initial commit of ebook 16212HEADmain

1 files changed, 2386 insertions, 0 deletions

diff --git a/16212-8.txt b/16212-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..9611b2c
--- /dev/null
+++ b/16212-8.txt
@@ -0,0 +1,2386 @@
+The Project Gutenberg EBook of Väkevin, by Herman Bang
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Väkevin
+       Kummallinen kertomus
+
+Author: Herman Bang
+
+Translator: Juho Ahava
+
+Release Date: July 5, 2005 [EBook #16212]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄKEVIN ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+VÄKEVIN
+
+KUMMALLINEN KERTOMUS
+
+
+Herman Bang
+
+
+Tanskasta suomentanut
+Juho Ahava
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Arvi A. Karisto 1908.
+
+
+
+
+_Herman Bang_ (s. 1858) on herkkähermoinen ja tuulien tuutima
+tanskalainen kirjailija, julaissut runoja, romaaneja, kertomuksia ja
+näytelmiä. Sitä paitsi on hän toiminut kriitikkona, luennoitsijana,
+näyttelijänä ja teatteriregissörinä. Aikaisemmin kuulunut realistiseen
+suuntaan, tietysti silloinkaan voimatta kieltää hermokasta ja
+haavemielistä luonnettaan, mutta on viimeaikaisissa teoksissaan, joihin
+kuuluu 1907 julaistu novelli "Väkevin" (Staerkest) syventynyt yhä
+enemmän mystillisyyteen.
+
+
+
+
+Istuimme "eläintieteellisessä puutarhassa" ravintolan edessä. Valkoset
+kukat loistivat mailleen vaipuvan auringon paisteessa omituisella ja
+räikeällä hohteella -- kukat saavat fosforin hohteen ukkosilman edellä
+-- kuten missäkin tulihelyissään. Edessämme suuressa lammikossa
+leikkivät flamingot levottomina lepattavine, vaaleanpunaisine siipineen,
+jotka olivat kuin kämmekät vedenpinnan ylitse kohonneina ja liehuivat
+tuulenhenkäyksissä. Ja korppikotkien kirkuna -- kun kumarruimme
+eteenpäin pöytämme ylitse, saatoimme nähdä ne, pimenevissä, varjojen
+kietomissa häkeissään, joissa ne ojentelivat paljaita,
+kummituksennäköisiä kaulojaan -- viilteli kuin vääntökairan vinkuna
+torvisoittokunnan melun lävitse.
+
+François Carville, joka alinomaa (levotonna kuin nainen rajuilman
+edellä) siveli koneellisesti ja hermostuneesti otsaansa kädellään,
+sanoi:
+
+-- Mitä ne soittavat?
+
+-- Salomea.
+
+Vastaaja oli Raolo Bratianu.
+
+-- Kuinka salamat ovat vaaleita, sanoi Francis Ewelyn ja siirsi viheriää
+lasiaan.
+
+Leimahti uusi salama -- vain valkosena juovana väräjäväin lehtien yllä,
+ja kerjäläiset ammottelevine kurkkuineen päästivät uuden ja jälleen
+uuden salaman välähtäessä nurisevan valituksen, ja saukot palavine
+silmineen ja vavisten kauttaaltaan limaisine ruumiineen, valittivat
+mäkättävällä äänellä.
+
+-- Mitä ne soittavat? kysyi François Carville uudestaan ja liikutteli
+lakkaamatta käsiään.
+
+-- Salomea, sanoi Raolo uudestaan ja puhalteli alinomaa egyptiläisen
+paperossin savua sulettujen huultensa välitse, ikäänkuin tahtoisi
+täyttää ukkosilman sen vaaleansinisillä ja moninkertaisilla kiemuroilla.
+
+-- Kuinka koivut loistavat, sanoi Ewelyn hiljaa.
+
+-- Niin, sanoi Raolo, jalopeurain valituksen kohotessa rautahäkeistä,
+korahdellen kuin sotaurhon hengitys, kun hänellä painajainen ratsastaa.
+
+-- Koivut ovat neroja puiden keskuudessa.
+
+-- Tulkaa!
+
+François se näin huusi puoliääneen ja vaikeni jälleen -- samassa kuin
+repeävä räjähdys iski alas jyrisevältä taivaalta, pannen kaikkien
+häkkien rautaristikot rämäjämään ja kitajamaan. Ja yhdellä kertaa,
+kaikista rautaverkoista, kaikista häkeistä ja lammikoista ja tuhansista
+suojuksista parahti esiin tuhansien eläinten, petojen, lintujen ja
+matelijain huuto, _yksi ainoa_ huuto parahti esiin ja hajosi jälleen
+tuhansiksi ääniksi elefanttien väristen nostaessa vapisevat kärsänsä ja
+koleasti mylviessä, ja norsunluuhampaiden välkkyessä välähtelevissä
+salamoissa.
+
+Lammikkojen ylitse räpyttivät flamingot lamautuneine siipineen, ja
+pelästyneet korppikotkat piilottivat paljaat päänsä ja laahasivat
+ruumiitaan häkkien santaa myöten.
+
+-- Istukaa, sanoi Raolo tuimasti, ja musiikin yhä kaikuessa torvista,
+sanoi hän:
+
+-- Kuulkaa toki Salomea.
+
+Uuden salaman leimahtaessa nostivat kaikki sadat pöllöt äänettömät
+siipensä ja vinkuivat kuin rutonlyömät rotat -- ja maakotka putosi häkin
+huipulta, putosi halki ilman, sillä siipensä eivät sitä kantaneet,
+putosi kuin mikäkin kuollut.
+
+Ja loitommalla valitti kamelikurki kuten ulvova koira, ja Menelikin
+leijona oli noussut kauhistuneena riippumaan häkkinsä rautaristikoista
+-- helakanpunaisena, ikäänkuin valuen verta.
+
+Olimme kaikki vaiti.
+
+Sitte kuulimme vielä hirvien hennon vingunnan -- kun soitto vaikeni.
+
+-- Tulkaa, menkäämme sisälle, sanoi Ewelyn.
+
+-- Nyt alkaa sataa.
+
+Ensimäiset pisarat putoilivat raskaina pöydän pintaa vastaan, ja me
+nousimme.
+
+-- Tule, Carville, sanoin ovelta.
+
+-- Tule, Carville, toistin, ja hän tuli.
+
+Ainoastaan Raolo Bratianu jäi seisomaan valkoisen häkin eteen ja antoi
+sateen virtailla ylöspäin käännetyille kasvoilleen, jalopeurain
+mylvinnän kuollessa äkillisessä hiljaisuudessa kuin hitaasti haihtuva
+huokaus.
+
+Istuuduimme erääseen nurkkaan, tilasimme ruokaa, ja se tuli, ja me emme
+syöneet, mutta unhotimme ruokalajit lautasillemme -- kun François
+Carville, joka istui perimmäisenä nurkassa, hyvin solakka ruumis
+painuneena kokoon melkein myttyyn, alkoi puhua Ceylonista, merkillisen
+kiihtyneenä (me olimme kaikki kiihtyneitä, ikäänkuin kaikkien
+pelonvärisyttämäin eläinten parunta ja tummat varjot olisivat kutsuneet
+kaikki kasaankietoutuneet salaisuudet esiin; ja kaikki muistelmat, ja
+kaikki muistot, joilla ovat turvonneet huulet, olivat ne kutsuneet esiin
+rämeistä, joissa nämä lepäävät: ja ne ojenteleikse tietoisuudessamme,
+kuten käärme ojenteleikse mutaisessa virranuomassa, lipoen kieltä
+suussaan) -- François Carville alkoi puhua Ceylonista ja Intiasta ja
+budhalaisten kasvoista ja fakireista, itsensä kiduttajista, jotka
+hautauttivat itsensä elävinä.
+
+-- Heidän tahtonsa, sanoi hän (ja valkoset kädet, joita hän piti
+puristettuna polviensa ympäri, näyttivät vielä valkosemmilta): Heidän
+tahtonsa tappaa heidän oman ruumiinsa, jotta se muuttuu jäykäksi ja
+kylmäksi. Ja tarvitsematta vetää henkeään, he eivät tarvitse mitään
+ruokaa eivätkä auringon valoa.
+
+-- Niin, niin, olen nähnyt sen, sanoi hän kiihkeästi Raoloon kääntyen.
+
+-- Mutta minä uskon teitä, vastasi Bratianu hymyillen, mutta
+pohjoismaalainen herra oli kääntänyt ruskettuneet kasvonsa François
+Carvilleen ja katseli häntä lakkaamatta.
+
+Mutta François Carville jatkoi kertomustaan:
+
+-- Olen nähnyt, kuinka heidät haudattiin ja kuinka he olivat aivan
+kuolleen näköisiä -- kuolleen, vaikka he kuitenkin elivät.
+
+Pohjolan mies liikutti huuliaan:
+
+-- Tahto on väkevä. Se voi tappaakin.
+
+-- Kuolevain tahto on väkevä, sanoi Ewelyn (ja hänkin puhui omituisen
+hätiköivästi, ikäänkuin sanat olisivat tulleet ilman että hän oikeastaan
+tahtoi niitä sanoa ja vastoin hänen tahtoaan):
+
+-- Se selittää kaikki kummitusjutut.
+
+-- Kummitusjutut, sanoi Raolo. Kuinka tarkotatte?
+
+-- Joo, vastasi Ewelyn ja hän istui nyt melkein samoin kuin Carville
+ennen: enteet -- enteet esimerkiksi, ne voivat olla kuolevan tahdon --
+hänen ajatuksensa luomia. Ajatuksen voima kasvaa, kun sen täytyy haihtua
+tyhjiin.
+
+Hän vaikeni tuokion, ennenkuin hän taasen jatkoi samaan tapaan:
+
+-- *Minun* kuoleva äitini valtasi muut ajatuksellaan -- voitti
+välimatkan -- kolme peninkulmaa, kolmen peninkulman päästä ilmaisi hän
+ajatuksensa ystävilleen...
+
+-- Näkivätkö he hänet? sanoi Carville ja hänen äänensä kuului siltä kuin
+olisi valoisassa ravintolassa ollut aivan pimeä yö.
+
+-- Eivät, vastasi Ewelyn. Se onkin ihmeellistä... Mutta ajattelen usein,
+että ajatusten näkymättömät aallot -- ajatustemme salatut langat,
+vierivät matkallaan toisiin aaltoihin ja lankoihin ja niin saapuvat ne
+vääristyneinä määräänsä, sen luo, jota ajatellaan -- mutta perille ne
+saapuvat...
+
+-- Mutta oikeastaan, sanoi Ewelyn (ja hänen silmänsä tuijottivat
+häipyvinä salin sähköruunuun) ei tämä kuulu asiaan, olen vain sitä
+ajatellut...
+
+-- Sillä äitini ajatus ilmeni aivan selvään sävelmässä.
+
+-- Mutta kerro siis, sanoi Raolo ja sysäsi lasiaan pöytää vasten.
+
+Ewelyn sanoi:
+
+-- Siinä on vain vähän kertomista. On vain se: kun äitini kuoli -- hänen
+vuoteensa vieressä oli urkuharmonio, pieni urkuharmonio aivan vuoteen
+vieressä, ja vähää ennen kuolemaansa, vain muutamia minuutteja ennen,
+pyysi hän siskoaan soittamaan erään virren erään virren, jota hän aina
+oli rakastanut... Minä istuin vuoteen vieressä hänen kätensä kädessäni.
+Oli kuin kylmyys olisi valunut hänen käsivarrestaan hänen jäykistyvään
+käteensä. Silloin liikutti hän sormiaan aivan hiljaa ja hän tahtoi avata
+silmänsä -- mutta ne olivat niin raukeat...
+
+-- Mitä tahdot?
+
+-- Mitä tahdot? kuiskasin aivan hänen korvaansa.
+
+-- Sano terveisiä myös Rock Hillille, kuiskasi hän ja tahtoi kohottaa
+käsivartensa eikä voinut sitä enää.
+
+-- Roch Hiilillä asuivat parhaat ystävämme. Sinne oli kolme
+peninkulmaa... He istuivat *kaikki* aamiaisella. He olivat jutelleet
+joutavista asioista -- tuulista ja ilmoista. Silloin he yhdellä kertaa
+ja kaikki kuulivat kolme, neljä säveltä, äänekästä, täytelästä säveltä,
+urkujen säveltä, soivan, humajavan huoneen lävitse -- virren säveliä ...
+ja sammuvan pois...
+
+... Silloin sanoi emäntä:
+
+-- "Nyt kuoli Mrs. Ewelyn..."
+
+-- Ja he tiesivät, että hän oli kuollut.
+
+Ewelyn vaikeni jälleen eikä kukaan meistä puhunut ennenkuin hän taasen
+sanoi:
+
+-- Hän oli saanut heille lähetetyksi viimeisen ajatuksensa, hän oli
+pakottanut heidät sen tuntemaan -- mutta sävelten avulla.
+
+François Carville nyökkäsi, mutta Ewelyn oli tuokioksi sulkenut
+silmänsä:
+
+-- Kuinka paljo on sellaista, mitä emme tiedä, sanoi hän.
+
+Pohjoismaalainen herra katsoi eteensä samalla tuijottavalla katseella:
+
+-- Niin, ihmisen tahto on väkevä, sanoi hän.
+
+Mutta Raolo Bratianu sanoi:
+
+-- Ei tarvitse olla kuolemaisillaan voidakseen nähdä "enteitä"...
+
+-- Mitä tarkotatte? kysyi François Carville omituisen aralla liikkeellä,
+ikäänkuin olisi pelännyt uusia salatietoja.
+
+Raolo Bratianu vastasi:
+
+-- Tarkotan, että minulla oli ystävä -- nyt on hän kuollut, kaksi vuotta
+sitte, hän eli vain seitsemänkolmatta vuotiaaksi -- hän voi, milloin
+tahtoi, näyttäytyä ystävilleen...
+
+Minä hymähdin:
+
+-- No, Raolo, romanialaisilla on nyt vilkas mielikuvitus...
+
+-- Hän voi näyttäytyä, toisti Raolo ja kääntyi minuun. Kun hän ponnisti
+kaikki voimansa ja istui kokoonkyyristyneenä, eteenpäin kumartuneena --
+sillä niin hänen täytyi istua -- ja tuijotti terävästi ilmaan, aivan
+kuin sen kasvoihin, jota hän ajatteli -- -- kun hän istui siten -- voi
+hän näyttäytyä sille, jota ajatteli. Olen itse valvonut, valvonut
+keskellä yötä, ja kun avasin silmäni, seisoi hän vuoteeni vieressä,
+jalkapäässä -- ilmielävänä, niin elävänä kuin hän itse eli ja liikkui...
+
+-- Ja seuraavana päivänä, kun kohtasimme toisemme kahvilassa, sanoi hän
+minulle nauraen täyttä kurkkua:
+
+-- No, näithän minut eilen illalla? Ajattelin sinua.
+
+Raolo Bratianu vaikeni tuokion ja sanoi sitte hieman muuttuneella
+äänellä:
+
+-- Mutta ainoastaan omille ystävilleen, ainoastaan niille hän voi
+pinnistää kuvansa esiintymään. Vieraita ei hän voinut saavuttaa.
+
+Vaikenimme kaikki, kunnes François Carville sanoi aivan yhtäkkiä
+vaalealla äänellään (mutta taivas tiesi, mitä teitä hänen ajatuksensa
+olivat tulleet tähän):
+
+-- Kuinka hän kuoli?
+
+-- Kuoliko? kysyi Raolo hämillään. Hän ampui itsensä.
+
+-- Kas, sanoi Carville ja nousi puoleksi; salamoi jälleen.
+
+-- Niin.
+
+Katsoimme kaikki ulos ikkunoista, kuinka parisen salamaa ja taasen muuan
+välähti koivujen välissä, ja flamingot lepattelevin siivin ajelehtivat
+ympäri lammikkoa -- häämöttävinä, kaulat ojolla, kuin lintujen kalpeat
+haamut...
+
+-- Kuulkaas, kuinka pöllöt laulavat, sanoi Bratianu ja hymyili jälleen.
+
+Korppikotkat kirkuivat, koikkuen kauloineen ja avoimine kitoineen aivan
+salamoita vasten, mutta pöllöt, liikkumattomina ja keltaiset silmät
+muljollaan, piipittivät hiljaa.
+
+-- Tulkaa, menkäämme kotiin, sanoi Carville. Miksi tulimmekaan tänne?
+
+Raolo Bratianu nauroi:
+
+-- Katselemaan, sanoi hän.
+
+Mutta pohjoismaalainen herra ei varmaankaan ollut mitään kuullut, oli
+vain istunut omiin ajatuksiinsa hautautuneena.
+
+Hän sanoi yhä tuijottaen eteensä:
+
+-- Niin, tahto on väkevä. Se voi tappaakin.
+
+Raolo Bratianu vastasi:
+
+-- Sanotte sen jo toisen kerran.
+
+Hän nauroi:
+
+-- Sanotte sen kuin kertosäkeen -- kertosäkeen ballaadissa.
+
+Pohjolaisen silmät kiiluivat:
+
+-- Kentiesi, sanoi hän, sillä minun tahtoni joutui murhaajaksi.
+
+Olimme kaikki kääntyneet pohjolan mieheen.
+
+-- Mitä te sanoitte? kysyi Carville.
+
+Pohjolainen vastasi liikahtamatta lainkaan:
+
+-- Että tahtoni kerran voitti ja tappoi. Ja muisto siitä on
+sietämättömin muisto elämässäni.
+
+-- Sillä murha oli tahallinen.
+
+-- Kuules nyt, sanoi Ewelyn ja teki liikkeen ikäänkuin tarttuakseen
+pohjolaisen käsivarteen; Carville puolestaan, kokonaan painautuneena
+nurkkaansa, tuijotti pohjolaisen kasvoihin, ja Raolo, kiristäen hieman
+silmiään, hymyili eteensä paperossinsa savukiemuroihin.
+
+Pohjolainen sanoi:
+
+-- Niin, tiesin että tulisin tappamaan ja tapoin.
+
+Raolo Bratianu hymyili yhä sinisiin savukiemuroihinsa:
+
+-- No, paras ystävä, sellaiset nyt ovat asioita, joita kuvittelee
+jälkeenpäin ja sommittelee kokoon yksikseen öinä, jolloin ei voi nukkua.
+
+Pohjolainen oli noussut nurkastaan. Ojentautuen pöydän ylitse, nojasi
+hän päänsä molempiin käsiinsä:
+
+-- Voitte itse arvostella, sanoi hän. Mutta kertomus on pitkä.
+
+Minä olin kääntänyt kasvoni ikkunaan päin. Salamat välähtelivät vielä
+alituiseen puiden ylitse, sateen virtaillessa ruutujen takana rajuna ja
+tiheänä melkein kuin seinä.
+
+Pohjolainen, joka istui yhä samassa asennossa, leuka nyrkkiin puristetun
+käden varassa (en ollut koskaan pannut merkille, että hänen käsissään
+oli niin paljo voimaa), sanoi:
+
+-- Se tapahtui Parisissa. Samana vuonna, jona asetimme näyttämölle niin
+paljo norjalaisia näytelmiä. Minä olin tavallaan heidän johtajansa.
+Vastuu yrityksestä oli raskas. Minun hartioillani lepäsi vastuu ennen
+muita eikä takanani ollut ketään -- paitsi niitä, jotka olivat valmiit
+käymään kimppuuni, jos ajoin kantoon. En sano sitä suurennellakseni mitä
+toimitin, vaan ainoastaan siksi, että voisitte ymmärtää mielentilani ja
+päästä selville olosuhteista, joissa (pohjolainen vaikeni sekunnin)
+joissa siis -- toimin.
+
+-- Minulla oli kaikki puolustettavanani eikä ketään puolustuksenani, jos
+kompastuin -- ei ketään. Sellainen oli siis asema.
+
+-- Sitäpaitsi olivat puolustuskeinot pienet. Vaikkakin runoilijat olivat
+suurimmat, olivat näyttelijät tottumattomat ja nuoret. Teatteri oli
+köyhä. Yleisö oli levoton ja epäluuloinen.
+
+-- Niin oli.
+
+Pohjolainen vaikeni tuokion ja minä sanoin:
+
+-- Olen kuullut siitä hieman.
+
+Pohjoismaalainen herra muutti asentoaan ja pani kätensä ristiin
+polviensa ympäri:
+
+-- Niin oli meidän esitettävänä "Yli voimain".
+
+-- Se oli kaikista näytelmistämme vaikein ja siinä saatoimme saavuttaa
+suurimman voiton. Kuivimmat mielet enimmän janoavat sadetta ja
+epäuskolla on suurin ihmeiden nälkä.
+
+-- Mutta mistä saatiin näyttelijät? Olin jo tottunut heitä
+perehdyttämään vieraan kansan käsitystapoihin. Mutta tässä heidät oli
+vietävä kokonaan toiseen maailmaan. No, lopuksi olimme saaneet ne
+haalituksi kokoon. Ainoastaan Eliasta ei meillä ollut. Muistatteko
+hänet? Hän on Sangin poika. Hän, "jonka vaatteet polttavat häntä", hän,
+kaikkein enimmän ikävöivä, kaikista uskottomista uskovaisin. Niin, niin,
+te muistatte kyllä, hänet, joka näytelmän toisessa osassa räjähdyttää
+kapitalistien salin epätoivoisena uskovaisena, ja hän on näytelmän
+tärkein henkilö. Hän on joka tapauksessa sen vaarallisin. Sen tiesin, ja
+meillä ei ollut häntä. Me olimme koettaneet konservatorion kymmentä
+oppilasta ja kahtakymmentä oppilasta. He olivat mahdottomat. Olimme
+koettaneet kymmentä harrastajaa ja kahtakymmentä harrastajaa Parisista
+ja esikaupungeista ja Wersaillesista. Hekin olivat mahdottomat eivätkä
+ymmärtäneet tavuakaan. Ja meidän täytyi jättää se sikseen, jättää kaikki
+sikseen, jollemme saaneet Eliasta.
+
+Pohjolan mies pysähtyi tuokioksi ikäänkuin saadakseen ilmaa:
+
+-- Niin sanoi tirehtööri eräänä päivänä ja puri hampaansa ohuihin
+huuliinsa:
+
+-- Meidän täytyy panna Crangier koetteelle.
+
+-- Kuka on Crangier? kysyin minä.
+
+-- Hän on muuan oppilas, vastasi tirehtööri. Hän saa siis näytellä osan.
+
+-- Mutta miksi koetamme häntä sitte näin myöhään?
+
+-- Koska hän on mahdoton -- ja tirehtööri sätkytteli pitkine säärineen,
+kuten hänellä oli tapana, milloin kaikki tyyni oli luhistumaisillaan
+hänen ylitsensä:
+
+-- Hän on mahdoton. Mutta te saatte siis harjottaa hänet. Ja *hänellä*
+on se veressään.
+
+-- Kuinka vanha hän on? kysyin.
+
+-- Hän kai on tuossa yhden- tai kahdenkolmatta korvilla -- mistä minä
+tiedän!
+
+-- Ja hän ei tietenkään ole koskaan pelannut komediaa? huomautin.
+
+Tirehtööri nauroi.
+
+-- Oi, mutta saatte nyt hänet nähdä huomenna.
+
+-- Seuraavana päivänä aamupäivällä, kun saavuin tirehtöörin konttoriin,
+seisoi siellä oven pielessä nuori ihminen. Hän seisoi aivan oven
+pielessä. Luulin, että hän on jonkun kauppaliikkeen juoksupoika enkä
+pannut merkille muuta kuin että hän oli tavattoman laiha. Istuuduin
+lukemaan kirjeitä, kun tirehtööri tuli sisään. Juoksupoika, hän seisoi
+yhä siinä...
+
+-- No, hyvää huomenta, sanoi tirehtööri ja (muistan sen hyvin) sanoi
+koko joukon sellaista kuin mies, joka on kiusaantunut ja hämillään,
+ennenkuin hän hujautti hieman kättään ovea kohden, juoksupoikaa kohden:
+
+-- Niin, sanoi hän, siinä on siis hra Crangier.
+
+Minä olin kääntynyt.
+
+Tuo -- *tuo* oli hra Crangier, *tuo* oli Elias.
+
+Juoksupoika oli Elias.
+
+Olin sanomaisillani jotakin -- mutta pysähdyin: raukka, kuinka
+pelästyneeltä hän näyttikään. Hänellä olivat hyvin suuret silmät (hän on
+nälissään, tuumin itsekseni) ja hänen kaulansa oli niin hoikka kuin
+linnun kaula tai vanhan ukon. Ei, niin pelästyneitä silmiä ja käsiä en
+ole nähnyt ikinäni...
+
+-- Hänkö on hra Crangier? sanoin minä vain.
+
+Ja hän, juoksupoika, nypelöi edelleen kurjaa huopahattuaan, jonka
+lävitse kyllä voi nähdä, siitä olin varma, ja tirehtöri sanoi:
+
+-- Puhukaa nyt siis Crangierin kanssa, rakas ystävä. Hän osaa roolin.
+
+Ja tirehtöri meni, ja me, me toiset jäimme kahdenkesken ja minä kehotin
+ihmistä istumaan. (Niin, kerron sen näin seikkaperäisesti, jotta
+ylipäätään voisitte ymmärtää koko jutun ja hänen -- kenen minä sitte
+jouduin tappamaan.) Hän istui aivan vastapäätä minua, tuolin
+äärimmäisellä reunalla (niin, noista silmistä kuvastuu nälkä, tuumin
+jälleen itsekseni) ja minä kysyin häneltä:
+
+-- Ettekö ole koskaan ennen näytellyt?
+
+-- Kyllä, herra.
+
+-- Missä?
+
+-- Maaseudulla.
+
+-- Missä maaseudulla?
+
+-- Seurueissa.
+
+Hän ikäänkuin vavahti joka sanalle, jotta sanoista ei tullut mitään
+sanoja, vaan ainoastaan korahduksia, jotka takertuivat hänen laihaan
+kurkkuunsa.
+
+Ja äkkiä sanoin minä, sillä minua alkoi säälittää tämä kurja olento ja
+juoksupoika, joka istui lakkaamatta nypelöiden pääkappalettaan (niin ...
+sääliä se oli. Se oli alusta alkaen sääliä, joka minua kannusti ja jäi
+yhä kannustamaan, vaikka minä tiesin ... tiesin mihin se oli päättyvä --
+--) minä sanoin ja yhtäkkiä sangen ystävällisesti:
+
+-- Mutta nyt on teidän oltava levollinen -- eikä pelättävä, hra
+Crangier. Menemme sitte harjotussaliin ja katsomme, kuinka se käy.
+
+-- Niin, kiitos, sanoi hän ja hypähti pystyyn kuin vieterien
+ponnahduttamana, mutta jäi seisomaan.
+
+-- Tuletteko sitte? kysyin ollen jo ovella.
+
+-- Kyllä, sanoi hän ja jäi seisomaan.
+
+Ja yhtäkkiä sanoi hän -- ja minä käännyin ehdottomasti:
+
+-- Voitte ymmärtää, että tämä tulee minulle olemaan ääretön onni.
+
+-- Niin, niin, sanoin minä (ja ajattelin jälleen; Herra Jumala, kuinka
+se mies on nälissään): Nyt menemme.
+
+Me koetimme. Hän oli mahdoton. Mutta hän ymmärsi Eliaksen. Hänellä oli
+aivan varmaan leivän nälkä, elämäntehtävän nälkä ja juuri kuin
+Eliaksella ihmeiden nälkä. Jokaista sanaa lausuessaan katsoi hän minuun
+niin peloissaan kuin häneltä leikattaisiin pää pois, ja jokainen lause
+takerteli hänen suussaan kuin venhe, joka on auttamattomasti uponnut,
+takertelekse kivikossa.
+
+Sanoin itsekseni: Sillä miehellä on lahjoja ja hänestä ei tule koskaan
+näyttelijää. Hän on Elias ja hän on perin naurettava.
+
+Ja hän jatkoi, ensinäytöksen, toisen näytöksen, koko osan loppuun --
+kuten hengästynyt ja epätoivoinen uija, joka kuohujen keskellä koettaa
+saavuttaa laudan. Hän ei kääntänyt silmiään minusta, kunnes hän lopetti
+ja -- odotti rautalankasormet puristettuna kämmeneen.
+
+-- Jaa, jaa, sanoin minä: Voitte pitää osan. Tahdomme koettaa (ja
+sydämessäni sanoin: Hän on Elias ja tulee turmelemaan kaiken) -- silloin
+yhtäkkiä tunsin hänen luisten sormiensa tarttuvan käteeni:
+
+-- Oi, kiitos, taivas palkitkoon teille sen, sanoi hän ja puristi
+edelleen kättäni.
+
+Ja minä sanoin itsekseni, niin minä sanoin sen -- miksi ja kuinka se oli
+mahdollista? -- mutta minä sanoin, kuten kummitus olisi ollut povessani,
+kentiesi olikin:
+
+-- Jos sanoisit: ei, tappaisit hänet silloin myös.
+
+-- Tappaisit *silloin myös*...
+
+Pohjolan mies nosti yhtäkkiä kätensä polviensa ympäriltä ja hänen
+katseensa liukui kasvojemme ylitse.
+
+-- Tappaisin silloin myös. Tiesin sen siis jo silloin. Tiesin siis jo,
+kun ensi kerran kohtasimme, mitä tuli tapahtumaan. Minä olin saanut
+varotuksen -- varotuksen, kuten merkkilippu olisi nostettu sisimmässä
+tietoisuudessani -- -- hätämerkki ratapengermällä -- -- ja minä en
+välittänyt merkistä.
+
+Hän vaikeni tuokioksi.
+
+Kuten mies, joka levähdettyään taasen alkaa kävellä, verkalleen, sillä
+matkan määrä on vielä etäällä, jatkoi hän:
+
+-- Mutta kertomus on pitkä.
+
+Hän oli mennyt, ihminen, ja tirehtööri tuli sisään.
+
+Hän sanoi vain: Millainen hän sitte oli? Hän oli mahdoton -- vai?
+
+Tirehtöri jäi seisomaan ja siirteli jalkojaan lattialla (Niin, se on
+merkillistä -- hänkin oli kummallisen levoton sinä päivänä, ikäänkuin
+hänkin, niin hänkin olisi tuntenut käsiensä olevan pyörän välissä):
+
+-- Ja sitte?
+
+-- Koetamme häntä, vastasin minä.
+
+Ja äkkiä nauroi tirehtöri.
+
+-- No jaa, hitolla, te saatte vastata, sanoi hän.
+
+Minä nauroin tai tahdoin nauraa:
+
+-- Mutta, vastasin minä, harjotusten aikana täytyy teidän herran tähden
+antaa hänelle ruokaa. Se mies on nähnyt nälkää liian kauvan.
+
+Menimme harjotuksiin. En tiedä kuinka koko päivän olin niin hajamielinen
+tai näytin niin hajamieliseltä. Mutta Bratt sanoi kaksi kertaa minulle:
+
+-- "Onko tämä oikein?" -- aivankuin hän olisi huomannut, että kuulin
+vain puolittain. Ja, nyt muistan sen hyvin, lopetin harjotukset paljo
+aikaisemmin kuin tavallisesti.
+
+Kun ne olivat lopussa, sanoi Bratt ja kaikki näyttelijät olivat vielä
+läsnä:
+
+-- Olemmeko saaneet Eliaksen?
+
+-- Joo, sanoi tirehtöri.
+
+-- Olipa jo aikakin -- ja kuka siksi on tullut?
+
+Tirehtöri vaikeni kotvan:
+
+-- Hän on hra Crangier, vastasi hän.
+
+-- Mitä kummaa (Rakel se näin huusi) -- Crangier -- se ei ole
+mahdollista -- hän, joka naurettiin ulos konservatoriosta...
+
+Ja he alkoivat nauraa, kaikki yhdessä kuorossa -- ja joku huusi:
+
+-- Crangier, se on hän, joka takoo nauloja seiniin.
+
+Aivan oikein, aivan oikein. Harjotellessaan oli ihminen huitonut
+lakkaamatta nyrkkiin puristettuja käsiään omien olkapäidensä edessä,
+ikäänkuin hän olisi molemmin käsin takonut nauloja seiniin.
+
+Näyttelijät jatkoivat nauramistaan, kun tirehtöri sanoi:
+
+-- Näyttämöohjaaja on hänet valinnut.
+
+Enhän ollut häntä valinnut, olin sanonut, että tahdoin häntä koettaa,
+olin itse sanonut, että hän oli mahdoton. Mutta nyt, kun nämä ihmiset
+jatkoivat nauruaan, sanoin äkkiä kuten mies, jolla on nyörit kädessä:
+jaa, niin olen tehnyt, ja toivon että olen tehnyt oikein hänet
+valitessani.
+
+Ja minä läksin.
+
+Kadulle tultuani olin johtunut ajattelemaan muita asioita. Silloin
+yhtäkkiä -- tiedättehän, että niin voi käydä -- sattuivat silmäni
+muutamaan ihmiseen kadun toisella puolen. Oli uskomatonta, miten se
+ihminen käveli säärillään ja nosteli niitä aivan liian korkealle -- noin
+vain ylös ilmaan huippaillen. Hän käveli kuin sieluton ruumis mahtaisi
+kävellä, kun sielu lentäisi pois ja ruumis jatkaisi kävelyään. Ei, se
+oli naurettavinta mitä olen nähnyt... Se oli...
+
+Silloin näin, että hän oli Crangier, minun ihmiseni.
+
+Näin, että hän tuli luokseni vinoon kadun ylitse, -- ja jäin katselemaan
+hänen jalkojaan. Mutta äkkiä käveli hän toisin. No, luojankiitos,
+ajattelin minä: hän osaa siis kävellä kuten ihminen.
+
+-- Tahdoin vain, sanoi hän, kysyä teiltä...
+
+-- Kysyä teiltä, vieläkö se pitää paikkansa, että minä saan näytellä
+osan?
+
+Katsoin häneen ja jälleen hänen silmiinsä.
+
+-- Kyllä, vastasin minä, tietysti se pitää paikkansa.
+
+Ja yhdellä nytkäyksellä luhistui ihminen taasen kasaan, kuten äsken,
+kuten konttorissa ja tarttui käteeni ja rutisti sormiani yhteen ja
+juoksi sanaakaan sanomatta katua poispäin.
+
+Jäin katsomaan hänen jälkeensä, kun hän juoksi -- polvet ylhäällä
+ilmassa. Eräs hermolääkäri sanoi kerran minulle, että sellainen tapa
+kävellä on eräänlaisen hulluuden merkki tai sen oire.
+
+-- Niin, sanoin itsekseni, mies on puolihullu ja hänet olet sinä siis
+määrännyt näyttelemään Eliasta...
+
+Kotiin tultuani löysin pöydältäni kirjeen. Se oli norjalaisen runoilijan
+kustantajalta. Herra oli kuullut niistä vaikeuksista, jotka alkoivat ja
+uhkasivat näytäntöä.
+
+"Mutta", kirjotti hän, "jos nyt jättäisi jotakin sikseen, olisi samaa
+kuin jättää kaikki sikseen. Minä en suinkaan tahtoisi ottaa sellaista
+vastuuta hartioilleni."
+
+Luin kirjeen kahteen kertaan ja voin vielä nähdä joka kirjaimen niin
+selvästi kuin kirje lepäisi vielä edessäni tässä pöytäliinalla. Sitte
+istuuduin pöytäni ääreen ja vastasin: "Esteet, joista olette kuullut,
+ovat onnellisesti kaikki voitetut. Kappaleen esittävät henkilöt, jotka
+itse olen hyväksynyt ja näytäntö tapahtuu alusta alkaen määrättyyn
+aikaan."
+
+Ja kirjottaessani tiesin, että nyt olin siis sitonut itseni hra
+Crangieriin...
+
+-- Se on siis ratkaistu, sanoin itsekseni, ratkaistu -- mitä tulleekin
+tapahtumaan.
+
+Harjotukset alkoivat, harjotukset meidän kahden kesken. En tohtinut
+antaa hänen harjotella muiden mukana. Puhua hän osasi osansa. Kun
+katsoin häneen tiukasti, kääntämättä silmiäni hänestä, puhui hän oikein
+ja levollisesti. -- Ota se nyt harvakseen, sanoin katsoen hänen kahteen
+silmäteräänsä -- eikä hän sammaltanut eikä kähissyt, mutta puhui kuten
+Elias, kuten se, joka tahtoi antaa kymmenen elämää voidakseen uskoa ja
+joka ei voinut sitä...
+
+Ja minä sanoin itsekseni: Se käy. Hänestä tulee Elias.
+
+Kunnes hänen puhuessaan hänet yhtäkkiä tapasi tanssitauti -- vieras
+tahto, joka ei ollut hänen eikä minun, tempoi ja riuhtoi hänessä, jotta
+hänen kaikki jäsenensä vapisivat ja hän tanssi hullunkurisilla
+säärillään.
+
+-- Hiljaa, hillitkää toki itseänne, ihminen, huusin minä, ja hän,
+näyttäen niin pelokkaalta kuin se, jonka silmät ovat puhkeamaisillaan,
+tuijotti tuijottamistaan minuun eikä voinut hillitä ruumistaan, joka
+vapisi kauttaaltaan.
+
+-- Lakkaa toki, huusin minä: lakkaa!
+
+Ja kalmankalpeana, seinään nojaten, seisoi hän ja hujaroi pystyyn
+nostettuja käsiään edessään -- naulojen takoja.
+
+-- Alas käsivarret, huusin minä, poissa suunniltani (Ei, ei, tämä ei
+käynyt, se ei käynyt koskaan) ja hänen käsivartensa ikäänkuin kuolivat
+halvaukseen.
+
+-- Istukaa, sanoin koettaen tyyntyä. Istukaa ja puhukaa istuallanne.
+
+Hän istuutui nojatuoliin yhä vielä vavisten.
+
+-- Odottakaa parisen minuuttia, sanoin minä, ja hän odotti, silmät
+liisteröityinä minuun, kuin katsoisi hän lasihelmeen.
+
+-- No, niin, puhukaa nyt.
+
+Kumarruin hänen ylitsensä, nojaten molemmilla pingotetuilla
+käsivarsillani tuolin selkänojaan.
+
+-- No.
+
+Ja hän puhui sammaltaen.
+
+-- Pankaa käsivartenne ristiin.
+
+Hän pani käsivartensa ristiin...
+
+-- No, puhukaa nyt.
+
+-- Kyllä.
+
+Ja hän puhui sammaltamatta, vapisematta -- kuten pitikin...
+
+Äkkiä puuskahti Carville sinisenharmain kasvoin:
+
+-- Teidänhän täytyi tappaa hänet.
+
+Pohjolan mies käänsi vitkalleen päätänsä:
+
+-- Niin, sanoi hän, minä tapoin hänet.
+
+Vaikenimme kaikki. Itse Raolo Bratianukin oli nojannut niskansa seinää
+vasten, ja hiljainen värinä kulki yli hänen kasvojensa, joiden silmät
+olivat suljetut.
+
+Pohjolan mies istui taasen leuka kädessään:
+
+-- Crangier istui tuolilla tunnin, ja minä en helpottanut, vaan jatkoin.
+
+Lopuksi tuli mies aivan levolliseksi.
+
+-- Nouse nyt, sanoin minä hänen ollessaan keskellä lausetta ja hän nousi
+ja jatkoi puhumistaan ja liikkui ja käveli ja puhui -- ja oli Elias ja
+aivan rauhallinen.
+
+-- Taivaan kiitos, sanoin itsekseni ja seurasin häntä tuuma tuumalta
+enkä hellittänyt.
+
+-- Se käy, se käy, sanoin itsekseni:
+
+-- Sinä murrat hänet -- mutta se käy.
+
+Pohjolan mies käänsi kasvonsa yhdellä nytkähdyksellä ja sanoi Carvillea
+kohden:
+
+-- Niin, sanoin itsekseni: sinä murrat hänet -- mutta se käy, sanoin
+huolettomasti. Tahi olin vain sanovinani huolettomasti, sillä minä
+tahdoin, että sen *täytyi* käydä.
+
+Sillä ensiksi ja viimeksi oli voitettava. Sen tiesin ja tahdoin niin.
+
+Raolo Bratianu sanoi, liikahtamatta, suoraan ilmaan:
+
+-- Kerro edelleen.
+
+Mutta ikäänkuin voimatta irtautua omista ajatuksistaan, jatkoi
+pohjolainen:
+
+-- Ja kuitenkin, joka kerta kun kaikkina näinä vuosina, tyynesti ja
+*asiallisesti*, olen ajatellut kaikkea, olen kuitenkin tullut
+päätökseen: "Menettelyni lisäsyynä oli sääliväisyys". Toimintaani
+vaikutti (minä en valehtele) myös myötätunto. Mutta mistä syistä me
+ylipäätään toimimme, tai tiedämmekö niinkutsutut ihmiset milloinkaan,
+mikä meitä ajaa eteenpäin? ja jos me tietäisimme oman toimintamme syyt,
+eivätkö "vetovoimamme" meitä niin kauhistuttaisi, että meiltä katoaisi
+rohkeus ja voima toimia? Ja kuitenkin vaikutti myöskin sääli siihen,
+että tein mitä tein. Voin todistaa sen: Eräänä päivänä, kun olin
+keskeyttänyt harjotukset, kun äkkiä olin paiskannut keppini lattiaan ja
+olin sanonut:
+
+-- Tämä ei hyödytä mitään. Voitte mennä... ja käännyin ympäri, seisoi
+Crangier nurkassa kauhuissaan, ikäänkuin ovea vasten rusennettuna, kuten
+mies, joka on saanut rajun nyrkiniskun kylkeensä.
+
+-- Mikä teitä vaivaa, ihminen? kysyin.
+
+-- Ei mikään, vastasi hän ja oikaisihe, mutta hänen silmänsä näyttivät
+koiran silmiltä, joka on ruoskittu kuoliaaksi.
+
+-- Ja hieman myöhemmin sanoi hän hennon hennolla äänellä -- oi, se oli
+tuskin ihmisen ääni:
+
+-- Siis ... onko se nyt minulta otettu pois?
+
+Ja minä vastasin arastellen näitä kasvoja ja tätä avuttomuutta ja
+nälkää:
+
+-- Ei, ei, Crangier... Mutta tehän ette voi.
+
+-- Kyllä, vastasi hän ja nyökkäsi kuten kymmenvuotias lapsi (sillä hän
+nyökkäsi aina siten):
+
+-- Jollette te vain väsy.
+
+Ja minä sanoin hyvin lempeästi, hänen uskonsa ja hänen hätänsä
+voittamana, mikäli tiedän:
+
+-- Ei, ei, tiedättehän hyvin, etten väsy.
+
+Ja leikkisästi lisäsin:
+
+-- Mutta syöttekö nyt mitään, Crangier?
+
+-- Kyllä, kiitos, vastasi hän ja nyökkäsi onnellisena: Kyllä, kiitos.
+
+-- No, menkää sitte kotiin ja syökää jotakin ja -- tulkaa huomenna
+jälleen.
+
+Pohjolainen vaikeni uudelleen. Mutta kohta jatkoi hän minuun kääntyen:
+
+-- Ja jokaisen harjotuksen jälkeen olivat näyttelijät yhdessä sikermässä
+ja he väijyivät minua karsaasti hymyillen, ja kysyivät niin
+osanottavasti kuin kysyisivät läheisestä sukulaisesta, joka makaa
+kuolemaisillaan ja jonka he tulevat perimään: kuinka naulojen takoja
+edistyy?
+
+-- Kiitos, vastasin, se käy mainiosti.
+
+Ja minä päätin itsekseni, etteivät he saaneet olla oikeassa eivätkä
+päästä voitolle.
+
+-- Ja muuten -- se kävikin. Se kävi niin hyvin, että minä eräänä päivänä
+uskalsin näyttää, kuinka se kävi. Pyysin Brattia seuraavana aamuna
+katsomaan Crangieriä. Aamu tuli ja Crangier ei tiennyt, että joku tulisi
+häntä katsomaan. Brattin saavuttua sanoin vain:
+
+-- Koetamme siis. Tänään on meillä yleisöä, Crangier. Koettakaa nyt
+parastanne.
+
+-- Crangier hytkähti ikäänkuin koko hänen ruumiinsa olisi kutistunut
+kokoon, ei, kuin hänen sydämensä olisi kutistunut kokoon ja muuttunut
+pienen nyrkin kokoiseksi nystyräksi. Kaikki hänen verensä syöksi hänen
+kasvoihinsa -- silloin näin ensi kerran, että hänessä oli vertakin...
+
+-- Alkakaa, sanoin minä (enkä minä tiennyt itsekään, että siten kuin
+puhuin, lujasti ja sysäten sanat suustani, siten puhuu hypnotisoija
+mediolleen, kun näytäntö on annettava. -- Bratt taasen oli istuutunut
+loitommalle seinän viereen, yläruumis etunojassa, kuten urheilija istuu
+lavalla kilpa-ajoissa.)
+
+Pohjolainen kohotti molemmat kätensä kasvoilleen ja hieroi ohimoitaan
+kahteen kertaan yhteenpuristetuilla sormiensa päillä:
+
+-- Se kävi. Hän näytteli aivan hyvin. Ensi näytös loppui... Hän oli,
+seisoi ja liikkui ja puhui kuten pitikin -- sikäli kuin hän voi, kun
+kulki unissaan. Sillä mies kulki unissaan...
+
+-- Hän kulkee unissaan, sanoin itsekseni.
+
+-- Ja pelon, hirveän pelon valtaamana tämän mahdottomuuden tai
+luonnottomuuden johdosta, pelon, joka jähmetytti kieleni puupuikoksi
+suussani, jotta tuskin saatoin puhua (ja minäkin esitin puhelut ja tein
+sen päästämättä ääntäkään eikä hän sitä huomannut) sanoin itsekseni:
+Sinun täytyy herättää hänet -- sinun on saatava hänet hereille ...
+vaikka se maksaisi hänen henkensä, on sinun saatava hänet hereille...
+
+Mutta hän yhä puhui ja vastaili ja liikuskeli ympärinsä kuten
+unissakävijä kulkee ja liikuskelee.
+
+Ja minä rauhotin mieltäni: Niin, mies kulkee unissaan, mutta kentiesi ei
+sitä kukaan huomaa. Hänhän näyttelee oivallisesti. Jääköön herättämättä.
+Olisi synti häntä herättää.
+
+Mutta hänen silmänsä tekivät minut yhä levottomaksi. Hänen silmänsä
+eivät tienneet mitä hän sanoi. Oli kuin ne olisivat painuneet vielä
+syvemmälle kuoppiinsa ja ne paloivat siellä kuin kaksi pientä uunia --
+ne paloivat syvällä kuopissaan poroksi, ja minä vain ajattelin
+itsekseni: Kunpa ei Bratt näkisi hänen silmiään -- --
+
+Mutta hän oli varmaankin nähnyt ne.
+
+Sillä kun koeharjotus oli lopussa (en katsonut Crangieriin, kun se oli
+päättynyt, en tahtonut katsoa häneen) ja me olimme tulleet konttoriin ja
+seisseet kotvan, sanoi Bratt äkkiä:
+
+-- Niin, se tulee siis menettelemään. Jollette ole sitä ennen miestä
+tappanut.
+
+Minä naurahdin:
+
+-- Sitä ennen -- en, vastasin minä.
+
+-- Mutta tietysti se on mainiota, sanoi Bratt. Ja jonkun muunkaan
+löytäminenkin on kai mahdotonta.
+
+-- Niin, eikö totta, se tulee olemaan mahdotonta? sanoin minä ja katsoin
+Brattin kasvoihin, kuten se, joka tahtoo saada hyväksymistä ja
+kannatusta, ja sitäpaitsi olisi sääli ottaa osaa häneltä...
+
+Toistin samat sanat, juuri samat sanat, jotka olin sanonut ennen
+itsekseni: että se "olisi sääli", ja Bratt vastasi (mutta hän ei
+katsonut minuun, vaan tuijotti vinoon ulos ikkunasta, harmaata muuria
+vasten, kun hän sanoi):
+
+-- Niin, se kai olisi säälikin.
+
+-- Niin vastasin minä, minä ainakaan en tohdi ottaa sellaista vastuuta
+hartioilleni; ja minä taputin käsiäni:
+
+-- Harjotukset alkavat, sanoin minä.
+
+Ja me harjottelimme kaikki yhdessä Crangierin kera. Nuoralla tanssijalla
+on sama tunne tai tunteettomuus kuin minulla oli harjotuksen aikana.
+
+Pohjolainen ojensi kätensä lasiaan kohden:
+
+-- Onko täällä lainkaan viiniä? kysyi hän.
+
+-- Tässä, vastasi Raolo ja kaasi hänen lasiinsa. Pohjolan mies joi:
+
+-- Harjottelimme koko ensi näytöksen, mutta minä pysähdyin siinä, missä
+lumivyöry vierii tunturilta. Sillä "huutoa" ei Crangier vielä ollut
+oppinut. Harjotusten aikana oli ollut aivan äänetöntä kulissien välissä
+(äkkiä olin minä sanonut, keskellä touhuani sanonut itsekseni: miksi he
+hiipivät ympärinsä, -- kuten pedot manesissa rautaristikkojen takana) ja
+harjotusten loputtuakin oli aivan hiljaista: "Niin, harjotukset ovat
+lopussa", toistin minä eikä kukaan puhunut mennessäänkään. Crangier oli
+voittanut...
+
+Mentyäni konttoriin, sanoin tirehtöörille, joka seisoi siellä:
+
+-- Ei, miksi rooli otettaisiinkaan häneltä?
+
+-- Rooli, keneltä? kysyi tirehtööri.
+
+-- Crangierilta, tuumin minä.
+
+-- Mutta rakas ystävä, oletteko hullu? Kuka puhuu roolin ottamisesta
+häneltä? Olemme suorastaan hämmästyneet... Onhan aivan uskomatonta, mitä
+olette siitä ihmisestä saaneet tehdyksi.
+
+Ja äkkiä elähtyen lisäsi hän:
+
+-- Mutta tiesinhän sen jo, kun annoin hänelle roolin. Sanoin itsekseni:
+Siinä on vihdoinkin osa Crangierille. Crangier, hän on mies omiaan.
+
+Ja äkkiä riensi hän säteilevänä avaamaan ovea ja huusi käytävään:
+Crangier, Crangier, oletteko siellä, tulkaa tänne.
+
+Mutta kun Crangier tuli sisään, ponnahti tirehtööri hieman takaperin:
+
+-- Mikä teitä vaivaa? kysyi hän (sellaiselta ihminen näytti) -- --
+
+-- Ei mikään, vastasi ihminen.
+
+-- Sehän oli oivallista -- mutta kuinka on laitanne? Oletteko sairas?
+Nythän saatte syödä -- syödä kunnollisesti...
+
+-- Kyllä.
+
+-- Tulevaisuudessa, sanoi tirehtööri (ja minä huomasin hyvin, että hän
+yhtäkkiä tuli levottomaksi jälleen ja muutteli jalkojaan ja katsoi ulos
+ikkunasta muuria vasten) ... tulevaisuudessa tulette todennäköisesti
+saamaan varoja, että voitte syödä kylliksenne...
+
+-- Niin, niin tulette, rakas Crangier, sanoin minä, äkkiä lisäten: Ja
+siitä saatte kiittää tirehtööriä...
+
+Tirehtööri oli kääntynyt pois ja hän teki torjuvan liikkeen käsillään:
+
+-- Ei, ei, sanoi hän, hra Crangier on teidän miehenne. Ja sen tietää hra
+Crangier hyvin hänkin.
+
+Crangier oli katsonut minun kasvoihini.
+
+-- Kyllä, sanoi hän vain ja oli taivuttanut päänsä.
+
+Ja näiden kasvojen edessä sanoin minä (muistakaa, että sanoin sen)
+sanoin äkkiä:
+
+-- Mutta, Crangier, jos luulette, jos itse luulette, ettette voi...
+
+-- Mutta paras ystävä, sanoi tirehtööri: etteikö hän voisi -- ei voisi.
+Olemmehan nähneet, että hän voi.
+
+-- No, hyvästi Crangier, sanoi hän viitaten kädellään. Saatte kassasta
+nostaa viisikymmentä francia.
+
+Olin sanonut itsekseni, katsoessani Crangierin kohotettuihin silmiin:
+Ei, hän näyttelee siis. Et voi tehdä hänelle sitä surua ... antaa hänen
+näytellä.
+
+Mutta kun ovi oli sulkeutunut, sanoi tirehtöri (missä ajatusyhteydessä
+-- oliko hän tosiaankin arvannut kaikki ajatukseni?):
+
+-- Nähkääs, rakas ystävä, kaikessahan on suuri vaaransa tarjolla ... ja
+hän alkoi puhua muutamasta ensi-illasta Ambigussa...
+
+Pohjolainen vaikeni.
+
+Palvelijat olivat avanneet kaikki salin ovet. Mutta vaikka sade yhä
+virtaili pysyi ilma yhtä raskaana. Francis Ewelyn oli kääntänyt päänsä
+ja sanoi:
+
+-- Tämä rajuilma taitaa kestää kaiken yötä.
+
+-- Niinpä taitaa, vastasin minä, kun ei kukaan muu halunnut puhua.
+
+Pohjolan mies tuijotti eteensä, ja kun hän puhui uudelleen puhui hän
+kuivasti ja verkalleen, ikäänkuin hän selostaisi jotakin tai kuten joku,
+joka sanelee jotakin pöytäkirjaan:
+
+-- Harjottelimme edelleen, joka aamu harjottelin säännöllisesti
+Crangierin kera kahden kesken... Olin lopulta oppinut, miten voimme
+joutuisammin päästä eteenpäin. Asetin hänet rinnalleni, olkapäätäni
+vasten. Seisoimme siten, ja minä pitelin kädelläni hänen käsivarrestaan:
+
+-- Puhu nyt, sanoin minä.
+
+Ja hän lausui roolin sanat, hänen ruumiinsa vavistessa ja meidän
+seistessämme koko ajan olkapää olkapäätä vasten.
+
+Se meni mainiosti.
+
+Meillä oli vain "huuto" jälellä. Ihminen ei voinut oppia tätä huutoa.
+Hän huusi niin (ja hänen piti huutaa pelästyksestä), että olisi saanut
+itse kellarirotatkin nauramaan. Lopuksi keksin keinon. Harjotussalissa
+oli suuri kaappi, taivas tiesi, kuinka se oli tullut sinne. Se oli suuri
+ja mustaksi maalattu ja näytti vanhalta ruumiskirstulta, joka seisoi
+pystyssä seinää vasten.
+
+Eräänä päivänä avasin kaapin oven:
+
+-- Menkää kaappiin, sanoin.
+
+Crangier seisoi hievahtamatta.
+
+-- Menkää kaappiin, toistin, mutta sitte äkkiä sanoin -- oi, kuinka jo
+Olinkaan oppinut teeskentelemään ja olemaan olevinani: --
+
+-- Jos nimittäin tohditte.
+
+-- Jos vain tohditte, sanoin vielä kerran, pidellen kaapin ovea, ja olin
+varma, tahdoin panna pääni pantiksi siitä, että hän pelkäsi pimeää
+kuollakseen.
+
+-- Kyllä, tohdin kyllä, vastasi hän nostellen jalkojaan ... niin, hän
+nosteli niitä aivan yhtä korkealle kuin taanoisena päivänä kadulla -- ja
+hän meni kaappiin ja minä lukitsin oven.
+
+-- Huuda nyt, huusin minä.
+
+-- Hän huusi.
+
+-- Vielä, huusin minä.
+
+-- Hän huusi jälleen.
+
+-- Kovemmin...
+
+-- Jaa.
+
+-- Vielä...
+
+Niin opetti pimeänpelko hänet lopulta huutamaan.
+
+Pohjolan mies nyökäytti verkkaan päätänsä, ja hymähtäen virkkoi hän:
+
+-- Ihmiselle voi opettaa kaikkea.
+
+Ja vilaisten kaikkiin läsnäolijoihin sanoi hän:
+
+-- Tahdotteko kuulla enemmän?
+
+Kukaan meistä ei vastannut. Carville oli peittänyt kasvonsa käsillään.
+
+-- Oli sitte -- ja pohjoismaalainen herra oli nojannut leukansa käsiensä
+rystyihin -- ensi-ilta, joka vihdoinkin oli tullut. Saavun aina
+teatteriin niinä iltoina aikaisin, kun siellä ei vielä ole ketään ja on
+pimeää eikä kukaan voi nähdä kasvojani. Ainoastaan näyttämökoneiston
+hoitajat hiipivät ympärinsä kuulumattomin askelin kuin mitkäkin varjot.
+Hekin kuiskivat, kunnes äkkiä sanavirta saattaa syöksähtää heidän
+suustaan kuin likainen suihkuvesi, ja sitte he vaikenevat jälleen ja
+hiipivät edelleen.
+
+Sinäkin iltana olin saapunut aikaisin, ja näyttelijät, jotka eivät
+tunteneet minua pimeässä, olivat pujahdelleet ohitseni tervehtimättä,
+sulkeutuakseen pukuhuoneihinsa kukin huolineen -- minun mittaillessani
+näyttämöä edestakaisin.
+
+Jatkoin kuljeskeluani edestakaisin, kunnes eräässä nurkassa sysäsin
+pimeässä ihmiseen ja tartuin hänen käsivarteensa.
+
+-- Kuka se on? sanoin ja säpsähdin; käsivarsi oli niin kylmä, että se
+tuntui rautakangelta ohuiden vaatteiden lävitse.
+
+-- Minä, Crangier, tuli huulilta, jotka tuskin voivat aueta.
+
+Minä vastasin vain:
+
+-- On jo aika pukeutuaksenne.
+
+-- Niin, vastasi ääni; mutta tahdoin vain nähdä teidät.
+
+-- Nyt oli jo aika, sanoin minä ja tempaamalla tempasin käteni hänestä
+(tapahtuiko se siksi, että tunsin tarvetta viime hetkessä päästä hänestä
+eroon, heittää hänet kaikkine hyvineen syrjään, kuten jonkin, joka ei
+liikuttanut eikä saanut liikuttaa minua?)
+
+-- Nyt oli jo aika luottaa itseenne.
+
+Crangier oli jäänyt seisomaan pimeään.
+
+-- Niin, sanoi hän hyvin hiljaa.
+
+Ja hän oli mennyt.
+
+-- Se mies tekee minut hulluksi, sanoin itsekseni. Ja minä hillitsin
+kasvonilmeeni ja tervehdin valaistusmiestä, joka oli alkanut askaroida
+pöytänsä ääressä, ja konemestaria ja regissööriä. Ensi-iltoina on aina
+jotakin kummallista heidän silmissään. Kaikkien silmät ovat kuin
+mitkäkin pyöreät, kuolleet lasikuulat.
+
+-- Niin, sanoi regissööri, ja käsi, jonka hän ojensi minulle, tuntui
+siltä kuin olisi ottanut kalan käteensä: kaikki tulee riippumaan hra
+Crangierista.
+
+-- Niinkö luulette? vastasin minä. (Minun ei siis pitänyt poistua
+Crangierin luota, ja samassa ajattelin itsekseni: Ja nyt olet lisäksi
+saattanut ihmisen epätoivoon).
+
+Puhuttelin koristemaalaria, joka jutteli tunturistaan taustalla. Ne
+muistuttivat kolmea sokeritoppaa huippuvuorilta. Ja puhuttelin
+hankkijaa, joka lakkaamatta juoksi ulos ja sisälle käsiään huiskuttaen
+ja ylisti muutamia mahdottomia huonekaluja, jotka näyttivät siltä kuin
+olisi hän noutanut ne patagonialaisilta.
+
+-- Eikö, herraseni, eikö, herraseni, tämä sisustus ole norjalainen,
+sanoi hän: eikö se ole tosinorjalainen?
+
+Minä sanoin itsekseni:
+
+-- Sinun täytyy ennen kaikkea lohduttaa Crangieria, ja minä käännyin
+aivan tirehtöörin edessä (joka oli pukeutunut vastaanottaakseen
+esiinhuutoja) ja menin näyttelijäin käytävään.
+
+-- Oletteko siellä, Crangier! huusin hänen ovensa edessä.
+
+-- Kyllä, vastasi hän.
+
+Menin sisään, missä hän istui peilinsä edessä. Hänen yläruumiinsa oli
+alaston. Hänen olkapäänsä muistuttivat kahta taitettua puunkalikkaa.
+
+Menin hänen luoksensa:
+
+-- No, sanoin tehden ääneni tavattoman lempeäksi: Kuinka se käy?
+
+-- Kiitos.
+
+-- Pelottaako kovasti?
+
+-- Kyllä.
+
+-- Marcel, sanoin (mistä tiesin, että hänen nimensä oli Marcel -- no,
+olin kai kuullut sen):
+
+-- Rakas Marcel! sanoin minä ja pakottauduin laskemaan käteni hänen
+päänsä päälle (hänen tukkansa oli hyvin ohut eikä näyttänyt kasvaneen
+hänen päähänsä, vaan ainoastaan oli siihen tarttunut): Nyt ei teidän ole
+enää pelättävä, ei vain pelättävä, kuuletteko?
+
+-- Kyllä, kuiskasi hän, ja minä tunsin käteni alla hänen ruumiinsa
+nytkähtelevän kuin lapsen, joka on puhkeamaisillaan itkuun.
+
+-- Sehän meni niin hyvin eilen pääharjotuksissa, sanoin minä.
+
+-- Niin, kiitos, kuiskasi hän kuten ennen.
+
+-- Nyt kysytään vain rohkeutta, ja sivelin yhä hänen tukkaansa,
+havaittuani, että hän rauhottui käteni alla.
+
+-- Rohkeutta vain, Marcel, sanoin (ja ajattelin: Tämän teet viisaasti.
+Sinä käsittelet häntä aivan kuin magnetisoija).
+
+-- Kiitos, kuiskasi hän ja kohotti silmänsä minua kohden, kun otin
+käteni hänen päästänsä.
+
+-- Mutta nyt täytyy minun mennä, sanoin ja menin ovea kohden; samassa
+käänsi Crangier päänsä:
+
+-- Missä seisotte? kysyi hän äkkiä terottunein silmin.
+
+-- Seison ensimäisen kulissin suojassa, vastasin: mutta elkää nyt vain
+hätääntykö.
+
+Suljin oven, ja mennessäni ajattelin aivan tyyntyneenä: Niin, hallitsen
+häntä kuin magnetisoija. Kun siis seison kulissien välissä, menee se
+varmaan hyvin. Ja mitä tulee jälkeenpäin, se tulkoon, kun on tullakseen.
+Mikä on välttämätöntä, on välttämätöntä. Minulla on vastuu ennen muita,
+ja minun on vastattava -- kaikkien puolesta.
+
+Ja siitä hetkestä tiesin, että minun täytyi tappaa Crangier.
+Välttämättömyyden pakosta täytyi minun hänet tappaa.
+
+François Carville teki käsillään pöydän ylitse liikkeen, jota pohjolan
+mies ei nähnyt.
+
+Mutta hän jatkoi:
+
+-- Niin oli laita. Siitä hetkestä, jolloin tunsin hänen päänsä käsieni
+alla, tiesin, että surmaisin sen ihmisolennon ja minulla olivat jo
+kaikki syyt selvillä, kaikki ne syyt, joiden tähden minun _täytyi_ tehdä
+se.
+
+Mutta rauhottunut minä olin. En ole koskaan, niin kauvan kuin kaksi
+silmääni ovat katselleet jotakin toista kasvoihin, ollut niin
+rauhallinen.
+
+Tultuani näyttämölle, oli siellä jo kaikki kunnossa. Tirehtööri tuli
+luokseni, minun kävellessäni ympäri antaen viimeisiä määräyksiä.
+
+-- On sangen lämmin tänään, sanoi hän.
+
+-- Niin, vastasin.
+
+Hän oli mennyt esiripun luo. Kuulimme sen takaa huminaa salista. Se on
+kuin tuulenhumina hietasärkkien välissä...
+
+-- Tirehtöri katsoi saliin pienestä reiästä.
+
+-- Dumas on siellä, sanoi hän.
+
+-- Ja Henri Besque.
+
+-- Ja Sarah...
+
+Hänen katseensa hipoi aitioita.
+
+-- Ja Réjane.
+
+-- Portorichen kera.
+
+-- Sehän on vain hyvä, vastasin minä ja äkkiä vapisivat jalkani, mutta
+kasvoni pysyivät rauhallisina.
+
+Tirehtööri loittoni esiripusta ja kääntyi minuun päin.
+
+-- Missä seisotte tänä iltana.
+
+-- *Tuolla*, vastasin viitaten kulissien väliin.
+
+Tirehtöri nauroi:
+
+-- Siellä voitte pitää silmällä Crangieria, sanoi hän ja kysyi:
+
+-- Joko soitetaan?
+
+-- Jaa...
+
+Regissööri saapui ja sähkökellot soivat. Hannah ja rouva Sang tulivat
+sisään. Rouva Sang pyysi minua avukseen järjestämään vuodettaan.
+
+-- Kyllä, rouva, vastasin minä ja järjestin peitteitä.
+
+Hän paneutui maata ja kysyi äänellä, joka kuului kuin hampaat
+kalisisivat hänen suussaan:
+
+-- Makaanko kuten pitää?
+
+-- Makaatte oivallisesti, rouva.
+
+Hän laski päänsä jälleen tyynyille:
+
+-- En ole koskaan ollut niin peloissani, sanoi hän
+
+-- Sitä ei teidän tarvitse, sanoin minä, ja äkkiä lisäsin -- jyrkästi:
+
+-- Ettehän te ole se, joka kuolee.
+
+Pohjolan mies pyöritti kolmea sormustaan pikkusormessaan ja nyökkäsi:
+
+-- Ette ole se, joka kuolee -- sanoin nuo sanat enkä tahtonut lainkaan
+niitä sanoa. Olin siis päättänyt, että minun oli otettava se
+niskoilleni, että minun, maksoi mitä maksoi, oli otettava rikos
+niskoilleni, ja olin jo tullut niin pitkälle, että minun täytyi ilmaista
+salaisuuteni ja puhua siitä. Mutta rouva, hän ikäänkuin heräsi hädissään
+ja sängyssään ja tuijotti, mulkoili minuun -- kunnes hänen ilmeensä
+muuttui jälleen ja hän varmaankin oli ajatellut itsekseen: No, hän on
+siis todellakin hullumpi kuin me kaikki muut...
+
+-- Puhukaa vain lujalla äänellä, sanoin minä, ja toisen kerran kuulin
+regissöörin kellon soivan.
+
+-- Onko kaikki paikallaan?
+
+-- Kyllä, herra.
+
+Silmäni kiitivät kulissien ympäri. Niin, siellä seisoi Crangier,
+ensimäisen kulissin vieressä, pää ojennettuna eteenpäin ja jäykät silmät
+kiinnitettyinä minuun: Oi, jospa edes voisin *ruiskuttaa* eloa noihin
+silmiin!
+
+-- Hyvä, esirippu.
+
+Esirippu värisi (muistatteko äänen?) ... ja se oli kohonnut; silloin
+joku ihminen tarttui käsivarteeni. Hiljaa! sanoin ja luulin, että se oli
+Crangier. Mutta se olikin tirehtööri. -- En tiedä, missä olisin, sanoi
+hän, ja näin hikipisarain helmeilevän kuin seppeleen hänen
+kulmakarvoissaan. -- Hiljaa, toistin, ja hän meni. Näyttämöllä oli
+alettu puhua. Minä kuulin enkä kuullut -- niin, heidän äänensä salista
+minä kuulin.
+
+-- He rykivät, sanoi regissööri, enkä minä tiennyt, että olin ruvennut
+kävelemään lattiaa edestakaisin.
+
+-- He lakkaavat pian, vastasin enkä tiennyt, että olin jälleen siirtynyt
+toiseen paikkaan -- Crangierin luo sinne missä hän seisoi, rouva Sangin
+yhä puhuessa näyttämöllä.
+
+-- He rykivät, sanoin minä.
+
+-- Niinkö? vastasi Crangier säpsähtäen, ja kasvoihini tuijottaen sanoi
+hän: Niin. Ja samana sekuntina kuin hän oli sen sanonut, sanoin minä
+itsekseni -- enkä kuullut mitään siitä mitä näyttämöllä oli ja tapahtui:
+Crangierin silmät näyttävät mielettömiltä.
+
+-- Hänen ajatuksensa häipyvät. Hänen silmänsä näyttävät mielettömiltä.
+
+Yhtäkkiä kuulin takanani regissöörin kuiskauksen:
+
+-- Kuulkaas, nyt on hiljaista.
+
+-- Ja minä kuulin yhtaikaa salin hiljaisuuden ja että Sang oli sisällä,
+että Sang puhui kuten pitikin ja että salissa vallitsi hiljaisuus -- yhä
+edelleen kulettaen kuten olin tehnyt jo kauvan (nyt tiesin, että olin
+tehnyt niin kauvan) kulettaen kämmentäni ylös ja alas Crangierin selän
+takana, ylös ja alas hänen selkärankansa kohdalla. Tuuman päässä hänen
+selkärangastaan.
+
+-- Kuulkaa, he ovat hiljaa.
+
+Tirehtööri se näin puhui.
+
+-- Niin, he ovat hiljaa, vastasi regissööri, ja lähellä toisiaan seisten
+näyttivät molemmat herrat siltä kuin heidän kasvonsa ahmisivat ääniä
+salista.
+
+Hannah tuli ulos noutamaan lapsia.
+
+-- Nyt on teidän vuoronne Crangier, sanoi tirehtööri.
+
+-- Niin, vastasi Crangier, ja minun käteni sipaisi nopeasti hänen päänsä
+ylitse.
+
+Näyttämöllä puhuivat edelleen, salissa kuuntelivat edelleen, kuuntelivat
+yhä tarkkaavammin. Sang meni ulos ja Hannah jälleen sisään:
+
+-- Reippaasti, reippaasti, huusin hänen jälkeensä, hyvähuutojen
+kaikuessa.
+
+-- Nyt, nyt.
+
+Olin tarttunut Crangierin ranteeseen ja puristanut, kuten puristetaan
+kaulaa, joka tahdotaan tukehduttaa.
+
+-- Nyt, nyt.
+
+-- Jaa, jaa, vastasi hän ja hänen silmänsä elpyivät:
+
+-- Kuiskatkaa se minulle.
+
+-- Jaa, vastasin minä ja päästin hänet ja kumartausin eteenpäin, ja
+aivan hänen korvaansa kiinni kuiskasin minä: Äiti, äiti, -- jotka ovat
+hänen ensimäiset sanansa.
+
+-- Kiitos, kiitos.
+
+-- Nyt.
+
+-- Rientäkää, sisään -- ja varokaa kynnystä.
+
+Hän oli sisällä ja oli huutanut "äiti-äitinsä".
+
+-- Hyvä, vastasin minä ja heittäysin pylvästä vasten siinä, missä
+seisoin.
+
+-- Se meni, sanoivat tirehtööri ja regissööri yhtaikaa -- kaksi
+konemiestä olivat äkkiä menneet kulissien väliin niin pitkälle, että he
+saattoivat näkyä saliin.
+
+Mutta äkkiä läksin minä liikkeelle ja tyrkkäysin heidän välitsensä --
+esiin.
+
+Kuinka hän puhui? Millainen oli hänen äänensä...
+
+Oh .... helvetissä ... hän puhui kuin gramofooni...
+
+He olivat kaikki jääneet seisomaan, konemiehetkin, kuunnellen
+kaikkityyni.
+
+-- Kuinka Crangier puhuu, kuiskasi tirehtööri.
+
+Silloin käännyin minä (samalla tuntien miten selkäpiitäni karmi):
+
+-- Hän puhuu täydelleen oikein, sanoin minä.
+
+-- Niin, melkein, vastasi tirehtööri, joka oli muuttunut
+harmaanvalkoiseksi kuin fajanssikappale.
+
+Minä en liikahtanut:
+
+-- Menkää pois, jotta hän voi nähdä minut, sanoin minä.
+
+Crangier oli noussut äitinsä vuoteen äärestä ... samalla kuin salista
+kuului kohinaa, ikäänkuin ihmiset olisivat muutelleet asentoaan. -- --
+
+Nyt oli Crangier kääntynyt ... nyt katsoi hän minuun -- minun paikkaani
+kohden -- -- ja hän puhui oikein. Mutta silmät, silmät ... en voinut
+siis hallita hänen silmiään.
+
+-- Minun täytyy, sanoin itsekseni, minun täytyy saada hänen silmänsä
+valtaani.
+
+Ja kooten kaikki tahtoni ja hermojeni voiman harasormisiin käsiini,
+liikuttelin minä niitä edessäni, samalla tuijottaen Crangieriin, ja koko
+ruumiini värisi.
+
+Regissööri ei ollut mennyt. Hän seisoi takanani ikäänkuin tahtoisi minua
+väijyä (ja niin hän tahtoikin, olen varma siitä, hän ja Bratt, he
+molemmat tiesivät, mitä tapahtui, he tiesivät mitä minulla oli tekeillä
+Crangieriin nähden). Yhtäkkiä sanoi hän:
+
+-- Te otatte hengen siltä mieheltä. Mutta se menee.
+
+-- Minun täytyy, sanoin itsekseni, silmät seivästettyinä Crangieriin,
+joka puhui kuten pitikin, ja salissa oli jälleen hiljaista ...
+hiljaista, aivan hiljaista, kunnes taputukset tulivat...
+
+Kohtaus oli lopussa ja Sang oli mennyt kirkkoon. Tunturin piti vyöryä --
+tunturi oli suuri sälekaihdin, jonka laudat kolisten ja jyskyen
+luhistuivat kokoon kulissien välissä. Näytös riippui tunturista, ja
+minun täytyi juosta sälekaihtimen luo. Minun täytyi myöskin viitata,
+viitata Crangierille, milloin hänen oli huudettava -- ylhäältä näyttämön
+sillalta, missä hän seisoi, oli hänen huudettava: "isä -- isä -- isä"
+... ensin peloissaan, sitte epätoivoissaan, sitte riemuissaan.
+
+Minä juoksin. Nyt kukistui sälekaihdin. Silloin viittasin minä ja hän
+huusi...
+
+Se onnistui. Ja kuten myrskytuuli pyyhälsi Crangier minun ohitseni
+näyttämölle ja huusi jälleen:
+
+-- "Isä, isä!"
+
+Minä kuuntelin, kuuntelin jälleen: gramofoonin ääni -- gramofooni. Ja
+nopeammin kuin ajatus seisoin minä jälleen kulissien välissä ja näin
+Crangierin ... kohotetuin käsivarsin "takovan nauloja" nukkuvan äitinsä
+vuoteen ääressä.
+
+Pohjolan mies nauroi lyhyeen ja äkillisesti:
+
+-- Mutta sälekaihdin oli pelastanut meidät, ja katsojapaikoilla huusivat
+he hyvähuutojaan, raivoisasti kuin tulivuori...
+
+-- Ylös, ylös, huusi tirehtööri ja esirippu nousi, laski ja nousi.
+
+-- Ylös, ylös, huusi hän ja suuteli minua yhtäkkiä molemmille poskille
+-- ja kerran vielä, kunnes hän äkkiä huusi kulissien välistä, jossa
+seisoimme, näyttämölle:
+
+-- Ulos, ulos, menkää ulos, huusi hän Crangierille. Ja minä näin
+ihmisen, joka seisoi näyttämöllä, yhä keskellä joukkoa, Rakelin
+rinnalla, lähellä äitinsä vuodetta, viistävän selkäänsä, lyyhistyvän
+kokoon kuin ruoskan iskusta, ja menevän kädet edessään, suoraan
+eteenpäin kuten sokea -- niin meni hän.
+
+-- Crangier, Crangier, huusin minä -- mutta hän ei kuullut.
+
+-- Ylös, ylös, huusi tirehtööri.
+
+Esirippu nousi ja hyvähuudot kasvoivat.
+
+-- Tulkaa, tulkaa, huusi tirehtööri, ja iloissaan melkein juosten, sanoi
+hän nauraen:
+
+-- Niin, rakas ystävä, kumpa vain saisimme ensi kohtauksen väistetyksi.
+
+Toisen näytöksen ensi kohtaus oli Crangierin. -- Hän alottaa näytöksen
+-- -- hän on yksin, kun hän alottaa näytöksen.
+
+Minä kaivoin etusormeni kynnen peukalooni, mutta sanoin levollisesti
+hänelle:
+
+-- Miksi? hänen edelleen nauraessaan:
+
+-- No, onhan lupa hymyillä, sanoi hän ja avasi rautaoven portaille,
+josta pari raskaita käsivarsia lennähti hänen kaulaansa ja
+teatterisuudelma läiskähti hänen poskelleen: Rakas ystävä, rakas ystävä,
+mikä voitto... Hän oli planche Pierson, joka punaisena ja puuteroituna,
+ruusunvärisillä nauhoilla nyöritettynä (hän muistutti atlaskapuvussaan
+laskiaistynnyriä) syleillen oikealle ja syleillen vasemmalle, samalla
+kuin pienen pieni mieshenkilö, *niin* suuri, puikkelehti hänen
+helmojensa ympärillä kuten iloinen koira, joka takakäpälällään seisten
+hyppeli hänen pitsinypläyksiään vasten.
+
+-- _Oh, c'est beau -- tres cher -- c'est etrange._
+
+Me emme päässeet lävitse. Koko portaat surisivat, naisia, joilla olivat
+laahukset käsivarsillaan, tyrkittiin ja sysittiin, ja herrat ylhäällä ja
+alhaalla huutelivat heidän hartiainsa ylitse eteen- ja taaksepäin,
+huiskuttaen hattujaan -- ja Björnsonin tuntemattomat nimet, Sang ja
+Bratt, vilahtelivat surinan ylitse kuin pistoolin laukaukset, ja muuan
+sana kaikui, muuan sana yli kaiken, muuan sana sadoista suista, joka
+ilmaisi heidän kaikkien ihmettelynsä, innostuksensa, ja kummastelunsa:
+
+-- _Etrange, etrange_, soi kaikilta huulilta, -- ja äkkiä näin minä
+Réjanen, Cabrielle Réjanen, keskellä portaita -- puoli alastonna,
+vapisevin sieramin, kiihtyneenä kuin kilpajuoksija, joka kuulee
+palkintotuomarin kellon, veteli hän lakkaamatta salamoivia sormiaan
+punaisen tukkansa lävitse; ja minä näin kaksi japanilaista, kummissaan
+ammottelevine suineen, pyöreine kuin imukalan kita, seisoivat he,
+helmuksiin kietoutuneena, mustissa redingoteissaan, kuin kaksi
+kysymysmerkkiä keskellä vilinää -- silloin Robert Rumiéres tarttui
+ranteeseeni vapisevalla vasemmalla kädellään:
+
+-- _Etrange, etrange._
+
+Robert Rumiéres oli painanut suunsa lähelle korvaani:
+
+-- Tule, tule, se on voitto, kuiskasi hän ja lisäsi nopeasti: Onko
+hänellä vielä paljo sanottavaa?
+
+-- Kenellä? (Ja minä tiesin, ketä hän tarkotti.)
+
+-- Hänellä, Eliaalla -- hän on hullu.
+
+-- Crangier.
+
+Ja maalari, hän, olen unhottanut hänen nimensä hän, joka on maalannut
+uudet kirkonikkunat Reimsissä, hän oli kuullut sen ja kääntyi minuun
+sanoen:
+
+-- Niin, rakas ystävä. Mielipuolisuus kuvastaa hänen silmistään.
+
+-- Niin, kuiskasi Rumiéres päästämättä rannettani: Tämä Crangier on
+hullu. Voisin lyödä hänet kuoliaaksi.
+
+Silloin sanoin minä -- kuinka minä uskalsin, sitä en tiedä -- mutta minä
+uskalsin sentään. Pelasin korttini ja sanoin:
+
+-- Minusta on hra Crangier paras kaikista.
+
+-- Paras... Robert puri huultaan, ja minä sanoin jälleen ja
+äänekkäämmin, kovasti, niin kovasti että se kuului seinästä seinään yli
+kaikkien äänien:
+
+-- Niin, epäilemättä hra Crangier minusta on paras.
+
+He olivat kaikki kuulleet sen, ja oli kuin hetkiseksi olisi kaikki
+hiljentynyt ja kahdet- tai kolmetkymmenet kasvot kääntyivät minua kohden
+-- minun lakkaamatta pyörittäessäni hattuani ja katsoessani kasvoista
+toisiin ... oi, en tule koskaan unhottamaan niitä kasvoja. (Ja minä
+sanoin itsekseni: onnistuukohan sinulta sekin? Voitko tukehduttaa myös
+terveen järjen?)
+
+Kunnes toistin jälleen kovalla äänellä:
+
+-- Niin, hra Crangier on varmaan lähinnä skandinaavista käsitystä.
+
+-- Mihin menet? kysyi Rumiéres.
+
+-- Minun täytyy mennä näyttämölle.
+
+Ja minä tunkeuduin seitsemän laahuksen ylitse ja viiden arvostelijan
+ohitse, ja kuulin kahden herran nauravan: Ah Crangier -- ja minä
+tunkeuduin yhä eteenpäin, ylös portaille, yhä eteenpäin kuin
+unissakävijä, joka kulkee räystäskourua myöten, kunnes äkkiä näin rouva
+Morgenstjernen aivan edessäni kultaisessa vaipassaan, ja kuulin hänen
+äänensä korvissani:
+
+-- Se menee päin mäntyyn, kuiskasi hän: lyökää aasi kuoliaaksi.
+
+Minä nyökkäsin vain ja avasin rautaoven, jolle olin päässyt. Menin
+käytävään ja kolkutin Crangierin ovelle:
+
+-- Crangier, Crangier...
+
+Ei vastausta.
+
+-- Crangier, Crangier, huusin ja kolkutin jälleen eikä mies vastannut.
+Silloin menin sisään.
+
+Pohjolan mies vaikeni puolen sekuntia ja kun hän jatkoi jälleen, puhui
+hän kuin purisi hampaillaan jokaista sanaansa:
+
+-- Hän makasi lattialla, lattialla pitkin pituuttaan ... tahdoin huutaa,
+kutsua häntä nimeltään, vaan en voinut: Crangier, Crangier. Laskeusin
+lattialle, jotta olin polvillani, hänen vieressään, polvillani:
+Crangier, Crangier...
+
+Ei, hän oli mennyttä miestä...
+
+Vaahto pursui hänen suustaan, ja minä tartuin hänen tikkumaisiin
+hartioihinsa: Crangier, Crangier.
+
+Ei, hän oli mennyttä miestä. --
+
+Nostin hänen yläruumistaan ja jysäytin sen takaisin lattiaa vasten:
+
+Crangier, Crangier.
+
+Ei, hän oli mennyttä miestä. Hän oli ainaiseksi mennyt.
+
+Sitte nousin ja ojensin selkäni.
+
+Vaikkapa hän olisi kuollutkin, täytyi hänen nousta. Hänen *täytyy*
+herätä, poika ei saa turmella koko hommaa. Hänen täytyy nousta. Hänen on
+näyteltävä.
+
+-- Minä tahdon voittaa.
+
+Niin, niin sanoin. Nyt en leikkinyt. Tiesin, miksi toimin ja miksi olin
+toiminut. Nyt tiesin sen.
+
+Pohjolan mies asetti kätensä pöydän syrjää vasten ja puhui nopeammin:
+
+-- Oli kysymys minuuteista. Niin, kahdeksan minuutin perästä nousi
+esirippu. Näinä minuutteina toimin niin varmasti kuin murhaaja, joka ei
+koskaan tule ilmi.
+
+Pyörittelin sormiani ja asetuin hänen jalkojensa luo:
+
+-- Crangier, huusin jälleen: Crangier -- ja minä huusin niin selvällä
+äänellä, kuin tahtoisin herättää ruumiin, enkä minä kääntänyt silmiäni
+hänen kasvoistaan.
+
+-- Crangier.
+
+Hän ei liikahtanut.
+
+Minä kumarruin ja nostin hänen kätensä ja pitelin niitä omieni välissä:
+
+-- Crangier.
+
+Nyt, nyt...
+
+-- Crangier.
+
+Niin, hänen kasvonsa alkoivat vavahdella ... oi, hän herää. Hän kuolee
+-- mutta hänen *täytyy* herätä:
+
+-- Crangier.
+
+-- Minä se olen.
+
+-- Kuuletteko, Crangier, minä se olen.
+
+Ja pitäessäni kasvoni tuuman päässä hänen kasvoistaan, avasi hän
+silmänsä. (Se onnistuu, se onnistuu, ajattelin minä).
+
+-- Crangier, tunnetteko minua? Minä se olen.
+
+Hänen perin laihtunut ruumiinsa vavahti kuin kuolinkamppailussaan.
+
+-- Jaa, kuiskasi hän.
+
+-- Nouskaa sitte, sanoin ja nousin itse.
+
+-- Nouskaa (ja minun silmäni tuijottivat hänen kasvoihinsa). On jo aika.
+
+Hän nousi.
+
+-- Istukaa, sanoin.
+
+Ja hän istuutui.
+
+-- Kuuletteko, mitä sanon? kysyin seisten hänen edessään.
+
+Minun katseeni oli temmannut hänen katseensa mukaansa.
+
+-- Jaa, minä kuulen.
+
+-- Ja ymmärrättekö minut?
+
+Hän pani kätensä pöytänsä reunalle ikäänkuin siihen nojatakseen.
+
+-- Jaa, minä ymmärrän.
+
+-- Tointukaa sitte, Crangier, sanoin puhuen yhä samaan tapaan:
+
+-- Teidän on näyteltävä toinen näytös.
+
+-- Jaa, nyt.
+
+Ja vielä kovemmin sanoin:
+
+-- Ja te olitte mahdoton ensimäisessä.
+
+Hänen ruumiinsa vapisi:
+
+-- Jaa, sanoi hän.
+
+Hän puhui, kuten kerjäläinen, niin, kuten kerjäläinen, jonka usein näin
+Rue Lacepidessa, erään ystäväni portilla, niin puhui hän:
+
+-- Sillä en saanut nähdä teitä.
+
+-- Ette, sanoin; sillä minä menin pois. Se oli minun syyni.
+
+Ja samassa äkkiä muuttaen ääntäni panin käteni hänen tukalleen ja
+sanoin:
+
+-- Syy oli minun, rakas Marcel, se oli minun syyni.
+
+-- Ei, ei, se oli minun, minulla ei ollut voimia, kuiskasi hän, ja hän
+ojensi päänsä taaksepäin ikäänkuin saadakseen lähemmäksi kättäni: Te
+olette niin hyvä minulle.
+
+Katsoin omaa hymyäni peilistä, edelleen silitellessäni hänen tukkaansa:
+
+-- Niin, niin, sanoin edelleen sivellen hänen päätänsä, Crangierin
+sulkiessa silmänsä.
+
+-- Teidän kätenne helpottaa, sanoi hän: on kuin se toisi elämää.
+
+-- Tuntuuko siltä? sanoin hyväillen, samalla äänellä, enkä minä
+kääntänyt silmiäni peilistä -- minä tahdoin, minun täytyi katsoa
+itseäni, tahdoin nähdä, *miltä näytin*, murhatessani ihmisen.
+
+-- Sanelkaa kohtauksenne, sanoin.
+
+Crangier avasi silmänsä:
+
+Ja, suonien selvästi kuvastuessa hänen värisevillä ohimoillaan, saneli
+hän kohtauksensa kuin hän lukisi sana sanalta kivitaulusta -- ja minun
+silmäni tuijottivat rävähtämättä hänen silmiinsä.
+
+-- Hyvä, hyvä.
+
+Nyt oli eloa myös hänen silmissään.
+
+-- Oliko se hyvä. Kiitos.
+
+-- Laittautukaa vain valmiiksi.
+
+-- Ette sitte poistu, sanoi hän huolissaan.
+
+-- En, vastasin minä (ja ajattelin: Ei, ole vain levollinen, en päästä
+sinua enää, tulen kyllä pysymään lähelläsi).
+
+-- Kiitos ... kuinka olette hyvä.
+
+Hän tahtoi nousta jotakin ottamaan, mutta ei voinut, sillä jalat eivät
+häntä kannattaneet.
+
+-- Minulla ei ole voimia, sanoi hän uudestaan hädissään.
+
+-- Odottakaas, sanoin. Ja minä avasin oven ja huusin pukijaa.
+
+-- Tuokaa minun sampanjani, sanoin, ja odottaessani pitelin Crangierin
+kättä, joka vapisi kädessäni kuin pelästyneen linnun ruumis.
+
+-- Teidän on juotava lasi, sanoin minä: se antaa teille voimia.
+
+Pukija tuli takaisin ja oven takaa, jonka sulin häneltä, sanoi hän
+ojentaessaan minulle pullon ja lasin:
+
+-- Regissööri kysyy, joko voi alkaa.
+
+Otin kelloni esiin ja sellaisella äänellä kuin olisi ollut kysymys vain
+näytännön pituuden laskemisesta, vastasin:
+
+-- Kahden minuutin perästä voi alkaa
+
+-- Juokaa siis, sanoin kaataen lasiin. Hän joi hieman, sähkökellon
+kilinän väristessä huoneen lävitse: Vähän vielä, sanoin. Hän joi
+uudestaan ja katsoi keltaiseen viiniin ja sanoi hymyillen:
+
+-- Äiti on aina sanonut, että viini on myrkkyä, pidättääkseen minua
+juomasta.
+
+-- Kiitos.
+
+-- Vähän vielä.
+
+-- Kentiesi se niin onkin, vastasin minä katsellen itseäni peilistä.
+
+Hän joi vielä.
+
+-- Kas niin, joutukaa nyt.
+
+Hän laittautui valmiiksi. Yhä edelleen oli hänen silmissään sama loisto
+kuin ennenkin -- oikea.
+
+-- Tulkaa sitte, sanoin.
+
+-- Hän nousi ja minä seurasin. Hän kulki suorana. Hän meni näyttämölle
+ja koetti kaidepuuta, johon hänen oli nojattava.
+
+-- Tuolla minä seison, sanoin osottaen paikalleni -- viiden kyynärän
+päässä siitä missä hän seisoi.
+
+-- Kiitos, sanoi hän sennäköisenä kuin tahtoisi katseellaan mitata
+askeleet, jotka meitä erottivat.
+
+-- Kas niin, Crangier, sanoin ja sipaisin viimeisen kerran kädelläni
+hänen tukkaansa. Hän tarttui siihen omallaan, joka oli kylmä kuin rauta,
+ja hymyillen -- oi, hänen hymynsä oli lienteä kuin lapsen -- sanoi hän:
+
+-- Oi, mestari, minusta tuntui kuin kuolisin. --
+
+Mutta, ja hän terhistyi jälleen: nyt voin minä.
+
+Regissööri tuli kello kädessä.
+
+-- Esirippu voi nousta.
+
+Crangier oli nojannut kaidepuuhunsa ja nyökännyt minua kohden -- lyhyeen
+ja määrätysti. Oi, noin olin ennen nähnyt erään ihmisen nyökkäävän
+päätään, Emil Henryn, kun hän juoksi guillotinille.
+
+Esirippu oli ylhäällä, ja samassa, sekunnilleen samalla kertaa nousi
+salista sekava levottomuus -- joku ryki, joku yritti nauraa, mutta se ei
+päässyt ilmoille: he olivat nähneet Crangierin ja levottomuus oli
+asettunut.
+
+-- He ovat niitä, jotka ovat kuulleet, mitä sanoin skandinaavisesta
+käsityksestä, ajattelin.
+
+Ja Crangier käveli ja hän puhui ja hän *oli*...
+
+Hän oli Sangin poika, Elias.
+
+Pohjolan mies pysähtyi ja hikipisarat helmeilivät hänen otsallaan
+ikäänkuin hänen juuri nyt olisi pitänyt saada toisen voimaton ruumis
+tottelemaan omaa tahtoaan ja sieluaan.
+
+François Carville oli nojannut päänsä rumanialaisen olalle.
+
+Pohjolan mies oikaisi ruumiinsa:
+
+-- Nousi oikea ukkosilma, kun hän meni. Crangier oli tullut ulos --
+kuten huumaantunut ja juopunut seisoi hän kulissiin nojaten: Kuules,
+kuules, sanoin, kun salissa yhä huusivat, ja minä luulen, ettei hän
+kuullut...
+
+Ja minä käännyin ja menin. Oli siis jotakin tapahtunut ja ... (Pohjolan
+mies rykäsi) koko iltana en enää uhrannut Crangierille ainoatakaan
+ajatusta. Enkö tahtonut häntä muistaa vai olinko todellakin hänet
+unhottanut -- kuten sen, joka saa mennä menojaan? Sitä en tiedä. Tiedän
+vain, etten muistanut häntä lainkaan.
+
+Kunnes kaikki oli ohitse ja näyttämö oli jo pimeä ja Rumiéres odotti
+portaiden edessä -- silloin johtui mieleeni: Oh, Crangier; täytyyhän
+sinun sanoa miehelle jäähyväiset...
+
+Menin käytävään ja kolkutin. Ihminen teki juuri lähtöä. Hänellä oli
+hattunsa, kehno hattunsa kädessään, -- Tahdoin juuri, sanoi hän, tahdoin
+juuri... (enkä minä katsonut häneen, en uskaltanut katsoa häneen. En
+ollut ajatellut häntä viime tunteina, siitä hetkestä, jolloin hänet
+jätin -- -- ja nyt, kun olin tullut tähän nelisnurkkaiseen
+huonepahaseen, en uskaltanut katsoa häneen, en katsoa hänen
+kasvoihinsa).
+
+-- Tahdoimme juuri, sanoi hän ja hän viittasi: Tämä on minun äitini --
+tulla teitä kiittämään.
+
+Ja minä katsoin pieneen vaimoon -- oi, ei, oikeastaan ei hän ollut pieni
+tai oli hän vain *tullut* pieneksi ... hän näytti kuin polvilleen
+langenneelta, kummallinen, riippuva vaippa hartioillaan, ja silmäpari
+syvällä otsan alla, silmät, jotka näyttivät aivan kuivuneilta...
+
+-- Niin, emme voi teitä kiittää, sanoi hän ja tarttui käteeni luisevine
+sormineen: emmehän voi teitä kylliksi kiittää ... mutta hän on minun
+ainoani. Meitä on vain kaksi ja hän on niin hyvä... Ja kyyneleet
+putoilivat hänen poskiltaan käsilleni -- niin kuuma ei ole verikään kuin
+nämä kyyneleet olivat...
+
+-- En tiedä, mitä vastasin. Ajattelin vain: Täältä on sinun lähdettävä
+pois -- sinun täytyy ulos. Ja katsoin vielä vilaukselta Crangieriin --
+hän seisoi tuolinselustaan nojaten ja hänellä oli kaksi aivan liian
+suurta pilkkua poskillaan.
+
+-- Mutta nyt hän on väsynyt, kuulin äidin sanovan ja hyväilevän hänen
+päätänsä.
+
+-- Niin, vastasin: nyt on teidän levättävä, Crangier.
+
+-- Hyvästi, rouva, ja minä hymyilin.
+
+-- Hyvästi, Crangier -- --
+
+-- Hyvästi...
+
+-- Mihin sinä jäit? kysyi Rumiéres, joka oli mennyt ulos ja odotti
+vaunujensa edessä.
+
+-- Olen sanonut jäähyväiset, vastasin nousten vaunuihin.
+
+-- Aja minut kotiin.
+
+-- Meidän piti aterioida oopperahuoneella.
+
+-- Olen liian väsynyt, vastasin.
+
+Hän ajoi minut kotiin, ja minä nukuin koko yön kuin tukki. Seuraavana
+aamuna matkustin St. Germainiin. Lääkärini oli tahtonut niin. Sitä
+paitsi olen aina rakastanut St. Germainin terrasseja, sillä siellä
+vihreät viiniköynnökset riippuvat kaikilla töyräillä. On kuin näiltä
+terrasseilta katselisi yli koko valoisan Ranskanmaan. Olin siellä
+päivän, ja kun seuraavana päivänä illan suussa palasin kävelyltäni,
+sanoi ovenvartija: Seurusteluhuoneessa on eräs herra, joka odottaa
+teitä.
+
+-- Eräs herra -- en odottanut ketään.
+
+-- Niin, eräs herra Parisista.
+
+-- Menin sisään. Siellä oli tirehtööri. Hän seisoi katsellen ulos
+ikkunasta.
+
+-- Tekö se olette? sanoin. Mitä tahdotte?
+
+-- Oletteko kuullut sen? kysyi hän.
+
+-- Minkä?
+
+-- Crangier on kuollut.
+
+-- Minä en liikauttanut kasvojani, kun kysyin:
+
+-- Vai niin. Mihin tautiin?
+
+(Oi, olin niin levollinen, niin hämmästyttävän levollinen kuin
+murhamies, joka ei *tahdo* tulla ilmi, on murhapaikalla, johon
+viranomaiset ovat vieneet hänet tutkittavaksi.)
+
+Mutta tirehtööri vain toisti pyyhäisten kädellään otsaansa:
+
+-- Hän on kuollut...
+
+Ja samassa hän katsoi minuun (ja yksistään hänen katseensa johdosta
+sanoin minä itsekseni: Ahaa, nyt tahdot vieryttää vastuun hartioiltasi
+-- vierittää sen minun niskoilleni):
+
+-- Sanotaan, että hän kuoli aivotulehdukseen. Hän huusi teitä viimeiseen
+saakka.
+
+-- -- --
+
+Pohjolan mies oli vaiennut. Kukaan meistä ei puhunut, ja ainoastaan
+Raolo poltti, katsellen kiemurtelevia savupyörylöitä.
+
+-- Lähtekäämme, sanoi François Carville.
+
+-- Niin, sanoin minä: meidän täytyy lähteä. On jo myöhä.
+
+Me nousimme ja menimme puutarhaan. Rajuilma oli kokonaan ohitse. Kukista
+ja häkeistä ja puista nousi kummallinen tuoksu -- kirpeä tai karvas --
+kaikkialta ympäriltämme.
+
+Suuret sähkövalot olivat sammutetut. Ainoastaan pienet kellertävät
+lamput paloivat vielä puiden välissä, kuten viisaudenlinnun kuihtuneet,
+kuoltuakin vielä avoimet silmät.
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Väkevin, by Herman Bang
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄKEVIN ***
+
+***** This file should be named 16212-8.txt or 16212-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/2/1/16212/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+