon vielä lisää odotan, +mutta kaikki tämä minun johtoni alla. Ja nyt -- pataljona, oikeal-le! +Seuratkaat minua! Ensimmäinen, joka edes ajatteleekaan kääntyä +Berliinin päin, otetaan kiinni karkurina, ja minä hirtätän hänet +lähimpään puuhun. Mars! + +Ja niin sitä lähdettiin jälleen eteenpäin tuota kaitaa ja kuraista +kunnian tietä. Ei yksikään enää katsahtanut Berliniin päin. Hirsipuita +ei peljätty, vaan Franskalaisia. Itse Elisabetkin seurasi nöyrästi +armeijaa. Kainoudessaan oli hän nyt myös astunut maahan viinatynnyrinsä +seljästä. + +Sotajoukossa vallitsi sanomaton hämmästys. Ovatkohan Franskalaiset jo +Berlinissä? Mistä sitä väkeä vaan joka paikkaan piisaa? Taivaastako +niitä sataa, vai? + +Pää oli nuukallaan minullakin. Napoleon oli niin muodoin saanut +valtaansa puolet Preussin kuningaskuntaa, Fredrik Suuren valtakunnan +pääkaupungin ja minun Fredrikani. Voi! Fredrika oli sittenkin ollut +oikeassa, huudahtaessaan ennustavan henkensä voimassa jäähyväishetkenä: +"Ferdinand, me emme enää milloinkaan näe toisiamme!" + +Kuinka kauheasti olivat asiat muutamassa päivässä muuttuneet! Preussin +sotalaumat, joitten edessä aikoinaan koko Europpa oli vavissut, oli nyt +lyöty; ihanaan kukoistukseen ennättänyt kuningaskunta oli yhdellä +ainoalla iskulla maahan muserrettu; minun morsiameni oli maailman +kohteliaimman ja urhoollisimman kansan vallassa; minun patronani, +riikinkreivi, oli piiritetyssä kaupungissa, jonka jo Tillykin kerran +ennen oli polttanut poroksi; minun kirkkoherra-kuntani oli -- taivas +ties missä; ja minä, rauhaa rakastavainen _Doctor philosophiae, +Magister bonarum artium_, nimityksen saanut kirkkoherra y.m., minä en +kaikesta tuosta ollut enää rahtuakaan, olin vain -- Kaarlo Suuren +yliadjutantti! + +Mutta todellakin, kun minä tuossa, kohtaloitani harkiskellen, ratsastin +vuoroin luutnantti-kenraalini, vuoroin tuiman Chaumigremin rinnalla, +mielikuvituksiini vajonneena, milloin muistellen Fredrikan kuvaa, +milloin katonrajoista kammiotani, ja väliin äkkiä heräten Rosinantteni +kompastuksiin, katsellessani outoja seutuja edessäni, vieraita kasvoja, +viiksihuulia rinnallani, marssivaa sotajoukkoa takanani, -- silloin +piti minun ny'äistä nenästäni tai nipistää käsivarteeni, ollakseni +varma, että kaikki tämä on täyttä totta eikä unta. + +Aika ajoin minua harmitti, ajatellessani, että minun täytyy olla mukana +näissä sotaisissa seikkailuissa, sen sijaan kuin minun pitäisi päästä +lemmen siivillä lentämään Berliniin. Mitäpäs pahaa Franskan keisarin +marsalkat olisivat tahtoneet tehdäkään poloiselle _bonarum artium +magisterille_, joka kaikeksi onneksi ei vielä ollut ennättänyt +painattaa kuuluisia voittolaulujaan? Mutta silloin löi taas hetki, joka +sai minut tyytymään kohtalooni, ja se tapahtui joka kerta kuin mieleeni +iski -- ei Fredrikan uskollinen rakkaus eikä voittajan jalomielisyys, +vaan -- rahakukkaroni. Milläs minä eläisin Berlinissä? Opetustuntini +oli jo annettu muille: voittokuluni olivat olleet turhaa työtä. +Yliadjutanttina oli minulla, selvällä sotamiehen kielellä sanoen, vapaa +ruoka ja vapaa asunto. Ja kukapas tietää, ajattelin minä, miten +pitkälle pääsetkään sotilaallisella urallasi? Mitäpäs Moreau muuta oli +kuin pelkkä advokaati, mutta hänpä se sittenkin teki samallaisen +kuuluisan palausretken kuin Xenofontikin! Menepäs takaamaan, ett'ei +joku filosofian tohtorikin vielä hämmästytä maailmaa palausretkellänsä! + +Kaikellaiset pahat huhut, jotka tiesivät Franskalaisia kihisevän +Berlinin ympäristöillä, saivat sotajoukkomme siirtymään yhä kauemmas +etelään. Me koetimme kyllä innostuttaa toisiamme sankaritöihin ja +haastelimme tuon tuostakin murtautumisesta vihollisten linjain läpi: +mutta Chaumigrem ei ollut sittenkään ihan väärässä, puhuessaan +puikahtamisesta, sillä me kuljimme kuin kuljimmekin ristiin rastiin +viheliäisiä kyläteitä kuin mitkäkin laukkukauppiaat. Kuningattaren +rattaitten edessä oli monta hevosta; kaksi päivää astuttiin +pikamarssissa, ja kunnon talonpojat toivat meille uskollisesti tietoja, +millä tienoin vihollisia milloinkin oli nähty, ja laupiaassa +anteliaisuudessaan antoivat meille ilmaiseksi ruokaa ja juomaa. Mutta +näin he vaan kaikki haastoivat: "Painakaa Silesiaan. Franskalaiset ovat +jo Frankfurt an der Oder'issa." + + + + +10. Voittoisa kahakka. + + +Toisena iltana, siitä lukien kuin oli käännytty oikealle Berlinin +vallantieltä, kävimme pääkortteriin erääsen viheliäiseen kyläkapakkaan. + +-- Totta tosiaankin -- sanoi luutnantti tuimalle Chaumigremille, kun +vartijat oli asetettu ylt'ympärille, -- totta tosiaankin minä teen +vielä Napoleonille tepposet hänen selkänsä takana. + +Ja sen sanottuaan hän naurahteli varsin hyvillään, josta jokainen +huomasi hänellä olevan mielessään paljo muutakin, vaikk'ei hän kaikkea +sanokaan. + +-- Saattaa olla, -- mörähti Chaumigrem. -- kunhan ei vaan Napoleon +antaisi meitä huomenna tepposillaan selkään. + +Kylmä väristys kävi ruumiini läpi, sillä ajattelinhan minä tietysti +selkä kultaani minäkin. + +Chaumigremin barbarinen päähänpisto pani meidät miettimään. Ääneti +olimme kaikki kolme. + +Äkkiä ponnahdimme me pystyyn ja seisoimme suorina joka mies kuin +kynttilät, sillä ulkona pamahti useampia pyssynlaukauksia, ja samalla +kuului meidän miesten huutoja: "Franskalaisia! Vihollisia! Ulos joka +mies!" + +Rumpu pärisi. Torvensoittajat puhalsivat kuin henkensä edestä. +Chaumigrem oli kalmanvaalea. Minä, salatakseni kauheata säikäystäni, +riehuin kuin riivattu ympäri kapakkaa ja huusin: + +-- Hakkaa päälle, uljaat Preussin miehet! Hakkaa päälle! + +Minä koetin löytää ovea, mutta ihmeellinen sokeus oli tullut päälleni. +Min'en löytänyt sitä. Hädissäni löin minä vanhalta emännältä kaikki +kaapit rikki ja kiljuin yhä kovemmalla äänellä: + +-- Ulos, Preussilaiset! Uljaat Preussin pojat, älkää jättäkö minua! + +Emäntä voivottamaan kauheasti; lapset parkumaan minkä kulkusta läksi; +koirat ja kissat kiitämään pitkin pöytiä ja tuoleja ja vihdoin ylös +kuuman uunin päälle. + +Tämä sekasorto, tämä huuto ympärilläni teki kauhistukseni entistä +suuremmaksi. Min'en enää osannut uskoa muuta kuin että tupa on +Franskalaisia täynnään, ja että he täällä nyt parhaillaan keihästelevät +lapsia pistimiinsä. + +-- Jos nyt, -- ajattelin minä, -- jos nyt taivas vielä tämän ainoan +kerran armahtaisi minua, niin en enää milloinkaan rupeaisi +yliadjutantiksi, en milloinkaan. + +Minun riehumiseni ja kirkumiseni olivat Kaarlo Suuren ja Chaumigremin +silmissä kaikeksi onneksi ilmenneet aivan toisenlaisessa valossa: he +pitivät sitä uljuuteni ja rohkeuteni merkkinä. Se se heillekin antoi +uutta miehuutta. He paljastivat miekkansa ja astuivat portaitten +edustalle kerääntyneitten joukkojen luo. Minä seurasin heitä. + +Voi kuinka hyvältä tuntui siellä ulkona, pimeässä! Siellähän ei minua +kukaan voinut nähdä. Siellähän minun sopi, jos kovin kovalle alkaisi +ottaa, panna kenenkään estämättä toimeen palausretki Moreaun tai +Xenofontin tapaan. Minä on ole suinkaan pelkuri, mutta tällä kertaa oli +sanomaton kammo saanut minut valtoihinsa. Sitä paitsi olen minä jo +pienestä pitäin ollut vähän arjempi illanpimeässä kuin päiväs-aikaan. + +-- Adjutantti esiin! -- komensi Kaarlo Suuri. -- Käykää kahdenkymmenen +miehen kanssa hautausmaalle päin. Siellä on vartijoittemme päälle +rynnätty. Jos tarvis tulee, pankaa sana; me riennämme sitten teidän +avuksenne. Tämä on toistaiseksi vaan etuvartijain kahakkaa. + +Näin hän käski. Kaksikymmentä miestä läksi astumaan hämärissä +häämöittävää kirkontornia kohti. Ja minä, onneton _Magister bonarum +artium_, -- minun ei auttanut muuta kuin asettua miekka kädessä heidän +etunenäänsä. + +-- Hittoko sitä riivaa, tuota luutnanttia? -- ajattelin itsekseni. -- +Eikös hän enää ole muistavinaan, että minä Berlinissä asuin katon +rajassa? + +Mutta kunniantunto toi pian rohkeutta rintaani. Saavuttuamme +hautausmaan kohdalle, musteni äkkiä silmissäni: meitä ihan vastapäätä +oli vanha kiviaita, jossa kasvoi vanhoja pensaita, mutta minä luulin +kiviaitaa franskalaiseksi sotaväeksi ja pensaanhaaroja pistimiksi. Minä +hyppäsin syrjään ja huusin kamalalla äänellä, niinkuin olisi +kummituksia edessäni: + +-- Ampukaa, pojat! Ampukaa! + +Vasta kiväritulen valossa huomasin olevani taistelussa kunnian-arvoisen +kiviaidan kanssa. + +-- _Pardon, pardon_! (Armoa, armoa!) -- kuului samassa useampia +huutoja, ja seitsemän miestä keveätä franskalaista jalkaväkeä ryömi +esiin kiviaidan juurelta, jonne he olivat lymynneet, ja laskivat +aseensa maisterin jalkain juureen. + +Jos olisivat, hupsut, pitäneet suunsa kiinni, niin ei olisi heitä +kukaan huomannutkaan. + +Vangit luettiin, sittenkuin kaikki aseet oli otettu heiltä pois, ja +vietiin pääkortteriin. Sanomattakin on selvä, että minä jonkunmoisella +ylpeydellä astuin Kaarlo Suuren eteen tallilyhtyjen, lamppujen ja +päreitten valossa. + +Hän syleili minua koko armeijan nähden. + +-- Herra adjutantti! -- lausui hän. -- Teidän rohkeutenne, teidän +älykkäisyytenno tuottaa teille kunniata. Teidän toimenne tässä +kahakassa olen minä ensi tilassa esittävä hänen majesteetillensa +kuninkaalle. + +Vangeilta saimme tietää, että yksi komppania franskalaista keveätä +jalkaväkeä oli saanut käskyn majoittautua tähän kylään. Ensimmäisten +laukausten perästä oli se kumminkin heti vetäytynyt takaisin, kun ei +osannut arvatakaan kohtaavansa täällä Preussilaisia, vieläpä niin +suurissa laumoissa. Siihen luuloon heidät kaiketi olivat saaneet meidän +laajalle asetetut vartijamme sekä rumpujen pärinä ja uljaitten +pillipiiparien puhallus. Nämä seitsemän vangiksi otettua olivat +joutuneet liian kauaksi pääjoukosta. + +Iloissani kestitytin minä näitä maailmanvoittajia parhaalla, mitä +meillä oli. Nehän olivat ensimäiset ihmiset, joita milloinkaan olin +ottanut vangiksi, ensimmäiset Napoleonin sotasankarit, mitä eläessäni +olin nähnyt. Miehet olivat mielissään ja kiitollisia minun +suojeluksestani, ja minusta tuntui silloin vähän siltä kuin minä +koettaisin päästä heidän suojelukseensa. Kysyttyäni näet, kuinka paljo +Franskalaisia näillä tienoin liikkuu, sain kauhukseni kuulla, että +kokonainen armeijakunta marsalkka Davoust'in johdolla marssii Saksista +Berliniä kohti. + +Minä tulkitsin heidän ilmoituksensa läsnäoleville päälliköilleni. + +Kaarlo Suuri, riemuissansa sotajoukkonsa esikoisvoitosta, hykerteli +käsiään. + +-- Tulimmaista! -- puheli hän, -- olenpa sittenkin tehnyt tepposia +franskalaiselle armeijalle sen seljän takana. + +Mutta Chaumigrem oli jälleen vaalennut, ja hänen silmänsä tuijottivat +kylminä ja kankeina kuin lasipallot. + + + + +11. Toinen kahakka ja sen seuraukset. + + +Mikä minulle tuossa kuuluisassa urostyössäni erittäinkin tuotti +mielen-ylennystä, oli se, ett'ei lähimmäisistäni ollut kukaan +menettänyt henkeään, ei edes verenpisaraakaan. Se tosin ei ollut minun +ansioni. Mutta tuon sotapäällikköjen ansion laita niin suurissa kuin +pienissäkin kahakoissa näyttää minusta yleensäkin olevan vähän niin ja +näin. Näöltään vähäpätöinen, usein aivan huomaamatta jäänyt seikka, +jonkun korpraalin älykäs hoksaus, rumpalin sanasutkaus, rintamamiehen +satunnainen hyvä tahi paha tuuli, -- kaikki tuo usein vaikuttaa suuren +tappelun onnelliseen ratkaisuun paljoa enemmän kuin sotapäällikön nero. +Rykmentit ja pataljonat ja komppaniat, eivät ne taistelutantereella ole +läheskään pelkkää konetta, niinkuin tavallisesti luullaan. Miltähän +näyttäisikään todellinen psykologinen kuvaus Maratonin, Farsalon, +Marengon ja Jenan tappeluista! + +Aamun sarastaessa olimme jo valmiina lähtemään edelleen. Ilma oli +kylmä, mutta meidän imperaatori arveli, että tänään saadaan vielä +kuumaa kokea. Vihollisia vilisi kaikissa läheisissä kylissä, niin +tiesivät talonpojat kertoa. Sotaneuvostossa päätettiin lähteä kulkemaan +metsien halki halonvetäjäin teitä myöten. + +Tuskin oli kylästä päästy, niin jo näimme tasangolla Franskalaisia +joukkoja eri haaroilta astuvan suoraa päätä meitä kohti, yksin siitä +metsästäkin, jonka oli määränä ottaa meidät suojaansa. + +Ylipäällikkö ei tuosta hätkähtänyt. Stoalaisella tyyneydellä hän asetti +sotajoukkomme tappelujärjestykseen. + +Vasen sivusta ulottui erään rapakon reunaan, oikea nojautui vanhaan +pähkinäpuuhun. + +-- Toverit! -- lausui hän. -- Älkäät unohtako, että te olette +Preussilaisia, Meillä tosin ei ole sotalippua, mutta katsokaa minun +valkoista töyhtöäni; se on kaikkialla liehuva teidän edessänne kunnian +tiellä. + +Tuohon tapaanhan puhui Henrik IV:kin kerran, pulaan jouduttuaan. + +-- Ellemme me voi ylivoimaa voittaa, -- jatkoi Kaarlo Suuri, -- niin ei +meitäkään, Preussilaisia, kukaan koskaan voita. Pahin mitä meille +saattaa tapahtua, on se, ett'emme tänä iltana enää aterioitse jossain +viheliäisessä kylässä, vaan Ziethenin, Schwerinin, Winterfeldin ja +Fredrik Suuren seurassa. + +Sen voimallisemmin ei olisi Leonidaskaan osannut Termopylaissa puhua +kuolemaan määrätyille Spartalaisilleen. + +Meidän armeija olisi kuitenkin kaikessa kainoudessaan tyytynyt +maalliseen silavaan ja hapanlohkoon ja naurishautoihin ennemmin kuin +elysilaisiin herkkuihin. Ah, leipäkannikka Fredrikan kädestä olisi +minunkin mielestäni ollut suloisempi kuin ambrosia kaikkien +muinaismaailman sankarien seurassa. + +Oli oikein kamala katsella, mitenkä vihollisen eri kolonnat verkalleen +lähenivät sänkipeltoja pitkin. Tuon tuostakin kuului sieltä päin +rumpujen pärinää. + +Nolona istuin minä ratsuni seljässä lähellä pähkinäpuuta oikealla +sivustalla. Chaumigrem parka oli sijoitettu vasemmalle sivustalle +rapakon tai lammen pahaisen rannalle, missä hänen neljä +pillipiipariansa pitivät pakanallista pauhua. Ei liene hänenkään +mielensä ollut paljoa valoisampi. + +Viimeistä kertaa ennen verilöylyn alkamista kiiti Kaarlo Suuri täyttä +laukkaa minun luokseni. + +-- Herra yliadjutantti, -- sanoi hän, -- tänään on se päivä, jolloin +teidän neronne on ilmenevä täydessä loistossaan. Mutta, minä pyydän +teitä, älkää Herran tähden päästäkö urheuttanne kuohahtamaan yli +laitojensa. Olkaa järkevä. Jos minä kaadun, niin otatte te +päällikkyyden käsiinne. Vihollisia on liian paljo. Jos meidät lyödään +takaisin, niin vetäydymme me jälleen kylään ja siellä hautausmaalla +puolustamme itseämme viimeiseen mieheen. + +Hän ratsasti pois ja jätti minut poloisen kuohuvan urheuteni huostaan. + +Kuningatar Elisabet oli sillä välin tehnyt rattainensa rohkean liikkeen +rapakon ympäri, päästäkseen kaiketikin senpuoleiselle peltotielle. +Siitä taas olisi ilmeisestikin ollut haittaa tuiman Chaumigremin +hyökkääville ratsuväen liikkeille, sillä hän alkoi kiroilla kauheasti +ja pakotti itkevän kuningattaren kulkemaan vaunuineen päivineen ennen +kahakan alkua rintaman esitse pähkinäpuuta kohti. + +Tämä satunnainen manövri ratkaisi taistelun surkean lopun, ennenkuin se +oli alkanutkaan. + + + + +12. Jatkoa. + + +Samassa silmänräpäyksessä kuin armeija oli kiinnittänyt kaipauksen ja +rakkauden silmäykset ohikulkeviin rattaisin, samassa pamahti vihollisen +puolelta ensimmäinen tykinlaukaus. Ja voi kauhistusta! Tykinluoti, +niinkuin varta vasten tähdättynä, iski keskelle isoa viinatynnyriä, +niin että nektari läksi kaikessa helmeilevässä kirkkaudessaan vuotamaan +maahan ja hevoset kiitämään, rattaat perässään, pitkin peltoa. + +Nyt näytti siltä, että samassa kuin tuo nektari oli vuotanut +rikkinäisestä tynnyristä maahan, samassa oli sotajoukkomme sielukin +lähtenyt karkuun. Eturivit horjahtivat; takimmaiset tekivät +peräysliikkeen kylää kohti. Kaarlo Suuri komensi: eteenpäin mars! Mutta +sielu kun oli tiessään, niin ei ollut enää elämätäkään, eikä mikään +lähtenyt eteenpäin. Kaarlo Suuri oli hädissänsä unohtanut, että hänen +valkoisen töyhtönsähän oli määrä olla viittana kunnian tiellä, mutta +koska hän myötäänsä pysyttelihe rintaman takana, niin luulivat meidän +miehet, että kunnian tie käy ihan varmaan kylään päin. + +Nyt laukesi toinen tykki. Ratsuni oli ottanut peräti kummaksensa jo +ensimmäisenkin; nyt se alkoi tuntea samallaista levottomuutta kuin +isäntänsäkin. Min'en malttanut olla vilkaisematta taakseni: onko muka +tie kylää kohti vielä nähtävissä. + +Sen jälkeen aloitti vihollinen vähäisen kiväritulen. Ratsujoukko +hyökkäsi oikeata sivustaamme vastaan. Silloin minä huutamaan kuin +riivattu: "Ampukaa, pojat! Ampukaa!" Samassa painoin hattuni syvään +silmilleni, ajatellen: "Jumala teitä suojelkoon!" ja aioin lähteä +kylään. Mutta ennenkuin minä sain tuon kovasuisen pakanan allani +kääntymään, laukaisivat kuuliaiset sotamieheni pyssynsä. Siitä säikähti +sotaorhini yhtä paljon kuin minä itsekin. Se hyppäsi ensin pähkinäpuun +alla tasakäpälää ylös ja sitten nelistämään täyttä laukkaa pellolle. +Kaksi ratsastavaa jääkäriä laukaisi kivärinsä minua kohti. Mutta +huomattuansa, ett'en minä kaatunutkaan, vaan päinvastoin, miekkaani +heiluttaen, nuolen nopeudella riensin heitä kohti, -- silloin he +kääntyivät pakosalle. (Tuon miekan heiluttamisen laita oli sellainen, +että miekka minulla tosin oli kädessäni, mutta minun täytyi samalla +kädellä pidellä hattua putoamasta päästäni, ja siten mahtoi minulla +olla tavattoman uljas sotilasryhti.) + +Minun orhittani ei nyt enää pitänyt mikään, ei kuolaimet eikä päitset. +Se painoi päänsä rintaa vastaan ja lensi kuin vimmattu vihollisten +perässä. Minä kiroilin ja itkin ja huusin: "Seis, ptruu, seis!" Ei +auttanut mikään, Se oli yhtä riivattua kyytiä. Jääkärit poikkesivat +kujalle; minun pirullinen sotaratsuni poikkesi sinne sekin. Viholliseni +eivät enää voineet kääntyä minnekään, ja silloin valtasi heidät +hirmuinen kauhu, sillä minähän olin, vaikka vastoin tahtoani, ihan +heidän kintereillään. He kannustivat hevosiansa yhä kiivaammin, ja +minun Rosinantteni joudutti sitä mukaa juoksuansa sekin. + +Pakenevat jääkärit pitivät minua varmaankin jonkinlaisena hiidestä +heitettynä miehenä, joka oli vannonut iskevänsä suonta heistä. Tuon +tuostakin he katsahtivat taaksensa ja kauhistuivat, nähdessään minun +huitomisiani. + +Voi. hyvät herrat! Olisittepa vaan tienneet, millaisella mielellä se +voittaja oli! + + "Kauempan' aina pot, pot, pot, + Kalkkuivat ratsun kaviot. + Jaloissa ryöppys multa, + Kivistä iski tulta." + +Kujaset päättyivät vihdoin avaralle tasangolle, jonne franskalainen +sotaväki oli asettunut leiriin. Sinne päästyä tekivät hevoset +äkkinäisen käänteen, ja silloin irtaantui toinen jalkani jalustimesta; +viholliseni hajosivat eri haaroille, muutamat sotamiehet leiristä +tähtäsivät minuun ja ampuivat. Kirottu ratsuni loikkasi syrjään, ja +minä putosin maahan kuin säkki. + +-- Hyvästi nyt, Fredrika! Hyvästi nyt, sinä petollinen maailma! -- +huokailin minä. Luulin näet olevani kuollut, ja samaa luulivat +sotamiehetkin. He hyppäsivät naurusuin luokseni, ja siihen saapuivat +äsköiset takaa-ajamanikin. Vavisten minä nousin ylös. He vaativat +minulta miekkani ja saivat sen. Jalkaväen miehet aikoivat ryöstää +minua, mutta jääkärit ottivat minut suojaansa, vannoen ja vakuuttaen, +että minä olen miehuullinen mies ja kunnon mies. Tällainen +ansaitsematon ylistys vihollisen puolelta oli sangen ilahduttavaa, +mutta vielä enemmän iloitsin siitä, ett'en ollut ensinkään +haavoittunut. + +Nyt olin siis sotavankina. + +Minua lähdettiin viemään erästä yksinäistä taloa kohti, ja matkalla +sinne katosi minulta kello ja kukkaro ja kultainen sormus, Fredrikani +muisto. + +Tuvassa istui eräs översti murkinoimassa muutamien upseerien kanssa. +Kerrottuani hänelle, kuinka minä olin ajanut jääkäreitä takaa hamaan +leiriin saakka, ja kuinka siellä olin joutunut vangiksi, tiedusti hän +nimeäni ja arvoani. + +Mitä minun piti vastata? Sanoako olevani nimityksen saanut kirkkoherra? +_Maïtre des arts? Docteur en philosophie_? -- Hullunahan ne olisivat +minua pitäneet. + +Olihan Kaarlo Suuri nimittänyt minut yliadjutantikseen. Niinpä +vastasinkin haikailematta: _Adjutant-général_. + +Puvustansa mies tutaan, sanotaan, mutta tutaanpa se arvonimestänsäkin. +Minutkin käskettiin heti kohta pöytään: kylmää paistia, malagaa, +likööriä. Ystävällinen översti puhui minulle muutamia lohdutuksen +sanoja sotavankeuteni johdosta: "Vaihtelevaista on sodan onni. +Viisikymmentä vuotta sitten oli teillä Fredrik Suuri, meillä Rossbach; +nyt on meillä Napoleon Suuri, teillä Jena." + + + + +13. Sotavankeus. + + +Upseerit nousivat ratsujensa selkään. Minut jätettiin leiriin vartijain +huostaan nuotioille. En ollut vielä kokonaan päässyt noista entisistä +vilunpuistutuksista, ja siksipä koetin hierautua lähempään tuttavuuteen +nuotiotulen kanssa. + +-- Mitenhän lienee käynyt Kaarlo Suuren ja hänen urhoollisen +sotajoukkonsa? -- huokailin minä. -- Minnehän lienee joutunut +kuningatar rikkinäisine tynnyreineen? Ja minne joutunen minä? + +Minun oli jo ennakolta annettu tietää, että minut viedään ensin +Frankfurt an der Oderiin ja sieltä muitten sotavankien kanssa +Franskaan. Minä tarjosin ihan vilpittömästä sydämestäni kunniasanani +sen päälle, ett'en enää milloinkaan, jos vapaaksi pääsen, kanna aseita +hänen majesteetiansa Franskan keisaria vastaan. Översti ei kumminkaan +ottanut tarjoustani vastaan, minun kohtaloni kun oli riippuva ylemmän +viraston harkinnasta. + +-- Vai Franskaan vainen, tohtori parka? -- puhelin minä itsekseni. -- +Linnaan! Kuinka äkkiä tämä kaikki on keikahtanut! Jospa istuisit vielä +kammiossasi katonrajaisessa, edessäsi äänetön, pitkä jono kattoja, +istuisit, piippua poltellen ja lukien Plutarkon suurista miehistä tahi +vaikka hienon maailman sanomalehdestä uutisia ja kulissintakaisia +tarinoita! Mitä puuttuisi sun onnestasi? Päiväntyöt päätettyäsi, +istuisit Fredrikasi vieressä, kauniita tuulentupia rakennellen tai +runollisessa yksinäisyydessäsi uusia voitonvirsiä sepitellen! + +Tässä muistuivat mieleeni minun preussilaiset voittolauluni, jotka yhä +edelleen olivat taskussani. Kiireesti pistin käteni taskuun, vilkaisin +ympärilleni, tarkasteleeko minua kukaan, ja viskasin käsikirjoitukseni +tuleen, sillä voittolaulut vihollisen vankeudessa, laulut täynnä +pilkkaa ja ylenkatsetta Napoleonia ja hänen sotalaumojansa vastaan, -- +sellaiset laulut olisivat pian saattaneet tehdä minut päätäni +lyhemmäksi. Minä katselin niitten kuolemaa tulessa nyt yhtä suurella +mielihyvällä kuin ennen olin katsellut niitten syntymistä innostuksen +tulessa. Ei edes sekään voinut iloani himmentää, että ensi hädässäni +olin käsikirjoitusteni mukana viskannut kutsumuskirjanikin tuleen. + +Äkkiä tuli muutamia sotamiehiä luokseni -- ne samat, jotka olivat minua +ampuneet. + +-- Mitä te tuossa niin salaisesti poltitte? -- kysyivät he ja +mainitsivat vielä pari sanaa vakoilemisesta ja ammuttamisesta. + +Minä en tiennyt, mitä vastata, ja tämä seikka se ei suinkaan tilaani +parantanut, Nuo pahukset, huomasin minä, hieroivat vaan riitaa minun +kanssani. He julistivat minut epäluulon-alaiseksi ja veivät minut +vahtitupaan. Siellä minun piti antaa heille takkini, saappaani ja +hattuni. He veivät kaikki ne mennessään. Enkä minä sen koommin nähnyt +koko miehiä enkä tamineitakaan. + +Päivän kuluessa kuulusteltiin minua vielä pari kertaa noitten +poltettujen paperien johdosta, ja kun minä yhä vaan pysyin +väitteessäni, että ne olivat olleet vähäpätöisiä perheasioita, +yksityisiä kirjeitä, niin jätettiin minut kahden sotamiehen huostaan, +jotka minun nähteni latasivat kivärinsä ja läksivät sitten viemään +minua, niinkuin minulle ilmoitettiin, kenraalin pääkortteriin. + +Ilman takkia, paljain päin ja paljain jaloin piti minun nyt kolkkona +lokakuun päivänä astua vartijaini kanssa kolme tuntia. Likaisena ja +repaleisena, puolialastomaksi ryöstettynä olin minä nyt kerjäläistäkin +köyhempi, minulta kun puuttui vapauskin. Eikä ollut hengestänikään +kovin suuria takeita, sillä hyvin lyhyeen Franskalainen sodassa lain +lukee. Ken vakoilemisesta on syytetty, sen he hirttävät, mies paran, +tahi ampuvat, vähääkään sitten enää välittämättä, hyväkseenkö mies sen +pani vai pahakseen. + + + + +14. Yhteen yhdytään. + + +Yön lähestyessä ilmaantui silmieni eteen pitkät rivit nuotiotulia. +Sinne kohti kulki meidän marssimme. Siellä oli Franskalaisilla +melkoisen suuri leiri. Minut vietiin erääsen kylän ulkopuolella olevaan +suureen maakartanoon. Kaikki huoneet siellä olivat kirkkaasti +valaistut. Vartijoita sekä ratsain että jalkaisin oli oven edessä, ja +eri aselajeihin kuuluvia upseereita loistavissa uniformuissa kulki +sisään ja ulos. + +Minut vietiin erään sotatoimiston eteen. Siellä luottiin minusta +annettu raportti, kysyttiin nimeäni ja arvoani ja huudettiin sitten: +"Viekää mies muitten vankien luokse!" + +-- Kyllä ovat ryöstäneet alastomaksi tuon miehen; oikein hävettää, -- +virkkoi yksi upseereista. + +-- Menkää, -- sanoi toinen, -- minä lähetän teille vaatteita. + +Minut saatettiin leiriin ja jätettiin siellä sotavankeja vartioivan +upseerin huostaan. Sotavangit olivat asettuneet nuotiovalkeain +ympärille ja söivät parhaillaan niukkaa illallistansa. Minä liityin +heihin. Mutta, kas tuossahan istuu kalpeakasvoinen ja mustaviiksinen +Chaumigrem ja hänen vieressänsä Kaarlo Suuri, kumpikin syömässä +höyryävää lientä savivadista, jota palvelukseen aina altis kuningatar +Elisabet pitelee, pöydän puutteessa, neitseellisessä sylissään. + +-- Kas, siinähän minun sotapäällikköni! -- huusin minä ihastuneena, +nähtyäni nuo hauskat, tutut kasvot. -- Tämäkö se nyt on se elysiläinen +ateria Ziethenin ja Schwerinin ja Winterfeldin ja Fredrik Suuren +seurassa? + +Kuultuansa minun ääneni, kavahti luutnantti pystyyn ja sulki minut +syliinsä. + +-- Kuinka, herra adjutantti! Oletteko hengissä vielä? Säilyihän siis, +Jumalan kiitos, vielä yksi uljas mies kuninkaalle. Voi, me pidimme +teitä jo menneenä miehenä! Ja taas tuo teidän kirottu kiivautenne! Minä +näin, millä vimmalla te hyökkäsitte jääkärien kimppuun ja läksitte +ajamaan niitä takaa. Teidän esimerkkinne sai minun jo hiukan +lannistuneen väkeni jälleen innostumaan. Me hyökkäsimme pistin sojossa +vihollista vastaan. Haavoitettuja oli kummallakin puolen. Oteltiin +siinä sitten puolen tunnin verran, kunnes me jouduimme saarroksiin, ja +vihdoin täytyi meidän antautua. Tulkaa, adjutanttini armas, tulkaa; +minä tarjoan teille lientä. + +Hän syleili minua uudestaan ja taas uudestaan. Urhoollinen Chaumigrem +oli hänkin noussut ylös ja syleili minua. Kuningatar ojensi minulle +läkkisen lusikkansa, ja vähitellen unohtui minulta oma kurja tilani. + +Puolen tunnin perästä tuli päivystävä upseeri korpraalin kanssa. + +-- Kuka teistä, hyvät herrat, on yliadjutantti? + +Kaarlo Suuri myhähti hyvillänsä ja osoitti minua kädellään, sillä +franskaa hän ei osannut. + +-- Herra adjutantti, -- sanoi upseeri, -- mieleni on paha, että teitä +on niin kehnosti kohdeltu. Tässä on teille lähetetty pääkortterista +vaatteita, joita kenties voitte käyttää, ja samalla pari pulloa viiniä +virvoitukseksi. Olkaa vakuutettu, että Franskalaiset osaavat +vihollisissaankin kunnioittaa miehenkuntoa, ja että rosvot ja +marodöörit ovat meillä aivan poikkeuksia. + +Minä lausuin jalomielisille vihollisilleni kohteliainta mitä osasin. +Ikävä kyllä en sillä erää osannut sen parempaa saada sanotuksi, kuin +että maailmanvalloittajat (franskaksi se kuuluu paljoa uljaammalta: +_les conquérants de l'univers_) ovat minut tänään jo toistamiseen +voittaneet. Sanokaamme me Saksalaiset mitä hyvänsä, Franskalaiset ne +sittenkin ovat maailman älykkäintä kansaa, meidän aikakautemme +Kreikkalaisia. Halvin sotamieskin heillä pitää huolta somasta, +arvokkaasta käytöstavasta, niinkuin meillä ainoastaan näyttelijät +näyttölavalla. Sattuva sana tenhoaa heidät, sukkela ajatus on heille +palkinnon veroinen, ja kunniantunto kohentaa heitä kaikkia. -- Siinä +kansassa on jotain henkevää eikä pelkkää perunaa ja olutta. + + + + +15. Karkuri. + + +Seuraavana päivänä vietiin sotavangit Frankfurt an der Oderiin. +Minulle oli tuo kaupunki hyvin tuttu, ja oli minullakin kunnia olla +monelle sen arvoisalle asukkaalle tuttu. Tämä kunnia oli kumminkin +ylellisyystavaroita: moinen kunnia olisi nyt helposti saattanut maksaa +henkeni. Aatelkaas nimittäin, että joku rehellinen frankfurtilainen +olisi astunut talonsa portille ja tervehtinyt yliadjutanttia herra +tohtoriksi ja tiedustellut niitä minun sota- ja voittolaulujani... + +Kaupungin portille saavuttaissa tykytti sydämeni valtavasti. Minä +painoin suuren upseerinhattuni syvään silmilleni ja kätkin nenäni, +sen-aikuiseen keikaritapaan, syvälle kaulaliinaan. Minua hävetti astua +tuohon tuttuun kaupunkiin vankien joukossa kuin mikä pahantekijä ikään, +ja pahantekijäähän minussa hiukan olikin: olinhan valehdellut ja +ottanut itselleni sotilaan-arvoja, joita ei minulla ollut. + +Suuri lauma tyhjäntoimittajia oli alinomaa ympärilläni, -- ei +vainenkaan, en tahdo noin pahaa heistä puhua. Kaiketi he tulivat +sääliväisyydestä tahi toivoen löytävänsä meidän joukossa jonkun ystävän +tai armaan sukulaisen. Iltahämärä oli jo laskeutunut kaupungin yli, +mutta sittenkin lymysin minä repaleisten matkatoverieni taajimpaan +joukkoon, heidän astuessaan reippaasti avonaisin kasvoin, ikäänkuin +olisivat tahtoneet sanoa: "katsokaa vaan, tällaista sitä saa kärsiä +kuninkaan ja isänmaan tähden". Hyvällä omalla-tunnolla olisin minäkin +voinut sanoa samaa, mutta sellainen hyvä avu, jonka on saavuttanut +vastoin tahtoansa, on tikusta tikkuun ihan synnin näköinen. Vihdoin +tultiin kenrali- ja platskommendantin luota yöpaikkaan. Meidät, +upseerit, sullottiin huononpäiväiseen ravintolaan, kunniavahti ovella, +vaikka olimme sekä suullisesti että kirjallisesti kunniasanalla +vakuuttaneet, ett'emme omin luvin itseämme vankeudesta päästä. + +Minun on tunnustaminen, ett'en minä tällä kunniasanalla ensinkään +tarkoittanut täyttä totta, sillä allekirjoittaessani "yliadjutantti", +ajattelin minä näin: pitäköön yliadjutantti vaan sotilaallisen +kunniasanansa, johon herra tohtori ja maisteri ei ole sidottu. + +Pimeän tultua pyysin päästä vielä kaupungille, tavatakseni muutamia +ystäviä; minä tarkoitin: joitakuita huolimattomia vartijoita kaupungin +porteilla. Se kiellettiin kohteliaalla tavalla, Kosk'ei minua +kumminkaan tuvan ovella kukaan pidättänyt; kosk'ei minulta portilla +kenkään kysynyt: minne matka; kosk'ei kadulla kukaan salvannut minulta +tietä: ja kosk'ei edes kukaan pannut pahakseen, että minä menin +kaupunginportille, raitista ilmaa hengittämään -- vartija piti minua +kaiketi franskalaisena upseerina -- niin läksin minä empimättä +koettelemaan onneani edelleen. Minä karkasin, selvästi sanoen, elikkä, +niinkuin sanat jalossa sotakielessä kuuluvat: minä rantsioneerasin +itseni. On näet sotakielessäkin löydetty sanoja, joihin saattaa kätkeä +synnin ja häpeän, vaikk'ei sota muutoin niitä lainkaan kammoa: +retrogradi-liike on samaa kuin pakoon pötkiminen; rekvisitioni on samaa +kuin väkivallalla ottaminen. Siinä todistus yhä kehittyvästä +kultturista siinäkin säädyssä, joka viran puolesta hävittää kultturia, +ja joka etupäässä kerskailee suoruudesta ja avonaisuudesta. + + + + +16. Tallirenkinä ja kuskina. + + +Lienen juossut tunnin verran. Kuraisesta tiestä huolimatta minä +todellakin juoksin, minkä suinkin jalat kannattivat. Vihdoin katsoin +parhaaksi ruveta hiljentämään vauhtiani. Väsyneitten jalkojeni alla +alkoi tuntua hauska, pehmoinen hiekka; ympärilläni humahteli illan +ilmassa mäntymetsä; pääni päällä uiskenteli hopeinen kuu harmaitten +pilvien lomitse. Tämä oli varsin romantillista, jopa runollistakin; +jospa olisi ollut lisänä vielä epärunollinen illallinenkin ja +olkivuode! + +Kysymys oli nyt: minnekä suvaitsette matkustaa, herra entinen +yliadjutantti? Millä teidän on aikomuksenne vast'edes elää? En todella +osannut vastata kumpaankaan. Ja hyvä onkin, ett'ei maailmassa +tuommoisiin vähäpätöisiin kysymyksiin välistä osaakaan mitään vastata. +Sehän se juuri luo elämään viehätystä, kun niin usein saa avarassa +maailmassa kulkea painaa ihan umpimähkähän, tietämättä mihin. +Uteliaisuus ja toivo kantavat meitä kauaksi. + +Tunsin kerran erään rikkaan miehen, jolla oli kaikkea tämän maailman +hyvää yltäkyllin ja spleen (raskasmielisyys) vielä päälle kaupan. +Kenties oli rikkaus juuri syynä siihen, että hän oli kyllästynyt tämän +elämän yksitoikkoisuuteen ja inhosi sitä. Hän halveksi elämää, joka ei +tuottanut hänelle yhtään huolta. Hän oli vähällä itse lopettaa +päivänsä, pitkästyneenä kaiketikin sellaiseen olemiseen, jota hän ei +osannut käyttää mihinkään. Ja mikä saattoi hänet päivästä päivään +siirtämään tuon elämänsä langan katkaisemisen? Se oli -- Spenerin +sanomalehti. Yhä hän vaan tahtoi ennen kuolemaansa tietää, mitenkä +maailmassa käy. Luettuansa sanomalehden, hän ajatteli näin: vai +tällaista se olisi ollutkin kuolemani jälkeen, jos minä eilen olisin +pistolinluodilla rantsioneerannut itseni? Hyvä sentään, että vielä +ennen kuolemaani sain tietää tuon ja tuon. Ja niin tuo kunnon mies eli +sanomalehtipäivästä toiseen, kunnes pari kauppamiestä rupesi niin +ystävälliseksi, että kohteliaalla konnankoukulla, jolle he antoivat +nimen bankerotti, veivät suurimman osan hänen omaisuuttansa. Nyt tuli +hänen pakko ryhtyä työhön, ja hätä se puhalsi pois hänestä spleenin. + +Nälkä on ilkeimmillään juuri silloin kuin ei tiedä, millä sen +tyydyttäisi, elämä suloisimmillaan silloin kuin ei tiedä, millä sen +säilyttäisi. + +Tähän suuntaan lienevät kaiketi minun ajatukseni pyörineet tuossa +humisevassa männikössä. Laahasin väsyneitä jalkojani yhä eteenpäin, +uteliaana näkemään, mitä minusta lopultikin tulee, ja minne kohtalo +minut viimeinkin vie. Silloin haukahti koira, silloin vilkahti valo +akkunoista. Olin siis lähellä kylää. + +Majatalon edessä seisoivat avonaiset vaunut, kaksi hevosta edessä, päät +juuri sinne käsin, minne minäkin olin lähtenyt vaeltamaan. Vaunujen +takana oleva lauta -- minä näet pidin heti kohta paikallisen +tarkastuksen -- ei kaikeksi onneksi ollut varustettu rautapiikeillä +eikä muilla vehkeillä senlaisten matkustavaisten torjumiseksi, jotka +mielellään kulkevat maita maailmoita muitten kulungilla. + +-- Tuossahan, -- ajattelin minä, ja lohdullista olikin tuo ajatus, -- +tuossahan on leposija minun väsyneelle ruumiilleni. Tuossahan minun +sopii mukavasti jatkaa pakoani. + +Vaunut olivat tyhjät. Niitten omistaja oli niinmuodoin majatalossa. +Minä tutkin ja tarkastin kaikki taskuni, -- ei äyrin merkkiäkään, ja +kumminkin olisin niin kernaasti ostanut palasen leipää. Kerjätä minä en +saattanut, upseerina muka, mutta rekvireerata minun kyllä sopi. + +Päätin koettaa onneani ja astuin sisään. + +Tuvassa oli vanhan hinkalon päällä pyöreä hattu, talonpojan mekko ja +ruoska. Miekkoinen se, joka on maailmaan keksinyt neuvokkaisuuden. +Nuolen nopeudella lensi sotilashattuni lattialle ja korkea huopahattu +päähäni; pitkä, sininen upseerintakki lensi hinkalon päälle ja minun +solakka ruumiini talonpojan avaraan mekkoon. Jos minulla olisi ollut +miekka, niin olisin senkin vaihtanut ruoskaan, jonka yhtä kaikki otin +kaupanpäällisiksi, tarvittaissa suojellakseni nahkaani, elleihän +muilta, niin ainakin epäkohteliailta kylänrakeilta. + +Sanomattanikin on selvä, ett'ei minun nyt, ilmeisenä varkaana, sopinut +ajatellakaan illallista tässä talossa. Se oli paha seikka kyllä. Mutta +nyt oli minulla se mielihyvä, että saatoin olla paremmassa turvassa +franskalaisilta nuuskijoilta. + +Seisoin vielä ovessa, vakoillen ulos, mistä paikasta muka minun +parhaiten sopisi hypätä takalaudalle, kun vaunut lähtevät liikkeelle. +Silloin aukeni äkkiä takanani ovi, muuan ääni alkoi pauhata franskaksi, +kaksi jumalatonta nyrkkiä iski minua takaa päin niskaan semmoisella +vauhdilla, että minä pitkin pituuttani lensin rapakkoon, tutkistelemaan +sen syvyyttä pohjia myöten. Tämä tapahtui hämmästyttävällä nopeudella. +Enkä ymmärrä vieläkään, mitenkä sitä niin harvoista silmänräpäyksistä +riitti aikaa näin moninaiseen tekoon. + +-- _Allons, bougre, allons!_ (Matkaan, mies, matkaan!) -- kiljui +Franskalainen myötäänsä, pitäen minua nähtävästi kuskinansa. En ollut +oikein selvillä, pitikö minun tekeytyä kuolijaksi, vai varkaana hypätä +pystyyn ja livistää matkaani, ennenkuin minut hirtetään. Mutta +Franskalainen ei valinnut kumpaakaan. Hitonmoisilla kynsillään hän +sieppasi minua niskasta, kiskaisi ylös, pani minut etupyöräin kohdalle +ja huusi: + +-- Istuma! -- Samassa hän hyppäsi vaunuihin ja kiljaisi: + +-- _Allons, en avant!_ (Eteenpäin, anna mennä!) + +-- Olkoon menneeksi! -- ajattelin minä, nousin kuskipenkille, sivalsin +hevosia ruoskalla, ja niin sitä lähdettiin kylästä ulos. Takalaudan +asemasta olin nyt saanut kunniasijan vaunujen etupuolella. -- +Toimittakoon nyt se entinen pukunsa ja virkansa menettänyt kuski +yliadjutantin virkaa, elleihän liene vapaehtoisesti jättänyt +vaatteitansa sinne, puikahtaaksensa Franskalaiselta kaikessa +hiljaisuudessa piiloon. + + + + +17. Murhaa ja miestappoa taas. + + +Mitä kiivaammin minä ajoin, sitä useammin tuo ankara herra vaunuissa +virkkoi: _bon, bon_, (hyvä, hyvä). Hänellä näytti olevan kiire. Ja +mikäli minä osasin päättää hänen levottomuudestansa ja silloin tällöin +hampaittensa välistä päästämistänsä sanoista, joita hän laususkeli +itsekseen, ei hänen omatuntonsa ollut juuri ehjempi kuin minunkaan. +Kuun pilkistäessä pilvistä esiin, luulin huomaavani hänen olevan niitä +tärkeitä henkilöitä, joita franskalaisessa armeijassa sanotaan +employé'iksi. Hän oli liian porvarillisesti puettu, upseeri ollakseen, +ja liian sotilasmaisesti, ollakseen porvari. + +Keskustelu meidän kesken oli sangen yksitoikkoista, sillä hän ei +osannut saksaa, ja minä, uskollisena roolilleni, en osannut franskaa. + +-- Olema Polonie (Puola) kaukka? + +-- Kaukana se on. + +-- Olema täällä Prussiens? + +-- No niitähän täällä onkin. + +Ja silloin hän huusi kuin riivattu: "Antta menöö, antta menöö!" Ja minä +annoin hevosten mennä, minkä ikinä jaksoivat. + +Minä koetin viittailla hänelle, että hän antaisi minulle jotain +syötävää, jos hänellä on jotain mukanaan, Hän ei ymmärtänyt. Minä +puhelin hänelle armeliaisuudesta. Se oli employé'lle outoa. Puhuin +näljästä; ei hän sellaistakaan tuntenut. + +-- Leipää! -- sanoin vihdoin, ja se sattui kohdalleen. + +Hän antoi minulle suuren leipäkyörän. + +Tyytyväisenä nyt istuin kuskipenkilläni, tyytyväisempänä kuin konsanaan +kuningas valta-istuimellaan, enkä enää yhtään pahoitellut palvelijan +ammattia, johon olin joutunut, se kun oli hankkinut minulle kaikki, +mitä suinkin halasin. Ja mitäs sillä oikeastaan väliä, mikä ihminen on, +pappiko, vai tallirenki, vai yliadjutantti, vai maisteri, vai +sotapappi? Paras on ihminen siinä takissa, mikä yllä on, mutta +surkeata, jos takki on ihmisessä paras osa. + +Nyt ajettiin siis Puolanmaahan päin. -- Ties kanssa, -- ajattelin +tuossa itsekseni, -- kukaties sinä vielä vaihtelevissa kohtaloissasi +kyyditset itsesi vihdoin jossakin Veikselin varrella kokonaisen +armeijan ylipäälliköksi. Pois epäilys! Onhan kaitselmus olemassa. +Pimeäksi lyö välistä, mutta selkeneehän taas jälleen. + +Olin varsin hyvällä tuulella ja rupesin ratokseni rakentelemaan +saarnaa, jonka olin pitävä pitäjässäni. + +Äkkiä välähti edessäni kuun valossa kivärin pistimiä. Herrani huomasi +ne myös, sieppasi miekkansa ja tempasi toiseen käteensä pistolin, +vetäen hanat vireille. Hanain naksauksia kuullessani löi minut kylmään +hikeen. + +-- _Bougre, bougre!_ Antta menöö, antta menöö. + +-- Seis! Ken siellä? Seis! _Qui vive?_ -- kuului sotamiesten möyryäviä +ääniä, ja samassa he ojensivat pistimensä melkein liian lähelle +kylkiluitani. + +Ketä tässä nyt totella? + +-- Kenties, -- arvelin, -- pääsee tästä pulasta hätävalheella. Luullen +noita sotamiehiä Franskalaisiksi, jotka ovat häipyneet rykmenteistään, +yritin minä herättää heissä pelkoa ja kunnioitusta ja huusin: + +-- Messieurs! Minun herra _général_ yks franskalainen _général_. + +-- Seis! Antautukaa! -- kuului nyt useampia huutoja. + +-- _Foudre!_ (Tuli ja leimaus!) -- huusi kenraaliksi luultu ja hypätä +heilahti vaunuista, sysäten samassa kaksi miestä kumoon. + +Hän laukaisi pistolinsa. + +Piu, pau! kuului samassa oikealta ja vasemmalta. Luoteja vinkui +korvissani. Hevoseni säikähtivät vielä kauheammin kuin minä. He +läksivät kiitämään vimmattua vauhtia eteenpäin. Minä ruoskalla selkään. +Kuulin sitten hetken aikaa miekan kalsketta ja laukauksia, mutta pian +ei kuulunut enää mitään. + +Hevosteni ymmärrys ja oveluus oli pelastanut minut. + +-- Helkkarimnoinen juttu! -- jupisin sitten itsekseni ja toimitin +ruumiissani oikein kirurgillisen tarkastuksen kantapäästä kiireesen +asti: ensi hädissäni luulin näet, että minusta oli luotituiskussa +tullut jonkunlainen seula. Mutta ei ollut minulta hivuskarvaakaan +kärventynyt. + +-- Sitä parempi! -- arvelin. -- Mutta mitenkä on mun herrani käynyt? +Pitäisikö tästä lähteä takaisin, tiedustelemaan, jotta hieman minuakin +miekoilla viillettäisiin ja pistimillä keihästeltäisiin? Ei maar, niin +pitkälle ei minun kuski-uskollisuuteni ja hellä kiintymykseni sentään +mene. + +Taivas ties, miten lienee tuon _Commissaire de guerre'n_ tai employé'n +lopulti käynyt. En hänestä sen koommin enää kuullut mitään. + +Ajoin nyt verkempaan, hevoseni kun olivat uupuneet. Vähän ajan perästä +näkyi jälleen kylä. + +Mitäs nyt tehdä? mietiskelin minä. Ollako kylässä yötä vai jatkaako +matkaa? Vielä kuului luotien vinkuna korvissani, ja pelko se sanoi: +"eteenpäin!" -- Ja edelleen: Kenenkä ovat hevoset ja vaunut? Vastaus: +Tällä haavaa ei kenenkään muun kuin nykyisen haltijansa, jok'ei ole +niitä valloittanut eikä varastanut eikä rekvireerannut. -- Edelleen: +Miten menetellä vieraan omaisuuden kanssa? Lahjoittaako muille, myödäkö +vai pitääkö ominaan? Ensimmäiseen ei minulla ollut halua, toiseen ei +ollut oikeutta, kolmanteen ei ollut varoja. + +Neuvottomana ajoin majatalon pihaan. Ei ollut vielä niin myöhäinen kuin +olin luullut. Renki tuli pihalle. Minä riisuin hevoset valjaista, +käskin antaa niille heiniä ja tilasin itselleni lämmintä olutta, Sen +saatuani istuin takan viereisen pöydän ääreen. Hätätilassa ajattelin, +riittänee toki huopahattu ja maalaismekko maksuksi. Hattu olikin +minulle liian ahdas, mekko liian avara. + + + + +18. Vaarallista seuraa. + + +Majatalon lihava emäntä astui pöytäni luo ja kysyi minulta käsi +puuskassa, aionko olla yötä. + +-- En. + +-- Aiotteko vielä ennättää kaupunkiin? + +-- Kyllä. -- Mieleni oli hyvä, että utelias eukko kyseli, sillä itse +olin vielä uteliaampi tietämään, missä tienoin maailmaa minä olon. + +-- Ettekö tahtoisi ottaa mukaanne erästä rouvas-ihmistä, joka tuli +tänne jalkaisin ja nyt lepää väsyneenä? Saisitte hyvät juomarahat. + +-- Kernaasti. -- Ja tuon sanoin aivan sydämeni pohjasta, ensiksi +juomarahan ja toiseksi seuran toivossa. + +-- Eiköhän olisi paras lähteä liikkeelle vasta päivän koittaessa, +sillä yöstä ei ole kenenkään ystäväksi, varsinkaan sotaiseen aikaan? +Täällä vilisee Franskalaisia ja Preussilaisia, jotka ovat eksyneet +joukoistansa. Ei päivää, ellei murhia ja miestappoja ja ryöväyksiä. + +Minua hirvitti, mutta minä nyökäytin päätäni. + +-- Herättäkää minut ja se mamseli pari tuntia ennen päivän nousua, -- +sanoin minä. -- Ennätän minä sittenkin hyvissä ajoin perille. Ei +isäntäväki siitä sen pahemmin purpata. + +Minä jäin, ja se teki hyvää sekä minun että hevosten ja mamselinkin. +Päätin kumminkin lähteä liikkeelle aamulla varhain, harkiten näin: +aamulla on turvallisin kulkea, koskapa ne, jotka näkevät hyväksi +antautua yön vaaroihin, menevät pelvosta tai väsymyksestä päivän ajaksi +piiloon: ne taas, jotka päivällä tahtovat kulkea, eivät vaella öiseen +aikaan. + +Panin maata talliin, mutta uneni oli kissanunta. Heti kuin kylässä +kirkonkello löi neljä, olin minäkin kelpo hepojeni ääressä. Minä +herätin talonväen. Rengin valjastaessa hevosia, tarkastelin minä lyhdyn +alakuloisessa valossa uutta omaisuuttani, vaunuja. Vaununkorissa oli +useampia luodinläpiä. Vaunujen sisästä löytyi tyhjä miekantuppi, +sivulaukuissa soma hopeahelainen piippu, pesä merenvahasta, ja sen +vieressä silkkinen tupakkakukkaro, johon oli kirjailtu lemmenkukka ja +sen ympärille hellät sanat: _souvenir de l'amitié_ (ystävyyden +muistoksi), -- kaiketikin entisen herrani, tuon employé'n, galantti +valloitus joltakulta saksattarelta. Takaistuimen alainen laatikko oli +lukossa. Sen avaimen oli employé tarpeettomasti kyllä vienyt mukanaan. + +Emäntä tuli ja alkoi haukotellen luetella, mitä kaikkea minä ja +hevoseni olimme syöneet ja juoneet. Minusta tuo oli varsin +pitkäveteistä, ja osasinhan sitä paitsi kaiken tuon ulkoakin. Minä +keskeytin eukon tarinan, sanoen: + +-- Kyllä mamseli maksaa minunkin puolestani. + +Nousin vaunuihin ja asetuin perä-istuimelle, missä herrani ennen oli +istunut. Siinähän oli lämpimämpi ja mukavampi, ja siinähän, +toivoakseni, on hauska haastellakin mamselin kanssa. + +Hän tuli vihdoin tuvasta. Hänet autettiin minun viereeni. Minä huusin +"hyvästi", ja niin lähdettiin. + +Hauskasta keskustelusta ei kumminkaan tullut mitään, sillä +matkatoverini hyyristyi vaununkolkkaan, niin loitos minusta kuin +mahdollista. Minä koetin saada puhetta alkuun, kainosti huomauttamalla, +että ilma on hyvin kolakka, tai että vielä on niin pimeä, tai että tie +ei ole oikein hyvä, mutta hän vastasi vaan moniaan uneliaan "kyllä" tai +"ei", eikä sitten ollut tietääkseenkään minusta ja minun huomioistani. + +Nämä huomiot alkoivat sentään käydä yhä kummallisemmiksi, sitä myöten +kuin kaunis toverini -- pimeässä tuo kauneus oli enemmän aavistettua +kuin nähtyä -- vaunujen heilahdellessa alkoi unimielissään kallistua +yhä enemmän minun puoleeni. Pelkästä säälistä, ett'ei tuo lapsi parka +kovin pahasti vatkaantuisi, siirryin minä pari kolme tuumaa lähemmäs. +Hetken kuluttua painui nukkujan pää minun olalleni, jotenkin kovalle +pielukselle. Minun kävi häntä armo, ja senvuoksi heitin vasemman käteni +hänen ympärilleen, tukeakseni häntä. Hän nukkui makeasti viattomuuden +unta eikä herännyt edes minun levottoman sydämeni palpatuksistakaan, +sillä välin kuin minä itse vapisin kuin pahantekijä. + +Ensi kertaa elämässäni kannattelin tuntikausia rinnallani nais-olentoa +... suo anteeksi, Fredrika, jos minä tässä silmänräpäyksessä -- ei +vainenkaan, ei ollut sydämeni uskoton sinulle silloinkaan, sillä +sinuahan minä nytkin ajattelin. Kuvailin mielessäni, että sinähän se +tässä vieressäni istutkin; sinun luoksesihan pyrki minun salainen +huokaukseni, ja sinua tarkoitti se rikoksellinen suudelma, jonka minä +painoin hänen -- päähineesensä. Sen minä vaan sanon, että kun on +tuommoinen nais-olento, jonka povi nousee ja laskee lempeän hengityksen +melodioissa, niin pankaa siihen rinnalle lumiukko älkääkä vanhaa +poikaa, yhdeksänneljättä vuoden iässä! + + + + +19. Ihana aamurusko. + + +Hiljalleen vierivät vaunut hiekkaisella tiellä. Minä annoin hevosteni +juosta jolkutella mielensä mukaan, pitelin lujasti tuota nukkuvata +kaunotarta, painoin raskaat silmänluomeni kiinni, saadakseni sitä +paremmin uinailla Fredrikasta ja omasta seurakunnasta ja kaikista +taivaista, joita valveilla-olo ei minulle suonut, ja niin tuosta +tahallisesta uinailusta vähitellen tuli todellinen uni. + +Heräsimme kumpikin melkein yht'aikaa siinä tuokiossa, jolloin vaunut +kovalla täräyksellä äkkiä nousivat pehmosesta hiekasta eräälle +kapulasillalle. Oli jo valoisa. Meidän edessämme, maiseman perällä, +liekehti komea aamurusko, joka häikäisevänä heiasteli suoraan silmiini. + +Ensi työkseni vilkaisin hevosiini, sitten toveriini. Hän hieroi +molemmin käsin silmiänsä, minä samoin omiani. Sitten katsahdimme +tylsästi toisiimme. Hän hieroi silmiänsä uudestaan, minä samoin, sillä +tuo aamurusko oli luullakseni sokaissut minut kokonaan. Minä katsahdin +häneen uudestaan, hän minuun. Ja vasta nyt olin minä vakuutettu siitä, +että yhä edelleen nukun ja näen unta Fredrikasta, sillä minusta näytti +Fredrika itse istuvan vieressäni. + +-- Herrainen aika, tekö siinä olette, tohtori? -- kysäisi hän +hiljaisella, hopeanheleällä äänellään, katsellen vuoroin minun +kasvojani ja viiksien sänkiä (entisen yliadjutantti-asuni jäännöksiä), +vuoroin minun repaleista ja tervaan tahrattua mekkoani. + +-- Tekö, Fredrika! -- huudahdin minä. -- Kuinka te olette tullut tänne +ja minun luokseni? + +Sen enempää ei enää kyselty. Surumielinen onnen tunnelma puristi vedet +silmiimme, ohjakset kirposivat kädestäni ja toistemme sylissä suli +sielu sieluun. + +Me olimme saaneet toisemme jälleen pitkän, pitkän eron perästä. Ja +kuinka ihmeellisesti, kuinka odottamatta! Unohdettu nyt oli kaikki +entinen tuska. Unohdettu oli kaikki elämän kurjuus, minun huoleni, +hänen kyynelensä; unohdettu kaikki tulevaisuuden raju-ilmat. Me +hengitimme ihan uusissa maailmoissa: kaukana nyt oli kaikki, mikä +maallista on. + +Ainoastaan tuo pahuksen kapulasilta, jossa vaunut keikkuivat niin +armottomasti, että oli mahdoton painaa kunnon suudelmaa Fredrikan +huulille tässä tärinässä -- kapulasiltaa rakennettaessa oi varmaankaan +oltu otettu lukuun tällaisia liikuttavia kohtauksia, -- niin, se +yksinään koetti meitä erotella silloin kuin luulimme, ett'ei +kuolemakaan meitä voi erottaa. + +Minä kävin ohjaksiin jälleen. Ja nyt alkoi kysymysten ja vastausten +pitkä sarja. Ja vaikka me katselimme toisiamme silmästä silmään, vaikka +pitelimme toisiamme käsistä kiinni, ikäänkuin peljäten, ett'emme +kadottaisi toisiamme, tuntui välistä sittenkin epävarmalta, oikeinko +tässä todenteolla nyt yhdessä ollaan. + +Hän oli kauniimpi kuin koskaan ennen. Aamurusko loi häneen ihanata, +punervaa valoansa. Minun täytyi päästää ohjakset vielä kerran +käsistäni. + +Mitä minulla oli Fredrikalle kerrottavaa sotaisista seikkailuistani, +sen lukija kyllä jo tietää, mutta hän kuunteli niitä tarkkaavammin ja +halukkaammin kuin niitä kenties on luettu. + +Armaani kohtalot olivat olleet paljoa yksinkertaisemmat. Hän oli +eronnut toimestansa. Vähää ennen Franskalaisten tuloa pääkaupunkiin oli +hänen herrasväkensä paennut Stettiniin ja taivas ties minne. Fredrika +oli minun tähteni ollut tuskallisessa epätiedossa. Vihdoin oli hän +saanut äidiltänsä kirjeen, jossa äiti käskee häntä lähtemään pois +Berlinistä ja tulemaan hänen luokseen. Jätettyään minun varaltani +kaikki tarpeenmukaiset tiedonannot, oli hän heti lähtenytkin matkaan, +rientäen ensin hevoskyydillä Frankfurtiin, mutta koska vihollinen oli +sieltä ottanut takavarikkoon kaikki hevoset ja rattaat, ja kosk'ei +sillä haavaa muutoinkaan kukaan olisi rohjennut lähteä matkalle, oli +hän, tuo uljas tyttö, lähtenyt jalkaisin eteenpäin. Väsyneenä ja +uupuneena oli hän eilen illalla tullut siihen kylään, josta sitten +minulla oli kunnia ruveta hänen henkikuskikseen. + + + + +20. Päivä nousee. + + +Matkan varrella -- sillä rakastuneillakin on tapana olla aamiaisella, +ja Fredrikan kotiin oli vielä joltinenkin matka -- katosi ensimmäisessä +majatalossa terävän kyökkiveitsen avulla viimeisetkin jäännökset +yliadjutanttisuutta ylähuuleltani. Joltakin kirjurilta tai sihteeriltä +osti Fredrika minulle kunnollisen päällystakin ja hatun -- mistä lienee +sellainen rättisaksa löytynytkään. -- ja niin nyt sopi minun, huomiota +puoleeni vetämättä, istua soman, siropukuisen neitosen rinnalla. + +Nyt lähdettiin jälleen eteenpäin. + +Oli jo valoisa päivä, ja valoisata oli meidän mielessämmekin. +Meidäthän oli jo kuulutettu; häät siis jäljellä vaan. Siitä olimme +yhtä mieltä. Sillä välin kirjoitan minä suosijalleni Frankfurt am +Mainiin, ja pyydän hänen tiedustelemaan riikinkreiviltä, miten sen +kirkkoherran-viran laita on. Olinhan minä kirkkoherraksi jo kutsuttu, +vaikka minun oli täytynyt polttaa itse kutsumuskirja voittolaulujeni +kera franskalaisessa nuotiotulessa. -- Fredrikalla oli puolestaan sata +taaleria säästössä, ja sillähän sitä kyllä pääsee alkuun. Ja jos kovin +nurinpäin alkaa mennä, niin saatanhan minä jossakin avata jonkunlaisen +nurkkakoulun. Kyllä me pelkällä vedellä ja leivällä olemme onnellisia, +kunhan vaan ei tarvitse erota. + +Siinä sitten ylistelimme suurta onneamme kesken köyhyyttäkin. Hänen +parhaillaan haastellessaan huokeista liemistä ja minun tehdessäni +laskuja ahkeran koulumestarin tuloista, kuului äkkiä kilkis kalkis +vaununpohjalta, -- Me katsahdimme alas. Siellä oli kirkas kultaraha. + +-- Sinultako se putosi? -- kysyin minä Fredrikalta. + +-- Ei minulla ole kultarahoja. + +Me vastaan-otimme tuon lahjan minun employé'ni jäämistönä, palkaksi +kyyditsemisestä. + +Hetken kuluttua panee vaununpohjalla jälleen kilkis kalkis. -- Toinen +kultaraha. + +-- Totta toisen kerran, -- virkoin minä, -- meillä on mukana joku hyvä +suojelushenki tai muu hyvä enkeli, joka on kuullut meidän hurskaat +puheemme. + +Minä nostin kultarahan ylös ja katselin, olisiko sillä kaimoja +kerallaan. Vaununpohja oli tyhjä, ja siitä mieleni paha. + +Hetken kuluttua uudistui tämä taikatemppu kolmannen kerran. + +-- Nyt ei ole vaunuissa laita oikea, -- sanoin minä ja pysäytin +hevoset, Istuimen alaisen laatikon raossa kimalteli neljäs kultaraha. +Kas nyt oli päästy kultalähteen partaalle. Minä mursin laatikon auki ja +huomasin siinä rikkihieroutuneen rahapussin. (Ilmankos me pitkin matkaa +olimme kuulleet omituista helinää, vaikka olimme luulleet sitä jonkun +ketjun kilkauksiksi.) Muita rahasäkkejä, lujemmin sidottuina, istua +törrötti uskollisesti toistensa vieressä. + +Mitenkä employé oli saanut käsiinsä tämän aarteen, sitä en tiennyt. +Oliko se hänen omansa vai muitten, siitä minä vähät. Mutta Fredrikan +kanssa me päätimme yksimielisesti, että tämä summa oli meidän vähäisiin +vaatimuksiimme nähden liian suuri; me emme saata sitä pitää omanamme. +Me panimme entisetkin rahat muitten joukkoon, pidimme nyt rahoista +parempaa huolta, ja jatkoimme matkaa, niinkuin ei mitään olisi +tapahtunutkaan. + +Ihastuneena vastaan-otti vanha äiti meidät ja siunasi meitä, Aarre +annettiin hänen talteensa. Julkisiin sanomalehtiin panetin sitten +useampia ilmoituksia, tiedustellen vaunujen ja hevosten ja rahain +omistajaa. Monta kuukautta kului, mutta ei ilmaantunut ketään +omistajaa. + +Tähän päättyivät minun seikkailuni. Minä olin rikkaampi kuin +milloinkaan olisin osannut toivoakaan, ja ihana Fredrika oli nyt +vaimoni. + +Berliniläiselle ystävälleni lähetin minä korvauksen hänen +ajoneuvoistaan ja hevosestaan, jotka översti oli minulta ryöstänyt, ja +sanoin itseni irti kirkkoherran-virasta. + +Minulla on nyt runsastuloinen maatila ihanassa seudussa. Lehmuksia ja +kastanjoita kasvaa talomme ympärillä, jossa on kyllin tilaa +Fredrikalle, hänen äidilleen ja minulle. + +Siinä minun paratiisini. + + + + + +End of Project Gutenberg's Kun rauhan mies sotaa kävi, by Heinrich Zschokke + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN RAUHAN MIES SOTAA KÄVI *** + +***** This file should be named 20501-8.txt or 20501-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/2/0/5/0/20501/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/20501-8.zip b/20501-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..66a96da --- /dev/null +++ b/20501-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5cda382 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #20501 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20501) |