initial commit of ebook 17651HEADmain

1 files changed, 3304 insertions, 0 deletions

diff --git a/17651-8.txt b/17651-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..227c66b
--- /dev/null
+++ b/17651-8.txt
@@ -0,0 +1,3304 @@
+The Project Gutenberg EBook of Helgelannin sankarit, by Henrik Ibsen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Helgelannin sankarit
+       Näytelmä neljässä näytöksessä
+
+Author: Henrik Ibsen
+
+Translator: C. Edv. Törmänen
+
+Release Date: January 31, 2006 [EBook #17651]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELGELANNIN SANKARIT ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+Helgelannin sankarit.
+
+Näytelmä neljässä näytöksessä.
+
+
+Kirjoittanut
+Henrik Ibsen.
+
+
+Alkuperäisestä Suomentanut
+C. Edv. Törmänen.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+A. W. Lindgren 1878.
+
+
+
+
+Jäsenet:
+
+
+ÖRNULF VUONOILTA, piirikunnan vanhin Islannista.
+SIGURD VÄKEVÄ, meri-ruhtinas.
+GUNNAR HERSE, rikas talonpoika Helgelannissa.
+THOROLF, Örnulf'in nuorin poika.
+DAGNY, Örnulf'in tytär.
+HJÖRDIS, Örnulf'in kasvate.
+KÅRE, talonpoika, helgelantilaiaen.
+EGIL, Gunnar'in poika, neljävuotias.
+ÖRNULF'in kuusi vanhempaa poikaa.
+ÖRNULF'in ja SIGURD'in miehiä.
+VIERAITA, talonmiehiä, naisia, henkipattoja j. n. e.
+
+_Tapaus Eerikki Verikirveen aikana Gunnarin talossa ja sen
+läheisyydessä, Helgelannissa Pohjois-Norjassa._
+
+
+
+
+Ensimmäinen näytös.
+
+
+(_Korkea rantamaa, joka jyrkkänä äyräänä perältä sattuu mereen.
+Vasemmalla maja, oikealla tuntureita ja havumetsää. Kahden sotalaivan
+mastot näkyvät lahdella; kaukaa oikealta luotoja sekä korkeita saaria;
+meri rauhattomana aaltoilee; on talvi, myrsky- ja kova pyry-ilma._)
+
+(SIGURD _tulee alhaalla, rannalta laivoistaan, puettuna valkoiseen
+mekkoon hopea-vöineen, siniseen kappaan, kapeat metallivanteet säärien
+ympärillä, karvaiset kengät, teräs-lakki, sivulla lyhyt miekka_. ÖRNULF
+_näyttäikse samassa ylhäällä tunturien välissä, puettu tummaan
+lammasnahkaiseen takkiin, rinta-verhoon ja rauta-säärystimiin, sekä
+karvaisiin kenkiin, hartioilla ruskea sarka-kaapu, jonka päänpeite on
+vedetty teräs-lakin ylitse, jotta osa kasvoista peittyy. Hänellä on
+uljas sankarin vartalo, pitkä valkoinen parta; hän on vanha, selkä vähän
+köykistynyt; aseina hänellä on ympyriäinen kilpi, miekka ja keihäs_).
+
+SIGURD (_astuu ensin esiin, katselee ympärilleen, huomaa majan,
+kiirehtii sen ovelle, jota koettaa auki murtaa_).
+
+ÖRNULF (_huomaa sen tuntureilta, hämmästyy nähdessään Sigurdin, näkyy
+tuntevan hänet, astuu alas, huutaa_):
+
+Väisty, rosvo!
+
+SIGURD (_kääntyy, kädellään pitäen kiini miekan kahvasta_). Nyt
+ensikerran elossani, jos niin tekisin!
+
+ÖRNULF. Sinun pitää, täytyy! Minä tarvitsen tuon majan yö-suojaksi
+vilustuneille miehilleni.
+
+SIGURD. Ja minä uupuneelle vaimolle.
+
+ÖRNULF. Minun mieheni ovat arvoisammat, kuin sinun vaimosi.
+
+SIGURD. Siis ovat Helgelannin metsä-rosvot erinomaisessa arvossa!
+
+ÖRNULF (_Keihästään kohottaen_). Tuon sanan saat sinä kalliisti maksaa.
+
+SIGURD (_miekkansa vetäen_). Nyt, ukko, käy sun huonosti!
+
+(_Örnulf hyökkää Sigurdia vastaan, Sigurd puolustaikse_).
+
+(DAGNY _ja Sigurdin miehiä rannasta_; ÖRNULF'IN KUUSI POIKAA
+_tuntureilta, oikealta_).
+
+DAGNY (_vähän edellä, puettu punaiseen hameesen, siniseen kaapuun ja
+pääpeitteesen, huutaa_):
+
+Tänne kaikki Sigurd'in miehet! Isäntäni ottelee oudon kanssa!
+
+ÖRNULF'IN POJAT. Ukon avuksi! (_astuvat alas_).
+
+SIGURD (_miehilleen_). Olkaa alallanne; kyllä tulen yksinäni toimeen.
+
+ÖRNULF (_pojilleen_). Antakaa mun taistella rauhassa! (_ahdistaa
+Sigurdia_). Vertasi mä tahdon nähdä!
+
+SIGURD. Näet ensin omasi! (_haavoittaa häntä käsivarteen, jolta keihäs
+putoo_).
+
+ÖRNULF. Sepä sankari-lyönti, retkeillä!
+
+      Miehekkäästi miekkaas
+      Käytät, kunnokkaasti;
+      Sigurd väkevänkin
+      Häpeään saat asti!
+
+SIGURD (_hymyillen_). Siis on häpeä hänelle kunniaksi.
+
+ÖRNULF'IN POJAT (_hämmästyksellä_). Sigurd! Sigurd väkevä!
+
+ÖRNULF. Mutta terävämmin sattui lyöntis sinä yönä, jona multa tyttäreni
+Dagnyn ryöstit (_heittää pään-peitteen niskoilleen_).
+
+SIGURD MIEHINEEN. Örnulf vuonoilta!
+
+DAGNY (_iloisesti, vaan kuitenkin vähän levottomasti_). Isäni ja
+veljeni!
+
+SIGURD. Astu taakseni.
+
+ÖRNULF. Tarpeetonta (_läheten Sigurdia_). Minä tunsin sinut heti, kun
+sun näin, senvuoksi aloinkin taistelun; koettaa tahdoin, oliko perää
+huhussa, joka kertoi sinun olevan uljahimman sankarin Norjan-maassa. No,
+nyt rauha ja sopu välillämme olkoon!
+
+SIGURD. Paras olisi, jos niin olla voisi.
+
+ÖRNULF. Tuossa käteni! Sinä olet uljas urho; niin jykeviä lyöntejä ei
+vielä kukaan ole Örnulf-vanhuksen kanssa vaihtanut.
+
+SIGURD (_puristaa hänen tarjottua kättään_). Olkoon se viimeinen
+miekan-lyönti meidän välillä. Ja nyt tuomitse itse asia, joka välillämme
+riidassa ollut on, tyydytkö näihin ehtoihin?
+
+ÖRNULF. Tyydyn, ja pian kiista päätetään. (_toisille_) Niin tietäkää
+siis kaikki, mistä kysymys on. -- Viisi talvea sitten oli Sigurd ja
+Gunnar Herse viikinki-retkillään Islannissa, ja oli heillä olopaikkansa
+lähellä minun taloani. Silloin ryösti Gunnar kasvate-tyttäreni
+Hjördis'in; vaan sinä, Sigurd, otit oman lapseni, Dagny'n, ja purjehdit
+pois hänen kanssaan. Siitä ryöstöstä tuomitsen sinun maksamaan sakkoa
+kolmesataa hopeassa, ja sillä olkoon paha työsi sovitettu.
+
+SIGURD. Helpot ovat ehtosi; mainitut kolmesataa suoritan, lisäten niihin
+vielä silkkikaapun; se on lahja Englannin Aedhelstan-kuninkaalta ja niin
+hyvä, kuin Islannissa koskaan käytetty on.
+
+DAGNY. Oikein, uljas isäntäni; vasta nyt on mieleni rauhainen!
+(_puristaa isänsä ja veljensä kättä, puhuttelee heitä hiljaa_)
+
+ÖRNULF. On siis sovinto välillämme voimassa, ja pidettäköön Dagny aivan
+samassa kunniassa, kuin olisi hän laillinen vaimosi sukulaistensa
+suostumuksesta.
+
+SIGURD. Ja minuun saatat nyt luottaa, niinkuin omaan sukuusi ainakin!
+
+ÖRNULF. Varmaan luulen saattavanikin, ja heti panen hyvyytesi mua
+kohtaan koetukselle.
+
+SIGURD. Valmis olen, milloin tahdot; sano suoraan, -- mitä vaadit?
+
+ÖRNULF. Apuasi työllä ja neuvolla. Tänne olen tullut etsimään Gunnar
+Herseä, vaatimaan häneltä sakkoa Hjördis'in ryöstöstä.
+
+SIGURD (_hämillään_). Gunnar'ia!
+
+DAGNY (_samoin_). Ja Hjördis'iä, -- mistä ne löytää?
+
+ÖRNULF. Kotoaan Gunnarin talosta, luulisinma.
+
+SIGURD. Ja se on -- --?
+
+ÖRNULF. Muutaman nuolen-lennon päässä tästä; etkö sitä tiennyt?
+
+SIGURD (_voitetulla liikutuksella_). En todentotta! Aivan vähän olen
+kuullut Gunnarista siitä saakka, kuin viimeksi yhdessä Islannista
+purjehdimme. Ylt'ympäri olen vaeltanut viikinki-retkillä, palvellut
+useata ulkomaan kuningasta; Gunnar on vain kotonaan viihtynyt. Tälle
+rannikolle minut ajoi myrsky tänään, päivän koittaissa; että Gunnar'in
+koti-talo oli täällä pohjan puolessa, sen tiesin kyllä, mutta -- -- --
+
+DAGNY (_Örnulf'ille_). Ja _senkö_ asian vuoksi lähdit kotoasi?
+
+ÖRNULF. Sen. (_Sigurd'ille_) Meidän tapaamisemme oli vaikutus
+voimallisten ylhäältä tuolla; se oli heidän tahtonsa. Jos aikomukseni
+olisi ollut etsiä sinua, en olisi osannut aavistaakkaan, mistä sinut
+löytäisin.
+
+SIGPED (_ajattelevasti_). Totta sekin! -- Mutta tuota Gunnar'in asiaa,
+sanoppas, Örnulf, ai'otko ajaa sitä kaikella voimallasi, sekä hyvällä
+että pahalla?
+
+ÖRNULF. Niin mun _täytyy_. Kuuleppas, Sigurd, mitä sanon. Kesällä olin
+käräjillä, siellä oli monta kunnon miestä koossa. Kun käräjät olivat
+päättyneet, istuin minä juoma-pöytään, kihlakuntani miehien seuraan;
+siinä tuli nais-ryöstö puheeksi; monta pilkkaa sain niellä, kun olin
+antanut tuon loukkauksen niin kauvan olla kostamatta. Minä suutuin,
+vannoin lähteä Norjaan, etsimään Gunnar'ia, vaatimaan häneltä sakkoa tai
+kostamaan hänelle ilkityötään; vannoin, ett'en ennen palaisi Islantiin,
+kuin olisin asiani täydellisesti toimittanut.
+
+SIGURD. Niin, niin! Kun siten on laita, käsitän kyllä, että on asia
+ajettava loppuun saakka ja kovuudella, jos tarve vaatii.
+
+ÖRNULF. Niin on; kohtuuton en sentään ole, ja Gunnar on, kuten kuullut
+olen, kunnon mies. Iloinen olen myöskin retkestäni tänne; aikani alkoi
+vihdoin käydä pitkäksi; sikäläisten sinertävien vesien vaiheilla olen
+vanhentunut ja harmaaksi käynyt; mielessäni syttyi halu vielä kerran
+liikkumaan niiden aalloilla, ennenkuin ma --; no niin, -- Bergthora,
+vaimoni armas, kuoli jo aikoja sitten, vanhimmat poikani ovat
+retkeilleet joka kesä viikinki-matkoillaan, ja kun Thorolf varttui -- --
+
+DAGNY (_iloisesti_). Onko Thorolf täällä? Missä hän on?
+
+ÖRNULF. Laivalla tuolla (_viittaa perälle, oikealle_). Siellä saat nähdä
+poikasen; suureksi, vahvaksi ja pulskaksi on hän tullut siitä, kun sinä
+kotoa lähdit. Siitä pojasta kasvaa kelpo sankari, Sigurd; hänestä tulee
+sinun vertaisesi.
+
+DAGNY (_hymyillen_). Vielä ovat olot, näen, muinoisten mukaiset; yhä oli
+Thorolf sydäntäsi lähinnä.
+
+ÖRNULF. Hän on nuorin ja äitinsä kuvainen, siinä syy.
+
+SIGURD. Mutta sanoppas, -- asiaasi Gunnar Herse'n luona, ai'otko sitä jo
+tänään -- --?
+
+ÖRNULF. Mielemmin tänään, kuin huomenna. Kohtuulliseen sakkoon tyydyn;
+jos Gunnar nämät ehdot hylkää, varokoon seurauksia. (KÅRE TALONPOIKA
+_kiireesti oikealta, puettuna harmaasen sarka-mekkoon, leveälierinen
+huopa-hattu päässä; kädessä seipäästä murrettu sauva_).
+
+KÅRE. Hyvä kohtaama, retkeiliät!
+
+ÖRNULF. Harvoin meikäläisten kohtaamisesta hyvää toivotaan.
+
+KÅRE. Jos olette rehellisiä, niin luvatkaa minulle rauhaa ja suojelusta
+nyt; Gunnar Herse'n väki vainoo henkeäni!
+
+ÖRNULF. Gunnar Herse'n!
+
+SIGURD. Sinä olet varmaankin tehnyt hälle vahinkoa, vääryyttä.
+
+KÅRE. Oikein olen minä tehnyt, oikeuttani suojellut. Gunnar'in ja minun
+karjani kävi samalla laitumella tuolla saarella, aivan lähellä
+mannermaata, hänen väkensä vei parhaat härkäni, ja yksi hänen miehistään
+haukkui mua orjaksi; minä tartuin aseihin ja kaadoin hänet.
+
+ÖRNULF. Sehän oli laillista, se.
+
+KÅRE. Vaan tänä aamuna hänen väkensä hyökkäsi päälleni; onneksi huomasin
+minä sen ajoissa ja pääsin pakoon; mutta kuitenkin on henkeni vaarassa;
+sillä he etsivät minua yhä.
+
+SIGURD. Sua en uskoa voi! Ennen muinoin tunsin Gunnar'in yhtä hyvin,
+kuin oman itseni, ja tiedän: Gunnar ei koskaan rauhan miehelle vääryyttä
+tehnyt.
+
+KÅRE. Gunnar'illa ei olekkaan vähintäkään syytä tähän rikokseen, hän on
+ollut etelässä, matkoillaan; ei, mutta Hjördis, hänen vaimonsa -- -- --
+
+DAGNY. Hjördis!
+
+ÖRNULF (_mutisten._) Niin, niin, se olisi juuri Hjördis'in mukaista!
+
+KÅRE. Gunnar'ille tarjosin minä sakkoa murhaamastani orjasta, ja hän oli
+siihen tyytyväinen, mutta samassa saapui Hjördis, kiihoitti miestään
+pilkkalauseilla ja esti sovintomme; sitte matkusti Gunnar
+etelä-puolelle, ja tän' aamuna -- -- --
+
+SIGURD (_katsellen vasemmalle_). Tuolta tulee matkustavaisia
+pohjan-puolelta, onhan se -- -- --?
+
+KÅRE. Gunnar Herse!
+
+ÖRNULF. Ole huoletta sinä vain, minä luulen voivani hieroa sovintoa
+teidän välillänne.
+
+(GUNNAR HERSE _ja_ MUUTAMIA MIEHIÄ _tulee vasemmalta. Gunnar on puettu
+koti-vaatteisin, ruskeaan mekkoon, metallivaanteet säärien ympärillä,
+leveään hattuun; aseena on hänellä ainoastaan pieni kirves_).
+
+GUNNAR (_seisahtaa kummastellen ja epäillen, nähdessään edelliset_).
+Örnulf vuonoilta! Todellakin -- --!
+
+ÖRNULF. Sama mies.
+
+GUNNAR (_läheten_). No, siis tervetultuasi tiluksilleni, jos
+rauhan-tuumissa tulet.
+
+ÖRNULF. Jos on sinun tahtosi niinkuin minunkin, ei mitään rauhattomuutta
+kysymykseen tule.
+
+SIGURD (_läheten_). Hyvä kohtaama, Gunnar!
+
+GUNNAR (_iloisesti_). Sigurd -- kasvin-veikko! (_puristaa hänen
+kättään_). Niin, kun sinä olet Örnulf'in seurassa, on hän rauhan mies,
+siitä olen varma; (_Örnulf'ille_). Anna mulle kätesi, vanhus! Helppo on
+mun arvata asiasi täällä pohjan puolella; se koskee kasvatus-tytärtäsi,
+Hjördis'iä.
+
+ÖRNULF. Niinkuin sanot; suuresti loukkasit sinä minua, kun ilman
+suostumustani veit hänet muassasi Islannista.
+
+GUNNAR. Oikea ja kohtuullinen on tulosi tänne; nuoruuden-töistä saa
+vanhuus vastata. Kauvan olen jo, Örnulf, odottanutkin sua tuon asian
+tähden, ja jos sakko sen voi suorittaa, on sovintomme aivan helppo.
+
+SIGURD. Niin ajattelen minäkin. Örnulf on kohtuullinen.
+
+GUNNAR (_innolla_). Kohtuullinen sun pitääkin olla, vanhus; jos hänen
+todellisen arvonsa mukaan minua sakottaisit, ei koko omaisuuteni
+likimainkaan riittäisi!
+
+ÖRNULF. Minä seuraan lakia ja tapojamme, ole varma siitä. Mutta asiasta
+toiseen (_osoittaen Kåre'en_). näetkö tuota miestä?
+
+GUNNAR. Kåre talonpoika! (_Örnulf'ille_). Sinä tiedät siis meidän
+vainoavan toisiamme.
+
+ÖRNULF. Sinun väkesi on ryöstänyt häneltä karjaa, ryöstöstä on sakko.
+
+GUNNAR. Murhasta myöskin; hän murhasi mun orjani.
+
+KÅRE. Kun se pilkkasi minua.
+
+GUNNAR. Olenhan luvannut suostua sovintoon.
+
+KÅRE. Mutta sitä ei myöntänyt Hjördis'in mieli, ja tän'aamuna, kun sinä
+olit poissa, hyökkäsi hän päälleni ja vainoo nyt henkeäni.
+
+GUNNAR (_vihoissaan_). Onko totta mitä sanot; onko Hjördis -- --?
+
+KÅRE. Totta jok'ainoa sana.
+
+ÖRNULF. Siksi pyysi tämä talonpoika minun apuani, ja sen hän saapikin.
+
+GUNNAR (_hetkisen mielittyään_). Rehellisesti olet käyttäinyt minua
+kohtaan, Örnulf; velvollisuuteni on siis seurata sinun tahtoasi.
+Kuuleppas, Kåre, minä suostun panemaan orjan murhan ja sinun kärsimäsi
+vääryyden vastakkain, ja siten tehkäämme sovinto.
+
+KÅRE (_antaen kätensä Gunnar'ille_). Hyvät ehdot; niihin suostun.
+
+ÖRNULF. Siis suot sinä hänelle rauhan ja turvallisuuden omasta ja
+omaisiesi puolesta?
+
+GUNNAR. Rauhan ja turvallisuuden kotonaan ja missä ikinä hän liikkuu.
+
+SIGURD (_osoittaen oikealle_). Ken tuo!
+
+GUNNAR (_tyytymättömästi_). Hjördis!
+
+ÖRNULF. Ja aseellisia miehiä muassa.
+
+KÅRE. Hän etsii minua!
+
+(HJÖRDIS _ja joukko_ MIEHIÄ. _Hjördis on puettu mustaan hameesen,
+kaapuun ja pään-peitteesen;_ MIEHET _varustetut miekoilla ja kirveillä,
+Hjördis'illä on kevyt keihäs kädessä_)
+
+HJÖRDIS (_pysähtyy sisäänastuessaan_). Voimakkaan joukon kohtaamme
+täällä; siltä näyttää!
+
+DAGNY (_rientää häntä vastaan_). Terve, terve, Hjördis!
+
+HJÖRDIS (_kylmästi_). Kiitos. Kuulinkin jo sinun olevan jossain täällä
+likellä. (_Lähenee, heittäen terävän silmäyksen läsnä oleviin_). Gunnar
+ja -- Kåre, vihamieheni, -- Örnulf poikineen, ja -- (_huomatessaan
+Sigurd'in, voittuu hän melkein huomaamattaan, on vähän aikaa ääneti,
+malttaa, sanoo_). Kas, tääll' on monta, jotka tunnen, -- vaan en tiedä,
+ken niistä on suotuisin minua kohtaan.
+
+ÖRNULF. Hyvin suotuisat olemme sinulle kaikki.
+
+HJÖRDIS. Jos niin on asia, et kieltäne antaa Kåre'a mieheni valtaan.
+
+ÖRNULF. Se ei ole tarpeen.
+
+GUNNAR. Meidän välillämme on rauha ja sovinto.
+
+HJÖRDIS (_tukahdutetulla pilkalla_). Sovinto? No niin, tiedänhän kyllä,
+että sinä olet älykäs mies, Gunnar! Kåre on tavannut miehukkaita
+ystäviä, ja minä älyän kyllä, että sinusta oli turvallisinta -- -- --
+
+GUNNAR. Turhaa on kiihoittaa minua pilkka-lauseilla! (_painavasti_).
+Kåre'lla on rauha ja turvallisuus meidän suhteen!
+
+HJÖRDIS (_pakoittaa itseään_). Hyvä kaikki; kun sinä olet luvannut sen
+hänelle, täytyy lupaus pitääkkin.
+
+GUNNAR (_kovaa, mutta tuimuudetta_). Se täytyy -- ja se pidetäänkin!
+
+ÖRNULF (_Hjördis'ille_). Täällä tehtiin noin puoleksi yksi sovinto
+lisää, ennenkuin sinä tulit.
+
+HJÖRDIS (_terävästi_). Sinun ja Gunnar'in välillä?
+
+ÖRNULP (_nyykyttäen päätään_). Se koski sinua.
+
+HJÖRDIS. Hyvin kyllä tiedän, mitä se koski; mutta sen sanon sulle,
+kasvatus-isäni, ei kuuna milloinkaan pidä sanottaman Gunnar Herse'n
+peljästyneen siitä, että sinä aseellisine miehinesi tulit maahan; jos
+olisit yksin matkustavaisna taloomme saapunut, olisi riita ollut piankin
+ratkaistu.
+
+GUNNAR. Örnulf poikineen tuli rauhallisissa aikeissa.
+
+HJÖRDIS. Saattaa olla, vaan toisen äänen saapi se kansan suussa, ja etpä
+sinä, Gunnar, itsekkään niin aivan varmasti rauhaan luottanut eilen,
+lähettäissäsi Egil-poikamme eteläpuoleen, heti kun kuulit Örnulf'in
+sotalaivoineen olevan vuonossa.
+
+SIGURD (_Gunnar'ille_). Oletko lähettänyt poikasi eteläpuoleen?
+
+HJÖRDIS. Niin, jotta se olisi turvassa Örnulf'in päällehyökkäyksistä.
+
+ÖRNULF. Älä tähtää pilkkaasi sitä seikkaa kohti, Hjördis; mitä Gunnar
+teki, oli varmaankin viisaan työtä, jos vain sinä särjet sovintomme.
+
+HJÖRDIS. Onni elon johtaa. Tapahtukoon mitä tahansa; mutta kernaammin
+minä kaadun, kuin pelastan henkeni pelkurin sovinnolla.
+
+DAGNY. Sigurd maksaa sakkoa eikä ole sen tähden huonompi mies.
+
+HJÖRDIS. Sigurd tietänee paraiten itse, mitä hänen kunniaansa kuuluu.
+
+SIGURD. Sitä mun ei koskaan tarvis muistella.
+
+HJÖRDIS. Sigurd on kuuluisa mies, mutta toki uljaamman työn teki Gunnar;
+hän tappoi karhun huoneeni edustalla.
+
+GUNNAR (_häveliäästi katsahtaen Sigurd'iin_). Niin, no olkoon se asia
+sillänsä!
+
+ÖRNULF. Totta kyllä, se on uljain työ, minkä kukaan Islannin miehistä on
+tehnyt, ja sen vuoksi -- --
+
+SIGURD. No, sitä vähemmin häntä voi pelkuriksi mainita.
+
+HJÖRDIS. Jos sakkoa maksetaan, niin sakkoa vaaditaankin; Gunnar,
+muistathan, mitä kerran lupasit!
+
+GUNNAR. Sen lupauksen tein ajattelemattomuudessa; vaaditko, että sekin
+pitää pidettämän?
+
+HJÖRDIS. Pidettämän se pitää, jos me molemmat tämän päivän jälkeen
+ai'omme elää saman katon alla. Tiedä siis, Örnulf, jos kasvate-tyttäresi
+ryöstöstä sakkoa maksettaman pitää, on sinun myöskin maksaminen sakkoa
+siitä, että surmasit isäni Jökul'in ja otit hänen tilansa ja
+omaisuutensa!
+
+ÖRNULF. Jökul kaatui rehellisessä kaksintaistelussa; pahemman työn
+tekivät minulle sinun sukulaisesi, kun lähettivät sinut ventovieraana
+Islantiin ja saivat minun rupeamaan kasvattajaksi.
+
+HJÖRDIS. Kunniaa, etkä suinkaan häpeätä, olet sinä saanut Jökul'in
+tyttären kasvattamisesta.
+
+ÖRNULF. Pelkkää rauhattomuutta ja riitoja on minulla siitä ollut, ei
+muuta.
+
+HJÖRDIS. Pahempi onni voipi kohdata sinua nyt, jos -- -- --
+
+ÖRNULF. Min'en ole tullut tänne torelemaan vaimo-väen kanssa! -- Gunnar,
+kuule viimeinen sanani; suostutko maksamaan sakkoa nais-ryöstöstä?
+
+HJÖRDIS (_Gunnar'ille_). Muista, mitä luvannut olet!
+
+GUNNAR (_Örnulf'ille_). Kuulethan minun tehneen lupauksen ja se minun
+pitää -- -- --
+
+ÖRNULF (_suuttuneena_). Kylliksi, Kylliksi! Ei milloinkaan pidä
+sanottaman minun maksaneen sakkoa rehellisestä surmasta!
+
+HJÖRDIS (_voimakkaasti_). Emmekä me pelkää sinua, emmekä omaisiasi!
+
+ÖRNULF (_kovalla vihalla_). Ja kellä on oikeus vaatia sakkoa Jökul'in
+surmasta? Missä ovat hänen sukulaisensa? Niistä ei ole ainoatakaan
+elossa! Ken on hänen laillinen jälkeisensä?
+
+HJÖRDIS. Gunnar minun puolestani!
+
+ÖRNULF. Gunnar! Niin, jos sinä olisit kasvatus-isäsi luvalla hänen
+kanssaan naimisissa, tai jos hän olisi suorittanut sakon ryöstöstään,
+niin olisi hän Jökul'in laillinen jälkeinen, mutta -- --
+
+DAGNY (_pelokkaasti rukoillen_). Isä, isä!
+
+SIGURD (_äkkiä_). Älkää lausuko enää!
+
+ÖRNULF (_matalammalla äänellä_). Se pitää lausuttaman kaikkien kuullen!
+Ryöstetyllä naisella ei ole laillista puolisoa!
+
+GUNNAR (_tuimasti_). Örnulf!
+
+HJÖRDIS (_hurjana raivosta_). Pilkattu! Häväisty! (_vapisevalla
+äänellä_). Tätä -- tätä saat vielä katua!
+
+ÖRNULF (_jatkaen_). Ryöstettyä naista pitää laki ainoastaan
+jalkavaimona! Jos tahdot nauttia kunniallisia oikeuksia, pitää sinun --
+--
+
+HJÖRDIS (_pakoittaen itseään_). Ei, Örnulf, minä tiedän paremmin, mikä
+sopivata on. Jos minua voidaan pitää ainoastaan Gunnar'in jalkavaimona,
+-- hyvä, niin pitää hänen sankaritöillä maineensa kohottaa, -- kohottaa
+niin korkealle, ett'ei nykyinen asemani minua häpeään saata! Ja ole
+varoillas, Örnulf; tässä eroaa tiemme, mutta aseita varustan minä sinua
+ja omaisiasi vastaan ja käytän niitä joka tilaisuudessa; turvaton on
+henkesi, turvattomat jäsenesi, ja samoin jokainen, joka -- -- (_terävä
+silmäys Kåre'en_). Kåre talonpoika! No niin, Örnulf puolusti asiaasi, ja
+me olemme sovussa, mutta minä en toki neuvo sinua aivan heti kotiin
+tulemaan; surmatulla on monta kostajaa, ja voisi helposti tapahtua, että
+-- niin, minä olen nyt varoittanut, kestä sitte seuraukset. Tule,
+Gunnar, meidän pitää varustaida. Kuuluisan sankar-työn teit sinä
+Islannissa, mutta mainiompi työ sun täällä tehdä pitää -- muuten --
+muuten jalkavaimosi saa hävetä sinun tähtesi ja itsensä tähden!
+
+GUNNAR. Ole säädyllinen, Hjördis; sopimatonta on noin käyttäidä!
+
+DAGNY (_rukoillen_). Jää, kasvin-sisko, -- jää tänne; minä puhun isäni
+kanssa!
+
+HJÖRDIS (_kuulematta häntä_). Kotiin, kotiin! En koskaan olisi osannut
+aavistaakkaan, että minun kurjana jalkavaimona piti elämäni viettää;
+mutta jos minä vielä kärsin tätä elämää, tätä häpeällistä elämää, jos
+kärsin sitä päivänkään enää, niin pitää puolisoni tekemän sankar-työn --
+sankar-työn, joka saa hänet kuuluisammaksi kaikkia muita miehiä!
+(_oikealle_).
+
+GUNNAR (_hilliten ääntään_). Yksi seikka sinun pitää mulle luvata; me
+puhelemme asioista vielä ennen, kuin lähdet täältä (_menee miehineen
+oikealle_).
+
+(_Raju-ilma on edellisen puheen ajalla tauonnut; puoli-päivän aurinko
+näyttäikse ympyriäisen punaisen levyn tapaisena taivaanrannalla_).
+
+ÖRNULF (_uhaten_). Kalliiksi käy sulle korskeutesi, kasvate-tyttäreni!
+
+DAGNY. Isä, isä! Eihän sulla vain lienekkään pahoja mielessä!
+
+ÖRNULF. Anna mun olla! Nyt, Sigurd, nyt pitää Gunnar'in suorittaa mulle
+muutakin kuin sakkoja!
+
+SIGURD. Mitä ai'ot tehdä?
+
+ÖRNULF. Sitt'en tiedä; mutta kauvas pitää kuuluman, että Örnulf
+vuonoilta on vieraillut Gunnar Herse'n luona!
+
+SIGURD (_tyynellä vakavuudella_). Ehkä kyllä; mutta minä sanon sulle,
+Örnulf, aseitas ei sun pidä liikuttaa häntä vastaan, niinkauvan kuin
+minä olen hengissä!
+
+ÖRNULF. Eikö! Mutta jos minä tahdon!
+
+SIGURD. Ei saa se tapahtua, -- vaikkapa tahdotkin.
+
+ÖRNULF (_kiivaasti_). Hyvä; liity sinäkin vihamiehiini, minä uskallan
+kuitenkin käydä teitä kaikkia vastaan!
+
+SIGURD. Kuule minua, Örnulf; sitä päivää ei sinun silmäsi näe, jolloin
+me taistelisimme toisiamme vastaan; rehellisen sovinnonhan olemme
+tehneet; Dagny on mulle rakkaampi aseita ja kultaa, enkä voisi
+milloinkaan unhoittaa, että sinä olet hänen lähin sukulaisensa.
+
+ÖRNULF. Tuota sulta odotinkin, urhokas Sigurd!
+
+SIGURD. Mutta Gunnar on kasvin-veljeni; me olemme vannoneet toisillemme
+rauhaa ja ystävyyttä. Sekä sodan että rauhan vaiheissa olemme yhdessä
+onneamme kokeneet ja Gunnar on minulle maailman miehistä mieluisin;
+retkeily ei ole hänen mieleensä, vaikka hän onkin uljas; -- no hyvä!
+minut tunnette kaikki, tiedätte, ett'en pelkää taisteloa; mutta nyt,
+Örnulf, nyt pyydän sovintoa Gunnar'in puolesta. Tee minulle mieliksi
+tässä asiassa!
+
+ÖRNULF. Sitä en saata; kaikkien sankarten pilkaksihan minä joutuisin,
+jos tyhjin käsin Islantiin palajaisin!
+
+SIGURD. Tyhjin käsin ei sinun tarvitsekkaan palata. Tuolla lahdella on
+kaksi minun pitkää laivaani, niissä on kaikki omaisuus, jonka olen
+voittanut viikinkiretkilläni. Siellä on monta kallisarvoista
+kuninkaan-lahjaa, arkkuja, joissa on oivallisia aseita ja muuta aimo
+irtaimistoa; ota sinä toinen laivoistani, valitse se, jota parhaimpana
+pidät, se on sinun kaikkine tavaroineen, -- ota se sakkona Hjördis'istä
+ja anna Gunnar'in olla rauhassa.
+
+ÖRNULF. Kunnon Sigurd, sinä teet tuon kaiken Gunnar'in hyväksi!
+
+SIGURD. Totisesti, uskollisen ystävänsä hyväksi ei kukaan voi liian
+paljon tehdä.
+
+ÖRNULF. Annat puolet omaisuudestasi!
+
+SIGURD (_innolla_). Ota koko omaisuuteni, molemmat laivani, kaikki mitä
+minulla on, salli minun sitten seurata sinua Islantiin köyhimpänä
+miehenä, laivallasi; mitä nyt annan, sen saatan jälleen ansaitsemalla
+voittaa; mutta jos sinä nostat vainon Gunnar'ia vastaan, en minä voi
+nauttia iloa enää milloinkaan. No, Örnulf, mitä vastaat?
+
+ÖRNULF (_mietiskellen_). Kaksi oivallista pitkää laivaa, aseita ja
+irtaimistoa, -- ei kenkään omaisuutta liiaksi saa, mutta, --
+(_kiivaasti_) en, en, -- Hjördis on uhannut minua; minä en tahdo!
+Epärehellisesti tekisin, jos ottaisin sinun omaisuutesi!
+
+SIGURD. Mutta kuulehan toki ensiksi -- --
+
+ÖRNULF. En, sanon minä! Itse täytyy minun oikeuttani edistää; onni
+kaikki ohjatkoon.
+
+KÅRE (_lähenee_). Ystävällisiä neuvoja tarjoo sulle Sigurd, mutta jos
+voimiesi takaa tahdot oikeuttasi edistää, saatan minä sulle parempia
+neuvoja antaa. Älä toivokkaan sakkoja niinkauvan kuin Hjördis'illä on
+sanan-valtaa; mutta kostaa saat, jos tottelet minua.
+
+ÖRNULF. Kostaa? Mikä on sun neuvos?
+
+SIGURD. Paha, sen huomaan kyllä!
+
+DAGNY (_Örnulf'ille_). Älä häntä kuultele!
+
+KÅRE. Hjördis on julistanut minut rauhattomaksi, viekkaasti vainoo hän
+henkeäni; jos lupaat suojata minua sittemmin, menen minä tulevana yönä
+Gunnar'in taloon ja poltan sen ihmisineen päivineen. Onko se mieleesi?
+
+SIGURD. Konna!
+
+ÖRNULF (_tyyneesti_). Minun mieleeni? Tiedätkö, Kåre, mikä on enemmän
+mieleeni? (_jyreästi_). Hakata poikki sinun nenäsi ja korvasi, sä katala
+rosvo! Huonosti tunnet sinä Örnulf-vanhuksen, luullessasi hänen yhtyvän
+moiseen konnantyöhön!
+
+KÅRE (_on vetäytynyt taaksepäin_). Ellet sinä hyökkää Gunnar'ia vastaan,
+hyökkää hän sinua vastaan!
+
+ÖRNULF. Käsilläni ja aseillani osaan minä puolustaida.
+
+SIGURD (_Kåre'lle_). Ja nyt pois näkyvistämme! Kunnialliset miehet
+saavat häpeätä sinun yhteydestäsi!
+
+KÅRE (_mennessään_). Niin, niin, minun täytyy siis itse varjella
+henkeäni niin hyvin, kuin voin; mutta minä sanon: Katua saatte, ellette
+ankaruutta käytä; minä tunnen Hjördis'in -- ja tiedän keinon, jolla
+hänet masennan! (_menee rantaan_).
+
+DAGNY. Hän uhkailee kostaa, Sigurd, se täytyy estää!
+
+ÖRNULF (_suuttuneena_). Oo, antaa hänen tehdä mielensä mukaan; Hjördis
+on sen ansainnut!
+
+DAGNY. Sitä et sinä tarkoita; muistahan toki itsehän olet hänen
+kasvattanutkin.
+
+ÖRNULF. Onneton oli se hetki, jolloin hänet kattoni alle otin; Jökul'in
+sanat alkavat käydä toteen.
+
+SIGURD. Jökul'in?
+
+ÖRNULF. Niin, Jökul'in, Hjördis'in isän. Kun hän minun kädestäni
+kuollon-lyönnin sai, kaatui hän selälleen tanterelle, katsoi minuun ja
+lausui:
+
+      Surun saattaa surmaajalle
+      Jökul'in sen jälkeläinen;
+      Jolla Jökul'in on omaa,
+      Sen ei ilo iäkkäinen!
+
+Kun hän sai sen lausuneeksi, vaikeni hän hetkiseksi hymyten, sitte hän
+kuoli.
+
+SIGURD. Mitä siitä huolit?
+
+ÖRNULF. Niin, niin, ken tietää! Tosi-tarinana kerrotaan Jökul'in kerran
+antaneen suden sydämen lastensa syödä, jotta ne tulisivat
+hurja-luontoisiksi; Hjördis on ainakin saanut osansa, se näkyy hänestä
+(_keskeyttää, katsoessaan oikealle_) Gunnar! -- Onko meidän jälleen
+tässä keskusteloon ryhtyminen!
+
+GUNNAR (_tulee_). Niin, Örnulf, ajattele minusta, mitä tahdot; mutta
+minä en saata vihamiehenä erota sinusta.
+
+ÖRNULF. Mikä on aikeesi?
+
+GUNNAR. Tarjota sinulle käteni rauhan ja sovinnon merkiksi, ennenkuin
+matkustat. Kuulkaapa mua kaikki; seuratkaa minua kotiini ja olkaa
+vieraanani niin kauvan, kuin teitä haluttaa. Makuu-sijoja ja ravintoa ei
+puuttuman pidä, riidastamme ei myöskään puhuta, ei tänään eikä huomenna,
+sanaakaan.
+
+SIGURD. Mutta Hjördis -- --?
+
+GUNNAR. Seuraa minun tahtoani; hänen mielensä muuttui kotimatkalla ja
+hän arveli niinkuin minäkin, että me kyllä voimme sopia, jos te tulette
+vieraiksemme.
+
+DAGNY. Niin, niin; se tapahtukoon!
+
+SIGURD (_epäillen_). Mutta minä en toki tiedä -- --
+
+DAGNY. Gunnar on sinun kasvin-veljesi; minä tuntisin sinut todella
+huonosti, jos kieltäisit hänen pyyntöään.
+
+GUNNAR (_Sigurdille_). Ystävyyttä olet mulle osoittanut kaikkialla;
+ethän tälläkään kertaa vastustane toivoani!
+
+DAGNY. Etkä lähde maasta, kun Hjördis kotonaan vihaansa keittää; -- --
+ällös, ällös tehkö niin!
+
+GUNNAR. Suuresti olen tehnyt vääryyttä Örnulf'ille; ennenkuin sen olen
+parantanut, en tunne mielessäni rauhaa.
+
+SIGURD (_innolla_). Kaikki mitä tahdot voin tehdä, Gunnar, pait jäädä
+tänne! (_malttaa_). Minä olen Aedhelstan-kuuinkaan uskottuja miehiä, ja
+minun täytyy vielä tänä talvena päästä hänen luokseen Englantiin.
+
+DAGNY. Mutta ehdithän sinne kuitenkin!
+
+GUNNAR. Kenkään ei edeltäpäin tunne kohtaloaan; kenties, Sigurd, kenties
+nyt tapaamme toisemme viimeisen kerran, ja jos niin olisi, katuisit sinä
+vielä, ett'et ollut minulle avulias viimeiseen asti.
+
+DAGNY. Et pitkään aikaan näe minuakaan iloisena, jos tänään jo purjehdit
+täältä.
+
+SIGURD (_päättävästi_). Hyvä, olkoon niin! Tapahtukoon teidän tahtonne,
+vaikka -- toki, päätetty; tuossa käteni; minä jään, ja tulen sinun ja
+Hjördis'in vieraaksi.
+
+GUNNAR (_puristaen hänen kättään_). Kiitos, Sigurd, sen tiesinkin.-- Ja
+sinä, Örnulf, sanot samoin, kuin Sigurd'kin?
+
+ÖRNULF (_jörönä_). Sitä saadaan mietiskellä; katkerasti on Hjördis mua
+loukannut; -- tänään en voi varmaa vastausta antaa.
+
+GUNNAR. Niin, niin, vanha uros, Sigurd ja Dagny saavat kyllä kurttuisen
+otsasi sileäksi jälleen, Nyt menen minä juhlaa valmistamaan; jääkää
+hyvästi siksi, ja tervetuloa talooni! (_menee oikealle_).
+
+SIGURD. Hjördis'in mieli on muuttunut, sanoi hän! Siis ei Gunnar tunne
+häntä ollenkaan; -- ennemmin uskon Hjördis'in aikovan -- (_keskeyttää,
+kääntyen miehiin_). Nyt, kaikki seuratkaa mua laivoihin; kelpo lahjoja
+valitsen Gunnar'ille ja hänen väelleen.
+
+DAGNY. Lahjoja parhaita, mitä meillä on. Ja sinä isäni, -- niin, sinua
+en jätä rauhaan, ennenkuin myönnyt seuraamaan meitä Gunnar'in luo.
+(_Menee Sigurdin ja miesten kanssa rantaan, perälle_).
+
+ÖRNULF. Myönnyn? Niin, ellei Gunnar'illa olisi naisväkeä talossaan, niin
+-- haa, jos oikein mahdikkaasti voisin masentaa Hjördis'iä! -- Thorolf,
+tuletko sinä tänne!
+
+THOROLF (_on reippaasti astunut esiin_). Kuten näet! -- Onko totta mitä
+sanotaan, oletko sinä ollut keskustelossa Gunnar Hersen kanssa?
+
+ÖRNULF. Olen!
+
+THOROLF. Ja olet nyt riidassa hänen kanssaan?
+
+ÖRNULF. Hm, ainakin Hjördis'in kanssa.
+
+THOROLF. Ole huoletta; nyt saat tilaisuuden kostaa!
+
+ÖRNULF. Kostaa? Kenen kautta?
+
+THOROLF. Kuulehan; minä seisoin äsken laivalla, eräs mies juoksi sauva
+kädessä ohitse, huutaen: "Jos kuulut Örnulf'in miehistöön, niin sano
+hälle terveisiä Kåre-talonpojalta, nyt minä kostan meidän kummankin
+puolesta." Sen sanottuaan hyppäsi hän veneesen, alkoi soutaa, lausuen:
+"Kaksikymmentä henkipattoa on nyt vuonossa; niiden kanssa menen minä
+eteläpuolelle ja tänä iltana ei Hjördis'in enää tarvitse ylpeillä
+perillisestään."
+
+ÖRNULF. Niinkö hän lausui! Haa, haa, nyt älyän minä; Gunnar on
+lähettänyt poikansa pois, Kåre on riidassa hänen kanssaan -- --.
+
+THOROLF. Ja nyt soutaa hän sinne -- ja surmaa poikosen!
+
+ÖRNULF (_ripeä päätös_). Eespäin kaikki, Kåre! Siitä saaliista
+taistellaan!
+
+THOROLF. Mitä ai'ot?
+
+ÖRNULF. Älähän huoli; ei Kåre, vaan minä, kostan.
+
+THOROLF. Minä seuraan sua!
+
+ÖRNULF. Et, sinä seuraat Sigurd'ia ja siskoasi Gunnar'in taloon.
+
+THOROLF. Sigurd'ia? Onko hän täällä?
+
+ÖRNULF. Tuolla ovat hänen laivansa; me olemme nyt sovussa; -- sinä
+seuraat häntä.
+
+THOROLF. Sinun vihamiestesi luo?
+
+ÖRNULF. Mene sinä vain juhlalle. Nyt saa Hjördis oppia tuntemaan
+Örnulf-vanhusta! Vaan kuule, Thorolf, sinä et mainitse kellekkään, mitä
+minä nyt ai'on tehdä; kuuletkos, et kellekkään!
+
+THOROLF. Sen lupaan.
+
+ÖRNULF (_tarttuu hänen käteensä, katsoen häneen lempeästi_). Jää hyvästi
+siis, uljas poikoseni; käytä itseäsi miehekkäästi juhlalla, jotta saan
+sinusta kunniaa. Turhia ei sinun puhuman pidä; mutta se, mitä lausut,
+olkoon terävää, kuin miekan kärki. Ole ystävällinen niin kauvan, kuin
+sinulle hyvyyttä osoitetaan; mutta jos sua kiihoitetaan, älä vaikene.
+Älä juo enemmän, kuin siedät, mutta älä myöskään osoita juomasarvea
+ohitsesi, kun sitä kohtuudella tarjotaan, ett'eivät pitäisi sinua
+naismaisena.
+
+THOROLF. En, ole huoletta!
+
+ÖRNULF. No, mene nyt juhlalle Gunnar'in luo. Minä tulen sinne myöskin,
+tulen siten, kuin vähimmiten odotetaan (_iloisesti toisille_). Eespäin,
+suden-pennut; hiokaa hampaitanne, nyt saatte kylliksi verta juoda!
+(_Menee vanhempien poikiensa kanssa oikealle, perälle_).
+
+(SIGURD _ja_ DAGNY _tulevat loistavissa juhlapuvuissa rannalla, heitä
+seuraa kaksi miestä kantaen arkkua; miehet menevät heti rantaan
+jälleen_).
+
+THOROLF (_katselee isänsä jälkeen_). Nyt menevät he kaikki taistelemaan,
+vaan min'en saa seurata heitä; raskasta on olla suvusta nuorin. --
+Dagny, terve, terve, sisarein!
+
+DAGNY. Thorolf! Herrainen aika, -- suureksihan sinä olet kasvanutkin!
+
+THOROLF. Tottahan toki, viidessä vuodessa, luulisinpa -- -- --
+
+DAGNY. Niin, niin, totta sekin.
+
+SIGURD (_tarjoo hälle kätensä_). Sinusta saapi Örnulf urhean pojan,
+ellen liioin erehdy.
+
+THOROLF. Jos hän vain ottaisi koettaakseen minua, niin -- --
+
+DAGNY (_hymyillen_). Mutta hän säästää sinua enemmän, kuin mieleesi on;
+minä muistan kyllä, hän rakastaa sinua melkein liiaksi.
+
+SIGURD. Minne hän meni?
+
+THOROLF. Laivaan; -- lähtekäämme nyt, hän tulee jälestäpäin!
+
+SIGURD. Minä odotan miehiäni, ne tuovat tavaroita ja sitovat laivat
+kiini.
+
+THOROLF. Minun pitää sinne avuksi! (_menee rantaan_).
+
+SIGURD (_vähän mietittyään_). Dagny, armas vaimoni, nyt olemme kahden
+kesken; minun on sinulle sanottava asioita, joita ei enää käy
+salaaminen.
+
+DAGNY (_kummastellen_). Mitä tarkoitat?
+
+SIGURD. Vaaralliseksi muuttuu, luulen ma, tämä käynti Gunnar'in talossa.
+
+DAGNY. Vaaralliseksi? Luuletko Gunnar'in -- --?
+
+SIGUKD. Gunnar on uljas, kelpo mies; ei, ei, -- mutta parempi olisi
+ollut, että olisimme lähteneet täältä käymättä Gunnar'in luona.
+
+DAGNY. Sinä peloitat minua! Sigurd, mitä tarkoitat?
+
+SIGURD. Vastaa ensin kysymykseeni. Missä on ranne-rengas, jonka kerran
+sulle annoin?
+
+DAGNY (_näyttää sen_). Kädessäni tässä; sinä käskit minun yhäti
+kantamaan sitä kädessäni.
+
+SIGURD. Heitä se meren pohjaan, niin syvälle, ett'ei sitä ikinä löydetä;
+sillä se voipi vielä olla syynä monen miehen kuolemaan!
+
+DAGNY. Rengas!
+
+SIGURD (_hilliten ääntään_). Sinä iltana, jolloin nais-ryöstö tapahtui
+isäsi luona, -- sinä muistat kai --
+
+DAGNY. Sitäkö en muistaisi!
+
+SIGURD. _Siitä_ ai'on nyt puhua.
+
+DAGNY (_kiinittäen huomiotaan_). Mitä siitä; puhu!
+
+SIGURD. Siellä oli juhla, sen tiedät; sinä menit aikaisin
+makuu-huoneesesi; mutta Hjördis jäi miesten seuraan juoma-pöytään.
+Ahkeraan kulki juoma-sarvi ympäri, ja kaikenlaisia lupauksia vannottiin.
+Minä vannon vieväni kauniin immen muassani Islannista lähteissäni;
+Gunnar vannoi samoin ja antoi juoma-sarven Hjördis'ille. Tämä nousi
+seisoalleen ja teki lupauksen, ett'ei kukaan sankari saisi häntä
+puolisokseen, pait se, joka menisi hänen huoneesensa, tappaisi karhun,
+joka oli sidottu ovenpieleen, ja kantaisi hänet sylissään pois.
+
+DAGNY. Niin niin, sen tiedän!
+
+SIGURD. Mutta kaikki pitivät sitä mahdottomana; sillä karhu oli julmin
+pedoista; ei kukaan muu kuin Hjördis uskaltanut lähetä sitä, ja sillä
+oli kahdenkymmenen miehen voima.
+
+DAGNY. Mutta Gunnar tappoi sen kuitenkin, ja tuli siitä sankartyöstään
+kuuluisaksi kaikkialla.
+
+SIGURD (_tukahdutetulla äänellä_). Niin tuli, -- mutta -- *minä* sen
+työn tein!
+
+DAGNY (_huudahtaen_). Sinä!
+
+SIGURD. Kun miehet olivat hälventyneet juhlahuoneesta, pyysi Gunnar
+minua puheilleen kahden kesken makuu-huoneesen. Siellä sanoi hän:
+"Hjördis on minulle rakkahin kaikkia naisia; min'en voi elää ilman
+häntä." Minä vastasin: "No, mene hänen huoneesensa; tiedäthän Hjördis'in
+ehdot." Mutta hän sanoi: "Rakastuneelle on elämä kallis; tietämätöntä
+on, onnistuisiko mun tappaa karhu, ja minua peloittaa nyt uhrata
+elämäni; sillä samassa kadottaisin myöskin Hjördis'in." Kauvan puhelimme
+keskenämme, ja loppu oli se, että Gunnar valmisti laivansa lähtöön,
+mutta minä vedin miekkani, pukeuduin Gunnar'in sota-asuun ja menin
+Hjördis'in huoneesen.
+
+DAGNY (_ylevällä ilolla_). Ja sinä -- sinä tapoit karhun!
+
+SIGURD. Minä. Huoneessa oli pimeä, kuni korpin siipien suojassa; Hjördis
+luuli Gunnar'in olevan vieressään, -- sima kiihoitti ja kuumensi häntä,
+-- hän otti rannerenkaan kädestään ja antoi sen mulle -- se on tuo SAMA,
+joka on sun kädessäsi.
+
+DAGNY (_vitkaan_). Ja sinä makasit yön Hjördis'in vieressä?
+
+SIGURD. Paljastettu miekka oli välillämme (_lyhyt äänettömyys_). Ennen
+päivän koittoa kannoin minä Hjördis'in Gunnar'in laivaan; hän ei
+huomannut viekkauttamme ja Gunnar purjehti pois hänen kanssaan. --
+Sitten menin minä sinun makuuhuoneesesi, jossa tapasin sinut naisiesi
+seurassa; -- ja mitä sitten tapahtui, sen sinä tiedät; minä lähdin
+Islannista, vieden kauniin immen muassani, kuten vannonutkin olin, ja
+sinä olet siitälähtein uskollisesti seurannut minua kaikilla retkilläni.
+
+DAGNY (_liikutettuna_). Uljas mieheni! Sinä teit tuon sankartyön; -- oi,
+ett'en sitä heti ajatellut; eihän kukaan muu ollut siihen kykeneväkään!
+Tuon oivallisen, ylevän Hjördis'in olisit sinä voittanut, ja valitsit
+kuitenkin minut! Kymmenenkertaisesti rakkaampi pitäisi sun olla minulle
+nyt, ellet jo olisi ollut kaikkein rakkahimpani maailmassa!
+
+SIGURD. Dagny, hyvä vaimoni, nyt tiedät kaikki -- mitä sun tietämän
+pitää. Minun täytyi sinua varoittaa; sillä rengasta, -- älä koskaan anna
+Hjördis'in nähdä sitä! Tekisit minulle mieliksi, jos heittäsit sen pois
+-- meren syvyyteen!
+
+DAGNY. En, Sigurd, siksi on se minulle liian rakas; onhan se sinun
+lahjoittamasi! Mutta ole huoletta, minä salaan sitä suurimmalla
+tarkkuudella, enkä koskaan ilmaise mitä mulle äsken lausuit.
+
+(THOROLF _tulee rannasta_ SIGURD'IN MIEHIEN _kanssa_).
+
+THOROLF. Kaikki on valmisna juhlaretkeä varten!
+
+DAGNY. Tule Sigurd, -- sä jalo, uljas sankari!
+
+SIGURD. Tyynesti, Dagny, -- tyynesti! Sinun vallassasi on nyt, päättääkö
+tämän retken rauha vai surma! (_ripeästi toisille_). Eespäin kaikki,
+juhlalle Gunnar'in taloon! (_menee_ DAGNY'N _kanssa oikealle_; TOISET
+_seuraavat_).
+
+
+
+
+Toinen näytös.
+
+
+(_Juhla-huone *Gunnar Hersen* luonna. Ulosvievä ovi on perällä:
+pienempiä ovia sivuilla. Etualalla, vasemmalla, suuri kunnia-istuin,
+sitä vastapäätä, oikealla, pienempi. Keskellä lattiaa palaa tuli
+muuratulla koroituksella. Perällä, kummallakin puolen ovea, koroituksia
+naisia varten. Kummastakin kunnia-istuimesta, seiniä myöten, perälle
+saakka kaksi pitkää pöytää, penkit kummallakin puolen niitä. Ulkona
+pimeä; rovio valaisee tupaa_).
+
+(HJÖRDIS ja DAGNY tulevat oikealta).
+
+DAGNY. En, Hjördis, min' en ymmärrä sinua; nyt olet näyttänyt minulle
+koko tilanne ja talonne; min' en ymmärrä, mitä sinulta puuttuu; ja
+kaikki mitä sinulla on, on kaunista ja oivallista; -- kuinka saatat siis
+valittaa?
+
+HJÖRDIS. Hm, sulje kotka häkkiin, saat nähdä se pureksii puikkoja,
+olkoot ne sitten joko raudasta tai kullasta.
+
+DAGNY. Yhdessä kohdin olet sinä minua rikkaampi; sinulla on Egil, pikku
+poikosesi.
+
+HJÖRDIS. Parempi olisi, jos ei mulla olisi yhtään jälkeistä, kuin että
+tuo yksikin on häpeässä syntynyt.
+
+DAGNY. Häpeässä?
+
+HJÖRDIS. Etkö muista, mitä isäs sanoi? Egil on jalkavaimon poika; niinpä
+hänen sanansa kuuluivat.
+
+DAGNY. Raivoisan lauseista ei pidä huolia.
+
+HJÖRDIS Miks'ei; Örnulf oli oikeassa; Egil on hento; kyllä, näkyykin
+että hän on äpärä-lapsi.
+
+DAGNY. Hjördis, kuinka saatat sinä -- --!
+
+HJÖRDIS (_huomaamatta sitä_). Siten imee häpeä itsensä vereen, kuni
+kärmeen myrkky. Kunniallisissa sankarlapsissa on toisenlaista malmia;
+minä olen kuullut tarinan eräästä kuningattaresta, joka neuloi koltin
+poikansa ihoon; eikä lapsi edes silmäänsä räpäyttänyt (_ilkeällä
+katsannolla_). Dagny, samalla tavoin koetan minäkin Egil'iä!
+
+DAGNY (_kauhistuen_). Hjördis! Hjördis!
+
+HJÖRDIS (_nauraen_). Hahaha! Luulitko tarkoittavani totta? (_muuttaa
+äänensä_). Mutta usko; jos tahdot, minua ahdistaa välin kummallinen --
+kummallinen, kiusaava halu mokomiin tekoihin; se lienee sukuperäistä, --
+sillä minun sanotaan olevan jötun'in sukua. -- No, istuhan, Dagny; sinä
+olet matkustellut kaukana, ylt'ympäri näinä viitenä, vuotena; --
+sanoppas -- kuninkaidenkin luona kai useasti vierailit?
+
+DAGNY. Usein kyllä, -- erittäinkin Aedhelstan'in luona Englannissa.
+
+HJÖRDIS. Ja sua korkiasti kunnioitettiin kaikkialla; istuit ylimmäisenä
+pöydässä?
+
+DAGNY. Sehän tietty. Sigurd'in vaimona -- --
+
+HJÖRDIS. Niin, niin kai, -- Sigurd on kuuluisa mies -- vaikka Gunnar
+onkin häntä kuuluisampi.
+
+DAGNY. Gunnar?
+
+HJÖRDIS. Yhden työn teki Gunnar, johon ei Sigurd tohtinut ryhtyä; -- no,
+mitäpä siitä; -- mutta sanoppas, kun Sigurd oli viikinki-retkillään ja
+sinä seurasit häntä, -- kun kuulit kalpojen kalskeen tulisessa
+taistelossa, kun purppura-punainen hurme laivan kannelle pirskahteli, --
+eikö syntynyt mieleesi voittamaton himo taistelemaan miesten rivissä,
+etkö pukeutunut sota-asuun, etkö tarttunut aseihin?
+
+DAGNY. En milloinkaan! Mitä ajattelet? Minä, nainen?
+
+HJÖRDIS. Nainen, nainen, -- hm, ei kenkään tiedä, mitä nainen mahtaa! --
+No, yhden seikan voit toki mulle sanoa, Dagny; sillä sinä sen varmaan
+tiedät: Kun mies syleilee naista, jota se rakastaa, -- onko totta, että
+naisen veri silloin tuliseksi muuttuu, hänen povensa rauhattomasti
+kohoilee, hän uinahtaa eriskummaisen sulon valtaamana?
+
+DAGNY (_punastuu_). Hjördis, kuinka saatat -- --!
+
+HJÖRDIS. No mutta, sanohan toki -- --!
+
+DAGNY. Varmaan sinäkin sen olet saanut tuntea.
+
+HJÖRDIS. Olen, yhden kerran, yhden ainoan kerran; sinä yönä, jolloin
+Gunnar oli luonani huoneessani; hän puristi minua syliinsä, niin että
+rautapaita ratkesi ja silloin, silloin --!
+
+DAGNY (_huomaamatta_). Mitä! Sigurd --!
+
+HJÖDIS. Sigurd? Ken puhuu Sigurd'ista? Minä puhuin Gunnar'ista, -- sinä
+yönä, jolloin nais-ryöstö -- --
+
+DAGNY (_malttaen_). Niin niin, muistan, -- minä tiedän -- --
+
+HJÖRDIS. Se oli ainoa kerta; en milloinkaan, en milloinkaan sittemmin
+ole moista autuuden suloa tuntenut! Minä luulin itseni lumotuksi; sillä
+-- että Gunnar niin taisi naista syleillä, sitä -- (_keskeyttää, katsoo
+Dagny'yn_). Voitko pahoin? Minusta sinä sekä kalvenet että punastut!
+
+DAGNY. En suinkaan, en suinkaan!
+
+HJÖRDIS (_siitä huolimatta_). Ei, hauskaan retkeilyyn olisi mun pitänyt
+päästä; se olisi ollut parempi mulle ja -- ehkä meille kaikille. Se
+olisi ollut todellista, nautinto-rikasta elämää! -- Etkö kummastele,
+Dagny, tavatessasi minut vielä hengissä täällä? Etkö pelkää olla minun
+kanssani kahdenkesken tuvassa, nyt kun on pimeä? Eikö juolahda mieleesi,
+että minä muka olen kuollut jo aikoja sitten, ja että nyt ainoastaan
+minun haamioni puhuttelee sinua?
+
+DAGNY (_häntä alottaa vähän kamottaa_). Tule -- menkäämme -- toisten
+luo!
+
+HJÖRDIS (_tarttuu häntä käsivarteen_). Ei, jää toki! Dagny, käsitäthän
+sen, että ihminen voipi elää, hiuduttuaan täällä viisi yötä pitkän
+pitkää.
+
+DAGNY. Viisi yötä?
+
+HJÖRDIS. Täällä pohjanperällä on joka yö talven pituinen. (_äkkiä
+toisella äänellä_). Älä toki luule muuta, kuin että täällä on ylen
+kaunista! Täällä voit nähdä näkyjä, joita et Englannin
+kuninkaan-kartanoissakaan nähnyt ole; -- me olemme yhdessä, kuni siskot
+ainakin, sen aikaa kuin vierailet luonani; me menemme meren rantaan, kun
+raju-ilma nousee; saat nähdä aaltojen hyrskyvän vuoren-seinää vastaan,
+entävän korkeille kallioille, kuni valko-harjaiset hevoset, -- ja
+valaskalat sitten etäällä, ulapalla tuolla! Ne ryntäävät vastakkain,
+kuni haarniskoidut sankarit! Haa, kuinka riemuisaa olisi noitana istua
+valaskalan selässä, ratsastaa meret halki, synnyttää myrskyjä ja
+raju-ilmoja sekä loihtu-lauluilla viekoitella miehiä meren syvyyteen!
+
+DAGNY. Hyi, Hjördis, kuinka voit puhua noin!
+
+HJÖRDIS. Osaatko sinä laulaa loihtu-lauluja, Dagny?
+
+DAGNY (_kammolla_). Minä!
+
+HJÖRDIS. Niin, minä vain luulin, sillä -- miten sinä Sigurd'in
+viekoittelit?
+
+DAGNY. Häpeällistä lausut sinä minusta; senvuoksi menen pois!
+
+HJÖRDIS (_estää häntä_). Leikistä suuttuen! Ei, kuulehan vielä!
+Ajatteleppas, Dagny, kuinka hupaista on iltasin istua tässä valkean
+ääressä ja kuulla eriskummaisia ääniä; istua kuunnellen kuolleitten
+kotiinsa kiiruhtavan; niiden on matkustaminen tästä pohjan kautta. Ne
+ovat uljaita urhoja, jotka ovat taistelossa kaatuneet, sankarimaisia
+naisia, jotka eivät viettäneet elämäänsä kodin yksinäisessä
+hiljaisuudessa, niinkuin sinä ja minä; myrskyn, raju-ilman läpitse
+entävät ne mustilla hevosillaan kulkusten helinässä! (_hurjasti
+likistäen häntä rintaansa_). Haa, ajatteleppas, Dagny, semmoisella
+vauhdilla päästä kulkemaan viimeisen retkensä!
+
+DAGNY (_repien itseänsä irti._) Hjördis! Hjördis! Päästä! Minä en tahdo
+kuulla sinua enää!
+
+HJÖRDIS (_hymyten_). Vienomielinen oletkin sä, helppo sua peloittaa!
+
+(GUNNAR, SIGURD, THOROLF _tulevat perältä_).
+
+GUNNAR. Todentotta, nyt on kohtaloni parhain; sinut, Sigurd, rehellinen,
+uljas veikkoni, olen tavannut aivan yhtä uskollisena, kuin ennenkin;
+Örnulf'in jälkeinen on huoneessani, ja pian ukko itsekin, eikö totta?
+
+THOROLF. Sen hän lupasi.
+
+GUNNAR. Siis ei puutu multa muuta, kuin pikku Egil kotoani.
+
+THOROLF. Sinä rakastat poikosta hellästi, koska häntä yhä mainitset.
+
+GUNNAR. Niin; hän on ainokaiseni; ja kaunis ja lempeä poika siitä
+kasvaakin.
+
+HJÖRDIS. Mutta ei urosta.
+
+GUNNAR. No, no, -- niin et saa sanoa.
+
+SIGURD. Vaan miksi lähetit sinä hänet luotasi pois -- --?
+
+GUNNAR. Oi, jos en olisi tehnyt sitä! (_puoliääneen_). Mutta, sinä
+tiedät sen, Sigurd, pelokkaasti käyttäikse toisinaan se, joka rakastaa
+jotakin yli kaiken maailmassa, (_ään._) Vähän oli mulla miehiä
+talossani, eikä kukaan meistä ollut varma hengestään, kun kuulimme
+Örnulf'in sotaisissa aikeissa laivoineen laskeneen rantaamme.
+
+HJÖRDIS. Minä tiedän omaisuuden, joka on ennen henkeäkin pelastettava.
+
+THOROLF. Ja se on?
+
+HJÖRDIS. Miehen maine ja kunnia.
+
+GUNNAR. Hjördis!
+
+SIGURD. Kenkään ei voi sanoa Gunnar'in kadottaneen kunniansa
+varovaisuutensa kautta.
+
+GUNNAR (_kiivaasti_). Ei onnistu kenenkään kiihoittaa minua Örnulf'in
+sukua vastaan!
+
+HJÖRDIS (_vilkuillen_). Hm; sanoppa, Sigurd, -- voipiko sinun laivasi
+purjehtia joka tuulella?
+
+SIGURD. Voipi, kun sitä älyllä johtaa.
+
+HJÖRDIS. Hyvä, minä johdan laivaani älyllä, minäkin, ja saavun
+varmaankin satamaani. (_menee tuvan perälle_).
+
+DAGNY (_hiljaa, levottomasti_). Sigurd, lähtekäämme täältä -- tänä
+iltana vielä!
+
+SIGURD. Nyt on jo myöhäistä; sinähän juuri -- --
+
+DAGNY. Silloin rakastin Hjördis'ia; mutta nyt --; minä olen kuullut
+hänen lausuvan sanoja, joita pelkään ajatellakkin (SIGURD'IN MIEHET,
+_muita vieraita miehiä, naisia j. n. e. perältä_).
+
+GUNNAR (_pieni äänettömyys, jonka aikana kummankinpuoliset tervehdykset
+j. n. e_.) Nyt juoma-pöydän ääreen! Ylimmäinen vieraani, Örnulf
+vuonoilta, tulee sittemmin; sen on Thorolf vakuuttanut.
+
+HJÖRDIS (_talon väelle_). Olutta ja simaa esille, jotta kieli irroittuu
+ja mieli muuttuu iloiseksi!
+
+(GUNNAR _saattaa_ SIGURD'IN _oikeanpuoliselle kunnia-istuimelle_. DAGNY
+_istuu Sigurdin oikealle puolelle,_ HJÖRDIS _saman pöydän toiselle
+puolen, vastapäätä Sigurdia,_ THOROLF'ille _osoitetaan samalla tavoin
+paikka toisen pöydän ääreen, vastapäätä_ GUNNAR'IA, _joka istuu
+suuremmalle kunnia-istuimelle. Toiset asettuvat pöytien ääreen
+perällepäin_).
+
+HJÖRDIS (_äänettömyyden jälkeen, jonka ajalla juodaan ja puhutellaan
+toisiaan hiljaa pöydän yli_). Harvoin sattuu, että on näin monta
+urhokasta miestä yhdessä, kuin tänä iltana tässä. Sopivata olisi siis
+huvitellaida tapojemme mukaan: Kertokoon jokainen sankar-työnsä, niin
+saapi kukin keskenään määrätä, ken on etevin urhoista.
+
+GUNNAR. Se tapa ei ole hyvä juoma-seurassa; usein siitä kiista syntyy.
+
+HJÖRDIS. Empä tähän saakka ole Gunnar Herse'ä pelkuriksi luullut.
+
+SIGURD. Sitä ei varmaankaan luule kukaan; mutta liian pitkä aika
+kuluisi, jos jokainen meistä kertoisi uros-työnsä. Kerro meille
+ennemmin, Gunnar, matkastasi Permanmaalle; niin pitkä matka pohjoiseen
+on kyllin uskaljas työ, sekin, ja kernaasti kertomustas kuultelemme.
+
+HJÖRDIS. Perman-retki on kauppiaitten asioita ja vähemmin sopivat
+sankarten keskustella. Ei, ala sinä, Sigurd! Muuten luulen, ett'et siedä
+miestäni kiitettävän; ala! Sano suoraan; kerro uros-työsi, jota
+suurimpana pidät.
+
+SIGURD. No, koska mua pakoitat, niin olkoon sitten. Minä olin
+viikinki-retkilläni Orknö'n lähellä; siellä hyökkäsi viholliset
+päällemme, mutta me voitimme heiltä laivat, ja minä taistelin yksinäni
+kahdeksaa miestä vastaan.
+
+HJÖRDIS. Mainiota oli se; mutta olitko sinä täydessä asussa?
+
+SIGURD. Täydessä asussa, varustettu kirveellä, keihäällä ja kilvellä.
+
+HJÖRDIS. Mainiota se oli sittenkin. Nyt pitää sinun, Gunnar, sanoa
+työsi, jonka pidät uljaimpana.
+
+GUNNAR (_vastenmielisesti_). Minä surmasin kaksi berserkiä, jotka oli
+ryöstäneet kauppalaivan; sitte päästin minä vangitut kauppiaat kotiinsa
+ja annoin heille laivansa takaisin ilman lunastus-rahoitta. Englannin
+kuningas piti tekoni hyvänä, sanoi minun käyttäineen rehellisesti,
+kiitti mua ja antoi mulle lahjoja siitä.
+
+HJÖRDIS. Totisesti, Gunnar, suurempiakin uros-töitä voisit mainita!
+
+GUNNAR (_kiivaasti_). Muuta en voi kunniakseni lukea! Siitä kuin
+viimeksi Islannista lähdin, olen elänyt hiljaisuudessa ja käynyt
+ainoastaan moniailla kaupparetkillä. Tästä jo kylliksi!
+
+HJÖRDIS. Jos itse salaat kunniaasi, täytyy vaimosi puhua.
+
+GUNNAR. Vaiti, Hjördis -- minä kiellän sua!
+
+HJÖRDIS. Sigurd taisteli kahdeksaa miestä vastaan täydessä asussa,
+Gunnar meni yön pimeässä minun huoneeseni, kaatoi karhun, jolla oli
+kahdenkymmenen miehen voima, ja hänellä oli ainoastaan pieni, lyhyt
+miekka kädessä.
+
+GUNNAR (_tunteittensa vallassa_). Vaimo, ei sanaakaan enää!
+
+DAGNY (_hiljaa_). Sigurd, voitko kärsiä -- --!
+
+SIGURD (_samoin_). Rauhoitu!
+
+HJÖRDIS (_toisille_). Ja nyt, urheat miehet, -- kumpi on urhokkaampi,
+Sigurd'iko vai Gunnar?
+
+GUNNAR. Hiljaa!
+
+HJÖRDIS (_hilliten ääntään_). Sanokaa suoraan, sitä on oikeus vaatia!
+
+VANHAMIES. (_vieraista_). Jos totuus sanottaman pitää, on Gunnar'in työ
+uljain, mitä kenkään on tehnyt; Gunnar on urhokkain sankari ja hänen
+jälkeensä Sigurd.
+
+GUNNAR, (_luoden silmäyksen pöydän yli_). Haa, Sigurd, Sigurd, jos
+tietäisit -- --!
+
+DAGNY (_hiljaa_). Tuo on liikaa -- ystävänäkin!
+
+SIGURD. Vaiti, vaimoni! (_ääneen toisille_). Niin, varmaan on Gunnar
+kunnollisin kaikista; ja semmoisena pitäisin minä häntä, vaikk'ei hän
+koskaan olisi tuota urostyötään tehnytkään; sillä sitä pidän minä
+vähemmässä arvossa, kuin te.
+
+HJÖRDIS. Tuo on kateutesi kieltä, Sigurd viikinki!
+
+SIGURD (_vilkuillen häneen silmillään_). Suuresti erehdyt sinä nyt!
+(_ystävällisesti Gunnar'ille, juoden hänen maljansa pöydän yli_). Terve,
+jalo Gunnar; ystävyytemme on kestävä, vaikka ken tahansa koettaisi
+murtaa sitä.
+
+HJÖRDIS. Sitä ei koeta kukaan, minun tietääkseni.
+
+SIGURD. Älä sano niin; melkeinpä voisi luulla sinun kutsuneen meidät
+tänne juominkiin, voidaksesi kiihoittaa meitä riitaan.
+
+HJÖRDIS. Tuo on sinun luonteesi mukaista, Sigurd; nyt kiukuittelet sinä,
+kun et saanut olla etevin mies seurassa!
+
+SIGURD. Aina olen minä pitänyt Gunnar'ia etevämpänä itseäni.
+
+HJÖRDIS. No niin, -- Gunnar'in jälessä on myöskin hyvä sia, ja --
+(_sivu-silmäys Thorolf'iin_) jos Örnulf olisi ollut täällä, olisi hän
+ehkä saanut kolmannen sian.
+
+THOROLF. Siinä tapauksessa olisi isäsi Jökul joutunut liian alas;
+(_seuraava sananvaihto käypi kummaltakin nousevalla, mutta toki
+tukahdutetulla kiihkolla._)
+
+HJÖRDIS. Sitä sun ei pidä sanoa! Onhan Örnulf runoniekka, ja mutistaanpa
+hänen ylistäneen olemattomiakin seikkojansa.
+
+THOROLF. Onneton se, joka mokomata mutisee, niin kovaa, että minä sen
+kuulen!
+
+HJÖRDIS (_pistävällä naurulla_). Rupeaisitko sinä kostajaksi?
+
+THOROLF. Kostajaksi, jonka kosto kauvas kuuluisi!
+
+HJÖRDIS. No sitte juon minä maljasi, toivottaen sulle pikaista
+parrankasvua.
+
+THOROLF. Parratonkin mies on liian hyvä kiistelemään naisväen kanssa.
+
+HJÖRDIS. Mutta hento miesten taisteloon; siksipä isäsi jättikin sinut
+valkean vahdiksi Islantiin, lähteissään veljinesi viikinki-retkille.
+
+THOROLF. Paha kyllä, ett'ei hän pitänyt sinua yhtä tarkasti silmällä;
+sitten et olisi lähtenyt ryöstö-naisena Islannista!
+
+GUNNAR. SIGURD. Thorolf!
+
+DAGNY (_yht'aikaa_). Veikko!
+
+HJÖRDIS (_hiljaa vavisten kiukusta_). Haa, malta -- maltahan!
+
+THOROLF (_tarjoten Gunnar'ille kätensä_). Älä ole vihoissasi, Gunnar; --
+pahoja sanoja pääsi huuliltani; mutta vaimosi kiihoitti mua!
+
+DAGNY (_hiljaa, rukoillen_). Kasvin-sisko, niin totta kuin minusta
+koskaan olet pitänyt, älä riitaa haastele!
+
+HJÖRDIS (_hymyillen_). Kuuluuhan leikki juominkiin, jos hauskuutta
+halutaan.
+
+GUNNAR (_on puhellut hiljaa Thorolf'in kanssa_). Sinä olet kelpo poika!
+(_antaa hälle miekan, joka riippuu kunnia-istuimen vieressä_). Tuossa,
+Thorolf, ota tuo. Käytä sitä kunnolla ja olkaamme ystävät aina.
+
+HJÖRDIS. Aseitasi ei sinun pitäisi antaa pois, Gunnar; muuten sanovat
+ihmiset sinun lahjoittavan senlaista tavaraa, jota et itse voi käyttää!
+
+THOROLF (_on tarkastellut miekkaa_). Kiitos, Gunnar, lahjastas;
+epä-rehellisissä toimissa ei sitä koskaan käytetä.
+
+HJÖRDIS. Älä siis koskaan lainaa sitä veljillesi, jos tuon lupauksesi
+pitää ai'ot.
+
+GUNNAR. Hjördis!
+
+HJÖRDIS (_jatkaen_). Mutta älä myöskään ripusta sitä isäsi tuvan
+seinään; siellä se riippuisi epärehellisten miesten aseiden keskellä.
+
+THOROLF. Totta sekin, Hjördis, -- sun isäsi kirves ja kilpi on riippunut
+siellä jo monta vuotta.
+
+HJÖRDIS (_hilliten itseään_). Sinulla ei ole muuta suussasikaan, kuin
+pistoksia siitä, että Örnulf surmasi isäni; mutta jos huhussa on perää,
+ei se työ käynytkään niin rehellisesti, kuin sinä luulet.
+
+THOROLF. Mitä huhua tarkoitat?
+
+HJÖRDIS (_viekkaasti hymyillen_). Minä en tohdi sanoa sitä; sinä suutut.
+
+THOROLF. No, ole vaiti sitten, -- se onkin paras. (_kääntyy pois
+hänestä_).
+
+HJÖRDIS. No, saattaahan sen sentään sanoakin. Onko totta, Thorolf, että
+isäsi kolme yötä peräkkäin istui Smalserhorn'in noidan luona keittämässä
+loihtu-nesteitä, ennenkuin hän uskalsi käydä Jökul'in kanssa
+kaksin-taisteloon? (_Kaikki nousevat; liikutus_).
+
+GUNNAR. SIGURD. DAGNY. Hjördis!
+
+THOROLF (_raivoissaan_). Niin häpeällistä valhetta ei sulle kukaan
+kertonut ole Örnulf vanhuksesta! Sen olet itse keksinyt; sillä yhtä
+myrkyllinen, kuin sinä, täytyisi sen olla, joka moista saattaa kertoa!
+Isääni syytät sinä pahimmasta konnan työstä maailmassa! (_heittää miekan
+takaisin_). *Tuossa*, Gunnar, *tuossa*, ota lahjasi jälleen; min'en ota
+antimia talosta, jossa isääni pilkataan ja häväistään!
+
+GUNNAR. Thorolf, kuulehan!
+
+THOROLF. Päästä minut! Mutta varoillanne pitäisi teidän nyt olla, sekä
+sinun että Hjördis'in; sillä juuri tällä hetkellä on isäni vallassa se,
+joka on teille kallihin maailmassa!
+
+HJÖRDIS (_hämmästyen_). Isälläsi on --!
+
+GUNNAR (_huudahtaen_). Mitä sanot!
+
+SIGURD (_äkkiä_). Missä Örnulf on?
+
+THOROLF (_pilkkanaurulla_). Etelä-puolella -- ja veljeni ovat muassa!
+
+GUNNAR. Etelä-puolella!
+
+HJÖRDIS (_huudahtaa_). Gunnar! Örnulf on surmannut poikamme Egil'in!
+
+GUNNAR. Surmannut! -- Egil surmattu! Onneton silloin Örnulf ja hänen
+sukunsa! Thorolf, sano suoraan; -- onko se totta?
+
+SIGURD. Gunnar! Gunnar -- kuulehan!
+
+GUNNAR. Sano heti, jos henkesi on sulle rakas!
+
+THOROLF. Peloittaa et mua voi! Odota, kunnes isäni tulee. Mutta sinä,
+Hjördis, -- iloitse sill'aikaa, minä kuulin tänään lausuttavan: "Tänä
+iltana ei Gunnar Herse'n eikä hänen vaimonsa tarvitse ylpeillä
+perillisestään enää!" (_Menee perältä_).
+
+GUNNAR (_syvimmässä tuskassa_). Surmattu, -- surmattu! Egil-pikkuiseni
+surmattu!
+
+HJÖRDIS (_hurjana_). Ja sinä -- sinä annoit hänen mennä! Et kosta
+ainokaisen jälkeisesi surmaa! Katala konna olet sinä, ellet -- --!
+
+GUNNAR (_mieletönnä_). Miekka, -- kirves! Se oli viimeinen uutinen,
+jonka hän kertoi! (_sieppaa kirveen eräältä läsnä-olevista, syöksyy
+ulos_).
+
+SIGURD (_aikoo seurata_). Gunnar, malta mieles.
+
+HJÖRDIS (_estää häntä_). Jää, jää sinä vain! Miehet kyllä eroittavat
+heidät; minä tunnen Gunnar'in! (_huudahdus joukosta ovella_).
+
+SIGURD. DAGNY. Mitä se?
+
+YKSI JOUKOSTA. Thorolf kaatui!
+
+SIGURD. Thorolf! Haa, päästä!
+
+DAGNY. Veikkoni! Voi, veikkoni!
+
+(SIGURD _aikoo syöksyä ulos; samassa hajoaa joukko;_ GUNNAR _astuu
+sisään, heittää tullessaan kirveen oven-suuhun_).
+
+GUNNAR. Nyt se on tehty. Egil'in surma on kostettu!
+
+SIGURD. Onneksesi, ellet vain ollut liian hätäinen.
+
+GUNNAR. Ehkä, ehkä; mutta Egil, Egil, kaunis pikkuiseni!
+
+HJÖRDIS. Nyt meidän pitää tarttua aseihin ja etsiä apua ystäviltämme;
+sillä Thorolf'illa on monta kostajaa.
+
+GUNNAR (_synkästi_). Hän itse on pahin kostaja; yöt, päivät on hän
+mielessäni.
+
+HJÖRDIS. Thorolf sai ansaitun palkkansa. Suvun töistä suku vastatkoon.
+
+GUNNAR. Tosi kyllä; mutta yhden seikan tiedän vain: Iloisempi oli
+mieleni ennen Thorolf'in surmaamista.
+
+HJÖRDIS. Veri-yö on aina vaikein; -- kun sen vain kestää, on kaikki
+ohitse. Katalalla kavaluudella on Örnulf kostoansa onnistumaan saanut;
+julkiseen taisteloon meitä vastaan hän ei ryhtynyt, oletteli
+sovinnollista mieltä, ja hyökkäsi sitten turvattoman lapsemme kimppuun!
+Haa, minun huomioni oli tarkempi, kuin teidän; minä heti älysin
+Örnulf'in ilkeän viekkauden; sen vuoksi olikin mulla kyllä syytä
+kiihoittamaan sinua häntä ja koko hänen petollista sukuansa vastaan!
+
+GUNNAR (_kiiholla_). Niin olikin! Mitätön on minun kostoni Örnulf'in
+konnantyöhön verraten. Hän kadotti Thorolf'in, mutta kuitenkin on
+hänellä kuusi poikaa jälellä, minulla ei ainoatakaan!
+
+MIES. (_entäen perältä_). Örnulf vuonoilta tulee!
+
+GUNNAR. Örnulf!
+
+HJÖRDIS JA MUUTAMIA MIEHIÄ. Aseihin! Aseihin!
+
+DAGNY (_yht'aikaa_). Isäni!
+
+SIGURD (_aavistus lensi päähän_) Örnulf --! Voi Gunnar, Gunnar!
+
+GUNNAR (_vetäin kalpansa_). Kaikki miehet! Kosto Egil'in surmaajalle!
+(_Örnulf tulee Egil käsivarrella_).
+
+GUNNAR (_huudahtaa_). Egil!
+
+ÖRNULF. Täss'annan teille takaisin Egil-pikkuisenne!
+
+KAIKKI (_keskenään_). Egil! Egil elää!
+
+GUNNAR (_antaa kalpansa pudota_). Mua voi, mit' olen tehnyt!
+
+DAGNY. Oi, Thorolf, veljyeni!
+
+SIGURD. Tuot' aattelinkin!
+
+ÖRNULF (_laskien Egil'in lattialle_). Tuossa, Gunnar, on kaunis
+poikosesi jälleen!
+
+EGIL. Isä! Örnulf-vanhus ei ollenkaan tahtonut tehdä minulle pahaa,
+niinkuin sinä sanoit, viedessäsi minut täältä pois!
+
+ÖRNULF (_Hjördis'ille_). Nyt olen suorittanut sakkoni isäsi surmasta;
+nyt voimme, luullakseni, tehdä sovinnon.
+
+HJÖRDIS (_tukahdutetulla liikutuksella_). Kenties!
+
+GUNNAR (_kuni heräten_). Onko tämä kauhistava uni, joka mua harhaan vie!
+Sinä -- sinä saatat Egil'in vanhempiensa syliin!
+
+ÖRNULF. Niinkuin näet; mutta tiedä, Egil ei ollut kaukana kuoleman
+kourista.
+
+GUNNAR. Sen tiedän.
+
+ÖRNULF. Etkö enemmin iloitse, vaikka hän terveenä ja raittiina kotiisi
+palajaa?
+
+GUNNAR. Jos hän olisi ennemmin palannut, olisin enemmän iloinnut. Mutta
+sanohan kaikki, -- -- mitä tapahtunut on!
+
+ÖRNULF. Vähän siitä sanomista. Kåre-talonpojalla oli murhan-aikeet
+mielessä perhettänne kohtaan; senvuoksi kokosi hän seurakseen moniaita
+muita pahantekiöitä ja lähti eteläänpäin Egil'iä tavoittamaan.
+
+GUNNAR. Kåre! (_hiljaa_) Haa, nyt ymmärrän Thorolf'in sanat!
+
+ÖRNULF. Minä sain kuulla hänen aikeensa; mokoma konnan työ ei
+milloinkaan saa onnistua. Sakkoa Jökul'in murhasta en tahtonut maksaa,
+ja mielelläni, Gunnar, olisin kaatanut sinut kaksintaistelossa, jos
+seikat olisivat vaatineet, -- mutta sukuasi tahdoin toki suojella;
+senvuoksi lähdin poikineni Kåre'n jälestä.
+
+SIGURD (_hiljaa_). Onneton työ on täällä tehty!
+
+ÖRNULF. Kun hänet saavutin, olivat Egil'in seuraajat jo köysissä,
+poikasi vihamiehes vallassa, kauvan eivät he enään olisi säästäneet
+häntä. Alkoipa tulinen taistelu! Terävämpiä iskuja olen harvoin
+vaihdellut; Kåre ja kaksi seuralaistaan pakeni sydänmaahan; toiset
+makaavat rauhallista unta, josta lienee heitä vaikea herättää.
+
+GUNNAR (_pingolla_). Mutta sinä -- sinä, Örnulf -- --?
+
+ÖRNULF (_synkästi_). Kuusi poikaani kävi kanssani kamppailuun.
+
+GUNNAR (_hengästyneenä_). Mutta kotiin palasi?
+
+ÖRNULF. Ei yksikään.
+
+GUNNAR (_kauhistuen_). Ei yksikään! (_hilj._). Ja Thorolf, Thorolf!
+
+(_Syvä liikutus joukossa. Hjördis näkyy olevan sisällisessä taistelossa;
+Dagny itkee hiljaa oikeanpuolisen kunnia-istuimen vieressä. Sigurd
+tuskallisessa liikutuksessa hänen vieressään_).
+
+ÖRNULF (_lyhyen äänettömyyden jälkeen_). Raskasta on, korkean kuusen
+lailla rehevänä kohottaen päätänsä, yhdessä ainoassa myrskyssä,
+tykkänään tulla karsituksi. Toki -- mies kestäköön miehen vaiheet; --
+antakaa mulle juoma-sarvi, mulle juoma-sarvi; minä juon poikieni
+muistoksi. (_Eräs Sigurd'in miehistä antaa hälle juomasarven_). Terve
+teille pontevat poikani, jotka nyt ratsastatte sankarten viimeistä
+tietä! Kupari-portit eivät sulkeudu teidän jälkeenne, sillä teitä seuraa
+suuri joukko! (_juo, antaa sarven pois_). Ja nyt kotiin, Islantiin;
+Örnulf'in sankar-retki on päättynyt; vankassa puussa on ainoastaan yksi
+vihanta oksa jälellä enää, ja sitä pitää suojella. Missä on Thorolf?
+
+EGIL (_isälleen_). Niin, näytäppäs mulle Thorolf! Örnulf sanoi, että hän
+laittaa mulle laivan ja siihen monta, monta meri-miestä.
+
+ÖRNULF. Kiitos kaikille onnettarille, ett'ei Thorolf mua seurannut,
+sillä jos hänkin, -- -- ei, vaikka väkevä olenkin, -- se isku olisi toki
+tuntunut tuiki raskaalta. Mutta miks'ei hän tule? Aina on hän ollut
+ensimmäinen isäänsä vastassa; sillä meistä molemmista tuntuu, kuin emme
+voisi elää päivääkään, näkemättä toisiamme.
+
+GUNNAR. Örnulf, Örnulf!
+
+ÖRNULF (_kasvavalla levottomuudella_). Haudan kolkko hiljaisuus
+vallitsee tässä, näen mä; -- mikä teidän on -- missä on Thorolf?
+
+DAGNY. Sigurd, Sigurd, -- nyt hänen pitää katkerimman kalkkinsa juoda!
+
+GUNNAR. Vanhus! -- Ei -- -- ja kuitenkin, sitä on mahdoton salata -- --
+
+ÖRNULF (_kiivaasti_). Poikani! Missä on hän?
+
+GUNNAR. Thorolf on surmattu!
+
+ÖRNULF. Surmattu! Thorolf? Thorolf? Haa, sä valehtelet!
+
+GUNNAR. Kuumimman sydän-vereni antaisin, jos hänet henkiin saisin!
+
+HJÖRDIS (_Örnulf'ille_). Itse oli Thorolf syypää kohtaloonsa; synkillä
+kertomuksilla ilmoitti hän sinun karanneen Egil'in päälle ja tappaneen
+hänet; -- puoleksi vihamiehinä erosimme viimeksi toisistamme; sinä olet
+ennen surmannut sukulaisiani; ja paitsi sitä, -- kuni avosuu nulikka
+käyttihe hän juhlassamme; hän suuttui leikistä ja käytti ilkeitä sanoja;
+-- vasta silloin kiivastui Gunnar; vasta silloin hän poikasi surmasi; ja
+luullakseni oli hänellä kyllin syytä siihen.
+
+ÖRNULF (_tyynesti_). Sinä osoitat olevasi vaimo, sillä sinä käytät
+turhia sanoja. Mitä se hyödyttää? Kun Thorolf on surmattu, niin siinä on
+hänen satunsa loppu.
+
+EGIL. Koska Thorolf on surmattu, en minä saakkaan merimiehiä.
+
+ÖRNULF. Et, Egil, -- nyt olemme kadottaneet miehemme kumpainenkin.
+(_Hjördis'ille_) Isäsi lausui:
+
+      "Surun saattaa surmaajalle
+      Jökul'in -- sen jälkeläinen."
+
+Hyvin olet sinä pitänyt huolta siitä, että hänen sanansa toteutuivat.
+(_vaikenee hetkeksi, kääntyen erääsen mieheen_). Minne sai hän
+kuolin-haavan?
+
+MIES. Keskelle otsaansa.
+
+ÖRNULF (_tyytyväisnä_). Hm; se oli kunniallinen paikka; siis ei hän
+ollut selin surmaajaansa. Kaatuiko hän kyljelleen, vai Gunnar'in
+jalkoihin?
+
+MIES. Puoleksi kyljelleen ja puoleksi Gunnar'iin päin.
+
+ÖRNULF. Se ennustaa ainoastaan puolta kostoa; niin, niin, -- saamme
+nähdä!
+
+GUNNAR (_läheten_). Örnulf, minä tiedän kyllä, ett'ei koko omaisuuteni
+riitä sinun vahinkoasi palkitsemaan; mutta vaadi minulta, mitä tahdot --
+--
+
+ÖRNULF (_kiivaasti, keskeyttäen_). Anna mulle Thorolf'in ruumis, ja
+salli minun mennä! Missä lepää Thorolf'ini?
+
+GUNNAR (_viittaa äänetönnä perälle_).
+
+ÖRNULF (_astuu pari askelta, kääntyy, jyreästi Sigurd'ille, Dagny'lle ja
+muille, jotka surkutellen aikovat seurata häntä_). Jääkää! Luuletteko
+Örnulf'ia seurattavan suru-huoneesta, kuni nyyhkivää naista! Jääkää,
+sanon ma! -- Thorolf'in jaksan minä yksinäni kantaa, (_tyynesti,
+voimalla_). Surma sorti poikani kaikki; vaan ei kenkään toki näe minun
+köykistyvän! (_menee vitkaan ulos_).
+
+HJÖRDIS (_teeskennellyllä naurulla_). Niin, menköön hän vain mielensä
+mukaan; nyt emme enää tarvitse liian suuria joukkoja, jos hän vielä
+mielisi vaatia meitä taisteloon! Tämä, Dagny -- tämä oli ehkä viimeinen
+kerta, kuin isäsi lähti mokomien asioiden tähden Islannista!
+
+SIGURD (_liikutettuna_). Voi, inhoittavaa!
+
+DAGNY (_samoin_). Sinä saatat vielä pilkata häntä! Pilkata häntä --
+huolimatta siitä, mitä täällä tapahtunut on!
+
+HJÖRDIS. Tehtyä tekoa pitää kiitettämän! Vihaa ja kostoa vannoin minä
+tän' aamuna Örnulf'ille; -- Jökul'in surman voin kyllä unhoittaa, kaiken
+muun, paitsi kohtaloni häpäisemistä. Hän kutsui minua jalkavaimoksi; jos
+se olisinkin, ei mun sitä hävetä tarvitseisi; sillä Gunnar on sinun
+isääsi mahtavampi; hän on sinun omaa miestäsi mainiompi, kuuluisampi!
+
+DAGNY (_vihassa_). Erehdyt, Hjördis, -- ja heti saavat kaikki tietää,
+että sinä elät pelkurin katon alla!
+
+SIGURD (_kiivaasti_). Dagny, mitä ai'ot!
+
+GUNNAR. Pelkurin!
+
+HJÖRDIS (_pilkkanaurulla_). Tiedottasi puhut sinä, ajelet tuulia takaa!
+
+DAGNY. Sitä ei pidä salattaman enää; minä vaikenin, kunnes pilkkasit
+isääni ja kaatuneita veljiäni; minä vaikenin, kun Örnulf oli läsnä;
+sillä hänen ei pitänyt saada tietää Thorolf'in kaatuneen konnan iskusta;
+mutta nyt; -- älä enää milloinkaan korskaile Gunnar'in sankartyöstä
+Islannissa; sillä Gunnar on pelkuri! Miekka, joka oli sinun ja
+pedonsurmaajan välillä, se riippuu mieheni kupeella, -- ja rannerenkaasi
+lahjoitit sinä Sigurd'ille, (_ottaa sen kädestään, pitää sitä ilmassa_)
+-- se on tässä!
+
+HJÖRDIS (_raivossa_). Sigurd'ille!
+
+JOUKKO. Sigurd! Sigurd'ihan sankartyön siis tekikin!
+
+HJÖRDIS (_vavisten mielenliikutuksesta_). Hän, hänkö! -- Gunnar, onko se
+totta!
+
+GUNNAR (_jalolla tyyneydellä._) Kaikki on totta; paitsi että minä olen
+pelkuri -- min'en ole pelkuri, enkä konnakaan.
+
+SIGURD (_liikutettuna_). Et ole, Gunnar! etkä ole koskaan ollutkaan!
+(_toisille_). Eespäin, mieheni! Pois täältä!
+
+DAGNY (_astuessaan ulos Hjördis'ille_). Kumpi on nyt uljain mies
+joukossa, minun mieheni vai sinunko? (_Menee Sigurd'in ja hänen seuransa
+kanssa_).
+
+HJÖRDIS (_itseks._). Nyt on minulla ainoastaan yksi teko jälellä; --
+yksi toimi täytettävä: Sigurd'in tai minun pitää kuolla!
+
+
+
+
+Kolmas näytös.
+
+
+(GUNNAR HERSE'N _tupa. Päivä._)
+
+(_Hjördis istuu penkillä vastapäätä pienempää kunnia-istuinta, punoen
+jousen-jännettä; pöydällä jousi ynnä moniaita nuolia_).
+
+HJÖRDIS (_venytellen jännettä_). Se on sitkeä ja vahva; (_silmäys
+nuoliin_) kärjet raskaat ja terävät -- (_antaa käsiensä vaipua alas_)
+mutta missä on käsi, joka --! (_kiivaasti_). Hän on pilkanut minua,
+pilkannut minua, hän -- Sigurd! Minun täytyy vihata häntä enemmän kuin
+muita, sen hyvin huomaan; mutta monta päivää ei enää kulukkaan,
+ennenkuin minä olen -- (_mietiskellen_). Niin, mutta käsi, käsi, joka
+sen työn tekee --?
+
+(GUNNAR _äännetönnä; mietteissään perällä_).
+
+HJÖRDIS (_pienen äänettömyyden jälkeen_). Kuinka jaksat, mieheni?
+
+GUNNAR. Huonosti, Hjördis; tuota eilistä en saa mielestäni; se yhä
+sydäntäni vaivaa.
+
+HJÖRDIS. Tee kuin minä; ota jotain työtä käsille.
+
+GUNNAR. Niin kai pitää tehdäkin.
+
+(_Äännettömyys; Gunnar kävelee edestakaisin, huomaa, lähestyy häntä_).
+Mitä sinä teet?
+
+HJÖRDIS (_katsomatta häneen_). Punon jousen-jännettä; näethän sen.
+
+GUNNAR. Jousen-jännettä -- omista hiuksistasi!
+
+HJÖRDIS (_omituisesti hymyillen_). Nykyään tehdään suuria töitä joka
+hetki; sinä surmasit kasvin-veljeni, ja minä olen punonut tätä
+aamun-koitteesta saakka.
+
+GUNNAR. Hjördis! Hjördis!
+
+HJÖRDIS (_katsoo ylös_). Mitä nyt?
+
+GUNNAR. Missä olit sinä viime yönä?
+
+HJÖRDIS. Viime yönä?
+
+GUNNAR. Sin'et ollut makuuhuoneessa.
+
+HJÖRDIS. Mistä sen tiedät?
+
+GUNNAR. Minä en saattanut nukkua; näin levottomia unia tuosta, -- tuosta
+Thorolf'in seikasta; minusta oli, kuin olisi hän tullut ja -- no niin,
+minä heräsin; silloin kuulin ihanan, kummallisen laulun hyrisevän; minä
+nousin; ra'otin ovea; -- täällä, täällä istuit sinä rovion ääressä, --
+sen liekki oli sininen ja punainen, -- sinä valmistit nuolia ja lausuit
+loihtu-runoja niitä vahvistaaksesi.
+
+HJÖRDIS. Se oli tärkeän tarpeellista; sillä kova on rinta, joka niiden
+tänään lävistää pitää.
+
+GUNNAR. Minä ymmärrän tarkoituksesi; sinä tahdot sortaa Sigurd'in.
+
+HJÖRDIS. Hm, kenties.
+
+GUNNAR. Sitä tahtoasi et milloinkaan perille saa. Sigurd'in kanssa elän
+minä sovussa, vaikka sinä kuinka mua kiihoittaisit.
+
+HJÖRDIS (_kummallisella hymyllä_). Luuletko niin?
+
+GUNNAR. Siitä olen vakuutettu!
+
+HJÖRDIS (_tarjoo hänelle jänteen_). Sanoppa, Gunnar, -- voitko au'aista
+tuon solmun?
+
+GUNNAR (_koeteltuaan_). En, se on liian kova ja konstikkaasti punottu.
+
+HJÖRDIS (_nousee_). Nornan langat ovat konstikkaammin punotut; niitä
+vielä vähemmin voit auaista!
+
+GUNNAR. Koukkuiset ovat voimallisten tiet; -- niitä emme tunne
+kumpainenkaan.
+
+HJÖRDIS. Yhden seikan tiedän toki varmaan: Sigurd saattaa meidät
+kumpaisenkin onnettomuuteen. (_Äänettömyys; Gunnar syvissä mietteissä_).
+
+HJÖRDIS (_on hiljaa pitänyt häntä silmällä_). Mitä mietiskelet?
+
+GUNNAR. Unta, jonka vast'ikään näin. Minä olin, näet, tehnyt pyytämäsi
+työn; Sigurd makasi hengetönnä tanterella; sinä seisoit lähellä aivan
+kalpeana. Minä sanoin: "Oletko nyt iloinen, kun tahtosi on tapahtunut?"
+Mutta sinä nauroit ja vastasit: "Iloisempi olisin, jos sinä, Gunnar,
+makaisit tuossa Sigurd'in siassa."
+
+HJÖRDIS (_pakoitetulla naurulla_). Huonosti tunnet sinä minut, jos
+mokoma hullumainen uni voisi mieltäsi rasittaa!
+
+GUNNAR. Hm! -- Sanoppa, Hjördis, mitä pidät tuvastamme?
+
+HJÖRDIS. Totta puhuen, Gunnar, -- se on välin mielestäni liian ahdas.
+
+GUNNAR. Niin niin, sitä olen minäkin mietiskellyt; meitä on yksi liikaa.
+
+HJÖRDIS. Ehkäpä kaksikin.
+
+GUNNAR (_kuulematta sitä_). Mutta se parannetaan.
+
+HJÖRDIS (_katsoo häneen kysyvästi_). Parannetaan? Sinä ai'ot siis -- --?
+
+GUNNAR. Valmistaa laivani ja purjehtia pois maasta; minä tahdon voittaa
+nyt kadotetun kunniani takaisin, kunniani, jonka kadotin sentähden, että
+sinä olit minulle rakkahin kaikesta maailmassa.
+
+HJÖRDIS (_mietteissään_). Sinä lähdet pois maasta? Niin, niin, se lienee
+paras meille kummallekkin.
+
+GUNNAR. Siitä päivästä alkain, jolloin Islannista lähdimme, olen
+huomannut onnellisuutemme olevan poissa. Sinun luonteesi on ylevä ja
+vahva; välin minä sinua todella pelkään; mutta, kummallista -- mutta
+kuitenkin minä sinua sanomattomasti rakastan; minä tunnen viehättävän
+pelon sinua kohtaan, -- minusta tuntuu, että sinä voisit viekoitella
+minua ilkiöntöihin, ja kuitenkin pitäisin minä oikeana kaikkea, mitä
+sinä vaadit (_hiljaisella päänpudistuksella_). Käsittämättömät ovat
+nornan päätökset; Sigurd olisi sopiva puolisoksi sulle.
+
+HJÖRDIS (_huudahtaen_). Sigurd!
+
+GUNNAR. Niin, Sigurd. Sinun silmiäsi pimittää nyt viha ja kostonhimo,
+muuten pitäisit häntä parempana. Sigurd'inlainen olisi minun pitänyt
+olla, niin olisin voinut sinun elämäsi hupaiseksi tehdä.
+
+HJÖRDIS (_kovassa, vaan tukahdutetussa liikutuksessa_). Ja sen -- sen
+luulet sinä Sigurd'in voivan?
+
+GUNNAR. Hän on vahvaluontoinen, ja sen lisäksi ylevä, kuin sinäkin.
+
+HJÖRDIS (_kiivaasti_). Jos niin on -- (_malttaen_) yhdentekevä!
+(_hurjasti_) Gunnar, surmaa Sigurd!
+
+GUNNAR. En milloinkaan!
+
+HJÖRDIS. Petos ja kavaluus saattoi minut sinun vaimoksesi; -- olkoon se
+unhotettu! Viisi ilotonta vuotta olen täällä istunut; -- kaikki olkoon
+unhotettu sinä päivänä, jona Sigurd henkensä heittää!
+
+GUNNAR. Minun käteni ei häntä vahingoittaa saa (_peräytyy tahdoltaan_).
+Hjördis, Hjördis, älä kiusaa minua!
+
+HJÖRDIS. Siis täytyy minun etsiä toinen kostaja; kauvan ei Sigurd enää
+pilkkaa minua eikä sinua! (_puristaen käsiään pudistuttavaisessa
+kiukussa_). Dagnyn luona -- tuon yksinkertaisen naisen luona hänen
+kanssaan puhelee hän luultavasti nyt kahdenkesken, maikaillen häntä,
+nauraen meitä; kertoo loukkauksesta, joka minua kohtasi, kun hän sinun
+sijassasi ryösti minut; kertoo, kuinka hän viekkaasti nauroi seisoessaan
+pimeässä huoneessa, kun en häntä tuntenut!
+
+GUNNAR. Sitä ei hän tee; ei, sitä hän ei tee!
+
+HJÖRDIS (_kovaa_). Sigurd'in ja Dagny'n pitää kuolla! Minä en voi
+hengittää, ennenkuin ne kaksi ovat olemattomissa! (_aivan lähellä häntä,
+säihkyvin silmin, hurjasti, kuiskaten_). Jos siinä työssä voisit auttaa
+minua, Gunnar, -- silloin eläisin kanssasi rakkaudessa; silloin
+puristaisin sinut syliini niin lämpimästi, niin hurjasti, kuin et
+koskaan ole osannut uneksiakkaan!
+
+GUNNAR (_horjuen_). Hjördis! Sinä -- --!
+
+HJÖRDIS. Tuossa käteni, Gunnar; -- sitten ovat pilviset päivämme ohitse;
+sitten en enää jätä tupaa, kun sinä sisään astut; en käytä kovia sanoja
+sinua kohtaan, en karkoita hymyäsi, kun iloinen olet; minä pukeudun
+silkkiin ja koristuksiin; jos lähdet retkille, seuraan minä sinua, --
+juhlassa istun vieressäsi, täytän juomasarvesi, juon onneksesi ja laulan
+kauniita runoja, jotka sydäntäsi ilahuttavat!
+
+GUNNAR (_melkein voitettuna_). Tottako sinä mielisit -- --!
+
+HJÖRDIS. Enemmänkin, kymmentä vertaa enemmän, usko pois! Kosta vain!
+Kosta Sigurd'ille ja Dagny'lle, niin minä -- (_keskeyttää, huomatessaan
+oven aukeavan_). Dagny, -- tuletko sinä tänne!
+
+DAGNY (_perältä_). Gunnar Herse; varusta kiireesti miehesi!
+
+GUNNAR. Varustaa? Ketä vastaan?
+
+DAGNY. Kåre talonpoika lähestyy ynnä joukko henki-pattoja; ne aikovat
+hyökätä päällesi; Sigurd esti niiden aikeet äsken; mutta ken tietää --
+--
+
+GUNNAR (_liikutettuna_). Sen on Sigurd tehnyt minun hyväkseni!
+
+DAGNY. Sigurd on totisesti uskollinen ystäväsi.
+
+GUNNAR. Ja me, Hjördis, -- me ajattelimme --; niin, kuten sanoin, --
+kaikki sinun puheesi on loihtu-kieltä; jok'ainoa teko, jonka sinä vain
+mainitset, näyttää minusta herttaiselta.
+
+DAGNY (_kummastellen_). Mitä tarkoitat?
+
+GUNNAR. En mitään, en mitään! Kiitoksia sanomastas, Dagny; nyt menen
+minä kokoomaan miehiäni. (_menee, pysähtyy, läheten Dagny'a jälleen_).
+Sanoppas, -- kuinka voipi Örnulf?
+
+DAGNY. Älä kysykkään. Eilen vei hän Thorolf'in ruumiin laivaan; nyt
+par'aikaa luopi hän yhteis-hautaa pojilleen tuonne meren rantaan.
+(GUNNAR _ääneti pois perällä_).
+
+DAGNY. Ennen iltaa ei ole vielä vaaraa (_läheten_). Hjördis, minulla on
+vielä yksi asia taloon; minun olisi sinun kanssasi puhuttavaa.
+
+HJÖRDIS. Minun kanssani? Eilisestäkö tapauksesta?
+
+DAGNY. Enimmästi siitä. Hjördis, kasvinsiskoni, älä vihaa minua; unhoita
+sanat, jotka suruni ja paha-mieleni sai suustani silloin; anna anteeksi
+loukkaukseni sinua kohtaan; sillä, usko minua, nyt olen minä kymmentä
+vertaa onnettomampi sinua!
+
+HJÖRDIS. Onneton -- sinäkö; -- Sigurd'in vaimona?
+
+DAGNY. *Minunhan* oli syy kaikkeen siihen, mitä tapahtui, -- kiistaan,
+Thorolf'in kuolemaan, sinun ja Gunnar'in pilkkaan. Kaikkeen olen minä
+syypää! Voi minua; -- niin onnellinen oli kohtaloni tähän saakka; mutta
+tämän päivän jälkeen en enää milloinkaan onnen hetkeä nauttia voi.
+
+HJÖRDIS (_päähän pisti aate_). Mutta tätä ennen -- näinä viitenä vuonna
+-- tänä pitkänä aikana olet ollut aina onnellinen?
+
+DAGNY. Voitko sitä epäilläkkään!
+
+HJÖRDIS. Hm; eilen en sitä epäillyt, mutta -- --
+
+DAGNY. Mitä tarkoitat?
+
+HJÖRDIS. Noo, enpä juuri erinomaista; puhukaamme muista asioista.
+
+DAGNY. Ei, ei, Hjördis, sanohan -- --!
+
+HJÖRDIS. Se ei sua hyödytä; kuitenkin, koska niin tahdot --
+(_ilkeästi_). Muistatko kerran, tuolla Islannissa; -- me olimme yhdessä,
+käräjissä isäsi Örnulf'in kanssa, ja istuimme leikki-siskojemme seurassa
+käräjätuvassa, niinkuin naisten tapa on; silloin astui kaksi outoa
+miestä käräjätupaan.
+
+DAGNY. Sigurd ja Gunnar.
+
+HJÖRDIS. Ne tervehtivät meitä säädyllisesti, istuivat penkille lähelle
+meitä, ja laskivat leikkiä kanssamme. Muutamat tahtoivat tietää,
+minkätähden nuo kaksi retkeiliää sinne tulivat, ja arvelivat eiköhän ne
+tulleet saarellemme valitsemaan itselleen vaimoa. Silloin sanoi Sigurd:
+"Vaikeaksi käypi mulle löytää nainen, johon mieltyä voisin." Örnulf
+hymyili, arvellen, ett'ei Islannissa ollut puute ylhäisistä naisista
+eikä rikkaistakaan; mutta Sigurd vastasi: "Urhea nainen sankarille
+sopii. Sen, jonka minä valitsen, ei pidä viihtyä alhaisissa vaiheissa;
+hänen mielestään ei saa mikään olla liian suuri; viikinki-retkille pitää
+hänen mielellään seurata minua; sota-asussa pitää hänen käydä; hänen
+pitää kiihoittaa minua taisteloon eikä räpyttää silmiään, kun kalpamme
+välkkyvät; sillä jos hän on pelkurimainen, en minä hänestä kunniata
+saa." Eikö totta, niinhän Sigurd lausui?
+
+DAGNY (_väistellen_). Niin -- mutta -- --
+
+HJÖRDIS. *Semmoinen* piti sen naisen olla, joka hänen elämänsä
+hupaiseksi tekisi; ja sitten -- (_halveksivalla hymyllä_) sitten valitsi
+hän *sinut*!
+
+DAGNY (_tuskallisesti hämmästyen_). Haa, sinä tarkoitat -- --?
+
+HJÖRDIS. Kas, sentähden lienet sinä käyttäinytkin ylevästi, vaatinut
+kunnioitusta kaikilta, saattaaksesi kunniata Sigurd'ille; -- eikö totta?
+
+DAGNY. En, Hjördis, mutta -- --
+
+HJÖRDIS. Sankartöihinhän sinä toki häntä kiihoittanut olet, seurannut
+häntä sota-asussa, riemastunut kohtaloosi tulisimmassa taistelossa; --
+eikö niin?
+
+DAGNY (_hyvästi liikutettuna_). En, en!
+
+HJÖRDIS. Oletko siis ollut pelokas, jotta Sigurd on saanut häpeätä
+sinusta?
+
+DAGNY (_voitettuna_). Hjördis, Hjördis!
+
+HJÖRDIS (_pilkallisesti hymyillen_). Mutta kohtalosi oli kuitenkin
+onnellinen; -- luuletko Sigurd'inkin saattavan sanoa samoin?
+
+DAGNY. Anna minun olla. Voi mua; sinä olet saanut minun liiaksi
+ymmärtämään itseäni!
+
+HJÖRDIS. Leikki-sana vain, niin sinä paikalla itket! Älä sen enempää
+ajattele koko asiata. Katsoppas, mitä minä olen tänäpänä tehnyt; (_ottaa
+moniaita nuolia pöydältä_). -- katsos noita teräviä kärkiä! Eikö totta,
+olenhan minä mestari nuolia teroittamaan!
+
+DAGNY. Ja myöskin niitä *käyttämään*; mainion tarkasti tapaat sinä
+sydämeen! Kaikki mitä äsken sanoit mulle, -- sitä en koskaan ennen
+ajatellut. (_kiivaammin_) Vaan että Sigurd --! Minä olen siis koko tämän
+pitkän ajan ainoastaan raskauttanut Sigurd'in päiviä ja saattanut
+hänelle häpeätä vain; -- mutta -- ei, ei, se ei voi olla totta!
+
+HJÖRDIS. No, no, rauhoitu, Dagny; eihän se olekkaan totta. Niin, jos
+Sigurd'in mieli vielä olisi entisellään, voisi tuo kaikki olla totta;
+silloin, kun hän Islannissa oli, paloi hänen mielessään halu päästä
+kuuluisimmaksi mieheksi maassa; -- nyt hän tyytyy vähempäänkin onneen.
+
+DAGNY. Ei, Hjördis, Sigurd'in mieli pyrkii yhä vielä yhtä korkealle,
+kuin ennenkin; nyt huomaan varsin hyvin, minä en ole sopiva vaimoksi
+hänelle; hän on salannut sen minulta; mutta se ei saa kestää kauvemmin
+enää.
+
+HJÖRDIS. Mitä ai'ot?
+
+DAGNY. Minä en tahdo kauvemmin estää hänen aikeittensa kulkua; minä en
+tahdo kauvemmin olla hänen rasituksenaan.
+
+HJÖRDIS. Sinä arvelet siis -- --?
+
+DAGNY. Hiljaa, joku tulee!
+
+(MIES _perältä_).
+
+MIES. Sigurd viikinki lähestyy taloamme!
+
+HJÖRDIS. Sigurd! Käske Gunnar tänne.
+
+MIES. Gunnar ratsasti kokoomaan naapureitaan; sillä Kåre talonpoika
+aikoo -- --
+
+HJÖRDIS. Hyvä, hyvä, sen tiedän; saat mennä! (_Mies menee; Dagny'lle,
+joka myöskin aikoo mennä_). Minne ai'ot?
+
+DAGNY. Ulos, ett'en tapaisi Sigurd'ia. Minä huomaan jo varmaksi, meidän
+on eroaminen toisistamme; mutta *nyt heti* keskustella hänen kanssaan,
+-- en, en, sit'en saata (_menee vasemmalle_).
+
+HJÖRDIS (_äänetönnä hetken katseltuaan hänen jälkeensä_). Ja häntä
+ai'oin minä -- (_jatkaa ajatustaan katseella jousen-jänteesen_). Kehno
+olisi mokoma kosto; -- ei, nyt keksin keinon kostavamman! Hm; raskasta
+on kuolla, mutta toisinaan toki vielä raskaampi elää! (SIGURD
+_perällä_).
+
+HJÖRDIS. Sinä etsit Gunnar'ia, arvaan ma; istu, kyllä hän kohta tulee.
+(_aikoo mennä_).
+
+SIGURD. Jää; sinua minä etsin enemmän, kuin häntä.
+
+HJÖRDIS. Minua?
+
+SIGURD. Ja hyväpä oli, että sinut tapasin yksinäsi.
+
+HJÖRDIS. Jos tulit herjaamaan minua, on sinusta kai yhdentekevä, vaikka
+tupa olisi täpö täynnä ihmisiä.
+
+SIGURD. No niin, minä tiedän kyllä sinun ajatuksesi minusta.
+
+HJÖRDIS (_katkerasti_). Ehkä olen ajatellut sinusta väärin. En, en,
+Sigurd, myrkyllinen olet sinä ollut mulle koko elämäsi ajan. Muista,
+sinähän käyttihet viekkaasti Islannissa; sinähän istuit silloin luonani
+huoneessani ja, teeskennellen lempeä minua kohtaan, nauroit kavaluutesi
+onnistumiselle, työnsit minut Gunnar'ille, sillä hänelle olin minä muka
+tarpeeksi hyvä, -- ja purjehdit sitte pois maasta, vieden muassasi
+naisen, jota totisesti rakastit!
+
+SIGURD. Paljon mahtaa miehen mieli; mutta suuria tekoja johtaa sallimus,
+-- niin on käynyt sinun ja minun.
+
+HJÖRDIS. Totta sekin; pahat nornat vallitsevat maailmaa; mutta niiden
+mahti on mitätön, elleivät omasta povestamme apua löydä. Onnen saavuttaa
+se, joka uljaasti nornojen kanssa taisteloon käypi; -- *sen* teen minä
+nyt.
+
+SIGURD. Mitä tarkoitat?
+
+HJÖRDIS. Minä käyn voimien koetteluun niiden kanssa -- niiden kanssa,
+jotka ovat minua ylempänä. Mutta älkäämme puhelko enempää siitä; minulla
+on paljon tekemistä tänään (_istuu pöydän ääreen_).
+
+SIGURD (_lyhyen äänettömyyden jälkeen_). Sinä valmistat oivallisia
+aseita Gunnar'ia varten.
+
+HJÖRDIS (_hiljaisella hymyllä_). Ei Gunnar'ia *varten*, vaan sinua
+*vastaan*.
+
+SIGURD. Yhdentekevätähän se.
+
+HJÖRDIS. Niinpä kyllä, sitenhän täytynee olla; sillä jos minä olen
+tasavoimainen nornan kanssa, täytyy sinun ja Gunnar'in ennemmin tai
+myöhemmin -- (_keskeyttää, nojautuu taaksepäin pöytää vastaan, katselee,
+vihuillen, häntä -- eri äänenvärillä_). Hm; tiedätkö, mikä toisinaan on
+minun mielityöni? Usein huvittaa minua luoda mieleeni hauskoja kuvia;
+silloin istun ummistaen silmäni ja alan mietiskellä: Nyt tulee Sigurd
+väkevä maahan; -- hän aikoo polttaa meidät huoneillemme, minut ja
+mieheni. Kaikki Gunnar'in miehet ovat kaatuneet. Ainoastaan Gunnar ja
+minä olemme elossa; -- katto sytytetään ulkopuolelta; --
+"Jousen-ampuma," sanoo Gunnar, "Yksi ainoa Jousen-ampuma voisi meidät
+pelastaa;" -- samassa katkeepi jänne -- "Hjördis, leikkaa toinen
+palmikkosi ja puno siitä jousen-jänne, -- henki on kaupan!" Mutta minä
+vain nauran -- "Palakoon, palakoon -- elämäni ei ole minusta
+hiuskourallisen arvoinen!"
+
+SIGURD. Sinun lauseissasi on kummallinen mahti (_lähenee häntä_).
+
+HJÖRDIS (_katselee häntä kylmästi_). Viihdytkö sinä minun luonani?
+
+SIGURD. Sinä luulet minun sydämessäni kytevän vihaa sinua kohtaan.
+Hjördis, nyt puhuttelemme toisiamme viimeisin kerran; on jotain, joka
+kalvaa mieltäni kiduttavan taudin voimalla, min'en saata matkustaa tuo
+tuska povessani; sinun pitää tuntea minut paremmin.
+
+HJÖRDIS. Mitä tahdot?
+
+SIGURD. Kertoa sinulle sadun.
+
+HJÖRDIS. Onko se surullinen?
+
+SIGURD. Surullinen kuni ihmis-elämä.
+
+HJÖRDIS (_katkerasti_). Tiedätkö sinä mitään ihmis-elämän
+surullisuudesta?
+
+SIGURD. Sen saat itse päättää, kun olet kuullut kertoelmani.
+
+HJÖRDIS. No, kerro; minä sill'aikaa jatkan työtäni (_Sigurd istuu
+pienelle rahille hänen oikealle puolelleen_).
+
+SIGURD. Oli kerran kaksi retkeiliää, jotka purjehtivat Norjasta,
+ansaitakseen kultaa ja kunniaa; ne olivat vannoneet toisilleen
+ystävyyttä, ja pitivät rehellisesti valansa retkeillessään ylt'ympäri.
+
+HJÖRDIS. Ja noiden kahden retkeiliäin nimet oli Sigurd ja Gunnar?
+
+SIGURD. No niin, mainitkaamme heitä vaikkapa niilläkin nimillä. Vihdoin
+viimein saapuivat he Islantiin; siellä asuu vanha piirin vanhin, joka
+Harald-kuninkaan aikana oli muuttanut sinne Norjasta. Hänen talossaan
+oli kaksi ihanata naista; mutta toinen niistä, hänen kasvatetyttärensä,
+oli toki etevin; sillä hän oli älykäs ja ylevämielinen, ja retkeiliät
+puhelivat hänestä keskenään, eikä kumpikaan heistä ollut nähnyt
+kauniimpaa olentoa, niin arvelivat.
+
+HJÖRDIS (_huomiotaan teroittaen_). He arvelivat siten? -- Kumpainenkin?
+Pilkkaatko minua!
+
+SIGURD. Öin päivin oli hän Gunnar'in mielessä, ja samoin myöskin
+Sigurd'in; mutta molemmat vaikenivat; eikä naisesta voinut huomata,
+miellyttikö Gunnar häntä, mutta Sigurd ei häntä liioin huvittanut, sen
+voi helpommin huomata.
+
+HJÖRDIS (_hengästyneenä_). Jatka, minä pyydän --!
+
+SIGURD. Mutta sitä enemmin ajatteli Sigurd häntä; vaan sitä ei kenkään
+tiennyt. Eräänä iltana sattui heidän luonaan olemaan pidot; illan
+kuluessa vannoi tuo ylevä nainen, ett'ei kukaan saisi häntä omakseen,
+paitsi se, joka tekisi sankartyön, jonka hän esitti. Riemusta kohoili
+silloin Sigurd'in rinta; sillä hän tunsi voivansa täyttää tuon teon;
+mutta Gunnar kutsui hänet erikseen, ilmoitti rakkautensa; -- Sigurd
+salasi omansa, ja meni sitte -- --
+
+HJÖRDIS (_huudahtaen_). Sigurd, Sigurd! (_hilliten itseään_). Ja tuo
+satu -- onko se totta?
+
+SIGURD. On varmaan. Toisenhan meistä täytyi väistyä; Gunnar oli
+ystäväni; toisin en voinut tehdä. Siten tulit sinä Gunnar'in puolisoksi,
+ja minä kihlasin toisen naisen.
+
+HJÖRDIS. Ja rakastuit häneen?
+
+SIGURD. Minä opettelin kunnioittamaan häntä; mutta yksi ainoa nainen on,
+jota Sigurd on rakastanut, se nainen, joka oli häntä kohtaan
+vastahakoinen heti ensi päivästä, jolloin tapasivat toisensa (_nousee_).
+Siinä loppuu satuni, erotkaamme nyt. -- Jää hyvästi, Gunnar Herse'n
+vaimo; me emme tapaa toisiamme enää milloinkaan.
+
+HJÖRDIS (_hypähtää_). Jää! Voi meitä kumpaistakin; Sigurd, mitä sinä
+olet tehnyt!
+
+SIGURD (_hämmästyen_). Minäkö tehnyt? Mikä sua vaivaa?
+
+HJÖRDIS. Ja tuon sanot minulle nyt! Vaan ei, -- tuo ei voi olla totta!
+
+SIGURD. Me puhelemme nyt viimeisen kerran; jok'ainoa sana on totta; --
+minä tahdoin saada sinun lempeämmin tuomitsemaan minua, siksi täytyi mun
+nyt puhua.
+
+HJÖRDIS (_kohottaa ehdotta kätensä, katselee häntä hiljaisella
+hämmästyksellä_): Rakastanut -- rakastanut minua -- sinä! (_kiivaasti,
+astuen aivan lähelle häntä_). Min'en usko sinua! (_tuijottaa häneen,
+puhkeaa puhumaan raivoisalla tuskalla_). Kuitenkin -- on -- se on totta
+ja -- onnetonta meille kummallekin! (_lyöpi kädet kasvoilleen,
+poistuu_).
+
+SIGURD (_kauhistuen_). Hjördis!
+
+HJÖRDIS (_hiljaa, itkun ja naurun vaiheella_). Älä huoli minusta! Minä
+tarkoitin vain sitä, että -- (_laskee kätensä hänen käsivarrelleen_).
+Sigurd, sinä et kertonut satuasi loppuun saakka; tuo uljas nainen, jonka
+mainitsit, -- hän on vastannut lempeesi lemmellään!
+
+SIGURD (_peräytyen_). Sinä!
+
+HJÖRDIS (_maltilla_). Niin, Sigurd, minä olen lempinyt sinua, minä
+myönnän sen nyt. Sinä sanot minun olleen ääneti ja kylmäkiskoinen sinua
+kohtaan; mitähän muuta voipi nainen tehdä? Jos olisin tuonut lempeeni
+tarjolle, olisin arvoni tyyni kadottanut. Sinua olen aina pitänyt
+uljahimpana miesten suvussa; ja kun tiesin sinun olevan toisen
+puolisona, -- se synnytti mieleeni tuon katkeruuden tunteen, jota en
+itsekkään ymmärtänyt!
+
+SIGURD. Onnettomuuteen on nornamme syössyt meidän kummankin.
+
+HJÖRDIS. Oma syysi; uskaljaasti, urhokkaasti pitää miehen käyttäidä. Kun
+esitin tuon vaikean ehtoni sille, joka tahtoi minut omakseen, silloin
+varmuuden toivolla sinua ajattelin; -- ja kuitenkin sinä -- --
+
+SIGURD. Minä tunsin Gunnarin sielun-taudin; ainoastaan minä voin sen
+parantaa; -- mitähän muuta saatoinkaan valita? Ja kuitenkin, jos olisin
+tiennyt, mitä nyt tiedän, en voisi teoistani vastata; sillä mahtava on
+lemmen voima.
+
+HJÖRDIS (_reippaasti_). No niin, Sigurd, -- onneton arpa on vuodet
+pitkät pitänyt meidät eroitettuina toisistamme; nyt on pulma
+kehkiytynyt; tulevat ajat mennehet palkitkoot.
+
+SIGURD (_pudistaen päätään_). Se ei voi tapahtua; täytyyhän meidän erota
+jälleen.
+
+HJÖRDIS. Meidän ei täydy. Minä rakastan sinua, sen tohdin nyt häpeämättä
+tunnustaa; sillä rakkauteni ei ole huikentelevainen, kuni hentojen
+naisten; vaikka olisin mies, -- kaikkien voimallisten kautta, en voisi
+sua rakastaa vakavammin, kuin nyt! Siis, Sigurd! Onnemme vaatii
+sankar-työtä; me olemme vapaat, kun tahdomme, ja pelimme on voitettu.
+
+SIGURD. Vapaat? Mitä tarkoitat?
+
+HJÖRDIS. Mitähän on Dagny sinulle? Mitä hän voipi sinulle olla? Ei
+enempää, kuin Gunnarkaan minulle salaisissa ajatuksissani. Mitä
+merkitsee kahden kehnon hengen hukkaaminen?
+
+SIGURD. Hjördis, Hjördis!
+
+HJÖRDIS. Jääköön Gunnar tänne; palatkoon Dagny isänsä kanssa Islantiin;
+rauta-asussa seuraan minä sinua, mihin ikinä matkustat. (_Sigurd
+liikutettuna_). Vaimonasi en sua seurata ai'o; sillä minä olen ollut
+toisen oma, ja se nainen elää vielä, joka on levännyt lähellä sinua. En,
+Sigurd, en vaimonasi, vaan moisena väkevänä naisena, kuni Hilde'n
+siskot, seuraan sinua, innostutan sinua taisteloon ja urostöihin, että
+nimesi tulisi kuuluisaksi kaikkialla; miekkaleikissä seisoa sua lähinnä,
+sankartesi seurassa olen myrskyssä viikinki-retkillä; ja kun vihdoin
+draappasi lausutaan, mainitaan Sigurd ja Hjördis yhdessä!
+
+SIGURD. Tuommoinen oli muinoin ihanin unelmani, nyt on jo myöhäistä;
+Gunnar ja Dagny ovat välillämme, ja siihen on niillä kummallakin oikeus.
+Minä menetin nuoruuteni lemmen Gunnar'in tähden; -- tuska, minkä siitä
+kärsin, ei saa omaa tekoani turhaksi tehdä. Ja Dagny sitten; --
+uskollisena ja luottavaisena jätti hän kotinsa ja heimonsa; hänen ei
+kuuna kulloinkaan pidä ajatteleman, että minä kaipaisin Hjördis'iä, kun
+hän minut syliinsä sulki.
+
+HJÖRDIS. Ja moisen asian tähden ai'ot raskauttaa elämäsi vaiheita!
+Pääseekö silloin voimasi, kykysi käytäntöön, näkyviin luontosi ylevät
+lahjat? Ja luuletko minun voivan kauvemmin kestää kohtaloani, yhäti
+istua yksinäisyydessä Gunnar'in kartanossa? Ei, Sigurd, usko pois,
+sinun-laisesi miehen maine ei saa haihtua. Eerik hallitsee Norjan
+valtakuntaa, nouse häntä vastaan; monta urheata sankaria yhtyy seuraasi
+uskollisina toverina; voittamattomalla mahdilla raivaamme tiemme,
+taistelemme, yhä vain taistelemme, taukoomatta, kunnes sinä istut Harald
+Kaunotukan valta-istuimella!
+
+SIGURD. Hjördis, Hjördis! noin olen uneksinut nuoruuteni hurjuudessa;
+nyt olkoon kaikki unohdettu; -- älä minua kiusaa!
+
+HJÖRDIS (_ylevästi_). Norna neuvoo meitä vetämään samaa köyttä; sitä
+emme voi muuttaa; hyvin huomaan nyt elämäni kutsumuksen: Tehdä sinut
+kuuluisaksi kaikkialla. Sinä olet ollut mielessäni joka päivä, joka
+hetki, jonka olen täällä viettänyt; minä tahdoin riistää sinut
+sydämestäni pois, vaan en sitä voinut; nyt ei se ole tarpeenkaan, kun
+tiedän sinun minua rakastavan.
+
+SIGURD (_pakoitetulla kylmyydellä_). Jos niin on, -- kuule, -- minä olen
+sinua rakastanut; nyt en enää sua rakasta; -- ne ajat olen jo
+unhoittanut.
+
+HJÖRDIS. Sigurd, nyt valhettelit! Sen arvoinen olen minä toki, että --
+jos olet mua rakastanut -- et mua milloinkaan unhoittaa voi.
+
+SIGURD (_kiivaasti_). Mun täytyy; nyt minä tahdon sinut unhoittaa!
+
+HJÖRDIS. Vaikka niinkin; mutta sin'et *voi*! Sinä ai'ot estää minua;
+mutta se ei onnistu; vielä ennen iltaa pitää Gunnar'in ja Dagny'n
+tietämän kaikki.
+
+SIGURD. Haa, sitä et tee!
+
+HJÖRDIS. Sen teen!
+
+SIGURD. Huonosti tunnen sinut siit; ylevämielisenä pidin sua muinoin.
+
+HJÖRDIS. Pahat päivät synnyttävät pahoja ajatuksia; liiaksi olet sinä
+luottanut minuun. Minä tahdon, minun täytyy seurata sinua, -- elossa ja
+taistelossa; ahtaalta tuntuu oloni Gunnar Herse'n tuvassa!
+
+SIGURD (_painolla_). Mutta miehen kunniaa olet aina toki arvossa
+pitänyt; täysi syy on taisteloon minun ja Gunnar'in välillä. Jos hän
+minun lyömästäni kaatuu, -- ilmoittaisitko sittenkin kaikki, seuraten
+minua?
+
+HJÖRDIS (_hämmästyen_). Minkätähden sitä kysyt?
+
+SIGURD. Vastaa ensin; mitä tekisit, jos minä surmaisin miehesi?
+
+HJÖRDIS (_katsellen tarkasti häneen_). Minun täytyisi vai'eta, enkä
+saisi lepoa ennen, kuin olisin surmannut sinut.
+
+SIGURD (_hymyillen_). Hyvä, Hjördis; -- senpä tiesinkin.
+
+HJÖRDIS (_äkkiä_). Mutta niin ei saa tapahtua!
+
+SIGURD. Niin täytyy tapahtua; itse olet sinä heittänyt arpaa minun ja
+Gunnar'in hengestä!
+
+(GUNNAR _ja muutamia *miehiä* tulee perältä_).
+
+GUNNAR (_synkästi Hjördis'ille_). Kas niin; nyt itävät siemenet,
+kylvänyt olet!
+
+SIGURD (_läheten_). Mikä vastoinkäyminen on kohdannut sinua?
+
+GUNNAR. Sinäkö, Sigurd! Mikäkö vastoinkäyminen? Se vain, jota mun oli
+odottaminenkin. Heti kun vaimosi Dagny'n sanoman Kåre-talonpojan
+lähestymisestä kuulin, ratsastin etsimään apua naapureiltani.
+
+HJÖRDIS (_pingolla_). No?
+
+GUNNAR. Kieroja lauseita kuulin kaikkialla; käytöstäni Kårea kohtaan
+sanottiin epärehelliseksi; -- hm, sanottiinpa muutakin, jota en saata
+kertoa; -- häväisty mieshän olen minä; onhan minun sanottu tehneen
+konnan-töitä; nyt pidetään häpeänä yhtyä minun kanssani asioihin.
+
+SIGURD. Kauvan ei sitä häpeänä pidetä; vielä ennen iltaa on miehistösi
+kylläksi suurilukuinen, voidaksesi lähteä Kåre'a vastaan.
+
+GUNNAR. Sigurd!
+
+HJÖRDIS (_hiljaa voittoriemulla_). Haa, tiesinhän sen!
+
+SIGURD. Mutta samalla on myöskin rauha meidän välillä rikottu; sillä
+kuulehan sanani, Gunnar Herse, -- sinä olet surmannut vaimoni
+heimolaisen, Thorolf'in, ja siitä kutsun sinut kaksintaisteloon
+huomisaamuna päivän koittaissa!
+
+HJÖRDIS (_kovassa sisällisessä tuskassa askeleen lähemmäksi Sigurd'ia,
+malttaa, seisoo jäykkänä seuraavan puheen ajan_).
+
+GUNNAR (_suuresti hämmästyen_). Kaksintaisteloon! Minäkö! -- Sinä lasket
+leikkiä, Sigurd!
+
+SIGURD. Kaksintaisteloon olet sinä nyt laillisesti kutsuttu; siinä on
+arpaleikki elämästä ja kuolemasta; toisen meistä täytyy kaatua!
+
+GUNNAR (_katkerasti_). Haa, nyt älyän. Sinä puhelit täällä kahdenkesken
+Hjördis'in kanssa; hän on jälleen kiihoittanut sinua!
+
+SIGURD. Kentiesi! (_puoleksi Hjördis'ille_). Ylevämielisen naisen pitää
+puolustaa miehensä kunniaa. (_miehille perältä_). Ja te, miehet, menkää
+nyt sanomaan Gunnar'in naapureille, että hän huomenna taistelee minun
+kanssani; pelkuriksi ei sano kukaan sitä miestä, joka käypi Sigurd
+viikinkiä vastaan! (_Miehet menevät perältä_).
+
+GUNNAR (_reippaasti läheten Sigurd'ia, puristaa kovin liikutettuna hänen
+käsiään_). Sigurd, uljas veljyeni, vasta nyt ymmärrän käytöksesi. Nyt
+panet sinä henkesi alttiiksi minun kunniani tähden, niinkuin muinoin
+minun onneni tähden!
+
+SIGURD. Kiitä, vaimoasi; hänen on suurin osa teostani. Huomenna päivän
+koittaissa -- --
+
+GUNNAR. Kohtaamme toinen toisemme (_vienosti_). Kasvin-veikkoni,
+tahdotko hyvän miekan minulta? se on kallisarvoinen lahja.
+
+SIGURD. Kiitos; mutta anna sen riippua; -- tietämätöntä on, tarvitsenko
+minä sitä enää seuraavana iltana.
+
+GUNNAR (_puristaa hänen kättään_). Jää hyvästi, Sigurd!
+
+SIGURD. Hyvästi jälleen, ja onnea toimeesi! (_Eroavat, Gunnar
+vasemmalle, Sigurd, luotuaan silmäyksen Hjördis'iin, perältä pois_).
+
+HJÖRDIS (_äänettömyys, hiljaa, mietteissään_). Kaksintaisteloon
+huomenna? Kumpi kaatuu? (_vaikenee, pätevällä päätöksellä_). Kaatukoon
+kumpi tahansa, -- Sigurd ja minä yhdymme kuitenkin!
+
+
+
+
+Neljäs näytös.
+
+
+(_Meren rannikko. Ilta; kuu pilkistelee tuon tuostakin rajuilman
+pilven-lohkareiden lomitse. Perällä musta vasta luotu hauta_).
+
+(ÖRNULF _istuu paljain päin kivellä oikealla, etualalla, kyynärpäät
+polvien nojassa, hän on peittänyt kasvonsa käsiinsä. Miehet
+haudanpeittämistyössä, muutamat näyttävät valkeata soitsuilla. Vähän
+ajan kuluttua tulee_ SIGURD _ja_ DAGNY _majasta, jossa rovio palaa_).
+
+DAGNY (_alhaisella äänellä_). Tuossa istuu hän vielä. (_estää
+Sigurd'ia_). Älä, älä puhuttele häntä!
+
+SIGURD. Oikeassa olet; olisi liian aikaista; istukoon hän vielä
+itsekseen.
+
+DAGNY (_menee oikealle, tyynellä surulla tarkastellen isäänsä_). Niin
+vahva oli hän vielä eilen, nostaessaan Thorolf'in ruumiin hartioilleen;
+vahva oli hän hautaa kaivettaissa; mutta kun viimeinen hänen pojistaan
+sinne laskettiin ja multaa sekä kiviä heitettiin niiden päälle, --
+silloin suru hänen voimansa mursi, silloin hän masentui. (_pyhkii
+kyyneleitään_). Sanoppas, Sigurd, milloin ai'ot lähteä kotiin Islantiin
+jälleen?
+
+SIGURD. Heti, kun vain raju-ilma asettuu ja kun saan asiani Gunnar
+Herse'n kanssa lopulliseen päätökseen.
+
+DAGNY. Ja sitten ostat maata, rakennat talon, etkä milloinkaan enää
+retkille lähde?
+
+SIGURD. Niin niin, -- sen olen sinulle luvannut.
+
+DAGNY. Ja voinehan minä uskoa Hjördis'in pettäneen minua sanoessaan,
+että olen kelvoton puolisoksi sinulle?
+
+SIGURD. Niin, niin, Dagny, luota minun sanoihini vain.
+
+DAGNY. Siis olen iloinen jälleen ja koetan unhoittaa kaikki nuo ikävät
+tapaukset. Talvisaikoina, pitkillä iltapuhteilla puhelemme sitten aina
+keskenämme Gunnar'ista ja Hjördis'istä, ja -- --
+
+SIGURD. Ei, Dagny, jos onnellisuuttamme säilyttää tahdot, älä
+milloinkaan mainitse Hjördis'in nimeä, kun olemme kotonamme Islannissa!
+
+DAGNY (_hellästi nuhdellen_). Kohtuuton on vihasi häntä kohtaan, Sigurd.
+Sigurd, se ei ole ylevän käytöksesi mukaista!
+
+MIES (_läheten_). Kas niin, nyt on hauta katettu.
+
+ÖRNULF (_kuni heräten_). Hautako? Onko -- vai niin -- --
+
+SIGURD. Puhuttele häntä nyt, Dagny!
+
+DAGNY (_läheten Örnulf'ia_). Isä, täällä ulkona on kylmä; näkyy nousevan
+raju-ilma yöksi.
+
+ÖRNULF. Hm; älä siitä huoli; haudan seinät ovat tarpeen tiiviit ja
+kattona turpehet taajat; he lepäävät siellä rauhan helmassa. Ei mikään
+myrsky häiritse heitä.
+
+DAGNY. Niin, mutta sinä -- --
+
+ÖRNULF. Minäkö? Minun ei ole kylmä.
+
+DAGNY. Sin'et ole nauttinut tänään mitään; etkö mene sisään?
+Illallispöytä odottaa.
+
+ÖRNULF. Odottakoon vaan; minun ei ole nälkä.
+
+DAGNY. Mutta usko minua, sinun ei ole hyvä noin istua täällä
+hiljaisuudessa, yhdessä kohden; sin'et ole siihen tottunut?
+
+ÖRNULF. Se on totta; minä tunnen tuskan rinnassani; min'en saata oikein
+hengittää (_peittää kasvonsa käsiinsä. Äännettömyys; Dagny istuu hänen
+viereensä_).
+
+DAGNY. Huomenna laitat kai laivasi kuntoon ja lähdet kanssamme
+Islantiin?
+
+ÖRNULF (_katsomatta ylös_). Mitä minä siellä teen -- Ei, minä tahdon
+päästä poikieni luokse.
+
+DAGNY (_katkerasti_). Isä!
+
+ÖRNULF (_nostaa päätään_). Mene sisään, ja anna minun olla; kun
+raju-ilma vain saapi yön tai pari mua vihureillaan vilvoitella,
+täyttyypi toivoni, luulen ma.
+
+SIGURD. Noin et saa ajatella!
+
+ÖRNULF. Kummastuttaako teitä, että mieleni lepoa halajaa? Onhan
+päivätyöni päättynyt; poikani olen haudannut, (_kiivaasti_). Antakaa mun
+olla rauhassa! -- Menkää, menkää! (_peittää jälleen kasvonsa_).
+
+SIGURD (_hiljaa Dagny'lle joka nousee_). Anna hänen istua vähän aikaa
+vielä.
+
+DAGNY. En, minä koetan vielä yhtä keinoa; -- minä tunnen hänet.
+(_Örnulf'ille_). Päivätyösi on päättynyt, sanoit sä; mutta se ei ole
+päättynyt. Poikasi olet haudannut; -- mutta olethan runoniekka; Sopiva
+on runoilla heidän muistokseen.
+
+ÖRNULF (_pudistaen päätään_). Ei, ei; eilen olisin voinut, tänään olen
+liian vanha.
+
+DAGNY. Mutta sinun täytyy toki; kunnon miehiä olivat poikasi kaikki;
+runo heistä laatia pitää; eikä heimossa ole muita, kuin sinä, joka sen
+taidat.
+
+ÖRNULF (_kysyvästi katsellen Sigurdia_). Runoilla? Mitä luulet sinä,
+Sigurd?
+
+SIGURD. Se on kohtuullista! tee niinkuin Dagny sanoi.
+
+DAGNY. Pahakseenhan panisivat naapurisikin Islannissa, ellei, Örnulf'in
+jälkeläisten perintö-olutta juodessa, niille sepitettyä runoa kuuluisi.
+Ajoissa ehdit toki vielä poikiasi seurata.
+
+ÖRNULF. Olkoon sitte, minä koetan; ja sinä, Dagny, kuultele tarkasti,
+että sittemmin voit uurtaa runo-kapulaan! (_Miehet lähenevät
+soitsuineen, ryhmään; Örnulf vaikenee hetkeksi, miettii vähän aikaa,
+sitte_.)
+
+      Sinä, sä Synkkämieli,
+      Bragen sult' ei kieltä;
+      Runoilian raskas
+      Murhe murtaa mieltä.
+
+      Runotar soi runsaan
+      Laulunlahjan mulle; --
+      Äänen onnelleni
+      Nyt näin vainotulle.
+
+(_nousee_).
+
+      Nornan nurjan nuoli
+      Surmas sankarini,
+      Rauhain ryösti multa;
+      Kaatoi kallihini.
+
+      Seitsemän sai poikaa
+      Örnulf jumalilta,
+      Nyt on ukko yksin,
+      Edess' elon ilta.
+
+      Seitsemän nuo poikaa
+      Uljast', urhokasta
+      Maa niinkuin aita
+      Luojas pahimmasta.
+
+      Aitain kallis kaatui,
+      Poikani kun kuoli,
+      Woimaton on vanhus,
+      Seuraajansa huoli.
+
+      Thorolf kuoposeni!
+      Uljain, urhokkaisin!
+      Haikentein haihtois,
+      *Sun* jos jälleen saisin!
+
+      Wieno kevään kukka,
+      Kaunis, kuuliainen,
+      Warttunut ois kunnon
+      Sankariksi vainen.
+
+      Uliv-haava tuskan
+      Tuotti tuntuvimman;
+      Murhe mursi mielein
+      Ennen ankarimman.
+
+      Onnellisuuteni
+      Norna nurjuudessaan
+      Tuskan tuho-töillä
+      Ryösti raadellessaan.
+
+      Jumalat jos julki
+      Jousein jännittäisi
+      *Yhteen* sankartyöhön: --
+      Kosto eipä jäisi.
+
+      *Yks'* ois yrityksein:
+      Kostaa uomalleni,
+      Joka multa kaikki
+      Wei -- nyt viimeiseni!
+
+      Ryöstikö se *kaikki*?
+      Ei, se sit' ei saanut;
+      Wiel' ei ole voima
+      Suttung-siman laanut.
+
+(_Kasvavalla innolla_.)
+
+      Poikani se ryösti,
+      Kaikki ryöstää voipi --
+      Runoissani runsas
+      Suruni tok' soipi.
+
+      Sainhan laulun-lahjan
+      Kauniin kallihimman; --
+      Suruin sillä syömmeen
+      Kätken katkerimman!
+
+      Terve, sankarpoikain!
+      Teille riemu loistaa! --
+      Jumalien lahja
+      Maiset tuskat poistaa!
+
+(_syvä henkäys, pyyhkii hiukset otsaltaan ja lausuu tyynesti_:)
+
+Kas niin; nyt on Örnulf raitis ja voimissa taasen (_miehille_).
+
+Nyt, poiat, illallispöytään; meill' on ollut raskas päivä tänään!
+(_menee miehineen pursisuojaan._)
+
+DAGNY. Kiitos olkoon taivahan pyhille, jotka tuon mainion neuvon
+mieleeni johdattivat! (_Sigurd'ille_). Etkö tahdo mennä sisään?
+
+SIGURD. En, minua ei haluta. Sanoppas, onko kaikki jo huomiseksi
+valmistettu?
+
+DAGNY. On; silkillä kirjailtu vaate on valmiina majamme penkillä; mutta
+minä tiedän niin varmaan, että sinä Gunnar'in voittajana palajat, ett'en
+edes ole itkenyt tuon kaksitaistelon tähden.
+
+SIGURD. Taivahan voimat suokoot, ett'ei sinun koskaan tarvitseisi itkeä
+minun tähteni (_pysähtyy katselemaan ulos_).
+
+DAGNY. Mitä kuultelet?
+
+SIGURD. Etkö kuule -- *tuolla*! (_osoittaen vasemmalle_).
+
+DAGNY. Kuulen, kummallinen raju-ilma kiitää meren ylitse!
+
+SIGURD (_mennessään vähän perällepäin_). Hm, tuo raju-ilma vielä kovia
+rakeita viskelee. (_huutaa._) Ken siellä?
+
+KÅRE TALONPOIKA (_ulkona, vasemmalla_). Tuttuja miehiä, Sigurd viikinki!
+(KÅRE-TALONPOIKA _sekä *joukko aseellisia miehiä* vasemmalla_).
+
+SIGURD. Minne ai'otte?
+
+KÅRE. Gunnar Herse'n taloon!
+
+SIGURD. Rauhattomissa tuumissa?
+
+KÅRE. Niin, ole varma siitä! Sinä estit mua ennen, mutta nyt, luulen, on
+se hyvinkin mieleesi!
+
+SIGURD. Saattaa olla.
+
+KÅRE. Minä tiedän aikeesi Gunnar'in kanssa, mutta jos minun tahtoni
+tapahtuu, saapuu hän heikoilla aseilla kaksintaisteloon.
+
+SIGURD. Rohkeaan toimeen olet ryhtynyt; ole varoillasi, talonpoika!
+
+KÅRE (_huolettomalla naurulla._) Se olkoon minun huoleni; jos tahdot
+tänä yönä taklata laivasi, näytämme me sinulle valkeata! -- Eteenpäin,
+miehet, kas, tästä kulkee tie! (_kaikki oikealle, perälle_).
+
+DAGNY. Sigurd, Sigurd, tuo pahanteko pitää sinun estää!
+
+SIGURD (_kiireesti ovelle, huutaa sisään_). Nouse pöydästä, Örnulf;
+kosta Kåre-talonpojalle!
+
+ÖRNULF. Kåre'lle, -- missä hän on?
+
+SIGURD. Hän on matkalla Gunnar'in kartanoon, polttamaan sekä talon että
+ihmiset!
+
+ÖRNULF. Haha, -- tehköön niin, siten kostaa hän Gunnar'ille ja
+Hjördis'ille minunkin puolestani; sitten koettelen Kåre'n voimia.
+
+SIGURD. Ei, tuo on hyödytön tuuma; tänä yönä pitää sinun
+välttämättömästi kohdata Kåre'a, jos mielit masentaa häntä; sillä
+konnantyönsä tehtyään, pakenee hän tuntureille. Gunnar'in olen vaatinut
+kaksintaisteloon; hänestä voit olla vallan varma, ellen minä itse -- no
+niin, yhdentekevä, -- tän'yönä täytyy häntä vihollisiltaan varjella;
+pahoin olisi, jos Kåre'n-moinen konna veisi koston minulta!
+
+ÖRNULF. Oikein puhuttu. Tän'yönä suojelen Thorolf'in surmaajaa; mutta
+huomenna pitää hänen kaatua!
+
+SIGURD. Hänen tai *minun* -- ole varma siitä!
+
+ÖRNULF. Siis käykäätte kostamaan puolesta Örnulf'in heimon! (_menee
+miehineen perältä oikealle._)
+
+SIGURD. Dagny, seuraa häntä; -- *minun* täytyy jäädä tänne; sillä huhu
+kaksintaistelostamme kulkee jo kaikkialla kansassa, enkä minä saata
+kohdata Gunnar'ia ennenkuin aika on; mutta sinä, -- hillitse, neuvo
+isääsi; käyttäiköön hän rehellisesti; Gunnar'in talossa on monta naista;
+vahinkoa ei saa tapahtua Hjördis'ille eikä muillekaan.
+
+DAGNY. Niin, niin, minä seuraan isääni. Sinä ajattelet toki Hjördis'iä;
+kiitos siitä!
+
+SIGURD. Mene, mene, Dagny!
+
+DAGNY. Minä menen; mutta Hjördis'istä saamme olla huoletta: Hänellä on
+kultainen sota-asu kammiossaan, hän voipi kyllä itse puolustaida.
+
+SIGURD. Sen uskon minäkin; mutta menehän toki; johda isäsi intoa;
+suojele kaikkia ja Gunnar'in vaimoa!
+
+DAGNY. Luota minuun. Jää hyvästi vähäksi aikaa! (_menee minne
+edellisetkin_).
+
+SIGURD. Ensikerran, kasvin-veikkoni, olen minä aseetonna, vaaran sinua
+uhkaillessa (_kuultelee_). Huutoja, kalpojen kalsketta kuuluu; -- ne
+ovat jo ennättäneet kartanoon (_aikoo astua näyttämön yli oikealle,
+pysähtyy, peräytyy hämmästyneenä_). Hjördis! Hän tulee tänne!
+
+(HJÖRDIS; _puku: Lyhyt, tulipunainen hame, kultainen asu: Kypäri,
+pantsari, (kullatut) rautahihat, sääri-varut. Hiukset hajalla; selässä
+on hänellä viini, vyötäisillä pieni kilpi; kädessä jousi
+hius-jänteineen. -- Tulee kiiresti, katselee jälkeensä, kuin peläten
+jotakin takaa-ajajaa, aivan lähelle Sigurd'ia, ottaa häntä käsivarresta,
+matalalla äänellä: Sigurd, Sigurd, näetkö tuota?_)
+
+SIGURD. Mitä? Missä?
+
+HJÖRDIS. Sutta *tuossa* aivan lähellä; se ei liiku; se tuijottaa minuun
+punaisin silmin! -- Se on minun haltiani, Sigurd! Se on jo kolmesti
+näyttäinyt mulle; se merkitsee, että minun tänä yönä ihan varmaan pitää
+kuolla!
+
+SIGURD. Hjördis, Hjördis!
+
+HJÖRDIS. Kas, nyt se vaipui maahan! Niin, niin, nyt sen tiedän varmaan.
+
+SIGURD. Sinä olet sairas; tule, menkäämme sisään!
+
+HJÖRDIS. En, minä odotan tässä; minun aikani on lyhyt!
+
+SIGURD. Mitä on sinulle tapahtunut?
+
+HJÖRDIS. Mitäkö on tapahtunut? En tiedä; mutta totta puhuit sinä tänään,
+sanoessasi Gunnar'in ja Dagny'n olevan välillämme; pois heistä ja pois
+elämästä -- sitte pääsemme yhteen!
+
+SIGURD. Mekö? Haa, sinä arvelet -- --!
+
+HJÖRDIS (_ylevästi_). Kodittomaksi jäin minä koko elinajakseni, kun sinä
+otit toisen puolisokses. Pahasti teit sinä silloin! Kaikki voipi mies
+uhrata totisen ystävänsä eduksi, -- kaikki, vaan ei toki naista, jota
+rakastaa; sillä jos hän sen tekee, katkaisee hän nornan salaiset langat,
+ja kahden henki on hukassa. Povessani kaikuu pettämätön ääni, joka
+vakuuttaa, että minä olen syntynyt jäykällä mielelläni innostuttamaan
+sinua vastusten kohdatessa, ja että sinä synnyit minulle puolisoksi,
+jolla olisi kaikki avut, joita minä suurina ja ylevinä pidin; sillä,
+Sigurd, siitä olen aivan varma, -- jos me olisimme yhdessä eläneet,
+olisit sinä ollut kuuluisampi ja minä onnellisempi kaikkia!
+
+SIGURD. Hyödytön ompi tuo valitus nyt. Luuletko minun voivan odottaa
+hupaista elämää tulevaisuudessa? Joka päivä pitää mun olla Dagny'n
+seurassa ja teeskennellä rakkautta, joka sydäntäni painaa. Sitenhän toki
+täytyy olla; kohtaloani on mahdoton muuttaa enää.
+
+HJÖRDIS (_kasvavalla hurjuudella_). Mutta sen *pitää* muuttuman! Me
+jätämme kumpainenkin tämän kurjan elämän! katsoppas tätä jännettä! Sen
+lennättämät nuolet tekevät puhdasta jälkeä; sillä minä olen laulanut
+kauniita loihtu-runoja sitä punoessani! (_panee nuolen jännitetylle
+jouselle_). Kuuletko! Kuuletko huminata korkeudessa! Kuolleet ovat
+koti-retkellään; minä olen loihtinut ne tänne; -- niiden seurassa
+matkustamme molemmat!
+
+SIGURD (_peräytyen_). Hjördis, Hjördis, -- minä pelkään sinua!
+
+HJÖRDIS (_kuulematta sitä_). Nyt ei voi mikään voima kohtaloamme
+muuttaa! Oi, niin -- niin onkin parempi, kuin että olisit nainut minut
+tässä elämässä; minä olisin emäntänäsi talossasi kutonut kangasta
+liinoista ja villoista sekä synnyttänyt sinulle jälkeisiä, -- hyi, hyi!
+
+SIGURD. Vaikene! Loihtukeinosi on voittanut sinut itsesi; se on
+myrkyttänyt sielusi! (_kauhistuen_). Haa, katso -- katso! Gunnar'in
+talo, -- se palaa!
+
+HJÖRDIS. Palakoon, palakoon! Tähtelän sali on parempi kuin Gunnar'in
+hirsi-tupa!
+
+SIGURD. Mutta Egil poikasi on vaarassa, -- ne surmaavat hänet!
+
+HJÖRDIS. Surmatkoot, -- niin suoriutuu häpeäni samassa!
+
+SIGURD. Ja Gunnar, -- miehesi menettää henkensä!
+
+HJÖRDIS. Siit' en huoli! Tän'yönä seuraan kotiini parempaa miestä! Niin,
+Sigurd, niin pitää tapahtuman; minä en löydä onnea tässä maassa --
+valkoinen jumala tulee pohjolaan päin; häntä en kohdata tahdo, vanhat
+eivät ole niin väkevät, kuin muinoin; -- ne nukkuvat, ne ovat puoleksi
+haamuja vain; -- niitä vastaan taistelemme! Pois tästä elämästä, Sigurd;
+minä asetan sinut taivahan valta-istuimelle, ja istun itse lähinnä
+sinua! (_Raju-ilma alkaa_). Kuule, kuule, seuramme saapuu! Näetkö
+mustia, kiitäviä hevosia, toinen minua, toinen sinua varten! (_heittää
+jousen poskelleen ja ampuu._) Nyt ala viimeinen retkesi!
+
+SIGURD. Hyvin sattui, Hjördis! (_kaatuu_).
+
+HJÖRDIS (_riemuiten entäen hänen luokseen_). Sigurd, veljyeni, -- nyt
+olemme toisiemme omat!
+
+SIGURD. Nyt vähemmin, kuin koskaan ennen. Tässä eroaapi tiemme; sillä
+minä olen kristitty.
+
+HJÖRDIS (_kauhistuen_). Sinäkö --! Haa, et -- ethän!
+
+SIGURD. Minä uskon valkoiseen jumalaan; Aedhelstan-kuningas on opettanut
+minun tuntemaan hänet; -- *Hänen* luokseen kohoaapi sieluni nyt.
+
+HJÖRDIS (_toivotonna_). Ja minä -- (_pudottaa jousensa_). Voi, voi!
+
+SIGURD. Raskas oli elämäni siitä saakka, kuin sinut sydämestäni riistin
+ja annoin Gunnar'ille. Kiitos, Hjördis; -- nyt on mieleni kepeä ja
+vapaa! (_kuolee_).
+
+HJÖRDIS (_hiljaa_). Kuollut! Siis olen varmaan sieluni kadottanut!
+(_rajuilma kiihtyy, Hjördis hurjana_). Ne tulevat! Minä olen ne tänne
+loihtinut! Vaan en, en; -- min' en teitä seuraa; min! en lähde, kun ei
+Sigurd lähde kanssani! Ei auta; -- ne näkevät minut; ne viittavat minua
+hymyillen, ne kannustavat hevoisiaan! (_entää perälle, vuoren
+reunalle_). Tuossa ne ovat, aivan pääni kohdalla; -- en pääse heidän
+näkyvistään, en voi itseäni piiloittaa! -- Ehkä kuitenkin -- meren
+pohjassa! (_syöksyy näkymättömiin_).
+
+(ÖRNULF, DAGNY, GUNNAR EGIL _käsivarrella_, SIGURD'IN _ja_ ÖRNULF'IN
+MIEHIÄ _tulee vähän väliä perällä_).
+
+ÖRNULF (_katsellen hautaa_). Levätkää nyt rauhassa; sillä teidän
+puolestanne on kylläksi kostettu!
+
+DAGNY (_tulee_). Isä, isä, -- pelko tappaa minut; -- tämä verinen tapaus
+-- ja rajuilma; -- kuule, kuule!
+
+GUNNAR (_Egil käsivarrella_). Suo rauhaa ja suojaa lapselleni!
+
+ÖRNULF. Gunnar Herse!
+
+GUNNAR. Niin, Örnulf, onhan taloni tuhkana ja mieheni Tuonelan tuvilla;
+minä olen vallassasi, tee minulle, mitä tahdot!
+
+ÖRNULF. Sen saapi Sigurd päättää. Mutta nyt katon suojaan; täällä ulkona
+ei ole varmuutta!
+
+DAGNY. Niin, sisään, sisään! (_menee pursi-majaa kohti, huomaa ruumiin
+ja huudahtaa_): Sigurd, puolisoni; -- hän on surmattu! (_heittäikse
+hänen viereensä_).
+
+ÖRNULF (_kiirein ruumiin luo_). Sigurd!
+
+GUNNAR (_laskee Egil'in alas_). Sigurd surmattu!
+
+DAGNY (_katselee toivotonna miehiin, jotka seisovat kuolleen
+ympärillä_). Ei, ei, se on mahdotonta; -- hän elää vielä varmaankin!
+(_huomaa jousen_). Haa, mikä tuo! (_nousee_).
+
+ÖRNULF, Tyttäreni, totta oli ensimmäinen lauseesi, -- Sigurd on
+surmattu.
+
+GUNNAR (_ajatus lensi hälle äkkiä mieleen_). Ja Hjördis! -- Onko Hjördis
+ollut täällä?
+
+DAGNY (_hiljaa, maltilla_). En tiedä; mutt' ainakin hänen jousensa on
+ollut täällä, sen tiedän.
+
+GUNNAR. Niin, sitä aattelinkin!
+
+DAGNY. Vait, vaiti! (_itseks._). Niin katkerasti vihasi hän siis
+Sigurd'ia!
+
+GUNNAR (_hilj._). Surmannut hänet -- yönä ennen taislelo-päiväämme; siis
+rakasti hän minua kuitenkin. (_Kaikki ovat jähmettyä kauhistuksesta;
+tuonelaisten-seurue kulkee sohisten ilmassa_).
+
+EGIL (_peloissaan_). Isä! näetkö, näetkö?
+
+GUNNAR. Mitä?
+
+EGIL. Tuolla ylhäällä -- katsos, noita mustia hevoisia -- --!
+
+GUNNAR. Pilvethän vain -- --
+
+ÖRNULF. Ei, se on kuolleiden koti-matkue.
+
+EGIL (_huudahtaa_). Äiti on niiden seurassa!
+
+DAGNY. Kaikki hyvyyden voimat!
+
+GUNNAR. Mitä sanot, lapseni!
+
+EGIL. Äiti! -- Tuossa -- aivan ensimmäisenä -- tuon mustan hevoisen
+seljässä! Isä, isä! (_pyrkii kauhistuneena isänsä turviin; lyhyt
+äänettömyys; rajuilma herkeää, pilvet hajoavat, kuu heittää rauhoittavan
+valonsa maakunnan ylitse_).
+
+GUNNAR (_hiljaa, katkerasti_). Nyt on Hjördis varmaankin kuollut!
+
+ÖRNULF. Niinpä lienee, Gunnar; -- ja hänelle oli minun kostettava
+enemmän kuin sinulle. Kalliiksi kävi kohtaamisemme kummallekkin meille;
+-- tuoss'on käteni; rauhaa ja sovintoa!
+
+GUNNAR. Kiitos, Örnulf! Ja laivoille nyt; minä seuraan teitä Islantiin!
+
+ÖRNULF. Niin, Islantiin, ja kauvanpa muistellaan retkeilyämme:
+
+      Kauan kansan laulelmissa
+      Kuullaan retket sankareitten,
+      Iänkaiken Islannissa
+      Kuolo kaunis kaatuneitten!
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Helgelannin sankarit, by Henrik Ibsen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELGELANNIN SANKARIT ***
+
+***** This file should be named 17651-8.txt or 17651-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/7/6/5/17651/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+