initial commit of ebook 20501HEADmain

5 files changed, 2279 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/20501-8.txt b/20501-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..eb283e7
--- /dev/null
+++ b/20501-8.txt
@@ -0,0 +1,2263 @@
+Project Gutenberg's Kun rauhan mies sotaa kävi, by Heinrich Zschokke
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kun rauhan mies sotaa kävi
+
+Author: Heinrich Zschokke
+
+Translator: Samuli Suomalainen
+
+Release Date: February 1, 2007 [EBook #20501]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN RAUHAN MIES SOTAA KÄVI ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+KUN RAUHAN MIES SOTAA KÄVI
+
+Kirj.
+
+Heinrich Zschokke
+
+
+Suomensi Samuli S. [Kriegerische Abenteuer eines Friedfertigen.]
+
+
+Otava, Helsinki, 1902.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ 1. Yhdeksänneljättä täyttänyt.
+ 2. Kirje.
+ 3. Ero.
+ 4. Matka Magdeburgiin.
+ 5. Pahoja aavistuksia.
+ 6. Takaisin.
+ 7. Nimitetty sotapapiksi.
+ 8. Yliadjutantiksi.
+ 9. Kaarlo Suuren armeija marssii.
+10. Voittoisa kahakka.
+11. Toinen kahakka ja sen seuraukset.
+12. Jatkoa.
+13. Sotavankeus.
+14. Yhteen yhdytään.
+15. Karkuri.
+16. Tallirenkinä ja kuskina.
+17. Murhaa ja miestappoa taas.
+18. Vaarallista seuraa.
+19. Ihana aamurusko.
+20. Päivä nousee.
+
+
+
+
+1. Yhdeksänneljättä täyttänyt.
+
+
+Vuonna 1806 lokakuun 6:na täytin minä yhdeksänneljättä vuotta. Minä
+asuin silloin katonrajaisessa ylioppilaskamarissa Berlinissä. Oli
+sunnuntai. Minä heräsin kirkonkellojen kuminaan, ja kylmä väristys
+puistutti minua. Voi sinuasi, ajattelin minä! Vuoden perästä olet jo
+viidennelläkymmenellä!
+
+Yhdeksäntoista-vuotiaana odottelee nuorukainen vielä mielihyvällä
+20-vuotisen arvokasta asemaa, sillä niinkauan kuin ikäluvun edessä
+vielä seistä törröttää pelkkä ykkönen, pitää maailma häntä yhä vaan
+kykenemätönnä kaikkeen sellaiseen, mihin hän itse mielestänsä on jo
+hyvinkin ovela. -- Yhdeksänkolmatta vanhana hän jo hieman sekavin
+tuntein odottelee kolmannen kymmenen täyttymistä. Elämän helyt ja hesut
+ovat häneltä silloin jo tiessään. -- Mutta neljäkymmentä! Niin
+neljäkymmentä, ja virkaa vailla ja ilman elämän kumppalia!
+
+Tällaisessa asemassa olin minä nyt, enkä totisestikaan minä ollut
+siihen itse syypää. Ja minä nyt itsekseni päätin: vanhain-poikain
+arvoisassa ritarikunnassa minä en aio koskaan olla yli 39:n enkä
+milloinkaan alle 38:n, en, vaikka tulisin 89 tai 99 vuotta vanhaksi.
+
+Tehtyäni tämän epätoivoisen, jospa varsin järkevänkin, päätöksen,
+nousin minä ylös ja otin juhlapukuni esille, vaikka, niinkuin jo
+sanoin, sydän kirpeätä tuskaa täynnä.
+
+Pian neljäkymmentä, ja yhä yksin! Ei vieläkään muuta kuin poloinen
+teologian kandidaati, ilman virkaa, ilman tietoakaan virasta! Ei ollut
+minun onnistunut saada edes opettajanpaikkaa kaupunginkoulussa. Mitä
+nyt on koko minun opistani ja 30-vuotisesta ahkeruudestani ja minun,
+sen uskallan sanoa, nuhteettomasta elämästäni? Ei minulla ollut
+sukulaisia, ei puolustajia, ei suosijoita. Yhä minä vieläkin, viikosta
+viikkoon, mittailin katuja, käyden antamassa yksityistunteja,
+pysyäkseni hengissä tässä ilottomassa maailmassa. Lomahetkinä olin
+kirjailija, kyhäillen sanomalehtiin ja kalentereihin. Se on sentään
+raskasta työtä. Runotarteni korutuotteista maksoivat kustantajat
+minulle vaskirahassa.
+
+Kaikkialla minusta sentään pidettiin; minua kiitettiin taitavaksi
+mieheksi, mutta auttamaan ei ryhtynyt minua kukaan; korkeintaan minua
+joskus kutsuttiin vieraisin. Voi teitä, te nuoruuden ihanat unelmat, --
+minne olittekaan häipyneet! Niin moni, joka ei ollut työtä tehnyt ja
+vaivaa nähnyt, kokoili nyt kultaisia satoja. Nämä ne surkuttelivat
+minua. Olisivat kernaammin saaneet vihata.
+
+Ja herttainen Fredrika, voi sentään! Toivoa vailla hän yhä edelleen oli
+minulle uskollinen. Hänenkin oli määränsä kuihtua kuin alppivuorilla
+kukka, yksinäisyydessä.
+
+Tässä kiertyi kyyneleitä silmiini. Minä antausin kokonaan apeuteni
+valtaan. Minä itkeä nyyhkytin kuin lapsi. Olisi se isä vainaja edes
+opettanut minulle jotain käsityötä!
+
+Fredrika oli nyt yhdeksän ajast'aikaa ollut minun kihlattuna
+morsiamenani. Hurskas, herttainen tyttö, mutta yhtä köyhä kuin minäkin.
+Hänen isänsä oli ollut hovineuvos, mutta oli tehnyt konkurssin ja pian
+sen jälkeen äkillisesti kuollut. Vanha äiti eli pienessä kaupungissa
+Puolan rajalla niukoissa oloissa. Hän oli liian köyhä, pitääksensä
+tytärtään luonaan. Fredrika palveli eräässä talossa Berlinissä
+armollisen rouvan seuranaisena, selvemmin sanoen kamarineitsyenä, ja
+avusteli sieltä käsin vanhaa äitiänsä. Hilpeä minä kyllä olen
+mieleltäni, mutta jo minä senkin seitsemän kertaa olin joutua aivan
+epätoivon valtaan, ellei Fredrika, hyvä hengettäreni, olisi minua
+rohkaissut ja tukenut.
+
+Mutta nyt läheni jo viides kymmen, Fredrika oli kuudenkolmatta maissa!
+Yhä vain minä olin köyhä, hurskas teologian kandidaati ja hän --
+kamarineitsyt.
+
+
+
+
+2. Kirje.
+
+
+Näissä lohduttomissa mietteissäni olin saanut vaatteet ylleni. Silloin
+kuului koputus ovella, ja postiljooni astui sisään. Paksu kirje. Siihen
+meni minulta viisi groschenia, -- sangen tuntuva lovi melkein tyhjään
+kukkaroon.
+
+Minä heitime tuolilleni ja koetin sinetistä ja päällekirjoituksesta
+arvata kirjeen lähettäjää. Niin minä teen aina, hillitäkseni
+uteliaisuuttani. Samalla on niin hyvä tilaisuus kuvailla mielessään jos
+mitäkin hyvää ja hyödyllistä, minkä kirje mukanaan muka tuo. Joko ma
+avaan kirjeen, vai jätänkö huomiseksi? Tänään on minun syntymäpäiväni,
+enkä nyt tahtoisi saada mitään pahoja uutisia, ja semmoisiahan
+kirjeessä kyllä saattaa olla. Sehän olisi paha enne koko ensi vuodeksi.
+Ihminen on hyvin vapauskoinen ylipäänsä, mutta kovan onnen päivinä asuu
+kuin asuukin hänessä palanen taikauskoa.
+
+Minä heitin arpaa. Se määräsi: älä avaa! Paha merkki.
+
+-- Ei maar, -- kuiskutti minussa uteliaisuus urheuden sotisovassa. --
+Uhka uhkaa vastaan, ja pois kaikki taikauskoinen arkuus!
+
+Sinetti murrettiin. Minä luin ja luin edelleen, ja kyynelet alkoivat
+himmentää näköäni. Minun täytyi panna kirje syrjään, toipuakseni
+hiukan. Minä luin sen uudestaan -- o ikuinen kaitselmus, o Fredrika!
+Minä heitin kirjeen pöydälle ja samassa heitin itseni polvilleni,
+painoin pääni alas ja itkin riemun kyyneleitä, kenties ensimmäisiä
+elämässäni, ja kiitin Herraa, kaiken hyvän antajaa, niin suuresta
+armosta.
+
+Kirjeen oli kirjoittanut ainoa suosijani, muuan kauppias Frankfurt am
+Mainissa, jonka talossa minä ennen vanhaan olin kauan aikaa ollut
+kotiopettajana. Sattumalta -- ei vainenkaan: missä Jumala on olemassa,
+siellä ei ole sattumaa -- no niin, hyväntahtoisen ystäväni välityksellä
+olin minä saanut kutsumuksen kirkkoherran-virkaan erään entisen
+riikinkreivin patronaatipitäjässä. Seitsemänsataa guldenia palkkaa,
+vapaa asunto, lämpö, puutarha j.n.e. ja sen lisäksi vielä se toivo,
+että, jos onneni saattaa minut riikinkreivin suosioon, pääsen hänen
+pienen poikansa opettajaksi ja saan siitä lisäpalkkiota. Vihdoin
+sanotaan kirjeessä, että minun pitää saapua Magdeburgiin ehdottomasti
+lokakuun 19 päiväksi, jolloin riikinkreivi saapuu matkoillansa sinne ja
+halajaa tavata minua. Frankfurtilainen suosijani ei sanonut osaavansa
+kyllin ylistellä ystävänsä, riikinkreivin, luonnetta ja hyviä avuja.
+Kutsumuskirja, kreivin allekirjoittama, oli liitetty kirjeesen.
+
+Näin olin nyt odottamattani päässyt kakskymmen-vuotisten toiveitteni
+perille!
+
+Minä puin itseni valmiiksi ja menin, en vainenkaan -- lensin,
+kutsumuskirja taskussani, ainoan ystäväni luokse.
+
+Fredrikan herrasväki oli kaikeksi onneksi kirkossa. Fredrika oli yksin
+kotona ja säikähti, minut nähtyänsä. Minä olin hengästynyt, kasvoni
+hehkuivat, silmäni säkenöivät. Levottomana vei hän minut pieneen
+kamariinsa. Minun piti tiedoksi tehdä hänelle suuri onneni, mutta
+min'en voinut puhua. Minä itkin, suljin hänet kiihkeästi syliini, ja
+painoin kuumeisen pääni hänen olkapäätänsä vastaan.
+
+Hän vapisi sylissäni säikäyksestä. -- Mikä onnettomuus teitä on nyt
+kohdannut, koska entinen mielenrohkeus on teissä niin kerrassaan
+masentunut? -- kysäisi hän.
+
+-- Ah, Fredrika! -- huudahdin minä. -- Kärsimään olen kyllä oppinut.
+Olisin ollut valmis kovintakin kohtalon iskua vastaan-ottamaan
+hymysuin. Mutta ilo on minulle kovin outo vieras; sitä vastaan ei
+minulla ole asetta ainoatakaan. Minua hävettää, mutta nyt on filosofi
+ihan musertumaisillaan sen alle.
+
+-- Iloko, herra tohtori? -- kysäisi Fredrika kummastellen.
+
+Minä olin kyllä arvoltani _Magister bonarum artium_, mutta olin
+muodinmukaisessa kainoudessa tyytynyt olemaan kernaammin filosofian
+tohtorina kuin vapaiden taiteitten mestarina. [Yliopistolliset
+opin-arvot Saksan yliopistoissa olivat ja ovat toisellaiset kuin
+meillä. Suomentajan muistutus.]
+
+-- Muistattehan, -- virkoin minä, -- muistattehan vielä sitä hetkeä,
+jolloin me Saussoucin puutarhassa ensi kertaa tunnustimme, kuinka
+rakkaita toisillemme olimme? Siitä on nyt yhdeksän vuotta. O Fredrika!
+Silloin, tähtikirkkaan taivaan alla ja Kaikkinäkevän edessä
+vannoimme uskollisuutta ja rakkautta toisillemme, ja tämän valamme
+olemme uskollisesti pitäneet hamaan tähän päivään asti, vaikka
+toivottominakin. Tahdotko nyt seurata minua, Fredrika? -- lisäsin minä
+hiljaa ja arastellen, sillä ensi kertaa sinuttelin nyt häntä. -- Sinua
+odottaa soma asunto maalla, sievä puutarha, ja tahdotkos olla onnestani
+osallinen? Kas täss'on kutsumuskirja. Minusta on tullut kirkkoherra.
+
+Hän luki kirjeet. Ilo loisti hänen kauniilla kasvoillaan sitä
+kirkkaampana, mitä enemmän hän luki. Niin viehättävältä ei hän
+mielestäni ollut milloinkaan näyttänyt. Silloin hervahtivat häneltä
+kädet kirjeineen hänen syliinsä; ääneti ja punastuen hän katseli minua,
+ja muutama kyynel vierähti pitkin hänen poskiansa.
+
+-- Minä lähden sinun kanssasi, Ferdinand, minne vaan tahdot, -- äänteli
+hän ja vaipui nyyhkyttäen minun rinnalleni.
+
+Me olimme nyt onnellisemmat kaikkia enkeleitä. Hetken perästä hän
+riuhtaisihe irti sylistäni, laskeutui polvilleen ja painoi päänsä
+tuoliin, rukoilevaan asentoon.
+
+Vihdoin hän nousi ja katsahti minuun verrattoman suloisella hymyllä.
+
+-- Mutta onko tämä kaikki totta? Minusta tuntuu kuin olisi se pelkkää
+unta vain. Saanko minä nähdä nuo kirjeet vielä kerran? Enhän muista
+enää sanaakaan, mitä niissä sanotaan.
+
+
+
+
+3. Ero.
+
+
+-- Sanomattakin on selvä, -- sanoin minä, -- ett'en minä astu
+seurakuntaani, olematta nainut mies. Kuinkapa saattaisinkaan
+virkatoimeni ensi päivinä ottaa päälleni pienen taloutemme maalliset
+huolet ja järjestyspuuhat? Miss'on minun työhuoneeni? Miss'on meidän
+asuinhuoneemme? Sinun pitää näyttää minulle kaikki tuo, Fredrika. Sinä
+olet tuosta vieraasta talosta tekevä lämpöisen kodin. Älä vaan unohda:
+työhuoneessani pitää olla akkuna, joka antaa sinun puutarhaasi, niin
+että keväisin saatan nähdä, kuinka sinä siellä kylvät ja istuttelet.
+
+Hän naurahti punastuen eikä tahtonut kuullakaan tuollaista. Kumminkin
+hän puheli uusista uutimista akkunoissa, ja mitenkä puutarha olisi
+järjestettävä, ja eiköhän kävisi halvemmaksi ostaa kaikki, mitä
+tarvitaan, Frankfurtista. Sitten hän haasteli vanhasta äidistään, joka
+tulee meidän luoksemme, ja kyökistä hän haasteli kanssa ja kellarista.
+
+Näin ollen ei ollut jäljellä muuta kuin ryhtyä tositoimiin: pyytää
+Fredrikalle armolliselta herrasväeltä eroa palveluksesta, sanoa irti
+katonrajainen kammio ja yksityistunnit, kuulututtaa meidät avioliittoon
+j.n.e.
+
+Kaikki kävi, niinkuin käydä piti. Onnitteluja ja pieniä lahjoja tuli
+joka haaralta. Pian olin rikkaampi kuin moneen vuoteen tätä ennen.
+Muuan berliniläisiä tuttaviani, jonka lapsia olin opettanut, tarjosi
+minulle Magdeburgiin asti keveät matkarattaansa, ja sitä tarjousta en
+minä suinkaan hyljännyt.
+
+Minä hankin itselleni tarpeenmukaiset passit. Silloin oli levoton aika:
+sotaa ja sotahuutoa kaikkialla. Meidän kuningas oli jo lähtenyt
+sotalaumoineen Thüringiin, tuota tähän saakka voittamatonta Napoleonia
+vastaan. Meille ei tuo sentään kovin suurta huolta tuottanut. Olihan
+vallan epäilemätöntä, että Franskalaiset ajetaan ennen neljäätoista
+päivää Reinin toiselle puolelle. Ennakolta, hyvin harkitsevana
+runoniekkana, olin minä katonrajaisessani jo sepittänyt viisikolmatta
+preussilaista sota- ja voittolaulua, joissa kaikki tulevaiset tappelut
+oli kuvattu niin tarkkaan, ett'ei tarvinnut kuin liittää niihin vain
+tappelutantereen nimi. Berliniläisiltä kustantajilta toivoin niistä
+saavani yhden ja toisen taalerin puhtaassa hopeassa. Huolellisena
+miehenä pistin nyt voittolaulujen käsikirjoitukset taskuuni siltä
+varalta, että ensimmäiset saisin painoon jo Magdeburgissa.
+
+Lokakuun 14:nä, sinä päivänä, jolloin vanha preussilainen maine ja
+mahti näki häviönsä Jenassa ja Auerstädtissä, sinä päivänä sanoin
+jäähyväiset Fredrikalle. Ensimmäinen ero yhdeksän vuoden perästä!
+
+Häät vietetään, niin oli päätetty, Berlinissä, heti kuin olen palannut
+Magdeburgista, ja sitten sitä lähdetään omaan pappilaan. Niin ihanalta
+kuin kaikki tuo kaukaa katsellen näyttikään, ei se meitä kumminkaan
+voinut lohduttaa. Tuntui kuin meidät temmaistaisiin ainiaaksi
+erillemme. Filosofian tohtorina minä kielsin kaiken inhimillisen
+aavistuskyvyn, mutta sulhasmiehenä minä hurskaassa yksinkertaisuudessa
+uskoin itsekin sitä.
+
+-- Ferdinand! Ferdinand! -- nyyhkytti Fredrika. -- Jumala suojelkoon
+sinua! Ole onnellinen, mutta emme me enää toisiamme näe milloinkaan!
+
+
+
+
+4. Matka Magdeburgiin.
+
+
+Lokakuun 15:nä ajoin minä äärettömän tyytyväisenä Brandenburgin
+tulliportista maantielle, kutsumuskirja ja voittolaulut taskussani.
+Potsdamissa piti minun muutamain asiain tähden olla yötä. Illalla
+läksin Sanssoucihin. Siellä puutarhassa, tuossa klassillisessa
+paikassa, jossa seitsentoista-vuotias Fredrika kerran oli vannonut
+minulle uskollisuutta, siellä minä nyt, yhdeksän vuoden perästä,
+uudistin uskollisuuteni lupauksen. Sitten istuin huoneessani yöhön
+myöhään, kirjoitellen armaalleni iliadia toiveistani ja unelmistani;
+kuvailin tulevan kotoisen elämämme onnea tuolla pappilassa, kaukana
+suuren maailman touhusta.
+
+-- Sinä ja minä, mitä me muuta tarvitsemme, saadaksemme alas maan
+päälle koko taivaan autuuden? Meidän majamme ja meidän puutarhamme on
+oleva ihanin osa Luojan luomakuntaa. Meitä ei kadehdi kenkään, emmekä
+me itse enkeleitäkään kadehdi.
+
+Hyräillen Salis'in "Yks' on toivo mulla vielä", minä vaivuin unen
+helmaan, ja uneni oli vaan yhä kirjavampaa jatkoa äskeisiin
+haaveiluihini.
+
+Varhain seuraavana aamuna läksin matkaa jatkamaan. Kyytimiestä ei
+minulla ollut, ja hevonen minulla oli säveä ja nopeajalkainen.
+Ajaessani tuossa, mietiskelin mielessäni, millä tavoin minun tulisi
+puhella kreivin kanssa, esiintyäkseni niin edullisessa valossa kuin
+suinkin, taikka olin haastelevinani Fredrikan kanssa, kun hän näyttelee
+minulle pappilatani, ja olin sanovinani hänelle: "Katsos, enkelini,
+tämä se on sinun valtakuntasi." Vaihteeksi pidin hengessäni
+tulosaarnaani kirkkoon kokoontuneelle kansalle, joka kunnioitti minussa
+sielunpaimentansa, ja samoin läsnä olevalle korkealle herrasväelle.
+Puheeni oli hyvin liikuttava: ei ainoakaan silmä jäänyt kuivaksi.
+Fredrika lankesi kaulaani ja palkitsi minua suudelmalla.
+
+Brandenburgin majatalossa vallitsi suuri vilkkaus. Puhuttiin ankarista
+taisteluista Napoleonin ja kuninkaan välillä: prinssi Louis Ferdinandin
+sankarikuolema Saalfeldissä oli saatu hirveällä tavalla kostetuksi;
+Thüringin metsissä olivat maailman voittajain, s.o. Franskalaisten,
+ruumiit tukkineet vuolaat virrat uusille urille.
+
+-- Ja kuinka on käynyt keisari Napoleonin? -- kysäisin minä.
+
+-- Kadonnut.
+
+-- Entäs marsalkka Lannes?
+
+-- Kuollut,
+
+-- Entäs Davoust?
+
+-- Kuollut.
+
+-- Entäs Ney?
+
+-- Kuollut, Kuolleet kaikki tyyni.
+
+En voinut enää pidättää itseäni. Minä pistin käteni taskuun ja olin
+vetämäisilläni voittolaulut esille. Takanani muuan vanha mies otti
+piipun suustaan, kumartui, ikäänkuin sattumoisin, puoleeni ja mörähti
+syvimmällä bassolla:
+
+-- Suokoon Jumala, että niin olisi! Mutta minä tiedän, ett'ei tuossa
+ole mitään perää. Suuri onnettomuus on tapahtunut.
+
+Käteni herposi. Sotalauluni jäivät kuin jäivätkin entiseen
+kätköpaikkaansa. Suuri onnettomuusko? Ja minun pitäisi päästä
+Magdeburgiin! Kunhan ei vaan Napoleon armeijoineen pääsisi tunkeutumaan
+minun ja Fredrikan välille! Jo alkoi minua puistuttaa.
+
+Mutta kaikki kansa, paitsi tuota vanhaa kovan onnen ennustajaa,
+riemuitsi majatalossa niin kovaäänisesti, niin vakuuttavasti. Jokainen
+tiesi kuvata taistelut ja kuninkaan voitot niin tyyten tarkoin,
+pienimpiä erikoisseikkoja myöten, ettei mointa voinut kertoa muu kuin
+se, joka oli kaiken tuon omin silmin nähnyt tahi silminnäkijältä
+kuullut. Minä yhdyin enemmistön mielipiteesen ja panin levollisesti
+maata.
+
+
+
+
+5. Pahoja aavistuksia.
+
+
+Seuraavana päivänä tuli maantiellä vastaani tuon tuostakin kuriireja,
+kiirehtien nähtävästi Magdeburgista tai armeijan luota Berliniin.
+Näitten sanansaattajain juhlallinen vaitiolo näytti minusta varsin
+arveluttavalta, sillä ilonsanomiahan pyytämättäkin ilmoitellaan puoleen
+ja toiseen.
+
+Eräässä kylässä oli suuri ihmispaljous koolla. Minä ajoin väkijoukkoa
+kohti, mutta tieltäni ei väistynyt kukaan. Nyt vasta huomasin ison
+talon edustalla satuloituja hevosia ja akkunassa preussilaisia
+husareita.
+
+-- Mitäs uutta kuuluu? -- kysyin minä lähinnä seisovilta ja pysäytin
+rattaani.
+
+-- Voi hyvät ihmiset! -- huudahti muuan vanha maalais-eukko. --
+Kuningashan on joutunut ihan tappiolle, ja Franskalaiset marssivat jo
+tännepäin. Ties vaikka jo olisivat tunnin perästä täällä.
+
+Tietysti minä en moisiin sanomiin paljoakaan luottanut. Minun teki
+kumminkin mieleni saada tarkempia tietoja. Ajoin senvuoksi rattaani
+seinäviereen, astuin maahan ja menin rakennukseen. Siellä vilisi
+ihmisiä kaikkialla. Husareita, talonpoikia, virkamiehiä olivat huoneet
+kirjavinaan. Siellä poltettiin, juotiin, kiroiltiin, juteltiin. Iloisia
+kasvoja ei näkynyt missään. Milloin puheltiin Preussilaisten tappioista
+ja Franskalaisten lähenemisestä, milloin jostakin överstistä, joka
+kovasti haavoitettuna ei enää kykene ratsastamaan, vaan jonka pitää
+tästä eteenpäin päästä ajoneuvoilla. Kylään oli vastikään lähetetty
+hakemaan keveitä rattaita häntä varten.
+
+Minua pelotti hirveästi. Minä asetuin pöydän ääreen ja tilasin talon
+kehnoa olutta, kuullakseni lähemmältä, mitä tapahtunut oli, ja
+toimiakseni sitä mukaa. Kymmenisen minutin perästä tyhjeni huoneet
+husareista, ja huutoja kuului: "Nyt ne käy ratsaille!" Minä akkunaan
+katsomaan heidän lähtöänsä ja näin heidän todellakin kiiruhtavan pois
+täyttä laukkaa, minun matkarattaitteni perässä.
+
+Minä huutamaan akkunasta:
+
+-- Seis! Ne on minun rattaani ne!
+
+Tuokion perästä ei näkynyt ketään. Minä tunkeusin talonpoikain välitse
+pihalle. Se oli tyhjä. Rattaani olivat poissa.
+
+-- Olkaa rauhassa! -- virkkoi muuan pieni, laiha herra, nähtävästi
+jonkunlainen viran-omainen täällä. -- Herra översti lähettää tänään
+rattaanne takaisin. Ei hän käytä niitä kuin ensi majataloon asti. Tuo
+vanha herra oli haavoihinsa ihan menehtymäisillään ja on lähtenyt
+suorinta tietä maatilallensa.
+
+-- Mutta kuka tuo översti on? -- kysäisin minä.
+
+Sitä ei tiennyt kukaan.
+
+-- Ja minne hän minun rattaani vei?
+
+Sitä ei tiennyt kukaan.
+
+Minä juoksin kylän kautta sinne päin, minne hän seuralaisineen oli
+lähtenyt. Kylän päässä oli kolme, neljä tienhaaraa, mutta selviä jälkiä
+pakolaisista ei huomannut lähtevän millekään suunnalle. Enkä tavannut
+ketään, joka olisi osannut minua jäljille neuvoa, sillä kaikki olivat
+koolla tuon ison talon edustalla. Sinne minäkin nyt alakuloisena
+palasin. Minun apeudestani ei välittänyt kukaan; jokainen ajatteli vaan
+omaa lähenevää hätäänsä, läheneviä Franskalaisia.
+
+-- Minulle on tehty vääryyttä, -- sanoin minä äskeiselle virkamiehelle.
+-- Tehkää protokolla tästä. Koko kylä ja te itse olette tämän
+väkivallan todistajia. Kirjoittakaa, että minä aion olla ja elää tässä
+kylässä tuon överstin kulungilla, kunnes hän on lähettänyt rattaani
+takaisin, ja että minä yleensä pidätän itselleni oikeuden vaatia
+häneltä laillista tietä korvauksen kaikesta muustakin vahingosta.
+
+Kirjuri pani kaiken tämän paperille. Minä pyysin protokollasta
+jäljennöksen ja kätkin sen voittolaulujeni viereen.
+
+Yö kului. Kului huominen päiväkin. Levottomuuteni nousi korkeimmilleen.
+Rattaita ei kuulunut.
+
+Ja nyt koitti 19 päivä lokakuuta. Oi taivaat! Tänäänhän odottaa minua
+riikinkreivi Magdeburgissa! Minä vaadin överstin lukuun rattaita tai
+ainakin hevosta, päästäkseni määräpaikkaani. Mutta överstillä oli niin
+vähän kredittiä, ett'ei minulle hänen nimeensä annettu mit'ikään.
+Vieläpä kiellettiin minua lähtemästäkin, ennenkuin olen velkani
+suorittanut.
+
+Matkarahani olivat kaikeksi onneksi taskussani. Irti minä itseni kyllä
+lunastan, ajattelin minä. Mutta vaatevarastoni on översti vienyt
+mennessään. Millä minä nyt korvaan berliiniläiselle ystävälleni hevosen
+ja rattaat? Millä minä ostan uudet päällys- ja alusvaatteet, ja millä
+me Fredrikan kanssa teemme tuon pitkän matkan uuteen pappilaan? --
+Todellakin kova uskon koettelemus vasta määrätylle kirkkoherralle!
+
+Otin ja leikkasin itselleni muhkurasauvan ja läksin uljaasti astumaan
+jalkaisin Magdeburgia kohti.
+
+-- Kyllä riikinkreivi sinua siellä auttaa, -- ajattelin minä.
+
+Ja niin siinä yksinäni vaeltaissani usmain ja sumujen lävitse, laulelin
+rohkein mielin Salis'in kanssa:
+
+    Yks' on toivo mulla vielä.
+    Täyttyneekö? -- Ken sen ties:
+    Maalla maja mulla siellä.
+    Siinä oma kotilies.
+    Rauha oman orren alla
+    Niin, ja sitten -- mutta tän
+    Virkan hiljaa, kuiskaamalla --
+    Rinnallain hän, juur' hän!
+
+
+
+
+6. Takaisin.
+
+
+Vastaani tuli yksityisiä parvia preussilaisia sotamiehiä kaikista
+rykmenteistä, kellä kiväri, kuka ilman, markitantteja, kuormavaunuja.
+Ääneti ne kulkivat ohitseni. Minulla ei ollut rohkeutta puuttua
+pakinoille näitten sotasankarien kanssa.
+
+-- Kas tohtoria! Minne matka? -- huusi minulle joku, kohdattuani Burg
+nimisen kauppalan kohdalla jälleen joukon sotamiehiä.
+
+Se oli muuan luutnantti, jonka kanssa olin tutustunut Berlinissä.
+Olimme asuneet samassa talossa. Minun oli tapana sanoa häntä Kaarlo
+Suureksi, sillä hän osasi aatelisessa sukuluettelossaan mennä
+takaisinpäin hamaan tuohon suureen mieheen asti.
+
+-- Magdeburgiin, herra luutnantti.
+
+-- Ette te sinne enää pääse, tohtori hyvä. Franskalaiset ovat paraikaa
+piirittämässä sitä 150'000 miehen voimalla. Lähtekää minun kanssani
+takaisin, jos sallitte minun neuvoa teitä. Pois Berliniin! Vihollinen
+on jo meidän kintereillämme. Kaikki on hukassa. Braunschweig on
+kaatunut; Möllendorf sotavankina. Kuninkaasta ei tiedä kukaan mitään.
+Varaväki, jota Würtenbergin prinssi Eugen johti, on eilen ajettu
+hajalle Hallen luona.
+
+-- Mutta, herra luutnantti, minun täytyy, minun täytyy olla tänään
+Magdeburgissa.
+
+-- Menkää sitten Franskalaisten keihästettäväksi. Onnea matkalle vaan,
+herra tohtori!
+
+Tuskin oli Kaarlo Suuri sanonut tämän, niin jo kiitää kaksi rakunaa
+ohitsemme, huutaen: "Vihollinen on jo Wittenbergin luona, tällä puolen
+Elben!"
+
+Silloin alkoi jalkaväki astua kahta kiivaammin, ja kosk'en minä
+yksinäni saattanut lähteä karkoittamaan Magdeburgia piirittävää
+armeijaa, niin kiiruhdin minä juoksujalassa luutnantin seuraan,
+käännettyäni selkäni riikinkreiville.
+
+Sinne ne meni nyt pappilat ja paratiisin yrttitarhat ja häät!
+
+Sellaisia kepposia ei kohtalo ollut minulle vielä elinpäivinäni tehnyt.
+Jenan tappelu oli hävittänyt kaikki toivoni, nuo kukoistavat toivoni.
+
+Siis jälleen tohtori ja vanhapoika ja köyhä kuin kirkkorotta! En tiedä
+todellakaan, kellekä Napoleonin sotaonni oli tehnyt enemmän vahinkoa,
+kuninkaalleko vai minulle.
+
+Mutta nyt oli armoton kohtaloni käynyt kimppuuni jälleen entisellä,
+tunnetulla paikalla, josta minun sopi ponnistaa sitä vastaan. Niin
+kauan kuin minulla vielä oli jotain kadotettavana, pelkäsin minä ja
+vapisin. Mutta nyt, kun ei vihoviimeinen vaateriekalekaan ollut omaani,
+jos nimittäin berliniläinen ystävä vaatii maksua hevosestaan ja
+rattaistaan, nyt palasi entinen hilpeä mieleni, ja se antoi palttua
+kaikelle vastoinkäymiselle.
+
+
+
+
+7. Nimitetty sotapapiksi.
+
+
+-- Olkoon menneeksi! Minä seuraan Kaarlo Suuren lippua, -- virkoin minä
+luutnantille, naurahdellen, -- ja pyydän hänen jalomielistä suojaansa
+Berliinin asti.
+
+-- Tulimmaista! Ettepä hullummin siinä teekään. Minulla on vielä puoli
+komppaniaa väkeä, kaikki urhoollisia Preussilaisia, jotka eivät
+piruakaan pelkää. Olisi minulla edes yksikin tykki, niin en väistyisi,
+vaikka olisi kaksi rykmenttiä Franskalaisia edessäni. Tulimmaista! Jos
+minä olisin ollut Braunschweigin herttua, ei ikinä olisi niin hullusti
+Jenassa käynyt. Tulkaa vaan, tohtori! Minä nimitän teidät puolen
+komppaniani sotapapiksi.
+
+Joka kerta kuin kylää lähestyttiin, asetti luutnantti miehistönsä --
+pakolaisia erillaisista rykmenteistä -- riveihin ja ruotuihin, ja niin
+hän, rumpujen rämistessä, marssi ylpeästi talonpoikain ohitse,
+komentaen: olalle! Kellä ei ollut mitään olalle nostettavaa, se
+tallusti kaikessa nöyryydessä kuormaston takana, jossa tietysti
+sotapapinkin paikka oli.
+
+Siellä tulin tuttavaksi markitantti-matamin kanssa. Tämä
+kunnian-arvoisa eukko astui pyylevänä laihan hevosensa rinnalla ja
+kertoili minulle seikkaperäisesti Saalfeldin ja Auerstädtin
+tappeluista, moittien Preussilaisten asemia ja manövrejä
+taistelutantereella. Muorin sotatieteellisiin todistuksiin ei minulla
+ollut mitään sanomista, sillä jos tulisi kysymykseen menettää tappelu
+kahdensadantuhannen miehen suuruisella armeijalla, niin luulisin
+pystyväni semmoiseen minäkin.
+
+Tämän sotataiturittaren nimi oli Elisabet, ja hän oli merkillisesti
+Englannin kuningattaren Elisabetin näköinen, sellaisena kuin tätä
+vieläkin näkee vaskipiirroksissa. Tällä meidänkin Elisabetilla oli
+korkeat hartiat, ja hän, kuten Essex'in kreivin armaskin, sanoi
+tahtovansa olla ja pysyä neitsyenä päiväinsä loppuun asti. Niin, tämä
+Elisabet oli hilpeä mieleltään ja ketterä kieleltään, oli lukenut koko
+joukon romaaneja ja lauleli heleänkirkkaalla äänellään berliniläisiä
+oopera-aarioita. Minä kun suoritin maksun hänen paloviinastansa aina
+puhtaassa rahassa -- Kaarlo Suuri antoi omasta ja sotalaumansa puolesta
+pelkkiä velkalappuja, -- niin olin minä päässyt hänen erityiseen
+suosioonsa. Neronsa ja viinatynnyrinsä kautta oli eukolla niin suuri
+vaikutus sotajoukkoon ja sitä tietä päällystöön, että hänestä tuli
+todellinen jäsen sotaneuvostoon, ja aina hänellä olikin sananvuoro, kun
+keskusteltiin retken jatkamisesta.
+
+Koska muorin hevonen oli niin pahoin uupunut kuin Saalfeldin ja
+Auerstädtin sankarit ikinä saattoivat olla, ja koska viinatynnyri vain
+hitaasti seurasi hevosta ja komppania taas uskollisesti ja kiinteästi
+viinatynnyriä ja ylipäällikkö taas komppaniaa, niin oli se juuri meidän
+kuningatar Elisabet, joka johti koko retkeä, eikä päivässä kuljettukaan
+kuin pari kolme virstaa. Ja niin sovitettiin marssi aina, ett'ei yötä
+oltu milloinkaan kaupungissa, vaan joka kerta jossakin kylässä, missä
+sotamiehillä oli täysi toimintavapaus ja kuningattaren hevosella
+maksuton muona. Silloin tällöin levättiin aina kokonainen päivä.
+
+Tällä tapaa ei tosin pitkälle päästy, mutta sen sijaan liittyi
+joukkoomme yhä uutta sotaväkeä, niin että meitä pian oli lähes 200
+miestä. Sen lisäksi oli meillä kaksi ratsastavaa rakunaa ja neljä
+torvensoittajaa.
+
+
+
+
+8. Yliadjutantiksi.
+
+
+Neljännen päivän iltana otti Kaarlo Suuri minut syrjään. Olin huomannut
+hänen hautovan mielessään suuria aikeita.
+
+-- Herra tohtori! -- sanoi hän. -- Sodassahan sitä ihminen onnensa
+saavuttaa. Kahdeksan vuotta olen ollut luutnanttina; nyt minusta tulee
+kenraali, nyt tahi ei milloinkaan. Minulla on komennettavinani lähes
+200 miestä. Ennenkuin olemme saapuneet Oder virralle, on minulla
+kenties kaksituhattakin, jotka minä vien kuninkaalle. Mutta minä vien
+ne hänelle vasta muutamain sankaritöitten perästä. Minä hyökkään
+rykmenttieni kanssa Saksiin ja ahdistan vihollista takaapäin.
+
+-- Mitenkä? Ettekös te aiokaan Berliniin? -- kysyin minä, muistellen
+yksinäistä Fredrikaa.
+
+-- En, vaan oikealle, Mittenwaldea kohti. Tohtori, ei tuo sotapapin
+ammatti teille sovi. Ruvetkaa sotilaaksi. Minä annan teille
+sotilashatun ja sinisen takin ja miekan ja hevosen. Teistä tulee minun
+yliadjutanttini. Te olette, sen minä tiedän, taitava matematikassa ja
+piirustamisessa. Minä voin käyttää teitä tiedusteluretkillä ja seutujen
+tarkastajana.
+
+Siinä ei auttanut vastustaminen. Minä otin vastaan yliadjutantin viran,
+se kun ainakin kohotti minut hevosen selkään, jossa minulla oli
+paremmat toiveet päästä pikemmin Fredrikan luokse. Minä vannoin
+uskollisuutta Kaarlo Suurelle ja vaihdoin minulle jo ojennetun
+ylipaimenen sauvan Pietarin miekkaan, vaikk'ei minulla ollut aikomusta
+hakata keneltäkään korvaa pois.
+
+Sotapäällikkö luki jo samana iltana sotalauluansa, nimitti
+uusia kapteeneita, korpraaleja ja luutnantteja, esitti minut
+yliadjutanttinansa ja julisti hämmästyneille joukoilleen
+jättiläis-aikeensa.
+
+-- Niin, toverit, -- huusi hän, levitellen käsiänsä, -- se on päätetty!
+Meidän sankarityömme on jälleen korkealle kohottava Preussin kuulun ja
+maineen. Suuren Fredrikin henki liihoittelee ympärillämme. Vapiseva,
+verta vuotava isänmaa katsoo meihin, ja mekö, toverit, mekö
+antautuisimme häpeälliseen orjuuteen? Mitä on meillä valittavana?
+Voitto ja kunnia tahi armottoman pitkä matka Franskalaisten orjuuteen.
+Ken minulle uskollisena tahtoo taisteluun lähteä Jumalan ja kuninkaan
+ja isänmaan puolesta, hän yhtyköön minun kanssani huutamaan: Voitto tai
+kuolo!
+
+Puhe sai aikaan suuren innostuksen koko sotajoukossa. Useimmat
+huusivat: Voitto tai kuolo! Moniaat vaan, jotka himoitsivat Berlinin
+lihapatoja, pistivät pilkallisesti väliin: tai näppien nuolo.
+
+Kuningatar Elisabet oli läsnä hänkin. Varsin selvään huomasi, kuinka
+syvästi hän oli loukkautunut siitä, että näin tärkeihin toimiin oli
+ryhdytty, häneltä neuvoa kysymättä. Hän nuuskasi tuon tuostakin,
+milloin pilkallisesti pudistellen päätään, milloin nyökäyttäen sitä
+uhkamielisenä.
+
+Seuraavana aamuna -- me olimme Brandenburgin lähitteillä -- läksi
+sotajoukko liikkeelle. Kaarlo Suuri, uljaana kuin roomalainen
+imperaatori, ratsasti etunenässä. Hänen rinnallaan ratsastin minä
+kovasuisen hevosen seljässä. (Se oli viimeisestä yöpaikasta
+sotatarpeita varten "rekvireerattu".) Vasemmalla vei lavea vallantie
+Berliniin; oikealle kulki kunnian ja kuolemattoman nimen ahdas,
+lokainen sivutie, luullakseni Mittenwaldeen päin. Me, nimittäin
+imperaatori ja minä -- minä puolestani verta vuotavin sydämin -- emme
+tienhaarassa hetkeäkään epäilleet, vaan käännyimme sankarien reitille
+oikeaan. Armeija seurasi meitä. Viimeisenä kulkivat markitantin
+rattaat.
+
+Mutta tienhaaraan päästyään, kuningatar kääntyikin rattaineen
+vasemmalle, Berliniin päin. Tuskin oli takimmainen rivi nähnyt
+viinatynnyrin kääntyvän lavealle tielle, niin horjahti sekin,
+kääntyi ja läksi, sanaakaan sanomatta, marssimaan sen perässä.
+Naapurin esimerkki tarttui naapuriin; yksi toisensa perästä teki
+koko-käännöksen, jätti nimensä kuolemattomuuden sikseen ja tallusti
+huojuvain rattaiden jäljissä, kunnes ei meitä enää ollut kuin me kaksi,
+nimittäin imperaatori ja minä, edellinen syventyneenä suuriin
+sotasuunnitelmiin, minä hiukenevin sydämin ajatellen Fredrikaani.
+
+Sitä suunnatonta tuskaa, mikä täytti Kaarlo Suuren, kun hän äkkiä
+huomasi sotalaumain olevan tiessään! Tuolla se vaeltaa, rakkaan
+tynnyrinsä perässä, selkä meihin päin, ja sotalaumain etunenässä
+kuningatar Elisabet, istuen viinatynnyrinsä päällä, niinkuin
+sotasankari riemuvaunuissansa. Siellä hän paraillaan heleällä
+kulkullansa hulluttelee:
+
+    Rai'u, elon riemu,
+    Lamppus kun hehkuu viel'!
+
+Imperaatori oli pakahtua vihasta. Me ratsastimme valapattoisen armeijan
+perään. Me huusimme: Seis! Mutta vasta silloin kuin ylpeä kuningatar
+suvaitsi pysäyttää rattaansa tässä riemukulussa, vasta silloin
+tottelivat nuo kurittomat sotasankaritkin.
+
+Nyt aloitti luutnantti jyrisevällä äänellä filippikansa -- eikä ole
+Xenofontin eikä Plutarkon sankareista yksikään suuremmalla voimalla
+puhunut. Sotamiehet kuuntelivat puhetta hyvin hartaasti ja tuiki
+tarkkaavaisina, silloin tällöin kumminkin salavihkaa vilkaisten
+viinatynnyriin päin: eihän vaan luikkine matkoihinsa!
+
+Enkä tiedä, mikä tuosta ylimmäisen sotapäällikön jyrisevästä puheesta
+lopultikaan olisi ollut seurauksena, sillä kuningattaren rattaat
+alkoivat taas varsin arveluttavalla tavalla huojua ja vaajua, ellei
+uusi tapaus olisi äkkiä vetänyt kaikkien huomiota puoleensa.
+
+
+
+
+9. Kaarlo Suuren armeija marssii.
+
+
+Täyttä laukkaa kiiti parhaillaan meitä kohti Berlinin tieltä muuan
+husariluutnantti. Niinkuin julma keisari Chaumigrem aasialaisessa
+tarussa aloittaa verenhimoisen, mutta urhean Pegun historian
+jyrisevillä sadatuksilla, niin lähetti tämäkin pyytämättä, käskemättä
+edellänsä alkusoiton, jossa viiden minutin aikana tärisi pelkkiä
+kirouksia.
+
+-- Mihin h----tiin teitä viedään? -- kiljui hän. Franskalaiset ovat
+hyökänneet Berliinin. Meidän sotajoukkomme on katkaistu. Kuningas on
+Küstrinin kautta peräytynyt Länsipreussiin. Meidän täytyy koettaa
+jollain keinoin päästä tästä puikahtamaan Oderille, Silesiaan.
+
+-- Tulimmaista! -- paukautti Kaarlo Suuri hänelle. -- Me olemme
+Preussilaisia, herra, emmekä puikahtele. Me murtaumme läpi.
+
+Tämmöinen mahtisana teki tuohon raivoavaan Chaumigremiin valtavan
+vaikutuksen. Mustia viiksiänsä, kierrellen hän astui kunnioituksella
+meidän päällikkömme tykö.
+
+-- Jos te, -- puhui Kaarlo Suuri ylevällä tavalla, -- jos te tahdotte
+liittyä minun joukkoihini, jotka olen kerännyt, pelastaakseni ne
+kuninkaalle, niin olkaa tervetullut. Siinä tapauksessa saatte
+komennettavaksenne koko ratsuväen, mikä jo saapuvilla on (nimittäin ne
+kaksi rakunaa ja neljä pillipiiparia), ja johon vielä lisää odotan,
+mutta kaikki tämä minun johtoni alla. Ja nyt -- pataljona, oikeal-le!
+Seuratkaat minua! Ensimmäinen, joka edes ajatteleekaan kääntyä
+Berliinin päin, otetaan kiinni karkurina, ja minä hirtätän hänet
+lähimpään puuhun. Mars!
+
+Ja niin sitä lähdettiin jälleen eteenpäin tuota kaitaa ja kuraista
+kunnian tietä. Ei yksikään enää katsahtanut Berliniin päin. Hirsipuita
+ei peljätty, vaan Franskalaisia. Itse Elisabetkin seurasi nöyrästi
+armeijaa. Kainoudessaan oli hän nyt myös astunut maahan viinatynnyrinsä
+seljästä.
+
+Sotajoukossa vallitsi sanomaton hämmästys. Ovatkohan Franskalaiset jo
+Berlinissä? Mistä sitä väkeä vaan joka paikkaan piisaa? Taivaastako
+niitä sataa, vai?
+
+Pää oli nuukallaan minullakin. Napoleon oli niin muodoin saanut
+valtaansa puolet Preussin kuningaskuntaa, Fredrik Suuren valtakunnan
+pääkaupungin ja minun Fredrikani. Voi! Fredrika oli sittenkin ollut
+oikeassa, huudahtaessaan ennustavan henkensä voimassa jäähyväishetkenä:
+"Ferdinand, me emme enää milloinkaan näe toisiamme!"
+
+Kuinka kauheasti olivat asiat muutamassa päivässä muuttuneet! Preussin
+sotalaumat, joitten edessä aikoinaan koko Europpa oli vavissut, oli nyt
+lyöty; ihanaan kukoistukseen ennättänyt kuningaskunta oli yhdellä
+ainoalla iskulla maahan muserrettu; minun morsiameni oli maailman
+kohteliaimman ja urhoollisimman kansan vallassa; minun patronani,
+riikinkreivi, oli piiritetyssä kaupungissa, jonka jo Tillykin kerran
+ennen oli polttanut poroksi; minun kirkkoherra-kuntani oli -- taivas
+ties missä; ja minä, rauhaa rakastavainen _Doctor philosophiae,
+Magister bonarum artium_, nimityksen saanut kirkkoherra y.m., minä en
+kaikesta tuosta ollut enää rahtuakaan, olin vain -- Kaarlo Suuren
+yliadjutantti!
+
+Mutta todellakin, kun minä tuossa, kohtaloitani harkiskellen, ratsastin
+vuoroin luutnantti-kenraalini, vuoroin tuiman Chaumigremin rinnalla,
+mielikuvituksiini vajonneena, milloin muistellen Fredrikan kuvaa,
+milloin katonrajoista kammiotani, ja väliin äkkiä heräten Rosinantteni
+kompastuksiin, katsellessani outoja seutuja edessäni, vieraita kasvoja,
+viiksihuulia rinnallani, marssivaa sotajoukkoa takanani, -- silloin
+piti minun ny'äistä nenästäni tai nipistää käsivarteeni, ollakseni
+varma, että kaikki tämä on täyttä totta eikä unta.
+
+Aika ajoin minua harmitti, ajatellessani, että minun täytyy olla mukana
+näissä sotaisissa seikkailuissa, sen sijaan kuin minun pitäisi päästä
+lemmen siivillä lentämään Berliniin. Mitäpäs pahaa Franskan keisarin
+marsalkat olisivat tahtoneet tehdäkään poloiselle _bonarum artium
+magisterille_, joka kaikeksi onneksi ei vielä ollut ennättänyt
+painattaa kuuluisia voittolaulujaan? Mutta silloin löi taas hetki, joka
+sai minut tyytymään kohtalooni, ja se tapahtui joka kerta kuin mieleeni
+iski -- ei Fredrikan uskollinen rakkaus eikä voittajan jalomielisyys,
+vaan -- rahakukkaroni. Milläs minä eläisin Berlinissä? Opetustuntini
+oli jo annettu muille: voittokuluni olivat olleet turhaa työtä.
+Yliadjutanttina oli minulla, selvällä sotamiehen kielellä sanoen, vapaa
+ruoka ja vapaa asunto. Ja kukapas tietää, ajattelin minä, miten
+pitkälle pääsetkään sotilaallisella urallasi? Mitäpäs Moreau muuta oli
+kuin pelkkä advokaati, mutta hänpä se sittenkin teki samallaisen
+kuuluisan palausretken kuin Xenofontikin! Menepäs takaamaan, ett'ei
+joku filosofian tohtorikin vielä hämmästytä maailmaa palausretkellänsä!
+
+Kaikellaiset pahat huhut, jotka tiesivät Franskalaisia kihisevän
+Berlinin ympäristöillä, saivat sotajoukkomme siirtymään yhä kauemmas
+etelään. Me koetimme kyllä innostuttaa toisiamme sankaritöihin ja
+haastelimme tuon tuostakin murtautumisesta vihollisten linjain läpi:
+mutta Chaumigrem ei ollut sittenkään ihan väärässä, puhuessaan
+puikahtamisesta, sillä me kuljimme kuin kuljimmekin ristiin rastiin
+viheliäisiä kyläteitä kuin mitkäkin laukkukauppiaat. Kuningattaren
+rattaitten edessä oli monta hevosta; kaksi päivää astuttiin
+pikamarssissa, ja kunnon talonpojat toivat meille uskollisesti tietoja,
+millä tienoin vihollisia milloinkin oli nähty, ja laupiaassa
+anteliaisuudessaan antoivat meille ilmaiseksi ruokaa ja juomaa. Mutta
+näin he vaan kaikki haastoivat: "Painakaa Silesiaan. Franskalaiset ovat
+jo Frankfurt an der Oder'issa."
+
+
+
+
+10. Voittoisa kahakka.
+
+
+Toisena iltana, siitä lukien kuin oli käännytty oikealle Berlinin
+vallantieltä, kävimme pääkortteriin erääsen viheliäiseen kyläkapakkaan.
+
+-- Totta tosiaankin -- sanoi luutnantti tuimalle Chaumigremille, kun
+vartijat oli asetettu ylt'ympärille, -- totta tosiaankin minä teen
+vielä Napoleonille tepposet hänen selkänsä takana.
+
+Ja sen sanottuaan hän naurahteli varsin hyvillään, josta jokainen
+huomasi hänellä olevan mielessään paljo muutakin, vaikk'ei hän kaikkea
+sanokaan.
+
+-- Saattaa olla, -- mörähti Chaumigrem. -- kunhan ei vaan Napoleon
+antaisi meitä huomenna tepposillaan selkään.
+
+Kylmä väristys kävi ruumiini läpi, sillä ajattelinhan minä tietysti
+selkä kultaani minäkin.
+
+Chaumigremin barbarinen päähänpisto pani meidät miettimään. Ääneti
+olimme kaikki kolme.
+
+Äkkiä ponnahdimme me pystyyn ja seisoimme suorina joka mies kuin
+kynttilät, sillä ulkona pamahti useampia pyssynlaukauksia, ja samalla
+kuului meidän miesten huutoja: "Franskalaisia! Vihollisia! Ulos joka
+mies!"
+
+Rumpu pärisi. Torvensoittajat puhalsivat kuin henkensä edestä.
+Chaumigrem oli kalmanvaalea. Minä, salatakseni kauheata säikäystäni,
+riehuin kuin riivattu ympäri kapakkaa ja huusin:
+
+-- Hakkaa päälle, uljaat Preussin miehet! Hakkaa päälle!
+
+Minä koetin löytää ovea, mutta ihmeellinen sokeus oli tullut päälleni.
+Min'en löytänyt sitä. Hädissäni löin minä vanhalta emännältä kaikki
+kaapit rikki ja kiljuin yhä kovemmalla äänellä:
+
+-- Ulos, Preussilaiset! Uljaat Preussin pojat, älkää jättäkö minua!
+
+Emäntä voivottamaan kauheasti; lapset parkumaan minkä kulkusta läksi;
+koirat ja kissat kiitämään pitkin pöytiä ja tuoleja ja vihdoin ylös
+kuuman uunin päälle.
+
+Tämä sekasorto, tämä huuto ympärilläni teki kauhistukseni entistä
+suuremmaksi. Min'en enää osannut uskoa muuta kuin että tupa on
+Franskalaisia täynnään, ja että he täällä nyt parhaillaan keihästelevät
+lapsia pistimiinsä.
+
+-- Jos nyt, -- ajattelin minä, -- jos nyt taivas vielä tämän ainoan
+kerran armahtaisi minua, niin en enää milloinkaan rupeaisi
+yliadjutantiksi, en milloinkaan.
+
+Minun riehumiseni ja kirkumiseni olivat Kaarlo Suuren ja Chaumigremin
+silmissä kaikeksi onneksi ilmenneet aivan toisenlaisessa valossa: he
+pitivät sitä uljuuteni ja rohkeuteni merkkinä. Se se heillekin antoi
+uutta miehuutta. He paljastivat miekkansa ja astuivat portaitten
+edustalle kerääntyneitten joukkojen luo. Minä seurasin heitä.
+
+Voi kuinka hyvältä tuntui siellä ulkona, pimeässä! Siellähän ei minua
+kukaan voinut nähdä. Siellähän minun sopi, jos kovin kovalle alkaisi
+ottaa, panna kenenkään estämättä toimeen palausretki Moreaun tai
+Xenofontin tapaan. Minä on ole suinkaan pelkuri, mutta tällä kertaa oli
+sanomaton kammo saanut minut valtoihinsa. Sitä paitsi olen minä jo
+pienestä pitäin ollut vähän arjempi illanpimeässä kuin päiväs-aikaan.
+
+-- Adjutantti esiin! -- komensi Kaarlo Suuri. -- Käykää kahdenkymmenen
+miehen kanssa hautausmaalle päin. Siellä on vartijoittemme päälle
+rynnätty. Jos tarvis tulee, pankaa sana; me riennämme sitten teidän
+avuksenne. Tämä on toistaiseksi vaan etuvartijain kahakkaa.
+
+Näin hän käski. Kaksikymmentä miestä läksi astumaan hämärissä
+häämöittävää kirkontornia kohti. Ja minä, onneton _Magister bonarum
+artium_, -- minun ei auttanut muuta kuin asettua miekka kädessä heidän
+etunenäänsä.
+
+-- Hittoko sitä riivaa, tuota luutnanttia? -- ajattelin itsekseni. --
+Eikös hän enää ole muistavinaan, että minä Berlinissä asuin katon
+rajassa?
+
+Mutta kunniantunto toi pian rohkeutta rintaani. Saavuttuamme
+hautausmaan kohdalle, musteni äkkiä silmissäni: meitä ihan vastapäätä
+oli vanha kiviaita, jossa kasvoi vanhoja pensaita, mutta minä luulin
+kiviaitaa franskalaiseksi sotaväeksi ja pensaanhaaroja pistimiksi. Minä
+hyppäsin syrjään ja huusin kamalalla äänellä, niinkuin olisi
+kummituksia edessäni:
+
+-- Ampukaa, pojat! Ampukaa!
+
+Vasta kiväritulen valossa huomasin olevani taistelussa kunnian-arvoisen
+kiviaidan kanssa.
+
+-- _Pardon, pardon_! (Armoa, armoa!) -- kuului samassa useampia
+huutoja, ja seitsemän miestä keveätä franskalaista jalkaväkeä ryömi
+esiin kiviaidan juurelta, jonne he olivat lymynneet, ja laskivat
+aseensa maisterin jalkain juureen.
+
+Jos olisivat, hupsut, pitäneet suunsa kiinni, niin ei olisi heitä
+kukaan huomannutkaan.
+
+Vangit luettiin, sittenkuin kaikki aseet oli otettu heiltä pois, ja
+vietiin pääkortteriin. Sanomattakin on selvä, että minä jonkunmoisella
+ylpeydellä astuin Kaarlo Suuren eteen tallilyhtyjen, lamppujen ja
+päreitten valossa.
+
+Hän syleili minua koko armeijan nähden.
+
+-- Herra adjutantti! -- lausui hän. -- Teidän rohkeutenne, teidän
+älykkäisyytenno tuottaa teille kunniata. Teidän toimenne tässä
+kahakassa olen minä ensi tilassa esittävä hänen majesteetillensa
+kuninkaalle.
+
+Vangeilta saimme tietää, että yksi komppania franskalaista keveätä
+jalkaväkeä oli saanut käskyn majoittautua tähän kylään. Ensimmäisten
+laukausten perästä oli se kumminkin heti vetäytynyt takaisin, kun ei
+osannut arvatakaan kohtaavansa täällä Preussilaisia, vieläpä niin
+suurissa laumoissa. Siihen luuloon heidät kaiketi olivat saaneet meidän
+laajalle asetetut vartijamme sekä rumpujen pärinä ja uljaitten
+pillipiiparien puhallus. Nämä seitsemän vangiksi otettua olivat
+joutuneet liian kauaksi pääjoukosta.
+
+Iloissani kestitytin minä näitä maailmanvoittajia parhaalla, mitä
+meillä oli. Nehän olivat ensimäiset ihmiset, joita milloinkaan olin
+ottanut vangiksi, ensimmäiset Napoleonin sotasankarit, mitä eläessäni
+olin nähnyt. Miehet olivat mielissään ja kiitollisia minun
+suojeluksestani, ja minusta tuntui silloin vähän siltä kuin minä
+koettaisin päästä heidän suojelukseensa. Kysyttyäni näet, kuinka paljo
+Franskalaisia näillä tienoin liikkuu, sain kauhukseni kuulla, että
+kokonainen armeijakunta marsalkka Davoust'in johdolla marssii Saksista
+Berliniä kohti.
+
+Minä tulkitsin heidän ilmoituksensa läsnäoleville päälliköilleni.
+
+Kaarlo Suuri, riemuissansa sotajoukkonsa esikoisvoitosta, hykerteli
+käsiään.
+
+-- Tulimmaista! -- puheli hän, -- olenpa sittenkin tehnyt tepposia
+franskalaiselle armeijalle sen seljän takana.
+
+Mutta Chaumigrem oli jälleen vaalennut, ja hänen silmänsä tuijottivat
+kylminä ja kankeina kuin lasipallot.
+
+
+
+
+11. Toinen kahakka ja sen seuraukset.
+
+
+Mikä minulle tuossa kuuluisassa urostyössäni erittäinkin tuotti
+mielen-ylennystä, oli se, ett'ei lähimmäisistäni ollut kukaan
+menettänyt henkeään, ei edes verenpisaraakaan. Se tosin ei ollut minun
+ansioni. Mutta tuon sotapäällikköjen ansion laita niin suurissa kuin
+pienissäkin kahakoissa näyttää minusta yleensäkin olevan vähän niin ja
+näin. Näöltään vähäpätöinen, usein aivan huomaamatta jäänyt seikka,
+jonkun korpraalin älykäs hoksaus, rumpalin sanasutkaus, rintamamiehen
+satunnainen hyvä tahi paha tuuli, -- kaikki tuo usein vaikuttaa suuren
+tappelun onnelliseen ratkaisuun paljoa enemmän kuin sotapäällikön nero.
+Rykmentit ja pataljonat ja komppaniat, eivät ne taistelutantereella ole
+läheskään pelkkää konetta, niinkuin tavallisesti luullaan. Miltähän
+näyttäisikään todellinen psykologinen kuvaus Maratonin, Farsalon,
+Marengon ja Jenan tappeluista!
+
+Aamun sarastaessa olimme jo valmiina lähtemään edelleen. Ilma oli
+kylmä, mutta meidän imperaatori arveli, että tänään saadaan vielä
+kuumaa kokea. Vihollisia vilisi kaikissa läheisissä kylissä, niin
+tiesivät talonpojat kertoa. Sotaneuvostossa päätettiin lähteä kulkemaan
+metsien halki halonvetäjäin teitä myöten.
+
+Tuskin oli kylästä päästy, niin jo näimme tasangolla Franskalaisia
+joukkoja eri haaroilta astuvan suoraa päätä meitä kohti, yksin siitä
+metsästäkin, jonka oli määränä ottaa meidät suojaansa.
+
+Ylipäällikkö ei tuosta hätkähtänyt. Stoalaisella tyyneydellä hän asetti
+sotajoukkomme tappelujärjestykseen.
+
+Vasen sivusta ulottui erään rapakon reunaan, oikea nojautui vanhaan
+pähkinäpuuhun.
+
+-- Toverit! -- lausui hän. -- Älkäät unohtako, että te olette
+Preussilaisia, Meillä tosin ei ole sotalippua, mutta katsokaa minun
+valkoista töyhtöäni; se on kaikkialla liehuva teidän edessänne kunnian
+tiellä.
+
+Tuohon tapaanhan puhui Henrik IV:kin kerran, pulaan jouduttuaan.
+
+-- Ellemme me voi ylivoimaa voittaa, -- jatkoi Kaarlo Suuri, -- niin ei
+meitäkään, Preussilaisia, kukaan koskaan voita. Pahin mitä meille
+saattaa tapahtua, on se, ett'emme tänä iltana enää aterioitse jossain
+viheliäisessä kylässä, vaan Ziethenin, Schwerinin, Winterfeldin ja
+Fredrik Suuren seurassa.
+
+Sen voimallisemmin ei olisi Leonidaskaan osannut Termopylaissa puhua
+kuolemaan määrätyille Spartalaisilleen.
+
+Meidän armeija olisi kuitenkin kaikessa kainoudessaan tyytynyt
+maalliseen silavaan ja hapanlohkoon ja naurishautoihin ennemmin kuin
+elysilaisiin herkkuihin. Ah, leipäkannikka Fredrikan kädestä olisi
+minunkin mielestäni ollut suloisempi kuin ambrosia kaikkien
+muinaismaailman sankarien seurassa.
+
+Oli oikein kamala katsella, mitenkä vihollisen eri kolonnat verkalleen
+lähenivät sänkipeltoja pitkin. Tuon tuostakin kuului sieltä päin
+rumpujen pärinää.
+
+Nolona istuin minä ratsuni seljässä lähellä pähkinäpuuta oikealla
+sivustalla. Chaumigrem parka oli sijoitettu vasemmalle sivustalle
+rapakon tai lammen pahaisen rannalle, missä hänen neljä
+pillipiipariansa pitivät pakanallista pauhua. Ei liene hänenkään
+mielensä ollut paljoa valoisampi.
+
+Viimeistä kertaa ennen verilöylyn alkamista kiiti Kaarlo Suuri täyttä
+laukkaa minun luokseni.
+
+-- Herra yliadjutantti, -- sanoi hän, -- tänään on se päivä, jolloin
+teidän neronne on ilmenevä täydessä loistossaan. Mutta, minä pyydän
+teitä, älkää Herran tähden päästäkö urheuttanne kuohahtamaan yli
+laitojensa. Olkaa järkevä. Jos minä kaadun, niin otatte te
+päällikkyyden käsiinne. Vihollisia on liian paljo. Jos meidät lyödään
+takaisin, niin vetäydymme me jälleen kylään ja siellä hautausmaalla
+puolustamme itseämme viimeiseen mieheen.
+
+Hän ratsasti pois ja jätti minut poloisen kuohuvan urheuteni huostaan.
+
+Kuningatar Elisabet oli sillä välin tehnyt rattainensa rohkean liikkeen
+rapakon ympäri, päästäkseen kaiketikin senpuoleiselle peltotielle.
+Siitä taas olisi ilmeisestikin ollut haittaa tuiman Chaumigremin
+hyökkääville ratsuväen liikkeille, sillä hän alkoi kiroilla kauheasti
+ja pakotti itkevän kuningattaren kulkemaan vaunuineen päivineen ennen
+kahakan alkua rintaman esitse pähkinäpuuta kohti.
+
+Tämä satunnainen manövri ratkaisi taistelun surkean lopun, ennenkuin se
+oli alkanutkaan.
+
+
+
+
+12. Jatkoa.
+
+
+Samassa silmänräpäyksessä kuin armeija oli kiinnittänyt kaipauksen ja
+rakkauden silmäykset ohikulkeviin rattaisin, samassa pamahti vihollisen
+puolelta ensimmäinen tykinlaukaus. Ja voi kauhistusta! Tykinluoti,
+niinkuin varta vasten tähdättynä, iski keskelle isoa viinatynnyriä,
+niin että nektari läksi kaikessa helmeilevässä kirkkaudessaan vuotamaan
+maahan ja hevoset kiitämään, rattaat perässään, pitkin peltoa.
+
+Nyt näytti siltä, että samassa kuin tuo nektari oli vuotanut
+rikkinäisestä tynnyristä maahan, samassa oli sotajoukkomme sielukin
+lähtenyt karkuun. Eturivit horjahtivat; takimmaiset tekivät
+peräysliikkeen kylää kohti. Kaarlo Suuri komensi: eteenpäin mars! Mutta
+sielu kun oli tiessään, niin ei ollut enää elämätäkään, eikä mikään
+lähtenyt eteenpäin. Kaarlo Suuri oli hädissänsä unohtanut, että hänen
+valkoisen töyhtönsähän oli määrä olla viittana kunnian tiellä, mutta
+koska hän myötäänsä pysyttelihe rintaman takana, niin luulivat meidän
+miehet, että kunnian tie käy ihan varmaan kylään päin.
+
+Nyt laukesi toinen tykki. Ratsuni oli ottanut peräti kummaksensa jo
+ensimmäisenkin; nyt se alkoi tuntea samallaista levottomuutta kuin
+isäntänsäkin. Min'en malttanut olla vilkaisematta taakseni: onko muka
+tie kylää kohti vielä nähtävissä.
+
+Sen jälkeen aloitti vihollinen vähäisen kiväritulen. Ratsujoukko
+hyökkäsi oikeata sivustaamme vastaan. Silloin minä huutamaan kuin
+riivattu: "Ampukaa, pojat! Ampukaa!" Samassa painoin hattuni syvään
+silmilleni, ajatellen: "Jumala teitä suojelkoon!" ja aioin lähteä
+kylään. Mutta ennenkuin minä sain tuon kovasuisen pakanan allani
+kääntymään, laukaisivat kuuliaiset sotamieheni pyssynsä. Siitä säikähti
+sotaorhini yhtä paljon kuin minä itsekin. Se hyppäsi ensin pähkinäpuun
+alla tasakäpälää ylös ja sitten nelistämään täyttä laukkaa pellolle.
+Kaksi ratsastavaa jääkäriä laukaisi kivärinsä minua kohti. Mutta
+huomattuansa, ett'en minä kaatunutkaan, vaan päinvastoin, miekkaani
+heiluttaen, nuolen nopeudella riensin heitä kohti, -- silloin he
+kääntyivät pakosalle. (Tuon miekan heiluttamisen laita oli sellainen,
+että miekka minulla tosin oli kädessäni, mutta minun täytyi samalla
+kädellä pidellä hattua putoamasta päästäni, ja siten mahtoi minulla
+olla tavattoman uljas sotilasryhti.)
+
+Minun orhittani ei nyt enää pitänyt mikään, ei kuolaimet eikä päitset.
+Se painoi päänsä rintaa vastaan ja lensi kuin vimmattu vihollisten
+perässä. Minä kiroilin ja itkin ja huusin: "Seis, ptruu, seis!" Ei
+auttanut mikään, Se oli yhtä riivattua kyytiä. Jääkärit poikkesivat
+kujalle; minun pirullinen sotaratsuni poikkesi sinne sekin. Viholliseni
+eivät enää voineet kääntyä minnekään, ja silloin valtasi heidät
+hirmuinen kauhu, sillä minähän olin, vaikka vastoin tahtoani, ihan
+heidän kintereillään. He kannustivat hevosiansa yhä kiivaammin, ja
+minun Rosinantteni joudutti sitä mukaa juoksuansa sekin.
+
+Pakenevat jääkärit pitivät minua varmaankin jonkinlaisena hiidestä
+heitettynä miehenä, joka oli vannonut iskevänsä suonta heistä. Tuon
+tuostakin he katsahtivat taaksensa ja kauhistuivat, nähdessään minun
+huitomisiani.
+
+Voi. hyvät herrat! Olisittepa vaan tienneet, millaisella mielellä se
+voittaja oli!
+
+    "Kauempan' aina pot, pot, pot,
+    Kalkkuivat ratsun kaviot.
+    Jaloissa ryöppys multa,
+    Kivistä iski tulta."
+
+Kujaset päättyivät vihdoin avaralle tasangolle, jonne franskalainen
+sotaväki oli asettunut leiriin. Sinne päästyä tekivät hevoset
+äkkinäisen käänteen, ja silloin irtaantui toinen jalkani jalustimesta;
+viholliseni hajosivat eri haaroille, muutamat sotamiehet leiristä
+tähtäsivät minuun ja ampuivat. Kirottu ratsuni loikkasi syrjään, ja
+minä putosin maahan kuin säkki.
+
+-- Hyvästi nyt, Fredrika! Hyvästi nyt, sinä petollinen maailma! --
+huokailin minä. Luulin näet olevani kuollut, ja samaa luulivat
+sotamiehetkin. He hyppäsivät naurusuin luokseni, ja siihen saapuivat
+äsköiset takaa-ajamanikin. Vavisten minä nousin ylös. He vaativat
+minulta miekkani ja saivat sen. Jalkaväen miehet aikoivat ryöstää
+minua, mutta jääkärit ottivat minut suojaansa, vannoen ja vakuuttaen,
+että minä olen miehuullinen mies ja kunnon mies. Tällainen
+ansaitsematon ylistys vihollisen puolelta oli sangen ilahduttavaa,
+mutta vielä enemmän iloitsin siitä, ett'en ollut ensinkään
+haavoittunut.
+
+Nyt olin siis sotavankina.
+
+Minua lähdettiin viemään erästä yksinäistä taloa kohti, ja matkalla
+sinne katosi minulta kello ja kukkaro ja kultainen sormus, Fredrikani
+muisto.
+
+Tuvassa istui eräs översti murkinoimassa muutamien upseerien kanssa.
+Kerrottuani hänelle, kuinka minä olin ajanut jääkäreitä takaa hamaan
+leiriin saakka, ja kuinka siellä olin joutunut vangiksi, tiedusti hän
+nimeäni ja arvoani.
+
+Mitä minun piti vastata? Sanoako olevani nimityksen saanut kirkkoherra?
+_Maïtre des arts? Docteur en philosophie_? -- Hullunahan ne olisivat
+minua pitäneet.
+
+Olihan Kaarlo Suuri nimittänyt minut yliadjutantikseen. Niinpä
+vastasinkin haikailematta: _Adjutant-général_.
+
+Puvustansa mies tutaan, sanotaan, mutta tutaanpa se arvonimestänsäkin.
+Minutkin käskettiin heti kohta pöytään: kylmää paistia, malagaa,
+likööriä. Ystävällinen översti puhui minulle muutamia lohdutuksen
+sanoja sotavankeuteni johdosta: "Vaihtelevaista on sodan onni.
+Viisikymmentä vuotta sitten oli teillä Fredrik Suuri, meillä Rossbach;
+nyt on meillä Napoleon Suuri, teillä Jena."
+
+
+
+
+13. Sotavankeus.
+
+
+Upseerit nousivat ratsujensa selkään. Minut jätettiin leiriin vartijain
+huostaan nuotioille. En ollut vielä kokonaan päässyt noista entisistä
+vilunpuistutuksista, ja siksipä koetin hierautua lähempään tuttavuuteen
+nuotiotulen kanssa.
+
+-- Mitenhän lienee käynyt Kaarlo Suuren ja hänen urhoollisen
+sotajoukkonsa? -- huokailin minä. -- Minnehän lienee joutunut
+kuningatar rikkinäisine tynnyreineen? Ja minne joutunen minä?
+
+Minun oli jo ennakolta annettu tietää, että minut viedään ensin
+Frankfurt an der Oderiin ja sieltä muitten sotavankien kanssa
+Franskaan. Minä tarjosin ihan vilpittömästä sydämestäni kunniasanani
+sen päälle, ett'en enää milloinkaan, jos vapaaksi pääsen, kanna aseita
+hänen majesteetiansa Franskan keisaria vastaan. Översti ei kumminkaan
+ottanut tarjoustani vastaan, minun kohtaloni kun oli riippuva ylemmän
+viraston harkinnasta.
+
+-- Vai Franskaan vainen, tohtori parka? -- puhelin minä itsekseni. --
+Linnaan! Kuinka äkkiä tämä kaikki on keikahtanut! Jospa istuisit vielä
+kammiossasi katonrajaisessa, edessäsi äänetön, pitkä jono kattoja,
+istuisit, piippua poltellen ja lukien Plutarkon suurista miehistä tahi
+vaikka hienon maailman sanomalehdestä uutisia ja kulissintakaisia
+tarinoita! Mitä puuttuisi sun onnestasi? Päiväntyöt päätettyäsi,
+istuisit Fredrikasi vieressä, kauniita tuulentupia rakennellen tai
+runollisessa yksinäisyydessäsi uusia voitonvirsiä sepitellen!
+
+Tässä muistuivat mieleeni minun preussilaiset voittolauluni, jotka yhä
+edelleen olivat taskussani. Kiireesti pistin käteni taskuun, vilkaisin
+ympärilleni, tarkasteleeko minua kukaan, ja viskasin käsikirjoitukseni
+tuleen, sillä voittolaulut vihollisen vankeudessa, laulut täynnä
+pilkkaa ja ylenkatsetta Napoleonia ja hänen sotalaumojansa vastaan, --
+sellaiset laulut olisivat pian saattaneet tehdä minut päätäni
+lyhemmäksi. Minä katselin niitten kuolemaa tulessa nyt yhtä suurella
+mielihyvällä kuin ennen olin katsellut niitten syntymistä innostuksen
+tulessa. Ei edes sekään voinut iloani himmentää, että ensi hädässäni
+olin käsikirjoitusteni mukana viskannut kutsumuskirjanikin tuleen.
+
+Äkkiä tuli muutamia sotamiehiä luokseni -- ne samat, jotka olivat minua
+ampuneet.
+
+-- Mitä te tuossa niin salaisesti poltitte? -- kysyivät he ja
+mainitsivat vielä pari sanaa vakoilemisesta ja ammuttamisesta.
+
+Minä en tiennyt, mitä vastata, ja tämä seikka se ei suinkaan tilaani
+parantanut, Nuo pahukset, huomasin minä, hieroivat vaan riitaa minun
+kanssani. He julistivat minut epäluulon-alaiseksi ja veivät minut
+vahtitupaan. Siellä minun piti antaa heille takkini, saappaani ja
+hattuni. He veivät kaikki ne mennessään. Enkä minä sen koommin nähnyt
+koko miehiä enkä tamineitakaan.
+
+Päivän kuluessa kuulusteltiin minua vielä pari kertaa noitten
+poltettujen paperien johdosta, ja kun minä yhä vaan pysyin
+väitteessäni, että ne olivat olleet vähäpätöisiä perheasioita,
+yksityisiä kirjeitä, niin jätettiin minut kahden sotamiehen huostaan,
+jotka minun nähteni latasivat kivärinsä ja läksivät sitten viemään
+minua, niinkuin minulle ilmoitettiin, kenraalin pääkortteriin.
+
+Ilman takkia, paljain päin ja paljain jaloin piti minun nyt kolkkona
+lokakuun päivänä astua vartijaini kanssa kolme tuntia. Likaisena ja
+repaleisena, puolialastomaksi ryöstettynä olin minä nyt kerjäläistäkin
+köyhempi, minulta kun puuttui vapauskin. Eikä ollut hengestänikään
+kovin suuria takeita, sillä hyvin lyhyeen Franskalainen sodassa lain
+lukee. Ken vakoilemisesta on syytetty, sen he hirttävät, mies paran,
+tahi ampuvat, vähääkään sitten enää välittämättä, hyväkseenkö mies sen
+pani vai pahakseen.
+
+
+
+
+14. Yhteen yhdytään.
+
+
+Yön lähestyessä ilmaantui silmieni eteen pitkät rivit nuotiotulia.
+Sinne kohti kulki meidän marssimme. Siellä oli Franskalaisilla
+melkoisen suuri leiri. Minut vietiin erääsen kylän ulkopuolella olevaan
+suureen maakartanoon. Kaikki huoneet siellä olivat kirkkaasti
+valaistut. Vartijoita sekä ratsain että jalkaisin oli oven edessä, ja
+eri aselajeihin kuuluvia upseereita loistavissa uniformuissa kulki
+sisään ja ulos.
+
+Minut vietiin erään sotatoimiston eteen. Siellä luottiin minusta
+annettu raportti, kysyttiin nimeäni ja arvoani ja huudettiin sitten:
+"Viekää mies muitten vankien luokse!"
+
+-- Kyllä ovat ryöstäneet alastomaksi tuon miehen; oikein hävettää, --
+virkkoi yksi upseereista.
+
+-- Menkää, -- sanoi toinen, -- minä lähetän teille vaatteita.
+
+Minut saatettiin leiriin ja jätettiin siellä sotavankeja vartioivan
+upseerin huostaan. Sotavangit olivat asettuneet nuotiovalkeain
+ympärille ja söivät parhaillaan niukkaa illallistansa. Minä liityin
+heihin. Mutta, kas tuossahan istuu kalpeakasvoinen ja mustaviiksinen
+Chaumigrem ja hänen vieressänsä Kaarlo Suuri, kumpikin syömässä
+höyryävää lientä savivadista, jota palvelukseen aina altis kuningatar
+Elisabet pitelee, pöydän puutteessa, neitseellisessä sylissään.
+
+-- Kas, siinähän minun sotapäällikköni! -- huusin minä ihastuneena,
+nähtyäni nuo hauskat, tutut kasvot. -- Tämäkö se nyt on se elysiläinen
+ateria Ziethenin ja Schwerinin ja Winterfeldin ja Fredrik Suuren
+seurassa?
+
+Kuultuansa minun ääneni, kavahti luutnantti pystyyn ja sulki minut
+syliinsä.
+
+-- Kuinka, herra adjutantti! Oletteko hengissä vielä? Säilyihän siis,
+Jumalan kiitos, vielä yksi uljas mies kuninkaalle. Voi, me pidimme
+teitä jo menneenä miehenä! Ja taas tuo teidän kirottu kiivautenne! Minä
+näin, millä vimmalla te hyökkäsitte jääkärien kimppuun ja läksitte
+ajamaan niitä takaa. Teidän esimerkkinne sai minun jo hiukan
+lannistuneen väkeni jälleen innostumaan. Me hyökkäsimme pistin sojossa
+vihollista vastaan. Haavoitettuja oli kummallakin puolen. Oteltiin
+siinä sitten puolen tunnin verran, kunnes me jouduimme saarroksiin, ja
+vihdoin täytyi meidän antautua. Tulkaa, adjutanttini armas, tulkaa;
+minä tarjoan teille lientä.
+
+Hän syleili minua uudestaan ja taas uudestaan. Urhoollinen Chaumigrem
+oli hänkin noussut ylös ja syleili minua. Kuningatar ojensi minulle
+läkkisen lusikkansa, ja vähitellen unohtui minulta oma kurja tilani.
+
+Puolen tunnin perästä tuli päivystävä upseeri korpraalin kanssa.
+
+-- Kuka teistä, hyvät herrat, on yliadjutantti?
+
+Kaarlo Suuri myhähti hyvillänsä ja osoitti minua kädellään, sillä
+franskaa hän ei osannut.
+
+-- Herra adjutantti, -- sanoi upseeri, -- mieleni on paha, että teitä
+on niin kehnosti kohdeltu. Tässä on teille lähetetty pääkortterista
+vaatteita, joita kenties voitte käyttää, ja samalla pari pulloa viiniä
+virvoitukseksi. Olkaa vakuutettu, että Franskalaiset osaavat
+vihollisissaankin kunnioittaa miehenkuntoa, ja että rosvot ja
+marodöörit ovat meillä aivan poikkeuksia.
+
+Minä lausuin jalomielisille vihollisilleni kohteliainta mitä osasin.
+Ikävä kyllä en sillä erää osannut sen parempaa saada sanotuksi, kuin
+että maailmanvalloittajat (franskaksi se kuuluu paljoa uljaammalta:
+_les conquérants de l'univers_) ovat minut tänään jo toistamiseen
+voittaneet. Sanokaamme me Saksalaiset mitä hyvänsä, Franskalaiset ne
+sittenkin ovat maailman älykkäintä kansaa, meidän aikakautemme
+Kreikkalaisia. Halvin sotamieskin heillä pitää huolta somasta,
+arvokkaasta käytöstavasta, niinkuin meillä ainoastaan näyttelijät
+näyttölavalla. Sattuva sana tenhoaa heidät, sukkela ajatus on heille
+palkinnon veroinen, ja kunniantunto kohentaa heitä kaikkia. -- Siinä
+kansassa on jotain henkevää eikä pelkkää perunaa ja olutta.
+
+
+
+
+15. Karkuri.
+
+
+Seuraavana päivänä vietiin sotavangit Frankfurt an der Oderiin.
+Minulle oli tuo kaupunki hyvin tuttu, ja oli minullakin kunnia olla
+monelle sen arvoisalle asukkaalle tuttu. Tämä kunnia oli kumminkin
+ylellisyystavaroita: moinen kunnia olisi nyt helposti saattanut maksaa
+henkeni. Aatelkaas nimittäin, että joku rehellinen frankfurtilainen
+olisi astunut talonsa portille ja tervehtinyt yliadjutanttia herra
+tohtoriksi ja tiedustellut niitä minun sota- ja voittolaulujani...
+
+Kaupungin portille saavuttaissa tykytti sydämeni valtavasti. Minä
+painoin suuren upseerinhattuni syvään silmilleni ja kätkin nenäni,
+sen-aikuiseen keikaritapaan, syvälle kaulaliinaan. Minua hävetti astua
+tuohon tuttuun kaupunkiin vankien joukossa kuin mikä pahantekijä ikään,
+ja pahantekijäähän minussa hiukan olikin: olinhan valehdellut ja
+ottanut itselleni sotilaan-arvoja, joita ei minulla ollut.
+
+Suuri lauma tyhjäntoimittajia oli alinomaa ympärilläni, -- ei
+vainenkaan, en tahdo noin pahaa heistä puhua. Kaiketi he tulivat
+sääliväisyydestä tahi toivoen löytävänsä meidän joukossa jonkun ystävän
+tai armaan sukulaisen. Iltahämärä oli jo laskeutunut kaupungin yli,
+mutta sittenkin lymysin minä repaleisten matkatoverieni taajimpaan
+joukkoon, heidän astuessaan reippaasti avonaisin kasvoin, ikäänkuin
+olisivat tahtoneet sanoa: "katsokaa vaan, tällaista sitä saa kärsiä
+kuninkaan ja isänmaan tähden". Hyvällä omalla-tunnolla olisin minäkin
+voinut sanoa samaa, mutta sellainen hyvä avu, jonka on saavuttanut
+vastoin tahtoansa, on tikusta tikkuun ihan synnin näköinen. Vihdoin
+tultiin kenrali- ja platskommendantin luota yöpaikkaan. Meidät,
+upseerit, sullottiin huononpäiväiseen ravintolaan, kunniavahti ovella,
+vaikka olimme sekä suullisesti että kirjallisesti kunniasanalla
+vakuuttaneet, ett'emme omin luvin itseämme vankeudesta päästä.
+
+Minun on tunnustaminen, ett'en minä tällä kunniasanalla ensinkään
+tarkoittanut täyttä totta, sillä allekirjoittaessani "yliadjutantti",
+ajattelin minä näin: pitäköön yliadjutantti vaan sotilaallisen
+kunniasanansa, johon herra tohtori ja maisteri ei ole sidottu.
+
+Pimeän tultua pyysin päästä vielä kaupungille, tavatakseni muutamia
+ystäviä; minä tarkoitin: joitakuita huolimattomia vartijoita kaupungin
+porteilla. Se kiellettiin kohteliaalla tavalla, Kosk'ei minua
+kumminkaan tuvan ovella kukaan pidättänyt; kosk'ei minulta portilla
+kenkään kysynyt: minne matka; kosk'ei kadulla kukaan salvannut minulta
+tietä: ja kosk'ei edes kukaan pannut pahakseen, että minä menin
+kaupunginportille, raitista ilmaa hengittämään -- vartija piti minua
+kaiketi franskalaisena upseerina -- niin läksin minä empimättä
+koettelemaan onneani edelleen. Minä karkasin, selvästi sanoen, elikkä,
+niinkuin sanat jalossa sotakielessä kuuluvat: minä rantsioneerasin
+itseni. On näet sotakielessäkin löydetty sanoja, joihin saattaa kätkeä
+synnin ja häpeän, vaikk'ei sota muutoin niitä lainkaan kammoa:
+retrogradi-liike on samaa kuin pakoon pötkiminen; rekvisitioni on samaa
+kuin väkivallalla ottaminen. Siinä todistus yhä kehittyvästä
+kultturista siinäkin säädyssä, joka viran puolesta hävittää kultturia,
+ja joka etupäässä kerskailee suoruudesta ja avonaisuudesta.
+
+
+
+
+16. Tallirenkinä ja kuskina.
+
+
+Lienen juossut tunnin verran. Kuraisesta tiestä huolimatta minä
+todellakin juoksin, minkä suinkin jalat kannattivat. Vihdoin katsoin
+parhaaksi ruveta hiljentämään vauhtiani. Väsyneitten jalkojeni alla
+alkoi tuntua hauska, pehmoinen hiekka; ympärilläni humahteli illan
+ilmassa mäntymetsä; pääni päällä uiskenteli hopeinen kuu harmaitten
+pilvien lomitse. Tämä oli varsin romantillista, jopa runollistakin;
+jospa olisi ollut lisänä vielä epärunollinen illallinenkin ja
+olkivuode!
+
+Kysymys oli nyt: minnekä suvaitsette matkustaa, herra entinen
+yliadjutantti? Millä teidän on aikomuksenne vast'edes elää? En todella
+osannut vastata kumpaankaan. Ja hyvä onkin, ett'ei maailmassa
+tuommoisiin vähäpätöisiin kysymyksiin välistä osaakaan mitään vastata.
+Sehän se juuri luo elämään viehätystä, kun niin usein saa avarassa
+maailmassa kulkea painaa ihan umpimähkähän, tietämättä mihin.
+Uteliaisuus ja toivo kantavat meitä kauaksi.
+
+Tunsin kerran erään rikkaan miehen, jolla oli kaikkea tämän maailman
+hyvää yltäkyllin ja spleen (raskasmielisyys) vielä päälle kaupan.
+Kenties oli rikkaus juuri syynä siihen, että hän oli kyllästynyt tämän
+elämän yksitoikkoisuuteen ja inhosi sitä. Hän halveksi elämää, joka ei
+tuottanut hänelle yhtään huolta. Hän oli vähällä itse lopettaa
+päivänsä, pitkästyneenä kaiketikin sellaiseen olemiseen, jota hän ei
+osannut käyttää mihinkään. Ja mikä saattoi hänet päivästä päivään
+siirtämään tuon elämänsä langan katkaisemisen? Se oli -- Spenerin
+sanomalehti. Yhä hän vaan tahtoi ennen kuolemaansa tietää, mitenkä
+maailmassa käy. Luettuansa sanomalehden, hän ajatteli näin: vai
+tällaista se olisi ollutkin kuolemani jälkeen, jos minä eilen olisin
+pistolinluodilla rantsioneerannut itseni? Hyvä sentään, että vielä
+ennen kuolemaani sain tietää tuon ja tuon. Ja niin tuo kunnon mies eli
+sanomalehtipäivästä toiseen, kunnes pari kauppamiestä rupesi niin
+ystävälliseksi, että kohteliaalla konnankoukulla, jolle he antoivat
+nimen bankerotti, veivät suurimman osan hänen omaisuuttansa. Nyt tuli
+hänen pakko ryhtyä työhön, ja hätä se puhalsi pois hänestä spleenin.
+
+Nälkä on ilkeimmillään juuri silloin kuin ei tiedä, millä sen
+tyydyttäisi, elämä suloisimmillaan silloin kuin ei tiedä, millä sen
+säilyttäisi.
+
+Tähän suuntaan lienevät kaiketi minun ajatukseni pyörineet tuossa
+humisevassa männikössä. Laahasin väsyneitä jalkojani yhä eteenpäin,
+uteliaana näkemään, mitä minusta lopultikin tulee, ja minne kohtalo
+minut viimeinkin vie. Silloin haukahti koira, silloin vilkahti valo
+akkunoista. Olin siis lähellä kylää.
+
+Majatalon edessä seisoivat avonaiset vaunut, kaksi hevosta edessä, päät
+juuri sinne käsin, minne minäkin olin lähtenyt vaeltamaan. Vaunujen
+takana oleva lauta -- minä näet pidin heti kohta paikallisen
+tarkastuksen -- ei kaikeksi onneksi ollut varustettu rautapiikeillä
+eikä muilla vehkeillä senlaisten matkustavaisten torjumiseksi, jotka
+mielellään kulkevat maita maailmoita muitten kulungilla.
+
+-- Tuossahan, -- ajattelin minä, ja lohdullista olikin tuo ajatus, --
+tuossahan on leposija minun väsyneelle ruumiilleni. Tuossahan minun
+sopii mukavasti jatkaa pakoani.
+
+Vaunut olivat tyhjät. Niitten omistaja oli niinmuodoin majatalossa.
+Minä tutkin ja tarkastin kaikki taskuni, -- ei äyrin merkkiäkään, ja
+kumminkin olisin niin kernaasti ostanut palasen leipää. Kerjätä minä en
+saattanut, upseerina muka, mutta rekvireerata minun kyllä sopi.
+
+Päätin koettaa onneani ja astuin sisään.
+
+Tuvassa oli vanhan hinkalon päällä pyöreä hattu, talonpojan mekko ja
+ruoska. Miekkoinen se, joka on maailmaan keksinyt neuvokkaisuuden.
+Nuolen nopeudella lensi sotilashattuni lattialle ja korkea huopahattu
+päähäni; pitkä, sininen upseerintakki lensi hinkalon päälle ja minun
+solakka ruumiini talonpojan avaraan mekkoon. Jos minulla olisi ollut
+miekka, niin olisin senkin vaihtanut ruoskaan, jonka yhtä kaikki otin
+kaupanpäällisiksi, tarvittaissa suojellakseni nahkaani, elleihän
+muilta, niin ainakin epäkohteliailta kylänrakeilta.
+
+Sanomattanikin on selvä, ett'ei minun nyt, ilmeisenä varkaana, sopinut
+ajatellakaan illallista tässä talossa. Se oli paha seikka kyllä. Mutta
+nyt oli minulla se mielihyvä, että saatoin olla paremmassa turvassa
+franskalaisilta nuuskijoilta.
+
+Seisoin vielä ovessa, vakoillen ulos, mistä paikasta muka minun
+parhaiten sopisi hypätä takalaudalle, kun vaunut lähtevät liikkeelle.
+Silloin aukeni äkkiä takanani ovi, muuan ääni alkoi pauhata franskaksi,
+kaksi jumalatonta nyrkkiä iski minua takaa päin niskaan semmoisella
+vauhdilla, että minä pitkin pituuttani lensin rapakkoon, tutkistelemaan
+sen syvyyttä pohjia myöten. Tämä tapahtui hämmästyttävällä nopeudella.
+Enkä ymmärrä vieläkään, mitenkä sitä niin harvoista silmänräpäyksistä
+riitti aikaa näin moninaiseen tekoon.
+
+-- _Allons, bougre, allons!_ (Matkaan, mies, matkaan!) -- kiljui
+Franskalainen myötäänsä, pitäen minua nähtävästi kuskinansa. En ollut
+oikein selvillä, pitikö minun tekeytyä kuolijaksi, vai varkaana hypätä
+pystyyn ja livistää matkaani, ennenkuin minut hirtetään. Mutta
+Franskalainen ei valinnut kumpaakaan. Hitonmoisilla kynsillään hän
+sieppasi minua niskasta, kiskaisi ylös, pani minut etupyöräin kohdalle
+ja huusi:
+
+-- Istuma! -- Samassa hän hyppäsi vaunuihin ja kiljaisi:
+
+-- _Allons, en avant!_ (Eteenpäin, anna mennä!)
+
+-- Olkoon menneeksi! -- ajattelin minä, nousin kuskipenkille, sivalsin
+hevosia ruoskalla, ja niin sitä lähdettiin kylästä ulos. Takalaudan
+asemasta olin nyt saanut kunniasijan vaunujen etupuolella. --
+Toimittakoon nyt se entinen pukunsa ja virkansa menettänyt kuski
+yliadjutantin virkaa, elleihän liene vapaehtoisesti jättänyt
+vaatteitansa sinne, puikahtaaksensa Franskalaiselta kaikessa
+hiljaisuudessa piiloon.
+
+
+
+
+17. Murhaa ja miestappoa taas.
+
+
+Mitä kiivaammin minä ajoin, sitä useammin tuo ankara herra vaunuissa
+virkkoi: _bon, bon_, (hyvä, hyvä). Hänellä näytti olevan kiire. Ja
+mikäli minä osasin päättää hänen levottomuudestansa ja silloin tällöin
+hampaittensa välistä päästämistänsä sanoista, joita hän laususkeli
+itsekseen, ei hänen omatuntonsa ollut juuri ehjempi kuin minunkaan.
+Kuun pilkistäessä pilvistä esiin, luulin huomaavani hänen olevan niitä
+tärkeitä henkilöitä, joita franskalaisessa armeijassa sanotaan
+employé'iksi. Hän oli liian porvarillisesti puettu, upseeri ollakseen,
+ja liian sotilasmaisesti, ollakseen porvari.
+
+Keskustelu meidän kesken oli sangen yksitoikkoista, sillä hän ei
+osannut saksaa, ja minä, uskollisena roolilleni, en osannut franskaa.
+
+-- Olema Polonie (Puola) kaukka?
+
+-- Kaukana se on.
+
+-- Olema täällä Prussiens?
+
+-- No niitähän täällä onkin.
+
+Ja silloin hän huusi kuin riivattu: "Antta menöö, antta menöö!" Ja minä
+annoin hevosten mennä, minkä ikinä jaksoivat.
+
+Minä koetin viittailla hänelle, että hän antaisi minulle jotain
+syötävää, jos hänellä on jotain mukanaan, Hän ei ymmärtänyt. Minä
+puhelin hänelle armeliaisuudesta. Se oli employé'lle outoa. Puhuin
+näljästä; ei hän sellaistakaan tuntenut.
+
+-- Leipää! -- sanoin vihdoin, ja se sattui kohdalleen.
+
+Hän antoi minulle suuren leipäkyörän.
+
+Tyytyväisenä nyt istuin kuskipenkilläni, tyytyväisempänä kuin konsanaan
+kuningas valta-istuimellaan, enkä enää yhtään pahoitellut palvelijan
+ammattia, johon olin joutunut, se kun oli hankkinut minulle kaikki,
+mitä suinkin halasin. Ja mitäs sillä oikeastaan väliä, mikä ihminen on,
+pappiko, vai tallirenki, vai yliadjutantti, vai maisteri, vai
+sotapappi? Paras on ihminen siinä takissa, mikä yllä on, mutta
+surkeata, jos takki on ihmisessä paras osa.
+
+Nyt ajettiin siis Puolanmaahan päin. -- Ties kanssa, -- ajattelin
+tuossa itsekseni, -- kukaties sinä vielä vaihtelevissa kohtaloissasi
+kyyditset itsesi vihdoin jossakin Veikselin varrella kokonaisen
+armeijan ylipäälliköksi. Pois epäilys! Onhan kaitselmus olemassa.
+Pimeäksi lyö välistä, mutta selkeneehän taas jälleen.
+
+Olin varsin hyvällä tuulella ja rupesin ratokseni rakentelemaan
+saarnaa, jonka olin pitävä pitäjässäni.
+
+Äkkiä välähti edessäni kuun valossa kivärin pistimiä. Herrani huomasi
+ne myös, sieppasi miekkansa ja tempasi toiseen käteensä pistolin,
+vetäen hanat vireille. Hanain naksauksia kuullessani löi minut kylmään
+hikeen.
+
+-- _Bougre, bougre!_ Antta menöö, antta menöö.
+
+-- Seis! Ken siellä? Seis! _Qui vive?_ -- kuului sotamiesten möyryäviä
+ääniä, ja samassa he ojensivat pistimensä melkein liian lähelle
+kylkiluitani.
+
+Ketä tässä nyt totella?
+
+-- Kenties, -- arvelin, -- pääsee tästä pulasta hätävalheella. Luullen
+noita sotamiehiä Franskalaisiksi, jotka ovat häipyneet rykmenteistään,
+yritin minä herättää heissä pelkoa ja kunnioitusta ja huusin:
+
+-- Messieurs! Minun herra _général_ yks franskalainen _général_.
+
+-- Seis! Antautukaa! -- kuului nyt useampia huutoja.
+
+-- _Foudre!_ (Tuli ja leimaus!) -- huusi kenraaliksi luultu ja hypätä
+heilahti vaunuista, sysäten samassa kaksi miestä kumoon.
+
+Hän laukaisi pistolinsa.
+
+Piu, pau! kuului samassa oikealta ja vasemmalta. Luoteja vinkui
+korvissani. Hevoseni säikähtivät vielä kauheammin kuin minä. He
+läksivät kiitämään vimmattua vauhtia eteenpäin. Minä ruoskalla selkään.
+Kuulin sitten hetken aikaa miekan kalsketta ja laukauksia, mutta pian
+ei kuulunut enää mitään.
+
+Hevosteni ymmärrys ja oveluus oli pelastanut minut.
+
+-- Helkkarimnoinen juttu! -- jupisin sitten itsekseni ja toimitin
+ruumiissani oikein kirurgillisen tarkastuksen kantapäästä kiireesen
+asti: ensi hädissäni luulin näet, että minusta oli luotituiskussa
+tullut jonkunlainen seula. Mutta ei ollut minulta hivuskarvaakaan
+kärventynyt.
+
+-- Sitä parempi! -- arvelin. -- Mutta mitenkä on mun herrani käynyt?
+Pitäisikö tästä lähteä takaisin, tiedustelemaan, jotta hieman minuakin
+miekoilla viillettäisiin ja pistimillä keihästeltäisiin? Ei maar, niin
+pitkälle ei minun kuski-uskollisuuteni ja hellä kiintymykseni sentään
+mene.
+
+Taivas ties, miten lienee tuon _Commissaire de guerre'n_ tai employé'n
+lopulti käynyt. En hänestä sen koommin enää kuullut mitään.
+
+Ajoin nyt verkempaan, hevoseni kun olivat uupuneet. Vähän ajan perästä
+näkyi jälleen kylä.
+
+Mitäs nyt tehdä? mietiskelin minä. Ollako kylässä yötä vai jatkaako
+matkaa? Vielä kuului luotien vinkuna korvissani, ja pelko se sanoi:
+"eteenpäin!" -- Ja edelleen: Kenenkä ovat hevoset ja vaunut? Vastaus:
+Tällä haavaa ei kenenkään muun kuin nykyisen haltijansa, jok'ei ole
+niitä valloittanut eikä varastanut eikä rekvireerannut. -- Edelleen:
+Miten menetellä vieraan omaisuuden kanssa? Lahjoittaako muille, myödäkö
+vai pitääkö ominaan? Ensimmäiseen ei minulla ollut halua, toiseen ei
+ollut oikeutta, kolmanteen ei ollut varoja.
+
+Neuvottomana ajoin majatalon pihaan. Ei ollut vielä niin myöhäinen kuin
+olin luullut. Renki tuli pihalle. Minä riisuin hevoset valjaista,
+käskin antaa niille heiniä ja tilasin itselleni lämmintä olutta, Sen
+saatuani istuin takan viereisen pöydän ääreen. Hätätilassa ajattelin,
+riittänee toki huopahattu ja maalaismekko maksuksi. Hattu olikin
+minulle liian ahdas, mekko liian avara.
+
+
+
+
+18. Vaarallista seuraa.
+
+
+Majatalon lihava emäntä astui pöytäni luo ja kysyi minulta käsi
+puuskassa, aionko olla yötä.
+
+-- En.
+
+-- Aiotteko vielä ennättää kaupunkiin?
+
+-- Kyllä. -- Mieleni oli hyvä, että utelias eukko kyseli, sillä itse
+olin vielä uteliaampi tietämään, missä tienoin maailmaa minä olon.
+
+-- Ettekö tahtoisi ottaa mukaanne erästä rouvas-ihmistä, joka tuli
+tänne jalkaisin ja nyt lepää väsyneenä? Saisitte hyvät juomarahat.
+
+-- Kernaasti. -- Ja tuon sanoin aivan sydämeni pohjasta, ensiksi
+juomarahan ja toiseksi seuran toivossa.
+
+-- Eiköhän olisi paras lähteä liikkeelle vasta päivän koittaessa,
+sillä yöstä ei ole kenenkään ystäväksi, varsinkaan sotaiseen aikaan?
+Täällä vilisee Franskalaisia ja Preussilaisia, jotka ovat eksyneet
+joukoistansa. Ei päivää, ellei murhia ja miestappoja ja ryöväyksiä.
+
+Minua hirvitti, mutta minä nyökäytin päätäni.
+
+-- Herättäkää minut ja se mamseli pari tuntia ennen päivän nousua, --
+sanoin minä. -- Ennätän minä sittenkin hyvissä ajoin perille. Ei
+isäntäväki siitä sen pahemmin purpata.
+
+Minä jäin, ja se teki hyvää sekä minun että hevosten ja mamselinkin.
+Päätin kumminkin lähteä liikkeelle aamulla varhain, harkiten näin:
+aamulla on turvallisin kulkea, koskapa ne, jotka näkevät hyväksi
+antautua yön vaaroihin, menevät pelvosta tai väsymyksestä päivän ajaksi
+piiloon: ne taas, jotka päivällä tahtovat kulkea, eivät vaella öiseen
+aikaan.
+
+Panin maata talliin, mutta uneni oli kissanunta. Heti kuin kylässä
+kirkonkello löi neljä, olin minäkin kelpo hepojeni ääressä. Minä
+herätin talonväen. Rengin valjastaessa hevosia, tarkastelin minä lyhdyn
+alakuloisessa valossa uutta omaisuuttani, vaunuja. Vaununkorissa oli
+useampia luodinläpiä. Vaunujen sisästä löytyi tyhjä miekantuppi,
+sivulaukuissa soma hopeahelainen piippu, pesä merenvahasta, ja sen
+vieressä silkkinen tupakkakukkaro, johon oli kirjailtu lemmenkukka ja
+sen ympärille hellät sanat: _souvenir de l'amitié_ (ystävyyden
+muistoksi), -- kaiketikin entisen herrani, tuon employé'n, galantti
+valloitus joltakulta saksattarelta. Takaistuimen alainen laatikko oli
+lukossa. Sen avaimen oli employé tarpeettomasti kyllä vienyt mukanaan.
+
+Emäntä tuli ja alkoi haukotellen luetella, mitä kaikkea minä ja
+hevoseni olimme syöneet ja juoneet. Minusta tuo oli varsin
+pitkäveteistä, ja osasinhan sitä paitsi kaiken tuon ulkoakin. Minä
+keskeytin eukon tarinan, sanoen:
+
+-- Kyllä mamseli maksaa minunkin puolestani.
+
+Nousin vaunuihin ja asetuin perä-istuimelle, missä herrani ennen oli
+istunut. Siinähän oli lämpimämpi ja mukavampi, ja siinähän,
+toivoakseni, on hauska haastellakin mamselin kanssa.
+
+Hän tuli vihdoin tuvasta. Hänet autettiin minun viereeni. Minä huusin
+"hyvästi", ja niin lähdettiin.
+
+Hauskasta keskustelusta ei kumminkaan tullut mitään, sillä
+matkatoverini hyyristyi vaununkolkkaan, niin loitos minusta kuin
+mahdollista. Minä koetin saada puhetta alkuun, kainosti huomauttamalla,
+että ilma on hyvin kolakka, tai että vielä on niin pimeä, tai että tie
+ei ole oikein hyvä, mutta hän vastasi vaan moniaan uneliaan "kyllä" tai
+"ei", eikä sitten ollut tietääkseenkään minusta ja minun huomioistani.
+
+Nämä huomiot alkoivat sentään käydä yhä kummallisemmiksi, sitä myöten
+kuin kaunis toverini -- pimeässä tuo kauneus oli enemmän aavistettua
+kuin nähtyä -- vaunujen heilahdellessa alkoi unimielissään kallistua
+yhä enemmän minun puoleeni. Pelkästä säälistä, ett'ei tuo lapsi parka
+kovin pahasti vatkaantuisi, siirryin minä pari kolme tuumaa lähemmäs.
+Hetken kuluttua painui nukkujan pää minun olalleni, jotenkin kovalle
+pielukselle. Minun kävi häntä armo, ja senvuoksi heitin vasemman käteni
+hänen ympärilleen, tukeakseni häntä. Hän nukkui makeasti viattomuuden
+unta eikä herännyt edes minun levottoman sydämeni palpatuksistakaan,
+sillä välin kuin minä itse vapisin kuin pahantekijä.
+
+Ensi kertaa elämässäni kannattelin tuntikausia rinnallani nais-olentoa
+... suo anteeksi, Fredrika, jos minä tässä silmänräpäyksessä -- ei
+vainenkaan, ei ollut sydämeni uskoton sinulle silloinkaan, sillä
+sinuahan minä nytkin ajattelin. Kuvailin mielessäni, että sinähän se
+tässä vieressäni istutkin; sinun luoksesihan pyrki minun salainen
+huokaukseni, ja sinua tarkoitti se rikoksellinen suudelma, jonka minä
+painoin hänen -- päähineesensä. Sen minä vaan sanon, että kun on
+tuommoinen nais-olento, jonka povi nousee ja laskee lempeän hengityksen
+melodioissa, niin pankaa siihen rinnalle lumiukko älkääkä vanhaa
+poikaa, yhdeksänneljättä vuoden iässä!
+
+
+
+
+19. Ihana aamurusko.
+
+
+Hiljalleen vierivät vaunut hiekkaisella tiellä. Minä annoin hevosteni
+juosta jolkutella mielensä mukaan, pitelin lujasti tuota nukkuvata
+kaunotarta, painoin raskaat silmänluomeni kiinni, saadakseni sitä
+paremmin uinailla Fredrikasta ja omasta seurakunnasta ja kaikista
+taivaista, joita valveilla-olo ei minulle suonut, ja niin tuosta
+tahallisesta uinailusta vähitellen tuli todellinen uni.
+
+Heräsimme kumpikin melkein yht'aikaa siinä tuokiossa, jolloin vaunut
+kovalla täräyksellä äkkiä nousivat pehmosesta hiekasta eräälle
+kapulasillalle. Oli jo valoisa. Meidän edessämme, maiseman perällä,
+liekehti komea aamurusko, joka häikäisevänä heiasteli suoraan silmiini.
+
+Ensi työkseni vilkaisin hevosiini, sitten toveriini. Hän hieroi
+molemmin käsin silmiänsä, minä samoin omiani. Sitten katsahdimme
+tylsästi toisiimme. Hän hieroi silmiänsä uudestaan, minä samoin, sillä
+tuo aamurusko oli luullakseni sokaissut minut kokonaan. Minä katsahdin
+häneen uudestaan, hän minuun. Ja vasta nyt olin minä vakuutettu siitä,
+että yhä edelleen nukun ja näen unta Fredrikasta, sillä minusta näytti
+Fredrika itse istuvan vieressäni.
+
+-- Herrainen aika, tekö siinä olette, tohtori? -- kysäisi hän
+hiljaisella, hopeanheleällä äänellään, katsellen vuoroin minun
+kasvojani ja viiksien sänkiä (entisen yliadjutantti-asuni jäännöksiä),
+vuoroin minun repaleista ja tervaan tahrattua mekkoani.
+
+-- Tekö, Fredrika! -- huudahdin minä. -- Kuinka te olette tullut tänne
+ja minun luokseni?
+
+Sen enempää ei enää kyselty. Surumielinen onnen tunnelma puristi vedet
+silmiimme, ohjakset kirposivat kädestäni ja toistemme sylissä suli
+sielu sieluun.
+
+Me olimme saaneet toisemme jälleen pitkän, pitkän eron perästä. Ja
+kuinka ihmeellisesti, kuinka odottamatta! Unohdettu nyt oli kaikki
+entinen tuska. Unohdettu oli kaikki elämän kurjuus, minun huoleni,
+hänen kyynelensä; unohdettu kaikki tulevaisuuden raju-ilmat. Me
+hengitimme ihan uusissa maailmoissa: kaukana nyt oli kaikki, mikä
+maallista on.
+
+Ainoastaan tuo pahuksen kapulasilta, jossa vaunut keikkuivat niin
+armottomasti, että oli mahdoton painaa kunnon suudelmaa Fredrikan
+huulille tässä tärinässä -- kapulasiltaa rakennettaessa oi varmaankaan
+oltu otettu lukuun tällaisia liikuttavia kohtauksia, -- niin, se
+yksinään koetti meitä erotella silloin kuin luulimme, ett'ei
+kuolemakaan meitä voi erottaa.
+
+Minä kävin ohjaksiin jälleen. Ja nyt alkoi kysymysten ja vastausten
+pitkä sarja. Ja vaikka me katselimme toisiamme silmästä silmään, vaikka
+pitelimme toisiamme käsistä kiinni, ikäänkuin peljäten, ett'emme
+kadottaisi toisiamme, tuntui välistä sittenkin epävarmalta, oikeinko
+tässä todenteolla nyt yhdessä ollaan.
+
+Hän oli kauniimpi kuin koskaan ennen. Aamurusko loi häneen ihanata,
+punervaa valoansa. Minun täytyi päästää ohjakset vielä kerran
+käsistäni.
+
+Mitä minulla oli Fredrikalle kerrottavaa sotaisista seikkailuistani,
+sen lukija kyllä jo tietää, mutta hän kuunteli niitä tarkkaavammin ja
+halukkaammin kuin niitä kenties on luettu.
+
+Armaani kohtalot olivat olleet paljoa yksinkertaisemmat. Hän oli
+eronnut toimestansa. Vähää ennen Franskalaisten tuloa pääkaupunkiin oli
+hänen herrasväkensä paennut Stettiniin ja taivas ties minne. Fredrika
+oli minun tähteni ollut tuskallisessa epätiedossa. Vihdoin oli hän
+saanut äidiltänsä kirjeen, jossa äiti käskee häntä lähtemään pois
+Berlinistä ja tulemaan hänen luokseen. Jätettyään minun varaltani
+kaikki tarpeenmukaiset tiedonannot, oli hän heti lähtenytkin matkaan,
+rientäen ensin hevoskyydillä Frankfurtiin, mutta koska vihollinen oli
+sieltä ottanut takavarikkoon kaikki hevoset ja rattaat, ja kosk'ei
+sillä haavaa muutoinkaan kukaan olisi rohjennut lähteä matkalle, oli
+hän, tuo uljas tyttö, lähtenyt jalkaisin eteenpäin. Väsyneenä ja
+uupuneena oli hän eilen illalla tullut siihen kylään, josta sitten
+minulla oli kunnia ruveta hänen henkikuskikseen.
+
+
+
+
+20. Päivä nousee.
+
+
+Matkan varrella -- sillä rakastuneillakin on tapana olla aamiaisella,
+ja Fredrikan kotiin oli vielä joltinenkin matka -- katosi ensimmäisessä
+majatalossa terävän kyökkiveitsen avulla viimeisetkin jäännökset
+yliadjutanttisuutta ylähuuleltani. Joltakin kirjurilta tai sihteeriltä
+osti Fredrika minulle kunnollisen päällystakin ja hatun -- mistä lienee
+sellainen rättisaksa löytynytkään. -- ja niin nyt sopi minun, huomiota
+puoleeni vetämättä, istua soman, siropukuisen neitosen rinnalla.
+
+Nyt lähdettiin jälleen eteenpäin.
+
+Oli jo valoisa päivä, ja valoisata oli meidän mielessämmekin.
+Meidäthän oli jo kuulutettu; häät siis jäljellä vaan. Siitä olimme
+yhtä mieltä. Sillä välin kirjoitan minä suosijalleni Frankfurt am
+Mainiin, ja pyydän hänen tiedustelemaan riikinkreiviltä, miten sen
+kirkkoherran-viran laita on. Olinhan minä kirkkoherraksi jo kutsuttu,
+vaikka minun oli täytynyt polttaa itse kutsumuskirja voittolaulujeni
+kera franskalaisessa nuotiotulessa. -- Fredrikalla oli puolestaan sata
+taaleria säästössä, ja sillähän sitä kyllä pääsee alkuun. Ja jos kovin
+nurinpäin alkaa mennä, niin saatanhan minä jossakin avata jonkunlaisen
+nurkkakoulun. Kyllä me pelkällä vedellä ja leivällä olemme onnellisia,
+kunhan vaan ei tarvitse erota.
+
+Siinä sitten ylistelimme suurta onneamme kesken köyhyyttäkin. Hänen
+parhaillaan haastellessaan huokeista liemistä ja minun tehdessäni
+laskuja ahkeran koulumestarin tuloista, kuului äkkiä kilkis kalkis
+vaununpohjalta, -- Me katsahdimme alas. Siellä oli kirkas kultaraha.
+
+-- Sinultako se putosi? -- kysyin minä Fredrikalta.
+
+-- Ei minulla ole kultarahoja.
+
+Me vastaan-otimme tuon lahjan minun employé'ni jäämistönä, palkaksi
+kyyditsemisestä.
+
+Hetken kuluttua panee vaununpohjalla jälleen kilkis kalkis. -- Toinen
+kultaraha.
+
+-- Totta toisen kerran, -- virkoin minä, -- meillä on mukana joku hyvä
+suojelushenki tai muu hyvä enkeli, joka on kuullut meidän hurskaat
+puheemme.
+
+Minä nostin kultarahan ylös ja katselin, olisiko sillä kaimoja
+kerallaan. Vaununpohja oli tyhjä, ja siitä mieleni paha.
+
+Hetken kuluttua uudistui tämä taikatemppu kolmannen kerran.
+
+-- Nyt ei ole vaunuissa laita oikea, -- sanoin minä ja pysäytin
+hevoset, Istuimen alaisen laatikon raossa kimalteli neljäs kultaraha.
+Kas nyt oli päästy kultalähteen partaalle. Minä mursin laatikon auki ja
+huomasin siinä rikkihieroutuneen rahapussin. (Ilmankos me pitkin matkaa
+olimme kuulleet omituista helinää, vaikka olimme luulleet sitä jonkun
+ketjun kilkauksiksi.) Muita rahasäkkejä, lujemmin sidottuina, istua
+törrötti uskollisesti toistensa vieressä.
+
+Mitenkä employé oli saanut käsiinsä tämän aarteen, sitä en tiennyt.
+Oliko se hänen omansa vai muitten, siitä minä vähät. Mutta Fredrikan
+kanssa me päätimme yksimielisesti, että tämä summa oli meidän vähäisiin
+vaatimuksiimme nähden liian suuri; me emme saata sitä pitää omanamme.
+Me panimme entisetkin rahat muitten joukkoon, pidimme nyt rahoista
+parempaa huolta, ja jatkoimme matkaa, niinkuin ei mitään olisi
+tapahtunutkaan.
+
+Ihastuneena vastaan-otti vanha äiti meidät ja siunasi meitä, Aarre
+annettiin hänen talteensa. Julkisiin sanomalehtiin panetin sitten
+useampia ilmoituksia, tiedustellen vaunujen ja hevosten ja rahain
+omistajaa. Monta kuukautta kului, mutta ei ilmaantunut ketään
+omistajaa.
+
+Tähän päättyivät minun seikkailuni. Minä olin rikkaampi kuin
+milloinkaan olisin osannut toivoakaan, ja ihana Fredrika oli nyt
+vaimoni.
+
+Berliniläiselle ystävälleni lähetin minä korvauksen hänen
+ajoneuvoistaan ja hevosestaan, jotka översti oli minulta ryöstänyt, ja
+sanoin itseni irti kirkkoherran-virasta.
+
+Minulla on nyt runsastuloinen maatila ihanassa seudussa. Lehmuksia ja
+kastanjoita kasvaa talomme ympärillä, jossa on kyllin tilaa
+Fredrikalle, hänen äidilleen ja minulle.
+
+Siinä minun paratiisini.
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kun rauhan mies sotaa kävi, by Heinrich Zschokke
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN RAUHAN MIES SOTAA KÄVI ***
+
+***** This file should be named 20501-8.txt or 20501-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/2/0/5/0/20501/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/20501-8.zip b/20501-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..66a96da
--- /dev/null
+++ b/20501-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5cda382
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #20501 (https://www.gutenberg.org/ebooks/20501)