diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 17447-8.txt | 2846 | ||||
| -rw-r--r-- | 17447-8.zip | bin | 0 -> 55639 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2862 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/17447-8.txt b/17447-8.txt new file mode 100644 index 0000000..7b692ab --- /dev/null +++ b/17447-8.txt @@ -0,0 +1,2846 @@ +The Project Gutenberg EBook of Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen +seurauksista, by Pietari Päivärinta + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista + +Author: Pietari Päivärinta + +Release Date: January 2, 2006 [EBook #17447] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKAKUVIA 1867 KATOVUODESTA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +PIKAKUVIA 1867 KATOVUODESTA JA SEN SEURAUKSISTA + +Kirj. + +Pietari Päivärinta + + +G. W. Wilén, Turku, 1893. + + + +SISÄLLYS: + +Ennustaja +Köyhän kiitos +Ryöväri +Talon vanhus +Rouhu +Kampsu-Mikko +Talon pyhäaamu-eine +Yösijan etsijä +Ilmarin Juuse +Kyntäjä +Leipoja +Köyhä rikkaana suuressa köyhyydessä + + + + +I. + +Ennustaja. + + +Oli vuoden 1867 talvi noin puolivälissä. Ankara talvi se oli, jopa niin +ankara, ettei se mene koskaan pois mielestäni. Ei muuta kuin pyryä ja +pakkasta, pakkasta ja pyryä. Parikin viikkoa kesti järkähtämättä +yhtämittaista neljänkymmenen asteen pakkasta, ja tavasta tuli taivaan +täydeltä myrskyn kanssa lunta, niin ettei eteensä nähnyt. Toisin aioin +itätuuli tuulla uilotti parisen viikkoa yhtämittaa, ajaen paksua ja +höllää lumikerrosta kauheoihin kinoksiin huoneitten ympärille ja metsän +laitoihin. Silloin oli paleltua ihmiset ja eläimet. Alinomaisten +pyryjen ja kinostamisien tähden oli kaikkialla niin paljon lunta, ettei +moniin vuorokausiin päässyt liikkeelle tarpeitakaan hankkimaan. +Metsässä hevoset eivät päässeet muuten kulkemaan kuin uimalla; +surkealta näytti, kun hevoset mähkivät eteenpäin ja lumi seljän yli +lainehti. Ei ollut silloin kulkeminen leikin tekoa. Usein piti miesten +rupeamittain pahimmissa paikoissa polkea ja pahnata tietä, jos mieli +oli vähänkään päästä liikkumaan. + +Jos tällä tavalla saatiin teitä auki uratuksi, niin mitäpä siitä sitten +oli, huomenna olivat tiet useinkin taasen tukossa. Ei silloin voitu +suuria kuormia kotiin kuljettaa. Kaikki kujat ja talojen ympärystät +olivat niin korkeaksi kinostuneet, ettei niissä tavallisia teitä myöten +ollut ajattelemistakaan päästä kulkemaan. Senpä tähden täytyi niissä +kääntää tiet vainioiden seljille ja taipalilla aukeille niityille. +Tämän vuoksi tulivat tiet niin mutkikkaiksi ja kiukeroisiksi, että +oudon oli mahdoton osata oppaatta kulkea kylien läpi. Pahimmissa +kinospaikoissa piti alinomaisella luomisella pitää tietä auki ja näissä +paikoin oli huoneitten korkuiset kinokset, molemmin puolin tietä; niitä +läpi ajaessa tuntui siltä kuin olisi ajanut tunnelin läpi. + +Usein aamulla ylös noustua oli huoneitten edessä niin korkeat kinokset, +ettei huoneesta ulos päästy. Semmoisissa tapauksissa riensivät +onnellisemmat naapurit avuksi, luomaan kinoksia ovein edestä pois. +Sitten alkoi ankara luominen navettain, tallein ja muiden +ulkohuoneitten edustalla, että päästiin eläinparkoja ruokkimaan ja +hoitamaan. Vaikka kuinkakin olisi koetettu huoneita lämmittää, tulivat +ne kuitenkin niin kylmiksi ja kalseoiksi, että tuntui siltä kuin +jotakin raskasta suolahärmää olisi ollut huone-ilmassakin. Kun meni +ulos, tarttui pakkanen heti kuin kissa kasvoihin, erittäinkin nenään ja +korviin; oli niinkuin olisi neuloilla pistelty ja pian täytyi käsin +tarttua niihin kiinni, suojataksensa, etteivät ne paikalla jäätyisi +koviksi kuin jääkynttilä. + +Eläinten kanssa se kuitenkin surkeinta oli. Mitä täytyi toimilla ja +muilla peitteillä suojella, laittaa niille lämmintä ruokaa ja juomaa, +ja yhtäkaikki ne myötäänsä värisivät vilusta. -- Ei ollut elämä silloin +leikin tekoa. + + * * * * * + +Ankara pyry oli silloinkin kuin eräänä päivänä astui tupaan vanha mies, +sauva kourassa. Hän oli niin luminen huoneesen astuessaan, +ettei tiennyt kävelikö hän selkä edellä vai päinvastoin. Hän koitti +pudistaa lunta pois vaatteistansa, mutta onnistumatta, sillä ankara +lumivihuri oli pieksänyt lumen niin lujaan kiinni hänen hiuksiinsa, +karvalakkireuhkaansa ja muihin rikkinäisien nuttuinsa poimuihin, että +se tuntui olevan joka paikkaan ikäänkuin kiinni liimattuna. Hän näytti +kovin köntistyneeltä eikä jalka tahtonut jalan edelle päästä. + +"Käykää, ukko, peremmäksi istumaan, että vähänkin lämpenisitte, koska +näytätte niin kovin vilustuneelta", kehoitin häntä. + +Ukko rupesi napuloimaan takkikuluaan auki, mutta kädet olivat niin +kontassa, ettei siitä tullutkaan mitään; menin siis ja autin häntä. + +"Voi, voi", sanoi ukko ja köntti peremmäksi lavitsalle istumaan. Siihen +hän sanatonna vaipui sauvansa nojalle kumaraan. + +"Mistäs tää vanhus on kotoisin?" kysäsin häneltä. + +"Tuoltahan, tuota, olen H----n pitäjästä", sanoi ukko, päätänsäkään +nostamatta. + +"Kuinkas te olette näin kauvas sortunut?" kysyin taasenkin. + +"'Hätä käskee härän juosta, pakko paimenen paeta'. Onhan tuo +henki-pahanen vanhallakin siksi kallis, että tekee mieli sitä jollakin +tavalla eteenpäin viedä, vaikkeihan minun elämisestäni ole enään +kenellekään mitään hyötyä. 'Elohon on elävän mieli, vielä haudan +partaallakin'", tuumaili ukko. + +Asuntoni oli silloin muutamassa pitkälle mereen pistävässä niemimaassa. +Vaikka jonkunmoisia katovuosia oli ollut, jo vuodesta 1862 saakka, ei +täällä niemimaassa niistä niin suuresti oltu kärsitty kuin ylempänä +maaseuduilla. + +"Mutta eikös teidän pitäjään vaivaishoito pidä huolta vanhoista ja +vaivaisista, kun ovat teidät päästäneet liikkeelle lähtemään?" sanoin +melkein virallisesti. + +"Kyllä kaiketi, vaan mistäs ihmiset antavat, kun ei heillä +itselläänkään ole mitä suuhun panna?" sanoi ukko ja katsoa vilautti +minua nuhtelevasti silmiin. + +"Mutta eihän nyt niin kovia katovuosia ole ollut, että semmoinen hätä +olisi", väittelin vastaan. + +"Niinhän sen outo luulisi, mutta te ette näy tietävän maakunnan oloista +kotinurkkianne etemmäksi... Täällä merenrantamaissa on toki jotakin +saatu, mutta muualla ei moneen vuoteen paljon mitään. Silti tänne +kääntyvät nälkäiset joukot, saadaksensa henkensä pitimiksi jotakin +suuhunsa pantavaa. 'Urpaseen puuhunhan lintukin lentää'", selitti ukko. + +"Taitaapa niin olla", sanoin vähän häpeissäni. + +Toimitin eukolleni, että hän antaisi ukolle ruokaa. Nöyrästi meni hän +syömään ja söikin kelpo lailla. + +"Milloin olette viimeksi saanut ruokaa?" kysyin ukolta, kun hän oli +syömästä päässyt. + +"Eilen iltapäivällä", sanoi hän. + +"Hyvänen aika, ja nyt oli jo sivu puolenpäivän!" sanoin kauhistuksissani. + +"Siinäpä sen nyt näette, ettei tätä lystikseen tee; ei ole tiheässä, +jotka nykyään tuntemattomalle, vanhalle ja vaivaiselle palan suuhun +pistäisivät... Te näette olevan armeliaita ihmisiä köyhääkin kohtaan... +Kiitos suuri ruoasta!" sanoi ukko pöydästä noustuaan, suutansa +pyhiskellen. + +"Kun saisin vähän levätä, sillä tuntuu niin raukaisevan, eikä tuo +kylmäkään tunnu vanhasta ruumista erkanevan", jatkoi hän sitten. + +Osotettiin hänelle vuode, jossa hän saisi levätä. + +Siihen hän oihkaten köykyssään kömpi ja laskeutui pitkäksensä. + +"Jospa nämät kovat ajat loppuisivat tähän, mutta pahimmat ja koivimmat +ovat edessä", sanoi ukko pitkällensä päästyään. + +"Mistä sen tietää?" sanoin, ikäänkuin säpsähtäen. + +"Kaikki merkit viittaavat siihen", sanoi ukko. + +"Minkälaiset merkit?" + +"Esimerkiksi nämät ankarat pyryt ja pakkaset". + +"Mutta olen kuullut sanottavan, että kun on talvi kylmä, niin tulee +lämmin kesä", väittelin ukkoa vastaan. + +"'Karhulla on karhun pojatkin'", sanoi vaan ukko. + +"No mitä muita merkkejä teillä sitten vielä on?" kysyin. + +"Nuot aidatkihan ovat niin lumen sisässä, ettei aidan seipäitäkään näe +ja hanget ovat niin laajat aitojen piirteillä, että näyttää siltä kuin +ne olisivat vartta varten lumella muuratut; eikä ole pienintäkään koloa +aidan ja hangen välillä", selitti ukko. + +"Ettäkö sekin on köyhän vuoden merkki, kun aitojen ja hangen välillä ei +ole mitään koloa?" + +"Niinpä se on". + +"Mutta eihän se ole mikään kumma, jos niin on, kun on paljon lunta +ja se tuulella kulkeentuu suojapaikkoihin, täytyyhän silloin +aitoviertenkin täyttyä", inttelin. + +"Siinäpä se nyt on. Mutta eipäs kaikkina talvina aitovieret sillä +lailla täyty lumella, vaikka kuinkakin tuulisi ja huiluttaisi; +jyrkkinäpäs pysyvät vaan kinokset ja erillään aidoista -- ja noita +rottiakin on ilmestynyt maaseuduille, eikä sekään ole mikään hyvä +merkki", selitteli ukko. + +"Niin, mutta sanotaanhan sananlaskussa, että vanhat 'profeetat ovat +kuolleet ja nuoria ei uskota'", sanoin siihen vastaukseksi. + +"Jospa se niin olisikin, olisin varsin hyvilläni, mutta niin ei ole. +Minulla on paljon elämän kokemusta. Olen vanha mies ja elämässäni olen +ottanut vaaria kaikellaisista asioista ja olen havainnut yhtä ja +toista. Te olette vielä nuori, painakaapa nämät minun sanani mieleenne, +niin tulette huomaamaan, että uudet profeetatkin jotakin tietävät. +Jospa olisin tilaisuudessa tulevatta syksynä teille muistuttamaan +näistä asioista, mutta niin ei käy, sillä voimani heikkenevät päivä +päivältä ja minä tunnen selvästi, ettei minun tarvitse olla kokemassa +tulevan kesän seurauksia", puheli ukko surullisen raskasmielisenä. + +Sitten hän vaipui levolliseen uneen. + +Kun hän heräsi, nousi hän ylös ja rupesi tukkimaan takkiresuaan ylleen. + +Käskimme hänet jäämään yöksi. + +"Ei tokikaan, ei tokikaan, enhän niin kiittämätön kuitenkaan ole. +Koetan mennä toiseen taloon ja jospa en saisikaan ruokaa, tulen hyvästi +toimeen huomiseen asti. Ehkäpä silloin tapaan jonkun armeliaan ihmisen +taasenkin. Minä näen, ettei teilläkään kovin iso eläminen ole; paljon +on noita lapsukaisiakin"; puheli ukko, samassa koetellen takkiaan +kiinni. "Kiitos vaan avustanne, kun autitte ruoka-aterialla vanhaa, +vaivasta, kulunutta ukkoa", tuumaili hän. + +Kädestä pitäen jätteli hän hyvästi joka henkilön, kiitellen ja +kostellen jokaista erikseen. Sitten hän sauvansa nojalla alkoi kävellä +kalkutella ovea kohden. Ovessa mennessään kuulin hänen sanovan: "Jumala +meitä kaikkia armahtakoon! Kovat ajat ovat edessämme". Sitten +tukkeentui hän tuohon sakeaan pyryyn ja alkoi pahnustaa lähimmäistä +taloa kohden. Kauvan katselimme ukon jälkeen ja vanhimman poikamme +laitimme suksilla hänen jälkeensä luovimaan ja katsomaan perään, että +ukko todellakin vaaratta pääsi ihmisten ilmoihin. + +Seuraava kevät tuli tavattoman pitkä ja kylmä. Ei juhannussakaan ollut +niittylatoin ympäristöiltä ja metsän rinteiltä vielä lumihanget lopen +kaikki sulanneet. Toukokuun kahdentenatoista päivänä lähdin +viidentoista penikulman pituiselle matkalle hevosella meren jäätä +myöten ja neljä penikulmaa ajoin K----a jokea ylöspäin niin hyvällä +jääkelillä, etten kertaakaan käynyt maalla. Jyrkimmät kosket olivat +tavallisina talvina olleet aina sulina, mutta nyt ne olivat vahvassa +kristallikirkkaassa jäässä. Semmoista en ollut koskaan ennen nähnyt +kovimpinakaan talvina. Saman kuun seitsemäntenätoista päivänä palasin +samoja teitä matkaltani ja keli oli yhtä hyvä kuin mennessäkin. + +Kotitarpeen viinanpoltto oli niinä aikoina lakkautettu. Vanhan tapansa +mukaan kokivat jotkut siveellisesti vajouneet ihmiset korven +loukeroissa keittää vielä tuota mielijuomaansa. Eräs salaviinan +keittäjä oli yöllä Erkinpäivää vasten kantamassa viinakonttia kotiinsa +salapolttimostaan. Välillä maisteli hän tuota ilolientään niin suuressa +määrin, että hän kellistyi tielle nukkumaan. Silloin paleltui hänen +jalkansa niin pahoin, että kaikki varpaat liukesivat jalvoista irti. + +Kahdeksantena päivänä kesäkuuta ajettiin penikulman pituisia meren +lahtia jäätä myöten kaupunkiin ja sanan kuun kymmenentenä päivänä +vetivät nuottamiehet jäänuottaa meren lahdelmilla. + +Oikealla ajalla ei ollut ajattelemistakaan ruveta kylvön tekoon. Kovat +yöpakkaset vallitsivat vaan katkeamatta, niin että maa oli aamusin niin +kovassa roudassa, että se oikein halki paukahteli. + +Minulla oli edullinen torpanmaa, johon meni usiampia tynnyreitä touvon +siementä. Muistaissani tuon kiertolaisukon ennustukset ja huomattuani +tavattoman kolkon ja pitkän keväimen olevan, aloin miettiä kylvämistä +niin pian kuin mahdollista. Kesäkuun puolivälissä sulasi pelto sen +verran, että siitä rupesi saamaan multaa irti. Heti ryhdyttihin +peltotöihin ja alettiin siementä kylvää. Mutta muut eivät niin tehneet; +he sanoivat minun pakkaavan Jumalan edelle ja koettavan väkirynnäköllä +Häneltä ryöstää. He kylvivät vasta juhannuksen aatto-päivinä ja +juhannuksen jälkeenkin. + +Neljänä juhannuksen edellisenä päivänä oli niin lämmin ilma, että oli +siihen sulata. Ei miesmuistiin oltu niin lämpimiä ilmoja nähty. Maa +rehahti kasvamaan niinkuin taikavoimalla. Niin lämpymään maahan +kylvetty touko touhahti oraalle parissa kolmessa vuorokaudessa. Mutta +siinäpä ne kesän lämpymät sitten olivatkin. Ei niitynaikanakaan +tarjennut ulkona aterioida, ellei pannut päällysnuttua ylleen. +Kuitenkaan ei varsinaista hallaa tullut, vaikka se oli joka aika +tarjolla. Kuitenkin kasvoivat nuot myöhään lämpymään maahan tehdyt +touvot rehevänä ja mustanpuhuvana viileässä ilmassa. Sitä vastaan +meidän touvot kasvoivat matalampana ja kellastnneemman näköisinä. Usein +sain kuulla hienoa ivaa ja pilkkaa Jumalaan turvaamattomuudestani. +Samassa osoitettiin minulle meidän ja heidän toukojen välisistä +suhteista. + +"'Alku työn kaunistaa, vaan lopussa kiitos seisoo'. Ei sitä vielä +tiedä, kuka meistä lopulta voittaa", sanoin minä. + +"Mutta saattaisihan syksystä olla myöhäseenkin lämmintä", inttelivät +he. + +"Entä jos ei olisikaan, kuinkas sitten kävisi? Ei pidä koskaan ihmeitä +odottaa, sillä ei nyt enään ole ihmetten aika", puolustelin +periaatteitani. + +Semmoiset jaahinat päättyivät tavallisesti siihen, että he lähtivät +pois, ilvehymy huulillansa! + +Elokuun loppupäivinä, eräänä perjantaina kääntyi tuuli pohjoiseen ja +alkoi luita-vihlovan kylmästi tuulla viuhtoa. Kun kellään ei ollut elon +leikkaaminen mielessäkään, aloin minä kerätä väkeä pellolleni; hyvä +olikin väen saanti, koskei kukaan nyt heitä tarvinnut; erittäinkin +vaimoväki oli halukas tulemaan. Tuota pikaa oli pellolla puoliväliin +toistakymmentä henkeä. Mutta tästäkös hommastani minut keksittiin aika +epäuskoiseksi, Jumalaan luottamattomaksi ihmiseksi, kun aina vaan +Jumalalta väkirynnäköllä pakkauupi ryöstämään. Semmoista kummastusta +herätti se kylässä, että joukottain tuli ihmisiä aidan taa katsomaan +tuota hullutusta. Siellä he keskenänsä keskustelivat ja välistä kuului +iso naurun rähätys joukosta; kai joku oli arvannut sanoa jonkun +erinomaisen hyvän ja asiallisen sanan. Joku rohkeampi ja nokkelampi +tuli pellollekin leikkaamisestamme ivaa tekemään. + +"Etteköhän luulleet vuodentuloksenne laareihinne mahtuvan, jos olisitte +antaneet laihonne täys'aikaiseksi kasvaa, koska rupesitte niitä +kaalina hakkaamaan?" sanoi eräs semmoinen pellolle tulija, suu +pilkallisen-voittoisessa hymyssä. + +"Ei meidän laiho ole enään niinkään kaalta, sillä minä tein kylvöni +paljon aikaisemmin kuin te. Näettehän, että enin osa laihoa on +verissään ja osaksi on jo valmiita päitäkin. Jos seassa on vielä +valmistumattomiakin päitä, tulee niistäkin itävät jyvät. Eikä sitä +vielä tiedä, kenen laarit tulevat täyteen ja kenen jäävät vaille", koin +puolustella itseäni ja työtäni. + +"Niin, vain paljon ne olisivat vielä paranneet ja kasvaneet; +sirppihallaa tulee, se on vissi se", sanoi mies vähän masentuneena ja +lähti pois. + +Kylmän ja kolkon näköisiä karapilvi-tönkäleitä kiiti taivaalla ankaran +pohjatuulen mukana. Niitä kulki niin tiheästi, ettei aurinko päässyt +monasti taivaalta pilkistämäänkään. Oli niin kylmä, että vaikka +ahkerasti koettiin työtä tehdä, tulivat kädet kuitenkin konttaan. + +Tämän tähden hommasi eukko kahvia ja laitti minut sitä leikkuuväelle +pellolle viemään. Minun tieni kulki, niin että tulin takapuolelta +heidän luokseen. He eivät huomanneet siis tuloani. Eräs vaimo oli +paapattamassa, että: + +"Mitähän se Jumalakin ajattelee tuommoisesta epätoivoisesta miehestä +kuin tämänkin talon isäntä on, joka väkirynnäköllä pakkaa Jumalan +edelle?" + +Samassa huomasivat he minut, kun yhä kävellessäni sänki rapisi +jaloissani. Vähän häpeissään kääntyivät he kaikin minuun päin. + +"Ei niin pidä tehdä kuin hyvä tulee, vaan niinkuin isäntä tahtoo. +Samahan se sinullekin, Pirko, on mitä sinä teet, kun minä palkan +maksan. Minulla on täällä aika mummu täynnä kuumaa kahvia. +Kääreennytäämpäs kaikin sen ympärille ojan partaalle, juomaan lämmin +kuppi viluiseen sydämeemme", sanoin minä kehottavaisesti ja pian oli +väki härppimässä kuumaa kahvia. + +Seuraavana yönä ei vielä tullut pakkasta, vaikka oli niin hirveän kylmä +ilma. Tuuleskeli koko yön ja taivaskaan ei täydelleen se'estynyt. +Saimme siis seuraavankin päivän pitkittää leikkaamista. Niin ahkerasti +tehtiin työtä, ettei joudettu ruokalepoakaan pitämään, vaan joka sai +viimeisen palansa niellyksi, tormasi pellolle; väki oli nyt oikein +innostuksissaan, koska hekin rupesivat älyämään, että nyt kiire on +tarpeesen; vieläpä sekin saatti innostuttaa, kun lupasin heille hyvän +päiväpalkan. + +Lauvantai-iltaan saimme leikkuun niin leikatuksi, ettei jäljelle jäänyt +kuin pari peltotilkkua. -- 'Pianhan se lyhyt virsi on veisattu'. + +Jo iltapäivällä alkoi tuuli heiketä ja taivas se'estyä. Kymmenen +ajoissa illalla oli niin tyyni, ettei haavan lehti värähtänyt. Taivas +oli niin selkeä, että tähdet näkyivät taivaalla niinkuin talvisydännä +ja kuu paistaa kaljotti niin kirkkaasti, että oikein varjonsa näki. +Silloin osoitti lämpömittari jo yhden asteen kylmää. + +Aamulla oli surkea näky nähtävänä. Niin paksusti oli kuuraa maassa, +että olisi lunta luullut sataneen. Kaivolla olevissa astioissa ja +muissa mataloissa vesipaikoissa oli melkein tuumaa paksu jää. Harmaa +kaasu täytti ilman ja paksu pilvenjänkä oli korkealla auringon nousun +edessä. Se nousi auringon edellä taivaalle, ettei aurinko voinut näkyä +ennenkuin yhdentoista aikana aamulla. Kun aurinko ehti jängän edelle, +ei se paksun huurun lävitse voinut valaista eikä lämmittää; huumottihan +vaan niinkuin valju kuu olisi noussut taivaalle ohuen härmäpilven läpi +vaalottamaan. + +Oli niin tyyni, ettei koko luonnossa kuulunut väräystäkään, ei linnun +ääntä eikä ihmistenkään toiminnasta syntynyttä liikkeen kahinaa. Kasvit +seisoa töröttivät läpi jäätyneenä, suorana, peitettynä paksulla +kuurakerroksella. Vahvat perunan varsikot olivat lupsauttaneet lehtensä +pitkin vahvaa vartta ja varsi oli niin jäässä, että kun sitä taittoi, +taittui se niinkuin jääkynttilä. Lyijyharmaa sumu tuntui raskaalta +hengittää; oli niinkuin joku tukeuttava raskaus olisi painanut ja +oikein tuntui rintaa karvastelevan, kun sitä hengitti keuhkoihinsa. + +Kun ankara kuura ja jää vihdoinkin sulasi, huomattiin silloin, että +kaikki oli mennyt, niin meren sisälle pistävässä niemimaassakin kuin +paikkakuntamme olikin. -- Niin täälläkin, mitä sitten muualla. + +Halla oli vienyt kaikki, eikä ihmettä tapahtunutkaan, että syksystä +olisi lämmintä ilmaa piisannut pitemmästi kuin tavallisina vuosina. +Viime talvisen ennustaja-ukon ennustukset olivat toteentuneet! +-- -- -- Kovat ajat olivat tosiaankin edessä. + + + + +II. + +Köyhän kiitos. + + +Tuon kamalan halla-yön seuraukset tulivat pian näkyviin. Tuskin oli +rekikeli tullut, ennenkuin kerjäläisiä alkoi tunkeentua meidänkin +pieneen niemimaahamme. Niitä kulki jalan, hevosella ja toisia +reslakelkkaa perässään vetäen. Usein semmoisilla kelkkamiehillä oli +koko perhe mukana: isä, äiti ja lapsiliuta lisänä. Nuorempia isä ja +äiti heti kelkassa ryysyihin käärittyinä ja vanhimmat tallustelivat +jäljessä. Ei harvoinkaan tapahtunut, että jalan kulkevat perheet olivat +niin alastomia, sairaloisia ja kuihtuneita, että heitä täytyi hevosella +siirtää toiseen taloon ja kääriä heitä peitteillä, etteivät välille +paleltuisi. + +Luultavasti oli noilla näljän kanssa taistelevilla se usko, että meren +rantamailla on kuitenkin saatu parempi vuodentuotos nytkin kuin +muualla. Siinä olivat he kuitenkin väärässä käsityksessä, sillä ankara +halla ei ollut säästänyt meren rantamaita enemmän kuin muitakaan +paikkakuntia. Kuitenkaan ei voi väittää, että täällä oli yhtä huonosti +asiat kuin muuallakin. Entiset vähemmät katovuodet eivät olleet täällä +meren niemessä niin tuntuvat kuin muissa paikkakunnissa; eipä niistä +kaikesti tietty niin mitään. Tällä paikkakunnalla oli väestö hyvin +säästäväistä ja ahkeraa. Sentähden oli useallakin säästössä useamman +vuotista viljaa ja vaikka kato veikin nyt kaikki, ei se tuntunut +kuitenkaan kovin rasittavalta, sillä olihan hyvät kulkuneuvot ja +kaupunki likellä, joita etuja useinkin muilta puuttui. + +Niinkin ollen, oli kuitenkin mahdoton näin pienen paikkakunnan jaksaa +seisoa mokoman kerjäläistulvan edessä. Täytyi ruveta semmoisiin +toimiin, että heitä kyydittiin suurin joukoin kotipaikoilleen. +Armeliaammat ihmiset kokivat kuitenkin nykäistä heille mitä miltäkin +ulottui, ruokaa ja jotakin vaaterepaletta alastomampain suojaksi; +kokivatpa muutamat antaa evään-apuakin, kun heitä lähdettiin +kotipuoleensa viemään. Ei voinut paikkakuntalaisia tylyiksi sanoa, vaan +voimat eivät riittäneet. + +Tämä kulkianten tulva oli niin jokapäiväistä, etteivät ne mitään +erinomaista huomiota kenessäkään herättäneet. Toisia tuli, toisia meni +ja kaikilla heillä oli yksi ja sama asia, nimittäin: pyytäminen +yösijaa, ruokaa tai vaatetta. Viimein tuo kaikki kävi niin +koneelliseksi, ikäänkuin se olisi pitänyt niin ollakin. + +Mutta kuitenkin tuossa tulvivan joukon läpikulussa oli eräs kohtaus, +joka ei ole haihtunut mielestäni. Oltiin jo likempänä joulua ja vankka +rekikeli oli. Sattui olemaan taasenkin lumipyry. Vaivaloisesti ja +hitaasti vetää ponnisteli laiha ja kalpea nainen, horjuen, perässään +rekikelkkaa; kelkassa näytti olevan jotakin ryysyjen peitossa, +kerätyitä ruokavarojako vai mitä? Pari isonlaista lasta käydä +pahnusteli reslan perässä. He kääntyivät meille. + +Satuin olemaan kartanolla. Aran silmäyksen loi hän minuun, kun havaitsi +minut. Hän ei sanonut mitään, ei hyvää päivääkään, loi vaan arasti +silmänsä maahan. Mitään sanomatta lähdin minä tupaan. + +"Taaskin tuli kartanolle köyhiä useampi henkiä", sanoin vaimolleni. + +Kului mielestäni jo pitkästi aikaa, eikä he vieläkään olleet tulleet +huoneesen; sentähden menin akkunasta katsomaan, miten heidän laitansa +oli, mutta he olivatkin jo porstuassa tulossa. + +Nyt he juuri astuivat huoneesen. Tuolla kalpealla naisella oli pieni +lapsi sylissä, toista hän talutti kädestä ja kaksi isompaa lasta +tulivat omin neuvoinsa jäljessä. Noilla isoimmilla lapsilla oli niin +isot ja paksut töppöset jaloissa, jopa niin raskaat, että hädin tuskin +he jaksoivat niitä perässänsä vetää laahata. + +Huoneesen astuessaan loi äiti aran silmäyksen ympäri hnonetta, +erittäinkin minuun ja vaimooni. Siihen he lumisina seisattuivat +ovipieleen, eivätkä näyttäneet uskaltavan siitä liikahtaa. + +"Käykää nyt peremmäksi ja riisukaa noiden lasten päältä pois +vaateriepuja, että lämpenisivät", kehoitti vaimoni. + +Eipä he sittenkään näyttäneet uskaltavan liikkua. Lienevätkö minua +peljänneet. Vasta sitten kun minäkin kehoitin, alkoivat he hitaasti +solua peremmäksi. Näin selvästi, että vaimon silmissä kiilsi kyynel ja +että hänen ruuminsa tärisi. Hitaasti alkoi hän päästellä lastensa +ympäriltä ryysyisiä verhoja, sanomatta ainoatakaan sanaa. + +Vaimoni oli hyväsydäminen ja lempeä ihminen, ja aina säälitteli noiden +kurjien surkeata tilaa. Hän antoi kullekin jonkun hyvän sanan ja +nykäisi heille mitä milloinkin ulottui. Hän oli juuri keittänyt omalle +perheelle puoliseksi lihavelliä ja jakanut sen kuppeihin. Kun hän +huomasi tuon heikon perheen kurjan tilan, otti hän kuukin kupista +vähäsen pois ja sai niin kootuksi melkein kaksi kupillista noita +kulkioita varten. Sitten hän rupesi ilman anomatta hommaamaan heille +ruokaa. Vellin lisäksi toi hän pari leipää, silakka-kaukalon ja +piimätuopin. + +"Tulkaa tuohon syömään, koska näytätte niin uupuneilta; lienettekö +mihin aikaan saaneet ruokaa", sanoi vaimoni kehoittavasti. + +Mutta siihen sijaan, että he olisivat menneet syömään, pillahti vaimo +katkeraan itkuun. Se oli niin hillimätöntä ja sydämestä lähtevää, että +oikein selkäpiitä luisteli. Äidin itku näytti tarttuvan lapsiinkin, +niin että hekin rupesivat itkemään. + +"Älkää nyt itkekö -- mikä teille Jumalan tähden tuli? -- Syökää nyt, +kun velli on vielä lämmintä", koki vaimoni lohdutella, mutta mikään ei +auttanut. + +Tuntui niinkuin ei itkulle päätä olisi tullutkaan ja hyvinkin sitä +kesti puoli tuntia. + +Vähitellen tyyntyivät he äänekkäästä itkusta, mutta kauvan se vielä +jälkimaininkina niskotuksella repeli sydämenpohjasta. + +Vihdoin he tyyntyivät sen verran, että voivat ruveta syömään ja kerran +vertyneenä, söivätkin he hyvällä halulla. + +Vaimoni älysi, ettei noin murtuneen mielen ollessa ole sovelias mennä +mitään kyselemään, mikä oli syynä tuohon ankaraan mielenliikutukseen. +Vasta sitten kuin he olivat päässeet syömästä ja lopen tyyntyneet, +uskalsi hän sen tehdä. + +"Mikä oli syynä teidän katkeraan suruunne, kun niin kauvan sydämen +pohjasta itkitte?" kysyi vaimoni, samassa läheten tuota surullista +vaimoa. + +"Kun minua niin kovin paljon haukuttiin", sanoi vaimo lyhyesti. + +"Missä teitä haukuttiin?" kysyi taasenkin vaimoni. + +"Tuossa likimmäisessä, isossa talossa", selitti vaimo. + +"Ja senkötähden te itkitte?" kysyi vaimoni. + +"Ei, en minä sen vuoksi itkenyt, minun sydämeni vaan murtui; se murtui +niin etten voinut itkeäkään. Koko ruumiini tärisi ja vapisi niinkuin +haavan lehti ja viimeinenkin voiman hitunen tuntui luopuvan +jäsenistäni; en ollut voida päästä tänne teille, niin heikoksi kävin", +selitti vaimo. + +"Mutta sanoittehan tuon haukkumisen olleen itkuunne syynä", muistutti +vaimoni. + +"Olen niin kummallisella mielellä, etten osaa tunteitani oikein +selittää. Kun tulin tänne teille, huomasin heti, kuinka ystävällisiä +olitte turvattomalle köyhälle joukolle. Silloin jo väkisinkin pakkausi +itku pääsemään valtaan, mutta kuitenkin jaksoin sen vielä niellä. Mutta +sitten kuin laititte vielä niin avullisen ateriankin ja kehoititte +ystävällisesti syömään, en jaksanut enään itseäni pidättää. Semmoinen +ristiriitainen tunne kuohui mielessäni, etten osaa sitä sanoa: kovuus, +haukkuminen ja ylönkatse sekä sydämellinen sääliväisyys kurjaa, +puutosta kärsivää, turvatonta perhettä kohtaan mylleröihtivät sekaisin +molemmista syistä murtuneessa sydämessäni. -- Se oli siis teidän +hyvyytenne tähden kuin minä itkin, eikä suinkaan noiden haukkumisien +vuoksi", selitteli vaimo. + +"Onko teillä miestä?" kysyi vaimoni arastellen. + +"On minulla ollut mies -- kuinkas muutoin, koska kerran näin paljon +lapsia on -- mutta hän kuoli viime marraskuussa ja jätti tämmöisen +turvattoman joukon jälkeensä näin kovana aikana. Ei ollut muuta neuvoa, +kun lähteä kelkka perässä lastensa kanssa mierolle. Kova tehtävä oli +se, mutta muuta neuvoa ei ollut. Jospa mieheni olisi elänyt ja +tavalliset ajat olleet, olisimme jotenkuten toimeen tulleet, sillä +vaikka olikin jo useita lapsia, emme kuitenkaan koskaan vielä +tarvinneet turvata armoleipään. -- Monta vuorokautta itkin ennen +mierolle lähtemistä", puheli hän. + +"Mitenkä he teitä haukkuivat tuolla talossa?" utasi vaimoni. + +"Sanoivat, että laiskusillani kerjään, kun en viitsi tehdä työtä. Hyvä +Jumala! -- Mitähän työtä tämmöinenkin näljän tähden uupunut ja +kuihtunut raiska voisi tehdä, varsinkin semmoista, jolla saisin lapseni +elätetyksi. Kukaan ei anna minkäänlaista työtä, eipä vaikka ruokansa +edestä tekisi. Kyllä minä työtä olen tehnyt ja tekisin nytkin vielä, +kun vaan olisi työtä ja voimia, mutta niitä ei ole kumpiakaan, täytyy +vaan turvata mieroon, niin katkerata kuin se vielä onkin, sillä en voi +nähdä lapseni nälkään kuolevan. -- Sitten he sanoivat vielä, että +syydetään kakaroita maailmaan ihmisten vastuksiksi niin paljon, että +aivan silmä-munalta paistaa. Tuo tuntui kaikkein kovimmalta +solvaukselta, sillä tuntui siltä, etteivät lapset ole omassa +ottamisessaan, vaan ne ovat Herran lahjat", puheli vaimo. + +Tuo talo, jossa häntä oli haukuttu, oli paikkakunnan varakkaampia. +Tuhansia oli heillä arkkunsa pohjalla ja vielä mokomampi määrä +lainassa. Monivuotista viljaa oli aitat täynnä ja lukuisa, hyvästi +ruokittu karja antoi ylön määrin karjan-antimia. Laaja kalanpyynti toi +runsaasti Vellamon karjaa. Ei siinä talossa siis tiedetty katovuodesta +ja kovasta ajasta niin mitään. + +"Antoivatko nuot teille haukkumisensa päälle mitään?" kysyi eukkoni. + +"Antoivathan nuot hyvän palasen leipää, mutta sangen katkeralta se +tuntui; oli niinkuin olisin vastaanottanut kirouksen palan", sanoi +vaimo ja purskahti taasenkin itkemään. + +Kyynel herahti minunkin silmääni ja minä pyörähdin kamariini ja samassa +tuokiossa kirjoitin seuraavan runopätkän, joka on näihin saakka +säilynyt paperi-puluissani: + + Tuli köyhä käypäläinen, + Näljän kanssa nääntyväinen, + Luokse rikkahan, + Apuu hältä anomahan, + Puutettansa sanomahan, + Kautta taivahan. + + Rikas kyllä avun antoi, + Kiukkumiellä hän sen kantoi, + Köyhä paralle. + Kyynel köyhän silmän täytti, + Nöyrältähän se nyt näytti, + Sekä aralle. + + Mutta niinhän se ei ollut, + Eikä kyynel silti tullut, + Että kiitokseen + Ylettyneet olisivat, + Köyhyydestä tulisivat. + Ne oil -- murtuneen. + + Tuli köyhä kulkevainen, + Itkuansa sulkevainen, + Luokse köyhemmän. + Hänkin hälle palan antoi, + Surkumiellä hän sen kantoi, + Vaikka vähemmän. + + Kyynel silloin vuosi kanssa, + Kuihtuneita kasvojansa, + Alas valuen. + Ne ei olleet huokauksen, + Eikä mielen murtumuksen, + Ne oli kiitoksen. + + + + +III. + +Ryöväri + + + +Asiat kiertyivät semmoisiksi, että meidän piti muuttaa pois tuosta +meren niemimaasta. Pitäjä, johon muutimme, oli noin neljän penikulman +päässä merestä. Pitäjän läpi juoksi eräs mahtava Pohjanmaan virta. + +Vuosiluku oli muuttunut, sillä nyt jo piirrettiin 1868. Vaikka toinen +vuosi oli tullut, oli kuitenkin viimeisen kovan katovuoden hirveät +seuraukset parhaaltaan kärsittävinä. + +Paikkakuntaan tultuamme kohtasi kamala näky. Kuihtuneita, nääntyvän +näköisiä, horjuvia ja kalpeita haamuja kulki pitkin teitä kylästä +kylään, talosta taloon, etsien, eikö jollakin olisi heille antaa jotain +suuhun pantavaa, hiukiavan sydämen hengissä pysymiseksi. Köyhäinhuone +kyllä oli hallituksen käskystä väliaikaisesti laitettu yleisen hädän +poistamiseksi, ja sinne kahteen avaraan pytinki-rotinkiin oli +sijoitettu köyhiä ja sairaita niin paljon kuin suinkin mahtui. Melkein +heti paikkakuntaan tultuani menin sitä katsomaan. Surkealta siellä +näytti. Laihtuneita ja kuihtuneita käsiä ojenneltiin tulijaa kohti +kaikkialta sängyistä ja muualta, Jumalan tähden anoen jotakin syötävää. +Kunnan kyllä oli käsketty nuot kaikki hyvästi hoitaa ja ruokkia. Mutta +kun asiat eivät olleet taloissakaan sen paremmasti, kävi se aivan +mahdottomaksi. Olki- ja petäjäleipä oli taloissakin kaikkialla +syötävänä ja eihän sitä parempaa voinut köyhäinhuoneessakaan olla. +Kuitenkin kokivat ihmiset viedä sinne, mitä hengestä irti oli. +Lihanpalaa, maito- ja piimäkannua kokivat he sinne kantaa, mutta mitä +se oli näin paljolle. Sen verran oli hätäaputoimikunnalta saatu selvää +viljaa, että toisinaan voitiin niistä velliä keittää. + +Tämän kaiken kurjuuden ohessa oli nälkäkuume -- tuo tavallinen ankara +seurakumppani -- yhtynyt täydentämään tuota hävityksen kauhistusta. +Senpä tähden köyhäinhuoneessa olijat olivatkin melkein kaikki sairaina. +Niiden, jotka olivat terveen muotoisia, oli määränä tehdä käsitöitä. +Mutta heidän käsityönsä supistui yksinomaan ruumisarkkujen tekemiseen, +ja olipa heillä työ ja tuska, jos he saivat niin paljon arkkuja +tehdyksi kuin niitä hoitolassa tarvittiin. Niitä kuoli köyhäinhuoneessa +ja ulkona siitä niin paljon, että sitä oli kamala katsella. Ei ollut +ensinkään mieli iloinen ja pirteä sunnuntai-aamuin, kun neljäkin +kymmentä kirstua makasi rinnakkain hautausmaalla. Tuo ammottava +hautakaan, joka oli heille viimeiseksi leposijaksi aijottu, ei +näyttänyt jaksavan kaikkia niellä, eikä tuo ruumishauta näyttänyt +miltään ruumishaudalta, vaan jonkummoiselta kanavalta. Väristen seisoi +kalvistunut saattojoukko tuon kuilun partaalla, joista usea jo +seuraavana sunnuntaina suistui tuohon kamalaan kuoppaan. Nälistynyt +lapsiparvi itki usein haudan partaalla, kun heidän ainoat tukensa ja +turvansa peitettiin maan mustiin multiin. Semmoista silloin voi +tapahtua pitäjässä, jossa väkiluku ei ollut kuin vähän päälle viiden +tuhannen. Ja yhtä kaikki, kun nälkätilastollisia virka-ilmoituksia +annettiin, sanottiin: "ei ole vielä ketään nälkään kuollut". + + * * * * * + +Vaikka näin oli koetettu köyhiä ja sairaita sijoitella yhteen kohti, +oli kuitenkin kerjäläisiä summaton joukko liikkeellä, niinkuin edellä +on mainittu. Niitä tuli ja meni kymmenittäin -- sadottain päivässä. Kun +olin samassa pitäjässä syntynyt ja mieheksi kasvanut ja vasta +paikkakuntaan takaisin muuttanut, katsoivat he hyväksi tuttavuuden +nimessä paahtaa kaikin meille, niinkuin ennen syömättömään ja +kokemattomaan paikkaan ainakin ja ehkäpä senkin vuoksi, kun kuulivat +meillä olevan selvää leipää. Vaimoni koki pitää kättään oikeana ja +nykästä palan kullekin, mutta tämä köyhäin tulviminen kävi niin +ankaraksi vihdoin, että jos vähänkään kullekin olisi antanut, olisivat +vähät viljavaramme loppuneet parissa päivässä. Täytyi katsoa omankin +perheen kohtaloa ja kieltääntyä kaikille antamasta. Eräänä päivänä tuli +eräs noin kolmentoista vuoden ikäinen poika huoneesen. Selvästi huomasi +hänen olevan nälkä-pöhössä. + +"Antakaa Jumalan tähden minulle jotakin syötävää!" sanoi hän +hätäisesti, heti huoneesen tultuansa. + +"Ei, poika rukka, riitä jokaiselle anovalle antaa, ellei tässä tahdo jo +aivan pian joutua lapsijoukkonsa kanssa samalle mierolle kuin sinäkin. +Koe, poika raukka, mennä nyt toiseen taloon", sanoi vaimoni lempeästi +kehoitellen. + +"Toisista taloista ei ole nyt paljon apua, sillä heillä ei ole, mistä +he mitään antaisivat", sanoi poika ja istui alakuloisena penkille. + +Tämän keskustelun jälkeen menin surumielisenä kamariini miettien tätä +kamalaa aikaa. + +Vaimollani oli leipomus juuri; kun minä menin kamariin, loi hän leipiä +uuniin. Sen tehtyään tuli hänkin kamariin. Keskustelimme hiukan aikaa +tästä kamalasta hädästä ja pahoittelimme, kun ei voi tätä hätää +poistaa ja tarvitsevaisia auttaa. + +Samassa tuokiossa syöksähtää vanhin lapsistamme kamariin hätäytteen +näköisenä. + +"Se poika sieppasi leivän uunista ja juoksi sen kanssa kiireesti ulos", +sanoi hän. + +Silmäsin pihalle. Poika juosta kytyytti pitkin pihaa, rakkaasti +rintaansa vasten painaen höyryävää taikinaista leipää ja toisella +kädellään ahnaasti repien sitä ja tukkien suuhunsa. Leivät uunissa +eivät olleet ehtineet vielä oikein kuortuakaan, mutta poika ei joutanut +sitä odottamaan; kun silmä vältti, sieppasi hän likimäisen leivän uunin +suusta, vaikkei se ollutkaan paljon muuta kuin kuumettunutta taikinaa. + +"Antakaa pojan mennä rauhassa, ei hän sitä tarpeetta ottanut. Mitä hän +ei pyytämällä saanut, otti hän sen oikeutetulla ryöväämisellä", sanoin +ja kyyneleet nousivat silmiini; vaimoltani pääsi syvä huokaus. + +Kahden vuorokauden perältä tuli tieto, että poika oli kuollut. Paha +omatunto jäi meille jäljelle tuon uutisen kuultuamme. + + + + +IV. + +Talon vanhus. + + +En ollut niin kauvan pitäjästä poissa ollut, etten olisi palattuani +tuntenut joka ikistä ihmistä, jotka olivat jo aikaisia lähteissäni. + +Eräänä päivänä tuli eräs tuttava talon vanhus luokseni. Hän oli jo +vanha mies, kun lähdin kotipitäjästä vieraisiin paikkakuntiin. Mutta +tällä välin oli hän niin vanhentunut ja rapistunut, etten ollut häntä +tunteakaan. Häntä oli koko elämänsä ajan kaikki arvossa ja kunniassa +pitäneet. Varakkaasti oli hän taloansa asunut ja lapsilaumansa +siivoiksi ja kunniallisiksi ihmisiksi kasvattanut. Koko perhe oli +työteliästä ja säästäväistä väkeä ja he kunnioittivat ja rakastivat +toisiansa; erittäinkin he kaikin, niin vanhemmat kuin nuoremmatkin +kunnioittivat ja rakastivat vanhaa isää. + +Monet edelliset katovuodet olivat tyhjentäneet hänenkin talonsa varat +ja ankara nykyinen aika oli yhtä ankarana hänen edessään, tyhjänä, +kammottavana ja kalseana kuin muillakin. Kai tämä suuri kansamme +vitsaus oli ukon niin pikaan vanhentanut ja voimattomaksi saattanut. +Kun hän tuli meille, oli hänellä sauva kädessä, jolla hän tuki +horjuvaa, kuihtunutta ruumistansa. + +"Hyvää päivää", sanoi hän, läähättäen oven suussa sauvansa nojalla +seisoen. + +Käännyin häneen päin, tarkastellakseni, ken tuo hyvän päivän toivottaja +olisi, samalla vastaten hänen toivotukseensa. + +Silloin huomasin, että vanhus vapisi niin kovin, ettei ollut pysyä +sauvansa nojalla pystyssä. + +"Kah! P----n ukkohan se onkin, käykäähän toki peremmäs istumaan", +sanoin minä ja tartuin hänen käteensä ja talutin hänet peremmäksi +istumaan. Siinä hän istui sauvansa nojassa kumarana ja hengittää +läähätti niin ankarasti, että henkeä sisään: päin vetäessä laiha ruumis +kimmahti hiukan pystympään, mutta ulospäin puhaltaessa nokahti se +taasen alemmaksi. Näytti siltä, ettei hänen vatsassaan ollut mitään +muuta kuin sitä ilmaa, mitä hän niin ahneesti keuhkoillaan imi. + +Kysyin häneltä, mitä kuuluu, mutta toviin aikaan ei hän voinut +läähätyksensä tähden mitään vastata. Vihdoin sanoi hän katkonaisesti: + +"Su--suonta mi--minä lyöt--lyöttäisin". + +Minä hämmästyin. Hän näytti niin surkastuneelta, kuihtuneelta ja +verettömältä, ettei olisi luullut hänessä löytyvän verta enempää kuin +kärpäsessä. Koetin selittää hänelle, ettei häntä suinkaan veren viat +vaivaa. Sanoin, että luuloni mukaan olisi se hänen surmansa, jos +häneltä viimeisetkin veripisarat pois laskettaisiin. Muutoin koin +selitellä, ettei minulla edes ole suonirautaakaan ja ettei nykyaikana +eräät lääkäritkään hyväksy suonen avaamista. + +"Oletteko milloin viimeksi syönyt?" kysyin ukolta sitten. + +"Eipä ne syöntikerrat näinä aikoina niin tiheään tapahdu, nimittäin +oikeata ruokaa. Kyllähän tuota olkia ja petäjää ... mutta eipä se tunnu +ravitsevan enään näin vanhaa miestä. Jopa siitä on kulunut kolme +viikkoa, kun olen selvää leipää nähnytkään", arveli ukko. + +Annoin vaimolleni viittauksen, että hän panisi ukolle ruokaa. + +Sillä välin kysyin ukolta: "kuinka te olette jaksanut noin heikkona +jalkasin tulla kylälle?" sillä ukon kotiin oli puoli penikulmaa matkaa. + +"Kyllähän tuota tulla, mutta mitenkä täältä päässee kotia", sanoi hän. + +"Kun ette ottanut hevosta", arvelin minä. + +"Olihan niitä ennen useitakin hevosia, mutta nyt ei ole ainoatakaan, +sillä useain katovuotten aikana on täytynyt tehdä velkaa ja niistä +veloista ovat he ryöstäneet talon aivan puti puhtaaksi; ei ole enään +maahan putoavaa. Harmiksi tahtoo käydä, kun kaikki meni ja velka ei +lyhennyt sanottavaa, sillä melkein kaikki menivät ryöstöpalkkoihin. +Koetin rukoilla kauppamiehiä, että odottaisivat vielä, mutta armoa ei +tullut, vaikkei he itsekään siitä hyötyneet, kun kaikesti ei myöty +omaisuus riittänyt ryöstöpalkkoihinkaan. Mistä ne tänä aikana +rahamiehet tulevat, jotka kalusta jotakin antaisivat", kertoi ukko. + +Sillä välin oli vaimoni laittanut ruoan ja tuli nyt minulle sen +ilmoittamaan. + +Kehoitin ukkoa menemään syömään, mutta sen kuultuansa rupesi hän +kovemmin vapisemaan. + +"Mitäs nyt... En minä sitä varten ... eihän niitä tänä aikana voi +kaikkia ruokkia. Vuovasin vaan tänne kylälle jotakin saadakseni, mutta +eipä täälläkään näy olevan mitään saatavana -- -- kun pääsisin vaan +täältä kotiin. -- Te olette liiankin hyviä. Enhän minä toki teiltä", +esteli ukko hajamielisesti. + +Otin häntä kädestä kiinni ja talutin hänet syömään. Syödessäänkin +vapisi hän niin kovin, ettei ollut ruokaa suuhunsa saada. Poistuin +poijes, antaakseni hänelle yksittäistä rauhaa, että hän olisi paremmin +voinut syödä, sillä hän näytti häpeävän vapisemistaan. + +Kun tulin takaisin oli hän jo penkillä istumassa. + +"Kiitoksia paljon ruuan edestä! En tohtinut paljon syödä ... tuntuu +niin raukasevan", sanoi hän. + +Toimitin hänet vuoteesen maata ja pian vaipui hän raukeaan uneen. + +Pari tuntia maattuaan, heräsi hän ikäänkuin jotakin säikähtäen ja alkoi +kiireesti kömpimään ylös. + +"Kun jaksaisin nyt vaan kotiin", sanoi hän ylös päästyänsä. + +Minua kovin kummastutti, kun ukko ei vavissut nyt ensinkään, mutta +muuten hän näytti kovin raukealta ja uupuneelta. + +Kun matkaa oli niinkin pitkältä, niin vähäisille voimille kuin ukolla +oli ja kun vielä oli myöhäinen ilta ja päälliseksi umpikeli, en +uskaltanut ukkoa laskea taipaleelle. Käskin siis renkipojan valjastaa +hevonen ja viedä hänet kotiinsa. Rekeen peitimme ukon ja niin hän +lähti, kiitellen ja kostellen. Näin pari kyyneltä vierähtävän hänen +silmistään, jotka ryppyisten kasvojen, kenties kurjuuden uurtamia +vakoja myöden vierähtivät alas. Niin hän meni. + + * * * * * + +Minua kovia kummastutti se seikka, miksi ukko vapisi niin kovasti +meille tultuaan ja sielläkin ollessaan ja miksikä ei hän lähteissään +vavissut ensinkään. Koetin saada selville syytä siihen, mutta en +kuitenkaan koko yön seutuun löytänyt tukevaa perustusta. Koetin +ajatella sitäkin, että olisikohan tuo niukka ateria sen muutoksen +vaikuttanut, vaan ei sekään tuntunut ratkaisevalta tuon kysymyksen +selvittämiseksi. Mutta huomennapa asia selvisikin. + +Siinä aivan lähellä oli eräs maakauppias. Hän oli haalinut eloa sen +verran kuin hänen vähät varansa myönsivät. Niitä hän sitten naulottain +ja leivisköttäin myödä kitkutteli, kiskoen kolmekymmentä penniä +naulalta. + +Hänen luokseen oli tuo ukko mennyt saamaan velaksi jauhoja edes +jonkunkaan vellin suuruksiksi. + +"Vai velaksi! Sinulla on entistäkin velkaa kymmenen markkaa ja nyt +vielä velaksi. Millä luulet entisen velkasikaan maksavasi? Ei +tippaakaan enää lisäksi", tokelsi tuo yhteiskunnan hyväntekijä. + +"Kunhan Jumala vielä auttaisi, niin kyllähän..." + +"Jumala auttaisi!" matki kauppias. "Kyllähän sen näkee kuinka se auttaa +-- hym! Viides katovuosi jo peräkkäin ja yhä ne vaan paranevat. Nyt +pitää ihmisen itseänsä auttaa, mihinkään muuhun ei ole luottamista", +pauhasi kauppias. + +"Mutta minä hiukian, ellen saa hiukankaan suurusta", sanoi ukko +murtuneena. + +"Se ei ole minun asiani", sanoi kauppias kopeasti ja käänsi ukolle +selkänsä ja meni. + +Murtuneena istui ukko tuvan penkille. Siinä hän alakuloisena istui +miettien toivotonta tilaansa. Nälkä poltti ankarasti sisälmyksiä. +Tuntui niin kalvaavalta, hiukasevalta ja tyhjältä; oli niinkuin hän +olisi utuna haihtumaisillaan ilmaan. Sydän tuskitteli, huomaten varman +nälkäkuoleman olevan edessänsä ja eikä aivan kaukanakaan ja +kuitenkin... Hätäisesti lentelivät ajatukset sinne tänne, etsien ja +haparoiden jotakin apukeinoa, jotakin, millä saisi tuskaisen nälkänsä +sammutetuksi, mutta mitään keinoa ei löytynyt. + +Yksinään hän noita siinä leipomatuvan penkillä istuessaan mietti, sillä +ketään muita ei ollut huoneessa. + +Kauppiaalla oli selvä leipä -- kuinkas muutoin, sillä olihan hän +kauppias ja laillaan vielä viljakauppiaskin. Talossa oli leivottu ja +leipiä oli syrjällänsä seinävierustailla. Kauheassa näljän tuskassa +juolahti ukon päähän, ettei ole muuta neuvoa kuin siepata tuosta yksi +leipä, pistää se poveensa ja rientää pois. Ajateltu ja tehty. Hän ei +joutanut kauvan aprikoimaan; hän sieppasi leivän ja pisti sen +takkikulunsa poveen ja alkoi könttiä ulos. + +Kauppamiehellä oli kätyrinä eräs maaltaan hävinnyt mies. Hän oli oikein +aika maailman harava ja kauppiaalle kaikki kaikessa. Hän se oli, joka +katsoi kaiken perään, otti vastaan tuotuja tavaroita ja ulosantoi, mitä +ulosannettiin, punnitsi ne ja toi sitten vaan lipun kauppiaalle. Sen +lipun jälkeen sitten kauppias joko maksoi ostetut tavarat tai peri +maksun annetuista. + +Tämä kauppiaan kätyri huomasi ukon sauvansa nojassa mennä könttyröivän +pihalla. Oitis juolahti hänen mieleensä, etteiköhän tuo äijä vaan +jotakin siepannut lähtiessään. Muutamalla harppauksella oli hän ukon +luona. Hän huomasi ukon poven olevan liiemmäksi pullollaan. Sen enempää +aprikoimatta sieppasi hän armotta ukon jotenkin kovakätisesti pihalle +seljälleen. Kun ukon hajaantuneessa takkikulussa ei ollut paksun +kiinnipitimiä, vyörähti leipä povesta pihalle. + +"Ahaa, vanha junkkari! Vai kuljet sinä semmoisilla retkillä. Talteen +olet olevinasi talon isäntä. Sukkelaan siitä ylös ja lähdetäänpä sitten +kauppiaan luo kyselemään, mitä hän sinullaisesta vieraastansa pitää", +säyhysi kätyri. + +Ukko rukka koki kankeasti ja hitaasti kömpiä ylös. Häpeästä ja +ankarasta mielenliikutuksesta hämmästyneenä vapisi hän niinkuin kahila +virrassa. + +Kätyri sieppasi leivän toiseen käteensä ja toisella tarttui hän ukon +rinnuksiin ja alkoi raahata vapisevaa ja kankeata ukkoa perässään +kauppiaan kamariin. + +"Älkää viekö minua sinne, säästäkää minua", pyyteli vanhus. + +"Vai vielä säästää ... ei ajattelemistakaan ... vai varasta säästää", +tiuskasi kätyri ja vei kolin kolia ukon kauppiaan huoneesen. + +"Tämmöisiä vieraita ja kaupantekijöitä sitä meillä kulkee! Tämä äijä +pahuus oli kähminyt tuvasta leivän poveensa ja alkoi sen kanssa mennä +könttiä tiehensä. Mutta minä satuin havaitsemaan hänet, sieppasin +leivän pois ja toin sekä leivän että sen varastajan tänne, että itse +saatte tehdä hänen kanssaan, mitä tahdotte, hi, hi, hi, hi", selitteli +kätyri ihastuksissaan. + +"Kah pirua ... tekikö niin? Semmoisia ne ovat ... mutta mitä me nyt +tuolle varkaalle teemme?" sanoi kauppias. Sitten käveli hän ukon nenän +eteen ja nyrkkiä puiden tiuskasi: "Miksi varastit minulta leivän?" + +Ukko ei hämminkinsä tähden voinut vastata mitään, katsoa tuijotti vaan +vavisten eteensä lattialle. + +"Ei sille sen parempaa tarvita, annetaan ryökäleelle hyvästi selkään, +vähemmän vasta tekee mieli varastamaan", ehdotteli tuo uskollinen +kauppapalvelija. + +"Se tuollaisille konnille on parasta ... no, aina sinä arvaat, vaan +missä me antaisimme hänelle loimeen?" tuumi kauppias iloissaan. + +"Ei sen parempaa ... viedään hänet talliin, siellä on höyläpenkki", +ehdotteli kätyri. + +"No sinne ... sehän on sopiva paikka", myönsi kauppias heti. + +Nyt he lähtivät kahden raahaamaan ukko-parkaa rangaistuspaikallensa. +Hän oli näljästä ja hämmästyksestä niin voimaton, ettei oman jalan apu +yhtään auttanut, vaan siipenä ne laahasivat jäljessä, kun he häntä +viedä rymyyttivät talliin. Siellä he paiskasivat suulleen hänet +höyläpenkille. Kauppias piti ukkoa niskasta kiinni ja kätyri alkoi +huimia räntä vahvalla ruoskan varrella selkään. + +Ukko oli niin voimaton, ettei hän voinut kiemurrella eikä ääntä +päästää. + +"Kah, pirua! kun on vielä äkänenkin; lyö, lyö lujemmasti, että +heltisi", kehoitti kauppias. + +Kätyri koki parantaa kättänsä, mutta sittenkään ei ukko ääntä +päästänyt; hän ei olisi voinut sitä tehdä, vaikka he olisivat hänet +kuoliaaksi pyntänneet. + +Kun he olivat kylläkseen ukko-raiskaa hosunneet, sanoi kauppias +vihdoin: + +"Heitä jo hiidessä poijes; taitaa se raato kuolla käsiin, jos vielä +pitkitämme". + +Sitten he lakkasivat ja menivät nauraa hihittäen pois. + +Siihen jäi ukko höyläpenkille makaamaan, eivätkä nuot oikeudentunnon +palvelijat katsoneet häntä sittemmin päin perin, jäikö hän elämään tai +kuoliko hän. Kun ukko siinä kylmässä ikänsä ja aikansa oli, tointui hän +sen verran, että kykeni kompuroimaan ylös ja lähtemään liikkeelle. +Tuosta piinapenkistään tuli hän suorastaan meille ja tuon tapauksen +tähden hän niin ankarasti vapisi. + +Monta viikkoa makasi ukko vuoteen hyvinä tuon siveellisen aatteen +edustajilta saadun kylmän kylvyn takia. + + * * * * * + +Vaikkei se kuulu tähän, tekee mieli ilmoittaa, että ukko elää vielä +varakkaana, kunnioitettuna, tuiki vanhana perheen kanta-isänä perheensä +keskessä sekä kaikkein kansalaisten kunnioittamana, mutta sangen vanha +hän jo on. Kertomuksessa mainittu kauppias on aikoja sitten tehnyt +konkurssin ja ajelehtaa nykyään jätkänä ympäri maan kurjissa +repaleissaan ja kallistaa kylkensä siihen, missä vähänkin on suojaa. +Hänen silloinen kätyrinsä on jo useampia vuosia ollut -- ruodulla, +mutta sangen ylpeä on hän vielä. + + + + +V. + +Rouhu. + + +Niin Rouhu. Tuo nimi ei ollut sen henkilön oikea sukunimi, vaan kylän +panema. Kuitenkaan ei kylän kesken häntä koskaan muuten kutsuttu, vaan +Sameli Rouhu hän oli aina, kun häntä mainittiin. Tämä kylän panema +nimi ei kuitenkaan ollut annettu missään pahaa eli halveksumista +tarkoittavassa mielessä; oli tarkoitettu vaan nimi senmukainen, että se +olisi soveltunut kuvaamaan miehen luonnetta ja toimintaa. + +Useinkin onnistutaan tuommoisissa kylän panemissa nimissä varsin +sattuvasti ja niinpä tässäkin. Hän oli perheellinen mies ja asui +perheensä kanssa omassa, pienessä torpassaan. Hän oli vahvaruumiinen ja +ankara työmies, sillä hän teki työtä kuin viisi. Pienen torppansa +viljeli hän pian rajoja myöten niin tarkkaan, ettei tekemätöntä +löytynyt niin paljoa, että olisi aidan varaseipään tekemättömälle +maalle voinut pistää. + +Luonnollista oli, ettei semmoiselle työmiehelle voinut torpassa kaikin +ajoin työtä riittää. Mutta hän ei voinut työttä olla. Hän haki sitä +muualta ja sai. Päiväläiseksi hän ei mielellään ruvennut, vaan sitä +halukkaammin teki hän urakkatöitä. Hän ei katsonut oliko urakka +edullinen muiden mielestä vai ei. Kun hän vaan urakan sai, ryhtyi hän +heti siihen käsiksi. Usein hulluttelivat muut, kun hän heidän +mielestään niin halvalla otti vaikeita urakoita tehdäkseen, vaan siitä +huoli Rouhu viisi. Mutta kun urakka oli päättynyt, oli Rouhu useinkin +päässyt kahden, jopa kolmenkin miehen palkalle. Kyllä korpi huiskui, +kun hän oli siellä peltoa urakalla raivaamassa. Oliko hänellä työpaikka +kivikkomäellä, jossa hänen oli peltoa tehtävä, lentelivät hyvää vauhtia +semmoiset korvet läjihin, joita pari tavallista miestä sai punoa hyvän +aikaa. Hän oli verraton salvumies ja halonhakkuussa ei hän löytänyt +vertaistansa. Tästä työkunnosta oli kylä häntä ruvennut kutsumaan +Rouhuksi, kun hän rouhusi ja raivosi työpaikallaan niinkuin rämeestä +pystyyn noussut karhu. + +Niin kaikessa isossa, karkeassa ja raskaassa työssä, mutta mikään +käsityöläinen ei hän ollut. Sillä hänen kiireinen luonteensa ja väkevä +voimansa ei soveltunut pieneen ja keveään työhön. Jos hän rupesi +jotakin tekemään, rouhusi hän siinäkin ja kun ei hänellä ollut mielen +malttia miettimään ja arvostelemaan, kuinka ja minkä verran joku heikko +kohta kesti, särkyivät ne tavallisesti hänen käsiinsä, ennenkuin +tehtävä kalu oli valmiinakaan. + +Kun oli hyvät vuodet, eli hän pienessä torpassaan suuren perheensä +kanssa niinkuin pellossa. Torppa oli hyvässä kunnossa ja kasvoi +täydeltä terää. Laillaan hän käytti vuoroviljelystäkin pienellä +tilallaan, ettei maa väsyisi yhtä lajia kasvaessaan. Niinpä hän +viljeli nauristakin, tuota kaikkein yhteistä kasvia, ja kun kylän +poika-viikarit rupesivat varkaissa käymään hänen naurismaallaan, +viritteli hän muutamia ketun sankoja niiden kulkupaikkoihin, ja kun +muuan poikaloppi sai ketun sakset koipeensa ja rupesi pahoin älisemään, +oli työ ja tuska, jos toiset saivat hänen päästetyksi pälkähästä. Sen +koommin eivät pojat enään uskaltaneet tulla Rouhun naurismaahan. Näin +tavoin sai Rouhu pienestä torpastaan perheelleen elatusta moneksi +ajaksi ja mitä torpan antimista puuttui, sen hän ansaitsi +urakkatöillään. + +Päälliseksi oli Rouhu vielä oivallinen metsästäjä. Tosin ei hän ollut +mikään karhujen ja susien tappaja, sillä niitä ei niillä tienoin ollut. +Kuitenkin saivat jotkut ilvekset, ahmat ja revot tehdä tuttavuutta +hänen tuliluikkunsa kanssa. Sen vaarallisemmassa tilassa olivat +jänikset, metsot ja teeret. + +Kun maa tuli routaan, ettei hän kyennyt maantyöhön, silloin hän lähti +metsälle ja sitä ei voinut estää kukaan. Hänellä oli omituinen +pyyntitapa. Ei hän hakenut eikä joutanut hakemaan jäniksiä makuulta, +vaan hän mennä rouhusi tiheimpiä katajikkoja ja näreikköjä aukeain +laidoilla; sen parempi hänen mielestään, mitä isomman rymäkän hän sai +rouhuamisellaan aikaan. Kun sitte jänöparka lähti pelästyneenä hyppyyn, +saavutti sen aivan pian Rouhun tarkasta kädestä lähettämä luoti. +Harva Jukka säilytti nahkansa ankaralta Rouhulta ja hänen tarkalta +luotikoltaan. Usein hänelle kokoontui päivän pitkään niin paljon, +jäniksiä, ettei hän voinut niitä kantamalla kotiinsa saada, vaan hänen +täytyi ottaa hevonen jäniksiä kyyditsemään. + +Ei hän käyttänyt juuri parempaa pyyntitapaa linnustaessaankaan. Kun +aamulla tapasi teeriparven, ei hän ensinkään vuovannut hiipimällä +päästä niitä likelle, kävellä tallusteli vaan julkisesti parvea kohti. +Ja kun linnut leuhahtivat lentoon, välitti hän siitä viisi. Hän käveli +vaan siihen suuntaan, mihin linnutkin lensivät ja pian hän ne saavutti. +Jo puolenpäivän rinnassa kesuttuivat linnut niin Rouhuun, etteivät ne +hänestä välittäneet juuri mitään, nälistyneitä kun olivat, sillä Rouhu +ei ollut antanut niille syönnin rauhaa. Kun hän sitten pääsi +ulottuville, tipahti tavasta yksi ja toinen teeri puun juurelle: +Iltapäivällä tulivat linnut niin kesyiksi, etteivät ne viitsineet +lähteä edes lentoonkaan, vaikka niitä aina joka luotikon paukahtaessa +tipahti alas; silloin niitä alkoi tippua kuin rakeita ja hämärän +tullessa oli Rouhun iso viikkokontti niin täynnä lintuja kuin yksikin +mahtui. Olipa hänellä useinkin aika tarakka kannettavana kotiin +mennessään. + +Harvoin hän teki mitään lahtia talven varaksi, sillä hän luotti +vakavaan käteensä ja tarkkaan luotikkoonsa. Ja kun vaan metsässä oli +riistaa, eipä Rouhun perhe ollut lihan puutteessa, sillä niitä +palvattiin suuret joukot talven varaksi. + + * * * * * + +Semmoinen oli Rouhun elämä ja toimeentulo tavallisina aikoina. Tuli +sitten tuo ankara katovuosi ja muutti Rouhun niinkuin muidenkin elämän +olot. Pienen torpan laihot ja muut kasvit vei ankara halla kaikki +tyyni. Torpan vuodentulosta ei ollut mitään turvaa ja kovan köyhyyden +tähden ei saanut minkäänlaista työtä. Kova hätä tuli lukuisalle +perheelle. Rouhu koetti turvaantua tarkkaan luotikkoonsakin ja läksi +metsälle, saamaan jotakin näljistyneen perheensä ravinnoksi. Koko +päivän koetti hän etsiä saalista, mutta turhaan. Hän luuli vaan +kovanonnen sattumaksi tuon otusten löytämättömyyden. Useana päivänä +kävi hän peräkkäin metsällä, etsien saalista usealta suunnalta, mutta +aina vaan turhaan. Silloin vasta huomasi hän, että vitsova käsi oli +riistänyt pois metsän-riistankin. Alakuloiseksi meni vahvan miehen +mieli kaiken tämän huomatessaan. Ei ollut mitään apukeinoa löytyvissä, +vaikka kuinkakin olisi koettanut miettiä ja aprikoida. Yhtä ja toista +kelvollista kalua olisi ollut myötävänä, mutta kellään ei ollut millä +ostaa. + +Rouhulla oli kolme lehmää. Kaksi niistä oli avonisin ja kolmas ummessa. +Karvaalta tuntui Rouhusta ja hänen vaimostansa, vaan muuta neuvoa ei +ollut kuin että täytyi tappaa tuo ummessa oleva lehmä. Siitä keitettiin +säästäen lientä ja olkijauhoja sekoitettiin suuruksiksi. Sillä tavoin +elää kitkutettiin joku aika eteenpäin. Kauvaksi ei se kumminkaan +riittänyt kahdeksanhenkiselle perheelle, sillä heillä oli kuusi lasta. +Pian sai toinenkin lehmä mennä samaa tietä. + +Paikkakuntaan ilmestyi tuo ankara nälkäkuume, joka ikäänkuin salaa +hiiviskellen kulki, haeskellen näljästä uupuneita ja riutuneita +ihmisiä. Armotta kaasi se melkein kaikki ankaralle tautivuoteelle, +josta ei moni hengissä päässyt. + +Rouhunkin mökkiin osasi tuo ankara vieras. Vaimo ja lapset kaatuivat +järkiään vuoteelle. Rouhu itse vaan jäi terveeksi; oli niinkuin +sallimus olisi hänet säästänyt kurjan perheen hoitajaksi. + +Pian sai hän yhden ja toisen lapsistansa saattaa viimeiseen +leposijaansa ja tätä tukalaa tehtävää täytyi hänen tehdä siihen asti, +kun ei yhtään lasta enään ollut elossa. Viimeiseksi kuoli vaimokin. + +Nyt murtui vahva mies. Pitkällisen sairastuksen ajalla ei hän ollut +päässyt mihinkään liikkumaan eikä mitään toimimaan. Sentähden oli +täytynyt tappaa viimeinenkin lehmä ja nyt sekin oli kuitiksi syöty. + +Ruuan palaa olematta oli hän nyt ikäänkuin yksin maailmassa; siltä +ainakin tuntui. Hänen rakas perheensä, jonka eduksi hän niin mielellään +rouhusi, oli nyt poissa ja hän oli yksin näljän ja surun kalvaamana +jäljellä autiossa mökissään. Työtä ei saanut ruokansakaan edestä, sillä +ihmisillä ei ollut mitään syötäväksi antamista. Ne vähät hätä-apuvarat, +mitä oli kuntaan saapunut, olivat jo aikaa loppuneet, ettei niihinkään +ollut turvaamista. Köyhäinhuoneesen, tuohon ihmisten syöjä-sijaan, ei +hän tahtonut mennä ja miehisenä miehenä ei hän voinut alentua +kerjäämään. + +Eräänä päivänä istui Rouhu tien vieressä voimatonna lumireen sysäämällä +lumipalteella. + +"Kun olisi joku, joka ostaisi tämän pyssyn, että saisin sen verran +varoja, että pääsisin K----n, siellä kuuluu olevan olkijauhoja ja vähän +suuruksiakin kaupan", puheli Rouhu sivu-kulkijoille ehtimiseen. Mutta +hän puhui kuuroille korville, sillä eipä kenelläkään ollut ruokaa eikä +rahaa, millä mitään olisi ostanut. + +Katkeralta tosin tuntui Rouhusta luopuminen tuosta oivallisesta +kumppanistaan, pyssystä, sillä he olivat ikäänkuin yhteen kasvaneet. +Rouhu tunti kädessään tarkoin sen painon, ja kun tarvis oli hätäisesti +nostaa pyssy poskellensa, tunti vasen käsi linjalleen sen keskipisteen, +mistä ase oli kannatettava. + +Niin, katkeralta olisi tuntunut siitä luopuminen, mutta eipä muuta +neuvoakaan ollut. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut luopua tuosta tutusta +aseestansa, sillä mitään ostajaa ei mistään hinnasta löytynyt. + +Kuinka lienee ollutkaan, mutta Rouhu pääsi kun pääsikin K----n, tuonne +kauppapaikkaan, jossa hän tiesi olevan hiukan viljan suonta, saamaan +siellä jotakin hiukaavan ja kalvaavan nälkänsä sammutteeksi. Ihmiset +tuolla K----ssa olivat käytännöllistä väkeä, kauppatoimiin kun olivat +pitkistä ajoista tottuneita. He kokivat oman maan tuotteitakin pitää +kaupan; niinpä oli heillä olkijauhojakin myötävänä. + +Kun Rouhu pääsi tuohon kauppapaikkaan, huomasi hän oitis erään akan, +jolla oli olkijauhoja myötävänä. + +"Antakaa Jumalan tähden noita minun syödäkseni", sanoi Rouhu, pistäen +samassa kouransa akan olkijauho-varastoon, kourasten kouransa niitä +täyteen. Ahnaasti tukki hän niitä suuhunsa ja perääntyi saaliinsa +kanssa muutamalle seinän vierustalle. Siinä seinän nojalla seisoen koki +hän saada niitä niellyksi; hän rupesi pyrskymään hengen edestä. Koko +ruumis vavahteli. Jäsenet alkoivat käydä hermottomiksi ja yksi ja +toinen nivel kävi linkkuun. Kauvan ei viipynyt, ennenkuin hän valahti +pitkää pituuttansa seinän vierustalle. Kun riennettiin apuun, +huomattiin että elämä oli hänet jättänyt. + + + + +VI. + +Kampsu-Mikko. + + +Hän oli niitä rintamahaisia miehiä, semmoisia, joilla ei vartalossa ole +mitään hoikempaa paikkaa, vaan ovat kaulaa myöten yhtä paksua putkulaa. +Semmoiset henkilöt tavallisesti syövät kuin kaksi, mutta tekevät työtä +kuin viisi. Suolanen ja jauhonen mies oli Mikkommekin. Hänellä ei ollut +turpeenkaan vertaa tehtyä omaa maata. Torpan maa hänellä kyllä oli, +johon hän oli kyhännyt pahasen mökki-rähjän. Tekomaata olisi kyllä +ollut torpan tiluksilla, mutta Mikko ei vaan viitsinyt omassa työssään +olla. Jos hän jolloinkin tuli kotiin, loikoi hän siellä laiskana, +puuttumatta mihinkään kotityöhön. Nurkumatta teki hän kuitenkin talon +päivätyöt torpastansa. Mutta toista oli kun hän pääsi vieraan työhön. +Siellä oli hän oikeassa paikassaan. Kuokkatyötä teki hän kaikkein +mieluimmin. Oliko kuokkapalkka pienempi tai suurempi, siitä huoli hän +viisi; pääasia oli vaan se, kun hän sai kuokkia. + +Tiheässä kylässä oli soitten raivaamisen innostus sysännyt kuokkamaat +kauvas pois kylästä. Sinne oli täytynyt tehdä joku sauna eli pirtti, +jossa pidettiin majaa työnaikana. + +Tuommoisissa pirteissä piti Mikkommekin majaa melkein kaikkina vuoden +aikoina. Milloin maa oli sulana, kuokki tai ojasi hän; talvet perkkaili +hän niittyä. Sinne hän kantoi leipäkonttinsa kala- ja voirasioineen; +mutta siitä hän piti varsin erinomaista huolta, ettei suinkaan +puuro-jauhopussi jäänyt pois ja että se oli suuta myöten täyteen +pakattuna. Siellä hän keitteli puuronsa ja usein se näytti niin +runsaalta panokselta, että outo olisi luullut sen riittävän +useammallekin hengelle. Mutta kun Mikko ensinnä hyväksi pohjusteli +silakoilla ja piteli puuroa tarpeeksensa ja sitten levähdettyään vielä +parsiskeli, niin oli puurokattila kuittina. Kun hän tuon parsimisensa +jälkeen käveli työmaallensa, oli hänellä toisessa hankasessa leivän +puolisko ja toisessa silakoita niin paljon kuin hänen leveässä +kourassaan pysyi. Niitä hän sitten työhön mennessään toksi, haukaten +toisessa kädessään leipää ja toisesta työntäen silakan kumppaniksi. +Hänellä oli se tapa, että hän ei syönyt silakan häntää. Siitä aivan +juuresta purasi hän sen poikki ja heitti polkunsa varrelle. Syksymmällä +paistoi Mikon polun oikean puoleinen varsi pelkiltä silakan hänniltä. +Mutta kun hän pääsi kuokoksensa rintaan synkän korven laitaan, silloin +ei ollut vankka metsä omalla asiallaan. Kun hän juuripiilulla vyöteli +vankkain puiden juuret ympäriinsä, ei kauvan viipynyt, ennenkuin +lujassa, vuosikymmeniä seisonut puu kaatua rojahti pitkää pituuttansa +maahan Mikon työntämänä. Suuren joukon maata nosti se juurillansa ylös +kaatuessaan ja Mikko heti veisti piilullansa liian maan siitä pois. +Sitten vyörytti hän puun keskelle sarkaa ja välipaikat repi hän +kauhealla kuokallaan akkunaruudun kokoisiin levyihin. + +Hän ei kaivannut kenenkään seuraa, kesäkaudet oli hän vaan yksin +työpaikallaan, käyden vaan tavasta noutamassa evästä. + +Piippua hän ei viljellyt ensinkään, vaan sen ankarammin rakasti hän +mälliä, eikä aivan vähäinen semmoiseksi riittänytkään. Paksun +suitsivarren vahvuista Kokkolan rullatupakkaa kiersi hän puolitoista +korttelia myttyrään ja sen hän kääri parin kolmen venäjän-lehden +sisään. Mutta eipä tuo ankara mälli kuitenkaan saanut hänen turpeassa +ja leveässä naamassaan aikaan mitään häiriötä, sillä yhtä tasainen oli +naama, vaikka hän pistikin tuon mällin vasempaan poskeensa; oli vaan +niinkuin mäki olisi sukeltanut johonkin vuoren onkaloon. Kokonaisen +vuorokauden kestikin se sitten käännellä muljautella puolelta toiselle. +Kun hän syömään ruvettuaan väänsi sen pois poskestansa ja pani saunan +kiukaan nurkalle, oli se niinkuin miehen nyrkin kokoinen paistettu +pylsymakkara. Siinä se sitten höyrysi sen aikaa kun Mikko söi. Sitten +se taas sai sukeltaa entiseen onkaloonsa. + +Tuli sitten tuo kamala nälkävuosi ja Mikollemme oli se yhtä kova, +kenties kovempikin kuin muille. Puuro-jauhopussi ei enään täyttynytkään +ja tuo kauhean suuri leipäkontti jäi tyhjäksi. Ketään ei kuulunut, joka +olisi vaatinut häntä tuonne korven laitaan vallottamaan ikimetsältä +alaa viljelykselle. + +Tänä kamalana aikana joutui Mikko pahempaan kuin pulaan. Hänen rintava +vatsansa jäi tyhjäksi ja parhaalla tahdollakaan ei Mikko voinut sen +velkomista tyydyttää. Hänellä ei ollut muuta neuvoa kuin täytyi lähteä +mierolle koettamaan, eikö sieltä löytyisi jotakin vatsan täytettä. Eipä +sielläkään ollut antaa tuon kelpo työmiehen ja syömärin vatsan +täytteeksi muuta kuin olkia ja pettua. Mutta Mikon velkova vatsa ei +saanut siitä mielenmukaista tyydykettä; yhä se vaan muistutti Mikolle, +etteivät asiat ole hyvin. Ainoastaan muutamissa kasataloissa, joilla +oli säästössä vanhaa viljaa, sai hän tavasta tuon ankaran velkojansa +suun tukituksi. + +Eräänä iltana tuli Mikko meille. Hän oli niin kalpea ja laiha, että +oikein hämmästyin hänet nähtyäni. Vanha tuttava kun hän oli, menin heti +häntä tervehtimään. + +"Hyvä Jumala, aivanhan te olette jo kaikki!" sanoin tervehtiessäni. + +"Älähän muuta eli toista! Kukas nyt enää entisellään pysyy, kun ei saa +jos kerran kuussa syödä kylläkseen ravitsevaa ruokaa", sanoi hän +melkein iloisesti. + +"Oletteko ollut nyt missään kuokkimassa!" kysyin häneltä, ikäänkuin +vanhaa uulaa. + +"Mitäs ... kunpa sitä kuokkatyötä olisikin, niin silloinhan sitä olisi +ruokaakin, mutta tänä kamalana aikana ei ole kumpaistakaan ja siltipä +tässä hätä kapuileekin", sanoi Mikko. + +"Teidän kasvonne näyttävät olevan pöhötyksissä", muistutin häntä. + +"Niinhän ne ovat ja onhan koko ruuminikin pöhötyksissä", myönteli +Mikko. + +Mieleni meni murheelliseksi, sillä olin huomaavinani, että se oli +nälkäpöhötystä, joka tavallisesti oli nälkäkuoleman enteenä. + +"Oletteko milloin viimeksi syönyt?" kysyin häneltä melkein +huomaamattani. + +"Tuolla Jylyssä sain minä menneellä viikolla syödä oikein vankasti. +Siinä oli vanhaa, selvää leipää kyllitellen, silakkalahturi vieressä ja +vankka piimätuoppi. Kun siinä sain oikein kylläkseni ruokaa, kesti se +toista viikkoa vastustella olki- ja petäjäleipää. Se oli oikea talo, +siinä sai kylläksensä syödä", selitteli hän. + +"Ettekö sittemmin ole saanut ruokaa kylläksenne?" kysyin häneltä. + +"Kyllä, kyllä ... mitäs, eihän sitä yhdellä hyvälläkään aterialla +kauvas päästä; sainhan minä tuolla Kivistössäkin menneellä viikolla +syödä vatsani täyteen", sanoi hän naurusuin, ikäänkuin muistellen noita +parhaita nykyisen elämänsä aikoja. + +"Minä menen sanomaan eukolleni, että hän panee teille ruokaa", sanoin +minä, käsittäen, että hänellä taasenkin olisi aika saada kylläkseen +syödä. + +"Ei, ei ... älkää sitä tehkö, minä en nyt tarvitse", sanoi hän. + +"No miksi ette, eihän teillä liene niin lihavat ajat", sanoin melkein +hämmästyksissäni. + +"Minä tulin juuri suoraan pappilasta tänne ja siellä minä sain +taasenkin kylläkseni ruokaa. En minä nyt tarvitse. Mutta jos te +tahdotte huomenna tai seuraavana päivänä antaa, niin se on aivan eri +asia. Ei saa tämmöisenä aikana olla hauska harvain syönnöspaikkain +kanssa, jos mieli henkensä saada säilytetyksi. Toisen talon sauna on +lämmin ja sinne menen makaamaan. Huomenna voin ehkä käydä täällä +saamassa jotakin ruokaa. Kiitos vaan tarjoamastanne ... kyllä sitä +eteenkinpäin tarvitaan", sanoi ukko. + +Minulla ei ollut mitään vastaansanomista ja niin ukko lähti. Aamulla +ylös noustuamme tuotiin tieto, että Mikko oli viime yönä kuollut +istuvalleen naapurin saunan penkille. + + + + +VII. + +Talon pyhäaamu-eine. + + +Tuo monasti kerrottu kuolon enkeli kävi ahkerasti nuuskimassa, missä +olisi näljän näännyttämiä henkilöitä, mitkä hän niin vähällä vaivalla +voi tuonen tuville saattaa. Jos nälkä oli ankara, niin tauti oli vielä +ankarampi. Vatsa ei jaksanut sulattaa olkia ja pettua, eikä ruumis +saada siitä ravintoansa. Semmoinen luonnoton ravintoaine pakeltui vaan +sisuksiin, eikä ottanut kulkeakseen tavallista rataa. Luonnollinen +seuraus oli, että nälkäkuumeesen kaatuneet saivat kauhean polton. + +Meillä oli lavemangiruisku. Koetin sen avulla pelastaa ihmisiä niin +paljon kuin kerkesin. Talosta taloon, kylästä kylään hyppyytettiin +minua ruiskuneni. Niinpä vuoden 1868 keväällä tultiin minua hakemaan +erääsen kaukaiseen sydänmaan taloon, jossa isäntä oli polttoon +kuolemaisillaan. Kevät oli jo siksi kulunut, että vedet olivat +irrallaan; sentähden ei ollut kysymystäkään hevoskyydistä. +Lauvantai-iltana myöhään lähdimme tuolle epäilyttävälle taipaleelle. +Paljoin vaivojen ja ponnistusten perästä pääsimme vihdoin läpimärkänä +perille, kun kaikellaisten tulvillaan olevain puroin yli täytyi +kahlailemalla mennä. Tehtäväni siellä tehtyäni ja päästettyäni isännän +kauheista tuskistansa, lähdin palausmatkalle. Olin niin väsyksissä ja +uuvuksissa, että menin muutamaan taloon jalkojani leväyttämään. Aamu +oli jo, sillä päivä alkoi jo jotenkin valoisasti sarastaa. Se oli erään +sunnuntain aamu. Talon väki oli ylhäällä ja iloinen takkavalkea paloi +takassa. Vanha isäntä ja emäntä istui takkavalkean ääressä, ikäänkuin +lämmitelläkseen kohmettuneita ja kangistuneita jäseniään. Heidän +aikaiset lapsensa, kolme poikaa ja kaksi tytärtä, pyöriskelivät +ulompana; oli niinkuin olisivat he pyhästä kunnioituksesta vanhuksia +kohtaan pysytelleet noin ulahtaalla. + +Pystyvalkea oli jo melkein loppuun palanut. Yht'äkkiä vanha emäntä +kaatoi kekäleet liedelle, samassa sieppasi hän koukussa riippuvan padan +esille; silmäsin siihen ja huomasin sen olevan aivan tyhjän; näytti +siltä kuin emäntä olisi ruvennut eineen laittamisen puuhiin; katsoin +perään, mitä hän siihen panee. Hän heitti padan hiillokselle ja +liepsahti itse ulos. Kun hän sieltä palasi, oli hänellä kiulussa +jotakin pöhnää, jotka hän kumosi pataan ja alkoi siinä niitä +hämmennellä ja paahtaa. Utelias kun olin, tahdoin saada selvän, mitä +pataan pantiin. Silloin huomasin, että ne olivat suolaheinän siemeniä, +joita usein hyvinkin runsaasti kasvaa uutissuoviljelyksillä, kun ne +ensikertaa ovat jätetyt heinän kasvuun. + +Vanha emäntä paahtoi nuot suolaheinän siemenet mielensä mukaisiksi, +kaatoi sitten jotain maitosinukkaa sekaan ja pölähytti pataan hiukan +suolaa. Sitten hän keitti sitä juhlallisesti, kauhalla keitostansa +tahdin mukaisesti hämmennellen. Katsoin hänen vanhaa, kuihtunutta +ruunistansa, kuinka tahdikkaasti hän keitostansa hämmentäessä nyökkäsi +edestakaisin; tuntui siltä, että hän pataansa hämmenteli yhtä suurella +luottamuksella ja arvokkaisuudella kuin entisinä hyvinä aikoina, +jolloin hän jotakin lihavaa liharuokaa hämmenteli. + +Kun hän oli mielestänsä tarpeeksi asti keitostansa keittänyt, ammensi +hän sen kuppeihin ja kantoi pöydälle. Hiljaisen tyytyväisinä +odottelivat aikaiset lapset, niinkuin vanhemmatkin keitoksen +jähtymistä. Mutta kun aika tuli, kehoitti isäntä väkeänsä syömään. Itse +hän käveli edellä pöytään ja hiljaisina ja nöyrinä seurasivat muut. +Kaikki panivat he kätensä ristiin ja siunasivat ruokansa. Pian +olivatkin nuot suolaheinän siemenillä täytetyt kupit tyhjinä ja kun +syötävä oli loppunut, panivat he taasen kätensä ristiin ja äänettönnä +kiittivät he kaikki siitä hyvästä, mitä he olivat saaneet nauttia. + +Kun he pääsivät syömästä, pantiin taasen pystyvalkea roihuamaan. Väki +näytti olevan niin tyytyväisenä, kuin he olisivat syöneet lihavimman +aterian, mitä eläissään olivat koskaan syöneet. Roihuava pystyvalkea +valaisi koko huoneuksen niin tarkkaan, ettei ainoatakaan loukkoa jäänyt +pimeyteen. Kaikkialla vallitsi semmoinen puhtaus, että vaikkei mitään +oltu maalattu, olivat kaikki esineet niin puhtaita, että ne näyttivät +ikäänkuin läpikuultavilta. Väki oli paitahihasillaan ja nekin näyttivät +silmissäni puhtauden perikuvilta. Järkiään kokoontui perhe takkavalkean +ääreen istumaan. Silmäilin heitä erikseen itsekutakin. Laihoja ja +kalpeita olivat he, mutta itsekussakin näytti heissä olevan +tyytyväisyys nykyisiin oloihin ja tulevaisuuden parempi toivo kajasti +heidän kasvoistansa. + +Tuo kuva painui syvästi mieleeni ja minä lähdin pois; ehtiäkseni +kirkkoon, pyhä kun oli. Kun tulin kirkkotarhaan, huomasin silloin, että +koko tuo näkemäni perhe tuli kirkkoon, vanhemmat edellä ja kaikki +heidän aikaiset lapsensa perässä; valkeihin nenäliinoihin käärityt +virsikirjat oli heillä kaikilla mukana. Seurasin kirkossakin silmilläni +tuota tyytyväistä, tutunomaista perhettä. Penkkiin istuttuaan +kumartuivat he virsikirjainsa nojaan; näytti siltä, kuin he olisivat +kaikki surunsa ja huolensa laskeneet kaiken hyvän antajan eteen; niin +minusta ainakin näytti. + + + + +VIII. + +Yösijan etsijä. + + +Hän, tuo Ojansuun Jussin poika, suuresta sisarjoukosta oli +kymmenennellä ikävuodellaan. Isä kyllä oli kelpo työmies, vaan mitäpä +työteliäisyyskään autti noina kovina aikoina. Vaikka kyllä karvaalta +tuntui, täytyi vanhempien laittaa lapsistansa mierolle, mikä vaan +kynnelle kykeni. Niinpä sai Jussi poikakin mennä katsomaan parastansa. +Yksillä paikoilla tieri poika, ikäänkuin luovien parhaita +ruokapaikkoja. Seitsentaloisessa puhtokunnassa kierteli hän +kuukausittain. Väliin sanottiin hänelle, että hän nyt jo saisi mennä +muualle päin, mutta semmoisista viittauksista huoli hän viisi. Hän vaan +laahaili ja puuhaili yhtä ja toista, kantoi puita ja vettä huoneisiin, +pilkkoi puita, purki hevosmiesten kuormia ja teki kaikenlaista muutakin +semmoista asiaa, jota hän suinkin voi tehdä. Sitten vetäysi hän pimeän +tultua johonkin pimeään huoneen soppeen odottamaan, vieläkö häntä +nytkin käskettäisiin pois. Usein tuo temppu auttoikin, sillä ainapa +hänellekin annettiin jotakin syötävää. Vaikka talot olivat pitäjän +vankimpia, kävivät kuitenkin näinä kovina aikoina liiat elätit +rasittaviksi, semminkin kuin ei aina tahtonut olla, mitä omallekaan +perheelle antaa. + +Vaikka poika olikin niin huonoilla oloilla, oli hänellä kuitenkin, +niinkuin kaikilla muillakin sen ikäisillä poikasilla tavallisesti on +haluna, että heilläkin pitäisi olla jotakin erikoista omaisuutta. +Semmoista hänellä jo olikin. Hän nimittäin oli tehdä jukertanut +itselleen pahanpäiväiset suksikölisköt ja niistä piti hän erinomaista +huolta. Ehtimiseen tervaili ja paahteli hän niitä, tarkasteli mäystimiä +ja sauvoja. Tallin nurkkauksessa oli niiden siapaikka ja siellä kävi +hän niitä tavan takaa tarkastelemassa; tuntuipa siltä, ettei hän olisi +niistä luopunut, vaikka olisi lehmän saanut. + +Niukan ja huonon ravinnon tähden oli poika käynyt sangen laihaksi, +kalpeaksi ja voimattomaksi; oikein hän näytti horjuvan liikkuessaan, +niinkuin kaikki muutkin sellaiset eläjät, sillä eipä kellään ollut +lihavat päivät. + +"Kyllä sinä Jussi saat nyt jo mennä toiseen taloon yösijaasi hakemaan. +Ei ole millä omaakaan perhettä elättäisi, sitä vähemmin voi vieraita +henkilöitä ruokkia", sanoi erään talon emäntä kerjäläispojalle. + +Tuo käsky tuntui pojasta oikein pahalta; oli niinkuin hän olisi kuullut +oman kuoleman tuomionsa. Vaikkei hänellä tuossa puhtokunnassa suinkaan +lihavat päivät ollut ja vaikkei häntä kaikesti juuri niin hyvillä +silmillä katseltu, eikä hyvästi puhuteltu, oli hänen kuitenkin vaikea +luopua tuosta tutunomaisesta piiristä. Tämän tähden koki hän hiljaisena +ja nöyränä kärsiä kaikki vastahakoisuudet ja näyttää olevansa aina +hyvällä mielellä. Kun poikaraiska kuuli tuon emännän vakavan +häätämissanan, huomasi hän, että sitä on välttämättömästi toteltava. +Heti rupesi hän vaatekulujansa kokoilemaan ja suksiansa tarkastelemaan. +Matka, mikä pojalla oli toiseen puhtokuntaan mentävänä, oli noin puoli +penikulmaa, sillä lähempänä ei ollut taloja. Sinne ei tämän kautta +ollut minkäänlaista hevostietä; olipa nyt pojalla suksipahaset +tarpeesen. + +Vaikka emäntä oli aamupäivällä tuon häätämispäätöksensä julistanut, +lähti poika vasta myöhään illalla tuolle välttämättömälle, tiettömälle +taipaleelle; niin raskaalta tuntui hänestä ero noista tutuista +ihmisistä, jotka olivat palasensa hänen kanssaan kahtia taittaneet. +Päiväkaudet istui hän yksinäisessä nurkassa ja väliin nähtiin hänen +silmistänsä kyynelten tippuvan. Talon väen kävi sääliksi tuo +murheellinen majanmuuttaja ja he kokivat antaa hänelle ruokaa, mitä +heillä annettavissa oli. Kun sitten lähtöhetki tuli, pisti poika +itkusilmin kättä emännälle ja kaikille muille, kiitellen ja kostellen +heitä kaikesta hyvästä. Sitten lähti hän. + +Kova talvi-ilma oli. Arvattavahan on, että pojalla oli sangen huonot ja +repalaiset verhot, sillä sehän seuraa itsestänsä muun huonon +toimeentulon ohessa. Hänen vaateriepunsa olivat niin iki-kuluja, että +niissä oli paikka paikan päällä ja yhtäkaikki vilkahteli paljas iho +sieltä täältä, sillä eipä kursitut paikat pysyneet niin lujasti kiinni +pukimessa kuin alkuperäinen vaate pysyy. + +Kirkas talvi-illan täysikuu valaisi kolmenkymmenen viiden asteen +kylmäämää lumista kenttää, jota myöden poika mennä laapusteli toista +puhtokuntaa kohden. Oli niin kirkas kuutamo, että pojan rinnalla hänen +eteenpäin rientäessään kulki aina himmeä varjo. + +Hänen matkallansa oli iso valtava joki ja sen toisella puolella oli +tuon toisen puhtokunnan laajat peltovainiot. + +Kovasti koki ankara pakkanen nälistynyttä ja uupunetta poikaraiskaa. +Kaikista irvistävistä paikkojen lomista tunki viimansekainen ankara +pakkanen pureskelemaan ja kangistuttamaan hänen uupuneita jäseniään. +Ennen joelle tuloa tuntui jo siltä, ettei hän jaksaisikaan taloon asti. +Kuitenkin ponnisteli hän, minkä voi, sillä onhan henki kaikille niin +kallis. + + * * * * * + +Useampia tiimoja myöhemmin pojan lähdön jälkeen, sattui eräs saman +puhtokunnan mies, mistä poika oli lähtenyt, asiainsa vuoksi suksilla +kulkemaan samaa suuntaa kuin poikakin. Tuo kulkija sattui peltovainiota +kulkiessaan huomaamaan kiiluvalla hangella jonkun mielestänsä oudon +myttyrän. Heti käänsi hän suksiensa keulat epäilemäänsä esinettä +kohden. Likelle päästyänsä huomasi hän siinä olevan uupuneen poikasen. +Likemmin tunnustellessaan löytöänsä, tunsi hän heti että poika oli sama +poika, joka niin kauvan oli heidän puhtokunnassansa oleskellut ja joka +iltamalla oli lähtenyt sieltä pois. Oitis sieppasi hän pojan syliinsä +ja alkoi kiiresti kiidättää häntä lähimpään taloon. Sinne päästyä, +havaittiin että poika oli pahasti kauttaaltansa paleltunut. Ainoastaan +sydän tuntui heikosti tykyttävän, vaan muutoin näytti hän aivan +kuolleelta, sillä mitään muuta elonmerkkiä ei hänessä näkynyt. +Koetettiin hänen jäätyneitä ja kangistuneita jäseniään hieroa lumella +ja kylmällä vedellä. Kun oli tehty työtä pari tiimaa, aikoi poika aukoa +silmiänsä. Hän tapaili katseillansa ympärillään olevia ja hääriviä +ihmisiä. Kaikki ympärillä olevat ihmiset olivat hyvillään, kun poika +toki saatiin pelastetuksi kuolemasta. Pojan katse kiintyi nyt +yksinomaan tuohon vieraasen joka oli hänet löytänyt ja taloon kantanut. +Hän tunsi hänet heti vanhaksi tuttavaksi. + +Pojan huulet näyttivät liikkuvan; oli niinkuin hän olisi tahtonut puhua +jotakin, vaan ääntä ei tahtonut tulla. + +"En minä jaksanutkaan tätä taivalta kulkea, minä uuvuin välillä", sanoi +hän vihdoin kalkkevasti ja niin iloisen näköisenä kuin semmoisissa +oloissa mahdollista oli. Tuntui siltä, että se oli pojan mielestä +välttämätön tapahtuma ja että hän nyt on tehnyt kaikki, mitä hänellä +tässä maailmassa tehtävää olikin. Se oli hänen viimeinen lauselmansa, +sillä kohta sen perästä veti hän viimeisen hengähdyksensä ja meni +sinne, missä ei enään vilu eikä nälkä vaivaa. Hämmästyneinä seisoivat +ihmiset kauvan aikaa hänen ympärillään ja kyynelet valahtelivat +kaikkein silmistä. + + + + +IX. + +Ilmarin Juuse. + + +Nämät kertomukset ovat toistensa mukaisia, nimittäin näljän kanssa +taistelevain kansalaisten kurjuuden ja nälkäkuoleman kuvauksia. Ja +kuitenkaan ei voi olla kertomatta, mitä omin silmin on nähnyt ja omin +korvin kuullut. + +Ilmarin talo oli kylän takamailla ja jälemmin perustettu kuin muut +kylän rinta-talot, sillä ompa itsekullakin halu saada omaa turvetta, +vaikkapa huonompaakin. Senpä vuoksi Ilmarin tilukset olivatkin karuja +maita, rämekköjä, hietikoita ja kiviperäisiä kankaita. Muut, ennen +asuttuneet talot olivat parhaat maat jo ennen vallanneet allensa ja +senpätähden Ilmarin talo oli perustettu semmoisille maille, jotka eivät +muille kelvanneet. + +Yli puolen vuosisadan oli Ilmarissa jo ponnisteltu talonteossa, +kärsitty puutosta ja toivottu. Mutta eipä räähkät rämeet, karut kankaat +ja hienot pölyhietikot tahtoneet ottaa totellaakseen antamaan +toimeentulevaa elatusta ahkerimmallekaan työntekijälleen. Harmaja +hallakin oli paljon useimmin vieraana Ilmarissa kuin muilla +onnellisimmilla. Tämän kaiken tähden olikin köyhyys ja kurjuus +alinomaisena kumppanina Ilmarin perheessä parhaimmillaankin ollessa. + +Tämä ei oikeastaan kuulu kertomukseemme, mutta kuitenkin on +tarpeellinen tietää, minkälaiset tilukset kantatilalla Ilmarilla oli. + + * * * * * + +Kylässä oli vahva, roteva, naimaton mies, jota kutsuttiin Ilmarin +Juuseksi. Sukunimensä oli hän perinyt tuosta Ilmarista, sillä hänen +isänsä oli ensimäisenä asukkaana asunut tuossa Ilmarissa, mutta +alinomaisten puutostensa tähden nääntynyt ja hävinnyt tuossa elämän +kovassa taistelussa. + +Juuse ei ollut mikään kirjamies. Poikasena ollessaan sai hän +lukusijoilla papistolta ankaria nuhteita ja uhkauksia. Aikaisemmaksi +tultuansa, alkoi hän väistellä noita tukalia lukusijoja, eikä tullut +niihin ensinkään. Tästä oli vaan se seurauksena, että häntä ruvettiin +oikein kruunun voimilla kuljettamaan lukupaikkoihin. Kun rippikoulun +aika tuli, kulkea junttasi Juuse kymmenisen vuotta uskollisesti +rippikoulussa, sillä varsin vastenmieliseltä tuntui hänestä tuo kruunun +kyyti lukusijoille ja tuota kyytiä hän nytkin pelkäsi. Vihdoin päästi +papisto hänet ripille, vaikkei hän suinkaan ollut koulunkäynti ajallaan +tullut entistä paremmaksi. Siivo hän oli luonnostansa ja koki kirjaansa +silmin, suin ja peukaloin iskeä päähänsä, niin että koko ruumis tärisi +ja hiki päästä valui. + +Näin varttui Juuse vankaksi, leveäharteiseksi mieheksi. Jo +kymmenvuotiaasta saakka ansaitsi hän vieraan työssä elatuksensa. +Ahkera, siivo ja nöyrä kun oli, oli hän kaikkein haluama työmies. +Hänelle maksettiin hyviä palkkoja renkinä ollessaan, mutta Juusella oli +se paha tapa kuin monella muullakin, että partavero oli suurempi kuin +vuosipalkat. Tämän tähden ei hänellä ollut koskaan kelvollisia +nuorenmiehen vaatteita yllään. + +Mutta ihmisen ei ole yksinään hyvää olla. Tämän totuuden alkoi Juusekin +tuntea kun hän oli neljännelläkolmatta ikävuodellansa. Hän valitsi +elämänsä kumppaniksi erään rotevan piikatytön, jonka kanssa pian liitto +solmittiin. + +Ei ollut sillä hyvä, jos nyt oli elämän kumppani, nyt vaati saada +vähänkään omaa turvetta ja oma katto päänsä päälle. + +Sukurakkaus tuohon entiseen kovaan kotiinsa pakotti hänet menemään +Ilmarin nykyisen isännän luo, pyytämään torpan maata. Jo samana kertana +tehtiin kaupat ja Juuse sai erään rämeisen paikan torpan maakseen. +Siihen hän rupesi rakentamaan mökkiänsä ja ei ollut kulunut vielä +vuoden vertaakaan aikaa, kun nuori pari muutti asumaan omaan mökkiinsä. +Siinä he sitten raivasivat karua torpan tilaansa ja kasvattivat +lapsiansa, joita alkoi tulla ehtimiseen. Viimeiseltä saivatkin he +tiluksensa siihen voimaan, että hyvinä vuosina tultiin jotenkuten +omistansa toimeen; mitä puuttui, sen tienasi Juuse kylästä työllään, +sillä kun hän oli hyvä työmies, oli hänellä aina työtä saatavissa. +Vaikkei Juuse ollutkaan kirjamies, eikä siis mikään sivistynyt, osasi +hän kuitenkin vaimoaan ja lapsiaan rakastaa kaikella kunniallisella +perheenisän helleydellä ja rakkaudella ja vastarakkautta sai hän myös +perheeltään palkinnoksi hyvyydestänsä. Kaiken väkensä ja voimansa +uhrasi hän perheensä toimeentulon eduksi. + +Tuli sitten tuo kamala vuosi 1867. Luonnollistahan on, että Juuseltakin +meni kaikki, niinkuin kaikilta muiltakin. Kauhea hätä tuli nyt +Juusenkin perheelle. Työtä ei saanut mistään, ei edes ruokansa +edestäkään. Täytyi ruveta myömään mitä hengestä irti oli, että +hiukankin olisi saanut suurusta oljen ja petäjän sekaan. Kauvan ei +tämäkään keino riittänyt, sillä mitä nyt tämmöisenä aikana millään sai +ja vilja oli sanomattoman kallista, jos jollakin oli sitä hiukan myödä. +Köyhäinhoito kyllä koki tehdä kaikkensa, mitä suinkin voi, mutta eipä +sekään tyhjin käsin voinut paljon mitään tehdä tuon yleisen kauhean +hädän lieventämiseksi. Jonkun naulan selvää viljaa sai Juusekin sieltä +silloin tällöin joukollensa, mutta mitäpä se oli näin paljolle. Perhe +laihtui ja kuihtui ankaran näljän käsissä niin, ettei heissä ollut +muuta kuin kelmeä, ryppyinen nahka luiden päällä ja henki niiden +raoissa. + +"Kun olisi kerran päässyt kesään, olisi toivoa elää, sillä ainahan maa +kesällä karvanen on, ja seassa on paljon semmoista, jota suolan kanssa +saattaisi syödä ja ne olisivat toki paljon parempia kuin mehuttomat +oljet", kuultiin Juusen usein sanovan 1868 vuoden talvella. + +Niin koetettiin elää kesää odotellen toivossa, niinkuin ainakin +parempia ja lihavempia aikoja odottaessa. + +Eräänä kertana meni Juuse taasenkin köyhäinhoidolta apua hakemaan. +Paikkakunnalla oli köyhäinhuone laitettu hallituksen käskystä, niinkuin +muuallekin. + +"Ei, hyvä ihminen, meillä ole mitään antamista, mutta laita lapses +köyhäinhuoneesen, niin ainahan he siellä jotakin ravintoa saavat. Koeta +sinä itse vaimosi kanssa elätellä itseäsi, kuten parhaiten taidatte", +sanoi köyhäin hoidon esimies. + +Katkeralta tuntui tämä neuvo, vaan parempaa ei ollut saatavissa. + +Kyynel silmissä veivät isä ja äiti kuusi lastansa köyhäinhuoneesen. +Ainoastaan nuorin, rintalapsi, jäi kotiin vanhempain hoteisiin. + +Köyhäinhuoneen keittolaitoksessa jaettiin juuri heidän sinne päästyänsä +velliä köyhäin hoitolaisille. Horjuvia haamuja työntäytyi keittiön +ovelle semmoisessa tungoksessa, ettei kukaan ollut päästä ovelle. +Vahvemmat työnsivät syrjälle vanhimmat, nuorimmat ja vaivaisimmat +vellin tahtojat. Siitä syntyi semmoinen melu ja meteli, ettei toisen +ääntä toisesta voinut eroittaa eikä kukaan voinut saada velliä +kuppiinsa. + +Juusellakin oli iso pahkakuppi kädessä ja, vahvin kun oli, työnsi hän +kaikki muut syrjälle ja ojensi kuppinsa vellinjakajalle. + +"Mitä, tuommoinen vankka mies tulee täältä ruokaa tahtomaan, kyllä +täällä on työtä tositarpeessakin olevista", sanoi vellinjakaja. + +"En minä itselleni tahdokaan, mutta minulla on täällä kuusi lasta, +joiden edustajana minulla on oikeus olla", vastusti Juuse. + +Ei tuo melu hälvennyt, ennenkuin köyhäinhuoneen johtaja tuli parin +miehen kanssa järjestystä pitämään, sillä nälkä oli kullakin. Hän se +lopetti kiistan Juusen ja vellinjakajan kesken ja hän käski täyttää +Juusenkin maljan vellillä. Tämän hän antoi lastensa eteen ja kehoitti +heitä syömään. Lapset kääreentyivät maljan ympärille ja alkoivat +ahnaasti jäkäläleivän kanssa pistellä velliä poskeensa. + +"Syökää tekin, isä ja äiti", sanoivat lapset melkein yhteen ääneen, +kuin he olivat jonkun kerran velliä suuhunsa pistäneet? + +"Älkää meistä, lapsikullat, huoliko, syökää te nyt vaan, +lapsiraukkani", sanoi Juuse ja vesikarpaleet nousivat hänen karheisiin +silmiinsä. + +Pian lipittivät lapset tuon vellin suuhunsa. Olipa se heistä oikea +juhla-ateria, sillä olihan velli keitetty selvästä viljasta ja olipa +siinä lihan makuakin seassa. + +Esimies toimitti niin, että Juuse ja vaimokin saivat velliä. + +Erityisesti pyysi sitten Juuse esimiestä, että hän heidän lapsensa +ottaisi erityiseen huomioonsa, koska he itse olivat aivan voimattomat +ja vähäväkiset tässä tungoksessa puoliansa pitämään. Esimies lupasi +tehdä parastansa. + +Pari viikkoa on kulunut ja tuo näljän ja puutoksen seuraama nälkäkuume +osasi köyhäinhuoneesenkin. Melkein järkiään kaatuivat hoidokkaat tuohon +ankaraan tautiin ja kuolon ankara viikatemies alkoi niittää runsaan +saaliin heidän seassaan. + +Tavan takaa kävi Juuse katsomassa lapsiansa tuossa turman pesässä. Kun +hän huomasi ankaran taudin iskeneen kiinni noihin horjuviin haamuihin +ja ankarasti kuolevan heitä, rupesi hän tahtomaan lapsiansa pois +köyhäinhuoneesta. -- Se hänelle myönnettiinkin, sillä olipa +köyhäinhuoneen hoitajillakin hätä ankaran sairastuksen ja hirvittävän +suuren kuolevaisuuden tähden, mikä raivosi siellä. + +Juusen lapsista ei ollut vielä yksikään sairaana ja sentähden toivoi +hän välttävänsä lapsensa pois viemällä silmin nähtävästä kuolemasta. + +Oli kulunut lähes viikon päivät siitä, kun lapset kotiin tulivat. +Vanhin lapsista rupesi silloin nurkumaan päätänsä ja niskojansa +kipeöiksi; parin vuorokauden kuluttua oli hän vuoteen hyvänä, ankarassa +kuumeessa, houraillen yhtenään. + +Juuse ei voinutkaan tuolla köyhäinhuoneesta lastensa poisnoutamisella +pelastaa nälkäistä perhettänsä taudin kourista; taudin siemen oli +heihin jo tarttunut. + +Kun tauti tällä tavalla kerran pääsi perheesen, sairastui järkiään +kaikki lapset ja äiti, mutta Juuse ei. + +Kyllä sen arvaa, mikä työ nyt Juuselle tuli hoitaessaan yöt ja päivät +seitsemää sairasta, semminkin kuin ei ollut sairaille mitään antamista, +ei ruokaa itselläänkään sitä vähemmin muille. Kantatalosta, Ilmarista, +tuotiin tosin joskus maitotilkka ja petäjäleipää. Sitä koetti Juuse +veden ja suolan kanssa keittää ja valuttaa tuota suolaista +keittosinukkaa sairasten suuhun, etteivät he peräti hiukeaisi; itse hän +kasti petäjäistä suolaan ja ryyppäsi vettä päälle. + +Kahden viikon kuluessa kuoli nuorin lapsi ja Juuse pesi sen ja vei +aittaan laudalle; parin päivän kuluttua kuoli äiti. + +Kovin murtui vahvan miehen mieli nyt. Hän koetti ajatella sinne tänne, +mutta mitään reikää minkään avun saamiseen ei löytynyt; hänen täytyi +kuin täytyikin jäädä tuon kamalan kuolon keskelle, hoitamaan vielä +elossa olevia lapsiaan. + +Kun kolmas viikko oli kulunut loppuun, ei koko perheestä ollut elävien +joukossa muita kuin Juuse itse; kaikki muu perhe makasi järjestyksessä +tyhjän aitan lattialla. Juuse tuli nyt murheesta, näljästä ja paljosta +vaivasta niin voimattomaksi, ettei hän kyennyt rakkaita omaisiaankaan +maahan laittamaan, vaan köyhäinhoitohallituksen täytyi se tehtävä +toimittaa. Niinpä eräänä päivänä ajoi pihalle kaksi hevosta, joiden +kummankin reessä oli neljä ruumiskirstua; nämät olivat köyhäinhuoneen +työhön kykeneväin hoitolaisten käsitöitä. + +Joihinkin ryysyihin käärästyinä, pantiin ruumiit kirstuihin ja alettiin +ajaa kirkolle päin. + +Juuse ei voinut sen vertaa nousta vuoteeltaan ylös, että hän olisi +mennyt katsomaan rakkaan perheensä lähtöä. Kumminkin hän tiesi, mitä +tekeillä oli ja sentähden itkeä tihisteli hän vuoteessa itsekseen +hiljaillensa. + +Siinä oli nyt Juusen hyväin toivoin loppu; ei päästykään kesään eikä +tautia voitu estää perheesen pääsemästä. + +Vaikkei Juuse itse kaatunutkaan nälkäkuumeesen, jäi hän kuitenkin +näljän ja murheen kalvaamana vuoteelle maata. Hän ei kyennyt liikkumaan +missään eikä toimimaan mitään. Sen verran kykeni hän liikkua +kontturoimaan, että hän sai mökkinsä lämmitetyksi. Kukaan ei piitannut +hänestä, sillä eipä ympäristöllä asuvilla itselläänkään ollut mitään +syötävää. Ainoastaan Ilmarin talosta nytkin tuotiin tavasta maitotilkka +ja pettuleipää. Juuse oli nyt niin voimaton, ettei hän kyennyt sitäkään +maitosinukaksi keittämään, vaan koki siten saada niistä ravintoansa, +että kaasi vettä maitotilkkaan monin verroin enemmän kuin maitoa oli ja +pani rajusti suolaa sekaan. Sitten hän haukkasi petäjäistä ja ryyppäsi +tuota suolavettä päälle. Kunpa tuotakaan olisi ollut ehdon kyllältä, +mutta niin ei ollut, sillä Ilmarin talossakaan ei ollut suurin +poisanteen varaa. Tämän tähden Juuse ei pitkiin aikoihin saanut +minkäänlaista syötävää. Nälkä kalvoi ja jäyti yhtenään hänen +heikontuneita voimiaan. + +Pari lähimmän torpan vaimoa kävi häntä tavasta katsomassa ja jotakin +apua hänelle huoneellisissa asioissa tekemässä, mutta eipä heilläkään +ollut varaa ruualla häntä auttaa. Kuitenkin olivat eukot siinä +onnellisessa tilassa, että he kykenivät vähin liikkumaan ja jotakin +toimimaan. + +"Eikö teillä ole hyvin nälkäkin?" kysyi Juuselta eräänä kertana toinen +eukoista. + +"Mikäpäs se lienee, vaan mitäpä se parkumalla paranee. Kyllä osaisin +syödä, kun olisi syömistä", sanoi Juuse. + +"Eikö se tunnu hyvin hankalalta, kun on kova nälkä?" kysyi taasen +muija. + +"Eihän tuosta niinkään kovin tiedä, kun kerran on siihen tottunut ja +kun joskokin saa jotakin sydämeensä --; tuntuu tuo vaan eläminen ja +oleminen tukalalta ja rauhattomalta; kun olisi tullut kesä ... mutta +tuo murhe ja muu voimattomuus..." sanoi Juuse uupuneen näköisenä. + +Eräänä kertana könttyröivät eukot taasenkin Juusen mökkiin. Heillä oli +nyt mukanaan maitotilkka ja pala survoleipää. Nämät aikoi Juuse jättää +niiksi ajoiksi, kuin ei hänellä enään ole mitään syötävää. Hän kiitteli +ja kosteli muijia hyväntahtoisuudestaan. + +"Mutta jos kuolema tulisi", arveli toinen muijista. + +"Tulkoon vaan, se olisi paljon parempi, sillä olenpa kovin murrettu ja +kalvattu mies", sanoi Juuse yhtäkaikkisesti. + +"Mutta mihinkäs luulisitte joutuvanne, jos kuolema tulisi?" sanoi +eukko, jatkaen ikäänkuin huolehtien hänen sielunsa tilasta ja viitaten +pitämään siitä huolta. + +"Minä en ole mikään kirjanoppinut, mutta sanotaanhan noita olevan +kaksikin, jotka ihmisestä kuoleman jälkeen huolen pitävät -- ... +Ottakoon nyt kumpi ensin ennättää -- minulle ei maistu elämä enään +miltään, enkä minä voi välittää mistään mitään", sanoi Juuse uupuneena. + +Kauhistuen lähtivät eukot pois. + +Kolmen päivän perästä tulivat he taasenkin Juusen mökkiin. He sanoivat +hyvänpäivän, mutta Juuse ei vastannutkaan. He silmäsivät vuoteen +vieressä olevalle tuolille, johon he olivat laskeneet viimmestuomansa +maitotilkan ja survoleipäpalasen. Palasta ei ollut ja astia oli tyhjä. +He astuivat sängyn luo ja silloin huomasivat he, ettei Juuse enään +olekaan elävitten joukossa. Hänen silmänsä kiiluivat kuin lasinapit +syvälle painuneista silmäkuopista. Vasemmassa kourassaan näytti hän +puristavan jotakin, ikäänkuin erinomaisen tärkeää ja tarpeellista. +Mummot väänsivät kouran auki. Siellä oli hiukkanen suoloja; luultavasti +oli hän kokenut niitä imeä hiukenevan sydämensä katkeamisen esteeksi. +Hänen rintansa päällä oli avonainen talon ainoa virsikirja, jota hän +näytti oikealla kädellänsä painavan rintaansa vasten. Otaksua sopii, +että kuin hän tunsi loppunsa lähestyvän, haki hän tuon virsikirjan, +saadaksensa sieltä jonkun lohdutuksen sanan. + +Tuntuipa siltä, kuin ei Juuselle olisikaan viime kamppauksessa ollut +aivan sama, kumpi noista kahdesta hänet ensiksi ennättäisi kuoleman +jälkeen haltuunsa ottaa. + + + + +X. + +Kyntäjä. + + +Vuoden 1868 kevät alkoi hyvin pahoilla enteillä. Paksut hanget olivat +vielä maassa, kun jo ukkonen piti pahaa pauketta. Käki lensi tiheimpään +kylään ja sitä ei pidetty ensinkään suotuisana vieraana. Selvästi +huomasi, etteivät tytöt ja pojat pyytäneet tuota armasta käkeä +kukkumaan naimavuosiaan, eikäpä vanhemmat ihmisetkään pyrkineet +tietämään, montako vuotta heillä vielä on elettävissä. Kun tuo +odottamaton vieras tuli kylään, lensi se tiheimmän puhtokunnan erään +talon kaivon vinttiin ja alkoi tuon kauvas kuuluvan, vaikka läheltä +heikolta tuntuvan kukahtelemisensa. Suomaton vieras kun se tämmöisissä +oloissa oli, ruvettiin sitä häätämään pois. Käki ei ollut siitäkään +milläänkään, lensihän vaan muutaman kylän pajan katolle ja alkoi +taasenkin kukahdella yhtä mahtavasti, ikäänkuin hän ei olisikaan mikään +suomaton vieras. Siitä pois häädettynä, lensi se kylän läpi juoksevan, +valtavan joen rannalla olevain, menneen vuotisten hamppujen likovaajain +päähän ja kukkui siinä niin hellittämättömästi, että oikein +kauhistutti. Häädettiin se siitäkin pois ja silloin se lensi joen +ylitse ensimäiseen aitan seipääsen ja kukkui siinä niin paljon kuin +halutti; kukkui ennustuksia, hyviä ja huonoja aikoja ja kun nähtiin, +ettei sille mitään valjettu, annettiin siinä sen kukkua vaan. Olikin +niin kylmä ja kamala kevät, että kaikki vanhat vuoden ennustajat +käyttivät käen tunkeilemisen kylään ja sen kukkumisen ja tuota ukkosen +hangelle ajamista hyväksensä. Kamalalta tuntui taasenkin elämän toivo, +sillä enteet olivat huonot. + +Olin juhannusaattona jossakin talossa selvittämässä heidän asioitansa. +Oli niin kamalan kylmä ilma, että se luisteli läpi lihan. Joen yli +pyrkiessäni, ajattelin: mitähän aikoja meille kuitenkin vielä tulee. +Kamalat olivat mietteet ja kylmä tuuli viuhkoi niin rajusti, etten +ollut löytää keinoja itseäni suojellakseni. Silloin yhtäkkiä välähti +mieleeni, että 'uusi päivä vielä kaikki muuttaa voi', sillä olihan nyt +päiväntasauksen aika. + +Hallitus oli kaikkensa koettanut, auttaaksensa maakuntaa syömisellä ja +siemenellä. Niinpä oli se nytkin kokenut toimia niin, että maanmiehillä +olisi jotakin kylvämistä. Ei ollut saatavissa oman maan touon siementä +ensinkään ja sen takia koetti hallitus saada niitä, missä niitä vaan +saatavissa oli. Niinpä oli Saksasta ja Tanskasta hankittu touon +siementä kylvämisen varalta. Paljon oli niissä kaksirivistä ohraakin, +mikä harvoin täällä Pohjanmaalla menestyy. Niitä oli lainailtu +maanomistajille jonkimmoista takuuta vastaan. Paremman tulevaisuuden +toivosta ei kansa katsonut, oliko kevään enteet huonot vai hyvät ja +olivatko saadut touon siemenet kaksi- tai kolmirivistä ohraa, mutta +yrittivät ja toivoivat he vaan. + +Satuin taasenkin kulkemaan ulompana kotinurkkiani. Kylmä ja kamala oli +ilma kylvön teon ajaksi, mutta yhtäkaikki oli ihmisiä kyntö-vaolla. Kai +he vielä toivoivat ja luottivat. Katsoin erästä kalpeata ja laihaa, +täysikasvuista poikaa, joka mielestäni näytti sangen heikolta +kyntäjältä. Menin häntä puhuttelemaan. + +"Eikö tunnu vaikealta noin raskas työ?" kysyin häneltä. + +Hevonen oli juuri vaolle käännettynä ja siihen tökäsi nuorukainen +auransa pystyyn ja istui rinnalleni pellon pientareelle. + +"Eipähän se niin helppoakaan ole ... voimat ovat vähissä, kun on monta +vuotta peräkkäin olkea syönyt, mutta eihän ole parempaa toivomistakaan, +ellei sitä uudestaan yritä", selitti tuo kalpea nuorukainen. + +"Mutta onhan nämät ilmat niin kamalan kylmiä taasenkin näin kylvön +ajaksi", sanoin. + +"Mikä sen tietää, jos ne vielä lämpeneisivätkin", sanoi poika ja katsoa +vilautti epäluottavasti minua silmiin. + +Samassa tiukensi hän suolivyötään, nousi ylös, ikäänkuin +tyytymättömänä ja tarttui saharan kankeen. Tuskin hän oli päässyt +vakonsa kanssa pari kolme syltä eteenpäin, kun hän kaatua vätkähti +vakoon ja hänen huipertuessaan auransa, hevosen yhä edelleen mennessä, +teki väärän vaon. Siitä noustuaan, oikasi poika mutkan; näytti siltä, +ettei kylvömaa saa tulla huonosti kynnetyksi. + +Peltosarka oli noin viidenkymmenen sylen pituinen ja kun tarkastelin +tuota luottavaa kyntömiestä, kaatui hän tuolla vaollaan viisi kertaa, +mutta yhtä monesti nousi hän ylös ja alkoi taasen uudestaan. +Tulevaisuuden toivo elähytti häntä. + + + + +XI. + +Leipoja. + + +Juhannukselta lämpenikin ilma niin poutaiseksi ja lämpymäksi, ettei +moista usein ole nähty. Auvereen tähden oli ilma usein niin paksu ja +sumea, että aurinkokin paistoi taivaalta niinkuin jonkun ohkasen ja +tasaisen pilvikerroksen lävitse. Kärsi silloin aurinkoa tähystää ja +katsella, eikä tarvinnut turvakseen laittaa savustettuja lasipalaisia, +silkkihuivien nurkkia tai muita semmoisia turvakeinoja. Kytösavua oli +tavasta niin sakealta, ettei kaikesti parinkymmenen sylen päässä olevaa +naapuritaloa päiväsydännäkään nähnyt. Selvästi näki, että kaikilla +ihmisillä oli vielä luottamusta -- ja uskoa korkeimman apuun. + +Maa kasvoi niin rajusti, että oli kuulevinaan, ikäänkuin jotakin +ritinää olisi kuulunut. Ulkomailta tuodut touon siemenetkin kasvoivat, +heilimöivät niin tutun-omaisesti, ikäänkuin ne olisivat kauvan aikaa jo +meidän ilma-alaamme perehtyneet. Kaksirivinen ohrakin pallotti vaan +kullan keltaisena ja täysinäisenä pitkissä ja täysinäisissä +tähkäpäissä. + +Tuota kaikkia katsellessa, elpyivät kuihtuneet, näljän ja taudin +rasittamat, jäljelle jääneet ihmiset. Loistavin silmin katselivat he +kullankeltaisia peltovainioita sivukulkeissaan, samassa läpi kouransa +vedellen täysinäisiä tähkäpäitä. + +Kun vilja oli siihen määrään kypsynyt, että siitä voi hampaan rakoon +jotakin saada, leikkoa napsivat ihmiset pellon joutuneimmista paikoista +ja siellä täällä alkoi joitakuita varajalkoja ilmestyä laajoille +peltovainioille. Ei joudettu odottamaan niinkauvan, että olisi koko +riihellinen voitu leikata, vaan ne vähätkin vietiin riiheen. Siellä ne +kuivattua hierastiin oljesta erilleen ja kiidätettiin myllyyn; kansa +oli päässyt ruokaan käsiksi. Siitä saatiin uusia voimia, että kyettiin +ilomielin rientämään valmistuneen, odottavan ja raskaasta painosta +notkuvan elon kimppuun. Ei monta vuorokautta viipynyt, ennenkuin laajat +vainiot röyheltyivät varajaloista ja kuhilaista aivan täyteen. Ihana +oli katsella noita pulleita ja täysinäisiä kekoja, joita taaempaa +katsoen näytti olevan vainiot täyteen ahdettuina. + + * * * * * + +Satuin menemään muutamaan taloon, jossa ensi kertaa leivottiin +uutisviljasta. Oltiin juuri taikinaa alustamassa. Vanha emäntä hääri ja +puuhasi tuon kullankeltaisen ja sitkeän taikinan kanssa. Valkoset +paidan hihat olivat käärityt ylemmäs kyynäspäitä ja kikavalkea esiliina +oli edessä. Isolla härjän lapaluulla nosteli emäntä taikinaa pöydälle +ja alkoi sitä vanuttaa. Vanha isäntä istui miettiväisenä pöydän +päässä. Näytti siltä, että hän oli sangen alakuloinen. Hän ei lausunut +ainoatakaan sanaa, istui vaan hiljaisena ja miettivän näköisenä. Olin +huomaavinani, että kyyneliä väikkyi hänen silmissänsä. + +"On niin kummallista, ettei tahdo silmiäänkään uskoa. Viisi vuotta +perätysten on syöty olkia ja pettua ja monasti ei ole ollut selvää +viljaa siteeksikään sekaan panna. Ja nyt on tuommoinen taikina +pöydällä! On kuin kesävoita ... miten sitä uskaltaa tuommoista leipää +syödä. Jumala ei ole vielä meitä hyljännyt", puhkesi ukko viimein +sanomaan. Hänen leukansa rupesi järähtelemään ja viimein puhkesi hän +itkeä nyyhkimään. Lieneekö ukko miehisenä miehenä hävennyt tuota +sydämensä heltymistä, summa vaan oli se, että hän nousi ylös ja alkoi +kävellä könttiä kamariinsa. + + + + +XII. + +Köyhä rikkaana suuressa köyhyydessä. + + +Kun paikkakuntaan muutimme, ihmettelin suuresti tavatessani erään aina +köyhäksi tunnetun, monilukuisen perheen. He olivat kaikin elossa, +vieläpä terveinä ja hyvin voipinakin. + +Vanhastaan oli tiettynä, kuinka nälkäistä ja nurjaa elämää he viettivät +hyvinäkin aikoina. Työteliäitä ihmisiä olivat kyllä vanhemmat, mutta +kun iso lapsiliuta kertyi ympärille, ei ahkerankaan työmiehen ansiot +voineet riittää lukuisan perheen välttämättömimpiinkään tarpeisiin. + +Elävä hätä olisi monastikin tullut perheesen, mutta vaimo oli kanssa +laillaan perheen apuna. Hän oli lueskellut kaikenlaisia lääkärikirjoja, +mitä käsiinsä sai. Nerokas ihminen kun oli, oli hän niistä kokoillut +itselleen monenlaisia tietoja. Niiden avulla oli hän kohonnut siihen +arvoon, että häneltä ruvettiin kyselemään neuvoja yhteen ja toiseen +vammaan. Hän oli jonkummoinen silmälääkäri, ja jos jonkun henkilön +silmä loukkaantui tai jos hän sai pahan rikan silmäänsä, oli kohta asia +tuon eukon luokse. Tuossa rikan otossa olikin hän niin taitava, ettei +niin pahaa rikkaa ollut, ettei hän sitä poistanut. Tavasta olivat ne +niin syvälle syöpyneet, että oli mahdoton uskoa, että hän ne, useinkin +tavattomilta paikoilta, saisi pois, mutta äläs mitään, pois hän ne vaan +otti. Hänellä oli niin pehmeät hypeet, että vaikka hän käsitteli +ärtynyttä silmää, ei hänen hypeensä jälki tuntunut rasittavalta eikä +tuskaa lisäävältä. Kun hän oli syyt poistanut, hauteli hän sitten +useampia vuorokausia vihottunutta silmää raikkaalla lähdevedellä, jota +hänellä oli mökkinsä luona saatavana. Tarkoin varoi hän, ettei valo +päässyt rasittamaan kipeää silmää. Sentähden piti hän tuona aikana +pimeänä useampia vuorokausia pienen kamarimökin, jossa hän noita +silmäkipeitä hoiteli, kun niitä sattui olemaan. Vaikkei lääkkeet olleet +sen parempia, lähti moni sieltä tervein silmin. Oliko niin, että vamma +oli semmoinen, jota ei hän voinut parantaa, kehoitti hän kiihkeästi +potilasta menemään kiireen kynttä lääkärin luo. + +Jos missä oli sairaita, noudettiin hän tavallisesti niitä hoitamaan. +Hänhän se osasi niin pehmeästi käsitellä ja luottavasti lohdutella +sairasta. Aina hänellä oli joku apukeino jotakin vissiä vammaa vastaan. +Oliko sairautena paha haava, puhdisti, siteli ja voiteli hän ne niin +hyvin, että niistä kohta kipu lakkasi ja paraneminen alkoi. Erinomaista +huolta piti hän siitä, ettei sairaan vatsa saanut olla kovalla. Jos +jotakin semmoista merkkiä näkyi, koetti hän lievennellä ja auttaa niitä +lääkkeillä, niinkuin resiiniöljyllä, senna-teellä y.m. Elleivät ne +auttaneet, pani hän kohta lavemangin, jossa toimessa hän oli erittäin +taitava. Jos sairaassa oli ankara kuume, virvoitteli ja jäähdytteli hän +sairaan päätä kylmillä kääreillä. + +Hän oli tottumuksesta tullut niin kestäväksi, että hän väliin valvoi +viikkokausia yöt ja päivät sairaan vuoteen vieressä, eikä hänessä sen +suurempaa uupumuksen merkkiä näkynyt, kuin että hän joskus istuallaan +nuokahteli; kuukausmääriin ei hän paljon lepoa kaivannut, kun hän +joskus vaan sai uinahtaa jonkun minuutin, niinkuin lintu oksalla, oli +siinä kyllä. + +Tuo pitkällinen perheensä luota poissa oleminen kävi siten laatuun, +että vanhimmat lapset kotimökillä hoitivat nuorempia. + +Outo olisi luullut tuon yhteisen hyväntekijän hyvinkin paljon +ansainneen tuolla avunteollaan. Mutta kansa on useinkin kiittämätön +hyväntekijällensä. Yleiseen oli juurtunut se ajatustapa, että hänhän +onkin vaan köyhä akka, joka kyllä joutaa parempiansa palvelemaan. +Kenenkään mieleen ei juuri monasti juolahtanut, että hänen työnsä on +raskaimpia kaikista töistä ja että hän tarvitsisi palkan työstään saada +puutetta kärsivän perheensä elatukseksi. Ihmisistä tuntui siltä, että +noin sen ollakin pitää. Usein hän kyyneliä vuodattaen palasi köyhään +mökkiinsä, kun hän moniviikkosesta sairaan hoidostaan tyhjinkäsin +laitettiin pois, ilmottamalla, ettei häntä enään tarvittaisi. Yöt ja +päivät oli hän siellä valvonut ja sanomatonta vaivaa nähnyt ja +salaisesti toivonut, että hänelle nykäistäisiin palkaksi jotakin, että +hänellä olisi jotakin kotiin viemistä nälkäisille lapsillensa. -- Oliko +kummaa, jos uupunut sydän murtui. Usein oli sairas, jota hän oli +hoitanut, jo niin paljon voimistunut, että hän kykeni vaatepäällä +istuskelemaan. Sen enempää älyämättä, ojensi hän vaan tavallisesti +yhtäkaikkisesti kätensä, kun hoitaja häntä hyvästijätteli. Jos sitten +joku pisti leipäkieraman poislähtiessä hänen käteensä, ei sekään ollut +paljoksi arvattava. + +Usein oli keskustelua isäntäväen kesken, annettaisiinko hänelle mitään +palkkaa, mutta päätökseksi melkein aina tuli: "hyväpä on ollut, kun hän +on saanut ruuan suuhunsa". + +Vaikka tuon uskollisen yhteiskunnan palvelijan mieli välisti murtuikin +kyyneleihin asti, ei hän kuitenkaan kenellekään nurkunut eikä +valitellut vaivojaan; nöyränä hän vaan kärsi surunsa ja oli yhtä +helkevä ja yhtä mieluinen taasen tarvittaessa lähtemään. + +Kuitenkaan eivät kaikki niin kiittämättömiä olleet. Oli ihmisiä, joilla +oli tunnokas sydän ja kiitollinen mieli siitä suuresta avusta, minkä he +olivat häneltä saaneet. He useinkin kyyditsivät hänet hevosella kotiin, +pannen rekeensä, milloin pottusäkkiä, kulloin jauhopussia, +leipäröykkiöitä, lihan palaa tai muuta semmoista. Silloin tunsi eukko +itsensä sangen kiitolliseksi ja koko maailma tuntui hänestä niin +hyvältä. Ilosta loistavin silmin meni hän mökkiinsä, sillä olihan +hänellä nyt, mitä antaa nälkäisille lapsillensa, jotka nöyrinä tulivat +iloissaan äitiänsä vastaanottamaan. + +Tämmöiset kohtaukset palkitsivat hänen mielestään nuot hukkaan menneet +vaivatkin. + +Asiain ollen tällä kannalla, ei perhe päässyt koskaan sen paremmaksi +karvottumaan, vaan puute aina kapisi kantapäillä. + + * * * * * + +Tämä perhe se oli, joka herätti minun huomiotani paikkakuntaan +muuttaessani. Vanhimmat lapsista olivat jo pesästä lentäneet pois, +mutta heille kun luoja niitä niin runsaasti lahjotti, oli heillä lapsia +nytkin ympärillään kokonaista kuusi kappaletta. Naurussa suin tulivat +vanhemmat minua tervehtimään, niinkuin vanhaa tuttua ainakin. + +"Kuinka te näinä kovina ja hirmuisina aikoina olette henkenne +säilyttäneet?" sanoin minä hämmästyksissäni. + +"Eipä meillä ole ollut hätäpäivää", sanoivat he iloisesti. + +"Kuinka se on ymmärrettävä, nyt kun koko maa taistelee nälkäkuoleman +kanssa? Ovatko lapsenne kuolleet?" kyselin minä. + +"Ei ainoatakaan pään vahinkoa ole tullut. Kaikki ovat he terveinä ja +vieläpä lihaviakin", sanoi mies iloisesti. + +"Meillä onkin nyt parempi elämä, kuin koskaan ennen", säesti vainio. + +"Jopahan nyt kumma ja sitähän tässä juuri itsekseni ihmettelen, kun +olette niin lihavan ja vöyreen näköisiä. Mutta tahtoisinpa tietää, +mistä teille nuot hyvät päivät näinä hirmuisina aikoina ovat tulleet", +utelin yhä. + +"Se on pian selitetty. Kun huomasimme, minkälainen aika nyt oli +käsissä, lähdimme heti, mikä perheestämme vaan kynnelle kykeni, kori +kainalossa metsään. Kuivilta kangasmailta rupesimme noukkimaan islannin +jäkälää (liisterijäkälä), niin paljon, kuin kerkesimme. Kun olimme pari +viikkoa sitä tehneet, oli meillä koossa niitä aika varasto. Niiden +turvinhan sitä sitten osaksi on eletty", selittivät he. + +"No, mitä ruokia te niistä valmistatte?" kysyin minä. + +"Me teemme niistä leipää ja saapipa niistä hyvää keitostakin", sanoi +emäntä iloisesti. + +"Kuinka se tapahtuu?" kysyin taasenkin. + +"Ensin noukimme kaikki roskat niistä tarkoin pois. Sitten panemme ne +kylmään veteen likoamaan vuorokaudeksi. Kun jäkälä sitten nostetaan +liosta pois, pannaan ne lievänlaiseen lipeään noin kymmeneksi +minuutiksi. Sieltä nostetaan ne harvoihin vakkoihin ja valellaan vettä +päälle niin kauvan, ettei valuva vesi tule yhtään enään lipeältä. +Sitten kuivataan ne ja survotaan huhmarissa hienoiksi ja niin on +leipävärkki valmis, eikä niissä ole yhtään karvasta eikä muuta maan +makua". + +"Kuinka niistä sitten leipää tehdään?" + +"Jäkäläjauhoista tehdään paksu juuri, niinkuin ainakin. Kun se on +kylliksi hapannut, vastataan se niinkuin taikina ainakin ja jos ei ole +parempaa vastimeksi, vastataan se olki- tai petäjäjauhoilla. + +"Eikö ne huonot aineet pilaa leipää?" + +"Ei, sillä jäkäläjauhot korvaavat muiden aineiden huonouden", selitti +emäntä. + +"No, entä sitten?" + +"Sitten leivotaan ne ja paistetaan, niinkuin ainakin, ja leipä on +valmis syötäväksi", takaili emäntä. + +"Ja onpa meillä vielä muitakin apulähteitä hyvään toimeentuloomme", +kehahteli isäntä. + +"Mitäs muuta vielä?" + +"Kun ilmat tuon ankaran hallayön jälkeen lämpenivät ja sienet +kerkesivät kasvaa, lähdimme taas, kynsi kansi, niitä kokoilemaan. +Niitä kokosimme niin paljoa, kun voimme ja nyt niitä on varastossamme +koko tarve. On suolassakin pari nelikkoa ja mikään suolakala ei vedä +niille vertoja", tuumaili isäntä. + +"Mutta eikö nuot sienet ole monimutkaisesti ja kallisten höystetten +kanssa valmistettavia; eikö niistä tule kallis ruoka?" kysyin. + +"Voihan niistä saada kallistakin ruokaa niinkuin monesta muustakin, +vaan voipi niistä aivan yksinkertaisestikin valmistaa oivallisinta +ruokaa. Luulemmekin, että he turhaan sienien tähden tekevät paljon +työtä ja tuhlaavat varojaan", sanoivat he. + +"Kuinka te sitten niitä valmistatte?" + +"Keino on aivan yksinkertainen. Havun neulat, lehdet ja muut rikat +noukitaan niistä tarkoin pois. Kanta leikataan poikki, nähdäkseen onko +sieni vapaa madoista, sillä jos kannassa kerran ei ole madon reikiä, +niin on sieni terve. Eipä muutamien madon reikien vuoksikaan hyljätä +isoa, komeaa sientä. Silloin leikataan sieni halki ja leikataan +vikaunut osa pois, niin ettei madon reikää enään näy. Sitten pannaan ne +kylmään veteen likoamaan ja sitten kiehumaan. Ne eivät tarvitse kiehua +niinkään kauvan kuin perunat pehmetäkseen. Siitä ammennetaan sienet +reikäkattilalla puhtaisiin vakkoihin valumaan. Kun niistä ei enään +mitään tipu, pannaan ne astioihin ja hienoa suolaa ripistellään sekaan, +ei kuitenkaan niin paljoa kuin tuoreet kalat tarvitsevat. Siinä ne +sitten ovat ne monimutkaiset valmistukset ja kalliit maustimet", +selittivät he, oikein innostuneina. + +"Siitäkö niitä sitten syödään?" + +"Siitä, aivan siitä niinkuin suolakalaa vaan ja hyvääpä onkin. Mutta +jos on varaa laittaa oikein herkkuruokaa, niin ei tarvitse muuta kuin +nakkaa pari suupalaa voita paistinpannuun ja panee sinne suolatuita +sieniä ja antaa niiden siinä kärähtää ruuminvärisiksi; takaanpa ettei +mikään liharuoka vedä silloin vertoja tuolle paistille", selitteli +emäntä yhä. + +"Eikö tuo sienien kokoominen ole hyvin tarkkaa työtä, sillä täytyyhän +tuntea sienet ja onhan niissä myrkyllisiäkin, jotka myös täytyy osata +eroittaa, koska niiden nauttimisesta voisi menettää henkensäkin", +inttelin minä. + +"Eikö mitä. Tuokin arkuus on vaan tyhjää saivartelemista. Jokainen +kyllä tuntee tuon myrkyllisen, punaisen ja valkean täplikkään +kärpäs-sienen, ettei hän ota sitä joukkoon. Mitään muuta myrkyllistä +sientä ei meillä luullakseni ole. Kovin ohutlihaiset ja ala-arvoiset +sienet eivät maksa kokoomisvaivaa, jonkatähden nekin saavat jäädä +pois", kokivat he selitellä. + +"Otatteko te heltut sienien alapuolelta pois, kun valmistatte niitä +syötäväksenne?" kysyin. + +"Ei, ei, mitäs nyt toki. Kun ne ovat puhtaita, kelpaavat ne +semmoisinaan ravinnoksi, yksin kannatkin, kun ne vaan ovat terveitä +madon syönniltä". + +En muuta voinut sanoa, kun: "vai niin!" + +"Emme me vielä ole kertoneet kaikkia hyvyyksiä, mitä meillä on", sanoi +emäntä loistavin silmin. + +"No, mitä teillä sitten vielä on?" utasin. + +"Meillä on hyvät lihavaratkin", kerskasi emäntä. + +"Mistäs sitä niin kyllältä on?" kysyin. + +"Kun tuli semmoinen vuosi, kuten tiedätte, täytyi monen syksyllä tappaa +emänsä jäljestä kesän yli eläneet varsansa. Missä kuulimme semmoista +tapahtuvan, menimme sinne ja pyysimme saada varsan haltuumme. +Mielellään suostuivatkin omistajat siihen ja me teurastimme varsan ja +korjasimme lihat; nahan annoimme omistajalle takaisin. Kolme semmoista +varsaa saimme sinä syksynä teurastaa ja pulskat lihat niistä tulikin, +ja nyt meillä on kyllitellen maukasta lihaa", puhelivat he +ujostelematta. + +"Eivätkö ihmiset kammoksuneet tuota teidän lihan haalimistanne ja +syöntiänne?" kysyin minä. + +"Kammoksuivat kyllä ja sanoivat meitä kovin lihan syöjiksi, mutta +sanokoot vaan. Me huolimme heidän ennakkoluuloistansa viisi. Surkeata +on nähdä, kun ihmiset ennen kuolevat nälkään, kuin syövät terveellistä, +ravitsevaa ja luvallista ruokaa", tuumaili isäntä. + +"Se ei ole häpeäksi, vaan kunniaksi teille, sanokoot ihmiset mitä vielä +sanovatkin; te olette onnellisempia, kun muut tänä kovana aikana; +olette henkenne säilyttäneet, niinkuin saaliin. -- Mutta sanoitte +saavanne noista jäkälistä keittoruokaakin. Kuinka te sitä valmistatte?" +kysyin. + +"Kun jäkälät ovat puhdistetut ja taitetut, niinkuin edellä on kerrottu, +kelpaavat ne keittojauhoiksikin. Se eroitus kumminkin on, ettei niitä +tarvitse välttämättömästi kuivata ja survoa jauhoiksi, jos niin +kiireesti keitosta tarvitaan. Sillä keittäessä liukenevat jäkälän osat +yhdeksi puuroksi. Kun tahdotaan keittoa, pannaan ne pataan kiehumaan. +Jos on nakata sekaan maitotilkka ja hyppysellinen selvän viljan +jauhoja, niin tulee rokka sen parempi, mutta menee se siltäänkin; +luonnollista on, että suolaa täytyy myös hiukan panna keitokseen", +selitti emäntä. + +"Eikö teillä olisi aikaa käydä mökissämme maistelemassa ruokiamme; +mökkimme ei ole kaukana tästä", esitteli isäntä. + +Koko heidän kertomuksensa hyvistä ruuistansa ja ruokavarastoistansa +tuntui minusta niin kummalliselta. Mutta kun nuo aina ennen niin +kalpeina ja näljistyneinä olleet ihmiset seisoivat hyvinvoipina ja +iloisina edessäni, samalla kun muut kansalaiset kulkivat horjuen ja +kalpeina, niinkuin kalmistoon suljetut haamut, jotka odottivat vaan +sitä hetkeä, milloin heidän jalkansa torkahti ja he suistuvat haudan +ammottavaan kitaan -- niin otin kiitollisuudella vastaan heidän +kutsunsa. + +Tultiin mökille. Hyvin voivat, puhtaat lapset tulivat iloisesti +vanhempiaan vastaan, hyväillen ja halaillen heitä. Silmäilin ympäri +tuota pientä melkein ahdasta mökkiä. Muhkealta ei se tosin näyttänyt +kaluston eikä minkään muunkaan puolesta. Mutta kaikkialla hallitsi +puhtaus ja hyvä järjestys. Kaikki esineet olivat mukavasti järjestellyt +paikoillensa niin paljoa kuin semmoisissa ahtaissa oloissa mahdollista +oli. Lasten vaatteet eivät olleet mitään kalliita ja terveitä, vanhoja +kuluneita vaatteita vaan, mutta puhtaita ne olivat ja terveiksi +paikatut. + +Heti mökkiin tultua rupesi emäntä ruuanlaittamis-puuhiin. Hän viritti +tulen takkaan ja rupesi jäkälä-rokkaa keittämään. Hän yritti sieniäkin +paistamaan, mutta minä ehkäsin hänet siitä, ilmoittaen, että haluan +maistella niitä semmoisina kuin ne suolattuina olivat. + +Kun emäntä oli saanut ruuan pantuksi, istuttiin pöytään syömään. + +Ihmetellä tosiaankin täytyi, kuinka hyviltä nuot oudot ruoat tuntuivat +ensikertaisellekin. Ei mitään vastenmielisyyttä tuntunut niitä vastaan. +Jäkäläleipä oli hapattamalla tehty ja oli jotenkin tuoretta. Se tuntui +vaan semmoiselta kuin vähän happaman kilpakka tavallinen hapan leipä. +Kaunista, valkosta ja lihavaa varsan lihaa oli leikelty viipaleisin +puulautaselle ja suolatuita sieniä oli toisella. Kummallisen mieluisia +olivat nuot sienet ja pian tulin vakuutetuksi, etteivät he liikoja +laskeneet, kerskatessaan, ettei mikään suolakala niille vertoja +vetänyt. -- Hyvällä ruokahalulla pistelin jäkäläleivän kanssa pieniä ja +hyvästi valmistettua, maukasta varsan lihaa. Syödessä emäntä nosti +eteeni kaksikorvaisen, ison tuopin, sanoen: "tässä olisi juotavaa". + +Olinkin näitä ruokia jo siksi paljon syönyt, että halusinkin jotakin +palanpainetta; tartuin siis ahnaasti tuopin korviin kiinni. Suuresti +hämmästyin, juolahtaessani tuota juomista. Juotava oli, mitä parasta +olutta voidaan hyvinäkin vuosina parhaista maltaista kotipanimossa +saada. + +"Mistä teillä on noin avullisia maltaita tämmöisenä aikana, kun olut on +parasta laatua, mitä ikinä olen maistellut?" sanoin hämmästyksissäni. + +"Niitähän on nyt kosolta joka talossa, vaikkeivät ihmiset sitä huomaa. +Asia on, näette, niin, että kun jyvä ei ennen hallaa kerinnyt ensinkään +kasvaa, jäi tuo jyvän-yty kaikki olkiin ja nämät oljet ovat nyt +avullisia maltaita", selitteli emäntä hyväntahtoisesti. + +"Ettäkö tämä olut on tehty oljista?" kysyin kummissani. + +"Aivan pelkistä oljista. Ei hyppysellistäkään ole siihen käytetty +minkäänlaista viljaa", vakuutti emäntä. + +"Ihme kumma! -- No, miten te sitä valmistatte?" kysäsin. + +"Keino on aivan mutkaton. Lasken vaan saavin täyteen ohran olkia +kuumaan veteen likoamaan vuorokaudeksi. Sitten lasken likoveden tapista +ulos ja panen pataan kiehumaan, kiehuessa nakkaan vähän humalaa sekaan. +Kun keitos jäähtyy, laitan sen käymään ja olut on valmis", sanoi +emäntä. + +"Mutta eikö tulisi aina parempaa, kun panisi olkia kylmään veteen +likoamaan", pakkausin neuvomaan. + +"Ei käy päinsä. Olen koettanut sitäkin, vaan silloin maistaa olut +oljelta ja samalla ikäänkuin tunkalta", sanoi emäntä ja katsoa vilautti +minua silmiin; oli niinkuin hän olisi sanonut: Etpä näy ymmärtävän. + +"Mikä teidät siihen on opastanut?" vastasin. + +"Kun oljet lemusivat niin imeliltä, rupesin miettimään asianlaitaa ja +koettelemaan, eikö niistäkin jotakin tulisi tänä kovana aikana", sanoi +emäntä. + +Lopuksi syötiin tuota jäkäläkeitosta ja sekin meni tämmöisenä aikana +hyvin mukiin. + +Jättelin heidät hyvästi, kiitellen ja kostellen. + +"Ei meille tule enään koskaan nälkävuotta", sanoi emäntä luottavasti, +loistavin silmin, kättäni puristaen. + + * * * * * + +Hädästä mitään tietämättä, eli tuo köyhä joukko tyytyväisenä pienessä +mökissään ja mikä oli heidät tuohon tilaan ja noihin keksinnöihinsä +saattanut? siihenpä vastaan heti. He olivat köyhyydessäänkin semmoisia +ihmisiä, jotka rakastivat kirjallisuutta. He lukivat kaikkea +kirjallisuutta, mitä käsiinsä saivat, ei ainoastaan huvikseen, vaan +elämänsä opiksi. He olivat viime aikoina saaneet käsiinsä semmoisen +kirjan, jossa kehoitettiin hätä-aikoina keräämään jäkälää ja sieniä +hätävaraksi. Samassa kirjassa kehoitettiin myös hevosen lihaa +hyväksensä käyttämään. Järkeviä ihmisiä kun olivat, ei nämät neuvot +tulleet kuuroille korville, vaan he ryhtyivät tuon kovan pulman tullessa +heti tositoimiin. Kirjallisuus oli jo heidän henkensä niin kehittänyt, +että he olivat vapaat kaikista ennakkoluuloista ja eivät olleet +tahallaankaan, vaikka saivat välistä pilkkaakin kärsiä. Monikin, joka +näljän kanssa taisteli hirmuista taistelua, pilkkasi heitä, vaikka itse +oli kymmentä kertaa pahemmassa kadotuksessa. + +Siinä oli koko heidän konstinsa. + + * * * * * + +Tämmöistä voi silloin tapahtua niinkin pienessä piirissä, missä silloin +asuskelin. Ja nämät pikakuvat ovat tosiasioita, eikä minkään +mielikuvituksen tuomia utukuvia, sillä olen ne omin silmin nähnyt, omin +korvin kuullut. Ei nämätkään ole ilahduttavia kuvia, mutta paljon +kamalampia tapahtumia saatti silloin tapahtua muualla, joita en ole +ollut näkemässä. + +Kova aika on nytkin, mutta Jumalan kiitos! En nyt ole vielä yhtään +semmoista tapausta nähnyt. Mitä niissä laajoissa piireissä, joita +katovuosi pahimmin rasittaa, voi vielä tapahtua, se on hämärän +tulevaisuuden peitossa; varmaa vaan on se, että kova nälkä rasittaa +paikoittain kansaa. Jumala, ettei semmoista enään tapahtuisi! + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen +seurauksista, by Pietari Päivärinta + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKAKUVIA 1867 KATOVUODESTA *** + +***** This file should be named 17447-8.txt or 17447-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/7/4/4/17447/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/17447-8.zip b/17447-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..fc2bc79 --- /dev/null +++ b/17447-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ad04048 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #17447 (https://www.gutenberg.org/ebooks/17447) |