diff options
| author | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-15 04:50:21 -0700 |
|---|---|---|
| committer | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-15 04:50:21 -0700 |
| commit | 6f452e546a19202f8da69e253252aa92bdb0a320 (patch) | |
| tree | 758479bbcd1413e8d15e262d3fb49d97059077c8 | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 17114-0.txt | 4631 | ||||
| -rw-r--r-- | 17114-0.zip | bin | 0 -> 105768 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-8.txt | 4631 | ||||
| -rw-r--r-- | 17114-8.zip | bin | 0 -> 104170 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h.zip | bin | 0 -> 480765 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/17114-h.htm | 4878 | ||||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni1.jpg | bin | 0 -> 10118 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni10.jpg | bin | 0 -> 11085 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni11.jpg | bin | 0 -> 6054 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni12.jpg | bin | 0 -> 22492 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni13.jpg | bin | 0 -> 17126 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni14.jpg | bin | 0 -> 8294 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni15.jpg | bin | 0 -> 41583 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni16.jpg | bin | 0 -> 17042 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni17.jpg | bin | 0 -> 19109 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni18.jpg | bin | 0 -> 22312 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni19.jpg | bin | 0 -> 15233 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni2.jpg | bin | 0 -> 9617 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni20.jpg | bin | 0 -> 17509 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni21.jpg | bin | 0 -> 7048 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni22.jpg | bin | 0 -> 6321 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni23.jpg | bin | 0 -> 31087 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni24.jpg | bin | 0 -> 34273 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni3.jpg | bin | 0 -> 10541 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni4.jpg | bin | 0 -> 9684 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni5.jpg | bin | 0 -> 20708 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni6.jpg | bin | 0 -> 7748 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni7.jpg | bin | 0 -> 7382 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni8.jpg | bin | 0 -> 9472 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 17114-h/images/tieni9.jpg | bin | 0 -> 8462 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
33 files changed, 14156 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/17114-0.txt b/17114-0.txt new file mode 100644 index 0000000..35687fd --- /dev/null +++ b/17114-0.txt @@ -0,0 +1,4631 @@ +The Project Gutenberg EBook of Tieni varrella tapaamia 2, by Maikki Friberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tieni varrella tapaamia 2 + +Author: Maikki Friberg + +Release Date: November 20, 2005 [EBook #17114] + +Language: Finnish + +Character set encoding: UTF-8 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 2 *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +TIENI VARRELLA +TAPAAMIA + + +II + + +Maikki Friberg + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Rosma 1922. + + + + +SISÄLLYS: + + +Minette Donner ..................................... 1 +Fanny Sinebrychoff ................................. 24 +Professori N. C. Frederiksen ....................... 52 +Mathilde Wergeland ................................. 73 +Alvilde Prydz ...................................... 90 +Karl Gjellerup ..................................... 106 +Minna Cauer ........................................ 118 +Herman Grimm ....................................... 133 +Ystävykset ......................................... 151 +Zenaïda Maslowski .................................. 170 + + + + +MINETTE DONNER. + + +»Voi miten lyhyt ihmiselämä sentään on» oli ajatus, joka ihan väkisin +tuli mieleeni seisoessani _Minette Donnerin_ paarien ääressä viime +keväänä Diakonissalaitoksen kirkossa, jonka sairaalassa hän huhtik. 10 +p. ainiaaksi oli sulkenut silmänsä. Eihän 50 vuotta ihmiskunnan +kehityksessä merkitse juuri mitään, mutta hän, joka siinä nyt lepäsi +tammisessa kirstussaan, oli 50 vuotta sitten ollut kukoistava impi, ja +ne harmaahapsiset vanhukset, jotka laskivat laakeriseppeleen hänen +kirstulleen tervehdyksenä v. 1869 seppelöidyiltä maistereilta, olivat +silloin nuoruutta ja voimaa uhkuvia miehiä. + +Yleensä saattoi useimmista läsnäolevista sanoa, että he kuuluivat siihen +Helsinkiin, joka pian on jättävä vartiopaikkansa ja josta ei jää kuin +muisto vain. Mutta se muisto on kaunis, eikä tämä arvostelu suinkaan +vähimmässä määrässä ole sovellutettavissa Minette Donneriin. Hän oli +personallisuus, jonka poismeno on jättänyt tuntuvan jäljen, hänen +kotinsa oli noin kolmisenkymmenen vuoden kuluessa huomattava +kulttuurikeskus Helsingissä. Siellä oli kaikki laajemmassa mitassa kuin +useimmissa muissa pääkaupungin kodeissa, oli paljon tilaa, paljon +kasvavaa nuorta väkeä, paljon talousapulaisia, paljon vieraita, paljon +harrastuksia, puhuttiin monia eri kieliä. Ja kaikkea tätä hallitsi +Minette rouva. Hän oli se akseli, jonka ympärillä kaikki pyöri ja joka +piti kaikki nuo eri ainekset koossa, niin että siitä syntyi miellyttävä +kokonaisuus. + +[Kuva: Minette Donner 70-vuotiaana.] + +Varmaankin oli suurin syy siihen, että hän niin hyvin täytti paikkansa +tässä suuressa kodissa ja painoi siihen sellaisen vapaan, hienostuneen, +ennakkoluulottoman leiman se, että hän jo ennen naimisiin menoaan oli +ollut tilaisuudessa näkemään niin paljon, liikkumaan niin eri piireissä +ja niin monipuolisesti kehittymään. Hän tunsi elämän, hän oli sitä itse +kokenut ja parhaan siitä itselleen johtotähdeksi valinnut. + +Minette Donner syntyi heinäk. 25 p. 1848 Hämeenlinnassa ja oli sekä isän +että äidin puolelta vanhojen ylimyssukujen jälkeläinen. Isä oli +ritarillisesta käytöksestään kuuluisa vapaaherra _Munck_, Haminan +kadettikoulun johtaja ja sittemmin yliopiston varakansleri, hänen +äitinsä oli syntyään _v. Kræmer_. Ja tuollainen koti, jossa ymmärretään +että _aateluus velvoittaa_, ja jossa on koottuna monen polven hankkimaa +sivistystä ja kulttuuritraditsioneja, vaikuttaa aivan ihmeellisesti +jäseniinsä. He oppivat jo pienestä pitäen aivan tietämättään sellaista, +jota muiden vasta myöhemmällä ijällä suurella vaivalla on itselleen +hankkiminen -- tai joka, ikävä kyllä, usein jää hankkimatta -- he saavat +sellaisen notkean, varman käytöksen ja tottuvat asettumaan oikeaan +suhteeseen kanssaihmisiinsä pokkuroimatta toisia ja rupeamatta toisten +suhteen yliolkaisiksi. Nämä piirteet havaitsikin Minette Donnerissa läpi +koko hänen elämänsä. Hän oli aina luonnollinen, aina oma itsensä, joutui +hän sitten millaiseen seuraan tahansa. + +Toisaalta voi kyllä olla niin, että kun ihminen kotoa saa kaikki +valmiina, niin se voi synnyttää jonkinlaista velttoutta ja +itsetyytyväisyyttä. Ei hän viitsi liikoja ponnistella, vaan arvelee, +että tuo ulkonainen hienous, hiottu käytös ja yhteiskunnallinen asema on +jo kyllin. Mitäpä sitä muuta enää tarvitsee! + +Tähän passiivisuuteen ei Minette kuitenkaan koskaan langennut. Hän oli +siksi liian vilkas ja liian lämminsydäminen ja sitten hän kasvoi suuren +isänmaallisen heräämisen aikana ja sellaisessa ympäristössä, jossa +siihen ymmärtämyksellä suhtauduttiin. Vapaaherra Munck ei nimittäin +ollut ainoastaan hienosti sivistynyt ja ylhäinen, vaan myöskin erittäin +vapaamielinen ja isänmaallinen. Hän oli esim. toiminut hyvin tehokkaasti +valmistaakseen _J. W. Snelman'ille_ paikkaa meidän yliopistossamme ja +hänen kodissaan oli tämä sekä _Lönnrot_ ja _Cygnæus_ aina tervetulleita +vieraita, kuten kaikki muutkin sen ajan kulttuurielämän kannattajat. +Keskustelut Suomen tulevaisuudesta ja siitä jättiläistyöstä, joka täällä +oli tarpeen kansamme henkiseksi, aineelliseksi ja siveelliseksi +kohottamiseksi, herätti nuoren Minetten mielessäkin vilkasta +vastakaikua. + +Sitten tuli taas toisenlaisia vaikuttimia, jotka myöskin olivat omiaan +avartamaan näköpiiriä ja panemaan aivot askartelemaan. Hän oli esim. +tilaisuudessa vierailemaan tätinsä, vapaaherratar _Lagerbringin_ kodissa +Upsalassa ja tekemään siellä paljon hauskoja tuttavuuksia. Ja jos +mikään, vaikuttavat tuollaiset oleskelut herättävästi vastaanottavaan +mieleen. Kotimaan sekä puutteet että edut käyvät senkautta entistä +selvemmiksi, kun on nähnyt vastaavia oloja muualla ja verrannut niitä +omiinsa. + +[Kuva: Minette Donner yleisenä seppeleen sitojana maisterivihkiäisissä +1869.] + +Mutta elämä ei ainoastaan anna, vaan se asettaa myöskin vastalaskuja, +väliin hyvinkin kalliisti lunastettavia ja sen sai kyllä Minettekin +kokea. Ensimäinen oli hänen rakkaan isänsä kuolema, joka tapahtui juuri +silloin kun hän täytti 17 vuotta. Osoitteeksi siitä miten rakas ja +kunnioitettu tämä isä oli ollut, mainittakoon, että vaikka hän jo useita +vuosia oli levännyt turpeen alla, valittiin hänen tyttärensä Minette +siitä huolimatta yleiseksi seppeleensitojaksi maisterinvihkiäisiin v. +1869. + +Seuraava ankara isku oli hänen sulhasensa, tri _Enebergin_ kuolema. Hän +oli Suomen ensimäinen assyriologi, paljon toiveita herättävä ja etevä +alallaan, ja sitten tulee yhtäkkiä sanoma että hän oli kuollut kaukana +itämailla, juuri kun hänen piti ruveta seuraamaan kaivauksia Niniven +raunioissa. Tämä tapahtuma heitti tietenkin pitkiksi ajoiksi tumman +varjon nuoren naisen elämään, eikä hän tätä nuoruuden lempeään +milloinkaan unohtanut. -- Kun jokunen vuosi sitten kävin Minette +Donnerin Hyvinkäällä omistamassa Ahdenkallio nimisessä kartanossa, +osoitti hän erästä koivua sen puutarhassa ja sanoi: »Tuon runkoon +leikkasi tri Eneberg omansa ja minun nimikirjoitukseni ja ne näkyvät +siinä vieläkin». + +Mutta Minette tiesi että työ, varsinkin työ muiden hyväksi, on paras +lääke ja niinpä hän jo varhain koetti olla iloksi ja hyödyksi niille, +jotka olivat joutuneet elämän varjopuolelle. Helsingissä oli silloin tuo +kurjista asujamistaan kuuluisa Antipoffin kivimuuri ja sinne hän perusti +n.k. äitien ompeluseuran, niinikään hän muutamien ystävättärien kera +rupesi pitämään pyhäkoulua nuorille naisille. Hän mainitsi kerran, kun +oli kysymys näistä ajoista, että eräs hänen entisistä +pyhäkouluoppilaistaan joutui suuren liikemiehen Julius Tallbergin +puolisoksi ja kiitti häntä monta kertaa myöhemmin tavatessaan siitä +hyvästä, mitä hän pyhäkoulussa oli saanut. + +Tri Eneberg oli ollut harras suomenkielisen kulttuurin kannattaja ja +tämä oli vaikuttanut Minetteenkin niin, että hän esim. seurasi suurella +myötämielisyydellä vastasyntyvää suomalaista, näytelmätaidetta, ja +seurusteli ahkerasti _Bergbomien_, _Aspelinien_ ja _Nervanderien_ y.m. +suomenmielisten kanssa. -- Usein hän myöskin oli matkoilla Europan +suurkaupungeissa rikastuttaen henkeänsä kaikella sillä kauniilla ja +jalostavalla, mitä niissä on tarjottavana jokaiselle, ken vain osaa +valita. Kerrankin hän pitemmän aikaa matkusteli Espaniassa erään +ruotsinmaalaisen ystävättären kanssa, joka lähetti sieltä kirjeitä +maansa sanomalehtiin. Minette taas kiinnitti paperille siellä näkemiään +vanhoja linnoja, palmulehtoja, kokonaisia kaupunkeja ja kyliä käyttäen +ahkerasti piirustuskynäänsä ja vesivärejä. + +Tältä matkalta on vieläkin olemassa jotenkin rikas kokoelma akvarelleja, +joista muutamat osoittavat sellaista huomiokykyä ja reipasta +käsittelytapaa, että niiden tekijä varmaankin olisi päässyt tällä alalla +varsin pitkälle, jos hän todenteolla olisi ruvennut kehittämään näitä +taipumuksiaan. Nyt se oli vain huvia ja välityötä. Mutta tämä +taiteellinen silmä, muoto- ja väriaisti vaikutti, että Minette aina +osasi luoda kauneutta ympärilleen, että kuvaamataiteet ja yleensä Suomen +nuori taide aina oli hänen huolenpitonsa esineenä. + +[Kuva: Minette Donner nuorena.] + +Kun meidän yhteiskoululiikkeemme alkoi, herätti sekin Minettessä mitä +lämpimintä vastakaikua ja hän matkusti paki paraastaan Ruotsissa olevaan +Näsin veisto-opistoon, suoritti kurssin siellä ja rupesi senjälkeen +veistonopettajaksi n.k. Pippingin yhteiskouluun, jossa hän voitti sekä +oppilaiden että opettajien ihailun. Tätä hänen opettajanaoloaikaansa ei +kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jo vuoden kuluttua oli hän professori, +sittemmin senaattori _Otto Donnerin_ puoliso. + +Ensi kerran tapasin Minette Donnerin syystalvella v. 1891 ja hyvinkin +kohtalokkaana aikana. Suomen Naisyhdistyksessä, jonka jäsen hänkin oli, +vaikkei hänellä ollutkaan tapana käydä sen kokouksissa, oli syntynyt +erimielisyyttä ja se oli jakaantunut kahteen eri ryhmään. Toisella +puolella oli joukko nuoria, jotka olisivat tahtoneet enemmän vauhtia +asioiden käsittelyyn ja ennenkaikkea enemmän julkisuutta, -- yhdistyksen +kokouksiin ei esim. saanut, jäseniä lukuunottamatta, kukaan +helsinkiläinen tulla, eikä niistä liioin saanut mainita mitään +sanomalehdissä, ilman erityistä lupaa -- toisella puolella oli taas +yhdistyksen johtokunta ja suurin osa sen jäseniä. Heistä tämä nuorten +ryhmä oli niin vaivalloinen, että he ilman muuta äänestivät sen ulos. +Tämä toimenpide oli sentään siksi omituinen ja ennen kuulumaton, että se +herätti paheksumista monessa yhdistyksen vakavamielisessä jäsenessä ja +he liittyivät nyt nuoriin ja pitivät neuvotteluja heidän kanssaan siitä, +millaisiin toimenpiteisiin tässä oikein oli ryhdyttävä. + +Erääseen tällaiseen neuvottelukokoukseen tuli myöskin Minette Donner. +Meidän nuorten ryhmä oli tottunut siihen, että aina kun saapui joku uusi +henkilö näihin n.k. vähemmistön kokouksiin, täytyi hänelle juurta +jaksaen kertoa koko erimielisyyden syyt ja kaikki mitä sen johdosta oli +tehty ja päätetty. Mutta sitä ei ensinkään tarvinnut Minette Donnerin +suhteen. Hän tuntui heti olevan asioista selvillä, ja osoitti meille +samassa suurta ystävällisyyttä. Jo vain tapa millä hän tervehti ja antoi +kättä oli harvinaisen lämmin ja luottava. Tuntui aivan siltä kuin olisi +hän tahtonut sanoa: »Kyllä minä tiedän, että teillä on ollut vaikea aika +ja myöskin sen, että te ette ole mitään pahaa tarkoittaneet». -- +Ymmärsin sitten jälestäpäin, että se oli hänen läheinen tuttavuutensa +_Adelaide Ehrnroothin_ ja tämän sisarentyttären _Rose-Marie Boijen_ +kanssa, joka vaikutti, että hän oli niin selvillä yhdistyksen asioista. + +Minette Donner oli siihen aikaan vähän päälle neljänkymmenen, kookas ja +ryhdikäs. Tukka oli jo harmahtava, mutta muuten hän tuntui varsin +nuorekkaalta ja reippaalta. Ja samalla hänessä oli jotain sangen +äidillistä. Oli aivan kuin hän olisi tahtonut suojella, auttaa ja +keventää niiden kuormaa, jotka joutuivat hänen tielleen, olla heille +jollain tavalla hyödyksi. Sen sain minäkin monta kertaa hänet +tavatessani kokea. + +Muistan esim. selvään miten herttaisesti hän kerran tuli vastaani +Parisin kadulla ja juuri sellaisena hetkenä, jolloin tunsin olevani +siellä yhtä yksinäni kuin jos olisin astunut Saharan erämaassa. Syy +siellä olooni oli seuraava: Naisasialiitto Unioni, jonka jäseniä me +molemmat olimme ja joka perustettiin heti sen jälkeen, kun Suomen +Naisyhdistyksessä syntynyt selkkaus ei ollut sovitettavissa, oli +vaatimalla vaatinut minua edustamaan itseään Parisissa pidettävässä +naiskongressissa keväällä 1896, koska muka olin niin lähellä tätä +maailmankaupunkia. Opiskelin nimittäin siihen aikaan Zürichin +yliopistossa. Olin kaikin tavoin vastahakoinen. Tiesin, että sellainen +matka kysyisi koko lailla aikaa ja veisi ajatukseni päätehtävästäni ja +sitten olin pari vuotta yhtämittaa puhunut ja lukenut saksaa ja sillä +aikaa oli muutenkin puutteellinen ranskankielentaitoni vajonnut jonnekin +niin syvälle aivokoppaani, että tuntui aivan mahdottomalta saada se +sieltä yhtäkkiä esille. Kieltäytymiseni eivät kuitenkaan vaikuttaneet +mitään. Kehoittavia kirjeitä seurasi vieläkin kehoittavampi sähkösanoma, +eikä lopulta ollut muuta neuvoksi kuin sulkea kurssikirjat ja ruveta +lukemaan ranskaa, kyhätä kokoon kongressissa pidettävä esitelmä ja +ryhtyä muihinkin pieniin valmistuksiin. Onneksi oli pääsiäisluvan aika, +eikä tarvinnut laiminlyödä luentoja. + +Kaikki tämä vaikutti kuitenkin, etten ensinkään keveällä mielellä +lähtenyt Parisia kohti, enkä liioin tuntenut mitään iloa perille +päästyäni. Läpi yön olin matkustanut, levännyt sitten joitakuita tunteja +siinä pienessä hotellihuoneessa, jonka eräs tuttava oli minulle +suositellut ja astuin senjälkeen ihmisvilinässä kadulla. + +Yhtäkkiä kuulin iloisen äänen mainitsevan nimeni. Katsoin ylös ja +edessäni seisoi Minette Donner puolisoineen. + +»Voi, miten aika kuluu nopeasti», huudahti hän tervehdittyämme, »olin +juuri hiljattain läsnä siinä Unionin kokouksessa, missä liitto päätti +pyytää teitä itseään edustamaan, ja nyt me jo tapaamme toisemme täällä». +Kuultuaan, ettei minulla ollut mitään erityistä ohjelmaa sinä päivänä, +ehdotti hän, että tulisin heidän kanssaan päivällisille. Nyt sitä +otettiin vaunut ja ruvettiin ajelemaan Parisin loppumattomia bulevardeja +ja Minette Donner, joka oli ollut siellä kymmeniä kertoja ja tunsi sen +miltei yhtä hyvin kuin Helsingin, rupesi esittämään minulle sen +loistorakennuksia ja eri osia, liittäen usein esittelyynsä: »Katsokaa +nyt kuinka iloiselta ja hymyilevältä kaikki täällä näyttää!» + +Päivällistä syödessämme oli sitten m. m. kysymys siitä esitelmästä, joka +minun oli pitäminen, ja minä kerroin, miten olin kymmenen päivää aamusta +iltaan lukenut ranskaa ja matkalla tullessani harjoittanut kongressissa +sanottavani ulkoa, jotta voisin esittää sen aivan vapaasti, ilman +paperia. Se huvitti häntä suuresti ja nyt hän tahtoi kuulla, miten +osasin sen lausua ja siinä seurasi kokonaiset pienet kokeet. »Oikein +hyvin», sanoi hän ystävällisesti rohkaisten. + +Sinä päivänä, jolloin minun oli esiintyminen, oli hänkin läsnä +kongressissa ja iloitsi suuresti siitä, että myöskin meidän pieni maamme +sai olla mukana siellä, missä maailman suuret ja tunnetut olivat koossa, +ja että tiedot meidän naistemme työstä ja voitoista otettiin siellä +vastaan hyvin suosiollisesti. Samana iltana istuimme vielä yhdessä +_Cafée de Régencessa_ toistaen päivän tapahtumia ja kun siellä oli pari +muutakin suomalaista, joiden kanssa aina olin tottunut puhumaan suomea, +kääntyi keskustelu yhtäkkiä suomenkieliseksi. Huomattuani, ettei Minette +Donner senjälkeen ottanut siihen osaa, pyysin anteeksi ja ehdotin, että +me vaihtaisimme kieltä. »Ei mitenkään», sanoi hän, »puhukaa te vain +suomea, minä kuuntelen sitä mielelläni ja ymmärrän kaikki, vaikken itse +osaakaan sitä puhua». + +Seuraava muistoni Minette Donnerin suuresta avuliaisuudesta on vuodelta +1898. Olin kotimaahan palattuani ollut miltei pakoitettu rupeamaan +naisasialehti »Nutidin» toimittajaksi, jotta se ei olisi kuollut sen +toimittajan matkustaessa Italiaan. Mutta se oli, kuten naisten lehdet +yleensä, pieni ja vähäpätöisen näköinen. Käännyin silloin Minette +Donnerin puoleen ja kysyin, eikö hän tahtoisi kutsua luokseen muutamia +asiasta innostuneita ja vaikutusvaltaisia naisia, joille saisin esittää +sellaisen aikakauslehden tärkeyden ja kehoittaa heitä sitä rahallisesti +kannattamaan, niin että se edes voisi ilmestyä hiukan laajennetussa +muodossa. Hän oli heti valmis ja istuutui kirjoittamaan kutsukirjeitä +parille kymmenelle henkilölle, jotka sitten määräpäivänä olivat +iltapäiväteellä hänen kauniissa kodissaan. Tulos neuvotteluistamme oli +kaikin puolin tyydyttävä. He takasivat lehdelle niin paljon varoja, että +sen sivumääriä saattoi tuntuvasti lisätä, vieläpä panna toimeen +palkintokirjoituksiakin, jotka aina vilkastuttavat toimintaa. + +Juuri tuo nopeus, joustavuus ja toimeliaisuus oli niin miellyttävä +piirre Minette Donnerissa. Hän ei lykännyt asiaa, jonka näki hyväksi ja +kannattamisen arvoiseksi, kaukaiseen tulevaisuuteen, vaan kävi siihen +heti kiinni. Ja itsellään hänellä myöskin aina oli paljon aloitteita, +jotka hän tahtoi saada toteutettua. Ei hän silloin laskenut aikaansa, ei +vaivaansa, eikä menojaan. Hänellä oli esim. erityinen kalustamistaito, +s. o. taito asettaa huonekalut niin, että ne muodostivat miellyttävän +kokonaisuuden, että jokainen esine joutui juuri sille paikalle, mihin se +parhaiten sopi. Hän tunnusti kerran, puhuessamme tästä, että hän aina +tullessaan ihmisten luo, ajatuksissaan, muutteli hiukkasen heillä olevia +kaluja ja niinikään sommitteli niiden värit vähän toisenlaisiksi. Ja +luonnollista onkin, että se, kellä on personallista makua, ei voi +rauhallisesti katsella sitä personattomuutta ja kaikenlaisen rihkaman +kasaamista, jota tapaa useimmissa kodeissa -- olivatpa ne sitten vaikka +varakkaidenkin henkilöiden omistamat. Minette Donner tahtoi näyttää, +ettei varat ja komeat kalut mitenkään olleet päätekijänä kodikkuuden +aikaansaamisessa, vaan kauneusaisti, johon yhtyi käytännöllisyys ja +tarkoituksenmukaisuus, ja siksi hän kerran järjesti Sörnäisiin n.k. +mallihuoneen, jota ken tahansa oli tervetullut katsomaan ja josta sitten +saattoi ottaa kaikenmoisia aiheita. + +Toimin siihen aikaan Raittiusyhdistys Koiton naisosaston puheenjohtajana +ja kun me sunnuntaiaamusin olimme kävelemässä, poikettiin tähän +mallihuoneeseen ja katseltiin sitä sekä kokonaisuutena että tutkittiin +kaikkia sen eri osia. Huonekalut olivat toisaalta niin yksinkertaiset, +että kuka kirvesmies tahansa, puusepästä puhumattakaan, kykeni sellaiset +valmistamaan, ja toisaalta niin käytännölliset, että joka kalu saattoi +palvella paria, kolmea tarkoitusta. Hauskasta sälesohvasta syntyi yöksi +vuode, pöytä oli samalla säilytyspaikka, jonne pääsi sen levyä hiukan +siirtämällä. Toinen pöytä saatiin siten, että ikkunalautaan oli +kiinnitetty levy, joka nostettiin ylös kun tarvittiin pöytää ja sitten +taas laskettiin alas, kun sitä jo oli käytetty. Vaatekaappi asetettiin +niin, että vain sen toinen sivu oli kiinni seinässä ja siten syntyi +seinän ja kaapin väliin erinomaisen mukava pesukomero j.n.e. Siinä oli +oikein osoitettu, miten voi pienestä tilasta huolimatta saada mukavuutta +syntymään. Kaikki kalut olivat viheriäksi maalatut, ikkunaverhot ja +pöytäliinat olivat kullan keltaiset. + +Minette Donnerilla oli tähän aikaan muutenkin paljon tekemistä Sörnäisin +kotien ja perheenäitien kanssa m.m. sen kautta, että hän hoiti Unionin +sinne perustamaa äitien ompeluseuraa, oli aina mukana sen +viikkokokouksissa ja järjesti sen jäsenille aivan erinomaiset +joulujuhlat, joissa oli paljon sekä henkistä että aineellista hyvää. + +Suurenmoisin muisto minulla kuitenkin on Minette Donnerista +routa-ajaltamme. Kun meidän suruvuotemme 1899 alkoi ja kaikki mielet +olivat kuohuksissa helmikuun manifestin johdosta, osoittautui hän +nimittäin heti erinomaisen toimeliaaksi. Hän kirjoitti asiasta +tuttavilleen ulkomaille, hän piti neuvotteluja kodissaan m.m. sen suuren +kokouksen, jolloin joukko Helsingin naisia kartan mukaan jakoi +pääkaupungin ryhtyäkseen sitten määrähetkenä keräämään nimikirjoituksia +tsaarille lähetettävän adressin alle. Hän suunnitteli kaikenlaisia +toimenpiteitä, joihin voisi ruveta ja oli aina valmis kuulemaan kaikkia +niitä, jotka kävivät hänen luonaan neuvottelemassa ja ehdotuksia +tekemässä. + +Ja samalla kannalla Minette Donner pysyi koko routa-ajan, eikä +vetäytynyt pois tästä työstä, vaikka se kävi yhä vaarallisemmaksi ja +urkkijat monta kertaa ympäröivät hänen kotiansa. Semmoiseen kysytään +paljon rohkeutta, itsensä kieltämistä ja uskoa oikeuden voimaan. Ja +sellainen edellyttää myöskin kykyä katsoa elettyä hetkeä pitemmälle ja +ymmärtää, mitkä arvot ovat pysyväisiä, mitkä ohimeneviä. Oma mukavuus, +oma menestys, jopa rakkaiden omaisten turvallisuuskin painavat silloin +sellaisen ihmisen silmissä paljon vähemmän kuin isänmaan tulevaisuus ja +sen oikeusjärjestön suojeleminen. + +Ikävä kyllä eivät kaikki nähneet asiata siltä kannalta ja luopuivat +senvuoksi koko työstä -- jopa katselivat sitä karsain silmin. Mutta +Minette Donnerin koti pysyi koko routa-ajan tärkeänä keskustana, jonne +aina silloin tällöin muutamia kymmeniä passiivisen vastarinnan +etuvartijajoukkoon kuuluvia naisia kokoontui neuvottelemaan miten +saataisiin iskut meidän kansallista ja valtiollista itsenäisyyttämme +vastaan vältettyä, tai edes hiukan lievennettyä, miten tiedot siitä +vaarasta, joka uhkasi kutakin maamme asukasta, mutta josta +sanomalehdissä ei saanut hiiskua sanaakaan, saataisiin leviämään, miten +kansamme kaikista uhkauksista ja houkutteluista huolimatta jaksaisi +pysyä laillisuuden pohjalla. + +Ja kun sitten suurlakko tuli ja lakasi pois -- ainakin ajaksi -- meitä +vastaan viritetyt ansat, seurattiin taaskin juuri Donnerien kodissa +tapahtumien kehitystä erittäin valppaasti. Pistäydyin sinne tänä +jännittävänä lakkoviikkona, jolloin voi sanoa, että tavallinen arkielämä +töineen ja toimineen oli tykkänään seisahtunut ja sen sijaan pidettiin +joka päivä suuria kokouksia, jolloin tuhannet aivot suunnittelivat uutta +aikaa suurine muutoksineen. + +Sisäänastuessani kuulin Minette rouvan nuoremman pojan sanovan +äidilleen: »Jos vain tahdot äiti mennä ulos katsomaan lakottelevaa +Helsinkiä, niin kyllä minä tulen sinua saattamaan ja suojelemaan». Hän +joka näin puhui, oli siinä 14--15 vuoden vanha, ja siksi hänen +ritarillinen ehdotuksensa tuntui varsin lystikkäältä. Mutta muuten olin +juuri minäkin tullut taloon saadakseni Minette rouvasta opastajan ja +saattajan. Houkuttelin häntä näet tulemaan mukaani kuuluisan +englantilaisen toimittajan _William Steadin_ luo, joka ennen lakon +puhkeamista oli saapunut Helsinkiin ja sitten oli pakoitettu jäämään +tänne useaksi päiväksi kulkuneuvojen seisahduttua. Minette rouva oli jo +aikaisemmin ollut hänen seurassaan, eikä aluksi ollut ensinkään halukas +tulemaan, mutta hyväntahtoinen kun oli, taipui hän kuitenkin lopulta, ja +niin me jouduimme Steadin luo. Oli pari asiaa, joista minä erityisesti +tahdoin häntä kiittää ja toinen niistä oli tuo hänen erinomainen +kirjeensä Plehvelle, Suomen puolesta. Se oli sellainen tyylitaidon +mestariteos, että ani harvoin näkee kirjettä, joka yhtaikaa olisi niin +tavattoman kohtelias ja niin äärimmäisen pureva. Mitä Plehve siitä +sanoi, ei arvattavasti koskaan ole tullut tunnetuksi, mutta meille se +näinä pimeinä aikoina oli todellinen lohdutus. Mistäkö me sen saimme? Se +oli painettuna noissa n.k. »Vapaissa sanoissa», joita silloin hyvin +salavihkaa levitettiin ja luettiin. + +Tästä salaisesta kirjallisuudesta puhuessa olkoon mainittu, että sitä +säilytettiin suuret määrät Donnerien kodissa siitä huolimatta, että +venäläiset viranomaiset ja heidän kätyrinsä kulkivat ympäri kuin +kiljuvat jalopeurat ja vaanivat sitä kaikkialla. Kun kerran kysyin missä +Minette Donner piti sen piilotettuna, vastasi hän hyvin rauhallisesti, +että hänen palvelijansa pitivät siitä huolta. Itse hän ei tiennyt mitä +piilopaikkoja he sille kulloinkin keksivät. Vain nämä sanat osoittavat, +miten rajaton luottamus siellä vallitsi molemmin puolin, miten sellainen +ajatus kuin ilmiantaminen siinä talossa oli tuntematon. + +[Kuva: Minette Donner 1908] + +Mutta niinpä olikin Minette Donner talousapulaistensa hyvä ystävä ja +auttaja. Lähinnä heitä ajatellen, perusti hän Hyvinkäälle n.k. +_Vilhelmiina kodin_ lepoa tarvitsevia ja sairaalasta päässeitä +palvelijattaria varten. Tunnetulla taidollaan hän senkin kalusti ja +antoi sen sitten täydessä kunnossa Naisasialiitto Unionin hoidettavaksi. +Väsyneet palvelijat, työläis-äidit y.m. samassa asemassa olevat pääsivät +sinne lepäämään niin halvalla maksulla kuin viisikymmentä penniä +päivältä. Monta monituista vuotta se palvelikin tarkoitustaan ja Minette +Donner oli itse sen johtokunnan puheenjohtaja sekä huolehti +personallisesti kodin asukkaista, joita talvella saattoi ottaa vastaan +kymmenen ja kesällä useimpiakin. + +Viimeisinä ahtaina vuosina on koti tosin ollut suljettuna ja +yksityisille vuokrattuna, mutta miten lämpimästi Minette Donner siitä +viimeiseen asti huolehti, osoittaa se, että hän sääti sen jälleen +kuntoonpanemiseksi ja ylläpitämiseksi 100,000 mk. + +Hyvinkäällä ollessaan hän myöskin avusti sikäläistä yhteiskoulua +antamalla sille m.m. tontin, niinikään hän luovutti maata Hyvinkään +kirkolle ja päällepäätteeksi hän perusti sinne komean urheilukentän, +jota sittemmin syntynyt Urheiluyhdistys nyt hoitaa. Tällä kentällä +_Kolehmainenkin_ kerran kilpaili ja sai niin paljon ystävällisyyttä +osakseen Minette rouvalta, että hän voittonsa jälkeen olympialaisten +kilpailuissa Antverpenissä heti sähkötti siitä tälle äidilliselle +ystävälle, joka tyytyväisenä sitten kertoi, että hän oli saanut +sähkösanoman »Koolemaiselta». Myöskin Martta Yhdistyksen haaraosaston ja +äitien ompeluseuran rva Donner perusti Hyvinkäälle. + +Yleensä hän oli aina toimessa ja hommassa ja aina hänen päässään liikkui +uusia ehdotuksia. Kun hän sitäpaitsi oli tunnettu suuresta +hyväntekeväisyydestään, kulki hänen luonaan aina paljon ihmisiä, joita +kaikkia hän oli ihmeellisen kärsivällinen kuuntelemaan. Näin monta +kertaa hänen nousevan keskellä ateriaansa tulijoita vastaanottamaan. Kun +kerran huomautin tästä, sanoi hän vain hyvin iloisesti: »On niin monta, +joiden täytyy jättää ateriansa siksi, ettei ole mitä syödä. Ei se tee +mitään, jos minä sen joskus jätän kesken, se vain muistuttaa minua +näistä osattomista». + +Tavallisesti Minette Donner puolisoineen aina keväisin lähti Europpaan. +Ja niinpä hän tuli olleeksi kaikissa Europan maissa yksinpä Turkissa ja +voitti kaikkialla tuttavia ja sympatiaa. Hänen poissa ollessaan hoiti +_Lilli Munck_, hänen miellyttävä naimaton sisarensa, joka asui samassa +talossa, lapsia ja kotikomentoa, niin että hän saattoi rauhallisella +mielellä jättää omaisensa joksikin viikoksi. Tietysti hänellä oli paljon +kerrottavaa näiltä matkoiltaan ja joskus hän niistä kirjoittikin jonkun +pienen tuokiokuvan, kuten esim. käynnistään Konstantinopolissa, mutta +kirjoittaminen kuului kuitenkin harvinaisuuksiin. + +Minette Donnerista voi ehkä sanoa, kuten on sanottu monesta muustakin +naisesta, että vaikka hänellä oli taipumuksia moneen suuntaan, niin ei +hän antautunut mitään niistä todenteolla kehittämään. Mutta onhan se +kaikkien perheenemäntien ja äitien kohtalo. Heidän täytyy yhtenään jakaa +aikansa ja huomionsa niin monelle eri taholle ja valvoa että ne, jotka +heitä ympäröivät saavat rauhassa työskennellä, ettei heille itselleen +jää sitä keskitystilaisuutta, sitä itseensä syventymisaikaa ja +työrauhaa, jota kaikki luova työ edellyttää. Ja mitä juuri Donnerien +kotiin tulee, oli emännällä siellä tavallista enemmän hoivattavaa ja +huolehdittavaa. Talon isännällä oli edellisestä naimisestaan lapsia, +hänen ensimäinen puolisonsa oli ollut leski ja tuonut taloon lapsia, ja +Minette rouvalla itsellään oli kaksi poikaa ja tyttönen. Kaikki he +kaipasivat hellää johtoa ja äidin ohjaavaa kättä. Sitten oli hänen +puolisollaan kuuluisana tiede- ja valtiomiehenä paljon +edustusvelvollisuuksia ja paljon kansainvälisiä tuttavuuksia, joita +koska tahansa saattoi saapua taloon. + +Entä kaikki ne taiteilijat, joita Minette Donner suosi ja avusti. Hän +auttoi meidän nuoria maalarejamme m.m. siten, että hankki heille työtä. +Niinpä hän esim. antoi _Juho Rissasen_, siihen aikaan kun tämä oli nuori +ja tuntematon, maalata hänen lastensa muotokuvat. _Axel Gallén_ maalasi +hänen oman kuvansa ja hänen vanhimman poikansa, tämän koulupoikana +ollessa j.n.e. Se oli yhtämittaista itsensä antamista, aikansa +paloittelemista ja kaikkialla läsnäolemista. Mutta ei suuri koti pysy +kunnossa, ei sen liesi lämpimänä, eikä sen kotihaltijat koossa, ellei +sen keskus ja sielu ole paikallaan, valmiina ottamaan osaa jokaisen sen +jäsenen kohtaloon ja ulotuttamaan tätä huolenpitoaan vielä heidän +ystäviinsä ja vieraisiinsakin. + +Se on tavallaan sellaista hiljaista, näkymätöntä työtä, ettei sitä edes +kaikki huomaa ja ymmärrä niinkauan kuin koneisto on käymässä, mutta +perästäpäin sen tuntee aivan liiankin selvästi. + +Jokunen kuukausi Minette Donnerin kuoleman jälkeen kävin hänen kodissaan +asialla. Huoneet olivat samat kuin ennenkin, kalut seisoivat siinä +niinikään paikoillaan, mutta kodin elävöittävä henki oli poissa, ja +sanomaton tyhjyys huokui joka nurkasta ja sopesta. Oli kuin jokainen +esine, jokainen taulu ja kasvi olisi kertonut, että se käsi, joka heidät +kerran järjesti, nyt oli kylmennyt, että ystävällinen, lämminsydäminen +Minette rouva, jolla oli ollut sellainen kokoova ja yhdistävä voima, nyt +oli poissa, ainiaaksi poissa. + + + + +FANNY SINEBRYCHOFF. + + +Kahdeksankymmenluvulla tuli Bulevardilla joka aamu vastaani eräs nuori +pariskunta, joka kaikesta päättäen oli aamukävelyllään. Varsinkin oli +nuori rouva hyvin huomiota herättävä suuren kauneutensa ja kevyen +käyntinsä takia. Aivan kuin keijukainen hän siinä astuskeli +ruumiinmukaisessa talvitakissaan ja sirossa samettisessa +kapottihatussaan, jonkatapaiset silloin olivat muodissa. + +Kaikki katselivat häntä ja kaikki tiesivät myöskin, että hän oli rva +_Fanny Sinebrychoff_ o. s. _Grahn_, joka hiljattain oli mennyt naimisiin +nuoren Sinebrychoffin kanssa. Senkin kaikki tiesivät, että hän oli ollut +lupaava näyttelijä, joka yhtäkkiä kaikkien taiteenystävien suureksi +suruksi oli jättänyt uransa juuri silloin, kun sen loistoaika oli vasta +alkamaisillaan. Huhuttiin sitäkin, että herra Sinebrychoffin olisi ollut +maksaminen aika hyvitys teatterille sen johdosta, että hän vei sen +parhaan voiman ennenkuin tämän ja teatterin välinen sitoumus vielä oli +loppuunkulunut. + +[Kuva: Fanny Sinebrychoff o. s. Grahn puolisoineen.] + +Vuodet vierivät, vanha rva Sinebrychoff kuoli ja nuori pari muutti +kauniista tasakattoisesta huvilastaan Hietalahdentorin varrella hänen +taloonsa Bulevardinkadun päässä, johon myöskin kuuluu tuo ihana +Sinebrychoffin puutarha puistoineen. Päinvastoin kuin mitä muilla +yksityisillä on tapana tehdä, olivat sen haltijat aina antaneet sen olla +avoinna suurelle yleisöllekin. Sinne saattoi kuka tahansa mennä +kävelemään ja oleskelemaan, ruveta istuskelemaan sen sohville ja +tuoleille kirjoineen ja käsitöineen tai antaa katseensa seurata +sinertävää ulappaa saarineen ja kallioineen, joka puiston korkeimmilta +kohdilta oli nähtävissä. + +Mutta pelkään, että aniharva niistä, jotka siellä liikkuivat, tulivat +ajatelleeksi miten harvinaisen ihmisystävällisen työn sen omistajat +tekivät antaessaan yksityisen puistonsa näin yleisön käytettäväksi. Eikä +moni sivultakatsoja edes tullut ajatelleeksi, että tämä oli vain yksi +haara vanhan rva Sinebrychoffin kuuluisaa hyväntekeväisyyttä, jota hänen +miniänsä, rva Fanny Sinebrychoff, sitten niin uskollisesti läpi koko +elämänsä jatkoi. + +Mutta eihän hyväntekeväisyys olekaan juuri korkeassa kurssissa nykyään, +kun pyritään siihen, että kukin voisi seisoa omilla jaloillaan ja että +yhteiskunnalliset laitokset kuten sairaalat, kunnalliskodit, apukassat +y. m. voisivat hädän tullen tarjota raihnaisille ja vanhoille apua ja +turvaa, jota ne eivät kuitenkaan tähän asti ole kyenneet tekemään; +kykenevätkö edes koskaan. Tämä yleinen katsantotapa kai kuitenkin +vaikutti, ettei minunkaan mieleeni milloinkaan juolahtanut ajatus käydä +haastattelemassa rva Sinebrychoffia, vaikkakin usein näin hänen nimensä +lahjoittajien ja hyväntekijöiden joukossa. Mutta kun sitten +kevättalvella 1921 kaikki lehdet tiesivät kertoa, että hän oli määrännyt +taideteoksensa annettavaksi Suomen valtiolle ja että hänellä oli niitä +huomattava kokoelma, päätin mennä sitä katsomaan. + +Kun puhelimitse oli sovittu ajasta, lähdin tuota tuttua taloa kohti, +jonka puutarhassa monasti olin käynyt. Sisäänkäytävä oli kadultapäin ja +rouva S. asui toisessa kerroksessa. Sinne johtavat portaat olivat +punaisen maton peittämät ja molemmin puolin oli komeita palmuja ja muita +lehtokasveja. Tämä väriyhdistelmä oli suurenmoinen ja ihankuin valmistus +kaikkeen siihen mitä sain nähdä. Ja kuitenkin -- en aluksi sittenkään +odottanut aivan paljoa. Arvelin, että talossa tietysti oli +taide-esineitä, sillä kuuluihan asiaan, että varakkaat hankkivat niitä +itselleen, mutta että kokoelma olisi sellaisella rakkaudella valittu, +että koko koti olisi niin personallinen ja puhuisi sellaisesta +hienostuneesta mausta ja kauneuden palvonnasta, sitä en kuitenkaan +voinut aavistaa. Mutta jo siinä suuressa salissa, jonne ensin jouduin, +oli nähtävänä alkuperäinen _Sebastiano del Piombo_ ja _Velasquez_ +puhumattakaan renessanssiajan pienemmistä kuuluisuuksista kuten esim. +_Bronzihosta_ y. m. + +Rouva Sinebrychoff tuli vastaani mustiin puettuna. Nähtävästi hän +puolisonsa kuoleman jälkeen aina kävi mustissa, sillä sellaisena tapasin +hänet sitten myöhemminkin. Hän ei nyt enää ollut sama kevyt keijukainen +kuin 80-luvulla, jolloin näin hänet Bulevardilla. + +Vartalo oli käynyt paljon tukevammaksi ja pyylevämmäksi, käynti +raskaammaksi ja hipiä, joka silloin oli kuin ruusunlehti, oli nyt +kalpea. Mutta piirteet olivat yhtä hienot kuin silloinkin ja tukassa oli +vain vähän hopeata. Muutamien tervehdyssanojen jälkeen, jolloin totesin, +että hänellä oli kaunis, sointuva ääni ja että hän äänsi sanat erittäin +selvästi, alkoi kokoelman katseleminen. + +Rouva Sinebrychoff kulki vieressäni ja esitti jokaisen taulun ja oli +aina valmis antamaan lisätietoja niin pian kun sellaisia pyysin. + +Hän tunsi jokaisen taideteoksen historian niin pitkälle kuin sen jälkiä +yleensä saattoi seurata, ja hänen personallinen makunsa oli ollut +määräämässä sekä sitä ostettaessa että sille paikkaa kokoelmassa +valitessa. + +Ensin me kulimme läpi koko ruotsinmaalaisen kokoelman, joka tuntui hyvin +ehyeltä, siinä kun oli edustettuna Ruotsin suuruuden ajan ja Kustaa III +kauden etevimmät muotokuvamaalarit kuten esim. _David von Krafft_, +_Lundberg_, _von Breda_, _Roslin_, _Wertmüller_, _P. Hall_ y. m., joiden +monetkin tekeleet -- Kristiina kuningattaren, Kaarle XII, Kustaa III, +Bellmanin, Lidnerin, Svedenborgin y. m. kuvat -- olivat niin arvokkaat, +ettei todella ymmärrä, miten Ruotsi on päästänyt ne käsistään. + +Siinä jokaisen taulun edessä seisoessamme, kääntyi väliin keskustelumme +hiukan muillekin aloille kuin taiteen. Tulin m.m. ihmetelleeksi, että +tämä kokoelma oli saanut olla rauhassa punakapinan aikana. + +»Se on minun anoppini ansio», selitti rva S. »Tästä kodista ei +tarvitseva vielä koskaan ole mennyt saamatta apua ja siitä johtuva +siunaus on pitänyt sen yllä». + +Sitten me taas jouduimme puhumaan Suomen kahdesta kansallisuudesta ja +rva S. huomautti, että kun Jumala kerran oli asettanut kaksi eri kansaa +samaan maahan, niin oli tarkoitus, että he oppisivat toisiltaan, eivätkä +riitelisi. Nämä sanat eivät olleet mitään korulauseita hänen suussaan, +vaan hänen syvin vakaumuksensa, joka pohjautui monivuotisiin +havaintoihin ja mietiskelyihin. + +Seuraavassa huoneessa oli hollantilaista tai paremmin sanoen +alankomaalaista taidetta maailmankuuluine nimineen: _Rembrandt_, +_Rubens_, _Frans Hals_, _Van Dyck_, _Jan Steen_, _Teniers_, _Ruysdael_, +_Van Goyen_, _Haysum_ y.m., joiden teoksia tavallisissa oloissa vain +tapaa Europan suurissa taidekokoelmissa. Tuskin oli uskoa silmiään +nähdessään niitä täällä meillä yksityisessä kodissa. Vain niiden +etsimiseen ja valitsemiseen oli tietysti käytetty paljon aikaa ja huolta +-- rahoista puhumattakaan. + +Parisen tuntia siinä katseltuamme, ehdotti rva S. että menisimme +ruokasaliin, jossa kahvipöytä oli katettu. Se oli taaskin uusi +kauneusmaailma, joka siellä avautui eteeni. Ruokasali oli nimittäin +täynnä mitä arvokkaimpia taide-esineitä: vanhoja kaappeja puu- ja +luuleikkauksineen, kallisarvoisia porsliinimaljakoita, metallisia +seinäkoristeita y. m. y. m. ja tietysti taaskin tauluja. En ehtinyt +kiinnittää niin mitään huomiota itse kahviin, töin tuskin sain kuppini +tyhjennettyä. + +»Te ette varmaankaan pidä kahvista», arveli rva S. + +»Kyllähän minä, mutta tässä on nyt niin paljon muuta, että kahvi joutuu +aivan sivuseikaksi», vastasin. + +Rva S. hymyili ja avasi vastapäätä olevan kaapin, joka oli tehty +kilpikonnan kuoresta, norsunluusta ja ebenholtsipuusta. Kauniimpaa ja +aistikkaampaa esinettä ei juuri voi kuvitella. Siinä oikein näki mitä +taiteilijoita muinaisajan käsityöläiset olivat tehdessään huonekaluista +taideteoksia, joiden arvo aina vain lisääntyy vuosi vuodelta. + +Me rupesimme puhumaan eri maiden ja eri kaupunkien taidekokoelmista, +joissa rva S. oli oleskellut päiväkausia. Välistä hän oli nähnyt niissä +koululuokkia, jotka opettajansa kera kulkivat salista toiseen ja saivat +koko ajan tarvittavaa opastusta ja valaisevia selityksiä. Oikein +kadehdittavina hän piti näitä lapsia, jotka pienestä pitäen saivat +kuulla ja oppia sellaista, mistä meillä täällä Suomessa ei ole +aavistustakaan -- ei alaikäisillä eikä aikuisilla. Vasta täysikäisiksi +päästyämme me omin voimin ja omasta aloitteestamme pääsimme hiukan +syventymään vanhaan taiteeseen ja yleensä taidehistoriaan. -- Rva S:llä +oli esillä monta kuvitettua taidehistoriaa ja taidetta koskevaa +kuvateosta, josta huomasi hänen ottaneen taidetutkimuksensa vakavalta +kannalta. + +Ja miten hän oli iloinnut jokaisesta saavutuksesta kokoelmaansa. +Saadakseen jonkun kauan toivomansa taideteoksen, oli hän monta kertaa +kieltäytynyt sellaisesta, jota muut hänen asemassaan olisivat pitäneet +aivan itsestään lankeavana, kuten esim. joka kevät uusiutuvista +kävelypuvuista, hatuista y.m. Ja kun niin monet henkilöt aina olivat +hänen puolisonsa kimpussa pyytäen lainoja, takauksia y.m. jotka sitten +ainaiseksi jäivät selvittämättä ja he vain lohduttivat itseään sillä, +että eihän se kauppaneuvos Sinebrychoffin afääreissä mitään merkinnyt, +sanoi rva S. sen monta kertaa häntä oikein kirvelleen, kun kymmenet +tuhannet sillä tavalla menivät, sen sijaan että niillä olisi voinut +ostaa taideteoksia. + +Kuta kauemmin me puhuimme, sitä enemmän ilmestyi keskustelun aiheita. Ja +rva S. oli harvinaisen avomielinen, vaikka ei silti ensinkään +lörpöttelevä. Kun on paljon tavannut ihmisiä ja seurustellut heidän +kanssaan, tulee viimein jotenkin herkkäkuuloiseksi ja oppii eroittamaan +väärän ja teeskennellyn todellisesta, mutta vaikka kuinka olisin +heristänyt korviani, en huomannut rva S:n sanoissa mitään, joka olisi +todistanut suurentelemishalua, omahyväisyyttä tai turhamaisuutta. +Kaikella mitä hän kertoi oli vakava pohja, jokainen huomautus ja +arvostelu oli kypsän, hienotunteisen ihmisen. Kun hän niin +ystävällisesti uteli miksikä en ollut aikaisemmin tullut katsomaan hänen +kokoelmaansa, kun olin niin innostunut kuvaamataiteesta, olin miltei +hämilläni, sillä paitsi etten ollut tiennyt tästä rikkaasta +taidekokoelmasta mitään, en ollut aavistanut, että sen omistaja oli niin +syvämietteinen ja hienostunut henkilö, että hänen elämänsä oli ollut +niin yhtämittaista sisäistä kasvamista -- tosin ei siihen suuntaan kuin +hän nuoruudessaan oli kuvitellut. Hän oli silloin vain uneksinut +kehittymisestään taiteilijauralla jo päättänyt olla menemättä naimisiin. +Kerta toisensa jälkeen hän oli antanut rukkaset liikemies +Sinebrychoffille, mutta tämä tuli aina uudestaan. Kun hän sitten taaskin +kerran oli ottanut esiin tämän kysymyksen, sanoi Fanny Grahn lopulta +väsyneesti: + +»Tulkaa huomenna puhumaan vanhempieni kanssa asiasta», ja lähti samassa +astumaan kotiin päin. + +Mutta niin järkytetty hän oli tästä puolesta lupauksesta, että hän +kotiin päästyään heti purskahti itkuun ja istui siinä pää käsien varassa +pitkän aikaa. + +Äiti, joka hänen surunsa ensin huomasi, kysyi osaaottavasti syytä +siihen. Nyyhkytysten kesken hän sai sanotuksi: + +»Kun minun pitää mennä naimisiin». + +»Kenenkä kanssa?» kysyi äiti hämmästyneenä. + +»Saattepa huomenna nähdä», oli vastaus. + +[Kuva: Fanny Grahn 80-luvulla.] + +Ymmärtääkseen tämän epäröimisen ja surun, on välttämätöntä tietää, että +rva S. jo ennen naimisiin menoaan oli ollut kymmenen vuotta teatterin +palveluksessa ja että teatteri oli ollut hänen ensimäinen suuri +rakkautensa, hänen lapsuuden ja nuoruuden unelmiensa luvattu maa. Kun +hänen vanhempi sisarensa ja tämän toverit leikkivät teatteria, istui +nelivuotias Fanny jakkaralla oven suussa -- hän oli muka saanut +vahtimestarin tehtävän -- ja seurasi ihmetellen ja ihaillen heidän +liikkeitään ja puheitaan. Leikkiessään Heikinesplanadissa katseli hän +aina mitä kunnioittavimmin vastapäätä olevaa ruotsalaista teatteria ja +kerran hän jo pääsi pujahtamaan sinne sisäänkin. Oli aamupäivä ja siellä +harjoitettiin parasta-aikaa. Pikku Fanny painautui seinää vasten ja oli +hiljaa kuin hiiri voidakseen kuulla mitä siellä sanottiin. Joku huomasi +hänet ja kysyi: »Pidätkö sinä niin paljon teatterista?» + +»Pidän», tuli pienestä, ylitsevuotavasta sydämestä, ja tämä sana avasi +hänelle portit tuohon ihannoituun valtakuntaan. Teatterissa tarvitaan +joskus aina lapsiakin näyttämöllä ja tässä oli nyt saatavissa +erinomaisen sievä ja sopiva pieni olento. Olihan hänellä koulunkäyntinsä +aamupäiväsin, mutta iltasin hän aina oli teatterissa, niin pian kun +häntä vain tarvittiin. Jo yhdeksän vuotiaana hän esim. oli mukana +piiritanssissa »Wärmländningarna» nimisessä kappaleessa. Silloinen +teatterin johtaja _Gustaf Mallander_ huomasi piankin tytön lahjakkuuden +ja kävi ehdottamassa hänen vanhemmilleen, että pikku Fanny saisi +antautua tykkänään näyttelijäalalle, jolloin hän, herra M., oli valmis +rupeamaan hänen taipumuksiaan kehittämään -- varsinaista teatterikoulua +kun ei siihen aikaan vielä ollut. Vanhemmat panivat kovasti vastaan; he +olivat vakavia, ajattelevia ihmisiä ja pitivät keskinkertaisen +näyttelijän elämää varsin säälittävänä. »Ennemmin saa Fanny vaikka mennä +luostariin kuin teatteriin», selitti isä. Mutta Fanny pyysi ja rukoili, +kunnes vanhemmat lopulta taipuivat. Herra Mallander rupesi hänen +opettajakseen ja johti samalla paria muutakin nuorta tulijaa, joista +toinen oli _Adolf Lindfors_, sittemmin Helsingin kansallisteatterin +etevä näyttelijä. + +Herra M. oli niin tyytyväinen pieneen kolmioonsa, että antoi sen jo pian +esiintyäkin eräässä soitannollis-draamallisessa iltamassa, jonka +ohjelmaan m.m. kuului Topeliuksen »Sotavanhuksen joulu», missä Fanny +Grahn esitti sotilaspojan osaa reippaasti ja luonnollisesti. Aina +silloin tällöin hän sai pieniä tehtäviä ja huomattiin hyvin lupaavaksi. +Siihen aikaan vieraili teatterissa naapurimaistamme useita eteviä +näyttelijöitä -- toiset heistä viipyivät oikein vuosimääriä -- jotka +antoivat paljon loistoa ja eloisuutta pääkaupungin teatterielämälle. Ja +pikku Fanny, jonka vastaanottavaisuudella ja innostuksella ei ollut +rajoja, sai heistä haihtumattomia vaikutteita. M. m. hänellä oli ilo +esiintyä samassa kappaleessa kuin kuuluisa tanskalainen näyttelijä +_Magda v. Dolcke_. Tämä hienostunut, suuren maailman nainen ihastui niin +pikku Fannyyn, että hän antoi hänelle valokuvansa, syleili häntä ja +sanoi: »Pikku Fanny, sinäkin tulet kerran suureksi». + +V. 1875, siis Fannyn ollessa 13-vuotias, kiinnitettiin hänet teatteriin +oikein kontrahdilla, jossa m.m. sanottiin, että hänen piti olla mukana +kaikissa kuorolaulu- ja tanssiharjoituksissa sekä esiintyä pienissä +osissa. Suuria tehtäviä ei nyt aluksi voinut niin nuorelle tytölle +antaa, mutta ne kasvoivat vuosi vuodelta, samassa määrin kuin hän +itsekin kasvoi. Kaikkiaan hän teatterissa oloaikanaan esiintyi 85 +osassa. Tämä on jo aivan tavatonta kun ottaa huomioon, että hän +teatterista erotessaan oli vain 20-vuotias; ja se osoittaa ennen muuta +miten paljon tehtäviä hänelle uskottiin ja miten rajattoman ahkera ja +tarmokas hän oli. Monta kertaa hän meni teatteriin jo klo 8 aamulla, +jolloin siellä ei vielä ollut ketään muuta, sytytti kaasun ja rupesi +aivan yksinään harjoittelemaan. Niinpä hän esim. koitti saada äänensä +niin kantavaksi, että se kuuluisi joka soppeen, aina ylimmälle riville +asti, ja että sen sävy samassa olisi aivan luonnollinen. + +Meidän pienissä oloissammehan kappaleet keskimäärin menevät vain noin 5 +à 6 kertaa -- toiset vähän useammin, toiset taas eivät sitäkään -- ja +siksi täytyy ehtimiseen harjoittaa uutta. On alituinen vaihtelu, +alituinen kiire, eikä nuorta Fannyä tässä ollenkaan säästetty. +Esimerkkinä siitä, mitä häneltä vaadittiin, olkoon mainittu, että hänen +esim. kymmenessä päivässä täytyi harjoittaa Cypriennen osa Sardoun +huvinäytelmässä »Erotaan pois», jossa aina oli totuttu näkemään mitä +etevimmät kyvyt. Sehän kuului aikoinaan _Ida Aalberginkin_ loisto-osiin +ja siinä on Helsingin yleisö sittemmin saanut ihailla _Betty Nansenia_. +Fanny Grahn tiesi, että hänellä oli suuret edeltäjät ja jo siitä syystä +hän ponnisti kaikki voimansa, ja teki työtä kuumeisesti ja +uupumattomasti. Kun se suuri päivä sitten koitti, todettiin, että hän +oli aivan erinomainen, että hänen vertaistaan ei vielä koskaan oltu +nähty. _K. F. Vasenius_ (nim. »Bis»,) joka on kirjoittanut teoksen Fanny +Grahnista näyttelijänä, sanoo siinä, että vaikka hän elämässään oli +nähnyt monta Cypriennen esittäjää, voitti Fanny heidät kaikki eräässä +suhteessa. Kaikki muut olivat olleet jo kypsyneitä naisia, Fanny Grahn +yksin oli yhtä nuori, yhtä säteilevä, yhtä naivi kuin Sardoun Cyprienne. + +Niin monessa muussakin yleisesti tunnetussa ja ensimäisten +teatteridiivojen luomissa osissa häntä käytettiin kuten esim. Suzannena +Pailleronin »Ikävässä seurassa» Perditana Shakespearen »Talvisessa +tarinassa», Sigridinä tuossa pohjoismaalaisessa kappaleessa »Bröllopet +på Ulfåsa» y. m. Ja sitten taas hänen piti esiintyä aivan toisenlaisissa +osissa kuten nuorena Kaarlo kuninkaana Topeliuksen kirjoittamassa ja +Paciuksen säveltämässä oopperassa »Kaarlo Kuninkaan metsästys» sekä +nuorena Richelieun herttuana kappaleessa »Richelieun ensimäinen sotainen +urotyö». Arvostelut olivat aina hyvin kehoittavia ja kiittäviä, sekä +totesivat, että tämä nuori, runsaslahjainen näyttelijäalku yhtä mittaa +edistyi. Ja kuitenkin on lisättävä, että sen aikuiset teatterikriitikot +olivat sangen vaativaisia ja että heidän joukossaan olivat maamme +ensimäiset esteetikot sellaiset kuin prof. _G. G. Estlander_, _tri +Fredrik Berndtson_ y. m. jotka tunsivat alansa täydellisesti, eivätkä +suinkaan suotta tunnustavia sanojaan tuhlanneet. + +Fanny Grahnin nimi ja maine oli jo ehtinyt tulla niin tunnetuksi +Pohjanlahden toisella puolellakin, että hänelle sieltä tuli mitä +edullisin ehdotus. Hänelle tarjottiin nimittäin tilaisuutta päästä +Tukholman kunink. teatteriin, missä hänen ei ensinkään olisi tarvinnut +ehtimiseen harjoittaa uutta, vaan hän olisi ehtinyt syventymään +tehtäviinsä ja sitäpaitsi saanut mitä parhainta ohjausta. Se oli +tietysti hyvin houkuttelevaa, mutta kun kaikki ystävät ja tuttavat +kovasti kehoittivat häntä jäämään, uudisti hän taaskin kontrahtinsa +täkäläisen teatterin kanssa. Mutta tietysti tämä mahdollisuus kerran +päästä väljemmille vesille jäi kytemään hänen mieleensä, ja siksi +ymmärtää niin hyvin, että taiteilijauran keskeyttäminen ei suinkaan +ollut hänelle mikään kevyt tehtävä. Olihan se ollut yhtämittaista +nousua, yhtämittaista voittoisaa eteenpäin kulkua. Ei hän vielä ollut +tuntenut mitään pettymystä tai kyllästymistä. Aurinkoisena ja +kullanhohtavana loisti hänen mielikuvituksessaan se suuren todellisen +taiteen ihana temppeli, jota kohti hän koko ajan pyrki ja jonka niin +harvat saavuttavat. + +Luultavasti hän aluksi tunsi mitä suurinta kaipuuta jätettyään sen +työalan, johon hän niin tavattomasti oli kiintynyt, mutta vähitellen +hankki kuvaamataide ja vanhojen mestarien taideaarteisiin syventyminen +hänelle korvausta. Hyvin kuvaavaa on muuten, että hän, joka niin paljon +oli eritellyt ihmisten luonteita ja tulkinnut heidän sielunelämänsä +ilmauksia ja heidän eleitään, enin oli huvitettu muotokuvista. Harvoja +poikkeuksia lukuunottamatta, muodostavat nimittäin muotokuvat +huomattavimman osan Sinebrychoffin kokoelmassa. + +Onneksi oli hänen puolisonsa myöskin innostunut taiteesta ja niin +taide-esineiden ja taideteosten kokoominen muodostui heidän +pääharrastuksekseen, heidän suureksi elämäntehtäväkseen. He hankkivat +tähän kaukaiseen maahan sellaisia maalaustaiteen helmiä, joita täällä ei +vielä koskaan ole ollut, he iloitsivat niistä ja tahtoivat että muutkin, +sitten kun heitä ei enää ollut, saisivat niistä iloa. + +»Aina kun Paul ja minä palasimme kotiin seuroista ja kutsuista», kertoi +rva S., niin me syleilimme toisiamme ja sanoimme: 'Ei missään ole niin +hyvä olla, kuin täällä kotona.' + +Mutta niinpä rva S. hoitikin tätä kotiaan kuin silmäteräänsä, +erittäinkin juuri sen taidekokoelmaa. Hän piti sitä lainana, uskottuna +leiviskänä, josta hänen tuli vastata. Joka taide-esine, joka huonekalu +oli sellainen kuin olisi se juuri tullut valmistuspajastaan ja kuitenkin +oli moni jo ollut talossa vuosikymmeniä. + +Salin pronssikruunut esim. olivat riippuneet sen katossa jo sata vuotta +ja kuitenkin ne hohtivat ja kimaltelivat aivan kuin uudet. Ne olivat jo +kyllä aivan mustuneet hänen taloon muuttaessaan, mutta hän antoi ottaa +ne alas, ruuvasi joka metalliosan erikseen, pesi ne lämpimässä vedessä, +johon oli pantu muutama tippa ammoniakkia ja sitten niitä hangattiin +niin kauan kunnes ne tulivat aivan kirkkaiksi. + +Rva S:llä oli joka esinettä varten omat, itse keksimät puhdistustapansa +ja puhdistusvälineensä ja niistä pidettiin kiinni. -- Taideyhdistyksen +intendentti _M. Wænerberg_ toi hänelle kerran pienen painetun vihkosen, +jossa hän neuvoi miten tauluja tulee hoitaa ja puhdistaa. + +»Ennenkuin luen tämän, niin suonette, että minä kerron, miten minulla on +tapana tehdä», sanoi rva S. ja teki sitten selkoa menettelytavastaan, +miten esim. keväisin jokainen taideteos pyyhittiin pehmeällä, +erityisestä kankaasta tehdyllä rievulla, joka käytettäessä rutistettiin +pallon muotoiseksi, miten taulujen kehyksiä varten taas oli erikoiset +tomurätit ja pienet puikot, joiden avulla kaikki niiden koristukset ja +leikkaukset saatiin puhdistettua, miten jokainen taulu senjälkeen +peitettiin verholla, jotta ei kesäaurinko sitä pahentaisi. Tämän +kuultuaan arveli herra Wænerberg, ettei hänellä ollut mitään neuvoja +annettava rva S:lle, mutta pikemmin häneltä opittava. + +Tapa millä rva S. puhui näistä käytännöllisistä tehtävistään, oli varsin +mielenkiintoinen. Se osoitti erityistä perehtymistä niihin ja +loppumatonta työiloa. Suurien kevät- ja syyssiivousten aikoina esim. hän +oli liikkeellä aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, mutta piti sen +kaikkein luonnollisimpana asiana maailmassa. Ei hän ollenkaan ymmärtänyt +sellaisia emäntiä, jotka pitävät parin viikon suursiivousta niin +raskaana, että jo kaipaavat lepoa sen suoritettuaan. + +Olin ajatellut olla tunnin tällä retkelläni ja se kasvoi neljäksi, olisi +luultavasti venynyt vieläkin pitemmäksi, ellei myöhäinen tunti olisi +muistuttanut minua kotiin menosta. + +»Tulkaa uudestaan aina kun teidän on ikävä hollantilaista huonetta», +sanoi rva S. hyvästellessäni, koska hän oli havainnut, että vanha +hollantilainen taide minua erittäin oli huvittanut. + +Kului kuitenkin aikoja, ennenkuin noudatin tätä ystävällistä kutsua, +sillä huomasin kaikesta, että rva S:n aika oli hyvinkin täpärällä. Oli +niin paljon ihmisiä, jotka kääntyivät hänen puoleensa pyytäen apua ja +kannatusta, oli niin monta laitosta, kuten lasten-, vanhojen- ja +sokeiden koteja y. m. yksinäisten ja sairaiden turvapaikkoja, joiden +pystyssä pysymistä hän tahtoi edistää käymällä niiden kevät- ja +syysmyyjäisissä y. m. tilaisuuksissa. + +»Hän osti meiltä aina koko sylillisen harjoja, käydessään», kertoi esim. +Sokeiden kodin johtajatar, »eikä siinä kyllin, vaan hän otti myöskin +selkoa ketkä hoidokeista olivat ne valmistaneet, kävi heitä +puhuttelemassa ja lausui heille rohkaisevia sanoja». + +Mutta kun sitten pari hyvää ystävääni myöskin mielellään tahtoi nähdä +Sinebrychoffin taideaarteet, tarjouduin heidän oppaakseen ja tulin +uudestaan siellä käyneeksi. Tämä toinen käynti muodostui jos mahdollista +vieläkin sisältörikkaammaksi ja hauskemmaksi kuin ensimäinen, se kun +antoi tilaisuutta syventymään kaikkiin edellisellä kerralla saatuihin +vaikutelmiin ja taas uudestaan tapaamaan talon miellyttävän emännän -- +vieläpä hänen uskollisen talousapulaisensa Alman, joka oli eteisessä +vastaanottamassa aivan kuten edellisellä kerrallakin. »Sellainen kuin on +emäntä on palvelijakin» sanotaan ja tässä kodissa se ihan +kirjaimellisesti oli toteutunut. Sisäkkö Alma oli ollut talossa 23 +vuotta, keittäjä 27 vuotta ja suorittaneet tehtävänsä yhtä uskollisesti +kuin emäntäkin, tottuneet kaikkiin talon tapoihin, oppineet +kunnioittamaan sen taide-esineitä ja haltijaväen taideharrastusta. Siksi +vallitsikin heidän keskenään mitä täydellisin luottamus ja kiintymys. +Emännän huolet ja surut olivat myöskin talousapulaisten ja sitten taas +päinvastoin. Kun esim. kauppaneuvos Sinebrychoff kuoli ja rouva pitkät +ajat senjälkeen oli surun valtaama ja uneton, valvoi Alma ihan +pyytämättä viereisessä huoneessa ollaksensa aina valmis tulemaan, kun +hänen haltijattarensa vain suinkin kutsui. -- Ja aivan ihmeellisesti hän +osasi liikkua kahvipöydän ympärillä ja valvoa, että kukin aina sai mitä +hän tarvitsi. Kaikki kävi niin hiljaa ja melutta, aivan kuin olisi siinä +ollut henkiolento pitämässä huolta jokaisesta. Vieraanvaraisen tapansa +mukaan oli rva S. nimittäin taaskin antanut kattaa kauniiseen +ruokasaliinsa kahvipöydän ja siinä me istuimme toista tuntia vilkkaasti +keskustellen ja leikkiä laskien. + +»Kyllä se sentään on kummallista», sanoi eräs seurueesta, »että vaikka +Helsingissä on tällainen koti ja kokoelma, emme me tavalliset ihmiset +ole tienneet siitä mitään». + +»Se on juuri yhtä ihmeellistä, että Helsingissä on näin hauskoja +ihmisiä, joista minä en tähän asti ole tiennyt mitään», vastasi rva S. +Se oli hyvin kohtelias ja lystikäs käänne ja sellaisia hän teki monta. +Kun eräs toinen seurueestamme valitti, että hänen vuosimääriä oli +täytynyt elää pienessä maaseutukaupungissa »Kuopion takana», ja siksi +oli jäänyt niin jälelle kaikilla aloilla, vastasi rouva S., että se +päinvastoin mahtoi olla aivan erinomainen paikka, koska siellä sekä +henkisesti että ruumiillisesti pysyi niin pirteänä. Olin edellisellä +käynnilläni tiedustellut, eikö talon vieraat vahingoittaneet siellä +olevia kalliita kaluja ja kertonut omista ikävistä kokemuksistani: miten +ihmiset mieluimmin istuivat nojatuolien käsinojilla kuin itse istuimilla +ja saivat ne siten irti, miten he jaloillaan kahnasivat pöytien jalkoja +ja ristikoita, joten ne olivat täynnä naarmuja, asettivat kahvikuppejaan +soittokoneen kannelle y. m. Silloin rva S. ei tietänyt sellaisesta +mitään, nyt hän sanoi minua usein muistaneensa tämän kysymyksen +johdosta, sillä senjälkeen kuin suuri yleisö oli ruvennut käymään hänen +kokoelmiaan katsomassa, oli hän ihmeekseen havainnut kuinka huonosti +kasvatetut ihmiset tässä suhteessa olivat. He saapastelivat hänen +hienoilla parkettilattioillaan niin häikäilemättä, että niitä ehtimiseen +oli täytynyt kiillottaa, tauluja katsellessaan he heittäysivät +polvilleen vanhoille kallisarvoisille nojatuoleille ja tarttuivat niiden +kullattuihin karmeihin lämpöisin, hikisin käsin. »Jos olisin mies, en +vain koskaan kosisi sellaista tyttöä, sillä ei hänestä ole talon +emännäksi», sanoi hän hyvin vakuuttavasti. + +Oli todellakin oikein masentava kuulla, että sen nuoren polven naiset, +joilla oli onni päästä rva S:n kotiin ja hänen opastamanaan katsella +siellä olevia kauneusarvoja, eivät ensinkään ymmärtäneet miten oli +käyttäytyminen. He saattoivat paiskautua istumaan, sillä aikaa kun +emäntä aina itse seisoi taulujaan esittäessään. Ja kuitenkin oli +seisominen hänelle hyvin raskasta senjälkeen kun hän pahasti oli +loukannut jalkansa. Hänen uskollinen Almansa kertoi tästä tapahtumasta +sitten jälestäpäin seuraavasti: Eräänä kesäpäivänä oli rva S. tapansa +mukaan valmistanut puistossaan juhlat erään lastenkodin lapsille. Hän +istui heidän kanssaan keinulaudalla, kun tämä yhtäkkiä katkesi ja hänen +jalkansa jäi laudan alle sekä vikaantui niin pahasti, että hänet oli +kannettava sisään. Siinä tuskissaan ollen, hän lähetti sanan, ettei +lasten juhlaa mitenkään saanut keskeyttää, vaan että heitä oli +kestitettävä juuri sillä tavalla kuin alusta oli ajateltu, ja samassa +hän oli tyytyväinen senjohdosta, että onnettomuus oli kohdannut häntä +eikä pienokaisia. + +[Kuva: Fanny Sinebrychoff eräässä yksityisessä seurassa esitetyssä +näytelmäkappaleessa] + +Tästä jalkansa vikaantumisesta hän ei kuitenkaan meille sanonut mitään, +eipä sitäkään, että hänen terveytensä yleensä oli heikko. Päinvastoin. +Kun eräs seurastamme mainitsi päättäneensä elää hyvin kauan nähdäksensä +millaiseksi nykymaailma tästä muuttuisi, vakuutti hän päättäneensä juuri +samaa. Kun oli kysymys siitä, että hän joskus poikkeisi N. Ä:n +toimistoon, mutta ensin kuitenkin ilmoittaisi tulostaan, jotta siellä +sitä ennen voitaisiin panna toimeen oikein perusteellinen suursiivous, +selitti hän sen olevan aivan turhaa. Ei hän mennyt tuttaviinsa +tarkastaakseen heidän järjestystään, vaan nauttiakseen heidän +seurastaan. Muuten hän kyllä sanoi olevansa tottunut siihen, että häntä +pidettiin jonkinmoisena järjestyksen pedanttina. Hänen nuoret +sukulaisensa esim. väittivät pilkaten, että kun Fanny täti panee heitä +jotakin esinettä kiillottamaan, niin täytyy ensin hangata sitä määrätyt +kerrat pitkittäin ja sitten poikittain, eikä siinä vain saa erehtyä. + +Hyvin mielenkiintoista oli kuulla hänen kertovan edellisen kesän +korjaustöistä hänen kesäasunnossaan Hagalundissa. Siinä oikein havaitsi +mikä järjestävä kyky ja käytännöllinen emäntä hän oli. Kaikki hän itse +suunnitteli valmiiksi ihan pienimpiä yksityisseikkoja myöten ja ellei +sitten käsityöläiset suvainneet ruveta hänen määräyksiään seuraamaan, +niin työ vaikka keskeytettiin joksikin aikaa, kunnes asianomaiset +ottivat ymmärtääkseen mistä oli kysymys. + +Kaikissa hänen töissään ja toimissaan oli metoodia, eikä suinkaan vähin +hänen hyväntekeväisyydessään. Ei se ensinkään ollut tuollaista +tavallista almunantoa, joka ei tiedä muusta kuin pienen tilapäisen +rahalahjan luovuttamisesta apua-anovalle päästäkseen hänestä vapaaksi. +Rva S. antoi ottaa tarkalleen selkoa apua pyytävän henkilön olosuhteista +ja mahdollisuuksista ja jos sitten näyttäytyi, että hän todella oli +avuntarpeessa, antoi hän sitä mitä tehoisimmalla tavalla, ei kerran, +eikä pari kertaa, vaan väliin vuosimääriä perätysten. Hänen kirjoissaan +oli esim. monta sataa vanhaa vaimoa, joita hän auttoi, ja joille hän +m.m. joka joulu hankki jouluiloa. Jo monta päivää ennen jouluiltaa +valmisti hän Alman kanssa heitä varten myttyjä, joissa oli sekä vaate- +että ruokatavaraa. Niitä he sitten aattoiltapuolella saivat tulla +noutamaan. Saman päivän aamupuolella hän taas personallisesti kävi +tervehtimässä ystäviään ja suojattejaan eri laitoksissa. + +On aivan tavallista, että ihmiset, joilla on tuollainen erityinen +järjestämistaito, seuraihmisinä ovat jäykkiä ja kuivia. Heiltä puuttuu +välittömyys, heillä ei ole tuota nopeata antautumisen lahjaa ja +innostuksen kykyä. He ovat niin tottuneet aina harkitsemaan ja +punnitsemaan, että se on painanut leimansa koko heidän olemukseensa. +Tämä ei kuitenkaan millään tavalla pitänyt paikkaansa rva +Sinebrychoffiin nähden. Ei kukaan kuullessaan hänen niin hilpeästi +keskustelevan ja leikkiä laskevan, olisi voinut aavistaa, että hän oli +niin ankara järjestyksen ihminen. Kaikki hänessä tuntui pikemmin +hetkellisten, voimakkaiden tunteiden määräämältä aivankuin +taiteilijatemperamentiltä saattaa odottaakin. Hänellä oli sitä +personallista vetovoimaa ja haltioitumiskykyä, joka on ominaista +kaikille taiteilijaluonteille ja vaikuttaa, että heidän seurassaan +miltei aina on hauska olla, että heti syntyy sellainen lämmin tunnelma +ja vapauttava luonnollisuus. + +Mekin, jotka sinä iltana istuimme rva S:n luona, olimme aivan +täydellisesti tämän tunnelman lumoissa ja iloitsimme siitä, että täällä +Helsingissä olimme löytäneet sellaisen henkevän, kaikesta inhimillisestä +innostuneen henkilön. + +Ja niin mahtavasti oli hänen mallikelpoinen kotinsa vaikuttanut meihin +kaikkiin, että nuorin joukossamme rupesi heti kotiin tultuaan +kiillottamaan lattiaansa sillä seurauksella, että hänen +talousapulaisensa sanoutui irti, ja eräs toinen asettui vielä samana +iltana pesemään kasvejaan. + +Viimeinen nimittäin, jonka rva S. oli näyttänyt meille oli eräs +rakennuksen pihan puolella oleva ulkoneva osa, n. k. erkeri +lasiseinineen, täynnä mitä ihanimpia kukkivia ruusuja azaleoja ja +amaryllisiä. Hän oli niidenkin hoitoa tarkkaan valvonut ja nautti nyt +sanomattomasti niiden väriloistosta, jota katossa riippuva punainen +lamppu vielä kohotti. Sinne kukkien keskelle hän asetti meidät istumaan +ja seisoi itse erkeriin johtavan aukon suussa hymyilevänä ja +säteilevänä. + +Vain kymmenen päivää tämän jälkeen luimme lehdissä, että rva +Sinebrychoff oli kuollut. Se tuntui aivan mahdottomalta. Emme oikein +ottaneet sitä uskoaksemme, ennenkuin puhelimitse kyselimme uskolliselta +Almalta. Nyyhkytysten kesken hän kertoi, että rva S. jo pitemmän aikaa +oli kärsinyt vatsassa olevien kasvien takia ja kun nämä vaivat lopulta +kävivät sietämättömiksi, oli hän mennyt sairaalaan leikattavaksi. Mutta +hän oli koko ajan ollut hyvin toivorikas ja puhunut pikaisesta +kotiinpalaamisestaan. Kaikki olikin alussa tuntunut varsin lupaavalta: +leikkaus oli onnistunut hyvin ja potilas oli kestänyt nukutuksen, mutta +sydän ei kestänyt. + +Sanoma tästä kuolemantapauksesta kulki kuin kulovalkea ympäri Helsinkiä +ja herätti kaikkialla hämmästystä ja surua, mutta ei kuitenkaan missään +piirissä niin, kuin niiden pienten keskuudessa, joiden auttaja ja +lohduttaja rva S. jo vuosikausia oli ollut. Moni tunsi, ettei hänellä +tästälähin enää ollut ketään, joka hänestä olisi välittänyt, että hän +oli menettänyt ainoan maallisen ystävänsä ja joutunut orvoksi. + +»En ole vielä kenenkään haudalla vuodattanut niin katkeria kyyneleitä +kuin rva Sinebrychoffin», sanoi eräs nuori mies, jota hän oli auttanut +taiteilijauralle, »en ainoastaan siksi, että hän minua avusti, mutta hän +oli minulle niin herttainen ja hyvä, etten vielä koskaan ole sellaista +tavannut». + +[Kuva: Fanny Sinebrychoff * 24. X--64 † 27. IV--21.] + +Esimerkkinä siitä miten vaatimaton hän oli itsensä suhteen, olkoon +mainittu, että, niin innostunut kuin hän olikin taiteellisista +muotokuvista, ei hän antanut itsestään maalata niin mitään kuvaa -- eräs +taiteilija Berdtsonin tekemä tosin on vanhemmilta ajoilta, mutta ei se +ole erityisesti onnistunut. Ei hän edes mennyt valokuvaajalle pariin +kolmeenkymmeneen vuoteen[1] ja niin hänen kauniit, puhtaat piirteensä +hyvin epätäydellisesti tulevat säilymään tuleville polville. Mutta hänen +nimensä tulee aina mainittavaksi Sinebrychoffin kokoelmien kanssa +yhteydessä niinkuin se myöskin kaikiksi ajoiksi on liittynyt meikäläisen +näytelmätaiteen ja hyväntekeväisyyden historiaan. + +[1] Edellisellä sivulla oleva kuva, joka jo on otettu 90-luvulla, on +viimeinen mikä rva Sinebrychoffista on olemassa. + + + + +PROFESSORI N. C. FREDERIKSEN. + + +Keväällä 1896 kun ensi kerran olin Parisissa, sain eräänä päivänä +tervehdyksen professori _N. C. Frederikseniltä_ ja kutsun tulla syömään +päivällistä hänen ja hänen puolisonsa kera. Jälkimäisen olin joskus +tavannut, edellisestä en tiennyt mitään muuta kuin että hän vuosimääriä +oli oleskellut ulkomailla ja että hänellä oli äiti ja sisar, tuo oppinut +_Kirstine Frederiksen_, Köpenhaminassa. + +Olin kutsusta varsin hyvilläni, vaikka en tosiaankaan ymmärtänyt syytä +tähän kohteliaisuuteen. En silloin vielä tiennyt mitään siitä, miten +lämpimästi prof. F. oli seurannut Suomen kohtaloa jo vuosimääriä, ja +millä osanotolla hän meitä hamasta nuoruudestaan oli ajatellut. Eikä +ainoastaan ajatellut, vaan myöskin koettanut tehdä parhaansa meidän +avustamiseksemme. Hän oli nuorena ylioppilaana saanut Köpenhaminan +yliopiston kultamitalin eräästä kansantaloutta koskevasta +kilpakirjoituksestaan, ja tämän kalleimman tavaransa hän nälkävuosinamme +60-luvulla lähetti Suomeen leiväksi vaihdettavaksi. + +80-luvulla taas, jolloin hyökkäykset Suomea vastaan venäläisissä +lehdissä rupesivat käymään ihan jokapäiväisiksi, hankki hän itselleen +tarkat ja seikkaperäiset tiedot meidän maamme suhteista keisarikuntaan +voidakseen aina sopivissa tilaisuuksissa torjua vihamielisessä +tarkoituksessa tehtyjä perättömiä syytöksiä. + +[Kuva: N. C. Frederiksen vähää ennen kuolemaansa.] + +Määrätuntina me tapasimme toisemme eräässä parisilaisessa ravintolassa +ja nyt seurasi hilpeä yhdessäolo. Professori F. oli vielä siihen aikaan +parhaassa miehuuden ijässään, täynnä tuumia ja elinvoimaa. Paitsi häntä +itseään ja hänen puolisoaan, oli siellä läsnä myöskin eräs nuori +tanskatar, _Pauline Bagge_, joka, kuten minäkin, oli tullut Parisiin +naisasiakongressia varten ja siitä meillä oli paljon kerrottavaa. Se oli +meluavin ja myrskyisin kongressi, jonka milloinkaan olimme nähneet, +sinne kun oli kokoontunut joukottain parisilaisia ylioppilaita y. m. +nuorisoa keskeyttääkseen puhujia. Siinä he monasti onnistuivatkin +erinomaisesti, varsinkin silloin, kun asianomainen luki sanottavansa +paperista. Tuskin hän oli päässyt alkuun, niin jo huudettiin »alas» ja +sitä jatkui kunnes hän totteli. Minä olin kuitenkin onnistunut +esittämään sanottavani Suomesta tyydyttävän hiljaisuuden vallitessa ja +antanut sen, Suomesta tulleen määräyksen mukaan, painettavaksi. Olin +vastikään saanut siitä ensimäisen korehtuuri-vedoksen ja kun sitten +valitin tottumattomuuttani korjaamaan ranskankielistä korehtuuria, +tarjoutui prof. F. heti auttamaan. + +Oli miltei kuin ennustuksellinen sattuma, että prof. F. heti ensikerran +tavatessamme teki minulle palveluksen, sillä senjälkeen niitä seurasi +ehtimiseen. Tuskin tunnen toista, joka minua siihen määrin olisi +opastanut, neuvonut, opettanut ja rohkaissut. + +Noin puolitoista vuotta tästä ensi tapaamisestamme olin nimittäin +taaskin Parisissa, en enää viipyäkseni vain pari viikkoa, kuten ensi +käynnilläni, vaan ollakseni siellä koko kesän. Oli niin paljon, jota +tahdoin oppia ja nähdä. Ohjelmaani kuului m. m. asettua johonkin +ranskalaiseen perheeseen tai täysihoitolaan saadakseni joka päivä puhua +ranskaa. Mutta pian havaitsin, että juuri Parisi on se paikka, johon +siihen kaikkein vähin on tilaisuutta. + +Täysihoitolat ovat enimmäkseen täynnä muukalaisia, joiden +ranskankielentaito on niin heikko, ettei heiltä totta tosiaankaan opi +mitään, ja yksityiset perheet ovat ani harvoin taipuvaiset ottamaan +vieraita luokseen. Kuulusteltuani sopivaa täysihoitolaa noin viikon +päivät ja käytyäni katsomassa monenmoisia, sekä mahdollisia että +mahdottomia paikkoja, tulin siihen johtopäätökseen, että kaikkein +parasta oli jäädä asumaan siihen pieneen hotelliin, missä +Frederiksenitkin asuivat ja jonne olin aluksi asettunutkin. Rouva F. oli +matkustanut kylpylaitokseen, mutta professori oli Parisissa, ja hän oli +jo ehtinyt antaa minulle niin paljon hyviä neuvoja ja ohjeita sekä +kertoa minulle niin paljon opettavaista näiden muutamien päivien +kuluessa, että arvelin hänen seurassansa oppivani enemmän kuin parhaassa +pensionaatissa. Älykkäät ihmiset ovat aina antaneet minulle enemmän kuin +kaikenmaailman kirjat -- parasta siis käyttää taas tätäkin tilaisuutta +hyväkseen. + +Sillä aikaa kun prof. F. aamupäivisin oli toimistossaan, kävin minä +»Alliance françaisen» luentokursseilla, kouluissa kuuntelemassa y. m., +mutta illalla kl. 6 tuli hän aina hotelliin minua päivällisille +noutamaan. + +Parisissa oli siihen aikaan paljon hauskoja, siistejä ruokapaikkoja ja +näitä me vuorotellen käytimme ja vietimme loppuillan tavallisesti +jossakin kahvilassa keskustellen ja päivän lehtiä lukien. Väliin tehtiin +myöskin retkiä maailmankaupungin eri osiin. Professori F. tunsi Parisin +juurta jaksain, niin että hänellä itsellä ei ollut näistä retkistä +mitään iloa, mutta sen enemmän ne viehättivät minua. Pimeän tultua, kun +kaikki tulet olivat sytytetyt, ja niiden valot kuvastuivat Seinessä kuin +sadat kultapatsaat tai kimmeltävät hapsut, oli ajeleminen omnibussien +katoilla tai astuskeleminen pitkin joen rannikoita mitä ihaninta, ja +päivänvalossa taas olivat sen sadat muistopatsaat, suihkulähteet, +puistot ja loistorakennukset sellaiselle ensikertalaiselle kuin minulle +yhä uutena ilonaiheena, varsinkin kun sai nähdä ne taitavan oppaan +seurassa, joka osasi selittää kaikki ja oli kuin elävä tietosanakirja. + +Professori Frederiksen oli nimittäin, paitsi että hän oli monipuolisesti +oppinut henkilö, niin paljon nähnyt, kokenut ja elänyt, että hänen +seurassaan oleskeleminen oli kuin eri maissa, jopa eri maanosissa +matkustaminen. + +Ne, jotka eivät personallisesti tunteneet häntä, olivat vain kuulleet +hänen vaihtelevan elämäntarinansa, olivat valmiit sanomaan, että hän oli +seikkailijaluonne ja epävakainen henkilö, mutta siinä ei kuitenkaan +ensinkään ollut perää. Hänellä oli vain tavaton toimintahalu ja +uskomattoman paljon aloitteita, mutta toisaalta hänellä ei ollut kyllin +organisoimiskykyä ja ennen kaikkea kyllin ihmistuntemusta -- paremmin +sanoen epäilystä ihmisiin -- apulaisia valitessaan ja siksi niin monet +hänen hyvistä tuumistaan epäonnistuivat. + +Hän alkoi uransa loistavammin kuin useimmat muut kuolevaiset. Ennenkuin +hän edes vielä oli päässyt äänioikeutetuksi, valittiin hänet jo Tanskan +Kansankäräjien jäseneksi ja kaksi vuotta sen jälkeen oli hän +Köpenhaminan yliopiston professori. Mutta nämä työalat, jotka jo +olisivat tyydyttäneet monen muun ihmisen toimintahalua, eivät vielä +olleet kyllin hänelle. Oli niin paljon tehtäviä käytännöllisellä alalla, +niin paljon uudistuksia, jotka hänestä myöskin välttämättä olivat +suoritettavat. Tuo käytännöllinen piirre ja halu olla mukana maataan +rakentamassa ei ainoastaan välillisesti tiedemiehenä ja +kansantaloudenopettajana, vaan suoranaisesti aatteittensa toteuttajana, +oli isänperintöä, sillä tämä oli ollut arvossapidetty, toimelias +maanviljelijä. Tuo aatteellinen ja ihanteellinen puoli hänessä oli taas +äidiltä kotoisin, häneltä, joka jo pikku tyttösenä oli oppinut latinaa +kuunnellessaan sivultapäin miten hänen veljiään oli opetettu, joka osasi +kertoa sellaisia satuja ja sepittää sellaisia lauluja lapsilleen, että +hänen lastenlastenlapsensa kaukana Amerikassa ja Uuden Seelannin +aarniometsissä niitä vieläkin toistavat. Läpi koko elämänsä hän +sitäpaitsi seurasi kaikkia kirjallisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä ja +oppi vielä vanhoilla päivillään, oleskellessaan erään talvikauden +Roomassa, italian kieltäkin. + +[Kuva: N. C. Frederiksen nuorena ylioppilaana 1863.] + +Aatteellisuuden ja käytännöllisyyden yhdistäminen ei ole aina niinkään +helppoa ja useimmiten havaitsee, että jompikumpi kärsii; ja mitä juuri +prof. Frederikseniin tulee, niin joutui käytännöllinen puoli +tavallisesti aina vähemmälle, sillä hänen tuumansa ja niiden alkuunpano +olivat aivan erinomaiset. Köpenhaminassa ei esim. vielä viime vuosisadan +60 luvulla ollut maalaisten pankkia. Sellaista prof. F. rupesi sinne +puuhaamaan ja saikin sen tuota pikaa pystyyn. Tanskassa ei vielä liioin +siihen aikaan harjoitettu sokerijuurikkaiden viljelystä. Prof. F. +perusti sinne koeasemat ja rupesi kirjoittamaan asiasta. Hän hankki +itselleen maakartanoita ja myllyjä pitkin maata, ulotutti toimintansa +Ruotsiinkin ja osti siellä metsiä ja putouksia. Hän oli yhtämittaisessa +työssä ja touhussa ja pidettiin jo yhteen aikaan miljoonien omistajana: +Kymmenen vuoden kuluttua tuli romahdus ja hän menetti kaikki, sekä +omansa että muiden tavarat. Hänen vararikkonsa kuului yleensä suurimpiin +mitä Tanskassa siihen aikaan on tehty, ja senjälkeen oleskeleminen +siellä kävi hänelle mahdottomaksi. Hän siirtyi perheineen Amerikkaan ja +toimi siellä aluksi sanomalehtimiehenä, mutta taaskin veti liike-elämä +häntä puoleensa. Hän joutui m. m. maapalstojen välittäjäksi +siirtolaisille, hänellä oli omat konttorinsa monine kymmenine +apulaisineen, omat matka-agenttinsa y. m. tähän välitystoimeen +tarvittavat henkilöt ja oli taaskin: miljoonamies. Tätä nousua kesti +hiukan toistakymmentä vuotta ja sitten tuli taaskin äkkinäinen lasku ja +vararikko. Itse hän selitti syyn tähän amerikkalaiseen romahdukseen +olleen sairauden, jonka takia hänen kuukausimääriksi oli ollut +jättäminen liikkeensä johto vieraisiin käsiin, mutta minusta tuntui +sittenkin siltä kuin olisi suurin syy ollut siinä, että hänellä oli +liika paljon luottamusta ihmisiin, niin että kaikenmoiset onnenonkijat, +jotka tarjoutuivat hänen palvelukseensa, otettiin vastaan ja tekivät +sitten voitavansa hävittääkseen hänen omaisuuttaan. + +Aivan pohjaton hyvyys ja rehellisyys oli nimittäin perussävel prof. F:n +luonteessa ja sellaisen ihmisen on varsin vaikea epäillä muita. Hän +lähtee aina siitä, että kukin koittaa parastaan ja tahtoo yleistä hyvää +edistää kuten hän itsekin. Ja yleinen hyvä oli Frederiksenillä kaikki +kaikessa. Ei hän pannut liikkeitä pystyyn itse niistä hyötyäkseen tai +kunniaa ja mainetta niittääkseen, vaan hankkiakseen ihmisille työaloja +ja työtä. Ihmisten hyvinvointi ja onni, kulttuuriarvojen kasvaminen ja +ihmisyyden edistäminen olivat hamasta nuoruudesta hänen toimintansa +päämääränä, se henkinen ilmakehä, jossa hän eli ja liikkui ja näiden +periaatteiden valossa ja kannustamana hän toimi. Mutta nämä periaatteet +ja niiden mukana toimiminen eivät aina, ikävä kyllä, ole edulliset +liikeihmiselle. Moni pitää esim. vararikkoja tehdessään huolta siitä, +ettei itse joudu aivan puille paljaille ja toiset osaavat sellaisissa +tilaisuuksissa korjata itselleen oikein tuntuvastikin tavaraa. Prof. F. +ei sellaista ajatellutkaan ja siksi hän seisoi siinä taas toisen kerran +tyhjin käsin. Silloin hän jätti Amerikan ja siirtyi Lontooseen ja sieltä +jonkun vuoden kuluttua Parisiin, jossa hän enimmäkseen toimi +kirjallisella alalla. + +Nämä monet vuodet eri maissa ja erilaisten ihmisten parissa, kaikki se +kunnioitus ja kumartelu, joka tulee mahtavan liikemiehen osaksi ja +sitten taas se välinpitämättömyys ja halveksiminen, jota samat ihmiset +niin runsaasti osoittavat, kun hän on epäonnistunut, kaikki tämä oli +tietenkin opettanut prof. F:lle paljon, mutta katkeraksi se ei ollut +häntä ensinkään tehnyt. Päinvastoin. + +Oli kerran kysymys siitä vaihtaisiko hän elämänsä vanhemman veljensä +kanssa, joka eli varakkaana maanviljelijänä Tanskassa Laalannin saarella +ja omisti niin komean asuinrakennuksen, että siinä oli sekä tornit että +parvekkeet, mutta hän pudisti päätänsä. Elämä oli kyllä tuonut hänelle +monet suuret pettymykset ja huolet, mutta samalla se oli henkisesti +häntä suuresti rikastuttanut, oli antanut sisällystä ja elämyksiä, +näyttäytynyt monikirjavuudessaan ja vaihtelurikkaudessaan. Tiedemiehenä +hän tunsi koko tieteellisen maailman, liikemiehenä liikeihmiset, valtio- +ja sanomalehtimiehenä kaikki politikoitsijat ja julkisen sanan +edustajat. Hänen personallinen vetovoimansa vaikutti taas, että hänellä +oli uskollisia ystäviä kaikissa kansoissa ja piireissä. _Björnson_ esim. +kuului hänen personallisiin ystäviinsä, samaten _Walter Runeberg_ +monesta muusta meillä vähemmin tunnetusta henkilöstä puhumattakaan. + +Tämä hänen monipuolisuutensa ja henkinen joustavuutensa vaikutti +tietenkin, että hänen seurassaan oli aina hauska olla, ettei +keskusteluaiheista koskaan ollut puutetta, varsinkin kun tähän vielä +tulee lisää, että hän oli ottanut aivan erikoistehtäväkseen kehittää +minua, aivan kuin olisi hän ollut sitä varten palkattu opettaja. Niin +pian kun hän esim. löysi toimistoonsa tulleissa sanoma- ja +aikakauslehdissä jotakin mielenkiintoista, merkitsi hän sen heti +sinisellä kynällä ja toi minulle luettavaksi. Kun hän tapasi Parisissa +huomattavia skandinaaveja, kuletti hän heitä mukanaan päivällisille, +jotta minullakin olisi heistä iloa, tai ainakin tilaisuus nähdä +kuuluisia henkilöitä. Tällainen oli esim. _Hans Jæger_, »Kristiania +Bohemen» nimisen kirjan tekijä, josta paljon puhuttiin 80-luvulla. Nyt +hän oli ajanut karille ja eli Parisissa säälittävässä tilassa ansaiten +leipänsä vedonlyönneillä kilpa-ajoissa. Mutta ilman itsetietoisuutta ja +tulevaisuuden suunnitelmia ei hän silti suinkaan ollut, sillä hän puhui +paljon aikeestaan julkaista laaja, anarkismia käsittävä teos. + +Prof. F. ehdotti, että minä, joka siihen aikaan ahkerasti kirjoittelin +Parisin kuulumisia meidän lehtiimme, hankkisin itselleni vapaapaikan sen +vanhimmassa ja kuuluisimmassa »Comedie Française» nimisessä teatterissa, +ja neuvoi tarkkaan minne minun oli meneminen ja mitä tekeminen se +saadakseni, joka myöskin onnistui. Hän auttoi minua niiden +anomuspaperien kirjoittamisessa, jotka piti jättää Parisin +viranomaisille ennenkuin pääsi sikäläisiin kouluihin, ja niinikään sen +esitelmän, joka minun tuli pitää samana kesänä Brysselissä, kelvolliseen +ranskankieliseen asuun saamisessa. Olin itse kyllä tuuminut, että kun +siellä pidettävä kongressi oli kansainvälinen, voisin esiintyä saksaksi, +jonka puhuminen ei tuottanut minulle mitään vaikeuksia, mutta prof. F. +pani vastaan ja minä huomasin myöhemmin, että hän siinä oli aivan +oikeassa. + +Hyvin usein prof. F. kuvasi minulle Amerikan oloja ja lisäsi aina: +»Sinne teidän olisi meneminen, se olisi kuin luotu teitä varten, siellä +te saisitte sekä ansiota että hengenheimolaisia». Kun me juuri +oleskelimme ranskalaisten keskuudessa, oli tietysti usein kysymys +heistä, heidän erikoispiirteistään ja kansallisominaisuuksistaan. Hän +kiitti Ranskan naisia hyvin ahkeriksi ja säästäväisiksi, sitäpaitsi hän +väitti heidän omistavan erityistä liiketaitoa. »Ei tarvitse kuin +katsella heidän ryhdikästä käyntiään», oli hänellä tapana puhua, »niin +jo siitä näkee, että heidän luonteessaankin on ryhtiä». Ja sitten hän +kertoi, miten he niin monella tavalla osasivat venyttää ja lisätä +perheen pieniä tuloja, niin että saivat ne riittämään, vaikkakin kaikki +oli tavattoman kallista. Kun monet tärkeät tarvekalut, kuten esim. +tulitikut, oli tehty valtion monopooliksi ja jokaisesta ruuanpalasesta +oli niin kalliit verot, että esim. tavallinen työläisperhe jo tuli +maksaneeksi välillisiä veroja pari francia päivässä, niin kyllä sitä +saikin ahertaa ja olla kekseliäs tullaksensa toimeen. Hän oli yleensä +sitä mieltä, että Ranskaa hallittiin varsin huonosti, ja että monet +aineellisen elämän alat olivat siellä tykkänään laiminlyödyt. Kauppa +esim. oli enimmäkseen muukalaisten käsissä, etenkin saksalaisten ja +englantilaisten, ellei aina nimellisesti ja avoimesti, niin olivat he +kuitenkin yrityksien takana ja aloitteen tekijöinä. + +Tuskin oli sitä kysymystä taivaan ja maan välillä, jota emme olisi +pohtineet ja sitä asiaa, jota en olisi prof. F:ltä kysellyt. Olin niin +tottunut hänen intelligenttiin seuraansa ja siihen, että hän aina kävi +minut päivälliselle noutamassa, tai lähetti n.k. sähkösanomakortin, +jossa määräsi, missä meidän piti tavata toisemme, että kun hän +muutamaksi päiväksi matkusti Lontooseen, tuntui Parisi oikein tyhjältä +ja kolkolta. + +Niinä parina vuotena, jotka seurasivat tätä sisältörikasta kesää, olimme +suhteellisesti vähän tekemisissä toistemme kanssa, sillä eihän prof. +F:llä ollut aikaa tuollaisten tavallisten »tervehdyskirjeiden» +kyhäämiseen, mutta sitten tuli suruvuotemme 1899 helmikuun +manifesteineen, ja nyt alkoi hyvinkin ahkera kirjevaihto. Personallisten +tuttavuuksien kautta prof. F:llä oli tie avoin ranskalaisiin lehtiin ja +se merkitsi siihen aikaan paljon. Niin moni venäläisten viranomaisten +levittämä väärä tieto ja aiheeton syytös saatiin siten korjattua. Oli +todellakin lohduttavaa tietää, että siellä maailman kaupungissa oli +henkilö, joka niin rehellisesti, ilman mitään sivutarkoituksia, aina oli +valmis meidän hyväksemme toimimaan ja tuleen heittäytymään, kun siksi +kävi. + +Muistan varsinkin yhden tilaisuuden, jolloin ilman hänen välitystään +olisin ollut varsin toivoton monta päivää. Olin siihen aikaan ulkona +Europassa tehdäkseni Suomen kohtalon tunnetuksi sekä järjestämieni +esitelmien että sanomalehtikirjoitusten ja myöskin suullisten +selostuksien kautta vaikutusvaltaisille henkilöille. Oltuani muutamia +viikkoja Itävalta-Unkarissa, matkustin Wienistä yhtämittaa Brysseliin +jäädäkseni sinne loppukesäkseni. Lukemattomat askeleet oli ollut +astuttava sekä Wienissä että Budapestissä, saadakseni jotakin toimeen, +ja nyt seurasi tuo pitkä, toista vuorokautta kestävä rautatiematka +junanvaihtoineen keskellä yötä. Olin viimein niin lopen väsynyt, etten +ajatellut enkä toivonut muuta kuin pian pääseväni perille ja korvissani +soi koko ajan: »Brysselissä saat levätä, Brysselissä saat levätä». +Tiesin, että minua siellä odotettiin ja nautin jo sanomattomasti +ajatellessani mukavaa, puhdasta vuodettani siellä, istuttuani pikajunan +pölyisillä sohvilla lähes 30 tuntia. Mutta sitten kävikin aivan toisin. +Siellä oli vastassa sähkösanoma Tukholmasta, joka oli siihen määrin +salaperäinen ja peloittava, että se vei unen silmistäni tuntimääriksi. +Siinä nimittäin kehoitettiin noudattamaan suurinta varovaisuutta ja +lukemaan »La Fronde» lehteä. Tästä ymmärsin, että toimintani oli tullut +tunnetuksi, joutunut ehkä vastustajiemme tietoisuuteen ja tämä kaikki +sai yön hiljaisuudessa mitä kauhistuttavimmat muodot. Mistäpä minä edes +saisin käsiini »La Fronde» lehden, joka ilmestyi Parisissa, ja joskin +joku numero oli eksynyt Brysseliin, niin miten löytäisin juuri kyseessä +olevan kirjoituksen. Haudottuani tätä samaa yhtenään, välähti +aamupuolella yötä yhtäkkiä mieleeni, että »onhan Frederiksen Parisissa +ja hän auttaa kyllä, ottaa selkoa mitä lehdessä on seisonut ja vastaa +siihen, jos tarvitaan». Ja vain tämä ajatus rauhoitti minua niin, että +hermopingoitus antautui ja uni sai voiton. + +Syksyllä v. 1900 tuli prof. Frederiksen senaattori _Mechelinin_ kutsusta +Suomeen. Tarkoitus oli, että hän kirjoittaisi meidän aineellista +elämäämme käsittävän teoksen ja niin hän sitten tekikin. Teos ilmestyi +yhtaikaa tanskan, ranskan ja englannin kielisenä, ja siitä oli usein +ulkomaisissa lehdissä otteita, jotka antoivat hyvinkin edullisen kuvan +Suomen valtion varojen hoidosta. Kootessaan täällä aineksia tuohon +teokseensa, teki Frederiksen paljon tuttavuuksia. Hän tahtoi tavata eri +puolueiden ja eri aatesuuntien johtohenkilöitä ja saada siten +läpileikkauksen siitä, mitä maassamme liikkui. + +Vielä toisenkin kerran kävi Frederiksen Suomessa. Se tapahtui elokuun +viimeisinä päivinä v. 1903 ja silloin oli varsin omituinen seikka syynä +hänen tuloonsa. _Plehve_ oli kuullut kerrottavan Frederiksenistä ja +hänen työstään Suomen hyväksi. »Eiköhän tuota saisi vastaiseen +suuntaankin toimimaan» arveli tämä ovela Suomi-syöjä ja antoi kutsua +Frederiksenin luokseen Pietariin keskustelemaan Suomen asioista, luvaten +hänelle kaikki matkakulut ja vielä runsaan vaivanpalkkion. Meikäläisten +politikoitsijoittemme mielestä ei hänen olisi pitänyt noudattaa tätä +käskyä, mutta prof. F. ajatteli toisin. Hänestä oli varsin +mielenkiintoista käydä tapaamassa sitä miestä, joka siihen aikaan +rautakourin johti Venäjän ja sen reunavaltioiden kohtaloa. Sitäpaitsi +hän toivoi voivansa selvittää Plehvelle Suomen asiaa sekä suomalaisten +että valistuneen yleisen mielipiteen kannalta. + +Hän siis matkusti Pietariin ja joutui kaikkivaltiaan Plehven puheille, +sekä torjui kaikki tämän tekemät, Suomea tarkoittavat kiristysehdotukset +selittäen ne Venäjän puolelta Suomelle vahvistettujen perustuslakien +rikkomiseksi ja aivan tehottomiksi Suomeen nähden. Plehve koitti +selvittää ja esittää, mutta ei päässyt tuumaakaan pitemmälle miehen +kanssa, joka niin kovasti piti meidän puoliamme. Hän oli varsin +tyytymätön vieraaseensa ja osoitti sen m.m. siten, ettei maksanutkaan +tuota lupaamaansa vaivanpalkkaa, tuskin hän antoi matkarahat. Pietarista +Frederiksen tuli Helsinkiin ja viipyi täällä muutamia päiviä saadakseen +taaskin selville mitä meillä ajateltiin tilanteesta ja mitä toiveita +meillä oli tulevaisuuteen nähden. Täältä hän matkusti Tukholman kautta +kotiin. Hän kirjoitti minulle jokunen aika senjälkeen, että hänellä oli +ollut aikomus julkaista keskustelunsa Plehven kanssa »L'Européen» +lehdessä, sillä mitä Plehve sanoi hänelle oli kyllä yhtä +mielenkiintoista kuin mitä hän aikoinaan sanoi Steadille, mutta +meikäläiset politikoitsijat olivat olleet kovin vastaan ja saaneet hänet +sähköttämään asianomaiselle lehdelle, ettei kyseessä olevaa haastattelua +siihen pantaisikaan. + +Viimeisen kerran tapasin professori Frederiksenin tuona meille niin +kohtalokkaana kesänä 1904 Köpenhaminassa, jonne hän jokunen vuosi +aikaisemmin oli siirtynyt. Olin hänen perheessään päivällisillä hilpeän +mielialan vallitessa ja sieltä hän saattoi minut englantilaiseen klubiin +5 o'clock teelle. Tietysti Suomen politiikka silloin oli esillä, ja +siinä pohdittiin tilannettamme joka puolelta. Tanskan lehdissä oli juuri +niinä päivinä ollut Helsingistä saapunut uutinen siitä, miten eräs +puhuja Helsingin Työväenyhdistyksen tavanmukaisessa keväisessä +ulkoilmajuhlassa oli lopettanut puheensa huutamalla: »Alas Bobrikoff, +alas Plehve» ja sitten niin kiireellisesti poistunut puhujalavalta ja +sekaantunut ihmisjoukkoon, että häntä oli yhtä mahdoton löytää kuin +erityistä kortta heinäaumasta. Se oli varsin ihmeellinen ja rohkea +toivomus, miltei ennustus, sillä jo jotakuta päivää myöhemmin oli +Bobrikoffin viimeinen hetki tullut ja muutaman viikon kuluttua meni +Plehve samaa tietä. + +En luule, että professori Frederiksenillä aineellisesti oli niinkään +huolettomat ajat vanhoilla päivillään. Hän oli suunnitellut +kansainvälisen pankin perustamista joko Lontooseen tai Parisiin ja +saanut monen vaikutusvaltaisen henkilön, jolle hän asiasta oli puhunut, +tästä tuumastaan innostumaan jo sen personallisen vaikutusvallan takia, +joka hänelle oli ominainen. Ja sitten hänen suunnitelmansa aina olivat +hyvin selvät ja suuripiirteiset, teoriiana aivan erinomaiset. Mutta +hänellä ei ollut tuota tavallisen rahamiehen häikäilemättömyyttä ja +kylmyyttä, ei sitä säälimättömyyttä ja itsekkyyttä, joka on valmis +riistämään muilta vaikka heidän viimeisen penninsä hyötyäkseen heidän +kustannuksellaan. En tahdo sanoa, että jokainen rahamies olisi +sellainen, mutta tämän piirteen tapaa siksi usein, että ymmärtää miten +vaikea ihmisyyden kannalla seisovan henkilön silloin on pitää puoliaan. +Hänen kansainvälinen pankkinsa jäi siis pelkäksi suunnitelmaksi ja vain +pienet kirjalliset tehtävät täyttivät hänen aikansa. + +Onneksi hän ihan ensi hetkestä oli eroittanut vaimonsa perinnön omista +afääreistään, jotta ei tämä milloinkaan hänen takiaan tulisi kärsimään +puutetta. Eihän tuo Ada Frederiksenin perintö mikään suuren suuri ollut, +sitä oli vain sen verran, että säästäväisesti eläen sillä tuli toimeen. +_Ada Frederiksen_ oli muuten hyvinkin huomattavasta kodista ja oli +lapsuudestaan asti saanut olla mukana niissä piireissä, joissa Tanskan +henkinen elämä voimakkaana pulppusi, niinkuin hän myöskin jo nuorena +tyttönä oli oleskellut Parisissa, saanut olla vastaanotoissa Napoleon +III hovissa y. m. Hänen isänsä oli nimittäin teoloogina ja +politikoitsijana kuuluisa piispa _Monrad_, joka varsinkin v:sta 1848, +jolloin Tanska sai uuden perustuslain, näytteli hyvinkin tärkeätä osaa +sen valtiollisessa elämässä, toimi kahdesti kirkollisasiain ministerinä +ja v:sta 1863 Tanskan ministeripresidenttinä. + +Tästä merkillisestä appi-isästään prof. F, monasti kertoi ja niistä +raikkaista tuulahduksista, jotka hänen kauttaan olivat tulleet +tanskalaiseen politiikkaan, sillä piispa Monrad oli yhteen aikaan sekä +sanomalehdissä että kansainkäräjissä koko vastustuspuolueen johtaja. + +Kerran me puhuimme siitä, kuinka säälittävää on, että ihminen, sitten +kun hän on ehtinyt jotakin kokea ja oppia, niin että siitä jo olisi +muillekin jakaa, yhtäkkiä kuolee ja siinä menee kaikki, mitä hän on +elämänsä varrella itselleen koonnut, hyödyttämättä jälelle jääneitä. + +Prof. Frederiksen menikin sitten pikemmin kuin kukaan olisi osannut +aavistaakaan. Hän oli syksyllä v. 1905 ollut matkoilla, kylmettynyt ja +sairastui kotia tultuaan keuhkokuumeeseen. Se tapahtui juuri samaan +aikaan, kun meillä täällä elettiin suurlakon merkeissä ja +ulkomaalaisissa lehdissä oli ehtimiseen tietoja jännittävästä +tilanteestamme. Prof. F. oli joka päivä kysellyt, mitä Suomesta kuuluu, +eikö jo tule ratkaisua? Mutta kun sitten voiton päivä valkeni ja +ilosanoma siitä levisi Europpaan, oli hän jo tajutonna, eikä voinut +enään iloita tästä hyvästä uutisesta. + +Hänen elämänsä oli siinä suhteessa niin traagillinen, että niin monet +hänen aloitteistaan pirstoutuivat juuri silloin, kun kaikki jo näytti +voittoisalta ja varmalta. Eihän kukaan ole voinut kaikkia unelmiaan +toteuttaa, mutta ani harvalla on ollut niin paljon yleistä hyvää +tarkoittavia ehdotuksia kuin Frederiksenillä. Hän oli niin täynnä +aloitteita ja tuumia, että niitä on sittemmin riittänyt monelle muulle +sekä panna käytäntöön että myöskin korjata niistä voittoja. + +Se suuri yleisö, joka vain mittaa ihmisarvon sen mukaan, miten paljon +hän on saanut koottua itselleen mammonaa, ei huomaa sellaista henkilöä +miksikään, joka tosin on ollut nerokas ja aloiterikas, mutta ei ole +saanut niitä perille vietyä, eikä omaisuuksia itselleen rapsittua. Mutta +prof. F:n ystävät katselivat asiaa toisin. Siitä todistaa m. m. se +kaunis hautapatsas, jonka he pystyttivät hänen haudalleen Lyngbyn +kirkkomaalle, missä hän monivaiheisen elämänsä jälkeen nyt lepää. + +Samaiset ystävät tulevat myöskin kyllä säilyttämään hänen muistonsa +rakkaana ja kirkkaana, mutta on aivan paikallaan, että hänen muistonsa +ja nimensä meilläkin elää, sillä hartaampaa, epäitsekkäämpää ystävää +Suomella omien rajojensa ulkopuolella ei ole ollut. + + + + +MATHILDE WERGELAND. + + +Olin juuri menossa Köpenhaminassa pidettävään pohjoismaiseen +naisasiakongressiin kesällä 1914, kun sain kirjeen ja pinkan +sanomalehtiä Amerikasta. Otin ne mukaani laivaan ja rupesin niitä +tutkimaan. Kirjeessä kerrottiin, että Wyomingin yliopiston professori, +_Mathilde Wergeland_, oli kuollut, ja lehdet tekivät selkoa hänen +merkille pantavasta opettajatoimestaan. + +En voi kielin kertoa, kuinka kummalliselta ja surulliselta tämä tieto +tuntui, varsinkin sinä hetkenä, kuinka muisto ensimäisestä Köpenhaminan +matkastani, jolloin tutustuin tri Mathilde Wergelandiin, sen kautta +tulvimalla tulvi mieleeni. + +Se tapahtui kesällä 1890, jolloin Köpenhaminassa oli pohjoismaalainen +opettaja-kokous. Sen edellisenä päivänä oli »Dansk Kvindesamfund» +(Tanskalainen Naisliitto) pannut toimeen pienen pohjoismaalaisen +naisasiakokouksen, koska siellä sattui olemaan läsnä asiasta +innostuneita naisia kaikista pohjoismaista. Se oli luultavasti nykyajan +mittoja käyttäen hyvinkin vaatimaton kokous, mutta minun silmissäni se +oli aivan suurenmoinen. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä ja kaikkia +kokouksessa esiintyviä katseli kuin korkeampia olentoja. Toimihan +_Elisabeth Grundtvig_ siinä puheenjohtajana, _Anna Bugge Wicksell_ +esitelmöitsijänä ja _Kirstine Frederiksen_ aivan kuin kokouksen hyvänä +henkenä, sillä hän oli m. m. valmistanut sen huomatuimmille +osanottajille aamiaiset kodissaan, kun keskustelut pariksi tunniksi +keskeytettiin. Minäkin kuuluin niihin onnellisiin, jotka pääsivät näille +aamiaisille, kiitos siitä _Alli Tryggille_, joka minut oli kokouksen +toimihenkilöille esittänyt. + +[Kuva: Mathilde Wergeland v. 1890] + +Osanottajien joukossa oli eräs nainen päätä pitempi muuta kansaa, ja +samassa niin ylevän ja komean näköinen, että katseet aivan +vastustamattomasti kiintyivät häneen. Hänellä oli suuret, surulliset +silmät, hienot piirteet, aivan kreikkalainen profiili ja koko hänen +olennossaan ja liikkeissään oli jotakin klassillisen levollista ja +plastillista. + +Otin heti selkoa siitä, ken hän oli ja sain kuulla, että hän oli +ensimäinen norjalainen nainen, joka oli hankkinut itselleen fil. +tohtorin arvon, että hänen nimensä oli Mathilde Wergeland ja että hän +oli runoilija _Henrik Wergelandin_ ja tämän sisaren _Camilla Collettin_ +läheinen sukulainen. + +Kun kokous sitten päättyi yhteisiin illallisiin, jouduin minä +aterioidessa hänen vierustoverikseen ja olin onnellinen. Edustihan hän +sitä suurta maailmaa, josta minä aina olin unelmoinut, sillä hän oli +juuri hiljattain palannut Zürichistä, missä oli saanut tohtorinarvonsa, +opiskeltuaan sitä ennen pari vuotta Münchenissä. Kaikista näistä +asioista olin kovin halukas kuulemaan niin paljon kuin suinkin -- kuten +myöskin hänen kuuluisista norjalaisista omaisistaan, hänen matkoistaan +eri maissa ja hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan. Hän vastasi +kauniilla, sointuvalla norjankielellään ja hymyili tuon tuostakin minun +suurelle tiedonhalulleni. Mutta toisaalta hän kyllä iloitsikin siitä, +että naiset Pohjolassa olivat niin valveutuneita ja innokkaita sekä +vakuutti, että kun etelästäpäin matkustaa pohjoista kohti, oli miltei +yhtenäisenä piirteenä, että naisten kasvojen ilme muuttui yhä +eloisammaksi ja pirteämmäksi. + +Ne pari kolme viikkoa, jotka silloin viivyin Köpenhaminassa, olimme +yhdessä melkein joka päivä. Joko me olimme kävelemässä tai Köpenhaminan +monia kokoelmia katselemassa. Väliin istuttiin hänen hotellihuoneessaan, +ja silloin sitä vasta oikein keskusteltiin. + +Hän kertoi minulle paljon sekä Norjan oloista että niistä vieraista +maista, joissa hän oli oleskellut. Hän laski joskus leikkiäkin, mutta +usein hänen kauniisiin kasvoihinsa ilmestyi hyvin totinen, miltei +surunvoittoinen ilme. Lähin syy siihen oli hänen epävarma +tulevaisuutensa. Hän olisi valmistuttuaan mielellään halunnut työtä ja +toimeentuloa synnyinmaassaan, mutta siellä olivat kaikki ne paikat, +joita hän ajatteli, vielä visusti suljetut naisilta. Hän valitti, ettei +vanha maailma hänen laiselleen tarjonnut mitään, ja että hänen täytyi +matkustaa Atlantin tuolle puolen löytääkseen itselleen taipumuksiaan +vastaavaa työtä. Mutta ilomielin ei hän tästä matkastaan puhunut. +Päinvastoin. Hän ei kuulunut noihin käytännöllisiin ihmisiin, jotka +yhtäkkiä selviävät vastuksista ja miltei ilolla heittäytyvät taisteluun +olemassaolon puolesta. Eikä hän liioin ollenkaan osannut puhua +puolestaan ja alleviivata ansioitaan. Hän oli alusta alkaen ja +kauttaaltaan hiljainen ajattelija, todellinen hengen-maailman asukas ja +oli siellä oppinut erinomaisen vaatimattomaksi. + +Kun kokoukset ja juhlallisuudet olivat ohitse, erosimme me. Minä palasin +Suomeen ja Mathilde Wergeland matkusti jonkun viikon kuluttua +Amerikkaan, sitä ennen vielä kerran suotta etsittyään toimialaa omassa +maassaan. + +Hän oli usein ajatuksissani ja kovin mielelläni olisin tahtonut saada +häneltä tietoja siitä, miten hänen toiveensa olivat toteutuneet, oliko +»suuri länsi» antanut hänelle mitään. Keväällä v. 1891 tuli vihdoinkin +kirje, josta havaitsin, että Amerikka ei ollut häntä niinkään +miellyttänyt. + +Koska kirjeet usein, vaikka ne ovatkin kaikessa kiireessä kyhätyt, +antavat varsin selvän kuvan lähettäjänsä mielenlaadusta, panen siitä +tähän pari kohtaa: + +»Pelkään teidän jo arvelevan, ettei minulla ole uskollisuutta, eikä +liioin kiitollisuutta -- sillä enhän ole puoleen vuoteen antanut mitään +elonmerkkiä. -- -- -- Mutta syynä minun pitkään vaitiolooni ei ole ollut +välinpitämättömyys, vaan paljon enemmän itse matka tänne ja se +ihmeellinen herpaantuminen, joka seuraa tuloa aivan vieraaseen maahan, +missä täytyy omaksua uusia vaikutelmia ja eläytyä niin aivan uusiin +olosuhteisiin. + +»Minä puolestani olen ollut aivan kykenemätön ylläpitämään entistä +kirjevaihtoani tai alkamaan mitään uutta. Ystäväni Tanskassa, Saksassa +ja Norjassa ovat saaneet tyytyä hyvinkin pieniin palukkoihin silloin +tällöin. He ovat senjohdosta hyvin äkämystyneet, mutta minäpä tahtoisin +lähettää heidät jonakuna päivänä Amerikkaan ja panna heidät täällä omin +päin selviytymään, niin saataisiin nähdä, saavatko he enemmän aikaan. + +»Ensinnäkin tahdon kiittää teitä sydämellisesti Kalevalasta; olen varsin +hämilläni sen johdosta, että pyysin teitä sen itselleni lähettämään, +mutta se on pantava Köpenhaminassa oleskelun laskuun, ellei suorastaan +koulukokouksen. Luulen että yhdessäolo sellaisissa tilaisuuksissa tekee +tavallista avomielisemmäksi ja ujostelemattomaksi. Ajattelin lähettää +teille norjalaisten kirjailijoiden runoja Kristianiassa ollessani, mutta +ei siitä tullut mitään -- olin koko ajan sellaisessa jännityksessä +pääsisinkö matkustamaan jo ensimäisessä laivassa vai ei. Kun se sitten +tuli ja minä huomasin, että se tuntui kaikkea muuta kuin puoleensa +vetävältä pitkää matkaa varten, olin aivan allapäin. Lähdin siinä +kuitenkin ja olin tuota pikaa keskellä valtamerta. Ajattelin teitä +siellä, -- mutta kun siellä ei ollut kyyhkys- eikä pääskyspostia, jäi +kirje lähettämättä -- -- -- -- + +»En luule, että kannattaa kertoa teille Amerikasta, sillä kai Alli +Tryggin kautta olette kuullut kaikkein tärkeimmät asiat. Minä puolestani +olen suuresti huvitettu siitä, mitä olen nähnyt, vaikka toisaalta tuntuu +kyllä siltä, ettei U. S. A. ole maa, joka vaikuttaisi erittäin puoleensa +vetävästi. Kaikki eroaa suuresti Europasta, eikä tämä eroavaisuus aina +suinkaan tunnu paremmalta. Elämä kulkee kuin polkumyllyssä, joko se on +kovaa työntekoa, tai on se rikasta ja mukavaa, mutta ei ole paljon +ymmärtämystä eikä iloa elämästä -- oli se sitten rikas tai köyhä, joka +sitä elää. Hetken ilosta, miellyttävästä ja sisältörikkaasta yhdessä +olosta on sangen vähän nautintoa, varsin vähän tyydytystä siitä mitä +elämä antaa -- kaikkialla tavoitellaan vain enemmän rahaa, rahaa. +Rajaton rikkaus toisella puolen -- köyhyys ja vimmattu taistelu +toisella. Ei se minusta tunnu erittäin kehoittavalta. Poliittinen elämä +on täällä valtavin ja terveellisellä pohjalla, ja politiikasta, +kansantaloudesta ja sosiologiasta ovat kaikki huvitettuja -- -- -- -- -- + +»Mutta mitäpä minä tässä puhun Amerikasta, paljon parempi on, että pian +kirjoitatte minulle Suomen oloista. + +»Tanskalaisesta 'Politiken' lehdestä näin, että keisari on vastannut +rauhoittavasti valtiopäivien adressiin. Eihän se ollut muuta kuin mitä +saattoi odottaa. Kulkee huhuja, että Venäjä tahtoo käyttää hyväkseen +Norjan ja Ruotsin välillä syntynyttä eripuraisuutta Unionin johdosta, ja +seuraus siitä on, että keisari koittaa pysyä hyvissä väleissä +suomalaisten kanssa pitääksensä tien avoinna Suomen yli Ruotsiin ja +Norjaan. Paljonko perää näissä huhuissa on, ei ole hyvä tietää, mutta +eihän se otaksuminen ole mahdoton, että Venäjän laajentamistuumat +myöskin etsisivät itselleen tätä tietä. Jumala vapauttakoon meitä tästä +raakalaisuudesta, kun se aika tulee. Siitä koituu kova ottelu ja kun ei +vain Suomea silloin poljettaisi hevosten kavioiden alle. + +»Harperin 'Monthly Magazinessa' näin kauniita kuvia Suomesta. Ne +muistuttavat koko lailla Norjaa. Tahdon kerran lähettää teille saman +aikakauslehden julkaisemia kuvia Norjasta -- mutta niiden teksti on +englanninkielinen. -- Ei tästä tullut kuin jokunen rivi -- minulla on +yleensä niin vähän aikaa kirjoittamiseen. Mutta otattehan tämän +tervehdyksenä ja kiitoksena niistä hauskoista hetkistä, jotka vietimme +yhdessä Köpenhaminassa. Koska minulla kerran on ollut tilaisuus päästä +kaukaiseen Amerikkaan, pääsen ehkä myöskin kerran Suomeen. Sanokaa sille +terveisiä minulta ja toivottakaa sille onnea ja menestystä. Tervehtikää +niinikään niitä naisia, joiden kanssa olin yhdessä Tanskassa -- +erittäinkin Alli Tryggiä». + +Minä vastasin kyllä heti tähän kirjeeseen, mutta sitten kului +vuosimääriä ennenkuin kuulin mitään Mathilde Wergelandista. En tiennyt +oliko hän elävien vai kuolleiden joukossa. Mutta sitten aivan +odottamatta tuli kesällä 1902 taaskin häneltä kirje, tällä kertaa oikein +sisäänkirjoitettuna. Siitä havaitsin, että hänen elämänpolkunsa ei +suinkaan ollut kulkenut myötämaata ja sileästi, vaikkei hän tosin siitä +aivan paljon puhunutkaan, mutta koko kirjeen sävy sen kertoi. + +Näin hän siinä kirjoitti: + +»Pelkään, että te jo olette unohtanut erään, joka kokouksen aikana +Köpenhaminassa 1890 oli teidän seurassanne muutaman kerran ja sai +osakseen teiltä sen saman edistyksestä ja voitoista aiheutuvan +innostuneen tunnustuksen, jonka osoititte kaikille, ketkä olivat maansa +hyväksi työskennelleet ja naisten asioita edistäneet. Matkustin sitten, +kuten muistanette, Amerikkaan, ja siellä olen nyt ollut kaikki nämä +vuodet. »Nylænde» lehdestä havaitsin, että te vielä asutte Helsingissä +ja olette siellä toimittajana, siis henkilö, jonka löytää, vaikkei +kirjeenkirjoittaja tiedäkään hänen osoitettaan. Käytän siksi tilaisuutta +hyväkseni ja lähetän teille pari riviä. + +[Kuva: Mathilde Wergeland v. 1900] + +»Muistatteko vielä, että annoitte minulle muistoksi suomalaisen markan. +Siihen minä annoin lyödä reijän kantaakseni sitä kellonperissäni, mutta +nyt kun Suomen kovat päivät ovat tulleet, en voi pitää sitä enää +leikkikaluna, vaan lähetän sen teille takaisin hyvänä enteenä siitä, +että entiset ajat eivät ole vielä kuolleet. Suomen kunnia ja vapaus +tulee uudestaan virkoamaan ja palajamaan niiden luo, jotka sitä surevat +ja kaipaavat. Ja että te surette ja kaipaatte, sitä ei suinkaan tarvitse +epäillä. -- -- -- Toivoisin voivani auttaa teitä työssänne -- -- Täällä +seurataan Suomen raskasta taistelua kyllä myötätunnolla, mutta toimintaa +sitä tarvittaisiin, eikä pelkkää sympatiaa. Tässä kirjeessä tulee se +pieni rahasumma, jonka te suuressa hyvyydessänne lainasitte minulle +vaikeina aikoinani Köpenhaminassa. Olisin niin mielelläni tahtonut +maksaa sen aikaisemmin, mutta aineelliset olosuhteeni ovat olleet hyvin +ahtaat kaikkina näinä vuosina, eikä minulla koskaan ole ollut mitään +ylitsejäämää. -- -- Tuokoot nämä dollarit teille paljon ja ansaittua +siunausta. Myötäseuraavan medaljongin ehdottaisin teidät kiinnittämään +kellonperiinne ja säilyttämään siinä tämän kalliin markan, joka jo +kahdesti on kulkenut Atlannin meren poikki -- -- --» + +Kun hän tässä kirjeessä sanoo, että hänellä aineellisesti oli ollut +hyvin ahtaat ajat, ei siinä ollut sanaakaan liioittelua; hän oli +nimittäin saanut kokea niin paljon vastuksia ja ollut pakoitettu +taistelemaan niin ankarasti jokapäiväisen leipänsä takia, että moni +hänen sijassaan jo olisi heittänyt kirveen järveen. Vasta v. 1902 +tapahtui käännös parempaan päin, kun hänet nimitettiin professoriksi +Wyomingin yliopistoon. + +Koko hänen elämästään ja varsinkin hänen Amerikassa olostaan saa +nimittäin erittäin mielenkiintoisen kuvan siitä loistoteoksesta, jonka +hänen ystävänsä julkaisivat pari vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Sen +nimi on »Glimpses from Agnes Mathilde Wergelands Life» (Tuokiokuvia +Agnes Mathilde Wergelandin elämästä), ja siinä on, paitsi otteita hänen +päiväkirjastaan, kirjeistään ja runoistaan, hänen ystäviensä, +oppilaittensa ja opettajatoveriensa arvosteluja ja kuvauksia hänestä eri +vuosina ja eri tilaisuuksissa. Yksin se pieni pätkä, jonka minä +kirjoitin hänestä kesällä 1914 Naisten Ääneen kuultuani hänen +kuolemastaan on siellä, kuka sen sitten lie suomesta englanniksi +kääntänyt. Sitten siellä on useita kuvia hänestä itsestään, hänen +omaisistaan ja ystävistään sekä koko joukko hänen omia piirustuksiaan. +Mathilde Wergeland oli nimittäin taitava piirustaja. Se kuului ihan +sukutaipumuksiin, sillä hänen veljensä _Oscar Wergeland_ oli suosittu +maalari, joka m. m. sai tehtäväkseen maalata sen suuren taulun, joka +kuvaa Eidsvoldin kokousta. + +Europassa ollessaan Mathilde Wergeland oli erityisesti tutkinut +keskiajan kirkkorakennuksia ja kiinnittänyt niitä paperille, niinkuin +yleensä keskiajan historia oli hänen erikoisalansa. Hän julkaisi siitä +useita tutkimuksiakin, kuten esim. orjuudesta keskiaikana, mutta eri +teoksina ne eivät kuitenkaan hänen eläissään ilmestyneet, ainoastaan +noiden laajojen amerikkalaisten aikakauslehtien palstoilla. + +Kaikki, jotka hänestä yllä mainitussa teoksessa kirjoittavat, +vakuuttavat, että hän oli hienoimpia, syvämietteisimpiä ja +tietorikkaimpia naisia, joita yleensä tapaa. Ja kuitenkin hänellä oli +niin paljon vastoinkäymisiä työtä ja toimeentuloa itselleen etsiessään +-- tai ehkä se juuri olikin seuraus siitä, että hän oli sellainen +poikkeusihminen, ja niin paljon keskitasoa ylempänä. Humbugi ja +pintapuolisuus pääsevät tuota pikaa perille, sillä ne eivät ensinkään +arkaile keinoja valitessaan, mutta todellinen taito ja ansio ei rupea +edellään torvella toitottamaan, ei muita tieltään tyrkkimään, ei +mahtavia mielistelemään eikä imartelemaan. Ja mitä nyt juuri Mathilde +Wergelandiin tulee, oli hän niin itseensä sulkeutunut ja arka, ettei hän +milloinkaan huomauttanut suurista ansioistaan ja tiedoistaan. Sellaiseen +ei yleensä oltu Amerikassa totuttu, ja siksi kesti kaksitoista pitkää +vuotta, ennenkuin tri Wergeland sai taipumuksiaan vastaavan varman +toimialan ja tulot, ennenkuin hänen ansionsa huomattiin. Vaikka me +silloin Köpenhaminassa olimme mielestäni puhuneet hyvinkin avomielisesti +kaikenlaisista asioista, ei hän esim. sanallakaan maininnut, että hän +oli etevä soittaja, ja että hän oli ollut itse _Griegin_ oppilas, jolle +tämä oli ennustanut suurta tulevaisuutta soittotaiteilijana. +Omituisuutena mainitaankin hänestä, että hän yleensä vain soitteli +yksinään ollessaan, tai jonkun läheisen ystävän kuunnellessa, sillä hän +pani soittoonsa niin koko sielunsa, ettei hän tahtonut ruveta sitä +tuntemattomille, välinpitämättömille ihmisille paljastamaan. + +Hänen norjalaiset ystävänsä väittävät, että hän suuresti muistutti +Camilla Collettia, ei ainoastaan ulkomuotonsa puolesta, -- olihan heillä +molemmilla nuo hienot, jalot piirteet ja tuo solakka pitkä vartalo, +mutta vielä enemmän sisällisesti. Molemmat olivat itsenäisiä, syviä +ajattelijoita ja totuuden etsijöitä, molemmat elivät omassa +ihannemaailmassaan, eivätkä kyenneet tiedoillaan ja taidoillaan +hankkimaan itselleen aineellisia etuja, molemmilla oli käytännöllisen +elämän pikku huolet hyvin vieraita ja kun heidän kuitenkin, varojen ja +apulaisten puutteessa, täytyi niitäkin hoitaa, oli se heille tuntuva +rasitus. Münchenissä ja Zürichissä esim. valmisti tri Wergeland itse +pienen spriikeittiön avulla ateriansa, mutta se oli sellaista, josta hän +ei koskaan ollut huvitettu. + +Hän uneksi monta vuotta omasta kodista, jossa hänellä olisi oma +soittokoneensa, tilaa suurelle kirjastolleen ja rauhallinen oma +maailmansa, ja missä hän tietenkin olisi vapautettu Martan huolista. + +Sellaisen hän sitten saikin Wyomingin yliopistossa ollessaan, jossa hän +teki tuttavuutta toisen naisprofessorin, tri _Grace Raymond Hebardin_, +kanssa. Kun heillä oli niin samoja tieteellisiä, taiteellisia ja +kirjallisia harrastuksia, panivat he pystyyn yhteisen kodin, jossa tri +Hebard kaikesta päättäen oli sen toimelias emäntä ja tri Wergeland sai +tykkänään antautua omia harrastuksiaan hoitamaan. Ne olivat, paitsi +hänen tieteellisiä ja kirjallisia töitänsä ja musiikkiaan, hänen +kukkansa ja lintunsa. + +Tätä heidän yhteistä kotiaan, joka kulki nimellä »the Doctors inn» +rakennettaessa, oli sen piha tyhjä ja autio, mutta jonkun vuoden +kuluttua se oli muuttunut kukoistavaksi puutarhaksi, jonka molemmat +ystävykset olivat yhdessä perustaneet. Niin innostuneet he siitä olivat, +että jo kl. 5:stä aamusin tekivät siellä monta kertaa työtä. + +Paljon oli tri Wergelandilla opetustyötäkin. Yliopisto oli +suhteellisesti nuori hänen sen palvelukseen astuessaan, eikä hän +säästänyt voimiaan eikä vaivojaan, jotta se pääsisi samalle tasolle kuin +muut Amerikan korkeakoulut, jotka ylpeilivät ijästään ja +menneisyydestään. Hänen opetusvelvollisuuksiinsa kuului historia, joka +oli hänen erikoisalansa, sekä ranskankieli, joka muutaman vuoden +kuluttua vaihdettiin espanjankieleen. Paljon aikaa hän myöskin antoi +yksityisesti oppilailleen ja seurasi heidän harrastuksiaan suurella +myötämielisyydellä. Niin moni oppilas, joka oli havainnut mitä aarteita +tämä kaukaa tullut professori omasi, ei ainoastaan opettajana, vaan +myöskin ihmisenä, pujahti mielellään hänen luokseen, tuohon pieneen +hiljaiseen kotiin, missä koko ilmakehä tuntui olevan täynnä puhtaita, +kauniita ajatuksia ja missä aina tiesi saavansa ymmärtämystä. + +Oliko ihme, että he kaipasivat tätä harvinaista opettajaansa ja niin +monella tavalla sen osoittivat. Jo hänen sairastaessaan tuli ehtimiseen +kukkatervehdyksiä, ja hänen kuoltuaan he seisoivat kunniavahtina hänen +paariensa ääressä, kirjoittivat hänestä ylioppilaslehteensä ja kokosivat +varoja pronssiseen levyyn, johon hänen nimensä, syntymä- ja +kuolinvuotensa sekä merkityksensä Wyomingin yliopistolle on kaiverrettu +ja joka on kiinnitetty sen kirjaston seinään. Sen yläpuolella on komea +kuva Mathilde Wergelandista ja kahdesta hänen kuuluisasta maalaisestaan. +Vasemmalla puolella on nimittäin hänen opettajansa Grieg ja oikealla +puolella _Henrik Ibsen._ + +[Kuva: + + In Loving Memory of + Dr. Agnes Mathilde Wergeland + Professor of history + in this university + 1902-1914 1857-1914 + The gift of the students + of the + University of Wyoming + + +Wyomingin yliopiston kirjastoon ylioppilaiden lahjoittama vaskinen levy +professori, tohtori Agnes Mathilde Wergelandin muistoksi] + +Samaan kirjastoon määräsi tri Wergeland annettavaksi koko rikkaan +kirjakokoelmansa ja piirustuksensa. Hänen muistonsa kiinnittämiseksi +ikuisiksi ajoiksi Wyomingin yliopistoon, lahjoitti tri Hebard sinne +melkoisen rahasumman, joka tulee kantamaan tri Mathilde Wergelandin +stipendin nimeä, ja jonka vuosittaiset korot ovat annettavat jollekin +historiaa tutkivalle ylioppilaalle. Seuraavana vuonna lahjoitti hän yhtä +suuren summan Kristianian yliopistolle määräten niinikään, että sen piti +kulkea »professori tohtori Agnes Mathilde Wergelandin apurahan» nimellä +ja että siitä oli jaettava palkkio sellaiselle _naisylioppilaalle_, joka +oli tutkinut historiaa ja kirjoittanut akateemisen väitöskirjan Norjan +suhteista Yhdysvaltoihin, koskivat ne sitten kauppaa, kansallisuuksia +tai muita yhdyssiteitä. + +Sama tri Hebard on myöskin pitänyt huolta siitä, että Mathilde +Wergelandin ystävät ovat saaneet kaikki ne häntä koskevat teokset, jotka +nyt on julkaistu hänen kuoltuaan. Niitä on minullekin tullut useampia, +m.m. eräs, jossa on tri Wergelandin kirjoituksia Norjan +kulttuurielämästä ja sen johtavista henkilöistä. Sekin on täynnä hienoja +kuvia ja paperi on mitä parahinta, mutta kun se juuri saapui siihen +aikaan, jolloin sotasensuuri täällä kaikkein vimmatuimmin vainosi +kaikkia ulkoa lähetettyjä painotuotteita ja kirjoja -- peläten jo, että +niiden kansiinkin mahdollisesti oli piiloitettu suuria +valtiosalaisuuksia, repi se tästäkin teoksesta pois sen kannet ja vasta +sellaisena se joutui minun käsiini. Tähän muuten niin hienoon kirjaan +liittyy siis surullinen ja masentava muisto sotaisesta +hävittämisraivosta. + +Eräässä Mathilde Wergelandia koskevassa elämäkerrassa sanotaan, että +»hän oli aina köyhä, mutta hänellä oli hyviä ystäviä». Harvalla +ihmisellä on kaikesta päättäen ollut niin todellisia, uskollisia ystäviä +kuin hänellä, mutta kai se johtui siitä, että harvalla myöskin on ollut +niin paljon henkisesti antaa, kuin juuri hänellä. + +Kun oli hänen seurassaan, tuntui aina siltä kuin olisi hänellä ollut +aivan loppumattomia henkisiä varastoja, kuin olisi hän kuulunut aivan +toiseen maailmaan kuin me muut pienet arki-ihmiset. + + + + +ALVILDE PRYDZ. + + +Ollessani syksyllä 1909 Tukholmassa, näin eräänä päivänä sikäläisissä +lehdissä uutisen, että norjalainen kirjailija, _Alvilde Prydz_, oli +saapunut kaupunkiin ja asui kuvanveistäjä _Milles_in luona. Tottapa +viimeinkin saan hänet nähdä, juolahti heti mieleeni ja paluumatkani +kotiin, jonka jo piti tapahtua saman päivän iltana, lykättiin eteenpäin. + +Tämä halu tavata Alvilde Prydziä ei nyt ainoastaan johtunut siitä, että +jo vuosimääriä olin ihaillut hänen tekeleitään, että ne olivat antaneet +minulle enemmän virkistystä ja nautintorikkaita hetkiä kuin useampien +muiden, silloin lukemieni kirjailijoiden teokset, vaan me olimme myöskin +pitemmän aikaa olleet kirjevaihdossa ja aina lausuneet sen toivomuksen, +että kerran oikein personallisesti saisimme tavata toisemme. Kerrankin +hän kirjoitti: + +»Olen niin paljon ajatellut teitä ja matkoillani aina koittanut kysellä +teitä kaikenlaisilta ihmisiltä, mutta onni ei ole koskaan ollut minulle +niin suotuisa, että se olisi tuonut teidät itse tai jonkun ystävistänne +minun tielleni». + +[Kuva: Alvilde Prydz] + +Kun minä ensi kerran kirjoitin Alvilde Prydzille 90-luvulla, tapahtui se +senjohdosta, että tahdoin esittää hänet meidän suomalaiselle +yleisöllemme aikakauslehti »Nutidin» palstoilla, jota siihen aikaan +toimitin. Hänen teoksiaan luettiin hyvin paljon silloin helsinkiläisissä +piireissä ja varsinkin oli »Gunvor Thorsdatter til Hærö» herättänyt +melkoista huomiota. M. m. kirjoitti _Björnson_ siitä seuraavasti: + +»Lueppa tämä voimakas kirja kaiken sairaaloista rakkautta uhkuvan, +kuuhun kohdistetun surkean koiranulinan jälkeen!» Ja hän jatkaa, »ei ole +Norjassa hätää niinkauan kun naisissa on miesten voimaa, silloin kun +miehet käyvät heikoiksi». + +Ja yleisö luki ja ymmärsi sen arvon, sillä jo sen kahtena ensimäisenä +vuotena ilmestyi siitä kuusi eri painosta ja monta käännöstä. Se +ihastutti sekä vanhoja että nuoria, sekä naisia että miehiä. Se johti +lukijan kuin uuteen, puhtaampaan, kauniimpaan maailmaan ja antoi hänelle +aavistuksen siitä naisesta, joka on säilyttänyt lämpimän, naisellisen +sydämensä, mutta vapautunut pikkumaisuudesta ja ennakkoluuloista. + +Mutta olivathan jo monet Alvilde Prydzin edellisistä teoksistakin kuten +esim. »Paa Fuglevik», »Mennisker», »Dröm» y. m. osoittaneet samaa +lennokkuutta ja runollisuutta. Ne ovat sen lisäksi vielä tänäpäivänä +hienoja, sielutieteellisiä erittelyjä ihmisistä yleensä, mutta naisista +aivan erittäin ja muodostavat mitä arvokkaimman lisän naisen +kehityshistoriaan. Ei kukaan ole niinkuin Alvilde Prydz kyennyt +kuvaamaan ahtaissa oloissa kasvaneen naisen vapaudenkaipuuta ja +tulevaisuuden unelmia. Moni lukija on löytänyt näissä hänen luomissaan +juuri sitä, mitä hän vuosikausia on hakenut ja kaivannut: +sukulaissieluja, joiden seurassa hän on rikastunut ja saanut enemmän +rohkeutta astua uutta, yksinäistä polkuaan. -- Mutta myöskin noita +alistuvia, vanhan ajan naisia hän on kuvannut, joiden yksilöllisyys ei +koskaan päässyt kehittymään ja jotka aina pitivät itseään jonkinmoisina +toisen luokan olijoina, luodut olemaan vain kuokkavieraina elämän +»suurissa kutsuissa». Aivan liikuttavia kuvia hän on antanut heistä. +Väliin he ovat tyttärinä kodissa, missä vanhemmat, ja juuri eritoten +äiti, ihailee vain poikiaan ja pitää huolta siitä, että he saavat +kaikkea, mikä edistää heidän tulevaisuuttaan: työrauhaa ja tilaisuutta +seurata taipumuksiaan; heitä rohkaistaan ja kiitetään, heihin luotetaan +ja heissä nähdään suvun kunnia ja tulevaisuus, jota vastoin tyttäret +ovat vain jonkinlaisena kodin täytteenä, luodut veljiään palvelemaan. +Väliin heitä myöskin tapaa muiden kodeissa, esim. naimisissa olevien +sisaruksien luona, jolloin heille tosin kyllä suodaan pieni nurkka ja +elatus, mutta niitä on aina höystämässä tietoisuus siitä, että he +oikeastaan syövät armoleipää ja ovat tiellä. Alvilde Prydz ymmärsi, että +aivankuin kasvi varjossa kutistuu ja saa vain pieniä käpristyneitä +lehtiä, kävi juuri näiden vanhan ajan naistenkin -- olivat he sitten +yksinäisiä tai naimisissa. Ja siksi hän ei heitä milloinkaan pilkkaa, +vaan puhuu sellaisella suurella ymmärtämyksellä heidän heikkouksistaan, +omituisuuksistaan ja äreydestään. Sitten hänellä taas on noita +pintapuolisia loisolijanaisia (teoksessa »Mens det var Sommer» on +hyvinkin tyypillinen sellainen), joiden verkkoihin parhaat ja +hienotunteisimmat miehet niin helposti tarttuvat siksi, että he +ihmistuntemuksen puutteessa luulevat kauniin ulkokuoren, sulavien +liikkeiden ja veikeän käytöksen edellyttävän sisällistäkin kauneutta, +olevan sen näkyväinen tunnusmerkki. + +On huomautettu, että Alvilde Prydz oikeastaan vain jatkoi _Camilla +Collettin_ työtä ja sai myöskin jakaa hänen kohtalonsa. Sillä aikaa +nimittäin kun Camilla Collet teoksiensa kautta valmisti uutta kevättä +Norjan naisille, oli hänen itse niin yksinään pakkasessa värjöttäminen, +että hänen sielunsa siitä vahingoittui. Myöskin Alvilde Prydz tuntui +aina olleen yksin. Ne, joiden olisi pitänyt häntä tukea ja auttaa, +etupäässä Norjan naisten, eivät sitä tehneet, eivät häntä useinkaan +ymmärtäneet, eivätkä edes ottaneet selvää siitä, mitä hänellä oli heille +sanottavaa. Sehän on juuri naissuvun suurin onnettomuus, ettei se näe, +eikä tunne omaa onnettomuuttaan ja ihmisarvonsa puutetta. + +Alvilde Prydz sen sensijaan tajusi. Ei ollut sitä puolta naisen asemassa +ja elämässä, jota hän ei olisi huomannut. M. m. hän ymmärsi kuinka +luonnotonta ja naisen arvoa ihmisenä ja kansalaisena halventavaa on, +ettei hänellä edes ole omaa puhuttelusanaa, vaan kaikki riippuu siitä, +missä suhteessa hän on toiseen sukupuoleen. Kuultuaan, että +Naisasialiitto Unioni oli ottanut tämän asian pohdittavakseen ja +päättänyt ruveta käyttämään yhteistä titteliä kaikille naisille, +innostui hän niin, että kirjoitti tätä naisten puhuttelusanaa +selvittävän kirjoituksen »Nylænde» lehteen ja onnitteli Suomen naisia, +jotka olivat joutuneet näin pitkälle. Hän ei tiennyt, että se oli vain +alastoman oksan pieni kukka, jota hyvin huonosti sittemmin hoidettiin. + +Luettuaan samaisessa Nylændessä minun antamani selostuksen tästä Unionin +kokouksesta ja havaittuansa, että minä voimakkaasti kannatin tätä +uudistusta, jouduin aivan erityisesti hänen suosioonsa ja hän esitti +heti seuraavassa kirjeessään, että rupeisimme toisiamme sinuttelemaan ja +panikin sen samalla alkuun. + +Oli siis aivan luonnollista että minä, kun kerrankin tarjoutui siihen +tilaisuutta, tahdoin tehdä hänen personallista tuttavuuttaan, vaikkakin +toisaalta aina on se pelko, että personallinen kosketus voi myöskin +tuoda pettymystä. + +Itse puolestani sitä en sentään pelännyt, sillä olinhan jotenkin +tarkkaan ottanut selkoa siitä millainen Alvilde Prydz oli ihmisenä sekä +norjalaisilta että tanskalaisilta tuttaviltani, jotka hänet tunsivat. +Kaikki he vakuuttivat, että hän oli hienostunut ja kauttaaltaan +kulttuurin läpitunkema, mutta myöskin hyvin herkkä ja arka, että +kritiikka aina vaikutti häneen masentavasti ja että hän otti kaikki +pienetkin vastoinkäymiset sangen raskaalta kannalta. Tämä kuvastui jo +muuten hänen kirjeissäänkin, kuten myöskin se, että hän ruumiillisesti +oli erittäin heikko ja että hänellä oli paljon aineellisia +vastahakoisuuksia. + +Niinpä hän kerrankin kirjoitti: + +»Istun ensi kerran kynä kädessäni pitkällisen influensan jälkeen. Olen +vielä hyvin heikko ja väsynyt. Siksi on kirjeiden kirjoittaminen minulta +kiellettyä työtä, jotta voisin saada hiukan muuta tehtyä. Mutta kun +sitten kuulin, että tekin olette ollut sairas ja liiallisen työn +rasittama, ajattelin: Nyt tai ei milloinkaan; nyt tahdon lähettää teille +rakkaan tervehdyksen. Olen aina pitänyt teistä niin paljon, vaikka en +koskaan ole teitä nähnyt, ja kuvittelen, että te olette pieni, kalpea, +syväkatseinen. Enkö ole oikeassa? + +»Olen kirjoittamaisillani erästä näytelmäkappaletta ja ihan palan +työintoa. Jos saan stipendin, aion kesällä tehdä opintomatkan +Norlantiin. Siellä tahdon kirjoittaa kertomuksen pikku Gunnista.[1] + +[1] Teoksesta tuli »Herön kartanon lapset», joka on suomennettu kuten +Gunvor Thorintytärkin. + +»Kiitos terveisistä, jotka sain Gina Krogin kautta. Sen tiedän, että +Suomessa tuntisin hengittäväni lämmintä ilmaa ja olevani myötätuntoisten +sydämien keskellä, sekä Suomessa että Ruotsissa, paljoa enemmän kuin +Norjassa, jossa usein olen saanut tuntea päinvastaista. Monasti on ollut +varsin raskasta olla Alvilde Prydz. Olen ollut kaikenmoisen kiusallisen +pikkumaisuuden ympäröimä, mutta en ole antanut sen tukahuttaa itseäni. +Paljosta minun kyllä on elämässäni ollut luopuminen, mutta jotakin olen +sentään pelastanutkin, parhaani: ihmisarvoni, ihmisyyteni. Uskallan +katsoa itseäni silmästä silmään. -- Olen yksinäinen; lintu, joka ei +koskaan ole rakentanut pesää, siksi etten koskaan löytänyt +rakennusainesta. Joka kerran kun sitä oli tarjolla, havaitsin, ettei se +ollut parasta lajia, ei sellaista, jota minä olisin voinut käyttää -- -- +-- -- -- -- -- -- --» + +Sitten hän taaskin jonkun vuoden kuluttua kirjoitti: + +»Kiitos kirjeestäsi ja lämpimästä, sydämellisestä kutsustasi. Tietysti +tulisin mielelläni Suomeen, sillä minulla on aina se tunne, että siellä +tapaisin rakkaimmat, minua paraiten ymmärtävät ystäväni, mutta minun +aineellinen asemani on nykyään hyvin huono. Sen vähän, jonka olin saanut +säästettyä, on tämä kotoinen romahdus, -- meidän pankkiemme vararikko, +-- tykkänään niellyt. Ja »Undine»[1] ei ole tuottanut minulle äyriäkään. +Ihmiset eivät sitä ymmärrä, eivätkä osta. Viime talvi on ollut aivan +hirveä. Ensin rakkaan äitini kuolema ja sitten oma ruumiillinen +heikkouteni. Olen m. m. sairastanut kirjoituskramppia pitemmän aikaa. +Ymmärrät siis, etten ole voinut kirjoittaa kenellekään. + +[1] Undine on eräs Alvilde Prydzin kirjoittama näytelmäkappale. + +»Mutta sydämeni on vuotanut verta Suomen takia. Olen ollut mukana sen +korpivaelluksessa. Ihailen sen kansaa ja lähetän sille tervehdykseni +täynnä syvintä myötätuntoa ja lämpimintä ihailua sen suuren +kärsivällisyyden takia. Voi jospa nämä raskaat ajat pian päättyisivät ja +me saisimme nähdä päivän taas valkenevan -- -- --». + +Alvilde Prydzillä ei ollut huumorin lahjaa, joka osaa hymyillä ja laskea +leikkiä silloinkin, kun kyynel kiertää silmässä ja sydän vuotaa verta. +Hän antaa Gunvor Thorintyttären sanoa: »Onnen saavuttamiseksi tarvitaan +erityistä voimaa, jota paljon kärsineellä ei ole». Tuntuu miltei siltä +kuin hän siinä olisi lausunut oman kokemuksensa, sillä tunnustaa täytyy, +että hänen elämänsä aina oli ollut kovaa taistelua ihan lapsuudesta asti +ja se hänen terveytensäkin oli murtanut. + +Lähteneenä pienestä virkamieskodista, jossa oli kaksitoista lasta ja +niukat tulot, oli hän jo aikaisin saanut tutustua köyhyyteen ja raataa +lakkaamatta. + +Jo 17-vuotiaana hän joutui vieraisiin kotiopettajaksi, mutta kehitti +itseään siinä sivulla koko ajan: luki mitä vain käsiinsä sai aina +kaunokirjallisuudesta saksalaiseen filosofiaan. Samalla tavalla hän +jatkoi päästyään Kristianiassa olevaan Nissenin opistoon täysi-ikäisiä +nuoria naisia varten. Hän antoi päivisin yksityistunteja ansaitakseen +ylläpitonsa ja käytti yöt lukemiseen. Mutta sellainen elämä heikentää +parhaankin terveyden ja jonkun vuoden kuluttua täytyi hänen jättää +kaikki ja vetäytyä maalle, missä hän rupesi hoitamaan isänsä taloutta, +sillä aikaa kun äiti oleskeli Kristianiassa veljien takia. + +Näinä yksinäisinä vuosina Ödemarkissa (Erämaassa), joka kuvaavaa kyllä +oli isän virkapiirin nimi, oli hän monta kertaa henkisesti nääntyä ja +tukehtua. Pitikö hänen todellakin viettää koko elämänsä siellä? Eikö +tapahtunut mitään, joka olisi avannut hänelle tien vapaampiin, +suurempiin olosuhteisiin. Ei kerrassaan mitään. Alvilde Prydz oppi näinä +vuosina oikein perusteellisesti tuon vanhan totuuden että »omasta +itsestään on ihmisen kaikki ottaminen». + +Monasti hän oli jo hiukan kirjoittanut joutohetkinänsä. Nyt hän +viimeinkin rohkaisi mielensä ja lähetti erään »Agn og Agnar» nimisen +kertomuksensa Kristianiaan ja sai sille kustantajan, mutta ei mitään +tekijäpalkkiota. + +Jokunen aika senjälkeen matkusti hän Köpenhaminaan, ja sen maan etevät +kirjallisuusarvostelijat: _Skram_, _Brandes_ y. m. havaitsivat piankin, +että tässä oli kysymys kirjailijasta Jumalan armosta ja rohkaisivat +häntä -- samalla kun oikeusneuvos _Hegel_ maksoi hänen ensimäisestä »I +Moll» nimisestä novellikokoelmastaan enemmän kuin hän milloinkaan oli +uneksinut. -- On siis etupäässä pantava kirjallisesti kehittyneen +tanskalaisen yleisön ansioksi, että hän yleensä pääsi alkuun -- kuten se +niin monelle muullekin norjalaiselle kirjailijalle on tasoittanut tien +aina _Amalie Skramista_ _Ibseniin_. + +Kaikkia näitä asioita ajattelin astuessani rautiovaunuun, joka vei minut +kuvanveistäjä Millesin huvilaa kohti, kauaksi kaupungin keskustasta. Se +oli suuri ja komea aivan kuin pieni linna ja muutamien kysymyksien +jälkeen sain viimein selville, että Alvilde Prydz oli kotona. + +Kaikki kai ovat panneet merkille, että ympäristö vaikuttaa äärettömästi, +kun ensi kerran näkee ihmisen. Alvilden ja minun olisi pitänyt tavata +toisemme lämpimässä, ystävällisessä asuinhuoneessa, missä lamppu olisi +valaissut pöydällä ja me olisimme saaneet istuutua pieneen, pehmeään +sohvaan keskustelemaan. Sen sijaan minut vietiin kuvanveistäjän suureen +ateljeehen, joka tuntui hieman kylmältä ja autiolta. Lokakuun aurinko +oli jo laskenut ja hämärä teki tuloaan. -- Alvilden ulkonainen ihminen +ei ollut minulle mikään yllätys, olinhan niin monasti nähnyt kuvia +hänestä; mutta se hento, pieni nainen, jonka hän odotti minussa +näkevänsä, olikin sitten aivan toisellainen. + +»Voi miten hauskaa, että olet noin suuri ja näytät niin voimakkaalta», +selitti hän miltei ensimäiseksi ja kun me siinä vieretysten seisoimme, +olikin kokomme ero varsin tuntuva. Utelin tietysti missä asioissa hän +oli tullut Tukholmaan ja sain kuulla, että kuvanveistäjä Milles tahtoi +muovata hänen rintakuvansa ja siinä tarkoituksessa oli kutsunut hänet +vierailemaan huvilaansa. + +[Kuva: Alvilde Prydz] + +Yleensä teki Alvilde Prydz koko lailla reippaamman ja pirteämmän +vaikutuksen kuin mitä hänen alakuloisista, surunvoittoisista kirjeistään +olin odottanut. Mutta tavallaan se myöskin oli tuon ryhdikkään, +sointuvan norjankielen ansio. Siinä on jotain, joka aina panee minut +ajattelemaan paimentorven kaikua vuoristossa, mahtavien putouksien +ehkäisemätöntä vauhtia, iloisesti eteenpäin rientävien kalliopurojen +solinaa, jotain niin puhdasta, tarmokasta ja laulavaa. -- Ja sitä paitsi +hän nyt oli matkoilla ja ystävien luona, jotka ymmärsivät hänen +elämäntyönsä -- kaukana pienistä kotimaisista harmeista, ja se myöskin +vaikutti hänen virkeään mielialaansa. Hän matkusti nimittäin mielellään +ja paljon. Kaikissa Europan kulttuurikeskuksissa hän oli käynyt ja +oleskellut niissä väliin kuukausimääriä, aina käyttäen aikansa +oppimiseen, kauneusarvojen keräämiseen ja ihmiselämän moninaisuuden +tutkimiseen. Väliin hän oleskeli päiväkaudet niiden kirjastoissa ja +taidekokoelmissa, sitten hän taas istui kuulijana suurissa +kansankokouksissa tai vietti iltansa suurkaupunkien parhaissa +teattereissa. Kun hän esim. kerran oli Wienissä kuusi viikkoa, kävi hän +sen ajan kuluessa kolmekymmentä kertaa tuossa ylväässä Burgteatterissa, +jonka näyttelijöistä hän sanoi, että he omistivat kaiken tekniikan ja +että heillä oli tulta rinnassa. Hän ikäänkuin kiirehtimällä kiirehti ja +ahmimalla ahmi saadakseen takaisin kaiken sen, jota hän lapsuudessaan ja +ensi nuoruudessaan niin äärettömästi oli kaivannut. + +Ymmärtää miten avartavasti ja henkisesti vapauttavasti kaikki nämä +monikirjavat kuvat vaikuttivat hänen vastaanottavaan runolliseen +mieleensä. Siksi väittikin norjalainen kriitikko _Carl Nørup_ kerran, +ettei heillä Norjassa ollut toista kaunokirjailijaa, jolla olisi ollut +niin monipuolisia tietoja, niin laajaa yleissivistystä ja korkeata +kulttuuritasoa kuin Alvilde Prydzillä. + +Hän oli jo kirjeissään ehdottanut, että me matkustaisimme yhdessä +jonnekin ja nyt tavatessamme, otti hän taas tämän tuuman esiin. Se ei +ollut mikään mahdottomuus siihen aikaan, kun itse matkat olivat varsin +halpoja ja elämä Europan suurkaupungeissa ei ensinkään ollut niin +kallista kuin esim. Kristianiassa tai Helsingissä. Miksikä emme siis +olisi tehneet matkasuunnitelmia! + +Myöskin Norjassa oli Alvilde Prydz paljon liikkunut ja useimmiten hän +suuntasi retkensä länsirannalle päin. Hän oli aivan rajaton luonnon +ihailija, ihan lapsesta asti. Se oli aina antanut hänelle virkistystä ja +iloa silloin, kun hän tunsi olevansa yksinään ja ilman ymmärtämystä +sisaruksiensa keskuudessa. Luonto oli ihankuin hänen hyvä ystävänsä, +joka puhui hänelle ja jonka kieltä hän aina ymmärsi. Ja niinpä ovatkin +hänen luonnonkuvauksensa aivan ihmeellisiä, niin täynnä runollisuutta, +syvyyttä ja hartautta. Hän saattaa muutamin piirtein antaa lukijan +tuntea se hiljaisuus ja rauhallisuus, joka vallitsee havumetsässä. Hän +kuvaa varmalla kädellä meren suuruutta ja voimaa, tasangon yksinäisyyttä +ja kaihomielisyyttä. + +Meidän tapaamisemme jälkeen Alvilde Prydz yhä lähetti minulle kuten +ennenkin kappaleen vasta painosta tulleita teoksiaan ja niitä ilmestyi +paljon, sillä hän oli tuottelias. Näistä myöhemmistä teoksista on +varsinkin »Torbjörn Wik» saanut osakseen runsaasti kiitosta. Myöskin +näytelmäkappaleita hän joskus kirjoitti, mutta niistä muodostui pikemmin +lyyrillisiä kertomuksia, kuin draamoja. Ehkä hän sen itsekin huomasi, +sillä hänen »Aino» ja »Undine» näytelmänsä jälkeen, ei niitä enää +tullut. Sen sijaan hänen runonsa ovat hyvin hienoja. Vielä niin myöhään +kuin v. 1916, jolloin maailmansota jo oli raivonnut pari vuotta, lähetti +hän minulle juuri hiljattain ilmestyneen runokokoelmansa, mutta sodan +takia oli kirjevaihtomme aivan seisahtunut. Ei silloin tee mieli +lähettää ystäville aijottuja ajatuksiaan, kun tietää, että kirje +kaikkein ensin joutuu vieraiden käsiin kopeloitavaksi, ja että vieraan +silmät etsivät siitä kentiesi mitä tahansa. Mutta kun kirjeenvaihto +kerran jää, on sen solmiminen sitten varsin työläs ja nyt se on +myöhäistä. Syksyllä tuli nimittäin sanoma, että Alvilde Prydz oli +kuollut Oakhillissa lähellä Mossia syysk. 5 p. + +Hän kuului Norjan suuriin kirjallisiin tähtiin viime vuosisadalla, +joihin koko Europan katseet olivat kiinnitetyt. Mutta Norja ei suinkaan +ollut mikään hemmoitteleva äiti näille kuuluisille lapsilleen, ja siksi +he kai vuosimääriksi vetäytyivätkin ulkomaille. _Björnson_ ja _Lie_ +olivat monet ajat Parisissa, _Ibsen_ Münchenissä ja Roomassa. Heille +koitti kuitenkin kerran se päivä, että he saivat yleistä tunnustusta. + +Alvilde Prydzille se ei koskaan tullut. Kirjailijapalkkiot esim. olivat +aina kovin kireellä, kun oli kysymys hänestä, ja hänen rikas kirjallinen +tuotantonsa merkitsi hänen aikalaistensa silmissä varsin vähän. Mutta +niinhän kävi Camilla Collettinkin ja yksinpä _Fredrika Bremerin_ +senjälkeen, kun hän rupesi puhumaan sukupuolensa vapautumisesta. Entä +_Minna Canth_in meillä? Sama toistuu kaikkialla. Sitten kun he ovat +poissa ja uusi sukupolvi on kasvanut ja saanut uusia kokemuksia, niin se +herää havaitsemaan, että ne olivatkin sentään suuria henkiä nuo +edelläkulkijat, oikeita tulisoihdun kantajia, joiden elämäntyö on +tuottanut koko heidän maalleen ja kansalleen kunniaa. + +Alvilde Prydzin aika ei vielä ole tullut. Mutta se tulee, sillä ellei +hän olisi kirjoittanut mitään muuta kuin »Dröm» ja »Gunvor Thorsdatter +til Hærö», niin nämä teokset ovat jo niin suuripiirteiset ja mahtavat, +että ne kaikiksi ajoiksi säilyttävät tekijänsä nimen ensimäisten +joukossa. + +Mutta säälittävää on, että Alvilde Prydzin täytyi mennä pois sillä +tunteella, etteivät hänen omansa välittäneet hänestä, etteivät naiset, +joiden sielunkielien väräjämisen hän kuuli paremmin kuin muut, +ymmärtäneet mitä hän tarkoitti. + +Oikein tuntee itsensä syylliseksi ajatellessaan, ettei mitään tehnyt +hänen hyväkseen, ettei edes tuntuvammin saanut kiitollisuuttaan ja +tunnustustaan lausutuksi. + +Mutta sellaisiahan me ihmiset aina olemme, silloin me vasta heräämme +huomaamaan mitä rauhaamme sopii, kun se jo on liian myöhäistä. + + + + +MUISTOJENI MAAILMASTA + +KARL GJELLERUP. + + +Kaikki olemme kai kokeneet miten yhtäkkiä joku nimi, väriyhdistelmä, +sävel tai kukan tuoksu voi herättää joukon muistelmia menneiltä ajoilta +ja miten nämä muistot taas tuovat mukanaan sarjan toisia, jotka ovat +jollakin tavalla yhteydessä edellisten kanssa. + +Luin lehdissä v. 1917 että kirjailija _Karl Gjellerup_ oli saanut +Nobelin kirjallisen palkinnon ja heti nousi mieleeni koko joukko kuvia +muistojeni maailmasta. Ensinnäkin nuori ylioppilas, joka oli minun +vierustoverini Berlinin yliopistossa taidehistoriallisilla luennoilla, +ja joka näytti hyvin siivolta, hyvästi kasvatetulta ja lapsellisen +avomieliseltä. Kerran tulin kysyneeksi häneltä jotakin ja niin oli +tuttavuus tehty. Hän esitti itsensä, sanoi olevansa kirjailija _Ricarda +Huchin_ serkku, _Friedrich Huch_, Dresdenistä ja oli tavattoman utelias +tietämään mistä maasta minä olin kotoisin ja millä kielellä minä tein +muistiinpanoni. + +Koska näitä taidehistoriallisia luentoja oli kaksi aina perätysten, oli +väliajalla hyvä aika haastella ja nuori toverini olikin varsin +keskusteluhaluinen. Hän kertoi paljon saksalaisista oloista ja vakuutti, +ettei hän yhtään hyväksynyt saksalaisten ylioppilaiden elämää +olutjuominkeineen ja kaksintaisteluineen; hän oli nopea moittimaan +toisen opettajamme, prof. _Freyn_, luentoja, mutta ihaili suuresti +toista, prof. _Herman Grimmiä_, ja miltei kadehti minua senjohdosta, +että silloin tällöin olin kutsuttu hänen luokseen päivällisille. + +Kun me eräänä päivänä puhuimme Tanskasta, ja minä kerroin hänelle +piirteitä sen korkeasta kulttuurista, kysäsi hän tunsinko kirjailija +Gjellerupin. Kieltävän vastaukseni johdosta selitti hän, että se oli +suuri vahinko, sillä Gjellerup oli hyvin intressantti sekä ihmisenä että +kirjailijana, oli jo monta vuotta asunut Dresdenissä ja siellä oli hän, +Friedrich Huch, usein hänet tavannut. Kuultuaan, että minä +talvilukukauden päätyttyä aijoin Dresdeniin, tarjoutui hän heti +välittämään tuttavuuttamme, antoi osoitteensa ja pani sydämelleni +ilmoittamaan hänelle olopaikastani, niinpian kun olin saapunut +Dresdeniin. Eipä siis ihme, että Friedrich Huchin nimi aina tulee +mieleeni niin pian kuin kuulen puhuttavan Gjellerupista, sillä ilman +edellistä olisi jälkimäinenkin tuttavuus jäänyt tekemättä. + +Ensimäisiä käyntejäni Dresdenissä oli Gjellerupien luo, mutta ei sentään +nuoren saksalaisen tuttavani seurassa, kuten olimme kuvitelleet, vaan +yksin. Friedrich Huchin oli nimittäin suin päin ollut matkustaminen +erään sairaan sisarensa kuolinvuoteelle Hamburgiin ja sen koommin en +häntä sillä kerralla nähnyt, ja varsin vähän myöhemminkin, sen vain olen +kuullut, että myöskin hänestä on kehittynyt hyvin suosittu ja kiitetty +kirjailija. -- Mutta enhän minä opasta tarvinnutkaan Gjellerupien luo +mennessäni. + +Ikävä kyllä oli talon isäntä itse poissa, hän oli näet juuri siihen +aikaan Köpenhaminassa valvomassa erään näytelmäkappaleensa harjoituksia, +mutta hänen puolisonsa ja tytärpuolensa, jotka molemmat myöskin olivat +tanskalaisia, ottivat minut vastaan kuin vanhan tuttavan ja sukulaisen. +Ymmärsinhän minä heidän äidinkieltään, olin jo monasti ollut heidän +synnyinmaassaan ja osasin panna arvoa siihen, että heidän kodissaan oli +niin paljon aito tanskalaista. Meillä oli yllin kyllin +keskustelunaiheita, mutta ennenkaikkea me kuitenkin puhuimme Karl +Gjellerupista, sillä sekä vaimo että tytär olivat häneen äärettömän +kiintyneet. + +Minä sain kuulla, että hän, tuo hienon ja ajattelevan näköinen mies, +kerran oli saanut ihmisten mielet Tanskassa hyvinkin kuohumaan, että hän +noin toistakymmentä vuotta sitten oli hylännyt silloiset kirjalliset +epäjumalat, varsinkin sen, joka kulki Tanskan kirjallisen maun ja +suunnan määrääjänä, _Georg Brandesin_, ja osoittanut syvempiä ja +pitemmälle ulottuvia arvoja ja päämääriä kuin ne, joita radikalismi +kielteisessä ohjelmassaan oli tuonut esille. + +Mutta ei sitä niinkään vain saa ruveta tunnettuja suuruuksia +vastustamaan. Elämä ja toimintamahdollisuudet tehtiin Gjellerupille +tämän jälkeen varsin ahtaiksi. Käytettiin ennen koiteltuja, tepsiviä +keinoja: ensin hyökätään kimppuun ja halvennetaan, ja kun sitä on +aikansa noudatettu, sivuutetaan äänettömyydellä, ja koitetaan siten +katkaista toisen ura. Gjellerup ei milloinkaan, ei edes +ensinuoruudessaan kuulunut noihin taisteluhaluisiin ihmisiin, joiden +mielestä kynäsota ja tukkanuottasilla oleminen on virkistävää. Hän +saattoi joskus lausua voimasanan, välistä hiukan harkitsemattomankin, +mutta sitten hän taas vetäytyi omaan maailmaansa ja siksi se hälinä, +joka oli syntynyt hänen nimensä ympärille, vaivasi häntä niin suuresti, +että hän päätti ravistaa pöly jaloistaan ja siirtyä pois Tanskasta. + +Kauniin, taiteellisen Dresdenin hän silloin valitsi oleskelupaikakseen +ja eli siellä kuolemaansa asti. Aluksi hän siellä kyllä oli vieras +vieraiden keskellä, mutta vähitellen hän kotiutui ja omaksui mitä +parasta germanilaisessa hengessä ja saksalaisessa kulttuurissa oli +tarjottavaa. Ja sieltä hän sitten lähetti maailmalle teoksen toisensa +jälkeen, jotka sittemmin, hänen maineensa kasvaessa, aina yhtaikaa +ilmestyivät sekä saksan että tanskan kielisinä ja monta kertaa voittivat +tuossa hänen uudessa isänmaassaan enemmän ymmärtämystä kuin +synnyinmaassa, riippuen ehkä osaksi siitä, että lukeva yleisö siellä +kuitenkin on niin monenkertaisesti suurempi kuin Tanskassa, mutta +myöskin ehkä siitä, että moni tanskalainen ei oikein voinut sulattaa +sitä, että hän oli asettunut Saksaan ja vastaanottanut sieltä niin +paljon vaikutelmia, sillä eihän Tanskan ja Saksan välit vuosikymmeniin +ole olleet hyvät. Tosin taiteella ja kulttuurilla ei ole mitään +päiväpolitiikan kanssa tekemistä, mutta on aina ihmisiä, jotka eivät voi +eroittaa näitä aloja. + +Kaikista näistä asioista me keskustelimme rva Gjellerupin kanssa ja kun +en ollut koskaan lukenut hänen puolisonsa teoksia, lainasi hän niitä +minulle useampia, joita sitten iltasin lueskelin ja totesin, että niiden +tekijä mahtoi olla harvinaisen henkevä ja hieno ihminen. Toiset niistä +varsinkin jäivät mieleeni kuten esim. »Romulus», »G-Dur» ja »Pastor +Mørs». Hänen myöhemmät suuret teoksensa, joissa hän on käyttänyt sekä +muinaisgermanilaisia että hindulaisia aiheita, kuten esim »Brynhild», +»Guds Venner», »Offerilden», »Pilgrimmen Kamanita» y.m. eivät olleet +silloin vielä ilmestyneet. + +Rouva Gjellerup kehoitti minua usein käymään talossa ja kun ei minua +sitten pariin päivään ollut kuulunut, lähetti hän jo tyttärensä +katsomaan mihin olin joutunut, kun en ollut heillä käynyt. Tämä tytär +oli siihen aikaan kuin vasta puhjennut ruusunnuppu täynnä nuoruuden +suloa ja kukkeutta. Hänen isäpuolensa teoksista puhuessamme, kysyi hän, +olinko jo lukenut erään »Ti Kroner» (Kymmenen kruunua) nimisen +kertomuksen, joka myöskin oli minulla lainana, ja selitti sitten, että +siinä kuvattiin hänen äitiään ja tämän ensimäistä miestä. »Ja se pieni +tyttö, joka siinä esiintyy», lisäsi hän nauraen, »olen minä». + +Hänen äitinsä oli nimittäin aikaisemmin ollut naimisissa erään +soittotaiteilijan kanssa, mutta se ei ollut mikään onnellinen +avioliitto. Mies oli sekä juopotellut että irstaillut ja kaikin tavoin +nöyryyttänyt vaimoaan. Silloin hän oli tutustunut Karl Gjellerupiin. He +olivat heti tunteneet olevansa sukulaissieluja ja tämä tunne ei ollut +pettänyt, sillä heidän avioliittonsa oli kaikesta päättäen harvinaisen +onnellinen. Ahkeruutensa, järjestämistaitonsa ja käytännöllisyytensä +kautta oli rouva G. saanut luoduksi heille kauniin kodin, pienen +lämpimän pesän, joka puhui hienostuneesta mausta ja henkisistä +harrastuksista. Muistan miten hän heti ensi käynnilläni siellä näytti +minulle heidän Böcklin-jäljennöksiään, joita oli suuri kokoelma, ja +miten sattuvia ja hienoja huomautuksia hän niistä teki. + +Hänellä ei ollut palvelijaa, vaan hän suoritti itse kaikki pienet +kotiaskareet. »Äiti pesee enimmäkseen pyykkimmekin», kertoi tytär. Ja +kun tahdoin tietää miten hän joutui kaiken tämän suorittamaan, silti +muuttumatta työkoneeksi, joka ei enää tiedä eikä välitä mistään muusta +kuin aineellisuudesta, vakuutti hän sen riippuvan tuosta Saksassa +vallitsevasta tavasta syödä päivällinen klo 1. Sen valmistaminen ja +jälkisiivous vei enin aikaa, mutta kun se sitten oli ohitse, jäi vielä +koko iltapäivä muihin rientoihin. Ennen kaikkea hän silloin saattoi +omistaa aikaa puolisolleen, olla hänen hyvä henkensä, innostajansa ja +rohkaisijansa. Rouva G. antoi minulle erotessamme puolisonsa kuvan, +vieläpä me vaihdoimme muutamia kirjeitäkin tämän ensi tuttavuutemme +jälkeen. + +Neljä vuotta myöhemmin, meidän surunkeväänämme 1899, olin taaskin +Dresdenissä, mutta tällä kertaa hyvin alakuloisena, yhtä ainoata asiaa +alituisesti pohtien. Olihan helmikuun manifesti tullut ja tuhonnut +kaikki, josta ennen oli pitänyt kiinni, m. m. tykkänään luottamuksen +itäiseen naapuriimme. Nyt tahdoin vain, että maailma saisi kuulla, +kuinka hirveästi meitä oli petetty, ja miten rikoksellisesti pyhät valat +oli rikottu, ja siksi etsin henkilöitä, joilla oli kyllin rohkeutta +kirjoittaa tästä ja kyllin vaikutusvaltaa saadakseen kirjoituksensa +suuriin maailman lehtiin. + +[Kuva: Karl Gjellerup 90-luvulla.] + +»Gjellerup minua varmaan myöskin auttaa» arvelin, sillä olihan hän siksi +tunnettu ja vaikutusvaltainen, että hän voisi saada kirjoituksensa +sijoitettua mihin tahansa. Lähdin jo varhain aamupäivällä heidän +luokseen ja nyt tapasin vihdoinkin Gjellerupin. Hän oli juuri sellainen, +joksi hänet olin kuvitellut: hintelä, hienopiirteinen, syvämietteinen, +hiukan surunvoittoinen. Sai melkein sen käsityksen, että hän ei ollut +tästä maailmasta, eikä elänyt siinä. Hänessä ei ollut yhtään tuota +tanskalaista iloisuutta ja lystikkyyttä, mutta sensijaan hän tuntui +hyvin lempeältä ja herkältä. + +Rouva G:llä oli aamuaskareensa kesken ja niihin hän taas palasi, jättäen +meidät kahdenkesken, ja nyt minä rupesin kertomaan Gjellerupille +tapahtumista Suomessa. Koska en tiennyt missä määrin hän oli selvillä +meidän historiastamme ja suhteistamme keisarikuntaan, oli näitäkin +asioita kosketeltava ja sitten niiden valossa helmikuun manifestin tulo +ja kaikki mitä siitä oli seurannut selostettava. + +Gjellerup näytti sangen totiselta ja tavallaan tarkkaavaiseltakin, mutta +ei hän ensinkään innostunut, ja pyyntööni, että hän kirjoittaisi näistä +asioista ei hän vastannut oikeastaan mitään. Tämä keskustelu ja sen +tulos oli minulle tavallaan pieni pettymys ja minä ihmettelin, ettei se +ystävällisyys, jota hänen vaimonsa ja tytärpuolensa olivat osoittaneet +minulle, ollenkaan ollut tarttunut häneen. En tahdo sanoa, että hän +olisi ollut epäystävällinen, mutta niin pidättyväinen, etten oikein +tiennyt mille kannalle hän tässä asiassa asettui. Rupesin jo pelkäämään, +että hänen oleskelunsa suuren kansan kesken ehkä oli vaikuttanut siihen +suuntaan, että hän katseli tällaisia ristiriitaisuuksia suurten kannalta +ja arveli, että pienten oli alistuminen. + +Hyvästellessäni ehdotti rouva G. että tulisin heidän luokseen seuraavana +päivänä iltapäiväkahville, joka saksalaisissa kodeissa aina juodaan klo +4, ja johon aina silloin kuului »Brödchen und Butter» (Ruokaleipä ja +voi). Joskus sitten juhlallisuuden kohottamiseksi joku leivoskin. Rva +Gjellerupin kahvipöytä oli tällä kertaa hyvin hyvästi varustettu, sillä +olihan siellä tyttären sulhanenkin, eräs nuori saksalainen fil. tohtori, +läsnä. Taaskin tuli Suomen asia ja silloinen tilanne esille, ja minä +toistin osaksi samoja asioita, joita jo edellisenä päivänä olin kertonut +Gjellerupille, mutta nyt me kaikki puhuimme saksaa sulhasen takia. Ja +tällä kertaa Gjellerup lämpeni ja lupasi kirjoittaa asiasta ja osoitti +yleensä suurta ymmärtämystä. Silloin minulle yhtäkkiä selveni; ettei hän +edellisenä päivänä ollut ymmärtänyt kuin vain murrososan siitä mitä olin +kertonut, ja se oli ollut syynä hänen varovaisuuteensa ja +hiljaisuuteensa. + +Kyllähän Tanskassa paljon tapaa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ruotsia, +tai jotka ymmärtävät sitä niin puutteellisesti, että heille täytyy puhua +aivan erityisellä tavalla: valita niin paljon kuin suinkin tanskaa +muistuttavia sanoja, panna aina silloin tällöin tanskaa joukkoon ja +ennenkaikkea puhua hitaasti. + +Mutta että Gjellerup kuuluisi heihin, sitä en ollut ottanut lukuun, vaan +esittänyt sanottavani yhtä nopeasti kuin jos edessäni olisi ollut +henkilö, joka ymmärsi ruotsia täydellisesti. + +Mahtoivat minun pitkät selostukseni häntä edellisenä päivänä sekä +väsyttää että ihmetyttää. Nyt hän oli aivan liikuttava innostuksessaan, +juoksi vielä jälkeeni portaisiin ja vakuutti, että kyllä hän tekee mitä +suinkin voi. Hän kirjoittikin sitten »Preussische Jahrbücher» nimiseen +aikakauslehteen Suomen asiasta. + +Seuraavalla kerralla olin Dresdenissä suurlakkomme jälkeen. Aikomukseni +oli kyllä mennä Gjellerupejä tapaamaan, mutta silloin minulle +kerrottiin, että he eivät enää asuneetkaan itse kaupungissa, vaan olivat +muuttaneet sen ulkopuolelle, enkä todellakaan ymmärrä, mikä +toimettomuuden puuska minua silloin vaivasi, kun en siitä huolimatta +lähtenyt heitä etsimään. Oli muka niin paljon ohjelmaa itse kaupungissa, +piti istua aamupäivisin kouluissa kuuntelemassa, iltapäivisin valmistaa +meidän routa-aikaamme koskevaa esitelmää, jonka olin luvannut pitää +eräässä sikäläisessä yhdistyksessä, käydä teatterissa ja oopperassa +y. m. Mutta ajatukseni olivat kyllä monta kertaa Gjellerupien luona ja +minä olisin mielelläni tahtonut tietää, miten he m. m. olivat +aineellisesti kestäneet, sillä eihän henkisen työn tekijöitä, ei +varsinkaan Gjellerupin tapaisia henkilöitä, koskaan niin palkita, että +he vapautuisivat aineellisista huolista. Kun sitten sain kuulla, että +hän oli saanut Nobelin kirjallisen palkinnon, iloitsin siitä suuresti. +Kerran oli siis voitonpäivä koittanut, ja hän oli saanut sen +tunnustuksen, jonka hän niin täydellisesti ansaitsi. + +Se kuului muuten olleen professori _Høffdingin_ ansio, että +palkintokomitea kiinnitti huomionsa Gjellerupiin. Høffding, joka tunsi +hänet lapsesta asti, he olivat nimittäin serkukset, oli antanut +suosittelevan lausuntonsa hänen hindulaisaiheisista töistään, prof. +_Vilh. Andersen_ taas niistä teoksista, jotka koskivat tanskalaisia +oloja. + +Silloin oli maailmansota jo ollut käymässä kolme vuotta ja sen käsittää, +että se aika oli tuonut Gjellerupeille, kuten kaikille muillekin +Saksassa, paljon kärsimyksiä. Tämän palkinnon johdosta oli nyt suurin +puute poistettu. Mutta eihän Gjellerup ehtinyt nauttia siitä kuin kaksi +vuotta, sillä lokakuussa 1919 sähkölennätin jo toi tiedon hänen +kuolemastaan. + +»Eräs Tanskan syvämietteisimpiä ja harvinaisimpia kirjailijoita on +mennyt pois», kirjoitti Berlingske Tidende (Berlingin lehti) hänestä, +mutta lisää sitten, että »ehkä moni nykyajan hälinässä ei huomaa, että +tämä oli niitä 'suuria' kuolemantapauksia.» + +Olkoon vain, ettei kaikki huomanneet, mutta ken vain kerrankin oli +joutunut personalliseen kosketukseen Gjellerupin kanssa, tai vain oli +lukenut hänen teoksiaan, tunsi, että maailma taaskin oli tullut entistä +köyhemmäksi, että henkilö, joka paljon oli antanut, mutta vieläkin olisi +voinut antaa, sillä eihän hän kuollessaan ollut kuin 62-vuotias, nyt oli +ainiaaksi vaiennut. + + + + +MINNA CAUER. + + +Kun minä talvella v. 1920 oleskelin muutamia viikkoja Berlinissä, oli +elämä siellä kaikinpuolin aivan toisenlaista kuin ennen. Ei siinä +kyllin, että kaikki ihmiset tuntuivat niin alakuloisilta ja +masentuneilta, että puute ja kärsimys pisti päätään esiin kaikkialla, +vaan vielä minä personallisestikin astuin siellä kuin hautojen keskellä, +sillä olivathan oikeastaan kaikki ne henkilöt, joiden kodeissa aina +ennen olin viettänyt niin sisältörikkaita hetkiä, jo poissa. Prof. +_Herman Grimm_ oli jo kauan aikaa levännyt samalla kirkkomaalla kuin +hänen kuuluisa isänsä ja setänsä, veljekset _Jakob ja Wilhelm Grimm_, +_Liebknechtin_ puolisot olivat jo molemmat kuolleet, samaten prof. _v. +Gizycki_ ja hänen paljon huomiota herättänyt vaimonsa _Lily Braun_, +samaten herrasväki _Schubert-Feder_, jotka pitivät salonkia, missä aina +tapasi intressanttia ihmisiä. Kaikki nämä, ynnä monet muut tuttavat, +olivat menneet läpi sen portin, joka suletaan niin visusti jokaisen +jälkeen, ettei palajaminen enää ole mahdollinen. + +Mutta yksi tuttavistani noilta menneiltä ajoilta oli kuitenkin jälellä +ja oli ihmeellisesti kyllä kestänyt ajan myrskyt. Se oli rva _Minna +Cauer_. Vaikken ollutkaan niin aivan usein noina entisinä, onnellisina +aikoina ollut hänen seurassaan, vaikutti vain se seikka, että hän kuului +sen ajan Berliniin hyvin puoleensa vetävästi. Olihan hän sitäpaitsi +tuntenut minun unohtumattoman opettajani prof. v. Gizyckin ja hänen +luonaan minä Minna Cauerin ensi kerran olin nähnytkin. + +Lähdin siis jo seuraavana päivänä häntä tapaamaan ja löysin hänet hänen +kodissaan, Wormserstrassen varrella, istumassa työhuoneessaan paksu, +täytetty aamutakki yllään. Se oli kyllä paikallaan, sillä huone oli +jotenkin viileä ja kuitenkin se oli ainoa hänen kodissaan, jota +lämmitettiin. Hän oli paljon vanhentunut siitä, kun tapasin hänet 1904, +mutta eihän se ihme ollutkaan kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kokenut. + +Minna Cauer oli muuten ihmeellinen sekoitus vanhan ja uuden ajan naista. +Esiintymisessään ja käytökseltään hän oli tuollainen hienoissa seuroissa +liikkunut vanhanajan nainen, jonka aina piti olla hillitty ja tyyni, +puhua matalalla äänellä, näyttää hyvin arvokkaalta, eikä osoittaa mitään +erityisiä tunteenpurkauksia. Tätä vaikutusta lisäsi vielä nuo ainaiset +pitsisaarlit ja pitsiset pääkoristeet, joita hän käytti. Mutta tähän +liittyi uuden ajan naisen tavaton ulospäin kohdistuva toimintahalu ja +monessa kysymyksessä jotenkin radikaali katsantokanta. + +[Kuva: Minna Cauer] + +Ennenkaikkea hän kuitenkin oli aito saksalainen ja omisti rotunsa +parhaat ominaisuudet: organisoimiskyvyn ja suuren tarmon. Hän jaksoi +tehdä työtä juuri kuin kone, kun siksi kävi, eikä hetkeksikään päästänyt +otettaan. -- Kun hän esim. syksyllä v. 1896 järjesti kansainvälisen +naisasiakongressin Berliniin, kävi hän omassa personassaan jokaisen +sanomalehden toimituksessa -- olivat ne sitten mitä väriä tahansa -- ja +pyysi, että ne lähettäisivät edustajan piakkoin pidettävään kongressiin +ja saikin sen aikaan, että suurkaupungin monen monet lehdet noin viikon +päivät puhuivat naisasiasta. + +Minna Cauer oli organisoinut Berlinin naispuoliset kauppa-apulaiset, +joiden yhdistykseen siihen aikaan kuului kymmenentuhatta jäsentä ja joka +kulki nimellä »Verein der weiblichen Angestellten im Handelsgewerbe». +Vuodesta 1919 lähtien on se toiminut jo laajennettunakin nimellä +»Verband der weiblichen Bureau- und Handelsangestellten.» Tätä +yhdistystä varten hän m. m. oli järjestänyt aivan erinomaisia n. k. +kirjallisia iltoja. Otettiin aina joku määrätty saksalainen runoilija, +sanotaan esim. Schiller tai Goethe tai Grillparzer tai Uhland tai kuka +muu tahansa ja silloin hänestä pidettiin esitelmä, kohtia hänen +teoksistaan luettiin ääneen, hänen runojaan lausuttiin ja myöskin niitä +laulettiin, jos niihin oli olemassa säveleet. Vieläpä väliin esitettiin +joku hänen näytelmäkappaleensakin. Minna Cauer arveli, että tällaiset +illat olivat välttämätön vastapaino henkilöille, jotka aina vain +toimivat aineellisen maailman palveluksessa. Hyvin hän hoiti +»Frauenwohl» nimistä yhdistystäkin, jonka puheenjohtajana ja sieluna hän +toimi. + +Juuri niihin aikoihin, kun me ensin tutustuimme, oli sieltä kuitenkin +eronnut suuri joukko naisia ja perustanut uuden yhdistyksen, jolle +annettiin nimeksi »Berliner Frauenverein» ja jonka puheenjohtajana toimi +_Helena Lange_. Mikä oikeastaan oli ollut erimielisyyden aiheena, jäi +minulle ikuiseksi salaisuudeksi, sillä vaikka asiata valaistiin sekä +puolelta että toiselta, en oikeastaan viisastunut. Mutta ei suinkaan +siinä paljon muuta ollutkaan kuin personakysymys. Kaksi niin voimakasta +naista kuin Minna Cauer ja Helena Lange eivät sopineet samaan +yhdistykseen, yhtä vähän kuin kaksi paavia Roomaan. + +Minulla oli tuttavia molemmissa yhdistyksissä ja kävin joskus niiden +kokouksissa, en sentään usein, sillä ne käsittelivät minun mielestäni +kovin alkeellisia asioita, ei yhtään noita suuria kysymyksiä, kuten +esim. naisten äänioikeutta, palkanyhdenvertaisuutta, laillistetun +siveettömyyden poistamista y.m. joista me siihen aikaan Suomessa pidimme +suurta ääntä. + +Minusta Saksan naisen asema oli niin tavattoman kurja, etten ollenkaan +ymmärtänyt miten he jaksoivat sellaisissa olosuhteissa elää. Naiset +eivät esim. saaneet milloinkaan olla mukana poliittisissa kokouksissa, +he eivät saaneet toimia opettajina valtion tyttökouluissa, eipä edes +kansakoulujen ylemmillä luokilla. Vain alemmat luokat ja +harjoitusaineet, kuten käsityöt ja voimistelu, uskottiin heille. Heitä +ei käytetty minkäänlaisissa virastoissa, ei pankeissa, eikä +postilaitoksessa. Heiltä oli kaikki korkeammat koulut ja yliopistot +suletut; eivät he edes saaneet vapaasti käyttää raitiovaunuja, sillä jos +he yrittivät ottaa kattopaikan, oli konduktööri heti heitä siitä +poishäätämässä. Kaiken tämän johdosta olisi Saksan naisten minun +mielestäni pitänyt nousta mitä voimakkaimpaan vastarintaan, eikä +ensinkään tyytyä pieniin, pinnallisiin uudistuksiin, sekä ehtimiseen +tehdä mitä tuntuvimpia hyökkäyksiä näitä sulettuja ovia vastaan. Nyt +jälestäpäin olen hiukan paremmin ymmärtänyt, että johtajanaiset ehkä +kuitenkin menettelivät pedagogisesti oikein siinä, kun he aluksi ottivat +pohdittaviksi yleisesti tajuttavia ja vaarattomimmilta näyttäviä +asioita, sillä jos heti olisi käyty käsiksi suuriin, »polttaviin» +kysymyksiin, olisivat nuo alistuvaisuuteen ja oman itsensä unohtamiseen +kasvatetut Saksan naiset kauhistuneet niin, että tuota pikaa olisivat +vetäytyneet pois koko leikistä. + +Ulkonainen ahtaus oli nimittäin aikaansaanut heissä aivan uskomattoman +sisäisen ahdasmielisyyden ja epäilyksen omaan kykyynsä sekä vakaumuksen +siitä, että mikä sopi miehelle ja kunnosti häntä, oli suorastaan +häpeäksi naiselle. + +»Kuinka te käytte yliopistossa luentoja kuuntelemassa, eihän ne ole +naisia varten», oli tavallinen huomautus, joka tuli osakseni silloin, +kun aluksi asuin »Heimat» nimisessä laitoksessa, jossa oli paljon +naisia. Eräs luuli jo sanovansa suuren sukkeluuden kun ehdotti, että +minun sinne mennessäni olisi pitänyt esiintyä miehen puvussa. + +Eivätkä he liioin ollenkaan ymmärtäneet sitä, että naisen piti valita +itselleen ammatti ja ansiotyö, paitsi silloin tietysti, kun koti oli +niin köyhä, ettei voinut tyttäriään elättää. Perhetyttärien luokka +rehoitti silloin vielä kaikessa voimassaan, ja kun tuollaiselta kysyi +miksi hän aikoi, piti hän sen miltei loukkauksena, ellei hän suorastaan +purskahtanut nauruun. + +Tästä ajasta ei vielä ole kulunut kuin neljännesvuosisata ja kaikki mikä +koskee naisen asemaa Saksassa on nyt jo niin muuttunut, että siellä +ollessaan tuskin tuntee liikkuvansa saman kansan keskuudessa. Tähän on +kyllä noiden johtajanaisten tarmokas työ suuresti vaikuttanut, eikä +suinkaan vähin Minna Cauerin. Väsymättömästi hän vuosikymmeniä taisteli, +lisäten aina vauhtia. Hän oli aina valmis panemaan alulle naisten +elinkysymyksiä koskevia valtiopäivä-anomuksia ja valvomaan kaikkia +ilmiöitä, jotka olivat heidän etujensa kanssa yhteydessä. M. m. on juuri +hänen aloitteestaan suurin osa naisia koskevaa siviili- ja rikoslakia +aivan saanut muutetun muodon näiden vuosien kuluessa. + +Hänen toimittamansa »Die Frauenbewegung», niminen lehti käsitteli joka +numerossaan näitä asioita ja kun hän sen lopetti, hoidettuaan sitä +neljännesvuosisadan, saattoi hän sanoa, että suurin osa niitä esteitä ja +rajoituksia, jotka olivat ympäröineet Saksan naista, nyt olivat +poistetut ja portit avatut. + +Yksin täydet kansalaisoikeudet, sekä äänioikeus että vaalikelpoisuus, +olivat neljännesvuosisadan ahkeran työn tulos. Mutta ne tulivat samana +hetkenä kun Saksan valtakunta oli luhistunut kokoon, kun vuosikymmenien +työ oli mennyt aivan hukkaan, ja sellaisena hetkenä kaikki tuntuu +turhalta. + +»Mitä se meitä hyödyttää, että olemme raataneet kuin orjat, säästäneet +ja koittaneet hankkia itsellemme vanhojen päivien varoja, kun kaikki nyt +on mennyt ja me olemme rutiköyhät», vaikeroivat monet tuhannet, ja +sellaiset henkilöt kuin Minna Cauer katselivat asiaa vieläkin syvemmältä +ja näkivät sekä omat että muiden laiminlyönnit. + +»Jos vielä aloittaisin työni, asettaisin sen aivan toiselle pohjalle», +vakuutti hän, »paljon henkevämmälle ja syvemmälle» ja osoitti sitten +miten se materialismi ja pintapuolisuus, joka jo kauan aikaa oli +rehennellyt hänen kansassaan, oli vaikuttanut haitallisesti joka alalla +-- myöskin naisasialiikkeeseen. Tyydyttiin puolinaiseen ja ulkonaisiin +voittoihin, mutta se, joka kuitenkin oli pääasia, voimakas ja eheä +personallisuus, syrjäytettiin. + +Häntä tuntui suuresti loukanneen se, että naiset äänioikeuden saatuaan +olivat niin valmiit yhtymään voimassa oleviin puolueisiin ja omistamaan +niiden katsantokannan tuomatta niihin mitään uutta. Mutta vielä +säälittävämpänä hän piti naisten sotaista intoa. Naispuolisten +valtiopäiväedustajien joukossa ei esim. ollut kahta naista enempää, +jotka olisivat ymmärtäneet rauhanaatteen, valitti hän. Itse hän pitkällä +elämäntaipaleellaan oli selvästi tullut havaitsemaan militarismin ja +sotaisen mielialan suuren vaaran, ja missä sitä vastaan taisteltiin ja +uutta katsantokantaa kasvatettiin, siellä hän tahtoi olla mukana. + +Hän vakuutti, että juuri heräämäisillään oleva Saksa, siis etupäässä sen +nuoriso, oli ymmärtänyt henkisten ihanteiden tärkeyden, ja siksi katseli +varsin kriitillisesti nykyisten puolueiden temmellystä tahtomatta yhtyä +niihin, mutta sen sijaan sillä oli omat pienet yhteenliittymänsä, joille +se oli antanut sellaisia nimiä kuin Fichte-, Goethe-, Kant-, Hegel- y.m. +seurat. Sitäpaitsi sillä oli lukuisat rauhanyhdistyksensä. Koska eräällä +rauhanyhdistyksen haaraosastolla oli juuri kokouksensa samana iltana, +kehoitti hän minuakin sinne tulemaan ja otti vain ensin puhelimitse +selkoa siitä, tulisiko pastori _Bleyer_ sinä iltana siellä puhumaan. + +Sinne sitten meninkin jotenkin hyvissä ajoissa ja olin taaskin +tilaisuudessa toteamaan, miten vaatimattomat saksalaisten kokouspaikat +olivat. Sitä kyllä kutsuttiin kahvilaksi ja minut neuvottiin sen +takimaiseen huoneeseen, mutta ei sillä ollut mitään yhteistä Helsingin +hienosti ja aistikkaasti sisustettujen kahvilojen kanssa. Huone oli +kyllä jotenkin tilava, arvelen, että sinne olisi voinut sijoittaa noin +sata ihmistä, ja olihan siellä korokekin, arvattavasti soittajia varten, +mutta muuten sen oviverhot, uutimet ja huonekalut tekivät hyvin kuluneen +ja mauttoman vaikutuksen, ja sitäpaitsi se oli kylmä kuin kellari. En +ollenkaan uskaltanut ajatellakaan päällystakin poisottamista. Sinne +rupesi vähitellen kokoontumaan ihmisiä, enimmäkseen nuorta väkeä +kumpaakin sukupuolta, kuten Minna Cauer oli kertonut. + +Puheenjohtajana toimi eräs pappi, muistaakseni hänen nimensä oli +Francke, ja hänelle rva Cauer saavuttuaan minut heti esitti ja lisäsi, +että olin nähnyt ja elänyt punakapinan kauhut Suomessa, jonka johdosta +tämä kysyi, enkö tahtoisi hiukan kertoa tästä läsnäolijoille. Ei se sinä +iltana ollut mikään tervetullut tehtävä, sillä olin jo Berliniin +tullessani aikamoisesti vilustunut, ääni oli käheä ja kurkkua +kirventeli, mutta pitäähän sitä aina olla valmis tuleen heittäytymään +kun Suomesta tahdotaan tietoja, ja niin minä siis tein työtä käskettyä. +-- Muuten pidin paljon puheenjohtajan tervehdyspuheesta, se oli koruton, +sydämellinen ja todisti syvää vakaumusta. Toinen puhuja tuntui minusta +sensijaan liiaksi monisanaiselta, hänessä oli tuota tavallista +saksalaista tapaa: asettaa kaikkein yksinkertaisimmatkin asiat +raskaaseen, monimutkaiseen muotoon. + +Tälle yhdistykselle omisti nyt rva Cauer hyvin paljon aikaa ja +harrastusta. Sen viikkokokouksissa hän aina oli mukana ja esiintyi +niissä itsekin tuon tuostakin. Mutta ei hän silti ollut katkaissut +entisiä siteitäänkään, joihin myöskin kuului paljon kansainvälisiä, +sillä hänellä oli laaja tuttavapiiri ympäri Europpaa, vieläpä +Amerikassakin, jossa hänen tarmokasta työtään aina kunnioituksella +mainittiin. He muistivat häntä näinä raskaina aikoina oikein +aineellisestikin. Juuri kun minä ensi käynnilläni istuin hänen luonaan, +toi hänen talousapulaisensa postista paketin, jossa oli kahvia, teetä, +suklaata sokeria y.m. ruokatavaraa. Eräs tuttava Englannissa, joka tunsi +Saksan vaikeat olot, oli sen sieltä hänelle lähettänyt. Siitä huomasi, +että ihmisrakkaus ja yhteistunne eivät sittenkään olleet kuolleet, +kaikesta vihankylvöstä huolimatta. + +Eräs Minna Cauerin saksalaisista ystävistä, minun toimelias ja samassa +henkevä emäntäni, _Margarethe Schurgast_, oli myöskin erityisesti +ottanut huolehtiakseen Minna Cauerin aineellisista elinehdoista, sillä +hän tiesi hyvin, ettei elämä eikä toimeentulo ollut leikkiä sille, joka +läheni kahdeksattakymmentään, eikä ollut muita tuloja kuin pieni eläke. +Iloisesti hän siksi aina telefonitse kysyi tarvitsiko hänen vanha +ystävänsä jotain ja kertoi, että hänellä oli liikenemään väliin lihaa, +väliin kalaa tai jotain muuta. + +[Kuva: Margarethe Schurgast] + +Rva Schurgast pani myöskin toimeen Minna Cauerin hyväksi kansainvälisen +rahankeräyksen -- siinä olivat Suomen naisetkin mukana jonka keräyksen +tulos sitten lahjoitettiin hänelle hänen täyttäessään 79 vuotta marrask. +1 p. 1920. + +He asuivatkin jotenkin lähellä toisiaan ja niinpä oli rva Cauer usein +Margarethe Schurgastin kodissa vieraana. Minäkin tapasin hänet siellä +useampia kertoja. Kun me kerran tulimme koskettaneeksi saksan +poliittista tilannetta, valitti rva Cauer haikeasti, ettei sillä ollut +ensinkään valtiomiehiä. Taistella se kyllä oli osannut koko maailmaa +vastaan, mutta nyt kun se tarvitsi diplomaatteja, ei vain ollut. Hän +myönsi, että liittovaltiot, varsinkin Englanti, siinä suhteessa olivat +paljon onnellisemmat. Ja miten hän suri Danzigin kaupunkia, joka oli +irroitettu Saksasta! Siellä hän vastanaineena oli viettänyt muutamia +onnellisia vuosia, ja siksi hän nyt syvästi tunsi sen kanssa. + +Me olimme pari päivää aikaisemmin olleet siinä kokouksessa, jossa +pohdittiin Saksan entisen keisarin luovuttamisesta ja se oli tehnyt +meihin molempiin varsin kiusallisen vaikutuksen. Se pilkka, häväistys ja +parjaus, joka siellä tuli hänen osakseen, oli sentään liikaa, sillä +olihan hän jo muutenkin lyöty ja nöyryytetty. Ja aivan luultavaa oli, +että ne, jotka siellä nyt niin räyhäsivät ja entistä keisariaan +moittivat, jokunen vuosi aikaisemmin olivat kurkkunsa täydeltä hänelle +huutaneet ja hurranneet, kun hän oli näyttäytynyt. Sen johdosta kertoi +rva Cauer miten hän nuoruudessaan oli oleskellut Parisissa ja usein +nähnyt Ranskan keisarin Napoleon III, jolloin kuului asiaan aina +kumartaa syvästi. Sen jälkeen kun tämä sitten Ranskan onnettoman sodan +jälkeen oli menettänyt kruununsa ja oleskeli Wilhelmshöhessä lähellä +Casselia, missä kansa katseli häntä hyvin tylysti, oli rva Cauer ulkona +kävellessään kerran taas nähnyt hänet ja kumartanut juuri yhtä syvästi +ja kohteliaasti kuin ennenkin, jolloin hän oli Ranskan hallitsija. +Napoleonista oli tämä niin odottamatonta, että hän kääntyi sen puoleen, +joka istui hänen rinnallaan vaunuissa ja sanoi: »Cétait vraiment une +française» (Se oli varmaan ranskalainen.) + +Tämä piirre kuvaa hyvin selvään rva Caueria. Ei hän antanut hetken +mielipiteiden ja vaihtelevan päiväpolitiikan vaikuttaa itseensä niin +mitään. Mitä hän oli oppinut kunnioittamaan, sitä hän kunnioitti, mitä +hän näki hyväksi, sitä hän kannatti, tekivät sitten muut mitä tahansa. +Tietysti sellainen ihminen tulee usein seisomaan aivan yksin ja +luultavasti Minna Cauerkin sen monasti sai kokea. Mutta oma vakaumus oli +hänelle kalliimpi kuin ihmisten suosio. + +Tavatessamme viimeisen kerran, sanoi hän: »Kun te seuraavalla kerralla +tulette Saksaan, ei minua enään ole». Uskalsin epäillä sitä, sillä +olihan hän henkisesti vielä hyvin elinvoimainen ja pirteä, miksikä hän +ei vielä olisi voinut elää muutamia vuosia lisää. Mutta viime kesänä +tuli kuitenkin tieto, että hän elokuun 2 ja 3 päivän välisenä yönä oli +sammunut. + +Rouva Schurgast, joka kirjoitti tästä, sanoo m. m.: »Te ymmärrätte +varmaan, miten surulliseksi rakkaan Minna Cauerin kuolema on tehnyt +meidät. Harvoin kai hänen ikäisensä henkilö on jättänyt jälkeensä niin +syvän aukon. Me hänen ystävänsä tunnemme itsemme miltei kodittomiksi. +Aina viime hetkeensä asti ajatteli hän Saksaa, ihmiskuntaa ja ystäviään +-- --» + +Minna Cauerin elämä oli yhtämittaista ankaraa työtä, mutta hän piti +kiinni siitä, että elämä oli parasta silloin, kun se oli työtä ja +vaivaa, kuten psalmista sanoo. Hänen isänsä oli ollut pappina +Brandenburgissa ja hän oli kasvanut sellaisessa ilmapiirissä, jossa +elämän suuruus ja syvyys ymmärretään ja jossa nuoret saavat alusta +pitäen sellaisen henkisen perinnön, ettei mikään myöhemmin voi heiltä +sitä riistää. + +Paitsi lehteään, josta voi seurata Saksan naisten heräämistä ja vapauden +taistelua askel askeleelta, on hän jättänyt jälkeensä »Die Frau des +neunzehnten Jahrhunderts» nimisen teoksen (19:nen vuosisadan nainen), +josta vielä syntymättömät suvut voivat saada paljon tärkeitä tietoja. + + + + +HERMAN GRIMM. + + +Seuraelämässä tapahtuu joskus, että siellä on henkilö, joka on niin +puoleensa vetävä ja vaikuttaa niin elähyttävästi, että hän ihankuin +hypnotisoi muut läsnäolijat. He tuntevat itsensä tuota pikaa hyvin +iloisiksi ja kevyiksi, keskustelu sujuu kuin itsestään, ja kauniit, +hyvät ajatukset tulevat tulvimalla mieleen. Mutta jos tämän henkilön +sitten muita aikaisemmin on poistuminen, tuntuu yhtäkkiä sellainen +ihmeellinen lamaannus. Koko edellinen eheä, korkea tunnelma laskeutuu ja +pirstoutuu, ja vähitellen on ilma taas täynnä tuota tavallista +arkipäiväisyyttä ja mielenmataluutta. + +Väliin saattaa tuollainen henkilö antaa väriä ja loistoa kokonaiselle +paikkakunnalle meidän silmissämme. Niin kauan kun hän asuu ja elää +siellä, menevät meidän ajatuksemme ehtimiseen sinne, ja hänen luokseen +me riennämme niin pian, kun sinne joudumme. Kun hän on poissa, tuntuu +siltä kuin koko seutu olisi autio ja tyhjä. + +Opettajani, prof. _Herman Grimm_, Berlinissä vaikutti minuun monta +vuotta juuri tällä tavalla. En tiennyt mitään parempaa kuin heti +Berliniin saavuttuani käydä häntä tervehtimässä, tulla kutsutuksi hänen +luokseen ja istua hänen kauniissa työhuoneessaan kuunnellen hänen +viisaita sanojaan. + +Miltei sattuman kautta tulin hänet tuntemaan. Olin valinnut Berlinin +yliopiston ohjelmasta ne luennot, joita tahdoin seurata, käynyt +puhuttelemassa asianomaisia professoreja ja pyytänyt lupaa saada heitä +kuunnella sekä maininnut tästä prof. _Foersterille_, joka minua ensi +aikoina siellä paljon oli auttanut ja m. m. kirjoittanut konseptit +hakupapereihini yliopiston konsistoriolle y. m. Hän kyseli taaskin +kerran tavatessamme, olinko jo käynyt Herman Grimmin puheilla, sillä hän +oli heti ensikerralla ehdottanut, että kuuntelisin häntä. En ollut, enkä +edes tämänkään jälkeen mennyt, sillä olin jo mielestäni yllin kyllin +käynyt kumartelemassa noita suuria herroja -- ihan yliopiston rehtorista +asti. Mutta koska prof. Foerster piti tärkeänä, että kuuntelisin prof. +Grimminkin luentoja, niin kirjoitin hänelle kirjeen ja huomautin, että +olin jo saanut luvan useilta hänen virkaveljiltään seurata heidän +luentojaan ja toivoin, ettei hänelläkään mitään sitä vastaan olisi. En +odottanut mitään vastausta, vaan kiipesin, kun luentopäivä koitti, +rohkeasti siihen saliin, jossa minulle oli ilmoitettu hänen luennoivan. + +[Kuva: Herman Grimm] + +Heti sisään astuessani ymmärsin, että siinä mahtoi olla jotakin +erikoista. Luentosali oli varsin suuri ja se oli täynnä viimeistä +paikkaa myöten. Sen etuseinä oli sileäksi pingoitetun, lumivalkeaksi +maalatun kankaan peittämä, ja vastaisella seinällä oli skioptikonkone +sitävarten laitetulla telineellä. Ikkunoissa riippui pikimustat +verkaiset verhot. Siinä oli jotakin teatteria muistuttavaa ja yleinen +jännitys, aivan kuin näytöksen edellä, tuntuikin ilmassa. + +Viimein avautui luentosalin yläpäässä oleva ovi ja vanhanpuoleinen +herrasmies astui sisään, jolloin kaikki kuuntelijat heti rupesivat +tömistelemään jalkojaan niin paljon kuin jaksoivat. Olin jo oppinut sen +verran, että tiesin sen merkitsevän sekä tervehdystä että +suosionosoitusta, sillä sellaista ei kaikille suotu. + +Rupesin tarkkaamaan tuota sisääntullutta. Hän oli kokolailla pitempi +keskikokoa, ja koko hänen olennossaan oli jotakin joka pikemmin +muistutti hienoa hovimiestä kuin tavallista, kuihtunutta oppinutta. +Tukka oli jo harmaa, mutta ryhti oli vielä aivan moitteeton ja piirteet +ihailtavan säännölliset, ilme henkevä. Ohjelmassa oli sanottu, että hän +luennoisi Dantesta aina Michelangeloon, ja yhtäkkiä oli sali pimeä ja +kankaalla edessämme näimme Danten pään. Grimm rupesi puhumaan hänen +merkityksestään, hän antoi läpileikkauksen koko siitä aikakaudesta, jona +Dante eli, sen poliittisesta ja sivistys-elämästä ja luki kappaleita +Dantesta. Näin hän vähitellen johdatti meidät niin toisiin maailmoihin, +että kun taikalyhty sammutettiin ja huone taas tehtiin valoisaksi, +tuntui aivan siltä kuin olisi yhtäkkiä herännyt kauniista unesta +todellisuuteen. + +Ja jotenkin sama tunne minulla sitten aina oli hänen luennoillaan. Ne +muuttuivat viikon sisältörikkaimmiksi hetkiksi ja niitä ei olisi millään +ehdolla raskinut laiminlyödä. Varhaisrenessansin edustajat Cimabue, +Giotto, Masaccio, Donatello y. m. tulivat järjestänsä esille ja koko +ajan olivat kuvat sanottua valaisemassa. Minulle kerrottiin, että prof. +Grimm oli omilla varoillaan hankkinut yliopistoon tuon muhkean +taikalyhtykoneen, niinkuin hänellä myöskin oli erityinen henkilö sitä +käyttämässä ja kuvia vaihtamassa. + +Herman Grimm oli aivan omintakeinen luennoitsija. Ei hän takertunut +pikku seikkoihin, ei hän ottanut esittääkseen sellaista, jota löysi +jokaisesta taidehistoriasta, mutta hän pysytteli suurissa pääpiirteissä +ja tahtoi ennen kaikkea, että kuulijat oppisivat ymmärtämään taidetta, +että heidän silmänsä avautuisivat näkemään sellaista, jonka he +tavallisesti niin helposti sivuuttivat. Hän sanoi kerran aivan suoraan, +ettei hän ensinkään aikonut valmistaa kuulijoitaan tutkintoa varten, sen +he saattoivat tehdä itse kirjallisuuden avulla, mutta hän tahtoi +kiinnittää heidän huomionsa muutamiin pääkohtiin ja saada heitä +käsittämään tärkeitä perustotuuksia. + +Hänellä oli aivan ihmeellinen taito esittää sanottavansa niin, että se +jäi mieleen, että joka kerta tunsi saaneensa jotakin elämää varten +talletettavaa: aarteita, joiden ohi ennen typeryydessään oli aivan +välinpitämättömänä kulkenut. Vuotta aikaisemmin olin nähnyt Dresdenin ja +Berlinin taidekokoelmat ja jotenkin kevyesti sivuuttanut niissä olevat +vanhojen mestarien tekeleet. Nyt ne rupesivat elämään, nyt niiden sisin +vähitellen ikäänkuin avautui ja rupesi puhumaan. Silmistä putosi kuin +suomut ja sitä ymmärsi, miten paljon täytyy nähdä ja kuulla, ennenkuin +osaa ottaa vastaan sitä kaunista mitä tarjotaan. Grimm väitti kerran, +että Ranskan kansa oli saksalaisia paljon taiteellisempi ja tämä riippui +vain siitä, että sillä lapsuudesta asti oli niin paljon enemmän kaunista +nähtävää. Jo sikäläiset näyteikkunat olivat sellaisen hyvän maun +tuotteita, että niistä aina sai jotain. + +Heti ensikerran kuultuani Herman Grimmiä, rupesin syvästi katumaan, +etten ollut personallisesti mennyt hänen luokseen lukukauden alussa, ja +tämä katumuksen tunne yhä vain kasvoi, kuta kauemmin häntä kuuntelin. +Olin pyt jo myöskin saanut kuulla, että hän oli _Grimmin veljesten_ +jälkeläinen, Wilhelmin poika, Jakobin veljenpoika, että hän oli ollut +naimisissa _Bettina von Arnimin_ tyttären kanssa ja säilyttänyt kaikki +Goethe-traditsionit. Asiaa tuumittuani päätin, että minä sittenkin menen +hänen luokseen, ellei muuta, niin kiittämään niistä nautintorikkaista +hetkistä, joita hänen luentonsa tuottivat minulle. + +Ja niin minä eräänä päivänä seisoin sen talon ulkopuolella, missä Herman +Grimm asui ja painoin sisäänkäytävän ovikelloa. Se avautui, portinvartia +pisti päänsä ulos luukustaan ja katsoi minuun pitkään. Ehken ollut hänen +silmissään kylliksi arvokas astumaan noita hienoja, matoilla +päällystettyjä portaita, sillä ne olivat, kuten saksassa aina seisoo +sisäänkäytävän seinällä: »Nur für Herrschaften» (vain herrasväelle), +mutta kun sitten kysyin prof. Grimmiä, neuvoi hän mihin kerrokseen minun +oli kiipeäminen. Siellä taas jouduin palvelijan tarkastettavaksi. Olin +jo kotoa lähtiessäni ottanut selvän siitä, pitikö ottaa päällysvaatteet +yltään ennenkuin astui sisään, ja saanut kuulla, että Saksassa ei +tiedetty sellaisesta tavasta mitään, ainoastaan sateenvarjo ja kalossit +olivat jätettävät eteiseen, ei mitään muuta, ja se koski sekä miehiä +että naisia. -- Palvelijalta sain kuulla, että professori oli kotona ja +nyt lähetin sisään käyntikorttini ja jäin odottamaan, mitä tästä +seuraisi. Hän palasi vähän ajan päästä ja ilmoitti, että professori +odotti minua työhuoneessaan. Sinne hän sitten opasti minut useiden +huoneiden läpi ja vihdoin seisoin tuon oppineen kaunosielun edessä, joka +luennoimistaidollaan oli voittanut koko sydämeni. + +Hyvin ystävällisesti hän tuli vastaani sanoen: »Te olette suomalainen. +Se minua ilahuttaa, sillä Jakob sedälläni oli paljon tekemistä +suomalaisten kanssa». + +Hän johdatti minut istumaan sammalväriselle plyyshisohvalleen ja asettui +itse sen vieressä olevaan nojatuoliin. Katsahdin nopeasti ympärilleni. +Huoneessa oli paljon tauluja, m. m. havaitsin siellä heti erään suuren, +Böcklinin maalauksen, kohokuvia m.m. eräs aito Luca della Robbia ja +kirjoja, ennenkaikkea kirjoja. Hänen suuren työpöytänsä läheisyydessä ja +ympärillä oli kirjahyllyjä ja aivan sen ääressä oli tuollainen +pyöritettävä jalallinen hylly tietosanakirjoja ynnä muita teoksia +varten, joihin ehtimiseen työnsä kuluessa täytyy turvautua. + +Aloitin, kuten olin päättänyt, kiittämällä häntä hänen erinomaisista +luennoistaan, joita aina riensin kuuntelemaan yhtä jännitettynä ja +odottavaisena kuin jos olisi ollut kysymys Shakespeare-näytännöstä. +Minulla oli erityinen syy yhdistää nämä kaksi asiaa, sillä juuri siihen +aikaan annettiin »Deutsches Teatterissa» Hamlet pitkin syksyä ja _Josef +Kainz_ oli nimiosan esittäjänä minusta niin mestarillinen, etten +sellaista näytelmätaitoa ollut vielä koskaan nähnyt Herman Grimm näkyi +pitävän tästä yhdistelmästä, sillä hän vastasi hyvin kohteliaasti: +»Etwas schöneres hat man mir noch nie gesagt». (Mitään kauniimpaa ei +minulle vielä koskaan ole sanottu.) + +Sitten hän tahtoi tietää mitävarten oikeastaan olin tullut Berliniin +seuratakseni luentoja sen yliopistossa, ja minä kerroin työstäni +Helsingin kansanopistokursseilla ja kaikenlaisissa valistusseuroissa ja +selitin, että tuo alituinen antaminen lopulta oli siihen määrin +tyhjentänyt pienet henkiset varastoni, että ne jo välttämättömästi +olivat uudistettavat. Hän huomautti kyllä, ettei hän yleensä pitänyt +siitä, että naiset opiskelivat, »mutta tehkää te sitä vain, koska otatte +asian vakavalta kannalta». + +Kansanopistokursseista jouduimme pohjoismaisiin kansanopistoihin, joihin +pari vuotta aikaisemmin olin niiden synnyinmaassa Tanskassa oikein +henkilökohtaisesti tutustunut, ja kaikki mitä kerroin niistä, näkyi +prof. Grimmiä suuresti huvittaneen. + +Koko seurustelutaidon salaisuus on oikeastaan siinä, että osaa asettua +toisen kannalle, kuunnella ja ottaa osaa hänen harrastuksiinsa, ja tämä +taito oli Herman Grimmillä aivan harvinaisesti kehittynyt. Ei hän ollut +suotta kuuluisa oppinut ja kaunosielu sekä senlisäksi suuren maailman +mies, aito saksalainen »Geheimrat» (salaneuvos), jolla arvonimellä häntä +yleensä puhuteltiinkin. + +Yhtäkkiä hän kysyi: »Mutta missä te olette oppinut noin hyvin saksaa?» +Hän oli ihan ensimäinen, joka näki siinä mitään ihmeteltävää, että +muukalainen puhui hänen kieltään. Kaikki muut, joiden kanssa joka päivä +olin seurustellut, ennenkaikkea nuo lukuisat asuintoverit, pitivät sen +aivan luonnollisena, olen varma siitä, että he olettivat saksan kielen +olevan yleisenä puhekielenä meillä. Selitin, että se oli minun taitavan +saksankielen opettajani ansio Suomessa, joka oli antanut minulle hyvän +teoreettisen pohjan, ja sitten oli oleskeluni Itämeren maakunnissa +antanut tarvittavaa käytännöllistä harjoitusta. -- Näin keskustelumme +siirtyi asiasta toiseen. Hänellä oli pöydällä edessään _Ada Negrin_ +runot ja kiitti niitä suuresti, hän kertoi saaneensa paljon +ajattelemista erään amerikkalaisen kuulijansa käynnin johdosta, joka oli +kertonut miten muuan varakas amerikkalainen oli määrännyt miljoonansa +yliopiston perustamista varten kaukaiseen länteen, jonne sitten tuota +pikaa oli kohonnut rakennus toisensa jälkeen, niin että siellä nyt oli +täydellinen yliopisto kaikkine laitoksineen. Kertoja itse kuului tämän +n. k. Stranfordin yliopiston opettajiin ja oleskeli nyt opintomatkalla +Europassa. -- Herman Grimm oli tällä tavalla koko ajan kosketuksissa +erilaisten ihmisten kanssa, valmis ottamaan vastaan vaikutelmia heiltä +ja sitten taas antamaan heille oman henkensä rikkautta. + +Olin jo istunut hänen luonaan enemmän kuin puolen tuntia ja ymmärsin, +että se oli enemmän kuin liikaa, mutta aika rientää niin liika nopeasti, +kun on henkisesti rikkaiden ja suurpiirteisten ihmisten seurassa. +Sanomattoman kiitollinen olin tästä hetkestä, ja vielä suuremmaksi +kiitollisuuteni kasvoi, kun hän mennessäni ehdotti, että parin päivän +perästä tulisin hänen luokseen aamiaisille, hänellä kun silloin oli +muitakin vieraita. Ja lopuksi hän antoi minulle korukansiin sidotun +teoksen, joka sisälsi hänen Goethe-luentonsa. + +Tuttavuus oli nyt tehty ja johti siihen, että silloin tällöin aina sain +pienen kutsukirjeen, jossa minua pyydettiin taloon päivällisille. Kun +tuollainen kirje ensikerran tuli, kirjoitettuna Herman Grimmin omalla, +selvällä käsialalla, iloitsin siitä suuresti, mutta en ymmärtänyt, että +siihen oli heti vastattava ja ilmoitettava aikooko tulla vai ei. Emmehän +me Suomessa välitä sellaisista pienistä muodollisuuksista mitään. Mutta +kutsupäivän aamuna ilmestyi prof. Grimmin talousapulainen täyshoitolani +eteiseen ja tiedusteli herrasväkensä puolesta, olinko aikeissa tulla +heidän luokseen. Se oli sellainen läksy, jota en koskaan unohda. + +Juuri näillä päivällisillä tapasin sitten ensikerran Herman Grimmin +sisaren, _Auguste Grimmin_, joka asui hänen kanssaan ja hoiti hänen +kotiaan. En tiedä miksikä hän ei edellisellä kerralla ollut +näyttäytynyt. Hän oli erittäin ystävällinen ja herttainen sekä kohteli +minua miltei yhtä suojelevasti kuin jos olisin ollut parinkymmenen +vuotias ja ensikerran ulkona maailmalla. Mutta samaa tapaa hän +oikeastaan noudatti veljensäkin suhteen. Syödessä hän usein kysyi tältä, +kun joku uusi ruokalaji oli tuotu pöytään: »Wie schmeckt es Dir mein +Kind?» (Miltä maistuu lapseni?) -- Hän oli nuoruudessaan arvattavasti +ollut kylläkin huomattu, sillä minä näin monta vuotta myöhemmin erään +runokokoelman, jonka sen tekijä, tuo taitava Eddan kääntäjä, _Karl +Simrock_, oli hänelle omistanut. Nyt hän kaikesta päättäen eli vain +veljeään ja muistojaan varten, eikä paljon sekaantunut tämän maailman +humuun. + +[Kuva: Auguste Grimm] + +Muistan miten hän kauhistui, kun minä kerroin hänelle kysyneeni monelta +eri henkilöltä, mitä he ajattelivat elämästä tämän jälkeen, ja miten +useammat olivat vastanneet, etteivät ajatelleet siitä yhtään mitään, +etteivät välittäneet koko asiasta, ja ettei heillä ollut mitään tarvetta +jatkaa elämäänsä kuoltuaan. Itse hän sanoi usein ajattelevansa näitä +asioita ja samassa niitä rakkaita omaisiaan, jotka jo olivat elämän ja +kuoleman rajan sivuuttaneet ja joiden joukossa m.m. oli eräs veli, joka +oli ollut lupaava taiteilija. -- Oikein äidillisellä huolehtivaisuudella +hän tahtoi tietää oliko minulla hyvä asunto ja ravinto, kuinka usein +kirjoitin äidilleni j.n.e. Ja kun minä tähän viimeiseen kysymykseen +vastasin sen tapahtuvan joka toinen päivä, ilmoitti hän erityistä +tyytyväisyyttä. + +Kun minä taaskin kerran olin kutsuttu heidän luokseen, rupesi Herman +Grimm tiedustelemaan olinko suorittanut yliopiston kassaan maksun hänen +luennoistaan. -- Saksan yliopistoissa ovat yleensä kaikki luennot +maksulliset. -- Kun vastasin siihen myöntävästi, selitti hän, ettei se +mitenkään sopinut. Ja hän lisäsi leikillisellä tavallaan toivovansa, +että kun hän tulee Suomeen, niin häneltä ei täällä liioin ruveta maksua +kiskomaan. Sitten hän otti kultarahan kukkarostaan ja antoi minulle +suorittamani summan takaisin. Tässä yhteydessä hän kertoi hyvin +humoristisesti, ettei puolellakaan kaikista niistä kuulijoista, jotka +kävivät hänen luennoillaan, ollut tapana maksaa. Hän sanoi tietävänsä +sen m. m. siitä, että silloin kun oli maksujen aika, jäi suuri osa +tulematta, mutta kun tämä oli ohitse, ilmaantuivat he sinne taas kaikki, +kuten ennenkin. -- Ihmeellinen ja täysin kansainvälinen tuo Herman +Grimmin kuulijakunta muuten olikin. Siellä oli nuoria miehiä sekä +kaukaisesta idästä että lännestä. Oli aivan tummia hindulaisia ja +persialaisia ja sitten taas aivan vaaleita pohjoismaalaisia, oli +venäläisiä, puolalaisia, serbialaisia, bulgarialaisia, englantilaisia, +italialaisia, unkarilaisia ja yleensä vaikka mitä kansallisuutta, ja +ulosmennessä kuuli jos joitakin kieliä, yksin viron kieltä satuin +eteisessä kerran kuulemaan. + +Olin kauan aikaa ollut ainoa naiskuulija hänen luennoillaan, mutta +eräänä päivänä ilmestyi sinne eräs amerikatar, joka harrasti taidetta +yli kaiken ja sen jälkeen meillä oli tapana heti luennon päätyttyä mennä +»Altes Museumiin» katsomaan juuri sen mestarin tekeleitä, josta +luennossa oli ollut kysymys. Tämä näyttäytyi olevan hyvinkin +hyödyllistä, sillä senkautta kaikki kuulemamme syventyi. + +Väliin saattoi Herman Grimm esitelmöidä yhdestä ainoasta taulusta koko +tunnin. Unohtumattomasti jäi mieleen hänen luentonsa _Lionardo da +Vincin_ »Ehtoollisesta». Ensin hän näytti kuvia siitä, miten tätä +aihetta aikaisemmin oli käsitelty ja sitten tuli Lionardon taulun vuoro, +jolloin vain huomautukset siitä, mitä opetuslasten kätten liikkeet +merkitsivät, olivat aivan erinomaiset. Samassa tilaisuudessa hän myöskin +mainitsi tehneensä sen ihmeellisen havainnon, etteivät nuoret yleensä +tienneet raamatusta mitään, ei senverran, että olisivat osanneet etsiä +sieltä tuota tai tätä kohtaa. Mutta jo taiteen kannalta se oli suuri +puute, sillä uskonnollisten aiheiden ymmärtäminen edellytti aina tarkkaa +evankelioiden tuntemista. -- Hän osasi tehdä tällaiset huomautukset niin +mukavalla tavalla, etten luule kenenkään niitä unhoittaneen. + +Monta monituista luentoa hän omisti _Michelangelolle_, josta hän oli +kirjoittanut laajan teoksenkin ja oleskellut sitä varten pitemmän aikaa +Italiassa. Siitä oli jo ilmestynyt useampia painoksia silloin, ja kun +sen seitsemäs painos v. 1900 ilmestyi täynnä mitä hienoimpia kuvia, +syntyi siitä kallis, komea loistoteos, jonka Herman Grimm oli määrännyt +minullekin annettavaksi, sillä kustantaja lähetti säännöllisesti minulle +tänne Suomeen vihon toisensa jälkeen. + +Herman Grimm oli muuten aivan ruhtinaallisen antelias. Sinä jouluna, +jonka vietin Berlinissä, sain häneltä pienen laatikollisen lahjoja, +jossa m. m. oli Grimmin sadut, hänen valokuvansa y. m. Hän tahtoi tehdä +ihmiset iloisiksi ja pisti siksi usein heidän käteensä jonkun kirjan, +kuvan, aikakauslehden tai jotakin muuta, josta hän arveli heidän olevan +huvitettuja. + +Liikuin siihen aikaan hyvin paljon eri piireissä Berlinissä, tein mitä +erilaisimpia tuttavuuksia aina kaupungin poliisimestarista +sosialistijohtajiin asti, sekä kuulin samoja asioita käsiteltävän ja +arvosteltavan senkin seitsemällä eri tavalla, mutta niin pian kun +jouduin Herman Grimmin luo, olin aivan joutunut kuin toiseen maailmaan. +Ei siellä ensinkään puhuttu sellaisista asioista kuin muualla, ei päivän +poliittisista tapahtumista, ei sosialismista, ei yhdistyselämästä, ei +naisasiasta, ei mistään n. k. polttavista kysymyksistä. Siellä vallitsi +tyyneys ja kauneus, oikein tuo aito weimarilainen henki, jonka +saksalaisen kulttuurin ihailijat aina asettavat Saksan militaristisen +hengen vastakohdaksi. Mutta juuri siksi nuo hetket siellä muodostuivat +niin rakkaiksi ja unohtumattomiksi. Herman Grimm ennustikin kerran, +ettei politiikka tulevaisuudessa enään olisi kansojen arvonmäärääjä, +vaan ainoastaan heidän henkinen kehityksensä. + +Surun keväänämme 1899 olin taas muutamia kertoja Herman Grimmin luona. +Mutta vaikka sydämeni olikin aivan täynnä Suomen politiikkaa ja suurta +onnettomuutta, koitin olla ulkonaisesti hyvin rauhallinen ja oikeastaan +vain päällemiten kajota siihen, mikä oli aiheuttanut matkani ja miten +minä koitin tehdä propagandaa maani puolesta. + +Mutta Herman Grimm oli paremmin kuin luulinkaan arvannut mielialani ja +ponnistukseni, sillä kun viimeisen kerran olin hänen luonaan, piti hän +minulle varsin lystikkään puheen, josta havaitsin, että kyllä hän oli +asioiden perillä. Siinä hän m. m. sanoi: »Te olette varsin vaarallinen +ihminen, sillä te olette fanaatillinen, -- fanaatillinen hyvän puolesta. +Nytkin te vain koko ajan ajattelette maatanne, ja olette valmis tekemään +mitä tahansa sen pelastamiseksi. Luulen melkein, että olisitte valmis +leikkaamaan minun nenäni poikki, jos vain luulisitte voivanne sen kautta +auttaa Suomea». + +Hänen ruumiilliset voimansa olivat jo tähän aikaan varsin heikot, ja hän +vakuuttikin tuolla samalla leikillisellä tavallaan, etteivät ne +ollenkaan enää siitä lisääntyneet, menivät vain alaspäin päivä päivältä. +Mutta vielä hän tämän jälkeen kesti parisen vuotta. + +Ollessani Berlinissä v. 1906 kävin tapaamassa hänen sisartaan, joka asui +ihan samassa paikassa kuin ennenkin, Matthäikirchstrassen 5:ssä, ja näin +kaikki nuo tutut huoneet ja esineet. Olisin mielelläni tahtonut tietää +jotain Herman Grimmin kuolemantaudista ja viime hetkistä, mutta sisar ei +sanonut voivansa niistä kertoa. Me puhuimme sensijaan kyllä monesta +muusta asiasta, ja hän oli rakastettava kuin ennenkin sekä kehoitti +minua menemään Matthäi-Kirchhofille (Matteuksen hautausmaalle) ja +taittaa itselleni ruusu Grimmin haudalta. Sinne pistäydyinkin eräänä +päivänä ja löysin sieltä Grimmien samankokoiset ja varsin vaatimattomat +hautapatsaat pitkässä rivissä. + +Mutta eivät hautakummut koskaan ole minulle paljonkaan puhuneet. Eihän +hauta voi sitoa edesmenneiden henkeä. Päinvastoin tunnen heidän +läheisyytensä monta kertaa voimakkaammin muualla, ennenkaikkea siellä, +missä he ovat vaikuttaneet, ja niissä ajatuksissa, jotka he ovat +jälkeensä jättäneet. Herman Grimmin teoksista minä aina löydän hänet ja +vielä tänäpäivänä soi minun korvissani hänen äänensä kaiku ja ne monet +sekä vakavat että leikilliset arvostelut ja huomautukset, jotka hän +lausui. + + + + +YSTÄVYKSET. + + +Köpenhaminassa on eräs pieni koti, jonne minä aina sinne saavuttuani +heti ensimäiseksi riensin ja siellä minä myöskin kaikkein viimeiseksi +kävin. Ja muutenkin minä aina tuon tuostakin pistäydyin siellä käymään, +sillä se oli yhtä aikaa sekä »elävien maa», että rauhan suoja. + +Minulla oli aina se tunne, että kun sitä kotia ei enään olisi, olisi +Köpenhamina menettänyt suurimman viehätysvoimansa, että tulisin +tuntemaan itseni siellä jotenkin yksinäiseksi ja orvoksi, niin paljon +kun minulla siellä onkin muita tuttavia ja ystäviä. Ja nyt se on +tapahtunut. + +Tänä syksynä saapui tieto, että maisteri _Ida Falbe-Hansen_, tämän +herttaisen, pienen kodin toinen asukas, oli nyt jättänyt tämän +maallisen. Senjälkeen tuo pieni huvila kai tulee myydyksi ja sen toinen +asukas, _Elisabeth Grundtvig_, muuttaa muualle. + +»Ida Falbe-Hansen ja Elisabeth Grundtvig ovat parasta mitä meillä on», +sanoi aikoinaan meidän maalaisemme _Anna Berendsen_, joka tarkkaan tunsi +kaikki Köpenhaminan piirit. + +Molemmat he kuuluivat maansa sivistyselämän huomattavimpiin edustajiin +ja olivat jo ihan perintönä saaneet vastaanottaa arvokasta +kulttuuripääomaa. + +Ida Falbe-Hansenin esi-isät ovat toimineet kirkon ja yliopiston +palveluksessa -- hänen veljensä esim. on kuuluisa tilastotieteilijä ja +kansantalouden tutkija, prof. _Falbe-Hansen_. Elisabeth Grundtvig on +kansanopiston luojan, runoilija, historioitsija ja piispa _N. F. S. +Grundtvigin_ pojantytär. Siinä on jo monessa polvessa koottuja henkisiä +rikkauksia ja niitä he omalla ahkeralla työllään yhtä mittaa lisäsivät. + +[Kuva: Ida Falbe-Hansen] + +Siihen aikaan kun tie naisilta yliopistoon vielä oli suljettu, eivätkä +he ainakaan saaneet kulkea sinne sitä valtaväylää, joka oli olemassa +miehiä varten, jo silloin hankki Ida Falbe-Hansen itselleen pääsön sinne +ja saavutti siellä maisteri-arvonsa. + +[Kuva: Elisabeth Grundtvig] + +Tanskan kieli ja sen kirjallisuus oli hänen pääaineensa, mutta hänen +tietonsa ja harrastuksensa ulottuivat kyllä moneen muuhunkin suuntaan ja +sama koskee hänen asuintoveriaan. + +Heti kun astui heidän kotiinsa, sai voimakkaan vaikutuksen siitä, että +siellä elettiin, että ajan sydämen lyönnit siellä tunnettiin ja +ymmärrettiin, ettei mikään nykyhetken virtauksista ja riennoista ollut +siellä vieras. Mutta asujanten korkea sivistystaso vaikutti, että siellä +kaikkia ilmiöitä arvosteltiin tyynesti ja monipuolisesti, ettei tänään +oltu täynnä hehkua jonkun asian puolesta ja huomenna jo +välinpitämättömiä, tai aivan ehkä jo vastustavalla kannalla. + +Niin kauan kun tuo pieni koti vielä on niin elävänä silmäini edessä, +tahdon edes ajatuksissani mennä sitä katsomaan. Astun siis +Westerbrogadea kulkevaan raitiovaunuun ja ajan sillä ulos +Fredriksbergiin. Siellä nousen alas ja rupean kulkemaan jotakuta niistä +poikkikaduista, jotka vievät minut päämäärääni kohti. Kaikilla taloilla +pitkin matkaa on omat puutarhansa ja muratti kapuaa niiden seinämiä. +Myöskin Akacievejn 4:ssä, jossa ystävykset asuvat, on pieni puutarha, +missä hyasintit ja narsissit kukkivat keväällä ja ruusut kesällä. Avaan +sen portin, astun sinne sisään ja tuota pikaa soitan jo ovikelloa. +Tavallisesti on nuori, siisti palvelija avaamassa, viime käynnilläni +tuli sairaanhoitaja. Alakerrassa ei ole muita huoneita kuin eteinen ja +keittiö, seurusteluhuone ja kirjasto; yläkerrassa on sitten +makuuhuoneet. + +Joka kerta kun jonkun vuoden poissaoltuani lähenin tätä kotia, oli +minulla aina odottava, miltei jännitetty tunne, sillä tiesin, että +saisin siellä kuulla kaikesta mitä Tanskassa kulttuurielämän alalla +sillä aikaa oli tapahtunut, että siellä tehtäisiin minulle selkoa sen +viimeisistä kirjallisista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä, että siellä +kärsivällisesti vastattaisiin kaikkiin kysymyksiini, vaikka olisin +tehnyt niitä kuinka monta tahansa. + +Olivathan sen asukkaat opettaneet minut Tanskan menneisyydenkin +tuntemaan ja avanneet minulle portit koko sen rikkaaseen henkiseen +elämään. Heti kun ensi kerralla tapasin Ida Falbe-Hansenin, kertoi hän +minulle esim. _Kristen Koldista_ ja hänen merkityksestään Grundtvigin +kansanopistoaatteen elävässä elämässä toteuttamisesta niin +unohtumattoman elävästi, että hänen sanansa vieläkin soivat korvissani. +Hän tutustutti minut _Leonora Kristine Ulfeldtiin_ ja antoi minulle +hänen »Jammersminde» nimisen muistelmateoksensa luettavaksi. Entä hänen +kuvauksensa _Holbergistä_, _Ingemannista_, _Andersenista_ y. m. + +Viime mainittu oli oikeastaan ainoa, jonka minä ensi kerralla Tanskassa +käydessäni oikein kunnollisesti tunsin. Mutta Andersenin sadut olivat +olleetkin minun henkinen ravintoni jo kuudenvuotiaasta alkaen ja niihin +sekä hänen »Mit Livs Eventyr» nimiseen elämäkertaansa olin niin +eläytynyt, että ne ensipäivinä Köpenhaminassa ollessani ehtimiseen +joutuivat mieleeni. Jokainen vinttikamarin ikkuna, jokainen herttainen +lapsukainen, jokainen harmaahapsinen vanhus, jokainen vanha kivitalo ja +kapea kuja toi heti mieleeni jonkun kohdan hänen kertomuksistaan. + +Kun mainitsin tästä Ida Falbe-Hansenille, otti hän esiin erään vanhan +kellastuneen paperin, jossa oli H. C. Andersenin omakätisesti +kirjoittama runo ja nimikirjoitus, ja lahjoitti sen minulle muistoksi +siitä kirjailijasta, johon olin niin ihastunut pienestä pitäen. (Se on +nykyään N. Ä:n toimiston seinällä lasissa ja raamissa). + +Mutta eivät he ainoastaan olleet selvillä oman maansa historiasta ja +tapahtumista, vaan koko europpalainen kirjallisuus ja kulttuuri-elämä +oli heille yhtä tuttu, sen totesin aina kun johdatin heidän luokseen +jonkun muukalaisen. Kun esim. kevättalvella 1909 ja sitten taas 1911 +olin heidän luonaan englantilaisen ystävättäreni _Rosalind Traversin_ +kanssa, siirtyi keskustelu tuota pikaa englantilaiseen kirjallisuuteen +ja he olivat siihen niin perehtyneet, että vieras aivan ihmetteli. + +»Mutta koska olet kaikkien noiden ihmisten teokset lukenut?» kysyin +kerran Elisabeth Grundtvigiltä. »Minä olen istunut kirjojen ääressä ja +oppinut tuntemaan elämää niistä, sillä aikaa kun sinä olet maailmaa +kierrellyt ja oppinut itse elämästä», vastasi hän. + +Mutta eihän nämä ystävyksetkään aina olleet paikallaan istuneet. +Berlinin kansainväliseen äänioikeuskongressiin esim. 1904 ilmestyi +Elisabeth Grundtvig yhtäkkiä, vaikkei hän aluksi luvannutkaan tulla +sinne, vain nähdäkseen _Susan B. Anthonyn_, tuon suuren amerikattaren, +joka oli antanut koko elämäntyönsä auttaakseen sisariaan itsenäisyyteen +ja vapauteen ja nytkin, korkeasta ijästään huolimatta -- hän oli jo +silloin 80-vuotias -- oli tullut Atlannin valtameren poikki ollakseen +mukana siinä tilaisuudessa, kun naisten äänioikeuskongressi ensi kerran +piti kokouksen Europassa. Ida Falbe-Hansen oli siellä jo ennestään, +sillä hän kuului kongressin esitelmöitsijöihin. + +Eräänä kesänä he taas matkustivat _Selma Lagerlöf_in luo Mårbackaan, +sillä hän kuului heidän hyviin ystäviinsä jo aivan entisiltä ajoilta, +oli asunut heidän luonaan Köpenhaminassa ja useimmat hänen teoksistaan +oli Elisabeth Grundtvig muuttanut tanskankieliseen asuun. Siihen aikaan +kun hän käänsi Selma Lagerlöfin Topeliuksen elämäkertaa, kirjoitti hän +minulle seuraavasti: + +»Sinä varmaan antanet anteeksi pitkän vaitioloni, kun kuulet sen syyn. +En ole nimittäin viimeaikoina ehtinyt muuta -- pieniä kotiaskareita +lukuunottamatta -- kuin istua kirjoituskoneeni ääressä ja kääntää Selma +Lagerlöfin kirjaa Topeliuksesta. Oikeastaan olen näiden kuukausien +kuluessa elänyt Suomessa, oleskellut Pietarsaaressa, Oulussa ja +Helsingissä ja tämä käynti on tuottanut minulle paljon iloa -- ainoa +jonka minä nähtävästi teen Suomeen -- ja ennenkaikkea on lähempi +tuttavuuteni Topeliuksen kanssa ollut minulle ilonaihe. Tähän asti ei +minulla ole ollut vähintäkään aavistusta siitä, millainen hän oli +ihmisenä. Tässä yhteydessä olen ajatellut sinua monta kertaa joka päivä +ja _tahtonut_ kirjoittaa, mutta eipä se vain ole tullut tehtyä». + +Välistä kun olin näiden ystävysten kodissa, oli Ida Falbe-Hansen poissa +ja Elisabeth Grundtvig yksin kotona. Silloin minä aina pyysin häntä +kertomaan menneistä ajoista, elämästä Tanskassa hänen lapsuudessaan ja +erittäinkin hänen suuresta iso-isästään. + +Kuvan toisensa jälkeen hän siinä loihti eteeni, miten esim. Grundtvigin +syntymäpäiväksi aina saapui niin paljon hänen hengenheimolaisiaan, että +se jotenkin avara puutarha, joka ympäröi hänen huvilaansa, oli aivan +täynnä ihmisiä, jotka sitten istutettiin pitkien katettujen pöytien +ääreen aterioimaan, jolloin Grundtvigin ytimekkäät laulut kaikuivat ja +puheiden pitäjistä ei ollut puutetta; miten Grundtvigin elämässä, sen +jälkeen kun hän, leskeksi jouduttuaan, oli mennyt naimisiin tuon hienon, +intelligentin valtioneuvoksetar _Toften_ kanssa, oli huomattava uusi +kevät ja runokausi. -- Mutta lapset edellisestä avioliitosta, jotka jo +olivat täysi-ikäisiä miehiä, olivat niin loukkaantuneet siitä, että +heidän äitinsä niin pian unhotettiin, että he mielenosotuksellisesti +esiintyivät kirkossa isää vihittäessä surunauhat käsivarsilla ja +miekkojensa kahvojen ympärillä, -- he olivat näet vapaaehtoisina olleet +Tanskan sodassa v. 1848--50 mukana ja kulkivat vieläkin sotilaspuvussa. + +Vain kolme vuotta kesti tätä Grundtvigin onnellista kevättä, sillä jo +1854 peitettiin sen aiheuttaja, Marie Tofte hautaan, mutta hän jätti +jälkeensä pienen pojan, joka tuli isän silmäteräksi. Hän oli kaunis kuin +sadunprinssi, ja niin lahjakas, että hän jo siinä 8--10-vuotiaana +kirjoitteli runoja. Nämä pikku poikansa runot Grundtvig sitten julkaisi +ja liitti kokoelmaan muutamia omiaankin sekä painatti kannelle: »Tanskan +nuorimman ja vanhimman runoilijan runoja». + +»Sinun pitäisi toki kirjoittaa muistelmasi», huomautin kerran, mutta +Elisabeth Grundtvig sanoi olevansa aivan samaa mielipidettä kuin entinen +talontytär Norjassa. Kun häntä nimittäin moitittiin senjohdosta, ettei +hän ollut opetellut kirjoittamaan, vastasi hän vain: »Kun jo Olavi ja +Petteri osaavat kirjoittaa, niin kyllä se meidän perheellemme riittää, +ei minun sitten enään tarvitse siihen ruveta» Elisabeth Grundtvig +väitti, että hänen isoisänsä oli jättänyt jälkeensä niin runsaan +kirjallisen tuotannon, että vaikka vain murrososa siitä oli juuri niihin +aikoihin koottu ja julkaistu Grundtvigin valittujen teosten nimellä, +läheni niiden sivumäärä jo kymmentätuhatta, ja tuottelias oli hänen +setänsä prof. _Svend Grundtvigkin_ ollut. Kyllä siinä jo oli yhden suvun +laskuun tarpeeksi. + +Mutta ei nyt Elisabeth Grundtvigkaan sentään niin aivan viaton tässä +suhteessa ollut. Siihen aikaan kun naiset Tanskassa rupesivat +järjestettynä ryhmänä mielipiteensä lausumaan omasta itsestään ja +maailman menosta, sekä vaativat paikkaa elämän auringon puolella, oli +hän kyllä mukana ja toimitti yhteen aikaan heidän julkaisemaansa +»Kvinden og Samfundet», nimistä lehteäkin, mutta yleensä olivat hänen +vaatimuksensa kirjallisuuden ja kirjallisten teoksien suhteen jotenkin +suuret, niinkuin sellaisen ihmisen aina käy, joka on syventynyt kaikkeen +maailman kirjallisuuteen. + +Ida Falbe-Hansen oli sitä vastoin pitkin elämäänsä hyvin ahkera +kynänkäyttäjä. Hän kirjoitti oppikirjoja, joita käytetään useissa +Tanskan kouluissa, hän julkaisi tieteellisten tutkimuksiensa tuloksia, +hän oli suosittu kirjallisuuden arvostelija ja työskenteli myöskin monta +vuotta uuden ruotsalais-tanskalais-norjalaisen sanakirjan parissa, joka +muutamia vuosia sitten valmistui. Hän oli tavattoman tunnollinen tässä +kuten kaikissa tehtävissään, eikä ainoastaan koonnut kaikkia niitä +sanoja ja sanontatapoja, joita hän löysi Ruotsin ruotsissa ja sen +kirjallisuudessa, vaan hän etsi niitä myöskin meidän maamme +ruotsinkielisiä kirjailijoita lukiessaan, kuten esim. Runebergiä, +Topeliusta, Tavaststjernaa y. m. Väliin tapahtui, että nämä Suomen +ruotsissa käytetyt sanat olivat sellaiset, ettei hän mitenkään voinut +niitä ymmärtää ja silloin piti jo minunkin auttaa. Muistan miten minua +huvitti kun hän oli merkinnyt paperille sellaisia sanoja kuin +»fortuschka» »isvoschik» y.m. ja ihmetellen kysyi niiden merkitystä. +Mahtoivat nuo venäjänkielestä otetut lainasanat kuuluakin hyvin +vierailta ja ihmeellisiltä länsi-europpalaisen korvissa. + +Ida Falbe-Hansenin päätehtävä oli kuitenkin opettaminen ja siinä hän oli +aivan verraton, todistivat kaikki hänen oppilaansa, jotka etupäässä +olivat täysikasvaneita nuoria naisia. Hän kuului nimittäin seminaarien +tutkintovaliokuntaan ja matkusti keväisin seminaarista toiseen +pannakseen toimeen kokeita ja arvostellakseen oppilaiden kypsyyttä. + +Keväällä v. 1906 hän kertoi eräässä seminaarissa asettaneensa +vastattavaksi kysymyksen, mikä oli edellisen vuoden tärkein poliittinen +tapahtuma, mutta samassa hän myöskin oli ollut pahoillaan siitä, että +moni oli maininnut kaikenlaisia pikku seikkoja, eikä ymmärtänyt, että +Suomen suurlakko ja sitä seurannut vapautuminen sortajan puserruksesta +muodosti senvuoden suuren rajapyykin. + +Hyvin sievästi ovat hänen entiset oppilaansa nyt, hänen kuoltuaan +kirjoittaneet hänestä, ja eräskin sanoo: + +»Hän oli sanan täydellisessä merkityksessä päällikkö, sillä hän kykeni +johtamaan ja panemaan ihmisiä liikkeelle. -- -- Hänellä ei ainoastaan +ollut harvinaisia tietoja, vaan hän hallitsi niitä niin hyvin, että hän +tykkänään olisi voinut antautua tieteen palvelukseen ja kulkea pitkälle +sitä tietä, mutta sensijaan hän valitsi näennäisesti vaatimattoman +tehtävän, rupesi opettajaksi ja tuli mitä ihmeellisemmäksi nuorten +opastajaksi -- -- -- Kaikki me, jotka olemme nauttineet hänen nerokasta +opetustaan, olemme hänelle suuressa kiitollisuuden velassa siitä, että +hän omisti elämänsä opettamiseen. + +»Hän ei ainoastaan ollut etevä alallaan ja siten saanut niin paljon +aikaan, mutta hän oli myöskin suuri personallisuus ja sen kautta hän +ennen muuta vaikutti. + +»Meille, jotka tunsimme hänet ammatti-ihmisenä ja mestarina paljoa +enemmän kuin yksityisihmisenä, osoittautui hänen ihanteellisen ylevä +personallisuutensa varsinkin elävänä siinä suhteessa, että hän, jolla +oli niin harvoja vertaisia, eikä ketään yläpuolellaan, otti mitä +herttaisimmalla tavalla osaa jokaisen yksityisen oppilaan kehitykseen, +oli tämä sitten rikaslahjainen tai vähemmän lahjakas». + +Tämän hänen opettaja-innostuksensa laskuun panen senkin, että hän aina +tahtoi tehdä minun oleskeluni Köpenhaminassa niin sisältörikkaaksi kuin +suinkin. Minun piti kuulla kaikki merkkitapaukset, tutustua kaikkiin +merkkihenkilöihin ja nähdä kaikki mikä oli mielenkiintoista. Kerran hän +vei minut Tanskan naiskoulujen luojan, _Nathalie Zahlen_ luo, kun tällä +oli vastaanotto, toisen kerran hän ja Elisabeth Grundtvig kulettivat +minut kuvanveistäjä _Marie Carl-Nielsenin_ luo hänen ateljeehensa ja +kertoivat jo matkalla, että rva Nielsen oli kahdessa kilpailussa +voittanut ensi palkinnon, mutta kun nimilippu sitten avattiin ja +havaittiin, että palkittu olikin nainen, ei tilausta annettu hänelle. +Sitten oli taaskin kilpailu Kristian IX:nen suurta ulkoilmapatsasta +varten ja tälläkin kertaa sai rva Carl-Nielsenin luonnos ensi palkinnon. +Eikä häntä enää rohjettu kolmatta kertaa sivuuttaa, kun oli kysymys itse +työstä, ja niin hän sai tuon mahtavan muistopatsaan valmistaakseen. +Hänen tilavassa, korkeassa ateljeessaan oli jo muutamia siihen aijottuja +jalustaryhmiä valmiina, ja niitä hän nyt meille näytteli ja selitteli. +Siellä oli läsnä muutamia muitakin intressantteja henkilöitä, m. m. +hänen puolisonsa, säveltäjä Carl Nielsen, joka käydessään täällä meillä +pohjoismaalaisilla säveltäjäjuhlilla v. 1921, voitti niin paljon +tunnustusta. + +Sitten Ida Falbe-Hansen taas kerran vei minut katsomaan Hagemanin +kollegiumia, jonka polyteknikon johtaja ja samalla varakas liikemies, +herra _Hageman_ oli perustanut asunnoksi yliopistossa ja polyteknikossa +opiskeleville nuorille ihmisille. Ida Falbe-Hansenilla oli siellä +entinen oppilas ja tämän johdolla me sitten saimme nähdä koko tuon upean +kauniin laitoksen ja syödä aamiaista hänen kanssaan sen tilavassa +ruokasalissa. + +Yleensä kaikki ovet aina avautuivat, niin pian kun Ida Falbe-Hansen oli +liikkeellä, hänet tunnettiin ja häntä kunnioitettiin kaikkialla. + +Tuskin on sitä huomattavaa tanskalaista naista, jonka tuttavuutta en +olisi tehnyt hänen välityksellään, joko hän saattoi minut heidän +luokseen, tai oli hänellä pieniä hauskoja kutsuja omassa kodissaan. +Silloin teki tuo muutenkin niin miellyttävä koti aivan erinomaisen +vaikutuksen, kun kaikki lamput olivat sytytetyt ja kynttilät paloivat +lampeteissa, kukkaset tuoksuivat pöydillä ja kirjasto huoneeseen oli +järjestetty aistikkaasti katettu teepöytä, johon aina kuului nuo +herkulliset tanskalaiset voileivät, joiden vertaisia ei saa missään +muualla. + +Kun ensikerran suurlakkomme jälkeen keväällä 1906 olin Köpenhaminassa, +olivat Ida Falbe-Hansen ja Elisabeth Grundtvig valmistaneet kodissaan +oikein pienen illatsun. He kertoivat kutsuja lähettäessään tuumineensa, +etteivät kai kaikki tulisi, sillä onhan muutamilla aina viime tingassa +esteitä, ja tällä kertaa heistä miltei tuntui toivottavalta, että +jokunen jäisi pois ahdingon välttämiseksi. Mutta kaikki saapuivat, sillä +kaikki tahtoivat kuulla uutisia Suomesta ja siinä minun nyt piti tehdä +selkoa koko edellisen syksyn tapahtumista aina siitä suuresta +kokouksesta alkaen Palokunnan salissa, jonka santarmit kivääriniekkojen +kanssa kävivät hajoittamassa, suurlakkoomme ja sen seurauksiin asti. +Läsnäolijat kuuluivat kaikki Tanskan naisten valiojoukkoon, siinä oli +kirjailijoita, toimittajia, kouluihmisiä, lääkärejä, eri yhdistysten +puheenjohtajia y. m. He edustivat toisin sanoen sitä ryhmää, joka elää +enemmän tulevaisuutta kuin nykyhetkeä varten ja koittaa työllään ja +toiminnallaan valmistaa uutta ehompaa aikaa. + +Lokakuussa v. 1910 oli Suomessa taaskin tapahtunut jotain, josta +tanskalaiset ystäväni olivat sangen huvitettuja. Olimmehan täällä +silloin viettäneet _Uno Cygnæuksen_ satavuotisjuhlaa ja kun sitten +kevättalvella 1911, jolloin Helsingissä vallitsi latojalakko, oleskelin +Köpenhaminassa, kutsui Ida Falbe-Hansen luokseen oppilaitaan +Lerer-Højskolesta (Opettaja-korkeakoulusta), joka vastaa meidän +yliopistollisia lomakurssejamme, mutta on seisova laitos, ja pyysi, että +tulisin kertomaan heille Suomen kansakoulun isän elämäntyöstä, hänen +laajakantoisista suunnitelmistaan ja uudenaikuisista mielipiteistään +kansan sivistäjänä. -- Jo monta vuotta oli Ida Falbe-Hansen luennoinut +tässä opettajakorkeakoulussa, jonne Tanskan opettajat tulevat tietojaan +lisäämään, uusia vaikuttimia saamaan, henkisesti nuortumaan ja +uudistumaan, oltuaan jo useita vuosia opettajina ja aina vain muille +antamassa. He olivat erityisesti Ida Falbe-Hansenin sydämellä, sillä +olihan Tanskan tulevaisuus heidän käsissään, heille hän runsaista +tiedoistaan aina jakoi parhaansa ja kutsui heitä silloin tällöin +kotiinsa. Olin siksi hyvin iloinen kun saatoin olla hänelle avuliaana +ohjelman laatimisessa sellaisessa tilaisuudessa. + +Kerran taas hän tahtoi minut puhumaan Tanskan tyttökoulunopettajien +kokouksessa. Joku esitelmöitsijä oli sairastunut, oli syntynyt aukko +ohjelmassa ja nyt minun piti se täyttää ja kertoa meidän +koulu-oloistamme. Se olikin harvinaisen hauska kuulijakunta, josta heti +havaitsi, että se oli mukana ja ymmärsi joka sanan. Itse hän tässä +tilaisuudessa piti hyvin mielenkiintoisen esitelmän kansanlaulujen +synnystä, jossa hän m. m. todisti, että ne eivät olleet joutohetkien +tulokset, vaan olivat syntyneet työtä tehdessä, sekä ulkoilmassa, että +myöskin sisällä, mutta ei milloinkaan tehtaissa, eikä siellä missä +käytettiin koneita. Kaikki konetyö oli niin yksitoikkoista ja +yhtämittaista, ettei sen ääressä syntynyt mitään väliaikoja, eikä halua +purkaa tunteitaan, kuten omin voimin ja omin käsin työskennellessä. + +Ida Falbe-Hansenin luennot ja esitelmät eivät yleensä olleet vain muiden +ajatuksien ja johtopäätöksien toistamista, vaan ne perustuivat usein +omiin tutkimuksiin ja niihin johtopäätöksiin, joihin hän alaansa +syventyessään oli tullut. + +Yliopistossa olisi ollut hänen paikkansa, sanoivatkin siksi hänen +tuttavansa. -- Viranomaisetkin tunnustivat hänen suuret ansionsa, sillä +hän sai oman maansa hallitukselta vastaanottaa kultaisen ansiomitalin ja +Ruotsin kuninkaalta kultamitallin »pro litteris & artibus». + +80-luvulla hän oli ahkerasti mukana herättämässä maansa naisia ja +perustamassa »Dansk Kvindesamfundin» osastoja ympäri maata. Ja kun +Tanskan naisten Kansallisliitto perustettiin, oli hän yhteen aikaan sen +puheenjohtaja. Sittemmin hänellä ei enään ollut aikaa suoranaisesti olla +mukana naisasiatyössä, mutta hänen opetustyönsä nuorten naisten kesken +tarkoitti juuri samaa. Vapaiksi, itsenäisiksi, paikkansa ja +velvollisuutensa yhteiskunnassa tunteviksi hän tahtoi heidät kasvattaa +ja onnistuikin siinä harvinaisen hyvin. + +Viimeiset elinvuotensa oli Ida Falbe-Hansen hyvin heikko. Liikanainen, +alituinen työ oli kuluttanut hänen voimansa miltei loppuun. Ja tähän +tuli vielä lisää jonkinlainen, vähitellen lisääntyvä lihasten +herpaantuminen, jota koitettiin sähkön avulla parantaa. Sellaisessa +laitoksessa hän esim. oli v. 1914, jolloin Köpenhaminassa pidettiin +pohjoismaalainen naisten kongressi. Hän ei voinut ensinkään ottaa siihen +osaa, mutta seurasi kuitenkin sen kulkua hyvin innokkaasti. + +Kun kävin häntä katsomassa kongressin päätyttyä, sanoi hän heti: +»Onnittelen teitä». + +»Minkä johdosta?» kysyin hämmästyneenä. + +»Teidän esitelmänne tuossa suuressa iltakokouksessa oli onnistunut niin +hyvin. Otin heti selkoa siitä puhelimitse eräältä tuttavaltani, joka oli +ollut siinä läsnä, ja hän sen minulle kertoi». + +Tämä osanotto liikutti minua aivan tavattomasti, sillä sellaiseen en +yleensä ensinkään ole tottunut. Henkilöä, joka usein esitelmöi, pidetään +enimmäkseen jonkinmoisena rämisevänä posetiivina, jolta ei odoteta, eikä +toivota mitään muuta, kuin että hän täyttää määrätyn ohjelmanumeron. +Eihän siinä mikään onnistuminen tai epäonnistuminen tule kysymykseen. + +Ja tässä oli eräs vieraan kansan jäsen niin ajatellut minua, että hän +sairaalassa ollessaan oli telefonissa tiedustellut miten esitelmäni +kävi. Se oli ylen ihmeellistä ja minulle aivan uutta. + +Sähköhoito ei parantanut Ida Falbe-Hansenia, saattoi korkeintaan lykätä +hiukan tuonnemmaksi täydellisen herpaantumisen. Mutta sitäkin hänen +täytyi kestää muutamia vuosia, jolloin hän ei voinut kääntää kirjan +lehteä, eikä viedä suuhunsa ainoatakaan ruokapalaa. Mutta henki oli +virkeä ja työskenteli yhtenään. Vielä vuotta ennen kuolemaansa hän +julkaisi uuden teoksenkin. + +Mutta harva sairas onkaan saanut osakseen niin hellää hoitoa kuin Ida +Falbe-Hansen. Hänellä oli tietenkin kyllä palkattu sairaanhoitajatar, +mutta sitäpaitsi omisti Elisabeth Grundtvig koko aikansa ja huolensa +ystävänsä hoitamiseen, hankki hänelle kirjallisuutta, keksi sellaiset +kojeet, joiden avulla kirja hänen rullatuolissaan istuessa tai vuoteessa +ollessaan, pysyi hänen edessään, kirjoitti hänen sanelunsa mukaan j.n.e. +Teki mitä suinkin voi hänen elämänsä suloistuttamiseksi ja +olemassaolonsa keventämiseksi aivan viimeiseen asti. + +Ja loppu tuli tänä syksynä. Kun hän syyskuun 29 p. kätkettiin maan +poveen Fredriksbergin vanhalla hautausmaalla, oli kirkko missä siunaus +tapahtui erittäin kauniisti koristettu -- todellinen lehtimaja -- ja +täynnä yleisöä. Kaikki ne, joille vainaja niin runsaasti oli antanut +henkensä aarteita: entiset oppilaat, työtoverit ja hengenheimolaiset, +tahtoivat olla mukana hänelle viimeistä kunnioitusta osoittamassa ja +m.m. siinä lausuttiin toivomus, että hänen nimensä ja elämäntyönsä aina +tulisi valaisemaan Tanskan naisten tietä. + +Ja sen se kyllä tuleekin tekemään, sillä suurinta mitä voi jälkeensä +jättää, on kuitenkin nostattavat, lämmittävät sanat ja aatteet, joita on +kyennyt kylvämään ihmisten sydämiin. + + + + +ZENAÏDA MASLOWSKI. + + +Ovikello soi. Menin avaamaan ja sisään astui pitkä, nuorehko, tumma +nainen. Hän muistutti niin suuresti erästä helsinkiläistä tuttavaani, +jota en muutamiin vuosiin ollut nähnyt, että olin juuri aikeissa kysellä +missä asioissa hän nyt kulki. Mutta samassa vieras rupesi puhumaan +saksaa, sanoi tulevansa Naantalista, jossa oli ollut kylpemässä, ja +saanut sikäläiseltä lääkäriltä suosituskirjeen minulle. Kutsuin hänet +sisään ja olin valmis kuulemaan mitä hän tahtoi ja toivoi. + +Hän tuntui erittäin hillityltä ja miltei ujolta ruvetessaan esittämään +asiaansa ja jotta sen paremmin ymmärtäisin, kertoi hän aluksi työstään +eräässä perustamassaan kasvatuslaitoksessa Pietarissa. Tapa millä hän +siitä puhui, koko hänen hienostunut olentonsa, kaunis katseensa, +herttainen hymyilynsä oli erittäin huomiota herättävä. Hän ei ollut +mikään tusina-ihminen, sen havaitsin hyvinkin pian, kuten myöskin sen, +että hän ei kuulunut niihin kansankerroksiin, kuin esim. Sveitsissä +tapaamani venäläiset naisylioppilaat, jotka, kaikista pyrinnöistään ja +korkealle lentävistä puheistaan huolimatta, kuitenkin tuntuivat varsin +naiveilta ja puolisivistyneiltä. Vieraani oli rotuihminen, siitä ei +ollut epäilystäkään, enemmän kuin siitäkään, että hän kuului Venäjän +ylimyspiireihin. + +[Kuva: Zenaïda Maslowski] + +Hänen asiansa supistui siihen, että neuvoisin mihin hän voisi sijoittaa +ne nuoret tytöt hänen kasvatuslaitoksestaan, jotka muutaman päivän +päästä tulisivat Helsinkiä katsomaan. Kun tämä tapahtui v. 1912, jolloin +Helsingissä vielä oli huoneita ja halpoja yömajapaikkoja, oli asia +piankin järjestetty. Telefoonasin »Valkonauhan» majataloon +Vladimirinkadun varrella ja tilasin sieltä yösijat tulijoille, ja sitten +päätettiin, että he saavuttuaan tulisivat johtajattarensa kanssa +luokseni viettämään ensi iltaansa. + +Tämä oli ensi kosketukseni _Zenaïda Maslowskin_ kanssa, josta sitten +seurasi mitä vilkkain vuorovaikutus ja paljon uusia vaikutelmia. Hänen +kauttaan tulin venäläistä kansansielua paljoa lähemmäksi kuin ennen ja +opin tuntemaan mitä lahjoja ja kykyjä Venäjän kansassa piilee, miten +joustava ja taipuisa se on, mutta miten siltä puuttuu sitkeyttä, +johdonmukaisuutta ja todellisuuden pohjalle rakentamistaitoa. + +Oikeastaan Zenaïda Maslowski oli ensimäinen tapaamani venäläinen, jolla +oli hyvinkin selvillä kansansa sekä valo- että varjopuolet, niinkuin hän +myöskin tykkänään erosi muista tuntemistani vapaamielisistä ja +uudistushaluisista venäläisistä siinä, ettei hän kiinnittänyt toiveitaan +Venäjän tulevaisuudesta yksinomaan vallankumoukseen ja pitänyt olemassa +olevien olojen hävittämistä hetken kaikkein tärkeimpänä tehtävänä. Hän +ajatteli ja suunnitteli paljon enemmän kansansa kasvattamista ja +kehittämistä ahkeraksi, raittiiksi, siistiksi ja ammattikykyiseksi. +Näistä asioista hän puhui paljon ja oli niin innostunut uusista +opetustavoista ja psykologisista kysymyksistä, että eräs meikäläinen +joka oli muutamia kertoja ollut hänen seurassaan, jo säälien tuumi, että +tämä muuten niin lahjakas nainen osoittautui aivan välinpitämättömäksi +kansansa vapauspyrintöjen suhteen. Erehdyttävämpää arvostelua ei juuri +voi langettaa. + +Sen jälkeen kun me jo olimme pitemmän aikaa tunteneet toisemme, tulivat +nämäkin asiat kerran puheeksi ja Zenaïda Maslowski tuli lausuneeksi, +että hän itse teossa oli suuri vallankumouksellinen, mutta hän ymmärsi +paremmin kuin tuhannet muut, että tietämätön ja orjuutettu kansa ei voi +käyttää vapauttaan hyödykseen ja siksi hän asetti sen kasvattamisen ensi +sijaan, eikä voinut hyväksyä sitä tapaa, jota monet uudistajat ja +vapaudensankarit käyttivät, että vain saarnasivat tietämättömille +ihmisille vallankumousta. + +Kerran hänen kasvatuslaitoksessaankin oli sellainen opettaja, joka +rupesi noitten nuorten holhokkien kesken levittämään +vallankumouksellisia aatteita ja siten sai heidät aivan pois +suunniltaan. Hänet täytyi eroittaa, siinä ei muu auttanut. + +Syynä siihen, että Zenaïda Maslowski katseli näitä asioita niin paljon +laajemmalta kannalta kuin muut ja ymmärsi kuinka lapselliset ne ihmiset +olivat, jotka luulivat, ettei tarvittu muuta kuin romahdus ja +tsaarivallan syrjäytys, niin ihanneolot jo olivat alkaneet, oli tietysti +hänen lahjakkuutensa, mutta myöskin hänen syntyperänsä, kasvatuksensa ja +ihmistuntemuksensa ansio. Hän ei ollut elänyt pienessä rajoitetussa +piirissä ja nähnyt vain yhdenlaisia ihmisiä, vaan hän tunsi kaikki +yhteiskuntaluokat ja niissä liikkuvat mielipiteet -- aina hovipiireistä +rantajätkiin asti. + +Zenaïda Maslowski on nimittäin kotoisin Venäjän ylhäisimmistä piireistä +ja nautti nuorena tyttönä niitä etuja, joita vanhempien korkea asema, +varallisuus ja synnynnäiset edut tarjosivat. Mutta hänen isänsä vakava +maailmankatsantokanta ja uudistuvat kehoitukset tyttärilleen antautua +joko opintojen harjoittamiseen tai yhteiskunnalliseen työhön vaikutti, +että hän jo seitsemäntoista vuotiaana rupesi ottamaan selkoa niistä +kasvatuslaitoksista ja hyväntekeväisyysseuroista, joita Pietarissa oli +ja antoi kirjoituttaa itsensä jäseneksi niihin. + +Jo silloin mahtoi hänellä olla hyvin kehittynyt pedagoginen aisti, sillä +hän huomasi piankin tässä hyväntekeväisyys-järjestelmässä olevan varsin +paljon nurinkurisuutta, ulkokultaisuutta ja todellisen ytimen puutetta. +Hyväntekeväisyysrouvat, jotka tuon tuostakin kävivät näitä laitoksia +katsomassa, eivät ymmärtäneet kasvatuksesta eikä työläisluokan tarpeista +niin mitään. Tyytyivät vain siihen, että laitoksien johtajattaret olivat +hyvin nöyrät ja alamaiset, ja siksi he aina valitsivat näihin toimiin +sivistymättömiä ja epäitsenäisiä naisia. + +Jonkinmoista ulkonaista järjestystä kyllä harjoitettiin, mutta itse +teossa holhokit eivät oppineet niissä yhtään mitään muuta kuin +viekastelemaan ja vetelehtimään. Ja siksi niiden tilastotietokin tiesi +kertoa, että he miltei järjestänsä laitoksen jätettyään joutuivat +perikatoon. + +Zenaïda Maslowski rupesi ahkerasti miettimään syytä tähän, hän matkusti +ulkomaillekin katsomaan sikäläisiä kasvatuslaitoksia, vertaili niitä +venäläisiin ja teki johtopäätöksiä. + +Kerran hän valmisti muutamalle kurjalle lapselle kesäoleskelua maalla ja +vuokrasi heille pienen tuvan terveellisessä seudussa tällä puolen rajaa. +Useimmat lapsista olivat niin heikkoja ja kurjia, niin täynnä vammoja, +että lääkäri jo aikoja sitten oli tuominnut heidät kuolemaan. Mutta tämä +ainoa kesä terveellisessä ympäristössä ja siihen liittyvä hyvä hoito, +vaikutti suuren muutoksen. Useimmat palasivat koteihinsa aivan +uusiintuneina, monta kiloa painavampina, punaposkisina ja reippaina. + +Mutta kun he sitten taas joutuivat entisiin surkeisiin koteihinsa, +menettivät he vähitellen kaiken mitä olivat voittaneet. Eikä siinä +kyllin. He kun olivat tottuneet puhtauteen, järjestykseen ja +sivistyneeseen seuraan, kärsivät nyt moninverroin siitä kaikesta mikä +heitä ympäröi. Rumat, rivot puheet, joita eivät ennen olleet +huomanneetkaan, loukkasivat nyt heidän korviaan, lika ja syöpäläiset +vaivasivat heitä nyt aivan toisella tavalla kuin ennen. He kävivät +puhumassa kaikesta tästä uudelle ystävälleen, rva Maslowskille, ja +silloin hänessä kypsyi ajatus perustaa oma seisova kasvatuslaitos, joka +sai nimekseen + + »Olga asyyli». + +Aluksi hänellä oli siellä vain pari-kolmekymmentä tyttöä ja varsin pieni +asunto. Oli sellainen tilanpuute, että iltasin aina täytyi nostaa kaikki +pöydät ulos käytävään, jotta saataisiin sijaa kaikille pikku vuoteille. +Aineellisesti oli koti myöskin hyvin ahtaissa olosuhteissa, ja monta +kertaa ei ollut tietoa siitä, mistä saataisiin ruuan apua seuraavaksi +päiväksi. + +Kerran kun varastot taas olivat tyhjät ja vain jokunen kopeekka kilisi +kukkarossa, päätti rva Maslowski hankkia itselleen kirjallista +ansiotyötä ja selitti tytöille, että heidän nyt puolestaan myöskin piti +miettiä keinoja, miten ylläpitää kotia ja auttaa häntä. + +Tytöt, joista vanhimmat olivat kahdentoista ja kolmentoista ikäiset, +pitivät heti yhteisen neuvottelun ja kirjoittivat kaikki hyvät +päätöksensä paperille, jota sitten tulivat ilosta säteilevinä +näyttämään. Ensimäinen päätös oli, etteivät enää pitäisi palvelijaa, +vaan suorittaisivat kaikki kotiaskareet: siivoomiset, pesut, torilta +ostot ja keittämiset itse. Toinen päätös oli, että he kesäisin +kulkisivat paljain jaloin, jotta kengät säästyisivät, kolmas, etteivät +enään kesän kuluessa söisi marjoja kuten ennen, vaan että kaikki +keitettäisiin ja säästettäisiin talven varaksi j.n.e. Monta hyvää +päätöstä oli tehty ja ne he siitä päivästä alkaen panivat täytäntöön +harvinaisella innolla, johdonmukaisuudella ja kestävyydellä. + +Ja samassa oli ruvettu astumaan aivan uutta uraa venäläisessä +kasvatustyössä, sillä sitä ennen ei oltu vielä ainoassakaan laitoksessa +opetettu lapsia kotiaskareita itse suorittamaan ja omalla työllään +toimeen tulemaan. + +Rva Maslowskin laitos sai uusia ystäviä ja kannattajia ja tyttöjen +lukumäärä lisääntyi samassa suhteessa vuosi vuodelta. Aikaa myöten se +muodostui yhä enemmän pieneksi »lasten tasavallaksi», missä jokainen +tunsi edesvastuunsa kokonaisuuden suhteen ja ymmärsi, että hänen tulee +myötävaikuttaa sen onnistumiseksi. + +Sitten kun tyttöjen lukumäärä jo oli noussut sataan, pidettiin siellä +joka syksy suuri kokous, missä lapset valitsivat keskuudestaan kymmenen +luottamushenkilöä. Kaikki pienimmätkin, jotka eivät vielä osanneet +kirjoittaa, kuiskasivat johtajattarelle niiden nimet, jotka he +tahtoisivat, ja hän pani ne paperille. Kun kaikki olivat antaneet +vaalilippunsa, luettiin äänet ja ne, jotka olivat saaneet enin, olivat +nyt valitut seuraavan vuoden johtajiksi. + +Rva Maslowski kertoi, että lapset tässä tilaisuudessa aina osoittivat +erinomaista oikeudentuntoa ja arvostelukykyä, sekä aina poikkeuksetta +osasivat oikeaan. + +Kun luottohenkilöt oli määrätty, valitsi kukin heistä itselleen n. s. +perheen, yhdeksän tai kymmenen eri ikäistä tyttöä, joista hänen tuli +pitää huolta. Tätä tehdessään osoittivat pienet johtajat kiitettävää +tasapuolisuutta ja hienotunteisuutta. Ei kukaan ollut niin itsekäs, että +olisi poiminut itselleen kaikki parhaat ainekset, vaan ymmärsi heti, +että jos sattui esim. saamaan hyvin lahjakkaan tytön ryhmäänsä, niin +täytyi heti myöskin ottaa vähälahjainen. Jos oli saanut hyväluontoisen +ja ahkeran, täytyi sen ohessa myöskin ottaa vähemmän ahkera ja +pahasisuinen, j. n. e. + +Kun kukin oli saanut pikku perheensä kokoon, jakoi hän työt sen kesken. +Ken määrättiin siivoojaksi, ken ostoksien tekijäksi, vaatteiden +parsijaksi ja paikkaajaksi, pienempien tyttöjen läksyjen valvojaksi. +Pikku tytöt kävivät nimittäin kansakoulua, joka Pietarissa kuitenkin +vain oli kolmiluokkainen. + +Kullakin ryhmällä oli oma huoneensa, jonka se järjesti parhaan +ymmärryksensä mukaan, hankki tai piirsi itse kuvia sen seinille, asetti +kukkia ikkunoille j.n.e. Kansakoulunkäyneitä varten oli kodissa +jonkinmoista jatko-opetusta -- aivan vapaaehtoisilla työvoimilla +tietenkin johon myöskin kuului piirustaminen ja maalaaminen. Sitäpaitsi +annettiin siellä perusteellista ompeluopetusta ja lahjakkaimmat +edistyivätkin niin hyvästi, että voivat ottaa vastaan töitä ulkoapäin ja +siten hankkia kodille pieniä tuloja. + +Sillä varojen hankkiminen oli yhä eteenkinpäin kodin kaikkein +pulmallisin kysymys. Joka syksy pidettiin sen hyväksi myyjäiset, jotka +tuottivat noin parituhatta ruplaa. Niihin oli keisarinnallakin aina +tapana lähettää joku arvokas lahja, sillä kuultuaan »Olga asyylistä» ja +siellä toteutetuista periaatteista, oli hän heti selittänyt, että +sellainen kasvatusmuoto oli ainoa oikea. Sitten oli pieni yhdistys, joka +tuki rva Maslowskin työtä ja lopullisesti hän itse ja hänen läheisimmät +omaisensa antoivat siihen mitä suinkin irti saivat. + +Laitoksen etevimmille tytöille oli jo monta kertaa tarjottu sekä +ompeluliikkeissä, konttoreissa että perheissä oikein hyväpalkkaisia +paikkoja, mutta kaikkien useimmat heistä olivat niin kiintyneet kotiin, +etteivät raskineet sitä jättää. He tunsivat olevansa tarpeelliset siellä +ja tahtoivat kiitollisuudesta siitä mitä olivat saaneet, antaa sille +työnsä ja huolenpitonsa. Ja yhtä lämpimästi kuin he tahtoivat tätä +yhteistä kotia palvella, yhtä innokkaat he olivat auttamaan sellaisia +onnettomia lapsia, joista tiesivät, ettei niillä ollut suojaa eikä +ruokaa. Kerrankin he kuulivat kerrottavan kymmenen kuukauden vanhasta +lapsesta, jolla oli niin tunnoton äiti, että hän, sitä ensin kauan aikaa +kidutettuaan, lopulta myi sen eräälle kerjäläiselle, joka sitten taas +käytti sitä omiin tarkoituksiinsa. + +He rupesivat heti pyytämään, että saisivat ottaa sen laitokseen. Rva +Maslowski pani ensin vastaan huomauttaen, että heillä jo laitoksen +niukkoihin varoihin ja ahtaaseen tilaan nähden oli liiaksikin lapsia, ja +että sellaisen pienen, kivulloisen raukan hoito sitäpaitsi kysyi paljon +aikaa. Mutta tytöt vakuuttivat, että he tekisivät ylityötä ansaitakseen +sen elatuksen, ja että he vuorotellen hoitaisivat sitä. Ja sen he sitten +tekivätkin omantunnon mukaisesti ja vaalivat sitä sellaisella +rakkaudella, että tyttönen kaikkien ihmeeksi jäi eloon. + +Lauantaisin saivat ne äidit, joiden lapset olivat laitoksessa, tulla +heitä tervehtimään. Tämä käynti ei suinkaan aina ollut hauska, ei +johtajattarelle, eikä lapsillekaan, sillä monikin äiti saapui +päihtyneenä ja käyttäytyi muutenkin varsin sopimattomasti. Kun rva +Maslowski kerran antoi kasvateilleen kirjallisesti vastattavaksi +kysymyksen: »Ketkä lapset ovat onnellisimmat?» selitti monikin, että se +on onnellisin, jolla ei ole äitiä. Äidin rakkaudesta eivät nämä lapset +siis paljoakaan tienneet, mutta sen enemmän he saivat johtajattareltaan +ja olivat kiintyneet häneen. Hänen takiaan he koettivat parastaan, hänen +esimerkkinsä ja olentonsa vaikutti heihin niin syvästi, että se lopulta +leimasi koko heidän käytöksensä. + +Rva Maslowski oli innokkaana kasvattajana käynyt monessa eri maassa, +m. m. Ruotsissa ja Tanskassa tutkimassa kasvatuslaitoksia ja kouluja, ja +eräänä kesänä hän otti osaa Jenassa pidettyihin lomakursseihin +saadaksensa tilaisuutta kuulla professori _Reinin_ +yhteiskunnallis-pedagogisia luentoja. + +Näiltä matkoiltaan toi hän aina raikkaita tuulahduksia omaan +laitokseensa ja kertoi tytöilleen millaista muualla maailmassa oli. Eipä +ihme, jos heissäkin heräsi halu kerran päästä muualle maailmaan jotakin +näkemään. Mutta se ei ollut niinkään helppoa tyhjin kukkaroin. +Tuumittiin ja mietittiin, kunnes lopulta tultiin siihen, että +pistäydyttäisiin Suomen kouluja katsomassa, sillä matka tänne oli siksi +lyhyt, että se ei voinut tulla järin kalliiksi, varsinkin kun +»Olga-asyylin» holhokeilla oli vapaapiletit kaikkialla Venäjän +rautateillä, ja he siis saattoivat matkustaa ensin Rääveliin ja sitten +sieltä päästä yhtäkkiä laivalla Suomeen. + +Mutta tietysti tämäkin kysyi hiukan varoja ja nyt matkaan aikovat niitä +ahkerasti itselleen kokoomaan. He tekivät iltasin ylityötä, he ottivat +kodin suurpesonkin suorittaakseen, joka muuten aina annettiin pois, he +puuhasivat ja ahersivat saadakseen kokoon jonkun ruplan. Ja kun sitten +kaikki valmistukset oli tehty, saapuivat he eräänä kauniina syyskuun +iltapäivänä opintomatkalle Helsinkiin. + +Ne olivat varsin sisältörikkaita päiviä, jotka he viettivät täällä +meillä. Käytiin kansakouluissa, lastentarhoissa, ammattikoulussa, +Ateneumissa, Korkeasaaressa, Kansankirjastossa y. m. ja iltasin he +olivat kutsutut eri perheisiin. Ei tosin heidän kanssaan osattu juuri +paljonkaan puhua, mutta he lauloivat sen enemmän ja huvittivat siten +sekä itseään että muita. + +Sitten tuli tavaksi, että Zenaïda Maslowski joka vuosi kävi Helsingissä. +Hän oli saanut täällä paljon ystäviä ja ihailijoita, jotka aina suuresti +iloitsivat hänen tulostaan. Jotta niin moni kuin suinkin olisi +tilaisuudessa hänet näkemään ja kuulemaan, pantiin joka kerta N. Ä:n +toimistossa toimeen illatsut, jolloin hän oli keskushenkilö ja kertoi +työssään ja toiminnassaan saaduista kokemuksistaan. Eikä parempaa +kertojaa koskaan voinut toivoa. Onhan puhuminen yleensä venäläisten +vahva puoli. Ja kaikessa mitä hän esitti, oli sellaista herttaista +kodikkuutta ja samalla syvää elämänviisautta ja ennen kaikkea ilmeni +siinä hänen suuri rakkautensa kasvatteihinsa. + +Kerran hän esim. kertoi uskonnonopetuksesta laitoksessaan. Venäjällä oli +vielä siihen aikaan sellainen määräys, ettei nainen saanut opettaa +uskontoa, mutta juuri sen aineen hän tahtoikin ottaa omiin käsiinsä +huomattuaan, ettei niistä opettajista ollut juuri mitään, joita hän +siihen tarkoitukseen oli käyttänyt. Hän löysi vihdoin erään +vapaamielisen papin, joka otti Olga-asyylin uskontotunnit nimelleen, +mutta antoi Zenaïdan niitä hoitaa. -- Ensimäisenä tuntina hän silloin +asetti lasten katseltavaksi jäljennöksen Böcklinin »Der heilige Hain» +(Pyhä lehto) nimisestä taulusta, jossa näkee uhrialttarin ja valkeiksi +puettuja naisia astuvan juhlallisessa rivissä salaperäisen hämärältä +tuntuvaa lehtokujaa. + +Oppilaiden piti olla aivan hiljaa viisi minuuttia, vain katsella ja +antaa kuvan puhua. -- Tämän jälkeen ruvettiin nähdystä keskustelemaan ja +saatiin selville, miten kaikilla kansoilla ja kaikilla yksityisilläkin +on ollut aavistus Jumalan olemassaolosta ja miten tämä tunne heissä +vähitellen on kasvanut ja vienyt siihen, että he ovat tahtoneet uhrata +hänelle jotakin. Siinä jo tulivat sellaiset käsitteet esiin kuin +omatunto, Jumalan kaikkivaltius, kaikkialla läsnäolo, y. m. + +Seuraavalla tunnilla johdatettiin nuoret Rooman katakombeihin, joista +taas näytettiin kuvia ja puhuttiin ensimäisten kristittyjen +hautakammioista ja niistä symbolisista kuvista, joilla he ne koristivat, +sekä heidän maan alla pitämistään hartaushetkistä. Tällä tavalla tultiin +seurakuntaelämään ja julkiseen jumalanpalvelukseen menoineen, joita +varsinkin on runsaasti kreikkalaiskatolisissa kirkoissa ja joilla +kaikilla on vertauskuvallinen merkityksensä. Niiden selittäminen on näet +hyvin tärkeä osa uskonnonopetusta venäläisissä kouluissa. Mutta tässä ne +otettiin historiallisesti ja osoitettiin miten ne olivat syntyneet ja +kuinka kauaksi niiden juuret ulettuivat. + +Ja niinkuin Zenaïda Maslowski käytti paljon maailman kuuluisimpien +mestarien kuvajäljennöksiä opettaessaan, hän toisaalta antoi lasten +itsekin kuvittaa sitä mitä olivat lukeneet. + +Kerran otettiin esim. 104:s psalmi tutkittavaksi ja kukin sai valita +siitä värssyn, joka hänen tuli kuvittaa. Hän oli ottanut mukaansa näitä +kuvia Helsingissä sidottaviksi ja näytti niitä nyt meille. Ne herättivät +yleistä ihmettelyä sekä niissä ilmenevän rohkean sommittelun että +reippaan tekotavan takia. Niissä oikein taas näyttäytyi tuo rikas +venäläinen mielikuvitus ja taipumus taiteellisuuteen. + +Muuten kaikista Zenaïda Maslowskin kertomuksista ilmeni, että +keskusteleminen uskonnollisista asioista sikäläisten lasten elämässä, +täytti suuremman tilan kuin meikäläisten. Tuntui siltä kuin olisivat he +ottaneet nämä asiat paljoa läheisemmältä ja tuttavallisemmalta kannalta +kuin meillä on tapana, jos se sitten riippui siitä, että heidän +kirkkonsa ovat täynnä raamatullisia kuvia ja että jokaisessa huoneessa +on jonkinmoinen jumalankuva lamppuineen, tai että Zenaïda itse niin +usein kootessaan hoidokkinsa ympärilleen, kertoi heille +uskonnollisaiheisia kertomuksia. Varsinkin olivat hänen +joulukertomuksensa hyvin ihmeellisiä. En, ikävä kyllä, tullut +kiinnittäneeksi niitä paperille, enkä siis uskalla ruveta niitä +toistamaan, mutta eräästä joulusta, jonka hän lastensa kera vietti +Suomen puolella Kuokkalassa -- joku venäläinen perhe oli luovuttanut +sikäläisen kesähuvilansa heidän käytettäväkseen -- hän kirjoitti minulle +seuraavasti: + +»Me olemme viettäneet joulumme aivan harvinaisella tavalla. Me menimme +jo aamulla metsään ja valitsimme itsellemme sieltä kauniin joulukuusen, +johon kiinnitimme niin paljon kynttilöitä, kuin vain saimme siihen +sopimaan ja yltympärille lumeen me myöskin asetimme kynttilöitä. Sitten +me laitoimme seimen puun alle ja lainasimme naapuriltamme hänen sievän +pikku aasinsa. Vanhemmat tytöt pyysivät, että he saisivat sytyttää +kynttilät ja sitte vasta minä pikku tyttöjeni kera sain tulla sinne. +Kynttilät loistivat hyvin ihanasti kirkkaan tähtitaivaan alla ja kaikki +lapset lauloivat jouluvirren, joka usein kaikuu niin tavalliselta ja +ontolta kirkossa -- mutta täällä, lumipeitteisen metsän keskellä, se soi +melkein yhtä ihmeelliseltä kuin tuo ylistyslaulu: »Kunnia olkoon +Jumalalle korkeudessa», jonka paimenet lähes kaksituhatta vuotta sitten +kuulivat. Sen jälkeen oli minun vuoroni kertoa lapsilleni tavallinen +joulu-satuni, jota he aina kiihkeästi odottavat. Edellisenä vuotena olin +kertonut heille jotain Selma Lagerlöfiltä, mutta tänä vuonna valitsin +legendan pyhästä Frans Assisista, sen nimittäin, jossa kuvataan miten +hän sytytti joulupuunsa metsässä ja miten sielläkin oli seimi, aasi ja +lampaita. Seimi vain oli tyhjä, mutta kun hän sitten oli lopettanut +voimakkaan saarnansa, jonka hän piti luokse kiirehtineille köyhille ja +vaivaisille, havaitsi hän seimessä pienen lapsen. Se oli Kristuslapsi +itse, ja hän otti sen syliinsä ja suuteli sitä. + +Lapset olivat ihastuneet legendasta ja kuuntelivat sitä niin täydestä +sydämestä, että kokonaisvaikutus oli todella suurenmoinen. Eräs pieni +tyttökin, jonka minä luulin talonmiehen tyttäreksi ja joka meidän +metsään tullessamme jo istui aasin selässä, kuunteli hyvin tarkkaan, +vaikka olikin vasta neljän vanha. Kun minä olin lopettanut kertomukseni, +sanoi minun vanhin tyttöni Jennia, samassa kun hän nosti pienokaisen +aasin selästä ja toi sen minulle: 'Me tahdoimme valmistaa teille kauniin +joululahjan -- ja silloin me löysimme tämän pienen tytön Pietarin +kadulta ja toimme sen tänne antaaksemme hänet teille joululahjaksi. +Kaikki ne meistä, jotka jo ansaitsevat, ovat luvanneet maksaa hiukan +kuukausittain hänen edestään, -- siten hän ei tule teidän menojanne +lisäämään, vaan ainoastaan iloa tuottamaan'. + +»Ja niinpä siis mekin keskuudessamme saimme kokea jonkunmoisen ihmeen +tänä jouluiltana, aivan kuin pyhä Frans Assisi. Pienokainen onkin +todella suloinen, vaikka on katukerjäläisen tytär -- -- --» + +Syksyllä v. 1916 Zenaïda Maslowski taaskin toi muutamia vanhimmista +tytöistään Helsinkiin. Tällä kertaa oli jo sodan vaikutus hyvin tuntuva +monella alalla, m.m. siinä, että oli varsin vaikea sijoittaa näitä +nuoria. Käännyin viiteen kuuteen eri paikkaan kuten Lähetysmajaan, +Palvelijataryhdistyksen kotiin, Saylors Homeen y.m. ja aina vain oli +kieltävä vastaus kaikkien tiedustelujen tulos. Tilanne rupesi jo +tuntumaan aivan toivottomalta, kunnes siskoni tälläkin kertaa kuten +monasti ennenkin pulaan jouduttuani, keksi keinon. Talossa oli +alakerroksessa tyhjä puotihuoneisto ja sen hän nyt luovutti tähän +tarkoitukseen. Zenaïda Maslowskin helsinkiläiset ihailijat ja ystävät +lähettivät puolestaan tyynyjä, patjoja ja peitteitä ja niin saatiin tämä +pulmallinen majoituskysymys ratkaistua. + +Taaskin käytiin tämän uuden joukon kera katsomassa meidän koulujamme, +laitoksiamme, kokoelmiamme, ulkoilmamuseotamme ja Korkeasaarta, jossa +rva _Sigrid Heinricius_ piti heille hauskat kahvikestit. Iltaisin taas +oltiin yksityisten kodeissa. Niinpä oli _Maila Talvio_ järjestänyt +heille sisältörikkaat iltakutsut, samaten lehtori _Palmroos_ ja hänen +puolisonsa _Dagmar_ o.s. Berg. Lehtori, joka oli venäjänkielen opettaja +ja sitä paitsi hyvä laulaja, esitti heille kaikenlaisia venäläisiä +lauluja, joka innostutti pienokaisia niin suuresti, että he tuota pikaa +itsekin tahtoivat antaa jotain ja rupesivat esittämään pientä +satunäytelmää lauluineen ja tansseineen. Suomalaista näytelmätaidettakin +he tällä kertaa saivat nähdä, sillä kansannäyttämön innokas johtaja, +_Mia Backman_, kutsui heidät »Laulua tulipunaisesta kukasta» katsomaan +ja Kansallisteatterissa he saivat nähdä Minna Canthin »Anna Liisan». + +Heidän Helsingissä olonsa huippukohta oli kuitenkin ne päivälliset, +jotka he täällä parille kymmenelle kutsuvieraalle valmistivat, +näyttääkseen miten he suomalaisen talousopettajattaren johdolla olivat +edistyneet. Rva Maslowski oli nimittäin kiinnittänyt laitokseensa +opettaja _Onerva Lahdensuun_ jo syksyllä v. 1915. Hän oli edellisellä +kerralla meidän ammattikoulussamme käydessään ihastunut niin suuresti +sen talousosastoon, että hän, vaikka Olga Asyylin tyttöset jo kyllä +ennenkin olivat suorittaneet kaikki talousaskareet, tahtoi että he +saisivat säännöllistä ammattiopetusta tällä alalla, ja kun Venäjällä ei +ollut talousopettajaa saatavissa, hankki hän sen Suomesta. + +Näytti aluksi miltei mahdottomalta saada huoneistoa näitä +päivälliskutsuja varten, mutta tyttöjen ammattikoulun aina +hyväntahtoinen ja toimelias johtaja _Mathilda Blomqvist_ sai +vaikutetuksi koulunsa johtokuntaan niin, että se luovutti keittiön ja +ruokasalin tähän tarkoitukseen. Siitä syntyi niin hienot ja hyvin +järjestetyt kutsut, ettei parempia voi toivoa. Maukkaat kasvisruokalajit +seurasivat toisiaan ja siinä välillä oli aina laulua ja puheita, Siis +sekä aineellista, että henkistä hyvää. + +[Kuva: V. 1916 rva Maslowskin mukana olleita tyttöjä keittiöpuvuissaan +ja heidän suomal. opettajansa Onerva Lahdensuu.] + +Mutta niinpä nämä nuoret olivatkin ahkeroineet, hyörineet ja pyörineet +kuin pienet kerät saadakseen kaikki kuntoon. He olivat esim. piirtäneet +ja maalanneet kunkin ruokalistan ympärille mitä sievimmät, erilaisilla +kuvilla varustetut kansilehdet, koittaen niin paljon kuin suinkin +tavoitella kunkin makua ja luonnetta. He olivat ommelleet itselleen +edellisenä päivänä kaikessa kiireessä ruudullisesta pumpulikankaasta +uudet leningit ja esiintyivät nyt niissä sekä lumivalkeissa +esiliinoissaan ja päähineissään tarjoillessa. Vieläpä he olivat +yhteisvoimin ja aivan ominpäin sommitelleet puheenkin +talousopettajalleen kuten täkäläisille ystävilleenkin, joihin nämä +tietysti vastasivat. + +Ei kukaan sentään puhunut niinkuin Zenaïda Maslowski itse. Hän huomautti +tervehdyspuheessaan, että ne siemenet, jotka he ensimäisellä käynnillään +olivat vastaanottaneet, nyt olivat itäneet ja antaneet ensimäisen sadon. +Ja sittemmin hän pitemmässä puheessa esitti, mikä hänet oli johtanut +tälle alalle, mitä vaikeuksia siinä oli ollut, mitä hän oli toivonut ja +tahtonut. Juuri sinä päivänä oli kulunut 25 vuotta siitä, kun hän aivan +nuorena tyttönä oli aloittanut työnsä ja ollut siinä jotenkin yksin, +ilman syvempää ymmärtämystä ympäristönsä puolelta. Hänen pietarilaiset +tuttavansa olivat ehdottaneet, että tätä päivää vietettäisiin, mutta se +tuntui hänestä vastenmieliseltä. Kun useimmat heistä vain olivat +epäillen katselleet hänen työtään ja mieluummin pysyneet siitä loitolla, +ei yhteinen juhliminenkaan silloin ollut paikallaan. + +Tämä oli maailmantapahtumien kauhuista huolimatta vielä sittenkin +suhteellisesti onnellinen aika, oli elintarpeita, hinnat eivät vielä +olleet ylittäneet kaikkia kohtuuden rajoja, korttijärjestelmästä ja sitä +seuraavasta gulashaamisesta ei tiedetty vielä mitään, itäisessä +naapurimaassa vallitsi vielä jonkinlainen järjestys, vaikka Venäjän +valtakunnan loppunäytös jo tuntuikin ilmassa. Zenaïda Maslowski sanoi +hyvin totisesti näistä asioista keskustellessamme: »Me joudumme +perikatoon, meitä ei nyt enään mikään voi pelastaa». + +Yleensä tuntui siltä, kuin olisi hänellä ollut jonkinlainen kuudes +aisti, jonka avulla hän tunsi, mitä tulisi tapahtumaan, vaistosi +useinkin vaarat, jotka uhkasivat hänen ympäristöään ja sai ne monasti +vain senkautta aikoinaan torjuttua; näki kauas tulevaisuuteen. Kun hän +esim. kesällä 1916 oleskeli Helsingissä ja erään yhteisen ystävämme +juuri vastikään ylioppilaaksi tullut poika makasi Eiran sairaalassa +keuhkokuumeessa, ei sanoma tämän lupaavan nuorukaisen kuolemasta ollut +hänelle mikään yllätys, sillä hän sanoi jo edellisenä päivänä, +käydessään häntä tervehtimässä, nähneensä mustien siipien varjon sen +huoneen ovella, missä sairas lepäsi. Hänellä oli usein ihmeellisiä, +ilmestyksen tapaisia unia, hän tunsi jo aivan ilmassa millaiset ne +ihmiset olivat, jotka tulivat hänen luokseen, j. n. e. Tämä +tunneherkkyys ja henkinen kaukokatse on varsin omituinen piirre +slaavilaisessa luonteessa, sillä ken esim. on lukenut kuvauksen _Sonja +Kovalewskista_, on varmaan pannut merkille, että hänellä oli juuri sama +ominaisuus. + +Kevättalvella 1917 ilmestyi Zenaïda Maslowski taaskin Helsinkiin, mutta +tällä kertaa niin murtuneena ja väsyneenä, että häntä oli sääli +katsella. »Hyvä etten osaa ampua» sanoi hän, »sillä muuten olisin ehkä +jo ajanut kuulan otsaani, niin toivottomat ovat olot meillä». + +Hän tuntui kuitenkin virkistyneen täällä, kuten aina ennenkin ja kertoi +tuossa tavallisessa N. Ä:n toimistoon kokoontuneessa ystäväpiirissä +paljon ihmeellisiä asioita sodasta ja sen uhreista. Mutta sitten tuli +yhtäkkiä sanoma, että vallankumous Venäjällä oli puhjennut ja silloin +hän suinpäin lähti kotia. Vaikeroi vain mennessään, että sen nyt juuri +piti tapahtua, kun hän oli tullut Suomeen lepoa etsimään. Pitkin talvea +siitä oli puhuttu yhtämittaa, mutta juuri viime aikoina oli ollut +suhteellisesti hiljaista. Pyysimme ja houkuttelimme häntä jäämään, kun +ei edes tiennyt pääsikö junalla perille saakka, mutta hän ei ottanut +sellaisia ehdotuksia kuuleviin korviinsakaan. Siellä missä kuularuiskut +rätisivät ja kanuunat jyrisivät piti hänen olla pienokaisiaan +suojelemassa ja rauhoittamassa. + +Sitä vapauden tuulahdusta, jonka Venäjän vallankumous toi tänne, seurasi +piankin tuo kamala aika meillä jolloin venäläiset matroosit ja +suomalaiset huligaanit yhteenliittyneinä tekivät voitavansa saadakseen +yhteiskunnan nurinniskoin. Kun he pitkin kevättä ja kesää olivat +aikaansaaneet lakkoja, sekä maalla että kaupungissa, tuli syystalvella +ryöstöjen ja murhien aika, joka oli valmistus häpeän ja kauhun talveemme +1918. -- Venäjällä ei suinkaan ollut vähemmin levotonta ja synkkää, ja +niinpä en kuullut Zenaïda Maslowskista mitään ennenkuin kesällä 1918. +Silloin saapui yksityistä tietä kirje, jossa hän sanoi seuranneensa +tapahtumia meillä ja olleensa iloinen ja ylpeä siitä, että järjestys ja +lailliset muodot olivat voittaneet. Hän oli myöskin hyvin halukas +tulemaan Suomeen ja pyysi minulta tietoja, oliko siihen mitään +mahdollisuuksia, mutta kaikesta päättäen kirjeeni ei koskaan joutunut +perille, sillä ei häntä kuulunut, eikä näkynyt. + +Olosuhteet Venäjällä kävivät yhä sekavimmiksi, kaikki, jotka suinkin +voivat päästä pois, jättivät tuon hukkuvan laivan, ja ketkä eivät +päässeet, joutuivat helposti uusien vallanpitäjien uhreiksi ja +lähetettiin toiseen maailmaan. + +»Mitenkä Zenaïda Maslowski siellä toimeen tullee? Onko hän ollenkaan +enään elävien joukossa, tai ovatko bolschevikit, vanhaa kulttuuria +vainotessaan, jo hänetkin murhanneet?» tuumin joka päivä, ja samaa +kysyivät kaikki hänen täkäläiset tuttavansakin sekä ihmettelivät, etten +ollut kuullut mitään hänestä. Eräs luuli voivansa saada kirjeen hänelle +menemään, ja sen johdosta minä kyhäsin hänelle muutaman rivin, koko ajan +kuitenkin sillä tunteella, etteivät ne arvattavasti joudu hänen +käsiinsä. Ja siksi en ollutkaan monisanainen. Kysyin vain oliko hän +vielä hengissä ja voisimmeko me, hänen suomalaiset ystävänsä, häntä +jolloin tavalla auttaa. + +Muutaman viikon kuluttua tuli vastaus, ties mitä tietä lie saapunut, +mutta postilaatikostani sen eräänä päivänä löysin. Niin ihmeelliseltä +tuntui taas monen vuoden perästä nähdä tuo tuttu käsiala, kuin olisi +ollut kysymys haudantakaisesta viestistä. + +»Minä en ole kuollut, elän vielä tämän sanan parhaassa merkityksessä, +sillä en ole menettänyt uskoani ja rakkauttani ihmisiin ja elämään», +aloittaa hän kirjeensä. Sitten hän kertoo, että hän aina vuoteen 1920 +johti kasvatuslaitostaan, mutta silloin hän, vasten tahtoaan, +sijoitettiin Tsarskoje Selo'hon, siellä olevien palatsi-museojen +näyttäjäksi. Joka kerta kun työläisryhmät tai eri koulujen oppilaat +tekevät sinne retkiä, kuului hänen tehtäviinsä pitää heille +taidehistoriallisia esitelmiä. Edelleen hän kertoo, että hänellä on +kaunis asunto, jonka hän jakaa äitinsä kanssa, itse palatsissa, mutta +siinä on talviseen aikaan vain 2 astetta lämmintä, ja vuosiin hän ei ole +nähnyt voita, sokeria, maitoa ja munia. + +Tämä oli niin vähentänyt hänen voimiaan, ettei hän enään jaksanut nostaa +kolmea kiloa raskaampaa myttyä ja hänen oma painonsa oli alentunut 30 +kg. Mutta kaikki tulisi jälleen paremmaksi, jos hän vain pääsisi Suomeen +lepäämään ja ystäviään tapaamaan, ja siksi hän mitä lämpimimmin, oikein +sydäntäsärkevimmin vetoaa meihin ja pyytää, että me valmistaisimme +hänelle ja hänen äidilleen mahdollisuuden tulla tänne ja neuvoi miten +meidän oli menetteleminen, jotta hänet laskettaisiin sieltä irti +muutamaksi viikoksi. Hän ehdottaa, että joku helsinkiläinen naisyhdistys +tai pedagoginen seura kääntyisi sikäläisten viranomaisten puoleen ja +pyytäisi häntä tänne esitelmöimään esim. palatseista museoina ja niiden +kasvatuksellisesta merkityksestä, tai koulunuorison retkeilyistä +Venäjällä, sekä antoi tarkat osoitteet minne nämä pyyntökirjeet olivat +lähetettävät. + +Me seurasimme kaikessa hänen neuvojaan. Kutsu tapahtui Suomalaisen +Naisliiton Helsingin osaston nimessä, eräs saksalainen rouva, joka oli +Pietarissa kasvatettu ja toiminut ja päälle päätteeksi oli ollut +Zenaïdan koulutoveri, otti kirjoittaakseen kaikki tarvittavat paperit +venäjäksi, sitten hankittiin hänelle maahantulolupa meidän omilta +viranomaisiltamme, joka heti onnistuikin, ja lopulta käytiin +bolshevikien lähetystössä. Kaikki oli siis järjestetty meidän parhaan +ymmärryksemme mukaan, mutta Zenaïdaa ei vain kuulunut. + +Piakkoin on tästä jo kulunut vuosi ja hän voi jo otaksua, etteivät hänen +suomalaiset ystävänsä ole tehneet mitään hänen hyväkseen, sillä vaikka +kaikesta tästä on hänelle kirjoitettu, ei ole ensinkään sanottu, että +kirje on joutunut perille. + +Taaskin on talvi edessä ja sama ravitsevan ruuan puute ja kylmä +asuinhuone odottamassa kaikkia niitä venäläisiä, jotka eivät kuulu tuon +uuden suunnan kätyreihin. Ja näiden kärsivien joukossa on myöskin +Zenaïda, hän, joka on omistanut koko elämänsä ja työnsä kansansa +kohottamiseksi, sen pienten ja hyljättyjen kasvattamiseksi, ja nyt häntä +ei tänä kuuluisana »kansanvallan aikana» edes lasketa naapurimaahan +matkustamaan. Se on jo täydellistä orjuutta, se on vankilassa elämistä +ja todistaa selvemmin kuin mikään muu, millainen se valtio on, jonka +bolshevikit ovat luoneet, ja jonka he koittavat saada kaikkialle +leviämään. + +Voi säälittävä Zenaïda, säälittävä jokainen, ken siellä mieli hehkuvana +ja tulevaisuuden toiveita täynnä, on raatanut ja parhaansa antanut! + + + + + + +End of Project Gutenberg's Tieni varrella tapaamia 2, by Maikki Friberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 2 *** + +***** This file should be named 17114-0.txt or 17114-0.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/7/1/1/17114/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/17114-0.zip b/17114-0.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..9883760 --- /dev/null +++ b/17114-0.zip diff --git a/17114-8.txt b/17114-8.txt new file mode 100644 index 0000000..395434a --- /dev/null +++ b/17114-8.txt @@ -0,0 +1,4631 @@ +The Project Gutenberg EBook of Tieni varrella tapaamia 2, by Maikki Friberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tieni varrella tapaamia 2 + +Author: Maikki Friberg + +Release Date: November 20, 2005 [EBook #17114] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 2 *** + + + + +Produced by Matti Jrvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +TIENI VARRELLA +TAPAAMIA + + +II + + +Maikki Friberg + + +Ensimmisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhti Rosma 1922. + + + + +SISLLYS: + + +Minette Donner ..................................... 1 +Fanny Sinebrychoff ................................. 24 +Professori N. C. Frederiksen ....................... 52 +Mathilde Wergeland ................................. 73 +Alvilde Prydz ...................................... 90 +Karl Gjellerup ..................................... 106 +Minna Cauer ........................................ 118 +Herman Grimm ....................................... 133 +Ystvykset ......................................... 151 +Zenada Maslowski .................................. 170 + + + + +MINETTE DONNER. + + +Voi miten lyhyt ihmiselm sentn on oli ajatus, joka ihan vkisin +tuli mieleeni seisoessani _Minette Donnerin_ paarien ress viime +kevn Diakonissalaitoksen kirkossa, jonka sairaalassa hn huhtik. 10 +p. ainiaaksi oli sulkenut silmns. Eihn 50 vuotta ihmiskunnan +kehityksess merkitse juuri mitn, mutta hn, joka siin nyt lepsi +tammisessa kirstussaan, oli 50 vuotta sitten ollut kukoistava impi, ja +ne harmaahapsiset vanhukset, jotka laskivat laakeriseppeleen hnen +kirstulleen tervehdyksen v. 1869 seppelidyilt maistereilta, olivat +silloin nuoruutta ja voimaa uhkuvia miehi. + +Yleens saattoi useimmista lsnolevista sanoa, ett he kuuluivat siihen +Helsinkiin, joka pian on jttv vartiopaikkansa ja josta ei j kuin +muisto vain. Mutta se muisto on kaunis, eik tm arvostelu suinkaan +vhimmss mrss ole sovellutettavissa Minette Donneriin. Hn oli +personallisuus, jonka poismeno on jttnyt tuntuvan jljen, hnen +kotinsa oli noin kolmisenkymmenen vuoden kuluessa huomattava +kulttuurikeskus Helsingiss. Siell oli kaikki laajemmassa mitassa kuin +useimmissa muissa pkaupungin kodeissa, oli paljon tilaa, paljon +kasvavaa nuorta vke, paljon talousapulaisia, paljon vieraita, paljon +harrastuksia, puhuttiin monia eri kieli. Ja kaikkea tt hallitsi +Minette rouva. Hn oli se akseli, jonka ymprill kaikki pyri ja joka +piti kaikki nuo eri ainekset koossa, niin ett siit syntyi miellyttv +kokonaisuus. + +[Kuva: Minette Donner 70-vuotiaana.] + +Varmaankin oli suurin syy siihen, ett hn niin hyvin tytti paikkansa +tss suuressa kodissa ja painoi siihen sellaisen vapaan, hienostuneen, +ennakkoluulottoman leiman se, ett hn jo ennen naimisiin menoaan oli +ollut tilaisuudessa nkemn niin paljon, liikkumaan niin eri piireiss +ja niin monipuolisesti kehittymn. Hn tunsi elmn, hn oli sit itse +kokenut ja parhaan siit itselleen johtothdeksi valinnut. + +Minette Donner syntyi heink. 25 p. 1848 Hmeenlinnassa ja oli sek isn +ett idin puolelta vanhojen ylimyssukujen jlkelinen. Is oli +ritarillisesta kytksestn kuuluisa vapaaherra _Munck_, Haminan +kadettikoulun johtaja ja sittemmin yliopiston varakansleri, hnen +itins oli syntyn _v. Krmer_. Ja tuollainen koti, jossa ymmrretn +ett _aateluus velvoittaa_, ja jossa on koottuna monen polven hankkimaa +sivistyst ja kulttuuritraditsioneja, vaikuttaa aivan ihmeellisesti +jseniins. He oppivat jo pienest piten aivan tietmttn sellaista, +jota muiden vasta myhemmll ijll suurella vaivalla on itselleen +hankkiminen -- tai joka, ikv kyll, usein j hankkimatta -- he saavat +sellaisen notkean, varman kytksen ja tottuvat asettumaan oikeaan +suhteeseen kanssaihmisiins pokkuroimatta toisia ja rupeamatta toisten +suhteen yliolkaisiksi. Nm piirteet havaitsikin Minette Donnerissa lpi +koko hnen elmns. Hn oli aina luonnollinen, aina oma itsens, joutui +hn sitten millaiseen seuraan tahansa. + +Toisaalta voi kyll olla niin, ett kun ihminen kotoa saa kaikki +valmiina, niin se voi synnytt jonkinlaista velttoutta ja +itsetyytyvisyytt. Ei hn viitsi liikoja ponnistella, vaan arvelee, +ett tuo ulkonainen hienous, hiottu kyts ja yhteiskunnallinen asema on +jo kyllin. Mitp sit muuta en tarvitsee! + +Thn passiivisuuteen ei Minette kuitenkaan koskaan langennut. Hn oli +siksi liian vilkas ja liian lmminsydminen ja sitten hn kasvoi suuren +isnmaallisen hermisen aikana ja sellaisessa ympristss, jossa +siihen ymmrtmyksell suhtauduttiin. Vapaaherra Munck ei nimittin +ollut ainoastaan hienosti sivistynyt ja ylhinen, vaan myskin erittin +vapaamielinen ja isnmaallinen. Hn oli esim. toiminut hyvin tehokkaasti +valmistaakseen _J. W. Snelman'ille_ paikkaa meidn yliopistossamme ja +hnen kodissaan oli tm sek _Lnnrot_ ja _Cygnus_ aina tervetulleita +vieraita, kuten kaikki muutkin sen ajan kulttuurielmn kannattajat. +Keskustelut Suomen tulevaisuudesta ja siit jttilistyst, joka tll +oli tarpeen kansamme henkiseksi, aineelliseksi ja siveelliseksi +kohottamiseksi, hertti nuoren Minetten mielesskin vilkasta +vastakaikua. + +Sitten tuli taas toisenlaisia vaikuttimia, jotka myskin olivat omiaan +avartamaan nkpiiri ja panemaan aivot askartelemaan. Hn oli esim. +tilaisuudessa vierailemaan ttins, vapaaherratar _Lagerbringin_ kodissa +Upsalassa ja tekemn siell paljon hauskoja tuttavuuksia. Ja jos +mikn, vaikuttavat tuollaiset oleskelut herttvsti vastaanottavaan +mieleen. Kotimaan sek puutteet ett edut kyvt senkautta entist +selvemmiksi, kun on nhnyt vastaavia oloja muualla ja verrannut niit +omiinsa. + +[Kuva: Minette Donner yleisen seppeleen sitojana maisterivihkiisiss +1869.] + +Mutta elm ei ainoastaan anna, vaan se asettaa myskin vastalaskuja, +vliin hyvinkin kalliisti lunastettavia ja sen sai kyll Minettekin +kokea. Ensiminen oli hnen rakkaan isns kuolema, joka tapahtui juuri +silloin kun hn tytti 17 vuotta. Osoitteeksi siit miten rakas ja +kunnioitettu tm is oli ollut, mainittakoon, ett vaikka hn jo useita +vuosia oli levnnyt turpeen alla, valittiin hnen tyttrens Minette +siit huolimatta yleiseksi seppeleensitojaksi maisterinvihkiisiin v. +1869. + +Seuraava ankara isku oli hnen sulhasensa, tri _Enebergin_ kuolema. Hn +oli Suomen ensiminen assyriologi, paljon toiveita herttv ja etev +alallaan, ja sitten tulee yhtkki sanoma ett hn oli kuollut kaukana +itmailla, juuri kun hnen piti ruveta seuraamaan kaivauksia Niniven +raunioissa. Tm tapahtuma heitti tietenkin pitkiksi ajoiksi tumman +varjon nuoren naisen elmn, eik hn tt nuoruuden lempen +milloinkaan unohtanut. -- Kun jokunen vuosi sitten kvin Minette +Donnerin Hyvinkll omistamassa Ahdenkallio nimisess kartanossa, +osoitti hn erst koivua sen puutarhassa ja sanoi: Tuon runkoon +leikkasi tri Eneberg omansa ja minun nimikirjoitukseni ja ne nkyvt +siin vielkin. + +Mutta Minette tiesi ett ty, varsinkin ty muiden hyvksi, on paras +lke ja niinp hn jo varhain koetti olla iloksi ja hydyksi niille, +jotka olivat joutuneet elmn varjopuolelle. Helsingiss oli silloin tuo +kurjista asujamistaan kuuluisa Antipoffin kivimuuri ja sinne hn perusti +n.k. itien ompeluseuran, niinikn hn muutamien ystvttrien kera +rupesi pitmn pyhkoulua nuorille naisille. Hn mainitsi kerran, kun +oli kysymys nist ajoista, ett ers hnen entisist +pyhkouluoppilaistaan joutui suuren liikemiehen Julius Tallbergin +puolisoksi ja kiitti hnt monta kertaa myhemmin tavatessaan siit +hyvst, mit hn pyhkoulussa oli saanut. + +Tri Eneberg oli ollut harras suomenkielisen kulttuurin kannattaja ja +tm oli vaikuttanut Minetteenkin niin, ett hn esim. seurasi suurella +mytmielisyydell vastasyntyv suomalaista, nytelmtaidetta, ja +seurusteli ahkerasti _Bergbomien_, _Aspelinien_ ja _Nervanderien_ y.m. +suomenmielisten kanssa. -- Usein hn myskin oli matkoilla Europan +suurkaupungeissa rikastuttaen henkens kaikella sill kauniilla ja +jalostavalla, mit niiss on tarjottavana jokaiselle, ken vain osaa +valita. Kerrankin hn pitemmn aikaa matkusteli Espaniassa ern +ruotsinmaalaisen ystvttren kanssa, joka lhetti sielt kirjeit +maansa sanomalehtiin. Minette taas kiinnitti paperille siell nkemin +vanhoja linnoja, palmulehtoja, kokonaisia kaupunkeja ja kyli kytten +ahkerasti piirustuskynns ja vesivrej. + +Tlt matkalta on vielkin olemassa jotenkin rikas kokoelma akvarelleja, +joista muutamat osoittavat sellaista huomiokyky ja reipasta +ksittelytapaa, ett niiden tekij varmaankin olisi pssyt tll alalla +varsin pitklle, jos hn todenteolla olisi ruvennut kehittmn nit +taipumuksiaan. Nyt se oli vain huvia ja vlityt. Mutta tm +taiteellinen silm, muoto- ja vriaisti vaikutti, ett Minette aina +osasi luoda kauneutta ymprilleen, ett kuvaamataiteet ja yleens Suomen +nuori taide aina oli hnen huolenpitonsa esineen. + +[Kuva: Minette Donner nuorena.] + +Kun meidn yhteiskoululiikkeemme alkoi, hertti sekin Minettess mit +lmpimint vastakaikua ja hn matkusti paki paraastaan Ruotsissa olevaan +Nsin veisto-opistoon, suoritti kurssin siell ja rupesi senjlkeen +veistonopettajaksi n.k. Pippingin yhteiskouluun, jossa hn voitti sek +oppilaiden ett opettajien ihailun. Tt hnen opettajanaoloaikaansa ei +kuitenkaan kestnyt kauan, sill jo vuoden kuluttua oli hn professori, +sittemmin senaattori _Otto Donnerin_ puoliso. + +Ensi kerran tapasin Minette Donnerin syystalvella v. 1891 ja hyvinkin +kohtalokkaana aikana. Suomen Naisyhdistyksess, jonka jsen hnkin oli, +vaikkei hnell ollutkaan tapana kyd sen kokouksissa, oli syntynyt +erimielisyytt ja se oli jakaantunut kahteen eri ryhmn. Toisella +puolella oli joukko nuoria, jotka olisivat tahtoneet enemmn vauhtia +asioiden ksittelyyn ja ennenkaikkea enemmn julkisuutta, -- yhdistyksen +kokouksiin ei esim. saanut, jseni lukuunottamatta, kukaan +helsinkilinen tulla, eik niist liioin saanut mainita mitn +sanomalehdiss, ilman erityist lupaa -- toisella puolella oli taas +yhdistyksen johtokunta ja suurin osa sen jseni. Heist tm nuorten +ryhm oli niin vaivalloinen, ett he ilman muuta nestivt sen ulos. +Tm toimenpide oli sentn siksi omituinen ja ennen kuulumaton, ett se +hertti paheksumista monessa yhdistyksen vakavamielisess jseness ja +he liittyivt nyt nuoriin ja pitivt neuvotteluja heidn kanssaan siit, +millaisiin toimenpiteisiin tss oikein oli ryhdyttv. + +Erseen tllaiseen neuvottelukokoukseen tuli myskin Minette Donner. +Meidn nuorten ryhm oli tottunut siihen, ett aina kun saapui joku uusi +henkil nihin n.k. vhemmistn kokouksiin, tytyi hnelle juurta +jaksaen kertoa koko erimielisyyden syyt ja kaikki mit sen johdosta oli +tehty ja ptetty. Mutta sit ei ensinkn tarvinnut Minette Donnerin +suhteen. Hn tuntui heti olevan asioista selvill, ja osoitti meille +samassa suurta ystvllisyytt. Jo vain tapa mill hn tervehti ja antoi +ktt oli harvinaisen lmmin ja luottava. Tuntui aivan silt kuin olisi +hn tahtonut sanoa: Kyll min tiedn, ett teill on ollut vaikea aika +ja myskin sen, ett te ette ole mitn pahaa tarkoittaneet. -- +Ymmrsin sitten jlestpin, ett se oli hnen lheinen tuttavuutensa +_Adelaide Ehrnroothin_ ja tmn sisarentyttren _Rose-Marie Boijen_ +kanssa, joka vaikutti, ett hn oli niin selvill yhdistyksen asioista. + +Minette Donner oli siihen aikaan vhn plle neljnkymmenen, kookas ja +ryhdiks. Tukka oli jo harmahtava, mutta muuten hn tuntui varsin +nuorekkaalta ja reippaalta. Ja samalla hness oli jotain sangen +idillist. Oli aivan kuin hn olisi tahtonut suojella, auttaa ja +kevent niiden kuormaa, jotka joutuivat hnen tielleen, olla heille +jollain tavalla hydyksi. Sen sain minkin monta kertaa hnet +tavatessani kokea. + +Muistan esim. selvn miten herttaisesti hn kerran tuli vastaani +Parisin kadulla ja juuri sellaisena hetken, jolloin tunsin olevani +siell yht yksinni kuin jos olisin astunut Saharan ermaassa. Syy +siell olooni oli seuraava: Naisasialiitto Unioni, jonka jseni me +molemmat olimme ja joka perustettiin heti sen jlkeen, kun Suomen +Naisyhdistyksess syntynyt selkkaus ei ollut sovitettavissa, oli +vaatimalla vaatinut minua edustamaan itsen Parisissa pidettvss +naiskongressissa kevll 1896, koska muka olin niin lhell tt +maailmankaupunkia. Opiskelin nimittin siihen aikaan Zrichin +yliopistossa. Olin kaikin tavoin vastahakoinen. Tiesin, ett sellainen +matka kysyisi koko lailla aikaa ja veisi ajatukseni ptehtvstni ja +sitten olin pari vuotta yhtmittaa puhunut ja lukenut saksaa ja sill +aikaa oli muutenkin puutteellinen ranskankielentaitoni vajonnut jonnekin +niin syvlle aivokoppaani, ett tuntui aivan mahdottomalta saada se +sielt yhtkki esille. Kieltytymiseni eivt kuitenkaan vaikuttaneet +mitn. Kehoittavia kirjeit seurasi vielkin kehoittavampi shksanoma, +eik lopulta ollut muuta neuvoksi kuin sulkea kurssikirjat ja ruveta +lukemaan ranskaa, kyht kokoon kongressissa pidettv esitelm ja +ryhty muihinkin pieniin valmistuksiin. Onneksi oli psiisluvan aika, +eik tarvinnut laiminlyd luentoja. + +Kaikki tm vaikutti kuitenkin, etten ensinkn kevell mielell +lhtenyt Parisia kohti, enk liioin tuntenut mitn iloa perille +pstyni. Lpi yn olin matkustanut, levnnyt sitten joitakuita tunteja +siin pieness hotellihuoneessa, jonka ers tuttava oli minulle +suositellut ja astuin senjlkeen ihmisvilinss kadulla. + +Yhtkki kuulin iloisen nen mainitsevan nimeni. Katsoin yls ja +edessni seisoi Minette Donner puolisoineen. + +Voi, miten aika kuluu nopeasti, huudahti hn tervehdittymme, olin +juuri hiljattain lsn siin Unionin kokouksessa, miss liitto ptti +pyyt teit itsen edustamaan, ja nyt me jo tapaamme toisemme tll. +Kuultuaan, ettei minulla ollut mitn erityist ohjelmaa sin pivn, +ehdotti hn, ett tulisin heidn kanssaan pivllisille. Nyt sit +otettiin vaunut ja ruvettiin ajelemaan Parisin loppumattomia bulevardeja +ja Minette Donner, joka oli ollut siell kymmeni kertoja ja tunsi sen +miltei yht hyvin kuin Helsingin, rupesi esittmn minulle sen +loistorakennuksia ja eri osia, liitten usein esittelyyns: Katsokaa +nyt kuinka iloiselta ja hymyilevlt kaikki tll nytt! + +Pivllist sydessmme oli sitten m. m. kysymys siit esitelmst, joka +minun oli pitminen, ja min kerroin, miten olin kymmenen piv aamusta +iltaan lukenut ranskaa ja matkalla tullessani harjoittanut kongressissa +sanottavani ulkoa, jotta voisin esitt sen aivan vapaasti, ilman +paperia. Se huvitti hnt suuresti ja nyt hn tahtoi kuulla, miten +osasin sen lausua ja siin seurasi kokonaiset pienet kokeet. Oikein +hyvin, sanoi hn ystvllisesti rohkaisten. + +Sin pivn, jolloin minun oli esiintyminen, oli hnkin lsn +kongressissa ja iloitsi suuresti siit, ett myskin meidn pieni maamme +sai olla mukana siell, miss maailman suuret ja tunnetut olivat koossa, +ja ett tiedot meidn naistemme tyst ja voitoista otettiin siell +vastaan hyvin suosiollisesti. Samana iltana istuimme viel yhdess +_Cafe de Rgencessa_ toistaen pivn tapahtumia ja kun siell oli pari +muutakin suomalaista, joiden kanssa aina olin tottunut puhumaan suomea, +kntyi keskustelu yhtkki suomenkieliseksi. Huomattuani, ettei Minette +Donner senjlkeen ottanut siihen osaa, pyysin anteeksi ja ehdotin, ett +me vaihtaisimme kielt. Ei mitenkn, sanoi hn, puhukaa te vain +suomea, min kuuntelen sit mielellni ja ymmrrn kaikki, vaikken itse +osaakaan sit puhua. + +Seuraava muistoni Minette Donnerin suuresta avuliaisuudesta on vuodelta +1898. Olin kotimaahan palattuani ollut miltei pakoitettu rupeamaan +naisasialehti Nutidin toimittajaksi, jotta se ei olisi kuollut sen +toimittajan matkustaessa Italiaan. Mutta se oli, kuten naisten lehdet +yleens, pieni ja vhptisen nkinen. Knnyin silloin Minette +Donnerin puoleen ja kysyin, eik hn tahtoisi kutsua luokseen muutamia +asiasta innostuneita ja vaikutusvaltaisia naisia, joille saisin esitt +sellaisen aikakauslehden trkeyden ja kehoittaa heit sit rahallisesti +kannattamaan, niin ett se edes voisi ilmesty hiukan laajennetussa +muodossa. Hn oli heti valmis ja istuutui kirjoittamaan kutsukirjeit +parille kymmenelle henkillle, jotka sitten mrpivn olivat +iltapivteell hnen kauniissa kodissaan. Tulos neuvotteluistamme oli +kaikin puolin tyydyttv. He takasivat lehdelle niin paljon varoja, ett +sen sivumri saattoi tuntuvasti list, vielp panna toimeen +palkintokirjoituksiakin, jotka aina vilkastuttavat toimintaa. + +Juuri tuo nopeus, joustavuus ja toimeliaisuus oli niin miellyttv +piirre Minette Donnerissa. Hn ei lyknnyt asiaa, jonka nki hyvksi ja +kannattamisen arvoiseksi, kaukaiseen tulevaisuuteen, vaan kvi siihen +heti kiinni. Ja itselln hnell myskin aina oli paljon aloitteita, +jotka hn tahtoi saada toteutettua. Ei hn silloin laskenut aikaansa, ei +vaivaansa, eik menojaan. Hnell oli esim. erityinen kalustamistaito, +s. o. taito asettaa huonekalut niin, ett ne muodostivat miellyttvn +kokonaisuuden, ett jokainen esine joutui juuri sille paikalle, mihin se +parhaiten sopi. Hn tunnusti kerran, puhuessamme tst, ett hn aina +tullessaan ihmisten luo, ajatuksissaan, muutteli hiukkasen heill olevia +kaluja ja niinikn sommitteli niiden vrit vhn toisenlaisiksi. Ja +luonnollista onkin, ett se, kell on personallista makua, ei voi +rauhallisesti katsella sit personattomuutta ja kaikenlaisen rihkaman +kasaamista, jota tapaa useimmissa kodeissa -- olivatpa ne sitten vaikka +varakkaidenkin henkiliden omistamat. Minette Donner tahtoi nytt, +ettei varat ja komeat kalut mitenkn olleet ptekijn kodikkuuden +aikaansaamisessa, vaan kauneusaisti, johon yhtyi kytnnllisyys ja +tarkoituksenmukaisuus, ja siksi hn kerran jrjesti Srnisiin n.k. +mallihuoneen, jota ken tahansa oli tervetullut katsomaan ja josta sitten +saattoi ottaa kaikenmoisia aiheita. + +Toimin siihen aikaan Raittiusyhdistys Koiton naisosaston puheenjohtajana +ja kun me sunnuntaiaamusin olimme kvelemss, poikettiin thn +mallihuoneeseen ja katseltiin sit sek kokonaisuutena ett tutkittiin +kaikkia sen eri osia. Huonekalut olivat toisaalta niin yksinkertaiset, +ett kuka kirvesmies tahansa, puusepst puhumattakaan, kykeni sellaiset +valmistamaan, ja toisaalta niin kytnnlliset, ett joka kalu saattoi +palvella paria, kolmea tarkoitusta. Hauskasta slesohvasta syntyi yksi +vuode, pyt oli samalla silytyspaikka, jonne psi sen levy hiukan +siirtmll. Toinen pyt saatiin siten, ett ikkunalautaan oli +kiinnitetty levy, joka nostettiin yls kun tarvittiin pyt ja sitten +taas laskettiin alas, kun sit jo oli kytetty. Vaatekaappi asetettiin +niin, ett vain sen toinen sivu oli kiinni seinss ja siten syntyi +seinn ja kaapin vliin erinomaisen mukava pesukomero j.n.e. Siin oli +oikein osoitettu, miten voi pienest tilasta huolimatta saada mukavuutta +syntymn. Kaikki kalut olivat viheriksi maalatut, ikkunaverhot ja +pytliinat olivat kullan keltaiset. + +Minette Donnerilla oli thn aikaan muutenkin paljon tekemist Srnisin +kotien ja perheenitien kanssa m.m. sen kautta, ett hn hoiti Unionin +sinne perustamaa itien ompeluseuraa, oli aina mukana sen +viikkokokouksissa ja jrjesti sen jsenille aivan erinomaiset +joulujuhlat, joissa oli paljon sek henkist ett aineellista hyv. + +Suurenmoisin muisto minulla kuitenkin on Minette Donnerista +routa-ajaltamme. Kun meidn suruvuotemme 1899 alkoi ja kaikki mielet +olivat kuohuksissa helmikuun manifestin johdosta, osoittautui hn +nimittin heti erinomaisen toimeliaaksi. Hn kirjoitti asiasta +tuttavilleen ulkomaille, hn piti neuvotteluja kodissaan m.m. sen suuren +kokouksen, jolloin joukko Helsingin naisia kartan mukaan jakoi +pkaupungin ryhtykseen sitten mrhetken kermn nimikirjoituksia +tsaarille lhetettvn adressin alle. Hn suunnitteli kaikenlaisia +toimenpiteit, joihin voisi ruveta ja oli aina valmis kuulemaan kaikkia +niit, jotka kvivt hnen luonaan neuvottelemassa ja ehdotuksia +tekemss. + +Ja samalla kannalla Minette Donner pysyi koko routa-ajan, eik +vetytynyt pois tst tyst, vaikka se kvi yh vaarallisemmaksi ja +urkkijat monta kertaa ymprivt hnen kotiansa. Semmoiseen kysytn +paljon rohkeutta, itsens kieltmist ja uskoa oikeuden voimaan. Ja +sellainen edellytt myskin kyky katsoa eletty hetke pitemmlle ja +ymmrt, mitk arvot ovat pysyvisi, mitk ohimenevi. Oma mukavuus, +oma menestys, jopa rakkaiden omaisten turvallisuuskin painavat silloin +sellaisen ihmisen silmiss paljon vhemmn kuin isnmaan tulevaisuus ja +sen oikeusjrjestn suojeleminen. + +Ikv kyll eivt kaikki nhneet asiata silt kannalta ja luopuivat +senvuoksi koko tyst -- jopa katselivat sit karsain silmin. Mutta +Minette Donnerin koti pysyi koko routa-ajan trken keskustana, jonne +aina silloin tllin muutamia kymmeni passiivisen vastarinnan +etuvartijajoukkoon kuuluvia naisia kokoontui neuvottelemaan miten +saataisiin iskut meidn kansallista ja valtiollista itsenisyyttmme +vastaan vltetty, tai edes hiukan lievennetty, miten tiedot siit +vaarasta, joka uhkasi kutakin maamme asukasta, mutta josta +sanomalehdiss ei saanut hiiskua sanaakaan, saataisiin levimn, miten +kansamme kaikista uhkauksista ja houkutteluista huolimatta jaksaisi +pysy laillisuuden pohjalla. + +Ja kun sitten suurlakko tuli ja lakasi pois -- ainakin ajaksi -- meit +vastaan viritetyt ansat, seurattiin taaskin juuri Donnerien kodissa +tapahtumien kehityst erittin valppaasti. Pistydyin sinne tn +jnnittvn lakkoviikkona, jolloin voi sanoa, ett tavallinen arkielm +tineen ja toimineen oli tykknn seisahtunut ja sen sijaan pidettiin +joka piv suuria kokouksia, jolloin tuhannet aivot suunnittelivat uutta +aikaa suurine muutoksineen. + +Sisnastuessani kuulin Minette rouvan nuoremman pojan sanovan +idilleen: Jos vain tahdot iti menn ulos katsomaan lakottelevaa +Helsinki, niin kyll min tulen sinua saattamaan ja suojelemaan. Hn +joka nin puhui, oli siin 14--15 vuoden vanha, ja siksi hnen +ritarillinen ehdotuksensa tuntui varsin lystikklt. Mutta muuten olin +juuri minkin tullut taloon saadakseni Minette rouvasta opastajan ja +saattajan. Houkuttelin hnt net tulemaan mukaani kuuluisan +englantilaisen toimittajan _William Steadin_ luo, joka ennen lakon +puhkeamista oli saapunut Helsinkiin ja sitten oli pakoitettu jmn +tnne useaksi pivksi kulkuneuvojen seisahduttua. Minette rouva oli jo +aikaisemmin ollut hnen seurassaan, eik aluksi ollut ensinkn halukas +tulemaan, mutta hyvntahtoinen kun oli, taipui hn kuitenkin lopulta, ja +niin me jouduimme Steadin luo. Oli pari asiaa, joista min erityisesti +tahdoin hnt kiitt ja toinen niist oli tuo hnen erinomainen +kirjeens Plehvelle, Suomen puolesta. Se oli sellainen tyylitaidon +mestariteos, ett ani harvoin nkee kirjett, joka yhtaikaa olisi niin +tavattoman kohtelias ja niin rimmisen pureva. Mit Plehve siit +sanoi, ei arvattavasti koskaan ole tullut tunnetuksi, mutta meille se +nin pimein aikoina oli todellinen lohdutus. Mistk me sen saimme? Se +oli painettuna noissa n.k. Vapaissa sanoissa, joita silloin hyvin +salavihkaa levitettiin ja luettiin. + +Tst salaisesta kirjallisuudesta puhuessa olkoon mainittu, ett sit +silytettiin suuret mrt Donnerien kodissa siit huolimatta, ett +venliset viranomaiset ja heidn ktyrins kulkivat ympri kuin +kiljuvat jalopeurat ja vaanivat sit kaikkialla. Kun kerran kysyin miss +Minette Donner piti sen piilotettuna, vastasi hn hyvin rauhallisesti, +ett hnen palvelijansa pitivt siit huolta. Itse hn ei tiennyt mit +piilopaikkoja he sille kulloinkin keksivt. Vain nm sanat osoittavat, +miten rajaton luottamus siell vallitsi molemmin puolin, miten sellainen +ajatus kuin ilmiantaminen siin talossa oli tuntematon. + +[Kuva: Minette Donner 1908] + +Mutta niinp olikin Minette Donner talousapulaistensa hyv ystv ja +auttaja. Lhinn heit ajatellen, perusti hn Hyvinklle n.k. +_Vilhelmiina kodin_ lepoa tarvitsevia ja sairaalasta psseit +palvelijattaria varten. Tunnetulla taidollaan hn senkin kalusti ja +antoi sen sitten tydess kunnossa Naisasialiitto Unionin hoidettavaksi. +Vsyneet palvelijat, tylis-idit y.m. samassa asemassa olevat psivt +sinne lepmn niin halvalla maksulla kuin viisikymment penni +pivlt. Monta monituista vuotta se palvelikin tarkoitustaan ja Minette +Donner oli itse sen johtokunnan puheenjohtaja sek huolehti +personallisesti kodin asukkaista, joita talvella saattoi ottaa vastaan +kymmenen ja kesll useimpiakin. + +Viimeisin ahtaina vuosina on koti tosin ollut suljettuna ja +yksityisille vuokrattuna, mutta miten lmpimsti Minette Donner siit +viimeiseen asti huolehti, osoittaa se, ett hn sti sen jlleen +kuntoonpanemiseksi ja yllpitmiseksi 100,000 mk. + +Hyvinkll ollessaan hn myskin avusti siklist yhteiskoulua +antamalla sille m.m. tontin, niinikn hn luovutti maata Hyvinkn +kirkolle ja plleptteeksi hn perusti sinne komean urheilukentn, +jota sittemmin syntynyt Urheiluyhdistys nyt hoitaa. Tll kentll +_Kolehmainenkin_ kerran kilpaili ja sai niin paljon ystvllisyytt +osakseen Minette rouvalta, ett hn voittonsa jlkeen olympialaisten +kilpailuissa Antverpeniss heti shktti siit tlle idilliselle +ystvlle, joka tyytyvisen sitten kertoi, ett hn oli saanut +shksanoman Koolemaiselta. Myskin Martta Yhdistyksen haaraosaston ja +itien ompeluseuran rva Donner perusti Hyvinklle. + +Yleens hn oli aina toimessa ja hommassa ja aina hnen pssn liikkui +uusia ehdotuksia. Kun hn sitpaitsi oli tunnettu suuresta +hyvntekevisyydestn, kulki hnen luonaan aina paljon ihmisi, joita +kaikkia hn oli ihmeellisen krsivllinen kuuntelemaan. Nin monta +kertaa hnen nousevan keskell ateriaansa tulijoita vastaanottamaan. Kun +kerran huomautin tst, sanoi hn vain hyvin iloisesti: On niin monta, +joiden tytyy jtt ateriansa siksi, ettei ole mit syd. Ei se tee +mitn, jos min sen joskus jtn kesken, se vain muistuttaa minua +nist osattomista. + +Tavallisesti Minette Donner puolisoineen aina kevisin lhti Europpaan. +Ja niinp hn tuli olleeksi kaikissa Europan maissa yksinp Turkissa ja +voitti kaikkialla tuttavia ja sympatiaa. Hnen poissa ollessaan hoiti +_Lilli Munck_, hnen miellyttv naimaton sisarensa, joka asui samassa +talossa, lapsia ja kotikomentoa, niin ett hn saattoi rauhallisella +mielell jtt omaisensa joksikin viikoksi. Tietysti hnell oli paljon +kerrottavaa nilt matkoiltaan ja joskus hn niist kirjoittikin jonkun +pienen tuokiokuvan, kuten esim. kynnistn Konstantinopolissa, mutta +kirjoittaminen kuului kuitenkin harvinaisuuksiin. + +Minette Donnerista voi ehk sanoa, kuten on sanottu monesta muustakin +naisesta, ett vaikka hnell oli taipumuksia moneen suuntaan, niin ei +hn antautunut mitn niist todenteolla kehittmn. Mutta onhan se +kaikkien perheenemntien ja itien kohtalo. Heidn tytyy yhtenn jakaa +aikansa ja huomionsa niin monelle eri taholle ja valvoa ett ne, jotka +heit ymprivt saavat rauhassa tyskennell, ettei heille itselleen +j sit keskitystilaisuutta, sit itseens syventymisaikaa ja +tyrauhaa, jota kaikki luova ty edellytt. Ja mit juuri Donnerien +kotiin tulee, oli emnnll siell tavallista enemmn hoivattavaa ja +huolehdittavaa. Talon isnnll oli edellisest naimisestaan lapsia, +hnen ensiminen puolisonsa oli ollut leski ja tuonut taloon lapsia, ja +Minette rouvalla itselln oli kaksi poikaa ja tyttnen. Kaikki he +kaipasivat hell johtoa ja idin ohjaavaa ktt. Sitten oli hnen +puolisollaan kuuluisana tiede- ja valtiomiehen paljon +edustusvelvollisuuksia ja paljon kansainvlisi tuttavuuksia, joita +koska tahansa saattoi saapua taloon. + +Ent kaikki ne taiteilijat, joita Minette Donner suosi ja avusti. Hn +auttoi meidn nuoria maalarejamme m.m. siten, ett hankki heille tyt. +Niinp hn esim. antoi _Juho Rissasen_, siihen aikaan kun tm oli nuori +ja tuntematon, maalata hnen lastensa muotokuvat. _Axel Galln_ maalasi +hnen oman kuvansa ja hnen vanhimman poikansa, tmn koulupoikana +ollessa j.n.e. Se oli yhtmittaista itsens antamista, aikansa +paloittelemista ja kaikkialla lsnolemista. Mutta ei suuri koti pysy +kunnossa, ei sen liesi lmpimn, eik sen kotihaltijat koossa, ellei +sen keskus ja sielu ole paikallaan, valmiina ottamaan osaa jokaisen sen +jsenen kohtaloon ja ulotuttamaan tt huolenpitoaan viel heidn +ystviins ja vieraisiinsakin. + +Se on tavallaan sellaista hiljaista, nkymtnt tyt, ettei sit edes +kaikki huomaa ja ymmrr niinkauan kuin koneisto on kymss, mutta +perstpin sen tuntee aivan liiankin selvsti. + +Jokunen kuukausi Minette Donnerin kuoleman jlkeen kvin hnen kodissaan +asialla. Huoneet olivat samat kuin ennenkin, kalut seisoivat siin +niinikn paikoillaan, mutta kodin elvittv henki oli poissa, ja +sanomaton tyhjyys huokui joka nurkasta ja sopesta. Oli kuin jokainen +esine, jokainen taulu ja kasvi olisi kertonut, ett se ksi, joka heidt +kerran jrjesti, nyt oli kylmennyt, ett ystvllinen, lmminsydminen +Minette rouva, jolla oli ollut sellainen kokoova ja yhdistv voima, nyt +oli poissa, ainiaaksi poissa. + + + + +FANNY SINEBRYCHOFF. + + +Kahdeksankymmenluvulla tuli Bulevardilla joka aamu vastaani ers nuori +pariskunta, joka kaikesta ptten oli aamukvelylln. Varsinkin oli +nuori rouva hyvin huomiota herttv suuren kauneutensa ja kevyen +kyntins takia. Aivan kuin keijukainen hn siin astuskeli +ruumiinmukaisessa talvitakissaan ja sirossa samettisessa +kapottihatussaan, jonkatapaiset silloin olivat muodissa. + +Kaikki katselivat hnt ja kaikki tiesivt myskin, ett hn oli rva +_Fanny Sinebrychoff_ o. s. _Grahn_, joka hiljattain oli mennyt naimisiin +nuoren Sinebrychoffin kanssa. Senkin kaikki tiesivt, ett hn oli ollut +lupaava nyttelij, joka yhtkki kaikkien taiteenystvien suureksi +suruksi oli jttnyt uransa juuri silloin, kun sen loistoaika oli vasta +alkamaisillaan. Huhuttiin sitkin, ett herra Sinebrychoffin olisi ollut +maksaminen aika hyvitys teatterille sen johdosta, ett hn vei sen +parhaan voiman ennenkuin tmn ja teatterin vlinen sitoumus viel oli +loppuunkulunut. + +[Kuva: Fanny Sinebrychoff o. s. Grahn puolisoineen.] + +Vuodet vierivt, vanha rva Sinebrychoff kuoli ja nuori pari muutti +kauniista tasakattoisesta huvilastaan Hietalahdentorin varrella hnen +taloonsa Bulevardinkadun pss, johon myskin kuuluu tuo ihana +Sinebrychoffin puutarha puistoineen. Pinvastoin kuin mit muilla +yksityisill on tapana tehd, olivat sen haltijat aina antaneet sen olla +avoinna suurelle yleisllekin. Sinne saattoi kuka tahansa menn +kvelemn ja oleskelemaan, ruveta istuskelemaan sen sohville ja +tuoleille kirjoineen ja ksitineen tai antaa katseensa seurata +sinertv ulappaa saarineen ja kallioineen, joka puiston korkeimmilta +kohdilta oli nhtviss. + +Mutta pelkn, ett aniharva niist, jotka siell liikkuivat, tulivat +ajatelleeksi miten harvinaisen ihmisystvllisen tyn sen omistajat +tekivt antaessaan yksityisen puistonsa nin yleisn kytettvksi. Eik +moni sivultakatsoja edes tullut ajatelleeksi, ett tm oli vain yksi +haara vanhan rva Sinebrychoffin kuuluisaa hyvntekevisyytt, jota hnen +minins, rva Fanny Sinebrychoff, sitten niin uskollisesti lpi koko +elmns jatkoi. + +Mutta eihn hyvntekevisyys olekaan juuri korkeassa kurssissa nykyn, +kun pyritn siihen, ett kukin voisi seisoa omilla jaloillaan ja ett +yhteiskunnalliset laitokset kuten sairaalat, kunnalliskodit, apukassat +y. m. voisivat hdn tullen tarjota raihnaisille ja vanhoille apua ja +turvaa, jota ne eivt kuitenkaan thn asti ole kyenneet tekemn; +kykenevtk edes koskaan. Tm yleinen katsantotapa kai kuitenkin +vaikutti, ettei minunkaan mieleeni milloinkaan juolahtanut ajatus kyd +haastattelemassa rva Sinebrychoffia, vaikkakin usein nin hnen nimens +lahjoittajien ja hyvntekijiden joukossa. Mutta kun sitten +kevttalvella 1921 kaikki lehdet tiesivt kertoa, ett hn oli mrnnyt +taideteoksensa annettavaksi Suomen valtiolle ja ett hnell oli niit +huomattava kokoelma, ptin menn sit katsomaan. + +Kun puhelimitse oli sovittu ajasta, lhdin tuota tuttua taloa kohti, +jonka puutarhassa monasti olin kynyt. Sisnkytv oli kadultapin ja +rouva S. asui toisessa kerroksessa. Sinne johtavat portaat olivat +punaisen maton peittmt ja molemmin puolin oli komeita palmuja ja muita +lehtokasveja. Tm vriyhdistelm oli suurenmoinen ja ihankuin valmistus +kaikkeen siihen mit sain nhd. Ja kuitenkin -- en aluksi sittenkn +odottanut aivan paljoa. Arvelin, ett talossa tietysti oli +taide-esineit, sill kuuluihan asiaan, ett varakkaat hankkivat niit +itselleen, mutta ett kokoelma olisi sellaisella rakkaudella valittu, +ett koko koti olisi niin personallinen ja puhuisi sellaisesta +hienostuneesta mausta ja kauneuden palvonnasta, sit en kuitenkaan +voinut aavistaa. Mutta jo siin suuressa salissa, jonne ensin jouduin, +oli nhtvn alkuperinen _Sebastiano del Piombo_ ja _Velasquez_ +puhumattakaan renessanssiajan pienemmist kuuluisuuksista kuten esim. +_Bronzihosta_ y. m. + +Rouva Sinebrychoff tuli vastaani mustiin puettuna. Nhtvsti hn +puolisonsa kuoleman jlkeen aina kvi mustissa, sill sellaisena tapasin +hnet sitten myhemminkin. Hn ei nyt en ollut sama kevyt keijukainen +kuin 80-luvulla, jolloin nin hnet Bulevardilla. + +Vartalo oli kynyt paljon tukevammaksi ja pyylevmmksi, kynti +raskaammaksi ja hipi, joka silloin oli kuin ruusunlehti, oli nyt +kalpea. Mutta piirteet olivat yht hienot kuin silloinkin ja tukassa oli +vain vhn hopeata. Muutamien tervehdyssanojen jlkeen, jolloin totesin, +ett hnell oli kaunis, sointuva ni ja ett hn nsi sanat erittin +selvsti, alkoi kokoelman katseleminen. + +Rouva Sinebrychoff kulki vieressni ja esitti jokaisen taulun ja oli +aina valmis antamaan listietoja niin pian kun sellaisia pyysin. + +Hn tunsi jokaisen taideteoksen historian niin pitklle kuin sen jlki +yleens saattoi seurata, ja hnen personallinen makunsa oli ollut +mrmss sek sit ostettaessa ett sille paikkaa kokoelmassa +valitessa. + +Ensin me kulimme lpi koko ruotsinmaalaisen kokoelman, joka tuntui hyvin +ehyelt, siin kun oli edustettuna Ruotsin suuruuden ajan ja Kustaa III +kauden etevimmt muotokuvamaalarit kuten esim. _David von Krafft_, +_Lundberg_, _von Breda_, _Roslin_, _Wertmller_, _P. Hall_ y. m., joiden +monetkin tekeleet -- Kristiina kuningattaren, Kaarle XII, Kustaa III, +Bellmanin, Lidnerin, Svedenborgin y. m. kuvat -- olivat niin arvokkaat, +ettei todella ymmrr, miten Ruotsi on pstnyt ne ksistn. + +Siin jokaisen taulun edess seisoessamme, kntyi vliin keskustelumme +hiukan muillekin aloille kuin taiteen. Tulin m.m. ihmetelleeksi, ett +tm kokoelma oli saanut olla rauhassa punakapinan aikana. + +Se on minun anoppini ansio, selitti rva S. Tst kodista ei +tarvitseva viel koskaan ole mennyt saamatta apua ja siit johtuva +siunaus on pitnyt sen yll. + +Sitten me taas jouduimme puhumaan Suomen kahdesta kansallisuudesta ja +rva S. huomautti, ett kun Jumala kerran oli asettanut kaksi eri kansaa +samaan maahan, niin oli tarkoitus, ett he oppisivat toisiltaan, eivtk +riitelisi. Nm sanat eivt olleet mitn korulauseita hnen suussaan, +vaan hnen syvin vakaumuksensa, joka pohjautui monivuotisiin +havaintoihin ja mietiskelyihin. + +Seuraavassa huoneessa oli hollantilaista tai paremmin sanoen +alankomaalaista taidetta maailmankuuluine nimineen: _Rembrandt_, +_Rubens_, _Frans Hals_, _Van Dyck_, _Jan Steen_, _Teniers_, _Ruysdael_, +_Van Goyen_, _Haysum_ y.m., joiden teoksia tavallisissa oloissa vain +tapaa Europan suurissa taidekokoelmissa. Tuskin oli uskoa silmin +nhdessn niit tll meill yksityisess kodissa. Vain niiden +etsimiseen ja valitsemiseen oli tietysti kytetty paljon aikaa ja huolta +-- rahoista puhumattakaan. + +Parisen tuntia siin katseltuamme, ehdotti rva S. ett menisimme +ruokasaliin, jossa kahvipyt oli katettu. Se oli taaskin uusi +kauneusmaailma, joka siell avautui eteeni. Ruokasali oli nimittin +tynn mit arvokkaimpia taide-esineit: vanhoja kaappeja puu- ja +luuleikkauksineen, kallisarvoisia porsliinimaljakoita, metallisia +seinkoristeita y. m. y. m. ja tietysti taaskin tauluja. En ehtinyt +kiinnitt niin mitn huomiota itse kahviin, tin tuskin sain kuppini +tyhjennetty. + +Te ette varmaankaan pid kahvista, arveli rva S. + +Kyllhn min, mutta tss on nyt niin paljon muuta, ett kahvi joutuu +aivan sivuseikaksi, vastasin. + +Rva S. hymyili ja avasi vastapt olevan kaapin, joka oli tehty +kilpikonnan kuoresta, norsunluusta ja ebenholtsipuusta. Kauniimpaa ja +aistikkaampaa esinett ei juuri voi kuvitella. Siin oikein nki mit +taiteilijoita muinaisajan ksityliset olivat tehdessn huonekaluista +taideteoksia, joiden arvo aina vain lisntyy vuosi vuodelta. + +Me rupesimme puhumaan eri maiden ja eri kaupunkien taidekokoelmista, +joissa rva S. oli oleskellut pivkausia. Vlist hn oli nhnyt niiss +koululuokkia, jotka opettajansa kera kulkivat salista toiseen ja saivat +koko ajan tarvittavaa opastusta ja valaisevia selityksi. Oikein +kadehdittavina hn piti nit lapsia, jotka pienest piten saivat +kuulla ja oppia sellaista, mist meill tll Suomessa ei ole +aavistustakaan -- ei alaikisill eik aikuisilla. Vasta tysikisiksi +pstymme me omin voimin ja omasta aloitteestamme psimme hiukan +syventymn vanhaan taiteeseen ja yleens taidehistoriaan. -- Rva S:ll +oli esill monta kuvitettua taidehistoriaa ja taidetta koskevaa +kuvateosta, josta huomasi hnen ottaneen taidetutkimuksensa vakavalta +kannalta. + +Ja miten hn oli iloinnut jokaisesta saavutuksesta kokoelmaansa. +Saadakseen jonkun kauan toivomansa taideteoksen, oli hn monta kertaa +kieltytynyt sellaisesta, jota muut hnen asemassaan olisivat pitneet +aivan itsestn lankeavana, kuten esim. joka kevt uusiutuvista +kvelypuvuista, hatuista y.m. Ja kun niin monet henkilt aina olivat +hnen puolisonsa kimpussa pyyten lainoja, takauksia y.m. jotka sitten +ainaiseksi jivt selvittmtt ja he vain lohduttivat itsen sill, +ett eihn se kauppaneuvos Sinebrychoffin afreiss mitn merkinnyt, +sanoi rva S. sen monta kertaa hnt oikein kirvelleen, kun kymmenet +tuhannet sill tavalla menivt, sen sijaan ett niill olisi voinut +ostaa taideteoksia. + +Kuta kauemmin me puhuimme, sit enemmn ilmestyi keskustelun aiheita. Ja +rva S. oli harvinaisen avomielinen, vaikka ei silti ensinkn +lrpttelev. Kun on paljon tavannut ihmisi ja seurustellut heidn +kanssaan, tulee viimein jotenkin herkkkuuloiseksi ja oppii eroittamaan +vrn ja teeskennellyn todellisesta, mutta vaikka kuinka olisin +heristnyt korviani, en huomannut rva S:n sanoissa mitn, joka olisi +todistanut suurentelemishalua, omahyvisyytt tai turhamaisuutta. +Kaikella mit hn kertoi oli vakava pohja, jokainen huomautus ja +arvostelu oli kypsn, hienotunteisen ihmisen. Kun hn niin +ystvllisesti uteli miksik en ollut aikaisemmin tullut katsomaan hnen +kokoelmaansa, kun olin niin innostunut kuvaamataiteesta, olin miltei +hmillni, sill paitsi etten ollut tiennyt tst rikkaasta +taidekokoelmasta mitn, en ollut aavistanut, ett sen omistaja oli niin +syvmietteinen ja hienostunut henkil, ett hnen elmns oli ollut +niin yhtmittaista sisist kasvamista -- tosin ei siihen suuntaan kuin +hn nuoruudessaan oli kuvitellut. Hn oli silloin vain uneksinut +kehittymisestn taiteilijauralla jo pttnyt olla menemtt naimisiin. +Kerta toisensa jlkeen hn oli antanut rukkaset liikemies +Sinebrychoffille, mutta tm tuli aina uudestaan. Kun hn sitten taaskin +kerran oli ottanut esiin tmn kysymyksen, sanoi Fanny Grahn lopulta +vsyneesti: + +Tulkaa huomenna puhumaan vanhempieni kanssa asiasta, ja lhti samassa +astumaan kotiin pin. + +Mutta niin jrkytetty hn oli tst puolesta lupauksesta, ett hn +kotiin pstyn heti purskahti itkuun ja istui siin p ksien varassa +pitkn aikaa. + +iti, joka hnen surunsa ensin huomasi, kysyi osaaottavasti syyt +siihen. Nyyhkytysten kesken hn sai sanotuksi: + +Kun minun pit menn naimisiin. + +Kenenk kanssa? kysyi iti hmmstyneen. + +Saattepa huomenna nhd, oli vastaus. + +[Kuva: Fanny Grahn 80-luvulla.] + +Ymmrtkseen tmn eprimisen ja surun, on vlttmtnt tiet, ett +rva S. jo ennen naimisiin menoaan oli ollut kymmenen vuotta teatterin +palveluksessa ja ett teatteri oli ollut hnen ensiminen suuri +rakkautensa, hnen lapsuuden ja nuoruuden unelmiensa luvattu maa. Kun +hnen vanhempi sisarensa ja tmn toverit leikkivt teatteria, istui +nelivuotias Fanny jakkaralla oven suussa -- hn oli muka saanut +vahtimestarin tehtvn -- ja seurasi ihmetellen ja ihaillen heidn +liikkeitn ja puheitaan. Leikkiessn Heikinesplanadissa katseli hn +aina mit kunnioittavimmin vastapt olevaa ruotsalaista teatteria ja +kerran hn jo psi pujahtamaan sinne sisnkin. Oli aamupiv ja siell +harjoitettiin parasta-aikaa. Pikku Fanny painautui sein vasten ja oli +hiljaa kuin hiiri voidakseen kuulla mit siell sanottiin. Joku huomasi +hnet ja kysyi: Pidtk sin niin paljon teatterista? + +Pidn, tuli pienest, ylitsevuotavasta sydmest, ja tm sana avasi +hnelle portit tuohon ihannoituun valtakuntaan. Teatterissa tarvitaan +joskus aina lapsiakin nyttmll ja tss oli nyt saatavissa +erinomaisen siev ja sopiva pieni olento. Olihan hnell koulunkyntins +aamupivsin, mutta iltasin hn aina oli teatterissa, niin pian kun +hnt vain tarvittiin. Jo yhdeksn vuotiaana hn esim. oli mukana +piiritanssissa Wrmlndningarna nimisess kappaleessa. Silloinen +teatterin johtaja _Gustaf Mallander_ huomasi piankin tytn lahjakkuuden +ja kvi ehdottamassa hnen vanhemmilleen, ett pikku Fanny saisi +antautua tykknn nyttelijalalle, jolloin hn, herra M., oli valmis +rupeamaan hnen taipumuksiaan kehittmn -- varsinaista teatterikoulua +kun ei siihen aikaan viel ollut. Vanhemmat panivat kovasti vastaan; he +olivat vakavia, ajattelevia ihmisi ja pitivt keskinkertaisen +nyttelijn elm varsin slittvn. Ennemmin saa Fanny vaikka menn +luostariin kuin teatteriin, selitti is. Mutta Fanny pyysi ja rukoili, +kunnes vanhemmat lopulta taipuivat. Herra Mallander rupesi hnen +opettajakseen ja johti samalla paria muutakin nuorta tulijaa, joista +toinen oli _Adolf Lindfors_, sittemmin Helsingin kansallisteatterin +etev nyttelij. + +Herra M. oli niin tyytyvinen pieneen kolmioonsa, ett antoi sen jo pian +esiintykin erss soitannollis-draamallisessa iltamassa, jonka +ohjelmaan m.m. kuului Topeliuksen Sotavanhuksen joulu, miss Fanny +Grahn esitti sotilaspojan osaa reippaasti ja luonnollisesti. Aina +silloin tllin hn sai pieni tehtvi ja huomattiin hyvin lupaavaksi. +Siihen aikaan vieraili teatterissa naapurimaistamme useita etevi +nyttelijit -- toiset heist viipyivt oikein vuosimri -- jotka +antoivat paljon loistoa ja eloisuutta pkaupungin teatterielmlle. Ja +pikku Fanny, jonka vastaanottavaisuudella ja innostuksella ei ollut +rajoja, sai heist haihtumattomia vaikutteita. M. m. hnell oli ilo +esiinty samassa kappaleessa kuin kuuluisa tanskalainen nyttelij +_Magda v. Dolcke_. Tm hienostunut, suuren maailman nainen ihastui niin +pikku Fannyyn, ett hn antoi hnelle valokuvansa, syleili hnt ja +sanoi: Pikku Fanny, sinkin tulet kerran suureksi. + +V. 1875, siis Fannyn ollessa 13-vuotias, kiinnitettiin hnet teatteriin +oikein kontrahdilla, jossa m.m. sanottiin, ett hnen piti olla mukana +kaikissa kuorolaulu- ja tanssiharjoituksissa sek esiinty pieniss +osissa. Suuria tehtvi ei nyt aluksi voinut niin nuorelle tytlle +antaa, mutta ne kasvoivat vuosi vuodelta, samassa mrin kuin hn +itsekin kasvoi. Kaikkiaan hn teatterissa oloaikanaan esiintyi 85 +osassa. Tm on jo aivan tavatonta kun ottaa huomioon, ett hn +teatterista erotessaan oli vain 20-vuotias; ja se osoittaa ennen muuta +miten paljon tehtvi hnelle uskottiin ja miten rajattoman ahkera ja +tarmokas hn oli. Monta kertaa hn meni teatteriin jo klo 8 aamulla, +jolloin siell ei viel ollut ketn muuta, sytytti kaasun ja rupesi +aivan yksinn harjoittelemaan. Niinp hn esim. koitti saada nens +niin kantavaksi, ett se kuuluisi joka soppeen, aina ylimmlle riville +asti, ja ett sen svy samassa olisi aivan luonnollinen. + +Meidn pieniss oloissammehan kappaleet keskimrin menevt vain noin 5 + 6 kertaa -- toiset vhn useammin, toiset taas eivt sitkn -- ja +siksi tytyy ehtimiseen harjoittaa uutta. On alituinen vaihtelu, +alituinen kiire, eik nuorta Fanny tss ollenkaan sstetty. +Esimerkkin siit, mit hnelt vaadittiin, olkoon mainittu, ett hnen +esim. kymmeness pivss tytyi harjoittaa Cypriennen osa Sardoun +huvinytelmss Erotaan pois, jossa aina oli totuttu nkemn mit +etevimmt kyvyt. Sehn kuului aikoinaan _Ida Aalberginkin_ loisto-osiin +ja siin on Helsingin yleis sittemmin saanut ihailla _Betty Nansenia_. +Fanny Grahn tiesi, ett hnell oli suuret edeltjt ja jo siit syyst +hn ponnisti kaikki voimansa, ja teki tyt kuumeisesti ja +uupumattomasti. Kun se suuri piv sitten koitti, todettiin, ett hn +oli aivan erinomainen, ett hnen vertaistaan ei viel koskaan oltu +nhty. _K. F. Vasenius_ (nim. Bis,) joka on kirjoittanut teoksen Fanny +Grahnista nyttelijn, sanoo siin, ett vaikka hn elmssn oli +nhnyt monta Cypriennen esittj, voitti Fanny heidt kaikki erss +suhteessa. Kaikki muut olivat olleet jo kypsyneit naisia, Fanny Grahn +yksin oli yht nuori, yht steilev, yht naivi kuin Sardoun Cyprienne. + +Niin monessa muussakin yleisesti tunnetussa ja ensimisten +teatteridiivojen luomissa osissa hnt kytettiin kuten esim. Suzannena +Pailleronin Ikvss seurassa Perditana Shakespearen Talvisessa +tarinassa, Sigridin tuossa pohjoismaalaisessa kappaleessa Brllopet +p Ulfsa y. m. Ja sitten taas hnen piti esiinty aivan toisenlaisissa +osissa kuten nuorena Kaarlo kuninkaana Topeliuksen kirjoittamassa ja +Paciuksen sveltmss oopperassa Kaarlo Kuninkaan metsstys sek +nuorena Richelieun herttuana kappaleessa Richelieun ensiminen sotainen +uroty. Arvostelut olivat aina hyvin kehoittavia ja kiittvi, sek +totesivat, ett tm nuori, runsaslahjainen nyttelijalku yht mittaa +edistyi. Ja kuitenkin on listtv, ett sen aikuiset teatterikriitikot +olivat sangen vaativaisia ja ett heidn joukossaan olivat maamme +ensimiset esteetikot sellaiset kuin prof. _G. G. Estlander_, _tri +Fredrik Berndtson_ y. m. jotka tunsivat alansa tydellisesti, eivtk +suinkaan suotta tunnustavia sanojaan tuhlanneet. + +Fanny Grahnin nimi ja maine oli jo ehtinyt tulla niin tunnetuksi +Pohjanlahden toisella puolellakin, ett hnelle sielt tuli mit +edullisin ehdotus. Hnelle tarjottiin nimittin tilaisuutta pst +Tukholman kunink. teatteriin, miss hnen ei ensinkn olisi tarvinnut +ehtimiseen harjoittaa uutta, vaan hn olisi ehtinyt syventymn +tehtviins ja sitpaitsi saanut mit parhainta ohjausta. Se oli +tietysti hyvin houkuttelevaa, mutta kun kaikki ystvt ja tuttavat +kovasti kehoittivat hnt jmn, uudisti hn taaskin kontrahtinsa +tklisen teatterin kanssa. Mutta tietysti tm mahdollisuus kerran +pst vljemmille vesille ji kytemn hnen mieleens, ja siksi +ymmrt niin hyvin, ett taiteilijauran keskeyttminen ei suinkaan +ollut hnelle mikn kevyt tehtv. Olihan se ollut yhtmittaista +nousua, yhtmittaista voittoisaa eteenpin kulkua. Ei hn viel ollut +tuntenut mitn pettymyst tai kyllstymist. Aurinkoisena ja +kullanhohtavana loisti hnen mielikuvituksessaan se suuren todellisen +taiteen ihana temppeli, jota kohti hn koko ajan pyrki ja jonka niin +harvat saavuttavat. + +Luultavasti hn aluksi tunsi mit suurinta kaipuuta jtettyn sen +tyalan, johon hn niin tavattomasti oli kiintynyt, mutta vhitellen +hankki kuvaamataide ja vanhojen mestarien taideaarteisiin syventyminen +hnelle korvausta. Hyvin kuvaavaa on muuten, ett hn, joka niin paljon +oli eritellyt ihmisten luonteita ja tulkinnut heidn sielunelmns +ilmauksia ja heidn eleitn, enin oli huvitettu muotokuvista. Harvoja +poikkeuksia lukuunottamatta, muodostavat nimittin muotokuvat +huomattavimman osan Sinebrychoffin kokoelmassa. + +Onneksi oli hnen puolisonsa myskin innostunut taiteesta ja niin +taide-esineiden ja taideteosten kokoominen muodostui heidn +pharrastuksekseen, heidn suureksi elmntehtvkseen. He hankkivat +thn kaukaiseen maahan sellaisia maalaustaiteen helmi, joita tll ei +viel koskaan ole ollut, he iloitsivat niist ja tahtoivat ett muutkin, +sitten kun heit ei en ollut, saisivat niist iloa. + +Aina kun Paul ja min palasimme kotiin seuroista ja kutsuista, kertoi +rva S., niin me syleilimme toisiamme ja sanoimme: 'Ei missn ole niin +hyv olla, kuin tll kotona.' + +Mutta niinp rva S. hoitikin tt kotiaan kuin silmterns, +erittinkin juuri sen taidekokoelmaa. Hn piti sit lainana, uskottuna +leiviskn, josta hnen tuli vastata. Joka taide-esine, joka huonekalu +oli sellainen kuin olisi se juuri tullut valmistuspajastaan ja kuitenkin +oli moni jo ollut talossa vuosikymmeni. + +Salin pronssikruunut esim. olivat riippuneet sen katossa jo sata vuotta +ja kuitenkin ne hohtivat ja kimaltelivat aivan kuin uudet. Ne olivat jo +kyll aivan mustuneet hnen taloon muuttaessaan, mutta hn antoi ottaa +ne alas, ruuvasi joka metalliosan erikseen, pesi ne lmpimss vedess, +johon oli pantu muutama tippa ammoniakkia ja sitten niit hangattiin +niin kauan kunnes ne tulivat aivan kirkkaiksi. + +Rva S:ll oli joka esinett varten omat, itse keksimt puhdistustapansa +ja puhdistusvlineens ja niist pidettiin kiinni. -- Taideyhdistyksen +intendentti _M. Wnerberg_ toi hnelle kerran pienen painetun vihkosen, +jossa hn neuvoi miten tauluja tulee hoitaa ja puhdistaa. + +Ennenkuin luen tmn, niin suonette, ett min kerron, miten minulla on +tapana tehd, sanoi rva S. ja teki sitten selkoa menettelytavastaan, +miten esim. kevisin jokainen taideteos pyyhittiin pehmell, +erityisest kankaasta tehdyll rievulla, joka kytettess rutistettiin +pallon muotoiseksi, miten taulujen kehyksi varten taas oli erikoiset +tomurtit ja pienet puikot, joiden avulla kaikki niiden koristukset ja +leikkaukset saatiin puhdistettua, miten jokainen taulu senjlkeen +peitettiin verholla, jotta ei kesaurinko sit pahentaisi. Tmn +kuultuaan arveli herra Wnerberg, ettei hnell ollut mitn neuvoja +annettava rva S:lle, mutta pikemmin hnelt opittava. + +Tapa mill rva S. puhui nist kytnnllisist tehtvistn, oli varsin +mielenkiintoinen. Se osoitti erityist perehtymist niihin ja +loppumatonta tyiloa. Suurien kevt- ja syyssiivousten aikoina esim. hn +oli liikkeell aikaisesta aamusta myhiseen iltaan, mutta piti sen +kaikkein luonnollisimpana asiana maailmassa. Ei hn ollenkaan ymmrtnyt +sellaisia emnti, jotka pitvt parin viikon suursiivousta niin +raskaana, ett jo kaipaavat lepoa sen suoritettuaan. + +Olin ajatellut olla tunnin tll retkellni ja se kasvoi neljksi, olisi +luultavasti venynyt vielkin pitemmksi, ellei myhinen tunti olisi +muistuttanut minua kotiin menosta. + +Tulkaa uudestaan aina kun teidn on ikv hollantilaista huonetta, +sanoi rva S. hyvstellessni, koska hn oli havainnut, ett vanha +hollantilainen taide minua erittin oli huvittanut. + +Kului kuitenkin aikoja, ennenkuin noudatin tt ystvllist kutsua, +sill huomasin kaikesta, ett rva S:n aika oli hyvinkin tprll. Oli +niin paljon ihmisi, jotka kntyivt hnen puoleensa pyyten apua ja +kannatusta, oli niin monta laitosta, kuten lasten-, vanhojen- ja +sokeiden koteja y. m. yksinisten ja sairaiden turvapaikkoja, joiden +pystyss pysymist hn tahtoi edist kymll niiden kevt- ja +syysmyyjisiss y. m. tilaisuuksissa. + +Hn osti meilt aina koko sylillisen harjoja, kydessn, kertoi esim. +Sokeiden kodin johtajatar, eik siin kyllin, vaan hn otti myskin +selkoa ketk hoidokeista olivat ne valmistaneet, kvi heit +puhuttelemassa ja lausui heille rohkaisevia sanoja. + +Mutta kun sitten pari hyv ystvni myskin mielelln tahtoi nhd +Sinebrychoffin taideaarteet, tarjouduin heidn oppaakseen ja tulin +uudestaan siell kyneeksi. Tm toinen kynti muodostui jos mahdollista +vielkin sisltrikkaammaksi ja hauskemmaksi kuin ensiminen, se kun +antoi tilaisuutta syventymn kaikkiin edellisell kerralla saatuihin +vaikutelmiin ja taas uudestaan tapaamaan talon miellyttvn emnnn -- +vielp hnen uskollisen talousapulaisensa Alman, joka oli eteisess +vastaanottamassa aivan kuten edellisell kerrallakin. Sellainen kuin on +emnt on palvelijakin sanotaan ja tss kodissa se ihan +kirjaimellisesti oli toteutunut. Siskk Alma oli ollut talossa 23 +vuotta, keittj 27 vuotta ja suorittaneet tehtvns yht uskollisesti +kuin emntkin, tottuneet kaikkiin talon tapoihin, oppineet +kunnioittamaan sen taide-esineit ja haltijaven taideharrastusta. Siksi +vallitsikin heidn keskenn mit tydellisin luottamus ja kiintymys. +Emnnn huolet ja surut olivat myskin talousapulaisten ja sitten taas +pinvastoin. Kun esim. kauppaneuvos Sinebrychoff kuoli ja rouva pitkt +ajat senjlkeen oli surun valtaama ja uneton, valvoi Alma ihan +pyytmtt viereisess huoneessa ollaksensa aina valmis tulemaan, kun +hnen haltijattarensa vain suinkin kutsui. -- Ja aivan ihmeellisesti hn +osasi liikkua kahvipydn ymprill ja valvoa, ett kukin aina sai mit +hn tarvitsi. Kaikki kvi niin hiljaa ja melutta, aivan kuin olisi siin +ollut henkiolento pitmss huolta jokaisesta. Vieraanvaraisen tapansa +mukaan oli rva S. nimittin taaskin antanut kattaa kauniiseen +ruokasaliinsa kahvipydn ja siin me istuimme toista tuntia vilkkaasti +keskustellen ja leikki laskien. + +Kyll se sentn on kummallista, sanoi ers seurueesta, ett vaikka +Helsingiss on tllainen koti ja kokoelma, emme me tavalliset ihmiset +ole tienneet siit mitn. + +Se on juuri yht ihmeellist, ett Helsingiss on nin hauskoja +ihmisi, joista min en thn asti ole tiennyt mitn, vastasi rva S. +Se oli hyvin kohtelias ja lystiks knne ja sellaisia hn teki monta. +Kun ers toinen seurueestamme valitti, ett hnen vuosimri oli +tytynyt el pieness maaseutukaupungissa Kuopion takana, ja siksi +oli jnyt niin jlelle kaikilla aloilla, vastasi rouva S., ett se +pinvastoin mahtoi olla aivan erinomainen paikka, koska siell sek +henkisesti ett ruumiillisesti pysyi niin pirten. Olin edellisell +kynnillni tiedustellut, eik talon vieraat vahingoittaneet siell +olevia kalliita kaluja ja kertonut omista ikvist kokemuksistani: miten +ihmiset mieluimmin istuivat nojatuolien ksinojilla kuin itse istuimilla +ja saivat ne siten irti, miten he jaloillaan kahnasivat pytien jalkoja +ja ristikoita, joten ne olivat tynn naarmuja, asettivat kahvikuppejaan +soittokoneen kannelle y. m. Silloin rva S. ei tietnyt sellaisesta +mitn, nyt hn sanoi minua usein muistaneensa tmn kysymyksen +johdosta, sill senjlkeen kuin suuri yleis oli ruvennut kymn hnen +kokoelmiaan katsomassa, oli hn ihmeekseen havainnut kuinka huonosti +kasvatetut ihmiset tss suhteessa olivat. He saapastelivat hnen +hienoilla parkettilattioillaan niin hikilemtt, ett niit ehtimiseen +oli tytynyt kiillottaa, tauluja katsellessaan he heittysivt +polvilleen vanhoille kallisarvoisille nojatuoleille ja tarttuivat niiden +kullattuihin karmeihin lmpisin, hikisin ksin. Jos olisin mies, en +vain koskaan kosisi sellaista tytt, sill ei hnest ole talon +emnnksi, sanoi hn hyvin vakuuttavasti. + +Oli todellakin oikein masentava kuulla, ett sen nuoren polven naiset, +joilla oli onni pst rva S:n kotiin ja hnen opastamanaan katsella +siell olevia kauneusarvoja, eivt ensinkn ymmrtneet miten oli +kyttytyminen. He saattoivat paiskautua istumaan, sill aikaa kun +emnt aina itse seisoi taulujaan esittessn. Ja kuitenkin oli +seisominen hnelle hyvin raskasta senjlkeen kun hn pahasti oli +loukannut jalkansa. Hnen uskollinen Almansa kertoi tst tapahtumasta +sitten jlestpin seuraavasti: Ern kespivn oli rva S. tapansa +mukaan valmistanut puistossaan juhlat ern lastenkodin lapsille. Hn +istui heidn kanssaan keinulaudalla, kun tm yhtkki katkesi ja hnen +jalkansa ji laudan alle sek vikaantui niin pahasti, ett hnet oli +kannettava sisn. Siin tuskissaan ollen, hn lhetti sanan, ettei +lasten juhlaa mitenkn saanut keskeytt, vaan ett heit oli +kestitettv juuri sill tavalla kuin alusta oli ajateltu, ja samassa +hn oli tyytyvinen senjohdosta, ett onnettomuus oli kohdannut hnt +eik pienokaisia. + +[Kuva: Fanny Sinebrychoff erss yksityisess seurassa esitetyss +nytelmkappaleessa] + +Tst jalkansa vikaantumisesta hn ei kuitenkaan meille sanonut mitn, +eip sitkn, ett hnen terveytens yleens oli heikko. Pinvastoin. +Kun ers seurastamme mainitsi pttneens el hyvin kauan nhdksens +millaiseksi nykymaailma tst muuttuisi, vakuutti hn pttneens juuri +samaa. Kun oli kysymys siit, ett hn joskus poikkeisi N. :n +toimistoon, mutta ensin kuitenkin ilmoittaisi tulostaan, jotta siell +sit ennen voitaisiin panna toimeen oikein perusteellinen suursiivous, +selitti hn sen olevan aivan turhaa. Ei hn mennyt tuttaviinsa +tarkastaakseen heidn jrjestystn, vaan nauttiakseen heidn +seurastaan. Muuten hn kyll sanoi olevansa tottunut siihen, ett hnt +pidettiin jonkinmoisena jrjestyksen pedanttina. Hnen nuoret +sukulaisensa esim. vittivt pilkaten, ett kun Fanny tti panee heit +jotakin esinett kiillottamaan, niin tytyy ensin hangata sit mrtyt +kerrat pitkittin ja sitten poikittain, eik siin vain saa erehty. + +Hyvin mielenkiintoista oli kuulla hnen kertovan edellisen kesn +korjaustist hnen kesasunnossaan Hagalundissa. Siin oikein havaitsi +mik jrjestv kyky ja kytnnllinen emnt hn oli. Kaikki hn itse +suunnitteli valmiiksi ihan pienimpi yksityisseikkoja myten ja ellei +sitten ksityliset suvainneet ruveta hnen mryksin seuraamaan, +niin ty vaikka keskeytettiin joksikin aikaa, kunnes asianomaiset +ottivat ymmrtkseen mist oli kysymys. + +Kaikissa hnen tissn ja toimissaan oli metoodia, eik suinkaan vhin +hnen hyvntekevisyydessn. Ei se ensinkn ollut tuollaista +tavallista almunantoa, joka ei tied muusta kuin pienen tilapisen +rahalahjan luovuttamisesta apua-anovalle pstkseen hnest vapaaksi. +Rva S. antoi ottaa tarkalleen selkoa apua pyytvn henkiln olosuhteista +ja mahdollisuuksista ja jos sitten nyttytyi, ett hn todella oli +avuntarpeessa, antoi hn sit mit tehoisimmalla tavalla, ei kerran, +eik pari kertaa, vaan vliin vuosimri pertysten. Hnen kirjoissaan +oli esim. monta sataa vanhaa vaimoa, joita hn auttoi, ja joille hn +m.m. joka joulu hankki jouluiloa. Jo monta piv ennen jouluiltaa +valmisti hn Alman kanssa heit varten myttyj, joissa oli sek vaate- +ett ruokatavaraa. Niit he sitten aattoiltapuolella saivat tulla +noutamaan. Saman pivn aamupuolella hn taas personallisesti kvi +tervehtimss ystvin ja suojattejaan eri laitoksissa. + +On aivan tavallista, ett ihmiset, joilla on tuollainen erityinen +jrjestmistaito, seuraihmisin ovat jykki ja kuivia. Heilt puuttuu +vlittmyys, heill ei ole tuota nopeata antautumisen lahjaa ja +innostuksen kyky. He ovat niin tottuneet aina harkitsemaan ja +punnitsemaan, ett se on painanut leimansa koko heidn olemukseensa. +Tm ei kuitenkaan milln tavalla pitnyt paikkaansa rva +Sinebrychoffiin nhden. Ei kukaan kuullessaan hnen niin hilpesti +keskustelevan ja leikki laskevan, olisi voinut aavistaa, ett hn oli +niin ankara jrjestyksen ihminen. Kaikki hness tuntui pikemmin +hetkellisten, voimakkaiden tunteiden mrmlt aivankuin +taiteilijatemperamentilt saattaa odottaakin. Hnell oli sit +personallista vetovoimaa ja haltioitumiskyky, joka on ominaista +kaikille taiteilijaluonteille ja vaikuttaa, ett heidn seurassaan +miltei aina on hauska olla, ett heti syntyy sellainen lmmin tunnelma +ja vapauttava luonnollisuus. + +Mekin, jotka sin iltana istuimme rva S:n luona, olimme aivan +tydellisesti tmn tunnelman lumoissa ja iloitsimme siit, ett tll +Helsingiss olimme lytneet sellaisen henkevn, kaikesta inhimillisest +innostuneen henkiln. + +Ja niin mahtavasti oli hnen mallikelpoinen kotinsa vaikuttanut meihin +kaikkiin, ett nuorin joukossamme rupesi heti kotiin tultuaan +kiillottamaan lattiaansa sill seurauksella, ett hnen +talousapulaisensa sanoutui irti, ja ers toinen asettui viel samana +iltana pesemn kasvejaan. + +Viimeinen nimittin, jonka rva S. oli nyttnyt meille oli ers +rakennuksen pihan puolella oleva ulkoneva osa, n. k. erkeri +lasiseinineen, tynn mit ihanimpia kukkivia ruusuja azaleoja ja +amaryllisi. Hn oli niidenkin hoitoa tarkkaan valvonut ja nautti nyt +sanomattomasti niiden vriloistosta, jota katossa riippuva punainen +lamppu viel kohotti. Sinne kukkien keskelle hn asetti meidt istumaan +ja seisoi itse erkeriin johtavan aukon suussa hymyilevn ja +steilevn. + +Vain kymmenen piv tmn jlkeen luimme lehdiss, ett rva +Sinebrychoff oli kuollut. Se tuntui aivan mahdottomalta. Emme oikein +ottaneet sit uskoaksemme, ennenkuin puhelimitse kyselimme uskolliselta +Almalta. Nyyhkytysten kesken hn kertoi, ett rva S. jo pitemmn aikaa +oli krsinyt vatsassa olevien kasvien takia ja kun nm vaivat lopulta +kvivt sietmttmiksi, oli hn mennyt sairaalaan leikattavaksi. Mutta +hn oli koko ajan ollut hyvin toivorikas ja puhunut pikaisesta +kotiinpalaamisestaan. Kaikki olikin alussa tuntunut varsin lupaavalta: +leikkaus oli onnistunut hyvin ja potilas oli kestnyt nukutuksen, mutta +sydn ei kestnyt. + +Sanoma tst kuolemantapauksesta kulki kuin kulovalkea ympri Helsinki +ja hertti kaikkialla hmmstyst ja surua, mutta ei kuitenkaan missn +piiriss niin, kuin niiden pienten keskuudessa, joiden auttaja ja +lohduttaja rva S. jo vuosikausia oli ollut. Moni tunsi, ettei hnell +tstlhin en ollut ketn, joka hnest olisi vlittnyt, ett hn +oli menettnyt ainoan maallisen ystvns ja joutunut orvoksi. + +En ole viel kenenkn haudalla vuodattanut niin katkeria kyyneleit +kuin rva Sinebrychoffin, sanoi ers nuori mies, jota hn oli auttanut +taiteilijauralle, en ainoastaan siksi, ett hn minua avusti, mutta hn +oli minulle niin herttainen ja hyv, etten viel koskaan ole sellaista +tavannut. + +[Kuva: Fanny Sinebrychoff s. 24. X--64 k. 27. IV--21.] + +Esimerkkin siit miten vaatimaton hn oli itsens suhteen, olkoon +mainittu, ett, niin innostunut kuin hn olikin taiteellisista +muotokuvista, ei hn antanut itsestn maalata niin mitn kuvaa -- ers +taiteilija Berdtsonin tekem tosin on vanhemmilta ajoilta, mutta ei se +ole erityisesti onnistunut. Ei hn edes mennyt valokuvaajalle pariin +kolmeenkymmeneen vuoteen[1] ja niin hnen kauniit, puhtaat piirteens +hyvin eptydellisesti tulevat silymn tuleville polville. Mutta hnen +nimens tulee aina mainittavaksi Sinebrychoffin kokoelmien kanssa +yhteydess niinkuin se myskin kaikiksi ajoiksi on liittynyt meiklisen +nytelmtaiteen ja hyvntekevisyyden historiaan. + +[1] Edellisell sivulla oleva kuva, joka jo on otettu 90-luvulla, on +viimeinen mik rva Sinebrychoffista on olemassa. + + + + +PROFESSORI N. C. FREDERIKSEN. + + +Kevll 1896 kun ensi kerran olin Parisissa, sain ern pivn +tervehdyksen professori _N. C. Frederiksenilt_ ja kutsun tulla symn +pivllist hnen ja hnen puolisonsa kera. Jlkimisen olin joskus +tavannut, edellisest en tiennyt mitn muuta kuin ett hn vuosimri +oli oleskellut ulkomailla ja ett hnell oli iti ja sisar, tuo oppinut +_Kirstine Frederiksen_, Kpenhaminassa. + +Olin kutsusta varsin hyvillni, vaikka en tosiaankaan ymmrtnyt syyt +thn kohteliaisuuteen. En silloin viel tiennyt mitn siit, miten +lmpimsti prof. F. oli seurannut Suomen kohtaloa jo vuosimri, ja +mill osanotolla hn meit hamasta nuoruudestaan oli ajatellut. Eik +ainoastaan ajatellut, vaan myskin koettanut tehd parhaansa meidn +avustamiseksemme. Hn oli nuorena ylioppilaana saanut Kpenhaminan +yliopiston kultamitalin erst kansantaloutta koskevasta +kilpakirjoituksestaan, ja tmn kalleimman tavaransa hn nlkvuosinamme +60-luvulla lhetti Suomeen leivksi vaihdettavaksi. + +80-luvulla taas, jolloin hykkykset Suomea vastaan venlisiss +lehdiss rupesivat kymn ihan jokapivisiksi, hankki hn itselleen +tarkat ja seikkaperiset tiedot meidn maamme suhteista keisarikuntaan +voidakseen aina sopivissa tilaisuuksissa torjua vihamielisess +tarkoituksessa tehtyj perttmi syytksi. + +[Kuva: N. C. Frederiksen vh ennen kuolemaansa.] + +Mrtuntina me tapasimme toisemme erss parisilaisessa ravintolassa +ja nyt seurasi hilpe yhdessolo. Professori F. oli viel siihen aikaan +parhaassa miehuuden ijssn, tynn tuumia ja elinvoimaa. Paitsi hnt +itsen ja hnen puolisoaan, oli siell lsn myskin ers nuori +tanskatar, _Pauline Bagge_, joka, kuten minkin, oli tullut Parisiin +naisasiakongressia varten ja siit meill oli paljon kerrottavaa. Se oli +meluavin ja myrskyisin kongressi, jonka milloinkaan olimme nhneet, +sinne kun oli kokoontunut joukottain parisilaisia ylioppilaita y. m. +nuorisoa keskeyttkseen puhujia. Siin he monasti onnistuivatkin +erinomaisesti, varsinkin silloin, kun asianomainen luki sanottavansa +paperista. Tuskin hn oli pssyt alkuun, niin jo huudettiin alas ja +sit jatkui kunnes hn totteli. Min olin kuitenkin onnistunut +esittmn sanottavani Suomesta tyydyttvn hiljaisuuden vallitessa ja +antanut sen, Suomesta tulleen mryksen mukaan, painettavaksi. Olin +vastikn saanut siit ensimisen korehtuuri-vedoksen ja kun sitten +valitin tottumattomuuttani korjaamaan ranskankielist korehtuuria, +tarjoutui prof. F. heti auttamaan. + +Oli miltei kuin ennustuksellinen sattuma, ett prof. F. heti ensikerran +tavatessamme teki minulle palveluksen, sill senjlkeen niit seurasi +ehtimiseen. Tuskin tunnen toista, joka minua siihen mrin olisi +opastanut, neuvonut, opettanut ja rohkaissut. + +Noin puolitoista vuotta tst ensi tapaamisestamme olin nimittin +taaskin Parisissa, en en viipykseni vain pari viikkoa, kuten ensi +kynnillni, vaan ollakseni siell koko kesn. Oli niin paljon, jota +tahdoin oppia ja nhd. Ohjelmaani kuului m. m. asettua johonkin +ranskalaiseen perheeseen tai tysihoitolaan saadakseni joka piv puhua +ranskaa. Mutta pian havaitsin, ett juuri Parisi on se paikka, johon +siihen kaikkein vhin on tilaisuutta. + +Tysihoitolat ovat enimmkseen tynn muukalaisia, joiden +ranskankielentaito on niin heikko, ettei heilt totta tosiaankaan opi +mitn, ja yksityiset perheet ovat ani harvoin taipuvaiset ottamaan +vieraita luokseen. Kuulusteltuani sopivaa tysihoitolaa noin viikon +pivt ja kytyni katsomassa monenmoisia, sek mahdollisia ett +mahdottomia paikkoja, tulin siihen johtoptkseen, ett kaikkein +parasta oli jd asumaan siihen pieneen hotelliin, miss +Frederiksenitkin asuivat ja jonne olin aluksi asettunutkin. Rouva F. oli +matkustanut kylpylaitokseen, mutta professori oli Parisissa, ja hn oli +jo ehtinyt antaa minulle niin paljon hyvi neuvoja ja ohjeita sek +kertoa minulle niin paljon opettavaista niden muutamien pivien +kuluessa, ett arvelin hnen seurassansa oppivani enemmn kuin parhaassa +pensionaatissa. lykkt ihmiset ovat aina antaneet minulle enemmn kuin +kaikenmaailman kirjat -- parasta siis kytt taas ttkin tilaisuutta +hyvkseen. + +Sill aikaa kun prof. F. aamupivisin oli toimistossaan, kvin min +Alliance franaisen luentokursseilla, kouluissa kuuntelemassa y. m., +mutta illalla kl. 6 tuli hn aina hotelliin minua pivllisille +noutamaan. + +Parisissa oli siihen aikaan paljon hauskoja, siistej ruokapaikkoja ja +nit me vuorotellen kytimme ja vietimme loppuillan tavallisesti +jossakin kahvilassa keskustellen ja pivn lehti lukien. Vliin tehtiin +myskin retki maailmankaupungin eri osiin. Professori F. tunsi Parisin +juurta jaksain, niin ett hnell itsell ei ollut nist retkist +mitn iloa, mutta sen enemmn ne viehttivt minua. Pimen tultua, kun +kaikki tulet olivat sytytetyt, ja niiden valot kuvastuivat Seiness kuin +sadat kultapatsaat tai kimmeltvt hapsut, oli ajeleminen omnibussien +katoilla tai astuskeleminen pitkin joen rannikoita mit ihaninta, ja +pivnvalossa taas olivat sen sadat muistopatsaat, suihkulhteet, +puistot ja loistorakennukset sellaiselle ensikertalaiselle kuin minulle +yh uutena ilonaiheena, varsinkin kun sai nhd ne taitavan oppaan +seurassa, joka osasi selitt kaikki ja oli kuin elv tietosanakirja. + +Professori Frederiksen oli nimittin, paitsi ett hn oli monipuolisesti +oppinut henkil, niin paljon nhnyt, kokenut ja elnyt, ett hnen +seurassaan oleskeleminen oli kuin eri maissa, jopa eri maanosissa +matkustaminen. + +Ne, jotka eivt personallisesti tunteneet hnt, olivat vain kuulleet +hnen vaihtelevan elmntarinansa, olivat valmiit sanomaan, ett hn oli +seikkailijaluonne ja epvakainen henkil, mutta siin ei kuitenkaan +ensinkn ollut per. Hnell oli vain tavaton toimintahalu ja +uskomattoman paljon aloitteita, mutta toisaalta hnell ei ollut kyllin +organisoimiskyky ja ennen kaikkea kyllin ihmistuntemusta -- paremmin +sanoen epilyst ihmisiin -- apulaisia valitessaan ja siksi niin monet +hnen hyvist tuumistaan eponnistuivat. + +Hn alkoi uransa loistavammin kuin useimmat muut kuolevaiset. Ennenkuin +hn edes viel oli pssyt nioikeutetuksi, valittiin hnet jo Tanskan +Kansankrjien jseneksi ja kaksi vuotta sen jlkeen oli hn +Kpenhaminan yliopiston professori. Mutta nm tyalat, jotka jo +olisivat tyydyttneet monen muun ihmisen toimintahalua, eivt viel +olleet kyllin hnelle. Oli niin paljon tehtvi kytnnllisell alalla, +niin paljon uudistuksia, jotka hnest myskin vlttmtt olivat +suoritettavat. Tuo kytnnllinen piirre ja halu olla mukana maataan +rakentamassa ei ainoastaan vlillisesti tiedemiehen ja +kansantaloudenopettajana, vaan suoranaisesti aatteittensa toteuttajana, +oli isnperint, sill tm oli ollut arvossapidetty, toimelias +maanviljelij. Tuo aatteellinen ja ihanteellinen puoli hness oli taas +idilt kotoisin, hnelt, joka jo pikku tyttsen oli oppinut latinaa +kuunnellessaan sivultapin miten hnen veljin oli opetettu, joka osasi +kertoa sellaisia satuja ja sepitt sellaisia lauluja lapsilleen, ett +hnen lastenlastenlapsensa kaukana Amerikassa ja Uuden Seelannin +aarniometsiss niit vielkin toistavat. Lpi koko elmns hn +sitpaitsi seurasi kaikkia kirjallisia ja yhteiskunnallisia ilmiit ja +oppi viel vanhoilla pivilln, oleskellessaan ern talvikauden +Roomassa, italian kieltkin. + +[Kuva: N. C. Frederiksen nuorena ylioppilaana 1863.] + +Aatteellisuuden ja kytnnllisyyden yhdistminen ei ole aina niinkn +helppoa ja useimmiten havaitsee, ett jompikumpi krsii; ja mit juuri +prof. Frederikseniin tulee, niin joutui kytnnllinen puoli +tavallisesti aina vhemmlle, sill hnen tuumansa ja niiden alkuunpano +olivat aivan erinomaiset. Kpenhaminassa ei esim. viel viime vuosisadan +60 luvulla ollut maalaisten pankkia. Sellaista prof. F. rupesi sinne +puuhaamaan ja saikin sen tuota pikaa pystyyn. Tanskassa ei viel liioin +siihen aikaan harjoitettu sokerijuurikkaiden viljelyst. Prof. F. +perusti sinne koeasemat ja rupesi kirjoittamaan asiasta. Hn hankki +itselleen maakartanoita ja myllyj pitkin maata, ulotutti toimintansa +Ruotsiinkin ja osti siell metsi ja putouksia. Hn oli yhtmittaisessa +tyss ja touhussa ja pidettiin jo yhteen aikaan miljoonien omistajana: +Kymmenen vuoden kuluttua tuli romahdus ja hn menetti kaikki, sek +omansa ett muiden tavarat. Hnen vararikkonsa kuului yleens suurimpiin +mit Tanskassa siihen aikaan on tehty, ja senjlkeen oleskeleminen +siell kvi hnelle mahdottomaksi. Hn siirtyi perheineen Amerikkaan ja +toimi siell aluksi sanomalehtimiehen, mutta taaskin veti liike-elm +hnt puoleensa. Hn joutui m. m. maapalstojen vlittjksi +siirtolaisille, hnell oli omat konttorinsa monine kymmenine +apulaisineen, omat matka-agenttinsa y. m. thn vlitystoimeen +tarvittavat henkilt ja oli taaskin: miljoonamies. Tt nousua kesti +hiukan toistakymment vuotta ja sitten tuli taaskin kkininen lasku ja +vararikko. Itse hn selitti syyn thn amerikkalaiseen romahdukseen +olleen sairauden, jonka takia hnen kuukausimriksi oli ollut +jttminen liikkeens johto vieraisiin ksiin, mutta minusta tuntui +sittenkin silt kuin olisi suurin syy ollut siin, ett hnell oli +liika paljon luottamusta ihmisiin, niin ett kaikenmoiset onnenonkijat, +jotka tarjoutuivat hnen palvelukseensa, otettiin vastaan ja tekivt +sitten voitavansa hvittkseen hnen omaisuuttaan. + +Aivan pohjaton hyvyys ja rehellisyys oli nimittin perussvel prof. F:n +luonteessa ja sellaisen ihmisen on varsin vaikea epill muita. Hn +lhtee aina siit, ett kukin koittaa parastaan ja tahtoo yleist hyv +edist kuten hn itsekin. Ja yleinen hyv oli Frederiksenill kaikki +kaikessa. Ei hn pannut liikkeit pystyyn itse niist hytykseen tai +kunniaa ja mainetta niittkseen, vaan hankkiakseen ihmisille tyaloja +ja tyt. Ihmisten hyvinvointi ja onni, kulttuuriarvojen kasvaminen ja +ihmisyyden edistminen olivat hamasta nuoruudesta hnen toimintansa +pmrn, se henkinen ilmakeh, jossa hn eli ja liikkui ja niden +periaatteiden valossa ja kannustamana hn toimi. Mutta nm periaatteet +ja niiden mukana toimiminen eivt aina, ikv kyll, ole edulliset +liikeihmiselle. Moni pit esim. vararikkoja tehdessn huolta siit, +ettei itse joudu aivan puille paljaille ja toiset osaavat sellaisissa +tilaisuuksissa korjata itselleen oikein tuntuvastikin tavaraa. Prof. F. +ei sellaista ajatellutkaan ja siksi hn seisoi siin taas toisen kerran +tyhjin ksin. Silloin hn jtti Amerikan ja siirtyi Lontooseen ja sielt +jonkun vuoden kuluttua Parisiin, jossa hn enimmkseen toimi +kirjallisella alalla. + +Nm monet vuodet eri maissa ja erilaisten ihmisten parissa, kaikki se +kunnioitus ja kumartelu, joka tulee mahtavan liikemiehen osaksi ja +sitten taas se vlinpitmttmyys ja halveksiminen, jota samat ihmiset +niin runsaasti osoittavat, kun hn on eponnistunut, kaikki tm oli +tietenkin opettanut prof. F:lle paljon, mutta katkeraksi se ei ollut +hnt ensinkn tehnyt. Pinvastoin. + +Oli kerran kysymys siit vaihtaisiko hn elmns vanhemman veljens +kanssa, joka eli varakkaana maanviljelijn Tanskassa Laalannin saarella +ja omisti niin komean asuinrakennuksen, ett siin oli sek tornit ett +parvekkeet, mutta hn pudisti ptns. Elm oli kyll tuonut hnelle +monet suuret pettymykset ja huolet, mutta samalla se oli henkisesti +hnt suuresti rikastuttanut, oli antanut sisllyst ja elmyksi, +nyttytynyt monikirjavuudessaan ja vaihtelurikkaudessaan. Tiedemiehen +hn tunsi koko tieteellisen maailman, liikemiehen liikeihmiset, valtio- +ja sanomalehtimiehen kaikki politikoitsijat ja julkisen sanan +edustajat. Hnen personallinen vetovoimansa vaikutti taas, ett hnell +oli uskollisia ystvi kaikissa kansoissa ja piireiss. _Bjrnson_ esim. +kuului hnen personallisiin ystviins, samaten _Walter Runeberg_ +monesta muusta meill vhemmin tunnetusta henkilst puhumattakaan. + +Tm hnen monipuolisuutensa ja henkinen joustavuutensa vaikutti +tietenkin, ett hnen seurassaan oli aina hauska olla, ettei +keskusteluaiheista koskaan ollut puutetta, varsinkin kun thn viel +tulee lis, ett hn oli ottanut aivan erikoistehtvkseen kehitt +minua, aivan kuin olisi hn ollut sit varten palkattu opettaja. Niin +pian kun hn esim. lysi toimistoonsa tulleissa sanoma- ja +aikakauslehdiss jotakin mielenkiintoista, merkitsi hn sen heti +sinisell kynll ja toi minulle luettavaksi. Kun hn tapasi Parisissa +huomattavia skandinaaveja, kuletti hn heit mukanaan pivllisille, +jotta minullakin olisi heist iloa, tai ainakin tilaisuus nhd +kuuluisia henkilit. Tllainen oli esim. _Hans Jger_, Kristiania +Bohemen nimisen kirjan tekij, josta paljon puhuttiin 80-luvulla. Nyt +hn oli ajanut karille ja eli Parisissa slittvss tilassa ansaiten +leipns vedonlynneill kilpa-ajoissa. Mutta ilman itsetietoisuutta ja +tulevaisuuden suunnitelmia ei hn silti suinkaan ollut, sill hn puhui +paljon aikeestaan julkaista laaja, anarkismia ksittv teos. + +Prof. F. ehdotti, ett min, joka siihen aikaan ahkerasti kirjoittelin +Parisin kuulumisia meidn lehtiimme, hankkisin itselleni vapaapaikan sen +vanhimmassa ja kuuluisimmassa Comedie Franaise nimisess teatterissa, +ja neuvoi tarkkaan minne minun oli meneminen ja mit tekeminen se +saadakseni, joka myskin onnistui. Hn auttoi minua niiden +anomuspaperien kirjoittamisessa, jotka piti jtt Parisin +viranomaisille ennenkuin psi siklisiin kouluihin, ja niinikn sen +esitelmn, joka minun tuli pit samana kesn Brysseliss, kelvolliseen +ranskankieliseen asuun saamisessa. Olin itse kyll tuuminut, ett kun +siell pidettv kongressi oli kansainvlinen, voisin esiinty saksaksi, +jonka puhuminen ei tuottanut minulle mitn vaikeuksia, mutta prof. F. +pani vastaan ja min huomasin myhemmin, ett hn siin oli aivan +oikeassa. + +Hyvin usein prof. F. kuvasi minulle Amerikan oloja ja lissi aina: +Sinne teidn olisi meneminen, se olisi kuin luotu teit varten, siell +te saisitte sek ansiota ett hengenheimolaisia. Kun me juuri +oleskelimme ranskalaisten keskuudessa, oli tietysti usein kysymys +heist, heidn erikoispiirteistn ja kansallisominaisuuksistaan. Hn +kiitti Ranskan naisia hyvin ahkeriksi ja sstvisiksi, sitpaitsi hn +vitti heidn omistavan erityist liiketaitoa. Ei tarvitse kuin +katsella heidn ryhdikst kyntin, oli hnell tapana puhua, niin +jo siit nkee, ett heidn luonteessaankin on ryhti. Ja sitten hn +kertoi, miten he niin monella tavalla osasivat venytt ja list +perheen pieni tuloja, niin ett saivat ne riittmn, vaikkakin kaikki +oli tavattoman kallista. Kun monet trket tarvekalut, kuten esim. +tulitikut, oli tehty valtion monopooliksi ja jokaisesta ruuanpalasesta +oli niin kalliit verot, ett esim. tavallinen tylisperhe jo tuli +maksaneeksi vlillisi veroja pari francia pivss, niin kyll sit +saikin ahertaa ja olla kekselis tullaksensa toimeen. Hn oli yleens +sit mielt, ett Ranskaa hallittiin varsin huonosti, ja ett monet +aineellisen elmn alat olivat siell tykknn laiminlydyt. Kauppa +esim. oli enimmkseen muukalaisten ksiss, etenkin saksalaisten ja +englantilaisten, ellei aina nimellisesti ja avoimesti, niin olivat he +kuitenkin yrityksien takana ja aloitteen tekijin. + +Tuskin oli sit kysymyst taivaan ja maan vlill, jota emme olisi +pohtineet ja sit asiaa, jota en olisi prof. F:lt kysellyt. Olin niin +tottunut hnen intelligenttiin seuraansa ja siihen, ett hn aina kvi +minut pivlliselle noutamassa, tai lhetti n.k. shksanomakortin, +jossa mrsi, miss meidn piti tavata toisemme, ett kun hn +muutamaksi pivksi matkusti Lontooseen, tuntui Parisi oikein tyhjlt +ja kolkolta. + +Niin parina vuotena, jotka seurasivat tt sisltrikasta kes, olimme +suhteellisesti vhn tekemisiss toistemme kanssa, sill eihn prof. +F:ll ollut aikaa tuollaisten tavallisten tervehdyskirjeiden +kyhmiseen, mutta sitten tuli suruvuotemme 1899 helmikuun +manifesteineen, ja nyt alkoi hyvinkin ahkera kirjevaihto. Personallisten +tuttavuuksien kautta prof. F:ll oli tie avoin ranskalaisiin lehtiin ja +se merkitsi siihen aikaan paljon. Niin moni venlisten viranomaisten +levittm vr tieto ja aiheeton syyts saatiin siten korjattua. Oli +todellakin lohduttavaa tiet, ett siell maailman kaupungissa oli +henkil, joka niin rehellisesti, ilman mitn sivutarkoituksia, aina oli +valmis meidn hyvksemme toimimaan ja tuleen heittytymn, kun siksi +kvi. + +Muistan varsinkin yhden tilaisuuden, jolloin ilman hnen vlitystn +olisin ollut varsin toivoton monta piv. Olin siihen aikaan ulkona +Europassa tehdkseni Suomen kohtalon tunnetuksi sek jrjestmieni +esitelmien ett sanomalehtikirjoitusten ja myskin suullisten +selostuksien kautta vaikutusvaltaisille henkilille. Oltuani muutamia +viikkoja Itvalta-Unkarissa, matkustin Wienist yhtmittaa Brysseliin +jdkseni sinne loppukeskseni. Lukemattomat askeleet oli ollut +astuttava sek Wieniss ett Budapestiss, saadakseni jotakin toimeen, +ja nyt seurasi tuo pitk, toista vuorokautta kestv rautatiematka +junanvaihtoineen keskell yt. Olin viimein niin lopen vsynyt, etten +ajatellut enk toivonut muuta kuin pian psevni perille ja korvissani +soi koko ajan: Brysseliss saat levt, Brysseliss saat levt. +Tiesin, ett minua siell odotettiin ja nautin jo sanomattomasti +ajatellessani mukavaa, puhdasta vuodettani siell, istuttuani pikajunan +plyisill sohvilla lhes 30 tuntia. Mutta sitten kvikin aivan toisin. +Siell oli vastassa shksanoma Tukholmasta, joka oli siihen mrin +salaperinen ja peloittava, ett se vei unen silmistni tuntimriksi. +Siin nimittin kehoitettiin noudattamaan suurinta varovaisuutta ja +lukemaan La Fronde lehte. Tst ymmrsin, ett toimintani oli tullut +tunnetuksi, joutunut ehk vastustajiemme tietoisuuteen ja tm kaikki +sai yn hiljaisuudessa mit kauhistuttavimmat muodot. Mistp min edes +saisin ksiini La Fronde lehden, joka ilmestyi Parisissa, ja joskin +joku numero oli eksynyt Brysseliin, niin miten lytisin juuri kyseess +olevan kirjoituksen. Haudottuani tt samaa yhtenn, vlhti +aamupuolella yt yhtkki mieleeni, ett onhan Frederiksen Parisissa +ja hn auttaa kyll, ottaa selkoa mit lehdess on seisonut ja vastaa +siihen, jos tarvitaan. Ja vain tm ajatus rauhoitti minua niin, ett +hermopingoitus antautui ja uni sai voiton. + +Syksyll v. 1900 tuli prof. Frederiksen senaattori _Mechelinin_ kutsusta +Suomeen. Tarkoitus oli, ett hn kirjoittaisi meidn aineellista +elmmme ksittvn teoksen ja niin hn sitten tekikin. Teos ilmestyi +yhtaikaa tanskan, ranskan ja englannin kielisen, ja siit oli usein +ulkomaisissa lehdiss otteita, jotka antoivat hyvinkin edullisen kuvan +Suomen valtion varojen hoidosta. Kootessaan tll aineksia tuohon +teokseensa, teki Frederiksen paljon tuttavuuksia. Hn tahtoi tavata eri +puolueiden ja eri aatesuuntien johtohenkilit ja saada siten +lpileikkauksen siit, mit maassamme liikkui. + +Viel toisenkin kerran kvi Frederiksen Suomessa. Se tapahtui elokuun +viimeisin pivin v. 1903 ja silloin oli varsin omituinen seikka syyn +hnen tuloonsa. _Plehve_ oli kuullut kerrottavan Frederiksenist ja +hnen tystn Suomen hyvksi. Eikhn tuota saisi vastaiseen +suuntaankin toimimaan arveli tm ovela Suomi-syj ja antoi kutsua +Frederiksenin luokseen Pietariin keskustelemaan Suomen asioista, luvaten +hnelle kaikki matkakulut ja viel runsaan vaivanpalkkion. Meiklisten +politikoitsijoittemme mielest ei hnen olisi pitnyt noudattaa tt +ksky, mutta prof. F. ajatteli toisin. Hnest oli varsin +mielenkiintoista kyd tapaamassa sit miest, joka siihen aikaan +rautakourin johti Venjn ja sen reunavaltioiden kohtaloa. Sitpaitsi +hn toivoi voivansa selvitt Plehvelle Suomen asiaa sek suomalaisten +ett valistuneen yleisen mielipiteen kannalta. + +Hn siis matkusti Pietariin ja joutui kaikkivaltiaan Plehven puheille, +sek torjui kaikki tmn tekemt, Suomea tarkoittavat kiristysehdotukset +selitten ne Venjn puolelta Suomelle vahvistettujen perustuslakien +rikkomiseksi ja aivan tehottomiksi Suomeen nhden. Plehve koitti +selvitt ja esitt, mutta ei pssyt tuumaakaan pitemmlle miehen +kanssa, joka niin kovasti piti meidn puoliamme. Hn oli varsin +tyytymtn vieraaseensa ja osoitti sen m.m. siten, ettei maksanutkaan +tuota lupaamaansa vaivanpalkkaa, tuskin hn antoi matkarahat. Pietarista +Frederiksen tuli Helsinkiin ja viipyi tll muutamia pivi saadakseen +taaskin selville mit meill ajateltiin tilanteesta ja mit toiveita +meill oli tulevaisuuteen nhden. Tlt hn matkusti Tukholman kautta +kotiin. Hn kirjoitti minulle jokunen aika senjlkeen, ett hnell oli +ollut aikomus julkaista keskustelunsa Plehven kanssa L'Europen +lehdess, sill mit Plehve sanoi hnelle oli kyll yht +mielenkiintoista kuin mit hn aikoinaan sanoi Steadille, mutta +meikliset politikoitsijat olivat olleet kovin vastaan ja saaneet hnet +shkttmn asianomaiselle lehdelle, ettei kyseess olevaa haastattelua +siihen pantaisikaan. + +Viimeisen kerran tapasin professori Frederiksenin tuona meille niin +kohtalokkaana kesn 1904 Kpenhaminassa, jonne hn jokunen vuosi +aikaisemmin oli siirtynyt. Olin hnen perheessn pivllisill hilpen +mielialan vallitessa ja sielt hn saattoi minut englantilaiseen klubiin +5 o'clock teelle. Tietysti Suomen politiikka silloin oli esill, ja +siin pohdittiin tilannettamme joka puolelta. Tanskan lehdiss oli juuri +niin pivin ollut Helsingist saapunut uutinen siit, miten ers +puhuja Helsingin Tyvenyhdistyksen tavanmukaisessa kevisess +ulkoilmajuhlassa oli lopettanut puheensa huutamalla: Alas Bobrikoff, +alas Plehve ja sitten niin kiireellisesti poistunut puhujalavalta ja +sekaantunut ihmisjoukkoon, ett hnt oli yht mahdoton lyt kuin +erityist kortta heinaumasta. Se oli varsin ihmeellinen ja rohkea +toivomus, miltei ennustus, sill jo jotakuta piv myhemmin oli +Bobrikoffin viimeinen hetki tullut ja muutaman viikon kuluttua meni +Plehve samaa tiet. + +En luule, ett professori Frederiksenill aineellisesti oli niinkn +huolettomat ajat vanhoilla pivilln. Hn oli suunnitellut +kansainvlisen pankin perustamista joko Lontooseen tai Parisiin ja +saanut monen vaikutusvaltaisen henkiln, jolle hn asiasta oli puhunut, +tst tuumastaan innostumaan jo sen personallisen vaikutusvallan takia, +joka hnelle oli ominainen. Ja sitten hnen suunnitelmansa aina olivat +hyvin selvt ja suuripiirteiset, teoriiana aivan erinomaiset. Mutta +hnell ei ollut tuota tavallisen rahamiehen hikilemttmyytt ja +kylmyytt, ei sit slimttmyytt ja itsekkyytt, joka on valmis +riistmn muilta vaikka heidn viimeisen pennins hytykseen heidn +kustannuksellaan. En tahdo sanoa, ett jokainen rahamies olisi +sellainen, mutta tmn piirteen tapaa siksi usein, ett ymmrt miten +vaikea ihmisyyden kannalla seisovan henkiln silloin on pit puoliaan. +Hnen kansainvlinen pankkinsa ji siis pelkksi suunnitelmaksi ja vain +pienet kirjalliset tehtvt tyttivt hnen aikansa. + +Onneksi hn ihan ensi hetkest oli eroittanut vaimonsa perinnn omista +afreistn, jotta ei tm milloinkaan hnen takiaan tulisi krsimn +puutetta. Eihn tuo Ada Frederiksenin perint mikn suuren suuri ollut, +sit oli vain sen verran, ett sstvisesti elen sill tuli toimeen. +_Ada Frederiksen_ oli muuten hyvinkin huomattavasta kodista ja oli +lapsuudestaan asti saanut olla mukana niiss piireiss, joissa Tanskan +henkinen elm voimakkaana pulppusi, niinkuin hn myskin jo nuorena +tyttn oli oleskellut Parisissa, saanut olla vastaanotoissa Napoleon +III hovissa y. m. Hnen isns oli nimittin teoloogina ja +politikoitsijana kuuluisa piispa _Monrad_, joka varsinkin v:sta 1848, +jolloin Tanska sai uuden perustuslain, nytteli hyvinkin trket osaa +sen valtiollisessa elmss, toimi kahdesti kirkollisasiain ministerin +ja v:sta 1863 Tanskan ministeripresidenttin. + +Tst merkillisest appi-isstn prof. F, monasti kertoi ja niist +raikkaista tuulahduksista, jotka hnen kauttaan olivat tulleet +tanskalaiseen politiikkaan, sill piispa Monrad oli yhteen aikaan sek +sanomalehdiss ett kansainkrjiss koko vastustuspuolueen johtaja. + +Kerran me puhuimme siit, kuinka slittv on, ett ihminen, sitten +kun hn on ehtinyt jotakin kokea ja oppia, niin ett siit jo olisi +muillekin jakaa, yhtkki kuolee ja siin menee kaikki, mit hn on +elmns varrella itselleen koonnut, hydyttmtt jlelle jneit. + +Prof. Frederiksen menikin sitten pikemmin kuin kukaan olisi osannut +aavistaakaan. Hn oli syksyll v. 1905 ollut matkoilla, kylmettynyt ja +sairastui kotia tultuaan keuhkokuumeeseen. Se tapahtui juuri samaan +aikaan, kun meill tll elettiin suurlakon merkeiss ja +ulkomaalaisissa lehdiss oli ehtimiseen tietoja jnnittvst +tilanteestamme. Prof. F. oli joka piv kysellyt, mit Suomesta kuuluu, +eik jo tule ratkaisua? Mutta kun sitten voiton piv valkeni ja +ilosanoma siit levisi Europpaan, oli hn jo tajutonna, eik voinut +enn iloita tst hyvst uutisesta. + +Hnen elmns oli siin suhteessa niin traagillinen, ett niin monet +hnen aloitteistaan pirstoutuivat juuri silloin, kun kaikki jo nytti +voittoisalta ja varmalta. Eihn kukaan ole voinut kaikkia unelmiaan +toteuttaa, mutta ani harvalla on ollut niin paljon yleist hyv +tarkoittavia ehdotuksia kuin Frederiksenill. Hn oli niin tynn +aloitteita ja tuumia, ett niit on sittemmin riittnyt monelle muulle +sek panna kytntn ett myskin korjata niist voittoja. + +Se suuri yleis, joka vain mittaa ihmisarvon sen mukaan, miten paljon +hn on saanut koottua itselleen mammonaa, ei huomaa sellaista henkil +miksikn, joka tosin on ollut nerokas ja aloiterikas, mutta ei ole +saanut niit perille viety, eik omaisuuksia itselleen rapsittua. Mutta +prof. F:n ystvt katselivat asiaa toisin. Siit todistaa m. m. se +kaunis hautapatsas, jonka he pystyttivt hnen haudalleen Lyngbyn +kirkkomaalle, miss hn monivaiheisen elmns jlkeen nyt lep. + +Samaiset ystvt tulevat myskin kyll silyttmn hnen muistonsa +rakkaana ja kirkkaana, mutta on aivan paikallaan, ett hnen muistonsa +ja nimens meillkin el, sill hartaampaa, epitsekkmp ystv +Suomella omien rajojensa ulkopuolella ei ole ollut. + + + + +MATHILDE WERGELAND. + + +Olin juuri menossa Kpenhaminassa pidettvn pohjoismaiseen +naisasiakongressiin kesll 1914, kun sain kirjeen ja pinkan +sanomalehti Amerikasta. Otin ne mukaani laivaan ja rupesin niit +tutkimaan. Kirjeess kerrottiin, ett Wyomingin yliopiston professori, +_Mathilde Wergeland_, oli kuollut, ja lehdet tekivt selkoa hnen +merkille pantavasta opettajatoimestaan. + +En voi kielin kertoa, kuinka kummalliselta ja surulliselta tm tieto +tuntui, varsinkin sin hetken, kuinka muisto ensimisest Kpenhaminan +matkastani, jolloin tutustuin tri Mathilde Wergelandiin, sen kautta +tulvimalla tulvi mieleeni. + +Se tapahtui kesll 1890, jolloin Kpenhaminassa oli pohjoismaalainen +opettaja-kokous. Sen edellisen pivn oli Dansk Kvindesamfund +(Tanskalainen Naisliitto) pannut toimeen pienen pohjoismaalaisen +naisasiakokouksen, koska siell sattui olemaan lsn asiasta +innostuneita naisia kaikista pohjoismaista. Se oli luultavasti nykyajan +mittoja kytten hyvinkin vaatimaton kokous, mutta minun silmissni se +oli aivan suurenmoinen. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellist ja kaikkia +kokouksessa esiintyvi katseli kuin korkeampia olentoja. Toimihan +_Elisabeth Grundtvig_ siin puheenjohtajana, _Anna Bugge Wicksell_ +esitelmitsijn ja _Kirstine Frederiksen_ aivan kuin kokouksen hyvn +henken, sill hn oli m. m. valmistanut sen huomatuimmille +osanottajille aamiaiset kodissaan, kun keskustelut pariksi tunniksi +keskeytettiin. Minkin kuuluin niihin onnellisiin, jotka psivt nille +aamiaisille, kiitos siit _Alli Tryggille_, joka minut oli kokouksen +toimihenkilille esittnyt. + +[Kuva: Mathilde Wergeland v. 1890] + +Osanottajien joukossa oli ers nainen pt pitempi muuta kansaa, ja +samassa niin ylevn ja komean nkinen, ett katseet aivan +vastustamattomasti kiintyivt hneen. Hnell oli suuret, surulliset +silmt, hienot piirteet, aivan kreikkalainen profiili ja koko hnen +olennossaan ja liikkeissn oli jotakin klassillisen levollista ja +plastillista. + +Otin heti selkoa siit, ken hn oli ja sain kuulla, ett hn oli +ensiminen norjalainen nainen, joka oli hankkinut itselleen fil. +tohtorin arvon, ett hnen nimens oli Mathilde Wergeland ja ett hn +oli runoilija _Henrik Wergelandin_ ja tmn sisaren _Camilla Collettin_ +lheinen sukulainen. + +Kun kokous sitten pttyi yhteisiin illallisiin, jouduin min +aterioidessa hnen vierustoverikseen ja olin onnellinen. Edustihan hn +sit suurta maailmaa, josta min aina olin unelmoinut, sill hn oli +juuri hiljattain palannut Zrichist, miss oli saanut tohtorinarvonsa, +opiskeltuaan sit ennen pari vuotta Mncheniss. Kaikista nist +asioista olin kovin halukas kuulemaan niin paljon kuin suinkin -- kuten +myskin hnen kuuluisista norjalaisista omaisistaan, hnen matkoistaan +eri maissa ja hnen tulevaisuuden suunnitelmistaan. Hn vastasi +kauniilla, sointuvalla norjankielelln ja hymyili tuon tuostakin minun +suurelle tiedonhalulleni. Mutta toisaalta hn kyll iloitsikin siit, +ett naiset Pohjolassa olivat niin valveutuneita ja innokkaita sek +vakuutti, ett kun etelstpin matkustaa pohjoista kohti, oli miltei +yhtenisen piirteen, ett naisten kasvojen ilme muuttui yh +eloisammaksi ja pirtemmksi. + +Ne pari kolme viikkoa, jotka silloin viivyin Kpenhaminassa, olimme +yhdess melkein joka piv. Joko me olimme kvelemss tai Kpenhaminan +monia kokoelmia katselemassa. Vliin istuttiin hnen hotellihuoneessaan, +ja silloin sit vasta oikein keskusteltiin. + +Hn kertoi minulle paljon sek Norjan oloista ett niist vieraista +maista, joissa hn oli oleskellut. Hn laski joskus leikkikin, mutta +usein hnen kauniisiin kasvoihinsa ilmestyi hyvin totinen, miltei +surunvoittoinen ilme. Lhin syy siihen oli hnen epvarma +tulevaisuutensa. Hn olisi valmistuttuaan mielelln halunnut tyt ja +toimeentuloa synnyinmaassaan, mutta siell olivat kaikki ne paikat, +joita hn ajatteli, viel visusti suljetut naisilta. Hn valitti, ettei +vanha maailma hnen laiselleen tarjonnut mitn, ja ett hnen tytyi +matkustaa Atlantin tuolle puolen lytkseen itselleen taipumuksiaan +vastaavaa tyt. Mutta ilomielin ei hn tst matkastaan puhunut. +Pinvastoin. Hn ei kuulunut noihin kytnnllisiin ihmisiin, jotka +yhtkki selvivt vastuksista ja miltei ilolla heittytyvt taisteluun +olemassaolon puolesta. Eik hn liioin ollenkaan osannut puhua +puolestaan ja alleviivata ansioitaan. Hn oli alusta alkaen ja +kauttaaltaan hiljainen ajattelija, todellinen hengen-maailman asukas ja +oli siell oppinut erinomaisen vaatimattomaksi. + +Kun kokoukset ja juhlallisuudet olivat ohitse, erosimme me. Min palasin +Suomeen ja Mathilde Wergeland matkusti jonkun viikon kuluttua +Amerikkaan, sit ennen viel kerran suotta etsittyn toimialaa omassa +maassaan. + +Hn oli usein ajatuksissani ja kovin mielellni olisin tahtonut saada +hnelt tietoja siit, miten hnen toiveensa olivat toteutuneet, oliko +suuri lnsi antanut hnelle mitn. Kevll v. 1891 tuli vihdoinkin +kirje, josta havaitsin, ett Amerikka ei ollut hnt niinkn +miellyttnyt. + +Koska kirjeet usein, vaikka ne ovatkin kaikessa kiireess kyhtyt, +antavat varsin selvn kuvan lhettjns mielenlaadusta, panen siit +thn pari kohtaa: + +Pelkn teidn jo arvelevan, ettei minulla ole uskollisuutta, eik +liioin kiitollisuutta -- sill enhn ole puoleen vuoteen antanut mitn +elonmerkki. -- -- -- Mutta syyn minun pitkn vaitiolooni ei ole ollut +vlinpitmttmyys, vaan paljon enemmn itse matka tnne ja se +ihmeellinen herpaantuminen, joka seuraa tuloa aivan vieraaseen maahan, +miss tytyy omaksua uusia vaikutelmia ja elyty niin aivan uusiin +olosuhteisiin. + +Min puolestani olen ollut aivan kykenemtn yllpitmn entist +kirjevaihtoani tai alkamaan mitn uutta. Ystvni Tanskassa, Saksassa +ja Norjassa ovat saaneet tyyty hyvinkin pieniin palukkoihin silloin +tllin. He ovat senjohdosta hyvin kmystyneet, mutta minp tahtoisin +lhett heidt jonakuna pivn Amerikkaan ja panna heidt tll omin +pin selviytymn, niin saataisiin nhd, saavatko he enemmn aikaan. + +Ensinnkin tahdon kiitt teit sydmellisesti Kalevalasta; olen varsin +hmillni sen johdosta, ett pyysin teit sen itselleni lhettmn, +mutta se on pantava Kpenhaminassa oleskelun laskuun, ellei suorastaan +koulukokouksen. Luulen ett yhdessolo sellaisissa tilaisuuksissa tekee +tavallista avomielisemmksi ja ujostelemattomaksi. Ajattelin lhett +teille norjalaisten kirjailijoiden runoja Kristianiassa ollessani, mutta +ei siit tullut mitn -- olin koko ajan sellaisessa jnnityksess +psisink matkustamaan jo ensimisess laivassa vai ei. Kun se sitten +tuli ja min huomasin, ett se tuntui kaikkea muuta kuin puoleensa +vetvlt pitk matkaa varten, olin aivan allapin. Lhdin siin +kuitenkin ja olin tuota pikaa keskell valtamerta. Ajattelin teit +siell, -- mutta kun siell ei ollut kyyhkys- eik pskyspostia, ji +kirje lhettmtt -- -- -- -- + +En luule, ett kannattaa kertoa teille Amerikasta, sill kai Alli +Tryggin kautta olette kuullut kaikkein trkeimmt asiat. Min puolestani +olen suuresti huvitettu siit, mit olen nhnyt, vaikka toisaalta tuntuu +kyll silt, ettei U. S. A. ole maa, joka vaikuttaisi erittin puoleensa +vetvsti. Kaikki eroaa suuresti Europasta, eik tm eroavaisuus aina +suinkaan tunnu paremmalta. Elm kulkee kuin polkumyllyss, joko se on +kovaa tyntekoa, tai on se rikasta ja mukavaa, mutta ei ole paljon +ymmrtmyst eik iloa elmst -- oli se sitten rikas tai kyh, joka +sit el. Hetken ilosta, miellyttvst ja sisltrikkaasta yhdess +olosta on sangen vhn nautintoa, varsin vhn tyydytyst siit mit +elm antaa -- kaikkialla tavoitellaan vain enemmn rahaa, rahaa. +Rajaton rikkaus toisella puolen -- kyhyys ja vimmattu taistelu +toisella. Ei se minusta tunnu erittin kehoittavalta. Poliittinen elm +on tll valtavin ja terveellisell pohjalla, ja politiikasta, +kansantaloudesta ja sosiologiasta ovat kaikki huvitettuja -- -- -- -- -- + +Mutta mitp min tss puhun Amerikasta, paljon parempi on, ett pian +kirjoitatte minulle Suomen oloista. + +Tanskalaisesta 'Politiken' lehdest nin, ett keisari on vastannut +rauhoittavasti valtiopivien adressiin. Eihn se ollut muuta kuin mit +saattoi odottaa. Kulkee huhuja, ett Venj tahtoo kytt hyvkseen +Norjan ja Ruotsin vlill syntynytt eripuraisuutta Unionin johdosta, ja +seuraus siit on, ett keisari koittaa pysy hyviss vleiss +suomalaisten kanssa pitksens tien avoinna Suomen yli Ruotsiin ja +Norjaan. Paljonko per niss huhuissa on, ei ole hyv tiet, mutta +eihn se otaksuminen ole mahdoton, ett Venjn laajentamistuumat +myskin etsisivt itselleen tt tiet. Jumala vapauttakoon meit tst +raakalaisuudesta, kun se aika tulee. Siit koituu kova ottelu ja kun ei +vain Suomea silloin poljettaisi hevosten kavioiden alle. + +Harperin 'Monthly Magazinessa' nin kauniita kuvia Suomesta. Ne +muistuttavat koko lailla Norjaa. Tahdon kerran lhett teille saman +aikakauslehden julkaisemia kuvia Norjasta -- mutta niiden teksti on +englanninkielinen. -- Ei tst tullut kuin jokunen rivi -- minulla on +yleens niin vhn aikaa kirjoittamiseen. Mutta otattehan tmn +tervehdyksen ja kiitoksena niist hauskoista hetkist, jotka vietimme +yhdess Kpenhaminassa. Koska minulla kerran on ollut tilaisuus pst +kaukaiseen Amerikkaan, psen ehk myskin kerran Suomeen. Sanokaa sille +terveisi minulta ja toivottakaa sille onnea ja menestyst. Tervehtik +niinikn niit naisia, joiden kanssa olin yhdess Tanskassa -- +erittinkin Alli Tryggi. + +Min vastasin kyll heti thn kirjeeseen, mutta sitten kului +vuosimri ennenkuin kuulin mitn Mathilde Wergelandista. En tiennyt +oliko hn elvien vai kuolleiden joukossa. Mutta sitten aivan +odottamatta tuli kesll 1902 taaskin hnelt kirje, tll kertaa oikein +sisnkirjoitettuna. Siit havaitsin, ett hnen elmnpolkunsa ei +suinkaan ollut kulkenut mytmaata ja silesti, vaikkei hn tosin siit +aivan paljon puhunutkaan, mutta koko kirjeen svy sen kertoi. + +Nin hn siin kirjoitti: + +Pelkn, ett te jo olette unohtanut ern, joka kokouksen aikana +Kpenhaminassa 1890 oli teidn seurassanne muutaman kerran ja sai +osakseen teilt sen saman edistyksest ja voitoista aiheutuvan +innostuneen tunnustuksen, jonka osoititte kaikille, ketk olivat maansa +hyvksi tyskennelleet ja naisten asioita edistneet. Matkustin sitten, +kuten muistanette, Amerikkaan, ja siell olen nyt ollut kaikki nm +vuodet. Nylnde lehdest havaitsin, ett te viel asutte Helsingiss +ja olette siell toimittajana, siis henkil, jonka lyt, vaikkei +kirjeenkirjoittaja tiedkn hnen osoitettaan. Kytn siksi tilaisuutta +hyvkseni ja lhetn teille pari rivi. + +[Kuva: Mathilde Wergeland v. 1900] + +Muistatteko viel, ett annoitte minulle muistoksi suomalaisen markan. +Siihen min annoin lyd reijn kantaakseni sit kellonperissni, mutta +nyt kun Suomen kovat pivt ovat tulleet, en voi pit sit en +leikkikaluna, vaan lhetn sen teille takaisin hyvn enteen siit, +ett entiset ajat eivt ole viel kuolleet. Suomen kunnia ja vapaus +tulee uudestaan virkoamaan ja palajamaan niiden luo, jotka sit surevat +ja kaipaavat. Ja ett te surette ja kaipaatte, sit ei suinkaan tarvitse +epill. -- -- -- Toivoisin voivani auttaa teit tyssnne -- -- Tll +seurataan Suomen raskasta taistelua kyll myttunnolla, mutta toimintaa +sit tarvittaisiin, eik pelkk sympatiaa. Tss kirjeess tulee se +pieni rahasumma, jonka te suuressa hyvyydessnne lainasitte minulle +vaikeina aikoinani Kpenhaminassa. Olisin niin mielellni tahtonut +maksaa sen aikaisemmin, mutta aineelliset olosuhteeni ovat olleet hyvin +ahtaat kaikkina nin vuosina, eik minulla koskaan ole ollut mitn +ylitsejm. -- -- Tuokoot nm dollarit teille paljon ja ansaittua +siunausta. Mytseuraavan medaljongin ehdottaisin teidt kiinnittmn +kellonperiinne ja silyttmn siin tmn kalliin markan, joka jo +kahdesti on kulkenut Atlannin meren poikki -- -- -- + +Kun hn tss kirjeess sanoo, ett hnell aineellisesti oli ollut +hyvin ahtaat ajat, ei siin ollut sanaakaan liioittelua; hn oli +nimittin saanut kokea niin paljon vastuksia ja ollut pakoitettu +taistelemaan niin ankarasti jokapivisen leipns takia, ett moni +hnen sijassaan jo olisi heittnyt kirveen jrveen. Vasta v. 1902 +tapahtui knns parempaan pin, kun hnet nimitettiin professoriksi +Wyomingin yliopistoon. + +Koko hnen elmstn ja varsinkin hnen Amerikassa olostaan saa +nimittin erittin mielenkiintoisen kuvan siit loistoteoksesta, jonka +hnen ystvns julkaisivat pari vuotta hnen kuolemansa jlkeen. Sen +nimi on Glimpses from Agnes Mathilde Wergelands Life (Tuokiokuvia +Agnes Mathilde Wergelandin elmst), ja siin on, paitsi otteita hnen +pivkirjastaan, kirjeistn ja runoistaan, hnen ystviens, +oppilaittensa ja opettajatoveriensa arvosteluja ja kuvauksia hnest eri +vuosina ja eri tilaisuuksissa. Yksin se pieni ptk, jonka min +kirjoitin hnest kesll 1914 Naisten neen kuultuani hnen +kuolemastaan on siell, kuka sen sitten lie suomesta englanniksi +kntnyt. Sitten siell on useita kuvia hnest itsestn, hnen +omaisistaan ja ystvistn sek koko joukko hnen omia piirustuksiaan. +Mathilde Wergeland oli nimittin taitava piirustaja. Se kuului ihan +sukutaipumuksiin, sill hnen veljens _Oscar Wergeland_ oli suosittu +maalari, joka m. m. sai tehtvkseen maalata sen suuren taulun, joka +kuvaa Eidsvoldin kokousta. + +Europassa ollessaan Mathilde Wergeland oli erityisesti tutkinut +keskiajan kirkkorakennuksia ja kiinnittnyt niit paperille, niinkuin +yleens keskiajan historia oli hnen erikoisalansa. Hn julkaisi siit +useita tutkimuksiakin, kuten esim. orjuudesta keskiaikana, mutta eri +teoksina ne eivt kuitenkaan hnen elissn ilmestyneet, ainoastaan +noiden laajojen amerikkalaisten aikakauslehtien palstoilla. + +Kaikki, jotka hnest yll mainitussa teoksessa kirjoittavat, +vakuuttavat, ett hn oli hienoimpia, syvmietteisimpi ja +tietorikkaimpia naisia, joita yleens tapaa. Ja kuitenkin hnell oli +niin paljon vastoinkymisi tyt ja toimeentuloa itselleen etsiessn +-- tai ehk se juuri olikin seuraus siit, ett hn oli sellainen +poikkeusihminen, ja niin paljon keskitasoa ylempn. Humbugi ja +pintapuolisuus psevt tuota pikaa perille, sill ne eivt ensinkn +arkaile keinoja valitessaan, mutta todellinen taito ja ansio ei rupea +edelln torvella toitottamaan, ei muita tieltn tyrkkimn, ei +mahtavia mielistelemn eik imartelemaan. Ja mit nyt juuri Mathilde +Wergelandiin tulee, oli hn niin itseens sulkeutunut ja arka, ettei hn +milloinkaan huomauttanut suurista ansioistaan ja tiedoistaan. Sellaiseen +ei yleens oltu Amerikassa totuttu, ja siksi kesti kaksitoista pitk +vuotta, ennenkuin tri Wergeland sai taipumuksiaan vastaavan varman +toimialan ja tulot, ennenkuin hnen ansionsa huomattiin. Vaikka me +silloin Kpenhaminassa olimme mielestni puhuneet hyvinkin avomielisesti +kaikenlaisista asioista, ei hn esim. sanallakaan maininnut, ett hn +oli etev soittaja, ja ett hn oli ollut itse _Griegin_ oppilas, jolle +tm oli ennustanut suurta tulevaisuutta soittotaiteilijana. +Omituisuutena mainitaankin hnest, ett hn yleens vain soitteli +yksinn ollessaan, tai jonkun lheisen ystvn kuunnellessa, sill hn +pani soittoonsa niin koko sielunsa, ettei hn tahtonut ruveta sit +tuntemattomille, vlinpitmttmille ihmisille paljastamaan. + +Hnen norjalaiset ystvns vittvt, ett hn suuresti muistutti +Camilla Collettia, ei ainoastaan ulkomuotonsa puolesta, -- olihan heill +molemmilla nuo hienot, jalot piirteet ja tuo solakka pitk vartalo, +mutta viel enemmn sisllisesti. Molemmat olivat itsenisi, syvi +ajattelijoita ja totuuden etsijit, molemmat elivt omassa +ihannemaailmassaan, eivtk kyenneet tiedoillaan ja taidoillaan +hankkimaan itselleen aineellisia etuja, molemmilla oli kytnnllisen +elmn pikku huolet hyvin vieraita ja kun heidn kuitenkin, varojen ja +apulaisten puutteessa, tytyi niitkin hoitaa, oli se heille tuntuva +rasitus. Mncheniss ja Zrichiss esim. valmisti tri Wergeland itse +pienen spriikeittin avulla ateriansa, mutta se oli sellaista, josta hn +ei koskaan ollut huvitettu. + +Hn uneksi monta vuotta omasta kodista, jossa hnell olisi oma +soittokoneensa, tilaa suurelle kirjastolleen ja rauhallinen oma +maailmansa, ja miss hn tietenkin olisi vapautettu Martan huolista. + +Sellaisen hn sitten saikin Wyomingin yliopistossa ollessaan, jossa hn +teki tuttavuutta toisen naisprofessorin, tri _Grace Raymond Hebardin_, +kanssa. Kun heill oli niin samoja tieteellisi, taiteellisia ja +kirjallisia harrastuksia, panivat he pystyyn yhteisen kodin, jossa tri +Hebard kaikesta ptten oli sen toimelias emnt ja tri Wergeland sai +tykknn antautua omia harrastuksiaan hoitamaan. Ne olivat, paitsi +hnen tieteellisi ja kirjallisia titns ja musiikkiaan, hnen +kukkansa ja lintunsa. + +Tt heidn yhteist kotiaan, joka kulki nimell the Doctors inn +rakennettaessa, oli sen piha tyhj ja autio, mutta jonkun vuoden +kuluttua se oli muuttunut kukoistavaksi puutarhaksi, jonka molemmat +ystvykset olivat yhdess perustaneet. Niin innostuneet he siit olivat, +ett jo kl. 5:st aamusin tekivt siell monta kertaa tyt. + +Paljon oli tri Wergelandilla opetustytkin. Yliopisto oli +suhteellisesti nuori hnen sen palvelukseen astuessaan, eik hn +sstnyt voimiaan eik vaivojaan, jotta se psisi samalle tasolle kuin +muut Amerikan korkeakoulut, jotka ylpeilivt ijstn ja +menneisyydestn. Hnen opetusvelvollisuuksiinsa kuului historia, joka +oli hnen erikoisalansa, sek ranskankieli, joka muutaman vuoden +kuluttua vaihdettiin espanjankieleen. Paljon aikaa hn myskin antoi +yksityisesti oppilailleen ja seurasi heidn harrastuksiaan suurella +mytmielisyydell. Niin moni oppilas, joka oli havainnut mit aarteita +tm kaukaa tullut professori omasi, ei ainoastaan opettajana, vaan +myskin ihmisen, pujahti mielelln hnen luokseen, tuohon pieneen +hiljaiseen kotiin, miss koko ilmakeh tuntui olevan tynn puhtaita, +kauniita ajatuksia ja miss aina tiesi saavansa ymmrtmyst. + +Oliko ihme, ett he kaipasivat tt harvinaista opettajaansa ja niin +monella tavalla sen osoittivat. Jo hnen sairastaessaan tuli ehtimiseen +kukkatervehdyksi, ja hnen kuoltuaan he seisoivat kunniavahtina hnen +paariensa ress, kirjoittivat hnest ylioppilaslehteens ja kokosivat +varoja pronssiseen levyyn, johon hnen nimens, syntym- ja +kuolinvuotensa sek merkityksens Wyomingin yliopistolle on kaiverrettu +ja joka on kiinnitetty sen kirjaston seinn. Sen ylpuolella on komea +kuva Mathilde Wergelandista ja kahdesta hnen kuuluisasta maalaisestaan. +Vasemmalla puolella on nimittin hnen opettajansa Grieg ja oikealla +puolella _Henrik Ibsen._ + +[Kuva: + + In Loving Memory of + Dr. Agnes Mathilde Wergeland + Professor of history + in this university + 1902-1914 1857-1914 + The gift of the students + of the + University of Wyoming + + +Wyomingin yliopiston kirjastoon ylioppilaiden lahjoittama vaskinen levy +professori, tohtori Agnes Mathilde Wergelandin muistoksi] + +Samaan kirjastoon mrsi tri Wergeland annettavaksi koko rikkaan +kirjakokoelmansa ja piirustuksensa. Hnen muistonsa kiinnittmiseksi +ikuisiksi ajoiksi Wyomingin yliopistoon, lahjoitti tri Hebard sinne +melkoisen rahasumman, joka tulee kantamaan tri Mathilde Wergelandin +stipendin nime, ja jonka vuosittaiset korot ovat annettavat jollekin +historiaa tutkivalle ylioppilaalle. Seuraavana vuonna lahjoitti hn yht +suuren summan Kristianian yliopistolle mrten niinikn, ett sen piti +kulkea professori tohtori Agnes Mathilde Wergelandin apurahan nimell +ja ett siit oli jaettava palkkio sellaiselle _naisylioppilaalle_, joka +oli tutkinut historiaa ja kirjoittanut akateemisen vitskirjan Norjan +suhteista Yhdysvaltoihin, koskivat ne sitten kauppaa, kansallisuuksia +tai muita yhdyssiteit. + +Sama tri Hebard on myskin pitnyt huolta siit, ett Mathilde +Wergelandin ystvt ovat saaneet kaikki ne hnt koskevat teokset, jotka +nyt on julkaistu hnen kuoltuaan. Niit on minullekin tullut useampia, +m.m. ers, jossa on tri Wergelandin kirjoituksia Norjan +kulttuurielmst ja sen johtavista henkilist. Sekin on tynn hienoja +kuvia ja paperi on mit parahinta, mutta kun se juuri saapui siihen +aikaan, jolloin sotasensuuri tll kaikkein vimmatuimmin vainosi +kaikkia ulkoa lhetettyj painotuotteita ja kirjoja -- pelten jo, ett +niiden kansiinkin mahdollisesti oli piiloitettu suuria +valtiosalaisuuksia, repi se tstkin teoksesta pois sen kannet ja vasta +sellaisena se joutui minun ksiini. Thn muuten niin hienoon kirjaan +liittyy siis surullinen ja masentava muisto sotaisesta +hvittmisraivosta. + +Erss Mathilde Wergelandia koskevassa elmkerrassa sanotaan, ett +hn oli aina kyh, mutta hnell oli hyvi ystvi. Harvalla +ihmisell on kaikesta ptten ollut niin todellisia, uskollisia ystvi +kuin hnell, mutta kai se johtui siit, ett harvalla myskin on ollut +niin paljon henkisesti antaa, kuin juuri hnell. + +Kun oli hnen seurassaan, tuntui aina silt kuin olisi hnell ollut +aivan loppumattomia henkisi varastoja, kuin olisi hn kuulunut aivan +toiseen maailmaan kuin me muut pienet arki-ihmiset. + + + + +ALVILDE PRYDZ. + + +Ollessani syksyll 1909 Tukholmassa, nin ern pivn siklisiss +lehdiss uutisen, ett norjalainen kirjailija, _Alvilde Prydz_, oli +saapunut kaupunkiin ja asui kuvanveistj _Milles_in luona. Tottapa +viimeinkin saan hnet nhd, juolahti heti mieleeni ja paluumatkani +kotiin, jonka jo piti tapahtua saman pivn iltana, lykttiin eteenpin. + +Tm halu tavata Alvilde Prydzi ei nyt ainoastaan johtunut siit, ett +jo vuosimri olin ihaillut hnen tekeleitn, ett ne olivat antaneet +minulle enemmn virkistyst ja nautintorikkaita hetki kuin useampien +muiden, silloin lukemieni kirjailijoiden teokset, vaan me olimme myskin +pitemmn aikaa olleet kirjevaihdossa ja aina lausuneet sen toivomuksen, +ett kerran oikein personallisesti saisimme tavata toisemme. Kerrankin +hn kirjoitti: + +Olen niin paljon ajatellut teit ja matkoillani aina koittanut kysell +teit kaikenlaisilta ihmisilt, mutta onni ei ole koskaan ollut minulle +niin suotuisa, ett se olisi tuonut teidt itse tai jonkun ystvistnne +minun tielleni. + +[Kuva: Alvilde Prydz] + +Kun min ensi kerran kirjoitin Alvilde Prydzille 90-luvulla, tapahtui se +senjohdosta, ett tahdoin esitt hnet meidn suomalaiselle +yleisllemme aikakauslehti Nutidin palstoilla, jota siihen aikaan +toimitin. Hnen teoksiaan luettiin hyvin paljon silloin helsinkilisiss +piireiss ja varsinkin oli Gunvor Thorsdatter til Hr herttnyt +melkoista huomiota. M. m. kirjoitti _Bjrnson_ siit seuraavasti: + +Lueppa tm voimakas kirja kaiken sairaaloista rakkautta uhkuvan, +kuuhun kohdistetun surkean koiranulinan jlkeen! Ja hn jatkaa, ei ole +Norjassa ht niinkauan kun naisissa on miesten voimaa, silloin kun +miehet kyvt heikoiksi. + +Ja yleis luki ja ymmrsi sen arvon, sill jo sen kahtena ensimisen +vuotena ilmestyi siit kuusi eri painosta ja monta knnst. Se +ihastutti sek vanhoja ett nuoria, sek naisia ett miehi. Se johti +lukijan kuin uuteen, puhtaampaan, kauniimpaan maailmaan ja antoi hnelle +aavistuksen siit naisesta, joka on silyttnyt lmpimn, naisellisen +sydmens, mutta vapautunut pikkumaisuudesta ja ennakkoluuloista. + +Mutta olivathan jo monet Alvilde Prydzin edellisist teoksistakin kuten +esim. Paa Fuglevik, Mennisker, Drm y. m. osoittaneet samaa +lennokkuutta ja runollisuutta. Ne ovat sen lisksi viel tnpivn +hienoja, sielutieteellisi erittelyj ihmisist yleens, mutta naisista +aivan erittin ja muodostavat mit arvokkaimman lisn naisen +kehityshistoriaan. Ei kukaan ole niinkuin Alvilde Prydz kyennyt +kuvaamaan ahtaissa oloissa kasvaneen naisen vapaudenkaipuuta ja +tulevaisuuden unelmia. Moni lukija on lytnyt niss hnen luomissaan +juuri sit, mit hn vuosikausia on hakenut ja kaivannut: +sukulaissieluja, joiden seurassa hn on rikastunut ja saanut enemmn +rohkeutta astua uutta, yksinist polkuaan. -- Mutta myskin noita +alistuvia, vanhan ajan naisia hn on kuvannut, joiden yksilllisyys ei +koskaan pssyt kehittymn ja jotka aina pitivt itsen jonkinmoisina +toisen luokan olijoina, luodut olemaan vain kuokkavieraina elmn +suurissa kutsuissa. Aivan liikuttavia kuvia hn on antanut heist. +Vliin he ovat tyttrin kodissa, miss vanhemmat, ja juuri eritoten +iti, ihailee vain poikiaan ja pit huolta siit, ett he saavat +kaikkea, mik edist heidn tulevaisuuttaan: tyrauhaa ja tilaisuutta +seurata taipumuksiaan; heit rohkaistaan ja kiitetn, heihin luotetaan +ja heiss nhdn suvun kunnia ja tulevaisuus, jota vastoin tyttret +ovat vain jonkinlaisena kodin tytteen, luodut veljin palvelemaan. +Vliin heit myskin tapaa muiden kodeissa, esim. naimisissa olevien +sisaruksien luona, jolloin heille tosin kyll suodaan pieni nurkka ja +elatus, mutta niit on aina hystmss tietoisuus siit, ett he +oikeastaan syvt armoleip ja ovat tiell. Alvilde Prydz ymmrsi, ett +aivankuin kasvi varjossa kutistuu ja saa vain pieni kpristyneit +lehti, kvi juuri niden vanhan ajan naistenkin -- olivat he sitten +yksinisi tai naimisissa. Ja siksi hn ei heit milloinkaan pilkkaa, +vaan puhuu sellaisella suurella ymmrtmyksell heidn heikkouksistaan, +omituisuuksistaan ja reydestn. Sitten hnell taas on noita +pintapuolisia loisolijanaisia (teoksessa Mens det var Sommer on +hyvinkin tyypillinen sellainen), joiden verkkoihin parhaat ja +hienotunteisimmat miehet niin helposti tarttuvat siksi, ett he +ihmistuntemuksen puutteessa luulevat kauniin ulkokuoren, sulavien +liikkeiden ja veiken kytksen edellyttvn sisllistkin kauneutta, +olevan sen nkyvinen tunnusmerkki. + +On huomautettu, ett Alvilde Prydz oikeastaan vain jatkoi _Camilla +Collettin_ tyt ja sai myskin jakaa hnen kohtalonsa. Sill aikaa +nimittin kun Camilla Collet teoksiensa kautta valmisti uutta kevtt +Norjan naisille, oli hnen itse niin yksinn pakkasessa vrjttminen, +ett hnen sielunsa siit vahingoittui. Myskin Alvilde Prydz tuntui +aina olleen yksin. Ne, joiden olisi pitnyt hnt tukea ja auttaa, +etupss Norjan naisten, eivt sit tehneet, eivt hnt useinkaan +ymmrtneet, eivtk edes ottaneet selv siit, mit hnell oli heille +sanottavaa. Sehn on juuri naissuvun suurin onnettomuus, ettei se ne, +eik tunne omaa onnettomuuttaan ja ihmisarvonsa puutetta. + +Alvilde Prydz sen sensijaan tajusi. Ei ollut sit puolta naisen asemassa +ja elmss, jota hn ei olisi huomannut. M. m. hn ymmrsi kuinka +luonnotonta ja naisen arvoa ihmisen ja kansalaisena halventavaa on, +ettei hnell edes ole omaa puhuttelusanaa, vaan kaikki riippuu siit, +miss suhteessa hn on toiseen sukupuoleen. Kuultuaan, ett +Naisasialiitto Unioni oli ottanut tmn asian pohdittavakseen ja +pttnyt ruveta kyttmn yhteist titteli kaikille naisille, +innostui hn niin, ett kirjoitti tt naisten puhuttelusanaa +selvittvn kirjoituksen Nylnde lehteen ja onnitteli Suomen naisia, +jotka olivat joutuneet nin pitklle. Hn ei tiennyt, ett se oli vain +alastoman oksan pieni kukka, jota hyvin huonosti sittemmin hoidettiin. + +Luettuaan samaisessa Nylndess minun antamani selostuksen tst Unionin +kokouksesta ja havaittuansa, ett min voimakkaasti kannatin tt +uudistusta, jouduin aivan erityisesti hnen suosioonsa ja hn esitti +heti seuraavassa kirjeessn, ett rupeisimme toisiamme sinuttelemaan ja +panikin sen samalla alkuun. + +Oli siis aivan luonnollista ett min, kun kerrankin tarjoutui siihen +tilaisuutta, tahdoin tehd hnen personallista tuttavuuttaan, vaikkakin +toisaalta aina on se pelko, ett personallinen kosketus voi myskin +tuoda pettymyst. + +Itse puolestani sit en sentn pelnnyt, sill olinhan jotenkin +tarkkaan ottanut selkoa siit millainen Alvilde Prydz oli ihmisen sek +norjalaisilta ett tanskalaisilta tuttaviltani, jotka hnet tunsivat. +Kaikki he vakuuttivat, ett hn oli hienostunut ja kauttaaltaan +kulttuurin lpitunkema, mutta myskin hyvin herkk ja arka, ett +kritiikka aina vaikutti hneen masentavasti ja ett hn otti kaikki +pienetkin vastoinkymiset sangen raskaalta kannalta. Tm kuvastui jo +muuten hnen kirjeissnkin, kuten myskin se, ett hn ruumiillisesti +oli erittin heikko ja ett hnell oli paljon aineellisia +vastahakoisuuksia. + +Niinp hn kerrankin kirjoitti: + +Istun ensi kerran kyn kdessni pitkllisen influensan jlkeen. Olen +viel hyvin heikko ja vsynyt. Siksi on kirjeiden kirjoittaminen minulta +kielletty tyt, jotta voisin saada hiukan muuta tehty. Mutta kun +sitten kuulin, ett tekin olette ollut sairas ja liiallisen tyn +rasittama, ajattelin: Nyt tai ei milloinkaan; nyt tahdon lhett teille +rakkaan tervehdyksen. Olen aina pitnyt teist niin paljon, vaikka en +koskaan ole teit nhnyt, ja kuvittelen, ett te olette pieni, kalpea, +syvkatseinen. Enk ole oikeassa? + +Olen kirjoittamaisillani erst nytelmkappaletta ja ihan palan +tyintoa. Jos saan stipendin, aion kesll tehd opintomatkan +Norlantiin. Siell tahdon kirjoittaa kertomuksen pikku Gunnista.[1] + +[1] Teoksesta tuli Hern kartanon lapset, joka on suomennettu kuten +Gunvor Thorintytrkin. + +Kiitos terveisist, jotka sain Gina Krogin kautta. Sen tiedn, ett +Suomessa tuntisin hengittvni lmmint ilmaa ja olevani myttuntoisten +sydmien keskell, sek Suomessa ett Ruotsissa, paljoa enemmn kuin +Norjassa, jossa usein olen saanut tuntea pinvastaista. Monasti on ollut +varsin raskasta olla Alvilde Prydz. Olen ollut kaikenmoisen kiusallisen +pikkumaisuuden ymprim, mutta en ole antanut sen tukahuttaa itseni. +Paljosta minun kyll on elmssni ollut luopuminen, mutta jotakin olen +sentn pelastanutkin, parhaani: ihmisarvoni, ihmisyyteni. Uskallan +katsoa itseni silmst silmn. -- Olen yksininen; lintu, joka ei +koskaan ole rakentanut pes, siksi etten koskaan lytnyt +rakennusainesta. Joka kerran kun sit oli tarjolla, havaitsin, ettei se +ollut parasta lajia, ei sellaista, jota min olisin voinut kytt -- -- +-- -- -- -- -- -- -- + +Sitten hn taaskin jonkun vuoden kuluttua kirjoitti: + +Kiitos kirjeestsi ja lmpimst, sydmellisest kutsustasi. Tietysti +tulisin mielellni Suomeen, sill minulla on aina se tunne, ett siell +tapaisin rakkaimmat, minua paraiten ymmrtvt ystvni, mutta minun +aineellinen asemani on nykyn hyvin huono. Sen vhn, jonka olin saanut +sstetty, on tm kotoinen romahdus, -- meidn pankkiemme vararikko, +-- tykknn niellyt. Ja Undine[1] ei ole tuottanut minulle yrikn. +Ihmiset eivt sit ymmrr, eivtk osta. Viime talvi on ollut aivan +hirve. Ensin rakkaan itini kuolema ja sitten oma ruumiillinen +heikkouteni. Olen m. m. sairastanut kirjoituskramppia pitemmn aikaa. +Ymmrrt siis, etten ole voinut kirjoittaa kenellekn. + +[1] Undine on ers Alvilde Prydzin kirjoittama nytelmkappale. + +Mutta sydmeni on vuotanut verta Suomen takia. Olen ollut mukana sen +korpivaelluksessa. Ihailen sen kansaa ja lhetn sille tervehdykseni +tynn syvint myttuntoa ja lmpimint ihailua sen suuren +krsivllisyyden takia. Voi jospa nm raskaat ajat pian pttyisivt ja +me saisimme nhd pivn taas valkenevan -- -- --. + +Alvilde Prydzill ei ollut huumorin lahjaa, joka osaa hymyill ja laskea +leikki silloinkin, kun kyynel kiert silmss ja sydn vuotaa verta. +Hn antaa Gunvor Thorintyttren sanoa: Onnen saavuttamiseksi tarvitaan +erityist voimaa, jota paljon krsineell ei ole. Tuntuu miltei silt +kuin hn siin olisi lausunut oman kokemuksensa, sill tunnustaa tytyy, +ett hnen elmns aina oli ollut kovaa taistelua ihan lapsuudesta asti +ja se hnen terveytenskin oli murtanut. + +Lhteneen pienest virkamieskodista, jossa oli kaksitoista lasta ja +niukat tulot, oli hn jo aikaisin saanut tutustua kyhyyteen ja raataa +lakkaamatta. + +Jo 17-vuotiaana hn joutui vieraisiin kotiopettajaksi, mutta kehitti +itsen siin sivulla koko ajan: luki mit vain ksiins sai aina +kaunokirjallisuudesta saksalaiseen filosofiaan. Samalla tavalla hn +jatkoi pstyn Kristianiassa olevaan Nissenin opistoon tysi-ikisi +nuoria naisia varten. Hn antoi pivisin yksityistunteja ansaitakseen +yllpitonsa ja kytti yt lukemiseen. Mutta sellainen elm heikent +parhaankin terveyden ja jonkun vuoden kuluttua tytyi hnen jtt +kaikki ja vetyty maalle, miss hn rupesi hoitamaan isns taloutta, +sill aikaa kun iti oleskeli Kristianiassa veljien takia. + +Nin yksinisin vuosina demarkissa (Ermaassa), joka kuvaavaa kyll +oli isn virkapiirin nimi, oli hn monta kertaa henkisesti nnty ja +tukehtua. Pitik hnen todellakin viett koko elmns siell? Eik +tapahtunut mitn, joka olisi avannut hnelle tien vapaampiin, +suurempiin olosuhteisiin. Ei kerrassaan mitn. Alvilde Prydz oppi nin +vuosina oikein perusteellisesti tuon vanhan totuuden ett omasta +itsestn on ihmisen kaikki ottaminen. + +Monasti hn oli jo hiukan kirjoittanut joutohetkinns. Nyt hn +viimeinkin rohkaisi mielens ja lhetti ern Agn og Agnar nimisen +kertomuksensa Kristianiaan ja sai sille kustantajan, mutta ei mitn +tekijpalkkiota. + +Jokunen aika senjlkeen matkusti hn Kpenhaminaan, ja sen maan etevt +kirjallisuusarvostelijat: _Skram_, _Brandes_ y. m. havaitsivat piankin, +ett tss oli kysymys kirjailijasta Jumalan armosta ja rohkaisivat +hnt -- samalla kun oikeusneuvos _Hegel_ maksoi hnen ensimisest I +Moll nimisest novellikokoelmastaan enemmn kuin hn milloinkaan oli +uneksinut. -- On siis etupss pantava kirjallisesti kehittyneen +tanskalaisen yleisn ansioksi, ett hn yleens psi alkuun -- kuten se +niin monelle muullekin norjalaiselle kirjailijalle on tasoittanut tien +aina _Amalie Skramista_ _Ibseniin_. + +Kaikkia nit asioita ajattelin astuessani rautiovaunuun, joka vei minut +kuvanveistj Millesin huvilaa kohti, kauaksi kaupungin keskustasta. Se +oli suuri ja komea aivan kuin pieni linna ja muutamien kysymyksien +jlkeen sain viimein selville, ett Alvilde Prydz oli kotona. + +Kaikki kai ovat panneet merkille, ett ymprist vaikuttaa rettmsti, +kun ensi kerran nkee ihmisen. Alvilden ja minun olisi pitnyt tavata +toisemme lmpimss, ystvllisess asuinhuoneessa, miss lamppu olisi +valaissut pydll ja me olisimme saaneet istuutua pieneen, pehmen +sohvaan keskustelemaan. Sen sijaan minut vietiin kuvanveistjn suureen +ateljeehen, joka tuntui hieman kylmlt ja autiolta. Lokakuun aurinko +oli jo laskenut ja hmr teki tuloaan. -- Alvilden ulkonainen ihminen +ei ollut minulle mikn ylltys, olinhan niin monasti nhnyt kuvia +hnest; mutta se hento, pieni nainen, jonka hn odotti minussa +nkevns, olikin sitten aivan toisellainen. + +Voi miten hauskaa, ett olet noin suuri ja nytt niin voimakkaalta, +selitti hn miltei ensimiseksi ja kun me siin vieretysten seisoimme, +olikin kokomme ero varsin tuntuva. Utelin tietysti miss asioissa hn +oli tullut Tukholmaan ja sain kuulla, ett kuvanveistj Milles tahtoi +muovata hnen rintakuvansa ja siin tarkoituksessa oli kutsunut hnet +vierailemaan huvilaansa. + +[Kuva: Alvilde Prydz] + +Yleens teki Alvilde Prydz koko lailla reippaamman ja pirtemmn +vaikutuksen kuin mit hnen alakuloisista, surunvoittoisista kirjeistn +olin odottanut. Mutta tavallaan se myskin oli tuon ryhdikkn, +sointuvan norjankielen ansio. Siin on jotain, joka aina panee minut +ajattelemaan paimentorven kaikua vuoristossa, mahtavien putouksien +ehkisemtnt vauhtia, iloisesti eteenpin rientvien kalliopurojen +solinaa, jotain niin puhdasta, tarmokasta ja laulavaa. -- Ja sit paitsi +hn nyt oli matkoilla ja ystvien luona, jotka ymmrsivt hnen +elmntyns -- kaukana pienist kotimaisista harmeista, ja se myskin +vaikutti hnen virken mielialaansa. Hn matkusti nimittin mielelln +ja paljon. Kaikissa Europan kulttuurikeskuksissa hn oli kynyt ja +oleskellut niiss vliin kuukausimri, aina kytten aikansa +oppimiseen, kauneusarvojen kermiseen ja ihmiselmn moninaisuuden +tutkimiseen. Vliin hn oleskeli pivkaudet niiden kirjastoissa ja +taidekokoelmissa, sitten hn taas istui kuulijana suurissa +kansankokouksissa tai vietti iltansa suurkaupunkien parhaissa +teattereissa. Kun hn esim. kerran oli Wieniss kuusi viikkoa, kvi hn +sen ajan kuluessa kolmekymment kertaa tuossa ylvss Burgteatterissa, +jonka nyttelijist hn sanoi, ett he omistivat kaiken tekniikan ja +ett heill oli tulta rinnassa. Hn iknkuin kiirehtimll kiirehti ja +ahmimalla ahmi saadakseen takaisin kaiken sen, jota hn lapsuudessaan ja +ensi nuoruudessaan niin rettmsti oli kaivannut. + +Ymmrt miten avartavasti ja henkisesti vapauttavasti kaikki nm +monikirjavat kuvat vaikuttivat hnen vastaanottavaan runolliseen +mieleens. Siksi vittikin norjalainen kriitikko _Carl Nrup_ kerran, +ettei heill Norjassa ollut toista kaunokirjailijaa, jolla olisi ollut +niin monipuolisia tietoja, niin laajaa yleissivistyst ja korkeata +kulttuuritasoa kuin Alvilde Prydzill. + +Hn oli jo kirjeissn ehdottanut, ett me matkustaisimme yhdess +jonnekin ja nyt tavatessamme, otti hn taas tmn tuuman esiin. Se ei +ollut mikn mahdottomuus siihen aikaan, kun itse matkat olivat varsin +halpoja ja elm Europan suurkaupungeissa ei ensinkn ollut niin +kallista kuin esim. Kristianiassa tai Helsingiss. Miksik emme siis +olisi tehneet matkasuunnitelmia! + +Myskin Norjassa oli Alvilde Prydz paljon liikkunut ja useimmiten hn +suuntasi retkens lnsirannalle pin. Hn oli aivan rajaton luonnon +ihailija, ihan lapsesta asti. Se oli aina antanut hnelle virkistyst ja +iloa silloin, kun hn tunsi olevansa yksinn ja ilman ymmrtmyst +sisaruksiensa keskuudessa. Luonto oli ihankuin hnen hyv ystvns, +joka puhui hnelle ja jonka kielt hn aina ymmrsi. Ja niinp ovatkin +hnen luonnonkuvauksensa aivan ihmeellisi, niin tynn runollisuutta, +syvyytt ja hartautta. Hn saattaa muutamin piirtein antaa lukijan +tuntea se hiljaisuus ja rauhallisuus, joka vallitsee havumetsss. Hn +kuvaa varmalla kdell meren suuruutta ja voimaa, tasangon yksinisyytt +ja kaihomielisyytt. + +Meidn tapaamisemme jlkeen Alvilde Prydz yh lhetti minulle kuten +ennenkin kappaleen vasta painosta tulleita teoksiaan ja niit ilmestyi +paljon, sill hn oli tuottelias. Nist myhemmist teoksista on +varsinkin Torbjrn Wik saanut osakseen runsaasti kiitosta. Myskin +nytelmkappaleita hn joskus kirjoitti, mutta niist muodostui pikemmin +lyyrillisi kertomuksia, kuin draamoja. Ehk hn sen itsekin huomasi, +sill hnen Aino ja Undine nytelmns jlkeen, ei niit en +tullut. Sen sijaan hnen runonsa ovat hyvin hienoja. Viel niin myhn +kuin v. 1916, jolloin maailmansota jo oli raivonnut pari vuotta, lhetti +hn minulle juuri hiljattain ilmestyneen runokokoelmansa, mutta sodan +takia oli kirjevaihtomme aivan seisahtunut. Ei silloin tee mieli +lhett ystville aijottuja ajatuksiaan, kun tiet, ett kirje +kaikkein ensin joutuu vieraiden ksiin kopeloitavaksi, ja ett vieraan +silmt etsivt siit kentiesi mit tahansa. Mutta kun kirjeenvaihto +kerran j, on sen solmiminen sitten varsin tyls ja nyt se on +myhist. Syksyll tuli nimittin sanoma, ett Alvilde Prydz oli +kuollut Oakhillissa lhell Mossia syysk. 5 p. + +Hn kuului Norjan suuriin kirjallisiin thtiin viime vuosisadalla, +joihin koko Europan katseet olivat kiinnitetyt. Mutta Norja ei suinkaan +ollut mikn hemmoitteleva iti nille kuuluisille lapsilleen, ja siksi +he kai vuosimriksi vetytyivtkin ulkomaille. _Bjrnson_ ja _Lie_ +olivat monet ajat Parisissa, _Ibsen_ Mncheniss ja Roomassa. Heille +koitti kuitenkin kerran se piv, ett he saivat yleist tunnustusta. + +Alvilde Prydzille se ei koskaan tullut. Kirjailijapalkkiot esim. olivat +aina kovin kireell, kun oli kysymys hnest, ja hnen rikas kirjallinen +tuotantonsa merkitsi hnen aikalaistensa silmiss varsin vhn. Mutta +niinhn kvi Camilla Collettinkin ja yksinp _Fredrika Bremerin_ +senjlkeen, kun hn rupesi puhumaan sukupuolensa vapautumisesta. Ent +_Minna Canth_in meill? Sama toistuu kaikkialla. Sitten kun he ovat +poissa ja uusi sukupolvi on kasvanut ja saanut uusia kokemuksia, niin se +her havaitsemaan, ett ne olivatkin sentn suuria henki nuo +edellkulkijat, oikeita tulisoihdun kantajia, joiden elmnty on +tuottanut koko heidn maalleen ja kansalleen kunniaa. + +Alvilde Prydzin aika ei viel ole tullut. Mutta se tulee, sill ellei +hn olisi kirjoittanut mitn muuta kuin Drm ja Gunvor Thorsdatter +til Hr, niin nm teokset ovat jo niin suuripiirteiset ja mahtavat, +ett ne kaikiksi ajoiksi silyttvt tekijns nimen ensimisten +joukossa. + +Mutta slittv on, ett Alvilde Prydzin tytyi menn pois sill +tunteella, etteivt hnen omansa vlittneet hnest, etteivt naiset, +joiden sielunkielien vrjmisen hn kuuli paremmin kuin muut, +ymmrtneet mit hn tarkoitti. + +Oikein tuntee itsens syylliseksi ajatellessaan, ettei mitn tehnyt +hnen hyvkseen, ettei edes tuntuvammin saanut kiitollisuuttaan ja +tunnustustaan lausutuksi. + +Mutta sellaisiahan me ihmiset aina olemme, silloin me vasta hermme +huomaamaan mit rauhaamme sopii, kun se jo on liian myhist. + + + + +MUISTOJENI MAAILMASTA + +KARL GJELLERUP. + + +Kaikki olemme kai kokeneet miten yhtkki joku nimi, vriyhdistelm, +svel tai kukan tuoksu voi hertt joukon muistelmia menneilt ajoilta +ja miten nm muistot taas tuovat mukanaan sarjan toisia, jotka ovat +jollakin tavalla yhteydess edellisten kanssa. + +Luin lehdiss v. 1917 ett kirjailija _Karl Gjellerup_ oli saanut +Nobelin kirjallisen palkinnon ja heti nousi mieleeni koko joukko kuvia +muistojeni maailmasta. Ensinnkin nuori ylioppilas, joka oli minun +vierustoverini Berlinin yliopistossa taidehistoriallisilla luennoilla, +ja joka nytti hyvin siivolta, hyvsti kasvatetulta ja lapsellisen +avomieliselt. Kerran tulin kysyneeksi hnelt jotakin ja niin oli +tuttavuus tehty. Hn esitti itsens, sanoi olevansa kirjailija _Ricarda +Huchin_ serkku, _Friedrich Huch_, Dresdenist ja oli tavattoman utelias +tietmn mist maasta min olin kotoisin ja mill kielell min tein +muistiinpanoni. + +Koska nit taidehistoriallisia luentoja oli kaksi aina pertysten, oli +vliajalla hyv aika haastella ja nuori toverini olikin varsin +keskusteluhaluinen. Hn kertoi paljon saksalaisista oloista ja vakuutti, +ettei hn yhtn hyvksynyt saksalaisten ylioppilaiden elm +olutjuominkeineen ja kaksintaisteluineen; hn oli nopea moittimaan +toisen opettajamme, prof. _Freyn_, luentoja, mutta ihaili suuresti +toista, prof. _Herman Grimmi_, ja miltei kadehti minua senjohdosta, +ett silloin tllin olin kutsuttu hnen luokseen pivllisille. + +Kun me ern pivn puhuimme Tanskasta, ja min kerroin hnelle +piirteit sen korkeasta kulttuurista, kyssi hn tunsinko kirjailija +Gjellerupin. Kieltvn vastaukseni johdosta selitti hn, ett se oli +suuri vahinko, sill Gjellerup oli hyvin intressantti sek ihmisen ett +kirjailijana, oli jo monta vuotta asunut Dresdeniss ja siell oli hn, +Friedrich Huch, usein hnet tavannut. Kuultuaan, ett min +talvilukukauden ptytty aijoin Dresdeniin, tarjoutui hn heti +vlittmn tuttavuuttamme, antoi osoitteensa ja pani sydmelleni +ilmoittamaan hnelle olopaikastani, niinpian kun olin saapunut +Dresdeniin. Eip siis ihme, ett Friedrich Huchin nimi aina tulee +mieleeni niin pian kuin kuulen puhuttavan Gjellerupista, sill ilman +edellist olisi jlkiminenkin tuttavuus jnyt tekemtt. + +Ensimisi kyntejni Dresdeniss oli Gjellerupien luo, mutta ei sentn +nuoren saksalaisen tuttavani seurassa, kuten olimme kuvitelleet, vaan +yksin. Friedrich Huchin oli nimittin suin pin ollut matkustaminen +ern sairaan sisarensa kuolinvuoteelle Hamburgiin ja sen koommin en +hnt sill kerralla nhnyt, ja varsin vhn myhemminkin, sen vain olen +kuullut, ett myskin hnest on kehittynyt hyvin suosittu ja kiitetty +kirjailija. -- Mutta enhn min opasta tarvinnutkaan Gjellerupien luo +mennessni. + +Ikv kyll oli talon isnt itse poissa, hn oli net juuri siihen +aikaan Kpenhaminassa valvomassa ern nytelmkappaleensa harjoituksia, +mutta hnen puolisonsa ja tytrpuolensa, jotka molemmat myskin olivat +tanskalaisia, ottivat minut vastaan kuin vanhan tuttavan ja sukulaisen. +Ymmrsinhn min heidn idinkieltn, olin jo monasti ollut heidn +synnyinmaassaan ja osasin panna arvoa siihen, ett heidn kodissaan oli +niin paljon aito tanskalaista. Meill oli yllin kyllin +keskustelunaiheita, mutta ennenkaikkea me kuitenkin puhuimme Karl +Gjellerupista, sill sek vaimo ett tytr olivat hneen rettmn +kiintyneet. + +Min sain kuulla, ett hn, tuo hienon ja ajattelevan nkinen mies, +kerran oli saanut ihmisten mielet Tanskassa hyvinkin kuohumaan, ett hn +noin toistakymment vuotta sitten oli hylnnyt silloiset kirjalliset +epjumalat, varsinkin sen, joka kulki Tanskan kirjallisen maun ja +suunnan mrjn, _Georg Brandesin_, ja osoittanut syvempi ja +pitemmlle ulottuvia arvoja ja pmri kuin ne, joita radikalismi +kielteisess ohjelmassaan oli tuonut esille. + +Mutta ei sit niinkn vain saa ruveta tunnettuja suuruuksia +vastustamaan. Elm ja toimintamahdollisuudet tehtiin Gjellerupille +tmn jlkeen varsin ahtaiksi. Kytettiin ennen koiteltuja, tepsivi +keinoja: ensin hyktn kimppuun ja halvennetaan, ja kun sit on +aikansa noudatettu, sivuutetaan nettmyydell, ja koitetaan siten +katkaista toisen ura. Gjellerup ei milloinkaan, ei edes +ensinuoruudessaan kuulunut noihin taisteluhaluisiin ihmisiin, joiden +mielest kynsota ja tukkanuottasilla oleminen on virkistv. Hn +saattoi joskus lausua voimasanan, vlist hiukan harkitsemattomankin, +mutta sitten hn taas vetytyi omaan maailmaansa ja siksi se hlin, +joka oli syntynyt hnen nimens ymprille, vaivasi hnt niin suuresti, +ett hn ptti ravistaa ply jaloistaan ja siirty pois Tanskasta. + +Kauniin, taiteellisen Dresdenin hn silloin valitsi oleskelupaikakseen +ja eli siell kuolemaansa asti. Aluksi hn siell kyll oli vieras +vieraiden keskell, mutta vhitellen hn kotiutui ja omaksui mit +parasta germanilaisessa hengess ja saksalaisessa kulttuurissa oli +tarjottavaa. Ja sielt hn sitten lhetti maailmalle teoksen toisensa +jlkeen, jotka sittemmin, hnen maineensa kasvaessa, aina yhtaikaa +ilmestyivt sek saksan ett tanskan kielisin ja monta kertaa voittivat +tuossa hnen uudessa isnmaassaan enemmn ymmrtmyst kuin +synnyinmaassa, riippuen ehk osaksi siit, ett lukeva yleis siell +kuitenkin on niin monenkertaisesti suurempi kuin Tanskassa, mutta +myskin ehk siit, ett moni tanskalainen ei oikein voinut sulattaa +sit, ett hn oli asettunut Saksaan ja vastaanottanut sielt niin +paljon vaikutelmia, sill eihn Tanskan ja Saksan vlit vuosikymmeniin +ole olleet hyvt. Tosin taiteella ja kulttuurilla ei ole mitn +pivpolitiikan kanssa tekemist, mutta on aina ihmisi, jotka eivt voi +eroittaa nit aloja. + +Kaikista nist asioista me keskustelimme rva Gjellerupin kanssa ja kun +en ollut koskaan lukenut hnen puolisonsa teoksia, lainasi hn niit +minulle useampia, joita sitten iltasin lueskelin ja totesin, ett niiden +tekij mahtoi olla harvinaisen henkev ja hieno ihminen. Toiset niist +varsinkin jivt mieleeni kuten esim. Romulus, G-Dur ja Pastor +Mrs. Hnen myhemmt suuret teoksensa, joissa hn on kyttnyt sek +muinaisgermanilaisia ett hindulaisia aiheita, kuten esim Brynhild, +Guds Venner, Offerilden, Pilgrimmen Kamanita y.m. eivt olleet +silloin viel ilmestyneet. + +Rouva Gjellerup kehoitti minua usein kymn talossa ja kun ei minua +sitten pariin pivn ollut kuulunut, lhetti hn jo tyttrens +katsomaan mihin olin joutunut, kun en ollut heill kynyt. Tm tytr +oli siihen aikaan kuin vasta puhjennut ruusunnuppu tynn nuoruuden +suloa ja kukkeutta. Hnen ispuolensa teoksista puhuessamme, kysyi hn, +olinko jo lukenut ern Ti Kroner (Kymmenen kruunua) nimisen +kertomuksen, joka myskin oli minulla lainana, ja selitti sitten, ett +siin kuvattiin hnen itin ja tmn ensimist miest. Ja se pieni +tytt, joka siin esiintyy, lissi hn nauraen, olen min. + +Hnen itins oli nimittin aikaisemmin ollut naimisissa ern +soittotaiteilijan kanssa, mutta se ei ollut mikn onnellinen +avioliitto. Mies oli sek juopotellut ett irstaillut ja kaikin tavoin +nyryyttnyt vaimoaan. Silloin hn oli tutustunut Karl Gjellerupiin. He +olivat heti tunteneet olevansa sukulaissieluja ja tm tunne ei ollut +pettnyt, sill heidn avioliittonsa oli kaikesta ptten harvinaisen +onnellinen. Ahkeruutensa, jrjestmistaitonsa ja kytnnllisyytens +kautta oli rouva G. saanut luoduksi heille kauniin kodin, pienen +lmpimn pesn, joka puhui hienostuneesta mausta ja henkisist +harrastuksista. Muistan miten hn heti ensi kynnillni siell nytti +minulle heidn Bcklin-jljennksin, joita oli suuri kokoelma, ja +miten sattuvia ja hienoja huomautuksia hn niist teki. + +Hnell ei ollut palvelijaa, vaan hn suoritti itse kaikki pienet +kotiaskareet. iti pesee enimmkseen pyykkimmekin, kertoi tytr. Ja +kun tahdoin tiet miten hn joutui kaiken tmn suorittamaan, silti +muuttumatta tykoneeksi, joka ei en tied eik vlit mistn muusta +kuin aineellisuudesta, vakuutti hn sen riippuvan tuosta Saksassa +vallitsevasta tavasta syd pivllinen klo 1. Sen valmistaminen ja +jlkisiivous vei enin aikaa, mutta kun se sitten oli ohitse, ji viel +koko iltapiv muihin rientoihin. Ennen kaikkea hn silloin saattoi +omistaa aikaa puolisolleen, olla hnen hyv henkens, innostajansa ja +rohkaisijansa. Rouva G. antoi minulle erotessamme puolisonsa kuvan, +vielp me vaihdoimme muutamia kirjeitkin tmn ensi tuttavuutemme +jlkeen. + +Nelj vuotta myhemmin, meidn surunkevnmme 1899, olin taaskin +Dresdeniss, mutta tll kertaa hyvin alakuloisena, yht ainoata asiaa +alituisesti pohtien. Olihan helmikuun manifesti tullut ja tuhonnut +kaikki, josta ennen oli pitnyt kiinni, m. m. tykknn luottamuksen +itiseen naapuriimme. Nyt tahdoin vain, ett maailma saisi kuulla, +kuinka hirvesti meit oli petetty, ja miten rikoksellisesti pyht valat +oli rikottu, ja siksi etsin henkilit, joilla oli kyllin rohkeutta +kirjoittaa tst ja kyllin vaikutusvaltaa saadakseen kirjoituksensa +suuriin maailman lehtiin. + +[Kuva: Karl Gjellerup 90-luvulla.] + +Gjellerup minua varmaan myskin auttaa arvelin, sill olihan hn siksi +tunnettu ja vaikutusvaltainen, ett hn voisi saada kirjoituksensa +sijoitettua mihin tahansa. Lhdin jo varhain aamupivll heidn +luokseen ja nyt tapasin vihdoinkin Gjellerupin. Hn oli juuri sellainen, +joksi hnet olin kuvitellut: hintel, hienopiirteinen, syvmietteinen, +hiukan surunvoittoinen. Sai melkein sen ksityksen, ett hn ei ollut +tst maailmasta, eik elnyt siin. Hness ei ollut yhtn tuota +tanskalaista iloisuutta ja lystikkyytt, mutta sensijaan hn tuntui +hyvin lempelt ja herklt. + +Rouva G:ll oli aamuaskareensa kesken ja niihin hn taas palasi, jtten +meidt kahdenkesken, ja nyt min rupesin kertomaan Gjellerupille +tapahtumista Suomessa. Koska en tiennyt miss mrin hn oli selvill +meidn historiastamme ja suhteistamme keisarikuntaan, oli nitkin +asioita kosketeltava ja sitten niiden valossa helmikuun manifestin tulo +ja kaikki mit siit oli seurannut selostettava. + +Gjellerup nytti sangen totiselta ja tavallaan tarkkaavaiseltakin, mutta +ei hn ensinkn innostunut, ja pyyntni, ett hn kirjoittaisi nist +asioista ei hn vastannut oikeastaan mitn. Tm keskustelu ja sen +tulos oli minulle tavallaan pieni pettymys ja min ihmettelin, ettei se +ystvllisyys, jota hnen vaimonsa ja tytrpuolensa olivat osoittaneet +minulle, ollenkaan ollut tarttunut hneen. En tahdo sanoa, ett hn +olisi ollut epystvllinen, mutta niin pidttyvinen, etten oikein +tiennyt mille kannalle hn tss asiassa asettui. Rupesin jo pelkmn, +ett hnen oleskelunsa suuren kansan kesken ehk oli vaikuttanut siihen +suuntaan, ett hn katseli tllaisia ristiriitaisuuksia suurten kannalta +ja arveli, ett pienten oli alistuminen. + +Hyvstellessni ehdotti rouva G. ett tulisin heidn luokseen seuraavana +pivn iltapivkahville, joka saksalaisissa kodeissa aina juodaan klo +4, ja johon aina silloin kuului Brdchen und Butter (Ruokaleip ja +voi). Joskus sitten juhlallisuuden kohottamiseksi joku leivoskin. Rva +Gjellerupin kahvipyt oli tll kertaa hyvin hyvsti varustettu, sill +olihan siell tyttren sulhanenkin, ers nuori saksalainen fil. tohtori, +lsn. Taaskin tuli Suomen asia ja silloinen tilanne esille, ja min +toistin osaksi samoja asioita, joita jo edellisen pivn olin kertonut +Gjellerupille, mutta nyt me kaikki puhuimme saksaa sulhasen takia. Ja +tll kertaa Gjellerup lmpeni ja lupasi kirjoittaa asiasta ja osoitti +yleens suurta ymmrtmyst. Silloin minulle yhtkki selveni; ettei hn +edellisen pivn ollut ymmrtnyt kuin vain murrososan siit mit olin +kertonut, ja se oli ollut syyn hnen varovaisuuteensa ja +hiljaisuuteensa. + +Kyllhn Tanskassa paljon tapaa ihmisi, jotka eivt ymmrr ruotsia, +tai jotka ymmrtvt sit niin puutteellisesti, ett heille tytyy puhua +aivan erityisell tavalla: valita niin paljon kuin suinkin tanskaa +muistuttavia sanoja, panna aina silloin tllin tanskaa joukkoon ja +ennenkaikkea puhua hitaasti. + +Mutta ett Gjellerup kuuluisi heihin, sit en ollut ottanut lukuun, vaan +esittnyt sanottavani yht nopeasti kuin jos edessni olisi ollut +henkil, joka ymmrsi ruotsia tydellisesti. + +Mahtoivat minun pitkt selostukseni hnt edellisen pivn sek +vsytt ett ihmetytt. Nyt hn oli aivan liikuttava innostuksessaan, +juoksi viel jlkeeni portaisiin ja vakuutti, ett kyll hn tekee mit +suinkin voi. Hn kirjoittikin sitten Preussische Jahrbcher nimiseen +aikakauslehteen Suomen asiasta. + +Seuraavalla kerralla olin Dresdeniss suurlakkomme jlkeen. Aikomukseni +oli kyll menn Gjellerupej tapaamaan, mutta silloin minulle +kerrottiin, ett he eivt en asuneetkaan itse kaupungissa, vaan olivat +muuttaneet sen ulkopuolelle, enk todellakaan ymmrr, mik +toimettomuuden puuska minua silloin vaivasi, kun en siit huolimatta +lhtenyt heit etsimn. Oli muka niin paljon ohjelmaa itse kaupungissa, +piti istua aamupivisin kouluissa kuuntelemassa, iltapivisin valmistaa +meidn routa-aikaamme koskevaa esitelm, jonka olin luvannut pit +erss siklisess yhdistyksess, kyd teatterissa ja oopperassa +y. m. Mutta ajatukseni olivat kyll monta kertaa Gjellerupien luona ja +min olisin mielellni tahtonut tiet, miten he m. m. olivat +aineellisesti kestneet, sill eihn henkisen tyn tekijit, ei +varsinkaan Gjellerupin tapaisia henkilit, koskaan niin palkita, ett +he vapautuisivat aineellisista huolista. Kun sitten sain kuulla, ett +hn oli saanut Nobelin kirjallisen palkinnon, iloitsin siit suuresti. +Kerran oli siis voitonpiv koittanut, ja hn oli saanut sen +tunnustuksen, jonka hn niin tydellisesti ansaitsi. + +Se kuului muuten olleen professori _Hffdingin_ ansio, ett +palkintokomitea kiinnitti huomionsa Gjellerupiin. Hffding, joka tunsi +hnet lapsesta asti, he olivat nimittin serkukset, oli antanut +suosittelevan lausuntonsa hnen hindulaisaiheisista tistn, prof. +_Vilh. Andersen_ taas niist teoksista, jotka koskivat tanskalaisia +oloja. + +Silloin oli maailmansota jo ollut kymss kolme vuotta ja sen ksitt, +ett se aika oli tuonut Gjellerupeille, kuten kaikille muillekin +Saksassa, paljon krsimyksi. Tmn palkinnon johdosta oli nyt suurin +puute poistettu. Mutta eihn Gjellerup ehtinyt nauttia siit kuin kaksi +vuotta, sill lokakuussa 1919 shklenntin jo toi tiedon hnen +kuolemastaan. + +Ers Tanskan syvmietteisimpi ja harvinaisimpia kirjailijoita on +mennyt pois, kirjoitti Berlingske Tidende (Berlingin lehti) hnest, +mutta lis sitten, ett ehk moni nykyajan hlinss ei huomaa, ett +tm oli niit 'suuria' kuolemantapauksia. + +Olkoon vain, ettei kaikki huomanneet, mutta ken vain kerrankin oli +joutunut personalliseen kosketukseen Gjellerupin kanssa, tai vain oli +lukenut hnen teoksiaan, tunsi, ett maailma taaskin oli tullut entist +kyhemmksi, ett henkil, joka paljon oli antanut, mutta vielkin olisi +voinut antaa, sill eihn hn kuollessaan ollut kuin 62-vuotias, nyt oli +ainiaaksi vaiennut. + + + + +MINNA CAUER. + + +Kun min talvella v. 1920 oleskelin muutamia viikkoja Berliniss, oli +elm siell kaikinpuolin aivan toisenlaista kuin ennen. Ei siin +kyllin, ett kaikki ihmiset tuntuivat niin alakuloisilta ja +masentuneilta, ett puute ja krsimys pisti ptn esiin kaikkialla, +vaan viel min personallisestikin astuin siell kuin hautojen keskell, +sill olivathan oikeastaan kaikki ne henkilt, joiden kodeissa aina +ennen olin viettnyt niin sisltrikkaita hetki, jo poissa. Prof. +_Herman Grimm_ oli jo kauan aikaa levnnyt samalla kirkkomaalla kuin +hnen kuuluisa isns ja setns, veljekset _Jakob ja Wilhelm Grimm_, +_Liebknechtin_ puolisot olivat jo molemmat kuolleet, samaten prof. _v. +Gizycki_ ja hnen paljon huomiota herttnyt vaimonsa _Lily Braun_, +samaten herrasvki _Schubert-Feder_, jotka pitivt salonkia, miss aina +tapasi intressanttia ihmisi. Kaikki nm, ynn monet muut tuttavat, +olivat menneet lpi sen portin, joka suletaan niin visusti jokaisen +jlkeen, ettei palajaminen en ole mahdollinen. + +Mutta yksi tuttavistani noilta menneilt ajoilta oli kuitenkin jlell +ja oli ihmeellisesti kyll kestnyt ajan myrskyt. Se oli rva _Minna +Cauer_. Vaikken ollutkaan niin aivan usein noina entisin, onnellisina +aikoina ollut hnen seurassaan, vaikutti vain se seikka, ett hn kuului +sen ajan Berliniin hyvin puoleensa vetvsti. Olihan hn sitpaitsi +tuntenut minun unohtumattoman opettajani prof. v. Gizyckin ja hnen +luonaan min Minna Cauerin ensi kerran olin nhnytkin. + +Lhdin siis jo seuraavana pivn hnt tapaamaan ja lysin hnet hnen +kodissaan, Wormserstrassen varrella, istumassa tyhuoneessaan paksu, +tytetty aamutakki ylln. Se oli kyll paikallaan, sill huone oli +jotenkin viile ja kuitenkin se oli ainoa hnen kodissaan, jota +lmmitettiin. Hn oli paljon vanhentunut siit, kun tapasin hnet 1904, +mutta eihn se ihme ollutkaan kaiken sen jlkeen, mit hn oli kokenut. + +Minna Cauer oli muuten ihmeellinen sekoitus vanhan ja uuden ajan naista. +Esiintymisessn ja kytkseltn hn oli tuollainen hienoissa seuroissa +liikkunut vanhanajan nainen, jonka aina piti olla hillitty ja tyyni, +puhua matalalla nell, nytt hyvin arvokkaalta, eik osoittaa mitn +erityisi tunteenpurkauksia. Tt vaikutusta lissi viel nuo ainaiset +pitsisaarlit ja pitsiset pkoristeet, joita hn kytti. Mutta thn +liittyi uuden ajan naisen tavaton ulospin kohdistuva toimintahalu ja +monessa kysymyksess jotenkin radikaali katsantokanta. + +[Kuva: Minna Cauer] + +Ennenkaikkea hn kuitenkin oli aito saksalainen ja omisti rotunsa +parhaat ominaisuudet: organisoimiskyvyn ja suuren tarmon. Hn jaksoi +tehd tyt juuri kuin kone, kun siksi kvi, eik hetkeksikn pstnyt +otettaan. -- Kun hn esim. syksyll v. 1896 jrjesti kansainvlisen +naisasiakongressin Berliniin, kvi hn omassa personassaan jokaisen +sanomalehden toimituksessa -- olivat ne sitten mit vri tahansa -- ja +pyysi, ett ne lhettisivt edustajan piakkoin pidettvn kongressiin +ja saikin sen aikaan, ett suurkaupungin monen monet lehdet noin viikon +pivt puhuivat naisasiasta. + +Minna Cauer oli organisoinut Berlinin naispuoliset kauppa-apulaiset, +joiden yhdistykseen siihen aikaan kuului kymmenentuhatta jsent ja joka +kulki nimell Verein der weiblichen Angestellten im Handelsgewerbe. +Vuodesta 1919 lhtien on se toiminut jo laajennettunakin nimell +Verband der weiblichen Bureau- und Handelsangestellten. Tt +yhdistyst varten hn m. m. oli jrjestnyt aivan erinomaisia n. k. +kirjallisia iltoja. Otettiin aina joku mrtty saksalainen runoilija, +sanotaan esim. Schiller tai Goethe tai Grillparzer tai Uhland tai kuka +muu tahansa ja silloin hnest pidettiin esitelm, kohtia hnen +teoksistaan luettiin neen, hnen runojaan lausuttiin ja myskin niit +laulettiin, jos niihin oli olemassa sveleet. Vielp vliin esitettiin +joku hnen nytelmkappaleensakin. Minna Cauer arveli, ett tllaiset +illat olivat vlttmtn vastapaino henkilille, jotka aina vain +toimivat aineellisen maailman palveluksessa. Hyvin hn hoiti +Frauenwohl nimist yhdistystkin, jonka puheenjohtajana ja sieluna hn +toimi. + +Juuri niihin aikoihin, kun me ensin tutustuimme, oli sielt kuitenkin +eronnut suuri joukko naisia ja perustanut uuden yhdistyksen, jolle +annettiin nimeksi Berliner Frauenverein ja jonka puheenjohtajana toimi +_Helena Lange_. Mik oikeastaan oli ollut erimielisyyden aiheena, ji +minulle ikuiseksi salaisuudeksi, sill vaikka asiata valaistiin sek +puolelta ett toiselta, en oikeastaan viisastunut. Mutta ei suinkaan +siin paljon muuta ollutkaan kuin personakysymys. Kaksi niin voimakasta +naista kuin Minna Cauer ja Helena Lange eivt sopineet samaan +yhdistykseen, yht vhn kuin kaksi paavia Roomaan. + +Minulla oli tuttavia molemmissa yhdistyksiss ja kvin joskus niiden +kokouksissa, en sentn usein, sill ne ksittelivt minun mielestni +kovin alkeellisia asioita, ei yhtn noita suuria kysymyksi, kuten +esim. naisten nioikeutta, palkanyhdenvertaisuutta, laillistetun +siveettmyyden poistamista y.m. joista me siihen aikaan Suomessa pidimme +suurta nt. + +Minusta Saksan naisen asema oli niin tavattoman kurja, etten ollenkaan +ymmrtnyt miten he jaksoivat sellaisissa olosuhteissa el. Naiset +eivt esim. saaneet milloinkaan olla mukana poliittisissa kokouksissa, +he eivt saaneet toimia opettajina valtion tyttkouluissa, eip edes +kansakoulujen ylemmill luokilla. Vain alemmat luokat ja +harjoitusaineet, kuten ksityt ja voimistelu, uskottiin heille. Heit +ei kytetty minknlaisissa virastoissa, ei pankeissa, eik +postilaitoksessa. Heilt oli kaikki korkeammat koulut ja yliopistot +suletut; eivt he edes saaneet vapaasti kytt raitiovaunuja, sill jos +he yrittivt ottaa kattopaikan, oli konduktri heti heit siit +poishtmss. Kaiken tmn johdosta olisi Saksan naisten minun +mielestni pitnyt nousta mit voimakkaimpaan vastarintaan, eik +ensinkn tyyty pieniin, pinnallisiin uudistuksiin, sek ehtimiseen +tehd mit tuntuvimpia hykkyksi nit sulettuja ovia vastaan. Nyt +jlestpin olen hiukan paremmin ymmrtnyt, ett johtajanaiset ehk +kuitenkin menettelivt pedagogisesti oikein siin, kun he aluksi ottivat +pohdittaviksi yleisesti tajuttavia ja vaarattomimmilta nyttvi +asioita, sill jos heti olisi kyty ksiksi suuriin, polttaviin +kysymyksiin, olisivat nuo alistuvaisuuteen ja oman itsens unohtamiseen +kasvatetut Saksan naiset kauhistuneet niin, ett tuota pikaa olisivat +vetytyneet pois koko leikist. + +Ulkonainen ahtaus oli nimittin aikaansaanut heiss aivan uskomattoman +sisisen ahdasmielisyyden ja epilyksen omaan kykyyns sek vakaumuksen +siit, ett mik sopi miehelle ja kunnosti hnt, oli suorastaan +hpeksi naiselle. + +Kuinka te kytte yliopistossa luentoja kuuntelemassa, eihn ne ole +naisia varten, oli tavallinen huomautus, joka tuli osakseni silloin, +kun aluksi asuin Heimat nimisess laitoksessa, jossa oli paljon +naisia. Ers luuli jo sanovansa suuren sukkeluuden kun ehdotti, ett +minun sinne mennessni olisi pitnyt esiinty miehen puvussa. + +Eivtk he liioin ollenkaan ymmrtneet sit, ett naisen piti valita +itselleen ammatti ja ansioty, paitsi silloin tietysti, kun koti oli +niin kyh, ettei voinut tyttrin eltt. Perhetyttrien luokka +rehoitti silloin viel kaikessa voimassaan, ja kun tuollaiselta kysyi +miksi hn aikoi, piti hn sen miltei loukkauksena, ellei hn suorastaan +purskahtanut nauruun. + +Tst ajasta ei viel ole kulunut kuin neljnnesvuosisata ja kaikki mik +koskee naisen asemaa Saksassa on nyt jo niin muuttunut, ett siell +ollessaan tuskin tuntee liikkuvansa saman kansan keskuudessa. Thn on +kyll noiden johtajanaisten tarmokas ty suuresti vaikuttanut, eik +suinkaan vhin Minna Cauerin. Vsymttmsti hn vuosikymmeni taisteli, +listen aina vauhtia. Hn oli aina valmis panemaan alulle naisten +elinkysymyksi koskevia valtiopiv-anomuksia ja valvomaan kaikkia +ilmiit, jotka olivat heidn etujensa kanssa yhteydess. M. m. on juuri +hnen aloitteestaan suurin osa naisia koskevaa siviili- ja rikoslakia +aivan saanut muutetun muodon niden vuosien kuluessa. + +Hnen toimittamansa Die Frauenbewegung, niminen lehti ksitteli joka +numerossaan nit asioita ja kun hn sen lopetti, hoidettuaan sit +neljnnesvuosisadan, saattoi hn sanoa, ett suurin osa niit esteit ja +rajoituksia, jotka olivat ymprineet Saksan naista, nyt olivat +poistetut ja portit avatut. + +Yksin tydet kansalaisoikeudet, sek nioikeus ett vaalikelpoisuus, +olivat neljnnesvuosisadan ahkeran tyn tulos. Mutta ne tulivat samana +hetken kun Saksan valtakunta oli luhistunut kokoon, kun vuosikymmenien +ty oli mennyt aivan hukkaan, ja sellaisena hetken kaikki tuntuu +turhalta. + +Mit se meit hydytt, ett olemme raataneet kuin orjat, sstneet +ja koittaneet hankkia itsellemme vanhojen pivien varoja, kun kaikki nyt +on mennyt ja me olemme rutikyht, vaikeroivat monet tuhannet, ja +sellaiset henkilt kuin Minna Cauer katselivat asiaa vielkin syvemmlt +ja nkivt sek omat ett muiden laiminlynnit. + +Jos viel aloittaisin tyni, asettaisin sen aivan toiselle pohjalle, +vakuutti hn, paljon henkevmmlle ja syvemmlle ja osoitti sitten +miten se materialismi ja pintapuolisuus, joka jo kauan aikaa oli +rehennellyt hnen kansassaan, oli vaikuttanut haitallisesti joka alalla +-- myskin naisasialiikkeeseen. Tyydyttiin puolinaiseen ja ulkonaisiin +voittoihin, mutta se, joka kuitenkin oli pasia, voimakas ja ehe +personallisuus, syrjytettiin. + +Hnt tuntui suuresti loukanneen se, ett naiset nioikeuden saatuaan +olivat niin valmiit yhtymn voimassa oleviin puolueisiin ja omistamaan +niiden katsantokannan tuomatta niihin mitn uutta. Mutta viel +slittvmpn hn piti naisten sotaista intoa. Naispuolisten +valtiopivedustajien joukossa ei esim. ollut kahta naista enemp, +jotka olisivat ymmrtneet rauhanaatteen, valitti hn. Itse hn pitkll +elmntaipaleellaan oli selvsti tullut havaitsemaan militarismin ja +sotaisen mielialan suuren vaaran, ja miss sit vastaan taisteltiin ja +uutta katsantokantaa kasvatettiin, siell hn tahtoi olla mukana. + +Hn vakuutti, ett juuri hermisilln oleva Saksa, siis etupss sen +nuoriso, oli ymmrtnyt henkisten ihanteiden trkeyden, ja siksi katseli +varsin kriitillisesti nykyisten puolueiden temmellyst tahtomatta yhty +niihin, mutta sen sijaan sill oli omat pienet yhteenliittymns, joille +se oli antanut sellaisia nimi kuin Fichte-, Goethe-, Kant-, Hegel- y.m. +seurat. Sitpaitsi sill oli lukuisat rauhanyhdistyksens. Koska erll +rauhanyhdistyksen haaraosastolla oli juuri kokouksensa samana iltana, +kehoitti hn minuakin sinne tulemaan ja otti vain ensin puhelimitse +selkoa siit, tulisiko pastori _Bleyer_ sin iltana siell puhumaan. + +Sinne sitten meninkin jotenkin hyviss ajoissa ja olin taaskin +tilaisuudessa toteamaan, miten vaatimattomat saksalaisten kokouspaikat +olivat. Sit kyll kutsuttiin kahvilaksi ja minut neuvottiin sen +takimaiseen huoneeseen, mutta ei sill ollut mitn yhteist Helsingin +hienosti ja aistikkaasti sisustettujen kahvilojen kanssa. Huone oli +kyll jotenkin tilava, arvelen, ett sinne olisi voinut sijoittaa noin +sata ihmist, ja olihan siell korokekin, arvattavasti soittajia varten, +mutta muuten sen oviverhot, uutimet ja huonekalut tekivt hyvin kuluneen +ja mauttoman vaikutuksen, ja sitpaitsi se oli kylm kuin kellari. En +ollenkaan uskaltanut ajatellakaan pllystakin poisottamista. Sinne +rupesi vhitellen kokoontumaan ihmisi, enimmkseen nuorta vke +kumpaakin sukupuolta, kuten Minna Cauer oli kertonut. + +Puheenjohtajana toimi ers pappi, muistaakseni hnen nimens oli +Francke, ja hnelle rva Cauer saavuttuaan minut heti esitti ja lissi, +ett olin nhnyt ja elnyt punakapinan kauhut Suomessa, jonka johdosta +tm kysyi, enk tahtoisi hiukan kertoa tst lsnolijoille. Ei se sin +iltana ollut mikn tervetullut tehtv, sill olin jo Berliniin +tullessani aikamoisesti vilustunut, ni oli khe ja kurkkua +kirventeli, mutta pithn sit aina olla valmis tuleen heittytymn +kun Suomesta tahdotaan tietoja, ja niin min siis tein tyt ksketty. +-- Muuten pidin paljon puheenjohtajan tervehdyspuheesta, se oli koruton, +sydmellinen ja todisti syv vakaumusta. Toinen puhuja tuntui minusta +sensijaan liiaksi monisanaiselta, hness oli tuota tavallista +saksalaista tapaa: asettaa kaikkein yksinkertaisimmatkin asiat +raskaaseen, monimutkaiseen muotoon. + +Tlle yhdistykselle omisti nyt rva Cauer hyvin paljon aikaa ja +harrastusta. Sen viikkokokouksissa hn aina oli mukana ja esiintyi +niiss itsekin tuon tuostakin. Mutta ei hn silti ollut katkaissut +entisi siteitnkn, joihin myskin kuului paljon kansainvlisi, +sill hnell oli laaja tuttavapiiri ympri Europpaa, vielp +Amerikassakin, jossa hnen tarmokasta tytn aina kunnioituksella +mainittiin. He muistivat hnt nin raskaina aikoina oikein +aineellisestikin. Juuri kun min ensi kynnillni istuin hnen luonaan, +toi hnen talousapulaisensa postista paketin, jossa oli kahvia, teet, +suklaata sokeria y.m. ruokatavaraa. Ers tuttava Englannissa, joka tunsi +Saksan vaikeat olot, oli sen sielt hnelle lhettnyt. Siit huomasi, +ett ihmisrakkaus ja yhteistunne eivt sittenkn olleet kuolleet, +kaikesta vihankylvst huolimatta. + +Ers Minna Cauerin saksalaisista ystvist, minun toimelias ja samassa +henkev emntni, _Margarethe Schurgast_, oli myskin erityisesti +ottanut huolehtiakseen Minna Cauerin aineellisista elinehdoista, sill +hn tiesi hyvin, ettei elm eik toimeentulo ollut leikki sille, joka +lheni kahdeksattakymmentn, eik ollut muita tuloja kuin pieni elke. +Iloisesti hn siksi aina telefonitse kysyi tarvitsiko hnen vanha +ystvns jotain ja kertoi, ett hnell oli liikenemn vliin lihaa, +vliin kalaa tai jotain muuta. + +[Kuva: Margarethe Schurgast] + +Rva Schurgast pani myskin toimeen Minna Cauerin hyvksi kansainvlisen +rahankeryksen -- siin olivat Suomen naisetkin mukana jonka keryksen +tulos sitten lahjoitettiin hnelle hnen tyttessn 79 vuotta marrask. +1 p. 1920. + +He asuivatkin jotenkin lhell toisiaan ja niinp oli rva Cauer usein +Margarethe Schurgastin kodissa vieraana. Minkin tapasin hnet siell +useampia kertoja. Kun me kerran tulimme koskettaneeksi saksan +poliittista tilannetta, valitti rva Cauer haikeasti, ettei sill ollut +ensinkn valtiomiehi. Taistella se kyll oli osannut koko maailmaa +vastaan, mutta nyt kun se tarvitsi diplomaatteja, ei vain ollut. Hn +mynsi, ett liittovaltiot, varsinkin Englanti, siin suhteessa olivat +paljon onnellisemmat. Ja miten hn suri Danzigin kaupunkia, joka oli +irroitettu Saksasta! Siell hn vastanaineena oli viettnyt muutamia +onnellisia vuosia, ja siksi hn nyt syvsti tunsi sen kanssa. + +Me olimme pari piv aikaisemmin olleet siin kokouksessa, jossa +pohdittiin Saksan entisen keisarin luovuttamisesta ja se oli tehnyt +meihin molempiin varsin kiusallisen vaikutuksen. Se pilkka, hvistys ja +parjaus, joka siell tuli hnen osakseen, oli sentn liikaa, sill +olihan hn jo muutenkin lyty ja nyryytetty. Ja aivan luultavaa oli, +ett ne, jotka siell nyt niin ryhsivt ja entist keisariaan +moittivat, jokunen vuosi aikaisemmin olivat kurkkunsa tydelt hnelle +huutaneet ja hurranneet, kun hn oli nyttytynyt. Sen johdosta kertoi +rva Cauer miten hn nuoruudessaan oli oleskellut Parisissa ja usein +nhnyt Ranskan keisarin Napoleon III, jolloin kuului asiaan aina +kumartaa syvsti. Sen jlkeen kun tm sitten Ranskan onnettoman sodan +jlkeen oli menettnyt kruununsa ja oleskeli Wilhelmshhess lhell +Casselia, miss kansa katseli hnt hyvin tylysti, oli rva Cauer ulkona +kvellessn kerran taas nhnyt hnet ja kumartanut juuri yht syvsti +ja kohteliaasti kuin ennenkin, jolloin hn oli Ranskan hallitsija. +Napoleonista oli tm niin odottamatonta, ett hn kntyi sen puoleen, +joka istui hnen rinnallaan vaunuissa ja sanoi: Ctait vraiment une +franaise (Se oli varmaan ranskalainen.) + +Tm piirre kuvaa hyvin selvn rva Caueria. Ei hn antanut hetken +mielipiteiden ja vaihtelevan pivpolitiikan vaikuttaa itseens niin +mitn. Mit hn oli oppinut kunnioittamaan, sit hn kunnioitti, mit +hn nki hyvksi, sit hn kannatti, tekivt sitten muut mit tahansa. +Tietysti sellainen ihminen tulee usein seisomaan aivan yksin ja +luultavasti Minna Cauerkin sen monasti sai kokea. Mutta oma vakaumus oli +hnelle kalliimpi kuin ihmisten suosio. + +Tavatessamme viimeisen kerran, sanoi hn: Kun te seuraavalla kerralla +tulette Saksaan, ei minua enn ole. Uskalsin epill sit, sill +olihan hn henkisesti viel hyvin elinvoimainen ja pirte, miksik hn +ei viel olisi voinut el muutamia vuosia lis. Mutta viime kesn +tuli kuitenkin tieto, ett hn elokuun 2 ja 3 pivn vlisen yn oli +sammunut. + +Rouva Schurgast, joka kirjoitti tst, sanoo m. m.: Te ymmrrtte +varmaan, miten surulliseksi rakkaan Minna Cauerin kuolema on tehnyt +meidt. Harvoin kai hnen ikisens henkil on jttnyt jlkeens niin +syvn aukon. Me hnen ystvns tunnemme itsemme miltei kodittomiksi. +Aina viime hetkeens asti ajatteli hn Saksaa, ihmiskuntaa ja ystvin +-- -- + +Minna Cauerin elm oli yhtmittaista ankaraa tyt, mutta hn piti +kiinni siit, ett elm oli parasta silloin, kun se oli tyt ja +vaivaa, kuten psalmista sanoo. Hnen isns oli ollut pappina +Brandenburgissa ja hn oli kasvanut sellaisessa ilmapiiriss, jossa +elmn suuruus ja syvyys ymmrretn ja jossa nuoret saavat alusta +piten sellaisen henkisen perinnn, ettei mikn myhemmin voi heilt +sit riist. + +Paitsi lehten, josta voi seurata Saksan naisten hermist ja vapauden +taistelua askel askeleelta, on hn jttnyt jlkeens Die Frau des +neunzehnten Jahrhunderts nimisen teoksen (19:nen vuosisadan nainen), +josta viel syntymttmt suvut voivat saada paljon trkeit tietoja. + + + + +HERMAN GRIMM. + + +Seuraelmss tapahtuu joskus, ett siell on henkil, joka on niin +puoleensa vetv ja vaikuttaa niin elhyttvsti, ett hn ihankuin +hypnotisoi muut lsnolijat. He tuntevat itsens tuota pikaa hyvin +iloisiksi ja kevyiksi, keskustelu sujuu kuin itsestn, ja kauniit, +hyvt ajatukset tulevat tulvimalla mieleen. Mutta jos tmn henkiln +sitten muita aikaisemmin on poistuminen, tuntuu yhtkki sellainen +ihmeellinen lamaannus. Koko edellinen ehe, korkea tunnelma laskeutuu ja +pirstoutuu, ja vhitellen on ilma taas tynn tuota tavallista +arkipivisyytt ja mielenmataluutta. + +Vliin saattaa tuollainen henkil antaa vri ja loistoa kokonaiselle +paikkakunnalle meidn silmissmme. Niin kauan kun hn asuu ja el +siell, menevt meidn ajatuksemme ehtimiseen sinne, ja hnen luokseen +me riennmme niin pian, kun sinne joudumme. Kun hn on poissa, tuntuu +silt kuin koko seutu olisi autio ja tyhj. + +Opettajani, prof. _Herman Grimm_, Berliniss vaikutti minuun monta +vuotta juuri tll tavalla. En tiennyt mitn parempaa kuin heti +Berliniin saavuttuani kyd hnt tervehtimss, tulla kutsutuksi hnen +luokseen ja istua hnen kauniissa tyhuoneessaan kuunnellen hnen +viisaita sanojaan. + +Miltei sattuman kautta tulin hnet tuntemaan. Olin valinnut Berlinin +yliopiston ohjelmasta ne luennot, joita tahdoin seurata, kynyt +puhuttelemassa asianomaisia professoreja ja pyytnyt lupaa saada heit +kuunnella sek maininnut tst prof. _Foersterille_, joka minua ensi +aikoina siell paljon oli auttanut ja m. m. kirjoittanut konseptit +hakupapereihini yliopiston konsistoriolle y. m. Hn kyseli taaskin +kerran tavatessamme, olinko jo kynyt Herman Grimmin puheilla, sill hn +oli heti ensikerralla ehdottanut, ett kuuntelisin hnt. En ollut, enk +edes tmnkn jlkeen mennyt, sill olin jo mielestni yllin kyllin +kynyt kumartelemassa noita suuria herroja -- ihan yliopiston rehtorista +asti. Mutta koska prof. Foerster piti trken, ett kuuntelisin prof. +Grimminkin luentoja, niin kirjoitin hnelle kirjeen ja huomautin, ett +olin jo saanut luvan useilta hnen virkaveljiltn seurata heidn +luentojaan ja toivoin, ettei hnellkn mitn sit vastaan olisi. En +odottanut mitn vastausta, vaan kiipesin, kun luentopiv koitti, +rohkeasti siihen saliin, jossa minulle oli ilmoitettu hnen luennoivan. + +[Kuva: Herman Grimm] + +Heti sisn astuessani ymmrsin, ett siin mahtoi olla jotakin +erikoista. Luentosali oli varsin suuri ja se oli tynn viimeist +paikkaa myten. Sen etusein oli sileksi pingoitetun, lumivalkeaksi +maalatun kankaan peittm, ja vastaisella seinll oli skioptikonkone +sitvarten laitetulla telineell. Ikkunoissa riippui pikimustat +verkaiset verhot. Siin oli jotakin teatteria muistuttavaa ja yleinen +jnnitys, aivan kuin nytksen edell, tuntuikin ilmassa. + +Viimein avautui luentosalin ylpss oleva ovi ja vanhanpuoleinen +herrasmies astui sisn, jolloin kaikki kuuntelijat heti rupesivat +tmistelemn jalkojaan niin paljon kuin jaksoivat. Olin jo oppinut sen +verran, ett tiesin sen merkitsevn sek tervehdyst ett +suosionosoitusta, sill sellaista ei kaikille suotu. + +Rupesin tarkkaamaan tuota sisntullutta. Hn oli kokolailla pitempi +keskikokoa, ja koko hnen olennossaan oli jotakin joka pikemmin +muistutti hienoa hovimiest kuin tavallista, kuihtunutta oppinutta. +Tukka oli jo harmaa, mutta ryhti oli viel aivan moitteeton ja piirteet +ihailtavan snnlliset, ilme henkev. Ohjelmassa oli sanottu, ett hn +luennoisi Dantesta aina Michelangeloon, ja yhtkki oli sali pime ja +kankaalla edessmme nimme Danten pn. Grimm rupesi puhumaan hnen +merkityksestn, hn antoi lpileikkauksen koko siit aikakaudesta, jona +Dante eli, sen poliittisesta ja sivistys-elmst ja luki kappaleita +Dantesta. Nin hn vhitellen johdatti meidt niin toisiin maailmoihin, +ett kun taikalyhty sammutettiin ja huone taas tehtiin valoisaksi, +tuntui aivan silt kuin olisi yhtkki hernnyt kauniista unesta +todellisuuteen. + +Ja jotenkin sama tunne minulla sitten aina oli hnen luennoillaan. Ne +muuttuivat viikon sisltrikkaimmiksi hetkiksi ja niit ei olisi milln +ehdolla raskinut laiminlyd. Varhaisrenessansin edustajat Cimabue, +Giotto, Masaccio, Donatello y. m. tulivat jrjestns esille ja koko +ajan olivat kuvat sanottua valaisemassa. Minulle kerrottiin, ett prof. +Grimm oli omilla varoillaan hankkinut yliopistoon tuon muhkean +taikalyhtykoneen, niinkuin hnell myskin oli erityinen henkil sit +kyttmss ja kuvia vaihtamassa. + +Herman Grimm oli aivan omintakeinen luennoitsija. Ei hn takertunut +pikku seikkoihin, ei hn ottanut esittkseen sellaista, jota lysi +jokaisesta taidehistoriasta, mutta hn pysytteli suurissa ppiirteiss +ja tahtoi ennen kaikkea, ett kuulijat oppisivat ymmrtmn taidetta, +ett heidn silmns avautuisivat nkemn sellaista, jonka he +tavallisesti niin helposti sivuuttivat. Hn sanoi kerran aivan suoraan, +ettei hn ensinkn aikonut valmistaa kuulijoitaan tutkintoa varten, sen +he saattoivat tehd itse kirjallisuuden avulla, mutta hn tahtoi +kiinnitt heidn huomionsa muutamiin pkohtiin ja saada heit +ksittmn trkeit perustotuuksia. + +Hnell oli aivan ihmeellinen taito esitt sanottavansa niin, ett se +ji mieleen, ett joka kerta tunsi saaneensa jotakin elm varten +talletettavaa: aarteita, joiden ohi ennen typeryydessn oli aivan +vlinpitmttmn kulkenut. Vuotta aikaisemmin olin nhnyt Dresdenin ja +Berlinin taidekokoelmat ja jotenkin kevyesti sivuuttanut niiss olevat +vanhojen mestarien tekeleet. Nyt ne rupesivat elmn, nyt niiden sisin +vhitellen iknkuin avautui ja rupesi puhumaan. Silmist putosi kuin +suomut ja sit ymmrsi, miten paljon tytyy nhd ja kuulla, ennenkuin +osaa ottaa vastaan sit kaunista mit tarjotaan. Grimm vitti kerran, +ett Ranskan kansa oli saksalaisia paljon taiteellisempi ja tm riippui +vain siit, ett sill lapsuudesta asti oli niin paljon enemmn kaunista +nhtv. Jo sikliset nyteikkunat olivat sellaisen hyvn maun +tuotteita, ett niist aina sai jotain. + +Heti ensikerran kuultuani Herman Grimmi, rupesin syvsti katumaan, +etten ollut personallisesti mennyt hnen luokseen lukukauden alussa, ja +tm katumuksen tunne yh vain kasvoi, kuta kauemmin hnt kuuntelin. +Olin pyt jo myskin saanut kuulla, ett hn oli _Grimmin veljesten_ +jlkelinen, Wilhelmin poika, Jakobin veljenpoika, ett hn oli ollut +naimisissa _Bettina von Arnimin_ tyttren kanssa ja silyttnyt kaikki +Goethe-traditsionit. Asiaa tuumittuani ptin, ett min sittenkin menen +hnen luokseen, ellei muuta, niin kiittmn niist nautintorikkaista +hetkist, joita hnen luentonsa tuottivat minulle. + +Ja niin min ern pivn seisoin sen talon ulkopuolella, miss Herman +Grimm asui ja painoin sisnkytvn ovikelloa. Se avautui, portinvartia +pisti pns ulos luukustaan ja katsoi minuun pitkn. Ehken ollut hnen +silmissn kylliksi arvokas astumaan noita hienoja, matoilla +pllystettyj portaita, sill ne olivat, kuten saksassa aina seisoo +sisnkytvn seinll: Nur fr Herrschaften (vain herrasvelle), +mutta kun sitten kysyin prof. Grimmi, neuvoi hn mihin kerrokseen minun +oli kiipeminen. Siell taas jouduin palvelijan tarkastettavaksi. Olin +jo kotoa lhtiessni ottanut selvn siit, pitik ottaa pllysvaatteet +yltn ennenkuin astui sisn, ja saanut kuulla, ett Saksassa ei +tiedetty sellaisesta tavasta mitn, ainoastaan sateenvarjo ja kalossit +olivat jtettvt eteiseen, ei mitn muuta, ja se koski sek miehi +ett naisia. -- Palvelijalta sain kuulla, ett professori oli kotona ja +nyt lhetin sisn kyntikorttini ja jin odottamaan, mit tst +seuraisi. Hn palasi vhn ajan pst ja ilmoitti, ett professori +odotti minua tyhuoneessaan. Sinne hn sitten opasti minut useiden +huoneiden lpi ja vihdoin seisoin tuon oppineen kaunosielun edess, joka +luennoimistaidollaan oli voittanut koko sydmeni. + +Hyvin ystvllisesti hn tuli vastaani sanoen: Te olette suomalainen. +Se minua ilahuttaa, sill Jakob sedllni oli paljon tekemist +suomalaisten kanssa. + +Hn johdatti minut istumaan sammalvriselle plyyshisohvalleen ja asettui +itse sen vieress olevaan nojatuoliin. Katsahdin nopeasti ymprilleni. +Huoneessa oli paljon tauluja, m. m. havaitsin siell heti ern suuren, +Bcklinin maalauksen, kohokuvia m.m. ers aito Luca della Robbia ja +kirjoja, ennenkaikkea kirjoja. Hnen suuren typytns lheisyydess ja +ymprill oli kirjahyllyj ja aivan sen ress oli tuollainen +pyritettv jalallinen hylly tietosanakirjoja ynn muita teoksia +varten, joihin ehtimiseen tyns kuluessa tytyy turvautua. + +Aloitin, kuten olin pttnyt, kiittmll hnt hnen erinomaisista +luennoistaan, joita aina riensin kuuntelemaan yht jnnitettyn ja +odottavaisena kuin jos olisi ollut kysymys Shakespeare-nytnnst. +Minulla oli erityinen syy yhdist nm kaksi asiaa, sill juuri siihen +aikaan annettiin Deutsches Teatterissa Hamlet pitkin syksy ja _Josef +Kainz_ oli nimiosan esittjn minusta niin mestarillinen, etten +sellaista nytelmtaitoa ollut viel koskaan nhnyt Herman Grimm nkyi +pitvn tst yhdistelmst, sill hn vastasi hyvin kohteliaasti: +Etwas schneres hat man mir noch nie gesagt. (Mitn kauniimpaa ei +minulle viel koskaan ole sanottu.) + +Sitten hn tahtoi tiet mitvarten oikeastaan olin tullut Berliniin +seuratakseni luentoja sen yliopistossa, ja min kerroin tystni +Helsingin kansanopistokursseilla ja kaikenlaisissa valistusseuroissa ja +selitin, ett tuo alituinen antaminen lopulta oli siihen mrin +tyhjentnyt pienet henkiset varastoni, ett ne jo vlttmttmsti +olivat uudistettavat. Hn huomautti kyll, ettei hn yleens pitnyt +siit, ett naiset opiskelivat, mutta tehk te sit vain, koska otatte +asian vakavalta kannalta. + +Kansanopistokursseista jouduimme pohjoismaisiin kansanopistoihin, joihin +pari vuotta aikaisemmin olin niiden synnyinmaassa Tanskassa oikein +henkilkohtaisesti tutustunut, ja kaikki mit kerroin niist, nkyi +prof. Grimmi suuresti huvittaneen. + +Koko seurustelutaidon salaisuus on oikeastaan siin, ett osaa asettua +toisen kannalle, kuunnella ja ottaa osaa hnen harrastuksiinsa, ja tm +taito oli Herman Grimmill aivan harvinaisesti kehittynyt. Ei hn ollut +suotta kuuluisa oppinut ja kaunosielu sek senlisksi suuren maailman +mies, aito saksalainen Geheimrat (salaneuvos), jolla arvonimell hnt +yleens puhuteltiinkin. + +Yhtkki hn kysyi: Mutta miss te olette oppinut noin hyvin saksaa? +Hn oli ihan ensiminen, joka nki siin mitn ihmeteltv, ett +muukalainen puhui hnen kieltn. Kaikki muut, joiden kanssa joka piv +olin seurustellut, ennenkaikkea nuo lukuisat asuintoverit, pitivt sen +aivan luonnollisena, olen varma siit, ett he olettivat saksan kielen +olevan yleisen puhekielen meill. Selitin, ett se oli minun taitavan +saksankielen opettajani ansio Suomessa, joka oli antanut minulle hyvn +teoreettisen pohjan, ja sitten oli oleskeluni Itmeren maakunnissa +antanut tarvittavaa kytnnllist harjoitusta. -- Nin keskustelumme +siirtyi asiasta toiseen. Hnell oli pydll edessn _Ada Negrin_ +runot ja kiitti niit suuresti, hn kertoi saaneensa paljon +ajattelemista ern amerikkalaisen kuulijansa kynnin johdosta, joka oli +kertonut miten muuan varakas amerikkalainen oli mrnnyt miljoonansa +yliopiston perustamista varten kaukaiseen lnteen, jonne sitten tuota +pikaa oli kohonnut rakennus toisensa jlkeen, niin ett siell nyt oli +tydellinen yliopisto kaikkine laitoksineen. Kertoja itse kuului tmn +n. k. Stranfordin yliopiston opettajiin ja oleskeli nyt opintomatkalla +Europassa. -- Herman Grimm oli tll tavalla koko ajan kosketuksissa +erilaisten ihmisten kanssa, valmis ottamaan vastaan vaikutelmia heilt +ja sitten taas antamaan heille oman henkens rikkautta. + +Olin jo istunut hnen luonaan enemmn kuin puolen tuntia ja ymmrsin, +ett se oli enemmn kuin liikaa, mutta aika rient niin liika nopeasti, +kun on henkisesti rikkaiden ja suurpiirteisten ihmisten seurassa. +Sanomattoman kiitollinen olin tst hetkest, ja viel suuremmaksi +kiitollisuuteni kasvoi, kun hn mennessni ehdotti, ett parin pivn +perst tulisin hnen luokseen aamiaisille, hnell kun silloin oli +muitakin vieraita. Ja lopuksi hn antoi minulle korukansiin sidotun +teoksen, joka sislsi hnen Goethe-luentonsa. + +Tuttavuus oli nyt tehty ja johti siihen, ett silloin tllin aina sain +pienen kutsukirjeen, jossa minua pyydettiin taloon pivllisille. Kun +tuollainen kirje ensikerran tuli, kirjoitettuna Herman Grimmin omalla, +selvll ksialalla, iloitsin siit suuresti, mutta en ymmrtnyt, ett +siihen oli heti vastattava ja ilmoitettava aikooko tulla vai ei. Emmehn +me Suomessa vlit sellaisista pienist muodollisuuksista mitn. Mutta +kutsupivn aamuna ilmestyi prof. Grimmin talousapulainen tyshoitolani +eteiseen ja tiedusteli herrasvkens puolesta, olinko aikeissa tulla +heidn luokseen. Se oli sellainen lksy, jota en koskaan unohda. + +Juuri nill pivllisill tapasin sitten ensikerran Herman Grimmin +sisaren, _Auguste Grimmin_, joka asui hnen kanssaan ja hoiti hnen +kotiaan. En tied miksik hn ei edellisell kerralla ollut +nyttytynyt. Hn oli erittin ystvllinen ja herttainen sek kohteli +minua miltei yht suojelevasti kuin jos olisin ollut parinkymmenen +vuotias ja ensikerran ulkona maailmalla. Mutta samaa tapaa hn +oikeastaan noudatti veljenskin suhteen. Sydess hn usein kysyi tlt, +kun joku uusi ruokalaji oli tuotu pytn: Wie schmeckt es Dir mein +Kind? (Milt maistuu lapseni?) -- Hn oli nuoruudessaan arvattavasti +ollut kyllkin huomattu, sill min nin monta vuotta myhemmin ern +runokokoelman, jonka sen tekij, tuo taitava Eddan kntj, _Karl +Simrock_, oli hnelle omistanut. Nyt hn kaikesta ptten eli vain +veljen ja muistojaan varten, eik paljon sekaantunut tmn maailman +humuun. + +[Kuva: Auguste Grimm] + +Muistan miten hn kauhistui, kun min kerroin hnelle kysyneeni monelta +eri henkillt, mit he ajattelivat elmst tmn jlkeen, ja miten +useammat olivat vastanneet, etteivt ajatelleet siit yhtn mitn, +etteivt vlittneet koko asiasta, ja ettei heill ollut mitn tarvetta +jatkaa elmns kuoltuaan. Itse hn sanoi usein ajattelevansa nit +asioita ja samassa niit rakkaita omaisiaan, jotka jo olivat elmn ja +kuoleman rajan sivuuttaneet ja joiden joukossa m.m. oli ers veli, joka +oli ollut lupaava taiteilija. -- Oikein idillisell huolehtivaisuudella +hn tahtoi tiet oliko minulla hyv asunto ja ravinto, kuinka usein +kirjoitin idilleni j.n.e. Ja kun min thn viimeiseen kysymykseen +vastasin sen tapahtuvan joka toinen piv, ilmoitti hn erityist +tyytyvisyytt. + +Kun min taaskin kerran olin kutsuttu heidn luokseen, rupesi Herman +Grimm tiedustelemaan olinko suorittanut yliopiston kassaan maksun hnen +luennoistaan. -- Saksan yliopistoissa ovat yleens kaikki luennot +maksulliset. -- Kun vastasin siihen myntvsti, selitti hn, ettei se +mitenkn sopinut. Ja hn lissi leikillisell tavallaan toivovansa, +ett kun hn tulee Suomeen, niin hnelt ei tll liioin ruveta maksua +kiskomaan. Sitten hn otti kultarahan kukkarostaan ja antoi minulle +suorittamani summan takaisin. Tss yhteydess hn kertoi hyvin +humoristisesti, ettei puolellakaan kaikista niist kuulijoista, jotka +kvivt hnen luennoillaan, ollut tapana maksaa. Hn sanoi tietvns +sen m. m. siit, ett silloin kun oli maksujen aika, ji suuri osa +tulematta, mutta kun tm oli ohitse, ilmaantuivat he sinne taas kaikki, +kuten ennenkin. -- Ihmeellinen ja tysin kansainvlinen tuo Herman +Grimmin kuulijakunta muuten olikin. Siell oli nuoria miehi sek +kaukaisesta idst ett lnnest. Oli aivan tummia hindulaisia ja +persialaisia ja sitten taas aivan vaaleita pohjoismaalaisia, oli +venlisi, puolalaisia, serbialaisia, bulgarialaisia, englantilaisia, +italialaisia, unkarilaisia ja yleens vaikka mit kansallisuutta, ja +ulosmenness kuuli jos joitakin kieli, yksin viron kielt satuin +eteisess kerran kuulemaan. + +Olin kauan aikaa ollut ainoa naiskuulija hnen luennoillaan, mutta +ern pivn ilmestyi sinne ers amerikatar, joka harrasti taidetta +yli kaiken ja sen jlkeen meill oli tapana heti luennon ptytty menn +Altes Museumiin katsomaan juuri sen mestarin tekeleit, josta +luennossa oli ollut kysymys. Tm nyttytyi olevan hyvinkin +hydyllist, sill senkautta kaikki kuulemamme syventyi. + +Vliin saattoi Herman Grimm esitelmid yhdest ainoasta taulusta koko +tunnin. Unohtumattomasti ji mieleen hnen luentonsa _Lionardo da +Vincin_ Ehtoollisesta. Ensin hn nytti kuvia siit, miten tt +aihetta aikaisemmin oli ksitelty ja sitten tuli Lionardon taulun vuoro, +jolloin vain huomautukset siit, mit opetuslasten ktten liikkeet +merkitsivt, olivat aivan erinomaiset. Samassa tilaisuudessa hn myskin +mainitsi tehneens sen ihmeellisen havainnon, etteivt nuoret yleens +tienneet raamatusta mitn, ei senverran, ett olisivat osanneet etsi +sielt tuota tai tt kohtaa. Mutta jo taiteen kannalta se oli suuri +puute, sill uskonnollisten aiheiden ymmrtminen edellytti aina tarkkaa +evankelioiden tuntemista. -- Hn osasi tehd tllaiset huomautukset niin +mukavalla tavalla, etten luule kenenkn niit unhoittaneen. + +Monta monituista luentoa hn omisti _Michelangelolle_, josta hn oli +kirjoittanut laajan teoksenkin ja oleskellut sit varten pitemmn aikaa +Italiassa. Siit oli jo ilmestynyt useampia painoksia silloin, ja kun +sen seitsems painos v. 1900 ilmestyi tynn mit hienoimpia kuvia, +syntyi siit kallis, komea loistoteos, jonka Herman Grimm oli mrnnyt +minullekin annettavaksi, sill kustantaja lhetti snnllisesti minulle +tnne Suomeen vihon toisensa jlkeen. + +Herman Grimm oli muuten aivan ruhtinaallisen antelias. Sin jouluna, +jonka vietin Berliniss, sain hnelt pienen laatikollisen lahjoja, +jossa m. m. oli Grimmin sadut, hnen valokuvansa y. m. Hn tahtoi tehd +ihmiset iloisiksi ja pisti siksi usein heidn kteens jonkun kirjan, +kuvan, aikakauslehden tai jotakin muuta, josta hn arveli heidn olevan +huvitettuja. + +Liikuin siihen aikaan hyvin paljon eri piireiss Berliniss, tein mit +erilaisimpia tuttavuuksia aina kaupungin poliisimestarista +sosialistijohtajiin asti, sek kuulin samoja asioita ksiteltvn ja +arvosteltavan senkin seitsemll eri tavalla, mutta niin pian kun +jouduin Herman Grimmin luo, olin aivan joutunut kuin toiseen maailmaan. +Ei siell ensinkn puhuttu sellaisista asioista kuin muualla, ei pivn +poliittisista tapahtumista, ei sosialismista, ei yhdistyselmst, ei +naisasiasta, ei mistn n. k. polttavista kysymyksist. Siell vallitsi +tyyneys ja kauneus, oikein tuo aito weimarilainen henki, jonka +saksalaisen kulttuurin ihailijat aina asettavat Saksan militaristisen +hengen vastakohdaksi. Mutta juuri siksi nuo hetket siell muodostuivat +niin rakkaiksi ja unohtumattomiksi. Herman Grimm ennustikin kerran, +ettei politiikka tulevaisuudessa enn olisi kansojen arvonmrj, +vaan ainoastaan heidn henkinen kehityksens. + +Surun kevnmme 1899 olin taas muutamia kertoja Herman Grimmin luona. +Mutta vaikka sydmeni olikin aivan tynn Suomen politiikkaa ja suurta +onnettomuutta, koitin olla ulkonaisesti hyvin rauhallinen ja oikeastaan +vain pllemiten kajota siihen, mik oli aiheuttanut matkani ja miten +min koitin tehd propagandaa maani puolesta. + +Mutta Herman Grimm oli paremmin kuin luulinkaan arvannut mielialani ja +ponnistukseni, sill kun viimeisen kerran olin hnen luonaan, piti hn +minulle varsin lystikkn puheen, josta havaitsin, ett kyll hn oli +asioiden perill. Siin hn m. m. sanoi: Te olette varsin vaarallinen +ihminen, sill te olette fanaatillinen, -- fanaatillinen hyvn puolesta. +Nytkin te vain koko ajan ajattelette maatanne, ja olette valmis tekemn +mit tahansa sen pelastamiseksi. Luulen melkein, ett olisitte valmis +leikkaamaan minun nenni poikki, jos vain luulisitte voivanne sen kautta +auttaa Suomea. + +Hnen ruumiilliset voimansa olivat jo thn aikaan varsin heikot, ja hn +vakuuttikin tuolla samalla leikillisell tavallaan, etteivt ne +ollenkaan en siit lisntyneet, menivt vain alaspin piv pivlt. +Mutta viel hn tmn jlkeen kesti parisen vuotta. + +Ollessani Berliniss v. 1906 kvin tapaamassa hnen sisartaan, joka asui +ihan samassa paikassa kuin ennenkin, Matthikirchstrassen 5:ss, ja nin +kaikki nuo tutut huoneet ja esineet. Olisin mielellni tahtonut tiet +jotain Herman Grimmin kuolemantaudista ja viime hetkist, mutta sisar ei +sanonut voivansa niist kertoa. Me puhuimme sensijaan kyll monesta +muusta asiasta, ja hn oli rakastettava kuin ennenkin sek kehoitti +minua menemn Matthi-Kirchhofille (Matteuksen hautausmaalle) ja +taittaa itselleni ruusu Grimmin haudalta. Sinne pistydyinkin ern +pivn ja lysin sielt Grimmien samankokoiset ja varsin vaatimattomat +hautapatsaat pitkss riviss. + +Mutta eivt hautakummut koskaan ole minulle paljonkaan puhuneet. Eihn +hauta voi sitoa edesmenneiden henke. Pinvastoin tunnen heidn +lheisyytens monta kertaa voimakkaammin muualla, ennenkaikkea siell, +miss he ovat vaikuttaneet, ja niiss ajatuksissa, jotka he ovat +jlkeens jttneet. Herman Grimmin teoksista min aina lydn hnet ja +viel tnpivn soi minun korvissani hnen nens kaiku ja ne monet +sek vakavat ett leikilliset arvostelut ja huomautukset, jotka hn +lausui. + + + + +YSTVYKSET. + + +Kpenhaminassa on ers pieni koti, jonne min aina sinne saavuttuani +heti ensimiseksi riensin ja siell min myskin kaikkein viimeiseksi +kvin. Ja muutenkin min aina tuon tuostakin pistydyin siell kymn, +sill se oli yht aikaa sek elvien maa, ett rauhan suoja. + +Minulla oli aina se tunne, ett kun sit kotia ei enn olisi, olisi +Kpenhamina menettnyt suurimman viehtysvoimansa, ett tulisin +tuntemaan itseni siell jotenkin yksiniseksi ja orvoksi, niin paljon +kun minulla siell onkin muita tuttavia ja ystvi. Ja nyt se on +tapahtunut. + +Tn syksyn saapui tieto, ett maisteri _Ida Falbe-Hansen_, tmn +herttaisen, pienen kodin toinen asukas, oli nyt jttnyt tmn +maallisen. Senjlkeen tuo pieni huvila kai tulee myydyksi ja sen toinen +asukas, _Elisabeth Grundtvig_, muuttaa muualle. + +Ida Falbe-Hansen ja Elisabeth Grundtvig ovat parasta mit meill on, +sanoi aikoinaan meidn maalaisemme _Anna Berendsen_, joka tarkkaan tunsi +kaikki Kpenhaminan piirit. + +Molemmat he kuuluivat maansa sivistyselmn huomattavimpiin edustajiin +ja olivat jo ihan perintn saaneet vastaanottaa arvokasta +kulttuuripomaa. + +Ida Falbe-Hansenin esi-ist ovat toimineet kirkon ja yliopiston +palveluksessa -- hnen veljens esim. on kuuluisa tilastotieteilij ja +kansantalouden tutkija, prof. _Falbe-Hansen_. Elisabeth Grundtvig on +kansanopiston luojan, runoilija, historioitsija ja piispa _N. F. S. +Grundtvigin_ pojantytr. Siin on jo monessa polvessa koottuja henkisi +rikkauksia ja niit he omalla ahkeralla tylln yht mittaa lissivt. + +[Kuva: Ida Falbe-Hansen] + +Siihen aikaan kun tie naisilta yliopistoon viel oli suljettu, eivtk +he ainakaan saaneet kulkea sinne sit valtavyl, joka oli olemassa +miehi varten, jo silloin hankki Ida Falbe-Hansen itselleen psn sinne +ja saavutti siell maisteri-arvonsa. + +[Kuva: Elisabeth Grundtvig] + +Tanskan kieli ja sen kirjallisuus oli hnen paineensa, mutta hnen +tietonsa ja harrastuksensa ulottuivat kyll moneen muuhunkin suuntaan ja +sama koskee hnen asuintoveriaan. + +Heti kun astui heidn kotiinsa, sai voimakkaan vaikutuksen siit, ett +siell elettiin, ett ajan sydmen lynnit siell tunnettiin ja +ymmrrettiin, ettei mikn nykyhetken virtauksista ja riennoista ollut +siell vieras. Mutta asujanten korkea sivistystaso vaikutti, ett siell +kaikkia ilmiit arvosteltiin tyynesti ja monipuolisesti, ettei tnn +oltu tynn hehkua jonkun asian puolesta ja huomenna jo +vlinpitmttmi, tai aivan ehk jo vastustavalla kannalla. + +Niin kauan kun tuo pieni koti viel on niin elvn silmini edess, +tahdon edes ajatuksissani menn sit katsomaan. Astun siis +Westerbrogadea kulkevaan raitiovaunuun ja ajan sill ulos +Fredriksbergiin. Siell nousen alas ja rupean kulkemaan jotakuta niist +poikkikaduista, jotka vievt minut pmrni kohti. Kaikilla taloilla +pitkin matkaa on omat puutarhansa ja muratti kapuaa niiden seinmi. +Myskin Akacievejn 4:ss, jossa ystvykset asuvat, on pieni puutarha, +miss hyasintit ja narsissit kukkivat kevll ja ruusut kesll. Avaan +sen portin, astun sinne sisn ja tuota pikaa soitan jo ovikelloa. +Tavallisesti on nuori, siisti palvelija avaamassa, viime kynnillni +tuli sairaanhoitaja. Alakerrassa ei ole muita huoneita kuin eteinen ja +keitti, seurusteluhuone ja kirjasto; ylkerrassa on sitten +makuuhuoneet. + +Joka kerta kun jonkun vuoden poissaoltuani lhenin tt kotia, oli +minulla aina odottava, miltei jnnitetty tunne, sill tiesin, ett +saisin siell kuulla kaikesta mit Tanskassa kulttuurielmn alalla +sill aikaa oli tapahtunut, ett siell tehtisiin minulle selkoa sen +viimeisist kirjallisista ja yhteiskunnallisista ilmiist, ett siell +krsivllisesti vastattaisiin kaikkiin kysymyksiini, vaikka olisin +tehnyt niit kuinka monta tahansa. + +Olivathan sen asukkaat opettaneet minut Tanskan menneisyydenkin +tuntemaan ja avanneet minulle portit koko sen rikkaaseen henkiseen +elmn. Heti kun ensi kerralla tapasin Ida Falbe-Hansenin, kertoi hn +minulle esim. _Kristen Koldista_ ja hnen merkityksestn Grundtvigin +kansanopistoaatteen elvss elmss toteuttamisesta niin +unohtumattoman elvsti, ett hnen sanansa vielkin soivat korvissani. +Hn tutustutti minut _Leonora Kristine Ulfeldtiin_ ja antoi minulle +hnen Jammersminde nimisen muistelmateoksensa luettavaksi. Ent hnen +kuvauksensa _Holbergist_, _Ingemannista_, _Andersenista_ y. m. + +Viime mainittu oli oikeastaan ainoa, jonka min ensi kerralla Tanskassa +kydessni oikein kunnollisesti tunsin. Mutta Andersenin sadut olivat +olleetkin minun henkinen ravintoni jo kuudenvuotiaasta alkaen ja niihin +sek hnen Mit Livs Eventyr nimiseen elmkertaansa olin niin +elytynyt, ett ne ensipivin Kpenhaminassa ollessani ehtimiseen +joutuivat mieleeni. Jokainen vinttikamarin ikkuna, jokainen herttainen +lapsukainen, jokainen harmaahapsinen vanhus, jokainen vanha kivitalo ja +kapea kuja toi heti mieleeni jonkun kohdan hnen kertomuksistaan. + +Kun mainitsin tst Ida Falbe-Hansenille, otti hn esiin ern vanhan +kellastuneen paperin, jossa oli H. C. Andersenin omaktisesti +kirjoittama runo ja nimikirjoitus, ja lahjoitti sen minulle muistoksi +siit kirjailijasta, johon olin niin ihastunut pienest piten. (Se on +nykyn N. :n toimiston seinll lasissa ja raamissa). + +Mutta eivt he ainoastaan olleet selvill oman maansa historiasta ja +tapahtumista, vaan koko europpalainen kirjallisuus ja kulttuuri-elm +oli heille yht tuttu, sen totesin aina kun johdatin heidn luokseen +jonkun muukalaisen. Kun esim. kevttalvella 1909 ja sitten taas 1911 +olin heidn luonaan englantilaisen ystvttreni _Rosalind Traversin_ +kanssa, siirtyi keskustelu tuota pikaa englantilaiseen kirjallisuuteen +ja he olivat siihen niin perehtyneet, ett vieras aivan ihmetteli. + +Mutta koska olet kaikkien noiden ihmisten teokset lukenut? kysyin +kerran Elisabeth Grundtvigilt. Min olen istunut kirjojen ress ja +oppinut tuntemaan elm niist, sill aikaa kun sin olet maailmaa +kierrellyt ja oppinut itse elmst, vastasi hn. + +Mutta eihn nm ystvyksetkn aina olleet paikallaan istuneet. +Berlinin kansainvliseen nioikeuskongressiin esim. 1904 ilmestyi +Elisabeth Grundtvig yhtkki, vaikkei hn aluksi luvannutkaan tulla +sinne, vain nhdkseen _Susan B. Anthonyn_, tuon suuren amerikattaren, +joka oli antanut koko elmntyns auttaakseen sisariaan itsenisyyteen +ja vapauteen ja nytkin, korkeasta ijstn huolimatta -- hn oli jo +silloin 80-vuotias -- oli tullut Atlannin valtameren poikki ollakseen +mukana siin tilaisuudessa, kun naisten nioikeuskongressi ensi kerran +piti kokouksen Europassa. Ida Falbe-Hansen oli siell jo ennestn, +sill hn kuului kongressin esitelmitsijihin. + +Ern kesn he taas matkustivat _Selma Lagerlf_in luo Mrbackaan, +sill hn kuului heidn hyviin ystviins jo aivan entisilt ajoilta, +oli asunut heidn luonaan Kpenhaminassa ja useimmat hnen teoksistaan +oli Elisabeth Grundtvig muuttanut tanskankieliseen asuun. Siihen aikaan +kun hn knsi Selma Lagerlfin Topeliuksen elmkertaa, kirjoitti hn +minulle seuraavasti: + +Sin varmaan antanet anteeksi pitkn vaitioloni, kun kuulet sen syyn. +En ole nimittin viimeaikoina ehtinyt muuta -- pieni kotiaskareita +lukuunottamatta -- kuin istua kirjoituskoneeni ress ja knt Selma +Lagerlfin kirjaa Topeliuksesta. Oikeastaan olen niden kuukausien +kuluessa elnyt Suomessa, oleskellut Pietarsaaressa, Oulussa ja +Helsingiss ja tm kynti on tuottanut minulle paljon iloa -- ainoa +jonka min nhtvsti teen Suomeen -- ja ennenkaikkea on lhempi +tuttavuuteni Topeliuksen kanssa ollut minulle ilonaihe. Thn asti ei +minulla ole ollut vhintkn aavistusta siit, millainen hn oli +ihmisen. Tss yhteydess olen ajatellut sinua monta kertaa joka piv +ja _tahtonut_ kirjoittaa, mutta eip se vain ole tullut tehty. + +Vlist kun olin niden ystvysten kodissa, oli Ida Falbe-Hansen poissa +ja Elisabeth Grundtvig yksin kotona. Silloin min aina pyysin hnt +kertomaan menneist ajoista, elmst Tanskassa hnen lapsuudessaan ja +erittinkin hnen suuresta iso-isstn. + +Kuvan toisensa jlkeen hn siin loihti eteeni, miten esim. Grundtvigin +syntympivksi aina saapui niin paljon hnen hengenheimolaisiaan, ett +se jotenkin avara puutarha, joka ympri hnen huvilaansa, oli aivan +tynn ihmisi, jotka sitten istutettiin pitkien katettujen pytien +reen aterioimaan, jolloin Grundtvigin ytimekkt laulut kaikuivat ja +puheiden pitjist ei ollut puutetta; miten Grundtvigin elmss, sen +jlkeen kun hn, leskeksi jouduttuaan, oli mennyt naimisiin tuon hienon, +intelligentin valtioneuvoksetar _Toften_ kanssa, oli huomattava uusi +kevt ja runokausi. -- Mutta lapset edellisest avioliitosta, jotka jo +olivat tysi-ikisi miehi, olivat niin loukkaantuneet siit, ett +heidn itins niin pian unhotettiin, ett he mielenosotuksellisesti +esiintyivt kirkossa is vihittess surunauhat ksivarsilla ja +miekkojensa kahvojen ymprill, -- he olivat net vapaaehtoisina olleet +Tanskan sodassa v. 1848--50 mukana ja kulkivat vielkin sotilaspuvussa. + +Vain kolme vuotta kesti tt Grundtvigin onnellista kevtt, sill jo +1854 peitettiin sen aiheuttaja, Marie Tofte hautaan, mutta hn jtti +jlkeens pienen pojan, joka tuli isn silmterksi. Hn oli kaunis kuin +sadunprinssi, ja niin lahjakas, ett hn jo siin 8--10-vuotiaana +kirjoitteli runoja. Nm pikku poikansa runot Grundtvig sitten julkaisi +ja liitti kokoelmaan muutamia omiaankin sek painatti kannelle: Tanskan +nuorimman ja vanhimman runoilijan runoja. + +Sinun pitisi toki kirjoittaa muistelmasi, huomautin kerran, mutta +Elisabeth Grundtvig sanoi olevansa aivan samaa mielipidett kuin entinen +talontytr Norjassa. Kun hnt nimittin moitittiin senjohdosta, ettei +hn ollut opetellut kirjoittamaan, vastasi hn vain: Kun jo Olavi ja +Petteri osaavat kirjoittaa, niin kyll se meidn perheellemme riitt, +ei minun sitten enn tarvitse siihen ruveta Elisabeth Grundtvig +vitti, ett hnen isoisns oli jttnyt jlkeens niin runsaan +kirjallisen tuotannon, ett vaikka vain murrososa siit oli juuri niihin +aikoihin koottu ja julkaistu Grundtvigin valittujen teosten nimell, +lheni niiden sivumr jo kymmenttuhatta, ja tuottelias oli hnen +setns prof. _Svend Grundtvigkin_ ollut. Kyll siin jo oli yhden suvun +laskuun tarpeeksi. + +Mutta ei nyt Elisabeth Grundtvigkaan sentn niin aivan viaton tss +suhteessa ollut. Siihen aikaan kun naiset Tanskassa rupesivat +jrjestettyn ryhmn mielipiteens lausumaan omasta itsestn ja +maailman menosta, sek vaativat paikkaa elmn auringon puolella, oli +hn kyll mukana ja toimitti yhteen aikaan heidn julkaisemaansa +Kvinden og Samfundet, nimist lehtekin, mutta yleens olivat hnen +vaatimuksensa kirjallisuuden ja kirjallisten teoksien suhteen jotenkin +suuret, niinkuin sellaisen ihmisen aina ky, joka on syventynyt kaikkeen +maailman kirjallisuuteen. + +Ida Falbe-Hansen oli sit vastoin pitkin elmns hyvin ahkera +kynnkyttj. Hn kirjoitti oppikirjoja, joita kytetn useissa +Tanskan kouluissa, hn julkaisi tieteellisten tutkimuksiensa tuloksia, +hn oli suosittu kirjallisuuden arvostelija ja tyskenteli myskin monta +vuotta uuden ruotsalais-tanskalais-norjalaisen sanakirjan parissa, joka +muutamia vuosia sitten valmistui. Hn oli tavattoman tunnollinen tss +kuten kaikissa tehtvissn, eik ainoastaan koonnut kaikkia niit +sanoja ja sanontatapoja, joita hn lysi Ruotsin ruotsissa ja sen +kirjallisuudessa, vaan hn etsi niit myskin meidn maamme +ruotsinkielisi kirjailijoita lukiessaan, kuten esim. Runebergi, +Topeliusta, Tavaststjernaa y. m. Vliin tapahtui, ett nm Suomen +ruotsissa kytetyt sanat olivat sellaiset, ettei hn mitenkn voinut +niit ymmrt ja silloin piti jo minunkin auttaa. Muistan miten minua +huvitti kun hn oli merkinnyt paperille sellaisia sanoja kuin +fortuschka isvoschik y.m. ja ihmetellen kysyi niiden merkityst. +Mahtoivat nuo venjnkielest otetut lainasanat kuuluakin hyvin +vierailta ja ihmeellisilt lnsi-europpalaisen korvissa. + +Ida Falbe-Hansenin ptehtv oli kuitenkin opettaminen ja siin hn oli +aivan verraton, todistivat kaikki hnen oppilaansa, jotka etupss +olivat tysikasvaneita nuoria naisia. Hn kuului nimittin seminaarien +tutkintovaliokuntaan ja matkusti kevisin seminaarista toiseen +pannakseen toimeen kokeita ja arvostellakseen oppilaiden kypsyytt. + +Kevll v. 1906 hn kertoi erss seminaarissa asettaneensa +vastattavaksi kysymyksen, mik oli edellisen vuoden trkein poliittinen +tapahtuma, mutta samassa hn myskin oli ollut pahoillaan siit, ett +moni oli maininnut kaikenlaisia pikku seikkoja, eik ymmrtnyt, ett +Suomen suurlakko ja sit seurannut vapautuminen sortajan puserruksesta +muodosti senvuoden suuren rajapyykin. + +Hyvin sievsti ovat hnen entiset oppilaansa nyt, hnen kuoltuaan +kirjoittaneet hnest, ja erskin sanoo: + +Hn oli sanan tydellisess merkityksess pllikk, sill hn kykeni +johtamaan ja panemaan ihmisi liikkeelle. -- -- Hnell ei ainoastaan +ollut harvinaisia tietoja, vaan hn hallitsi niit niin hyvin, ett hn +tykknn olisi voinut antautua tieteen palvelukseen ja kulkea pitklle +sit tiet, mutta sensijaan hn valitsi nennisesti vaatimattoman +tehtvn, rupesi opettajaksi ja tuli mit ihmeellisemmksi nuorten +opastajaksi -- -- -- Kaikki me, jotka olemme nauttineet hnen nerokasta +opetustaan, olemme hnelle suuressa kiitollisuuden velassa siit, ett +hn omisti elmns opettamiseen. + +Hn ei ainoastaan ollut etev alallaan ja siten saanut niin paljon +aikaan, mutta hn oli myskin suuri personallisuus ja sen kautta hn +ennen muuta vaikutti. + +Meille, jotka tunsimme hnet ammatti-ihmisen ja mestarina paljoa +enemmn kuin yksityisihmisen, osoittautui hnen ihanteellisen ylev +personallisuutensa varsinkin elvn siin suhteessa, ett hn, jolla +oli niin harvoja vertaisia, eik ketn ylpuolellaan, otti mit +herttaisimmalla tavalla osaa jokaisen yksityisen oppilaan kehitykseen, +oli tm sitten rikaslahjainen tai vhemmn lahjakas. + +Tmn hnen opettaja-innostuksensa laskuun panen senkin, ett hn aina +tahtoi tehd minun oleskeluni Kpenhaminassa niin sisltrikkaaksi kuin +suinkin. Minun piti kuulla kaikki merkkitapaukset, tutustua kaikkiin +merkkihenkilihin ja nhd kaikki mik oli mielenkiintoista. Kerran hn +vei minut Tanskan naiskoulujen luojan, _Nathalie Zahlen_ luo, kun tll +oli vastaanotto, toisen kerran hn ja Elisabeth Grundtvig kulettivat +minut kuvanveistj _Marie Carl-Nielsenin_ luo hnen ateljeehensa ja +kertoivat jo matkalla, ett rva Nielsen oli kahdessa kilpailussa +voittanut ensi palkinnon, mutta kun nimilippu sitten avattiin ja +havaittiin, ett palkittu olikin nainen, ei tilausta annettu hnelle. +Sitten oli taaskin kilpailu Kristian IX:nen suurta ulkoilmapatsasta +varten ja tllkin kertaa sai rva Carl-Nielsenin luonnos ensi palkinnon. +Eik hnt en rohjettu kolmatta kertaa sivuuttaa, kun oli kysymys itse +tyst, ja niin hn sai tuon mahtavan muistopatsaan valmistaakseen. +Hnen tilavassa, korkeassa ateljeessaan oli jo muutamia siihen aijottuja +jalustaryhmi valmiina, ja niit hn nyt meille nytteli ja selitteli. +Siell oli lsn muutamia muitakin intressantteja henkilit, m. m. +hnen puolisonsa, sveltj Carl Nielsen, joka kydessn tll meill +pohjoismaalaisilla sveltjjuhlilla v. 1921, voitti niin paljon +tunnustusta. + +Sitten Ida Falbe-Hansen taas kerran vei minut katsomaan Hagemanin +kollegiumia, jonka polyteknikon johtaja ja samalla varakas liikemies, +herra _Hageman_ oli perustanut asunnoksi yliopistossa ja polyteknikossa +opiskeleville nuorille ihmisille. Ida Falbe-Hansenilla oli siell +entinen oppilas ja tmn johdolla me sitten saimme nhd koko tuon upean +kauniin laitoksen ja syd aamiaista hnen kanssaan sen tilavassa +ruokasalissa. + +Yleens kaikki ovet aina avautuivat, niin pian kun Ida Falbe-Hansen oli +liikkeell, hnet tunnettiin ja hnt kunnioitettiin kaikkialla. + +Tuskin on sit huomattavaa tanskalaista naista, jonka tuttavuutta en +olisi tehnyt hnen vlitykselln, joko hn saattoi minut heidn +luokseen, tai oli hnell pieni hauskoja kutsuja omassa kodissaan. +Silloin teki tuo muutenkin niin miellyttv koti aivan erinomaisen +vaikutuksen, kun kaikki lamput olivat sytytetyt ja kynttilt paloivat +lampeteissa, kukkaset tuoksuivat pydill ja kirjasto huoneeseen oli +jrjestetty aistikkaasti katettu teepyt, johon aina kuului nuo +herkulliset tanskalaiset voileivt, joiden vertaisia ei saa missn +muualla. + +Kun ensikerran suurlakkomme jlkeen kevll 1906 olin Kpenhaminassa, +olivat Ida Falbe-Hansen ja Elisabeth Grundtvig valmistaneet kodissaan +oikein pienen illatsun. He kertoivat kutsuja lhettessn tuumineensa, +etteivt kai kaikki tulisi, sill onhan muutamilla aina viime tingassa +esteit, ja tll kertaa heist miltei tuntui toivottavalta, ett +jokunen jisi pois ahdingon vlttmiseksi. Mutta kaikki saapuivat, sill +kaikki tahtoivat kuulla uutisia Suomesta ja siin minun nyt piti tehd +selkoa koko edellisen syksyn tapahtumista aina siit suuresta +kokouksesta alkaen Palokunnan salissa, jonka santarmit kivriniekkojen +kanssa kvivt hajoittamassa, suurlakkoomme ja sen seurauksiin asti. +Lsnolijat kuuluivat kaikki Tanskan naisten valiojoukkoon, siin oli +kirjailijoita, toimittajia, kouluihmisi, lkrej, eri yhdistysten +puheenjohtajia y. m. He edustivat toisin sanoen sit ryhm, joka el +enemmn tulevaisuutta kuin nykyhetke varten ja koittaa tylln ja +toiminnallaan valmistaa uutta ehompaa aikaa. + +Lokakuussa v. 1910 oli Suomessa taaskin tapahtunut jotain, josta +tanskalaiset ystvni olivat sangen huvitettuja. Olimmehan tll +silloin viettneet _Uno Cygnuksen_ satavuotisjuhlaa ja kun sitten +kevttalvella 1911, jolloin Helsingiss vallitsi latojalakko, oleskelin +Kpenhaminassa, kutsui Ida Falbe-Hansen luokseen oppilaitaan +Lerer-Hjskolesta (Opettaja-korkeakoulusta), joka vastaa meidn +yliopistollisia lomakurssejamme, mutta on seisova laitos, ja pyysi, ett +tulisin kertomaan heille Suomen kansakoulun isn elmntyst, hnen +laajakantoisista suunnitelmistaan ja uudenaikuisista mielipiteistn +kansan sivistjn. -- Jo monta vuotta oli Ida Falbe-Hansen luennoinut +tss opettajakorkeakoulussa, jonne Tanskan opettajat tulevat tietojaan +lismn, uusia vaikuttimia saamaan, henkisesti nuortumaan ja +uudistumaan, oltuaan jo useita vuosia opettajina ja aina vain muille +antamassa. He olivat erityisesti Ida Falbe-Hansenin sydmell, sill +olihan Tanskan tulevaisuus heidn ksissn, heille hn runsaista +tiedoistaan aina jakoi parhaansa ja kutsui heit silloin tllin +kotiinsa. Olin siksi hyvin iloinen kun saatoin olla hnelle avuliaana +ohjelman laatimisessa sellaisessa tilaisuudessa. + +Kerran taas hn tahtoi minut puhumaan Tanskan tyttkoulunopettajien +kokouksessa. Joku esitelmitsij oli sairastunut, oli syntynyt aukko +ohjelmassa ja nyt minun piti se tytt ja kertoa meidn +koulu-oloistamme. Se olikin harvinaisen hauska kuulijakunta, josta heti +havaitsi, ett se oli mukana ja ymmrsi joka sanan. Itse hn tss +tilaisuudessa piti hyvin mielenkiintoisen esitelmn kansanlaulujen +synnyst, jossa hn m. m. todisti, ett ne eivt olleet joutohetkien +tulokset, vaan olivat syntyneet tyt tehdess, sek ulkoilmassa, ett +myskin sisll, mutta ei milloinkaan tehtaissa, eik siell miss +kytettiin koneita. Kaikki konety oli niin yksitoikkoista ja +yhtmittaista, ettei sen ress syntynyt mitn vliaikoja, eik halua +purkaa tunteitaan, kuten omin voimin ja omin ksin tyskennelless. + +Ida Falbe-Hansenin luennot ja esitelmt eivt yleens olleet vain muiden +ajatuksien ja johtoptksien toistamista, vaan ne perustuivat usein +omiin tutkimuksiin ja niihin johtoptksiin, joihin hn alaansa +syventyessn oli tullut. + +Yliopistossa olisi ollut hnen paikkansa, sanoivatkin siksi hnen +tuttavansa. -- Viranomaisetkin tunnustivat hnen suuret ansionsa, sill +hn sai oman maansa hallitukselta vastaanottaa kultaisen ansiomitalin ja +Ruotsin kuninkaalta kultamitallin pro litteris & artibus. + +80-luvulla hn oli ahkerasti mukana herttmss maansa naisia ja +perustamassa Dansk Kvindesamfundin osastoja ympri maata. Ja kun +Tanskan naisten Kansallisliitto perustettiin, oli hn yhteen aikaan sen +puheenjohtaja. Sittemmin hnell ei enn ollut aikaa suoranaisesti olla +mukana naisasiatyss, mutta hnen opetustyns nuorten naisten kesken +tarkoitti juuri samaa. Vapaiksi, itsenisiksi, paikkansa ja +velvollisuutensa yhteiskunnassa tunteviksi hn tahtoi heidt kasvattaa +ja onnistuikin siin harvinaisen hyvin. + +Viimeiset elinvuotensa oli Ida Falbe-Hansen hyvin heikko. Liikanainen, +alituinen ty oli kuluttanut hnen voimansa miltei loppuun. Ja thn +tuli viel lis jonkinlainen, vhitellen lisntyv lihasten +herpaantuminen, jota koitettiin shkn avulla parantaa. Sellaisessa +laitoksessa hn esim. oli v. 1914, jolloin Kpenhaminassa pidettiin +pohjoismaalainen naisten kongressi. Hn ei voinut ensinkn ottaa siihen +osaa, mutta seurasi kuitenkin sen kulkua hyvin innokkaasti. + +Kun kvin hnt katsomassa kongressin ptytty, sanoi hn heti: +Onnittelen teit. + +Mink johdosta? kysyin hmmstyneen. + +Teidn esitelmnne tuossa suuressa iltakokouksessa oli onnistunut niin +hyvin. Otin heti selkoa siit puhelimitse erlt tuttavaltani, joka oli +ollut siin lsn, ja hn sen minulle kertoi. + +Tm osanotto liikutti minua aivan tavattomasti, sill sellaiseen en +yleens ensinkn ole tottunut. Henkil, joka usein esitelmi, pidetn +enimmkseen jonkinmoisena rmisevn posetiivina, jolta ei odoteta, eik +toivota mitn muuta, kuin ett hn tytt mrtyn ohjelmanumeron. +Eihn siin mikn onnistuminen tai eponnistuminen tule kysymykseen. + +Ja tss oli ers vieraan kansan jsen niin ajatellut minua, ett hn +sairaalassa ollessaan oli telefonissa tiedustellut miten esitelmni +kvi. Se oli ylen ihmeellist ja minulle aivan uutta. + +Shkhoito ei parantanut Ida Falbe-Hansenia, saattoi korkeintaan lykt +hiukan tuonnemmaksi tydellisen herpaantumisen. Mutta sitkin hnen +tytyi kest muutamia vuosia, jolloin hn ei voinut knt kirjan +lehte, eik vied suuhunsa ainoatakaan ruokapalaa. Mutta henki oli +virke ja tyskenteli yhtenn. Viel vuotta ennen kuolemaansa hn +julkaisi uuden teoksenkin. + +Mutta harva sairas onkaan saanut osakseen niin hell hoitoa kuin Ida +Falbe-Hansen. Hnell oli tietenkin kyll palkattu sairaanhoitajatar, +mutta sitpaitsi omisti Elisabeth Grundtvig koko aikansa ja huolensa +ystvns hoitamiseen, hankki hnelle kirjallisuutta, keksi sellaiset +kojeet, joiden avulla kirja hnen rullatuolissaan istuessa tai vuoteessa +ollessaan, pysyi hnen edessn, kirjoitti hnen sanelunsa mukaan j.n.e. +Teki mit suinkin voi hnen elmns suloistuttamiseksi ja +olemassaolonsa keventmiseksi aivan viimeiseen asti. + +Ja loppu tuli tn syksyn. Kun hn syyskuun 29 p. ktkettiin maan +poveen Fredriksbergin vanhalla hautausmaalla, oli kirkko miss siunaus +tapahtui erittin kauniisti koristettu -- todellinen lehtimaja -- ja +tynn yleis. Kaikki ne, joille vainaja niin runsaasti oli antanut +henkens aarteita: entiset oppilaat, tytoverit ja hengenheimolaiset, +tahtoivat olla mukana hnelle viimeist kunnioitusta osoittamassa ja +m.m. siin lausuttiin toivomus, ett hnen nimens ja elmntyns aina +tulisi valaisemaan Tanskan naisten tiet. + +Ja sen se kyll tuleekin tekemn, sill suurinta mit voi jlkeens +jtt, on kuitenkin nostattavat, lmmittvt sanat ja aatteet, joita on +kyennyt kylvmn ihmisten sydmiin. + + + + +ZENADA MASLOWSKI. + + +Ovikello soi. Menin avaamaan ja sisn astui pitk, nuorehko, tumma +nainen. Hn muistutti niin suuresti erst helsinkilist tuttavaani, +jota en muutamiin vuosiin ollut nhnyt, ett olin juuri aikeissa kysell +miss asioissa hn nyt kulki. Mutta samassa vieras rupesi puhumaan +saksaa, sanoi tulevansa Naantalista, jossa oli ollut kylpemss, ja +saanut sikliselt lkrilt suosituskirjeen minulle. Kutsuin hnet +sisn ja olin valmis kuulemaan mit hn tahtoi ja toivoi. + +Hn tuntui erittin hillitylt ja miltei ujolta ruvetessaan esittmn +asiaansa ja jotta sen paremmin ymmrtisin, kertoi hn aluksi tystn +erss perustamassaan kasvatuslaitoksessa Pietarissa. Tapa mill hn +siit puhui, koko hnen hienostunut olentonsa, kaunis katseensa, +herttainen hymyilyns oli erittin huomiota herttv. Hn ei ollut +mikn tusina-ihminen, sen havaitsin hyvinkin pian, kuten myskin sen, +ett hn ei kuulunut niihin kansankerroksiin, kuin esim. Sveitsiss +tapaamani venliset naisylioppilaat, jotka, kaikista pyrinnistn ja +korkealle lentvist puheistaan huolimatta, kuitenkin tuntuivat varsin +naiveilta ja puolisivistyneilt. Vieraani oli rotuihminen, siit ei +ollut epilystkn, enemmn kuin siitkn, ett hn kuului Venjn +ylimyspiireihin. + +[Kuva: Zenada Maslowski] + +Hnen asiansa supistui siihen, ett neuvoisin mihin hn voisi sijoittaa +ne nuoret tytt hnen kasvatuslaitoksestaan, jotka muutaman pivn +pst tulisivat Helsinki katsomaan. Kun tm tapahtui v. 1912, jolloin +Helsingiss viel oli huoneita ja halpoja ymajapaikkoja, oli asia +piankin jrjestetty. Telefoonasin Valkonauhan majataloon +Vladimirinkadun varrella ja tilasin sielt ysijat tulijoille, ja sitten +ptettiin, ett he saavuttuaan tulisivat johtajattarensa kanssa +luokseni viettmn ensi iltaansa. + +Tm oli ensi kosketukseni _Zenada Maslowskin_ kanssa, josta sitten +seurasi mit vilkkain vuorovaikutus ja paljon uusia vaikutelmia. Hnen +kauttaan tulin venlist kansansielua paljoa lhemmksi kuin ennen ja +opin tuntemaan mit lahjoja ja kykyj Venjn kansassa piilee, miten +joustava ja taipuisa se on, mutta miten silt puuttuu sitkeytt, +johdonmukaisuutta ja todellisuuden pohjalle rakentamistaitoa. + +Oikeastaan Zenada Maslowski oli ensiminen tapaamani venlinen, jolla +oli hyvinkin selvill kansansa sek valo- ett varjopuolet, niinkuin hn +myskin tykknn erosi muista tuntemistani vapaamielisist ja +uudistushaluisista venlisist siin, ettei hn kiinnittnyt toiveitaan +Venjn tulevaisuudesta yksinomaan vallankumoukseen ja pitnyt olemassa +olevien olojen hvittmist hetken kaikkein trkeimpn tehtvn. Hn +ajatteli ja suunnitteli paljon enemmn kansansa kasvattamista ja +kehittmist ahkeraksi, raittiiksi, siistiksi ja ammattikykyiseksi. +Nist asioista hn puhui paljon ja oli niin innostunut uusista +opetustavoista ja psykologisista kysymyksist, ett ers meiklinen +joka oli muutamia kertoja ollut hnen seurassaan, jo slien tuumi, ett +tm muuten niin lahjakas nainen osoittautui aivan vlinpitmttmksi +kansansa vapauspyrintjen suhteen. Erehdyttvmp arvostelua ei juuri +voi langettaa. + +Sen jlkeen kun me jo olimme pitemmn aikaa tunteneet toisemme, tulivat +nmkin asiat kerran puheeksi ja Zenada Maslowski tuli lausuneeksi, +ett hn itse teossa oli suuri vallankumouksellinen, mutta hn ymmrsi +paremmin kuin tuhannet muut, ett tietmtn ja orjuutettu kansa ei voi +kytt vapauttaan hydykseen ja siksi hn asetti sen kasvattamisen ensi +sijaan, eik voinut hyvksy sit tapaa, jota monet uudistajat ja +vapaudensankarit kyttivt, ett vain saarnasivat tietmttmille +ihmisille vallankumousta. + +Kerran hnen kasvatuslaitoksessaankin oli sellainen opettaja, joka +rupesi noitten nuorten holhokkien kesken levittmn +vallankumouksellisia aatteita ja siten sai heidt aivan pois +suunniltaan. Hnet tytyi eroittaa, siin ei muu auttanut. + +Syyn siihen, ett Zenada Maslowski katseli nit asioita niin paljon +laajemmalta kannalta kuin muut ja ymmrsi kuinka lapselliset ne ihmiset +olivat, jotka luulivat, ettei tarvittu muuta kuin romahdus ja +tsaarivallan syrjytys, niin ihanneolot jo olivat alkaneet, oli tietysti +hnen lahjakkuutensa, mutta myskin hnen syntyperns, kasvatuksensa ja +ihmistuntemuksensa ansio. Hn ei ollut elnyt pieness rajoitetussa +piiriss ja nhnyt vain yhdenlaisia ihmisi, vaan hn tunsi kaikki +yhteiskuntaluokat ja niiss liikkuvat mielipiteet -- aina hovipiireist +rantajtkiin asti. + +Zenada Maslowski on nimittin kotoisin Venjn ylhisimmist piireist +ja nautti nuorena tyttn niit etuja, joita vanhempien korkea asema, +varallisuus ja synnynniset edut tarjosivat. Mutta hnen isns vakava +maailmankatsantokanta ja uudistuvat kehoitukset tyttrilleen antautua +joko opintojen harjoittamiseen tai yhteiskunnalliseen tyhn vaikutti, +ett hn jo seitsemntoista vuotiaana rupesi ottamaan selkoa niist +kasvatuslaitoksista ja hyvntekevisyysseuroista, joita Pietarissa oli +ja antoi kirjoituttaa itsens jseneksi niihin. + +Jo silloin mahtoi hnell olla hyvin kehittynyt pedagoginen aisti, sill +hn huomasi piankin tss hyvntekevisyys-jrjestelmss olevan varsin +paljon nurinkurisuutta, ulkokultaisuutta ja todellisen ytimen puutetta. +Hyvntekevisyysrouvat, jotka tuon tuostakin kvivt nit laitoksia +katsomassa, eivt ymmrtneet kasvatuksesta eik tylisluokan tarpeista +niin mitn. Tyytyivt vain siihen, ett laitoksien johtajattaret olivat +hyvin nyrt ja alamaiset, ja siksi he aina valitsivat nihin toimiin +sivistymttmi ja epitsenisi naisia. + +Jonkinmoista ulkonaista jrjestyst kyll harjoitettiin, mutta itse +teossa holhokit eivt oppineet niiss yhtn mitn muuta kuin +viekastelemaan ja vetelehtimn. Ja siksi niiden tilastotietokin tiesi +kertoa, ett he miltei jrjestns laitoksen jtettyn joutuivat +perikatoon. + +Zenada Maslowski rupesi ahkerasti miettimn syyt thn, hn matkusti +ulkomaillekin katsomaan siklisi kasvatuslaitoksia, vertaili niit +venlisiin ja teki johtoptksi. + +Kerran hn valmisti muutamalle kurjalle lapselle kesoleskelua maalla ja +vuokrasi heille pienen tuvan terveellisess seudussa tll puolen rajaa. +Useimmat lapsista olivat niin heikkoja ja kurjia, niin tynn vammoja, +ett lkri jo aikoja sitten oli tuominnut heidt kuolemaan. Mutta tm +ainoa kes terveellisess ympristss ja siihen liittyv hyv hoito, +vaikutti suuren muutoksen. Useimmat palasivat koteihinsa aivan +uusiintuneina, monta kiloa painavampina, punaposkisina ja reippaina. + +Mutta kun he sitten taas joutuivat entisiin surkeisiin koteihinsa, +menettivt he vhitellen kaiken mit olivat voittaneet. Eik siin +kyllin. He kun olivat tottuneet puhtauteen, jrjestykseen ja +sivistyneeseen seuraan, krsivt nyt moninverroin siit kaikesta mik +heit ympri. Rumat, rivot puheet, joita eivt ennen olleet +huomanneetkaan, loukkasivat nyt heidn korviaan, lika ja sypliset +vaivasivat heit nyt aivan toisella tavalla kuin ennen. He kvivt +puhumassa kaikesta tst uudelle ystvlleen, rva Maslowskille, ja +silloin hness kypsyi ajatus perustaa oma seisova kasvatuslaitos, joka +sai nimekseen + + Olga asyyli. + +Aluksi hnell oli siell vain pari-kolmekymment tytt ja varsin pieni +asunto. Oli sellainen tilanpuute, ett iltasin aina tytyi nostaa kaikki +pydt ulos kytvn, jotta saataisiin sijaa kaikille pikku vuoteille. +Aineellisesti oli koti myskin hyvin ahtaissa olosuhteissa, ja monta +kertaa ei ollut tietoa siit, mist saataisiin ruuan apua seuraavaksi +pivksi. + +Kerran kun varastot taas olivat tyhjt ja vain jokunen kopeekka kilisi +kukkarossa, ptti rva Maslowski hankkia itselleen kirjallista +ansiotyt ja selitti tytille, ett heidn nyt puolestaan myskin piti +mietti keinoja, miten yllpit kotia ja auttaa hnt. + +Tytt, joista vanhimmat olivat kahdentoista ja kolmentoista ikiset, +pitivt heti yhteisen neuvottelun ja kirjoittivat kaikki hyvt +ptksens paperille, jota sitten tulivat ilosta steilevin +nyttmn. Ensiminen pts oli, etteivt en pitisi palvelijaa, +vaan suorittaisivat kaikki kotiaskareet: siivoomiset, pesut, torilta +ostot ja keittmiset itse. Toinen pts oli, ett he kesisin +kulkisivat paljain jaloin, jotta kengt sstyisivt, kolmas, etteivt +enn kesn kuluessa sisi marjoja kuten ennen, vaan ett kaikki +keitettisiin ja sstettisiin talven varaksi j.n.e. Monta hyv +ptst oli tehty ja ne he siit pivst alkaen panivat tytntn +harvinaisella innolla, johdonmukaisuudella ja kestvyydell. + +Ja samassa oli ruvettu astumaan aivan uutta uraa venlisess +kasvatustyss, sill sit ennen ei oltu viel ainoassakaan laitoksessa +opetettu lapsia kotiaskareita itse suorittamaan ja omalla tylln +toimeen tulemaan. + +Rva Maslowskin laitos sai uusia ystvi ja kannattajia ja tyttjen +lukumr lisntyi samassa suhteessa vuosi vuodelta. Aikaa myten se +muodostui yh enemmn pieneksi lasten tasavallaksi, miss jokainen +tunsi edesvastuunsa kokonaisuuden suhteen ja ymmrsi, ett hnen tulee +mytvaikuttaa sen onnistumiseksi. + +Sitten kun tyttjen lukumr jo oli noussut sataan, pidettiin siell +joka syksy suuri kokous, miss lapset valitsivat keskuudestaan kymmenen +luottamushenkil. Kaikki pienimmtkin, jotka eivt viel osanneet +kirjoittaa, kuiskasivat johtajattarelle niiden nimet, jotka he +tahtoisivat, ja hn pani ne paperille. Kun kaikki olivat antaneet +vaalilippunsa, luettiin net ja ne, jotka olivat saaneet enin, olivat +nyt valitut seuraavan vuoden johtajiksi. + +Rva Maslowski kertoi, ett lapset tss tilaisuudessa aina osoittivat +erinomaista oikeudentuntoa ja arvostelukyky, sek aina poikkeuksetta +osasivat oikeaan. + +Kun luottohenkilt oli mrtty, valitsi kukin heist itselleen n. s. +perheen, yhdeksn tai kymmenen eri ikist tytt, joista hnen tuli +pit huolta. Tt tehdessn osoittivat pienet johtajat kiitettv +tasapuolisuutta ja hienotunteisuutta. Ei kukaan ollut niin itseks, ett +olisi poiminut itselleen kaikki parhaat ainekset, vaan ymmrsi heti, +ett jos sattui esim. saamaan hyvin lahjakkaan tytn ryhmns, niin +tytyi heti myskin ottaa vhlahjainen. Jos oli saanut hyvluontoisen +ja ahkeran, tytyi sen ohessa myskin ottaa vhemmn ahkera ja +pahasisuinen, j. n. e. + +Kun kukin oli saanut pikku perheens kokoon, jakoi hn tyt sen kesken. +Ken mrttiin siivoojaksi, ken ostoksien tekijksi, vaatteiden +parsijaksi ja paikkaajaksi, pienempien tyttjen lksyjen valvojaksi. +Pikku tytt kvivt nimittin kansakoulua, joka Pietarissa kuitenkin +vain oli kolmiluokkainen. + +Kullakin ryhmll oli oma huoneensa, jonka se jrjesti parhaan +ymmrryksens mukaan, hankki tai piirsi itse kuvia sen seinille, asetti +kukkia ikkunoille j.n.e. Kansakoulunkyneit varten oli kodissa +jonkinmoista jatko-opetusta -- aivan vapaaehtoisilla tyvoimilla +tietenkin johon myskin kuului piirustaminen ja maalaaminen. Sitpaitsi +annettiin siell perusteellista ompeluopetusta ja lahjakkaimmat +edistyivtkin niin hyvsti, ett voivat ottaa vastaan tit ulkoapin ja +siten hankkia kodille pieni tuloja. + +Sill varojen hankkiminen oli yh eteenkinpin kodin kaikkein +pulmallisin kysymys. Joka syksy pidettiin sen hyvksi myyjiset, jotka +tuottivat noin parituhatta ruplaa. Niihin oli keisarinnallakin aina +tapana lhett joku arvokas lahja, sill kuultuaan Olga asyylist ja +siell toteutetuista periaatteista, oli hn heti selittnyt, ett +sellainen kasvatusmuoto oli ainoa oikea. Sitten oli pieni yhdistys, joka +tuki rva Maslowskin tyt ja lopullisesti hn itse ja hnen lheisimmt +omaisensa antoivat siihen mit suinkin irti saivat. + +Laitoksen etevimmille tytille oli jo monta kertaa tarjottu sek +ompeluliikkeiss, konttoreissa ett perheiss oikein hyvpalkkaisia +paikkoja, mutta kaikkien useimmat heist olivat niin kiintyneet kotiin, +etteivt raskineet sit jtt. He tunsivat olevansa tarpeelliset siell +ja tahtoivat kiitollisuudesta siit mit olivat saaneet, antaa sille +tyns ja huolenpitonsa. Ja yht lmpimsti kuin he tahtoivat tt +yhteist kotia palvella, yht innokkaat he olivat auttamaan sellaisia +onnettomia lapsia, joista tiesivt, ettei niill ollut suojaa eik +ruokaa. Kerrankin he kuulivat kerrottavan kymmenen kuukauden vanhasta +lapsesta, jolla oli niin tunnoton iti, ett hn, sit ensin kauan aikaa +kidutettuaan, lopulta myi sen erlle kerjliselle, joka sitten taas +kytti sit omiin tarkoituksiinsa. + +He rupesivat heti pyytmn, ett saisivat ottaa sen laitokseen. Rva +Maslowski pani ensin vastaan huomauttaen, ett heill jo laitoksen +niukkoihin varoihin ja ahtaaseen tilaan nhden oli liiaksikin lapsia, ja +ett sellaisen pienen, kivulloisen raukan hoito sitpaitsi kysyi paljon +aikaa. Mutta tytt vakuuttivat, ett he tekisivt ylityt ansaitakseen +sen elatuksen, ja ett he vuorotellen hoitaisivat sit. Ja sen he sitten +tekivtkin omantunnon mukaisesti ja vaalivat sit sellaisella +rakkaudella, ett tyttnen kaikkien ihmeeksi ji eloon. + +Lauantaisin saivat ne idit, joiden lapset olivat laitoksessa, tulla +heit tervehtimn. Tm kynti ei suinkaan aina ollut hauska, ei +johtajattarelle, eik lapsillekaan, sill monikin iti saapui +pihtyneen ja kyttytyi muutenkin varsin sopimattomasti. Kun rva +Maslowski kerran antoi kasvateilleen kirjallisesti vastattavaksi +kysymyksen: Ketk lapset ovat onnellisimmat? selitti monikin, ett se +on onnellisin, jolla ei ole iti. idin rakkaudesta eivt nm lapset +siis paljoakaan tienneet, mutta sen enemmn he saivat johtajattareltaan +ja olivat kiintyneet hneen. Hnen takiaan he koettivat parastaan, hnen +esimerkkins ja olentonsa vaikutti heihin niin syvsti, ett se lopulta +leimasi koko heidn kytksens. + +Rva Maslowski oli innokkaana kasvattajana kynyt monessa eri maassa, +m. m. Ruotsissa ja Tanskassa tutkimassa kasvatuslaitoksia ja kouluja, ja +ern kesn hn otti osaa Jenassa pidettyihin lomakursseihin +saadaksensa tilaisuutta kuulla professori _Reinin_ +yhteiskunnallis-pedagogisia luentoja. + +Nilt matkoiltaan toi hn aina raikkaita tuulahduksia omaan +laitokseensa ja kertoi tytilleen millaista muualla maailmassa oli. Eip +ihme, jos heisskin hersi halu kerran pst muualle maailmaan jotakin +nkemn. Mutta se ei ollut niinkn helppoa tyhjin kukkaroin. +Tuumittiin ja mietittiin, kunnes lopulta tultiin siihen, ett +pistydyttisiin Suomen kouluja katsomassa, sill matka tnne oli siksi +lyhyt, ett se ei voinut tulla jrin kalliiksi, varsinkin kun +Olga-asyylin holhokeilla oli vapaapiletit kaikkialla Venjn +rautateill, ja he siis saattoivat matkustaa ensin Rveliin ja sitten +sielt pst yhtkki laivalla Suomeen. + +Mutta tietysti tmkin kysyi hiukan varoja ja nyt matkaan aikovat niit +ahkerasti itselleen kokoomaan. He tekivt iltasin ylityt, he ottivat +kodin suurpesonkin suorittaakseen, joka muuten aina annettiin pois, he +puuhasivat ja ahersivat saadakseen kokoon jonkun ruplan. Ja kun sitten +kaikki valmistukset oli tehty, saapuivat he ern kauniina syyskuun +iltapivn opintomatkalle Helsinkiin. + +Ne olivat varsin sisltrikkaita pivi, jotka he viettivt tll +meill. Kytiin kansakouluissa, lastentarhoissa, ammattikoulussa, +Ateneumissa, Korkeasaaressa, Kansankirjastossa y. m. ja iltasin he +olivat kutsutut eri perheisiin. Ei tosin heidn kanssaan osattu juuri +paljonkaan puhua, mutta he lauloivat sen enemmn ja huvittivat siten +sek itsen ett muita. + +Sitten tuli tavaksi, ett Zenada Maslowski joka vuosi kvi Helsingiss. +Hn oli saanut tll paljon ystvi ja ihailijoita, jotka aina suuresti +iloitsivat hnen tulostaan. Jotta niin moni kuin suinkin olisi +tilaisuudessa hnet nkemn ja kuulemaan, pantiin joka kerta N. :n +toimistossa toimeen illatsut, jolloin hn oli keskushenkil ja kertoi +tyssn ja toiminnassaan saaduista kokemuksistaan. Eik parempaa +kertojaa koskaan voinut toivoa. Onhan puhuminen yleens venlisten +vahva puoli. Ja kaikessa mit hn esitti, oli sellaista herttaista +kodikkuutta ja samalla syv elmnviisautta ja ennen kaikkea ilmeni +siin hnen suuri rakkautensa kasvatteihinsa. + +Kerran hn esim. kertoi uskonnonopetuksesta laitoksessaan. Venjll oli +viel siihen aikaan sellainen mrys, ettei nainen saanut opettaa +uskontoa, mutta juuri sen aineen hn tahtoikin ottaa omiin ksiins +huomattuaan, ettei niist opettajista ollut juuri mitn, joita hn +siihen tarkoitukseen oli kyttnyt. Hn lysi vihdoin ern +vapaamielisen papin, joka otti Olga-asyylin uskontotunnit nimelleen, +mutta antoi Zenadan niit hoitaa. -- Ensimisen tuntina hn silloin +asetti lasten katseltavaksi jljennksen Bcklinin Der heilige Hain +(Pyh lehto) nimisest taulusta, jossa nkee uhrialttarin ja valkeiksi +puettuja naisia astuvan juhlallisessa riviss salaperisen hmrlt +tuntuvaa lehtokujaa. + +Oppilaiden piti olla aivan hiljaa viisi minuuttia, vain katsella ja +antaa kuvan puhua. -- Tmn jlkeen ruvettiin nhdyst keskustelemaan ja +saatiin selville, miten kaikilla kansoilla ja kaikilla yksityisillkin +on ollut aavistus Jumalan olemassaolosta ja miten tm tunne heiss +vhitellen on kasvanut ja vienyt siihen, ett he ovat tahtoneet uhrata +hnelle jotakin. Siin jo tulivat sellaiset ksitteet esiin kuin +omatunto, Jumalan kaikkivaltius, kaikkialla lsnolo, y. m. + +Seuraavalla tunnilla johdatettiin nuoret Rooman katakombeihin, joista +taas nytettiin kuvia ja puhuttiin ensimisten kristittyjen +hautakammioista ja niist symbolisista kuvista, joilla he ne koristivat, +sek heidn maan alla pitmistn hartaushetkist. Tll tavalla tultiin +seurakuntaelmn ja julkiseen jumalanpalvelukseen menoineen, joita +varsinkin on runsaasti kreikkalaiskatolisissa kirkoissa ja joilla +kaikilla on vertauskuvallinen merkityksens. Niiden selittminen on net +hyvin trke osa uskonnonopetusta venlisiss kouluissa. Mutta tss ne +otettiin historiallisesti ja osoitettiin miten ne olivat syntyneet ja +kuinka kauaksi niiden juuret ulettuivat. + +Ja niinkuin Zenada Maslowski kytti paljon maailman kuuluisimpien +mestarien kuvajljennksi opettaessaan, hn toisaalta antoi lasten +itsekin kuvittaa sit mit olivat lukeneet. + +Kerran otettiin esim. 104:s psalmi tutkittavaksi ja kukin sai valita +siit vrssyn, joka hnen tuli kuvittaa. Hn oli ottanut mukaansa nit +kuvia Helsingiss sidottaviksi ja nytti niit nyt meille. Ne herttivt +yleist ihmettely sek niiss ilmenevn rohkean sommittelun ett +reippaan tekotavan takia. Niiss oikein taas nyttytyi tuo rikas +venlinen mielikuvitus ja taipumus taiteellisuuteen. + +Muuten kaikista Zenada Maslowskin kertomuksista ilmeni, ett +keskusteleminen uskonnollisista asioista siklisten lasten elmss, +tytti suuremman tilan kuin meiklisten. Tuntui silt kuin olisivat he +ottaneet nm asiat paljoa lheisemmlt ja tuttavallisemmalta kannalta +kuin meill on tapana, jos se sitten riippui siit, ett heidn +kirkkonsa ovat tynn raamatullisia kuvia ja ett jokaisessa huoneessa +on jonkinmoinen jumalankuva lamppuineen, tai ett Zenada itse niin +usein kootessaan hoidokkinsa ymprilleen, kertoi heille +uskonnollisaiheisia kertomuksia. Varsinkin olivat hnen +joulukertomuksensa hyvin ihmeellisi. En, ikv kyll, tullut +kiinnittneeksi niit paperille, enk siis uskalla ruveta niit +toistamaan, mutta erst joulusta, jonka hn lastensa kera vietti +Suomen puolella Kuokkalassa -- joku venlinen perhe oli luovuttanut +siklisen keshuvilansa heidn kytettvkseen -- hn kirjoitti minulle +seuraavasti: + +Me olemme viettneet joulumme aivan harvinaisella tavalla. Me menimme +jo aamulla metsn ja valitsimme itsellemme sielt kauniin joulukuusen, +johon kiinnitimme niin paljon kynttilit, kuin vain saimme siihen +sopimaan ja yltymprille lumeen me myskin asetimme kynttilit. Sitten +me laitoimme seimen puun alle ja lainasimme naapuriltamme hnen sievn +pikku aasinsa. Vanhemmat tytt pyysivt, ett he saisivat sytytt +kynttilt ja sitte vasta min pikku tyttjeni kera sain tulla sinne. +Kynttilt loistivat hyvin ihanasti kirkkaan thtitaivaan alla ja kaikki +lapset lauloivat jouluvirren, joka usein kaikuu niin tavalliselta ja +ontolta kirkossa -- mutta tll, lumipeitteisen metsn keskell, se soi +melkein yht ihmeelliselt kuin tuo ylistyslaulu: Kunnia olkoon +Jumalalle korkeudessa, jonka paimenet lhes kaksituhatta vuotta sitten +kuulivat. Sen jlkeen oli minun vuoroni kertoa lapsilleni tavallinen +joulu-satuni, jota he aina kiihkesti odottavat. Edellisen vuotena olin +kertonut heille jotain Selma Lagerlfilt, mutta tn vuonna valitsin +legendan pyhst Frans Assisista, sen nimittin, jossa kuvataan miten +hn sytytti joulupuunsa metsss ja miten siellkin oli seimi, aasi ja +lampaita. Seimi vain oli tyhj, mutta kun hn sitten oli lopettanut +voimakkaan saarnansa, jonka hn piti luokse kiirehtineille kyhille ja +vaivaisille, havaitsi hn seimess pienen lapsen. Se oli Kristuslapsi +itse, ja hn otti sen syliins ja suuteli sit. + +Lapset olivat ihastuneet legendasta ja kuuntelivat sit niin tydest +sydmest, ett kokonaisvaikutus oli todella suurenmoinen. Ers pieni +tyttkin, jonka min luulin talonmiehen tyttreksi ja joka meidn +metsn tullessamme jo istui aasin selss, kuunteli hyvin tarkkaan, +vaikka olikin vasta neljn vanha. Kun min olin lopettanut kertomukseni, +sanoi minun vanhin tyttni Jennia, samassa kun hn nosti pienokaisen +aasin selst ja toi sen minulle: 'Me tahdoimme valmistaa teille kauniin +joululahjan -- ja silloin me lysimme tmn pienen tytn Pietarin +kadulta ja toimme sen tnne antaaksemme hnet teille joululahjaksi. +Kaikki ne meist, jotka jo ansaitsevat, ovat luvanneet maksaa hiukan +kuukausittain hnen edestn, -- siten hn ei tule teidn menojanne +lismn, vaan ainoastaan iloa tuottamaan'. + +Ja niinp siis mekin keskuudessamme saimme kokea jonkunmoisen ihmeen +tn jouluiltana, aivan kuin pyh Frans Assisi. Pienokainen onkin +todella suloinen, vaikka on katukerjlisen tytr -- -- -- + +Syksyll v. 1916 Zenada Maslowski taaskin toi muutamia vanhimmista +tytistn Helsinkiin. Tll kertaa oli jo sodan vaikutus hyvin tuntuva +monella alalla, m.m. siin, ett oli varsin vaikea sijoittaa nit +nuoria. Knnyin viiteen kuuteen eri paikkaan kuten Lhetysmajaan, +Palvelijataryhdistyksen kotiin, Saylors Homeen y.m. ja aina vain oli +kieltv vastaus kaikkien tiedustelujen tulos. Tilanne rupesi jo +tuntumaan aivan toivottomalta, kunnes siskoni tllkin kertaa kuten +monasti ennenkin pulaan jouduttuani, keksi keinon. Talossa oli +alakerroksessa tyhj puotihuoneisto ja sen hn nyt luovutti thn +tarkoitukseen. Zenada Maslowskin helsinkiliset ihailijat ja ystvt +lhettivt puolestaan tyynyj, patjoja ja peitteit ja niin saatiin tm +pulmallinen majoituskysymys ratkaistua. + +Taaskin kytiin tmn uuden joukon kera katsomassa meidn koulujamme, +laitoksiamme, kokoelmiamme, ulkoilmamuseotamme ja Korkeasaarta, jossa +rva _Sigrid Heinricius_ piti heille hauskat kahvikestit. Iltaisin taas +oltiin yksityisten kodeissa. Niinp oli _Maila Talvio_ jrjestnyt +heille sisltrikkaat iltakutsut, samaten lehtori _Palmroos_ ja hnen +puolisonsa _Dagmar_ o.s. Berg. Lehtori, joka oli venjnkielen opettaja +ja sit paitsi hyv laulaja, esitti heille kaikenlaisia venlisi +lauluja, joka innostutti pienokaisia niin suuresti, ett he tuota pikaa +itsekin tahtoivat antaa jotain ja rupesivat esittmn pient +satunytelm lauluineen ja tansseineen. Suomalaista nytelmtaidettakin +he tll kertaa saivat nhd, sill kansannyttmn innokas johtaja, +_Mia Backman_, kutsui heidt Laulua tulipunaisesta kukasta katsomaan +ja Kansallisteatterissa he saivat nhd Minna Canthin Anna Liisan. + +Heidn Helsingiss olonsa huippukohta oli kuitenkin ne pivlliset, +jotka he tll parille kymmenelle kutsuvieraalle valmistivat, +nyttkseen miten he suomalaisen talousopettajattaren johdolla olivat +edistyneet. Rva Maslowski oli nimittin kiinnittnyt laitokseensa +opettaja _Onerva Lahdensuun_ jo syksyll v. 1915. Hn oli edellisell +kerralla meidn ammattikoulussamme kydessn ihastunut niin suuresti +sen talousosastoon, ett hn, vaikka Olga Asyylin tyttset jo kyll +ennenkin olivat suorittaneet kaikki talousaskareet, tahtoi ett he +saisivat snnllist ammattiopetusta tll alalla, ja kun Venjll ei +ollut talousopettajaa saatavissa, hankki hn sen Suomesta. + +Nytti aluksi miltei mahdottomalta saada huoneistoa nit +pivlliskutsuja varten, mutta tyttjen ammattikoulun aina +hyvntahtoinen ja toimelias johtaja _Mathilda Blomqvist_ sai +vaikutetuksi koulunsa johtokuntaan niin, ett se luovutti keittin ja +ruokasalin thn tarkoitukseen. Siit syntyi niin hienot ja hyvin +jrjestetyt kutsut, ettei parempia voi toivoa. Maukkaat kasvisruokalajit +seurasivat toisiaan ja siin vlill oli aina laulua ja puheita, Siis +sek aineellista, ett henkist hyv. + +[Kuva: V. 1916 rva Maslowskin mukana olleita tyttj keittipuvuissaan +ja heidn suomal. opettajansa Onerva Lahdensuu.] + +Mutta niinp nm nuoret olivatkin ahkeroineet, hyrineet ja pyrineet +kuin pienet kert saadakseen kaikki kuntoon. He olivat esim. piirtneet +ja maalanneet kunkin ruokalistan ymprille mit sievimmt, erilaisilla +kuvilla varustetut kansilehdet, koittaen niin paljon kuin suinkin +tavoitella kunkin makua ja luonnetta. He olivat ommelleet itselleen +edellisen pivn kaikessa kiireess ruudullisesta pumpulikankaasta +uudet leningit ja esiintyivt nyt niiss sek lumivalkeissa +esiliinoissaan ja phineissn tarjoillessa. Vielp he olivat +yhteisvoimin ja aivan ominpin sommitelleet puheenkin +talousopettajalleen kuten tklisille ystvilleenkin, joihin nm +tietysti vastasivat. + +Ei kukaan sentn puhunut niinkuin Zenada Maslowski itse. Hn huomautti +tervehdyspuheessaan, ett ne siemenet, jotka he ensimisell kynnilln +olivat vastaanottaneet, nyt olivat itneet ja antaneet ensimisen sadon. +Ja sittemmin hn pitemmss puheessa esitti, mik hnet oli johtanut +tlle alalle, mit vaikeuksia siin oli ollut, mit hn oli toivonut ja +tahtonut. Juuri sin pivn oli kulunut 25 vuotta siit, kun hn aivan +nuorena tyttn oli aloittanut tyns ja ollut siin jotenkin yksin, +ilman syvemp ymmrtmyst ympristns puolelta. Hnen pietarilaiset +tuttavansa olivat ehdottaneet, ett tt piv vietettisiin, mutta se +tuntui hnest vastenmieliselt. Kun useimmat heist vain olivat +epillen katselleet hnen tytn ja mieluummin pysyneet siit loitolla, +ei yhteinen juhliminenkaan silloin ollut paikallaan. + +Tm oli maailmantapahtumien kauhuista huolimatta viel sittenkin +suhteellisesti onnellinen aika, oli elintarpeita, hinnat eivt viel +olleet ylittneet kaikkia kohtuuden rajoja, korttijrjestelmst ja sit +seuraavasta gulashaamisesta ei tiedetty viel mitn, itisess +naapurimaassa vallitsi viel jonkinlainen jrjestys, vaikka Venjn +valtakunnan loppunyts jo tuntuikin ilmassa. Zenada Maslowski sanoi +hyvin totisesti nist asioista keskustellessamme: Me joudumme +perikatoon, meit ei nyt enn mikn voi pelastaa. + +Yleens tuntui silt, kuin olisi hnell ollut jonkinlainen kuudes +aisti, jonka avulla hn tunsi, mit tulisi tapahtumaan, vaistosi +useinkin vaarat, jotka uhkasivat hnen ympristn ja sai ne monasti +vain senkautta aikoinaan torjuttua; nki kauas tulevaisuuteen. Kun hn +esim. kesll 1916 oleskeli Helsingiss ja ern yhteisen ystvmme +juuri vastikn ylioppilaaksi tullut poika makasi Eiran sairaalassa +keuhkokuumeessa, ei sanoma tmn lupaavan nuorukaisen kuolemasta ollut +hnelle mikn ylltys, sill hn sanoi jo edellisen pivn, +kydessn hnt tervehtimss, nhneens mustien siipien varjon sen +huoneen ovella, miss sairas lepsi. Hnell oli usein ihmeellisi, +ilmestyksen tapaisia unia, hn tunsi jo aivan ilmassa millaiset ne +ihmiset olivat, jotka tulivat hnen luokseen, j. n. e. Tm +tunneherkkyys ja henkinen kaukokatse on varsin omituinen piirre +slaavilaisessa luonteessa, sill ken esim. on lukenut kuvauksen _Sonja +Kovalewskista_, on varmaan pannut merkille, ett hnell oli juuri sama +ominaisuus. + +Kevttalvella 1917 ilmestyi Zenada Maslowski taaskin Helsinkiin, mutta +tll kertaa niin murtuneena ja vsyneen, ett hnt oli sli +katsella. Hyv etten osaa ampua sanoi hn, sill muuten olisin ehk +jo ajanut kuulan otsaani, niin toivottomat ovat olot meill. + +Hn tuntui kuitenkin virkistyneen tll, kuten aina ennenkin ja kertoi +tuossa tavallisessa N. :n toimistoon kokoontuneessa ystvpiiriss +paljon ihmeellisi asioita sodasta ja sen uhreista. Mutta sitten tuli +yhtkki sanoma, ett vallankumous Venjll oli puhjennut ja silloin +hn suinpin lhti kotia. Vaikeroi vain mennessn, ett sen nyt juuri +piti tapahtua, kun hn oli tullut Suomeen lepoa etsimn. Pitkin talvea +siit oli puhuttu yhtmittaa, mutta juuri viime aikoina oli ollut +suhteellisesti hiljaista. Pyysimme ja houkuttelimme hnt jmn, kun +ei edes tiennyt psik junalla perille saakka, mutta hn ei ottanut +sellaisia ehdotuksia kuuleviin korviinsakaan. Siell miss kuularuiskut +rtisivt ja kanuunat jyrisivt piti hnen olla pienokaisiaan +suojelemassa ja rauhoittamassa. + +Sit vapauden tuulahdusta, jonka Venjn vallankumous toi tnne, seurasi +piankin tuo kamala aika meill jolloin venliset matroosit ja +suomalaiset huligaanit yhteenliittynein tekivt voitavansa saadakseen +yhteiskunnan nurinniskoin. Kun he pitkin kevtt ja kes olivat +aikaansaaneet lakkoja, sek maalla ett kaupungissa, tuli syystalvella +rystjen ja murhien aika, joka oli valmistus hpen ja kauhun talveemme +1918. -- Venjll ei suinkaan ollut vhemmin levotonta ja synkk, ja +niinp en kuullut Zenada Maslowskista mitn ennenkuin kesll 1918. +Silloin saapui yksityist tiet kirje, jossa hn sanoi seuranneensa +tapahtumia meill ja olleensa iloinen ja ylpe siit, ett jrjestys ja +lailliset muodot olivat voittaneet. Hn oli myskin hyvin halukas +tulemaan Suomeen ja pyysi minulta tietoja, oliko siihen mitn +mahdollisuuksia, mutta kaikesta ptten kirjeeni ei koskaan joutunut +perille, sill ei hnt kuulunut, eik nkynyt. + +Olosuhteet Venjll kvivt yh sekavimmiksi, kaikki, jotka suinkin +voivat pst pois, jttivt tuon hukkuvan laivan, ja ketk eivt +psseet, joutuivat helposti uusien vallanpitjien uhreiksi ja +lhetettiin toiseen maailmaan. + +Mitenk Zenada Maslowski siell toimeen tullee? Onko hn ollenkaan +enn elvien joukossa, tai ovatko bolschevikit, vanhaa kulttuuria +vainotessaan, jo hnetkin murhanneet? tuumin joka piv, ja samaa +kysyivt kaikki hnen tkliset tuttavansakin sek ihmettelivt, etten +ollut kuullut mitn hnest. Ers luuli voivansa saada kirjeen hnelle +menemn, ja sen johdosta min kyhsin hnelle muutaman rivin, koko ajan +kuitenkin sill tunteella, etteivt ne arvattavasti joudu hnen +ksiins. Ja siksi en ollutkaan monisanainen. Kysyin vain oliko hn +viel hengiss ja voisimmeko me, hnen suomalaiset ystvns, hnt +jolloin tavalla auttaa. + +Muutaman viikon kuluttua tuli vastaus, ties mit tiet lie saapunut, +mutta postilaatikostani sen ern pivn lysin. Niin ihmeelliselt +tuntui taas monen vuoden perst nhd tuo tuttu ksiala, kuin olisi +ollut kysymys haudantakaisesta viestist. + +Min en ole kuollut, eln viel tmn sanan parhaassa merkityksess, +sill en ole menettnyt uskoani ja rakkauttani ihmisiin ja elmn, +aloittaa hn kirjeens. Sitten hn kertoo, ett hn aina vuoteen 1920 +johti kasvatuslaitostaan, mutta silloin hn, vasten tahtoaan, +sijoitettiin Tsarskoje Selo'hon, siell olevien palatsi-museojen +nyttjksi. Joka kerta kun tylisryhmt tai eri koulujen oppilaat +tekevt sinne retki, kuului hnen tehtviins pit heille +taidehistoriallisia esitelmi. Edelleen hn kertoo, ett hnell on +kaunis asunto, jonka hn jakaa itins kanssa, itse palatsissa, mutta +siin on talviseen aikaan vain 2 astetta lmmint, ja vuosiin hn ei ole +nhnyt voita, sokeria, maitoa ja munia. + +Tm oli niin vhentnyt hnen voimiaan, ettei hn enn jaksanut nostaa +kolmea kiloa raskaampaa mytty ja hnen oma painonsa oli alentunut 30 +kg. Mutta kaikki tulisi jlleen paremmaksi, jos hn vain psisi Suomeen +lepmn ja ystvin tapaamaan, ja siksi hn mit lmpimimmin, oikein +sydntsrkevimmin vetoaa meihin ja pyyt, ett me valmistaisimme +hnelle ja hnen idilleen mahdollisuuden tulla tnne ja neuvoi miten +meidn oli menetteleminen, jotta hnet laskettaisiin sielt irti +muutamaksi viikoksi. Hn ehdottaa, ett joku helsinkilinen naisyhdistys +tai pedagoginen seura kntyisi siklisten viranomaisten puoleen ja +pyytisi hnt tnne esitelmimn esim. palatseista museoina ja niiden +kasvatuksellisesta merkityksest, tai koulunuorison retkeilyist +Venjll, sek antoi tarkat osoitteet minne nm pyyntkirjeet olivat +lhetettvt. + +Me seurasimme kaikessa hnen neuvojaan. Kutsu tapahtui Suomalaisen +Naisliiton Helsingin osaston nimess, ers saksalainen rouva, joka oli +Pietarissa kasvatettu ja toiminut ja plle ptteeksi oli ollut +Zenadan koulutoveri, otti kirjoittaakseen kaikki tarvittavat paperit +venjksi, sitten hankittiin hnelle maahantulolupa meidn omilta +viranomaisiltamme, joka heti onnistuikin, ja lopulta kytiin +bolshevikien lhetystss. Kaikki oli siis jrjestetty meidn parhaan +ymmrryksemme mukaan, mutta Zenadaa ei vain kuulunut. + +Piakkoin on tst jo kulunut vuosi ja hn voi jo otaksua, etteivt hnen +suomalaiset ystvns ole tehneet mitn hnen hyvkseen, sill vaikka +kaikesta tst on hnelle kirjoitettu, ei ole ensinkn sanottu, ett +kirje on joutunut perille. + +Taaskin on talvi edess ja sama ravitsevan ruuan puute ja kylm +asuinhuone odottamassa kaikkia niit venlisi, jotka eivt kuulu tuon +uuden suunnan ktyreihin. Ja niden krsivien joukossa on myskin +Zenada, hn, joka on omistanut koko elmns ja tyns kansansa +kohottamiseksi, sen pienten ja hyljttyjen kasvattamiseksi, ja nyt hnt +ei tn kuuluisana kansanvallan aikana edes lasketa naapurimaahan +matkustamaan. Se on jo tydellist orjuutta, se on vankilassa elmist +ja todistaa selvemmin kuin mikn muu, millainen se valtio on, jonka +bolshevikit ovat luoneet, ja jonka he koittavat saada kaikkialle +levimn. + +Voi slittv Zenada, slittv jokainen, ken siell mieli hehkuvana +ja tulevaisuuden toiveita tynn, on raatanut ja parhaansa antanut! + + + + + + +End of Project Gutenberg's Tieni varrella tapaamia 2, by Maikki Friberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 2 *** + +***** This file should be named 17114-8.txt or 17114-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/7/1/1/17114/ + +Produced by Matti Jrvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/17114-8.zip b/17114-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..ebfd90d --- /dev/null +++ b/17114-8.zip diff --git a/17114-h.zip b/17114-h.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..cb1472c --- /dev/null +++ b/17114-h.zip diff --git a/17114-h/17114-h.htm b/17114-h/17114-h.htm new file mode 100644 index 0000000..c6732cd --- /dev/null +++ b/17114-h/17114-h.htm @@ -0,0 +1,4878 @@ +<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN"> +<html> +<head> +<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=ISO-8859-1"> +<title>Tieni varrella tapaamia 2, kirjoittanut Maikki Friberg </title> +</head> +<body> + + +<pre> + +The Project Gutenberg EBook of Tieni varrella tapaamia 2, by Maikki Friberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tieni varrella tapaamia 2 + +Author: Maikki Friberg + +Release Date: November 20, 2005 [EBook #17114] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 2 *** + + + + +Produced by Matti Jrvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + +</pre> + +<center><h1>TIENI VARRELLA +TAPAAMIA</h1> + +<p> </p> +<h2>II </h2> + +<p> </p> +<h2>Maikki Friberg</h2></center> + +<p> </p> +<h3>Ensimmisen kerran julkaissut<br> +Kustannusosakeyhti Rosma 1922.</h3> + + +<p> </p> + +<center><h2>SISLLYS:</h2></center> + + +<table cellpadding=0 cellspacing=0 border=0 align="center"> +<tr><td align="left" valign="top"> +<a href="#1">Minette Donner</a><br> +<a href="#2">Fanny Sinebrychoff</a><br> +<a href="#3">Professori N. C. Frederiksen</a> <br> +<a href="#4">Mathilde Wergeland</a><br> +<a href="#5">Alvilde Prydz</a><br> +<a href="#6">Karl Gjellerup</a><br> +<a href="#7">Minna Cauer</a><br> +<a href="#8">Herman Grimm</a><br> +<a href="#9">Ystvykset</a><br> +<a href="#10">Zenada Maslowski</a> +</td><td align="right" valign="top"> +1<br> +24<br> +52<br> +73<br> +90<br> +106<br> +118<br> +133<br> +151<br> +170 +</td></tr> +</table> + + +<p> </p> + +<center><h2><a name="1">MINETTE DONNER.</a></h2></center> + + +<p>Voi miten lyhyt ihmiselm sentn on oli ajatus, joka ihan vkisin +tuli mieleeni seisoessani <i>Minette Donnerin</i> paarien ress viime +kevn Diakonissalaitoksen kirkossa, jonka sairaalassa hn huhtik. 10 +p. ainiaaksi oli sulkenut silmns. Eihn 50 vuotta ihmiskunnan +kehityksess merkitse juuri mitn, mutta hn, joka siin nyt lepsi +tammisessa kirstussaan, oli 50 vuotta sitten ollut kukoistava impi, ja +ne harmaahapsiset vanhukset, jotka laskivat laakeriseppeleen hnen +kirstulleen tervehdyksen v. 1869 seppelidyilt maistereilta, olivat +silloin nuoruutta ja voimaa uhkuvia miehi.</p> + +<p>Yleens saattoi useimmista lsnolevista sanoa, ett he kuuluivat siihen +Helsinkiin, joka pian on jttv vartiopaikkansa ja josta ei j kuin +muisto vain. Mutta se muisto on kaunis, eik tm arvostelu suinkaan +vhimmss mrss ole sovellutettavissa Minette Donneriin. Hn oli +personallisuus, jonka poismeno on jttnyt tuntuvan jljen, hnen +kotinsa oli noin kolmisenkymmenen vuoden kuluessa huomattava +kulttuurikeskus Helsingiss. Siell oli kaikki laajemmassa mitassa kuin +useimmissa muissa pkaupungin kodeissa, oli paljon tilaa, paljon +kasvavaa nuorta vke, paljon talousapulaisia, paljon vieraita, paljon +harrastuksia, puhuttiin monia eri kieli. Ja kaikkea tt hallitsi +Minette rouva. Hn oli se akseli, jonka ymprill kaikki pyri ja joka +piti kaikki nuo eri ainekset koossa, niin ett siit syntyi miellyttv +kokonaisuus.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni1.jpg" alt="Minette Donner 70-vuotiaana."></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Minette Donner 70-vuotiaana.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Varmaankin oli suurin syy siihen, ett hn niin hyvin tytti paikkansa +tss suuressa kodissa ja painoi siihen sellaisen vapaan, hienostuneen, +ennakkoluulottoman leiman se, ett hn jo ennen naimisiin menoaan oli +ollut tilaisuudessa nkemn niin paljon, liikkumaan niin eri piireiss +ja niin monipuolisesti kehittymn. Hn tunsi elmn, hn oli sit itse +kokenut ja parhaan siit itselleen johtothdeksi valinnut.</p> + +<p>Minette Donner syntyi heink. 25 p. 1848 Hmeenlinnassa ja oli sek isn +ett idin puolelta vanhojen ylimyssukujen jlkelinen. Is oli +ritarillisesta kytksestn kuuluisa vapaaherra <i>Munck</i>, Haminan +kadettikoulun johtaja ja sittemmin yliopiston varakansleri, hnen +itins oli syntyn <i>v. Krmer</i>. Ja tuollainen koti, jossa ymmrretn +ett <i>aateluus velvoittaa</i>, ja jossa on koottuna monen polven hankkimaa +sivistyst ja kulttuuritraditsioneja, vaikuttaa aivan ihmeellisesti +jseniins. He oppivat jo pienest piten aivan tietmttn sellaista, +jota muiden vasta myhemmll ijll suurella vaivalla on itselleen +hankkiminen – tai joka, ikv kyll, usein j hankkimatta – he saavat +sellaisen notkean, varman kytksen ja tottuvat asettumaan oikeaan +suhteeseen kanssaihmisiins pokkuroimatta toisia ja rupeamatta toisten +suhteen yliolkaisiksi. Nm piirteet havaitsikin Minette Donnerissa lpi +koko hnen elmns. Hn oli aina luonnollinen, aina oma itsens, joutui +hn sitten millaiseen seuraan tahansa.</p> + +<p>Toisaalta voi kyll olla niin, ett kun ihminen kotoa saa kaikki +valmiina, niin se voi synnytt jonkinlaista velttoutta ja +itsetyytyvisyytt. Ei hn viitsi liikoja ponnistella, vaan arvelee, +ett tuo ulkonainen hienous, hiottu kyts ja yhteiskunnallinen asema on +jo kyllin. Mitp sit muuta en tarvitsee!</p> + +<p>Thn passiivisuuteen ei Minette kuitenkaan koskaan langennut. Hn oli +siksi liian vilkas ja liian lmminsydminen ja sitten hn kasvoi suuren +isnmaallisen hermisen aikana ja sellaisessa ympristss, jossa +siihen ymmrtmyksell suhtauduttiin. Vapaaherra Munck ei nimittin +ollut ainoastaan hienosti sivistynyt ja ylhinen, vaan myskin erittin +vapaamielinen ja isnmaallinen. Hn oli esim. toiminut hyvin tehokkaasti +valmistaakseen <i>J. W. Snelman’ille</i> paikkaa meidn yliopistossamme ja +hnen kodissaan oli tm sek <i>Lnnrot</i> ja <i>Cygnus</i> aina tervetulleita +vieraita, kuten kaikki muutkin sen ajan kulttuurielmn kannattajat. +Keskustelut Suomen tulevaisuudesta ja siit jttilistyst, joka tll +oli tarpeen kansamme henkiseksi, aineelliseksi ja siveelliseksi +kohottamiseksi, hertti nuoren Minetten mielesskin vilkasta +vastakaikua.</p> + +<p>Sitten tuli taas toisenlaisia vaikuttimia, jotka myskin olivat omiaan +avartamaan nkpiiri ja panemaan aivot askartelemaan. Hn oli esim. +tilaisuudessa vierailemaan ttins, vapaaherratar <i>Lagerbringin</i> kodissa +Upsalassa ja tekemn siell paljon hauskoja tuttavuuksia. Ja jos +mikn, vaikuttavat tuollaiset oleskelut herttvsti vastaanottavaan +mieleen. Kotimaan sek puutteet ett edut kyvt senkautta entist +selvemmiksi, kun on nhnyt vastaavia oloja muualla ja verrannut niit +omiinsa.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni2.jpg" alt="Minette Donner yleisen seppeleen sitojana maisterivihkiisiss 1869."></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Minette Donner yleisen seppeleen <br>sitojana maisterivihkiisiss +1869.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Mutta elm ei ainoastaan anna, vaan se asettaa myskin vastalaskuja, +vliin hyvinkin kalliisti lunastettavia ja sen sai kyll Minettekin +kokea. Ensiminen oli hnen rakkaan isns kuolema, joka tapahtui juuri +silloin kun hn tytti 17 vuotta. Osoitteeksi siit miten rakas ja +kunnioitettu tm is oli ollut, mainittakoon, ett vaikka hn jo useita +vuosia oli levnnyt turpeen alla, valittiin hnen tyttrens Minette +siit huolimatta yleiseksi seppeleensitojaksi maisterinvihkiisiin v. +1869.</p> + +<p>Seuraava ankara isku oli hnen sulhasensa, tri <i>Enebergin</i> kuolema. Hn +oli Suomen ensiminen assyriologi, paljon toiveita herttv ja etev +alallaan, ja sitten tulee yhtkki sanoma ett hn oli kuollut kaukana +itmailla, juuri kun hnen piti ruveta seuraamaan kaivauksia Niniven +raunioissa. Tm tapahtuma heitti tietenkin pitkiksi ajoiksi tumman +varjon nuoren naisen elmn, eik hn tt nuoruuden lempen +milloinkaan unohtanut. – Kun jokunen vuosi sitten kvin Minette +Donnerin Hyvinkll omistamassa Ahdenkallio nimisess kartanossa, +osoitti hn erst koivua sen puutarhassa ja sanoi: Tuon runkoon +leikkasi tri Eneberg omansa ja minun nimikirjoitukseni ja ne nkyvt +siin vielkin.</p> + +<p>Mutta Minette tiesi ett ty, varsinkin ty muiden hyvksi, on paras +lke ja niinp hn jo varhain koetti olla iloksi ja hydyksi niille, +jotka olivat joutuneet elmn varjopuolelle. Helsingiss oli silloin tuo +kurjista asujamistaan kuuluisa Antipoffin kivimuuri ja sinne hn perusti +n.k. itien ompeluseuran, niinikn hn muutamien ystvttrien kera +rupesi pitmn pyhkoulua nuorille naisille. Hn mainitsi kerran, kun +oli kysymys nist ajoista, ett ers hnen entisist +pyhkouluoppilaistaan joutui suuren liikemiehen Julius Tallbergin +puolisoksi ja kiitti hnt monta kertaa myhemmin tavatessaan siit +hyvst, mit hn pyhkoulussa oli saanut.</p> + +<p>Tri Eneberg oli ollut harras suomenkielisen kulttuurin kannattaja ja +tm oli vaikuttanut Minetteenkin niin, ett hn esim. seurasi suurella +mytmielisyydell vastasyntyv suomalaista, nytelmtaidetta, ja +seurusteli ahkerasti <i>Bergbomien</i>, <i>Aspelinien</i> ja <i>Nervanderien</i> y.m. +suomenmielisten kanssa. – Usein hn myskin oli matkoilla Europan +suurkaupungeissa rikastuttaen henkens kaikella sill kauniilla ja +jalostavalla, mit niiss on tarjottavana jokaiselle, ken vain osaa +valita. Kerrankin hn pitemmn aikaa matkusteli Espaniassa ern +ruotsinmaalaisen ystvttren kanssa, joka lhetti sielt kirjeit +maansa sanomalehtiin. Minette taas kiinnitti paperille siell nkemin +vanhoja linnoja, palmulehtoja, kokonaisia kaupunkeja ja kyli kytten +ahkerasti piirustuskynns ja vesivrej.</p> + +<p>Tlt matkalta on vielkin olemassa jotenkin rikas kokoelma akvarelleja, +joista muutamat osoittavat sellaista huomiokyky ja reipasta +ksittelytapaa, ett niiden tekij varmaankin olisi pssyt tll alalla +varsin pitklle, jos hn todenteolla olisi ruvennut kehittmn nit +taipumuksiaan. Nyt se oli vain huvia ja vlityt. Mutta tm +taiteellinen silm, muoto- ja vriaisti vaikutti, ett Minette aina +osasi luoda kauneutta ymprilleen, ett kuvaamataiteet ja yleens Suomen +nuori taide aina oli hnen huolenpitonsa esineen.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni3.jpg" alt="Minette Donner nuorena."></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Minette Donner nuorena.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Kun meidn yhteiskoululiikkeemme alkoi, hertti sekin Minettess mit +lmpimint vastakaikua ja hn matkusti paki paraastaan Ruotsissa olevaan +Nsin veisto-opistoon, suoritti kurssin siell ja rupesi senjlkeen +veistonopettajaksi n.k. Pippingin yhteiskouluun, jossa hn voitti sek +oppilaiden ett opettajien ihailun. Tt hnen opettajanaoloaikaansa ei +kuitenkaan kestnyt kauan, sill jo vuoden kuluttua oli hn professori, +sittemmin senaattori <i>Otto Donnerin</i> puoliso.</p> + +<p>Ensi kerran tapasin Minette Donnerin syystalvella v. 1891 ja hyvinkin +kohtalokkaana aikana. Suomen Naisyhdistyksess, jonka jsen hnkin oli, +vaikkei hnell ollutkaan tapana kyd sen kokouksissa, oli syntynyt +erimielisyytt ja se oli jakaantunut kahteen eri ryhmn. Toisella +puolella oli joukko nuoria, jotka olisivat tahtoneet enemmn vauhtia +asioiden ksittelyyn ja ennenkaikkea enemmn julkisuutta, – yhdistyksen +kokouksiin ei esim. saanut, jseni lukuunottamatta, kukaan +helsinkilinen tulla, eik niist liioin saanut mainita mitn +sanomalehdiss, ilman erityist lupaa – toisella puolella oli taas +yhdistyksen johtokunta ja suurin osa sen jseni. Heist tm nuorten +ryhm oli niin vaivalloinen, ett he ilman muuta nestivt sen ulos. +Tm toimenpide oli sentn siksi omituinen ja ennen kuulumaton, ett se +hertti paheksumista monessa yhdistyksen vakavamielisess jseness ja +he liittyivt nyt nuoriin ja pitivt neuvotteluja heidn kanssaan siit, +millaisiin toimenpiteisiin tss oikein oli ryhdyttv.</p> + +<p>Erseen tllaiseen neuvottelukokoukseen tuli myskin Minette Donner. +Meidn nuorten ryhm oli tottunut siihen, ett aina kun saapui joku uusi +henkil nihin n.k. vhemmistn kokouksiin, tytyi hnelle juurta +jaksaen kertoa koko erimielisyyden syyt ja kaikki mit sen johdosta oli +tehty ja ptetty. Mutta sit ei ensinkn tarvinnut Minette Donnerin +suhteen. Hn tuntui heti olevan asioista selvill, ja osoitti meille +samassa suurta ystvllisyytt. Jo vain tapa mill hn tervehti ja antoi +ktt oli harvinaisen lmmin ja luottava. Tuntui aivan silt kuin olisi +hn tahtonut sanoa: Kyll min tiedn, ett teill on ollut vaikea aika +ja myskin sen, ett te ette ole mitn pahaa tarkoittaneet. – +Ymmrsin sitten jlestpin, ett se oli hnen lheinen tuttavuutensa +<i>Adelaide Ehrnroothin</i> ja tmn sisarentyttren <i>Rose-Marie Boijen</i> +kanssa, joka vaikutti, ett hn oli niin selvill yhdistyksen asioista.</p> + +<p>Minette Donner oli siihen aikaan vhn plle neljnkymmenen, kookas ja +ryhdiks. Tukka oli jo harmahtava, mutta muuten hn tuntui varsin +nuorekkaalta ja reippaalta. Ja samalla hness oli jotain sangen +idillist. Oli aivan kuin hn olisi tahtonut suojella, auttaa ja +kevent niiden kuormaa, jotka joutuivat hnen tielleen, olla heille +jollain tavalla hydyksi. Sen sain minkin monta kertaa hnet +tavatessani kokea.</p> + +<p>Muistan esim. selvn miten herttaisesti hn kerran tuli vastaani +Parisin kadulla ja juuri sellaisena hetken, jolloin tunsin olevani +siell yht yksinni kuin jos olisin astunut Saharan ermaassa. Syy +siell olooni oli seuraava: Naisasialiitto Unioni, jonka jseni me +molemmat olimme ja joka perustettiin heti sen jlkeen, kun Suomen +Naisyhdistyksess syntynyt selkkaus ei ollut sovitettavissa, oli +vaatimalla vaatinut minua edustamaan itsen Parisissa pidettvss +naiskongressissa kevll 1896, koska muka olin niin lhell tt +maailmankaupunkia. Opiskelin nimittin siihen aikaan Zrichin +yliopistossa. Olin kaikin tavoin vastahakoinen. Tiesin, ett sellainen +matka kysyisi koko lailla aikaa ja veisi ajatukseni ptehtvstni ja +sitten olin pari vuotta yhtmittaa puhunut ja lukenut saksaa ja sill +aikaa oli muutenkin puutteellinen ranskankielentaitoni vajonnut jonnekin +niin syvlle aivokoppaani, ett tuntui aivan mahdottomalta saada se +sielt yhtkki esille. Kieltytymiseni eivt kuitenkaan vaikuttaneet +mitn. Kehoittavia kirjeit seurasi vielkin kehoittavampi shksanoma, +eik lopulta ollut muuta neuvoksi kuin sulkea kurssikirjat ja ruveta +lukemaan ranskaa, kyht kokoon kongressissa pidettv esitelm ja +ryhty muihinkin pieniin valmistuksiin. Onneksi oli psiisluvan aika, +eik tarvinnut laiminlyd luentoja.</p> + +<p>Kaikki tm vaikutti kuitenkin, etten ensinkn kevell mielell +lhtenyt Parisia kohti, enk liioin tuntenut mitn iloa perille +pstyni. Lpi yn olin matkustanut, levnnyt sitten joitakuita tunteja +siin pieness hotellihuoneessa, jonka ers tuttava oli minulle +suositellut ja astuin senjlkeen ihmisvilinss kadulla.</p> + +<p>Yhtkki kuulin iloisen nen mainitsevan nimeni. Katsoin yls ja +edessni seisoi Minette Donner puolisoineen.</p> + +<p>Voi, miten aika kuluu nopeasti, huudahti hn tervehdittymme, olin +juuri hiljattain lsn siin Unionin kokouksessa, miss liitto ptti +pyyt teit itsen edustamaan, ja nyt me jo tapaamme toisemme tll. +Kuultuaan, ettei minulla ollut mitn erityist ohjelmaa sin pivn, +ehdotti hn, ett tulisin heidn kanssaan pivllisille. Nyt sit +otettiin vaunut ja ruvettiin ajelemaan Parisin loppumattomia bulevardeja +ja Minette Donner, joka oli ollut siell kymmeni kertoja ja tunsi sen +miltei yht hyvin kuin Helsingin, rupesi esittmn minulle sen +loistorakennuksia ja eri osia, liitten usein esittelyyns: Katsokaa +nyt kuinka iloiselta ja hymyilevlt kaikki tll nytt!</p> + +<p>Pivllist sydessmme oli sitten m. m. kysymys siit esitelmst, joka +minun oli pitminen, ja min kerroin, miten olin kymmenen piv aamusta +iltaan lukenut ranskaa ja matkalla tullessani harjoittanut kongressissa +sanottavani ulkoa, jotta voisin esitt sen aivan vapaasti, ilman +paperia. Se huvitti hnt suuresti ja nyt hn tahtoi kuulla, miten +osasin sen lausua ja siin seurasi kokonaiset pienet kokeet. Oikein +hyvin, sanoi hn ystvllisesti rohkaisten.</p> + +<p>Sin pivn, jolloin minun oli esiintyminen, oli hnkin lsn +kongressissa ja iloitsi suuresti siit, ett myskin meidn pieni maamme +sai olla mukana siell, miss maailman suuret ja tunnetut olivat koossa, +ja ett tiedot meidn naistemme tyst ja voitoista otettiin siell +vastaan hyvin suosiollisesti. Samana iltana istuimme viel yhdess +<i>Cafe de Rgencessa</i> toistaen pivn tapahtumia ja kun siell oli pari +muutakin suomalaista, joiden kanssa aina olin tottunut puhumaan suomea, +kntyi keskustelu yhtkki suomenkieliseksi. Huomattuani, ettei Minette +Donner senjlkeen ottanut siihen osaa, pyysin anteeksi ja ehdotin, ett +me vaihtaisimme kielt. Ei mitenkn, sanoi hn, puhukaa te vain +suomea, min kuuntelen sit mielellni ja ymmrrn kaikki, vaikken itse +osaakaan sit puhua.</p> + +<p>Seuraava muistoni Minette Donnerin suuresta avuliaisuudesta on vuodelta +1898. Olin kotimaahan palattuani ollut miltei pakoitettu rupeamaan +naisasialehti Nutidin toimittajaksi, jotta se ei olisi kuollut sen +toimittajan matkustaessa Italiaan. Mutta se oli, kuten naisten lehdet +yleens, pieni ja vhptisen nkinen. Knnyin silloin Minette +Donnerin puoleen ja kysyin, eik hn tahtoisi kutsua luokseen muutamia +asiasta innostuneita ja vaikutusvaltaisia naisia, joille saisin esitt +sellaisen aikakauslehden trkeyden ja kehoittaa heit sit rahallisesti +kannattamaan, niin ett se edes voisi ilmesty hiukan laajennetussa +muodossa. Hn oli heti valmis ja istuutui kirjoittamaan kutsukirjeit +parille kymmenelle henkillle, jotka sitten mrpivn olivat +iltapivteell hnen kauniissa kodissaan. Tulos neuvotteluistamme oli +kaikin puolin tyydyttv. He takasivat lehdelle niin paljon varoja, ett +sen sivumri saattoi tuntuvasti list, vielp panna toimeen +palkintokirjoituksiakin, jotka aina vilkastuttavat toimintaa.</p> + +<p>Juuri tuo nopeus, joustavuus ja toimeliaisuus oli niin miellyttv +piirre Minette Donnerissa. Hn ei lyknnyt asiaa, jonka nki hyvksi ja +kannattamisen arvoiseksi, kaukaiseen tulevaisuuteen, vaan kvi siihen +heti kiinni. Ja itselln hnell myskin aina oli paljon aloitteita, +jotka hn tahtoi saada toteutettua. Ei hn silloin laskenut aikaansa, ei +vaivaansa, eik menojaan. Hnell oli esim. erityinen kalustamistaito, +s. o. taito asettaa huonekalut niin, ett ne muodostivat miellyttvn +kokonaisuuden, ett jokainen esine joutui juuri sille paikalle, mihin se +parhaiten sopi. Hn tunnusti kerran, puhuessamme tst, ett hn aina +tullessaan ihmisten luo, ajatuksissaan, muutteli hiukkasen heill olevia +kaluja ja niinikn sommitteli niiden vrit vhn toisenlaisiksi. Ja +luonnollista onkin, ett se, kell on personallista makua, ei voi +rauhallisesti katsella sit personattomuutta ja kaikenlaisen rihkaman +kasaamista, jota tapaa useimmissa kodeissa – olivatpa ne sitten vaikka +varakkaidenkin henkiliden omistamat. Minette Donner tahtoi nytt, +ettei varat ja komeat kalut mitenkn olleet ptekijn kodikkuuden +aikaansaamisessa, vaan kauneusaisti, johon yhtyi kytnnllisyys ja +tarkoituksenmukaisuus, ja siksi hn kerran jrjesti Srnisiin n.k. +mallihuoneen, jota ken tahansa oli tervetullut katsomaan ja josta sitten +saattoi ottaa kaikenmoisia aiheita.</p> + +<p>Toimin siihen aikaan Raittiusyhdistys Koiton naisosaston puheenjohtajana +ja kun me sunnuntaiaamusin olimme kvelemss, poikettiin thn +mallihuoneeseen ja katseltiin sit sek kokonaisuutena ett tutkittiin +kaikkia sen eri osia. Huonekalut olivat toisaalta niin yksinkertaiset, +ett kuka kirvesmies tahansa, puusepst puhumattakaan, kykeni sellaiset +valmistamaan, ja toisaalta niin kytnnlliset, ett joka kalu saattoi +palvella paria, kolmea tarkoitusta. Hauskasta slesohvasta syntyi yksi +vuode, pyt oli samalla silytyspaikka, jonne psi sen levy hiukan +siirtmll. Toinen pyt saatiin siten, ett ikkunalautaan oli +kiinnitetty levy, joka nostettiin yls kun tarvittiin pyt ja sitten +taas laskettiin alas, kun sit jo oli kytetty. Vaatekaappi asetettiin +niin, ett vain sen toinen sivu oli kiinni seinss ja siten syntyi +seinn ja kaapin vliin erinomaisen mukava pesukomero j.n.e. Siin oli +oikein osoitettu, miten voi pienest tilasta huolimatta saada mukavuutta +syntymn. Kaikki kalut olivat viheriksi maalatut, ikkunaverhot ja +pytliinat olivat kullan keltaiset.</p> + +<p>Minette Donnerilla oli thn aikaan muutenkin paljon tekemist Srnisin +kotien ja perheenitien kanssa m.m. sen kautta, ett hn hoiti Unionin +sinne perustamaa itien ompeluseuraa, oli aina mukana sen +viikkokokouksissa ja jrjesti sen jsenille aivan erinomaiset +joulujuhlat, joissa oli paljon sek henkist ett aineellista hyv.</p> + +<p>Suurenmoisin muisto minulla kuitenkin on Minette Donnerista +routa-ajaltamme. Kun meidn suruvuotemme 1899 alkoi ja kaikki mielet +olivat kuohuksissa helmikuun manifestin johdosta, osoittautui hn +nimittin heti erinomaisen toimeliaaksi. Hn kirjoitti asiasta +tuttavilleen ulkomaille, hn piti neuvotteluja kodissaan m.m. sen suuren +kokouksen, jolloin joukko Helsingin naisia kartan mukaan jakoi +pkaupungin ryhtykseen sitten mrhetken kermn nimikirjoituksia +tsaarille lhetettvn adressin alle. Hn suunnitteli kaikenlaisia +toimenpiteit, joihin voisi ruveta ja oli aina valmis kuulemaan kaikkia +niit, jotka kvivt hnen luonaan neuvottelemassa ja ehdotuksia +tekemss.</p> + +<p>Ja samalla kannalla Minette Donner pysyi koko routa-ajan, eik +vetytynyt pois tst tyst, vaikka se kvi yh vaarallisemmaksi ja +urkkijat monta kertaa ymprivt hnen kotiansa. Semmoiseen kysytn +paljon rohkeutta, itsens kieltmist ja uskoa oikeuden voimaan. Ja +sellainen edellytt myskin kyky katsoa eletty hetke pitemmlle ja +ymmrt, mitk arvot ovat pysyvisi, mitk ohimenevi. Oma mukavuus, +oma menestys, jopa rakkaiden omaisten turvallisuuskin painavat silloin +sellaisen ihmisen silmiss paljon vhemmn kuin isnmaan tulevaisuus ja +sen oikeusjrjestn suojeleminen.</p> + +<p>Ikv kyll eivt kaikki nhneet asiata silt kannalta ja luopuivat +senvuoksi koko tyst – jopa katselivat sit karsain silmin. Mutta +Minette Donnerin koti pysyi koko routa-ajan trken keskustana, jonne +aina silloin tllin muutamia kymmeni passiivisen vastarinnan +etuvartijajoukkoon kuuluvia naisia kokoontui neuvottelemaan miten +saataisiin iskut meidn kansallista ja valtiollista itsenisyyttmme +vastaan vltetty, tai edes hiukan lievennetty, miten tiedot siit +vaarasta, joka uhkasi kutakin maamme asukasta, mutta josta +sanomalehdiss ei saanut hiiskua sanaakaan, saataisiin levimn, miten +kansamme kaikista uhkauksista ja houkutteluista huolimatta jaksaisi +pysy laillisuuden pohjalla.</p> + +<p>Ja kun sitten suurlakko tuli ja lakasi pois – ainakin ajaksi – meit +vastaan viritetyt ansat, seurattiin taaskin juuri Donnerien kodissa +tapahtumien kehityst erittin valppaasti. Pistydyin sinne tn +jnnittvn lakkoviikkona, jolloin voi sanoa, ett tavallinen arkielm +tineen ja toimineen oli tykknn seisahtunut ja sen sijaan pidettiin +joka piv suuria kokouksia, jolloin tuhannet aivot suunnittelivat uutta +aikaa suurine muutoksineen.</p> + +<p>Sisnastuessani kuulin Minette rouvan nuoremman pojan sanovan +idilleen: Jos vain tahdot iti menn ulos katsomaan lakottelevaa +Helsinki, niin kyll min tulen sinua saattamaan ja suojelemaan. Hn +joka nin puhui, oli siin 14–15 vuoden vanha, ja siksi hnen +ritarillinen ehdotuksensa tuntui varsin lystikklt. Mutta muuten olin +juuri minkin tullut taloon saadakseni Minette rouvasta opastajan ja +saattajan. Houkuttelin hnt net tulemaan mukaani kuuluisan +englantilaisen toimittajan <i>William Steadin</i> luo, joka ennen lakon +puhkeamista oli saapunut Helsinkiin ja sitten oli pakoitettu jmn +tnne useaksi pivksi kulkuneuvojen seisahduttua. Minette rouva oli jo +aikaisemmin ollut hnen seurassaan, eik aluksi ollut ensinkn halukas +tulemaan, mutta hyvntahtoinen kun oli, taipui hn kuitenkin lopulta, ja +niin me jouduimme Steadin luo. Oli pari asiaa, joista min erityisesti +tahdoin hnt kiitt ja toinen niist oli tuo hnen erinomainen +kirjeens Plehvelle, Suomen puolesta. Se oli sellainen tyylitaidon +mestariteos, ett ani harvoin nkee kirjett, joka yhtaikaa olisi niin +tavattoman kohtelias ja niin rimmisen pureva. Mit Plehve siit +sanoi, ei arvattavasti koskaan ole tullut tunnetuksi, mutta meille se +nin pimein aikoina oli todellinen lohdutus. Mistk me sen saimme? Se +oli painettuna noissa n.k. Vapaissa sanoissa, joita silloin hyvin +salavihkaa levitettiin ja luettiin.</p> + +<p>Tst salaisesta kirjallisuudesta puhuessa olkoon mainittu, ett sit +silytettiin suuret mrt Donnerien kodissa siit huolimatta, ett +venliset viranomaiset ja heidn ktyrins kulkivat ympri kuin +kiljuvat jalopeurat ja vaanivat sit kaikkialla. Kun kerran kysyin miss +Minette Donner piti sen piilotettuna, vastasi hn hyvin rauhallisesti, +ett hnen palvelijansa pitivt siit huolta. Itse hn ei tiennyt mit +piilopaikkoja he sille kulloinkin keksivt. Vain nm sanat osoittavat, +miten rajaton luottamus siell vallitsi molemmin puolin, miten sellainen +ajatus kuin ilmiantaminen siin talossa oli tuntematon.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni4.jpg" alt="Minette Donner 1908"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Minette Donner 1908</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Mutta niinp olikin Minette Donner talousapulaistensa hyv ystv ja +auttaja. Lhinn heit ajatellen, perusti hn Hyvinklle n.k. +<i>Vilhelmiina kodin</i> lepoa tarvitsevia ja sairaalasta psseit +palvelijattaria varten. Tunnetulla taidollaan hn senkin kalusti ja +antoi sen sitten tydess kunnossa Naisasialiitto Unionin hoidettavaksi. +Vsyneet palvelijat, tylis-idit y.m. samassa asemassa olevat psivt +sinne lepmn niin halvalla maksulla kuin viisikymment penni +pivlt. Monta monituista vuotta se palvelikin tarkoitustaan ja Minette +Donner oli itse sen johtokunnan puheenjohtaja sek huolehti +personallisesti kodin asukkaista, joita talvella saattoi ottaa vastaan +kymmenen ja kesll useimpiakin.</p> + +<p>Viimeisin ahtaina vuosina on koti tosin ollut suljettuna ja +yksityisille vuokrattuna, mutta miten lmpimsti Minette Donner siit +viimeiseen asti huolehti, osoittaa se, ett hn sti sen jlleen +kuntoonpanemiseksi ja yllpitmiseksi 100,000 mk.</p> + +<p>Hyvinkll ollessaan hn myskin avusti siklist yhteiskoulua +antamalla sille m.m. tontin, niinikn hn luovutti maata Hyvinkn +kirkolle ja plleptteeksi hn perusti sinne komean urheilukentn, +jota sittemmin syntynyt Urheiluyhdistys nyt hoitaa. Tll kentll +<i>Kolehmainenkin</i> kerran kilpaili ja sai niin paljon ystvllisyytt +osakseen Minette rouvalta, ett hn voittonsa jlkeen olympialaisten +kilpailuissa Antverpeniss heti shktti siit tlle idilliselle +ystvlle, joka tyytyvisen sitten kertoi, ett hn oli saanut +shksanoman Koolemaiselta. Myskin Martta Yhdistyksen haaraosaston ja +itien ompeluseuran rva Donner perusti Hyvinklle.</p> + +<p>Yleens hn oli aina toimessa ja hommassa ja aina hnen pssn liikkui +uusia ehdotuksia. Kun hn sitpaitsi oli tunnettu suuresta +hyvntekevisyydestn, kulki hnen luonaan aina paljon ihmisi, joita +kaikkia hn oli ihmeellisen krsivllinen kuuntelemaan. Nin monta +kertaa hnen nousevan keskell ateriaansa tulijoita vastaanottamaan. Kun +kerran huomautin tst, sanoi hn vain hyvin iloisesti: On niin monta, +joiden tytyy jtt ateriansa siksi, ettei ole mit syd. Ei se tee +mitn, jos min sen joskus jtn kesken, se vain muistuttaa minua +nist osattomista.</p> + +<p>Tavallisesti Minette Donner puolisoineen aina kevisin lhti Europpaan. +Ja niinp hn tuli olleeksi kaikissa Europan maissa yksinp Turkissa ja +voitti kaikkialla tuttavia ja sympatiaa. Hnen poissa ollessaan hoiti +<i>Lilli Munck</i>, hnen miellyttv naimaton sisarensa, joka asui samassa +talossa, lapsia ja kotikomentoa, niin ett hn saattoi rauhallisella +mielell jtt omaisensa joksikin viikoksi. Tietysti hnell oli paljon +kerrottavaa nilt matkoiltaan ja joskus hn niist kirjoittikin jonkun +pienen tuokiokuvan, kuten esim. kynnistn Konstantinopolissa, mutta +kirjoittaminen kuului kuitenkin harvinaisuuksiin.</p> + +<p>Minette Donnerista voi ehk sanoa, kuten on sanottu monesta muustakin +naisesta, ett vaikka hnell oli taipumuksia moneen suuntaan, niin ei +hn antautunut mitn niist todenteolla kehittmn. Mutta onhan se +kaikkien perheenemntien ja itien kohtalo. Heidn tytyy yhtenn jakaa +aikansa ja huomionsa niin monelle eri taholle ja valvoa ett ne, jotka +heit ymprivt saavat rauhassa tyskennell, ettei heille itselleen +j sit keskitystilaisuutta, sit itseens syventymisaikaa ja +tyrauhaa, jota kaikki luova ty edellytt. Ja mit juuri Donnerien +kotiin tulee, oli emnnll siell tavallista enemmn hoivattavaa ja +huolehdittavaa. Talon isnnll oli edellisest naimisestaan lapsia, +hnen ensiminen puolisonsa oli ollut leski ja tuonut taloon lapsia, ja +Minette rouvalla itselln oli kaksi poikaa ja tyttnen. Kaikki he +kaipasivat hell johtoa ja idin ohjaavaa ktt. Sitten oli hnen +puolisollaan kuuluisana tiede- ja valtiomiehen paljon +edustusvelvollisuuksia ja paljon kansainvlisi tuttavuuksia, joita +koska tahansa saattoi saapua taloon.</p> + +<p>Ent kaikki ne taiteilijat, joita Minette Donner suosi ja avusti. Hn +auttoi meidn nuoria maalarejamme m.m. siten, ett hankki heille tyt. +Niinp hn esim. antoi <i>Juho Rissasen</i>, siihen aikaan kun tm oli nuori +ja tuntematon, maalata hnen lastensa muotokuvat. <i>Axel Galln</i> maalasi +hnen oman kuvansa ja hnen vanhimman poikansa, tmn koulupoikana +ollessa j.n.e. Se oli yhtmittaista itsens antamista, aikansa +paloittelemista ja kaikkialla lsnolemista. Mutta ei suuri koti pysy +kunnossa, ei sen liesi lmpimn, eik sen kotihaltijat koossa, ellei +sen keskus ja sielu ole paikallaan, valmiina ottamaan osaa jokaisen sen +jsenen kohtaloon ja ulotuttamaan tt huolenpitoaan viel heidn +ystviins ja vieraisiinsakin.</p> + +<p>Se on tavallaan sellaista hiljaista, nkymtnt tyt, ettei sit edes +kaikki huomaa ja ymmrr niinkauan kuin koneisto on kymss, mutta +perstpin sen tuntee aivan liiankin selvsti.</p> + +<p>Jokunen kuukausi Minette Donnerin kuoleman jlkeen kvin hnen kodissaan +asialla. Huoneet olivat samat kuin ennenkin, kalut seisoivat siin +niinikn paikoillaan, mutta kodin elvittv henki oli poissa, ja +sanomaton tyhjyys huokui joka nurkasta ja sopesta. Oli kuin jokainen +esine, jokainen taulu ja kasvi olisi kertonut, ett se ksi, joka heidt +kerran jrjesti, nyt oli kylmennyt, ett ystvllinen, lmminsydminen +Minette rouva, jolla oli ollut sellainen kokoova ja yhdistv voima, nyt +oli poissa, ainiaaksi poissa.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><a name="2">FANNY SINEBRYCHOFF.</a></h2></center> + + +<p>Kahdeksankymmenluvulla tuli Bulevardilla joka aamu vastaani ers nuori +pariskunta, joka kaikesta ptten oli aamukvelylln. Varsinkin oli +nuori rouva hyvin huomiota herttv suuren kauneutensa ja kevyen +kyntins takia. Aivan kuin keijukainen hn siin astuskeli +ruumiinmukaisessa talvitakissaan ja sirossa samettisessa +kapottihatussaan, jonkatapaiset silloin olivat muodissa.</p> + +<p>Kaikki katselivat hnt ja kaikki tiesivt myskin, ett hn oli rva +<i>Fanny Sinebrychoff</i> o. s. <i>Grahn</i>, joka hiljattain oli mennyt naimisiin +nuoren Sinebrychoffin kanssa. Senkin kaikki tiesivt, ett hn oli ollut +lupaava nyttelij, joka yhtkki kaikkien taiteenystvien suureksi +suruksi oli jttnyt uransa juuri silloin, kun sen loistoaika oli vasta +alkamaisillaan. Huhuttiin sitkin, ett herra Sinebrychoffin olisi ollut +maksaminen aika hyvitys teatterille sen johdosta, ett hn vei sen +parhaan voiman ennenkuin tmn ja teatterin vlinen sitoumus viel oli +loppuunkulunut.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni5.jpg" alt="Fanny Sinebrychoff o. s. Grahn puolisoineen."></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Fanny Sinebrychoff o. s. Grahn puolisoineen.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Vuodet vierivt, vanha rva Sinebrychoff kuoli ja nuori pari muutti +kauniista tasakattoisesta huvilastaan Hietalahdentorin varrella hnen +taloonsa Bulevardinkadun pss, johon myskin kuuluu tuo ihana +Sinebrychoffin puutarha puistoineen. Pinvastoin kuin mit muilla +yksityisill on tapana tehd, olivat sen haltijat aina antaneet sen olla +avoinna suurelle yleisllekin. Sinne saattoi kuka tahansa menn +kvelemn ja oleskelemaan, ruveta istuskelemaan sen sohville ja +tuoleille kirjoineen ja ksitineen tai antaa katseensa seurata +sinertv ulappaa saarineen ja kallioineen, joka puiston korkeimmilta +kohdilta oli nhtviss.</p> + +<p>Mutta pelkn, ett aniharva niist, jotka siell liikkuivat, tulivat +ajatelleeksi miten harvinaisen ihmisystvllisen tyn sen omistajat +tekivt antaessaan yksityisen puistonsa nin yleisn kytettvksi. Eik +moni sivultakatsoja edes tullut ajatelleeksi, ett tm oli vain yksi +haara vanhan rva Sinebrychoffin kuuluisaa hyvntekevisyytt, jota hnen +minins, rva Fanny Sinebrychoff, sitten niin uskollisesti lpi koko +elmns jatkoi.</p> + +<p>Mutta eihn hyvntekevisyys olekaan juuri korkeassa kurssissa nykyn, +kun pyritn siihen, ett kukin voisi seisoa omilla jaloillaan ja ett +yhteiskunnalliset laitokset kuten sairaalat, kunnalliskodit, apukassat +y. m. voisivat hdn tullen tarjota raihnaisille ja vanhoille apua ja +turvaa, jota ne eivt kuitenkaan thn asti ole kyenneet tekemn; +kykenevtk edes koskaan. Tm yleinen katsantotapa kai kuitenkin +vaikutti, ettei minunkaan mieleeni milloinkaan juolahtanut ajatus kyd +haastattelemassa rva Sinebrychoffia, vaikkakin usein nin hnen nimens +lahjoittajien ja hyvntekijiden joukossa. Mutta kun sitten +kevttalvella 1921 kaikki lehdet tiesivt kertoa, ett hn oli mrnnyt +taideteoksensa annettavaksi Suomen valtiolle ja ett hnell oli niit +huomattava kokoelma, ptin menn sit katsomaan.</p> + +<p>Kun puhelimitse oli sovittu ajasta, lhdin tuota tuttua taloa kohti, +jonka puutarhassa monasti olin kynyt. Sisnkytv oli kadultapin ja +rouva S. asui toisessa kerroksessa. Sinne johtavat portaat olivat +punaisen maton peittmt ja molemmin puolin oli komeita palmuja ja muita +lehtokasveja. Tm vriyhdistelm oli suurenmoinen ja ihankuin valmistus +kaikkeen siihen mit sain nhd. Ja kuitenkin – en aluksi sittenkn +odottanut aivan paljoa. Arvelin, ett talossa tietysti oli +taide-esineit, sill kuuluihan asiaan, ett varakkaat hankkivat niit +itselleen, mutta ett kokoelma olisi sellaisella rakkaudella valittu, +ett koko koti olisi niin personallinen ja puhuisi sellaisesta +hienostuneesta mausta ja kauneuden palvonnasta, sit en kuitenkaan +voinut aavistaa. Mutta jo siin suuressa salissa, jonne ensin jouduin, +oli nhtvn alkuperinen <i>Sebastiano del Piombo</i> ja <i>Velasquez</i> +puhumattakaan renessanssiajan pienemmist kuuluisuuksista kuten esim. +<i>Bronzihosta</i> y. m.</p> + +<p>Rouva Sinebrychoff tuli vastaani mustiin puettuna. Nhtvsti hn +puolisonsa kuoleman jlkeen aina kvi mustissa, sill sellaisena tapasin +hnet sitten myhemminkin. Hn ei nyt en ollut sama kevyt keijukainen +kuin 80-luvulla, jolloin nin hnet Bulevardilla.</p> + +<p>Vartalo oli kynyt paljon tukevammaksi ja pyylevmmksi, kynti +raskaammaksi ja hipi, joka silloin oli kuin ruusunlehti, oli nyt +kalpea. Mutta piirteet olivat yht hienot kuin silloinkin ja tukassa oli +vain vhn hopeata. Muutamien tervehdyssanojen jlkeen, jolloin totesin, +ett hnell oli kaunis, sointuva ni ja ett hn nsi sanat erittin +selvsti, alkoi kokoelman katseleminen.</p> + +<p>Rouva Sinebrychoff kulki vieressni ja esitti jokaisen taulun ja oli +aina valmis antamaan listietoja niin pian kun sellaisia pyysin.</p> + +<p>Hn tunsi jokaisen taideteoksen historian niin pitklle kuin sen jlki +yleens saattoi seurata, ja hnen personallinen makunsa oli ollut +mrmss sek sit ostettaessa ett sille paikkaa kokoelmassa +valitessa.</p> + +<p>Ensin me kulimme lpi koko ruotsinmaalaisen kokoelman, joka tuntui hyvin +ehyelt, siin kun oli edustettuna Ruotsin suuruuden ajan ja Kustaa III +kauden etevimmt muotokuvamaalarit kuten esim. <i>David von Krafft</i>, +<i>Lundberg</i>, <i>von Breda</i>, <i>Roslin</i>, <i>Wertmller</i>, <i>P. Hall</i> y. m., joiden +monetkin tekeleet – Kristiina kuningattaren, Kaarle XII, Kustaa III, +Bellmanin, Lidnerin, Svedenborgin y. m. kuvat – olivat niin arvokkaat, +ettei todella ymmrr, miten Ruotsi on pstnyt ne ksistn.</p> + +<p>Siin jokaisen taulun edess seisoessamme, kntyi vliin keskustelumme +hiukan muillekin aloille kuin taiteen. Tulin m.m. ihmetelleeksi, ett +tm kokoelma oli saanut olla rauhassa punakapinan aikana.</p> + +<p>Se on minun anoppini ansio, selitti rva S. Tst kodista ei +tarvitseva viel koskaan ole mennyt saamatta apua ja siit johtuva +siunaus on pitnyt sen yll.</p> + +<p>Sitten me taas jouduimme puhumaan Suomen kahdesta kansallisuudesta ja +rva S. huomautti, ett kun Jumala kerran oli asettanut kaksi eri kansaa +samaan maahan, niin oli tarkoitus, ett he oppisivat toisiltaan, eivtk +riitelisi. Nm sanat eivt olleet mitn korulauseita hnen suussaan, +vaan hnen syvin vakaumuksensa, joka pohjautui monivuotisiin +havaintoihin ja mietiskelyihin.</p> + +<p>Seuraavassa huoneessa oli hollantilaista tai paremmin sanoen +alankomaalaista taidetta maailmankuuluine nimineen: <i>Rembrandt</i>, +<i>Rubens</i>, <i>Frans Hals</i>, <i>Van Dyck</i>, <i>Jan Steen</i>, <i>Teniers</i>, <i>Ruysdael</i>, +<i>Van Goyen</i>, <i>Haysum</i> y.m., joiden teoksia tavallisissa oloissa vain +tapaa Europan suurissa taidekokoelmissa. Tuskin oli uskoa silmin +nhdessn niit tll meill yksityisess kodissa. Vain niiden +etsimiseen ja valitsemiseen oli tietysti kytetty paljon aikaa ja huolta +– rahoista puhumattakaan.</p> + +<p>Parisen tuntia siin katseltuamme, ehdotti rva S. ett menisimme +ruokasaliin, jossa kahvipyt oli katettu. Se oli taaskin uusi +kauneusmaailma, joka siell avautui eteeni. Ruokasali oli nimittin +tynn mit arvokkaimpia taide-esineit: vanhoja kaappeja puu- ja +luuleikkauksineen, kallisarvoisia porsliinimaljakoita, metallisia +seinkoristeita y. m. y. m. ja tietysti taaskin tauluja. En ehtinyt +kiinnitt niin mitn huomiota itse kahviin, tin tuskin sain kuppini +tyhjennetty.</p> + +<p>Te ette varmaankaan pid kahvista, arveli rva S.</p> + +<p>Kyllhn min, mutta tss on nyt niin paljon muuta, ett kahvi joutuu +aivan sivuseikaksi, vastasin.</p> + +<p>Rva S. hymyili ja avasi vastapt olevan kaapin, joka oli tehty +kilpikonnan kuoresta, norsunluusta ja ebenholtsipuusta. Kauniimpaa ja +aistikkaampaa esinett ei juuri voi kuvitella. Siin oikein nki mit +taiteilijoita muinaisajan ksityliset olivat tehdessn huonekaluista +taideteoksia, joiden arvo aina vain lisntyy vuosi vuodelta.</p> + +<p>Me rupesimme puhumaan eri maiden ja eri kaupunkien taidekokoelmista, +joissa rva S. oli oleskellut pivkausia. Vlist hn oli nhnyt niiss +koululuokkia, jotka opettajansa kera kulkivat salista toiseen ja saivat +koko ajan tarvittavaa opastusta ja valaisevia selityksi. Oikein +kadehdittavina hn piti nit lapsia, jotka pienest piten saivat +kuulla ja oppia sellaista, mist meill tll Suomessa ei ole +aavistustakaan – ei alaikisill eik aikuisilla. Vasta tysikisiksi +pstymme me omin voimin ja omasta aloitteestamme psimme hiukan +syventymn vanhaan taiteeseen ja yleens taidehistoriaan. – Rva S:ll +oli esill monta kuvitettua taidehistoriaa ja taidetta koskevaa +kuvateosta, josta huomasi hnen ottaneen taidetutkimuksensa vakavalta +kannalta.</p> + +<p>Ja miten hn oli iloinnut jokaisesta saavutuksesta kokoelmaansa. +Saadakseen jonkun kauan toivomansa taideteoksen, oli hn monta kertaa +kieltytynyt sellaisesta, jota muut hnen asemassaan olisivat pitneet +aivan itsestn lankeavana, kuten esim. joka kevt uusiutuvista +kvelypuvuista, hatuista y.m. Ja kun niin monet henkilt aina olivat +hnen puolisonsa kimpussa pyyten lainoja, takauksia y.m. jotka sitten +ainaiseksi jivt selvittmtt ja he vain lohduttivat itsen sill, +ett eihn se kauppaneuvos Sinebrychoffin afreiss mitn merkinnyt, +sanoi rva S. sen monta kertaa hnt oikein kirvelleen, kun kymmenet +tuhannet sill tavalla menivt, sen sijaan ett niill olisi voinut +ostaa taideteoksia.</p> + +<p>Kuta kauemmin me puhuimme, sit enemmn ilmestyi keskustelun aiheita. Ja +rva S. oli harvinaisen avomielinen, vaikka ei silti ensinkn +lrpttelev. Kun on paljon tavannut ihmisi ja seurustellut heidn +kanssaan, tulee viimein jotenkin herkkkuuloiseksi ja oppii eroittamaan +vrn ja teeskennellyn todellisesta, mutta vaikka kuinka olisin +heristnyt korviani, en huomannut rva S:n sanoissa mitn, joka olisi +todistanut suurentelemishalua, omahyvisyytt tai turhamaisuutta. +Kaikella mit hn kertoi oli vakava pohja, jokainen huomautus ja +arvostelu oli kypsn, hienotunteisen ihmisen. Kun hn niin +ystvllisesti uteli miksik en ollut aikaisemmin tullut katsomaan hnen +kokoelmaansa, kun olin niin innostunut kuvaamataiteesta, olin miltei +hmillni, sill paitsi etten ollut tiennyt tst rikkaasta +taidekokoelmasta mitn, en ollut aavistanut, ett sen omistaja oli niin +syvmietteinen ja hienostunut henkil, ett hnen elmns oli ollut +niin yhtmittaista sisist kasvamista – tosin ei siihen suuntaan kuin +hn nuoruudessaan oli kuvitellut. Hn oli silloin vain uneksinut +kehittymisestn taiteilijauralla jo pttnyt olla menemtt naimisiin. +Kerta toisensa jlkeen hn oli antanut rukkaset liikemies +Sinebrychoffille, mutta tm tuli aina uudestaan. Kun hn sitten taaskin +kerran oli ottanut esiin tmn kysymyksen, sanoi Fanny Grahn lopulta +vsyneesti:</p> + +<p>Tulkaa huomenna puhumaan vanhempieni kanssa asiasta, ja lhti samassa +astumaan kotiin pin.</p> + +<p>Mutta niin jrkytetty hn oli tst puolesta lupauksesta, ett hn +kotiin pstyn heti purskahti itkuun ja istui siin p ksien varassa +pitkn aikaa.</p> + +<p>iti, joka hnen surunsa ensin huomasi, kysyi osaaottavasti syyt +siihen. Nyyhkytysten kesken hn sai sanotuksi:</p> + +<p>Kun minun pit menn naimisiin.</p> + +<p>Kenenk kanssa? kysyi iti hmmstyneen.</p> + +<p>Saattepa huomenna nhd, oli vastaus.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni6.jpg" alt="Fanny Grahn 80-luvulla."></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Fanny Grahn 80-luvulla.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Ymmrtkseen tmn eprimisen ja surun, on vlttmtnt tiet, ett +rva S. jo ennen naimisiin menoaan oli ollut kymmenen vuotta teatterin +palveluksessa ja ett teatteri oli ollut hnen ensiminen suuri +rakkautensa, hnen lapsuuden ja nuoruuden unelmiensa luvattu maa. Kun +hnen vanhempi sisarensa ja tmn toverit leikkivt teatteria, istui +nelivuotias Fanny jakkaralla oven suussa – hn oli muka saanut +vahtimestarin tehtvn – ja seurasi ihmetellen ja ihaillen heidn +liikkeitn ja puheitaan. Leikkiessn Heikinesplanadissa katseli hn +aina mit kunnioittavimmin vastapt olevaa ruotsalaista teatteria ja +kerran hn jo psi pujahtamaan sinne sisnkin. Oli aamupiv ja siell +harjoitettiin parasta-aikaa. Pikku Fanny painautui sein vasten ja oli +hiljaa kuin hiiri voidakseen kuulla mit siell sanottiin. Joku huomasi +hnet ja kysyi: Pidtk sin niin paljon teatterista?</p> + +<p>Pidn, tuli pienest, ylitsevuotavasta sydmest, ja tm sana avasi +hnelle portit tuohon ihannoituun valtakuntaan. Teatterissa tarvitaan +joskus aina lapsiakin nyttmll ja tss oli nyt saatavissa +erinomaisen siev ja sopiva pieni olento. Olihan hnell koulunkyntins +aamupivsin, mutta iltasin hn aina oli teatterissa, niin pian kun +hnt vain tarvittiin. Jo yhdeksn vuotiaana hn esim. oli mukana +piiritanssissa Wrmlndningarna nimisess kappaleessa. Silloinen +teatterin johtaja <i>Gustaf Mallander</i> huomasi piankin tytn lahjakkuuden +ja kvi ehdottamassa hnen vanhemmilleen, ett pikku Fanny saisi +antautua tykknn nyttelijalalle, jolloin hn, herra M., oli valmis +rupeamaan hnen taipumuksiaan kehittmn – varsinaista teatterikoulua +kun ei siihen aikaan viel ollut. Vanhemmat panivat kovasti vastaan; he +olivat vakavia, ajattelevia ihmisi ja pitivt keskinkertaisen +nyttelijn elm varsin slittvn. Ennemmin saa Fanny vaikka menn +luostariin kuin teatteriin, selitti is. Mutta Fanny pyysi ja rukoili, +kunnes vanhemmat lopulta taipuivat. Herra Mallander rupesi hnen +opettajakseen ja johti samalla paria muutakin nuorta tulijaa, joista +toinen oli <i>Adolf Lindfors</i>, sittemmin Helsingin kansallisteatterin +etev nyttelij.</p> + +<p>Herra M. oli niin tyytyvinen pieneen kolmioonsa, ett antoi sen jo pian +esiintykin erss soitannollis-draamallisessa iltamassa, jonka +ohjelmaan m.m. kuului Topeliuksen Sotavanhuksen joulu, miss Fanny +Grahn esitti sotilaspojan osaa reippaasti ja luonnollisesti. Aina +silloin tllin hn sai pieni tehtvi ja huomattiin hyvin lupaavaksi. +Siihen aikaan vieraili teatterissa naapurimaistamme useita etevi +nyttelijit – toiset heist viipyivt oikein vuosimri – jotka +antoivat paljon loistoa ja eloisuutta pkaupungin teatterielmlle. Ja +pikku Fanny, jonka vastaanottavaisuudella ja innostuksella ei ollut +rajoja, sai heist haihtumattomia vaikutteita. M. m. hnell oli ilo +esiinty samassa kappaleessa kuin kuuluisa tanskalainen nyttelij +<i>Magda v. Dolcke</i>. Tm hienostunut, suuren maailman nainen ihastui niin +pikku Fannyyn, ett hn antoi hnelle valokuvansa, syleili hnt ja +sanoi: Pikku Fanny, sinkin tulet kerran suureksi.</p> + +<p>V. 1875, siis Fannyn ollessa 13-vuotias, kiinnitettiin hnet teatteriin +oikein kontrahdilla, jossa m.m. sanottiin, ett hnen piti olla mukana +kaikissa kuorolaulu- ja tanssiharjoituksissa sek esiinty pieniss +osissa. Suuria tehtvi ei nyt aluksi voinut niin nuorelle tytlle +antaa, mutta ne kasvoivat vuosi vuodelta, samassa mrin kuin hn +itsekin kasvoi. Kaikkiaan hn teatterissa oloaikanaan esiintyi 85 +osassa. Tm on jo aivan tavatonta kun ottaa huomioon, ett hn +teatterista erotessaan oli vain 20-vuotias; ja se osoittaa ennen muuta +miten paljon tehtvi hnelle uskottiin ja miten rajattoman ahkera ja +tarmokas hn oli. Monta kertaa hn meni teatteriin jo klo 8 aamulla, +jolloin siell ei viel ollut ketn muuta, sytytti kaasun ja rupesi +aivan yksinn harjoittelemaan. Niinp hn esim. koitti saada nens +niin kantavaksi, ett se kuuluisi joka soppeen, aina ylimmlle riville +asti, ja ett sen svy samassa olisi aivan luonnollinen.</p> + +<p>Meidn pieniss oloissammehan kappaleet keskimrin menevt vain noin 5 + 6 kertaa – toiset vhn useammin, toiset taas eivt sitkn – ja +siksi tytyy ehtimiseen harjoittaa uutta. On alituinen vaihtelu, +alituinen kiire, eik nuorta Fanny tss ollenkaan sstetty. +Esimerkkin siit, mit hnelt vaadittiin, olkoon mainittu, ett hnen +esim. kymmeness pivss tytyi harjoittaa Cypriennen osa Sardoun +huvinytelmss Erotaan pois, jossa aina oli totuttu nkemn mit +etevimmt kyvyt. Sehn kuului aikoinaan <i>Ida Aalberginkin</i> loisto-osiin +ja siin on Helsingin yleis sittemmin saanut ihailla <i>Betty Nansenia</i>. +Fanny Grahn tiesi, ett hnell oli suuret edeltjt ja jo siit syyst +hn ponnisti kaikki voimansa, ja teki tyt kuumeisesti ja +uupumattomasti. Kun se suuri piv sitten koitti, todettiin, ett hn +oli aivan erinomainen, ett hnen vertaistaan ei viel koskaan oltu +nhty. <i>K. F. Vasenius</i> (nim. Bis,) joka on kirjoittanut teoksen Fanny +Grahnista nyttelijn, sanoo siin, ett vaikka hn elmssn oli +nhnyt monta Cypriennen esittj, voitti Fanny heidt kaikki erss +suhteessa. Kaikki muut olivat olleet jo kypsyneit naisia, Fanny Grahn +yksin oli yht nuori, yht steilev, yht naivi kuin Sardoun Cyprienne.</p> + +<p>Niin monessa muussakin yleisesti tunnetussa ja ensimisten +teatteridiivojen luomissa osissa hnt kytettiin kuten esim. Suzannena +Pailleronin Ikvss seurassa Perditana Shakespearen Talvisessa +tarinassa, Sigridin tuossa pohjoismaalaisessa kappaleessa Brllopet +p Ulfsa y. m. Ja sitten taas hnen piti esiinty aivan toisenlaisissa +osissa kuten nuorena Kaarlo kuninkaana Topeliuksen kirjoittamassa ja +Paciuksen sveltmss oopperassa Kaarlo Kuninkaan metsstys sek +nuorena Richelieun herttuana kappaleessa Richelieun ensiminen sotainen +uroty. Arvostelut olivat aina hyvin kehoittavia ja kiittvi, sek +totesivat, ett tm nuori, runsaslahjainen nyttelijalku yht mittaa +edistyi. Ja kuitenkin on listtv, ett sen aikuiset teatterikriitikot +olivat sangen vaativaisia ja ett heidn joukossaan olivat maamme +ensimiset esteetikot sellaiset kuin prof. <i>G. G. Estlander</i>, <i>tri +Fredrik Berndtson</i> y. m. jotka tunsivat alansa tydellisesti, eivtk +suinkaan suotta tunnustavia sanojaan tuhlanneet.</p> + +<p>Fanny Grahnin nimi ja maine oli jo ehtinyt tulla niin tunnetuksi +Pohjanlahden toisella puolellakin, ett hnelle sielt tuli mit +edullisin ehdotus. Hnelle tarjottiin nimittin tilaisuutta pst +Tukholman kunink. teatteriin, miss hnen ei ensinkn olisi tarvinnut +ehtimiseen harjoittaa uutta, vaan hn olisi ehtinyt syventymn +tehtviins ja sitpaitsi saanut mit parhainta ohjausta. Se oli +tietysti hyvin houkuttelevaa, mutta kun kaikki ystvt ja tuttavat +kovasti kehoittivat hnt jmn, uudisti hn taaskin kontrahtinsa +tklisen teatterin kanssa. Mutta tietysti tm mahdollisuus kerran +pst vljemmille vesille ji kytemn hnen mieleens, ja siksi +ymmrt niin hyvin, ett taiteilijauran keskeyttminen ei suinkaan +ollut hnelle mikn kevyt tehtv. Olihan se ollut yhtmittaista +nousua, yhtmittaista voittoisaa eteenpin kulkua. Ei hn viel ollut +tuntenut mitn pettymyst tai kyllstymist. Aurinkoisena ja +kullanhohtavana loisti hnen mielikuvituksessaan se suuren todellisen +taiteen ihana temppeli, jota kohti hn koko ajan pyrki ja jonka niin +harvat saavuttavat.</p> + +<p>Luultavasti hn aluksi tunsi mit suurinta kaipuuta jtettyn sen +tyalan, johon hn niin tavattomasti oli kiintynyt, mutta vhitellen +hankki kuvaamataide ja vanhojen mestarien taideaarteisiin syventyminen +hnelle korvausta. Hyvin kuvaavaa on muuten, ett hn, joka niin paljon +oli eritellyt ihmisten luonteita ja tulkinnut heidn sielunelmns +ilmauksia ja heidn eleitn, enin oli huvitettu muotokuvista. Harvoja +poikkeuksia lukuunottamatta, muodostavat nimittin muotokuvat +huomattavimman osan Sinebrychoffin kokoelmassa.</p> + +<p>Onneksi oli hnen puolisonsa myskin innostunut taiteesta ja niin +taide-esineiden ja taideteosten kokoominen muodostui heidn +pharrastuksekseen, heidn suureksi elmntehtvkseen. He hankkivat +thn kaukaiseen maahan sellaisia maalaustaiteen helmi, joita tll ei +viel koskaan ole ollut, he iloitsivat niist ja tahtoivat ett muutkin, +sitten kun heit ei en ollut, saisivat niist iloa.</p> + +<p>Aina kun Paul ja min palasimme kotiin seuroista ja kutsuista, kertoi +rva S., niin me syleilimme toisiamme ja sanoimme: ’Ei missn ole niin +hyv olla, kuin tll kotona.’</p> + +<p>Mutta niinp rva S. hoitikin tt kotiaan kuin silmterns, +erittinkin juuri sen taidekokoelmaa. Hn piti sit lainana, uskottuna +leiviskn, josta hnen tuli vastata. Joka taide-esine, joka huonekalu +oli sellainen kuin olisi se juuri tullut valmistuspajastaan ja kuitenkin +oli moni jo ollut talossa vuosikymmeni.</p> + +<p>Salin pronssikruunut esim. olivat riippuneet sen katossa jo sata vuotta +ja kuitenkin ne hohtivat ja kimaltelivat aivan kuin uudet. Ne olivat jo +kyll aivan mustuneet hnen taloon muuttaessaan, mutta hn antoi ottaa +ne alas, ruuvasi joka metalliosan erikseen, pesi ne lmpimss vedess, +johon oli pantu muutama tippa ammoniakkia ja sitten niit hangattiin +niin kauan kunnes ne tulivat aivan kirkkaiksi.</p> + +<p>Rva S:ll oli joka esinett varten omat, itse keksimt puhdistustapansa +ja puhdistusvlineens ja niist pidettiin kiinni. – Taideyhdistyksen +intendentti <i>M. Wnerberg</i> toi hnelle kerran pienen painetun vihkosen, +jossa hn neuvoi miten tauluja tulee hoitaa ja puhdistaa.</p> + +<p>Ennenkuin luen tmn, niin suonette, ett min kerron, miten minulla on +tapana tehd, sanoi rva S. ja teki sitten selkoa menettelytavastaan, +miten esim. kevisin jokainen taideteos pyyhittiin pehmell, +erityisest kankaasta tehdyll rievulla, joka kytettess rutistettiin +pallon muotoiseksi, miten taulujen kehyksi varten taas oli erikoiset +tomurtit ja pienet puikot, joiden avulla kaikki niiden koristukset ja +leikkaukset saatiin puhdistettua, miten jokainen taulu senjlkeen +peitettiin verholla, jotta ei kesaurinko sit pahentaisi. Tmn +kuultuaan arveli herra Wnerberg, ettei hnell ollut mitn neuvoja +annettava rva S:lle, mutta pikemmin hnelt opittava.</p> + +<p>Tapa mill rva S. puhui nist kytnnllisist tehtvistn, oli varsin +mielenkiintoinen. Se osoitti erityist perehtymist niihin ja +loppumatonta tyiloa. Suurien kevt- ja syyssiivousten aikoina esim. hn +oli liikkeell aikaisesta aamusta myhiseen iltaan, mutta piti sen +kaikkein luonnollisimpana asiana maailmassa. Ei hn ollenkaan ymmrtnyt +sellaisia emnti, jotka pitvt parin viikon suursiivousta niin +raskaana, ett jo kaipaavat lepoa sen suoritettuaan.</p> + +<p>Olin ajatellut olla tunnin tll retkellni ja se kasvoi neljksi, olisi +luultavasti venynyt vielkin pitemmksi, ellei myhinen tunti olisi +muistuttanut minua kotiin menosta.</p> + +<p>Tulkaa uudestaan aina kun teidn on ikv hollantilaista huonetta, +sanoi rva S. hyvstellessni, koska hn oli havainnut, ett vanha +hollantilainen taide minua erittin oli huvittanut.</p> + +<p>Kului kuitenkin aikoja, ennenkuin noudatin tt ystvllist kutsua, +sill huomasin kaikesta, ett rva S:n aika oli hyvinkin tprll. Oli +niin paljon ihmisi, jotka kntyivt hnen puoleensa pyyten apua ja +kannatusta, oli niin monta laitosta, kuten lasten-, vanhojen- ja +sokeiden koteja y. m. yksinisten ja sairaiden turvapaikkoja, joiden +pystyss pysymist hn tahtoi edist kymll niiden kevt- ja +syysmyyjisiss y. m. tilaisuuksissa.</p> + +<p>Hn osti meilt aina koko sylillisen harjoja, kydessn, kertoi esim. +Sokeiden kodin johtajatar, eik siin kyllin, vaan hn otti myskin +selkoa ketk hoidokeista olivat ne valmistaneet, kvi heit +puhuttelemassa ja lausui heille rohkaisevia sanoja.</p> + +<p>Mutta kun sitten pari hyv ystvni myskin mielelln tahtoi nhd +Sinebrychoffin taideaarteet, tarjouduin heidn oppaakseen ja tulin +uudestaan siell kyneeksi. Tm toinen kynti muodostui jos mahdollista +vielkin sisltrikkaammaksi ja hauskemmaksi kuin ensiminen, se kun +antoi tilaisuutta syventymn kaikkiin edellisell kerralla saatuihin +vaikutelmiin ja taas uudestaan tapaamaan talon miellyttvn emnnn – +vielp hnen uskollisen talousapulaisensa Alman, joka oli eteisess +vastaanottamassa aivan kuten edellisell kerrallakin. Sellainen kuin on +emnt on palvelijakin sanotaan ja tss kodissa se ihan +kirjaimellisesti oli toteutunut. Siskk Alma oli ollut talossa 23 +vuotta, keittj 27 vuotta ja suorittaneet tehtvns yht uskollisesti +kuin emntkin, tottuneet kaikkiin talon tapoihin, oppineet +kunnioittamaan sen taide-esineit ja haltijaven taideharrastusta. Siksi +vallitsikin heidn keskenn mit tydellisin luottamus ja kiintymys. +Emnnn huolet ja surut olivat myskin talousapulaisten ja sitten taas +pinvastoin. Kun esim. kauppaneuvos Sinebrychoff kuoli ja rouva pitkt +ajat senjlkeen oli surun valtaama ja uneton, valvoi Alma ihan +pyytmtt viereisess huoneessa ollaksensa aina valmis tulemaan, kun +hnen haltijattarensa vain suinkin kutsui. – Ja aivan ihmeellisesti hn +osasi liikkua kahvipydn ymprill ja valvoa, ett kukin aina sai mit +hn tarvitsi. Kaikki kvi niin hiljaa ja melutta, aivan kuin olisi siin +ollut henkiolento pitmss huolta jokaisesta. Vieraanvaraisen tapansa +mukaan oli rva S. nimittin taaskin antanut kattaa kauniiseen +ruokasaliinsa kahvipydn ja siin me istuimme toista tuntia vilkkaasti +keskustellen ja leikki laskien.</p> + +<p>Kyll se sentn on kummallista, sanoi ers seurueesta, ett vaikka +Helsingiss on tllainen koti ja kokoelma, emme me tavalliset ihmiset +ole tienneet siit mitn.</p> + +<p>Se on juuri yht ihmeellist, ett Helsingiss on nin hauskoja +ihmisi, joista min en thn asti ole tiennyt mitn, vastasi rva S. +Se oli hyvin kohtelias ja lystiks knne ja sellaisia hn teki monta. +Kun ers toinen seurueestamme valitti, ett hnen vuosimri oli +tytynyt el pieness maaseutukaupungissa Kuopion takana, ja siksi +oli jnyt niin jlelle kaikilla aloilla, vastasi rouva S., ett se +pinvastoin mahtoi olla aivan erinomainen paikka, koska siell sek +henkisesti ett ruumiillisesti pysyi niin pirten. Olin edellisell +kynnillni tiedustellut, eik talon vieraat vahingoittaneet siell +olevia kalliita kaluja ja kertonut omista ikvist kokemuksistani: miten +ihmiset mieluimmin istuivat nojatuolien ksinojilla kuin itse istuimilla +ja saivat ne siten irti, miten he jaloillaan kahnasivat pytien jalkoja +ja ristikoita, joten ne olivat tynn naarmuja, asettivat kahvikuppejaan +soittokoneen kannelle y. m. Silloin rva S. ei tietnyt sellaisesta +mitn, nyt hn sanoi minua usein muistaneensa tmn kysymyksen +johdosta, sill senjlkeen kuin suuri yleis oli ruvennut kymn hnen +kokoelmiaan katsomassa, oli hn ihmeekseen havainnut kuinka huonosti +kasvatetut ihmiset tss suhteessa olivat. He saapastelivat hnen +hienoilla parkettilattioillaan niin hikilemtt, ett niit ehtimiseen +oli tytynyt kiillottaa, tauluja katsellessaan he heittysivt +polvilleen vanhoille kallisarvoisille nojatuoleille ja tarttuivat niiden +kullattuihin karmeihin lmpisin, hikisin ksin. Jos olisin mies, en +vain koskaan kosisi sellaista tytt, sill ei hnest ole talon +emnnksi, sanoi hn hyvin vakuuttavasti.</p> + +<p>Oli todellakin oikein masentava kuulla, ett sen nuoren polven naiset, +joilla oli onni pst rva S:n kotiin ja hnen opastamanaan katsella +siell olevia kauneusarvoja, eivt ensinkn ymmrtneet miten oli +kyttytyminen. He saattoivat paiskautua istumaan, sill aikaa kun +emnt aina itse seisoi taulujaan esittessn. Ja kuitenkin oli +seisominen hnelle hyvin raskasta senjlkeen kun hn pahasti oli +loukannut jalkansa. Hnen uskollinen Almansa kertoi tst tapahtumasta +sitten jlestpin seuraavasti: Ern kespivn oli rva S. tapansa +mukaan valmistanut puistossaan juhlat ern lastenkodin lapsille. Hn +istui heidn kanssaan keinulaudalla, kun tm yhtkki katkesi ja hnen +jalkansa ji laudan alle sek vikaantui niin pahasti, ett hnet oli +kannettava sisn. Siin tuskissaan ollen, hn lhetti sanan, ettei +lasten juhlaa mitenkn saanut keskeytt, vaan ett heit oli +kestitettv juuri sill tavalla kuin alusta oli ajateltu, ja samassa +hn oli tyytyvinen senjohdosta, ett onnettomuus oli kohdannut hnt +eik pienokaisia.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni7.jpg" alt="Fanny Sinebrychoff erss yksityisess seurassa esitetyss +nytelmkappaleessa"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Fanny Sinebrychoff erss yksityisess <br>seurassa esitetyss +nytelmkappaleessa</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Tst jalkansa vikaantumisesta hn ei kuitenkaan meille sanonut mitn, +eip sitkn, ett hnen terveytens yleens oli heikko. Pinvastoin. +Kun ers seurastamme mainitsi pttneens el hyvin kauan nhdksens +millaiseksi nykymaailma tst muuttuisi, vakuutti hn pttneens juuri +samaa. Kun oli kysymys siit, ett hn joskus poikkeisi N. :n +toimistoon, mutta ensin kuitenkin ilmoittaisi tulostaan, jotta siell +sit ennen voitaisiin panna toimeen oikein perusteellinen suursiivous, +selitti hn sen olevan aivan turhaa. Ei hn mennyt tuttaviinsa +tarkastaakseen heidn jrjestystn, vaan nauttiakseen heidn +seurastaan. Muuten hn kyll sanoi olevansa tottunut siihen, ett hnt +pidettiin jonkinmoisena jrjestyksen pedanttina. Hnen nuoret +sukulaisensa esim. vittivt pilkaten, ett kun Fanny tti panee heit +jotakin esinett kiillottamaan, niin tytyy ensin hangata sit mrtyt +kerrat pitkittin ja sitten poikittain, eik siin vain saa erehty.</p> + +<p>Hyvin mielenkiintoista oli kuulla hnen kertovan edellisen kesn +korjaustist hnen kesasunnossaan Hagalundissa. Siin oikein havaitsi +mik jrjestv kyky ja kytnnllinen emnt hn oli. Kaikki hn itse +suunnitteli valmiiksi ihan pienimpi yksityisseikkoja myten ja ellei +sitten ksityliset suvainneet ruveta hnen mryksin seuraamaan, +niin ty vaikka keskeytettiin joksikin aikaa, kunnes asianomaiset +ottivat ymmrtkseen mist oli kysymys.</p> + +<p>Kaikissa hnen tissn ja toimissaan oli metoodia, eik suinkaan vhin +hnen hyvntekevisyydessn. Ei se ensinkn ollut tuollaista +tavallista almunantoa, joka ei tied muusta kuin pienen tilapisen +rahalahjan luovuttamisesta apua-anovalle pstkseen hnest vapaaksi. +Rva S. antoi ottaa tarkalleen selkoa apua pyytvn henkiln olosuhteista +ja mahdollisuuksista ja jos sitten nyttytyi, ett hn todella oli +avuntarpeessa, antoi hn sit mit tehoisimmalla tavalla, ei kerran, +eik pari kertaa, vaan vliin vuosimri pertysten. Hnen kirjoissaan +oli esim. monta sataa vanhaa vaimoa, joita hn auttoi, ja joille hn +m.m. joka joulu hankki jouluiloa. Jo monta piv ennen jouluiltaa +valmisti hn Alman kanssa heit varten myttyj, joissa oli sek vaate- +ett ruokatavaraa. Niit he sitten aattoiltapuolella saivat tulla +noutamaan. Saman pivn aamupuolella hn taas personallisesti kvi +tervehtimss ystvin ja suojattejaan eri laitoksissa.</p> + +<p>On aivan tavallista, ett ihmiset, joilla on tuollainen erityinen +jrjestmistaito, seuraihmisin ovat jykki ja kuivia. Heilt puuttuu +vlittmyys, heill ei ole tuota nopeata antautumisen lahjaa ja +innostuksen kyky. He ovat niin tottuneet aina harkitsemaan ja +punnitsemaan, ett se on painanut leimansa koko heidn olemukseensa. +Tm ei kuitenkaan milln tavalla pitnyt paikkaansa rva +Sinebrychoffiin nhden. Ei kukaan kuullessaan hnen niin hilpesti +keskustelevan ja leikki laskevan, olisi voinut aavistaa, ett hn oli +niin ankara jrjestyksen ihminen. Kaikki hness tuntui pikemmin +hetkellisten, voimakkaiden tunteiden mrmlt aivankuin +taiteilijatemperamentilt saattaa odottaakin. Hnell oli sit +personallista vetovoimaa ja haltioitumiskyky, joka on ominaista +kaikille taiteilijaluonteille ja vaikuttaa, ett heidn seurassaan +miltei aina on hauska olla, ett heti syntyy sellainen lmmin tunnelma +ja vapauttava luonnollisuus.</p> + +<p>Mekin, jotka sin iltana istuimme rva S:n luona, olimme aivan +tydellisesti tmn tunnelman lumoissa ja iloitsimme siit, ett tll +Helsingiss olimme lytneet sellaisen henkevn, kaikesta inhimillisest +innostuneen henkiln.</p> + +<p>Ja niin mahtavasti oli hnen mallikelpoinen kotinsa vaikuttanut meihin +kaikkiin, ett nuorin joukossamme rupesi heti kotiin tultuaan +kiillottamaan lattiaansa sill seurauksella, ett hnen +talousapulaisensa sanoutui irti, ja ers toinen asettui viel samana +iltana pesemn kasvejaan.</p> + +<p>Viimeinen nimittin, jonka rva S. oli nyttnyt meille oli ers +rakennuksen pihan puolella oleva ulkoneva osa, n. k. erkeri +lasiseinineen, tynn mit ihanimpia kukkivia ruusuja azaleoja ja +amaryllisi. Hn oli niidenkin hoitoa tarkkaan valvonut ja nautti nyt +sanomattomasti niiden vriloistosta, jota katossa riippuva punainen +lamppu viel kohotti. Sinne kukkien keskelle hn asetti meidt istumaan +ja seisoi itse erkeriin johtavan aukon suussa hymyilevn ja +steilevn.</p> + +<p>Vain kymmenen piv tmn jlkeen luimme lehdiss, ett rva +Sinebrychoff oli kuollut. Se tuntui aivan mahdottomalta. Emme oikein +ottaneet sit uskoaksemme, ennenkuin puhelimitse kyselimme uskolliselta +Almalta. Nyyhkytysten kesken hn kertoi, ett rva S. jo pitemmn aikaa +oli krsinyt vatsassa olevien kasvien takia ja kun nm vaivat lopulta +kvivt sietmttmiksi, oli hn mennyt sairaalaan leikattavaksi. Mutta +hn oli koko ajan ollut hyvin toivorikas ja puhunut pikaisesta +kotiinpalaamisestaan. Kaikki olikin alussa tuntunut varsin lupaavalta: +leikkaus oli onnistunut hyvin ja potilas oli kestnyt nukutuksen, mutta +sydn ei kestnyt.</p> + +<p>Sanoma tst kuolemantapauksesta kulki kuin kulovalkea ympri Helsinki +ja hertti kaikkialla hmmstyst ja surua, mutta ei kuitenkaan missn +piiriss niin, kuin niiden pienten keskuudessa, joiden auttaja ja +lohduttaja rva S. jo vuosikausia oli ollut. Moni tunsi, ettei hnell +tstlhin en ollut ketn, joka hnest olisi vlittnyt, ett hn +oli menettnyt ainoan maallisen ystvns ja joutunut orvoksi.</p> + +<p>En ole viel kenenkn haudalla vuodattanut niin katkeria kyyneleit +kuin rva Sinebrychoffin, sanoi ers nuori mies, jota hn oli auttanut +taiteilijauralle, en ainoastaan siksi, ett hn minua avusti, mutta hn +oli minulle niin herttainen ja hyv, etten viel koskaan ole sellaista +tavannut.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni8.jpg" alt="Fanny Sinebrychoff * 24. X–64 † 27. IV–21."></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Fanny Sinebrychoff <br>* 24. X–64 † 27. IV–21.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Esimerkkin siit miten vaatimaton hn oli itsens suhteen, olkoon +mainittu, ett, niin innostunut kuin hn olikin taiteellisista +muotokuvista, ei hn antanut itsestn maalata niin mitn kuvaa – ers +taiteilija Berdtsonin tekem tosin on vanhemmilta ajoilta, mutta ei se +ole erityisesti onnistunut. Ei hn edes mennyt valokuvaajalle pariin +kolmeenkymmeneen vuoteen<a href="#a1">[1]</a> ja niin hnen kauniit, puhtaat piirteens +hyvin eptydellisesti tulevat silymn tuleville polville. Mutta hnen +nimens tulee aina mainittavaksi Sinebrychoffin kokoelmien kanssa +yhteydess niinkuin se myskin kaikiksi ajoiksi on liittynyt meiklisen +nytelmtaiteen ja hyvntekevisyyden historiaan.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><a name="3">PROFESSORI N. C. FREDERIKSEN.</a></h2></center> + + +<p>Kevll 1896 kun ensi kerran olin Parisissa, sain ern pivn +tervehdyksen professori <i>N. C. Frederiksenilt</i> ja kutsun tulla symn +pivllist hnen ja hnen puolisonsa kera. Jlkimisen olin joskus +tavannut, edellisest en tiennyt mitn muuta kuin ett hn vuosimri +oli oleskellut ulkomailla ja ett hnell oli iti ja sisar, tuo oppinut +<i>Kirstine Frederiksen</i>, Kpenhaminassa.</p> + +<p>Olin kutsusta varsin hyvillni, vaikka en tosiaankaan ymmrtnyt syyt +thn kohteliaisuuteen. En silloin viel tiennyt mitn siit, miten +lmpimsti prof. F. oli seurannut Suomen kohtaloa jo vuosimri, ja +mill osanotolla hn meit hamasta nuoruudestaan oli ajatellut. Eik +ainoastaan ajatellut, vaan myskin koettanut tehd parhaansa meidn +avustamiseksemme. Hn oli nuorena ylioppilaana saanut Kpenhaminan +yliopiston kultamitalin erst kansantaloutta koskevasta +kilpakirjoituksestaan, ja tmn kalleimman tavaransa hn nlkvuosinamme +60-luvulla lhetti Suomeen leivksi vaihdettavaksi.</p> + +<p>80-luvulla taas, jolloin hykkykset Suomea vastaan venlisiss +lehdiss rupesivat kymn ihan jokapivisiksi, hankki hn itselleen +tarkat ja seikkaperiset tiedot meidn maamme suhteista keisarikuntaan +voidakseen aina sopivissa tilaisuuksissa torjua vihamielisess +tarkoituksessa tehtyj perttmi syytksi.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni9.jpg" alt="N. C. Frederiksen vh ennen kuolemaansa."></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>N. C. Frederiksen vh ennen kuolemaansa.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Mrtuntina me tapasimme toisemme erss parisilaisessa ravintolassa +ja nyt seurasi hilpe yhdessolo. Professori F. oli viel siihen aikaan +parhaassa miehuuden ijssn, tynn tuumia ja elinvoimaa. Paitsi hnt +itsen ja hnen puolisoaan, oli siell lsn myskin ers nuori +tanskatar, <i>Pauline Bagge</i>, joka, kuten minkin, oli tullut Parisiin +naisasiakongressia varten ja siit meill oli paljon kerrottavaa. Se oli +meluavin ja myrskyisin kongressi, jonka milloinkaan olimme nhneet, +sinne kun oli kokoontunut joukottain parisilaisia ylioppilaita y. m. +nuorisoa keskeyttkseen puhujia. Siin he monasti onnistuivatkin +erinomaisesti, varsinkin silloin, kun asianomainen luki sanottavansa +paperista. Tuskin hn oli pssyt alkuun, niin jo huudettiin alas ja +sit jatkui kunnes hn totteli. Min olin kuitenkin onnistunut +esittmn sanottavani Suomesta tyydyttvn hiljaisuuden vallitessa ja +antanut sen, Suomesta tulleen mryksen mukaan, painettavaksi. Olin +vastikn saanut siit ensimisen korehtuuri-vedoksen ja kun sitten +valitin tottumattomuuttani korjaamaan ranskankielist korehtuuria, +tarjoutui prof. F. heti auttamaan.</p> + +<p>Oli miltei kuin ennustuksellinen sattuma, ett prof. F. heti ensikerran +tavatessamme teki minulle palveluksen, sill senjlkeen niit seurasi +ehtimiseen. Tuskin tunnen toista, joka minua siihen mrin olisi +opastanut, neuvonut, opettanut ja rohkaissut.</p> + +<p>Noin puolitoista vuotta tst ensi tapaamisestamme olin nimittin +taaskin Parisissa, en en viipykseni vain pari viikkoa, kuten ensi +kynnillni, vaan ollakseni siell koko kesn. Oli niin paljon, jota +tahdoin oppia ja nhd. Ohjelmaani kuului m. m. asettua johonkin +ranskalaiseen perheeseen tai tysihoitolaan saadakseni joka piv puhua +ranskaa. Mutta pian havaitsin, ett juuri Parisi on se paikka, johon +siihen kaikkein vhin on tilaisuutta.</p> + +<p>Tysihoitolat ovat enimmkseen tynn muukalaisia, joiden +ranskankielentaito on niin heikko, ettei heilt totta tosiaankaan opi +mitn, ja yksityiset perheet ovat ani harvoin taipuvaiset ottamaan +vieraita luokseen. Kuulusteltuani sopivaa tysihoitolaa noin viikon +pivt ja kytyni katsomassa monenmoisia, sek mahdollisia ett +mahdottomia paikkoja, tulin siihen johtoptkseen, ett kaikkein +parasta oli jd asumaan siihen pieneen hotelliin, miss +Frederiksenitkin asuivat ja jonne olin aluksi asettunutkin. Rouva F. oli +matkustanut kylpylaitokseen, mutta professori oli Parisissa, ja hn oli +jo ehtinyt antaa minulle niin paljon hyvi neuvoja ja ohjeita sek +kertoa minulle niin paljon opettavaista niden muutamien pivien +kuluessa, ett arvelin hnen seurassansa oppivani enemmn kuin parhaassa +pensionaatissa. lykkt ihmiset ovat aina antaneet minulle enemmn kuin +kaikenmaailman kirjat – parasta siis kytt taas ttkin tilaisuutta +hyvkseen.</p> + +<p>Sill aikaa kun prof. F. aamupivisin oli toimistossaan, kvin min +Alliance franaisen luentokursseilla, kouluissa kuuntelemassa y. m., +mutta illalla kl. 6 tuli hn aina hotelliin minua pivllisille +noutamaan.</p> + +<p>Parisissa oli siihen aikaan paljon hauskoja, siistej ruokapaikkoja ja +nit me vuorotellen kytimme ja vietimme loppuillan tavallisesti +jossakin kahvilassa keskustellen ja pivn lehti lukien. Vliin tehtiin +myskin retki maailmankaupungin eri osiin. Professori F. tunsi Parisin +juurta jaksain, niin ett hnell itsell ei ollut nist retkist +mitn iloa, mutta sen enemmn ne viehttivt minua. Pimen tultua, kun +kaikki tulet olivat sytytetyt, ja niiden valot kuvastuivat Seiness kuin +sadat kultapatsaat tai kimmeltvt hapsut, oli ajeleminen omnibussien +katoilla tai astuskeleminen pitkin joen rannikoita mit ihaninta, ja +pivnvalossa taas olivat sen sadat muistopatsaat, suihkulhteet, +puistot ja loistorakennukset sellaiselle ensikertalaiselle kuin minulle +yh uutena ilonaiheena, varsinkin kun sai nhd ne taitavan oppaan +seurassa, joka osasi selitt kaikki ja oli kuin elv tietosanakirja.</p> + +<p>Professori Frederiksen oli nimittin, paitsi ett hn oli monipuolisesti +oppinut henkil, niin paljon nhnyt, kokenut ja elnyt, ett hnen +seurassaan oleskeleminen oli kuin eri maissa, jopa eri maanosissa +matkustaminen.</p> + +<p>Ne, jotka eivt personallisesti tunteneet hnt, olivat vain kuulleet +hnen vaihtelevan elmntarinansa, olivat valmiit sanomaan, ett hn oli +seikkailijaluonne ja epvakainen henkil, mutta siin ei kuitenkaan +ensinkn ollut per. Hnell oli vain tavaton toimintahalu ja +uskomattoman paljon aloitteita, mutta toisaalta hnell ei ollut kyllin +organisoimiskyky ja ennen kaikkea kyllin ihmistuntemusta – paremmin +sanoen epilyst ihmisiin – apulaisia valitessaan ja siksi niin monet +hnen hyvist tuumistaan eponnistuivat.</p> + +<p>Hn alkoi uransa loistavammin kuin useimmat muut kuolevaiset. Ennenkuin +hn edes viel oli pssyt nioikeutetuksi, valittiin hnet jo Tanskan +Kansankrjien jseneksi ja kaksi vuotta sen jlkeen oli hn +Kpenhaminan yliopiston professori. Mutta nm tyalat, jotka jo +olisivat tyydyttneet monen muun ihmisen toimintahalua, eivt viel +olleet kyllin hnelle. Oli niin paljon tehtvi kytnnllisell alalla, +niin paljon uudistuksia, jotka hnest myskin vlttmtt olivat +suoritettavat. Tuo kytnnllinen piirre ja halu olla mukana maataan +rakentamassa ei ainoastaan vlillisesti tiedemiehen ja +kansantaloudenopettajana, vaan suoranaisesti aatteittensa toteuttajana, +oli isnperint, sill tm oli ollut arvossapidetty, toimelias +maanviljelij. Tuo aatteellinen ja ihanteellinen puoli hness oli taas +idilt kotoisin, hnelt, joka jo pikku tyttsen oli oppinut latinaa +kuunnellessaan sivultapin miten hnen veljin oli opetettu, joka osasi +kertoa sellaisia satuja ja sepitt sellaisia lauluja lapsilleen, ett +hnen lastenlastenlapsensa kaukana Amerikassa ja Uuden Seelannin +aarniometsiss niit vielkin toistavat. Lpi koko elmns hn +sitpaitsi seurasi kaikkia kirjallisia ja yhteiskunnallisia ilmiit ja +oppi viel vanhoilla pivilln, oleskellessaan ern talvikauden +Roomassa, italian kieltkin.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni10.jpg" alt="N. C. Frederiksen nuorena ylioppilaana 1863."></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>N. C. Frederiksen nuorena ylioppilaana 1863.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Aatteellisuuden ja kytnnllisyyden yhdistminen ei ole aina niinkn +helppoa ja useimmiten havaitsee, ett jompikumpi krsii; ja mit juuri +prof. Frederikseniin tulee, niin joutui kytnnllinen puoli +tavallisesti aina vhemmlle, sill hnen tuumansa ja niiden alkuunpano +olivat aivan erinomaiset. Kpenhaminassa ei esim. viel viime vuosisadan +60 luvulla ollut maalaisten pankkia. Sellaista prof. F. rupesi sinne +puuhaamaan ja saikin sen tuota pikaa pystyyn. Tanskassa ei viel liioin +siihen aikaan harjoitettu sokerijuurikkaiden viljelyst. Prof. F. +perusti sinne koeasemat ja rupesi kirjoittamaan asiasta. Hn hankki +itselleen maakartanoita ja myllyj pitkin maata, ulotutti toimintansa +Ruotsiinkin ja osti siell metsi ja putouksia. Hn oli yhtmittaisessa +tyss ja touhussa ja pidettiin jo yhteen aikaan miljoonien omistajana: +Kymmenen vuoden kuluttua tuli romahdus ja hn menetti kaikki, sek +omansa ett muiden tavarat. Hnen vararikkonsa kuului yleens suurimpiin +mit Tanskassa siihen aikaan on tehty, ja senjlkeen oleskeleminen +siell kvi hnelle mahdottomaksi. Hn siirtyi perheineen Amerikkaan ja +toimi siell aluksi sanomalehtimiehen, mutta taaskin veti liike-elm +hnt puoleensa. Hn joutui m. m. maapalstojen vlittjksi +siirtolaisille, hnell oli omat konttorinsa monine kymmenine +apulaisineen, omat matka-agenttinsa y. m. thn vlitystoimeen +tarvittavat henkilt ja oli taaskin: miljoonamies. Tt nousua kesti +hiukan toistakymment vuotta ja sitten tuli taaskin kkininen lasku ja +vararikko. Itse hn selitti syyn thn amerikkalaiseen romahdukseen +olleen sairauden, jonka takia hnen kuukausimriksi oli ollut +jttminen liikkeens johto vieraisiin ksiin, mutta minusta tuntui +sittenkin silt kuin olisi suurin syy ollut siin, ett hnell oli +liika paljon luottamusta ihmisiin, niin ett kaikenmoiset onnenonkijat, +jotka tarjoutuivat hnen palvelukseensa, otettiin vastaan ja tekivt +sitten voitavansa hvittkseen hnen omaisuuttaan.</p> + +<p>Aivan pohjaton hyvyys ja rehellisyys oli nimittin perussvel prof. F:n +luonteessa ja sellaisen ihmisen on varsin vaikea epill muita. Hn +lhtee aina siit, ett kukin koittaa parastaan ja tahtoo yleist hyv +edist kuten hn itsekin. Ja yleinen hyv oli Frederiksenill kaikki +kaikessa. Ei hn pannut liikkeit pystyyn itse niist hytykseen tai +kunniaa ja mainetta niittkseen, vaan hankkiakseen ihmisille tyaloja +ja tyt. Ihmisten hyvinvointi ja onni, kulttuuriarvojen kasvaminen ja +ihmisyyden edistminen olivat hamasta nuoruudesta hnen toimintansa +pmrn, se henkinen ilmakeh, jossa hn eli ja liikkui ja niden +periaatteiden valossa ja kannustamana hn toimi. Mutta nm periaatteet +ja niiden mukana toimiminen eivt aina, ikv kyll, ole edulliset +liikeihmiselle. Moni pit esim. vararikkoja tehdessn huolta siit, +ettei itse joudu aivan puille paljaille ja toiset osaavat sellaisissa +tilaisuuksissa korjata itselleen oikein tuntuvastikin tavaraa. Prof. F. +ei sellaista ajatellutkaan ja siksi hn seisoi siin taas toisen kerran +tyhjin ksin. Silloin hn jtti Amerikan ja siirtyi Lontooseen ja sielt +jonkun vuoden kuluttua Parisiin, jossa hn enimmkseen toimi +kirjallisella alalla.</p> + +<p>Nm monet vuodet eri maissa ja erilaisten ihmisten parissa, kaikki se +kunnioitus ja kumartelu, joka tulee mahtavan liikemiehen osaksi ja +sitten taas se vlinpitmttmyys ja halveksiminen, jota samat ihmiset +niin runsaasti osoittavat, kun hn on eponnistunut, kaikki tm oli +tietenkin opettanut prof. F:lle paljon, mutta katkeraksi se ei ollut +hnt ensinkn tehnyt. Pinvastoin.</p> + +<p>Oli kerran kysymys siit vaihtaisiko hn elmns vanhemman veljens +kanssa, joka eli varakkaana maanviljelijn Tanskassa Laalannin saarella +ja omisti niin komean asuinrakennuksen, ett siin oli sek tornit ett +parvekkeet, mutta hn pudisti ptns. Elm oli kyll tuonut hnelle +monet suuret pettymykset ja huolet, mutta samalla se oli henkisesti +hnt suuresti rikastuttanut, oli antanut sisllyst ja elmyksi, +nyttytynyt monikirjavuudessaan ja vaihtelurikkaudessaan. Tiedemiehen +hn tunsi koko tieteellisen maailman, liikemiehen liikeihmiset, valtio- +ja sanomalehtimiehen kaikki politikoitsijat ja julkisen sanan +edustajat. Hnen personallinen vetovoimansa vaikutti taas, ett hnell +oli uskollisia ystvi kaikissa kansoissa ja piireiss. <i>Bjrnson</i> esim. +kuului hnen personallisiin ystviins, samaten <i>Walter Runeberg</i> +monesta muusta meill vhemmin tunnetusta henkilst puhumattakaan.</p> + +<p>Tm hnen monipuolisuutensa ja henkinen joustavuutensa vaikutti +tietenkin, ett hnen seurassaan oli aina hauska olla, ettei +keskusteluaiheista koskaan ollut puutetta, varsinkin kun thn viel +tulee lis, ett hn oli ottanut aivan erikoistehtvkseen kehitt +minua, aivan kuin olisi hn ollut sit varten palkattu opettaja. Niin +pian kun hn esim. lysi toimistoonsa tulleissa sanoma- ja +aikakauslehdiss jotakin mielenkiintoista, merkitsi hn sen heti +sinisell kynll ja toi minulle luettavaksi. Kun hn tapasi Parisissa +huomattavia skandinaaveja, kuletti hn heit mukanaan pivllisille, +jotta minullakin olisi heist iloa, tai ainakin tilaisuus nhd +kuuluisia henkilit. Tllainen oli esim. <i>Hans Jger</i>, Kristiania +Bohemen nimisen kirjan tekij, josta paljon puhuttiin 80-luvulla. Nyt +hn oli ajanut karille ja eli Parisissa slittvss tilassa ansaiten +leipns vedonlynneill kilpa-ajoissa. Mutta ilman itsetietoisuutta ja +tulevaisuuden suunnitelmia ei hn silti suinkaan ollut, sill hn puhui +paljon aikeestaan julkaista laaja, anarkismia ksittv teos.</p> + +<p>Prof. F. ehdotti, ett min, joka siihen aikaan ahkerasti kirjoittelin +Parisin kuulumisia meidn lehtiimme, hankkisin itselleni vapaapaikan sen +vanhimmassa ja kuuluisimmassa Comedie Franaise nimisess teatterissa, +ja neuvoi tarkkaan minne minun oli meneminen ja mit tekeminen se +saadakseni, joka myskin onnistui. Hn auttoi minua niiden +anomuspaperien kirjoittamisessa, jotka piti jtt Parisin +viranomaisille ennenkuin psi siklisiin kouluihin, ja niinikn sen +esitelmn, joka minun tuli pit samana kesn Brysseliss, kelvolliseen +ranskankieliseen asuun saamisessa. Olin itse kyll tuuminut, ett kun +siell pidettv kongressi oli kansainvlinen, voisin esiinty saksaksi, +jonka puhuminen ei tuottanut minulle mitn vaikeuksia, mutta prof. F. +pani vastaan ja min huomasin myhemmin, ett hn siin oli aivan +oikeassa.</p> + +<p>Hyvin usein prof. F. kuvasi minulle Amerikan oloja ja lissi aina: +Sinne teidn olisi meneminen, se olisi kuin luotu teit varten, siell +te saisitte sek ansiota ett hengenheimolaisia. Kun me juuri +oleskelimme ranskalaisten keskuudessa, oli tietysti usein kysymys +heist, heidn erikoispiirteistn ja kansallisominaisuuksistaan. Hn +kiitti Ranskan naisia hyvin ahkeriksi ja sstvisiksi, sitpaitsi hn +vitti heidn omistavan erityist liiketaitoa. Ei tarvitse kuin +katsella heidn ryhdikst kyntin, oli hnell tapana puhua, niin +jo siit nkee, ett heidn luonteessaankin on ryhti. Ja sitten hn +kertoi, miten he niin monella tavalla osasivat venytt ja list +perheen pieni tuloja, niin ett saivat ne riittmn, vaikkakin kaikki +oli tavattoman kallista. Kun monet trket tarvekalut, kuten esim. +tulitikut, oli tehty valtion monopooliksi ja jokaisesta ruuanpalasesta +oli niin kalliit verot, ett esim. tavallinen tylisperhe jo tuli +maksaneeksi vlillisi veroja pari francia pivss, niin kyll sit +saikin ahertaa ja olla kekselis tullaksensa toimeen. Hn oli yleens +sit mielt, ett Ranskaa hallittiin varsin huonosti, ja ett monet +aineellisen elmn alat olivat siell tykknn laiminlydyt. Kauppa +esim. oli enimmkseen muukalaisten ksiss, etenkin saksalaisten ja +englantilaisten, ellei aina nimellisesti ja avoimesti, niin olivat he +kuitenkin yrityksien takana ja aloitteen tekijin.</p> + +<p>Tuskin oli sit kysymyst taivaan ja maan vlill, jota emme olisi +pohtineet ja sit asiaa, jota en olisi prof. F:lt kysellyt. Olin niin +tottunut hnen intelligenttiin seuraansa ja siihen, ett hn aina kvi +minut pivlliselle noutamassa, tai lhetti n.k. shksanomakortin, +jossa mrsi, miss meidn piti tavata toisemme, ett kun hn +muutamaksi pivksi matkusti Lontooseen, tuntui Parisi oikein tyhjlt +ja kolkolta.</p> + +<p>Niin parina vuotena, jotka seurasivat tt sisltrikasta kes, olimme +suhteellisesti vhn tekemisiss toistemme kanssa, sill eihn prof. +F:ll ollut aikaa tuollaisten tavallisten tervehdyskirjeiden +kyhmiseen, mutta sitten tuli suruvuotemme 1899 helmikuun +manifesteineen, ja nyt alkoi hyvinkin ahkera kirjevaihto. Personallisten +tuttavuuksien kautta prof. F:ll oli tie avoin ranskalaisiin lehtiin ja +se merkitsi siihen aikaan paljon. Niin moni venlisten viranomaisten +levittm vr tieto ja aiheeton syyts saatiin siten korjattua. Oli +todellakin lohduttavaa tiet, ett siell maailman kaupungissa oli +henkil, joka niin rehellisesti, ilman mitn sivutarkoituksia, aina oli +valmis meidn hyvksemme toimimaan ja tuleen heittytymn, kun siksi +kvi.</p> + +<p>Muistan varsinkin yhden tilaisuuden, jolloin ilman hnen vlitystn +olisin ollut varsin toivoton monta piv. Olin siihen aikaan ulkona +Europassa tehdkseni Suomen kohtalon tunnetuksi sek jrjestmieni +esitelmien ett sanomalehtikirjoitusten ja myskin suullisten +selostuksien kautta vaikutusvaltaisille henkilille. Oltuani muutamia +viikkoja Itvalta-Unkarissa, matkustin Wienist yhtmittaa Brysseliin +jdkseni sinne loppukeskseni. Lukemattomat askeleet oli ollut +astuttava sek Wieniss ett Budapestiss, saadakseni jotakin toimeen, +ja nyt seurasi tuo pitk, toista vuorokautta kestv rautatiematka +junanvaihtoineen keskell yt. Olin viimein niin lopen vsynyt, etten +ajatellut enk toivonut muuta kuin pian psevni perille ja korvissani +soi koko ajan: Brysseliss saat levt, Brysseliss saat levt. +Tiesin, ett minua siell odotettiin ja nautin jo sanomattomasti +ajatellessani mukavaa, puhdasta vuodettani siell, istuttuani pikajunan +plyisill sohvilla lhes 30 tuntia. Mutta sitten kvikin aivan toisin. +Siell oli vastassa shksanoma Tukholmasta, joka oli siihen mrin +salaperinen ja peloittava, ett se vei unen silmistni tuntimriksi. +Siin nimittin kehoitettiin noudattamaan suurinta varovaisuutta ja +lukemaan La Fronde lehte. Tst ymmrsin, ett toimintani oli tullut +tunnetuksi, joutunut ehk vastustajiemme tietoisuuteen ja tm kaikki +sai yn hiljaisuudessa mit kauhistuttavimmat muodot. Mistp min edes +saisin ksiini La Fronde lehden, joka ilmestyi Parisissa, ja joskin +joku numero oli eksynyt Brysseliin, niin miten lytisin juuri kyseess +olevan kirjoituksen. Haudottuani tt samaa yhtenn, vlhti +aamupuolella yt yhtkki mieleeni, ett onhan Frederiksen Parisissa +ja hn auttaa kyll, ottaa selkoa mit lehdess on seisonut ja vastaa +siihen, jos tarvitaan. Ja vain tm ajatus rauhoitti minua niin, ett +hermopingoitus antautui ja uni sai voiton.</p> + +<p>Syksyll v. 1900 tuli prof. Frederiksen senaattori <i>Mechelinin</i> kutsusta +Suomeen. Tarkoitus oli, ett hn kirjoittaisi meidn aineellista +elmmme ksittvn teoksen ja niin hn sitten tekikin. Teos ilmestyi +yhtaikaa tanskan, ranskan ja englannin kielisen, ja siit oli usein +ulkomaisissa lehdiss otteita, jotka antoivat hyvinkin edullisen kuvan +Suomen valtion varojen hoidosta. Kootessaan tll aineksia tuohon +teokseensa, teki Frederiksen paljon tuttavuuksia. Hn tahtoi tavata eri +puolueiden ja eri aatesuuntien johtohenkilit ja saada siten +lpileikkauksen siit, mit maassamme liikkui.</p> + +<p>Viel toisenkin kerran kvi Frederiksen Suomessa. Se tapahtui elokuun +viimeisin pivin v. 1903 ja silloin oli varsin omituinen seikka syyn +hnen tuloonsa. <i>Plehve</i> oli kuullut kerrottavan Frederiksenist ja +hnen tystn Suomen hyvksi. Eikhn tuota saisi vastaiseen +suuntaankin toimimaan arveli tm ovela Suomi-syj ja antoi kutsua +Frederiksenin luokseen Pietariin keskustelemaan Suomen asioista, luvaten +hnelle kaikki matkakulut ja viel runsaan vaivanpalkkion. Meiklisten +politikoitsijoittemme mielest ei hnen olisi pitnyt noudattaa tt +ksky, mutta prof. F. ajatteli toisin. Hnest oli varsin +mielenkiintoista kyd tapaamassa sit miest, joka siihen aikaan +rautakourin johti Venjn ja sen reunavaltioiden kohtaloa. Sitpaitsi +hn toivoi voivansa selvitt Plehvelle Suomen asiaa sek suomalaisten +ett valistuneen yleisen mielipiteen kannalta.</p> + +<p>Hn siis matkusti Pietariin ja joutui kaikkivaltiaan Plehven puheille, +sek torjui kaikki tmn tekemt, Suomea tarkoittavat kiristysehdotukset +selitten ne Venjn puolelta Suomelle vahvistettujen perustuslakien +rikkomiseksi ja aivan tehottomiksi Suomeen nhden. Plehve koitti +selvitt ja esitt, mutta ei pssyt tuumaakaan pitemmlle miehen +kanssa, joka niin kovasti piti meidn puoliamme. Hn oli varsin +tyytymtn vieraaseensa ja osoitti sen m.m. siten, ettei maksanutkaan +tuota lupaamaansa vaivanpalkkaa, tuskin hn antoi matkarahat. Pietarista +Frederiksen tuli Helsinkiin ja viipyi tll muutamia pivi saadakseen +taaskin selville mit meill ajateltiin tilanteesta ja mit toiveita +meill oli tulevaisuuteen nhden. Tlt hn matkusti Tukholman kautta +kotiin. Hn kirjoitti minulle jokunen aika senjlkeen, ett hnell oli +ollut aikomus julkaista keskustelunsa Plehven kanssa L’Europen +lehdess, sill mit Plehve sanoi hnelle oli kyll yht +mielenkiintoista kuin mit hn aikoinaan sanoi Steadille, mutta +meikliset politikoitsijat olivat olleet kovin vastaan ja saaneet hnet +shkttmn asianomaiselle lehdelle, ettei kyseess olevaa haastattelua +siihen pantaisikaan.</p> + +<p>Viimeisen kerran tapasin professori Frederiksenin tuona meille niin +kohtalokkaana kesn 1904 Kpenhaminassa, jonne hn jokunen vuosi +aikaisemmin oli siirtynyt. Olin hnen perheessn pivllisill hilpen +mielialan vallitessa ja sielt hn saattoi minut englantilaiseen klubiin +5 o’clock teelle. Tietysti Suomen politiikka silloin oli esill, ja +siin pohdittiin tilannettamme joka puolelta. Tanskan lehdiss oli juuri +niin pivin ollut Helsingist saapunut uutinen siit, miten ers +puhuja Helsingin Tyvenyhdistyksen tavanmukaisessa kevisess +ulkoilmajuhlassa oli lopettanut puheensa huutamalla: Alas Bobrikoff, +alas Plehve ja sitten niin kiireellisesti poistunut puhujalavalta ja +sekaantunut ihmisjoukkoon, ett hnt oli yht mahdoton lyt kuin +erityist kortta heinaumasta. Se oli varsin ihmeellinen ja rohkea +toivomus, miltei ennustus, sill jo jotakuta piv myhemmin oli +Bobrikoffin viimeinen hetki tullut ja muutaman viikon kuluttua meni +Plehve samaa tiet.</p> + +<p>En luule, ett professori Frederiksenill aineellisesti oli niinkn +huolettomat ajat vanhoilla pivilln. Hn oli suunnitellut +kansainvlisen pankin perustamista joko Lontooseen tai Parisiin ja +saanut monen vaikutusvaltaisen henkiln, jolle hn asiasta oli puhunut, +tst tuumastaan innostumaan jo sen personallisen vaikutusvallan takia, +joka hnelle oli ominainen. Ja sitten hnen suunnitelmansa aina olivat +hyvin selvt ja suuripiirteiset, teoriiana aivan erinomaiset. Mutta +hnell ei ollut tuota tavallisen rahamiehen hikilemttmyytt ja +kylmyytt, ei sit slimttmyytt ja itsekkyytt, joka on valmis +riistmn muilta vaikka heidn viimeisen pennins hytykseen heidn +kustannuksellaan. En tahdo sanoa, ett jokainen rahamies olisi +sellainen, mutta tmn piirteen tapaa siksi usein, ett ymmrt miten +vaikea ihmisyyden kannalla seisovan henkiln silloin on pit puoliaan. +Hnen kansainvlinen pankkinsa ji siis pelkksi suunnitelmaksi ja vain +pienet kirjalliset tehtvt tyttivt hnen aikansa.</p> + +<p>Onneksi hn ihan ensi hetkest oli eroittanut vaimonsa perinnn omista +afreistn, jotta ei tm milloinkaan hnen takiaan tulisi krsimn +puutetta. Eihn tuo Ada Frederiksenin perint mikn suuren suuri ollut, +sit oli vain sen verran, ett sstvisesti elen sill tuli toimeen. +<i>Ada Frederiksen</i> oli muuten hyvinkin huomattavasta kodista ja oli +lapsuudestaan asti saanut olla mukana niiss piireiss, joissa Tanskan +henkinen elm voimakkaana pulppusi, niinkuin hn myskin jo nuorena +tyttn oli oleskellut Parisissa, saanut olla vastaanotoissa Napoleon +III hovissa y. m. Hnen isns oli nimittin teoloogina ja +politikoitsijana kuuluisa piispa <i>Monrad</i>, joka varsinkin v:sta 1848, +jolloin Tanska sai uuden perustuslain, nytteli hyvinkin trket osaa +sen valtiollisessa elmss, toimi kahdesti kirkollisasiain ministerin +ja v:sta 1863 Tanskan ministeripresidenttin.</p> + +<p>Tst merkillisest appi-isstn prof. F, monasti kertoi ja niist +raikkaista tuulahduksista, jotka hnen kauttaan olivat tulleet +tanskalaiseen politiikkaan, sill piispa Monrad oli yhteen aikaan sek +sanomalehdiss ett kansainkrjiss koko vastustuspuolueen johtaja.</p> + +<p>Kerran me puhuimme siit, kuinka slittv on, ett ihminen, sitten +kun hn on ehtinyt jotakin kokea ja oppia, niin ett siit jo olisi +muillekin jakaa, yhtkki kuolee ja siin menee kaikki, mit hn on +elmns varrella itselleen koonnut, hydyttmtt jlelle jneit.</p> + +<p>Prof. Frederiksen menikin sitten pikemmin kuin kukaan olisi osannut +aavistaakaan. Hn oli syksyll v. 1905 ollut matkoilla, kylmettynyt ja +sairastui kotia tultuaan keuhkokuumeeseen. Se tapahtui juuri samaan +aikaan, kun meill tll elettiin suurlakon merkeiss ja +ulkomaalaisissa lehdiss oli ehtimiseen tietoja jnnittvst +tilanteestamme. Prof. F. oli joka piv kysellyt, mit Suomesta kuuluu, +eik jo tule ratkaisua? Mutta kun sitten voiton piv valkeni ja +ilosanoma siit levisi Europpaan, oli hn jo tajutonna, eik voinut +enn iloita tst hyvst uutisesta.</p> + +<p>Hnen elmns oli siin suhteessa niin traagillinen, ett niin monet +hnen aloitteistaan pirstoutuivat juuri silloin, kun kaikki jo nytti +voittoisalta ja varmalta. Eihn kukaan ole voinut kaikkia unelmiaan +toteuttaa, mutta ani harvalla on ollut niin paljon yleist hyv +tarkoittavia ehdotuksia kuin Frederiksenill. Hn oli niin tynn +aloitteita ja tuumia, ett niit on sittemmin riittnyt monelle muulle +sek panna kytntn ett myskin korjata niist voittoja.</p> + +<p>Se suuri yleis, joka vain mittaa ihmisarvon sen mukaan, miten paljon +hn on saanut koottua itselleen mammonaa, ei huomaa sellaista henkil +miksikn, joka tosin on ollut nerokas ja aloiterikas, mutta ei ole +saanut niit perille viety, eik omaisuuksia itselleen rapsittua. Mutta +prof. F:n ystvt katselivat asiaa toisin. Siit todistaa m. m. se +kaunis hautapatsas, jonka he pystyttivt hnen haudalleen Lyngbyn +kirkkomaalle, miss hn monivaiheisen elmns jlkeen nyt lep.</p> + +<p>Samaiset ystvt tulevat myskin kyll silyttmn hnen muistonsa +rakkaana ja kirkkaana, mutta on aivan paikallaan, ett hnen muistonsa +ja nimens meillkin el, sill hartaampaa, epitsekkmp ystv +Suomella omien rajojensa ulkopuolella ei ole ollut.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><a name="4">MATHILDE WERGELAND.</a></h2></center> + + +<p>Olin juuri menossa Kpenhaminassa pidettvn pohjoismaiseen +naisasiakongressiin kesll 1914, kun sain kirjeen ja pinkan +sanomalehti Amerikasta. Otin ne mukaani laivaan ja rupesin niit +tutkimaan. Kirjeess kerrottiin, ett Wyomingin yliopiston professori, +<i>Mathilde Wergeland</i>, oli kuollut, ja lehdet tekivt selkoa hnen +merkille pantavasta opettajatoimestaan.</p> + +<p>En voi kielin kertoa, kuinka kummalliselta ja surulliselta tm tieto +tuntui, varsinkin sin hetken, kuinka muisto ensimisest Kpenhaminan +matkastani, jolloin tutustuin tri Mathilde Wergelandiin, sen kautta +tulvimalla tulvi mieleeni.</p> + +<p>Se tapahtui kesll 1890, jolloin Kpenhaminassa oli pohjoismaalainen +opettaja-kokous. Sen edellisen pivn oli Dansk Kvindesamfund +(Tanskalainen Naisliitto) pannut toimeen pienen pohjoismaalaisen +naisasiakokouksen, koska siell sattui olemaan lsn asiasta +innostuneita naisia kaikista pohjoismaista. Se oli luultavasti nykyajan +mittoja kytten hyvinkin vaatimaton kokous, mutta minun silmissni se +oli aivan suurenmoinen. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellist ja kaikkia +kokouksessa esiintyvi katseli kuin korkeampia olentoja. Toimihan +<i>Elisabeth Grundtvig</i> siin puheenjohtajana, <i>Anna Bugge Wicksell</i> +esitelmitsijn ja <i>Kirstine Frederiksen</i> aivan kuin kokouksen hyvn +henken, sill hn oli m. m. valmistanut sen huomatuimmille +osanottajille aamiaiset kodissaan, kun keskustelut pariksi tunniksi +keskeytettiin. Minkin kuuluin niihin onnellisiin, jotka psivt nille +aamiaisille, kiitos siit <i>Alli Tryggille</i>, joka minut oli kokouksen +toimihenkilille esittnyt.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni11.jpg" alt="Mathilde Wergeland v. 1890"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Mathilde Wergeland v. 1890</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Osanottajien joukossa oli ers nainen pt pitempi muuta kansaa, ja +samassa niin ylevn ja komean nkinen, ett katseet aivan +vastustamattomasti kiintyivt hneen. Hnell oli suuret, surulliset +silmt, hienot piirteet, aivan kreikkalainen profiili ja koko hnen +olennossaan ja liikkeissn oli jotakin klassillisen levollista ja +plastillista.</p> + +<p>Otin heti selkoa siit, ken hn oli ja sain kuulla, ett hn oli +ensiminen norjalainen nainen, joka oli hankkinut itselleen fil. +tohtorin arvon, ett hnen nimens oli Mathilde Wergeland ja ett hn +oli runoilija <i>Henrik Wergelandin</i> ja tmn sisaren <i>Camilla Collettin</i> +lheinen sukulainen.</p> + +<p>Kun kokous sitten pttyi yhteisiin illallisiin, jouduin min +aterioidessa hnen vierustoverikseen ja olin onnellinen. Edustihan hn +sit suurta maailmaa, josta min aina olin unelmoinut, sill hn oli +juuri hiljattain palannut Zrichist, miss oli saanut tohtorinarvonsa, +opiskeltuaan sit ennen pari vuotta Mncheniss. Kaikista nist +asioista olin kovin halukas kuulemaan niin paljon kuin suinkin – kuten +myskin hnen kuuluisista norjalaisista omaisistaan, hnen matkoistaan +eri maissa ja hnen tulevaisuuden suunnitelmistaan. Hn vastasi +kauniilla, sointuvalla norjankielelln ja hymyili tuon tuostakin minun +suurelle tiedonhalulleni. Mutta toisaalta hn kyll iloitsikin siit, +ett naiset Pohjolassa olivat niin valveutuneita ja innokkaita sek +vakuutti, ett kun etelstpin matkustaa pohjoista kohti, oli miltei +yhtenisen piirteen, ett naisten kasvojen ilme muuttui yh +eloisammaksi ja pirtemmksi.</p> + +<p>Ne pari kolme viikkoa, jotka silloin viivyin Kpenhaminassa, olimme +yhdess melkein joka piv. Joko me olimme kvelemss tai Kpenhaminan +monia kokoelmia katselemassa. Vliin istuttiin hnen hotellihuoneessaan, +ja silloin sit vasta oikein keskusteltiin.</p> + +<p>Hn kertoi minulle paljon sek Norjan oloista ett niist vieraista +maista, joissa hn oli oleskellut. Hn laski joskus leikkikin, mutta +usein hnen kauniisiin kasvoihinsa ilmestyi hyvin totinen, miltei +surunvoittoinen ilme. Lhin syy siihen oli hnen epvarma +tulevaisuutensa. Hn olisi valmistuttuaan mielelln halunnut tyt ja +toimeentuloa synnyinmaassaan, mutta siell olivat kaikki ne paikat, +joita hn ajatteli, viel visusti suljetut naisilta. Hn valitti, ettei +vanha maailma hnen laiselleen tarjonnut mitn, ja ett hnen tytyi +matkustaa Atlantin tuolle puolen lytkseen itselleen taipumuksiaan +vastaavaa tyt. Mutta ilomielin ei hn tst matkastaan puhunut. +Pinvastoin. Hn ei kuulunut noihin kytnnllisiin ihmisiin, jotka +yhtkki selvivt vastuksista ja miltei ilolla heittytyvt taisteluun +olemassaolon puolesta. Eik hn liioin ollenkaan osannut puhua +puolestaan ja alleviivata ansioitaan. Hn oli alusta alkaen ja +kauttaaltaan hiljainen ajattelija, todellinen hengen-maailman asukas ja +oli siell oppinut erinomaisen vaatimattomaksi.</p> + +<p>Kun kokoukset ja juhlallisuudet olivat ohitse, erosimme me. Min palasin +Suomeen ja Mathilde Wergeland matkusti jonkun viikon kuluttua +Amerikkaan, sit ennen viel kerran suotta etsittyn toimialaa omassa +maassaan.</p> + +<p>Hn oli usein ajatuksissani ja kovin mielellni olisin tahtonut saada +hnelt tietoja siit, miten hnen toiveensa olivat toteutuneet, oliko +suuri lnsi antanut hnelle mitn. Kevll v. 1891 tuli vihdoinkin +kirje, josta havaitsin, ett Amerikka ei ollut hnt niinkn +miellyttnyt.</p> + +<p>Koska kirjeet usein, vaikka ne ovatkin kaikessa kiireess kyhtyt, +antavat varsin selvn kuvan lhettjns mielenlaadusta, panen siit +thn pari kohtaa:</p> + +<p>Pelkn teidn jo arvelevan, ettei minulla ole uskollisuutta, eik +liioin kiitollisuutta – sill enhn ole puoleen vuoteen antanut mitn +elonmerkki. – – – Mutta syyn minun pitkn vaitiolooni ei ole ollut +vlinpitmttmyys, vaan paljon enemmn itse matka tnne ja se +ihmeellinen herpaantuminen, joka seuraa tuloa aivan vieraaseen maahan, +miss tytyy omaksua uusia vaikutelmia ja elyty niin aivan uusiin +olosuhteisiin.</p> + +<p>Min puolestani olen ollut aivan kykenemtn yllpitmn entist +kirjevaihtoani tai alkamaan mitn uutta. Ystvni Tanskassa, Saksassa +ja Norjassa ovat saaneet tyyty hyvinkin pieniin palukkoihin silloin +tllin. He ovat senjohdosta hyvin kmystyneet, mutta minp tahtoisin +lhett heidt jonakuna pivn Amerikkaan ja panna heidt tll omin +pin selviytymn, niin saataisiin nhd, saavatko he enemmn aikaan.</p> + +<p>Ensinnkin tahdon kiitt teit sydmellisesti Kalevalasta; olen varsin +hmillni sen johdosta, ett pyysin teit sen itselleni lhettmn, +mutta se on pantava Kpenhaminassa oleskelun laskuun, ellei suorastaan +koulukokouksen. Luulen ett yhdessolo sellaisissa tilaisuuksissa tekee +tavallista avomielisemmksi ja ujostelemattomaksi. Ajattelin lhett +teille norjalaisten kirjailijoiden runoja Kristianiassa ollessani, mutta +ei siit tullut mitn – olin koko ajan sellaisessa jnnityksess +psisink matkustamaan jo ensimisess laivassa vai ei. Kun se sitten +tuli ja min huomasin, ett se tuntui kaikkea muuta kuin puoleensa +vetvlt pitk matkaa varten, olin aivan allapin. Lhdin siin +kuitenkin ja olin tuota pikaa keskell valtamerta. Ajattelin teit +siell, – mutta kun siell ei ollut kyyhkys- eik pskyspostia, ji +kirje lhettmtt – – – –</p> + +<p>En luule, ett kannattaa kertoa teille Amerikasta, sill kai Alli +Tryggin kautta olette kuullut kaikkein trkeimmt asiat. Min puolestani +olen suuresti huvitettu siit, mit olen nhnyt, vaikka toisaalta tuntuu +kyll silt, ettei U. S. A. ole maa, joka vaikuttaisi erittin puoleensa +vetvsti. Kaikki eroaa suuresti Europasta, eik tm eroavaisuus aina +suinkaan tunnu paremmalta. Elm kulkee kuin polkumyllyss, joko se on +kovaa tyntekoa, tai on se rikasta ja mukavaa, mutta ei ole paljon +ymmrtmyst eik iloa elmst – oli se sitten rikas tai kyh, joka +sit el. Hetken ilosta, miellyttvst ja sisltrikkaasta yhdess +olosta on sangen vhn nautintoa, varsin vhn tyydytyst siit mit +elm antaa – kaikkialla tavoitellaan vain enemmn rahaa, rahaa. +Rajaton rikkaus toisella puolen – kyhyys ja vimmattu taistelu +toisella. Ei se minusta tunnu erittin kehoittavalta. Poliittinen elm +on tll valtavin ja terveellisell pohjalla, ja politiikasta, +kansantaloudesta ja sosiologiasta ovat kaikki huvitettuja – – – – –</p> + +<p>Mutta mitp min tss puhun Amerikasta, paljon parempi on, ett pian +kirjoitatte minulle Suomen oloista.</p> + +<p>Tanskalaisesta ’Politiken’ lehdest nin, ett keisari on vastannut +rauhoittavasti valtiopivien adressiin. Eihn se ollut muuta kuin mit +saattoi odottaa. Kulkee huhuja, ett Venj tahtoo kytt hyvkseen +Norjan ja Ruotsin vlill syntynytt eripuraisuutta Unionin johdosta, ja +seuraus siit on, ett keisari koittaa pysy hyviss vleiss +suomalaisten kanssa pitksens tien avoinna Suomen yli Ruotsiin ja +Norjaan. Paljonko per niss huhuissa on, ei ole hyv tiet, mutta +eihn se otaksuminen ole mahdoton, ett Venjn laajentamistuumat +myskin etsisivt itselleen tt tiet. Jumala vapauttakoon meit tst +raakalaisuudesta, kun se aika tulee. Siit koituu kova ottelu ja kun ei +vain Suomea silloin poljettaisi hevosten kavioiden alle.</p> + +<p>Harperin ’Monthly Magazinessa’ nin kauniita kuvia Suomesta. Ne +muistuttavat koko lailla Norjaa. Tahdon kerran lhett teille saman +aikakauslehden julkaisemia kuvia Norjasta – mutta niiden teksti on +englanninkielinen. – Ei tst tullut kuin jokunen rivi – minulla on +yleens niin vhn aikaa kirjoittamiseen. Mutta otattehan tmn +tervehdyksen ja kiitoksena niist hauskoista hetkist, jotka vietimme +yhdess Kpenhaminassa. Koska minulla kerran on ollut tilaisuus pst +kaukaiseen Amerikkaan, psen ehk myskin kerran Suomeen. Sanokaa sille +terveisi minulta ja toivottakaa sille onnea ja menestyst. Tervehtik +niinikn niit naisia, joiden kanssa olin yhdess Tanskassa – +erittinkin Alli Tryggi.</p> + +<p>Min vastasin kyll heti thn kirjeeseen, mutta sitten kului +vuosimri ennenkuin kuulin mitn Mathilde Wergelandista. En tiennyt +oliko hn elvien vai kuolleiden joukossa. Mutta sitten aivan +odottamatta tuli kesll 1902 taaskin hnelt kirje, tll kertaa oikein +sisnkirjoitettuna. Siit havaitsin, ett hnen elmnpolkunsa ei +suinkaan ollut kulkenut mytmaata ja silesti, vaikkei hn tosin siit +aivan paljon puhunutkaan, mutta koko kirjeen svy sen kertoi.</p> + +<p>Nin hn siin kirjoitti:</p> + +<p>Pelkn, ett te jo olette unohtanut ern, joka kokouksen aikana +Kpenhaminassa 1890 oli teidn seurassanne muutaman kerran ja sai +osakseen teilt sen saman edistyksest ja voitoista aiheutuvan +innostuneen tunnustuksen, jonka osoititte kaikille, ketk olivat maansa +hyvksi tyskennelleet ja naisten asioita edistneet. Matkustin sitten, +kuten muistanette, Amerikkaan, ja siell olen nyt ollut kaikki nm +vuodet. Nylnde lehdest havaitsin, ett te viel asutte Helsingiss +ja olette siell toimittajana, siis henkil, jonka lyt, vaikkei +kirjeenkirjoittaja tiedkn hnen osoitettaan. Kytn siksi tilaisuutta +hyvkseni ja lhetn teille pari rivi.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni12.jpg" alt="Mathilde Wergeland v. 1900"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Mathilde Wergeland v. 1900</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Muistatteko viel, ett annoitte minulle muistoksi suomalaisen markan. +Siihen min annoin lyd reijn kantaakseni sit kellonperissni, mutta +nyt kun Suomen kovat pivt ovat tulleet, en voi pit sit en +leikkikaluna, vaan lhetn sen teille takaisin hyvn enteen siit, +ett entiset ajat eivt ole viel kuolleet. Suomen kunnia ja vapaus +tulee uudestaan virkoamaan ja palajamaan niiden luo, jotka sit surevat +ja kaipaavat. Ja ett te surette ja kaipaatte, sit ei suinkaan tarvitse +epill. – – – Toivoisin voivani auttaa teit tyssnne – – Tll +seurataan Suomen raskasta taistelua kyll myttunnolla, mutta toimintaa +sit tarvittaisiin, eik pelkk sympatiaa. Tss kirjeess tulee se +pieni rahasumma, jonka te suuressa hyvyydessnne lainasitte minulle +vaikeina aikoinani Kpenhaminassa. Olisin niin mielellni tahtonut +maksaa sen aikaisemmin, mutta aineelliset olosuhteeni ovat olleet hyvin +ahtaat kaikkina nin vuosina, eik minulla koskaan ole ollut mitn +ylitsejm. – – Tuokoot nm dollarit teille paljon ja ansaittua +siunausta. Mytseuraavan medaljongin ehdottaisin teidt kiinnittmn +kellonperiinne ja silyttmn siin tmn kalliin markan, joka jo +kahdesti on kulkenut Atlannin meren poikki – – –</p> + +<p>Kun hn tss kirjeess sanoo, ett hnell aineellisesti oli ollut +hyvin ahtaat ajat, ei siin ollut sanaakaan liioittelua; hn oli +nimittin saanut kokea niin paljon vastuksia ja ollut pakoitettu +taistelemaan niin ankarasti jokapivisen leipns takia, ett moni +hnen sijassaan jo olisi heittnyt kirveen jrveen. Vasta v. 1902 +tapahtui knns parempaan pin, kun hnet nimitettiin professoriksi +Wyomingin yliopistoon.</p> + +<p>Koko hnen elmstn ja varsinkin hnen Amerikassa olostaan saa +nimittin erittin mielenkiintoisen kuvan siit loistoteoksesta, jonka +hnen ystvns julkaisivat pari vuotta hnen kuolemansa jlkeen. Sen +nimi on Glimpses from Agnes Mathilde Wergelands Life (Tuokiokuvia +Agnes Mathilde Wergelandin elmst), ja siin on, paitsi otteita hnen +pivkirjastaan, kirjeistn ja runoistaan, hnen ystviens, +oppilaittensa ja opettajatoveriensa arvosteluja ja kuvauksia hnest eri +vuosina ja eri tilaisuuksissa. Yksin se pieni ptk, jonka min +kirjoitin hnest kesll 1914 Naisten neen kuultuani hnen +kuolemastaan on siell, kuka sen sitten lie suomesta englanniksi +kntnyt. Sitten siell on useita kuvia hnest itsestn, hnen +omaisistaan ja ystvistn sek koko joukko hnen omia piirustuksiaan. +Mathilde Wergeland oli nimittin taitava piirustaja. Se kuului ihan +sukutaipumuksiin, sill hnen veljens <i>Oscar Wergeland</i> oli suosittu +maalari, joka m. m. sai tehtvkseen maalata sen suuren taulun, joka +kuvaa Eidsvoldin kokousta.</p> + +<p>Europassa ollessaan Mathilde Wergeland oli erityisesti tutkinut +keskiajan kirkkorakennuksia ja kiinnittnyt niit paperille, niinkuin +yleens keskiajan historia oli hnen erikoisalansa. Hn julkaisi siit +useita tutkimuksiakin, kuten esim. orjuudesta keskiaikana, mutta eri +teoksina ne eivt kuitenkaan hnen elissn ilmestyneet, ainoastaan +noiden laajojen amerikkalaisten aikakauslehtien palstoilla.</p> + +<p>Kaikki, jotka hnest yll mainitussa teoksessa kirjoittavat, +vakuuttavat, ett hn oli hienoimpia, syvmietteisimpi ja +tietorikkaimpia naisia, joita yleens tapaa. Ja kuitenkin hnell oli +niin paljon vastoinkymisi tyt ja toimeentuloa itselleen etsiessn +– tai ehk se juuri olikin seuraus siit, ett hn oli sellainen +poikkeusihminen, ja niin paljon keskitasoa ylempn. Humbugi ja +pintapuolisuus psevt tuota pikaa perille, sill ne eivt ensinkn +arkaile keinoja valitessaan, mutta todellinen taito ja ansio ei rupea +edelln torvella toitottamaan, ei muita tieltn tyrkkimn, ei +mahtavia mielistelemn eik imartelemaan. Ja mit nyt juuri Mathilde +Wergelandiin tulee, oli hn niin itseens sulkeutunut ja arka, ettei hn +milloinkaan huomauttanut suurista ansioistaan ja tiedoistaan. Sellaiseen +ei yleens oltu Amerikassa totuttu, ja siksi kesti kaksitoista pitk +vuotta, ennenkuin tri Wergeland sai taipumuksiaan vastaavan varman +toimialan ja tulot, ennenkuin hnen ansionsa huomattiin. Vaikka me +silloin Kpenhaminassa olimme mielestni puhuneet hyvinkin avomielisesti +kaikenlaisista asioista, ei hn esim. sanallakaan maininnut, ett hn +oli etev soittaja, ja ett hn oli ollut itse <i>Griegin</i> oppilas, jolle +tm oli ennustanut suurta tulevaisuutta soittotaiteilijana. +Omituisuutena mainitaankin hnest, ett hn yleens vain soitteli +yksinn ollessaan, tai jonkun lheisen ystvn kuunnellessa, sill hn +pani soittoonsa niin koko sielunsa, ettei hn tahtonut ruveta sit +tuntemattomille, vlinpitmttmille ihmisille paljastamaan.</p> + +<p>Hnen norjalaiset ystvns vittvt, ett hn suuresti muistutti +Camilla Collettia, ei ainoastaan ulkomuotonsa puolesta, – olihan heill +molemmilla nuo hienot, jalot piirteet ja tuo solakka pitk vartalo, +mutta viel enemmn sisllisesti. Molemmat olivat itsenisi, syvi +ajattelijoita ja totuuden etsijit, molemmat elivt omassa +ihannemaailmassaan, eivtk kyenneet tiedoillaan ja taidoillaan +hankkimaan itselleen aineellisia etuja, molemmilla oli kytnnllisen +elmn pikku huolet hyvin vieraita ja kun heidn kuitenkin, varojen ja +apulaisten puutteessa, tytyi niitkin hoitaa, oli se heille tuntuva +rasitus. Mncheniss ja Zrichiss esim. valmisti tri Wergeland itse +pienen spriikeittin avulla ateriansa, mutta se oli sellaista, josta hn +ei koskaan ollut huvitettu.</p> + +<p>Hn uneksi monta vuotta omasta kodista, jossa hnell olisi oma +soittokoneensa, tilaa suurelle kirjastolleen ja rauhallinen oma +maailmansa, ja miss hn tietenkin olisi vapautettu Martan huolista.</p> + +<p>Sellaisen hn sitten saikin Wyomingin yliopistossa ollessaan, jossa hn +teki tuttavuutta toisen naisprofessorin, tri <i>Grace Raymond Hebardin</i>, +kanssa. Kun heill oli niin samoja tieteellisi, taiteellisia ja +kirjallisia harrastuksia, panivat he pystyyn yhteisen kodin, jossa tri +Hebard kaikesta ptten oli sen toimelias emnt ja tri Wergeland sai +tykknn antautua omia harrastuksiaan hoitamaan. Ne olivat, paitsi +hnen tieteellisi ja kirjallisia titns ja musiikkiaan, hnen +kukkansa ja lintunsa.</p> + +<p>Tt heidn yhteist kotiaan, joka kulki nimell the Doctors inn +rakennettaessa, oli sen piha tyhj ja autio, mutta jonkun vuoden +kuluttua se oli muuttunut kukoistavaksi puutarhaksi, jonka molemmat +ystvykset olivat yhdess perustaneet. Niin innostuneet he siit olivat, +ett jo kl. 5:st aamusin tekivt siell monta kertaa tyt.</p> + +<p>Paljon oli tri Wergelandilla opetustytkin. Yliopisto oli +suhteellisesti nuori hnen sen palvelukseen astuessaan, eik hn +sstnyt voimiaan eik vaivojaan, jotta se psisi samalle tasolle kuin +muut Amerikan korkeakoulut, jotka ylpeilivt ijstn ja +menneisyydestn. Hnen opetusvelvollisuuksiinsa kuului historia, joka +oli hnen erikoisalansa, sek ranskankieli, joka muutaman vuoden +kuluttua vaihdettiin espanjankieleen. Paljon aikaa hn myskin antoi +yksityisesti oppilailleen ja seurasi heidn harrastuksiaan suurella +mytmielisyydell. Niin moni oppilas, joka oli havainnut mit aarteita +tm kaukaa tullut professori omasi, ei ainoastaan opettajana, vaan +myskin ihmisen, pujahti mielelln hnen luokseen, tuohon pieneen +hiljaiseen kotiin, miss koko ilmakeh tuntui olevan tynn puhtaita, +kauniita ajatuksia ja miss aina tiesi saavansa ymmrtmyst.</p> + +<p>Oliko ihme, ett he kaipasivat tt harvinaista opettajaansa ja niin +monella tavalla sen osoittivat. Jo hnen sairastaessaan tuli ehtimiseen +kukkatervehdyksi, ja hnen kuoltuaan he seisoivat kunniavahtina hnen +paariensa ress, kirjoittivat hnest ylioppilaslehteens ja kokosivat +varoja pronssiseen levyyn, johon hnen nimens, syntym- ja +kuolinvuotensa sek merkityksens Wyomingin yliopistolle on kaiverrettu +ja joka on kiinnitetty sen kirjaston seinn. Sen ylpuolella on komea +kuva Mathilde Wergelandista ja kahdesta hnen kuuluisasta maalaisestaan. +Vasemmalla puolella on nimittin hnen opettajansa Grieg ja oikealla +puolella <i>Henrik Ibsen.</i></p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni13.jpg" alt="Wyomingin yliopiston kirjastoon ylioppilaiden lahjoittama vaskinen levy +professori, tohtori Agnes Mathilde Wergelandin muistoksi"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Wyomingin yliopiston kirjastoon ylioppilaiden lahjoittama <br>vaskinen levy +professori, tohtori Agnes Mathilde <br>Wergelandin muistoksi</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Samaan kirjastoon mrsi tri Wergeland annettavaksi koko rikkaan +kirjakokoelmansa ja piirustuksensa. Hnen muistonsa kiinnittmiseksi +ikuisiksi ajoiksi Wyomingin yliopistoon, lahjoitti tri Hebard sinne +melkoisen rahasumman, joka tulee kantamaan tri Mathilde Wergelandin +stipendin nime, ja jonka vuosittaiset korot ovat annettavat jollekin +historiaa tutkivalle ylioppilaalle. Seuraavana vuonna lahjoitti hn yht +suuren summan Kristianian yliopistolle mrten niinikn, ett sen piti +kulkea professori tohtori Agnes Mathilde Wergelandin apurahan nimell +ja ett siit oli jaettava palkkio sellaiselle <i>naisylioppilaalle</i>, joka +oli tutkinut historiaa ja kirjoittanut akateemisen vitskirjan Norjan +suhteista Yhdysvaltoihin, koskivat ne sitten kauppaa, kansallisuuksia +tai muita yhdyssiteit.</p> + +<p>Sama tri Hebard on myskin pitnyt huolta siit, ett Mathilde +Wergelandin ystvt ovat saaneet kaikki ne hnt koskevat teokset, jotka +nyt on julkaistu hnen kuoltuaan. Niit on minullekin tullut useampia, +m.m. ers, jossa on tri Wergelandin kirjoituksia Norjan +kulttuurielmst ja sen johtavista henkilist. Sekin on tynn hienoja +kuvia ja paperi on mit parahinta, mutta kun se juuri saapui siihen +aikaan, jolloin sotasensuuri tll kaikkein vimmatuimmin vainosi +kaikkia ulkoa lhetettyj painotuotteita ja kirjoja – pelten jo, ett +niiden kansiinkin mahdollisesti oli piiloitettu suuria +valtiosalaisuuksia, repi se tstkin teoksesta pois sen kannet ja vasta +sellaisena se joutui minun ksiini. Thn muuten niin hienoon kirjaan +liittyy siis surullinen ja masentava muisto sotaisesta +hvittmisraivosta.</p> + +<p>Erss Mathilde Wergelandia koskevassa elmkerrassa sanotaan, ett +hn oli aina kyh, mutta hnell oli hyvi ystvi. Harvalla +ihmisell on kaikesta ptten ollut niin todellisia, uskollisia ystvi +kuin hnell, mutta kai se johtui siit, ett harvalla myskin on ollut +niin paljon henkisesti antaa, kuin juuri hnell.</p> + +<p>Kun oli hnen seurassaan, tuntui aina silt kuin olisi hnell ollut +aivan loppumattomia henkisi varastoja, kuin olisi hn kuulunut aivan +toiseen maailmaan kuin me muut pienet arki-ihmiset.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><a name="5">ALVILDE PRYDZ.</a></h2></center> + + +<p>Ollessani syksyll 1909 Tukholmassa, nin ern pivn siklisiss +lehdiss uutisen, ett norjalainen kirjailija, <i>Alvilde Prydz</i>, oli +saapunut kaupunkiin ja asui kuvanveistj <i>Milles</i>in luona. Tottapa +viimeinkin saan hnet nhd, juolahti heti mieleeni ja paluumatkani +kotiin, jonka jo piti tapahtua saman pivn iltana, lykttiin eteenpin.</p> + +<p>Tm halu tavata Alvilde Prydzi ei nyt ainoastaan johtunut siit, ett +jo vuosimri olin ihaillut hnen tekeleitn, ett ne olivat antaneet +minulle enemmn virkistyst ja nautintorikkaita hetki kuin useampien +muiden, silloin lukemieni kirjailijoiden teokset, vaan me olimme myskin +pitemmn aikaa olleet kirjevaihdossa ja aina lausuneet sen toivomuksen, +ett kerran oikein personallisesti saisimme tavata toisemme. Kerrankin +hn kirjoitti:</p> + +<p>Olen niin paljon ajatellut teit ja matkoillani aina koittanut kysell +teit kaikenlaisilta ihmisilt, mutta onni ei ole koskaan ollut minulle +niin suotuisa, ett se olisi tuonut teidt itse tai jonkun ystvistnne +minun tielleni.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni14.jpg" alt="Alvilde Prydz"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Alvilde Prydz</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Kun min ensi kerran kirjoitin Alvilde Prydzille 90-luvulla, tapahtui se +senjohdosta, ett tahdoin esitt hnet meidn suomalaiselle +yleisllemme aikakauslehti Nutidin palstoilla, jota siihen aikaan +toimitin. Hnen teoksiaan luettiin hyvin paljon silloin helsinkilisiss +piireiss ja varsinkin oli Gunvor Thorsdatter til Hr herttnyt +melkoista huomiota. M. m. kirjoitti <i>Bjrnson</i> siit seuraavasti:</p> + +<p>Lueppa tm voimakas kirja kaiken sairaaloista rakkautta uhkuvan, +kuuhun kohdistetun surkean koiranulinan jlkeen! Ja hn jatkaa, ei ole +Norjassa ht niinkauan kun naisissa on miesten voimaa, silloin kun +miehet kyvt heikoiksi.</p> + +<p>Ja yleis luki ja ymmrsi sen arvon, sill jo sen kahtena ensimisen +vuotena ilmestyi siit kuusi eri painosta ja monta knnst. Se +ihastutti sek vanhoja ett nuoria, sek naisia ett miehi. Se johti +lukijan kuin uuteen, puhtaampaan, kauniimpaan maailmaan ja antoi hnelle +aavistuksen siit naisesta, joka on silyttnyt lmpimn, naisellisen +sydmens, mutta vapautunut pikkumaisuudesta ja ennakkoluuloista.</p> + +<p>Mutta olivathan jo monet Alvilde Prydzin edellisist teoksistakin kuten +esim. Paa Fuglevik, Mennisker, Drm y. m. osoittaneet samaa +lennokkuutta ja runollisuutta. Ne ovat sen lisksi viel tnpivn +hienoja, sielutieteellisi erittelyj ihmisist yleens, mutta naisista +aivan erittin ja muodostavat mit arvokkaimman lisn naisen +kehityshistoriaan. Ei kukaan ole niinkuin Alvilde Prydz kyennyt +kuvaamaan ahtaissa oloissa kasvaneen naisen vapaudenkaipuuta ja +tulevaisuuden unelmia. Moni lukija on lytnyt niss hnen luomissaan +juuri sit, mit hn vuosikausia on hakenut ja kaivannut: +sukulaissieluja, joiden seurassa hn on rikastunut ja saanut enemmn +rohkeutta astua uutta, yksinist polkuaan. – Mutta myskin noita +alistuvia, vanhan ajan naisia hn on kuvannut, joiden yksilllisyys ei +koskaan pssyt kehittymn ja jotka aina pitivt itsen jonkinmoisina +toisen luokan olijoina, luodut olemaan vain kuokkavieraina elmn +suurissa kutsuissa. Aivan liikuttavia kuvia hn on antanut heist. +Vliin he ovat tyttrin kodissa, miss vanhemmat, ja juuri eritoten +iti, ihailee vain poikiaan ja pit huolta siit, ett he saavat +kaikkea, mik edist heidn tulevaisuuttaan: tyrauhaa ja tilaisuutta +seurata taipumuksiaan; heit rohkaistaan ja kiitetn, heihin luotetaan +ja heiss nhdn suvun kunnia ja tulevaisuus, jota vastoin tyttret +ovat vain jonkinlaisena kodin tytteen, luodut veljin palvelemaan. +Vliin heit myskin tapaa muiden kodeissa, esim. naimisissa olevien +sisaruksien luona, jolloin heille tosin kyll suodaan pieni nurkka ja +elatus, mutta niit on aina hystmss tietoisuus siit, ett he +oikeastaan syvt armoleip ja ovat tiell. Alvilde Prydz ymmrsi, ett +aivankuin kasvi varjossa kutistuu ja saa vain pieni kpristyneit +lehti, kvi juuri niden vanhan ajan naistenkin – olivat he sitten +yksinisi tai naimisissa. Ja siksi hn ei heit milloinkaan pilkkaa, +vaan puhuu sellaisella suurella ymmrtmyksell heidn heikkouksistaan, +omituisuuksistaan ja reydestn. Sitten hnell taas on noita +pintapuolisia loisolijanaisia (teoksessa Mens det var Sommer on +hyvinkin tyypillinen sellainen), joiden verkkoihin parhaat ja +hienotunteisimmat miehet niin helposti tarttuvat siksi, ett he +ihmistuntemuksen puutteessa luulevat kauniin ulkokuoren, sulavien +liikkeiden ja veiken kytksen edellyttvn sisllistkin kauneutta, +olevan sen nkyvinen tunnusmerkki.</p> + +<p>On huomautettu, ett Alvilde Prydz oikeastaan vain jatkoi <i>Camilla +Collettin</i> tyt ja sai myskin jakaa hnen kohtalonsa. Sill aikaa +nimittin kun Camilla Collet teoksiensa kautta valmisti uutta kevtt +Norjan naisille, oli hnen itse niin yksinn pakkasessa vrjttminen, +ett hnen sielunsa siit vahingoittui. Myskin Alvilde Prydz tuntui +aina olleen yksin. Ne, joiden olisi pitnyt hnt tukea ja auttaa, +etupss Norjan naisten, eivt sit tehneet, eivt hnt useinkaan +ymmrtneet, eivtk edes ottaneet selv siit, mit hnell oli heille +sanottavaa. Sehn on juuri naissuvun suurin onnettomuus, ettei se ne, +eik tunne omaa onnettomuuttaan ja ihmisarvonsa puutetta.</p> + +<p>Alvilde Prydz sen sensijaan tajusi. Ei ollut sit puolta naisen asemassa +ja elmss, jota hn ei olisi huomannut. M. m. hn ymmrsi kuinka +luonnotonta ja naisen arvoa ihmisen ja kansalaisena halventavaa on, +ettei hnell edes ole omaa puhuttelusanaa, vaan kaikki riippuu siit, +miss suhteessa hn on toiseen sukupuoleen. Kuultuaan, ett +Naisasialiitto Unioni oli ottanut tmn asian pohdittavakseen ja +pttnyt ruveta kyttmn yhteist titteli kaikille naisille, +innostui hn niin, ett kirjoitti tt naisten puhuttelusanaa +selvittvn kirjoituksen Nylnde lehteen ja onnitteli Suomen naisia, +jotka olivat joutuneet nin pitklle. Hn ei tiennyt, ett se oli vain +alastoman oksan pieni kukka, jota hyvin huonosti sittemmin hoidettiin.</p> + +<p>Luettuaan samaisessa Nylndess minun antamani selostuksen tst Unionin +kokouksesta ja havaittuansa, ett min voimakkaasti kannatin tt +uudistusta, jouduin aivan erityisesti hnen suosioonsa ja hn esitti +heti seuraavassa kirjeessn, ett rupeisimme toisiamme sinuttelemaan ja +panikin sen samalla alkuun.</p> + +<p>Oli siis aivan luonnollista ett min, kun kerrankin tarjoutui siihen +tilaisuutta, tahdoin tehd hnen personallista tuttavuuttaan, vaikkakin +toisaalta aina on se pelko, ett personallinen kosketus voi myskin +tuoda pettymyst.</p> + +<p>Itse puolestani sit en sentn pelnnyt, sill olinhan jotenkin +tarkkaan ottanut selkoa siit millainen Alvilde Prydz oli ihmisen sek +norjalaisilta ett tanskalaisilta tuttaviltani, jotka hnet tunsivat. +Kaikki he vakuuttivat, ett hn oli hienostunut ja kauttaaltaan +kulttuurin lpitunkema, mutta myskin hyvin herkk ja arka, ett +kritiikka aina vaikutti hneen masentavasti ja ett hn otti kaikki +pienetkin vastoinkymiset sangen raskaalta kannalta. Tm kuvastui jo +muuten hnen kirjeissnkin, kuten myskin se, ett hn ruumiillisesti +oli erittin heikko ja ett hnell oli paljon aineellisia +vastahakoisuuksia.</p> + +<p>Niinp hn kerrankin kirjoitti:</p> + +<p>Istun ensi kerran kyn kdessni pitkllisen influensan jlkeen. Olen +viel hyvin heikko ja vsynyt. Siksi on kirjeiden kirjoittaminen minulta +kielletty tyt, jotta voisin saada hiukan muuta tehty. Mutta kun +sitten kuulin, ett tekin olette ollut sairas ja liiallisen tyn +rasittama, ajattelin: Nyt tai ei milloinkaan; nyt tahdon lhett teille +rakkaan tervehdyksen. Olen aina pitnyt teist niin paljon, vaikka en +koskaan ole teit nhnyt, ja kuvittelen, ett te olette pieni, kalpea, +syvkatseinen. Enk ole oikeassa?</p> + +<p>Olen kirjoittamaisillani erst nytelmkappaletta ja ihan palan +tyintoa. Jos saan stipendin, aion kesll tehd opintomatkan +Norlantiin. Siell tahdon kirjoittaa kertomuksen pikku Gunnista.<a href="#a2">[2]</a></p> + +<p>Kiitos terveisist, jotka sain Gina Krogin kautta. Sen tiedn, ett +Suomessa tuntisin hengittvni lmmint ilmaa ja olevani myttuntoisten +sydmien keskell, sek Suomessa ett Ruotsissa, paljoa enemmn kuin +Norjassa, jossa usein olen saanut tuntea pinvastaista. Monasti on ollut +varsin raskasta olla Alvilde Prydz. Olen ollut kaikenmoisen kiusallisen +pikkumaisuuden ymprim, mutta en ole antanut sen tukahuttaa itseni. +Paljosta minun kyll on elmssni ollut luopuminen, mutta jotakin olen +sentn pelastanutkin, parhaani: ihmisarvoni, ihmisyyteni. Uskallan +katsoa itseni silmst silmn. – Olen yksininen; lintu, joka ei +koskaan ole rakentanut pes, siksi etten koskaan lytnyt +rakennusainesta. Joka kerran kun sit oli tarjolla, havaitsin, ettei se +ollut parasta lajia, ei sellaista, jota min olisin voinut kytt – – +– – – – – – –</p> + +<p>Sitten hn taaskin jonkun vuoden kuluttua kirjoitti:</p> + +<p>Kiitos kirjeestsi ja lmpimst, sydmellisest kutsustasi. Tietysti +tulisin mielellni Suomeen, sill minulla on aina se tunne, ett siell +tapaisin rakkaimmat, minua paraiten ymmrtvt ystvni, mutta minun +aineellinen asemani on nykyn hyvin huono. Sen vhn, jonka olin saanut +sstetty, on tm kotoinen romahdus, – meidn pankkiemme vararikko, +– tykknn niellyt. Ja Undine<a href="#a3">[3]</a> ei ole tuottanut minulle yrikn. +Ihmiset eivt sit ymmrr, eivtk osta. Viime talvi on ollut aivan +hirve. Ensin rakkaan itini kuolema ja sitten oma ruumiillinen +heikkouteni. Olen m. m. sairastanut kirjoituskramppia pitemmn aikaa. +Ymmrrt siis, etten ole voinut kirjoittaa kenellekn.</p> + +<p>Mutta sydmeni on vuotanut verta Suomen takia. Olen ollut mukana sen +korpivaelluksessa. Ihailen sen kansaa ja lhetn sille tervehdykseni +tynn syvint myttuntoa ja lmpimint ihailua sen suuren +krsivllisyyden takia. Voi jospa nm raskaat ajat pian pttyisivt ja +me saisimme nhd pivn taas valkenevan – – –.</p> + +<p>Alvilde Prydzill ei ollut huumorin lahjaa, joka osaa hymyill ja laskea +leikki silloinkin, kun kyynel kiert silmss ja sydn vuotaa verta. +Hn antaa Gunvor Thorintyttren sanoa: Onnen saavuttamiseksi tarvitaan +erityist voimaa, jota paljon krsineell ei ole. Tuntuu miltei silt +kuin hn siin olisi lausunut oman kokemuksensa, sill tunnustaa tytyy, +ett hnen elmns aina oli ollut kovaa taistelua ihan lapsuudesta asti +ja se hnen terveytenskin oli murtanut.</p> + +<p>Lhteneen pienest virkamieskodista, jossa oli kaksitoista lasta ja +niukat tulot, oli hn jo aikaisin saanut tutustua kyhyyteen ja raataa +lakkaamatta.</p> + +<p>Jo 17-vuotiaana hn joutui vieraisiin kotiopettajaksi, mutta kehitti +itsen siin sivulla koko ajan: luki mit vain ksiins sai aina +kaunokirjallisuudesta saksalaiseen filosofiaan. Samalla tavalla hn +jatkoi pstyn Kristianiassa olevaan Nissenin opistoon tysi-ikisi +nuoria naisia varten. Hn antoi pivisin yksityistunteja ansaitakseen +yllpitonsa ja kytti yt lukemiseen. Mutta sellainen elm heikent +parhaankin terveyden ja jonkun vuoden kuluttua tytyi hnen jtt +kaikki ja vetyty maalle, miss hn rupesi hoitamaan isns taloutta, +sill aikaa kun iti oleskeli Kristianiassa veljien takia.</p> + +<p>Nin yksinisin vuosina demarkissa (Ermaassa), joka kuvaavaa kyll +oli isn virkapiirin nimi, oli hn monta kertaa henkisesti nnty ja +tukehtua. Pitik hnen todellakin viett koko elmns siell? Eik +tapahtunut mitn, joka olisi avannut hnelle tien vapaampiin, +suurempiin olosuhteisiin. Ei kerrassaan mitn. Alvilde Prydz oppi nin +vuosina oikein perusteellisesti tuon vanhan totuuden ett omasta +itsestn on ihmisen kaikki ottaminen.</p> + +<p>Monasti hn oli jo hiukan kirjoittanut joutohetkinns. Nyt hn +viimeinkin rohkaisi mielens ja lhetti ern Agn og Agnar nimisen +kertomuksensa Kristianiaan ja sai sille kustantajan, mutta ei mitn +tekijpalkkiota.</p> + +<p>Jokunen aika senjlkeen matkusti hn Kpenhaminaan, ja sen maan etevt +kirjallisuusarvostelijat: <i>Skram</i>, <i>Brandes</i> y. m. havaitsivat piankin, +ett tss oli kysymys kirjailijasta Jumalan armosta ja rohkaisivat +hnt – samalla kun oikeusneuvos <i>Hegel</i> maksoi hnen ensimisest I +Moll nimisest novellikokoelmastaan enemmn kuin hn milloinkaan oli +uneksinut. – On siis etupss pantava kirjallisesti kehittyneen +tanskalaisen yleisn ansioksi, ett hn yleens psi alkuun – kuten se +niin monelle muullekin norjalaiselle kirjailijalle on tasoittanut tien +aina <i>Amalie Skramista</i> <i>Ibseniin</i>.</p> + +<p>Kaikkia nit asioita ajattelin astuessani rautiovaunuun, joka vei minut +kuvanveistj Millesin huvilaa kohti, kauaksi kaupungin keskustasta. Se +oli suuri ja komea aivan kuin pieni linna ja muutamien kysymyksien +jlkeen sain viimein selville, ett Alvilde Prydz oli kotona.</p> + +<p>Kaikki kai ovat panneet merkille, ett ymprist vaikuttaa rettmsti, +kun ensi kerran nkee ihmisen. Alvilden ja minun olisi pitnyt tavata +toisemme lmpimss, ystvllisess asuinhuoneessa, miss lamppu olisi +valaissut pydll ja me olisimme saaneet istuutua pieneen, pehmen +sohvaan keskustelemaan. Sen sijaan minut vietiin kuvanveistjn suureen +ateljeehen, joka tuntui hieman kylmlt ja autiolta. Lokakuun aurinko +oli jo laskenut ja hmr teki tuloaan. – Alvilden ulkonainen ihminen +ei ollut minulle mikn ylltys, olinhan niin monasti nhnyt kuvia +hnest; mutta se hento, pieni nainen, jonka hn odotti minussa +nkevns, olikin sitten aivan toisellainen.</p> + +<p>Voi miten hauskaa, ett olet noin suuri ja nytt niin voimakkaalta, +selitti hn miltei ensimiseksi ja kun me siin vieretysten seisoimme, +olikin kokomme ero varsin tuntuva. Utelin tietysti miss asioissa hn +oli tullut Tukholmaan ja sain kuulla, ett kuvanveistj Milles tahtoi +muovata hnen rintakuvansa ja siin tarkoituksessa oli kutsunut hnet +vierailemaan huvilaansa.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni15.jpg" alt="Alvilde Prydz"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Alvilde Prydz</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Yleens teki Alvilde Prydz koko lailla reippaamman ja pirtemmn +vaikutuksen kuin mit hnen alakuloisista, surunvoittoisista kirjeistn +olin odottanut. Mutta tavallaan se myskin oli tuon ryhdikkn, +sointuvan norjankielen ansio. Siin on jotain, joka aina panee minut +ajattelemaan paimentorven kaikua vuoristossa, mahtavien putouksien +ehkisemtnt vauhtia, iloisesti eteenpin rientvien kalliopurojen +solinaa, jotain niin puhdasta, tarmokasta ja laulavaa. – Ja sit paitsi +hn nyt oli matkoilla ja ystvien luona, jotka ymmrsivt hnen +elmntyns – kaukana pienist kotimaisista harmeista, ja se myskin +vaikutti hnen virken mielialaansa. Hn matkusti nimittin mielelln +ja paljon. Kaikissa Europan kulttuurikeskuksissa hn oli kynyt ja +oleskellut niiss vliin kuukausimri, aina kytten aikansa +oppimiseen, kauneusarvojen kermiseen ja ihmiselmn moninaisuuden +tutkimiseen. Vliin hn oleskeli pivkaudet niiden kirjastoissa ja +taidekokoelmissa, sitten hn taas istui kuulijana suurissa +kansankokouksissa tai vietti iltansa suurkaupunkien parhaissa +teattereissa. Kun hn esim. kerran oli Wieniss kuusi viikkoa, kvi hn +sen ajan kuluessa kolmekymment kertaa tuossa ylvss Burgteatterissa, +jonka nyttelijist hn sanoi, ett he omistivat kaiken tekniikan ja +ett heill oli tulta rinnassa. Hn iknkuin kiirehtimll kiirehti ja +ahmimalla ahmi saadakseen takaisin kaiken sen, jota hn lapsuudessaan ja +ensi nuoruudessaan niin rettmsti oli kaivannut.</p> + +<p>Ymmrt miten avartavasti ja henkisesti vapauttavasti kaikki nm +monikirjavat kuvat vaikuttivat hnen vastaanottavaan runolliseen +mieleens. Siksi vittikin norjalainen kriitikko <i>Carl Nrup</i> kerran, +ettei heill Norjassa ollut toista kaunokirjailijaa, jolla olisi ollut +niin monipuolisia tietoja, niin laajaa yleissivistyst ja korkeata +kulttuuritasoa kuin Alvilde Prydzill.</p> + +<p>Hn oli jo kirjeissn ehdottanut, ett me matkustaisimme yhdess +jonnekin ja nyt tavatessamme, otti hn taas tmn tuuman esiin. Se ei +ollut mikn mahdottomuus siihen aikaan, kun itse matkat olivat varsin +halpoja ja elm Europan suurkaupungeissa ei ensinkn ollut niin +kallista kuin esim. Kristianiassa tai Helsingiss. Miksik emme siis +olisi tehneet matkasuunnitelmia!</p> + +<p>Myskin Norjassa oli Alvilde Prydz paljon liikkunut ja useimmiten hn +suuntasi retkens lnsirannalle pin. Hn oli aivan rajaton luonnon +ihailija, ihan lapsesta asti. Se oli aina antanut hnelle virkistyst ja +iloa silloin, kun hn tunsi olevansa yksinn ja ilman ymmrtmyst +sisaruksiensa keskuudessa. Luonto oli ihankuin hnen hyv ystvns, +joka puhui hnelle ja jonka kielt hn aina ymmrsi. Ja niinp ovatkin +hnen luonnonkuvauksensa aivan ihmeellisi, niin tynn runollisuutta, +syvyytt ja hartautta. Hn saattaa muutamin piirtein antaa lukijan +tuntea se hiljaisuus ja rauhallisuus, joka vallitsee havumetsss. Hn +kuvaa varmalla kdell meren suuruutta ja voimaa, tasangon yksinisyytt +ja kaihomielisyytt.</p> + +<p>Meidn tapaamisemme jlkeen Alvilde Prydz yh lhetti minulle kuten +ennenkin kappaleen vasta painosta tulleita teoksiaan ja niit ilmestyi +paljon, sill hn oli tuottelias. Nist myhemmist teoksista on +varsinkin Torbjrn Wik saanut osakseen runsaasti kiitosta. Myskin +nytelmkappaleita hn joskus kirjoitti, mutta niist muodostui pikemmin +lyyrillisi kertomuksia, kuin draamoja. Ehk hn sen itsekin huomasi, +sill hnen Aino ja Undine nytelmns jlkeen, ei niit en +tullut. Sen sijaan hnen runonsa ovat hyvin hienoja. Viel niin myhn +kuin v. 1916, jolloin maailmansota jo oli raivonnut pari vuotta, lhetti +hn minulle juuri hiljattain ilmestyneen runokokoelmansa, mutta sodan +takia oli kirjevaihtomme aivan seisahtunut. Ei silloin tee mieli +lhett ystville aijottuja ajatuksiaan, kun tiet, ett kirje +kaikkein ensin joutuu vieraiden ksiin kopeloitavaksi, ja ett vieraan +silmt etsivt siit kentiesi mit tahansa. Mutta kun kirjeenvaihto +kerran j, on sen solmiminen sitten varsin tyls ja nyt se on +myhist. Syksyll tuli nimittin sanoma, ett Alvilde Prydz oli +kuollut Oakhillissa lhell Mossia syysk. 5 p.</p> + +<p>Hn kuului Norjan suuriin kirjallisiin thtiin viime vuosisadalla, +joihin koko Europan katseet olivat kiinnitetyt. Mutta Norja ei suinkaan +ollut mikn hemmoitteleva iti nille kuuluisille lapsilleen, ja siksi +he kai vuosimriksi vetytyivtkin ulkomaille. <i>Bjrnson</i> ja <i>Lie</i> +olivat monet ajat Parisissa, <i>Ibsen</i> Mncheniss ja Roomassa. Heille +koitti kuitenkin kerran se piv, ett he saivat yleist tunnustusta.</p> + +<p>Alvilde Prydzille se ei koskaan tullut. Kirjailijapalkkiot esim. olivat +aina kovin kireell, kun oli kysymys hnest, ja hnen rikas kirjallinen +tuotantonsa merkitsi hnen aikalaistensa silmiss varsin vhn. Mutta +niinhn kvi Camilla Collettinkin ja yksinp <i>Fredrika Bremerin</i> +senjlkeen, kun hn rupesi puhumaan sukupuolensa vapautumisesta. Ent +<i>Minna Canth</i>in meill? Sama toistuu kaikkialla. Sitten kun he ovat +poissa ja uusi sukupolvi on kasvanut ja saanut uusia kokemuksia, niin se +her havaitsemaan, ett ne olivatkin sentn suuria henki nuo +edellkulkijat, oikeita tulisoihdun kantajia, joiden elmnty on +tuottanut koko heidn maalleen ja kansalleen kunniaa.</p> + +<p>Alvilde Prydzin aika ei viel ole tullut. Mutta se tulee, sill ellei +hn olisi kirjoittanut mitn muuta kuin Drm ja Gunvor Thorsdatter +til Hr, niin nm teokset ovat jo niin suuripiirteiset ja mahtavat, +ett ne kaikiksi ajoiksi silyttvt tekijns nimen ensimisten +joukossa.</p> + +<p>Mutta slittv on, ett Alvilde Prydzin tytyi menn pois sill +tunteella, etteivt hnen omansa vlittneet hnest, etteivt naiset, +joiden sielunkielien vrjmisen hn kuuli paremmin kuin muut, +ymmrtneet mit hn tarkoitti.</p> + +<p>Oikein tuntee itsens syylliseksi ajatellessaan, ettei mitn tehnyt +hnen hyvkseen, ettei edes tuntuvammin saanut kiitollisuuttaan ja +tunnustustaan lausutuksi.</p> + +<p>Mutta sellaisiahan me ihmiset aina olemme, silloin me vasta hermme +huomaamaan mit rauhaamme sopii, kun se jo on liian myhist.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><a name="6">MUISTOJENI MAAILMASTA</a></h2> + +<h2>KARL GJELLERUP. </h2></center> + + +<p>Kaikki olemme kai kokeneet miten yhtkki joku nimi, vriyhdistelm, +svel tai kukan tuoksu voi hertt joukon muistelmia menneilt ajoilta +ja miten nm muistot taas tuovat mukanaan sarjan toisia, jotka ovat +jollakin tavalla yhteydess edellisten kanssa.</p> + +<p>Luin lehdiss v. 1917 ett kirjailija <i>Karl Gjellerup</i> oli saanut +Nobelin kirjallisen palkinnon ja heti nousi mieleeni koko joukko kuvia +muistojeni maailmasta. Ensinnkin nuori ylioppilas, joka oli minun +vierustoverini Berlinin yliopistossa taidehistoriallisilla luennoilla, +ja joka nytti hyvin siivolta, hyvsti kasvatetulta ja lapsellisen +avomieliselt. Kerran tulin kysyneeksi hnelt jotakin ja niin oli +tuttavuus tehty. Hn esitti itsens, sanoi olevansa kirjailija <i>Ricarda +Huchin</i> serkku, <i>Friedrich Huch</i>, Dresdenist ja oli tavattoman utelias +tietmn mist maasta min olin kotoisin ja mill kielell min tein +muistiinpanoni.</p> + +<p>Koska nit taidehistoriallisia luentoja oli kaksi aina pertysten, oli +vliajalla hyv aika haastella ja nuori toverini olikin varsin +keskusteluhaluinen. Hn kertoi paljon saksalaisista oloista ja vakuutti, +ettei hn yhtn hyvksynyt saksalaisten ylioppilaiden elm +olutjuominkeineen ja kaksintaisteluineen; hn oli nopea moittimaan +toisen opettajamme, prof. <i>Freyn</i>, luentoja, mutta ihaili suuresti +toista, prof. <i>Herman Grimmi</i>, ja miltei kadehti minua senjohdosta, +ett silloin tllin olin kutsuttu hnen luokseen pivllisille.</p> + +<p>Kun me ern pivn puhuimme Tanskasta, ja min kerroin hnelle +piirteit sen korkeasta kulttuurista, kyssi hn tunsinko kirjailija +Gjellerupin. Kieltvn vastaukseni johdosta selitti hn, ett se oli +suuri vahinko, sill Gjellerup oli hyvin intressantti sek ihmisen ett +kirjailijana, oli jo monta vuotta asunut Dresdeniss ja siell oli hn, +Friedrich Huch, usein hnet tavannut. Kuultuaan, ett min +talvilukukauden ptytty aijoin Dresdeniin, tarjoutui hn heti +vlittmn tuttavuuttamme, antoi osoitteensa ja pani sydmelleni +ilmoittamaan hnelle olopaikastani, niinpian kun olin saapunut +Dresdeniin. Eip siis ihme, ett Friedrich Huchin nimi aina tulee +mieleeni niin pian kuin kuulen puhuttavan Gjellerupista, sill ilman +edellist olisi jlkiminenkin tuttavuus jnyt tekemtt.</p> + +<p>Ensimisi kyntejni Dresdeniss oli Gjellerupien luo, mutta ei sentn +nuoren saksalaisen tuttavani seurassa, kuten olimme kuvitelleet, vaan +yksin. Friedrich Huchin oli nimittin suin pin ollut matkustaminen +ern sairaan sisarensa kuolinvuoteelle Hamburgiin ja sen koommin en +hnt sill kerralla nhnyt, ja varsin vhn myhemminkin, sen vain olen +kuullut, ett myskin hnest on kehittynyt hyvin suosittu ja kiitetty +kirjailija. – Mutta enhn min opasta tarvinnutkaan Gjellerupien luo +mennessni.</p> + +<p>Ikv kyll oli talon isnt itse poissa, hn oli net juuri siihen +aikaan Kpenhaminassa valvomassa ern nytelmkappaleensa harjoituksia, +mutta hnen puolisonsa ja tytrpuolensa, jotka molemmat myskin olivat +tanskalaisia, ottivat minut vastaan kuin vanhan tuttavan ja sukulaisen. +Ymmrsinhn min heidn idinkieltn, olin jo monasti ollut heidn +synnyinmaassaan ja osasin panna arvoa siihen, ett heidn kodissaan oli +niin paljon aito tanskalaista. Meill oli yllin kyllin +keskustelunaiheita, mutta ennenkaikkea me kuitenkin puhuimme Karl +Gjellerupista, sill sek vaimo ett tytr olivat hneen rettmn +kiintyneet.</p> + +<p>Min sain kuulla, ett hn, tuo hienon ja ajattelevan nkinen mies, +kerran oli saanut ihmisten mielet Tanskassa hyvinkin kuohumaan, ett hn +noin toistakymment vuotta sitten oli hylnnyt silloiset kirjalliset +epjumalat, varsinkin sen, joka kulki Tanskan kirjallisen maun ja +suunnan mrjn, <i>Georg Brandesin</i>, ja osoittanut syvempi ja +pitemmlle ulottuvia arvoja ja pmri kuin ne, joita radikalismi +kielteisess ohjelmassaan oli tuonut esille.</p> + +<p>Mutta ei sit niinkn vain saa ruveta tunnettuja suuruuksia +vastustamaan. Elm ja toimintamahdollisuudet tehtiin Gjellerupille +tmn jlkeen varsin ahtaiksi. Kytettiin ennen koiteltuja, tepsivi +keinoja: ensin hyktn kimppuun ja halvennetaan, ja kun sit on +aikansa noudatettu, sivuutetaan nettmyydell, ja koitetaan siten +katkaista toisen ura. Gjellerup ei milloinkaan, ei edes +ensinuoruudessaan kuulunut noihin taisteluhaluisiin ihmisiin, joiden +mielest kynsota ja tukkanuottasilla oleminen on virkistv. Hn +saattoi joskus lausua voimasanan, vlist hiukan harkitsemattomankin, +mutta sitten hn taas vetytyi omaan maailmaansa ja siksi se hlin, +joka oli syntynyt hnen nimens ymprille, vaivasi hnt niin suuresti, +ett hn ptti ravistaa ply jaloistaan ja siirty pois Tanskasta.</p> + +<p>Kauniin, taiteellisen Dresdenin hn silloin valitsi oleskelupaikakseen +ja eli siell kuolemaansa asti. Aluksi hn siell kyll oli vieras +vieraiden keskell, mutta vhitellen hn kotiutui ja omaksui mit +parasta germanilaisessa hengess ja saksalaisessa kulttuurissa oli +tarjottavaa. Ja sielt hn sitten lhetti maailmalle teoksen toisensa +jlkeen, jotka sittemmin, hnen maineensa kasvaessa, aina yhtaikaa +ilmestyivt sek saksan ett tanskan kielisin ja monta kertaa voittivat +tuossa hnen uudessa isnmaassaan enemmn ymmrtmyst kuin +synnyinmaassa, riippuen ehk osaksi siit, ett lukeva yleis siell +kuitenkin on niin monenkertaisesti suurempi kuin Tanskassa, mutta +myskin ehk siit, ett moni tanskalainen ei oikein voinut sulattaa +sit, ett hn oli asettunut Saksaan ja vastaanottanut sielt niin +paljon vaikutelmia, sill eihn Tanskan ja Saksan vlit vuosikymmeniin +ole olleet hyvt. Tosin taiteella ja kulttuurilla ei ole mitn +pivpolitiikan kanssa tekemist, mutta on aina ihmisi, jotka eivt voi +eroittaa nit aloja.</p> + +<p>Kaikista nist asioista me keskustelimme rva Gjellerupin kanssa ja kun +en ollut koskaan lukenut hnen puolisonsa teoksia, lainasi hn niit +minulle useampia, joita sitten iltasin lueskelin ja totesin, ett niiden +tekij mahtoi olla harvinaisen henkev ja hieno ihminen. Toiset niist +varsinkin jivt mieleeni kuten esim. Romulus, G-Dur ja Pastor +Mrs. Hnen myhemmt suuret teoksensa, joissa hn on kyttnyt sek +muinaisgermanilaisia ett hindulaisia aiheita, kuten esim Brynhild, +Guds Venner, Offerilden, Pilgrimmen Kamanita y.m. eivt olleet +silloin viel ilmestyneet.</p> + +<p>Rouva Gjellerup kehoitti minua usein kymn talossa ja kun ei minua +sitten pariin pivn ollut kuulunut, lhetti hn jo tyttrens +katsomaan mihin olin joutunut, kun en ollut heill kynyt. Tm tytr +oli siihen aikaan kuin vasta puhjennut ruusunnuppu tynn nuoruuden +suloa ja kukkeutta. Hnen ispuolensa teoksista puhuessamme, kysyi hn, +olinko jo lukenut ern Ti Kroner (Kymmenen kruunua) nimisen +kertomuksen, joka myskin oli minulla lainana, ja selitti sitten, ett +siin kuvattiin hnen itin ja tmn ensimist miest. Ja se pieni +tytt, joka siin esiintyy, lissi hn nauraen, olen min.</p> + +<p>Hnen itins oli nimittin aikaisemmin ollut naimisissa ern +soittotaiteilijan kanssa, mutta se ei ollut mikn onnellinen +avioliitto. Mies oli sek juopotellut ett irstaillut ja kaikin tavoin +nyryyttnyt vaimoaan. Silloin hn oli tutustunut Karl Gjellerupiin. He +olivat heti tunteneet olevansa sukulaissieluja ja tm tunne ei ollut +pettnyt, sill heidn avioliittonsa oli kaikesta ptten harvinaisen +onnellinen. Ahkeruutensa, jrjestmistaitonsa ja kytnnllisyytens +kautta oli rouva G. saanut luoduksi heille kauniin kodin, pienen +lmpimn pesn, joka puhui hienostuneesta mausta ja henkisist +harrastuksista. Muistan miten hn heti ensi kynnillni siell nytti +minulle heidn Bcklin-jljennksin, joita oli suuri kokoelma, ja +miten sattuvia ja hienoja huomautuksia hn niist teki.</p> + +<p>Hnell ei ollut palvelijaa, vaan hn suoritti itse kaikki pienet +kotiaskareet. iti pesee enimmkseen pyykkimmekin, kertoi tytr. Ja +kun tahdoin tiet miten hn joutui kaiken tmn suorittamaan, silti +muuttumatta tykoneeksi, joka ei en tied eik vlit mistn muusta +kuin aineellisuudesta, vakuutti hn sen riippuvan tuosta Saksassa +vallitsevasta tavasta syd pivllinen klo 1. Sen valmistaminen ja +jlkisiivous vei enin aikaa, mutta kun se sitten oli ohitse, ji viel +koko iltapiv muihin rientoihin. Ennen kaikkea hn silloin saattoi +omistaa aikaa puolisolleen, olla hnen hyv henkens, innostajansa ja +rohkaisijansa. Rouva G. antoi minulle erotessamme puolisonsa kuvan, +vielp me vaihdoimme muutamia kirjeitkin tmn ensi tuttavuutemme +jlkeen.</p> + +<p>Nelj vuotta myhemmin, meidn surunkevnmme 1899, olin taaskin +Dresdeniss, mutta tll kertaa hyvin alakuloisena, yht ainoata asiaa +alituisesti pohtien. Olihan helmikuun manifesti tullut ja tuhonnut +kaikki, josta ennen oli pitnyt kiinni, m. m. tykknn luottamuksen +itiseen naapuriimme. Nyt tahdoin vain, ett maailma saisi kuulla, +kuinka hirvesti meit oli petetty, ja miten rikoksellisesti pyht valat +oli rikottu, ja siksi etsin henkilit, joilla oli kyllin rohkeutta +kirjoittaa tst ja kyllin vaikutusvaltaa saadakseen kirjoituksensa +suuriin maailman lehtiin.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni16.jpg" alt="Karl Gjellerup 90-luvulla."></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Karl Gjellerup 90-luvulla.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Gjellerup minua varmaan myskin auttaa arvelin, sill olihan hn siksi +tunnettu ja vaikutusvaltainen, ett hn voisi saada kirjoituksensa +sijoitettua mihin tahansa. Lhdin jo varhain aamupivll heidn +luokseen ja nyt tapasin vihdoinkin Gjellerupin. Hn oli juuri sellainen, +joksi hnet olin kuvitellut: hintel, hienopiirteinen, syvmietteinen, +hiukan surunvoittoinen. Sai melkein sen ksityksen, ett hn ei ollut +tst maailmasta, eik elnyt siin. Hness ei ollut yhtn tuota +tanskalaista iloisuutta ja lystikkyytt, mutta sensijaan hn tuntui +hyvin lempelt ja herklt.</p> + +<p>Rouva G:ll oli aamuaskareensa kesken ja niihin hn taas palasi, jtten +meidt kahdenkesken, ja nyt min rupesin kertomaan Gjellerupille +tapahtumista Suomessa. Koska en tiennyt miss mrin hn oli selvill +meidn historiastamme ja suhteistamme keisarikuntaan, oli nitkin +asioita kosketeltava ja sitten niiden valossa helmikuun manifestin tulo +ja kaikki mit siit oli seurannut selostettava.</p> + +<p>Gjellerup nytti sangen totiselta ja tavallaan tarkkaavaiseltakin, mutta +ei hn ensinkn innostunut, ja pyyntni, ett hn kirjoittaisi nist +asioista ei hn vastannut oikeastaan mitn. Tm keskustelu ja sen +tulos oli minulle tavallaan pieni pettymys ja min ihmettelin, ettei se +ystvllisyys, jota hnen vaimonsa ja tytrpuolensa olivat osoittaneet +minulle, ollenkaan ollut tarttunut hneen. En tahdo sanoa, ett hn +olisi ollut epystvllinen, mutta niin pidttyvinen, etten oikein +tiennyt mille kannalle hn tss asiassa asettui. Rupesin jo pelkmn, +ett hnen oleskelunsa suuren kansan kesken ehk oli vaikuttanut siihen +suuntaan, ett hn katseli tllaisia ristiriitaisuuksia suurten kannalta +ja arveli, ett pienten oli alistuminen.</p> + +<p>Hyvstellessni ehdotti rouva G. ett tulisin heidn luokseen seuraavana +pivn iltapivkahville, joka saksalaisissa kodeissa aina juodaan klo +4, ja johon aina silloin kuului Brdchen und Butter (Ruokaleip ja +voi). Joskus sitten juhlallisuuden kohottamiseksi joku leivoskin. Rva +Gjellerupin kahvipyt oli tll kertaa hyvin hyvsti varustettu, sill +olihan siell tyttren sulhanenkin, ers nuori saksalainen fil. tohtori, +lsn. Taaskin tuli Suomen asia ja silloinen tilanne esille, ja min +toistin osaksi samoja asioita, joita jo edellisen pivn olin kertonut +Gjellerupille, mutta nyt me kaikki puhuimme saksaa sulhasen takia. Ja +tll kertaa Gjellerup lmpeni ja lupasi kirjoittaa asiasta ja osoitti +yleens suurta ymmrtmyst. Silloin minulle yhtkki selveni; ettei hn +edellisen pivn ollut ymmrtnyt kuin vain murrososan siit mit olin +kertonut, ja se oli ollut syyn hnen varovaisuuteensa ja +hiljaisuuteensa.</p> + +<p>Kyllhn Tanskassa paljon tapaa ihmisi, jotka eivt ymmrr ruotsia, +tai jotka ymmrtvt sit niin puutteellisesti, ett heille tytyy puhua +aivan erityisell tavalla: valita niin paljon kuin suinkin tanskaa +muistuttavia sanoja, panna aina silloin tllin tanskaa joukkoon ja +ennenkaikkea puhua hitaasti.</p> + +<p>Mutta ett Gjellerup kuuluisi heihin, sit en ollut ottanut lukuun, vaan +esittnyt sanottavani yht nopeasti kuin jos edessni olisi ollut +henkil, joka ymmrsi ruotsia tydellisesti.</p> + +<p>Mahtoivat minun pitkt selostukseni hnt edellisen pivn sek +vsytt ett ihmetytt. Nyt hn oli aivan liikuttava innostuksessaan, +juoksi viel jlkeeni portaisiin ja vakuutti, ett kyll hn tekee mit +suinkin voi. Hn kirjoittikin sitten Preussische Jahrbcher nimiseen +aikakauslehteen Suomen asiasta.</p> + +<p>Seuraavalla kerralla olin Dresdeniss suurlakkomme jlkeen. Aikomukseni +oli kyll menn Gjellerupej tapaamaan, mutta silloin minulle +kerrottiin, ett he eivt en asuneetkaan itse kaupungissa, vaan olivat +muuttaneet sen ulkopuolelle, enk todellakaan ymmrr, mik +toimettomuuden puuska minua silloin vaivasi, kun en siit huolimatta +lhtenyt heit etsimn. Oli muka niin paljon ohjelmaa itse kaupungissa, +piti istua aamupivisin kouluissa kuuntelemassa, iltapivisin valmistaa +meidn routa-aikaamme koskevaa esitelm, jonka olin luvannut pit +erss siklisess yhdistyksess, kyd teatterissa ja oopperassa +y. m. Mutta ajatukseni olivat kyll monta kertaa Gjellerupien luona ja +min olisin mielellni tahtonut tiet, miten he m. m. olivat +aineellisesti kestneet, sill eihn henkisen tyn tekijit, ei +varsinkaan Gjellerupin tapaisia henkilit, koskaan niin palkita, ett +he vapautuisivat aineellisista huolista. Kun sitten sain kuulla, ett +hn oli saanut Nobelin kirjallisen palkinnon, iloitsin siit suuresti. +Kerran oli siis voitonpiv koittanut, ja hn oli saanut sen +tunnustuksen, jonka hn niin tydellisesti ansaitsi.</p> + +<p>Se kuului muuten olleen professori <i>Hffdingin</i> ansio, ett +palkintokomitea kiinnitti huomionsa Gjellerupiin. Hffding, joka tunsi +hnet lapsesta asti, he olivat nimittin serkukset, oli antanut +suosittelevan lausuntonsa hnen hindulaisaiheisista tistn, prof. +<i>Vilh. Andersen</i> taas niist teoksista, jotka koskivat tanskalaisia +oloja.</p> + +<p>Silloin oli maailmansota jo ollut kymss kolme vuotta ja sen ksitt, +ett se aika oli tuonut Gjellerupeille, kuten kaikille muillekin +Saksassa, paljon krsimyksi. Tmn palkinnon johdosta oli nyt suurin +puute poistettu. Mutta eihn Gjellerup ehtinyt nauttia siit kuin kaksi +vuotta, sill lokakuussa 1919 shklenntin jo toi tiedon hnen +kuolemastaan.</p> + +<p>Ers Tanskan syvmietteisimpi ja harvinaisimpia kirjailijoita on +mennyt pois, kirjoitti Berlingske Tidende (Berlingin lehti) hnest, +mutta lis sitten, ett ehk moni nykyajan hlinss ei huomaa, ett +tm oli niit ’suuria’ kuolemantapauksia.</p> + +<p>Olkoon vain, ettei kaikki huomanneet, mutta ken vain kerrankin oli +joutunut personalliseen kosketukseen Gjellerupin kanssa, tai vain oli +lukenut hnen teoksiaan, tunsi, ett maailma taaskin oli tullut entist +kyhemmksi, ett henkil, joka paljon oli antanut, mutta vielkin olisi +voinut antaa, sill eihn hn kuollessaan ollut kuin 62-vuotias, nyt oli +ainiaaksi vaiennut.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><a name="7">MINNA CAUER.</a></h2></center> + + +<p>Kun min talvella v. 1920 oleskelin muutamia viikkoja Berliniss, oli +elm siell kaikinpuolin aivan toisenlaista kuin ennen. Ei siin +kyllin, ett kaikki ihmiset tuntuivat niin alakuloisilta ja +masentuneilta, ett puute ja krsimys pisti ptn esiin kaikkialla, +vaan viel min personallisestikin astuin siell kuin hautojen keskell, +sill olivathan oikeastaan kaikki ne henkilt, joiden kodeissa aina +ennen olin viettnyt niin sisltrikkaita hetki, jo poissa. Prof. +<i>Herman Grimm</i> oli jo kauan aikaa levnnyt samalla kirkkomaalla kuin +hnen kuuluisa isns ja setns, veljekset <i>Jakob ja Wilhelm Grimm</i>, +<i>Liebknechtin</i> puolisot olivat jo molemmat kuolleet, samaten prof. <i>v. +Gizycki</i> ja hnen paljon huomiota herttnyt vaimonsa <i>Lily Braun</i>, +samaten herrasvki <i>Schubert-Feder</i>, jotka pitivt salonkia, miss aina +tapasi intressanttia ihmisi. Kaikki nm, ynn monet muut tuttavat, +olivat menneet lpi sen portin, joka suletaan niin visusti jokaisen +jlkeen, ettei palajaminen en ole mahdollinen.</p> + +<p>Mutta yksi tuttavistani noilta menneilt ajoilta oli kuitenkin jlell +ja oli ihmeellisesti kyll kestnyt ajan myrskyt. Se oli rva <i>Minna +Cauer</i>. Vaikken ollutkaan niin aivan usein noina entisin, onnellisina +aikoina ollut hnen seurassaan, vaikutti vain se seikka, ett hn kuului +sen ajan Berliniin hyvin puoleensa vetvsti. Olihan hn sitpaitsi +tuntenut minun unohtumattoman opettajani prof. v. Gizyckin ja hnen +luonaan min Minna Cauerin ensi kerran olin nhnytkin.</p> + +<p>Lhdin siis jo seuraavana pivn hnt tapaamaan ja lysin hnet hnen +kodissaan, Wormserstrassen varrella, istumassa tyhuoneessaan paksu, +tytetty aamutakki ylln. Se oli kyll paikallaan, sill huone oli +jotenkin viile ja kuitenkin se oli ainoa hnen kodissaan, jota +lmmitettiin. Hn oli paljon vanhentunut siit, kun tapasin hnet 1904, +mutta eihn se ihme ollutkaan kaiken sen jlkeen, mit hn oli kokenut.</p> + +<p>Minna Cauer oli muuten ihmeellinen sekoitus vanhan ja uuden ajan naista. +Esiintymisessn ja kytkseltn hn oli tuollainen hienoissa seuroissa +liikkunut vanhanajan nainen, jonka aina piti olla hillitty ja tyyni, +puhua matalalla nell, nytt hyvin arvokkaalta, eik osoittaa mitn +erityisi tunteenpurkauksia. Tt vaikutusta lissi viel nuo ainaiset +pitsisaarlit ja pitsiset pkoristeet, joita hn kytti. Mutta thn +liittyi uuden ajan naisen tavaton ulospin kohdistuva toimintahalu ja +monessa kysymyksess jotenkin radikaali katsantokanta.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni17.jpg" alt="Minna Cauer"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Minna Cauer</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Ennenkaikkea hn kuitenkin oli aito saksalainen ja omisti rotunsa +parhaat ominaisuudet: organisoimiskyvyn ja suuren tarmon. Hn jaksoi +tehd tyt juuri kuin kone, kun siksi kvi, eik hetkeksikn pstnyt +otettaan. – Kun hn esim. syksyll v. 1896 jrjesti kansainvlisen +naisasiakongressin Berliniin, kvi hn omassa personassaan jokaisen +sanomalehden toimituksessa – olivat ne sitten mit vri tahansa – ja +pyysi, ett ne lhettisivt edustajan piakkoin pidettvn kongressiin +ja saikin sen aikaan, ett suurkaupungin monen monet lehdet noin viikon +pivt puhuivat naisasiasta.</p> + +<p>Minna Cauer oli organisoinut Berlinin naispuoliset kauppa-apulaiset, +joiden yhdistykseen siihen aikaan kuului kymmenentuhatta jsent ja joka +kulki nimell Verein der weiblichen Angestellten im Handelsgewerbe. +Vuodesta 1919 lhtien on se toiminut jo laajennettunakin nimell +Verband der weiblichen Bureau- und Handelsangestellten. Tt +yhdistyst varten hn m. m. oli jrjestnyt aivan erinomaisia n. k. +kirjallisia iltoja. Otettiin aina joku mrtty saksalainen runoilija, +sanotaan esim. Schiller tai Goethe tai Grillparzer tai Uhland tai kuka +muu tahansa ja silloin hnest pidettiin esitelm, kohtia hnen +teoksistaan luettiin neen, hnen runojaan lausuttiin ja myskin niit +laulettiin, jos niihin oli olemassa sveleet. Vielp vliin esitettiin +joku hnen nytelmkappaleensakin. Minna Cauer arveli, ett tllaiset +illat olivat vlttmtn vastapaino henkilille, jotka aina vain +toimivat aineellisen maailman palveluksessa. Hyvin hn hoiti +Frauenwohl nimist yhdistystkin, jonka puheenjohtajana ja sieluna hn +toimi.</p> + +<p>Juuri niihin aikoihin, kun me ensin tutustuimme, oli sielt kuitenkin +eronnut suuri joukko naisia ja perustanut uuden yhdistyksen, jolle +annettiin nimeksi Berliner Frauenverein ja jonka puheenjohtajana toimi +<i>Helena Lange</i>. Mik oikeastaan oli ollut erimielisyyden aiheena, ji +minulle ikuiseksi salaisuudeksi, sill vaikka asiata valaistiin sek +puolelta ett toiselta, en oikeastaan viisastunut. Mutta ei suinkaan +siin paljon muuta ollutkaan kuin personakysymys. Kaksi niin voimakasta +naista kuin Minna Cauer ja Helena Lange eivt sopineet samaan +yhdistykseen, yht vhn kuin kaksi paavia Roomaan.</p> + +<p>Minulla oli tuttavia molemmissa yhdistyksiss ja kvin joskus niiden +kokouksissa, en sentn usein, sill ne ksittelivt minun mielestni +kovin alkeellisia asioita, ei yhtn noita suuria kysymyksi, kuten +esim. naisten nioikeutta, palkanyhdenvertaisuutta, laillistetun +siveettmyyden poistamista y.m. joista me siihen aikaan Suomessa pidimme +suurta nt.</p> + +<p>Minusta Saksan naisen asema oli niin tavattoman kurja, etten ollenkaan +ymmrtnyt miten he jaksoivat sellaisissa olosuhteissa el. Naiset +eivt esim. saaneet milloinkaan olla mukana poliittisissa kokouksissa, +he eivt saaneet toimia opettajina valtion tyttkouluissa, eip edes +kansakoulujen ylemmill luokilla. Vain alemmat luokat ja +harjoitusaineet, kuten ksityt ja voimistelu, uskottiin heille. Heit +ei kytetty minknlaisissa virastoissa, ei pankeissa, eik +postilaitoksessa. Heilt oli kaikki korkeammat koulut ja yliopistot +suletut; eivt he edes saaneet vapaasti kytt raitiovaunuja, sill jos +he yrittivt ottaa kattopaikan, oli konduktri heti heit siit +poishtmss. Kaiken tmn johdosta olisi Saksan naisten minun +mielestni pitnyt nousta mit voimakkaimpaan vastarintaan, eik +ensinkn tyyty pieniin, pinnallisiin uudistuksiin, sek ehtimiseen +tehd mit tuntuvimpia hykkyksi nit sulettuja ovia vastaan. Nyt +jlestpin olen hiukan paremmin ymmrtnyt, ett johtajanaiset ehk +kuitenkin menettelivt pedagogisesti oikein siin, kun he aluksi ottivat +pohdittaviksi yleisesti tajuttavia ja vaarattomimmilta nyttvi +asioita, sill jos heti olisi kyty ksiksi suuriin, polttaviin +kysymyksiin, olisivat nuo alistuvaisuuteen ja oman itsens unohtamiseen +kasvatetut Saksan naiset kauhistuneet niin, ett tuota pikaa olisivat +vetytyneet pois koko leikist.</p> + +<p>Ulkonainen ahtaus oli nimittin aikaansaanut heiss aivan uskomattoman +sisisen ahdasmielisyyden ja epilyksen omaan kykyyns sek vakaumuksen +siit, ett mik sopi miehelle ja kunnosti hnt, oli suorastaan +hpeksi naiselle.</p> + +<p>Kuinka te kytte yliopistossa luentoja kuuntelemassa, eihn ne ole +naisia varten, oli tavallinen huomautus, joka tuli osakseni silloin, +kun aluksi asuin Heimat nimisess laitoksessa, jossa oli paljon +naisia. Ers luuli jo sanovansa suuren sukkeluuden kun ehdotti, ett +minun sinne mennessni olisi pitnyt esiinty miehen puvussa.</p> + +<p>Eivtk he liioin ollenkaan ymmrtneet sit, ett naisen piti valita +itselleen ammatti ja ansioty, paitsi silloin tietysti, kun koti oli +niin kyh, ettei voinut tyttrin eltt. Perhetyttrien luokka +rehoitti silloin viel kaikessa voimassaan, ja kun tuollaiselta kysyi +miksi hn aikoi, piti hn sen miltei loukkauksena, ellei hn suorastaan +purskahtanut nauruun.</p> + +<p>Tst ajasta ei viel ole kulunut kuin neljnnesvuosisata ja kaikki mik +koskee naisen asemaa Saksassa on nyt jo niin muuttunut, ett siell +ollessaan tuskin tuntee liikkuvansa saman kansan keskuudessa. Thn on +kyll noiden johtajanaisten tarmokas ty suuresti vaikuttanut, eik +suinkaan vhin Minna Cauerin. Vsymttmsti hn vuosikymmeni taisteli, +listen aina vauhtia. Hn oli aina valmis panemaan alulle naisten +elinkysymyksi koskevia valtiopiv-anomuksia ja valvomaan kaikkia +ilmiit, jotka olivat heidn etujensa kanssa yhteydess. M. m. on juuri +hnen aloitteestaan suurin osa naisia koskevaa siviili- ja rikoslakia +aivan saanut muutetun muodon niden vuosien kuluessa.</p> + +<p>Hnen toimittamansa Die Frauenbewegung, niminen lehti ksitteli joka +numerossaan nit asioita ja kun hn sen lopetti, hoidettuaan sit +neljnnesvuosisadan, saattoi hn sanoa, ett suurin osa niit esteit ja +rajoituksia, jotka olivat ymprineet Saksan naista, nyt olivat +poistetut ja portit avatut.</p> + +<p>Yksin tydet kansalaisoikeudet, sek nioikeus ett vaalikelpoisuus, +olivat neljnnesvuosisadan ahkeran tyn tulos. Mutta ne tulivat samana +hetken kun Saksan valtakunta oli luhistunut kokoon, kun vuosikymmenien +ty oli mennyt aivan hukkaan, ja sellaisena hetken kaikki tuntuu +turhalta.</p> + +<p>Mit se meit hydytt, ett olemme raataneet kuin orjat, sstneet +ja koittaneet hankkia itsellemme vanhojen pivien varoja, kun kaikki nyt +on mennyt ja me olemme rutikyht, vaikeroivat monet tuhannet, ja +sellaiset henkilt kuin Minna Cauer katselivat asiaa vielkin syvemmlt +ja nkivt sek omat ett muiden laiminlynnit.</p> + +<p>Jos viel aloittaisin tyni, asettaisin sen aivan toiselle pohjalle, +vakuutti hn, paljon henkevmmlle ja syvemmlle ja osoitti sitten +miten se materialismi ja pintapuolisuus, joka jo kauan aikaa oli +rehennellyt hnen kansassaan, oli vaikuttanut haitallisesti joka alalla +– myskin naisasialiikkeeseen. Tyydyttiin puolinaiseen ja ulkonaisiin +voittoihin, mutta se, joka kuitenkin oli pasia, voimakas ja ehe +personallisuus, syrjytettiin.</p> + +<p>Hnt tuntui suuresti loukanneen se, ett naiset nioikeuden saatuaan +olivat niin valmiit yhtymn voimassa oleviin puolueisiin ja omistamaan +niiden katsantokannan tuomatta niihin mitn uutta. Mutta viel +slittvmpn hn piti naisten sotaista intoa. Naispuolisten +valtiopivedustajien joukossa ei esim. ollut kahta naista enemp, +jotka olisivat ymmrtneet rauhanaatteen, valitti hn. Itse hn pitkll +elmntaipaleellaan oli selvsti tullut havaitsemaan militarismin ja +sotaisen mielialan suuren vaaran, ja miss sit vastaan taisteltiin ja +uutta katsantokantaa kasvatettiin, siell hn tahtoi olla mukana.</p> + +<p>Hn vakuutti, ett juuri hermisilln oleva Saksa, siis etupss sen +nuoriso, oli ymmrtnyt henkisten ihanteiden trkeyden, ja siksi katseli +varsin kriitillisesti nykyisten puolueiden temmellyst tahtomatta yhty +niihin, mutta sen sijaan sill oli omat pienet yhteenliittymns, joille +se oli antanut sellaisia nimi kuin Fichte-, Goethe-, Kant-, Hegel- y.m. +seurat. Sitpaitsi sill oli lukuisat rauhanyhdistyksens. Koska erll +rauhanyhdistyksen haaraosastolla oli juuri kokouksensa samana iltana, +kehoitti hn minuakin sinne tulemaan ja otti vain ensin puhelimitse +selkoa siit, tulisiko pastori <i>Bleyer</i> sin iltana siell puhumaan.</p> + +<p>Sinne sitten meninkin jotenkin hyviss ajoissa ja olin taaskin +tilaisuudessa toteamaan, miten vaatimattomat saksalaisten kokouspaikat +olivat. Sit kyll kutsuttiin kahvilaksi ja minut neuvottiin sen +takimaiseen huoneeseen, mutta ei sill ollut mitn yhteist Helsingin +hienosti ja aistikkaasti sisustettujen kahvilojen kanssa. Huone oli +kyll jotenkin tilava, arvelen, ett sinne olisi voinut sijoittaa noin +sata ihmist, ja olihan siell korokekin, arvattavasti soittajia varten, +mutta muuten sen oviverhot, uutimet ja huonekalut tekivt hyvin kuluneen +ja mauttoman vaikutuksen, ja sitpaitsi se oli kylm kuin kellari. En +ollenkaan uskaltanut ajatellakaan pllystakin poisottamista. Sinne +rupesi vhitellen kokoontumaan ihmisi, enimmkseen nuorta vke +kumpaakin sukupuolta, kuten Minna Cauer oli kertonut.</p> + +<p>Puheenjohtajana toimi ers pappi, muistaakseni hnen nimens oli +Francke, ja hnelle rva Cauer saavuttuaan minut heti esitti ja lissi, +ett olin nhnyt ja elnyt punakapinan kauhut Suomessa, jonka johdosta +tm kysyi, enk tahtoisi hiukan kertoa tst lsnolijoille. Ei se sin +iltana ollut mikn tervetullut tehtv, sill olin jo Berliniin +tullessani aikamoisesti vilustunut, ni oli khe ja kurkkua +kirventeli, mutta pithn sit aina olla valmis tuleen heittytymn +kun Suomesta tahdotaan tietoja, ja niin min siis tein tyt ksketty. +– Muuten pidin paljon puheenjohtajan tervehdyspuheesta, se oli koruton, +sydmellinen ja todisti syv vakaumusta. Toinen puhuja tuntui minusta +sensijaan liiaksi monisanaiselta, hness oli tuota tavallista +saksalaista tapaa: asettaa kaikkein yksinkertaisimmatkin asiat +raskaaseen, monimutkaiseen muotoon.</p> + +<p>Tlle yhdistykselle omisti nyt rva Cauer hyvin paljon aikaa ja +harrastusta. Sen viikkokokouksissa hn aina oli mukana ja esiintyi +niiss itsekin tuon tuostakin. Mutta ei hn silti ollut katkaissut +entisi siteitnkn, joihin myskin kuului paljon kansainvlisi, +sill hnell oli laaja tuttavapiiri ympri Europpaa, vielp +Amerikassakin, jossa hnen tarmokasta tytn aina kunnioituksella +mainittiin. He muistivat hnt nin raskaina aikoina oikein +aineellisestikin. Juuri kun min ensi kynnillni istuin hnen luonaan, +toi hnen talousapulaisensa postista paketin, jossa oli kahvia, teet, +suklaata sokeria y.m. ruokatavaraa. Ers tuttava Englannissa, joka tunsi +Saksan vaikeat olot, oli sen sielt hnelle lhettnyt. Siit huomasi, +ett ihmisrakkaus ja yhteistunne eivt sittenkn olleet kuolleet, +kaikesta vihankylvst huolimatta.</p> + +<p>Ers Minna Cauerin saksalaisista ystvist, minun toimelias ja samassa +henkev emntni, <i>Margarethe Schurgast</i>, oli myskin erityisesti +ottanut huolehtiakseen Minna Cauerin aineellisista elinehdoista, sill +hn tiesi hyvin, ettei elm eik toimeentulo ollut leikki sille, joka +lheni kahdeksattakymmentn, eik ollut muita tuloja kuin pieni elke. +Iloisesti hn siksi aina telefonitse kysyi tarvitsiko hnen vanha +ystvns jotain ja kertoi, ett hnell oli liikenemn vliin lihaa, +vliin kalaa tai jotain muuta.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni18.jpg" alt="Margarethe Schurgast"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Margarethe Schurgast</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Rva Schurgast pani myskin toimeen Minna Cauerin hyvksi kansainvlisen +rahankeryksen – siin olivat Suomen naisetkin mukana jonka keryksen +tulos sitten lahjoitettiin hnelle hnen tyttessn 79 vuotta marrask. +1 p. 1920.</p> + +<p>He asuivatkin jotenkin lhell toisiaan ja niinp oli rva Cauer usein +Margarethe Schurgastin kodissa vieraana. Minkin tapasin hnet siell +useampia kertoja. Kun me kerran tulimme koskettaneeksi saksan +poliittista tilannetta, valitti rva Cauer haikeasti, ettei sill ollut +ensinkn valtiomiehi. Taistella se kyll oli osannut koko maailmaa +vastaan, mutta nyt kun se tarvitsi diplomaatteja, ei vain ollut. Hn +mynsi, ett liittovaltiot, varsinkin Englanti, siin suhteessa olivat +paljon onnellisemmat. Ja miten hn suri Danzigin kaupunkia, joka oli +irroitettu Saksasta! Siell hn vastanaineena oli viettnyt muutamia +onnellisia vuosia, ja siksi hn nyt syvsti tunsi sen kanssa.</p> + +<p>Me olimme pari piv aikaisemmin olleet siin kokouksessa, jossa +pohdittiin Saksan entisen keisarin luovuttamisesta ja se oli tehnyt +meihin molempiin varsin kiusallisen vaikutuksen. Se pilkka, hvistys ja +parjaus, joka siell tuli hnen osakseen, oli sentn liikaa, sill +olihan hn jo muutenkin lyty ja nyryytetty. Ja aivan luultavaa oli, +ett ne, jotka siell nyt niin ryhsivt ja entist keisariaan +moittivat, jokunen vuosi aikaisemmin olivat kurkkunsa tydelt hnelle +huutaneet ja hurranneet, kun hn oli nyttytynyt. Sen johdosta kertoi +rva Cauer miten hn nuoruudessaan oli oleskellut Parisissa ja usein +nhnyt Ranskan keisarin Napoleon III, jolloin kuului asiaan aina +kumartaa syvsti. Sen jlkeen kun tm sitten Ranskan onnettoman sodan +jlkeen oli menettnyt kruununsa ja oleskeli Wilhelmshhess lhell +Casselia, miss kansa katseli hnt hyvin tylysti, oli rva Cauer ulkona +kvellessn kerran taas nhnyt hnet ja kumartanut juuri yht syvsti +ja kohteliaasti kuin ennenkin, jolloin hn oli Ranskan hallitsija. +Napoleonista oli tm niin odottamatonta, ett hn kntyi sen puoleen, +joka istui hnen rinnallaan vaunuissa ja sanoi: Ctait vraiment une +franaise (Se oli varmaan ranskalainen.)</p> + +<p>Tm piirre kuvaa hyvin selvn rva Caueria. Ei hn antanut hetken +mielipiteiden ja vaihtelevan pivpolitiikan vaikuttaa itseens niin +mitn. Mit hn oli oppinut kunnioittamaan, sit hn kunnioitti, mit +hn nki hyvksi, sit hn kannatti, tekivt sitten muut mit tahansa. +Tietysti sellainen ihminen tulee usein seisomaan aivan yksin ja +luultavasti Minna Cauerkin sen monasti sai kokea. Mutta oma vakaumus oli +hnelle kalliimpi kuin ihmisten suosio.</p> + +<p>Tavatessamme viimeisen kerran, sanoi hn: Kun te seuraavalla kerralla +tulette Saksaan, ei minua enn ole. Uskalsin epill sit, sill +olihan hn henkisesti viel hyvin elinvoimainen ja pirte, miksik hn +ei viel olisi voinut el muutamia vuosia lis. Mutta viime kesn +tuli kuitenkin tieto, ett hn elokuun 2 ja 3 pivn vlisen yn oli +sammunut.</p> + +<p>Rouva Schurgast, joka kirjoitti tst, sanoo m. m.: Te ymmrrtte +varmaan, miten surulliseksi rakkaan Minna Cauerin kuolema on tehnyt +meidt. Harvoin kai hnen ikisens henkil on jttnyt jlkeens niin +syvn aukon. Me hnen ystvns tunnemme itsemme miltei kodittomiksi. +Aina viime hetkeens asti ajatteli hn Saksaa, ihmiskuntaa ja ystvin +– –</p> + +<p>Minna Cauerin elm oli yhtmittaista ankaraa tyt, mutta hn piti +kiinni siit, ett elm oli parasta silloin, kun se oli tyt ja +vaivaa, kuten psalmista sanoo. Hnen isns oli ollut pappina +Brandenburgissa ja hn oli kasvanut sellaisessa ilmapiiriss, jossa +elmn suuruus ja syvyys ymmrretn ja jossa nuoret saavat alusta +piten sellaisen henkisen perinnn, ettei mikn myhemmin voi heilt +sit riist.</p> + +<p>Paitsi lehten, josta voi seurata Saksan naisten hermist ja vapauden +taistelua askel askeleelta, on hn jttnyt jlkeens Die Frau des +neunzehnten Jahrhunderts nimisen teoksen (19:nen vuosisadan nainen), +josta viel syntymttmt suvut voivat saada paljon trkeit tietoja.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><a name="8">HERMAN GRIMM.</a></h2></center> + + +<p>Seuraelmss tapahtuu joskus, ett siell on henkil, joka on niin +puoleensa vetv ja vaikuttaa niin elhyttvsti, ett hn ihankuin +hypnotisoi muut lsnolijat. He tuntevat itsens tuota pikaa hyvin +iloisiksi ja kevyiksi, keskustelu sujuu kuin itsestn, ja kauniit, +hyvt ajatukset tulevat tulvimalla mieleen. Mutta jos tmn henkiln +sitten muita aikaisemmin on poistuminen, tuntuu yhtkki sellainen +ihmeellinen lamaannus. Koko edellinen ehe, korkea tunnelma laskeutuu ja +pirstoutuu, ja vhitellen on ilma taas tynn tuota tavallista +arkipivisyytt ja mielenmataluutta.</p> + +<p>Vliin saattaa tuollainen henkil antaa vri ja loistoa kokonaiselle +paikkakunnalle meidn silmissmme. Niin kauan kun hn asuu ja el +siell, menevt meidn ajatuksemme ehtimiseen sinne, ja hnen luokseen +me riennmme niin pian, kun sinne joudumme. Kun hn on poissa, tuntuu +silt kuin koko seutu olisi autio ja tyhj.</p> + +<p>Opettajani, prof. <i>Herman Grimm</i>, Berliniss vaikutti minuun monta +vuotta juuri tll tavalla. En tiennyt mitn parempaa kuin heti +Berliniin saavuttuani kyd hnt tervehtimss, tulla kutsutuksi hnen +luokseen ja istua hnen kauniissa tyhuoneessaan kuunnellen hnen +viisaita sanojaan.</p> + +<p>Miltei sattuman kautta tulin hnet tuntemaan. Olin valinnut Berlinin +yliopiston ohjelmasta ne luennot, joita tahdoin seurata, kynyt +puhuttelemassa asianomaisia professoreja ja pyytnyt lupaa saada heit +kuunnella sek maininnut tst prof. <i>Foersterille</i>, joka minua ensi +aikoina siell paljon oli auttanut ja m. m. kirjoittanut konseptit +hakupapereihini yliopiston konsistoriolle y. m. Hn kyseli taaskin +kerran tavatessamme, olinko jo kynyt Herman Grimmin puheilla, sill hn +oli heti ensikerralla ehdottanut, ett kuuntelisin hnt. En ollut, enk +edes tmnkn jlkeen mennyt, sill olin jo mielestni yllin kyllin +kynyt kumartelemassa noita suuria herroja – ihan yliopiston rehtorista +asti. Mutta koska prof. Foerster piti trken, ett kuuntelisin prof. +Grimminkin luentoja, niin kirjoitin hnelle kirjeen ja huomautin, ett +olin jo saanut luvan useilta hnen virkaveljiltn seurata heidn +luentojaan ja toivoin, ettei hnellkn mitn sit vastaan olisi. En +odottanut mitn vastausta, vaan kiipesin, kun luentopiv koitti, +rohkeasti siihen saliin, jossa minulle oli ilmoitettu hnen luennoivan.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni19.jpg" alt="Herman Grimm"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Herman Grimm</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Heti sisn astuessani ymmrsin, ett siin mahtoi olla jotakin +erikoista. Luentosali oli varsin suuri ja se oli tynn viimeist +paikkaa myten. Sen etusein oli sileksi pingoitetun, lumivalkeaksi +maalatun kankaan peittm, ja vastaisella seinll oli skioptikonkone +sitvarten laitetulla telineell. Ikkunoissa riippui pikimustat +verkaiset verhot. Siin oli jotakin teatteria muistuttavaa ja yleinen +jnnitys, aivan kuin nytksen edell, tuntuikin ilmassa.</p> + +<p>Viimein avautui luentosalin ylpss oleva ovi ja vanhanpuoleinen +herrasmies astui sisn, jolloin kaikki kuuntelijat heti rupesivat +tmistelemn jalkojaan niin paljon kuin jaksoivat. Olin jo oppinut sen +verran, ett tiesin sen merkitsevn sek tervehdyst ett +suosionosoitusta, sill sellaista ei kaikille suotu.</p> + +<p>Rupesin tarkkaamaan tuota sisntullutta. Hn oli kokolailla pitempi +keskikokoa, ja koko hnen olennossaan oli jotakin joka pikemmin +muistutti hienoa hovimiest kuin tavallista, kuihtunutta oppinutta. +Tukka oli jo harmaa, mutta ryhti oli viel aivan moitteeton ja piirteet +ihailtavan snnlliset, ilme henkev. Ohjelmassa oli sanottu, ett hn +luennoisi Dantesta aina Michelangeloon, ja yhtkki oli sali pime ja +kankaalla edessmme nimme Danten pn. Grimm rupesi puhumaan hnen +merkityksestn, hn antoi lpileikkauksen koko siit aikakaudesta, jona +Dante eli, sen poliittisesta ja sivistys-elmst ja luki kappaleita +Dantesta. Nin hn vhitellen johdatti meidt niin toisiin maailmoihin, +ett kun taikalyhty sammutettiin ja huone taas tehtiin valoisaksi, +tuntui aivan silt kuin olisi yhtkki hernnyt kauniista unesta +todellisuuteen.</p> + +<p>Ja jotenkin sama tunne minulla sitten aina oli hnen luennoillaan. Ne +muuttuivat viikon sisltrikkaimmiksi hetkiksi ja niit ei olisi milln +ehdolla raskinut laiminlyd. Varhaisrenessansin edustajat Cimabue, +Giotto, Masaccio, Donatello y. m. tulivat jrjestns esille ja koko +ajan olivat kuvat sanottua valaisemassa. Minulle kerrottiin, ett prof. +Grimm oli omilla varoillaan hankkinut yliopistoon tuon muhkean +taikalyhtykoneen, niinkuin hnell myskin oli erityinen henkil sit +kyttmss ja kuvia vaihtamassa.</p> + +<p>Herman Grimm oli aivan omintakeinen luennoitsija. Ei hn takertunut +pikku seikkoihin, ei hn ottanut esittkseen sellaista, jota lysi +jokaisesta taidehistoriasta, mutta hn pysytteli suurissa ppiirteiss +ja tahtoi ennen kaikkea, ett kuulijat oppisivat ymmrtmn taidetta, +ett heidn silmns avautuisivat nkemn sellaista, jonka he +tavallisesti niin helposti sivuuttivat. Hn sanoi kerran aivan suoraan, +ettei hn ensinkn aikonut valmistaa kuulijoitaan tutkintoa varten, sen +he saattoivat tehd itse kirjallisuuden avulla, mutta hn tahtoi +kiinnitt heidn huomionsa muutamiin pkohtiin ja saada heit +ksittmn trkeit perustotuuksia.</p> + +<p>Hnell oli aivan ihmeellinen taito esitt sanottavansa niin, ett se +ji mieleen, ett joka kerta tunsi saaneensa jotakin elm varten +talletettavaa: aarteita, joiden ohi ennen typeryydessn oli aivan +vlinpitmttmn kulkenut. Vuotta aikaisemmin olin nhnyt Dresdenin ja +Berlinin taidekokoelmat ja jotenkin kevyesti sivuuttanut niiss olevat +vanhojen mestarien tekeleet. Nyt ne rupesivat elmn, nyt niiden sisin +vhitellen iknkuin avautui ja rupesi puhumaan. Silmist putosi kuin +suomut ja sit ymmrsi, miten paljon tytyy nhd ja kuulla, ennenkuin +osaa ottaa vastaan sit kaunista mit tarjotaan. Grimm vitti kerran, +ett Ranskan kansa oli saksalaisia paljon taiteellisempi ja tm riippui +vain siit, ett sill lapsuudesta asti oli niin paljon enemmn kaunista +nhtv. Jo sikliset nyteikkunat olivat sellaisen hyvn maun +tuotteita, ett niist aina sai jotain.</p> + +<p>Heti ensikerran kuultuani Herman Grimmi, rupesin syvsti katumaan, +etten ollut personallisesti mennyt hnen luokseen lukukauden alussa, ja +tm katumuksen tunne yh vain kasvoi, kuta kauemmin hnt kuuntelin. +Olin pyt jo myskin saanut kuulla, ett hn oli <i>Grimmin veljesten</i> +jlkelinen, Wilhelmin poika, Jakobin veljenpoika, ett hn oli ollut +naimisissa <i>Bettina von Arnimin</i> tyttren kanssa ja silyttnyt kaikki +Goethe-traditsionit. Asiaa tuumittuani ptin, ett min sittenkin menen +hnen luokseen, ellei muuta, niin kiittmn niist nautintorikkaista +hetkist, joita hnen luentonsa tuottivat minulle.</p> + +<p>Ja niin min ern pivn seisoin sen talon ulkopuolella, miss Herman +Grimm asui ja painoin sisnkytvn ovikelloa. Se avautui, portinvartia +pisti pns ulos luukustaan ja katsoi minuun pitkn. Ehken ollut hnen +silmissn kylliksi arvokas astumaan noita hienoja, matoilla +pllystettyj portaita, sill ne olivat, kuten saksassa aina seisoo +sisnkytvn seinll: Nur fr Herrschaften (vain herrasvelle), +mutta kun sitten kysyin prof. Grimmi, neuvoi hn mihin kerrokseen minun +oli kiipeminen. Siell taas jouduin palvelijan tarkastettavaksi. Olin +jo kotoa lhtiessni ottanut selvn siit, pitik ottaa pllysvaatteet +yltn ennenkuin astui sisn, ja saanut kuulla, ett Saksassa ei +tiedetty sellaisesta tavasta mitn, ainoastaan sateenvarjo ja kalossit +olivat jtettvt eteiseen, ei mitn muuta, ja se koski sek miehi +ett naisia. – Palvelijalta sain kuulla, ett professori oli kotona ja +nyt lhetin sisn kyntikorttini ja jin odottamaan, mit tst +seuraisi. Hn palasi vhn ajan pst ja ilmoitti, ett professori +odotti minua tyhuoneessaan. Sinne hn sitten opasti minut useiden +huoneiden lpi ja vihdoin seisoin tuon oppineen kaunosielun edess, joka +luennoimistaidollaan oli voittanut koko sydmeni.</p> + +<p>Hyvin ystvllisesti hn tuli vastaani sanoen: Te olette suomalainen. +Se minua ilahuttaa, sill Jakob sedllni oli paljon tekemist +suomalaisten kanssa.</p> + +<p>Hn johdatti minut istumaan sammalvriselle plyyshisohvalleen ja asettui +itse sen vieress olevaan nojatuoliin. Katsahdin nopeasti ymprilleni. +Huoneessa oli paljon tauluja, m. m. havaitsin siell heti ern suuren, +Bcklinin maalauksen, kohokuvia m.m. ers aito Luca della Robbia ja +kirjoja, ennenkaikkea kirjoja. Hnen suuren typytns lheisyydess ja +ymprill oli kirjahyllyj ja aivan sen ress oli tuollainen +pyritettv jalallinen hylly tietosanakirjoja ynn muita teoksia +varten, joihin ehtimiseen tyns kuluessa tytyy turvautua.</p> + +<p>Aloitin, kuten olin pttnyt, kiittmll hnt hnen erinomaisista +luennoistaan, joita aina riensin kuuntelemaan yht jnnitettyn ja +odottavaisena kuin jos olisi ollut kysymys Shakespeare-nytnnst. +Minulla oli erityinen syy yhdist nm kaksi asiaa, sill juuri siihen +aikaan annettiin Deutsches Teatterissa Hamlet pitkin syksy ja <i>Josef +Kainz</i> oli nimiosan esittjn minusta niin mestarillinen, etten +sellaista nytelmtaitoa ollut viel koskaan nhnyt Herman Grimm nkyi +pitvn tst yhdistelmst, sill hn vastasi hyvin kohteliaasti: +Etwas schneres hat man mir noch nie gesagt. (Mitn kauniimpaa ei +minulle viel koskaan ole sanottu.)</p> + +<p>Sitten hn tahtoi tiet mitvarten oikeastaan olin tullut Berliniin +seuratakseni luentoja sen yliopistossa, ja min kerroin tystni +Helsingin kansanopistokursseilla ja kaikenlaisissa valistusseuroissa ja +selitin, ett tuo alituinen antaminen lopulta oli siihen mrin +tyhjentnyt pienet henkiset varastoni, ett ne jo vlttmttmsti +olivat uudistettavat. Hn huomautti kyll, ettei hn yleens pitnyt +siit, ett naiset opiskelivat, mutta tehk te sit vain, koska otatte +asian vakavalta kannalta.</p> + +<p>Kansanopistokursseista jouduimme pohjoismaisiin kansanopistoihin, joihin +pari vuotta aikaisemmin olin niiden synnyinmaassa Tanskassa oikein +henkilkohtaisesti tutustunut, ja kaikki mit kerroin niist, nkyi +prof. Grimmi suuresti huvittaneen.</p> + +<p>Koko seurustelutaidon salaisuus on oikeastaan siin, ett osaa asettua +toisen kannalle, kuunnella ja ottaa osaa hnen harrastuksiinsa, ja tm +taito oli Herman Grimmill aivan harvinaisesti kehittynyt. Ei hn ollut +suotta kuuluisa oppinut ja kaunosielu sek senlisksi suuren maailman +mies, aito saksalainen Geheimrat (salaneuvos), jolla arvonimell hnt +yleens puhuteltiinkin.</p> + +<p>Yhtkki hn kysyi: Mutta miss te olette oppinut noin hyvin saksaa? +Hn oli ihan ensiminen, joka nki siin mitn ihmeteltv, ett +muukalainen puhui hnen kieltn. Kaikki muut, joiden kanssa joka piv +olin seurustellut, ennenkaikkea nuo lukuisat asuintoverit, pitivt sen +aivan luonnollisena, olen varma siit, ett he olettivat saksan kielen +olevan yleisen puhekielen meill. Selitin, ett se oli minun taitavan +saksankielen opettajani ansio Suomessa, joka oli antanut minulle hyvn +teoreettisen pohjan, ja sitten oli oleskeluni Itmeren maakunnissa +antanut tarvittavaa kytnnllist harjoitusta. – Nin keskustelumme +siirtyi asiasta toiseen. Hnell oli pydll edessn <i>Ada Negrin</i> +runot ja kiitti niit suuresti, hn kertoi saaneensa paljon +ajattelemista ern amerikkalaisen kuulijansa kynnin johdosta, joka oli +kertonut miten muuan varakas amerikkalainen oli mrnnyt miljoonansa +yliopiston perustamista varten kaukaiseen lnteen, jonne sitten tuota +pikaa oli kohonnut rakennus toisensa jlkeen, niin ett siell nyt oli +tydellinen yliopisto kaikkine laitoksineen. Kertoja itse kuului tmn +n. k. Stranfordin yliopiston opettajiin ja oleskeli nyt opintomatkalla +Europassa. – Herman Grimm oli tll tavalla koko ajan kosketuksissa +erilaisten ihmisten kanssa, valmis ottamaan vastaan vaikutelmia heilt +ja sitten taas antamaan heille oman henkens rikkautta.</p> + +<p>Olin jo istunut hnen luonaan enemmn kuin puolen tuntia ja ymmrsin, +ett se oli enemmn kuin liikaa, mutta aika rient niin liika nopeasti, +kun on henkisesti rikkaiden ja suurpiirteisten ihmisten seurassa. +Sanomattoman kiitollinen olin tst hetkest, ja viel suuremmaksi +kiitollisuuteni kasvoi, kun hn mennessni ehdotti, ett parin pivn +perst tulisin hnen luokseen aamiaisille, hnell kun silloin oli +muitakin vieraita. Ja lopuksi hn antoi minulle korukansiin sidotun +teoksen, joka sislsi hnen Goethe-luentonsa.</p> + +<p>Tuttavuus oli nyt tehty ja johti siihen, ett silloin tllin aina sain +pienen kutsukirjeen, jossa minua pyydettiin taloon pivllisille. Kun +tuollainen kirje ensikerran tuli, kirjoitettuna Herman Grimmin omalla, +selvll ksialalla, iloitsin siit suuresti, mutta en ymmrtnyt, ett +siihen oli heti vastattava ja ilmoitettava aikooko tulla vai ei. Emmehn +me Suomessa vlit sellaisista pienist muodollisuuksista mitn. Mutta +kutsupivn aamuna ilmestyi prof. Grimmin talousapulainen tyshoitolani +eteiseen ja tiedusteli herrasvkens puolesta, olinko aikeissa tulla +heidn luokseen. Se oli sellainen lksy, jota en koskaan unohda.</p> + +<p>Juuri nill pivllisill tapasin sitten ensikerran Herman Grimmin +sisaren, <i>Auguste Grimmin</i>, joka asui hnen kanssaan ja hoiti hnen +kotiaan. En tied miksik hn ei edellisell kerralla ollut +nyttytynyt. Hn oli erittin ystvllinen ja herttainen sek kohteli +minua miltei yht suojelevasti kuin jos olisin ollut parinkymmenen +vuotias ja ensikerran ulkona maailmalla. Mutta samaa tapaa hn +oikeastaan noudatti veljenskin suhteen. Sydess hn usein kysyi tlt, +kun joku uusi ruokalaji oli tuotu pytn: Wie schmeckt es Dir mein +Kind? (Milt maistuu lapseni?) – Hn oli nuoruudessaan arvattavasti +ollut kyllkin huomattu, sill min nin monta vuotta myhemmin ern +runokokoelman, jonka sen tekij, tuo taitava Eddan kntj, <i>Karl +Simrock</i>, oli hnelle omistanut. Nyt hn kaikesta ptten eli vain +veljen ja muistojaan varten, eik paljon sekaantunut tmn maailman +humuun.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni20.jpg" alt="Auguste Grimm"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Auguste Grimm</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Muistan miten hn kauhistui, kun min kerroin hnelle kysyneeni monelta +eri henkillt, mit he ajattelivat elmst tmn jlkeen, ja miten +useammat olivat vastanneet, etteivt ajatelleet siit yhtn mitn, +etteivt vlittneet koko asiasta, ja ettei heill ollut mitn tarvetta +jatkaa elmns kuoltuaan. Itse hn sanoi usein ajattelevansa nit +asioita ja samassa niit rakkaita omaisiaan, jotka jo olivat elmn ja +kuoleman rajan sivuuttaneet ja joiden joukossa m.m. oli ers veli, joka +oli ollut lupaava taiteilija. – Oikein idillisell huolehtivaisuudella +hn tahtoi tiet oliko minulla hyv asunto ja ravinto, kuinka usein +kirjoitin idilleni j.n.e. Ja kun min thn viimeiseen kysymykseen +vastasin sen tapahtuvan joka toinen piv, ilmoitti hn erityist +tyytyvisyytt.</p> + +<p>Kun min taaskin kerran olin kutsuttu heidn luokseen, rupesi Herman +Grimm tiedustelemaan olinko suorittanut yliopiston kassaan maksun hnen +luennoistaan. – Saksan yliopistoissa ovat yleens kaikki luennot +maksulliset. – Kun vastasin siihen myntvsti, selitti hn, ettei se +mitenkn sopinut. Ja hn lissi leikillisell tavallaan toivovansa, +ett kun hn tulee Suomeen, niin hnelt ei tll liioin ruveta maksua +kiskomaan. Sitten hn otti kultarahan kukkarostaan ja antoi minulle +suorittamani summan takaisin. Tss yhteydess hn kertoi hyvin +humoristisesti, ettei puolellakaan kaikista niist kuulijoista, jotka +kvivt hnen luennoillaan, ollut tapana maksaa. Hn sanoi tietvns +sen m. m. siit, ett silloin kun oli maksujen aika, ji suuri osa +tulematta, mutta kun tm oli ohitse, ilmaantuivat he sinne taas kaikki, +kuten ennenkin. – Ihmeellinen ja tysin kansainvlinen tuo Herman +Grimmin kuulijakunta muuten olikin. Siell oli nuoria miehi sek +kaukaisesta idst ett lnnest. Oli aivan tummia hindulaisia ja +persialaisia ja sitten taas aivan vaaleita pohjoismaalaisia, oli +venlisi, puolalaisia, serbialaisia, bulgarialaisia, englantilaisia, +italialaisia, unkarilaisia ja yleens vaikka mit kansallisuutta, ja +ulosmenness kuuli jos joitakin kieli, yksin viron kielt satuin +eteisess kerran kuulemaan.</p> + +<p>Olin kauan aikaa ollut ainoa naiskuulija hnen luennoillaan, mutta +ern pivn ilmestyi sinne ers amerikatar, joka harrasti taidetta +yli kaiken ja sen jlkeen meill oli tapana heti luennon ptytty menn +Altes Museumiin katsomaan juuri sen mestarin tekeleit, josta +luennossa oli ollut kysymys. Tm nyttytyi olevan hyvinkin +hydyllist, sill senkautta kaikki kuulemamme syventyi.</p> + +<p>Vliin saattoi Herman Grimm esitelmid yhdest ainoasta taulusta koko +tunnin. Unohtumattomasti ji mieleen hnen luentonsa <i>Lionardo da +Vincin</i> Ehtoollisesta. Ensin hn nytti kuvia siit, miten tt +aihetta aikaisemmin oli ksitelty ja sitten tuli Lionardon taulun vuoro, +jolloin vain huomautukset siit, mit opetuslasten ktten liikkeet +merkitsivt, olivat aivan erinomaiset. Samassa tilaisuudessa hn myskin +mainitsi tehneens sen ihmeellisen havainnon, etteivt nuoret yleens +tienneet raamatusta mitn, ei senverran, ett olisivat osanneet etsi +sielt tuota tai tt kohtaa. Mutta jo taiteen kannalta se oli suuri +puute, sill uskonnollisten aiheiden ymmrtminen edellytti aina tarkkaa +evankelioiden tuntemista. – Hn osasi tehd tllaiset huomautukset niin +mukavalla tavalla, etten luule kenenkn niit unhoittaneen.</p> + +<p>Monta monituista luentoa hn omisti <i>Michelangelolle</i>, josta hn oli +kirjoittanut laajan teoksenkin ja oleskellut sit varten pitemmn aikaa +Italiassa. Siit oli jo ilmestynyt useampia painoksia silloin, ja kun +sen seitsems painos v. 1900 ilmestyi tynn mit hienoimpia kuvia, +syntyi siit kallis, komea loistoteos, jonka Herman Grimm oli mrnnyt +minullekin annettavaksi, sill kustantaja lhetti snnllisesti minulle +tnne Suomeen vihon toisensa jlkeen.</p> + +<p>Herman Grimm oli muuten aivan ruhtinaallisen antelias. Sin jouluna, +jonka vietin Berliniss, sain hnelt pienen laatikollisen lahjoja, +jossa m. m. oli Grimmin sadut, hnen valokuvansa y. m. Hn tahtoi tehd +ihmiset iloisiksi ja pisti siksi usein heidn kteens jonkun kirjan, +kuvan, aikakauslehden tai jotakin muuta, josta hn arveli heidn olevan +huvitettuja.</p> + +<p>Liikuin siihen aikaan hyvin paljon eri piireiss Berliniss, tein mit +erilaisimpia tuttavuuksia aina kaupungin poliisimestarista +sosialistijohtajiin asti, sek kuulin samoja asioita ksiteltvn ja +arvosteltavan senkin seitsemll eri tavalla, mutta niin pian kun +jouduin Herman Grimmin luo, olin aivan joutunut kuin toiseen maailmaan. +Ei siell ensinkn puhuttu sellaisista asioista kuin muualla, ei pivn +poliittisista tapahtumista, ei sosialismista, ei yhdistyselmst, ei +naisasiasta, ei mistn n. k. polttavista kysymyksist. Siell vallitsi +tyyneys ja kauneus, oikein tuo aito weimarilainen henki, jonka +saksalaisen kulttuurin ihailijat aina asettavat Saksan militaristisen +hengen vastakohdaksi. Mutta juuri siksi nuo hetket siell muodostuivat +niin rakkaiksi ja unohtumattomiksi. Herman Grimm ennustikin kerran, +ettei politiikka tulevaisuudessa enn olisi kansojen arvonmrj, +vaan ainoastaan heidn henkinen kehityksens.</p> + +<p>Surun kevnmme 1899 olin taas muutamia kertoja Herman Grimmin luona. +Mutta vaikka sydmeni olikin aivan tynn Suomen politiikkaa ja suurta +onnettomuutta, koitin olla ulkonaisesti hyvin rauhallinen ja oikeastaan +vain pllemiten kajota siihen, mik oli aiheuttanut matkani ja miten +min koitin tehd propagandaa maani puolesta.</p> + +<p>Mutta Herman Grimm oli paremmin kuin luulinkaan arvannut mielialani ja +ponnistukseni, sill kun viimeisen kerran olin hnen luonaan, piti hn +minulle varsin lystikkn puheen, josta havaitsin, ett kyll hn oli +asioiden perill. Siin hn m. m. sanoi: Te olette varsin vaarallinen +ihminen, sill te olette fanaatillinen, – fanaatillinen hyvn puolesta. +Nytkin te vain koko ajan ajattelette maatanne, ja olette valmis tekemn +mit tahansa sen pelastamiseksi. Luulen melkein, ett olisitte valmis +leikkaamaan minun nenni poikki, jos vain luulisitte voivanne sen kautta +auttaa Suomea.</p> + +<p>Hnen ruumiilliset voimansa olivat jo thn aikaan varsin heikot, ja hn +vakuuttikin tuolla samalla leikillisell tavallaan, etteivt ne +ollenkaan en siit lisntyneet, menivt vain alaspin piv pivlt. +Mutta viel hn tmn jlkeen kesti parisen vuotta.</p> + +<p>Ollessani Berliniss v. 1906 kvin tapaamassa hnen sisartaan, joka asui +ihan samassa paikassa kuin ennenkin, Matthikirchstrassen 5:ss, ja nin +kaikki nuo tutut huoneet ja esineet. Olisin mielellni tahtonut tiet +jotain Herman Grimmin kuolemantaudista ja viime hetkist, mutta sisar ei +sanonut voivansa niist kertoa. Me puhuimme sensijaan kyll monesta +muusta asiasta, ja hn oli rakastettava kuin ennenkin sek kehoitti +minua menemn Matthi-Kirchhofille (Matteuksen hautausmaalle) ja +taittaa itselleni ruusu Grimmin haudalta. Sinne pistydyinkin ern +pivn ja lysin sielt Grimmien samankokoiset ja varsin vaatimattomat +hautapatsaat pitkss riviss.</p> + +<p>Mutta eivt hautakummut koskaan ole minulle paljonkaan puhuneet. Eihn +hauta voi sitoa edesmenneiden henke. Pinvastoin tunnen heidn +lheisyytens monta kertaa voimakkaammin muualla, ennenkaikkea siell, +miss he ovat vaikuttaneet, ja niiss ajatuksissa, jotka he ovat +jlkeens jttneet. Herman Grimmin teoksista min aina lydn hnet ja +viel tnpivn soi minun korvissani hnen nens kaiku ja ne monet +sek vakavat ett leikilliset arvostelut ja huomautukset, jotka hn +lausui.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><a name="9">YSTVYKSET.</a></h2></center> + + +<p>Kpenhaminassa on ers pieni koti, jonne min aina sinne saavuttuani +heti ensimiseksi riensin ja siell min myskin kaikkein viimeiseksi +kvin. Ja muutenkin min aina tuon tuostakin pistydyin siell kymn, +sill se oli yht aikaa sek elvien maa, ett rauhan suoja.</p> + +<p>Minulla oli aina se tunne, ett kun sit kotia ei enn olisi, olisi +Kpenhamina menettnyt suurimman viehtysvoimansa, ett tulisin +tuntemaan itseni siell jotenkin yksiniseksi ja orvoksi, niin paljon +kun minulla siell onkin muita tuttavia ja ystvi. Ja nyt se on +tapahtunut.</p> + +<p>Tn syksyn saapui tieto, ett maisteri <i>Ida Falbe-Hansen</i>, tmn +herttaisen, pienen kodin toinen asukas, oli nyt jttnyt tmn +maallisen. Senjlkeen tuo pieni huvila kai tulee myydyksi ja sen toinen +asukas, <i>Elisabeth Grundtvig</i>, muuttaa muualle.</p> + +<p>Ida Falbe-Hansen ja Elisabeth Grundtvig ovat parasta mit meill on, +sanoi aikoinaan meidn maalaisemme <i>Anna Berendsen</i>, joka tarkkaan tunsi +kaikki Kpenhaminan piirit.</p> + +<p>Molemmat he kuuluivat maansa sivistyselmn huomattavimpiin edustajiin +ja olivat jo ihan perintn saaneet vastaanottaa arvokasta +kulttuuripomaa.</p> + +<p>Ida Falbe-Hansenin esi-ist ovat toimineet kirkon ja yliopiston +palveluksessa – hnen veljens esim. on kuuluisa tilastotieteilij ja +kansantalouden tutkija, prof. <i>Falbe-Hansen</i>. Elisabeth Grundtvig on +kansanopiston luojan, runoilija, historioitsija ja piispa <i>N. F. S. +Grundtvigin</i> pojantytr. Siin on jo monessa polvessa koottuja henkisi +rikkauksia ja niit he omalla ahkeralla tylln yht mittaa lissivt.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni21.jpg" alt="Ida Falbe-Hansen"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Ida Falbe-Hansen</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Siihen aikaan kun tie naisilta yliopistoon viel oli suljettu, eivtk +he ainakaan saaneet kulkea sinne sit valtavyl, joka oli olemassa +miehi varten, jo silloin hankki Ida Falbe-Hansen itselleen psn sinne +ja saavutti siell maisteri-arvonsa.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni22.jpg" alt="Elisabeth Grundtvig"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Elisabeth Grundtvig</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Tanskan kieli ja sen kirjallisuus oli hnen paineensa, mutta hnen +tietonsa ja harrastuksensa ulottuivat kyll moneen muuhunkin suuntaan ja +sama koskee hnen asuintoveriaan.</p> + +<p>Heti kun astui heidn kotiinsa, sai voimakkaan vaikutuksen siit, ett +siell elettiin, ett ajan sydmen lynnit siell tunnettiin ja +ymmrrettiin, ettei mikn nykyhetken virtauksista ja riennoista ollut +siell vieras. Mutta asujanten korkea sivistystaso vaikutti, ett siell +kaikkia ilmiit arvosteltiin tyynesti ja monipuolisesti, ettei tnn +oltu tynn hehkua jonkun asian puolesta ja huomenna jo +vlinpitmttmi, tai aivan ehk jo vastustavalla kannalla.</p> + +<p>Niin kauan kun tuo pieni koti viel on niin elvn silmini edess, +tahdon edes ajatuksissani menn sit katsomaan. Astun siis +Westerbrogadea kulkevaan raitiovaunuun ja ajan sill ulos +Fredriksbergiin. Siell nousen alas ja rupean kulkemaan jotakuta niist +poikkikaduista, jotka vievt minut pmrni kohti. Kaikilla taloilla +pitkin matkaa on omat puutarhansa ja muratti kapuaa niiden seinmi. +Myskin Akacievejn 4:ss, jossa ystvykset asuvat, on pieni puutarha, +miss hyasintit ja narsissit kukkivat kevll ja ruusut kesll. Avaan +sen portin, astun sinne sisn ja tuota pikaa soitan jo ovikelloa. +Tavallisesti on nuori, siisti palvelija avaamassa, viime kynnillni +tuli sairaanhoitaja. Alakerrassa ei ole muita huoneita kuin eteinen ja +keitti, seurusteluhuone ja kirjasto; ylkerrassa on sitten +makuuhuoneet.</p> + +<p>Joka kerta kun jonkun vuoden poissaoltuani lhenin tt kotia, oli +minulla aina odottava, miltei jnnitetty tunne, sill tiesin, ett +saisin siell kuulla kaikesta mit Tanskassa kulttuurielmn alalla +sill aikaa oli tapahtunut, ett siell tehtisiin minulle selkoa sen +viimeisist kirjallisista ja yhteiskunnallisista ilmiist, ett siell +krsivllisesti vastattaisiin kaikkiin kysymyksiini, vaikka olisin +tehnyt niit kuinka monta tahansa.</p> + +<p>Olivathan sen asukkaat opettaneet minut Tanskan menneisyydenkin +tuntemaan ja avanneet minulle portit koko sen rikkaaseen henkiseen +elmn. Heti kun ensi kerralla tapasin Ida Falbe-Hansenin, kertoi hn +minulle esim. <i>Kristen Koldista</i> ja hnen merkityksestn Grundtvigin +kansanopistoaatteen elvss elmss toteuttamisesta niin +unohtumattoman elvsti, ett hnen sanansa vielkin soivat korvissani. +Hn tutustutti minut <i>Leonora Kristine Ulfeldtiin</i> ja antoi minulle +hnen Jammersminde nimisen muistelmateoksensa luettavaksi. Ent hnen +kuvauksensa <i>Holbergist</i>, <i>Ingemannista</i>, <i>Andersenista</i> y. m.</p> + +<p>Viime mainittu oli oikeastaan ainoa, jonka min ensi kerralla Tanskassa +kydessni oikein kunnollisesti tunsin. Mutta Andersenin sadut olivat +olleetkin minun henkinen ravintoni jo kuudenvuotiaasta alkaen ja niihin +sek hnen Mit Livs Eventyr nimiseen elmkertaansa olin niin +elytynyt, ett ne ensipivin Kpenhaminassa ollessani ehtimiseen +joutuivat mieleeni. Jokainen vinttikamarin ikkuna, jokainen herttainen +lapsukainen, jokainen harmaahapsinen vanhus, jokainen vanha kivitalo ja +kapea kuja toi heti mieleeni jonkun kohdan hnen kertomuksistaan.</p> + +<p>Kun mainitsin tst Ida Falbe-Hansenille, otti hn esiin ern vanhan +kellastuneen paperin, jossa oli H. C. Andersenin omaktisesti +kirjoittama runo ja nimikirjoitus, ja lahjoitti sen minulle muistoksi +siit kirjailijasta, johon olin niin ihastunut pienest piten. (Se on +nykyn N. :n toimiston seinll lasissa ja raamissa).</p> + +<p>Mutta eivt he ainoastaan olleet selvill oman maansa historiasta ja +tapahtumista, vaan koko europpalainen kirjallisuus ja kulttuuri-elm +oli heille yht tuttu, sen totesin aina kun johdatin heidn luokseen +jonkun muukalaisen. Kun esim. kevttalvella 1909 ja sitten taas 1911 +olin heidn luonaan englantilaisen ystvttreni <i>Rosalind Traversin</i> +kanssa, siirtyi keskustelu tuota pikaa englantilaiseen kirjallisuuteen +ja he olivat siihen niin perehtyneet, ett vieras aivan ihmetteli.</p> + +<p>Mutta koska olet kaikkien noiden ihmisten teokset lukenut? kysyin +kerran Elisabeth Grundtvigilt. Min olen istunut kirjojen ress ja +oppinut tuntemaan elm niist, sill aikaa kun sin olet maailmaa +kierrellyt ja oppinut itse elmst, vastasi hn.</p> + +<p>Mutta eihn nm ystvyksetkn aina olleet paikallaan istuneet. +Berlinin kansainvliseen nioikeuskongressiin esim. 1904 ilmestyi +Elisabeth Grundtvig yhtkki, vaikkei hn aluksi luvannutkaan tulla +sinne, vain nhdkseen <i>Susan B. Anthonyn</i>, tuon suuren amerikattaren, +joka oli antanut koko elmntyns auttaakseen sisariaan itsenisyyteen +ja vapauteen ja nytkin, korkeasta ijstn huolimatta – hn oli jo +silloin 80-vuotias – oli tullut Atlannin valtameren poikki ollakseen +mukana siin tilaisuudessa, kun naisten nioikeuskongressi ensi kerran +piti kokouksen Europassa. Ida Falbe-Hansen oli siell jo ennestn, +sill hn kuului kongressin esitelmitsijihin.</p> + +<p>Ern kesn he taas matkustivat <i>Selma Lagerlf</i>in luo Mrbackaan, +sill hn kuului heidn hyviin ystviins jo aivan entisilt ajoilta, +oli asunut heidn luonaan Kpenhaminassa ja useimmat hnen teoksistaan +oli Elisabeth Grundtvig muuttanut tanskankieliseen asuun. Siihen aikaan +kun hn knsi Selma Lagerlfin Topeliuksen elmkertaa, kirjoitti hn +minulle seuraavasti:</p> + +<p>Sin varmaan antanet anteeksi pitkn vaitioloni, kun kuulet sen syyn. +En ole nimittin viimeaikoina ehtinyt muuta – pieni kotiaskareita +lukuunottamatta – kuin istua kirjoituskoneeni ress ja knt Selma +Lagerlfin kirjaa Topeliuksesta. Oikeastaan olen niden kuukausien +kuluessa elnyt Suomessa, oleskellut Pietarsaaressa, Oulussa ja +Helsingiss ja tm kynti on tuottanut minulle paljon iloa – ainoa +jonka min nhtvsti teen Suomeen – ja ennenkaikkea on lhempi +tuttavuuteni Topeliuksen kanssa ollut minulle ilonaihe. Thn asti ei +minulla ole ollut vhintkn aavistusta siit, millainen hn oli +ihmisen. Tss yhteydess olen ajatellut sinua monta kertaa joka piv +ja <i>tahtonut</i> kirjoittaa, mutta eip se vain ole tullut tehty.</p> + +<p>Vlist kun olin niden ystvysten kodissa, oli Ida Falbe-Hansen poissa +ja Elisabeth Grundtvig yksin kotona. Silloin min aina pyysin hnt +kertomaan menneist ajoista, elmst Tanskassa hnen lapsuudessaan ja +erittinkin hnen suuresta iso-isstn.</p> + +<p>Kuvan toisensa jlkeen hn siin loihti eteeni, miten esim. Grundtvigin +syntympivksi aina saapui niin paljon hnen hengenheimolaisiaan, ett +se jotenkin avara puutarha, joka ympri hnen huvilaansa, oli aivan +tynn ihmisi, jotka sitten istutettiin pitkien katettujen pytien +reen aterioimaan, jolloin Grundtvigin ytimekkt laulut kaikuivat ja +puheiden pitjist ei ollut puutetta; miten Grundtvigin elmss, sen +jlkeen kun hn, leskeksi jouduttuaan, oli mennyt naimisiin tuon hienon, +intelligentin valtioneuvoksetar <i>Toften</i> kanssa, oli huomattava uusi +kevt ja runokausi. – Mutta lapset edellisest avioliitosta, jotka jo +olivat tysi-ikisi miehi, olivat niin loukkaantuneet siit, ett +heidn itins niin pian unhotettiin, ett he mielenosotuksellisesti +esiintyivt kirkossa is vihittess surunauhat ksivarsilla ja +miekkojensa kahvojen ymprill, – he olivat net vapaaehtoisina olleet +Tanskan sodassa v. 1848–50 mukana ja kulkivat vielkin sotilaspuvussa.</p> + +<p>Vain kolme vuotta kesti tt Grundtvigin onnellista kevtt, sill jo +1854 peitettiin sen aiheuttaja, Marie Tofte hautaan, mutta hn jtti +jlkeens pienen pojan, joka tuli isn silmterksi. Hn oli kaunis kuin +sadunprinssi, ja niin lahjakas, ett hn jo siin 8–10-vuotiaana +kirjoitteli runoja. Nm pikku poikansa runot Grundtvig sitten julkaisi +ja liitti kokoelmaan muutamia omiaankin sek painatti kannelle: Tanskan +nuorimman ja vanhimman runoilijan runoja.</p> + +<p>Sinun pitisi toki kirjoittaa muistelmasi, huomautin kerran, mutta +Elisabeth Grundtvig sanoi olevansa aivan samaa mielipidett kuin entinen +talontytr Norjassa. Kun hnt nimittin moitittiin senjohdosta, ettei +hn ollut opetellut kirjoittamaan, vastasi hn vain: Kun jo Olavi ja +Petteri osaavat kirjoittaa, niin kyll se meidn perheellemme riitt, +ei minun sitten enn tarvitse siihen ruveta Elisabeth Grundtvig +vitti, ett hnen isoisns oli jttnyt jlkeens niin runsaan +kirjallisen tuotannon, ett vaikka vain murrososa siit oli juuri niihin +aikoihin koottu ja julkaistu Grundtvigin valittujen teosten nimell, +lheni niiden sivumr jo kymmenttuhatta, ja tuottelias oli hnen +setns prof. <i>Svend Grundtvigkin</i> ollut. Kyll siin jo oli yhden suvun +laskuun tarpeeksi.</p> + +<p>Mutta ei nyt Elisabeth Grundtvigkaan sentn niin aivan viaton tss +suhteessa ollut. Siihen aikaan kun naiset Tanskassa rupesivat +jrjestettyn ryhmn mielipiteens lausumaan omasta itsestn ja +maailman menosta, sek vaativat paikkaa elmn auringon puolella, oli +hn kyll mukana ja toimitti yhteen aikaan heidn julkaisemaansa +Kvinden og Samfundet, nimist lehtekin, mutta yleens olivat hnen +vaatimuksensa kirjallisuuden ja kirjallisten teoksien suhteen jotenkin +suuret, niinkuin sellaisen ihmisen aina ky, joka on syventynyt kaikkeen +maailman kirjallisuuteen.</p> + +<p>Ida Falbe-Hansen oli sit vastoin pitkin elmns hyvin ahkera +kynnkyttj. Hn kirjoitti oppikirjoja, joita kytetn useissa +Tanskan kouluissa, hn julkaisi tieteellisten tutkimuksiensa tuloksia, +hn oli suosittu kirjallisuuden arvostelija ja tyskenteli myskin monta +vuotta uuden ruotsalais-tanskalais-norjalaisen sanakirjan parissa, joka +muutamia vuosia sitten valmistui. Hn oli tavattoman tunnollinen tss +kuten kaikissa tehtvissn, eik ainoastaan koonnut kaikkia niit +sanoja ja sanontatapoja, joita hn lysi Ruotsin ruotsissa ja sen +kirjallisuudessa, vaan hn etsi niit myskin meidn maamme +ruotsinkielisi kirjailijoita lukiessaan, kuten esim. Runebergi, +Topeliusta, Tavaststjernaa y. m. Vliin tapahtui, ett nm Suomen +ruotsissa kytetyt sanat olivat sellaiset, ettei hn mitenkn voinut +niit ymmrt ja silloin piti jo minunkin auttaa. Muistan miten minua +huvitti kun hn oli merkinnyt paperille sellaisia sanoja kuin +fortuschka isvoschik y.m. ja ihmetellen kysyi niiden merkityst. +Mahtoivat nuo venjnkielest otetut lainasanat kuuluakin hyvin +vierailta ja ihmeellisilt lnsi-europpalaisen korvissa.</p> + +<p>Ida Falbe-Hansenin ptehtv oli kuitenkin opettaminen ja siin hn oli +aivan verraton, todistivat kaikki hnen oppilaansa, jotka etupss +olivat tysikasvaneita nuoria naisia. Hn kuului nimittin seminaarien +tutkintovaliokuntaan ja matkusti kevisin seminaarista toiseen +pannakseen toimeen kokeita ja arvostellakseen oppilaiden kypsyytt.</p> + +<p>Kevll v. 1906 hn kertoi erss seminaarissa asettaneensa +vastattavaksi kysymyksen, mik oli edellisen vuoden trkein poliittinen +tapahtuma, mutta samassa hn myskin oli ollut pahoillaan siit, ett +moni oli maininnut kaikenlaisia pikku seikkoja, eik ymmrtnyt, ett +Suomen suurlakko ja sit seurannut vapautuminen sortajan puserruksesta +muodosti senvuoden suuren rajapyykin.</p> + +<p>Hyvin sievsti ovat hnen entiset oppilaansa nyt, hnen kuoltuaan +kirjoittaneet hnest, ja erskin sanoo:</p> + +<p>Hn oli sanan tydellisess merkityksess pllikk, sill hn kykeni +johtamaan ja panemaan ihmisi liikkeelle. – – Hnell ei ainoastaan +ollut harvinaisia tietoja, vaan hn hallitsi niit niin hyvin, ett hn +tykknn olisi voinut antautua tieteen palvelukseen ja kulkea pitklle +sit tiet, mutta sensijaan hn valitsi nennisesti vaatimattoman +tehtvn, rupesi opettajaksi ja tuli mit ihmeellisemmksi nuorten +opastajaksi – – – Kaikki me, jotka olemme nauttineet hnen nerokasta +opetustaan, olemme hnelle suuressa kiitollisuuden velassa siit, ett +hn omisti elmns opettamiseen.</p> + +<p>Hn ei ainoastaan ollut etev alallaan ja siten saanut niin paljon +aikaan, mutta hn oli myskin suuri personallisuus ja sen kautta hn +ennen muuta vaikutti.</p> + +<p>Meille, jotka tunsimme hnet ammatti-ihmisen ja mestarina paljoa +enemmn kuin yksityisihmisen, osoittautui hnen ihanteellisen ylev +personallisuutensa varsinkin elvn siin suhteessa, ett hn, jolla +oli niin harvoja vertaisia, eik ketn ylpuolellaan, otti mit +herttaisimmalla tavalla osaa jokaisen yksityisen oppilaan kehitykseen, +oli tm sitten rikaslahjainen tai vhemmn lahjakas.</p> + +<p>Tmn hnen opettaja-innostuksensa laskuun panen senkin, ett hn aina +tahtoi tehd minun oleskeluni Kpenhaminassa niin sisltrikkaaksi kuin +suinkin. Minun piti kuulla kaikki merkkitapaukset, tutustua kaikkiin +merkkihenkilihin ja nhd kaikki mik oli mielenkiintoista. Kerran hn +vei minut Tanskan naiskoulujen luojan, <i>Nathalie Zahlen</i> luo, kun tll +oli vastaanotto, toisen kerran hn ja Elisabeth Grundtvig kulettivat +minut kuvanveistj <i>Marie Carl-Nielsenin</i> luo hnen ateljeehensa ja +kertoivat jo matkalla, ett rva Nielsen oli kahdessa kilpailussa +voittanut ensi palkinnon, mutta kun nimilippu sitten avattiin ja +havaittiin, ett palkittu olikin nainen, ei tilausta annettu hnelle. +Sitten oli taaskin kilpailu Kristian IX:nen suurta ulkoilmapatsasta +varten ja tllkin kertaa sai rva Carl-Nielsenin luonnos ensi palkinnon. +Eik hnt en rohjettu kolmatta kertaa sivuuttaa, kun oli kysymys itse +tyst, ja niin hn sai tuon mahtavan muistopatsaan valmistaakseen. +Hnen tilavassa, korkeassa ateljeessaan oli jo muutamia siihen aijottuja +jalustaryhmi valmiina, ja niit hn nyt meille nytteli ja selitteli. +Siell oli lsn muutamia muitakin intressantteja henkilit, m. m. +hnen puolisonsa, sveltj Carl Nielsen, joka kydessn tll meill +pohjoismaalaisilla sveltjjuhlilla v. 1921, voitti niin paljon +tunnustusta.</p> + +<p>Sitten Ida Falbe-Hansen taas kerran vei minut katsomaan Hagemanin +kollegiumia, jonka polyteknikon johtaja ja samalla varakas liikemies, +herra <i>Hageman</i> oli perustanut asunnoksi yliopistossa ja polyteknikossa +opiskeleville nuorille ihmisille. Ida Falbe-Hansenilla oli siell +entinen oppilas ja tmn johdolla me sitten saimme nhd koko tuon upean +kauniin laitoksen ja syd aamiaista hnen kanssaan sen tilavassa +ruokasalissa.</p> + +<p>Yleens kaikki ovet aina avautuivat, niin pian kun Ida Falbe-Hansen oli +liikkeell, hnet tunnettiin ja hnt kunnioitettiin kaikkialla.</p> + +<p>Tuskin on sit huomattavaa tanskalaista naista, jonka tuttavuutta en +olisi tehnyt hnen vlitykselln, joko hn saattoi minut heidn +luokseen, tai oli hnell pieni hauskoja kutsuja omassa kodissaan. +Silloin teki tuo muutenkin niin miellyttv koti aivan erinomaisen +vaikutuksen, kun kaikki lamput olivat sytytetyt ja kynttilt paloivat +lampeteissa, kukkaset tuoksuivat pydill ja kirjasto huoneeseen oli +jrjestetty aistikkaasti katettu teepyt, johon aina kuului nuo +herkulliset tanskalaiset voileivt, joiden vertaisia ei saa missn +muualla.</p> + +<p>Kun ensikerran suurlakkomme jlkeen kevll 1906 olin Kpenhaminassa, +olivat Ida Falbe-Hansen ja Elisabeth Grundtvig valmistaneet kodissaan +oikein pienen illatsun. He kertoivat kutsuja lhettessn tuumineensa, +etteivt kai kaikki tulisi, sill onhan muutamilla aina viime tingassa +esteit, ja tll kertaa heist miltei tuntui toivottavalta, ett +jokunen jisi pois ahdingon vlttmiseksi. Mutta kaikki saapuivat, sill +kaikki tahtoivat kuulla uutisia Suomesta ja siin minun nyt piti tehd +selkoa koko edellisen syksyn tapahtumista aina siit suuresta +kokouksesta alkaen Palokunnan salissa, jonka santarmit kivriniekkojen +kanssa kvivt hajoittamassa, suurlakkoomme ja sen seurauksiin asti. +Lsnolijat kuuluivat kaikki Tanskan naisten valiojoukkoon, siin oli +kirjailijoita, toimittajia, kouluihmisi, lkrej, eri yhdistysten +puheenjohtajia y. m. He edustivat toisin sanoen sit ryhm, joka el +enemmn tulevaisuutta kuin nykyhetke varten ja koittaa tylln ja +toiminnallaan valmistaa uutta ehompaa aikaa.</p> + +<p>Lokakuussa v. 1910 oli Suomessa taaskin tapahtunut jotain, josta +tanskalaiset ystvni olivat sangen huvitettuja. Olimmehan tll +silloin viettneet <i>Uno Cygnuksen</i> satavuotisjuhlaa ja kun sitten +kevttalvella 1911, jolloin Helsingiss vallitsi latojalakko, oleskelin +Kpenhaminassa, kutsui Ida Falbe-Hansen luokseen oppilaitaan +Lerer-Hjskolesta (Opettaja-korkeakoulusta), joka vastaa meidn +yliopistollisia lomakurssejamme, mutta on seisova laitos, ja pyysi, ett +tulisin kertomaan heille Suomen kansakoulun isn elmntyst, hnen +laajakantoisista suunnitelmistaan ja uudenaikuisista mielipiteistn +kansan sivistjn. – Jo monta vuotta oli Ida Falbe-Hansen luennoinut +tss opettajakorkeakoulussa, jonne Tanskan opettajat tulevat tietojaan +lismn, uusia vaikuttimia saamaan, henkisesti nuortumaan ja +uudistumaan, oltuaan jo useita vuosia opettajina ja aina vain muille +antamassa. He olivat erityisesti Ida Falbe-Hansenin sydmell, sill +olihan Tanskan tulevaisuus heidn ksissn, heille hn runsaista +tiedoistaan aina jakoi parhaansa ja kutsui heit silloin tllin +kotiinsa. Olin siksi hyvin iloinen kun saatoin olla hnelle avuliaana +ohjelman laatimisessa sellaisessa tilaisuudessa.</p> + +<p>Kerran taas hn tahtoi minut puhumaan Tanskan tyttkoulunopettajien +kokouksessa. Joku esitelmitsij oli sairastunut, oli syntynyt aukko +ohjelmassa ja nyt minun piti se tytt ja kertoa meidn +koulu-oloistamme. Se olikin harvinaisen hauska kuulijakunta, josta heti +havaitsi, ett se oli mukana ja ymmrsi joka sanan. Itse hn tss +tilaisuudessa piti hyvin mielenkiintoisen esitelmn kansanlaulujen +synnyst, jossa hn m. m. todisti, ett ne eivt olleet joutohetkien +tulokset, vaan olivat syntyneet tyt tehdess, sek ulkoilmassa, ett +myskin sisll, mutta ei milloinkaan tehtaissa, eik siell miss +kytettiin koneita. Kaikki konety oli niin yksitoikkoista ja +yhtmittaista, ettei sen ress syntynyt mitn vliaikoja, eik halua +purkaa tunteitaan, kuten omin voimin ja omin ksin tyskennelless.</p> + +<p>Ida Falbe-Hansenin luennot ja esitelmt eivt yleens olleet vain muiden +ajatuksien ja johtoptksien toistamista, vaan ne perustuivat usein +omiin tutkimuksiin ja niihin johtoptksiin, joihin hn alaansa +syventyessn oli tullut.</p> + +<p>Yliopistossa olisi ollut hnen paikkansa, sanoivatkin siksi hnen +tuttavansa. – Viranomaisetkin tunnustivat hnen suuret ansionsa, sill +hn sai oman maansa hallitukselta vastaanottaa kultaisen ansiomitalin ja +Ruotsin kuninkaalta kultamitallin pro litteris & artibus.</p> + +<p>80-luvulla hn oli ahkerasti mukana herttmss maansa naisia ja +perustamassa Dansk Kvindesamfundin osastoja ympri maata. Ja kun +Tanskan naisten Kansallisliitto perustettiin, oli hn yhteen aikaan sen +puheenjohtaja. Sittemmin hnell ei enn ollut aikaa suoranaisesti olla +mukana naisasiatyss, mutta hnen opetustyns nuorten naisten kesken +tarkoitti juuri samaa. Vapaiksi, itsenisiksi, paikkansa ja +velvollisuutensa yhteiskunnassa tunteviksi hn tahtoi heidt kasvattaa +ja onnistuikin siin harvinaisen hyvin.</p> + +<p>Viimeiset elinvuotensa oli Ida Falbe-Hansen hyvin heikko. Liikanainen, +alituinen ty oli kuluttanut hnen voimansa miltei loppuun. Ja thn +tuli viel lis jonkinlainen, vhitellen lisntyv lihasten +herpaantuminen, jota koitettiin shkn avulla parantaa. Sellaisessa +laitoksessa hn esim. oli v. 1914, jolloin Kpenhaminassa pidettiin +pohjoismaalainen naisten kongressi. Hn ei voinut ensinkn ottaa siihen +osaa, mutta seurasi kuitenkin sen kulkua hyvin innokkaasti.</p> + +<p>Kun kvin hnt katsomassa kongressin ptytty, sanoi hn heti: +Onnittelen teit.</p> + +<p>Mink johdosta? kysyin hmmstyneen.</p> + +<p>Teidn esitelmnne tuossa suuressa iltakokouksessa oli onnistunut niin +hyvin. Otin heti selkoa siit puhelimitse erlt tuttavaltani, joka oli +ollut siin lsn, ja hn sen minulle kertoi.</p> + +<p>Tm osanotto liikutti minua aivan tavattomasti, sill sellaiseen en +yleens ensinkn ole tottunut. Henkil, joka usein esitelmi, pidetn +enimmkseen jonkinmoisena rmisevn posetiivina, jolta ei odoteta, eik +toivota mitn muuta, kuin ett hn tytt mrtyn ohjelmanumeron. +Eihn siin mikn onnistuminen tai eponnistuminen tule kysymykseen.</p> + +<p>Ja tss oli ers vieraan kansan jsen niin ajatellut minua, ett hn +sairaalassa ollessaan oli telefonissa tiedustellut miten esitelmni +kvi. Se oli ylen ihmeellist ja minulle aivan uutta.</p> + +<p>Shkhoito ei parantanut Ida Falbe-Hansenia, saattoi korkeintaan lykt +hiukan tuonnemmaksi tydellisen herpaantumisen. Mutta sitkin hnen +tytyi kest muutamia vuosia, jolloin hn ei voinut knt kirjan +lehte, eik vied suuhunsa ainoatakaan ruokapalaa. Mutta henki oli +virke ja tyskenteli yhtenn. Viel vuotta ennen kuolemaansa hn +julkaisi uuden teoksenkin.</p> + +<p>Mutta harva sairas onkaan saanut osakseen niin hell hoitoa kuin Ida +Falbe-Hansen. Hnell oli tietenkin kyll palkattu sairaanhoitajatar, +mutta sitpaitsi omisti Elisabeth Grundtvig koko aikansa ja huolensa +ystvns hoitamiseen, hankki hnelle kirjallisuutta, keksi sellaiset +kojeet, joiden avulla kirja hnen rullatuolissaan istuessa tai vuoteessa +ollessaan, pysyi hnen edessn, kirjoitti hnen sanelunsa mukaan j.n.e. +Teki mit suinkin voi hnen elmns suloistuttamiseksi ja +olemassaolonsa keventmiseksi aivan viimeiseen asti.</p> + +<p>Ja loppu tuli tn syksyn. Kun hn syyskuun 29 p. ktkettiin maan +poveen Fredriksbergin vanhalla hautausmaalla, oli kirkko miss siunaus +tapahtui erittin kauniisti koristettu – todellinen lehtimaja – ja +tynn yleis. Kaikki ne, joille vainaja niin runsaasti oli antanut +henkens aarteita: entiset oppilaat, tytoverit ja hengenheimolaiset, +tahtoivat olla mukana hnelle viimeist kunnioitusta osoittamassa ja +m.m. siin lausuttiin toivomus, ett hnen nimens ja elmntyns aina +tulisi valaisemaan Tanskan naisten tiet.</p> + +<p>Ja sen se kyll tuleekin tekemn, sill suurinta mit voi jlkeens +jtt, on kuitenkin nostattavat, lmmittvt sanat ja aatteet, joita on +kyennyt kylvmn ihmisten sydmiin.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><a name="10">ZENADA MASLOWSKI.</a></h2></center> + + +<p>Ovikello soi. Menin avaamaan ja sisn astui pitk, nuorehko, tumma +nainen. Hn muistutti niin suuresti erst helsinkilist tuttavaani, +jota en muutamiin vuosiin ollut nhnyt, ett olin juuri aikeissa kysell +miss asioissa hn nyt kulki. Mutta samassa vieras rupesi puhumaan +saksaa, sanoi tulevansa Naantalista, jossa oli ollut kylpemss, ja +saanut sikliselt lkrilt suosituskirjeen minulle. Kutsuin hnet +sisn ja olin valmis kuulemaan mit hn tahtoi ja toivoi.</p> + +<p>Hn tuntui erittin hillitylt ja miltei ujolta ruvetessaan esittmn +asiaansa ja jotta sen paremmin ymmrtisin, kertoi hn aluksi tystn +erss perustamassaan kasvatuslaitoksessa Pietarissa. Tapa mill hn +siit puhui, koko hnen hienostunut olentonsa, kaunis katseensa, +herttainen hymyilyns oli erittin huomiota herttv. Hn ei ollut +mikn tusina-ihminen, sen havaitsin hyvinkin pian, kuten myskin sen, +ett hn ei kuulunut niihin kansankerroksiin, kuin esim. Sveitsiss +tapaamani venliset naisylioppilaat, jotka, kaikista pyrinnistn ja +korkealle lentvist puheistaan huolimatta, kuitenkin tuntuivat varsin +naiveilta ja puolisivistyneilt. Vieraani oli rotuihminen, siit ei +ollut epilystkn, enemmn kuin siitkn, ett hn kuului Venjn +ylimyspiireihin.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni23.jpg" alt="Zenada Maslowski"></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>Zenada Maslowski</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Hnen asiansa supistui siihen, ett neuvoisin mihin hn voisi sijoittaa +ne nuoret tytt hnen kasvatuslaitoksestaan, jotka muutaman pivn +pst tulisivat Helsinki katsomaan. Kun tm tapahtui v. 1912, jolloin +Helsingiss viel oli huoneita ja halpoja ymajapaikkoja, oli asia +piankin jrjestetty. Telefoonasin Valkonauhan majataloon +Vladimirinkadun varrella ja tilasin sielt ysijat tulijoille, ja sitten +ptettiin, ett he saavuttuaan tulisivat johtajattarensa kanssa +luokseni viettmn ensi iltaansa.</p> + +<p>Tm oli ensi kosketukseni <i>Zenada Maslowskin</i> kanssa, josta sitten +seurasi mit vilkkain vuorovaikutus ja paljon uusia vaikutelmia. Hnen +kauttaan tulin venlist kansansielua paljoa lhemmksi kuin ennen ja +opin tuntemaan mit lahjoja ja kykyj Venjn kansassa piilee, miten +joustava ja taipuisa se on, mutta miten silt puuttuu sitkeytt, +johdonmukaisuutta ja todellisuuden pohjalle rakentamistaitoa.</p> + +<p>Oikeastaan Zenada Maslowski oli ensiminen tapaamani venlinen, jolla +oli hyvinkin selvill kansansa sek valo- ett varjopuolet, niinkuin hn +myskin tykknn erosi muista tuntemistani vapaamielisist ja +uudistushaluisista venlisist siin, ettei hn kiinnittnyt toiveitaan +Venjn tulevaisuudesta yksinomaan vallankumoukseen ja pitnyt olemassa +olevien olojen hvittmist hetken kaikkein trkeimpn tehtvn. Hn +ajatteli ja suunnitteli paljon enemmn kansansa kasvattamista ja +kehittmist ahkeraksi, raittiiksi, siistiksi ja ammattikykyiseksi. +Nist asioista hn puhui paljon ja oli niin innostunut uusista +opetustavoista ja psykologisista kysymyksist, ett ers meiklinen +joka oli muutamia kertoja ollut hnen seurassaan, jo slien tuumi, ett +tm muuten niin lahjakas nainen osoittautui aivan vlinpitmttmksi +kansansa vapauspyrintjen suhteen. Erehdyttvmp arvostelua ei juuri +voi langettaa.</p> + +<p>Sen jlkeen kun me jo olimme pitemmn aikaa tunteneet toisemme, tulivat +nmkin asiat kerran puheeksi ja Zenada Maslowski tuli lausuneeksi, +ett hn itse teossa oli suuri vallankumouksellinen, mutta hn ymmrsi +paremmin kuin tuhannet muut, ett tietmtn ja orjuutettu kansa ei voi +kytt vapauttaan hydykseen ja siksi hn asetti sen kasvattamisen ensi +sijaan, eik voinut hyvksy sit tapaa, jota monet uudistajat ja +vapaudensankarit kyttivt, ett vain saarnasivat tietmttmille +ihmisille vallankumousta.</p> + +<p>Kerran hnen kasvatuslaitoksessaankin oli sellainen opettaja, joka +rupesi noitten nuorten holhokkien kesken levittmn +vallankumouksellisia aatteita ja siten sai heidt aivan pois +suunniltaan. Hnet tytyi eroittaa, siin ei muu auttanut.</p> + +<p>Syyn siihen, ett Zenada Maslowski katseli nit asioita niin paljon +laajemmalta kannalta kuin muut ja ymmrsi kuinka lapselliset ne ihmiset +olivat, jotka luulivat, ettei tarvittu muuta kuin romahdus ja +tsaarivallan syrjytys, niin ihanneolot jo olivat alkaneet, oli tietysti +hnen lahjakkuutensa, mutta myskin hnen syntyperns, kasvatuksensa ja +ihmistuntemuksensa ansio. Hn ei ollut elnyt pieness rajoitetussa +piiriss ja nhnyt vain yhdenlaisia ihmisi, vaan hn tunsi kaikki +yhteiskuntaluokat ja niiss liikkuvat mielipiteet – aina hovipiireist +rantajtkiin asti.</p> + +<p>Zenada Maslowski on nimittin kotoisin Venjn ylhisimmist piireist +ja nautti nuorena tyttn niit etuja, joita vanhempien korkea asema, +varallisuus ja synnynniset edut tarjosivat. Mutta hnen isns vakava +maailmankatsantokanta ja uudistuvat kehoitukset tyttrilleen antautua +joko opintojen harjoittamiseen tai yhteiskunnalliseen tyhn vaikutti, +ett hn jo seitsemntoista vuotiaana rupesi ottamaan selkoa niist +kasvatuslaitoksista ja hyvntekevisyysseuroista, joita Pietarissa oli +ja antoi kirjoituttaa itsens jseneksi niihin.</p> + +<p>Jo silloin mahtoi hnell olla hyvin kehittynyt pedagoginen aisti, sill +hn huomasi piankin tss hyvntekevisyys-jrjestelmss olevan varsin +paljon nurinkurisuutta, ulkokultaisuutta ja todellisen ytimen puutetta. +Hyvntekevisyysrouvat, jotka tuon tuostakin kvivt nit laitoksia +katsomassa, eivt ymmrtneet kasvatuksesta eik tylisluokan tarpeista +niin mitn. Tyytyivt vain siihen, ett laitoksien johtajattaret olivat +hyvin nyrt ja alamaiset, ja siksi he aina valitsivat nihin toimiin +sivistymttmi ja epitsenisi naisia.</p> + +<p>Jonkinmoista ulkonaista jrjestyst kyll harjoitettiin, mutta itse +teossa holhokit eivt oppineet niiss yhtn mitn muuta kuin +viekastelemaan ja vetelehtimn. Ja siksi niiden tilastotietokin tiesi +kertoa, ett he miltei jrjestns laitoksen jtettyn joutuivat +perikatoon.</p> + +<p>Zenada Maslowski rupesi ahkerasti miettimn syyt thn, hn matkusti +ulkomaillekin katsomaan siklisi kasvatuslaitoksia, vertaili niit +venlisiin ja teki johtoptksi.</p> + +<p>Kerran hn valmisti muutamalle kurjalle lapselle kesoleskelua maalla ja +vuokrasi heille pienen tuvan terveellisess seudussa tll puolen rajaa. +Useimmat lapsista olivat niin heikkoja ja kurjia, niin tynn vammoja, +ett lkri jo aikoja sitten oli tuominnut heidt kuolemaan. Mutta tm +ainoa kes terveellisess ympristss ja siihen liittyv hyv hoito, +vaikutti suuren muutoksen. Useimmat palasivat koteihinsa aivan +uusiintuneina, monta kiloa painavampina, punaposkisina ja reippaina.</p> + +<p>Mutta kun he sitten taas joutuivat entisiin surkeisiin koteihinsa, +menettivt he vhitellen kaiken mit olivat voittaneet. Eik siin +kyllin. He kun olivat tottuneet puhtauteen, jrjestykseen ja +sivistyneeseen seuraan, krsivt nyt moninverroin siit kaikesta mik +heit ympri. Rumat, rivot puheet, joita eivt ennen olleet +huomanneetkaan, loukkasivat nyt heidn korviaan, lika ja sypliset +vaivasivat heit nyt aivan toisella tavalla kuin ennen. He kvivt +puhumassa kaikesta tst uudelle ystvlleen, rva Maslowskille, ja +silloin hness kypsyi ajatus perustaa oma seisova kasvatuslaitos, joka +sai nimekseen</p> + +<p> Olga asyyli.</p> + +<p>Aluksi hnell oli siell vain pari-kolmekymment tytt ja varsin pieni +asunto. Oli sellainen tilanpuute, ett iltasin aina tytyi nostaa kaikki +pydt ulos kytvn, jotta saataisiin sijaa kaikille pikku vuoteille. +Aineellisesti oli koti myskin hyvin ahtaissa olosuhteissa, ja monta +kertaa ei ollut tietoa siit, mist saataisiin ruuan apua seuraavaksi +pivksi.</p> + +<p>Kerran kun varastot taas olivat tyhjt ja vain jokunen kopeekka kilisi +kukkarossa, ptti rva Maslowski hankkia itselleen kirjallista +ansiotyt ja selitti tytille, ett heidn nyt puolestaan myskin piti +mietti keinoja, miten yllpit kotia ja auttaa hnt.</p> + +<p>Tytt, joista vanhimmat olivat kahdentoista ja kolmentoista ikiset, +pitivt heti yhteisen neuvottelun ja kirjoittivat kaikki hyvt +ptksens paperille, jota sitten tulivat ilosta steilevin +nyttmn. Ensiminen pts oli, etteivt en pitisi palvelijaa, +vaan suorittaisivat kaikki kotiaskareet: siivoomiset, pesut, torilta +ostot ja keittmiset itse. Toinen pts oli, ett he kesisin +kulkisivat paljain jaloin, jotta kengt sstyisivt, kolmas, etteivt +enn kesn kuluessa sisi marjoja kuten ennen, vaan ett kaikki +keitettisiin ja sstettisiin talven varaksi j.n.e. Monta hyv +ptst oli tehty ja ne he siit pivst alkaen panivat tytntn +harvinaisella innolla, johdonmukaisuudella ja kestvyydell.</p> + +<p>Ja samassa oli ruvettu astumaan aivan uutta uraa venlisess +kasvatustyss, sill sit ennen ei oltu viel ainoassakaan laitoksessa +opetettu lapsia kotiaskareita itse suorittamaan ja omalla tylln +toimeen tulemaan.</p> + +<p>Rva Maslowskin laitos sai uusia ystvi ja kannattajia ja tyttjen +lukumr lisntyi samassa suhteessa vuosi vuodelta. Aikaa myten se +muodostui yh enemmn pieneksi lasten tasavallaksi, miss jokainen +tunsi edesvastuunsa kokonaisuuden suhteen ja ymmrsi, ett hnen tulee +mytvaikuttaa sen onnistumiseksi.</p> + +<p>Sitten kun tyttjen lukumr jo oli noussut sataan, pidettiin siell +joka syksy suuri kokous, miss lapset valitsivat keskuudestaan kymmenen +luottamushenkil. Kaikki pienimmtkin, jotka eivt viel osanneet +kirjoittaa, kuiskasivat johtajattarelle niiden nimet, jotka he +tahtoisivat, ja hn pani ne paperille. Kun kaikki olivat antaneet +vaalilippunsa, luettiin net ja ne, jotka olivat saaneet enin, olivat +nyt valitut seuraavan vuoden johtajiksi.</p> + +<p>Rva Maslowski kertoi, ett lapset tss tilaisuudessa aina osoittivat +erinomaista oikeudentuntoa ja arvostelukyky, sek aina poikkeuksetta +osasivat oikeaan.</p> + +<p>Kun luottohenkilt oli mrtty, valitsi kukin heist itselleen n. s. +perheen, yhdeksn tai kymmenen eri ikist tytt, joista hnen tuli +pit huolta. Tt tehdessn osoittivat pienet johtajat kiitettv +tasapuolisuutta ja hienotunteisuutta. Ei kukaan ollut niin itseks, ett +olisi poiminut itselleen kaikki parhaat ainekset, vaan ymmrsi heti, +ett jos sattui esim. saamaan hyvin lahjakkaan tytn ryhmns, niin +tytyi heti myskin ottaa vhlahjainen. Jos oli saanut hyvluontoisen +ja ahkeran, tytyi sen ohessa myskin ottaa vhemmn ahkera ja +pahasisuinen, j. n. e.</p> + +<p>Kun kukin oli saanut pikku perheens kokoon, jakoi hn tyt sen kesken. +Ken mrttiin siivoojaksi, ken ostoksien tekijksi, vaatteiden +parsijaksi ja paikkaajaksi, pienempien tyttjen lksyjen valvojaksi. +Pikku tytt kvivt nimittin kansakoulua, joka Pietarissa kuitenkin +vain oli kolmiluokkainen.</p> + +<p>Kullakin ryhmll oli oma huoneensa, jonka se jrjesti parhaan +ymmrryksens mukaan, hankki tai piirsi itse kuvia sen seinille, asetti +kukkia ikkunoille j.n.e. Kansakoulunkyneit varten oli kodissa +jonkinmoista jatko-opetusta – aivan vapaaehtoisilla tyvoimilla +tietenkin johon myskin kuului piirustaminen ja maalaaminen. Sitpaitsi +annettiin siell perusteellista ompeluopetusta ja lahjakkaimmat +edistyivtkin niin hyvsti, ett voivat ottaa vastaan tit ulkoapin ja +siten hankkia kodille pieni tuloja.</p> + +<p>Sill varojen hankkiminen oli yh eteenkinpin kodin kaikkein +pulmallisin kysymys. Joka syksy pidettiin sen hyvksi myyjiset, jotka +tuottivat noin parituhatta ruplaa. Niihin oli keisarinnallakin aina +tapana lhett joku arvokas lahja, sill kuultuaan Olga asyylist ja +siell toteutetuista periaatteista, oli hn heti selittnyt, ett +sellainen kasvatusmuoto oli ainoa oikea. Sitten oli pieni yhdistys, joka +tuki rva Maslowskin tyt ja lopullisesti hn itse ja hnen lheisimmt +omaisensa antoivat siihen mit suinkin irti saivat.</p> + +<p>Laitoksen etevimmille tytille oli jo monta kertaa tarjottu sek +ompeluliikkeiss, konttoreissa ett perheiss oikein hyvpalkkaisia +paikkoja, mutta kaikkien useimmat heist olivat niin kiintyneet kotiin, +etteivt raskineet sit jtt. He tunsivat olevansa tarpeelliset siell +ja tahtoivat kiitollisuudesta siit mit olivat saaneet, antaa sille +tyns ja huolenpitonsa. Ja yht lmpimsti kuin he tahtoivat tt +yhteist kotia palvella, yht innokkaat he olivat auttamaan sellaisia +onnettomia lapsia, joista tiesivt, ettei niill ollut suojaa eik +ruokaa. Kerrankin he kuulivat kerrottavan kymmenen kuukauden vanhasta +lapsesta, jolla oli niin tunnoton iti, ett hn, sit ensin kauan aikaa +kidutettuaan, lopulta myi sen erlle kerjliselle, joka sitten taas +kytti sit omiin tarkoituksiinsa.</p> + +<p>He rupesivat heti pyytmn, ett saisivat ottaa sen laitokseen. Rva +Maslowski pani ensin vastaan huomauttaen, ett heill jo laitoksen +niukkoihin varoihin ja ahtaaseen tilaan nhden oli liiaksikin lapsia, ja +ett sellaisen pienen, kivulloisen raukan hoito sitpaitsi kysyi paljon +aikaa. Mutta tytt vakuuttivat, ett he tekisivt ylityt ansaitakseen +sen elatuksen, ja ett he vuorotellen hoitaisivat sit. Ja sen he sitten +tekivtkin omantunnon mukaisesti ja vaalivat sit sellaisella +rakkaudella, ett tyttnen kaikkien ihmeeksi ji eloon.</p> + +<p>Lauantaisin saivat ne idit, joiden lapset olivat laitoksessa, tulla +heit tervehtimn. Tm kynti ei suinkaan aina ollut hauska, ei +johtajattarelle, eik lapsillekaan, sill monikin iti saapui +pihtyneen ja kyttytyi muutenkin varsin sopimattomasti. Kun rva +Maslowski kerran antoi kasvateilleen kirjallisesti vastattavaksi +kysymyksen: Ketk lapset ovat onnellisimmat? selitti monikin, ett se +on onnellisin, jolla ei ole iti. idin rakkaudesta eivt nm lapset +siis paljoakaan tienneet, mutta sen enemmn he saivat johtajattareltaan +ja olivat kiintyneet hneen. Hnen takiaan he koettivat parastaan, hnen +esimerkkins ja olentonsa vaikutti heihin niin syvsti, ett se lopulta +leimasi koko heidn kytksens.</p> + +<p>Rva Maslowski oli innokkaana kasvattajana kynyt monessa eri maassa, +m. m. Ruotsissa ja Tanskassa tutkimassa kasvatuslaitoksia ja kouluja, ja +ern kesn hn otti osaa Jenassa pidettyihin lomakursseihin +saadaksensa tilaisuutta kuulla professori <i>Reinin</i> +yhteiskunnallis-pedagogisia luentoja.</p> + +<p>Nilt matkoiltaan toi hn aina raikkaita tuulahduksia omaan +laitokseensa ja kertoi tytilleen millaista muualla maailmassa oli. Eip +ihme, jos heisskin hersi halu kerran pst muualle maailmaan jotakin +nkemn. Mutta se ei ollut niinkn helppoa tyhjin kukkaroin. +Tuumittiin ja mietittiin, kunnes lopulta tultiin siihen, ett +pistydyttisiin Suomen kouluja katsomassa, sill matka tnne oli siksi +lyhyt, ett se ei voinut tulla jrin kalliiksi, varsinkin kun +Olga-asyylin holhokeilla oli vapaapiletit kaikkialla Venjn +rautateill, ja he siis saattoivat matkustaa ensin Rveliin ja sitten +sielt pst yhtkki laivalla Suomeen.</p> + +<p>Mutta tietysti tmkin kysyi hiukan varoja ja nyt matkaan aikovat niit +ahkerasti itselleen kokoomaan. He tekivt iltasin ylityt, he ottivat +kodin suurpesonkin suorittaakseen, joka muuten aina annettiin pois, he +puuhasivat ja ahersivat saadakseen kokoon jonkun ruplan. Ja kun sitten +kaikki valmistukset oli tehty, saapuivat he ern kauniina syyskuun +iltapivn opintomatkalle Helsinkiin.</p> + +<p>Ne olivat varsin sisltrikkaita pivi, jotka he viettivt tll +meill. Kytiin kansakouluissa, lastentarhoissa, ammattikoulussa, +Ateneumissa, Korkeasaaressa, Kansankirjastossa y. m. ja iltasin he +olivat kutsutut eri perheisiin. Ei tosin heidn kanssaan osattu juuri +paljonkaan puhua, mutta he lauloivat sen enemmn ja huvittivat siten +sek itsen ett muita.</p> + +<p>Sitten tuli tavaksi, ett Zenada Maslowski joka vuosi kvi Helsingiss. +Hn oli saanut tll paljon ystvi ja ihailijoita, jotka aina suuresti +iloitsivat hnen tulostaan. Jotta niin moni kuin suinkin olisi +tilaisuudessa hnet nkemn ja kuulemaan, pantiin joka kerta N. :n +toimistossa toimeen illatsut, jolloin hn oli keskushenkil ja kertoi +tyssn ja toiminnassaan saaduista kokemuksistaan. Eik parempaa +kertojaa koskaan voinut toivoa. Onhan puhuminen yleens venlisten +vahva puoli. Ja kaikessa mit hn esitti, oli sellaista herttaista +kodikkuutta ja samalla syv elmnviisautta ja ennen kaikkea ilmeni +siin hnen suuri rakkautensa kasvatteihinsa.</p> + +<p>Kerran hn esim. kertoi uskonnonopetuksesta laitoksessaan. Venjll oli +viel siihen aikaan sellainen mrys, ettei nainen saanut opettaa +uskontoa, mutta juuri sen aineen hn tahtoikin ottaa omiin ksiins +huomattuaan, ettei niist opettajista ollut juuri mitn, joita hn +siihen tarkoitukseen oli kyttnyt. Hn lysi vihdoin ern +vapaamielisen papin, joka otti Olga-asyylin uskontotunnit nimelleen, +mutta antoi Zenadan niit hoitaa. – Ensimisen tuntina hn silloin +asetti lasten katseltavaksi jljennksen Bcklinin Der heilige Hain +(Pyh lehto) nimisest taulusta, jossa nkee uhrialttarin ja valkeiksi +puettuja naisia astuvan juhlallisessa riviss salaperisen hmrlt +tuntuvaa lehtokujaa.</p> + +<p>Oppilaiden piti olla aivan hiljaa viisi minuuttia, vain katsella ja +antaa kuvan puhua. – Tmn jlkeen ruvettiin nhdyst keskustelemaan ja +saatiin selville, miten kaikilla kansoilla ja kaikilla yksityisillkin +on ollut aavistus Jumalan olemassaolosta ja miten tm tunne heiss +vhitellen on kasvanut ja vienyt siihen, ett he ovat tahtoneet uhrata +hnelle jotakin. Siin jo tulivat sellaiset ksitteet esiin kuin +omatunto, Jumalan kaikkivaltius, kaikkialla lsnolo, y. m.</p> + +<p>Seuraavalla tunnilla johdatettiin nuoret Rooman katakombeihin, joista +taas nytettiin kuvia ja puhuttiin ensimisten kristittyjen +hautakammioista ja niist symbolisista kuvista, joilla he ne koristivat, +sek heidn maan alla pitmistn hartaushetkist. Tll tavalla tultiin +seurakuntaelmn ja julkiseen jumalanpalvelukseen menoineen, joita +varsinkin on runsaasti kreikkalaiskatolisissa kirkoissa ja joilla +kaikilla on vertauskuvallinen merkityksens. Niiden selittminen on net +hyvin trke osa uskonnonopetusta venlisiss kouluissa. Mutta tss ne +otettiin historiallisesti ja osoitettiin miten ne olivat syntyneet ja +kuinka kauaksi niiden juuret ulettuivat.</p> + +<p>Ja niinkuin Zenada Maslowski kytti paljon maailman kuuluisimpien +mestarien kuvajljennksi opettaessaan, hn toisaalta antoi lasten +itsekin kuvittaa sit mit olivat lukeneet.</p> + +<p>Kerran otettiin esim. 104:s psalmi tutkittavaksi ja kukin sai valita +siit vrssyn, joka hnen tuli kuvittaa. Hn oli ottanut mukaansa nit +kuvia Helsingiss sidottaviksi ja nytti niit nyt meille. Ne herttivt +yleist ihmettely sek niiss ilmenevn rohkean sommittelun ett +reippaan tekotavan takia. Niiss oikein taas nyttytyi tuo rikas +venlinen mielikuvitus ja taipumus taiteellisuuteen.</p> + +<p>Muuten kaikista Zenada Maslowskin kertomuksista ilmeni, ett +keskusteleminen uskonnollisista asioista siklisten lasten elmss, +tytti suuremman tilan kuin meiklisten. Tuntui silt kuin olisivat he +ottaneet nm asiat paljoa lheisemmlt ja tuttavallisemmalta kannalta +kuin meill on tapana, jos se sitten riippui siit, ett heidn +kirkkonsa ovat tynn raamatullisia kuvia ja ett jokaisessa huoneessa +on jonkinmoinen jumalankuva lamppuineen, tai ett Zenada itse niin +usein kootessaan hoidokkinsa ymprilleen, kertoi heille +uskonnollisaiheisia kertomuksia. Varsinkin olivat hnen +joulukertomuksensa hyvin ihmeellisi. En, ikv kyll, tullut +kiinnittneeksi niit paperille, enk siis uskalla ruveta niit +toistamaan, mutta erst joulusta, jonka hn lastensa kera vietti +Suomen puolella Kuokkalassa – joku venlinen perhe oli luovuttanut +siklisen keshuvilansa heidn kytettvkseen – hn kirjoitti minulle +seuraavasti:</p> + +<p>Me olemme viettneet joulumme aivan harvinaisella tavalla. Me menimme +jo aamulla metsn ja valitsimme itsellemme sielt kauniin joulukuusen, +johon kiinnitimme niin paljon kynttilit, kuin vain saimme siihen +sopimaan ja yltymprille lumeen me myskin asetimme kynttilit. Sitten +me laitoimme seimen puun alle ja lainasimme naapuriltamme hnen sievn +pikku aasinsa. Vanhemmat tytt pyysivt, ett he saisivat sytytt +kynttilt ja sitte vasta min pikku tyttjeni kera sain tulla sinne. +Kynttilt loistivat hyvin ihanasti kirkkaan thtitaivaan alla ja kaikki +lapset lauloivat jouluvirren, joka usein kaikuu niin tavalliselta ja +ontolta kirkossa – mutta tll, lumipeitteisen metsn keskell, se soi +melkein yht ihmeelliselt kuin tuo ylistyslaulu: Kunnia olkoon +Jumalalle korkeudessa, jonka paimenet lhes kaksituhatta vuotta sitten +kuulivat. Sen jlkeen oli minun vuoroni kertoa lapsilleni tavallinen +joulu-satuni, jota he aina kiihkesti odottavat. Edellisen vuotena olin +kertonut heille jotain Selma Lagerlfilt, mutta tn vuonna valitsin +legendan pyhst Frans Assisista, sen nimittin, jossa kuvataan miten +hn sytytti joulupuunsa metsss ja miten siellkin oli seimi, aasi ja +lampaita. Seimi vain oli tyhj, mutta kun hn sitten oli lopettanut +voimakkaan saarnansa, jonka hn piti luokse kiirehtineille kyhille ja +vaivaisille, havaitsi hn seimess pienen lapsen. Se oli Kristuslapsi +itse, ja hn otti sen syliins ja suuteli sit.</p> + +<p>Lapset olivat ihastuneet legendasta ja kuuntelivat sit niin tydest +sydmest, ett kokonaisvaikutus oli todella suurenmoinen. Ers pieni +tyttkin, jonka min luulin talonmiehen tyttreksi ja joka meidn +metsn tullessamme jo istui aasin selss, kuunteli hyvin tarkkaan, +vaikka olikin vasta neljn vanha. Kun min olin lopettanut kertomukseni, +sanoi minun vanhin tyttni Jennia, samassa kun hn nosti pienokaisen +aasin selst ja toi sen minulle: ’Me tahdoimme valmistaa teille kauniin +joululahjan – ja silloin me lysimme tmn pienen tytn Pietarin +kadulta ja toimme sen tnne antaaksemme hnet teille joululahjaksi. +Kaikki ne meist, jotka jo ansaitsevat, ovat luvanneet maksaa hiukan +kuukausittain hnen edestn, – siten hn ei tule teidn menojanne +lismn, vaan ainoastaan iloa tuottamaan’.</p> + +<p>Ja niinp siis mekin keskuudessamme saimme kokea jonkunmoisen ihmeen +tn jouluiltana, aivan kuin pyh Frans Assisi. Pienokainen onkin +todella suloinen, vaikka on katukerjlisen tytr – – –</p> + +<p>Syksyll v. 1916 Zenada Maslowski taaskin toi muutamia vanhimmista +tytistn Helsinkiin. Tll kertaa oli jo sodan vaikutus hyvin tuntuva +monella alalla, m.m. siin, ett oli varsin vaikea sijoittaa nit +nuoria. Knnyin viiteen kuuteen eri paikkaan kuten Lhetysmajaan, +Palvelijataryhdistyksen kotiin, Saylors Homeen y.m. ja aina vain oli +kieltv vastaus kaikkien tiedustelujen tulos. Tilanne rupesi jo +tuntumaan aivan toivottomalta, kunnes siskoni tllkin kertaa kuten +monasti ennenkin pulaan jouduttuani, keksi keinon. Talossa oli +alakerroksessa tyhj puotihuoneisto ja sen hn nyt luovutti thn +tarkoitukseen. Zenada Maslowskin helsinkiliset ihailijat ja ystvt +lhettivt puolestaan tyynyj, patjoja ja peitteit ja niin saatiin tm +pulmallinen majoituskysymys ratkaistua.</p> + +<p>Taaskin kytiin tmn uuden joukon kera katsomassa meidn koulujamme, +laitoksiamme, kokoelmiamme, ulkoilmamuseotamme ja Korkeasaarta, jossa +rva <i>Sigrid Heinricius</i> piti heille hauskat kahvikestit. Iltaisin taas +oltiin yksityisten kodeissa. Niinp oli <i>Maila Talvio</i> jrjestnyt +heille sisltrikkaat iltakutsut, samaten lehtori <i>Palmroos</i> ja hnen +puolisonsa <i>Dagmar</i> o.s. Berg. Lehtori, joka oli venjnkielen opettaja +ja sit paitsi hyv laulaja, esitti heille kaikenlaisia venlisi +lauluja, joka innostutti pienokaisia niin suuresti, ett he tuota pikaa +itsekin tahtoivat antaa jotain ja rupesivat esittmn pient +satunytelm lauluineen ja tansseineen. Suomalaista nytelmtaidettakin +he tll kertaa saivat nhd, sill kansannyttmn innokas johtaja, +<i>Mia Backman</i>, kutsui heidt Laulua tulipunaisesta kukasta katsomaan +ja Kansallisteatterissa he saivat nhd Minna Canthin Anna Liisan.</p> + +<p>Heidn Helsingiss olonsa huippukohta oli kuitenkin ne pivlliset, +jotka he tll parille kymmenelle kutsuvieraalle valmistivat, +nyttkseen miten he suomalaisen talousopettajattaren johdolla olivat +edistyneet. Rva Maslowski oli nimittin kiinnittnyt laitokseensa +opettaja <i>Onerva Lahdensuun</i> jo syksyll v. 1915. Hn oli edellisell +kerralla meidn ammattikoulussamme kydessn ihastunut niin suuresti +sen talousosastoon, ett hn, vaikka Olga Asyylin tyttset jo kyll +ennenkin olivat suorittaneet kaikki talousaskareet, tahtoi ett he +saisivat snnllist ammattiopetusta tll alalla, ja kun Venjll ei +ollut talousopettajaa saatavissa, hankki hn sen Suomesta.</p> + +<p>Nytti aluksi miltei mahdottomalta saada huoneistoa nit +pivlliskutsuja varten, mutta tyttjen ammattikoulun aina +hyvntahtoinen ja toimelias johtaja <i>Mathilda Blomqvist</i> sai +vaikutetuksi koulunsa johtokuntaan niin, ett se luovutti keittin ja +ruokasalin thn tarkoitukseen. Siit syntyi niin hienot ja hyvin +jrjestetyt kutsut, ettei parempia voi toivoa. Maukkaat kasvisruokalajit +seurasivat toisiaan ja siin vlill oli aina laulua ja puheita, Siis +sek aineellista, ett henkist hyv.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center"> +<tr> +<td align="center"><img src="images/tieni24.jpg" alt="V. 1916 rva Maslowskin mukana olleita tyttj keittipuvuissaan +ja heidn suomal. opettajansa Onerva Lahdensuu."></td> +</tr> +<tr> +<td align="center"><center>V. 1916 rva Maslowskin mukana olleita tyttj keittipuvuissaan<br> +ja heidn suomal. opettajansa Onerva Lahdensuu.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Mutta niinp nm nuoret olivatkin ahkeroineet, hyrineet ja pyrineet +kuin pienet kert saadakseen kaikki kuntoon. He olivat esim. piirtneet +ja maalanneet kunkin ruokalistan ymprille mit sievimmt, erilaisilla +kuvilla varustetut kansilehdet, koittaen niin paljon kuin suinkin +tavoitella kunkin makua ja luonnetta. He olivat ommelleet itselleen +edellisen pivn kaikessa kiireess ruudullisesta pumpulikankaasta +uudet leningit ja esiintyivt nyt niiss sek lumivalkeissa +esiliinoissaan ja phineissn tarjoillessa. Vielp he olivat +yhteisvoimin ja aivan ominpin sommitelleet puheenkin +talousopettajalleen kuten tklisille ystvilleenkin, joihin nm +tietysti vastasivat.</p> + +<p>Ei kukaan sentn puhunut niinkuin Zenada Maslowski itse. Hn huomautti +tervehdyspuheessaan, ett ne siemenet, jotka he ensimisell kynnilln +olivat vastaanottaneet, nyt olivat itneet ja antaneet ensimisen sadon. +Ja sittemmin hn pitemmss puheessa esitti, mik hnet oli johtanut +tlle alalle, mit vaikeuksia siin oli ollut, mit hn oli toivonut ja +tahtonut. Juuri sin pivn oli kulunut 25 vuotta siit, kun hn aivan +nuorena tyttn oli aloittanut tyns ja ollut siin jotenkin yksin, +ilman syvemp ymmrtmyst ympristns puolelta. Hnen pietarilaiset +tuttavansa olivat ehdottaneet, ett tt piv vietettisiin, mutta se +tuntui hnest vastenmieliselt. Kun useimmat heist vain olivat +epillen katselleet hnen tytn ja mieluummin pysyneet siit loitolla, +ei yhteinen juhliminenkaan silloin ollut paikallaan.</p> + +<p>Tm oli maailmantapahtumien kauhuista huolimatta viel sittenkin +suhteellisesti onnellinen aika, oli elintarpeita, hinnat eivt viel +olleet ylittneet kaikkia kohtuuden rajoja, korttijrjestelmst ja sit +seuraavasta gulashaamisesta ei tiedetty viel mitn, itisess +naapurimaassa vallitsi viel jonkinlainen jrjestys, vaikka Venjn +valtakunnan loppunyts jo tuntuikin ilmassa. Zenada Maslowski sanoi +hyvin totisesti nist asioista keskustellessamme: Me joudumme +perikatoon, meit ei nyt enn mikn voi pelastaa.</p> + +<p>Yleens tuntui silt, kuin olisi hnell ollut jonkinlainen kuudes +aisti, jonka avulla hn tunsi, mit tulisi tapahtumaan, vaistosi +useinkin vaarat, jotka uhkasivat hnen ympristn ja sai ne monasti +vain senkautta aikoinaan torjuttua; nki kauas tulevaisuuteen. Kun hn +esim. kesll 1916 oleskeli Helsingiss ja ern yhteisen ystvmme +juuri vastikn ylioppilaaksi tullut poika makasi Eiran sairaalassa +keuhkokuumeessa, ei sanoma tmn lupaavan nuorukaisen kuolemasta ollut +hnelle mikn ylltys, sill hn sanoi jo edellisen pivn, +kydessn hnt tervehtimss, nhneens mustien siipien varjon sen +huoneen ovella, miss sairas lepsi. Hnell oli usein ihmeellisi, +ilmestyksen tapaisia unia, hn tunsi jo aivan ilmassa millaiset ne +ihmiset olivat, jotka tulivat hnen luokseen, j. n. e. Tm +tunneherkkyys ja henkinen kaukokatse on varsin omituinen piirre +slaavilaisessa luonteessa, sill ken esim. on lukenut kuvauksen <i>Sonja +Kovalewskista</i>, on varmaan pannut merkille, ett hnell oli juuri sama +ominaisuus.</p> + +<p>Kevttalvella 1917 ilmestyi Zenada Maslowski taaskin Helsinkiin, mutta +tll kertaa niin murtuneena ja vsyneen, ett hnt oli sli +katsella. Hyv etten osaa ampua sanoi hn, sill muuten olisin ehk +jo ajanut kuulan otsaani, niin toivottomat ovat olot meill.</p> + +<p>Hn tuntui kuitenkin virkistyneen tll, kuten aina ennenkin ja kertoi +tuossa tavallisessa N. :n toimistoon kokoontuneessa ystvpiiriss +paljon ihmeellisi asioita sodasta ja sen uhreista. Mutta sitten tuli +yhtkki sanoma, ett vallankumous Venjll oli puhjennut ja silloin +hn suinpin lhti kotia. Vaikeroi vain mennessn, ett sen nyt juuri +piti tapahtua, kun hn oli tullut Suomeen lepoa etsimn. Pitkin talvea +siit oli puhuttu yhtmittaa, mutta juuri viime aikoina oli ollut +suhteellisesti hiljaista. Pyysimme ja houkuttelimme hnt jmn, kun +ei edes tiennyt psik junalla perille saakka, mutta hn ei ottanut +sellaisia ehdotuksia kuuleviin korviinsakaan. Siell miss kuularuiskut +rtisivt ja kanuunat jyrisivt piti hnen olla pienokaisiaan +suojelemassa ja rauhoittamassa.</p> + +<p>Sit vapauden tuulahdusta, jonka Venjn vallankumous toi tnne, seurasi +piankin tuo kamala aika meill jolloin venliset matroosit ja +suomalaiset huligaanit yhteenliittynein tekivt voitavansa saadakseen +yhteiskunnan nurinniskoin. Kun he pitkin kevtt ja kes olivat +aikaansaaneet lakkoja, sek maalla ett kaupungissa, tuli syystalvella +rystjen ja murhien aika, joka oli valmistus hpen ja kauhun talveemme +1918. – Venjll ei suinkaan ollut vhemmin levotonta ja synkk, ja +niinp en kuullut Zenada Maslowskista mitn ennenkuin kesll 1918. +Silloin saapui yksityist tiet kirje, jossa hn sanoi seuranneensa +tapahtumia meill ja olleensa iloinen ja ylpe siit, ett jrjestys ja +lailliset muodot olivat voittaneet. Hn oli myskin hyvin halukas +tulemaan Suomeen ja pyysi minulta tietoja, oliko siihen mitn +mahdollisuuksia, mutta kaikesta ptten kirjeeni ei koskaan joutunut +perille, sill ei hnt kuulunut, eik nkynyt.</p> + +<p>Olosuhteet Venjll kvivt yh sekavimmiksi, kaikki, jotka suinkin +voivat pst pois, jttivt tuon hukkuvan laivan, ja ketk eivt +psseet, joutuivat helposti uusien vallanpitjien uhreiksi ja +lhetettiin toiseen maailmaan.</p> + +<p>Mitenk Zenada Maslowski siell toimeen tullee? Onko hn ollenkaan +enn elvien joukossa, tai ovatko bolschevikit, vanhaa kulttuuria +vainotessaan, jo hnetkin murhanneet? tuumin joka piv, ja samaa +kysyivt kaikki hnen tkliset tuttavansakin sek ihmettelivt, etten +ollut kuullut mitn hnest. Ers luuli voivansa saada kirjeen hnelle +menemn, ja sen johdosta min kyhsin hnelle muutaman rivin, koko ajan +kuitenkin sill tunteella, etteivt ne arvattavasti joudu hnen +ksiins. Ja siksi en ollutkaan monisanainen. Kysyin vain oliko hn +viel hengiss ja voisimmeko me, hnen suomalaiset ystvns, hnt +jolloin tavalla auttaa.</p> + +<p>Muutaman viikon kuluttua tuli vastaus, ties mit tiet lie saapunut, +mutta postilaatikostani sen ern pivn lysin. Niin ihmeelliselt +tuntui taas monen vuoden perst nhd tuo tuttu ksiala, kuin olisi +ollut kysymys haudantakaisesta viestist.</p> + +<p>Min en ole kuollut, eln viel tmn sanan parhaassa merkityksess, +sill en ole menettnyt uskoani ja rakkauttani ihmisiin ja elmn, +aloittaa hn kirjeens. Sitten hn kertoo, ett hn aina vuoteen 1920 +johti kasvatuslaitostaan, mutta silloin hn, vasten tahtoaan, +sijoitettiin Tsarskoje Selo’hon, siell olevien palatsi-museojen +nyttjksi. Joka kerta kun tylisryhmt tai eri koulujen oppilaat +tekevt sinne retki, kuului hnen tehtviins pit heille +taidehistoriallisia esitelmi. Edelleen hn kertoo, ett hnell on +kaunis asunto, jonka hn jakaa itins kanssa, itse palatsissa, mutta +siin on talviseen aikaan vain 2 astetta lmmint, ja vuosiin hn ei ole +nhnyt voita, sokeria, maitoa ja munia.</p> + +<p>Tm oli niin vhentnyt hnen voimiaan, ettei hn enn jaksanut nostaa +kolmea kiloa raskaampaa mytty ja hnen oma painonsa oli alentunut 30 +kg. Mutta kaikki tulisi jlleen paremmaksi, jos hn vain psisi Suomeen +lepmn ja ystvin tapaamaan, ja siksi hn mit lmpimimmin, oikein +sydntsrkevimmin vetoaa meihin ja pyyt, ett me valmistaisimme +hnelle ja hnen idilleen mahdollisuuden tulla tnne ja neuvoi miten +meidn oli menetteleminen, jotta hnet laskettaisiin sielt irti +muutamaksi viikoksi. Hn ehdottaa, ett joku helsinkilinen naisyhdistys +tai pedagoginen seura kntyisi siklisten viranomaisten puoleen ja +pyytisi hnt tnne esitelmimn esim. palatseista museoina ja niiden +kasvatuksellisesta merkityksest, tai koulunuorison retkeilyist +Venjll, sek antoi tarkat osoitteet minne nm pyyntkirjeet olivat +lhetettvt.</p> + +<p>Me seurasimme kaikessa hnen neuvojaan. Kutsu tapahtui Suomalaisen +Naisliiton Helsingin osaston nimess, ers saksalainen rouva, joka oli +Pietarissa kasvatettu ja toiminut ja plle ptteeksi oli ollut +Zenadan koulutoveri, otti kirjoittaakseen kaikki tarvittavat paperit +venjksi, sitten hankittiin hnelle maahantulolupa meidn omilta +viranomaisiltamme, joka heti onnistuikin, ja lopulta kytiin +bolshevikien lhetystss. Kaikki oli siis jrjestetty meidn parhaan +ymmrryksemme mukaan, mutta Zenadaa ei vain kuulunut.</p> + +<p>Piakkoin on tst jo kulunut vuosi ja hn voi jo otaksua, etteivt hnen +suomalaiset ystvns ole tehneet mitn hnen hyvkseen, sill vaikka +kaikesta tst on hnelle kirjoitettu, ei ole ensinkn sanottu, ett +kirje on joutunut perille.</p> + +<p>Taaskin on talvi edess ja sama ravitsevan ruuan puute ja kylm +asuinhuone odottamassa kaikkia niit venlisi, jotka eivt kuulu tuon +uuden suunnan ktyreihin. Ja niden krsivien joukossa on myskin +Zenada, hn, joka on omistanut koko elmns ja tyns kansansa +kohottamiseksi, sen pienten ja hyljttyjen kasvattamiseksi, ja nyt hnt +ei tn kuuluisana kansanvallan aikana edes lasketa naapurimaahan +matkustamaan. Se on jo tydellist orjuutta, se on vankilassa elmist +ja todistaa selvemmin kuin mikn muu, millainen se valtio on, jonka +bolshevikit ovat luoneet, ja jonka he koittavat saada kaikkialle +levimn.</p> + +<p>Voi slittv Zenada, slittv jokainen, ken siell mieli hehkuvana +ja tulevaisuuden toiveita tynn, on raatanut ja parhaansa antanut!</p> + +<hr> + +<p><a name="a1">[1] Edellisell sivulla oleva kuva, joka jo on otettu 90-luvulla, on +viimeinen mik rva Sinebrychoffista on olemassa.</a></p> + +<p><a name="a2">[2] Teoksesta tuli Hern kartanon lapset, joka on suomennettu kuten +Gunvor Thorintytrkin.</a></p> + +<p><a name="a3">[3] Undine on ers Alvilde Prydzin kirjoittama nytelmkappale.</a></p> + + + + + + + +<pre> + + + + + +End of Project Gutenberg's Tieni varrella tapaamia 2, by Maikki Friberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 2 *** + +***** This file should be named 17114-h.htm or 17114-h.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/7/1/1/17114/ + +Produced by Matti Jrvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + + +</pre> + +</body> +</html> diff --git a/17114-h/images/tieni1.jpg b/17114-h/images/tieni1.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..caa6039 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni1.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni10.jpg b/17114-h/images/tieni10.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..e6b88af --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni10.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni11.jpg b/17114-h/images/tieni11.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..626ebf6 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni11.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni12.jpg b/17114-h/images/tieni12.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..3baa284 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni12.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni13.jpg b/17114-h/images/tieni13.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..f1a4422 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni13.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni14.jpg b/17114-h/images/tieni14.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..a427576 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni14.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni15.jpg b/17114-h/images/tieni15.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..724f81d --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni15.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni16.jpg b/17114-h/images/tieni16.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..b48a5a7 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni16.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni17.jpg b/17114-h/images/tieni17.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..ee38a30 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni17.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni18.jpg b/17114-h/images/tieni18.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..c7034bc --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni18.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni19.jpg b/17114-h/images/tieni19.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..088d03d --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni19.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni2.jpg b/17114-h/images/tieni2.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..dc60620 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni2.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni20.jpg b/17114-h/images/tieni20.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..9c6ee35 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni20.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni21.jpg b/17114-h/images/tieni21.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..9509a46 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni21.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni22.jpg b/17114-h/images/tieni22.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..358e795 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni22.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni23.jpg b/17114-h/images/tieni23.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..04aeb43 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni23.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni24.jpg b/17114-h/images/tieni24.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..bddbf9c --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni24.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni3.jpg b/17114-h/images/tieni3.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..bdd427b --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni3.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni4.jpg b/17114-h/images/tieni4.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..0c79fc1 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni4.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni5.jpg b/17114-h/images/tieni5.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..1008358 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni5.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni6.jpg b/17114-h/images/tieni6.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..b8088b2 --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni6.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni7.jpg b/17114-h/images/tieni7.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..bb4e21f --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni7.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni8.jpg b/17114-h/images/tieni8.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..95a987a --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni8.jpg diff --git a/17114-h/images/tieni9.jpg b/17114-h/images/tieni9.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..1122d4f --- /dev/null +++ b/17114-h/images/tieni9.jpg diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..07bd686 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #17114 (https://www.gutenberg.org/ebooks/17114) |
