diff options
Diffstat (limited to '16212-8.txt')
| -rw-r--r-- | 16212-8.txt | 2386 |
1 files changed, 2386 insertions, 0 deletions
diff --git a/16212-8.txt b/16212-8.txt new file mode 100644 index 0000000..9611b2c --- /dev/null +++ b/16212-8.txt @@ -0,0 +1,2386 @@ +The Project Gutenberg EBook of Väkevin, by Herman Bang + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Väkevin + Kummallinen kertomus + +Author: Herman Bang + +Translator: Juho Ahava + +Release Date: July 5, 2005 [EBook #16212] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄKEVIN *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +VÄKEVIN + +KUMMALLINEN KERTOMUS + + +Herman Bang + + +Tanskasta suomentanut +Juho Ahava + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Arvi A. Karisto 1908. + + + + +_Herman Bang_ (s. 1858) on herkkähermoinen ja tuulien tuutima +tanskalainen kirjailija, julaissut runoja, romaaneja, kertomuksia ja +näytelmiä. Sitä paitsi on hän toiminut kriitikkona, luennoitsijana, +näyttelijänä ja teatteriregissörinä. Aikaisemmin kuulunut realistiseen +suuntaan, tietysti silloinkaan voimatta kieltää hermokasta ja +haavemielistä luonnettaan, mutta on viimeaikaisissa teoksissaan, joihin +kuuluu 1907 julaistu novelli "Väkevin" (Staerkest) syventynyt yhä +enemmän mystillisyyteen. + + + + +Istuimme "eläintieteellisessä puutarhassa" ravintolan edessä. Valkoset +kukat loistivat mailleen vaipuvan auringon paisteessa omituisella ja +räikeällä hohteella -- kukat saavat fosforin hohteen ukkosilman edellä +-- kuten missäkin tulihelyissään. Edessämme suuressa lammikossa +leikkivät flamingot levottomina lepattavine, vaaleanpunaisine siipineen, +jotka olivat kuin kämmekät vedenpinnan ylitse kohonneina ja liehuivat +tuulenhenkäyksissä. Ja korppikotkien kirkuna -- kun kumarruimme +eteenpäin pöytämme ylitse, saatoimme nähdä ne, pimenevissä, varjojen +kietomissa häkeissään, joissa ne ojentelivat paljaita, +kummituksennäköisiä kaulojaan -- viilteli kuin vääntökairan vinkuna +torvisoittokunnan melun lävitse. + +François Carville, joka alinomaa (levotonna kuin nainen rajuilman +edellä) siveli koneellisesti ja hermostuneesti otsaansa kädellään, +sanoi: + +-- Mitä ne soittavat? + +-- Salomea. + +Vastaaja oli Raolo Bratianu. + +-- Kuinka salamat ovat vaaleita, sanoi Francis Ewelyn ja siirsi viheriää +lasiaan. + +Leimahti uusi salama -- vain valkosena juovana väräjäväin lehtien yllä, +ja kerjäläiset ammottelevine kurkkuineen päästivät uuden ja jälleen +uuden salaman välähtäessä nurisevan valituksen, ja saukot palavine +silmineen ja vavisten kauttaaltaan limaisine ruumiineen, valittivat +mäkättävällä äänellä. + +-- Mitä ne soittavat? kysyi François Carville uudestaan ja liikutteli +lakkaamatta käsiään. + +-- Salomea, sanoi Raolo uudestaan ja puhalteli alinomaa egyptiläisen +paperossin savua sulettujen huultensa välitse, ikäänkuin tahtoisi +täyttää ukkosilman sen vaaleansinisillä ja moninkertaisilla kiemuroilla. + +-- Kuinka koivut loistavat, sanoi Ewelyn hiljaa. + +-- Niin, sanoi Raolo, jalopeurain valituksen kohotessa rautahäkeistä, +korahdellen kuin sotaurhon hengitys, kun hänellä painajainen ratsastaa. + +-- Koivut ovat neroja puiden keskuudessa. + +-- Tulkaa! + +François se näin huusi puoliääneen ja vaikeni jälleen -- samassa kuin +repeävä räjähdys iski alas jyrisevältä taivaalta, pannen kaikkien +häkkien rautaristikot rämäjämään ja kitajamaan. Ja yhdellä kertaa, +kaikista rautaverkoista, kaikista häkeistä ja lammikoista ja tuhansista +suojuksista parahti esiin tuhansien eläinten, petojen, lintujen ja +matelijain huuto, _yksi ainoa_ huuto parahti esiin ja hajosi jälleen +tuhansiksi ääniksi elefanttien väristen nostaessa vapisevat kärsänsä ja +koleasti mylviessä, ja norsunluuhampaiden välkkyessä välähtelevissä +salamoissa. + +Lammikkojen ylitse räpyttivät flamingot lamautuneine siipineen, ja +pelästyneet korppikotkat piilottivat paljaat päänsä ja laahasivat +ruumiitaan häkkien santaa myöten. + +-- Istukaa, sanoi Raolo tuimasti, ja musiikin yhä kaikuessa torvista, +sanoi hän: + +-- Kuulkaa toki Salomea. + +Uuden salaman leimahtaessa nostivat kaikki sadat pöllöt äänettömät +siipensä ja vinkuivat kuin rutonlyömät rotat -- ja maakotka putosi häkin +huipulta, putosi halki ilman, sillä siipensä eivät sitä kantaneet, +putosi kuin mikäkin kuollut. + +Ja loitommalla valitti kamelikurki kuten ulvova koira, ja Menelikin +leijona oli noussut kauhistuneena riippumaan häkkinsä rautaristikoista +-- helakanpunaisena, ikäänkuin valuen verta. + +Olimme kaikki vaiti. + +Sitte kuulimme vielä hirvien hennon vingunnan -- kun soitto vaikeni. + +-- Tulkaa, menkäämme sisälle, sanoi Ewelyn. + +-- Nyt alkaa sataa. + +Ensimäiset pisarat putoilivat raskaina pöydän pintaa vastaan, ja me +nousimme. + +-- Tule, Carville, sanoin ovelta. + +-- Tule, Carville, toistin, ja hän tuli. + +Ainoastaan Raolo Bratianu jäi seisomaan valkoisen häkin eteen ja antoi +sateen virtailla ylöspäin käännetyille kasvoilleen, jalopeurain +mylvinnän kuollessa äkillisessä hiljaisuudessa kuin hitaasti haihtuva +huokaus. + +Istuuduimme erääseen nurkkaan, tilasimme ruokaa, ja se tuli, ja me emme +syöneet, mutta unhotimme ruokalajit lautasillemme -- kun François +Carville, joka istui perimmäisenä nurkassa, hyvin solakka ruumis +painuneena kokoon melkein myttyyn, alkoi puhua Ceylonista, merkillisen +kiihtyneenä (me olimme kaikki kiihtyneitä, ikäänkuin kaikkien +pelonvärisyttämäin eläinten parunta ja tummat varjot olisivat kutsuneet +kaikki kasaankietoutuneet salaisuudet esiin; ja kaikki muistelmat, ja +kaikki muistot, joilla ovat turvonneet huulet, olivat ne kutsuneet esiin +rämeistä, joissa nämä lepäävät: ja ne ojenteleikse tietoisuudessamme, +kuten käärme ojenteleikse mutaisessa virranuomassa, lipoen kieltä +suussaan) -- François Carville alkoi puhua Ceylonista ja Intiasta ja +budhalaisten kasvoista ja fakireista, itsensä kiduttajista, jotka +hautauttivat itsensä elävinä. + +-- Heidän tahtonsa, sanoi hän (ja valkoset kädet, joita hän piti +puristettuna polviensa ympäri, näyttivät vielä valkosemmilta): Heidän +tahtonsa tappaa heidän oman ruumiinsa, jotta se muuttuu jäykäksi ja +kylmäksi. Ja tarvitsematta vetää henkeään, he eivät tarvitse mitään +ruokaa eivätkä auringon valoa. + +-- Niin, niin, olen nähnyt sen, sanoi hän kiihkeästi Raoloon kääntyen. + +-- Mutta minä uskon teitä, vastasi Bratianu hymyillen, mutta +pohjoismaalainen herra oli kääntänyt ruskettuneet kasvonsa François +Carvilleen ja katseli häntä lakkaamatta. + +Mutta François Carville jatkoi kertomustaan: + +-- Olen nähnyt, kuinka heidät haudattiin ja kuinka he olivat aivan +kuolleen näköisiä -- kuolleen, vaikka he kuitenkin elivät. + +Pohjolan mies liikutti huuliaan: + +-- Tahto on väkevä. Se voi tappaakin. + +-- Kuolevain tahto on väkevä, sanoi Ewelyn (ja hänkin puhui omituisen +hätiköivästi, ikäänkuin sanat olisivat tulleet ilman että hän oikeastaan +tahtoi niitä sanoa ja vastoin hänen tahtoaan): + +-- Se selittää kaikki kummitusjutut. + +-- Kummitusjutut, sanoi Raolo. Kuinka tarkotatte? + +-- Joo, vastasi Ewelyn ja hän istui nyt melkein samoin kuin Carville +ennen: enteet -- enteet esimerkiksi, ne voivat olla kuolevan tahdon -- +hänen ajatuksensa luomia. Ajatuksen voima kasvaa, kun sen täytyy haihtua +tyhjiin. + +Hän vaikeni tuokion, ennenkuin hän taasen jatkoi samaan tapaan: + +-- *Minun* kuoleva äitini valtasi muut ajatuksellaan -- voitti +välimatkan -- kolme peninkulmaa, kolmen peninkulman päästä ilmaisi hän +ajatuksensa ystävilleen... + +-- Näkivätkö he hänet? sanoi Carville ja hänen äänensä kuului siltä kuin +olisi valoisassa ravintolassa ollut aivan pimeä yö. + +-- Eivät, vastasi Ewelyn. Se onkin ihmeellistä... Mutta ajattelen usein, +että ajatusten näkymättömät aallot -- ajatustemme salatut langat, +vierivät matkallaan toisiin aaltoihin ja lankoihin ja niin saapuvat ne +vääristyneinä määräänsä, sen luo, jota ajatellaan -- mutta perille ne +saapuvat... + +-- Mutta oikeastaan, sanoi Ewelyn (ja hänen silmänsä tuijottivat +häipyvinä salin sähköruunuun) ei tämä kuulu asiaan, olen vain sitä +ajatellut... + +-- Sillä äitini ajatus ilmeni aivan selvään sävelmässä. + +-- Mutta kerro siis, sanoi Raolo ja sysäsi lasiaan pöytää vasten. + +Ewelyn sanoi: + +-- Siinä on vain vähän kertomista. On vain se: kun äitini kuoli -- hänen +vuoteensa vieressä oli urkuharmonio, pieni urkuharmonio aivan vuoteen +vieressä, ja vähää ennen kuolemaansa, vain muutamia minuutteja ennen, +pyysi hän siskoaan soittamaan erään virren erään virren, jota hän aina +oli rakastanut... Minä istuin vuoteen vieressä hänen kätensä kädessäni. +Oli kuin kylmyys olisi valunut hänen käsivarrestaan hänen jäykistyvään +käteensä. Silloin liikutti hän sormiaan aivan hiljaa ja hän tahtoi avata +silmänsä -- mutta ne olivat niin raukeat... + +-- Mitä tahdot? + +-- Mitä tahdot? kuiskasin aivan hänen korvaansa. + +-- Sano terveisiä myös Rock Hillille, kuiskasi hän ja tahtoi kohottaa +käsivartensa eikä voinut sitä enää. + +-- Roch Hiilillä asuivat parhaat ystävämme. Sinne oli kolme +peninkulmaa... He istuivat *kaikki* aamiaisella. He olivat jutelleet +joutavista asioista -- tuulista ja ilmoista. Silloin he yhdellä kertaa +ja kaikki kuulivat kolme, neljä säveltä, äänekästä, täytelästä säveltä, +urkujen säveltä, soivan, humajavan huoneen lävitse -- virren säveliä ... +ja sammuvan pois... + +... Silloin sanoi emäntä: + +-- "Nyt kuoli Mrs. Ewelyn..." + +-- Ja he tiesivät, että hän oli kuollut. + +Ewelyn vaikeni jälleen eikä kukaan meistä puhunut ennenkuin hän taasen +sanoi: + +-- Hän oli saanut heille lähetetyksi viimeisen ajatuksensa, hän oli +pakottanut heidät sen tuntemaan -- mutta sävelten avulla. + +François Carville nyökkäsi, mutta Ewelyn oli tuokioksi sulkenut +silmänsä: + +-- Kuinka paljo on sellaista, mitä emme tiedä, sanoi hän. + +Pohjoismaalainen herra katsoi eteensä samalla tuijottavalla katseella: + +-- Niin, ihmisen tahto on väkevä, sanoi hän. + +Mutta Raolo Bratianu sanoi: + +-- Ei tarvitse olla kuolemaisillaan voidakseen nähdä "enteitä"... + +-- Mitä tarkotatte? kysyi François Carville omituisen aralla liikkeellä, +ikäänkuin olisi pelännyt uusia salatietoja. + +Raolo Bratianu vastasi: + +-- Tarkotan, että minulla oli ystävä -- nyt on hän kuollut, kaksi vuotta +sitte, hän eli vain seitsemänkolmatta vuotiaaksi -- hän voi, milloin +tahtoi, näyttäytyä ystävilleen... + +Minä hymähdin: + +-- No, Raolo, romanialaisilla on nyt vilkas mielikuvitus... + +-- Hän voi näyttäytyä, toisti Raolo ja kääntyi minuun. Kun hän ponnisti +kaikki voimansa ja istui kokoonkyyristyneenä, eteenpäin kumartuneena -- +sillä niin hänen täytyi istua -- ja tuijotti terävästi ilmaan, aivan +kuin sen kasvoihin, jota hän ajatteli -- -- kun hän istui siten -- voi +hän näyttäytyä sille, jota ajatteli. Olen itse valvonut, valvonut +keskellä yötä, ja kun avasin silmäni, seisoi hän vuoteeni vieressä, +jalkapäässä -- ilmielävänä, niin elävänä kuin hän itse eli ja liikkui... + +-- Ja seuraavana päivänä, kun kohtasimme toisemme kahvilassa, sanoi hän +minulle nauraen täyttä kurkkua: + +-- No, näithän minut eilen illalla? Ajattelin sinua. + +Raolo Bratianu vaikeni tuokion ja sanoi sitte hieman muuttuneella +äänellä: + +-- Mutta ainoastaan omille ystävilleen, ainoastaan niille hän voi +pinnistää kuvansa esiintymään. Vieraita ei hän voinut saavuttaa. + +Vaikenimme kaikki, kunnes François Carville sanoi aivan yhtäkkiä +vaalealla äänellään (mutta taivas tiesi, mitä teitä hänen ajatuksensa +olivat tulleet tähän): + +-- Kuinka hän kuoli? + +-- Kuoliko? kysyi Raolo hämillään. Hän ampui itsensä. + +-- Kas, sanoi Carville ja nousi puoleksi; salamoi jälleen. + +-- Niin. + +Katsoimme kaikki ulos ikkunoista, kuinka parisen salamaa ja taasen muuan +välähti koivujen välissä, ja flamingot lepattelevin siivin ajelehtivat +ympäri lammikkoa -- häämöttävinä, kaulat ojolla, kuin lintujen kalpeat +haamut... + +-- Kuulkaas, kuinka pöllöt laulavat, sanoi Bratianu ja hymyili jälleen. + +Korppikotkat kirkuivat, koikkuen kauloineen ja avoimine kitoineen aivan +salamoita vasten, mutta pöllöt, liikkumattomina ja keltaiset silmät +muljollaan, piipittivät hiljaa. + +-- Tulkaa, menkäämme kotiin, sanoi Carville. Miksi tulimmekaan tänne? + +Raolo Bratianu nauroi: + +-- Katselemaan, sanoi hän. + +Mutta pohjoismaalainen herra ei varmaankaan ollut mitään kuullut, oli +vain istunut omiin ajatuksiinsa hautautuneena. + +Hän sanoi yhä tuijottaen eteensä: + +-- Niin, tahto on väkevä. Se voi tappaakin. + +Raolo Bratianu vastasi: + +-- Sanotte sen jo toisen kerran. + +Hän nauroi: + +-- Sanotte sen kuin kertosäkeen -- kertosäkeen ballaadissa. + +Pohjolaisen silmät kiiluivat: + +-- Kentiesi, sanoi hän, sillä minun tahtoni joutui murhaajaksi. + +Olimme kaikki kääntyneet pohjolan mieheen. + +-- Mitä te sanoitte? kysyi Carville. + +Pohjolainen vastasi liikahtamatta lainkaan: + +-- Että tahtoni kerran voitti ja tappoi. Ja muisto siitä on +sietämättömin muisto elämässäni. + +-- Sillä murha oli tahallinen. + +-- Kuules nyt, sanoi Ewelyn ja teki liikkeen ikäänkuin tarttuakseen +pohjolaisen käsivarteen; Carville puolestaan, kokonaan painautuneena +nurkkaansa, tuijotti pohjolaisen kasvoihin, ja Raolo, kiristäen hieman +silmiään, hymyili eteensä paperossinsa savukiemuroihin. + +Pohjolainen sanoi: + +-- Niin, tiesin että tulisin tappamaan ja tapoin. + +Raolo Bratianu hymyili yhä sinisiin savukiemuroihinsa: + +-- No, paras ystävä, sellaiset nyt ovat asioita, joita kuvittelee +jälkeenpäin ja sommittelee kokoon yksikseen öinä, jolloin ei voi nukkua. + +Pohjolainen oli noussut nurkastaan. Ojentautuen pöydän ylitse, nojasi +hän päänsä molempiin käsiinsä: + +-- Voitte itse arvostella, sanoi hän. Mutta kertomus on pitkä. + +Minä olin kääntänyt kasvoni ikkunaan päin. Salamat välähtelivät vielä +alituiseen puiden ylitse, sateen virtaillessa ruutujen takana rajuna ja +tiheänä melkein kuin seinä. + +Pohjolainen, joka istui yhä samassa asennossa, leuka nyrkkiin puristetun +käden varassa (en ollut koskaan pannut merkille, että hänen käsissään +oli niin paljo voimaa), sanoi: + +-- Se tapahtui Parisissa. Samana vuonna, jona asetimme näyttämölle niin +paljo norjalaisia näytelmiä. Minä olin tavallaan heidän johtajansa. +Vastuu yrityksestä oli raskas. Minun hartioillani lepäsi vastuu ennen +muita eikä takanani ollut ketään -- paitsi niitä, jotka olivat valmiit +käymään kimppuuni, jos ajoin kantoon. En sano sitä suurennellakseni mitä +toimitin, vaan ainoastaan siksi, että voisitte ymmärtää mielentilani ja +päästä selville olosuhteista, joissa (pohjolainen vaikeni sekunnin) +joissa siis -- toimin. + +-- Minulla oli kaikki puolustettavanani eikä ketään puolustuksenani, jos +kompastuin -- ei ketään. Sellainen oli siis asema. + +-- Sitäpaitsi olivat puolustuskeinot pienet. Vaikkakin runoilijat olivat +suurimmat, olivat näyttelijät tottumattomat ja nuoret. Teatteri oli +köyhä. Yleisö oli levoton ja epäluuloinen. + +-- Niin oli. + +Pohjolainen vaikeni tuokion ja minä sanoin: + +-- Olen kuullut siitä hieman. + +Pohjoismaalainen herra muutti asentoaan ja pani kätensä ristiin +polviensa ympäri: + +-- Niin oli meidän esitettävänä "Yli voimain". + +-- Se oli kaikista näytelmistämme vaikein ja siinä saatoimme saavuttaa +suurimman voiton. Kuivimmat mielet enimmän janoavat sadetta ja +epäuskolla on suurin ihmeiden nälkä. + +-- Mutta mistä saatiin näyttelijät? Olin jo tottunut heitä +perehdyttämään vieraan kansan käsitystapoihin. Mutta tässä heidät oli +vietävä kokonaan toiseen maailmaan. No, lopuksi olimme saaneet ne +haalituksi kokoon. Ainoastaan Eliasta ei meillä ollut. Muistatteko +hänet? Hän on Sangin poika. Hän, "jonka vaatteet polttavat häntä", hän, +kaikkein enimmän ikävöivä, kaikista uskottomista uskovaisin. Niin, niin, +te muistatte kyllä, hänet, joka näytelmän toisessa osassa räjähdyttää +kapitalistien salin epätoivoisena uskovaisena, ja hän on näytelmän +tärkein henkilö. Hän on joka tapauksessa sen vaarallisin. Sen tiesin, ja +meillä ei ollut häntä. Me olimme koettaneet konservatorion kymmentä +oppilasta ja kahtakymmentä oppilasta. He olivat mahdottomat. Olimme +koettaneet kymmentä harrastajaa ja kahtakymmentä harrastajaa Parisista +ja esikaupungeista ja Wersaillesista. Hekin olivat mahdottomat eivätkä +ymmärtäneet tavuakaan. Ja meidän täytyi jättää se sikseen, jättää kaikki +sikseen, jollemme saaneet Eliasta. + +Pohjolan mies pysähtyi tuokioksi ikäänkuin saadakseen ilmaa: + +-- Niin sanoi tirehtööri eräänä päivänä ja puri hampaansa ohuihin +huuliinsa: + +-- Meidän täytyy panna Crangier koetteelle. + +-- Kuka on Crangier? kysyin minä. + +-- Hän on muuan oppilas, vastasi tirehtööri. Hän saa siis näytellä osan. + +-- Mutta miksi koetamme häntä sitte näin myöhään? + +-- Koska hän on mahdoton -- ja tirehtööri sätkytteli pitkine säärineen, +kuten hänellä oli tapana, milloin kaikki tyyni oli luhistumaisillaan +hänen ylitsensä: + +-- Hän on mahdoton. Mutta te saatte siis harjottaa hänet. Ja *hänellä* +on se veressään. + +-- Kuinka vanha hän on? kysyin. + +-- Hän kai on tuossa yhden- tai kahdenkolmatta korvilla -- mistä minä +tiedän! + +-- Ja hän ei tietenkään ole koskaan pelannut komediaa? huomautin. + +Tirehtööri nauroi. + +-- Oi, mutta saatte nyt hänet nähdä huomenna. + +-- Seuraavana päivänä aamupäivällä, kun saavuin tirehtöörin konttoriin, +seisoi siellä oven pielessä nuori ihminen. Hän seisoi aivan oven +pielessä. Luulin, että hän on jonkun kauppaliikkeen juoksupoika enkä +pannut merkille muuta kuin että hän oli tavattoman laiha. Istuuduin +lukemaan kirjeitä, kun tirehtööri tuli sisään. Juoksupoika, hän seisoi +yhä siinä... + +-- No, hyvää huomenta, sanoi tirehtööri ja (muistan sen hyvin) sanoi +koko joukon sellaista kuin mies, joka on kiusaantunut ja hämillään, +ennenkuin hän hujautti hieman kättään ovea kohden, juoksupoikaa kohden: + +-- Niin, sanoi hän, siinä on siis hra Crangier. + +Minä olin kääntynyt. + +Tuo -- *tuo* oli hra Crangier, *tuo* oli Elias. + +Juoksupoika oli Elias. + +Olin sanomaisillani jotakin -- mutta pysähdyin: raukka, kuinka +pelästyneeltä hän näyttikään. Hänellä olivat hyvin suuret silmät (hän on +nälissään, tuumin itsekseni) ja hänen kaulansa oli niin hoikka kuin +linnun kaula tai vanhan ukon. Ei, niin pelästyneitä silmiä ja käsiä en +ole nähnyt ikinäni... + +-- Hänkö on hra Crangier? sanoin minä vain. + +Ja hän, juoksupoika, nypelöi edelleen kurjaa huopahattuaan, jonka +lävitse kyllä voi nähdä, siitä olin varma, ja tirehtöri sanoi: + +-- Puhukaa nyt siis Crangierin kanssa, rakas ystävä. Hän osaa roolin. + +Ja tirehtöri meni, ja me, me toiset jäimme kahdenkesken ja minä kehotin +ihmistä istumaan. (Niin, kerron sen näin seikkaperäisesti, jotta +ylipäätään voisitte ymmärtää koko jutun ja hänen -- kenen minä sitte +jouduin tappamaan.) Hän istui aivan vastapäätä minua, tuolin +äärimmäisellä reunalla (niin, noista silmistä kuvastuu nälkä, tuumin +jälleen itsekseni) ja minä kysyin häneltä: + +-- Ettekö ole koskaan ennen näytellyt? + +-- Kyllä, herra. + +-- Missä? + +-- Maaseudulla. + +-- Missä maaseudulla? + +-- Seurueissa. + +Hän ikäänkuin vavahti joka sanalle, jotta sanoista ei tullut mitään +sanoja, vaan ainoastaan korahduksia, jotka takertuivat hänen laihaan +kurkkuunsa. + +Ja äkkiä sanoin minä, sillä minua alkoi säälittää tämä kurja olento ja +juoksupoika, joka istui lakkaamatta nypelöiden pääkappalettaan (niin ... +sääliä se oli. Se oli alusta alkaen sääliä, joka minua kannusti ja jäi +yhä kannustamaan, vaikka minä tiesin ... tiesin mihin se oli päättyvä -- +--) minä sanoin ja yhtäkkiä sangen ystävällisesti: + +-- Mutta nyt on teidän oltava levollinen -- eikä pelättävä, hra +Crangier. Menemme sitte harjotussaliin ja katsomme, kuinka se käy. + +-- Niin, kiitos, sanoi hän ja hypähti pystyyn kuin vieterien +ponnahduttamana, mutta jäi seisomaan. + +-- Tuletteko sitte? kysyin ollen jo ovella. + +-- Kyllä, sanoi hän ja jäi seisomaan. + +Ja yhtäkkiä sanoi hän -- ja minä käännyin ehdottomasti: + +-- Voitte ymmärtää, että tämä tulee minulle olemaan ääretön onni. + +-- Niin, niin, sanoin minä (ja ajattelin jälleen; Herra Jumala, kuinka +se mies on nälissään): Nyt menemme. + +Me koetimme. Hän oli mahdoton. Mutta hän ymmärsi Eliaksen. Hänellä oli +aivan varmaan leivän nälkä, elämäntehtävän nälkä ja juuri kuin +Eliaksella ihmeiden nälkä. Jokaista sanaa lausuessaan katsoi hän minuun +niin peloissaan kuin häneltä leikattaisiin pää pois, ja jokainen lause +takerteli hänen suussaan kuin venhe, joka on auttamattomasti uponnut, +takertelekse kivikossa. + +Sanoin itsekseni: Sillä miehellä on lahjoja ja hänestä ei tule koskaan +näyttelijää. Hän on Elias ja hän on perin naurettava. + +Ja hän jatkoi, ensinäytöksen, toisen näytöksen, koko osan loppuun -- +kuten hengästynyt ja epätoivoinen uija, joka kuohujen keskellä koettaa +saavuttaa laudan. Hän ei kääntänyt silmiään minusta, kunnes hän lopetti +ja -- odotti rautalankasormet puristettuna kämmeneen. + +-- Jaa, jaa, sanoin minä: Voitte pitää osan. Tahdomme koettaa (ja +sydämessäni sanoin: Hän on Elias ja tulee turmelemaan kaiken) -- silloin +yhtäkkiä tunsin hänen luisten sormiensa tarttuvan käteeni: + +-- Oi, kiitos, taivas palkitkoon teille sen, sanoi hän ja puristi +edelleen kättäni. + +Ja minä sanoin itsekseni, niin minä sanoin sen -- miksi ja kuinka se oli +mahdollista? -- mutta minä sanoin, kuten kummitus olisi ollut povessani, +kentiesi olikin: + +-- Jos sanoisit: ei, tappaisit hänet silloin myös. + +-- Tappaisit *silloin myös*... + +Pohjolan mies nosti yhtäkkiä kätensä polviensa ympäriltä ja hänen +katseensa liukui kasvojemme ylitse. + +-- Tappaisin silloin myös. Tiesin sen siis jo silloin. Tiesin siis jo, +kun ensi kerran kohtasimme, mitä tuli tapahtumaan. Minä olin saanut +varotuksen -- varotuksen, kuten merkkilippu olisi nostettu sisimmässä +tietoisuudessani -- -- hätämerkki ratapengermällä -- -- ja minä en +välittänyt merkistä. + +Hän vaikeni tuokioksi. + +Kuten mies, joka levähdettyään taasen alkaa kävellä, verkalleen, sillä +matkan määrä on vielä etäällä, jatkoi hän: + +-- Mutta kertomus on pitkä. + +Hän oli mennyt, ihminen, ja tirehtööri tuli sisään. + +Hän sanoi vain: Millainen hän sitte oli? Hän oli mahdoton -- vai? + +Tirehtöri jäi seisomaan ja siirteli jalkojaan lattialla (Niin, se on +merkillistä -- hänkin oli kummallisen levoton sinä päivänä, ikäänkuin +hänkin, niin hänkin olisi tuntenut käsiensä olevan pyörän välissä): + +-- Ja sitte? + +-- Koetamme häntä, vastasin minä. + +Ja äkkiä nauroi tirehtöri. + +-- No jaa, hitolla, te saatte vastata, sanoi hän. + +Minä nauroin tai tahdoin nauraa: + +-- Mutta, vastasin minä, harjotusten aikana täytyy teidän herran tähden +antaa hänelle ruokaa. Se mies on nähnyt nälkää liian kauvan. + +Menimme harjotuksiin. En tiedä kuinka koko päivän olin niin hajamielinen +tai näytin niin hajamieliseltä. Mutta Bratt sanoi kaksi kertaa minulle: + +-- "Onko tämä oikein?" -- aivankuin hän olisi huomannut, että kuulin +vain puolittain. Ja, nyt muistan sen hyvin, lopetin harjotukset paljo +aikaisemmin kuin tavallisesti. + +Kun ne olivat lopussa, sanoi Bratt ja kaikki näyttelijät olivat vielä +läsnä: + +-- Olemmeko saaneet Eliaksen? + +-- Joo, sanoi tirehtöri. + +-- Olipa jo aikakin -- ja kuka siksi on tullut? + +Tirehtöri vaikeni kotvan: + +-- Hän on hra Crangier, vastasi hän. + +-- Mitä kummaa (Rakel se näin huusi) -- Crangier -- se ei ole +mahdollista -- hän, joka naurettiin ulos konservatoriosta... + +Ja he alkoivat nauraa, kaikki yhdessä kuorossa -- ja joku huusi: + +-- Crangier, se on hän, joka takoo nauloja seiniin. + +Aivan oikein, aivan oikein. Harjotellessaan oli ihminen huitonut +lakkaamatta nyrkkiin puristettuja käsiään omien olkapäidensä edessä, +ikäänkuin hän olisi molemmin käsin takonut nauloja seiniin. + +Näyttelijät jatkoivat nauramistaan, kun tirehtöri sanoi: + +-- Näyttämöohjaaja on hänet valinnut. + +Enhän ollut häntä valinnut, olin sanonut, että tahdoin häntä koettaa, +olin itse sanonut, että hän oli mahdoton. Mutta nyt, kun nämä ihmiset +jatkoivat nauruaan, sanoin äkkiä kuten mies, jolla on nyörit kädessä: +jaa, niin olen tehnyt, ja toivon että olen tehnyt oikein hänet +valitessani. + +Ja minä läksin. + +Kadulle tultuani olin johtunut ajattelemaan muita asioita. Silloin +yhtäkkiä -- tiedättehän, että niin voi käydä -- sattuivat silmäni +muutamaan ihmiseen kadun toisella puolen. Oli uskomatonta, miten se +ihminen käveli säärillään ja nosteli niitä aivan liian korkealle -- noin +vain ylös ilmaan huippaillen. Hän käveli kuin sieluton ruumis mahtaisi +kävellä, kun sielu lentäisi pois ja ruumis jatkaisi kävelyään. Ei, se +oli naurettavinta mitä olen nähnyt... Se oli... + +Silloin näin, että hän oli Crangier, minun ihmiseni. + +Näin, että hän tuli luokseni vinoon kadun ylitse, -- ja jäin katselemaan +hänen jalkojaan. Mutta äkkiä käveli hän toisin. No, luojankiitos, +ajattelin minä: hän osaa siis kävellä kuten ihminen. + +-- Tahdoin vain, sanoi hän, kysyä teiltä... + +-- Kysyä teiltä, vieläkö se pitää paikkansa, että minä saan näytellä +osan? + +Katsoin häneen ja jälleen hänen silmiinsä. + +-- Kyllä, vastasin minä, tietysti se pitää paikkansa. + +Ja yhdellä nytkäyksellä luhistui ihminen taasen kasaan, kuten äsken, +kuten konttorissa ja tarttui käteeni ja rutisti sormiani yhteen ja +juoksi sanaakaan sanomatta katua poispäin. + +Jäin katsomaan hänen jälkeensä, kun hän juoksi -- polvet ylhäällä +ilmassa. Eräs hermolääkäri sanoi kerran minulle, että sellainen tapa +kävellä on eräänlaisen hulluuden merkki tai sen oire. + +-- Niin, sanoin itsekseni, mies on puolihullu ja hänet olet sinä siis +määrännyt näyttelemään Eliasta... + +Kotiin tultuani löysin pöydältäni kirjeen. Se oli norjalaisen runoilijan +kustantajalta. Herra oli kuullut niistä vaikeuksista, jotka alkoivat ja +uhkasivat näytäntöä. + +"Mutta", kirjotti hän, "jos nyt jättäisi jotakin sikseen, olisi samaa +kuin jättää kaikki sikseen. Minä en suinkaan tahtoisi ottaa sellaista +vastuuta hartioilleni." + +Luin kirjeen kahteen kertaan ja voin vielä nähdä joka kirjaimen niin +selvästi kuin kirje lepäisi vielä edessäni tässä pöytäliinalla. Sitte +istuuduin pöytäni ääreen ja vastasin: "Esteet, joista olette kuullut, +ovat onnellisesti kaikki voitetut. Kappaleen esittävät henkilöt, jotka +itse olen hyväksynyt ja näytäntö tapahtuu alusta alkaen määrättyyn +aikaan." + +Ja kirjottaessani tiesin, että nyt olin siis sitonut itseni hra +Crangieriin... + +-- Se on siis ratkaistu, sanoin itsekseni, ratkaistu -- mitä tulleekin +tapahtumaan. + +Harjotukset alkoivat, harjotukset meidän kahden kesken. En tohtinut +antaa hänen harjotella muiden mukana. Puhua hän osasi osansa. Kun +katsoin häneen tiukasti, kääntämättä silmiäni hänestä, puhui hän oikein +ja levollisesti. -- Ota se nyt harvakseen, sanoin katsoen hänen kahteen +silmäteräänsä -- eikä hän sammaltanut eikä kähissyt, mutta puhui kuten +Elias, kuten se, joka tahtoi antaa kymmenen elämää voidakseen uskoa ja +joka ei voinut sitä... + +Ja minä sanoin itsekseni: Se käy. Hänestä tulee Elias. + +Kunnes hänen puhuessaan hänet yhtäkkiä tapasi tanssitauti -- vieras +tahto, joka ei ollut hänen eikä minun, tempoi ja riuhtoi hänessä, jotta +hänen kaikki jäsenensä vapisivat ja hän tanssi hullunkurisilla +säärillään. + +-- Hiljaa, hillitkää toki itseänne, ihminen, huusin minä, ja hän, +näyttäen niin pelokkaalta kuin se, jonka silmät ovat puhkeamaisillaan, +tuijotti tuijottamistaan minuun eikä voinut hillitä ruumistaan, joka +vapisi kauttaaltaan. + +-- Lakkaa toki, huusin minä: lakkaa! + +Ja kalmankalpeana, seinään nojaten, seisoi hän ja hujaroi pystyyn +nostettuja käsiään edessään -- naulojen takoja. + +-- Alas käsivarret, huusin minä, poissa suunniltani (Ei, ei, tämä ei +käynyt, se ei käynyt koskaan) ja hänen käsivartensa ikäänkuin kuolivat +halvaukseen. + +-- Istukaa, sanoin koettaen tyyntyä. Istukaa ja puhukaa istuallanne. + +Hän istuutui nojatuoliin yhä vielä vavisten. + +-- Odottakaa parisen minuuttia, sanoin minä, ja hän odotti, silmät +liisteröityinä minuun, kuin katsoisi hän lasihelmeen. + +-- No, niin, puhukaa nyt. + +Kumarruin hänen ylitsensä, nojaten molemmilla pingotetuilla +käsivarsillani tuolin selkänojaan. + +-- No. + +Ja hän puhui sammaltaen. + +-- Pankaa käsivartenne ristiin. + +Hän pani käsivartensa ristiin... + +-- No, puhukaa nyt. + +-- Kyllä. + +Ja hän puhui sammaltamatta, vapisematta -- kuten pitikin... + +Äkkiä puuskahti Carville sinisenharmain kasvoin: + +-- Teidänhän täytyi tappaa hänet. + +Pohjolan mies käänsi vitkalleen päätänsä: + +-- Niin, sanoi hän, minä tapoin hänet. + +Vaikenimme kaikki. Itse Raolo Bratianukin oli nojannut niskansa seinää +vasten, ja hiljainen värinä kulki yli hänen kasvojensa, joiden silmät +olivat suljetut. + +Pohjolan mies istui taasen leuka kädessään: + +-- Crangier istui tuolilla tunnin, ja minä en helpottanut, vaan jatkoin. + +Lopuksi tuli mies aivan levolliseksi. + +-- Nouse nyt, sanoin minä hänen ollessaan keskellä lausetta ja hän nousi +ja jatkoi puhumistaan ja liikkui ja käveli ja puhui -- ja oli Elias ja +aivan rauhallinen. + +-- Taivaan kiitos, sanoin itsekseni ja seurasin häntä tuuma tuumalta +enkä hellittänyt. + +-- Se käy, se käy, sanoin itsekseni: + +-- Sinä murrat hänet -- mutta se käy. + +Pohjolan mies käänsi kasvonsa yhdellä nytkähdyksellä ja sanoi Carvillea +kohden: + +-- Niin, sanoin itsekseni: sinä murrat hänet -- mutta se käy, sanoin +huolettomasti. Tahi olin vain sanovinani huolettomasti, sillä minä +tahdoin, että sen *täytyi* käydä. + +Sillä ensiksi ja viimeksi oli voitettava. Sen tiesin ja tahdoin niin. + +Raolo Bratianu sanoi, liikahtamatta, suoraan ilmaan: + +-- Kerro edelleen. + +Mutta ikäänkuin voimatta irtautua omista ajatuksistaan, jatkoi +pohjolainen: + +-- Ja kuitenkin, joka kerta kun kaikkina näinä vuosina, tyynesti ja +*asiallisesti*, olen ajatellut kaikkea, olen kuitenkin tullut +päätökseen: "Menettelyni lisäsyynä oli sääliväisyys". Toimintaani +vaikutti (minä en valehtele) myös myötätunto. Mutta mistä syistä me +ylipäätään toimimme, tai tiedämmekö niinkutsutut ihmiset milloinkaan, +mikä meitä ajaa eteenpäin? ja jos me tietäisimme oman toimintamme syyt, +eivätkö "vetovoimamme" meitä niin kauhistuttaisi, että meiltä katoaisi +rohkeus ja voima toimia? Ja kuitenkin vaikutti myöskin sääli siihen, +että tein mitä tein. Voin todistaa sen: Eräänä päivänä, kun olin +keskeyttänyt harjotukset, kun äkkiä olin paiskannut keppini lattiaan ja +olin sanonut: + +-- Tämä ei hyödytä mitään. Voitte mennä... ja käännyin ympäri, seisoi +Crangier nurkassa kauhuissaan, ikäänkuin ovea vasten rusennettuna, kuten +mies, joka on saanut rajun nyrkiniskun kylkeensä. + +-- Mikä teitä vaivaa, ihminen? kysyin. + +-- Ei mikään, vastasi hän ja oikaisihe, mutta hänen silmänsä näyttivät +koiran silmiltä, joka on ruoskittu kuoliaaksi. + +-- Ja hieman myöhemmin sanoi hän hennon hennolla äänellä -- oi, se oli +tuskin ihmisen ääni: + +-- Siis ... onko se nyt minulta otettu pois? + +Ja minä vastasin arastellen näitä kasvoja ja tätä avuttomuutta ja +nälkää: + +-- Ei, ei, Crangier... Mutta tehän ette voi. + +-- Kyllä, vastasi hän ja nyökkäsi kuten kymmenvuotias lapsi (sillä hän +nyökkäsi aina siten): + +-- Jollette te vain väsy. + +Ja minä sanoin hyvin lempeästi, hänen uskonsa ja hänen hätänsä +voittamana, mikäli tiedän: + +-- Ei, ei, tiedättehän hyvin, etten väsy. + +Ja leikkisästi lisäsin: + +-- Mutta syöttekö nyt mitään, Crangier? + +-- Kyllä, kiitos, vastasi hän ja nyökkäsi onnellisena: Kyllä, kiitos. + +-- No, menkää sitte kotiin ja syökää jotakin ja -- tulkaa huomenna +jälleen. + +Pohjolainen vaikeni uudelleen. Mutta kohta jatkoi hän minuun kääntyen: + +-- Ja jokaisen harjotuksen jälkeen olivat näyttelijät yhdessä sikermässä +ja he väijyivät minua karsaasti hymyillen, ja kysyivät niin +osanottavasti kuin kysyisivät läheisestä sukulaisesta, joka makaa +kuolemaisillaan ja jonka he tulevat perimään: kuinka naulojen takoja +edistyy? + +-- Kiitos, vastasin, se käy mainiosti. + +Ja minä päätin itsekseni, etteivät he saaneet olla oikeassa eivätkä +päästä voitolle. + +-- Ja muuten -- se kävikin. Se kävi niin hyvin, että minä eräänä päivänä +uskalsin näyttää, kuinka se kävi. Pyysin Brattia seuraavana aamuna +katsomaan Crangieriä. Aamu tuli ja Crangier ei tiennyt, että joku tulisi +häntä katsomaan. Brattin saavuttua sanoin vain: + +-- Koetamme siis. Tänään on meillä yleisöä, Crangier. Koettakaa nyt +parastanne. + +-- Crangier hytkähti ikäänkuin koko hänen ruumiinsa olisi kutistunut +kokoon, ei, kuin hänen sydämensä olisi kutistunut kokoon ja muuttunut +pienen nyrkin kokoiseksi nystyräksi. Kaikki hänen verensä syöksi hänen +kasvoihinsa -- silloin näin ensi kerran, että hänessä oli vertakin... + +-- Alkakaa, sanoin minä (enkä minä tiennyt itsekään, että siten kuin +puhuin, lujasti ja sysäten sanat suustani, siten puhuu hypnotisoija +mediolleen, kun näytäntö on annettava. -- Bratt taasen oli istuutunut +loitommalle seinän viereen, yläruumis etunojassa, kuten urheilija istuu +lavalla kilpa-ajoissa.) + +Pohjolainen kohotti molemmat kätensä kasvoilleen ja hieroi ohimoitaan +kahteen kertaan yhteenpuristetuilla sormiensa päillä: + +-- Se kävi. Hän näytteli aivan hyvin. Ensi näytös loppui... Hän oli, +seisoi ja liikkui ja puhui kuten pitikin -- sikäli kuin hän voi, kun +kulki unissaan. Sillä mies kulki unissaan... + +-- Hän kulkee unissaan, sanoin itsekseni. + +-- Ja pelon, hirveän pelon valtaamana tämän mahdottomuuden tai +luonnottomuuden johdosta, pelon, joka jähmetytti kieleni puupuikoksi +suussani, jotta tuskin saatoin puhua (ja minäkin esitin puhelut ja tein +sen päästämättä ääntäkään eikä hän sitä huomannut) sanoin itsekseni: +Sinun täytyy herättää hänet -- sinun on saatava hänet hereille ... +vaikka se maksaisi hänen henkensä, on sinun saatava hänet hereille... + +Mutta hän yhä puhui ja vastaili ja liikuskeli ympärinsä kuten +unissakävijä kulkee ja liikuskelee. + +Ja minä rauhotin mieltäni: Niin, mies kulkee unissaan, mutta kentiesi ei +sitä kukaan huomaa. Hänhän näyttelee oivallisesti. Jääköön herättämättä. +Olisi synti häntä herättää. + +Mutta hänen silmänsä tekivät minut yhä levottomaksi. Hänen silmänsä +eivät tienneet mitä hän sanoi. Oli kuin ne olisivat painuneet vielä +syvemmälle kuoppiinsa ja ne paloivat siellä kuin kaksi pientä uunia -- +ne paloivat syvällä kuopissaan poroksi, ja minä vain ajattelin +itsekseni: Kunpa ei Bratt näkisi hänen silmiään -- -- + +Mutta hän oli varmaankin nähnyt ne. + +Sillä kun koeharjotus oli lopussa (en katsonut Crangieriin, kun se oli +päättynyt, en tahtonut katsoa häneen) ja me olimme tulleet konttoriin ja +seisseet kotvan, sanoi Bratt äkkiä: + +-- Niin, se tulee siis menettelemään. Jollette ole sitä ennen miestä +tappanut. + +Minä naurahdin: + +-- Sitä ennen -- en, vastasin minä. + +-- Mutta tietysti se on mainiota, sanoi Bratt. Ja jonkun muunkaan +löytäminenkin on kai mahdotonta. + +-- Niin, eikö totta, se tulee olemaan mahdotonta? sanoin minä ja katsoin +Brattin kasvoihin, kuten se, joka tahtoo saada hyväksymistä ja +kannatusta, ja sitäpaitsi olisi sääli ottaa osaa häneltä... + +Toistin samat sanat, juuri samat sanat, jotka olin sanonut ennen +itsekseni: että se "olisi sääli", ja Bratt vastasi (mutta hän ei +katsonut minuun, vaan tuijotti vinoon ulos ikkunasta, harmaata muuria +vasten, kun hän sanoi): + +-- Niin, se kai olisi säälikin. + +-- Niin vastasin minä, minä ainakaan en tohdi ottaa sellaista vastuuta +hartioilleni; ja minä taputin käsiäni: + +-- Harjotukset alkavat, sanoin minä. + +Ja me harjottelimme kaikki yhdessä Crangierin kera. Nuoralla tanssijalla +on sama tunne tai tunteettomuus kuin minulla oli harjotuksen aikana. + +Pohjolainen ojensi kätensä lasiaan kohden: + +-- Onko täällä lainkaan viiniä? kysyi hän. + +-- Tässä, vastasi Raolo ja kaasi hänen lasiinsa. Pohjolan mies joi: + +-- Harjottelimme koko ensi näytöksen, mutta minä pysähdyin siinä, missä +lumivyöry vierii tunturilta. Sillä "huutoa" ei Crangier vielä ollut +oppinut. Harjotusten aikana oli ollut aivan äänetöntä kulissien välissä +(äkkiä olin minä sanonut, keskellä touhuani sanonut itsekseni: miksi he +hiipivät ympärinsä, -- kuten pedot manesissa rautaristikkojen takana) ja +harjotusten loputtuakin oli aivan hiljaista: "Niin, harjotukset ovat +lopussa", toistin minä eikä kukaan puhunut mennessäänkään. Crangier oli +voittanut... + +Mentyäni konttoriin, sanoin tirehtöörille, joka seisoi siellä: + +-- Ei, miksi rooli otettaisiinkaan häneltä? + +-- Rooli, keneltä? kysyi tirehtööri. + +-- Crangierilta, tuumin minä. + +-- Mutta rakas ystävä, oletteko hullu? Kuka puhuu roolin ottamisesta +häneltä? Olemme suorastaan hämmästyneet... Onhan aivan uskomatonta, mitä +olette siitä ihmisestä saaneet tehdyksi. + +Ja äkkiä elähtyen lisäsi hän: + +-- Mutta tiesinhän sen jo, kun annoin hänelle roolin. Sanoin itsekseni: +Siinä on vihdoinkin osa Crangierille. Crangier, hän on mies omiaan. + +Ja äkkiä riensi hän säteilevänä avaamaan ovea ja huusi käytävään: +Crangier, Crangier, oletteko siellä, tulkaa tänne. + +Mutta kun Crangier tuli sisään, ponnahti tirehtööri hieman takaperin: + +-- Mikä teitä vaivaa? kysyi hän (sellaiselta ihminen näytti) -- -- + +-- Ei mikään, vastasi ihminen. + +-- Sehän oli oivallista -- mutta kuinka on laitanne? Oletteko sairas? +Nythän saatte syödä -- syödä kunnollisesti... + +-- Kyllä. + +-- Tulevaisuudessa, sanoi tirehtööri (ja minä huomasin hyvin, että hän +yhtäkkiä tuli levottomaksi jälleen ja muutteli jalkojaan ja katsoi ulos +ikkunasta muuria vasten) ... tulevaisuudessa tulette todennäköisesti +saamaan varoja, että voitte syödä kylliksenne... + +-- Niin, niin tulette, rakas Crangier, sanoin minä, äkkiä lisäten: Ja +siitä saatte kiittää tirehtööriä... + +Tirehtööri oli kääntynyt pois ja hän teki torjuvan liikkeen käsillään: + +-- Ei, ei, sanoi hän, hra Crangier on teidän miehenne. Ja sen tietää hra +Crangier hyvin hänkin. + +Crangier oli katsonut minun kasvoihini. + +-- Kyllä, sanoi hän vain ja oli taivuttanut päänsä. + +Ja näiden kasvojen edessä sanoin minä (muistakaa, että sanoin sen) +sanoin äkkiä: + +-- Mutta, Crangier, jos luulette, jos itse luulette, ettette voi... + +-- Mutta paras ystävä, sanoi tirehtööri: etteikö hän voisi -- ei voisi. +Olemmehan nähneet, että hän voi. + +-- No, hyvästi Crangier, sanoi hän viitaten kädellään. Saatte kassasta +nostaa viisikymmentä francia. + +Olin sanonut itsekseni, katsoessani Crangierin kohotettuihin silmiin: +Ei, hän näyttelee siis. Et voi tehdä hänelle sitä surua ... antaa hänen +näytellä. + +Mutta kun ovi oli sulkeutunut, sanoi tirehtöri (missä ajatusyhteydessä +-- oliko hän tosiaankin arvannut kaikki ajatukseni?): + +-- Nähkääs, rakas ystävä, kaikessahan on suuri vaaransa tarjolla ... ja +hän alkoi puhua muutamasta ensi-illasta Ambigussa... + +Pohjolainen vaikeni. + +Palvelijat olivat avanneet kaikki salin ovet. Mutta vaikka sade yhä +virtaili pysyi ilma yhtä raskaana. Francis Ewelyn oli kääntänyt päänsä +ja sanoi: + +-- Tämä rajuilma taitaa kestää kaiken yötä. + +-- Niinpä taitaa, vastasin minä, kun ei kukaan muu halunnut puhua. + +Pohjolan mies tuijotti eteensä, ja kun hän puhui uudelleen puhui hän +kuivasti ja verkalleen, ikäänkuin hän selostaisi jotakin tai kuten joku, +joka sanelee jotakin pöytäkirjaan: + +-- Harjottelimme edelleen, joka aamu harjottelin säännöllisesti +Crangierin kera kahden kesken... Olin lopulta oppinut, miten voimme +joutuisammin päästä eteenpäin. Asetin hänet rinnalleni, olkapäätäni +vasten. Seisoimme siten, ja minä pitelin kädelläni hänen käsivarrestaan: + +-- Puhu nyt, sanoin minä. + +Ja hän lausui roolin sanat, hänen ruumiinsa vavistessa ja meidän +seistessämme koko ajan olkapää olkapäätä vasten. + +Se meni mainiosti. + +Meillä oli vain "huuto" jälellä. Ihminen ei voinut oppia tätä huutoa. +Hän huusi niin (ja hänen piti huutaa pelästyksestä), että olisi saanut +itse kellarirotatkin nauramaan. Lopuksi keksin keinon. Harjotussalissa +oli suuri kaappi, taivas tiesi, kuinka se oli tullut sinne. Se oli suuri +ja mustaksi maalattu ja näytti vanhalta ruumiskirstulta, joka seisoi +pystyssä seinää vasten. + +Eräänä päivänä avasin kaapin oven: + +-- Menkää kaappiin, sanoin. + +Crangier seisoi hievahtamatta. + +-- Menkää kaappiin, toistin, mutta sitte äkkiä sanoin -- oi, kuinka jo +Olinkaan oppinut teeskentelemään ja olemaan olevinani: -- + +-- Jos nimittäin tohditte. + +-- Jos vain tohditte, sanoin vielä kerran, pidellen kaapin ovea, ja olin +varma, tahdoin panna pääni pantiksi siitä, että hän pelkäsi pimeää +kuollakseen. + +-- Kyllä, tohdin kyllä, vastasi hän nostellen jalkojaan ... niin, hän +nosteli niitä aivan yhtä korkealle kuin taanoisena päivänä kadulla -- ja +hän meni kaappiin ja minä lukitsin oven. + +-- Huuda nyt, huusin minä. + +-- Hän huusi. + +-- Vielä, huusin minä. + +-- Hän huusi jälleen. + +-- Kovemmin... + +-- Jaa. + +-- Vielä... + +Niin opetti pimeänpelko hänet lopulta huutamaan. + +Pohjolan mies nyökäytti verkkaan päätänsä, ja hymähtäen virkkoi hän: + +-- Ihmiselle voi opettaa kaikkea. + +Ja vilaisten kaikkiin läsnäolijoihin sanoi hän: + +-- Tahdotteko kuulla enemmän? + +Kukaan meistä ei vastannut. Carville oli peittänyt kasvonsa käsillään. + +-- Oli sitte -- ja pohjoismaalainen herra oli nojannut leukansa käsiensä +rystyihin -- ensi-ilta, joka vihdoinkin oli tullut. Saavun aina +teatteriin niinä iltoina aikaisin, kun siellä ei vielä ole ketään ja on +pimeää eikä kukaan voi nähdä kasvojani. Ainoastaan näyttämökoneiston +hoitajat hiipivät ympärinsä kuulumattomin askelin kuin mitkäkin varjot. +Hekin kuiskivat, kunnes äkkiä sanavirta saattaa syöksähtää heidän +suustaan kuin likainen suihkuvesi, ja sitte he vaikenevat jälleen ja +hiipivät edelleen. + +Sinäkin iltana olin saapunut aikaisin, ja näyttelijät, jotka eivät +tunteneet minua pimeässä, olivat pujahdelleet ohitseni tervehtimättä, +sulkeutuakseen pukuhuoneihinsa kukin huolineen -- minun mittaillessani +näyttämöä edestakaisin. + +Jatkoin kuljeskeluani edestakaisin, kunnes eräässä nurkassa sysäsin +pimeässä ihmiseen ja tartuin hänen käsivarteensa. + +-- Kuka se on? sanoin ja säpsähdin; käsivarsi oli niin kylmä, että se +tuntui rautakangelta ohuiden vaatteiden lävitse. + +-- Minä, Crangier, tuli huulilta, jotka tuskin voivat aueta. + +Minä vastasin vain: + +-- On jo aika pukeutuaksenne. + +-- Niin, vastasi ääni; mutta tahdoin vain nähdä teidät. + +-- Nyt oli jo aika, sanoin minä ja tempaamalla tempasin käteni hänestä +(tapahtuiko se siksi, että tunsin tarvetta viime hetkessä päästä hänestä +eroon, heittää hänet kaikkine hyvineen syrjään, kuten jonkin, joka ei +liikuttanut eikä saanut liikuttaa minua?) + +-- Nyt oli jo aika luottaa itseenne. + +Crangier oli jäänyt seisomaan pimeään. + +-- Niin, sanoi hän hyvin hiljaa. + +Ja hän oli mennyt. + +-- Se mies tekee minut hulluksi, sanoin itsekseni. Ja minä hillitsin +kasvonilmeeni ja tervehdin valaistusmiestä, joka oli alkanut askaroida +pöytänsä ääressä, ja konemestaria ja regissööriä. Ensi-iltoina on aina +jotakin kummallista heidän silmissään. Kaikkien silmät ovat kuin +mitkäkin pyöreät, kuolleet lasikuulat. + +-- Niin, sanoi regissööri, ja käsi, jonka hän ojensi minulle, tuntui +siltä kuin olisi ottanut kalan käteensä: kaikki tulee riippumaan hra +Crangierista. + +-- Niinkö luulette? vastasin minä. (Minun ei siis pitänyt poistua +Crangierin luota, ja samassa ajattelin itsekseni: Ja nyt olet lisäksi +saattanut ihmisen epätoivoon). + +Puhuttelin koristemaalaria, joka jutteli tunturistaan taustalla. Ne +muistuttivat kolmea sokeritoppaa huippuvuorilta. Ja puhuttelin +hankkijaa, joka lakkaamatta juoksi ulos ja sisälle käsiään huiskuttaen +ja ylisti muutamia mahdottomia huonekaluja, jotka näyttivät siltä kuin +olisi hän noutanut ne patagonialaisilta. + +-- Eikö, herraseni, eikö, herraseni, tämä sisustus ole norjalainen, +sanoi hän: eikö se ole tosinorjalainen? + +Minä sanoin itsekseni: + +-- Sinun täytyy ennen kaikkea lohduttaa Crangieria, ja minä käännyin +aivan tirehtöörin edessä (joka oli pukeutunut vastaanottaakseen +esiinhuutoja) ja menin näyttelijäin käytävään. + +-- Oletteko siellä, Crangier! huusin hänen ovensa edessä. + +-- Kyllä, vastasi hän. + +Menin sisään, missä hän istui peilinsä edessä. Hänen yläruumiinsa oli +alaston. Hänen olkapäänsä muistuttivat kahta taitettua puunkalikkaa. + +Menin hänen luoksensa: + +-- No, sanoin tehden ääneni tavattoman lempeäksi: Kuinka se käy? + +-- Kiitos. + +-- Pelottaako kovasti? + +-- Kyllä. + +-- Marcel, sanoin (mistä tiesin, että hänen nimensä oli Marcel -- no, +olin kai kuullut sen): + +-- Rakas Marcel! sanoin minä ja pakottauduin laskemaan käteni hänen +päänsä päälle (hänen tukkansa oli hyvin ohut eikä näyttänyt kasvaneen +hänen päähänsä, vaan ainoastaan oli siihen tarttunut): Nyt ei teidän ole +enää pelättävä, ei vain pelättävä, kuuletteko? + +-- Kyllä, kuiskasi hän, ja minä tunsin käteni alla hänen ruumiinsa +nytkähtelevän kuin lapsen, joka on puhkeamaisillaan itkuun. + +-- Sehän meni niin hyvin eilen pääharjotuksissa, sanoin minä. + +-- Niin, kiitos, kuiskasi hän kuten ennen. + +-- Nyt kysytään vain rohkeutta, ja sivelin yhä hänen tukkaansa, +havaittuani, että hän rauhottui käteni alla. + +-- Rohkeutta vain, Marcel, sanoin (ja ajattelin: Tämän teet viisaasti. +Sinä käsittelet häntä aivan kuin magnetisoija). + +-- Kiitos, kuiskasi hän ja kohotti silmänsä minua kohden, kun otin +käteni hänen päästänsä. + +-- Mutta nyt täytyy minun mennä, sanoin ja menin ovea kohden; samassa +käänsi Crangier päänsä: + +-- Missä seisotte? kysyi hän äkkiä terottunein silmin. + +-- Seison ensimäisen kulissin suojassa, vastasin: mutta elkää nyt vain +hätääntykö. + +Suljin oven, ja mennessäni ajattelin aivan tyyntyneenä: Niin, hallitsen +häntä kuin magnetisoija. Kun siis seison kulissien välissä, menee se +varmaan hyvin. Ja mitä tulee jälkeenpäin, se tulkoon, kun on tullakseen. +Mikä on välttämätöntä, on välttämätöntä. Minulla on vastuu ennen muita, +ja minun on vastattava -- kaikkien puolesta. + +Ja siitä hetkestä tiesin, että minun täytyi tappaa Crangier. +Välttämättömyyden pakosta täytyi minun hänet tappaa. + +François Carville teki käsillään pöydän ylitse liikkeen, jota pohjolan +mies ei nähnyt. + +Mutta hän jatkoi: + +-- Niin oli laita. Siitä hetkestä, jolloin tunsin hänen päänsä käsieni +alla, tiesin, että surmaisin sen ihmisolennon ja minulla olivat jo +kaikki syyt selvillä, kaikki ne syyt, joiden tähden minun _täytyi_ tehdä +se. + +Mutta rauhottunut minä olin. En ole koskaan, niin kauvan kuin kaksi +silmääni ovat katselleet jotakin toista kasvoihin, ollut niin +rauhallinen. + +Tultuani näyttämölle, oli siellä jo kaikki kunnossa. Tirehtööri tuli +luokseni, minun kävellessäni ympäri antaen viimeisiä määräyksiä. + +-- On sangen lämmin tänään, sanoi hän. + +-- Niin, vastasin. + +Hän oli mennyt esiripun luo. Kuulimme sen takaa huminaa salista. Se on +kuin tuulenhumina hietasärkkien välissä... + +-- Tirehtöri katsoi saliin pienestä reiästä. + +-- Dumas on siellä, sanoi hän. + +-- Ja Henri Besque. + +-- Ja Sarah... + +Hänen katseensa hipoi aitioita. + +-- Ja Réjane. + +-- Portorichen kera. + +-- Sehän on vain hyvä, vastasin minä ja äkkiä vapisivat jalkani, mutta +kasvoni pysyivät rauhallisina. + +Tirehtööri loittoni esiripusta ja kääntyi minuun päin. + +-- Missä seisotte tänä iltana. + +-- *Tuolla*, vastasin viitaten kulissien väliin. + +Tirehtöri nauroi: + +-- Siellä voitte pitää silmällä Crangieria, sanoi hän ja kysyi: + +-- Joko soitetaan? + +-- Jaa... + +Regissööri saapui ja sähkökellot soivat. Hannah ja rouva Sang tulivat +sisään. Rouva Sang pyysi minua avukseen järjestämään vuodettaan. + +-- Kyllä, rouva, vastasin minä ja järjestin peitteitä. + +Hän paneutui maata ja kysyi äänellä, joka kuului kuin hampaat +kalisisivat hänen suussaan: + +-- Makaanko kuten pitää? + +-- Makaatte oivallisesti, rouva. + +Hän laski päänsä jälleen tyynyille: + +-- En ole koskaan ollut niin peloissani, sanoi hän + +-- Sitä ei teidän tarvitse, sanoin minä, ja äkkiä lisäsin -- jyrkästi: + +-- Ettehän te ole se, joka kuolee. + +Pohjolan mies pyöritti kolmea sormustaan pikkusormessaan ja nyökkäsi: + +-- Ette ole se, joka kuolee -- sanoin nuo sanat enkä tahtonut lainkaan +niitä sanoa. Olin siis päättänyt, että minun oli otettava se +niskoilleni, että minun, maksoi mitä maksoi, oli otettava rikos +niskoilleni, ja olin jo tullut niin pitkälle, että minun täytyi ilmaista +salaisuuteni ja puhua siitä. Mutta rouva, hän ikäänkuin heräsi hädissään +ja sängyssään ja tuijotti, mulkoili minuun -- kunnes hänen ilmeensä +muuttui jälleen ja hän varmaankin oli ajatellut itsekseen: No, hän on +siis todellakin hullumpi kuin me kaikki muut... + +-- Puhukaa vain lujalla äänellä, sanoin minä, ja toisen kerran kuulin +regissöörin kellon soivan. + +-- Onko kaikki paikallaan? + +-- Kyllä, herra. + +Silmäni kiitivät kulissien ympäri. Niin, siellä seisoi Crangier, +ensimäisen kulissin vieressä, pää ojennettuna eteenpäin ja jäykät silmät +kiinnitettyinä minuun: Oi, jospa edes voisin *ruiskuttaa* eloa noihin +silmiin! + +-- Hyvä, esirippu. + +Esirippu värisi (muistatteko äänen?) ... ja se oli kohonnut; silloin +joku ihminen tarttui käsivarteeni. Hiljaa! sanoin ja luulin, että se oli +Crangier. Mutta se olikin tirehtööri. -- En tiedä, missä olisin, sanoi +hän, ja näin hikipisarain helmeilevän kuin seppeleen hänen +kulmakarvoissaan. -- Hiljaa, toistin, ja hän meni. Näyttämöllä oli +alettu puhua. Minä kuulin enkä kuullut -- niin, heidän äänensä salista +minä kuulin. + +-- He rykivät, sanoi regissööri, enkä minä tiennyt, että olin ruvennut +kävelemään lattiaa edestakaisin. + +-- He lakkaavat pian, vastasin enkä tiennyt, että olin jälleen siirtynyt +toiseen paikkaan -- Crangierin luo sinne missä hän seisoi, rouva Sangin +yhä puhuessa näyttämöllä. + +-- He rykivät, sanoin minä. + +-- Niinkö? vastasi Crangier säpsähtäen, ja kasvoihini tuijottaen sanoi +hän: Niin. Ja samana sekuntina kuin hän oli sen sanonut, sanoin minä +itsekseni -- enkä kuullut mitään siitä mitä näyttämöllä oli ja tapahtui: +Crangierin silmät näyttävät mielettömiltä. + +-- Hänen ajatuksensa häipyvät. Hänen silmänsä näyttävät mielettömiltä. + +Yhtäkkiä kuulin takanani regissöörin kuiskauksen: + +-- Kuulkaas, nyt on hiljaista. + +-- Ja minä kuulin yhtaikaa salin hiljaisuuden ja että Sang oli sisällä, +että Sang puhui kuten pitikin ja että salissa vallitsi hiljaisuus -- yhä +edelleen kulettaen kuten olin tehnyt jo kauvan (nyt tiesin, että olin +tehnyt niin kauvan) kulettaen kämmentäni ylös ja alas Crangierin selän +takana, ylös ja alas hänen selkärankansa kohdalla. Tuuman päässä hänen +selkärangastaan. + +-- Kuulkaa, he ovat hiljaa. + +Tirehtööri se näin puhui. + +-- Niin, he ovat hiljaa, vastasi regissööri, ja lähellä toisiaan seisten +näyttivät molemmat herrat siltä kuin heidän kasvonsa ahmisivat ääniä +salista. + +Hannah tuli ulos noutamaan lapsia. + +-- Nyt on teidän vuoronne Crangier, sanoi tirehtööri. + +-- Niin, vastasi Crangier, ja minun käteni sipaisi nopeasti hänen päänsä +ylitse. + +Näyttämöllä puhuivat edelleen, salissa kuuntelivat edelleen, kuuntelivat +yhä tarkkaavammin. Sang meni ulos ja Hannah jälleen sisään: + +-- Reippaasti, reippaasti, huusin hänen jälkeensä, hyvähuutojen +kaikuessa. + +-- Nyt, nyt. + +Olin tarttunut Crangierin ranteeseen ja puristanut, kuten puristetaan +kaulaa, joka tahdotaan tukehduttaa. + +-- Nyt, nyt. + +-- Jaa, jaa, vastasi hän ja hänen silmänsä elpyivät: + +-- Kuiskatkaa se minulle. + +-- Jaa, vastasin minä ja päästin hänet ja kumartausin eteenpäin, ja +aivan hänen korvaansa kiinni kuiskasin minä: Äiti, äiti, -- jotka ovat +hänen ensimäiset sanansa. + +-- Kiitos, kiitos. + +-- Nyt. + +-- Rientäkää, sisään -- ja varokaa kynnystä. + +Hän oli sisällä ja oli huutanut "äiti-äitinsä". + +-- Hyvä, vastasin minä ja heittäysin pylvästä vasten siinä, missä +seisoin. + +-- Se meni, sanoivat tirehtööri ja regissööri yhtaikaa -- kaksi +konemiestä olivat äkkiä menneet kulissien väliin niin pitkälle, että he +saattoivat näkyä saliin. + +Mutta äkkiä läksin minä liikkeelle ja tyrkkäysin heidän välitsensä -- +esiin. + +Kuinka hän puhui? Millainen oli hänen äänensä... + +Oh .... helvetissä ... hän puhui kuin gramofooni... + +He olivat kaikki jääneet seisomaan, konemiehetkin, kuunnellen +kaikkityyni. + +-- Kuinka Crangier puhuu, kuiskasi tirehtööri. + +Silloin käännyin minä (samalla tuntien miten selkäpiitäni karmi): + +-- Hän puhuu täydelleen oikein, sanoin minä. + +-- Niin, melkein, vastasi tirehtööri, joka oli muuttunut +harmaanvalkoiseksi kuin fajanssikappale. + +Minä en liikahtanut: + +-- Menkää pois, jotta hän voi nähdä minut, sanoin minä. + +Crangier oli noussut äitinsä vuoteen äärestä ... samalla kuin salista +kuului kohinaa, ikäänkuin ihmiset olisivat muutelleet asentoaan. -- -- + +Nyt oli Crangier kääntynyt ... nyt katsoi hän minuun -- minun paikkaani +kohden -- -- ja hän puhui oikein. Mutta silmät, silmät ... en voinut +siis hallita hänen silmiään. + +-- Minun täytyy, sanoin itsekseni, minun täytyy saada hänen silmänsä +valtaani. + +Ja kooten kaikki tahtoni ja hermojeni voiman harasormisiin käsiini, +liikuttelin minä niitä edessäni, samalla tuijottaen Crangieriin, ja koko +ruumiini värisi. + +Regissööri ei ollut mennyt. Hän seisoi takanani ikäänkuin tahtoisi minua +väijyä (ja niin hän tahtoikin, olen varma siitä, hän ja Bratt, he +molemmat tiesivät, mitä tapahtui, he tiesivät mitä minulla oli tekeillä +Crangieriin nähden). Yhtäkkiä sanoi hän: + +-- Te otatte hengen siltä mieheltä. Mutta se menee. + +-- Minun täytyy, sanoin itsekseni, silmät seivästettyinä Crangieriin, +joka puhui kuten pitikin, ja salissa oli jälleen hiljaista ... +hiljaista, aivan hiljaista, kunnes taputukset tulivat... + +Kohtaus oli lopussa ja Sang oli mennyt kirkkoon. Tunturin piti vyöryä -- +tunturi oli suuri sälekaihdin, jonka laudat kolisten ja jyskyen +luhistuivat kokoon kulissien välissä. Näytös riippui tunturista, ja +minun täytyi juosta sälekaihtimen luo. Minun täytyi myöskin viitata, +viitata Crangierille, milloin hänen oli huudettava -- ylhäältä näyttämön +sillalta, missä hän seisoi, oli hänen huudettava: "isä -- isä -- isä" +... ensin peloissaan, sitte epätoivoissaan, sitte riemuissaan. + +Minä juoksin. Nyt kukistui sälekaihdin. Silloin viittasin minä ja hän +huusi... + +Se onnistui. Ja kuten myrskytuuli pyyhälsi Crangier minun ohitseni +näyttämölle ja huusi jälleen: + +-- "Isä, isä!" + +Minä kuuntelin, kuuntelin jälleen: gramofoonin ääni -- gramofooni. Ja +nopeammin kuin ajatus seisoin minä jälleen kulissien välissä ja näin +Crangierin ... kohotetuin käsivarsin "takovan nauloja" nukkuvan äitinsä +vuoteen ääressä. + +Pohjolan mies nauroi lyhyeen ja äkillisesti: + +-- Mutta sälekaihdin oli pelastanut meidät, ja katsojapaikoilla huusivat +he hyvähuutojaan, raivoisasti kuin tulivuori... + +-- Ylös, ylös, huusi tirehtööri ja esirippu nousi, laski ja nousi. + +-- Ylös, ylös, huusi hän ja suuteli minua yhtäkkiä molemmille poskille +-- ja kerran vielä, kunnes hän äkkiä huusi kulissien välistä, jossa +seisoimme, näyttämölle: + +-- Ulos, ulos, menkää ulos, huusi hän Crangierille. Ja minä näin +ihmisen, joka seisoi näyttämöllä, yhä keskellä joukkoa, Rakelin +rinnalla, lähellä äitinsä vuodetta, viistävän selkäänsä, lyyhistyvän +kokoon kuin ruoskan iskusta, ja menevän kädet edessään, suoraan +eteenpäin kuten sokea -- niin meni hän. + +-- Crangier, Crangier, huusin minä -- mutta hän ei kuullut. + +-- Ylös, ylös, huusi tirehtööri. + +Esirippu nousi ja hyvähuudot kasvoivat. + +-- Tulkaa, tulkaa, huusi tirehtööri, ja iloissaan melkein juosten, sanoi +hän nauraen: + +-- Niin, rakas ystävä, kumpa vain saisimme ensi kohtauksen väistetyksi. + +Toisen näytöksen ensi kohtaus oli Crangierin. -- Hän alottaa näytöksen +-- -- hän on yksin, kun hän alottaa näytöksen. + +Minä kaivoin etusormeni kynnen peukalooni, mutta sanoin levollisesti +hänelle: + +-- Miksi? hänen edelleen nauraessaan: + +-- No, onhan lupa hymyillä, sanoi hän ja avasi rautaoven portaille, +josta pari raskaita käsivarsia lennähti hänen kaulaansa ja +teatterisuudelma läiskähti hänen poskelleen: Rakas ystävä, rakas ystävä, +mikä voitto... Hän oli planche Pierson, joka punaisena ja puuteroituna, +ruusunvärisillä nauhoilla nyöritettynä (hän muistutti atlaskapuvussaan +laskiaistynnyriä) syleillen oikealle ja syleillen vasemmalle, samalla +kuin pienen pieni mieshenkilö, *niin* suuri, puikkelehti hänen +helmojensa ympärillä kuten iloinen koira, joka takakäpälällään seisten +hyppeli hänen pitsinypläyksiään vasten. + +-- _Oh, c'est beau -- tres cher -- c'est etrange._ + +Me emme päässeet lävitse. Koko portaat surisivat, naisia, joilla olivat +laahukset käsivarsillaan, tyrkittiin ja sysittiin, ja herrat ylhäällä ja +alhaalla huutelivat heidän hartiainsa ylitse eteen- ja taaksepäin, +huiskuttaen hattujaan -- ja Björnsonin tuntemattomat nimet, Sang ja +Bratt, vilahtelivat surinan ylitse kuin pistoolin laukaukset, ja muuan +sana kaikui, muuan sana yli kaiken, muuan sana sadoista suista, joka +ilmaisi heidän kaikkien ihmettelynsä, innostuksensa, ja kummastelunsa: + +-- _Etrange, etrange_, soi kaikilta huulilta, -- ja äkkiä näin minä +Réjanen, Cabrielle Réjanen, keskellä portaita -- puoli alastonna, +vapisevin sieramin, kiihtyneenä kuin kilpajuoksija, joka kuulee +palkintotuomarin kellon, veteli hän lakkaamatta salamoivia sormiaan +punaisen tukkansa lävitse; ja minä näin kaksi japanilaista, kummissaan +ammottelevine suineen, pyöreine kuin imukalan kita, seisoivat he, +helmuksiin kietoutuneena, mustissa redingoteissaan, kuin kaksi +kysymysmerkkiä keskellä vilinää -- silloin Robert Rumiéres tarttui +ranteeseeni vapisevalla vasemmalla kädellään: + +-- _Etrange, etrange._ + +Robert Rumiéres oli painanut suunsa lähelle korvaani: + +-- Tule, tule, se on voitto, kuiskasi hän ja lisäsi nopeasti: Onko +hänellä vielä paljo sanottavaa? + +-- Kenellä? (Ja minä tiesin, ketä hän tarkotti.) + +-- Hänellä, Eliaalla -- hän on hullu. + +-- Crangier. + +Ja maalari, hän, olen unhottanut hänen nimensä hän, joka on maalannut +uudet kirkonikkunat Reimsissä, hän oli kuullut sen ja kääntyi minuun +sanoen: + +-- Niin, rakas ystävä. Mielipuolisuus kuvastaa hänen silmistään. + +-- Niin, kuiskasi Rumiéres päästämättä rannettani: Tämä Crangier on +hullu. Voisin lyödä hänet kuoliaaksi. + +Silloin sanoin minä -- kuinka minä uskalsin, sitä en tiedä -- mutta minä +uskalsin sentään. Pelasin korttini ja sanoin: + +-- Minusta on hra Crangier paras kaikista. + +-- Paras... Robert puri huultaan, ja minä sanoin jälleen ja +äänekkäämmin, kovasti, niin kovasti että se kuului seinästä seinään yli +kaikkien äänien: + +-- Niin, epäilemättä hra Crangier minusta on paras. + +He olivat kaikki kuulleet sen, ja oli kuin hetkiseksi olisi kaikki +hiljentynyt ja kahdet- tai kolmetkymmenet kasvot kääntyivät minua kohden +-- minun lakkaamatta pyörittäessäni hattuani ja katsoessani kasvoista +toisiin ... oi, en tule koskaan unhottamaan niitä kasvoja. (Ja minä +sanoin itsekseni: onnistuukohan sinulta sekin? Voitko tukehduttaa myös +terveen järjen?) + +Kunnes toistin jälleen kovalla äänellä: + +-- Niin, hra Crangier on varmaan lähinnä skandinaavista käsitystä. + +-- Mihin menet? kysyi Rumiéres. + +-- Minun täytyy mennä näyttämölle. + +Ja minä tunkeuduin seitsemän laahuksen ylitse ja viiden arvostelijan +ohitse, ja kuulin kahden herran nauravan: Ah Crangier -- ja minä +tunkeuduin yhä eteenpäin, ylös portaille, yhä eteenpäin kuin +unissakävijä, joka kulkee räystäskourua myöten, kunnes äkkiä näin rouva +Morgenstjernen aivan edessäni kultaisessa vaipassaan, ja kuulin hänen +äänensä korvissani: + +-- Se menee päin mäntyyn, kuiskasi hän: lyökää aasi kuoliaaksi. + +Minä nyökkäsin vain ja avasin rautaoven, jolle olin päässyt. Menin +käytävään ja kolkutin Crangierin ovelle: + +-- Crangier, Crangier... + +Ei vastausta. + +-- Crangier, Crangier, huusin ja kolkutin jälleen eikä mies vastannut. +Silloin menin sisään. + +Pohjolan mies vaikeni puolen sekuntia ja kun hän jatkoi jälleen, puhui +hän kuin purisi hampaillaan jokaista sanaansa: + +-- Hän makasi lattialla, lattialla pitkin pituuttaan ... tahdoin huutaa, +kutsua häntä nimeltään, vaan en voinut: Crangier, Crangier. Laskeusin +lattialle, jotta olin polvillani, hänen vieressään, polvillani: +Crangier, Crangier... + +Ei, hän oli mennyttä miestä... + +Vaahto pursui hänen suustaan, ja minä tartuin hänen tikkumaisiin +hartioihinsa: Crangier, Crangier. + +Ei, hän oli mennyttä miestä. -- + +Nostin hänen yläruumistaan ja jysäytin sen takaisin lattiaa vasten: + +Crangier, Crangier. + +Ei, hän oli mennyttä miestä. Hän oli ainaiseksi mennyt. + +Sitte nousin ja ojensin selkäni. + +Vaikkapa hän olisi kuollutkin, täytyi hänen nousta. Hänen *täytyy* +herätä, poika ei saa turmella koko hommaa. Hänen täytyy nousta. Hänen on +näyteltävä. + +-- Minä tahdon voittaa. + +Niin, niin sanoin. Nyt en leikkinyt. Tiesin, miksi toimin ja miksi olin +toiminut. Nyt tiesin sen. + +Pohjolan mies asetti kätensä pöydän syrjää vasten ja puhui nopeammin: + +-- Oli kysymys minuuteista. Niin, kahdeksan minuutin perästä nousi +esirippu. Näinä minuutteina toimin niin varmasti kuin murhaaja, joka ei +koskaan tule ilmi. + +Pyörittelin sormiani ja asetuin hänen jalkojensa luo: + +-- Crangier, huusin jälleen: Crangier -- ja minä huusin niin selvällä +äänellä, kuin tahtoisin herättää ruumiin, enkä minä kääntänyt silmiäni +hänen kasvoistaan. + +-- Crangier. + +Hän ei liikahtanut. + +Minä kumarruin ja nostin hänen kätensä ja pitelin niitä omieni välissä: + +-- Crangier. + +Nyt, nyt... + +-- Crangier. + +Niin, hänen kasvonsa alkoivat vavahdella ... oi, hän herää. Hän kuolee +-- mutta hänen *täytyy* herätä: + +-- Crangier. + +-- Minä se olen. + +-- Kuuletteko, Crangier, minä se olen. + +Ja pitäessäni kasvoni tuuman päässä hänen kasvoistaan, avasi hän +silmänsä. (Se onnistuu, se onnistuu, ajattelin minä). + +-- Crangier, tunnetteko minua? Minä se olen. + +Hänen perin laihtunut ruumiinsa vavahti kuin kuolinkamppailussaan. + +-- Jaa, kuiskasi hän. + +-- Nouskaa sitte, sanoin ja nousin itse. + +-- Nouskaa (ja minun silmäni tuijottivat hänen kasvoihinsa). On jo aika. + +Hän nousi. + +-- Istukaa, sanoin. + +Ja hän istuutui. + +-- Kuuletteko, mitä sanon? kysyin seisten hänen edessään. + +Minun katseeni oli temmannut hänen katseensa mukaansa. + +-- Jaa, minä kuulen. + +-- Ja ymmärrättekö minut? + +Hän pani kätensä pöytänsä reunalle ikäänkuin siihen nojatakseen. + +-- Jaa, minä ymmärrän. + +-- Tointukaa sitte, Crangier, sanoin puhuen yhä samaan tapaan: + +-- Teidän on näyteltävä toinen näytös. + +-- Jaa, nyt. + +Ja vielä kovemmin sanoin: + +-- Ja te olitte mahdoton ensimäisessä. + +Hänen ruumiinsa vapisi: + +-- Jaa, sanoi hän. + +Hän puhui, kuten kerjäläinen, niin, kuten kerjäläinen, jonka usein näin +Rue Lacepidessa, erään ystäväni portilla, niin puhui hän: + +-- Sillä en saanut nähdä teitä. + +-- Ette, sanoin; sillä minä menin pois. Se oli minun syyni. + +Ja samassa äkkiä muuttaen ääntäni panin käteni hänen tukalleen ja +sanoin: + +-- Syy oli minun, rakas Marcel, se oli minun syyni. + +-- Ei, ei, se oli minun, minulla ei ollut voimia, kuiskasi hän, ja hän +ojensi päänsä taaksepäin ikäänkuin saadakseen lähemmäksi kättäni: Te +olette niin hyvä minulle. + +Katsoin omaa hymyäni peilistä, edelleen silitellessäni hänen tukkaansa: + +-- Niin, niin, sanoin edelleen sivellen hänen päätänsä, Crangierin +sulkiessa silmänsä. + +-- Teidän kätenne helpottaa, sanoi hän: on kuin se toisi elämää. + +-- Tuntuuko siltä? sanoin hyväillen, samalla äänellä, enkä minä +kääntänyt silmiäni peilistä -- minä tahdoin, minun täytyi katsoa +itseäni, tahdoin nähdä, *miltä näytin*, murhatessani ihmisen. + +-- Sanelkaa kohtauksenne, sanoin. + +Crangier avasi silmänsä: + +Ja, suonien selvästi kuvastuessa hänen värisevillä ohimoillaan, saneli +hän kohtauksensa kuin hän lukisi sana sanalta kivitaulusta -- ja minun +silmäni tuijottivat rävähtämättä hänen silmiinsä. + +-- Hyvä, hyvä. + +Nyt oli eloa myös hänen silmissään. + +-- Oliko se hyvä. Kiitos. + +-- Laittautukaa vain valmiiksi. + +-- Ette sitte poistu, sanoi hän huolissaan. + +-- En, vastasin minä (ja ajattelin: Ei, ole vain levollinen, en päästä +sinua enää, tulen kyllä pysymään lähelläsi). + +-- Kiitos ... kuinka olette hyvä. + +Hän tahtoi nousta jotakin ottamaan, mutta ei voinut, sillä jalat eivät +häntä kannattaneet. + +-- Minulla ei ole voimia, sanoi hän uudestaan hädissään. + +-- Odottakaas, sanoin. Ja minä avasin oven ja huusin pukijaa. + +-- Tuokaa minun sampanjani, sanoin, ja odottaessani pitelin Crangierin +kättä, joka vapisi kädessäni kuin pelästyneen linnun ruumis. + +-- Teidän on juotava lasi, sanoin minä: se antaa teille voimia. + +Pukija tuli takaisin ja oven takaa, jonka sulin häneltä, sanoi hän +ojentaessaan minulle pullon ja lasin: + +-- Regissööri kysyy, joko voi alkaa. + +Otin kelloni esiin ja sellaisella äänellä kuin olisi ollut kysymys vain +näytännön pituuden laskemisesta, vastasin: + +-- Kahden minuutin perästä voi alkaa + +-- Juokaa siis, sanoin kaataen lasiin. Hän joi hieman, sähkökellon +kilinän väristessä huoneen lävitse: Vähän vielä, sanoin. Hän joi +uudestaan ja katsoi keltaiseen viiniin ja sanoi hymyillen: + +-- Äiti on aina sanonut, että viini on myrkkyä, pidättääkseen minua +juomasta. + +-- Kiitos. + +-- Vähän vielä. + +-- Kentiesi se niin onkin, vastasin minä katsellen itseäni peilistä. + +Hän joi vielä. + +-- Kas niin, joutukaa nyt. + +Hän laittautui valmiiksi. Yhä edelleen oli hänen silmissään sama loisto +kuin ennenkin -- oikea. + +-- Tulkaa sitte, sanoin. + +-- Hän nousi ja minä seurasin. Hän kulki suorana. Hän meni näyttämölle +ja koetti kaidepuuta, johon hänen oli nojattava. + +-- Tuolla minä seison, sanoin osottaen paikalleni -- viiden kyynärän +päässä siitä missä hän seisoi. + +-- Kiitos, sanoi hän sennäköisenä kuin tahtoisi katseellaan mitata +askeleet, jotka meitä erottivat. + +-- Kas niin, Crangier, sanoin ja sipaisin viimeisen kerran kädelläni +hänen tukkaansa. Hän tarttui siihen omallaan, joka oli kylmä kuin rauta, +ja hymyillen -- oi, hänen hymynsä oli lienteä kuin lapsen -- sanoi hän: + +-- Oi, mestari, minusta tuntui kuin kuolisin. -- + +Mutta, ja hän terhistyi jälleen: nyt voin minä. + +Regissööri tuli kello kädessä. + +-- Esirippu voi nousta. + +Crangier oli nojannut kaidepuuhunsa ja nyökännyt minua kohden -- lyhyeen +ja määrätysti. Oi, noin olin ennen nähnyt erään ihmisen nyökkäävän +päätään, Emil Henryn, kun hän juoksi guillotinille. + +Esirippu oli ylhäällä, ja samassa, sekunnilleen samalla kertaa nousi +salista sekava levottomuus -- joku ryki, joku yritti nauraa, mutta se ei +päässyt ilmoille: he olivat nähneet Crangierin ja levottomuus oli +asettunut. + +-- He ovat niitä, jotka ovat kuulleet, mitä sanoin skandinaavisesta +käsityksestä, ajattelin. + +Ja Crangier käveli ja hän puhui ja hän *oli*... + +Hän oli Sangin poika, Elias. + +Pohjolan mies pysähtyi ja hikipisarat helmeilivät hänen otsallaan +ikäänkuin hänen juuri nyt olisi pitänyt saada toisen voimaton ruumis +tottelemaan omaa tahtoaan ja sieluaan. + +François Carville oli nojannut päänsä rumanialaisen olalle. + +Pohjolan mies oikaisi ruumiinsa: + +-- Nousi oikea ukkosilma, kun hän meni. Crangier oli tullut ulos -- +kuten huumaantunut ja juopunut seisoi hän kulissiin nojaten: Kuules, +kuules, sanoin, kun salissa yhä huusivat, ja minä luulen, ettei hän +kuullut... + +Ja minä käännyin ja menin. Oli siis jotakin tapahtunut ja ... (Pohjolan +mies rykäsi) koko iltana en enää uhrannut Crangierille ainoatakaan +ajatusta. Enkö tahtonut häntä muistaa vai olinko todellakin hänet +unhottanut -- kuten sen, joka saa mennä menojaan? Sitä en tiedä. Tiedän +vain, etten muistanut häntä lainkaan. + +Kunnes kaikki oli ohitse ja näyttämö oli jo pimeä ja Rumiéres odotti +portaiden edessä -- silloin johtui mieleeni: Oh, Crangier; täytyyhän +sinun sanoa miehelle jäähyväiset... + +Menin käytävään ja kolkutin. Ihminen teki juuri lähtöä. Hänellä oli +hattunsa, kehno hattunsa kädessään, -- Tahdoin juuri, sanoi hän, tahdoin +juuri... (enkä minä katsonut häneen, en uskaltanut katsoa häneen. En +ollut ajatellut häntä viime tunteina, siitä hetkestä, jolloin hänet +jätin -- -- ja nyt, kun olin tullut tähän nelisnurkkaiseen +huonepahaseen, en uskaltanut katsoa häneen, en katsoa hänen +kasvoihinsa). + +-- Tahdoimme juuri, sanoi hän ja hän viittasi: Tämä on minun äitini -- +tulla teitä kiittämään. + +Ja minä katsoin pieneen vaimoon -- oi, ei, oikeastaan ei hän ollut pieni +tai oli hän vain *tullut* pieneksi ... hän näytti kuin polvilleen +langenneelta, kummallinen, riippuva vaippa hartioillaan, ja silmäpari +syvällä otsan alla, silmät, jotka näyttivät aivan kuivuneilta... + +-- Niin, emme voi teitä kiittää, sanoi hän ja tarttui käteeni luisevine +sormineen: emmehän voi teitä kylliksi kiittää ... mutta hän on minun +ainoani. Meitä on vain kaksi ja hän on niin hyvä... Ja kyyneleet +putoilivat hänen poskiltaan käsilleni -- niin kuuma ei ole verikään kuin +nämä kyyneleet olivat... + +-- En tiedä, mitä vastasin. Ajattelin vain: Täältä on sinun lähdettävä +pois -- sinun täytyy ulos. Ja katsoin vielä vilaukselta Crangieriin -- +hän seisoi tuolinselustaan nojaten ja hänellä oli kaksi aivan liian +suurta pilkkua poskillaan. + +-- Mutta nyt hän on väsynyt, kuulin äidin sanovan ja hyväilevän hänen +päätänsä. + +-- Niin, vastasin: nyt on teidän levättävä, Crangier. + +-- Hyvästi, rouva, ja minä hymyilin. + +-- Hyvästi, Crangier -- -- + +-- Hyvästi... + +-- Mihin sinä jäit? kysyi Rumiéres, joka oli mennyt ulos ja odotti +vaunujensa edessä. + +-- Olen sanonut jäähyväiset, vastasin nousten vaunuihin. + +-- Aja minut kotiin. + +-- Meidän piti aterioida oopperahuoneella. + +-- Olen liian väsynyt, vastasin. + +Hän ajoi minut kotiin, ja minä nukuin koko yön kuin tukki. Seuraavana +aamuna matkustin St. Germainiin. Lääkärini oli tahtonut niin. Sitä +paitsi olen aina rakastanut St. Germainin terrasseja, sillä siellä +vihreät viiniköynnökset riippuvat kaikilla töyräillä. On kuin näiltä +terrasseilta katselisi yli koko valoisan Ranskanmaan. Olin siellä +päivän, ja kun seuraavana päivänä illan suussa palasin kävelyltäni, +sanoi ovenvartija: Seurusteluhuoneessa on eräs herra, joka odottaa +teitä. + +-- Eräs herra -- en odottanut ketään. + +-- Niin, eräs herra Parisista. + +-- Menin sisään. Siellä oli tirehtööri. Hän seisoi katsellen ulos +ikkunasta. + +-- Tekö se olette? sanoin. Mitä tahdotte? + +-- Oletteko kuullut sen? kysyi hän. + +-- Minkä? + +-- Crangier on kuollut. + +-- Minä en liikauttanut kasvojani, kun kysyin: + +-- Vai niin. Mihin tautiin? + +(Oi, olin niin levollinen, niin hämmästyttävän levollinen kuin +murhamies, joka ei *tahdo* tulla ilmi, on murhapaikalla, johon +viranomaiset ovat vieneet hänet tutkittavaksi.) + +Mutta tirehtööri vain toisti pyyhäisten kädellään otsaansa: + +-- Hän on kuollut... + +Ja samassa hän katsoi minuun (ja yksistään hänen katseensa johdosta +sanoin minä itsekseni: Ahaa, nyt tahdot vieryttää vastuun hartioiltasi +-- vierittää sen minun niskoilleni): + +-- Sanotaan, että hän kuoli aivotulehdukseen. Hän huusi teitä viimeiseen +saakka. + +-- -- -- + +Pohjolan mies oli vaiennut. Kukaan meistä ei puhunut, ja ainoastaan +Raolo poltti, katsellen kiemurtelevia savupyörylöitä. + +-- Lähtekäämme, sanoi François Carville. + +-- Niin, sanoin minä: meidän täytyy lähteä. On jo myöhä. + +Me nousimme ja menimme puutarhaan. Rajuilma oli kokonaan ohitse. Kukista +ja häkeistä ja puista nousi kummallinen tuoksu -- kirpeä tai karvas -- +kaikkialta ympäriltämme. + +Suuret sähkövalot olivat sammutetut. Ainoastaan pienet kellertävät +lamput paloivat vielä puiden välissä, kuten viisaudenlinnun kuihtuneet, +kuoltuakin vielä avoimet silmät. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Väkevin, by Herman Bang + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄKEVIN *** + +***** This file should be named 16212-8.txt or 16212-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/2/1/16212/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + |