diff options
Diffstat (limited to '17975-8.txt')
| -rw-r--r-- | 17975-8.txt | 4004 |
1 files changed, 4004 insertions, 0 deletions
diff --git a/17975-8.txt b/17975-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7a3fb1a --- /dev/null +++ b/17975-8.txt @@ -0,0 +1,4004 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kuningas Lear arolla, by Ivan Turgenev + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kuningas Lear arolla + +Author: Ivan Turgenev + +Translator: Samuli Suomalainen + +Release Date: March 13, 2006 [EBook #17975] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS LEAR AROLLA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KUNINGAS LEAR AROLLA + +Kirjoitti + +I. Turgenjew + + +Suomensi Samuli S. + + +G. W. Edlund, Helsinki, 1886. + + + + +Kuningas Lear arolla. + + +Kerran talvi-iltana olimme koolla vanhan yliopistokumppanimme luona. +Meitä oli viisi kuusi henkeä. Rupesimme muun muassa keskustelemaan +Shakespearesta, hänen tyypeistään, siitä, kuinka tarkkoina ja +todellisina ne on vedetty esille aivan keskeltä ihmiselämän hyörinää. +Ihmettelimme heissä elämän totuutta, jokapäiväisyyttä. Jokainen meistä +oli nähnyt näitä tyypejä ja tiesi mainita jonkun Hamletin tahi Otellon +tahi Fallstaffin, jopa Rikard kolmannen ja Makbetinkin (viimeksi +mainittuja tosin vaan mahdollisuutta myöten). + +-- "Mutta tiedättehän, hyvät herrat," huudahti meidän isäntämme, +ikäpuoli mies; "minäpä tunsin kuningas Learinkin!" + +-- "Mitenkä?" kysyimme. + +-- "Niinpä vain! Tahdotteko, niin kerron teille?" Ystävämme aloitti +kertomuksensa. + + + + +I. + + +Lapsuuteni ajan ja ensimmäiset nuorukais-ajat hamaan viidenteentoista +ikävuoteeni saakka elelin maalla, äitini, rikkaan tilan-omistajan, +luona X:n läänissä. Luulin kuin luulinkin, että jo näiltä ammoisilta +ajoilta jäi muistooni lähimmäisen naapurimme erään Martin Petrovitsh +Harlow'in kuva. Ja tuskinpa moinen kuva muistosta ottaisi +haihtuakseenkaan; mointa miestä en ole sittemmin elämän päivinäni +nähnyt. Kuvailkaa mielessänne mies, suuri kuin jättiläinen! Kookkaasen +ruumiisen oli liittynyt suunnaton pää, aivan välittömästi, -- ei kaulan +jälkeäkään; keltaisenharmaa tukka kohota pöyrysi kuin hyväkin ruko, +alkaen melkein pörröisten kulmakarvain juurilta. Sinerväin, melkein +kuni kuorittujen kasvojen laajalla tanterella istua jörrötti paksu +pahkanenä; siinä ylpeästi siiraili pari pikkuruisia sinisiä silmiä; +siinä myös aukeili suu, pikkuruinen sekin, mutta vino, halkinainen, +samaa väriä kuin koko kasvotkin. Ääni tuli tästä suusta tosin käheänä, +mutta erinomaisen kovana ja kumisevana. Hänen äänensä piti samaa elämää +kuin kimpullinen kankirautoja, jotka pannaan rattaille niin että toinen +pää letkuu ulkona ja joita sitten lähdetään vetämään huonosti +kivitettyä katua myöten. Harlow puhui aina niinkuin olisi huutanut +jollekin kovassa vastatuulessa leveän kuopan yli. Vaikea olisi ollut +sanoa, mitä Harlow'in kasvot milloinkin ilmaisivat: niin laajat ne +olivat. Yhdellä silmäyksellä noita kasvoja välistä ei ennättänyt +nähdäkkään. Mutta vastenmieliset ne eivät olleet -- oikein niissä asui +jonkunlainen mahtavuus; hyvin olivat oudot ja kummalliset. Ja millaiset +olivat hänellä kädet -- patjoja nekin! Entä sormet, entä jalat! Muistan +minä vielä, kuinka kunnioittavaa kauhua minä tunsin, katsellessani +Martin Petrovitsh'in kaksi-kyynäräistä selkää ja hartioita leveitä kuin +myllyn kivet. Hänen korvansa ne minun enimmän hämmästyttivät! Rinkilä +mikä rinkilä: siinä laskokset ja palmikot ja kaikki: ja posket ne noin +vaan kannattelivatkin niitä puolelta ja toiselta. + +Kesät talvet kävi Martin Petrovitsh viheriästä verasta tehdyssä +kasakinissa,[1] jota kiinnitti vyötäisille tsherkessiläinen vyö; +jalassa oli rasvanahkaiset saappaat. Kaulusta en nähnyt hänellä +milloinkaan, ja mihinpä sen olisi sitonutkaan? Hän hengitti pitkään ja +raskaasti kuin härkä, mutta astui hiljaa. Näytti siltä kuin hän +huoneesen jouduttuaan olisi alin-omaa peljännyt särkevänsä ja +kaatavansa kumoon kaikki, jonka vuoksi hän siirtyelikin paikasta +toiseen varovasti, enimmäkseen vaan kuve edellä, ikäänkuin varkain. +Voimaa hänellä oli todellakin kuin Herkuleella, ja siksi hän olikin +suuressa arvossa pidetty mies paikkakunnalla: sankareita kunnioittaa +meidän kansa vielä tänäkin päivänä. Kulki hänen voimastaan tarujakin +kaikenlaisia. Kerrottiin että hän oli metsässä kerran kohdannut karhun, +ja vähän puuttui ett'ei paiskannut karhua maahan. Kerrotaan kuinka hän +mehiläispesillään kerran oli tavannut vieraan talonpojan, varkaan, ja +heittänyt miehen hevosineen rattaineen päivineen yli aidan, ynnä muuta +semmoista. Itse hän ei koskaan voimillansa kerskaillut. + +-- "Jos minun käsivarressani asuu siunaus", näin hän puheli, "niin +Jumalanhan se on tahdosta." + +Ylpeä hän oli, ei kumminkaan voimistansa vaan arvostaan, +syntyperästään, älystään. + +-- "Meidän suku on ruostalaista alkuperää" (hän ei osannut sanoa +"ruotsalaista"). "Kanta-isä oli Ruostalainen, Harlus", niin hän +vakuutteli. "Hän tuli Venäjälle silloin kuin maata hallitsi ruhtinas +Ivan Wasiljevitsh Synkkä, -- katsopas, silloin jo! Eikä halainnutkaan +tämä ruostalainen Harlus olla suomalaisena kreivinä, mutta tahtoi tulla +venäläiseksi aatelisherraksi ja piirtikin nimensä kultaiseen kirjaan. +Niin, sieltä asti se on Harlovien alku!... Ja siitä samasta syystä me +Harlow'in suvun jäsenet olemmekin kaikki valkoverisiä, vaaleasilmäisiä +ja puhtaita kasvoilta kuin pulmuset." + +-- "Mutta kuulkaas Martin Petrovitsh!" yritin minä kerran panna +vastaan. "Ivan Wasiljevitsh Synkkää ei ole koskaan ollutkaan, vaan Ivan +Wasiljevitsh Julma on ollut. Synkäksi sanottiin suurta Wasili +Wasiljevitsh'iä." + +-- "Älä valehtele!" vastasi Harlow hyvin tyyneesti. "Kun minä sen +kerran niin sanoin, niin tottahan se niin on!" + +Äiti vainaja koetti kerran kiittää häntä hänen todellakin +erin-omaisesta rehellisyydestään. + +-- "Olkaa tuossa Natalia Niholajewna!" virkkoi toinen melkein +harmissaan. "Kylläpäs nyt löydettiin kiittelemisen syy! Eihän meidän, +herrasväen, sovi muuta ollakaan, jottei raaka rahvas, työmies, +rahan-alainen mies uskaltaisi meistä pahaa ajatellakaan! Minä, Harlow +-- minä luen sukuni aina sieltä astikka (hän viittasi sormellaan +jonnekin hyvin korkealle lakeen päin), ja ettäkö minä olisin kunniaton +ihminen! Mitenkä se olisi mahdollista?" + +Toisen kerran sattui äitini luona olemaan vieraana muuan korkea +virkamies. Tämän teki mieli hieman pilkata Martin Petrovitsh'ia. +Viimeksi mainittu rupesi jälleen kertomaan ruostalaisesta Harlus +herrasta, joka oli tullut Venäjälle... + +-- "Abrahamin ja Isakin aikoina, niinkö?" keskeytti korkea herra. + +--- "Ei Abrahamin aikoina eikä Iisakinkaan, mutta suuren ruhtinaan Ivan +Wasiljevitsh Julman aikana." + +-- "Minäpä luulen", jatkoi korkea herra, "että teidän sukunne on paljoa +vanhempi: sen alkupää menee aina niihin aikoihin, jolloin maailmassa +vielä oli mastodontteja ja megaloterioita..." + +Näitä tieteellisiä nimityksiä ei Ivan Petrovitsh ymmärtänyt laisinkaan, +mutta sen verran hän käsitti, että korkea herra tahtoi tehdä hänestä +pilkkaa. + +-- "Saattaa niinkin olla" -- tokaisi hän vastaan, -- "kyllähän se +meidän suku on hyvin vanha. Ja niinhän ne kertovat että siihen aikaan, +jolloin meidän kanta-isä muutti Moskovaan, siellä asu muuan pässin-pää, +melkein samanlainen kuin teidän ylhäisyytenne, ja semmoisia pässinpäätä +ei synny ei kuin yksi tuhanteen vuoteen." + +Ylhäinen herra vimmastui, mutta Harlow se vaan päätänsä keikautti +taakse päin, työnsi leukansa eteen, rykäsi ja meni pois. + +Kahden päivän perästä hän tuli uudestaan. Äitini nuhtelemaan häntä. + +-- "Se oli vaan neuvoksi ja ojennukseksi hänelle, hyvä rouva", +keskeytti Harlow. "Älä lennä umpisilmin, kysy ensin kenen kanssa sull' +on tekemistä. Kovin on nuori vielä ja tarvitsee opetusta." + +Virkamies oli melkein yhden ikäinen Harlow'in kanssa, mutta tämä +jättiläinen se piti kaikkia ihmisiä keskenkasvuisina. Kovin hän +todellakin luotti omaan itseensä eikä peljännyt ei niin ketään! + +-- "Kukas minulle mitä saa? Löytyykös maailmassa ketään semmoista +ihmistä?" kyseli hän, ja ala sitten äkkiä nauramaan lyhyttä, mutta +kajahtelevaa hohotusta. + + + + +II. + + +Äiti oli hyvin tarkka valitessaan ihmisiä, joitten kanssa hän tahtoi +seurustella. Harlow'ia hän kuitenkin otti vastaan erityisellä +sydämellisyydellä, eikä tuominnut häntä niin ankarasti kuin muita. Noin +viisikolmatta vuotta sitten oli Harlow pelastanut äitini hengen, +estettyään hänen vaununsa putoamasta syvään kuoppaan, jonne hevoset jo +olivat pudonneet. Vetohihnat ja mäkivyöt olivat jo katkenneet, mutta +Martin Petrovitsh ei vaan päästänyt kädestään pyörää, johon hän oli +ennättänyt tarttua kiinni, vaikka tirskahtelikin veri hänen kynsiensä +alta. Äiti-vainajahan se oli hänet naittanutkin, toimittaen hänelle +vaimoksi kasvattinsa, seitsentoista vuotiaan orpotytön. Martin +Petrovitsh oli naidessaan alun viidennellä kymmenellä. Hänen vaimonsa +oli ollut kivulloinen ihminen. Martin Petrovitsh kantoi, kuten +kerrotaan, nuoren vaimonsa käsivarrellaan kotiansa. Eikä hän vaimonsa +kanssa kauan elänytkään. Kaksi tytärtä oli hänelle kumminkin jäänyt. +Leskeksikin jäätyänsä oli Martin Petrovitsh edelleen äitini suojeluksen +alla. Hänen vanhimman tyttärensä toimitti äiti läänin pensionatiin, +hankki hänelle sittemmin miehen, ja oli hänellä tiedossa mies +nuorempaakin tytärtä varten. + +Harlow oli melkoisen hyvä tilanhoitaja. Maata oli hänellä noin 300 +desjatinaa;[2] rakennukset oli hän saanut kuntoon vähitellen. Kuinka +kuuliaiset talonpojat olivat hänelle -- siitä ei maksa puhuakaan! +Lihavuutensa takia Harlow tuskin missään kävi jalkaisin: maa ei +kantanut häntä. Kaikkialla ajeli hän matalissa kilpa-troskissa, itse +ohjaten hevostansa, hinterää, kolmenkymmenen talven vanhaa tammaa, +jolla oli haavan arpi olkapäässä. Tämän haavan oli tamma saanut +Borodinon tappelussa, kantaessaan seljässään hevoskaartin rykmentin +varusmestaria. Tamma ontui alinomaa noin kummallisesti kaikilta +neljältä jalaltaan yhtä haavaa. Astua se ei osannut, pistelihän vaan +jonkinlaista ravia hyppäysten kanssa; marunaa ja koiruohua se syödä +natusteli aitavieriltä, mitä en ole muitten hevosten milloinkaan nähnyt +tekevän. Tätä minä aina kummastelin, mitenkä tämä henkilähtöinen koni +jaksoi vetää tuollaista kauheata kuormaa. En uskalla sanoakaan, kuinka +monta leiviskää naapurissamme laskettiin olevan. Martin Petrovitsh'in +takana istui troskalla hänen tummanaamainen kasakkipoikansa, +Maksimka,[3] siellä hän istui, kasvot ja koko ruumis kiinni herransa +seljässä ja paljaat jalat taka-akselissa, -- ja näyttikin hän lehdeltä +tahi pieneltä toukalta, joka sattumalta oli tarttunut ohitse kulkevan +aimo karjun selkään. Mainittu kasakkipoika se myös kerran viikossa ajoi +Martin Petrovitsh'in partaa. Sanotaan pojan tätä tärkeätä työtä varten +kiipeävän pöydälle seisomaan. Toiset pilkkakirveet vakuuttivat, että +poikasen piti juosta piipotella herransa leuan ympärillä. + +Harlow'in ei ollut tapana olla pitkiä aikoja kotosalla, ja senvuoksi +hänet näkikin useanlaiseen ajelemassa samoissa ajopeleissä, ohjakset +toisessa kädessä (toinen oli uljaasti puuskassa polvea vasten), +pikkarainen vanha lakki aivan pään yläpuolella. Reippaasti katseli hän +ympärilleen karhun-omaisilla silmillään, huudellen jyrisevällä +äänellään jokaiselle vastaan tulevalle talonpojalle, porvarille ja +kauppiaalle; pappeja hän ei ensinkään rakastanut, ja jos tiellä milloin +papin kohtasi, niin pani heille karheita terveyksiä mukaan. Kerran +saavutti hän minut maantiellä (olin lähtenyt kävelemään pyssy olalla), +ja tultuansa juuri kohdallen ja huomattuansa tien vieressä jäniksen, +päästi semmoisen peloitushuudon, että koko illan soi korvissani moinen +mölinä ja parku. + + + + +III. + + +Äiti vainajani otti, niinkuin jo olen sanonut, sydämmellisesti vastaan +Martin Petrovitsh'iä; hän tiesi kuinka syvästi tämä naapuri häntä +kunnioitti. "Emäntä hyvä! Rouva kulta! Meidän ahon mansikkainen!" näin +hän äitiäni nimitteli. Hyväntekijäkseen hän äitiäni ylisteli, ja äitini +puolestaan näki hänessä uskollisen jättiläisen, joka milloin hyvänsä +olisi ypö yksinään mennyt hänen edestänsä taistelemaan vaikka olisikin +hänellä ollut vastassa kokonainen parvi talonpoikia. Tämmöiseen +rytäkkään tosin ei ollut pienintäkään mahdollisuutta; mutta äitini +arveli, ettei leskivaimon (isäni oli kuollut jo varhain) sovi hylkiä +mointa puolustajaa kuin Martin Petrovitsh. Ja olihan tämä naapuri +muutoinkin suora mies, joka ei imarrellut ketään, ei ottanut rahoja +velaksi keltään, ei juonut viinaa, eikä ollut tyhmäkään, vaikk'ei ollut +mitään sivistystäkään saanut. + +Äitini luotti Martin Petrovitsh'iin. Tämän hän kutsui vieraaksi +mieheksi testamenttia tehdessään, ja Martin Petrovitsh se varta vasten +ajoi kotiansa noutamaan rautasankaisia silmälaseja, sillä ilman niitä +ei hän osannut kirjoittaa. Ja silmälasitkin nenälleen pantuaan, oli +hänellä tuossa täysi tekeminen: neljänneksen tuntia piti ukon ähkiä ja +puhkia, ennenkuin sai piirretyksi arvonsa, ristimänimensä, isänsä nimen +ja sukunimensä, laitettuaan kirjaimet hyvin suuriksi, nelikolkkaisiksi +ja koristeltuaan ne sakaroilla ja lyhennysmerkeillä, ja vihdoin, +täytettyänsä tämän raskaan työn, ilmoitti olevansa väsynyt: hänestä +muka ruveta kirjoittamaan tahi kirppuja jahtaamaan -- yksi hyvä. + +Pitipä äitini häntä oikein arvossakin ... vaikk'ei häntä meillä sentään +ruokasalia kauemmaksi päästetty. Kovin näet levisi hänestä ankara +tuoksu: hänessä asui aina tuommoinen sammalen tahi rämeen haju. "Ihan +niinkuin metsän ukko itse!" puheli hänestä meidän vanha amma. +Päivälliseksi asetettiin Martin Petrovitsh'ille aina eri pöytä +nurkkaan, eikä hän tuota pahaksensa pannutkaan, tietäen kyllä, ett'ei +kenenkään ollut mukava istua hänen vieressään, ja mukavampi oli +hänenkin syödä yksinänsä. -- Ja mitä syömiseen tulee, niin en luule +vielä kenenkään syöneen niin paljo hamasta Polyfemon ajasta saakka. +Aina aterian alussa pantiin, kaikiksi varoiksi, hänen osallensa +vadillinen puuroa, noin kuuden naulan verran. + +-- "Muutoinhan sinä jätät minut perheen vatsaksi", oli äitini tapa +sanoa. + +-- "Niinpä niinkin, rouva hyvä", vastasi myhähtäin Martin Petrovitsh. + +Äitini kuunteli mielellänsä hänen mielipiteitänsä talouden asioissa, +mutta ei jaksanut kauan kestää hänen ääntänsä. + +-- "No mutta hyvä ystävä!" huudahteli hän; "kävisit edes lääkärin +luona, tai muuta koettaisit. Ihanhan sinä huudat minulta korvat +lukkoon. Mokomakin pasuna." + +-- "Natalia Niholajewna! Hyvä ja armollinen rouva!" vastaili Martin +Petrovitsh. "Enhän minä kulkulleni mitä mahda. Ja mitäs ne rohdot +sitten minulle saisivat? Ajatelkaa toki itsekin! Paras on, että minä +taas olen vaiti pikkuruisen." + +En minäkään luule, että mikään lääke olisi voinut olla Martin +Petrovitsh'issa tehoisa. Eikä hän kipeänäkään ollut milloinkaan. + +Tarinoida hän ei osannut, eikä se ollut hänen mieleensäkään. + +-- "Pitkistä puheista vaan henkeä rupeaa ahdistamaan", muistutteli hän +pisteliäästi. Silloin vaan kuin saatiin puhe kääntymään suureen +kahdenteentoista vuoteen[4] (hän oli palvellut nostoväessä ja saanut +pronsisen mitalin, jota hän pyhäpäivinä kantoi Wladimirin nauhassa), ja +häneltä kyseltiin Franskalaisesta, kertoi hän moniaan tunnin vakuuttaen +sen ohella kumminkin ett'ei oikeita Franskalaisia Venäjälle ole +milloinkaan tullut; olipahan vaan tuommoisia näljistyneitä +marodöri-roistoja, ja tuolta roskaväeltä hän metsissä pehmitti selkää +hyvin monesti. + + + + +IV. + + +Semmoinen oli tämä hämmästymätön ja itseensä luottava jättiläinen. +Mutta pitipä vaan hänelläkin olla alakuloisuuden ja synkkämielisyyden +hetkiä. Ilman mitään nähtävää syytä rupesi hän välistä äkkiä +ikävöimään. Hän sulkihe silloin kammioonsa ja ulisi -- niin ulisikin +kuin kokonainen mehiläisparvi. Tahikka käski hän kasakkipoikansa, +Maksimkan, luokseen ja pani hänet lukemaan ainoata taloon eksynyttä +kirjaa, joka oli osa Nevikovskin "Lepäävästä Työntekijästä". Tahikka +pantiin Maksimka laulamaan. Ja Maksimka, joka ihmeellisen onnenoikun +takia oli oppinut tavaamaan, läksi lukemaan, katkoen, niinkuin +tavallista on, sanoja jos miten päin ja pannen koron milloin päähän +milloin toiseen. Ja tällaista sitä sitten tuli: + +-- "mutta se kiihkossa olevai-nén ihmi-nén tulee sen tyhjyyden päälle +kuin hän ylö-setsii luondokappaleista, aivan toisenkaltaisiin +seurauksiin, sanoden, että jokainen luondokappale kohdastansa, ei liene +mahdollinen että minua onnellise-xi tehdä!" j.n.e.[5] Toisin vuoroin +taas Maksimka läksi vetämään venyttämään kaikkein hienoimmalla äänellä +jonkinlaista surullista laulua, josta ei eroittanut muuta kuin: +"Ko-a-u-o-o-o ol-ta Hy-ly-y-y-ka-ä-ä-si--!" Mutta Martin Petrovitsh +pyöritteli päätään, puheli katoavaisuudesta, kuinka kaikki on mullaksi +muuttuva, kaikki kuivettuu kuin kukkainen kedolla; kaikki katoaa, eikä +hänen sijansa enää häntä enää tunne! + +Kerran oli hän saanut käsiinsä jonkunlaisen kuvan pahaisen; se kuvasi +palavaa kynttilää johon joka haaralta tuulet puhaltavat, posket +pullollaan; alla oli kirjoitus: "Senkaltainen on ihmisen elämä!" Kovin +miellytti tämä kuva häntä, ja oman huoneensa seinälle hän sen +ripustikin. Tavallisina aikoina kumminkin, jolloin ei alakuloisuus +häntä vaivannut, piti hän kuvaa käännettynä seinään päin, jott'ei muka +tekisi mieltä raskaaksi. Niin -- Harlow, tämä kolossi, pelkäsi +kuolemaa! Uskonnosta, rukouksesta hän sentään harvoin haki lohdutusta, +synkkämielisenäkään ollessaan; enemmän hän siinäkin luotti omaan +älyynsä. Jumalisuutta hänessä ei sanottavaksi ollut; harvanlaiseen hän +kävi kirkossa, sanoen muka syyksi sitä, että hän pelkäsi suurella +ruumiillaan työntävänsä kaikki ihmiset kirkosta ulos. + +Synkkämielisyyden puuska päättyi tavallisesti siten, että Martin +Petrovitsh alkaa viheltää ja äkkiä jymisevällä äänellään käskee +valjastaa hevosen troskainsa eteen ja lähtee sitten ajelemaan jonkun +naapurinsa luo, jonkunmoisella reippaudella heilutellen vapaata +kättänsä lakkinsa lipun kohdalla, ikään kuin sanoen että täss' on poika +joka ei huoli mistään! + +Venäläinen hän oli. + + + + +V. + + +Väkevät ihmiset, sellaiset kuin Martin Petrovitsh, ovat ylipäänsä +hidasluontoisia, flegmatisia; Martin Petrovitsh sitä vastoin oli herkkä +suuttumaan. Varsinkin koetteli hänen kärsimystään muuan Bitshkow, hänen +lankonsa, (vaimovainajansa veli), joka oli kotiintunut meidän taloomme +elleihän juuri hovinarrinakaan, niin syöttiläänä. Bitshkow oli pienenä +poikana saanut liikanimen Souvenir, ja Souvenir'inä hän pysyi elämän +ikänsä; niin häntä nimittivät kaikki, yksin palvelijatkin, jotka +kumminkin kohteliaisuudesta liittivät isännimenkin, niin että siitä +tuli Souvenir Timofeitsh. Oikeata nimeänsä hän tuskin itsekään tiesi. + +Souvenir oli raukkamainen mies; jokainen häntä halveksi. Toisella +puolen suuta ei ollut hänellä yhtään hammasta, jonka tähden hänen +pienet ryppyiset kasvonsa näyttivät vinoilta. Aina hänellä oli hyörinää +ja pyörinää; milloin pistäytyy piikain kammariin, milloin konttoriin, +vuoroin menee pappilaan, vuoroin kylänvanhimman luokse. Kaikkialla +häntä ajetaan pois, mutta hän vain hartioitaan kohauttaa ja sirristelee +pikkuruisia kieroja silmiänsä ja nauraa tuommoista laihaa, ilkeätä +naurua, aivan kuin vettä pullossa huljuttaisi. Niin minä aina arvelin +että jos Souvenir'illa olisi ollut varoja, niin hänestä olisi tullut +peräti kehno ihminen, epäsiveellinen kerrassaan, häijy jopa julmakin. +Köyhyys hänet oli sentään "suistanut". Juoda hän ei saanut kuin +sunnuntaisin. Siistissä puvussa häntä pidettiin, äitini käskystä, sillä +Souvenir oli illoin hänen kumppaninsa piketissä tahi bostonissa. +Alin-omaa hän puhua läpätti: "kyllä minä siinpaikass, siinpaikass" +(= siinä paikassa, heti). + +-- "Mitä nyt taas _siinpaikass_?" kysäisee äiti usein harmissaan. + +Souvenir heittää silloin kädet taaksepäin, säikähtää ja jupisee: +"Niinkuin käskitte!" + +Muuta ei hänellä ollut huolta kuin kuunnella ihmisten puheita ovien +takana, jaaritella sitten muille, ja paraasta päästä irvistellä ja +härnätä. Ja härnäämistä hän harjoitti niinkuin olisi ollut hänelle +siihen etu-oikeus, niinkuin olisi kostanut jotakin asiata ihmisille. + +Martin Petrovitsh'ia hän nimitteli veljekseen ja oli aina kuin +takkiainen hänen kimpussaan. + +-- "Mitenkäs te surmasitte sisareni Margareta Timofejevnan?" Niin hän +härnäili Martin Petrovitsh'ia, pyörien hänen edessään ja hihitellen. + +Kerran istui Martin Petrovitsh viileässä biljardihuoneessa, jossa ei +vielä ollut kukaan nähny ainoatakaan kärpästä, ja jota Martin +Petrovitsh, helteen ja päiväpaisteen ainainen vihamies, siitä syystä +piti suuressa arvossa. Siinä hän istui seinän ja biljardin välillä. +Souvenir se pujahteli edestakaisin hänen vatsansa ohitse, härnäten +häntä ja vinkuroiden. Martin Petrovitsh tahtoi sysätä hänet pois +edestään ja työnsi äkisti kätensä eteenpäin. Mutta Souvenir oli +kaikeksi onneksi ennättänyt päästä alta pois, veljen kämmenet sattuivat +biljardin laitaan ja niin lohkesi irti kuudelta ruuviltaan raskas, +maantekoinen biljardi. Millaiseksi olisikaan litistynyt laataksi +Souvenir, jos olisi osunut näitten uhkeain kätten alle! + + + + +VI. + + +Kauvan oli jo mieleni tehnyt nähdä Martin Petrovitsh'in taloa ja +kotioloja. Tarjouduin sen vuoksi kerran ratsain saattamaan häntä +Jeskovoon, -- se oli hänen tilansa nimi. + +-- "Katsopas vaan!" virkkoi hän. "Vai tahdot sinä nähdä minun +valtakuntaani? No olkoon menneeksi! Näytän minä sulle puutarhan, ja +talon ja puimalavan ja kaikki. Kyllä minulla on jos mitä." + +Me läksimme. Meiltä oli Jeskovoon kaikkiansa noin kolme virstaa. "Katso +tuossa se on minun valtakuntani!" jymähti äkisti Martin Petrovitsh +turhaan koettaen kääntää päätänsä ja viitaten kädellään puoleen ja +toiseen. "Kaikki tää on minun omaani!" + +Harlow'in kartano seisoi loivan mäen törmällä; alempana oli pienen +lammen rannalle liittynyt muutamia huononpäiväisiä talonpojan tupia. +Lammen laiturilla seisoi vanha akka ruudukkaisessa hameessa pyykkiä +karttuamassa. -- "Aksinja!" kiljasi Martin Petrovitsh, ja kiljasi niin, +että varisparvi pyrähti läheiseltä kaurapellolta lentoon... "Housujako +sinä ukollesi peset, vai?" + +Akka kääntyi samassa ympäri ja kumarsi syvään. + +-- "Housuja pesen, hyvä herra'" -- kuului hänen heikko äänensä. + +-- "Sepä se... Katsopas nyt", jatkoi Martin Petrovitsh, ajaen ravia +puoleksi lahonnutta aitaviertä myöten. "Tuoss' on minun hamppupeltoni; +tuolla on talonpojan hamppu, eikös ole eroitusta? Ja kas tuossa on +minun puutarhani; omenapuut olen minä istuttanut; perunapuut -- minun +istuttamiani ne on nekin. Eihän täällä minua ennen ollut vesaakaan. +Niin, näetkös; niin sitä tehdä pitää." + +Käänsimme pisteellä ympäröityyn pihaan. Suoraan vastapäätä porttia +seisoi vanha vatturainen rakennus, olkikattoinen, ja edessä pylväillä +seisova kuisti, sivulla seisoi toinen rakennus, vähän uudempi; +varustettu pikkuruisella ullakkokamarilla, mutta kukon pyydyksillä +sekin. + +-- "Otappas taas oppia ja ojennusta", virkkoi Harlow. "Meidän esi-isät +elivät näetkös tuommoisissa hökkeleissä, mutta katsos millaiset +palatsit minä olen itselleni rakentanut!" + +Niin olivat nämä palatsit kuin talot, joita lapset lastusista +laittelevat. + +Viisi kuusi koiraa, yksi toistansa takkuisempaa ja rumempaa, tervehti +meitä haukunnalla. + +-- "Lammaskoiria!" huomautti Martin Petrovitsh. "Oikeata Krimin rotua. +Tse; peijakkaat! Hirtätän teidät joka miehen!" + +Uuden rakennuksen portaille ilmestyi nuori mies, nankini-nutussa,[6] +Martin Petrovitsh'in vanhimman tyttären mies. Nopeasti hypättyänsä +troskain luokse, hän kohteliaasti auttoi appeansa astumaan alas, +kannattaen häntä käsivarresta, ja oikeinpa oli toisella kädellään +ottavinaan appensa suunnattomaan jalkaan, jota tämä, kumartuen +eteenpäin, koetti heilauttamalla keikauttaa istuimen yli. Sen jälkeen +auttoi hän minuakin astumaan alas ratsun seljasta. -- "Anna!" huusi +Harlow. "Natalia Niholajewnan poika on tullut meille vieraaksi. Pitää +vierasta kestitä. Mutta missäs on Eulampjushka!" (Anna oli vanhemman +tyttären nimi, Eulampia nuoremman). + +-- "Ei ole kotona. Hän läksi tästä ruiskukkia käymään", vastasi Anna +näyttäytyen oven viereisessä akkunassa. + +-- "Onkos uunimaitoa talossa?" kysyi Harlow. + +-- "On." + +-- "Onko kermaa kanssa?" + +-- "On." + +-- "No tuo pöytään sitten; minä sillä aikaa näytän vieraalle oman +huoneeni. Astukaa sisään, olkaa niin hyvä", lisäsi hän, kääntyen minuun +ja viitaten minua etusormellaan mukaansa. "Tänne käykää, tänne näin". +Kotonansa hän teititteli minua: pitäähän näet isännän olla kohtelias. +Hän saattoi minua käytävän kautta. + +-- "Kas täällä minä asun", virkkoi hän, harpaten kylki edellä kynnyksen +yli leveästä ovesta sisään, -- "ja tässä se on minun kamarinikin. Olkaa +hyvä!" + +Huone, johon olimme tulleet, oli hyvin iso, rappaamaton ja melkein +tyhjä. Seinillä, epäjärjestykseen lyödyissä nauloissa riippui kaksi +kasakinruoskaa, päivän polttama kolmikalkkoinen hattu, yksipiippuinen +pyssy, miekka, jonkinlaiset kummalliset helalänget ja kuva, jossa +tuulet puhaltavat kynttilään. Yhdessä nurkassa seisoi puinen sohva, +katettu kirjavalla matolla. Kärpäsiä hyrisi sadottain katossa, mutta +yleensä oli huone vilpoinen; kovin vaan tuntui siinä tuo omituinen +metsän haju, joka Martin Petrovitsh'illä aina oli mukanaan. + +-- "No, eikö tämä ole hyvä huone?" kysäsi Harlow minulta. + +-- "Hyvin on hyvä". + +-- "Katsopas millaiset minulla on hollantilaiset länget", jatkoi +Harlow, jälleen ruveten sinuttelemaan minua. "Erinomaiset länget! +Juutalaiselta sain vaihdetuksi. Katsopas!" + +-- "Hyvät ovat!" + +-- "Erittäin mukavat!" + +-- "Niin, mutta haistapas ... se sitten on nahkaa se!" + +Minä haistoin länkiä. Ne haisivat eltaantuneelta merelliseltä, muuta +merkillistä niissä ei ollut. + +-- "No painakaahan puuta, istukaa tuohon tuolille, istukaa", virkkoi +Harlow, laskeutuen itse sohvaan, jossa rupesi melkein torkkumaan, pani +silmät kiinni ja oikein jo rupesi kuorsahtelemaan. + +Minä katselin häntä ääneti enkä voinut tarpeekseni kummastella häntä: +vuori mikä vuori. Äkkiä hän havahti. + +-- "Anna!" kiljasi hän, ja samassa hänen suunnaton vatsansa kohosi ja +laski kuni meren aalto. "Mitäs sinä vitkailet! Joudu sukkelaan! Voi +etkös sinä kuullut?" + +-- "Kaikki on valmiina, isä kulta, olkaa hyvä ja tulkaa", kuului tytär +vastaavan. + +Itsekseni minä ihmettelin, kuinka nopeasti Martin Petrovitsh'in käskyjä +toimitettiin, ja läksin hänen perässään vierashuoneesen. Täällä oli +pöytä katettuna punaisella valkokirjaisella liinalla. Pöydälle oli +asetettu uunimaitoa, kermaa, vehnäleipää, jopa sokeriakin ja +inkiväärää. Syödessäni tuossa makeaiseen suuhuni uunimaitoa, mörähti +Martin Petrovitsh ystävällisesti: "syö veikkonen, syö armas ystävä, älä +pane pahaksesi tämmöistä maan herkkua". Sen sanottuansa hän nuukahti +nurkkaansa ja näkyi jälleen rupeavan torkkumaan. Edessäni seisoi +liikahtamatta, silmät maassa, Anna Martinowna, ja ikkunasta minä näin +kuinka hänen miehensä pihalla talutteli ratsuani, omin käsin pyhkien +suitsien häätyjä. + + + + +VII. + + +Harlow'in vanhinta tytärtä ei äitini suosinut; hän sanoi Anna +Martinownaa ylpeäksi rouvaksi. Anna Martinowna se tuskin koskaan kävi +äitiäni tervehtimässä ja käyttihe äitini läsnäollessa hyvin arvokkaasti +ja kylmästi, vaikka hän äitini avulla oli kouluunkin päässyt ja +naimisiinkin joutunut; olipa hääpäivänään saanut äidiltäni tuhannen +ruplaa pankossa sekä keltaisen turkin saalin, vähän jo pidetyn, se on +kyllä totta. Anna Martinowna oli keskinkertaista kokoa, laihanläntä, +hyvin vilkas ja nokkela liikunnoissaan; ruskeat, tuuheat hivukset, +kauniit mustaveriset kasvot, joissa vähän omituisina, mutta kumminkin +miellyttävinä esiintyi pari vaaleankeltaisia, pieniä silmiä; nenä suora +ja hieno; huulet hienot nekin ja leuka "kuin naskali". Ken vaan häneen +katsahti, virkkoi varmaankin itsekseen: "Kyllä sinua on hyvin viisas +ihminen ja -- äkäinen kanssa!" Ja kumminkin oli hänessä jotakin +luoksensa vetävää; yksin nuo luomatkin, joita oli tiheässä hänen +kasvoillansa, sopivat hänelle oikein hyvin ja lisäsivät hänen +miellyttäväisyyttänsä. Kädet rinnalla huivin alla katseli hän silloin +tällöin varkain minua ylhäältä alas (minä istuin, hän oli seisomassa): +pahansuova hymy leijui hänen huulillansa, poskillansa ja hänen pitkäin +silmäripsiensä siimeksessä. + +-- "Sinä lellitelty lapsi!" niin tuntui minusta puhuvan tämä hymy. +Hänen hengittäessään laajenivat hänen sieramensa hieman -- vähän outo +seikka tuokin; mutta sittenkin tuntui minusta, että jos Anna Martinowna +rakastuisi minuun taikka jos hän vaan suutelisi minua hienoilla kovilla +huulillaan, niin olisin minä riemusta hypännyt hamaan lakeen. Tiesin +kyllä hänet ankaraksi ja vaativaksi, tiesin kylän akkojen ja tyttöjen +pelkäävän häntä kuin ruttoa, mitäpäs siitä! Anna Mnrtinowna kiihoitti +sittenkin mielikuvitustani... Totta kyllä että minä siihen aikaan +vastikään olin täyttänyt viisitoista vuotta, -- ja siinä iässä! -- + +Martin Petrovitsh kavahti jälleen. + +-- "Anna!" huudahti hän, "Rämpyttäisit edes pianolla jotakin. Se +huvittaa nuoria herroja." + +Katsahdin ympärilleni: huoneessa seisoi jonkunlainen pahanpäiväinen +pianon haahmo. + +-- "Kyllä, isä hyvä", vastasi Anna Martinowna. "Mutta mitäpäs minä +soittaisin? Tuskinpa se on vieraasta hauskaa." + +-- "No mitäs sinulle sitten siellä pinksionissa opetettiin?" + +-- "Olen jo unohtanut melkein kaikki tyyni ... kielistäkin on useat +haljenneet." + +Anna Martinownan ääni oli varsin miellyttävä, heleä, ikäänkuin +vaikeroiva ... siihen laatuun kuin on muutamilla petolinnuilla. + +-- "No," virkkoi Martin Petrovitsh ja vaipui ajatuksiinsa. "Mutta", +äänsi hän jälleen, "kukaties tahtoisitte katsella huviksenne meidän +puimalavaa? Kyllä Wolodka tulee teille näyttämään. Wolodka, hoi!" +huusi hän vävyänsä, joka yhä vielä talutteli hevostani pihalla. -- +"Saatapas nuori herra puimalavalle ja näytä ylipäänsä koko minun +talouteni. Minun pitää hieman nukahtaa! Kas niin! Voikaa hyvin!" Hän +läksi ulos ja minä perässä. Anna Martinowna rupesi nopeasti ja +ikäänkuin harmissaan korjaamaan pöydältä. Kynnyksellä käännyin ja +kumarsin hänelle, mutta hän ei ollut huomaavinaan kumarrustani, +myhähtihän vain entistä häjymmin. + +Minä otin Harlow'in vävyltä hevoseni ja läksin taluttamaan sitä +päitsistä. Vävyn kanssa läksimme sitten puimalavalle, mutta siellä kun +emme mitään merkillistä havainneet, eikä hänkään osannut luulla minussa +nuoressa pojassa olevan erinomaista rakkautta talouden asioihin, niin +palasimme puutarhan kautta maantielle. + + + + +VIII. + + +Harlow'in vävyn Wladimir Wasiljevitsh Sletkin'in tunsin varsin hyvin. +Hän oli orpo ja äitini kasvatti. Hänen isänsä oli ollut vähäinen +virkamies, äitini asian-ajaja. Ensinnäkin pantiin poika kihlakunnan +kouluun, tuli sitten hovin konttoriin, sen jälkeen kirjoitettiin hänet +virkamieheksi kunnan makasinin hoidossa ja naitettiin vihdoin Martin +Petrovitsh'in tyttären kanssa. Äitini sanoi häntä juutalaiseksi, ja +todellakin, kun katseli miehen kähärää tukkaa, mustia silmiä, aina +kosteita kuin keitetty luumu, kotkannenää ja isoa punaista suuta, niin +huomasi siinä juutalaisen tyypin, kasvojen väri hänellä vain oli +valkoinen. Yleensä hän ei ollut ruma mies. Luonteeltaan hän oli nöyrä, +ellei vaan kajottu hänen aineelliseen etuunsa, silloin hän joutui +suunnalta pois ahneudesta, pistipä itkuksikin usein. Jonkin joutavasta +rievusta oli hän valmis marmattamaan koko pitkäisen päivän, muistutti +tehdystä lupauksesta senkin seitsemän kertaa, ja pani pahakseen ja +vikisi, ellei sitä heti täytetty. Mielellään hän käveli pyssy alalla +kedoilla; ja jos milloin sattui saamaan jäniksen tahi sorsan, niin +pisti omituisella tunteella saaliin laukkuunsa puhellen: "äläpäs +veikkonen, äläpäs karkaa enää! Nyt sinä saat palvella minua!" + +-- "Kelpo hevonen teillä onkin", virkkoi hän sopertavalla kielellään +auttaen minua satulaan. "Jospa minä saisin tuollaisen ratsun! Mutta +mitäpäs minusta! Ei ole suotu minulle semmoista onnea. Mitähän jos +pyytäisittä äitiänne ... muistuttaisitte..." + +-- "Onko hän luvannut teille?" + +-- "Jospa olisi luvannut! Ei. ei hän luvannut ole, mutta minä arvelen, +että hän joka on niin erinomaisen antelias..." + +-- "Pyytäkää Martin Petrovitsh'iltä." + +-- "Martin Petrovitsh'iltä!" toisti hän verkalleen. "Minusta hän +välittää juuri yhtä paljon kuin jostakin mitättömästä kasakkipojasta +Maksimkasta. Hän pitää meitä kuin päiväläisiä, eikä pienintäkään +palkintoa ole häneltä odotettavana kaikesta puuhasta ja vaivasta." + +-- "Todellakin?" + +-- "Jumaliste. Kun sanoo kerran pamauttaa: 'miehen sana seisoo', niin +se on kuin kirveellä lyöty. Pyydä tai ole pyytämättä -- yksi hyvä. Eikä +vaimollanikaan Anna Martinownalla ole hänen edessään semmoista +privilegiumia kuin Eulampia Martinownalla." + +-- "No mutta hyväinen aika!" keskeytti hän äkkiä oman puheensa ja löi +epätoivossa kädet yhteen. "Katsokaas, mitä tuo nyt on! Joku pahantekijä +on leikannut tuosta saran päästä kauran, valkoisen kauran, meidän oman +kauran. Kylläpäs ovat raastaneet! Menepäs nyt ja elä tällaisten +rosvojen ja murhamiesten kanssa! Totta sanotaankin sananparressa, älä +usko Jeskov'ia, Beskov'ia, Jerinoita, Belinoita!" (Nämä olivat neljän +naapurikylän nimet.) "Voi kuitenkin, mitä ovatkaan tehneet! -- Tuossa +tuli vahinkoa puoleentoista ruplaan, hyvässä lykyssä kahteenkin!" + +Sletkin'illä oli melkein itku kulkussa. Minä nykäisin hevostani ja +ajoin hänen luotansa pois. + +Sletkinin voivotukset kuuluivat vielä korviini, kun äkisti tien +käänteessä, tuli vastaani Harlow'in nuorempi tytär Eulampia, jonka Anna +Martinowna oli sanonut menneen ruiskukan poimintaan. Paksu seppel +niistä kukista koristi hänen päätänsä. Ääneti kumarsimme toisillemme. +Eulampia oli sievän näköinen, niinkuin sisarensakin, vaikka hänen +sievyytensä oli toista laatua. Hän oli kookas, luja ruumiinen. Kaikki +oli hänessä isoa: pää ja jalat ja kädet ja hampaat, valkeat kuin lumi; +ja erittäinkin silmät, pulleat ja pyöreät sekä tumman siniset kuin +lasihelmet; kaikki oli hänessä niin sanoakseni muistopatsaan omaista +(ilmankos hän olikin Martin Petrovitsh'in tytär?) mutta samalla +kaunista. Paksua vaaleata palmikkoansa hän nähtävästi ei tiennyt mihin +panna ja oli kiertänyt sen kolmasti päälaelleen. Suu oli hänellä +viehättävä, tuores kuin ruusu, tummanpunainen, ja hänen puhuessaan +kohosi ylähuulen keskiosa sangen ihanasti ylöspäin. Mutta hänen suurten +silmäinsä katseessa oli jotakin vierasta, melkeinpä kolkkoa. +Huimapäisyyttä se oli, kasakin verta se oli; -- niin selitti Martin +Petrovitsh. Minua vähän peloitti tuo tyttö... Minusta tämä kookas +kaunotar muistutti isäänsä. + +Olin ajanut hänestä kappaleen matkaa, kun kuulin hänen rupeavan +laulamaan tasaisella, kovalla, vähän räikeällä äänellä, ihan kuin +talonpoikaistytöt. Äkkiä hän taas vaikeni. Mäen päälle päästyäni +katsahdin taakseni ja näin hänen seisovan lankonsa vieressä leikatun +saran pientareella. Lanko se viittaili ja huitoi käsillänsä, mutta +tyttö ei liikahtanutkaan. Aurinko valaisi hänen kookasta vartaloansa ja +heleästi sinersi ruiskukka-seppele hänen päässään. + + + + +IX. + + +Taisin jo mainita teille, hyvät herrat, että äitini oli hankkinut +sulhasen Harlow'in toisellekin tyttärelle. Tämä oli meidän köyhimpiä +naapureitamme, virasta-eronnut armeijan majori, Gavrilo Fedulitsh +Shitkow, jo vanhemmalla puolen ikää oleva mies, jolta, hänen oman +puheensa mukaan, ei puuttunut itseensä tyytyväisyyttä. Yleensä asui +koko hänen olennossaan tänkaltainen esittely: "ruhjottu ja kolhittu." +Tuskin osasi mies lukea ja kirjoittaa ja oli peräti tuhma, mutta salaa +toivoi pääsevänsä äitini voudiksi, koska muka tunsi olevansa "käskyjen +toimeenpanija". + +-- "Yksi ja toinen asia saattaa olla minulle hämärää, mutta antaa +talonpoikaa hampaita vastaan, -- sen konstin minä osaan perin pohjin", +puheli hän, melkein omia hampaitaan purren, "sillä minä olen tottunut, +näettekös, entisessä virassani, nimittäin." + +Ellei Shitkow olisi ollut niin kovin tuhma, niin olisi hän ymmärtänyt +ett'ei hänellä ollut vähintäkään toivoa voudiksi pääsemisestä, koska +sitävarten olisi pitänyt panna viralta pois entinen vouti; muuan +Kvitsinski, sangen lujaluontoinen ja toimellinen Puolalainen, johon +äitini luotti. Shitkow'in kasvot olivat pitkälaiset, niinkuin +hevosella; ne olivat kasvanut täyteen pölynkarvaisia hivuksia, +posketkin silmiä myöten olivat karvain peitossa. Kovimmillakin +pakkasilla hänen kasvonsa olivat hiessä, joka kastepisaroina kimmelsi +karvain päissä. Nähdessään äitiäni hän asettui heti rintamaan, hänen +päänsä rupesi tutisemaan pelkästä palvelemisen innosta, ja suuret kädet +ne hiljalleen taputtelivat reisiä; koko mies näkyi tahtovan lausua; +"käske vaan, niin kyllä tämä poika toimittaa!" + +Äitini älysi kyllä mihinkä tuommoisesta miehestä on, mutta kumminkin +hän hankki Shitkow'ia naimisiin Eulampiin kanssa. + +-- "Mutta tuletkohan sinä, veikkonen, toimeen sen tytön kanssa?" kysäsi +äitini häneltä kerran. + +Shitkow myhähti itseensä tyytyväisenä. + +-- "No mutta Natalia Niholajewna! olihan minulla kokonainen komppania +armeijassa, ja kurissa minä ne pidin; niin olivat kuin kynttilät; no +mitäs tämä on sen sijaan? Se on pieni asia." + +-- "Komppania veikkonen on toista; ja aatelisneitsyt, vaimo, taas +toista", huomautti äitini tyytymättömästi. + +-- "No mutta Natalia Niholajewna!" huudahti Shitkow jälleen. "Tämän +kaiken minä hyvin ymmärrän, sanalla sanoen: fröökynä, fiini ihminen." + +-- "No niin", päätti äitini, "Eulampia ei sulle alla kynsin käy." + + + + +X. + + +Kerran -- se oli kesäkuussa ja päivä läheni jo iltaa -- ilmoitti +palvelija Martin Petrovitsh'in tulon. Äitini ihmettelemään. Tosin emme +olleet häntä viikkokauteen nähneet, mutta ei hänen tapansa ollut +milloinkaan tulla meille näin myöhään. + +-- "Jotakin on tapahtunut!" virkkoi äitini puoli-ääneen. + +Martin Petrovitsh tultuaan sisään vaipui heti oven suussa olevalle +tuolille. Hänen kasvonsa olivat niin oudot, niin miettiväiset ja +kalpeat, että äitini ehdottomasti ja ääneen toisti äsköiset sanansa. +Martin Petrovitsh nosti häneen pienet silmänsä, oli kotvasen vaiti, +huokasi syvään, vaikeni jälleen ja vihdoin ilmoitti tulleensa eräälle +asialle ... joka oli ... sen laatuinen ... että ... koska... + +Tämän sekavan puheen perästä hän äkkiä nousi pystyyn ja meni ulos. + +Äiti soitti ja antoi sisään tulleelle lakeijalle käskyn, että Martin +Petrovitsh on paikalla saavutettava ja paluutettava, mutta Martin +Petrovitsh oli jo ennättänyt istua troskiinsa ja lähteä pois. + +Harlow'in omituinen käytös ja hänen erin-omaisen oudot kasvonsa olivat +panneet äitini semmoiseen kummastukseen, jopa hämmästykseen, että hän +seuraavana aamuna oli juuri lähettämäisillään Harlow'in luokse +sanansaattajaa, kun ukko jälleen ilmaantui hänen eteensä. + +Tällä kertaa hän näytti levollisemmalta. + +-- "Puhu nyt, hyvä ystävä puhu", huudahti äitini nähtyänsä hänet, +"mitäs sinulle on tapahtunut? Ihan minä eilen illalla ajattelin: Herra +Jumala, ajattelin minä, eiköhän vaan ukko ole tullut päästään +piloille?" + +-- "En ole tullut, hyvä rouva, päästäni piloille", vastasi Martin +Petrovitsh. "En ole minä semmoista sorttia. Mutta minun pitäisi kysyä +teiltä neuvoa." + +-- "Mistä?" + +-- "Epäilen vaan, tokko tämä teille mieluista lienee, siinä katsannossa +että..." + +-- "Puhu, hyvä ystävä, puhu, mutta puhu yksinkertaisemmin. Älä minua +kiusaa. Mitäs tässä tarvitaan noita 'katsannioita' ja muita! Puhu +suoraan. Tai synkkämielisyyskö se taas on päällesi tullut?" + +Harlow rypisti kulmakarvansa. + +-- "Ei ole synkkämielisyys, -- se tulee silloin uuden kuun aikana. +Mutta sallikaa kysyäni, rouva hyvä, mitä te ajattelette kuolemasta?" + +Äitini säpsähti. + +-- "Mistä?" + +-- "Kuolemasta? Voiko kuolema säästää ketään tässä maailmassa!" + +-- "No mitäs sinä nyt taas olet saanut päähäsi, veikkonen? Kukas meistä +on kuolematon? Kyll' olet syntynyt jättiläiseksi, mutta loppu se +sinustakin tulee." + +-- "Tulee, tulee niin!" toisti Harlow ja painoi päänsä alas. "Tässä +tuonoin näin unissani näyn", virkkoi hän viimein. + +-- "Mitä sinä sanoit?" + +-- "Näyn näin unissani", toisti Martin Petrovitsh. "Minä olen +unennäkijä." + +-- "Sinäkö?" + +-- "Minä. Ettekös sitä ole tienneet?" Harlow huokasi. "No niin. Kävin +tässä tuonoin, juuri Pietarin paaston alla, pitkälleni jälkeen puolisen +ja nukuin. Siinä sitten on tulevinaan huoneesen musta varsa, ja sekös +hyppimään ja hampaitaan irvistelemään. Niin oli musta kuin korppi." + +Harlow vaikeni. + +-- "No?" virkkoi äitini. + +-- "Annahan kun sitte äkkiä tuo musta varsa kääntyy ja potkaisee minua +vasempaan kyynäspäähän, ihan tuohon suonen kohtaan! Minä heräsin: käsi +on hervotonna ja jalka samoin. Kas niin, ajattelin, halvaus. +Hieromisella se kumminkin antoi perää ja rupesi jälleen liikkumaan, +mutta kauan aikaa pani vielä niin kummallisesti nahan alla ja panee +vieläkin. Kun vaan aukaisen nyrkin, niin jo panee." + +-- "Martin Petrovitsh, sinä makasit jollakin lailla pahasti kätesi." + +-- "Ei, hyvä rouva, ei se sitä ollut. Se oli varoitusta minulle. Se +tietää kuolemaa." + +-- "Ja kaikkea vielä", yritti äitini sanomaan. + +-- "Varoitusta se on. Se merkitsee: o ihminen, ole valmis! Ja sen +johdosta juuri minä nyt, armollinen rouva, tahtoisin teille, ilman +viivytystä, tehdä tiettäväksi kuin seuraa: Koska minä en tahdo", rupesi +hän äkkiä huutamaan, "että mainittu kuolema tulisi äkisti minun +päälleni, ennenkuin olen taloni toimittanut, niin olen minä mielessäni +tehnyt seuraavan päätöksen: ja'an omaisuuteni nyt jo, eläissäni, kahden +tyttäreni, Annan ja Eulampian, kesken sen mukaan kuin Jumala minun +ymmärrykseni valistaa." + +Martin Petrovitsh vaikeni jälleen, huokasi ja lisäsi: + +-- "Ilman yhtään viivytystä." + +-- "No niin", sanoi äitini, "hyvä asiahan se onkin. Mutta etköhän sinä +nyt turhia hätäile?" + +-- "Ja koska minun tahtoni on", jatkoi Harlow, yhä vieläkin korottaen +ääntänsä, "että kaikki asianmukaisessa järjestyksessä ja laillisuudessa +tapahtua taitaisi, niin nöyrimmästi pyydän teidän poikaanne, Dmitri +Semenovitshia -- teitä, hyvä rouva, minä en rohkene rasittaa -- pyydän +sanottua poikaanne, Dmitri Semenovitshia -- lankomiehelleni taas +Bitshkow'ille sen ilmeisenä velvollisuutena päälle panen -- siinä +toimituksessa läsnä olemaan, jossa minun molemmat tyttäreni, aviovaimo +Anna ja neitsykäinen Eulampia, laillisen säädöskirjan kautta +omaisuutensa haltuunsa ottavat; ja tulee tämä säädöskirjan kokoon +paneminen ja vahvistaminen tapahtumaan ylihuomenna, kello kaksitoista +päivällä, minun omistamallani Jeskovin tilalla, kuin myös Kosjulkinaksi +kutsutaan, esivallan virka- ja toimitusmiesten läsnä ollessa, jotka jo +sanottuun tilaisuuteen kutsutut ovat." + +Tuskin jaksoi Martin Petrovitsh puhua loppuun asti tätä ilmeisestikin +ulkoa opittua ja useilla huokauksilla keskeytettyä puhettansa. Näytti +kuin ei hänellä olisi tarpeeksi ilmaa keuhkoissa; hänen kalveaksi +käyneet kasvonsa punehtuivat jälleen, ja usean kerran pyyhkäsi ukko +hikeä otsaltaan. + +-- "Oletko sinä kirjoittanut jo jakokirjankin?", kysyi äitini. +"Milloinkas sinä sen kerkisit tehdä?" + +-- "Kerkisinhän minä... Hohhoh! En syönyt enkä juonut välillä..." + +-- "Itsekö sinä kirjoitit?" + +-- "Wolodka auttoi ... hoh-hoh-jaa!" + +-- "Oletkos hakemuksetkin pannut?" + +-- "Panin hakemuksetkin. Korkea oikeus on ne vahvistanut, +kihlakunnan-oikeus on saanut asianomaisen käskyn ja ... hohhoijaa! ... +maalaisoikeuden väliaikainen osasto on käsketty läsnä olemaan." + +Äitini naurahti. + +-- "Olethan sinä sitten. Martin Petrovitsh, kaikki jo toimittanut ja +näin pian. Ei maar siinä rahaa säästetty?" + +-- "Ei säästetty, rouva hyvä!" + +-- "Sepä se! Ja vielä muka piti minulta neuvoa kysyttämän. No niin, +menköön Dmitri vain, päästän minä Souvenir'inkin, ja sanon +Kvitsinsk'ille... Entäs Gawrilo Fedulitsh, -- oletko sinä häntäkin +kutsunut?" + +-- "Gawrilo Fedulitsh ... herra Shitkow ... on myöskin sanottuun +tilaisuuteen saapuville kutsuttu. Hänen pitää olla läsnä siihen katsoen +että hän on ylkä!" + +Nyt oli Martin Petrovitsh'iltä nähtävästi kaunopuheliaisuuden varat +lopussa. Sitä paitsi näytti minusta asia siltä, ettei hän oikein +suosinut sulhasta, jonka äitini oli hänen tyttärelleen hankkinut: ukko +lienee odotellut edullisempiakin naimisia Eulampjushkalleen. + +Martin Petrovitsh nousi tuolilta ja raapaisi jalkaa. + +-- "Kiitoksia suostumuksestanne!" + +-- "Minnekäs sinulla on kiire?" kysyi äitini. "Istu nyt! minä käsken +vähän haukattavaa." + +-- "Suuri kiitos", vastasi Harlow. "En minä jaksa nauttia mitään. +Hoh-hoo. Täytyy lähteä kotia." + +Hän peräytyi ja oli tapansa mukaan painumaisillaan alas kylki edellä. + +-- "Maltas nyt malta", jatkoi äitini, "oikeinko sinä annat kaikki tyyni +tyttärille, etkä pidätä itsellesi yhtään mitään?" + +-- "Se on tietty, kaikki tyyni." + +-- "Entäs sinä itse ... missäs sinä itse aiot asua?" + +Harlow oikein käsillään huitomaan. + +-- "Missäkö? Tietysti kotonani; missä tähän saakka olen asunut, siellä +vast'edeskin asun. Mitenkäs se asia voisi muuttua?" + +-- "Ja sinä luotat niin kokonaan tyttäriisi ja vävyysi?" + +-- "Wolodkaan -- sitäkö te tarkoitatte? Tuohon riepuunko? No hänet minä +tyrkkään juuri minne minä tahdon ... tuonne noin tai tänne näin. Mitä +hänellä olisi sanomista? Tyttäret taas, se on tietty, antavat minulle +ruoan ja juoman ja vaatteen ja verhon kuolinhetkeeni asti ... sehän +toki on heidän velvollisuutensa! Enhän minä enää kauan ole heidän +vastuksinaan. Ei se kuolema kylässä ole, omalla, kynnyksellä se istuu." + +-- "Kuolema on Herran kädessä", vastasi äitini, "ja kyllähän se heidän +velvollisuutensa on. Mutta suo anteeksi, Martin Petrovitsh, jos sanon +suoraan: vanhin tyttäresi Anna on ylpeä rouva, se on tunnettu asia, ja +sutenapa tuo katsoo nuorempikin..." + +-- "Natalia Niholajewna!" keskeytti Harlow. "Johan te nyt! Ettäkö +he?... Minun tyttäreni?... Ja ettäkö minä... Ettäkö he eivät olisi +kuuliaisia? Eiväthän he ole unissaankaan... Vastaan panna, niinkö? Ja +ketä?... Omaa isäänsä... Sitäkö uskallettaisi? Entäs isän kirous? +Pianhan se on tehty! Koko elämän ikänsä ovat eläneet pelvossa ja +vavistuksessa ja nyt yht'äkkiä!... Herra Jumala!" + +Harlow rupesi yskimään ja kähisemään. + +-- "No no", kiirehti äitini lohduttamaan, "minä näet en vaan ymmärrä +sitä, miksikä sinä nyt jo aiot jakaa pesän. Saisivathan he sen +perästäkin päin. Synkkämielisyyden puuskaa lienee koko homma." + +-- "Hyvä rouva!" vastasi vähän närkästyneenä Harlow. "Kylläpä tuli +teille tuosta synkkämielisyydestäkin koko keppihevonen. Tässä on +kukaties korkeammat voimat vaikuttamassa, mutta te vaan sitä +synkkämielisyyttä jankutatte. Siitä syystä olen minä kaiken tämän +päättänyt, että jo eläissäni tahdon säätää kelle mitäkin tulee, ja +minkä minä kullekin lahjoitan, sen päälle se olkoon isäntä, ja olkoon +kiitollinen ja tehköön tehtävänsä, ja niinkuin isä ja hyväntekijä sen +määrännyt on, niin hänen suuresta armostansa..." + +Ääni katkesi Harlow'ilta jälleen. + +-- "No älähän nyt kiivastu hänestä, veikkonen", keskeytti hänet äiti; +"muutoin saattaa se musta varsa todellakin tulla --" + +-- "Voi voi, Natalia Niholajewna, älkää te puhuko minulle siitä +varsasta!" huokasi Harlow. "Kuolema se minua kutsumassa kävi. Jääkää +hyvästi! Teitä, nuori herra, on minulla kunnia odottaa meille +ylihuomenna." + +Martin Petrovitsh läksi ulos. Äitini katsoi hänen jälkeensä ja pyöritti +merkitsevästi päätänsä. + +-- "Ei tuo tiedä hyvää", jupisi hän, "ei tiedä hyvää! Huomasitkos", +virkkoi hän sitten, kääntyen minuun, "huomasitkos kuinka hän puhuessaan +sirristeli silmiään niinkuin aurinkoon olisi katsonut. Tuo on huono +merkki, muista se. Semmoisella ihmisellä on huoli sydämmessä ja huono +onni häntä uhkaa. Lähde nyt ylihuomenna sinne ja ota mukaasi Vikenti +Osipovitsh ja Souvenir." + + + + +XI. + + +Määrättynä päivänä ajoivat portaittemme eteen meidän suuret +neljän-istuttavat perhevaunut, kuusi tummanruskeata hevosta edessä, ja +harmaapartainen paksu "hovikuski" Alekseitsh ohjaksissa. Toimen +tärkeys, johon Harlow nyt aikoi ryhtyä, ja hänen juhlalliset kutsunsa +olivat vaikuttaneet äitiini. Hän oli itse määrännyt otettavaksi juuri +nämä ainoastaan erin-omaisissa tiloissa käytetyt vaunut ja käski +Souvenir'in ja minun pukeutua juhlapukuun: hän tahtoi nähtävästi +kunnioittaa suosikkiansa. Kvitsinski -- hän kävi muutoinkin aina +frakissa ja valkoisessa kaulaliinassa. + +Souvenir räkätti koko matkan kuin harakka, nauraa kihitteli väliin ja +puheli siitä tokko lanko muka hänelle mitään antaa, samassa sanoen +häntä tontuksi ja marakatiksi. Kvitsinskiltä, totiselta ja äkäiseltä +mieheltä, loppui viimein kärsimys. + +-- "Että te kehtaatte", sanoi hän selvällä puolalaisella murteellaan, +"puhua tuommoista joutavaa? Ja onko sitä nyt aivan mahdoton istua +hiljaa ilman tuollaisia 'peräti sangen tarpeettomia' (hänen +lempisanansa) jaarituksia?" + +-- "No siinpaikaspa te nyt rupesittekin", jupisi Souvenir harmissaan ja +käänsi kierot silmänsä vaunujen akkunaan. + +Ei kulunut neljännestuntiakaan, tasan vetävät hevoset olivat tuskin +käyneet märjiksi uusien hienojen valjashihnain alta, niin jo näkyi +Harlow'in hovi. Selkäseljälleen avatusta portista ajoivat vaunumme +pihaan: pikkurainen eturatsastaja, jonka jalat tuskin ulottuivat +puoliväliin hevosen kylkiä, huudahti vielä kerran lapsen-äänellä, +hypähtäen pehmoisella satulalla, vanhan Alekseitsh'in kyynärpäät +vetäytyivät taaksepäin ja samassa kohosivat, kuului vakainen tpruu, ja +vaunut pysähtyivät. Koiria ei tullut haukunnalla meitä vastaan: minne +lienevät joutuneet pihalta paksuvatsaiset pojatkaan, paitaressut. +Harlow'in vävy odotteli meitä kynnyksellä. Muistan vielä kuinka +juhlallisilta näyttivät koivut, joita oli pistetty kahden puolen +kuistia, juuri kuin helluntaina. + +-- "Jubileratkaamme!" rupesi Souvenir hyräilemään nenäänsä, +ensimmäisenä astuen ulos vaunuista. + +Ja juhlallisuutta näkyi todellakin kaikkialla. Sletkin'in kaulassa oli +plyysinen liina, atlasi-rosetti keskellä: yllään oli hänellä tavattoman +kaitainen frakki. Hänen selkänsä takaa pujahti näkyviin Maksimka, jonka +hivukset olivat niin perinpohjin kastellut sahdilla, että oikein niistä +tipahteli. + +Astuimme vierashuoneesen ja näimme Martin Petrovitsh'in liikkumatta +kohoilevan -- niin, kohoilevan juuri -- keskellä lattiata. Mitä +lienevätkään Kvitsinski ja Souvenir tunteneet, nähdessään hänen +kookkaan vartalonsa, sitä en tiedä, mutta minä tunsin jotakin nöyrän +kunnioituksen tapaista. Martin Petrovitsh oli pukenut päällensä vanhan +kaiketikin 12:nen vuoden nostoväkeen kuuluvan, kasakinin, mustan +pystykauluksen kanssa. Pronssi-metali oli hänen rinnassaan ja miekka +kupeellaan. Vasen käsi lepäsi miekan kahvalla, oikeallaan hän nojautui +pöytään, joka oli peitetty punaisella veralla. Kaksi täyteen +kirjoitettua paperiarkkia oli tällä pöydällä. Harlow ei liikkunut, ei +pukissutkaan. Mikä arvokkaisuus hänen ryhdissään, mikä luottamus +itseensä, rajattomaan ja järkähtämättömään valtaansa! Tuskin nyykäytti +hän päätänsä meille ja virkkaen käheästi "olkaa hyvä", viittasi +vasemman käden etusormella rinnatusten asetettuja tuoleja. + +Oikeanpuolisen seinän vieressä seisoivat Harlow'in tyttäret, +juhlapuvuissa nekin: Anna viheriänsinervässä, kahteen väriin +vivahtavassa leningissä, keltainen vyö ympärillä; Eulampia +ruusunkarvaisessa tulipunaisilla nauhoilla koristetussa leningissä. +Heidän vieressään jörrötti Shitkow uudessa uniformussa, typerän +näköisenä kuin ainakin, silmässä ahnas odottaminen ja karvaisilla +kasvoilla tavallista enemmän hikihelmiä. + +Vasemmalla puolen vierashuonetta istui pappi, vanha mies, karkeat +ruskeat nivukset päässä ja yllään nukkavieru tupakan karvainen kaapu. +Tuo tukka ja sameat murheelliset silmät sekä suuret päivettyneet kädet, +jotka näyttivät häntä rasittavan ja taakkana lepäsivät hänen +polvellaan, samoin kaavun alta esiinpistävät rasvanahkaiset saappaat -- +kaikki tiesi raskasta ilotonta elämää: hänen seurakuntansa olikin +köyhä. Hänen vieressään istui ispravnikka, lihavanläntä, +kalpeakasvoinen, epäsiisti herrasmies lyhyet paksut kädet ja jalat, +mustat silmät, mustat tasaiseksi leikatut viikset ja alinomainen, +iloinen mutta iljettävä hymy huulilla: hän oli tunnettu suurena +lahjakoirana jopa tyrannina, niinkuin siihen aikaan oli tapana sanoa. +Mutta häneen olivat tottuneet niin herrat kuin talonpojatkin ja mies +oli yleensä rakastettu. Huolettomasti ja vähän pilkallisesti hän +katseli ympärilleen; tämä prosessi näytti häntä huvittavan. Oikeastaan +häntä huvitti vain viinaryypyt ja haukattavat, mitkä odottelevissa +olivat. Hänen vieressään istui piiriviskali, laiha pitkäkasvoinen mies, +kapeat poskiparrat korvista nenään, niinkuin tapana oli Aleksander +Newskin aikana. Tämä päinvastoin otti kaikesta sydämmestänsä osaa +Martin Petrovits'in aiottuun toimeen eikä kääntänyt hänestä +suuria, vakavia silmiänsä. Kovin ponnistetusta tarkkuudesta ja +myötätuntoisuudesta liikutti hän huuliaan ja mommelsi alin-omaan, +ottamatta suutaan kumminkaan auki. Souvenir meni hänen luoksensa ja +rupesi sopattamalla puhelemaan hänen kanssaan, ilmoitettuaan minulle +ensinnä, että tämä mies on suurin vapamuurari koko läänissä. + +Maakuntaoikeuden väliaikaiseen osastoon kuuluu, kuten tietty, +ispravnikka, viskali ja stanovoi, mutta stanovoita joka ei ollut +saapuvilla ensinkään tahi oli hän niin piiloittunut muitten taakse, +ett'en minä häntä huomannutkaan. Yleensä oli hän tunnettu meidän +kihlakunnassa liikanimellä "olematon". + +Minä istahdin Souvenir'in viereen, Kvitsinski minun sivulleni. +Käytännöllisen Puolalaisen kasvoilla asui ilmeinen harmi tästä "peräti +sangen tarpeettomasta" mutkasta ja turhanpäiväisestä ajan hukasta. + +-- "Venäläisiä herrasväen metkuja!" Niin hän näkyi puhelevan itsekseen. +"Noita Venäläisiä!..." + + + + +XII. + + +Kun kaikki olivat istuneet, kohautti Martin Petrovitsh olkapäitänsä, +rykäisi, katseli meihin karhun-omaisilla silmillään ja kuuluvasti +huoaten alkoi näin: + +"Hyvät herrat! Olen kutsunut teidät tänne seuraavan asian johdosta. +Minä käyn vanhaksi, hyvät herrat, voimat alkavat vähetä ... on minulle +jo varoituskin annettu ja kuoleman hetki se lähenee, niinkuin varas +yöllä. Eikö niin, isä hyvä?" Kääntyi hän pappiin. + +Toinen hätkähti. + +-- "Kyllä, kyllä", morahti hän, partaansa puistellen. + +-- "Ja sen vuoksi", jatkoi Martin Petrovitsh, äkkiä korottaen äänensä. +"Koska en tahdo että mainittu kuolema tulisi äkisti minun päälleni, +ennenkuin olen taloni toimittanut..." Tässä toisti Martin Petrovitsh +sanasta sanaan koko sen puheensa minkä hän toissa päivänä oli pitänyt +meillä. "Ja koska minä näin päättänyt olen", huusi hän vielä kovemmin, +"niin on tämä asiakirja" (hän löi kätensä pöydällä oleviin papereihin) +"minulta kokoonpantu, esivallan virkamiehet todistajiksi saapuville +kutsutut ja niinkuin tämä minun tahtoni on, niin se nyt seuraavissa +pykälissä edestuodaan. Olen hallinnut -- piisaa!" + +Martin Petrovitsh pani nenälleen pyöreät, rautasankaiset silmälasit, +otti pöydältä toisen paperiarkin ja alkoi lukea. + +-- "Pesänjako-kirja virasta eronneen painettijunkkarin ja aatelismiehen +Martin Harlow'in omaisuuden ylitse, häneltä itseltänsä tehty, täydessä +ja terveessä ymmärryksessä kuin myöskin omasta vapaasta tahdosta, ja +jossa tarkasti säädetty on, ei ainoastaan mitkä tavarat hänen kahdelle +tyttärellensä, Annalle ja Eulampialle" ("kumartakaa!" -- tyttäret +kumarsivat) "tulevat ovat, vaan myöskin mitenkä talon väki ja muu +omaisuus sekä karja sanottujen tyttärien välillä jaettaman pitää. +Omalla kädellänsä." + +-- "Tuo on hänen omia papereitansa", kuiskasi hymyillen, niinkuin +ainakin, ispravnikka Kvitsinskille; "hän tahtoo lukea sen noin +kaunistukseksi vain, mutta lailliset kirjat on tehty määrätyn mallin +mukaan, ilman tuommoisia kukkasia." + +Souvenir oli jo ruveta tirskumaan. + +-- "Minun tahtoni mukaan!" puuttui Harlow puheesen, jolta ispravnikan +muistutus ei jäänyt huomaamatta. + +-- "Aivan täydellisesti teidän tahtonne mukaan", vastasi toinen +nopeasti ja iloisesti; "mutta tiedättehän te, Martin Petrovitsh, ettei +laillista muotoa voi välttää. Kaikki liiat sanat on pantu pois. Turkin +sultaanin parran kanssa ei ole oikeudella mitään tekemistä." + +-- "Tule tänne sinä!" kiljasi Harlow vävyllensä, joka oli astunut +sisään meidän perässämme ja teeskennellyllä nöyryydellä pysähtynyt oven +suuhun. Nyt hän hyppäsi appensa luokse. + +-- "He, ota ja lue! Minä en jaksa. Mutta älä papata! Lue selvään että +kaikki läsnä olijat ymmärtää voisivat." + +Sletkin otti paperin molempiin käsiinsä ja alkoi vavahtelevalla mutta +selvällä äänellä sekä hyvällä aistilla ja tunnolla lukea jakokirjaa. + +Erinomaisen tarkasti oli siinä määrätty mitä oli tuleva Annalle, mitä +Eulampialle, ja kuinka heidän piti keskenänsä sopiman. Tuon tuostakin +keskeytti Harlow lukemista, virkkaen: -- "kuuletkos, Anna, tämä on +sinulle, sinun uutteruutesi tähden!" tahi: "tämän minä lahjoitan +sinulle Eulampjushka!" ja sisaret kumartelivat kumpainenkin, Anna +syvään, Eulampia vain päätänsä nyykäytellen. + +Hovin kartano (uusi rakennus) oli määrätty Eulampialle, "hänelle, +niinkuin nuorin tytär sen vanhan tavan jälkeen". Omituisesti helähteli +ja vavahteli lukijan ääni näitä hänelle vastenmielisiä sanoja +lukiessaan. Shitkow sitä vastoin lipaisi kieltään. Eulampia vilkasi +häneen salaa. Jos minä olisin ollut Shitkow'in sijassa, en ensinkään +olisi ollut mielissäni tuosta katseesta. Tuossa ylenkatseellisessa +kasvojen lauseessa, joka oli omituista Eulampiassa, niinkuin +venäläisessä kaunottaressa konsanaankin, oli tällä kertaa erityinen +väre. + +Itsellensä oli Martin Petrovitsh pidättänyt oikeuden asua nykyisissä +huoneissaan ja vaati itsellensä "erityisenä talon asukkaana" täyden +elatuksen "luonnollisessa traktamentissa" kuin myös kymmenen ruplaa +pankossa joka kuukausi vaatteiksi ja jalkineiksi. Jakokirjan viimeisen +lauseen tahtoi hän lukea itse. + +-- "Ja tätä minun isällistä tahtoani", julisti se, "pitää minun +tyttärieni pyhästi noudattaman ja järkähtämättömästi täyttämän, +niinkuin Jumalan käskyjä, sillä minä olen, lähinnä Jumalaa, heidän +isänsä ja päänsä, enkä ole velvollinen heistä mitään tiliä tekemään, +niinkuin en minä tehnytkään ole; ja jos he minun tahtoni täyttävät, +niin pitää minun isällisen siunaukseni heidän kanssansa oleman, mutta +elleivät minun tahtoani täytä, josta Jumala Kaikkivaltias varjelkoon, +niin pitää minun kulumattoman isällisen kiroukseni heidän päällensä +tuleman nyt ja aina ijankaikkisesti, amen!" + +Harlow nosti paperin korkealle päänsä päälle, Anna laskeusi samassa +polvillensa ja kolautti otsansa lattiaan; saman kuperkeikan teki heti +senjälkeen hänen miehensäkin. + +-- "Entäs sinä?" kysyi Harlow Eulampialta. + +Tämä lensi tulipunaiseksi ja kumarsi myöskin maahan asti. Shitkow +notkisti koko ruumiinsa eteenpäin. + +-- "Kirjoittakaa alle!" huudahti Harlow, osoittaen sormellaan paperin +ala laitaan. "Tähän näin: kiitän ja otan vastaan, Anna! Kiitän ja otan +vastaan, Eulampia!" + +Tyttäret nousivat ja kirjoittivat alle perätysten. Sletkin nousi myös +ja yritti hänkin tarttua kynään, mutta Harlow esti hänet, tokaisten +häntä keskisormella kaulaliinaan, niin että toinen liikahti. + +Minuutin verran kesti äänettömyyttä. Äkkiä kuului Martin Petrovitsh +ikäänkuin nyyhkäisevän, jonka jälkeen hän hiljaa virkkoi: "No niin, nyt +on kaikki teidän omanne." Sen sanottuaan hän astui syrjään. Tyttäret ja +vävy katsahtivat toisiinsa, astuivat sitten hänen luokseen ja rupesivat +suutelemaan häntä olkavarsien kyynärpään yläpuolella. Sitä korkeammalle +he eivät ylettäneet. + + + + +XIII. + + +Ispravnikka luki varsinaisen formalisen asiakirjan, Martin Petrovits'in +kirjoittaman lahjoitus-luettelon. Senjälkeen meni hän viskaalin kanssa +kuistille ja ilmoitti naapureille, palkkalaisille, Harlow'in +talonpojille ja muutamille palvelijoille mitä tapahtunut oli. Nyt alkoi +kahden uuden tilan omistajattaren valtaan vahvistaminen. He olivat +kumpainenkin tulleet kuistille ja heihin nyt kädellään osoittaen +ispravnikka rypisti toista kulmakarvaansa ja saaden huolettomille +kasvoilleen hetkeksi ankaran näyn, kehoitti talonpoikia +"kuuliaisuuteen". Olisi tämä kehoitus hyvin saattanut jäädä poiskin, +sillä sen hiljaisempia naamoja kuin Harlow'in talonpojilla oli, ei ole +luullakseni maailmassa missään. Huonot viitat ja rikkinäiset nutut +yllä, vyöt kumminkin sangen kireällä, niinkuin aina on tapana +juhlallisissa tilaisuuksissa, -- semmoisina he seisoivat, liikahtamatta +kuin suolapatsaat ja joka kerta kuin ispravnikka päästeli tämmöisiä +mahtisanoja: "Kuulettekos, pirut! Ymmärrättekös, perkeleet?" kumarsivat +he äkkiä yht'aikaa, niinkuin komennon jälkeen. Jokainen näistä +"piruista ja perkeleistä" piteli molemmilla käsillään lujasti lakista +kiinni eikä kääntänyt silmiänsä akkunasta, jossa näkyi Martin +Petrovitsh'in vartalo. + +Hiukkaa vähemmin aristelivat palkkalaiset. + +-- "Tiedättekös mitään" kiljasi heille ispravnikka, "mikä estäisi +Martin Petrovitsh Harlow'in ainoita ja laillisia perillisiä ja tyttäriä +tulemasta hovin omistajiksi?" + +Kaikki palkkalaiset kyyristyivät lähemmälle toisiansa. + +-- "Tiedättekös, perkeleet, vai?" + +-- "Ei myö, hyvä herra, tiedetä niin mitään", vastasi uljaasti +rokon-arpinen vanha ukko, jolla oli tasaiseksi leikattu parta ja +viikset, -- virasta eronnut sotamies. + +Perästäpäin, kotia mennessään, palkkalaiset haastelivat keskenään näin: + +-- "Kylläpäs on rohkea mies vaan tuo meidän Jeremeitsh!" + +Ispravnikan pyynnöistä huolimatta ei Harlow tahtonut tulla kuistille +tyttäriensä kanssa. + +-- "Alamaiseni antautuvat muutoinkin minun tahtoni alle", vastasi hän. + +Toimituksen päättämisen jälkeen sai jonkunlainen suru hänessä vallan. +Hänen kasvonsa vaalenivat jälleen. Tämä uusi, tavaton murheen lause +sointui niin peräti vähän yhteen Martin Petrovitsh'in laajain ja +hyväntahtoisten piirteiden kanssa, ettei enää tiennyt mitä +ajatellakaan. Talonpojat puolestaan näkyivät olevan ymmällä hekin. Ja +todellakin: "Herra on elossa vielä, tuollahan hän seisoo itse, ja vielä +näethän semmoinen herra: Martin Petrovitsh! Ja yks kaks, niin hän ei +enää meidän herra olekaan. Merkillistä!" + +Lieneekö Harlow arvannut, mitä ajatuksia pyöri hänen "alamaistensa" +päässä, vai lieneekö hän vielä kerran tahtonut näyttää heille +mahtiansa, en tiedä, mutta hän avasi äkkiä ilmaruudun, pani suunsa +aukolle ja kiljasi jyrisevällä äänellään: "kuuliaisuutta!" Samassa +paiskasi hän akkunan kiinni. Talonpoikain ymmällä-olo ei tietysti +tuosta yhtään haihtunut eikä vähentynyt. -- Entistä enemmän he vain +kivettyivät ja melkein näkyivät lakanneen katsomasta. + +Suurempaa vilkkautta osoitti palvelijain ryhmä pihalla. (Tässä ryhmässä +oli muun muassa kaksi hyvin lihavaa tyttöä, lyhyet kattunileningit +päällä ja niin paksut pohkiat säärissä, ettei moisia näe muualla kuin +Michel Angelon viimeisessä Tuomiossa, ja lisäksi vielä muuan peräti +vanha, vanhuuttansa oikein härmettynyt, puolisokea ukko, karkeassa +karvakankaasta tehdyssä sinellissä, -- hänen sanottiin Potemkin'in +aikana olleen pillipiiparina. Kasakkipojan Maksimkan oli Harlow +pidättänyt itselleen.) Tämä ryhmä se liikahteli edes paikallaan. + +Uudet emännät käyttävät hyvin arvokkaasti, etenkin Anna. Puristaen +yhteen kuivat huulensa, katsoi hän itsepintaisesti maahan. Eipä juuri +ennustanut hyvää tämä hänen ankara ryhtinsä. Eulampia ei nostanut +silmiänsä hänkään; kerran vaan hän kääntyi ympärinsä ja katseli +kotvasen melkein kummastellen sulhastansa, joka myöskin oli nähnyt +tarpeelliseksi tulla Sletkin'in perässä kuistille. "Millähän oikeudella +sinäkään täällä olet?" Niin näkyivät kysyvän nuo kauniit, pulleat +silmät Sletkin oli muuttunut muita enemmän. Koko hänen olennossaan +ilmaantui hätäilevä rohkeus, niinkuin hänellä olisi ollut nälkä; pään +ja jalkain liikkeissä oli vielä tuota entistä teeskenneltyä nöyryyttä, +mutta kuinka iloisesti levitteli hän käsiään, millä hääräilevällä +innolla liikutteli lapaluitaan! "Pääsinpäs, muka, vihdoinkin perille!" + +Päätettyänsä uuden emännyyden vahvistamisen metkut, tunsi ispravnikka +niin selvästi aamiaisen lähenevän, että oikein hänelle tuli vettä +suuhun. Hän hieraisi kämmeniänsä tuolla erityisellä tavalla, joka +tavallisesti käy ensimmäisen ryypyn sisällemenon edellä. Pianpa saatiin +kumminkin tietää, että Martin Petrovitsh'in tahdosta ensin toimitetaan +jumalanpalvelus ja veden pyhitys. Pappi puki päällensä vanhan +messukaavun, joka töintuskin enää koossa pysyi; kyökistä ilmestyi vanha +lukkari, joka töintuskin enää hänkään koossa pysyi, vaikeasti +viritellen suitsutusta vanhassa vaskisessa astiassa. Jumalanpalvelus +alkoi. Harlow huokaili huokailemistaan: maahan asti hänen oli mahdotoin +kumartaa lihavuutensa tähden; sen sijaan hän, oikealla kädellään +ristien silmiänsä, kumarsi päätänsä ja osoitti vasemman käden sormella +maahan. Sletkin se loisti, oikein sai kyyneleitä silmiinsä. Shitkow, +kuten sopii sotaherran, hiljalleen vaan heitteli sormiaan uniformunsa +kolmannen ja neljännen napin välillä. Kvitsinski, katolin-uskoa, jäi +läheiseen kamariin, Viskali sen sijaan rukoili niin hartaasti, huokaili +niin erinomaisella myötätuntoisuudella aina Martin Petrovitsh'in +jälkeen, ja sopatti ja huuliaan liikutteli niin innokkaasti, nostaen +silmänsä ylös mäkihin, että minäkin, häntä katsoessani tunsin +liikutusta ja rupesin myöskin hartaasti rukoilemaan. Jumalanpalveluksen +jälkeen, kun vesi oli pyhitetty, kasteli kukin kasvojansa pyhällä +vedellä, yksin Potemkin'in aikainen pillipiipari ja Kvitsinskikin, ja +sittenkuin Anna ja Eulampia Martin Petrovitsh'in käskystä, vielä kerran +olivat kiittäneet häntä, kumartaen maahan asti, -- silloin vasta löi +aamiaisen hetki. + +Ruokia oli paljon ja kaikki erin-omaisen maukkaita; me söimme aivan +kauheasti. Tuli esille myös välttämätön puteli donskoi-viiniä. +Ispravnikka, joka enemmän kuin kukaan muu tunsi suuren maailman tavat +ja sitäpaitsi oli esivallan edustaja, ehdotti terveysmaljan "ihanille +emännille!" Sen jälkeen ehdotti hän, että juotaisiin arvollisimman ja +jalomielisimmän Martin Petrovitsh'in malja. Kuultuaan sanan +"jalomielisimmän", Sletkin vingahti ja hyökkäsi suutelemaan +hyväntekijäänsä, + +-- "No hyvä on, hyvä on: heitä jo valtaan!" jupisi Harlow, ikäänkuin +harmissaan, torjuen häntä kyynärpäällään... + +Mutta tässäpä tapahtui, kuten sanotaan, ikävä juttu. + + + + +XIV. + + +Asia oli tämä: Souvenir, joka aivan aamiaisen alusta oli juonut yhtä +mittaa, nousi nyt äkkiä ylös tuoliltansa, punaisena kuin kukko ja +osoittaen sormellaan Martin Petrovitsh'ia, räjähti nauramaan hataraa +ilkeätä nauruansa. + +-- "Jalomielinen! Jalomielinen!" väkätti hän. "Saadaanpas nähdä, miltä +tuo jalomielisyys hänestä itsestään on tuntuva, kun ajavat hänet, +jalomielisen herran, paljain jaloin -- lumihankeen." + +-- "Mitä sinä valehtelet, pöllö!" virkkoi Harlow ylönkatseellisesti. + +-- "Pöllö! Pöllö!" toisti Souvenir. "Yksin Jumala tietää, kumpainenko +meistä se oikea pöllö onkaan. Niin, veikkonen, vaimonne, minun siskoni, +te saitte päiviltä pois, siksipä nyt omaa itseännekin halvensitte ... +ha-ha-ha!" + +-- "Kuinka te uskallatte loukata meidän kunnioitettavaa +hyväntekijäämme?" piipitti Sletkin, heittäen irti Martin Petrovitsh'in +olkapään, jota oli mennyt suutelemaan, ja syösten Souvenir'in päälle. +"Tietäkää, että jos meidän hyväntekijämme tahtoo, niin me voimme ihan +tässä silmänräpäyksessä repiä koko lahjakirjan rikki." + +-- "Ja sittenkin te ajatte hänet paljain jaloin lumihankeen", virkkoi +Souvenir, piiloittuen Kvitsinskin taakse. + +-- "Suu kiinni!" jupisi Harlow. "Jos minä läimäytän sinua, niin ei jää +märkää paikkaakaan sinusta jäljelle. Ja ole sinäkin vaiti, penikka!" +lisäsi hän Sletkin'ille. "Älä tuppaile mihin ei sinua pyydetä! Jos +minä, Martin Petrow Harlow, kerran päätin tehdä tämän jakokirjan, niin +kuka sen voi tyhjäksi tehdä? Kuka uskaltaa tehdä minun tahtoani +vastaan? Missä olisi maailmassa sellainen voima?" + +-- "Martin Petrovitsh!" puuttui mehevällä bassollaan puheesen viskali. +Hänkin oli juonut paljon, mutta siitä oli vaan kasvanut hänen +arvokkaisuutensa. "Entäpäs, jos herra tilan-omistaja olisi suvainnut +lausua totuuden? Kyllähän te teitte suuren työn, vaan mitäpäs ... +Jumala siitä sentään varjelkoon ... mitäpäs, jos kiitollisuuden sijaan +ilmaantuu jonkunlainen kontroversi?" + +Minä vilkasin salaa Martin Petrovitsh'in tyttäriin. Anna oli iskenyt +silmänsä puhujaan, enkä minä koskaan ollut nähnyt häjympiä, enemmän +kärmeen-omaisia ja kaikessa häjyydessäänkin kauniimpia kasvoja! +Eulampia oli kääntynyt pois ja seisoi kädet ristissä; ylenkatseellinen +hymy oli enemmän kuin koskaan ennen kutistanut hänen täyteläiset +ruusuiset huulensa. + +Harlow nousi tuoliltansa, avasi suunsa, mutta kieli nähtävästi petti +hänet. Yht'äkkiä löi hän nyrkkinsä pöytään, niin että kaikki kapineet, +mitä huoneessa oli, hypähtivät ja tärähtivät. + +-- "Isä kulta", virkkoi Anna hätäisesti. "He eivät tunne meitä ja siksi +ymmärtävät meidät väärin. Älkää vihastuko, se ei ole terveellistä +teille. Kasvonne ovat nytkin jo vääristyneet." + +Harlow katsahti Eulampiaan. Tämä ei liikahtanut paikaltaankaan, vaikka +hänen vieressään istuva Shitkow tyrkkikin häntä kylkeen. + +-- "Kiitos, minun tyttäreni Anna", virkkoi Harlow kumeasti, "sinä olet +kiltti. Sinuun minä luotan ja mieheesi kanssa." + +Sletkin vingahti taas. Shitkow pullisti jo rintaansa ja polkaisi +jalkaansa hiljaa maahan, mutta tätä harrasta mieltä ei Harlow +huomannut. + +-- "Tuo tyhjäntoimittaja", jatkoi hän viitaten leuallaan Souvenir'iin, +"tahtoisi aina kiusata minua; mutta teidän, hyvä herra", näin kääntyi +hän viskaliin, "teidän ei sovi arvostella Martin Harlow'in tekoja ja +toimia; teiltä puuttuu siihen kykyä. Virkamies te kyllä olette, mutta +puhutte pelkkää roskaa. Ja ylipäänsä tehty mikä tehty, päätöstäni en +muuta... Ja voikaa hyvin nyt. Minä lähden pois. En minä ole enää isäntä +täällä; vieras minä olen. Anna, emännöi sinä niinkuin tahdot; minä +lähden omaan huoneeseni. Piisaa jo!" + +Martin Petrovitsh käänsi meille selkänsä, eikä sanonut sanaakaan enää, +vaan verkalleen astui huoneesta ulos. + +Isännän äkillinen lähtö tietysti hajoitti seurankin, varsinkin koska +molemmat emännätkin katosivat. Sletkin koetteli turhaan meitä pidättää. +Ispravnikka ei malttanut olla nuhtelematta viskalia hänen +sopimattomasta suoruudestansa. + +-- "Mitäs tehdä!" vastasi toinen, "omatunto käski!" + +-- "Johan minä sanoin, että hän on vapaamuurari", kuiskasi minulle +Souvenir. + +-- "Omatunto", vastasi ispravnikka. "Tiedän minä sen teidän +omantuntonne. Taskussa se istuu teillä, niinkuin meillä muillakin +syntisillä ihmisillä." + +Pappi, joka jo oli noussut seisomaan ja aavisti aterian pikaista +loppua, pisteli kiireimmiten suuhunsa palan palan perästä. + +-- "Teillähän on erin-omainen ruokahalu, näen mä", sanoi Sletkin +röyhkeästi hänelle. + +-- "Evääksi panen", vastasi toinen nöyrällä viittauksella. Monen ajan +takainen nälkä kuului tässä vastauksessa. + +Vaunut kolisemaan... Me läksimme. + +Kotimatkalla sai Souvenir kenenkään häiritsemättä kiemuroida ja +lörpötellä, sillä Kvitsinski, sanottuaan ettei hän kehtaa nähdä noita +"peräti sangen tarpeettomia" metkuja, oli jo ennen meitä lähtenyt kotia +jalkaisin. Hänen sijaansa tuli vaunuihimme Shitkow. Entinen majori +näytti sangen tyytymättömältä ja liikutteli alinomaa viiksiänsä, +niinkuin torakka. + +-- "Mitäs nyt sanotte, herra majori", jaaritteli Souvenir: "Sotakurin +taisi käydä vähän niin ja näin. Malttakaas, saatte vielä pahempaakin +nähdä. Vielä ne antavat kuranssia teillekin. No on sitä teitäkin ylkä, +yh-hyh!" + +Souvenir nauroi minkä jaksoi; mutta majori parka ei osannut muuta kuin +viiksiänsä liikutella. + +Kotia tultuani kerroin äidilleni kaikki, mitä olin nähnyt. Hän kuunteli +minua loppuun asti, muutaman kerran pyörittäen päätään. + +-- "Ei tuosta hyvää tule", virkkoi hän, "ei nuo uudet temput minua +yhtään miellytä." + + + + +XV. + + +Seuraavana päivänä tuli Martin Petrovitsh meille päivällisille. Äitini +toivotti hänelle onnea hyvin päätetyn toimen johdosta. + +-- "Nythän sinä olet vapaa mies", sanoi äiti, "ja helpolle mahtaa +tuntuakin." + +-- "Kyllähän se niin on", vastasi Martin Petrovitsh. Ei hänen +kasvoistaan sentään olisi osannut sanoa että hänestä todellakin tuntui +helpolta. "Nyt sopii ajatella sielunkin asioita ja valmistautua +kuolinhetkeen, niinkuin tulee ja sopii." + +-- "Vieläkös sitä kättä niin kummallisesti panee?" kysäsi äitini, + +Harlow pani vasemman kätensä nyrkkiin ja avasi jälleen, kahdesti +perättäin. + +-- "Kyllä se panee, hyvä rouva. Niin ja tietäkääs, että aina kun rupean +nukkumaan, niin joku huutaa korvissani: katso vaan, katso vaan." + +-- "Se nyt on hermoissa vaan", arveli äitini ja käänsi puheen +eilispäivän tapauksiin, viitaten muutamiin seikkoihin, jotka olivat +seuranneet pesänjakoa. + +-- "No niin, niin", keskeytti hänet Harlow. "Olihan siellä vähän +joutavaa semmoista. Mutta yksi asia on", lisäsi hän, puhuen verkalleen, +"josta tekisi mieleni teille mainita. Näettehän, ei minua +hämmästyttänyt eilen Souvenir'in joutava jaaritus, eikä viskalikaan +minua hämmästyttänyt, vaikka hän onkin hyvin säntillinen ihminen, ei +hänkään, mutta hämille minut sai..." + +Harlow'ilta jäi ääni kulkkuun. + +-- "Kuka?" kysyi äitini. + +Harlow katsahti häneen ja vastasi: "Eulampia!" + +-- "Eulampiako? Tyttäresi? Mitenkä niin?" + +-- "No ajatelkaas, hyvä rouva, niin oli kuin kivestä: patsas mikä +patsas! Eikös hänellä tunteita olekaan. Sisar Anna -- no se oli +niinkuin olla piti. Se on hieno ihminen. Mutta Eulampia -- jolle minä +-- mitäpäs sitä salaisin? -- olen suurempaa hellyyttä osoittanut! Eikös +hänen ole sääli minua? Tietysti ei laitani silloin enää ole hyvä, +tietystihän minä silloin tunnen, ett'ei minusta ole kauaksi, koskapa +kaikki luovutan heille. Ja sittenkin hän oli kuin kivestä! Ei siunattua +sanaa sanonut. Kumarrukset teki, mutta ei sanaakaan kiitosta." + +-- "Maltahan", virkkoi äiti, "jahka naitamme hänet Gawrilo +Fedulitsh'ille ... kyllä pehmenee." + +Martin Petrovitsh vilkaisi jälleen kulmainsa alta äitiini. + +-- "No niin, Gawrilo Fedulitsh! Te luotatte siis häneen?" + +-- "Luotan." + +-- "No niin, tehän sen ymmärrätte paremmin. Mutta Eulampialla, +tietäkääs, on luonne aivan sama kuin minullakin. Kasakin verta ja sydän +taas kuin hehkuva hiili." + +-- "Onkos sulla, veikkonen, sitten semmoinen sydän?" + +Harlow ei vastannut mitään. Oltiin kotvasen aikaa ääneti. + +-- "Kuinkas sinä, Martin Petrovitsh", alkoi äitini jälleen, "olet +tuuminut sielusi pelastamista? Mitrofanin luostarissako sinä aiot käydä +vai Kiew'issä asti? Vai lähtenet Optinan erämaahan, kosk' on lähellä? +Siellä kuuluu nyt olevan semmoinen pyhä erakko -- Makari-isäksi sanovat +häntä -- ett'ei sellaista ole ollut miesmuistiin! Niin lukee synnit +kaikki kuin kirjasta." + +-- "Jos hän todellakin näyttää olevansa kiittämätöin tytär", virkkoi +Harlow käheällä äänellä, "niin helpompi olisi minun tappaa hänet omalla +kädelläni." + +-- "Herranen aika mitä sinä puhut! Ajattelehan toki!" huudahti äitini. +"Mitäs puheita nuo tuollaiset ovat! Katsos siinäpä se nyt on. Olisit +totellut minua tuonoin, kun kävit neuvoani kysymässä. Nyt sitä vastoin +rupeat itseäsi vaivaamaan, sen sijaan kuin sinun pitäisi ajatella +sielusi asioita. Rupeat itseäsi vaivaamaan, etkä sinä kyynärpäätäs saa +sittenkään puraistuksi. Niin! nyt sinä valitat ja pelkäät..." + +Tämä nuhde näkyi pistäneen Harlow'ia hamaan sydämmeen. Aaltona hyökäsi +häneen koko hänen entinen ylpeytensä. Hän puisti päätänsä ja ojensi +leukansa eteenpäin. + +-- "Ei ole tämä mies sitä laatua, armollinen rouva Natalia Niholajewna, +että rupeaisi valittelemaan tahi pelkäämään", puhui hän tuimana. "Olen +vaan teille, joka olette hyväntekijäni ja jota minä pidän arvossa, +tahtonut puhua, mitä minä tunnen. Mutta sen tietää Herra Jumala" (tässä +hän kohotti kätensä) "että pikemmin maanpallo sirpaleiksi särkyy, +ennenkuin minä sanani syön tahi rupeaisin" (tässä hän oikein pyrskähti) +"rupeaisin pelkäämään tahi katumaan tekojani! Koska niin tein, niin oli +mulla siihen syyt. Ja tyttäreni eivät lakkaa minua tottelemasta +iankaikkisesti, amen!" + +Äitini peitti kasvot käsillään. + +-- "No mutta, veikkonen, niinhän sinä pauhaat kuin pasuna! Jos sinä +todellakin luotat omaisiisi niin täydellisesti, niin kiitä Jumalaa! +Pääni ihan panit pyörälle." + +Martin Petrovitsh pyysi anteeksi, huokasi pari kertaa ja oli vaiti. +Äitini mainitsi taas Kiew'istä, Optinan erämaasta, Makari-isästä... +Harlow myönsi, puhellen: "kyllä pitäisi mennä ... pitäisi mennä ... +sielukulta näet..." eikä muuta. + +Alakuloinen hän oli hamaan lähtöönsä asti, välistä puristaen ja avaten +nyrkkiänsä ja katsellen kämmentään sekä puhellen kuinka häntä +kauhistaa, jos pitäisi kuolla ilman katumusta, halvaukseen. Hän sanoi +myös tehneensä lupauksen, olla suuttumatta, koskapa suuttumus vaan +pilaa veren ja nostaa sitä päähän. Ja koska hän nyt muutoinkin oli +luopunut kaikesta, niin mitäpäs olisi hänen tarvis suuttuakaan? +Vaivatkoot itseänsä nyt muut vuorostansa ja pilatkoot vertansa. + +Ottaessaan jäähyväisiä katsoi hän äitiini niin kummallisesti: +miettiväisesti ja kysyväisesti, ja siepattuaan äkisti taskustansa +"Lepäävän Työntekijän", pisti sen äitini käteen. + +-- "Mitäs tämä on?" kysyi äitini. + +-- "Lukekaahan tuo paikka tuossa", virkkoi Martin Petrovitsh +kiireisesti, "tuossa missä kolkka on taivutettu. Siinä puhutaan +kuolemasta. Niin minusta tuntuu, että se on mainion hyvin sanottu, +mutta ymmärtää minä vaan en sitä voi. Etteköhän te, hyvä ystävä, +selittäisi tuota minulle? Ensikerran kuin tulen, niin silloin +selittäisitte." + +Näin sanottuaan läksi Martin Petrovitsh pois. + +-- "Ei ole laita oikein, ei ole oikein!" virkkoi äitini hänen mentyänsä +ja rupesi lukemaan "Työntekijää". Harlow'in merkitsemässä paikassa +seisoi näin: + +"Kuolema on yksi tärkeä ja suuri luonnon työ. Ei se ole muuta mitän +kuin että hengi, kuin on keveämbi, hienombi ja ohuembi niitä +elementtejä, kuin sitä valdansa alla pitänet ovat, vaan myöskin itse +elektron-voimaa, kemillisellä tavalla puhdistu ja riendä haman siihen +asti kuin se löytä senkaltaisen paikan, jonga hengi on yhdenkaldainen +kuin se itsekin on..." j.n.e. + +Äitini luki tämän kohdan kaksi kertaa, huudahti sitten "hyi!" ja heitti +kirjan nurkkaan. + +Parin päivän perästä sai äitini sanoman, että hänen sisarensa mies oli +kuollut. Hän otti minut mukaansa ja läksi sisarensa luokse. Aikomus oli +ensi alussa olla siellä kuukauden päivät, mutta jäimmekin sinne +myöhäiseen syksyyn asti. Vasta syyskuun lopulla palasimme kotia. + + + + +XVI. + + +Ensimmäinen tieto, jolla kamaripalvelijani Prokofi (hän oli myös hovin +jahtimestari) tervehti minua, oli se, että kurppia oli tullut +suunnattomat parvet ja että Jeskovon (Harlow'in hovin) läheisessä +lehdossa niitä oikein kihisee. Päivällisiin asti oli vielä kolme +tuntia. Minä sieppasin pyssyn ja laukun sekä läksin Prokofin ja +lintukoiran kanssa kiireimmän kaupassa Jeskovon koivikkoon. Kurppia oli +siellä todellakin runsaasti. Tuhlattuamme noin kolmekymmentä laukausta, +saimme viisi kuusi kurppaa ammutuksi. + +Rientäissäni kotia saaliineni, huomasin minä tien vieressä talonpojan +kyntämässä. Hänen hevosensa seisattui, ja mies, haukkuen itkevällä ja +häjyllä äänellä, nyki armottomasti ohjaksista hevosen sivulle +kääntynyttä päätä. Minä rupesin tarkastelemaan tuota onnetonta konia, +jolta kylkiluut melkein pyrkivät näkyviin ja jonka hiestä märjät kyljet +vapisivat ja kohoilivat epätasaisesti, niinkuin sepän palkeet. Siinähän +oli kuin olikin vanha huononpäiväinen tamma, arpi olkapäässä, sama +tamma, joka oli niin monta vuotta palvellut Martin Petrovitsh'ia. + +-- "Elääkö herra Harlow vielä?" kysäsin minä Prokofilta. Metsästys oli +vallannut meidät kumpaisenkin mukanansa, niin ett'emme tähän saakka +olleet muusta puhuneetkaan. + +-- "Elää kyllä. Kuinka niin?" + +-- "Hänenhän se on tämä hevonen. Onkos hän myönyt sen?" + +-- "Hevonen on totisesti herra Harlow'in, mutta myönyt hän sitä ei ole. +Se otettiin häneltä ja annettiin tuolle talonpojalle." + +-- "Mitenkä otettiin? Hänenkö suostumuksellansa?" + +-- "Hänen suostumustansa siihen ei ole kysytty. Niin", lisäsi Prokofi, +vähän naurahtaen minun hämmästyneesen katseeseni, "täällä on teidän +poissa-ollessanne kaikki muuttunut, niin että älä Herra saata. Nyt on +siellä Sletkin herrana ja valtiaana." + +-- "Entäs Martin Petrovitsh?" + +-- "Martin Petrovitsh'ista on tullut se vihoviimeinen mies talossa. +Niin ruokitaankin kuin ruotuvaivaista. Lopun tekivät herrasta kokonaan. +Kyllä ne hänet vielä maantiellekin ajavat." + +Minä en voinut sulattaa tuota ajatusta, että moisen jättiläisen saisi +_ajetuksi_. + +-- "Mitäs Shitkow sitten arvelee?" kysyin viimein. "Onhan hän nainut +toisen tyttären?" + +-- "Nainut?" toisti Prokofi ja naurahti nyt suun täydeltä. "Eihän häntä +taloonkaan päästetä. Ei tarvita, muka; käännä muka rekesi toisapäin. +Niinkuin sanottu: Sletkin on nyt herrana ja isäntänä." + +-- "Entäs morsian?" + +-- "Eulampiako Martinowna? Voi, nuori herra, sanoisin minä teille ... +mutta kovin olette nuori vielä. Sepä se. Täss' on tapahtunut semmoista, +että heh, heh!... Kas! Diana näkyy seisovan!" + +Koira seisoi todellakin liikahtamatta, tuuhean tammipensaan edessä, +joka kasvoi tien viereisen kuopan partaalla. Me riensimme koiran +luokse. Kurppa nousi pensaasta, me ammuimme kumpainenkin, mutta emme +osanneet kumpikaan. Kurppa siirtyi toisaalle, me perään. + +Kotia palatessani oli soppa jo pöydällä. Äiti torumaan minua. + +-- "Mitä tämä on?" sanoi hän närkästyneenä. "Ensimmäisenä päivänä jo +annat odottaa itseäsi." + +Minä ojensin hänelle ammutut kurpat. Hän ei katsahtanutkaan niihin. + +Paitsi häntä oli huoneessa vielä Souvenir, Kvitsinski ja Shitkow. +Virkaheitto majori istui kyyristyneenä melkein niinkuin kujeesta +tavattu koulupoika. Hänen kasvoillaan näkyi sekaisin hämmästys ja +harmi. Hänen silmänsä olivat tulleet punaisiksi. + +Olisi luullut hänen vähän aikaa sitten itkeä lurauttaneen. Äitini oli +edelleen pahalla tuulella; minä huomasin helposti ett'ei myöhäinen +kotiatuloni ollut syynä siihen. Aterian aikana hän ei puhunut melkein +ensinkään; majori katsahteli silloin tällöin häneen hyvin surkeasti, +syöden kumminkin sen ohella tukevasti. Souvenir vapisi. Kvitsinski'llä +oli tavallinen itseensä luottava ryhti. + +-- "Vikenti Osipitsh", kääntyi äitini hänen puoleensa, "lähettäkää +huomenna vaunut hakemaan Martin Petrovitsh'ia, koska minä olen kuullut, +ett'ei hänellä enää ole omia. Ja käskekää sanoa hänelle, että hänen +pitää välttämättömästi tulla, että minä tahdon nähdä häntä." + +Kvitsinski oli vastata tuohon jotakin, mutta pidättihe. + +-- "Ilmoittakaa Sletkin'illekin", jatkoi äitini, "että minä käsken +häntä luokseni. Kuuletteko? Minä käsken!" + +-- "Joha ... ja juuri sitä lurjusta pitäisi..." niin alkoi puhua +puoliääneen Shitkow; mutta äitini loi häneen niin halveksivan katseen, +että toinen kääntyi pois ja vaikeni. + +-- "Kuulitteko? Minä käsken!" toisti äitini. + +-- "Kuulin", vastasi Kvitsinski nöyrästi, mutta samassa arvokkaasti. + +-- "Ei se Martin Petrovitsh tänne tule", kuiskasi Souvenir minulle, +astuen minun kanssani ruokahuoneesta. + +"Saatte nähdä mitenkä hänen on käynyt. Sitä ei voi käsittää! Minä +luulen ett'ei hän enää oikein ymmärrä ihmisten puhettakaan. Kylläpä +pistivät pihtiin miehen." + +Ja Souvenir purskahti nauramaan onteloa nauruansa. + + + + +XVII. + + +Souvenir'in ennustus kävi toteen. Martin Petrovitsh ei tahtonut tulla +äitini luokse. Tähän ei äitini asiata kumminkaan jättänyt, vaan lähetti +hänelle kirjeen. Vastaukseksi tuli paperipalanen, johon suurilla +kirjaimilla oli kirjoitettu seuraavat sanat: "En voi, en mitenkään. +Häpeä tappaa minut. Antakaa minun menehtyä näin vaan. Suuri kiitos. +Älkää piinatko. Harlow'in Martti." + +Sletkin tuli, ei kumminkaan sinä päivänä, jona äitini oli "käskenyt", +vaan kokonaista vuorokautta myöhemmin. Äitini käski saattaa hänet omaan +kamariinsa. Ties taivas, mistä he lienevät keskustelleet, mutta kauvan +ei heidän keskusteluansa kestänyt: neljänneksen tuntia, ei enempää. +Sletkin läksi äitini kamarista tulipunaisena ja semmoinen myrkyllisyys +ja röyhkeys kasvoilla, että minä, kohdattuani hänet vierashuoneessa, +hämmästyin ihan sanattomaksi. Souvenir'iltäkin jäi alotettu nauru ihan +kesken. Äiti tuli kamaristaan, tulipunaisena hänkin, ja julisti +kaikkien kuullen, ett'ei herra Sletkin'iä saa hänen luokseen päästää +missään tapauksessa, ja jos Martin Petrovitsh'in tyttäret tulisivat -- +kyllä heillä muka hävyttömyyttä siksi olisi -- niin ei saa heitäkään +päästää. Päivällispöydässä lausui äitini äkisti: + +-- "Semmoinen ilkeä juutalaispoika! Minä olen hänet korvista vetänyt +ulos rapakosta; kaikesta, kaikesta on hän kiitollisuuden velassa +minulle, ja kumminkin hän rohkenee sanoa, että minä turhanpäiten +sekaannun heidän asioihinsa! Martin Petrovitsh muka on itsepäinen, +hänen oikkujansa muka on mahdoton täyttää. Oikkujansa? Hyi sitä +kiittämätöntä penikkaa! Inhottava juutalainen!" + +Majori Shitkow, joka myös oli päivällisillä, arveli että nythän itse +taivas on käskenyt hänen käyttämään tilaisuutta hyödykseen, sanoaksensa +pari kolme kovaa sanaa ... mutta äitini keskeytti hänen paikalla. + +"Kyll' olet hyvä sinäkin, veikkonen", virkkoi hän. "Upseri olet +olevinasi, ja tyttö sinut pani pussiin. Komppaniaa muka komensit. +Mahtoi vaan se komppania olla mainion nöyrä sinulle. Ja voudinkin +tointa tähtäilit? Kyllä olisi sinua ollut hyvä vouti." + +Kvitsinski, joka istui toisessa päässä pöytää, myhähti itseksensä, eikä +puuttunut tuosta myhäyksestä vahingon-iloa. Shitkow parka se vaan +viiksiään liikautti, kohotti kulmakarvansa sekä sukelti karvaisine +kasvoineen servettiin. + +Aterian jälkeen meni hän tapansa mukaan kuistille polttamaan +piipullisen tupakkaa. Hän näytti minusta niin raukkamaiselta ja +orvolta, että minä vaikk'en hänestä pitänytkään, istahdin hänen +viereensä. + +-- "Mitenkäs se niin kävi, Gawrilo Fedulitsh", ryhdyin minä suoraan +asiaan, "että teidän ja Eulampia Martinownan välit ratkesivat? Minä +luulin teidän jo aikaa sitten olevan naimisissa." + +Vanha majori katseli minuun surumielisesti. + +-- "Myrkyllinen käärme," virkkoi hän murheellisesti, koettamalla +koettaen lausua jok'ainoan kirjaimenkin, "myrkyllinen käärme on minua +pistänyt ja tyhjäksi tehnyt kaikki minun elämäni toiveet. Niin, Dmitri +Semenovitsh, kertoisin minä teille kaikki tuon konnamaisen miehen +kavalat vehkeet, mutta pelkään suututtavani äitinne." (Tässä iski +mieleeni Prokofin lause: "kovin olette nuori vielä".) "On sitä tässä jo +muutoinkin." + +Shitkow rykäsi. + +-- "Kärsiä, kärsiä ... se on ainoa mitä enää osaa tehdä", jatkoi hän, +lyöden nyrkillä rintaansa. "Kärsi, kärsi vanha sotamies! Keisaria olet +palvellut uskollisesti ja nuhteettomasti, niin! Et ole säästänyt +hikeäsi etkä vertasi, ja kas nyt mihin kiikkuun jouduit." Vähän ajan +perästä hän jatkoi, nyhkimällä imien kirsikkapuista piippuaan. "Annas +olla, että kaikki tämä olisi tapahtunut armeijassa, ja asia olisi +minusta riippunut, niin miekan lappeella minä olisin hänet pieksättänyt +kolmeen vuoroon, toisin sanoen kunnes olisi tarpeensa saanut." + +Sletkin otti piipun suustansa ja loi silmänsä avaruuteen, ikäänkuin +mielessänsä ihaillen esille loitsimaansa kuvaa. + +Souvenir lennähti saapuville ja rupesi härmäämään majoria. Minä +poistuin heistä syrjään ja päätin, maksoi minkä maksoi, omin silmin +nähdä Martin Petrovitsh'ia. + +Lapsellinen uteliaisuuteni oli noussut ylimmilleen. + + + + +XVIII. + + +Huomenna läksin jälleen pyssy olalla koiran kanssa, mutta ilman +Prokofia, Jeskovon koivikkoon. Päivä oli erin-omaisen ihana. Tuskinpa +syyskuussa semmoisia päiviä muualla onkaan kuin Venäjällä. Niin oli +tyyni, että sadan askelen päästä osasi kuulla kuinka orava hyppieli +kuivia lehtiä myöten, kuinka irtaantunut oksa putosi puusta, ensin +tarttuen alempiin oksiin, kunnes vihdoin putosi pehmoiseen ruohoon, +putosi ainiaksi, ei se siitä enää liikahdakaan, vaan hiljakseen +mätänee. Ilma ei ollut lämmin eikä viileä, vaan lemuisa ja ikäänkuin +hapahko; hennosti ja miellyttävästi se karvasteli silmiä ja poskia. +Pitkä hämähäkin kina, hieno kuin silkki ja valkoinen keränen keskellä +leijui sinne tänne ja tarttuen pyssyn piippuun oikaisihe suoraan +ilmassa -- se tiesi pysyvää lämmintä ilmaa. Aurinko paistoi, mutta niin +lempeästi kuin kuu. Kurppia kohtasin usean kerran, mutta niistä en +suuria välittänyt, minä kun tiesin että koivikkoa kestää melkein +Harlow'in kartanoon saakka, aina hänen puutarhansa aitaan. Sinnepäin +minä painuin, vaikk'en ymmärtänyt, kuinka minä pääsisin itse kartanoon. +Jopa rupesin epäilemään, sopikohan muka minun tunkeutua sinne, koska +äitini oli suuttunut uuteen isäntäväkeen. + +Äkkiä olin kuulevinani ihmisääniä lähelläni. Minä kuuntelemaan... Joku +kulki metsässä, tullen suoraan minua kohti. + +-- "Miks'etkös sitä sitten sanonut", kuului naisen ääni. + +-- "Älä puhu joutavia", keskeytti toinen, miehen ääni. "Eihän sitä +kaikkia saata tehdä yhtä haavaa!" + +Minä tunsin äänet. Siniset naisen vaatteet vilahtivat harvenneiden +pähkinäpensaiden välitse, sen vieressä näkyi tumma kauhtana. Vielä +silmänräpäys ja pienelle nurmikolle astuivat esiin, viiden askelen +päässä minusta, Sletkin ja Eulampia. + +He hämmästyivät. Eulampia peräytyi samassa takaisin pensaisiin. Sletkin +mietti hetkisen ja lähestyi minua. + +Hänen kasvoillaan ei ollut enää jälkeäkään tuosta teeskennellystä +nöyryydestä, joka niissä asui vielä neljä kuukautta sitten, jolloin +hän, astuskellen Harlow'in pihalla, hieroi ratsuni päitsiä, mutta enpä +siinä enää nähnyt tuota röyhkeää uhkeuttakaan, mikä niissä eilen oli +minut saattanut hämille äitini kamarin kynnyksellä. Kasvot olivat +valkoiset ja kauniit kuin ennenkin, mutta näyttivät tanakammilta ja +leveämmiltä. + +-- "No, onko kuinkakin monta kurppaa ammuttu", kysäsi hän, nostaen +lakkiansa hymyillen ja pyyhkäisten kädellään mustia kiharoitansa. "Te +käytte linnustamassa meidän koivikossa. No olkaa niin hyvä; emme me +kiellä. Päinvastoin..." + +-- "Tänään en ole ampunut mitään", virkoin minä, vastaten hänen +ensimmäiseen kysymykseensä; "ja teidän koivikostanne lähden minä tuossa +paikassa." + +Sletkin pani kiireesti lakin päähänsä. "Älkää toki! Miksikäs niin? +Emmehän me aja teitä pois, -- olemme päinvastoin iloisia siitä. Samaa +sanoo Eulampia Martinownakin. Eulampia Martinowna, käykääs tänne. Minne +ihmeelle te olette lymynneet?" Eulampian pää pisti esille pensaista; +mutta itse hän ei tullut luoksemme. Hän oli tullut entistänsä +kauniimmaksi viime aikoina, näytti kuin olisi kasvanut ja lihonnut. + +-- "Minun on todellakin mieleni hyvä", jatkoi Sletkin "että kohtasin +teidät. Te olette tosin nuori vielä, mutta ymmärrystä teillä on kyllä. +Äitinne suvaitsi eilen suuttua minuun, eikä ottanut kuullakseen mitään +selityksiä, vaikka minä, sen näkee taivaan Jumala, en ole syypää +mihinkään. Martin Petrovitsh'in kanssa ei voi enää muutoin +menetelläkään; hän on aivan kuin lapsi. Emmehän me, herrainen aika, +toki voi täyttää kaikkia hänen oikkujansa! Mutta arvossa me kyllä +pidämme, niinkuin tulee ja sopii. Kysykää vaikka Eulampia +Martinownalta." + +Eulampia ei liikkunut. Tavallinen ylenkatseellinen hymy leijui hänen +huulillansa ja hellyyttä vailla oli kauniiden silmien katse. + +-- "Mutta miksikäs te Wladimir Wasiljevitsh, möitte Martin +Petrovitsh'in hevosen?" (Minua kaiveli erittäinkin tuo hevonen, joka +nyt oli talonpojan omana.) + +-- "Miksikö möimme hänen hevoisensa, niinkö? No mutta, ajatelkaahan +toki: minnekäs siitä olisi ollut? Heiniä vaan söi ilmaiseksi. +Talonpojalla se edes saattaa kyntää. Ja milloin Martin Petrovitsh vaan +haluaa lähteä ajelemaan jonnekin, niin ei hänen tarvitse muuta kuin +pyytää meiltä hevosta. Emme me sitä häneltä kiellä. Pyhäpäivinä, +jolloin hevosilla ei ole mitään työtä, -- vallan kernaasti!" + +-- "Wladimir Wasiljevitsh!" virkkoi Eulampia kumeasti, ikäänkuin +kutsuen häntä pois, liikahtamatta kumminkaan paikaltansa. Hän +pyöritteli kädessään raatamokukkia ja katkoi niiltä päitä, lyöden niitä +vastatusten. + +-- "Niin ja sitten tuo Maksimka, kasakkipoika", jatkoi Sletkin. "Martin +Petrovitsh valittaa miksikä muka me otimme pojan häneltä pois ja +panimme oppiin. Mutta sanokaas nyt itse: mitä kummia hän olisi tehnyt +Martin Petrovitsh'in luona? Tyhjää olisi toimittanut eikä muuta mitään. +Eikä hän osaa passarina olla kunnon lailla, sillä hän on niin tuhma ja +nuorikin. Nyt sen sijaan on poika satulantekijän opissa. Hänestä tulee +hyvä käsityöläinen; saapi hyötyä itselleen ja rupeaa meillekin veroa +maksamaan. Ja tämä on meidän pienessä taloudessa sangen tärkeä seikka. +Meidän pienessä taloudessa ei saa laimin lyödä mitään." + +-- "Ja tämmöistä miestä sanoi Martin Petrovitsh räpäleeksi!" ajattelin +minä. "Mutta kukas nyt lukee Martin Petrovitsh'ille?" kysyin +Sletkin'iltä. + +-- "Mitäpäs siellä olisi lukemista. Olihan siellä ennen yksi kirja +mutta onneksi sekin joutui pois, minne lienee joutunutkaan. Mitäs siitä +lukemisesta enää tuossa iässä?" + +-- "Kukas häneltä partaa ajaa?" kysyin minä taas. + +Sletkin naurahti, ikäänkuin hyväksyen minun leikinlaskuani. "Eipä +kukaan. Ensi alussa hän kärventeli partaansa kynttilässä, mutta nyt on +päästänyt kasvamaan. Ja kaunis parta onkin!" + +-- "Wladimir Wasiljevitsh!" toisti Eulampia vaatimalla. "Wladimir +Wasiljevitsh, kuuletteko?" + +Sletkin viittasi hänelle. + +-- "Vaatteet hänellä on päällä, kengät on jalassa", jatkoi Sletkin, +"syöpi samaa kuin mekin. Mitäs hän vielä olisi vailla? Ja itsehän hän +vakuutti, ett'ei tahdo maailmassa enää pitää huolta muusta kuin +sielustansa. Jospa hän ottaisi huomatakseen edes sen, että kaikki on +nyt, tavalla tai toisella, meidän. Valittaa näet sitäkin, ett'emme +maksa hänelle palkkaa. Eihän meillä itselläkään ole aina rahoja +käsillä; ja mitä hän tekee rahoilla, koska hänellä on kaikki valmista. +Ja me kohtelemme häntä kuin omaista ainakin; totisesti. Esimerkiksi ne +huoneet, joissa hän asuu, ne nyt olisivat meille niin tarpeen, että... +Ei tahdo talossa kääntymään päästä. Mutta emmepäs puhu mitään, sallimme +hänen olla niissä. Koetammepa ukolle huvitustakin hankkia. Tuossa +äskönkin toin minä Pietarin päiviksi hänelle e-rin-o-maisia ongen +koukkuja kaupungista, oikein englantilaisia, kalliita onkia! Meillä on +lammessa ruutanoita. Siellähän hänen sopii aikaansa kuluttaa. Istuisi +siellä tunnin, mitäpä toisenkin, -- jopa päästiin keitolle. Se on +vanhoille miehille erittäin sopiva ajanvietto." + +-- "Wladimir Wasiljevitsh!" sanoi päättävästi Eulampia kolmannen +kerran, viskaten kauas luotaan heinät, joita oli käsissään pyöritellyt. +"Minä lähden." Meidän katseemme kohtasivat toisiansa. "Minä lähden, +Wladimir Wasiljevitsh!" toisti hän ja katosi pensaitten taa. + +-- "Heti paikalla, Eulampia Martinowna, heti paikalla!" huudahti +Sletkin. "Martin Petrovitsh itsekin hyväksyy käytöksemme", jatkoi hän, +kääntyen jälleen minuun. "Ensin hän tosin oli pahoillaan; jopa +valittikin, ennenkuin käsitti ja pääsi perille, ymmärrättehän. Hän oli, +kuten muistatte, tuommoinen kiivas, tulinen mies. -- Älä Herra saata! +-- mutta nyt on käynyt aivan hiljaiseksi, eikä kummakasin, kun on +huomannut mitä hänen rauhaansa sopii. Teidän äitinne vihastui minuun. +-- Herrainen aika, kuinka hän vihastui... No se on tietty: rouva ei +tahtoisi päästää valtaa käsistään, aivan kuin Martin Petrovitsh'kin +ennen vanhaan; mutta käykäähän te talossa, katsokaa miten asiat ovat +ja kertokaa sitten äidillenne, milloin puheeksi tulee. Natalia +Niholajewnan hyvät työt minä kyllä muistan; mutta pitäähän sitä elää +meidänkin." + +-- "Mutta mitenkäs Shitkow sai rukkaset?" kysyin minä. + +-- "Fedulitshko? Tuo lälläkö?" Sletkin kohautti olkapäitään. "Mutta, +hyvät ihmiset, mihinkäs hänestä olisi ollut? Ikänsä on ollut +sotamiehenä ja nyt olisi meininki ruveta isännöimään. Minä, sanoi, +osaan kyllä pitää talonpoikia kurissa. Minä, muka olen tottunut +antamaan vasten naamaa. Ei hän kelpaa siihenkään. Taidolla sitä pitää +vasten naamaakin antaa. Ja sitä paitsi Eulampia Martinowna se itse +antoi hänelle rukkaset. Eihän semmoisesta miehestä ole mihinkään. +Hunningolle olisi mennyt koko talous." + +-- "Ho-hoi!" kuului Eulampian heleä ääni. + +-- "Heti paikalla!" vastasi Sletkin. + +Hän ojensi minulle kätensä. Minä puristin sitä, vaikka +vastenmielisesti. + +-- "Jääkää hyvästi, Dmitri Semenovitsh", virkkoi Sletkin, paljastaen +valkoiset hampaansa. "Ampukaa vaan kurppia kylliksenne, se on liikkuva +lintu, ei ole kenenkään oma. Mutta jos jänis sattuisi, niin etteköhän +säästäisi sitä: se on meidän saaliitamme. Niin ja vielä yksi asia: +etteköhän te antaisi minulle pentua koirastanne? Olisin hyvin +kiitollinen." + +-- "Ho-hoi!" kajahti uudestaan Eulampian ääni. + +-- "Ho-hoi-hoi!" vastasi Sletkin ja riensi pensastoon. + + + + +XIX. + + +Muistan vielä, kuinka minussa, yksikseni jäätyäni, asui ajatus: +miksikähän se Harlow ei läimäyttänyt Sletkin'iä "niin ett'ei olisi +märkää paikkaakaan hänestä jäänyt jäljelle", ja mitenkähän Sletkin ei +peljännyt sellaista kohtaloa? Nähtävästi oli Martin Petrovitsh +todellakin käynyt hiljaiseksi, arvelin minä, ja yhä enemmän rupesi +mieleni tekemään, päästä Jeskovoon ja saada edes toisella silmällä +nähdä tuota jättiläistä, jota en milloinkaan voinut ajatella +ahdistettuna ja hiljaisena. Olin jo saapunut metsän rinteelle, niin +tuossapa äkkiä aivan jalkojeni juuresta pyrähti lentoon suuri kurppa, +kovasti läpyttäen siipiänsä ja lensi tiheikköön päin. Minä tähtäsin, +mutta lukko petti. Minua harmitti kovasti, sillä kovin oli lintu korea, +ja päätin kuin päätinkin koettaa eiköhän tuota vielä saisi ylös. Läksin +painumaan sinnepäin, jonne lintu oli lentänyt ja kuljettuani pari sataa +askelta, näin vähäisellä nurmikolla, tuuhean koivun alla -- en kurppaa +-- vaan samaisen herra Sletkin'in. Hän makasi seljällänsä, kädet niskan +alla, ja katseli ylös taivaalle, tyytyväisesti hymyillen ja hiljaa +heilutellen vasenta jalkaansa oikean polven päällä. Hän ei huomannut +minun lähenemistäni. Nurmikolla, muutaman askelen päässä hänestä, +astuskeli Eulampia, maahan tuijottaen. Hän näkyi etsivän jotakin +ruohosta, -- sieniäkö sitten lienee etsinyt vai mitä -- silloin tällöin +notkistuen alas, kättään kurottaen ja laulellen puoli-ääneen. Minä +pysähdyin samassa ja rupesin kuuntelemaan. Ensi alussa en voinut +eroittaa mitä hän lauloi, mutta sitten kuulin aivan selvästi seuraavat +säkeet tunnetusta vanhasta laulusta: + + Tule, tule, ukonpilvi, tule vainenkin + Tapa, tapa multa appi-taatto taitenkin + Iske, nuoli, iske anoppihin-äitihin + Nuoren vaimon minä kyllä tapan itsekin. + +Eulampia lauloi yhä kovemmin ja kovemmin; erittäinkin kuuluvasti äänsi +hän viimeiset sanat. Sletkin se loikoi loikomistaan nurmella, +naurahdellen, mutta tyttö näytti vaan alin-omaa kiertelevän hänen +ympärillään. + +-- "Katsopas vaan", virkkoi hän viimein, "kaikkia niille päähän +pölähtääkin." + +-- "Kuinka niin?" kysyi Eulampia. Sletkin kohotti vähän päätänsä. + +-- "Kuinkako niin? Mitäs lauluja sinä oikeastaan laulat?" + +-- "Täytyyhän laulu laulaa niin kuin se on, Wolodja", vastasi Eulampia, +kääntyi ympärinsä ja havaitsi minut. Me huudahdimme yht'aikaa ja +riensimme eri haaroille. + +Minä kiirehdin pois lehdosta ja astuttuani pienen kedon poikki olin +Harlow'in puutarhan edustalla. + + + + +XX. + + +Mitä minä sain nähdä -- sitä ei minulla ollut aikaa mietiskellä ja +turhaa se olisi ollutkin. Minä astuin puutarhan aitaviertä. +Hopeapoppelit eivät vielä olleet pudottaneet yhtään lehteä, vaan +levitteliivät ja kimaltelivat upeina. Moniaan silmän-räpäyksen perästä +tuli niiden oksien välistä näkyviin Martin Petrovitsh'in piha ja +rakennus. Koko hovi näytti minusta puhdistetulta ja järjestetyltä; +kaikkialla näkyi alin-omaisen ja ankaran huolenpidon jälkiä. Anna +Martinowna ilmestyi kuistille ja sirristäen vaalean sinisiä silmiänsä +katsoi kauan lehtoon päin. + +-- "Näitkö herraa?" kysäsi hän pihalla kulkevalta talonpojalta. + +-- "Wladimirko Wasiljitsh'iä?" vastasi toinen, siepaten lakin päästään. +"Tuonnehan se taisi mennä, tuonne viidakkoon." + +-- "Tiedän minä sen itsekin. Mutta eikö hän ole tullut takaisin? Etkö +nähnyt häntä?" + +-- "Ka ... en ole." + +Mies seisoi edelleen Anna Martinownan edessä, lakki kourassa. + +-- "Saat mennä", virkkoi rouva. "Tahi ... maltas... Missä on Martin +Petrovitsh? Tiedätkö?" + +-- "Niin, Martin Petrovitsh, niinkö?" vastasi mies laulavalla äänellä, +kohottaen vuoroin oikeata, vuoroin vasenta kättään, ikäänkuin osoittaen +jotakin suuntaa. "Siellähän se istuu tuolla lammen rannalla, ongenvapa +kourassa. Niin, siellä istuu ruo'istossa, ongenvapa kourassa. Kalojako +hän siellä onkinee, vai mitä." + +-- "Hyvä. Saat mennä", virkkoi Anna Martinowna, "ja korjaa tuo pyörä +tuosta pihalta." + +Mies juoksi täyttämään hänen käskyänsä. Anna Martinowna viipyi vielä +hetkisen kuistilla, yhä katsellen lehtoon päin. Senjälkeen hän vähäsen +häristi kädellään ja palasi verkalleen taloon. + +-- "Aksjutka!" kuului hänen käskevä äänensä oven takaa. + +Anna Martinowna oli ärtyneen näköinen, ja hänen muutoinkin ohuet +huulensa olivat omituisen lujasti puristuneet yhteen. Pukunsa oli +huolimaton ja valloilleen päästetty palmikko valui hänen hartioillaan. +Mutta sittenkin huolimatta hänen leväperäisestä puvustaan, hänen +ärtymisestään, näytti hän yhä vieläkin viehättävältä, ja minä olisin +mielelläni suudellut hänen kapeata kättänsä, joka sekin näytti +suuttuneelta ja jolla hän pari kertaa harmissaan heitti taakse tuuheaa +tukkaansa. + + + + +XXI. + + +-- "Onkohan Martin Petrovitsh'istä sitten todellakin tullut kalamies?" +kyselin itseltäni, kulkien lammelle päin, joka oli toisella puolen +puutarhan. Minä astuin sulkusillalle ja katsahdin puoleen ja toiseen. +Ei näkynyt Martin Petrovitsh'iä missään. Läksin astumaan lammen toista +rantaa ja vihdoin, melkein lammen päässä, pienen lahdelman rannalla, +litteäin ja taittuneiden, hallavain ruo'onkorsien keskessä näin suuren, +harmaan möhkäleen. Tähystin tarkemmin: siinä oli Harlow. Siinä hän +istui paljaalla maalla, jalat allaan, lakitta päin, pörrötukkaisena, +saumoilta ratkennut liinainen takki päällä. Hän istui niin hiljaa, että +rantasipi, minun lähestyessäni, pyrähti kuivuneesta lietteestä parin +askeleen päässä hänestä ja läksi lentämään, siipiään räpytellen ja +piipitellen, veden pintaa pitkin. Nähtävästi ei ollut sen läheisyydessä +pitkään aikaan kukaan liikkunut, ja säikäyttänyt häntä. Niin tavattoman +näyn tarjosi Harlow tuossa, että koirani, hänet nähtyään, paikalla jäi +seisomaan, laski häntänsä ja rupesi murajamaan. Harlow käänsi +pikkuruisen päätänsä ja kiinnitti minuun ja koiraani kummalliset +katseensa. Kovin muutti hänen muotoansa parta, lyhyt, mutta tiheä, +kähäräinen, valkoisissa takkuevissa. Oikeassa kädessään hän piteli +vapaa, jonka toinen pää hiljalleen heilui veden pinnassa. Sydämmeni +säpsähti ehdottomastikin. Rohkaisin kumminkin itseni, astuin hänen +luokseen ja tervehdin häntä. Hän rupesi hitaasti puristelemaan +silmiänsä, niinkuin olisi vasta herännyt. + +-- "Martin Petrovitsh!" alotin minä, "kalojakos sitä ongitaan?" + +-- "Niin ... kaloja", vastasi hän käheällä äänellä ja tempasi ongen +ylös: vavan päässä roikkui kyynärän pituinen pätkä siimaa ilman +koukkua. + +-- "Siimahan teilt' on katkennut!" huomautin minä ja huomasin samassa, +ett'ei hänellä ollut sankoa eikä matosiakaan mukanansa... Ja mitäpäs +siitä onkimisesta syyskuussa! + +-- "Onko katkennut?" virkkoi hän ja pyyhkäsi kädellään kasvojansa. "No +yks kaikki!" + +Hän heitti ongen uudelleen. + +-- "Natalia Niholajewnan poika, niinkö?" kysäsi hän parin minutin +perästä, joitten kuluessa olin katsellut häntä salaisella +kummastuksella. Laihtunut hän tosin oli, mutta näytti sittenkin +jättiläiseltä; mutta minkälaisessa puvussa hän oli ja kuinka +laskehtinut! + +-- "Niin aivan", vastasin minä. "Minä olen Natalia Niholajewna B:n +poika." + +-- "Terveenä, vai?" + +-- "Äitini voi hyvin. Hän otti kieltonne pahakseen", lisäsin sitten, +"hän ei ensinkään odottanut sitä, että te kieltäytyisitte tulemasta +hänen luoksensa." + +Martin Petrovitsh painoi päänsä. + +-- "Oletkos sinä käynyt siellä?" + +-- "Missä?" + +-- "Tuolla hovissa? Et vainen! No käypäs siellä. Mitäpäs sinä täältä +haet? käy siellä, käy. Mitäs sinä minun kanssani tulit haastelemaan? En +minä kärsi semmoista." + +Hän oli vaiti kotvasen. + +-- "Aina sinä vaan pyssyn kanssa hyörit! Nuorena minäkin juoksentelin +samoja teitä. Mutta isä ... niin, minä kunnioitin isääni, vähän toisin +kuin nää nykyiset. Isä otti ja löylytti minut ratsupiiskallaan ... ja +siinä se oli sen laulun loppu! Enkä kuljeksinutkaan enää maita +mantereita; sillä minä kunnioitin häntä... Hoh-hoi-jaa!" + +Harlow oli jälleen vaiti hetkisen. + +-- "Äläkä jää tänne, sinä", alkoi hän jälleen. "Mene ja käy hovissa, +siellä on huushollit nyt erinomaiset. Wolodka'..." Hän takertui vähäsen. +"Niin, Wolodka on sukkela mies! Reipas poika! Ja roisto kanssa." + +Minä en tiennyt mitä sanoa. Martin Petrovitsh puhui hyvin tyynesti. + +-- "Käy tyttäriänikin katsomassa. Muistathan: minulla oli kaksi tytärtä +Ne ovat emäntinä ne -- nokkelat molemmat. Minä tulen vanhaksi, +veikkonen, olen astunut syrjään. Lepoon, näethän... + +"Kyll' on lepo!" ajattelin minä, katsahtaen ympärilleni. + +-- "Martin Petrovitsh!" virkoin minä ääneen. "Teidän pitää +välttämättömästi tulla meille." + +Harlow katseli minuun. + +-- "Mene veikkonen tiehes jo." + +-- "Älkää pahoittako äitini mieltä; tulkaa!" + +-- "Mene sinä, veikkonen, pois", toisti hän. "Mitä sinulla on puhumista +minun kanssani?" + +-- "Ellei teillä ole ajokaluja, niin äitini lähettää teille omansa." + +-- "Mene pois!" + +-- "Kulkaahan Martin Petrovitsh!" + +Harlow painoi taaskin päänsä; ja minusta näytti kuin olisivat hänen +tummenneet, ikäänkuin mullalla peitetyt, kasvonsa hiukan punehtuneet. + +-- "Tulkaa todellakin", jatkoin minä. "Mitäs te istutte ja itseänne +rasitatte?" + +-- "Mitenkä: rasitatte?" kysyi hän, pannen painoa joka sanalle. + +-- "No niinpä vaan että rasitatte", toistin minä. Harlow vaikeni ja +näkyi vaipuneen ajatuksiinsa. + +Tästä vaitiolosta rohkaistuna päätin olla suora ja puhua suuni +puhtaaksi. (Älkää unohtako, että minä olin silloin kaikkiansa +viidentoista vanha.) + +-- "Martin Petrovitsh!" aloitin minä, istahtaen hänen viereensä. "Minä +tiedän kaikki, ihan kaikki! Minä tiedän kuinka vävy kohtelee teitä, -- +tietysti tyttärienne suostumuksella. Ja millaisessa tilassa te nyt +olette? Mutta eihän ole syytä epätoivoon!" + +Harlow oli yhä vaiti. Vapa vaan oli kirvonnut hänen kädestään. Ja minä +-- voi kuinka ymmärtäväinen, millainen filosofi olinkaan mielestäni! + +-- "Kyllähän se on totta", jatkoin minä, "että te teitte +varomattomasti, kun annoitte tyttärillenne kaikki tyyni. Se oli jalosti +tehty enkä minä suinkaan rupea teitä moittimaan. Meidän aikoinamme +tuollainen teko on harvinaista. Mutta jos teidän tyttärenne ovat niin +kiittämättömät ... niin teidän sopii osoittaa ylenkatsetta ... niin +juuri, ylenkatsetta ... eikä ruveta suremaan..." + +-- "Ole vaiti!" kuiskasi äkkiä Harlow hammastaan purren, ja hänen +silmänsä, jotka olivat olleet kiinnitettyinä lampeen, alkoivat +välähdellä pahaenteisesti. "Mene pois!" + +-- "Mutta, Martin Petrovitsh!" + +-- "Mene, kuulitkos! Taikka minä tapan sinut!" Olin jo siirtymäisilläni +aivan hänen rinnallensa; mutta viimeiset sanat kuultuani hyppäsin +vasten tahtoanikin seisomaan. + +-- "Kuinka te sanoitte, Martin Petrovitsh?" + +-- "Minä tapan sinut, kuulethan: mene tiehes!" Nämä sanat puhkesivat +hänen rinnastaan hurjana huutona, ärjymisenä. Päätään hän ei kumminkaan +kääntänyt, vaan katsoi vimmastuneena suoraan eteensä. + +-- "Otan ja viskaan sinut tuonne veteen kaikkine hupsuine neuvoinesi, +-- kyllä minä näytän sinulle, mitenkä vanhoja ihmisiä häiritään, senkin +penikka!" + +"Ihanhan tuo mies on hullu!" juolahti mieleeni. + +Nina katselin häneen tarkemmin ja hämmästyin kokonaan. Martin +Petrovitsh itki! Kyynel toisensa perästä vieri hänen silmistään +poskelle ... mutta kasvoilla asui selvä raivo... + +-- "Mene nyt!" kiljasi hän vielä kerran, "muutoin tapan sinut, +jumaliste! Jott'ei kenenkään iskisi mieleen..." + +Hän väräytti koko ruumistansa syrjään ja irvisti suunsa, niinkuin +metsäkarju. Minä sieppasin pyssyni ja juoksemaan pois. Koirani läksi +haukkuen minun perääni. Sekin oli säikähtänyt. + +Kotia tultuani tietysti en puhunut äidilleni sanaakaan kaikesta siitä +mitä olin nähnyt, mutta kohdattuani Souvenir'in -- hitto ties miten se +tuli -- kerroin hänelle kaikki tyyni. Tämä ilkeä mies tuli niin +iloiseksi minun kertomuksestani, rupesi niin vingahdellen nauramaan ja +oikein hypähtelemään ilosta, että olin vähällä lyödä häntä. + +-- "Hei!" sanoi hän, ollen pakahtua nauruun. "Tekisipä mieleni nähdä +mitenkä tuo pöhkelö, tuo 'ruostalainen' Harlow, on kömpinyt lietteesen +ja istuu siinä..." + +-- "Menkää lammelle hänen luokseen, jos niin haluttaa." + +-- "Niin, entäs jos hän tappaa?" + +Kylläni sain jo Souvenir'ista; minua kadutti kertomiseni. + +Shitkow, jolle hän kertoi tämän tapauksen, katsoi asiaa vähän toiselta +kannalta. + +-- "Kyllä tässä vielä täytyy panna polisia hakemaan", päätti hän; +"kukaties pitää saada komppania sotamiehiäkin." Hänen aavistuksensa +sotamieskomppaniasta ei käynyt toteen; mutta tapahtuipa sittenkin +jotakin erin-omaista. + + + + +XXII. + + +Lokakuun keskivaiheilla, noin kolme viikkoa sen jälkeen kuin olin +kohdannut Martin Petrovitsh'in, seisoin huoneeni akkunassa, talomme +toisessa kerroksessa ja mitäkään erittäin mietiskelemättä, surumielin +katselin pihalle ja sen takana kulkevalle tielle. Ilma oli viidettä +päivää ollut aivan ilkeä; varpusetkin olivat vaienneet; peltovarikset +olivat jo aikaa sitten kadonneet. Tuuli vuoroin ulvahteli, vuoroin +huimasti vinkui; matala rumanvaalea taivas ilman mitäkään heleyttä +muuttelehti lyijynkarvaiseksi, vielä kolkommaksi ja sadetta tulla +pauhasi lakkaamatta; se koveni kovenemistaan, tullen yhä enemmän +vinosti, ja rapisevana virtana vuotaen pitkin akkunan ruutuja. + +Puut olivat jo kokonaan paljaiksi raastetut ja käyneet harmaiksi +semmoisiksi; eihän niissä enää näkynyt olevan mitään ottamista, mutta +tuuli se vaan tuli, tuli ja -- alas taas niitä tuivertamaan. Kaikkialla +oli rapakoita, täynnä keltaisia lehtiä; ja niiden pinnalla pitivät isot +kuplat sitä iloa, haljeten ja uudestaan syntyen, hypähdellen ja +liukuen. Teillä oli likaa polvia myöten; vilu tunkeentui huoneisin, +vaatteiden alle, hamaan luihin asti; kylmän väreitä kulki pitkin +ruumista -- ja voi sentään kuinka ilkeältä tuntui sydämmessä. Niin +juuri, ilkeältä eikä surulliselta. Siltä vaan tuntui kuin ei maailmassa +enää milloinkaan tulisi päivänpaistetta eikä kimaltelua eikä värien +vaihteluja, vaan aina pysyisi tämä loka ja liete ja harmaa märkyys ja +ilkeä kosteus, aina vaan huikea tuuli ulvoisi ja vonkuisi! + +Tuossa seisoin ajatuksissani akkunan ääressä ja muistan kuin +muistankin: pimeys tuli äkisti päälle, tuommoinen sinervä pimeys, +vaikk'ei kello näyttänyt enempää kuin kaksitoista. Äkkiä näytti +minusta, niinkuin pihan poikki portilta kuistille päin olisi juosta +vilaissut karhu, tosin ei nelinkontin, kulkena, vaan sellainen kuin +sitä kuvataan, kun se kohoaa takajaloilleen. En uskonut silmiäni. +Ellei se ollut karhu, niin ainakin se oli jotakin suurta, mustaa, +pörröistä... En ennättänyt vielä saada selville, mikä se mahtaisi olla, +kun alhaalla äkkiä kuului ankara kolina. Tuntui kuin olisi jotakin +aivan odottamatonta, jotakin kauheata rynnännyt taloon. Nousi hälinä ja +juoksu... + +Minä läksin nopeasti alas ja riensin ruokasaliin. + +Vierashuoneen ovessa, kasvot minuun, seisoi äitini kuin ukonnuolen +iskemänä; hänen takanaan näkyi muutamia säikähtyneitä naisten kasvoja. +Pehtori, kaksi lakeijaa, kasakkipoika tunkeilivat etuhuoneen ovessa, +hämmästyneinä ja suut auki; mutta keskellä ruokasalia seisoi polvillaan +äsköinen kummitus, jonka olin nähnyt rientävän pihan poikki: siinä se +seisoi likaisena ylt'yleensä, pörröisenä raastettuna ja märkänä, niin +märkänä, että höyrysi ja vesi virtana vuoti pitkin lattiaa; siinä se +seisoi raskaasti heiluen ja ikäänkuin henkitoreissaan. Ja kuka oli tämä +kummitus? + +Harlow! + +Minä tulin sivulta päin enkä nähnyt hänen kasvojansa vaan sen sijaan +hänen päänsä, jota hän piteli kiinni, likistäen kämmeniään lialla +tahrattua tukkaa vasten. Hän hengitti raskaasti, suonenvetoisesti; +kuului oikein pulputusta hänen rinnastaan -- eikä koko tuossa +tahratussa kasassa muuta voinut selvästi eroittaa kuin pikkaraiset, +oudosti vilkuilevat silmät. Hän oli kauhea! Mieleeni muistui se korkea +virkamies, jonka suun hän oli tukkinut, kun toinen oli tehnyt +vertauksia mastodanttiin. Tuonnäköinen mahtoi tuo vedenpaisumuksen +takainen eläin todellakin olla, vast'ikään pelastuneena toisen +väkevämmän eläimen kynsistä, joka oli hänen kimppuunsa hyökännyt +alkuaikaisten rämetten ikuisissa lietteissä. + +-- "Martin Petrovitsh!" huudahti vihdoin äitini, lyöden käsiään yhteen. +"Sinäkö se olet? Herra Jumala kuitenkin!" + +-- "Minä ... minä..." kuului katkonainen ääni, lausuen jokaisen sanan +ikäänkuin vaivalla ja ponnistuksella. "Voi sentään! Minä tässä olen!" + +-- "Mutta kuinkas sinun on laitasi, Herra siunatkoon!" + +-- "Natalia Niholow ... na ... minä tulin teille ... suoraan kotoa +juoksujalassa..." + +-- "Tämmöisessä liassa! Ethän sinä ole ihmisen näköinenkään. Nousehan +ja istu toki... Ja te", käski hän sisäpiikoja, "juoskaa joutuun hakemaan +pyyhkimiä. Ja eikös olisi kuivia vaatteita?" kysyi hän pehtorilta. + +Pehtori osoitti kädellään että mistäpäs, muka, ne vaatteet otti noin +suuret. + +-- "Voishan sitä sentään tuoda peitteen", ilmoitti hän; -- "tahikka on +meillä uusi hevosloimi." + +-- "Mutta nousehan sinä, Martin Petrovitsh, ja käy istumaan", toisti +äitini toistamistaan. + +-- "Pois on minut ajettu, rouva kulta", voivotti vihdoin Harlow, +heittäen päänsä taaksepäin ja ojentaen kädet eteen. "Pois on ajettu, +Natalia Niholajewna! Omat tyttäret omasta kodistani..." + +Äidiltäni pääsi huudahdus. + +-- "Mitä sinä sanot? Poisko ajettu. Voi syntiä ja häpeää!" (Hän risti +silmänsä.) "Mutta nousehan sinä Martin Petrovitsh, tee nyt se hyvä +työ." + +Kaksi sisäpiikaa tuli huoneesen ja seisattuivat pyyhkimet kädessä +Harlow'in eteen. He eivät nähtävästi voineet käsittää, miltä puolen +heidän piti käydä käsiksi tuommoiseen likakasaan. + +-- "Pois minut ajoivat, rouva hyvä, pois ajoivat", kertoeli sillä välin +Harlow. + +Pehtori tuli takaisin tuoden mukanaan suuren villaisen peitteen. Hänkin +pysähtyi neuvotonna. Souvenir'in pää pilkisti ovesta ja katosi jälleen. + +-- "Martin Petrovitsh! nouse nyt ja istu, ja kerro kaikki +järjestyksessä!" komensi äitini päättävästi. + +Harlow nousi... Pehtori tahtoi auttaa häntä, mutta likasi vaan kätensä +ja peräytyi ovelle, sormiaan puistellen. Horjahdellen sekä heiluen +puoleen ja toiseen pääsi Harlow vihdoin tuolin ääreen ja istui siihen. +Sisäpiiat tulivat jälleen hänen luoksensa pyyhkimineen, mutta hän +poisti heidät luotaan käden viittauksella eikä huolinut peitteestäkään. +Äitinikään ei ruvennut vaatimaan: Harlow'ia oli ilmeisesti mahdoton +saada kuivaksi. Lattialle jääneet jäljet vaan pyyhkäistä hotaistiin. + + + + +XXIII. + + +-- "Mutta mitenkäs ne sinut ajoivat pois?" kysyi äitini Harlow'ilta, +heti kuin tämä oli vähän puhaltanut. + +-- "Rouva kulta! Natalia Niholajewna!" alkoi hän ponnistuksella, ja +taas oudostutti minua hänen silmäinsä vilkkuminen, "toden sanon teille: +enimmän syypää olen minä itse." + +-- "Sepä se. Et tahtonut silloin totella minua", virkkoi äitini, +laskeutuen nojatuoliin ja hiljaa viuhtoen hyvänhajuisella +nenäliinallaan: kovin läksi katkera löyhkä Harlow'ista ... rämeessä ei +haise niin kovasti. + +-- "Ei se minun syyni siinä ole, hyvä rouva, vaan ylpeydessä se on. +Ylpeys se minut kukisti niinkuin kuninkaan Nebukadnetsarin. Minä +ajattelin: onhan taivaallinen Isä antanut minulle viisautta ja +ymmärrystä; minkä siis kerran päätin, niin siten sen olemankin pitää. +Mutta sitten tuli tuo kuoleman pelko ... ja silloin minä ihan suunnalta +pois. Annas muka kun vielä viimeisilläni näytän miehen voiman ja +mahdin! Minä annan heille lahjat ... ja heidän pitää hamaan hautaan +asti tunteman..." Harlow alkoi äkkiä liikkua rauhattomasti tuolillaan. +"Mutta kuni kopisen koiran he ajoivat minut pois kotoa. Siinä se +kiitollisuus." + +-- "Mutta milläs tavalla..." yritti äitini puhua. + +-- "Kasakkipojan Maksimkan ottivat minulta pois", keskeytti Harlow. +Hänen silmänsä vilkuivat edelleen, hänen istuessaan molemmat kädet +leuan alla, sormet ristissä. "Ajopelit ottivat pois, kuukausmuonat +vähensivät, säädettyä palkkaa eivät maksaneet, -- sanalla sanoen +pinnistivät joka taholta. Minä en puhunut mitään, kärsin vaan. Ja +kärsimiseenkin oli syynä ... voi sentään ... yhä vaan tuo ylpeys! Ei +pitänyt häjyjen vihamiesten päästä sanomaan, että kas muka kuinka nyt +vanhaa pöllöä kaduttaa. Ja varoitittehan tekin rouva hyvä minua: +kyynäspäätäs muka et saa purruksi! No niin, minä kärsin vaan... Mutta +tänään! Astun kamariini: se on jo otettu, vuoteenikin oli viety -- +aittaan! Saatat sinä muka sielläkin maata. Armoilla sinä muutoinkin +elät, ja kamarisi on meille tarpeen. Ja tätä puhui minulle kuka?! +Wolodka Sletkin, roisto, perk..." + +Harlow'in ääni katkesi. + +-- "Entäs tyttäret? Entäs he?" kysäsi äitini. + +-- "Minä yhä vaan kärsin", jatkoi Harlow kertomustaan. "Ja katkeralta +tuntui minusta, voi kuinka tuntuikaan katkeralta ... ja hävetti minua +kanssa. En olisi tahtonut Jumalan päivää nähdä. Siksipä minä, hyvä +rouva, en tahtonut teidänkään luokse tulla, juuri siitä syystä, ett'en +iljennyt, että hävetti. Voi rouva kulta! Kyllä minä koettelin jos +mitäkin: koettelin hyvällä, koettelin uhata, koettelin pyytää, ... niin +... kumartelinkin ... näin juuri kumartelin" (Harlow näytti). "Ja +kaikki turhaan! Ja kaikki minä vaan kärsin. Ensi alussa, ensimmäisessä +vimmassa oli mulla muutakin mielessä: otan, aattelin minä, viskaan +tässä kaikki nurin, nurin, kukistan ja tuhoan, niin ett'ei +siemenjyvästä jäämään pidä... Saavat nähdä ja tuta! Mutta -- hiljenin +sitten. Risti on minulle pantu, aattelin; kuolemaan pitää valmistua +minun ja tänään kuin koiran ajoivat ulos! Ja kuka? Wolodka! Entäs +tyttäret? kysytte te. Onkos heillä sitten mitään omaa tahtoa. Wolodkan +orjia he ovat eivätkä muuta mitään." + +Äitini ihmettelemään. + +-- "Annan suhteen saatan sen vielä käsittää, sillä hän on vaimo. Mutta +mitenkäs se toinen..." + +-- "Eulampiako? -- Kahta hullumpi! Ihan kokonaan Wolodkan kynsissä. +Siitähän syystä se teidän sotamieskin rukkaset sai. Juuri Wolodkan +käskystä. Annan tietysti pitäisi tuosta loukkaantua, eikä hän sisartaan +muutoinkaan voi kärsiä, -- mutta ei puhu mitään! Niin on kuin olisi +noitunut, lempo! Ja Annan on näetsä hauska ajatella: ähä, muka, +Eulampia, ylpeä olet ikäsi kaiken ollut ja minkälainen sinusta nyt on +tullut! Voi ... voi! Voi Herra Jumala sentään!" + +Äitini katsahti levottomasti minuun. Minä siirryin syrjemmäs, peljäten, +että minut kenties käsketään pois. + +-- "Mieleni on hyvin paha, Martin Petrovitsh", puhui äitini, "että +entinen kasvattini on tuottanut sinulle niin paljon harmia ja on +näyttänyt olevansa niin kehno ihminen, mutta erehtynytpä minäkin olen +hänessä ... kukapa hänestä olisi semmoista luullut?" + +-- "Rouva hyvä!" vaikeroi Harlow ja löi rintaansa. "Minä en voi kestää +tyttärieni kiittämättömyyttä! En voi! Minähän annoin heille kaikki, +ihan kaikki tyyni. Ja omatunto se minusta ihan lopun tekee. Voi +sentään, kuinka paljon minä olen ajatellut tuolla lammen rannalla, +kaloja onkiessani! Jos edes olisit mitä hyötyä tehnyt maailmassa +kellekään! niin minä mietiskelin. Jos edes olisit köyhiä hoitanut, jos +olisit edes talonpoikiasi päästänyt vapaiksi, koska olet heitä koko +ikäsi nylkenyt! Sinunhan pitää heistä tili tehdä Jumalan edessä! Katso +nyt, heidän itkunsa pitää tuleman sinun päällesi. Ja minkälainen on nyt +heidän kohtalonsa? Syvä oli kuoppa minun aikanani -- mitäpäs siitä +salaamista -- mutta nyt ei pohjaakaan näy! Kaikki nämä synnit minä otin +päälleni, uhrasin omantuntoni lapsilleni, ja mitä mä siitä sain? Pois +talosta minut ajoivat kuin koiran." + +-- "Älähän nyt enää tuota ajattele, Martin Petrovitsh!" virkkoi äitini. + +-- "Ja senkuin hän sanoi minulle, tuo teidän Wolodkan hyväkäs", jatkoi +Harlow jälleen voimalla, "senkuin hän sanoi minulle, ett'ei minulla +enää ole -- sijaa huoneessani -- ja siinä huoneessa on jok'ikinen hirsi +omilla käsilläni pantu! -- senkuin hän sanoi minulle tuon, niin Jumala +ties mitä minulle silloin tapahtui! Silmissäni pieneni kaikki tyyni ja +sydämmeen pisti kuin puukolla! Joko minä hänet tapan tuohon paikkaan +taikka lähden talosta pois. Ja niin läksin juoksemaan tänne teidän +luoksenne, hyvä Natalia Niholajewna ... ja minnepä minä pääni +kallistaisinkaan? Ja semmoinen sade ja loka... Lankesinkin näet +parikymmentä kertaa! Ja nyt tämmöisessä siivossa..." + +Harlow katsahti itseensä ja alkoi liikkua niinkuin olisi tahtonut +nousta. + +-- "Älä huoli, Martin Petrovitsh, ensinkään", sanoi äitini kiireesti. +"Mitäs tuosta? Ettäkö lattian likasit? Jopa nyt! Mutta minä teen nyt +tämmöisen ehdoituksen. Kuulehan nyt. Sinä viedään nyt eri huoneesen, +siellä saat puhtaan vuoteen, riisu, pese, käy maata ja nuku..." + +-- "Voi Natalia Niholajewna kulta! Ei tule nyt unta silmään", virkkoi +Harlow surumielisesti. "Päässä humisee niinkuin vasaroilla kolhisi! +Minuthan näet kuin luontokappaleen..." + +-- "Käy maata ja nuku!" vaati äitini itsepintaisesti. "Sitten juot +teetä ja sitten haastellaan. Älä sure, vanha ystävä! Jos sinut on +ajettu pois _sinun_ talostasi, niin on sulla aina suoja _minun_ +talossani. En ole unohtanut sitä, että sinä se henkeni pelastit." + +-- "Armas rouva!" voivotti Harlow ja kätki kasvot käsiinsä. +"Pelastakaat _te_ nyt minut!" + +Tämä rukous sai äitini melkein itkemään. + +-- "Mielelläni minä autan sinua, Martin Petrovitsh, minkä suinkin voin. +Mutta sinun täytyy luvata minulle, ettäs tästä puolin aina tottelet +minua ja panet pahat ajatukset mielestäsi pois." + +Harlow otti kädet kasvoiltaan. + +"Jos niin on tarvis", virkkoi hän, "olen minä valmis anteeksikin +antamaan." + +Äitini nyykäytti rohkaisevasti päätänsä. + +-- "Erittäin hauska minun on nähdä sinusta tuollaista tosikristillistä +henkeä, Martin Petrovitsh, Mutta siitä saamme puhua sittemmin. Laitahan +nyt siksi itsesi järjestykseen ja nuku ennen kaikkea. Saata Martin +Petrovitsh, herra vainajan viheriäiseen kamariin", virkkoi hän sitten +pehtorille, "ja mitä hän vaan vaatii, toimita samassa. Käske kuivata ja +puhdistaa hänen vaatteensa ja antakoon emäntäpiika liinavaatteet mitä +tarvitaan, -- ymmärrätkö?" + +-- "Ymmärrän", vastasi pehtori. + +-- "Ja kun herra on herännyt, niin käske räätäli sinne ottamaan mittaa. +Parta on kanssa ajettava. Ei nyt, mutta sitten." + +-- "Ymmärrän", toisti pehtori. "Martin Petrovitsh, olkaa niin hyvä." +Harlow nousi, katsahti äitiäni, yritti mennä hänen luokseen, mutta +pysähtyi, kumarsi syvään, risti kolmesti silmänsä Jumalan kuvaa kohti +ja läksi pehtorin jälkeen. + +Hänen jälkeensä luikahdin minäkin huoneesta ulos. + + + + +XXIV. + + +Pehtori saattoi Harlow'in viheriään kamariin ja juoksi samassa +emäntäpiikaa hakemaan, koska vuoteesta puuttui makuuvaatteita. +Souvenir, joka oli kohdannut meidät etuhuoneessa ja oli yhdessä meidän +kanssamme pujahtanut viheriään huoneesen, rupesi samassa kimmurtelemaan +ja nauramaan Harlow'in edessä, joka miettiväisenä oli seisattunut +keskelle lattiaa, kädet hajallaan. Vettä vuoti hänestä yhä vieläkin. + +-- "Ruostalainen! Ruostalainen, Harlow!" piipitti Souvenir, nauraen ja +pidellen sivujaan, "sinä mainio Harlow'in suvun suuri kanta-isä, +katsahda nyt alas jälkeiseesi! Miltä hän nyt näyttää? Voitko tunnustaa +hänet omaksesi! Ha-ha-ha! Teidän ylhäisyytenne, sallikaa minulle +kätösenne! Miksikäs teillä on mustat sormikkat käsissä?" + +Minä aioin pidättää Souvenir'iä ja saattaa häntä häpeämään käytöstänsä, +mutta se oli mahdotonta. + +-- "Minä muka olin ruotuvaivainen ja raukka! 'Ei ole muka sinulla omaa +kattoa pääsi päällä!' Mutta samanlainen ruotuvaivainen on hänestä nyt +tullut, kuin minustakin, vaivaisesta syntisestä. Nyt on Martin +Harlow'it ja maankulkijat Souvenir'it yhtä ja samaa! Armopaloilla pitä +Martin Petrovitsh'kin rupeaa elämään. Ottavat tuosta leivän kuoren, +jota koira on haistellut ja sitten siihen jättänyt, ottavat sen ja -- +syö muka Martin Petrovitsh. Ha-ha-ha!" + +Harlow seisoi edelleen maahan tuijottaen ja jalat sekä kädet +taarallaan. + +-- "Martin Harlow!" jatkoi Souvenir, vikinätään. "Semmoinen mahtava +mies että pois tieltä! Älä muka tule herran tielle, paiskaan nurin! Ja +kun suuressa viisaudessansa rupesi omaisuuttansa jakelemaan, niin +silloinkos sitä paisuttiin vasta! Kiitollisuutta; muka kiitollisuutta! +Entäs minä! Miksikäs minä jäin ilman? Miks'eikäs minun osalleni +mitään tullut? Minä kukaties olisin osannut paremminkin kiittää! Ja +tottahan minä sanoinkin, että niin ajavatkin herran paljain jaloin +lumihankeen..." + +-- "Souvenir!" kiljasin minä, mutta Souvenir ei huolinut mistään. + +Harlow seisoi edelleen paikallaan. Näytti siltä kuin hän nyt vasta +olisi ruvennut tuntemaan kuinka märkä hän oli kantapäästä kiireesen ja +olisi odotellut milloinka muka hänen päältään riisutaan. Mutta pehtoria +ei kuulunut. + +-- "Sotaherra vielä on olevinaan!" alkoi Souvenir jälleen. "Sotauroona +näet oli isänmaata suojelemassa! Miehuutta muka näytettiin! Sepä se: +kiskoa kohmettuneiden marodörien koivista housut pois -- kas sitä me +osaamme, mutta annas kun tytön heitukka meille jalkaa polkee, niin meni +miehuus housujen pohjaan." + +-- "Souvenir!" huusin minä uudestaan. + +Harlow vilkasi sivulta Souvenir'iin. Näytti siltä kuin ei hän tähän +hetkeen asti olisi huomannutkaan Souvenir'in läsnä-oloa ja olisi vasta +minun huudahdukseni jälkeen havainnut hänet. + +--- "Kavahda", äänsi hän kumeasti, "varo, ett'ei kävisi sinun +huonosti." + +Souvenir räjähti nauramaan. + +-- "Voi; arvoisa veli kuinka te säikäytitte minut! Kuinka te olette +hirmuinen kuitenkin! Olisitte toki edes tukka kultana kammanneet, +muutoin ne, taivas varjelkoon, kuivavat eikä niitä sitten +liottamallakaan saa selväksi." Äkkiä rupesi Souvenir pöyhistelemään. +"Vai vielä te nokkaanne nostelette? Keppikerjäläinen se tässä vielä +mahtailee. Sanokaas paremmin missä se teidän kotinne nyt on? Sillähän +te aina kerskailette. Minulla muka on katto pääni päällä, sinä muka +olet katoton ja koditon. Minulla muka on syntymäkoti minulla." + +Pitihän näet vaan tämän sanan lähteä pyörimään hänen kielellään. + +-- "Herra Bitshkow!" virkoin minä. "Ajatelkaa toki mitä te sanotte!" + +Mutta hän räkätti yhä edelleen, hyppien ja kiemuroiden aivan Harlow'in +edessä... Ja pehtori emäntäpiian kanssa viipyi vaan. + +Minua rupesi peloittamaan. Puhellessaan äitini kanssa oli Harlow +tyyntymistään tyyntynyt ja vihdoin kokonaan tyytynyt kohtaloonsa. Nyt +minä huomasin kuinka hän jälleen rupesi ärtymään. Hengitys alkoi käydä +kiivaammin, korvien alukset paisuivat äkisti, sormet rupesivat +liikkumaan, silmät jälleen välkähtelemään kasvojen lian alta. + +-- "Souvenir! Souvenir!" huusin minä. "Lakatkaa jo tahikka kantelen +minä äidille." + +Mutta piru näytti riivanneen Souvenir'in. + +-- "Niin, niin, veikkonen", alkoi hän taas ilkeän piipityksensä. + +"Tämmöisissä oloissa pitä nyt ollaan vaan! Mutta tyttäret ja vävy +armas, Wladimir Wasiljevitsh, nekös nyt teidän kattonne alla teitä +kylliksensä nauravat. Ja jospa edes olisitte kironneet heidät, niinkuin +uhkasitte! Ei teissä ollut miestä siihenkään. Ja mitäpäs te Wladimir +Wasiljevitsh'in rinnalle pyrkisittenkään? Wolodkaksi te häntä vaan +nimittelitte! Mikäpäs Wolodka hän teille olisi? Hän on Wladimir +Wasiljevitsh, herra Sletkin, tilanomistaja, hovinherra, entäs sinä -- +kukapas sinä olet?" + +Kauhea huuto keskeytti Souvenir'in puheen... Harlow oli vimmastunut. +Kädet puristuivat nyrkkiin ja kohosivat, kasvot lensivät sinisiksi, +vaahtoa kiehahti haljenneille huulille. + +Hän vapisi raivoissaan. + +-- "Kattoa! sinä sanoit" niin hän äänsi rämisevällä, rautaisella +äänellään. "Kironnut, niinkö sinä sanoit? Ei! En minä heitä kiroa... +Siitä he eivät välittäisi. Mutta katon, katon minä hävitän eikä pidä +heillä oleman kattoa päänsä päällä niinkuin ei minullakaan ole. Saavat +vielä tuta Martin Harlow'in! Ei ole vielä voimat minulta menneet! +Saavat tuta, ketä he ovat narranneet. Ei pidä heillä olemaan kattoa +päänsä päällä!" + +Minä hämmästyin. En ole ikinä nähnyt noin ääretöntä vihaa. Villi peto +tuossa mun edessäni raivosi eikä ihminen. Minä hämmästyin, mutta +Souvenir oli säikäyksissään mennyt pöydän alle. + +-- "Ei pidä olemaan," huusi Harlow viimeisen kerran ja syöksi ulos, +ollen vähällä kaataa kumoon pehtorin ja emäntäpiian, jotka tulivat +ovessa vastaan: Nuolena hän ryntäsi pihan poikki ja katosi portin +taakse. + + + + +XXV. + + +Äitini suuttui kauheasti kun pehtori hämmästyneenä tuli kertomaan +Martin Petrovitsh'in odottamattomasta poislähdöstä. Pehtori ei +uskaltanut salata tämän lähdön syytä ja minun täytyi todistaa hänen +sanansa oikeiksi. + +-- "Sinä siis olet kaikkeen syypää!" huudahti äitini Souvenir'ille, +joka jäniksenä oli hypännyt edellä ja mennyt suutelemaan äitini kättä. +"Sinun inhoittava kielesi on saanut aikaan kaiken tämän." + +-- "No mutta, kyllä minä siinpaikass', siinpaikass'..." alkoi Souvenir +änkyttää ja löpertää, viskoen kyynärpäitään taaksepäin. + +-- "Siinpaikass', siinpaikass'! Kyliä minä tunnen sinun siinpaikkasi!" +puhui äitini nuhdellen ja käski hänen mennä ulos. Senjälkeen hän +soitti, kutsutti Kvitsinskin luoksensa ja määräsi: heti paikalla on +lähdettävä vaunuilla Jeskovoon, Martin Petrovitsh haettava esille, +maksoi mitä maksoi, ja tuotava takaisin. + +-- "Ilman häntä ette saa tulla takaisin!" lopetti hän. + +Tuima Puolalainen kumarsi ääneti ja läksi ulos. + +Minä palasin huoneeseni, istahdin jälleen akkunan ääreen ja ajattelin +kauan aikaa sitä, mitä nähnyt olin. Minä olin ymmällä. Minä en +ymmärtänyt sitä, kuinka Harlow, joka nurisematta oli kantanut +kotiväkensä loukkaukset, ei voinut hillitä itseänsä eikä sietänyt +semmoisen mitättömän olennon kuin Souvenir'in pilkkaa ja pistosanoja. +Minä en silloin vielä tiennyt, kuinka sietämättömän katkera saattaa +välistä olla tyhjän päiväinen moite, vaikka se tulisi hyvinkin +ylönkatsotun ihmisen suusta... Souvenir mainitsi Sletkin'istä, jota +Harlow ei voinut kärsiä, ja tämä mainitseminen se iski kuin valkea +rohtimiin; paljon kivistänyt kohta ei jaksanut kestää tätä viimeistä +pistosta. + +Kului aikaa tunnin verta. Meidän kaleskat ajoivat takaisin pihaan, +mutta niissä istui vouti yksinään. Ja äitinihän oli sanonut hänelle: +"_ilman häntä_ ette saa tulla!" Kvitsinski hyppäsi kiiruusti +kaleskoista ja juoksi portaille. Hän näytti hyvin levottomalta, -- +aivan tavatonta hänessä. Minä läksin heti alas ja astuin hänen +perässään vierashuoneesen. + +-- "No? Toitteko hänet?" kysyi äitini. + +-- "En tuonut", vastasi Kvitsinski, "enkä olisi voinutkaan tuoda." + +-- "Miks'ette? Näittekö häntä?" + +-- "Näin." + +-- "Mitä hänelle on tapahtunut? Onko hän saanut halvauksen?" + +-- "Ei suinkaan; ei hänelle ole tapahtunut mitään." + +-- "Miksikäs ette tuoneet häntä?" + +-- "Siks'en, että hän hajoittaa taloansa." + +-- "Kuinka?" + +-- "Hän seisoo uuden rakennuksen katolla ja hajoittaa sitä paraillaan. +Kolme neljäkymmentä lautaa on jo irti: ruoteita samoin viisi kuusi +kappaletta." + +("Ei pidä heillä oleman kattoa päänsä päällä!" Nämä Harlow'in sanat +johtuivat nyt mieleeni.) Äitini loi neuvotonna silmänsä Kvitsinskiin. + +-- "Yksinään seisoo katolla ... ja hajoittaa kattoa paraikaa..." + +-- "Juuri niin. Kävelee pitkin ullakon laudoitusta ja särkee oikealle +sekä vasemmalle. Hänellä on näet tavattomat voimat. Kyllä on sentään +kattokin huono: laudat eivät ole saumoittaan vaan rinnakkain, +pintalauta päällä, naulatkin pelkkiä vaarnoja vaan." + +Äitini katsahti minuun ikäänkuin saadakseen vakuutusta ett'ei hän ollut +kuullut väärin. + +-- "Vai on pintalaudat saumoittaan", toisti hän, ymmärtämättä +nähtävästi ensinkään näitten sanain merkitystä. + +-- "Miksikäs te sitten tulitte pois?" kysyi hän viimein. + +-- "Tulin saamaan lähempiä käskyjä. Ilman väkeä ei siellä saa mitään +aikaan. Jeskovon talonpojat ovat säikäyksestä menneet piiloon." + +-- "Entäs Harlow'in tyttäret?" + +-- "Ei ne saa mitään aikaan, nekään, juoksevat päättöminä ihan ... +huutavat... Mitäs hyötyä siitä lähtee?" + +-- "Onko Sletkin myös siellä?" + +-- "Siellä on. Ulvoo pahemmin kuin kukaan muu, mutta ei hänkään saa +toimeen yhtään mitään." + +-- "Ja Martin Petrovitsh seisoo katolla!" + +-- "Katolla se on ullakossa ja hajoittaa kattoa." + +-- "Niin niin", puheli äiti, "ja pintalaudat..." + +Seikka oli ilmeisesti aivan erin-omainen. + +Mitäs nyt piti tehdä? Lähettäisikö kaupunkiin ispravnikkaa hakemaan, +vai keräisikö talonpoikia? Äitini oli aivan neuvotonna. + +Ja yhtä neuvoton se oli Shitkowkin. joka tuli päivällisille. Kyllähän +hän mainitsi jotakin komppaniasta sotaväkeä, mutta mitään neuvoa ei +häneltä lähtenyt. Siinä hän seisoi vaan ja katsoa mulkoili nöyrästi ja +uskollisesti. Kvitsinski kun huomasi, ett'ei hänen ole odottaminenkaan +mitään määräyksiä, ilmoitti äidilleni -- ylenkatseellisella +kunnioituksella, joka oli hänelle niin omituista -- että jos hänen +sallitaan ottaa mukaansa muutamia tallirenkejä, puutarhureita ja muita +talon palvelioita, niin hän koettaa... + +-- "Min, niin", keskeytti hänet äitini. -- "Koettakaa hyvä Vikenti +Osipitsh. Mutta joutukaa, olkaa niin hyvä! Minä otan vastatakseni +kaikki tyyni." + +Kvitsinski myhähti kylmäkiskoisesti. "Sallikaa minun, rouva, kumminkin +ennakolta ilmoittaa teille, etten minä takaa asian onnistumista, sillä +herra Harlow on tavattoman väkevä ja huimapäinen, hän pitää itseänsä +kovin loukattuna." + +-- "Niin, niin", vahvisti äitini, "ja kaikkeen tähän on syynä tuo +inhoittava Souvenir. Tätä en anna hänelle milloinkaan anteeksi. Menkää, +Vikenti Osipitsh, ottakaa väkeä mukaanne; lähtekää!" + +-- "Ottakaapas te, herra vouti, vähän enemmän nuoria mukaanne ja +palokoukkuja kanssa", virkkoi syvällä äänellä Shitkow. "Niin, ja jos +teillä on verkkoja, niin ei haittaisi sekään. Meiltä sattui kerran +rykmentissä..." + +-- "Tehkää hyvin älkääkä opettako minua, hyvä herra", keskeytti hänet +Kvitsinski närkästyneenä. "Tiedän minä itsekin mitä tarvitaan". Shitkow +loukkantui tuosta ja ilmoitti, että koska hän luuli häntäkin siellä +tarvittavan... + +-- "Ei, ei!" puuttui äitini puheesen. "Paras on kun sinä jäät tänne. +Antaa nyt Vikenti Osipitshin toimia yksinään. Menkää, Vikenti +Osipitsh!" + +Shitkow pani tuosta vielä enemmän pahakseen. Kvitsinski kumarsi ja +läksi. + +Minä riensin talliin, satuloitsin itse kiireimmän kaupassa ratsuni ja +läksin täyttä laukkaa Jeskovoon päin. + + + + +XXVI. + + +Sade oli lakannut, mutta tuuli pauhasi kahta ankarammin suoraan +vastaani. Puoli tiessä oli satula vähällä keikahtaa altani, sillä +mahahihnat olivat löyhtyneet. + +Minä astuin alas ja rupesin hampain kiinnittämään hihnoja. Äkkiä kuulin +jonkun mainitsevan nimeäni. Souvenir juoksi niityn poikki minua kohti. + +-- "Mitä veikkonen!" huusi hän minulle jo kaukaa. "Uteliaisuusko teissä +sai vallan? No niinpä niinkin... Sinne minäkin suoraa päätä Harlow'in +jälkiä myöten. Semmoista peliä tuskin toiste saa nähdäkään." + +-- "Niin, te menette ihailemaan kättenne töitä", virkoin minä inholla, +hyppäsin hevosen selkään ja panin sen jälleen nelistämään. Mutta +hillitsemätön Souvenir ei jäänyt minusta jälkeen. Juostessaankin hän +nauraa hohotti ja kiemuroitsi. + +Tuolla on vihdoin Jeskovokin, tuossa sulkusilta, sitten pitkä aita ja +hovin tammisto. Minä ajoin portille, astuin maahan, sidoin hevoseni ja +jäin seisomaan hämmästyneenä. + +Suuren rakennuksen katosta oli kolmas osa revittynä; kurkihirsi vaan +oli jäljellä; paanuja ja lautoja oli hujan hajan maassa molemmin puolin +rakennusta. Olkoonpa niinkin, että katto, kuten Kvitsinski sanoi, oli +huono, mutta käsittämättömältä tuo sentään näytti. Ullakon permantoa +myöten liikkui kömpelön nopeasti mustan harmaa suuri olento, levittäen +tomua ja soraa ympärilleen, milloin heiluttaen tiileistä tehtyä +savupiippua, milloin kiskoen irti kattolautoja ja viskellen niitä alas, +milloin itse seinäänkin tarttuen. Se oli Harlow. + +Ilmeiseltä karhulta hän näytti minusta nytkin: pää oli kuin karhulla, +selkä ja hartiot kuin karhulla, jalkojansakin hän asetteli levälleen, +jalkateriänsä taivuttamatta -- aivan kuin karhu. Huima tuuli puhalti +häneen joka taholta, nostaen hänen takkuista tukkaansa. Kauhea oli +nähdä kuinka paikoittain revittyjen vaatteiden alta pisti esiin paljas +punainen iho; kauhea oli kuulla hänen outoa, käheätä murinaansa. +Pihalla oli paljo väkeä, akkoja, poikia, piikoja hyyristelihe aidan +vieressä, muutamia talonpoikia oli ryhmäytynyt vähän kauemmas eri +joukkoon. Tuttavani vanha pappi seisoi hatutta päin toisen rakennuksen +portailla. Hänellä oli käsissään vaskinen risti, jota hän tuon +tuostakin, sanaakaan sanomatta ja toivottomasti kohotteli ylös, +ikäänkuin näyttäen sitä Harlow'ille. Papin vieressä seisoi Eulampia, +nojaten selin seinään ja liikahtamatta katsoen isäänsä. Anna pisti +välistä päätänsä akkunasta ulos, välistä katosi jälleen, vuoroin juoksi +pihalle, vuoroin taas meni sisään. Sletkin kalman vaaleana, keltaisena, +vanha yönuttu yllä ja patalakki päässä, juoksenteli paikasta toiseen, +yksipiippuinen pyssy kädessä. Hän oli kuten sanotaan kokonaan +juutalaistunut, hän oli tukehtua suuttumuksesta, hän uhkaili, hän +vapisi, hän tähtäsi väliin Harlow'iin, heitti sitten pyssyn olalle, +tähtäsi uudestaan huusi, itki. + +Nähtyään minut ja Souvenir'in, hyökkäsi hän suoraa päätä meidän +luoksemme. + +-- "Katsokaa, katsokaa, mitä täällä tapahtuu!" vingahti hän, +"katsokaa! Hän on tullut hulluksi, hän on aivan järjeltään ... ja +katsokaas mitä hän tekee. -- Panin jo polisia hakemaan, mutta ei ketään +tule! Ei tule niin ketään. Ja jos minä ammun häneen, niin ei minua laki +saa syyhyn, sillä tottahan jokainen on oikeutettu puolustamaan +omaisuuttaan. Ja minä ammun, jumaliste minä ammun!" + +Hän hyppäsi talon edustalle. + +-- "Martin Petrovitsh! Varokaa! Jos ette te tule alas, niin minä +ammun!" + +-- "Ammu vaan" vastasi käheä ääni katolta. "Ammu vaan! Tuoss' on sulle +siksi aikaa tuomisia!" + +Pitkä lauta lensi samassa katolta. Se heilahti pari kertaa ympärinsä ja +mäiskähti maahan aivan Sletkinin jalkain juureen. Kiljaisten ponnahti +Sletkin syrjään, mutta Harlow rupesi kovasti nauramaan. + +-- "Jesus siunatkoon!" änkytti joku minun takanani. Minä käännyin. Se +oli Souvenir. + +-- "Vai niin!" ajattelin minä: "joko taukosi miehen nauru?" + +Sletkin tarttui lähellä seisovaa talonpoikaa kaulukseen. + +-- "Kiipeä tuonne ylös, kiivetkää, te perkeleet", vonkui hän, +pudistellen miestä kaikin voiminsa. "Pelastakaa taloni!" + +Talonpoika astui askeleen ja toisen, nosti päänsä, viuhtasi pari kertaa +käsillään ja huusi. + +-- "Kuulkaas herra!" + +Sitten hän tarpoi vähän aikaa paikallaan ja puikahti tiehensä. + +-- "Tikapuita tänne, tikapuita!" huusi Sletkin toisille miehille. + +-- "Mistäs ne otti?" kuuluivat talonpojat vastaavan. + +-- "Ja vaikk'ois tikapuutkin", virkkoi verkalleen joku joukosta, "niin +ketäpä tuonne haluttaisi kiivetä! Hupsu se olisi, joka sinne menisi! +Hän näetsä kun ottaa, niin -- niskat nurin siinä samassa." + +-- "Tappaa ihan puhtaasti!" äänsi nuori vaaleatukkainen, omituisen +näköinen mies. + +-- "Se on vissi, se", liittivät muut. + +Minusta näytti siltä, että talonpojat olisivat hyvin vastenmielisesti +menneet täyttämään uuden herransa käskyä, vaikka vaara olisi ollut +vähempikin. Melkein he hyväksyivät Harlow'in käytöstä, vaikka se heitä +kummastuttikin. + +-- "Voi teitä, rosvoja, kuitenkin!" voivotti Sletkin. "Kyllä minä +teidät..." + +Samassa kaatui raskaalla kolinalla viimeinenkin savupiippu ja keltainen +pöly pöllähti pilvenä ylös. Kuului hirveä kiljahdus, ja tomun keskellä +näkyi Harlow: kohotettuansa veriset kädet korkealle, kääntyi hän meihin +päin: Sletkin tähtäsi häneen jälleen. + +Eulampia nykäsi häntä käsivarresta. -- "Älä häiritse" kiljasi Sletkin +hänelle. + +-- "Et saa ampua!" virkkoi Eulampia hänelle, ja hänen siniset silmänsä +iskivät tulta, rypistyneiden kulmakarvain alta. "Isä hajoittaa omaa +taloonsa. Hänen se on." + +-- "Valehtelet: meidän se on!" + +-- "Sinä sanot: meidän; minä sanon: hänen se on!" + +Sletkin kiekahti vimmoissaan ja julmasti katsahti Eulampia häntä +suoraan silmiin. + +-- "Kas, terve, terve, tytär armas!" pauhasi Harlow katolta. "Terve, +Eulampia Martinowna! Kuinkas sinä voit ja jaksat ystäväsi kanssa?... +Makeastiko yhä suudellaan ja hyväillään?" + +-- "Isä!" lausui Eulampia heleällä äänellään. + +-- "Mitä, tytär?" vastasi Harlow ja tuli aivan seinän ääreen. Hänen +kasvoillaan ilmaantui, mikäli minä osasin eroittaa outo nauru -- +kirkas, iloton, ja juuri siitä syystä kummallisen kamala, paha nauru... +Monta vuotta sen jälkeen näin samanlaisen naurun, erään kuolemaan +tuomitun kasvoilla. + +-- "Herkeä jo, isä", lausui Eulampia. "Me olemme pahoin tehneet. Me +annamme sinulle kaikki takaisin. Tule alas!" + +-- "Mitäs sinä tässä rupeat meidän puolestamme isännöimään?" puuttui +Sletkin puheesen. + +Eulampia rypisti entistä tiheämmiksi kulmakarvansa. + +-- "Minä annan sinulle takaisin oman osani, -- annan kaikki tyyni. +Lakkaa, isä -- jo! Anna meille anteeksi. Anna minulle anteeksi." + +Harlow naurahteli vaan. + +-- "Myöhään tulit, kultaseni", puhui hän ja jok'ainoa sana kumisi kuin +vaski. "Myöhään liikahti sun kivinen sydämmesi. Alas mäkeä sitä +lähdettiin, -- nyt et pidätä enää. Äläkä sinä minuun katso! Minä olen +mennyttä miestä! Katsele sinä paremmin tuota Wolodkaasi: mistä lienee +löytynytkään tuo sorea poika! Ja katsele sinä kyykäärmettä tuolla, +sisartasi; näetkös kuinka hänen ketunnenänsä pistää ulos akkunasta, +näetkös kuinka hän armasta miestään usuttelee! E-hei, hyvä herrasväki! +Katottomaksi tahdoitte tehdä minut -- ja siksi en jätä minä teille +hirttä hirren päälle. Omilla käsilläni nää olen pannut, omillani ne +irtikin kiskon, -- niin, pelkillä käsillä! Näettenkös, en kirvestäkään +ottanut." + +Hän sylkäsi kouriinsa ja tarttui jälleen seinähirsiin. + +-- "Heitä jo valtaan, isä!" puheli Eulampia, ja hänen äänensä soi niin +ihmeellisen lempeästi "Älä muistele entisiä. Tulehan toki alas; tule +kamariini, käy pehmeälle vuoteelleni. Minä kuivaan sinut, minä lämmitän +sinut; minä sidon haavasi; katsos kuinka kätesi ovat veriset. Saat elää +luonani huolitta ja murheitta; saat syödä makeasti, maata vielä +makeammin. Syypäät olemme. Se on totta. Ylpeiksi yllyimme, pahoin +teimme. Anna anteeksi!" + +Harlow pyöritti päätään. + +-- "Maalaile sinä vaan! En usko minä teitä. Uskon te juuri minussa +olette kuolettaneet. Kaikki olette kuolettaneet. Minä olin kotka ja te +teitte minusta maan matosen... Ja nytkö matokin olisi rikki poljettava! +Ei sentään! Minä rakastin sinua, sen tiedät; mutta nyt sinä et enää ole +tytär minulle, enkä minä isä sinulle. Minä olen mennyttä miestä. Älä +häiritse! Ja sinä!" kiljasi Harlow äkkiä Sletkinille; "ammu sinä, +pelkuri, surkea sankari! Mitästä aina tähtäilet vaan? Vai muistatko +lain, joka sanoo: jos lahjan saanut tekee murhayrityksen lahjan antajaa +vastaan", puhui Harlow, pannen painon joka sanalle, "niin olkoon +antajalla valta vaatia kaikki takaisin. Ha-ha-ha! Älä huoli yhtään +lainoppinut. En minä vaadi takaisin -- itse minä teen lopun kaikesta +... He-lei!" + +-- "Isä!" rukoili Eulampia viimeisen kerran. + +-- "Vaiti!" + +-- "Martin Petrovitsh! veli hyvä, olkaa jalomielinen, antakaa +anteeksi!" änkytti Souvenir. + +-- "Isä kulta!" + +-- "Vaiti, pentu!" kiljasi Harlow. + +Souvenir'iin hän ei katsonutkaan, sylkäsihän vaan hänen puoleensa. + + + + +XXVII. + + +Samassa ilmaantui Kvitsinski portille seurueineen kolmilla rattailla. +Väsyneet hevoset korskahtelivat ja miehet hypähtelivät yksi toisensa +perästä maahan. + +-- "Ho-hoo!" huusi Harlow täyttä kulkkua. "Armeija ... katsos armeijaa! +Kokonaisen armeijan panevat minua vastaan. Hyvä juttu! Sen minä vaan +sanon jo edeltäpäin: että ken vaan tykkää tulla tänne, sen minä samassa +päästän sääret pystyssä alas. Minä olen ankara isäntä -- enkä suvaitse +vieraita sopimattomaan aikaan! Muistakaa se!" + +Hän tarttui molemmin käsin etummaiseen orsi pariin ja alkoi huimasti +heilutella niitä. Riippuen niissä kiinni, näkyi hän vetävän niitä +perässään, laulaen työmiesten tapaan: "Hei juu junttanupoo!" + +Sletkin riensi Kvitsinskin luokse ja rupesi valittamaan ja +vaikeroimaan. + +-- "Älkää häiritkö minua!" vastasi toinen ja ryhtyi toimeenpanemaan +aikomaansa sotavehkettä. Itse astui hän rakennuksen edustalle ja, +vetääkseen pois Harlow'in huomiota toisaalta, rupesi hänelle puhumaan, +kuinka muka Harlow tekee semmoista, mikä ei sovellu aatelismiehelle. + +-- "Heijuu, junttanupoo!" lauloi Harlow. + +Kvitsinski selitti edelleen, kuinka Natalia Niholajewna on närkästynyt +häneen eikä olisi häneltä odottanut tuollaista. + +-- "Hei-juu, junttanupoo!" lauleli vaan Harlow. + +Tällä välin oli Kvitsinski lähettänyt neljä kaikkein vahvinta ja +rohkeinta tallirenkiä toiselle puolelle taloa, käskien heidän sieltä +kautta kiivetä katolle. Tämä sotatuuma ei kumminkaan jäänyt Harlow'ilta +huomaamatta. Hän heitti äkkiä orret sikseen ja juoksi toiselle puolen +kattoa. Hänen ulkomuotonsa oli niin hirvittävä että kaksi renkiä, jotka +jo olivat ennättäneet kiivetä ullakolle, samassa laskivat alas +vesitorvea myöten, pihalla olevain poikanulikkain suureksi iloksi ja +riemuksi. Harlow pui heille nyrkkiään ja palasi jälleen etupuolelle, +tarttui jälleen orsiin ja rupesi niitä heiluttamaan junttapoata. + +Äkkiä hän pysähtyi kuin koira, lintua vainuten. + +-- "Maksimushka, toveri, ystävä!" huudahti hän. "Sinäkö siellä?" + +Minä katsahdin taakseni. Talonpoikain joukosta erosi todellakin +Maksimka, kasakkipoika, ja astui eteenpäin, myhäillen ja hampaitaan +irvistellen. Isäntä, satulantekijä, oli kaiketi päästänyt hänet +kotiluvalle. + +-- "Kiipeä tänne, Maksimushka, sinä uskollinen palvelija!" jatkoi +Harlow. "Torjutaanpas yhdessä päältämme kaikki kehnot Tattarit ja +Litvan rosvot!" + +Maksimka rupesi samassa nousemaan katolle, yhä myhäellen. Mutta hänet +siepattiin kiinni ja vedettiin takaisin -- taivas ties miksikä. Kenties +muille varoitukseksi, sillä suurta apua ei hänestä Harlow'ille olisi +ollut. + +-- "Vai niin!" virkkoi Harlow uhkaavalla äänellä ja tarttui jälleen +orsiin. "No olkoon menneeksi!" + +-- "Vikenti Osipovitsh!" puhui Sletkin Kvitsinskille; "sallikaa +minun ampua, enemmän noin vaan pelon vuoksi; pyssy on ladattu +varpushauleilla!" + +Mutta ei ennättänyt vielä Kvitsinski vastata hänelle, niin edellinen +orsipari antoi perää vimmastuneen Harlow'in rautaisille käsille, +kallistui, räsähti ja putosi maahan. Ja maahan sen perästä putosi +Harlow'kin, voimatta enää pysyttäidä katolla. Raskaasti kumahti hän +maahan. Kaikki säpsähtivät, huudahtivat... + +Harlow makasi liikkumatta suullaan. Hänen selkäänsä oli iskenyt +kurkihirren pää, joka oli pudonnut orsien mukana. + + + + +XXVIII. + + +Ihmiset riensivät Harlow'in luokse, vierittivät kurkihirren hänen +päältään ja käänsivät hänet seljälleen. Kasvot olivat hengettömät, +suupielissä näkyi verta. Hän ei hengittänyt. + +-- "Henki meni!" jupisivat saapuville tulleet talonpojat. Juostiin +kaivolle vettä hakemaan, tuotiin koko sangollinen ja kaadettiin +Harlow'in päähän. Lika ja tomu läksi kasvoilta pois, mutta elottomat ne +olivat edelleen. Tuotiin penkki; asetettiin se seinän vierukselle, +jonka jälkeen Martin Petrovitsh'in ruumis suurella vaivalla nostettiin +ylös ja pantiin ylös, pää seinää vasten nojaan. Kasakkipoika Maksimka +läheni, laskeutui toiselle polvelleen ja pannen toisen jalkansa vähä +taaksepäin, rupesi pitelemään entisen isäntänsä kättä. Siinä oli +jotakin teatralista tuossa hänen asennossaan. Eulampia pysähtyi isänsä +eteen kalman vaaleana, ja katsoi järkähtämättä häneen suurilla +silmillään. Anna ja Sletkin eivät tulleet lähellekään. + +Kaikki olivat vaiti, kaikki odottivat jotakin. + +Vihdoin alkoi kuulua katkonnaisia korahtelevia ääniä Harlow'in kulkusta +... juuri kuin olisi hän läkähtymäisillään. Senjälkeen kohotti hän +hiljaa oikeata kättänsä (Maksimka kannatteli vasenta), avasi oikean +silmänsä ja verkalleen katsahtaen ympärinsä, ikäänkuin olisi juopuneena +johonkin kauhistavaan juopumukseen, päästi voivotuksen ja virkkoi: +"taisin koskettaa itseni". Senjälkeen näkyi hän vähän miettivän ja +lisäsi sitten: "siinä se nyt oli, se mus--ta var--sa!" + +Sakea verivirta syöksähti hänen suustansa; koko ruumis rupesi +vavahtelemaan. + +-- "Nyt on loppu!" ajattelin minä. + +Mutta Harlow avasi vielä saman oikean silmänsä (vasen luomi oli +hervotonna, niinkuin vainajalla) ja katsoa tuijottaen Eulampiaan, +virkkoi tuskin kuuluvasti: "No niin, tytär: sinulle minä annan..." +Kvitsinski viittasi kiivaasti papille, joka yhä vielä seisoi toisen +rakennuksen portailla... Vanhus läheni, takertuen heikoilla polvillansa +ahtaasen kaapuun. Äkkiä viskahtivat Harlow'in jalat kovin oudosti, +vatsa elähti oudosti sekin; kasvoja myöten alhaalta ylöspäin kulki +suonenveto. Samoin vääntyivät ja värähtivät Eulampiankin kasvot. +Maksimka alkoi ristiä silmiänsä... Minua rupesi peloittamaan. Minä +riensin portille ja, taakseni katsahtamatta, painoin pääni sitä vasten. +Hetkisen kuluttua kuului kaikkien suusta takanani hiljainen äännähdys. + +Minä ymmärsin että Martin Petrovitsh oli lähtenyt. + + + + +XXIX. + + +Mitä tahtoi hän kuollessaan sanoa tyttärelleen, kyselin itseltäni, +kotiin ratsastaessani. Sinulle minä annan -- kiroukseni, vaiko: +anteeksiko? Satamaan rupesi jälleen, mutta minä ajoin käyntiä vain. +Mieleni teki olla kauemmin aikaa yksinäni: tahdoin häiritsemättä vaipua +mietteisini. Souvenir oli lähtenyt Kvitsinskin rattailla kotia. Niin +nuori ja kevytmielinen kuin olinkaan siihen aikaan, ei minuun +kumminkaan voinut olla koskematta tuo äkillinen, kaikinpuolinen (eikä +ainoastaan osittainen) uusi tunne, minkä jokainen ihminen tuntee +sydämmessään, nähtyään kuoleman, joko odottamattoman tahi odotetun +(yks' kaikki!). Minä olin vast'ikään nähnyt kuoleman kaikessa +juhlallisuudessaan, tärkeydessään, todellisuudessaan. Minä olin +hämmästynyt, mutta sen ohella minun säikähtynyt, lapsellinen silmäni +huomasi kumminkin heti sangen paljon. Minä huomasin, kuinka Sletkin +nopeasti ja arjistellen viskasi pois pyssynsä, niinkuin varastetun +kappaleen, kuinka kaikki samassa silmänräpäyksessä rupesivat vieromaan +häntä ja hänen vaimoansa, vaikk'ei kukaan puhunut sanaakaan; kuinka +ihmiset astuivat pois heidän läheisyydestään. Eulampia oli tosin syypää +yhtä paljon kuin hänen sisarensakin, mutta häneen tämä vierominen ei +ulottunut. Päin vastoin herätti hän jonkinlaista sääliä, langeten +kuolleen isänsä jalkain juureen. Mutta että hänkin oli syyllinen, sen +tunsivat kaikki. + +-- "Pahoin tekivät ukolle", virkkoi muuan harmaapäinen talonpoika, +nojaten, kuni muinaisajan tuomari, käsillään ja parrallaan pitkään +sauvaan. "Teidän päällenne lankeaa tämä synti. Pahoin tekivät!" + +Nämä sanat: "pahoin tekivät", hyväksyttiin koko joukossa +järkähtämättömänä tuomiona. Kansa julisti tuomionsa, sen ymmärsin heti. +Minä huomasin myös, ett'ei Sletkin ensi alussa rohjennut antaa käskyjä. +Ilman häntä nostettiin ruumis ylös ja kannettiin huoneesen. Häneltä +lupaa kysymättä läksi pappi käymään kirkosta tarpeellisia kapineita; ja +omin neuvoin kylän vanhinkin juoksi kylään hankkimaan hevosia +kaupungissa-käyntiä varten. Eipä ankara Anna Martinownakaan uskaltanut +tavallisella käskevällä äänellään määrätä veden kiehuttamista, jotta +olisi lämmintä vettä ruumiin pesemistä varten. Hänen käskynsä oli +pyynnön tapaista ja hänelle vastattiin tylysti... + +Mielessäni pyöri aina vaan kysymys: mitä vainaja oikeastaan tahtoi +sanoa tyttärelleen. Tahtoiko hän kirota tyttärensä, vai anteeksiko +tahtoi antaa? Tulin vihdoin siihen päätökseen, että hän tahtoi antaa +anteeksi. + +Kolmen neljän päivän perästä oli Martin Petrovitsh'in hautajaiset. +Hautauskulungit suoritti äitini, johon hänen kuolemansa oli koskenut +kipeästi ja joka antoi määräyksen, ett'ei hautajaisiksi saa sääliä +varoja. Itse hän ei tullut kirkkoon, sillä hän, kuten itse sanoi, ei +tahtonut nähdä noita kahta hävytöntä ihmistä eikä tuota inhoittavaa +juutalaista. Hän lähetti hautajaisiin Kvitsinskin, minut ja Shitkow'in, +jota hän tästä puolin ei muuksi ylistellytkään kuin ämmäksi. +Souvenir'iä ei hän sietänyt silmissäänkään ja oli vielä kauan +jälkeenkin päin suutuksissaan häneen, sanoen häntä ystävänsä +murhaajaksi. Tämä epäsuosio oli Souvenir'ille hyvin raskas. Hän kävellä +hiiviskeli alin-omaa varpaillaan äitini makuukammion viereisessä +huoneessa, osoitti jonkinlaista levotonta ja ilkeätä alakuloisuutta, +hätkähteli tuon tuostakin ja jupisi "siinpaikass'". + +Kirkossa ja surusaaton kestäessä olin huomaavinani että Sletkin oli +jälleen elementissään. Hän puuhasi ja hääräsi kuten ennenkin, ahnaasti +pitäen huolta, ett'ei kopekkaakaan kuluisi liikaa, vaikk'ei rahat +lähteneetkään hänen taskustansa. Maksimka oli puettuna uuteen, äitini +lahjoittamaan kasakiniin ja veteli kirkossa lauluparvelta niin kimeitä +nuotteja, ett'ei hänen rakkauttansa vainajata kohtaan voinut tietysti +kukaan epäillä! Sisaret olivat asianmukaisesti mustissaan kumpainenkin, +mutta näyttivät enemmän hämmästyneiltä kuin murheellisilta, semminkin +Eulampia. Anna oli ottanut päällensä nöyrän, paastoisen muodon. Hän ei +kumminkaan pakoittanut kyyneleitä silmistänsä; pyyhkäisihän vaan usein +hivuksiansa ja poskeansa kauniilla, laihalla kädellään. Eulampia oli +ajatuksissaan. Tuon yleisen järkähtämättömän vieromisen, moitteen, +minkä olin huomannut Harlow'in kuolinpäivänä, olin nytkin näkevinäni +kaikkien kirkossa-olijain kasvoilla, kaikissa heidän liikkeissään, +heidän katseissaan, mutta vielä hiljaisempana, vielä kylmempänä. Näytti +siltä kuin kaikki nämä ihmiset olisivat tienneet, että synti, johon +Harlow'in perhe oli itsensä vikapääksi tehnyt, että tuo suuri synti nyt +oli sen Tuomarin edessä, joka oikein tuomitsee: heidän niin muodoin ei +enää tarvinnut olla levotonna, ei tarvinnut olla närkästynyt. He +rukoilivat hartaasti vainajan sielun edestä, vainajan, jota he hänen +eläissään eivät suuresti rakastaneet, jota he pelkäsivät. Kovin äkisti +oli kuolema tullutkin. + +-- "Ja jos näet olisi ollut mies viinaan menevä", puhui kirkossa +talonpoika naapurilleen. + +-- "Kyllähän sitä juomattakin päihtyy", vastasi toinen. "Se on näet +miten sattuu." + +-- "Pahoin tekivät", toisti ensimmäinen mies ratkaisevan sanan. + +-- "Pahoin tekivät", virkkoivat muut. + +-- "Kovahan se oli teille, se vainaja", virkoin minä eräälle miehelle, +jota tunnustelin Harlow'in talonpojaksi. + +-- "Ka, tietty se, herrahan se oli", vastasi mies, "mutta pahoin ne +tekivät sittenkin." + +-- "Pahoin tekivät", kuului jälleen joukosta. Haudallakin seisoi +Eulampia aivan kuin tympeytyneenä. Ajatukset häntä vaivasivat ... +raskaat ajatukset. Minä huomasin, että hän kohteli Sletkiniä, joka +useampia kertoja koetti ruveta puheisin hänen kanssaan, aivan kuin +ennen muinoin oli kohdellut Shitkow'ia, jopa pahemminkin. + +Muutamia päiviä tämän jälkeen, levisi meidän tienoilla huhu, että +Eulampia Martinowna Harlow oli ainaiseksi lähtenyt kotitalostaan, +jättäen sisarelleen ja langolleen kaiken oman osansa ja otettuaan +ainoastaan muutaman sadan ruplia ... + +-- "Anna on, näen mä, ostanut itsensä vapaaksi", virkkoi äitini, "mutta +sinulla, veikkonen, ja minulla", lisäsi hän Shitkow'ille, jonka kanssa +pelasi pikettiä (Shitkow oli astunut Souvenir'in sijaan) "sinulla ja +minulla on kädet tarmoa vailla." + +Shitkow katsahti surumielisesti aimoisiin kouriinsa. + +-- "Ettäkö ei näissä olisi tarmoa", näkyi hän ajattelevan. + +Pian tämän jälkeen muutin minä äitini kanssa Moskowaan asumaan, ja +monta vuotta kului, ennenkuin minun oli tilaisuus nähdä Martin +Petrovitsh'in tyttäriä. + + + + +XXX. + + +Näin minä heidät sentään. + +Anna Martinownan kohtasin minä aivan omituisella tavalla. Tultuani +äitini kuoleman jälkeen meidän tilalle, jossa en ollut käynyt +viiteentoista vuoteen, sain minä posrednikalta (välitysmieheltä) +kutsumuksen neuvotteluun muitten naapurien kanssa tilanomistajan lesken +Anna Sletkinin kartanoon. (Siihen aikaan toimitettiin Venäjällä +maanjakoa, niinkuin vieläkin, hyvin vitkallisesti). Tuo tieto ett'ei +äiti-vainajani luumusilmäistä juutalaista enää ollut maailmassa, ei +minua ensinkään surettanut; se täytyy minun tunnustaa. Mielelläni sen +sijaan tahdoin nähdä hänen leskeänsä. Hän kuului olevan erin-omainen +emäntä. Ja todellakin: hänen talonsa ja tilansa, itse päärakennuskin +(minä katsahdin vasten tahtoanikin kattoon: se oli raudasta) -- kaikki +oli erin-omaisen hyvässä järjestyksessä, kaikki oli paikallaan, kaikki +oli siistiä ja puhdasta, kaikki oli maalattu, mikä maalattava on, -- ei +sitä saksalainenkaan emäntä parempaa järjestystä pidä. Anna Martinowna +itse oli tietysti vanhentunut; mutta tuo omituinen, kuiva ja ikäänkuin +häjy sulous, mikä minua ennen oli niin miellyttänyt, ei ollut vieläkään +kokonaan kadonnut hänestä. Hän puettu oli siihen tapaan kuin maalaiset, +mutta somasti. Hän otti meitä vastaan kohteliaasti -- hänestä ei +koskaan sopinut sanoa: ystävällisesti --. Nähtyään minut, tuon +hirmuisen tapauksen todistajan, ei hän edes räväyttänyt silmäänsäkään. +Ei hän maininnut sanaakaan äidistäni, ei isästään, ei sisarestaan, ei +miehestään, -- ei kenestäkään, niinkuin olisi ollut hänellä suu täynnä +vettä. Hänellä oli kaksi erittäin sievää solakkavartaloista tytärtä, +kumpaisellakin suloiset kasvot ja iloiset, ystävälliset mustat silmät. +Poika oli hänellä kanssa. Tämä näytti vähän tulevan isäänsä, mutta oli +sentään uljas poika! Tilanomistajain keskustellessa keskenään istui +Anna Martinowna rauhallisena, arvokkaana, osoittamatta sanottavaa +itsepäisyyttä eikä oman voiton pyyntiä. Mutta ei kukaan ymmärtänyt omia +etujansa niin hyvin kuin hän, eikä kukaan osannut niin hyvin tuoda +esiin vakuuttavia todistuksia oikeuksiensa puolustamiseksi. Kaikki +"tähän kuuluvat" lain pykälät, jopa ministeristön kiertokirjeetkin +tunsi hän tarkoin. Hän puhui vähän ja hiljaisella äänellä, mutta +jok'ainoa sana sattui kohdalleen. + +Loppujen lopussa ilmoitimme me suostuvamme kaikkiin hänen +vaatimuksiinsa ja teimme niin paljon myönnytyksiä, että ihmeeksi kävi +itsemmekin. Paluumatkalla moniaat herrat tilan-omistajat oikein +rupesivat haukkumaan omaa itseänsä. Kaikki ähkivät ja pyörittelivät +päitään. + +-- "Sepä viisas naikkonen, se!" sanoi yksi. + +-- "Viekas kettu!" puuttui toinen, karkeampi mies puheesen. "Mesi +kielessä, myrkky mielessä --" + +-- "Ja semmoinen saituri!" lisäsi kolmas. "Ryyppy ja palanen mätiä vaan +miestä päälle -- onkos tämä laitaa?" + +-- "Mitäpäs semmoiselta parempaa odottaisi?" sanoa pöläytti muuan +tilan-omistaja, joka siihen saakka ei ollut puhunut mitään. "Tietäähän +sen joka ihminen, että hän myrkytti miehensä." + +Ihmeekseni ei kukaan katsonut tarpeelliseksi vastustaa tuommoista, +varmaankin aivan perätöntä syytöstä. Tämä oli sitäkin ihmeellisempää, +kun kaikki, huolimatta moitepuheista, kumminkin tunsivat kunnioitusta +Anna Martinownaa kohtaan, yksin tuo karkeakin herra. Posrednikka se +taas oikein innostui. + +-- "Korottakaa hänet valta-istuimelle!" huudahti hän, "niin siinä on +teille -- Semiramis tahi Katarina Toinen! Talonpoikain kuuliaisuus -- +erin-omaista. Lasten kasvatus -- erin-omaista. Sitä älyä! Sitä +ymmärrystä!" + +Jääkööt nyt Semiramis ja Toinen Katarina sikseen, -- se vaan on varma, +että Anna Martinowna eli hyvin onnellista elämää. Sisällinen ja +ulkonainen tyytyväisyys, sielun ja ruumiin terveys ja siitä seuraava +suloinen tyyneys, -- kaikki tuo tuli selvästi esiin hänessä itsessään, +hänen puheessaan, kaikissa hänen oloissaan. Missä määrin hän tätä onnea +ansaitsi on toinen asia. + + + + +XXXI. + + +Minä tiedustelin posrednikalta Eulampia Martinownaa ja sain tietää, +ett'ei hänestä ole kuulunut mitään sen koommin kuin hän kotoa läksi ja +että hän luultavasti jo aikaa sitten on muuttanut manalan majoille. + +Niin virkkoi posrednikka ... mutta minä olen vakuutettu siitä, että +minä näin Eulampian, että minä kohtasin hänet. Asia oli seuraava. + +Kolme neljä vuotta sen jälkeen kuin olin tavannut Anna Martinownan, +muutin kesäksi Muurinaan, pieneen kylään lähellä Pietaria. +Keskisäätyiset Pietarilaiset tuntevat hyvin tämän kesäpaikan. +Metsästäminen Muurinan tienoilla kävi siihen aikaan jotenkin hyvin +päinsä ja minä samoelin pyssy olalla melkein päivät umpeen. Kumppalina +oli minulla muuan Wikulow, porvari, varsin älykäs ja hyväntahtoinen +mies, mutta oman puheensa mukaan aivan "rappiolle joutunut". + +Kaikkialla hän oli ollut ja kaikkena hän oli ollut! Mikään ei häntä +ihmetyttänyt, sillä hän tiesi kaikki; ei hän muuta rakastanut kuin +metsästystä ja -- viinaa. + +Kerran palasin hänen kanssansa Muurinaan. Tiemme kulki erään yksinäisen +korkealla ja tiheällä pisteellä ympäröidyn talon ohitse tien +risteyksissä. Olin nähnyt tämän talon jo monta kertaa ja aina se oli +herättänyt uteliaisuuttani. Siinä oli jotakin salaperäistä, umpinaista, +kolkonmykkää, jotakin mikä toi mieleen vankihuonetta tahi +sairashuonetta. Tiellä ei näkynyt muuta kuin sen jyrkkä, tummanpunainen +katto. Koko pisteessä oli ainoastaan yksi portti, ja sekin näkyi olevan +aina lukossa. Portin takana ei kuulunut koskaan ääntä. Ja kumminkin +tuntui että siellä varmaankin asuu joku: talo ei näyttänyt ensinkään +autiolta. Päin vastoin näytti siinä kaikki lujalta ja vahvalta, vaikka +piiritystä kestämään. + +-- "Mikäs linna se tuo on?" kysyin minä kumppaniltani. "Tiedättekö?" + +Wikulow sirristi silmiänsä viekkaasti. + +-- "Eikös se ole ihmeellinen rakennus? Ispravnikalla täällä on siitä +hyvät tulot." + +-- "Kuinka niin?" + +-- "Niinpä niin. Oletteko kuulleet puhuttavan raskolnikkain lahosta, +niitten, jotka elävät ilman pappeja?" + +-- "Olen." + +-- "No tässä asuu juuri se heidän pää-emäntänsä." + +-- "Nainenko?" + +-- "No emäntä juuri elikkä neitsyt Maria, niinkuin he itse sanovat." + +-- "Mitä te puhutte!" + +-- "Puhdas tosi! Ankara kuuluu olevan semmoinen, kenrali oikein. Rahoja +liikuttelee tuhansia. Kyllä minä ottaisin nuo neitsyt Mariat ja... +Mutta mitäs tuosta!" + +Hän kutsui Pegashkansa, ihmeellisen tarkkavainuisen koiran, jolle ei +kumminkaan ollut mitään käsitystä seisusta. Wikulow'in piti sitoa siltä +ylös toinen takajalka, jott'ei juoksisi niin kiivaasti. + +Hänen sanansa painuivat mieleeni. Metsämatkoillani usein tahallanikin +käänsin tieni tuon salaperäisen talon ohitse. Kerrankin tulin sen +edustalle, niin -- kas ihmettä! -- pönkkä kolahti, avain vingahti +lukossa, portti aukeni hiljalleen ja sieltä näkyi suuren hevosen pää, +otsatukka palmikolla ja kirjavaksi maalattu luokka niskassa. Hiljaa, +hätäilemättä ajoi tielle vähäiset rattaat, sentapaiset, joissa +tavallisesti ajelevat kauppasaksat ja kulkukauppiaat. Nahkaisilla +patjoilla, minun puolellani rattaita, istui noin 30 vuoden ikäinen +mies, huomattavan kaunis ja solakka ulkomuodoltaan, siisti musta +ärmäkkä yllä ja musta syvään otsalle painettu lakki päässä. Somasti hän +ohjasi lihavaksi syötettyä, kiiltävää hepoa. Miehen vieressä, toisella +puolen istui kookas nainen suorana kuin kynttilä. Hänen päätänsä peitti +kallis musta saali; hänen yllään oli lyhyt olivinvehreä samettiröijy ja +tumman sininen merino-hame. Valkoiset kädet, soreasti ristissä +rinnalla, kannattivat toisiansa. Rattaat kääntyivät vasemmalle tielle, +ja minä näin tuon naisen kahden askelen päässä. Hän käänsi hieman +päätänsä ja minä tunsin hänessä -- Eulampia Harlow'in. Tunsin hänet +heti kohta, en epäillyt rahtuakaan, eikä siinä ollut epäilemistäkään. +Sellaisia silmiä kuin hänellä, ja erittäinkin sellaista huulten asua -- +ylpeätä ja tunnokasta, en ollut nähnyt kellään. Hänen kasvonsa olivat +pitemmät ja laihemmat kuin ennen, iho tummempi, siellä täällä rypyissä. +Mutta kovin oli muuttunut näitten kasvojen muoto! Vaikea on sanoin +sanoa mikä itseensä luottamus, mikä ankaruus, mikä ylpeys niissä nyt +kuvastui. Ei ollut se pelkkää vallitsijan tyyneyttä, mikä asui +jok'ainoassa piirteessä, ei se ollut vallan nauttimista vaan; tuossa +huolettomassa katseessa, minkä hän minuun loi, ilmaantui entinen, +juurtunut tottumus: nähdä kunnioittavaa, vastustamatonta nöyryyttä. +Nähtävästikin oli tämä nainen, ei kumartajain, vaan orjain ympäröimänä; +hän oli ilmeisesti unohtanut, että mikään hänen käskyistään olisi +jäänyt täyttämättä. Minä lausuin ääneen hänen nimensä. Hieman hän +vavahti, katsahti toistamiseen minuun -- ei säikäyksellä, vaan +halveksivalla vihalla: ken se minua muka häiritsee, ja avaten huulensa +sanoi jotakin käskevästi. Hänen vieressään istuva mies säpsähti, lyödä +läimäytti ohjaksilla hevosta, joka läksi kiitämään eteenpäin kiivasta +ravia. Rattaat katosivat näkyvistäni. Sen koommin en enää kohdannut +Eulampiata. Millä tavoin hänestä oli tullut raskolnikkain neitsyt +Maria, sitä minä en voi käsittää. Mutta kenties hän perusti +opin-suunnan, joka saapi nimekseen tai jolla nytkin jo lienee nimi: +Eulampialaisuus? Kaikkia on ollut, kaikki on mahdollista. + + * * * * * + +"Niin, tämä se nyt oli, mitä aioin kertoa teille Lear kuninkaasta +aromaalla, hänen perheestään ja hänen elämästään." Kertoja vaikeni. Me +haastelimme kotvasen aikaa keskenämme ja läksimme sitten kukin +kotiamme. + + + + +VIITESELITYKSET: + +[1] Lyhyt takki. Suom. muist. + +[2] Desjatina = 2 1/2 tnr. alaa. Suom. muist. + +[3] Kasakkipojaksi sanotaan pieniä passareita, jotka tavallisesti +käyvät kasakin kuosisissa nutuissa. + +[4] Vuosi 1812. jolloin Napoleon tunkeutui Venäjän sydämeen, on +tänäkin päivänä Venäjällä kansan puheessa tunnettu nimellä +"kahdestoista vuosi". Suom. muist. + +[5] "Lepäävä Työntekijä", aikakautinen lehti j.n.e. Moskova 1785, 3:s +osa, sivu 23, rivi 11 ylh. Tekijän muist. + +[6] Nankini = yksi laji pumpulikangasta. + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kuningas Lear arolla, by Ivan Turgenev + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS LEAR AROLLA *** + +***** This file should be named 17975-8.txt or 17975-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/7/9/7/17975/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + |