summaryrefslogtreecommitdiff
diff options
context:
space:
mode:
-rw-r--r--.gitattributes3
-rw-r--r--16678-8.txt4606
-rw-r--r--16678-8.zipbin0 -> 100993 bytes
-rw-r--r--16678-h.zipbin0 -> 913456 bytes
-rw-r--r--16678-h/16678-h.htm5090
-rw-r--r--16678-h/images/tien1.jpgbin0 -> 11629 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien10.jpgbin0 -> 5374 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien11.jpgbin0 -> 5331 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien12-1.jpgbin0 -> 4936 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien12-2.jpgbin0 -> 5163 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien13.jpgbin0 -> 8892 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien14.jpgbin0 -> 8907 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien15.jpgbin0 -> 7756 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien16.jpgbin0 -> 71276 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien17.jpgbin0 -> 25378 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien18-1.jpgbin0 -> 6958 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien18-2.jpgbin0 -> 7883 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien19.jpgbin0 -> 13555 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien2.jpgbin0 -> 9923 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien20.jpgbin0 -> 11974 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien21.jpgbin0 -> 21155 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien22.jpgbin0 -> 9809 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien23.jpgbin0 -> 10996 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien24.jpgbin0 -> 10552 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien25.jpgbin0 -> 19878 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien26.jpgbin0 -> 17425 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien27.jpgbin0 -> 6551 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien28.jpgbin0 -> 13684 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien29.jpgbin0 -> 6250 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien3-1.jpgbin0 -> 4861 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien3-2.jpgbin0 -> 5084 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien30.jpgbin0 -> 8541 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien31.jpgbin0 -> 28099 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien32.jpgbin0 -> 14722 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien33.jpgbin0 -> 45056 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien34.jpgbin0 -> 4295 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien35-1.jpgbin0 -> 2799 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien35-2.jpgbin0 -> 4284 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien35-3.jpgbin0 -> 4489 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien35-4.jpgbin0 -> 3052 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien36.jpgbin0 -> 26090 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien37.jpgbin0 -> 5493 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien38.jpgbin0 -> 11194 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien39.jpgbin0 -> 5906 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien4.jpgbin0 -> 11211 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien40.jpgbin0 -> 11726 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien41.jpgbin0 -> 5704 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien42.jpgbin0 -> 5592 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien43.jpgbin0 -> 18992 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien44.jpgbin0 -> 5399 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien45.jpgbin0 -> 24775 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien46.jpgbin0 -> 19319 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien47.jpgbin0 -> 20822 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien48.jpgbin0 -> 51462 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien49.jpgbin0 -> 33510 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien5.jpgbin0 -> 12306 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien6.jpgbin0 -> 17419 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien7.jpgbin0 -> 28713 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien8.jpgbin0 -> 29325 bytes
-rw-r--r--16678-h/images/tien9.jpgbin0 -> 8296 bytes
-rw-r--r--LICENSE.txt11
-rw-r--r--README.md2
62 files changed, 9712 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16678-8.txt b/16678-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..c947f37
--- /dev/null
+++ b/16678-8.txt
@@ -0,0 +1,4606 @@
+The Project Gutenberg EBook of Tieni varrella tapaamia 1, by Maikki Friberg
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Tieni varrella tapaamia 1
+
+Author: Maikki Friberg
+
+Release Date: September 10, 2005 [EBook #16678]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 1 ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+TIENI VARRELLA
+TAPAAMIA
+
+
+I
+
+
+Maikki Friberg
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Naisten Ääni 1920.
+
+
+
+
+Lukijalle!
+
+
+_Kun ihminen on nuori, potee hän useinkin todellista ihmisnälkää. Ei
+häntä tyydytä yksinomaan kirjat ja lukeminen, sillä ei ne anna kaikkea
+sitä, mitä nuori mieli halajaa ja janoo, vaan hän tahtoisi ennenkaikkea
+joutua kosketuksiin elävien ihmisten kanssa, tavata sellaisia
+henkilöitä, jotka ovat totuutta etsineet, vaelluksellaan paljon
+kokeneet. »Täytyyhän heillä olla jotakin jakaa, heillä, joilla jo on
+koottua henkistä pääomaa ja monta pulmallista kysymystä ratkaistuna»,
+tuumii nuorena._
+
+_Näin tuumivat varsinkin 80- ja 90-luvun nuoret, sillä silloin oli
+maailma täynnä uusia, ihmeellisiä kysymyksiä, jotka panivat mielet
+palamaan ja aivot askartelemaan._
+
+_Silloin heräsi minussakin tavaton halu joutua niiden ihmisten pariin,
+jotka »tuossa usein uneksitussa suuressa maailmassa» suunnittelivat
+tulevaisuutta ja olivat ruvenneet ihmiselämää uusilta näkökulmilta
+valaisemaan. Ja havaittuani, etteivät elinkustannukset siellä olleet sen
+kalliimmat kuin Suomessakaan, pikemmin päinvastoin, lähdin keväisin,
+koulutyön päätyttyä, Europan suurkaupunkeihin näitä »uutta aikaa
+valmistavia» ihmisiä tapaamaan. Olihan siellä paljon muutakin
+mielenkiintoista kuten suuret kokoelmat ja museot, teatterit ja
+oopperat, monenmoiset taideaarteet ja kauneusvaikutelmat, mutta ihmiset
+olivat kuitenkin enin puoleensa vetävät. Sinne paloi mieli, missä heitä
+oli koossa, missä he esittivät ajatuksiaan ja johtopäätöksiä, joihin
+olivat tulleet._
+
+_Madame Staëlista hänen elämäkertansa kirjoittajat hiukan pilkallisesti
+kertovat, että hän oli valmis matkustamaan vaikka 500 peninkulmaa
+tavatakseen viisaan, nerokkaan ihmisen, mutta että moni kauneusilmiö
+sitävastoin jätti hänet kylmäksi. Tämä on minua monasti lohduttanut.
+Koska niin suuri sielu kuin rva Staël kaipasi ihmisiä -- onko sitten
+ihme, että pienet niistä uneksivat._
+
+_Tiedän, että nuorten joukossa tälläkin hetkellä on monta, jotka
+sydämessään huokaavat: »Voi jos pääsisi maailmaa katsomaan ja niitä
+henkilöitä tapaamaan, jotka siellä kulkevat uranuurtajina!» Mutta se on
+käynyt tavattoman vaikeaksi. Passinsaanti, joka ei ennenaikaan tuottanut
+mitään hankaluutta, on nykyään hyvin kireällä, meidän huono valuutamme
+vaikuttaa, että täytyy olla tavallista rahakkaampi minnekkään
+mennäkseen, ja sitten on maailma muutenkin nykyään niin toisenlainen
+kuin ennen. Paljon kaunista on hävitetty, kansat katselevat toisiaan
+karsaasti ja katkeruus kytee mielissä. Ei ole muuta neuvoksi kuin
+odottaa, kunnes maailma hiukan tasaantuu ja sillä aikaa, paremman
+puutteessa, turvautua niihin vaikutelmiin, joita muut ennenaikaan ovat
+saaneet._
+
+_Näitä ihmisnälkää tuntevia nuoria muistellessani, ovat nämä kuvaukset
+ihmisistä, joita tieni varrella olen tavannut, syntyneet. Ne eivät ole
+tavallisia elämäkertoja, sillä ei niitä varten yleensä ole käytetty
+mitään erityisiä lähteitä, pikemmin ne ovat tuokiokuvia, jotka
+perustuvat siihen, mitä itse olen nähnyt ja kuullut._
+
+_Tapaamiani on niin paljon, että valinta tavallaan on ollut vaikea,
+mutta koska meidän aikaamme niin monessa suhteessa moititaan
+aineelliseksi ja kaiken epäitsekkään työn ylenkatsovaksi, olen tahtonut
+tällä kertaa enimmäkseen puhua sellaisista henkilöistä, jotka ovat
+antautuneet uusien elämänarvojen palvelukseen ja niiden hyväksi
+kaikkensa uhranneet._
+
+_Jos nämä pienet kuvaukset voisivat hiukkasenkin lukijaa lämmittää ja
+antaa hänelle vain murusen siitä rohkaisevasta tunteesta ja iloisesta
+tulevaisuuden uskosta, jota kyseessä olevat henkilöt minulle ovat
+antaneet, ei niitä silloin suotta olisi pantu paperille._
+
+_Helsingissä, marraskuussa 1920._
+
+ _*Maikki Friberg.*_
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+
+Eva Ingman ......................................... 1
+Anna Berendsen ..................................... 17
+Vaikutelmani Virosta ............................... 26
+Hector Denis ....................................... 45
+Alexander Herzenin tyttären luona .................. 57
+Catherine Breschkovski ............................. 74
+Kuuluisuuksien kesken .............................. 89
+Personallisia muistoja Gina Krogista ............... 103
+Professori Georg v. Gizucki ........................ 130
+Ystäväni Auguste Fickert ........................... 138
+Charlotte Schröder ................................. 155
+Liebknechtin puolisot .............................. 164
+Ann Margret Holmgrén ............................... 175
+Bertha v. Suttner .................................. 186
+
+(55 kuvaa)
+
+
+
+
+EVA INGMAN.
+
+
+Jouluk. 30 p:nä 1914 oli Helsingin päivälehdissä nimi *Eva Ingman*
+mustan kehyksen ympäröimänä. Ken ei ennestään tuntenut tuota nimeä, ei
+luultavasti kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ken taas tunsi,
+säpsähti ja luki tarkalleen kaikki mitä siinä seisoi. Ja siinä
+kerrottiin, että Eva Vilhelmina Ingman kuoli Dresdenissä jouluk. 18 p.
+1914.
+
+Se tuli kuin salama selkeältä taivaalta, eihän sitä edes ollut kuullut
+hänen olleen sairaana. Ja siksi olikin niin vaikea käsittää, että Eva
+Ingman, joka tuntui ikuisesti nuorelta, iloiselta ja elämänhaluiselta,
+jota niin monet siteet liittivät elämään, jolla oli hiin paljon ystäviä,
+että hän oli mennyt pois. Eva Ingmanin kuva nousi silloin kauniina ja
+elävänä kaikkien hänen ystäviensä silmien eteen, ja he sanoivat varmaan
+kaikki kuten minäkin: »Eva oli monessa suhteessa poikkeusihminen, hän
+oli sekä sisällisesti että ulkonaisesti rotuihminen ja harvinaisuus».
+
+[Kuva: Eva Ingman kesällä 1908.]
+
+Eva Ingmanilla oli lämmin ja uskollinen suomalainen sydän ja suuren
+maailman naisen käytös ja esiintyminen. Hän oli kuollessaan 60-vuotias,
+mutta teki sen vaikutuksen kuin olisi hän ollut parikymmentä vuotta omaa
+ikäänsä nuorempi. Hän oli notkea ja kevyt kuin keijukainen, jaksoi astua
+pitkiä matkoja, maalata tuntikausia kun oli kiireitä töitä, kiertää
+maita ja mantereita ja sitten taas seurustella ja huvitella. -- Hän oli
+aivan kuin syntynyt kieliniekaksi. Toistakymmentä kieltä hän jo hallitsi
+ja yhä hän harjoitteli uusia. Häntä huvitti lukea maailmankirjallisuuden
+mestariteoksia alkukielellä: Shakespearin draamoja englannin kielellä,
+Danten Divina Commediaa italian kielellä, Cervantesin Don Quixotia
+espanjan kielellä, Virgiliuksen Aeneidia latinaksi, Dostojevskin
+Raskolnikovia venäjäksi j. n. e. Iltasin, kun hänen sisarensa *Anna
+Ingman* musiikkiarvostelujensa takia oli konserteissa tai oopperassa,
+istui Eva kotosalla, jottei vanhan tädin tarvinnut olla yksin, ja
+silloin hänen paras huvinsa oli syventyä eri maiden klassilliseen
+kirjallisuuteen.
+
+Ja mitä hän kerran oli lukenut, sen hän osasi. Hänellä oli nimittäin
+aivan kadehdittavan hyvä muisti. Yhtäkkiä, hänen kanssaan
+keskustellessa, kun jokunen sana tai ajatus antoi aihetta siihen,
+saattoi hän toistaa kohtia Kalevalasta, Ibsenin Per Gyntistä, Holbergin
+tai Molière'in komedioista y. m., puhumattakaan saksalaisista
+kirjailijoista, joiden henkisten muistomerkkien ympäröimänä hän eli. En
+ole koskaan tavannut henkilöä, joka niin kevyesti ja vaivatta olisi
+sirotellut ympärilleen sekä vakavia että hauskoja otteita eri
+kirjailijoiden teoksista, niin paljon lystikkäitä kaskuja ja
+sanasutkauksia. -- Yhtä kevyesti tuntui hän kirjoittaneenkin. Vaikka
+kirjalliset työt eivät kuuluneet hänen varsinaiseen elämäntehtäväänsä,
+oli hän aina ystäviensä pyynnöstä valmis tarttumaan kynään ja antamaan
+avustusta heidän toimittamiinsa julkaisuihin ja lehtiin. Ne koskivat
+silloin enimmäkseen taidetta ja kirjallisuutta, ja samassa kun ne
+kertoivat hänen harvinaisesta lukeneisuudestaan ja hyvistä tiedoistaan,
+olivat ne aina muodollisesti erittäin hienot ja hiotut.
+
+Eva Ingmanissa ei ollut rahtuakaan kunnianhimoa ja halua tulla
+huomatuksi ja kuuluisaksi. Hän rakasti kulttuuria sen itsensä takia,
+eikä käyttänyt kielitietojaan ja maalaustaitoaan hankkiakseen itselleen
+tunnettua nimeä ja suurta mainetta, johon kiusaukseen niin monet muut
+hänen sijassaan varmaankin olisivat langenneet. Mutta sensijaan hän oli
+aivan ruhtinaallisen antelias ja aina valmis muita ilahuttamaan. Kukapa
+on antanut ystävilleen sellaisia suurenmoisia lahjoja kuin Eva Ingman,
+jäljentäessään heille heidän lempitaulujaan Dresdenin taulukokoelmista;
+ja heidän muotokuviaan hän oli yhtä valmis maalaamaan.
+
+Ei mikään todista hänen rajatonta hyväntahtoisuuttaan ja
+anteliaisuuttaan paremmin kuin seuraava, hänen serkkujensa kertoma
+tapaus. Eva Ingman oli eräänä kesänä kotimaassa käydessään oleskellut
+Ruovedellä ja maalannut siellä muun muassa erään pienen tytön
+muotokuvan. Lapsukainen oli ollut varsin levoton ja vaivalloinen, mutta
+lopulta oli Eva kuitenkin saanut hänen pienen naamansa kankaalle
+kiinnitettyä. Ja niin onnistunut kuva siitä tulikin, että hän ilolla
+ajatteli sen ottamista mukaansa Dresdeniin. Ennen lähtöään pyysi hän
+pikku tytön äitiä pesemään itselleen puseron, ja kun sitten oli kysymys
+maksusta ja Eva tahtoi tietää mitä hän oli velkaa siitä, vastasi pesijä:
+"No kymmenen penniä, mutta kyllä minä olen yhtä tyytyväinen, jos te
+annatte tuon tytöstäni maalaamanne kuvan." Eva purskahti sydämelliseen
+nauruun. Häntä huvitti niin sanomattomasti tuo ajatus, ettei luonnon
+ihminen arvioinut hänen työtään sen kalliimmaksi, ja seuraus oli, että
+äiti sai kuvan.
+
+ * * * * *
+
+Eva Ingman oli Helsingin lapsia ja hänen vanhempansa olivat lääketieteen
+professori *Erik Alexander Ingman* ja *Eva Perander*. Eva syntyi siihen
+aikaan vuotta, kun Suomen luonto on kaikkein ihanimmillaan ja päivä
+pisin, kesäk. 22 p. 1853, mutta syvä suru vallitsi silloin hänen
+kodissaan, sillä hengellään oli äidin täytynyt maksaa pienokaisensa
+maailmaan tulo. Mustilla silkkinauhoilla oli hänen ristikolttinsa
+koristeltu ja samassa huoneessa hänet kastettiin, missä äiti lepäsi
+kirstussaan.
+
+"Kukapa olisi silloin voinut aavistaa", lisäsi Eva hymyillen,
+kertoessaan tästä kerran minulle, "että siitä pienestä rääpästä tuli
+näin iloinen ihminen".
+
+Mutta ei siinä kyllin, ettei Eva tiennyt mitään äidistään, hämäräksi
+hänen muistonsa isästäkin jäi, sillä tämä kuoli, kun Eva oli päässyt
+viiden vuoden vanhaksi. Hän ja hänen kahta vuotta vanhempi sisarensa
+Anna joutuivat silloin kahden tädin, *Amalia* ja *Sophie Louise
+Peranderin*, huostaan, ja *Elias Lönnrot* rupesi heidän holhoojakseen.
+Hänen ehdotuksestaan he tulivat viettämään suurimman osan lapsuuttaan
+maalla, Pellin tilalla Karjalohjan pitäjässä.
+
+[Kuva: Anna ja Eva Ingman kasvavina.]
+
+Maalla oleskeleminen on yleensäkin onnellisinta lapsille, mutta
+varsinkin sillä oli suuri merkitys Evalle, joka sitten joutui niin kauas
+isänmaastaan. Siellä Karjalohjan hiljaisuudessa vastaanotti hän niin
+voimakkaan vaikutuksen Suomen luonnosta ja sen kauneudesta, ettei
+mikään, ei vuodet, ei etäisyys, eikä monet muut myöhemmät
+kauneusvaikutelmat sitä koskaan voinut haihduttaa.
+
+Amalia täti, joka oli hyvin johdonmukainen, tarmokas ja jäntevä,
+huolehti etupäässä pikku Ingmanien hoidosta ja kasvatuksesta, hänen
+sisarensa Sophie Louise heidän opetuksestaan. Hän luki heidän kanssaan
+tavallisia kouluaineita, eritoten ranskaa, jossa hän oli varsin taitava,
+ja valmisti heidät niin hyvin, että kun sitten tuli aika lähteä kouluun,
+pääsivät he ruotsalaisen tyttökoulun yläluokille. -- Amalia täti seurasi
+tietysti holhokkejaan Helsinkiin ja järjesti heille täällä
+koulukortteerin, jonne myöskin vastaanotti heidän serkkunsa, *Fanny* ja
+*Waldemar Churbergin*.
+
+Koulussa tulivat Ingmanin tytöt piankin sangen huomatuiksi ja
+suosituiksi lahjakkuutensa, herttaisuutensa ja sievyytensä takia, ja Eva
+oli sitä paitsi jo silloin niin "sukkela suustaan".
+
+Vielä koulunsa suoritettuaankin jäivät he pääkaupunkiin, Anna
+soitannollisia taipumuksiaan kehittämään, Eva piirustamaan ja
+maalaamaan. He saivat parhaat opettajat, mitä siihen aikaan oli
+saatavissa, ja liikkuivat Helsingin ensimäisissä seurapiireissä. Ei
+ollut sitä kutsua ja juhlaa Willebrandtien, Tengströmien, Palménien,
+Castrénien y. m. silloista intelligenssia edustavien perheissä, missä
+Ingmanin tytöt eivät olisi olleet mukana, ja isän hyvien ystävien J. W.
+Snellmanin, C. G. Borgin ja Elias Lönnrotin luona he olivat aivan kuin
+kotonaan. -- Ne olivat onnellisia, huolettomia, sisältörikkaita vuosia;
+oli paljon isänmaallista innostusta, paljon harrastuksia, paljon ystäviä
+ja ihailijoita.
+
+Niin, ehkäpä noita viimemainituita oli liiaksikin Amalia tädin mielestä,
+sillä hän päätti matkustaa holhokkiensa kera Dresdeniin, jotta he
+olisivat tilaisuudessa oikein todenteolla jatkamaan opintojaan, Anna
+soittamaan ja Eva maalaamaan. Eva oli silloin kahdeksantoista vuotias,
+Anna kahdenkymmenen ja molemmat niin lupaavat, miellyttävät ja suloiset,
+että eräs henkilö, joka näki heidät näihin aikoihin, vertasi heitä
+kahteen ruusunnuppuun.
+
+[Kuva: Eva Ingman. Anna Ingman.
+Dresdeniin matkustaessaan.]
+
+[Kuva: Amalia Perander Eva Ingmanin maalaaman taulun mukaan.]
+
+Tarmokkaasti he Dresdeniin asetuttuaan tarttuivat työhön, edistyivät
+nopeasti ja nauttivat sanomattomasti kaikesta siitä uudesta ja
+kauniista, joka siellä tulvi heitä vastaan. Ei silloin vielä ollut
+kysymystäkään siitä, että he jäisivät sinne ainaiseksi. Se oli vain
+opintomatka, ja parin vuoden päästä he palasivat jälleen kotimaahan, pää
+täynnä tuumia. Anna oli valmistautunut soitto-opettajaksi, Evan
+erikoisala oli muotokuvamaalaus, ja molemmat toivoivat saavansa
+kotimaassa työtä ja toimeentulonsa, ja siinä sivussa he myöskin
+tahtoivat itse vielä paljon edistyä.
+
+Mutta kuten monille muillekin, jotka jo kauan ovat oleskelleet suuressa
+maailmassa, tuotti kotiintulo Ingmaneillekin pettymystä. He olivat jo
+niin kauan liikkuneet väljemmillä vesillä, että nyt tuntui aivan siltä
+kuin olisivat tulleet suletuiksi pieneen lammikkoon. Ansiotyöhön ei
+ollut paljoakaan tilaisuutta ja edistymiseen vielä vähemmin. Monet
+olivat sitä mieltä, ettei sellaisten ollut tarvis hankkia itselleen
+työtä ja tuloja, joilla oli varoja oleskella niin pitkät ajat
+ulkomailla. Ja kaikki tämä kypsytti heissä päätöksen lähteä uudelleen
+Dresdeniin, ja sinne he sitten jäivät. Anna rupesi antamaan
+soittotunteja, sillä oppilaista ei ollut koskaan puutetta, ja sitäpaitsi
+hänestä aikaa myöten tuli suurien amerikalaisten ja europalaisten
+musiikkilehtien kirjeenvaihtaja. Eva maalasi ahkerasti itse, muun muassa
+von *Oerin*, *Suchodolskin* ja *Karl Bantzerin* johdolla, ja rupesi
+samalla saamaan sekä muotokuvatilauksia että oppilaita. Välistä hän taas
+jätti Dresdenin pitkäksi aikaa ja matkusti toisiin suuriin
+taidekeskuksiin, kuten Müncheniin, Firenzeen, Roomaan ja Lontooseen
+j. n. e. ja syventyi sikäläisiin suuriin kokoelmiin sekä jäljensi niistä
+monet taideteokset. Näillä matkoillaan hän aina teki intressantteja
+tuttavuuksia, joutui asumaan huomattujen henkilöiden luo, kuten esim.
+taiteilija Prellerin perheeseen, Weimarissa maalaustaidetta tutkiessaan,
+ja solmi läpi elämän kestäviä ystävyysliittoja.
+
+[Kuva: Eva Ingman maalaa J. W. Snellmanin kuvaa Hypotekiyhdistystä
+varten v. 1908.]
+
+Siinäkin suhteessa Eva Ingman erosi nimittäin niin kauniisti muista,
+ettei hän milloinkaan jättänyt kirjettä vastaamatta ja pyyntöä
+täyttämättä, kun hänen puoleensa vain kerran kääntyi. Ja tällä tavalla
+ylläpiti hän vuorovaikutusta ja tuttavuutta niiden monien kanssa, joita
+hän elämänsä varrella oli tavannut. Ellei olisi tiennyt miten paljon
+hänellä oli tuttavia, olisi voinut luulla olevansa aivan erityisesti
+hänen mielessään ja ajatustensa esineenä, niin herttaisesti hän aina
+kirjoitti ja muisti lähettää sekä joulu-että uudenvuoden toivotuksia.
+
+[Kuva: Ingmanien salonki Dresdenissä.]
+
+En oikeastaan ymmärrä, mitenkä Eva Ingman ehti niin paljon enemmän kuin
+muut ihmiset, ehti maalata, kirjoittaa, lukea, matkustella, seurustella,
+hoitaa kotiaan, olla erinomainen emäntä j. n. e., mutta luulen, että se
+riippui hänen myötäsyntyneestä työkyvystään ja liikkuvaisuudestaan.
+Hänessä ei havainnut hituistakaan suomalaista hitautta; kevyesti, aivan
+kuin leikkien, hän antautui toimesta toimeen, osoittamatta minkäänmoista
+kiirettä, hätiköimistä tai väsymystä.
+
+Ja kuitenkin olivat jo hänen seurusteluvelvollisuutensa niin suuret,
+että moni olisi nääntynyt niiden alle. Ingmanien taiteellinen koti
+Dresdenissä muodostui nimittäin aikojen kuluessa tyyssijaksi, jonne
+kaikki suomalaiset, kaikki skandinaavit ja yleensä Dresdenissä asuvat
+muukalaiset mielellään pistäytyivät. Runoilija kreivi Snoilsky
+puolisoineen esim. oli kahdeksankymmenluvulla jokapäiväinen vieras
+heidän kodissaan, niinikään runoilija Erkko, joka samaan aikaan oleskeli
+siellä. Ja samalla tavalla voisi mainita niin lukemattomia muita. Ken
+oli ennestään tuttu, meni sentähden, ken ei ollut, meni neuvoja ja
+opastusta saamaan, tai vain siksi, että vieraalla pohjalla ollessa oli
+niin hauskaa tavata herttaisia, sivistyneitä, ystävällisiä ihmisiä ja
+kodin, joka oli niin sopusuhtainen ja kaunis. Dresdenissä oleskeleminen
+ja Ingmanien luona käyminen, ne kuuluivat ihan yhteen.
+
+Pari vuotta ennen Evaa kuoli heidän tätinsä Amalia Perander, joka
+kaikkina näinä vuosina oli ollut heidän kanssaan. Hän oli jo silloin
+90-vuotias ja viime aikoina sivullisen silmissä jotenkin vaativainen,
+hän kun tahtoi, että kaikki talossa piti järjestettämän juuri hänen
+tahtonsa mukaan. Mutta aivan ihmeellisen kauniisti ja kärsivällisesti
+molemmat sisaret siihen alistuivat ja hoitivat häntä mitä
+epäitsekkäimmin aivan loppuun asti.
+
+[Kuva: Eva Ingmanin maalaamia tauluja (alkuperäisiä), joita hänen
+kuoltuaan oli näytteillä Naisten Äänen toimistossa.]
+
+"En minä tahtoisi tulla vanhaksi", sanoi Eva kerran, johon kyllä ehkä
+vaikutti se, että hän oli läheltä nähnyt, miten vaivaloinen ja
+puolinainen oikein vanhan ihmisen elämä oli. "No, kauanko sinä tahtoisit
+elää?" kysyi toinen. "Noin kuudenkymmenen-vuotiaaksi", oli vastaus.
+
+[Kuva: Eva Ingmanin maalaamia tauluja (jäljennöksiä) joita hänen
+kuoltuaan oli näytteillä N. Ä:n toimistossa.]
+
+Ihmeellisesti tämä toivo sitten toteutuikin. Hän meni pois silloin, kun
+vielä oli täysissä voimissa ja työkyky murtumaton, kun kaikki ystävät ja
+ennen kaikkea hänen ainoa armas sisarensa niin mielellään olisivat
+tahtoneet pitää hänet täällä. Mutta se, että hän itse oli toivonut
+pääsevänsä pois, ennenkuin oli loppuun kulunut, lievensi hieman sitä
+katkeruutta ja surua, jota tämä kuolinsanoma niin laajoissa piireissä
+herätti sekä hänen uudessa kotimaassaan että täällä meillä.
+
+
+
+
+ANNA BERENDSEN.
+
+
+Routavuosina, jolloin oli hyvin tärkeätä, että Suomen vanhurskas asia
+saatiin Europan tietoisuuteen ja että sillä oli sanomalehtimaailmassa
+ystäviä ja puoltajia, jotka tunsivat sen ahdinkotilan, oli eräs
+tanskalainen muita innokkaammin ottanut meitä tässä suhteessa
+auttaakseen.
+
+Tämä henkilö oli *Ivar Berendsen* Köpenhaminassa.
+
+Hän tunsi Suomen asiat perinpohjin ja osasi kirjoittaa niistä sekä
+pirteästi että vakuuttavasti, eikä suinkaan vain oman maansa lehtiin,
+vaan hän sirotteli tietoja Suomesta siihen aikaan yltympäri Europaa.
+
+Mutta mikä juuri teki Ivar Berendsenistä niin uskollisen ja lämpimän
+Suomen ystävän? Miksi juuri hän heittäytyi taisteluun meidän
+oikeuksiemme puolesta? Kyllä se suureksi osaksi oli hänen suomalaisen
+puolisonsa ansio. Ken lähemmälti oppi tuntemaan *Anna Berendsen'in*,
+o. s. Levonius, hän sen hyvin ymmärsi.
+
+Tutustuin Anna Berendseniin tuona meidän historiassamme niin
+kohtalokkaana vuotena 1899. Koko elämä kävi silloin Suomen politiikan
+merkeissä ja siitä mekin yhtenään puhuimme. Hän näytti minulle erästä
+nahkakantista salkkua, joka oli täynnä Suomen kysymystä koskevia
+tietoja: asiakirjoja, lentolehtisiä ja sanomalehtikirjoituksia. Sitä
+kutsuttiin "musteriksi" ja se paisui viikko viikolta, sillä meillä
+tapahtui yhtämittaa sellaista, joka taas pani mielet liikkeelle ja kynät
+käymään.
+
+[Kuva: Anna Berendsen.]
+
+Berendseneillä oli miltei kaikki Suomen politiikkaa koskevat langat
+käsissään, he tiesivät kaikki taistelusuunnitelmat ja kaikki uutiset. He
+olivat tavallaan keskushenkilöt tuossa Suomen hyväksi toimeenpannussa
+kansainvälisessä adressipuuhassakin, jota erityinen lähetystö sitten
+meni tsaarille viemään. Eräs lähetystön jäseniä oli tanskalainen, tri
+*Norman-Hansen*, ja hänen tehtäväkseen tuli Pietarista sähköttää kaikki
+sitä koskevat uutiset ja käänteet Berendsenille. Mutta tiedot piti panna
+sellaiseen muotoon, ettei ne herättäisi mitään epäilyksiä venäläisissä
+sähkövirkailijoissa y. m. urkkijoissa. Siksi ne lähetettiin Köpenhaminan
+tullivirastoon, jonka päällikkönä Berendsen toimi ja kulkivat pelkkinä
+tavarauutisina.
+
+[Kuva: Senaattori Trarieux.]
+
+[Kuva: Prof. Van der Vlugt.]
+
+Kun siis esim. ranskalainen senaattori *Trarieux*, joka oli lähetystön
+puheenjohtaja, oli saapunut, sähkötettiin, että "hyvä ranskalainen viini
+on tullut perille", kun hollantilainen professori ja lakimies *Van der
+Vlugt* saapui, puhuttiin Hollannin sillilähetyksestä ja italialainen
+prof. *Brusa* kulki makaroonien nimellä. Ja kun heikko tsaari,
+neuvonantajiensa toimenpiteiden johdosta, ei vastaanottanut lähetystöä,
+eikä siis tämä taiteellinen adressi, jossa eri maiden merkkihenkilöt
+mitä kohteliaimmassa muodossa puhuivat Suomen puolesta, koskaan joutunut
+hänen käsiinsä, tuli taaskin Köpenhaminan tullivirastoon sähkösanoma,
+jossa ilmoitettiin, että "koko lasti kaatui ennen perille pääsöään".
+Sieltä uutinen sitten levisi oikeassa muodossa Europan sanomalehtiin.
+
+[Kuva: Prof. Brusa. Tri Norman-Hansen.]
+
+Näinä raskaina surun vuosina kuului ihan asiaan, että jokainen
+suomalainen, ken oli hiukankin innostunut maansa politiikasta, kävi
+Berendseneillä Köpenhaminassa ollessaan, oli hän sitten ennestään
+talossa tuttu tai ei. Ja samaa tapaa jatkettiin sittenkin, vaikka
+olosuhteet meillä hiukan valkenivat. Ja aina suomalaiset olivat siellä
+tervetulleet. Oli päivälliskutsut tai muut merkkitilaisuudet, aina
+suomalaisille annettiin siellä kunniasija ja kohdeltiin rakkaimpina
+vieraina. Sillä vaikkakin talon emäntä oli eläytynyt uusiin oloihinsa,
+ei ne silti olleet heikontaneet hänen rakkauttaan isänmaahan.
+
+Päinvastoin! Suomella oli ensi sija hänen sydämessään, sen suruja hän
+kantoi, sen menestyksistä hän iloitsi. Miten onnellinen hän esim. oli
+sen johdosta, että Suomen naiset olivat saaneet valtiollisen
+äänioikeuden, sen muistaa jokainen meikäläinen, ken oli mukana
+Kansainvälisessä äänioikeuskongressissa Köpenhaminassa 1906, jonka
+järjestämisessä Anna Berendsenkin oli ollut mukana ja tapansa mukaan
+ottanut paljon käytännöllisiä tehtäviä suorittaakseen. Sen sijaan että
+siteet vähitellen olisivat käyneet höllemmiksi, tulivat ne vuosien
+kuluessa yhä lujemmin solmituiksi.
+
+Ani harva suomalainen nainen on vieraalle pohjalle jouduttuaan ollut
+tilaisuudessa toimia niin paljon maansa hyväksi kuin Anna Berendsen. Oli
+aikoja, jolloin suomalaisten auttaminen oli hänen päätehtävänsä, jolloin
+hän kokonaan eli Suomen asioita edistääkseen. -- Myöskin hänen
+puolisollaan oli jonkun verran harrastusta Suomen asioihin jo siihen
+aikaan kun he tutustuivat, mutta luultavasti se ilman Anna rouvaa olisi
+ajan mittaan sammunut.
+
+[Kuva: Ivar Berendsen]
+
+Anna Berendsen kertoi heidän tutustumisestaan, että hän eräässä
+meikäläisessä rannikkolaivassa oli nähnyt tumman, vilkkaan miehen, joka
+sujuvalla ranskankielellä hyvin innokkaasti keskusteli muutamien
+venäläisten kanssa. Hänen ensi ajatuksensa oli, että mies oli
+ranskalainen, mutta pian hän muutti mieltä, kun tämä kääntyi hänen ja
+hänen matkatoverinsa puoleen ja tällä kertaa jotenkin selvällä
+ruotsinkielellä rupesi kyselemään heiltä monenmoisia asioita, muun
+muassa suomenkielen rakenteesta, taivutustavoista y. m. Hän oli omin
+päin hiukkasen lukenut suomalaista kielioppia ja vastaanotti siksi
+heidän tiedonantonsa hieman kriitillisesti. Ivar Berendsen on nimittäin
+erinomainen kielinero, eli kuten hän itse paljoa vaatimattomammin sanoo
+"on hänen aivonsa todellinen romukamari kaikenlaisia kieliä varten".
+
+Tätä näin satunnaisesti alotettua tuttavuutta jatkettiin sitten
+seuraavana kesänä v. 1890, jolloin oli pohjoismaalainen opettajakokous
+Köpenhaminassa ja jonne Anna Levoniuskin oli tullut. Siellä oli Ivar
+Berendsen koko ajan nuoren suomalaisen tuttavansa opas ja seurakumppani
+sillä seurauksella, että seurustelu päättyi pysyväiseen kumppanuuteen ja
+yhdessäoloon.
+
+Hyvin pirteä ja intelligentti oli se seurapiiri, johon Anna Berendsen
+Köpenhaminaan muutettuaan joutui. Sekä kirjailijoita että taiteilijoita,
+sekä valtiollisessa elämässä että yhteiskunnallisella alalla toimivia
+henkilöitä siihen kuului, niin että Anna Berendsenille heti tarjoutui
+hyvä tilaisuus perehtyä Tanskan henkiseen elämään ja sen etevimpiin
+edustajiin. Ja hän olikin erittäin vastaanottavainen ja omisti itselleen
+vuosien kuluessa mitä parasta on tanskalaisessa kulttuurissa.
+
+Tuskin missään näkee taiteellisemmin ja hauskemmin sisustettuja koteja
+kuin Tanskassa, olivat ne sitten vähävaraisten tai varakkaiden
+perustamat. Kaikki niissä on suhteellista ja sopusointuista: huonekalut,
+kuvat ja tarve-esineet. Anna Berendsenin koti oli juuri noita
+aitotanskalaisia, jossa kukin kalu oli oikealla paikallaan ja jossa
+taideteoksien lukumäärä oli niin suuri, että eräs vieras jo ehdotti
+kataloogin laittamista, jotta niihin helpommin perehtyisi. -- Hänen
+ulkonainen esiintymisensä ja käytöksensä kävi samaten vuosien kuluessa
+yhä pehmeämmäksi, sirommaksi ja sulavammaksi. "Eipä häntä luulisi
+suomalaiseksi", sanoi eräs muukalainen, joka paljon oli oleskellut
+Suomessa ja nähnyt meikäläisten kankeuden ja ujouden. -- Ivar
+Berendsenin tahdosta hän myöskin opetteli tanskaa niin, että osasi puhua
+sitä aivan virheettömästi, aivan kuin tämä hallitsi ruotsia.
+
+Paljon on sellaisia ihmisiä, jotka ensi kertoja tavatessa tekevät
+edullisen jopa loistavan vaikutuksen, mutta lähempi tuttavuus osoittaa,
+että he saattavat olla vaativaisia, itsekkäitä, tyytymättömiä,
+oikullisia. Anna Berendsenin suhteen oli juuri päinvastoin. Kuta
+useimmin hänen seurassaan oli, sitä selvemmin hänen rakastettavat
+puolensa tulivat ilmi, sitä enemmän oppi hänestä pitämään. Hän oli niin
+tavattoman hyväsydäminen, vaatimaton, iloinen ja tasainen. Siksi kai ei
+edes tullut kiinnittäneeksi huomiota hänen sairauteensakaan, vaikkakin
+hän joskus ohimennen puhui heikosta sydämestään, joka ajoittain pakoitti
+hänet jättämään kaikki kokoukset ja seurustelemiset. Mutta sitten hän
+taaskin parani ja toimi yhtä innokkaasti kuin ennenkin. Yhdistyksissä
+ollessaan, muun muassa tuossa suuressa naisten äänioikeus-yhdistyksessä,
+johon kuului toista kymmentä tuhatta jäsentä, otti hän aina mielellään
+sellaisia isotöisiä, mutta luonteeltaan vaatimattomia tehtäviä
+suorittaakseen kuin on esim. kiertokirjeiden jakaminen, osoitteiden
+kirjoittaminen, ilmoituksien hankkiminen eri lehtiin j. n. e.
+
+Tämä alttius palvelemaan ja auttamaan, missä apu oli tarpeen, sekä se
+rakkaus, millä hän syventyi uuden kotimaansa oloihin, sivistyselämään ja
+rientoihin, vaikutti, että Anna Berendsen oli yleisesti suosittu
+Köpenhaminassa, että hänen lukuisat, eri piireihin kuuluvat, eri
+katsantokantoja edustavat tuttavansa poikkeuksetta pitivät hänestä.
+
+Siksi he kaikki, kuullessaan että Anna Berendsen lokak. 5 p. 1911 oli
+kuollut parhaassa iässään 43 vuoden vanhana, tunsivat kadottaneensa
+jotakin valoisaa ja aurinkoista, hellää ja epäitsekästä, joka ei ollut
+korvattavissa.
+
+Helsingissä asuvat ystävät antoivat laskea hänen haudalleen seppeleen,
+jonka toisessa nauhassa oli heidän viimeinen tervehdyksensä ja
+kiitoksensa, toisessa seuraavat, koko Anna Berendsenin elämää ja
+toimintaa kuvaavat sanat:
+
+ »_Finland stod för din själ, det kulna
+ Ditt torftiga gömda, heliga fosterland._»
+
+
+
+
+VAIKUTELMANI VIROSTA.
+
+
+»Miten oppisin käytännöllisesti saksaa» oli kysymys, joka ehtimiseen
+askarrutti aivojani 90-luvulla. Saksaan menemistä oli ihan mahdoton
+ajatella, sillä ei niitä sellaisia matkoja senaikuisilla
+opettajapalkoilla tehty, mutta kuinka olisi mennä Viroon, sillä olihan
+saksa siellä silloin vielä puhekielenä useimmissa keskisäädyn perheissä.
+
+Neuvottelin tuumastani herrasväki Godenhjelmin kanssa, jolla tiesin
+olevan tuttavia sielläpäin. He rupesivat kirjevaihtoon asiasta ja ennen
+pitkää he ilmoittivat, että eräs tri Rosenthal ja hänen puolisonsa
+Räävelissä olivat luvanneet ottaa minut luokseen kesäajaksi.
+
+Oikeastaan tiesin varsin vähän siitä perheestä, jonne joutuisin, tuskin
+sen, että talon emäntä, *Eugenie Rosenthal*, oli Viron kansallisen
+liikkeen herättäjän J. W. Jannsenin tytär. Miltei vielä vähemmän tiesin
+Viron kansasta, astuessani eräänä kauniina kesäkuun yönä Saksaan
+menevään laivaan, joka tiellään poikkesi Rääveliin. Mutta se kesä, jonka
+siellä vietin, oli kuin kurssi veljeskansamme historiassa ja
+kulttuurioloissa. Nämä seikat olivat meidän jokapäiväisten
+keskustelujemme esineinä; aivan havainnollisella tavalla minä siellä
+opin tuntemaan heimolaisemme pyrinnöt ja toiveet, vastoinkäymiset ja
+erehdykset.
+
+Rääveli ei tehnyt hauskaa vaikutusta satamaan tullessa. Ei siinä kyllin,
+että se tuntui hyvin epäsiistiltä, että silmä kohtasi vain rappeutuneita
+rakennuksia ja mustuneita tavaramakasiineja, kivihiilen pölyä ja hienoa,
+lentävää hiekkaa, vaan siinä tuli myöskin vastaan joukottain venäläisen
+virkavallan edustajia ja n. k. järjestyksen pitäjiä, jotka eivät
+tietenkään osanneet muuta kuin »valtakunnan» kieltä, mutta olivat hyvin
+mahtavia, hyvin urkkivia ja erittäin taipuvaisia estämään matkustajan
+maalleastumista, jos vain löysivät hänen papereissaan jonkun
+puutteellisuuden. Tämä kaikki tuntui, varsinkin kolmekymmentä vuotta
+sitten, hyvin vastenmieliseltä, sillä vastaavat olot meillä olivat
+silloin vielä aivan länsieuropalaiset, ja passikysynnät y. m. sellaiset
+eivät siihen aikaan tulleet kysymykseenkään.
+
+»Mimmoiseksi oloni täällä oikein muodostunee?» arvelin itsekseni
+matkatavaroitani siinä kootessani ja vastaanottajaa tähystellessäni.
+Samassa tapasin tri Rosenthalin, joka aikaisesta tunnista huolimatta oli
+minua vastassa ja sitten sitä mentiin. Se painostava mieliala, jonka
+tämä ohimennen tehty tuttavuus venäläisen virkavallan kanssa oli
+aikaansaanut, hälveni vähitellen, sillä satamasta selviydyttyämme ja
+määräpaikkaan ajaessamme, minä ensi kerran eläissäni liikuin
+kaupungissa, joka oli ihmeellinen ja mielenkiintoinen kuin vanha
+kallisarvoinen kuvakirja. Kaikella oli historiansa, joka paikkaan
+liittyi muistoja, jokaisella omituisuudella oli selityksensä. Ja tri
+Rosenthal kertoi ja opasti. »Kadut tehtiin siksi näin kapeiksi ja
+mutkikkaiksi, että ne sotaisina aikoina -- ja niitä oli miltei aina,
+ellei ollut ulkoapäin tulevia vihollisia, oli sisällisiä sotia --
+voisivat tarjota suojaa. Kun esim. juoksi pakoon, saattoi pujahtaa
+johonkin holviin tai porttikäytävään, ilman että takaa-ajaja kadun
+mutkikkuuden takia sen huomasi.» Samaa sotaista henkeä puhuivat nuo
+monet pyöreät tornitkin, joita näki kaikkialla. Toiset olivat korkeita
+ja hoikkia, toiset matalia ja tanakoita. Näihin jälkimäisiin kuului nyt
+etenkin »Die dicke Margarethe» (Paksu Margareta), jonka kaikki panevat
+merkille, samaten sen vastakohdan, jonka nimenä on »Der lange Hermann»
+(Pitkä Hermanni). Ihmeekseni katselin noita vanhoja kivirakennuksia,
+joiden päädyt ovat kadullepäin, katot korkeat ja suipot sekä
+punaruskeiden tiilien peittämät. Nyt vasta ymmärsin oikein tuon Lutherin
+lauseen: »Vaikka minulla olisi vihollisia yhtä paljon kuin on tiilikiviä
+katolla -- --».
+
+»Kas tuossa», sanoi tri R. »näkyy Olavin kirkon torni, joka suippenee
+teräväksi kuin neulan kärki ja tuolla Domvuorella, jossa vielä on
+jäljellä osa entistä jykevää linnanmuuria, on vanha tuomiokirkko.»
+
+Vihdoin pysähdyimme vanhan, jotenkin rappeutuneelta näyttävän
+kivirakennuksen eteen, jonka porttikäytävä tuntui sekä ahtaalta että
+pimeältä.
+
+[Kuva: Eugenie Rosenthal.]
+
+Sen suurempi yllätys oli sitten se kaunis koti, jonne vihdoin jouduimme,
+kavuttuamme useita rappusia ylöspäin. Ja siellä seisoi talon emäntä jo
+ovella meitä vastassa ja otti minut vastaan kuin vanhan kaivatun
+ystävän. Ei hän tahtonut ensin tutustua ja sitten vasta osoittaa
+ystävällisyyttään, ensin koetella tuota uutta tulokasta ja ottaa selkoa,
+mitä väkeä hän oli, ja sitten vasta ruveta tuttavalliseksi. Hän oli heti
+ensi hetkestä äidillinen, lämmin ja herttainen. Samassa kun hän antoi
+vieraalle tilaa kodissaan, antoi hän sille myöskin tilaa sydämessään.
+
+Olen kuullut Itämeren maakunnissa oleskelleiden suomalaisten sanovan,
+että Eugenie Rosenthal oli paras ihminen, paras sydän koko Virossa. Eikä
+siinä arvostelussa ole sanaakaan liikaa. Hän kuului niihin sisällisesti
+rikkaisiin ihmisiin, jotka luovat auringonpaistetta ympärilleen, missä
+vain suinkin liikkuvat, hän kuului niihin onnellisiin, jotka koko ajan
+vain voittavat pitempiaikaisen tuttavuuden kestäessä.
+
+Tuli vaikka kuinka äkkiarvaamattomasti vieraita, oli kodissa vaikka
+kuinka kiireellisiä tehtäviä tai pieniä vastoinkäymisiä -- aina hän
+säilytti tasapainonsa ja osasi hillitä itsensä. Ja tuskinpa mikään
+maailmassa niin suuresti vaikuttaa kotielämään kuin perheenemännän
+itsensä hillitsemiskyky. Elämä tuntuu niin rauhalliselta ja
+turvalliselta kun tietää, ettei tarvitse pelätä minkäänmoisia
+pahantuulen purkauksia ja myrskyisiä kohtauksia, tuli sitten mitä
+tahansa.
+
+Minulla on miltei aina ollut onni, että kun ulkomailla ollessani olen
+tahtonut harjoitella jotakin vierasta kieltä, olen tavannut ihmisiä,
+jotka ovat viitsineet puhua kanssani, korjata tekemäni virheet ja lukea
+kanssani ääneen. Mutta tuskin kukaan sentään on tehnyt sen niin
+perusteellisesti kuin Eugenie R. Hän oli aivan ihmeteltävä. Aamusta
+iltaan hän seurusteli kanssani. Joko me luimme jotain, jonka johdosta
+sitten keskustelimme, tai olimme me yhdessä kävelemässä. Aamupäivisin
+minä seurasin häntä torille ja ostoksille puoteihin, sillä se oli varsin
+opettavaa, päivällisen syötyä me kaikki, hänen puolisonsa ja pojatkin,
+lähdimme raitiovaunulla Catharinenthaliin, jonka varjoisia kauniita
+käytäviä me astuskelimme, ja jossa me m. m. harjoittelimme puiden ja
+pensaiden saksalaisia nimiä ja vertailimme viron ja suomenkielen
+yhtäläisyyttä kasvimaailman alalla. Usein myöskin leikittiin
+kaikenlaisia ajatusleikkejä, *jeu d'esprit*, jotka suuresti kehittävät
+kielen käyttämistaitoa.
+
+"Kertokaa nyt taas kodistanne ja ensi nuoruudestanne" kehoitin minä
+usein Eugenie Rosenthalia istuessamme käsitöittemme parissa, sillä
+olihan hänen kotinsa ja se piiri, jossa hän oli kasvanut, ollut Viron
+kansallisen heräämisen kehto, ja hän oli lähemmällä kuin useammat muut
+voinut seurata sen ensimäisiä liikkeitä.
+
+Ja hän kertoi isästään *J. W. Jannsenis'ta*, joka oli syntynyt samana
+vuonna kuin maaorjuus Itämeren maakunnissa lakkautettiin, eli 1819, ja
+joka seitsenvuotiaana oli kulkenut paimenpoikana, mutta siinä sivussa
+opetellut sekä lukemaan että kirjoittamaan ja ahminut kaikki kirjat,
+mitkä vain sattui käteensä saamaan. Sen pahempi virolainen kirjallisuus
+siihen aikaan oli varsin köyhä ja supistui enimmäkseen hartauskirjoihin.
+
+Pikku Jannsenin lukuhalu ja lahjakkuus herätti huomiota, ja niinpä hän
+pääsi n. k. kirkkokouluun kumminsa, saksalaisen tilanomistaja v.
+*Dittmarin* avustuksella. Sen suoritettuaan joutui hän ensin urkuriksi
+ja kirkollisen laulun johtajaksi sekä sittemmin alkeiskoulun opettajaksi
+Pärnunkaupunkiin. Mutta hänen henkiset voimansa riittivät vielä
+muuhunkin. Hän toimitti aluksi vironkielisen laulukanteleen, joka
+sisälsi sekä hänen itse sepittämiään että kääntämiään hengellisiä
+lauluja, koska siihen asti käytetyt olivat sangen puutteelliseen muotoon
+puetut, ja usein sellaisten henkilöiden toimittamat, jotka eivät täysin
+hallinneet vironkieltä. Tämä kokoelma sai niin paljon lukijoita, että
+Jannsen jo rupesi suunnittelemaan kerran viikossa ilmestyvää
+vironkielistä lehteä ja koetti hankkia itselleen lupaa sen
+ulosantamiseen. Mutta vastaus oli jyrkästi kieltävä. "Viron kansa ei
+sellaista toistaiseksi tarvinnut. Se oli liika epäkypsä seuratakseen
+maailman tapahtumia."
+
+Jannsen rupesi silloin julkaisemaan jatkuvaa kalenteria, joka ilmestyi
+aina vuosittain samaan aikaan ja sisälsi sekä kertomuksia että maamiehen
+elämässä tarvittavia neuvoja ja opetuksia. Ja riemu millä se
+vastaanotettiin, laaja lukijakunta, jonka se sai, osoitti selvään, että
+säännöllisesti ilmestyvällä aikakauslehdellä kyllä oli maaperää. Mutta
+vasta sitten kun Aleksanteri II oli noussut valtaistuimelle ja hiukan
+vapaammat tuulet olivat ruvenneet puhaltamaan, oli hän tilaisuudessa
+toteuttamaan lempiaatteensa ja rupeamaan suunniteltua »Pärnu Postimees»
+nimistä lehteään ulosantamaan, jonka ensi numero ilmestyi kesäkuussa
+1857.
+
+Jannsen oli aivan erinomainen sanomalehtimies, sillä ensinnäkin hän
+tunsi lukijakuntansa ja tiesi mitä se enin kaipasi, ja sitten hän aivan
+toisella tavalla kuin sikäläiset papit ja opettajat hallitsi
+vironkieltä.
+
+Se erinomainen menestys, joka hänen lehdellään oli, sai hänet aikaa
+myöten tykkänään antautumaan sanomalehtialalle, jolloin hän syrjäisestä
+Pärnusta muutti yliopistokaupunkiin Tarttoon v. 1864 ja perusti siellä
+"Eesti Postimees" lehden, joka tuli virolaisten aineellisten ja
+henkisten harrastusten kannattajaksi, ja joka ensimäisenä rupesi
+käyttämään nimitystä Eesti rahvas (Viron kansa). Siihen asti oli
+eesti-sanalla tarkoitettu yksinomaan talonpoikaa.
+
+Kun Jannsenin vanhin tytär *Lydia*, sittemmin yleisesti tunnettu
+kirjailijanimellä "Koidula", oli joutunut noin parinkymmenen vuoden
+vanhaksi, tuli hänestä isän paras apulainen sanomalehtityössä ja samassa
+hänestä kehittyi Eestin kansan mitä rakkain runoilija ja ensimäisten
+näytelmäkappalten kirjoittaja.
+
+Eugenie Rosenthalin kaikkein valoisin nuoruuden muisto oli kuitenkin
+ensimäisen virolaisen soitto- ja laulujuhlan vietto Tarton kaupungissa
+v. 1869. Aate oli taaskin Jannsenin, sillä hän arveli, että
+juhlatunnelman elähyttämä yhdessäolo, jolloin kaikki itsekkäät pyrinnöt
+ja pikkumaiset pyyteet hetkeksi unhoittuisivat, liittäisi Viron kansan
+erikseen olevat sirpaleet yhteen, vahvistaisi sen yhteistunnetta ja
+antaisi sysäyksen moneen hyvään aloitteeseen.
+
+Ulkonainen aihe tämän juhlan viettoon oli se, että puolivuosisataa
+maaorjuuden lakkauttamisesta silloin oli kulunut. Mutta siitä huolimatta
+oli yritys erittäin rohkea, sillä ei ollut mitään edellisiä
+traditsionia[1], joihin olisi voinut turvautua, eikä liioin ollut mitään
+varsinaisia lauluseuroja, -- ei ainakaan viranomaisten vahvistamia --
+eikä edes takeita siitä, että kansaa tällaiseen tilaisuuteen saataisiin
+kokoontumaan.
+
+[1] Meidän laulujuhlamme, jotka ovat käyneet niin tärkeäksi
+sivistystekijäksi, ovat paljoa myöhäisemmiltä ajoilta, ensimäinen kun
+vietettiin vasta 1881, siis 12 vuotta myöhemmin kuin tuo virolainen,
+josta meikäläiset ovat lainanneet monta piirrettä.
+
+Mutta Jannsenin innostus voitti kaikki vaikeudet. "Vanemuine" nimisen
+lauluseuran hän oli perustanut v. 1865 ja se sai nyt työkseen pyytää
+viranomaista lupaa laulujuhlan pitämiseen. Lupa saapui ikävä kyllä niin
+myöhään, ettei jäänyt kuin kolmatta kuukautta valmistuksiin, mutta
+onneksi on Viron kansa varsin musikaalista, niin että se lyhyessä ajassa
+ehti oppia ne konsertti-ja kilpalaulut, jotka lähetettiin juhlaan
+ilmoittautuneille lauluseuroille. Ja sitten olivat kaikki muut puuhat
+jaetut niin tarmokkaasti työskentelevien toimikuntien kesken, että
+kaikki oli valmista, kun kesäk. 17 p. valkeni, jolloin tuo ihmeellinen
+juhla alkoi. Sen laajuudesta kertoo jo vain se seikka, että esiintyvien
+laulajien ja soittajien lukumäärä nousi yli kahdeksansadan, joille
+kaikille oli hankittu vapaat asunnot, ja että juhlavieraita oli
+tuhansia, joiden majoittamisesta myöskin oli täytynyt pitää huolta.
+
+Vieraiden joukossa oli muutamia varsin kaukaisiakin. Suomesta saapui
+kaksi nuorta miestä: muinaismuistojen tutkija *J. R. Aspelin*, sekä
+maisteri *Swan*, ja heidät sijoitettiin asumaan Jannsenin omaan
+perheeseen. Sitäpaitsi oleskeli kielentutkija *Hunfalvy* Unkarista
+siihen aikaan Virossa, ja myöskin hän kunnioitti juhlaa läsnäolollaan.
+
+Sama Hunfalvy kirjoitti sittemmin jotenkin laajan teoksen käynnistään
+Itämerenmaakunnissa ja siellä saaduista vaikutelmistaan, joka teos oli
+Rosenthalien huostassa. Siinä hän myöskin kuvaa tätä samaista
+laulujuhlaa ja oleskeluaan Jannsenin perheessä, ja se oli erinomaisen
+hauska täydennys ystäväni kertomukseen. Erittäinkin minua huvitti lukea
+hänen arvostelunsa Eugenie Rosenthalin sisaresta Lydiasta, hänestä,
+josta me niin usein puhelimme ja jonka kohtalosta minä koetin saada
+kaikkia mahdollisia yksityistietoja. Hunfalvy on täynnä ihailua
+puhuessaan hänestä. Hän kiittää hänen kaunista ulkomuotoaan: ruskeata,
+tuuheata tukkaa, korkeata otsaa, joka osoitti sekä luonteen syvyyttä
+että ajatusten rikkautta, hänen sointuvaa ääntään ja miellyttäviä
+liikkeitään, hänen keskustelutaitoaan ja laajoja kirjallisia tietojaan.
+-- Minä tutkin usein hänen kuviaan eri ajoilta ja surin, etten jo
+aikaisemmin tullut käyneeksi Itämeren maakunnissa, jolloin hän vielä oli
+elävien joukossa. Tähän aikaan hän nimittäin jo kolme vuotta oli
+levännyt turpeen alla.
+
+[Kuva: Lydia Jannsen (Koidula.)]
+
+Mutta sen sijaan olin tilaisuudessa näkemään hänen vanhempansa ja
+nuoruuden kotinsa, sillä kesän kuluessa me matkustimme Tarttoon, jossa
+vanhukset vielä silloin elivät entisessä talossaan, poikansa, tri *Eugen
+Jannsenin* luona.
+
+[Kuva: J. W. Jannsenin koti Tartossa.]
+
+Se oli mitä mielenkiintoisin retki alusta loppuun. Jo matka sinne
+tarjosi niin paljon uutta. Kauniita maisemakuvia, pieniä asemia, joiden
+varrella väliin seisottiin loppumattomiin, keskustelua eestiläisen
+maarahvaan kanssa. Ja sitten seurasi tuo sisältörikas oleskelu Tartossa.
+Vanha sievä rakennus puutarhoineen, jossa ruusut tuoksuivat ja kastanjat
+loivat varjoa, oli todellakin muistojen pyhittämä paikka. Sieltä oli
+Jannsen lähettänyt rakkaalle Eesti rahvaalleen viestit ja kehoitukset
+lehtensä välityksellä, siellä oli Koidulan runot ja muut kirjoitukset
+syntyneet, siellä oli monet tärkeät yritykset suunniteltu, siellä oli
+monet innostuksen hetket vietetty, mutta myöskin kovat iskut ja
+pettymykset kestetty.
+
+Puutarhassa oli pieni rakennus, joka oli varustettu meille vieraille,
+enkä milloinkaan unohda kuinka kodikkaan vaikutuksen se teki, kun se
+meidän tullessamme oli koristettu nuorilla, tuoreilla koivuilla. Oli
+nimittäin juuri juhannusaatto ja seuraavana päivänä me matkustimme
+Odenpään pappilaan juhannusta viettämään. Oli hankittu niin tilavat
+ajopelit, että me sovimme siihen kaikki -- mutta niinpä olikin 10
+hevosta valjastettu niiden eteen. Siellä oli paljonkin ihmisiä koossa,
+mutta pappilat Itämeren maakunnissa on yleensä rakennettu niin
+tilaviksi, että ihmiset, varsinkin kesäiseen aikaan, jolloin vielä on
+puutarhassa oleskelemisen mahdollisuuskin, voivat hajaantua eri tahoille
+ja niinpä ei monipäiset seuratkaan tunnu aivan suurilta. Siellä minä
+myöskin ensikerran havaitsin, ettei valtiollisia kysymyksiä sopinut noin
+vain missä seurassa tahansa ottaa puheeksi. Me olimme kotona rva
+Rosenthalin kanssa niin paljon keskustelleet politiikkaa, ja hän oli
+niin monelta eri taholta valaissut Viron kansan silloisia onnettomia
+olosuhteita ja osoittanut, että he kyllä itsekin olivat osaksi syypäät
+alennustilaansa, että minä arvelin tällaiset keskustelut kuuluvan ihan
+päiväjärjestykseen.
+
+Mutta kun sitten kysäsin jotain, joka oli yhteydessä politiikan kanssa,
+sain niin arvoituksen tapaisen vastauksen, että heti ymmärsin astuneeni
+sopimattomalle alalle. Kovin ihmeelliseltä se silloin kuulosti minun
+suomalaisissa korvissani, me kun siihen aikaan vielä istuimme
+koskemattomassa pesässämme, mutta surullinen kokemus opetti minut
+sittemmin kyllä ymmärtämään, että täytyy tuntea läsnäolijat, ennenkuin
+rupeaa poliittisia ajatuksiaan ja huoliaan päivänvaloon tuomaan.
+
+Muuten oli seurustelutapa Itämeren maakunnissa varsin miellyttävä.
+Tavoissa oli paljon saksalaiseen kulttuuriin perustuvaa kohteliasta ja
+hilpeätä, ja samassa se saattoi muodostua sisältörikkaaksikin. Missä oli
+nuoria koossa, siellä otettiin esiin hauskoja ajatusleikkejä, tahi
+myöskin sitä soitettiin ja laulettiin. Jannsenit olivat kaikki sangen
+musikaalisia: Eugenie Rosenthal lauloi, hänen poikansa soittivat pianoa,
+tri Eugen Jannsen soitti viulua, ja niin sitä aikaansaatiin tuon
+tuostakin hauskoja soitannollisia illanviettoja talonväen kesken.
+
+Eräänä päivänä otti Eugenie Rosenthal laatikostaan pinkan vanhoja
+kirjeitä ja näytti niitä minulle. "Nämä", hän kertoi, "ovat minun
+sisareni Lydian lähettämät tervehdykset ulkomailta, jossa hän oleskeli
+pari vuotta miehensä tri *Michelsonin* kera, kun tällä oli matkaraha
+tutkiakseen ulkomailla sairaaloita."
+
+Paperi oli jo sangen kellastunut, ja muste oli käynyt hyvin vaaleaksi,
+mutta käsiala oli reipas. Tuntui siltä kuin niiden kirjoittaminen ei
+olisi tuottanut mitään vaivaa, niin ne olivat pitkiä ja tekivät selkoa
+kaikesta mitä kirjoittaja näki ja koki noissa kaupungeissa, joissa hän
+oleskeli. Hän oli silloin ollut naimisissa noin 4 vuotta, pieni
+3-vuotias Hans oli hänen mukanaan, vuoden vanha tyttö oli Tartossa
+isoäidin luona, ja Wienissä syntyi hänen kolmas lapsensa. Tästä jo voi
+päättää, ettei se matka niin aivan vaivaton ollut, kun siihen vielä
+tulee lisää, että usein oltiin rahapulassa ja aina piti asuntoja ja
+ruokapaikkoja valitessa katsoa, etteivät vain tulleet kalliiksi.
+
+Mutta ihmeen hyvällä päällä hän jaksoi olla, ei hän epämukavuuksista ja
+puutteellisuuksista puhuessaankaan milloinkaan valita, laskee vain
+pikemmin leikkiä. Tietysti ei hän paljonkaan iltasin voinut olla ulkona
+ja jättää pientä poikaansa yksin ja usein hän päivisinkin otti hänet
+mukaansa, välistä vain siksi, että pienokainenkin saisi astua niitä
+paikkoja, joita äiti piti niin suuressa kunniassa, kuten esim. Göthen
+syntymäkotia Frankfurt am Mainissa.
+
+Lydia Jannsenin kihlautuminen ja avioliittoon meno oli aikoinaan yllätys
+kaikille hänen ystävilleen ja tuttavilleen. Hän oli silloin jo lähes
+30-vuotias, oli antanut rukkaset niin monelle ihailijalle ja lausunut
+monta epäilevää ajatusta avioliitosta onnen tuottajana. Ja sitten hän
+otti erään lättiläisen lääkärin, jolle hänen virolaiset harrastuksensa
+olivat aivan vieraat, joka jo ulkomuodosta päättäenkin tuntui kaikkea
+muuta kuin runolliselta ja jolla oli toimi Kronstadtissa, joten Lydia
+Jannsenin täytyi jättää Tartto ja koko se piiri, missä hän sitä ennen
+oli oleskellut.
+
+"Oliko hän onnellinen avioliitossaan?", utelin hänen sisareltaan, sillä
+vaikea oli ajatella "virolaisten satakieltä" tuossa vieraassa,
+venäläisessä ympäristössä. Siihen ei kukaan, ei edes oma sisar, osannut
+antaa tyydyttävää vastausta, mutta sen kyllä kaikki myönsivät, että
+hänen laulunsa sen jälkeen vaikeni ja hänen kirjallinen tuotantonsa
+loppui. Myöskin sen he totesivat, ettei hän Kronstadtissa viihtynyt. Hän
+lausui muun muassa eräässä kirjeessään, ettei hän ymmärtänyt Julius
+Cæsaria, joka mieluummin oli ensimäinen pienessä kaupungissa kuin
+toisena Roomassa. Hän olisi vaikka viimeinen Tartossa, kun vain saisi
+oleskella siellä.
+
+Mutta miksi hän, joka sitä ennen yhtenään oli omistanut elämänsä
+kirjallisille harrastuksille, ne sitten tykkänään jätti? Osaksi vaikutti
+ehkä siihen sairaus. Hänen terveytensä ei yleensä milloinkaan ollut
+aivan vankka, ja viimeiset vuotensa hän sairasti hivuttavaa, kalvavaa
+syöpää. Osaksi ehkä myös sekin, että virolaisten lupaava kevät oli
+ohitse, eikä sitä seurannutkaan kaunis kesä, vaan kolkko syksy
+vihurituulineen, jotka repivät ja raatelivat arkaa, vasta alulle
+päässyttä kylvöä. -- 1869, jolloin Virossa vietettiin ensimäistä
+laulujuhlaa, oli Lydia Jannsen täynnä kansallista innostusta. Hän oli
+silloin julkaissut kertomuksensa *Ojamölder ja tema minija* (Oja-mylläri
+ja hänen miniänsä) sekä runokokoelmat *Waino lilled* (Nurmikukat) ja
+*Emmajõe ööpik* (Emajoen satakieli). Seuraavana vuonna hän kirjoitti
+virolaisille heidän ensimäiset näytelmäkappaleensa, joita
+juhlatilaisuuksissa esitettiin, sillä varsinaista teatteria ja
+varsinaisia näyttelijöitä ei ollut. Kappalten aiheena oli kansan elämä
+ja niihin moniin lauluihin, joita siellä esitettiin, oli kirjailija itse
+säveltänyt melodiat ja säesti niitä kulissien takana.
+
+Mutta sitten alkoivat nuo hirveät puolueriidat Virossa, ei ymmärretty
+yhdessä tehdä työtä Viron kansan aineellisen ja henkisen edistymisen
+eteen, vaan hajaannuttiin toisiaan vastustaviin puolueisiin, syytettiin
+ja haavoitettiin toinen toisiaan, ja mikä kauheinta: vedottiin
+vieraaseen, joka ilolla tuli väliin saadakseen kaikki tukahutettua ja
+oman mallinsa mukaan laitettua. Käsittää miten niin hienotunteinen
+nainen kuin Lydia Jannsen kärsi kaikesta tästä, miten vähäpätöiseltä ja
+turhalta koko hänen toimintansa tuntui nähdessään tällaista
+raatelemista, jossa hänen köyhän, tietämättömän kansansa etu ei
+merkinnyt mitään, puoluemiesten oma kunnia ja kohoaminen sekä kättä
+taputtavien joukkojen itselleen hankkiminen oli kaikki kaikessa. Ei hän
+edes voinut hyväksyä niitä kireitä välejä, joita nuo virolaiset
+puoluejohtajat tahtoivat rakentaa itsensä ja saksalaisten välille, sillä
+olihan hän itse saanut saksalaisen kasvatuksen ja piti sieltä saamiaan
+kulttuuri-arvoja erittäin kalliina.
+
+Nämä seikat painostivat kyllä Eugenie Rosenthalinkin muuten niin
+valoisaa mieltä. Vaikka hänellä oli kaikkien kunnioittama puoliso, joka
+häntä ylitse kaiken rakasti, kaksi lahjakasta, lupaavaa poikaa ja kaunis
+rauhaisa kotinsa, muodostivat Viron surkeat valtiolliset olot ja sen
+kansassa piilevä eripuraisuuden henki sellaisen mustan taustan, josta ei
+koskaan voinut tykkänään vapautua. Hän piti meitä suomalaisia siihen
+aikaan aivan kadehdittavan onnellisina, meillä kun oli oma rahamme,
+europalainen ajanlaskumme, omat koulumme ja laitoksemme. Monasti hän
+senjälkeen kävi Suomessa luonani ja usein hän suunnitteli, että kun
+hänen puolisonsa pääsisi täysinpalvelleena eläkkeelle, niin he kokonaan
+siirtyisivät tänne. Toisin kävi kuitenkin. Sama hivuttava tauti, joka
+oli tuottanut hänen sisarelleen niin suuria tuskia, ja lopulta
+katkaissut hänen elinlankansa, vei Eugenie Rosenthalinkin ennenaikuiseen
+hautaan v. 1897.
+
+Eugenie Rosenthal ei jättänyt jälkeensä mitään kirjallisia
+muistomerkkejä kuten hänen sisarensa Lydia, mutta sensijaan hän oli
+ahkerassa kirjevaihdossa ystäviensä kanssa. Ehkäpä joku nuori virotar
+vielä joskus näiden kirjeiden ynnä hänestä säilyneiden suusanallisten
+muistojen avulla ottaa kuvatakseen tätä "Eesti rahvaan" jaloa tytärtä,
+sillä hänen kaltaisensa henkilön muisto sietää elää.
+
+
+
+
+HECTOR DENIS.
+
+
+Keväällä 1913 sain pinkan sanomalehtiä Belgiasta.
+
+Tiesin jo käsialasta ken ne oli lähettänyt ja arvasin, että hän niiden
+kautta tahtoi antaa minulle osaa jostain mieltäkiinnittävästä
+tapahtumasta.
+
+Aivan oikein, siellä oli erään tutun henkilön kuva: kauniit,
+miellyttävät kasvot, joiden henkevää, nerokasta ilmettä niin usein olin
+ihaillut.
+
+Mutta mitä tämä merkitsi?
+
+Sen hauskan uutisen sijasta, jonka toivoin saavani lukea, seisoikin,
+että näiden henkevien kasvojen omistaja, professori *Hector Denis*
+äkkiarvaamatta oli kuollut. Vielä edellisenä päivänä hän oli ollut
+täydessä toiminnassa, päivemmällä parlamentin istunnossa, illalla
+eräässä työväen komiteassa, mutta kun sitten seuraavana aamuna mentiin
+hänen huoneeseensa, oli hän kylmänä vuoteessaan. "Sydänhalvaus", oli
+hänen vanhin poikansa, joka on lääkäri, selittänyt.
+
+[Kuva: Hector Denis.]
+
+Olen varma siitä, että jokaisesta, ken oli ollut tekemisissä Hector
+Denis'n kanssa, tuntui, tämän järkyttävän uutisen kuullessaan, samalta
+kuin minustakin. Oli kuin kaunis, lämmin kesäpäivä yhtäkkiä olisi
+muuttunut kylmäksi ja kolkoksi, taivas mennyt pilveen ja aurinko
+lakannut paistamasta. Ja jokainen heistä huokasi varmaan samaten kuin
+minäkin: "Paras, hienoin ihminen, jonka olen tuntenut, on nyt siis
+poissa, jaloin, myötätuntoisin sydän on tauonnut tykkimästä, sointuva,
+kaunis ääni, joka puhui viisaita, innostuttavia sanoja, ei siis enää
+tule kaikumaan."
+
+Lehdissä, joissa oli uutinen hänen kuolemastaan, kerrottiin sitten hänen
+elämäntyöstään, tai siihen oikeastaan vain viitattiin, sillä olihan se
+yleisesti tunnettu Belgiassa, ja vieläpä kauas sen rajojen
+ulkopuolellakin.
+
+Kaikki tiesivät, että hän oli Brüsselin yliopiston suosituimpia
+professoreja, että hän oli sekä lakitieteen että filosofian ja
+luonnontieteiden tohtori, parlamentin jäsen, etevä tiedemies ja tutkija,
+joka oli julaissut koko joukon huomattavia teoksia sosiologian,
+tilastotieteen ja kansantalouden alalla.
+
+Mutta ennen kaikkea sanomalehdet viittasivat siihen, miten suurenmoinen
+ja ihanteellinen hän oli ollut ihmisenä, kuinka kaikki ne, jotka olivat
+joutuneet hänen vaikutuksensa alaisiksi, olivat saaneet hänestä
+haihtumattomia vaikutelmia.
+
+Siinä toistettiin ne sanat, jotka hänen seuraajansa yliopistossa, tri
+Ley, oli lausunut aloittaessaan luentosarjansa ja suurta edeltäjäänsä
+muistaessaan.
+
+»Ajatukseni johdattavat minut parikymmentä vuotta taaksepäin, jolloin
+ensi kerran nuorena ylioppilaana astuin tähän saliin, missä kaikki on
+entisellään. Ensimäinen professori, jonka näin nousevan kateederiin, oli
+Hector Denis. Hän oli silloin vielä parhaassa miehuuden ijässään, ja
+muistan niin selvästi vielä minkä vaikutuksen hänen hieno,
+mitalintapainen profiilinsa ja hänen ilmeensä, yhtaikaa sekä lempeä,
+että tarmokas, teki minuun. Korvissani soi vieläkin hänen hillitty
+äänensä, kun hän yleisin piirtein kuvasi meille filosofian ja moraalin
+suuria probleemeja, kuten hänellä oli tapana tehdä alkaessaan
+sielutieteellisen luentosarjansa. Hän voitti meidät heti, me olimme
+kaikki joutuneet hänen harvinaisen viehätysvoimansa alaisiksi, ja ihan
+ensimäisestä luennosta viimeiseen asti me tunsimme yhä uudestaan sen
+ihmisyyden henkäyksen, joka huokui kaikesta mitä hän sanoi. Hän osasi
+puhua innostuksen kieltä, hän tiesi miten esittää nuorille. Hän oli
+opettajana aivan verraton. Hän pani luentoihinsa koko intonsa; koko
+hänen suurenmoinen sielunsa kuvastui niissä.
+
+Usein hän toisti runoilijan sanat: »Mikä on suuri elämä? Se on nuoruuden
+ajatus toteutettuna miehuuden ijässä.» Ja ne jäivät mieleen, sillä ne
+soveltuivat niin täydellisesti häneen, joka ne lausui.»
+
+Eräs toinen lehti taas puhui hänestä politikoitsijana, huomauttaen,
+kuinka hän alalla, jossa enimmäkseen vain intohimot vallitsevat, osoitti
+sellaista ylevyyttä, mielenmalttia ja pitkämielisyyttä, että kaikkien,
+yksin hänen vastustajiensakin, oli häntä kunnioittaminen. Siitä pitkästä
+puheesta, jonka hän päivää ennen kuolemaansa oli pitänyt parlamentissa
+ja joka oli kohdistettu raha-asiain ministeriä vastaan, sanoi
+*Vandervelde*, että hän puhui kuin isä erehtyneelle pojalleen, hyvyyden
+sädekehä oikein ympäröi hänen otsaansa.
+
+Vielä lehdet kertoivat hänen suurenmoisista hautajaisistaan, joissa
+Belgian koko intelligenssi ja koko työväenpuolue punaisine lippuineen --
+hän oli ollut heidän edustajansa parikymmentä vuotta parlamentissa --
+oli mukana. Surusaaton ohikulku oli kestänyt lähes tunnin ja kirstua,
+joka oli aivan kukkien peittämä, oli seurannut kuusi seppeleillä
+täytettyä vaunua.
+
+Kaikkia näitä minä luin ja vaivuin muistojen maailmaan. Ei näissä
+kiittävissä kuvauksissa ollut sanaakaan liikaa, päinvastoin. Hänessä oli
+vielä monta puolta, joihin eivät lehdet olleet koskettaneetkaan. Eivät
+ne esim. olleet puhuneet mitään hänen suurenmoisesta
+vieraanvaraisuudestaan; kuinka hän avasi kotinsa kaikille muukalaisille,
+jotka kääntyivät hänen puoleensa. Ihan omasta kokemuksesta sen tiesin.
+
+Parikymmentä vuotta sitten matkustin pakiparaastaan Brüsseliin, koska
+tiesin, että siellä oli laajalle levinnyt, vapaamielinen sanomalehdistö
+ja erinomaisen virkeä työväenliike, joihin molempiin tahdoin tutustua.
+
+Löytääkseni henkilöitä, jotka voisivat minua hiukan opastaa, käännyin
+erään vapaamielisen sanomalehden puoleen ja sain sieltä muun muassa
+*Hector Denis'n* osoitteen. Olihan se uhkarohkeata -- olen nyt
+jälestäpäin tuuminut -- mennä vaivaamaan henkilöä, jolla oli niin paljon
+tekemistä, että hänen monta kertaa täytyi kiireellisten töitten takia
+valvoa yökaudet, kun häntä aina niin paljon päivisin häirittiin. Mutta
+sillä hetkellä en sitä niin paljon tullut ajatelleeksi, ja professori
+Denis ei sitä itse millään tavalla osoittanut. Hänen käytöksensä oli
+niin hieno, niin ritarillinen, huomaavainen ja lempeä, etten ollut
+moista koskaan ennen nähnyt.
+
+Hänen kasvonsa loistivat, kun kerroin jo edellisenä kesänä sattumalta
+joutuneeni Brüsseliin ja silloin siihen niin mieltyneeni, että päätin
+tulla uudestaan.
+
+[Kuva: Hector Denis'n puoliso ja hän itse keski-ikäisenä.]
+
+»Niin, eikö totta, että ken kerran on Belgiassa käynyt, hän tulee tänne
+aina uudestaan. Tämä on sellainen pieni intressantti maa, täynnä
+historiallisia muistoja ja tulevaisuuden toiveita.» Ja hän rupesi
+kertomaan heidän työväenliikkeestään, miten pitkälle se jo oli joutunut,
+kuinka sen toimesta oli saatu aikaan suuret osuusleipomot, osuuskaupat,
+osuusapteekit ja komeat kansantalot. Hän antoi minulle näitä asioita
+koskevaa kirjallisuutta ja pyysi minua heti jäämään heille aamiaisille.
+Siihen aikaan eli vielä hänen vaimonsa, joka samalla oli hänen
+työtoverinsa ja kaikkien hänen henkisten rientojensa jakaja.
+
+[Kuva: Brüsselin kansantalo.]
+
+Tätä ensimäistä käyntiä seurasi lukemattomat muut. Viihdyin niin hyvin
+Brüsselissä, että tulin viettäneeksi siellä monta kesää, seurasin
+yliopistossa Hector Denis'n luentoja ja olin usein sunnuntaisin kutsuttu
+hänen perheeseensä päivällisille, jotka palvelijoiden sunnuntaivapauden
+takia syötiin aikaisin, ja sitten siirryttiin heidän -- kaupungin
+oloihin nähden -- tilavaan puutarhaansa, missä keskusteltiin, käveltiin,
+levättiin ja väliin pantiin leikiksikin. Sinne tulivat nimittäin aina
+myöskin hänen molemmat poikansa nuorine rouvineen ja pikku lapsineen, ja
+kotona hänellä vielä oli yksi lapsistaan, pieni, kymmenvuotias Germaine,
+joka oli isän silmäterä. Kaikki tiesivät miten suuresti prof. Denis oli
+kiintynyt tähän tyttöseensä -- suloinen ja sievä hän olikin -- ja siksi
+häntä tuon suuren isän takia aivan erityisesti huomattiin ja
+hemmoteltiin. Eräs Hector Denis'n ihailijoista, muistaakseni eräs
+puolalainen tohtori, oli pannut Germainen nimelle kymmenentuhatta fr.
+pankkiin, ja kaikki isän oppineet tuttavat, läheltä ja kaukaa,
+lähettivät hänelle aina kuvallisia postikortteja. Eikä isä itse koskaan
+käynyt missään panematta pikku tytölleen menemään kuvakorttia, joissa
+väliin oli hyvin sattuva teksti. Kun me olimme katsomassa Waterloon
+taistelukenttää, joka, kuten tunnettua, on lähellä Brüsseliä, lähetti
+isä hänelle sieltä kortin, johon kirjoitti: "Täällä, minun rakas
+tyttöni, vapaus kerran pelastettiin."
+
+Muuten ei voi kuvitella mitään mieltäkiinnittävämpää kuin oli käynti
+Waterloon kentällä; Hector Denis'n seurassa. Päästyämme nimittäin ylös
+siellä olevalle 45 m. korkealle kummulle, johon johtaa 226 porrasaskelta
+ja jossa ylinnä seisoo leijona, joka on valettu ranskalaisilta otettujen
+kanuunien pronssista, piti prof. D. meille täydellisen luennon taistelun
+käynnistä, osoittaen mistä suunnista liittoutuneet olivat tulleet, mihin
+pysähtyneet, mitä kunakin tuntina oli tapahtunut. Alas astuttuamme hän
+vei meidät katsomaan erästä lähellä olevaa Papelotte nimistä taloa,
+jonka muureissa ja portissa vieläkin näkyi kuulia ja kanuunan kuulien
+jälkiä.
+
+Tämä Papelotte on muuten hyvin muistorikas paikka. Paitsi että Hector
+Denis siellä oli tehnyt vaimonsa tuttavuuden ja viettänyt siellä
+loma-aikansa hänen kanssaan, oli Viktor Hugo asunut siellä
+kirjoittaessaan romaaniaan »Les misérables» (Kurjat).
+
+[Kuva: Waterloon läheisyydessä oleva Papelotte niminen talo.]
+
+Joka tiistai-ilta oli herrasväki Denis'llä vastaanotto, jolloin olin
+tilaisuudessa tapaamaan heidän salongissaan niin monta intressanttia
+henkilöä. Ei kukaan siellä näkemistäni ole kuitenkaan niin selvästi
+jäänyt mieleeni kuin *Elisée Reclus*. Hän oli pienikasvuinen, jo aivan
+harmaahapsinen ja kurttuinen, mutta silmät olivat vielä niin
+ihmeteltävän kirkkaat ja läpitunkevat. Kun me muut joimme teetä, tuotiin
+hänelle lasi kylmää vettä, muuta en nähnyt hänen koskaan iltasin
+nauttivan. Olin juuri joku vuosi aikaisemmin hiukan tutustunut hänen
+jättiläiskokoiseen maantieteeseensä, tiesin että hän oli valtiollisten
+mielipiteittensä takia karkoitettu Ranskasta, ja katselin häntä mitä
+suurimmalla kunnioituksella.
+
+Hänen tulonsa Brüsseliin oli muuten aikaansaanut suuria mullistuksia
+sikäläisessä yliopistoelämässä. Hector Denis, joka juuri siihen aikaan
+oli yliopiston suosittu rehtori, oli muutamien muiden vapaamielisten
+opettajien kera pyytänyt, että Reclus pitäisi sarjan maantieteellisiä
+luentoja Brüsselin yliopistossa, johon tämä myöskin oli suostunut. Mutta
+silloin tulee kielto yliopiston vanhoilliselta hallitukselta. Kun
+ylioppilaat sen johdosta panivat toimeen mielenosoituksen ja rehtoria
+vaadittiin heitä siitä rankaisemaan, luopui Hector Denis rehtorin
+toimestaan.
+
+Kaikki tämä herätti sellaista huomiota ja mielipahaa vapaamielisissä
+piireissä, että siellä yhtäkkiä koottiin niin paljon varoja, että
+voitiin perustaa uusi yliopisto (l'université nouvelle) jonka
+kuuluisimpia opettajia Elisée Reclus oli kuolemaansa asti.
+
+Vaikka Hector Denis oli niin täydellisesti kansainvälinen, niin vapaa
+kaikista rotu- ja kieliennakkoluuloista, oli hän sentään suuri
+patriootti. Aina hän innostui, kun oli kysymys Belgiasta.
+
+»Eihän hän ole mikään oikea sosialisti,» huomautti eräs norjalainen
+ystäväni, joka oli ollut kanssani prof. D:n kodissa, »sillä eiväthän
+sosialistit välitä isänmaastaan, sen muistomerkeistä ja laitoksista niin
+mitään.»
+
+[Kuva: Kokoussali Brüsselin Kansantalossa.]
+
+»Kyllä hän sentään on», vakuutin minä, »mutta hän on ottanut siitä sen,
+mikä on sen ydin: pienten kohottaminen, kaikille inhimillisten olojen
+hankkiminen.»
+
+Muistan niin selvästi, kuinka hän kerran, kun olimme menossa katsomaan
+työväen osuusleipomoa, joka sijaitsee eräässä esikaupungissa, missä
+asunnot ovat köyhän näköisiä, osoitti korkealla kummulla kohoavaa
+"Oikeuden palatsia" ja sanoi: "Voi jos voisin nostaa kaikki nuo pienet
+tuolta laaksosta tämän tasolle". Se oli niin kuvaavaa koko hänen
+työlleen. Aina hän tahtoi kohottaa ja nostaa ihmisiä sekä henkisesti
+että aineellisesti.
+
+Tietysti Hector Denis'n kaltainen henkilö myöskin kannatti ja edisti
+naisten pyrintöjä vapauteen ja tasa-arvoisuuteen. Hän oli Belgian
+naisasialiikkeen paras tuki ja apu. V. 1912 pidetyssä
+naisasiakongressissa Brüsselissä, missä prof. Denis oli
+kunnia-presidentti, piti liiton sihteeri, tri *Marie Popelin* hänelle
+kiitospuheen, jossa hän huomautti, että kaikki ne naisia koskevat
+parannukset, jotka lainsäädännön alalla Belgiassa oli saatu aikaan,
+olivat Hector Denis'n ansioksi luettavat, sillä hän oli ne parlamentissa
+ottanut esille ja ajanut ne läpi.
+
+Hector Denis'tä ajatellessani, soi J. Stuart Millin sanat vaimostaan
+korvissani: "Jos hänen kaltaisiaan henkilöitä olisi useampia, olisi tämä
+maailma jo se paratiisi, josta me kaikki uneksimme".
+
+
+
+
+ALEXANDER HERZENIN TYTTÄREN LUONA.
+
+
+Kukapa ei tuntisi Alexander Herzenin nimeä. Kaikki, jotka vain hiukankin
+ovat seuranneet Venäjän kansan vapaudentaistelua, tietävät, että hänen
+nimensä viime vuosisadan keskivaiheilla loisti kaikkia muita nimiä
+kirkkaammin, että hän *Kello* nimisen, Lontoossa toimitetun
+"maanalaisen" sanomalehtensä avulla hallitsi ja ohjasi koko sen aikaista
+nuorta Venäjää. Vielä kauemmaksi hänen vaikutuksensa ulottui. Ihan
+varmana kerrotaan nimittäin, että hovi ja hallitsija itsekin luki hänen
+salaista lehteään ja sieltä ne olivat maaorjien vapauttamisaatteetkin
+kotoisin.
+
+Sattumalta kuulin Parisissa ollessani, että hänen tyttärensä Olga
+Herzen, professori Monod'n puoliso, asui Versailles'issa. Tuskinpa
+kuitenkaan olisin lähtenyt häntä etsimään tämän kuuluisan isän takia,
+ellei Olga Herzenin nimeen liittyisi eräs toinenkin, kallis ja rakas
+kaikille, jotka sen ovat oppineet tuntemaan, *Malvida von Meysenbug'in*
+nimi. Kuka sitten oli Malvida von Meysenbug? Hän oli ihanteellisimpia
+naisia, joita koskaan on elänyt, taiteilijasielu, joka etupäässä muovasi
+itsestään elämän koulussa taideteoksen. Kaikki runsaat lahjansa ja
+taipumuksensa, järkensä ja sydämensä hän niin sopusointuisesti kehitti,
+että nimitys ihanneluonne on aivan paikallaan hänestä puhuessa. Siksi
+hänellä olikin niin sanomaton vaikutusvalta muihin ihmisiin. Nuoriso
+rakasti häntä ja piti suurimpana onnenaan olla hänen kanssaan,
+aikakauden etevimmät henkilöt etsivät hänen seuraansa ja vaatimattomat
+työmiehet ja työläisnaiset ihailivat häntä kuin pyhimystä. Kun hän monia
+vuosia sitten kuoli Roomassa, kävi koko sen kaupunginosan köyhälistö,
+jonka keskuudessa hän asui, polvistumassa hänen kirstunsa ääressä.
+
+[Kuva: Malvida v. Meysenbug.]
+
+Mutta yhtä rakas hän on niille monille, jotka eivät koskaan ole häntä
+personallisesti tunteneet, vaan ainoastaan lukeneet hänen elämäkertansa:
+*Die Memoiren einer Idealistin*[1] tahi joitakuita muita hänen
+teoksistaan, esim. *Das Lebensalter einer Idealistin*,
+*Stimmungsbilder*, *Individualitäen*, j. n. e. Niissä hän täysin määrin
+antaa lukijalle henkensä rikkaita aarteita, niissä saapi tutustua hänen
+suurenmoiseen, jaloon luonteeseensa, hänen ihanteelliseen
+maailmankatsantokantaansa. Ensinmainitussa teoksessa on sitäpaitsi
+tilaisuudessa seuraamaan hänen kehitystään hamasta lapsuudesta.
+
+[1] Ilmestynyt O. Y. Werner Söderströmin kustannuksella pari vuotta
+sitten nimellä »Elämä aatteiden puolesta» Tyyne Haapasen suomentamana.
+
+Malvida von Meysenbug syntyi saksalaisen ministerin tyttärenä v. 1816 ja
+sai nuoruudessaan kovastikin kokea miten sidottu nainen on, miten
+ankarasti hänessä tuomitaan kaikkea sitä, jota miehessä kiitetään: hänen
+vapauden ja itsenäisyyden tarvettaan, hänen toimintahaluaan, hänen
+tiedonjanoaan. Hänen ainoa tehtävänsä piti olla elää kotia ja
+seuraelämää varten. Mutta tämä ei tyydyttänyt Malvidan palavaa sielua.
+Hän huomasi sangen aikaisin kuinka mitätön ja tyhjä se n. k. suuren
+maailman seuraelämä oli, miten pintapuoliset ja vähäpätöiset ne
+kysymykset olivat, joita siellä pohdittiin.
+
+Aikaa myöten myöskin kodin ilmakehä kävi hänelle raskaaksi. Helmikuun
+vallankumous oli kynnyksellä ja raikkaat kevättuulahdukset virtasivat
+läpi maiden. Kansanvaltaisuuden aate oli keskustelun esineenä kaikissa
+edistyspiireissä, vapauden ja veljeyden ihanne pani mielet innostumaan.
+Tämä mahtava henkinen liike tempasi myöskin Malvida von Meysenbugin
+mukanaan. Hän antautui ajan suuria kysymyksiä tutkimaan, löysi paljon
+hengenheimolaisia ja iloitsi jokaisesta vapauden voitosta. Mutta samassa
+määrin kun hän liittyi vapausliikkeeseen ja omisti sen ihanteet ja
+päämäärät, kävi hänen lähin ympäristönsä hänelle tylyksi ja vieraaksi.
+Se ei nähnyt ajan riennoissa muuta kuin ylpeyttä ja itsekylläisyyttä,
+kaiken jumalallisen ja inhimillisen lain polkemista. Tämä koski
+äärettömästi Malvidan hienotuntoiseen, arkaan luonteeseen, ja pian hän
+sai kokea vieläkin kovempia. Se nuori vapaudensankari *Theodor Althaus*,
+jonka kanssa hän parin vuoden kuluessa oli jakanut jokaisen tunnelman,
+jokaisen aatteen ja jonka vaimoksi hän oli lupautunut, näyttäytyi
+rakkauskysymyksissä olevan perhosluonne, joka liehakoi toisesta
+kaunosielusta toiseen, ja jätti hänet ilman ainoatakaan selvityksen
+sanaa. Vuoden 1848 kevättuulahduksia seurasi mitä kauhein takatalvi, ja
+hallitukset riensivät kilvan vainoomaan, vangitsemaan ja karkoittamaan
+kaikkia liikkeen huomattavimpia johtajia. Malvida von Meysenbug joutui
+myöskin tuttavuutensa ja kirjevaihtonsa takia heidän kanssaan epäilyksen
+ja poliisivalvonnan alaiseksi ja sai lopulta hienon viittauksen lähteä
+maastaan.
+
+Hän oli kaiken tämän johdosta sekä henkisesti että ruumiillisesti niin
+murtunut ja väsynyt, että elämä tuntui hänestä sietämättömältä taakalta,
+ja että hän jo epätoivoissaan oli päättänyt lähteä Amerikaan voidakseen
+katkaista kaikki entisyyden siteet. Ainoastaan hänen äitinsä kyyneleet
+ja rukoukset saivat hänet tämän päätöksen hylkäämään. Kun karkoituskäsky
+saapui, ohjasi hän kulkunsa Lontooseen ja sai siellä, ensi aikoina
+varsinkin, hyvin selvästi kokea, miten työläs sivistyneen naisen oli
+ansaita leipänsä, miten halveksivasti häntä monestikin kohdeltiin
+varakkaissa porvarillisissa perheissä, joiden nuorisoa hän opetti.
+
+Englantiin oli siihen aikaan kaikki valtiollisesti karkoitetut eri
+maista vetäytyneet, koska se oli ainoa maa, joka soi heille tyyssijan.
+Malvida von Meysenbug joutui heti heidän piiriinsä ja voitti siellä
+paljon ystäviä herttaisen olentonsa, laajojen tietojensa, kaikelle
+ylevälle ja kauniille avonaisen luonteensa takia. Hän seurusteli siten
+*Gottfrid Rinkelin*, *Kossuthin*, *Mazzinin* ja ennen muita *Alexander
+Herzenin* kanssa.
+
+Alexander Herzen oli silloin parhaassa miehuuden ijässään, mutta jo
+monet kovat kolaukset kestänyt. Venäjällä ollessaan hän oli ollut
+poliisivalvonnan alainen, vankilassa ja kahdesti karkoitettu. Monen
+vastuksen perästä hän oli saanut passin itselleen ja nuorelle vaimolleen
+ulkomaille lähteäkseen, läheltä seurannut helmikuun vallankumousta,
+tuntenut ääretöntä pettymystä ja sen johdosta kirjoittanut nerokkaat
+mietelmänsä, *Vom andern Ufer* nimisessä teoksessa. Vähää ennen
+Englantiin tuloaan hän päälle päätteeksi oli menettänyt vaimonsakin,
+nuoruutensa lemmityn. Eräänä päivänä hän itkien valittaa Malvida von
+Meysenbugille, että kaikki asiat hänen talossaan olivat nurin kurin,
+että hänen tyttärensä olivat tykkänään äidillisen johdon ja kasvatuksen
+puutteessa. "Ja toden totta", hän lisää, "olisin toki ansainnut paremman
+kohtalon".
+
+Herzen tiesi kenen puoleen hän kääntyi, sillä siitä hetkestä otti
+Malvida v. M. hänen tyttäriensä kasvatuksen sydämen asiakseen. Herzen ei
+onneksi ollut aineellisessa ahdinkotilassa kuten moni muu sen ajan
+vapaussankareista, sillä hänen isänsä, eräs venäläinen ruhtinas, oli
+jättänyt hänelle koko omaisuutensa. Malvida muutti siis Herzenin taloon,
+ja järjesti siellä kaikki asiat erinomaiseen kuntoon. Siihen asti siellä
+oli juossut vieraita aamusta iltaan, kuten vieraanvaraisessa kodissa
+ainakin, niin ettei isäntä saanut koskaan rauhassa työskennellä; Malvida
+pani heti toimeen määrätyt vastaanottopäivät. Hän rupesi lukemaan
+vanhemman tyttären *Natalien* kanssa, joka jo silloin oli kouluijässä,
+ja nuorempi, pikku *Olga* sai mitä hellimmän huolenpidon osakseen.
+Venäjän kärsivä kansa ja sen rikkaat kirjalliset aarteet, joista länsi
+Europa siihen aikaan oli sangen tietämätön, astuivat tietysti Herzenin
+kanssa keskustellessa sangen elävästi Malvidan eteen ja herättivät
+hänessä myötätuntoisuutta ja vastakaikua.
+
+[Kuva: Olga Herzen 7-vuotiaana.]
+
+Sanomattoman onnelliset olivat ne vuodet, jotka Malvida vietti Herzenin
+talossa. Lapset kiintyivät häneen kuin äitiin ja kehittyivät sekä
+ruumiillisesti että henkisesti hänen hoidossaan. Kaikkialla vallitsi
+järjestys ja sopusointu. Mutta eräänä päivänä pysähtyivät vaunut
+portaiden eteen ja niistä astuu Herzenin vanha toveri Ogarev ja hänen
+puolisonsa, jotka varta vasten tulivat Venäjältä häntä tervehtimään.
+Herra Ogarev oli hienotuntoinen idealisti, kuten useimmat
+vallankumoukselliset venäläiset, mutta rouva oli ihan toista maata,
+oikullinen, kateellinen ja vallanhimoinen. Hän ei voinut sietää sitä
+saksalaista vaikutusta, jonka tapasi Herzenin talossa, ja päätti tehdä
+siitä lopun. Ja koska raa'an epähienon luonteen on sangen helppo
+taistella hienoa vastaan, koska se käyttää mitä asetta tahansa, pääsikin
+hän suhteellisesti pian tahtonsa perille. Herzenin olisi tietysti
+pitänyt lausua ratkaiseva sana, mutta hän oli siksi epäkäytännöllinen ja
+huono ihmistuntija, ettei hän huomannut rouva Ogarevin juonia ja sitä
+kieroa asemaa, johon tämä saattoi hänen lastensa kasvattajan. Sitä
+paitsi hän ihaili kaikkea, joka tuli Venäjältä päin. Ei aikaakaan niin
+Malvida näki mahdottomaksi jäädä Herzenin taloon, koska kaikki mitä hän
+oli järjestänyt kumottiin, ja kaikkia hänen määräyksiänsä vastustettiin.
+Hän lähti siis, mutta verta vuotavin sydämin erotessaan kasvateistaan,
+erittäin pikku Olgasta, johon hän oli sanomattomasti kiintynyt.
+
+Herzenin talossa hän oli oppinut venättä ja elätti itseään sen jälkeen
+käännöstöillä ja kirjoittamalla venäläisiä kirjallisuuskatsahduksia eri
+lehtiin. Seuraavana talvena hän oleskeli Parisissa, jonne eräs hänen
+tuttavansa, varakas rouva *Schwabe*, oli pyytänyt häntä itseään
+seuraamaan. Siellä hän tutustui *Richard Wagneriin*, joka tuttavuus
+vähitellen kehittyi läpi koko elämän kestäväksi ystävyydeksi, ja siellä
+hän myöskin ensikerran sai ihailla hänen jättiläisluomiaan. Uudet
+vaikuttimet, uudet tuttavuudet, uusi ympäristö vaikuttivat sanomattoman
+terveellisesti Malvidaan; pettymykset ja surut haihtuivat ja hän löysi
+jälleen itsensä ja käsitti tehtävänsä.
+
+Silloin saapui yhtäkkiä kirje Alexander Herzeniltä, jossa tämä pyysi
+Malvidaa uudestaan rupeamaan hänen tytärtensä, erittäinkin pikku Olgan
+kasvattajaksi. Malvida taisteli aluksi itsensä kanssa. Hän tunsi elämän,
+hän tiesi, että kaikki siteet, olivat ne sitten ystävyyden tai
+rakkauden, vaikuttivat kahlehtivasti, rajoittivat yksilön
+toimintavapautta, ehkäisivät hänen itsemääräämisvaltaansa, tuottivat
+suruja ja pettymyksiä. Mutta rakkaus pikku Olgaan voitti viimeiseltä.
+Hän pani vain ehdoksi saada kasvattaa hänet ihan oman vakaumuksensa
+mukaan, ilman sivuvaikuttimia. Se hänelle suotiinkin ja hän otti siis
+Olgan luoksensa ensin Parisiin ja sittemmin Italiaan, jossa hän
+pääasiallisesti oleskeli. --
+
+Tässä Malvida von Meysenbugin muistelmien ääriviivat, mutta niissä on
+paljon enemmän kuin tavallisessa elämäkerrassa, sillä niissä kokonainen
+aikakausi taisteluineen ja harrastuksineen astuu lukijan eteen. Hän
+tutustuu siinä sen ajan jaloimpiin henkiin ja niihin ihanteisiin ja
+aatteisiin, jotka heitä elähyttivät. Kuvaus on niin elävä ja vilkas,
+että lukija aivan selvään näkee nuo henkilöt, seurustelee heidän
+kanssaan ja jakaa heidän voittonsa ja pettymyksensä. Ja entä Malvida
+itse! Hän on käynyt lukijan parhaaksi ystäväksi, josta ei enää
+milloinkaan tahtoisi erota. Yhä edelleen tekee mieli seurustella hänen
+kanssaan, kulkea hänen opastamanaan eri maissa ja kuulla hänen
+arvostelunsa ihmisistä ja tapahtumista. Lukemattomat olivatkin ne, jotka
+luettuaan Malvida von Meysenbugin muistelmat, kirjoittivat hänelle tai
+kävivät häntä tervehtimässä. Ja nyt kun ei häntä enää ole,[1] siirtyvät
+ajatukset aivan itsestään hänen kasvattinsa Olga Herzen--Monod'n luo,
+jolle hän antoi kaikki suuret, jalot aatteensa.
+
+[1] Malvida v. Meysenbug kuoli Roomassa 86 vuoden vanhana 1903.
+
+Saatuani Olga Herzenin osoitteen, kirjoitin siis hänelle ja pyysin
+tilaisuutta saada tavata häntä. Parin päivän perästä saapui mitä
+ystävällisin vastaus ja kutsu tulla hänen luokseen. Määrätty päivä oli
+sangen sopimaton, koska olin lupautunut muualle, olinpa vielä ottanut
+pitääkseni pienen esitelmänkin Suomen oloista, mutta kaikki muut
+harrastukset saivat väistyä kun oli kysymys Malvida von Meysenbugin
+kasvatista.
+
+Oli mentävä puoli tuntia junalla ja parikymmentä minuuttia
+sähköraitiovaunulla viileitä kastanjakäytäviä ennenkuin saavuin *Amiel*
+nimiseen huvilaan.
+
+Hiukan arastellen soitin portin sivussa olevaa kelloa. Olin kyllä
+utelias näkemään etsimäni henkilön, mutta samassa pelkäsin, ettei
+todellisuus vastaisi sitä kuvaa, jonka mielikuvituksessani olin hänestä
+luonut. Portti avautui ja sievässä puutarhassa talon edustalla seisoi
+keski-ikäinen nainen pieni lapsi käsivarrellaan. Katselin häntä kauan ja
+tarkkaavasti.
+
+"Tekö siis, arvoisa rouva, olette Malvida von Meysenbugin kasvatti,
+hänen pikku Olgansa?"
+
+"Aivan oikein, mutta pikku Olgasta on kuten näette jo tullut isoäiti,
+joka leikkii tässä lastenlastensa kera", vastasi hän hymyillen.
+Herttaisuus, hyvyys ja avomielisyys loisti hänen kauniista kasvoistaan,
+hänen suurista, tummista silmistään. Hän johdatti minut sisään ja oli
+niin luonnollinen ja sydämellinen, kuin olisimme tunteneet toisemme jo
+kauan aikaa.
+
+Keskusteluaiheista ei suinkaan ollut puutetta, mutta tietysti me
+enimmältä puhuimme kalliista vainajasta. Oli niin monta yksityiskohtaa,
+joista halusin saada tarkempia tietoja ja Olga rouva vastasi aina
+peittelemättä ja suoraan. Ja kaikista hänen vastauksistaan kävi
+selville, kuinka rajattomasti hän oli rakastanut ja ihaillut
+kasvatusäitiään.
+
+"Olin vuosikausia kihloissa", kertoi hän, "ja siirsin aina hääpäivääni
+vain siksi, etten raskinnut erota Malvidasta. Mutta lopulta sulhaseni
+kävi kärsimättömäksi ja niinpä minun täytyi hänet jättää, mutta sen
+jälkeen alkoi meidän kirjevaihtomme. Vuosikymmenien kuluessa kirjoitin
+hänelle joka päivä ja kerroin kaikki iloni ja suruni. Ja kun en enää
+voinut vastustaa haluani tavata häntä, matkustin Roomaan ja kun lapseni
+kasvoivat suuremmiksi, oleskelivat he vuorotellen hänen luonaan
+Roomassa, rakastaen häntä kuin hellintä isoäitiä. Kesäisin hän taas kävi
+minua tervehtimässä täällä meidän huvilassamme ja joka kerta hän antoi
+istuttaa tänne puita ja pensaita. Kaikki ne sulotuoksuiset ruusut, jotka
+kapuavat muureja pitkin, kaikki varjoisat akasiapuut puutarhassamme ovat
+niin muodoin muisto häneltä. Hän sanoikin usein: "Sittenkun ei minua
+enää ole, niin ne muistuttavat sinua minusta." Kaipaan häntä niin
+sanomattomasti. Vaikka elän rakkaan puolison, lasten ja lastenlasten
+ympäröimänä, on hänen poismenonsa kuitenkin jättänyt tyhjän sijan, joka
+ei ole täytettävissä."
+
+Hän johdatti minut yläkerroksessa olevaan työhuoneeseensa, jonka seinät
+olivat koristetut Malvida von M:n kuvilla. Siellä oli kipsistä ja
+pronssista tehtyjä medaljonkikuvia, valokuvia eri ajoilta sekä
+taiteilija Lenbachin kaunis taulu hänestä. Siellä oli myöskin Malvida
+von Meysenbugin ystävien kuvia kuten esim. *Cosima* ja *Richard
+Wagnerin*, *Lisztin*, *Mazzinin*, *Schopenhauerin* ja *Nietzschen*
+kuvat.
+
+[Kuva: Malvida v. Meysenbug Lenbachin kuvan mukaan.]
+
+Olga Herzen näytti minulle valokuvia Malvidan kodista Roomassa, josta
+näki Colosseumin ja Palatinumin, sekä hänen viimeiset teoksensa
+*Irdische und himlische Liebe*, *Eine Reise nach Ostende* ja hänen
+kirjevaihtonsa *Nietzschen* kanssa, jonka tämän sisar *Elisabeth
+Förster--Nietzche* hiljattain on julkaissut.
+
+[Kuva: Alexander Herzen.]
+
+Tietysti talon muotokuvakokoelmassa myöskin oli Alexander Herzenin kuva.
+Salin seinällä se riippui ja komea se oli katsella. Suuri ajattelija ja
+politikoitsija istui siinä pää kättä vasten nojattuna; leveä, korkea
+otsa, läpitunkeva katse, tuuhea pitkä tukka ja voimakas ruumiinrakennus
+tekivät mahtavan vaikutuksen. Tuli ajatelleeksi nuorta jalopeuraa, joka
+hetkeksi on asettunut levähtämään, mutta jo seuraavassa
+silmänräpäyksessä on valmis taisteluun.
+
+Pyynnöstäni kertoi Olga rouva hiukkasen isänsä viimeisistä vuosista ja
+kuolemasta, joka tapahtui v. 1870, vähää ennen ranskalais-saksalaisen
+sodan alkua. Hän oli kauan aikaa viettänyt kuljeksivaa elämää,
+oleskellut vuorotellen Sveitsissä, Lontoossa ja Parisissa. Juuri tähän
+aikaan hän oli saapunut Parisiin, vuokrannut siellä avaran huoneuston ja
+kutsunut lapsensa ja Malvida von Meysenbugin luokseen. Eräänä iltana
+palatessaan valtiollisesta kokouksesta, jossa hän oli puhunut, valittaa
+hän vilua, mutta on muuten hyvällä tuulella ja kertoo illan
+tapahtumista. Yöllä hän sairastuu keuhkotulehdukseen ja muutaman päivän
+perästä häntä ei ole enää. Hän oli silloin vielä täysissä voimissa,
+ainoastaan 58 vuoden vanha. Sanoma hänen kuolemastaan herättikin siksi
+suurta surua kaikissa edistyspiireissä, ja vapauden ystävät eri maista
+ja kansoista riensivät Parisiin saattaakseen häntä viimeiseen
+lepokammioon.
+
+Tuntui sangen omituiselta keskustella Olga Herzenin kanssa ajatellessa,
+että hän oli hamasta lapsuudestaan elänyt niissä piireissä, joiden
+mielipiteet ja toimet ovat painaneet leimansa kokonaisen aikakauden
+sivistykseen ja suuntaan. Isänsä kodissa hän oli nähnyt kaikki sen ajan
+etevimmät vapauden sankarit: *Pulszkyn*, *Louis Blancin*, *Ledru
+Rollinin*, *Orsinin*, *Garibaldin*, *Mazzinin*, *Turgenevin* y. m.
+Kasvatusäitinsä luona ollessaan hän joutui Richard Wagnerin piiriin ja
+myöhemmin hän oli tutustunut Nietzscheen, joka ihaili häntä siihen
+määrin, että pyysi häntä vaimokseen, tietämättä, että hän jo silloin oli
+kihloissa professori Monod'n kanssa.
+
+Kansallisuutensa puolesta Olga Herzen myöskin antoi ajattelemisen
+aihetta. Syntyneenä venäläisistä vanhemmista, oli hänellä ollut
+saksalainen kasvatusäiti, lapsuutensa hän oli viettänyt Englannissa,
+ensi nuoruutensa Italiassa ja oman kodin perustettuaan oli Ranska käynyt
+hänen olopaikakseen ja hänen lastensa synnyinmaaksi.
+
+Niin monenmoiset vaihdokset ja vaikuttimet olisivat ehkä vaikuttaneet
+pintapuoliseen luonteeseen epäterveellisesti, mutta Olga Herzen oli
+niiden kautta vain syventynyt ja rikastunut. Oleskelu eri maissa ja eri
+kansallisuuksien keskuudessa oli opettanut häntä ymmärtämään ja
+kunnioittamaan ihmiselämää kaikissa sen eri muodoissa, se oli
+puhdistanut ja vapauttanut hänet natsionalismista ja
+kansallisuusturhuudesta, sekä opettanut häntä puolueettomasti seuraamaan
+ja arvostelemaan tapahtumia ja pyrintöjä. Tunsi koko ajan, että saattoi
+ottaa minkä kysymyksen tahansa keskustelun alaiseksi, ilman että se
+häntä hämmästyttäisi, loukkaisi tai pelottaisi. Ja siksi kuluivatkin
+tunnit kuin siivillä lentäen hänen seurassaan ja hänen herttaisen
+perheensä keskuudessa, jonka jäseniin minä illan kuluessa myöskin
+tutustuin.
+
+Jokunen päivä myöhemmin tuli Olga Herzeniltä kirje, jossa hän kutsui
+minut luokseen päivällisille, jotta saisin nähdä nekin perheenjäsenet,
+jotka eivät ensi käynnilläni olleet kotosalla. Silloin syventyivät
+kaikki edellisellä kerralla saamani vaikutelmat ja nuo Göthen sanat:
+"Die Stätte wo ein grosser Geist gelebt, sind eingeweiht für immer"
+soivat yhä uudelleen korvissani. Olihan koko koti suurien henkien
+muistolle vihitty. Heidän vaikutuksensa siellä kaikkialla tuntui, heidän
+henkensä puhui siellä voimakasta kieltään, he elivät siellä sen
+asukkaiden sydämissä.
+
+Minä tunsin, että tähän kotiin tutustuminen oli antanut minulle paljon,
+vielä enemmän kuin sinne mennessäni olin rohjennut toivoakaan. Ei siinä
+kyllin, että Malvida von Meysenbugin kuvaan oli liittynyt monta
+miellyttävää lisäpiirrettä, olin myöskin nähnyt, että ne siteet, jotka
+yhdistivät kasvatusäidin ja kasvattityttären toisiinsa, olivat vielä
+hellemmät ja lujemmat todellisuudessa kuin konsanaan Malvida von
+Meysenbugin "Muistelmissa".
+
+
+
+
+CATHERINE BRESCHKOVSKI.
+
+Venäjän vallankumouksen äiti.
+
+
+Oli kevättalvi 1907. Me täällä Suomessa olimme vielä suhteellisesti
+vapaita suurlakkomme jälkeen, mutta Venäjällä oli ohjakset jo pantu
+hyvin tiukalle. Silloin moni heidän vapaudentaistelijoistaan pakeni
+Suomen puolelle, saadakseen olla rauhassa ja tehdä työtä yhä edelleen.
+Mutta venäläiset viranomaiset saivat sen hyvinkin pian tietää ja
+rupesivat pitämään heitä ankarasti silmällä sekä ottamaan selkoa heidän
+olinpaikoistaan. Etusijassa epäiltiin meillä aina niitä perheitä ja
+ihmisiä, jotka olivat tunnetut radikaaleiksi ja venäläisen pakkovallan
+vastustajiksi. Vähitellen oli hyvin vaikea sijoittaa näitä ahdistettuja,
+sillä useimmissa kodeissa oltiin pelonalaisia. Kun siskoni kuuli tästä,
+tarjoutui hän antamaan turvapaikan jollekin pakolaiselle, ja niin
+»vallankumouksen äiti» joutui meille ja oli sitten useampia viikkoja.
+Olin ollut esitelmämatkoilla kun tämä tapahtui ja palatessani
+kuiskailtiin minulle, että meillä asui eräs vanha rouva, jonka
+venäläinen hallitus ennen muita olisi tahtonut saada käsiinsä.
+
+[Kuva: Catherine Breschkovski.]
+
+*Catherine Breschkovski* oli silloin siinä 60--70 välillä,
+harmaatukkainen ja monet kovat kokenut, mutta piirteet ja koko olento
+olivat vielä erittäin voimakkaat. Hän oli mitä yksinkertaisimmassa
+puvussa -- suora villahame ja suora röijy -- jonkalaista kaikkein
+vaatimattomimmat emännät maalla käyttävät. Mutta liikkeet olivat
+erittäin sulavat, ryhti aivan ruhtinaallinen.
+
+Hän puhui auttavasti saksaa ja sujuvata, kaunista ranskaa. Se oli ollut
+hänen puhekielensä lapsuudesta alkaen, kuten kaikkien venäläisten
+ylimyshenkilöiden siihen aikaan. Sillä Catherine Breschkovski oli
+kotoisin, kuten niin moni muukin noista Venäjän vapaudentaistelijoista,
+kaikkein ylhäisimmistä piireistä. Hänen vanhemmillaan oli ollut suuri
+maakartano, johon tietysti kuului sadoittain maaorjia, mutta jo silloin
+oli erilaisuus oloissa ja näiden ihmisten riippuva asema pikku
+Catherinea hirveästi loukannut; ja tuo raamatun käsky, että kellä on
+kaksi hametta, antakoon pois toisen, oli tehnyt sellaisen vaikutuksen
+häneen, että hän aina, äitinsä kauhuksi, tahtoi sen toteuttaa.
+
+Hän meni nuorena naimisiin ja olisi voinut jäädä kotiinsa ja sen
+rauhaisan katon alla nauttia onnestaan, kuten moni muukin, mutta sen
+sijaan hän koko ajan suunnitteli kansansa kohottamista, perusti kouluja,
+kirjastoja y. m. Pian hän kuitenkin huomasi, että se ei riittänyt.
+Kansalle täytyi myöskin puhua orjan kahleiden päältään heittämisestä ja
+Venäjän itsevallan taittamisesta. Tosin teki hän sen hyvin rauhallisesti
+ja vähitellen, mutta kuitenkin siinä tarkoituksessa, että saisi kansansa
+herätetyksi ja ajattelemaan. Vaan sitäpä juuri pidettiin niin
+vaarallisena ja niinpä Catherine Breschkovski monen muun vapauden
+ystävän kera vangittiin v. 1874 ja pantiin Pietari Paavalin
+linnoitukseen, jossa hän oli pakoitettu kitumaan neljä vuotta
+tuomiotansa odotellen. Se tuli vihdoinkin ja määräsi hänet viideksi
+vuodeksi pakkotyöhön.
+
+[Kuva: Catherine Breschkovski nuorena.]
+
+Ennenkuin hänet vietiin rangaistuspaikalleen, allekirjoitti hän ynnä
+etevimmät niistä 193:sta, jotka samaan aikaan tuomittiin, erään
+manifestin, jota voipi pitää heidän valtiollisena testamenttinaan ja
+joka suuresti on vaikuttanut myöhempään vapausliikkeeseen. Siinä he
+m. m. sanoivat: "Me tulemme aina olemaan nykyisen, isänmaatamme
+häpäisevän hallitusjärjestelmän vihollisia, järjestelmän, joka perustuu
+hirveään, työtätekevän väestön puristukseen joutilaan, irstailevan
+loisolijaluokan hyväksi ja joka valtiollisessa suhteessa jättää
+kansalaisten työn, hyvinvoinnin, vapauden, hengen ja kunnian
+virkamiesten mielivaltaisille ja edesvastuuttomille oikuille... Me
+kehoitamme vapauteen jääneitä toveriamme samalla tarmolla ja
+kahdenkertaisella rohkeudella astumaan sitä pyhitettyä päämäärää kohti,
+jonka edestä me jo olemme kestäneet joka lajia kidutusta ja jonka
+hyväksi me pidämme itsemme onnellisena taistelemaan ja kärsimään
+viimeiseen hengenvetoomme asti."
+
+Oltuaan kaksi vuotta pakkotyössä Karassa, vietiin rva Breschkovski
+kaikkein itäisimpään Siperiaan, Borgusin nimiseen seutuun. Siellä hän
+toverinsa Nikolai Tiutschevin kera pani toimeen ensimäisen pakoretkensä.
+Hirveiden kärsimysten jälkeen soisissa metsissä, joissa heidän oli
+kuljeksiminen ja piiloitteleminen viikkomääriä, joutuivat he kiinni
+siksi, että eräs alkuasukas, joka oli lupautunut opastamaan heitä,
+menikin heidät ilmiantamaan. Catherine Breschkovski, joka jo
+ensimäisessä oikeudenkäynnissä oli menettänyt aatelisarvonsa ja
+julistettu talonpoikaisvaimoksi, tuomittiin nyt hallinnollista tietä
+karkoitettavaksi sekä päälle päätteeksi piiskattavaksi. Mutta kun hänen
+toverinsa selittivät, että jos vain viranomaiset koettaisivatkin käydä
+häneen käsiksi kiinni, niin he tulisivat sen verisesti kostamaan,
+vaihdettiin nuo 25 piiskanlyöntiä yhtä monen kuukauden pakkotyöhön.
+Suoritettuaan tämän kolmatta vuotta kestävän pakkotyökautensa, pidettiin
+häntä vieläkin Siperiassa eri paikoissa, kuten Irkutskissa, Tomskissa ja
+Tobolskissa.
+
+Vihdoin hän v. 1897 pääsi karkaamaan ja palasi Venäjälle, missä hän heti
+jatkoi entiseen tapaansa. Valenimillä ja valepuvuissa hän taaskin rupesi
+toimimaan talonpoikien kesken ja havaitsi ilokseen, että maaperä nyt jo
+oli paljoa vastaanottavampi kuin parikymmentä vuotta sitten, jolloin hän
+viimeiseksi oli heidän keskuudessaan liikkunut. Silloin oli esim.
+kirjallisuuden levittäminen ollut jotenkin turha, kun ei kuitenkaan
+kukaan osannut sitä lukea, nyttemmin oli jo lukijoita joka kylässä.
+
+Catherine Breschkovskin toimeliaisuus vuodesta 1897 vuoteen 1907,
+jolloin hänet taaskin vangittiin, on mitä monipuolisin ja laajin. Hänen
+vaikutuksestaan syntyi erilaisia, salaisia organisatsioneja ja seuroja,
+hän matkusteli paikasta toiseen, oli ehtimiseen joutua viranomaisten
+kätyrien käsiin, mutta talonpojat ymmärsivät aivan ihmeellisesti
+suojella häntä.
+
+Kun Plehve v. 1902 suurien agraarilevottomuuksien jälkeen oli päättänyt
+panna kaikki voimat liikkeelle saadakseen Catherine Breschkovskin
+käsiinsä, matkusti hän, johtaakseen poliisin harhaan, ulkomaille ja
+toimi kaikkialla suuren aatteensa hyväksi. Yksin Amerikassakin hän kävi
+ja piti siellä venäläisen vallankumouksen hyväksi esitelmiä, jotka
+otettiin suurella mielihyvällä vastaan.
+
+Omituinen sattuma oli, että kun amerikatar, professori *Effie Danforth
+Mc Afee* muutamia vuosia sitten kävi Helsingissä luonani, kertoi hän,
+puhuessamme venäläisistä, että hän tunsi oikeastaan vain yhden venakon,
+Catherine Breschkovskin, joka oli asunut hänen kodissaan Amerikassa
+oleskellessaan.
+
+-- Ja meillä hän myöskin on asunut, huudahdin minä ja sitten me yhdessä
+johdimme mieleemme piirteitä hänen luonteestaan.
+
+Häntä esim. kiusasi sanomattomasti ajatus, että toisella oli yltäkyllin,
+silloin kun toinen kärsi puutetta. Meillä ollessaankin hän ei mitenkään
+tahtonut syödä muuta kuin jauhopuuroa ja veteen keitettyä kaurapuuroa,
+"kun niin monet hänen maalaisistaan juuri siihen aikaan näkivät nälkää".
+Yleensä hän oli niin kerrassaan väliäpitämätön kaiken maallisen "hyvän"
+suhteen, etten ole siinä suhteessa nähnyt hänen vertaistaan. Hän ei
+omistanut mitään, eikä hän tahtonutkaan mitään, ei ollut sellaista
+esinettä tai tavaraa, jota hän olisi halunnut tai toivonut. Ei hänellä
+koskaan ollut rahoja, ja jos niitä hänelle antoi, lahjoitti hän ne heti
+puutteessa oleville.
+
+Toisaalta oli kyllä niin, että ne ihmiset, jotka ymmärsivät hänen työnsä
+suuruuden ja epäitsekkyyden, aina olivat valmiit häntä tukemaan. Hänelle
+annettiin ilmaiset asunnot, kun hänen vaatteensa menivät repaleiksi,
+hankittiin uusia, kun hänen piti matkustaa, ostettiin hänelle
+rautatieliput j. n. e. Hänellä oli ystäviä ja ihailijoita ympäri
+maailmaa, Venäjältä alkaen Amerikaan asti.
+
+Rva B. olisi voinut käyttää hyväkseen tätä ihmisten vieraanvaraisuutta
+ja anteliaisuutta aivan loppumattomiin, mutta hän oli päinvastoin niin
+arka, ettei ottanut vastaan kuin kaikkein välttämättömimpiä
+tarve-esineitä. Kun hän kuuli, että joku hänelle annettu vaatekappale
+esim. oli maksanut paljon, niin ei mikään voima maailmassa saanut häntä
+sitä vastaanottamaan. Siksi ystävät pian keksivätkin sen, että salasivat
+kaikki hinnat, kun hankkivat hänelle lämpimiä talvivaatteita y. m.
+
+Enimmäkseen hän aina kirjoitti meillä ollessaan, ja sillä välillä hänen
+luonaan kävi venäläisiä aatetoveria: kaikenlaisia nuoria miehiä ja
+naisia. Väliin niitä juoksi liiaksikin, niin että vanhus hiukan väsyi.
+Kuulin hänen joskus sanovan, että se tai se oli "niin lapsellinen ja
+naiivi". Samaa vikaa oli muuten juuri hänessä itsessäkin meidän silmillä
+katsottuna. Niin pian kun tuli kysymys Venäjän kansasta ja sen
+vapautumisesta, ei hän empinyt eikä epäillyt. Siihen hän luotti kuin
+evankeliumiin. Kun se vain sai tsaarivallan poistettua, niin se kyllä
+osasi asiansa järjestää. Kansan tahto oli hänestä pyhä, erittäinkin
+Venäjän kansan, sillä se oli rajattoman hyvä ja taipuisa.
+
+Juuri samalla tavalla olin kuullut kaikkien noiden Sveitsin
+yliopistoissa opiskelevien venäläisten puhuvan ja pitänyt sitä aina niin
+mahdottoman lapsellisena sekä huomauttanutkin siitä. Niin tein nytkin,
+mutta ei mikään maailmassa voinut järkyttää rva B:n vakaumusta. Juuri se
+suuri usko pitikin häntä yllä ja antoi hänelle yhtämittaa uusia
+työvoimia.
+
+Kumma kyllä ei kukaan -- Catherine Breschkovskin lähempää tuttavapiiriä
+lukuunottamatta -- saanut selkoa siitä että hän asui meillä. Koko
+talonväki osasi pitää sen aivan salassa. Muistan miten meidän
+talousapulaisemmekin vastasi äreästi eräälle, joka kysyi telefoonissa
+"sitä vanhaa rouvaa": "Ei täällä mitään vanhoja rouvia asu". Rva B. kävi
+kyllä joskus ulkona, mutta silloin hänellä aina oli musta, tiheä harso
+kasvoillaan ja kun meillä joskus oli vieraita, esitettiin hänet nimellä
+rva Braun Brüsselistä.
+
+Hänen täkäläiset ystävänsä kehoittivat häntä lämpimästi jäämään tänne,
+tai vieläkin paremmin matkustamaan Englantiin ja asettumaan sinne
+rikkaan elämänsä muistelmia kirjoittamaan, mutta se oli kaikki suotta.
+Hän tahtoi jälleen palata maahansa vaikuttaakseen siellä ja lähti
+talonpoikaisnaisen asussa täältä, mutta tunnettiin, otettiin kiinni ja
+suljettiin taaskin Pietari Paavalin linnoitukseen, jossa sai istua kolme
+vuotta kuin elävältä haudattuna.
+
+Kun hänen asiansa vihdoinkin otettiin esille, pelkäsi jo moni hänen
+ystävistään, että kuolemanrangaistus tulisi hänen osakseen. Siitä hän
+tosin säästyi, mutta lähetettiin jälleen pakkotyöhön Siperiaan, jossa
+hän oli yhtämittaa, kunnes vallankumous, se vallankumous, josta hän niin
+suurella varmuudella aina puhui ja johon hän niin horjumattomasti uskoi,
+tuli ja katkasi hänen kahleensa.
+
+Siperiassa ollessaan kirjoitti hän eräälle täkäläiselle ystävälleen ja
+kertoi hiukan elämästään siellä.
+
+"Kaksi kuukautta olen jo ollut täällä ja sinä aikana usein ajatellut
+teitä, rakas ystävä, teidän ympäristöänne ja koko teidän kaunista
+isänmaatanne, joka on niin vieraanvarainen ja sivistynyt. Ei voi
+kuvitella suurempaa vastakohtaa kuin teidän Suomenne ja ne melkein
+autiot seudut, joissa nykyään elelen.
+
+"Oleskeluni Pietari Paavalin linnoituksessa heikensi terveyteni
+tuntuvasti ja minä olin jo sangen sairas, mutta nyt kun taas saan
+hengittää raitista ilmaa ja hiukan liikkua, olen jo paljon parempi.
+Nykyään minua eniten vaivaa poliisin alituinen, minuun kohdistuva
+valvonta ja vakoileminen, jota jatkuu yöt ja päivät. Aina nuo hirveät
+olennot ympäröivät pientä asuntoani, eivätkä häikäile painaa naamojaan
+ikkunoitani vasten, oli sitten mikä aika vuorokautta tahansa, selittäen,
+että heidät on määrätty joka kahden tunnin päästä ottamaan selkoa olenko
+vielä paikallani."
+
+[Kuva: Catherine Breschkovskin mökki Siperiassa.]
+
+Alkuosa kirjettä on päivätty lokakuun 5 p. Kun hän taaskin tarttuu
+kynään on marraskuun 9 p. ja silloin hän kirjoittaa:
+
+"Tänään on oikein pureva pakkanen. Musteeni on jäätynyt ja jalkani ovat
+miltei jähmettyneet ja liikkumattomat, mutta kun minä tästä teen tulen
+pieneen uuniini, käy kaikki taas varsin hyvin. Talvi ei vielä
+toistaiseksi ole ollut kylmä tänä vuonna, meillä kun on ollut vain 33°
+pakkasta, joka ei merkitse mitään tässä maassa. Mutta tämä onkin vain
+alkua, sillä seuraavina kuukausina odotetaan täällä 45, 50, ja 55°,
+toisin sanoen sellaista pakkasta, etten minä ollenkaan silloin voi astua
+ulos majastani. Kyllä minä olisin voinut saada paremmankin asunnon,
+mutta kun poliisi häiritsee kaikkia talon asukkaita tullessaan minua
+alituisesti katsomaan, oli minusta parempi asua aivan erikseen olevassa
+mökissä, niin että vakoojat muita häiritsemättä voivat liikkua sen
+ympärillä mielin määrin, pitäessään minua silmällä. Silloin minä yksin
+vain kärsin.
+
+"Minun vieraani, joita ei ole paljon, mutta jotka käyvät sen useimmin
+(he tahtovat auttaa minua taloustoimissa) ovat juuri saman valvonnan
+alaisia, ja jokaiselta kysytään tarkkaan mistä hän tulee, ken hän on,
+mitä hän tekee j. n. e. Se on eräänlaisessa vankilassa elämistä ja tähän
+tulee vielä lisää, että koko Kyrenski on saarella, jota mahtava
+Lena-joki ja kaunis Kyrenga ympäröivät, sekä niin pieni, että vain
+muutamat ahtaat kadut saavat siinä sijansa. Mitä kävelypaikkoihin tulee,
+ei niitä juuri täällä ole liikenemään. Täytyy mennä joen poikki
+ennenkuin pääsee metsään ja vuorille, mutta kun en minä, ilman
+viranomaisten lupaa, ole oikeutettu sitä tekemään, enkä liioin ole
+halukas heidän puoleensa kääntymään, olen kytketty tähän paikkaan ja
+kävelymahdollisuuteni hyvin rajoitetut. -- Mutta en minä tahdo valittaa,
+sillä kohtalo on korvannut tämän puutteen siten, että se on antanut
+minulle hyviä, uskollisia ystäviä, jotka pitävät huolta minun
+hyvinvoinnistani niin pitkälle kuin sitä suinkin sallitaan.
+
+"Mutta siitä huolimatta en minä ole rauhallinen enkä onnellinen, sillä
+minä näen, tai paremmin sanoen tunnen, että täällä, näillä rajattomilla
+autioilla, on sellainen joukko ihmisiä, jotka kärsivät ja valittavat
+siksi, että ovat tykkänään eroitetut sivistyneestä maailmasta ja
+kaikesta mahdollisuudesta ansaita leipänsä. Minä mietiskelen yhtenään
+miten voisin lohduttaa ja lieventää näiden nuorten ihmisten kovaa
+kohtaloa. Mahdotonta on riittää pitkien matkojen päähän, mutta kun olen
+tilaisuudessa lohduttamaan ja avustamaan, olkoonpa vaikka kuinkakin
+vähän, ruumiillisesti ja henkisesti nälkiintyneitä, niin se ja tekee
+elämäni vähemmän yksitoikkoiseksi ja tyhjäksi.
+
+"Täällä on Venäjän kaikilta kulmilta karkoitettuja, jotka elävät
+hajallaan niin laajalla alueella kuin koko Ranska, mutta he eivät ole
+tilaisuudessa liikkumaan, eikä liioin sellaiseen tehtävään antautumaan,
+johon ovat itsensä kehittäneet. Ei ainoastaan tiedemiehen ole mahdoton
+saada täällä työtä, vaan myöskin tavallisen käsityöläisen, sillä ihmiset
+elävät niin kaukana toisistaan. Ainoa, joka silloin jääpi hengen
+pitimeksi, on metsästys ja kalastus, kaksi elinkeinoa, joita voi
+harjoittaa muutamina kesäkuukausina; loppu osan vuotta vallitsee niin
+ankara pakkanen, etteivät alkuasukkaatkaan mielellään jätä mökkejään.
+
+[Kuva: Catherine Breschkovski vanhana.]
+
+"Tänään me saimme tänne uutisen kreivi Tolstoin kuolemasta. Siinä
+ihanteellinen sielu, joka meiltä nyt on otettu. Onneksi hän on jättänyt
+niin rikkaan henkisen perinnön, että siitä riittää hänen jälkeen
+tulevaisilleen pitkiksi ajoiksi. Arvattavasti kaikki maailman
+sanomalehdet nyt puhuvat hänestä. -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+"Hirveä pakkanen on tehnyt minut hiukan hermostuneeksi, mutta tahdon
+kuitenkin lähettää tämän kirjeen, jotta tietäisitte, että elän ja että
+sydämeni on sama kuin ennen. Ei vuodet eikä etäisyys voi minua muuttaa,
+minun ystävyyteni ja tunteeni elävät ja kuolevat minun kanssani.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+"Olkaa rauhallinen minun suhteeni, olen niin tottunut vihollisteni
+vainoon, ettei mikään minua enää hämmästytä, eikä tuota minulle surua.
+Ainoa, jota pelkään, on olla vasten tahtoani syynä muiden
+onnettomuuksiin."
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+Kesällä v. 1917, jolloin hän jo oli päässyt takaisin Pietariin, oli eräs
+suomalainen tavannut hänet siellä ja toi meille häneltä terveisiä.
+Silloin hän vielä oli ollut reipas ja toivorikas. Mutta millainen
+mahtanee hänen mielialansa olla viime aikaisten kokemuksien jälkeen?
+
+Syksyllä 1918 levisi jo sellainen tieto, että hän oli kuollut, mutta se
+oli, kuten monet muutkin lehdissä kiertelevät uutiset, ennenaikainen,
+sillä v. 1919 hän jo ilmestyi Amerikassa. Kautta Siperian hän oli
+päässyt sinne pakenemaan ja aivan ylivoimaisia ponnistuksia sekin yritys
+oli kysynyt. Mutta ihmeellisesti hän taaskin siitä oli suoriutunut ja
+otettiin perille päästyään innostuksella vastaan. M. m. olivat
+sikäläiset vallankumoukselliset ainekset, ennenkaikkea ne, jotka
+luulevat bolschevismiä ja kommunismia jonkunlaiseksi onnen
+taikasauvaksi, valmistaneet tervetuliaisjuhlat hänen kunniakseen. Mutta
+Catherine Breschkovski vastasi hänelle pidettyyn tervehdyspuheeseen
+peittelemättä, että »bolschevismi on maailman suurin rikos» joka ei
+tietenkään miellyttänyt Amerikan salonkibolscheviikejä.
+
+Amerikasta oli rva B. antautunut Konstantinopolin kautta Odessaan ja
+kukapa tietää missä yhteydessä hänestä ensi kerralla saa kuulla, sillä
+hänen innostuksensa näkyy antavan hänelle loppumattomia voimia.
+
+
+
+
+KUULUISUUKSIEN KESKEN.
+
+
+Vuotta ennen maailman sotaa olin venäläisen ystäväni Zenaida Maslovskin
+kera Aleksanteri III:n taidemuseossa Pietarissa ja nautin sanomattomasti
+siitä henkevästä tavasta, jolla hän esitti Venäjän nuorta taidetta.
+
+Yhtäkkiä hän sanoi: »Mutta meidän täytyy tästä mennä *Rjepinin* luo.
+Huomenna on keskiviikko ja silloin hänellä on vastaanotto. Otan nyt vain
+ensin selkoa siitä, ovatko he kotona, sillä näin keväisin he usein
+lähtevät ulkomaille. Ikävä olisi nimittäin mennä turhaan, Rjepin kun ei
+asukaan Pietarissa, vaan Suomen puolella, Kuokkalan asemalla."
+
+"Kauanko kestää matka sinne", kysäsin hiukan arkaillen, sillä minusta
+olivat jo matkat itse kaupungissa jotensakin aikaa ja voimia kuluttavat.
+
+"Noin pari tuntia."
+
+Olihan siinä, mutta ei sitä auttanut ottaa lukuun, kun tarjoutui
+tilaisuus nähdä Venäjän kuuluisin taidemaalari ja hänen kotinsa.
+
+"Sitä paitsi on rouva *Nordmann* hyvin huomattava henkilö", lisäsi
+Zenaida Maslovski.
+
+"Kuka hän sitten on?"
+
+[Kuva: Ilja Rjepin.]
+
+"Hän on kirjailija ja Rjepinin hyvä ystävä. Asuu hänen kodissaan ja
+pitää huolta hänen taloudestaan. Hänellä on paljon uudistuspyrintöjä ja
+erittäinkin on palvelijakysymys ja yksinkertaisempiin elintapoihin
+pääseminen hänen pääharrastuksiaan, joiden eteen hän ahkerasti tekee
+propagandaa. Eikä hän ainoastaan puhu näistä asioista, vaan hän
+toteuttaa ne elämässäänkin. Oikeastaan pidän, että Rjepinin talossa on
+päästy tässä suhteessa paljoa pitemmälle kuin Tolstoin luona, jossa
+elämä ja teoriat eivät aina peittäneet toisiaan. Saattepa nähdä, että
+rva Nordmannin tuttavuus tulee tuottamaan teille paljon iloa."
+
+"Entä Rjepin itse?"
+
+"No hän on jo vanha, eikä haastele varsin paljon, sanoo vain tuon
+tuostakin, kun rva Nordmann esittää jotakin: "Kuunnelkaa tarkkaan, hän
+puhuu viisaasti".
+
+Määrätyllä hetkellä olimme sitten suomalaisella rautatienasemalla,
+ostimme piletit Kuokkalaan ja istuuduimme junaan. Samassa astui pari
+muutakin henkilöä sisään. He tulivat heti erinomaisen ystävällisesti
+tervehtimään rouva Maslovskia ja sanoivat myöskin olevansa matkalla
+Rjepinin luo.
+
+"Te ette voi aavistaa kuinka intressanttia ihmisiä nuo molemmat ovat",
+kuiskasi rouva M. minulle.
+
+Sen olin jo ehtinyt panna merkille, että toinen heistä, joka edusti
+vahvempaa sukupuolta, oli niin henkevän ja herttaisen näköinen, että
+vain Venäjällä ja joskus Englannissa tapaa sellaisia miestyyppejä. Minun
+keskusteluni hänen kanssaan supistui tosin jotenkin vähään, sillä hän
+sanoi olevansa tottumaton puhumaan Europan kulttuurikieliä, mutta sen
+paremmin olin tilaisuudessa tarkastamaan sitä pohjatonta hyvyyden
+ilmettä, joka kuvastui hänen kasvoillaan. Hänen toverinsa sitävastoin,
+joka kuului heikompaan sukupuoleen, oli hyvinkin kieliä taitava ja
+keskusteli vilkkaasti ja innokkaasti rva M:n ja minun kanssani.
+
+Kuokkalan asemalla oli pitkä rivi ajureita, sillä he tiesivät, että "nyt
+ne vieraat Rjepinin luo tulevat", ja hyvin tuntui mukavalta, kun taas
+kerran osasi puhuakin ajurien kanssa, sopia heidän kanssaan sekä
+hinnasta että noutamisajasta.
+
+Ajellessamme kertoi rva M. minulle sitten junassa tapaamamme parin
+historian. Mies, jonka nimi oli Morosov, oli kerran ollut mukana eräässä
+valtiollisessa pommijutussa, joka oli niin vakavaa laatua, että kaikki
+muut osanottajat hirtettiin, mutta hänet säästettiin nuoruutensa takia,
+sillä hän oli silloin vasta oppilas polyteknikossa. Sen sijaan hänet
+tuomittiin 40-vuotiseen vankeuteen, joka sittemmin hiukan lyhennettiin,
+mutta kuitenkin voi sanoa, että hän nuorukaisesta oli astunut miehuuden
+keski-ikään, ennenkuin hän jokunen vuosi takaperin pääsi vankilasta,
+ollen jo silloin yli 50-vuotias. Tätä vankila-aikaansa hän ei ainoastaan
+kestänyt hyvin, vaan vieläpä käytti sitä tieteellisen teoksen
+luomiseenkin, johon Uusi Testamentti, varsinkin Johanneksen
+ilmestyskirja -- ainoa teos, joka hänelle ensi vuosina annettiin
+luettavaksi -- oli antanut aihetta.
+
+Hänen vankilasta päästessään oli juuri lokakuun vallankumoukselliset
+päivät. Hän liittyi heti mielenosoituskulkueeseen ja joutui poliisin
+käsiin sen nuoren naisen kera, joka nyt oli hänen vaimonsa. Tämä oli
+kenraalin tytär, etevä pianisti ja hienosti sivistynyt.
+
+Näitä asioita keskustellessamme olimme jo tulleet Rjepinin huvilalle,
+joka tuntui hyvin monimutkaiselta ja omituiselta, siinä kun oli sekä
+lasipeitteiset verannat että avoimet kuistit, kaksikerroksinen keskus ja
+matalammat sivut, puuleikkaukset ja koristeet. Heti eteisen ovella
+seisoi venäjän ja englannin kielellä: "Ole hyvä, äläkä tupakoi", joka
+määräys minua erityisesti ilahutti, sillä jos kaikki senkin päivän
+vieraat, kaikki ne nuoret maalarit, taidearvostelijat ja muut olisivat
+ruvenneet siellä polttamaan, niin oleskelu huvilan suhteellisen pienissä
+huoneissa olisi käynyt, minulle kumminkin, aivan sietämättömäksi.
+
+[Kuva: Rjepinin huvila Kuokkalassa.]
+
+Ensimäiseksi tuli vastaamme talon emäntä, Natalie Nordmann. Hän oli
+ihmeen luonnollinen ja herttainen, kertoi olevansa puoleksi suomalainen,
+syntyisin Haminasta ja samaa sukua kuin meikäläiset Nordmannit. Kun
+tiedustelin, osasiko hän meidän kieliämme, sanoi hän hyvin pehmoisesti
+ja sievästi: "Jag kan tala en smula svenska" (minä osaan puhua hiukan
+ruotsia). Venäläinen äiti, venäläinen kasvatus ja oleskelu Venäjällä,
+missä hänen isänsä oli amiraali, ei ollut edistänyt meikäläisten kielien
+oppimista, mutta lämmin Suomen ystävä hän kaikessa oli. Oli hiljattain
+esiintynyt eräässä juhlassakin suomalaisessa kansallispuvussa, jonka
+paki parhaastaan hankki itselleen Haminasta.
+
+Hänen puheensa oli niin korutonta ja ystävällistä, että tuntui heti
+siltä kuin olisimme tunteneet toisemme jo monta vuotta, ja kun sitten
+palvelija tuli sisään, ja rva N. esitti hänet, huomauttaen että
+palvelijat heidän talossaan olivat ystäviä, joille annettiin kättä, niin
+käsitin taas uudelleen miten kodin henki kuitenkin kokonaan riippuu
+naisesta. Näin olisi kai Tolstoikin tahtonut järjestää kotinsa, mutta ei
+voinut, kun vaimo pani vastaan.
+
+Palvelijoita tässä kodissa ei liioin käytetty minkäänmoiseen vieraiden
+"passaamiseen", vaan kukin sai auttaa itseään.
+
+Eteistä läheisessä huoneessa, jossa oli tummanpunaiseksi maalatut
+huonekalut ja paljon intressanttia muistoesineitä ja koristekaluja, muun
+muassa kuuluisien henkilöiden muotokuvista muodostettu friisi lähellä
+katonrajaa, oli nurkassa kiehuva teekeittiö kuppineen, ja keskellä
+lattiaa olevalla pitkällä pöydällä leivoksia, kakkuja, makeisia ja
+hunajaa.
+
+[Kuva: Natalie Nordmann.]
+
+Kaikki vieraat tunsivat talon tavat, menivät kukin itselleen teetä
+ottamaan ja istuutuivat pöydän ääreen, jonka molempiin päihin
+haltijaväki asettui. Tuskin tarvitsee huomauttaa, että keskustelu alusta
+pitäen oli vilkasta, sillä onhan tuo suuri puhetulva oikein aito
+venäläinen ominaisuus. Rjepin itse ei aluksi ottanut siihen paljonkaan
+osaa, mutta sitten joku mainitsi naisten äänioikeuden ja toinen jotakin
+suffragettien moitittavasta esiintymisestä. Ja nyt se alkoi. Nuorukaisen
+hehkulla ja innostuksella heittäytyi tämä Venäjän suuri poika taisteluun
+suffragettien puolesta. Hän piti kerrassaan tulisen puolustusesitelmän
+ja selitti, ettei hän ymmärtänyt, kuinka miehet kehtasivat heitä
+moittia, he kun itse olivat panneet toimeen kaikki veriset
+vallankumoukset, sodat ja julmuudet maailman alusta asti. Ja siinä hän
+esitti kuulijoilleen kappaleen Ranskan vallankumoushistoriaa niin
+vilkkaasti ja elävästi, että hänen kaunis, aallokas tukkansa heilahteli,
+kasvot säihkyivät ja kädet tekivät suuria liikkeitä. Se nuori
+taidearvostelija, joka oli aloittanut hyökkäyksen, koetti puolustaa
+kantaansa, mutta Rjepinin hehkun rinnalla ei hänen sanoillaan ollut
+mitään voimaa.
+
+"Rjepin on aina, hamasta nuoruudestaan ollut suuri vapauden ihailija ja
+vapausliikkeiden innokas puoltaja", kuiskasi vierustoverini. "Hänen
+viimeinen suuri taulunsa kuvaa sitä hetkeä, jolloin lokakuun manifesti
+luetaan torilla ja innostunut kansa huutaen, hurraten ja lakkejaan
+heiluttaen kuuntelee tätä vapauden sanomaa. Saattepa sitten nähdä sen
+Rjepinin ateljeessa."
+
+Ja sinne me teenjuonnin jälkeen kaikki menimmekin. Se oli
+yläkerroksessa, kattovalolla varustettu ja täynnä tauluja, harjoitelmia,
+veistokuvia, kuvakudoksia, esirippuja, koriste-esineitä, siellä oli
+sanalla sanoen niin paljon, että olisi kestänyt tuntikausia tutkia sitä
+perusteellisesti.
+
+Tuolit asetettiin puoliympyrään, seurue istumaan ja nyt eräs vieraista,
+nuori venäläinen talonpoika, rupesi näyttämään mukana tuotuja taulujaan
+Rjepinille. Niitä oli vähintäin parikymmentä kappaletta, kaikki noin
+metrin pituisia, 75 cm. korkuisia, ja jokaiseen hänen oman kylänsä
+asukkaat ja tapahtumat olivat antaneet aihetta. Lapset ja aikuiset,
+joulunvietot ja markkinat, sienienpoiminnat ja ajoretket, kaikki siellä
+oli ja sitä paitsi muutamat kansansadut kuvitettuina. Kun ottaa
+huomioon, ettei nuori mies milloinkaan ollut saanut opastusta
+maalaustaiteessa, eikä nähnyt muuta kuin omat kotinurkkansa, täytyy
+sanoa, että tässä oli edustettuna sekä kyläkulttuuri että kansanhenki.
+Kuvattujen kasvot osoittivat samaa hartautta ja yksinkertaisuutta, jota
+näkee keskiajan kirkkomaalauksissa, ja nuo räikeät ilonilmaukset taas,
+esim. tanssiaisissa, lähenivät jo paljon vanhojen hollantilaisten
+kermessoja. Nuori mies oli kovin kiihoittunut näitä henkensä luomia
+näytellessään, punaiset täplät paloivat hänen poskillaan ja hänen
+liikkeensä olivat hermostuneet.
+
+Vielä hänellä oli mukanaan kokoelma savesta muovattuja ja maalattuja
+nukkejakin, osaksi hänen mielikuvituksensa luomissa verhoissa, osaksi
+kansallispuvuissa.
+
+Rjepin oli nähtävästi hyvin huvitettu kaikesta tästä.
+
+Hän nousi usein ylös niitä esitettäessä, rupesi siirtelemään
+uuninreunalla olevia koriste-esineitä pois ja asetti nämä savikuvat
+omakätisesti sinne riviin seisomaan.
+
+Joku huomautti, että ne olisi pitänyt lähettää Pietarin
+Käsiteollisuusnäyttelyyn, siellä olisivat varmaan menneet kaupaksikin.
+
+Mutta nuori mies selitti, ettei hän tahtonut ainoastakaan luopua, ei
+savikuvistaan eikä tauluistaan, nehän olivat osa hänestä itsestään,
+hänen omia lapsiaan, kuinka hän voisi ne myydä.
+
+Kello oli jo joutunut ja päivällishetki läheni. Mutta sitä ennen
+ehdotettiin kävelyretkeä puutarhaan, joka kesäiseen aikaan mahtaa olla
+tavattoman herttainen lammikkoineen, kanavineen ja huvihuoneineen. Nyt
+olivat puut vielä jotenkin alastomat ja ilma sitäpaitsi kolkko.
+
+Kiertäessämme huvilaa näimme eräässä ulkonevassa, monella ikkunalla
+varustetussa osassa rouva Nordmannin ja Rjepinin rintakuvat. Edellinen
+varsinkin oli erinomaisen kaunis ja elävä, terracotta väriseksi maalattu
+ja niin asetettu, että sen näki joka puolelta.
+
+"Kukahan sen on tehnyt?"
+
+"Rjepin itse", vastattiin, "hän on nimittäin myöskin taitava
+kuvanveistäjä."
+
+"Olemme määränneet, että tämä huvila kuolemamme jälkeen on oleva museo
+ja antaneet sille nimeksi *Penaattien talo*, ja nämä penaatit olemme me,
+sen entiset asukkaat."
+
+Näin puhui rva Nordmann näyttäessään minulle omaa huonettaan ja
+teoksiaan. Niitä oli monta ja muun muassa eräs, jossa hän kuvaa rikkaan,
+monivaiheisen elämänsä tapahtumia -- hän oli esim. nuorena tyttönä
+karannut kodistaan Amerikaan -- ja jonka Rjepin oli kuvittanut.
+
+"Mutta nyt on jo aika siirtyä ruokasaliin", huomautti hän, "sitä ennen
+valitsemme vain presidentin ja hänen täytyy pitää ensimäinen puhe
+pöydässä, niin vaatii tapa Penaattien talossa."
+
+Paperiliput otettiin esille ja kaikki kirjoittamaan jonkun läsnäolevan
+nimen, jonka jälkeen prof. Rjepin itse jakoi ne asianomaisille. Aluksi
+sai taidearvostelija ääniä, sitten tuli vankilassa olleen vuoro ja
+lopulta minäkin rupesin niitä saamaan, mutta laskettaessa oli minulla
+kuitenkin onneksi yksi vähemmän kuin edellisellä.
+
+Erään soittokoneen iloisten sävelten kaikuessa astuimme ruokasaliin,
+joka oli suurin kaikista huoneista. Sen peräseinällä oli Rjepinin
+maalaamia komeita muotokuvia, -- arvatenkin talon läheisimpien ystävien,
+koska siellä oli pari kuvaa rva Nordmannistakin; eräässä kolkassa oli
+flygeli-piano ja sen yläpuolella seinällä oli niin paljon
+laakeriseppeleitä leveine nauhoineen ja kirjoituksineen, että siitä
+olisi tullut monet kantamukset, ja lattialla seisoi suuri, pyöreä,
+katettu pöytä.
+
+[Kuva: Osa Rjepinin ruokasalia, jossa näkee hänen maalauksiaan ja suuren
+pyöreän pöydän pyörivine keskuksineen.]
+
+Kukin valitsi itse paikkansa ja pöytätoverinsa, talon palvelijat
+asettuivat istumaan kuten kaikki muutkin, ja nyt olin varsin utelias
+näkemään, kuinka tarjoileminen pöydässä oli järjestetty. Se oli
+ratkaistu varsin käytännöllisesti. Suuren pyöreän pöydän keskusta oli
+irtonainen ja kiertävä aivan kuin automaatin voileipäpyörylät. Ja kuten
+näissä on metallinuput, joihin voi käydä kiinni niitä pyörittäessä, oli
+tässäkin aina vähän matkan päässä metallihaka, jonka avulla sai sen
+suuren pyöreän pöydänlevyn liikkeeseen. Ruoka oli yksinomaan kasviksista
+valmistettua ja enimmäkseen keittämätöntä. Oli kurkkuja, sieniä,
+hienoksi leikattuja kaalinkupuja ja kaikenmoisia vihannessekoituksia,
+sekä paljon hedelmiä, kuten apelsiineja, omenoita, banaaneja, luumuja,
+pähkinöitä, ananasta j. n. e. Ja lopuksi mustaa kahvia.
+
+Saattaapa olla, että oli vielä muitakin herkkuja, mutta itse ruoka oli
+toki sellainen sivuseikka, ettei sitä juuri ehtinyt ajatella. Keskustelu
+ja puheet, hyvä tuuli ja hilpeä mieliala oli näiden harvinaisten
+päivällisten pääviehätys.
+
+Presidentin täytyi sopimuksen mukaan pitää ensimäinen puhe, jonka hän
+omisti minulle, tai paremmin sanoen niille aatteille, joita hän luuli
+tietävänsä minun harrastavan. Sitten seurasi Rjepinin lennokas puhe
+Suomelle, joka päättyi siihen, että hän toivoi vapauden päivän pian
+koittavan sekä meille että heille. -- Alexander Herzen mainitsee
+itsestään jossain hiukan pilkallisesti, että hän oli 40-vuotias
+nuorukainen, mutta Rjepinistä voi täydellä syyllä sanoa, että hän oli
+70-vuotias nuorukainen, sillä sellaista tulta tapaa tavallisesti vain
+aivan nuorissa. Puhe herätti tavatonta innostusta. Käsiä taputettiin,
+maljoja juotiin, hyvä-huutoja kajahutettiin.
+
+"Nyt on Teidän vuoronne vastata", selitti vierustoverini. Sen aavistin
+itsekin ja sain, sen tehtyäni, taas uudestaan todisteen siitä kuinka
+hienotunteisesti palvelijoita tässä talossa kohdeltiin, sillä heidän
+takiansa minun puheeni käännettiin.
+
+Taas seurasi puheita ja vastapuheita, ja aika kului kuin siivillä.
+Katsoin kelloa ja näin kauhukseni, että se jo kohta oli 7, jolloin
+meidän kyytipoikamme piti tulla meitä noutamaan.
+
+"Voi jääkää tänne koko illaksi", kehoitettiin puolelta ja toiselta. "Nyt
+saamme kohta kuulla kaunista soittoa, sillä onhan keskuudessamme
+pianisti." Eikä kukaan pyytänyt kauniimmin kuin herttainen, nuori
+soittaja itse.
+
+"Mitä teemme?" arveli rva Maslovski.
+
+Jääminen oli houkuttelevaa, mutta siinä tapauksessa olisimme olleet
+Pietarissa vasta klo 12 yöllä. Ja kun ajattelin raakaa yöilmaa ja sen
+epäedullista vaikutusta terveyteeni, koetin pysyä lujana.
+
+"Sitä paitsi", sanoimme me toisillemme ihankuin lohdutukseksi, "nyt on
+mieliala niin korkealla, ettei se enää voi nousta. Pitää mennä juuri
+sellaisena hetkenä, niin säilyy muisto tällaisesta päivästä
+unohtumattoman kauniina."
+
+Ja kauniina se tulee säilymään.
+
+
+
+
+PERSONALLISIA MUISTOJA GINA KROGISTA.
+
+
+On aivan ihmeellistä, miten viesti jonkun tuttavan kuolemasta heti tuo
+hänet ilmielävänä eteemme ja miten hän yhtenään elää ajatuksissamme sen
+jälkeen; hän muuttuu miltei elävämmäksi kuin eläessään, sillä me näemme
+hänen olentonsa eri puolet yhtaikaa ja meidän mieleemme johtuvat kaikki
+ne eri tilaisuudet, jolloin olimme hänen seurassaan, hänen puheensa,
+sanansa, yksin äänenkaikunsa. Niin ainakin on käynyt minun joka kerta,
+kun läheiset ystävät ja tuttavat ovat kuolleet ja niin juuri kävi
+silloinkin kun sain sähkösanoman *Gina Krogin* kuolemasta keväällä 1916.
+Kaikki muistot heräsivät, ja minä näin hänet eri tilaisuuksissa ensi
+tapaamisestamme asti, joka tapahtui kesällä v. 1900 Kristianiassa.
+
+Gina Krogin nimi oli minulle silloin jo hyvin tuttu; olimme olleet
+kirjevaihdossakin erään artikkelin johdosta, olin nähnyt hänen kuvansa
+eri aikakauskirjoissa, mutta en ollut personallisesti häntä tavannut.
+
+[Kuva: Gina Krog.]
+
+Mutta edellämainittuna kesänä pidettiin Kristianiassa Pohjoismainen
+raittiuskokous, jossa minäkin olin mukana Raittiuden Ystävien
+edustajana, ja eräänä päivänä kesken kokousta päätin pistäytyä katsomaan
+Gina Krogia. "Sellaista ei pidä lykätä", arvelin, "sillä ehkäpä hän
+matkustaa maalle, ja niin en saa häntä nähdä."
+
+"Nylænden" toimistoon siis riensin ja siellä hänet tapasin työpöytänsä
+ääressä istumassa keskellä paperia, avattuja kirjeitä ja korehtuureja.
+Hän mainitsi kuulleensa tulostani Kristianiaan ja jo odottaneensa minua,
+ja tämän kohteliaan tervetulolauseen jälkeen oli tuttavuus piankin tehty
+ja me olimme ennen pitkää joutuneet vilkkaaseen keskusteluun. Mutta
+ennen kaikkea minä häntä katselin. Hänen ulkonainen ihmisensä oli
+nimittäin niin huomiota herättävä ja komea, että sen vertaista tuskin
+näkee. Häntä on joskus kutsuttu "jättiläisnaiseksi", sillä hän oli
+tavallisia naisia koko lailla suurempi, mutta niin sopusuhtaisesti
+kehittynyt ja niin ruhtinaallisen ryhdikäs, että vastustamatta tuli
+ajatelleeksi: "Tuollainen sopisi vaikka valtaistuimelle." Hänellä oli
+suuret, kauniit, surulliset silmät, soinnukas ääni ja erinomaisen
+arvokas, hillitty käytös. Oli toimistossa vaikka kuinkakin kiire ja
+paljon väkeä, ei hän silti osoittanut mitään kärsimättömyyttä tai
+hermostumista, ja olipa hän vaikka kuinka iloisessa seurassa ja itsekin
+vaikka kuinka hilpeällä mielellä, aina hän silti oli arvokas.
+
+Hänessä oli samaa suuripiirteisyyttä, runollisuutta ja mahtavuutta kuin
+on norjalaisessa maisemassa auringossa kimaltelevine lumihuippuineen,
+kohisevine koskineen, metsäisine rinteineen, vihantavine laaksoineen.
+
+Minä tiesin että Gina Krog ja Norjan naisten vapautusliike kuuluivat
+yhteen. Niin pian kun mainitsi toisen, johtui toinenkin heti mieleen.
+Ihan alusta pitäen oli Gina Krog ollut siinä mukana ja aina johtavassa
+asemassa. Hänen uskonsa asiaan, hänen lämpönsä sen puolesta, hänen
+puhujalahjansa ja hieno kynänsä, kaikki vaikuttivat, että kun
+organiseerattu työ alkoi, joutui hän ensimäisten riviin. Mutta minä
+huomasin myöskin, että hän oli paljon syvemmältä kuin useammat muut
+tunkeutunut naisasiatyön ytimeen ja näki sen suuren päämäärän. Hän
+ymmärsi, että se tähtää vielä paljon kauemmaksi kuin sukupuolten
+tasa-arvoisuuteen kunnassa ja valtiossa, että sen lopputarkoitus oli
+uuden vanhurskaamman hengen ja katsantokannan luominen, ei ainoastaan
+miehen ja naisen välisissä suhteissa, vaan myöskin eri kansanluokkien,
+eri valtioiden. Ei kukaan ymmärtänyt paremmin kuin hän pikku valtioiden
+uhattua, vaaranalaista tilaa ja sitä sortopolitiikkaa, jonka esineeksi
+ne koska tahansa voivat tulla. Hän näki kuinka vähän niiden toiveet
+merkitsivät, kun suuret päättivät esim. sodasta ja rauhasta. Ne eivät
+edes voineet toisiaan auttaa ja puoltaa, vaikka sydämestään paheksivat
+suurien harjoittamaa sortoa. Kuin kuivuneet lehdet niiden sanat vain
+karisivat maahan suurten neuvospöydän ääressä.
+
+Siksi että olosuhteet meillä siihen aikaan olivat synkkää synkemmät,
+palasimme me keskusteluissamme aina tähän kysymykseen, ja Auguste
+Fickertiä Wienissä lukuunottamatta, en ole tavannut ketään maamme
+ulkopuolella, joka niin olisi voinut tuntea meidän kanssamme kuin Gina
+Krog. Jo aikaisemmin, suuressa Kansainvälisessä Naisliiton kongressissa
+Lontoossa v. 1899 oli hän lausunut muutamia voimakkaita sanoja Suomen
+puolesta, kun mielet Haagin rauhankonferenssin johdosta olivat
+innostusta täynnä. Hän nimittäin huomautti, että rauhanaate oli kyllä
+suuri ja ihanteellinen, mutta rauhan yläpuolella oli kuitenkin oikeus,
+eikä edellisen takia saanut jälkimäistä sivuuttaa.
+
+Aika, jona Gina Krog astui julkisuuteen ja rupesi siskojensa
+ihmisoikeuksien ajajaksi, oli mitä ihmeellisin Norjan historiassa.
+Silloin kaikuivat siellä Björnsonin, Ibsenin, Lien y. m. mahtavat
+herätyshuudot, silloin Norja oli ahjo, josta kipinät sinkoilivat ympäri
+Europaa. Uusista elämän arvoista ja uusista ihanteista he puhuivat;
+yksilöstä he lähtivät ja hänen vapauttaan ja ihmisoikeuksiaan he
+julistivat. Heidän sanansa herättivät vastakaikua tuhansissa ihmisissä,
+erittäinkin nuorisossa; innostunein, hehkuvin mielin he kokoontuivat
+näitä uusia kysymyksiä itselleen selvittämään ja niiden ytimeen
+tunkeutumaan. Niin. sisältörikkaita vuosia kuin 80- ja 90-luvun nuoriso
+vietti, on muilla tuskin ollut. Ja Gina Krog oli kaikessa tässä mukana,
+ei vain vastaanottajana, vaan myöskin antajana. Hamasta nuoruudestaan
+oli hänkin tällaisia kysymyksiä miettinyt, rohkenematta kuitenkaan
+lausua niitä julki, paitsi hyvin rajoitetussa piirissä, jossa häntä ei
+tavallisesti ymmärretty -- ja nyt ne yhtäkkiä olivat kaikkien huulilla
+sekä ystävien että vastustajien.
+
+Siihen aikaan Norjan edistysmieliset naiset tunsivat, että he
+tarvitsivat oman äänenkannattajan, jossa saisivat ajatuksensa paremmin
+kuuluviin kuin päivälehdissä, äänenkannattajan, joka olisi heidän
+katsantokantansa läpitunkema ja tulkki, ja silloin perustettiin Nylænde.
+Helmikuussa v. 1887 sen ensi numero lähti maailmalle; Norjan
+naisasiayhdistys sen ulosantajana, Gina Krog toimittajana ja Jonas Lien
+lennokas runo ensi sivulla. Koko uutuuden viehätys ympäröi tätä
+esikoista ja siitä tuli uusien aatteiden keskus ja polttopiste, jonka
+lausuntoja tarkkaan seurattiin ja monessa piirissä pohdittiin.
+
+Mutta muutaman vuoden kuluttua ei niitä enää ympäröinyt sama uutuuden
+viehätys; kevätaamun hohde oli kadonnut ja vaativa työpäivä oli astunut
+sijaan, mutta sen kuormaa ei monikaan enää ollut taipuvainen kantamaan
+ja niin sekä naisasiayhdistyksen jäsenmäärä että lehden lukijakunta
+varsin tuntuvasti supistui. Nylænden ylläpitäminen kysyi suuria
+aineellisia uhria ja niitä ei yhdistys enää tahtonut ottaa kantaakseen,
+vaan vetäytyi pois, arvellen että lehti jo oli tehtävänsä suorittanut.
+Mutta onneksi Gina Krog ei vetäytynyt. Hän ymmärsi, että oma
+äänenkannattaja nyt vasta olikin oikein tärkeä, kun ensimäiset
+kasvunalut olivat näkyvissä ja hän otti sen silloin kokonaan omakseen
+s. o. hän otti vastatakseen kaikista sen menoista ja kantoi tätä taakkaa
+aina viimeiseen asti. Sillä aikaa kun niin moni naisasialehti
+naapurimaissa ehti sekä syntyä että kuolla, pysyi Nylænde hengissä ja
+lähti vuosi vuodelta Norjan eri kulmille kylvöään sirottelemaan. Ollen
+ilman vakituisia avustajia, täytti Gina Krog lehtensä useimmiten aivan
+yksin ja siksi Nylænde olikin toimittajansa hengentuote enemmän kuin
+ehkä mikään muu naisasialehti. Joka numerossa oli hänen rohkeita,
+runolliseen, kauniiseen muotoon puettuja kirjoituksiaan ja niitä ehti jo
+karttua paljon 29 vuoden kuluessa,
+
+Nylændeä luettiin ja se herätti respektiä itsenäisyytensä takia, mutta
+ei sen tilaajamäärä kuitenkaan ollut niin suuri, että se olisi palkinnut
+toimittajansa vaivat, vielä vähemmin jättänyt voittoja. Ja siksi Gina
+Krog, jota on kutsuttu Norjan kruunaamattomaksi kuningattareksi,
+ulkonaisesti eli hyvinkin vaatimattomasti. Hänellä oli vuokrahuone,
+päivällisensä hän söi ulkona ja istui muuten ahkerasti toimistossaan,
+jolle vastustajat antoivat nimen Løvens Hule (Jalopeuran luola), mutta
+josta ystävät tekivät kunnianimen. Ellei hänellä olisi ollut hyvinvoipaa
+veljeään, ylioikeuden asianajaja F. A. Krogia, joka jakoi sisarensa
+harrastukset ja aina oli valmis niitä tukemaan, olisi hänen aineellinen
+asemansa ollut vieläkin ahtaampi. Tämän veljen ansio suurimmaksi osaksi
+oli, että Gina Krog esim. oli tilaisuudessa matkustamaan, käymään
+Englannissa, Ranskassa, Italiassa ja Amerikassa y. m. -- Yhteen aikaan,
+ennenkuin veli meni naimisiin Cecilia Thoresenin kanssa, joka oli Ginan
+hyvä ystävä ja Norjan ensimäinen naisylioppilas, sisarukset asuivatkin
+yhdessä ja Gina hoiti veljensä taloutta. Se tapahtui juuri siihen
+aikaan, kun Norjassa enin kiehui ja kuohui, kun jokainen ensi-ilta
+teatterissa ja jokainen uusi kirja oli kuin sotatorventoitotus, joka
+heti jakoi yleisön eri leireihin ja sai aikaan loppumatonta ajatusten
+vaihtoa. Hyvin tavallista oli silloin, kertoi Gina, että tuttavat vielä
+myöhään illalla, teatterista palattuaan, poikkesivat heidän luokseen
+vaikutelmistaan keskustelemaan, sillä Krogien luona löysi aina
+ymmärtämystä ja hengen heimolaisia. Se oli taiston aikaa, suuren
+innostuksen ja suurien toiveiden aikaa.
+
+Kaikki maansa etevimmät henget Gina personallisesti tunsi. Hän oli
+monasti tavannut Camilla Collettin ja kuullut tämän tulisielun puhuvan
+siitä mitä hän oli nuoruudessaan tuntenut naisena ja mikä lopulta oli
+saattanut hänet kynään tarttumaan, hän oli paljon seurustellut
+Björnsonien kanssa ja monet niistä lauseista, jotka Björnson on pannut
+esim. Tora Parsbergin huulille, näytelmäkappaleessaan »Paul Lange ja
+Tora Parsberg,» ovat Gina Krogista alkuaan. Hän tunsi sekä taiteilijat
+että valtiomiehet, sekä tiedemiehet että sanomalehdentoimittajat. Hän
+kertoi välistä hauskoja, intiimiä piirteitä heistä niinä parina
+viikkona, jotka silloin vietin Kristianiassa ja olin ehtimiseen hänen
+seurassaan.
+
+Jouduinpa hänen tuttaviensa tuttavuuteenkin, jotka kulettivat meitä
+paikasta toiseen, ja silloin rupesin myöskin innokkaasti pyytämään, että
+hän tulisi Suomeen esim. esitelmäretkelle.
+
+Se painostus, jonka alla me silloin elimme, vaikutti nimittäin, että
+jokainen lännestäpäin tullut vieras -- puhumattakaan Norjan suurimmasta
+tyttärestä -- oli kuin raikas tuulahdus, kuin yhtäkkiä avautunut ikkuna
+pimikkoomme ja siksi sanomattoman tervetullut.
+
+Jo syystalvella samana vuonna tulikin Gina Krog Suomeen. Naisasialiitto
+Unioni oli kutsunut hänet tänne esitelmöimään ja ryhtynyt kaikkiin
+valmistaviin toimiin: hankkinut tilaisuutta varten yliopiston
+juhlasalin, ilmoittanut asiasta lehdissä, myynyt etukäteen lippuja
+j. n. e. Hauskaa olikin sitten nähdä, että yleisöä oli salin täydeltä,
+kun Gina Krog astui sisään ja piti sisältörikkaan, kauniin esitelmänsä
+Camilla Colletista kirjailijana, uranuurtajana ja ihmisenä.
+
+Esitelmän jälkeen olivat Unioni ja Suomen Naisyhdistys yhteisesti
+järjestäneet hänen kunniakseen juhlat Seurahuoneen 35:ssä. Mieliala oli
+varsin hilpeä ja useita puheita pidettiin. Muun muassa puhui prof. E. G.
+Palmén Norjalle, huomauttaen niistä hyvistä väleistä, jotka aina olivat
+vallinneet sen ja Suomen kesken. Ja Adelaïde Ehrnrooth oli sepittänyt
+hauskan runon tilaisuutta varten.
+
+Gina Krog oli kuin luotu juhlaesineeksi; hän toi juhlatunnelmaa
+mukanaan, niin pian kuin hän astui sisään. Hänen ruhtinaallinen
+ulkomuotonsa, hänen ylevä, hieno käytöksensä ja se helppous millä hän
+vastasi kaikkiin hänelle pidettyihin puheisiin, kaikki vaikutti siihen.
+Ihmeekseen totesivat meikäläiset, että hänellä oli aina jotakin
+kaunista, sisältörikasta ja runollista sanottavaa, vaikka hän olisi
+esiintynyt kuinka monta kertaa tahansa saman illan kuluessa. Muistan
+vielä miten hän, vastatessaan maalleen pidettyyn puheeseen, aluksi toi
+sieltä terveisiä ja kertoi, että niin pian kuin huhu tiesi kertoa, että
+hän lähtisi Suomeen, kuului joka kulmalta "Hils Finland" (tervehtikää
+Suomea) ja se kulki kuin humina miehestä mieheen ja siihen lisättiin
+vielä "Sig dem at vi elsker Finland", (kertokaa heille, että me
+rakastamme Suomea).
+
+Gina Krog oli yleensä sangen huvitettu politiikasta ja hänellä oli aina
+oma vanhurskas arvostelunsa kaikista poliittisista päivänkysymyksistä.
+Meillä ollessaan hän otti tarkasti selkoa Venäjän sortojärjestelmän
+meihin kohdistetuista kiristystoimenpiteistä ja tavasta miten eri
+kansalaisryhmät niihin suhtautuivat. -- Sillä välillä hänelle näytettiin
+meidän laitoksiamme, koulujamme, kokoelmiamme, sanalla sanoen kaikkea,
+josta toivoo vieraalla olevan hyötyä ja iloa, ja joka antaa kuvan maan
+kulttuurityöstä ja edistyspyrinnöistä. -- Se oli hyvin sisältörikas aika
+sekä meille että vieraallemme, päättäen siitä lämmöstä, jolla hän
+maassamme saamia vaikutelmia sitten lehdessään kuvasi.
+
+Heinäkuussa v. 1902 olivat Norjan naiset järjestäneet Kristianiaan
+Pohjoismaisen naisasiakokouksen, johon meitä suomalaisiakin kutsuttiin.
+Ja muutamat meistä seurasivat kutsua ja lähtivät liikkeelle, kun vielä
+oli niinkin mukavasti asetettu, että sekä laivayhtiöt että
+rautatiehallitukset antoivat tuntuvan alennuksen.
+
+Naisasiakongressit herättävät aina paljon enemmän huomiota pienissä ja
+keskikokoisissa kaupungeissa kuin aivan suurissa. Lontoossa ja Parisissa
+esim. suuri yleisö ei kiinnitä niihin juuri mitään huomiota, mutta
+sellaisessa kaupungissa kuin Kristianiassa, oli se päivän suuri
+tapahtuma, josta paljon puhuttiin ja jonka hyväksi monet tekivät
+uhrauksia. Niinpä oli esim. kaupungin puolelta annettu jokaiselle
+vieraalle lippu, joka oikeutti vapaasti käyttämään raitiovaunuja koko
+kongressiviikon aikana, kokoelmat olivat maksuttomasti nähtävinä ja
+monet kodit avasivat ovensa vastaanottaakseen tulijat vieraikseen. Minä
+jouduin asumaan Studenter-hjemmetin matkustajakotiin ja sinne muutti
+Gina Krogkin kongressin ajaksi, ollakseen lähempänä yliopistoa, missä
+kokoukset pidettiin, ja niin me taaskin olimme yhtenään toistemme
+seurassa.
+
+Kongressi alkoi hyvin juhlallisesti Gina Krogin tilaisuutta varten
+sepittämällä kantaatilla, johon Agathe Backer-Gröndahl oli säveltänyt
+musiikin solokohtineen ja kuoroineen ja sitten seurasi tietysti
+tavanmukaiset tervehdyspuheet. Kongressin ohjelmaan kuuluivat
+yhteiskunnalliset uudistukset ja naisten ammatillinen kehitys, jotka
+kysymykset antoivat aihetta sekä esitelmiin että keskusteluihin. Ja niin
+me näiden päivien kestäessä ehdimme tutustua miltei kaikkiin Norjan
+merkkinaisiin ja kuulla mitä heillä oli sanottavaa -- Aasta Hansteenkin
+eli silloin vielä -- ja myöskin me saimme vihiä vastaavista olosuhteista
+Tanskassa ja Norjassa.
+
+Kongressin viimeisenä päivänä käsiteltiin kuitenkin sen ehkä kaikkein
+tärkeintä kysymystä: Norjan organiseerattujen naisten liittymistä
+Kansainväliseen Naisliittoon (I. C. W.:hen) jota tarkoitusta varten
+heidän ensin oli muodostaminen oma Kansallisliittonsa. Gina K. piti
+siinä tilaisuudessa komean, lennokkaan esitelmän ja kuvasi suurin
+piirtein mitä hyötyä pienellä kansalla oli siitä, että se sai olla jäsen
+sellaisessa organisatsionissa, jossa jokaisella maalla ja kansalla oli
+yhtäpaljon sananvaltaa.
+
+Tällaisen Kansallisliiton luominen ei suinkaan ole mikään helppo tehtävä
+jo siksi, että ne yhdistykset, joilla on oikeus siihen yhtyä, edustavat
+mitä erilaisimpia harrastuksia ja vivahduksia, mutta Gina Krogin palava
+usko asian tärkeyteen ja hänen suuri auktoriteettinsa voitti kuitenkin
+nämä vaikeudet ja niin syntyi Norjan naisten Kansallisliitto, jonka
+presidenttinä hän sitten oli hamaan kuolemaansa asti. -- Osoitteena
+siitä miten naisasialiike Norjassa oli voittanut alaa ja miten yleistä
+tunnustusta sen etevin ajaja nautti, olkoon mainittu, että Gina Krog
+valtion kustannuksella viime vuosien kuluessa oli maataan edustamassa
+useissa I. C. W:n kongresseissa.
+
+Eikä kukaan ollutkaan sopivampi Norjan puolesta esiintymään kuin hän.
+Oli kongressissa vaikka kuinkakin paljon puhujia ja edustajia -- olipa
+vaikka niinkin paljon kuin Berlinissä v. 1904, jossa kaikkiaan sanottiin
+pidetyn 264 puhetta -- aina Gina Krogin huomasi, ja hänen kuvansa jäi
+kuulijoiden mieleen.
+
+Paitsi noita suuria kongressejaan pitää I. C. W. myöskin kokouksia,
+joissa ei muilla kuin hallinnon omilla jäsenillä ja siihen liittyneiden
+eri maiden Kansallisliittojen puheenjohtajilla ole äänioikeutta, ja
+joissa enimmäkseen keskustellaan sen sisäisiä asioita.
+
+Sellainen oli Parisissa v. 1906 ja siellä me toisistamme mitään
+edeltäpäin tietämättä, mitään yhtymissuunnitelmia tekemättä, aivan
+odottamatta tapasimme toisemme.
+
+Gina Krog asui aluksi hotellissa ja otti ahkerasti osaa I. C. W:n
+neuvotteluihin. Silloin oli tärkeä ja periaatteellinen kysymys pohdinnan
+alaisena, joka koski Kansainvälisen Naisliiton pääperusteita, sitä
+nimittäin oliko siihen kuuluvilla Kansallisliitoilla oikeus lähettää ja
+esittää sen pohdittavaksi sellaisiakin asioita, jotka koskettelivat
+uskonnollisia ja valtiollisia kysymyksiä. Siihen asti olivat sen lait
+tässä suhteessa olleet niin väljät, ettei mikään estänyt esim.
+poliittisesti sorretun kansan Naisliittoa ottamasta maansa tilaa siellä
+esille tehdäkseen sen olosuhteet siten tunnetuiksi. Nyt oli tehty
+ehdotus, jonka mukaan tämä tulevaisuudessa kävisi mahdottomaksi. Gina
+Krog kuului niihin, jotka tahtoivat, että laki jäisi ennalleen; hän piti
+tätä vapautta varsinkin pienille kansoille, joiden ääni ei toistaiseksi
+kuulu missään, niin tärkeänä, ettei mitenkään olisi suostunut sen
+poistamiseen. Muutamilta tahoilta häntä kyllä kannatettiin, mutta ei
+kaikilta, eipä edes Suomea edustava n. k. "honorary president" puhunut
+sen puolesta, joka kovin ihmetytti ja suretti Gina Krogia.
+
+Kun I. C. W:n kokous oli loppunut, muutti Gina Krog samaan
+täysihoitolaan, jossa minäkin asuin ja sen jälkeen oli meidän entistä
+mukavampi liikkua esim. iltasin ulkona, kun oli yhteinen kotimatka.
+Silloin minä myöskin havaitsin hänessä piirteen, joka oli erinomaisen
+sympaattinen, eikä suinkaan aivan tavallinen, ei ainakaan meissä
+suomalaisissa. Gina osoitti nimittäin aivan erikoista ystävällisyyttä
+Parisissa oleskeleville maalaisilleen ja kutsui heitä aina vuorotellen
+päivällisille, jolloin täysihoitolamme emäntä, rva Wesque, järjesti
+Ginalle ja hänen vierailleen erityisen pöydän. Nämä Ginan vieraat olivat
+enimmäkseen naistaiteilijoita, ja minä havaitsin, että he hyvin
+mielellään noudattivat hänen kutsuaan. -- Kun tiesin, että Gina Krog
+tätä tehdessään ei suinkaan ollut siinä aineellisessa asemassa, ettei
+tämä vieraanvaraisuus olisi tuottanut tuntuviakin lovia hänen
+matkakassaansa, pidin sen vieläkin tunnustettavampana.
+
+[Kuva: Gina Krog nuorena.]
+
+[Kuva: Gina Krog keski-ikäisenä.]
+
+Eräänä päivänä ehdotti Gina Krog, että hän ja minä pitäisimme yhteiset
+teekutsut kaikille niille henkilöille, joiden tuttavuuden olimme tehneet
+ja joiden kodeissa olimme olleet. Ehdotus oli minusta aivan oivallinen;
+me puhuimme rva Wesquen kanssa ja pyysimme hänen salonkiaan siihen
+tarkoitukseen, kirjoitimme kutsukortteja ja minä hommasin nuoremmakseni
+kukkaset, leivokset, hedelmät y. m. tarvittavat. Varsin kansainvälinen
+ja intressantti oli se seurue, joka sinä iltapäivänä kokoontui
+luoksemme, sillä kaikki kutsutut, Alexander Herzenin tytärtä, Olga
+Monodta lukuunottamatta, olivat saapuneet. Mutta hänkin lähetti
+sähkösanoman ja selitti esteensä. Gina Krog oli hyvin arvokas ja
+kohtelias emäntä ja keksi muun muassa sen, että jokainen läsnäolevista
+kertoisi tai lausuisi jotain omalla kielellään ja kääntäisi sen sitten
+ranskan kielelle, jota kaikki ymmärsivät. Kaikki suostuivat ja se
+onnistui erinomaisesti. Siellä sai kuulla jos mitäkin kieltä. *Marya
+Cheliga* lausui soinnukkaasti puolalaisen runon, kaunis, ylevän näköinen
+*Selma Hanem Riza* antoi meidän kuulla turkkilaisia sananlaskuja,
+unkaritar kertoi jotain omalla kielellään, j. n. e. ja tietysti siellä
+myöskin annettiin norjan, suomen ja ruotsinkielten kaikua. Ihmeellistä
+miten paljon hauskuutta ja vilkkautta nämä pienet kielinäytteet saivat
+aikaan.
+
+Kaikki läsnäolevat edustivat jotakin erityistä harrastusta ja suuntaa,
+jokaisella oli jotain arvokasta sanottavaa, mutta suurinta huomiota
+herätti kuitenkin turkkilainen, ei ainoastaan siksi, että hän oli
+maasta, josta meillä muilla oli niin varsin vähän tietoja, mutta myöskin
+siksi, että hän niin innokkaasti oli taistellut kahlehdittujen
+sisartensa vapauden puolesta.
+
+Kun juhannus lähestyi, kertoi Gina Krog, että Parisissa oleskeleva
+norjalainen siirtokunta oli päättänyt viettää tämän pohjolan valojuhlan
+"Café de la Régencessa" ja kutsunut minutkin sinne yhteiseen iloon.
+
+Ennen sinne menoamme piti Gina Krogin, ja minun käydä teatterissa, sillä
+olimme muistaakseni saaneet joltakulta tuttavalta liput ja ne olivat
+juuri sinä iltana käytettävät.
+
+Kyseessä oleva teatteri oli sangen kaukana asunnostamme ja kun Gina
+vähää ennen oli satuttanut jalkansa, otimme vaunut, jotta ei tarvitsisi
+kiivetä edestakaisin omnibusseihin. Me ajoimme jättiläiskokoisen "Place
+de la Concorden" yli, joka kuuluu maailman ihanimpiin ja ihailimme sen
+egyptiläistä obeliskia, sen mahtavia suihkukaivoja ja valkeasta
+marmorista veistettyjä kuvapatsaita, luvultaan kahdeksan, jotka kuvaavat
+Ranskan suurimpia kaupunkeja. Silmämme hakivat varsinkin sitä, joka
+symbolisoi Strassburgia ja josta olimme kuulleet, että se aina oli
+suruharson peittämä, merkiksi siitä, että Ranska-äiti oli menettänyt
+tämän kukoistavan tyttärensä.
+
+Teatteri, jonne vihdoin saavuimme, ei ollut mikään ensi luokan laitos,
+vaan sellainen, joita maailman kaupungeissa, suurten kuuluisien
+näyttämöjen rinnalla, syntyy kymmenittäin, ja kappale oli pikemmin pieni
+kertomus kuin draama, se kun esitti päähenkilöittensä vaiheet ihan
+lapsuudesta keski-ikään. Mutta ranskalaisessa teatterissa on aina
+oppimista. Näytteleminen sujuu aivan tavattoman tasaisesti ja kielen
+sointu hivelee korvaa. Me siis olimme varsin tyytyväiset
+teatterikäyntiimme ja nyt sitä piti mentämän norjalaisten illanviettoon.
+Gina Krog ehdotti, että taaskin ottaisimme vaunut, mutta minä arvelin,
+että voisimmehan nyt nousta omnibussiinkin, sillä olihan "Café de la
+Régence" keskellä kaupunkia, jossa olin paljon liikkunut, ja tunsin
+siellä olevat seudut ja rakennukset. Gina suostui lopulta ja nyt minä
+menin ottamaan selkoa siitä omnibussilinjasta, jota meidän oli
+kulkeminen. Ei se ollut niinkään helppoa, sillä teatterin edustalla näki
+kymmenittäin jykeviä vaunuja, ja kysymyksiinsä ei suinkaan aina saanut
+varmoja vastauksia.
+
+Vihdoin löysin poliisin, joka neuvoi mihin paikkaan etsimäni omnibussi
+pysähtyisi. Sinne me sitten siirryimme ja odotimme sen tuloa, kunnes
+vihdoinkin tuli hetki, jolloin saimme kavuta ylös ja olimme mielestämme
+hyvässä turvassa. -- Siinä osassa kaupunkia olivat kadut jotenkin
+pimeät, mutta jonkun ajan kuluttua rupesin jo odottamaan, että
+lähestyttäisiin valoisaa keskikaupunkia ja koetin tirkistää ulos
+omnibussin ikkunasta, eikö jo pian päästäisi ihmisten ilmoille. Aivan
+turha toivo! Pimeätä kesti yhä vain, ja vähitellen tuntui siltä kuin se
+olisi käynyt yhä sakeammaksi.
+
+Kun olimme istuneet ja jyskyttäneet siinä noin puolisen tuntia -- siihen
+aikaan käytettiin Parisissa vielä yleisesti noita raskaita hevosten
+vetämiä omnibusseja, jotka nyt ovat väistyneet autobussien tieltä --
+kävin hieman levottomaksi ja kysyin konduktööriltä, eikö siitä jo pian
+päästäisi Louvren tienoille. Hän loi minuun hämmästyneen katseen ja
+ilmoitti sitten, että oltiin matkalla erääseen Parisin esikaupunkiin.
+Minä kauhistuin. "Mutta sanottiinhan minulle, että tämä omnibussi menisi
+keskikaupunkiin ja sivuuttaisi sen kadun, jonka varrella Café de la
+Régence sijaitsee". "Sieltäpäin se juuri nyt tulee", vastasi hän. "Ja
+koska se sinne jälleen palaa" kysyin? "Ei ensinkään enää tänä iltana."
+
+Vereni hyytyi, mutta sain kuitenkin sanotuksi: "No pysähtykää sitten,
+että pääsemme pois." "Se on aivan mahdotonta", vastasi hän, "sillä tässä
+on pitkin aikaa ylösmäkeä." Kuiskasin Gina Krogille, joka istui vähän
+matkan päässä minusta, että olimme väärällä tolalla ja että heti piti
+astua alas ja samassa olinkin jo kadulla. Mutta asema ei senkautta
+ensinkään parantunut, sillä hän ei kipeällä jalallaan uskaltanut
+vaunujen liikkeellä ollessa hypätä alas, ja siinä minä nyt astuskelin
+niiden tasalla yhtämittaa eteenpäin, tietäen, että joka askel vei meitä
+yhä kauemmaksi illan päämäärästä.
+
+Konduktööri oli sillä aikaa vakuuttanut Gina Krogille, että hän kyllä
+auttaisi häntä alas astuessa, että siinä ei ollut mitään vaaraa, ja
+tehnyt sen niin kohteliaasti ja luottavaisesti, että hän lopulta
+rohkaisi mielensä ja seurasi minun esimerkkiäni.
+
+Siinä me sitten seisoimme kadulla keskiyön aikana eräässä Parisin
+"Belleville" nimisessä esikaupungissa, joka on kuuluisa
+levottomuuksistaan, ja jossa vallankumouksetkin aina ensin alkavat. Oli
+yhtä pimeä kuin meillä syyskuussa ja vain siellä täällä näki hiukan
+valoa kapakoitten ja kahviloiden ikkunoista. Muutamien ulkopuolelle oli
+parisilaiseen tapaan asetettu pöytiä ja tuolia ja siellä näki lasien ja
+pullojen ääressä työmiesryhmiä, joita lekottavat tulisoihdut valaisivat.
+Nuo epätasaiset valot, miesten tummat, kuluneet kasvot, mustat,
+säihkyvät silmät, kovat, karkeat äänet ja ne epäilevät katseet, jotka me
+saimme osaksemme siinä kulkiessamme, tekivät kaikkea muuta kuin
+rauhoittavan vaikutuksen. Meidän olisi pitänyt hiukan kuulostella missä
+oikeastaan olimme, pitkäkö matka sieltä oli kaupunkiin ja oliko missään
+saatavissa hevosta, mutta ei ollut kyllin rohkeutta.
+
+Gina Krog ehdotti, että poikkeisimme ensimäiseen ravintolaan, tilaisimme
+itsellemme sieltä hiukan juotavaa ja samassa pyytäisimme tarvitsemamme
+tiedot. Sen sitten teimmekin, ja vaikka meitä aluksi jotenkin ihmetellen
+katseltiin, täytyy sanoa, että he olivat erittäin palvelevia ja
+osaaottavia. Eivät edes suuttuneet vaikka pyysimme, että he
+viruttaisivat lasit hiukan perusteellisemmin, ennenkuin kaasivat meille
+niihin juotavaa. Mutta hevosta ei vain ollut saatavissa missään. He
+arvelivat, että läheisin asema, mistä voisi saada vaunut, oli "Place de
+la République". Mutta kyllä he tarjoutuivat menemään sinne niitä
+noutamaan. Siihen emme kuitenkaan suostuneet, sillä arvelimme, että se
+kestäisi kenties kuinka kauan tahansa, ja päätimme itse ruveta hitaasti
+sinnepäin astumaan. Loivasti alaspäin viettävä katu vaikutti, että Gina
+Kroginkin oli hiukan helpompi kulkea ja niin sitä mentiin.
+
+Tällaisten pienten vastoinkäymisten sattuessa tulee useinkin ihmisten
+vähemmin rakastettavat puolet esiin, ja kun juuri matkustaessa niin
+usein saa kokea kaikenmoisia pikku harmeja, tarjoavat ne sanomattoman
+hyvän tilaisuuden lähimmäisemme luonteen tuntemiseen.
+
+Gina Krog osoittautui aivan suurenmoiseksi. Ei hän valittanut, eikä
+liioin syyttänyt minua sen johdosta, että olimme joutuneet väärään
+omnibussiin, vaan koetti kääntää kaikki parhain päin. Ja niin me
+tuontuostakin vakuutimme toisillemme, että tämä kuitenkin oli varsin
+hauska seikkailu ja ettemme muuten koskaan olisi saaneet nähdä
+juhannusyötä eräässä Parisin laitakaupungissa, ellemme olisi näin
+sattumalta sinne joutuneet. Lopulta me oikein sydämellisesti nauroimme
+ja kerroimme toisillemme kaikenlaisia kaskuja.
+
+Siinä klo 2 tienoissa olimme vihdoinkin joutuneet "Place de la
+Républiquelle" ja tervehdimme tavallista tyytyväisempinä sen komeata
+muistopatsasta. Ja nyt se vasta ilo alkoi, kun saimme sieltä vaunut,
+eikä tarvinnut enää jalkojaan rasittaa, eikä liioin tuntea sitä
+epävarmuutta ja turvattomuutta, joka niin mielellään saa vallan meissä,
+kun öiseen aikaan kulemme ventovieraassa maailmankaupungissa. "Tuleehan
+tämä kysymään muutamia markkoja", sanoimme, "mutta ei se sentään maksane
+enempää kuin kunnon teatteripiletti, ja onhan tästä juuri yhtä paljon
+huvia kuin jos istuisi 'Comédie françaisessa', sillä onhan tämä elämän
+suuri näyttämö". Ja kun me aamupuoleen vihdoinkin olimme kotona,
+tunsimme vilpitöntä tyytyväisyyttä juhannusaattomme johdosta.
+
+[Kuva: Place de la République Parisissa.]
+
+Kun olimme aikamme olleet Parisissa, matkustimme Brüsseliin. Siellä minä
+olin kuin kotonani ja olin jo ennakolta tilannut meille sikäläisen
+ystävättäreni kautta asunnon.
+
+Eräs nuori norjalainen tohtori, joka oli oleskellut Brüsselissä samana
+vuonna, oli antanut Gina Krogille kaksi suosituskirjettä tunnetuille,
+sikäläisille yliopistomiehille, jotka molemmat myöskin olivat kansan
+edustajia, sekä suullisesti vielä lisännyt pari heitä koskevaa opastavaa
+sanaa. Toisesta heistä, yleisesti tunnetusta sosialistijohtajasta,
+*Emile Vanderveldestä*, hän oli kuiskannut: "Mutta pitäkää mielessänne,
+että hänellä on hyvin turhamainen vaimo", ja toisesta, joka sattui
+olemaan minun monivuotinen, hyvä tuttavani prof. *Hector Denis*:
+"Muistakaa että hän on hiljattain kadottanut vaimonsa".
+
+Kun minä huomautin Ginalle, että siitä jo sentään oli kulunut lähes
+puolitoista vuotta, sanoi hän suurella varmuudella -- välittämättä minun
+vastalauseistani: "No kyllä hän sitten kai jo katselee uutta vaimoa
+itselleen, ehkäpä aivan nuorta tyttöä, sillä niinhän ne vanhat miehet
+tavallisesti tekevät." Mutta senjälkeen kun hän oli tutustunut tähän
+ihmeelliseen mieheen, peruutti hän tykkänään sanansa ja sanoi samaten
+kuin muutkin: "Hän ei ota milloinkaan toista".
+
+Hector Denis teki yleensä valtavan vaikutuksen kaikkiin, jotka joutuivat
+hänen läheisyyteensä, yksin valtiollisiin vastustajiinsakin, sillä se
+jalous, ritarillisuus ja sydämenhyvyys, joka hänessä yhtyi suureen
+tiedemieheen ja oppineeseen, oli niin silmiinpistävä, että se ihankuin
+sädekehä ympäröi hänen olemustaan. Mutta tuskin kukaan on ymmärtänyt sen
+niin selvään ilmaista kuin Gina Krog, sillä hän tuli sanoneeksi, että
+Denis oli kuin pyhimys ja sillä nimellä me sittemmin hänestä aina
+puhuimmekin.
+
+Eräänä sunnuntaina me matkustimme Ginan kanssa Vandervelden n. k.
+"Valkoiseen linnaan", joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella. Mutta sen
+pahempi hän ei ollut kotosalla, ja niin meidän oli tyytyminen yksinomaan
+hänen hiukan teeskentelevän puolisonsa seuraan.
+
+Hyvin aurinkoinen on muisto niistä viikoista, jotka vietimme yhdessä
+Belgiassa. Sieltä Gina Krog matkusti Hollantiin ja minä jäin vielä
+toistaiseksi Brüsseliin. Elokuun alkupäivinä piti Köpenhaminassa olla
+Kansainvälinen Naisten äänioikeuskongressi, mutta sen olin päättänyt
+sivuuttaa ja siirtyä Berliniin, niin pian kun koulut siellä alkoivat.
+
+Silloin saapui yhtäkkiä sähkösanoma Gina Krogilta: "Sinun täytyy tulla
+Köpenhaminan kongressiin maatasi edustamaan, sillä kaikesta päättäen ei
+kukaan muu tule Suomesta."
+
+Huhu Viaporin kapinasta oli silloin tunkeutunut Tanskaan ja aikaansaanut
+tällaisen otaksumisen. -- Eikä siinä ollut muuta neuvoa kuin totella
+Ginan kehoitusta ja panna pillit pussiin. Lähdin siis kiireimmiten heti
+samana iltana ja jouduin perille siksi aamuksi kun kongressi alkoi. Ihan
+päätä pyörrytti sellaisen yhtämittaisen matkan jälkeen, mutta Gina oli
+hankkinut minulle erinomaisen kortteerin erään herttaisen ja viisaan
+rovastinlesken ja hänen kauniin tyttärensä luona, jossa minua hoivattiin
+ja pidettiin kuin "kukkaa kämmenellä". Itse hän asui komendööri Münterin
+komeassa kodissa, jonka emäntä, *Johanne Münter*, on mitä innokkain
+naisasianainen, ja niin me taaskin tulimme olemaan paljon yhdessä, ei
+ainoastaan kokouksissa, vaan myöskin kutsuvieraina eri perheissä.
+
+Mutta se olikin viimeinen kerta. Kirjevaihdossa me kyllä olimme s. o.
+lähetimme toisillemme joskus tervehdyksen ja väliin kortin, väliin
+kuvalaatan tai lehteen pantavan kirjoituksen, mutta meidän tiemme eivät
+enää sattuneet yhteen.
+
+Gina Krogin lehteä seuraamalla tiesi kuitenkin kaiken mikä häntä koski.
+Siitä näki oliko hän omassa maassaan vai muualla, olivatko ajat hänen
+ajamalleen asialle voittorikkaat vai tappiota tuovat. Siitä myöskin kävi
+ilmi, että hän oli kansansa vapaamielisten naisten ja miesten
+kiitollisuuden esineenä, kun hänen lehtensä talvella v. 1912 täytti 25
+vuotta. Pyrkijöitä hänen kunniakseen toimeenpantuun juhlaan oli niin
+paljon, että monet sadat saivat palata takaisin, kun eivät salit olleet
+kyllin isot kaikkia vastaanottamaan. Tietysti eivät nämä kaikki nyt
+olleet niinkään innokkaasti kannattaneet hänen työtänsä ja olleet
+valmiit sen edestä jotain uhraamaan, mutta niinhän se on kaikkialla.
+Voitot jaetaan mielellään, mutta ei vaivoja.
+
+Ei kukaan ollut kokenut tätä selvemmin kuin Gina Krog, mutta hän
+säilytti aina loppuun asti valoisan uskonsa naisiin. Vaikka hän näki
+heidän ahtautensa, pikkumaisuutensa ja moittimishalunsa, joka kyllä
+häneen syvästi koski, oli hän seuraavalla hetkellä jo valmis heitä
+puoltamaan. Hän ajatteli kai kuin "Rauhan erakko" Juhani Ahon kirjassa:
+"Ellen minä usko niin eivät muutkaan usko. Yhden täytyy aloittaa." Ja
+juuri tämä kokonaisuus, tämä yhtämittainen nuoruutensa ihanteista
+kiinnipitäminen ja lujana seisominen myrskyssä ja vastatuulessa tekee
+Gina Krogin muiston niin eheäksi ja kauniiksi, ja antaa rohkeutta ja
+voimaa niin monelle niistä, jotka joutuivat hänen kanssaan tekemisiin.
+
+Mutta se tulee vielä syntymättömiä sukupolviakin elähyttämään samassa,
+kun Gina Krogin nimi aina tulee mainittavaksi Norjan ensimäisten
+joukossa. Hänen hautajaisensakin tapahtui, aivan kuin Norjan
+suurmiesten, valtion kustannuksella. Ministeri Knudsen ja maaherra Blehr
+esiintyivät tässä tilaisuudessa kunniamarsalkkoina suruharsoisin lipuin
+hänen kukitetun arkkunsa ääressä, naisylioppilaat seisoivat
+kunniavahteina ja sillä aikaa hallitus, valtiopäivät, valtuusto ja
+yleensä kaikki yleisten laitosten ja yhdistysten edustajat lausuivat
+tunnustuksensa ja kiitoksensa hänen työstään.
+
+
+
+
+PROFESSORI GEORG v. GIZYCKI.
+
+
+Siitä on jo kulunut päälle neljännesvuosisadan kun sain erään valokuvan,
+jonka selkäpuolelle antaja kirjoitti: "Muistoksi talvesta 1894--95 ja
+eräästä miehestä, joka ei enää ole elävien joukossa, mutta jonka muisto
+-- niin toivon -- teissäkin tulee elävänä säilymään."
+
+Tämä kuva, joka aina siitä asti on ollut kehyksissä työhuoneessani, on
+prof. *Georg v. Gizyckin* muotokuva, ja henkilö, joka kirjoitti siihen
+nuo yllämainitut sanat, oli hänen syvään suruun vaipunut leskensä. --
+Hänen siinä lausuma ennustuksensa on aivan täydellisesti toteutunut;
+vuosien kuluessa, kun on saanut nähdä ja kuulla niin paljon
+pikkumaisuutta, kateutta ja oman kunniansa etsimistä sellaistenkin
+keskuudessa, jotka sanovat kuuluvansa uudistusihmisten leiriin, on prof.
+v. Gizyckin kuva yhä vain kirkastunut ja hänen muistonsa kasvanut.
+
+Georg von Gizycki oli siveysopin professori Berlinin yliopistossa,
+tunnettu kirjailija ja tiedemies, Berlinissä sijaitsevan eetillisen
+seuran sihteeri ja koko tämän siihen aikaan Saksassa laajalti levinneen
+liikkeen "Die ethische Kultur" nimisen äänenkannattajan toimittaja.
+
+[Kuva: Georg v. Gizycki.]
+
+Kun minä syksyllä v. 1894 matkustin Berliniin ja olin vakavasti
+päättänyt päästä kuuntelijaksi sen korkeakouluun, joka silloin vielä oli
+visusti naisilta sulettu, oli saman eetillisen seuran puheenjohtaja,
+prof. *Foerster*, johon edellisenä kesänä sattumalta olin tutustunut,
+paras apuni ja neuvonantajani. Hän kirjoitti konseptit hakuanomuksiini
+y. m. tarvittaviin papereihini, hän ehdotti keiden professorien puoleen
+minun piti kääntyä ja suositteli aivan erityisesti prof. v. Gizyckiä,
+"yliopiston uudenaikaisinta ja vapaamielisintä henkeä".
+
+Ja niin minä jouduin Georg v. Gizyckin tuttavuuteen, rupesin
+kuuntelemaan hänen luentojaan ja, mikä oli vieläkin tärkeämpää, sain
+olla mukana niissä seminaariharjoituksissa, joita hän kerran viikossa
+piti omassa kodissaan, ja joissa oli toista tusinaa ylioppilaita läsnä.
+Hauskempia, kehittävämpiä hetkiä, kuin nämä olivat, ei juuri voi
+kuvitella. Keskustelun aiheena oli aina joku siveysopin alalta otettu
+kysymys, joka niin läheisesti kuin suinkin liittyi nykyaikaan ja
+käytännöllisen elämän vaatimuksiin, ja jolloin prof. v. Gizycki
+herttaisuutensa ja toverimaisuutensa kautta sai kaikki vapaasti
+mielipiteensä lausumaan ja epäilyksensä sekä tuumansa esittämään.
+
+Eräs kysymys, jota me kauan pohdimme, oli siveysopin suhde uskontoon ja
+uskonnonopetuksesta erillään olevan siveysopin opetuksen mahdollisuus ja
+tarpeellisuus, josta asiasta oli ollut varsin mielenkiintoinen
+kiertokysely prof. v. Gizyckin aikakauskirjassa. Aikakauden eri maissa
+ja maanosissa elävät etevimmät opettajat ja ajattelijat olivat sitä
+valaisseet, ja heidän vastauksiaan lukiessamme heräsi meissä paljon
+ajatuksia ja vastaväitteitäkin. Toinen kysymys, joka niinikään antoi
+aihetta vilkkaisiin väittelyihin, oli kaksintaistelu, joka, kuten
+tunnettu, Saksan miesmaailman keskuudessa niin yleisesti rehoittaa.
+Sillä oli yksi ainoa puoltaja meidän piirissämme, mutta tämän muista
+eroava kanta vaikutti kuitenkin, että kaikki todisteet ja väitteet sekä
+myötä että vastaan tulivat perusteellisesti pohdituiksi. -- Mikä teki
+nämä ajatusten vaihdot vieläkin monipuolisemmiksi, oli eri
+kansallisuuksien läsnäolo. Siellä oli muun muassa eräs venäläinen ja
+kaksi amerikalaista, joista toinen oli siveysopin professori Stranfordin
+yliopistossa.
+
+Siten syntyi aina laajoja vertailuja Uuden ja Vanhan maailman olojen
+välillä.
+
+Kun olimme keskustelleet kaksi tuntia, toi palvelija teekeittiön sisään
+ja sitten alkoi hauska ja hilpeä seurustelu, jota tavallisesti vielä
+kesti pari tuntia. Ihmeen paljon sitä ehtii oppia ja kuulla sellaisessa
+seurassa, jossa vallitsee täysi avomielisyys ja keskinäinen luottamus,
+jossa kaikki tuntevat, että väärinkäsitykset ja peräpuheet eivät voi
+tulla kysymykseenkään, vaikka lausuisi kuinka jyrkkiä ja tavallisuudesta
+poikkeavia mielipiteitä tahansa.
+
+Rva von Gizycki[1], joka myöskin koko ajan oli mukana näissä
+harjoituksissa ja otti osaa keskusteluihin, oli erinomaisen komea ja
+hieno, todellinen suuren maailman nainen. Hän oli omaa sukua von
+*Kretschman*, kenraalin tytär, ja oli jokunen vuosi sitten loistanut
+Weimarin hovissa, jossa muuten hänen esiäitinsäkin olivat olleet
+hovinaisia. Hänen isoäitinsä oli sitäpaitsi ollut Göthen hyvä ystävä,
+jolle tämä oli omistanut muutamia kauniita runoja ja lahjoittanut
+sormuksen, jotka kaikki muistoesineet nyt olivat rva v. Gizyckin
+huostassa. Sitäpaitsi hän oli saanut periä näiden esiäitiensä Weimarin
+ajoilta olevan kirjevaihdon, jonka avulla hän oli julkaissut
+intressantin, tätä kuuluisaa aikakautta kuvaavan muistelma-teoksen.
+
+[1] Lily v. Gizycki meni sitten uusiin naimisiin erään _Braun_ nimisen
+sosialistisen kirjailijan kanssa, ja toimitti hänen kanssaan »Die neue
+Gesellschaft» nimistä aikakauskirjaa. Hän julkaisi useampia teoksia,
+muun muassa omat muistelmansa, joissa kerrotaan miten entisestä
+hovinaisesta tuli sosialisti.
+
+[Kuva: Lily v. Gizycki ja Minna Cauer.]
+
+Mutta yhteiskunnallisia kysymyksiä, eipä edes oman sukupuolensa kurjaa
+asemaa Saksassa, hän ei ollut ajatellut, ennenkuin joutui prof. v.
+Gizyckin tuttavuuteen. Tämä vasta avasi hänen silmänsä ja sai hänet
+niistä innostumaan.
+
+"Ajatelkaa", sanoi hän hymyillen eräänä päivänä minulle, "että rva Cauer
+ja minä olemme ruvenneet kutsumaan miestäni "kiihoittajaksi", sillä niin
+äärettömästi hän vaatii meitä erityistä, radikaalista naisasialehteä
+perustamaan."
+
+Sinä samana syksynä syntyikin sitten tuo vapaamielinen "Die
+Frauenbewegung" niminen lehti, jonka päätoimittajana rva *Minna Cauer*
+aina siitä asti on ollut. Eräässä sen ensi numeroista kirjoitti prof. v.
+Gizycki muun muassa, että se valtio ja yhteiskunta, jonka miehet olivat
+luoneet, oli niin kurja, etteivät naiset milloinkaan, vaikka heitä aivan
+ilman valmistusta olisi pantu valtiollista elämää järjestämään, olisi
+voineet aikaansaada mitään huonompaa, mutta ehkä hiukan parempaa, ja
+siksi hän kehoitti naisia kaikkialla liittymään yhteen,
+kansalaisoikeuksiaan vaatimaan ja niiden avulla oloja inhimillisemmiksi
+tekemään.
+
+Se merkitsi siihen aikaan paljon -- merkitsisi arvaten tänäpäivänäkin --
+että Berlinin korkeakoulun opettaja, jolla oli yleisesti tunnettu nimi
+ja jota kaikkien piirien ja puolueiden ihan pakostakin täytyi
+kunnioittaa hänen jalon luonteensa ja tinkimättömän totuudenrakkautensa
+takia, että hän ihan omassa nimessään ja mutkistelematta lausui
+tällaisia ajatuksia ja kehoituksia.
+
+"Mutta mikä on tehnyt teistä sellaisen naisasian ystävän ja saanut
+teidät niin hyvin naisten nöyryyttävän aseman ymmärtämään?" kysäsin
+häneltä kerran.
+
+"Oi", vastasi hän, "ei minun tarvitse muuta kuin ajatella sitä kohtaloa,
+joka olisi tullut minun osakseni, jos olisin naiseksi syntynyt,
+käsittääkseni sen. Nyt minulla on vaikutusala, joka tuottaa minulle iloa
+ja onnea, naisena olisin saanut istua toimettomana ja hylättynä
+nurkassa." Prof. v. Gizyckin jalat olivat nimittäin hamasta hänen
+nuoruudestaan olleet rampautuneet, niin että hän vain rullatuolin avulla
+pääsi liikkumaan, joka seikka ei kuitenkaan estänyt häntä olemasta
+mukana kaikkialla missä muutkin.
+
+Kun talvilukukausi Berlinin yliopistossa oli päättynyt, joka tapahtui
+siinä maaliskuun alkupuolella, päätimme me, jotka olimme olleet mukana
+prof. Gizyckin seminaariharjoituksissa, antaa hänelle ja hänen
+puolisolleen pienen muistolahjan. Yhteisneuvottelujen ja valitsimisien
+tulos oli eräs loistoalbumi, joka sisälsi kuvia Thüringistä, rouvan
+kotipuolelta. Sen sisäkannelle jokainen meistä kirjoitti nimensä ja
+sitten sitä eräänä kauniina sunnuntaiaamuna lähdettiin yhdessä viemään.
+Portaissa me tapasimme talon palvelijan ja rupesimme heti häneltä
+tiedustelemaan professorin terveyttä, sillä hän oli pari päivää ollut
+hiukan pahoinvoipa -- influenssa oli ahdistellut -- mutta sellainenhan
+on piankin ohimenevää, arvelimme.
+
+Palvelija näytti hyvin totiselta ja vastasi sitten juhlallisesti:
+"Professori kuoli tänä aamuna kl. 4." Siinä me seisoimme kuin
+kivettyneet, mykkinä ja kauhistuneina. Iloisesti jutellen ja hilpeällä
+mielellä me olimme rientäneet rakkaan opettajamme asunnolle, ja nämä
+muutamat palvelijan lausumat sanat muuttivat kaikki. Jälleen kadulle
+astuessamme tuntui kirkas kevätaamu kolealta ja kylmältä ja maailma
+yhtäkkiä niin sanomattoman köyhältä.
+
+Jokunen päivä senjälkeen olimme kutsutut v. Gizyckin kotiin surujuhlaan,
+jossa prof. Foerster tulkitsi ihmeen ihanasti ja syvästi, vainajan
+mustiin puetun paarin ääressä, hänen elämäntyönsä ja hänessä asuvan
+voimakkaan ihmisrakkauden, joka oli pakoittanut hänet yhtämittaa
+kärsivän ihmiskunnan hyväksi toimimaan ja sen hätähuudot kuulemaan.
+
+Mitähän prof. von Gizycki sanoisi, jos hän tällä hetkellä eläisi, olen
+usein viime aikoina tuuminut -- hän voisi nimittäin aivan hyvin vielä
+olla elävien joukossa, sillä hän oli kuollessaan vasta vähän päälle 40
+vanha -- ja joka kerta tuntuu minusta siltä, kuin kuulisin hänen
+toistavan nuo edellä mainitut sanansa miesten luomasta valtiosta.
+
+
+
+
+YSTÄVÄNI AUGUSTE FICKERT.
+
+
+Olin ollut saaristossa viikon päivät kesällä 1910 ja sieltä palattuani
+odotti minua useat kirjeet, niiden joukossa kaksi kappaletta Wienistä.
+Ihan vaistomaisesti kävin niihin ensin, ja molemmat kertoivat sen
+tärisyttävän uutisen, että *Auguste Fickert* oli kuollut siellä kesäkuun
+9 p:nä.
+
+Kuolema on miltei aina odottamaton ja julma, mutta se tuntuu tuhat
+kertaa julmemmalta silloin, kun jalo henkilö temmataan pois kesken
+elämäntyötään ja jättää korvaamattoman aukon. Sillä Auguste Fickert oli
+Wienin vapaamielisen naisasialiikkeen keskus ja johtava sielu ja hän oli
+Europan ehkäpä etevimmän naisasialehden toimittaja.
+
+En minä kuitenkaan tätä hänen julkista toimintaansa kuolinsanoman
+tullessa ajatellut, vaan etupäässä sitä, mitä hän oli ollut minulle,
+minkä aukon hän jätti minun elämääni. Viisitoista vuotta olimme olleet
+tutut ja kirjevaihdossa, ja tämän ajan kuluessa olin useita kertoja
+käynyt Wienissä, joka minusta hänen takiansa aina oli tuntunut niin
+läheiseltä ja tuttavalliselta kaupungilta; nyt se yhtäkkiä oli kuin
+siirtynyt satoja peninkulmia tuonnemmaksi.
+
+[Kuva: Auguste Fickert]
+
+Kaikki seikat ihan ensi tutustumisestamme astuivat eteeni. Oli
+kevättalvi 1895, ja minä olin matkalla Berlinistä, missä olin viettänyt
+talvikauden, Zürichiin. En kuitenkaan lähtenyt suorinta tietä, vaan
+päätin käyttää kuusiviikkosen loma-aikani matkoihin ja mennä Dresdenin,
+Pragin ja Wienin kautta tuohon pieneen maahan alppien juurella. Eräs
+tuttavani Dresdenissä selitti, että minun välttämättömästi Wieniin
+saavuttuani piti mennä tapaamaan Auguste Fickertiä, ja antoi minulle
+suosituskirjeen hänelle.
+
+Minun tietämättäni teki hän vielä muutakin. Hän nimittäin kirjoitti
+Auguste Fickertille suoraa päätä ja kehoitti häntä käyttämään minun
+oleskeluani Wienissä hyväkseen ja panemaan minut siellä puhumaan
+pohjoismaiden kansanopistoista, joista siihen aikaan olin pitänyt
+esitelmiä Berlinissä ja Dresdenissä. Auguste Fickert kertoi minulle
+nauraen sitten myöhemmin, ettei mikään maailmassa ollut hänelle sillä
+hetkellä vähemmän tervetullut kuin tuo kirje ja kehoitus, ja että hän
+sydämessään oli huoannut: »Hiisi vieköön kaikki nuo matkustavat
+naisasianaiset.» Pääsiäislupa oli nimittäin juuri silloin tulossa, ja
+hän oli toivonut saavansa hiukan levätä raskaasta koulutyöstään ja
+yhteiskunnallisista toimistaan.
+
+Tästä en minä kuitenkaan tiennyt mitään, vaan lähdin kaikessa
+viattomuudessa suosituskirjeineni hänen luokseen. Hän ei ollut kotona,
+mutta äiti otti minut ystävällisesti vastaan ja selitti tyttärensä pian
+tulevan; hän oli vain kävelemässä erään tuttavansa kanssa. Ja kun he
+sitten saapuivat ja me siinä istuimme kahvipöydän ääressä, syntyi mitä
+vilkkain keskustelu etupäässä juuri kansanopistoliikkeestä ja sen
+vaikutuksesta. Auguste Fickert kyseli, kuunteli, ymmärsi ja innostui,
+innostui siihen määrin, että heti rupesi suunnittelemaan suurta yleistä
+kokousta, missä minun piti puhua tästä suuresta ihmisyyden asiasta
+Wienin yleisölle.
+
+Se pidettiinkin sitten heti ensi arki-iltana pääsiäisen jälkeen ja oli
+mainiosti valmistettu sekä sanomalehtien että kutsukorttien avulla.
+Väkeä oli saapunut salin täydeltä, yksin opetusministeriökin oli
+lähettänyt sinne edustajan.
+
+[Kuva: Auguste Fickert v. 1897.]
+
+Niinä parina viikkona, jotka silloin vietin Wienissä, oli Auguste
+Fickert miltei jokapäiväisenä seuranani. Joko hän vei minut tuttaviensa
+luo, tai pani toimeen pitkiä, hauskoja huviretkiä Wienin kauniisiin
+ympäristöihin. Silloin sitä pohdittiin kaikenlaisia asioita taivaan ja
+maan välillä, tai laskettiin leikkiä. Sillä A. F. oli kuitenkin,
+kaikkien vakavien harrastuksiensa ohessa, myöskin hilpeä, vilkas
+wieniläinen, joka osasi antaa ilolle ja leikillisyydellekin arvonsa.
+
+Neljä vuotta myöhemmin matkustin taaskin Wieniin, jotenkin samaan aikaan
+keväällä, mutta tällä kertaa murheen murtamana, surun valtaamana.
+Helmikuun manifesti oli tullut ja koko elämä tuntui sysimustalta yöltä.
+Kaikki oli muuttanut muotoa; mikä ennen oli tuntunut tärkeältä ja
+suurelta, oli nyt käynyt aivan vähäpätöiseksi.
+
+Olin kertonut tapahtumista Suomessa tuttavilleni Berlinissä ja
+Dresdenissä, ja he olivat kyllä osoittaneet ymmärtämystä ja myötätuntoa,
+mutta ei kukaan heistä ollut kuitenkaan ottanut tätä asiaa omakseen.
+Mutta sen teki Auguste Fickert. Hän kuunteli tuntikausia, kun kerroin
+hänelle Suomen suuresta surusta, hän käsitti, ettei mikään muu asia koko
+maailmassa minua sillä hetkellä liikuttanut paitsi Suomen kohtalo, ja
+hän rupesi heti toimimaan yhtä tarmokkaasti, kuin olisi hänen oma maansa
+ollut perikadon partaalla.
+
+Samaan aikaan kun Suomen perustuslakien kimppuun hyökättiin ja helmikuun
+manifesti julkaistiin oli -- kuten kaikki muistanevat -- Haagin
+rauhankonferenssi kynnyksellä ja eri maiden naiset ja naisjärjestöt
+lähettivät sen johdosta tuuman alkuunpanijalle, tsaarille, kiitoksensa
+ja kunnian-osoituksensa. Myöskin *Allgemeiner östreichischer
+Frauenverein*, jonka puheenjohtajana Auguste Fickert toimi, oli aikeessa
+ottaa osaa tähän adressiin, mutta kun kokous sen johdosta sitten
+pidettiin, kertoi hän läsnäolijoille tarkalleen mitä Suomessa oli
+tapahtunut, miten rauhantsaari oli rikkonut pienelle kansalle antamansa
+ja valalla vahvistamansa lupaukset ja miten koko Suomi sen johdosta oli
+joutunut epätoivon valtaan.
+
+Hän toisti toisin sanoen kaikki mitä olin kertonut tilanteesta meillä,
+mutta ei tietysti näinä ilmiannon aikoina maininnut sanaakaan siitä,
+mistä hänellä oli kaikki nämä tiedot. "Kuulijakuntani saattoi vaikka
+otaksua, että minulla oli ollut jonkinlainen ilmestys", hymyili hän
+perästä päin. Ja seuraus oli, että hänen johtamansa yhdistys ei
+allekirjoittanut edellämainittua kiitosadressia.
+
+Auguste Fickertillä oli paljon tuttavia Wienin intelligenssin ja
+sanomalehtimiesten piireissä ja niitä hän nyt koetti saada liikkeelle.
+Ei se ollut aluksi niinkään helppoa. Suomi oli vielä silloin jotenkin
+tuntematon, ja kaikki meidän maatamme koskevat uutiset Wienin lehdissä
+olivat kotoisin vihollistemme leiristä ja hyvin kierot. Mutta Augusten
+pontevuus voitti lopulta esteet. Pari Suomea koskevaa esitelmääkin
+syntyi hänen välityksellään, samaten useita sanomalehtikirjoituksia.
+
+Muistan elävästi miten hän eräänä iltana myöhään vei minut
+"Arbeiterzeitung'in" toimitukseen ja selitti sen toimittajalle, tri
+*Adler*'ille, mitä Suomessa todellisesti oli tapahtunut ja sen vaaran,
+joka meidän olemassa oloamme ja kulttuuriamme uhkasi. Tämä, joka muuten
+kyllä kuului Augusten tuttavapiiriin, oli silloin hyvin väsynyt ja
+hermostunut, sekä huudahti lopulta tuskallisesti: "Olen juuri saanut
+sähkösanoman että N--n piirissä on puhjennut lakko, ja se on minulle
+paljon tärkeämpi kuin koko Suomen konstitutsioni." Mutta tämä
+mielenpurkaus oli vain hetkellisen pahan tuulen ilmaus, sillä hän kyhäsi
+sitten hiukan myöhemmin aivan loistavan kirjoituksen Suomen
+oikeudellisesta asemasta.
+
+Kun sanoma meidän laillisen järjestyksemme palauttamisesta v. 1905
+suurlakon jälkeen levisi Europaan, tuli Augustelta heti onnittelukirje,
+jossa hän muun muassa sanoi: "Koko viikon olen ajatuksissani elänyt
+teidän kanssanne pelvossa ja vavistuksessa ja nyt vasta voin taas
+vapaasti hengittää, kun tiedän, että vihdoinkin olette voittaneet ja
+vapautenne saavuttaneet."
+
+Vuotta myöhemmin olin Saksassa kouluoloja tutkimassa ja silloin saapui
+yhtäkkiä sähkösanoma, jossa hän kutsui minua Wieniin pitämään esitelmää
+sortoaikamme vaiheista, suurlakostamme ja vapaudestamme. Hän oli
+tilaisuutta varten painattanut noin parituhatta kutsumalippua ja
+lähettänyt niitä kaikille yleisissä toimissa ia yleisiä asioita
+harrastaville henkilöille. Suuri ja loistava olikin se yleisö, joka
+sitten esitelmäiltana täytti n. k. Arkkitehtitalon juhlasalin ja
+tarkalleen kuunteli kertomusta pienen kansan taistelusta kalliimpansa
+edestä.
+
+Esitelmää seurasi keskustelu, jolloin A. F. tavallisuuden mukaan toimi
+puheenjohtajana. Hän oli kuin luotu sitä tointa varten, jo siitä syystä,
+että hän niin mainiosti osasi kuunnella, mutta hänellä oli myöskin se
+lahja, että hän niin hyvästi ymmärsi toisen ajatukset, olivatpa ne
+sitten vaikka kuinka puolinaisesti lausutut.
+
+Ja niinkuin hän ymmärsi toisten ajatukset, ymmärsi hän myöskin heidän
+huolensa ja surunsa, ja oli aina valmis auttamaan, uhraten tuntikausia
+kalliista ajastaan. Kun vain ajattelen kaikkia niitä askeleita, joita
+hän otti Suomen takia ja kun sitten tiedän, että samalla tavalla hän
+palveli kaikkia muitakin, jotka olivat hädässä ja avun tarpeessa, niin
+en oikeastaan ihmettele, että hän murtui kesken. "Hän lepää nyt, hän
+joka ei milloinkaan suonut itselleen lepoa" kirjoitti eräs hänen
+kuolemastaan, ja toinen sanoi kirjeessään: "Tämä suurenmoinen nainen,
+tämä jaloin ihminen on nyt poissa." Ja molemmat arvostelut olivat
+erittäin sattuvat.
+
+Auguste Fickert oli samaa ainesta kuin ihmiskunnan suuret, pyhät
+marttyyrit. Hänellä ei ollut rahtuakaan itsekkyyttä, oman voiton pyyntöä
+tai kunnianhimoa. Aatteita hän rakasti, aatteita, joista toivoi koituvan
+ihmiskunnalle onnea ja siunausta, ja niiden eteen hän uhrautui kokonaan,
+ajattelematta vaivojaan, heikkoa terveyttään, aineellisia etuja.
+
+Hän oli koko elämänsä vähissä aineellisissa varoissa tehden raskasta
+koulutyötä henkensä ylläpitämiseksi, mutta ei mikään mahti maailmassa
+saanut häntä ottamaan maksua työstään aatteiden palveluksessa. Eräs
+henkilö jätti hänen *Neues Frauenleben* nimiselle aikakauskirjalleen
+melkoisen rahasumman, jonka korot etupäässä oli aijottu päätoimittajan
+palkaksi. Auguste F. käytti ne avustajiensa palkkaamiseksi ja antoi itse
+työnsä ilmaiseksi. Kerran kokosivat hänen ystävänsä hänelle muutamia
+tuhansia guldenia ja pyysivät, että hän käyttäisi ne matkustamiseen ja
+lepoon. Mutta hän antoikin ne virkistysmatkastipendiksi kansakoulun
+naisopettajille.
+
+Tämä hänen luonteensa suurpiirteisyys ja aateluus vaikutti tietysti
+mahtavasti ja kohottavasti hänen ympäristöönsä. Moni innostui vain hänen
+takiansa yhteiskunnalliseen uudistustyöhön ja antautui siihen. Muun
+muassa sai hän Wienin etevän kirjailijan, *Rosa Mayreder*'in liittymään
+suureen yhdistykseensä ja sen johtokunnassa toimimaan.
+
+Monta vuotta olin jo kehoittanut Auguste Fickertiä tulemaan Suomeen
+nähdäkseen kerran läheltä sen maan ja kansan, jonka oikeuksia hän niin
+lämpimästi oli puoltanut. Kesällä v. 1909 hän vihdoin tulikin tänne,
+oleskeli viikon päivät Helsingissä ja kiersi sitten Itä-Suomea
+tutustuakseen sen luonnonihanimpiin paikkoihin, kuten Imatraan,
+Savonlinnaan, Punkaharjuun j. n. e.
+
+Täällä saamistaan vaikutelmista kirjoitti hän Naisten Ääneen pienen
+selostuksen, joka sittemmin myöskin oli luettavana siinä
+muistojulkaisussa, joka hänen kuoltuaan Wienissä ulosannettiin. Siinä
+hän sanoo:
+
+"Minulla oli erinomainen maantieteen ja historian opettaja, professori
+*Edvard von Weinzierl*, jolle olen ikuisessa kiitollisuuden velassa;
+niin paljon hän on henkiseen elämääni jäsen suuntaan vaikuttanut.
+Kuunnellessani hänen luentojaan olin jatko-opiston opettajatarosastolla,
+siis siinä ijässä, jolloin sielu on avoin kaikille hyville
+vaikuttimille. Näissä luennoissaan puhui hän kerran myöskin Suomesta,
+tuosta satumaisesta, tuhatjärvisestä maasta kaukana pohjolassa, ja sen
+tarmokkaista asukkaista, jotka uutteralla työllä ovat pakoittaneet karun
+maaperänsä tuottamaan sen verran, että he sisällisen vapauden vallitessa
+ovat voineet kehittyä aivan ihmeteltävästi.
+
+Useita vuosia myöhemmin, kun jo olin ottanut osaa naisasialiikkeeseen,
+tuli Maikki Friberg Wieniin ja piti esitelmän pohjoismaiden
+kansanopistoista "Yleisessä itävaltalaisessa naisyhdistyksessä". Hänen
+innostuksensa tähän suureen asiaan, hänen vilkas luonteensa ja lämpönsä
+valloittivat meillä kaikki sydämet, ja sama tunne, jonka professori v.
+Weinzierlin esitelmä oli minussa aikaan saanut, heräsi jälleen, kun nyt
+ensi kerran tapasin elävän olennon tästä runollisesta maaperästä. Haluni
+nähdä Suomea ja tutustua sen asukkaisiin tuli jälleen voimakkaaksi, eikä
+ollut enää tukahutettavissa, varsinkin kun Maikki Friberg sen jälkeen
+monta kertaa kävi Wienissä ja me koko ajan olimme mitä vilkkaimmassa
+ajatusten vaihdossa.
+
+Vihdoinkin saatoin päästä toiveitteni perille. Eräänä kauniina heinäkuun
+aamuna lähestyin minä Helsingin auringon valossa hymyilevää satamaa,
+eikä mikään muu häirinnyt tätä kaunista kuvaa kuin tietoisuus siitä,
+että Viapori oli vieraan hallussa ja että muukalainen siis hallitsi
+sisäänkäytävää Suomen sydämeen.
+
+Nyt minä olen useita päiviä kestävillä matkoilla omin silmin nähnyt
+Suomen viheriäpuitteiset, uinailevat järvet, hopealle hohtavat koivut ja
+tummat havumetsät, olen ihmetellyt sen toisiinsa liittyneitä vesistöjä
+rikkaine saaristoineen, olen ihaillut maalaisten ahkeruutta ja
+talonpoikien toimeliaisuutta, he kun vähillä varoillaan, mutta
+yksimielisyytensä kautta voimakkaina, rakentavat itselleen
+rannikkolaivoja, jotka kulettavat heidän maataloustuotteitaan järvien
+poikki kaukaisiin seutuihin, missä ihmiset ahkeralla työllä edistävät
+yleistä vaurastumista. Olen nähnyt herttaisia koteja miellyttävissä
+maakartanoissa ja hyvästi kasvatettuja, kukoistavia lapsia, kuten esim.
+tehtailija Backbergillä Vuolenkoskella ja taiteilija Hämäläisellä. Olen
+nauttinut rajatonta vieraanvaraisuutta suomalaisessa pappilassa,
+ystävällisen aviopari Lappalaisen luona Jääsken pitäjässä,
+vieraanvaraisuutta sellaista, joka meillä Keski-Europassa, missä on
+hotelleja ja majataloja joka askeleella, ei ainoastaan ole hävinnyt,
+vaan on käynyt aivan käsittämättömäksi.
+
+Minulle on näytetty suurenmoisia kouluja ja sivistyslaitoksia niin
+maaseudulla kuin kaupungeissa, olen liikutetuin mielin katsellut
+avojalkaisia lapsia Helsingin kansankirjaston lukusalissa, olen nähnyt
+miehiä ja nuorukaisia kovassa työssä ja ihaillut heidän hilpeyttään,
+taitavuuttaan ja voimaansa. Kaikkialla on minut otettu ystävällisesti,
+jopa sydämellisestikin vastaan ja joka paikassa ovat ihmiset olleet
+henkisesti heränneitä ja vaikuttaneet elähyttävästi, luonnollisia
+kanssakäymisessään ja hyväntahtoisia sekä keskenään että vierasta
+kohtaan, koettaen näyttää ja antaa hänelle mitä parasta heidän maassaan
+on aineellisessa ja henkisessä suhteessa.
+
+Olen nähnyt talouttaan mallikelpoisesti hoitavia perheenemäntiä,
+voimakkaita, taitavia miehiä, terveitä, suloisia, luonnollisia nuoria
+tyttöjä, kohteliaita, vaatimattomia nuoria miehiä opiskelevan nuorison
+keskuudessa, sanalla sanoen olen nähnyt herttaisen, iloisen ja
+sivistyneen kansan, jolle minä puolestani vain toivoisin, että se
+vapautettuna "pahan naapurin" hyökkäyksestä vapaasti saisi kehittyä ja
+luoda itselleen sellaisen tulevaisuuden, johon sen luonteen
+pääominaisuudet, sitkeys, ahkeruus ja toimeliaisuus viittaavat. Siten se
+voisi tulla monelle Europan suurvaltiolle ladunavaajaksi."
+
+Auguste F. huomasi, että uusi sortoaika oli tulossa ja seurasi tarkkaan
+sen kehitystä. Varsinkin häneen koski tuo venäläisten uhkaus eroittaa
+maastamme sen rajalla olevat pitäjät. Sen johdosta hän kirjoitti avoimen
+kirjeen Kansainvälisen Naisliiton puheenjohtajalle, lady Aberdeenille,
+jossa hän voimakkain, hehkuvin sanoin asettaa tämän asian naisten
+maailmanliiton tuomioistuimen eteen. Aluksi hän sanoo siinä:
+
+"Kaukana Europan koillisessa kolkassa aijotaan julistaa kuolemantuomio.
+Se ei koske tällä kertaa yksityistä, joka asettuu vastustamaan
+vallitsevaa vääryyttä, eikä liioin uusien ajatusten yksinäistä
+edustajaa, ei -- kokonainen kansa on mestattava, sen omintakeisuus ja
+kulttuuri, jonka se on hankkinut itselleen alituisessa taistelussa karua
+luontoa vastaan, on siltä ryöstettävä siksi -- niin siksi että paha
+naapuri, jälleen voimaan päässyt tsaarivalta, näkee sen hyväksi."
+
+Sitten seuraa tarkka selonteko meidän valtiollisesta asemastamme,
+Porvoon valtiopäivillä annetuista lupauksista ja niiden vahvistamisesta
+seuraavien hallitsijoiden valtaistuimelle astuessa, yksin Nikolai
+II:sen, joka ne sitten kuitenkin rikkoi. Niinikään hän muistuttaa niistä
+saksalaisten ja itävaltalaisten oppineiden antamista lausunnoista Suomen
+eduksi, jotka lausunnot julkaistiin vuoden alussa 1910, ja jossa he
+sanovat, että Suomen oikeuksien loukkaaminen koski koko Europaa, koska
+se oli rikos kansainvälistä oikeutta vastaan. Lopuksi hän sitten vetoaa
+naisiin seuraavin sanoin:
+
+Ja naiset, aikovatko he äänetönnä katsella tätä Venäjän julkista
+oikeuden loukkausta?
+
+Aikana, jolloin naiset taistelevat henkensä takaa valtiollisen
+tasa-arvon saavuttamiseksi, aikana, jolloin he syvästi tuntevat sen
+lapsipuolenaseman, josta heidän sukupuolensa kärsii sekä yksityisen
+oikeuden että julkisen oikeuden alalla, aikana, jolloin he ovat tulleet
+täydellisesti vakuutetuiksi siitä, että heidän osanottonsa uudenaikaisen
+elämän kaikilla aloilla on käynyt välttämättömäksi kulttuurin jatkuvalle
+kehitykselle, sellaisena aikana he eivät enää saa käsissä ristin
+katsella mitenkä kokonaiselta kansalta ryöstetään sen ansaitut oikeudet,
+he eivät saa äänetönnä katsella sitä, sillä siinä tapauksessa he tulevat
+kanssarikolliseksi vääryyden tekoon.
+
+Kaikissa maissa ovat naiset ristiriidassa hallituksien kanssa, joilta
+vaativat oikeutta ja vanhurskautta itselleen.
+
+Oikeuden ja vanhurskauden nimessä täytyy heidän ottaa puoltaakseen
+Suomen vapautta; kulttuurin nimessä täytyy heidän panna vastalauseensa
+tämän maan venäläistyttämistä vastaan -- heidän täytyy ennen kaikkea
+panna tämä vastalauseensa naisina, jotka itse vasta silloin voivat saada
+poliitista vaikutusvaltaa, kun siveelliset voimat pääsevät määrääjiksi
+kansojen elämässä, kun ei väkevämmän voima, vaan oikeus ja vanhurskaus
+tulevat hallituksien pääperusteiksi.
+
+Kansainvälinen Naisliitto ei tietääkseni ryhtynyt mihinkään
+toimenpiteisiin tämän kehoituksen johdosta, mutta Suomen hätä tuli kyllä
+senkautta tunnetuksi. Yksinpä Auguste Fickertin muistoksi järjestetyssä
+surujuhlassa Wienissä, se tuli esiin.
+
+Juhlapuheen pitäjä, tri *Julius Ofner* huomautti nimittäin siinä, kuinka
+hän vielä aivan hiljattain oli puhunut vainajan kanssa hänen
+lempiharrastuksistaan, joiden joukossa Suomella oli niin tärkeä asema,
+ja lisäsi sitten:
+
+"Suomi, tuo pieni maa, joka tähän asti on kyennyt puoltamaan vapauttaan
+mahtavan naapurinsa suhteen, maa missä vahvahenkiset, lujatahtoiset
+naiset alttiisti ja kiihkeästi ottivat osaa vapaustaisteluun ja sitten
+kun se saavutettiin, saivat miehiltään vapaaehtoisesti, kiitollisuuden
+osoitteeksi hyvästä yhteistyöstä, äänioikeuden; tämä maa se toteutti
+Auguste Fickertin ihanteen. Sellaisiksi hän tahtoi naiset. Omien
+ponnistuksien kautta tunnustusta ansaitsevan työnsä tuloksena heidän
+piti saada oikeutensa. Kun Suomen suuri taistelu nyt taas on alkanut
+uudestaan, joka sen pahempi tällä hetkellä näyttää niin epäedulliselta
+suomalaisille, oli Auguste Fickert aivan pois suunniltaan ja koetti edes
+antaa heille myötätuntonsa kannatuksen."
+
+ * * * * *
+
+Kun surulliset, ikävät viestit toisensa jälkeen viime aikoina ovat
+tulleet Itävallasta ja etenkin Wienistä, olen hengessäni monasti
+sanonut: "Hyvä ettei Auguste Fickertin tarvinnut nähdä tätä surkeutta,
+sillä kyllä hän olisi siitä aivan rajattomasti kärsinyt." Hän näki kyllä
+Itävallan politiikan suuret puutteet ja puhui monasti siitä, kuinka
+luonnottomiksi ja hatariksi olot siellä olivat kehittyneet, mutta ei
+suinkaan hänkään sentään voinut aavistaa, että romahdus olisi ollut niin
+täydellinen.
+
+
+
+
+CHARLOTTE SCHRÖDER.
+
+
+Marraskuun 16 p. 1904 oli Askovin kansanopistosta kirkkoon johtava tie
+kuusien ja lippujen kaunistama. Kylän asukkaat, jotka sen olivat
+koristaneet, liikkuivat siinä vakavan näköisinä, hiljaa ja
+juhlallisesti. Muutamat menivät aina opistoon asti ja asettuivat
+molemmin puolin sisäänkäytävää.
+
+Kun jo rupesi hämärtämään, kuultiin sisältä hiljaista, vienoa laulua, ja
+sitten sieltä ruvettiin kantamaan ulos ruumisarkkua. Tulisoihtujen
+kantajat kulkivat edellä ja kirstun jälkeen astui niin pitkä
+saattokulkue, että sitä riitti opistosta aina kirkkoon. Kirkkokin oli
+erinomaisen aistikkaasti koristettu ja valaistu. Muun muassa oli siellä
+kaksi mahtavaa joulukuusta.
+
+Ketä siinä viimeiseen lepokammioonsa saatettiin? Se oli Askovin
+kansanopiston johtajan, Ludvig Schröderin puoliso, *Charlotte Schröder*,
+omaa sukua *Wagner*.
+
+Charlotte Schröder kuului niihin ihmisiin, joita ei koskaan unohda
+kerran nähtyään. Hänen läheisyytensä vaikutti kuin auringonsäde ja kun
+häntä vain perästäpäinkin ajatteli, täytti aina lämmin tunne sydämen.
+Yhtä elävästi kuin eilispäivän, muistan sen hetken, jolloin hänet ensi
+kerran näin. Olin kesällä 1890 Köpenhaminassa ottaakseni osaa 6:nteen
+yleiseen pohjoismaiseen opettajakokoukseen. Siellä jokunen kehoitti
+minua jatkamaan matkaani Jyllannin niemimaalla olevaan Askovin
+kansanopistoon. Tunsin vielä siihen aikaan sangen vähän
+kansanopistoliikettä ja tiedustelin siksi mitä hyötyä tällaisesta
+käynnistä olisi. "Mene nyt vain", oli vastaus, "siellä saat nähdä mitä
+parahinta pohjoismaissa on."
+
+[Kuva: Charlotte Schröder.]
+
+Se ennustus toteutui täydellisesti. Askovin kansanopistossa oli silloin
+koolla kansanopiston ja eri koulujen etevimpiä edustajia Tanskasta ja
+naapurimaista; siellä pidettiin innostuttavia puheita ja esitelmiä,
+vaihdettiin kokemuksia ja vietettiin unohtumattomia hetkiä. Näin on
+kuitenkin monessa muussakin kokouksessa ollut. Mutta Askovissa oli vielä
+jotakin lisää. Siellä oli sellainen erinomainen koossa pitävä voima,
+sellainen lämpö ja yhteishenki, että tuli ajatelleeksi ensimäistä
+kristillistä seurakuntaa. Ja tämän hengen luoja oli Charlotte Schröder.
+
+Aina siitä hetkestä kun hän meidän tullessamme seisoi opiston pihalla ja
+toivotti meitä tervetulleiksi, tunsimme jokainen, että hän oli tämän
+laitoksen keskus ja elähyttäjä, tunsimme, että siellä missä hän oli
+johtamassa ja valvomassa, olisi hyvä olla.
+
+Aivan ihmeteltävästi hänen huolenpitonsa ja järjestävä kätensä riitti
+kaikkialle. Hän johti suurta talouttaan ja valvoi, että meillä kaikilla
+-- meitä oli silloin noin toista sataa vierasta -- oli määräajoilla
+ruokaa ja kahvia, että meidän huoneemme olivat kunnossa. Hän oli mukana
+esitelmissä ja keskusteluissa, säesti pianolla niitä lauluja, joita
+aamuin, illoin hartaushetkinä laulettiin ja ehti sitä paitsi vielä
+seurustella yksityisten kanssa, vastata heidän kysymyksiinsä ja luoda
+heille kodin tunnetta.
+
+Kun ihmisillä on kiireellisiä toimia ja paljon velvollisuuksia, on
+sangen tavallista, että heidän olennossaan on jotakin hermostunutta ja
+levotonta. Heitä puhutellessa huomaa piankin, että vaikka he koettavat
+seurata sitä mitä heille kertoo ja esittää, menevät heidän ajatuksensa
+tuota pikaa kuitenkin muualle päin. Tai jos he ovatkin mukana ja
+kuuntelevat loppuun asti, niin tuntee koko ajan, ettei heitä pitäisi
+vaivata kaikellaisilla pikku asioilla ja huolilla, pelkää liiaksi
+ottavansa heidän kallista aikaansa.
+
+Charlotte Schröder ei kuulunut näihin ihmisiin. Koko hänen olentonsa ja
+esiintymisensä tuntui niin sanomattoman rauhalliselta ja harmoniselta,
+kuin ei hän koskaan olisi tietänyt kiireestä mitään. Ja kun keskusteli
+hänen kanssaan, tai pyysi häneltä neuvoja, tunsi, että hän syventyi
+kysymyksessä olevaan asiaan ja punnitsi sitä yhtä tunnokkaasti, kuin
+olisi se koskenut häntä itseä tai hänen kaikkein läheisimpiään.
+
+En ole nähnyt henkilöä, jossa äidillisyys -- sanan parhaassa
+merkityksessä -- olisi ollut niin kehittynyt, niin vallitseva kuin
+Charlotte Schröderissä. Ei hän ainoastaan ollut suuren lapsilaumansa
+äiti ja hella hoitaja, hän oli myöskin Askovin oppilaiden äiti ja
+äidillinen ystävä, koko ympäristön äiti ja äidillinen neuvonantaja,
+Tanskan kansanopistoihmisten äiti ja yhdysside.
+
+Jo aikaisin joutui Charlotte Schröder kansanopiston työvainiolle. Vuonna
+1862 vietti hän nimittäin häitä *Ludvig Schröderin* kanssa ja koska
+sulhanen jo silloin oli Röddingin kansanopiston johtaja, vei hän nuoren
+vaimonsa sinne. Rödding oli Tanskan ensimäinen kansanopisto, joka
+perustettiin jo v. 1844 Pohjois-Slesvigiin vastustamaan sisääntunkevaa
+saksalaisuutta ja korvaamaan korkeamman oppilaitoksen puutetta
+tanskalaisten keskuudessa Slesvigissä. Useiden johtajanvaihdoksien
+jälkeen, tuli Schröder sen johtajaksi v. 1862, oltuaan jo pari vuotta
+sitä ennen sen opettaja.
+
+[Kuva: Ludvig Schröder.]
+
+Pitkäksi Schröderien vaikutusaika ei siellä kuitenkaan käynyt. V. 1864
+syttyi se onneton sota, joka leikkasi Tanskan ruumiista kaksi jäsentä,
+Slesvigin ja Holsteinin. Röddingin opisto ei sen jälkeen enää ollut
+kotoisella pohjalla, koska uusi raja tuli kulkemaan sen pohjoispuolella
+ja työn jatkaminen sellaisten olosuhteiden vallitessa oli miltei
+mahdoton. Siksi se päätettiin muuttaa rajan yli, mutta kuitenkin niin
+lähelle kuin suinkin entistä paikkaansa, jotta Slesvigin väestö sitä yhä
+vieläkin voisi käyttää. Silloin siirrettiin opisto nykyiselle sijalleen
+Askoviin, missä se aikaa myöten on kehittynyt Tanskan ensimäiseksi
+opistoksi.
+
+Charlotte Schröder oli lapsena ja nuorena tyttönä ollut sangen heikko
+terveydeltään. Yhteen aikaan hän vain sauvojen nojalla oli päässyt
+liikkumaankin. Kaikki läheiset ja ystävät ennustivat siksi, ettei hän
+tulisi kestämään siinä vastuunalaisessa asemassa, johon hän
+kansanopiston johtajan puolisona joutui. Eikä ihmekään. Sillä ei ne ole
+pienet, ne velvollisuudet, jotka johtajan vaimon hartioille sälytetään.
+Hänen kotinsa pitää aamusta iltaan olla avoin oppilaille. Sen pitää
+tulla heidänkin kodikseen. Siksi on kaikki ateriat, kaikki työ- ja
+lepohetket yhteiset. Ei johtajan puoliso saa koskaan ajatella vain omaa
+perhettään, viettää sen kanssa erityisiä merkki-tai juhlapäiviä, vaan
+olkoonpa joulu tai pääsiäinen, aina hänen ensi sijassa täytyy ajatella
+sitä oppilasnuorisoa, joka häntä ympäröi ja pitää huolta sen
+hyvinvoinnista ja viihtymisestä.
+
+Charlotte Schröder antautui tähän työhön koko sydämensä lämmöllä. Hän
+tuli puolisonsa opiston keskustaksi ja hyväksi hengeksi, sen sydämeksi
+ja järjestäväksi kädeksi. Ja kumma kyllä niin hänen voimansa eivät
+kesken uupuneet, hänen heikko terveytensä ei pettänyt. Näytti
+päinvastoin siltä, kuin ne olisivat kasvaneet ja voimistuneet
+velvollisuuksien lisääntyessä.
+
+Vastuksia oli kyllä, alkuaikoina varsinkin monenmoisia. Itse aatekin oli
+niin uusi, ettei moni sitä käsittänyt ja asettui siksi mieluummin
+vastustavalle kannalle. Aineellisessa suhteessa oli myöskin paljon
+vaikeuksia. Monastikin olivat opettajien jo ennestään pienet palkat
+supistettavat. Mutta tämä ei millään tavalla masentanut Charlotte
+Schröderin mieltä ja hänen valoisaa luottamustaan kansanopiston
+tulevaisuuteen.
+
+Siihen aikaan kun Röddingin opiston toimi oli päättynyt ja Ludvig
+Schröder, kauan etsittyään, oli löytänyt paikan uutta opistoa varten,
+kirjoitti rouva Schröder Köpenhaminasta, jossa hän tänä väliaikana oli
+oleskellut äitinsä luona, miehelleen:
+
+"Jumalan kiitos, että taas saamme oman pienen kotimme ja oman sydämemme
+mukaisen tehtävän. Tämä vanha koti on kyllä hyvä ja herttainen, mutta
+kun jo kerran on omistanut oman pienen pesänsä, niin ei enää ainaiseksi
+tahdo jäädä tänne asumaan, vaikkakin tuntuu sanomattoman hauskalta
+pistäytyä täällä käymään."
+
+Eräässä myöhemmässä kirjeessä, jossa hän myöskin puhuu heidän tulevasta
+kodistaan lausuu hän:
+
+"Minä niin kaipaan valoa ja lämpöä; minun henkinen elämäni tarvitsee
+sitä yhtä paljon kuin ruumiillinen olemassa olonikin. Kun nyt pääsemme
+uuteen kotiimme, niin aurinko pilkistää siellä sisään kaikkiin niihin
+huoneisiin, joissa me enimmäkseen tulemme oleskelemaan. Kunpa nyt
+voisimme oikein iloita siitä. Ja Jumala tehköön tämän meidän kotimme
+niin valoisaksi ja lämpimäksi, että jo se todistaisi meidän sydämemme
+halun olevan kuulua Herran, meidän Jumalamme, ystäväpiiriin."
+
+Mitä Charlotte Schröder ajatteli kansanopistojohtajan tehtävistä käy
+ilmi seuraavasta kirjeotteesta:
+
+"Olen tässä tullut ajatelleeksi, että sellaiset kuin sinä, joiden on
+astuminen puhumaan, useinkin ovat samassa asemassa kuin opetuslapset
+sunnuntaievankeliumissa, joista kerrotaan, että he kysyivät: mistä me
+saamme leipää niin monelle? Mutta minä olen myöskin ajatellut, että
+teillekin on hyödyllistä oikein elävästi tuntea, ettei teillä itsellänne
+ole leipää, sitä sanaa, jota teiltä pyydetään. Ja minä luulen, että Pyhä
+Henki ja kansan henki voi paraiten antaa teille ne sanat, joita te
+tarvitsette silloin, kun tunnette itsenne niin köyhiksi. Mutta juuri
+sillä hetkellä kun teidän sananne tuntuvat teistä vähäpätöisiltä ja
+riittämättömiltä kuten opetuslapsista heidän jaettavakseen annetut
+leivät ja kalat, voipi siunaus ylhäältä kuitenkin antaa niille
+ravitsevan voiman."
+
+Yllä olevat sanat kuvaavat niin elävästi Charlotte Schröderiä ja hänen
+käsityskantaansa. Ei hän rakentanut oman kykynsä ja työnsä pohjalle,
+vaan näki kaikessa lahjan korkeudesta ja käytti sitä kuin tavaraa, josta
+kerran on tilitettävä. Tämä syvä uskonnollisuus oli hänen olentonsa
+perussävel ja kuvastui koko hänen esiintymisessään, kaikissa hänen
+toimissaan. Se antoi hänelle voimaa ja kestävyyttä vastuksissa, työintoa
+ja elämänhalua pahoinakin päivinä. Se teki hänet niin sanomattoman
+henkeväksi, lempeäksi ja sisällisesti rikkaaksi. Eikä siinä ollut mitään
+synkkyyttä, ahtautta tai muiden tuomitsemista. Hänen uskonnollisuutensa
+oli kuten kaikkien grundtvigilaisten valoisa, kaikkia hyviä harrastuksia
+tunnustava ja kannattava. Jo hamasta nuoruudestaan hän oli kuulunut
+Grundtvigin piiriin ja istunut äitinsä kanssa Vartovin kirkossa
+Köpenhaminassa tätä suurta oppi-isää kuulemassa.
+
+Ollessaan Köpenhaminassa keväällä 1865 kirjoitti hän miehelleen:
+
+-- -- -- Eilen nuoret täällä pääsivät ensi kerran ripille. Voit arvata,
+että se hetki oli ihana Vartovin kirkossa. Oli niin suloista nähdä
+vanhus alttarin edustalla ja nuoret tytöt puolipiirissä hänen
+ympärillään. Hän puhui niin lempeästi ja herttaisesti heidän kanssaan,
+ja myöskin me muut saimme niin hyviä sanoja. Erittäinkin tuntui minusta
+hyvältä kuulla hänen puhuvan uskosta, joka synnyttää vanhurskautta,
+toivoa, rauhaa ja rakkautta ja ijankaikkisen elämän iloa. Enin tarvitsin
+mielestäni juuri sillä hetkellä kuulla puhuttavan rakkaudesta. Sitten
+hän myöskin puhui kristillisen elämän tunnusmerkeistä -- --
+
+Syyskuussa 1872 hän kirjoittaa Askovista äidilleen:
+
+"Olin päättänyt olla minnekään lähtemättä, mutta nyt kun tuli sanoma
+Grundtvigin kuolemasta, en voi kuitenkaan pysyä kotona. Ellei siis
+mitään erityistä estettä ilmene, lähden Nutzhornin[1] ja Termansenin[2]
+kanssa Köpenhaminaan tiistai aamuna. Sanomaton kaiho täyttää rinnan
+ajatellessa, ettei milloinkaan enää saa kuulla tätä rakasta, tuttua
+ääntä. Mutta ei kuitenkaan voi muuta kuin heikkojen voimainsa mukaan
+kiittää Herraa, joka antoi kansallemme niin ihmeellisen suuren miehen,
+soi hänelle niin pitkän toimirikkaan elämän ja nyt lopuksi antoi tämän
+vanhan palvelijansa päästä rauhaan -- niin, nukahtaa siten, että kaikki
+hänen ihmeen kauniit runonsa soveltuvat häneen itseensä.
+
+[1] Nutzhorn: Eräs Askovin opettajista.
+
+[2] Maanviljelijä Askovin läheisyydessä.
+
+Toivokaamme siis ja rukoilkaamme, että nyt näyttäytyisi meidän rakkaan
+vainajamme tunnustuksessa olleen sellainen voima, että hänen
+ystäväpiirinsä, erilaisuuksista huolimatta, kuitenkin pysyy koossa." --
+-- -- --
+
+Charlotte Schröderillä oli laaja kirjevaihto. Oli niin paljon sekä
+nuorempia että vanhempia ystäviä ja tuttavia, jotka olivat avun ja
+lohdutuksen puutteessa. Hänellä oli lukuisa sisaruspiiri, jonka kanssa
+hän aina pysyi mitä parhaissa suhteissa, vaikkakin heidän tiensä
+kulkivat eri suuntia, ja paitsi sitä hän Tanskan ensimäisen
+kansanopiston emäntänä joutui usein tekemisiin ulkomaalaisten kanssa,
+varsinkin ruotsalaisten ja norjalaisten, jotka tuttavuudet myöskin
+johtivat kirjeiden vaihtamiseen. Kumma kyllä ehti hän siinä sivussa
+vielä muistaa Tanskan kansanopistolehteä, »Höjskolebladetia» ja
+naisasialehteä »Kvinden og Samfundetia» kirjoituksilla. Edelliseen on
+hän erittäinkin piirtänyt monta lämmintä muistosanaa manalaanmenneistä
+ystävistään, jälkimäiseen mietteitä nuorten naisten kasvatuksesta,
+reformipuvuista j. n. e. Kaikissa näissä ilmenee aina sekä hänen hellä
+sydämensä ja ihanteellinen, valoisa katsantokantansa että hänen varma
+arvostelukykynsä. Tämä kyky se juuri teki, että hän osasi asettua
+oikeaan suhteeseen niihin oppilas-ja vierasparviin, jotka häntä
+ympäröivät ja nähdä mitä kukin heistä enin tarvitsi.
+
+Tätä on kyllä moni meikäläisistäkin saanut kokea Askovissa
+oleskellessaan, ja siksi elää Charlotte Schröderin muisto täällä
+meilläkin monessa kiitollisessa sydämessä. Moni meikäläinen on myöskin
+juuri hänen toimintaansa seuraamalla oppinut käsittämään mitenkä lämmin,
+valoisa koti on hedelmätä tuottavan kansanopistotyön elinehtoja.
+
+
+
+
+LIEBKNECHTIN PUOLISOT.
+
+
+Talvella v. 1918--1919 kun Carl Liebknechtin nimi ehtimiseen mainittiin
+sanomalehdissä ja hän esiintyi Saksan kommunistien, bolscheviikien y. m.
+äärimmäisten joukkojen johtajana Berlinissä, kääntäen kiväärit ja
+kuularuiskut entisiä aatetoverejaan, sosialisteja, vastaan, menivät
+minun ajatukseni entistä useimmin hänen kunniallisten vanhempiensa
+kotiin, missä olin nähnyt hänetkin nuorena, toivorikkaana juristina.
+Kesällä v. 1893 minä ensikerran tapasin hänet "Vorwärts" lehden
+toimistossa, jonne eräs toimittajista puhelimitse kutsui hänet siksi,
+että hän edellisenä talvena oli käynyt Suomessa. Siinä
+keskustellessamme, rupesi hän hyvin vilkkaasti esittämään, että tulisin
+tervehtimään hänen äitiään.
+
+Minä puolestani en pyytänyt mitään parempaa kuin tavata ihmisiä,
+varsinkin sellaisia, jotka tekivät yhteiskunnallista työtä ja edustivat
+jotakin määrättyä suuntaa, ja siksi otin kiitollisuudella vastaan kutsun
+ja lupasin määrähetkenä ilmestyä hänen äitinsä luona.
+
+Liebknechtit asuivat silloin, kuten myöhemminkin Charlottenburgissa,
+aina samassa talossa. "Ei meillä ole aikaa muuttaa", selitti rva
+*Liebknecht*, kun kerran myöhemmin oli kysymys tästä heidän paikallaan
+pysymisestään.
+
+Koti, jonka he omistivat, oli tavallaan hyvinkin vaatimaton ja kuitenkin
+huomasi varsin pian, että siellä palveltiin aivan toisia arvoja, kuin
+tavallisissa, vähävaraisissa saksalaisissa kodeissa. Kaapit ja hyllyt
+olivat täynnä kirjoja, pöydillä oli lehtiä ja aikakauskirjoja, seinillä
+merkkihenkilöiden kuvia, sellaisten kuin Carl Marxin, Lassallen, Bebelin
+y. m. Eikä kokoelmasta puuttunut talon isäntääkään. Katselin hänen
+kuvaansa siinä monta kertaa ja totesin, että hänellä oli henkevät,
+tarmokkaat kasvot. Itse hän sillä hetkellä oli tavanmukaisessa
+kesäkongressissa, joka pidettiin Zürichissä.
+
+Rouva Liebknecht erosi aivan tuntuvasti muista tapaamistani
+saksattarista, aina siihen määrin, että jo tiedustelin oliko hän
+ollenkaan saksalainen. "Samaa on moni muukin kysynyt", hymyili hän,
+mutta vakuutti kuitenkin olevansa täysiverinen germaani. Hän oli vilkas
+ja puhelias, tunsi ajan sosialiset ja kirjalliset ilmiöt, oli tottunut
+seurustelemaan eri kansallisuuksien kanssa, arvosteli tapahtumia
+yleismaailmalliselta, eikä vain saksalaiselta kannalta ja tuntui olevan
+huvitettu kaikesta inhimillisestä.
+
+Tulimme keskustelun kuluessa esim. kosketelleeksi naisen silloista
+asemaa Saksassa. Rva L. näki sen kaikessa alastomuudessaan, mutta hän ei
+silti suinkaan sanonut kuin sosialisteilla on tapana, että se kaikki
+vain oli nykyisen yhteiskuntajärjestelmän syy, eikä tulisi siitä
+muuttumaan ennenkuin tulevaisuuden valtiossa. Hän oli päinvastoin sitä
+mielipidettä, ettei naisilla suinkaan ollut syytä luottaa niihin
+kauniisiin lupauksiin, joita sosialistit ohjelmissaan niin runsaasti
+antoivat... Eihän naisen asema miesten enemmistölle merkinnyt yhtään
+mitään. Eivät he olleet oppineet katselemaan häntä edes vertaisenaan,
+jolla oli oma itsenäinen tehtävänsä maailman kaikkeudessa. Eihän esim.
+saksalainen nainen ollut muuta kuin miehensä ensimäinen palvelija.
+Olihan joukossa toisellaisia miehiäkin, sellaisia, joilla oli jalot,
+valistuneet mielipiteet, sellaisia, jotka tunnustivat naisen vapaaksi
+olennoksi, mutta heitä oli toistaiseksi varsin harvassa. Siksi ei liioin
+ollut syytä, että naiset sokeasti liittyivät mihinkään puolueeseen,
+siinä uskossa, että kaikki annettiin heille valmiina, vaan itse heidän
+oli asiansa omiin käsiinsä ottaminen ja sen hyväksi toimiminen.
+
+Tiedustelin oliko rva L. liittynyt johonkin Berlinissä olevaan
+naisyhdistykseen. Sitä hän ei ollut tehnyt. Ne olivat hänestä liika
+ahdasmielisiä, ja kysymykset, joita niissä vielä pohdittiin, olivat jo
+hänelle voitettu kanta. Ei hänen lähin seurapiirinsäkään ollut etsittävä
+saksalaisten keskuudessa, vaan enimmäkseen hän seurusteli Berlinissä
+oleskelevien muukalaisten kanssa, kuten englantilaisten ja venakkojen.
+Näistä jälkimäisistä puhuessamme, tuli myöskin Sonja Kovalevskin nimi
+mainituksi. Vaikka hän pitemmän aikaa oli opiskellut Berlinissä, oli
+hänen nimensä ja olemassa olonsa aivan tuntematon siihen asti
+tapaamilleni saksattarille, mutta rva L:lle oli Sonja Kovalevski sekä
+tiedenaisena että kirjailijana yhtä tuttu kuin meille täällä pohjolassa.
+
+Kun jo monasti olin havainnut, että rva L. liikkui kirjallisuuden alalla
+hyvinkin kotoisasti, tulin ajatelleeksi, että hän ehkä itse kirjoitti,
+tai ainakin toimi arvostelijana. Käytin siksi parin sekunnin väliaikaa
+keskustelussa ja kysyin hänen vanhimmalta pojaltaan, Carl
+Liebknechtiltä, joka oli naapurini, kirjoittiko hänen äitinsä. Mutta rva
+L. kuuli sen ja vastasi nauraen, osoittaen poikiaan: "Tässä näette minun
+viisi romaaniani."
+
+Nämä pojat tuntuivat yleensä varsin siivoilta ja hyvin kasvatetuilta.
+Palvelija oli ulkona ja he auttoivat äitiä illallispöydän kattamisessa,
+lautasten vaihtamisessa, teen tarjoilussa y. m. niin tottuneesti, että
+heti huomasi heidän monta kertaa olleen mukana samanlaisissa hommissa.
+Niinikään he mitä suurimmalla kunnioituksella kuuntelivat äitinsä
+puhetta; ei heissä huomannut merkiksikään tuollaista hieman ylimielistä,
+hieman halveksivaa ilmettä, joka -- ennenaikaan varsinkin -- oli niin
+tavallinen nuorten miesten kasvoilla naisten keskustellessa -- olipa tuo
+puhuja vaikka oma äiti.
+
+Oikein ihmeellistä oli todeta miten vilkas ja innostunut rouva
+Liebknecht jaksoi olla, vaikkakin hänen elämänsä oli ollut täynnä kovia
+kolauksia, aineellista puutetta ja sydämen tuskaa puolison ehtimiseen
+vankilassa istuessa ja vuosikausia karkoitettuna ollessa. Hänen
+ulkomuotonsa kertoi kyllä ennenaikaisesta vanhenemisesta, mutta henki
+oli nuori ja joustava.
+
+Erotessamme sanoimme toisillemme moneen kertaan "näkemiin", ja tämän
+ensi käynnin jälkeen kuului ihan asiaan, että joka kerta kun oleskelin
+Berlinissä, tai vain poikkesin sinne pikimältään matkalla muuallepäin
+ollessani, kävin tervehtimässä Liebknechtejä.
+
+Sen ajan natsionalistisessa ja militaristisessa Saksassa muodosti heidän
+kotinsa todellisen keitaan. Siellä saattoi vapaasti keskustella, tehdä
+huomautuksia Saksan oloista, verrata niitä vastaaviin muualla, ilman
+että syntyi väärinkäsityksiä.
+
+Näillä myöhemmillä käynneilläni tutustuin sitten myöskin talon isäntään
+ja havaitsin miten kokonainen hän oli työssään ja elämässään, miten ne
+aina kulkivat samaa suuntaa ja peittivät toisensa.
+
+[Kuva: Wilhelm Liebknecht.]
+
+Wilhelm Liebknecht ei tinkinyt, eikä liioin horjunut, ei hänellä ollut
+oma etu mielessään, eikä sentakia ruvennut mielistelemään ja
+vakaumuksestaan luopumaan. Kuin graniittikallio seisoi hän pystyssä
+elämänsä moninaisissa vaiheissa ja antoi myrskyn ja ukkosilman
+ympärillään raivota. Karkoitukset, vainot ja vankilarangaistukset olivat
+alituisesti uudistuvia ilmiöitä hänen elämässään; vielä pari vuotta
+ennen kuolemaansa, joka tapahtui v. 1900, oli hän n. k.
+majesteettirikoksen takia, jota ei edes voitu todeksi näyttää,
+vankikoppiin sulettuna pari kuukautta ja tuli siellä viettäneeksi
+70-vuotisen syntymäpäivänsäkin. -- Mutta vankilasta päästyään ei hän
+muuttanut tavuakaan puhe- ja kirjoitustavassaan, vaan puolsi kuten
+ennenkin sitä, jonka hän piti oikeana sekä Saksan valtiopäivillä, jossa
+hän aina vuodesta 1874 edusti työväenpuoluetta että myöskin "Vorwärts"
+lehdessä, jonka päätoimittaja hän oli.
+
+Niinpä hän esim. vähää ennen kuolemaansa otti keisarin kiinalaisen
+politiikan ja "hunnilaispuheen" ankarasti ruoskiakseen eräässä
+Dresdenissä pidetyssä esitelmässään. Samassa tilaisuudessa kuvasi hän
+Europan silloista valtiollista tilannetta seuraavin sanoin: "Sellainen
+kuin maailmanpolitiikka nykyään on, ilman suuntaa ja päämäärää,
+muistuttaa se pikajunaa, joka kiitää eteenpäin aika lailla, ilman
+veturinkulettajaa, ilman ainoatakaan miestä, joka tuntisi koneen, seudun
+ja päämäärän -- mutta sitä vastoin on koko joukko asiaankuulumattomia,
+jotka ovat eri mieltä suunnan suhteen, ja joista jokainen koittaa päästä
+käsiksi koneen ohjaustankoon ja välistä antaa sille sysäyksen oikealle,
+välistä vasemmalle, niin että juna ryntää sinne- ja tännepäin, ristiin
+ja rastiin." Kuvaus sopii muuten erinomaisesti nykyhetkeenkin.
+
+Kun Liebknecht v. 1872 yhdessä Bebelin kanssa oli haastettu oikeuteen
+maankavaltamisesta siksi, että hän oli vastustanut Elsas-Lothringin
+liittämistä Saksaan, ja hänen kotipuolensa poliisi oli antanut aivan
+virheellisiä tietoja hänen aikaisemmasta elämästään ja toiminnastaan,
+oikaisi Liebknecht nämä esittämällä koko elämäkertansa ja tuomalla
+peittelemättä esiin maailmankatsantokantansa. Siinä hän m. m. sanoi: "En
+ole milloinkaan omaa etuani etsinyt; kun on ollut valitseminen
+personallisen etuni ja vakaumukseni välillä, olen aina uhrannut
+edellisen. Jos en sitä olisi tehnyt, olisin nyt loistavassa asemassa,
+enkä suinkaan istuisi syytettyjen penkillä, mihin ne ihmiset ovat minut
+saattaneet, jotka turhaan joku vuosi sitten koettivat minut ostaa. Kun
+monien vainoomisien perästä olen köyhä, ei se ole mikään häpeä --
+päinvastoin olen ylpeä siitä, sillä jos mikään, on se todistus
+valtiollisesta kunniastani."
+
+Nämä sanat eivät olleet mitään tyhjää korupuhetta, vaan ne olivat
+Liebknechtin elämän sisällys. Niiden takana oli ihminen, joka ei
+tuntenut raukkamaisuutta eikä pelkoa. -- Välistä tämä periaatteista
+kiinnipitäminen saattoi johtaa yksipuolisuuteen ja ahdasmielisyyteenkin,
+niin ettei se enää rakentanut, vaan pikemmin hajoitti ja vieroitti.
+Mutta enimmäkseen se kuitenkin oli varsin ansiokas, kuten esim.
+Liebknechtin työssä ja lausunnoissa rauhanaatteen hyväksi.
+
+Hamasta nuoruudestaan L. oli ollut sotilasvallan ankara vastustaja, eikä
+laiminlyönyt mitään tilaisuutta osoittaakseen kuinka luonnotonta ja
+petomaista oli, että valtiot ylläpitivät suuria, miljoonia maksavia
+laivastoja ja armeijoja hyökätäkseen toistensa kimppuun ja anastaakseen
+toisiltaan alueita. "Jos kansa tahtoo suureksi ja mahtavaksi" oli
+hänellä tapana sanoa, "on se saavutettava ahkeran työn kautta omien
+rajojen sisäpuolella." Ja sitten hän osoitti miten hänen isänmaassaan,
+Saksassa, juuri se, jota muut kansat kunnioittivat, sen sivistys, tiede
+ja taide ei suinkaan ollut syntynyt kanuunien ja kiväärien avulla. --
+Hän asettui aina sorrettujen puolelle ja ajoi heidän asiaansa suurella
+voimalla. Hän vastusti esim. ankarasti Saksan ja Itävallan välistä sotaa
+v. 1866, moitti Bismarckin sotapolitiikkaa 1870-luvulla ja kirjoitti
+todellisia paloartikkeleja sitä sotaista riemujuhlaa vastaan, jota
+vietettiin Saksassa "korkeimmasta käskystä" v. 1895, osoittaen, että
+katkeruutta ranskalaisten mielissä siten vain pidettiin vireillä.
+
+Sorrettujen, Slesvigissä asuvien tanskalaisten puolustajana Liebknecht
+myöskin monta kertaa esiintyi, ja sai kaikki puoluelaisensa Saksan
+valtiopäivillä kannattamaan slesvigiläisen edustajan, Gustaf
+Johannsenin, karkoitusinterpellatsionia. -- Tanskalaiset olivatkin
+syvästi kiitolliset sen johdosta ja kutsuivat hänet rauhanyhdistyksensä
+kunniajäseneksi. Suomen kohtaloon routavuosina hän myöskin lämpimästi
+otti osaa ja kirjoitti asiasta monta voimakasta artikkelia, joissa
+tsaarivaltaa ei suinkaan aivan hellävaroin kuvattu. Niin huvitettu hän
+oli tästä kysymyksestä, että, viimeisen kerran tavatessamme, pyysi minun
+hankkimaan itselleen Suomea koskevaa kirjallisuutta vaikka millä Europan
+kielellä -- "ei sentään suomeksi", lisäsi hän nauraen, "sitä en
+ymmärrä."
+
+Puhujana oli Liebknechtiä varsin hauska kuunnella. Hänessä oli voimaa,
+vakaumusta ja asiallisuutta. Tunsi että joka sanalla oli vastakaikua
+hänessä itsessään, ettei hän lausunut mitään vain kiihoittaakseen
+kuulijoitaan, kuten, sen pahempi, työväenkokouksissa usein tehdään. Ei
+hän liioin ollut mikään tietämätön henkilö, joka sieltä ja täältä olisi
+koonnut itselleen nuo tavalliset ohjelmaan kuuluvat lausunnot.
+Päinvastoin. Hän oli nuoruudessaan harjoittanut ahkeria opintoja
+Berlinin, Marburgin ja Giessenin yliopistoissa ja itsekin tuumaillut
+ruveta yliopiston opettajaksi, vaikka hän sitten kuitenkin havaitsi
+olevansa aivan liika vapaamielinen sopiakseen sellaiseen toimeen. Mutta
+se ei kuitenkaan estänyt häntä hankkimasta itselleen laajoja tietoja.
+Niitä hän sitten vielä läpi koko elämänsä täydenteli ja käytti varsinkin
+vankilassa olonsa ja karkoitusaikansa ulkomailla monipuolisiin
+tutkimuksiin.
+
+Yksityiselämässä oli Liebknecht hyvin hiljainen ja harvasanainen. Hän
+saattoi väliin esim. kutsuissa tuttaviensa luona istua aivan mykkänä
+koko illan. Ja kun hänen vaimonsa, sitten kysyi oliko hänellä ollut
+hauska, vastasi hän empimättä: "Erinomaisesti!" "Mutta ethän vaihtanut
+sanaakaan", huomautti tämä. "Juuri siksi, minulla oli niin hyvää aikaa
+ajatella."
+
+Kotielämässään ja avioliitossaan tuntuivat Liebknechtit hyvin
+onnellisilta. Molemmat olivat samojen aatteiden läpitunkemat ja
+iloitsivat niiden voitoista. Sitä paitsi auttoi rva L. miestään monella
+tavalla, m. m. hoitamalla koko hänen laajan yksityiskirjevaihtonsa.
+Sankarillisesti hän myöskin kantoi kaikki ne iskut, jotka kohtasivat
+hänen puolisoaan ja tietenkin myöskin vaikuttivat häneen ja perheeseen.
+Silloin hän myöskin oikein sai nähdä ihmisten raukkamaisuuden, sillä
+niin pian kun onnettomuus tuli, jättivät useimmat niistä, jotka
+tavallisissa oloissa kulkivat "ystävien" nimellä, hänet aivan yksin. Kun
+elämä taas valkeni, ilmestyivät he jälleen, "mutta silloin minä en enää
+ollut saatavissa" sanoi rva L. kertoessaan minulle näistä synkistä
+muistoista.
+
+ * * * * *
+
+Viime aikojen tapahtumat ympäri maailmaa ja erikoisesti Saksassa ovat
+antaneet minulle, kuten monelle muullekin, paljon aihetta miettiä
+sosialismin ydintä. Se on erinomaisesti kyennyt osoittamaan olevaisten
+muotojen puutteet, jopa ne hajoittamaankin, mutta vielä se ei ole
+osoittanut kykenevänsä mitään parempaa saamaan sijaan.
+
+Sellaisten jaloluonteisten, suuripiirteisten henkilöiden kuin Wilhelm
+Liebknechtin ja hänen puolisonsa epäitsekäs, uhrautuva työ ei kuitenkaan
+voi mennä hukkaan. Jossain muodossa se kyllä varmaankin siitä vielä
+nousee ja antaa kauniin sadon.
+
+
+
+
+ANN MARGRET HOLMGRÉN.
+
+o. s. Tersmeden.
+
+
+Kun *Ann Margret Holmgrén* Ruotsissa helmik. 17 p. 1910 täytti 60
+vuotta, toimittivat hänen ystävänsä erityisen juhlajulkaisun hänen
+kunniakseen, johon Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Suomen naiset olivat
+antaneet avustuksia. Niissä he käsittelivät sekä hänen julkista työtään
+että hänen merkitystään ystävänä, perheenäitinä ja kodin haltijattarena.
+
+Ei kukaan kuitenkaan kirjoittanut hänestä niin herttaisesti kuin *Selma
+Lagerlöf*. Hän kertoi siinä miten Ruotsin naisasialiike rva
+*Adlersparren* kuoltua oli joutunut orvoksi ja turvattomaksi, miten
+näytti siltä kuin koko kylvö olisi jäänyt hoidotta ja hunningoille.
+Mutta sitten tuli tähän laiminlyötyyn kasvitarhaan ystävällinen, pieni
+nainen ruiskukannuineen ja haravoineen ja rupesi ahkerasti toimimaan.
+Hän kasteli kuivuneita taimia, hän sitoi katkenneita oksia, hän haravoi
+ja puhdisti. "Mitähän hyötyä siitä on", arvelivat ne, jotka olivat
+odottaneet jotakin oikein suurta ja mahtavaa, sellaista työntekijää,
+joka olisi tullut kuin tuulispää ja hämmästyttänyt koko maailmaa. Mutta
+pian näyttäytyi, että tämä uutterasti, mutta hiljaisuudessa
+työskentelevä nainen sai kasvitarhan aivan uuteen kuntoon; se rupesi
+jälleen kukoistamaan ja sen alue laajeni vuosi vuodelta.
+
+[Kuva: Ann Margret Holmgrén.]
+
+Tämä runollinen pieni kuvaus antaa erinomaisen selvän käsityksen Ann
+Margret Holmgrénin personallisuudesta ja toimintatavasta. Juuri
+sellainen hän on. Hillitty, hiljainen ja vaatimaton, mutta mihin hän
+tulee, sinne hän jäljen jättää, siellä rupeaa kasvamaan ja kukoistamaan,
+siellä ilma puhdistuu ja kirkastuu.
+
+Tapasin Ann Margret Holmgrénin ensi kerran v. 1902 eräässä kokouksessa
+Norjassa ja ihan hämmästyin sen johdosta, että hän oli niin vapaa
+kaikesta suurruotsalaisuudesta, ja että kaikissa hänen sanoissaan oli
+sellainen lämmin, inhimillinen sävy.
+
+Hän oli juuri niihin aikoihin antautunut Ruotsin naisten
+äänioikeusliikkeen matkapuhujaksi, joka yleensä on maailman raskaimpia
+ja epäkiitollisimpia tehtäviä. -- Alaltaan niin suuressa maassa kuin
+Ruotsi, on ensinnäkin nuo pitkät, väsyttävät matkat, sillä Ann Margret
+ei ainoastaan käynyt kaupungeissa ja valtateiden varsilla, vaan kaikkein
+kaukaisimmissakin kolkissa, kuten esim. Kirunassa. Sitten ei
+esitelmämatkoille antautuessaan liioin koskaan tiedä, tapaako
+vastaanottavaisia sydämiä ja onko asia, josta aikoo puhua, edes
+senverran tunnettu, että ihmiset tulevat sitä kuulemaan.
+
+Onneksi oli Ann Margretella paljon tuttavia pitkin Ruotsia niiltä
+ajoilta, jolloin hänen puolisonsa, professori Holmgrén, oli ollut
+Upsalan yliopiston opettaja ja heidän kotinsa oli ollut avoin
+opiskelevalle nuorisolle. Näille hän ilmoitti tulostaan, tai ellei
+hänellä ollut personallisia tuttavia, kirjoitti hän pitäjän
+opettajattarelle tai jollekin muulle valveutuneelle naiselle, jonka
+nimen hän oli kuullut.
+
+Monta kertaa vastasivat nämä kuitenkin kaikkea muuta kuin rohkaisevasti.
+He nimittäin selittivät, ettei heidän paikkakunnallaan ollut senverran
+harrastusta, että sinne olisi kannattanut tulla. Mutta vaikka kuka muu
+tahansa jo olisi jättänyt koko matkasuunnitelmansa, ei tämä sittenkään
+peloittanut rva Holmgrénia. Hän lähti sinne, puhui yksityisesti
+tapaamiensa naisten kanssa, oppi heidät tuntemaan ja ilmoitti lopulta
+esitelmänpidostaan. Kun se päivä sitten koitti, oli hänellä tavallisesti
+huoneen täydeltä väkeä. Moni perheenemäntä ja äiti, joka ei aluksi ollut
+ensinkään taipuvainen menemään, innostui kuullessaan, että vieras
+tulijakin oli monen lapsen äiti, kuten hän itsekin, eikä mikään nuori
+kokematon agitaattori ja rienaaja.
+
+Ann Margret Holmgrénin julkinen toiminta alkoi nimittäin suhteellisesti
+myöhään. Hän oli kyllä aina seurannut ajan virtauksia ja silloin tällöin
+kirjoittanutkin niistä salanimellä, mutta hänen nuoruudessaan oli miltei
+aivan kuulumatonta, että nainen esiintyi puhujana ja eihän se olisi
+sopinut, että hienosti sivistyneen kamariherra Tersmedenin tytär olisi
+ruvennut vasten virtaa kulkemaan ja yleistä mielipidettä uhmaamaan. Ja
+sitäpaitsi hän, kuten moni muukin arka ja hienotunteinen ihminen, oli
+luonteeltaan varsin ujo. Hän kertoi minulle kerran miten hän, nuorena
+tyttönä iltakutsuissa ollessaan, monta kertaa oli paastonnut vain siksi,
+ettei ollut rohkeutta mennä ottamaan ruokaa tuosta yhteisestä
+"seisovasta illallispöydästä".
+
+Mutta siksi onkin sen ihmeellisempää, että hän vanhemmiten niin saattoi
+rohkaista mielensä, että antautui oikein "ammattipuhujaksi". Mikähän
+siihen vaikutti? Ei mikään muu kuin hänen hehkuva vanhurskaudentuntonsa,
+hänen palava halunsa auttaa siskojaan. Herättää hän heitä tahtoi ja
+päästää kytkevistä kahleista; hankkia heille mahdollisuuden saada
+äänensä kuuluviin ja osoittaa, että he yhdessä kulkien muodostaisivat
+suuren voiman. Ase, jonka hän tahtoi sukupuolelleen annettavaksi, oli
+yleinen valtiollinen äänioikeus, mutta aluksi piti naisten oppia
+ymmärtämään sen arvo ja merkitys, muuten eivät kykenisi sitä käyttämään.
+Paljon hyvää kuvitteli Ann Margret siitä koituvan, että naisetkin
+saisivat olla mukana yleisiä asioita arvostelemassa ja päättämässä.
+
+Erääseen, tätä asiaa koskevaan kiertokyselyyn, vastasi hän m. m.
+toivovansa, että kun hedelmät naisten osanotosta valtiolliseen elämään
+ehtivät tulla näkyviin, niiden joukossa ensi sijassa olisi seuraavat:
+
+1 Väkijuomaliikkeen vähentäminen ja vähitellen lakkauttaminen, ehkäpä
+myöskin tupakan.
+
+2 Valtiovarojen säästeliäämpi käyttäminen. Enemmän varoja
+opetustarkoituksiin sekä naisia että miehiä varten -- myöskin tietysti
+yleisiin opetuslaitoksiin kotitaloutta varten -- mutta sen sijaan
+turhamaisten ja kerskailevien menojen supistaminen, sellaisten menojen,
+joista me nyt joka päivä näemme esimerkkiä julkisessa elämässä.
+
+3 Enemmän itse asioista kuin muodoista kiinnipitäminen.
+
+4 Inhimillisimpiä lakeja, varsinkin niiden lakien uusiminen, jotka
+koskevat sekä avioliitossa, että sen ulkopuolella olevia naisia, lasten
+suojelusta ja turvaa j. n. e.
+
+5 Inhimillisiä olosuhteita ruumiillista työtä tekeville.
+
+6 Enemmän velvollisuuden tunnetta siveellisessä suhteessa.
+
+7 Rauhanaatteen ja sovinto-oikeuskysymyksen nopeampi kehitys.
+
+Tässä vastauksessa ilmenee Ann Margret Holmgrénin koko valoisa luottamus
+hyvän ja oikean voittoon. Ei hän ilman sitä koskaan olisi antautunutkaan
+sellaisiin voimia, aikaa ja varoja kysyviin ponnistuksiin, kuin nuo
+esitelmämatkat olivat, sillä ei Ann Margret Holmgrén liikkunut
+esitelmöitsijänä äänioikeusorganisatsionien varoilla -- eihän niillä
+koskaan ole sellaiseen rahoja -- vaan kaikki mitä hän teki, teki hän
+omalla kustannuksellaan.
+
+Eikä se työ suotta ollutkaan. Kaikkialla missä Ann Margret Holmgrén
+liikkui, voitti hän ihmisiä ja sytytti sydämiä, joka riippui sekä hänen
+personallisesta viehätysvoimastaan, että hänen lämpimästä, kaikki esteet
+voittavasta vakaumuksestaan. Vähitellen syntyi naisten
+äänioikeusyhdistyksiä joka kolkkaan pitkin avaraa Ruotsia, ja noin
+vähintäin 70 niistä oli Ann Margret Holmgrénin perustamia.
+
+Mutta tämä yhtämittainen matkustaminen ja puhuminen kävi hänelle
+kuitenkin ajan pitkään ylivoimaiseksi ja hänen terveytensä, joka ei
+milloinkaan ollut vankinta laatua, ei sitä lopulta kestänyt.
+
+[Kuva: Ann Margret Holmgrén.]
+
+Kun minä jokunen vuosi myöhemmin tapasin Ann Margret Holmgrénin
+Tukholmassa, oli hän vuoteenomana ja kuumetäplät paloivat hänen
+poskillaan. Mutta ei se sittenkään ollut pelkkä rasitus, joka häntä
+sillä hetkellä vaivasi, vaan myöskin mielipaha. Norjan itsenäiseksi
+julistautuminen oli juuri siihen aikaan antanut loppumatonta
+keskustelunaihetta ruotsalaisille, ja norjalaisia moitittiin aivan
+silmittömästi puolelta ja toiselta. Ann Margret, joka oli lämmin Norjan
+ystävä ja tiesi mitä siellä ajateltiin, ei voinut ottaa osaa tähän
+sanomalehdistön ja suuren yleisön parjausryöppyyn, vaan asettui
+vapaammalle, inhimillisemmälle kannalle -- jopa puolustikin norjalaisten
+menettelyä. Tämän johdosta hänet leimattiin epäisänmaalliseksi ja eräs
+hänen läheisistä tuttavistaan selitti, että hän oli aivan sopimaton
+tulevaisuudessa edustamaan Ruotsin naisia.
+
+"Jos joku muu olisi sen sanonut", valitti Ann Margret, "ei se olisi
+minuun niin koskenut, mutta kun hän, joka on valistunut ihminen ja
+kuuluu meidän omaan joukkoomme, puhuu sellaista, tuntuu aivan siltä kuin
+minua olisi pistetty parsinneulalla."
+
+Me puhuimme tästä kauan aikaa ja tulimme siihen, että niin pian kun
+ihmisten poliittiset intohimot ja natsionalistiset ennakkoluulot
+pääsevät vallalleen, ei heillä enää ole rahtuakaan arvostelukykyä, eikä
+ihmisyyttä, ei hienotunteisuutta, eikä suvaitsevaisuutta.
+
+Mutta tätä kaikkea on Ann Margretella. Ei hän koskaan voisi siten
+loukata toista, ei lausua puolueellista arvostelua, eikä umpimähkäistä
+tuomiota. Hän kuuntelee ja harkitsee, hän punnitsee syitä ja vastasyitä
+ja omistaa itselleen sen mikä hänestä on inhimillisintä ja oikeinta.
+Siksi nuoriso niin mainiosti viihtyykin hänen seurassaan ja niin
+mielellään menee hänen luokseen neuvoja ja selvyyttä saamaan elämän
+pulmallisissa kysymyksissä. Paitsi että hän on lukuisien lastenlasten
+kaikkein ihanteellisin "mummu", on hän niin monen nuoren ihmisen, olivat
+ne sitten miehiä tai naisia, "rippiäiti" ja lohduttaja.
+
+[Kuva: Ann Margret Holmgrénin hyvät ystävät: Caroline ja Björnstjerne
+Björnson.]
+
+Ann Margret Holmgrén on, kuten hänen hyvä ystävänsä Björnstjerne
+Björnson vuosikymmeniä sitten sanoi, tehty tavattoman lujasta, mutta
+samassa hienosyisestä aineksesta, hänellä on yhtaikaa monen voimallisen
+miehen tarmo ja hienon, todellisen naisen alttius ja uskollisuus.
+
+Uskollisesti ja väsymättömästi hän yhtenään vieläkin työskentelee
+ihanteittensa toteuttamiseksi. Hiuksiin on tosin tullut lunta, voimat
+pettävät välistä, mutta mieli on nuori ja valpas. Kun Ruotsin naiset
+toissa kesänä saivat äänioikeutensa, kirjoitti hän senjohdosta: "Minä
+ojennan käteni taivasta kohti ja lähetän sinne palavimmat toiveeni, että
+naiset ymmärtäisivät ja pitäisivät velvollisuutenaan tuoda enemmän
+puhtautta ja hyvyyttä, rauhallisuutta ja sovinnollisuutta julkiseen
+elämään. Ja sitten minä myöskin toivon, etteivät he lankea kiusaukseen
+astua miesten jälkiä, vaan että heillä on rohkeutta ja viisautta seurata
+omaa henkeään, vaikkakin se johtaisi heitä raivaamattomille teille".
+
+Luoda naisille oma kokoomus on hänen viimeisiä toimenpiteitään. Hän
+kirjoitti tästä hiljattain minulle seuraavin sanoin: "Koetan perustaa
+tänne naisten kansalaisliiton ilman puolueväriä. Pidän sellaisen naisten
+kehitykselle hyvin tärkeänä. Kokoomusta tarvitaan".
+
+Ann Margret Holmgrén kuuluu myöskin Ruotsin kaikkein lämpimimpiin
+rauhanystäviin. Hän kerrassaan isoo ja janoo sitä aikaa, jolloin
+kansainvälisiä selkkauksia ei enää ratkaista "miekan mittelyllä", vaan
+sovinto-oikeuksien avulla. Hän tuntee kaikki Europan rauhanystävät ja
+sai kerran lausua heidät tervetulleiksi omassakin maassaan. Se tapahtui
+1910, jolloin Ruotsissa oli kansainvälinen rauhankongressi. Samassa
+tilaisuudessa oli naisillakin oma, suuri iltakokouksensa, jonka Ann
+Margret Holmgrén avasi ja ihastutti kaikkia vieraita kielitaidollaan.
+Hän aloitti ranskankielellä, joka oli julistettu kongressin pääkieleksi,
+jatkoi sitten saksaksi ja lausui surunsa senjohdosta, ettei Bertha v.
+Suttner ollut voinut saapua, tervehti englanninkielellä Albionin
+tyttäriä, sointuvalla italiankielellä Italiasta saapuneita sisariaan ja
+lopuksi ruotsinkielellä pohjoismaiden naisia.
+
+Sellaiset henkilöt kuin Ann Margret Holmgrén eivät ole ainoastaan mitä
+tärkeimpiä sivistyselämän luojia ja kannattajia omassa maassaan, vaan
+vieläpä he sen mainetta ulospäinkin suuresti lisäävät ja opettavat vain
+oman olemassaolonsa kautta vierastakin kunnioittamaan maata ja kansaa,
+jonka keskuudesta sellaisia jaloja, tasapuolisia, laajakatseisia naisia
+on noussut.
+
+
+
+
+BERTHA v. SUTTNER.
+
+
+*Bertha v. Suttner* oli muutamassa vuodessa "Aseet pois" nimisen
+romaaninsa kautta saavuttanut maailmanmaineen, mutta personallisesti
+ihmiset tiesivät hänestä hyvin vähän, siihen määrin vähän, että kun minä
+Wienissä ollessani mielelläni olisin tahtonut mennä häntä tapaamaan, oli
+miltei mahdoton saada selville missä hän asui. Kun toiset arvelivat
+hänen asuvan Wienissä, tiesivät toiset, että hän oli Unkarissa.
+
+Viimein käännyin hänen kustantajansa puoleen ja tältä sain jo hiukan
+varmemmat tiedot. "Vapaaherratar v. Suttner", julisti hän hyvin
+juhlallisesti, "asuu omistamassaan Harmansdorffin linnassa tunnin matkan
+päässä Wienistä, mutta hänellä on oma kortteerinsa pääkaupungissa." Ja
+sitten hän mainitsi kadun ja numeron. Saatuani tämän osoitteen, riensin
+heti sinne ja löysinkin tuon kaivatun nimen v. Suttner ovella, mutta --
+kirjailijan asunto se nyt kuitenkaan ei ollut, vaan erään hänen
+sukulaisensa. Mutta tämä tiesi jo sentään hiukan enemmän kuin muut, hän
+nimittäin tiesi kertoa, että Bertha v. Suttner juuri sillä hetkellä oli
+Wienissä ja asui tapansa mukaan hotellissa "am Grabenin" varrella. Taas
+seurasi uusi etsiminen, mutta perille tultuani sain kuulla, että hän
+vähää ennen oli mennyt ulos ja oli tavattavana vasta seuraavana aamuna.
+Oli nimittäin jo ehtinyt tulla ilta kaiken tämän kuulustelemisen ja
+etsimisen kestäessä.
+
+Seuraavana aamuna olin hotellissa ja seisoin viimeinkin etsimäni edessä.
+Ei -- en sentään sittenkään heti, sillä ovenvartija oli erehtynyt ja
+luuli minun kysyneeni parooni Suttneria ja niin tulin ensin tavanneeksi
+Bertha v. Suttnerin puolison. Hänestä en ole säilyttänyt mitään muuta
+muistoa, kuin että hän oli kookas, keski-ikäinen herrasmies, joka
+pikemmin näytti puolisoaan vanhemmalta kuin nuoremmalta, vaikka hän itse
+teossa oli häntä seitsemän vuotta nuorempi.
+
+Mutta Bertha v. Suttner näyttikin harvinaisen nuorelta. Se oli ihan ensi
+vaikutelmani hänestä. Tiesin että hän pari vuotta aikaisemmin oli
+täyttänyt 50 vuotta, ja ollut suurien juhlallisuuksien esineenä ja siksi
+odotin tapaavani vanhanpuoleisen rouvan, jonka ulkomuodossa olisi
+"jätteitä entisestä kauneudesta" kuten hän kertoo sankarittarestaan
+"Aseet pois" nimisessä romaanissaan, sillä kuten moni muukin, kuvittelin
+minäkin, että hän itse olisi tuon teoksen päähenkilö. Mutta Bertha v.
+Suttnerissa ei vielä ollut vanhuuden merkkiäkään. Hipiä oli hieno, tukka
+ruskea ja piirteet olivat vain vuosien kuluessa saaneet enemmän
+henkevyyttä ja syvyyttä. Varsinkin olivat silmät sametinpehmeine
+loistoineen ja vaihtelevine ilmeineen hyvin huomiota herättävät.
+
+[Kuva: Bertha v. Suttner.]
+
+Ja mitä hänen ulkonaiseen käytökseensä tulee, oli se niin hiottu ja
+hieno, kuin olisi hän koko elämänsä liikkunut hovipiireissä, missä
+muotoihin pannaan mitä suurinta painoa. Joka liike ja joka käänne oli
+täynnä pehmeyttä ja sulavuutta, kohteliaisuutta ja arvokkuutta, joka
+tietysti oli suureksi eduksi hänen ajamalleen asialle. Kaikkein
+hienoimmat ja vaativimmatkin valtiomiehet ja diplomaatit olivat ihankuin
+pakoitetut kuulemaan naista, joka jo ulkonaisesti kaikin puolin oli
+heidän vertaisensa, joka esiintymisensä puolesta täytti kaikkein
+ankarimmatkin vaatimukset.
+
+Ei kukaan ensi näkemältä olisi voinut aavistaa, että henkilö, joka
+näytti niin lempeältä ja hillityltä, olisi ollut niin uudenaikainen ja
+radikaali, että hän olisi ottanut vastustaakseen koko sitä maailmaa ja
+katsantokantaa, jonka keskuudessa hän oli kasvanut ja liikkunut. Sillä
+Bertha v. Suttner oli kotoisin upseeripiireistä, siellä hän oli syntynyt
+ja kasvatettu, sieltä hän oli ensi vaikutelmansa saanut ja siksi hän
+myöskin niin mainiosti kykeni kuvaamaan sen katsantokantaa ja siellä
+vallitsevia ennakkoluuloja.
+
+Tietysti minä, kuten kaikki muutkin muukalaiset, jotka tunkeusivat
+Bertha v. Suttnerin puheille, aloitin sillä, että kiitin häntä hänen
+kirjastaan ja siitä, että hän oli ottanut ajaakseen aikakautemme
+suurinta tärkeintä asiaa. Hän näytti hyvin tyytyväiseltä kuullessaan,
+että "Aseet pois" oli voittanut meillä paljon ystäviä ja kun minä
+mainitsin, että siitä oli muodostettu mukailu nuorisoakin varten n. k.
+*nuorisopainos*, niin hänen kauniit silmänsä säteilivät. Niin
+oivallisena hän sitä piti, että rupesi suunnittelemaan saksankielistäkin
+nuorisopainosta.
+
+Bertha v. Suttner oli niin paljon liikkunut tällä alalla, että hän tiesi
+paremmin kuin ehkä kukaan muu miten syvät juuret sotaisella
+katsantokannalla oli, miten se oli päässyt läpitunkemaan koko meidän
+julkisen ja yksityisen elämämme, oli sitten kysymys kirkosta, koulusta,
+sanomalehdistöstä ja hallituksesta tai seuraelämästä. Ja siksi hän
+myöskin käsitti, että mielipiteen muuttaminen oli ensi tehtävä, johon
+taas ei ollut muuta keinoa kuin puhuttu ja kirjoitettu sana.
+Rauhanliikkeen päämääränä oli siis aluksi luoda yleinen mielipide
+kansainvälisen oikeusjärjestelmän hyväksi nykyisen sotatilan sijaan,
+eikä aseista riisuminen. Se oli vasta seuraava askel. Ei keskiajan
+ritarien ja linnanherrojen taistelutkaan loppuneet siten, että he
+täyttivät linnojaan ympäröivät vallihaudat ja ottivat pois
+nostosiltansa, vaan ne kävivät tarpeettomiksi samassa määrin kuin maan
+hallitsijat tulivat niin voimakkaiksi, että he saattoivat tehdä lopun
+näistä yksityisten meteleistä. Niinikään tulee eri valtioiden liitto
+rauhan ylläpitämiseksi aiheuttamaan aseista riisumisen.
+
+Ajatus että Bertha v. Suttner oli teoksessaan "Aseet pois" esittänyt
+omia kokemuksiaan, ei jättänyt minua rauhaan ja siksi minä kysyin oliko
+hän itse kaiken sen kauhun kokenut, joka siellä oli kuvattuna. -- "Juuri
+saman kysymyksen ovat kaikki muutkin tehneet", hymyili hän, "ja niin
+minulla yhä uudestaan on ollut syytä vakuuttaa, etten ole kuvannut siinä
+omaa elämääni, ja ettei puolisoni kuulu sotilassäätyyn."
+
+Mutta muuten hän ei kertonut itsestään niin mitään, eikä minulla ollut
+rohkeutta kysyä, sillä tunsin muutenkin, että olin tullut varsin
+sopimattomaan aikaan, juuri vähää ennenkuin hänen piti matkustaa
+maatilalleen. Siellä hänet olisi pitänytkin nähdä linnanhaltijattarena,
+omassa ympäristössään, eikä aamukunnossa olevassa hotellihuoneessa.
+
+Tämän pikaisen käynnin seuraus oli kuitenkin, että minä koitin saada
+elämäkerrallisia tietoja Bertha v. Suttnerista ja löysinkin aina sieltä
+ja täältä jonkun pienen piirteen ja häntä koskevan kuvauksen. Niistä
+kävi ilmi, että hän oli syntynyt Pragissa v. 1843, missä hänen isänsä
+oli sotamarsalkka kreivi Kinsky, jonka perhe kuului Itävallan kaikkein
+vanhimpiin. Äidin sukutaulu ei ulottunut niin pitkälle, mutta siihen
+kuului sensijaan kirjallisia suuruuksia, sellaisia kuin esim. Theodor
+Körner.
+
+Sen ajan nuorille tytöille annettiin varsin pintapuolinen koulusivistys,
+mutta nuori Bertha kreivitär oli huvitettu lukemisesta ja hankki siten
+itselleen omin päin hyvinkin laajat tiedot. Muun muassa hän sanoi
+saaneensa paljon vaikutelmia Ludvig Büchnerin "Kraft und Stoft"
+nimisestä teoksesta. Vaikuttiko häneen nämä uudet ajatukset tai oliko
+elämä hänestä kodissa muuten ahdistavaa -- pääasia oli, että hän lähti
+kotoaan vieraisiin ja rupesi m. m. kotiopettajattareksi parooni
+Suttnerin perheeseen. Siellä hän talon nuoressa pojassa löysi
+sukulaissielun, jonka kanssa hänellä oli paljon yhteistä. Tuttavuus
+kehittyi rakkaudeksi, mutta kun parooni Suttnerin vanhemmat vastustivat
+nuorten avioliittoa, ottivat he kohtalonsa omiin käsiinsä, antoivat
+vihkiä itsensä 1876 ja muuttivat Kaukaasiaan, missä olivat lähes
+kymmenen vuotta.
+
+Ei kummallakaan ollut mitään kotoa saatuja myötäjäisiä, ja niin he
+olivat pakoitetut kaikki itse hankkimaan ja jokapäiväisen leipänsä
+ansaitsemaan. Nuori aviovaimo antoi soittotunteja ja ranskantunteja sekä
+rupesi kirjoittamaan. Hänen puolisonsa kirjoitti myöskin, ja heidän
+pienessä kodissaan oli kirjoituspöytä kaikkein suurin huonekalu, jonka
+ääressä molemmat istuivat vastatusten tehden työtä, sutten talvi-iltoina
+ulkona ulvoessa ja teekeittiön nurkassa iloisesti poristessa.
+
+Bertha v. Suttnerin aikaisimmat teokset eivät herättäneet mitään
+erityistä huomiota, vaikka niitä jo ehti kokoontua koko joukko kuten
+esim. "Inventarium einer Seele" 1882, "Ein Manuskript" 1885, "High life"
+1886, "Schriftsteller-Roman" 1888 y. m. Vasta "Aseet pois", joka
+ilmestyi 1889, hänen maineensa perusti. Kerrotaan, että kustantaja
+pudisti päätään luettuaan sen käsikirjoituksen. Sellainen teos ei
+hänestä mitenkään menisi Itävallassa, joka alusta loppuun oli
+militaristinen maa ja jossa upseerisääty näytteli ensi osaa. Mutta tämän
+teoksen kävi juuri kuin Harriet Beecher Stowen "Tuomo sedän tuvan",
+jonka suhteen kustantaja aikoinaan myöskin oli epäröivällä kannalla.
+Siitä tuli uranuurtaja, vankka lumiaura, joka avasi tien kaikille
+niille, jotka siihen asti vain pieniä, yksinäisiä polkuja olivat
+astuneet, siitä tuli välinpitämättömien herättäjä, epäröivien
+rohkaisija, laimeiden lämmittäjä, lämpimien tosi toimiin ja työhön
+innostuttaja. Paitsi että se saksankielisenä levisi kaikkialle, missä
+saksan kieltä yleensä ymmärretään, ja että sitä ilmestyi painos toisensa
+jälkeen, -- 20 vuotta sen ilmestymisen jälkeen oli niiden luku jo 40 --
+niin se käännettynä eri sivistyskielille on vaeltanut ympäri maailman.
+Mikä on ollut syynä sen suureen leviämiseen ja siihen huomioon, jonka se
+on herättänyt. Kaikki, -- yksin Bertha v. Suttnerin lämpimimmät
+ihailijat, myöntävät, ettei se sisällä mitään uutta, jota ei ennen olisi
+kuultu. Olivathan maailman suurimmat henget ja opettajat aina
+Kristuksesta ja Buddhasta alkaen puhuneet sotaa vastaan, ja onhan monen
+myöhemmän rauhanapostolin nimi, kuten esim. Kantin, Herderin, Benthamin,
+Channingin, Tolstoin y. m. hyvinkin tunnettu. Mutta tapa, millä he ovat
+puhuneet tästä suuresta kysymyksestä, on kuitenkin ollut enemmän taikka
+vähemmän tieteellinen, eikä se niinmuodoin ole tunkeutunut suurien
+joukkojen keskuuteen, pannut heidän mielikuvitustaan liikkeelle ja
+puhunut heidän tunteilleen. Siinä on B. v. S:n teoksen suuri valtti,
+että hän on ottanut kuvatakseen eläviä ihmisiä ja osoittanut miten sota
+hävittää heidän onnensa, katkaisee kaikki siteet, sirottelee heidät
+ympäri maailmaa, nostaa pinnalle kaikki mitä ihmisessä on alhaisinta ja
+huonoa, antaa sijaa omanvoiton pyynnölle, vihalle, valheelle, kostolle
+ja petokselle. Ja tätä tehdessään hän käyttää kaikkia keinoja; hän on
+välistä loogillinen ja terävä, välistä pureva ja ivallinen, välistä
+kaunopuhelias ja tunteellinen. Siinä on paljonkin vaihtelua ja
+loppusävel on kuitenkin aina sama: sota on ihmiskunnan suurin häpeä ja
+rikos, se tuottaa yhtä paljon onnettomuutta voittajalle kuin voitetulle,
+eikä se suinkaan tule kuin varas yöllä vasten ihmisten tahtoa ja
+toimintaa, kuten tulivuoren purkaukset, maanjärinät ja vedentulvat, vaan
+ihmiset ovat päinvastoin hyvinkin toimeliaat sen suhteen, alkaen
+sanomalehdistöstä, joka on luomassa sotaista intoa kansoihin,
+diplomaatteihin ja parlamentteihin asti.
+
+Niinkuin "Aseet pois" on Bertha v. Suttnerin tärkein romaani, on yleensä
+hänen kirjallisen tuotantonsa pysyväisin osa se, joka koskee sotaa. Aina
+vuodesta 1892 toukokuuhun 1914 kirjoitti hän "Friedenswarte" nimiseen
+aikakauslehteen "Randglossen zur Zeitgeschichte" (Reunamuistutuksia
+nykyajan historiaan) jotka Alfred H. Fried hänen kuolemansa jälkeen on
+koonnut ja ulosantanut erityisenä kaksiosaisena teoksena. Siinä on
+paljon siitä ennustettu, joka nyt on toteutunut, kuten B. v. S. monessa
+puheessaankin sen selvin sanoin osoitti. Kerrankin, kun hän kutsuttiin
+puhumaan Wienin kauppiasyhdistykseen, sanoi hän m. m.:
+
+"Tulevaisuuden sota, ettekö näe sen lähenevän, tuon hirvittävän
+miljoonamurhan? Ettekö näe miten kokonaiset kansat ryntäävät toistensa
+kimppuun, ettekö näe miten he tulevat kuoloa syytävine murha-aseineen,
+jotka parissa tunnissa tuhoavat kokonaisia armeijoja. Ilmasta, veden
+alta, kaikkialta suhisee räjäyttäviä, pirullisia projektiileja. Ja vielä
+kauheampi kuin tämä hävitysukkonen, vielä raivoisampi kuin
+dynamiittiräjäykset on kidutettujen ja epätoivoisten valitushuudot ja
+hirveä ulvonta. Eikä ole toiveitakaan siitä, että se johtaisi voittoon
+ja rauhaan. Sillä tulevaisuuden sodalla ei ole loppua, eikä ratkaisua.
+Ei se ole kaksintaistelua, jolloin toinen vaipuu maahan ja toinen jää
+pystyyn, vaan se on kamppailua perikadon partaalla, jolloin molemmat,
+käyden toistensa kurkkuun, vajoavat syvyyteen."
+
+Vaikka B. v. S. ennen muuta on tunnettu uuden, kansainvälisen
+oikeusjärjestelmän esitaistelijaksi, ei hän suinkaan ummistanut silmiään
+muidenkaan ajan kysymysten suhteen. V. 1892 hän julkaisi "Das
+Maschinenalter" nimisen teoksensa, missä hän antaa läpileikkauksen
+kaikista sen ajan ilmiöistä ja arvostelee niitä, varsinkin kaikkea mikä
+niissä on vanhojen ennakkoluulojen kahlehtimaa, kuluneen tavan
+noudattamista ja epävanhurskasta -- hyvinkin ankarasti.
+
+[Kuva: Bertha v. Suttner.]
+
+Muutamia vuosia myöhemmin tapasin B. v. S:n uudelleen, hyvinkin
+kohtalokkaana ajanjaksona. Haagin rauhankonferenssi oli juuri silloin
+tulossa ja Bertha v. Suttner kohdisti siihen paljonkin toiveita, samassa
+kun sanomalehdistö ja pilalehdet sitä ahkerammin koittivat tehdä sen
+naurunalaiseksi ja mitättömäksi. Varsinkin ne kävivät säälimättä niiden
+henkilöiden kimppuun, jotka sitä kannattivat. Bertha von Suttner oli
+niistä erityisesti kiitollinen pilkanaihe, eikä suinkaan Europassa
+siihen aikaan ollut pilalehteä, jossa rauhan Berthaa ei olisi kuvattu ja
+ivattu.
+
+Eihän se ole kellekään hauskaa nähdä lempiaatteitaan polettavan lokaan
+ja irvistettävän, ja kaikesta päättäen oli tämä suurestikin loukannut
+B. v. S:a, sillä hän sanoi m. m.: "Miksi ei kukaan tahdo tsaaria auttaa.
+Kaikki ovat vain vastustavalla kannalla?" Tämän hän tuli lausuneeksi sen
+johdosta, että minullakin oli pitkä tsaaria koskeva valitus-litania
+helmikuun manifestin johdosta.
+
+Kaikesta näki, että B. v. S. piti tätä ensimäistä rauhankonferenssia
+hyvinkin tärkeänä. Mutta tietysti se sitten tuotti hänelle suurta
+pettymystä.
+
+[Kuva: Rakennus Haagissa, missä ensimäisen rauhankonferenssin
+neuvottelut pidettiin.]
+
+Hän matkusti itse Haagiin täksi ajaksi ollaksensa tapahtumia lähellä,
+kävi tapaamassa ja puhuttelemassa eri maiden lähettiläitä ja erään
+tuttavani, siellä olleen pikku valtion edustajan, todistuksen mukaan,
+hän esiintyi niin mallikelpoisen hienosti ja tahdikkaasti, ettei
+ankarinkaan arvostelu löytänyt siinä mitään moittimisen sijaa. Mutta
+samassa hän piankin huomasi, että hallitukset olivat lähettäneet sinne
+vain enimmäkseen sellaisia "vanhan koulun" diplomaatteja, jotka kaikin
+mokomin koittivat pitää tilannetta ennallaan ja, taitavasti sanansa
+asettaen, onnistuivat siinä erityisen hyvin. He olivat vielä sillä
+kannalla, että »miekkansa terotettuna ja ruutinsa kuivana pitämällä»
+edistää parhaiten rauhaa.
+
+Kun valtiomiesten ja diplomaattien puolelta oli niin vähän odottamista,
+rupesi Bertha von Suttner yhä enemmän kiinnittämään toiveitaan
+organiseerattuun työväestöön ja naisiin. Ei niin, että hän luuli
+yksinomaan näidenkään ryhmien äänioikeuden riittävän maailmalle rauhaa
+hankkimaan, sillä olihan sielläpäinkin kyllä paljon sotainnostusta, kun
+siksi kävi ja niitä kieliä ruvettiin virittämään. Mutta hän arveli
+kuitenkin, että ne vaaliuurnilla ja parlamenteissa voisivat hiukan
+jäähdyttää, kun oli esim. kysymys sotaisiin tarkoituksiin myönnettävistä
+varoista.
+
+"Kulttuurimaailma rientää itsemurhaa kohti" hän jo moniaita vuosia ennen
+maailmanpalon puhkeamista oli sanonut nähdessään yhä lisääntyvät
+varustukset, diplomaattien toimeenpanemat salaiset liitot,
+sanomalehdistön kiihoitustyön, joka lopulta kuin ruttotauti tarttuu
+kaikkiin, eikä suinkaan vähin nuorisoon ja tunneherkkiin naisiin.
+
+Kun Saksan kansallismielisten naisosasto vähää ennen sodan alkua vietti
+juhlaa, esitettiin siellä rauhanaatetta ivaava näytelmäkappale, jossa
+osoitettiin miten hyväntahtoinen, saksalainen "Mikkeli" rohkeasti
+vapautuu, oltuaan jo vähällä joutua erään maailmankansalaisen ja tämän
+"Kosmopolinchen" nimisen tyttären sekä viekkaiden naapuriensa pauloihin.
+Juhlaa koskevassa sanomalehtiselostuksessa sanottiin m. m.: "Kappaleen
+voimakkaat letkaukset osuivat myöskin tuohon väsymättömään, rauhaa
+huutavaan Bertha v. Suttneriin, joka esiintyi kappaleessa vetistelevänä
+emäntänä "zum Völkerfrieden" nimisessä ravintolassa." --
+
+Ymmärtää millainen mieliala silloin oli Saksassa, kun tällainen puhe
+kulki täysipitoisesta ja tällaista pilaa tehtiin henkilöstä, joka
+kuitenkin oli hankkinut saksalaiselle nimelle niin paljon loistoa.
+Olihan B. v. S. jo 1905 vastaanottanut Nobelin rauhanpalkinnonkin.
+
+Mutta varmaan saksankieltä puhuvat naiset nyt jo katselevat asiaa eri
+tavalla, jopa saksankieliset sanomalehdetkin.
+
+Bertha von Suttnerin ei itse tarvinnut nähdä sitä kauhun aikaa, jonka
+tuloa hän niin varmasti oli ennustanut, sillä hän pääsi, kuten tunnettu,
+pois kuukautta ennen sodan puhkeamista. Silloin hän jo olikin ehtinyt
+antaa niin paljon, että siitä riittää monelle polvelle ja ne tulevat
+ihan varmaan useinkin hänen kaukonäköisyyttään ihmettelemään.
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Tieni varrella tapaamia 1, by Maikki Friberg
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 1 ***
+
+***** This file should be named 16678-8.txt or 16678-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+ https://www.gutenberg.org/1/6/6/7/16678/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties. Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research. They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement. See
+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works. See paragraph 1.E below.
+
+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States. If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed. Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change. If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges. If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+ the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+ you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
+ owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+ has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+ Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
+ must be paid within 60 days following each date on which you
+ prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+ returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
+ sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+ address specified in Section 4, "Information about donations to
+ the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+ you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+ does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+ License. You must require such a user to return or
+ destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+ and discontinue all use of and all access to other copies of
+ Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+ money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+ electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+ of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+ distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from. If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation. The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund. If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations. Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+ Dr. Gregory B. Newby
+ Chief Executive and Director
+ gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment. Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements. We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance. To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+ https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16678-8.zip b/16678-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..d9f03c2
--- /dev/null
+++ b/16678-8.zip
Binary files differ
diff --git a/16678-h.zip b/16678-h.zip
new file mode 100644
index 0000000..342613f
--- /dev/null
+++ b/16678-h.zip
Binary files differ
diff --git a/16678-h/16678-h.htm b/16678-h/16678-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..de5f38e
--- /dev/null
+++ b/16678-h/16678-h.htm
@@ -0,0 +1,5090 @@
+<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN">
+<html>
+<head>
+<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=ISO-8859-1">
+<title>Tieni varrella tapaamia 1, kirjoittanut Maikki Friberg</title>
+</head>
+<body>
+
+
+<pre>
+
+The Project Gutenberg EBook of Tieni varrella tapaamia 1, by Maikki Friberg
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Tieni varrella tapaamia 1
+
+Author: Maikki Friberg
+
+Release Date: September 10, 2005 [EBook #16678]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 1 ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+</pre>
+
+<center><h1>TIENI VARRELLA
+TAPAAMIA</h1>
+
+<p>&nbsp;</p>
+<h2>I</h2>
+
+<p>&nbsp;</p>
+<h2>Maikki Friberg</h2></center>
+
+<p>&nbsp;</p>
+<h3>Ensimmäisen kerran julkaissut<br>
+Naisten Ääni 1920.</h3>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>Lukijalle!</h2></center>
+
+
+<p><i>Kun ihminen on nuori, potee hän useinkin todellista ihmisnälkää. Ei
+häntä tyydytä yksinomaan kirjat ja lukeminen, sillä ei ne anna kaikkea
+sitä, mitä nuori mieli halajaa ja janoo, vaan hän tahtoisi ennenkaikkea
+joutua kosketuksiin elävien ihmisten kanssa, tavata sellaisia
+henkilöitä, jotka ovat totuutta etsineet, vaelluksellaan paljon
+kokeneet. »Täytyyhän heillä olla jotakin jakaa, heillä, joilla jo on
+koottua henkistä pääomaa ja monta pulmallista kysymystä ratkaistuna»,
+tuumii nuorena.</i></p>
+
+<p><i>Näin tuumivat varsinkin 80- ja 90-luvun nuoret, sillä silloin oli
+maailma täynnä uusia, ihmeellisiä kysymyksiä, jotka panivat mielet
+palamaan ja aivot askartelemaan.</i></p>
+
+<p><i>Silloin heräsi minussakin tavaton halu joutua niiden ihmisten pariin,
+jotka »tuossa usein uneksitussa suuressa maailmassa» suunnittelivat
+tulevaisuutta ja olivat ruvenneet ihmiselämää uusilta näkökulmilta
+valaisemaan. Ja havaittuani, etteivät elinkustannukset siellä olleet sen
+kalliimmat kuin Suomessakaan, pikemmin päinvastoin, lähdin keväisin,
+koulutyön päätyttyä, Europan suurkaupunkeihin näitä »uutta aikaa
+valmistavia» ihmisiä tapaamaan. Olihan siellä paljon muutakin
+mielenkiintoista kuten suuret kokoelmat ja museot, teatterit ja
+oopperat, monenmoiset taideaarteet ja kauneusvaikutelmat, mutta ihmiset
+olivat kuitenkin enin puoleensa vetävät. Sinne paloi mieli, missä heitä
+oli koossa, missä he esittivät ajatuksiaan ja johtopäätöksiä, joihin
+olivat tulleet.</i></p>
+
+<p><i>Madame Staëlista hänen elämäkertansa kirjoittajat hiukan pilkallisesti
+kertovat, että hän oli valmis matkustamaan vaikka 500 peninkulmaa
+tavatakseen viisaan, nerokkaan ihmisen, mutta että moni kauneusilmiö
+sitävastoin jätti hänet kylmäksi. Tämä on minua monasti lohduttanut.
+Koska niin suuri sielu kuin rva Staël kaipasi ihmisiä &ndash; onko sitten
+ihme, että pienet niistä uneksivat.</i></p>
+
+<p><i>Tiedän, että nuorten joukossa tälläkin hetkellä on monta, jotka
+sydämessään huokaavat: »Voi jos pääsisi maailmaa katsomaan ja niitä
+henkilöitä tapaamaan, jotka siellä kulkevat uranuurtajina!» Mutta se on
+käynyt tavattoman vaikeaksi. Passinsaanti, joka ei ennenaikaan tuottanut
+mitään hankaluutta, on nykyään hyvin kireällä, meidän huono valuutamme
+vaikuttaa, että täytyy olla tavallista rahakkaampi minnekkään
+mennäkseen, ja sitten on maailma muutenkin nykyään niin toisenlainen
+kuin ennen. Paljon kaunista on hävitetty, kansat katselevat toisiaan
+karsaasti ja katkeruus kytee mielissä. Ei ole muuta neuvoksi kuin
+odottaa, kunnes maailma hiukan tasaantuu ja sillä aikaa, paremman
+puutteessa, turvautua niihin vaikutelmiin, joita muut ennenaikaan ovat
+saaneet.</i></p>
+
+<p><i>Näitä ihmisnälkää tuntevia nuoria muistellessani, ovat nämä kuvaukset
+ihmisistä, joita tieni varrella olen tavannut, syntyneet. Ne eivät ole
+tavallisia elämäkertoja, sillä ei niitä varten yleensä ole käytetty
+mitään erityisiä lähteitä, pikemmin ne ovat tuokiokuvia, jotka
+perustuvat siihen, mitä itse olen nähnyt ja kuullut.</i></p>
+
+<p><i>Tapaamiani on niin paljon, että valinta tavallaan on ollut vaikea,
+mutta koska meidän aikaamme niin monessa suhteessa moititaan
+aineelliseksi ja kaiken epäitsekkään työn ylenkatsovaksi, olen tahtonut
+tällä kertaa enimmäkseen puhua sellaisista henkilöistä, jotka ovat
+antautuneet uusien elämänarvojen palvelukseen ja niiden hyväksi
+kaikkensa uhranneet.</i></p>
+
+<p><i>Jos nämä pienet kuvaukset voisivat hiukkasenkin lukijaa lämmittää ja
+antaa hänelle vain murusen siitä rohkaisevasta tunteesta ja iloisesta
+tulevaisuuden uskosta, jota kyseessä olevat henkilöt minulle ovat
+antaneet, ei niitä silloin suotta olisi pantu paperille.</i></p>
+
+<p><i>Helsingissä, marraskuussa 1920.</i></p>
+
+<p align="right"><i><b>Maikki Friberg.</b></i></p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>SISÄLLYS:</h2></center>
+
+<table cellpadding=0 cellspacing=0 border=0 align="center">
+<tr><td align="left" valign="top">
+<a href="#1">Eva Ingman</a><br>
+<a href="#2">Anna Berendsen</a><br>
+<a href="#3">Vaikutelmani Virosta</a><br>
+<a href="#4">Hector Denis</a><br>
+<a href="#5">Alexander Herzenin tyttären luona</a><br>
+<a href="#6">Catherine Breschkovski</a><br>
+<a href="#7">Kuuluisuuksien kesken</a><br>
+<a href="#8">Personallisia muistoja Gina Krogista</a>&nbsp;&nbsp;&nbsp;<br>
+<a href="#9">Professori Georg v. Gizucki</a><br>
+<a href="#10">Ystäväni Auguste Fickert</a><br>
+<a href="#11">Charlotte Schröder</a><br>
+<a href="#12">Liebknechtin puolisot</a><br>
+<a href="#13">Ann Margret Holmgrén</a><br>
+<a href="#14">Bertha v. Suttner</a>
+
+<p>(55 kuvaa)</p>
+</td><td align="right" valign="top">
+1<br>
+17<br>
+26<br>
+45<br>
+57<br>
+74<br>
+89<br>
+103<br>
+130<br>
+138<br>
+155<br>
+164<br>
+175<br>
+186
+</td></tr>
+</table>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="1">EVA INGMAN.</a></h2></center>
+
+
+<p>Jouluk. 30 p:nä 1914 oli Helsingin päivälehdissä nimi <b>Eva Ingman</b>
+mustan kehyksen ympäröimänä. Ken ei ennestään tuntenut tuota nimeä, ei
+luultavasti kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ken taas tunsi,
+säpsähti ja luki tarkalleen kaikki mitä siinä seisoi. Ja siinä
+kerrottiin, että Eva Vilhelmina Ingman kuoli Dresdenissä jouluk. 18 p.
+1914.</p>
+
+<p>Se tuli kuin salama selkeältä taivaalta, eihän sitä edes ollut kuullut
+hänen olleen sairaana. Ja siksi olikin niin vaikea käsittää, että Eva
+Ingman, joka tuntui ikuisesti nuorelta, iloiselta ja elämänhaluiselta,
+jota niin monet siteet liittivät elämään, jolla oli hiin paljon ystäviä,
+että hän oli mennyt pois. Eva Ingmanin kuva nousi silloin kauniina ja
+elävänä kaikkien hänen ystäviensä silmien eteen, ja he sanoivat varmaan
+kaikki kuten minäkin: »Eva oli monessa suhteessa poikkeusihminen, hän
+oli sekä sisällisesti että ulkonaisesti rotuihminen ja harvinaisuus».</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien1.jpg" alt="Eva Ingman kesällä 1908."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Eva Ingman kesällä 1908.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Eva Ingmanilla oli lämmin ja uskollinen suomalainen sydän ja suuren
+maailman naisen käytös ja esiintyminen. Hän oli kuollessaan 60-vuotias,
+mutta teki sen vaikutuksen kuin olisi hän ollut parikymmentä vuotta omaa
+ikäänsä nuorempi. Hän oli notkea ja kevyt kuin keijukainen, jaksoi astua
+pitkiä matkoja, maalata tuntikausia kun oli kiireitä töitä, kiertää
+maita ja mantereita ja sitten taas seurustella ja huvitella. &ndash; Hän oli
+aivan kuin syntynyt kieliniekaksi. Toistakymmentä kieltä hän jo hallitsi
+ja yhä hän harjoitteli uusia. Häntä huvitti lukea maailmankirjallisuuden
+mestariteoksia alkukielellä: Shakespearin draamoja englannin kielellä,
+Danten Divina Commediaa italian kielellä, Cervantesin Don Quixotia
+espanjan kielellä, Virgiliuksen Aeneidia latinaksi, Dostojevskin
+Raskolnikovia venäjäksi j. n. e. Iltasin, kun hänen sisarensa <b>Anna
+Ingman</b> musiikkiarvostelujensa takia oli konserteissa tai oopperassa,
+istui Eva kotosalla, jottei vanhan tädin tarvinnut olla yksin, ja
+silloin hänen paras huvinsa oli syventyä eri maiden klassilliseen
+kirjallisuuteen.</p>
+
+<p>Ja mitä hän kerran oli lukenut, sen hän osasi. Hänellä oli nimittäin
+aivan kadehdittavan hyvä muisti. Yhtäkkiä, hänen kanssaan
+keskustellessa, kun jokunen sana tai ajatus antoi aihetta siihen,
+saattoi hän toistaa kohtia Kalevalasta, Ibsenin Per Gyntistä, Holbergin
+tai Molière&rsquo;in komedioista y. m., puhumattakaan saksalaisista
+kirjailijoista, joiden henkisten muistomerkkien ympäröimänä hän eli. En
+ole koskaan tavannut henkilöä, joka niin kevyesti ja vaivatta olisi
+sirotellut ympärilleen sekä vakavia että hauskoja otteita eri
+kirjailijoiden teoksista, niin paljon lystikkäitä kaskuja ja
+sanasutkauksia. &ndash; Yhtä kevyesti tuntui hän kirjoittaneenkin. Vaikka
+kirjalliset työt eivät kuuluneet hänen varsinaiseen elämäntehtäväänsä,
+oli hän aina ystäviensä pyynnöstä valmis tarttumaan kynään ja antamaan
+avustusta heidän toimittamiinsa julkaisuihin ja lehtiin. Ne koskivat
+silloin enimmäkseen taidetta ja kirjallisuutta, ja samassa kun ne
+kertoivat hänen harvinaisesta lukeneisuudestaan ja hyvistä tiedoistaan,
+olivat ne aina muodollisesti erittäin hienot ja hiotut.</p>
+
+<p>Eva Ingmanissa ei ollut rahtuakaan kunnianhimoa ja halua tulla
+huomatuksi ja kuuluisaksi. Hän rakasti kulttuuria sen itsensä takia,
+eikä käyttänyt kielitietojaan ja maalaustaitoaan hankkiakseen itselleen
+tunnettua nimeä ja suurta mainetta, johon kiusaukseen niin monet muut
+hänen sijassaan varmaankin olisivat langenneet. Mutta sensijaan hän oli
+aivan ruhtinaallisen antelias ja aina valmis muita ilahuttamaan. Kukapa
+on antanut ystävilleen sellaisia suurenmoisia lahjoja kuin Eva Ingman,
+jäljentäessään heille heidän lempitaulujaan Dresdenin taulukokoelmista;
+ja heidän muotokuviaan hän oli yhtä valmis maalaamaan.</p>
+
+<p>Ei mikään todista hänen rajatonta hyväntahtoisuuttaan ja
+anteliaisuuttaan paremmin kuin seuraava, hänen serkkujensa kertoma
+tapaus. Eva Ingman oli eräänä kesänä kotimaassa käydessään oleskellut
+Ruovedellä ja maalannut siellä muun muassa erään pienen tytön
+muotokuvan. Lapsukainen oli ollut varsin levoton ja vaivalloinen, mutta
+lopulta oli Eva kuitenkin saanut hänen pienen naamansa kankaalle
+kiinnitettyä. Ja niin onnistunut kuva siitä tulikin, että hän ilolla
+ajatteli sen ottamista mukaansa Dresdeniin. Ennen lähtöään pyysi hän
+pikku tytön äitiä pesemään itselleen puseron, ja kun sitten oli kysymys
+maksusta ja Eva tahtoi tietää mitä hän oli velkaa siitä, vastasi pesijä:
+&rdquo;No kymmenen penniä, mutta kyllä minä olen yhtä tyytyväinen, jos te
+annatte tuon tytöstäni maalaamanne kuvan.&rdquo; Eva purskahti sydämelliseen
+nauruun. Häntä huvitti niin sanomattomasti tuo ajatus, ettei luonnon
+ihminen arvioinut hänen työtään sen kalliimmaksi, ja seuraus oli, että
+äiti sai kuvan.</p>
+
+<hr>
+
+<p>Eva Ingman oli Helsingin lapsia ja hänen vanhempansa olivat lääketieteen
+professori <b>Erik Alexander Ingman</b> ja <b>Eva Perander</b>. Eva syntyi siihen
+aikaan vuotta, kun Suomen luonto on kaikkein ihanimmillaan ja päivä
+pisin, kesäk. 22 p. 1853, mutta syvä suru vallitsi silloin hänen
+kodissaan, sillä hengellään oli äidin täytynyt maksaa pienokaisensa
+maailmaan tulo. Mustilla silkkinauhoilla oli hänen ristikolttinsa
+koristeltu ja samassa huoneessa hänet kastettiin, missä äiti lepäsi
+kirstussaan.</p>
+
+<p>&rdquo;Kukapa olisi silloin voinut aavistaa&rdquo;, lisäsi Eva hymyillen,
+kertoessaan tästä kerran minulle, &rdquo;että siitä pienestä rääpästä tuli
+näin iloinen ihminen&rdquo;.</p>
+
+<p>Mutta ei siinä kyllin, ettei Eva tiennyt mitään äidistään, hämäräksi
+hänen muistonsa isästäkin jäi, sillä tämä kuoli, kun Eva oli päässyt
+viiden vuoden vanhaksi. Hän ja hänen kahta vuotta vanhempi sisarensa
+Anna joutuivat silloin kahden tädin, <b>Amalia</b> ja <b>Sophie Louise
+Peranderin</b>, huostaan, ja <b>Elias Lönnrot</b> rupesi heidän holhoojakseen.
+Hänen ehdotuksestaan he tulivat viettämään suurimman osan lapsuuttaan
+maalla, Pellin tilalla Karjalohjan pitäjässä.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien2.jpg" alt="Anna ja Eva Ingman kasvavina."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Anna ja Eva Ingman kasvavina.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Maalla oleskeleminen on yleensäkin onnellisinta lapsille, mutta
+varsinkin sillä oli suuri merkitys Evalle, joka sitten joutui niin kauas
+isänmaastaan. Siellä Karjalohjan hiljaisuudessa vastaanotti hän niin
+voimakkaan vaikutuksen Suomen luonnosta ja sen kauneudesta, ettei
+mikään, ei vuodet, ei etäisyys, eikä monet muut myöhemmät
+kauneusvaikutelmat sitä koskaan voinut haihduttaa.</p>
+
+<p>Amalia täti, joka oli hyvin johdonmukainen, tarmokas ja jäntevä,
+huolehti etupäässä pikku Ingmanien hoidosta ja kasvatuksesta, hänen
+sisarensa Sophie Louise heidän opetuksestaan. Hän luki heidän kanssaan
+tavallisia kouluaineita, eritoten ranskaa, jossa hän oli varsin taitava,
+ja valmisti heidät niin hyvin, että kun sitten tuli aika lähteä kouluun,
+pääsivät he ruotsalaisen tyttökoulun yläluokille. &ndash; Amalia täti seurasi
+tietysti holhokkejaan Helsinkiin ja järjesti heille täällä
+koulukortteerin, jonne myöskin vastaanotti heidän serkkunsa, <b>Fanny</b> ja
+<b>Waldemar Churbergin</b>.</p>
+
+<p>Koulussa tulivat Ingmanin tytöt piankin sangen huomatuiksi ja
+suosituiksi lahjakkuutensa, herttaisuutensa ja sievyytensä takia, ja Eva
+oli sitä paitsi jo silloin niin &rdquo;sukkela suustaan&rdquo;.</p>
+
+<p>Vielä koulunsa suoritettuaankin jäivät he pääkaupunkiin, Anna
+soitannollisia taipumuksiaan kehittämään, Eva piirustamaan ja
+maalaamaan. He saivat parhaat opettajat, mitä siihen aikaan oli
+saatavissa, ja liikkuivat Helsingin ensimäisissä seurapiireissä. Ei
+ollut sitä kutsua ja juhlaa Willebrandtien, Tengströmien, Palménien,
+Castrénien y. m. silloista intelligenssia edustavien perheissä, missä
+Ingmanin tytöt eivät olisi olleet mukana, ja isän hyvien ystävien J. W.
+Snellmanin, C. G. Borgin ja Elias Lönnrotin luona he olivat aivan kuin
+kotonaan. &ndash; Ne olivat onnellisia, huolettomia, sisältörikkaita vuosia;
+oli paljon isänmaallista innostusta, paljon harrastuksia, paljon ystäviä
+ja ihailijoita.</p>
+
+<p>Niin, ehkäpä noita viimemainituita oli liiaksikin Amalia tädin mielestä,
+sillä hän päätti matkustaa holhokkiensa kera Dresdeniin, jotta he
+olisivat tilaisuudessa oikein todenteolla jatkamaan opintojaan, Anna
+soittamaan ja Eva maalaamaan. Eva oli silloin kahdeksantoista vuotias,
+Anna kahdenkymmenen ja molemmat niin lupaavat, miellyttävät ja suloiset,
+että eräs henkilö, joka näki heidät näihin aikoihin, vertasi heitä
+kahteen ruusunnuppuun.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien3-1.jpg" alt="Eva Ingman.">
+<img src="images/tien3-2.jpg" alt="Anna Ingman."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Eva Ingman. Anna Ingman.<br>
+Dresdeniin matkustaessaan.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien4.jpg" alt="Amalia Perander Eva Ingmanin maalaaman taulun mukaan."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Amalia Perander Eva Ingmanin maalaaman taulun mukaan.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Tarmokkaasti he Dresdeniin asetuttuaan tarttuivat työhön, edistyivät
+nopeasti ja nauttivat sanomattomasti kaikesta siitä uudesta ja
+kauniista, joka siellä tulvi heitä vastaan. Ei silloin vielä ollut
+kysymystäkään siitä, että he jäisivät sinne ainaiseksi. Se oli vain
+opintomatka, ja parin vuoden päästä he palasivat jälleen kotimaahan, pää
+täynnä tuumia. Anna oli valmistautunut soitto-opettajaksi, Evan
+erikoisala oli muotokuvamaalaus, ja molemmat toivoivat saavansa
+kotimaassa työtä ja toimeentulonsa, ja siinä sivussa he myöskin
+tahtoivat itse vielä paljon edistyä.</p>
+
+<p>Mutta kuten monille muillekin, jotka jo kauan ovat oleskelleet suuressa
+maailmassa, tuotti kotiintulo Ingmaneillekin pettymystä. He olivat jo
+niin kauan liikkuneet väljemmillä vesillä, että nyt tuntui aivan siltä
+kuin olisivat tulleet suletuiksi pieneen lammikkoon. Ansiotyöhön ei
+ollut paljoakaan tilaisuutta ja edistymiseen vielä vähemmin. Monet
+olivat sitä mieltä, ettei sellaisten ollut tarvis hankkia itselleen
+työtä ja tuloja, joilla oli varoja oleskella niin pitkät ajat
+ulkomailla. Ja kaikki tämä kypsytti heissä päätöksen lähteä uudelleen
+Dresdeniin, ja sinne he sitten jäivät. Anna rupesi antamaan
+soittotunteja, sillä oppilaista ei ollut koskaan puutetta, ja sitäpaitsi
+hänestä aikaa myöten tuli suurien amerikalaisten ja europalaisten
+musiikkilehtien kirjeenvaihtaja. Eva maalasi ahkerasti itse, muun muassa
+von <b>Oerin</b>, <b>Suchodolskin</b> ja <b>Karl Bantzerin</b> johdolla, ja rupesi
+samalla saamaan sekä muotokuvatilauksia että oppilaita. Välistä hän taas
+jätti Dresdenin pitkäksi aikaa ja matkusti toisiin suuriin
+taidekeskuksiin, kuten Müncheniin, Firenzeen, Roomaan ja Lontooseen
+j. n. e. ja syventyi sikäläisiin suuriin kokoelmiin sekä jäljensi niistä
+monet taideteokset. Näillä matkoillaan hän aina teki intressantteja
+tuttavuuksia, joutui asumaan huomattujen henkilöiden luo, kuten esim.
+taiteilija Prellerin perheeseen, Weimarissa maalaustaidetta tutkiessaan,
+ja solmi läpi elämän kestäviä ystävyysliittoja.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien5.jpg" alt="Eva Ingman maalaa J. W. Snellmanin kuvaa Hypotekiyhdistystä varten v. 1908."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Eva Ingman maalaa J. W. Snellmanin kuvaa<br> Hypotekiyhdistystä varten v. 1908.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Siinäkin suhteessa Eva Ingman erosi nimittäin niin kauniisti muista,
+ettei hän milloinkaan jättänyt kirjettä vastaamatta ja pyyntöä
+täyttämättä, kun hänen puoleensa vain kerran kääntyi. Ja tällä tavalla
+ylläpiti hän vuorovaikutusta ja tuttavuutta niiden monien kanssa, joita
+hän elämänsä varrella oli tavannut. Ellei olisi tiennyt miten paljon
+hänellä oli tuttavia, olisi voinut luulla olevansa aivan erityisesti
+hänen mielessään ja ajatustensa esineenä, niin herttaisesti hän aina
+kirjoitti ja muisti lähettää sekä joulu-että uudenvuoden toivotuksia.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien6.jpg" alt="Ingmanien salonki Dresdenissä."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Ingmanien salonki Dresdenissä.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>En oikeastaan ymmärrä, mitenkä Eva Ingman ehti niin paljon enemmän kuin
+muut ihmiset, ehti maalata, kirjoittaa, lukea, matkustella, seurustella,
+hoitaa kotiaan, olla erinomainen emäntä j. n. e., mutta luulen, että se
+riippui hänen myötäsyntyneestä työkyvystään ja liikkuvaisuudestaan.
+Hänessä ei havainnut hituistakaan suomalaista hitautta; kevyesti, aivan
+kuin leikkien, hän antautui toimesta toimeen, osoittamatta minkäänmoista
+kiirettä, hätiköimistä tai väsymystä.</p>
+
+<p>Ja kuitenkin olivat jo hänen seurusteluvelvollisuutensa niin suuret,
+että moni olisi nääntynyt niiden alle. Ingmanien taiteellinen koti
+Dresdenissä muodostui nimittäin aikojen kuluessa tyyssijaksi, jonne
+kaikki suomalaiset, kaikki skandinaavit ja yleensä Dresdenissä asuvat
+muukalaiset mielellään pistäytyivät. Runoilija kreivi Snoilsky
+puolisoineen esim. oli kahdeksankymmenluvulla jokapäiväinen vieras
+heidän kodissaan, niinikään runoilija Erkko, joka samaan aikaan oleskeli
+siellä. Ja samalla tavalla voisi mainita niin lukemattomia muita. Ken
+oli ennestään tuttu, meni sentähden, ken ei ollut, meni neuvoja ja
+opastusta saamaan, tai vain siksi, että vieraalla pohjalla ollessa oli
+niin hauskaa tavata herttaisia, sivistyneitä, ystävällisiä ihmisiä ja
+kodin, joka oli niin sopusuhtainen ja kaunis. Dresdenissä oleskeleminen
+ja Ingmanien luona käyminen, ne kuuluivat ihan yhteen.</p>
+
+<p>Pari vuotta ennen Evaa kuoli heidän tätinsä Amalia Perander, joka
+kaikkina näinä vuosina oli ollut heidän kanssaan. Hän oli jo silloin
+90-vuotias ja viime aikoina sivullisen silmissä jotenkin vaativainen,
+hän kun tahtoi, että kaikki talossa piti järjestettämän juuri hänen
+tahtonsa mukaan. Mutta aivan ihmeellisen kauniisti ja kärsivällisesti
+molemmat sisaret siihen alistuivat ja hoitivat häntä mitä
+epäitsekkäimmin aivan loppuun asti.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien7.jpg" alt="Eva Ingmanin maalaamia tauluja (alkuperäisiä), joita hänen kuoltuaan oli näytteillä Naisten Äänen toimistossa."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Eva Ingmanin maalaamia tauluja (alkuperäisiä), joita<br>hänen kuoltuaan oli näytteillä Naisten Äänen toimistossa.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>&rdquo;En minä tahtoisi tulla vanhaksi&rdquo;, sanoi Eva kerran, johon kyllä ehkä
+vaikutti se, että hän oli läheltä nähnyt, miten vaivaloinen ja
+puolinainen oikein vanhan ihmisen elämä oli. &rdquo;No, kauanko sinä tahtoisit
+elää?&rdquo; kysyi toinen. &rdquo;Noin kuudenkymmenen-vuotiaaksi&rdquo;, oli vastaus.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien8.jpg" alt="Eva Ingmanin maalaamia tauluja (jäljennöksiä) joita hänen kuoltuaan oli näytteillä N. Ä:n toimistossa."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Eva Ingmanin maalaamia tauluja (jäljennöksiä)<br>joita hänen
+kuoltuaan oli näytteillä N. Ä:n toimistossa.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Ihmeellisesti tämä toivo sitten toteutuikin. Hän meni pois silloin, kun
+vielä oli täysissä voimissa ja työkyky murtumaton, kun kaikki ystävät ja
+ennen kaikkea hänen ainoa armas sisarensa niin mielellään olisivat
+tahtoneet pitää hänet täällä. Mutta se, että hän itse oli toivonut
+pääsevänsä pois, ennenkuin oli loppuun kulunut, lievensi hieman sitä
+katkeruutta ja surua, jota tämä kuolinsanoma niin laajoissa piireissä
+herätti sekä hänen uudessa kotimaassaan että täällä meillä.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="2">ANNA BERENDSEN.</a></h2></center>
+
+
+<p>Routavuosina, jolloin oli hyvin tärkeätä, että Suomen vanhurskas asia
+saatiin Europan tietoisuuteen ja että sillä oli sanomalehtimaailmassa
+ystäviä ja puoltajia, jotka tunsivat sen ahdinkotilan, oli eräs
+tanskalainen muita innokkaammin ottanut meitä tässä suhteessa
+auttaakseen.</p>
+
+<p>Tämä henkilö oli <b>Ivar Berendsen</b> Köpenhaminassa.</p>
+
+<p>Hän tunsi Suomen asiat perinpohjin ja osasi kirjoittaa niistä sekä
+pirteästi että vakuuttavasti, eikä suinkaan vain oman maansa lehtiin,
+vaan hän sirotteli tietoja Suomesta siihen aikaan yltympäri Europaa.
+
+Mutta mikä juuri teki Ivar Berendsenistä niin uskollisen ja lämpimän
+Suomen ystävän? Miksi juuri hän heittäytyi taisteluun meidän
+oikeuksiemme puolesta? Kyllä se suureksi osaksi oli hänen suomalaisen
+puolisonsa ansio. Ken lähemmälti oppi tuntemaan <b>Anna Berendsen&rsquo;in</b>,
+o. s. Levonius, hän sen hyvin ymmärsi.</p>
+
+<p>Tutustuin Anna Berendseniin tuona meidän historiassamme niin
+kohtalokkaana vuotena 1899. Koko elämä kävi silloin Suomen politiikan
+merkeissä ja siitä mekin yhtenään puhuimme. Hän näytti minulle erästä
+nahkakantista salkkua, joka oli täynnä Suomen kysymystä koskevia
+tietoja: asiakirjoja, lentolehtisiä ja sanomalehtikirjoituksia. Sitä
+kutsuttiin &rdquo;musteriksi&rdquo; ja se paisui viikko viikolta, sillä meillä
+tapahtui yhtämittaa sellaista, joka taas pani mielet liikkeelle ja kynät
+käymään.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien9.jpg" alt="Anna Berendsen."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Anna Berendsen.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Berendseneillä oli miltei kaikki Suomen politiikkaa koskevat langat
+käsissään, he tiesivät kaikki taistelusuunnitelmat ja kaikki uutiset. He
+olivat tavallaan keskushenkilöt tuossa Suomen hyväksi toimeenpannussa
+kansainvälisessä adressipuuhassakin, jota erityinen lähetystö sitten
+meni tsaarille viemään. Eräs lähetystön jäseniä oli tanskalainen, tri
+<b>Norman-Hansen</b>, ja hänen tehtäväkseen tuli Pietarista sähköttää kaikki
+sitä koskevat uutiset ja käänteet Berendsenille. Mutta tiedot piti panna
+sellaiseen muotoon, ettei ne herättäisi mitään epäilyksiä venäläisissä
+sähkövirkailijoissa y. m. urkkijoissa. Siksi ne lähetettiin Köpenhaminan
+tullivirastoon, jonka päällikkönä Berendsen toimi ja kulkivat pelkkinä
+tavarauutisina.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien10.jpg" alt="Senaattori Trarieux."></td>
+<td align="center"><img src="images/tien11.jpg" alt="Prof. Van der Vlugt."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Senaattori Trarieux.</center></td>
+<td align="center"><center>Prof. Van der Vlugt.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Kun siis esim. ranskalainen senaattori <b>Trarieux</b>, joka oli lähetystön
+puheenjohtaja, oli saapunut, sähkötettiin, että &rdquo;hyvä ranskalainen viini
+on tullut perille&rdquo;, kun hollantilainen professori ja lakimies <b>Van der
+Vlugt</b> saapui, puhuttiin Hollannin sillilähetyksestä ja italialainen
+prof. <b>Brusa</b> kulki makaroonien nimellä. Ja kun heikko tsaari,
+neuvonantajiensa toimenpiteiden johdosta, ei vastaanottanut lähetystöä,
+eikä siis tämä taiteellinen adressi, jossa eri maiden merkkihenkilöt
+mitä kohteliaimmassa muodossa puhuivat Suomen puolesta, koskaan joutunut
+hänen käsiinsä, tuli taaskin Köpenhaminan tullivirastoon sähkösanoma,
+jossa ilmoitettiin, että &rdquo;koko lasti kaatui ennen perille pääsöään&rdquo;.
+Sieltä uutinen sitten levisi oikeassa muodossa Europan sanomalehtiin.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien12-1.jpg" alt="Prof. Brusa."></td>
+<td align="center"><img src="images/tien12-2.jpg" alt="Tri Norman-Hansen."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Prof. Brusa.</center></td>
+<td align="center"><center>Tri Norman-Hansen.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Näinä raskaina surun vuosina kuului ihan asiaan, että jokainen
+suomalainen, ken oli hiukankin innostunut maansa politiikasta, kävi
+Berendseneillä Köpenhaminassa ollessaan, oli hän sitten ennestään
+talossa tuttu tai ei. Ja samaa tapaa jatkettiin sittenkin, vaikka
+olosuhteet meillä hiukan valkenivat. Ja aina suomalaiset olivat siellä
+tervetulleet. Oli päivälliskutsut tai muut merkkitilaisuudet, aina
+suomalaisille annettiin siellä kunniasija ja kohdeltiin rakkaimpina
+vieraina. Sillä vaikkakin talon emäntä oli eläytynyt uusiin oloihinsa,
+ei ne silti olleet heikontaneet hänen rakkauttaan isänmaahan.</p>
+
+<p>Päinvastoin! Suomella oli ensi sija hänen sydämessään, sen suruja hän
+kantoi, sen menestyksistä hän iloitsi. Miten onnellinen hän esim. oli
+sen johdosta, että Suomen naiset olivat saaneet valtiollisen
+äänioikeuden, sen muistaa jokainen meikäläinen, ken oli mukana
+Kansainvälisessä äänioikeuskongressissa Köpenhaminassa 1906, jonka
+järjestämisessä Anna Berendsenkin oli ollut mukana ja tapansa mukaan
+ottanut paljon käytännöllisiä tehtäviä suorittaakseen. Sen sijaan että
+siteet vähitellen olisivat käyneet höllemmiksi, tulivat ne vuosien
+kuluessa yhä lujemmin solmituiksi.</p>
+
+<p>Ani harva suomalainen nainen on vieraalle pohjalle jouduttuaan ollut
+tilaisuudessa toimia niin paljon maansa hyväksi kuin Anna Berendsen. Oli
+aikoja, jolloin suomalaisten auttaminen oli hänen päätehtävänsä, jolloin
+hän kokonaan eli Suomen asioita edistääkseen. &ndash; Myöskin hänen
+puolisollaan oli jonkun verran harrastusta Suomen asioihin jo siihen
+aikaan kun he tutustuivat, mutta luultavasti se ilman Anna rouvaa olisi
+ajan mittaan sammunut.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien13.jpg" alt="Ivar Berendsen"></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Ivar Berendsen</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Anna Berendsen kertoi heidän tutustumisestaan, että hän eräässä
+meikäläisessä rannikkolaivassa oli nähnyt tumman, vilkkaan miehen, joka
+sujuvalla ranskankielellä hyvin innokkaasti keskusteli muutamien
+venäläisten kanssa. Hänen ensi ajatuksensa oli, että mies oli
+ranskalainen, mutta pian hän muutti mieltä, kun tämä kääntyi hänen ja
+hänen matkatoverinsa puoleen ja tällä kertaa jotenkin selvällä
+ruotsinkielellä rupesi kyselemään heiltä monenmoisia asioita, muun
+muassa suomenkielen rakenteesta, taivutustavoista y. m. Hän oli omin
+päin hiukkasen lukenut suomalaista kielioppia ja vastaanotti siksi
+heidän tiedonantonsa hieman kriitillisesti. Ivar Berendsen on nimittäin
+erinomainen kielinero, eli kuten hän itse paljoa vaatimattomammin sanoo
+&rdquo;on hänen aivonsa todellinen romukamari kaikenlaisia kieliä varten&rdquo;.</p>
+
+<p>Tätä näin satunnaisesti alotettua tuttavuutta jatkettiin sitten
+seuraavana kesänä v. 1890, jolloin oli pohjoismaalainen opettajakokous
+Köpenhaminassa ja jonne Anna Levoniuskin oli tullut. Siellä oli Ivar
+Berendsen koko ajan nuoren suomalaisen tuttavansa opas ja seurakumppani
+sillä seurauksella, että seurustelu päättyi pysyväiseen kumppanuuteen ja
+yhdessäoloon.</p>
+
+<p>Hyvin pirteä ja intelligentti oli se seurapiiri, johon Anna Berendsen
+Köpenhaminaan muutettuaan joutui. Sekä kirjailijoita että taiteilijoita,
+sekä valtiollisessa elämässä että yhteiskunnallisella alalla toimivia
+henkilöitä siihen kuului, niin että Anna Berendsenille heti tarjoutui
+hyvä tilaisuus perehtyä Tanskan henkiseen elämään ja sen etevimpiin
+edustajiin. Ja hän olikin erittäin vastaanottavainen ja omisti itselleen
+vuosien kuluessa mitä parasta on tanskalaisessa kulttuurissa.</p>
+
+<p>Tuskin missään näkee taiteellisemmin ja hauskemmin sisustettuja koteja
+kuin Tanskassa, olivat ne sitten vähävaraisten tai varakkaiden
+perustamat. Kaikki niissä on suhteellista ja sopusointuista: huonekalut,
+kuvat ja tarve-esineet. Anna Berendsenin koti oli juuri noita
+aitotanskalaisia, jossa kukin kalu oli oikealla paikallaan ja jossa
+taideteoksien lukumäärä oli niin suuri, että eräs vieras jo ehdotti
+kataloogin laittamista, jotta niihin helpommin perehtyisi. &ndash; Hänen
+ulkonainen esiintymisensä ja käytöksensä kävi samaten vuosien kuluessa
+yhä pehmeämmäksi, sirommaksi ja sulavammaksi. &rdquo;Eipä häntä luulisi
+suomalaiseksi&rdquo;, sanoi eräs muukalainen, joka paljon oli oleskellut
+Suomessa ja nähnyt meikäläisten kankeuden ja ujouden. &ndash; Ivar
+Berendsenin tahdosta hän myöskin opetteli tanskaa niin, että osasi puhua
+sitä aivan virheettömästi, aivan kuin tämä hallitsi ruotsia.</p>
+
+<p>Paljon on sellaisia ihmisiä, jotka ensi kertoja tavatessa tekevät
+edullisen jopa loistavan vaikutuksen, mutta lähempi tuttavuus osoittaa,
+että he saattavat olla vaativaisia, itsekkäitä, tyytymättömiä,
+oikullisia. Anna Berendsenin suhteen oli juuri päinvastoin. Kuta
+useimmin hänen seurassaan oli, sitä selvemmin hänen rakastettavat
+puolensa tulivat ilmi, sitä enemmän oppi hänestä pitämään. Hän oli niin
+tavattoman hyväsydäminen, vaatimaton, iloinen ja tasainen. Siksi kai ei
+edes tullut kiinnittäneeksi huomiota hänen sairauteensakaan, vaikkakin
+hän joskus ohimennen puhui heikosta sydämestään, joka ajoittain pakoitti
+hänet jättämään kaikki kokoukset ja seurustelemiset. Mutta sitten hän
+taaskin parani ja toimi yhtä innokkaasti kuin ennenkin. Yhdistyksissä
+ollessaan, muun muassa tuossa suuressa naisten äänioikeus-yhdistyksessä,
+johon kuului toista kymmentä tuhatta jäsentä, otti hän aina mielellään
+sellaisia isotöisiä, mutta luonteeltaan vaatimattomia tehtäviä
+suorittaakseen kuin on esim. kiertokirjeiden jakaminen, osoitteiden
+kirjoittaminen, ilmoituksien hankkiminen eri lehtiin j. n. e.</p>
+
+<p>Tämä alttius palvelemaan ja auttamaan, missä apu oli tarpeen, sekä se
+rakkaus, millä hän syventyi uuden kotimaansa oloihin, sivistyselämään ja
+rientoihin, vaikutti, että Anna Berendsen oli yleisesti suosittu
+Köpenhaminassa, että hänen lukuisat, eri piireihin kuuluvat, eri
+katsantokantoja edustavat tuttavansa poikkeuksetta pitivät hänestä.</p>
+
+<p>Siksi he kaikki, kuullessaan että Anna Berendsen lokak. 5 p. 1911 oli
+kuollut parhaassa iässään 43 vuoden vanhana, tunsivat kadottaneensa
+jotakin valoisaa ja aurinkoista, hellää ja epäitsekästä, joka ei ollut
+korvattavissa.</p>
+
+<p>Helsingissä asuvat ystävät antoivat laskea hänen haudalleen seppeleen,
+jonka toisessa nauhassa oli heidän viimeinen tervehdyksensä ja
+kiitoksensa, toisessa seuraavat, koko Anna Berendsenin elämää ja
+toimintaa kuvaavat sanat:</p>
+
+<p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;»<i>Finland stod för din själ, det kulna<br>
+&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Ditt torftiga gömda, heliga fosterland.</i>»</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="3">VAIKUTELMANI VIROSTA.</a></h2></center>
+
+
+<p>»Miten oppisin käytännöllisesti saksaa» oli kysymys, joka ehtimiseen
+askarrutti aivojani 90-luvulla. Saksaan menemistä oli ihan mahdoton
+ajatella, sillä ei niitä sellaisia matkoja senaikuisilla
+opettajapalkoilla tehty, mutta kuinka olisi mennä Viroon, sillä olihan
+saksa siellä silloin vielä puhekielenä useimmissa keskisäädyn perheissä.</p>
+
+<p>Neuvottelin tuumastani herrasväki Godenhjelmin kanssa, jolla tiesin
+olevan tuttavia sielläpäin. He rupesivat kirjevaihtoon asiasta ja ennen
+pitkää he ilmoittivat, että eräs tri Rosenthal ja hänen puolisonsa
+Räävelissä olivat luvanneet ottaa minut luokseen kesäajaksi.</p>
+
+<p>Oikeastaan tiesin varsin vähän siitä perheestä, jonne joutuisin, tuskin
+sen, että talon emäntä, <b>Eugenie Rosenthal</b>, oli Viron kansallisen
+liikkeen herättäjän J. W. Jannsenin tytär. Miltei vielä vähemmän tiesin
+Viron kansasta, astuessani eräänä kauniina kesäkuun yönä Saksaan
+menevään laivaan, joka tiellään poikkesi Rääveliin. Mutta se kesä, jonka
+siellä vietin, oli kuin kurssi veljeskansamme historiassa ja
+kulttuurioloissa. Nämä seikat olivat meidän jokapäiväisten
+keskustelujemme esineinä; aivan havainnollisella tavalla minä siellä
+opin tuntemaan heimolaisemme pyrinnöt ja toiveet, vastoinkäymiset ja
+erehdykset.</p>
+
+<p>Rääveli ei tehnyt hauskaa vaikutusta satamaan tullessa. Ei siinä kyllin,
+että se tuntui hyvin epäsiistiltä, että silmä kohtasi vain rappeutuneita
+rakennuksia ja mustuneita tavaramakasiineja, kivihiilen pölyä ja hienoa,
+lentävää hiekkaa, vaan siinä tuli myöskin vastaan joukottain venäläisen
+virkavallan edustajia ja n. k. järjestyksen pitäjiä, jotka eivät
+tietenkään osanneet muuta kuin »valtakunnan» kieltä, mutta olivat hyvin
+mahtavia, hyvin urkkivia ja erittäin taipuvaisia estämään matkustajan
+maalleastumista, jos vain löysivät hänen papereissaan jonkun
+puutteellisuuden. Tämä kaikki tuntui, varsinkin kolmekymmentä vuotta
+sitten, hyvin vastenmieliseltä, sillä vastaavat olot meillä olivat
+silloin vielä aivan länsieuropalaiset, ja passikysynnät y. m. sellaiset
+eivät siihen aikaan tulleet kysymykseenkään.</p>
+
+<p>»Mimmoiseksi oloni täällä oikein muodostunee?» arvelin itsekseni
+matkatavaroitani siinä kootessani ja vastaanottajaa tähystellessäni.
+Samassa tapasin tri Rosenthalin, joka aikaisesta tunnista huolimatta oli
+minua vastassa ja sitten sitä mentiin. Se painostava mieliala, jonka
+tämä ohimennen tehty tuttavuus venäläisen virkavallan kanssa oli
+aikaansaanut, hälveni vähitellen, sillä satamasta selviydyttyämme ja
+määräpaikkaan ajaessamme, minä ensi kerran eläissäni liikuin
+kaupungissa, joka oli ihmeellinen ja mielenkiintoinen kuin vanha
+kallisarvoinen kuvakirja. Kaikella oli historiansa, joka paikkaan
+liittyi muistoja, jokaisella omituisuudella oli selityksensä. Ja tri
+Rosenthal kertoi ja opasti. »Kadut tehtiin siksi näin kapeiksi ja
+mutkikkaiksi, että ne sotaisina aikoina &ndash; ja niitä oli miltei aina,
+ellei ollut ulkoapäin tulevia vihollisia, oli sisällisiä sotia &ndash;
+voisivat tarjota suojaa. Kun esim. juoksi pakoon, saattoi pujahtaa
+johonkin holviin tai porttikäytävään, ilman että takaa-ajaja kadun
+mutkikkuuden takia sen huomasi.» Samaa sotaista henkeä puhuivat nuo
+monet pyöreät tornitkin, joita näki kaikkialla. Toiset olivat korkeita
+ja hoikkia, toiset matalia ja tanakoita. Näihin jälkimäisiin kuului nyt
+etenkin »Die dicke Margarethe» (Paksu Margareta), jonka kaikki panevat
+merkille, samaten sen vastakohdan, jonka nimenä on »Der lange Hermann»
+(Pitkä Hermanni). Ihmeekseni katselin noita vanhoja kivirakennuksia,
+joiden päädyt ovat kadullepäin, katot korkeat ja suipot sekä
+punaruskeiden tiilien peittämät. Nyt vasta ymmärsin oikein tuon Lutherin
+lauseen: »Vaikka minulla olisi vihollisia yhtä paljon kuin on tiilikiviä
+katolla &ndash; &ndash;».</p>
+
+<p>»Kas tuossa», sanoi tri R. »näkyy Olavin kirkon torni, joka suippenee
+teräväksi kuin neulan kärki ja tuolla Domvuorella, jossa vielä on
+jäljellä osa entistä jykevää linnanmuuria, on vanha tuomiokirkko.»</p>
+
+<p>Vihdoin pysähdyimme vanhan, jotenkin rappeutuneelta näyttävän
+kivirakennuksen eteen, jonka porttikäytävä tuntui sekä ahtaalta että
+pimeältä.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien14.jpg" alt="Eugenie Rosenthal."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Eugenie Rosenthal.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Sen suurempi yllätys oli sitten se kaunis koti, jonne vihdoin jouduimme,
+kavuttuamme useita rappusia ylöspäin. Ja siellä seisoi talon emäntä jo
+ovella meitä vastassa ja otti minut vastaan kuin vanhan kaivatun
+ystävän. Ei hän tahtonut ensin tutustua ja sitten vasta osoittaa
+ystävällisyyttään, ensin koetella tuota uutta tulokasta ja ottaa selkoa,
+mitä väkeä hän oli, ja sitten vasta ruveta tuttavalliseksi. Hän oli heti
+ensi hetkestä äidillinen, lämmin ja herttainen. Samassa kun hän antoi
+vieraalle tilaa kodissaan, antoi hän sille myöskin tilaa sydämessään.</p>
+
+<p>Olen kuullut Itämeren maakunnissa oleskelleiden suomalaisten sanovan,
+että Eugenie Rosenthal oli paras ihminen, paras sydän koko Virossa. Eikä
+siinä arvostelussa ole sanaakaan liikaa. Hän kuului niihin sisällisesti
+rikkaisiin ihmisiin, jotka luovat auringonpaistetta ympärilleen, missä
+vain suinkin liikkuvat, hän kuului niihin onnellisiin, jotka koko ajan
+vain voittavat pitempiaikaisen tuttavuuden kestäessä.</p>
+
+<p>Tuli vaikka kuinka äkkiarvaamattomasti vieraita, oli kodissa vaikka
+kuinka kiireellisiä tehtäviä tai pieniä vastoinkäymisiä &ndash; aina hän
+säilytti tasapainonsa ja osasi hillitä itsensä. Ja tuskinpa mikään
+maailmassa niin suuresti vaikuttaa kotielämään kuin perheenemännän
+itsensä hillitsemiskyky. Elämä tuntuu niin rauhalliselta ja
+turvalliselta kun tietää, ettei tarvitse pelätä minkäänmoisia
+pahantuulen purkauksia ja myrskyisiä kohtauksia, tuli sitten mitä
+tahansa.</p>
+
+<p>Minulla on miltei aina ollut onni, että kun ulkomailla ollessani olen
+tahtonut harjoitella jotakin vierasta kieltä, olen tavannut ihmisiä,
+jotka ovat viitsineet puhua kanssani, korjata tekemäni virheet ja lukea
+kanssani ääneen. Mutta tuskin kukaan sentään on tehnyt sen niin
+perusteellisesti kuin Eugenie R. Hän oli aivan ihmeteltävä. Aamusta
+iltaan hän seurusteli kanssani. Joko me luimme jotain, jonka johdosta
+sitten keskustelimme, tai olimme me yhdessä kävelemässä. Aamupäivisin
+minä seurasin häntä torille ja ostoksille puoteihin, sillä se oli varsin
+opettavaa, päivällisen syötyä me kaikki, hänen puolisonsa ja pojatkin,
+lähdimme raitiovaunulla Catharinenthaliin, jonka varjoisia kauniita
+käytäviä me astuskelimme, ja jossa me m. m. harjoittelimme puiden ja
+pensaiden saksalaisia nimiä ja vertailimme viron ja suomenkielen
+yhtäläisyyttä kasvimaailman alalla. Usein myöskin leikittiin
+kaikenlaisia ajatusleikkejä, <b>jeu d&rsquo;esprit</b>, jotka suuresti kehittävät
+kielen käyttämistaitoa.</p>
+
+<p>&rdquo;Kertokaa nyt taas kodistanne ja ensi nuoruudestanne&rdquo; kehoitin minä
+usein Eugenie Rosenthalia istuessamme käsitöittemme parissa, sillä
+olihan hänen kotinsa ja se piiri, jossa hän oli kasvanut, ollut Viron
+kansallisen heräämisen kehto, ja hän oli lähemmällä kuin useammat muut
+voinut seurata sen ensimäisiä liikkeitä.</p>
+
+<p>Ja hän kertoi isästään <b>J. W. Jannsenis&rsquo;ta</b>, joka oli syntynyt samana
+vuonna kuin maaorjuus Itämeren maakunnissa lakkautettiin, eli 1819, ja
+joka seitsenvuotiaana oli kulkenut paimenpoikana, mutta siinä sivussa
+opetellut sekä lukemaan että kirjoittamaan ja ahminut kaikki kirjat,
+mitkä vain sattui käteensä saamaan. Sen pahempi virolainen kirjallisuus
+siihen aikaan oli varsin köyhä ja supistui enimmäkseen hartauskirjoihin.</p>
+
+<p>Pikku Jannsenin lukuhalu ja lahjakkuus herätti huomiota, ja niinpä hän
+pääsi n. k. kirkkokouluun kumminsa, saksalaisen tilanomistaja v.
+<b>Dittmarin</b> avustuksella. Sen suoritettuaan joutui hän ensin urkuriksi
+ja kirkollisen laulun johtajaksi sekä sittemmin alkeiskoulun opettajaksi
+Pärnunkaupunkiin. Mutta hänen henkiset voimansa riittivät vielä
+muuhunkin. Hän toimitti aluksi vironkielisen laulukanteleen, joka
+sisälsi sekä hänen itse sepittämiään että kääntämiään hengellisiä
+lauluja, koska siihen asti käytetyt olivat sangen puutteelliseen muotoon
+puetut, ja usein sellaisten henkilöiden toimittamat, jotka eivät täysin
+hallinneet vironkieltä. Tämä kokoelma sai niin paljon lukijoita, että
+Jannsen jo rupesi suunnittelemaan kerran viikossa ilmestyvää
+vironkielistä lehteä ja koetti hankkia itselleen lupaa sen
+ulosantamiseen. Mutta vastaus oli jyrkästi kieltävä. &rdquo;Viron kansa ei
+sellaista toistaiseksi tarvinnut. Se oli liika epäkypsä seuratakseen
+maailman tapahtumia.&rdquo;</p>
+
+<p>Jannsen rupesi silloin julkaisemaan jatkuvaa kalenteria, joka ilmestyi
+aina vuosittain samaan aikaan ja sisälsi sekä kertomuksia että maamiehen
+elämässä tarvittavia neuvoja ja opetuksia. Ja riemu millä se
+vastaanotettiin, laaja lukijakunta, jonka se sai, osoitti selvään, että
+säännöllisesti ilmestyvällä aikakauslehdellä kyllä oli maaperää. Mutta
+vasta sitten kun Aleksanteri II oli noussut valtaistuimelle ja hiukan
+vapaammat tuulet olivat ruvenneet puhaltamaan, oli hän tilaisuudessa
+toteuttamaan lempiaatteensa ja rupeamaan suunniteltua »Pärnu Postimees»
+nimistä lehteään ulosantamaan, jonka ensi numero ilmestyi kesäkuussa
+1857.</p>
+
+<p>Jannsen oli aivan erinomainen sanomalehtimies, sillä ensinnäkin hän
+tunsi lukijakuntansa ja tiesi mitä se enin kaipasi, ja sitten hän aivan
+toisella tavalla kuin sikäläiset papit ja opettajat hallitsi
+vironkieltä.</p>
+
+<p>Se erinomainen menestys, joka hänen lehdellään oli, sai hänet aikaa
+myöten tykkänään antautumaan sanomalehtialalle, jolloin hän syrjäisestä
+Pärnusta muutti yliopistokaupunkiin Tarttoon v. 1864 ja perusti siellä
+&rdquo;Eesti Postimees&rdquo; lehden, joka tuli virolaisten aineellisten ja
+henkisten harrastusten kannattajaksi, ja joka ensimäisenä rupesi
+käyttämään nimitystä Eesti rahvas (Viron kansa). Siihen asti oli
+eesti-sanalla tarkoitettu yksinomaan talonpoikaa.</p>
+
+<p>Kun Jannsenin vanhin tytär <b>Lydia</b>, sittemmin yleisesti tunnettu
+kirjailijanimellä &rdquo;Koidula&rdquo;, oli joutunut noin parinkymmenen vuoden
+vanhaksi, tuli hänestä isän paras apulainen sanomalehtityössä ja samassa
+hänestä kehittyi Eestin kansan mitä rakkain runoilija ja ensimäisten
+näytelmäkappalten kirjoittaja.</p>
+
+<p>Eugenie Rosenthalin kaikkein valoisin nuoruuden muisto oli kuitenkin
+ensimäisen virolaisen soitto- ja laulujuhlan vietto Tarton kaupungissa
+v. 1869. Aate oli taaskin Jannsenin, sillä hän arveli, että
+juhlatunnelman elähyttämä yhdessäolo, jolloin kaikki itsekkäät pyrinnöt
+ja pikkumaiset pyyteet hetkeksi unhoittuisivat, liittäisi Viron kansan
+erikseen olevat sirpaleet yhteen, vahvistaisi sen yhteistunnetta ja
+antaisi sysäyksen moneen hyvään aloitteeseen.</p>
+
+<p>Ulkonainen aihe tämän juhlan viettoon oli se, että puolivuosisataa
+maaorjuuden lakkauttamisesta silloin oli kulunut. Mutta siitä huolimatta
+oli yritys erittäin rohkea, sillä ei ollut mitään edellisiä
+traditsionia<a href="#a1">[1]</a>, joihin olisi voinut turvautua, eikä liioin ollut mitään
+varsinaisia lauluseuroja, &ndash; ei ainakaan viranomaisten vahvistamia &ndash;
+eikä edes takeita siitä, että kansaa tällaiseen tilaisuuteen saataisiin
+kokoontumaan.</p>
+
+<p>Mutta Jannsenin innostus voitti kaikki vaikeudet. &rdquo;Vanemuine&rdquo; nimisen
+lauluseuran hän oli perustanut v. 1865 ja se sai nyt työkseen pyytää
+viranomaista lupaa laulujuhlan pitämiseen. Lupa saapui ikävä kyllä niin
+myöhään, ettei jäänyt kuin kolmatta kuukautta valmistuksiin, mutta
+onneksi on Viron kansa varsin musikaalista, niin että se lyhyessä ajassa
+ehti oppia ne konsertti-ja kilpalaulut, jotka lähetettiin juhlaan
+ilmoittautuneille lauluseuroille. Ja sitten olivat kaikki muut puuhat
+jaetut niin tarmokkaasti työskentelevien toimikuntien kesken, että
+kaikki oli valmista, kun kesäk. 17 p. valkeni, jolloin tuo ihmeellinen
+juhla alkoi. Sen laajuudesta kertoo jo vain se seikka, että esiintyvien
+laulajien ja soittajien lukumäärä nousi yli kahdeksansadan, joille
+kaikille oli hankittu vapaat asunnot, ja että juhlavieraita oli
+tuhansia, joiden majoittamisesta myöskin oli täytynyt pitää huolta.</p>
+
+<p>Vieraiden joukossa oli muutamia varsin kaukaisiakin. Suomesta saapui
+kaksi nuorta miestä: muinaismuistojen tutkija <b>J. R. Aspelin</b>, sekä
+maisteri <b>Swan</b>, ja heidät sijoitettiin asumaan Jannsenin omaan
+perheeseen. Sitäpaitsi oleskeli kielentutkija <b>Hunfalvy</b> Unkarista
+siihen aikaan Virossa, ja myöskin hän kunnioitti juhlaa läsnäolollaan.</p>
+
+<p>Sama Hunfalvy kirjoitti sittemmin jotenkin laajan teoksen käynnistään
+Itämerenmaakunnissa ja siellä saaduista vaikutelmistaan, joka teos oli
+Rosenthalien huostassa. Siinä hän myöskin kuvaa tätä samaista
+laulujuhlaa ja oleskeluaan Jannsenin perheessä, ja se oli erinomaisen
+hauska täydennys ystäväni kertomukseen. Erittäinkin minua huvitti lukea
+hänen arvostelunsa Eugenie Rosenthalin sisaresta Lydiasta, hänestä,
+josta me niin usein puhelimme ja jonka kohtalosta minä koetin saada
+kaikkia mahdollisia yksityistietoja. Hunfalvy on täynnä ihailua
+puhuessaan hänestä. Hän kiittää hänen kaunista ulkomuotoaan: ruskeata,
+tuuheata tukkaa, korkeata otsaa, joka osoitti sekä luonteen syvyyttä
+että ajatusten rikkautta, hänen sointuvaa ääntään ja miellyttäviä
+liikkeitään, hänen keskustelutaitoaan ja laajoja kirjallisia tietojaan.
+&ndash; Minä tutkin usein hänen kuviaan eri ajoilta ja surin, etten jo
+aikaisemmin tullut käyneeksi Itämeren maakunnissa, jolloin hän vielä oli
+elävien joukossa. Tähän aikaan hän nimittäin jo kolme vuotta oli
+levännyt turpeen alla.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien15.jpg" alt="Lydia Jannsen (Koidula.)"></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Lydia Jannsen (Koidula.)</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Mutta sen sijaan olin tilaisuudessa näkemään hänen vanhempansa ja
+nuoruuden kotinsa, sillä kesän kuluessa me matkustimme Tarttoon, jossa
+vanhukset vielä silloin elivät entisessä talossaan, poikansa, tri <b>Eugen
+Jannsenin</b> luona.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien16.jpg" alt="J. W. Jannsenin koti Tartossa."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>J. W. Jannsenin koti Tartossa.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Se oli mitä mielenkiintoisin retki alusta loppuun. Jo matka sinne
+tarjosi niin paljon uutta. Kauniita maisemakuvia, pieniä asemia, joiden
+varrella väliin seisottiin loppumattomiin, keskustelua eestiläisen
+maarahvaan kanssa. Ja sitten seurasi tuo sisältörikas oleskelu Tartossa.
+Vanha sievä rakennus puutarhoineen, jossa ruusut tuoksuivat ja kastanjat
+loivat varjoa, oli todellakin muistojen pyhittämä paikka. Sieltä oli
+Jannsen lähettänyt rakkaalle Eesti rahvaalleen viestit ja kehoitukset
+lehtensä välityksellä, siellä oli Koidulan runot ja muut kirjoitukset
+syntyneet, siellä oli monet tärkeät yritykset suunniteltu, siellä oli
+monet innostuksen hetket vietetty, mutta myöskin kovat iskut ja
+pettymykset kestetty.</p>
+
+<p>Puutarhassa oli pieni rakennus, joka oli varustettu meille vieraille,
+enkä milloinkaan unohda kuinka kodikkaan vaikutuksen se teki, kun se
+meidän tullessamme oli koristettu nuorilla, tuoreilla koivuilla. Oli
+nimittäin juuri juhannusaatto ja seuraavana päivänä me matkustimme
+Odenpään pappilaan juhannusta viettämään. Oli hankittu niin tilavat
+ajopelit, että me sovimme siihen kaikki &ndash; mutta niinpä olikin 10
+hevosta valjastettu niiden eteen. Siellä oli paljonkin ihmisiä koossa,
+mutta pappilat Itämeren maakunnissa on yleensä rakennettu niin
+tilaviksi, että ihmiset, varsinkin kesäiseen aikaan, jolloin vielä on
+puutarhassa oleskelemisen mahdollisuuskin, voivat hajaantua eri tahoille
+ja niinpä ei monipäiset seuratkaan tunnu aivan suurilta. Siellä minä
+myöskin ensikerran havaitsin, ettei valtiollisia kysymyksiä sopinut noin
+vain missä seurassa tahansa ottaa puheeksi. Me olimme kotona rva
+Rosenthalin kanssa niin paljon keskustelleet politiikkaa, ja hän oli
+niin monelta eri taholta valaissut Viron kansan silloisia onnettomia
+olosuhteita ja osoittanut, että he kyllä itsekin olivat osaksi syypäät
+alennustilaansa, että minä arvelin tällaiset keskustelut kuuluvan ihan
+päiväjärjestykseen.</p>
+
+<p>Mutta kun sitten kysäsin jotain, joka oli yhteydessä politiikan kanssa,
+sain niin arvoituksen tapaisen vastauksen, että heti ymmärsin astuneeni
+sopimattomalle alalle. Kovin ihmeelliseltä se silloin kuulosti minun
+suomalaisissa korvissani, me kun siihen aikaan vielä istuimme
+koskemattomassa pesässämme, mutta surullinen kokemus opetti minut
+sittemmin kyllä ymmärtämään, että täytyy tuntea läsnäolijat, ennenkuin
+rupeaa poliittisia ajatuksiaan ja huoliaan päivänvaloon tuomaan.</p>
+
+<p>Muuten oli seurustelutapa Itämeren maakunnissa varsin miellyttävä.
+Tavoissa oli paljon saksalaiseen kulttuuriin perustuvaa kohteliasta ja
+hilpeätä, ja samassa se saattoi muodostua sisältörikkaaksikin. Missä oli
+nuoria koossa, siellä otettiin esiin hauskoja ajatusleikkejä, tahi
+myöskin sitä soitettiin ja laulettiin. Jannsenit olivat kaikki sangen
+musikaalisia: Eugenie Rosenthal lauloi, hänen poikansa soittivat pianoa,
+tri Eugen Jannsen soitti viulua, ja niin sitä aikaansaatiin tuon
+tuostakin hauskoja soitannollisia illanviettoja talonväen kesken.</p>
+
+<p>Eräänä päivänä otti Eugenie Rosenthal laatikostaan pinkan vanhoja
+kirjeitä ja näytti niitä minulle. &rdquo;Nämä&rdquo;, hän kertoi, &rdquo;ovat minun
+sisareni Lydian lähettämät tervehdykset ulkomailta, jossa hän oleskeli
+pari vuotta miehensä tri <b>Michelsonin</b> kera, kun tällä oli matkaraha
+tutkiakseen ulkomailla sairaaloita.&rdquo;</p>
+
+<p>Paperi oli jo sangen kellastunut, ja muste oli käynyt hyvin vaaleaksi,
+mutta käsiala oli reipas. Tuntui siltä kuin niiden kirjoittaminen ei
+olisi tuottanut mitään vaivaa, niin ne olivat pitkiä ja tekivät selkoa
+kaikesta mitä kirjoittaja näki ja koki noissa kaupungeissa, joissa hän
+oleskeli. Hän oli silloin ollut naimisissa noin 4 vuotta, pieni
+3-vuotias Hans oli hänen mukanaan, vuoden vanha tyttö oli Tartossa
+isoäidin luona, ja Wienissä syntyi hänen kolmas lapsensa. Tästä jo voi
+päättää, ettei se matka niin aivan vaivaton ollut, kun siihen vielä
+tulee lisää, että usein oltiin rahapulassa ja aina piti asuntoja ja
+ruokapaikkoja valitessa katsoa, etteivät vain tulleet kalliiksi.</p>
+
+<p>Mutta ihmeen hyvällä päällä hän jaksoi olla, ei hän epämukavuuksista ja
+puutteellisuuksista puhuessaankaan milloinkaan valita, laskee vain
+pikemmin leikkiä. Tietysti ei hän paljonkaan iltasin voinut olla ulkona
+ja jättää pientä poikaansa yksin ja usein hän päivisinkin otti hänet
+mukaansa, välistä vain siksi, että pienokainenkin saisi astua niitä
+paikkoja, joita äiti piti niin suuressa kunniassa, kuten esim. Göthen
+syntymäkotia Frankfurt am Mainissa.</p>
+
+<p>Lydia Jannsenin kihlautuminen ja avioliittoon meno oli aikoinaan yllätys
+kaikille hänen ystävilleen ja tuttavilleen. Hän oli silloin jo lähes
+30-vuotias, oli antanut rukkaset niin monelle ihailijalle ja lausunut
+monta epäilevää ajatusta avioliitosta onnen tuottajana. Ja sitten hän
+otti erään lättiläisen lääkärin, jolle hänen virolaiset harrastuksensa
+olivat aivan vieraat, joka jo ulkomuodosta päättäenkin tuntui kaikkea
+muuta kuin runolliselta ja jolla oli toimi Kronstadtissa, joten Lydia
+Jannsenin täytyi jättää Tartto ja koko se piiri, missä hän sitä ennen
+oli oleskellut.</p>
+
+<p>&rdquo;Oliko hän onnellinen avioliitossaan?&rdquo;, utelin hänen sisareltaan, sillä
+vaikea oli ajatella &rdquo;virolaisten satakieltä&rdquo; tuossa vieraassa,
+venäläisessä ympäristössä. Siihen ei kukaan, ei edes oma sisar, osannut
+antaa tyydyttävää vastausta, mutta sen kyllä kaikki myönsivät, että
+hänen laulunsa sen jälkeen vaikeni ja hänen kirjallinen tuotantonsa
+loppui. Myöskin sen he totesivat, ettei hän Kronstadtissa viihtynyt. Hän
+lausui muun muassa eräässä kirjeessään, ettei hän ymmärtänyt Julius
+Cæsaria, joka mieluummin oli ensimäinen pienessä kaupungissa kuin
+toisena Roomassa. Hän olisi vaikka viimeinen Tartossa, kun vain saisi
+oleskella siellä.</p>
+
+<p>Mutta miksi hän, joka sitä ennen yhtenään oli omistanut elämänsä
+kirjallisille harrastuksille, ne sitten tykkänään jätti? Osaksi vaikutti
+ehkä siihen sairaus. Hänen terveytensä ei yleensä milloinkaan ollut
+aivan vankka, ja viimeiset vuotensa hän sairasti hivuttavaa, kalvavaa
+syöpää. Osaksi ehkä myös sekin, että virolaisten lupaava kevät oli
+ohitse, eikä sitä seurannutkaan kaunis kesä, vaan kolkko syksy
+vihurituulineen, jotka repivät ja raatelivat arkaa, vasta alulle
+päässyttä kylvöä. &ndash; 1869, jolloin Virossa vietettiin ensimäistä
+laulujuhlaa, oli Lydia Jannsen täynnä kansallista innostusta. Hän oli
+silloin julkaissut kertomuksensa <b>Ojamölder ja tema minija</b> (Oja-mylläri
+ja hänen miniänsä) sekä runokokoelmat <b>Waino lilled</b> (Nurmikukat) ja
+<b>Emmajõe ööpik</b> (Emajoen satakieli). Seuraavana vuonna hän kirjoitti
+virolaisille heidän ensimäiset näytelmäkappaleensa, joita
+juhlatilaisuuksissa esitettiin, sillä varsinaista teatteria ja
+varsinaisia näyttelijöitä ei ollut. Kappalten aiheena oli kansan elämä
+ja niihin moniin lauluihin, joita siellä esitettiin, oli kirjailija itse
+säveltänyt melodiat ja säesti niitä kulissien takana.</p>
+
+<p>Mutta sitten alkoivat nuo hirveät puolueriidat Virossa, ei ymmärretty
+yhdessä tehdä työtä Viron kansan aineellisen ja henkisen edistymisen
+eteen, vaan hajaannuttiin toisiaan vastustaviin puolueisiin, syytettiin
+ja haavoitettiin toinen toisiaan, ja mikä kauheinta: vedottiin
+vieraaseen, joka ilolla tuli väliin saadakseen kaikki tukahutettua ja
+oman mallinsa mukaan laitettua. Käsittää miten niin hienotunteinen
+nainen kuin Lydia Jannsen kärsi kaikesta tästä, miten vähäpätöiseltä ja
+turhalta koko hänen toimintansa tuntui nähdessään tällaista
+raatelemista, jossa hänen köyhän, tietämättömän kansansa etu ei
+merkinnyt mitään, puoluemiesten oma kunnia ja kohoaminen sekä kättä
+taputtavien joukkojen itselleen hankkiminen oli kaikki kaikessa. Ei hän
+edes voinut hyväksyä niitä kireitä välejä, joita nuo virolaiset
+puoluejohtajat tahtoivat rakentaa itsensä ja saksalaisten välille, sillä
+olihan hän itse saanut saksalaisen kasvatuksen ja piti sieltä saamiaan
+kulttuuri-arvoja erittäin kalliina.</p>
+
+<p>Nämä seikat painostivat kyllä Eugenie Rosenthalinkin muuten niin
+valoisaa mieltä. Vaikka hänellä oli kaikkien kunnioittama puoliso, joka
+häntä ylitse kaiken rakasti, kaksi lahjakasta, lupaavaa poikaa ja kaunis
+rauhaisa kotinsa, muodostivat Viron surkeat valtiolliset olot ja sen
+kansassa piilevä eripuraisuuden henki sellaisen mustan taustan, josta ei
+koskaan voinut tykkänään vapautua. Hän piti meitä suomalaisia siihen
+aikaan aivan kadehdittavan onnellisina, meillä kun oli oma rahamme,
+europalainen ajanlaskumme, omat koulumme ja laitoksemme. Monasti hän
+senjälkeen kävi Suomessa luonani ja usein hän suunnitteli, että kun
+hänen puolisonsa pääsisi täysinpalvelleena eläkkeelle, niin he kokonaan
+siirtyisivät tänne. Toisin kävi kuitenkin. Sama hivuttava tauti, joka
+oli tuottanut hänen sisarelleen niin suuria tuskia, ja lopulta
+katkaissut hänen elinlankansa, vei Eugenie Rosenthalinkin ennenaikuiseen
+hautaan v. 1897.</p>
+
+<p>Eugenie Rosenthal ei jättänyt jälkeensä mitään kirjallisia
+muistomerkkejä kuten hänen sisarensa Lydia, mutta sensijaan hän oli
+ahkerassa kirjevaihdossa ystäviensä kanssa. Ehkäpä joku nuori virotar
+vielä joskus näiden kirjeiden ynnä hänestä säilyneiden suusanallisten
+muistojen avulla ottaa kuvatakseen tätä &rdquo;Eesti rahvaan&rdquo; jaloa tytärtä,
+sillä hänen kaltaisensa henkilön muisto sietää elää.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="4">HECTOR DENIS.</a></h2></center>
+
+
+<p>Keväällä 1913 sain pinkan sanomalehtiä Belgiasta.</p>
+
+<p>Tiesin jo käsialasta ken ne oli lähettänyt ja arvasin, että hän niiden
+kautta tahtoi antaa minulle osaa jostain mieltäkiinnittävästä
+tapahtumasta.</p>
+
+<p>Aivan oikein, siellä oli erään tutun henkilön kuva: kauniit,
+miellyttävät kasvot, joiden henkevää, nerokasta ilmettä niin usein olin
+ihaillut.</p>
+
+<p>Mutta mitä tämä merkitsi?</p>
+
+<p>Sen hauskan uutisen sijasta, jonka toivoin saavani lukea, seisoikin,
+että näiden henkevien kasvojen omistaja, professori <b>Hector Denis</b>
+äkkiarvaamatta oli kuollut. Vielä edellisenä päivänä hän oli ollut
+täydessä toiminnassa, päivemmällä parlamentin istunnossa, illalla
+eräässä työväen komiteassa, mutta kun sitten seuraavana aamuna mentiin
+hänen huoneeseensa, oli hän kylmänä vuoteessaan. &rdquo;Sydänhalvaus&rdquo;, oli
+hänen vanhin poikansa, joka on lääkäri, selittänyt.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien17.jpg" alt="Hector Denis."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Hector Denis.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Olen varma siitä, että jokaisesta, ken oli ollut tekemisissä Hector
+Denis&rsquo;n kanssa, tuntui, tämän järkyttävän uutisen kuullessaan, samalta
+kuin minustakin. Oli kuin kaunis, lämmin kesäpäivä yhtäkkiä olisi
+muuttunut kylmäksi ja kolkoksi, taivas mennyt pilveen ja aurinko
+lakannut paistamasta. Ja jokainen heistä huokasi varmaan samaten kuin
+minäkin: &rdquo;Paras, hienoin ihminen, jonka olen tuntenut, on nyt siis
+poissa, jaloin, myötätuntoisin sydän on tauonnut tykkimästä, sointuva,
+kaunis ääni, joka puhui viisaita, innostuttavia sanoja, ei siis enää
+tule kaikumaan.&rdquo;</p>
+
+<p>Lehdissä, joissa oli uutinen hänen kuolemastaan, kerrottiin sitten hänen
+elämäntyöstään, tai siihen oikeastaan vain viitattiin, sillä olihan se
+yleisesti tunnettu Belgiassa, ja vieläpä kauas sen rajojen
+ulkopuolellakin.</p>
+
+<p>Kaikki tiesivät, että hän oli Brüsselin yliopiston suosituimpia
+professoreja, että hän oli sekä lakitieteen että filosofian ja
+luonnontieteiden tohtori, parlamentin jäsen, etevä tiedemies ja tutkija,
+joka oli julaissut koko joukon huomattavia teoksia sosiologian,
+tilastotieteen ja kansantalouden alalla.</p>
+
+<p>Mutta ennen kaikkea sanomalehdet viittasivat siihen, miten suurenmoinen
+ja ihanteellinen hän oli ollut ihmisenä, kuinka kaikki ne, jotka olivat
+joutuneet hänen vaikutuksensa alaisiksi, olivat saaneet hänestä
+haihtumattomia vaikutelmia.</p>
+
+<p>Siinä toistettiin ne sanat, jotka hänen seuraajansa yliopistossa, tri
+Ley, oli lausunut aloittaessaan luentosarjansa ja suurta edeltäjäänsä
+muistaessaan.</p>
+
+<p>»Ajatukseni johdattavat minut parikymmentä vuotta taaksepäin, jolloin
+ensi kerran nuorena ylioppilaana astuin tähän saliin, missä kaikki on
+entisellään. Ensimäinen professori, jonka näin nousevan kateederiin, oli
+Hector Denis. Hän oli silloin vielä parhaassa miehuuden ijässään, ja
+muistan niin selvästi vielä minkä vaikutuksen hänen hieno,
+mitalintapainen profiilinsa ja hänen ilmeensä, yhtaikaa sekä lempeä,
+että tarmokas, teki minuun. Korvissani soi vieläkin hänen hillitty
+äänensä, kun hän yleisin piirtein kuvasi meille filosofian ja moraalin
+suuria probleemeja, kuten hänellä oli tapana tehdä alkaessaan
+sielutieteellisen luentosarjansa. Hän voitti meidät heti, me olimme
+kaikki joutuneet hänen harvinaisen viehätysvoimansa alaisiksi, ja ihan
+ensimäisestä luennosta viimeiseen asti me tunsimme yhä uudestaan sen
+ihmisyyden henkäyksen, joka huokui kaikesta mitä hän sanoi. Hän osasi
+puhua innostuksen kieltä, hän tiesi miten esittää nuorille. Hän oli
+opettajana aivan verraton. Hän pani luentoihinsa koko intonsa; koko
+hänen suurenmoinen sielunsa kuvastui niissä.</p>
+
+<p>Usein hän toisti runoilijan sanat: »Mikä on suuri elämä? Se on nuoruuden
+ajatus toteutettuna miehuuden ijässä.» Ja ne jäivät mieleen, sillä ne
+soveltuivat niin täydellisesti häneen, joka ne lausui.»</p>
+
+<p>Eräs toinen lehti taas puhui hänestä politikoitsijana, huomauttaen,
+kuinka hän alalla, jossa enimmäkseen vain intohimot vallitsevat, osoitti
+sellaista ylevyyttä, mielenmalttia ja pitkämielisyyttä, että kaikkien,
+yksin hänen vastustajiensakin, oli häntä kunnioittaminen. Siitä pitkästä
+puheesta, jonka hän päivää ennen kuolemaansa oli pitänyt parlamentissa
+ja joka oli kohdistettu raha-asiain ministeriä vastaan, sanoi
+<b>Vandervelde</b>, että hän puhui kuin isä erehtyneelle pojalleen, hyvyyden
+sädekehä oikein ympäröi hänen otsaansa.</p>
+
+<p>Vielä lehdet kertoivat hänen suurenmoisista hautajaisistaan, joissa
+Belgian koko intelligenssi ja koko työväenpuolue punaisine lippuineen &ndash;
+hän oli ollut heidän edustajansa parikymmentä vuotta parlamentissa &ndash;
+oli mukana. Surusaaton ohikulku oli kestänyt lähes tunnin ja kirstua,
+joka oli aivan kukkien peittämä, oli seurannut kuusi seppeleillä
+täytettyä vaunua.</p>
+
+<p>Kaikkia näitä minä luin ja vaivuin muistojen maailmaan. Ei näissä
+kiittävissä kuvauksissa ollut sanaakaan liikaa, päinvastoin. Hänessä oli
+vielä monta puolta, joihin eivät lehdet olleet koskettaneetkaan. Eivät
+ne esim. olleet puhuneet mitään hänen suurenmoisesta
+vieraanvaraisuudestaan; kuinka hän avasi kotinsa kaikille muukalaisille,
+jotka kääntyivät hänen puoleensa. Ihan omasta kokemuksesta sen tiesin.</p>
+
+<p>Parikymmentä vuotta sitten matkustin pakiparaastaan Brüsseliin, koska
+tiesin, että siellä oli laajalle levinnyt, vapaamielinen sanomalehdistö
+ja erinomaisen virkeä työväenliike, joihin molempiin tahdoin tutustua.</p>
+
+<p>Löytääkseni henkilöitä, jotka voisivat minua hiukan opastaa, käännyin
+erään vapaamielisen sanomalehden puoleen ja sain sieltä muun muassa
+<b>Hector Denis&rsquo;n</b> osoitteen. Olihan se uhkarohkeata &ndash; olen nyt
+jälestäpäin tuuminut &ndash; mennä vaivaamaan henkilöä, jolla oli niin paljon
+tekemistä, että hänen monta kertaa täytyi kiireellisten töitten takia
+valvoa yökaudet, kun häntä aina niin paljon päivisin häirittiin. Mutta
+sillä hetkellä en sitä niin paljon tullut ajatelleeksi, ja professori
+Denis ei sitä itse millään tavalla osoittanut. Hänen käytöksensä oli
+niin hieno, niin ritarillinen, huomaavainen ja lempeä, etten ollut
+moista koskaan ennen nähnyt.</p>
+
+<p>Hänen kasvonsa loistivat, kun kerroin jo edellisenä kesänä sattumalta
+joutuneeni Brüsseliin ja silloin siihen niin mieltyneeni, että päätin
+tulla uudestaan.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien18-1.jpg" alt="Hector Denis&rsquo;n puoliso...">
+<img src="images/tien18-2.jpg" alt="...ja hän itse keski-ikäisenä."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Hector Denis&rsquo;n puoliso ja hän itse keski-ikäisenä.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>»Niin, eikö totta, että ken kerran on Belgiassa käynyt, hän tulee tänne
+aina uudestaan. Tämä on sellainen pieni intressantti maa, täynnä
+historiallisia muistoja ja tulevaisuuden toiveita.» Ja hän rupesi
+kertomaan heidän työväenliikkeestään, miten pitkälle se jo oli joutunut,
+kuinka sen toimesta oli saatu aikaan suuret osuusleipomot, osuuskaupat,
+osuusapteekit ja komeat kansantalot. Hän antoi minulle näitä asioita
+koskevaa kirjallisuutta ja pyysi minua heti jäämään heille aamiaisille.
+Siihen aikaan eli vielä hänen vaimonsa, joka samalla oli hänen
+työtoverinsa ja kaikkien hänen henkisten rientojensa jakaja.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien19.jpg" alt="Brüsselin kansantalo."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Brüsselin kansantalo.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Tätä ensimäistä käyntiä seurasi lukemattomat muut. Viihdyin niin hyvin
+Brüsselissä, että tulin viettäneeksi siellä monta kesää, seurasin
+yliopistossa Hector Denis&rsquo;n luentoja ja olin usein sunnuntaisin kutsuttu
+hänen perheeseensä päivällisille, jotka palvelijoiden sunnuntaivapauden
+takia syötiin aikaisin, ja sitten siirryttiin heidän &ndash; kaupungin
+oloihin nähden &ndash; tilavaan puutarhaansa, missä keskusteltiin, käveltiin,
+levättiin ja väliin pantiin leikiksikin. Sinne tulivat nimittäin aina
+myöskin hänen molemmat poikansa nuorine rouvineen ja pikku lapsineen, ja
+kotona hänellä vielä oli yksi lapsistaan, pieni, kymmenvuotias Germaine,
+joka oli isän silmäterä. Kaikki tiesivät miten suuresti prof. Denis oli
+kiintynyt tähän tyttöseensä &ndash; suloinen ja sievä hän olikin &ndash; ja siksi
+häntä tuon suuren isän takia aivan erityisesti huomattiin ja
+hemmoteltiin. Eräs Hector Denis&rsquo;n ihailijoista, muistaakseni eräs
+puolalainen tohtori, oli pannut Germainen nimelle kymmenentuhatta fr.
+pankkiin, ja kaikki isän oppineet tuttavat, läheltä ja kaukaa,
+lähettivät hänelle aina kuvallisia postikortteja. Eikä isä itse koskaan
+käynyt missään panematta pikku tytölleen menemään kuvakorttia, joissa
+väliin oli hyvin sattuva teksti. Kun me olimme katsomassa Waterloon
+taistelukenttää, joka, kuten tunnettua, on lähellä Brüsseliä, lähetti
+isä hänelle sieltä kortin, johon kirjoitti: &rdquo;Täällä, minun rakas
+tyttöni, vapaus kerran pelastettiin.&rdquo;</p>
+
+<p>Muuten ei voi kuvitella mitään mieltäkiinnittävämpää kuin oli käynti
+Waterloon kentällä; Hector Denis&rsquo;n seurassa. Päästyämme nimittäin ylös
+siellä olevalle 45 m. korkealle kummulle, johon johtaa 226 porrasaskelta
+ja jossa ylinnä seisoo leijona, joka on valettu ranskalaisilta otettujen
+kanuunien pronssista, piti prof. D. meille täydellisen luennon taistelun
+käynnistä, osoittaen mistä suunnista liittoutuneet olivat tulleet, mihin
+pysähtyneet, mitä kunakin tuntina oli tapahtunut. Alas astuttuamme hän
+vei meidät katsomaan erästä lähellä olevaa Papelotte nimistä taloa,
+jonka muureissa ja portissa vieläkin näkyi kuulia ja kanuunan kuulien
+jälkiä.</p>
+
+<p>Tämä Papelotte on muuten hyvin muistorikas paikka. Paitsi että Hector
+Denis siellä oli tehnyt vaimonsa tuttavuuden ja viettänyt siellä
+loma-aikansa hänen kanssaan, oli Viktor Hugo asunut siellä
+kirjoittaessaan romaaniaan »Les misérables» (Kurjat).</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien20.jpg" alt="Waterloon läheisyydessä oleva Papelotte niminen talo."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Waterloon läheisyydessä oleva Papelotte niminen talo.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Joka tiistai-ilta oli herrasväki Denis&rsquo;llä vastaanotto, jolloin olin
+tilaisuudessa tapaamaan heidän salongissaan niin monta intressanttia
+henkilöä. Ei kukaan siellä näkemistäni ole kuitenkaan niin selvästi
+jäänyt mieleeni kuin <b>Elisée Reclus</b>. Hän oli pienikasvuinen, jo aivan
+harmaahapsinen ja kurttuinen, mutta silmät olivat vielä niin
+ihmeteltävän kirkkaat ja läpitunkevat. Kun me muut joimme teetä, tuotiin
+hänelle lasi kylmää vettä, muuta en nähnyt hänen koskaan iltasin
+nauttivan. Olin juuri joku vuosi aikaisemmin hiukan tutustunut hänen
+jättiläiskokoiseen maantieteeseensä, tiesin että hän oli valtiollisten
+mielipiteittensä takia karkoitettu Ranskasta, ja katselin häntä mitä
+suurimmalla kunnioituksella.</p>
+
+<p>Hänen tulonsa Brüsseliin oli muuten aikaansaanut suuria mullistuksia
+sikäläisessä yliopistoelämässä. Hector Denis, joka juuri siihen aikaan
+oli yliopiston suosittu rehtori, oli muutamien muiden vapaamielisten
+opettajien kera pyytänyt, että Reclus pitäisi sarjan maantieteellisiä
+luentoja Brüsselin yliopistossa, johon tämä myöskin oli suostunut. Mutta
+silloin tulee kielto yliopiston vanhoilliselta hallitukselta. Kun
+ylioppilaat sen johdosta panivat toimeen mielenosoituksen ja rehtoria
+vaadittiin heitä siitä rankaisemaan, luopui Hector Denis rehtorin
+toimestaan.</p>
+
+<p>Kaikki tämä herätti sellaista huomiota ja mielipahaa vapaamielisissä
+piireissä, että siellä yhtäkkiä koottiin niin paljon varoja, että
+voitiin perustaa uusi yliopisto (l&rsquo;université nouvelle) jonka
+kuuluisimpia opettajia Elisée Reclus oli kuolemaansa asti.</p>
+
+<p>Vaikka Hector Denis oli niin täydellisesti kansainvälinen, niin vapaa
+kaikista rotu- ja kieliennakkoluuloista, oli hän sentään suuri
+patriootti. Aina hän innostui, kun oli kysymys Belgiasta.</p>
+
+<p>»Eihän hän ole mikään oikea sosialisti,» huomautti eräs norjalainen
+ystäväni, joka oli ollut kanssani prof. D:n kodissa, »sillä eiväthän
+sosialistit välitä isänmaastaan, sen muistomerkeistä ja laitoksista niin
+mitään.»</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien21.jpg" alt="Kokoussali Brüsselin Kansantalossa."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Kokoussali Brüsselin Kansantalossa.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>»Kyllä hän sentään on», vakuutin minä, »mutta hän on ottanut siitä sen,
+mikä on sen ydin: pienten kohottaminen, kaikille inhimillisten olojen
+hankkiminen.»</p>
+
+<p>Muistan niin selvästi, kuinka hän kerran, kun olimme menossa katsomaan
+työväen osuusleipomoa, joka sijaitsee eräässä esikaupungissa, missä
+asunnot ovat köyhän näköisiä, osoitti korkealla kummulla kohoavaa
+&rdquo;Oikeuden palatsia&rdquo; ja sanoi: &rdquo;Voi jos voisin nostaa kaikki nuo pienet
+tuolta laaksosta tämän tasolle&rdquo;. Se oli niin kuvaavaa koko hänen
+työlleen. Aina hän tahtoi kohottaa ja nostaa ihmisiä sekä henkisesti
+että aineellisesti.</p>
+
+<p>Tietysti Hector Denis&rsquo;n kaltainen henkilö myöskin kannatti ja edisti
+naisten pyrintöjä vapauteen ja tasa-arvoisuuteen. Hän oli Belgian
+naisasialiikkeen paras tuki ja apu. V. 1912 pidetyssä
+naisasiakongressissa Brüsselissä, missä prof. Denis oli
+kunnia-presidentti, piti liiton sihteeri, tri <b>Marie Popelin</b> hänelle
+kiitospuheen, jossa hän huomautti, että kaikki ne naisia koskevat
+parannukset, jotka lainsäädännön alalla Belgiassa oli saatu aikaan,
+olivat Hector Denis&rsquo;n ansioksi luettavat, sillä hän oli ne parlamentissa
+ottanut esille ja ajanut ne läpi.</p>
+
+<p>Hector Denis&rsquo;tä ajatellessani, soi J. Stuart Millin sanat vaimostaan
+korvissani: &rdquo;Jos hänen kaltaisiaan henkilöitä olisi useampia, olisi tämä
+maailma jo se paratiisi, josta me kaikki uneksimme&rdquo;.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="5">ALEXANDER HERZENIN TYTTÄREN LUONA.</a></h2></center>
+
+
+<p>Kukapa ei tuntisi Alexander Herzenin nimeä. Kaikki, jotka vain hiukankin
+ovat seuranneet Venäjän kansan vapaudentaistelua, tietävät, että hänen
+nimensä viime vuosisadan keskivaiheilla loisti kaikkia muita nimiä
+kirkkaammin, että hän <b>Kello</b> nimisen, Lontoossa toimitetun
+&rdquo;maanalaisen&rdquo; sanomalehtensä avulla hallitsi ja ohjasi koko sen aikaista
+nuorta Venäjää. Vielä kauemmaksi hänen vaikutuksensa ulottui. Ihan
+varmana kerrotaan nimittäin, että hovi ja hallitsija itsekin luki hänen
+salaista lehteään ja sieltä ne olivat maaorjien vapauttamisaatteetkin
+kotoisin.</p>
+
+<p>Sattumalta kuulin Parisissa ollessani, että hänen tyttärensä Olga
+Herzen, professori Monod&rsquo;n puoliso, asui Versailles&rsquo;issa. Tuskinpa
+kuitenkaan olisin lähtenyt häntä etsimään tämän kuuluisan isän takia,
+ellei Olga Herzenin nimeen liittyisi eräs toinenkin, kallis ja rakas
+kaikille, jotka sen ovat oppineet tuntemaan, <b>Malvida von Meysenbug&rsquo;in</b>
+nimi. Kuka sitten oli Malvida von Meysenbug? Hän oli ihanteellisimpia
+naisia, joita koskaan on elänyt, taiteilijasielu, joka etupäässä muovasi
+itsestään elämän koulussa taideteoksen. Kaikki runsaat lahjansa ja
+taipumuksensa, järkensä ja sydämensä hän niin sopusointuisesti kehitti,
+että nimitys ihanneluonne on aivan paikallaan hänestä puhuessa. Siksi
+hänellä olikin niin sanomaton vaikutusvalta muihin ihmisiin. Nuoriso
+rakasti häntä ja piti suurimpana onnenaan olla hänen kanssaan,
+aikakauden etevimmät henkilöt etsivät hänen seuraansa ja vaatimattomat
+työmiehet ja työläisnaiset ihailivat häntä kuin pyhimystä. Kun hän monia
+vuosia sitten kuoli Roomassa, kävi koko sen kaupunginosan köyhälistö,
+jonka keskuudessa hän asui, polvistumassa hänen kirstunsa ääressä.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien22.jpg" alt="Malvida v. Meysenbug."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Malvida v. Meysenbug.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Mutta yhtä rakas hän on niille monille, jotka eivät koskaan ole häntä
+personallisesti tunteneet, vaan ainoastaan lukeneet hänen elämäkertansa:
+<b>Die Memoiren einer Idealistin</b><a href="#a2">[2]</a> tahi joitakuita muita hänen
+teoksistaan, esim. <b>Das Lebensalter einer Idealistin</b>,
+<b>Stimmungsbilder</b>, <b>Individualitäen</b>, j. n. e. Niissä hän täysin määrin
+antaa lukijalle henkensä rikkaita aarteita, niissä saapi tutustua hänen
+suurenmoiseen, jaloon luonteeseensa, hänen ihanteelliseen
+maailmankatsantokantaansa. Ensinmainitussa teoksessa on sitäpaitsi
+tilaisuudessa seuraamaan hänen kehitystään hamasta lapsuudesta.</p>
+
+<p>Malvida von Meysenbug syntyi saksalaisen ministerin tyttärenä v. 1816 ja
+sai nuoruudessaan kovastikin kokea miten sidottu nainen on, miten
+ankarasti hänessä tuomitaan kaikkea sitä, jota miehessä kiitetään: hänen
+vapauden ja itsenäisyyden tarvettaan, hänen toimintahaluaan, hänen
+tiedonjanoaan. Hänen ainoa tehtävänsä piti olla elää kotia ja
+seuraelämää varten. Mutta tämä ei tyydyttänyt Malvidan palavaa sielua.
+Hän huomasi sangen aikaisin kuinka mitätön ja tyhjä se n. k. suuren
+maailman seuraelämä oli, miten pintapuoliset ja vähäpätöiset ne
+kysymykset olivat, joita siellä pohdittiin.</p>
+
+<p>Aikaa myöten myöskin kodin ilmakehä kävi hänelle raskaaksi. Helmikuun
+vallankumous oli kynnyksellä ja raikkaat kevättuulahdukset virtasivat
+läpi maiden. Kansanvaltaisuuden aate oli keskustelun esineenä kaikissa
+edistyspiireissä, vapauden ja veljeyden ihanne pani mielet innostumaan.
+Tämä mahtava henkinen liike tempasi myöskin Malvida von Meysenbugin
+mukanaan. Hän antautui ajan suuria kysymyksiä tutkimaan, löysi paljon
+hengenheimolaisia ja iloitsi jokaisesta vapauden voitosta. Mutta samassa
+määrin kun hän liittyi vapausliikkeeseen ja omisti sen ihanteet ja
+päämäärät, kävi hänen lähin ympäristönsä hänelle tylyksi ja vieraaksi.
+Se ei nähnyt ajan riennoissa muuta kuin ylpeyttä ja itsekylläisyyttä,
+kaiken jumalallisen ja inhimillisen lain polkemista. Tämä koski
+äärettömästi Malvidan hienotuntoiseen, arkaan luonteeseen, ja pian hän
+sai kokea vieläkin kovempia. Se nuori vapaudensankari <b>Theodor Althaus</b>,
+jonka kanssa hän parin vuoden kuluessa oli jakanut jokaisen tunnelman,
+jokaisen aatteen ja jonka vaimoksi hän oli lupautunut, näyttäytyi
+rakkauskysymyksissä olevan perhosluonne, joka liehakoi toisesta
+kaunosielusta toiseen, ja jätti hänet ilman ainoatakaan selvityksen
+sanaa. Vuoden 1848 kevättuulahduksia seurasi mitä kauhein takatalvi, ja
+hallitukset riensivät kilvan vainoomaan, vangitsemaan ja karkoittamaan
+kaikkia liikkeen huomattavimpia johtajia. Malvida von Meysenbug joutui
+myöskin tuttavuutensa ja kirjevaihtonsa takia heidän kanssaan epäilyksen
+ja poliisivalvonnan alaiseksi ja sai lopulta hienon viittauksen lähteä
+maastaan.</p>
+
+<p>Hän oli kaiken tämän johdosta sekä henkisesti että ruumiillisesti niin
+murtunut ja väsynyt, että elämä tuntui hänestä sietämättömältä taakalta,
+ja että hän jo epätoivoissaan oli päättänyt lähteä Amerikaan voidakseen
+katkaista kaikki entisyyden siteet. Ainoastaan hänen äitinsä kyyneleet
+ja rukoukset saivat hänet tämän päätöksen hylkäämään. Kun karkoituskäsky
+saapui, ohjasi hän kulkunsa Lontooseen ja sai siellä, ensi aikoina
+varsinkin, hyvin selvästi kokea, miten työläs sivistyneen naisen oli
+ansaita leipänsä, miten halveksivasti häntä monestikin kohdeltiin
+varakkaissa porvarillisissa perheissä, joiden nuorisoa hän opetti.</p>
+
+<p>Englantiin oli siihen aikaan kaikki valtiollisesti karkoitetut eri
+maista vetäytyneet, koska se oli ainoa maa, joka soi heille tyyssijan.
+Malvida von Meysenbug joutui heti heidän piiriinsä ja voitti siellä
+paljon ystäviä herttaisen olentonsa, laajojen tietojensa, kaikelle
+ylevälle ja kauniille avonaisen luonteensa takia. Hän seurusteli siten
+<b>Gottfrid Rinkelin</b>, <b>Kossuthin</b>, <b>Mazzinin</b> ja ennen muita <b>Alexander
+Herzenin</b> kanssa.</p>
+
+<p>Alexander Herzen oli silloin parhaassa miehuuden ijässään, mutta jo
+monet kovat kolaukset kestänyt. Venäjällä ollessaan hän oli ollut
+poliisivalvonnan alainen, vankilassa ja kahdesti karkoitettu. Monen
+vastuksen perästä hän oli saanut passin itselleen ja nuorelle vaimolleen
+ulkomaille lähteäkseen, läheltä seurannut helmikuun vallankumousta,
+tuntenut ääretöntä pettymystä ja sen johdosta kirjoittanut nerokkaat
+mietelmänsä, <b>Vom andern Ufer</b> nimisessä teoksessa. Vähää ennen
+Englantiin tuloaan hän päälle päätteeksi oli menettänyt vaimonsakin,
+nuoruutensa lemmityn. Eräänä päivänä hän itkien valittaa Malvida von
+Meysenbugille, että kaikki asiat hänen talossaan olivat nurin kurin,
+että hänen tyttärensä olivat tykkänään äidillisen johdon ja kasvatuksen
+puutteessa. &rdquo;Ja toden totta&rdquo;, hän lisää, &rdquo;olisin toki ansainnut paremman
+kohtalon&rdquo;.</p>
+
+<p>Herzen tiesi kenen puoleen hän kääntyi, sillä siitä hetkestä otti
+Malvida v. M. hänen tyttäriensä kasvatuksen sydämen asiakseen. Herzen ei
+onneksi ollut aineellisessa ahdinkotilassa kuten moni muu sen ajan
+vapaussankareista, sillä hänen isänsä, eräs venäläinen ruhtinas, oli
+jättänyt hänelle koko omaisuutensa. Malvida muutti siis Herzenin taloon,
+ja järjesti siellä kaikki asiat erinomaiseen kuntoon. Siihen asti siellä
+oli juossut vieraita aamusta iltaan, kuten vieraanvaraisessa kodissa
+ainakin, niin ettei isäntä saanut koskaan rauhassa työskennellä; Malvida
+pani heti toimeen määrätyt vastaanottopäivät. Hän rupesi lukemaan
+vanhemman tyttären <b>Natalien</b> kanssa, joka jo silloin oli kouluijässä,
+ja nuorempi, pikku <b>Olga</b> sai mitä hellimmän huolenpidon osakseen.
+Venäjän kärsivä kansa ja sen rikkaat kirjalliset aarteet, joista länsi
+Europa siihen aikaan oli sangen tietämätön, astuivat tietysti Herzenin
+kanssa keskustellessa sangen elävästi Malvidan eteen ja herättivät
+hänessä myötätuntoisuutta ja vastakaikua.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien23.jpg" alt="Olga Herzen 7-vuotiaana."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Olga Herzen 7-vuotiaana.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Sanomattoman onnelliset olivat ne vuodet, jotka Malvida vietti Herzenin
+talossa. Lapset kiintyivät häneen kuin äitiin ja kehittyivät sekä
+ruumiillisesti että henkisesti hänen hoidossaan. Kaikkialla vallitsi
+järjestys ja sopusointu. Mutta eräänä päivänä pysähtyivät vaunut
+portaiden eteen ja niistä astuu Herzenin vanha toveri Ogarev ja hänen
+puolisonsa, jotka varta vasten tulivat Venäjältä häntä tervehtimään.
+Herra Ogarev oli hienotuntoinen idealisti, kuten useimmat
+vallankumoukselliset venäläiset, mutta rouva oli ihan toista maata,
+oikullinen, kateellinen ja vallanhimoinen. Hän ei voinut sietää sitä
+saksalaista vaikutusta, jonka tapasi Herzenin talossa, ja päätti tehdä
+siitä lopun. Ja koska raa&rsquo;an epähienon luonteen on sangen helppo
+taistella hienoa vastaan, koska se käyttää mitä asetta tahansa, pääsikin
+hän suhteellisesti pian tahtonsa perille. Herzenin olisi tietysti
+pitänyt lausua ratkaiseva sana, mutta hän oli siksi epäkäytännöllinen ja
+huono ihmistuntija, ettei hän huomannut rouva Ogarevin juonia ja sitä
+kieroa asemaa, johon tämä saattoi hänen lastensa kasvattajan. Sitä
+paitsi hän ihaili kaikkea, joka tuli Venäjältä päin. Ei aikaakaan niin
+Malvida näki mahdottomaksi jäädä Herzenin taloon, koska kaikki mitä hän
+oli järjestänyt kumottiin, ja kaikkia hänen määräyksiänsä vastustettiin.
+Hän lähti siis, mutta verta vuotavin sydämin erotessaan kasvateistaan,
+erittäin pikku Olgasta, johon hän oli sanomattomasti kiintynyt.</p>
+
+<p>Herzenin talossa hän oli oppinut venättä ja elätti itseään sen jälkeen
+käännöstöillä ja kirjoittamalla venäläisiä kirjallisuuskatsahduksia eri
+lehtiin. Seuraavana talvena hän oleskeli Parisissa, jonne eräs hänen
+tuttavansa, varakas rouva <b>Schwabe</b>, oli pyytänyt häntä itseään
+seuraamaan. Siellä hän tutustui <b>Richard Wagneriin</b>, joka tuttavuus
+vähitellen kehittyi läpi koko elämän kestäväksi ystävyydeksi, ja siellä
+hän myöskin ensikerran sai ihailla hänen jättiläisluomiaan. Uudet
+vaikuttimet, uudet tuttavuudet, uusi ympäristö vaikuttivat sanomattoman
+terveellisesti Malvidaan; pettymykset ja surut haihtuivat ja hän löysi
+jälleen itsensä ja käsitti tehtävänsä.</p>
+
+<p>Silloin saapui yhtäkkiä kirje Alexander Herzeniltä, jossa tämä pyysi
+Malvidaa uudestaan rupeamaan hänen tytärtensä, erittäinkin pikku Olgan
+kasvattajaksi. Malvida taisteli aluksi itsensä kanssa. Hän tunsi elämän,
+hän tiesi, että kaikki siteet, olivat ne sitten ystävyyden tai
+rakkauden, vaikuttivat kahlehtivasti, rajoittivat yksilön
+toimintavapautta, ehkäisivät hänen itsemääräämisvaltaansa, tuottivat
+suruja ja pettymyksiä. Mutta rakkaus pikku Olgaan voitti viimeiseltä.
+Hän pani vain ehdoksi saada kasvattaa hänet ihan oman vakaumuksensa
+mukaan, ilman sivuvaikuttimia. Se hänelle suotiinkin ja hän otti siis
+Olgan luoksensa ensin Parisiin ja sittemmin Italiaan, jossa hän
+pääasiallisesti oleskeli. &ndash;</p>
+
+<p>Tässä Malvida von Meysenbugin muistelmien ääriviivat, mutta niissä on
+paljon enemmän kuin tavallisessa elämäkerrassa, sillä niissä kokonainen
+aikakausi taisteluineen ja harrastuksineen astuu lukijan eteen. Hän
+tutustuu siinä sen ajan jaloimpiin henkiin ja niihin ihanteisiin ja
+aatteisiin, jotka heitä elähyttivät. Kuvaus on niin elävä ja vilkas,
+että lukija aivan selvään näkee nuo henkilöt, seurustelee heidän
+kanssaan ja jakaa heidän voittonsa ja pettymyksensä. Ja entä Malvida
+itse! Hän on käynyt lukijan parhaaksi ystäväksi, josta ei enää
+milloinkaan tahtoisi erota. Yhä edelleen tekee mieli seurustella hänen
+kanssaan, kulkea hänen opastamanaan eri maissa ja kuulla hänen
+arvostelunsa ihmisistä ja tapahtumista. Lukemattomat olivatkin ne, jotka
+luettuaan Malvida von Meysenbugin muistelmat, kirjoittivat hänelle tai
+kävivät häntä tervehtimässä. Ja nyt kun ei häntä enää ole,<a href="#a3">[3]</a> siirtyvät
+ajatukset aivan itsestään hänen kasvattinsa Olga Herzen&ndash;Monod&rsquo;n luo,
+jolle hän antoi kaikki suuret, jalot aatteensa.</p>
+
+<p>Saatuani Olga Herzenin osoitteen, kirjoitin siis hänelle ja pyysin
+tilaisuutta saada tavata häntä. Parin päivän perästä saapui mitä
+ystävällisin vastaus ja kutsu tulla hänen luokseen. Määrätty päivä oli
+sangen sopimaton, koska olin lupautunut muualle, olinpa vielä ottanut
+pitääkseni pienen esitelmänkin Suomen oloista, mutta kaikki muut
+harrastukset saivat väistyä kun oli kysymys Malvida von Meysenbugin
+kasvatista.</p>
+
+<p>Oli mentävä puoli tuntia junalla ja parikymmentä minuuttia
+sähköraitiovaunulla viileitä kastanjakäytäviä ennenkuin saavuin <b>Amiel</b>
+nimiseen huvilaan.</p>
+
+<p>Hiukan arastellen soitin portin sivussa olevaa kelloa. Olin kyllä
+utelias näkemään etsimäni henkilön, mutta samassa pelkäsin, ettei
+todellisuus vastaisi sitä kuvaa, jonka mielikuvituksessani olin hänestä
+luonut. Portti avautui ja sievässä puutarhassa talon edustalla seisoi
+keski-ikäinen nainen pieni lapsi käsivarrellaan. Katselin häntä kauan ja
+tarkkaavasti.</p>
+
+<p>&rdquo;Tekö siis, arvoisa rouva, olette Malvida von Meysenbugin kasvatti,
+hänen pikku Olgansa?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Aivan oikein, mutta pikku Olgasta on kuten näette jo tullut isoäiti,
+joka leikkii tässä lastenlastensa kera&rdquo;, vastasi hän hymyillen.
+Herttaisuus, hyvyys ja avomielisyys loisti hänen kauniista kasvoistaan,
+hänen suurista, tummista silmistään. Hän johdatti minut sisään ja oli
+niin luonnollinen ja sydämellinen, kuin olisimme tunteneet toisemme jo
+kauan aikaa.</p>
+
+<p>Keskusteluaiheista ei suinkaan ollut puutetta, mutta tietysti me
+enimmältä puhuimme kalliista vainajasta. Oli niin monta yksityiskohtaa,
+joista halusin saada tarkempia tietoja ja Olga rouva vastasi aina
+peittelemättä ja suoraan. Ja kaikista hänen vastauksistaan kävi
+selville, kuinka rajattomasti hän oli rakastanut ja ihaillut
+kasvatusäitiään.</p>
+
+<p>&rdquo;Olin vuosikausia kihloissa&rdquo;, kertoi hän, &rdquo;ja siirsin aina hääpäivääni
+vain siksi, etten raskinnut erota Malvidasta. Mutta lopulta sulhaseni
+kävi kärsimättömäksi ja niinpä minun täytyi hänet jättää, mutta sen
+jälkeen alkoi meidän kirjevaihtomme. Vuosikymmenien kuluessa kirjoitin
+hänelle joka päivä ja kerroin kaikki iloni ja suruni. Ja kun en enää
+voinut vastustaa haluani tavata häntä, matkustin Roomaan ja kun lapseni
+kasvoivat suuremmiksi, oleskelivat he vuorotellen hänen luonaan
+Roomassa, rakastaen häntä kuin hellintä isoäitiä. Kesäisin hän taas kävi
+minua tervehtimässä täällä meidän huvilassamme ja joka kerta hän antoi
+istuttaa tänne puita ja pensaita. Kaikki ne sulotuoksuiset ruusut, jotka
+kapuavat muureja pitkin, kaikki varjoisat akasiapuut puutarhassamme ovat
+niin muodoin muisto häneltä. Hän sanoikin usein: &rdquo;Sittenkun ei minua
+enää ole, niin ne muistuttavat sinua minusta.&rdquo; Kaipaan häntä niin
+sanomattomasti. Vaikka elän rakkaan puolison, lasten ja lastenlasten
+ympäröimänä, on hänen poismenonsa kuitenkin jättänyt tyhjän sijan, joka
+ei ole täytettävissä.&rdquo;</p>
+
+<p>Hän johdatti minut yläkerroksessa olevaan työhuoneeseensa, jonka seinät
+olivat koristetut Malvida von M:n kuvilla. Siellä oli kipsistä ja
+pronssista tehtyjä medaljonkikuvia, valokuvia eri ajoilta sekä
+taiteilija Lenbachin kaunis taulu hänestä. Siellä oli myöskin Malvida
+von Meysenbugin ystävien kuvia kuten esim. <b>Cosima</b> ja <b>Richard
+Wagnerin</b>, <b>Lisztin</b>, <b>Mazzinin</b>, <b>Schopenhauerin</b> ja <b>Nietzschen</b>
+kuvat.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien24.jpg" alt="Malvida v. Meysenbug Lenbachin kuvan mukaan."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Malvida v. Meysenbug<br>Lenbachin kuvan mukaan.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Olga Herzen näytti minulle valokuvia Malvidan kodista Roomassa, josta
+näki Colosseumin ja Palatinumin, sekä hänen viimeiset teoksensa
+<b>Irdische und himlische Liebe</b>, <b>Eine Reise nach Ostende</b> ja hänen
+kirjevaihtonsa <b>Nietzschen</b> kanssa, jonka tämän sisar <b>Elisabeth
+Förster&ndash;Nietzche</b> hiljattain on julkaissut.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien25.jpg" alt="Alexander Herzen."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Alexander Herzen.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Tietysti talon muotokuvakokoelmassa myöskin oli Alexander Herzenin kuva.
+Salin seinällä se riippui ja komea se oli katsella. Suuri ajattelija ja
+politikoitsija istui siinä pää kättä vasten nojattuna; leveä, korkea
+otsa, läpitunkeva katse, tuuhea pitkä tukka ja voimakas ruumiinrakennus
+tekivät mahtavan vaikutuksen. Tuli ajatelleeksi nuorta jalopeuraa, joka
+hetkeksi on asettunut levähtämään, mutta jo seuraavassa
+silmänräpäyksessä on valmis taisteluun.</p>
+
+<p>Pyynnöstäni kertoi Olga rouva hiukkasen isänsä viimeisistä vuosista ja
+kuolemasta, joka tapahtui v. 1870, vähää ennen ranskalais-saksalaisen
+sodan alkua. Hän oli kauan aikaa viettänyt kuljeksivaa elämää,
+oleskellut vuorotellen Sveitsissä, Lontoossa ja Parisissa. Juuri tähän
+aikaan hän oli saapunut Parisiin, vuokrannut siellä avaran huoneuston ja
+kutsunut lapsensa ja Malvida von Meysenbugin luokseen. Eräänä iltana
+palatessaan valtiollisesta kokouksesta, jossa hän oli puhunut, valittaa
+hän vilua, mutta on muuten hyvällä tuulella ja kertoo illan
+tapahtumista. Yöllä hän sairastuu keuhkotulehdukseen ja muutaman päivän
+perästä häntä ei ole enää. Hän oli silloin vielä täysissä voimissa,
+ainoastaan 58 vuoden vanha. Sanoma hänen kuolemastaan herättikin siksi
+suurta surua kaikissa edistyspiireissä, ja vapauden ystävät eri maista
+ja kansoista riensivät Parisiin saattaakseen häntä viimeiseen
+lepokammioon.</p>
+
+<p>Tuntui sangen omituiselta keskustella Olga Herzenin kanssa ajatellessa,
+että hän oli hamasta lapsuudestaan elänyt niissä piireissä, joiden
+mielipiteet ja toimet ovat painaneet leimansa kokonaisen aikakauden
+sivistykseen ja suuntaan. Isänsä kodissa hän oli nähnyt kaikki sen ajan
+etevimmät vapauden sankarit: <b>Pulszkyn</b>, <b>Louis Blancin</b>, <b>Ledru
+Rollinin</b>, <b>Orsinin</b>, <b>Garibaldin</b>, <b>Mazzinin</b>, <b>Turgenevin</b> y. m.
+Kasvatusäitinsä luona ollessaan hän joutui Richard Wagnerin piiriin ja
+myöhemmin hän oli tutustunut Nietzscheen, joka ihaili häntä siihen
+määrin, että pyysi häntä vaimokseen, tietämättä, että hän jo silloin oli
+kihloissa professori Monod&rsquo;n kanssa.</p>
+
+<p>Kansallisuutensa puolesta Olga Herzen myöskin antoi ajattelemisen
+aihetta. Syntyneenä venäläisistä vanhemmista, oli hänellä ollut
+saksalainen kasvatusäiti, lapsuutensa hän oli viettänyt Englannissa,
+ensi nuoruutensa Italiassa ja oman kodin perustettuaan oli Ranska käynyt
+hänen olopaikakseen ja hänen lastensa synnyinmaaksi.</p>
+
+<p>Niin monenmoiset vaihdokset ja vaikuttimet olisivat ehkä vaikuttaneet
+pintapuoliseen luonteeseen epäterveellisesti, mutta Olga Herzen oli
+niiden kautta vain syventynyt ja rikastunut. Oleskelu eri maissa ja eri
+kansallisuuksien keskuudessa oli opettanut häntä ymmärtämään ja
+kunnioittamaan ihmiselämää kaikissa sen eri muodoissa, se oli
+puhdistanut ja vapauttanut hänet natsionalismista ja
+kansallisuusturhuudesta, sekä opettanut häntä puolueettomasti seuraamaan
+ja arvostelemaan tapahtumia ja pyrintöjä. Tunsi koko ajan, että saattoi
+ottaa minkä kysymyksen tahansa keskustelun alaiseksi, ilman että se
+häntä hämmästyttäisi, loukkaisi tai pelottaisi. Ja siksi kuluivatkin
+tunnit kuin siivillä lentäen hänen seurassaan ja hänen herttaisen
+perheensä keskuudessa, jonka jäseniin minä illan kuluessa myöskin
+tutustuin.</p>
+
+<p>Jokunen päivä myöhemmin tuli Olga Herzeniltä kirje, jossa hän kutsui
+minut luokseen päivällisille, jotta saisin nähdä nekin perheenjäsenet,
+jotka eivät ensi käynnilläni olleet kotosalla. Silloin syventyivät
+kaikki edellisellä kerralla saamani vaikutelmat ja nuo Göthen sanat:
+&rdquo;Die Stätte wo ein grosser Geist gelebt, sind eingeweiht für immer&rdquo;
+soivat yhä uudelleen korvissani. Olihan koko koti suurien henkien
+muistolle vihitty. Heidän vaikutuksensa siellä kaikkialla tuntui, heidän
+henkensä puhui siellä voimakasta kieltään, he elivät siellä sen
+asukkaiden sydämissä.</p>
+
+<p>Minä tunsin, että tähän kotiin tutustuminen oli antanut minulle paljon,
+vielä enemmän kuin sinne mennessäni olin rohjennut toivoakaan. Ei siinä
+kyllin, että Malvida von Meysenbugin kuvaan oli liittynyt monta
+miellyttävää lisäpiirrettä, olin myöskin nähnyt, että ne siteet, jotka
+yhdistivät kasvatusäidin ja kasvattityttären toisiinsa, olivat vielä
+hellemmät ja lujemmat todellisuudessa kuin konsanaan Malvida von
+Meysenbugin &rdquo;Muistelmissa&rdquo;.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="6">CATHERINE BRESCHKOVSKI.</a></h2>
+
+<h2>Venäjän vallankumouksen äiti.</h2></center>
+
+
+<p>Oli kevättalvi 1907. Me täällä Suomessa olimme vielä suhteellisesti
+vapaita suurlakkomme jälkeen, mutta Venäjällä oli ohjakset jo pantu
+hyvin tiukalle. Silloin moni heidän vapaudentaistelijoistaan pakeni
+Suomen puolelle, saadakseen olla rauhassa ja tehdä työtä yhä edelleen.
+Mutta venäläiset viranomaiset saivat sen hyvinkin pian tietää ja
+rupesivat pitämään heitä ankarasti silmällä sekä ottamaan selkoa heidän
+olinpaikoistaan. Etusijassa epäiltiin meillä aina niitä perheitä ja
+ihmisiä, jotka olivat tunnetut radikaaleiksi ja venäläisen pakkovallan
+vastustajiksi. Vähitellen oli hyvin vaikea sijoittaa näitä ahdistettuja,
+sillä useimmissa kodeissa oltiin pelonalaisia. Kun siskoni kuuli tästä,
+tarjoutui hän antamaan turvapaikan jollekin pakolaiselle, ja niin
+»vallankumouksen äiti» joutui meille ja oli sitten useampia viikkoja.
+Olin ollut esitelmämatkoilla kun tämä tapahtui ja palatessani
+kuiskailtiin minulle, että meillä asui eräs vanha rouva, jonka
+venäläinen hallitus ennen muita olisi tahtonut saada käsiinsä.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien26.jpg" alt="Catherine Breschkovski."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Catherine Breschkovski.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p><b>Catherine Breschkovski</b> oli silloin siinä 60&ndash;70 välillä,
+harmaatukkainen ja monet kovat kokenut, mutta piirteet ja koko olento
+olivat vielä erittäin voimakkaat. Hän oli mitä yksinkertaisimmassa
+puvussa &ndash; suora villahame ja suora röijy &ndash; jonkalaista kaikkein
+vaatimattomimmat emännät maalla käyttävät. Mutta liikkeet olivat
+erittäin sulavat, ryhti aivan ruhtinaallinen.</p>
+
+<p>Hän puhui auttavasti saksaa ja sujuvata, kaunista ranskaa. Se oli ollut
+hänen puhekielensä lapsuudesta alkaen, kuten kaikkien venäläisten
+ylimyshenkilöiden siihen aikaan. Sillä Catherine Breschkovski oli
+kotoisin, kuten niin moni muukin noista Venäjän vapaudentaistelijoista,
+kaikkein ylhäisimmistä piireistä. Hänen vanhemmillaan oli ollut suuri
+maakartano, johon tietysti kuului sadoittain maaorjia, mutta jo silloin
+oli erilaisuus oloissa ja näiden ihmisten riippuva asema pikku
+Catherinea hirveästi loukannut; ja tuo raamatun käsky, että kellä on
+kaksi hametta, antakoon pois toisen, oli tehnyt sellaisen vaikutuksen
+häneen, että hän aina, äitinsä kauhuksi, tahtoi sen toteuttaa.</p>
+
+<p>Hän meni nuorena naimisiin ja olisi voinut jäädä kotiinsa ja sen
+rauhaisan katon alla nauttia onnestaan, kuten moni muukin, mutta sen
+sijaan hän koko ajan suunnitteli kansansa kohottamista, perusti kouluja,
+kirjastoja y. m. Pian hän kuitenkin huomasi, että se ei riittänyt.
+Kansalle täytyi myöskin puhua orjan kahleiden päältään heittämisestä ja
+Venäjän itsevallan taittamisesta. Tosin teki hän sen hyvin rauhallisesti
+ja vähitellen, mutta kuitenkin siinä tarkoituksessa, että saisi kansansa
+herätetyksi ja ajattelemaan. Vaan sitäpä juuri pidettiin niin
+vaarallisena ja niinpä Catherine Breschkovski monen muun vapauden
+ystävän kera vangittiin v. 1874 ja pantiin Pietari Paavalin
+linnoitukseen, jossa hän oli pakoitettu kitumaan neljä vuotta
+tuomiotansa odotellen. Se tuli vihdoinkin ja määräsi hänet viideksi
+vuodeksi pakkotyöhön.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien27.jpg" alt="Catherine Breschkovski nuorena."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Catherine Breschkovski nuorena.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Ennenkuin hänet vietiin rangaistuspaikalleen, allekirjoitti hän ynnä
+etevimmät niistä 193:sta, jotka samaan aikaan tuomittiin, erään
+manifestin, jota voipi pitää heidän valtiollisena testamenttinaan ja
+joka suuresti on vaikuttanut myöhempään vapausliikkeeseen. Siinä he
+m. m. sanoivat: &rdquo;Me tulemme aina olemaan nykyisen, isänmaatamme
+häpäisevän hallitusjärjestelmän vihollisia, järjestelmän, joka perustuu
+hirveään, työtätekevän väestön puristukseen joutilaan, irstailevan
+loisolijaluokan hyväksi ja joka valtiollisessa suhteessa jättää
+kansalaisten työn, hyvinvoinnin, vapauden, hengen ja kunnian
+virkamiesten mielivaltaisille ja edesvastuuttomille oikuille... Me
+kehoitamme vapauteen jääneitä toveriamme samalla tarmolla ja
+kahdenkertaisella rohkeudella astumaan sitä pyhitettyä päämäärää kohti,
+jonka edestä me jo olemme kestäneet joka lajia kidutusta ja jonka
+hyväksi me pidämme itsemme onnellisena taistelemaan ja kärsimään
+viimeiseen hengenvetoomme asti.&rdquo;</p>
+
+<p>Oltuaan kaksi vuotta pakkotyössä Karassa, vietiin rva Breschkovski
+kaikkein itäisimpään Siperiaan, Borgusin nimiseen seutuun. Siellä hän
+toverinsa Nikolai Tiutschevin kera pani toimeen ensimäisen pakoretkensä.
+Hirveiden kärsimysten jälkeen soisissa metsissä, joissa heidän oli
+kuljeksiminen ja piiloitteleminen viikkomääriä, joutuivat he kiinni
+siksi, että eräs alkuasukas, joka oli lupautunut opastamaan heitä,
+menikin heidät ilmiantamaan. Catherine Breschkovski, joka jo
+ensimäisessä oikeudenkäynnissä oli menettänyt aatelisarvonsa ja
+julistettu talonpoikaisvaimoksi, tuomittiin nyt hallinnollista tietä
+karkoitettavaksi sekä päälle päätteeksi piiskattavaksi. Mutta kun hänen
+toverinsa selittivät, että jos vain viranomaiset koettaisivatkin käydä
+häneen käsiksi kiinni, niin he tulisivat sen verisesti kostamaan,
+vaihdettiin nuo 25 piiskanlyöntiä yhtä monen kuukauden pakkotyöhön.
+Suoritettuaan tämän kolmatta vuotta kestävän pakkotyökautensa, pidettiin
+häntä vieläkin Siperiassa eri paikoissa, kuten Irkutskissa, Tomskissa ja
+Tobolskissa.</p>
+
+<p>Vihdoin hän v. 1897 pääsi karkaamaan ja palasi Venäjälle, missä hän heti
+jatkoi entiseen tapaansa. Valenimillä ja valepuvuissa hän taaskin rupesi
+toimimaan talonpoikien kesken ja havaitsi ilokseen, että maaperä nyt jo
+oli paljoa vastaanottavampi kuin parikymmentä vuotta sitten, jolloin hän
+viimeiseksi oli heidän keskuudessaan liikkunut. Silloin oli esim.
+kirjallisuuden levittäminen ollut jotenkin turha, kun ei kuitenkaan
+kukaan osannut sitä lukea, nyttemmin oli jo lukijoita joka kylässä.</p>
+
+<p>Catherine Breschkovskin toimeliaisuus vuodesta 1897 vuoteen 1907,
+jolloin hänet taaskin vangittiin, on mitä monipuolisin ja laajin. Hänen
+vaikutuksestaan syntyi erilaisia, salaisia organisatsioneja ja seuroja,
+hän matkusteli paikasta toiseen, oli ehtimiseen joutua viranomaisten
+kätyrien käsiin, mutta talonpojat ymmärsivät aivan ihmeellisesti
+suojella häntä.</p>
+
+<p>Kun Plehve v. 1902 suurien agraarilevottomuuksien jälkeen oli päättänyt
+panna kaikki voimat liikkeelle saadakseen Catherine Breschkovskin
+käsiinsä, matkusti hän, johtaakseen poliisin harhaan, ulkomaille ja
+toimi kaikkialla suuren aatteensa hyväksi. Yksin Amerikassakin hän kävi
+ja piti siellä venäläisen vallankumouksen hyväksi esitelmiä, jotka
+otettiin suurella mielihyvällä vastaan.</p>
+
+<p>Omituinen sattuma oli, että kun amerikatar, professori <b>Effie Danforth
+Mc Afee</b> muutamia vuosia sitten kävi Helsingissä luonani, kertoi hän,
+puhuessamme venäläisistä, että hän tunsi oikeastaan vain yhden venakon,
+Catherine Breschkovskin, joka oli asunut hänen kodissaan Amerikassa
+oleskellessaan.</p>
+
+<p>&ndash; Ja meillä hän myöskin on asunut, huudahdin minä ja sitten me yhdessä
+johdimme mieleemme piirteitä hänen luonteestaan.</p>
+
+<p>Häntä esim. kiusasi sanomattomasti ajatus, että toisella oli yltäkyllin,
+silloin kun toinen kärsi puutetta. Meillä ollessaankin hän ei mitenkään
+tahtonut syödä muuta kuin jauhopuuroa ja veteen keitettyä kaurapuuroa,
+&rdquo;kun niin monet hänen maalaisistaan juuri siihen aikaan näkivät nälkää&rdquo;.
+Yleensä hän oli niin kerrassaan väliäpitämätön kaiken maallisen &rdquo;hyvän&rdquo;
+suhteen, etten ole siinä suhteessa nähnyt hänen vertaistaan. Hän ei
+omistanut mitään, eikä hän tahtonutkaan mitään, ei ollut sellaista
+esinettä tai tavaraa, jota hän olisi halunnut tai toivonut. Ei hänellä
+koskaan ollut rahoja, ja jos niitä hänelle antoi, lahjoitti hän ne heti
+puutteessa oleville.</p>
+
+<p>Toisaalta oli kyllä niin, että ne ihmiset, jotka ymmärsivät hänen työnsä
+suuruuden ja epäitsekkyyden, aina olivat valmiit häntä tukemaan. Hänelle
+annettiin ilmaiset asunnot, kun hänen vaatteensa menivät repaleiksi,
+hankittiin uusia, kun hänen piti matkustaa, ostettiin hänelle
+rautatieliput j. n. e. Hänellä oli ystäviä ja ihailijoita ympäri
+maailmaa, Venäjältä alkaen Amerikaan asti.</p>
+
+<p>Rva B. olisi voinut käyttää hyväkseen tätä ihmisten vieraanvaraisuutta
+ja anteliaisuutta aivan loppumattomiin, mutta hän oli päinvastoin niin
+arka, ettei ottanut vastaan kuin kaikkein välttämättömimpiä
+tarve-esineitä. Kun hän kuuli, että joku hänelle annettu vaatekappale
+esim. oli maksanut paljon, niin ei mikään voima maailmassa saanut häntä
+sitä vastaanottamaan. Siksi ystävät pian keksivätkin sen, että salasivat
+kaikki hinnat, kun hankkivat hänelle lämpimiä talvivaatteita y. m.</p>
+
+<p>Enimmäkseen hän aina kirjoitti meillä ollessaan, ja sillä välillä hänen
+luonaan kävi venäläisiä aatetoveria: kaikenlaisia nuoria miehiä ja
+naisia. Väliin niitä juoksi liiaksikin, niin että vanhus hiukan väsyi.
+Kuulin hänen joskus sanovan, että se tai se oli &rdquo;niin lapsellinen ja
+naiivi&rdquo;. Samaa vikaa oli muuten juuri hänessä itsessäkin meidän silmillä
+katsottuna. Niin pian kun tuli kysymys Venäjän kansasta ja sen
+vapautumisesta, ei hän empinyt eikä epäillyt. Siihen hän luotti kuin
+evankeliumiin. Kun se vain sai tsaarivallan poistettua, niin se kyllä
+osasi asiansa järjestää. Kansan tahto oli hänestä pyhä, erittäinkin
+Venäjän kansan, sillä se oli rajattoman hyvä ja taipuisa.</p>
+
+<p>Juuri samalla tavalla olin kuullut kaikkien noiden Sveitsin
+yliopistoissa opiskelevien venäläisten puhuvan ja pitänyt sitä aina niin
+mahdottoman lapsellisena sekä huomauttanutkin siitä. Niin tein nytkin,
+mutta ei mikään maailmassa voinut järkyttää rva B:n vakaumusta. Juuri se
+suuri usko pitikin häntä yllä ja antoi hänelle yhtämittaa uusia
+työvoimia.</p>
+
+<p>Kumma kyllä ei kukaan &ndash; Catherine Breschkovskin lähempää tuttavapiiriä
+lukuunottamatta &ndash; saanut selkoa siitä että hän asui meillä. Koko
+talonväki osasi pitää sen aivan salassa. Muistan miten meidän
+talousapulaisemmekin vastasi äreästi eräälle, joka kysyi telefoonissa
+&rdquo;sitä vanhaa rouvaa&rdquo;: &rdquo;Ei täällä mitään vanhoja rouvia asu&rdquo;. Rva B. kävi
+kyllä joskus ulkona, mutta silloin hänellä aina oli musta, tiheä harso
+kasvoillaan ja kun meillä joskus oli vieraita, esitettiin hänet nimellä
+rva Braun Brüsselistä.</p>
+
+<p>Hänen täkäläiset ystävänsä kehoittivat häntä lämpimästi jäämään tänne,
+tai vieläkin paremmin matkustamaan Englantiin ja asettumaan sinne
+rikkaan elämänsä muistelmia kirjoittamaan, mutta se oli kaikki suotta.
+Hän tahtoi jälleen palata maahansa vaikuttaakseen siellä ja lähti
+talonpoikaisnaisen asussa täältä, mutta tunnettiin, otettiin kiinni ja
+suljettiin taaskin Pietari Paavalin linnoitukseen, jossa sai istua kolme
+vuotta kuin elävältä haudattuna.</p>
+
+<p>Kun hänen asiansa vihdoinkin otettiin esille, pelkäsi jo moni hänen
+ystävistään, että kuolemanrangaistus tulisi hänen osakseen. Siitä hän
+tosin säästyi, mutta lähetettiin jälleen pakkotyöhön Siperiaan, jossa
+hän oli yhtämittaa, kunnes vallankumous, se vallankumous, josta hän niin
+suurella varmuudella aina puhui ja johon hän niin horjumattomasti uskoi,
+tuli ja katkasi hänen kahleensa.</p>
+
+<p>Siperiassa ollessaan kirjoitti hän eräälle täkäläiselle ystävälleen ja
+kertoi hiukan elämästään siellä.</p>
+
+<p>&rdquo;Kaksi kuukautta olen jo ollut täällä ja sinä aikana usein ajatellut
+teitä, rakas ystävä, teidän ympäristöänne ja koko teidän kaunista
+isänmaatanne, joka on niin vieraanvarainen ja sivistynyt. Ei voi
+kuvitella suurempaa vastakohtaa kuin teidän Suomenne ja ne melkein
+autiot seudut, joissa nykyään elelen.</p>
+
+<p>&rdquo;Oleskeluni Pietari Paavalin linnoituksessa heikensi terveyteni
+tuntuvasti ja minä olin jo sangen sairas, mutta nyt kun taas saan
+hengittää raitista ilmaa ja hiukan liikkua, olen jo paljon parempi.
+Nykyään minua eniten vaivaa poliisin alituinen, minuun kohdistuva
+valvonta ja vakoileminen, jota jatkuu yöt ja päivät. Aina nuo hirveät
+olennot ympäröivät pientä asuntoani, eivätkä häikäile painaa naamojaan
+ikkunoitani vasten, oli sitten mikä aika vuorokautta tahansa, selittäen,
+että heidät on määrätty joka kahden tunnin päästä ottamaan selkoa olenko
+vielä paikallani.&rdquo;</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien28.jpg" alt="Catherine Breschkovskin mökki Siperiassa."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Catherine Breschkovskin mökki Siperiassa.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Alkuosa kirjettä on päivätty lokakuun 5 p. Kun hän taaskin tarttuu
+kynään on marraskuun 9 p. ja silloin hän kirjoittaa:</p>
+
+<p>&rdquo;Tänään on oikein pureva pakkanen. Musteeni on jäätynyt ja jalkani ovat
+miltei jähmettyneet ja liikkumattomat, mutta kun minä tästä teen tulen
+pieneen uuniini, käy kaikki taas varsin hyvin. Talvi ei vielä
+toistaiseksi ole ollut kylmä tänä vuonna, meillä kun on ollut vain 33°
+pakkasta, joka ei merkitse mitään tässä maassa. Mutta tämä onkin vain
+alkua, sillä seuraavina kuukausina odotetaan täällä 45, 50, ja 55°,
+toisin sanoen sellaista pakkasta, etten minä ollenkaan silloin voi astua
+ulos majastani. Kyllä minä olisin voinut saada paremmankin asunnon,
+mutta kun poliisi häiritsee kaikkia talon asukkaita tullessaan minua
+alituisesti katsomaan, oli minusta parempi asua aivan erikseen olevassa
+mökissä, niin että vakoojat muita häiritsemättä voivat liikkua sen
+ympärillä mielin määrin, pitäessään minua silmällä. Silloin minä yksin
+vain kärsin.</p>
+
+<p>&rdquo;Minun vieraani, joita ei ole paljon, mutta jotka käyvät sen useimmin
+(he tahtovat auttaa minua taloustoimissa) ovat juuri saman valvonnan
+alaisia, ja jokaiselta kysytään tarkkaan mistä hän tulee, ken hän on,
+mitä hän tekee j. n. e. Se on eräänlaisessa vankilassa elämistä ja tähän
+tulee vielä lisää, että koko Kyrenski on saarella, jota mahtava
+Lena-joki ja kaunis Kyrenga ympäröivät, sekä niin pieni, että vain
+muutamat ahtaat kadut saavat siinä sijansa. Mitä kävelypaikkoihin tulee,
+ei niitä juuri täällä ole liikenemään. Täytyy mennä joen poikki
+ennenkuin pääsee metsään ja vuorille, mutta kun en minä, ilman
+viranomaisten lupaa, ole oikeutettu sitä tekemään, enkä liioin ole
+halukas heidän puoleensa kääntymään, olen kytketty tähän paikkaan ja
+kävelymahdollisuuteni hyvin rajoitetut. &ndash; Mutta en minä tahdo valittaa,
+sillä kohtalo on korvannut tämän puutteen siten, että se on antanut
+minulle hyviä, uskollisia ystäviä, jotka pitävät huolta minun
+hyvinvoinnistani niin pitkälle kuin sitä suinkin sallitaan.</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta siitä huolimatta en minä ole rauhallinen enkä onnellinen, sillä
+minä näen, tai paremmin sanoen tunnen, että täällä, näillä rajattomilla
+autioilla, on sellainen joukko ihmisiä, jotka kärsivät ja valittavat
+siksi, että ovat tykkänään eroitetut sivistyneestä maailmasta ja
+kaikesta mahdollisuudesta ansaita leipänsä. Minä mietiskelen yhtenään
+miten voisin lohduttaa ja lieventää näiden nuorten ihmisten kovaa
+kohtaloa. Mahdotonta on riittää pitkien matkojen päähän, mutta kun olen
+tilaisuudessa lohduttamaan ja avustamaan, olkoonpa vaikka kuinkakin
+vähän, ruumiillisesti ja henkisesti nälkiintyneitä, niin se ja tekee
+elämäni vähemmän yksitoikkoiseksi ja tyhjäksi.</p>
+
+<p>&rdquo;Täällä on Venäjän kaikilta kulmilta karkoitettuja, jotka elävät
+hajallaan niin laajalla alueella kuin koko Ranska, mutta he eivät ole
+tilaisuudessa liikkumaan, eikä liioin sellaiseen tehtävään antautumaan,
+johon ovat itsensä kehittäneet. Ei ainoastaan tiedemiehen ole mahdoton
+saada täällä työtä, vaan myöskin tavallisen käsityöläisen, sillä ihmiset
+elävät niin kaukana toisistaan. Ainoa, joka silloin jääpi hengen
+pitimeksi, on metsästys ja kalastus, kaksi elinkeinoa, joita voi
+harjoittaa muutamina kesäkuukausina; loppu osan vuotta vallitsee niin
+ankara pakkanen, etteivät alkuasukkaatkaan mielellään jätä mökkejään.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien29.jpg" alt="Catherine Breschkovski vanhana."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Catherine Breschkovski vanhana.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>&rdquo;Tänään me saimme tänne uutisen kreivi Tolstoin kuolemasta. Siinä
+ihanteellinen sielu, joka meiltä nyt on otettu. Onneksi hän on jättänyt
+niin rikkaan henkisen perinnön, että siitä riittää hänen jälkeen
+tulevaisilleen pitkiksi ajoiksi. Arvattavasti kaikki maailman
+sanomalehdet nyt puhuvat hänestä. &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash;</p>
+
+<p>&rdquo;Hirveä pakkanen on tehnyt minut hiukan hermostuneeksi, mutta tahdon
+kuitenkin lähettää tämän kirjeen, jotta tietäisitte, että elän ja että
+sydämeni on sama kuin ennen. Ei vuodet eikä etäisyys voi minua muuttaa,
+minun ystävyyteni ja tunteeni elävät ja kuolevat minun kanssani.</p>
+
+<p>&ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash;</p>
+
+<p>&rdquo;Olkaa rauhallinen minun suhteeni, olen niin tottunut vihollisteni
+vainoon, ettei mikään minua enää hämmästytä, eikä tuota minulle surua.
+Ainoa, jota pelkään, on olla vasten tahtoani syynä muiden
+onnettomuuksiin.&rdquo;</p>
+
+<p>&ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash; &ndash;</p>
+
+<p>Kesällä v. 1917, jolloin hän jo oli päässyt takaisin Pietariin, oli eräs
+suomalainen tavannut hänet siellä ja toi meille häneltä terveisiä.
+Silloin hän vielä oli ollut reipas ja toivorikas. Mutta millainen
+mahtanee hänen mielialansa olla viime aikaisten kokemuksien jälkeen?</p>
+
+<p>Syksyllä 1918 levisi jo sellainen tieto, että hän oli kuollut, mutta se
+oli, kuten monet muutkin lehdissä kiertelevät uutiset, ennenaikainen,
+sillä v. 1919 hän jo ilmestyi Amerikassa. Kautta Siperian hän oli
+päässyt sinne pakenemaan ja aivan ylivoimaisia ponnistuksia sekin yritys
+oli kysynyt. Mutta ihmeellisesti hän taaskin siitä oli suoriutunut ja
+otettiin perille päästyään innostuksella vastaan. M. m. olivat
+sikäläiset vallankumoukselliset ainekset, ennenkaikkea ne, jotka
+luulevat bolschevismiä ja kommunismia jonkunlaiseksi onnen
+taikasauvaksi, valmistaneet tervetuliaisjuhlat hänen kunniakseen. Mutta
+Catherine Breschkovski vastasi hänelle pidettyyn tervehdyspuheeseen
+peittelemättä, että »bolschevismi on maailman suurin rikos» joka ei
+tietenkään miellyttänyt Amerikan salonkibolscheviikejä.</p>
+
+<p>Amerikasta oli rva B. antautunut Konstantinopolin kautta Odessaan ja
+kukapa tietää missä yhteydessä hänestä ensi kerralla saa kuulla, sillä
+hänen innostuksensa näkyy antavan hänelle loppumattomia voimia.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="7">KUULUISUUKSIEN KESKEN.</a></h2></center>
+
+
+<p>Vuotta ennen maailman sotaa olin venäläisen ystäväni Zenaida Maslovskin
+kera Aleksanteri III:n taidemuseossa Pietarissa ja nautin sanomattomasti
+siitä henkevästä tavasta, jolla hän esitti Venäjän nuorta taidetta.</p>
+
+<p>Yhtäkkiä hän sanoi: »Mutta meidän täytyy tästä mennä <b>Rjepinin</b> luo.
+Huomenna on keskiviikko ja silloin hänellä on vastaanotto. Otan nyt vain
+ensin selkoa siitä, ovatko he kotona, sillä näin keväisin he usein
+lähtevät ulkomaille. Ikävä olisi nimittäin mennä turhaan, Rjepin kun ei
+asukaan Pietarissa, vaan Suomen puolella, Kuokkalan asemalla.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Kauanko kestää matka sinne&rdquo;, kysäsin hiukan arkaillen, sillä minusta
+olivat jo matkat itse kaupungissa jotensakin aikaa ja voimia kuluttavat.</p>
+
+<p>&rdquo;Noin pari tuntia.&rdquo;</p>
+
+<p>Olihan siinä, mutta ei sitä auttanut ottaa lukuun, kun tarjoutui
+tilaisuus nähdä Venäjän kuuluisin taidemaalari ja hänen kotinsa.</p>
+
+<p>&rdquo;Sitä paitsi on rouva <b>Nordmann</b> hyvin huomattava henkilö&rdquo;, lisäsi
+Zenaida Maslovski.</p>
+
+<p>&rdquo;Kuka hän sitten on?&rdquo;</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien30.jpg" alt="Ilja Rjepin."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Ilja Rjepin.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>&rdquo;Hän on kirjailija ja Rjepinin hyvä ystävä. Asuu hänen kodissaan ja
+pitää huolta hänen taloudestaan. Hänellä on paljon uudistuspyrintöjä ja
+erittäinkin on palvelijakysymys ja yksinkertaisempiin elintapoihin
+pääseminen hänen pääharrastuksiaan, joiden eteen hän ahkerasti tekee
+propagandaa. Eikä hän ainoastaan puhu näistä asioista, vaan hän
+toteuttaa ne elämässäänkin. Oikeastaan pidän, että Rjepinin talossa on
+päästy tässä suhteessa paljoa pitemmälle kuin Tolstoin luona, jossa
+elämä ja teoriat eivät aina peittäneet toisiaan. Saattepa nähdä, että
+rva Nordmannin tuttavuus tulee tuottamaan teille paljon iloa.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Entä Rjepin itse?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;No hän on jo vanha, eikä haastele varsin paljon, sanoo vain tuon
+tuostakin, kun rva Nordmann esittää jotakin: &rdquo;Kuunnelkaa tarkkaan, hän
+puhuu viisaasti&rdquo;.</p>
+
+<p>Määrätyllä hetkellä olimme sitten suomalaisella rautatienasemalla,
+ostimme piletit Kuokkalaan ja istuuduimme junaan. Samassa astui pari
+muutakin henkilöä sisään. He tulivat heti erinomaisen ystävällisesti
+tervehtimään rouva Maslovskia ja sanoivat myöskin olevansa matkalla
+Rjepinin luo.</p>
+
+<p>&rdquo;Te ette voi aavistaa kuinka intressanttia ihmisiä nuo molemmat ovat&rdquo;,
+kuiskasi rouva M. minulle.</p>
+
+<p>Sen olin jo ehtinyt panna merkille, että toinen heistä, joka edusti
+vahvempaa sukupuolta, oli niin henkevän ja herttaisen näköinen, että
+vain Venäjällä ja joskus Englannissa tapaa sellaisia miestyyppejä. Minun
+keskusteluni hänen kanssaan supistui tosin jotenkin vähään, sillä hän
+sanoi olevansa tottumaton puhumaan Europan kulttuurikieliä, mutta sen
+paremmin olin tilaisuudessa tarkastamaan sitä pohjatonta hyvyyden
+ilmettä, joka kuvastui hänen kasvoillaan. Hänen toverinsa sitävastoin,
+joka kuului heikompaan sukupuoleen, oli hyvinkin kieliä taitava ja
+keskusteli vilkkaasti ja innokkaasti rva M:n ja minun kanssani.</p>
+
+<p>Kuokkalan asemalla oli pitkä rivi ajureita, sillä he tiesivät, että &rdquo;nyt
+ne vieraat Rjepinin luo tulevat&rdquo;, ja hyvin tuntui mukavalta, kun taas
+kerran osasi puhuakin ajurien kanssa, sopia heidän kanssaan sekä
+hinnasta että noutamisajasta.</p>
+
+<p>Ajellessamme kertoi rva M. minulle sitten junassa tapaamamme parin
+historian. Mies, jonka nimi oli Morosov, oli kerran ollut mukana eräässä
+valtiollisessa pommijutussa, joka oli niin vakavaa laatua, että kaikki
+muut osanottajat hirtettiin, mutta hänet säästettiin nuoruutensa takia,
+sillä hän oli silloin vasta oppilas polyteknikossa. Sen sijaan hänet
+tuomittiin 40-vuotiseen vankeuteen, joka sittemmin hiukan lyhennettiin,
+mutta kuitenkin voi sanoa, että hän nuorukaisesta oli astunut miehuuden
+keski-ikään, ennenkuin hän jokunen vuosi takaperin pääsi vankilasta,
+ollen jo silloin yli 50-vuotias. Tätä vankila-aikaansa hän ei ainoastaan
+kestänyt hyvin, vaan vieläpä käytti sitä tieteellisen teoksen
+luomiseenkin, johon Uusi Testamentti, varsinkin Johanneksen
+ilmestyskirja &ndash; ainoa teos, joka hänelle ensi vuosina annettiin
+luettavaksi &ndash; oli antanut aihetta.</p>
+
+<p>Hänen vankilasta päästessään oli juuri lokakuun vallankumoukselliset
+päivät. Hän liittyi heti mielenosoituskulkueeseen ja joutui poliisin
+käsiin sen nuoren naisen kera, joka nyt oli hänen vaimonsa. Tämä oli
+kenraalin tytär, etevä pianisti ja hienosti sivistynyt.</p>
+
+<p>Näitä asioita keskustellessamme olimme jo tulleet Rjepinin huvilalle,
+joka tuntui hyvin monimutkaiselta ja omituiselta, siinä kun oli sekä
+lasipeitteiset verannat että avoimet kuistit, kaksikerroksinen keskus ja
+matalammat sivut, puuleikkaukset ja koristeet. Heti eteisen ovella
+seisoi venäjän ja englannin kielellä: &rdquo;Ole hyvä, äläkä tupakoi&rdquo;, joka
+määräys minua erityisesti ilahutti, sillä jos kaikki senkin päivän
+vieraat, kaikki ne nuoret maalarit, taidearvostelijat ja muut olisivat
+ruvenneet siellä polttamaan, niin oleskelu huvilan suhteellisen pienissä
+huoneissa olisi käynyt, minulle kumminkin, aivan sietämättömäksi.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien31.jpg" alt="Rjepinin huvila Kuokkalassa."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Rjepinin huvila Kuokkalassa.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Ensimäiseksi tuli vastaamme talon emäntä, Natalie Nordmann. Hän oli
+ihmeen luonnollinen ja herttainen, kertoi olevansa puoleksi suomalainen,
+syntyisin Haminasta ja samaa sukua kuin meikäläiset Nordmannit. Kun
+tiedustelin, osasiko hän meidän kieliämme, sanoi hän hyvin pehmoisesti
+ja sievästi: &rdquo;Jag kan tala en smula svenska&rdquo; (minä osaan puhua hiukan
+ruotsia). Venäläinen äiti, venäläinen kasvatus ja oleskelu Venäjällä,
+missä hänen isänsä oli amiraali, ei ollut edistänyt meikäläisten kielien
+oppimista, mutta lämmin Suomen ystävä hän kaikessa oli. Oli hiljattain
+esiintynyt eräässä juhlassakin suomalaisessa kansallispuvussa, jonka
+paki parhaastaan hankki itselleen Haminasta.</p>
+
+<p>Hänen puheensa oli niin korutonta ja ystävällistä, että tuntui heti
+siltä kuin olisimme tunteneet toisemme jo monta vuotta, ja kun sitten
+palvelija tuli sisään, ja rva N. esitti hänet, huomauttaen että
+palvelijat heidän talossaan olivat ystäviä, joille annettiin kättä, niin
+käsitin taas uudelleen miten kodin henki kuitenkin kokonaan riippuu
+naisesta. Näin olisi kai Tolstoikin tahtonut järjestää kotinsa, mutta ei
+voinut, kun vaimo pani vastaan.</p>
+
+<p>Palvelijoita tässä kodissa ei liioin käytetty minkäänmoiseen vieraiden
+&rdquo;passaamiseen&rdquo;, vaan kukin sai auttaa itseään.</p>
+
+<p>Eteistä läheisessä huoneessa, jossa oli tummanpunaiseksi maalatut
+huonekalut ja paljon intressanttia muistoesineitä ja koristekaluja, muun
+muassa kuuluisien henkilöiden muotokuvista muodostettu friisi lähellä
+katonrajaa, oli nurkassa kiehuva teekeittiö kuppineen, ja keskellä
+lattiaa olevalla pitkällä pöydällä leivoksia, kakkuja, makeisia ja
+hunajaa.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien32.jpg" alt="Natalie Nordmann."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Natalie Nordmann.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Kaikki vieraat tunsivat talon tavat, menivät kukin itselleen teetä
+ottamaan ja istuutuivat pöydän ääreen, jonka molempiin päihin
+haltijaväki asettui. Tuskin tarvitsee huomauttaa, että keskustelu alusta
+pitäen oli vilkasta, sillä onhan tuo suuri puhetulva oikein aito
+venäläinen ominaisuus. Rjepin itse ei aluksi ottanut siihen paljonkaan
+osaa, mutta sitten joku mainitsi naisten äänioikeuden ja toinen jotakin
+suffragettien moitittavasta esiintymisestä. Ja nyt se alkoi. Nuorukaisen
+hehkulla ja innostuksella heittäytyi tämä Venäjän suuri poika taisteluun
+suffragettien puolesta. Hän piti kerrassaan tulisen puolustusesitelmän
+ja selitti, ettei hän ymmärtänyt, kuinka miehet kehtasivat heitä
+moittia, he kun itse olivat panneet toimeen kaikki veriset
+vallankumoukset, sodat ja julmuudet maailman alusta asti. Ja siinä hän
+esitti kuulijoilleen kappaleen Ranskan vallankumoushistoriaa niin
+vilkkaasti ja elävästi, että hänen kaunis, aallokas tukkansa heilahteli,
+kasvot säihkyivät ja kädet tekivät suuria liikkeitä. Se nuori
+taidearvostelija, joka oli aloittanut hyökkäyksen, koetti puolustaa
+kantaansa, mutta Rjepinin hehkun rinnalla ei hänen sanoillaan ollut
+mitään voimaa.</p>
+
+<p>&rdquo;Rjepin on aina, hamasta nuoruudestaan ollut suuri vapauden ihailija ja
+vapausliikkeiden innokas puoltaja&rdquo;, kuiskasi vierustoverini. &rdquo;Hänen
+viimeinen suuri taulunsa kuvaa sitä hetkeä, jolloin lokakuun manifesti
+luetaan torilla ja innostunut kansa huutaen, hurraten ja lakkejaan
+heiluttaen kuuntelee tätä vapauden sanomaa. Saattepa sitten nähdä sen
+Rjepinin ateljeessa.&rdquo;</p>
+
+<p>Ja sinne me teenjuonnin jälkeen kaikki menimmekin. Se oli
+yläkerroksessa, kattovalolla varustettu ja täynnä tauluja, harjoitelmia,
+veistokuvia, kuvakudoksia, esirippuja, koriste-esineitä, siellä oli
+sanalla sanoen niin paljon, että olisi kestänyt tuntikausia tutkia sitä
+perusteellisesti.</p>
+
+<p>Tuolit asetettiin puoliympyrään, seurue istumaan ja nyt eräs vieraista,
+nuori venäläinen talonpoika, rupesi näyttämään mukana tuotuja taulujaan
+Rjepinille. Niitä oli vähintäin parikymmentä kappaletta, kaikki noin
+metrin pituisia, 75 cm. korkuisia, ja jokaiseen hänen oman kylänsä
+asukkaat ja tapahtumat olivat antaneet aihetta. Lapset ja aikuiset,
+joulunvietot ja markkinat, sienienpoiminnat ja ajoretket, kaikki siellä
+oli ja sitä paitsi muutamat kansansadut kuvitettuina. Kun ottaa
+huomioon, ettei nuori mies milloinkaan ollut saanut opastusta
+maalaustaiteessa, eikä nähnyt muuta kuin omat kotinurkkansa, täytyy
+sanoa, että tässä oli edustettuna sekä kyläkulttuuri että kansanhenki.
+Kuvattujen kasvot osoittivat samaa hartautta ja yksinkertaisuutta, jota
+näkee keskiajan kirkkomaalauksissa, ja nuo räikeät ilonilmaukset taas,
+esim. tanssiaisissa, lähenivät jo paljon vanhojen hollantilaisten
+kermessoja. Nuori mies oli kovin kiihoittunut näitä henkensä luomia
+näytellessään, punaiset täplät paloivat hänen poskillaan ja hänen
+liikkeensä olivat hermostuneet.</p>
+
+<p>Vielä hänellä oli mukanaan kokoelma savesta muovattuja ja maalattuja
+nukkejakin, osaksi hänen mielikuvituksensa luomissa verhoissa, osaksi
+kansallispuvuissa.</p>
+
+<p>Rjepin oli nähtävästi hyvin huvitettu kaikesta tästä.</p>
+
+<p>Hän nousi usein ylös niitä esitettäessä, rupesi siirtelemään
+uuninreunalla olevia koriste-esineitä pois ja asetti nämä savikuvat
+omakätisesti sinne riviin seisomaan.</p>
+
+<p>Joku huomautti, että ne olisi pitänyt lähettää Pietarin
+Käsiteollisuusnäyttelyyn, siellä olisivat varmaan menneet kaupaksikin.</p>
+
+<p>Mutta nuori mies selitti, ettei hän tahtonut ainoastakaan luopua, ei
+savikuvistaan eikä tauluistaan, nehän olivat osa hänestä itsestään,
+hänen omia lapsiaan, kuinka hän voisi ne myydä.</p>
+
+<p>Kello oli jo joutunut ja päivällishetki läheni. Mutta sitä ennen
+ehdotettiin kävelyretkeä puutarhaan, joka kesäiseen aikaan mahtaa olla
+tavattoman herttainen lammikkoineen, kanavineen ja huvihuoneineen. Nyt
+olivat puut vielä jotenkin alastomat ja ilma sitäpaitsi kolkko.</p>
+
+<p>Kiertäessämme huvilaa näimme eräässä ulkonevassa, monella ikkunalla
+varustetussa osassa rouva Nordmannin ja Rjepinin rintakuvat. Edellinen
+varsinkin oli erinomaisen kaunis ja elävä, terracotta väriseksi maalattu
+ja niin asetettu, että sen näki joka puolelta.</p>
+
+<p>&rdquo;Kukahan sen on tehnyt?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Rjepin itse&rdquo;, vastattiin, &rdquo;hän on nimittäin myöskin taitava
+kuvanveistäjä.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Olemme määränneet, että tämä huvila kuolemamme jälkeen on oleva museo
+ja antaneet sille nimeksi <b>Penaattien talo</b>, ja nämä penaatit olemme me,
+sen entiset asukkaat.&rdquo;</p>
+
+<p>Näin puhui rva Nordmann näyttäessään minulle omaa huonettaan ja
+teoksiaan. Niitä oli monta ja muun muassa eräs, jossa hän kuvaa rikkaan,
+monivaiheisen elämänsä tapahtumia &ndash; hän oli esim. nuorena tyttönä
+karannut kodistaan Amerikaan &ndash; ja jonka Rjepin oli kuvittanut.</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta nyt on jo aika siirtyä ruokasaliin&rdquo;, huomautti hän, &rdquo;sitä ennen
+valitsemme vain presidentin ja hänen täytyy pitää ensimäinen puhe
+pöydässä, niin vaatii tapa Penaattien talossa.&rdquo;</p>
+
+<p>Paperiliput otettiin esille ja kaikki kirjoittamaan jonkun läsnäolevan
+nimen, jonka jälkeen prof. Rjepin itse jakoi ne asianomaisille. Aluksi
+sai taidearvostelija ääniä, sitten tuli vankilassa olleen vuoro ja
+lopulta minäkin rupesin niitä saamaan, mutta laskettaessa oli minulla
+kuitenkin onneksi yksi vähemmän kuin edellisellä.</p>
+
+<p>Erään soittokoneen iloisten sävelten kaikuessa astuimme ruokasaliin,
+joka oli suurin kaikista huoneista. Sen peräseinällä oli Rjepinin
+maalaamia komeita muotokuvia, &ndash; arvatenkin talon läheisimpien ystävien,
+koska siellä oli pari kuvaa rva Nordmannistakin; eräässä kolkassa oli
+flygeli-piano ja sen yläpuolella seinällä oli niin paljon
+laakeriseppeleitä leveine nauhoineen ja kirjoituksineen, että siitä
+olisi tullut monet kantamukset, ja lattialla seisoi suuri, pyöreä,
+katettu pöytä.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien33.jpg" alt="Osa Rjepinin ruokasalia, jossa näkee hänen maalauksiaan ja suuren pyöreän pöydän pyörivine keskuksineen."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Osa Rjepinin ruokasalia, jossa näkee hänen maalauksiaan<br>ja suuren
+pyöreän pöydän pyörivine keskuksineen.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Kukin valitsi itse paikkansa ja pöytätoverinsa, talon palvelijat
+asettuivat istumaan kuten kaikki muutkin, ja nyt olin varsin utelias
+näkemään, kuinka tarjoileminen pöydässä oli järjestetty. Se oli
+ratkaistu varsin käytännöllisesti. Suuren pyöreän pöydän keskusta oli
+irtonainen ja kiertävä aivan kuin automaatin voileipäpyörylät. Ja kuten
+näissä on metallinuput, joihin voi käydä kiinni niitä pyörittäessä, oli
+tässäkin aina vähän matkan päässä metallihaka, jonka avulla sai sen
+suuren pyöreän pöydänlevyn liikkeeseen. Ruoka oli yksinomaan kasviksista
+valmistettua ja enimmäkseen keittämätöntä. Oli kurkkuja, sieniä,
+hienoksi leikattuja kaalinkupuja ja kaikenmoisia vihannessekoituksia,
+sekä paljon hedelmiä, kuten apelsiineja, omenoita, banaaneja, luumuja,
+pähkinöitä, ananasta j. n. e. Ja lopuksi mustaa kahvia.</p>
+
+<p>Saattaapa olla, että oli vielä muitakin herkkuja, mutta itse ruoka oli
+toki sellainen sivuseikka, ettei sitä juuri ehtinyt ajatella. Keskustelu
+ja puheet, hyvä tuuli ja hilpeä mieliala oli näiden harvinaisten
+päivällisten pääviehätys.</p>
+
+<p>Presidentin täytyi sopimuksen mukaan pitää ensimäinen puhe, jonka hän
+omisti minulle, tai paremmin sanoen niille aatteille, joita hän luuli
+tietävänsä minun harrastavan. Sitten seurasi Rjepinin lennokas puhe
+Suomelle, joka päättyi siihen, että hän toivoi vapauden päivän pian
+koittavan sekä meille että heille. &ndash; Alexander Herzen mainitsee
+itsestään jossain hiukan pilkallisesti, että hän oli 40-vuotias
+nuorukainen, mutta Rjepinistä voi täydellä syyllä sanoa, että hän oli
+70-vuotias nuorukainen, sillä sellaista tulta tapaa tavallisesti vain
+aivan nuorissa. Puhe herätti tavatonta innostusta. Käsiä taputettiin,
+maljoja juotiin, hyvä-huutoja kajahutettiin.</p>
+
+<p>&rdquo;Nyt on Teidän vuoronne vastata&rdquo;, selitti vierustoverini. Sen aavistin
+itsekin ja sain, sen tehtyäni, taas uudestaan todisteen siitä kuinka
+hienotunteisesti palvelijoita tässä talossa kohdeltiin, sillä heidän
+takiansa minun puheeni käännettiin.</p>
+
+<p>Taas seurasi puheita ja vastapuheita, ja aika kului kuin siivillä.
+Katsoin kelloa ja näin kauhukseni, että se jo kohta oli 7, jolloin
+meidän kyytipoikamme piti tulla meitä noutamaan.</p>
+
+<p>&rdquo;Voi jääkää tänne koko illaksi&rdquo;, kehoitettiin puolelta ja toiselta. &rdquo;Nyt
+saamme kohta kuulla kaunista soittoa, sillä onhan keskuudessamme
+pianisti.&rdquo; Eikä kukaan pyytänyt kauniimmin kuin herttainen, nuori
+soittaja itse.</p>
+
+<p>&rdquo;Mitä teemme?&rdquo; arveli rva Maslovski.</p>
+
+<p>Jääminen oli houkuttelevaa, mutta siinä tapauksessa olisimme olleet
+Pietarissa vasta klo 12 yöllä. Ja kun ajattelin raakaa yöilmaa ja sen
+epäedullista vaikutusta terveyteeni, koetin pysyä lujana.</p>
+
+<p>&rdquo;Sitä paitsi&rdquo;, sanoimme me toisillemme ihankuin lohdutukseksi, &rdquo;nyt on
+mieliala niin korkealla, ettei se enää voi nousta. Pitää mennä juuri
+sellaisena hetkenä, niin säilyy muisto tällaisesta päivästä
+unohtumattoman kauniina.&rdquo;</p>
+
+<p>Ja kauniina se tulee säilymään.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="8">PERSONALLISIA MUISTOJA GINA KROGISTA.</a></h2></center>
+
+
+<p>On aivan ihmeellistä, miten viesti jonkun tuttavan kuolemasta heti tuo
+hänet ilmielävänä eteemme ja miten hän yhtenään elää ajatuksissamme sen
+jälkeen; hän muuttuu miltei elävämmäksi kuin eläessään, sillä me näemme
+hänen olentonsa eri puolet yhtaikaa ja meidän mieleemme johtuvat kaikki
+ne eri tilaisuudet, jolloin olimme hänen seurassaan, hänen puheensa,
+sanansa, yksin äänenkaikunsa. Niin ainakin on käynyt minun joka kerta,
+kun läheiset ystävät ja tuttavat ovat kuolleet ja niin juuri kävi
+silloinkin kun sain sähkösanoman <b>Gina Krogin</b> kuolemasta keväällä 1916.
+Kaikki muistot heräsivät, ja minä näin hänet eri tilaisuuksissa ensi
+tapaamisestamme asti, joka tapahtui kesällä v. 1900 Kristianiassa.</p>
+
+<p>Gina Krogin nimi oli minulle silloin jo hyvin tuttu; olimme olleet
+kirjevaihdossakin erään artikkelin johdosta, olin nähnyt hänen kuvansa
+eri aikakauskirjoissa, mutta en ollut personallisesti häntä tavannut.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien34.jpg" alt="Gina Krog."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Gina Krog.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Mutta edellämainittuna kesänä pidettiin Kristianiassa Pohjoismainen
+raittiuskokous, jossa minäkin olin mukana Raittiuden Ystävien
+edustajana, ja eräänä päivänä kesken kokousta päätin pistäytyä katsomaan
+Gina Krogia. &rdquo;Sellaista ei pidä lykätä&rdquo;, arvelin, &rdquo;sillä ehkäpä hän
+matkustaa maalle, ja niin en saa häntä nähdä.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Nylænden&rdquo; toimistoon siis riensin ja siellä hänet tapasin työpöytänsä
+ääressä istumassa keskellä paperia, avattuja kirjeitä ja korehtuureja.
+Hän mainitsi kuulleensa tulostani Kristianiaan ja jo odottaneensa minua,
+ja tämän kohteliaan tervetulolauseen jälkeen oli tuttavuus piankin tehty
+ja me olimme ennen pitkää joutuneet vilkkaaseen keskusteluun. Mutta
+ennen kaikkea minä häntä katselin. Hänen ulkonainen ihmisensä oli
+nimittäin niin huomiota herättävä ja komea, että sen vertaista tuskin
+näkee. Häntä on joskus kutsuttu &rdquo;jättiläisnaiseksi&rdquo;, sillä hän oli
+tavallisia naisia koko lailla suurempi, mutta niin sopusuhtaisesti
+kehittynyt ja niin ruhtinaallisen ryhdikäs, että vastustamatta tuli
+ajatelleeksi: &rdquo;Tuollainen sopisi vaikka valtaistuimelle.&rdquo; Hänellä oli
+suuret, kauniit, surulliset silmät, soinnukas ääni ja erinomaisen
+arvokas, hillitty käytös. Oli toimistossa vaikka kuinkakin kiire ja
+paljon väkeä, ei hän silti osoittanut mitään kärsimättömyyttä tai
+hermostumista, ja olipa hän vaikka kuinka iloisessa seurassa ja itsekin
+vaikka kuinka hilpeällä mielellä, aina hän silti oli arvokas.</p>
+
+<p>Hänessä oli samaa suuripiirteisyyttä, runollisuutta ja mahtavuutta kuin
+on norjalaisessa maisemassa auringossa kimaltelevine lumihuippuineen,
+kohisevine koskineen, metsäisine rinteineen, vihantavine laaksoineen.</p>
+
+<p>Minä tiesin että Gina Krog ja Norjan naisten vapautusliike kuuluivat
+yhteen. Niin pian kun mainitsi toisen, johtui toinenkin heti mieleen.
+Ihan alusta pitäen oli Gina Krog ollut siinä mukana ja aina johtavassa
+asemassa. Hänen uskonsa asiaan, hänen lämpönsä sen puolesta, hänen
+puhujalahjansa ja hieno kynänsä, kaikki vaikuttivat, että kun
+organiseerattu työ alkoi, joutui hän ensimäisten riviin. Mutta minä
+huomasin myöskin, että hän oli paljon syvemmältä kuin useammat muut
+tunkeutunut naisasiatyön ytimeen ja näki sen suuren päämäärän. Hän
+ymmärsi, että se tähtää vielä paljon kauemmaksi kuin sukupuolten
+tasa-arvoisuuteen kunnassa ja valtiossa, että sen lopputarkoitus oli
+uuden vanhurskaamman hengen ja katsantokannan luominen, ei ainoastaan
+miehen ja naisen välisissä suhteissa, vaan myöskin eri kansanluokkien,
+eri valtioiden. Ei kukaan ymmärtänyt paremmin kuin hän pikku valtioiden
+uhattua, vaaranalaista tilaa ja sitä sortopolitiikkaa, jonka esineeksi
+ne koska tahansa voivat tulla. Hän näki kuinka vähän niiden toiveet
+merkitsivät, kun suuret päättivät esim. sodasta ja rauhasta. Ne eivät
+edes voineet toisiaan auttaa ja puoltaa, vaikka sydämestään paheksivat
+suurien harjoittamaa sortoa. Kuin kuivuneet lehdet niiden sanat vain
+karisivat maahan suurten neuvospöydän ääressä.</p>
+
+<p>Siksi että olosuhteet meillä siihen aikaan olivat synkkää synkemmät,
+palasimme me keskusteluissamme aina tähän kysymykseen, ja Auguste
+Fickertiä Wienissä lukuunottamatta, en ole tavannut ketään maamme
+ulkopuolella, joka niin olisi voinut tuntea meidän kanssamme kuin Gina
+Krog. Jo aikaisemmin, suuressa Kansainvälisessä Naisliiton kongressissa
+Lontoossa v. 1899 oli hän lausunut muutamia voimakkaita sanoja Suomen
+puolesta, kun mielet Haagin rauhankonferenssin johdosta olivat
+innostusta täynnä. Hän nimittäin huomautti, että rauhanaate oli kyllä
+suuri ja ihanteellinen, mutta rauhan yläpuolella oli kuitenkin oikeus,
+eikä edellisen takia saanut jälkimäistä sivuuttaa.</p>
+
+<p>Aika, jona Gina Krog astui julkisuuteen ja rupesi siskojensa
+ihmisoikeuksien ajajaksi, oli mitä ihmeellisin Norjan historiassa.
+Silloin kaikuivat siellä Björnsonin, Ibsenin, Lien y. m. mahtavat
+herätyshuudot, silloin Norja oli ahjo, josta kipinät sinkoilivat ympäri
+Europaa. Uusista elämän arvoista ja uusista ihanteista he puhuivat;
+yksilöstä he lähtivät ja hänen vapauttaan ja ihmisoikeuksiaan he
+julistivat. Heidän sanansa herättivät vastakaikua tuhansissa ihmisissä,
+erittäinkin nuorisossa; innostunein, hehkuvin mielin he kokoontuivat
+näitä uusia kysymyksiä itselleen selvittämään ja niiden ytimeen
+tunkeutumaan. Niin. sisältörikkaita vuosia kuin 80- ja 90-luvun nuoriso
+vietti, on muilla tuskin ollut. Ja Gina Krog oli kaikessa tässä mukana,
+ei vain vastaanottajana, vaan myöskin antajana. Hamasta nuoruudestaan
+oli hänkin tällaisia kysymyksiä miettinyt, rohkenematta kuitenkaan
+lausua niitä julki, paitsi hyvin rajoitetussa piirissä, jossa häntä ei
+tavallisesti ymmärretty &ndash; ja nyt ne yhtäkkiä olivat kaikkien huulilla
+sekä ystävien että vastustajien.</p>
+
+<p>Siihen aikaan Norjan edistysmieliset naiset tunsivat, että he
+tarvitsivat oman äänenkannattajan, jossa saisivat ajatuksensa paremmin
+kuuluviin kuin päivälehdissä, äänenkannattajan, joka olisi heidän
+katsantokantansa läpitunkema ja tulkki, ja silloin perustettiin Nylænde.
+Helmikuussa v. 1887 sen ensi numero lähti maailmalle; Norjan
+naisasiayhdistys sen ulosantajana, Gina Krog toimittajana ja Jonas Lien
+lennokas runo ensi sivulla. Koko uutuuden viehätys ympäröi tätä
+esikoista ja siitä tuli uusien aatteiden keskus ja polttopiste, jonka
+lausuntoja tarkkaan seurattiin ja monessa piirissä pohdittiin.</p>
+
+<p>Mutta muutaman vuoden kuluttua ei niitä enää ympäröinyt sama uutuuden
+viehätys; kevätaamun hohde oli kadonnut ja vaativa työpäivä oli astunut
+sijaan, mutta sen kuormaa ei monikaan enää ollut taipuvainen kantamaan
+ja niin sekä naisasiayhdistyksen jäsenmäärä että lehden lukijakunta
+varsin tuntuvasti supistui. Nylænden ylläpitäminen kysyi suuria
+aineellisia uhria ja niitä ei yhdistys enää tahtonut ottaa kantaakseen,
+vaan vetäytyi pois, arvellen että lehti jo oli tehtävänsä suorittanut.
+Mutta onneksi Gina Krog ei vetäytynyt. Hän ymmärsi, että oma
+äänenkannattaja nyt vasta olikin oikein tärkeä, kun ensimäiset
+kasvunalut olivat näkyvissä ja hän otti sen silloin kokonaan omakseen
+s. o. hän otti vastatakseen kaikista sen menoista ja kantoi tätä taakkaa
+aina viimeiseen asti. Sillä aikaa kun niin moni naisasialehti
+naapurimaissa ehti sekä syntyä että kuolla, pysyi Nylænde hengissä ja
+lähti vuosi vuodelta Norjan eri kulmille kylvöään sirottelemaan. Ollen
+ilman vakituisia avustajia, täytti Gina Krog lehtensä useimmiten aivan
+yksin ja siksi Nylænde olikin toimittajansa hengentuote enemmän kuin
+ehkä mikään muu naisasialehti. Joka numerossa oli hänen rohkeita,
+runolliseen, kauniiseen muotoon puettuja kirjoituksiaan ja niitä ehti jo
+karttua paljon 29 vuoden kuluessa,</p>
+
+<p>Nylændeä luettiin ja se herätti respektiä itsenäisyytensä takia, mutta
+ei sen tilaajamäärä kuitenkaan ollut niin suuri, että se olisi palkinnut
+toimittajansa vaivat, vielä vähemmin jättänyt voittoja. Ja siksi Gina
+Krog, jota on kutsuttu Norjan kruunaamattomaksi kuningattareksi,
+ulkonaisesti eli hyvinkin vaatimattomasti. Hänellä oli vuokrahuone,
+päivällisensä hän söi ulkona ja istui muuten ahkerasti toimistossaan,
+jolle vastustajat antoivat nimen Løvens Hule (Jalopeuran luola), mutta
+josta ystävät tekivät kunnianimen. Ellei hänellä olisi ollut hyvinvoipaa
+veljeään, ylioikeuden asianajaja F. A. Krogia, joka jakoi sisarensa
+harrastukset ja aina oli valmis niitä tukemaan, olisi hänen aineellinen
+asemansa ollut vieläkin ahtaampi. Tämän veljen ansio suurimmaksi osaksi
+oli, että Gina Krog esim. oli tilaisuudessa matkustamaan, käymään
+Englannissa, Ranskassa, Italiassa ja Amerikassa y. m. &ndash; Yhteen aikaan,
+ennenkuin veli meni naimisiin Cecilia Thoresenin kanssa, joka oli Ginan
+hyvä ystävä ja Norjan ensimäinen naisylioppilas, sisarukset asuivatkin
+yhdessä ja Gina hoiti veljensä taloutta. Se tapahtui juuri siihen
+aikaan, kun Norjassa enin kiehui ja kuohui, kun jokainen ensi-ilta
+teatterissa ja jokainen uusi kirja oli kuin sotatorventoitotus, joka
+heti jakoi yleisön eri leireihin ja sai aikaan loppumatonta ajatusten
+vaihtoa. Hyvin tavallista oli silloin, kertoi Gina, että tuttavat vielä
+myöhään illalla, teatterista palattuaan, poikkesivat heidän luokseen
+vaikutelmistaan keskustelemaan, sillä Krogien luona löysi aina
+ymmärtämystä ja hengen heimolaisia. Se oli taiston aikaa, suuren
+innostuksen ja suurien toiveiden aikaa.</p>
+
+<p>Kaikki maansa etevimmät henget Gina personallisesti tunsi. Hän oli
+monasti tavannut Camilla Collettin ja kuullut tämän tulisielun puhuvan
+siitä mitä hän oli nuoruudessaan tuntenut naisena ja mikä lopulta oli
+saattanut hänet kynään tarttumaan, hän oli paljon seurustellut
+Björnsonien kanssa ja monet niistä lauseista, jotka Björnson on pannut
+esim. Tora Parsbergin huulille, näytelmäkappaleessaan »Paul Lange ja
+Tora Parsberg,» ovat Gina Krogista alkuaan. Hän tunsi sekä taiteilijat
+että valtiomiehet, sekä tiedemiehet että sanomalehdentoimittajat. Hän
+kertoi välistä hauskoja, intiimiä piirteitä heistä niinä parina
+viikkona, jotka silloin vietin Kristianiassa ja olin ehtimiseen hänen
+seurassaan.</p>
+
+<p>Jouduinpa hänen tuttaviensa tuttavuuteenkin, jotka kulettivat meitä
+paikasta toiseen, ja silloin rupesin myöskin innokkaasti pyytämään, että
+hän tulisi Suomeen esim. esitelmäretkelle.</p>
+
+<p>Se painostus, jonka alla me silloin elimme, vaikutti nimittäin, että
+jokainen lännestäpäin tullut vieras &ndash; puhumattakaan Norjan suurimmasta
+tyttärestä &ndash; oli kuin raikas tuulahdus, kuin yhtäkkiä avautunut ikkuna
+pimikkoomme ja siksi sanomattoman tervetullut.</p>
+
+<p>Jo syystalvella samana vuonna tulikin Gina Krog Suomeen. Naisasialiitto
+Unioni oli kutsunut hänet tänne esitelmöimään ja ryhtynyt kaikkiin
+valmistaviin toimiin: hankkinut tilaisuutta varten yliopiston
+juhlasalin, ilmoittanut asiasta lehdissä, myynyt etukäteen lippuja
+j. n. e. Hauskaa olikin sitten nähdä, että yleisöä oli salin täydeltä,
+kun Gina Krog astui sisään ja piti sisältörikkaan, kauniin esitelmänsä
+Camilla Colletista kirjailijana, uranuurtajana ja ihmisenä.</p>
+
+<p>Esitelmän jälkeen olivat Unioni ja Suomen Naisyhdistys yhteisesti
+järjestäneet hänen kunniakseen juhlat Seurahuoneen 35:ssä. Mieliala oli
+varsin hilpeä ja useita puheita pidettiin. Muun muassa puhui prof. E. G.
+Palmén Norjalle, huomauttaen niistä hyvistä väleistä, jotka aina olivat
+vallinneet sen ja Suomen kesken. Ja Adelaïde Ehrnrooth oli sepittänyt
+hauskan runon tilaisuutta varten.</p>
+
+<p>Gina Krog oli kuin luotu juhlaesineeksi; hän toi juhlatunnelmaa
+mukanaan, niin pian kuin hän astui sisään. Hänen ruhtinaallinen
+ulkomuotonsa, hänen ylevä, hieno käytöksensä ja se helppous millä hän
+vastasi kaikkiin hänelle pidettyihin puheisiin, kaikki vaikutti siihen.
+Ihmeekseen totesivat meikäläiset, että hänellä oli aina jotakin
+kaunista, sisältörikasta ja runollista sanottavaa, vaikka hän olisi
+esiintynyt kuinka monta kertaa tahansa saman illan kuluessa. Muistan
+vielä miten hän, vastatessaan maalleen pidettyyn puheeseen, aluksi toi
+sieltä terveisiä ja kertoi, että niin pian kuin huhu tiesi kertoa, että
+hän lähtisi Suomeen, kuului joka kulmalta &rdquo;Hils Finland&rdquo; (tervehtikää
+Suomea) ja se kulki kuin humina miehestä mieheen ja siihen lisättiin
+vielä &rdquo;Sig dem at vi elsker Finland&rdquo;, (kertokaa heille, että me
+rakastamme Suomea).</p>
+
+<p>Gina Krog oli yleensä sangen huvitettu politiikasta ja hänellä oli aina
+oma vanhurskas arvostelunsa kaikista poliittisista päivänkysymyksistä.
+Meillä ollessaan hän otti tarkasti selkoa Venäjän sortojärjestelmän
+meihin kohdistetuista kiristystoimenpiteistä ja tavasta miten eri
+kansalaisryhmät niihin suhtautuivat. &ndash; Sillä välillä hänelle näytettiin
+meidän laitoksiamme, koulujamme, kokoelmiamme, sanalla sanoen kaikkea,
+josta toivoo vieraalla olevan hyötyä ja iloa, ja joka antaa kuvan maan
+kulttuurityöstä ja edistyspyrinnöistä. &ndash; Se oli hyvin sisältörikas aika
+sekä meille että vieraallemme, päättäen siitä lämmöstä, jolla hän
+maassamme saamia vaikutelmia sitten lehdessään kuvasi.</p>
+
+<p>Heinäkuussa v. 1902 olivat Norjan naiset järjestäneet Kristianiaan
+Pohjoismaisen naisasiakokouksen, johon meitä suomalaisiakin kutsuttiin.
+Ja muutamat meistä seurasivat kutsua ja lähtivät liikkeelle, kun vielä
+oli niinkin mukavasti asetettu, että sekä laivayhtiöt että
+rautatiehallitukset antoivat tuntuvan alennuksen.</p>
+
+<p>Naisasiakongressit herättävät aina paljon enemmän huomiota pienissä ja
+keskikokoisissa kaupungeissa kuin aivan suurissa. Lontoossa ja Parisissa
+esim. suuri yleisö ei kiinnitä niihin juuri mitään huomiota, mutta
+sellaisessa kaupungissa kuin Kristianiassa, oli se päivän suuri
+tapahtuma, josta paljon puhuttiin ja jonka hyväksi monet tekivät
+uhrauksia. Niinpä oli esim. kaupungin puolelta annettu jokaiselle
+vieraalle lippu, joka oikeutti vapaasti käyttämään raitiovaunuja koko
+kongressiviikon aikana, kokoelmat olivat maksuttomasti nähtävinä ja
+monet kodit avasivat ovensa vastaanottaakseen tulijat vieraikseen. Minä
+jouduin asumaan Studenter-hjemmetin matkustajakotiin ja sinne muutti
+Gina Krogkin kongressin ajaksi, ollakseen lähempänä yliopistoa, missä
+kokoukset pidettiin, ja niin me taaskin olimme yhtenään toistemme
+seurassa.</p>
+
+<p>Kongressi alkoi hyvin juhlallisesti Gina Krogin tilaisuutta varten
+sepittämällä kantaatilla, johon Agathe Backer-Gröndahl oli säveltänyt
+musiikin solokohtineen ja kuoroineen ja sitten seurasi tietysti
+tavanmukaiset tervehdyspuheet. Kongressin ohjelmaan kuuluivat
+yhteiskunnalliset uudistukset ja naisten ammatillinen kehitys, jotka
+kysymykset antoivat aihetta sekä esitelmiin että keskusteluihin. Ja niin
+me näiden päivien kestäessä ehdimme tutustua miltei kaikkiin Norjan
+merkkinaisiin ja kuulla mitä heillä oli sanottavaa &ndash; Aasta Hansteenkin
+eli silloin vielä &ndash; ja myöskin me saimme vihiä vastaavista olosuhteista
+Tanskassa ja Norjassa.</p>
+
+<p>Kongressin viimeisenä päivänä käsiteltiin kuitenkin sen ehkä kaikkein
+tärkeintä kysymystä: Norjan organiseerattujen naisten liittymistä
+Kansainväliseen Naisliittoon (I. C. W.:hen) jota tarkoitusta varten
+heidän ensin oli muodostaminen oma Kansallisliittonsa. Gina K. piti
+siinä tilaisuudessa komean, lennokkaan esitelmän ja kuvasi suurin
+piirtein mitä hyötyä pienellä kansalla oli siitä, että se sai olla jäsen
+sellaisessa organisatsionissa, jossa jokaisella maalla ja kansalla oli
+yhtäpaljon sananvaltaa.</p>
+
+<p>Tällaisen Kansallisliiton luominen ei suinkaan ole mikään helppo tehtävä
+jo siksi, että ne yhdistykset, joilla on oikeus siihen yhtyä, edustavat
+mitä erilaisimpia harrastuksia ja vivahduksia, mutta Gina Krogin palava
+usko asian tärkeyteen ja hänen suuri auktoriteettinsa voitti kuitenkin
+nämä vaikeudet ja niin syntyi Norjan naisten Kansallisliitto, jonka
+presidenttinä hän sitten oli hamaan kuolemaansa asti. &ndash; Osoitteena
+siitä miten naisasialiike Norjassa oli voittanut alaa ja miten yleistä
+tunnustusta sen etevin ajaja nautti, olkoon mainittu, että Gina Krog
+valtion kustannuksella viime vuosien kuluessa oli maataan edustamassa
+useissa I. C. W:n kongresseissa.</p>
+
+<p>Eikä kukaan ollutkaan sopivampi Norjan puolesta esiintymään kuin hän.
+Oli kongressissa vaikka kuinkakin paljon puhujia ja edustajia &ndash; olipa
+vaikka niinkin paljon kuin Berlinissä v. 1904, jossa kaikkiaan sanottiin
+pidetyn 264 puhetta &ndash; aina Gina Krogin huomasi, ja hänen kuvansa jäi
+kuulijoiden mieleen.</p>
+
+<p>Paitsi noita suuria kongressejaan pitää I. C. W. myöskin kokouksia,
+joissa ei muilla kuin hallinnon omilla jäsenillä ja siihen liittyneiden
+eri maiden Kansallisliittojen puheenjohtajilla ole äänioikeutta, ja
+joissa enimmäkseen keskustellaan sen sisäisiä asioita.</p>
+
+<p>Sellainen oli Parisissa v. 1906 ja siellä me toisistamme mitään
+edeltäpäin tietämättä, mitään yhtymissuunnitelmia tekemättä, aivan
+odottamatta tapasimme toisemme.</p>
+
+<p>Gina Krog asui aluksi hotellissa ja otti ahkerasti osaa I. C. W:n
+neuvotteluihin. Silloin oli tärkeä ja periaatteellinen kysymys pohdinnan
+alaisena, joka koski Kansainvälisen Naisliiton pääperusteita, sitä
+nimittäin oliko siihen kuuluvilla Kansallisliitoilla oikeus lähettää ja
+esittää sen pohdittavaksi sellaisiakin asioita, jotka koskettelivat
+uskonnollisia ja valtiollisia kysymyksiä. Siihen asti olivat sen lait
+tässä suhteessa olleet niin väljät, ettei mikään estänyt esim.
+poliittisesti sorretun kansan Naisliittoa ottamasta maansa tilaa siellä
+esille tehdäkseen sen olosuhteet siten tunnetuiksi. Nyt oli tehty
+ehdotus, jonka mukaan tämä tulevaisuudessa kävisi mahdottomaksi. Gina
+Krog kuului niihin, jotka tahtoivat, että laki jäisi ennalleen; hän piti
+tätä vapautta varsinkin pienille kansoille, joiden ääni ei toistaiseksi
+kuulu missään, niin tärkeänä, ettei mitenkään olisi suostunut sen
+poistamiseen. Muutamilta tahoilta häntä kyllä kannatettiin, mutta ei
+kaikilta, eipä edes Suomea edustava n. k. &rdquo;honorary president&rdquo; puhunut
+sen puolesta, joka kovin ihmetytti ja suretti Gina Krogia.</p>
+
+<p>Kun I. C. W:n kokous oli loppunut, muutti Gina Krog samaan
+täysihoitolaan, jossa minäkin asuin ja sen jälkeen oli meidän entistä
+mukavampi liikkua esim. iltasin ulkona, kun oli yhteinen kotimatka.
+Silloin minä myöskin havaitsin hänessä piirteen, joka oli erinomaisen
+sympaattinen, eikä suinkaan aivan tavallinen, ei ainakaan meissä
+suomalaisissa. Gina osoitti nimittäin aivan erikoista ystävällisyyttä
+Parisissa oleskeleville maalaisilleen ja kutsui heitä aina vuorotellen
+päivällisille, jolloin täysihoitolamme emäntä, rva Wesque, järjesti
+Ginalle ja hänen vierailleen erityisen pöydän. Nämä Ginan vieraat olivat
+enimmäkseen naistaiteilijoita, ja minä havaitsin, että he hyvin
+mielellään noudattivat hänen kutsuaan. &ndash; Kun tiesin, että Gina Krog
+tätä tehdessään ei suinkaan ollut siinä aineellisessa asemassa, ettei
+tämä vieraanvaraisuus olisi tuottanut tuntuviakin lovia hänen
+matkakassaansa, pidin sen vieläkin tunnustettavampana.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien35-1.jpg" alt="Gina Krog nuorena.">
+<img src="images/tien35-2.jpg" alt="Gina Krog nuorena."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Gina Krog nuorena.</center></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien35-3.jpg" alt="Gina Krog keski-ikäisenä.">
+<img src="images/tien35-4.jpg" alt="Gina Krog keski-ikäisenä."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Gina Krog keski-ikäisenä.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Eräänä päivänä ehdotti Gina Krog, että hän ja minä pitäisimme yhteiset
+teekutsut kaikille niille henkilöille, joiden tuttavuuden olimme tehneet
+ja joiden kodeissa olimme olleet. Ehdotus oli minusta aivan oivallinen;
+me puhuimme rva Wesquen kanssa ja pyysimme hänen salonkiaan siihen
+tarkoitukseen, kirjoitimme kutsukortteja ja minä hommasin nuoremmakseni
+kukkaset, leivokset, hedelmät y. m. tarvittavat. Varsin kansainvälinen
+ja intressantti oli se seurue, joka sinä iltapäivänä kokoontui
+luoksemme, sillä kaikki kutsutut, Alexander Herzenin tytärtä, Olga
+Monodta lukuunottamatta, olivat saapuneet. Mutta hänkin lähetti
+sähkösanoman ja selitti esteensä. Gina Krog oli hyvin arvokas ja
+kohtelias emäntä ja keksi muun muassa sen, että jokainen läsnäolevista
+kertoisi tai lausuisi jotain omalla kielellään ja kääntäisi sen sitten
+ranskan kielelle, jota kaikki ymmärsivät. Kaikki suostuivat ja se
+onnistui erinomaisesti. Siellä sai kuulla jos mitäkin kieltä. <b>Marya
+Cheliga</b> lausui soinnukkaasti puolalaisen runon, kaunis, ylevän näköinen
+<b>Selma Hanem Riza</b> antoi meidän kuulla turkkilaisia sananlaskuja,
+unkaritar kertoi jotain omalla kielellään, j. n. e. ja tietysti siellä
+myöskin annettiin norjan, suomen ja ruotsinkielten kaikua. Ihmeellistä
+miten paljon hauskuutta ja vilkkautta nämä pienet kielinäytteet saivat
+aikaan.</p>
+
+<p>Kaikki läsnäolevat edustivat jotakin erityistä harrastusta ja suuntaa,
+jokaisella oli jotain arvokasta sanottavaa, mutta suurinta huomiota
+herätti kuitenkin turkkilainen, ei ainoastaan siksi, että hän oli
+maasta, josta meillä muilla oli niin varsin vähän tietoja, mutta myöskin
+siksi, että hän niin innokkaasti oli taistellut kahlehdittujen
+sisartensa vapauden puolesta.</p>
+
+<p>Kun juhannus lähestyi, kertoi Gina Krog, että Parisissa oleskeleva
+norjalainen siirtokunta oli päättänyt viettää tämän pohjolan valojuhlan
+&rdquo;Café de la Régencessa&rdquo; ja kutsunut minutkin sinne yhteiseen iloon.</p>
+
+<p>Ennen sinne menoamme piti Gina Krogin, ja minun käydä teatterissa, sillä
+olimme muistaakseni saaneet joltakulta tuttavalta liput ja ne olivat
+juuri sinä iltana käytettävät.</p>
+
+<p>Kyseessä oleva teatteri oli sangen kaukana asunnostamme ja kun Gina
+vähää ennen oli satuttanut jalkansa, otimme vaunut, jotta ei tarvitsisi
+kiivetä edestakaisin omnibusseihin. Me ajoimme jättiläiskokoisen &rdquo;Place
+de la Concorden&rdquo; yli, joka kuuluu maailman ihanimpiin ja ihailimme sen
+egyptiläistä obeliskia, sen mahtavia suihkukaivoja ja valkeasta
+marmorista veistettyjä kuvapatsaita, luvultaan kahdeksan, jotka kuvaavat
+Ranskan suurimpia kaupunkeja. Silmämme hakivat varsinkin sitä, joka
+symbolisoi Strassburgia ja josta olimme kuulleet, että se aina oli
+suruharson peittämä, merkiksi siitä, että Ranska-äiti oli menettänyt
+tämän kukoistavan tyttärensä.</p>
+
+<p>Teatteri, jonne vihdoin saavuimme, ei ollut mikään ensi luokan laitos,
+vaan sellainen, joita maailman kaupungeissa, suurten kuuluisien
+näyttämöjen rinnalla, syntyy kymmenittäin, ja kappale oli pikemmin pieni
+kertomus kuin draama, se kun esitti päähenkilöittensä vaiheet ihan
+lapsuudesta keski-ikään. Mutta ranskalaisessa teatterissa on aina
+oppimista. Näytteleminen sujuu aivan tavattoman tasaisesti ja kielen
+sointu hivelee korvaa. Me siis olimme varsin tyytyväiset
+teatterikäyntiimme ja nyt sitä piti mentämän norjalaisten illanviettoon.
+Gina Krog ehdotti, että taaskin ottaisimme vaunut, mutta minä arvelin,
+että voisimmehan nyt nousta omnibussiinkin, sillä olihan &rdquo;Café de la
+Régence&rdquo; keskellä kaupunkia, jossa olin paljon liikkunut, ja tunsin
+siellä olevat seudut ja rakennukset. Gina suostui lopulta ja nyt minä
+menin ottamaan selkoa siitä omnibussilinjasta, jota meidän oli
+kulkeminen. Ei se ollut niinkään helppoa, sillä teatterin edustalla näki
+kymmenittäin jykeviä vaunuja, ja kysymyksiinsä ei suinkaan aina saanut
+varmoja vastauksia.</p>
+
+<p>Vihdoin löysin poliisin, joka neuvoi mihin paikkaan etsimäni omnibussi
+pysähtyisi. Sinne me sitten siirryimme ja odotimme sen tuloa, kunnes
+vihdoinkin tuli hetki, jolloin saimme kavuta ylös ja olimme mielestämme
+hyvässä turvassa. &ndash; Siinä osassa kaupunkia olivat kadut jotenkin
+pimeät, mutta jonkun ajan kuluttua rupesin jo odottamaan, että
+lähestyttäisiin valoisaa keskikaupunkia ja koetin tirkistää ulos
+omnibussin ikkunasta, eikö jo pian päästäisi ihmisten ilmoille. Aivan
+turha toivo! Pimeätä kesti yhä vain, ja vähitellen tuntui siltä kuin se
+olisi käynyt yhä sakeammaksi.</p>
+
+<p>Kun olimme istuneet ja jyskyttäneet siinä noin puolisen tuntia &ndash; siihen
+aikaan käytettiin Parisissa vielä yleisesti noita raskaita hevosten
+vetämiä omnibusseja, jotka nyt ovat väistyneet autobussien tieltä &ndash;
+kävin hieman levottomaksi ja kysyin konduktööriltä, eikö siitä jo pian
+päästäisi Louvren tienoille. Hän loi minuun hämmästyneen katseen ja
+ilmoitti sitten, että oltiin matkalla erääseen Parisin esikaupunkiin.
+Minä kauhistuin. &rdquo;Mutta sanottiinhan minulle, että tämä omnibussi menisi
+keskikaupunkiin ja sivuuttaisi sen kadun, jonka varrella Café de la
+Régence sijaitsee&rdquo;. &rdquo;Sieltäpäin se juuri nyt tulee&rdquo;, vastasi hän. &rdquo;Ja
+koska se sinne jälleen palaa&rdquo; kysyin? &rdquo;Ei ensinkään enää tänä iltana.&rdquo;</p>
+
+<p>Vereni hyytyi, mutta sain kuitenkin sanotuksi: &rdquo;No pysähtykää sitten,
+että pääsemme pois.&rdquo; &rdquo;Se on aivan mahdotonta&rdquo;, vastasi hän, &rdquo;sillä tässä
+on pitkin aikaa ylösmäkeä.&rdquo; Kuiskasin Gina Krogille, joka istui vähän
+matkan päässä minusta, että olimme väärällä tolalla ja että heti piti
+astua alas ja samassa olinkin jo kadulla. Mutta asema ei senkautta
+ensinkään parantunut, sillä hän ei kipeällä jalallaan uskaltanut
+vaunujen liikkeellä ollessa hypätä alas, ja siinä minä nyt astuskelin
+niiden tasalla yhtämittaa eteenpäin, tietäen, että joka askel vei meitä
+yhä kauemmaksi illan päämäärästä.</p>
+
+<p>Konduktööri oli sillä aikaa vakuuttanut Gina Krogille, että hän kyllä
+auttaisi häntä alas astuessa, että siinä ei ollut mitään vaaraa, ja
+tehnyt sen niin kohteliaasti ja luottavaisesti, että hän lopulta
+rohkaisi mielensä ja seurasi minun esimerkkiäni.</p>
+
+<p>Siinä me sitten seisoimme kadulla keskiyön aikana eräässä Parisin
+&rdquo;Belleville&rdquo; nimisessä esikaupungissa, joka on kuuluisa
+levottomuuksistaan, ja jossa vallankumouksetkin aina ensin alkavat. Oli
+yhtä pimeä kuin meillä syyskuussa ja vain siellä täällä näki hiukan
+valoa kapakoitten ja kahviloiden ikkunoista. Muutamien ulkopuolelle oli
+parisilaiseen tapaan asetettu pöytiä ja tuolia ja siellä näki lasien ja
+pullojen ääressä työmiesryhmiä, joita lekottavat tulisoihdut valaisivat.
+Nuo epätasaiset valot, miesten tummat, kuluneet kasvot, mustat,
+säihkyvät silmät, kovat, karkeat äänet ja ne epäilevät katseet, jotka me
+saimme osaksemme siinä kulkiessamme, tekivät kaikkea muuta kuin
+rauhoittavan vaikutuksen. Meidän olisi pitänyt hiukan kuulostella missä
+oikeastaan olimme, pitkäkö matka sieltä oli kaupunkiin ja oliko missään
+saatavissa hevosta, mutta ei ollut kyllin rohkeutta.</p>
+
+<p>Gina Krog ehdotti, että poikkeisimme ensimäiseen ravintolaan, tilaisimme
+itsellemme sieltä hiukan juotavaa ja samassa pyytäisimme tarvitsemamme
+tiedot. Sen sitten teimmekin, ja vaikka meitä aluksi jotenkin ihmetellen
+katseltiin, täytyy sanoa, että he olivat erittäin palvelevia ja
+osaaottavia. Eivät edes suuttuneet vaikka pyysimme, että he
+viruttaisivat lasit hiukan perusteellisemmin, ennenkuin kaasivat meille
+niihin juotavaa. Mutta hevosta ei vain ollut saatavissa missään. He
+arvelivat, että läheisin asema, mistä voisi saada vaunut, oli &rdquo;Place de
+la République&rdquo;. Mutta kyllä he tarjoutuivat menemään sinne niitä
+noutamaan. Siihen emme kuitenkaan suostuneet, sillä arvelimme, että se
+kestäisi kenties kuinka kauan tahansa, ja päätimme itse ruveta hitaasti
+sinnepäin astumaan. Loivasti alaspäin viettävä katu vaikutti, että Gina
+Kroginkin oli hiukan helpompi kulkea ja niin sitä mentiin.</p>
+
+<p>Tällaisten pienten vastoinkäymisten sattuessa tulee useinkin ihmisten
+vähemmin rakastettavat puolet esiin, ja kun juuri matkustaessa niin
+usein saa kokea kaikenmoisia pikku harmeja, tarjoavat ne sanomattoman
+hyvän tilaisuuden lähimmäisemme luonteen tuntemiseen.</p>
+
+<p>Gina Krog osoittautui aivan suurenmoiseksi. Ei hän valittanut, eikä
+liioin syyttänyt minua sen johdosta, että olimme joutuneet väärään
+omnibussiin, vaan koetti kääntää kaikki parhain päin. Ja niin me
+tuontuostakin vakuutimme toisillemme, että tämä kuitenkin oli varsin
+hauska seikkailu ja ettemme muuten koskaan olisi saaneet nähdä
+juhannusyötä eräässä Parisin laitakaupungissa, ellemme olisi näin
+sattumalta sinne joutuneet. Lopulta me oikein sydämellisesti nauroimme
+ja kerroimme toisillemme kaikenlaisia kaskuja.</p>
+
+<p>Siinä klo 2 tienoissa olimme vihdoinkin joutuneet &rdquo;Place de la
+Républiquelle&rdquo; ja tervehdimme tavallista tyytyväisempinä sen komeata
+muistopatsasta. Ja nyt se vasta ilo alkoi, kun saimme sieltä vaunut,
+eikä tarvinnut enää jalkojaan rasittaa, eikä liioin tuntea sitä
+epävarmuutta ja turvattomuutta, joka niin mielellään saa vallan meissä,
+kun öiseen aikaan kulemme ventovieraassa maailmankaupungissa. &rdquo;Tuleehan
+tämä kysymään muutamia markkoja&rdquo;, sanoimme, &rdquo;mutta ei se sentään maksane
+enempää kuin kunnon teatteripiletti, ja onhan tästä juuri yhtä paljon
+huvia kuin jos istuisi &rsquo;Comédie françaisessa&rsquo;, sillä onhan tämä elämän
+suuri näyttämö&rdquo;. Ja kun me aamupuoleen vihdoinkin olimme kotona,
+tunsimme vilpitöntä tyytyväisyyttä juhannusaattomme johdosta.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien36.jpg" alt="Place de la République Parisissa."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Place de la République Parisissa.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Kun olimme aikamme olleet Parisissa, matkustimme Brüsseliin. Siellä minä
+olin kuin kotonani ja olin jo ennakolta tilannut meille sikäläisen
+ystävättäreni kautta asunnon.</p>
+
+<p>Eräs nuori norjalainen tohtori, joka oli oleskellut Brüsselissä samana
+vuonna, oli antanut Gina Krogille kaksi suosituskirjettä tunnetuille,
+sikäläisille yliopistomiehille, jotka molemmat myöskin olivat kansan
+edustajia, sekä suullisesti vielä lisännyt pari heitä koskevaa opastavaa
+sanaa. Toisesta heistä, yleisesti tunnetusta sosialistijohtajasta,
+<b>Emile Vanderveldestä</b>, hän oli kuiskannut: &rdquo;Mutta pitäkää mielessänne,
+että hänellä on hyvin turhamainen vaimo&rdquo;, ja toisesta, joka sattui
+olemaan minun monivuotinen, hyvä tuttavani prof. <b>Hector Denis</b>:
+&rdquo;Muistakaa että hän on hiljattain kadottanut vaimonsa&rdquo;.</p>
+
+<p>Kun minä huomautin Ginalle, että siitä jo sentään oli kulunut lähes
+puolitoista vuotta, sanoi hän suurella varmuudella &ndash; välittämättä minun
+vastalauseistani: &rdquo;No kyllä hän sitten kai jo katselee uutta vaimoa
+itselleen, ehkäpä aivan nuorta tyttöä, sillä niinhän ne vanhat miehet
+tavallisesti tekevät.&rdquo; Mutta senjälkeen kun hän oli tutustunut tähän
+ihmeelliseen mieheen, peruutti hän tykkänään sanansa ja sanoi samaten
+kuin muutkin: &rdquo;Hän ei ota milloinkaan toista&rdquo;.</p>
+
+<p>Hector Denis teki yleensä valtavan vaikutuksen kaikkiin, jotka joutuivat
+hänen läheisyyteensä, yksin valtiollisiin vastustajiinsakin, sillä se
+jalous, ritarillisuus ja sydämenhyvyys, joka hänessä yhtyi suureen
+tiedemieheen ja oppineeseen, oli niin silmiinpistävä, että se ihankuin
+sädekehä ympäröi hänen olemustaan. Mutta tuskin kukaan on ymmärtänyt sen
+niin selvään ilmaista kuin Gina Krog, sillä hän tuli sanoneeksi, että
+Denis oli kuin pyhimys ja sillä nimellä me sittemmin hänestä aina
+puhuimmekin.</p>
+
+<p>Eräänä sunnuntaina me matkustimme Ginan kanssa Vandervelden n. k.
+&rdquo;Valkoiseen linnaan&rdquo;, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella. Mutta sen
+pahempi hän ei ollut kotosalla, ja niin meidän oli tyytyminen yksinomaan
+hänen hiukan teeskentelevän puolisonsa seuraan.</p>
+
+<p>Hyvin aurinkoinen on muisto niistä viikoista, jotka vietimme yhdessä
+Belgiassa. Sieltä Gina Krog matkusti Hollantiin ja minä jäin vielä
+toistaiseksi Brüsseliin. Elokuun alkupäivinä piti Köpenhaminassa olla
+Kansainvälinen Naisten äänioikeuskongressi, mutta sen olin päättänyt
+sivuuttaa ja siirtyä Berliniin, niin pian kun koulut siellä alkoivat.</p>
+
+<p>Silloin saapui yhtäkkiä sähkösanoma Gina Krogilta: &rdquo;Sinun täytyy tulla
+Köpenhaminan kongressiin maatasi edustamaan, sillä kaikesta päättäen ei
+kukaan muu tule Suomesta.&rdquo;</p>
+
+<p>Huhu Viaporin kapinasta oli silloin tunkeutunut Tanskaan ja aikaansaanut
+tällaisen otaksumisen. &ndash; Eikä siinä ollut muuta neuvoa kuin totella
+Ginan kehoitusta ja panna pillit pussiin. Lähdin siis kiireimmiten heti
+samana iltana ja jouduin perille siksi aamuksi kun kongressi alkoi. Ihan
+päätä pyörrytti sellaisen yhtämittaisen matkan jälkeen, mutta Gina oli
+hankkinut minulle erinomaisen kortteerin erään herttaisen ja viisaan
+rovastinlesken ja hänen kauniin tyttärensä luona, jossa minua hoivattiin
+ja pidettiin kuin &rdquo;kukkaa kämmenellä&rdquo;. Itse hän asui komendööri Münterin
+komeassa kodissa, jonka emäntä, <b>Johanne Münter</b>, on mitä innokkain
+naisasianainen, ja niin me taaskin tulimme olemaan paljon yhdessä, ei
+ainoastaan kokouksissa, vaan myöskin kutsuvieraina eri perheissä.</p>
+
+<p>Mutta se olikin viimeinen kerta. Kirjevaihdossa me kyllä olimme s. o.
+lähetimme toisillemme joskus tervehdyksen ja väliin kortin, väliin
+kuvalaatan tai lehteen pantavan kirjoituksen, mutta meidän tiemme eivät
+enää sattuneet yhteen.</p>
+
+<p>Gina Krogin lehteä seuraamalla tiesi kuitenkin kaiken mikä häntä koski.
+Siitä näki oliko hän omassa maassaan vai muualla, olivatko ajat hänen
+ajamalleen asialle voittorikkaat vai tappiota tuovat. Siitä myöskin kävi
+ilmi, että hän oli kansansa vapaamielisten naisten ja miesten
+kiitollisuuden esineenä, kun hänen lehtensä talvella v. 1912 täytti 25
+vuotta. Pyrkijöitä hänen kunniakseen toimeenpantuun juhlaan oli niin
+paljon, että monet sadat saivat palata takaisin, kun eivät salit olleet
+kyllin isot kaikkia vastaanottamaan. Tietysti eivät nämä kaikki nyt
+olleet niinkään innokkaasti kannattaneet hänen työtänsä ja olleet
+valmiit sen edestä jotain uhraamaan, mutta niinhän se on kaikkialla.
+Voitot jaetaan mielellään, mutta ei vaivoja.</p>
+
+<p>Ei kukaan ollut kokenut tätä selvemmin kuin Gina Krog, mutta hän
+säilytti aina loppuun asti valoisan uskonsa naisiin. Vaikka hän näki
+heidän ahtautensa, pikkumaisuutensa ja moittimishalunsa, joka kyllä
+häneen syvästi koski, oli hän seuraavalla hetkellä jo valmis heitä
+puoltamaan. Hän ajatteli kai kuin &rdquo;Rauhan erakko&rdquo; Juhani Ahon kirjassa:
+&rdquo;Ellen minä usko niin eivät muutkaan usko. Yhden täytyy aloittaa.&rdquo; Ja
+juuri tämä kokonaisuus, tämä yhtämittainen nuoruutensa ihanteista
+kiinnipitäminen ja lujana seisominen myrskyssä ja vastatuulessa tekee
+Gina Krogin muiston niin eheäksi ja kauniiksi, ja antaa rohkeutta ja
+voimaa niin monelle niistä, jotka joutuivat hänen kanssaan tekemisiin.</p>
+
+<p>Mutta se tulee vielä syntymättömiä sukupolviakin elähyttämään samassa,
+kun Gina Krogin nimi aina tulee mainittavaksi Norjan ensimäisten
+joukossa. Hänen hautajaisensakin tapahtui, aivan kuin Norjan
+suurmiesten, valtion kustannuksella. Ministeri Knudsen ja maaherra Blehr
+esiintyivät tässä tilaisuudessa kunniamarsalkkoina suruharsoisin lipuin
+hänen kukitetun arkkunsa ääressä, naisylioppilaat seisoivat
+kunniavahteina ja sillä aikaa hallitus, valtiopäivät, valtuusto ja
+yleensä kaikki yleisten laitosten ja yhdistysten edustajat lausuivat
+tunnustuksensa ja kiitoksensa hänen työstään.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="9">PROFESSORI GEORG v. GIZYCKI.</a></h2></center>
+
+
+<p>Siitä on jo kulunut päälle neljännesvuosisadan kun sain erään valokuvan,
+jonka selkäpuolelle antaja kirjoitti: &rdquo;Muistoksi talvesta 1894&ndash;95 ja
+eräästä miehestä, joka ei enää ole elävien joukossa, mutta jonka muisto
+&ndash; niin toivon &ndash; teissäkin tulee elävänä säilymään.&rdquo;</p>
+
+<p>Tämä kuva, joka aina siitä asti on ollut kehyksissä työhuoneessani, on
+prof. <b>Georg v. Gizyckin</b> muotokuva, ja henkilö, joka kirjoitti siihen
+nuo yllämainitut sanat, oli hänen syvään suruun vaipunut leskensä. &ndash;
+Hänen siinä lausuma ennustuksensa on aivan täydellisesti toteutunut;
+vuosien kuluessa, kun on saanut nähdä ja kuulla niin paljon
+pikkumaisuutta, kateutta ja oman kunniansa etsimistä sellaistenkin
+keskuudessa, jotka sanovat kuuluvansa uudistusihmisten leiriin, on prof.
+v. Gizyckin kuva yhä vain kirkastunut ja hänen muistonsa kasvanut.</p>
+
+<p>Georg von Gizycki oli siveysopin professori Berlinin yliopistossa,
+tunnettu kirjailija ja tiedemies, Berlinissä sijaitsevan eetillisen
+seuran sihteeri ja koko tämän siihen aikaan Saksassa laajalti levinneen
+liikkeen &rdquo;Die ethische Kultur&rdquo; nimisen äänenkannattajan toimittaja.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien37.jpg" alt="Georg v. Gizycki."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Georg v. Gizycki.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Kun minä syksyllä v. 1894 matkustin Berliniin ja olin vakavasti
+päättänyt päästä kuuntelijaksi sen korkeakouluun, joka silloin vielä oli
+visusti naisilta sulettu, oli saman eetillisen seuran puheenjohtaja,
+prof. <b>Foerster</b>, johon edellisenä kesänä sattumalta olin tutustunut,
+paras apuni ja neuvonantajani. Hän kirjoitti konseptit hakuanomuksiini
+y. m. tarvittaviin papereihini, hän ehdotti keiden professorien puoleen
+minun piti kääntyä ja suositteli aivan erityisesti prof. v. Gizyckiä,
+&rdquo;yliopiston uudenaikaisinta ja vapaamielisintä henkeä&rdquo;.</p>
+
+<p>Ja niin minä jouduin Georg v. Gizyckin tuttavuuteen, rupesin
+kuuntelemaan hänen luentojaan ja, mikä oli vieläkin tärkeämpää, sain
+olla mukana niissä seminaariharjoituksissa, joita hän kerran viikossa
+piti omassa kodissaan, ja joissa oli toista tusinaa ylioppilaita läsnä.
+Hauskempia, kehittävämpiä hetkiä, kuin nämä olivat, ei juuri voi
+kuvitella. Keskustelun aiheena oli aina joku siveysopin alalta otettu
+kysymys, joka niin läheisesti kuin suinkin liittyi nykyaikaan ja
+käytännöllisen elämän vaatimuksiin, ja jolloin prof. v. Gizycki
+herttaisuutensa ja toverimaisuutensa kautta sai kaikki vapaasti
+mielipiteensä lausumaan ja epäilyksensä sekä tuumansa esittämään.</p>
+
+<p>Eräs kysymys, jota me kauan pohdimme, oli siveysopin suhde uskontoon ja
+uskonnonopetuksesta erillään olevan siveysopin opetuksen mahdollisuus ja
+tarpeellisuus, josta asiasta oli ollut varsin mielenkiintoinen
+kiertokysely prof. v. Gizyckin aikakauskirjassa. Aikakauden eri maissa
+ja maanosissa elävät etevimmät opettajat ja ajattelijat olivat sitä
+valaisseet, ja heidän vastauksiaan lukiessamme heräsi meissä paljon
+ajatuksia ja vastaväitteitäkin. Toinen kysymys, joka niinikään antoi
+aihetta vilkkaisiin väittelyihin, oli kaksintaistelu, joka, kuten
+tunnettu, Saksan miesmaailman keskuudessa niin yleisesti rehoittaa.
+Sillä oli yksi ainoa puoltaja meidän piirissämme, mutta tämän muista
+eroava kanta vaikutti kuitenkin, että kaikki todisteet ja väitteet sekä
+myötä että vastaan tulivat perusteellisesti pohdituiksi. &ndash; Mikä teki
+nämä ajatusten vaihdot vieläkin monipuolisemmiksi, oli eri
+kansallisuuksien läsnäolo. Siellä oli muun muassa eräs venäläinen ja
+kaksi amerikalaista, joista toinen oli siveysopin professori Stranfordin
+yliopistossa.</p>
+
+<p>Siten syntyi aina laajoja vertailuja Uuden ja Vanhan maailman olojen
+välillä.</p>
+
+<p>Kun olimme keskustelleet kaksi tuntia, toi palvelija teekeittiön sisään
+ja sitten alkoi hauska ja hilpeä seurustelu, jota tavallisesti vielä
+kesti pari tuntia. Ihmeen paljon sitä ehtii oppia ja kuulla sellaisessa
+seurassa, jossa vallitsee täysi avomielisyys ja keskinäinen luottamus,
+jossa kaikki tuntevat, että väärinkäsitykset ja peräpuheet eivät voi
+tulla kysymykseenkään, vaikka lausuisi kuinka jyrkkiä ja tavallisuudesta
+poikkeavia mielipiteitä tahansa.</p>
+
+<p>Rva von Gizycki<a href="#a4">[4]</a>, joka myöskin koko ajan oli mukana näissä
+harjoituksissa ja otti osaa keskusteluihin, oli erinomaisen komea ja
+hieno, todellinen suuren maailman nainen. Hän oli omaa sukua von
+<b>Kretschman</b>, kenraalin tytär, ja oli jokunen vuosi sitten loistanut
+Weimarin hovissa, jossa muuten hänen esiäitinsäkin olivat olleet
+hovinaisia. Hänen isoäitinsä oli sitäpaitsi ollut Göthen hyvä ystävä,
+jolle tämä oli omistanut muutamia kauniita runoja ja lahjoittanut
+sormuksen, jotka kaikki muistoesineet nyt olivat rva v. Gizyckin
+huostassa. Sitäpaitsi hän oli saanut periä näiden esiäitiensä Weimarin
+ajoilta olevan kirjevaihdon, jonka avulla hän oli julkaissut
+intressantin, tätä kuuluisaa aikakautta kuvaavan muistelma-teoksen.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien38.jpg" alt="Lily v. Gizycki ja Minna Cauer."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Lily v. Gizycki ja Minna Cauer.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Mutta yhteiskunnallisia kysymyksiä, eipä edes oman sukupuolensa kurjaa
+asemaa Saksassa, hän ei ollut ajatellut, ennenkuin joutui prof. v.
+Gizyckin tuttavuuteen. Tämä vasta avasi hänen silmänsä ja sai hänet
+niistä innostumaan.</p>
+
+<p>&rdquo;Ajatelkaa&rdquo;, sanoi hän hymyillen eräänä päivänä minulle, &rdquo;että rva Cauer
+ja minä olemme ruvenneet kutsumaan miestäni &rdquo;kiihoittajaksi&rdquo;, sillä niin
+äärettömästi hän vaatii meitä erityistä, radikaalista naisasialehteä
+perustamaan.&rdquo;</p>
+
+<p>Sinä samana syksynä syntyikin sitten tuo vapaamielinen &rdquo;Die
+Frauenbewegung&rdquo; niminen lehti, jonka päätoimittajana rva <b>Minna Cauer</b>
+aina siitä asti on ollut. Eräässä sen ensi numeroista kirjoitti prof. v.
+Gizycki muun muassa, että se valtio ja yhteiskunta, jonka miehet olivat
+luoneet, oli niin kurja, etteivät naiset milloinkaan, vaikka heitä aivan
+ilman valmistusta olisi pantu valtiollista elämää järjestämään, olisi
+voineet aikaansaada mitään huonompaa, mutta ehkä hiukan parempaa, ja
+siksi hän kehoitti naisia kaikkialla liittymään yhteen,
+kansalaisoikeuksiaan vaatimaan ja niiden avulla oloja inhimillisemmiksi
+tekemään.</p>
+
+<p>Se merkitsi siihen aikaan paljon &ndash; merkitsisi arvaten tänäpäivänäkin &ndash;
+että Berlinin korkeakoulun opettaja, jolla oli yleisesti tunnettu nimi
+ja jota kaikkien piirien ja puolueiden ihan pakostakin täytyi
+kunnioittaa hänen jalon luonteensa ja tinkimättömän totuudenrakkautensa
+takia, että hän ihan omassa nimessään ja mutkistelematta lausui
+tällaisia ajatuksia ja kehoituksia.</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta mikä on tehnyt teistä sellaisen naisasian ystävän ja saanut
+teidät niin hyvin naisten nöyryyttävän aseman ymmärtämään?&rdquo; kysäsin
+häneltä kerran.</p>
+
+<p>&rdquo;Oi&rdquo;, vastasi hän, &rdquo;ei minun tarvitse muuta kuin ajatella sitä kohtaloa,
+joka olisi tullut minun osakseni, jos olisin naiseksi syntynyt,
+käsittääkseni sen. Nyt minulla on vaikutusala, joka tuottaa minulle iloa
+ja onnea, naisena olisin saanut istua toimettomana ja hylättynä
+nurkassa.&rdquo; Prof. v. Gizyckin jalat olivat nimittäin hamasta hänen
+nuoruudestaan olleet rampautuneet, niin että hän vain rullatuolin avulla
+pääsi liikkumaan, joka seikka ei kuitenkaan estänyt häntä olemasta
+mukana kaikkialla missä muutkin.</p>
+
+<p>Kun talvilukukausi Berlinin yliopistossa oli päättynyt, joka tapahtui
+siinä maaliskuun alkupuolella, päätimme me, jotka olimme olleet mukana
+prof. Gizyckin seminaariharjoituksissa, antaa hänelle ja hänen
+puolisolleen pienen muistolahjan. Yhteisneuvottelujen ja valitsimisien
+tulos oli eräs loistoalbumi, joka sisälsi kuvia Thüringistä, rouvan
+kotipuolelta. Sen sisäkannelle jokainen meistä kirjoitti nimensä ja
+sitten sitä eräänä kauniina sunnuntaiaamuna lähdettiin yhdessä viemään.
+Portaissa me tapasimme talon palvelijan ja rupesimme heti häneltä
+tiedustelemaan professorin terveyttä, sillä hän oli pari päivää ollut
+hiukan pahoinvoipa &ndash; influenssa oli ahdistellut &ndash; mutta sellainenhan
+on piankin ohimenevää, arvelimme.</p>
+
+<p>Palvelija näytti hyvin totiselta ja vastasi sitten juhlallisesti:
+&rdquo;Professori kuoli tänä aamuna kl. 4.&rdquo; Siinä me seisoimme kuin
+kivettyneet, mykkinä ja kauhistuneina. Iloisesti jutellen ja hilpeällä
+mielellä me olimme rientäneet rakkaan opettajamme asunnolle, ja nämä
+muutamat palvelijan lausumat sanat muuttivat kaikki. Jälleen kadulle
+astuessamme tuntui kirkas kevätaamu kolealta ja kylmältä ja maailma
+yhtäkkiä niin sanomattoman köyhältä.</p>
+
+<p>Jokunen päivä senjälkeen olimme kutsutut v. Gizyckin kotiin surujuhlaan,
+jossa prof. Foerster tulkitsi ihmeen ihanasti ja syvästi, vainajan
+mustiin puetun paarin ääressä, hänen elämäntyönsä ja hänessä asuvan
+voimakkaan ihmisrakkauden, joka oli pakoittanut hänet yhtämittaa
+kärsivän ihmiskunnan hyväksi toimimaan ja sen hätähuudot kuulemaan.</p>
+
+<p>Mitähän prof. von Gizycki sanoisi, jos hän tällä hetkellä eläisi, olen
+usein viime aikoina tuuminut &ndash; hän voisi nimittäin aivan hyvin vielä
+olla elävien joukossa, sillä hän oli kuollessaan vasta vähän päälle 40
+vanha &ndash; ja joka kerta tuntuu minusta siltä, kuin kuulisin hänen
+toistavan nuo edellä mainitut sanansa miesten luomasta valtiosta.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="10">YSTÄVÄNI AUGUSTE FICKERT.</a></h2></center>
+
+
+<p>Olin ollut saaristossa viikon päivät kesällä 1910 ja sieltä palattuani
+odotti minua useat kirjeet, niiden joukossa kaksi kappaletta Wienistä.
+Ihan vaistomaisesti kävin niihin ensin, ja molemmat kertoivat sen
+tärisyttävän uutisen, että <b>Auguste Fickert</b> oli kuollut siellä kesäkuun
+9 p:nä.</p>
+
+<p>Kuolema on miltei aina odottamaton ja julma, mutta se tuntuu tuhat
+kertaa julmemmalta silloin, kun jalo henkilö temmataan pois kesken
+elämäntyötään ja jättää korvaamattoman aukon. Sillä Auguste Fickert oli
+Wienin vapaamielisen naisasialiikkeen keskus ja johtava sielu ja hän oli
+Europan ehkäpä etevimmän naisasialehden toimittaja.</p>
+
+<p>En minä kuitenkaan tätä hänen julkista toimintaansa kuolinsanoman
+tullessa ajatellut, vaan etupäässä sitä, mitä hän oli ollut minulle,
+minkä aukon hän jätti minun elämääni. Viisitoista vuotta olimme olleet
+tutut ja kirjevaihdossa, ja tämän ajan kuluessa olin useita kertoja
+käynyt Wienissä, joka minusta hänen takiansa aina oli tuntunut niin
+läheiseltä ja tuttavalliselta kaupungilta; nyt se yhtäkkiä oli kuin
+siirtynyt satoja peninkulmia tuonnemmaksi.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien39.jpg" alt="Auguste Fickert"></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Auguste Fickert</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Kaikki seikat ihan ensi tutustumisestamme astuivat eteeni. Oli
+kevättalvi 1895, ja minä olin matkalla Berlinistä, missä olin viettänyt
+talvikauden, Zürichiin. En kuitenkaan lähtenyt suorinta tietä, vaan
+päätin käyttää kuusiviikkosen loma-aikani matkoihin ja mennä Dresdenin,
+Pragin ja Wienin kautta tuohon pieneen maahan alppien juurella. Eräs
+tuttavani Dresdenissä selitti, että minun välttämättömästi Wieniin
+saavuttuani piti mennä tapaamaan Auguste Fickertiä, ja antoi minulle
+suosituskirjeen hänelle.</p>
+
+<p>Minun tietämättäni teki hän vielä muutakin. Hän nimittäin kirjoitti
+Auguste Fickertille suoraa päätä ja kehoitti häntä käyttämään minun
+oleskeluani Wienissä hyväkseen ja panemaan minut siellä puhumaan
+pohjoismaiden kansanopistoista, joista siihen aikaan olin pitänyt
+esitelmiä Berlinissä ja Dresdenissä. Auguste Fickert kertoi minulle
+nauraen sitten myöhemmin, ettei mikään maailmassa ollut hänelle sillä
+hetkellä vähemmän tervetullut kuin tuo kirje ja kehoitus, ja että hän
+sydämessään oli huoannut: »Hiisi vieköön kaikki nuo matkustavat
+naisasianaiset.» Pääsiäislupa oli nimittäin juuri silloin tulossa, ja
+hän oli toivonut saavansa hiukan levätä raskaasta koulutyöstään ja
+yhteiskunnallisista toimistaan.</p>
+
+<p>Tästä en minä kuitenkaan tiennyt mitään, vaan lähdin kaikessa
+viattomuudessa suosituskirjeineni hänen luokseen. Hän ei ollut kotona,
+mutta äiti otti minut ystävällisesti vastaan ja selitti tyttärensä pian
+tulevan; hän oli vain kävelemässä erään tuttavansa kanssa. Ja kun he
+sitten saapuivat ja me siinä istuimme kahvipöydän ääressä, syntyi mitä
+vilkkain keskustelu etupäässä juuri kansanopistoliikkeestä ja sen
+vaikutuksesta. Auguste Fickert kyseli, kuunteli, ymmärsi ja innostui,
+innostui siihen määrin, että heti rupesi suunnittelemaan suurta yleistä
+kokousta, missä minun piti puhua tästä suuresta ihmisyyden asiasta
+Wienin yleisölle.</p>
+
+<p>Se pidettiinkin sitten heti ensi arki-iltana pääsiäisen jälkeen ja oli
+mainiosti valmistettu sekä sanomalehtien että kutsukorttien avulla.
+Väkeä oli saapunut salin täydeltä, yksin opetusministeriökin oli
+lähettänyt sinne edustajan.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien40.jpg" alt="Auguste Fickert v. 1897."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Auguste Fickert v. 1897.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Niinä parina viikkona, jotka silloin vietin Wienissä, oli Auguste
+Fickert miltei jokapäiväisenä seuranani. Joko hän vei minut tuttaviensa
+luo, tai pani toimeen pitkiä, hauskoja huviretkiä Wienin kauniisiin
+ympäristöihin. Silloin sitä pohdittiin kaikenlaisia asioita taivaan ja
+maan välillä, tai laskettiin leikkiä. Sillä A. F. oli kuitenkin,
+kaikkien vakavien harrastuksiensa ohessa, myöskin hilpeä, vilkas
+wieniläinen, joka osasi antaa ilolle ja leikillisyydellekin arvonsa.</p>
+
+<p>Neljä vuotta myöhemmin matkustin taaskin Wieniin, jotenkin samaan aikaan
+keväällä, mutta tällä kertaa murheen murtamana, surun valtaamana.
+Helmikuun manifesti oli tullut ja koko elämä tuntui sysimustalta yöltä.
+Kaikki oli muuttanut muotoa; mikä ennen oli tuntunut tärkeältä ja
+suurelta, oli nyt käynyt aivan vähäpätöiseksi.</p>
+
+<p>Olin kertonut tapahtumista Suomessa tuttavilleni Berlinissä ja
+Dresdenissä, ja he olivat kyllä osoittaneet ymmärtämystä ja myötätuntoa,
+mutta ei kukaan heistä ollut kuitenkaan ottanut tätä asiaa omakseen.
+Mutta sen teki Auguste Fickert. Hän kuunteli tuntikausia, kun kerroin
+hänelle Suomen suuresta surusta, hän käsitti, ettei mikään muu asia koko
+maailmassa minua sillä hetkellä liikuttanut paitsi Suomen kohtalo, ja
+hän rupesi heti toimimaan yhtä tarmokkaasti, kuin olisi hänen oma maansa
+ollut perikadon partaalla.</p>
+
+<p>Samaan aikaan kun Suomen perustuslakien kimppuun hyökättiin ja helmikuun
+manifesti julkaistiin oli &ndash; kuten kaikki muistanevat &ndash; Haagin
+rauhankonferenssi kynnyksellä ja eri maiden naiset ja naisjärjestöt
+lähettivät sen johdosta tuuman alkuunpanijalle, tsaarille, kiitoksensa
+ja kunnian-osoituksensa. Myöskin <b>Allgemeiner östreichischer
+Frauenverein</b>, jonka puheenjohtajana Auguste Fickert toimi, oli aikeessa
+ottaa osaa tähän adressiin, mutta kun kokous sen johdosta sitten
+pidettiin, kertoi hän läsnäolijoille tarkalleen mitä Suomessa oli
+tapahtunut, miten rauhantsaari oli rikkonut pienelle kansalle antamansa
+ja valalla vahvistamansa lupaukset ja miten koko Suomi sen johdosta oli
+joutunut epätoivon valtaan.</p>
+
+<p>Hän toisti toisin sanoen kaikki mitä olin kertonut tilanteesta meillä,
+mutta ei tietysti näinä ilmiannon aikoina maininnut sanaakaan siitä,
+mistä hänellä oli kaikki nämä tiedot. &rdquo;Kuulijakuntani saattoi vaikka
+otaksua, että minulla oli ollut jonkinlainen ilmestys&rdquo;, hymyili hän
+perästä päin. Ja seuraus oli, että hänen johtamansa yhdistys ei
+allekirjoittanut edellämainittua kiitosadressia.</p>
+
+<p>Auguste Fickertillä oli paljon tuttavia Wienin intelligenssin ja
+sanomalehtimiesten piireissä ja niitä hän nyt koetti saada liikkeelle.
+Ei se ollut aluksi niinkään helppoa. Suomi oli vielä silloin jotenkin
+tuntematon, ja kaikki meidän maatamme koskevat uutiset Wienin lehdissä
+olivat kotoisin vihollistemme leiristä ja hyvin kierot. Mutta Augusten
+pontevuus voitti lopulta esteet. Pari Suomea koskevaa esitelmääkin
+syntyi hänen välityksellään, samaten useita sanomalehtikirjoituksia.</p>
+
+<p>Muistan elävästi miten hän eräänä iltana myöhään vei minut
+&rdquo;Arbeiterzeitung&rsquo;in&rdquo; toimitukseen ja selitti sen toimittajalle, tri
+<b>Adler</b>&rsquo;ille, mitä Suomessa todellisesti oli tapahtunut ja sen vaaran,
+joka meidän olemassa oloamme ja kulttuuriamme uhkasi. Tämä, joka muuten
+kyllä kuului Augusten tuttavapiiriin, oli silloin hyvin väsynyt ja
+hermostunut, sekä huudahti lopulta tuskallisesti: &rdquo;Olen juuri saanut
+sähkösanoman että N&ndash;n piirissä on puhjennut lakko, ja se on minulle
+paljon tärkeämpi kuin koko Suomen konstitutsioni.&rdquo; Mutta tämä
+mielenpurkaus oli vain hetkellisen pahan tuulen ilmaus, sillä hän kyhäsi
+sitten hiukan myöhemmin aivan loistavan kirjoituksen Suomen
+oikeudellisesta asemasta.</p>
+
+<p>Kun sanoma meidän laillisen järjestyksemme palauttamisesta v. 1905
+suurlakon jälkeen levisi Europaan, tuli Augustelta heti onnittelukirje,
+jossa hän muun muassa sanoi: &rdquo;Koko viikon olen ajatuksissani elänyt
+teidän kanssanne pelvossa ja vavistuksessa ja nyt vasta voin taas
+vapaasti hengittää, kun tiedän, että vihdoinkin olette voittaneet ja
+vapautenne saavuttaneet.&rdquo;</p>
+
+<p>Vuotta myöhemmin olin Saksassa kouluoloja tutkimassa ja silloin saapui
+yhtäkkiä sähkösanoma, jossa hän kutsui minua Wieniin pitämään esitelmää
+sortoaikamme vaiheista, suurlakostamme ja vapaudestamme. Hän oli
+tilaisuutta varten painattanut noin parituhatta kutsumalippua ja
+lähettänyt niitä kaikille yleisissä toimissa ia yleisiä asioita
+harrastaville henkilöille. Suuri ja loistava olikin se yleisö, joka
+sitten esitelmäiltana täytti n. k. Arkkitehtitalon juhlasalin ja
+tarkalleen kuunteli kertomusta pienen kansan taistelusta kalliimpansa
+edestä.</p>
+
+<p>Esitelmää seurasi keskustelu, jolloin A. F. tavallisuuden mukaan toimi
+puheenjohtajana. Hän oli kuin luotu sitä tointa varten, jo siitä syystä,
+että hän niin mainiosti osasi kuunnella, mutta hänellä oli myöskin se
+lahja, että hän niin hyvästi ymmärsi toisen ajatukset, olivatpa ne
+sitten vaikka kuinka puolinaisesti lausutut.</p>
+
+<p>Ja niinkuin hän ymmärsi toisten ajatukset, ymmärsi hän myöskin heidän
+huolensa ja surunsa, ja oli aina valmis auttamaan, uhraten tuntikausia
+kalliista ajastaan. Kun vain ajattelen kaikkia niitä askeleita, joita
+hän otti Suomen takia ja kun sitten tiedän, että samalla tavalla hän
+palveli kaikkia muitakin, jotka olivat hädässä ja avun tarpeessa, niin
+en oikeastaan ihmettele, että hän murtui kesken. &rdquo;Hän lepää nyt, hän
+joka ei milloinkaan suonut itselleen lepoa&rdquo; kirjoitti eräs hänen
+kuolemastaan, ja toinen sanoi kirjeessään: &rdquo;Tämä suurenmoinen nainen,
+tämä jaloin ihminen on nyt poissa.&rdquo; Ja molemmat arvostelut olivat
+erittäin sattuvat.</p>
+
+<p>Auguste Fickert oli samaa ainesta kuin ihmiskunnan suuret, pyhät
+marttyyrit. Hänellä ei ollut rahtuakaan itsekkyyttä, oman voiton pyyntöä
+tai kunnianhimoa. Aatteita hän rakasti, aatteita, joista toivoi koituvan
+ihmiskunnalle onnea ja siunausta, ja niiden eteen hän uhrautui kokonaan,
+ajattelematta vaivojaan, heikkoa terveyttään, aineellisia etuja.</p>
+
+<p>Hän oli koko elämänsä vähissä aineellisissa varoissa tehden raskasta
+koulutyötä henkensä ylläpitämiseksi, mutta ei mikään mahti maailmassa
+saanut häntä ottamaan maksua työstään aatteiden palveluksessa. Eräs
+henkilö jätti hänen <b>Neues Frauenleben</b> nimiselle aikakauskirjalleen
+melkoisen rahasumman, jonka korot etupäässä oli aijottu päätoimittajan
+palkaksi. Auguste F. käytti ne avustajiensa palkkaamiseksi ja antoi itse
+työnsä ilmaiseksi. Kerran kokosivat hänen ystävänsä hänelle muutamia
+tuhansia guldenia ja pyysivät, että hän käyttäisi ne matkustamiseen ja
+lepoon. Mutta hän antoikin ne virkistysmatkastipendiksi kansakoulun
+naisopettajille.</p>
+
+<p>Tämä hänen luonteensa suurpiirteisyys ja aateluus vaikutti tietysti
+mahtavasti ja kohottavasti hänen ympäristöönsä. Moni innostui vain hänen
+takiansa yhteiskunnalliseen uudistustyöhön ja antautui siihen. Muun
+muassa sai hän Wienin etevän kirjailijan, <b>Rosa Mayreder</b>&rsquo;in liittymään
+suureen yhdistykseensä ja sen johtokunnassa toimimaan.</p>
+
+<p>Monta vuotta olin jo kehoittanut Auguste Fickertiä tulemaan Suomeen
+nähdäkseen kerran läheltä sen maan ja kansan, jonka oikeuksia hän niin
+lämpimästi oli puoltanut. Kesällä v. 1909 hän vihdoin tulikin tänne,
+oleskeli viikon päivät Helsingissä ja kiersi sitten Itä-Suomea
+tutustuakseen sen luonnonihanimpiin paikkoihin, kuten Imatraan,
+Savonlinnaan, Punkaharjuun j. n. e.</p>
+
+<p>Täällä saamistaan vaikutelmista kirjoitti hän Naisten Ääneen pienen
+selostuksen, joka sittemmin myöskin oli luettavana siinä
+muistojulkaisussa, joka hänen kuoltuaan Wienissä ulosannettiin. Siinä
+hän sanoo:</p>
+
+<p>&rdquo;Minulla oli erinomainen maantieteen ja historian opettaja, professori
+<b>Edvard von Weinzierl</b>, jolle olen ikuisessa kiitollisuuden velassa;
+niin paljon hän on henkiseen elämääni jäsen suuntaan vaikuttanut.
+Kuunnellessani hänen luentojaan olin jatko-opiston opettajatarosastolla,
+siis siinä ijässä, jolloin sielu on avoin kaikille hyville
+vaikuttimille. Näissä luennoissaan puhui hän kerran myöskin Suomesta,
+tuosta satumaisesta, tuhatjärvisestä maasta kaukana pohjolassa, ja sen
+tarmokkaista asukkaista, jotka uutteralla työllä ovat pakoittaneet karun
+maaperänsä tuottamaan sen verran, että he sisällisen vapauden vallitessa
+ovat voineet kehittyä aivan ihmeteltävästi.</p>
+
+<p>Useita vuosia myöhemmin, kun jo olin ottanut osaa naisasialiikkeeseen,
+tuli Maikki Friberg Wieniin ja piti esitelmän pohjoismaiden
+kansanopistoista &rdquo;Yleisessä itävaltalaisessa naisyhdistyksessä&rdquo;. Hänen
+innostuksensa tähän suureen asiaan, hänen vilkas luonteensa ja lämpönsä
+valloittivat meillä kaikki sydämet, ja sama tunne, jonka professori v.
+Weinzierlin esitelmä oli minussa aikaan saanut, heräsi jälleen, kun nyt
+ensi kerran tapasin elävän olennon tästä runollisesta maaperästä. Haluni
+nähdä Suomea ja tutustua sen asukkaisiin tuli jälleen voimakkaaksi, eikä
+ollut enää tukahutettavissa, varsinkin kun Maikki Friberg sen jälkeen
+monta kertaa kävi Wienissä ja me koko ajan olimme mitä vilkkaimmassa
+ajatusten vaihdossa.</p>
+
+<p>Vihdoinkin saatoin päästä toiveitteni perille. Eräänä kauniina heinäkuun
+aamuna lähestyin minä Helsingin auringon valossa hymyilevää satamaa,
+eikä mikään muu häirinnyt tätä kaunista kuvaa kuin tietoisuus siitä,
+että Viapori oli vieraan hallussa ja että muukalainen siis hallitsi
+sisäänkäytävää Suomen sydämeen.</p>
+
+<p>Nyt minä olen useita päiviä kestävillä matkoilla omin silmin nähnyt
+Suomen viheriäpuitteiset, uinailevat järvet, hopealle hohtavat koivut ja
+tummat havumetsät, olen ihmetellyt sen toisiinsa liittyneitä vesistöjä
+rikkaine saaristoineen, olen ihaillut maalaisten ahkeruutta ja
+talonpoikien toimeliaisuutta, he kun vähillä varoillaan, mutta
+yksimielisyytensä kautta voimakkaina, rakentavat itselleen
+rannikkolaivoja, jotka kulettavat heidän maataloustuotteitaan järvien
+poikki kaukaisiin seutuihin, missä ihmiset ahkeralla työllä edistävät
+yleistä vaurastumista. Olen nähnyt herttaisia koteja miellyttävissä
+maakartanoissa ja hyvästi kasvatettuja, kukoistavia lapsia, kuten esim.
+tehtailija Backbergillä Vuolenkoskella ja taiteilija Hämäläisellä. Olen
+nauttinut rajatonta vieraanvaraisuutta suomalaisessa pappilassa,
+ystävällisen aviopari Lappalaisen luona Jääsken pitäjässä,
+vieraanvaraisuutta sellaista, joka meillä Keski-Europassa, missä on
+hotelleja ja majataloja joka askeleella, ei ainoastaan ole hävinnyt,
+vaan on käynyt aivan käsittämättömäksi.</p>
+
+<p>Minulle on näytetty suurenmoisia kouluja ja sivistyslaitoksia niin
+maaseudulla kuin kaupungeissa, olen liikutetuin mielin katsellut
+avojalkaisia lapsia Helsingin kansankirjaston lukusalissa, olen nähnyt
+miehiä ja nuorukaisia kovassa työssä ja ihaillut heidän hilpeyttään,
+taitavuuttaan ja voimaansa. Kaikkialla on minut otettu ystävällisesti,
+jopa sydämellisestikin vastaan ja joka paikassa ovat ihmiset olleet
+henkisesti heränneitä ja vaikuttaneet elähyttävästi, luonnollisia
+kanssakäymisessään ja hyväntahtoisia sekä keskenään että vierasta
+kohtaan, koettaen näyttää ja antaa hänelle mitä parasta heidän maassaan
+on aineellisessa ja henkisessä suhteessa.</p>
+
+<p>Olen nähnyt talouttaan mallikelpoisesti hoitavia perheenemäntiä,
+voimakkaita, taitavia miehiä, terveitä, suloisia, luonnollisia nuoria
+tyttöjä, kohteliaita, vaatimattomia nuoria miehiä opiskelevan nuorison
+keskuudessa, sanalla sanoen olen nähnyt herttaisen, iloisen ja
+sivistyneen kansan, jolle minä puolestani vain toivoisin, että se
+vapautettuna &rdquo;pahan naapurin&rdquo; hyökkäyksestä vapaasti saisi kehittyä ja
+luoda itselleen sellaisen tulevaisuuden, johon sen luonteen
+pääominaisuudet, sitkeys, ahkeruus ja toimeliaisuus viittaavat. Siten se
+voisi tulla monelle Europan suurvaltiolle ladunavaajaksi.&rdquo;</p>
+
+<p>Auguste F. huomasi, että uusi sortoaika oli tulossa ja seurasi tarkkaan
+sen kehitystä. Varsinkin häneen koski tuo venäläisten uhkaus eroittaa
+maastamme sen rajalla olevat pitäjät. Sen johdosta hän kirjoitti avoimen
+kirjeen Kansainvälisen Naisliiton puheenjohtajalle, lady Aberdeenille,
+jossa hän voimakkain, hehkuvin sanoin asettaa tämän asian naisten
+maailmanliiton tuomioistuimen eteen. Aluksi hän sanoo siinä:</p>
+
+<p>&rdquo;Kaukana Europan koillisessa kolkassa aijotaan julistaa kuolemantuomio.
+Se ei koske tällä kertaa yksityistä, joka asettuu vastustamaan
+vallitsevaa vääryyttä, eikä liioin uusien ajatusten yksinäistä
+edustajaa, ei &ndash; kokonainen kansa on mestattava, sen omintakeisuus ja
+kulttuuri, jonka se on hankkinut itselleen alituisessa taistelussa karua
+luontoa vastaan, on siltä ryöstettävä siksi &ndash; niin siksi että paha
+naapuri, jälleen voimaan päässyt tsaarivalta, näkee sen hyväksi.&rdquo;</p>
+
+<p>Sitten seuraa tarkka selonteko meidän valtiollisesta asemastamme,
+Porvoon valtiopäivillä annetuista lupauksista ja niiden vahvistamisesta
+seuraavien hallitsijoiden valtaistuimelle astuessa, yksin Nikolai
+II:sen, joka ne sitten kuitenkin rikkoi. Niinikään hän muistuttaa niistä
+saksalaisten ja itävaltalaisten oppineiden antamista lausunnoista Suomen
+eduksi, jotka lausunnot julkaistiin vuoden alussa 1910, ja jossa he
+sanovat, että Suomen oikeuksien loukkaaminen koski koko Europaa, koska
+se oli rikos kansainvälistä oikeutta vastaan. Lopuksi hän sitten vetoaa
+naisiin seuraavin sanoin:</p>
+
+<p>Ja naiset, aikovatko he äänetönnä katsella tätä Venäjän julkista
+oikeuden loukkausta?</p>
+
+<p>Aikana, jolloin naiset taistelevat henkensä takaa valtiollisen
+tasa-arvon saavuttamiseksi, aikana, jolloin he syvästi tuntevat sen
+lapsipuolenaseman, josta heidän sukupuolensa kärsii sekä yksityisen
+oikeuden että julkisen oikeuden alalla, aikana, jolloin he ovat tulleet
+täydellisesti vakuutetuiksi siitä, että heidän osanottonsa uudenaikaisen
+elämän kaikilla aloilla on käynyt välttämättömäksi kulttuurin jatkuvalle
+kehitykselle, sellaisena aikana he eivät enää saa käsissä ristin
+katsella mitenkä kokonaiselta kansalta ryöstetään sen ansaitut oikeudet,
+he eivät saa äänetönnä katsella sitä, sillä siinä tapauksessa he tulevat
+kanssarikolliseksi vääryyden tekoon.</p>
+
+<p>Kaikissa maissa ovat naiset ristiriidassa hallituksien kanssa, joilta
+vaativat oikeutta ja vanhurskautta itselleen.</p>
+
+<p>Oikeuden ja vanhurskauden nimessä täytyy heidän ottaa puoltaakseen
+Suomen vapautta; kulttuurin nimessä täytyy heidän panna vastalauseensa
+tämän maan venäläistyttämistä vastaan &ndash; heidän täytyy ennen kaikkea
+panna tämä vastalauseensa naisina, jotka itse vasta silloin voivat saada
+poliitista vaikutusvaltaa, kun siveelliset voimat pääsevät määrääjiksi
+kansojen elämässä, kun ei väkevämmän voima, vaan oikeus ja vanhurskaus
+tulevat hallituksien pääperusteiksi.</p>
+
+<p>Kansainvälinen Naisliitto ei tietääkseni ryhtynyt mihinkään
+toimenpiteisiin tämän kehoituksen johdosta, mutta Suomen hätä tuli kyllä
+senkautta tunnetuksi. Yksinpä Auguste Fickertin muistoksi järjestetyssä
+surujuhlassa Wienissä, se tuli esiin.</p>
+
+<p>Juhlapuheen pitäjä, tri <b>Julius Ofner</b> huomautti nimittäin siinä, kuinka
+hän vielä aivan hiljattain oli puhunut vainajan kanssa hänen
+lempiharrastuksistaan, joiden joukossa Suomella oli niin tärkeä asema,
+ja lisäsi sitten:</p>
+
+<p>&rdquo;Suomi, tuo pieni maa, joka tähän asti on kyennyt puoltamaan vapauttaan
+mahtavan naapurinsa suhteen, maa missä vahvahenkiset, lujatahtoiset
+naiset alttiisti ja kiihkeästi ottivat osaa vapaustaisteluun ja sitten
+kun se saavutettiin, saivat miehiltään vapaaehtoisesti, kiitollisuuden
+osoitteeksi hyvästä yhteistyöstä, äänioikeuden; tämä maa se toteutti
+Auguste Fickertin ihanteen. Sellaisiksi hän tahtoi naiset. Omien
+ponnistuksien kautta tunnustusta ansaitsevan työnsä tuloksena heidän
+piti saada oikeutensa. Kun Suomen suuri taistelu nyt taas on alkanut
+uudestaan, joka sen pahempi tällä hetkellä näyttää niin epäedulliselta
+suomalaisille, oli Auguste Fickert aivan pois suunniltaan ja koetti edes
+antaa heille myötätuntonsa kannatuksen.&rdquo;</p>
+
+<hr>
+
+<p>Kun surulliset, ikävät viestit toisensa jälkeen viime aikoina ovat
+tulleet Itävallasta ja etenkin Wienistä, olen hengessäni monasti
+sanonut: &rdquo;Hyvä ettei Auguste Fickertin tarvinnut nähdä tätä surkeutta,
+sillä kyllä hän olisi siitä aivan rajattomasti kärsinyt.&rdquo; Hän näki kyllä
+Itävallan politiikan suuret puutteet ja puhui monasti siitä, kuinka
+luonnottomiksi ja hatariksi olot siellä olivat kehittyneet, mutta ei
+suinkaan hänkään sentään voinut aavistaa, että romahdus olisi ollut niin
+täydellinen.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="11">CHARLOTTE SCHRÖDER.</a></h2></center>
+
+
+<p>Marraskuun 16 p. 1904 oli Askovin kansanopistosta kirkkoon johtava tie
+kuusien ja lippujen kaunistama. Kylän asukkaat, jotka sen olivat
+koristaneet, liikkuivat siinä vakavan näköisinä, hiljaa ja
+juhlallisesti. Muutamat menivät aina opistoon asti ja asettuivat
+molemmin puolin sisäänkäytävää.</p>
+
+<p>Kun jo rupesi hämärtämään, kuultiin sisältä hiljaista, vienoa laulua, ja
+sitten sieltä ruvettiin kantamaan ulos ruumisarkkua. Tulisoihtujen
+kantajat kulkivat edellä ja kirstun jälkeen astui niin pitkä
+saattokulkue, että sitä riitti opistosta aina kirkkoon. Kirkkokin oli
+erinomaisen aistikkaasti koristettu ja valaistu. Muun muassa oli siellä
+kaksi mahtavaa joulukuusta.</p>
+
+<p>Ketä siinä viimeiseen lepokammioonsa saatettiin? Se oli Askovin
+kansanopiston johtajan, Ludvig Schröderin puoliso, <b>Charlotte Schröder</b>,
+omaa sukua <b>Wagner</b>.</p>
+
+<p>Charlotte Schröder kuului niihin ihmisiin, joita ei koskaan unohda
+kerran nähtyään. Hänen läheisyytensä vaikutti kuin auringonsäde ja kun
+häntä vain perästäpäinkin ajatteli, täytti aina lämmin tunne sydämen.
+Yhtä elävästi kuin eilispäivän, muistan sen hetken, jolloin hänet ensi
+kerran näin. Olin kesällä 1890 Köpenhaminassa ottaakseni osaa 6:nteen
+yleiseen pohjoismaiseen opettajakokoukseen. Siellä jokunen kehoitti
+minua jatkamaan matkaani Jyllannin niemimaalla olevaan Askovin
+kansanopistoon. Tunsin vielä siihen aikaan sangen vähän
+kansanopistoliikettä ja tiedustelin siksi mitä hyötyä tällaisesta
+käynnistä olisi. &rdquo;Mene nyt vain&rdquo;, oli vastaus, &rdquo;siellä saat nähdä mitä
+parahinta pohjoismaissa on.&rdquo;</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien41.jpg" alt="Charlotte Schröder."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Charlotte Schröder.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Se ennustus toteutui täydellisesti. Askovin kansanopistossa oli silloin
+koolla kansanopiston ja eri koulujen etevimpiä edustajia Tanskasta ja
+naapurimaista; siellä pidettiin innostuttavia puheita ja esitelmiä,
+vaihdettiin kokemuksia ja vietettiin unohtumattomia hetkiä. Näin on
+kuitenkin monessa muussakin kokouksessa ollut. Mutta Askovissa oli vielä
+jotakin lisää. Siellä oli sellainen erinomainen koossa pitävä voima,
+sellainen lämpö ja yhteishenki, että tuli ajatelleeksi ensimäistä
+kristillistä seurakuntaa. Ja tämän hengen luoja oli Charlotte Schröder.</p>
+
+<p>Aina siitä hetkestä kun hän meidän tullessamme seisoi opiston pihalla ja
+toivotti meitä tervetulleiksi, tunsimme jokainen, että hän oli tämän
+laitoksen keskus ja elähyttäjä, tunsimme, että siellä missä hän oli
+johtamassa ja valvomassa, olisi hyvä olla.</p>
+
+<p>Aivan ihmeteltävästi hänen huolenpitonsa ja järjestävä kätensä riitti
+kaikkialle. Hän johti suurta talouttaan ja valvoi, että meillä kaikilla
+&ndash; meitä oli silloin noin toista sataa vierasta &ndash; oli määräajoilla
+ruokaa ja kahvia, että meidän huoneemme olivat kunnossa. Hän oli mukana
+esitelmissä ja keskusteluissa, säesti pianolla niitä lauluja, joita
+aamuin, illoin hartaushetkinä laulettiin ja ehti sitä paitsi vielä
+seurustella yksityisten kanssa, vastata heidän kysymyksiinsä ja luoda
+heille kodin tunnetta.</p>
+
+<p>Kun ihmisillä on kiireellisiä toimia ja paljon velvollisuuksia, on
+sangen tavallista, että heidän olennossaan on jotakin hermostunutta ja
+levotonta. Heitä puhutellessa huomaa piankin, että vaikka he koettavat
+seurata sitä mitä heille kertoo ja esittää, menevät heidän ajatuksensa
+tuota pikaa kuitenkin muualle päin. Tai jos he ovatkin mukana ja
+kuuntelevat loppuun asti, niin tuntee koko ajan, ettei heitä pitäisi
+vaivata kaikellaisilla pikku asioilla ja huolilla, pelkää liiaksi
+ottavansa heidän kallista aikaansa.</p>
+
+<p>Charlotte Schröder ei kuulunut näihin ihmisiin. Koko hänen olentonsa ja
+esiintymisensä tuntui niin sanomattoman rauhalliselta ja harmoniselta,
+kuin ei hän koskaan olisi tietänyt kiireestä mitään. Ja kun keskusteli
+hänen kanssaan, tai pyysi häneltä neuvoja, tunsi, että hän syventyi
+kysymyksessä olevaan asiaan ja punnitsi sitä yhtä tunnokkaasti, kuin
+olisi se koskenut häntä itseä tai hänen kaikkein läheisimpiään.</p>
+
+<p>En ole nähnyt henkilöä, jossa äidillisyys &ndash; sanan parhaassa
+merkityksessä &ndash; olisi ollut niin kehittynyt, niin vallitseva kuin
+Charlotte Schröderissä. Ei hän ainoastaan ollut suuren lapsilaumansa
+äiti ja hella hoitaja, hän oli myöskin Askovin oppilaiden äiti ja
+äidillinen ystävä, koko ympäristön äiti ja äidillinen neuvonantaja,
+Tanskan kansanopistoihmisten äiti ja yhdysside.</p>
+
+<p>Jo aikaisin joutui Charlotte Schröder kansanopiston työvainiolle. Vuonna
+1862 vietti hän nimittäin häitä <b>Ludvig Schröderin</b> kanssa ja koska
+sulhanen jo silloin oli Röddingin kansanopiston johtaja, vei hän nuoren
+vaimonsa sinne. Rödding oli Tanskan ensimäinen kansanopisto, joka
+perustettiin jo v. 1844 Pohjois-Slesvigiin vastustamaan sisääntunkevaa
+saksalaisuutta ja korvaamaan korkeamman oppilaitoksen puutetta
+tanskalaisten keskuudessa Slesvigissä. Useiden johtajanvaihdoksien
+jälkeen, tuli Schröder sen johtajaksi v. 1862, oltuaan jo pari vuotta
+sitä ennen sen opettaja.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien42.jpg" alt="Ludvig Schröder."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Ludvig Schröder.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Pitkäksi Schröderien vaikutusaika ei siellä kuitenkaan käynyt. V. 1864
+syttyi se onneton sota, joka leikkasi Tanskan ruumiista kaksi jäsentä,
+Slesvigin ja Holsteinin. Röddingin opisto ei sen jälkeen enää ollut
+kotoisella pohjalla, koska uusi raja tuli kulkemaan sen pohjoispuolella
+ja työn jatkaminen sellaisten olosuhteiden vallitessa oli miltei
+mahdoton. Siksi se päätettiin muuttaa rajan yli, mutta kuitenkin niin
+lähelle kuin suinkin entistä paikkaansa, jotta Slesvigin väestö sitä yhä
+vieläkin voisi käyttää. Silloin siirrettiin opisto nykyiselle sijalleen
+Askoviin, missä se aikaa myöten on kehittynyt Tanskan ensimäiseksi
+opistoksi.</p>
+
+<p>Charlotte Schröder oli lapsena ja nuorena tyttönä ollut sangen heikko
+terveydeltään. Yhteen aikaan hän vain sauvojen nojalla oli päässyt
+liikkumaankin. Kaikki läheiset ja ystävät ennustivat siksi, ettei hän
+tulisi kestämään siinä vastuunalaisessa asemassa, johon hän
+kansanopiston johtajan puolisona joutui. Eikä ihmekään. Sillä ei ne ole
+pienet, ne velvollisuudet, jotka johtajan vaimon hartioille sälytetään.
+Hänen kotinsa pitää aamusta iltaan olla avoin oppilaille. Sen pitää
+tulla heidänkin kodikseen. Siksi on kaikki ateriat, kaikki työ- ja
+lepohetket yhteiset. Ei johtajan puoliso saa koskaan ajatella vain omaa
+perhettään, viettää sen kanssa erityisiä merkki-tai juhlapäiviä, vaan
+olkoonpa joulu tai pääsiäinen, aina hänen ensi sijassa täytyy ajatella
+sitä oppilasnuorisoa, joka häntä ympäröi ja pitää huolta sen
+hyvinvoinnista ja viihtymisestä.</p>
+
+<p>Charlotte Schröder antautui tähän työhön koko sydämensä lämmöllä. Hän
+tuli puolisonsa opiston keskustaksi ja hyväksi hengeksi, sen sydämeksi
+ja järjestäväksi kädeksi. Ja kumma kyllä niin hänen voimansa eivät
+kesken uupuneet, hänen heikko terveytensä ei pettänyt. Näytti
+päinvastoin siltä, kuin ne olisivat kasvaneet ja voimistuneet
+velvollisuuksien lisääntyessä.</p>
+
+<p>Vastuksia oli kyllä, alkuaikoina varsinkin monenmoisia. Itse aatekin oli
+niin uusi, ettei moni sitä käsittänyt ja asettui siksi mieluummin
+vastustavalle kannalle. Aineellisessa suhteessa oli myöskin paljon
+vaikeuksia. Monastikin olivat opettajien jo ennestään pienet palkat
+supistettavat. Mutta tämä ei millään tavalla masentanut Charlotte
+Schröderin mieltä ja hänen valoisaa luottamustaan kansanopiston
+tulevaisuuteen.</p>
+
+<p>Siihen aikaan kun Röddingin opiston toimi oli päättynyt ja Ludvig
+Schröder, kauan etsittyään, oli löytänyt paikan uutta opistoa varten,
+kirjoitti rouva Schröder Köpenhaminasta, jossa hän tänä väliaikana oli
+oleskellut äitinsä luona, miehelleen:</p>
+
+<p>&rdquo;Jumalan kiitos, että taas saamme oman pienen kotimme ja oman sydämemme
+mukaisen tehtävän. Tämä vanha koti on kyllä hyvä ja herttainen, mutta
+kun jo kerran on omistanut oman pienen pesänsä, niin ei enää ainaiseksi
+tahdo jäädä tänne asumaan, vaikkakin tuntuu sanomattoman hauskalta
+pistäytyä täällä käymään.&rdquo;</p>
+
+<p>Eräässä myöhemmässä kirjeessä, jossa hän myöskin puhuu heidän tulevasta
+kodistaan lausuu hän:</p>
+
+<p>&rdquo;Minä niin kaipaan valoa ja lämpöä; minun henkinen elämäni tarvitsee
+sitä yhtä paljon kuin ruumiillinen olemassa olonikin. Kun nyt pääsemme
+uuteen kotiimme, niin aurinko pilkistää siellä sisään kaikkiin niihin
+huoneisiin, joissa me enimmäkseen tulemme oleskelemaan. Kunpa nyt
+voisimme oikein iloita siitä. Ja Jumala tehköön tämän meidän kotimme
+niin valoisaksi ja lämpimäksi, että jo se todistaisi meidän sydämemme
+halun olevan kuulua Herran, meidän Jumalamme, ystäväpiiriin.&rdquo;</p>
+
+<p>Mitä Charlotte Schröder ajatteli kansanopistojohtajan tehtävistä käy
+ilmi seuraavasta kirjeotteesta:</p>
+
+<p>&rdquo;Olen tässä tullut ajatelleeksi, että sellaiset kuin sinä, joiden on
+astuminen puhumaan, useinkin ovat samassa asemassa kuin opetuslapset
+sunnuntaievankeliumissa, joista kerrotaan, että he kysyivät: mistä me
+saamme leipää niin monelle? Mutta minä olen myöskin ajatellut, että
+teillekin on hyödyllistä oikein elävästi tuntea, ettei teillä itsellänne
+ole leipää, sitä sanaa, jota teiltä pyydetään. Ja minä luulen, että Pyhä
+Henki ja kansan henki voi paraiten antaa teille ne sanat, joita te
+tarvitsette silloin, kun tunnette itsenne niin köyhiksi. Mutta juuri
+sillä hetkellä kun teidän sananne tuntuvat teistä vähäpätöisiltä ja
+riittämättömiltä kuten opetuslapsista heidän jaettavakseen annetut
+leivät ja kalat, voipi siunaus ylhäältä kuitenkin antaa niille
+ravitsevan voiman.&rdquo;</p>
+
+<p>Yllä olevat sanat kuvaavat niin elävästi Charlotte Schröderiä ja hänen
+käsityskantaansa. Ei hän rakentanut oman kykynsä ja työnsä pohjalle,
+vaan näki kaikessa lahjan korkeudesta ja käytti sitä kuin tavaraa, josta
+kerran on tilitettävä. Tämä syvä uskonnollisuus oli hänen olentonsa
+perussävel ja kuvastui koko hänen esiintymisessään, kaikissa hänen
+toimissaan. Se antoi hänelle voimaa ja kestävyyttä vastuksissa, työintoa
+ja elämänhalua pahoinakin päivinä. Se teki hänet niin sanomattoman
+henkeväksi, lempeäksi ja sisällisesti rikkaaksi. Eikä siinä ollut mitään
+synkkyyttä, ahtautta tai muiden tuomitsemista. Hänen uskonnollisuutensa
+oli kuten kaikkien grundtvigilaisten valoisa, kaikkia hyviä harrastuksia
+tunnustava ja kannattava. Jo hamasta nuoruudestaan hän oli kuulunut
+Grundtvigin piiriin ja istunut äitinsä kanssa Vartovin kirkossa
+Köpenhaminassa tätä suurta oppi-isää kuulemassa.</p>
+
+<p>Ollessaan Köpenhaminassa keväällä 1865 kirjoitti hän miehelleen:</p>
+
+<p>&ndash; &ndash; &ndash; Eilen nuoret täällä pääsivät ensi kerran ripille. Voit arvata,
+että se hetki oli ihana Vartovin kirkossa. Oli niin suloista nähdä
+vanhus alttarin edustalla ja nuoret tytöt puolipiirissä hänen
+ympärillään. Hän puhui niin lempeästi ja herttaisesti heidän kanssaan,
+ja myöskin me muut saimme niin hyviä sanoja. Erittäinkin tuntui minusta
+hyvältä kuulla hänen puhuvan uskosta, joka synnyttää vanhurskautta,
+toivoa, rauhaa ja rakkautta ja ijankaikkisen elämän iloa. Enin tarvitsin
+mielestäni juuri sillä hetkellä kuulla puhuttavan rakkaudesta. Sitten
+hän myöskin puhui kristillisen elämän tunnusmerkeistä &ndash; &ndash;</p>
+
+<p>Syyskuussa 1872 hän kirjoittaa Askovista äidilleen:</p>
+
+<p>&rdquo;Olin päättänyt olla minnekään lähtemättä, mutta nyt kun tuli sanoma
+Grundtvigin kuolemasta, en voi kuitenkaan pysyä kotona. Ellei siis
+mitään erityistä estettä ilmene, lähden Nutzhornin<a href="#a5">[5]</a> ja Termansenin<a href="#a6">[6]</a>
+kanssa Köpenhaminaan tiistai aamuna. Sanomaton kaiho täyttää rinnan
+ajatellessa, ettei milloinkaan enää saa kuulla tätä rakasta, tuttua
+ääntä. Mutta ei kuitenkaan voi muuta kuin heikkojen voimainsa mukaan
+kiittää Herraa, joka antoi kansallemme niin ihmeellisen suuren miehen,
+soi hänelle niin pitkän toimirikkaan elämän ja nyt lopuksi antoi tämän
+vanhan palvelijansa päästä rauhaan &ndash; niin, nukahtaa siten, että kaikki
+hänen ihmeen kauniit runonsa soveltuvat häneen itseensä.</p>
+
+<p>Toivokaamme siis ja rukoilkaamme, että nyt näyttäytyisi meidän rakkaan
+vainajamme tunnustuksessa olleen sellainen voima, että hänen
+ystäväpiirinsä, erilaisuuksista huolimatta, kuitenkin pysyy koossa.&rdquo; &ndash;
+&ndash; &ndash; &ndash;</p>
+
+<p>Charlotte Schröderillä oli laaja kirjevaihto. Oli niin paljon sekä
+nuorempia että vanhempia ystäviä ja tuttavia, jotka olivat avun ja
+lohdutuksen puutteessa. Hänellä oli lukuisa sisaruspiiri, jonka kanssa
+hän aina pysyi mitä parhaissa suhteissa, vaikkakin heidän tiensä
+kulkivat eri suuntia, ja paitsi sitä hän Tanskan ensimäisen
+kansanopiston emäntänä joutui usein tekemisiin ulkomaalaisten kanssa,
+varsinkin ruotsalaisten ja norjalaisten, jotka tuttavuudet myöskin
+johtivat kirjeiden vaihtamiseen. Kumma kyllä ehti hän siinä sivussa
+vielä muistaa Tanskan kansanopistolehteä, »Höjskolebladetia» ja
+naisasialehteä »Kvinden og Samfundetia» kirjoituksilla. Edelliseen on
+hän erittäinkin piirtänyt monta lämmintä muistosanaa manalaanmenneistä
+ystävistään, jälkimäiseen mietteitä nuorten naisten kasvatuksesta,
+reformipuvuista j. n. e. Kaikissa näissä ilmenee aina sekä hänen hellä
+sydämensä ja ihanteellinen, valoisa katsantokantansa että hänen varma
+arvostelukykynsä. Tämä kyky se juuri teki, että hän osasi asettua
+oikeaan suhteeseen niihin oppilas-ja vierasparviin, jotka häntä
+ympäröivät ja nähdä mitä kukin heistä enin tarvitsi.</p>
+
+<p>Tätä on kyllä moni meikäläisistäkin saanut kokea Askovissa
+oleskellessaan, ja siksi elää Charlotte Schröderin muisto täällä
+meilläkin monessa kiitollisessa sydämessä. Moni meikäläinen on myöskin
+juuri hänen toimintaansa seuraamalla oppinut käsittämään mitenkä lämmin,
+valoisa koti on hedelmätä tuottavan kansanopistotyön elinehtoja.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="12">LIEBKNECHTIN PUOLISOT.</a></h2></center>
+
+
+<p>Talvella v. 1918&ndash;1919 kun Carl Liebknechtin nimi ehtimiseen mainittiin
+sanomalehdissä ja hän esiintyi Saksan kommunistien, bolscheviikien y. m.
+äärimmäisten joukkojen johtajana Berlinissä, kääntäen kiväärit ja
+kuularuiskut entisiä aatetoverejaan, sosialisteja, vastaan, menivät
+minun ajatukseni entistä useimmin hänen kunniallisten vanhempiensa
+kotiin, missä olin nähnyt hänetkin nuorena, toivorikkaana juristina.
+Kesällä v. 1893 minä ensikerran tapasin hänet &rdquo;Vorwärts&rdquo; lehden
+toimistossa, jonne eräs toimittajista puhelimitse kutsui hänet siksi,
+että hän edellisenä talvena oli käynyt Suomessa. Siinä
+keskustellessamme, rupesi hän hyvin vilkkaasti esittämään, että tulisin
+tervehtimään hänen äitiään.</p>
+
+<p>Minä puolestani en pyytänyt mitään parempaa kuin tavata ihmisiä,
+varsinkin sellaisia, jotka tekivät yhteiskunnallista työtä ja edustivat
+jotakin määrättyä suuntaa, ja siksi otin kiitollisuudella vastaan kutsun
+ja lupasin määrähetkenä ilmestyä hänen äitinsä luona.</p>
+
+<p>Liebknechtit asuivat silloin, kuten myöhemminkin Charlottenburgissa,
+aina samassa talossa. &rdquo;Ei meillä ole aikaa muuttaa&rdquo;, selitti rva
+<b>Liebknecht</b>, kun kerran myöhemmin oli kysymys tästä heidän paikallaan
+pysymisestään.</p>
+
+<p>Koti, jonka he omistivat, oli tavallaan hyvinkin vaatimaton ja kuitenkin
+huomasi varsin pian, että siellä palveltiin aivan toisia arvoja, kuin
+tavallisissa, vähävaraisissa saksalaisissa kodeissa. Kaapit ja hyllyt
+olivat täynnä kirjoja, pöydillä oli lehtiä ja aikakauskirjoja, seinillä
+merkkihenkilöiden kuvia, sellaisten kuin Carl Marxin, Lassallen, Bebelin
+y. m. Eikä kokoelmasta puuttunut talon isäntääkään. Katselin hänen
+kuvaansa siinä monta kertaa ja totesin, että hänellä oli henkevät,
+tarmokkaat kasvot. Itse hän sillä hetkellä oli tavanmukaisessa
+kesäkongressissa, joka pidettiin Zürichissä.</p>
+
+<p>Rouva Liebknecht erosi aivan tuntuvasti muista tapaamistani
+saksattarista, aina siihen määrin, että jo tiedustelin oliko hän
+ollenkaan saksalainen. &rdquo;Samaa on moni muukin kysynyt&rdquo;, hymyili hän,
+mutta vakuutti kuitenkin olevansa täysiverinen germaani. Hän oli vilkas
+ja puhelias, tunsi ajan sosialiset ja kirjalliset ilmiöt, oli tottunut
+seurustelemaan eri kansallisuuksien kanssa, arvosteli tapahtumia
+yleismaailmalliselta, eikä vain saksalaiselta kannalta ja tuntui olevan
+huvitettu kaikesta inhimillisestä.</p>
+
+<p>Tulimme keskustelun kuluessa esim. kosketelleeksi naisen silloista
+asemaa Saksassa. Rva L. näki sen kaikessa alastomuudessaan, mutta hän ei
+silti suinkaan sanonut kuin sosialisteilla on tapana, että se kaikki
+vain oli nykyisen yhteiskuntajärjestelmän syy, eikä tulisi siitä
+muuttumaan ennenkuin tulevaisuuden valtiossa. Hän oli päinvastoin sitä
+mielipidettä, ettei naisilla suinkaan ollut syytä luottaa niihin
+kauniisiin lupauksiin, joita sosialistit ohjelmissaan niin runsaasti
+antoivat... Eihän naisen asema miesten enemmistölle merkinnyt yhtään
+mitään. Eivät he olleet oppineet katselemaan häntä edes vertaisenaan,
+jolla oli oma itsenäinen tehtävänsä maailman kaikkeudessa. Eihän esim.
+saksalainen nainen ollut muuta kuin miehensä ensimäinen palvelija.
+Olihan joukossa toisellaisia miehiäkin, sellaisia, joilla oli jalot,
+valistuneet mielipiteet, sellaisia, jotka tunnustivat naisen vapaaksi
+olennoksi, mutta heitä oli toistaiseksi varsin harvassa. Siksi ei liioin
+ollut syytä, että naiset sokeasti liittyivät mihinkään puolueeseen,
+siinä uskossa, että kaikki annettiin heille valmiina, vaan itse heidän
+oli asiansa omiin käsiinsä ottaminen ja sen hyväksi toimiminen.</p>
+
+<p>Tiedustelin oliko rva L. liittynyt johonkin Berlinissä olevaan
+naisyhdistykseen. Sitä hän ei ollut tehnyt. Ne olivat hänestä liika
+ahdasmielisiä, ja kysymykset, joita niissä vielä pohdittiin, olivat jo
+hänelle voitettu kanta. Ei hänen lähin seurapiirinsäkään ollut etsittävä
+saksalaisten keskuudessa, vaan enimmäkseen hän seurusteli Berlinissä
+oleskelevien muukalaisten kanssa, kuten englantilaisten ja venakkojen.
+Näistä jälkimäisistä puhuessamme, tuli myöskin Sonja Kovalevskin nimi
+mainituksi. Vaikka hän pitemmän aikaa oli opiskellut Berlinissä, oli
+hänen nimensä ja olemassa olonsa aivan tuntematon siihen asti
+tapaamilleni saksattarille, mutta rva L:lle oli Sonja Kovalevski sekä
+tiedenaisena että kirjailijana yhtä tuttu kuin meille täällä pohjolassa.</p>
+
+<p>Kun jo monasti olin havainnut, että rva L. liikkui kirjallisuuden alalla
+hyvinkin kotoisasti, tulin ajatelleeksi, että hän ehkä itse kirjoitti,
+tai ainakin toimi arvostelijana. Käytin siksi parin sekunnin väliaikaa
+keskustelussa ja kysyin hänen vanhimmalta pojaltaan, Carl
+Liebknechtiltä, joka oli naapurini, kirjoittiko hänen äitinsä. Mutta rva
+L. kuuli sen ja vastasi nauraen, osoittaen poikiaan: &rdquo;Tässä näette minun
+viisi romaaniani.&rdquo;</p>
+
+<p>Nämä pojat tuntuivat yleensä varsin siivoilta ja hyvin kasvatetuilta.
+Palvelija oli ulkona ja he auttoivat äitiä illallispöydän kattamisessa,
+lautasten vaihtamisessa, teen tarjoilussa y. m. niin tottuneesti, että
+heti huomasi heidän monta kertaa olleen mukana samanlaisissa hommissa.
+Niinikään he mitä suurimmalla kunnioituksella kuuntelivat äitinsä
+puhetta; ei heissä huomannut merkiksikään tuollaista hieman ylimielistä,
+hieman halveksivaa ilmettä, joka &ndash; ennenaikaan varsinkin &ndash; oli niin
+tavallinen nuorten miesten kasvoilla naisten keskustellessa &ndash; olipa tuo
+puhuja vaikka oma äiti.</p>
+
+<p>Oikein ihmeellistä oli todeta miten vilkas ja innostunut rouva
+Liebknecht jaksoi olla, vaikkakin hänen elämänsä oli ollut täynnä kovia
+kolauksia, aineellista puutetta ja sydämen tuskaa puolison ehtimiseen
+vankilassa istuessa ja vuosikausia karkoitettuna ollessa. Hänen
+ulkomuotonsa kertoi kyllä ennenaikaisesta vanhenemisesta, mutta henki
+oli nuori ja joustava.</p>
+
+<p>Erotessamme sanoimme toisillemme moneen kertaan &rdquo;näkemiin&rdquo;, ja tämän
+ensi käynnin jälkeen kuului ihan asiaan, että joka kerta kun oleskelin
+Berlinissä, tai vain poikkesin sinne pikimältään matkalla muuallepäin
+ollessani, kävin tervehtimässä Liebknechtejä.</p>
+
+<p>Sen ajan natsionalistisessa ja militaristisessa Saksassa muodosti heidän
+kotinsa todellisen keitaan. Siellä saattoi vapaasti keskustella, tehdä
+huomautuksia Saksan oloista, verrata niitä vastaaviin muualla, ilman
+että syntyi väärinkäsityksiä.</p>
+
+<p>Näillä myöhemmillä käynneilläni tutustuin sitten myöskin talon isäntään
+ja havaitsin miten kokonainen hän oli työssään ja elämässään, miten ne
+aina kulkivat samaa suuntaa ja peittivät toisensa.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien43.jpg" alt="Wilhelm Liebknecht."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Wilhelm Liebknecht.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Wilhelm Liebknecht ei tinkinyt, eikä liioin horjunut, ei hänellä ollut
+oma etu mielessään, eikä sentakia ruvennut mielistelemään ja
+vakaumuksestaan luopumaan. Kuin graniittikallio seisoi hän pystyssä
+elämänsä moninaisissa vaiheissa ja antoi myrskyn ja ukkosilman
+ympärillään raivota. Karkoitukset, vainot ja vankilarangaistukset olivat
+alituisesti uudistuvia ilmiöitä hänen elämässään; vielä pari vuotta
+ennen kuolemaansa, joka tapahtui v. 1900, oli hän n. k.
+majesteettirikoksen takia, jota ei edes voitu todeksi näyttää,
+vankikoppiin sulettuna pari kuukautta ja tuli siellä viettäneeksi
+70-vuotisen syntymäpäivänsäkin. &ndash; Mutta vankilasta päästyään ei hän
+muuttanut tavuakaan puhe- ja kirjoitustavassaan, vaan puolsi kuten
+ennenkin sitä, jonka hän piti oikeana sekä Saksan valtiopäivillä, jossa
+hän aina vuodesta 1874 edusti työväenpuoluetta että myöskin &rdquo;Vorwärts&rdquo;
+lehdessä, jonka päätoimittaja hän oli.</p>
+
+<p>Niinpä hän esim. vähää ennen kuolemaansa otti keisarin kiinalaisen
+politiikan ja &rdquo;hunnilaispuheen&rdquo; ankarasti ruoskiakseen eräässä
+Dresdenissä pidetyssä esitelmässään. Samassa tilaisuudessa kuvasi hän
+Europan silloista valtiollista tilannetta seuraavin sanoin: &rdquo;Sellainen
+kuin maailmanpolitiikka nykyään on, ilman suuntaa ja päämäärää,
+muistuttaa se pikajunaa, joka kiitää eteenpäin aika lailla, ilman
+veturinkulettajaa, ilman ainoatakaan miestä, joka tuntisi koneen, seudun
+ja päämäärän &ndash; mutta sitä vastoin on koko joukko asiaankuulumattomia,
+jotka ovat eri mieltä suunnan suhteen, ja joista jokainen koittaa päästä
+käsiksi koneen ohjaustankoon ja välistä antaa sille sysäyksen oikealle,
+välistä vasemmalle, niin että juna ryntää sinne- ja tännepäin, ristiin
+ja rastiin.&rdquo; Kuvaus sopii muuten erinomaisesti nykyhetkeenkin.</p>
+
+<p>Kun Liebknecht v. 1872 yhdessä Bebelin kanssa oli haastettu oikeuteen
+maankavaltamisesta siksi, että hän oli vastustanut Elsas-Lothringin
+liittämistä Saksaan, ja hänen kotipuolensa poliisi oli antanut aivan
+virheellisiä tietoja hänen aikaisemmasta elämästään ja toiminnastaan,
+oikaisi Liebknecht nämä esittämällä koko elämäkertansa ja tuomalla
+peittelemättä esiin maailmankatsantokantansa. Siinä hän m. m. sanoi: &rdquo;En
+ole milloinkaan omaa etuani etsinyt; kun on ollut valitseminen
+personallisen etuni ja vakaumukseni välillä, olen aina uhrannut
+edellisen. Jos en sitä olisi tehnyt, olisin nyt loistavassa asemassa,
+enkä suinkaan istuisi syytettyjen penkillä, mihin ne ihmiset ovat minut
+saattaneet, jotka turhaan joku vuosi sitten koettivat minut ostaa. Kun
+monien vainoomisien perästä olen köyhä, ei se ole mikään häpeä &ndash;
+päinvastoin olen ylpeä siitä, sillä jos mikään, on se todistus
+valtiollisesta kunniastani.&rdquo;</p>
+
+<p>Nämä sanat eivät olleet mitään tyhjää korupuhetta, vaan ne olivat
+Liebknechtin elämän sisällys. Niiden takana oli ihminen, joka ei
+tuntenut raukkamaisuutta eikä pelkoa. &ndash; Välistä tämä periaatteista
+kiinnipitäminen saattoi johtaa yksipuolisuuteen ja ahdasmielisyyteenkin,
+niin ettei se enää rakentanut, vaan pikemmin hajoitti ja vieroitti.
+Mutta enimmäkseen se kuitenkin oli varsin ansiokas, kuten esim.
+Liebknechtin työssä ja lausunnoissa rauhanaatteen hyväksi.</p>
+
+<p>Hamasta nuoruudestaan L. oli ollut sotilasvallan ankara vastustaja, eikä
+laiminlyönyt mitään tilaisuutta osoittaakseen kuinka luonnotonta ja
+petomaista oli, että valtiot ylläpitivät suuria, miljoonia maksavia
+laivastoja ja armeijoja hyökätäkseen toistensa kimppuun ja anastaakseen
+toisiltaan alueita. &rdquo;Jos kansa tahtoo suureksi ja mahtavaksi&rdquo; oli
+hänellä tapana sanoa, &rdquo;on se saavutettava ahkeran työn kautta omien
+rajojen sisäpuolella.&rdquo; Ja sitten hän osoitti miten hänen isänmaassaan,
+Saksassa, juuri se, jota muut kansat kunnioittivat, sen sivistys, tiede
+ja taide ei suinkaan ollut syntynyt kanuunien ja kiväärien avulla. &ndash;
+Hän asettui aina sorrettujen puolelle ja ajoi heidän asiaansa suurella
+voimalla. Hän vastusti esim. ankarasti Saksan ja Itävallan välistä sotaa
+v. 1866, moitti Bismarckin sotapolitiikkaa 1870-luvulla ja kirjoitti
+todellisia paloartikkeleja sitä sotaista riemujuhlaa vastaan, jota
+vietettiin Saksassa &rdquo;korkeimmasta käskystä&rdquo; v. 1895, osoittaen, että
+katkeruutta ranskalaisten mielissä siten vain pidettiin vireillä.</p>
+
+<p>Sorrettujen, Slesvigissä asuvien tanskalaisten puolustajana Liebknecht
+myöskin monta kertaa esiintyi, ja sai kaikki puoluelaisensa Saksan
+valtiopäivillä kannattamaan slesvigiläisen edustajan, Gustaf
+Johannsenin, karkoitusinterpellatsionia. &ndash; Tanskalaiset olivatkin
+syvästi kiitolliset sen johdosta ja kutsuivat hänet rauhanyhdistyksensä
+kunniajäseneksi. Suomen kohtaloon routavuosina hän myöskin lämpimästi
+otti osaa ja kirjoitti asiasta monta voimakasta artikkelia, joissa
+tsaarivaltaa ei suinkaan aivan hellävaroin kuvattu. Niin huvitettu hän
+oli tästä kysymyksestä, että, viimeisen kerran tavatessamme, pyysi minun
+hankkimaan itselleen Suomea koskevaa kirjallisuutta vaikka millä Europan
+kielellä &ndash; &rdquo;ei sentään suomeksi&rdquo;, lisäsi hän nauraen, &rdquo;sitä en
+ymmärrä.&rdquo;</p>
+
+<p>Puhujana oli Liebknechtiä varsin hauska kuunnella. Hänessä oli voimaa,
+vakaumusta ja asiallisuutta. Tunsi että joka sanalla oli vastakaikua
+hänessä itsessään, ettei hän lausunut mitään vain kiihoittaakseen
+kuulijoitaan, kuten, sen pahempi, työväenkokouksissa usein tehdään. Ei
+hän liioin ollut mikään tietämätön henkilö, joka sieltä ja täältä olisi
+koonnut itselleen nuo tavalliset ohjelmaan kuuluvat lausunnot.
+Päinvastoin. Hän oli nuoruudessaan harjoittanut ahkeria opintoja
+Berlinin, Marburgin ja Giessenin yliopistoissa ja itsekin tuumaillut
+ruveta yliopiston opettajaksi, vaikka hän sitten kuitenkin havaitsi
+olevansa aivan liika vapaamielinen sopiakseen sellaiseen toimeen. Mutta
+se ei kuitenkaan estänyt häntä hankkimasta itselleen laajoja tietoja.
+Niitä hän sitten vielä läpi koko elämänsä täydenteli ja käytti varsinkin
+vankilassa olonsa ja karkoitusaikansa ulkomailla monipuolisiin
+tutkimuksiin.</p>
+
+<p>Yksityiselämässä oli Liebknecht hyvin hiljainen ja harvasanainen. Hän
+saattoi väliin esim. kutsuissa tuttaviensa luona istua aivan mykkänä
+koko illan. Ja kun hänen vaimonsa, sitten kysyi oliko hänellä ollut
+hauska, vastasi hän empimättä: &rdquo;Erinomaisesti!&rdquo; &rdquo;Mutta ethän vaihtanut
+sanaakaan&rdquo;, huomautti tämä. &rdquo;Juuri siksi, minulla oli niin hyvää aikaa
+ajatella.&rdquo;</p>
+
+<p>Kotielämässään ja avioliitossaan tuntuivat Liebknechtit hyvin
+onnellisilta. Molemmat olivat samojen aatteiden läpitunkemat ja
+iloitsivat niiden voitoista. Sitä paitsi auttoi rva L. miestään monella
+tavalla, m. m. hoitamalla koko hänen laajan yksityiskirjevaihtonsa.
+Sankarillisesti hän myöskin kantoi kaikki ne iskut, jotka kohtasivat
+hänen puolisoaan ja tietenkin myöskin vaikuttivat häneen ja perheeseen.
+Silloin hän myöskin oikein sai nähdä ihmisten raukkamaisuuden, sillä
+niin pian kun onnettomuus tuli, jättivät useimmat niistä, jotka
+tavallisissa oloissa kulkivat &rdquo;ystävien&rdquo; nimellä, hänet aivan yksin. Kun
+elämä taas valkeni, ilmestyivät he jälleen, &rdquo;mutta silloin minä en enää
+ollut saatavissa&rdquo; sanoi rva L. kertoessaan minulle näistä synkistä
+muistoista.</p>
+
+<hr>
+
+<p>Viime aikojen tapahtumat ympäri maailmaa ja erikoisesti Saksassa ovat
+antaneet minulle, kuten monelle muullekin, paljon aihetta miettiä
+sosialismin ydintä. Se on erinomaisesti kyennyt osoittamaan olevaisten
+muotojen puutteet, jopa ne hajoittamaankin, mutta vielä se ei ole
+osoittanut kykenevänsä mitään parempaa saamaan sijaan.</p>
+
+<p>Sellaisten jaloluonteisten, suuripiirteisten henkilöiden kuin Wilhelm
+Liebknechtin ja hänen puolisonsa epäitsekäs, uhrautuva työ ei kuitenkaan
+voi mennä hukkaan. Jossain muodossa se kyllä varmaankin siitä vielä
+nousee ja antaa kauniin sadon.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="13">ANN MARGRET HOLMGRÉN.</a></h2></center>
+
+<center><h2>o. s. Tersmeden.</h2></center>
+
+
+<p>Kun <b>Ann Margret Holmgrén</b> Ruotsissa helmik. 17 p. 1910 täytti 60
+vuotta, toimittivat hänen ystävänsä erityisen juhlajulkaisun hänen
+kunniakseen, johon Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Suomen naiset olivat
+antaneet avustuksia. Niissä he käsittelivät sekä hänen julkista työtään
+että hänen merkitystään ystävänä, perheenäitinä ja kodin haltijattarena.</p>
+
+<p>Ei kukaan kuitenkaan kirjoittanut hänestä niin herttaisesti kuin <b>Selma
+Lagerlöf</b>. Hän kertoi siinä miten Ruotsin naisasialiike rva
+<b>Adlersparren</b> kuoltua oli joutunut orvoksi ja turvattomaksi, miten
+näytti siltä kuin koko kylvö olisi jäänyt hoidotta ja hunningoille.
+Mutta sitten tuli tähän laiminlyötyyn kasvitarhaan ystävällinen, pieni
+nainen ruiskukannuineen ja haravoineen ja rupesi ahkerasti toimimaan.
+Hän kasteli kuivuneita taimia, hän sitoi katkenneita oksia, hän haravoi
+ja puhdisti. &rdquo;Mitähän hyötyä siitä on&rdquo;, arvelivat ne, jotka olivat
+odottaneet jotakin oikein suurta ja mahtavaa, sellaista työntekijää,
+joka olisi tullut kuin tuulispää ja hämmästyttänyt koko maailmaa. Mutta
+pian näyttäytyi, että tämä uutterasti, mutta hiljaisuudessa
+työskentelevä nainen sai kasvitarhan aivan uuteen kuntoon; se rupesi
+jälleen kukoistamaan ja sen alue laajeni vuosi vuodelta.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien44.jpg" alt="Ann Margret Holmgrén."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Ann Margret Holmgrén.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Tämä runollinen pieni kuvaus antaa erinomaisen selvän käsityksen Ann
+Margret Holmgrénin personallisuudesta ja toimintatavasta. Juuri
+sellainen hän on. Hillitty, hiljainen ja vaatimaton, mutta mihin hän
+tulee, sinne hän jäljen jättää, siellä rupeaa kasvamaan ja kukoistamaan,
+siellä ilma puhdistuu ja kirkastuu.</p>
+
+<p>Tapasin Ann Margret Holmgrénin ensi kerran v. 1902 eräässä kokouksessa
+Norjassa ja ihan hämmästyin sen johdosta, että hän oli niin vapaa
+kaikesta suurruotsalaisuudesta, ja että kaikissa hänen sanoissaan oli
+sellainen lämmin, inhimillinen sävy.</p>
+
+<p>Hän oli juuri niihin aikoihin antautunut Ruotsin naisten
+äänioikeusliikkeen matkapuhujaksi, joka yleensä on maailman raskaimpia
+ja epäkiitollisimpia tehtäviä. &ndash; Alaltaan niin suuressa maassa kuin
+Ruotsi, on ensinnäkin nuo pitkät, väsyttävät matkat, sillä Ann Margret
+ei ainoastaan käynyt kaupungeissa ja valtateiden varsilla, vaan kaikkein
+kaukaisimmissakin kolkissa, kuten esim. Kirunassa. Sitten ei
+esitelmämatkoille antautuessaan liioin koskaan tiedä, tapaako
+vastaanottavaisia sydämiä ja onko asia, josta aikoo puhua, edes
+senverran tunnettu, että ihmiset tulevat sitä kuulemaan.</p>
+
+<p>Onneksi oli Ann Margretella paljon tuttavia pitkin Ruotsia niiltä
+ajoilta, jolloin hänen puolisonsa, professori Holmgrén, oli ollut
+Upsalan yliopiston opettaja ja heidän kotinsa oli ollut avoin
+opiskelevalle nuorisolle. Näille hän ilmoitti tulostaan, tai ellei
+hänellä ollut personallisia tuttavia, kirjoitti hän pitäjän
+opettajattarelle tai jollekin muulle valveutuneelle naiselle, jonka
+nimen hän oli kuullut.</p>
+
+<p>Monta kertaa vastasivat nämä kuitenkin kaikkea muuta kuin rohkaisevasti.
+He nimittäin selittivät, ettei heidän paikkakunnallaan ollut senverran
+harrastusta, että sinne olisi kannattanut tulla. Mutta vaikka kuka muu
+tahansa jo olisi jättänyt koko matkasuunnitelmansa, ei tämä sittenkään
+peloittanut rva Holmgrénia. Hän lähti sinne, puhui yksityisesti
+tapaamiensa naisten kanssa, oppi heidät tuntemaan ja ilmoitti lopulta
+esitelmänpidostaan. Kun se päivä sitten koitti, oli hänellä tavallisesti
+huoneen täydeltä väkeä. Moni perheenemäntä ja äiti, joka ei aluksi ollut
+ensinkään taipuvainen menemään, innostui kuullessaan, että vieras
+tulijakin oli monen lapsen äiti, kuten hän itsekin, eikä mikään nuori
+kokematon agitaattori ja rienaaja.</p>
+
+<p>Ann Margret Holmgrénin julkinen toiminta alkoi nimittäin suhteellisesti
+myöhään. Hän oli kyllä aina seurannut ajan virtauksia ja silloin tällöin
+kirjoittanutkin niistä salanimellä, mutta hänen nuoruudessaan oli miltei
+aivan kuulumatonta, että nainen esiintyi puhujana ja eihän se olisi
+sopinut, että hienosti sivistyneen kamariherra Tersmedenin tytär olisi
+ruvennut vasten virtaa kulkemaan ja yleistä mielipidettä uhmaamaan. Ja
+sitäpaitsi hän, kuten moni muukin arka ja hienotunteinen ihminen, oli
+luonteeltaan varsin ujo. Hän kertoi minulle kerran miten hän, nuorena
+tyttönä iltakutsuissa ollessaan, monta kertaa oli paastonnut vain siksi,
+ettei ollut rohkeutta mennä ottamaan ruokaa tuosta yhteisestä
+&rdquo;seisovasta illallispöydästä&rdquo;.</p>
+
+<p>Mutta siksi onkin sen ihmeellisempää, että hän vanhemmiten niin saattoi
+rohkaista mielensä, että antautui oikein &rdquo;ammattipuhujaksi&rdquo;. Mikähän
+siihen vaikutti? Ei mikään muu kuin hänen hehkuva vanhurskaudentuntonsa,
+hänen palava halunsa auttaa siskojaan. Herättää hän heitä tahtoi ja
+päästää kytkevistä kahleista; hankkia heille mahdollisuuden saada
+äänensä kuuluviin ja osoittaa, että he yhdessä kulkien muodostaisivat
+suuren voiman. Ase, jonka hän tahtoi sukupuolelleen annettavaksi, oli
+yleinen valtiollinen äänioikeus, mutta aluksi piti naisten oppia
+ymmärtämään sen arvo ja merkitys, muuten eivät kykenisi sitä käyttämään.
+Paljon hyvää kuvitteli Ann Margret siitä koituvan, että naisetkin
+saisivat olla mukana yleisiä asioita arvostelemassa ja päättämässä.</p>
+
+<p>Erääseen, tätä asiaa koskevaan kiertokyselyyn, vastasi hän m. m.
+toivovansa, että kun hedelmät naisten osanotosta valtiolliseen elämään
+ehtivät tulla näkyviin, niiden joukossa ensi sijassa olisi seuraavat:</p>
+
+<p>1 Väkijuomaliikkeen vähentäminen ja vähitellen lakkauttaminen, ehkäpä
+myöskin tupakan.</p>
+
+<p>2 Valtiovarojen säästeliäämpi käyttäminen. Enemmän varoja
+opetustarkoituksiin sekä naisia että miehiä varten &ndash; myöskin tietysti
+yleisiin opetuslaitoksiin kotitaloutta varten &ndash; mutta sen sijaan
+turhamaisten ja kerskailevien menojen supistaminen, sellaisten menojen,
+joista me nyt joka päivä näemme esimerkkiä julkisessa elämässä.</p>
+
+<p>3 Enemmän itse asioista kuin muodoista kiinnipitäminen.</p>
+
+<p>4 Inhimillisimpiä lakeja, varsinkin niiden lakien uusiminen, jotka
+koskevat sekä avioliitossa, että sen ulkopuolella olevia naisia, lasten
+suojelusta ja turvaa j. n. e.</p>
+
+<p>5 Inhimillisiä olosuhteita ruumiillista työtä tekeville.</p>
+
+<p>6 Enemmän velvollisuuden tunnetta siveellisessä suhteessa.</p>
+
+<p>7 Rauhanaatteen ja sovinto-oikeuskysymyksen nopeampi kehitys.</p>
+
+<p>Tässä vastauksessa ilmenee Ann Margret Holmgrénin koko valoisa luottamus
+hyvän ja oikean voittoon. Ei hän ilman sitä koskaan olisi antautunutkaan
+sellaisiin voimia, aikaa ja varoja kysyviin ponnistuksiin, kuin nuo
+esitelmämatkat olivat, sillä ei Ann Margret Holmgrén liikkunut
+esitelmöitsijänä äänioikeusorganisatsionien varoilla &ndash; eihän niillä
+koskaan ole sellaiseen rahoja &ndash; vaan kaikki mitä hän teki, teki hän
+omalla kustannuksellaan.</p>
+
+<p>Eikä se työ suotta ollutkaan. Kaikkialla missä Ann Margret Holmgrén
+liikkui, voitti hän ihmisiä ja sytytti sydämiä, joka riippui sekä hänen
+personallisesta viehätysvoimastaan, että hänen lämpimästä, kaikki esteet
+voittavasta vakaumuksestaan. Vähitellen syntyi naisten
+äänioikeusyhdistyksiä joka kolkkaan pitkin avaraa Ruotsia, ja noin
+vähintäin 70 niistä oli Ann Margret Holmgrénin perustamia.</p>
+
+<p>Mutta tämä yhtämittainen matkustaminen ja puhuminen kävi hänelle
+kuitenkin ajan pitkään ylivoimaiseksi ja hänen terveytensä, joka ei
+milloinkaan ollut vankinta laatua, ei sitä lopulta kestänyt.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien45.jpg" alt="Ann Margret Holmgrén."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Ann Margret Holmgrén.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Kun minä jokunen vuosi myöhemmin tapasin Ann Margret Holmgrénin
+Tukholmassa, oli hän vuoteenomana ja kuumetäplät paloivat hänen
+poskillaan. Mutta ei se sittenkään ollut pelkkä rasitus, joka häntä
+sillä hetkellä vaivasi, vaan myöskin mielipaha. Norjan itsenäiseksi
+julistautuminen oli juuri siihen aikaan antanut loppumatonta
+keskustelunaihetta ruotsalaisille, ja norjalaisia moitittiin aivan
+silmittömästi puolelta ja toiselta. Ann Margret, joka oli lämmin Norjan
+ystävä ja tiesi mitä siellä ajateltiin, ei voinut ottaa osaa tähän
+sanomalehdistön ja suuren yleisön parjausryöppyyn, vaan asettui
+vapaammalle, inhimillisemmälle kannalle &ndash; jopa puolustikin norjalaisten
+menettelyä. Tämän johdosta hänet leimattiin epäisänmaalliseksi ja eräs
+hänen läheisistä tuttavistaan selitti, että hän oli aivan sopimaton
+tulevaisuudessa edustamaan Ruotsin naisia.</p>
+
+<p>&rdquo;Jos joku muu olisi sen sanonut&rdquo;, valitti Ann Margret, &rdquo;ei se olisi
+minuun niin koskenut, mutta kun hän, joka on valistunut ihminen ja
+kuuluu meidän omaan joukkoomme, puhuu sellaista, tuntuu aivan siltä kuin
+minua olisi pistetty parsinneulalla.&rdquo;</p>
+
+<p>Me puhuimme tästä kauan aikaa ja tulimme siihen, että niin pian kun
+ihmisten poliittiset intohimot ja natsionalistiset ennakkoluulot
+pääsevät vallalleen, ei heillä enää ole rahtuakaan arvostelukykyä, eikä
+ihmisyyttä, ei hienotunteisuutta, eikä suvaitsevaisuutta.</p>
+
+<p>Mutta tätä kaikkea on Ann Margretella. Ei hän koskaan voisi siten
+loukata toista, ei lausua puolueellista arvostelua, eikä umpimähkäistä
+tuomiota. Hän kuuntelee ja harkitsee, hän punnitsee syitä ja vastasyitä
+ja omistaa itselleen sen mikä hänestä on inhimillisintä ja oikeinta.
+Siksi nuoriso niin mainiosti viihtyykin hänen seurassaan ja niin
+mielellään menee hänen luokseen neuvoja ja selvyyttä saamaan elämän
+pulmallisissa kysymyksissä. Paitsi että hän on lukuisien lastenlasten
+kaikkein ihanteellisin &rdquo;mummu&rdquo;, on hän niin monen nuoren ihmisen, olivat
+ne sitten miehiä tai naisia, &rdquo;rippiäiti&rdquo; ja lohduttaja.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien46.jpg" alt="Ann Margret Holmgrénin hyvät ystävät: Caroline ja Björnstjerne
+Björnson."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Ann Margret Holmgrénin hyvät ystävät:<br>Caroline ja Björnstjerne
+Björnson.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Ann Margret Holmgrén on, kuten hänen hyvä ystävänsä Björnstjerne
+Björnson vuosikymmeniä sitten sanoi, tehty tavattoman lujasta, mutta
+samassa hienosyisestä aineksesta, hänellä on yhtaikaa monen voimallisen
+miehen tarmo ja hienon, todellisen naisen alttius ja uskollisuus.</p>
+
+<p>Uskollisesti ja väsymättömästi hän yhtenään vieläkin työskentelee
+ihanteittensa toteuttamiseksi. Hiuksiin on tosin tullut lunta, voimat
+pettävät välistä, mutta mieli on nuori ja valpas. Kun Ruotsin naiset
+toissa kesänä saivat äänioikeutensa, kirjoitti hän senjohdosta: &rdquo;Minä
+ojennan käteni taivasta kohti ja lähetän sinne palavimmat toiveeni, että
+naiset ymmärtäisivät ja pitäisivät velvollisuutenaan tuoda enemmän
+puhtautta ja hyvyyttä, rauhallisuutta ja sovinnollisuutta julkiseen
+elämään. Ja sitten minä myöskin toivon, etteivät he lankea kiusaukseen
+astua miesten jälkiä, vaan että heillä on rohkeutta ja viisautta seurata
+omaa henkeään, vaikkakin se johtaisi heitä raivaamattomille teille&rdquo;.</p>
+
+<p>Luoda naisille oma kokoomus on hänen viimeisiä toimenpiteitään. Hän
+kirjoitti tästä hiljattain minulle seuraavin sanoin: &rdquo;Koetan perustaa
+tänne naisten kansalaisliiton ilman puolueväriä. Pidän sellaisen naisten
+kehitykselle hyvin tärkeänä. Kokoomusta tarvitaan&rdquo;.</p>
+
+<p>Ann Margret Holmgrén kuuluu myöskin Ruotsin kaikkein lämpimimpiin
+rauhanystäviin. Hän kerrassaan isoo ja janoo sitä aikaa, jolloin
+kansainvälisiä selkkauksia ei enää ratkaista &rdquo;miekan mittelyllä&rdquo;, vaan
+sovinto-oikeuksien avulla. Hän tuntee kaikki Europan rauhanystävät ja
+sai kerran lausua heidät tervetulleiksi omassakin maassaan. Se tapahtui
+1910, jolloin Ruotsissa oli kansainvälinen rauhankongressi. Samassa
+tilaisuudessa oli naisillakin oma, suuri iltakokouksensa, jonka Ann
+Margret Holmgrén avasi ja ihastutti kaikkia vieraita kielitaidollaan.
+Hän aloitti ranskankielellä, joka oli julistettu kongressin pääkieleksi,
+jatkoi sitten saksaksi ja lausui surunsa senjohdosta, ettei Bertha v.
+Suttner ollut voinut saapua, tervehti englanninkielellä Albionin
+tyttäriä, sointuvalla italiankielellä Italiasta saapuneita sisariaan ja
+lopuksi ruotsinkielellä pohjoismaiden naisia.</p>
+
+<p>Sellaiset henkilöt kuin Ann Margret Holmgrén eivät ole ainoastaan mitä
+tärkeimpiä sivistyselämän luojia ja kannattajia omassa maassaan, vaan
+vieläpä he sen mainetta ulospäinkin suuresti lisäävät ja opettavat vain
+oman olemassaolonsa kautta vierastakin kunnioittamaan maata ja kansaa,
+jonka keskuudesta sellaisia jaloja, tasapuolisia, laajakatseisia naisia
+on noussut.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2><a name="14">BERTHA v. SUTTNER.</a></h2></center>
+
+
+<p><b>Bertha v. Suttner</b> oli muutamassa vuodessa &rdquo;Aseet pois&rdquo; nimisen
+romaaninsa kautta saavuttanut maailmanmaineen, mutta personallisesti
+ihmiset tiesivät hänestä hyvin vähän, siihen määrin vähän, että kun minä
+Wienissä ollessani mielelläni olisin tahtonut mennä häntä tapaamaan, oli
+miltei mahdoton saada selville missä hän asui. Kun toiset arvelivat
+hänen asuvan Wienissä, tiesivät toiset, että hän oli Unkarissa.</p>
+
+<p>Viimein käännyin hänen kustantajansa puoleen ja tältä sain jo hiukan
+varmemmat tiedot. &rdquo;Vapaaherratar v. Suttner&rdquo;, julisti hän hyvin
+juhlallisesti, &rdquo;asuu omistamassaan Harmansdorffin linnassa tunnin matkan
+päässä Wienistä, mutta hänellä on oma kortteerinsa pääkaupungissa.&rdquo; Ja
+sitten hän mainitsi kadun ja numeron. Saatuani tämän osoitteen, riensin
+heti sinne ja löysinkin tuon kaivatun nimen v. Suttner ovella, mutta &ndash;
+kirjailijan asunto se nyt kuitenkaan ei ollut, vaan erään hänen
+sukulaisensa. Mutta tämä tiesi jo sentään hiukan enemmän kuin muut, hän
+nimittäin tiesi kertoa, että Bertha v. Suttner juuri sillä hetkellä oli
+Wienissä ja asui tapansa mukaan hotellissa &rdquo;am Grabenin&rdquo; varrella. Taas
+seurasi uusi etsiminen, mutta perille tultuani sain kuulla, että hän
+vähää ennen oli mennyt ulos ja oli tavattavana vasta seuraavana aamuna.
+Oli nimittäin jo ehtinyt tulla ilta kaiken tämän kuulustelemisen ja
+etsimisen kestäessä.</p>
+
+<p>Seuraavana aamuna olin hotellissa ja seisoin viimeinkin etsimäni edessä.
+Ei &ndash; en sentään sittenkään heti, sillä ovenvartija oli erehtynyt ja
+luuli minun kysyneeni parooni Suttneria ja niin tulin ensin tavanneeksi
+Bertha v. Suttnerin puolison. Hänestä en ole säilyttänyt mitään muuta
+muistoa, kuin että hän oli kookas, keski-ikäinen herrasmies, joka
+pikemmin näytti puolisoaan vanhemmalta kuin nuoremmalta, vaikka hän itse
+teossa oli häntä seitsemän vuotta nuorempi.</p>
+
+<p>Mutta Bertha v. Suttner näyttikin harvinaisen nuorelta. Se oli ihan ensi
+vaikutelmani hänestä. Tiesin että hän pari vuotta aikaisemmin oli
+täyttänyt 50 vuotta, ja ollut suurien juhlallisuuksien esineenä ja siksi
+odotin tapaavani vanhanpuoleisen rouvan, jonka ulkomuodossa olisi
+&rdquo;jätteitä entisestä kauneudesta&rdquo; kuten hän kertoo sankarittarestaan
+&rdquo;Aseet pois&rdquo; nimisessä romaanissaan, sillä kuten moni muukin, kuvittelin
+minäkin, että hän itse olisi tuon teoksen päähenkilö. Mutta Bertha v.
+Suttnerissa ei vielä ollut vanhuuden merkkiäkään. Hipiä oli hieno, tukka
+ruskea ja piirteet olivat vain vuosien kuluessa saaneet enemmän
+henkevyyttä ja syvyyttä. Varsinkin olivat silmät sametinpehmeine
+loistoineen ja vaihtelevine ilmeineen hyvin huomiota herättävät.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien47.jpg" alt="Bertha v. Suttner."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Bertha v. Suttner.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Ja mitä hänen ulkonaiseen käytökseensä tulee, oli se niin hiottu ja
+hieno, kuin olisi hän koko elämänsä liikkunut hovipiireissä, missä
+muotoihin pannaan mitä suurinta painoa. Joka liike ja joka käänne oli
+täynnä pehmeyttä ja sulavuutta, kohteliaisuutta ja arvokkuutta, joka
+tietysti oli suureksi eduksi hänen ajamalleen asialle. Kaikkein
+hienoimmat ja vaativimmatkin valtiomiehet ja diplomaatit olivat ihankuin
+pakoitetut kuulemaan naista, joka jo ulkonaisesti kaikin puolin oli
+heidän vertaisensa, joka esiintymisensä puolesta täytti kaikkein
+ankarimmatkin vaatimukset.</p>
+
+<p>Ei kukaan ensi näkemältä olisi voinut aavistaa, että henkilö, joka
+näytti niin lempeältä ja hillityltä, olisi ollut niin uudenaikainen ja
+radikaali, että hän olisi ottanut vastustaakseen koko sitä maailmaa ja
+katsantokantaa, jonka keskuudessa hän oli kasvanut ja liikkunut. Sillä
+Bertha v. Suttner oli kotoisin upseeripiireistä, siellä hän oli syntynyt
+ja kasvatettu, sieltä hän oli ensi vaikutelmansa saanut ja siksi hän
+myöskin niin mainiosti kykeni kuvaamaan sen katsantokantaa ja siellä
+vallitsevia ennakkoluuloja.</p>
+
+<p>Tietysti minä, kuten kaikki muutkin muukalaiset, jotka tunkeusivat
+Bertha v. Suttnerin puheille, aloitin sillä, että kiitin häntä hänen
+kirjastaan ja siitä, että hän oli ottanut ajaakseen aikakautemme
+suurinta tärkeintä asiaa. Hän näytti hyvin tyytyväiseltä kuullessaan,
+että &rdquo;Aseet pois&rdquo; oli voittanut meillä paljon ystäviä ja kun minä
+mainitsin, että siitä oli muodostettu mukailu nuorisoakin varten n. k.
+<b>nuorisopainos</b>, niin hänen kauniit silmänsä säteilivät. Niin
+oivallisena hän sitä piti, että rupesi suunnittelemaan saksankielistäkin
+nuorisopainosta.</p>
+
+<p>Bertha v. Suttner oli niin paljon liikkunut tällä alalla, että hän tiesi
+paremmin kuin ehkä kukaan muu miten syvät juuret sotaisella
+katsantokannalla oli, miten se oli päässyt läpitunkemaan koko meidän
+julkisen ja yksityisen elämämme, oli sitten kysymys kirkosta, koulusta,
+sanomalehdistöstä ja hallituksesta tai seuraelämästä. Ja siksi hän
+myöskin käsitti, että mielipiteen muuttaminen oli ensi tehtävä, johon
+taas ei ollut muuta keinoa kuin puhuttu ja kirjoitettu sana.
+Rauhanliikkeen päämääränä oli siis aluksi luoda yleinen mielipide
+kansainvälisen oikeusjärjestelmän hyväksi nykyisen sotatilan sijaan,
+eikä aseista riisuminen. Se oli vasta seuraava askel. Ei keskiajan
+ritarien ja linnanherrojen taistelutkaan loppuneet siten, että he
+täyttivät linnojaan ympäröivät vallihaudat ja ottivat pois
+nostosiltansa, vaan ne kävivät tarpeettomiksi samassa määrin kuin maan
+hallitsijat tulivat niin voimakkaiksi, että he saattoivat tehdä lopun
+näistä yksityisten meteleistä. Niinikään tulee eri valtioiden liitto
+rauhan ylläpitämiseksi aiheuttamaan aseista riisumisen.</p>
+
+<p>Ajatus että Bertha v. Suttner oli teoksessaan &rdquo;Aseet pois&rdquo; esittänyt
+omia kokemuksiaan, ei jättänyt minua rauhaan ja siksi minä kysyin oliko
+hän itse kaiken sen kauhun kokenut, joka siellä oli kuvattuna. &ndash; &rdquo;Juuri
+saman kysymyksen ovat kaikki muutkin tehneet&rdquo;, hymyili hän, &rdquo;ja niin
+minulla yhä uudestaan on ollut syytä vakuuttaa, etten ole kuvannut siinä
+omaa elämääni, ja ettei puolisoni kuulu sotilassäätyyn.&rdquo;</p>
+
+<p>Mutta muuten hän ei kertonut itsestään niin mitään, eikä minulla ollut
+rohkeutta kysyä, sillä tunsin muutenkin, että olin tullut varsin
+sopimattomaan aikaan, juuri vähää ennenkuin hänen piti matkustaa
+maatilalleen. Siellä hänet olisi pitänytkin nähdä linnanhaltijattarena,
+omassa ympäristössään, eikä aamukunnossa olevassa hotellihuoneessa.</p>
+
+<p>Tämän pikaisen käynnin seuraus oli kuitenkin, että minä koitin saada
+elämäkerrallisia tietoja Bertha v. Suttnerista ja löysinkin aina sieltä
+ja täältä jonkun pienen piirteen ja häntä koskevan kuvauksen. Niistä
+kävi ilmi, että hän oli syntynyt Pragissa v. 1843, missä hänen isänsä
+oli sotamarsalkka kreivi Kinsky, jonka perhe kuului Itävallan kaikkein
+vanhimpiin. Äidin sukutaulu ei ulottunut niin pitkälle, mutta siihen
+kuului sensijaan kirjallisia suuruuksia, sellaisia kuin esim. Theodor
+Körner.</p>
+
+<p>Sen ajan nuorille tytöille annettiin varsin pintapuolinen koulusivistys,
+mutta nuori Bertha kreivitär oli huvitettu lukemisesta ja hankki siten
+itselleen omin päin hyvinkin laajat tiedot. Muun muassa hän sanoi
+saaneensa paljon vaikutelmia Ludvig Büchnerin &rdquo;Kraft und Stoft&rdquo;
+nimisestä teoksesta. Vaikuttiko häneen nämä uudet ajatukset tai oliko
+elämä hänestä kodissa muuten ahdistavaa &ndash; pääasia oli, että hän lähti
+kotoaan vieraisiin ja rupesi m. m. kotiopettajattareksi parooni
+Suttnerin perheeseen. Siellä hän talon nuoressa pojassa löysi
+sukulaissielun, jonka kanssa hänellä oli paljon yhteistä. Tuttavuus
+kehittyi rakkaudeksi, mutta kun parooni Suttnerin vanhemmat vastustivat
+nuorten avioliittoa, ottivat he kohtalonsa omiin käsiinsä, antoivat
+vihkiä itsensä 1876 ja muuttivat Kaukaasiaan, missä olivat lähes
+kymmenen vuotta.</p>
+
+<p>Ei kummallakaan ollut mitään kotoa saatuja myötäjäisiä, ja niin he
+olivat pakoitetut kaikki itse hankkimaan ja jokapäiväisen leipänsä
+ansaitsemaan. Nuori aviovaimo antoi soittotunteja ja ranskantunteja sekä
+rupesi kirjoittamaan. Hänen puolisonsa kirjoitti myöskin, ja heidän
+pienessä kodissaan oli kirjoituspöytä kaikkein suurin huonekalu, jonka
+ääressä molemmat istuivat vastatusten tehden työtä, sutten talvi-iltoina
+ulkona ulvoessa ja teekeittiön nurkassa iloisesti poristessa.</p>
+
+<p>Bertha v. Suttnerin aikaisimmat teokset eivät herättäneet mitään
+erityistä huomiota, vaikka niitä jo ehti kokoontua koko joukko kuten
+esim. &rdquo;Inventarium einer Seele&rdquo; 1882, &rdquo;Ein Manuskript&rdquo; 1885, &rdquo;High life&rdquo;
+1886, &rdquo;Schriftsteller-Roman&rdquo; 1888 y. m. Vasta &rdquo;Aseet pois&rdquo;, joka
+ilmestyi 1889, hänen maineensa perusti. Kerrotaan, että kustantaja
+pudisti päätään luettuaan sen käsikirjoituksen. Sellainen teos ei
+hänestä mitenkään menisi Itävallassa, joka alusta loppuun oli
+militaristinen maa ja jossa upseerisääty näytteli ensi osaa. Mutta tämän
+teoksen kävi juuri kuin Harriet Beecher Stowen &rdquo;Tuomo sedän tuvan&rdquo;,
+jonka suhteen kustantaja aikoinaan myöskin oli epäröivällä kannalla.
+Siitä tuli uranuurtaja, vankka lumiaura, joka avasi tien kaikille
+niille, jotka siihen asti vain pieniä, yksinäisiä polkuja olivat
+astuneet, siitä tuli välinpitämättömien herättäjä, epäröivien
+rohkaisija, laimeiden lämmittäjä, lämpimien tosi toimiin ja työhön
+innostuttaja. Paitsi että se saksankielisenä levisi kaikkialle, missä
+saksan kieltä yleensä ymmärretään, ja että sitä ilmestyi painos toisensa
+jälkeen, &ndash; 20 vuotta sen ilmestymisen jälkeen oli niiden luku jo 40 &ndash;
+niin se käännettynä eri sivistyskielille on vaeltanut ympäri maailman.
+Mikä on ollut syynä sen suureen leviämiseen ja siihen huomioon, jonka se
+on herättänyt. Kaikki, &ndash; yksin Bertha v. Suttnerin lämpimimmät
+ihailijat, myöntävät, ettei se sisällä mitään uutta, jota ei ennen olisi
+kuultu. Olivathan maailman suurimmat henget ja opettajat aina
+Kristuksesta ja Buddhasta alkaen puhuneet sotaa vastaan, ja onhan monen
+myöhemmän rauhanapostolin nimi, kuten esim. Kantin, Herderin, Benthamin,
+Channingin, Tolstoin y. m. hyvinkin tunnettu. Mutta tapa, millä he ovat
+puhuneet tästä suuresta kysymyksestä, on kuitenkin ollut enemmän taikka
+vähemmän tieteellinen, eikä se niinmuodoin ole tunkeutunut suurien
+joukkojen keskuuteen, pannut heidän mielikuvitustaan liikkeelle ja
+puhunut heidän tunteilleen. Siinä on B. v. S:n teoksen suuri valtti,
+että hän on ottanut kuvatakseen eläviä ihmisiä ja osoittanut miten sota
+hävittää heidän onnensa, katkaisee kaikki siteet, sirottelee heidät
+ympäri maailmaa, nostaa pinnalle kaikki mitä ihmisessä on alhaisinta ja
+huonoa, antaa sijaa omanvoiton pyynnölle, vihalle, valheelle, kostolle
+ja petokselle. Ja tätä tehdessään hän käyttää kaikkia keinoja; hän on
+välistä loogillinen ja terävä, välistä pureva ja ivallinen, välistä
+kaunopuhelias ja tunteellinen. Siinä on paljonkin vaihtelua ja
+loppusävel on kuitenkin aina sama: sota on ihmiskunnan suurin häpeä ja
+rikos, se tuottaa yhtä paljon onnettomuutta voittajalle kuin voitetulle,
+eikä se suinkaan tule kuin varas yöllä vasten ihmisten tahtoa ja
+toimintaa, kuten tulivuoren purkaukset, maanjärinät ja vedentulvat, vaan
+ihmiset ovat päinvastoin hyvinkin toimeliaat sen suhteen, alkaen
+sanomalehdistöstä, joka on luomassa sotaista intoa kansoihin,
+diplomaatteihin ja parlamentteihin asti.</p>
+
+<p>Niinkuin &rdquo;Aseet pois&rdquo; on Bertha v. Suttnerin tärkein romaani, on yleensä
+hänen kirjallisen tuotantonsa pysyväisin osa se, joka koskee sotaa. Aina
+vuodesta 1892 toukokuuhun 1914 kirjoitti hän &rdquo;Friedenswarte&rdquo; nimiseen
+aikakauslehteen &rdquo;Randglossen zur Zeitgeschichte&rdquo; (Reunamuistutuksia
+nykyajan historiaan) jotka Alfred H. Fried hänen kuolemansa jälkeen on
+koonnut ja ulosantanut erityisenä kaksiosaisena teoksena. Siinä on
+paljon siitä ennustettu, joka nyt on toteutunut, kuten B. v. S. monessa
+puheessaankin sen selvin sanoin osoitti. Kerrankin, kun hän kutsuttiin
+puhumaan Wienin kauppiasyhdistykseen, sanoi hän m. m.:</p>
+
+<p>&rdquo;Tulevaisuuden sota, ettekö näe sen lähenevän, tuon hirvittävän
+miljoonamurhan? Ettekö näe miten kokonaiset kansat ryntäävät toistensa
+kimppuun, ettekö näe miten he tulevat kuoloa syytävine murha-aseineen,
+jotka parissa tunnissa tuhoavat kokonaisia armeijoja. Ilmasta, veden
+alta, kaikkialta suhisee räjäyttäviä, pirullisia projektiileja. Ja vielä
+kauheampi kuin tämä hävitysukkonen, vielä raivoisampi kuin
+dynamiittiräjäykset on kidutettujen ja epätoivoisten valitushuudot ja
+hirveä ulvonta. Eikä ole toiveitakaan siitä, että se johtaisi voittoon
+ja rauhaan. Sillä tulevaisuuden sodalla ei ole loppua, eikä ratkaisua.
+Ei se ole kaksintaistelua, jolloin toinen vaipuu maahan ja toinen jää
+pystyyn, vaan se on kamppailua perikadon partaalla, jolloin molemmat,
+käyden toistensa kurkkuun, vajoavat syvyyteen.&rdquo;</p>
+
+<p>Vaikka B. v. S. ennen muuta on tunnettu uuden, kansainvälisen
+oikeusjärjestelmän esitaistelijaksi, ei hän suinkaan ummistanut silmiään
+muidenkaan ajan kysymysten suhteen. V. 1892 hän julkaisi &rdquo;Das
+Maschinenalter&rdquo; nimisen teoksensa, missä hän antaa läpileikkauksen
+kaikista sen ajan ilmiöistä ja arvostelee niitä, varsinkin kaikkea mikä
+niissä on vanhojen ennakkoluulojen kahlehtimaa, kuluneen tavan
+noudattamista ja epävanhurskasta &ndash; hyvinkin ankarasti.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien48.jpg" alt="Bertha v. Suttner."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Bertha v. Suttner.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Muutamia vuosia myöhemmin tapasin B. v. S:n uudelleen, hyvinkin
+kohtalokkaana ajanjaksona. Haagin rauhankonferenssi oli juuri silloin
+tulossa ja Bertha v. Suttner kohdisti siihen paljonkin toiveita, samassa
+kun sanomalehdistö ja pilalehdet sitä ahkerammin koittivat tehdä sen
+naurunalaiseksi ja mitättömäksi. Varsinkin ne kävivät säälimättä niiden
+henkilöiden kimppuun, jotka sitä kannattivat. Bertha von Suttner oli
+niistä erityisesti kiitollinen pilkanaihe, eikä suinkaan Europassa
+siihen aikaan ollut pilalehteä, jossa rauhan Berthaa ei olisi kuvattu ja
+ivattu.</p>
+
+<p>Eihän se ole kellekään hauskaa nähdä lempiaatteitaan polettavan lokaan
+ja irvistettävän, ja kaikesta päättäen oli tämä suurestikin loukannut
+B. v. S:a, sillä hän sanoi m. m.: &rdquo;Miksi ei kukaan tahdo tsaaria auttaa.
+Kaikki ovat vain vastustavalla kannalla?&rdquo; Tämän hän tuli lausuneeksi sen
+johdosta, että minullakin oli pitkä tsaaria koskeva valitus-litania
+helmikuun manifestin johdosta.</p>
+
+<p>Kaikesta näki, että B. v. S. piti tätä ensimäistä rauhankonferenssia
+hyvinkin tärkeänä. Mutta tietysti se sitten tuotti hänelle suurta
+pettymystä.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0 align="center">
+<tr>
+<td align="center"><img src="images/tien49.jpg" alt="Rakennus Haagissa, missä ensimäisen rauhankonferenssin neuvottelut pidettiin."></td>
+</tr>
+<tr>
+<td align="center"><center>Rakennus Haagissa, missä ensimäisen rauhankonferenssin
+neuvottelut pidettiin.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Hän matkusti itse Haagiin täksi ajaksi ollaksensa tapahtumia lähellä,
+kävi tapaamassa ja puhuttelemassa eri maiden lähettiläitä ja erään
+tuttavani, siellä olleen pikku valtion edustajan, todistuksen mukaan,
+hän esiintyi niin mallikelpoisen hienosti ja tahdikkaasti, ettei
+ankarinkaan arvostelu löytänyt siinä mitään moittimisen sijaa. Mutta
+samassa hän piankin huomasi, että hallitukset olivat lähettäneet sinne
+vain enimmäkseen sellaisia &rdquo;vanhan koulun&rdquo; diplomaatteja, jotka kaikin
+mokomin koittivat pitää tilannetta ennallaan ja, taitavasti sanansa
+asettaen, onnistuivat siinä erityisen hyvin. He olivat vielä sillä
+kannalla, että »miekkansa terotettuna ja ruutinsa kuivana pitämällä»
+edistää parhaiten rauhaa.</p>
+
+<p>Kun valtiomiesten ja diplomaattien puolelta oli niin vähän odottamista,
+rupesi Bertha von Suttner yhä enemmän kiinnittämään toiveitaan
+organiseerattuun työväestöön ja naisiin. Ei niin, että hän luuli
+yksinomaan näidenkään ryhmien äänioikeuden riittävän maailmalle rauhaa
+hankkimaan, sillä olihan sielläpäinkin kyllä paljon sotainnostusta, kun
+siksi kävi ja niitä kieliä ruvettiin virittämään. Mutta hän arveli
+kuitenkin, että ne vaaliuurnilla ja parlamenteissa voisivat hiukan
+jäähdyttää, kun oli esim. kysymys sotaisiin tarkoituksiin myönnettävistä
+varoista.</p>
+
+<p>&rdquo;Kulttuurimaailma rientää itsemurhaa kohti&rdquo; hän jo moniaita vuosia ennen
+maailmanpalon puhkeamista oli sanonut nähdessään yhä lisääntyvät
+varustukset, diplomaattien toimeenpanemat salaiset liitot,
+sanomalehdistön kiihoitustyön, joka lopulta kuin ruttotauti tarttuu
+kaikkiin, eikä suinkaan vähin nuorisoon ja tunneherkkiin naisiin.</p>
+
+<p>Kun Saksan kansallismielisten naisosasto vähää ennen sodan alkua vietti
+juhlaa, esitettiin siellä rauhanaatetta ivaava näytelmäkappale, jossa
+osoitettiin miten hyväntahtoinen, saksalainen &rdquo;Mikkeli&rdquo; rohkeasti
+vapautuu, oltuaan jo vähällä joutua erään maailmankansalaisen ja tämän
+&rdquo;Kosmopolinchen&rdquo; nimisen tyttären sekä viekkaiden naapuriensa pauloihin.
+Juhlaa koskevassa sanomalehtiselostuksessa sanottiin m. m.: &rdquo;Kappaleen
+voimakkaat letkaukset osuivat myöskin tuohon väsymättömään, rauhaa
+huutavaan Bertha v. Suttneriin, joka esiintyi kappaleessa vetistelevänä
+emäntänä &rdquo;zum Völkerfrieden&rdquo; nimisessä ravintolassa.&rdquo; &ndash;</p>
+
+<p>Ymmärtää millainen mieliala silloin oli Saksassa, kun tällainen puhe
+kulki täysipitoisesta ja tällaista pilaa tehtiin henkilöstä, joka
+kuitenkin oli hankkinut saksalaiselle nimelle niin paljon loistoa.
+Olihan B. v. S. jo 1905 vastaanottanut Nobelin rauhanpalkinnonkin.</p>
+
+<p>Mutta varmaan saksankieltä puhuvat naiset nyt jo katselevat asiaa eri
+tavalla, jopa saksankieliset sanomalehdetkin.</p>
+
+<p>Bertha von Suttnerin ei itse tarvinnut nähdä sitä kauhun aikaa, jonka
+tuloa hän niin varmasti oli ennustanut, sillä hän pääsi, kuten tunnettu,
+pois kuukautta ennen sodan puhkeamista. Silloin hän jo olikin ehtinyt
+antaa niin paljon, että siitä riittää monelle polvelle ja ne tulevat
+ihan varmaan useinkin hänen kaukonäköisyyttään ihmettelemään.</p>
+
+<hr>
+
+<p><a name="a1">[1] Meidän laulujuhlamme, jotka ovat käyneet niin tärkeäksi
+sivistystekijäksi, ovat paljoa myöhäisemmiltä ajoilta, ensimäinen kun
+vietettiin vasta 1881, siis 12 vuotta myöhemmin kuin tuo virolainen,
+josta meikäläiset ovat lainanneet monta piirrettä.</a></p>
+
+<p><a name="a2">[2] Ilmestynyt O. Y. Werner Söderströmin kustannuksella pari vuotta
+sitten nimellä »Elämä aatteiden puolesta» Tyyne Haapasen suomentamana.</a></p>
+
+<p><a name="a3">[3] Malvida v. Meysenbug kuoli Roomassa 86 vuoden vanhana 1903.</a></p>
+
+<p><a name="a4">[4] Lily v. Gizycki meni sitten uusiin naimisiin erään <i>Braun</i> nimisen
+sosialistisen kirjailijan kanssa, ja toimitti hänen kanssaan »Die neue
+Gesellschaft» nimistä aikakauskirjaa. Hän julkaisi useampia teoksia,
+muun muassa omat muistelmansa, joissa kerrotaan miten entisestä
+hovinaisesta tuli sosialisti.</a></p>
+
+<p><a name="a5">[5] Nutzhorn: Eräs Askovin opettajista.</a></p>
+
+<p><a name="a6">[6] Maanviljelijä Askovin läheisyydessä.</a></p>
+
+
+
+
+
+
+
+<pre>
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Tieni varrella tapaamia 1, by Maikki Friberg
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI VARRELLA TAPAAMIA 1 ***
+
+***** This file should be named 16678-h.htm or 16678-h.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+ https://www.gutenberg.org/1/6/6/7/16678/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties. Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research. They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement. See
+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works. See paragraph 1.E below.
+
+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States. If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed. Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change. If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges. If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+ the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+ you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
+ owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+ has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+ Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
+ must be paid within 60 days following each date on which you
+ prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+ returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
+ sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+ address specified in Section 4, "Information about donations to
+ the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+ you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+ does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+ License. You must require such a user to return or
+ destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+ and discontinue all use of and all access to other copies of
+ Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+ money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+ electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+ of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+ distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from. If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation. The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund. If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations. Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+ Dr. Gregory B. Newby
+ Chief Executive and Director
+ gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment. Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements. We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance. To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+ https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
+
+
+</pre>
+
+</body>
+</html>
diff --git a/16678-h/images/tien1.jpg b/16678-h/images/tien1.jpg
new file mode 100644
index 0000000..1eea930
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien1.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien10.jpg b/16678-h/images/tien10.jpg
new file mode 100644
index 0000000..d7773b3
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien10.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien11.jpg b/16678-h/images/tien11.jpg
new file mode 100644
index 0000000..3ad621d
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien11.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien12-1.jpg b/16678-h/images/tien12-1.jpg
new file mode 100644
index 0000000..437b0d9
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien12-1.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien12-2.jpg b/16678-h/images/tien12-2.jpg
new file mode 100644
index 0000000..516ae8f
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien12-2.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien13.jpg b/16678-h/images/tien13.jpg
new file mode 100644
index 0000000..e5b2869
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien13.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien14.jpg b/16678-h/images/tien14.jpg
new file mode 100644
index 0000000..b844ece
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien14.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien15.jpg b/16678-h/images/tien15.jpg
new file mode 100644
index 0000000..de91248
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien15.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien16.jpg b/16678-h/images/tien16.jpg
new file mode 100644
index 0000000..f57d452
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien16.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien17.jpg b/16678-h/images/tien17.jpg
new file mode 100644
index 0000000..03e78c4
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien17.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien18-1.jpg b/16678-h/images/tien18-1.jpg
new file mode 100644
index 0000000..5dd4c98
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien18-1.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien18-2.jpg b/16678-h/images/tien18-2.jpg
new file mode 100644
index 0000000..273c901
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien18-2.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien19.jpg b/16678-h/images/tien19.jpg
new file mode 100644
index 0000000..95c74f8
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien19.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien2.jpg b/16678-h/images/tien2.jpg
new file mode 100644
index 0000000..d94c911
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien2.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien20.jpg b/16678-h/images/tien20.jpg
new file mode 100644
index 0000000..986a885
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien20.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien21.jpg b/16678-h/images/tien21.jpg
new file mode 100644
index 0000000..0434ff9
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien21.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien22.jpg b/16678-h/images/tien22.jpg
new file mode 100644
index 0000000..eaf0526
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien22.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien23.jpg b/16678-h/images/tien23.jpg
new file mode 100644
index 0000000..a9eab34
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien23.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien24.jpg b/16678-h/images/tien24.jpg
new file mode 100644
index 0000000..089e265
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien24.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien25.jpg b/16678-h/images/tien25.jpg
new file mode 100644
index 0000000..2f44a85
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien25.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien26.jpg b/16678-h/images/tien26.jpg
new file mode 100644
index 0000000..86a6f45
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien26.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien27.jpg b/16678-h/images/tien27.jpg
new file mode 100644
index 0000000..26b5b96
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien27.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien28.jpg b/16678-h/images/tien28.jpg
new file mode 100644
index 0000000..9160a1b
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien28.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien29.jpg b/16678-h/images/tien29.jpg
new file mode 100644
index 0000000..dd3dc78
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien29.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien3-1.jpg b/16678-h/images/tien3-1.jpg
new file mode 100644
index 0000000..4fade52
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien3-1.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien3-2.jpg b/16678-h/images/tien3-2.jpg
new file mode 100644
index 0000000..92118fd
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien3-2.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien30.jpg b/16678-h/images/tien30.jpg
new file mode 100644
index 0000000..764215f
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien30.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien31.jpg b/16678-h/images/tien31.jpg
new file mode 100644
index 0000000..3ce03c2
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien31.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien32.jpg b/16678-h/images/tien32.jpg
new file mode 100644
index 0000000..58fe60f
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien32.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien33.jpg b/16678-h/images/tien33.jpg
new file mode 100644
index 0000000..f715c76
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien33.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien34.jpg b/16678-h/images/tien34.jpg
new file mode 100644
index 0000000..704dd3d
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien34.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien35-1.jpg b/16678-h/images/tien35-1.jpg
new file mode 100644
index 0000000..d329fde
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien35-1.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien35-2.jpg b/16678-h/images/tien35-2.jpg
new file mode 100644
index 0000000..da1dbc9
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien35-2.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien35-3.jpg b/16678-h/images/tien35-3.jpg
new file mode 100644
index 0000000..19da86a
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien35-3.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien35-4.jpg b/16678-h/images/tien35-4.jpg
new file mode 100644
index 0000000..f906d00
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien35-4.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien36.jpg b/16678-h/images/tien36.jpg
new file mode 100644
index 0000000..a513ca5
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien36.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien37.jpg b/16678-h/images/tien37.jpg
new file mode 100644
index 0000000..c165dc3
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien37.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien38.jpg b/16678-h/images/tien38.jpg
new file mode 100644
index 0000000..0a2ece5
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien38.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien39.jpg b/16678-h/images/tien39.jpg
new file mode 100644
index 0000000..5165e09
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien39.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien4.jpg b/16678-h/images/tien4.jpg
new file mode 100644
index 0000000..9e988b9
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien4.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien40.jpg b/16678-h/images/tien40.jpg
new file mode 100644
index 0000000..afc265c
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien40.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien41.jpg b/16678-h/images/tien41.jpg
new file mode 100644
index 0000000..4e8ceaf
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien41.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien42.jpg b/16678-h/images/tien42.jpg
new file mode 100644
index 0000000..f30213b
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien42.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien43.jpg b/16678-h/images/tien43.jpg
new file mode 100644
index 0000000..6b5d458
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien43.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien44.jpg b/16678-h/images/tien44.jpg
new file mode 100644
index 0000000..7cb5fd1
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien44.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien45.jpg b/16678-h/images/tien45.jpg
new file mode 100644
index 0000000..f6057d3
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien45.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien46.jpg b/16678-h/images/tien46.jpg
new file mode 100644
index 0000000..71bd575
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien46.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien47.jpg b/16678-h/images/tien47.jpg
new file mode 100644
index 0000000..6d8d82e
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien47.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien48.jpg b/16678-h/images/tien48.jpg
new file mode 100644
index 0000000..357dab3
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien48.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien49.jpg b/16678-h/images/tien49.jpg
new file mode 100644
index 0000000..ba49bef
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien49.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien5.jpg b/16678-h/images/tien5.jpg
new file mode 100644
index 0000000..1da977f
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien5.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien6.jpg b/16678-h/images/tien6.jpg
new file mode 100644
index 0000000..69b8712
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien6.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien7.jpg b/16678-h/images/tien7.jpg
new file mode 100644
index 0000000..0054d95
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien7.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien8.jpg b/16678-h/images/tien8.jpg
new file mode 100644
index 0000000..3b173a4
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien8.jpg
Binary files differ
diff --git a/16678-h/images/tien9.jpg b/16678-h/images/tien9.jpg
new file mode 100644
index 0000000..7b85a20
--- /dev/null
+++ b/16678-h/images/tien9.jpg
Binary files differ
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d5372bc
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16678 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16678)