initial commit of ebook 17114HEADmain

1 files changed, 4631 insertions, 0 deletions

diff --git a/17114-8.txt b/17114-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..395434a
--- /dev/null
+++ b/17114-8.txt
@@ -0,0 +1,4631 @@
+The Project Gutenberg EBook of Tieni varrella tapaamia 2, by Maikki Friberg
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Tieni varrella tapaamia 2
+
+Author: Maikki Friberg
+
+Release Date: November 20, 2005 [EBook #17114]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 2 ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+TIENI VARRELLA
+TAPAAMIA
+
+
+II
+
+
+Maikki Friberg
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Kustannusosakeyhtiö Rosma 1922.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+
+Minette Donner .....................................   1
+Fanny Sinebrychoff .................................  24
+Professori N. C. Frederiksen .......................  52
+Mathilde Wergeland .................................  73
+Alvilde Prydz ......................................  90
+Karl Gjellerup ..................................... 106
+Minna Cauer ........................................ 118
+Herman Grimm ....................................... 133
+Ystävykset ......................................... 151
+Zenaïda Maslowski .................................. 170
+
+
+
+
+MINETTE DONNER.
+
+
+»Voi miten lyhyt ihmiselämä sentään on» oli ajatus, joka ihan väkisin
+tuli mieleeni seisoessani _Minette Donnerin_ paarien ääressä viime
+keväänä Diakonissalaitoksen kirkossa, jonka sairaalassa hän huhtik. 10
+p. ainiaaksi oli sulkenut silmänsä. Eihän 50 vuotta ihmiskunnan
+kehityksessä merkitse juuri mitään, mutta hän, joka siinä nyt lepäsi
+tammisessa kirstussaan, oli 50 vuotta sitten ollut kukoistava impi, ja
+ne harmaahapsiset vanhukset, jotka laskivat laakeriseppeleen hänen
+kirstulleen tervehdyksenä v. 1869 seppelöidyiltä maistereilta, olivat
+silloin nuoruutta ja voimaa uhkuvia miehiä.
+
+Yleensä saattoi useimmista läsnäolevista sanoa, että he kuuluivat siihen
+Helsinkiin, joka pian on jättävä vartiopaikkansa ja josta ei jää kuin
+muisto vain. Mutta se muisto on kaunis, eikä tämä arvostelu suinkaan
+vähimmässä määrässä ole sovellutettavissa Minette Donneriin. Hän oli
+personallisuus, jonka poismeno on jättänyt tuntuvan jäljen, hänen
+kotinsa oli noin kolmisenkymmenen vuoden kuluessa huomattava
+kulttuurikeskus Helsingissä. Siellä oli kaikki laajemmassa mitassa kuin
+useimmissa muissa pääkaupungin kodeissa, oli paljon tilaa, paljon
+kasvavaa nuorta väkeä, paljon talousapulaisia, paljon vieraita, paljon
+harrastuksia, puhuttiin monia eri kieliä. Ja kaikkea tätä hallitsi
+Minette rouva. Hän oli se akseli, jonka ympärillä kaikki pyöri ja joka
+piti kaikki nuo eri ainekset koossa, niin että siitä syntyi miellyttävä
+kokonaisuus.
+
+[Kuva: Minette Donner 70-vuotiaana.]
+
+Varmaankin oli suurin syy siihen, että hän niin hyvin täytti paikkansa
+tässä suuressa kodissa ja painoi siihen sellaisen vapaan, hienostuneen,
+ennakkoluulottoman leiman se, että hän jo ennen naimisiin menoaan oli
+ollut tilaisuudessa näkemään niin paljon, liikkumaan niin eri piireissä
+ja niin monipuolisesti kehittymään. Hän tunsi elämän, hän oli sitä itse
+kokenut ja parhaan siitä itselleen johtotähdeksi valinnut.
+
+Minette Donner syntyi heinäk. 25 p. 1848 Hämeenlinnassa ja oli sekä isän
+että äidin puolelta vanhojen ylimyssukujen jälkeläinen. Isä oli
+ritarillisesta käytöksestään kuuluisa vapaaherra _Munck_, Haminan
+kadettikoulun johtaja ja sittemmin yliopiston varakansleri, hänen
+äitinsä oli syntyään _v. Kræmer_. Ja tuollainen koti, jossa ymmärretään
+että _aateluus velvoittaa_, ja jossa on koottuna monen polven hankkimaa
+sivistystä ja kulttuuritraditsioneja, vaikuttaa aivan ihmeellisesti
+jäseniinsä. He oppivat jo pienestä pitäen aivan tietämättään sellaista,
+jota muiden vasta myöhemmällä ijällä suurella vaivalla on itselleen
+hankkiminen -- tai joka, ikävä kyllä, usein jää hankkimatta -- he saavat
+sellaisen notkean, varman käytöksen ja tottuvat asettumaan oikeaan
+suhteeseen kanssaihmisiinsä pokkuroimatta toisia ja rupeamatta toisten
+suhteen yliolkaisiksi. Nämä piirteet havaitsikin Minette Donnerissa läpi
+koko hänen elämänsä. Hän oli aina luonnollinen, aina oma itsensä, joutui
+hän sitten millaiseen seuraan tahansa.
+
+Toisaalta voi kyllä olla niin, että kun ihminen kotoa saa kaikki
+valmiina, niin se voi synnyttää jonkinlaista velttoutta ja
+itsetyytyväisyyttä. Ei hän viitsi liikoja ponnistella, vaan arvelee,
+että tuo ulkonainen hienous, hiottu käytös ja yhteiskunnallinen asema on
+jo kyllin. Mitäpä sitä muuta enää tarvitsee!
+
+Tähän passiivisuuteen ei Minette kuitenkaan koskaan langennut. Hän oli
+siksi liian vilkas ja liian lämminsydäminen ja sitten hän kasvoi suuren
+isänmaallisen heräämisen aikana ja sellaisessa ympäristössä, jossa
+siihen ymmärtämyksellä suhtauduttiin. Vapaaherra Munck ei nimittäin
+ollut ainoastaan hienosti sivistynyt ja ylhäinen, vaan myöskin erittäin
+vapaamielinen ja isänmaallinen. Hän oli esim. toiminut hyvin tehokkaasti
+valmistaakseen _J. W. Snelman'ille_ paikkaa meidän yliopistossamme ja
+hänen kodissaan oli tämä sekä _Lönnrot_ ja _Cygnæus_ aina tervetulleita
+vieraita, kuten kaikki muutkin sen ajan kulttuurielämän kannattajat.
+Keskustelut Suomen tulevaisuudesta ja siitä jättiläistyöstä, joka täällä
+oli tarpeen kansamme henkiseksi, aineelliseksi ja siveelliseksi
+kohottamiseksi, herätti nuoren Minetten mielessäkin vilkasta
+vastakaikua.
+
+Sitten tuli taas toisenlaisia vaikuttimia, jotka myöskin olivat omiaan
+avartamaan näköpiiriä ja panemaan aivot askartelemaan. Hän oli esim.
+tilaisuudessa vierailemaan tätinsä, vapaaherratar _Lagerbringin_ kodissa
+Upsalassa ja tekemään siellä paljon hauskoja tuttavuuksia. Ja jos
+mikään, vaikuttavat tuollaiset oleskelut herättävästi vastaanottavaan
+mieleen. Kotimaan sekä puutteet että edut käyvät senkautta entistä
+selvemmiksi, kun on nähnyt vastaavia oloja muualla ja verrannut niitä
+omiinsa.
+
+[Kuva: Minette Donner yleisenä seppeleen sitojana maisterivihkiäisissä
+1869.]
+
+Mutta elämä ei ainoastaan anna, vaan se asettaa myöskin vastalaskuja,
+väliin hyvinkin kalliisti lunastettavia ja sen sai kyllä Minettekin
+kokea. Ensimäinen oli hänen rakkaan isänsä kuolema, joka tapahtui juuri
+silloin kun hän täytti 17 vuotta. Osoitteeksi siitä miten rakas ja
+kunnioitettu tämä isä oli ollut, mainittakoon, että vaikka hän jo useita
+vuosia oli levännyt turpeen alla, valittiin hänen tyttärensä Minette
+siitä huolimatta yleiseksi seppeleensitojaksi maisterinvihkiäisiin v.
+1869.
+
+Seuraava ankara isku oli hänen sulhasensa, tri _Enebergin_ kuolema. Hän
+oli Suomen ensimäinen assyriologi, paljon toiveita herättävä ja etevä
+alallaan, ja sitten tulee yhtäkkiä sanoma että hän oli kuollut kaukana
+itämailla, juuri kun hänen piti ruveta seuraamaan kaivauksia Niniven
+raunioissa. Tämä tapahtuma heitti tietenkin pitkiksi ajoiksi tumman
+varjon nuoren naisen elämään, eikä hän tätä nuoruuden lempeään
+milloinkaan unohtanut. -- Kun jokunen vuosi sitten kävin Minette
+Donnerin Hyvinkäällä omistamassa Ahdenkallio nimisessä kartanossa,
+osoitti hän erästä koivua sen puutarhassa ja sanoi: »Tuon runkoon
+leikkasi tri Eneberg omansa ja minun nimikirjoitukseni ja ne näkyvät
+siinä vieläkin».
+
+Mutta Minette tiesi että työ, varsinkin työ muiden hyväksi, on paras
+lääke ja niinpä hän jo varhain koetti olla iloksi ja hyödyksi niille,
+jotka olivat joutuneet elämän varjopuolelle. Helsingissä oli silloin tuo
+kurjista asujamistaan kuuluisa Antipoffin kivimuuri ja sinne hän perusti
+n.k. äitien ompeluseuran, niinikään hän muutamien ystävättärien kera
+rupesi pitämään pyhäkoulua nuorille naisille. Hän mainitsi kerran, kun
+oli kysymys näistä ajoista, että eräs hänen entisistä
+pyhäkouluoppilaistaan joutui suuren liikemiehen Julius Tallbergin
+puolisoksi ja kiitti häntä monta kertaa myöhemmin tavatessaan siitä
+hyvästä, mitä hän pyhäkoulussa oli saanut.
+
+Tri Eneberg oli ollut harras suomenkielisen kulttuurin kannattaja ja
+tämä oli vaikuttanut Minetteenkin niin, että hän esim. seurasi suurella
+myötämielisyydellä vastasyntyvää suomalaista, näytelmätaidetta, ja
+seurusteli ahkerasti _Bergbomien_, _Aspelinien_ ja _Nervanderien_ y.m.
+suomenmielisten kanssa. -- Usein hän myöskin oli matkoilla Europan
+suurkaupungeissa rikastuttaen henkeänsä kaikella sillä kauniilla ja
+jalostavalla, mitä niissä on tarjottavana jokaiselle, ken vain osaa
+valita. Kerrankin hän pitemmän aikaa matkusteli Espaniassa erään
+ruotsinmaalaisen ystävättären kanssa, joka lähetti sieltä kirjeitä
+maansa sanomalehtiin. Minette taas kiinnitti paperille siellä näkemiään
+vanhoja linnoja, palmulehtoja, kokonaisia kaupunkeja ja kyliä käyttäen
+ahkerasti piirustuskynäänsä ja vesivärejä.
+
+Tältä matkalta on vieläkin olemassa jotenkin rikas kokoelma akvarelleja,
+joista muutamat osoittavat sellaista huomiokykyä ja reipasta
+käsittelytapaa, että niiden tekijä varmaankin olisi päässyt tällä alalla
+varsin pitkälle, jos hän todenteolla olisi ruvennut kehittämään näitä
+taipumuksiaan. Nyt se oli vain huvia ja välityötä. Mutta tämä
+taiteellinen silmä, muoto- ja väriaisti vaikutti, että Minette aina
+osasi luoda kauneutta ympärilleen, että kuvaamataiteet ja yleensä Suomen
+nuori taide aina oli hänen huolenpitonsa esineenä.
+
+[Kuva: Minette Donner nuorena.]
+
+Kun meidän yhteiskoululiikkeemme alkoi, herätti sekin Minettessä mitä
+lämpimintä vastakaikua ja hän matkusti paki paraastaan Ruotsissa olevaan
+Näsin veisto-opistoon, suoritti kurssin siellä ja rupesi senjälkeen
+veistonopettajaksi n.k. Pippingin yhteiskouluun, jossa hän voitti sekä
+oppilaiden että opettajien ihailun. Tätä hänen opettajanaoloaikaansa ei
+kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jo vuoden kuluttua oli hän professori,
+sittemmin senaattori _Otto Donnerin_ puoliso.
+
+Ensi kerran tapasin Minette Donnerin syystalvella v. 1891 ja hyvinkin
+kohtalokkaana aikana. Suomen Naisyhdistyksessä, jonka jäsen hänkin oli,
+vaikkei hänellä ollutkaan tapana käydä sen kokouksissa, oli syntynyt
+erimielisyyttä ja se oli jakaantunut kahteen eri ryhmään. Toisella
+puolella oli joukko nuoria, jotka olisivat tahtoneet enemmän vauhtia
+asioiden käsittelyyn ja ennenkaikkea enemmän julkisuutta, -- yhdistyksen
+kokouksiin ei esim. saanut, jäseniä lukuunottamatta, kukaan
+helsinkiläinen tulla, eikä niistä liioin saanut mainita mitään
+sanomalehdissä, ilman erityistä lupaa -- toisella puolella oli taas
+yhdistyksen johtokunta ja suurin osa sen jäseniä. Heistä tämä nuorten
+ryhmä oli niin vaivalloinen, että he ilman muuta äänestivät sen ulos.
+Tämä toimenpide oli sentään siksi omituinen ja ennen kuulumaton, että se
+herätti paheksumista monessa yhdistyksen vakavamielisessä jäsenessä ja
+he liittyivät nyt nuoriin ja pitivät neuvotteluja heidän kanssaan siitä,
+millaisiin toimenpiteisiin tässä oikein oli ryhdyttävä.
+
+Erääseen tällaiseen neuvottelukokoukseen tuli myöskin Minette Donner.
+Meidän nuorten ryhmä oli tottunut siihen, että aina kun saapui joku uusi
+henkilö näihin n.k. vähemmistön kokouksiin, täytyi hänelle juurta
+jaksaen kertoa koko erimielisyyden syyt ja kaikki mitä sen johdosta oli
+tehty ja päätetty. Mutta sitä ei ensinkään tarvinnut Minette Donnerin
+suhteen. Hän tuntui heti olevan asioista selvillä, ja osoitti meille
+samassa suurta ystävällisyyttä. Jo vain tapa millä hän tervehti ja antoi
+kättä oli harvinaisen lämmin ja luottava. Tuntui aivan siltä kuin olisi
+hän tahtonut sanoa: »Kyllä minä tiedän, että teillä on ollut vaikea aika
+ja myöskin sen, että te ette ole mitään pahaa tarkoittaneet». --
+Ymmärsin sitten jälestäpäin, että se oli hänen läheinen tuttavuutensa
+_Adelaide Ehrnroothin_ ja tämän sisarentyttären _Rose-Marie Boijen_
+kanssa, joka vaikutti, että hän oli niin selvillä yhdistyksen asioista.
+
+Minette Donner oli siihen aikaan vähän päälle neljänkymmenen, kookas ja
+ryhdikäs. Tukka oli jo harmahtava, mutta muuten hän tuntui varsin
+nuorekkaalta ja reippaalta. Ja samalla hänessä oli jotain sangen
+äidillistä. Oli aivan kuin hän olisi tahtonut suojella, auttaa ja
+keventää niiden kuormaa, jotka joutuivat hänen tielleen, olla heille
+jollain tavalla hyödyksi. Sen sain minäkin monta kertaa hänet
+tavatessani kokea.
+
+Muistan esim. selvään miten herttaisesti hän kerran tuli vastaani
+Parisin kadulla ja juuri sellaisena hetkenä, jolloin tunsin olevani
+siellä yhtä yksinäni kuin jos olisin astunut Saharan erämaassa. Syy
+siellä olooni oli seuraava: Naisasialiitto Unioni, jonka jäseniä me
+molemmat olimme ja joka perustettiin heti sen jälkeen, kun Suomen
+Naisyhdistyksessä syntynyt selkkaus ei ollut sovitettavissa, oli
+vaatimalla vaatinut minua edustamaan itseään Parisissa pidettävässä
+naiskongressissa keväällä 1896, koska muka olin niin lähellä tätä
+maailmankaupunkia. Opiskelin nimittäin siihen aikaan Zürichin
+yliopistossa. Olin kaikin tavoin vastahakoinen. Tiesin, että sellainen
+matka kysyisi koko lailla aikaa ja veisi ajatukseni päätehtävästäni ja
+sitten olin pari vuotta yhtämittaa puhunut ja lukenut saksaa ja sillä
+aikaa oli muutenkin puutteellinen ranskankielentaitoni vajonnut jonnekin
+niin syvälle aivokoppaani, että tuntui aivan mahdottomalta saada se
+sieltä yhtäkkiä esille. Kieltäytymiseni eivät kuitenkaan vaikuttaneet
+mitään. Kehoittavia kirjeitä seurasi vieläkin kehoittavampi sähkösanoma,
+eikä lopulta ollut muuta neuvoksi kuin sulkea kurssikirjat ja ruveta
+lukemaan ranskaa, kyhätä kokoon kongressissa pidettävä esitelmä ja
+ryhtyä muihinkin pieniin valmistuksiin. Onneksi oli pääsiäisluvan aika,
+eikä tarvinnut laiminlyödä luentoja.
+
+Kaikki tämä vaikutti kuitenkin, etten ensinkään keveällä mielellä
+lähtenyt Parisia kohti, enkä liioin tuntenut mitään iloa perille
+päästyäni. Läpi yön olin matkustanut, levännyt sitten joitakuita tunteja
+siinä pienessä hotellihuoneessa, jonka eräs tuttava oli minulle
+suositellut ja astuin senjälkeen ihmisvilinässä kadulla.
+
+Yhtäkkiä kuulin iloisen äänen mainitsevan nimeni. Katsoin ylös ja
+edessäni seisoi Minette Donner puolisoineen.
+
+»Voi, miten aika kuluu nopeasti», huudahti hän tervehdittyämme, »olin
+juuri hiljattain läsnä siinä Unionin kokouksessa, missä liitto päätti
+pyytää teitä itseään edustamaan, ja nyt me jo tapaamme toisemme täällä».
+Kuultuaan, ettei minulla ollut mitään erityistä ohjelmaa sinä päivänä,
+ehdotti hän, että tulisin heidän kanssaan päivällisille. Nyt sitä
+otettiin vaunut ja ruvettiin ajelemaan Parisin loppumattomia bulevardeja
+ja Minette Donner, joka oli ollut siellä kymmeniä kertoja ja tunsi sen
+miltei yhtä hyvin kuin Helsingin, rupesi esittämään minulle sen
+loistorakennuksia ja eri osia, liittäen usein esittelyynsä: »Katsokaa
+nyt kuinka iloiselta ja hymyilevältä kaikki täällä näyttää!»
+
+Päivällistä syödessämme oli sitten m. m. kysymys siitä esitelmästä, joka
+minun oli pitäminen, ja minä kerroin, miten olin kymmenen päivää aamusta
+iltaan lukenut ranskaa ja matkalla tullessani harjoittanut kongressissa
+sanottavani ulkoa, jotta voisin esittää sen aivan vapaasti, ilman
+paperia. Se huvitti häntä suuresti ja nyt hän tahtoi kuulla, miten
+osasin sen lausua ja siinä seurasi kokonaiset pienet kokeet. »Oikein
+hyvin», sanoi hän ystävällisesti rohkaisten.
+
+Sinä päivänä, jolloin minun oli esiintyminen, oli hänkin läsnä
+kongressissa ja iloitsi suuresti siitä, että myöskin meidän pieni maamme
+sai olla mukana siellä, missä maailman suuret ja tunnetut olivat koossa,
+ja että tiedot meidän naistemme työstä ja voitoista otettiin siellä
+vastaan hyvin suosiollisesti. Samana iltana istuimme vielä yhdessä
+_Cafée de Régencessa_ toistaen päivän tapahtumia ja kun siellä oli pari
+muutakin suomalaista, joiden kanssa aina olin tottunut puhumaan suomea,
+kääntyi keskustelu yhtäkkiä suomenkieliseksi. Huomattuani, ettei Minette
+Donner senjälkeen ottanut siihen osaa, pyysin anteeksi ja ehdotin, että
+me vaihtaisimme kieltä. »Ei mitenkään», sanoi hän, »puhukaa te vain
+suomea, minä kuuntelen sitä mielelläni ja ymmärrän kaikki, vaikken itse
+osaakaan sitä puhua».
+
+Seuraava muistoni Minette Donnerin suuresta avuliaisuudesta on vuodelta
+1898. Olin kotimaahan palattuani ollut miltei pakoitettu rupeamaan
+naisasialehti »Nutidin» toimittajaksi, jotta se ei olisi kuollut sen
+toimittajan matkustaessa Italiaan. Mutta se oli, kuten naisten lehdet
+yleensä, pieni ja vähäpätöisen näköinen. Käännyin silloin Minette
+Donnerin puoleen ja kysyin, eikö hän tahtoisi kutsua luokseen muutamia
+asiasta innostuneita ja vaikutusvaltaisia naisia, joille saisin esittää
+sellaisen aikakauslehden tärkeyden ja kehoittaa heitä sitä rahallisesti
+kannattamaan, niin että se edes voisi ilmestyä hiukan laajennetussa
+muodossa. Hän oli heti valmis ja istuutui kirjoittamaan kutsukirjeitä
+parille kymmenelle henkilölle, jotka sitten määräpäivänä olivat
+iltapäiväteellä hänen kauniissa kodissaan. Tulos neuvotteluistamme oli
+kaikin puolin tyydyttävä. He takasivat lehdelle niin paljon varoja, että
+sen sivumääriä saattoi tuntuvasti lisätä, vieläpä panna toimeen
+palkintokirjoituksiakin, jotka aina vilkastuttavat toimintaa.
+
+Juuri tuo nopeus, joustavuus ja toimeliaisuus oli niin miellyttävä
+piirre Minette Donnerissa. Hän ei lykännyt asiaa, jonka näki hyväksi ja
+kannattamisen arvoiseksi, kaukaiseen tulevaisuuteen, vaan kävi siihen
+heti kiinni. Ja itsellään hänellä myöskin aina oli paljon aloitteita,
+jotka hän tahtoi saada toteutettua. Ei hän silloin laskenut aikaansa, ei
+vaivaansa, eikä menojaan. Hänellä oli esim. erityinen kalustamistaito,
+s. o. taito asettaa huonekalut niin, että ne muodostivat miellyttävän
+kokonaisuuden, että jokainen esine joutui juuri sille paikalle, mihin se
+parhaiten sopi. Hän tunnusti kerran, puhuessamme tästä, että hän aina
+tullessaan ihmisten luo, ajatuksissaan, muutteli hiukkasen heillä olevia
+kaluja ja niinikään sommitteli niiden värit vähän toisenlaisiksi. Ja
+luonnollista onkin, että se, kellä on personallista makua, ei voi
+rauhallisesti katsella sitä personattomuutta ja kaikenlaisen rihkaman
+kasaamista, jota tapaa useimmissa kodeissa -- olivatpa ne sitten vaikka
+varakkaidenkin henkilöiden omistamat. Minette Donner tahtoi näyttää,
+ettei varat ja komeat kalut mitenkään olleet päätekijänä kodikkuuden
+aikaansaamisessa, vaan kauneusaisti, johon yhtyi käytännöllisyys ja
+tarkoituksenmukaisuus, ja siksi hän kerran järjesti Sörnäisiin n.k.
+mallihuoneen, jota ken tahansa oli tervetullut katsomaan ja josta sitten
+saattoi ottaa kaikenmoisia aiheita.
+
+Toimin siihen aikaan Raittiusyhdistys Koiton naisosaston puheenjohtajana
+ja kun me sunnuntaiaamusin olimme kävelemässä, poikettiin tähän
+mallihuoneeseen ja katseltiin sitä sekä kokonaisuutena että tutkittiin
+kaikkia sen eri osia. Huonekalut olivat toisaalta niin yksinkertaiset,
+että kuka kirvesmies tahansa, puusepästä puhumattakaan, kykeni sellaiset
+valmistamaan, ja toisaalta niin käytännölliset, että joka kalu saattoi
+palvella paria, kolmea tarkoitusta. Hauskasta sälesohvasta syntyi yöksi
+vuode, pöytä oli samalla säilytyspaikka, jonne pääsi sen levyä hiukan
+siirtämällä. Toinen pöytä saatiin siten, että ikkunalautaan oli
+kiinnitetty levy, joka nostettiin ylös kun tarvittiin pöytää ja sitten
+taas laskettiin alas, kun sitä jo oli käytetty. Vaatekaappi asetettiin
+niin, että vain sen toinen sivu oli kiinni seinässä ja siten syntyi
+seinän ja kaapin väliin erinomaisen mukava pesukomero j.n.e. Siinä oli
+oikein osoitettu, miten voi pienestä tilasta huolimatta saada mukavuutta
+syntymään. Kaikki kalut olivat viheriäksi maalatut, ikkunaverhot ja
+pöytäliinat olivat kullan keltaiset.
+
+Minette Donnerilla oli tähän aikaan muutenkin paljon tekemistä Sörnäisin
+kotien ja perheenäitien kanssa m.m. sen kautta, että hän hoiti Unionin
+sinne perustamaa äitien ompeluseuraa, oli aina mukana sen
+viikkokokouksissa ja järjesti sen jäsenille aivan erinomaiset
+joulujuhlat, joissa oli paljon sekä henkistä että aineellista hyvää.
+
+Suurenmoisin muisto minulla kuitenkin on Minette Donnerista
+routa-ajaltamme. Kun meidän suruvuotemme 1899 alkoi ja kaikki mielet
+olivat kuohuksissa helmikuun manifestin johdosta, osoittautui hän
+nimittäin heti erinomaisen toimeliaaksi. Hän kirjoitti asiasta
+tuttavilleen ulkomaille, hän piti neuvotteluja kodissaan m.m. sen suuren
+kokouksen, jolloin joukko Helsingin naisia kartan mukaan jakoi
+pääkaupungin ryhtyäkseen sitten määrähetkenä keräämään nimikirjoituksia
+tsaarille lähetettävän adressin alle. Hän suunnitteli kaikenlaisia
+toimenpiteitä, joihin voisi ruveta ja oli aina valmis kuulemaan kaikkia
+niitä, jotka kävivät hänen luonaan neuvottelemassa ja ehdotuksia
+tekemässä.
+
+Ja samalla kannalla Minette Donner pysyi koko routa-ajan, eikä
+vetäytynyt pois tästä työstä, vaikka se kävi yhä vaarallisemmaksi ja
+urkkijat monta kertaa ympäröivät hänen kotiansa. Semmoiseen kysytään
+paljon rohkeutta, itsensä kieltämistä ja uskoa oikeuden voimaan. Ja
+sellainen edellyttää myöskin kykyä katsoa elettyä hetkeä pitemmälle ja
+ymmärtää, mitkä arvot ovat pysyväisiä, mitkä ohimeneviä. Oma mukavuus,
+oma menestys, jopa rakkaiden omaisten turvallisuuskin painavat silloin
+sellaisen ihmisen silmissä paljon vähemmän kuin isänmaan tulevaisuus ja
+sen oikeusjärjestön suojeleminen.
+
+Ikävä kyllä eivät kaikki nähneet asiata siltä kannalta ja luopuivat
+senvuoksi koko työstä -- jopa katselivat sitä karsain silmin. Mutta
+Minette Donnerin koti pysyi koko routa-ajan tärkeänä keskustana, jonne
+aina silloin tällöin muutamia kymmeniä passiivisen vastarinnan
+etuvartijajoukkoon kuuluvia naisia kokoontui neuvottelemaan miten
+saataisiin iskut meidän kansallista ja valtiollista itsenäisyyttämme
+vastaan vältettyä, tai edes hiukan lievennettyä, miten tiedot siitä
+vaarasta, joka uhkasi kutakin maamme asukasta, mutta josta
+sanomalehdissä ei saanut hiiskua sanaakaan, saataisiin leviämään, miten
+kansamme kaikista uhkauksista ja houkutteluista huolimatta jaksaisi
+pysyä laillisuuden pohjalla.
+
+Ja kun sitten suurlakko tuli ja lakasi pois -- ainakin ajaksi -- meitä
+vastaan viritetyt ansat, seurattiin taaskin juuri Donnerien kodissa
+tapahtumien kehitystä erittäin valppaasti. Pistäydyin sinne tänä
+jännittävänä lakkoviikkona, jolloin voi sanoa, että tavallinen arkielämä
+töineen ja toimineen oli tykkänään seisahtunut ja sen sijaan pidettiin
+joka päivä suuria kokouksia, jolloin tuhannet aivot suunnittelivat uutta
+aikaa suurine muutoksineen.
+
+Sisäänastuessani kuulin Minette rouvan nuoremman pojan sanovan
+äidilleen: »Jos vain tahdot äiti mennä ulos katsomaan lakottelevaa
+Helsinkiä, niin kyllä minä tulen sinua saattamaan ja suojelemaan». Hän
+joka näin puhui, oli siinä 14--15 vuoden vanha, ja siksi hänen
+ritarillinen ehdotuksensa tuntui varsin lystikkäältä. Mutta muuten olin
+juuri minäkin tullut taloon saadakseni Minette rouvasta opastajan ja
+saattajan. Houkuttelin häntä näet tulemaan mukaani kuuluisan
+englantilaisen toimittajan _William Steadin_ luo, joka ennen lakon
+puhkeamista oli saapunut Helsinkiin ja sitten oli pakoitettu jäämään
+tänne useaksi päiväksi kulkuneuvojen seisahduttua. Minette rouva oli jo
+aikaisemmin ollut hänen seurassaan, eikä aluksi ollut ensinkään halukas
+tulemaan, mutta hyväntahtoinen kun oli, taipui hän kuitenkin lopulta, ja
+niin me jouduimme Steadin luo. Oli pari asiaa, joista minä erityisesti
+tahdoin häntä kiittää ja toinen niistä oli tuo hänen erinomainen
+kirjeensä Plehvelle, Suomen puolesta. Se oli sellainen tyylitaidon
+mestariteos, että ani harvoin näkee kirjettä, joka yhtaikaa olisi niin
+tavattoman kohtelias ja niin äärimmäisen pureva. Mitä Plehve siitä
+sanoi, ei arvattavasti koskaan ole tullut tunnetuksi, mutta meille se
+näinä pimeinä aikoina oli todellinen lohdutus. Mistäkö me sen saimme? Se
+oli painettuna noissa n.k. »Vapaissa sanoissa», joita silloin hyvin
+salavihkaa levitettiin ja luettiin.
+
+Tästä salaisesta kirjallisuudesta puhuessa olkoon mainittu, että sitä
+säilytettiin suuret määrät Donnerien kodissa siitä huolimatta, että
+venäläiset viranomaiset ja heidän kätyrinsä kulkivat ympäri kuin
+kiljuvat jalopeurat ja vaanivat sitä kaikkialla. Kun kerran kysyin missä
+Minette Donner piti sen piilotettuna, vastasi hän hyvin rauhallisesti,
+että hänen palvelijansa pitivät siitä huolta. Itse hän ei tiennyt mitä
+piilopaikkoja he sille kulloinkin keksivät. Vain nämä sanat osoittavat,
+miten rajaton luottamus siellä vallitsi molemmin puolin, miten sellainen
+ajatus kuin ilmiantaminen siinä talossa oli tuntematon.
+
+[Kuva: Minette Donner 1908]
+
+Mutta niinpä olikin Minette Donner talousapulaistensa hyvä ystävä ja
+auttaja. Lähinnä heitä ajatellen, perusti hän Hyvinkäälle n.k.
+_Vilhelmiina kodin_ lepoa tarvitsevia ja sairaalasta päässeitä
+palvelijattaria varten. Tunnetulla taidollaan hän senkin kalusti ja
+antoi sen sitten täydessä kunnossa Naisasialiitto Unionin hoidettavaksi.
+Väsyneet palvelijat, työläis-äidit y.m. samassa asemassa olevat pääsivät
+sinne lepäämään niin halvalla maksulla kuin viisikymmentä penniä
+päivältä. Monta monituista vuotta se palvelikin tarkoitustaan ja Minette
+Donner oli itse sen johtokunnan puheenjohtaja sekä huolehti
+personallisesti kodin asukkaista, joita talvella saattoi ottaa vastaan
+kymmenen ja kesällä useimpiakin.
+
+Viimeisinä ahtaina vuosina on koti tosin ollut suljettuna ja
+yksityisille vuokrattuna, mutta miten lämpimästi Minette Donner siitä
+viimeiseen asti huolehti, osoittaa se, että hän sääti sen jälleen
+kuntoonpanemiseksi ja ylläpitämiseksi 100,000 mk.
+
+Hyvinkäällä ollessaan hän myöskin avusti sikäläistä yhteiskoulua
+antamalla sille m.m. tontin, niinikään hän luovutti maata Hyvinkään
+kirkolle ja päällepäätteeksi hän perusti sinne komean urheilukentän,
+jota sittemmin syntynyt Urheiluyhdistys nyt hoitaa. Tällä kentällä
+_Kolehmainenkin_ kerran kilpaili ja sai niin paljon ystävällisyyttä
+osakseen Minette rouvalta, että hän voittonsa jälkeen olympialaisten
+kilpailuissa Antverpenissä heti sähkötti siitä tälle äidilliselle
+ystävälle, joka tyytyväisenä sitten kertoi, että hän oli saanut
+sähkösanoman »Koolemaiselta». Myöskin Martta Yhdistyksen haaraosaston ja
+äitien ompeluseuran rva Donner perusti Hyvinkäälle.
+
+Yleensä hän oli aina toimessa ja hommassa ja aina hänen päässään liikkui
+uusia ehdotuksia. Kun hän sitäpaitsi oli tunnettu suuresta
+hyväntekeväisyydestään, kulki hänen luonaan aina paljon ihmisiä, joita
+kaikkia hän oli ihmeellisen kärsivällinen kuuntelemaan. Näin monta
+kertaa hänen nousevan keskellä ateriaansa tulijoita vastaanottamaan. Kun
+kerran huomautin tästä, sanoi hän vain hyvin iloisesti: »On niin monta,
+joiden täytyy jättää ateriansa siksi, ettei ole mitä syödä. Ei se tee
+mitään, jos minä sen joskus jätän kesken, se vain muistuttaa minua
+näistä osattomista».
+
+Tavallisesti Minette Donner puolisoineen aina keväisin lähti Europpaan.
+Ja niinpä hän tuli olleeksi kaikissa Europan maissa yksinpä Turkissa ja
+voitti kaikkialla tuttavia ja sympatiaa. Hänen poissa ollessaan hoiti
+_Lilli Munck_, hänen miellyttävä naimaton sisarensa, joka asui samassa
+talossa, lapsia ja kotikomentoa, niin että hän saattoi rauhallisella
+mielellä jättää omaisensa joksikin viikoksi. Tietysti hänellä oli paljon
+kerrottavaa näiltä matkoiltaan ja joskus hän niistä kirjoittikin jonkun
+pienen tuokiokuvan, kuten esim. käynnistään Konstantinopolissa, mutta
+kirjoittaminen kuului kuitenkin harvinaisuuksiin.
+
+Minette Donnerista voi ehkä sanoa, kuten on sanottu monesta muustakin
+naisesta, että vaikka hänellä oli taipumuksia moneen suuntaan, niin ei
+hän antautunut mitään niistä todenteolla kehittämään. Mutta onhan se
+kaikkien perheenemäntien ja äitien kohtalo. Heidän täytyy yhtenään jakaa
+aikansa ja huomionsa niin monelle eri taholle ja valvoa että ne, jotka
+heitä ympäröivät saavat rauhassa työskennellä, ettei heille itselleen
+jää sitä keskitystilaisuutta, sitä itseensä syventymisaikaa ja
+työrauhaa, jota kaikki luova työ edellyttää. Ja mitä juuri Donnerien
+kotiin tulee, oli emännällä siellä tavallista enemmän hoivattavaa ja
+huolehdittavaa. Talon isännällä oli edellisestä naimisestaan lapsia,
+hänen ensimäinen puolisonsa oli ollut leski ja tuonut taloon lapsia, ja
+Minette rouvalla itsellään oli kaksi poikaa ja tyttönen. Kaikki he
+kaipasivat hellää johtoa ja äidin ohjaavaa kättä. Sitten oli hänen
+puolisollaan kuuluisana tiede- ja valtiomiehenä paljon
+edustusvelvollisuuksia ja paljon kansainvälisiä tuttavuuksia, joita
+koska tahansa saattoi saapua taloon.
+
+Entä kaikki ne taiteilijat, joita Minette Donner suosi ja avusti. Hän
+auttoi meidän nuoria maalarejamme m.m. siten, että hankki heille työtä.
+Niinpä hän esim. antoi _Juho Rissasen_, siihen aikaan kun tämä oli nuori
+ja tuntematon, maalata hänen lastensa muotokuvat. _Axel Gallén_ maalasi
+hänen oman kuvansa ja hänen vanhimman poikansa, tämän koulupoikana
+ollessa j.n.e. Se oli yhtämittaista itsensä antamista, aikansa
+paloittelemista ja kaikkialla läsnäolemista. Mutta ei suuri koti pysy
+kunnossa, ei sen liesi lämpimänä, eikä sen kotihaltijat koossa, ellei
+sen keskus ja sielu ole paikallaan, valmiina ottamaan osaa jokaisen sen
+jäsenen kohtaloon ja ulotuttamaan tätä huolenpitoaan vielä heidän
+ystäviinsä ja vieraisiinsakin.
+
+Se on tavallaan sellaista hiljaista, näkymätöntä työtä, ettei sitä edes
+kaikki huomaa ja ymmärrä niinkauan kuin koneisto on käymässä, mutta
+perästäpäin sen tuntee aivan liiankin selvästi.
+
+Jokunen kuukausi Minette Donnerin kuoleman jälkeen kävin hänen kodissaan
+asialla. Huoneet olivat samat kuin ennenkin, kalut seisoivat siinä
+niinikään paikoillaan, mutta kodin elävöittävä henki oli poissa, ja
+sanomaton tyhjyys huokui joka nurkasta ja sopesta. Oli kuin jokainen
+esine, jokainen taulu ja kasvi olisi kertonut, että se käsi, joka heidät
+kerran järjesti, nyt oli kylmennyt, että ystävällinen, lämminsydäminen
+Minette rouva, jolla oli ollut sellainen kokoova ja yhdistävä voima, nyt
+oli poissa, ainiaaksi poissa.
+
+
+
+
+FANNY SINEBRYCHOFF.
+
+
+Kahdeksankymmenluvulla tuli Bulevardilla joka aamu vastaani eräs nuori
+pariskunta, joka kaikesta päättäen oli aamukävelyllään. Varsinkin oli
+nuori rouva hyvin huomiota herättävä suuren kauneutensa ja kevyen
+käyntinsä takia. Aivan kuin keijukainen hän siinä astuskeli
+ruumiinmukaisessa talvitakissaan ja sirossa samettisessa
+kapottihatussaan, jonkatapaiset silloin olivat muodissa.
+
+Kaikki katselivat häntä ja kaikki tiesivät myöskin, että hän oli rva
+_Fanny Sinebrychoff_ o. s. _Grahn_, joka hiljattain oli mennyt naimisiin
+nuoren Sinebrychoffin kanssa. Senkin kaikki tiesivät, että hän oli ollut
+lupaava näyttelijä, joka yhtäkkiä kaikkien taiteenystävien suureksi
+suruksi oli jättänyt uransa juuri silloin, kun sen loistoaika oli vasta
+alkamaisillaan. Huhuttiin sitäkin, että herra Sinebrychoffin olisi ollut
+maksaminen aika hyvitys teatterille sen johdosta, että hän vei sen
+parhaan voiman ennenkuin tämän ja teatterin välinen sitoumus vielä oli
+loppuunkulunut.
+
+[Kuva: Fanny Sinebrychoff o. s. Grahn puolisoineen.]
+
+Vuodet vierivät, vanha rva Sinebrychoff kuoli ja nuori pari muutti
+kauniista tasakattoisesta huvilastaan Hietalahdentorin varrella hänen
+taloonsa Bulevardinkadun päässä, johon myöskin kuuluu tuo ihana
+Sinebrychoffin puutarha puistoineen. Päinvastoin kuin mitä muilla
+yksityisillä on tapana tehdä, olivat sen haltijat aina antaneet sen olla
+avoinna suurelle yleisöllekin. Sinne saattoi kuka tahansa mennä
+kävelemään ja oleskelemaan, ruveta istuskelemaan sen sohville ja
+tuoleille kirjoineen ja käsitöineen tai antaa katseensa seurata
+sinertävää ulappaa saarineen ja kallioineen, joka puiston korkeimmilta
+kohdilta oli nähtävissä.
+
+Mutta pelkään, että aniharva niistä, jotka siellä liikkuivat, tulivat
+ajatelleeksi miten harvinaisen ihmisystävällisen työn sen omistajat
+tekivät antaessaan yksityisen puistonsa näin yleisön käytettäväksi. Eikä
+moni sivultakatsoja edes tullut ajatelleeksi, että tämä oli vain yksi
+haara vanhan rva Sinebrychoffin kuuluisaa hyväntekeväisyyttä, jota hänen
+miniänsä, rva Fanny Sinebrychoff, sitten niin uskollisesti läpi koko
+elämänsä jatkoi.
+
+Mutta eihän hyväntekeväisyys olekaan juuri korkeassa kurssissa nykyään,
+kun pyritään siihen, että kukin voisi seisoa omilla jaloillaan ja että
+yhteiskunnalliset laitokset kuten sairaalat, kunnalliskodit, apukassat
+y. m. voisivat hädän tullen tarjota raihnaisille ja vanhoille apua ja
+turvaa, jota ne eivät kuitenkaan tähän asti ole kyenneet tekemään;
+kykenevätkö edes koskaan. Tämä yleinen katsantotapa kai kuitenkin
+vaikutti, ettei minunkaan mieleeni milloinkaan juolahtanut ajatus käydä
+haastattelemassa rva Sinebrychoffia, vaikkakin usein näin hänen nimensä
+lahjoittajien ja hyväntekijöiden joukossa. Mutta kun sitten
+kevättalvella 1921 kaikki lehdet tiesivät kertoa, että hän oli määrännyt
+taideteoksensa annettavaksi Suomen valtiolle ja että hänellä oli niitä
+huomattava kokoelma, päätin mennä sitä katsomaan.
+
+Kun puhelimitse oli sovittu ajasta, lähdin tuota tuttua taloa kohti,
+jonka puutarhassa monasti olin käynyt. Sisäänkäytävä oli kadultapäin ja
+rouva S. asui toisessa kerroksessa. Sinne johtavat portaat olivat
+punaisen maton peittämät ja molemmin puolin oli komeita palmuja ja muita
+lehtokasveja. Tämä väriyhdistelmä oli suurenmoinen ja ihankuin valmistus
+kaikkeen siihen mitä sain nähdä. Ja kuitenkin -- en aluksi sittenkään
+odottanut aivan paljoa. Arvelin, että talossa tietysti oli
+taide-esineitä, sillä kuuluihan asiaan, että varakkaat hankkivat niitä
+itselleen, mutta että kokoelma olisi sellaisella rakkaudella valittu,
+että koko koti olisi niin personallinen ja puhuisi sellaisesta
+hienostuneesta mausta ja kauneuden palvonnasta, sitä en kuitenkaan
+voinut aavistaa. Mutta jo siinä suuressa salissa, jonne ensin jouduin,
+oli nähtävänä alkuperäinen _Sebastiano del Piombo_ ja _Velasquez_
+puhumattakaan renessanssiajan pienemmistä kuuluisuuksista kuten esim.
+_Bronzihosta_ y. m.
+
+Rouva Sinebrychoff tuli vastaani mustiin puettuna. Nähtävästi hän
+puolisonsa kuoleman jälkeen aina kävi mustissa, sillä sellaisena tapasin
+hänet sitten myöhemminkin. Hän ei nyt enää ollut sama kevyt keijukainen
+kuin 80-luvulla, jolloin näin hänet Bulevardilla.
+
+Vartalo oli käynyt paljon tukevammaksi ja pyylevämmäksi, käynti
+raskaammaksi ja hipiä, joka silloin oli kuin ruusunlehti, oli nyt
+kalpea. Mutta piirteet olivat yhtä hienot kuin silloinkin ja tukassa oli
+vain vähän hopeata. Muutamien tervehdyssanojen jälkeen, jolloin totesin,
+että hänellä oli kaunis, sointuva ääni ja että hän äänsi sanat erittäin
+selvästi, alkoi kokoelman katseleminen.
+
+Rouva Sinebrychoff kulki vieressäni ja esitti jokaisen taulun ja oli
+aina valmis antamaan lisätietoja niin pian kun sellaisia pyysin.
+
+Hän tunsi jokaisen taideteoksen historian niin pitkälle kuin sen jälkiä
+yleensä saattoi seurata, ja hänen personallinen makunsa oli ollut
+määräämässä sekä sitä ostettaessa että sille paikkaa kokoelmassa
+valitessa.
+
+Ensin me kulimme läpi koko ruotsinmaalaisen kokoelman, joka tuntui hyvin
+ehyeltä, siinä kun oli edustettuna Ruotsin suuruuden ajan ja Kustaa III
+kauden etevimmät muotokuvamaalarit kuten esim. _David von Krafft_,
+_Lundberg_, _von Breda_, _Roslin_, _Wertmüller_, _P. Hall_ y. m., joiden
+monetkin tekeleet -- Kristiina kuningattaren, Kaarle XII, Kustaa III,
+Bellmanin, Lidnerin, Svedenborgin y. m. kuvat -- olivat niin arvokkaat,
+ettei todella ymmärrä, miten Ruotsi on päästänyt ne käsistään.
+
+Siinä jokaisen taulun edessä seisoessamme, kääntyi väliin keskustelumme
+hiukan muillekin aloille kuin taiteen. Tulin m.m. ihmetelleeksi, että
+tämä kokoelma oli saanut olla rauhassa punakapinan aikana.
+
+»Se on minun anoppini ansio», selitti rva S. »Tästä kodista ei
+tarvitseva vielä koskaan ole mennyt saamatta apua ja siitä johtuva
+siunaus on pitänyt sen yllä».
+
+Sitten me taas jouduimme puhumaan Suomen kahdesta kansallisuudesta ja
+rva S. huomautti, että kun Jumala kerran oli asettanut kaksi eri kansaa
+samaan maahan, niin oli tarkoitus, että he oppisivat toisiltaan, eivätkä
+riitelisi. Nämä sanat eivät olleet mitään korulauseita hänen suussaan,
+vaan hänen syvin vakaumuksensa, joka pohjautui monivuotisiin
+havaintoihin ja mietiskelyihin.
+
+Seuraavassa huoneessa oli hollantilaista tai paremmin sanoen
+alankomaalaista taidetta maailmankuuluine nimineen: _Rembrandt_,
+_Rubens_, _Frans Hals_, _Van Dyck_, _Jan Steen_, _Teniers_, _Ruysdael_,
+_Van Goyen_, _Haysum_ y.m., joiden teoksia tavallisissa oloissa vain
+tapaa Europan suurissa taidekokoelmissa. Tuskin oli uskoa silmiään
+nähdessään niitä täällä meillä yksityisessä kodissa. Vain niiden
+etsimiseen ja valitsemiseen oli tietysti käytetty paljon aikaa ja huolta
+-- rahoista puhumattakaan.
+
+Parisen tuntia siinä katseltuamme, ehdotti rva S. että menisimme
+ruokasaliin, jossa kahvipöytä oli katettu. Se oli taaskin uusi
+kauneusmaailma, joka siellä avautui eteeni. Ruokasali oli nimittäin
+täynnä mitä arvokkaimpia taide-esineitä: vanhoja kaappeja puu- ja
+luuleikkauksineen, kallisarvoisia porsliinimaljakoita, metallisia
+seinäkoristeita y. m. y. m. ja tietysti taaskin tauluja. En ehtinyt
+kiinnittää niin mitään huomiota itse kahviin, töin tuskin sain kuppini
+tyhjennettyä.
+
+»Te ette varmaankaan pidä kahvista», arveli rva S.
+
+»Kyllähän minä, mutta tässä on nyt niin paljon muuta, että kahvi joutuu
+aivan sivuseikaksi», vastasin.
+
+Rva S. hymyili ja avasi vastapäätä olevan kaapin, joka oli tehty
+kilpikonnan kuoresta, norsunluusta ja ebenholtsipuusta. Kauniimpaa ja
+aistikkaampaa esinettä ei juuri voi kuvitella. Siinä oikein näki mitä
+taiteilijoita muinaisajan käsityöläiset olivat tehdessään huonekaluista
+taideteoksia, joiden arvo aina vain lisääntyy vuosi vuodelta.
+
+Me rupesimme puhumaan eri maiden ja eri kaupunkien taidekokoelmista,
+joissa rva S. oli oleskellut päiväkausia. Välistä hän oli nähnyt niissä
+koululuokkia, jotka opettajansa kera kulkivat salista toiseen ja saivat
+koko ajan tarvittavaa opastusta ja valaisevia selityksiä. Oikein
+kadehdittavina hän piti näitä lapsia, jotka pienestä pitäen saivat
+kuulla ja oppia sellaista, mistä meillä täällä Suomessa ei ole
+aavistustakaan -- ei alaikäisillä eikä aikuisilla. Vasta täysikäisiksi
+päästyämme me omin voimin ja omasta aloitteestamme pääsimme hiukan
+syventymään vanhaan taiteeseen ja yleensä taidehistoriaan. -- Rva S:llä
+oli esillä monta kuvitettua taidehistoriaa ja taidetta koskevaa
+kuvateosta, josta huomasi hänen ottaneen taidetutkimuksensa vakavalta
+kannalta.
+
+Ja miten hän oli iloinnut jokaisesta saavutuksesta kokoelmaansa.
+Saadakseen jonkun kauan toivomansa taideteoksen, oli hän monta kertaa
+kieltäytynyt sellaisesta, jota muut hänen asemassaan olisivat pitäneet
+aivan itsestään lankeavana, kuten esim. joka kevät uusiutuvista
+kävelypuvuista, hatuista y.m. Ja kun niin monet henkilöt aina olivat
+hänen puolisonsa kimpussa pyytäen lainoja, takauksia y.m. jotka sitten
+ainaiseksi jäivät selvittämättä ja he vain lohduttivat itseään sillä,
+että eihän se kauppaneuvos Sinebrychoffin afääreissä mitään merkinnyt,
+sanoi rva S. sen monta kertaa häntä oikein kirvelleen, kun kymmenet
+tuhannet sillä tavalla menivät, sen sijaan että niillä olisi voinut
+ostaa taideteoksia.
+
+Kuta kauemmin me puhuimme, sitä enemmän ilmestyi keskustelun aiheita. Ja
+rva S. oli harvinaisen avomielinen, vaikka ei silti ensinkään
+lörpöttelevä. Kun on paljon tavannut ihmisiä ja seurustellut heidän
+kanssaan, tulee viimein jotenkin herkkäkuuloiseksi ja oppii eroittamaan
+väärän ja teeskennellyn todellisesta, mutta vaikka kuinka olisin
+heristänyt korviani, en huomannut rva S:n sanoissa mitään, joka olisi
+todistanut suurentelemishalua, omahyväisyyttä tai turhamaisuutta.
+Kaikella mitä hän kertoi oli vakava pohja, jokainen huomautus ja
+arvostelu oli kypsän, hienotunteisen ihmisen. Kun hän niin
+ystävällisesti uteli miksikä en ollut aikaisemmin tullut katsomaan hänen
+kokoelmaansa, kun olin niin innostunut kuvaamataiteesta, olin miltei
+hämilläni, sillä paitsi etten ollut tiennyt tästä rikkaasta
+taidekokoelmasta mitään, en ollut aavistanut, että sen omistaja oli niin
+syvämietteinen ja hienostunut henkilö, että hänen elämänsä oli ollut
+niin yhtämittaista sisäistä kasvamista -- tosin ei siihen suuntaan kuin
+hän nuoruudessaan oli kuvitellut. Hän oli silloin vain uneksinut
+kehittymisestään taiteilijauralla jo päättänyt olla menemättä naimisiin.
+Kerta toisensa jälkeen hän oli antanut rukkaset liikemies
+Sinebrychoffille, mutta tämä tuli aina uudestaan. Kun hän sitten taaskin
+kerran oli ottanut esiin tämän kysymyksen, sanoi Fanny Grahn lopulta
+väsyneesti:
+
+»Tulkaa huomenna puhumaan vanhempieni kanssa asiasta», ja lähti samassa
+astumaan kotiin päin.
+
+Mutta niin järkytetty hän oli tästä puolesta lupauksesta, että hän
+kotiin päästyään heti purskahti itkuun ja istui siinä pää käsien varassa
+pitkän aikaa.
+
+Äiti, joka hänen surunsa ensin huomasi, kysyi osaaottavasti syytä
+siihen. Nyyhkytysten kesken hän sai sanotuksi:
+
+»Kun minun pitää mennä naimisiin».
+
+»Kenenkä kanssa?» kysyi äiti hämmästyneenä.
+
+»Saattepa huomenna nähdä», oli vastaus.
+
+[Kuva: Fanny Grahn 80-luvulla.]
+
+Ymmärtääkseen tämän epäröimisen ja surun, on välttämätöntä tietää, että
+rva S. jo ennen naimisiin menoaan oli ollut kymmenen vuotta teatterin
+palveluksessa ja että teatteri oli ollut hänen ensimäinen suuri
+rakkautensa, hänen lapsuuden ja nuoruuden unelmiensa luvattu maa. Kun
+hänen vanhempi sisarensa ja tämän toverit leikkivät teatteria, istui
+nelivuotias Fanny jakkaralla oven suussa -- hän oli muka saanut
+vahtimestarin tehtävän -- ja seurasi ihmetellen ja ihaillen heidän
+liikkeitään ja puheitaan. Leikkiessään Heikinesplanadissa katseli hän
+aina mitä kunnioittavimmin vastapäätä olevaa ruotsalaista teatteria ja
+kerran hän jo pääsi pujahtamaan sinne sisäänkin. Oli aamupäivä ja siellä
+harjoitettiin parasta-aikaa. Pikku Fanny painautui seinää vasten ja oli
+hiljaa kuin hiiri voidakseen kuulla mitä siellä sanottiin. Joku huomasi
+hänet ja kysyi: »Pidätkö sinä niin paljon teatterista?»
+
+»Pidän», tuli pienestä, ylitsevuotavasta sydämestä, ja tämä sana avasi
+hänelle portit tuohon ihannoituun valtakuntaan. Teatterissa tarvitaan
+joskus aina lapsiakin näyttämöllä ja tässä oli nyt saatavissa
+erinomaisen sievä ja sopiva pieni olento. Olihan hänellä koulunkäyntinsä
+aamupäiväsin, mutta iltasin hän aina oli teatterissa, niin pian kun
+häntä vain tarvittiin. Jo yhdeksän vuotiaana hän esim. oli mukana
+piiritanssissa »Wärmländningarna» nimisessä kappaleessa. Silloinen
+teatterin johtaja _Gustaf Mallander_ huomasi piankin tytön lahjakkuuden
+ja kävi ehdottamassa hänen vanhemmilleen, että pikku Fanny saisi
+antautua tykkänään näyttelijäalalle, jolloin hän, herra M., oli valmis
+rupeamaan hänen taipumuksiaan kehittämään -- varsinaista teatterikoulua
+kun ei siihen aikaan vielä ollut. Vanhemmat panivat kovasti vastaan; he
+olivat vakavia, ajattelevia ihmisiä ja pitivät keskinkertaisen
+näyttelijän elämää varsin säälittävänä. »Ennemmin saa Fanny vaikka mennä
+luostariin kuin teatteriin», selitti isä. Mutta Fanny pyysi ja rukoili,
+kunnes vanhemmat lopulta taipuivat. Herra Mallander rupesi hänen
+opettajakseen ja johti samalla paria muutakin nuorta tulijaa, joista
+toinen oli _Adolf Lindfors_, sittemmin Helsingin kansallisteatterin
+etevä näyttelijä.
+
+Herra M. oli niin tyytyväinen pieneen kolmioonsa, että antoi sen jo pian
+esiintyäkin eräässä soitannollis-draamallisessa iltamassa, jonka
+ohjelmaan m.m. kuului Topeliuksen »Sotavanhuksen joulu», missä Fanny
+Grahn esitti sotilaspojan osaa reippaasti ja luonnollisesti. Aina
+silloin tällöin hän sai pieniä tehtäviä ja huomattiin hyvin lupaavaksi.
+Siihen aikaan vieraili teatterissa naapurimaistamme useita eteviä
+näyttelijöitä -- toiset heistä viipyivät oikein vuosimääriä -- jotka
+antoivat paljon loistoa ja eloisuutta pääkaupungin teatterielämälle. Ja
+pikku Fanny, jonka vastaanottavaisuudella ja innostuksella ei ollut
+rajoja, sai heistä haihtumattomia vaikutteita. M. m. hänellä oli ilo
+esiintyä samassa kappaleessa kuin kuuluisa tanskalainen näyttelijä
+_Magda v. Dolcke_. Tämä hienostunut, suuren maailman nainen ihastui niin
+pikku Fannyyn, että hän antoi hänelle valokuvansa, syleili häntä ja
+sanoi: »Pikku Fanny, sinäkin tulet kerran suureksi».
+
+V. 1875, siis Fannyn ollessa 13-vuotias, kiinnitettiin hänet teatteriin
+oikein kontrahdilla, jossa m.m. sanottiin, että hänen piti olla mukana
+kaikissa kuorolaulu- ja tanssiharjoituksissa sekä esiintyä pienissä
+osissa. Suuria tehtäviä ei nyt aluksi voinut niin nuorelle tytölle
+antaa, mutta ne kasvoivat vuosi vuodelta, samassa määrin kuin hän
+itsekin kasvoi. Kaikkiaan hän teatterissa oloaikanaan esiintyi 85
+osassa. Tämä on jo aivan tavatonta kun ottaa huomioon, että hän
+teatterista erotessaan oli vain 20-vuotias; ja se osoittaa ennen muuta
+miten paljon tehtäviä hänelle uskottiin ja miten rajattoman ahkera ja
+tarmokas hän oli. Monta kertaa hän meni teatteriin jo klo 8 aamulla,
+jolloin siellä ei vielä ollut ketään muuta, sytytti kaasun ja rupesi
+aivan yksinään harjoittelemaan. Niinpä hän esim. koitti saada äänensä
+niin kantavaksi, että se kuuluisi joka soppeen, aina ylimmälle riville
+asti, ja että sen sävy samassa olisi aivan luonnollinen.
+
+Meidän pienissä oloissammehan kappaleet keskimäärin menevät vain noin 5
+à 6 kertaa -- toiset vähän useammin, toiset taas eivät sitäkään -- ja
+siksi täytyy ehtimiseen harjoittaa uutta. On alituinen vaihtelu,
+alituinen kiire, eikä nuorta Fannyä tässä ollenkaan säästetty.
+Esimerkkinä siitä, mitä häneltä vaadittiin, olkoon mainittu, että hänen
+esim. kymmenessä päivässä täytyi harjoittaa Cypriennen osa Sardoun
+huvinäytelmässä »Erotaan pois», jossa aina oli totuttu näkemään mitä
+etevimmät kyvyt. Sehän kuului aikoinaan _Ida Aalberginkin_ loisto-osiin
+ja siinä on Helsingin yleisö sittemmin saanut ihailla _Betty Nansenia_.
+Fanny Grahn tiesi, että hänellä oli suuret edeltäjät ja jo siitä syystä
+hän ponnisti kaikki voimansa, ja teki työtä kuumeisesti ja
+uupumattomasti. Kun se suuri päivä sitten koitti, todettiin, että hän
+oli aivan erinomainen, että hänen vertaistaan ei vielä koskaan oltu
+nähty. _K. F. Vasenius_ (nim. »Bis»,) joka on kirjoittanut teoksen Fanny
+Grahnista näyttelijänä, sanoo siinä, että vaikka hän elämässään oli
+nähnyt monta Cypriennen esittäjää, voitti Fanny heidät kaikki eräässä
+suhteessa. Kaikki muut olivat olleet jo kypsyneitä naisia, Fanny Grahn
+yksin oli yhtä nuori, yhtä säteilevä, yhtä naivi kuin Sardoun Cyprienne.
+
+Niin monessa muussakin yleisesti tunnetussa ja ensimäisten
+teatteridiivojen luomissa osissa häntä käytettiin kuten esim. Suzannena
+Pailleronin »Ikävässä seurassa» Perditana Shakespearen »Talvisessa
+tarinassa», Sigridinä tuossa pohjoismaalaisessa kappaleessa »Bröllopet
+på Ulfåsa» y. m. Ja sitten taas hänen piti esiintyä aivan toisenlaisissa
+osissa kuten nuorena Kaarlo kuninkaana Topeliuksen kirjoittamassa ja
+Paciuksen säveltämässä oopperassa »Kaarlo Kuninkaan metsästys» sekä
+nuorena Richelieun herttuana kappaleessa »Richelieun ensimäinen sotainen
+urotyö». Arvostelut olivat aina hyvin kehoittavia ja kiittäviä, sekä
+totesivat, että tämä nuori, runsaslahjainen näyttelijäalku yhtä mittaa
+edistyi. Ja kuitenkin on lisättävä, että sen aikuiset teatterikriitikot
+olivat sangen vaativaisia ja että heidän joukossaan olivat maamme
+ensimäiset esteetikot sellaiset kuin prof. _G. G. Estlander_, _tri
+Fredrik Berndtson_ y. m. jotka tunsivat alansa täydellisesti, eivätkä
+suinkaan suotta tunnustavia sanojaan tuhlanneet.
+
+Fanny Grahnin nimi ja maine oli jo ehtinyt tulla niin tunnetuksi
+Pohjanlahden toisella puolellakin, että hänelle sieltä tuli mitä
+edullisin ehdotus. Hänelle tarjottiin nimittäin tilaisuutta päästä
+Tukholman kunink. teatteriin, missä hänen ei ensinkään olisi tarvinnut
+ehtimiseen harjoittaa uutta, vaan hän olisi ehtinyt syventymään
+tehtäviinsä ja sitäpaitsi saanut mitä parhainta ohjausta. Se oli
+tietysti hyvin houkuttelevaa, mutta kun kaikki ystävät ja tuttavat
+kovasti kehoittivat häntä jäämään, uudisti hän taaskin kontrahtinsa
+täkäläisen teatterin kanssa. Mutta tietysti tämä mahdollisuus kerran
+päästä väljemmille vesille jäi kytemään hänen mieleensä, ja siksi
+ymmärtää niin hyvin, että taiteilijauran keskeyttäminen ei suinkaan
+ollut hänelle mikään kevyt tehtävä. Olihan se ollut yhtämittaista
+nousua, yhtämittaista voittoisaa eteenpäin kulkua. Ei hän vielä ollut
+tuntenut mitään pettymystä tai kyllästymistä. Aurinkoisena ja
+kullanhohtavana loisti hänen mielikuvituksessaan se suuren todellisen
+taiteen ihana temppeli, jota kohti hän koko ajan pyrki ja jonka niin
+harvat saavuttavat.
+
+Luultavasti hän aluksi tunsi mitä suurinta kaipuuta jätettyään sen
+työalan, johon hän niin tavattomasti oli kiintynyt, mutta vähitellen
+hankki kuvaamataide ja vanhojen mestarien taideaarteisiin syventyminen
+hänelle korvausta. Hyvin kuvaavaa on muuten, että hän, joka niin paljon
+oli eritellyt ihmisten luonteita ja tulkinnut heidän sielunelämänsä
+ilmauksia ja heidän eleitään, enin oli huvitettu muotokuvista. Harvoja
+poikkeuksia lukuunottamatta, muodostavat nimittäin muotokuvat
+huomattavimman osan Sinebrychoffin kokoelmassa.
+
+Onneksi oli hänen puolisonsa myöskin innostunut taiteesta ja niin
+taide-esineiden ja taideteosten kokoominen muodostui heidän
+pääharrastuksekseen, heidän suureksi elämäntehtäväkseen. He hankkivat
+tähän kaukaiseen maahan sellaisia maalaustaiteen helmiä, joita täällä ei
+vielä koskaan ole ollut, he iloitsivat niistä ja tahtoivat että muutkin,
+sitten kun heitä ei enää ollut, saisivat niistä iloa.
+
+»Aina kun Paul ja minä palasimme kotiin seuroista ja kutsuista», kertoi
+rva S., niin me syleilimme toisiamme ja sanoimme: 'Ei missään ole niin
+hyvä olla, kuin täällä kotona.'
+
+Mutta niinpä rva S. hoitikin tätä kotiaan kuin silmäteräänsä,
+erittäinkin juuri sen taidekokoelmaa. Hän piti sitä lainana, uskottuna
+leiviskänä, josta hänen tuli vastata. Joka taide-esine, joka huonekalu
+oli sellainen kuin olisi se juuri tullut valmistuspajastaan ja kuitenkin
+oli moni jo ollut talossa vuosikymmeniä.
+
+Salin pronssikruunut esim. olivat riippuneet sen katossa jo sata vuotta
+ja kuitenkin ne hohtivat ja kimaltelivat aivan kuin uudet. Ne olivat jo
+kyllä aivan mustuneet hänen taloon muuttaessaan, mutta hän antoi ottaa
+ne alas, ruuvasi joka metalliosan erikseen, pesi ne lämpimässä vedessä,
+johon oli pantu muutama tippa ammoniakkia ja sitten niitä hangattiin
+niin kauan kunnes ne tulivat aivan kirkkaiksi.
+
+Rva S:llä oli joka esinettä varten omat, itse keksimät puhdistustapansa
+ja puhdistusvälineensä ja niistä pidettiin kiinni. -- Taideyhdistyksen
+intendentti _M. Wænerberg_ toi hänelle kerran pienen painetun vihkosen,
+jossa hän neuvoi miten tauluja tulee hoitaa ja puhdistaa.
+
+»Ennenkuin luen tämän, niin suonette, että minä kerron, miten minulla on
+tapana tehdä», sanoi rva S. ja teki sitten selkoa menettelytavastaan,
+miten esim. keväisin jokainen taideteos pyyhittiin pehmeällä,
+erityisestä kankaasta tehdyllä rievulla, joka käytettäessä rutistettiin
+pallon muotoiseksi, miten taulujen kehyksiä varten taas oli erikoiset
+tomurätit ja pienet puikot, joiden avulla kaikki niiden koristukset ja
+leikkaukset saatiin puhdistettua, miten jokainen taulu senjälkeen
+peitettiin verholla, jotta ei kesäaurinko sitä pahentaisi. Tämän
+kuultuaan arveli herra Wænerberg, ettei hänellä ollut mitään neuvoja
+annettava rva S:lle, mutta pikemmin häneltä opittava.
+
+Tapa millä rva S. puhui näistä käytännöllisistä tehtävistään, oli varsin
+mielenkiintoinen. Se osoitti erityistä perehtymistä niihin ja
+loppumatonta työiloa. Suurien kevät- ja syyssiivousten aikoina esim. hän
+oli liikkeellä aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, mutta piti sen
+kaikkein luonnollisimpana asiana maailmassa. Ei hän ollenkaan ymmärtänyt
+sellaisia emäntiä, jotka pitävät parin viikon suursiivousta niin
+raskaana, että jo kaipaavat lepoa sen suoritettuaan.
+
+Olin ajatellut olla tunnin tällä retkelläni ja se kasvoi neljäksi, olisi
+luultavasti venynyt vieläkin pitemmäksi, ellei myöhäinen tunti olisi
+muistuttanut minua kotiin menosta.
+
+»Tulkaa uudestaan aina kun teidän on ikävä hollantilaista huonetta»,
+sanoi rva S. hyvästellessäni, koska hän oli havainnut, että vanha
+hollantilainen taide minua erittäin oli huvittanut.
+
+Kului kuitenkin aikoja, ennenkuin noudatin tätä ystävällistä kutsua,
+sillä huomasin kaikesta, että rva S:n aika oli hyvinkin täpärällä. Oli
+niin paljon ihmisiä, jotka kääntyivät hänen puoleensa pyytäen apua ja
+kannatusta, oli niin monta laitosta, kuten lasten-, vanhojen- ja
+sokeiden koteja y. m. yksinäisten ja sairaiden turvapaikkoja, joiden
+pystyssä pysymistä hän tahtoi edistää käymällä niiden kevät- ja
+syysmyyjäisissä y. m. tilaisuuksissa.
+
+»Hän osti meiltä aina koko sylillisen harjoja, käydessään», kertoi esim.
+Sokeiden kodin johtajatar, »eikä siinä kyllin, vaan hän otti myöskin
+selkoa ketkä hoidokeista olivat ne valmistaneet, kävi heitä
+puhuttelemassa ja lausui heille rohkaisevia sanoja».
+
+Mutta kun sitten pari hyvää ystävääni myöskin mielellään tahtoi nähdä
+Sinebrychoffin taideaarteet, tarjouduin heidän oppaakseen ja tulin
+uudestaan siellä käyneeksi. Tämä toinen käynti muodostui jos mahdollista
+vieläkin sisältörikkaammaksi ja hauskemmaksi kuin ensimäinen, se kun
+antoi tilaisuutta syventymään kaikkiin edellisellä kerralla saatuihin
+vaikutelmiin ja taas uudestaan tapaamaan talon miellyttävän emännän --
+vieläpä hänen uskollisen talousapulaisensa Alman, joka oli eteisessä
+vastaanottamassa aivan kuten edellisellä kerrallakin. »Sellainen kuin on
+emäntä on palvelijakin» sanotaan ja tässä kodissa se ihan
+kirjaimellisesti oli toteutunut. Sisäkkö Alma oli ollut talossa 23
+vuotta, keittäjä 27 vuotta ja suorittaneet tehtävänsä yhtä uskollisesti
+kuin emäntäkin, tottuneet kaikkiin talon tapoihin, oppineet
+kunnioittamaan sen taide-esineitä ja haltijaväen taideharrastusta. Siksi
+vallitsikin heidän keskenään mitä täydellisin luottamus ja kiintymys.
+Emännän huolet ja surut olivat myöskin talousapulaisten ja sitten taas
+päinvastoin. Kun esim. kauppaneuvos Sinebrychoff kuoli ja rouva pitkät
+ajat senjälkeen oli surun valtaama ja uneton, valvoi Alma ihan
+pyytämättä viereisessä huoneessa ollaksensa aina valmis tulemaan, kun
+hänen haltijattarensa vain suinkin kutsui. -- Ja aivan ihmeellisesti hän
+osasi liikkua kahvipöydän ympärillä ja valvoa, että kukin aina sai mitä
+hän tarvitsi. Kaikki kävi niin hiljaa ja melutta, aivan kuin olisi siinä
+ollut henkiolento pitämässä huolta jokaisesta. Vieraanvaraisen tapansa
+mukaan oli rva S. nimittäin taaskin antanut kattaa kauniiseen
+ruokasaliinsa kahvipöydän ja siinä me istuimme toista tuntia vilkkaasti
+keskustellen ja leikkiä laskien.
+
+»Kyllä se sentään on kummallista», sanoi eräs seurueesta, »että vaikka
+Helsingissä on tällainen koti ja kokoelma, emme me tavalliset ihmiset
+ole tienneet siitä mitään».
+
+»Se on juuri yhtä ihmeellistä, että Helsingissä on näin hauskoja
+ihmisiä, joista minä en tähän asti ole tiennyt mitään», vastasi rva S.
+Se oli hyvin kohtelias ja lystikäs käänne ja sellaisia hän teki monta.
+Kun eräs toinen seurueestamme valitti, että hänen vuosimääriä oli
+täytynyt elää pienessä maaseutukaupungissa »Kuopion takana», ja siksi
+oli jäänyt niin jälelle kaikilla aloilla, vastasi rouva S., että se
+päinvastoin mahtoi olla aivan erinomainen paikka, koska siellä sekä
+henkisesti että ruumiillisesti pysyi niin pirteänä. Olin edellisellä
+käynnilläni tiedustellut, eikö talon vieraat vahingoittaneet siellä
+olevia kalliita kaluja ja kertonut omista ikävistä kokemuksistani: miten
+ihmiset mieluimmin istuivat nojatuolien käsinojilla kuin itse istuimilla
+ja saivat ne siten irti, miten he jaloillaan kahnasivat pöytien jalkoja
+ja ristikoita, joten ne olivat täynnä naarmuja, asettivat kahvikuppejaan
+soittokoneen kannelle y. m. Silloin rva S. ei tietänyt sellaisesta
+mitään, nyt hän sanoi minua usein muistaneensa tämän kysymyksen
+johdosta, sillä senjälkeen kuin suuri yleisö oli ruvennut käymään hänen
+kokoelmiaan katsomassa, oli hän ihmeekseen havainnut kuinka huonosti
+kasvatetut ihmiset tässä suhteessa olivat. He saapastelivat hänen
+hienoilla parkettilattioillaan niin häikäilemättä, että niitä ehtimiseen
+oli täytynyt kiillottaa, tauluja katsellessaan he heittäysivät
+polvilleen vanhoille kallisarvoisille nojatuoleille ja tarttuivat niiden
+kullattuihin karmeihin lämpöisin, hikisin käsin. »Jos olisin mies, en
+vain koskaan kosisi sellaista tyttöä, sillä ei hänestä ole talon
+emännäksi», sanoi hän hyvin vakuuttavasti.
+
+Oli todellakin oikein masentava kuulla, että sen nuoren polven naiset,
+joilla oli onni päästä rva S:n kotiin ja hänen opastamanaan katsella
+siellä olevia kauneusarvoja, eivät ensinkään ymmärtäneet miten oli
+käyttäytyminen. He saattoivat paiskautua istumaan, sillä aikaa kun
+emäntä aina itse seisoi taulujaan esittäessään. Ja kuitenkin oli
+seisominen hänelle hyvin raskasta senjälkeen kun hän pahasti oli
+loukannut jalkansa. Hänen uskollinen Almansa kertoi tästä tapahtumasta
+sitten jälestäpäin seuraavasti: Eräänä kesäpäivänä oli rva S. tapansa
+mukaan valmistanut puistossaan juhlat erään lastenkodin lapsille. Hän
+istui heidän kanssaan keinulaudalla, kun tämä yhtäkkiä katkesi ja hänen
+jalkansa jäi laudan alle sekä vikaantui niin pahasti, että hänet oli
+kannettava sisään. Siinä tuskissaan ollen, hän lähetti sanan, ettei
+lasten juhlaa mitenkään saanut keskeyttää, vaan että heitä oli
+kestitettävä juuri sillä tavalla kuin alusta oli ajateltu, ja samassa
+hän oli tyytyväinen senjohdosta, että onnettomuus oli kohdannut häntä
+eikä pienokaisia.
+
+[Kuva: Fanny Sinebrychoff eräässä yksityisessä seurassa esitetyssä
+näytelmäkappaleessa]
+
+Tästä jalkansa vikaantumisesta hän ei kuitenkaan meille sanonut mitään,
+eipä sitäkään, että hänen terveytensä yleensä oli heikko. Päinvastoin.
+Kun eräs seurastamme mainitsi päättäneensä elää hyvin kauan nähdäksensä
+millaiseksi nykymaailma tästä muuttuisi, vakuutti hän päättäneensä juuri
+samaa. Kun oli kysymys siitä, että hän joskus poikkeisi N. Ä:n
+toimistoon, mutta ensin kuitenkin ilmoittaisi tulostaan, jotta siellä
+sitä ennen voitaisiin panna toimeen oikein perusteellinen suursiivous,
+selitti hän sen olevan aivan turhaa. Ei hän mennyt tuttaviinsa
+tarkastaakseen heidän järjestystään, vaan nauttiakseen heidän
+seurastaan. Muuten hän kyllä sanoi olevansa tottunut siihen, että häntä
+pidettiin jonkinmoisena järjestyksen pedanttina. Hänen nuoret
+sukulaisensa esim. väittivät pilkaten, että kun Fanny täti panee heitä
+jotakin esinettä kiillottamaan, niin täytyy ensin hangata sitä määrätyt
+kerrat pitkittäin ja sitten poikittain, eikä siinä vain saa erehtyä.
+
+Hyvin mielenkiintoista oli kuulla hänen kertovan edellisen kesän
+korjaustöistä hänen kesäasunnossaan Hagalundissa. Siinä oikein havaitsi
+mikä järjestävä kyky ja käytännöllinen emäntä hän oli. Kaikki hän itse
+suunnitteli valmiiksi ihan pienimpiä yksityisseikkoja myöten ja ellei
+sitten käsityöläiset suvainneet ruveta hänen määräyksiään seuraamaan,
+niin työ vaikka keskeytettiin joksikin aikaa, kunnes asianomaiset
+ottivat ymmärtääkseen mistä oli kysymys.
+
+Kaikissa hänen töissään ja toimissaan oli metoodia, eikä suinkaan vähin
+hänen hyväntekeväisyydessään. Ei se ensinkään ollut tuollaista
+tavallista almunantoa, joka ei tiedä muusta kuin pienen tilapäisen
+rahalahjan luovuttamisesta apua-anovalle päästäkseen hänestä vapaaksi.
+Rva S. antoi ottaa tarkalleen selkoa apua pyytävän henkilön olosuhteista
+ja mahdollisuuksista ja jos sitten näyttäytyi, että hän todella oli
+avuntarpeessa, antoi hän sitä mitä tehoisimmalla tavalla, ei kerran,
+eikä pari kertaa, vaan väliin vuosimääriä perätysten. Hänen kirjoissaan
+oli esim. monta sataa vanhaa vaimoa, joita hän auttoi, ja joille hän
+m.m. joka joulu hankki jouluiloa. Jo monta päivää ennen jouluiltaa
+valmisti hän Alman kanssa heitä varten myttyjä, joissa oli sekä vaate-
+että ruokatavaraa. Niitä he sitten aattoiltapuolella saivat tulla
+noutamaan. Saman päivän aamupuolella hän taas personallisesti kävi
+tervehtimässä ystäviään ja suojattejaan eri laitoksissa.
+
+On aivan tavallista, että ihmiset, joilla on tuollainen erityinen
+järjestämistaito, seuraihmisinä ovat jäykkiä ja kuivia. Heiltä puuttuu
+välittömyys, heillä ei ole tuota nopeata antautumisen lahjaa ja
+innostuksen kykyä. He ovat niin tottuneet aina harkitsemaan ja
+punnitsemaan, että se on painanut leimansa koko heidän olemukseensa.
+Tämä ei kuitenkaan millään tavalla pitänyt paikkaansa rva
+Sinebrychoffiin nähden. Ei kukaan kuullessaan hänen niin hilpeästi
+keskustelevan ja leikkiä laskevan, olisi voinut aavistaa, että hän oli
+niin ankara järjestyksen ihminen. Kaikki hänessä tuntui pikemmin
+hetkellisten, voimakkaiden tunteiden määräämältä aivankuin
+taiteilijatemperamentiltä saattaa odottaakin. Hänellä oli sitä
+personallista vetovoimaa ja haltioitumiskykyä, joka on ominaista
+kaikille taiteilijaluonteille ja vaikuttaa, että heidän seurassaan
+miltei aina on hauska olla, että heti syntyy sellainen lämmin tunnelma
+ja vapauttava luonnollisuus.
+
+Mekin, jotka sinä iltana istuimme rva S:n luona, olimme aivan
+täydellisesti tämän tunnelman lumoissa ja iloitsimme siitä, että täällä
+Helsingissä olimme löytäneet sellaisen henkevän, kaikesta inhimillisestä
+innostuneen henkilön.
+
+Ja niin mahtavasti oli hänen mallikelpoinen kotinsa vaikuttanut meihin
+kaikkiin, että nuorin joukossamme rupesi heti kotiin tultuaan
+kiillottamaan lattiaansa sillä seurauksella, että hänen
+talousapulaisensa sanoutui irti, ja eräs toinen asettui vielä samana
+iltana pesemään kasvejaan.
+
+Viimeinen nimittäin, jonka rva S. oli näyttänyt meille oli eräs
+rakennuksen pihan puolella oleva ulkoneva osa, n. k. erkeri
+lasiseinineen, täynnä mitä ihanimpia kukkivia ruusuja azaleoja ja
+amaryllisiä. Hän oli niidenkin hoitoa tarkkaan valvonut ja nautti nyt
+sanomattomasti niiden väriloistosta, jota katossa riippuva punainen
+lamppu vielä kohotti. Sinne kukkien keskelle hän asetti meidät istumaan
+ja seisoi itse erkeriin johtavan aukon suussa hymyilevänä ja
+säteilevänä.
+
+Vain kymmenen päivää tämän jälkeen luimme lehdissä, että rva
+Sinebrychoff oli kuollut. Se tuntui aivan mahdottomalta. Emme oikein
+ottaneet sitä uskoaksemme, ennenkuin puhelimitse kyselimme uskolliselta
+Almalta. Nyyhkytysten kesken hän kertoi, että rva S. jo pitemmän aikaa
+oli kärsinyt vatsassa olevien kasvien takia ja kun nämä vaivat lopulta
+kävivät sietämättömiksi, oli hän mennyt sairaalaan leikattavaksi. Mutta
+hän oli koko ajan ollut hyvin toivorikas ja puhunut pikaisesta
+kotiinpalaamisestaan. Kaikki olikin alussa tuntunut varsin lupaavalta:
+leikkaus oli onnistunut hyvin ja potilas oli kestänyt nukutuksen, mutta
+sydän ei kestänyt.
+
+Sanoma tästä kuolemantapauksesta kulki kuin kulovalkea ympäri Helsinkiä
+ja herätti kaikkialla hämmästystä ja surua, mutta ei kuitenkaan missään
+piirissä niin, kuin niiden pienten keskuudessa, joiden auttaja ja
+lohduttaja rva S. jo vuosikausia oli ollut. Moni tunsi, ettei hänellä
+tästälähin enää ollut ketään, joka hänestä olisi välittänyt, että hän
+oli menettänyt ainoan maallisen ystävänsä ja joutunut orvoksi.
+
+»En ole vielä kenenkään haudalla vuodattanut niin katkeria kyyneleitä
+kuin rva Sinebrychoffin», sanoi eräs nuori mies, jota hän oli auttanut
+taiteilijauralle, »en ainoastaan siksi, että hän minua avusti, mutta hän
+oli minulle niin herttainen ja hyvä, etten vielä koskaan ole sellaista
+tavannut».
+
+[Kuva: Fanny Sinebrychoff s. 24. X--64 k. 27. IV--21.]
+
+Esimerkkinä siitä miten vaatimaton hän oli itsensä suhteen, olkoon
+mainittu, että, niin innostunut kuin hän olikin taiteellisista
+muotokuvista, ei hän antanut itsestään maalata niin mitään kuvaa -- eräs
+taiteilija Berdtsonin tekemä tosin on vanhemmilta ajoilta, mutta ei se
+ole erityisesti onnistunut. Ei hän edes mennyt valokuvaajalle pariin
+kolmeenkymmeneen vuoteen[1] ja niin hänen kauniit, puhtaat piirteensä
+hyvin epätäydellisesti tulevat säilymään tuleville polville. Mutta hänen
+nimensä tulee aina mainittavaksi Sinebrychoffin kokoelmien kanssa
+yhteydessä niinkuin se myöskin kaikiksi ajoiksi on liittynyt meikäläisen
+näytelmätaiteen ja hyväntekeväisyyden historiaan.
+
+[1] Edellisellä sivulla oleva kuva, joka jo on otettu 90-luvulla, on
+viimeinen mikä rva Sinebrychoffista on olemassa.
+
+
+
+
+PROFESSORI N. C. FREDERIKSEN.
+
+
+Keväällä 1896 kun ensi kerran olin Parisissa, sain eräänä päivänä
+tervehdyksen professori _N. C. Frederikseniltä_ ja kutsun tulla syömään
+päivällistä hänen ja hänen puolisonsa kera. Jälkimäisen olin joskus
+tavannut, edellisestä en tiennyt mitään muuta kuin että hän vuosimääriä
+oli oleskellut ulkomailla ja että hänellä oli äiti ja sisar, tuo oppinut
+_Kirstine Frederiksen_, Köpenhaminassa.
+
+Olin kutsusta varsin hyvilläni, vaikka en tosiaankaan ymmärtänyt syytä
+tähän kohteliaisuuteen. En silloin vielä tiennyt mitään siitä, miten
+lämpimästi prof. F. oli seurannut Suomen kohtaloa jo vuosimääriä, ja
+millä osanotolla hän meitä hamasta nuoruudestaan oli ajatellut. Eikä
+ainoastaan ajatellut, vaan myöskin koettanut tehdä parhaansa meidän
+avustamiseksemme. Hän oli nuorena ylioppilaana saanut Köpenhaminan
+yliopiston kultamitalin eräästä kansantaloutta koskevasta
+kilpakirjoituksestaan, ja tämän kalleimman tavaransa hän nälkävuosinamme
+60-luvulla lähetti Suomeen leiväksi vaihdettavaksi.
+
+80-luvulla taas, jolloin hyökkäykset Suomea vastaan venäläisissä
+lehdissä rupesivat käymään ihan jokapäiväisiksi, hankki hän itselleen
+tarkat ja seikkaperäiset tiedot meidän maamme suhteista keisarikuntaan
+voidakseen aina sopivissa tilaisuuksissa torjua vihamielisessä
+tarkoituksessa tehtyjä perättömiä syytöksiä.
+
+[Kuva: N. C. Frederiksen vähää ennen kuolemaansa.]
+
+Määrätuntina me tapasimme toisemme eräässä parisilaisessa ravintolassa
+ja nyt seurasi hilpeä yhdessäolo. Professori F. oli vielä siihen aikaan
+parhaassa miehuuden ijässään, täynnä tuumia ja elinvoimaa. Paitsi häntä
+itseään ja hänen puolisoaan, oli siellä läsnä myöskin eräs nuori
+tanskatar, _Pauline Bagge_, joka, kuten minäkin, oli tullut Parisiin
+naisasiakongressia varten ja siitä meillä oli paljon kerrottavaa. Se oli
+meluavin ja myrskyisin kongressi, jonka milloinkaan olimme nähneet,
+sinne kun oli kokoontunut joukottain parisilaisia ylioppilaita y. m.
+nuorisoa keskeyttääkseen puhujia. Siinä he monasti onnistuivatkin
+erinomaisesti, varsinkin silloin, kun asianomainen luki sanottavansa
+paperista. Tuskin hän oli päässyt alkuun, niin jo huudettiin »alas» ja
+sitä jatkui kunnes hän totteli. Minä olin kuitenkin onnistunut
+esittämään sanottavani Suomesta tyydyttävän hiljaisuuden vallitessa ja
+antanut sen, Suomesta tulleen määräyksen mukaan, painettavaksi. Olin
+vastikään saanut siitä ensimäisen korehtuuri-vedoksen ja kun sitten
+valitin tottumattomuuttani korjaamaan ranskankielistä korehtuuria,
+tarjoutui prof. F. heti auttamaan.
+
+Oli miltei kuin ennustuksellinen sattuma, että prof. F. heti ensikerran
+tavatessamme teki minulle palveluksen, sillä senjälkeen niitä seurasi
+ehtimiseen. Tuskin tunnen toista, joka minua siihen määrin olisi
+opastanut, neuvonut, opettanut ja rohkaissut.
+
+Noin puolitoista vuotta tästä ensi tapaamisestamme olin nimittäin
+taaskin Parisissa, en enää viipyäkseni vain pari viikkoa, kuten ensi
+käynnilläni, vaan ollakseni siellä koko kesän. Oli niin paljon, jota
+tahdoin oppia ja nähdä. Ohjelmaani kuului m. m. asettua johonkin
+ranskalaiseen perheeseen tai täysihoitolaan saadakseni joka päivä puhua
+ranskaa. Mutta pian havaitsin, että juuri Parisi on se paikka, johon
+siihen kaikkein vähin on tilaisuutta.
+
+Täysihoitolat ovat enimmäkseen täynnä muukalaisia, joiden
+ranskankielentaito on niin heikko, ettei heiltä totta tosiaankaan opi
+mitään, ja yksityiset perheet ovat ani harvoin taipuvaiset ottamaan
+vieraita luokseen. Kuulusteltuani sopivaa täysihoitolaa noin viikon
+päivät ja käytyäni katsomassa monenmoisia, sekä mahdollisia että
+mahdottomia paikkoja, tulin siihen johtopäätökseen, että kaikkein
+parasta oli jäädä asumaan siihen pieneen hotelliin, missä
+Frederiksenitkin asuivat ja jonne olin aluksi asettunutkin. Rouva F. oli
+matkustanut kylpylaitokseen, mutta professori oli Parisissa, ja hän oli
+jo ehtinyt antaa minulle niin paljon hyviä neuvoja ja ohjeita sekä
+kertoa minulle niin paljon opettavaista näiden muutamien päivien
+kuluessa, että arvelin hänen seurassansa oppivani enemmän kuin parhaassa
+pensionaatissa. Älykkäät ihmiset ovat aina antaneet minulle enemmän kuin
+kaikenmaailman kirjat -- parasta siis käyttää taas tätäkin tilaisuutta
+hyväkseen.
+
+Sillä aikaa kun prof. F. aamupäivisin oli toimistossaan, kävin minä
+»Alliance françaisen» luentokursseilla, kouluissa kuuntelemassa y. m.,
+mutta illalla kl. 6 tuli hän aina hotelliin minua päivällisille
+noutamaan.
+
+Parisissa oli siihen aikaan paljon hauskoja, siistejä ruokapaikkoja ja
+näitä me vuorotellen käytimme ja vietimme loppuillan tavallisesti
+jossakin kahvilassa keskustellen ja päivän lehtiä lukien. Väliin tehtiin
+myöskin retkiä maailmankaupungin eri osiin. Professori F. tunsi Parisin
+juurta jaksain, niin että hänellä itsellä ei ollut näistä retkistä
+mitään iloa, mutta sen enemmän ne viehättivät minua. Pimeän tultua, kun
+kaikki tulet olivat sytytetyt, ja niiden valot kuvastuivat Seinessä kuin
+sadat kultapatsaat tai kimmeltävät hapsut, oli ajeleminen omnibussien
+katoilla tai astuskeleminen pitkin joen rannikoita mitä ihaninta, ja
+päivänvalossa taas olivat sen sadat muistopatsaat, suihkulähteet,
+puistot ja loistorakennukset sellaiselle ensikertalaiselle kuin minulle
+yhä uutena ilonaiheena, varsinkin kun sai nähdä ne taitavan oppaan
+seurassa, joka osasi selittää kaikki ja oli kuin elävä tietosanakirja.
+
+Professori Frederiksen oli nimittäin, paitsi että hän oli monipuolisesti
+oppinut henkilö, niin paljon nähnyt, kokenut ja elänyt, että hänen
+seurassaan oleskeleminen oli kuin eri maissa, jopa eri maanosissa
+matkustaminen.
+
+Ne, jotka eivät personallisesti tunteneet häntä, olivat vain kuulleet
+hänen vaihtelevan elämäntarinansa, olivat valmiit sanomaan, että hän oli
+seikkailijaluonne ja epävakainen henkilö, mutta siinä ei kuitenkaan
+ensinkään ollut perää. Hänellä oli vain tavaton toimintahalu ja
+uskomattoman paljon aloitteita, mutta toisaalta hänellä ei ollut kyllin
+organisoimiskykyä ja ennen kaikkea kyllin ihmistuntemusta -- paremmin
+sanoen epäilystä ihmisiin -- apulaisia valitessaan ja siksi niin monet
+hänen hyvistä tuumistaan epäonnistuivat.
+
+Hän alkoi uransa loistavammin kuin useimmat muut kuolevaiset. Ennenkuin
+hän edes vielä oli päässyt äänioikeutetuksi, valittiin hänet jo Tanskan
+Kansankäräjien jäseneksi ja kaksi vuotta sen jälkeen oli hän
+Köpenhaminan yliopiston professori. Mutta nämä työalat, jotka jo
+olisivat tyydyttäneet monen muun ihmisen toimintahalua, eivät vielä
+olleet kyllin hänelle. Oli niin paljon tehtäviä käytännöllisellä alalla,
+niin paljon uudistuksia, jotka hänestä myöskin välttämättä olivat
+suoritettavat. Tuo käytännöllinen piirre ja halu olla mukana maataan
+rakentamassa ei ainoastaan välillisesti tiedemiehenä ja
+kansantaloudenopettajana, vaan suoranaisesti aatteittensa toteuttajana,
+oli isänperintöä, sillä tämä oli ollut arvossapidetty, toimelias
+maanviljelijä. Tuo aatteellinen ja ihanteellinen puoli hänessä oli taas
+äidiltä kotoisin, häneltä, joka jo pikku tyttösenä oli oppinut latinaa
+kuunnellessaan sivultapäin miten hänen veljiään oli opetettu, joka osasi
+kertoa sellaisia satuja ja sepittää sellaisia lauluja lapsilleen, että
+hänen lastenlastenlapsensa kaukana Amerikassa ja Uuden Seelannin
+aarniometsissä niitä vieläkin toistavat. Läpi koko elämänsä hän
+sitäpaitsi seurasi kaikkia kirjallisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä ja
+oppi vielä vanhoilla päivillään, oleskellessaan erään talvikauden
+Roomassa, italian kieltäkin.
+
+[Kuva: N. C. Frederiksen nuorena ylioppilaana 1863.]
+
+Aatteellisuuden ja käytännöllisyyden yhdistäminen ei ole aina niinkään
+helppoa ja useimmiten havaitsee, että jompikumpi kärsii; ja mitä juuri
+prof. Frederikseniin tulee, niin joutui käytännöllinen puoli
+tavallisesti aina vähemmälle, sillä hänen tuumansa ja niiden alkuunpano
+olivat aivan erinomaiset. Köpenhaminassa ei esim. vielä viime vuosisadan
+60 luvulla ollut maalaisten pankkia. Sellaista prof. F. rupesi sinne
+puuhaamaan ja saikin sen tuota pikaa pystyyn. Tanskassa ei vielä liioin
+siihen aikaan harjoitettu sokerijuurikkaiden viljelystä. Prof. F.
+perusti sinne koeasemat ja rupesi kirjoittamaan asiasta. Hän hankki
+itselleen maakartanoita ja myllyjä pitkin maata, ulotutti toimintansa
+Ruotsiinkin ja osti siellä metsiä ja putouksia. Hän oli yhtämittaisessa
+työssä ja touhussa ja pidettiin jo yhteen aikaan miljoonien omistajana:
+Kymmenen vuoden kuluttua tuli romahdus ja hän menetti kaikki, sekä
+omansa että muiden tavarat. Hänen vararikkonsa kuului yleensä suurimpiin
+mitä Tanskassa siihen aikaan on tehty, ja senjälkeen oleskeleminen
+siellä kävi hänelle mahdottomaksi. Hän siirtyi perheineen Amerikkaan ja
+toimi siellä aluksi sanomalehtimiehenä, mutta taaskin veti liike-elämä
+häntä puoleensa. Hän joutui m. m. maapalstojen välittäjäksi
+siirtolaisille, hänellä oli omat konttorinsa monine kymmenine
+apulaisineen, omat matka-agenttinsa y. m. tähän välitystoimeen
+tarvittavat henkilöt ja oli taaskin: miljoonamies. Tätä nousua kesti
+hiukan toistakymmentä vuotta ja sitten tuli taaskin äkkinäinen lasku ja
+vararikko. Itse hän selitti syyn tähän amerikkalaiseen romahdukseen
+olleen sairauden, jonka takia hänen kuukausimääriksi oli ollut
+jättäminen liikkeensä johto vieraisiin käsiin, mutta minusta tuntui
+sittenkin siltä kuin olisi suurin syy ollut siinä, että hänellä oli
+liika paljon luottamusta ihmisiin, niin että kaikenmoiset onnenonkijat,
+jotka tarjoutuivat hänen palvelukseensa, otettiin vastaan ja tekivät
+sitten voitavansa hävittääkseen hänen omaisuuttaan.
+
+Aivan pohjaton hyvyys ja rehellisyys oli nimittäin perussävel prof. F:n
+luonteessa ja sellaisen ihmisen on varsin vaikea epäillä muita. Hän
+lähtee aina siitä, että kukin koittaa parastaan ja tahtoo yleistä hyvää
+edistää kuten hän itsekin. Ja yleinen hyvä oli Frederiksenillä kaikki
+kaikessa. Ei hän pannut liikkeitä pystyyn itse niistä hyötyäkseen tai
+kunniaa ja mainetta niittääkseen, vaan hankkiakseen ihmisille työaloja
+ja työtä. Ihmisten hyvinvointi ja onni, kulttuuriarvojen kasvaminen ja
+ihmisyyden edistäminen olivat hamasta nuoruudesta hänen toimintansa
+päämääränä, se henkinen ilmakehä, jossa hän eli ja liikkui ja näiden
+periaatteiden valossa ja kannustamana hän toimi. Mutta nämä periaatteet
+ja niiden mukana toimiminen eivät aina, ikävä kyllä, ole edulliset
+liikeihmiselle. Moni pitää esim. vararikkoja tehdessään huolta siitä,
+ettei itse joudu aivan puille paljaille ja toiset osaavat sellaisissa
+tilaisuuksissa korjata itselleen oikein tuntuvastikin tavaraa. Prof. F.
+ei sellaista ajatellutkaan ja siksi hän seisoi siinä taas toisen kerran
+tyhjin käsin. Silloin hän jätti Amerikan ja siirtyi Lontooseen ja sieltä
+jonkun vuoden kuluttua Parisiin, jossa hän enimmäkseen toimi
+kirjallisella alalla.
+
+Nämä monet vuodet eri maissa ja erilaisten ihmisten parissa, kaikki se
+kunnioitus ja kumartelu, joka tulee mahtavan liikemiehen osaksi ja
+sitten taas se välinpitämättömyys ja halveksiminen, jota samat ihmiset
+niin runsaasti osoittavat, kun hän on epäonnistunut, kaikki tämä oli
+tietenkin opettanut prof. F:lle paljon, mutta katkeraksi se ei ollut
+häntä ensinkään tehnyt. Päinvastoin.
+
+Oli kerran kysymys siitä vaihtaisiko hän elämänsä vanhemman veljensä
+kanssa, joka eli varakkaana maanviljelijänä Tanskassa Laalannin saarella
+ja omisti niin komean asuinrakennuksen, että siinä oli sekä tornit että
+parvekkeet, mutta hän pudisti päätänsä. Elämä oli kyllä tuonut hänelle
+monet suuret pettymykset ja huolet, mutta samalla se oli henkisesti
+häntä suuresti rikastuttanut, oli antanut sisällystä ja elämyksiä,
+näyttäytynyt monikirjavuudessaan ja vaihtelurikkaudessaan. Tiedemiehenä
+hän tunsi koko tieteellisen maailman, liikemiehenä liikeihmiset, valtio-
+ja sanomalehtimiehenä kaikki politikoitsijat ja julkisen sanan
+edustajat. Hänen personallinen vetovoimansa vaikutti taas, että hänellä
+oli uskollisia ystäviä kaikissa kansoissa ja piireissä. _Björnson_ esim.
+kuului hänen personallisiin ystäviinsä, samaten _Walter Runeberg_
+monesta muusta meillä vähemmin tunnetusta henkilöstä puhumattakaan.
+
+Tämä hänen monipuolisuutensa ja henkinen joustavuutensa vaikutti
+tietenkin, että hänen seurassaan oli aina hauska olla, ettei
+keskusteluaiheista koskaan ollut puutetta, varsinkin kun tähän vielä
+tulee lisää, että hän oli ottanut aivan erikoistehtäväkseen kehittää
+minua, aivan kuin olisi hän ollut sitä varten palkattu opettaja. Niin
+pian kun hän esim. löysi toimistoonsa tulleissa sanoma- ja
+aikakauslehdissä jotakin mielenkiintoista, merkitsi hän sen heti
+sinisellä kynällä ja toi minulle luettavaksi. Kun hän tapasi Parisissa
+huomattavia skandinaaveja, kuletti hän heitä mukanaan päivällisille,
+jotta minullakin olisi heistä iloa, tai ainakin tilaisuus nähdä
+kuuluisia henkilöitä. Tällainen oli esim. _Hans Jæger_, »Kristiania
+Bohemen» nimisen kirjan tekijä, josta paljon puhuttiin 80-luvulla. Nyt
+hän oli ajanut karille ja eli Parisissa säälittävässä tilassa ansaiten
+leipänsä vedonlyönneillä kilpa-ajoissa. Mutta ilman itsetietoisuutta ja
+tulevaisuuden suunnitelmia ei hän silti suinkaan ollut, sillä hän puhui
+paljon aikeestaan julkaista laaja, anarkismia käsittävä teos.
+
+Prof. F. ehdotti, että minä, joka siihen aikaan ahkerasti kirjoittelin
+Parisin kuulumisia meidän lehtiimme, hankkisin itselleni vapaapaikan sen
+vanhimmassa ja kuuluisimmassa »Comedie Française» nimisessä teatterissa,
+ja neuvoi tarkkaan minne minun oli meneminen ja mitä tekeminen se
+saadakseni, joka myöskin onnistui. Hän auttoi minua niiden
+anomuspaperien kirjoittamisessa, jotka piti jättää Parisin
+viranomaisille ennenkuin pääsi sikäläisiin kouluihin, ja niinikään sen
+esitelmän, joka minun tuli pitää samana kesänä Brysselissä, kelvolliseen
+ranskankieliseen asuun saamisessa. Olin itse kyllä tuuminut, että kun
+siellä pidettävä kongressi oli kansainvälinen, voisin esiintyä saksaksi,
+jonka puhuminen ei tuottanut minulle mitään vaikeuksia, mutta prof. F.
+pani vastaan ja minä huomasin myöhemmin, että hän siinä oli aivan
+oikeassa.
+
+Hyvin usein prof. F. kuvasi minulle Amerikan oloja ja lisäsi aina:
+»Sinne teidän olisi meneminen, se olisi kuin luotu teitä varten, siellä
+te saisitte sekä ansiota että hengenheimolaisia». Kun me juuri
+oleskelimme ranskalaisten keskuudessa, oli tietysti usein kysymys
+heistä, heidän erikoispiirteistään ja kansallisominaisuuksistaan. Hän
+kiitti Ranskan naisia hyvin ahkeriksi ja säästäväisiksi, sitäpaitsi hän
+väitti heidän omistavan erityistä liiketaitoa. »Ei tarvitse kuin
+katsella heidän ryhdikästä käyntiään», oli hänellä tapana puhua, »niin
+jo siitä näkee, että heidän luonteessaankin on ryhtiä». Ja sitten hän
+kertoi, miten he niin monella tavalla osasivat venyttää ja lisätä
+perheen pieniä tuloja, niin että saivat ne riittämään, vaikkakin kaikki
+oli tavattoman kallista. Kun monet tärkeät tarvekalut, kuten esim.
+tulitikut, oli tehty valtion monopooliksi ja jokaisesta ruuanpalasesta
+oli niin kalliit verot, että esim. tavallinen työläisperhe jo tuli
+maksaneeksi välillisiä veroja pari francia päivässä, niin kyllä sitä
+saikin ahertaa ja olla kekseliäs tullaksensa toimeen. Hän oli yleensä
+sitä mieltä, että Ranskaa hallittiin varsin huonosti, ja että monet
+aineellisen elämän alat olivat siellä tykkänään laiminlyödyt. Kauppa
+esim. oli enimmäkseen muukalaisten käsissä, etenkin saksalaisten ja
+englantilaisten, ellei aina nimellisesti ja avoimesti, niin olivat he
+kuitenkin yrityksien takana ja aloitteen tekijöinä.
+
+Tuskin oli sitä kysymystä taivaan ja maan välillä, jota emme olisi
+pohtineet ja sitä asiaa, jota en olisi prof. F:ltä kysellyt. Olin niin
+tottunut hänen intelligenttiin seuraansa ja siihen, että hän aina kävi
+minut päivälliselle noutamassa, tai lähetti n.k. sähkösanomakortin,
+jossa määräsi, missä meidän piti tavata toisemme, että kun hän
+muutamaksi päiväksi matkusti Lontooseen, tuntui Parisi oikein tyhjältä
+ja kolkolta.
+
+Niinä parina vuotena, jotka seurasivat tätä sisältörikasta kesää, olimme
+suhteellisesti vähän tekemisissä toistemme kanssa, sillä eihän prof.
+F:llä ollut aikaa tuollaisten tavallisten »tervehdyskirjeiden»
+kyhäämiseen, mutta sitten tuli suruvuotemme 1899 helmikuun
+manifesteineen, ja nyt alkoi hyvinkin ahkera kirjevaihto. Personallisten
+tuttavuuksien kautta prof. F:llä oli tie avoin ranskalaisiin lehtiin ja
+se merkitsi siihen aikaan paljon. Niin moni venäläisten viranomaisten
+levittämä väärä tieto ja aiheeton syytös saatiin siten korjattua. Oli
+todellakin lohduttavaa tietää, että siellä maailman kaupungissa oli
+henkilö, joka niin rehellisesti, ilman mitään sivutarkoituksia, aina oli
+valmis meidän hyväksemme toimimaan ja tuleen heittäytymään, kun siksi
+kävi.
+
+Muistan varsinkin yhden tilaisuuden, jolloin ilman hänen välitystään
+olisin ollut varsin toivoton monta päivää. Olin siihen aikaan ulkona
+Europassa tehdäkseni Suomen kohtalon tunnetuksi sekä järjestämieni
+esitelmien että sanomalehtikirjoitusten ja myöskin suullisten
+selostuksien kautta vaikutusvaltaisille henkilöille. Oltuani muutamia
+viikkoja Itävalta-Unkarissa, matkustin Wienistä yhtämittaa Brysseliin
+jäädäkseni sinne loppukesäkseni. Lukemattomat askeleet oli ollut
+astuttava sekä Wienissä että Budapestissä, saadakseni jotakin toimeen,
+ja nyt seurasi tuo pitkä, toista vuorokautta kestävä rautatiematka
+junanvaihtoineen keskellä yötä. Olin viimein niin lopen väsynyt, etten
+ajatellut enkä toivonut muuta kuin pian pääseväni perille ja korvissani
+soi koko ajan: »Brysselissä saat levätä, Brysselissä saat levätä».
+Tiesin, että minua siellä odotettiin ja nautin jo sanomattomasti
+ajatellessani mukavaa, puhdasta vuodettani siellä, istuttuani pikajunan
+pölyisillä sohvilla lähes 30 tuntia. Mutta sitten kävikin aivan toisin.
+Siellä oli vastassa sähkösanoma Tukholmasta, joka oli siihen määrin
+salaperäinen ja peloittava, että se vei unen silmistäni tuntimääriksi.
+Siinä nimittäin kehoitettiin noudattamaan suurinta varovaisuutta ja
+lukemaan »La Fronde» lehteä. Tästä ymmärsin, että toimintani oli tullut
+tunnetuksi, joutunut ehkä vastustajiemme tietoisuuteen ja tämä kaikki
+sai yön hiljaisuudessa mitä kauhistuttavimmat muodot. Mistäpä minä edes
+saisin käsiini »La Fronde» lehden, joka ilmestyi Parisissa, ja joskin
+joku numero oli eksynyt Brysseliin, niin miten löytäisin juuri kyseessä
+olevan kirjoituksen. Haudottuani tätä samaa yhtenään, välähti
+aamupuolella yötä yhtäkkiä mieleeni, että »onhan Frederiksen Parisissa
+ja hän auttaa kyllä, ottaa selkoa mitä lehdessä on seisonut ja vastaa
+siihen, jos tarvitaan». Ja vain tämä ajatus rauhoitti minua niin, että
+hermopingoitus antautui ja uni sai voiton.
+
+Syksyllä v. 1900 tuli prof. Frederiksen senaattori _Mechelinin_ kutsusta
+Suomeen. Tarkoitus oli, että hän kirjoittaisi meidän aineellista
+elämäämme käsittävän teoksen ja niin hän sitten tekikin. Teos ilmestyi
+yhtaikaa tanskan, ranskan ja englannin kielisenä, ja siitä oli usein
+ulkomaisissa lehdissä otteita, jotka antoivat hyvinkin edullisen kuvan
+Suomen valtion varojen hoidosta. Kootessaan täällä aineksia tuohon
+teokseensa, teki Frederiksen paljon tuttavuuksia. Hän tahtoi tavata eri
+puolueiden ja eri aatesuuntien johtohenkilöitä ja saada siten
+läpileikkauksen siitä, mitä maassamme liikkui.
+
+Vielä toisenkin kerran kävi Frederiksen Suomessa. Se tapahtui elokuun
+viimeisinä päivinä v. 1903 ja silloin oli varsin omituinen seikka syynä
+hänen tuloonsa. _Plehve_ oli kuullut kerrottavan Frederiksenistä ja
+hänen työstään Suomen hyväksi. »Eiköhän tuota saisi vastaiseen
+suuntaankin toimimaan» arveli tämä ovela Suomi-syöjä ja antoi kutsua
+Frederiksenin luokseen Pietariin keskustelemaan Suomen asioista, luvaten
+hänelle kaikki matkakulut ja vielä runsaan vaivanpalkkion. Meikäläisten
+politikoitsijoittemme mielestä ei hänen olisi pitänyt noudattaa tätä
+käskyä, mutta prof. F. ajatteli toisin. Hänestä oli varsin
+mielenkiintoista käydä tapaamassa sitä miestä, joka siihen aikaan
+rautakourin johti Venäjän ja sen reunavaltioiden kohtaloa. Sitäpaitsi
+hän toivoi voivansa selvittää Plehvelle Suomen asiaa sekä suomalaisten
+että valistuneen yleisen mielipiteen kannalta.
+
+Hän siis matkusti Pietariin ja joutui kaikkivaltiaan Plehven puheille,
+sekä torjui kaikki tämän tekemät, Suomea tarkoittavat kiristysehdotukset
+selittäen ne Venäjän puolelta Suomelle vahvistettujen perustuslakien
+rikkomiseksi ja aivan tehottomiksi Suomeen nähden. Plehve koitti
+selvittää ja esittää, mutta ei päässyt tuumaakaan pitemmälle miehen
+kanssa, joka niin kovasti piti meidän puoliamme. Hän oli varsin
+tyytymätön vieraaseensa ja osoitti sen m.m. siten, ettei maksanutkaan
+tuota lupaamaansa vaivanpalkkaa, tuskin hän antoi matkarahat. Pietarista
+Frederiksen tuli Helsinkiin ja viipyi täällä muutamia päiviä saadakseen
+taaskin selville mitä meillä ajateltiin tilanteesta ja mitä toiveita
+meillä oli tulevaisuuteen nähden. Täältä hän matkusti Tukholman kautta
+kotiin. Hän kirjoitti minulle jokunen aika senjälkeen, että hänellä oli
+ollut aikomus julkaista keskustelunsa Plehven kanssa »L'Européen»
+lehdessä, sillä mitä Plehve sanoi hänelle oli kyllä yhtä
+mielenkiintoista kuin mitä hän aikoinaan sanoi Steadille, mutta
+meikäläiset politikoitsijat olivat olleet kovin vastaan ja saaneet hänet
+sähköttämään asianomaiselle lehdelle, ettei kyseessä olevaa haastattelua
+siihen pantaisikaan.
+
+Viimeisen kerran tapasin professori Frederiksenin tuona meille niin
+kohtalokkaana kesänä 1904 Köpenhaminassa, jonne hän jokunen vuosi
+aikaisemmin oli siirtynyt. Olin hänen perheessään päivällisillä hilpeän
+mielialan vallitessa ja sieltä hän saattoi minut englantilaiseen klubiin
+5 o'clock teelle. Tietysti Suomen politiikka silloin oli esillä, ja
+siinä pohdittiin tilannettamme joka puolelta. Tanskan lehdissä oli juuri
+niinä päivinä ollut Helsingistä saapunut uutinen siitä, miten eräs
+puhuja Helsingin Työväenyhdistyksen tavanmukaisessa keväisessä
+ulkoilmajuhlassa oli lopettanut puheensa huutamalla: »Alas Bobrikoff,
+alas Plehve» ja sitten niin kiireellisesti poistunut puhujalavalta ja
+sekaantunut ihmisjoukkoon, että häntä oli yhtä mahdoton löytää kuin
+erityistä kortta heinäaumasta. Se oli varsin ihmeellinen ja rohkea
+toivomus, miltei ennustus, sillä jo jotakuta päivää myöhemmin oli
+Bobrikoffin viimeinen hetki tullut ja muutaman viikon kuluttua meni
+Plehve samaa tietä.
+
+En luule, että professori Frederiksenillä aineellisesti oli niinkään
+huolettomat ajat vanhoilla päivillään. Hän oli suunnitellut
+kansainvälisen pankin perustamista joko Lontooseen tai Parisiin ja
+saanut monen vaikutusvaltaisen henkilön, jolle hän asiasta oli puhunut,
+tästä tuumastaan innostumaan jo sen personallisen vaikutusvallan takia,
+joka hänelle oli ominainen. Ja sitten hänen suunnitelmansa aina olivat
+hyvin selvät ja suuripiirteiset, teoriiana aivan erinomaiset. Mutta
+hänellä ei ollut tuota tavallisen rahamiehen häikäilemättömyyttä ja
+kylmyyttä, ei sitä säälimättömyyttä ja itsekkyyttä, joka on valmis
+riistämään muilta vaikka heidän viimeisen penninsä hyötyäkseen heidän
+kustannuksellaan. En tahdo sanoa, että jokainen rahamies olisi
+sellainen, mutta tämän piirteen tapaa siksi usein, että ymmärtää miten
+vaikea ihmisyyden kannalla seisovan henkilön silloin on pitää puoliaan.
+Hänen kansainvälinen pankkinsa jäi siis pelkäksi suunnitelmaksi ja vain
+pienet kirjalliset tehtävät täyttivät hänen aikansa.
+
+Onneksi hän ihan ensi hetkestä oli eroittanut vaimonsa perinnön omista
+afääreistään, jotta ei tämä milloinkaan hänen takiaan tulisi kärsimään
+puutetta. Eihän tuo Ada Frederiksenin perintö mikään suuren suuri ollut,
+sitä oli vain sen verran, että säästäväisesti eläen sillä tuli toimeen.
+_Ada Frederiksen_ oli muuten hyvinkin huomattavasta kodista ja oli
+lapsuudestaan asti saanut olla mukana niissä piireissä, joissa Tanskan
+henkinen elämä voimakkaana pulppusi, niinkuin hän myöskin jo nuorena
+tyttönä oli oleskellut Parisissa, saanut olla vastaanotoissa Napoleon
+III hovissa y. m. Hänen isänsä oli nimittäin teoloogina ja
+politikoitsijana kuuluisa piispa _Monrad_, joka varsinkin v:sta 1848,
+jolloin Tanska sai uuden perustuslain, näytteli hyvinkin tärkeätä osaa
+sen valtiollisessa elämässä, toimi kahdesti kirkollisasiain ministerinä
+ja v:sta 1863 Tanskan ministeripresidenttinä.
+
+Tästä merkillisestä appi-isästään prof. F, monasti kertoi ja niistä
+raikkaista tuulahduksista, jotka hänen kauttaan olivat tulleet
+tanskalaiseen politiikkaan, sillä piispa Monrad oli yhteen aikaan sekä
+sanomalehdissä että kansainkäräjissä koko vastustuspuolueen johtaja.
+
+Kerran me puhuimme siitä, kuinka säälittävää on, että ihminen, sitten
+kun hän on ehtinyt jotakin kokea ja oppia, niin että siitä jo olisi
+muillekin jakaa, yhtäkkiä kuolee ja siinä menee kaikki, mitä hän on
+elämänsä varrella itselleen koonnut, hyödyttämättä jälelle jääneitä.
+
+Prof. Frederiksen menikin sitten pikemmin kuin kukaan olisi osannut
+aavistaakaan. Hän oli syksyllä v. 1905 ollut matkoilla, kylmettynyt ja
+sairastui kotia tultuaan keuhkokuumeeseen. Se tapahtui juuri samaan
+aikaan, kun meillä täällä elettiin suurlakon merkeissä ja
+ulkomaalaisissa lehdissä oli ehtimiseen tietoja jännittävästä
+tilanteestamme. Prof. F. oli joka päivä kysellyt, mitä Suomesta kuuluu,
+eikö jo tule ratkaisua? Mutta kun sitten voiton päivä valkeni ja
+ilosanoma siitä levisi Europpaan, oli hän jo tajutonna, eikä voinut
+enään iloita tästä hyvästä uutisesta.
+
+Hänen elämänsä oli siinä suhteessa niin traagillinen, että niin monet
+hänen aloitteistaan pirstoutuivat juuri silloin, kun kaikki jo näytti
+voittoisalta ja varmalta. Eihän kukaan ole voinut kaikkia unelmiaan
+toteuttaa, mutta ani harvalla on ollut niin paljon yleistä hyvää
+tarkoittavia ehdotuksia kuin Frederiksenillä. Hän oli niin täynnä
+aloitteita ja tuumia, että niitä on sittemmin riittänyt monelle muulle
+sekä panna käytäntöön että myöskin korjata niistä voittoja.
+
+Se suuri yleisö, joka vain mittaa ihmisarvon sen mukaan, miten paljon
+hän on saanut koottua itselleen mammonaa, ei huomaa sellaista henkilöä
+miksikään, joka tosin on ollut nerokas ja aloiterikas, mutta ei ole
+saanut niitä perille vietyä, eikä omaisuuksia itselleen rapsittua. Mutta
+prof. F:n ystävät katselivat asiaa toisin. Siitä todistaa m. m. se
+kaunis hautapatsas, jonka he pystyttivät hänen haudalleen Lyngbyn
+kirkkomaalle, missä hän monivaiheisen elämänsä jälkeen nyt lepää.
+
+Samaiset ystävät tulevat myöskin kyllä säilyttämään hänen muistonsa
+rakkaana ja kirkkaana, mutta on aivan paikallaan, että hänen muistonsa
+ja nimensä meilläkin elää, sillä hartaampaa, epäitsekkäämpää ystävää
+Suomella omien rajojensa ulkopuolella ei ole ollut.
+
+
+
+
+MATHILDE WERGELAND.
+
+
+Olin juuri menossa Köpenhaminassa pidettävään pohjoismaiseen
+naisasiakongressiin kesällä 1914, kun sain kirjeen ja pinkan
+sanomalehtiä Amerikasta. Otin ne mukaani laivaan ja rupesin niitä
+tutkimaan. Kirjeessä kerrottiin, että Wyomingin yliopiston professori,
+_Mathilde Wergeland_, oli kuollut, ja lehdet tekivät selkoa hänen
+merkille pantavasta opettajatoimestaan.
+
+En voi kielin kertoa, kuinka kummalliselta ja surulliselta tämä tieto
+tuntui, varsinkin sinä hetkenä, kuinka muisto ensimäisestä Köpenhaminan
+matkastani, jolloin tutustuin tri Mathilde Wergelandiin, sen kautta
+tulvimalla tulvi mieleeni.
+
+Se tapahtui kesällä 1890, jolloin Köpenhaminassa oli pohjoismaalainen
+opettaja-kokous. Sen edellisenä päivänä oli »Dansk Kvindesamfund»
+(Tanskalainen Naisliitto) pannut toimeen pienen pohjoismaalaisen
+naisasiakokouksen, koska siellä sattui olemaan läsnä asiasta
+innostuneita naisia kaikista pohjoismaista. Se oli luultavasti nykyajan
+mittoja käyttäen hyvinkin vaatimaton kokous, mutta minun silmissäni se
+oli aivan suurenmoinen. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä ja kaikkia
+kokouksessa esiintyviä katseli kuin korkeampia olentoja. Toimihan
+_Elisabeth Grundtvig_ siinä puheenjohtajana, _Anna Bugge Wicksell_
+esitelmöitsijänä ja _Kirstine Frederiksen_ aivan kuin kokouksen hyvänä
+henkenä, sillä hän oli m. m. valmistanut sen huomatuimmille
+osanottajille aamiaiset kodissaan, kun keskustelut pariksi tunniksi
+keskeytettiin. Minäkin kuuluin niihin onnellisiin, jotka pääsivät näille
+aamiaisille, kiitos siitä _Alli Tryggille_, joka minut oli kokouksen
+toimihenkilöille esittänyt.
+
+[Kuva: Mathilde Wergeland v. 1890]
+
+Osanottajien joukossa oli eräs nainen päätä pitempi muuta kansaa, ja
+samassa niin ylevän ja komean näköinen, että katseet aivan
+vastustamattomasti kiintyivät häneen. Hänellä oli suuret, surulliset
+silmät, hienot piirteet, aivan kreikkalainen profiili ja koko hänen
+olennossaan ja liikkeissään oli jotakin klassillisen levollista ja
+plastillista.
+
+Otin heti selkoa siitä, ken hän oli ja sain kuulla, että hän oli
+ensimäinen norjalainen nainen, joka oli hankkinut itselleen fil.
+tohtorin arvon, että hänen nimensä oli Mathilde Wergeland ja että hän
+oli runoilija _Henrik Wergelandin_ ja tämän sisaren _Camilla Collettin_
+läheinen sukulainen.
+
+Kun kokous sitten päättyi yhteisiin illallisiin, jouduin minä
+aterioidessa hänen vierustoverikseen ja olin onnellinen. Edustihan hän
+sitä suurta maailmaa, josta minä aina olin unelmoinut, sillä hän oli
+juuri hiljattain palannut Zürichistä, missä oli saanut tohtorinarvonsa,
+opiskeltuaan sitä ennen pari vuotta Münchenissä. Kaikista näistä
+asioista olin kovin halukas kuulemaan niin paljon kuin suinkin -- kuten
+myöskin hänen kuuluisista norjalaisista omaisistaan, hänen matkoistaan
+eri maissa ja hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan. Hän vastasi
+kauniilla, sointuvalla norjankielellään ja hymyili tuon tuostakin minun
+suurelle tiedonhalulleni. Mutta toisaalta hän kyllä iloitsikin siitä,
+että naiset Pohjolassa olivat niin valveutuneita ja innokkaita sekä
+vakuutti, että kun etelästäpäin matkustaa pohjoista kohti, oli miltei
+yhtenäisenä piirteenä, että naisten kasvojen ilme muuttui yhä
+eloisammaksi ja pirteämmäksi.
+
+Ne pari kolme viikkoa, jotka silloin viivyin Köpenhaminassa, olimme
+yhdessä melkein joka päivä. Joko me olimme kävelemässä tai Köpenhaminan
+monia kokoelmia katselemassa. Väliin istuttiin hänen hotellihuoneessaan,
+ja silloin sitä vasta oikein keskusteltiin.
+
+Hän kertoi minulle paljon sekä Norjan oloista että niistä vieraista
+maista, joissa hän oli oleskellut. Hän laski joskus leikkiäkin, mutta
+usein hänen kauniisiin kasvoihinsa ilmestyi hyvin totinen, miltei
+surunvoittoinen ilme. Lähin syy siihen oli hänen epävarma
+tulevaisuutensa. Hän olisi valmistuttuaan mielellään halunnut työtä ja
+toimeentuloa synnyinmaassaan, mutta siellä olivat kaikki ne paikat,
+joita hän ajatteli, vielä visusti suljetut naisilta. Hän valitti, ettei
+vanha maailma hänen laiselleen tarjonnut mitään, ja että hänen täytyi
+matkustaa Atlantin tuolle puolen löytääkseen itselleen taipumuksiaan
+vastaavaa työtä. Mutta ilomielin ei hän tästä matkastaan puhunut.
+Päinvastoin. Hän ei kuulunut noihin käytännöllisiin ihmisiin, jotka
+yhtäkkiä selviävät vastuksista ja miltei ilolla heittäytyvät taisteluun
+olemassaolon puolesta. Eikä hän liioin ollenkaan osannut puhua
+puolestaan ja alleviivata ansioitaan. Hän oli alusta alkaen ja
+kauttaaltaan hiljainen ajattelija, todellinen hengen-maailman asukas ja
+oli siellä oppinut erinomaisen vaatimattomaksi.
+
+Kun kokoukset ja juhlallisuudet olivat ohitse, erosimme me. Minä palasin
+Suomeen ja Mathilde Wergeland matkusti jonkun viikon kuluttua
+Amerikkaan, sitä ennen vielä kerran suotta etsittyään toimialaa omassa
+maassaan.
+
+Hän oli usein ajatuksissani ja kovin mielelläni olisin tahtonut saada
+häneltä tietoja siitä, miten hänen toiveensa olivat toteutuneet, oliko
+»suuri länsi» antanut hänelle mitään. Keväällä v. 1891 tuli vihdoinkin
+kirje, josta havaitsin, että Amerikka ei ollut häntä niinkään
+miellyttänyt.
+
+Koska kirjeet usein, vaikka ne ovatkin kaikessa kiireessä kyhätyt,
+antavat varsin selvän kuvan lähettäjänsä mielenlaadusta, panen siitä
+tähän pari kohtaa:
+
+»Pelkään teidän jo arvelevan, ettei minulla ole uskollisuutta, eikä
+liioin kiitollisuutta -- sillä enhän ole puoleen vuoteen antanut mitään
+elonmerkkiä. -- -- -- Mutta syynä minun pitkään vaitiolooni ei ole ollut
+välinpitämättömyys, vaan paljon enemmän itse matka tänne ja se
+ihmeellinen herpaantuminen, joka seuraa tuloa aivan vieraaseen maahan,
+missä täytyy omaksua uusia vaikutelmia ja eläytyä niin aivan uusiin
+olosuhteisiin.
+
+»Minä puolestani olen ollut aivan kykenemätön ylläpitämään entistä
+kirjevaihtoani tai alkamaan mitään uutta. Ystäväni Tanskassa, Saksassa
+ja Norjassa ovat saaneet tyytyä hyvinkin pieniin palukkoihin silloin
+tällöin. He ovat senjohdosta hyvin äkämystyneet, mutta minäpä tahtoisin
+lähettää heidät jonakuna päivänä Amerikkaan ja panna heidät täällä omin
+päin selviytymään, niin saataisiin nähdä, saavatko he enemmän aikaan.
+
+»Ensinnäkin tahdon kiittää teitä sydämellisesti Kalevalasta; olen varsin
+hämilläni sen johdosta, että pyysin teitä sen itselleni lähettämään,
+mutta se on pantava Köpenhaminassa oleskelun laskuun, ellei suorastaan
+koulukokouksen. Luulen että yhdessäolo sellaisissa tilaisuuksissa tekee
+tavallista avomielisemmäksi ja ujostelemattomaksi. Ajattelin lähettää
+teille norjalaisten kirjailijoiden runoja Kristianiassa ollessani, mutta
+ei siitä tullut mitään -- olin koko ajan sellaisessa jännityksessä
+pääsisinkö matkustamaan jo ensimäisessä laivassa vai ei. Kun se sitten
+tuli ja minä huomasin, että se tuntui kaikkea muuta kuin puoleensa
+vetävältä pitkää matkaa varten, olin aivan allapäin. Lähdin siinä
+kuitenkin ja olin tuota pikaa keskellä valtamerta. Ajattelin teitä
+siellä, -- mutta kun siellä ei ollut kyyhkys- eikä pääskyspostia, jäi
+kirje lähettämättä -- -- -- --
+
+»En luule, että kannattaa kertoa teille Amerikasta, sillä kai Alli
+Tryggin kautta olette kuullut kaikkein tärkeimmät asiat. Minä puolestani
+olen suuresti huvitettu siitä, mitä olen nähnyt, vaikka toisaalta tuntuu
+kyllä siltä, ettei U. S. A. ole maa, joka vaikuttaisi erittäin puoleensa
+vetävästi. Kaikki eroaa suuresti Europasta, eikä tämä eroavaisuus aina
+suinkaan tunnu paremmalta. Elämä kulkee kuin polkumyllyssä, joko se on
+kovaa työntekoa, tai on se rikasta ja mukavaa, mutta ei ole paljon
+ymmärtämystä eikä iloa elämästä -- oli se sitten rikas tai köyhä, joka
+sitä elää. Hetken ilosta, miellyttävästä ja sisältörikkaasta yhdessä
+olosta on sangen vähän nautintoa, varsin vähän tyydytystä siitä mitä
+elämä antaa -- kaikkialla tavoitellaan vain enemmän rahaa, rahaa.
+Rajaton rikkaus toisella puolen -- köyhyys ja vimmattu taistelu
+toisella. Ei se minusta tunnu erittäin kehoittavalta. Poliittinen elämä
+on täällä valtavin ja terveellisellä pohjalla, ja politiikasta,
+kansantaloudesta ja sosiologiasta ovat kaikki huvitettuja -- -- -- -- --
+
+»Mutta mitäpä minä tässä puhun Amerikasta, paljon parempi on, että pian
+kirjoitatte minulle Suomen oloista.
+
+»Tanskalaisesta 'Politiken' lehdestä näin, että keisari on vastannut
+rauhoittavasti valtiopäivien adressiin. Eihän se ollut muuta kuin mitä
+saattoi odottaa. Kulkee huhuja, että Venäjä tahtoo käyttää hyväkseen
+Norjan ja Ruotsin välillä syntynyttä eripuraisuutta Unionin johdosta, ja
+seuraus siitä on, että keisari koittaa pysyä hyvissä väleissä
+suomalaisten kanssa pitääksensä tien avoinna Suomen yli Ruotsiin ja
+Norjaan. Paljonko perää näissä huhuissa on, ei ole hyvä tietää, mutta
+eihän se otaksuminen ole mahdoton, että Venäjän laajentamistuumat
+myöskin etsisivät itselleen tätä tietä. Jumala vapauttakoon meitä tästä
+raakalaisuudesta, kun se aika tulee. Siitä koituu kova ottelu ja kun ei
+vain Suomea silloin poljettaisi hevosten kavioiden alle.
+
+»Harperin 'Monthly Magazinessa' näin kauniita kuvia Suomesta. Ne
+muistuttavat koko lailla Norjaa. Tahdon kerran lähettää teille saman
+aikakauslehden julkaisemia kuvia Norjasta -- mutta niiden teksti on
+englanninkielinen. -- Ei tästä tullut kuin jokunen rivi -- minulla on
+yleensä niin vähän aikaa kirjoittamiseen. Mutta otattehan tämän
+tervehdyksenä ja kiitoksena niistä hauskoista hetkistä, jotka vietimme
+yhdessä Köpenhaminassa. Koska minulla kerran on ollut tilaisuus päästä
+kaukaiseen Amerikkaan, pääsen ehkä myöskin kerran Suomeen. Sanokaa sille
+terveisiä minulta ja toivottakaa sille onnea ja menestystä. Tervehtikää
+niinikään niitä naisia, joiden kanssa olin yhdessä Tanskassa --
+erittäinkin Alli Tryggiä».
+
+Minä vastasin kyllä heti tähän kirjeeseen, mutta sitten kului
+vuosimääriä ennenkuin kuulin mitään Mathilde Wergelandista. En tiennyt
+oliko hän elävien vai kuolleiden joukossa. Mutta sitten aivan
+odottamatta tuli kesällä 1902 taaskin häneltä kirje, tällä kertaa oikein
+sisäänkirjoitettuna. Siitä havaitsin, että hänen elämänpolkunsa ei
+suinkaan ollut kulkenut myötämaata ja sileästi, vaikkei hän tosin siitä
+aivan paljon puhunutkaan, mutta koko kirjeen sävy sen kertoi.
+
+Näin hän siinä kirjoitti:
+
+»Pelkään, että te jo olette unohtanut erään, joka kokouksen aikana
+Köpenhaminassa 1890 oli teidän seurassanne muutaman kerran ja sai
+osakseen teiltä sen saman edistyksestä ja voitoista aiheutuvan
+innostuneen tunnustuksen, jonka osoititte kaikille, ketkä olivat maansa
+hyväksi työskennelleet ja naisten asioita edistäneet. Matkustin sitten,
+kuten muistanette, Amerikkaan, ja siellä olen nyt ollut kaikki nämä
+vuodet. »Nylænde» lehdestä havaitsin, että te vielä asutte Helsingissä
+ja olette siellä toimittajana, siis henkilö, jonka löytää, vaikkei
+kirjeenkirjoittaja tiedäkään hänen osoitettaan. Käytän siksi tilaisuutta
+hyväkseni ja lähetän teille pari riviä.
+
+[Kuva: Mathilde Wergeland v. 1900]
+
+»Muistatteko vielä, että annoitte minulle muistoksi suomalaisen markan.
+Siihen minä annoin lyödä reijän kantaakseni sitä kellonperissäni, mutta
+nyt kun Suomen kovat päivät ovat tulleet, en voi pitää sitä enää
+leikkikaluna, vaan lähetän sen teille takaisin hyvänä enteenä siitä,
+että entiset ajat eivät ole vielä kuolleet. Suomen kunnia ja vapaus
+tulee uudestaan virkoamaan ja palajamaan niiden luo, jotka sitä surevat
+ja kaipaavat. Ja että te surette ja kaipaatte, sitä ei suinkaan tarvitse
+epäillä. -- -- -- Toivoisin voivani auttaa teitä työssänne -- -- Täällä
+seurataan Suomen raskasta taistelua kyllä myötätunnolla, mutta toimintaa
+sitä tarvittaisiin, eikä pelkkää sympatiaa. Tässä kirjeessä tulee se
+pieni rahasumma, jonka te suuressa hyvyydessänne lainasitte minulle
+vaikeina aikoinani Köpenhaminassa. Olisin niin mielelläni tahtonut
+maksaa sen aikaisemmin, mutta aineelliset olosuhteeni ovat olleet hyvin
+ahtaat kaikkina näinä vuosina, eikä minulla koskaan ole ollut mitään
+ylitsejäämää. -- -- Tuokoot nämä dollarit teille paljon ja ansaittua
+siunausta. Myötäseuraavan medaljongin ehdottaisin teidät kiinnittämään
+kellonperiinne ja säilyttämään siinä tämän kalliin markan, joka jo
+kahdesti on kulkenut Atlannin meren poikki -- -- --»
+
+Kun hän tässä kirjeessä sanoo, että hänellä aineellisesti oli ollut
+hyvin ahtaat ajat, ei siinä ollut sanaakaan liioittelua; hän oli
+nimittäin saanut kokea niin paljon vastuksia ja ollut pakoitettu
+taistelemaan niin ankarasti jokapäiväisen leipänsä takia, että moni
+hänen sijassaan jo olisi heittänyt kirveen järveen. Vasta v. 1902
+tapahtui käännös parempaan päin, kun hänet nimitettiin professoriksi
+Wyomingin yliopistoon.
+
+Koko hänen elämästään ja varsinkin hänen Amerikassa olostaan saa
+nimittäin erittäin mielenkiintoisen kuvan siitä loistoteoksesta, jonka
+hänen ystävänsä julkaisivat pari vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Sen
+nimi on »Glimpses from Agnes Mathilde Wergelands Life» (Tuokiokuvia
+Agnes Mathilde Wergelandin elämästä), ja siinä on, paitsi otteita hänen
+päiväkirjastaan, kirjeistään ja runoistaan, hänen ystäviensä,
+oppilaittensa ja opettajatoveriensa arvosteluja ja kuvauksia hänestä eri
+vuosina ja eri tilaisuuksissa. Yksin se pieni pätkä, jonka minä
+kirjoitin hänestä kesällä 1914 Naisten Ääneen kuultuani hänen
+kuolemastaan on siellä, kuka sen sitten lie suomesta englanniksi
+kääntänyt. Sitten siellä on useita kuvia hänestä itsestään, hänen
+omaisistaan ja ystävistään sekä koko joukko hänen omia piirustuksiaan.
+Mathilde Wergeland oli nimittäin taitava piirustaja. Se kuului ihan
+sukutaipumuksiin, sillä hänen veljensä _Oscar Wergeland_ oli suosittu
+maalari, joka m. m. sai tehtäväkseen maalata sen suuren taulun, joka
+kuvaa Eidsvoldin kokousta.
+
+Europassa ollessaan Mathilde Wergeland oli erityisesti tutkinut
+keskiajan kirkkorakennuksia ja kiinnittänyt niitä paperille, niinkuin
+yleensä keskiajan historia oli hänen erikoisalansa. Hän julkaisi siitä
+useita tutkimuksiakin, kuten esim. orjuudesta keskiaikana, mutta eri
+teoksina ne eivät kuitenkaan hänen eläissään ilmestyneet, ainoastaan
+noiden laajojen amerikkalaisten aikakauslehtien palstoilla.
+
+Kaikki, jotka hänestä yllä mainitussa teoksessa kirjoittavat,
+vakuuttavat, että hän oli hienoimpia, syvämietteisimpiä ja
+tietorikkaimpia naisia, joita yleensä tapaa. Ja kuitenkin hänellä oli
+niin paljon vastoinkäymisiä työtä ja toimeentuloa itselleen etsiessään
+-- tai ehkä se juuri olikin seuraus siitä, että hän oli sellainen
+poikkeusihminen, ja niin paljon keskitasoa ylempänä. Humbugi ja
+pintapuolisuus pääsevät tuota pikaa perille, sillä ne eivät ensinkään
+arkaile keinoja valitessaan, mutta todellinen taito ja ansio ei rupea
+edellään torvella toitottamaan, ei muita tieltään tyrkkimään, ei
+mahtavia mielistelemään eikä imartelemaan. Ja mitä nyt juuri Mathilde
+Wergelandiin tulee, oli hän niin itseensä sulkeutunut ja arka, ettei hän
+milloinkaan huomauttanut suurista ansioistaan ja tiedoistaan. Sellaiseen
+ei yleensä oltu Amerikassa totuttu, ja siksi kesti kaksitoista pitkää
+vuotta, ennenkuin tri Wergeland sai taipumuksiaan vastaavan varman
+toimialan ja tulot, ennenkuin hänen ansionsa huomattiin. Vaikka me
+silloin Köpenhaminassa olimme mielestäni puhuneet hyvinkin avomielisesti
+kaikenlaisista asioista, ei hän esim. sanallakaan maininnut, että hän
+oli etevä soittaja, ja että hän oli ollut itse _Griegin_ oppilas, jolle
+tämä oli ennustanut suurta tulevaisuutta soittotaiteilijana.
+Omituisuutena mainitaankin hänestä, että hän yleensä vain soitteli
+yksinään ollessaan, tai jonkun läheisen ystävän kuunnellessa, sillä hän
+pani soittoonsa niin koko sielunsa, ettei hän tahtonut ruveta sitä
+tuntemattomille, välinpitämättömille ihmisille paljastamaan.
+
+Hänen norjalaiset ystävänsä väittävät, että hän suuresti muistutti
+Camilla Collettia, ei ainoastaan ulkomuotonsa puolesta, -- olihan heillä
+molemmilla nuo hienot, jalot piirteet ja tuo solakka pitkä vartalo,
+mutta vielä enemmän sisällisesti. Molemmat olivat itsenäisiä, syviä
+ajattelijoita ja totuuden etsijöitä, molemmat elivät omassa
+ihannemaailmassaan, eivätkä kyenneet tiedoillaan ja taidoillaan
+hankkimaan itselleen aineellisia etuja, molemmilla oli käytännöllisen
+elämän pikku huolet hyvin vieraita ja kun heidän kuitenkin, varojen ja
+apulaisten puutteessa, täytyi niitäkin hoitaa, oli se heille tuntuva
+rasitus. Münchenissä ja Zürichissä esim. valmisti tri Wergeland itse
+pienen spriikeittiön avulla ateriansa, mutta se oli sellaista, josta hän
+ei koskaan ollut huvitettu.
+
+Hän uneksi monta vuotta omasta kodista, jossa hänellä olisi oma
+soittokoneensa, tilaa suurelle kirjastolleen ja rauhallinen oma
+maailmansa, ja missä hän tietenkin olisi vapautettu Martan huolista.
+
+Sellaisen hän sitten saikin Wyomingin yliopistossa ollessaan, jossa hän
+teki tuttavuutta toisen naisprofessorin, tri _Grace Raymond Hebardin_,
+kanssa. Kun heillä oli niin samoja tieteellisiä, taiteellisia ja
+kirjallisia harrastuksia, panivat he pystyyn yhteisen kodin, jossa tri
+Hebard kaikesta päättäen oli sen toimelias emäntä ja tri Wergeland sai
+tykkänään antautua omia harrastuksiaan hoitamaan. Ne olivat, paitsi
+hänen tieteellisiä ja kirjallisia töitänsä ja musiikkiaan, hänen
+kukkansa ja lintunsa.
+
+Tätä heidän yhteistä kotiaan, joka kulki nimellä »the Doctors inn»
+rakennettaessa, oli sen piha tyhjä ja autio, mutta jonkun vuoden
+kuluttua se oli muuttunut kukoistavaksi puutarhaksi, jonka molemmat
+ystävykset olivat yhdessä perustaneet. Niin innostuneet he siitä olivat,
+että jo kl. 5:stä aamusin tekivät siellä monta kertaa työtä.
+
+Paljon oli tri Wergelandilla opetustyötäkin. Yliopisto oli
+suhteellisesti nuori hänen sen palvelukseen astuessaan, eikä hän
+säästänyt voimiaan eikä vaivojaan, jotta se pääsisi samalle tasolle kuin
+muut Amerikan korkeakoulut, jotka ylpeilivät ijästään ja
+menneisyydestään. Hänen opetusvelvollisuuksiinsa kuului historia, joka
+oli hänen erikoisalansa, sekä ranskankieli, joka muutaman vuoden
+kuluttua vaihdettiin espanjankieleen. Paljon aikaa hän myöskin antoi
+yksityisesti oppilailleen ja seurasi heidän harrastuksiaan suurella
+myötämielisyydellä. Niin moni oppilas, joka oli havainnut mitä aarteita
+tämä kaukaa tullut professori omasi, ei ainoastaan opettajana, vaan
+myöskin ihmisenä, pujahti mielellään hänen luokseen, tuohon pieneen
+hiljaiseen kotiin, missä koko ilmakehä tuntui olevan täynnä puhtaita,
+kauniita ajatuksia ja missä aina tiesi saavansa ymmärtämystä.
+
+Oliko ihme, että he kaipasivat tätä harvinaista opettajaansa ja niin
+monella tavalla sen osoittivat. Jo hänen sairastaessaan tuli ehtimiseen
+kukkatervehdyksiä, ja hänen kuoltuaan he seisoivat kunniavahtina hänen
+paariensa ääressä, kirjoittivat hänestä ylioppilaslehteensä ja kokosivat
+varoja pronssiseen levyyn, johon hänen nimensä, syntymä- ja
+kuolinvuotensa sekä merkityksensä Wyomingin yliopistolle on kaiverrettu
+ja joka on kiinnitetty sen kirjaston seinään. Sen yläpuolella on komea
+kuva Mathilde Wergelandista ja kahdesta hänen kuuluisasta maalaisestaan.
+Vasemmalla puolella on nimittäin hänen opettajansa Grieg ja oikealla
+puolella _Henrik Ibsen._
+
+[Kuva:
+
+           In Loving Memory of
+      Dr. Agnes Mathilde Wergeland
+          Professor of history
+           in this university
+      1902-1914          1857-1914
+        The gift of the students
+                 of the
+         University of Wyoming
+
+
+Wyomingin yliopiston kirjastoon ylioppilaiden lahjoittama vaskinen levy
+professori, tohtori Agnes Mathilde Wergelandin muistoksi]
+
+Samaan kirjastoon määräsi tri Wergeland annettavaksi koko rikkaan
+kirjakokoelmansa ja piirustuksensa. Hänen muistonsa kiinnittämiseksi
+ikuisiksi ajoiksi Wyomingin yliopistoon, lahjoitti tri Hebard sinne
+melkoisen rahasumman, joka tulee kantamaan tri Mathilde Wergelandin
+stipendin nimeä, ja jonka vuosittaiset korot ovat annettavat jollekin
+historiaa tutkivalle ylioppilaalle. Seuraavana vuonna lahjoitti hän yhtä
+suuren summan Kristianian yliopistolle määräten niinikään, että sen piti
+kulkea »professori tohtori Agnes Mathilde Wergelandin apurahan» nimellä
+ja että siitä oli jaettava palkkio sellaiselle _naisylioppilaalle_, joka
+oli tutkinut historiaa ja kirjoittanut akateemisen väitöskirjan Norjan
+suhteista Yhdysvaltoihin, koskivat ne sitten kauppaa, kansallisuuksia
+tai muita yhdyssiteitä.
+
+Sama tri Hebard on myöskin pitänyt huolta siitä, että Mathilde
+Wergelandin ystävät ovat saaneet kaikki ne häntä koskevat teokset, jotka
+nyt on julkaistu hänen kuoltuaan. Niitä on minullekin tullut useampia,
+m.m. eräs, jossa on tri Wergelandin kirjoituksia Norjan
+kulttuurielämästä ja sen johtavista henkilöistä. Sekin on täynnä hienoja
+kuvia ja paperi on mitä parahinta, mutta kun se juuri saapui siihen
+aikaan, jolloin sotasensuuri täällä kaikkein vimmatuimmin vainosi
+kaikkia ulkoa lähetettyjä painotuotteita ja kirjoja -- peläten jo, että
+niiden kansiinkin mahdollisesti oli piiloitettu suuria
+valtiosalaisuuksia, repi se tästäkin teoksesta pois sen kannet ja vasta
+sellaisena se joutui minun käsiini. Tähän muuten niin hienoon kirjaan
+liittyy siis surullinen ja masentava muisto sotaisesta
+hävittämisraivosta.
+
+Eräässä Mathilde Wergelandia koskevassa elämäkerrassa sanotaan, että
+»hän oli aina köyhä, mutta hänellä oli hyviä ystäviä». Harvalla
+ihmisellä on kaikesta päättäen ollut niin todellisia, uskollisia ystäviä
+kuin hänellä, mutta kai se johtui siitä, että harvalla myöskin on ollut
+niin paljon henkisesti antaa, kuin juuri hänellä.
+
+Kun oli hänen seurassaan, tuntui aina siltä kuin olisi hänellä ollut
+aivan loppumattomia henkisiä varastoja, kuin olisi hän kuulunut aivan
+toiseen maailmaan kuin me muut pienet arki-ihmiset.
+
+
+
+
+ALVILDE PRYDZ.
+
+
+Ollessani syksyllä 1909 Tukholmassa, näin eräänä päivänä sikäläisissä
+lehdissä uutisen, että norjalainen kirjailija, _Alvilde Prydz_, oli
+saapunut kaupunkiin ja asui kuvanveistäjä _Milles_in luona. Tottapa
+viimeinkin saan hänet nähdä, juolahti heti mieleeni ja paluumatkani
+kotiin, jonka jo piti tapahtua saman päivän iltana, lykättiin eteenpäin.
+
+Tämä halu tavata Alvilde Prydziä ei nyt ainoastaan johtunut siitä, että
+jo vuosimääriä olin ihaillut hänen tekeleitään, että ne olivat antaneet
+minulle enemmän virkistystä ja nautintorikkaita hetkiä kuin useampien
+muiden, silloin lukemieni kirjailijoiden teokset, vaan me olimme myöskin
+pitemmän aikaa olleet kirjevaihdossa ja aina lausuneet sen toivomuksen,
+että kerran oikein personallisesti saisimme tavata toisemme. Kerrankin
+hän kirjoitti:
+
+»Olen niin paljon ajatellut teitä ja matkoillani aina koittanut kysellä
+teitä kaikenlaisilta ihmisiltä, mutta onni ei ole koskaan ollut minulle
+niin suotuisa, että se olisi tuonut teidät itse tai jonkun ystävistänne
+minun tielleni».
+
+[Kuva: Alvilde Prydz]
+
+Kun minä ensi kerran kirjoitin Alvilde Prydzille 90-luvulla, tapahtui se
+senjohdosta, että tahdoin esittää hänet meidän suomalaiselle
+yleisöllemme aikakauslehti »Nutidin» palstoilla, jota siihen aikaan
+toimitin. Hänen teoksiaan luettiin hyvin paljon silloin helsinkiläisissä
+piireissä ja varsinkin oli »Gunvor Thorsdatter til Hærö» herättänyt
+melkoista huomiota. M. m. kirjoitti _Björnson_ siitä seuraavasti:
+
+»Lueppa tämä voimakas kirja kaiken sairaaloista rakkautta uhkuvan,
+kuuhun kohdistetun surkean koiranulinan jälkeen!» Ja hän jatkaa, »ei ole
+Norjassa hätää niinkauan kun naisissa on miesten voimaa, silloin kun
+miehet käyvät heikoiksi».
+
+Ja yleisö luki ja ymmärsi sen arvon, sillä jo sen kahtena ensimäisenä
+vuotena ilmestyi siitä kuusi eri painosta ja monta käännöstä. Se
+ihastutti sekä vanhoja että nuoria, sekä naisia että miehiä. Se johti
+lukijan kuin uuteen, puhtaampaan, kauniimpaan maailmaan ja antoi hänelle
+aavistuksen siitä naisesta, joka on säilyttänyt lämpimän, naisellisen
+sydämensä, mutta vapautunut pikkumaisuudesta ja ennakkoluuloista.
+
+Mutta olivathan jo monet Alvilde Prydzin edellisistä teoksistakin kuten
+esim. »Paa Fuglevik», »Mennisker», »Dröm» y. m. osoittaneet samaa
+lennokkuutta ja runollisuutta. Ne ovat sen lisäksi vielä tänäpäivänä
+hienoja, sielutieteellisiä erittelyjä ihmisistä yleensä, mutta naisista
+aivan erittäin ja muodostavat mitä arvokkaimman lisän naisen
+kehityshistoriaan. Ei kukaan ole niinkuin Alvilde Prydz kyennyt
+kuvaamaan ahtaissa oloissa kasvaneen naisen vapaudenkaipuuta ja
+tulevaisuuden unelmia. Moni lukija on löytänyt näissä hänen luomissaan
+juuri sitä, mitä hän vuosikausia on hakenut ja kaivannut:
+sukulaissieluja, joiden seurassa hän on rikastunut ja saanut enemmän
+rohkeutta astua uutta, yksinäistä polkuaan. -- Mutta myöskin noita
+alistuvia, vanhan ajan naisia hän on kuvannut, joiden yksilöllisyys ei
+koskaan päässyt kehittymään ja jotka aina pitivät itseään jonkinmoisina
+toisen luokan olijoina, luodut olemaan vain kuokkavieraina elämän
+»suurissa kutsuissa». Aivan liikuttavia kuvia hän on antanut heistä.
+Väliin he ovat tyttärinä kodissa, missä vanhemmat, ja juuri eritoten
+äiti, ihailee vain poikiaan ja pitää huolta siitä, että he saavat
+kaikkea, mikä edistää heidän tulevaisuuttaan: työrauhaa ja tilaisuutta
+seurata taipumuksiaan; heitä rohkaistaan ja kiitetään, heihin luotetaan
+ja heissä nähdään suvun kunnia ja tulevaisuus, jota vastoin tyttäret
+ovat vain jonkinlaisena kodin täytteenä, luodut veljiään palvelemaan.
+Väliin heitä myöskin tapaa muiden kodeissa, esim. naimisissa olevien
+sisaruksien luona, jolloin heille tosin kyllä suodaan pieni nurkka ja
+elatus, mutta niitä on aina höystämässä tietoisuus siitä, että he
+oikeastaan syövät armoleipää ja ovat tiellä. Alvilde Prydz ymmärsi, että
+aivankuin kasvi varjossa kutistuu ja saa vain pieniä käpristyneitä
+lehtiä, kävi juuri näiden vanhan ajan naistenkin -- olivat he sitten
+yksinäisiä tai naimisissa. Ja siksi hän ei heitä milloinkaan pilkkaa,
+vaan puhuu sellaisella suurella ymmärtämyksellä heidän heikkouksistaan,
+omituisuuksistaan ja äreydestään. Sitten hänellä taas on noita
+pintapuolisia loisolijanaisia (teoksessa »Mens det var Sommer» on
+hyvinkin tyypillinen sellainen), joiden verkkoihin parhaat ja
+hienotunteisimmat miehet niin helposti tarttuvat siksi, että he
+ihmistuntemuksen puutteessa luulevat kauniin ulkokuoren, sulavien
+liikkeiden ja veikeän käytöksen edellyttävän sisällistäkin kauneutta,
+olevan sen näkyväinen tunnusmerkki.
+
+On huomautettu, että Alvilde Prydz oikeastaan vain jatkoi _Camilla
+Collettin_ työtä ja sai myöskin jakaa hänen kohtalonsa. Sillä aikaa
+nimittäin kun Camilla Collet teoksiensa kautta valmisti uutta kevättä
+Norjan naisille, oli hänen itse niin yksinään pakkasessa värjöttäminen,
+että hänen sielunsa siitä vahingoittui. Myöskin Alvilde Prydz tuntui
+aina olleen yksin. Ne, joiden olisi pitänyt häntä tukea ja auttaa,
+etupäässä Norjan naisten, eivät sitä tehneet, eivät häntä useinkaan
+ymmärtäneet, eivätkä edes ottaneet selvää siitä, mitä hänellä oli heille
+sanottavaa. Sehän on juuri naissuvun suurin onnettomuus, ettei se näe,
+eikä tunne omaa onnettomuuttaan ja ihmisarvonsa puutetta.
+
+Alvilde Prydz sen sensijaan tajusi. Ei ollut sitä puolta naisen asemassa
+ja elämässä, jota hän ei olisi huomannut. M. m. hän ymmärsi kuinka
+luonnotonta ja naisen arvoa ihmisenä ja kansalaisena halventavaa on,
+ettei hänellä edes ole omaa puhuttelusanaa, vaan kaikki riippuu siitä,
+missä suhteessa hän on toiseen sukupuoleen. Kuultuaan, että
+Naisasialiitto Unioni oli ottanut tämän asian pohdittavakseen ja
+päättänyt ruveta käyttämään yhteistä titteliä kaikille naisille,
+innostui hän niin, että kirjoitti tätä naisten puhuttelusanaa
+selvittävän kirjoituksen »Nylænde» lehteen ja onnitteli Suomen naisia,
+jotka olivat joutuneet näin pitkälle. Hän ei tiennyt, että se oli vain
+alastoman oksan pieni kukka, jota hyvin huonosti sittemmin hoidettiin.
+
+Luettuaan samaisessa Nylændessä minun antamani selostuksen tästä Unionin
+kokouksesta ja havaittuansa, että minä voimakkaasti kannatin tätä
+uudistusta, jouduin aivan erityisesti hänen suosioonsa ja hän esitti
+heti seuraavassa kirjeessään, että rupeisimme toisiamme sinuttelemaan ja
+panikin sen samalla alkuun.
+
+Oli siis aivan luonnollista että minä, kun kerrankin tarjoutui siihen
+tilaisuutta, tahdoin tehdä hänen personallista tuttavuuttaan, vaikkakin
+toisaalta aina on se pelko, että personallinen kosketus voi myöskin
+tuoda pettymystä.
+
+Itse puolestani sitä en sentään pelännyt, sillä olinhan jotenkin
+tarkkaan ottanut selkoa siitä millainen Alvilde Prydz oli ihmisenä sekä
+norjalaisilta että tanskalaisilta tuttaviltani, jotka hänet tunsivat.
+Kaikki he vakuuttivat, että hän oli hienostunut ja kauttaaltaan
+kulttuurin läpitunkema, mutta myöskin hyvin herkkä ja arka, että
+kritiikka aina vaikutti häneen masentavasti ja että hän otti kaikki
+pienetkin vastoinkäymiset sangen raskaalta kannalta. Tämä kuvastui jo
+muuten hänen kirjeissäänkin, kuten myöskin se, että hän ruumiillisesti
+oli erittäin heikko ja että hänellä oli paljon aineellisia
+vastahakoisuuksia.
+
+Niinpä hän kerrankin kirjoitti:
+
+»Istun ensi kerran kynä kädessäni pitkällisen influensan jälkeen. Olen
+vielä hyvin heikko ja väsynyt. Siksi on kirjeiden kirjoittaminen minulta
+kiellettyä työtä, jotta voisin saada hiukan muuta tehtyä. Mutta kun
+sitten kuulin, että tekin olette ollut sairas ja liiallisen työn
+rasittama, ajattelin: Nyt tai ei milloinkaan; nyt tahdon lähettää teille
+rakkaan tervehdyksen. Olen aina pitänyt teistä niin paljon, vaikka en
+koskaan ole teitä nähnyt, ja kuvittelen, että te olette pieni, kalpea,
+syväkatseinen. Enkö ole oikeassa?
+
+»Olen kirjoittamaisillani erästä näytelmäkappaletta ja ihan palan
+työintoa. Jos saan stipendin, aion kesällä tehdä opintomatkan
+Norlantiin. Siellä tahdon kirjoittaa kertomuksen pikku Gunnista.[1]
+
+[1] Teoksesta tuli »Herön kartanon lapset», joka on suomennettu kuten
+Gunvor Thorintytärkin.
+
+»Kiitos terveisistä, jotka sain Gina Krogin kautta. Sen tiedän, että
+Suomessa tuntisin hengittäväni lämmintä ilmaa ja olevani myötätuntoisten
+sydämien keskellä, sekä Suomessa että Ruotsissa, paljoa enemmän kuin
+Norjassa, jossa usein olen saanut tuntea päinvastaista. Monasti on ollut
+varsin raskasta olla Alvilde Prydz. Olen ollut kaikenmoisen kiusallisen
+pikkumaisuuden ympäröimä, mutta en ole antanut sen tukahuttaa itseäni.
+Paljosta minun kyllä on elämässäni ollut luopuminen, mutta jotakin olen
+sentään pelastanutkin, parhaani: ihmisarvoni, ihmisyyteni. Uskallan
+katsoa itseäni silmästä silmään. -- Olen yksinäinen; lintu, joka ei
+koskaan ole rakentanut pesää, siksi etten koskaan löytänyt
+rakennusainesta. Joka kerran kun sitä oli tarjolla, havaitsin, ettei se
+ollut parasta lajia, ei sellaista, jota minä olisin voinut käyttää -- --
+-- -- -- -- -- -- --»
+
+Sitten hän taaskin jonkun vuoden kuluttua kirjoitti:
+
+»Kiitos kirjeestäsi ja lämpimästä, sydämellisestä kutsustasi. Tietysti
+tulisin mielelläni Suomeen, sillä minulla on aina se tunne, että siellä
+tapaisin rakkaimmat, minua paraiten ymmärtävät ystäväni, mutta minun
+aineellinen asemani on nykyään hyvin huono. Sen vähän, jonka olin saanut
+säästettyä, on tämä kotoinen romahdus, -- meidän pankkiemme vararikko,
+-- tykkänään niellyt. Ja »Undine»[1] ei ole tuottanut minulle äyriäkään.
+Ihmiset eivät sitä ymmärrä, eivätkä osta. Viime talvi on ollut aivan
+hirveä. Ensin rakkaan äitini kuolema ja sitten oma ruumiillinen
+heikkouteni. Olen m. m. sairastanut kirjoituskramppia pitemmän aikaa.
+Ymmärrät siis, etten ole voinut kirjoittaa kenellekään.
+
+[1] Undine on eräs Alvilde Prydzin kirjoittama näytelmäkappale.
+
+»Mutta sydämeni on vuotanut verta Suomen takia. Olen ollut mukana sen
+korpivaelluksessa. Ihailen sen kansaa ja lähetän sille tervehdykseni
+täynnä syvintä myötätuntoa ja lämpimintä ihailua sen suuren
+kärsivällisyyden takia. Voi jospa nämä raskaat ajat pian päättyisivät ja
+me saisimme nähdä päivän taas valkenevan -- -- --».
+
+Alvilde Prydzillä ei ollut huumorin lahjaa, joka osaa hymyillä ja laskea
+leikkiä silloinkin, kun kyynel kiertää silmässä ja sydän vuotaa verta.
+Hän antaa Gunvor Thorintyttären sanoa: »Onnen saavuttamiseksi tarvitaan
+erityistä voimaa, jota paljon kärsineellä ei ole». Tuntuu miltei siltä
+kuin hän siinä olisi lausunut oman kokemuksensa, sillä tunnustaa täytyy,
+että hänen elämänsä aina oli ollut kovaa taistelua ihan lapsuudesta asti
+ja se hänen terveytensäkin oli murtanut.
+
+Lähteneenä pienestä virkamieskodista, jossa oli kaksitoista lasta ja
+niukat tulot, oli hän jo aikaisin saanut tutustua köyhyyteen ja raataa
+lakkaamatta.
+
+Jo 17-vuotiaana hän joutui vieraisiin kotiopettajaksi, mutta kehitti
+itseään siinä sivulla koko ajan: luki mitä vain käsiinsä sai aina
+kaunokirjallisuudesta saksalaiseen filosofiaan. Samalla tavalla hän
+jatkoi päästyään Kristianiassa olevaan Nissenin opistoon täysi-ikäisiä
+nuoria naisia varten. Hän antoi päivisin yksityistunteja ansaitakseen
+ylläpitonsa ja käytti yöt lukemiseen. Mutta sellainen elämä heikentää
+parhaankin terveyden ja jonkun vuoden kuluttua täytyi hänen jättää
+kaikki ja vetäytyä maalle, missä hän rupesi hoitamaan isänsä taloutta,
+sillä aikaa kun äiti oleskeli Kristianiassa veljien takia.
+
+Näinä yksinäisinä vuosina Ödemarkissa (Erämaassa), joka kuvaavaa kyllä
+oli isän virkapiirin nimi, oli hän monta kertaa henkisesti nääntyä ja
+tukehtua. Pitikö hänen todellakin viettää koko elämänsä siellä? Eikö
+tapahtunut mitään, joka olisi avannut hänelle tien vapaampiin,
+suurempiin olosuhteisiin. Ei kerrassaan mitään. Alvilde Prydz oppi näinä
+vuosina oikein perusteellisesti tuon vanhan totuuden että »omasta
+itsestään on ihmisen kaikki ottaminen».
+
+Monasti hän oli jo hiukan kirjoittanut joutohetkinänsä. Nyt hän
+viimeinkin rohkaisi mielensä ja lähetti erään »Agn og Agnar» nimisen
+kertomuksensa Kristianiaan ja sai sille kustantajan, mutta ei mitään
+tekijäpalkkiota.
+
+Jokunen aika senjälkeen matkusti hän Köpenhaminaan, ja sen maan etevät
+kirjallisuusarvostelijat: _Skram_, _Brandes_ y. m. havaitsivat piankin,
+että tässä oli kysymys kirjailijasta Jumalan armosta ja rohkaisivat
+häntä -- samalla kun oikeusneuvos _Hegel_ maksoi hänen ensimäisestä »I
+Moll» nimisestä novellikokoelmastaan enemmän kuin hän milloinkaan oli
+uneksinut. -- On siis etupäässä pantava kirjallisesti kehittyneen
+tanskalaisen yleisön ansioksi, että hän yleensä pääsi alkuun -- kuten se
+niin monelle muullekin norjalaiselle kirjailijalle on tasoittanut tien
+aina _Amalie Skramista_ _Ibseniin_.
+
+Kaikkia näitä asioita ajattelin astuessani rautiovaunuun, joka vei minut
+kuvanveistäjä Millesin huvilaa kohti, kauaksi kaupungin keskustasta. Se
+oli suuri ja komea aivan kuin pieni linna ja muutamien kysymyksien
+jälkeen sain viimein selville, että Alvilde Prydz oli kotona.
+
+Kaikki kai ovat panneet merkille, että ympäristö vaikuttaa äärettömästi,
+kun ensi kerran näkee ihmisen. Alvilden ja minun olisi pitänyt tavata
+toisemme lämpimässä, ystävällisessä asuinhuoneessa, missä lamppu olisi
+valaissut pöydällä ja me olisimme saaneet istuutua pieneen, pehmeään
+sohvaan keskustelemaan. Sen sijaan minut vietiin kuvanveistäjän suureen
+ateljeehen, joka tuntui hieman kylmältä ja autiolta. Lokakuun aurinko
+oli jo laskenut ja hämärä teki tuloaan. -- Alvilden ulkonainen ihminen
+ei ollut minulle mikään yllätys, olinhan niin monasti nähnyt kuvia
+hänestä; mutta se hento, pieni nainen, jonka hän odotti minussa
+näkevänsä, olikin sitten aivan toisellainen.
+
+»Voi miten hauskaa, että olet noin suuri ja näytät niin voimakkaalta»,
+selitti hän miltei ensimäiseksi ja kun me siinä vieretysten seisoimme,
+olikin kokomme ero varsin tuntuva. Utelin tietysti missä asioissa hän
+oli tullut Tukholmaan ja sain kuulla, että kuvanveistäjä Milles tahtoi
+muovata hänen rintakuvansa ja siinä tarkoituksessa oli kutsunut hänet
+vierailemaan huvilaansa.
+
+[Kuva: Alvilde Prydz]
+
+Yleensä teki Alvilde Prydz koko lailla reippaamman ja pirteämmän
+vaikutuksen kuin mitä hänen alakuloisista, surunvoittoisista kirjeistään
+olin odottanut. Mutta tavallaan se myöskin oli tuon ryhdikkään,
+sointuvan norjankielen ansio. Siinä on jotain, joka aina panee minut
+ajattelemaan paimentorven kaikua vuoristossa, mahtavien putouksien
+ehkäisemätöntä vauhtia, iloisesti eteenpäin rientävien kalliopurojen
+solinaa, jotain niin puhdasta, tarmokasta ja laulavaa. -- Ja sitä paitsi
+hän nyt oli matkoilla ja ystävien luona, jotka ymmärsivät hänen
+elämäntyönsä -- kaukana pienistä kotimaisista harmeista, ja se myöskin
+vaikutti hänen virkeään mielialaansa. Hän matkusti nimittäin mielellään
+ja paljon. Kaikissa Europan kulttuurikeskuksissa hän oli käynyt ja
+oleskellut niissä väliin kuukausimääriä, aina käyttäen aikansa
+oppimiseen, kauneusarvojen keräämiseen ja ihmiselämän moninaisuuden
+tutkimiseen. Väliin hän oleskeli päiväkaudet niiden kirjastoissa ja
+taidekokoelmissa, sitten hän taas istui kuulijana suurissa
+kansankokouksissa tai vietti iltansa suurkaupunkien parhaissa
+teattereissa. Kun hän esim. kerran oli Wienissä kuusi viikkoa, kävi hän
+sen ajan kuluessa kolmekymmentä kertaa tuossa ylväässä Burgteatterissa,
+jonka näyttelijöistä hän sanoi, että he omistivat kaiken tekniikan ja
+että heillä oli tulta rinnassa. Hän ikäänkuin kiirehtimällä kiirehti ja
+ahmimalla ahmi saadakseen takaisin kaiken sen, jota hän lapsuudessaan ja
+ensi nuoruudessaan niin äärettömästi oli kaivannut.
+
+Ymmärtää miten avartavasti ja henkisesti vapauttavasti kaikki nämä
+monikirjavat kuvat vaikuttivat hänen vastaanottavaan runolliseen
+mieleensä. Siksi väittikin norjalainen kriitikko _Carl Nørup_ kerran,
+ettei heillä Norjassa ollut toista kaunokirjailijaa, jolla olisi ollut
+niin monipuolisia tietoja, niin laajaa yleissivistystä ja korkeata
+kulttuuritasoa kuin Alvilde Prydzillä.
+
+Hän oli jo kirjeissään ehdottanut, että me matkustaisimme yhdessä
+jonnekin ja nyt tavatessamme, otti hän taas tämän tuuman esiin. Se ei
+ollut mikään mahdottomuus siihen aikaan, kun itse matkat olivat varsin
+halpoja ja elämä Europan suurkaupungeissa ei ensinkään ollut niin
+kallista kuin esim. Kristianiassa tai Helsingissä. Miksikä emme siis
+olisi tehneet matkasuunnitelmia!
+
+Myöskin Norjassa oli Alvilde Prydz paljon liikkunut ja useimmiten hän
+suuntasi retkensä länsirannalle päin. Hän oli aivan rajaton luonnon
+ihailija, ihan lapsesta asti. Se oli aina antanut hänelle virkistystä ja
+iloa silloin, kun hän tunsi olevansa yksinään ja ilman ymmärtämystä
+sisaruksiensa keskuudessa. Luonto oli ihankuin hänen hyvä ystävänsä,
+joka puhui hänelle ja jonka kieltä hän aina ymmärsi. Ja niinpä ovatkin
+hänen luonnonkuvauksensa aivan ihmeellisiä, niin täynnä runollisuutta,
+syvyyttä ja hartautta. Hän saattaa muutamin piirtein antaa lukijan
+tuntea se hiljaisuus ja rauhallisuus, joka vallitsee havumetsässä. Hän
+kuvaa varmalla kädellä meren suuruutta ja voimaa, tasangon yksinäisyyttä
+ja kaihomielisyyttä.
+
+Meidän tapaamisemme jälkeen Alvilde Prydz yhä lähetti minulle kuten
+ennenkin kappaleen vasta painosta tulleita teoksiaan ja niitä ilmestyi
+paljon, sillä hän oli tuottelias. Näistä myöhemmistä teoksista on
+varsinkin »Torbjörn Wik» saanut osakseen runsaasti kiitosta. Myöskin
+näytelmäkappaleita hän joskus kirjoitti, mutta niistä muodostui pikemmin
+lyyrillisiä kertomuksia, kuin draamoja. Ehkä hän sen itsekin huomasi,
+sillä hänen »Aino» ja »Undine» näytelmänsä jälkeen, ei niitä enää
+tullut. Sen sijaan hänen runonsa ovat hyvin hienoja. Vielä niin myöhään
+kuin v. 1916, jolloin maailmansota jo oli raivonnut pari vuotta, lähetti
+hän minulle juuri hiljattain ilmestyneen runokokoelmansa, mutta sodan
+takia oli kirjevaihtomme aivan seisahtunut. Ei silloin tee mieli
+lähettää ystäville aijottuja ajatuksiaan, kun tietää, että kirje
+kaikkein ensin joutuu vieraiden käsiin kopeloitavaksi, ja että vieraan
+silmät etsivät siitä kentiesi mitä tahansa. Mutta kun kirjeenvaihto
+kerran jää, on sen solmiminen sitten varsin työläs ja nyt se on
+myöhäistä. Syksyllä tuli nimittäin sanoma, että Alvilde Prydz oli
+kuollut Oakhillissa lähellä Mossia syysk. 5 p.
+
+Hän kuului Norjan suuriin kirjallisiin tähtiin viime vuosisadalla,
+joihin koko Europan katseet olivat kiinnitetyt. Mutta Norja ei suinkaan
+ollut mikään hemmoitteleva äiti näille kuuluisille lapsilleen, ja siksi
+he kai vuosimääriksi vetäytyivätkin ulkomaille. _Björnson_ ja _Lie_
+olivat monet ajat Parisissa, _Ibsen_ Münchenissä ja Roomassa. Heille
+koitti kuitenkin kerran se päivä, että he saivat yleistä tunnustusta.
+
+Alvilde Prydzille se ei koskaan tullut. Kirjailijapalkkiot esim. olivat
+aina kovin kireellä, kun oli kysymys hänestä, ja hänen rikas kirjallinen
+tuotantonsa merkitsi hänen aikalaistensa silmissä varsin vähän. Mutta
+niinhän kävi Camilla Collettinkin ja yksinpä _Fredrika Bremerin_
+senjälkeen, kun hän rupesi puhumaan sukupuolensa vapautumisesta. Entä
+_Minna Canth_in meillä? Sama toistuu kaikkialla. Sitten kun he ovat
+poissa ja uusi sukupolvi on kasvanut ja saanut uusia kokemuksia, niin se
+herää havaitsemaan, että ne olivatkin sentään suuria henkiä nuo
+edelläkulkijat, oikeita tulisoihdun kantajia, joiden elämäntyö on
+tuottanut koko heidän maalleen ja kansalleen kunniaa.
+
+Alvilde Prydzin aika ei vielä ole tullut. Mutta se tulee, sillä ellei
+hän olisi kirjoittanut mitään muuta kuin »Dröm» ja »Gunvor Thorsdatter
+til Hærö», niin nämä teokset ovat jo niin suuripiirteiset ja mahtavat,
+että ne kaikiksi ajoiksi säilyttävät tekijänsä nimen ensimäisten
+joukossa.
+
+Mutta säälittävää on, että Alvilde Prydzin täytyi mennä pois sillä
+tunteella, etteivät hänen omansa välittäneet hänestä, etteivät naiset,
+joiden sielunkielien väräjämisen hän kuuli paremmin kuin muut,
+ymmärtäneet mitä hän tarkoitti.
+
+Oikein tuntee itsensä syylliseksi ajatellessaan, ettei mitään tehnyt
+hänen hyväkseen, ettei edes tuntuvammin saanut kiitollisuuttaan ja
+tunnustustaan lausutuksi.
+
+Mutta sellaisiahan me ihmiset aina olemme, silloin me vasta heräämme
+huomaamaan mitä rauhaamme sopii, kun se jo on liian myöhäistä.
+
+
+
+
+MUISTOJENI MAAILMASTA
+
+KARL GJELLERUP.
+
+
+Kaikki olemme kai kokeneet miten yhtäkkiä joku nimi, väriyhdistelmä,
+sävel tai kukan tuoksu voi herättää joukon muistelmia menneiltä ajoilta
+ja miten nämä muistot taas tuovat mukanaan sarjan toisia, jotka ovat
+jollakin tavalla yhteydessä edellisten kanssa.
+
+Luin lehdissä v. 1917 että kirjailija _Karl Gjellerup_ oli saanut
+Nobelin kirjallisen palkinnon ja heti nousi mieleeni koko joukko kuvia
+muistojeni maailmasta. Ensinnäkin nuori ylioppilas, joka oli minun
+vierustoverini Berlinin yliopistossa taidehistoriallisilla luennoilla,
+ja joka näytti hyvin siivolta, hyvästi kasvatetulta ja lapsellisen
+avomieliseltä. Kerran tulin kysyneeksi häneltä jotakin ja niin oli
+tuttavuus tehty. Hän esitti itsensä, sanoi olevansa kirjailija _Ricarda
+Huchin_ serkku, _Friedrich Huch_, Dresdenistä ja oli tavattoman utelias
+tietämään mistä maasta minä olin kotoisin ja millä kielellä minä tein
+muistiinpanoni.
+
+Koska näitä taidehistoriallisia luentoja oli kaksi aina perätysten, oli
+väliajalla hyvä aika haastella ja nuori toverini olikin varsin
+keskusteluhaluinen. Hän kertoi paljon saksalaisista oloista ja vakuutti,
+ettei hän yhtään hyväksynyt saksalaisten ylioppilaiden elämää
+olutjuominkeineen ja kaksintaisteluineen; hän oli nopea moittimaan
+toisen opettajamme, prof. _Freyn_, luentoja, mutta ihaili suuresti
+toista, prof. _Herman Grimmiä_, ja miltei kadehti minua senjohdosta,
+että silloin tällöin olin kutsuttu hänen luokseen päivällisille.
+
+Kun me eräänä päivänä puhuimme Tanskasta, ja minä kerroin hänelle
+piirteitä sen korkeasta kulttuurista, kysäsi hän tunsinko kirjailija
+Gjellerupin. Kieltävän vastaukseni johdosta selitti hän, että se oli
+suuri vahinko, sillä Gjellerup oli hyvin intressantti sekä ihmisenä että
+kirjailijana, oli jo monta vuotta asunut Dresdenissä ja siellä oli hän,
+Friedrich Huch, usein hänet tavannut. Kuultuaan, että minä
+talvilukukauden päätyttyä aijoin Dresdeniin, tarjoutui hän heti
+välittämään tuttavuuttamme, antoi osoitteensa ja pani sydämelleni
+ilmoittamaan hänelle olopaikastani, niinpian kun olin saapunut
+Dresdeniin. Eipä siis ihme, että Friedrich Huchin nimi aina tulee
+mieleeni niin pian kuin kuulen puhuttavan Gjellerupista, sillä ilman
+edellistä olisi jälkimäinenkin tuttavuus jäänyt tekemättä.
+
+Ensimäisiä käyntejäni Dresdenissä oli Gjellerupien luo, mutta ei sentään
+nuoren saksalaisen tuttavani seurassa, kuten olimme kuvitelleet, vaan
+yksin. Friedrich Huchin oli nimittäin suin päin ollut matkustaminen
+erään sairaan sisarensa kuolinvuoteelle Hamburgiin ja sen koommin en
+häntä sillä kerralla nähnyt, ja varsin vähän myöhemminkin, sen vain olen
+kuullut, että myöskin hänestä on kehittynyt hyvin suosittu ja kiitetty
+kirjailija. -- Mutta enhän minä opasta tarvinnutkaan Gjellerupien luo
+mennessäni.
+
+Ikävä kyllä oli talon isäntä itse poissa, hän oli näet juuri siihen
+aikaan Köpenhaminassa valvomassa erään näytelmäkappaleensa harjoituksia,
+mutta hänen puolisonsa ja tytärpuolensa, jotka molemmat myöskin olivat
+tanskalaisia, ottivat minut vastaan kuin vanhan tuttavan ja sukulaisen.
+Ymmärsinhän minä heidän äidinkieltään, olin jo monasti ollut heidän
+synnyinmaassaan ja osasin panna arvoa siihen, että heidän kodissaan oli
+niin paljon aito tanskalaista. Meillä oli yllin kyllin
+keskustelunaiheita, mutta ennenkaikkea me kuitenkin puhuimme Karl
+Gjellerupista, sillä sekä vaimo että tytär olivat häneen äärettömän
+kiintyneet.
+
+Minä sain kuulla, että hän, tuo hienon ja ajattelevan näköinen mies,
+kerran oli saanut ihmisten mielet Tanskassa hyvinkin kuohumaan, että hän
+noin toistakymmentä vuotta sitten oli hylännyt silloiset kirjalliset
+epäjumalat, varsinkin sen, joka kulki Tanskan kirjallisen maun ja
+suunnan määrääjänä, _Georg Brandesin_, ja osoittanut syvempiä ja
+pitemmälle ulottuvia arvoja ja päämääriä kuin ne, joita radikalismi
+kielteisessä ohjelmassaan oli tuonut esille.
+
+Mutta ei sitä niinkään vain saa ruveta tunnettuja suuruuksia
+vastustamaan. Elämä ja toimintamahdollisuudet tehtiin Gjellerupille
+tämän jälkeen varsin ahtaiksi. Käytettiin ennen koiteltuja, tepsiviä
+keinoja: ensin hyökätään kimppuun ja halvennetaan, ja kun sitä on
+aikansa noudatettu, sivuutetaan äänettömyydellä, ja koitetaan siten
+katkaista toisen ura. Gjellerup ei milloinkaan, ei edes
+ensinuoruudessaan kuulunut noihin taisteluhaluisiin ihmisiin, joiden
+mielestä kynäsota ja tukkanuottasilla oleminen on virkistävää. Hän
+saattoi joskus lausua voimasanan, välistä hiukan harkitsemattomankin,
+mutta sitten hän taas vetäytyi omaan maailmaansa ja siksi se hälinä,
+joka oli syntynyt hänen nimensä ympärille, vaivasi häntä niin suuresti,
+että hän päätti ravistaa pöly jaloistaan ja siirtyä pois Tanskasta.
+
+Kauniin, taiteellisen Dresdenin hän silloin valitsi oleskelupaikakseen
+ja eli siellä kuolemaansa asti. Aluksi hän siellä kyllä oli vieras
+vieraiden keskellä, mutta vähitellen hän kotiutui ja omaksui mitä
+parasta germanilaisessa hengessä ja saksalaisessa kulttuurissa oli
+tarjottavaa. Ja sieltä hän sitten lähetti maailmalle teoksen toisensa
+jälkeen, jotka sittemmin, hänen maineensa kasvaessa, aina yhtaikaa
+ilmestyivät sekä saksan että tanskan kielisinä ja monta kertaa voittivat
+tuossa hänen uudessa isänmaassaan enemmän ymmärtämystä kuin
+synnyinmaassa, riippuen ehkä osaksi siitä, että lukeva yleisö siellä
+kuitenkin on niin monenkertaisesti suurempi kuin Tanskassa, mutta
+myöskin ehkä siitä, että moni tanskalainen ei oikein voinut sulattaa
+sitä, että hän oli asettunut Saksaan ja vastaanottanut sieltä niin
+paljon vaikutelmia, sillä eihän Tanskan ja Saksan välit vuosikymmeniin
+ole olleet hyvät. Tosin taiteella ja kulttuurilla ei ole mitään
+päiväpolitiikan kanssa tekemistä, mutta on aina ihmisiä, jotka eivät voi
+eroittaa näitä aloja.
+
+Kaikista näistä asioista me keskustelimme rva Gjellerupin kanssa ja kun
+en ollut koskaan lukenut hänen puolisonsa teoksia, lainasi hän niitä
+minulle useampia, joita sitten iltasin lueskelin ja totesin, että niiden
+tekijä mahtoi olla harvinaisen henkevä ja hieno ihminen. Toiset niistä
+varsinkin jäivät mieleeni kuten esim. »Romulus», »G-Dur» ja »Pastor
+Mørs». Hänen myöhemmät suuret teoksensa, joissa hän on käyttänyt sekä
+muinaisgermanilaisia että hindulaisia aiheita, kuten esim »Brynhild»,
+»Guds Venner», »Offerilden», »Pilgrimmen Kamanita» y.m. eivät olleet
+silloin vielä ilmestyneet.
+
+Rouva Gjellerup kehoitti minua usein käymään talossa ja kun ei minua
+sitten pariin päivään ollut kuulunut, lähetti hän jo tyttärensä
+katsomaan mihin olin joutunut, kun en ollut heillä käynyt. Tämä tytär
+oli siihen aikaan kuin vasta puhjennut ruusunnuppu täynnä nuoruuden
+suloa ja kukkeutta. Hänen isäpuolensa teoksista puhuessamme, kysyi hän,
+olinko jo lukenut erään »Ti Kroner» (Kymmenen kruunua) nimisen
+kertomuksen, joka myöskin oli minulla lainana, ja selitti sitten, että
+siinä kuvattiin hänen äitiään ja tämän ensimäistä miestä. »Ja se pieni
+tyttö, joka siinä esiintyy», lisäsi hän nauraen, »olen minä».
+
+Hänen äitinsä oli nimittäin aikaisemmin ollut naimisissa erään
+soittotaiteilijan kanssa, mutta se ei ollut mikään onnellinen
+avioliitto. Mies oli sekä juopotellut että irstaillut ja kaikin tavoin
+nöyryyttänyt vaimoaan. Silloin hän oli tutustunut Karl Gjellerupiin. He
+olivat heti tunteneet olevansa sukulaissieluja ja tämä tunne ei ollut
+pettänyt, sillä heidän avioliittonsa oli kaikesta päättäen harvinaisen
+onnellinen. Ahkeruutensa, järjestämistaitonsa ja käytännöllisyytensä
+kautta oli rouva G. saanut luoduksi heille kauniin kodin, pienen
+lämpimän pesän, joka puhui hienostuneesta mausta ja henkisistä
+harrastuksista. Muistan miten hän heti ensi käynnilläni siellä näytti
+minulle heidän Böcklin-jäljennöksiään, joita oli suuri kokoelma, ja
+miten sattuvia ja hienoja huomautuksia hän niistä teki.
+
+Hänellä ei ollut palvelijaa, vaan hän suoritti itse kaikki pienet
+kotiaskareet. »Äiti pesee enimmäkseen pyykkimmekin», kertoi tytär. Ja
+kun tahdoin tietää miten hän joutui kaiken tämän suorittamaan, silti
+muuttumatta työkoneeksi, joka ei enää tiedä eikä välitä mistään muusta
+kuin aineellisuudesta, vakuutti hän sen riippuvan tuosta Saksassa
+vallitsevasta tavasta syödä päivällinen klo 1. Sen valmistaminen ja
+jälkisiivous vei enin aikaa, mutta kun se sitten oli ohitse, jäi vielä
+koko iltapäivä muihin rientoihin. Ennen kaikkea hän silloin saattoi
+omistaa aikaa puolisolleen, olla hänen hyvä henkensä, innostajansa ja
+rohkaisijansa. Rouva G. antoi minulle erotessamme puolisonsa kuvan,
+vieläpä me vaihdoimme muutamia kirjeitäkin tämän ensi tuttavuutemme
+jälkeen.
+
+Neljä vuotta myöhemmin, meidän surunkeväänämme 1899, olin taaskin
+Dresdenissä, mutta tällä kertaa hyvin alakuloisena, yhtä ainoata asiaa
+alituisesti pohtien. Olihan helmikuun manifesti tullut ja tuhonnut
+kaikki, josta ennen oli pitänyt kiinni, m. m. tykkänään luottamuksen
+itäiseen naapuriimme. Nyt tahdoin vain, että maailma saisi kuulla,
+kuinka hirveästi meitä oli petetty, ja miten rikoksellisesti pyhät valat
+oli rikottu, ja siksi etsin henkilöitä, joilla oli kyllin rohkeutta
+kirjoittaa tästä ja kyllin vaikutusvaltaa saadakseen kirjoituksensa
+suuriin maailman lehtiin.
+
+[Kuva: Karl Gjellerup 90-luvulla.]
+
+»Gjellerup minua varmaan myöskin auttaa» arvelin, sillä olihan hän siksi
+tunnettu ja vaikutusvaltainen, että hän voisi saada kirjoituksensa
+sijoitettua mihin tahansa. Lähdin jo varhain aamupäivällä heidän
+luokseen ja nyt tapasin vihdoinkin Gjellerupin. Hän oli juuri sellainen,
+joksi hänet olin kuvitellut: hintelä, hienopiirteinen, syvämietteinen,
+hiukan surunvoittoinen. Sai melkein sen käsityksen, että hän ei ollut
+tästä maailmasta, eikä elänyt siinä. Hänessä ei ollut yhtään tuota
+tanskalaista iloisuutta ja lystikkyyttä, mutta sensijaan hän tuntui
+hyvin lempeältä ja herkältä.
+
+Rouva G:llä oli aamuaskareensa kesken ja niihin hän taas palasi, jättäen
+meidät kahdenkesken, ja nyt minä rupesin kertomaan Gjellerupille
+tapahtumista Suomessa. Koska en tiennyt missä määrin hän oli selvillä
+meidän historiastamme ja suhteistamme keisarikuntaan, oli näitäkin
+asioita kosketeltava ja sitten niiden valossa helmikuun manifestin tulo
+ja kaikki mitä siitä oli seurannut selostettava.
+
+Gjellerup näytti sangen totiselta ja tavallaan tarkkaavaiseltakin, mutta
+ei hän ensinkään innostunut, ja pyyntööni, että hän kirjoittaisi näistä
+asioista ei hän vastannut oikeastaan mitään. Tämä keskustelu ja sen
+tulos oli minulle tavallaan pieni pettymys ja minä ihmettelin, ettei se
+ystävällisyys, jota hänen vaimonsa ja tytärpuolensa olivat osoittaneet
+minulle, ollenkaan ollut tarttunut häneen. En tahdo sanoa, että hän
+olisi ollut epäystävällinen, mutta niin pidättyväinen, etten oikein
+tiennyt mille kannalle hän tässä asiassa asettui. Rupesin jo pelkäämään,
+että hänen oleskelunsa suuren kansan kesken ehkä oli vaikuttanut siihen
+suuntaan, että hän katseli tällaisia ristiriitaisuuksia suurten kannalta
+ja arveli, että pienten oli alistuminen.
+
+Hyvästellessäni ehdotti rouva G. että tulisin heidän luokseen seuraavana
+päivänä iltapäiväkahville, joka saksalaisissa kodeissa aina juodaan klo
+4, ja johon aina silloin kuului »Brödchen und Butter» (Ruokaleipä ja
+voi). Joskus sitten juhlallisuuden kohottamiseksi joku leivoskin. Rva
+Gjellerupin kahvipöytä oli tällä kertaa hyvin hyvästi varustettu, sillä
+olihan siellä tyttären sulhanenkin, eräs nuori saksalainen fil. tohtori,
+läsnä. Taaskin tuli Suomen asia ja silloinen tilanne esille, ja minä
+toistin osaksi samoja asioita, joita jo edellisenä päivänä olin kertonut
+Gjellerupille, mutta nyt me kaikki puhuimme saksaa sulhasen takia. Ja
+tällä kertaa Gjellerup lämpeni ja lupasi kirjoittaa asiasta ja osoitti
+yleensä suurta ymmärtämystä. Silloin minulle yhtäkkiä selveni; ettei hän
+edellisenä päivänä ollut ymmärtänyt kuin vain murrososan siitä mitä olin
+kertonut, ja se oli ollut syynä hänen varovaisuuteensa ja
+hiljaisuuteensa.
+
+Kyllähän Tanskassa paljon tapaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ruotsia,
+tai jotka ymmärtävät sitä niin puutteellisesti, että heille täytyy puhua
+aivan erityisellä tavalla: valita niin paljon kuin suinkin tanskaa
+muistuttavia sanoja, panna aina silloin tällöin tanskaa joukkoon ja
+ennenkaikkea puhua hitaasti.
+
+Mutta että Gjellerup kuuluisi heihin, sitä en ollut ottanut lukuun, vaan
+esittänyt sanottavani yhtä nopeasti kuin jos edessäni olisi ollut
+henkilö, joka ymmärsi ruotsia täydellisesti.
+
+Mahtoivat minun pitkät selostukseni häntä edellisenä päivänä sekä
+väsyttää että ihmetyttää. Nyt hän oli aivan liikuttava innostuksessaan,
+juoksi vielä jälkeeni portaisiin ja vakuutti, että kyllä hän tekee mitä
+suinkin voi. Hän kirjoittikin sitten »Preussische Jahrbücher» nimiseen
+aikakauslehteen Suomen asiasta.
+
+Seuraavalla kerralla olin Dresdenissä suurlakkomme jälkeen. Aikomukseni
+oli kyllä mennä Gjellerupejä tapaamaan, mutta silloin minulle
+kerrottiin, että he eivät enää asuneetkaan itse kaupungissa, vaan olivat
+muuttaneet sen ulkopuolelle, enkä todellakaan ymmärrä, mikä
+toimettomuuden puuska minua silloin vaivasi, kun en siitä huolimatta
+lähtenyt heitä etsimään. Oli muka niin paljon ohjelmaa itse kaupungissa,
+piti istua aamupäivisin kouluissa kuuntelemassa, iltapäivisin valmistaa
+meidän routa-aikaamme koskevaa esitelmää, jonka olin luvannut pitää
+eräässä sikäläisessä yhdistyksessä, käydä teatterissa ja oopperassa
+y. m. Mutta ajatukseni olivat kyllä monta kertaa Gjellerupien luona ja
+minä olisin mielelläni tahtonut tietää, miten he m. m. olivat
+aineellisesti kestäneet, sillä eihän henkisen työn tekijöitä, ei
+varsinkaan Gjellerupin tapaisia henkilöitä, koskaan niin palkita, että
+he vapautuisivat aineellisista huolista. Kun sitten sain kuulla, että
+hän oli saanut Nobelin kirjallisen palkinnon, iloitsin siitä suuresti.
+Kerran oli siis voitonpäivä koittanut, ja hän oli saanut sen
+tunnustuksen, jonka hän niin täydellisesti ansaitsi.
+
+Se kuului muuten olleen professori _Høffdingin_ ansio, että
+palkintokomitea kiinnitti huomionsa Gjellerupiin. Høffding, joka tunsi
+hänet lapsesta asti, he olivat nimittäin serkukset, oli antanut
+suosittelevan lausuntonsa hänen hindulaisaiheisista töistään, prof.
+_Vilh. Andersen_ taas niistä teoksista, jotka koskivat tanskalaisia
+oloja.
+
+Silloin oli maailmansota jo ollut käymässä kolme vuotta ja sen käsittää,
+että se aika oli tuonut Gjellerupeille, kuten kaikille muillekin
+Saksassa, paljon kärsimyksiä. Tämän palkinnon johdosta oli nyt suurin
+puute poistettu. Mutta eihän Gjellerup ehtinyt nauttia siitä kuin kaksi
+vuotta, sillä lokakuussa 1919 sähkölennätin jo toi tiedon hänen
+kuolemastaan.
+
+»Eräs Tanskan syvämietteisimpiä ja harvinaisimpia kirjailijoita on
+mennyt pois», kirjoitti Berlingske Tidende (Berlingin lehti) hänestä,
+mutta lisää sitten, että »ehkä moni nykyajan hälinässä ei huomaa, että
+tämä oli niitä 'suuria' kuolemantapauksia.»
+
+Olkoon vain, ettei kaikki huomanneet, mutta ken vain kerrankin oli
+joutunut personalliseen kosketukseen Gjellerupin kanssa, tai vain oli
+lukenut hänen teoksiaan, tunsi, että maailma taaskin oli tullut entistä
+köyhemmäksi, että henkilö, joka paljon oli antanut, mutta vieläkin olisi
+voinut antaa, sillä eihän hän kuollessaan ollut kuin 62-vuotias, nyt oli
+ainiaaksi vaiennut.
+
+
+
+
+MINNA CAUER.
+
+
+Kun minä talvella v. 1920 oleskelin muutamia viikkoja Berlinissä, oli
+elämä siellä kaikinpuolin aivan toisenlaista kuin ennen. Ei siinä
+kyllin, että kaikki ihmiset tuntuivat niin alakuloisilta ja
+masentuneilta, että puute ja kärsimys pisti päätään esiin kaikkialla,
+vaan vielä minä personallisestikin astuin siellä kuin hautojen keskellä,
+sillä olivathan oikeastaan kaikki ne henkilöt, joiden kodeissa aina
+ennen olin viettänyt niin sisältörikkaita hetkiä, jo poissa. Prof.
+_Herman Grimm_ oli jo kauan aikaa levännyt samalla kirkkomaalla kuin
+hänen kuuluisa isänsä ja setänsä, veljekset _Jakob ja Wilhelm Grimm_,
+_Liebknechtin_ puolisot olivat jo molemmat kuolleet, samaten prof. _v.
+Gizycki_ ja hänen paljon huomiota herättänyt vaimonsa _Lily Braun_,
+samaten herrasväki _Schubert-Feder_, jotka pitivät salonkia, missä aina
+tapasi intressanttia ihmisiä. Kaikki nämä, ynnä monet muut tuttavat,
+olivat menneet läpi sen portin, joka suletaan niin visusti jokaisen
+jälkeen, ettei palajaminen enää ole mahdollinen.
+
+Mutta yksi tuttavistani noilta menneiltä ajoilta oli kuitenkin jälellä
+ja oli ihmeellisesti kyllä kestänyt ajan myrskyt. Se oli rva _Minna
+Cauer_. Vaikken ollutkaan niin aivan usein noina entisinä, onnellisina
+aikoina ollut hänen seurassaan, vaikutti vain se seikka, että hän kuului
+sen ajan Berliniin hyvin puoleensa vetävästi. Olihan hän sitäpaitsi
+tuntenut minun unohtumattoman opettajani prof. v. Gizyckin ja hänen
+luonaan minä Minna Cauerin ensi kerran olin nähnytkin.
+
+Lähdin siis jo seuraavana päivänä häntä tapaamaan ja löysin hänet hänen
+kodissaan, Wormserstrassen varrella, istumassa työhuoneessaan paksu,
+täytetty aamutakki yllään. Se oli kyllä paikallaan, sillä huone oli
+jotenkin viileä ja kuitenkin se oli ainoa hänen kodissaan, jota
+lämmitettiin. Hän oli paljon vanhentunut siitä, kun tapasin hänet 1904,
+mutta eihän se ihme ollutkaan kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kokenut.
+
+Minna Cauer oli muuten ihmeellinen sekoitus vanhan ja uuden ajan naista.
+Esiintymisessään ja käytökseltään hän oli tuollainen hienoissa seuroissa
+liikkunut vanhanajan nainen, jonka aina piti olla hillitty ja tyyni,
+puhua matalalla äänellä, näyttää hyvin arvokkaalta, eikä osoittaa mitään
+erityisiä tunteenpurkauksia. Tätä vaikutusta lisäsi vielä nuo ainaiset
+pitsisaarlit ja pitsiset pääkoristeet, joita hän käytti. Mutta tähän
+liittyi uuden ajan naisen tavaton ulospäin kohdistuva toimintahalu ja
+monessa kysymyksessä jotenkin radikaali katsantokanta.
+
+[Kuva: Minna Cauer]
+
+Ennenkaikkea hän kuitenkin oli aito saksalainen ja omisti rotunsa
+parhaat ominaisuudet: organisoimiskyvyn ja suuren tarmon. Hän jaksoi
+tehdä työtä juuri kuin kone, kun siksi kävi, eikä hetkeksikään päästänyt
+otettaan. -- Kun hän esim. syksyllä v. 1896 järjesti kansainvälisen
+naisasiakongressin Berliniin, kävi hän omassa personassaan jokaisen
+sanomalehden toimituksessa -- olivat ne sitten mitä väriä tahansa -- ja
+pyysi, että ne lähettäisivät edustajan piakkoin pidettävään kongressiin
+ja saikin sen aikaan, että suurkaupungin monen monet lehdet noin viikon
+päivät puhuivat naisasiasta.
+
+Minna Cauer oli organisoinut Berlinin naispuoliset kauppa-apulaiset,
+joiden yhdistykseen siihen aikaan kuului kymmenentuhatta jäsentä ja joka
+kulki nimellä »Verein der weiblichen Angestellten im Handelsgewerbe».
+Vuodesta 1919 lähtien on se toiminut jo laajennettunakin nimellä
+»Verband der weiblichen Bureau- und Handelsangestellten.» Tätä
+yhdistystä varten hän m. m. oli järjestänyt aivan erinomaisia n. k.
+kirjallisia iltoja. Otettiin aina joku määrätty saksalainen runoilija,
+sanotaan esim. Schiller tai Goethe tai Grillparzer tai Uhland tai kuka
+muu tahansa ja silloin hänestä pidettiin esitelmä, kohtia hänen
+teoksistaan luettiin ääneen, hänen runojaan lausuttiin ja myöskin niitä
+laulettiin, jos niihin oli olemassa säveleet. Vieläpä väliin esitettiin
+joku hänen näytelmäkappaleensakin. Minna Cauer arveli, että tällaiset
+illat olivat välttämätön vastapaino henkilöille, jotka aina vain
+toimivat aineellisen maailman palveluksessa. Hyvin hän hoiti
+»Frauenwohl» nimistä yhdistystäkin, jonka puheenjohtajana ja sieluna hän
+toimi.
+
+Juuri niihin aikoihin, kun me ensin tutustuimme, oli sieltä kuitenkin
+eronnut suuri joukko naisia ja perustanut uuden yhdistyksen, jolle
+annettiin nimeksi »Berliner Frauenverein» ja jonka puheenjohtajana toimi
+_Helena Lange_. Mikä oikeastaan oli ollut erimielisyyden aiheena, jäi
+minulle ikuiseksi salaisuudeksi, sillä vaikka asiata valaistiin sekä
+puolelta että toiselta, en oikeastaan viisastunut. Mutta ei suinkaan
+siinä paljon muuta ollutkaan kuin personakysymys. Kaksi niin voimakasta
+naista kuin Minna Cauer ja Helena Lange eivät sopineet samaan
+yhdistykseen, yhtä vähän kuin kaksi paavia Roomaan.
+
+Minulla oli tuttavia molemmissa yhdistyksissä ja kävin joskus niiden
+kokouksissa, en sentään usein, sillä ne käsittelivät minun mielestäni
+kovin alkeellisia asioita, ei yhtään noita suuria kysymyksiä, kuten
+esim. naisten äänioikeutta, palkanyhdenvertaisuutta, laillistetun
+siveettömyyden poistamista y.m. joista me siihen aikaan Suomessa pidimme
+suurta ääntä.
+
+Minusta Saksan naisen asema oli niin tavattoman kurja, etten ollenkaan
+ymmärtänyt miten he jaksoivat sellaisissa olosuhteissa elää. Naiset
+eivät esim. saaneet milloinkaan olla mukana poliittisissa kokouksissa,
+he eivät saaneet toimia opettajina valtion tyttökouluissa, eipä edes
+kansakoulujen ylemmillä luokilla. Vain alemmat luokat ja
+harjoitusaineet, kuten käsityöt ja voimistelu, uskottiin heille. Heitä
+ei käytetty minkäänlaisissa virastoissa, ei pankeissa, eikä
+postilaitoksessa. Heiltä oli kaikki korkeammat koulut ja yliopistot
+suletut; eivät he edes saaneet vapaasti käyttää raitiovaunuja, sillä jos
+he yrittivät ottaa kattopaikan, oli konduktööri heti heitä siitä
+poishäätämässä. Kaiken tämän johdosta olisi Saksan naisten minun
+mielestäni pitänyt nousta mitä voimakkaimpaan vastarintaan, eikä
+ensinkään tyytyä pieniin, pinnallisiin uudistuksiin, sekä ehtimiseen
+tehdä mitä tuntuvimpia hyökkäyksiä näitä sulettuja ovia vastaan. Nyt
+jälestäpäin olen hiukan paremmin ymmärtänyt, että johtajanaiset ehkä
+kuitenkin menettelivät pedagogisesti oikein siinä, kun he aluksi ottivat
+pohdittaviksi yleisesti tajuttavia ja vaarattomimmilta näyttäviä
+asioita, sillä jos heti olisi käyty käsiksi suuriin, »polttaviin»
+kysymyksiin, olisivat nuo alistuvaisuuteen ja oman itsensä unohtamiseen
+kasvatetut Saksan naiset kauhistuneet niin, että tuota pikaa olisivat
+vetäytyneet pois koko leikistä.
+
+Ulkonainen ahtaus oli nimittäin aikaansaanut heissä aivan uskomattoman
+sisäisen ahdasmielisyyden ja epäilyksen omaan kykyynsä sekä vakaumuksen
+siitä, että mikä sopi miehelle ja kunnosti häntä, oli suorastaan
+häpeäksi naiselle.
+
+»Kuinka te käytte yliopistossa luentoja kuuntelemassa, eihän ne ole
+naisia varten», oli tavallinen huomautus, joka tuli osakseni silloin,
+kun aluksi asuin »Heimat» nimisessä laitoksessa, jossa oli paljon
+naisia. Eräs luuli jo sanovansa suuren sukkeluuden kun ehdotti, että
+minun sinne mennessäni olisi pitänyt esiintyä miehen puvussa.
+
+Eivätkä he liioin ollenkaan ymmärtäneet sitä, että naisen piti valita
+itselleen ammatti ja ansiotyö, paitsi silloin tietysti, kun koti oli
+niin köyhä, ettei voinut tyttäriään elättää. Perhetyttärien luokka
+rehoitti silloin vielä kaikessa voimassaan, ja kun tuollaiselta kysyi
+miksi hän aikoi, piti hän sen miltei loukkauksena, ellei hän suorastaan
+purskahtanut nauruun.
+
+Tästä ajasta ei vielä ole kulunut kuin neljännesvuosisata ja kaikki mikä
+koskee naisen asemaa Saksassa on nyt jo niin muuttunut, että siellä
+ollessaan tuskin tuntee liikkuvansa saman kansan keskuudessa. Tähän on
+kyllä noiden johtajanaisten tarmokas työ suuresti vaikuttanut, eikä
+suinkaan vähin Minna Cauerin. Väsymättömästi hän vuosikymmeniä taisteli,
+lisäten aina vauhtia. Hän oli aina valmis panemaan alulle naisten
+elinkysymyksiä koskevia valtiopäivä-anomuksia ja valvomaan kaikkia
+ilmiöitä, jotka olivat heidän etujensa kanssa yhteydessä. M. m. on juuri
+hänen aloitteestaan suurin osa naisia koskevaa siviili- ja rikoslakia
+aivan saanut muutetun muodon näiden vuosien kuluessa.
+
+Hänen toimittamansa »Die Frauenbewegung», niminen lehti käsitteli joka
+numerossaan näitä asioita ja kun hän sen lopetti, hoidettuaan sitä
+neljännesvuosisadan, saattoi hän sanoa, että suurin osa niitä esteitä ja
+rajoituksia, jotka olivat ympäröineet Saksan naista, nyt olivat
+poistetut ja portit avatut.
+
+Yksin täydet kansalaisoikeudet, sekä äänioikeus että vaalikelpoisuus,
+olivat neljännesvuosisadan ahkeran työn tulos. Mutta ne tulivat samana
+hetkenä kun Saksan valtakunta oli luhistunut kokoon, kun vuosikymmenien
+työ oli mennyt aivan hukkaan, ja sellaisena hetkenä kaikki tuntuu
+turhalta.
+
+»Mitä se meitä hyödyttää, että olemme raataneet kuin orjat, säästäneet
+ja koittaneet hankkia itsellemme vanhojen päivien varoja, kun kaikki nyt
+on mennyt ja me olemme rutiköyhät», vaikeroivat monet tuhannet, ja
+sellaiset henkilöt kuin Minna Cauer katselivat asiaa vieläkin syvemmältä
+ja näkivät sekä omat että muiden laiminlyönnit.
+
+»Jos vielä aloittaisin työni, asettaisin sen aivan toiselle pohjalle»,
+vakuutti hän, »paljon henkevämmälle ja syvemmälle» ja osoitti sitten
+miten se materialismi ja pintapuolisuus, joka jo kauan aikaa oli
+rehennellyt hänen kansassaan, oli vaikuttanut haitallisesti joka alalla
+-- myöskin naisasialiikkeeseen. Tyydyttiin puolinaiseen ja ulkonaisiin
+voittoihin, mutta se, joka kuitenkin oli pääasia, voimakas ja eheä
+personallisuus, syrjäytettiin.
+
+Häntä tuntui suuresti loukanneen se, että naiset äänioikeuden saatuaan
+olivat niin valmiit yhtymään voimassa oleviin puolueisiin ja omistamaan
+niiden katsantokannan tuomatta niihin mitään uutta. Mutta vielä
+säälittävämpänä hän piti naisten sotaista intoa. Naispuolisten
+valtiopäiväedustajien joukossa ei esim. ollut kahta naista enempää,
+jotka olisivat ymmärtäneet rauhanaatteen, valitti hän. Itse hän pitkällä
+elämäntaipaleellaan oli selvästi tullut havaitsemaan militarismin ja
+sotaisen mielialan suuren vaaran, ja missä sitä vastaan taisteltiin ja
+uutta katsantokantaa kasvatettiin, siellä hän tahtoi olla mukana.
+
+Hän vakuutti, että juuri heräämäisillään oleva Saksa, siis etupäässä sen
+nuoriso, oli ymmärtänyt henkisten ihanteiden tärkeyden, ja siksi katseli
+varsin kriitillisesti nykyisten puolueiden temmellystä tahtomatta yhtyä
+niihin, mutta sen sijaan sillä oli omat pienet yhteenliittymänsä, joille
+se oli antanut sellaisia nimiä kuin Fichte-, Goethe-, Kant-, Hegel- y.m.
+seurat. Sitäpaitsi sillä oli lukuisat rauhanyhdistyksensä. Koska eräällä
+rauhanyhdistyksen haaraosastolla oli juuri kokouksensa samana iltana,
+kehoitti hän minuakin sinne tulemaan ja otti vain ensin puhelimitse
+selkoa siitä, tulisiko pastori _Bleyer_ sinä iltana siellä puhumaan.
+
+Sinne sitten meninkin jotenkin hyvissä ajoissa ja olin taaskin
+tilaisuudessa toteamaan, miten vaatimattomat saksalaisten kokouspaikat
+olivat. Sitä kyllä kutsuttiin kahvilaksi ja minut neuvottiin sen
+takimaiseen huoneeseen, mutta ei sillä ollut mitään yhteistä Helsingin
+hienosti ja aistikkaasti sisustettujen kahvilojen kanssa. Huone oli
+kyllä jotenkin tilava, arvelen, että sinne olisi voinut sijoittaa noin
+sata ihmistä, ja olihan siellä korokekin, arvattavasti soittajia varten,
+mutta muuten sen oviverhot, uutimet ja huonekalut tekivät hyvin kuluneen
+ja mauttoman vaikutuksen, ja sitäpaitsi se oli kylmä kuin kellari. En
+ollenkaan uskaltanut ajatellakaan päällystakin poisottamista. Sinne
+rupesi vähitellen kokoontumaan ihmisiä, enimmäkseen nuorta väkeä
+kumpaakin sukupuolta, kuten Minna Cauer oli kertonut.
+
+Puheenjohtajana toimi eräs pappi, muistaakseni hänen nimensä oli
+Francke, ja hänelle rva Cauer saavuttuaan minut heti esitti ja lisäsi,
+että olin nähnyt ja elänyt punakapinan kauhut Suomessa, jonka johdosta
+tämä kysyi, enkö tahtoisi hiukan kertoa tästä läsnäolijoille. Ei se sinä
+iltana ollut mikään tervetullut tehtävä, sillä olin jo Berliniin
+tullessani aikamoisesti vilustunut, ääni oli käheä ja kurkkua
+kirventeli, mutta pitäähän sitä aina olla valmis tuleen heittäytymään
+kun Suomesta tahdotaan tietoja, ja niin minä siis tein työtä käskettyä.
+-- Muuten pidin paljon puheenjohtajan tervehdyspuheesta, se oli koruton,
+sydämellinen ja todisti syvää vakaumusta. Toinen puhuja tuntui minusta
+sensijaan liiaksi monisanaiselta, hänessä oli tuota tavallista
+saksalaista tapaa: asettaa kaikkein yksinkertaisimmatkin asiat
+raskaaseen, monimutkaiseen muotoon.
+
+Tälle yhdistykselle omisti nyt rva Cauer hyvin paljon aikaa ja
+harrastusta. Sen viikkokokouksissa hän aina oli mukana ja esiintyi
+niissä itsekin tuon tuostakin. Mutta ei hän silti ollut katkaissut
+entisiä siteitäänkään, joihin myöskin kuului paljon kansainvälisiä,
+sillä hänellä oli laaja tuttavapiiri ympäri Europpaa, vieläpä
+Amerikassakin, jossa hänen tarmokasta työtään aina kunnioituksella
+mainittiin. He muistivat häntä näinä raskaina aikoina oikein
+aineellisestikin. Juuri kun minä ensi käynnilläni istuin hänen luonaan,
+toi hänen talousapulaisensa postista paketin, jossa oli kahvia, teetä,
+suklaata sokeria y.m. ruokatavaraa. Eräs tuttava Englannissa, joka tunsi
+Saksan vaikeat olot, oli sen sieltä hänelle lähettänyt. Siitä huomasi,
+että ihmisrakkaus ja yhteistunne eivät sittenkään olleet kuolleet,
+kaikesta vihankylvöstä huolimatta.
+
+Eräs Minna Cauerin saksalaisista ystävistä, minun toimelias ja samassa
+henkevä emäntäni, _Margarethe Schurgast_, oli myöskin erityisesti
+ottanut huolehtiakseen Minna Cauerin aineellisista elinehdoista, sillä
+hän tiesi hyvin, ettei elämä eikä toimeentulo ollut leikkiä sille, joka
+läheni kahdeksattakymmentään, eikä ollut muita tuloja kuin pieni eläke.
+Iloisesti hän siksi aina telefonitse kysyi tarvitsiko hänen vanha
+ystävänsä jotain ja kertoi, että hänellä oli liikenemään väliin lihaa,
+väliin kalaa tai jotain muuta.
+
+[Kuva: Margarethe Schurgast]
+
+Rva Schurgast pani myöskin toimeen Minna Cauerin hyväksi kansainvälisen
+rahankeräyksen -- siinä olivat Suomen naisetkin mukana jonka keräyksen
+tulos sitten lahjoitettiin hänelle hänen täyttäessään 79 vuotta marrask.
+1 p. 1920.
+
+He asuivatkin jotenkin lähellä toisiaan ja niinpä oli rva Cauer usein
+Margarethe Schurgastin kodissa vieraana. Minäkin tapasin hänet siellä
+useampia kertoja. Kun me kerran tulimme koskettaneeksi saksan
+poliittista tilannetta, valitti rva Cauer haikeasti, ettei sillä ollut
+ensinkään valtiomiehiä. Taistella se kyllä oli osannut koko maailmaa
+vastaan, mutta nyt kun se tarvitsi diplomaatteja, ei vain ollut. Hän
+myönsi, että liittovaltiot, varsinkin Englanti, siinä suhteessa olivat
+paljon onnellisemmat. Ja miten hän suri Danzigin kaupunkia, joka oli
+irroitettu Saksasta! Siellä hän vastanaineena oli viettänyt muutamia
+onnellisia vuosia, ja siksi hän nyt syvästi tunsi sen kanssa.
+
+Me olimme pari päivää aikaisemmin olleet siinä kokouksessa, jossa
+pohdittiin Saksan entisen keisarin luovuttamisesta ja se oli tehnyt
+meihin molempiin varsin kiusallisen vaikutuksen. Se pilkka, häväistys ja
+parjaus, joka siellä tuli hänen osakseen, oli sentään liikaa, sillä
+olihan hän jo muutenkin lyöty ja nöyryytetty. Ja aivan luultavaa oli,
+että ne, jotka siellä nyt niin räyhäsivät ja entistä keisariaan
+moittivat, jokunen vuosi aikaisemmin olivat kurkkunsa täydeltä hänelle
+huutaneet ja hurranneet, kun hän oli näyttäytynyt. Sen johdosta kertoi
+rva Cauer miten hän nuoruudessaan oli oleskellut Parisissa ja usein
+nähnyt Ranskan keisarin Napoleon III, jolloin kuului asiaan aina
+kumartaa syvästi. Sen jälkeen kun tämä sitten Ranskan onnettoman sodan
+jälkeen oli menettänyt kruununsa ja oleskeli Wilhelmshöhessä lähellä
+Casselia, missä kansa katseli häntä hyvin tylysti, oli rva Cauer ulkona
+kävellessään kerran taas nähnyt hänet ja kumartanut juuri yhtä syvästi
+ja kohteliaasti kuin ennenkin, jolloin hän oli Ranskan hallitsija.
+Napoleonista oli tämä niin odottamatonta, että hän kääntyi sen puoleen,
+joka istui hänen rinnallaan vaunuissa ja sanoi: »Cétait vraiment une
+française» (Se oli varmaan ranskalainen.)
+
+Tämä piirre kuvaa hyvin selvään rva Caueria. Ei hän antanut hetken
+mielipiteiden ja vaihtelevan päiväpolitiikan vaikuttaa itseensä niin
+mitään. Mitä hän oli oppinut kunnioittamaan, sitä hän kunnioitti, mitä
+hän näki hyväksi, sitä hän kannatti, tekivät sitten muut mitä tahansa.
+Tietysti sellainen ihminen tulee usein seisomaan aivan yksin ja
+luultavasti Minna Cauerkin sen monasti sai kokea. Mutta oma vakaumus oli
+hänelle kalliimpi kuin ihmisten suosio.
+
+Tavatessamme viimeisen kerran, sanoi hän: »Kun te seuraavalla kerralla
+tulette Saksaan, ei minua enään ole». Uskalsin epäillä sitä, sillä
+olihan hän henkisesti vielä hyvin elinvoimainen ja pirteä, miksikä hän
+ei vielä olisi voinut elää muutamia vuosia lisää. Mutta viime kesänä
+tuli kuitenkin tieto, että hän elokuun 2 ja 3 päivän välisenä yönä oli
+sammunut.
+
+Rouva Schurgast, joka kirjoitti tästä, sanoo m. m.: »Te ymmärrätte
+varmaan, miten surulliseksi rakkaan Minna Cauerin kuolema on tehnyt
+meidät. Harvoin kai hänen ikäisensä henkilö on jättänyt jälkeensä niin
+syvän aukon. Me hänen ystävänsä tunnemme itsemme miltei kodittomiksi.
+Aina viime hetkeensä asti ajatteli hän Saksaa, ihmiskuntaa ja ystäviään
+-- --»
+
+Minna Cauerin elämä oli yhtämittaista ankaraa työtä, mutta hän piti
+kiinni siitä, että elämä oli parasta silloin, kun se oli työtä ja
+vaivaa, kuten psalmista sanoo. Hänen isänsä oli ollut pappina
+Brandenburgissa ja hän oli kasvanut sellaisessa ilmapiirissä, jossa
+elämän suuruus ja syvyys ymmärretään ja jossa nuoret saavat alusta
+pitäen sellaisen henkisen perinnön, ettei mikään myöhemmin voi heiltä
+sitä riistää.
+
+Paitsi lehteään, josta voi seurata Saksan naisten heräämistä ja vapauden
+taistelua askel askeleelta, on hän jättänyt jälkeensä »Die Frau des
+neunzehnten Jahrhunderts» nimisen teoksen (19:nen vuosisadan nainen),
+josta vielä syntymättömät suvut voivat saada paljon tärkeitä tietoja.
+
+
+
+
+HERMAN GRIMM.
+
+
+Seuraelämässä tapahtuu joskus, että siellä on henkilö, joka on niin
+puoleensa vetävä ja vaikuttaa niin elähyttävästi, että hän ihankuin
+hypnotisoi muut läsnäolijat. He tuntevat itsensä tuota pikaa hyvin
+iloisiksi ja kevyiksi, keskustelu sujuu kuin itsestään, ja kauniit,
+hyvät ajatukset tulevat tulvimalla mieleen. Mutta jos tämän henkilön
+sitten muita aikaisemmin on poistuminen, tuntuu yhtäkkiä sellainen
+ihmeellinen lamaannus. Koko edellinen eheä, korkea tunnelma laskeutuu ja
+pirstoutuu, ja vähitellen on ilma taas täynnä tuota tavallista
+arkipäiväisyyttä ja mielenmataluutta.
+
+Väliin saattaa tuollainen henkilö antaa väriä ja loistoa kokonaiselle
+paikkakunnalle meidän silmissämme. Niin kauan kun hän asuu ja elää
+siellä, menevät meidän ajatuksemme ehtimiseen sinne, ja hänen luokseen
+me riennämme niin pian, kun sinne joudumme. Kun hän on poissa, tuntuu
+siltä kuin koko seutu olisi autio ja tyhjä.
+
+Opettajani, prof. _Herman Grimm_, Berlinissä vaikutti minuun monta
+vuotta juuri tällä tavalla. En tiennyt mitään parempaa kuin heti
+Berliniin saavuttuani käydä häntä tervehtimässä, tulla kutsutuksi hänen
+luokseen ja istua hänen kauniissa työhuoneessaan kuunnellen hänen
+viisaita sanojaan.
+
+Miltei sattuman kautta tulin hänet tuntemaan. Olin valinnut Berlinin
+yliopiston ohjelmasta ne luennot, joita tahdoin seurata, käynyt
+puhuttelemassa asianomaisia professoreja ja pyytänyt lupaa saada heitä
+kuunnella sekä maininnut tästä prof. _Foersterille_, joka minua ensi
+aikoina siellä paljon oli auttanut ja m. m. kirjoittanut konseptit
+hakupapereihini yliopiston konsistoriolle y. m. Hän kyseli taaskin
+kerran tavatessamme, olinko jo käynyt Herman Grimmin puheilla, sillä hän
+oli heti ensikerralla ehdottanut, että kuuntelisin häntä. En ollut, enkä
+edes tämänkään jälkeen mennyt, sillä olin jo mielestäni yllin kyllin
+käynyt kumartelemassa noita suuria herroja -- ihan yliopiston rehtorista
+asti. Mutta koska prof. Foerster piti tärkeänä, että kuuntelisin prof.
+Grimminkin luentoja, niin kirjoitin hänelle kirjeen ja huomautin, että
+olin jo saanut luvan useilta hänen virkaveljiltään seurata heidän
+luentojaan ja toivoin, ettei hänelläkään mitään sitä vastaan olisi. En
+odottanut mitään vastausta, vaan kiipesin, kun luentopäivä koitti,
+rohkeasti siihen saliin, jossa minulle oli ilmoitettu hänen luennoivan.
+
+[Kuva: Herman Grimm]
+
+Heti sisään astuessani ymmärsin, että siinä mahtoi olla jotakin
+erikoista. Luentosali oli varsin suuri ja se oli täynnä viimeistä
+paikkaa myöten. Sen etuseinä oli sileäksi pingoitetun, lumivalkeaksi
+maalatun kankaan peittämä, ja vastaisella seinällä oli skioptikonkone
+sitävarten laitetulla telineellä. Ikkunoissa riippui pikimustat
+verkaiset verhot. Siinä oli jotakin teatteria muistuttavaa ja yleinen
+jännitys, aivan kuin näytöksen edellä, tuntuikin ilmassa.
+
+Viimein avautui luentosalin yläpäässä oleva ovi ja vanhanpuoleinen
+herrasmies astui sisään, jolloin kaikki kuuntelijat heti rupesivat
+tömistelemään jalkojaan niin paljon kuin jaksoivat. Olin jo oppinut sen
+verran, että tiesin sen merkitsevän sekä tervehdystä että
+suosionosoitusta, sillä sellaista ei kaikille suotu.
+
+Rupesin tarkkaamaan tuota sisääntullutta. Hän oli kokolailla pitempi
+keskikokoa, ja koko hänen olennossaan oli jotakin joka pikemmin
+muistutti hienoa hovimiestä kuin tavallista, kuihtunutta oppinutta.
+Tukka oli jo harmaa, mutta ryhti oli vielä aivan moitteeton ja piirteet
+ihailtavan säännölliset, ilme henkevä. Ohjelmassa oli sanottu, että hän
+luennoisi Dantesta aina Michelangeloon, ja yhtäkkiä oli sali pimeä ja
+kankaalla edessämme näimme Danten pään. Grimm rupesi puhumaan hänen
+merkityksestään, hän antoi läpileikkauksen koko siitä aikakaudesta, jona
+Dante eli, sen poliittisesta ja sivistys-elämästä ja luki kappaleita
+Dantesta. Näin hän vähitellen johdatti meidät niin toisiin maailmoihin,
+että kun taikalyhty sammutettiin ja huone taas tehtiin valoisaksi,
+tuntui aivan siltä kuin olisi yhtäkkiä herännyt kauniista unesta
+todellisuuteen.
+
+Ja jotenkin sama tunne minulla sitten aina oli hänen luennoillaan. Ne
+muuttuivat viikon sisältörikkaimmiksi hetkiksi ja niitä ei olisi millään
+ehdolla raskinut laiminlyödä. Varhaisrenessansin edustajat Cimabue,
+Giotto, Masaccio, Donatello y. m. tulivat järjestänsä esille ja koko
+ajan olivat kuvat sanottua valaisemassa. Minulle kerrottiin, että prof.
+Grimm oli omilla varoillaan hankkinut yliopistoon tuon muhkean
+taikalyhtykoneen, niinkuin hänellä myöskin oli erityinen henkilö sitä
+käyttämässä ja kuvia vaihtamassa.
+
+Herman Grimm oli aivan omintakeinen luennoitsija. Ei hän takertunut
+pikku seikkoihin, ei hän ottanut esittääkseen sellaista, jota löysi
+jokaisesta taidehistoriasta, mutta hän pysytteli suurissa pääpiirteissä
+ja tahtoi ennen kaikkea, että kuulijat oppisivat ymmärtämään taidetta,
+että heidän silmänsä avautuisivat näkemään sellaista, jonka he
+tavallisesti niin helposti sivuuttivat. Hän sanoi kerran aivan suoraan,
+ettei hän ensinkään aikonut valmistaa kuulijoitaan tutkintoa varten, sen
+he saattoivat tehdä itse kirjallisuuden avulla, mutta hän tahtoi
+kiinnittää heidän huomionsa muutamiin pääkohtiin ja saada heitä
+käsittämään tärkeitä perustotuuksia.
+
+Hänellä oli aivan ihmeellinen taito esittää sanottavansa niin, että se
+jäi mieleen, että joka kerta tunsi saaneensa jotakin elämää varten
+talletettavaa: aarteita, joiden ohi ennen typeryydessään oli aivan
+välinpitämättömänä kulkenut. Vuotta aikaisemmin olin nähnyt Dresdenin ja
+Berlinin taidekokoelmat ja jotenkin kevyesti sivuuttanut niissä olevat
+vanhojen mestarien tekeleet. Nyt ne rupesivat elämään, nyt niiden sisin
+vähitellen ikäänkuin avautui ja rupesi puhumaan. Silmistä putosi kuin
+suomut ja sitä ymmärsi, miten paljon täytyy nähdä ja kuulla, ennenkuin
+osaa ottaa vastaan sitä kaunista mitä tarjotaan. Grimm väitti kerran,
+että Ranskan kansa oli saksalaisia paljon taiteellisempi ja tämä riippui
+vain siitä, että sillä lapsuudesta asti oli niin paljon enemmän kaunista
+nähtävää. Jo sikäläiset näyteikkunat olivat sellaisen hyvän maun
+tuotteita, että niistä aina sai jotain.
+
+Heti ensikerran kuultuani Herman Grimmiä, rupesin syvästi katumaan,
+etten ollut personallisesti mennyt hänen luokseen lukukauden alussa, ja
+tämä katumuksen tunne yhä vain kasvoi, kuta kauemmin häntä kuuntelin.
+Olin pyt jo myöskin saanut kuulla, että hän oli _Grimmin veljesten_
+jälkeläinen, Wilhelmin poika, Jakobin veljenpoika, että hän oli ollut
+naimisissa _Bettina von Arnimin_ tyttären kanssa ja säilyttänyt kaikki
+Goethe-traditsionit. Asiaa tuumittuani päätin, että minä sittenkin menen
+hänen luokseen, ellei muuta, niin kiittämään niistä nautintorikkaista
+hetkistä, joita hänen luentonsa tuottivat minulle.
+
+Ja niin minä eräänä päivänä seisoin sen talon ulkopuolella, missä Herman
+Grimm asui ja painoin sisäänkäytävän ovikelloa. Se avautui, portinvartia
+pisti päänsä ulos luukustaan ja katsoi minuun pitkään. Ehken ollut hänen
+silmissään kylliksi arvokas astumaan noita hienoja, matoilla
+päällystettyjä portaita, sillä ne olivat, kuten saksassa aina seisoo
+sisäänkäytävän seinällä: »Nur für Herrschaften» (vain herrasväelle),
+mutta kun sitten kysyin prof. Grimmiä, neuvoi hän mihin kerrokseen minun
+oli kiipeäminen. Siellä taas jouduin palvelijan tarkastettavaksi. Olin
+jo kotoa lähtiessäni ottanut selvän siitä, pitikö ottaa päällysvaatteet
+yltään ennenkuin astui sisään, ja saanut kuulla, että Saksassa ei
+tiedetty sellaisesta tavasta mitään, ainoastaan sateenvarjo ja kalossit
+olivat jätettävät eteiseen, ei mitään muuta, ja se koski sekä miehiä
+että naisia. -- Palvelijalta sain kuulla, että professori oli kotona ja
+nyt lähetin sisään käyntikorttini ja jäin odottamaan, mitä tästä
+seuraisi. Hän palasi vähän ajan päästä ja ilmoitti, että professori
+odotti minua työhuoneessaan. Sinne hän sitten opasti minut useiden
+huoneiden läpi ja vihdoin seisoin tuon oppineen kaunosielun edessä, joka
+luennoimistaidollaan oli voittanut koko sydämeni.
+
+Hyvin ystävällisesti hän tuli vastaani sanoen: »Te olette suomalainen.
+Se minua ilahuttaa, sillä Jakob sedälläni oli paljon tekemistä
+suomalaisten kanssa».
+
+Hän johdatti minut istumaan sammalväriselle plyyshisohvalleen ja asettui
+itse sen vieressä olevaan nojatuoliin. Katsahdin nopeasti ympärilleni.
+Huoneessa oli paljon tauluja, m. m. havaitsin siellä heti erään suuren,
+Böcklinin maalauksen, kohokuvia m.m. eräs aito Luca della Robbia ja
+kirjoja, ennenkaikkea kirjoja. Hänen suuren työpöytänsä läheisyydessä ja
+ympärillä oli kirjahyllyjä ja aivan sen ääressä oli tuollainen
+pyöritettävä jalallinen hylly tietosanakirjoja ynnä muita teoksia
+varten, joihin ehtimiseen työnsä kuluessa täytyy turvautua.
+
+Aloitin, kuten olin päättänyt, kiittämällä häntä hänen erinomaisista
+luennoistaan, joita aina riensin kuuntelemaan yhtä jännitettynä ja
+odottavaisena kuin jos olisi ollut kysymys Shakespeare-näytännöstä.
+Minulla oli erityinen syy yhdistää nämä kaksi asiaa, sillä juuri siihen
+aikaan annettiin »Deutsches Teatterissa» Hamlet pitkin syksyä ja _Josef
+Kainz_ oli nimiosan esittäjänä minusta niin mestarillinen, etten
+sellaista näytelmätaitoa ollut vielä koskaan nähnyt Herman Grimm näkyi
+pitävän tästä yhdistelmästä, sillä hän vastasi hyvin kohteliaasti:
+»Etwas schöneres hat man mir noch nie gesagt». (Mitään kauniimpaa ei
+minulle vielä koskaan ole sanottu.)
+
+Sitten hän tahtoi tietää mitävarten oikeastaan olin tullut Berliniin
+seuratakseni luentoja sen yliopistossa, ja minä kerroin työstäni
+Helsingin kansanopistokursseilla ja kaikenlaisissa valistusseuroissa ja
+selitin, että tuo alituinen antaminen lopulta oli siihen määrin
+tyhjentänyt pienet henkiset varastoni, että ne jo välttämättömästi
+olivat uudistettavat. Hän huomautti kyllä, ettei hän yleensä pitänyt
+siitä, että naiset opiskelivat, »mutta tehkää te sitä vain, koska otatte
+asian vakavalta kannalta».
+
+Kansanopistokursseista jouduimme pohjoismaisiin kansanopistoihin, joihin
+pari vuotta aikaisemmin olin niiden synnyinmaassa Tanskassa oikein
+henkilökohtaisesti tutustunut, ja kaikki mitä kerroin niistä, näkyi
+prof. Grimmiä suuresti huvittaneen.
+
+Koko seurustelutaidon salaisuus on oikeastaan siinä, että osaa asettua
+toisen kannalle, kuunnella ja ottaa osaa hänen harrastuksiinsa, ja tämä
+taito oli Herman Grimmillä aivan harvinaisesti kehittynyt. Ei hän ollut
+suotta kuuluisa oppinut ja kaunosielu sekä senlisäksi suuren maailman
+mies, aito saksalainen »Geheimrat» (salaneuvos), jolla arvonimellä häntä
+yleensä puhuteltiinkin.
+
+Yhtäkkiä hän kysyi: »Mutta missä te olette oppinut noin hyvin saksaa?»
+Hän oli ihan ensimäinen, joka näki siinä mitään ihmeteltävää, että
+muukalainen puhui hänen kieltään. Kaikki muut, joiden kanssa joka päivä
+olin seurustellut, ennenkaikkea nuo lukuisat asuintoverit, pitivät sen
+aivan luonnollisena, olen varma siitä, että he olettivat saksan kielen
+olevan yleisenä puhekielenä meillä. Selitin, että se oli minun taitavan
+saksankielen opettajani ansio Suomessa, joka oli antanut minulle hyvän
+teoreettisen pohjan, ja sitten oli oleskeluni Itämeren maakunnissa
+antanut tarvittavaa käytännöllistä harjoitusta. -- Näin keskustelumme
+siirtyi asiasta toiseen. Hänellä oli pöydällä edessään _Ada Negrin_
+runot ja kiitti niitä suuresti, hän kertoi saaneensa paljon
+ajattelemista erään amerikkalaisen kuulijansa käynnin johdosta, joka oli
+kertonut miten muuan varakas amerikkalainen oli määrännyt miljoonansa
+yliopiston perustamista varten kaukaiseen länteen, jonne sitten tuota
+pikaa oli kohonnut rakennus toisensa jälkeen, niin että siellä nyt oli
+täydellinen yliopisto kaikkine laitoksineen. Kertoja itse kuului tämän
+n. k. Stranfordin yliopiston opettajiin ja oleskeli nyt opintomatkalla
+Europassa. -- Herman Grimm oli tällä tavalla koko ajan kosketuksissa
+erilaisten ihmisten kanssa, valmis ottamaan vastaan vaikutelmia heiltä
+ja sitten taas antamaan heille oman henkensä rikkautta.
+
+Olin jo istunut hänen luonaan enemmän kuin puolen tuntia ja ymmärsin,
+että se oli enemmän kuin liikaa, mutta aika rientää niin liika nopeasti,
+kun on henkisesti rikkaiden ja suurpiirteisten ihmisten seurassa.
+Sanomattoman kiitollinen olin tästä hetkestä, ja vielä suuremmaksi
+kiitollisuuteni kasvoi, kun hän mennessäni ehdotti, että parin päivän
+perästä tulisin hänen luokseen aamiaisille, hänellä kun silloin oli
+muitakin vieraita. Ja lopuksi hän antoi minulle korukansiin sidotun
+teoksen, joka sisälsi hänen Goethe-luentonsa.
+
+Tuttavuus oli nyt tehty ja johti siihen, että silloin tällöin aina sain
+pienen kutsukirjeen, jossa minua pyydettiin taloon päivällisille. Kun
+tuollainen kirje ensikerran tuli, kirjoitettuna Herman Grimmin omalla,
+selvällä käsialalla, iloitsin siitä suuresti, mutta en ymmärtänyt, että
+siihen oli heti vastattava ja ilmoitettava aikooko tulla vai ei. Emmehän
+me Suomessa välitä sellaisista pienistä muodollisuuksista mitään. Mutta
+kutsupäivän aamuna ilmestyi prof. Grimmin talousapulainen täyshoitolani
+eteiseen ja tiedusteli herrasväkensä puolesta, olinko aikeissa tulla
+heidän luokseen. Se oli sellainen läksy, jota en koskaan unohda.
+
+Juuri näillä päivällisillä tapasin sitten ensikerran Herman Grimmin
+sisaren, _Auguste Grimmin_, joka asui hänen kanssaan ja hoiti hänen
+kotiaan. En tiedä miksikä hän ei edellisellä kerralla ollut
+näyttäytynyt. Hän oli erittäin ystävällinen ja herttainen sekä kohteli
+minua miltei yhtä suojelevasti kuin jos olisin ollut parinkymmenen
+vuotias ja ensikerran ulkona maailmalla. Mutta samaa tapaa hän
+oikeastaan noudatti veljensäkin suhteen. Syödessä hän usein kysyi tältä,
+kun joku uusi ruokalaji oli tuotu pöytään: »Wie schmeckt es Dir mein
+Kind?» (Miltä maistuu lapseni?) -- Hän oli nuoruudessaan arvattavasti
+ollut kylläkin huomattu, sillä minä näin monta vuotta myöhemmin erään
+runokokoelman, jonka sen tekijä, tuo taitava Eddan kääntäjä, _Karl
+Simrock_, oli hänelle omistanut. Nyt hän kaikesta päättäen eli vain
+veljeään ja muistojaan varten, eikä paljon sekaantunut tämän maailman
+humuun.
+
+[Kuva: Auguste Grimm]
+
+Muistan miten hän kauhistui, kun minä kerroin hänelle kysyneeni monelta
+eri henkilöltä, mitä he ajattelivat elämästä tämän jälkeen, ja miten
+useammat olivat vastanneet, etteivät ajatelleet siitä yhtään mitään,
+etteivät välittäneet koko asiasta, ja ettei heillä ollut mitään tarvetta
+jatkaa elämäänsä kuoltuaan. Itse hän sanoi usein ajattelevansa näitä
+asioita ja samassa niitä rakkaita omaisiaan, jotka jo olivat elämän ja
+kuoleman rajan sivuuttaneet ja joiden joukossa m.m. oli eräs veli, joka
+oli ollut lupaava taiteilija. -- Oikein äidillisellä huolehtivaisuudella
+hän tahtoi tietää oliko minulla hyvä asunto ja ravinto, kuinka usein
+kirjoitin äidilleni j.n.e. Ja kun minä tähän viimeiseen kysymykseen
+vastasin sen tapahtuvan joka toinen päivä, ilmoitti hän erityistä
+tyytyväisyyttä.
+
+Kun minä taaskin kerran olin kutsuttu heidän luokseen, rupesi Herman
+Grimm tiedustelemaan olinko suorittanut yliopiston kassaan maksun hänen
+luennoistaan. -- Saksan yliopistoissa ovat yleensä kaikki luennot
+maksulliset. -- Kun vastasin siihen myöntävästi, selitti hän, ettei se
+mitenkään sopinut. Ja hän lisäsi leikillisellä tavallaan toivovansa,
+että kun hän tulee Suomeen, niin häneltä ei täällä liioin ruveta maksua
+kiskomaan. Sitten hän otti kultarahan kukkarostaan ja antoi minulle
+suorittamani summan takaisin. Tässä yhteydessä hän kertoi hyvin
+humoristisesti, ettei puolellakaan kaikista niistä kuulijoista, jotka
+kävivät hänen luennoillaan, ollut tapana maksaa. Hän sanoi tietävänsä
+sen m. m. siitä, että silloin kun oli maksujen aika, jäi suuri osa
+tulematta, mutta kun tämä oli ohitse, ilmaantuivat he sinne taas kaikki,
+kuten ennenkin. -- Ihmeellinen ja täysin kansainvälinen tuo Herman
+Grimmin kuulijakunta muuten olikin. Siellä oli nuoria miehiä sekä
+kaukaisesta idästä että lännestä. Oli aivan tummia hindulaisia ja
+persialaisia ja sitten taas aivan vaaleita pohjoismaalaisia, oli
+venäläisiä, puolalaisia, serbialaisia, bulgarialaisia, englantilaisia,
+italialaisia, unkarilaisia ja yleensä vaikka mitä kansallisuutta, ja
+ulosmennessä kuuli jos joitakin kieliä, yksin viron kieltä satuin
+eteisessä kerran kuulemaan.
+
+Olin kauan aikaa ollut ainoa naiskuulija hänen luennoillaan, mutta
+eräänä päivänä ilmestyi sinne eräs amerikatar, joka harrasti taidetta
+yli kaiken ja sen jälkeen meillä oli tapana heti luennon päätyttyä mennä
+»Altes Museumiin» katsomaan juuri sen mestarin tekeleitä, josta
+luennossa oli ollut kysymys. Tämä näyttäytyi olevan hyvinkin
+hyödyllistä, sillä senkautta kaikki kuulemamme syventyi.
+
+Väliin saattoi Herman Grimm esitelmöidä yhdestä ainoasta taulusta koko
+tunnin. Unohtumattomasti jäi mieleen hänen luentonsa _Lionardo da
+Vincin_ »Ehtoollisesta». Ensin hän näytti kuvia siitä, miten tätä
+aihetta aikaisemmin oli käsitelty ja sitten tuli Lionardon taulun vuoro,
+jolloin vain huomautukset siitä, mitä opetuslasten kätten liikkeet
+merkitsivät, olivat aivan erinomaiset. Samassa tilaisuudessa hän myöskin
+mainitsi tehneensä sen ihmeellisen havainnon, etteivät nuoret yleensä
+tienneet raamatusta mitään, ei senverran, että olisivat osanneet etsiä
+sieltä tuota tai tätä kohtaa. Mutta jo taiteen kannalta se oli suuri
+puute, sillä uskonnollisten aiheiden ymmärtäminen edellytti aina tarkkaa
+evankelioiden tuntemista. -- Hän osasi tehdä tällaiset huomautukset niin
+mukavalla tavalla, etten luule kenenkään niitä unhoittaneen.
+
+Monta monituista luentoa hän omisti _Michelangelolle_, josta hän oli
+kirjoittanut laajan teoksenkin ja oleskellut sitä varten pitemmän aikaa
+Italiassa. Siitä oli jo ilmestynyt useampia painoksia silloin, ja kun
+sen seitsemäs painos v. 1900 ilmestyi täynnä mitä hienoimpia kuvia,
+syntyi siitä kallis, komea loistoteos, jonka Herman Grimm oli määrännyt
+minullekin annettavaksi, sillä kustantaja lähetti säännöllisesti minulle
+tänne Suomeen vihon toisensa jälkeen.
+
+Herman Grimm oli muuten aivan ruhtinaallisen antelias. Sinä jouluna,
+jonka vietin Berlinissä, sain häneltä pienen laatikollisen lahjoja,
+jossa m. m. oli Grimmin sadut, hänen valokuvansa y. m. Hän tahtoi tehdä
+ihmiset iloisiksi ja pisti siksi usein heidän käteensä jonkun kirjan,
+kuvan, aikakauslehden tai jotakin muuta, josta hän arveli heidän olevan
+huvitettuja.
+
+Liikuin siihen aikaan hyvin paljon eri piireissä Berlinissä, tein mitä
+erilaisimpia tuttavuuksia aina kaupungin poliisimestarista
+sosialistijohtajiin asti, sekä kuulin samoja asioita käsiteltävän ja
+arvosteltavan senkin seitsemällä eri tavalla, mutta niin pian kun
+jouduin Herman Grimmin luo, olin aivan joutunut kuin toiseen maailmaan.
+Ei siellä ensinkään puhuttu sellaisista asioista kuin muualla, ei päivän
+poliittisista tapahtumista, ei sosialismista, ei yhdistyselämästä, ei
+naisasiasta, ei mistään n. k. polttavista kysymyksistä. Siellä vallitsi
+tyyneys ja kauneus, oikein tuo aito weimarilainen henki, jonka
+saksalaisen kulttuurin ihailijat aina asettavat Saksan militaristisen
+hengen vastakohdaksi. Mutta juuri siksi nuo hetket siellä muodostuivat
+niin rakkaiksi ja unohtumattomiksi. Herman Grimm ennustikin kerran,
+ettei politiikka tulevaisuudessa enään olisi kansojen arvonmäärääjä,
+vaan ainoastaan heidän henkinen kehityksensä.
+
+Surun keväänämme 1899 olin taas muutamia kertoja Herman Grimmin luona.
+Mutta vaikka sydämeni olikin aivan täynnä Suomen politiikkaa ja suurta
+onnettomuutta, koitin olla ulkonaisesti hyvin rauhallinen ja oikeastaan
+vain päällemiten kajota siihen, mikä oli aiheuttanut matkani ja miten
+minä koitin tehdä propagandaa maani puolesta.
+
+Mutta Herman Grimm oli paremmin kuin luulinkaan arvannut mielialani ja
+ponnistukseni, sillä kun viimeisen kerran olin hänen luonaan, piti hän
+minulle varsin lystikkään puheen, josta havaitsin, että kyllä hän oli
+asioiden perillä. Siinä hän m. m. sanoi: »Te olette varsin vaarallinen
+ihminen, sillä te olette fanaatillinen, -- fanaatillinen hyvän puolesta.
+Nytkin te vain koko ajan ajattelette maatanne, ja olette valmis tekemään
+mitä tahansa sen pelastamiseksi. Luulen melkein, että olisitte valmis
+leikkaamaan minun nenäni poikki, jos vain luulisitte voivanne sen kautta
+auttaa Suomea».
+
+Hänen ruumiilliset voimansa olivat jo tähän aikaan varsin heikot, ja hän
+vakuuttikin tuolla samalla leikillisellä tavallaan, etteivät ne
+ollenkaan enää siitä lisääntyneet, menivät vain alaspäin päivä päivältä.
+Mutta vielä hän tämän jälkeen kesti parisen vuotta.
+
+Ollessani Berlinissä v. 1906 kävin tapaamassa hänen sisartaan, joka asui
+ihan samassa paikassa kuin ennenkin, Matthäikirchstrassen 5:ssä, ja näin
+kaikki nuo tutut huoneet ja esineet. Olisin mielelläni tahtonut tietää
+jotain Herman Grimmin kuolemantaudista ja viime hetkistä, mutta sisar ei
+sanonut voivansa niistä kertoa. Me puhuimme sensijaan kyllä monesta
+muusta asiasta, ja hän oli rakastettava kuin ennenkin sekä kehoitti
+minua menemään Matthäi-Kirchhofille (Matteuksen hautausmaalle) ja
+taittaa itselleni ruusu Grimmin haudalta. Sinne pistäydyinkin eräänä
+päivänä ja löysin sieltä Grimmien samankokoiset ja varsin vaatimattomat
+hautapatsaat pitkässä rivissä.
+
+Mutta eivät hautakummut koskaan ole minulle paljonkaan puhuneet. Eihän
+hauta voi sitoa edesmenneiden henkeä. Päinvastoin tunnen heidän
+läheisyytensä monta kertaa voimakkaammin muualla, ennenkaikkea siellä,
+missä he ovat vaikuttaneet, ja niissä ajatuksissa, jotka he ovat
+jälkeensä jättäneet. Herman Grimmin teoksista minä aina löydän hänet ja
+vielä tänäpäivänä soi minun korvissani hänen äänensä kaiku ja ne monet
+sekä vakavat että leikilliset arvostelut ja huomautukset, jotka hän
+lausui.
+
+
+
+
+YSTÄVYKSET.
+
+
+Köpenhaminassa on eräs pieni koti, jonne minä aina sinne saavuttuani
+heti ensimäiseksi riensin ja siellä minä myöskin kaikkein viimeiseksi
+kävin. Ja muutenkin minä aina tuon tuostakin pistäydyin siellä käymään,
+sillä se oli yhtä aikaa sekä »elävien maa», että rauhan suoja.
+
+Minulla oli aina se tunne, että kun sitä kotia ei enään olisi, olisi
+Köpenhamina menettänyt suurimman viehätysvoimansa, että tulisin
+tuntemaan itseni siellä jotenkin yksinäiseksi ja orvoksi, niin paljon
+kun minulla siellä onkin muita tuttavia ja ystäviä. Ja nyt se on
+tapahtunut.
+
+Tänä syksynä saapui tieto, että maisteri _Ida Falbe-Hansen_, tämän
+herttaisen, pienen kodin toinen asukas, oli nyt jättänyt tämän
+maallisen. Senjälkeen tuo pieni huvila kai tulee myydyksi ja sen toinen
+asukas, _Elisabeth Grundtvig_, muuttaa muualle.
+
+»Ida Falbe-Hansen ja Elisabeth Grundtvig ovat parasta mitä meillä on»,
+sanoi aikoinaan meidän maalaisemme _Anna Berendsen_, joka tarkkaan tunsi
+kaikki Köpenhaminan piirit.
+
+Molemmat he kuuluivat maansa sivistyselämän huomattavimpiin edustajiin
+ja olivat jo ihan perintönä saaneet vastaanottaa arvokasta
+kulttuuripääomaa.
+
+Ida Falbe-Hansenin esi-isät ovat toimineet kirkon ja yliopiston
+palveluksessa -- hänen veljensä esim. on kuuluisa tilastotieteilijä ja
+kansantalouden tutkija, prof. _Falbe-Hansen_. Elisabeth Grundtvig on
+kansanopiston luojan, runoilija, historioitsija ja piispa _N. F. S.
+Grundtvigin_ pojantytär. Siinä on jo monessa polvessa koottuja henkisiä
+rikkauksia ja niitä he omalla ahkeralla työllään yhtä mittaa lisäsivät.
+
+[Kuva: Ida Falbe-Hansen]
+
+Siihen aikaan kun tie naisilta yliopistoon vielä oli suljettu, eivätkä
+he ainakaan saaneet kulkea sinne sitä valtaväylää, joka oli olemassa
+miehiä varten, jo silloin hankki Ida Falbe-Hansen itselleen pääsön sinne
+ja saavutti siellä maisteri-arvonsa.
+
+[Kuva: Elisabeth Grundtvig]
+
+Tanskan kieli ja sen kirjallisuus oli hänen pääaineensa, mutta hänen
+tietonsa ja harrastuksensa ulottuivat kyllä moneen muuhunkin suuntaan ja
+sama koskee hänen asuintoveriaan.
+
+Heti kun astui heidän kotiinsa, sai voimakkaan vaikutuksen siitä, että
+siellä elettiin, että ajan sydämen lyönnit siellä tunnettiin ja
+ymmärrettiin, ettei mikään nykyhetken virtauksista ja riennoista ollut
+siellä vieras. Mutta asujanten korkea sivistystaso vaikutti, että siellä
+kaikkia ilmiöitä arvosteltiin tyynesti ja monipuolisesti, ettei tänään
+oltu täynnä hehkua jonkun asian puolesta ja huomenna jo
+välinpitämättömiä, tai aivan ehkä jo vastustavalla kannalla.
+
+Niin kauan kun tuo pieni koti vielä on niin elävänä silmäini edessä,
+tahdon edes ajatuksissani mennä sitä katsomaan. Astun siis
+Westerbrogadea kulkevaan raitiovaunuun ja ajan sillä ulos
+Fredriksbergiin. Siellä nousen alas ja rupean kulkemaan jotakuta niistä
+poikkikaduista, jotka vievät minut päämäärääni kohti. Kaikilla taloilla
+pitkin matkaa on omat puutarhansa ja muratti kapuaa niiden seinämiä.
+Myöskin Akacievejn 4:ssä, jossa ystävykset asuvat, on pieni puutarha,
+missä hyasintit ja narsissit kukkivat keväällä ja ruusut kesällä. Avaan
+sen portin, astun sinne sisään ja tuota pikaa soitan jo ovikelloa.
+Tavallisesti on nuori, siisti palvelija avaamassa, viime käynnilläni
+tuli sairaanhoitaja. Alakerrassa ei ole muita huoneita kuin eteinen ja
+keittiö, seurusteluhuone ja kirjasto; yläkerrassa on sitten
+makuuhuoneet.
+
+Joka kerta kun jonkun vuoden poissaoltuani lähenin tätä kotia, oli
+minulla aina odottava, miltei jännitetty tunne, sillä tiesin, että
+saisin siellä kuulla kaikesta mitä Tanskassa kulttuurielämän alalla
+sillä aikaa oli tapahtunut, että siellä tehtäisiin minulle selkoa sen
+viimeisistä kirjallisista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä, että siellä
+kärsivällisesti vastattaisiin kaikkiin kysymyksiini, vaikka olisin
+tehnyt niitä kuinka monta tahansa.
+
+Olivathan sen asukkaat opettaneet minut Tanskan menneisyydenkin
+tuntemaan ja avanneet minulle portit koko sen rikkaaseen henkiseen
+elämään. Heti kun ensi kerralla tapasin Ida Falbe-Hansenin, kertoi hän
+minulle esim. _Kristen Koldista_ ja hänen merkityksestään Grundtvigin
+kansanopistoaatteen elävässä elämässä toteuttamisesta niin
+unohtumattoman elävästi, että hänen sanansa vieläkin soivat korvissani.
+Hän tutustutti minut _Leonora Kristine Ulfeldtiin_ ja antoi minulle
+hänen »Jammersminde» nimisen muistelmateoksensa luettavaksi. Entä hänen
+kuvauksensa _Holbergistä_, _Ingemannista_, _Andersenista_ y. m.
+
+Viime mainittu oli oikeastaan ainoa, jonka minä ensi kerralla Tanskassa
+käydessäni oikein kunnollisesti tunsin. Mutta Andersenin sadut olivat
+olleetkin minun henkinen ravintoni jo kuudenvuotiaasta alkaen ja niihin
+sekä hänen »Mit Livs Eventyr» nimiseen elämäkertaansa olin niin
+eläytynyt, että ne ensipäivinä Köpenhaminassa ollessani ehtimiseen
+joutuivat mieleeni. Jokainen vinttikamarin ikkuna, jokainen herttainen
+lapsukainen, jokainen harmaahapsinen vanhus, jokainen vanha kivitalo ja
+kapea kuja toi heti mieleeni jonkun kohdan hänen kertomuksistaan.
+
+Kun mainitsin tästä Ida Falbe-Hansenille, otti hän esiin erään vanhan
+kellastuneen paperin, jossa oli H. C. Andersenin omakätisesti
+kirjoittama runo ja nimikirjoitus, ja lahjoitti sen minulle muistoksi
+siitä kirjailijasta, johon olin niin ihastunut pienestä pitäen. (Se on
+nykyään N. Ä:n toimiston seinällä lasissa ja raamissa).
+
+Mutta eivät he ainoastaan olleet selvillä oman maansa historiasta ja
+tapahtumista, vaan koko europpalainen kirjallisuus ja kulttuuri-elämä
+oli heille yhtä tuttu, sen totesin aina kun johdatin heidän luokseen
+jonkun muukalaisen. Kun esim. kevättalvella 1909 ja sitten taas 1911
+olin heidän luonaan englantilaisen ystävättäreni _Rosalind Traversin_
+kanssa, siirtyi keskustelu tuota pikaa englantilaiseen kirjallisuuteen
+ja he olivat siihen niin perehtyneet, että vieras aivan ihmetteli.
+
+»Mutta koska olet kaikkien noiden ihmisten teokset lukenut?» kysyin
+kerran Elisabeth Grundtvigiltä. »Minä olen istunut kirjojen ääressä ja
+oppinut tuntemaan elämää niistä, sillä aikaa kun sinä olet maailmaa
+kierrellyt ja oppinut itse elämästä», vastasi hän.
+
+Mutta eihän nämä ystävyksetkään aina olleet paikallaan istuneet.
+Berlinin kansainväliseen äänioikeuskongressiin esim. 1904 ilmestyi
+Elisabeth Grundtvig yhtäkkiä, vaikkei hän aluksi luvannutkaan tulla
+sinne, vain nähdäkseen _Susan B. Anthonyn_, tuon suuren amerikattaren,
+joka oli antanut koko elämäntyönsä auttaakseen sisariaan itsenäisyyteen
+ja vapauteen ja nytkin, korkeasta ijästään huolimatta -- hän oli jo
+silloin 80-vuotias -- oli tullut Atlannin valtameren poikki ollakseen
+mukana siinä tilaisuudessa, kun naisten äänioikeuskongressi ensi kerran
+piti kokouksen Europassa. Ida Falbe-Hansen oli siellä jo ennestään,
+sillä hän kuului kongressin esitelmöitsijöihin.
+
+Eräänä kesänä he taas matkustivat _Selma Lagerlöf_in luo Mårbackaan,
+sillä hän kuului heidän hyviin ystäviinsä jo aivan entisiltä ajoilta,
+oli asunut heidän luonaan Köpenhaminassa ja useimmat hänen teoksistaan
+oli Elisabeth Grundtvig muuttanut tanskankieliseen asuun. Siihen aikaan
+kun hän käänsi Selma Lagerlöfin Topeliuksen elämäkertaa, kirjoitti hän
+minulle seuraavasti:
+
+»Sinä varmaan antanet anteeksi pitkän vaitioloni, kun kuulet sen syyn.
+En ole nimittäin viimeaikoina ehtinyt muuta -- pieniä kotiaskareita
+lukuunottamatta -- kuin istua kirjoituskoneeni ääressä ja kääntää Selma
+Lagerlöfin kirjaa Topeliuksesta. Oikeastaan olen näiden kuukausien
+kuluessa elänyt Suomessa, oleskellut Pietarsaaressa, Oulussa ja
+Helsingissä ja tämä käynti on tuottanut minulle paljon iloa -- ainoa
+jonka minä nähtävästi teen Suomeen -- ja ennenkaikkea on lähempi
+tuttavuuteni Topeliuksen kanssa ollut minulle ilonaihe. Tähän asti ei
+minulla ole ollut vähintäkään aavistusta siitä, millainen hän oli
+ihmisenä. Tässä yhteydessä olen ajatellut sinua monta kertaa joka päivä
+ja _tahtonut_ kirjoittaa, mutta eipä se vain ole tullut tehtyä».
+
+Välistä kun olin näiden ystävysten kodissa, oli Ida Falbe-Hansen poissa
+ja Elisabeth Grundtvig yksin kotona. Silloin minä aina pyysin häntä
+kertomaan menneistä ajoista, elämästä Tanskassa hänen lapsuudessaan ja
+erittäinkin hänen suuresta iso-isästään.
+
+Kuvan toisensa jälkeen hän siinä loihti eteeni, miten esim. Grundtvigin
+syntymäpäiväksi aina saapui niin paljon hänen hengenheimolaisiaan, että
+se jotenkin avara puutarha, joka ympäröi hänen huvilaansa, oli aivan
+täynnä ihmisiä, jotka sitten istutettiin pitkien katettujen pöytien
+ääreen aterioimaan, jolloin Grundtvigin ytimekkäät laulut kaikuivat ja
+puheiden pitäjistä ei ollut puutetta; miten Grundtvigin elämässä, sen
+jälkeen kun hän, leskeksi jouduttuaan, oli mennyt naimisiin tuon hienon,
+intelligentin valtioneuvoksetar _Toften_ kanssa, oli huomattava uusi
+kevät ja runokausi. -- Mutta lapset edellisestä avioliitosta, jotka jo
+olivat täysi-ikäisiä miehiä, olivat niin loukkaantuneet siitä, että
+heidän äitinsä niin pian unhotettiin, että he mielenosotuksellisesti
+esiintyivät kirkossa isää vihittäessä surunauhat käsivarsilla ja
+miekkojensa kahvojen ympärillä, -- he olivat näet vapaaehtoisina olleet
+Tanskan sodassa v. 1848--50 mukana ja kulkivat vieläkin sotilaspuvussa.
+
+Vain kolme vuotta kesti tätä Grundtvigin onnellista kevättä, sillä jo
+1854 peitettiin sen aiheuttaja, Marie Tofte hautaan, mutta hän jätti
+jälkeensä pienen pojan, joka tuli isän silmäteräksi. Hän oli kaunis kuin
+sadunprinssi, ja niin lahjakas, että hän jo siinä 8--10-vuotiaana
+kirjoitteli runoja. Nämä pikku poikansa runot Grundtvig sitten julkaisi
+ja liitti kokoelmaan muutamia omiaankin sekä painatti kannelle: »Tanskan
+nuorimman ja vanhimman runoilijan runoja».
+
+»Sinun pitäisi toki kirjoittaa muistelmasi», huomautin kerran, mutta
+Elisabeth Grundtvig sanoi olevansa aivan samaa mielipidettä kuin entinen
+talontytär Norjassa. Kun häntä nimittäin moitittiin senjohdosta, ettei
+hän ollut opetellut kirjoittamaan, vastasi hän vain: »Kun jo Olavi ja
+Petteri osaavat kirjoittaa, niin kyllä se meidän perheellemme riittää,
+ei minun sitten enään tarvitse siihen ruveta» Elisabeth Grundtvig
+väitti, että hänen isoisänsä oli jättänyt jälkeensä niin runsaan
+kirjallisen tuotannon, että vaikka vain murrososa siitä oli juuri niihin
+aikoihin koottu ja julkaistu Grundtvigin valittujen teosten nimellä,
+läheni niiden sivumäärä jo kymmentätuhatta, ja tuottelias oli hänen
+setänsä prof. _Svend Grundtvigkin_ ollut. Kyllä siinä jo oli yhden suvun
+laskuun tarpeeksi.
+
+Mutta ei nyt Elisabeth Grundtvigkaan sentään niin aivan viaton tässä
+suhteessa ollut. Siihen aikaan kun naiset Tanskassa rupesivat
+järjestettynä ryhmänä mielipiteensä lausumaan omasta itsestään ja
+maailman menosta, sekä vaativat paikkaa elämän auringon puolella, oli
+hän kyllä mukana ja toimitti yhteen aikaan heidän julkaisemaansa
+»Kvinden og Samfundet», nimistä lehteäkin, mutta yleensä olivat hänen
+vaatimuksensa kirjallisuuden ja kirjallisten teoksien suhteen jotenkin
+suuret, niinkuin sellaisen ihmisen aina käy, joka on syventynyt kaikkeen
+maailman kirjallisuuteen.
+
+Ida Falbe-Hansen oli sitä vastoin pitkin elämäänsä hyvin ahkera
+kynänkäyttäjä. Hän kirjoitti oppikirjoja, joita käytetään useissa
+Tanskan kouluissa, hän julkaisi tieteellisten tutkimuksiensa tuloksia,
+hän oli suosittu kirjallisuuden arvostelija ja työskenteli myöskin monta
+vuotta uuden ruotsalais-tanskalais-norjalaisen sanakirjan parissa, joka
+muutamia vuosia sitten valmistui. Hän oli tavattoman tunnollinen tässä
+kuten kaikissa tehtävissään, eikä ainoastaan koonnut kaikkia niitä
+sanoja ja sanontatapoja, joita hän löysi Ruotsin ruotsissa ja sen
+kirjallisuudessa, vaan hän etsi niitä myöskin meidän maamme
+ruotsinkielisiä kirjailijoita lukiessaan, kuten esim. Runebergiä,
+Topeliusta, Tavaststjernaa y. m. Väliin tapahtui, että nämä Suomen
+ruotsissa käytetyt sanat olivat sellaiset, ettei hän mitenkään voinut
+niitä ymmärtää ja silloin piti jo minunkin auttaa. Muistan miten minua
+huvitti kun hän oli merkinnyt paperille sellaisia sanoja kuin
+»fortuschka» »isvoschik» y.m. ja ihmetellen kysyi niiden merkitystä.
+Mahtoivat nuo venäjänkielestä otetut lainasanat kuuluakin hyvin
+vierailta ja ihmeellisiltä länsi-europpalaisen korvissa.
+
+Ida Falbe-Hansenin päätehtävä oli kuitenkin opettaminen ja siinä hän oli
+aivan verraton, todistivat kaikki hänen oppilaansa, jotka etupäässä
+olivat täysikasvaneita nuoria naisia. Hän kuului nimittäin seminaarien
+tutkintovaliokuntaan ja matkusti keväisin seminaarista toiseen
+pannakseen toimeen kokeita ja arvostellakseen oppilaiden kypsyyttä.
+
+Keväällä v. 1906 hän kertoi eräässä seminaarissa asettaneensa
+vastattavaksi kysymyksen, mikä oli edellisen vuoden tärkein poliittinen
+tapahtuma, mutta samassa hän myöskin oli ollut pahoillaan siitä, että
+moni oli maininnut kaikenlaisia pikku seikkoja, eikä ymmärtänyt, että
+Suomen suurlakko ja sitä seurannut vapautuminen sortajan puserruksesta
+muodosti senvuoden suuren rajapyykin.
+
+Hyvin sievästi ovat hänen entiset oppilaansa nyt, hänen kuoltuaan
+kirjoittaneet hänestä, ja eräskin sanoo:
+
+»Hän oli sanan täydellisessä merkityksessä päällikkö, sillä hän kykeni
+johtamaan ja panemaan ihmisiä liikkeelle. -- -- Hänellä ei ainoastaan
+ollut harvinaisia tietoja, vaan hän hallitsi niitä niin hyvin, että hän
+tykkänään olisi voinut antautua tieteen palvelukseen ja kulkea pitkälle
+sitä tietä, mutta sensijaan hän valitsi näennäisesti vaatimattoman
+tehtävän, rupesi opettajaksi ja tuli mitä ihmeellisemmäksi nuorten
+opastajaksi -- -- -- Kaikki me, jotka olemme nauttineet hänen nerokasta
+opetustaan, olemme hänelle suuressa kiitollisuuden velassa siitä, että
+hän omisti elämänsä opettamiseen.
+
+»Hän ei ainoastaan ollut etevä alallaan ja siten saanut niin paljon
+aikaan, mutta hän oli myöskin suuri personallisuus ja sen kautta hän
+ennen muuta vaikutti.
+
+»Meille, jotka tunsimme hänet ammatti-ihmisenä ja mestarina paljoa
+enemmän kuin yksityisihmisenä, osoittautui hänen ihanteellisen ylevä
+personallisuutensa varsinkin elävänä siinä suhteessa, että hän, jolla
+oli niin harvoja vertaisia, eikä ketään yläpuolellaan, otti mitä
+herttaisimmalla tavalla osaa jokaisen yksityisen oppilaan kehitykseen,
+oli tämä sitten rikaslahjainen tai vähemmän lahjakas».
+
+Tämän hänen opettaja-innostuksensa laskuun panen senkin, että hän aina
+tahtoi tehdä minun oleskeluni Köpenhaminassa niin sisältörikkaaksi kuin
+suinkin. Minun piti kuulla kaikki merkkitapaukset, tutustua kaikkiin
+merkkihenkilöihin ja nähdä kaikki mikä oli mielenkiintoista. Kerran hän
+vei minut Tanskan naiskoulujen luojan, _Nathalie Zahlen_ luo, kun tällä
+oli vastaanotto, toisen kerran hän ja Elisabeth Grundtvig kulettivat
+minut kuvanveistäjä _Marie Carl-Nielsenin_ luo hänen ateljeehensa ja
+kertoivat jo matkalla, että rva Nielsen oli kahdessa kilpailussa
+voittanut ensi palkinnon, mutta kun nimilippu sitten avattiin ja
+havaittiin, että palkittu olikin nainen, ei tilausta annettu hänelle.
+Sitten oli taaskin kilpailu Kristian IX:nen suurta ulkoilmapatsasta
+varten ja tälläkin kertaa sai rva Carl-Nielsenin luonnos ensi palkinnon.
+Eikä häntä enää rohjettu kolmatta kertaa sivuuttaa, kun oli kysymys itse
+työstä, ja niin hän sai tuon mahtavan muistopatsaan valmistaakseen.
+Hänen tilavassa, korkeassa ateljeessaan oli jo muutamia siihen aijottuja
+jalustaryhmiä valmiina, ja niitä hän nyt meille näytteli ja selitteli.
+Siellä oli läsnä muutamia muitakin intressantteja henkilöitä, m. m.
+hänen puolisonsa, säveltäjä Carl Nielsen, joka käydessään täällä meillä
+pohjoismaalaisilla säveltäjäjuhlilla v. 1921, voitti niin paljon
+tunnustusta.
+
+Sitten Ida Falbe-Hansen taas kerran vei minut katsomaan Hagemanin
+kollegiumia, jonka polyteknikon johtaja ja samalla varakas liikemies,
+herra _Hageman_ oli perustanut asunnoksi yliopistossa ja polyteknikossa
+opiskeleville nuorille ihmisille. Ida Falbe-Hansenilla oli siellä
+entinen oppilas ja tämän johdolla me sitten saimme nähdä koko tuon upean
+kauniin laitoksen ja syödä aamiaista hänen kanssaan sen tilavassa
+ruokasalissa.
+
+Yleensä kaikki ovet aina avautuivat, niin pian kun Ida Falbe-Hansen oli
+liikkeellä, hänet tunnettiin ja häntä kunnioitettiin kaikkialla.
+
+Tuskin on sitä huomattavaa tanskalaista naista, jonka tuttavuutta en
+olisi tehnyt hänen välityksellään, joko hän saattoi minut heidän
+luokseen, tai oli hänellä pieniä hauskoja kutsuja omassa kodissaan.
+Silloin teki tuo muutenkin niin miellyttävä koti aivan erinomaisen
+vaikutuksen, kun kaikki lamput olivat sytytetyt ja kynttilät paloivat
+lampeteissa, kukkaset tuoksuivat pöydillä ja kirjasto huoneeseen oli
+järjestetty aistikkaasti katettu teepöytä, johon aina kuului nuo
+herkulliset tanskalaiset voileivät, joiden vertaisia ei saa missään
+muualla.
+
+Kun ensikerran suurlakkomme jälkeen keväällä 1906 olin Köpenhaminassa,
+olivat Ida Falbe-Hansen ja Elisabeth Grundtvig valmistaneet kodissaan
+oikein pienen illatsun. He kertoivat kutsuja lähettäessään tuumineensa,
+etteivät kai kaikki tulisi, sillä onhan muutamilla aina viime tingassa
+esteitä, ja tällä kertaa heistä miltei tuntui toivottavalta, että
+jokunen jäisi pois ahdingon välttämiseksi. Mutta kaikki saapuivat, sillä
+kaikki tahtoivat kuulla uutisia Suomesta ja siinä minun nyt piti tehdä
+selkoa koko edellisen syksyn tapahtumista aina siitä suuresta
+kokouksesta alkaen Palokunnan salissa, jonka santarmit kivääriniekkojen
+kanssa kävivät hajoittamassa, suurlakkoomme ja sen seurauksiin asti.
+Läsnäolijat kuuluivat kaikki Tanskan naisten valiojoukkoon, siinä oli
+kirjailijoita, toimittajia, kouluihmisiä, lääkärejä, eri yhdistysten
+puheenjohtajia y. m. He edustivat toisin sanoen sitä ryhmää, joka elää
+enemmän tulevaisuutta kuin nykyhetkeä varten ja koittaa työllään ja
+toiminnallaan valmistaa uutta ehompaa aikaa.
+
+Lokakuussa v. 1910 oli Suomessa taaskin tapahtunut jotain, josta
+tanskalaiset ystäväni olivat sangen huvitettuja. Olimmehan täällä
+silloin viettäneet _Uno Cygnæuksen_ satavuotisjuhlaa ja kun sitten
+kevättalvella 1911, jolloin Helsingissä vallitsi latojalakko, oleskelin
+Köpenhaminassa, kutsui Ida Falbe-Hansen luokseen oppilaitaan
+Lerer-Højskolesta (Opettaja-korkeakoulusta), joka vastaa meidän
+yliopistollisia lomakurssejamme, mutta on seisova laitos, ja pyysi, että
+tulisin kertomaan heille Suomen kansakoulun isän elämäntyöstä, hänen
+laajakantoisista suunnitelmistaan ja uudenaikuisista mielipiteistään
+kansan sivistäjänä. -- Jo monta vuotta oli Ida Falbe-Hansen luennoinut
+tässä opettajakorkeakoulussa, jonne Tanskan opettajat tulevat tietojaan
+lisäämään, uusia vaikuttimia saamaan, henkisesti nuortumaan ja
+uudistumaan, oltuaan jo useita vuosia opettajina ja aina vain muille
+antamassa. He olivat erityisesti Ida Falbe-Hansenin sydämellä, sillä
+olihan Tanskan tulevaisuus heidän käsissään, heille hän runsaista
+tiedoistaan aina jakoi parhaansa ja kutsui heitä silloin tällöin
+kotiinsa. Olin siksi hyvin iloinen kun saatoin olla hänelle avuliaana
+ohjelman laatimisessa sellaisessa tilaisuudessa.
+
+Kerran taas hän tahtoi minut puhumaan Tanskan tyttökoulunopettajien
+kokouksessa. Joku esitelmöitsijä oli sairastunut, oli syntynyt aukko
+ohjelmassa ja nyt minun piti se täyttää ja kertoa meidän
+koulu-oloistamme. Se olikin harvinaisen hauska kuulijakunta, josta heti
+havaitsi, että se oli mukana ja ymmärsi joka sanan. Itse hän tässä
+tilaisuudessa piti hyvin mielenkiintoisen esitelmän kansanlaulujen
+synnystä, jossa hän m. m. todisti, että ne eivät olleet joutohetkien
+tulokset, vaan olivat syntyneet työtä tehdessä, sekä ulkoilmassa, että
+myöskin sisällä, mutta ei milloinkaan tehtaissa, eikä siellä missä
+käytettiin koneita. Kaikki konetyö oli niin yksitoikkoista ja
+yhtämittaista, ettei sen ääressä syntynyt mitään väliaikoja, eikä halua
+purkaa tunteitaan, kuten omin voimin ja omin käsin työskennellessä.
+
+Ida Falbe-Hansenin luennot ja esitelmät eivät yleensä olleet vain muiden
+ajatuksien ja johtopäätöksien toistamista, vaan ne perustuivat usein
+omiin tutkimuksiin ja niihin johtopäätöksiin, joihin hän alaansa
+syventyessään oli tullut.
+
+Yliopistossa olisi ollut hänen paikkansa, sanoivatkin siksi hänen
+tuttavansa. -- Viranomaisetkin tunnustivat hänen suuret ansionsa, sillä
+hän sai oman maansa hallitukselta vastaanottaa kultaisen ansiomitalin ja
+Ruotsin kuninkaalta kultamitallin »pro litteris & artibus».
+
+80-luvulla hän oli ahkerasti mukana herättämässä maansa naisia ja
+perustamassa »Dansk Kvindesamfundin» osastoja ympäri maata. Ja kun
+Tanskan naisten Kansallisliitto perustettiin, oli hän yhteen aikaan sen
+puheenjohtaja. Sittemmin hänellä ei enään ollut aikaa suoranaisesti olla
+mukana naisasiatyössä, mutta hänen opetustyönsä nuorten naisten kesken
+tarkoitti juuri samaa. Vapaiksi, itsenäisiksi, paikkansa ja
+velvollisuutensa yhteiskunnassa tunteviksi hän tahtoi heidät kasvattaa
+ja onnistuikin siinä harvinaisen hyvin.
+
+Viimeiset elinvuotensa oli Ida Falbe-Hansen hyvin heikko. Liikanainen,
+alituinen työ oli kuluttanut hänen voimansa miltei loppuun. Ja tähän
+tuli vielä lisää jonkinlainen, vähitellen lisääntyvä lihasten
+herpaantuminen, jota koitettiin sähkön avulla parantaa. Sellaisessa
+laitoksessa hän esim. oli v. 1914, jolloin Köpenhaminassa pidettiin
+pohjoismaalainen naisten kongressi. Hän ei voinut ensinkään ottaa siihen
+osaa, mutta seurasi kuitenkin sen kulkua hyvin innokkaasti.
+
+Kun kävin häntä katsomassa kongressin päätyttyä, sanoi hän heti:
+»Onnittelen teitä».
+
+»Minkä johdosta?» kysyin hämmästyneenä.
+
+»Teidän esitelmänne tuossa suuressa iltakokouksessa oli onnistunut niin
+hyvin. Otin heti selkoa siitä puhelimitse eräältä tuttavaltani, joka oli
+ollut siinä läsnä, ja hän sen minulle kertoi».
+
+Tämä osanotto liikutti minua aivan tavattomasti, sillä sellaiseen en
+yleensä ensinkään ole tottunut. Henkilöä, joka usein esitelmöi, pidetään
+enimmäkseen jonkinmoisena rämisevänä posetiivina, jolta ei odoteta, eikä
+toivota mitään muuta, kuin että hän täyttää määrätyn ohjelmanumeron.
+Eihän siinä mikään onnistuminen tai epäonnistuminen tule kysymykseen.
+
+Ja tässä oli eräs vieraan kansan jäsen niin ajatellut minua, että hän
+sairaalassa ollessaan oli telefonissa tiedustellut miten esitelmäni
+kävi. Se oli ylen ihmeellistä ja minulle aivan uutta.
+
+Sähköhoito ei parantanut Ida Falbe-Hansenia, saattoi korkeintaan lykätä
+hiukan tuonnemmaksi täydellisen herpaantumisen. Mutta sitäkin hänen
+täytyi kestää muutamia vuosia, jolloin hän ei voinut kääntää kirjan
+lehteä, eikä viedä suuhunsa ainoatakaan ruokapalaa. Mutta henki oli
+virkeä ja työskenteli yhtenään. Vielä vuotta ennen kuolemaansa hän
+julkaisi uuden teoksenkin.
+
+Mutta harva sairas onkaan saanut osakseen niin hellää hoitoa kuin Ida
+Falbe-Hansen. Hänellä oli tietenkin kyllä palkattu sairaanhoitajatar,
+mutta sitäpaitsi omisti Elisabeth Grundtvig koko aikansa ja huolensa
+ystävänsä hoitamiseen, hankki hänelle kirjallisuutta, keksi sellaiset
+kojeet, joiden avulla kirja hänen rullatuolissaan istuessa tai vuoteessa
+ollessaan, pysyi hänen edessään, kirjoitti hänen sanelunsa mukaan j.n.e.
+Teki mitä suinkin voi hänen elämänsä suloistuttamiseksi ja
+olemassaolonsa keventämiseksi aivan viimeiseen asti.
+
+Ja loppu tuli tänä syksynä. Kun hän syyskuun 29 p. kätkettiin maan
+poveen Fredriksbergin vanhalla hautausmaalla, oli kirkko missä siunaus
+tapahtui erittäin kauniisti koristettu -- todellinen lehtimaja -- ja
+täynnä yleisöä. Kaikki ne, joille vainaja niin runsaasti oli antanut
+henkensä aarteita: entiset oppilaat, työtoverit ja hengenheimolaiset,
+tahtoivat olla mukana hänelle viimeistä kunnioitusta osoittamassa ja
+m.m. siinä lausuttiin toivomus, että hänen nimensä ja elämäntyönsä aina
+tulisi valaisemaan Tanskan naisten tietä.
+
+Ja sen se kyllä tuleekin tekemään, sillä suurinta mitä voi jälkeensä
+jättää, on kuitenkin nostattavat, lämmittävät sanat ja aatteet, joita on
+kyennyt kylvämään ihmisten sydämiin.
+
+
+
+
+ZENAÏDA MASLOWSKI.
+
+
+Ovikello soi. Menin avaamaan ja sisään astui pitkä, nuorehko, tumma
+nainen. Hän muistutti niin suuresti erästä helsinkiläistä tuttavaani,
+jota en muutamiin vuosiin ollut nähnyt, että olin juuri aikeissa kysellä
+missä asioissa hän nyt kulki. Mutta samassa vieras rupesi puhumaan
+saksaa, sanoi tulevansa Naantalista, jossa oli ollut kylpemässä, ja
+saanut sikäläiseltä lääkäriltä suosituskirjeen minulle. Kutsuin hänet
+sisään ja olin valmis kuulemaan mitä hän tahtoi ja toivoi.
+
+Hän tuntui erittäin hillityltä ja miltei ujolta ruvetessaan esittämään
+asiaansa ja jotta sen paremmin ymmärtäisin, kertoi hän aluksi työstään
+eräässä perustamassaan kasvatuslaitoksessa Pietarissa. Tapa millä hän
+siitä puhui, koko hänen hienostunut olentonsa, kaunis katseensa,
+herttainen hymyilynsä oli erittäin huomiota herättävä. Hän ei ollut
+mikään tusina-ihminen, sen havaitsin hyvinkin pian, kuten myöskin sen,
+että hän ei kuulunut niihin kansankerroksiin, kuin esim. Sveitsissä
+tapaamani venäläiset naisylioppilaat, jotka, kaikista pyrinnöistään ja
+korkealle lentävistä puheistaan huolimatta, kuitenkin tuntuivat varsin
+naiveilta ja puolisivistyneiltä. Vieraani oli rotuihminen, siitä ei
+ollut epäilystäkään, enemmän kuin siitäkään, että hän kuului Venäjän
+ylimyspiireihin.
+
+[Kuva: Zenaïda Maslowski]
+
+Hänen asiansa supistui siihen, että neuvoisin mihin hän voisi sijoittaa
+ne nuoret tytöt hänen kasvatuslaitoksestaan, jotka muutaman päivän
+päästä tulisivat Helsinkiä katsomaan. Kun tämä tapahtui v. 1912, jolloin
+Helsingissä vielä oli huoneita ja halpoja yömajapaikkoja, oli asia
+piankin järjestetty. Telefoonasin »Valkonauhan» majataloon
+Vladimirinkadun varrella ja tilasin sieltä yösijat tulijoille, ja sitten
+päätettiin, että he saavuttuaan tulisivat johtajattarensa kanssa
+luokseni viettämään ensi iltaansa.
+
+Tämä oli ensi kosketukseni _Zenaïda Maslowskin_ kanssa, josta sitten
+seurasi mitä vilkkain vuorovaikutus ja paljon uusia vaikutelmia. Hänen
+kauttaan tulin venäläistä kansansielua paljoa lähemmäksi kuin ennen ja
+opin tuntemaan mitä lahjoja ja kykyjä Venäjän kansassa piilee, miten
+joustava ja taipuisa se on, mutta miten siltä puuttuu sitkeyttä,
+johdonmukaisuutta ja todellisuuden pohjalle rakentamistaitoa.
+
+Oikeastaan Zenaïda Maslowski oli ensimäinen tapaamani venäläinen, jolla
+oli hyvinkin selvillä kansansa sekä valo- että varjopuolet, niinkuin hän
+myöskin tykkänään erosi muista tuntemistani vapaamielisistä ja
+uudistushaluisista venäläisistä siinä, ettei hän kiinnittänyt toiveitaan
+Venäjän tulevaisuudesta yksinomaan vallankumoukseen ja pitänyt olemassa
+olevien olojen hävittämistä hetken kaikkein tärkeimpänä tehtävänä. Hän
+ajatteli ja suunnitteli paljon enemmän kansansa kasvattamista ja
+kehittämistä ahkeraksi, raittiiksi, siistiksi ja ammattikykyiseksi.
+Näistä asioista hän puhui paljon ja oli niin innostunut uusista
+opetustavoista ja psykologisista kysymyksistä, että eräs meikäläinen
+joka oli muutamia kertoja ollut hänen seurassaan, jo säälien tuumi, että
+tämä muuten niin lahjakas nainen osoittautui aivan välinpitämättömäksi
+kansansa vapauspyrintöjen suhteen. Erehdyttävämpää arvostelua ei juuri
+voi langettaa.
+
+Sen jälkeen kun me jo olimme pitemmän aikaa tunteneet toisemme, tulivat
+nämäkin asiat kerran puheeksi ja Zenaïda Maslowski tuli lausuneeksi,
+että hän itse teossa oli suuri vallankumouksellinen, mutta hän ymmärsi
+paremmin kuin tuhannet muut, että tietämätön ja orjuutettu kansa ei voi
+käyttää vapauttaan hyödykseen ja siksi hän asetti sen kasvattamisen ensi
+sijaan, eikä voinut hyväksyä sitä tapaa, jota monet uudistajat ja
+vapaudensankarit käyttivät, että vain saarnasivat tietämättömille
+ihmisille vallankumousta.
+
+Kerran hänen kasvatuslaitoksessaankin oli sellainen opettaja, joka
+rupesi noitten nuorten holhokkien kesken levittämään
+vallankumouksellisia aatteita ja siten sai heidät aivan pois
+suunniltaan. Hänet täytyi eroittaa, siinä ei muu auttanut.
+
+Syynä siihen, että Zenaïda Maslowski katseli näitä asioita niin paljon
+laajemmalta kannalta kuin muut ja ymmärsi kuinka lapselliset ne ihmiset
+olivat, jotka luulivat, ettei tarvittu muuta kuin romahdus ja
+tsaarivallan syrjäytys, niin ihanneolot jo olivat alkaneet, oli tietysti
+hänen lahjakkuutensa, mutta myöskin hänen syntyperänsä, kasvatuksensa ja
+ihmistuntemuksensa ansio. Hän ei ollut elänyt pienessä rajoitetussa
+piirissä ja nähnyt vain yhdenlaisia ihmisiä, vaan hän tunsi kaikki
+yhteiskuntaluokat ja niissä liikkuvat mielipiteet -- aina hovipiireistä
+rantajätkiin asti.
+
+Zenaïda Maslowski on nimittäin kotoisin Venäjän ylhäisimmistä piireistä
+ja nautti nuorena tyttönä niitä etuja, joita vanhempien korkea asema,
+varallisuus ja synnynnäiset edut tarjosivat. Mutta hänen isänsä vakava
+maailmankatsantokanta ja uudistuvat kehoitukset tyttärilleen antautua
+joko opintojen harjoittamiseen tai yhteiskunnalliseen työhön vaikutti,
+että hän jo seitsemäntoista vuotiaana rupesi ottamaan selkoa niistä
+kasvatuslaitoksista ja hyväntekeväisyysseuroista, joita Pietarissa oli
+ja antoi kirjoituttaa itsensä jäseneksi niihin.
+
+Jo silloin mahtoi hänellä olla hyvin kehittynyt pedagoginen aisti, sillä
+hän huomasi piankin tässä hyväntekeväisyys-järjestelmässä olevan varsin
+paljon nurinkurisuutta, ulkokultaisuutta ja todellisen ytimen puutetta.
+Hyväntekeväisyysrouvat, jotka tuon tuostakin kävivät näitä laitoksia
+katsomassa, eivät ymmärtäneet kasvatuksesta eikä työläisluokan tarpeista
+niin mitään. Tyytyivät vain siihen, että laitoksien johtajattaret olivat
+hyvin nöyrät ja alamaiset, ja siksi he aina valitsivat näihin toimiin
+sivistymättömiä ja epäitsenäisiä naisia.
+
+Jonkinmoista ulkonaista järjestystä kyllä harjoitettiin, mutta itse
+teossa holhokit eivät oppineet niissä yhtään mitään muuta kuin
+viekastelemaan ja vetelehtimään. Ja siksi niiden tilastotietokin tiesi
+kertoa, että he miltei järjestänsä laitoksen jätettyään joutuivat
+perikatoon.
+
+Zenaïda Maslowski rupesi ahkerasti miettimään syytä tähän, hän matkusti
+ulkomaillekin katsomaan sikäläisiä kasvatuslaitoksia, vertaili niitä
+venäläisiin ja teki johtopäätöksiä.
+
+Kerran hän valmisti muutamalle kurjalle lapselle kesäoleskelua maalla ja
+vuokrasi heille pienen tuvan terveellisessä seudussa tällä puolen rajaa.
+Useimmat lapsista olivat niin heikkoja ja kurjia, niin täynnä vammoja,
+että lääkäri jo aikoja sitten oli tuominnut heidät kuolemaan. Mutta tämä
+ainoa kesä terveellisessä ympäristössä ja siihen liittyvä hyvä hoito,
+vaikutti suuren muutoksen. Useimmat palasivat koteihinsa aivan
+uusiintuneina, monta kiloa painavampina, punaposkisina ja reippaina.
+
+Mutta kun he sitten taas joutuivat entisiin surkeisiin koteihinsa,
+menettivät he vähitellen kaiken mitä olivat voittaneet. Eikä siinä
+kyllin. He kun olivat tottuneet puhtauteen, järjestykseen ja
+sivistyneeseen seuraan, kärsivät nyt moninverroin siitä kaikesta mikä
+heitä ympäröi. Rumat, rivot puheet, joita eivät ennen olleet
+huomanneetkaan, loukkasivat nyt heidän korviaan, lika ja syöpäläiset
+vaivasivat heitä nyt aivan toisella tavalla kuin ennen. He kävivät
+puhumassa kaikesta tästä uudelle ystävälleen, rva Maslowskille, ja
+silloin hänessä kypsyi ajatus perustaa oma seisova kasvatuslaitos, joka
+sai nimekseen
+
+      »Olga asyyli».
+
+Aluksi hänellä oli siellä vain pari-kolmekymmentä tyttöä ja varsin pieni
+asunto. Oli sellainen tilanpuute, että iltasin aina täytyi nostaa kaikki
+pöydät ulos käytävään, jotta saataisiin sijaa kaikille pikku vuoteille.
+Aineellisesti oli koti myöskin hyvin ahtaissa olosuhteissa, ja monta
+kertaa ei ollut tietoa siitä, mistä saataisiin ruuan apua seuraavaksi
+päiväksi.
+
+Kerran kun varastot taas olivat tyhjät ja vain jokunen kopeekka kilisi
+kukkarossa, päätti rva Maslowski hankkia itselleen kirjallista
+ansiotyötä ja selitti tytöille, että heidän nyt puolestaan myöskin piti
+miettiä keinoja, miten ylläpitää kotia ja auttaa häntä.
+
+Tytöt, joista vanhimmat olivat kahdentoista ja kolmentoista ikäiset,
+pitivät heti yhteisen neuvottelun ja kirjoittivat kaikki hyvät
+päätöksensä paperille, jota sitten tulivat ilosta säteilevinä
+näyttämään. Ensimäinen päätös oli, etteivät enää pitäisi palvelijaa,
+vaan suorittaisivat kaikki kotiaskareet: siivoomiset, pesut, torilta
+ostot ja keittämiset itse. Toinen päätös oli, että he kesäisin
+kulkisivat paljain jaloin, jotta kengät säästyisivät, kolmas, etteivät
+enään kesän kuluessa söisi marjoja kuten ennen, vaan että kaikki
+keitettäisiin ja säästettäisiin talven varaksi j.n.e. Monta hyvää
+päätöstä oli tehty ja ne he siitä päivästä alkaen panivat täytäntöön
+harvinaisella innolla, johdonmukaisuudella ja kestävyydellä.
+
+Ja samassa oli ruvettu astumaan aivan uutta uraa venäläisessä
+kasvatustyössä, sillä sitä ennen ei oltu vielä ainoassakaan laitoksessa
+opetettu lapsia kotiaskareita itse suorittamaan ja omalla työllään
+toimeen tulemaan.
+
+Rva Maslowskin laitos sai uusia ystäviä ja kannattajia ja tyttöjen
+lukumäärä lisääntyi samassa suhteessa vuosi vuodelta. Aikaa myöten se
+muodostui yhä enemmän pieneksi »lasten tasavallaksi», missä jokainen
+tunsi edesvastuunsa kokonaisuuden suhteen ja ymmärsi, että hänen tulee
+myötävaikuttaa sen onnistumiseksi.
+
+Sitten kun tyttöjen lukumäärä jo oli noussut sataan, pidettiin siellä
+joka syksy suuri kokous, missä lapset valitsivat keskuudestaan kymmenen
+luottamushenkilöä. Kaikki pienimmätkin, jotka eivät vielä osanneet
+kirjoittaa, kuiskasivat johtajattarelle niiden nimet, jotka he
+tahtoisivat, ja hän pani ne paperille. Kun kaikki olivat antaneet
+vaalilippunsa, luettiin äänet ja ne, jotka olivat saaneet enin, olivat
+nyt valitut seuraavan vuoden johtajiksi.
+
+Rva Maslowski kertoi, että lapset tässä tilaisuudessa aina osoittivat
+erinomaista oikeudentuntoa ja arvostelukykyä, sekä aina poikkeuksetta
+osasivat oikeaan.
+
+Kun luottohenkilöt oli määrätty, valitsi kukin heistä itselleen n. s.
+perheen, yhdeksän tai kymmenen eri ikäistä tyttöä, joista hänen tuli
+pitää huolta. Tätä tehdessään osoittivat pienet johtajat kiitettävää
+tasapuolisuutta ja hienotunteisuutta. Ei kukaan ollut niin itsekäs, että
+olisi poiminut itselleen kaikki parhaat ainekset, vaan ymmärsi heti,
+että jos sattui esim. saamaan hyvin lahjakkaan tytön ryhmäänsä, niin
+täytyi heti myöskin ottaa vähälahjainen. Jos oli saanut hyväluontoisen
+ja ahkeran, täytyi sen ohessa myöskin ottaa vähemmän ahkera ja
+pahasisuinen, j. n. e.
+
+Kun kukin oli saanut pikku perheensä kokoon, jakoi hän työt sen kesken.
+Ken määrättiin siivoojaksi, ken ostoksien tekijäksi, vaatteiden
+parsijaksi ja paikkaajaksi, pienempien tyttöjen läksyjen valvojaksi.
+Pikku tytöt kävivät nimittäin kansakoulua, joka Pietarissa kuitenkin
+vain oli kolmiluokkainen.
+
+Kullakin ryhmällä oli oma huoneensa, jonka se järjesti parhaan
+ymmärryksensä mukaan, hankki tai piirsi itse kuvia sen seinille, asetti
+kukkia ikkunoille j.n.e. Kansakoulunkäyneitä varten oli kodissa
+jonkinmoista jatko-opetusta -- aivan vapaaehtoisilla työvoimilla
+tietenkin johon myöskin kuului piirustaminen ja maalaaminen. Sitäpaitsi
+annettiin siellä perusteellista ompeluopetusta ja lahjakkaimmat
+edistyivätkin niin hyvästi, että voivat ottaa vastaan töitä ulkoapäin ja
+siten hankkia kodille pieniä tuloja.
+
+Sillä varojen hankkiminen oli yhä eteenkinpäin kodin kaikkein
+pulmallisin kysymys. Joka syksy pidettiin sen hyväksi myyjäiset, jotka
+tuottivat noin parituhatta ruplaa. Niihin oli keisarinnallakin aina
+tapana lähettää joku arvokas lahja, sillä kuultuaan »Olga asyylistä» ja
+siellä toteutetuista periaatteista, oli hän heti selittänyt, että
+sellainen kasvatusmuoto oli ainoa oikea. Sitten oli pieni yhdistys, joka
+tuki rva Maslowskin työtä ja lopullisesti hän itse ja hänen läheisimmät
+omaisensa antoivat siihen mitä suinkin irti saivat.
+
+Laitoksen etevimmille tytöille oli jo monta kertaa tarjottu sekä
+ompeluliikkeissä, konttoreissa että perheissä oikein hyväpalkkaisia
+paikkoja, mutta kaikkien useimmat heistä olivat niin kiintyneet kotiin,
+etteivät raskineet sitä jättää. He tunsivat olevansa tarpeelliset siellä
+ja tahtoivat kiitollisuudesta siitä mitä olivat saaneet, antaa sille
+työnsä ja huolenpitonsa. Ja yhtä lämpimästi kuin he tahtoivat tätä
+yhteistä kotia palvella, yhtä innokkaat he olivat auttamaan sellaisia
+onnettomia lapsia, joista tiesivät, ettei niillä ollut suojaa eikä
+ruokaa. Kerrankin he kuulivat kerrottavan kymmenen kuukauden vanhasta
+lapsesta, jolla oli niin tunnoton äiti, että hän, sitä ensin kauan aikaa
+kidutettuaan, lopulta myi sen eräälle kerjäläiselle, joka sitten taas
+käytti sitä omiin tarkoituksiinsa.
+
+He rupesivat heti pyytämään, että saisivat ottaa sen laitokseen. Rva
+Maslowski pani ensin vastaan huomauttaen, että heillä jo laitoksen
+niukkoihin varoihin ja ahtaaseen tilaan nähden oli liiaksikin lapsia, ja
+että sellaisen pienen, kivulloisen raukan hoito sitäpaitsi kysyi paljon
+aikaa. Mutta tytöt vakuuttivat, että he tekisivät ylityötä ansaitakseen
+sen elatuksen, ja että he vuorotellen hoitaisivat sitä. Ja sen he sitten
+tekivätkin omantunnon mukaisesti ja vaalivat sitä sellaisella
+rakkaudella, että tyttönen kaikkien ihmeeksi jäi eloon.
+
+Lauantaisin saivat ne äidit, joiden lapset olivat laitoksessa, tulla
+heitä tervehtimään. Tämä käynti ei suinkaan aina ollut hauska, ei
+johtajattarelle, eikä lapsillekaan, sillä monikin äiti saapui
+päihtyneenä ja käyttäytyi muutenkin varsin sopimattomasti. Kun rva
+Maslowski kerran antoi kasvateilleen kirjallisesti vastattavaksi
+kysymyksen: »Ketkä lapset ovat onnellisimmat?» selitti monikin, että se
+on onnellisin, jolla ei ole äitiä. Äidin rakkaudesta eivät nämä lapset
+siis paljoakaan tienneet, mutta sen enemmän he saivat johtajattareltaan
+ja olivat kiintyneet häneen. Hänen takiaan he koettivat parastaan, hänen
+esimerkkinsä ja olentonsa vaikutti heihin niin syvästi, että se lopulta
+leimasi koko heidän käytöksensä.
+
+Rva Maslowski oli innokkaana kasvattajana käynyt monessa eri maassa,
+m. m. Ruotsissa ja Tanskassa tutkimassa kasvatuslaitoksia ja kouluja, ja
+eräänä kesänä hän otti osaa Jenassa pidettyihin lomakursseihin
+saadaksensa tilaisuutta kuulla professori _Reinin_
+yhteiskunnallis-pedagogisia luentoja.
+
+Näiltä matkoiltaan toi hän aina raikkaita tuulahduksia omaan
+laitokseensa ja kertoi tytöilleen millaista muualla maailmassa oli. Eipä
+ihme, jos heissäkin heräsi halu kerran päästä muualle maailmaan jotakin
+näkemään. Mutta se ei ollut niinkään helppoa tyhjin kukkaroin.
+Tuumittiin ja mietittiin, kunnes lopulta tultiin siihen, että
+pistäydyttäisiin Suomen kouluja katsomassa, sillä matka tänne oli siksi
+lyhyt, että se ei voinut tulla järin kalliiksi, varsinkin kun
+»Olga-asyylin» holhokeilla oli vapaapiletit kaikkialla Venäjän
+rautateillä, ja he siis saattoivat matkustaa ensin Rääveliin ja sitten
+sieltä päästä yhtäkkiä laivalla Suomeen.
+
+Mutta tietysti tämäkin kysyi hiukan varoja ja nyt matkaan aikovat niitä
+ahkerasti itselleen kokoomaan. He tekivät iltasin ylityötä, he ottivat
+kodin suurpesonkin suorittaakseen, joka muuten aina annettiin pois, he
+puuhasivat ja ahersivat saadakseen kokoon jonkun ruplan. Ja kun sitten
+kaikki valmistukset oli tehty, saapuivat he eräänä kauniina syyskuun
+iltapäivänä opintomatkalle Helsinkiin.
+
+Ne olivat varsin sisältörikkaita päiviä, jotka he viettivät täällä
+meillä. Käytiin kansakouluissa, lastentarhoissa, ammattikoulussa,
+Ateneumissa, Korkeasaaressa, Kansankirjastossa y. m. ja iltasin he
+olivat kutsutut eri perheisiin. Ei tosin heidän kanssaan osattu juuri
+paljonkaan puhua, mutta he lauloivat sen enemmän ja huvittivat siten
+sekä itseään että muita.
+
+Sitten tuli tavaksi, että Zenaïda Maslowski joka vuosi kävi Helsingissä.
+Hän oli saanut täällä paljon ystäviä ja ihailijoita, jotka aina suuresti
+iloitsivat hänen tulostaan. Jotta niin moni kuin suinkin olisi
+tilaisuudessa hänet näkemään ja kuulemaan, pantiin joka kerta N. Ä:n
+toimistossa toimeen illatsut, jolloin hän oli keskushenkilö ja kertoi
+työssään ja toiminnassaan saaduista kokemuksistaan. Eikä parempaa
+kertojaa koskaan voinut toivoa. Onhan puhuminen yleensä venäläisten
+vahva puoli. Ja kaikessa mitä hän esitti, oli sellaista herttaista
+kodikkuutta ja samalla syvää elämänviisautta ja ennen kaikkea ilmeni
+siinä hänen suuri rakkautensa kasvatteihinsa.
+
+Kerran hän esim. kertoi uskonnonopetuksesta laitoksessaan. Venäjällä oli
+vielä siihen aikaan sellainen määräys, ettei nainen saanut opettaa
+uskontoa, mutta juuri sen aineen hän tahtoikin ottaa omiin käsiinsä
+huomattuaan, ettei niistä opettajista ollut juuri mitään, joita hän
+siihen tarkoitukseen oli käyttänyt. Hän löysi vihdoin erään
+vapaamielisen papin, joka otti Olga-asyylin uskontotunnit nimelleen,
+mutta antoi Zenaïdan niitä hoitaa. -- Ensimäisenä tuntina hän silloin
+asetti lasten katseltavaksi jäljennöksen Böcklinin »Der heilige Hain»
+(Pyhä lehto) nimisestä taulusta, jossa näkee uhrialttarin ja valkeiksi
+puettuja naisia astuvan juhlallisessa rivissä salaperäisen hämärältä
+tuntuvaa lehtokujaa.
+
+Oppilaiden piti olla aivan hiljaa viisi minuuttia, vain katsella ja
+antaa kuvan puhua. -- Tämän jälkeen ruvettiin nähdystä keskustelemaan ja
+saatiin selville, miten kaikilla kansoilla ja kaikilla yksityisilläkin
+on ollut aavistus Jumalan olemassaolosta ja miten tämä tunne heissä
+vähitellen on kasvanut ja vienyt siihen, että he ovat tahtoneet uhrata
+hänelle jotakin. Siinä jo tulivat sellaiset käsitteet esiin kuin
+omatunto, Jumalan kaikkivaltius, kaikkialla läsnäolo, y. m.
+
+Seuraavalla tunnilla johdatettiin nuoret Rooman katakombeihin, joista
+taas näytettiin kuvia ja puhuttiin ensimäisten kristittyjen
+hautakammioista ja niistä symbolisista kuvista, joilla he ne koristivat,
+sekä heidän maan alla pitämistään hartaushetkistä. Tällä tavalla tultiin
+seurakuntaelämään ja julkiseen jumalanpalvelukseen menoineen, joita
+varsinkin on runsaasti kreikkalaiskatolisissa kirkoissa ja joilla
+kaikilla on vertauskuvallinen merkityksensä. Niiden selittäminen on näet
+hyvin tärkeä osa uskonnonopetusta venäläisissä kouluissa. Mutta tässä ne
+otettiin historiallisesti ja osoitettiin miten ne olivat syntyneet ja
+kuinka kauaksi niiden juuret ulettuivat.
+
+Ja niinkuin Zenaïda Maslowski käytti paljon maailman kuuluisimpien
+mestarien kuvajäljennöksiä opettaessaan, hän toisaalta antoi lasten
+itsekin kuvittaa sitä mitä olivat lukeneet.
+
+Kerran otettiin esim. 104:s psalmi tutkittavaksi ja kukin sai valita
+siitä värssyn, joka hänen tuli kuvittaa. Hän oli ottanut mukaansa näitä
+kuvia Helsingissä sidottaviksi ja näytti niitä nyt meille. Ne herättivät
+yleistä ihmettelyä sekä niissä ilmenevän rohkean sommittelun että
+reippaan tekotavan takia. Niissä oikein taas näyttäytyi tuo rikas
+venäläinen mielikuvitus ja taipumus taiteellisuuteen.
+
+Muuten kaikista Zenaïda Maslowskin kertomuksista ilmeni, että
+keskusteleminen uskonnollisista asioista sikäläisten lasten elämässä,
+täytti suuremman tilan kuin meikäläisten. Tuntui siltä kuin olisivat he
+ottaneet nämä asiat paljoa läheisemmältä ja tuttavallisemmalta kannalta
+kuin meillä on tapana, jos se sitten riippui siitä, että heidän
+kirkkonsa ovat täynnä raamatullisia kuvia ja että jokaisessa huoneessa
+on jonkinmoinen jumalankuva lamppuineen, tai että Zenaïda itse niin
+usein kootessaan hoidokkinsa ympärilleen, kertoi heille
+uskonnollisaiheisia kertomuksia. Varsinkin olivat hänen
+joulukertomuksensa hyvin ihmeellisiä. En, ikävä kyllä, tullut
+kiinnittäneeksi niitä paperille, enkä siis uskalla ruveta niitä
+toistamaan, mutta eräästä joulusta, jonka hän lastensa kera vietti
+Suomen puolella Kuokkalassa -- joku venäläinen perhe oli luovuttanut
+sikäläisen kesähuvilansa heidän käytettäväkseen -- hän kirjoitti minulle
+seuraavasti:
+
+»Me olemme viettäneet joulumme aivan harvinaisella tavalla. Me menimme
+jo aamulla metsään ja valitsimme itsellemme sieltä kauniin joulukuusen,
+johon kiinnitimme niin paljon kynttilöitä, kuin vain saimme siihen
+sopimaan ja yltympärille lumeen me myöskin asetimme kynttilöitä. Sitten
+me laitoimme seimen puun alle ja lainasimme naapuriltamme hänen sievän
+pikku aasinsa. Vanhemmat tytöt pyysivät, että he saisivat sytyttää
+kynttilät ja sitte vasta minä pikku tyttöjeni kera sain tulla sinne.
+Kynttilät loistivat hyvin ihanasti kirkkaan tähtitaivaan alla ja kaikki
+lapset lauloivat jouluvirren, joka usein kaikuu niin tavalliselta ja
+ontolta kirkossa -- mutta täällä, lumipeitteisen metsän keskellä, se soi
+melkein yhtä ihmeelliseltä kuin tuo ylistyslaulu: »Kunnia olkoon
+Jumalalle korkeudessa», jonka paimenet lähes kaksituhatta vuotta sitten
+kuulivat. Sen jälkeen oli minun vuoroni kertoa lapsilleni tavallinen
+joulu-satuni, jota he aina kiihkeästi odottavat. Edellisenä vuotena olin
+kertonut heille jotain Selma Lagerlöfiltä, mutta tänä vuonna valitsin
+legendan pyhästä Frans Assisista, sen nimittäin, jossa kuvataan miten
+hän sytytti joulupuunsa metsässä ja miten sielläkin oli seimi, aasi ja
+lampaita. Seimi vain oli tyhjä, mutta kun hän sitten oli lopettanut
+voimakkaan saarnansa, jonka hän piti luokse kiirehtineille köyhille ja
+vaivaisille, havaitsi hän seimessä pienen lapsen. Se oli Kristuslapsi
+itse, ja hän otti sen syliinsä ja suuteli sitä.
+
+Lapset olivat ihastuneet legendasta ja kuuntelivat sitä niin täydestä
+sydämestä, että kokonaisvaikutus oli todella suurenmoinen. Eräs pieni
+tyttökin, jonka minä luulin talonmiehen tyttäreksi ja joka meidän
+metsään tullessamme jo istui aasin selässä, kuunteli hyvin tarkkaan,
+vaikka olikin vasta neljän vanha. Kun minä olin lopettanut kertomukseni,
+sanoi minun vanhin tyttöni Jennia, samassa kun hän nosti pienokaisen
+aasin selästä ja toi sen minulle: 'Me tahdoimme valmistaa teille kauniin
+joululahjan -- ja silloin me löysimme tämän pienen tytön Pietarin
+kadulta ja toimme sen tänne antaaksemme hänet teille joululahjaksi.
+Kaikki ne meistä, jotka jo ansaitsevat, ovat luvanneet maksaa hiukan
+kuukausittain hänen edestään, -- siten hän ei tule teidän menojanne
+lisäämään, vaan ainoastaan iloa tuottamaan'.
+
+»Ja niinpä siis mekin keskuudessamme saimme kokea jonkunmoisen ihmeen
+tänä jouluiltana, aivan kuin pyhä Frans Assisi. Pienokainen onkin
+todella suloinen, vaikka on katukerjäläisen tytär -- -- --»
+
+Syksyllä v. 1916 Zenaïda Maslowski taaskin toi muutamia vanhimmista
+tytöistään Helsinkiin. Tällä kertaa oli jo sodan vaikutus hyvin tuntuva
+monella alalla, m.m. siinä, että oli varsin vaikea sijoittaa näitä
+nuoria. Käännyin viiteen kuuteen eri paikkaan kuten Lähetysmajaan,
+Palvelijataryhdistyksen kotiin, Saylors Homeen y.m. ja aina vain oli
+kieltävä vastaus kaikkien tiedustelujen tulos. Tilanne rupesi jo
+tuntumaan aivan toivottomalta, kunnes siskoni tälläkin kertaa kuten
+monasti ennenkin pulaan jouduttuani, keksi keinon. Talossa oli
+alakerroksessa tyhjä puotihuoneisto ja sen hän nyt luovutti tähän
+tarkoitukseen. Zenaïda Maslowskin helsinkiläiset ihailijat ja ystävät
+lähettivät puolestaan tyynyjä, patjoja ja peitteitä ja niin saatiin tämä
+pulmallinen majoituskysymys ratkaistua.
+
+Taaskin käytiin tämän uuden joukon kera katsomassa meidän koulujamme,
+laitoksiamme, kokoelmiamme, ulkoilmamuseotamme ja Korkeasaarta, jossa
+rva _Sigrid Heinricius_ piti heille hauskat kahvikestit. Iltaisin taas
+oltiin yksityisten kodeissa. Niinpä oli _Maila Talvio_ järjestänyt
+heille sisältörikkaat iltakutsut, samaten lehtori _Palmroos_ ja hänen
+puolisonsa _Dagmar_ o.s. Berg. Lehtori, joka oli venäjänkielen opettaja
+ja sitä paitsi hyvä laulaja, esitti heille kaikenlaisia venäläisiä
+lauluja, joka innostutti pienokaisia niin suuresti, että he tuota pikaa
+itsekin tahtoivat antaa jotain ja rupesivat esittämään pientä
+satunäytelmää lauluineen ja tansseineen. Suomalaista näytelmätaidettakin
+he tällä kertaa saivat nähdä, sillä kansannäyttämön innokas johtaja,
+_Mia Backman_, kutsui heidät »Laulua tulipunaisesta kukasta» katsomaan
+ja Kansallisteatterissa he saivat nähdä Minna Canthin »Anna Liisan».
+
+Heidän Helsingissä olonsa huippukohta oli kuitenkin ne päivälliset,
+jotka he täällä parille kymmenelle kutsuvieraalle valmistivat,
+näyttääkseen miten he suomalaisen talousopettajattaren johdolla olivat
+edistyneet. Rva Maslowski oli nimittäin kiinnittänyt laitokseensa
+opettaja _Onerva Lahdensuun_ jo syksyllä v. 1915. Hän oli edellisellä
+kerralla meidän ammattikoulussamme käydessään ihastunut niin suuresti
+sen talousosastoon, että hän, vaikka Olga Asyylin tyttöset jo kyllä
+ennenkin olivat suorittaneet kaikki talousaskareet, tahtoi että he
+saisivat säännöllistä ammattiopetusta tällä alalla, ja kun Venäjällä ei
+ollut talousopettajaa saatavissa, hankki hän sen Suomesta.
+
+Näytti aluksi miltei mahdottomalta saada huoneistoa näitä
+päivälliskutsuja varten, mutta tyttöjen ammattikoulun aina
+hyväntahtoinen ja toimelias johtaja _Mathilda Blomqvist_ sai
+vaikutetuksi koulunsa johtokuntaan niin, että se luovutti keittiön ja
+ruokasalin tähän tarkoitukseen. Siitä syntyi niin hienot ja hyvin
+järjestetyt kutsut, ettei parempia voi toivoa. Maukkaat kasvisruokalajit
+seurasivat toisiaan ja siinä välillä oli aina laulua ja puheita, Siis
+sekä aineellista, että henkistä hyvää.
+
+[Kuva: V. 1916 rva Maslowskin mukana olleita tyttöjä keittiöpuvuissaan
+ja heidän suomal. opettajansa Onerva Lahdensuu.]
+
+Mutta niinpä nämä nuoret olivatkin ahkeroineet, hyörineet ja pyörineet
+kuin pienet kerät saadakseen kaikki kuntoon. He olivat esim. piirtäneet
+ja maalanneet kunkin ruokalistan ympärille mitä sievimmät, erilaisilla
+kuvilla varustetut kansilehdet, koittaen niin paljon kuin suinkin
+tavoitella kunkin makua ja luonnetta. He olivat ommelleet itselleen
+edellisenä päivänä kaikessa kiireessä ruudullisesta pumpulikankaasta
+uudet leningit ja esiintyivät nyt niissä sekä lumivalkeissa
+esiliinoissaan ja päähineissään tarjoillessa. Vieläpä he olivat
+yhteisvoimin ja aivan ominpäin sommitelleet puheenkin
+talousopettajalleen kuten täkäläisille ystävilleenkin, joihin nämä
+tietysti vastasivat.
+
+Ei kukaan sentään puhunut niinkuin Zenaïda Maslowski itse. Hän huomautti
+tervehdyspuheessaan, että ne siemenet, jotka he ensimäisellä käynnillään
+olivat vastaanottaneet, nyt olivat itäneet ja antaneet ensimäisen sadon.
+Ja sittemmin hän pitemmässä puheessa esitti, mikä hänet oli johtanut
+tälle alalle, mitä vaikeuksia siinä oli ollut, mitä hän oli toivonut ja
+tahtonut. Juuri sinä päivänä oli kulunut 25 vuotta siitä, kun hän aivan
+nuorena tyttönä oli aloittanut työnsä ja ollut siinä jotenkin yksin,
+ilman syvempää ymmärtämystä ympäristönsä puolelta. Hänen pietarilaiset
+tuttavansa olivat ehdottaneet, että tätä päivää vietettäisiin, mutta se
+tuntui hänestä vastenmieliseltä. Kun useimmat heistä vain olivat
+epäillen katselleet hänen työtään ja mieluummin pysyneet siitä loitolla,
+ei yhteinen juhliminenkaan silloin ollut paikallaan.
+
+Tämä oli maailmantapahtumien kauhuista huolimatta vielä sittenkin
+suhteellisesti onnellinen aika, oli elintarpeita, hinnat eivät vielä
+olleet ylittäneet kaikkia kohtuuden rajoja, korttijärjestelmästä ja sitä
+seuraavasta gulashaamisesta ei tiedetty vielä mitään, itäisessä
+naapurimaassa vallitsi vielä jonkinlainen järjestys, vaikka Venäjän
+valtakunnan loppunäytös jo tuntuikin ilmassa. Zenaïda Maslowski sanoi
+hyvin totisesti näistä asioista keskustellessamme: »Me joudumme
+perikatoon, meitä ei nyt enään mikään voi pelastaa».
+
+Yleensä tuntui siltä, kuin olisi hänellä ollut jonkinlainen kuudes
+aisti, jonka avulla hän tunsi, mitä tulisi tapahtumaan, vaistosi
+useinkin vaarat, jotka uhkasivat hänen ympäristöään ja sai ne monasti
+vain senkautta aikoinaan torjuttua; näki kauas tulevaisuuteen. Kun hän
+esim. kesällä 1916 oleskeli Helsingissä ja erään yhteisen ystävämme
+juuri vastikään ylioppilaaksi tullut poika makasi Eiran sairaalassa
+keuhkokuumeessa, ei sanoma tämän lupaavan nuorukaisen kuolemasta ollut
+hänelle mikään yllätys, sillä hän sanoi jo edellisenä päivänä,
+käydessään häntä tervehtimässä, nähneensä mustien siipien varjon sen
+huoneen ovella, missä sairas lepäsi. Hänellä oli usein ihmeellisiä,
+ilmestyksen tapaisia unia, hän tunsi jo aivan ilmassa millaiset ne
+ihmiset olivat, jotka tulivat hänen luokseen, j. n. e. Tämä
+tunneherkkyys ja henkinen kaukokatse on varsin omituinen piirre
+slaavilaisessa luonteessa, sillä ken esim. on lukenut kuvauksen _Sonja
+Kovalewskista_, on varmaan pannut merkille, että hänellä oli juuri sama
+ominaisuus.
+
+Kevättalvella 1917 ilmestyi Zenaïda Maslowski taaskin Helsinkiin, mutta
+tällä kertaa niin murtuneena ja väsyneenä, että häntä oli sääli
+katsella. »Hyvä etten osaa ampua» sanoi hän, »sillä muuten olisin ehkä
+jo ajanut kuulan otsaani, niin toivottomat ovat olot meillä».
+
+Hän tuntui kuitenkin virkistyneen täällä, kuten aina ennenkin ja kertoi
+tuossa tavallisessa N. Ä:n toimistoon kokoontuneessa ystäväpiirissä
+paljon ihmeellisiä asioita sodasta ja sen uhreista. Mutta sitten tuli
+yhtäkkiä sanoma, että vallankumous Venäjällä oli puhjennut ja silloin
+hän suinpäin lähti kotia. Vaikeroi vain mennessään, että sen nyt juuri
+piti tapahtua, kun hän oli tullut Suomeen lepoa etsimään. Pitkin talvea
+siitä oli puhuttu yhtämittaa, mutta juuri viime aikoina oli ollut
+suhteellisesti hiljaista. Pyysimme ja houkuttelimme häntä jäämään, kun
+ei edes tiennyt pääsikö junalla perille saakka, mutta hän ei ottanut
+sellaisia ehdotuksia kuuleviin korviinsakaan. Siellä missä kuularuiskut
+rätisivät ja kanuunat jyrisivät piti hänen olla pienokaisiaan
+suojelemassa ja rauhoittamassa.
+
+Sitä vapauden tuulahdusta, jonka Venäjän vallankumous toi tänne, seurasi
+piankin tuo kamala aika meillä jolloin venäläiset matroosit ja
+suomalaiset huligaanit yhteenliittyneinä tekivät voitavansa saadakseen
+yhteiskunnan nurinniskoin. Kun he pitkin kevättä ja kesää olivat
+aikaansaaneet lakkoja, sekä maalla että kaupungissa, tuli syystalvella
+ryöstöjen ja murhien aika, joka oli valmistus häpeän ja kauhun talveemme
+1918. -- Venäjällä ei suinkaan ollut vähemmin levotonta ja synkkää, ja
+niinpä en kuullut Zenaïda Maslowskista mitään ennenkuin kesällä 1918.
+Silloin saapui yksityistä tietä kirje, jossa hän sanoi seuranneensa
+tapahtumia meillä ja olleensa iloinen ja ylpeä siitä, että järjestys ja
+lailliset muodot olivat voittaneet. Hän oli myöskin hyvin halukas
+tulemaan Suomeen ja pyysi minulta tietoja, oliko siihen mitään
+mahdollisuuksia, mutta kaikesta päättäen kirjeeni ei koskaan joutunut
+perille, sillä ei häntä kuulunut, eikä näkynyt.
+
+Olosuhteet Venäjällä kävivät yhä sekavimmiksi, kaikki, jotka suinkin
+voivat päästä pois, jättivät tuon hukkuvan laivan, ja ketkä eivät
+päässeet, joutuivat helposti uusien vallanpitäjien uhreiksi ja
+lähetettiin toiseen maailmaan.
+
+»Mitenkä Zenaïda Maslowski siellä toimeen tullee? Onko hän ollenkaan
+enään elävien joukossa, tai ovatko bolschevikit, vanhaa kulttuuria
+vainotessaan, jo hänetkin murhanneet?» tuumin joka päivä, ja samaa
+kysyivät kaikki hänen täkäläiset tuttavansakin sekä ihmettelivät, etten
+ollut kuullut mitään hänestä. Eräs luuli voivansa saada kirjeen hänelle
+menemään, ja sen johdosta minä kyhäsin hänelle muutaman rivin, koko ajan
+kuitenkin sillä tunteella, etteivät ne arvattavasti joudu hänen
+käsiinsä. Ja siksi en ollutkaan monisanainen. Kysyin vain oliko hän
+vielä hengissä ja voisimmeko me, hänen suomalaiset ystävänsä, häntä
+jolloin tavalla auttaa.
+
+Muutaman viikon kuluttua tuli vastaus, ties mitä tietä lie saapunut,
+mutta postilaatikostani sen eräänä päivänä löysin. Niin ihmeelliseltä
+tuntui taas monen vuoden perästä nähdä tuo tuttu käsiala, kuin olisi
+ollut kysymys haudantakaisesta viestistä.
+
+»Minä en ole kuollut, elän vielä tämän sanan parhaassa merkityksessä,
+sillä en ole menettänyt uskoani ja rakkauttani ihmisiin ja elämään»,
+aloittaa hän kirjeensä. Sitten hän kertoo, että hän aina vuoteen 1920
+johti kasvatuslaitostaan, mutta silloin hän, vasten tahtoaan,
+sijoitettiin Tsarskoje Selo'hon, siellä olevien palatsi-museojen
+näyttäjäksi. Joka kerta kun työläisryhmät tai eri koulujen oppilaat
+tekevät sinne retkiä, kuului hänen tehtäviinsä pitää heille
+taidehistoriallisia esitelmiä. Edelleen hän kertoo, että hänellä on
+kaunis asunto, jonka hän jakaa äitinsä kanssa, itse palatsissa, mutta
+siinä on talviseen aikaan vain 2 astetta lämmintä, ja vuosiin hän ei ole
+nähnyt voita, sokeria, maitoa ja munia.
+
+Tämä oli niin vähentänyt hänen voimiaan, ettei hän enään jaksanut nostaa
+kolmea kiloa raskaampaa myttyä ja hänen oma painonsa oli alentunut 30
+kg. Mutta kaikki tulisi jälleen paremmaksi, jos hän vain pääsisi Suomeen
+lepäämään ja ystäviään tapaamaan, ja siksi hän mitä lämpimimmin, oikein
+sydäntäsärkevimmin vetoaa meihin ja pyytää, että me valmistaisimme
+hänelle ja hänen äidilleen mahdollisuuden tulla tänne ja neuvoi miten
+meidän oli menetteleminen, jotta hänet laskettaisiin sieltä irti
+muutamaksi viikoksi. Hän ehdottaa, että joku helsinkiläinen naisyhdistys
+tai pedagoginen seura kääntyisi sikäläisten viranomaisten puoleen ja
+pyytäisi häntä tänne esitelmöimään esim. palatseista museoina ja niiden
+kasvatuksellisesta merkityksestä, tai koulunuorison retkeilyistä
+Venäjällä, sekä antoi tarkat osoitteet minne nämä pyyntökirjeet olivat
+lähetettävät.
+
+Me seurasimme kaikessa hänen neuvojaan. Kutsu tapahtui Suomalaisen
+Naisliiton Helsingin osaston nimessä, eräs saksalainen rouva, joka oli
+Pietarissa kasvatettu ja toiminut ja päälle päätteeksi oli ollut
+Zenaïdan koulutoveri, otti kirjoittaakseen kaikki tarvittavat paperit
+venäjäksi, sitten hankittiin hänelle maahantulolupa meidän omilta
+viranomaisiltamme, joka heti onnistuikin, ja lopulta käytiin
+bolshevikien lähetystössä. Kaikki oli siis järjestetty meidän parhaan
+ymmärryksemme mukaan, mutta Zenaïdaa ei vain kuulunut.
+
+Piakkoin on tästä jo kulunut vuosi ja hän voi jo otaksua, etteivät hänen
+suomalaiset ystävänsä ole tehneet mitään hänen hyväkseen, sillä vaikka
+kaikesta tästä on hänelle kirjoitettu, ei ole ensinkään sanottu, että
+kirje on joutunut perille.
+
+Taaskin on talvi edessä ja sama ravitsevan ruuan puute ja kylmä
+asuinhuone odottamassa kaikkia niitä venäläisiä, jotka eivät kuulu tuon
+uuden suunnan kätyreihin. Ja näiden kärsivien joukossa on myöskin
+Zenaïda, hän, joka on omistanut koko elämänsä ja työnsä kansansa
+kohottamiseksi, sen pienten ja hyljättyjen kasvattamiseksi, ja nyt häntä
+ei tänä kuuluisana »kansanvallan aikana» edes lasketa naapurimaahan
+matkustamaan. Se on jo täydellistä orjuutta, se on vankilassa elämistä
+ja todistaa selvemmin kuin mikään muu, millainen se valtio on, jonka
+bolshevikit ovat luoneet, ja jonka he koittavat saada kaikkialle
+leviämään.
+
+Voi säälittävä Zenaïda, säälittävä jokainen, ken siellä mieli hehkuvana
+ja tulevaisuuden toiveita täynnä, on raatanut ja parhaansa antanut!
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Tieni varrella tapaamia 2, by Maikki Friberg
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 2 ***
+
+***** This file should be named 17114-8.txt or 17114-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/7/1/1/17114/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.