5 files changed, 4963 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/18144-8.txt b/18144-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..b1828a6
--- /dev/null
+++ b/18144-8.txt
@@ -0,0 +1,4947 @@
+The Project Gutenberg EBook of Timon Ateenalainen, by William Shakespeare
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Timon Ateenalainen
+
+Author: William Shakespeare
+
+Translator: Paavo Cajander
+
+Release Date: April 10, 2006 [EBook #18144]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIMON ATEENALAINEN ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+TIMON ATEENALAINEN
+
+Kirj.
+
+William Shakespeare
+
+
+Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1900.
+
+
+
+
+Näytelmän henkilöt:
+
+TIMON, ateenalainen ylimys.
+LUCIUS,     |
+LUCULLUS,   |  Timonin imartelijoita.
+SEMPRONIUS, |
+VENTIDIUS, muuan Timonin valheystäviä.
+APEMANTUS, äreä filosofi.
+ALCIBIADES, ateenalainen sotapäällikkö.
+FLAVIUS, Timonin hovimestari.
+FLAMINIUS,  |
+LUCILIUS,   |  Timonin palvelijoita.
+SERVILIUS,  |
+CAPHIS,       |
+PHILOTUS,     |
+TITUS,        |  Timonin velkojain palvelijoita.
+LUCIUS,       |
+HORTENSIUS,   |
+Kaksi Varron palvelijaa.
+Isidorin palvelija.
+CUPIDO ja muita naamioita.
+Kolme muukalaista.
+Runoilija, maalari, kauppias ja helmiseppä.
+Vanha ateenalainen.
+Paashi.
+Narri.
+PHRYNIA,   |  Alcibiadeen rakastajattaria.
+TIMANDRA   |
+Ylimyksiä, senaattoreja, sotamiehiä, varkaita ja seuralaisia.
+
+Tapahtumapaikka: Ateenan kaupunki ja läheinen metsä.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Ateena. Sali Timonin talossa.
+
+    (Runoilija, maalari, helmiseppä, kauppias ynnä muita
+    tulee eri haaroilla.)
+
+RUNOILIJA.
+Hyvää päivää!
+
+MAALARI.
+              Hauskaa, että voitte hyvin.
+
+RUNOILIJA.
+En kaukaan nähnyt teitä. Mitä kuuluu?
+
+MAALARI.
+Tapaansa menee.
+
+RUNOILIJA.
+                Niin, niin, tiettävästi.
+Mut jotain erikoista? Jotain kummaa
+Ja ennen kuulumatonta? -- Mut, nähkääs!
+Rikkauden taika, tenhos tänne loihti
+Nuo henget kaikki! Kauppiaan ma tunnen.
+
+MAALARI.
+Molemmat tunnen; helmiseppä toinen.
+
+KAUPPIAS.
+Oi, mikä kelpo herra!
+
+HELMISEPPÄ.
+                      Niinpä kyllä.
+
+KAUPPIAS.
+Mies verraton ja niinkuin harjoitettu
+Hyvyyden juoksuun uupumattomaan:
+Hän voiton vie --
+
+HELMISEPPÄ.
+                  Juveeli täss' on mulla.
+
+KAUPPIAS.
+Oi, näyttäkäähän! Timonille varmaan?
+
+HELMISEPPÄ.
+Jos maksamaan hän suostuu; vaan se seikka --
+
+RUNOILIJA.
+"Kun palkasta me halpuutt' ylistämme,
+Niin tahraantuu sen oivan runon loisto,
+Jonk' ylevyys on saapa."
+
+KAUPPIAS (katsellen helmeä).
+                         Varsin soma!
+
+HELMISEPPÄ.
+Ja kallis! Näettenkö tuota vettä?
+
+MAALARI.
+Teit' innostuttaa varmaan joku teos,
+Jonk' omistatte hänen armollensa.
+
+RUNOILIJA.
+Niin, suustani kai pääsi jotain moista.
+Runous on kuin pihka, joka tihkuu
+Tuoreesta puusta. Piistä ei saa tulta,
+Jos sit' ei iske; meidän jalo liekki
+Itsestään syttyy ja, kuin virta, murtaa
+Kaikk' esteet tieltään. -- Mitä teill' on tuossa?
+
+MAALARI.
+Vain maalaus. -- Milloin tulee kirja ulos?
+
+RUNOILIJA.
+Suorastaan tarjouksen kantapäillä. --
+Ah, näyttäkäähän tuota!
+
+MAALARI.
+                        Kaunis taulu.
+
+RUNOILIJA.
+Niin on; tuo tuoss' on vallan verratonta.
+
+MAALARI.
+Jotenkin.
+
+RUNOILIJA.
+          Oivaa! Mikä sulon ilme
+Tuoss' asennossa! Mitä sielun voimaa
+Tuo silmä säihkyy! Mikä mielihaave
+Huulilla noilla! Sanoin ihan voisi
+Nuo mykät ruumiinliikkeet ilmituoda.
+
+MAALARI.
+Niin, elämää on hiukan jäljitelty.
+Tuo ilme -- onko hyvä?
+
+RUNOILIJA.
+                      Toden totta,
+Se voittaa luonnon; taiteen mahti tässä
+Elävämp' on kuin itse elämässä.
+
+    (Muutamia senaattoreja kulkee näyttämän poikki.)
+
+MAALARI.
+Oh, sillä herralla on ystäviä!
+
+RUNOILIJA.
+Ateenan senaattorit! -- Miekkoiset!
+
+MAALARI.
+Kah, vielä lisää!
+
+RUNOILIJA.
+Sit' ystävien tulvaa, sitä virtaa! --
+Kyhäyksessä tässä kuvaan miestä,
+Jot' on tää mainen mailma täysin sylin
+Hyväillyt, halaillut. Vapaata juontan'
+Ei yksityisyys häiri, se vaan kiitää
+Avaraa vahamerta;[1] ilki-isku
+Ei pilkkuakaan suunnassani tahri,
+Jok' ylvää kotkan lentoaan vaan lentää,
+Jälkeensä jättämättä jälkeä.
+
+MAALARI.
+En ymmärrä.
+
+RUNOILIJA.
+            Avaimen teille annan.
+Niin, nähkääs, kaikki säädyt, kaikki luonteet, --
+Niin hyvin liukkaat, taipuisat, kuin myöskin
+Vakavat, jäykät, -- palvelustaan tuovat
+Näin Timonille. Miehen suuri rikkaus,
+Jalohon auliuteen yhtyneenä,
+Vetää ja häneen lemmen sitein kiintää
+Sydämmet kaikenlaiset, peilirakkaast'
+Imartajasta Apemantukseen,
+Jok' itsens' inhomista rakastaapi
+Ylitse kaiken; hänkin polveansa
+Hänelle notkistaa ja tyyten palaa,
+Timonin nyökkäyksest' autuaana.
+
+MAALARI.
+Näin heidän puhelevan keskenään.
+
+RUNOILIJA.
+Kuvailen, ett' on onnettaren istuin
+Sorea, suuri kunnas; kunnaan juurell'
+On kaikenlaista luonnetta ja kansaa,
+Mi tämän pallon parmaill' ahertaapi,
+Tilaansa parantaakseen; niiden keskeen,
+Jotk' ylös tuohon vallattareen katsoo,
+Timonin muotoisen ma miehen kuvaan,
+Jot' onnettaren elfenluinen käsi
+Luoksensa viittaa; tämä äkkilempi
+Äkisti kaikki kilpailijat muuttaa
+Orjiksi, käskyläiksi.
+
+MAALARI.
+                      Niinkuin naulaan!
+Tuo kunnas, onnetar ja istuin, jonne
+Viittaillaan yhtä kansan joukosta,
+Jok' ylös onnen jyrkännettä kiipee
+Kumarapäin, -- tuo meidän taiteen alaan
+Ois aivan omiaan.
+
+RUNOILIJA.
+                  Ei, kuulkaahan:
+Nuo kaikki -- äskeiset nuo kumppaninsa,
+Moni ylempikin häntä -- jäljiss' oiti
+Hännystelevät, terveisillä käyvät,
+Valavat korvaan pyhää kuiskutusta,
+Siunaavat jalustintakin, ja ilmaa
+Imevät hänen suustaan.
+
+MAALARI.
+                       Niin, ja sitten?
+
+RUNOILIJA.
+Kun onnetar, tuo häälyvä ja löyhä,
+Pois työntää suosikin, niin koko liuta,
+Jok' ylös vuoren huippuun käsin, polvin
+Jälestä junnas, antaa miehen luistaa,
+Hänt' yksikään ei sortumukseen seuraa.
+
+MAALARI.
+Tuo tavallista on. Voin esitellä
+Sen seitsemänkin tapamaalausta,
+Jotk' onnettaren äkkipuuskat kuvaa
+Sanoja selvemmin. Mut hyvä oisi,
+Jos Timon tietää sais, ett' ihmissilmä
+On ennen nähnyt moisen kuperkeikan.
+
+    (Timon tulee seurueineen. Ventidiuksen palvelija on
+    puheissa hänen kanssaan.)
+
+TIMON.
+Vangittu, niinkö?
+
+PALVELIJA.
+                  Niin on, hyvä herra;
+Ja velkomus on viisi talenttia.
+Varat on heikot, velkamiehet tiukat.
+Hän pyytää teiltä puoltokirjaa niille,
+Jotk' ovat hänet vanginneet; on muuten
+Hukassa toivo.
+
+TIMON.
+               Jalo Ventidius!
+En ole niitä, jotka luotaan viskaa
+Hädässä ystävänsä. Hänet tunnen,
+Hän jalo mies on, avun ansaitseva,
+Ja saakin sen: lunastan hänet irti.
+
+PALVELIJA.
+Ijäti on hän kiitollinen teille.
+
+TIMON.
+Vie terveiseni: oiti lunnaat laitan,
+Kun vapaa on hän, pyydä hänet tänne. --
+Ei riitä se, ett' autat pystyyn heikon,
+Tukea myöskin kaipaa hän. -- Hyvästi!
+
+PALVELIJA.
+Oloinen onni teidän armollenne!
+
+    (Palvelija menee.)
+    (Vanha ateenalainen tulee.)
+
+ATEENALAINEN.
+Kuulehan, herra!
+
+TIMON.
+                 Puhu, hyvä vanhus.
+
+ATEENALAINEN.
+Lucilius on palvelija sulla.
+
+TIMON.
+Niin on, ja entä sitten?
+
+ATEENALAINEN.
+                         Jalo Timon,
+Tykosi tänne kutsuta se mies.
+
+TIMON.
+Hän onko tässä saatossa? -- Lucilius!
+
+    (Lucilius tulee.)
+
+LUCILIUS.
+Tass' olen, herra, nöyrin palvelijanne.
+
+ATEENALAINEN.
+Tuo mies, tuo passarisi, jalo Timon,
+Talossain öisin liikkuu. Olen mies,
+Jok' olen pienest' alkain ollut tarkka;
+Paremman minä perillisen vaadin
+Kuin kupinkantajan.
+
+TIMON.
+                    No, entä sitten?
+
+ATEENALAINEN.
+Yks mull' on tytär, heimoa ei muuta,
+Kenelle tavarani luovuttaisin.
+On tyttö soma, tuskin naitava,
+Ja kalliist' olen häntä kasvattanut
+Paraimman mukaan. Nyt tuo käskylääsi
+Lempiinsä hänet kietoo. Jalo herra,
+Apusi suo, nuo käynnit hältä kiellä;
+Ma koitin turhaan.
+
+TIMON.
+                   Mies on rehellinen.
+
+ATEENALAINEN.
+Nyt häll' on tilaisuus se näyttää, Timon;
+Rehellisyydell' oma palkkans' olkoon,
+Se älköön tytärtäni voitekselko.
+
+TIMON.
+Lempiikö tyttö häntä?
+
+ATEENALAINEN.
+                      Hän on nuori
+Ja herkkä; oman nuoruutemme kiihko
+Osoittaa kyllin, kuinka häälyvä
+Se nuoruus on.
+
+TIMON (Luciliukselle).
+               Sä lemmit tyttöä?
+
+LUCILIUS.
+Kyll', arvo herra, ja hän lempii mua.
+
+ATEENALAINEN.
+Jos luvattani naimisiin hän menee,
+Niin -- jumalat sen kuulkoot! -- maantielt' otan
+Ma perillisekseni mierolaisen,
+Ja hänet hylkään.
+
+TIMON.
+                  Mitä annat hälle,
+Jos vaimoksi hän menee vertaiselleen?
+
+ATEENALAINEN.
+Heti kolme talenttia; vasta kaikki.
+
+TIMON.
+Tuo sievä mies mua palvellut on kauan;
+Hänelle onnen hankin, sitä vaatii
+Jo ihmisrakkaus. Työnnä hälle tyttö;
+Mink' annat sinä, saman minä annan,
+Niin tasapainoss' ovat.
+
+ATEENALAINEN.
+                        Jalo herra,
+Sanasi pidä, niin on tyttö hänen.
+
+TIMON.
+No, tuossa käteni ja miehen sana!
+
+LUCILIUS.
+Nöyrimmät kiitokseni, jalo herra!
+Mik' onnen hyvyys osakseni tulkoon,
+Niin teidän se on omaa.
+
+    (Lucilius ja vanha ateenalainen menevät.)
+
+RUNOILIJA.
+                        Työni ottaa
+Suvaitkaa; onnea ja pitkää ikää!
+
+TIMON.
+Suur' kiitos! Minust' oiti saatte kuulla:
+Ei, jääkää. -- Mitä, ystävä, on sulla?
+
+MAALARI.
+Vain pikku kuva; pyydän, vastaan ottaa
+Se suvaitkaa.
+
+TIMON.
+              On kuva tervetullut.
+Kuva on milt'ei tosi ihminen;
+Näet, ihmistä kun epäarvo peijaa,
+Niin on hän kuorta vain; nuo kuvat ovat
+Mit' ovat luonnostaan. Ihailen työtäs;
+Kuink' ihailen, sen kohta näet; varro,
+Saat pian kuulla.
+
+MAALARI.
+                  Taivas teitä kaitkoon!
+
+TIMON.
+Hyvästi, herrat! Kätenne! Mut yhdess'
+On meidän ruokailtava. -- Juveelinne
+On aivan pilattu.
+
+HELMISEPPÄ.
+                  Kuin? Hinnallako?
+
+TIMON.
+Pilattu ylenmäärin kiitoksilla.
+Jos hinnan maksan ylistyksen mukaan,
+Niin tulee matti taskuun.
+
+HELMISEPPÄ.
+                          Hinnan sille
+On myyjä pannut; isäntää kun vaihtaa
+Esineet yhdenarvoiset, niin arvo
+Isännän mukaan on; te korotatte
+Juveelin hinnan, sitä kantamalla.
+
+TIMON.
+Hyvinpä ivaat.
+
+KAUPPIAS.
+               Eikä. jalo herra,
+Yleisen kansanäänen vain hän lausuu,
+Hän puhuu, mitä kaikki muut.
+
+TIMON.
+Kas, kuka tulee! Nuhteitako mieli?
+
+    (Apemantus tulee.)
+
+HELMISEPPÄ.
+Otamme niistä osamme.
+
+KAUPPIAS.
+                      Se mies
+Ei ketään säästä.
+
+TIMON.
+                  Jalo Apemantus,
+No, hyvää päivää!
+
+APEMANTUS.
+                  Säästä hyvä päivä
+Siks, että minä jalo oon ja sinä
+Timonin koira ja nuo konnat rehdit.
+
+TIMON.
+Sanotko: konnat? Sin' et heitä tunne.
+
+APEMANTUS.
+Eivätkö ole ateenalaisia?
+
+TIMON.
+Ovat oikein.
+
+APEMANTUS.
+Siis sanassani pysyn.
+
+HELMISEPPÄ.
+Tunnetteko minut, Apemantus?
+
+APEMANTUS.
+Sen tiedät: nimesi jo mainitsin.
+
+TIMON.
+Kopea olet, Apemantus.
+
+APEMANTUS.
+Varsinkin siitä, ett'en ole Timonin kaltainen.
+
+TIMON.
+Minne matka?
+
+APEMANTUS.
+Puhkaisemaan pääkalloa kunnon ateenalaiselta.
+
+TIMON.
+Siitä työstä olet kuoleman oma.
+
+APEMANTUS.
+Aivan oikein, jos laki tyhjästä määrää kuoleman.
+
+TIMON.
+Mitä pidät tästä kuvasta, Apemantus?
+
+APEMANTUS.
+Hyvää, sillä se ei tee mitään pahaa.
+
+TIMON.
+Eikö se ole hyvää työtä tehnyt, joka on sen maalannut?
+
+APEMANTUS.
+Parempaa on se tehnyt, joka maalarin on tehnyt, ja kuitenkin on hänkin
+vain törkyistä porotyötä.
+
+MAALARI.
+Sinä olet koira.
+
+APEMANTUS.
+Äitisi on minun sukuani; mikä on hän, jos minä olen koira?
+
+TIMON.
+Tahdotko syödä päivällistä kanssani, Apemantus.
+
+APEMANTUS.
+En; minä en syö suuria herroja.
+
+TIMON.
+Jos sitä tekisit, niin pahoittaisit naiset.
+
+APEMANTUS.
+O! Nehän niitä suuria herroja syövät ja tulevat siitä suurimahaisiksi.
+
+TIMON.
+Sepä ruokoton käsitys!
+
+APEMANTUS.
+Niinkuin sinä sen käsität; pidä hyvänäsi.
+
+TIMON.
+Mitä pidät tästä juveelista, Apemantus?
+
+APEMANTUS.
+En niin paljon kuin rehellisyydestä, joka ei vie ihmiseltä ropoakaan.
+
+TIMON.
+Mitä ajattelet sen maksavan?
+
+APEMANTUS.
+Se ei maksa ajattelemista. -- Mitä kuuluu, runoseppä?
+
+RUNOILIJA.
+Mitä kuuluu, filosofi?
+
+APEMANTUS.
+Sinä valehtelet.
+
+RUNOILIJA.
+Etkö ole se?
+
+APEMANTUS.
+Olen.
+
+RUNOILIJA.
+Siis en valehtele.
+
+APEMANTUS.
+Etkö ole sinä runoseppä?
+
+RUNOILIJA.
+Olen.
+
+APEMANTUS.
+Siis sinä valehtelet; silmäilehän vain viimeistä teostasi, jossa häntä
+kuvittelet arvoiseksi mieheksi.
+
+RUNOILIJA.
+Se ei ole kuvittelua; hän on se.
+
+APEMANTUS.
+Hän on sinun arvoisesi, ja maksaa sinulle työstäsi; joka imartelua
+rakastaa, on imartelun arvoinen. Hyväinen taivas! Jospa olisin minä
+suuri herra!
+
+TIMON.
+Mitä silloin tekisit, Apemantus?
+
+APEMANTUS.
+Samaa, mitä Apemantus nytkin tekee: vihaisin suurta herraa sydämmeni
+pohjasta.
+
+TIMON.
+Mitä? Itseäsikö?
+
+APEMANTUS.
+Itseäni.
+
+TIMON.
+Miksi?
+
+APEMANTUS.
+Siksi, että koko vihainen mieleni olisi mennyttä, jos olisin suuri
+herra. -- Olethan sinä kauppias?
+
+KAUPPIAS.
+Olen, Apemantus.
+
+APEMANTUS.
+Kauppa sinut hävittäköön, jos ei jumalat sitä tee.
+
+KAUPPIAS.
+Jos kauppa sen tekee, niin sen tekevät jumalat.
+
+APEMANTUS.
+Kauppa on jumalasi, ja jumalasi sinut hävittäköön!
+
+    (Torven toitauksia; palvelija tulee.)
+
+TIMON.
+Ken siellä?
+
+PALVELIJA.
+            Alcibiades seurueineen:
+Noin kaksikymmeninen ratsasjoukko.
+
+TIMON.
+On talo heille auki; menkää vastaan. --
+    (Muutamia seurueesta menee.)
+Nyt teidän täytyy jäädä puoliselle. --
+Ei pois, ei, ennenkuin ma teitä kiitän;
+Ja syötyämme näyttänette taulun. --
+Iloista nähdä teitä. --
+    (Alcibiades tulee seurueineen.)
+                        Terve, terve!
+
+APEMANTUS.
+Kas niin, nyt alkaa! -- Kuivatkohon kihti
+Ja rammatkoon nuo nöyrät jäsenenne!
+Ne maireet konnat ystävyytt' ei tunne,
+Kaikk' on vain imarretta! Apinoiksi
+Ja babiaaneiks ihmissuku taantuu.
+
+ALCIBIADES.
+Kaipuuni viihdytitte; katsettanne
+Himolla ahmin.
+
+TIMON.
+               Terve tuhannesti!
+Suloista aikaa ennen eroamme
+Kemuilla viettäkäämme. Sisään käykää!
+
+    (Kaikki menevät, paitsi Apemantus.)
+    (Kaksi ylimystä tulee.)
+
+1 YLIMYS.
+Mik' aika päiväst', Apemantus?
+
+APEMANTUS.
+                               Aika
+Vakaaksi tulla.
+
+1 YLIMYS.
+                Siihen aina aikaa.
+
+APEMANTUS.
+Mut sinulla, sen vietävä, ei koskaan.
+
+2 YLIMYS.
+Timonin juhlaanko sa menet?
+
+APEMANTUS.
+                            Menen
+Näkemään, kuinka ruoka täyttää konnat
+Ja viini kiihtää narrit.
+
+2 YLIMYS.
+Hyvästi, hyvästi!
+
+APEMANTUS.
+                  Sin' olet narri,
+Kun kahdesti tuon hyvästisi matkit.
+
+2 YLIMYS.
+Miksi niin, Apemantus?
+
+APEMANTUS.
+Olisit voinut toisen pitää itseäsi varten, sillä minä en aio sinulle
+semmoista antaa.
+
+2 YLIMYS.
+Mene hirteen!
+
+APEMANTUS.
+Enkä, mitään en tee sinun käskystäsi; sen neuvon voit antaa
+ystävillesi.
+
+2 YLIMYS.
+Pois, senkin hämmästelevä koira, taikka potkaisen sinut ulos!
+
+APEMANTUS.
+Pakenen, niinkuin koira, aasin kavioita.
+
+    (Menee.)
+
+1 YLIMYS.
+Tuo ihmisyyden vastapuoli! Tulkaa;
+Timonin antiutta maistelkaamme.
+Hyvyyden sydämmenkin se mies voittaa.
+
+2 YLIMYS.
+Tyhjentää: Plutus, kullan jumala,
+Vain hänen voutins' on; ei sitä hyvää,
+Jot' ei hän maksa seitsenkertaisesti;
+Ei lahjaa, jost' ei ylenmääräist' anna
+Hän vastalahjaa.
+
+1 YLIMYS.
+                 Häll' on jaloin sydän,
+Mik' ihmist' ikänä on hallinnut.
+
+2 YLIMYS.
+Eläköön onnessa ja kauan! Tulkaa.
+
+1 YLIMYS.
+Teen seuraa teille.
+
+              (Menevät)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Juhlahuone Timonin talossa.
+
+    (Meluavaa hoboijan soittoa. Suuret ruokapidot. Flavius ja
+    muita palvelijoita. Sitten tulevat Timon, Alcibiades, Lucius,
+    Lucullus, Sempronius ja muita Ateenan senaattoreja sekä
+    Ventidius. Seuralaisia. Lopuksi kaikkien muiden jäljessä
+    Apemantus, tyytymättömänä tapansa mukaan.)
+
+VENTIDIUS.
+Suurkunniainen Timon, jumalat on
+Isäni ikää muistaneet ja hänet
+Ikuiseen rauhaan vieneet. Autuaana
+Hän erosi ja minut rikkaaks jätti.
+Jaloa sydäntänne palkiten.
+Nyt nöyrin kiitoksin ma kaksinkerroin
+Talenttimäärän maksan, joka auttoi
+Mun vapauteen.
+
+TIMON.
+               Ei, kelpo Ventidius!
+Näin ystäväänne loukkaatte; ne annoin
+Vapaasti lahjaks. Takaisin ken ottaa,
+Hän todest' ei voi sanoa, ett' antoi.
+En isoisien tapaa tohdi käyttää,
+Vaikk' ihanalta rikkaan viat näyttää.
+
+VENTIDIUS.
+Mik' ylvä sydän!
+
+    (Kaikki luovat kunnioittavan katseen Timoniin.)
+
+TIMON.
+                 Kursaus, hyvät herrat,
+Keksittiin siksi, että siitä kiillon
+Sais himmit teot, ontot tervehdykset
+Ja hyvät työt, jotk' aikeeseen jo ehtyy;
+Mut tosi ystävyys ei moista kaipaa.
+No, istukashan; suodummat te ootte
+Mun rikkaudelleni kuin rikkaus mulle.
+
+    (Istuutuvat.)
+
+1 YLIMYS.
+Siit', arvo herra, yksi tunnustus, --
+
+APEMANTUS.
+Haa! Tunnustus, ja sitten hirteen, niinkö?
+
+TIMON.
+Ah, Apemantus! -- Ole tervetullut!
+
+APEMANTUS.
+En tuota tervetuletustas kaipaa;
+Poisajettavaksi ma tulin tänne.
+
+TIMON.
+Hyi, raakalainen! Kovin moitittava
+On luonteesi, ei miehellen se sovi.
+Sanotaan: _ira furor brevis est_,
+Mut tuopa mies on vihoissansa aina.
+Hänelle valmistelkaa eri pöytä;
+Ei seurasta hän huoli, eikä ole
+Hän liioin sovelias ihmisseuraan.
+
+APEMANTUS.
+Omalla uhallasi jään siis tänne;
+Teen huomioita; pidä varasi.
+
+TIMON.
+Vähät minä sinusta välitän; olet ateenalainen. Ja sen vuoksi olet
+tervetullut. Minä en tahdo valtaani käyttää; toivon, että ruoka tukkii
+suusi.
+
+APEMANTUS.
+Sun ruokaasi ma inhon; kurkkuuni
+Se istuisi, sill' imartaa en taida. --
+Hyväinen taivas, mikä ihmisliuta
+Syö Timonia, ja hän sit' ei näe!
+Mua kaivelee, ett' yhden miehen vereen
+Noin moni kastaa leipänsä ja -- mikä
+On hullumpaa -- hän vielä heitä käskee.
+Ihmeeksi ihmiset viel' uskoo toistaan.
+Ne oisi kutsuttavat ilman veistä,[2]
+Niin ruoka säästyisi ja henki säilyis.
+Esimerkiksi: tuo, joka häntä lähin
+On pöydässä ja samaa leipää taittaa
+Ja saastaa häntä samast' astiasta,
+Murhaamaan hänt' on lähin. Moist' on nähty.
+Jos suur'mies oisin, pitoloiss' en joisi;
+Vois joku kurkunläppää sormitella;
+Isoiset juokoot kaulavaruksella.
+
+TIMON (eräälle vieraista).
+Terveydeksenne! Kiertäköhön malja!
+
+2 YLIMYS.
+Tätä suuntaa juoskoon!
+
+APEMANTUS.
+                       Tätä suuntaa juoskoon!
+Haa! Reima mies! Hän tuntee aika vedet.
+Nuo terveysmaljat aivan potilaiksi
+Ne saavat, Timon, sun ja omaisuutes.
+Tää täss' on liian heikko syntityöhön:
+Tää kunnon vesi miest' ei ojaan kaada.
+Ei ruokaani se raiskaa. Pidot röyhkät
+Jumalten kiitokseen on liian pöyhkät.
+    (Apemantuksen ruokaluku.)
+Jumalat, kultaa pyydä en,
+Vain omaa hyvää anelen.
+Niin tuhmaks älkää tehkö mua.
+Ett' uskon valaa vannottua,
+Ett' aatan luotan kyyneliin,
+Tai koiran valhekuorsauksiin,
+Tai tyrmäst' irti päästäjääni,
+Tai ahdingossa ystävääni!
+Aamen! Nyt alan työn:
+Rikas syntiä tekee, minä juuria syön.
+    (Syö ja juo.)
+Hyväksi olkoon hyvän sydämmesi, Apemantus!
+
+TIMON.
+Päällikkö Alcibiades, nyt on sydämmenne sodassa.
+
+ALCIBIADES.
+Sydämmeni on alati teille altis, arvo herra.
+
+TIMON.
+Olisitte kai mieluummin vihollisten parissa aamiaisilla kuin
+päivällispidoissa ystävien kanssa.
+
+ALCIBIADES.
+Jos ne ovat oikein verisen vereksiä, niin ei ole mikään herkku niiden
+vertaista; toivoisinpa parhaan ystäväni semmoisiin pitoihin.
+
+APEMANTUS.
+Oi, jospa kaikki nämä imartelijat olisivat vihollisiasi, että voisit ne
+teurastaa ja sitten pyytää minua niitä nautitsemaan.
+
+1 YLIMYS.
+Jos vain olisi meillä se onni, että kerrankin, armollinen herra,
+tahtoisitte koetella sydämmiämme, jotta saisimme ainakin osaksi
+osoittaa intoamme, niin pitäisimme itsemme iki-autuaallisina.
+
+TIMON.
+Epäilemättä, hyvät ystävät, ovat itse jumalat niin säätäneet, että
+minulla on oleva paljon apua teistä. Kuinka olisitte muuten ystävikseni
+tulleet? Mitä varten olisi teillä tämä armas nimitys ennen tuhansia
+muita, jos ette olisi lähinnä sydäntäni? Olen itselleni teistä puhunut
+enemmän, kuin mitä häveliäästi itse voisitte puolestanne puhua; ja sen
+verran takaan teitä. Hyvät jumalat, ajattelen, miksi tarpeeksi meillä
+olisi ystäviä, jos emme koskaan niitä tarvitseisi? Nehän olisivat
+tarpeettomimpia olentoja maan päällä, jos emme milloinkaan niitä
+käyttäisi; olisivat niinkuin suloiset soittokoneet, jotka riippuvat
+seinässä koteloissaan ja itseensä kätkevät säveleensä. Olisinpa usein
+suonut olevani köyhempi, että voisin teitä lähemmäksi lähestyä. Me
+olemme luodut hyvää tekemään, ja mitä voimme paremmalla syyllä sanoa
+omaksemme kuin ystäviemme rikkauksia? Oi, mikä kallisarvoinen lohdutus,
+että on niin monta, jotka saattavat, niinkuin veljekset, vallita toinen
+toisensa omaisuutta! Oi, iloa, joka kuolee pois jo ennen kuin
+syntyikään! Silmäni eivät voi kyyneliään pidättää, näen ma;
+unohduttaakseni niiden heikkouden, juon terveydeksenne.
+
+APEMANTUS.
+Sinä itket, Timon, heitä juottaaksesi.
+
+2 YLIMYS.
+Noin meidän silmiss' ikään sikisi ilo,
+Ja heti saalas esiin pulppusi.
+
+APEMANTUS.
+Ha! ha! Se oli äpärä se saalas.
+
+3 YLIMYS.
+Todella, arvo herra, oikein hellyin.
+
+APEMANTUS.
+Oikeinko?
+
+    (Torventoitausta.)
+
+TIMON.
+Haa! Mitä toittaa torvi?
+    (Palvelija tulee.)
+                         Mikä on?
+
+PALVELIJA.
+Anteeksi, armollinen herra: siellä on muutamia naisia, jotka kiihkeästi
+pyytävät päästä sisään.
+
+TIMON.
+Vai naisia![3] He mitä haluavat?
+
+PALVELIJA.
+Heillä on mukana edeskäypä, jonka on toimena ilmoittaa heidän
+toivomuksensa.
+
+TIMON.
+No hyvä, sisään tulkoot!
+
+    (Cupido esiintyy.)
+
+CUPIDO.
+Arvoisa Timon, terve! Terve, kaikki
+Hyvyytes nauttijat! -- Viis aistia,
+Sua haltijakseen tunnustain, on tullut
+Sydäntäs aulist' onnittelemaan.
+Maku, kuulo, tunto, haisti tänne saavat
+Ja silmillesi huvit valmistavat.
+
+TIMON.
+He ovat kaikki tervetulleet. Kohtelias olkoon vastaanotto. Soitto
+julistakoon heidät tervetulleiksi!
+
+    (Cupido poistuu.)
+
+1 YLIMYS.
+Näette, kuink' on rakkaus teihin suuri.
+
+    (Soittoa. Cupido palaa, seurassaan amatsoneiksi puettuja naisia,
+    jotka, kanteleet kädessä, tanssivat ja soittavat.)
+
+APEMANTUS.
+Hei, mikä turhuuden on saatto tuossa!
+Ne tanssii! Hullupäitä naisia!
+Vain pelkkää hulluutt' elämän on loisto,
+Kun tuota vertaa öljyhyn ja juuriin.
+Rupeemme narreiks ihan huviksemme;
+Suu maireess', imeksimme ihmisiä,
+Ja palkinnoksi heidän vanhuuteensa
+Kateuden, vihan myrkyt oksennamme.
+Ken eläissään ei sortunut, tai sorra?
+Ken kuollessaan ei hautaan haavaa vie,
+Jonk' ystäviltään sai? Varonpa, että
+Tuo, joka edessäni tuossa tanssii,
+Mua kerran polkee; moista tavataan;
+Kun päivä laskee, ovi suljetaan.
+
+    (Herrat nousevat pöydästä, osoittaen Timonille syvintä
+    kunnioitustaan; rakkautensa merkiksi ottaa kukin amatsonin,
+    ja kaikki tanssivat, miehet naisten kanssa, pari iloista
+    tanssia hoboijain soidessa.)
+
+TIMON.
+Ilomme ihannoitte, somat naiset,
+Suloisen leiman suoden juhlallemme,
+Jok' ei ois puolinkaan näin hemmyt ollut;
+Te sille loiston annoitte ja arvon,
+Näin sulostuttain oman keksintöni;
+Ma siitä teitä kiitän.
+
+1 NAINEN.
+                       Arvo herra,
+Parasta puolta kosketatte vain.
+
+APEMANTUS.
+Niin kyllä, sillä huonoin puoli on likainen ja sietää tuskin
+koskettamista, luulisin.
+
+TIMON.
+Mitätön eine täällä vartoo, naiset;
+Eteenne itse ottaa suvainnette.
+
+NAISET.
+Nöyrimmät kiitoksemme, jalo herra.
+
+    (Cupido ja naiset menevät.)
+
+TIMON.
+Flavius! --
+
+FLAVIUS.
+            Mit', armo!
+
+TIMON.
+                        Tuo se pikku lipas.
+
+FLAVIUS.
+Kyll', arvo herra. (Syrjään.) Taaskin helmilöitä!
+En tohdi oikkujansa vastustaa;
+Pitäisi -- mutta -- ah! kun kaikki ehtyy,
+Hän kyllä sois, ett' oisi vastus tehty.
+Jos hyvyydellä silmät seljäss' oisi,
+Nujertaa noin ei kelpo miestä voisi.
+
+    (Menee.)
+
+1 YLIMYS.
+Väkemme missä?
+
+PALVELIJA.
+               Valmiit ovat, herra.
+
+2 YLIMYS.
+Hevoiset esiin!
+
+    (Flavius tuo lippaan.)
+
+TIMON.
+                Hyvät ystävät.
+Sananen vielä! Pyydän, hyvä herra,
+Minulle näyttäkää se kunnia,
+Ett' arvoss' ylennätte tämän helmen.
+Se viekää, pitäkää se, rakas herra.
+
+1 YLIMYS.
+Velassa liian suuress' olen teille.
+
+KAIKKI.
+Olemme kaikki.
+
+    (Palvelija tulee.)
+
+PALVELIJA.
+Senaattoreita tuolla ratsailt' astuu;
+Tulossa ovat tervehtimään teitä.
+
+TIMON.
+Erittäin tervetulleet!
+
+FLAVIUS.
+                       Suvaitkaatte,
+Vain sana! Läheltä se koskee teihin.
+
+TIMON.
+Läheltäkö? Se säästä toiseen kertaan:
+Nyt laita heille kelpo vastaanotto.
+
+FLAVIUS (syrjään).
+Tuskinpa tiedän, kuinka.
+
+    (Toinen palvelija tiilet.)
+
+2 PALVELIJA.
+                         Arvo herra,
+Sulimman ystävyyden osoitteeksi
+Nyt Lucius neljä lumiratsua
+Hopeavaljainensa laittaa teille.
+
+TIMON.
+Ne mielist' otan; katson, että lahja
+Rehellisesti palkitaan.
+    (Kolmas palvelija tulee.)
+                        No, mitä?
+
+3 PALVELIJA.
+Anteeksi, teidän armonne: herra Lucullus pyytää, että suvaitsisitte
+huomenna metsästää hänen kanssaan, ja lähettää teidän arvoisuudellenne
+kaksi paria susikoiria.
+
+TIMON.
+Ma tulen. -- Ota vastaan ne, ja hyvin
+Ne palkittakoon.
+
+FLAVIUS.
+                 Mihin tämä viekään!
+Kestittää täytyy, rikkaat lahjat antaa.
+Ja kaikki tyhjäst' arkusta! Ei tiedä
+Hän koskaan varojansa, eikä siedä
+Mun näyttää, kuink' on sydän hällä köyhä,
+Kun sill' ei voimaa täyttää toiveitaan.
+Niin yli varainsa hän lupaa, että
+Puheensa kaikk' on velkaa; joka sana
+On panttina; hyvyyttään vielä koron
+Niist' antaa hän; maat kirjoissa on heillä.
+Jos virastani hyväll' irti oisin,
+Ennenkuin minut karkoitetaan vallan!
+Parempi ilman ruokaystävää,
+Kuin että ruokit henkes väijyjää.
+Sydäntä särkee isäntäni tila.
+
+    (Menee.)
+
+TIMON.
+Vääryyttä kovin teette itsellenne,
+Jos arvoanne näin te alennatte.
+Kas, tässä pikku ystävyyden lahja!
+
+2 YLIMYS.
+Suurempi tavallist' on kiitokseni.
+
+3 YLIMYS.
+Oi, hän on itse autiuden sielu!
+
+TIMON.
+Nyt muistan, herra, että tässä taannoin
+Kehuitte raudikkoa ratsuani:
+Se pitäkää, kosk' on se teille mieleen.
+
+3 YLIMYS.
+Ma pyydän, jalo herra, anteeks suokaa.
+
+TIMON.
+Sanani saitte; tiedän, ettei muuta
+Kehua oikein voi, kuin mitä mielii;
+Omistani arvaan ystäväini halut;
+Vakaasti haastan. Kohta teillä käyn.
+
+KAIKKI YLIMYKSET.
+Oi, kenpä oisi tervetulleempi!
+
+TIMON.
+Nää käynnit, teidän varsinkin, on mulle
+Niin rakkaat, ett' en saata antaa kyllin.
+Kuningaskuntia ma ystäville
+Jaella voisin. -- Alcibiades,
+Sin' olet sotamies, siis harvoin rikas;
+Mut hyvin se on tarpeen; kuolleissa
+On elatuksesi ja sotakenttä
+Maatiluksesi.
+
+ALCIBIADES.
+              Aika sottakenttä!
+
+1 YLIMYS.
+Velassa suuress' ollaan teille.
+
+TIMON.
+                                Samoin
+Minäkin teille.
+
+2 YLIMYS.
+                Ikikiitolliset.
+
+TIMON.
+Samaten minä. -- Tulta, lisää tulta!
+
+1 YLIMYS.
+Oleva onni, kunnia ja rikkaus
+Ain' olkoon osananne, jalo Timon!
+
+TIMON.
+Hyväksi ystäville.
+
+    (Alcibiades ja ylimykset menevät.)
+
+APEMANTUS.
+                   Sitä hommaa!
+Pään nyökkäystä ja hännän hieputusta!
+Nuo koipitemput tokko kulungeitaan
+Ne kannattavat? Ystävyys on rapaa;
+Ei pitäis vilpill' olla jalka vapaa.
+Nuo kunnon narrit maire kieli pettää.
+
+TIMON.
+No, Apemantus, jos et noin ois juro,
+Niin saisit jotain.
+
+APEMANTUS.
+                    Min' en huoli mistään;
+Jos lahjot minutkin, niin sulla yhtään
+Ei soimaajaa, ja syntiin yhä vaivut
+Niin kauan annat, varon, että kohta
+Pois papereilla itsesikin annat.
+Miks kemut, kestit nuo ja turhat loistot?
+
+TIMON.
+Jos noin sa moitit seuraelämää,
+Niin, totta vieköön, sinusta en huoli.
+Hyvästi! Toiste laula toista virttä!
+
+    (Menee.)
+
+APEMANTUS.
+Et tahdo mua kuulla, -- etkä saakaan!
+Taivaasi suljen. Kuink' on ihmis-parka
+Neuvoille, vaan ei mairehelle arka!
+
+                             (Menee.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Huone erään senaattorin talossa.
+    (Senaattori tulee, paperi kädessä.)
+
+SENAATTORI.
+Tää viisituhat, -- yhdeksän on Varron
+Ja Isidorin saatava, -- mun lisäks --
+Siis viisikolmatta. -- Näin hurjistella
+Ja tuhlata! Ei kestä tuo, ei miten.
+Jos kultaa kaipaat, mierolt' ota koira
+Ja Timonille vie; se poikii kultaa.
+Jos tahdot ratsustasi kaksikymment'
+Upeempaa saada, vie se Timonille,
+Niin oiti oiva ratsuja se varsoo.
+Ei vartijata portilla, ei muuta
+Kuin muuan hymysuu, mi sisään kutsuu
+Kaikk' ohikulkijat. Ei, tää ei kestä;
+Ei tässä järki varmaa pohjaa keksi.
+Hoi, Caphis! Caphis!
+
+    (Caphis tulee.)
+
+CAPHIS.
+                     Mitä käskette?
+
+SENAATTORI.
+Käy vaippasi, ja Timonille riennä:
+Kiristä saatavani; älä välty,
+Jos estelee; äl' ällisty, jos sanoo:
+"Terveiset herralles'" -- näin heilutellen
+Kädessään lakkiaan; -- ei, virka hälle,
+Ett' itse ahtaall' olen; velkojani
+Hyvittää täytyy; määräaik' on mennyt,
+Ja viipy tuo on luoton multa vienyt;
+Rakastan häntä, kunnioitan häntä,
+Mut sormestaan en päätäni voi antaa;
+Pikainen tarve on; ei verukkeet,
+Ei kiertelevät sanat mua auta,
+Ei, rahat oiti käteen. Mene matkaan,
+Ja näytä oikein tuiman tuimaa naamaa,
+Kuin karhu ainakin; näet, pelkään, että,
+Jos joka sulka omaan pannaan siipeen,
+Vain alaston on linnunpoika Timon,
+Vaikk' ylväs on kuin Phoenix nyt. Pois matkaan!
+
+CAPHIS.
+Ma menen, herra.
+
+SENAATTORI.
+Ma menen, herra? Velkakirjat mukaan,
+Ja hoksaa päivänmäärä.
+
+CAPHIS.
+                       Kyllä.
+
+SENAATTORI.
+                              Mene!
+
+    (Menevät.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Sali Timonin asunnossa.
+    (Flavius tulee, useita maksulaskuja kädessä.)
+
+FLAVIUS.
+Ei mielt', ei malttia, vaan aina hurja!
+Ei tietää tahdo, miten varat riittää,
+Ei humun tulvaa hillitä; ei kysy.
+Mihinkä kaikki menee, eikä huoli
+Hakea neuvoa! Ei ole moista
+Niin hyvää ja niin mieletöntä toista.
+Kuin käynee? Hän ei kuule, kunnes tuntee.
+Luen hälle lain, kun metsältä hän palaa.
+Hyi, hyi, hyi, hyi!
+
+    (Caphia sekä Isidorin ja Varron palvelijat tulevat.)
+
+CAPHIS.
+                    Hei, Varro, hyvää iltaa!
+Rahaako vaadit?
+
+VARRON PALVELIJA.
+                Sama sun lie toimes!
+
+CAPHIS.
+Niin on; -- ja sinun, Isidor?
+
+ISIDORIN PALVELIJA.
+                              Niin oikein.
+
+CAPHIS.
+Jos vaan ois rahat kourassa!
+
+VARRON PALVELIJA.
+                             Ma varon, --
+
+CAPHIS.
+Kas, tuossa tulee armollinen herra.
+
+    (Timon, Alcibiades ja ylimyksiä tulee.)
+
+TIMON.
+Nyt syödään, Alcibiades, ja sitten
+Lähdemme jälleen. -- Minulle? Ja mitä?
+
+CAPHIS.
+Tää velkakirja, herra. --
+
+TIMON.
+                          Velkakirja?
+Mist' olet?
+
+CAPHIS.
+            Täältä Ateenasta, herra.
+
+TIMON.
+No, mene hovimestarini luokse.
+
+CAPHIS.
+Anteeksi, herra: kuukauden jo ajan
+Lykännyt päiväst' on hän päivään maksun.
+Tärkeistä syistä herrani on pakko
+Omansa vaatia; siis nöyräst' anoo,
+Ett', ylevänä tässä niinkuin muussa.
+Velkanne suoritatte.
+
+TIMON.
+                     Ystäväni,
+Ma pyydän, tule huomenaamulla.
+
+CAPHIS.
+Ei, herra, --
+
+TIMON.
+              Muista paikkas, ystäväni.
+
+VARRON PALVELIJA.
+Min' olen Varron mies, --
+
+ISIDORIN PALVELIJA.
+                          Ma Isidorin;
+Pikaista maksua hän nöyräst' anoo.
+
+CAPHIS.
+Jos isäntäni puutteen tietäisitte, --
+
+VARRON PALVELIJA.
+Kuus viikkoa jo maksettaviss' ollut, --
+
+ISIDORIN PALVELIJA.
+Pois minut laittoi hovimestarinne;
+Nyt käsky kääntyä on suoraan teihin.
+
+TIMON.
+Oi, antakaahan minun hengähtää! --
+Edeltä menkää, herrat, olkaa hyvät;
+Jälestä oiti tulen. --
+    (Alcibiades ja ylimykset menevät.)
+                       Tänne, Flavius!
+Miks näin mua julkiääneen ahdistellaan
+Sitoumusten laiminlyömisestä
+Ja veloist' aikaa maksettavista?
+Se kunniaani loukkaa.
+
+FLAVIUS.
+                      Kuulkaa, herrat.
+Sopiva nyt ei aika moiseen toimeen.
+Siks malttakaatte, ett' on ruokailtu,
+Jott' ilmoittaa saan hänen armollensa
+Syyn viivyntään.
+
+TIMON.
+                 Se tehkää, ystävät! --
+Hyvästi heitä kestittäköön!
+
+    (Menee.)
+
+FLAVIUS.
+                            Tänne!
+
+    (Menee.)
+    (Apemantus ja narri tulevat.)
+
+CAPHIS.
+Malttakaa, tuossa tulee narri Apemantuksen kanssa; ehkä laskemme pikku
+pilaa heidän kanssaan.
+
+VARRON PALVELIJA.
+Hirteen koko mies! Hän meitä vain haukkuu.
+
+ISIDORIN PALVELIJA.
+Rutto sen koiran syököön!
+
+VARRON PALVELIJA.
+Mitä kuuluu, narri?
+
+APEMANTUS.
+Puheletko varjosi kanssa?
+
+VARRON PALVELIJA.
+En puhu sinulle.
+
+APEMANTUS.
+Et, vaan itsellesi. -- (Narrille.) Tule pois!
+
+ISIDORIN PALVELIJA (Varron palvelijalle).
+Siinä jo sait narrin niskoillesi.
+
+APEMANTUS.
+Vielä seisot yksinäsi; etpähän vielä häntä saanut.
+
+CAPHIS.
+Kuka on nyt narri?
+
+APEMANTUS.
+Se, joka teki viime kysymyksen. -- Katalat konnat ja korkurien
+käskyläiset! Kullan ja puutteen yhteen parittajat!
+
+KAIKKI PALVELIJAT.
+Mitä olemme, Apemantus?
+
+APEMANTUS.
+Aaseja.
+
+KAIKKI PALVELIJAT.
+Miksi niin?
+
+APEMANTUS.
+Siksi, että kysytte minulta, mitä olette, ettekä itse tunne itseänne.
+-- Puhuttele heitä, narri.
+
+NARRI.
+Kuinka voitte, hyvät herrat?
+
+KAIKKI PALVELIJAT.
+Suur' kiitos, hyvä narri. Kuinka voi sinun emäntäsi?
+
+NARRI.
+Hän paraikaa panee vettä tulelle, kaltatakseen teidän kaltaisia
+kukonpoikia. Haluaisin nähdä teitä Korintissa.[4]
+
+APEMANTUS.
+Hyvä! Paljon kiitoksia!
+
+    (Paashi tulee.)
+
+NARRI.
+Nähkääs, tuossa tulee emäntäni paashi.
+
+PAASHI (narrille).
+No, mitä kuuluu, kapteeni? Mitä sinä teet tässä viisaassa seurassa?
+-- Kuinka sinä voit, Apemantus?
+
+APEMANTUS.
+Voi, jospa olisi minulla vitsa suussa, että voisin sinulle vastata
+oikein tuntuvasti.
+
+PAASHI.
+Apemantus hyvä, lue minulle näiden kirjeiden päällekirjoitukset: en
+tiedä, mikä on millekin.
+
+APEMANTUS.
+Etkö osaa lukea?
+
+PAASHI.
+En.
+
+APEMANTUS.
+Ei siis paljo oppia kuole sinä päivänä, jolloin sinut hirtetään. Tuo on
+herra Timonille; tuo Alcibiadeelle. Mene! Äpäränä sinä synnyit, ja
+parittajana sinä kuolet.
+
+PAASHI.
+Sinä olet koirana penikoittu, ja nälkään sinä kuolet kuin koira. Älä
+vastaa; minä olen jo tiessäni.
+
+    (Menee.)
+
+APEMANTUS.
+Ihan noin sinä armoa pakoon juokset. -- Narri, minä seuraan sinua
+Timonille.
+
+NARRI.
+Jätätkö minut sinne?
+
+APEMANTUS.
+Jos Timon jää kotiin. -- Te kolme palvelette kolmea korkuria, niinkö?
+
+KAIKKI PALVELIJAT.
+Niin kyllä; vaan he voisivat paremmin palvella meitä.
+
+APEMANTUS.
+Sitä minäkin, -- ei voisi pyöveli koskaan paremmin palvella varasta.
+
+NARRI.
+Oletteko te kolmen korkurin käskyläisiä?
+
+KAIKKI PALVELIJAT.
+Olemme, narri.
+
+NARRI.
+Luulenpa, ettei ole sitä korkuria, jolla ei olisi narria käskyläisenä.
+Minun emäntäni on hänkin niitä, ja minä olen hänen narrinsa. Kun teidän
+herroiltanne halutaan lainaa, niin tullaan alakuloisina ja lähdetään
+pois iloisina; vaan minun emäntäni taloon tullaan iloisina ja lähdetään
+pois alakuloisina. Syy siihen?
+
+VARRON PALVELIJA.
+Voisin mainita yhden.
+
+APEMANTUS.
+No tee se, että saisimme oikein oppia tuntemaan huorimuksen ja konnan,
+vaikka kyllä sinä et muutenkaan tule sen paremmasta käymään.
+
+VARRON PALVELIJA.
+Mitä on huorimus, narri?
+
+NARRI.
+Narri hyvissä vaatteissa ja hieman sinun näköisesi. Se on henki;
+milloin se ilmestyy ylhäisenä herrana, milloin lainoppineena, milloin
+filosofina, jolla, paitse sitä yhtä keinotekoista kiveä, on kaksi
+lisää. Sangen usein se on ritarinkin näköinen, ja ylipäänsä kaikessa
+asumuodoissa, missä ihminen kahdeksankymmenen ja kolmentoista ikävuoden
+välillä liikkuu, tämä henki kummittelee.
+
+VARRON PALVELIJA.
+Sinä et ole kokonaan narri.
+
+NARRI.
+Etkä sinäkään kokonaan viisas; sinusta puuttuu älyä yhtä paljon, kuin
+minussa on narriutta.
+
+APEMANTUS.
+Tuota vastausta ei olisi Apemantus hävennyt.
+
+KAIKKI PALVELIJAT.
+Tilaa, tilaa! Tässä tulee herra Timon.
+
+    (Timon ja Flavius palaavat.)
+
+APEMANTUS.
+Tule kanssani, narri, tule!
+
+NARRI.
+Minä en aina seuraa rakastajaa, vanhinta veljeä ja vaimoa, mutta joskus
+filosofia.
+
+    (Apemantus ja narri menevät.)
+
+FLAVIUS.
+Edeltä menkää; kohta olen valmis.
+
+    (Palvelijat menevät.)
+
+TIMON.
+Sinua kummastelen; miks et ennen
+Tilaani täysin mulle selvitellyt,
+Ett' oisin menot voinut sovittaa
+Tulojen mukaan?
+
+FLAVIUS.
+                Ette mua kuullut,
+Vaikk' usein kyllä yritin.
+
+TIMON.
+                           Niin, niin,
+Kentiesi joskus tilaisuutta käytit,
+Kun karkoitti sun pois mun paha pääni;
+Ja nyreyden tään nyt tahdot panna
+Tekosi kaunisteeksi.
+
+FLAVIUS.
+                     Rakas herra,
+Monasti laskin etehenne laskut;
+Te työnsitte ne pois ja sanoitte
+Rehellisyyteheni luottavanne.
+Kun käskitte mun pikku lahjast' antaa
+Ties mitä, puistin päätäni ja itkin;
+Pyysinpä, että vastoin valtatapaa
+Visumpi oisitte; sain useinkin
+Kovia nuhteita, kun huomauttaa
+Ma tohdin rikkautenne luodetta
+Ja velkojenne vuosta. Rakas herra,
+Nyt kuulette, kun myöhäist' on; siis kuulkaa:
+Kaikk' omaisuutenne ei puoliin riitä
+Nykyisten velkojenne maksamiseen.
+
+TIMON.
+Tilani myytä.
+
+FLAVIUS.
+              Panttina on kaikki,
+Kalua mennyttäkin useammat:
+Ei loput riitä tukkimahan suuta
+Nykyisten velkain; uutta tulee myötään.
+Mitenkä loma täytetään? Ja mikä
+Lopuksi meidät perii?
+
+TIMON.
+                      Tilukseni
+Ain' ulottuivat Lacedaemoniin.
+
+FLAVIUS.
+Oi, herra, maailma on pelkkä sana
+Jos teidän ois se, pois sen antaisitte,
+Niin, hengenvedoss' ihan.
+
+TIMON.
+                          Totta puhut.
+
+FLAVIUS.
+Jos vilpist' epäilette hallintaani,
+Niin ankarimpain tuomarien eteen
+Tilille minut viekää. Taivas tietköön:
+Kun kaikki aitat ahnast' oli syöjää
+Täpöisen täynnä, juoppoin viiniuhrit
+Kun juoksi holveissa, kun tulet loisti
+Ja soitto helkkyi joka huoneessa,
+Niin vuolaan hanan luona minä istuin
+Ja silmän' annoin vuotaa.
+
+TIMON.
+                          Vaiti, vaiti!
+
+FLAVIUS.
+Oi, taivas, huusin, kuinka hän on hyvä!
+Kuin monta makupalaa nytkin orjat
+Ja norkot ahmi! Ket' ei omaa Timon?
+Kenen ei sydän, miekka, pää ja kulta
+Timonin omaa ole, Timonin,
+Kuninkaallisen, suuren Timonin?
+Kun poiss' on kulta, joka kehut osti,
+Niin vait on suukin, joka kehut lauloi;
+Kun pidot päättyy, ystävätkin häätyy;
+Vain talvipäivä, niin ne sääsket turtuu.
+
+TIMON.
+Vait! Lopeta jo saarnasi! En ole
+Ma konnamaiseen tuhlaukseen syypää;
+Älytön lienen ollut, vaan en halpa.
+Miks itket? Puutut tuntoa, jos luulet,
+Ett' ystäviä minä puutun. Malta:
+Jos avaan ystävyyden viinileilit
+Ja koittelen sen voimaa lainaamalla,
+Niin yhtä vapaast' ystävien varaa
+Ma käyttää voin, kuin sinä tässä haastat.
+
+FLAVIUS.
+Kokemus uskoanne vahvistakoon!
+
+TIMON.
+On tavallaan tää puute ihanaakin
+Ja siunaukseksi: sen kautta koittaa
+Voin ystäviäni. Koht' erhees huomaat
+Ja näet, ett' olen ystävistä rikas. --
+Flaminius! Servilius! Hoi, tänne!
+
+    (Flaminius, Servilius ja muita palvelijoita tulee.)
+
+PALVELIJA.
+Mit', armollinen herra!
+
+TIMON.
+Menkäätte, -- sinä Luciuksen luokse, --
+Sa Luculluksen; olin hänen kanssaan
+Metsällä eilen; -- sinä Semproniuksen.
+Tervehtikää ja sanokaa, ett' ylväs
+Ma olen, kun sain tilaisuutta pyytää
+Vähäistä lainaa heiltä. Pyytää voitte
+Noin viisikymment' ehkä talenttia.
+
+FLAMINIUS.
+Käskynne mukaan, armollinen herra.
+
+FLAVIUS (syrjään).
+Vai Luciusko ja Lucullus? Hm!
+
+TIMON (toiselle palvelijalle).
+Ja sinä senattorien luo ja pyydä --
+Kosk' yhteishyvää autoin, niin he tuota
+Ei kieltäne, -- ett' oiti lähettävät
+Tuhannen talenttia.
+
+FLAVIUS.
+                    Rohkeninpa --
+Kosk' on se yleistapaa, -- käyttää heillä
+Sinettiänne sekä nimeänne;
+Mut päätään he vain puistivat, ja tyhjin
+Palasin toimin.
+
+TIMON.
+                Mitä? Tottako?
+
+FLAVIUS.
+He vastasivat niinkuin yhteen ääneen:
+"Ei ole varaa" -- "matti kukkarossa" --
+"Ei voi, jos tahtoisikin" -- "surku miestä" --
+"On kunnon mies" -- "he soisivat" -- "ei varmaa" --
+"Jotakin viall' on" -- "voi nyrjähtyä
+Jalokin mies" -- "Jos kaikk' ois hyvin" -- "sääli!"
+Näin kuivin katkelmin ja karsain katsein
+Kävivät muihin toimiin, sain vain kuivan
+Päännyökkäyksen ja kylmän hatunnoston,
+Niin että sana kielelleni jäätyi.
+
+TIMON.
+Jumalat taivaan, heitä palkitkaa! --
+Iloinen ollos, mies! Noill' ukkoräivill'
+On kiittämättömyys vain luonnon vamma;
+Verensä hyistä on, se virtaa tuskin,
+Eik' ole hyvää; heiss' ei hyvyytt' ole;
+Ja luonto maata kohden painuessaan,
+On tylsä, raskas niinkuin matkan määrä. --
+    (Toiselle palvelijalle.)
+Käy Ventidiuksen luo. --
+    (Flaviukselle.)
+                         Oi, älä sure!
+Sin' olet kunnon mies; sen sanon suoraan;
+Ei tahraa sinussa. --
+    (Palvelijalle.)
+                      Ventidius hiljan
+Isänsä hautasi ja perinnöksi
+Sai varat suuret; kun hän oli köyhä
+Ja velkavankina ja ystävittä,
+Ma häntä viidell' autoin talentilla,
+Vie terveiset ja pyydä huomauttaa,
+Ett' tosi pakost' ystävänsä velkoo
+Nyt noita talentteja. --
+    (Flaviukselle.)
+                         Niillä maksa
+Pahimmat velkojat. Se aatos pois,
+Ett' ystäviins' ei Timon luottaa vois!
+
+FLAVIUS.
+Se hyvyyden ois loukkausta syvää:
+Ken itse hyvä, uskoo muista hyvää.
+
+                         (Menevät.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Huone Luculluksen talossa.
+    (Flaminius odottamassa; palvelija lähestyy häntä.)
+
+PALVELIJA.
+Olen tulosi herralleni ilmoittanut; hän tulee kohta tänne.
+
+FLAMINIUS.
+Kiitoksia!
+
+    (Lucullus tulee.)
+
+PALVELIJA.
+Tässä on herrani.
+
+LUCULLUS (syrjään).
+Joku Timonin palvelijoita! Lahja varmaankin! Hm! se käy toteen: näin
+viimeyönä unissani hopeisen vadin ja kannun. -- Flaminius kunnon
+Flaminius, vallan erinomaisen tervetullut! -- Tuo meille viiniä!
+(Palvelija menee.) -- Ja kuinka voi se kunnianarvoisa, ylevämielinen,
+aimo Ateenan valio, sinun hyvä ja lempeä herrasi ja isäntäsi?
+
+FLAMINIUS.
+Hänen terveytensä on hyvä.
+
+LUCULLUS.
+Varsin hauskaa, että hänen terveytensä on hyvä. Ja mitä sinulla on
+tuossa kaapusi alla, Flaminius poikaseni?
+
+FLAMINIUS.
+He, ei muuta mitään kuin tyhjä lipas, jonka herrani puolesta pyytäisin
+teidän armoanne täyttämään; hän olisi kiireesti ja kipeästi
+viidenkymmenen talentin tarpeessa, ja pyytäisi teidän armoanne hänelle
+ne lainaamaan, täydesti luottaen pikaiseen apuunne.
+
+LUCULLUS.
+Niin, niin, niin, niin; -- täydesti luottaen, niinkö sanoo? Voi, sitä
+hyvää herraa! Jalo ja kunnon mies hän on, jos vain ei eläisi niin
+ylöllisesti. Tuon tuostakin olen hänen luonaan päivällisillä ollut ja
+sanonut sen hänelle, ja tullut taas illalliselle, vain saadakseni häntä
+säästäväisyyteen, mutta hän ei ole mitään neuvoa totellut eikä onkeensa
+ottanut varoittavia käyntejäni. Joka ihmisellä on vikansa, ja
+jalomielisyys on hänen vikansa: olen sen hänelle sanonut, vaan en ole
+saanut häntä siitä luopumaan.
+
+    (Palvelija palaa, tuoden viiniä.)
+
+PALVELIJA.
+Teidän armonne, tässä on viini.
+
+LUCULLUS.
+Flaminius, olen aina sinua pitänyt älykkäänä miehenä. Saas tästä!
+
+FLAMINIUS.
+Teidän armonne, suvaitsette vain niin sanoa.
+
+LUCULLUS.
+Olen aina huomannut, että sinulla on terävä ja sukkela pää -- sanon,
+niinkuin asia on -- että älyät järkisyitä, voit mukautua aikaan, jos
+aika mukaantuu sinuun; kaikki hyviä ominaisuuksia. -- (Palvelijalle.)
+Mene tiehesi sinä! (Palvelija menee.) -- Tule lähemmäksi, kunnon
+Flaminius! Herrasi on antelias mies; mutta sinä olet järkevä ja tiedät
+varsin hyvin, vaikka tuletkin luokseni, että näinä aikoina ei sovi
+rahalainoja antaa pelkän ystävyyden nojalla, ilman vakuutta varsinkaan.
+Tuossa kolme kolikkoa sinulle; ummista silmäsi, poikaseni, ja sano,
+ettet nähnyt minua. Hyvästi!
+
+FLAMINIUS.
+Mitä? Onko maailma niin muuttunut?
+Me eläväiset elämmekö vielä?
+Pois, musta halpuus, hempijäsi luo!
+
+    (Viskaa rahat maahan.)
+
+LUCULLUS.
+Ha, ha! Nyt näen, että olet narri ja aivan omiasi herrallesi.
+
+    (Menee.)
+
+FLAMINIUS.
+Ne nuokin rovot sua kärventäkööt!
+Sulattu kulta kadotukses olkoon,
+Sa ystävän vain paise, et hän itse!
+Niin heikko, maidokasko ystävyyden
+On sydän, että kahdess' yössä myrtyy?
+Jumalat! Herrani nyt vihan tunnen!
+Tuon kunnon konnan vatsan vielä täyttää
+Timonin ruoka; hyödyttää se voiko
+Ja ravita, kun myrkyks syöjä muuttui?
+Oo! Tauti siitä hälle koitukoon!
+Ne elinnesteet, jotka Timon maksoi,
+Ne kuolintaudiss' älkööt hoivaa suoko,
+Mut älkööt hälle kuolemaakaan tuoko!
+
+                             (Menee.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Katu.
+    (Lucius tulee, seurassaan kolme muukalaista.)
+
+LUCIUS.
+Kuka? Jalo Timonko? Hän on erittäin hyvä ystäväni ja kunnioitettava
+ylimys.
+
+1 MUUKALAINEN.
+Mekään emme hänestä muuta tiedä, vaikka emme häntä tunnekaan. Mutta
+voin teille sanoa yhden asian, jonka olen yleisen huhun kautta kuullut:
+Timonin onnelliset päivät ovat olleet ja menneet, ja hänen rikkautensa
+rupeaa kutistumaan.
+
+LUCIUS.
+Joutavia! Älkää luulkokaan: häneltä ei koskaan raha puutu.
+
+2 MUUKALAINEN.
+Uskokaa pois, herra: äskettäin oli muuan hänen palvelijoistaan herra
+Luculluksen luona ja pyysi lainaksi niin ja niin monta talenttia; hän
+oikein kärttämällä kärtti ja osoitti mikä pakko häntä siihen vaati, ja
+sai kuitenkin kiellon.
+
+LUCIUS.
+Mitä?
+
+2 MUUKALAINEN.
+Niinkuin sanoin: kiellon.
+
+LUCIUS.
+Sepä outoa ja kummaa! Jumalten nimessä, tuota oikein häpeän! Kiellon
+tuolle kunnon miehelle! Se ei osoita suurta kunniantuntoa. Itse
+puolestani täytyy minun tunnustaa, että olen häneltä ottanut vastaan
+pieniä suosionosoituksia, niinkuin rahaa, hopeakatuja, jalokiviä ja
+muuta joutavaa, joka ei ole verrattavakaan tuon toisen saamisiin;
+kuitenkin, jos olisi hän sivuuttanut hänet ja kääntynyt minun puoleeni,
+en olisi ikipäivinä noita talentteja häneltä kieltänyt.
+
+    (Servilius tulee.)
+
+SERVILIUS.
+Kah, mikä onni, tuossapa hänen armonsa onkin! Olen hiki päästä juossut
+häntä tavatakseni. -- (Luciukselle.) Armollinen herra, --
+
+LUCIUS.
+Servilius! Hauska tavata. Hyvästi! Tervehdä arvoisaa kunnon isäntääsi,
+minun oivallisinta ystävääni.
+
+SERVILIUS.
+Teidän armonne luvalla, minun herrani lähetti, --
+
+LUCIUS.
+Mitä hän lähetti? Olen tuolle herrallesi jo niin suuressa kiitoksen
+velassa; aina hän vaan lähettää. Kuinka voin häntä kiittääkään, sano
+se. Ja mitä hän nyt taas lähettää?
+
+SERVILIUS.
+Hän nyt vain lähettää pienen kiireellisen pyynnön teidän armollenne,
+että suvaitsisitte hetken tarpeeseen lainata hänelle noin viisikymmentä
+talentttia.
+
+LUCIUS.
+Nyt hänen armonsa vain laskee pilaa;
+Satoja, tuhansia hält' ei puutu.
+
+SERVILIUS.
+Nyt toki hältä vähempikin puuttuu;
+Jos ehdoton ei tarve hällä ois,
+En hetkinkään näin kiusaamalla kiusais.
+
+LUCIUS.
+Puhutko täyttä totta, Servilius?
+
+SERVILIUS.
+Niin, täyttä totta, kautta sieluni!
+
+LUCIUS.
+Minä senkin pahuksen otus, kun saatoin itseni rahasta tyhjäksi näin
+otolliseen aikaan, jolloin olisin voinut ilmetä kunnon miehenä! Mikä
+onneton sattumus, että juuri eilispäivänä tulin ostaneeksi pientä
+joutavaa ja näin menettäneeksi suuren osan kunniaani! Servilius,
+jumalien edessä vannon, että nyt en voi auttaa; senkin tyhmä otus,
+sanon vieläkin! Olin ihan aikeissa itse kääntyä Timonin puoleen, sen
+nämä herrat tässä voivat todistaa; mutta nyt en soisi, en koko Ateenan
+aarteista, että olisin sen tehnyt. Monet monituiset terveiset hyvälle
+armolliselle herrallesi! Toivon, että hänen armonsa suvaitsee ajatella
+mitä parahinta minusta, vaikka en voikaan nyt kiitollisuuttani osottaa.
+-- Ja sano hänelle minun puolestani, että katson mitä suurimmaksi
+onnettomuudekseni, etten voi tehdä mieliksi näin kunnianarvoiselle
+ylimykselle. Servilius hyvä, tahdotko osoittaa minulle sen verran
+ystävyyttä, että kerrot hänelle minun omat sanani?
+
+SERVILIUS.
+Kyllä, herra, sen teen.
+
+LUCIUS.
+Hyvän saat palkinnon, siitä pidän huolta, Servilius. --
+    (Servilius menee.)
+Sanoitte totta: Timon kutistuu;
+Mies mennyt on, kun luotto kukistuu.
+
+    (Menee.)
+
+1 MUUKALAINEN.
+Hostilius, huomasitko!
+
+2 MUUKALAINEN.
+                       Liian hyvin.
+
+1 MUUKALAINEN.
+Se maailman on henki: samaa maata
+On kaikki mairijat. Sit' ystäväkses
+Sanoa voitko, joka samaan kuppiin
+Palaansa kastaa? Timon, tiedän mä,
+Miehelle tuolle oli niinkuin isä.
+Sen luottoa hän tuki kukkarollaan,
+Taloutt' auttoi, palkollisten palkat
+Varoistaan maksoi; jos hän joi, niin aina
+Timonin hopeihin hän huulin koski;
+Ja sentään -- mikä julmus ihminen,
+Kun kiittämättömyys sen otsall' asuu! --
+Nyt hältä kieltää, varoihinsa nähden,
+Mit' armelias antaa kerjääjälle.
+
+2 MUUKALAINEN.
+Oi, tuosta hurskaus huokailee.
+
+1 MUUKALAINEN.
+                               En itse
+Timonilt' ole koskaan mitään saanut,
+En hänen hyvyyksiään maistanutkaan,
+Ett' olla voisin ystävä. Mut vannon:
+Sen miehen jalouden ja ylvään kunnon
+Ja kunniakkaan vaelluksen tähden,
+Jos puutteessaan hän kääntynyt ois minuun.
+Omani kaiken alttiiks oisin pannut
+Ja hälle paluuttanut osan parhaan;
+Niin hellin hänen sydäntään. Mut huomaan:
+Ei muodissa nyt ole sääliväisyys,
+Kun omantunnon polkee itsekkäisyys.
+
+                         (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Huone Semproniuksen talossa.
+    (Sempronius ja muuan Timonin palvelijoista tulevat.)
+
+SEMPRONIUS.
+Miks minua hän kiusaa? Onhan muita:
+Hänt' auttaa voisi Lucius tai Lucullus;
+Ja rikas mies on nyt Ventidiuskin,
+Jonk' osti vankeudesta hän. Nuo kaikki
+Hyvänsä hältä saivat.
+
+PALVELIJA.
+                      Näitä kyllä
+On koiteltu, mut ne on valhekultaa:
+He kiellon antoivat.
+
+SEMPRONIUS.
+                     Kuin? Kiellon hälle?
+Ventidius ja Lucullus kiellon hälle?
+Ja nytkö minuun turvaa? Kolme? Hm!
+Vähääpä älyä ja ystävyyttä
+Se todistaa. Mua viimeisenä käyttää!
+Kuin lääkärit, on ystävät jo kolmin
+Hylänneet hänet; mun nyt pitää auttaa!
+Se mua loukkaa! häneen oikein suutun,
+Kun näin mua huonoksii. En näe syytä,
+Miks ei hän ensin minuun kääntynyt:
+Min' olen, toden totta ensimmäinen,
+Jok' olen hältä antimia saanut;
+Nyt niinkö kurjaks luulee mun, ett' aion
+Viimeinen olla kiitoksessa? Enkä;
+Näin oisin muille naurun aineena
+Ja ylhäisissä narrin nimen saisin.
+Ei, ensikädess' oisin kolminkerroin
+Sen summan antanut, vain hellyydestä,
+Niin hälle hyvää suon. Nyt kotiin vain,
+Ja muiden kieltoon tämä vastuu liitä:
+Ei solvaajalle multa rahaa riitä.
+
+    (Menee.)
+
+PALVELIJA.
+Verratonta! Hänen armonsa on oikein kunnon konna. Paholainen ei
+tiennyt, mitä teki, kun teki ihmisen ovelaksi; hän sen kautta joutui
+itse petinkoon; enkä voi muuta luulla, kuin että ihminen konnuuksillaan
+vihdoin tekee hänestä puhtaan. Kuinka kauniisti tuokin herra ponnisteli
+näyttääkseen rumalta! Tavoittelee hurskautta, tehdäkseen kirotun töitä,
+aivan niiden tapaan, jotka kiihkeästä, palavasta uskoninnosta
+tahtoisivat tuleen sytyttää kokonaiset valtakunnat.[5]
+
+Niin tuonkin ovela on ystävyys,
+Timonin viime toivo. Kaikki pettää,
+Pait jumalat. Nyt ystävätkin kettää.
+Ovetkin, jotk' ei moneen kestivuoteen
+Lukossa olleet, nyt on teljettävät,
+Vain omaa isäntäänsä suojellakseen.
+Niin päättyy aulius: ken rahojaan
+Ei kaita voi, se kaitkoon huonettaan![6]
+
+                             (Menee.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Sali Timonin asunnossa.
+
+    (Kaksi Varron palvelijaa ja Luculluksen palvelija kohtaavat
+    Tituksen ja Hortensiuksen ynnä muita Timonin velkojien
+    palvelijoista, jotka odottavat Timonia tavatakseen.)
+
+1 VARRON PALVELIJA.
+Kah, Titus ja Hortensius, huomenta!
+
+TITUS.
+Huomenta, rakas Varro!
+
+HORTENSIUS.
+                            Lucius!
+Vai täällä tavataan?
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+                     Ja sama kaikill'
+On asiakin kai; mun koskee rahaa.
+
+TITUS.
+Niin näidenkin ja meidän.
+
+    (Philotus tulee.)
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+                          Kah, Philotus!
+
+PHILOTUS.
+No, päivää, veikot!
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+                    Terve, rakas veikko!
+Mit' ollee kello?
+
+PHILOTUS.
+                  Kohta yhdeksän.
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+Niin paljo?
+
+PHILOTUS.
+            Herraa onko nähty?
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+                               Ei.
+
+PHILOTUS.
+Vai ei; jo seitsemältä ennen loisti.
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+Niin, nyt on päivät käyneet lyhemmiksi.
+Tuhlaajan rata on kuin auringon,
+Mut samoin se ei uusi. Varon, ett' on
+Timonin kukkarossa syvä talvi;
+Jos kuinka syvään kätes siihen pistät,
+Niin vähän löydät.
+
+PHILOTUS.
+                   Samaa varon minä.
+
+TITUS.
+Mut huomatkaa, mik' outo sattumus:
+Sun herras velkoo rahaa.
+
+HORTENSIUS.
+                         Niinpä niin.
+
+TITUS.
+Ja yllään Timonin on antihelmet,
+Joist' odottelen minä tässä rahaa.
+
+HORTENSIUS.
+Sydäntä vihloo tuo.
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+                    Niin, kumma seikka:
+Näin Timon maksaa, mit' ei koskaan saanut,
+Ikäänkuin herras helmilöissä kulkis
+Ja niistä Timonia velkoisi.
+
+HORTENSIUS.
+Tää inha toimi on, sen taivas tietköön!
+Hän Timonin ol' ystävä ja paras,
+Mut kiittämätön mies on niinkuin varas.
+
+1 VARRON PALVELIJA.
+Mun kolmetuhatta on kruunua;
+Ja sun?
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+        Viistuhatta.
+
+1 VARRON PALVELIJA.
+                     Vai niinkö paljo!
+Summasta päättäin on sun isäntäsi
+Likempi ollut hänelle kuin minun,
+Ois muuten velkomukset yhtä suuret.
+
+    (Flaminius tulee.)
+
+TITUS.
+Joku Timonin palvelijoista.
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+Flaminius! Sananen vain! Sano, onko herrasi jo valmis tulemaan tänne?
+
+FLAMINIUS.
+Ei suinkaan ole.
+
+TITUS.
+Me pidämme tässä silmällä hänen armonsa tuloa; ole hyvä, ilmoita se
+hänelle.
+
+FLAMINIUS.
+Sitä ei ole tarvis hänelle sanoa; hän tietää kyllä, että pidätte häntä
+liiankin hyvällä silmällä.
+
+    (Menee.)
+    (Flavius tulee kaapuun verhottuna.)
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+Haa! Hovimestariko tuossa hiipii?
+Hän kulkee pilvessä. Hoi! Huuda häntä?
+
+TITUS.
+Kuulkaatte, herra.
+
+1 VARRON PALVELIJA.
+Suokaa anteeks, herra, --
+
+FLAVIUS.
+Mit', ystävä, sa tahdot minusta?
+
+TITUS.
+Rahoja varromme.
+
+FLAVIUS.
+                 Josp' oisi rahat
+Niin varmat, kuin on varma varrontanne,
+Ei varmaan hätää ois. Miss' oli silloin
+Velat ja saatavat, kun teidän herrat,
+Nuo viekkaat, söivät Timon herran ruokaa?
+Hymyiltiin vain, ei velkaa mainittukaan,
+Vaan ahvatusti korot vatsaan nieltiin.
+Katua saatte, jos mua ärsytätte;
+Mun suokaa mennä rauhassa. Ja kuulkaa:
+Nyt työmme päättyi mun ja Timonin:
+Tilit on tehty, lopuss' annitkin.
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+Tuo vastaus ei auta.
+
+FLAVIUS.
+                     Jos ei auta,
+Niin halpa tok' ei ole, niinkuin te,
+Te konnain apurit.
+
+    (Menee.)
+
+1 VARRON PALVELIJA.
+Mitä? Mitä se herra virkaheittiö mutisee?
+
+2 VARRON PALVELIJA.
+Mitä huoli hänestä; hän on köyhä, ja siinä kyllin kostoa. Kuka se
+enemmän suutaan soittaa kuin se, jolla ei ole pään pistettävää? Mokomat
+kernaast suuria rakennuksia parjatkoot.
+
+    (Servilius tulee.)
+
+TITUS.
+Kas tuossa Servilius; nyt kai saamme jonkin vastauksen.
+
+SERVILIUS.
+Jos saisin pyytää teitä, hyvät herrat,
+Tulemaan toiseen aikaan, niin tuo mulle
+Suotuista oisi; sillä, toden totta,
+Nyt herrani mieli on kumman raskas:
+Hänestä kaikki iloisuus on poissa,
+Hän sairas on ja pysyy huoneessaan.
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+Huoneessaan pysyy moni tervekin;
+Mut jos niin raihnas on hän, sitä suuremp'
+Ois hänen pakko maksaa velkojansa
+Ja selväks tehdä tiensä jumaliin.
+
+SERVILIUS.
+Jumalat, oi!
+
+TITUS.
+             Tuo vastaus ei kelpaa.
+
+FLAMINIUS (ulkoa).
+Servilius, auta! -- Herra! Hyvä herra!
+
+    (Timon tulee raivostuneena: Flaminius hänen jäljissään.)
+
+TIMON.
+Haa! Tienkö multa ovenikin sulkee?
+Olinko vapaa? Taloniko mulle
+Nyt vihollisen kahle on tai tyrmä?
+Se huone, jossa juhlin, nytkö tarjoo,
+Kuin ihmisetkin, rautapoven mulle?
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+Nyt, joutuun, Titus!
+
+TITUS.
+Tass' oisi minun laskuni.
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+                          Ja minun.
+
+HORTENSIUS.
+Ja minun myös.
+
+MOLEMMAT VARRON PALVELIJAT.
+               Ja meidän, hyvä herra.
+
+PHILOTUS.
+Niin, kaikkein meidän laskumme.
+
+TIMON.
+No, niillä mua päähän laskekaa.
+Halaiskaa aina vyötäröitä myöten!
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+Ah, herra, --
+
+TIMON.
+              Rahaks sydämmeni lyökää!
+
+TITUS.
+Tää viisikymmentä on talenttia.
+
+TIMON.
+Vereni laskekaa!
+
+LUCULLUKSEN PALVELIJA.
+Tää viisituhat kruunua.
+
+TIMON.
+Sen korvaa viisituhat pisaraa. --
+No, entä sinun? -- niin, ja sinun?
+
+1 VARRON PALVELIJA.
+Hyvä herra, --
+
+2 VARRON PALVELIJA.
+               Hyvä herra, --
+
+TIMON.
+Paloiksi minut repikää ja viekää!
+Jumalat sitten teidät ruhjokoot!
+
+    (Menee.)
+
+HORTENSIUS.
+Totta toisen kerran, nyt saavat herramme viskata lakkinsa rahojensa
+perään; näitä velkoja sopii syyllä sanoa hurjiksi, kun velallinen on
+hullu mies.
+
+    (Menevät.)
+    (Timon ja Flavius tulevat.)
+
+TIMON.
+Ne konnat salvanneet on hengen multa.
+Vai velkojia! -- Perkeleitä!
+
+FLAVIUS.
+Oi. rakas herra, --
+
+TIMON.
+                    Mitä, jos sen teen?
+
+FLAVIUS.
+Hyvä herra, --
+
+TIMON.
+               Teen sen. -- Hovimestari!
+
+FLAVIUS.
+Täss' olen, herra.
+
+TIMON.
+                   Niinkö joutuisa?
+Taas kaikki ystäväni tänne kutsu,
+Lucius, Lucullus ja Sempronius: kaikki;
+Ne konnat minä vielä kerran ruokin.
+
+FLAVIUS.
+Puhutte, herra, aivan houreissanne:
+Ei ole, millä halvan atrian
+Vois toimittaa.
+
+TIMON.
+                Siit' älä sinä huoli;
+Mene, kutsu koko konnalauma tänne;
+Minä ja kokki kestit järjestämme.
+
+                       (Menevät.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Senaatin istuntosali.
+    (Senaatti on koossa.)
+
+1 SENAATTORI.
+Samaten minä; se on verivelkaa;
+On välttämätönt', että kuolee hän;
+Vain rohkeammaks synnin tekee armo.
+
+2 SENAATTORI.
+Niin kyllä, laki hänet murtakoon!
+
+    (Alcibiades tulee seurueineen.)
+
+ALCIBIADES.
+Kunnia, rauha, armo senaatille!
+
+1 SENAATTORI.
+Mit' asiata, päällikkö?
+
+ALCIBIADES.
+Kumarrun nöyräst' avujenne eteen,
+Sill' laupeus ja armo lain on avu,
+Ja julmuutt' yksin hirmuvalta käyttää.
+Raskaana kohtalo ja aika painaa
+Mun ystävääni, joka tulisuuttaan
+Lakihin kompastui, jok' uppokuilu
+On niille, mitkä suin päin siihen syöksyy.
+Tät' ottamatta tapaturmaa lukuun,
+Hän avuiltansa lempeä on mies.
+Ei teossansa pelkuruuden tahraa --
+Se kunnia jo rikoksenkin korjaa --
+Vaan vihass' ylevänä, uljain mielin,
+Kun kuolinhaavan näki maineessansa,
+Hän vihamiestään meni vastahan,
+Ja tyynenä ja mieltään malttavana
+Viimeiseen hillitsi hän kiukkuaan,
+Niinkuin ois sanakiistass' ollut vaan.
+
+1 SENAATTORI.
+Ajatte järjettömyytt' ihan jyrkkää,
+Kokien rumaa työtä kaunistella
+Te koukkuilette, niinkuin tahtoisitte
+Jalostaa tappoa ja uljuudeksi
+Julistaa tappelun, jok' uljuuden on
+Äpärä vain ja kasvoi maailmaan,
+Kun lahkoja ja puolueita syntyi.
+Se tosi uljas on, mi tyynnä kärsii
+Ihmisten pahimmatkin sadatukset,
+Ja jolle loukkaus on vain kuin vaate
+Tai verho, jonka ruumiilleen hän heittää;
+Mut solvaust' ei sydämmeensä päästä
+Tuhoa siellä tekemään.
+Jos loukkaus pahaa on ja vaatii surmaa,
+Ken pahan vuoksi etsis hengen turmaa!
+
+ALCIBIADES.
+Ma pyydän, --
+
+1 SENAATTORI.
+Ei ilkirikosta voi pilviin nostaa;
+On uljahampi kärsiä kuin kostaa.
+
+ALCIBIADES.
+Suvaitkaa, arvo herrat, anteeks antaa,
+Jos soturina haastan. Miksi käyvät
+Nuo ihmishölmöt taisteluun ja eivät
+Häpeää kärsi? Miksi eivät nuku
+Ja salli vihamiehen heiltä kaulaa
+Sovussa katkaista? Jos kärsimys
+Niin uljast' on, niin miksi sotaa käymme?
+Siis nainen uljaamp' on, kun kotiin jää,
+Jos kärsimys on suurta; aasi paremp'
+On sotamies kuin leijona, ja vanki
+Kahleissaan tuomaria viisaampi,
+Jos kärsintää on viisaus. Hyvät herrat,
+Olette suuret, olkaa hyvät kerta;
+Välehen kylmyys sättii kuumaa verta.
+On tosin tappo synti hirmuinen,
+Mut hätätilass' armo sallii sen.
+On jumalatont' olla vihoissaan,
+Mut ken ei vihastuisi konsanaan?
+Mitatkaa tämän mukaan hänen syytään.
+
+2 SENAATTORI.
+Puhutte turhaan.
+
+ALCIBIADES.
+                 Turhaan? Urostyönsä
+Byzantissa ja Lacedaemonissa
+Jo riittäis hälle hengen päästimeksi.
+
+1 SENAATTORI.
+Mik' ajatuksenne?
+
+ALCIBIADES.
+                  Niin, sanon, herrat,
+Ett' on hän kauniin palveluksen tehnyt,
+Sodassa tappain monta vihollista.
+Kuink' urhokkaasti viime taistelussa
+Jo otteli ja tuhlas iskujaan!
+
+2 SENAATTORI.
+Niin, tuhlata kyll' osaa; mässääjäksi
+On luotukin; hän siihen syntiin hukkuu,
+Ja uljuuden se hältä vangiks ottaa.
+Jos vihollist' ei muuta ois, niin tämä
+Jo hänet voittais; raivoyltiössä --,
+Se tietty on -- hän tekee hurjan töitä
+Ja nostaa riitaa. Irstaast' elamoi,
+Ja juomisensa vaaraks olla voi.
+
+1 SENAATTORI.
+Hän kuolkoon!
+
+ALCIBIADES.
+              Kovaa! Miks' ei sotaan kuollut!
+Jos hänen työns' ei riitä, -- vaikka kyllä
+Ominkin käsin, muiden auttamatta,
+Vois henkes' ostaa, -- lepytykseks annan
+Minäkin työni; kaikki yhteen pankaa;
+Ja koska vakuus teille, arvo vanhat,
+Niin rakas on,[7] niin voittoni ma panttaan
+Ja kunniani hänen kelpoudestaan.
+Jos hänen työstään laki hengen vaatii,
+Niin sodassa sen vieköön miekan ota;
+Jos laki tuima on, niin on myös sota.
+
+1 SENAATTORI.
+Lakia käytämme; se kuolon määrää:
+Siis vaiti, vihaamme jos välttää suotte.
+Se ystävä tai veli olkohon,
+Ken toisen surmaa, surman oma on.
+
+ALCIBIADES.
+Se täytymyskö? Ei, ei! Hyvät herrat,
+Ma pyydän, mua tunnustelkaa.
+
+2 SENAATTORI.
+                             Miten!
+
+ALCIBIADES.
+Mieleenne minut johdattakaa.
+
+3 SENAATTORI.
+                             Mitä?
+
+ALCIBIADES.
+Mun unehutti varmaan vanhuutenne,
+En muuten joutuis siihen häpeään,
+Ett' turha pyyntö multa kielletään.
+Se haavojani polttaa.
+
+1 SENAATTORI.
+                      Uhmaattenko?
+Siis pari sanaa, joiss' on teho suuri:
+Ijäksi maasta pois!
+
+ALCIBIADES.
+                    Pois maasta minä?
+Pois tyhmyys maasta, pois, ja väärä voitto,
+Jok' on vain häpeäksi senaatille.
+
+1 SENAATTORI.
+Jos yli kahden päivän täällä viivyt,
+Kovempaa tuta saat. Ja, ennenkuin
+Vihamme yltyy, paikalla hän kuolkoon.[8]
+
+    (Senaattorit menevät.)
+
+ALCIBIADES.
+Niin vanhoiks eläkää te, ett' on teissä
+Vain pelkät luut, ja kaikki teitä kammoo!
+Jo tulen raivoon! Minä kävin sotaa,
+Nuo rahojaan kun laskivat ja niistä
+Lukivat suuret korot; minä, rikas
+Vain suurist' arvista, -- ja tääkö palkka?
+Tään voiteenko tuo ahnas neuvostomme
+Soturin haavaan valaa? Maasta pois!
+Ei hullummaksi; maasta pois! No, hyvä!
+Nyt raivollani täys on aihe lyödä
+Ateenaan isku. Sydämmiä palkkaan,
+Rohkaisen nurkuvata joukkoani.
+On suurta maailmoilta voitto viedä;
+Ei jumalat, eik' urhot herjaa siedä.
+
+                            (Menee.)
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+    Pitosali Timonin asunnossa.
+
+    (Soittoa. Pöydät on katettu; palvelijat odottamassa.
+    Useita ylimyksiä tulee eri tahoilta.)
+
+1 YLIMYS.
+Hyvää päivää, hyvä herra!
+
+2 YLIMYS.
+Jumal' antakoon. Luulenpa, että tämä kunnianarvoisa herra tahtoi tässä
+taannoin meitä vain koetella.
+
+1 YLIMYS.
+Samaa minäkin mielessäni haudoin, kun teidät tapasin. Toivonpa, että
+hän ei ole niin mennyttä miestä, kuin mitä hän tahtoi luulotella,
+koetellessaan ystäviään.
+
+2 YLIMYS.
+Niin ei voi olla laita, näistä uusista kemuista päättäen.
+
+1 YLIMYS.
+Sitäpä minäkin. Hän laittoi minulle hartaan kutsun, jota tärkeäin
+asiain takia olin vähällä estellä, mutta hän rukoili rukoilemistaan, ja
+niin minun täytyi tulla.
+
+2 YLIMYS.
+Samaten minuakin tähdelliset tehtävät pidättivät, vaan hän ei tahtonut
+kuullakaan estelyitäni. Harmissani olen, ettei ollut rahoja takanani,
+kun hän lähetti lainaa pyytämään minulta.
+
+1 YLIMYS.
+Niin olen minäkin mieliharmista kipeä, nyt kun näen, miten asiat ovat.
+
+2 YLIMYS.
+Niin on täällä meidän kaikkien laita. Kuinka paljon hän pyysi teiltä?
+
+2 YLIMYS.
+Tuhannen kultarahaa.
+
+2 YLIMYS.
+Tuhannen kultarahaa!
+
+1 YLIMYS.
+Entä teiltä?
+
+3 YLIMYS.
+Minulle hän lähetti, -- vaan tuossa hän tulee.
+
+    (Timon tulee seuralaisineen.)
+
+TIMON.
+Terve suuri tultuanne, hyvät herrat, kumpikin! -- No. mitä kuuluu
+teille?
+
+1 YLIMYS.
+Aina hyvää, kun kuulen teidän armonne hyvin voivan.
+
+2 YLIMYS.
+Ei pääsky nöyremmin kesää kaipaa, kuin me teidän armoanne.
+
+TIMON (syrjään.)
+Eikä nöyremmin talvea heitä; sellaisia kesälintuja ne ihmiset ovat. --
+(Heille.) Hyvät herrat, ateriamme ei kannata näin pitkää odotusta;
+ravitkaa sill'aikaa korviamme soitannolla, jos torven räikinä ei ole
+niille liian karkeaa ruokaa. Istukaamme heti pöytään.
+
+1 YLIMYS.
+Toivoakseni teidän armonne ei siitä mielipahaa kanna, että palautin
+tyhjänä sanantuojanne.
+
+TIMON.
+Oi, herraseni, älkää siitä pahoitelko.
+
+2 YLIMYS.
+Jalo herra, --
+
+TIMON.
+Ah, hyvä ystävä, mitä kuuluu?
+
+2 YLIMYS.
+Kunnianarvoisa herra, olen ihan sairas häpeästä, kun taannoin,
+lähettäessänne luokseni sanantuojan, olin niin onneton kerjäläinen.
+
+TIMON.
+Heittäkää mokomat ajatukset.
+
+2 YLIMYS.
+Jos olisitte lähettänyt paria tuntia aikaisemmin, --
+
+TIMON.
+Älkää noilla häiritkö suloisempia muistojanne -- Kas niin, kaikki
+pöytään kerrassaan.
+
+    (Ruoat kannetaan pöytään.)
+
+2 YLIMYS.
+Kaikki astiat kansi päällä!
+
+1 YLIMYS.
+Kuninkaallinen ateria, uskokaa pois.
+
+3 YLIMYS.
+Niin tietystikin, jos vain raha ja vuodenaika jotakin aikaan saavat.
+
+1 YLIMYS.
+No, mitä kuuluu? Mitä uutta?
+
+3 YLIMYS.
+Alcibiades on maanpakoon tuomittu; oletteko kuulleet sitä?
+
+1 ja 2 YLIMYS.
+Alcibiades maanpakoon tuomittu!
+
+3 YLIMYS.
+Tosi asia, siihen voi luottaa.
+
+1 YLIMYS.
+Kuinka? Kuinka?
+
+2 YLIMYS.
+Mistä syystä? sanokaa.
+
+TIMON.
+Arvoisat ystävät, tulkaahan lähemmäksi.
+
+3 YLIMYS.
+Lisää saatte kuulla toiste. Nyt tässä on oivat pidot tarjona.
+
+2 YLIMYS.
+Yhä muuttumaton tämä mies!
+
+3 YLIMYS.
+Kestäneekö? Kestäneekö?
+
+2 YLIMYS.
+Varmaankin; mutta aika tulee -- ja sitten --
+
+3 YLIMYS.
+Ymmärrän.
+
+TIMON.
+Nyt joka mies sijalleen sitä vauhtia, kuin kiitäisi hän armaansa huulia
+kohti; ruoka on sama koko pöytäkunnalle.[9] Älkää näistä tehkö mitään
+jäykkiä juhlapitoja, joissa ruoka ehtii jäähtyä, ennenkuin ensi
+paikasta on sovittu: istukaa, istukaa. Jumalat vaativat kiitostamme.
+
+"Te suuret hyväntekijät, heruttakaa kiitollisuutta keskuuteemme.
+Hankkikaa teillenne kiitosta hyvistä anneistanne, mutta pitäkää aina
+varalla annettava, muuten teidän jumaluuksianne halveksitaan. Antakaa
+kullekin kylläksi, ettei toisen tarvitse toiselle lainata; sillä jos
+teidän jumaluuksienne pitäisi ihmisiltä lainata, niin ihmiset
+jättäisivät jumalat. Tehkää, että ruoka on enemmän rakastettu kuin sen
+antaja. Laittakaa niin, että missä kaksikymmentä kolme on koossa,
+niistä kolmekolmatta on konnia; ja että, jos kaksitoista naista istuu
+samassa pöydässä, niistä tusina on -- mitä ovat. Loput lahjoistanne, oi
+jumalat! -- Ateenan senaatti ja kansan roskajoukko, -- mikä niissä on
+kelvotonta, jouduttakaa se kadotuksen omaksi! Mitä näihin tulee, läsnä
+oleviin ystäviini -- niinkuin ovat minulle tyhjää, niin tyhjässä heitä
+siunatkaa, ja tyhjään olkoot tervetulleet!" No, koirat, kannet pois, ja
+latkikaa!
+
+    (Kannet otetaan pois astioista, jotka huomataan
+    olevan täynnä kuumaa vettä.)
+
+MUUTAMAT.
+Mitä hänen armonsa tarkoittaa?
+
+TOISET.
+En tiedä minä.
+
+TIMON.
+Parempaa ruokaa älkää koskaan nähkö,
+Suu-ystävät te kaikki! Hyveenne on
+Vain höyryä ja haaleata vettä.
+Tää Timonin on viimeinen; hän, johon
+Imarre-helyjänne siroititte,
+Nyt huuhtoo kaikki pois, ja silmillenne
+Näin vihmoo oman konnuutenne huurut.
+    (Roiskii vettä vieraiden silmille.)
+Eläkää kauan te ja inhottuina,
+Hymyvät, liukkaat, iljettävät norkot,
+Pedot nöyrät, säisyt sudet, lauhkat karhut,
+Nakurit, onnen narrit, kesäperhot,
+Hassaavat orjat, huurut, tuuliviirit!
+Kaikk' ihmisten ja eläintenkin taudit
+Ruville teidät syökööt! -- Menetkö sä?
+Seis! Lääke ensin! -- sulle myös, -- ja sulle: --
+    (Viskaa astiat heidän peräänsä.)
+Seis! Lainaa nyt ma annan, enkä ota. --
+Hei, kaikki liesuun! Pitoihimme vasta
+Kaikk' olkoot konnat tervetulemasta.
+Pala, talo! Sorru, Ateena! Täst' ihan
+Ma ihmistä ja ihmisyyttä vihaan.
+
+    (Menee.)
+    (Vieraat palaavat, muita herroja ja senaattoreja seurassaan.)
+
+1 YLIMYS.
+Mitä tämä on, hyvät herrat?
+
+2 YLIMYS.
+Tunnetteko syytä Timonin raivoon!
+
+3 YLIMYS.
+Vait! Oletteko nähnyt lakkiani?
+
+4 YLIMYS.
+Minun on vaippani hukassa.
+
+3 YLIMYS.
+Hän on hullu, se herra, ja ihan oikkujensa vallassa. Antoi minulle
+taannoin helmen ja nyt löi sen pois lakistani. -- Oletteko nähnyt
+helmeäni?
+
+4 YLIMYS.
+Oletteko nähnyt lakkiani?
+
+2 YLIMYS.
+Tässä se on.
+
+4 YLIMYS.
+Tässä makaa minun vaippani.
+
+1 YLIMYS.
+Pois vain joutuun!
+
+2 YLIMYS.
+Hän hullu on.
+
+3 YLIMYS.
+Niin, sitä luuni poraa.
+
+4 YLIMYS.
+Saat milloin helmilöitä, milloin soraa.
+
+                             (Menevät.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Ateenan muurien ulkopuolella.
+    (Timon tulee.)
+
+TIMON.
+Sua kerran vielä silmään. Muuri, sinä,
+Jok' ympäröit nuo sudet, maahan vaivu,
+Ateenaa älä suojaa! Vaimot, irstaiks,
+Ja, lapset, ynseiks tulkaa! Orjat, narrit,
+Sijaltaan syöskää kurttu senaatti,
+Ja itse sijaan käykää! Immet nuoret.
+Häpeän saastaan oiti rypemään,
+Ja vanhempainne nähden! Pidä puoltaa,
+Häverikki, älä maksa; veitsi maalle,
+Ja velkojaisi kurkkuhun se iske!
+Varasta, elinorja! Arvo herras
+On pitkäkynsi rosvo, joka ryöstää
+Lain mukaan. Tyttö, herran viereen maata;
+Rouva on portto! Ramman taattos sauva
+Pois tempaa, poika kuusitoistias,
+Ja hältä aivot murskaa! Hellyys, rakkaus,
+Jumalanpelko, oikeus, totuus, rauha,
+Yölepo, kotikuri, ihmissopu,
+Opit ja tavat, kaupat, elinkeinot,
+Lait, säännöt, laitokset ja arvoluokat
+Tuhoksi menkööt, vastakohdakseen,
+Ja eläköön vain tuho! Ihmisvaivat,
+Te, kuumeet ankarat ja tarttuvaiset,
+Ateenaan kypsään syöskää! Lonkkatauti,
+Senaattorimme halpaa, että heillä
+Käy raajat yhtä rammaksi kuin tavat!
+Himo irras hiivi nuorten luihin, mieliin,
+Ett', ahertaissaan hyveen virtaa vastaan,
+Hekumaan hukkuvat! Ateenaan tehkööt
+Äkämät, paiseet kylvön, jost' on sato
+Yleinen kuppa! Hengen kautta henkeen
+Levitköön rutto, että myrkkyist' olkoon
+Niin seuraelämä kuin ystävyyskin!
+Alastomuuteni ma sain, en muuta,
+Sinulta, sinä inhottava kylä!
+Vie tuokin, kirottu sa tuhannesti!
+Nyt metsään Timon käy: on arvelutta
+Parempi korven susi ihmissutta.
+Jumalat, kuulkaa! Kaikki tuhotkaat
+Tään kaupungin ja maankin asukkaat;
+Timonin viha nouskoon ikää myöden,
+Isoiset, halvat, kaikki alleen lyöden!
+Aamen.
+
+                              (Menee.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Huone Timonin talossa.
+    (Flavius ja pari kolme Timonin palvelijaa tulee.)
+
+1 PALVELIJA.
+Oi, hovimestari, miss' isäntämme?
+Eroko meillä? Häviö? Ja hukka?
+
+FLAVIUS.
+Voi, ystäväni, mitä sanoistakaan?
+Jumalten vanhurskaitten kautta vannon,
+Ett' olen yhtä köyhä mies kuin tekin.
+
+1 PALVELIJA.
+Ja talo tämmöinenkö häviöllä!
+Näin jalo herra myyty! Kaikki mennyt!
+Eik' ystävää, jok' auttais onnetonta
+Ja häntä seurais!
+
+2 PALVELIJA.
+                  Niinkuin selin käännyt
+Sa toveriisi, jonka hautaan laskit,
+Niin onnen haudalta nyt suosikitkin
+Pois hiipi, valhevalans' antain hälle
+Kuin tyhjän kukkaron; hän itse, raukka,
+Kuin ilmain varaan jäänyt kerjäläinen,
+Köyhyydessä ja vierottuna kulkee,
+Kuin herja, yksin. -- Lisää kumppaneita.
+
+    (Toisia palvelijoita tulee.)
+
+FLAVIUS.
+Hävinneen talon särkynyttä kamaa!
+
+3 PALVELIJA.
+Sydämmell' yhä Timonin on puku,
+Sen näen silmistänne. Tovereita
+Siis ollaan vielä murheen palkoissakin.
+Sai laiva vuodon, ja me, laivamiehet,
+Nyt, seisten kannell' uppoovalla, kuullaan
+Melua tyrskyn; tähän ilmamereen
+Hajoomme kaikki.
+
+FLAVIUS.
+                 Ystävät, nyt teille
+Ja'an viime roponi. Miss' yhdytäänkin,
+Timonin tähden tovereita ollaan.
+Ja päätä pudistellen sanokaamme,
+Kuin hautaan soittain isäntämme onnen:
+"Parempaa näimme". Hiukan kullekin.
+    (Antaa heille rahaa.)
+Ei, kaikkein kädet! Vaikka puuttehessa,
+Surusta rikkaat ollaan erotessa.
+    (Syleilevät toisiaan. Palvelijat menevät.)
+Mink' armottoman tuhon tuo se loisto!
+Ken tahtoisikaan saada rikkautta,
+Jos herjaa vain se tuo ja surkeutta?
+Ken olla onnen pilkkana? Tai elää
+Vain ystävyyden unelmissa? Nähdä
+Komean loistonsa vain maalattuna
+Kuin ystävien kaunisteltu joukko?
+Ah, herra parka! Sydämmes sun sorti!
+Sun hyvyys tappoi! Kumma veren vietti,
+Kun liika hyvyyskin on suurin synti!
+Ken puolinkaan noin hyvä olla voi,
+Jumalten tunnus tuo jos tuhon toi?
+Oi, rakas herra, --
+Siunattu, tullaksesi kirotuksi,
+Ja rikas köyhtyäkses, -- varat suuret
+Nyt raskain tuskas on. Ah, oiva herraa!
+Raivossaan heitti hylky-ystäväinsä
+Pesänkin kiittämättömän.[10] Ei hällä
+Nyt hengenpidett', ei sen hankkijaa.
+Jälestä käyn ja olinpaikkans' etsin.
+Niin hyvin, kuin vain voin, hänt' auttaa koitan;
+Jos kultaa saan, niin talouttaan hoidan.
+
+                                (Menee.)
+
+
+Kolmas kohtaus
+
+    Metsä.
+    (Timon tulee.)
+
+TIMON.
+Oi, aurinko, sa siunauksen lähde,
+Utuja mädänneitä ime maasta
+Ja siskos radall' ilma myrkytä!
+Samaisen kohdun kaksoisveljeksille,
+Joill' yksi melkein siitto on ja synty
+Ja asunto, jaa osat erilaiset,
+Niin paremp' ivaa huonompaa; näet, luonto,
+Jot' ahtaa kaikki kurjuus, onnen suuruutt'
+Ei kestä, polkematta luontoa.
+Tuo nosta kerjääjä, tää herra sorra,
+Niin syntykunnian saa kerjäläinen
+Ja senaattori perinnäisen herjan.
+Ruoasta toisen veljen kyljet paisuu,
+Nälästä toinen laihtuu. Ken, ken tohtii
+Mies olla puolestaan ja sanoa:
+"Tuo tuoss' on imartaja". Jos on yksi,
+Niin ovat kaikki; ylempätään aina
+Alempi nuolee; kultaist' älliötä
+Kumartaa oppi viisas. Kaikk' on kierää;
+Ei kirotuissa meissä muuta suoraa
+Kuin suora konnuus. Inhotut siis olkaa
+Kaikk' ihmistungot, juhlat, seurapiirit!
+Vertaistaan Timon vihaa, itseäänkin.
+Tuho ihmissuvulle! -- Maa, anna juurta!
+    (Kaivaa.)
+Ken sinust' etsii parempaa, sen kitaan
+Vihaisin myrkkys vala. -- Mitä? Kultaa?
+Keltaista kiiltokultaa? Jumalani,
+En tyhjää pyynnyt! Juurta, kirkkaat taivaat!
+Tuo tuota, niin on musta valkoinen,
+Ruma kaunis, huono hyvä, vanha nuori,
+Pelokas urhoollinen, halpa jalo.[11]
+Jumalat, miksi tätä, miksi tätä?
+Tää pappinnekin viehtää alttarilta,
+Pään alta potevalta patjan riistää.
+Tää orja keltainen se pyhät liitot
+Sitoo ja purkaa, siunaa kirotut,
+Jumaltaa kupansyömät, varkait' auttaa
+Ja heidät kunniaan ja arvoon nostaa
+Senaattorien rinnalle; niin, tämä
+Se pidellynkin lesken jälleen naittaa,
+Ja sen, jot' inhat haavasairaalatkin
+Kuoten kammoo, höystää se ja maustaa
+Kevätkukkaseksi. Kirottu sa kuona,
+Sa ihmiskunnan katuluuska, joka
+Kapinaan kansat nostat, maahan jälleen,
+Se paikkas on! --
+    (Marssi kuuluu etäältä.)
+                  Haa, rumpu! -- Vaikka elät,
+Sun hautaan toki; karkaat, valtarosvo,
+Kun luuvaloinen herras ei voi seista; --
+Ei, hiukan käsirahaksi.
+
+    (Pidättää omalle varalleen vähän kultaa.)
+
+    (Alcibiades tulee sotasaalossa, rumpujen ja pillien soidessa,
+    Phrynia ja Timandra hänen seurassaan.)
+
+ALCIBIADES.
+Ken siellä? Mitä?
+
+TIMON.
+                  Eläin, niinkuin sinä.
+Sydämmes ruumiinmato kalvakoon,
+Kun mulle ihmishaamun taasen näytät.
+
+ALCIBIADES.
+Nimesi? Näinkö ihmistä sä vihaat,
+Vaikk' olet itse ihminen?
+
+TIMON.
+                          Ma olen
+_Misanthropos_ ja vihaan ihmiskuntaa.
+Voi, jos sa koira oisit, että voisin
+Sua hiukan rakastaa!
+
+ALCIBIADES.
+                     Sun hyvin tunnen,
+Mut kohtalosi vierasta on mulle.
+
+TIMON.
+Minäkin tunnen sun, ja muut' en pyydä,
+Kuin että tunnen. Rumpuasi seuraa;
+Maa ihmisverillä sa punaa, punaa!
+Jumalten lait ja ihmislait on julmat;
+Miks sotaa siis? Tuo tuliportto tuoss' on
+Tuhompi miekkaasi, vaikk' onkin hällä
+Keruubin katse.
+
+PHRYNIA.
+                Huules syököön rutto!
+
+TIMON.
+En suudella sua tahdo; silloin rutto
+Omille huulillesi palajaisi.
+
+ALCIBIADES.
+Kuink' on noin muuttunut se jalo Timon?
+
+TIMON.
+Kuin kuu, kun ei voi valoa se antaa;
+Enk' uudistunut minä, niinkuin kuu:
+Ei aurinkoa, miltä lainata.
+
+ALCIBIADES.
+Mill' auttaa voin sua, jalo Timon?
+
+TIMON.
+                                   Sillä,
+Ett' uskoani tuet.
+
+ALCIBIADES.
+                   Mitä, Timon?
+
+TIMON.
+Niin, lupaa ystävyyttä, vaan äl' anna;
+Jos sin' et lupaa, jumalat sua pieskööt,
+Kosk' olet ihminen! Ja jos et anna,
+Sun ruhjokoot, kosk' olet ihminen!
+
+ALCIBIADES.
+Ma kurjuudestas olen hiukan kuullut.
+
+TIMON.
+Sen silloin näit, kun elin onnessa.
+
+ALCIBIADES.
+Nyt näen sen; silloin riemunaika sulla.
+
+TIMON.
+Kuin sulla nyt: kaks huoraa kainalossa.
+
+TIMANDRA.
+Ateenan suosikkiko tuo, se, jota
+Niin mailma kiitti?
+
+TIMON.
+                    Sinäkö Timandra?
+
+TIMANDRA.
+Se olen.
+
+TIMON.
+         Ikäsi sä ollos portto!
+Ne, jotka sua käyttää, ei sua lemmi.
+Kun kutkun saat, niin palkaks anna tauti;
+Himoitus-aikaas käytä; uhri? höystä
+Ja laita syljetys- ja hioskoppiin;
+Ja nuorukaiset rusoposkisetkin
+Nälälle kypsyttele!
+
+TIMANDRA.
+                    Hirteen, hirmu!
+
+ALCIBIADES.
+Suo hälle anteeks, armas; kurjuus hältä
+Hukannut on ja upottanut järjen. --
+Rahasta mull' on puute, kelpo Timon;
+Siks köyhä joukkonikin joka päivä
+On kapinassa. Surren kuulin, ett' on
+Ateena kurja, arvos unehuttain
+Ja urotyös, kun uhkas lähivallat
+Sen kukistaa, jos miekkas ei ja onnes, --
+
+TIMON.
+Lyö rumpuas ja mene!
+
+ALCIBIADES.
+                     Arvo Timon,
+Min' olen ystäväs ja sua säälin.
+
+TIMON.
+Kuin säälit häntä, jota kiusaat näin?
+En seuraa tarvitse.
+
+ALCIBIADES.
+                    Hyvästi siis!
+Tää kulta ota!
+
+TIMON.
+               Pois! Sit' en voi syödä.
+
+ALCIBIADES.
+Ateenan ylpeän kun kukistan, --
+
+TIMON.
+Ateenaa vastaan käyt?
+
+ALCIBIADES.
+                      Sen teen, ja syystä.
+
+TIMON.
+Jumalat kaatakoot sun kauttas kaikki,
+Ja sitten sinut, joka heidät kaasit.
+
+ALCIBIADES.
+Miks minut?
+
+TIMON.
+            Siksi, että saman tien
+Kun konnat tapat, isänmaani kaadat,
+Vie kultas! Mene, -- kultaa tääll' on, -- mene!
+Ole niinkuin tähtein lennättämä rutto,
+Kirotun kaupungin kun yli Zeus
+Kautt' ilman sairaan kylvää myrkkyjänsä!
+Sun miekkas älköön ketään säästäkö,
+Ei arvo vanhustakaan valkopartaa,
+Ei, hän on korkuri. Lyö maahan monna,
+Hän teeskelee, häll' on vain puku siivo,
+Hän parittaa. Äl anna immen posken
+Terääsi tylsentää: tuo maitorinta,
+Jok' ikkunasta kutkoo miehen silmää,
+Ei armolistass' ole; hän vain häijy
+On petturi. Äl' imulasta säästä,
+Min hymykuopat houkast' itkun kiertää:
+Ehk' äpärä se on, jonk' ennustavat
+Sinulta vielä katkaisevan kaulan;
+Säälittä silvo se! Kiroa kaikki!
+Pue vahvaan rautaan korvasi ja silmäs,
+Ett' äitein, tyttöin, imulasten huuto
+Ja veristyväin messupappein parku
+Ei läpi tunge! Tuossa sotilaillesi
+    (Antaa kultaa.)
+Sa hukkaa tee: ja, kun on raivos tyhjä,
+Niin huku itse! Vaiti vain, ja mene!
+
+ALCIBIADES.
+Sull' onko vielä kultaa? Kultas otan,
+Mut neuvojasi en.
+
+TIMON.
+                  Tee miten tahdot,
+Mut kirotkoon sun taivas!
+
+PHRYNIA ja TIMANDRA.
+                          Kultaa, Timon!
+Sull' onko vielä?
+
+TIMON.
+                  Kyllin, että sillä
+Saan portot vannomaan pois ammattinsa
+Ja parittajat porttokaupan. Haaskat,
+Vyöliina ylös! Valaa teilt en ota, --
+Vaikk' kyllä tiedän, että vannoisitte
+Ja vielä niinkin kauhistavan valan,
+Ett' ikijumalat, sen kuullessaan,
+Sais kuumeenväristyksen, -- säästöön valat,
+Luontoonne luotan; portoiks' yhä jääkää;
+Ja jos ken hurskas tahtoo kääntää teitä,
+Kujeilkaa porton tapaan, vietelkää se
+Ja kärventäkää; kuuma hekkumanne
+Se voiton vieköön hänen sauhustaan!
+Työss' aina! Puoli vuotta olkoon vaiva
+Vain toinen. Peittäkää nuo harvat katot
+Ryösteillä ruumiin[12] -- vaikka hirtetynkin,
+Vähät siitä! -- Teikailkaa ja viekoitelkaa
+Ja huorailkaa! Rusetta poskiin pankaa,
+Niin että hepokin sen saastaan hukkuu!
+Kirotut kurtut!
+
+PHRYNIA ja TIMANDRA.
+Hyvä! Lisää kultaa!
+Pyh! Kullan vuoksi teemme, mitä tahdot.
+
+TIMON.
+Miehiltä luut siis hivuttakaa! Vahvat
+Rammatkaa pohkeet, että kannus herpoo!
+Lainmiehen ääni rikkokaa, ett' enää
+Ei vääryyttä hän puoltaa voi ja huutaa
+Kujeitaan julki! Suomuloitkaa papit,
+Jotk' aina lihaa sättivät, mut itse
+Puhettaan eivät usko! Lättään nokka.
+Niin ihan lättään! Nenäluu pois siltä,
+Jok' etuaan vain haistaa, eikä vainu
+Yleistä hyvää! Rentun kährätukka
+Kolikaa kaljuksi, ja arvettomaan
+Sotilas-öyhkäriinkin teistä hiukan
+Kipua pankaa! Saastuttakaa kaikki!
+Tuhotkoon ammattinne, kuivattakoon
+Elämän lähteet tyhjiin! -- Tuossa kultaa!
+Kirotkaa muut, ja kirotkoon tää teidät!
+Loakko teidän kaikkein hauta olkoon!
+
+PHRYNIA ja TIMANDRA.
+Hyvä Timon, lisää neuvoja ja kultaa!
+
+TIMON.
+Ei, lisää huoruutt' ensin, lisää turmaa!
+Tää vain ol' alkumyönti.
+
+ALCIBIADES.
+                         Rummut käymään!
+Ateenaa vastaan nyt! Hyvästi, Timon!
+Jos käy, kuin toivon, vielä tavataan.
+
+TIMON.
+Jos käy, kuin suon, en näe sua enää.
+
+ALCIBIADES.
+En koskaan sulle pahaa tehnyt.
+
+TIMON.
+                               Teitpä:
+Mua kiitit.
+
+ALCIBIADES.
+            Pahaksiko sitä sanot?
+
+TIMON.
+Se nähdään joka päivä. Mene matkaan,
+Ja mukaas ota narttusi.
+
+ALCIBIADES.
+                        No, mennään!
+Me häntä häiritsemme. -- Rumpu soimaan!
+
+    (Rummut soivat. Alcibiades, Phrynia ja Timandra menevät.)
+
+TIMON.
+Oi, ett' on luonnon nälkä, vaikka potee
+Kovuutta ihmisten! --
+    (Kaivaa.)
+                      Sa, kaiken äiti,
+Min kohtu ääretön ja rinta määrätön
+Kantaa ja ruokkii kaikki! Sama siemen,
+Jost' ylvä lapses, ihminenkin, alkaa,
+Se siittää mustan konnan, sinikäärmeen,
+Sokean kyyn ja kultakuori vankaan
+Ja kaikki hirmuluomat taivaan alla.
+Miss' elontulta Hyperion hehkuu.
+Ken ihmislapsiasi vihaa, hälle
+Povestas rikkaast' anna juuri-raiska!
+Sikistä sikiävä kohtus, ett' ei
+Se kiittämätönt' ihmist' enää kanna!
+Sen hedelmänä olkoon lohikäärmeet
+Ja sudet, karhut, tiikerit; luo lisää
+Petoja uusia, joit' avokasvos
+Ei ole taivaan marmor'asunnoille
+Näytellyt ennen! -- Juuri, ah! -- Suur' kiitos! --
+Mehusi, peltos, viinamaasi kuivaa,
+Joist' ihminen, tuo kiittämätön, imee
+Herkut ja hiivat, joilla puhtaan sielun
+Niin ryöttää, että järki hänet jättää!
+    (Apemantus tulee.)
+Taas ihminenkö? Kirous ja tuska!
+
+APEMANTUS.
+Mua tänne neuvottiin; käy huhu, että
+Mun tapojani apinoit ja matkit.
+
+TIMON.
+Sen teenkin, kun ei sulla ole koiraa,
+Jot' apinoisin. Rutto sinut syököön!
+
+APEMANTUS.
+Tuo sairaan luonnon ilmett' on, vain kurjaa
+Ja miehuutonsa apeutta siitä,
+Ett' onni petti. Täällä? Lapioko?
+Ja orjan puku tuo? Ja surun katse?
+Imartajasi silkiss' yhä käyvät.
+Patjoilla maaten, marjaviinaa juovat,
+Sylissä sairaat lemut; eivät muista
+He Timonia lainkaan. Älä metsää
+Häväise sill', ett' ilkkujata matkit!
+Imartaa ala, hyödyksesi käännä
+Se, mikä sorti sinut. Polvi maahan.
+Sun päästäs suosijasi pelkkä henki
+Puhukoon lakin; ilkipaheitaan
+Hyveiksi kiitä; samoin tehtiin sulle.
+Kuin krouvari sa nyökyit tervetulleiks
+Konnat ja kaikki; kohtuus on, ett' itse
+Rupeat konnaks; taas jos saisit kultaa,
+Niin veis sen konnat. Mua älä matki.
+
+TIMON.
+Jos sua matkin, itseäni poljen.
+
+APEMANTUS.
+Kun itseäsi matkit, itses poljit.
+Niin kauan hupsu, ja nyt narri! Mitä?
+Viluko ilma, ärjy passarisi,
+Sun paitas lämmittäis? Nuo sammalpuutko,
+Nuo kotkain ikäiset, sua seuraisivat,
+Kannoilla juosten? Kylmä puronenko,
+Jään sokeroima, aamuruokas höystäis,
+Yön mässäiltyäs? Eläimiä kutsu,
+Jotk' alastonna ilmain ärjyt kestää,
+Alttiina elementtein raivolle,
+Ja suojaa vailla, luontoaan vaan noutaa, --
+Oo, niitä pyydä sua mairimaan.
+Niin näet, --
+
+TIMON.
+              Ett' olet narri sinä. Mene!
+
+APEMANTUS.
+Sa rakkaamp' olet mulle nyt kuin koskaan.
+
+TIMON.
+Sa vihatumpi.
+
+APEMANTUS.
+              Miks?
+
+TIMON.
+                    Kun kurjaa mairit.
+
+APEMANTUS.
+En mairi, sanon vain, ett' olet raukka.
+
+TIMON.
+Miks etsit mua?
+
+APEMANTUS.
+                Rääkätäkseni.
+
+TIMON.
+Alati konnan virkaa, taikka narrin!
+Se onko hauskaa?
+
+APEMANTUS.
+                 On.
+
+TIMON.
+                     Siis konnankin?
+
+APEMANTUS.
+Hyv' ois, jos muikean tuon muodon otit
+Kopeuttas kukistaaksesi; mut teit sen
+Pakosta vain: jos et ois kerjäläinen,
+Tulisit hovikoksi. Ehdon kurjuus
+Se kruunattuna elää loiston jälkeen;
+Ei täyty toinen, vaikka täytetäänkin,
+Osaansa toinen tyytyy. Kurja, inha
+On epätyytyväisen paras tila,
+Huonompi kuin on tyytyväisen huonoin.
+Halata kuolemaa noin kurjan pitäis.
+
+TIMON.
+Ei, jos sen sanoo vielä kurjempi.
+Sin' olet orja, jot' ei onni koskaan
+Halannut sylin hellin; koiraks synnyit.
+Jos sinä, niinkuin me, jo kehdost' oisit
+Nuo nautteen asteet käynyt, jotka avaa
+Elämä sille, joka orjanansa
+Voi käyttää tuota kärsiväistä laumaa,
+Hekuman kuiluun uponnut jo oisit,
+Nuoruutes sulattanut himon helmaan,
+Ja, järjen jäistä ääntä oppimatta,
+Vain syössyt makosaaliiseen. Mut minä,
+Joll' oli mailma mesileipurina,
+Suut, kielet, silmät, ihmissydämmetkin
+Apuna, enemmän kuin käyttää voinkaan, --
+Kuin lehdet tammess' epälukuisina
+Minussa riippuivat, mut ensi halla
+Ne puusta karisti, ja paljas runko
+Jäi tuulen, myrskyn viimaan, -- moista minun,
+Parempaa kokeneen, on raskas kestää.
+Sun elos tuskall' alkoi; aika sun on
+Karaissut. Sull' ei syytä ihmisvihaan:
+He ei sua mairineet. Mit' annoit heille?
+Jos mieli kirota, niin kiroo taattos,
+Tuo kurja raukka, joka kerjuunaisen
+Uhalla makasi ja sinut siitti,
+Jo perinnältä vaivaisen. Pois täältä! --
+Jos syntynyt et ihmishyljyks oisi,
+Niin konna olisit ja imartaja.
+
+APEMANTUS.
+Viel' ylväs?
+
+TIMON.
+             Niin, siit', etten ole sinä.
+
+APEMANTUS.
+Siit' ylväs minä, etten tuhlar' ollut.
+
+TIMON.
+Ja minä siitä, että yhä olen.
+Jos sinuun mättää voisin rikkauteni,
+Niin saisin luvan hirttää sen. Pois mene! --
+Josp' ois Ateenan elo kaikki tuossa!
+Näin söisin sen.
+
+    (Syö juurta.)
+
+APEMANTUS.
+                 He! Ruokaas parannan.
+
+    (Tarjoo hänelle jotakin.)
+
+TIMON.
+Paranna ensin seurasi; pois täältä!
+
+APEMANTUS.
+Omani parannan, kun sinut jätän.
+
+TIMON.
+Et sillä sitä paranna, vaan paikkaat:
+Sen ainakin ma soisin.
+
+APEMANTUS.
+Mit' Ateenalle soisit?
+
+TIMON.
+                       Sinut sinne
+Vihurin voimalla. Jos tahdot, sano,
+Ett'en ma kultaa puutu. Katsos, tässä!
+
+APEMANTUS.
+Ei täällä kulta kelpaa.
+
+TIMON.
+                        Varsin hyvin:
+Se täällä nukkuu eikä pahaan lahjo.
+
+APEMANTUS.
+Mut missä makaat yöt?
+
+TIMON.
+                      Sen alla, jok' on yllä.
+Mut sinä, missä sinä päivin syöt?
+
+APEMANTUS.
+Siellä, missä nälkäni tapaa ruokaa, tai, oikeammin, missä sitä syön.
+
+TIMON.
+Voi, sentään, jos myrkky kuulisi minua ja tietäisi mieleni!
+
+APEMANTUS.
+Niin mihin sen laittaisit?
+
+TIMON.
+Höystämään sinun ruokiasi.
+
+APEMANTUS.
+Ihmisyyden keskitietä et ole koskaan tuntenut, molemmat sen
+äärimmäisyydet vain. Kun kuljit sinä kullan kiillossa ja lemuksissa,
+niin pilkattiin sinua liiasta sieventelystä; ryysyissäsi olet siitä
+vapaa, mutta nyt sinua inhotaan sen vastakohdasta. Tuossa on
+koiranpuuta, syö sitä.
+
+TIMON.
+En syö sitä, mitä vihaan.
+
+APEMANTUS.
+Vihaatko sinä koiranpuuta?
+
+TIMON.
+Vihaan, vaikka se olisi sinunkin näköisesi.
+
+APEMANTUS.
+Jos ennen olisit koiria vihannut, niin rakastaisit nyt enemmän itseäsi.
+Oletko koskaan tuntenut tuhlaria, jota olisi rakastettu sen jälkeen,
+kuin varat ovat lopussa?
+
+TIMON.
+Ketä olet nähnyt rakastettavan, joka on ollut vajaa noita mainitsemiasi
+varoja?
+
+APEMANTUS.
+Itseäni.
+
+TIMON.
+Ymmärrän sinut; sinulla oli siksi varoja, että voit ostaa koiran.
+
+APEMANTUS.
+Mitä maailmassa lähinnä vertaisit imartelijoihisi?
+
+TIMON.
+Lähinnä, naisia; mutta miehet, miehet ne ovat sitä itsestään. Mitä
+sinä, Apemantus, tekisit maailmalla, jos se olisi vallassasi?
+
+APEMANTUS.
+Antaisin sen eläimille, päästäkseni ihmisistä.
+
+TIMON.
+Tahtoisitko itse hävitä ihmisten kanssa ja joutua eläimeksi eläinten
+joukkoon?
+
+APEMANTUS.
+Tahtoisin, Timon.
+
+TIMON.
+Eläimellinen toivomus, jonka jumalat suvaitkoot täyttää! Jos olisit
+jalopeura, niin kettu sinut pettäisi; jos olisit lammas, niin kettu
+sinut söisi; jos olisit kettu, niin jalopeura sinua epäilisi, jos
+sattumalta aasi sinua syyttäisi; jos olisit aasi, niin tyhmyytesi sinua
+vaivaisi, ja saisit elää vain joutuaksesi suden suuruspalaksi; jos
+olisit susi, niin ahnautesi sinua kiusaisi, ja saisit usein uskaltaa
+henkesi päivällisruoastasi; jos olisit yksisarviainen,[13] niin ylpeys
+ja viha sinut kukistaisi, ja joutuisit oman raivosi uhriksi; jos olisit
+karhu, niin hevonen sinut tappaisi; jos olisit hevonen, niin leopardi
+sinuun iskisi; jos olisit leopardi, niin olisit jalopeuran sukulainen,
+ja sukupilkkusi tuomitsisivat sinut hengiltä; ainoana turvanasi olisi
+piiloutuminen ja puolustuksenasi poissaolo. Mikä eläin voisit olla,
+että et joutuisi toisen eläimen saaliiksi? Ja mikä eläin sinä jo
+oletkaan, kun et näe, mitä tässä muunnoksessa menettäisit?
+
+APEMANTUS.
+Jos ylipäänsä puheesi minua mielyttäisi, niin tässä se olisi paikalle
+osattu: Ateenan yhteiskunnasta on tullut metsän täysi eläimiä.
+
+TIMON.
+Kuinka on aasi muurin läpi päässyt, koska sinä olet kaupungin
+ulkopuolella?
+
+APEMANTUS.
+Tuossa tulee runoilija ja maalari. Seuran rutto sinuun ruvetkoon! Minä
+pelkään tarttumista ja menen tieheni. Kun ei ole muuta parempaa
+tehtävää minulla, niin tulen taas sinua katsomaan.
+
+TIMON.
+Kun ei ole muuta elävää olemassa kuin sinä, niin silloin olet
+tervetullut. Ennen olisin minä kerjäläisen koira kuin Apemantus.
+
+APEMANTUS.
+Sin' olet sentään kaikkein narrein pää.
+
+TIMON.
+Sun-laisees ryöttään sylkeä ei viitsi.
+
+APEMANTUS.
+Ruton oma, kirottavaks liian halpa!
+
+TIMON.
+Sun rinnallas on puhdas joka konna.
+
+APEMANTUS.
+Pitaalia on kaikki, mitä haastat.
+
+TIMON.
+Jos sinut nimitän. --
+Sua pieksisin, mut kädet saastuis siitä.
+
+APEMANTUS.
+Voi, että kieleni ne mädättäisi!
+
+TIMON.
+Rupisen koiran pentu, sinä, pois!
+Ma kuolen kiukusta, kun elät. Pyörryn,
+Kun näen sun.
+
+APEMANTUS.
+              Pakahdu!
+
+TIMON.
+                       Pois, rietas konna!
+Kiveä sinuun tuhlata on sääli.
+
+    (Heittää kiven hänen jälkeensä.)
+
+APEMANTUS.
+Peto!
+
+TIMON.
+Orja!
+
+APEMANTUS.
+Sammakko!
+
+TIMON.
+Konna, konna, konna!
+    (Apemantus peräytyy, ikäänkuin aiheessa lähteä.)
+Tää viekas maailma mua inhottaa;
+Muu siin' ei miellytä kuin täysin puute.
+Siis, Timon, hautasi nyt oiti kaiva!
+Siin' uinu, missä meren kevyt vaahto
+Päivittäin hautakumpuasi huuhtoo.
+Ja hautakivehesi piirrä tää:
+Minuss' ilkkuu kuolo muiden elämää.
+    (Katselee kultaa.)
+Sa, armas kuningasten murhaaja!
+Isän ja pojan kallis sovun rikko!
+Hymenin puhtaan vuoteen kirkas ryöttä!
+Urhakka Mars! Sa pulska, vehmas, kaunis,
+Kosio ikinuori, jonka hehku
+Dianan helman pyhät lumet sulaa!
+Näkyvä jumala, jok' yhteen juotat
+Mahdottomat ja suukkosille laitat!
+Sa puhut kaikin kielin kaikkein mieleen!
+Sydänten koitinkivi! Oletappa,
+Ett' ihminen, tuo orjas, kapinoi,
+Ja moiseen tuhotaistoon aja kaikki,
+Ett' eläimet saa maailmassa vallan!
+
+APEMANTUS.
+No niin! Mut ensin minä tahdon kuolla.
+Kullastas kerron; kohta ympärilläs
+On tungos.
+
+TIMON.
+           Minun?
+
+APEMANTUS.
+                  Sinun.
+
+TIMON.
+                         Käänny pois!
+Eläös tyytyvänä kurjuuteesi!
+Noin elä kauan, ja noin kuole! --
+    (Apemantus poistuu.)
+                                  Vapaa! --
+Viel' ihmislajia? -- Syö, ja inhoo heitä!
+
+    (Varkaita tulee.)
+
+1 VARAS.
+Mistä hän olisi tuon kullan saanut? Varmaankin joku vaivainen säästö,
+joku tähteelle jäänyt rippunen. Kullan puute ja ystäväin luopumus,
+nehän ne hänet saattoivat tähän synkkämielisyyteen.
+
+2 VARAS.
+Huhutaan, että hänellä on suuri aarre.
+
+3 VARAS.
+Tehkäämme hänessä pieni koetus: jos hän ei välitä siitä, niin antaa hän
+sen meille hyvällä; mutta jos hän sitä ahneesti puoltaa, kuinka me sen
+silloin häneltä saamme?
+
+2 VARAS.
+Oikein haastettu; sillä ei hän sitä yllään kanna; se on kätkössä.
+
+TIMON ATEENALAINEN. IV, 3.
+
+1 VARAS.
+Eikö se tuo ole hän?
+
+TOISET.
+Missä?
+
+2 VARAS.
+Kertomuksen mukaan se on hän.
+
+3 VARAS.
+Hän se on, minä hänet tunnen.
+
+KAIKKI.
+Hyvää päivää, Timon!
+
+TIMON.
+Mitä? Varkaita?
+
+KAIKKI.
+Sotureita, eikä varkaita.
+
+TIMON.
+Kumpiakin, ja vaimon kantamia.
+
+KAIKKI.
+Ei varkaita, vaan puutteenalaisia.
+
+TIMON.
+On suurin puute teillä leivän puute.
+Miks puutetta? Kas, juuria on maassa;
+Lähteitä sata penikulmalla;
+On tammen terhoja ja kiulakoita;
+Tuo antimuori, luonto, joka pensaast'
+Ylöten ruokaa tarjoo. Puutettako?
+
+1 VARAS.
+Ei vesi, ruoho, marjat meitä ruoki
+Kuin kaloja, lintuja ja eläimiä.
+
+TIMON.
+Ja kalat, linnut, eläimet ei liioin;
+Te syötte ihmisiä. Kiitos toki,
+Kun julki rosvootte ja ette piile
+Pyhimyshuntuun! Rosvoutt' ääretöntä
+Lain varjoll' ajetaan. He, rosvokoirat,
+He, kultaa! Viinimarjain veret vienot
+Imekää, kunnes tulikuuma polte
+Verenne vahdottaa ja hirsipuusta
+Pelastaa teidät! Lääkärist' ei turvaa:
+Hän vastamyrkyin myrkyttää, hän tappaa
+Enemmän kuin te rosvoatte. Viekää
+Rahat ja henki; tehkää konnantöitä,
+Se virkanne on, teill' on kirjat siihen.
+Esimerkkejä on varkauteen kyllin:
+Aurinko varas on, sen vetovoima
+Mert' aavaa ryöstää; kuu on aika varas,
+Se kalvaan valons' auringosta sieppaa;
+Meri on varas, suolakyyneleitä
+Sen hyrsky imee kuusta; maa on varas,
+Se ahmii, kahmii lantaa, jota mailman
+Ruvasta ryöstää; varkaita on kaikki;
+Lakikin, ruoskanne ja ohjaksenne,
+Varastaa uhmalla ja hillimättä.
+Yht' älkää pitäkö; ei, ryöstelkää
+Yks toistaan! Tuossa kultaa! Kurkut poikki!
+Ken kohtaa teit', on varas. Pois Ateenaan!
+Taloihin murtaukaa! Mit' ikään viette,
+On varkaan omaa. Yhä varastelkaa,
+Vaikk' annankin ma teille tuon; ja kulta
+Tuhotkoon teidät kaikitenkin! Aamen?
+
+    (Timon poistuu luolaansa.)
+
+3 VARAS.
+Hän on melkein manannut minut pois ammatistani, kehottamalla minua
+siihen.
+
+1 VARAS.
+Vihasta ihmiskuntaan hän vain mokomia neuvoja antaa, eikä siksi, että
+menestyisimme virassamme.
+
+2 VARAS.
+Minä häntä uskon niinkuin vihamiestä ja heitän elinkeinoni.
+
+1 VARAS.
+Ensin pitää tulla rauha maahan.
+
+2 VARAS. Ei ole aikaa niin tukalaa, ettei ihminen voisi olla
+rehellinen.
+
+    (Varkaat menevät.)
+    (Flavius tulee.)
+
+FLAVIUS.
+Oi, hyvät jumalat! Tuo hävinnytkö
+Ja hyljeksitty mies on isäntäni?
+Noin perin kurja! Kumma muistopatsas
+Pahasti palkitusta hyvyydestä!
+Mink' arvon muunnoksen täss' aikaan saanut
+On tuskallinen puute!
+Mit' onkaan kurjempaa kuin ystävät,
+Jotk' ylvään hengen tuhoon syöksevät!
+"Rakastakaamme vihollisiamme",
+Sopiva käsky meidän aikanamme!
+Rakastan ennen miestä turman tuopaa,
+Kuin viekastelijaa ja pahansuopaa.
+Hän huomaa mun; suruni syvän tahdon
+Hänelle osoittaa ja isäntääni
+Palvella kuoloon asti. -- Rakas herra!
+
+    (Timon tulee luolastaan.)
+
+TIMON.
+Ken olet? Pois!
+
+FLAVIUS.
+                Mun unhotitteko?
+
+TIMON.
+Kysytkö? Ihmiskunnan unhotin ma,
+Ja sinut myös, jos ihmisestä käyt.
+
+FLAVIUS.
+Rehellinen ja köyhä palvelijanne.
+
+TIMON.
+Siis en sua tunne; rehellist' ei miestä
+Talossain ollut: kaikki heittiöitä
+Ja pöytäpassareita heittiöille.
+
+FLAVIUS.
+Jumalat tietkööt, ett'ei ole koskaan
+Syvemmin köyhä talonvouti surrut
+Herransa tuhoa, kuin minä teidän.
+
+TIMON.
+Voi! Itketkö? -- Käy tänne! Sua hellin,
+Kosk' olet nainen ja tuon kivikovan
+Miessuvun kiellät, jok' ei itke muusta
+Kuin naurunhalusta. Oi, sääli nukkuu,
+Kun itku itkuun ei, vaan nauruun hukkuu!
+
+FLAVIUS.
+Oi, tuntekaahan minut! Suruani
+Noin älkää hyljätkö! Nää vähät varat
+Mun suokaa yhä hoitaa hyväksenne.
+
+TIMON.
+Noin uskollinen, kelpo palkkalainen
+Mull' oliko, ja nyt noin auttavainen?
+Se miltei hurjaa luontoani liennä.
+He, kasvos näytä! Tottakin, tuo mies
+On naisen synnyttämä! -- Anteeks suokaa
+Pikainen, poikkeukseton kiroukseni,
+Ijäti tyynet jumalat! Ma myönnän:
+Yks kelpo mies on -- kuulkaa oikein -- yksi,
+Ei enempää -- ja se on talonvouti. --
+Vihata mielin koko ihmiskuntaa,
+Mut sinä pääsit; kaikki, paitse sinut,
+Kiroillani ma ruhjon. Minust' olet
+Nyt rehellinen enemmän kuin viisas:
+Jos sortanut ja pettänyt mun oisit,
+Niin oisit ennen saanut toisen paikan;
+Monikin vanhan herran hartioilta
+Kumartaa uutta herraa. Sano totta, --
+Viel' epäilen, vaikk' olenkin jo varma, --
+Ei ystävyytes vain lie viekas, ahnas?
+Vain korkur'ystavyyttä? -- rikkaan lahja,
+Sataisen voiton toivoss' annettu?
+
+FLAVIUS.
+Ei, rakas, kallis herra, jonka rintaan
+Epäilys asustui, mut liian myöhään.
+Epäillä olis tullut onnen aikaan,
+Nyt kaikk' on mennyt, nyt ei siitä taikaa.
+Mun tänne sula rakkaus toi, sen vannon,
+Ja harras usko jaloon sydämmeenne
+Ja huoli hengen elatuksestanne.
+Oi, uskokaa mua, armollinen herra:
+Jos ylin onni suotais nyt tai vasta,
+Niin vaihtaisin sen tähän yhteen toivoon:
+Ett' oisi teillä valtaa, varoja
+Mua omall' onnellanne palkita.
+
+TIMON.
+Niin onkin, näet! -- Sa ainut kunnon mies,
+Tuoss', ota! -- kurjuudestani on sulle
+Jumalat aarteen lähettäneet. Mene,
+Ja elä onnessa ja rikkaana!
+Yks vain on ehto: ihmisiä karta!
+Vihaa ja kiroo kaikki! Hellyys pois!
+Äl' ennen auta kerjääjää, kuin nälkä
+Sen luista lihat syö! Suo koirille,
+Mit' ihmisiltä kiellät! Tyrmä nielköön,
+Ja velka heidät tyyni uuttakoon!
+Kuin kuiva metsä ihmiskunta kuolkoon,
+Ja viekkahat sen veret tauti nuolkoon!
+Hyvästi vain, ja onnea!
+
+FLAVIUS.
+                        Oi, suokaa
+Mun jäädä tänne lohduksenne, herra!
+
+TIMON.
+Jos vihaat kiroja, niin älä viivy!
+Pakene, siunattu kun oot ja vapaa:
+Ihmistä karta, mua älä tapaa!
+
+            (Menevät eri taholle.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Timonin luolan edusta.
+    (Runoilija ja maalari tulevat. Timon huomaa heidät luolastaan.)
+
+MAALARI.
+Sen mukaan, mitä on kerrottu, pitäisi hänen olinpaikkansa olla tässä
+lähellä.
+
+RUNOILIJA.
+Mitä ajatella hänestä? Yhäkö toteutuu huhu, että hän on niin rikas
+kullasta?
+
+MAALARI.
+Yhä; Alcibiades sen sanoo; Phrynia ja Timandra ovat saaneet häneltä
+kultaa; niinikään on hän jaellut suuria määriä köyhille, kuljeksiville
+sotureille. Hänen hovimestarinsakin kuuluu saaneen mahdottoman suuren
+summan.
+
+RUNOILIJA.
+Tuo hänen vararikkonsa oli siis vain ystävien koettelemista.
+
+MAALARI.
+Eikä muuta; saatte nähdä hänet jälleen palmupuuna Ateenassa,
+kukoistavana parasten rinnalla. Ei siis ole pahimmoiksi, että osotamme
+hänelle ystävyyttä tässä hänen luullussa onnettomuudessaan: siitä
+saamme kelpomiehen nimen ja luultavasti matkammekin palkituksi, jos
+on varma ja tosi se, mitä hänen rikkauksistaan huhutaan.
+
+RUNOILIJA.
+Mitä teillä nyt on tarjota hänelle?
+
+MAALARI.
+Ei muuta mitään kuin käyntini, mutta lupaan hänelle oivan teoksen.
+
+RUNOILIJA.
+Samaa pitää minunkin; kerron eräästä luonnoksesta, joka koskee häntä,
+
+MAALARI.
+Vallan erinomaista! Lupaaminen onkin aivan ajan henkeä; se avaa
+odotuksen silmät; täyttäminen on aika hölmön työtä; ja, lukuun
+ottamatta alhaista ja yksinkertaista kansaa, on sanassaan pysyminen
+aivan muodista jäänyt. Lupaaminen on hovimaista ja hienoon tapaan
+kuuluvaa; täyttäminen on jonkinlainen viimeinen tahto eli testamentti,
+joka todistaa, että sen tekijässä on äly sangen sairas.
+
+TIMON (syrjään).
+Oiva taideniekka! Et osaa ihmistä maalata niin halpaa, kuin itse olet.
+
+RUNOILIJA.
+Ajattelen, mitä sanoisin häntä varten valmistavani; se täytyy olla
+kuvaus hänestä itsestään, jossa ilkutaan hyvän onnen hemmontaa ja
+paljastetaan se ääretön imartelu, mikä seuraa nuoruutta ja
+ylellisyyttä.
+
+TIMON (syrjään).
+Täytyykö sinun ehdottomasti ilmaantua konnana omassa teoksessasi?
+Aiotko muissa ihmisissä vitsoa omia vikojasi? Tee se, minulla on kultaa
+sinua varten.
+
+RUNOILIJA.
+Hänt' etsikäämme; tulkaa.
+Se valvoo huonost' omaa parastaan,
+Ken myöhästyy, kun etsii voittoaan.
+
+MAALARI.
+Niin oikein;
+Kirkkaalla päiväll', eikä mustass' yössä,
+Etunsa eteen täytyy olla työssä.
+No, tulkaa.
+
+TIMON (syrjään).
+Heitä vastaan käyn. -- Oi, kulta,
+Mik' olet jumala! Sua temppelissä
+Palvellaan sikopahnaa kurjemmissa;
+Sa laivan köysität, sa meren kynnät,
+Sa kunniaan ja arvoon orjan nostat.
+Ylistys sinulle! Sa nyt ja aina
+Pitaalin kruunu uskovaisiis paina!
+Nyt heitä vastaan!
+
+    (Astuu esiin.)
+
+RUNOILIJA.
+                   Terve, arvo Timon!
+
+MAALARI.
+Viel' äskettäisin jalo isäntämme.
+
+TIMON.
+Näenkö kerran kaksi kunnon miestä?
+
+RUNOILIJA.
+Kun, hyvyyttänne usein kokeneina,
+Pakonne kuulimme ja että teistä
+Luopuivat ystävät -- nuo kurjat raukat.
+Nuo, joiden kiittämättömyytt' ei riitä
+Kurittamahan kaikki taivaan vitsat! --
+Kuin! teistä, jonka tähtikirkas hyvyys
+Elämän, elannonkin heille antoi!
+Min' aivan raivostun ja en voi peittää
+Tuon kiittämättömyyden hirmumäärää
+Sanoilla kyllin suurilla.
+
+TIMON.
+Alasti käyköön, paremmin se näkyy,
+Te, kunnon miehet, oleestanne kuultaa
+Jo noiden muiden arvo.
+
+MAALARI.
+                       Hän ja minä,
+Me antienne sateest' osan saimme,
+Se tuntui armaalta.
+
+TIMON.
+                    Te, kunnon miehet!
+
+MAALARI.
+Tulimme tänne palvelemaan teitä.
+
+TIMON.
+Te kunnon miehet! Millä teille maksan?
+Te juuriako syödä voitte? Mitä?
+Tai juoda kylmää vettä?
+
+MOLEMMAT.
+                        Hyväksenne
+Me teemme, mitä voimme.
+
+TIMON.
+                        Kunnon miehet!
+Olette kuulleet, ett' on mulla kultaa;
+Olette, eikö totta, kunnon miehet?
+
+MAALARI.
+Niin, herra, sitä huhutaan, mut siksi
+En tullut minä, eikä ystäväni.
+
+TIMON.
+Te, kunnon miehet! -- Ateenassa olet
+Sa paras maalaaja, niin, totta, paras:
+Elämää sinä maalaat.
+
+MAALARI.
+                     Mitä vielä!
+
+TIMON.
+Niin on, kuin sanon. -- Ja sun runoutesi!
+Niin norja on ja liukas värsyn juoksu.
+Ett' ihan luontoa on tekokeinos.
+Mut teillä, kunnon ystävät, on sentään, --
+Mun sanoa se täytyy, -- pieni virhe,
+Ei suuri, ei, ja älkää parannukseen
+Vain panko liikaa vaivaa.
+
+MOLEMMAT.
+                          Olkaa hyvä
+Ja sanokaa se.
+
+TIMON.
+               Siitä pahastutte.
+
+MOLEMMAT.
+Olemme kiitolliset.
+
+TIMON.
+                    Todellako?
+
+MOLEMMAT.
+Sit' älkää epäilkökään, hyvä herra.
+
+TIMON.
+Te, kumpainenkin, uskallatte konnaan
+Jok' ankarasti teitä pettää.
+
+MOLEMMAT.
+                             Mekö?
+
+TIMON.
+Niin, kuulette sen mairetta, ja näette
+Sen juonet, tunnette sen pattotyöt,
+Te sitä rakastatte, ruokitte,
+Povessa sitä kannatte, mut, tietkää,
+Se täys' on konna.
+
+MAALARI.
+                   Minä, hyvä herra,
+En moista tunne.
+
+RUNOILIJA.
+                 Enkä minä.
+
+TIMON.
+                            Nähkääs,
+Rakastan teitä: multa saatte kultaa;
+Pois vain nuo konnat pankaa seurastanne.
+Survaiskaa, hirttäkää, loakkoon syöskää,
+Ne surmatkaa jos miten; tulkaa sitten
+Mun tyköni, niin saatte kultaa kyllin.
+
+MOLEMMAT.
+Nimittäkää ne, että tuntisimme.
+
+TIMON.
+Sinä tuonne, sinä tänne, -- kaks vain yhteen!
+Vaikk' erillään on kumpikin ja yksin,
+Niin kummankin on seurass' aika konna.
+(Maalarille.) Jos siinä, missä seisot, katu' ei konnaa,
+Tuot' älä lähesty. -- (Runoilijalle.) Jos tahdot olla
+Miss' on vain yksi konna, vältä tuota. --
+Pois! Tääll' on kultaa; haitte kultaa, orjat.
+Kas, tässä palkka työstäsi: pois täältä!
+Sa, kullankeittäjä, tee kultaa tuosta!
+Kirotut koirat, hiiteen!
+
+    (Menee, ajaen heitä edellään, lyöden ja piesten.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Sama paikka.
+    (Flavius ja kaksi senaattoria tulee.)
+
+FLAVIUS.
+Koette turhaan häntä puhutella:
+Niin itseens' on hän sulkeunut, ett' ei
+Hänt' ykskään ihmishaamu, pait hän itse,
+Voi lähestyä.
+
+1 SENAATTORI.
+              Luolalleen vie meidät.
+Ateenalaiset toimeks antoi meille
+Puhua hänen kanssaan.
+
+2 SENAATTORI.
+                      Sama aina
+Ei ole ihminen. Noin hänet muutti
+Surut ja aika; ajan hellä käsi
+Voi onnen kääntää taas ja hänet muuttaa
+Viel' entiselleen. Luokseen meidät saata,
+Käy sitten, miten käykään.
+
+FLAVIUS.
+                           Täss' on luola. --
+Tydytys olkoon, rauha! Timon, Timon!
+Tääll' ystäviä on. Ateena teitä
+Tervehtii kahden senaattorin kautta;
+Oi, puhutelkaa heitä, jalo Timon!
+
+    (Timon tulee.)
+
+TIMON.
+Aurinko, joka virvoitat, nyt polta!
+No, puhukaa, te, hirtehiset! Purkoon
+Jokainen kunnon sana rakon kieleen,
+Ja joka viekas syököön kielen juurta
+Ja puhuessanne sen mädättäköön!
+
+1 SENAATTORI.
+Arvoisa Timon, --
+
+TIMON.
+                  Teidänlaisten kyllä
+Lien arvoinen, ja tekin Timonin.
+
+2 SENAATTORI.
+Ateenan senaatti sua tervehtii.
+
+TIMON.
+Suur' kiitos! Vastuuks antaisin ma ruton,
+Jos käsillä se ois.
+
+1 SENAATTORI.
+                    Oi, unhota.
+Mit' itsekin sun tähtes paheksumme.
+Senaatti yksin mielin kutsuu sinut
+Takaisin Ateenaan ja arvopaikat
+Sinulle tarjoo, vartavasten vapaat
+Sun käyttääksesi.
+
+2 SENAATTORI.
+                  Tunnustavat kaikki,
+Ett' on sua törkeästi laiminlyöty.
+Nyt koko valtakunta, -- joka harvoin
+Sanansa pyörtää -- tuntee kaipaavansa
+Timonin apua, ja tuhon päivää
+Se varoo, jos ei Timonia auta.
+Se tuo nyt meidän kautta tuskans' ilmi
+Ja tarjoo hyvitystä, joka painaa
+Vaa'assa alas kaikki loukkaukset:
+Niin, moisen määrän rakkautta ja kultaa,
+Ett' täysin sill' on vääryys sovitettu
+Ja rakkautensa kuva sydämmeesi
+Ijäksi piirretty.
+
+TIMON.
+                  Mun hurmaatte
+Ja hellytätte melkein kyyneliin.
+Nyt narrin sydän vain ja naisen silmä,
+Ett' itkeä ma voisin lohdullenne.
+
+1 SENAATTORI.
+Siis palata jos mielit kanssamme
+Ja johtoos ottaa meidän Ateenamme,
+Sinun ja meidän, niin saat kiitokset
+Ja vallan valtuuden ja nimellesi
+Ikuisen maineen, takaisin kun lyömme
+Tuon hurjan Alcibiadeen, jok' ihan
+Kuin villikarju isänmaansa rauhaa
+Nyt myllertää.
+
+2 SENAATTORI.
+               Ja ravistellen miekkaans
+Ateenan uhkaa valleja.
+
+1 SENAATTORI.
+                       Siis, Timon --
+
+TIMON.
+No niin, ma tahdon; siis ma tahdon, näin:
+Väkemme Alcibiades jos tappaa,
+Tervehdys viekää Alcibiadeelle,
+Ett' Timon siit' ei piittaa. Mut Ateenan
+Jos ryöstää, vanhustemme nykii partaa,
+Ja petomaisen, irstaan, hullun sodan
+Häväistäväksi antaa pyhät neitseet,
+Niin tietköön, tietköön -- Timon se nyt puhuu --:
+Surkeillen vanhusta ja nuorukaista,
+Sen vain ma sanon, ett' en siitä piittaa;
+Hän suuttukoon; en veitsistään ma piittaa,
+Kun vain on teillä kurkut; sanon, että
+Vihollisleirissä on veitsinysä
+Minulle rakkaampi kuin arvokkaimmat
+Ateenan kurkut. Näin nyt jätän teidät
+Jumalten lempeään ja hellään huomaan,
+Kuin vartijalle varkaan.
+
+FLAVIUS.
+                         Viipy turhaa.
+
+TIMON.
+Juur' hautakirjoitustani ma piirsin;
+Sen näette huomenna. Nyt alkaa parata
+Tää pitkä elämä- ja terveys-tauti;
+Kaikk' antaa tyhjyys. Eläkää te yhä:
+Teit' Alcibiades ja häntä te
+Ijäti vaivatkaa!
+
+1 SENAATTORI.
+                 On puhe turhaa.
+
+TIMON.
+Rakastan sentään maatani, eik' ole
+Yleinen haaksirikko riemuks mulle,
+Niin kuin käy huhu.
+
+1 SENAATTORI.
+                    Puhett' ihanaa!
+
+TIMON.
+Terveiset rakkaille maanmiehilleni, --
+
+1 SENAATTORI.
+Nuo sanat huultesi on kaunistus.
+
+2 SENAATTORI.
+Ja niinkuin sankar' riemuporttihinsa,
+Ne korvaan kulkee.
+
+TIMON.
+                   Terveisiä vieden,
+Sanokaa heille, että -- hoivaks huolten,
+Huokausten, tappioiden, sotapelvon
+Ja lemmen tuskien ja muiden vaivain,
+Joit' elon tiellä luonnon heikko pursi
+Saa kestää, -- teen sen hyvän, että neuvon,
+Kuink' Alcibiadeen voi raivon välttää.
+
+2 SENAATTORI.
+Tuo tietää hyvää; takaisin hän tulee.
+
+TIMON.
+Täss' aituuksessa mulla kasvaa puu,
+Jok' on mun hetikohta tarvis kaataa.
+Sanokaa ystävilleni ja muille,
+Koko Ateenalle, kaiken säätyisille
+Ylimmäst' alimpaan, jos kuka tahtoo
+Tuskastaan lopun, tulkoon heti tänne,
+Ennenkuin kirves kaatanut on puun,
+Ja hirteen käyköön. -- Terveiseni viekää!
+
+FLAVIUS.
+Hänt' älkää häiritkö; noin on hän aina.
+
+TIMON.
+Takaisin älkää tulko; sana viekää,
+Ett' ikimajansa on Timon tehnyt
+Suolaisen meren laakaan hiekkarantaan,
+Jot' ärjy laine kerran joka päivä
+Valelee vahdollansa. Sinne tulkaa
+Ja hautakivestäni ennustelkaa. --
+Nyt, suuni, katkeruutes vaietkoon!
+Vajehet rutto, myrkky korvatkoon!
+Hautoja luokaa; kuolo työnne palkkaa!
+Aurinko, sammu! Timon yönsä alkaa.
+
+    (Menee.)
+
+1 SENAATTORI.
+Tuo mielen synkkyys hänen olentoonsa
+On luopumattomasti kiinnitetty.
+
+2 SENAATTORI.
+Se toivo siis on mennyt! Palatkaamme
+Ja miettikäämme, voiko muulla keinoin
+Hätäämme suurta häätää.
+
+1 SENAATTORI.
+                        Nyt on kiire.
+
+                           (Menevät.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Ateenan muureilla.
+    (Kaksi senaattoria ja sanansaattaja tulee.)
+
+1 SENAATTORI.
+Uuraasti urkit; Onko joukot hällä
+Niin lukuisat, kuin sanoit?
+
+SANANSAATTAJA.
+                            Vähintäänkin;
+Ja varustukset sitä paitse tietää
+Pikaista hänen lähestymistään.
+
+2 SENAATTORI.
+Hukassa ollaan, jos ei tule Timon.
+
+SANANSAATTAJA.
+Tapasin viestin, vanhan ystäväni;
+Olemme eri puoluetta olleet,
+Mut vanha rakkaus voitti nyt, niin että
+Puheltiin ystävinä; -- hänet laittoi
+Timonin luolaan Alcibiades
+Kirjettä viemään, jossa vaati häntä
+Sotahan seuraamaan Ateenaa vastaan.
+Johonka osaks itse oli syypää.
+
+    (Senaattorit palajavat Timonin luota.)
+
+1 SENAATTORI.
+Tuoss' ovat veljemme.
+
+3 SENAATTORI.
+                      Ei Timonista
+Puhetta enää; mennyt on se toivo. --
+Vihollisrumpu soi, ja hurja marssi
+Tukeuttaa tomuun ilman. Taistoon vaan!
+Vihollis-ansaan pian joudutaan.
+
+                     (Menevät.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Metsä. Timonin luolan edusta; hautakivi näkyvissä.
+    (Sotamies tulee, etsien Timonia.)
+
+SOTAMIES.
+Tää lienee, selitysten mukaan, paikka.
+Ken siellä? Vastaust' eikö? Mit' on tämä?
+Timon on kuollut; tuoni kotiin vei;
+Tuon peto loi; ei täällä ihmist', ei.
+Niin, kuollut; täss' on hauta. -- Tuota tuoss' en
+Lukea osaa, vaan sen vahaan painan;
+Päämiehemme se tuntee kirjoitukset,
+Nuor' ijältään, mut tiedoiss' on hän vanha.
+Ateenan luo nyt johtaa joukkojansa,
+Sen tuho hänen hartain toivomansa.
+
+                          (Menee.)
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Ateenan muurien edustalla.
+    (Torvet soivat. Alcibiades tulee sotajoukkoineen.)
+
+ALCIBIADES.
+Riettaalle, pelkurille kaupungille
+Tuloni hirmu julki torveta.
+    (Torventoitaus kutsuu keskusteluun.
+    Senaattoreja ilmestyy muureille.)
+Te tähän asti ajan täyttää saitte
+Yltäisell' irstaudella, laiksi tehden
+himonne yksin; tähän asti minä
+Ja muutkin vallan varjoss' uinuvaiset.
+Ristissä käsin kulkein, huokasimme
+Hätäämme turhaan. Nyt on aika tullut;
+Lamatun juhdan yty taas nyt väkii
+Ja huutaa! "seis!" Nyt hätyytetty kurjuus
+Levähtää hyllyvillä patjoillanne,
+Ja riettaalt' ylpeydeltä hengen salpaa
+Pako ja pelko.
+
+1 SENAATTORI.
+               Jalo nuorukainen,
+Kun kärsintäs ol' aatos vain, -- kun vielä
+Ei valtaa sulla, syyt' ei pelkoon meillä, --
+Vihaasi viihdyttämään viesti pantiin,
+Näin rakkaudella ylenpalttisella
+Pois pestäksemme kaikki loukkaukset.
+
+2 SENAATTORI.
+Kutsuimme kaupunkiimme Timoninkin
+Nöyrimmin pyynnöin, avun tarjouksin.
+Ei kaikki rikkoneet, siis sodan vitsaa
+Ei kaikki ansaitsekaan.
+
+1 SENAATTORI.
+                        Nämä muurit
+Ei niiden ole luomat, jotka ovat
+Sua loukanneet; ei loukkauskaan niin suuri,
+Ett' yksityisen rikoksest' on tornit,
+Pylvästöt, templit sorrettavat.
+
+3 SENAATTORI.
+                                Kuolleet
+Ne ovat, jotka lähtöös oli syypäät;
+Niin tyhmyyttään he häpesivät, että
+Pakahtui sydän. Astu, jalo herra,
+Lipuilla liehuvilla kaupunkiimme,
+Ja -- kostosi jos isoo ravintoa,
+Jot' inhoo luonto -- ota arvan kautta
+Mies joka kymmenes ja kuoloon anna;
+Niin, lyötä arpaa, kenen arpomiehen
+Pään poikki lyötät.
+
+1 SENAATTORI.
+                    Kaikk' ei rikkoneet;
+Ei kohtuullista kostaa eläville
+Kuolleitten töitä; rikosta kuin maita
+Ei peritä. Siis, kunnon kansalainen,
+Kun sisään astut, jätä ulos vihas;
+Ateena säästä, kehtosi, ja nuo,
+Jotk' ynnä syyllisien kanssa kaatais
+Vihasi raivomyrsky. Niinkuin paimen
+Lähestyy tarhaa, erittele sairaat.
+Vaan älä tapa kaikkia.
+
+2 SENAATTORI.
+                       Min vaadit,
+Sen hymylläsi voitat pikemmin
+Kuin miekan iskulla.
+
+1 SENAATTORI.
+                     Vain jalkas astu
+Pönkättyyn porttiin, niin se lentää auki,
+Jos hellän sydämmesi rauhan viestiks
+Edellä laitat.
+
+2 SENAATTORI.
+               Hansikkaasi heitä
+Tai kunnianvakuus anna muu siit', että
+Hyvitys vain on, eikä meidän tuho,
+Sotaasi syynä, niin saat kaupunkiimme
+Majoittaa joukkos, kunnes täysin vaatees
+On tyydytetty.
+
+ALCIBIADES.
+               Tuossa hansikkaani!
+Pois tulkaa! Auki koskematon portti!
+Timonin vihamiehet vain ja minun, --
+Jotk' itse merkitkää -- ne kaatukoot,
+Ei kukaan muu. Ja, -- jotta jalouteni
+Sovittais pelkonne -- ei miehist' ykskään
+Saa jättää paikkaansa tai kaupunkinne
+Tasaista oikeuden virtaa häätää,
+Ken tekee niin, sen laki tuomitkoon
+Kovimpaan rangaistukseen!
+
+MOL. SENAATTORIT.
+                          Jalot sanat!
+
+ALCIBIADES.
+Sananne pitäkää, ja tulkaa alas.
+
+    (Senaattorit astuvat alat muurilta ja avaavat portin.)
+    (Sotamies tulee.)
+
+SOTAMIES.
+Ylevä päämies, kuollut Timon on
+Ja haudattuna meren rantaan aivan.
+Tää hautakiven' oli kirjoitus,
+Sen painoin vahaan, jonka pehmyt leima
+Mun, oppimattoman, nyt tulkki olkoon.
+
+ALCIBIADES (lukee).
+"Täss' asuu kurja ruumis, jost' eris sielu kurja;
+Äl' urki nimeäin: kirottu joka ihmisorja!
+Täss' asuu Timon; eläissään vihasi elämää;
+Sadata kyllältä, mut pitkält' älä tänne jää."
+Tää hyvin viimeiset tuo tuntees ilmi;
+Vaikk' ihmissäälin hylkäsit, vaikk' ilkuit
+Aivomme tulvaa,[14] noita kitsaan luonnon
+Norevesiä, niin sai tok ylvä henkes
+Kopean Neptuninkin ijäisesti
+Vikoja unhoon jääneit' itkemään
+Sun alavalla haudallas. Siis kuollut
+On jalo Timon. Toiste lisää siitä.
+Nyt kaupunkiinne! Miekassani kannan
+Oliivin oksaa. Sota tuokoon rauhaa!
+Hillitköön rauha sotaa! Itsekuki
+Nyt olkoon toisen lääkäri ja tuki!
+Nyt rummut soimaan!
+
+                 (Kaikki menevät.)
+
+
+
+
+SELITYKSIÄ:
+
+[1] _Avaraa vahamerta_. Vanhan ajan kansoilla oli tapana kirjoittaa
+vahatauluille.
+
+[2] _Ne oisi kutsuttavat ilman veistä_. Vieraiden oli tapana itse tuoda
+veitset mukanaan pitoihin. Ruokasalin ovella oli tahkokivi, jossa niitä
+voi teroittaa. Kahvelit tulivat käytäntöön vasta Sh:n loppuijällä.
+
+[3] _Vai naisia_. Tavatonta ei ollut, että kutsumattomia vieraita tuli
+naamioittuina vieraspitoihin. Muuten näkyy Timonin sanoista, että hän
+itse oli toimeen pannut tämän ilon vierailleen.
+
+[4] _Haluaisin nähdä teitä Korintissa_. Korintin kaupunki oli tunnettu
+siveettömyydestään. Korintti oli hienompi nimitys porttolalle.
+Semmoisessa paikassa narri palveli, jonka vuoksi hän sanookin, että
+hänen emäntänsä kalttasi vieraitaan.
+
+[5] _Niiden tapaan, jotka kiihkeästä, palavasta uskoninnosta_. Nämä
+sanat tarkoittanevat puritaaneja.
+
+[6] _Se kaitkoon huonettaan_. Viittaa vanhaan englantilaiseen
+oikeustapaan, jonka mukaan velallista ei saatu vangita hänen omassa
+talossaan.
+
+[7] _Koska vakuus teille -- -- -- niin rakas on_. Viittaa senaattorien
+koronkiskomiseen.
+
+[8] _Paikalla hän kuolkoon_, s.o. Alcibiadeen ystävä, jota tämä
+senaatin edessä oli puolustanut.
+
+[9] _Ruoka on sama koko pöytäkunnalle_. Pöydän alapäässä istuville,
+halvemmille pitovieraille annettiin tavallisesti huonompaa ruokaa ja
+juomaa, kuin ylipäässä istuville, ylhäisemmille. Sitä tapaa ei Timon
+nyt tahtonut käyttää.
+
+[10] _Pesänkin kiittämättömän_, s.o. Ateenan kaupungin.
+
+[11] _Tuo tuota, niin on_ j.n.e. Nämä sanat lausuessaan, Timon ottaa
+kultaa käteensä.
+
+[12] _Peittäkää nuo harvat katot ryösteillä ruumiin_. Jo Sh:n aikana
+oli naisilla tapana käyttää valetukkaa. Lapsiakin houkuteltiin
+piilopaikkoihin, joissa hiukset niiden päästä leikattiin. Tässä
+kehoitetaan ryöstämään kuolleilta hiuksia pään peitteeksi.
+
+[13] _Jos olisit yksisarviainen_ j.n.e. Kerrotaan yksisarviaisesta,
+että se raivossaan niin kiivaasti syöksee metsästäjään, joka puun
+taakse piiloutuneena sitä härnää, että se iskee sarvensa kiinni puuhun.
+
+[14] _Aivomme tulvaa_. Kyyneleitä verrataan tässä aivoista lähteviksi.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Timon Ateenalainen, by William Shakespeare
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIMON ATEENALAINEN ***
+
+***** This file should be named 18144-8.txt or 18144-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/8/1/4/18144/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/18144-8.zip b/18144-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..c3fc9ee
--- /dev/null
+++ b/18144-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3067e4e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #18144 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18144)