initial commit of ebook 16071HEADmain

5 files changed, 1980 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16071-8.txt b/16071-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..edd0c21
--- /dev/null
+++ b/16071-8.txt
@@ -0,0 +1,1964 @@
+The Project Gutenberg EBook of Fredrika Runeberg, by Aleksandra Gripenberg
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Fredrika Runeberg
+
+Author: Aleksandra Gripenberg
+
+Translator: Hilda Käkikoski
+
+Release Date: June 15, 2005 [EBook #16071]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK FREDRIKA RUNEBERG ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
+
+
+
+
+
+
+
+
+Fredrika Runeberg.
+
+
+Kirj. Aleksandra Gripenberg.
+
+
+Teoksesta "Finska Kvinnor på olika arbetsomräden"
+
+
+(Suom. Hilda Käkikoski.)
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1904.
+
+
+
+
+Kaitselmus johti niin että meidän suuren kansallisrunoilijamme rinnalla
+oli nainen, joka on ansainnut Suomen naisten katoamattoman
+kiitollisuuden. Johan Ludvig Runeberg on runoilijana herättänyt henkiin
+Suomen kansassa selvästi tajutun isänmaanrakkauden. Hänen puolisonsa,
+Fredrika Runeberg, on ensimmäinen, joka meidän maassamme on julkisesti
+puhunut naisen puolesta ja tuonut esiin hänen elämäänsä ahdistavat
+epäkohdat. Jalouden kultaloisteessa hänen nimensä säteilee
+kahdeksannentoista vuosisadan keskivaiheilta. Mutta näihin asti häntä on
+melkein yksinomaan kuvattu suuren miehen puolisona. Ja kuitenkin hänen
+rikas henkensä, hänen eheä persoonallisuutensa, hänen hieno, hehkuva
+runoilijahenkensä herättävät siksi suurta mielenkiintoa, että ne kyllä
+oikeuttaisivat Fredrika Runebergin oman itsensäkin vuoksi saamaan sijan
+meidän sivistyshistoriassamme.
+
+Suotakoon nuoremman sukupolven hellävaroen kohottaa sitä verhoa, joka
+tähän asti on kätkenyt meiltä paljon, mikä koskee hänen elämäänsä ja
+toimintaansa. Voidaksemme rakastaa ja kunnioittaa jotain henkilöä,
+täytyy meidän häntä tuntea. Näiden rivien kirjoittamiseen on antanut
+aihetta toivo, että nykyään elävälle sukupolvelle valmistettaisiin ilo
+omistaa Fredrika Runebergin muistolle kiitollinen ihailu ja rakkaus.
+Ihmisen elämä on niinkuin hiekkajyvänen miljoonien muiden joukossa.
+Kuinka helposti se unhottuu? Siitä syystä on hyvä ajoissa koota
+muistoja, niin kauan kuin vielä elää edes joku aikalainen, joka on ollut
+persoonallisessa yhteydessä sen henkilön kanssa, jonka kuvaa tahdotaan
+tallentaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Fredrika Charlotta Tengström syntyi Pietarsaaressa syysk. 1 p:nä 1807.
+Hänen isänsä oli tullinhoitaja, sittemmin hallituskonseljin kamreeri,
+Karl Fredrik Tengström. Äiti oli Anna Margaretha Bergbom. Hänen
+lapsuutensa päiviä synkistytti sairaus, joka teki hänen alkuaankin
+suljetun luonteensa vielä enemmän sulkeutuneeksi[1]. Perheessä ei ollut
+hänen ikäisiään lapsia leikkitovereiksi, ja sen johdosta Fredrika oppi
+tavattoman aikaisin lukemaan. Joku oli opettanut 4-vuotiaalle kirjaimet
+ja sitten hän omin päin rupesi tavailemaan arkkipiispa Tengströmin
+"Läseöfningar för mina barn"-nimistä lastenkirjaa. Kun Fredrika oli
+oppinut puhtaasti lukemaan sisältä, annettiin hänelle katekismus käteen,
+ja kuusivuotiaana hän jo osasi Möllerin katekismuksen ulkoa. Pikkulasten
+koulussa, johon Fredrika sitten pantiin, ei hänellä siis ollut mitään
+tehtävää, koska hän jo ennestään osasi, sisäluvun ja katekismuksen, ja
+tällaisessa koulussa ei muuta opetettu.
+
+[1] _J. E. Strömborg_: Biografiska anteckningar om Johan Ludvig
+Runeberg.
+
+Seitsenvuotiaana Fredrika rupesi lukemaan Karl-veljensä johdolla, joka
+veli oli hyvin omituinen, mutta lahjakas nuorukainen. Opetustapa oli
+varsin kummallinen: Saksan ja Ranskan oppiminen kävi siten että kaksi
+ensimmäistä vuotta luettiin yksinomaan kielioppia, sitten sai oppilas
+omin päin ruveta kääntämään ja kuulustelussa tehdä selkoa sanoista y. m.
+Hän, kuten muutkin sen ajan tytöt, sai käyttää paljon aikaa vierasten
+kielten oppimiseen. Muihin tiedon haaroihin ei luotu suurtakaan
+huomiota.
+
+Fredrikan kivulloisuus oli syynä siihen että vanhemmat lähettivät hänet
+13-vuotiaana Raaheen, siinä toivossa, että ilmanmuutos häntä
+vahvistaisi. Siellä hän asui enonsa, kruununvouti Bergbomin luona, jonka
+iloisessa lapsilaumassa tehtiin monta hauskaa kepposta. Siellä hän
+myöskin sai lukea; opettajana oli vanhin serkku, joka oli saanut
+kasvatuksensa Tukholmassa.
+
+Siihen aikaan eivät Fredrikan vanhemmat enää asuneet Pietarsaaressa. V.
+1809 oli isä tullut hallituskonseljin raha-asiaintoimituskunnan
+kamreeriksi ja perhe oli muuttanut Turkuun. Kun Fredrika palasi Raahesta
+sinne, poikkesi hän Pietarsaareen. Sukulainen kun oli, kävi hän
+Runebergin perheessäkin ja näki silloin ensi kerran vastaisen
+puolisonsa.
+
+Tästä kohtauksesta kertoo Z. Topelius: -- "Kun Fredrika Tengström
+äitinsä kanssa saapui Runebergille, oli Johan Ludvig, siihen aikaan
+pitkä lukiolais-roikale, juuri palannut kalastusretkeltä. Vankka
+voileipä kädessä hän seisoi ruokasalissa päivettyneenä, avojaloin, tukka
+pörrössä ja puku pahanpäiväisesti tahrattuna. Kauhukseen kuuli hän äidin
+porstuassa ottavan vastaan vieraita; hänellä ei ollut pakenemisen
+mahdollisuutta, sillä vierasten täytyi kulkea ruokasalin kautta
+vierashuoneeseen ja ruokasalista ei ollut ovea muualle kuin porstuaan ja
+vierashuoneeseen. Säikähtyneenä hän pujahti erään oven taakse piiloon.
+Mutta nuorukainen ei tullut ajatelleeksi että hänen paljaat jalkansa
+saattavat näkyä oven alta. Hetken päästä kuuluikin makea nauru: vieraat
+olivat heti huoneeseen astuessaan keksineet karkulaisen, joka kutsuttiin
+tervehtämään. Avojaloin ja hämillään Johan Ludvig näinmuodoin tutustui
+tulevaan puolisoonsa."
+
+Fredrika kävi nyt jonkun aikaa Turussa erästä koulua, jonka
+johtajattarena oli muuan rouva nimeltä Johnsson, ja jossa opetettiin
+saksankielellä. Muutaman kuukauden kuluttua hän muutettiin toiseen Turun
+kouluun, tuohon aikanaan hyvin kiitettyyn Salmbergin pensionaattiin,
+jota hän kävi vuoden. Hänen opettajansa, rouva Anna Salmberg, oli
+merikapteenin leski ja syntyään englantilainen. Kaikki aikalaiset, jotka
+hänestä puhuvat, sanovat häntä sivistyneeksi ja rikaslahjaiseksi
+naiseksi, johonka oppilaat hartaasti kiintyivät. Fredrikakin oli hänen
+läheisessä ystävyydessään ja vielä monta vuotta koulusta lähdettyäänkin
+jatkoi kirjevaihtoa hänen kanssaan. Tässäkin oppilaitoksessa luotiin
+päähuomio vieraihin kieliin. Siitä Fredrika sai sellaisen kielitaidon,
+että hän luki sujuvasti ranskaa, saksaa ja englannin kieltä, vieläpä
+lukiessaan ilman vähintäkään vaikeutta suoraa päätä käänsi
+vieraskielisen kappaleen ruotsiksi. Näin ollen oli aivan luonnollista,
+että hän, 16-vuotiaana koulun päätettyään, sai aina olla ääneenlukijana
+silloin kuin perhe oli koolla.
+
+Kodissa noudatettiin ajan tavan mukaan ankaraa järjestystä ja kaikkien
+täytyi iltaan kello seitsemään asti ahkerasti tehdä työtä kodin hyväksi
+ja kello 9 oli jokaisen määrä olla levolla, kynttilät sammutettuina.
+Tällaisissa oloissa ei Fredrikalla ollut paljon aikaa lukemiseen,
+piirustukseen, vesimaalaukseen, sametille maalaamiseen, tekokukkien
+valmistukseen y. m. tehtäviin, joihin hänellä oli suuri taipumus.
+Maalaamiseen hän tavallisesti käytti sunnuntai-iltapäiviä.
+
+Isän kuoltua 1824 tapahtui perheessä monellaisia muutoksia. M. m.
+luotiin Fredrikan taipumuksiin oikeutettua huomiota, sillä hän alkoi
+saada tuloja akvarelleistaan ja samettimaalauksistaan. Täten hän
+ansaitsi kaikki rahat omiin tarpeihinsa, vieläpä kokosi pienen
+pääomankin, 400 riikintaaleria, joilla sitten morsiamena hankki
+itselleen kapiota. M. m. oli hän maalannut rullakaihtimet kaikkiin
+arkkipiispan ikkunoihin. Mutta siihen aikaan ei pidetty oikein sopivana
+että "säätyläisnainen" ansaitsi rahaa omalla työllään; siitä syystä
+Fredrikan töitä täytyi myödä aivan salaa.
+
+Strömborg mainitsee biograafisissa muistiinpanoissaan, joista ylläolevat
+tiedot ovat otetut, että Fredrika nuoruudessaan yhä edelleen oli yhtä
+hiljainen ja itseensä sulkeutunut kuin lapsenakin. Hänen vanhin
+sisarensa Carolina, naimisissa professori Bergbomin ja sitten toisen
+kerran professori Tengströmin kanssa, oli kaunis ja yleiseen suosittu.
+Häntä Fredrika suuresti ihaili, ja jos hän sai jonkun kauniin
+vaatekappaleen tahi koristuksen, niin hän heti oli valmis antamaan sen
+sisarelleen, joka hilpeällä ja herttaisella luonteellaan herätti
+kaikkialla iloa ja vilkkautta.
+
+Fredrika taas karttoi seuraa ja usein, kun oli vieraskutsut tahi
+tanssiaiset, täytyi äidin nuhteilla taivuttaa hänet menemään muitten
+nuorten joukkoon. Lukeminen oli jo pienestä pitäin hänen hupaisin
+ajanviettonsa ja hän kirjoitti runoja jo koulua käydessään; mutta nuo
+mieliharrastuksensa hän kaikesta päättäen koetti pitää muilta salassa.
+Sittenkin ympäristö sai niistä joskus vihiä. Eräs aikalainen kertoo että
+hän 15-vuotiaana, kun arkkipiispa Tengströmillä oli Paraisissa kutsut,
+omaistensa hämmästykseksi luki kaikkien kuullen oman sepittämänsä
+kertomuksen. Hänellä kun oli ääneenlukeminen ikäänkuin virkana kodissa,
+oli hän tottunut lukemaan tavattoman nopeasti, joten hän kerkisi lukea
+paljon. Valitettavasti oli hänen kasvatuksensa, vaikka se olikin paljoa
+parempi kuin muitten sen ajan tyttöjen, kuitenkin niin puutteellinen
+ettei hän lukenut sanottavasti muuta kuin kaunokirjallisuutta. Kenties
+se painostava tunne, että tietämättömyys oli hänen omaa kehitystään
+ehkäissyt, on syynä siihen että hän sittemmin niin hartaasti ja
+vakuuttavasti vaatii perusteellisempaa kasvatusta tytöille. Omaan
+kokemukseen perustuu nähtävästi myöskin se lämpö ja into, jolla hän
+myöhemmin koetti sanoin ja töin ahdistaa tuota työn halveksimisesta
+johtuvaa väärää käsitystä, ett'ei sivistyneen naisen muka sovi tehdä
+työtä _palkan edestä_.
+
+Turun palon jälkeen rouva Tengström tyttärensä kanssa muutti
+luonnonihanaan Paraisten pitäjääseen, jonne vähitellen muitakin
+sukulaisia kerääntyi. Siellä hän yhä useammin tapasi sukulaisensa Johan
+Ludvig Runeberginkin. He olivat tosin jo ennestäänkin tutut, mutta
+täällä Runeberg vasta varsinaisesti alkoi Fredrikaa lähestyä. Kesäisin
+nuorisoparvi teki vähä väliä veneretkiä luonnonihaniin paikkoihin,
+talvisin pidettiin kirjallisia iltaseuroja, joissa luettiin jonkun
+läsnäolijan tilaisuutta varten sepittämä runo tai kirjoitus tahi myöskin
+joku uudemman kirjallisuuden tuote, joista siihen aikaan oli suuri
+puute; välihetkinä iloisesti juteltiin ja leikittiin. Muut nuoret
+tavallisesti jättivät Fredrikan ja Runebergin kahden kesken, sillä
+heiltä, joita kumpaisiakin viehätti kirjalliset kysymykset, ei koskaan
+keskusteluaineita puuttunut. Todistuksena siitä harvinaisen vilkkaasta
+harrastuksesta, jolla Fredrika seurasi aikansa kaunokirjallisuutta,
+mainitaan että hän jo v. 1827 oli lukenut Ossianin laulut Macphersonin
+englanninkielisenä käännöksenä ja esitti niistä suuren osan ruotsiksi
+Runebergille.
+
+Tältä ajalta on tallella kirjeitä, jotka Fredrika on kirjoittanut
+eräälle Salmbergin koulun aikaiselle ystävälleen, kirjailija Augusta
+Lundahlille, joka sittemmin tunnetaan rovasti Walleniuksen puolisona.
+Nämä kirjeet kuuluvat erääseen kokoelmaan, joka on hyväntahtoisesti
+annettu näiden rivien kirjoittajan käytettäväksi. Kirjeet, -- jotka
+enimmäkseen ovat ranskankielisiä -- luovat hauskan kuvan siitä iloisesta
+nuoruuden elämästä, jota Fredrika siihen aikaan vietti.
+
+Aikaisimmassa kirjeessä (v:lta 1826) hän hartaasti pyytää ystäväänsä
+saapumaan Turkuun juhlaksi, jota toivottiin vietettävän keisari Nikolain
+kruunauksen johdosta, ja tilaa "8 luotia hyvin valaistua villalankaa
+Finlaysonilta, schawletiksi", jommoisen hän (Fredrika) näki eräässä
+klubissa talvella ja josta hän sanoo; että "aina siitä pitäin on
+kilpailtu ken saisi hankituksi itselleen sellaisen". Toisessa, samana
+vuonna kirjoitetussa kirjeessä hän kertoo Helsingin matkastaan ja laskee
+leikkiä seikkailuistaan siellä, nimittäen itseään "cousine de
+campagne'"ksi (maanmoukaksi). Kirjeestä huomaa, että ihmiset nyt jo
+olivat alkaneet pitää häntä ja Runebergia ikäänkuin toisilleen
+kuuluvina, sillä hän sanoo: "ei minulla ole aavistustakaan kuka voisi
+olla serkkuni Runebergin morsian". Kaikki nämä 1826 kirjoitetut kirjeet
+ilmaisevat tavallista suurempaa leikillisyyttä ja elämäniloa. Mutta
+niissäkin toisinaan ilmenee tuo Fredrikan luonteen alakuloisuus ja hänen
+tyytymättömyytensä omaan itseensä. Niinpä hän esim. riemuitessaan
+ystävänsä Turkuun ja Paraisiin tulosta ei uskalla antautua ilon valtaan,
+vaan huudahtaa toivottomasti: "minä en kuitenkaan voi uskoa että se on
+totta, minä en uskalla toivoa". "Car cela aurait trop de plaisir pour
+moi." (Se olisi liian suuri ilo minulle.)
+
+Syksyllä 1828 hän muutti äitinsä kanssa Helsinkiin. Hän haikeasti
+kaipasi kauniita Paraisten maisemia ja pelkäsi olevansa kaupungissa
+ikäänkuin häkkiin suljettuna. "Moi, je suis tout à fait folle des vues
+belles." (Minä kun olen aivan hurjasti ihastunut kauniisiin
+näköaloihin.) Samana kesänä hän oli ollut paljon Runebergin seurassa ja
+luultavaa on, että he silloin olivat tulleet selville toistensa
+tunteista. Joulukuun 12 päivänä samana vuonna he menivät julkikihloihin.
+Strömborg kertoo, ett'ei Tengströmin perheen vanha uskollinen palvelija
+Lisette pitänyt tuota Runebergin kanssa solmittua liittoa Fredrikalle
+edullisena, koska sulhasella ei ollut mitään omaisuutta. Kun häntä
+kehotettiin toistaiseksi pitämään kihlausta salaisuutena, kerrotaan
+vanhuksen äreästi vastanneen: "ei minun ole tapana puhua pahaa
+herrasväestäni".
+
+Kihlaus kesti vuosikausia. Runeberg luki koko ajan ahkerasti, ja
+sanotaan, että hänen osaksi tuli kiittää morsiantaan tutkintojen hyvistä
+tuloksista, sillä Fredrika nousi klo 4 aamuisin ylös keittämään kahvia
+sulhaselleen, Runeberg oli, näet, halunnut kahvia näin varhain aamusella
+arvellen että se antaisi työlle nopeampaa vauhtia. Palvelija kun oli
+vanha ja mukavuutta rakastava, otti morsian kahvinkeiton omaksi
+tehtäväkseen. Runeberg, näet, asui viimeiset ajat tulevan anoppinsa
+kanssa samassa talossa.
+
+V. 1830 Runeberg nimitettiin kaunopuheisuuden dosentiksi yliopistoon ja
+seuraavana vuonna hän vietti häänsä Fredrika Tengströmin kanssa.
+Fredrika kirjoittaa tapauksesta ystävälleen Augusta Lundahlille helmik.
+14 p:nä 1831:[1]
+
+[1] Ennen julkaistu Strömborgin usein mainitussa teoksessa.
+
+-- "Allekirjoituksesta huomaat sen minkä luullakseni jo ennenkin olet
+kuullut, että minä olen muuttanut nimeä ja joutunut uusiin oloihin.
+Tammik. 21 päivä oli meidän hääpäivämme. Ainoastaan lähimmät
+sukulaisemme olivat häihin kutsutut. Sekä Runeberg että minä olimme
+toivoneet että tuo päivä vietettäisiin kaikin puolin yksinkertaisesti.
+Sen mukaan olin puettukin. Ehkä sinua huvittaa kuulla minkälainen puku
+minulla oli? Valkoiset silkkisarssikengät ja silkkisukat,
+silkkisarssinen hame, joka oli päällystetty hohtoharsolla. Siinä ei
+ollut muuta koristusta, kuin pieni silkkikierre polven kohdalla. Uumille
+oli köytetty pitkä hohtoharsovyöhyt, jonka päät riippuivat, kaulassa
+rypytetty pitsi, liivissä ja hihoissa ei minkäänlaisia ryppyjä eikä
+koristuksia, ainoastaan pitsikalvostimet, kaulassa valkoiset vahahelmet,
+jotka olivat kiinnitetyt soljella, päässä kruunu ja seppel, jossa oli
+eternellejä koristeena. Muuten ei mitään koristuksia tukassa. Kukkavihko
+kiinnitettynä hameeseen ja toinen olkapäällä. Nyt olet nähnyt morsiamen!
+Hauskempi sinun olisi, jos voisin kuvata häitten jälkeistä päivää,
+jolloin useimmat häävieraat ja muutamat Runebergin ystävät (joukossa
+sellaisiakin, jotka eivät olleet mukana häissä) tulivat jo aamusella
+meille, ja kun koko päivä oli vietetty puhellen, nauraen ja laulaen,
+erottiin iltasella. Oli tosiaankin hauska alottaa uusi elämänsä noin,
+läheisten omaisten ja ystäväin piirissä, kesken vilkkaan ilon ja
+leikkipuheitten. Onpa kuin jos vieraaseen paikkakuntaan muuttaneita
+ensimmäisenä päivänä tervehtisi kaunis ilma."
+
+Strömborg kertoo, että vastanaineitten koti oli hyvin yksinkertainen.
+Samassa talossa, jossa rouva Tengström asui, oli pieni kylkirakennus,
+josta vuokrattiin kaksi huonetta. Niitä oli ennen käytetty puusepän
+työpajaksi. Nuori morsian paperoitsi itse seinät ja maalasi paperin.
+Huutokaupasta ostettiin tarpeellisimmat huonekalut, jotka Fredrika
+yhdessä Fredrik-veljensä kanssa sitten puhdisti ja korjaili. Lattialle,
+johon vuosien kuluessa oli syöpynyt nokea, liimaa ja vernissaa, pantiin
+peitteeksi matot. Hellän käden kaunistamina nuo vaatimattomat huoneet
+näyttivät hyvin somilta. Talouskaluja ei ollut muuta kuin kaikkein
+välttämättömimmät. Niinpä oli nuorella rouvalla ainoastaan puoli tusinaa
+mataloita lautasia ja sama määrä syviä.
+
+Jotenkin samaan aikaan, kuin Runeberg meni naimisiin, joutui hän
+jäseneksi tuohon tunnettuun Lauantaiseuraan, joka niin suuresti vaikutti
+sekä hänen että hänen vaimonsa kehitykseen. Seuraan kuului joukko nuoria
+miehiä, jotka melkein kaikki sitten tavataan Suomen miesten
+valiojoukossa, kirjallisuuden ja tieteen edustajina. Näistä miehistä
+mainittakoon Runebergin rinnalla Johan Jakob Nervander, Johan Jakob
+Nordström, Johan Vilhelm Snellman, Fredrik Cygnaeus y. m. Tämä "seura"
+kokoontui jäsenien kodeissa vuorottain. Kokouksissa vaihdettiin
+ajatuksia, etenkin kirjallisuudesta, esitettiin uudempaa ruotsalaista
+kirjallisuutta ja keskusteltiin siitä johtuvista kysymyksistä. Vihdoin
+tavataan Lauantaiseurassa naisiakin, vaikka heitä ei liene ollut monta.
+Heidän joukossaan oli Augusta Lundahl, joka silloin tällöin oleskeli
+Helsingissä. Runeberg ja hänen puolisonsa olivat kumpainenkin kiintyneet
+häneen ja kutsuivat häntä tavallisesti lempinimellä "Hebeksi".
+
+Kuinka kehittävästi Fredrikaan vaikutti seurustelu noitten etevien
+miesten kanssa, sen kyllä käsitämme. Näyttää siltä kuin hän jo alusta
+pitäin olisi jossain määrin ottanut osaa miehensä töihin ja henkisiin
+harrastuksiin. Ainakin huomaa sen Strömborgin muistiinpanoista, joissa
+m. m. mainitaan, että hän usein miehensä puolesta luki kaunokirjallisia
+teoksia, etenkin uusinta kirjallisuutta ja sitten esitti hänelle
+sisällyksen pääpiirteet, siten säästääksensä hänen kallista aikaansa.
+Aikaa voittain Runeberg ainoastaan tällä tavoin seurasi aikansa
+kirjallisuutta, etenkin ruotsalaista.
+
+Avioliiton kolmantena vuotena rouva Runebergia kohtasi suuri suru. Hänen
+ensimmäinen lapsensa, pieni tyttönen, kuoli. Matkustettuaan miehensä
+kanssa Tampereelle neiti Lundahlia tervehtämään ja käytyänsä Kyröskoskea
+ihailemassa, palasi hän taas Helsinkiin, jossa pieni koti nyt tuntui
+tyhjältä ja autiolta. Hän kirjoittaa tästä ystävälleen syysk. 10 p:nä
+1833:
+
+-- "Autiolta ja tyhjältä tuntuu kotiin tullessa, mutta olen koettanut
+ahkerassa työssä etsiä virkistystä, ja kiitos Jumalan, sitä eletään
+sentään, päivä menee, toinen tulee. Täydellistä onnen autuutta ei
+saakaan toivoa täällä maan päällä, se saattaisi meidät unhottamaan että
+olemme ihmisiä, ja minä onnellinen, miksi vaikeroitsisin sitä että osa
+onnestani otettiin pois, kun olin äärettömän rikas. Minullahan on vielä
+niin paljon, paljon, kunpahan vaan oppisin kärsivällisesti ajattelemaan,
+että, minulla oli vielä enemmän ja että sillä, joka antoi, oli myöskin
+oikeus ottaa.
+
+-- -- Kuinka minä ikävöin Kyröskoskea. Kun ajattelen, että se tänäkin
+hetkenä kuohuu ja kiiruhtaa eteenpäin samoin kuin sinä päivänä, jolloin
+me siellä olimme, ja että se samalla tavalla pauhaa ja rientää vielä
+silloinkin, kuin lukemattomat sukupolvet ovat meidän ja
+jälkeentulevaistemme haudoilla astelleet, ja että ne, jotka ennen meitä
+ovat sitä katselleet, ovat täältä hävinneet, uudet sukupolvet ovat sen
+kuohuntaa kuullen syntyneet ja taas kadonneet, mutta _se_ on paikallaan,
+äärettömässä ikuisessa vaihtelussa -- silloin päätäni huimaa. Mutta minä
+tahdon tulla sinne vielä kerran, minä en muista sitä niin kuin
+tahtoisin. Sellainen, mikä minuun oikein syvästi vaikuttaa, valtaa
+mieleni niin että olen kykenemätön vastaanottamaan kuvia, jotka voisivat
+mielessäni säilyä. Minä tahtoisin nähdä sen vielä kerran, voidakseni
+todella sen _nähdä_!"
+
+Samalla kuin Fredrika kirjallisuutta lukemalla välillisesti auttoi
+miestään, rupesi hän suoranaisestikin ottamaan osaa hänen työhönsä
+kirjoittamalla Morgonbladiin, jota Runeberg toimitti v. 1832--37. Hän
+mainitsee siitä leikillisesti eräässä kirjeessä ystävälleen: --
+"Runeberg valittaa ja vaikeroi, ettei hänellä ole mitään lehteen
+pantavaksi ja siitä syystä yksin minunkin täytyy auttaa sitä raukkaa."
+Hänen varhaisimpia kynäntuotteitaan Morgonbladissa on "Den unga
+nunnan"-(Nuori nunna)-niminen novelli. Se julkaistiin lehdessä v. 1833
+ja on kirjoitettu samaan tyyliin kuin Mellinin historialliset novellit.
+Luonnollista oli että hän, tehden työtä Runebergin vertaisen suuren
+runoilijan rinnalla, aikana, jolloin "kirjallisia naisia" kohtaan
+singahutettiin purevia pistopuheita, piti perin vähäpätöisenä omaa
+kirjailijalahjaansa. Hän mainitseekin kirjeissään siitä vain ikäänkuin
+leikillä. Tuntuu, kuin hän tahtoisi itseltään sekä muilta kätkeä, että
+hänen kirjalliseen toimintaansa on muitakin vaikuttimia, kuin halu
+auttaa miestään.
+
+-- -- "Me vietimme -- kirjoittaa hän tammik. 13 p:nä 34 -- jouluillan
+--s:llä. Siellä oli paljon joululahjoja -- -- ja runoja summittain.
+Kesken kaiken minun täytyy kertoa että eräs rouvasihminen, kun hän oli
+kuullut että varsinkin meillä Kruununhakalaisilla, oli ollut paljon
+runoja, oli sanonut: "No, kummakos tuo, jos heillä runoja on, kun eivät
+pitkinä Jumalan päivinä tee muuta kuin kirjoittavat runoja niin monta
+kuin heitä on!!!!" Minä lienen "tuskin koskaan nähnyt tuota
+rouvasihmistä, joka näkyy saaneen niin tarkat tiedot siitä mitä me
+teemme. Onpa sekin vallan hullunkurista, että minä olen saanut kantaa
+niin monen runosynnit."
+
+Kesän 1834 Runebergit viettivät Haiharan talossa Tampereen lähellä.
+Muuttopuuhat tuottivat rouva Runebergille suurta hauskuutta, sillä hän
+ajatteli ilolla yhdessä oloa ystävänsä kanssa. Augusta Lundahl asui,
+näet, Tampereella. Maalisk. 12 p:nä --34 hän kirjoittaa: -- "Saatpa
+nähdä, että me aijomme elää kuten lintu oksalla, huolehtimatta olosta ja
+elämästä, ottaen päivän sellaisena kuin se kulloinkin tulee. -- --
+Runeberg miehenä ja vasta äsken jätettyään ylioppilasvuodet, eli
+oikeammin sanoen: eläen vielä opiskelevan elämää, osaa kyllä ottaa
+päivän semmoisena kuin se on, ja enpä minäkään ole siinä kohden aivan
+tottumaton, ja olen pitänyt sitä hauskana, kun on näin eletty huvin
+vuoksi ja siedettävänä, kun siihen on hätä pakottanut, kuten oli laita
+muutamia viikkoja Turun palon jälkeen, jolloin minulla ei esim.
+muutamiin viikkoihin ollut yhtenäkään yönä muita sänkyvaatteita, kuin
+joku vaatemytty tai pieni tyyny pään alla, ja kun meistä melkein tuntui,
+kuin olisimme tehneet syntiä kerran, kun meillä, ostettuamme lihaa
+eräältä talonpojalta, oli päivällispöydässä lihaa ja lientä, kun kaikki
+muut olivat tyytyväisiä, jos saivat perunoita ja leipää. Tuommoisella
+elämällä oli viehättävätkin puolensa, ja se mikä oli kauheata, ei enää
+järkähyttänyt mieltä, kun siihen tottui ja kun ei toinen ollut
+kurjemmassa tilassa kuin toinenkaan.
+
+-- -- Jos siellä paikkakunnalla sattuisi olemaan joku tytön tynkä, niin
+hän olisi omansa Iriksen[1] virkaan. -- -- Ei hätää, vaikka minun
+täytyisikin ottaa osalleni hienommat keittiötoimet. -- -- Toivon
+etteivät nuo puuhat ole ylen monimutkaisia. -- -- Saammeko
+sänkyvaatteita myöskin? Ei siinä tarvitse untuvatyynyjä, mutta jos
+talonväellä on edes jotain, niin on hyvä." -- --
+
+[1] Iris oli jumalien sanansaattaja muinaisessa Roomassa. Tässä
+palvelija. Suoment. muist.
+
+Samana talvena rouva Runeberg oli alkanut lukea suomea, -- yritys, joka
+siihen aikaan oli aivan tavaton herrasnaiselle. Painatamme tähän otteen
+kirjeestä ystävälle, joka kirje todistaa hänen lämmintä
+myötätuntoisuuttaan vasta heränneitä kansallisia harrastuksia kohtaan:
+-- "Lönnrot on nyt täällä. Hän on tullut toimittamaan ja painattamaan
+suurta kokoelmaa runoja, jotka hän on kerännyt Arkangelin tienoilta.
+Hänellä kuuluu olevan useita mythologisia runoja, joiden avulla hän
+sanoo Suomalaisten jumaluustaruston esiintyvän tutkijalle paljoa
+selvemmin ja täydellisemmin, kuin mitä Skandinaavian jumaluustarusto on
+saatu tutkituksi Eddan avulla. Eilen, jolloin en edes vielä tietänyt
+että hän oli tullut kaupunkiin, tuli tohtori Lindfors hänen kanssaan
+minun luokseni ja sanoi minulle: "tässä saan esittää tohtori Lönnrotin,
+jota niin hartaasti olette toivonut näkevänne." Saattanet arvata että
+jouduin hämilleni; kaikeksi onneksi en sentään kokonansa kadottanut
+mielenmalttiani. Onpa tosiaan hauska tutustua häneen. Hän on puolittain
+luvannut Runebergille tulevansa kesällä Haiharaan. -- Lönnrotista
+puhuttaessa johtuu mieleeni Suomen lukeminen. Minä opettelen suomea, se
+on, minä luen suomea sanakirjan avulla. Se käy hitaasti, etenkin kun
+Renvallin sanakirjasta ei ole suurtakaan apua sille, joka ei osaa
+latinaa." --
+
+Lisätäksensä hiukan niukkoja tulojaan oli Runeberg 1832 vuokrannut
+suuremman huoneuston ja ottanut poikia täyshoitoon. Luonnollista on,
+että se lisäsi hänen vaimonsa työtä ja toi hänelle paljon huolia. Z.
+Topelius, joka oli Runebergillä täyshoidossa, kertoo tästä Strömborgin
+muistiinpanoissa:
+
+-- "Rouva Fredrika Runeberg oli 27 vuoden ijässä kalpea nuori rouva,
+jolla oli kauniit, sielukkaat silmät ja pitkä tumma tukka arkioloissa
+koruttomasti käännetty ylöspäin korvien kohdalta, samaten kuin vanhuuden
+päivinäkin. -- -- Hän oli väsyneen näköinen, hiljainen ja ujo, paitsi
+silloin kuin hän läheisten ystäväin piirissä innostui tahi sai
+tilaisuuden älykkäällä, henkevällä tavallaan ottaa osaa vilkkaaseen
+keskusteluun. Vaikka en koskaan kuullut hänen valittavan tai lausuvan
+tyytymätöntä sanaa, tuntui minusta, kuin hän olisi kantanut raskasta,
+vierasta kuormaa. -- -- Harva, joka silloin näki hänet niin
+heikkohermoisena ja hentona terveydeltään, olisi voinut aavistaa, että
+hänestä sittemmin tulisi kuuden vahvan pojan äiti ja että hän itse,
+kestäen koettelemuksia, joiden painon alle moni voimakkaampi henkilö on
+sortunut, olisi elänyt 72:teen ikävuoteensa." --
+
+Että rouva Runebergin sielussa piilevä alakuloisuus juuri tähän aikaan
+tavallista enemmän ilmeni, sitä todistavat hänen kirjeensä. -- -- "Minä
+itse tunnen, että on ikäänkuin kävisin harmaassa raskaassa sumussa, joka
+verhoaa koko sisällisen olemukseni, pyrkiipä se joskus herättämään
+synkkiä aavistuksiakin, en ole lainkaan entiselläni."
+
+Tämän surumielisyyden syyt lienevät kyllä selvät. Vaikka hän ei missään
+sitä suorastaan mainitse, saatamme pitää varmana, että hänessä heräsi
+entistä kiihkeämpi innostus opintoihin ja kirjallisiin toimiin juuri
+näinä vuosina, jolloin hänellä oli vähimmin aikaa sammuttaa tätä
+henkensä janoa. Useitten täyshoitolaisten ohessa hänellä oli luonansa
+nato, joskus kaksikin, ja selvää on, ett'ei vähävaraisen perheen
+emännällä, jonka tuli pitää huolta näin monesta perheenjäsenestä, ollut
+aikaa eikä tilaisuutta kirjalliseen työhön, ei ainakaan entisaikaan,
+jolloin kaikki tarpeet valmistettiin kotona. Mutta samalla kuin hänen
+aikansa hupeni taloustoimissa, kehitti häntä seurustelu miehensä ja
+hänen ystäviensä kanssa Lauantaiseurassa. Emme siis oudoksu
+kuullessamme, että hän valitti "rikkaan hengen alakuloisuutta ja kaihoa
+siitä, että häneltä puuttuu kykyä", ja että tämä valitus kävi sitä
+haikeammaksi, mitä läheisemmin hän liittyi aikansa nerokkaimpiin
+henkiin.
+
+Lisäksi hänen terveytensä oli hyvin horjuva, ja kuulo vuosi vuodelta
+huononi. Kuinka urhokkaasti hän kantoi nuo koettelemukset ja kuinka
+lujasti ja hellästi hän samalla oli liittynyt mieheensä, sitä todistaa
+m. m. kirje, joka on päivätty helmik. 15 p:nä --38.
+
+-- -- "Minun korvaparkani ovat ottaneet heittäytyäkseen melkein liian
+kuuroiksi. Mieleeni johtuu juuri ajatus, että ne varmaankin ovat
+ruvenneet harrastamaan pietismiä ja alkavat itsekseen tuumailla kuinka
+ne saisivat hankituksi omalle vähäpätöiselle itselleen tyynen ja
+rauhallisen elämän, ajattelematta että niiden velvollisuus olisi olla
+hyödyllisinä jäseninä minun ruumiissani, joka ei ollenkaan olisi
+tyytyväinen, jos jokainen jäsen rupeisi huolehtimaan vaan omia
+asioitaan, omaa tilintekoaan, omaa pientä ylpeyttään j. n. e. Tästä
+johtuu mieleeni, mitä sinä viime kirjeesi lopussa mainitset. Tämä meidän
+aikamme herättää niin usein tärkeitä kysymyksiä, että ne pyrkivät esille
+yksin naistenkin kirjeissä. No, miksei? Tahtoisin, että nuo _kadotetut,
+jotka menevät suoraa tietä turmioon_, kuten Runeberg hyvinkin usein
+heistä sanoo, sovittaen pietisteihin heidän oman lempilauseensa (vaikka
+ei tuolla ylpeydellä, joka pitäisi kadotettuina kaikkia niitä, jotka
+eivät vaella juuri meidän tietämme, kuten _he_ tekevät) -- niin
+tahtoisinpa toki, että joku heistä kerran saisi kuulla Runebergin
+puhuvan siitä asiasta, kun hän on oikein (niin, minun täytyy käyttää
+tuota sanaa) "haltioissaan". Mutta mitäpä se auttaisi; siihen joka
+tahallaan tekeytyy kuuroksi, ei mikään vaikuta. Kirkas ja valoisa, aivan
+kuin katselisin suoraan Jumalan kasvoihin, on minusta meidän uskontomme
+koko ihanuudessaan ja rakkauden runsaudessa, kun kuulen hänen näin
+puhuvan, ja tummien, vähäpätöisten tomuhiukkasten lailla haihtuvat nuo
+onnettomat opit, jotka perustuvat Raamatun sanan vääriin selityksiin.
+
+-- -- Nyt vasta olen oppinut oikein ja täydellisesti käsittämään, kuinka
+kallisarvoinen minulle on mieheni. Mikä valo, mikä itseänsä ja maailmaa
+käsittävä henki hänessä asuu! Ihanata on nähdä, kuinka hän hajottaa
+kaikki sumut, karkoittaa kaiken epäröimisen, kuinka kaikki selvenee ja
+kirkastuu hänen puhuessaan jokaiselle, jolla vaan on korvat kuulla."
+
+Epäilemättä tämä miehen henkielämää ymmärtävä rakkaus sulostutti rouva
+Runebergin arkielämän, joka muuten oli niin täynnä työtä ja huolia. V.
+1835 suotiin puolisoille suuri ilo: heille syntyi poika. Vaikka rouva
+Runebergin velvollisuudet täten lisääntyivät, näyttää hänellä kuitenkin
+olleen aikaa auttaa miestänsä sanomalehtityössä. Hänen kirjoituksistaan
+v. 1835--36 mainittakoon "Det värsta" (Pahin kaikista)-niminen runo,
+neljä nimiarvoitusta ja joukko käännöksiä ranskan, englannin ja
+saksankielestä. Rouva Runebergin kirjeet todistavat, että hän miehensä
+kanssa ahkerasti seurasi uutta kirjallisuutta. Siitä hän vähä väliä
+puhuu kirjeissään, mainiten mielenkiinnolla äsken ilmestyneitä teoksia
+ja lausuen niistä mielipiteensä.
+
+-- -- "Oletko nähnyt von Braunin runoja? Merkillistä, että ne ovat
+saaneet osakseen niin lyhyen ja ylenkatseellisen passituksen
+Litteraturtidning'issä. Meidän mielestämme hän on juuri paraita, jotka
+näinä vuosina ovat esiintyneet. Hän ainakin koettaa käydä omaa tietänsä
+eikä haikaile ja vetistele muiden mukaan, kuten nykyään on yleisenä
+tapana." --
+
+Tällaisia, virkeätä kirjallista harrastusta todistavia lausuntoja on
+kirjeissä kesken sukkelia sanasutkauksia ja hauskoja arkielämän
+kuvauksia.
+
+                                             Jouluk. 10 p. --34.
+
+-- -- Minun täytyy myöntää, että minä puolestani en voi olla
+ylpeilemättä siitä, että meidän sukuun kuuluu kolme miestä, joiden
+muistoa on kunnioitettu kuten Porthanin, Chydeniuksen ja Tengströmin
+(piispan). Omituista, lapsellista on asiata lähemmin ajatellessa,
+tällainen ylpeys, mais c'est plus fort que mois, (se on minua vahvempi)
+sanoi rouva Salmberg. -- --
+
+-- -- Minä lähetän sinulle pienen pöntön puolukkapäärynöitä, jotka minä
+syksyllä keitin. -- -- Minä muistelen että sinä sanoit niistä pitäväsi,
+kunpahan ne nyt olisivat sinusta hyvänmakuisia! Katteeksi on pantu
+puolukoita, jotta ne suojelisivat päärynöitä, ne kun ovat pahoja
+homehtumaan; nuo puolukat sinun täytyy kuoria pois. Olisin halusta
+lähettänyt kilohailiakin, mutta minulla ei ole koko syksynä ollut edes
+kunnia nähdä, vielä vähemmin maistaa sitä laatua tavaraa; tänä vuonna on
+kilohailimaailmassa varmaankin ollut kova katovuosi." -- --
+
+Syksyllä 1836 Runebergille syntyi toinen poika, ja sen jälkeen äiti oli
+kauan sairas ja heikko. Seuraavana vuonna toukokuussa tapahtui muutto
+Porvooseen, jonne Runeberg, kuten tiedetään, tuli lyseon lehtoriksi, ja
+jossa perhe asui hänen kuolemaansa asti. Rouva Runeberg kaipasi suuresti
+pääkaupunkiin jäänyttä rakasta ystäväpiiriä. Alussa häntä ei laisinkaan
+miellyttänyt uusi olinpaikka.
+
+--- "Meidän elämämme menee täällä tavallista yksitoikkoista menoaan",
+kirjoittaa hän ystävälleen. -- -- "Herrat vierailevat innokkaasti
+keskenään, mutta heidän ja naisten välille "on suuri juopa kiinnitetty".
+Kyllä minusta olisi mieluista muuttaa takaisin Helsinkiin." --
+
+Kesäisin perhe oleskeli Kroksnäs'issä, joka paikka pian tuli rouva
+Runebergille rakkaaksi. Suuresti hänen mieltänsä myöskin näkyy
+virkistäneen matka, jonka hän teki vuotta jälkeen Porvooseen
+muuttamisen. Käytiin Punkaharjulla, Imatralla, Savonlinnassa,
+Sortavalassa y. m. paikoissa. Hän kirjoittaa tästä:
+
+-- -- "Monet paikkakunnat, joiden kautta matkustimme, saattoivat meitä
+ajattelemaan, että ulkomaalaiset eivät ole aivan väärässä kuvatessaan
+Suomea autioksi ja sivistyksen puutteessa olevaksi maaksi. Näki ikäviä
+seutuja, jotka eivät olleet samallaisia kuin Hämeen ja Pohjanmaan
+viljelemättömät maisemat ja vielä vähemmin ne muistuttivat viljeltyjä ja
+siistiä rannikkoseutujamme. Ei maanviljelystä, siellä täällä vain joku
+viheliäinen kaski; asujamet ovat siinä määrin kaskenpoltolla raastaneet
+ja hävittäneet maan, ett'ei silmänkantamalla useinkaan näe muuta kuin
+jonkun kitukasvuisen puunvesan, joka on vaivoin päässyt maasta
+nousemaan, mutta ei ennätä puolta kyynärää korkeammaksi, ennenkuin se
+uudelleen poltetaan poroksi. Imatran näimme, mutta se ei varmaankaan
+esiintynyt loistossaan; siinä sanottiin olevan tavattoman vähän vettä.
+Mutta tuskinpa se koskaan voinee kauneudessa kilpailla Kyröskosken
+kanssa, ei ainakaan nyt. Runebergin mielestä se oli kuin myllynränni,
+jättiläisten rakentama tosin, mutta sittenkin myllynränni. -- -- Luonnon
+ihmeen, vähän huomatun, mutta verrattoman ihanan olemme nähneet; se on
+tuo niin sanottu Punkaharju lähellä Savonlinnaa. Anna anteeksi, Hebe
+kulta, mutta sitä täytyy Hämeen harjujen sanoa "sedäksi"!
+
+Hänen sisällisen ja ulkonaisen elämänsä vaiheita lähinnä seuraavina
+vuosina kuvaavat parhaiten Augusta Lundahlille kirjoitetut kirjeet.
+Siitä syystä painatamme tähän niistä muutamia otteita:
+
+                                             Ilman päivämäärää.
+
+-- «Taaskin vuosi kulunut loppuun. -- -- Olkoon alkava vuosi sinulle
+runsaan ilon vuosi, joka kuljettaa kintereillään pitkän rivin iloisia
+tovereita, eli oikeastaan jälkeläisiä, sillä saattaahan melkein sanoa,
+että jokainen uusi vuosi syntyy edellisen sylistä. Toivotan sinulle
+tyyneyttä, iloa ja rauhaa, johon sekaantukoon huolia niin vähän kuin
+mahdollista, mutta en minä ymmärrä "rauhan valkoisia kyyhkynsiipiä" tahi
+muuta tuollaista kiiltokorua, jommoista vast'ikään luin eräässä
+kirjeessä. Sinun täytyy pitää hyvänäsi -- minun arkipuheluni paperille
+pantuna.
+
+                                             Syysk. 20 p. --37.
+
+-- -- Sinä et voi kuvitella, kuinka minä täällä elän erilläni muusta
+maailmasta, sinä käsität, että minä tarkoitan kirjallista maailmaa,
+sillä tieteellinen ja valtiollinen maailma minua huvittaa niin vähän,
+että minä en edes luo silmäystä sanomalehtiinkään, jotka kuitenkin
+näissä asioissa voisivat auttaa minua pääsemään tuosta minun
+täydellisestä tietämättömyydestäni ajan tapausten suhteen. -- -- Tämän
+paikkakunnan elämää en vielä voi sanottavasti arvostella -- -- mutta
+tuota viihtymyksen tunnetta, joka syntyy siitä, ett'ei tarvitse valita
+sanojaan, koska tietää olevansa varma siitä, etteivät toiset ymmärrä
+väärin -- sitä minä suuresti kaipaan, kun vielä lisäksi kuulun niihin
+ihmisiin, joiden aina on ollut vaikea seurustella vierasten kanssa. --
+--
+
+Viihtyykö Runeberg vai ei, sitä minun on vaikea sanoa. Luonnollista on,
+että hän kaipaa paljon, ja käsittääkseen kuinka paljon kaivattavaa
+hänellä on, täytyy tuntea kuinka sielustaan ja sydämmestään hän oli
+kiintynyt siihen todellakin harvinaisen sivistyttävään ja sivistyneeseen
+henkeen, joka vallitsi niissä nuorissa miehissä, joiden kanssa hän
+Helsingissä seurusteli. Mutta samalla hän on siinä kohden onnellinen,
+että kaikki ihmiset ja kaikki harrastukset herättävät hänessä
+mielenkiintoa. Hän sanoi kerran minulle: -- -- "Minusta tuntuu kuin
+voisin kirjoittaa täällä paljon, minulla on mielessäni niin paljon
+valmista, jota tahtoisin kirjoittaa ja sinä tiedät, etten minä koskaan
+kirjoita kesällä vaan ainoastaan talvella -- ja elämä täällä, onhan
+sekin tavallaan talvea." En kuitenkaan luule, että me kumpainenkaan
+olemme oikeastaan kärsineet siitä, mitä ikäväksi sanotaan. Kotini on
+hauska, lapset ovat yleensä olleet terveitä ja kilttejä, minulla
+puolestani on ollut niin tyyni ja iloinen aika, että se epäilemättä on
+elämäni valokohtia.
+
+                                             Toukok. 15 p. --38.
+
+-- -- Siellä oli tänä iltana mamseli ***, tuo kaunis, Runebergin
+"Hannan" ilmeinen kaksoissisar. Ihana kuin enkeli, suloinen, hieman
+vallaton, sanomattoman sulava liikkeissään. Joka ainoa liike ilmaisee:
+"oi, kuinka hauska on olla kaunis", -- mutta niin suloisella ja
+lapsellisen luontevalla tavalla, ettei se vähääkään loukkaa. Hän on,
+kuten sanottu, Hannan ilmeinen kuva. Minä pidän niin paljon hänestä,
+tahtoisin pitää hänet luonani saadakseni hyväillä häntä. Hän muistuttaa
+vähän Azourasta, mutta enemmän Hannaa."
+
+Marrask. 11 p:nä --38 päivätty kirje päättyy sanoihin: -- "Runeberg
+istuu omassa huoneessaan valvomassa muutamia koulupoikia, jotka -- kuten
+tavallista sunnuntaisin -- ovat suorittamassa jälkeenistuntoaan." --
+
+Tammik. 24 p:nä --39 hän kertoo pienen pojan syntymästä.
+
+-- --- "Runeberg olisi ollut taipuvainen antamaan hänelle Jonaksen nimen
+Almqvistin mukaan." -- Asia kun ratkaistiin arvalla, joutui "Jonas"
+tappiolle.
+
+Hänen terveytensä oli yhä edelleen heikko. Tammik. 4 p:nä --41 hän
+kirjoittaa:
+
+-- -- "Koko minun sisällinen olemukseni on niin lamassa, ett'ei mikään
+voi oikein innostuttaa minua. Usein tahtoisin itkeä tietämättä mistä
+syystä. Se on kiittämättömyyttä ihmisessä, joka elää niin onnellisissa
+oloissa kuin minä, mutta neljän kuukauden vankeus vuoteessa, se jo
+yksinänsä lamauttaa mieltä, etenkin kun sen lisänä vielä on tuo
+suunnaton raukeus ja voimien vähyys, joka minua vaivaa. Musiikkia en
+ensinkään jaksa kuulla, se rasittaa minua niin, että muutaman minuutin
+kuluttua olen aivan sairas."
+
+                                             Tammik. 11 p:nä --41.
+
+-- "Kesken kaiken -- -- mitä sinä ajattelet "Murgronan"-nimisestä
+julkaisusta? Naiskirjailijat näkyvät olevan samaa laatua kuin
+laulajattaret: ne, jotka johonkin kelpaavat, antavat ihmisten pyytää
+itseään loppumattomiin asti ja pysyvät sittenkin ääneti ja ne, jotka
+ovat kaikkein kehnoimpia, laulaa laklattavat ihmisten pyytämättä,
+silloinkin kuin heidän pitäisi olla vaiti.
+
+-- -- Minun "Nunnani"[1]? Se on Morgonbladet'issa v. 1833, eikä olisi
+koskaan joutunut sinne eikä mihinkään muuhunkaan lehteen, ellei Runeberg
+olisi tarvinnut palstantäytettä. Minä siihen aikaan autin häntä
+tekemällä käännöksiä sanomalehteen, ja niin hän tuli panneeksi siihen
+pari pikku novelliakin, jotka minä silloin kirjoitin sovittaen pituuden
+sen mukaan, kuin sanomalehden palstat vaativat. Luulenpa sinulle siitä
+joskus maininneeni; tuskinpa sinä muuten olisit kuullut, että minä sen
+olen kirjoittanut? Sillä luulen että Runeberg on ainoa, joka siitä
+tietää. Toivoisin myöskin, ett'et sinä siitä kenellekään mainitsisi.
+
+[1] Tarkoittaa tuota ennen mainitsemaamme "Den unga nunnan"-nimistä
+novellia.
+
+--- -- Minä elän hiljaista elämääni, en voi enkä tahdo herättää mitään
+huomiota, vaikka joskus huvikseni olen viskannut jonkun kuvan paperille,
+varsinkin tätä nykyä entistä useammin, seuraelämä kun minun kuurouteni
+takia on kadottanut niin paljon viehätystään ja minun täytyy jollain
+tavoin ilmaista mitä mielessäni liikkuu. Harmaa pussini on minun
+yleisöni, joskus, mutta ani harvoin, Runeberg, useimmin "minun
+kirjalliset tuotteeni nielee oikein ahmimalla vilkas yleisö" --
+takkavalkea, tahi melkein yhtä vilkas -- pikku poikieni kädet, jotka
+tekevät niistä kukkoja, mausterasioita, ukkoja ja rouvia." -- --
+
+                                             Kesäk. 21 p:nä --43.
+
+-- -- "Heti kun terveysveden juonti on päättynyt, panee Hebe
+nelijalkaiset siipensä liikkeelle ja lentää suoraa tietä Kroksnäs'in
+pilkulliseen saliin -- -- taikka myöskin -- -- pyhään Porvoon
+kaupunkiin. -- -- Kunhan saan edeltäkäsin tietää tulostasi, niin
+järjestelen töitäni vähän pois tieltä saadakseni hiukan kömpiä ulos
+siitä kuoresta, jonka taloustoimet ja tuhannet nuppineulahuolet kutovat
+perheen emännän ympärille. -- -- Oletko lukenut Aimé Martin'in kirjaa
+"Perheen emäntien kasvatuksesta"? Minä parhaillaan sitä luen. -- --
+Ranskalainen on aina ranskalainen, olkoon hän nimeltään S:t Julien,
+Lamartine tai mikä tahansa, olkoon hän tuntematon tahi maan kuulu,
+luontoaan hän ei muuta. Joskus tämä Aimé Martin sentään on varsin
+kaunis. -- --
+
+-- -- -- Kynä heiluu kädessäni kuin riepu, ja ajatukset putoilevat
+paperille repaleina, mutta sittenkään en saa lopettaneeksi. Minä luulen
+että tuo niin sanottu _hitaus_ on sitä laatua, että kun kappale kerta on
+pantu liikkeeseen, niin se ei voi pysähtyä, ellei joku este pakota sitä
+pysähtymään. Sinä et voi kuvitella, mikä ajatusten laiskuus minua tällä
+haavaa vaivaa ja mikä rentomielisyys ja löyhyys on saanut valtaansa koko
+minun olentoni." -- --
+
+Saatuansa tiedon Augusta Lundahlin kihlauksesta Pirkkalan rovastin,
+Walleniuksen kanssa, kirjoittaa rouva Runeberg jouluk. 15 p:nä --43:
+
+-- -- "Me siis emme enää koskaan saa nähdä _Augusta Lundahl_ia luonamme!
+Kantakoon sitten Augusta uutta nimeänsä ilolla! -- -- Niin, tervetuloa
+säätyyn, minulla vanhana papinmuorina on täysi syy sinua tervehtää!" --
+
+                                             Helmik. 8 p:nä --44.
+
+-- -- "Varmaankin kuluu pitkä aika, ennenkuin minä totun sinun uuteen
+nimeesi, joka epäilemättä sinun korvissasi kuuluu varsin tutulta, mutta
+ei ole helppo _kuvitella_ henkilöä uusissa oloissa, paljoa helpompi on
+tottua _näkemään_ häntä niissä. Nyt minä alan _odottaa_ kirjettä
+sinulta. Kun on ollut koko kuukauden naituna, lienee jo toki aika ruveta
+muistelemaan vanhoja ystäviä. Minä sanon _koko kuukauden_, sillä
+merkillistä on, kuinka pitkiltä ensimmäiset viikot jonkun tärkeän
+tapauksen jälkeen tuntuvat. Minä muistan, kuinka minusta kaksi viikkoa
+häittemme jälkeen tuntui kummalliselta ajatella, että avioliittomme oli
+kestänyt ainoastaan kaksi viikkoa. Tosiaankin, minä luulen, etteivät
+nämä kolmetoista vuotta nyt muistellessa tunnu paljoa pitemmiltä."
+
+                                             Huhtik. 15 p:nä --45.
+
+-- -- "Minä olen jotensakin reipas ja hyvissä voimissa, saattaisinpa
+melkein sanoa että olen "ehompana entistäni", kuten Lemminkäinen. -- --
+Älä sentään usko että olen mikään jyrkkä Fennomaani, vaikka tulinkin
+maininneeksi Lemminkäisen, mutta olen juuri tänä iltana lukenut suomea,
+ja vielä päälle päätteeksi Kalevalaa. Meitä on täällä muutamia, jotka
+kokoonnumme jonkun kerran viikossa lukemaan ja puhumaan suomea.
+Puhuminen on tosin useastikin pelkkää hutiloimista, mutta lukeminen, se
+käy hyvää vauhtia. Tänä iltana yhdeksän lehteä. Muistatko että minä
+ennen uurastin suomen lukemisessa? Helpompaa suomenkieltä minä jo alan
+ymmärtää, mutta Kalevalaa lukiessa täytyy tuon tuostakin turvautua
+Castrénin käännökseen. Minua hiukan harmittaa se että ihmiset luulevat
+meidän harrastavan asiaa muka _muodin_ vuoksi (minkä muun nimityksen
+minä sille antaisin?), mutta tämä meidän seuramme ei ole mikään hetken
+päähänpisto: se päätettiin perustaa jo kaksi vuotta sitten. Jos voisi
+olla jotakin, joka herättäisi minussa inhoa suomea kohtaan, niin sen
+tekisi tosiaan tuo riita ja melu, joka on aivan liiaksi vastenmielistä,
+juuri Saima-lehden tapaista. On tosiaankin ikävätä nähdä miten asiata,
+jonka itse on sydämmessään säilyttänyt pyhänä ja kalliina, toiset
+melulla ja hälinällä kuljettavat kansanjoukossa ikäänkuin huomiota
+herättävänä näytelmänä, päivän polttavan kiistan aiheena; ja varsinkin
+silloin kuin ei tuosta kaikesta voi olla muuta seurausta kuin se että
+melu turmelee sen asian, jota huutajat tahtoivat edistää, kuten nyt on
+laita. Mutta huutamalla ei tähän aikaan edes hajoteta Jerikon muureja,
+vielä vähemmin sillä häthätää rakennetaan mitään suurta ja kaunista,
+sellaista, jonka Jumalan käden turvissa täytyy hiljaisesti kasvaa
+vuosisatojen vieriessä."
+
+                                             Toukok. 12 p:nä --46.
+
+-- "Sattumatta vanhoja kirjeitä järjestellessäni tulin lukeneeksi useita
+sinun entisaikaisia kirjeitäsi; sydämmeni lämpeni, mieleni valtasi
+sellainen kaipaus, että minun täytyi heittää kesken kaikki tehtävät ja
+kirjoittaa sinulle. Muinaisten aikojen muistot elpyivät, näin, miten me
+yhdessä istuimme suuressa keinutuolissa ja tuskin uskalsimme mennä
+sulkemaan ovea, joka oli auki pimeään kamariin, sillaikaa kuin Runeberg
+saattoi kotiin sinun veljeäsi, johon äskeiset keskustelut hengistä ja
+kummituksista olivat tehneet yhtä syvän vaikutuksen kuin meihinkin, ja
+hän ei sen vuoksi uskaltanut yksin mennä hautausmaan ohitse. -- --
+
+-- -- Kukapa tämän maailman vaivat välttänee? Valitettavasti täytyy
+melkein aina poissa olevia ystäviä ja omaisia muistellessa olla varma
+siitä, että heitä paraikaa painaa joku huoli. -- --
+
+-- -- Ah, kuinka minä kaipaan _ilmaa_. Koko talveen en ole jaksanut
+monta kertaa mennä ulkopuolelle oman pihan porttia. Seuraelämästä olen
+aivan vieraantunut ja omituiselta tuntuu, että taas vähitellen saan
+ruveta ihmisiä näkemään. -- -- Täytyy kuitenkin varoa, ett'ei tulisi
+niin kokonaan sulkeutuneeksi lastenkamariinsa, ett'ei vihdoin enää osaa
+iloita omista lapsistaankaan. Olen nähnyt tuollaisia erakkoäitejä, ja
+sekään ei kelpaa. Mutta tunnustaa täytyy, että ihmisten joukkoon
+meneminen kysyy oikeata tahdon ponnistusta." -- --
+
+Vähitellen perheen lapsiparvi lisääntyi. Miltä rouva Runebergistä
+tuntuivat äidin ilot ja tuskat, sitä todistaa seuraavat hänen sanansa
+sen johdosta että hänen ystävälleen oli syntynyt pieni tyttö: --
+
+                                             Syysk. 6 p:nä 1850.
+
+-- -- "Ah sinua onnellista, joka olet niin pitkälle päässyt, minä olen
+tuollainen raukka, joka, niin usein kuin olenkin sen kestänyt, kuitenkin
+joka kerta odotan tuota kovaa hetkeä pelvolla ja kauhulla, jota on
+mahdoton hillitä, ja joka hirmun henkenä minua ahdistaa ja katkeroittaa
+joka ainoan hetkeni."
+
+                                             Toukok. 24 p:nä --56.
+
+-- -- "Iloiseksi tulin, kun tunsin päällekirjoituksesta sinun käsialasi.
+Kirjeesi saapuessa olin paraikaa sitronakiiseliä vatkaamassa enkä
+saattanut jättää työtä kesken, vaikka minulla oli palava halu päästä
+kirjettäsi lukemaan. -- -- Se jolla, kuten minulla, jo ennestään on niin
+paljon työtä ja huolia, että huomaa olevansa kykenemätön täyttämään edes
+vähäistä osaa velvollisuuksistaan, ei oikeastaan toivoisi lapsilauman
+lisääntyvän, varsinkaan, jos on, kuten minä, aina koko tuon pitkän
+odotusajan niin perin sairas ja kykenemätön olemaan liikkeellä, -- --
+raukea, laiska, -- sietämätön yhdellä sanalla sanottuna. Mutta siitä
+huolimatta nuo pikku lapsukaiset ovat kuitenkin niin äärettömän
+rakkaita, ettemme millään ehdolla tahtoisi heitä kadottaa, kuin meillä
+kerran ne on." -- --
+
+Samassa kirjeessä hän kirjoittaa jokapäiväisestä elämästään: -- -- "Minä
+elän enimmäkseen kodissani, jossa minä mielestäni olen vähän samallainen
+kuin "entinen eukko", joka makasi pöydän alla päissään ja vaikeroitsi:
+"tässä minun täytyy rehkiä ja reuhtoa enkä sittenkään pääse paikaltani
+hievahtamaan". Minä kyllä koetan parhaani perään ahertaa askareissa,
+mutta sittenkin minusta tuntuu, kuin en koskaan saisi töitäni tehdyksi,
+uusia ilmestyy ennenkuin minä ennätän saada edelliset pois tieltä.
+Muutamia vuosia on kaikki kynäleikki ollut kokonaan karkoitettuna, mutta
+minä kaipasin sitä tosiaan liian paljon, enemmän kuin kunnolla kykenin
+kestämään, ja oikeastaan Runebergin kehotuksista minä taas olen joskus,
+silloin tällöin jonakin yksinäisenä sunnuntai-iltana vähän kirjoittaa
+tuhertanut. Se on minulle kuitenkin virkistyksenä, sillä miten onkaan,
+sitä tulee aivan liian Marttamaiseksi, ellei koskaan saa jakaa
+ajatuksiaan muille ihmisille, ja minä varsinkin vajoan hyvin helposti
+yksipuolisiin Martan huoliin huonon kuuloni tähden, joka estää minua
+hankkimasta sisälliselle olemukselleni vapaata ilmanvaihtoa edes
+seuraelämässä." -- --
+
+Yhä edelleen ystävykset vaihtavat ajatuksia kirjallisista kysymyksistä.
+M. m. rouva Runeberg kirjoittaa kesäk. 15 p:nä --52:
+
+"Minä vihaan tuota ranskalaisten muotiin saattamaa hakkelusta,
+jommoiseksi he muodostavat kaiken, mitä he kirjoittavat: olivat asiat
+miten tahansa kiinteässä yhteydessä keskenään, niin pitää ne sittenkin
+silvottaman pieniksi mureniksi ja sirotettaman hajalleen esim. näin:
+
+Minä läksin ulos kävelemään.
+
+Ulkona oli kevät.
+
+Augusta lienee varmaan ollut hieman kevään kaltainen.
+
+Luultavasti, koska hän johtui niin elävästi mieleeni.
+
+Minun täytyi ajatuksissani vähän puhella hänen kanssaan, j. n. e. -- --
+
+Herttaisella hyväntahtoisuudella ja hieman leikillisesti hän kuvaa
+heikkoa terveyttään ja siitä johtuvia hankaluuksia. -- --
+
+-- "Minä olen kankea ja hyvin lihava ja väsyn vähä väliä, sillä minun on
+perin vaikea oppia muistamaan, että minä olen vanha ja kömpelö ja koetan
+vielä joskus olla toimessa niinkuin ennenkin, mutta minun täytyy pian
+lakata, koska on mahdoton jatkaa, ja sitten minä olen jäykkä ja nolo
+perästäpäin." -- --
+
+1850-luvulla noin v:sta 1856 alkaen alkoi Litteraturbladissa ilmestyä
+sarja pieniä kynäelmiä, joiden kirjoittaja oli rouva Runeberg,
+nimimerkki --a --g. Ne olivat oikeastaan suorasanaisia runoelmia,
+keveitä, henkeviä, surunvoittoisia -- joskus oli kuvauksessa hieman
+katkeruutta tahi leikillisyyttä. Myöhemmin ne painettiin erityisenä
+kirjana nimellä "_Teckningar och Drömmar_" (Kuvaelmia ja Unelmia).
+
+Näitten runoelmien pääsäveleenä on myötätuntoisuus kärsiviä, heikkoja ja
+unhotettuja kohtaan. Kirjoittaja kuvaa kärsivällistä kotieläintä, jota
+omistaja rääkkää, kukkasta, joka varomattoman käden katkaisemana kuihtuu
+päivän paahteessa, yksinäisyydessä pusertunutta kyyneltä, hiljaisen
+kärsijän kätkettyä tuskaa -- hän ei mitään unhota, kaikki kärsimyksen
+muodot hän muistaa, elottoman luonnonkin huokaukset näkyy tuntevan tämä
+nainen, jonka kynän myötätuntoisuus on terottanut. Tahtoisipa sanoa,
+että tämä kirja on tosi naisellinen, sillä se kuvaa kaikkia unhotettuja,
+ellei olisi oikeampaa sanoa, että se on ylevästi inhimillinen.
+Kirjoittaja on, kuten ensimmäisessä, "Aikyn"-nimisessä kertomuksessa
+sanotaan, "etsinyt kätkettyjä kyyneleitä, jotka kenenkään huomaamatta
+ovat maahan pudonneet -- -- -- sekä niitä, jotka ikuisen lumen maassa
+ovat jäähelmiksi hyytyneet -- että niitä, jotka polttavan kuumina
+putoilevat Etelän hiekkaan." Mutta varsinkin hän on "etsinyt ja koonnut
+kaikki kyyneleet naisen sydämmen syvyydestä".
+
+Tämä ominaisuus juuri onkin tämän kirjan suurimpana merkityksenä.
+"Kamtschadalens hustru" (Kamtschalaisen vaimo), "Indianens qvinna"
+(Indianinainen), "Odalisken" (Haaremiorjatar), "Hildred", Kuhinanuis
+dotter (Kuhinanuin tytär), "Qvinnan på Tongatabu" (Tongatabun nainen)
+"Salik Sardar Khans maka" (Salik Sardar Khani'n, puoliso), "Simrith" ja
+"Aikyn"-nimisissä kertomuksissa kuvataan osaksi vaimon kovaa kohtaloa
+siellä, missä moniavioisuus vallitsee, osaksi tuota tuskallista miehen
+vallan alaisuutta ja vapauden puutetta, joka ahdisti ja tavallaan
+vieläkin ahdistaa naisia sivistyneitten kansojen keskuudessa. Runollisen
+kauniilla kielellä, kuvaamataidolla, joka on niin hienoisen puhdas, että
+lukija tulee ajatelleeksi perhosten leikkiä kukkasten keskellä, kertoo
+kirjailija Amulamelasta, kamtschalaisen vaimosta, joka vapaaehtoisesti
+palvelee rikasta Tummea, jotta hänen oma miehensä saisi tämän tyttären,
+Shachin, vaimokseen; indiaaninaisesta, joka, vaikka mies oli hänet
+vanhuuden tähden jättänyt, kuitenkin salaa seurasi häntä sotaretkillä ja
+imi myrkyn haavasta, kun vihollisen myrkytetty nuoli oli tunkeutunut
+miehen ruumiiseen; Valista, haaremin orjattaresta, joka haaremin
+rautaristikon takaa siunaa valkoista miestä, jota hän on oppinut
+rakastamaan, silloin kuin tämä mies sotavankina oli hänen kansansa luona
+Kaukasiassa; arabialaisnaisesta, joka kuuliaisena vaeltaa erämaahan
+hakemaan lääkitseviä yrttejä parantaakseen puolisonsa lempikoiraa ja
+hevosta, vaikka jalopeurat ja tiikerit häntä kiljuen seuraavat ja joka
+uskollisuutensa palkaksi saa vastaanottaa telttaansa miehensä uuden
+puolison ja tulla hänen orjattarekseen; Tongatabun naisesta, joka
+tuomitaan kuolemaan siitä syystä että hän varastaa jumalille pyhitettyjä
+kokospähkinöitä ja niiden nesteellä pelastaa miehensä, joka on janoon
+kuolemaisillaan.
+
+"Aikyn" on nuori Samojeedilaisnainen. Neljäntoista vuotisena hän on
+myöty kierosilmäiselle Mirgàn'ille, joka heittää hänen syötäväkseen
+kalvetut luut. Kun muukalainen rukoilee, ettei tämä löisi vaimoaan, joka
+ei jaksa kantaa liian raskasta taakkaa, vastaa mies ylenkatseellisesti:
+"mitä varten minä olisin ottanut itselleni vaimon ja maksanut hänestä
+kalliin hinnan, kolmekymmentä poroa, ellen sitä varten, että minulla
+olisi joku, joka kantaa minulle puita ja vettä ja toimittaa askareeni?
+Nainenko ihminen? Uh, saastainen eläin!"
+
+Kun vieras surkuttelee Aikyn'iä, vastaa tämä; -- "oletko sinä vaimosta
+syntynyt, onko sinun maassasi naisia, koska minua surkuttelet? Enhän
+minä ole kovaosaisempi muita naisia, sellainen on meidän kohtalomme. --
+Se johtuu siitä, että nainen on heikko, että hän on huono. Num on tehnyt
+hänen sellaiseksi. Eihän poro saa valittaa sitä että ihminen häntä
+rääkkää; ei metsäkana saa valittaa, että hänet paulaan pyydetään; ei
+nainen saa valittaa orjanosaansa. Niin on sallittu."
+
+Muukalainen tahtoo viedä Aikyn'in omaan maahansa ja lupaa hänelle siellä
+valoisampia päiviä, mutta Aikyn ei suostu. Hän sanoo muukalaiselle:
+
+-- -- "Näin kertoo heimomme vanha taru: muinoin eli eräs tietäjä, hänen
+nimensä oli Urier. Hän oli kaikista tietäjistä korkein, oli viisaampi
+kuin kaikki muut. Mutta hänen mielestänsä maa oli huono, hän ikävöitsi
+taivaaseen. Urier kutsui molemmat vaimonsa ja käski heitä valmistamaan
+uudet vaatteet heille kaikille ja poroille uudet valjaat, ja mitään
+vanhaa ei saanut ottaa mukaan. Urier kohosi korkeutta kohden re'essään
+ja vaimot kohosivat niinikään, kumpainenkin omassa re'essään, porot
+vetivät heitä taivasta kohden. Mutta Urier huomasi, ettei hänen nuoren
+vaimonsa poro jaksanutkaan nousta ylöspäin, vaan reki alkoi laskeutua
+maata kohden. Urier kysyi syytä ja vaimo vastasi: -- "minä ompelin
+pukuuni nauhan, jonka olin ottanut lapsen kapalosta. Se vetää minua
+maata kohden. Anna minun palata takaisin. Urier antoi hänen palata
+maahan, mutta toinen vaimo nousi hänen kanssaan taivaan kirkkauteen,
+ajoi siellä vahvoilla poroilla, eikä koskaan kärsinyt puutetta, sillä
+siellä oli yltäkylläisesti metsänriistaa ja kaikellaista hyvää.
+
+"Vieras, sinä olet viisas kuin Urier. Ystävä, sinun luonasi olisi
+taivaan autuus. Mutta Aikyn'in puvussa on nauha lapsen kapalosta, hän ei
+voi sinua seurata."
+
+Onpa kuin kirjailija tässä vertauskuvallisessa kertomuksessa olisi
+tahtonut viitata siihen, että nainen useimmiten jaksaa kestää
+kärsimykset -- olkoot ne sitten hienompaa tahi karkeampaa laatua --
+siitä syystä, että häntä kiinnittää niihin "nauha lapsen kapalosta",
+äidinrakkaus, säälivä hellyys lasta kohtaan, joka ei omasta tahdostaan
+ole maailmaan syntynyt ja jolla ei ole muuta turvaa kuin äidin syli.
+Tässä kertomuksessa myöskin sattuvasti kuvataan tuota sokeaa,
+alistuvaista uskoa, että "sellainen on naisen kohtalo", joka usko on
+alhaisella sivistysasteella elävän naisen tunnusmerkkinä ja joka
+heikkona jälkikaikuna ilmenee siinä kärsivällisyydessä, jolla
+sivistynytkin nainen kantaa kuormansa.
+
+"_Hvad skall den gamla?_" (Mitä vanhasta?)-nimisessä kertomuksessa, joka
+oikeastaan on suorasanainen runoelma, käsitellään aihetta, jota
+kirjallisuudessa tuskin tavattanee muualla kuin Mathilda Roos'in
+"Mormor"-nimisessä kertomuksessa. Siinä ilmenee haikea katkeruus
+naisessa, jonka sydän vielä hehkuu nuorekasta innostusta, mutta joka
+kuitenkin syrjäytetään siitä syystä että hän on "vanha" -- s. o. ei enää
+ole nuori _naisena_.
+
+-- -- "Mikä on vanha nainen? Rikka silmässä, tikku jalassa?
+
+Kuinka voisi vanha iloa luoda? Hänen täytyy vaijeta, hänen täytyy
+hävitä. Silloin, kun ei kukaan häntä huomaa, antaa hän parhaimman
+riemun. -- --
+
+-- -- Mistä syystä tahtoo vanhakin elää, miksi on hänelläkin tunteet,
+miksi hän tahtoo kurkistaa ovensa ulkopuolelle?
+
+-- -- Sieltä sisältä kuuluu iloista puhetta, siellä helähtelee raikas
+nauru. Nuoret miehet siellä innostuneina puhuvat elämän suurista
+unelmista, kaikesta kauniista, ihanasta. Älköön vanha nainen menkö sinne
+karkoittamaan nuorten iloa.
+
+-- -- Hiljaa, hiljaa, sinä olet vanha nainen, nuku, nuku, hyvää yötä!"
+-- --
+
+Varmaankin merkillisin kaikista näistä kuvauksista ja unelmista on
+"_Facetter af qvinnans lif_" (Särmiä naisen elämästä). Siinä ilmestyy
+niin nykyaikainen katsantotapa, niin selvä käsitys naisen asemassa
+esiintyvistä heikoista kohdista, että sitä luulisi meidän päivinä
+kirjoitetuksi.
+
+Joukko rouvasväkeä on koolla. He kuuntelevat vanhan lasimestarin lesken
+kertomusta. Hänen isänsä oli ollut naistenräätäli Turussa,
+ammattikuntansa viimeksi eloon jäänyt jäsen. Mutta uusi aika toi uudet
+tavat, kaupungin varattomat herrasnaiset alkoivat yhä enemmän ruveta
+naisten vaatteita ompelemaan, he vaativat työstään vain kolmannen osan
+siitä, mitä räätäli oli ottanut ja ihmiset rupesivat teettämään
+vaatteitaan heillä.
+
+Tämä suuresti suututti vanhaa naistenräätäliä. Kun hänen tyttärensä
+"ymmärtämättömyydessään" pyysi että isä opettaisi häntä leninkejä
+ompelemaan, ärjäsi ukko: -- "sinä, sinä, minun omaa lihaani ja vertani!
+Ei ikinä, niin paljon minulla toki lienee omassa talossani valtaa, ettei
+naisväki täällä saa tunkeutua miesten tehtäviin. -- Tyttö lähetettiin
+erääseen rouvasväen kouluun, oppi siellä sanomaan "oui madame" ja "Dieu
+vous bénisse", ompeli koko vuoden erästä häiveompelutyötä, "siinä oli
+eräs mamseli, jota koulurouva sanoi Lotaksi, ja hän itki eräällä
+haudalla, jota sanottiin hänen rakastajansa, Wertherin, haudaksi".
+
+Kun Turun ompelijattaret lähettivät senaattiin anomuksen, että heille
+suosiosta ja armosta suotaisiin oikeus ommella naisten vaatteita ja
+anomukseen suostuttiin, oli tuo vanha räätäli raivoissaan. "Jos naisväki
+rupeaa ottamaan leivän meidän suustamme, niin kyllä minäkin näytän
+heille, että vielä on laki ja oikeus maassa." Hän osti maatilan, jotta
+lapset saisivat periä "maanlain mukaan", siten nimittäin että pojat
+saivat kuusi osaa ja tytär seitsemännen. Poikien koulunkäynti tuli
+maksamaan paljon, jonka vuoksi isän kuollessa ei omaisuudesta ollut
+paljon jälellä. Millä tyttö tulisi toimeen? Ranskalla ja häiveompelulla
+ei hän leipäänsä saanut ja hänen silmänsä olivat niin heikot, ett'ei
+hänestä ollut tavalliseksi ompelijaksi, ja siinä työssä olisi täytynyt
+alituiseen ahertaa, jos sillä aikoi elää.
+
+Vihdoin hän pääsi lasimestarin vaimoksi. Alussa olivat asiat hyvällä
+tolalla, mutta mies rupesi ryypiskelemään, ja vaimon sekä vanhimman
+tyttären, joka vähitellen oli oppinut lasimestarin ammatin, täytyi yksin
+hoitaa liikettä. Tälläkin tavoin olisi tultu toimeen, ellei mies
+viinapäissään olisi alituiseen särkenyt lasiruutuja. Hänen kuollessaan
+perheen elämä tuntui hyvin huolestuttavalta, sillä leski, nainen kun
+oli, ei saanut harjoittaa liikettä ja kisälli vaati liian suurta
+palkkaa: Vihdoin leski tapasi erään vanhan, irstaan lasimestarinsällin,
+joka suostui _nimeksi_ olemaan liikkeen etupäässä eikä vaatinut
+palkakseen muuta kuin viinaa, ruokaa ja vaatteita. Kun tämäkin kuoli,
+suostui maistraatti siihen että lesken 12-vuotias poika työnjohtajan
+nimellä kirjoitettiin liikkeen omistajaksi. "Ja niin erinomaisen hyvä
+hän oli minulle ja siskoilleen", lopettaa leski kertomuksensa, "että hän
+antoi meidän kaikkien elää siitä mitä ansaitsimme verstaassa."
+
+Lasimestarin lesken poistuttua rouvasväki jatkaa keskustelua, ja siitä
+saamme tietää kunkin elämänvaiheet. Eräs joukossa on nimeltään Cecilia,
+jonka isä oli aikoinaan ollut oppinut kemian tutkija. Cecilia oli
+nuoruudessaan auttanut isää laboratooriossa. Vihdoin tutkimisen halu
+siihen määrin valtasi hänen mielensä, että hän kirjoitti tieteellisen
+tutkimuksen eräistä omista tekemistään kemiallisista havainnoista. Kun
+isä oli lukenut tyttärensä kirjoituksen, syleili hän häntä huo'ahtaen:
+"ah, minkätähden sinä et ole poika!"
+
+Tämä tapaus näyttää säikähdyttäneen isä ukkoa ja saattaneen hänet
+huomaamaan, "ett'ei hän ollut kasvattanut tytärtään oikealla tavalla".
+Ikäänkuin korjatakseen erehdystään lähetti hän tyttärensä rouvasväen
+kouluun. Cecilian sieltä palattua sanoi isä: "nyt, tyttöseni, täytyy
+sinun oppia keittämään _puuroa_." Cecilia keitti sekä puuroa että muita
+ruokia, mutta jäi kuitenkin naimattomaksi. Isän kuoltua löydettiin tuo
+kemiallinen tutkimus, jonka tyttö oli nuoruudessaan kirjoittanut.
+Cecilia kun usein oli ollut isän käsikirjurina luultiin että tämäkin oli
+kuolleen tiedemiehen työtä. Se painettiin ja herätti tavatonta huomiota.
+Asiantuntijat ylistivät vainajan vaatimattomuutta, hän kun oli pitänyt
+salassa tärkeän kemiallisen keksinnön. Cecilia luki ja kuuli kaikki mitä
+hänen tutkimuksestaan sanottiin. Mutta vaikka se ilahutti häntä, piti
+hän visusti salassa sen tekijän, sillä hän kovasti pelkäsi "sinisukan"
+nimeä. Hän yhä edelleen kutoi sukkaansa, joi kahviansa ja karkoitti
+siten kaihonsa joka kerta kuin hän alkoi uudelleen ikävöidä entisiä
+kemiallisia harrastuksiaan.
+
+Ameliella oli talous ja lapset, ja hänellä ei mielestään ollut aikaa
+lukemiseen. Hän ei antanut "kastekkeen kuohua" kirjain takia, hän antoi
+almuja kaikille, jotka tulivat hänen keittiöönsä, mutta hän ei
+"sekaantunut vaivaishoidon asioihin juoksemalla
+"rouvasväenyhdistyksissä", ia siitä syystä hänellä oli useimpina viikon
+päivinä aikaa käydä kylässä tai ottaa vastaan vieraita. "Sillä eihän
+sitä ihminen ole mikään orja, ja kunhan vaan ei pyri sekaantumaan
+sellaiseen, mikä ei naiselle kuulu, silloin on kyllä aikaa
+seuraelämään."
+
+Aurora taas ompeli korko-ompelua -- melkein vaan korko-ompelua. "Minulla
+on pieni talous, johon menee tavallisesti vain pari tuntia päivässä.
+Mieheni on koko päivän virastossa. Joskus minä iltaisin luen romaania,
+sillä siihen on Jumalan kirkas valoisa päivä nyt minusta vähän liian
+hyvä, ja vaikeatajuisempi lukeminen tietysti ei tule kysymykseenkään, se
+ei ole naista varten. Joskus minä käyn vieraissa, mutta sekin tuntuu
+tyhjältä, ja sitten minä taas ompelen korko-ompelua, ja tiedättehän te
+että minulla on oikein kauniita kauluksia."
+
+Augusta taas aina salaa uneksi työtä tehdessään. Hän ajatuksissaan
+sepitti ihania runoja kehdon ääressä, käsityötä tehdessään ja
+keittäessään. Sisällisen pakon vaatimana hänen täytyi joskus panna
+jotain paperillekin, hän ikäänkuin viskasi tuhansia kysymyksiä eri
+muodoissa maailmalle ja sai aina saman vastauksen: "nainen, hoida
+talouttasi, keitä ruokasi, emännällä ei ole aikaa runon tekoon tuhlata!"
+Ystäviltä ja vierailta, miehiltä ja naisilta, kirjoista, sanomalehdistä,
+suullisista keskusteluista, kaikkialta aina vaan sama vastaus. Ja sitten
+hän karkoitti ajatuksensa, kaivoi maahan runoutensa ja onnistui vihdoin
+"näkemään vain mullan, ei kukkasia".
+
+Sophie oli aivan nuorena sairastunut erääseen noita tauteja, "jotka me
+tavallisesti uskomme lääkärille silloin kuin on liian myöhäistä niitä
+parantaa". Alkuvuosina hän aikoi matkustaa Amerikkaan saadakseen
+turvautua naislääkäriin, mutta sitten hän heitti sen mielestään, sillä
+"jos sinne lähtisivät kaikki naiset, jotka kärsivät siitä syystä,
+etteivät voi pakottaa itseään mieslääkärin puoleen kääntymään tahi
+pitkittävät avunpyyntöään siksi kuin on liian myöhäistä, silloin
+syntyisi oikea, kansainvaellus". Nyt hän kokosi kaikki rahat, jotka hän
+vaan voi saada säästymään, perustaakseen stipendirahaston vastaisille
+naislääkäreille.
+
+Elise oli kihloissa ollessaan sairastunut rokkoon. Taudista paratessaan
+hän oli saanut käsiinsä vuosikerran "Åbotidningar"-nimistä lehteä, johon
+meidän maamme jaloimmat ja valistuneimmat miehet kirjoittivat.
+Vaikeatajuisemmat kirjoitukset hän jätti lukematta, sillä niitä hän ei
+ymmärtänyt, mutta pienemmät, runolliset kappaleet hän luki. Mitä ne
+sisälsivät? Kauneuden ylistystä. Kauneutta kehuttiin siksi, joka antoi
+naiselle hänen korkeimman, ainoan arvonsa, mutta rumuutta ivattiin,
+esiintyi se missä muodossa tahansa. "Niin ajattelevat jaloimmat,
+parhaimmat!" se oli hänen ensimmäinen ajatuksensa. Hän alkoi hautoa
+mielessään sitä, että hän itse oli kadottanut kasvojensa kauneuden, ja
+lopputuloksena oli, että hän päästi sulhasensa vapaaksi. Sittemmin hän
+oppi urkuja soittamaan paikkakunnan vanhan urkurin johdolla, toimitti
+usein hänen virkaansa ja vanhuksen kuoltua hän hoiti veljensä virkaa,
+joka oli Eliseltä oppinut urkuinsoittamistaidon ja sai viran vanhan
+urkurin kuoltua. Vaikka Elise veljensä sairauden aikana oli kokonaista
+kaksi vuotta toimittanut tämän virkaa, "koska hänen paikkansa ei näkynyt
+alas kirkkoon", vaikka hän oli tehnyt työnsä aivan mitättömästä
+maksusta, ja vaikka ei ketään miestä voitu siihen työhön saada -- ei hän
+sittenkään veljensä kuoltua saanut virkaa, koska hän oli nainen. Sen
+jälkeen hänellä ei ollut mitään päämäärää ja hänen elämänsä oli iloton
+ja kolkko. "Jalo ja suuri runoilija antaa naiselle sen neuvon, ett'ei
+hänen pitäisi pyrkiä olemaan mitään muuta kuin kaunis ja suloinen,
+niillä ominaisuuksillahan nainen oikeastaan maailmaa hallitsee. Minä
+luulen että useimmat mielellään noudattaisivat tätä neuvoa, -- mutta ei
+ole niinkään helppoa tehdä itseään kauniiksi ja suloiseksi."
+
+"Särmät" päättyvät seuraaviin sanoihin: -- -- "Elisellä on toki jotakin
+jälellä, -- -- välttämättömyys ommella ahkeraan voidakseen elää. Mutta
+tuo uhkaava kummitus, ompelukone, se vaeltaa nyt maasta maahan. Annahan,
+kun keksijät kehittävät sen korkeimpaan täydellisyyteen ja se joutuu
+yleisesti käytäntöön -- mitä silloin naiselle jääpi? Parasta olisi
+rakentaa valmiiksi suunnattoman suuret vaivaistalot, jotta niihin
+mahtuisi kaikki ne naiset, jotka jäävät leivättömiksi, silloin kuin ei
+tämä ainoa ja viimeinen heille myönnetty työ enää tuota heille edes
+niukkaa leivänpalaa."
+
+Ja tämä ennustus on toteutunut, sillä mitä ovat nuo "vanhain kodit",
+arpajaiset "häveliäille köyhille" y. m. yritykset, joilla armeliaisuus
+koettaa sovittaa mitä yhteiskunta on rikkonut? Eivätkö nuo kaikki ole
+vaivaistaloja ja vaivaiskassoja naisille, jotka eivät ole saaneet
+sellaista kasvatusta, että he kykenisivät työllään elättämään itsensä?
+
+Huomattavimpia Fredrika Runebergin kuvauksista on kappale: "Tre som
+flyttade till Sverige" (Kolme Ruotsiin muuttanutta). Siinä hän puolustaa
+Fredrika Bremeriä juuri silloin, kuin melkein koko sivistynyt yleisö
+Skandinaaviassa oli kääntänyt hänelle selkänsä "Herthan" vuoksi. "Siihen
+aikaan", käyttääksemme rouva Runebergin sanoja, "Fredrika Bremerin nimeä
+mainittiin ainoastaan silloin kuin tahdottiin häntä pilkata. Ja hanhet
+-- -- koettivat etsiä tuon jalon naisen työstä kaikki pienimmätkin
+heikkoudet ja nokkivat niitä, kovasti kirkuen." Meillä on täysi syy
+kiitollisina iloita siitä, että Suomessa oli edes yksi puolustaja tuolla
+jalolla naisella, joka yhdellä ainoalla iskulla oli omalla kädellään
+viskannut pois sen rajattoman suosion, jonka hän oli
+kirjailijatoimellaan voittanut, uhraten sen totuudelle ja oikeudelle.
+
+"Kuvauksien ja unelmien" kirjoitustavasta on sanottu, että siinä huomaa
+Almqvistin ja Andersenin vaikutusta ja että se paikoin on haaveellista.
+Tämä huomautus on epäilemättä oikeutettu, mikäli se tarkoittaa sitä että
+rouva Runeberg, samaten kuin useat sen ajan mieskirjailijatkin sekä
+Ruotsissa että Suomessa, ovat saaneet vaikutuksia Almqvistilta. Mutta
+hänen hengentuotteidensa kokonaisvaikutus on kuitenkin sellainen, että
+lukija huomaa Fredrika Runebergillä olevan aivan omintakeisen tyylin,
+joka on niin runollinen, voimakas ja elävän havainnollinen, että meidän
+maamme harvoissa naiskirjailijoissa lienee tuskin ainoatakaan, joka
+tässä kohden voisi vetää hänelle vertoja.
+
+Jo se seikka, ett'ei hänen tuotteissaan huomata laisinkaan Runebergin
+vaikutusta, osoittaa tämän kirjailijan suurta itsenäisyyttä. Hyvin
+_omintakeinen_ luonne mahtoi olla henkilöllä joka, vaikka oli suuren
+neron kanssa jokapäiväisessä kanssakäymisessä ja liittynyt häneen
+hellimmillä siteillä, kuitenkin säilytti oman itsenäisen käsitystapansa.
+
+Mutta se että hän oli Runebergin puoliso, vaikutti että yleinen
+mielipide heti alusta hänet tavallansa syrjäytti. Kuvaavaa on, että
+Litteraturblad ilmoitti hänen toisen teoksensa "Fru Catharina Boije och
+hennes döttrar" (Rouva Catharina Boije ja hänen tyttärensä) heti
+Runebergin teosten jälkeen, alkaen arvostelun viittaamalla
+kirjailijoitten keskinäiseen suhteeseen ja lausumalla rouva Runebergin
+teoksesta vaan muutamia hyväntahtoisia sanoja, ja kuitenkin on yllä
+mainittu teos meidän maamme parhaita historiallisia romaaneja.
+Esitystapa on tunnustettu oivalliseksi, historiallinen väritys on
+totuuden mukainen. Harvat arvostelijat ovat edes huolineet kiinnittää
+huomiota tuohon terävään ja lahjomattomaan arvostelukykyyn, jolla
+kirjoittaja kuvaa sodan kauhuja ja julmia tekoja, vaikka tämä
+käsitystapa juuri on kirjan johtavia aatteita ja todistaa, ettei tekijän
+silmää ole lumonnut tuo tavaksi tullut sotaisen komeuden ja loiston
+ihailu. Rouva Runebergin kirja on lyhyesti sanottuna "naisen kirjoittama
+kertomus sodasta".
+
+Luonnollista oli, että kirjaa, joka ilmestyi Runebergin ja Topeliuksen
+aikana ja joka vielä lisäksi oli naisen kirjoittama, väitettäisiin
+näiden kirjailijain mukaan kirjoitetuksi. Niinpä J. V. Snellman
+Litteraturbladissa jotenkin ivallisesti valitti, että "tuo harmillinen
+välskäri on joka paikassa tiellä", -- muuten olisi kieli Rouva Catharina
+Boijessa ollut hyvinkin historiallisesti todenmukainen. Jälkimaailma,
+joka puolueettomasti voipi kirjaa arvostella, huomaa helposti tämän
+väitteen vääräksi juuri sillä perustuksella, että kirjassa kuvataan
+sotaa tuolla omintakeisella tavalla, josta ylempänä on mainittu.
+
+Näissä kahdessa teoksessa Fredrika Runeberg esiintyy ensimmäisenä
+suomalaisena, joka puhuu naisen puolesta, esittää hänen kärsimyksiään,
+toiveitaan. Kuinka hänen mielipiteensä naisen asemasta vähitellen
+kehittyivät, osoittavat hänen kirjeensä Augusta Walleniukselle sekä
+myöskin kirjailija Emilie Björksténille, joka oli hänen ja Runebergin
+monivuotinen uskottu ystävä. Viimeksi mainittu kirjekokoelma on
+hyväntahtoisesti annettu näitten rivien kirjoittajan käytettäväksi.
+
+Augusta Walleniukselle kirjoitti rouva Runeberg:
+
+-- -- "Oletko lukenut mitä mamseli Bremer kirjoittaa "Strauss'in
+riitakysymyksen johdosta"? En muista nyt kirjan nimeä[1]. Olen nähnyt
+vain muutamia otteita "Frejassa", mutta olisin mieluimmin suonut, ett'ei
+hän olisi sitä kirjoittanut. En tiedä, mutta minusta tuntuu, kuin naisen
+ei pitäisi sekottaa ääntänsä meluun, silloin kuin riidellään jostain
+päivän kysymyksestä, etenkin jos väittely koskee sellaista kysymystä,
+jota minä pitäisin yksityisen pyhänä asiana: uskonnollista tunnetta,
+eli, vaikkapa ei juuri tunnettakaan, vaan ajatusta, uskonnollista
+vakaumusta. Minä tahtoisin kaihtaen kätkeä sen maailman silmiltä; se
+mikä syvimmällä sydämmessämme asuu, tuntuu minun mielestäni olevan vain
+meitä itseämme varten, tahi mahdollisesti puolisoa, rakastavaa ystävää,
+isää tahi äitiä varten -- ja sitten kaikki nuo tieteellisistä
+lauselmista tehdyt lisävarustukset, minua sellaiset eivät miellytä, ei
+ainakaan naisen _kirjoittamina_. Ehkäpä se ei olisi ollut minusta
+vastenmielistä, ellei kirjoittaja olisi ollut tuo rakastettava
+meidänmaalainen, jota en tahtoisi nähdä muullaisena kuin aina
+herttaisena, aina suloisena." -- --
+
+[1] "Morgonväkter".
+
+Mutta jotenkin samoihin aikoihin hän kirjoitti Emilie Björksténille
+kirjeen, jossa hän itse tietämättään puhuu ylläolevaa kirjettänsä
+vastaan:
+
+-- -- "Minä uskon, että jos ihmiset eivät laatisi naiselle niin paljon
+turhanpäiväisiä ohjesääntöjä, vaan antaisivat hänen vapaasti kehittyä
+ilman henkisiä kuristusnauhoja, niin minulla on siksi suuri luottamus
+hyvään Jumalaan, että minä uskon hänen alusta pitäin asettaneen naisen
+vaiston niin hyvään vireeseen, että hänkin voisi saavuttaa ihanan ja
+rikkaan päämäärän." -- --
+
+Muutamia vuosia myöhemmin kirjoitti hän Augusta Walleniukselle: --
+"Tiedätkö, Augusta, minä rakastan uutta aikaa, tuota nuorta, eteenpäin
+rientävää. Jumalan kiitos, minä voin koko sieluni syvyydestä riemuita
+siitä, että maailma edistyy, ja se edistyy todellakin. Olen onnellinen,
+etten kuulu noihin vanhoihin ihmisiin, jotka luulevat että asiat ovat
+hullusti, kun ne eivät ole samalla kannalla kuin heidän nuoruudessaan,
+ja että maailma aivan varmasti kaatuu kumoon, jos se saapi kulkea
+rataansa sillä tavalla kuin se tahtoo. Minäkin tahtoisin tarttua
+pyörään, mutta ainoastaan mukaan päästäkseni, kun en omin avuin jaksa
+seurata. On tosiaankin virkistävää nähdä, miten kaikki edistyy, eikä
+maailmassa ole mitään, joka siinä määrässä saapi meidät ihailemaan sitä
+voimaa, joka niin viisaasti asetti että luomakunnan täytyy pyrkiä
+eteenpäin suurempaa valoa ja jalostumista kohden. En voi ymmärtää kuinka
+se, joka uskoo voimalliseen ja viisaaseen Jumalaan, saattaa samalla
+luulla, että maailma päivä päivältä huononee. Silloinhan Jumala olisi
+huono rakentaja, jonka kätten työt vuosi vuodelta rappeutuvat, kuten
+ihmisten työtkin. Onhan ihanaa ajatella, että kaikki nuo aatteet, jotka
+nyt itävät, saavat tulevaisuudessa versoa ja kantaa hedelmää. Vähät
+siitä, jos minä silloin lepäänkin haudassani enkä saa nähdä satoa, onhan
+tuhansia toisia, jotka iloitsevat kaikesta siitä jalosta ja hyvästä,
+joka silloin on ennättänyt kasvaa."
+
+Vähäistä myöhemmin hän kirjoitti Emilie Björksténille: --
+
+-- -- "Mies on toiminut, nainen on kärsinyt. Aktiivi -- passiivi,
+kieliopillisia nimityksiä käyttääkseni. Piileekö tulevaisuuden helmassa
+toinen verbi, s. o. toinen toiminnan muoto, joka soveltuu ilmaisemaan
+naisenkin maailmaa, saapiko hän tulevaisuudessa toisenkin historian, sen
+tulevaisuus ratkaiskoon. -- -- Jos minulla olisi ollut aikaa ja
+tilaisuutta tämän asian tutkimiseen, olisin ennen kaikkea tahtonut
+kirjoittaa naisen historian. -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+-- -- Runeberg lähettää terveisiä ja sanoo olevansa kauheasti suuttunut
+sinuun -- -- kun sinä panit hänen nimensä minun nimeni jälkeen. Hän ei
+sano koskaan suvainneensa sitä että sanotaan esim. _hyvät naiset ja
+herrat_. No, jos siitä on kysymys, niin minä kyllä olen samaa mieltä
+kuin hänkin. Nainenhan on yleisesti elämässä asetettu _toiselle_
+sijalle, miksi siis valheellinen, ylenkatseeseen vivahtava kohteliaisuus
+on asettavinaan hänet _ensimmäiselle_ sijalle, silloin kuin ihmisille
+viskellään imartelun kiiltokorua? No niin, tähän Runebergin
+pilapuheeseen sekaantui nyt pisara katkeraa totta." -- --
+
+V. 1862 ilmestyi romaani "Sigrid Liljeholm", jonka aihe on nuijasodan
+ajoilta. Se on sekä esitystavan että suunnittelun puolesta heikompi kuin
+tekijän molemmat varhaisemmat teokset, mutta sillä on kuitenkin arvonsa
+meidän maamme historiallis-romantillisessa kirjallisuudessa.
+
+Seuraavana vuonna rouva Runebergia kohtasi suuri suru: hänen miehensä
+sai halvauksen metsästysretkellä ja oli sen jälkeen kuolemaansa asti
+vuoteen omana. Vaimo eli siitä pitäen yksinomaan häntä varten. Hänen
+kuulonsa kävi päivä päivältä huonommaksi, silmät heikkenivät siitä että
+hän alituiseen, usein 6--8 tuntia päivässä, luki rakastetulle sairaalle.
+Viimeisinä vuosina hän ani harvoin kävi kotinsa ulkopuolella;
+levottomuus siitä että hänen poissa ollessaan joku vahinko saattaisi
+tapahtua sairaalle, pidätti häntä alituiseen hänen läheisyydessään. Tämä
+elämäntapa tietysti heikonsi hänen omaa terveyttään. Kuinka paljon hän
+siitä huolimatta jaksoi _ajatella_ eri asioita, sitä todistavat hänen
+kirjeensä ennen mainituille ystäville.
+
+Helmik. 14 p:nä 1865 hän kirjoittaa Emilie Björksténille:
+
+"Minä en oikein tiedä mitä minä tarvitsen parantuakseni: ilmaa, mutta --
+minä luulen kaikista eniten -- ystävällisyyttä. -- Niin, olisi
+tosiaankin tehnyt sydämmelleni hyvää, jos olisin uskonut, että juhlassa
+yksi ainoakin ihminen edes hetkiseksi loi ystävällisen ajatuksen "suuren
+miehen" vähäpätöiseen vaimoparkaan, joka ei muitten vaimojen lailla saa
+tuntea olevansa "yksi" hänen kanssaan, jota yli kaiken rakastaa, mutta
+joka joskus kaihon hetkenä toivoisi, ettei olisi asetettuna niin etäälle
+hänestä. Ja kuitenkaan minä en ole tuollainen itsekäs olento, joka
+tahtoisin vetää hänet alas minun luokseni. Minä luulen, että sinä et
+oikein ymmärrä minua, mutta -- oletko lukenut erään Stagneliuksen
+kirjoittaman kappaleen (nimeä en muista) jostain Juliasta, joka tahtoo
+seurata rakastettuaan vaikka kadotukseen? Olen syvästi tuntenut, että
+tämä haaveellinen kappale on pohjaltaan tosi. Tuhansia kertoja minä
+sanon itselleni, kuinka väärässä minä olen, kuinka itsekäs minun
+sydänparkani on, -- jos hän on tähti, niin pitäisihän minun tyytyä
+siihen, että rannan miljoonien hiekkajyvästen kanssa saan eheällä ilolla
+katsella hänen valoisaa rataansa, mutta se minun sieluani vihloo, että
+minä toki tahtoisin tuntea asuvani samassa ilmapiirissä kuin hän, ja se
+onnellinen tunne minulla olisi, jos hän olisi L., E., B. tahi ken
+tahansa meidän naapureistamme, ja kuitenkin, Jumala varjelkoon, minä en
+suinkaan tahtoisi vaihtaa häntä L:n, E:hen tahi B:hen. Mutta sittenkin
+minusta on kuin tuntisin tulevani häntä hiukan lähemmäksi nyt, sillä
+nythän minä huomaan olevani hänelle jonkun verran hyödyksi, ja siitä
+syystä minä monasti tunnen sielussani oikein lämmintä ja kirkasta
+päivänpaistetta, kun huomaan, että minä todella voin häntä ilahuttaa ja
+viihdyttää. -- --
+
+-- -- Älä haudo surullisia ajatuksia! -- -- Niin minä sanoisin, ellen
+omasta kokemuksestani tietäisi, kuinka voimakkaita vihollisia yksinäiset
+ajatukset ovat ja kuinka vaikea niitä on karkoittaa. Anna anteeksi, että
+minä olen kirjoittanut kummallisen, haaveellisen kirjeen, mutta muista
+kuinka minun täytyy sulkea sieluuni kaikki ajatukseni, kuinka minä en
+koskaan, en hetkeäkään, vapaasti puhu kenenkään ihmisen kanssa
+ilmaistakseni, mitä sisällisessä olemuksessani asuu, äläkä sitten
+oudoksu sitä, että ummehtuneesta sydänkammiosta virtaa hieman omituinen
+ilma, kun sen ovea joskus vähän raoitetaan. Ja kuitenkin sopisi odottaa,
+ettei kuuttakymmentä ikävuotta lähestyessä veri enää näin kiihkeästi
+kuohuisi. Luulisihan, että vanhus toki olisi ennättänyt saada
+sydämmeensä yhtä paljon lunta, kuin hän on saanut harmaata hapsiinsa. Ja
+kuitenkin on minun niin vaikeata -- -- -- -- aina näyttää tyyneltä, aina
+tasaiselta. -- --
+
+                                             Maalisk. 14 p:nä 1866.
+
+-- -- Minusta, joka elän kaukana muusta maailmasta, tuntui omituiselta
+äskettäin kuulla kerrottavan, minkälaisiin vaatteisiin ihmiset tuonnoin
+Helsingissä olivat puetut eräissä kemuissa. Olipa kuin olisin kuullut
+kuvattavan naamiohuveja. Täytyyhän ihmisellä, täysikasvuisella lapsella,
+olla jotain leikkikaluja. Jolla ei ole muuta, hän leikkii vieraissa
+käyntiä ja pukee sekä riisuu nukkeaan, vielä silloinkin, kuin hänellä ei
+enää ole muuta nukkea, kuin oma itsensä tahi miehillä vaimonsa.
+
+Olenpa minäkin näihin aikoihin usein nukkea pidellyt: tarkoitan kynääni.
+Olen iloinen, kun sillä voin leikkiä. En siitä syystä, että luulisin
+saaneeni aikaan mitään, millä jotain arvoa olisi, mutta, kuten sanottu,
+kullakin täytyy olla nukkensa rattonaan. Tässäkin pitää paikkansa
+totuus, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä. Mutta onhan
+luonnollista, ettei ääneen lukeminen aamusta iltaan juuri sanottavasti
+edistä kynän toimintaa, varsinkin jos luettavaksi sattuu sellaisia
+kirjoja, jotka eivät innostuta mieltä. Kun on sitten hädin tullen saanut
+suunnitelluksi sen minkä aikoi sanoa, on vapaa hetki lopussa, ja juuri
+kun ajattelee: niin sen pitää olla! -- silloin on kirjoitushetki
+lopussa, ja kun se kenties moniaitten päivien perästä palajaa, silloin
+on kaikki unhotettuna, ja kynäilijä saa pannuksi paperille vanhasta
+varastostaan vähän kuivaa ruokaa sen lämpimän keitoksen asemesta, jonka
+hän tuoreena luuli tuoksuvan hyvältä ja tyydyttävän makuaistin
+vaatimuksia. Uh, mokomia keittiövertauksia, sanonet sinä tuskastuneena!
+Mutta kukin valitsee vertauksensa oman ammattinsa alalta. Sellaista on
+enimmäkseen ollut koko minun kynäilyni; erotus vaan oli se, että
+ommellessa, kehdon ääressä ja keittiössä monta kertaa runouden perhoset
+liehuivat ja ne voi saada käsiinsä, mutta kun lukee ääneen
+kaikenkaltaisia kirjoja, niin ei sellaista saata tapahtua koskaan.
+Kaikki kirjailijat valittavat, etteivät ne perhoset, jotka he saivat
+paperille kiinnitetyiksi, aina ole ihanimpia niistä, jotka heidän
+mielikuvituksensa kukkaistarhoissa liehuivat. Mitä silloin sanoisikaan
+se, joka ei ole koskaan mielestään ollut oikeutettu ajattelemaan: "nyt,
+nyt minä tahdon tavoittaa kauneimmat perhosten taajasta parvesta", vaan
+ainoastaan: "no, nyt minulla on hetkinen joutoaikaa, sattuisikohan
+täällä likimailla liehumaan joku sulosiipi, jotta saisin sen kiinni?" ja
+silloin ei, totta tosiaan, saa kaikkein kauneimpia käsiinsä. Siitäpä
+syystä -- -- -- ei olekaan aivan houkuttelevaa lähettää tuollaisia
+perhosia maailmalle. Jospa jonakin hetkenä heräisikin tuo uhkarohkea
+ajatus, että muillakin muka voisi niistä iloa olla, silloin kyllä taas
+tuntee heikkoa kiusausta, mutta niin uhkarohkeat ajatukset eivät nyt
+enää yleensä ahdista minua, ja niin minun kynäntuotteeni saavat nukkua
+"viheriäisessä pussissani". Minä en tosiaan tiedä, kuka enää voisi
+lausua kehottavan sanan, ei kukaan muu kuin sinä, jonka kanssa minä
+näistä asioista puhelen. En minä enää voi toivoa näkeväni Runebergin
+silmissä tuota iloista hyväksymistä, joka ennen innostutti ja rohkaisi
+minua enemmän kuin mikään muu. Yhden ainoan kappaleen minä olen hänelle
+lukenut sitten hänen sairastumisensa, ja ulkona kirjallisessa maailmassa
+on --a --g varmaankin yhtä unhotettu, kuin kaikki muutkin vanhojen
+kalenterejemme suuret ja pienet kirjaimet. -- --
+
+                                             Huhtik. 2 p:nä --66.
+
+-- -- Kiitos, herttaiseni, ystävällisyydestäsi, kun lähetit minulle tuon
+korean kupin, mutta tiedätkö, kyllä minä vähitellen teen sen Runebergin
+kupiksi, vaikka minun nimeni on laidassa, sillä jonkun kapineen
+pitäminen erityisesti minua itseäni varten, sehän ei ollenkaan
+soveltuisi eikä olisi minun tavallisen luonteeni mukaista. Marikin heti
+myhähti, kun minä sanoin, että se oli aijottu minun kupikseni. Niskaansa
+nykäyttäen hän sanoi: "no niin, jos se olisi professorille, niin sitten
+olisi toista", eikä hän sitä asetakaan minun paikalleni. Minä en ole
+koskaan ollut sellainen henkilö, jonka takia olisi jotain tehty. Ei,
+olenpa sittenkin valitettavasti: minä kun eläissäni olen paljon
+sairastanut, olen tosiaankin tarvinnut ja saanut osakseni hoitoa ja
+huolenpitoa, mutta muuten en ymmärrä, kuinka se äiti, jolla on
+ainoastaan poikia, koskaan saisi tilaisuutta pitää vaaria arvostaan. Jos
+minulla olisi tyttäriä, silloin minä mahdollisesti istuisin arvokkaana
+sohvassa ja pitäisin itseäni perin tärkeänä henkilönä noitten nuorten
+heilakoitten rinnalla, mutta tokkopa tuosta silloinkaan tulisi tuon
+enempää. Ehkäpä äiti saisi työkseen ryömiä maassa heidän
+hameenliepeitään tasoittelemassa ja yöt päivät huolehtia siitä miten
+heidät saisi oikein hienoiksi ja somiksi, ja sitten haukotella nurkassa
+sillaikaa kuin vieraat mielistelevät tyttäriä, mutta äidin täytyy hyvän
+tavan vaatimuksesta istua näytteillä salissa. Sillä kannalla asiat
+useinkin kuuluvat olevan. -- Ja kiitos Jumalan, syrjäisellä ja
+unhotetullakin on omat ilonsa. Minä muistan nuorena iloinneeni siitä,
+että monet tuttavani olivat erittäin kauniita tyttöjä ja minä sain
+_nähdä_ heidät. "Jos minä itse olisin kaunis", ajattelin, "silloin ei
+minulla olisi ilo nähdä tuota kauneutta." Ja tämä pitää paikkansa monen
+asian suhteen. Ei tuhkimuksen paikka aina ole ikävin. -- --
+
+-- -- Minulla on se omituinen tapa, että puhuessani ja kirjoittaessani
+omat ajatukseni vievät minut mukaansa niin että tulen sanoneeksi
+sellaista, mitä en alkaessani lainkaan aikonut sanoa ja että tuo pieni
+kysymys, joka koski minua itseäni, tulee ikäänkuin lähtökohdaksi, josta
+ajatus itsestään johtuu johonkin yleisempään -- ja niinpä toisista
+saattaa useinkin tuntua hyvin kummalliselta, kun luullaan minun yhä
+vieläkin puhuvan omasta itsestäni, kun minä jo kauan aikaa olen
+yksinomaan, ajatellut yleistä aatetta, vaikka tosin olen puhuessani
+tavallani viitannut omaan itseeni. Niinpä nytkin latelin pitkän jonon
+sanoja, jotka ovat sitä laatua, että jos minua niiden mukaan
+arvosteltaisiin, niin minua voitaisiin luulla perin nöyräksi, vaikka
+minä varsin hyvin tunnen heikkouteni: en ole nöyrä, niinkuin minun
+pitäisi olla; ylpeys on syvällä sydämmessä niinkuin siemenet omenassa."
+--
+
+Vaikka rouva Runeberg aina sanoo itseään kömpelöksi ja toimettomaksi,
+niin ei hän suinkaan näytä ansainneen näitä nimityksiä. M. m. oli hän 16
+vuotta puheenjohtajana eräässä rouvasväenyhdistyksessä, joka Porvoon
+kaupungissa ylläpiti koulua köyhille tytöille. Katovuosina 1866--67 hän
+otti uutterasti osaa useihin yrityksiin, joilla tahdottiin hätää
+lieventää. Hän kirjoittaa tästä rouva Walleniukselle 1866: --
+
+                                             Marrask. 17 p. --66.
+
+-- "Suokoon Jumala, että tämä hätä herättäisi kansassamme sellaisen
+voiman, että se uskaltaisi luopua vanhoista perintötavoistaan. Minä
+uskon että työvoiman lisääntyminen tuottaa enemmän todellista apua kuin
+suurempi säästäväisyyden into, sillä tuhlaajan rahat joutuvat usein
+työntekijän käteen. Jos varakkaat elävät liian säästäväisesti, silloin
+työmies näkee nälkää. Toisin on laita sellaisen säästäväisyyden, jota
+meidän maassa niin vähän ymmärretään, tarkoitan sitä, ettei ylenkatsota
+vähäistä tuloa ja tallennetaan sellaisetkin tavarat, joilla on vähän
+arvoa, toisin sanoen -- kuten minun on tapana pojille sanoa --
+muistetaan että "sata kopeekkaa tekee ruplan".
+
+-- -- Täällä, valmistetaan varsin kauniita olkihattuja, samoin monin
+paikoin Hämeessä. Tämän kotiteollisuuden luulisin karkoittavan tieltään
+useita ulkomaan hattuja ja kehittyvän kerran "niin, että meiltäkin vielä
+viedään hattuja ulkomaille." --
+
+Useissa kirjeissä hän valittaa sitä ahdasmielisyyttä, jolla naiset
+vastustavat rouvasväenyhdistyksiä, pitäen niitä tarpeettomina ja
+väittäen että naiset niissä muka tulevat itserakkaiksi ja "liian
+emansipeeratuiksi". Rouva Runeberg sanoo, että hänen on täytynyt "käsin
+ja jaloin" tehdä työtä näiden yhdistysten puolesta.
+
+Mutta vaikka hän oli vanha ja sairas ja vaikka velvollisuudet kodissa ja
+kodin ulkopuolella yhä kasvoivat, ei hän sittenkään voinut irrottaa
+ajatuksiaan vanhoista lempiharrastuksistaan.
+
+Augusta Walleniukselle hän kirjoitti 1865:
+
+-- -- "Minun sieluni unelmat -- ovathan ne sittenkin henkeni lapsia;
+enkö siis iloitsisi, jos kuulen niiden herättävän vastakaikua jonkun
+toisen sielussa? Onko tämä turhamaisuutta? En tiedä, mutta nykyisen
+elämäni hämärässä minua ilahuttaisi se tieto, että ihmisissä olisi
+säilynyt ystävällinen muisto siitä vähäisestä, minkä minä olen koettanut
+sisällisen elämäni maailmasta ilmaista. Kiitos siis, ystävä, niistä
+ystävällisistä sanoista, joilla annoit minun ymmärtää, että joku vielä
+muistaa minun pieniä, vaatimattomia kynäilykokeitani, jotka kaikilta
+muilta jo lienevät unhoon joutuneet."
+
+Ja Emilie Björksténille 1867:
+
+-- -- "Minun sisällisessä elämässäni on synkän surumielisyyden salainen
+suoni, jota minä koko elämäni ijän olen koettanut tarmoni takaa tuketa,
+mutta joskus sen kuohu käy minua voimakkaammaksi, särkee kaikki siteet,
+joilla olin koettanut sitä sulkea, ja suihkuaa ilmoille kuni haavoitetun
+valtasuonen veri. Ja semmoisina hetkinä niinä aina olisin tahtonut paeta
+kaikkia ihmisiä ja lymytä kauaksi, jotta minun ei olisi tarvinnut suu
+naurussa teeskennellä iloisuutta ja kuunnella, kuinka ihmiset sanovat,
+että minä näytän reippaalta ja virkeältä, juuri kuin minusta itsestäni
+on tuntunut kuolema olevan niin lähellä, että lyhyvien, luettujen
+hetkien päästä saisin laskeutua lepoon. Tämän rauhattomuuden
+tehokkaimpana tuutilauluna on ollut lukeminen ja kirjoittaminen. Mutta
+nykyään, Rbg:lle lukiessani, se kuiskaa minulle kirjan rivien väliltä
+toisia sanoja, jotka kaikki päättyvät samaan loppusäveleeseen: "nuku,
+nuku!" Mutta minä en tahdo enkä saa ajatella enkä toivoa unta itselleni,
+niin kauan kuin vaan vähänkin voin palvella Runebergia, vaikkapa se
+hauskuus, jonka voin hänelle valmistaa, onkin perin vähäinen. Mutta hän
+on minuun _tottunut_ ja hän kärsii, jos hänen totutuissa tavoissaan
+tapahtuu joku häiriö. Ei minulla ole pitkiin aikoihin ollut _aikaa_
+kirjoittaa, mutta pahinta on se, ettei minulla ole ollut _halua_. -- --
+
+Topelius oli täällä äsken. Hän kehotti minua julkaisemaan pikku
+kappaleitani "naisen asian, tuon suuren asian hyväksi, joka tarvitsee
+kaikki työntekijänsä". Mikä ajatus! Minun vähäpätöiset sepustukseniko
+siinä mitään vaikuttaisivat! Kiitos Jumalalle, joka on suonut minun
+nähdä tässä asiassa aamun sarastavan! Ja päivän valkenemista minä en
+silmänräpäystäkään epäile, vaikka sitä alussa pilvet vielä
+varjostaisivatkin. Vähät siitä, vaikka jokunen vuosisata vielä vierisi
+niiden huokauksista haikeitten vuosituhansien lisäksi, jolloin kärsijä
+ei luullut edes olevansa oikeutettu ilmaisemaan tuskaansa ja jolloin
+joka ainoa huokaus tuotti itsensä soimaamisen katkerat tuskat
+sydämmille, jotka olivat luulleet olevansa rikollisia siitä syystä että
+olivat uskaltaneet valittaa sitä että elämä oli täynnä _kieltäymystä_ ja
+_kärsimystä_, joka näytti olevan naisen tarkoitusperä ja Luojan säätämä
+kohtalo. -- "Sinä oikein vihaat miehiä", sanoi joku minulle tuonnoin. --
+"Niinpä niinkin", -- vastasin minä, "sen huomaa parhaiten siitä, että
+ne, joita minä pidän rakkaimpina maailmassa, ovat kaikki miehiä." Minä
+olen aina ollut tuollainen vastakohtien ihminen. Itse jouduin kihloihin
+ja naimisiin ennenkuin ennätin vanhaksi tulla, ja kuitenkin olen
+harrastanut vanhain naimattomain naisten oikeuksien puoltamista; itse
+olen elänyt onnellisessa avioliitossa, ja kuitenkin olen sydämmeni
+halusta tahtonut saattaa kuuluville sorrettujen vaimojen valituksen.
+Itse olen saanut verrattain paljon kehittää henkeäni, paljon enemmän
+kuin moni muu, ja kuitenkin olen vaatinut naiselle oikeutta päästä
+sivistykseen. (Minun täytyy sentään myöntää, että minä tässä kohden olen
+syvästi tuntenut ja esittänyt valituksen, ikäänkuin sen olisi
+synnyttänyt minua itseänikin vastaan tehty väkivalta.) Mutta katso,
+juuri siitä syystä minä olenkin voinut saattaa julkisuuteen valituksen,
+jossa olen puhunut tuhansien puolesta; omia kärsimyksiäni olisin ollut
+liian ylpeä maailmalle ilmaisemaan." -- --
+
+Viimeisinä elinvuosinaan rouva Runeberg kirjoitti Finsk Tidskriftiin.
+Siinä hänen kirjoituksensa ilmestyivät nimellä _Silhouetter_
+(Varjokuvia). Ne ovat samaa laatua kuin "Kuvaukset ja Unelmat", mutta
+eivät kuitenkaan vedä niille vertoja. Hänen sen aikaiset kirjeensä ovat
+täynnä helliä, äidillisiä kuvauksia lasten kehityksestä, heidän
+toimistaan ja tulevaisuustuumistaan. Mutta vaikka yhteiset asiat niissä
+syrjäytyvätkin yksityisten harrastusten tieltä, ei kirjoittajassa
+kuitenkaan huomata tuota sydämmen syksyä, joka tekee ihmisen kylmäksi
+muitten kärsimyksille. Hänen lämmin myötätuntoisuutensa pysyi
+muuttumattomana.
+
+Toukok. 6 p:nä 1877 sammui Johan Ludvig Runebergin elämä. Kaksi vuotta
+myöhemmin toukok. 28 p:nä 1879 seurasi vaimo häntä hautaan. Koko kansa
+itki suuren runoilijan kuolemaa ja vietti kiitollisena hänen muistoaan.
+Hänen vaimoansa suri ainoastaan ystäväpiiri, joka tosin oli sangen
+lukuisa, sekä muutamat harvat, "joiden sydämmissä hänen sielunsa
+unelmat, hänen henkensä lapset olivat herättäneet vastakaikua". Mutta
+vaikka hän onkin elämänsä päivinä varjossa vaeltanut ja vaikka hänen
+runoutensa tähän asti on saanut osakseen paljon vähemmän huomiota, kuin
+se olisi ansainnut, on hänen muistonsa aikaa voittain yhä enemmän
+nouseva unhotuksestaan. Hänen nimensä on tuleva meille yhä kalliimmaksi,
+mitä enemmän Suomen naiset lähenevät tuota uutta aikaa, jota hän niin
+palavasti rakasti, aikaa, jolloin "tuhannet saavat iloita kaikesta siitä
+jalosta ja hyvästä, joka on kasvanut sen jälkeen, kuin hän on mennyt
+pois".
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Fredrika Runeberg, by Aleksandra Gripenberg
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK FREDRIKA RUNEBERG ***
+
+***** This file should be named 16071-8.txt or 16071-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/0/7/16071/
+
+Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16071-8.zip b/16071-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..5680c48
--- /dev/null
+++ b/16071-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..bf362b7
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16071 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16071)