diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 15692-8.txt | 4239 | ||||
| -rw-r--r-- | 15692-8.zip | bin | 0 -> 51548 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 4255 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/15692-8.txt b/15692-8.txt new file mode 100644 index 0000000..6acf060 --- /dev/null +++ b/15692-8.txt @@ -0,0 +1,4239 @@ +The Project Gutenberg EBook of Äärimmäisessä talossa, by Matti Kurikka + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Äärimmäisessä talossa + Näytelmä viidessä näytöksessä + +Author: Matti Kurikka + +Release Date: April 23, 2005 [EBook #15692] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ÄÄRIMMÄISESSÄ TALOSSA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ÄÄRIMMÄISESSÄ TALOSSA + +Näytelmä viidessä näytöksessä + + +Kirj. + +Matti Kurikka + + +Omakustanne, Wiipuri, 1889. + + + +HENKILÖT: + +NIILO KAUKONEN, työmies. +SAARA, hänen vaimonsa. +SELMA, Niilon tytär. +KALLE, Saaran poika. +RAHIKKA, puhtaaksikirjoittaja eräässä virastossa. +IINA, ompelijatyttö. +KENRAALI SILAN. +ROUVA SILAN. +WIGRENIN MATAMI. +WILLE, hänen poikansa. +MIINA | vanhoja naisia. +LIISA | +POLIISIKONSTAAPELI. +TORIÄMMIÄ. +KAKSI HERRAA. +KAKSI POLIISIA. +Kansaa kaikennäköistä. + +Tapaus Helsingissä nykyaikana. + + + + +ENSI NÄYTÖS. + + +(Syrjäinen kaupungin katu, epätasainen ja paikottain likainen, siellä +täällä pistää keskellä katua kallionharja näkyviin; oikealla puolen +suurenlainen kallionsärkkä, jonka vieressä pari pihlajaa ojentelee +oksiaan kadulle päin; vasemmalla pieni hökkeli, josta rappuset tuovat +suoraan kadulle, tuonnempana pistää puitten takaa toisen talon päätö +näkyviin; oikealla muodostaa kallio luonnollisen penkin; vasemmalla +talonrappujen vieressä kahden kiven päällä myöskin penkki.) + + +I:n KOHTAUS. + + Kalle ja Wille. + +WILLE. Älä viskaa vielä, annas minä löydän... Minä viskaan ensin. + +KALLE. Miksikä sinä? Oletko muka tarkempi? + +WILLE. Ettäkö en ole? Muistatko kuinka viime syksynä osusin? Kaksi +putosi yht'aikaa. + +KALLE. No ja minä sitten, Tuolta kallion kärjen takaa kuin tarkkasin. + +WILLE. Milloinka? + +KALLE. Etkö muista? Silloin kun ikkunaan kivi sattui. + +WILLE. Niin ikkunaan sinä kyllä osaat, mutta minäpä-- + +KALLE. Aina sinä olet olevinasi. Sinä ja sinä aina paremmin osaat. + +WILLE. Oletpa itse ihan samallainen! Aina kerskaat, että osaat paremmin +lukea. + +KALLE. Eikö se ole totta sitten? Minulla onkin sellainen sisar, ettei +sinulla olekaan. + +WILLE. Ei hän sinun sisaresi ole. Ei edes sisarpuolikaan. + +KALLE. Sama se. Sinulla ei ole sellaistakaan. + +WILLE. Minäpä saan parempaa ruokaa kuin sinä ja kahvia kerman kanssa. + +KALLE. Saa jos saatkin... Onpa siinä myöskin kerskattavaa. + +WILLE. Etpä sinä vaan saa kerman kanssa, + +KALLE. Jos minä oikein totta puhun, niin en huoli koko kermasta +laisinkaan. + +WILLE. Muistatko sen jutun, minkä Selma kertoi? + +KALLE. Minkä? + +WILLE. Sen, sen ... kuinka se nyt olikaan? Mitenkä se varis ketulle +sanoi---- + +KALLE. Varis! Sinä olet varis! Korppi se oli. Älä viisastele, kun et +osaa kumminkaan. + +WILLE. (Viskaa kivellä puuhun.) Katsos! + +KALLE. Kuule! Katso nyt! Sinne lensivät kaikki, Kun annan sinulle tällä +kivellä niin-- + +WILLE. Kun uskaltaisit. + +KALLE. Vai en uskalla... + + (Viskaa kivellä Willeä jalkoihin. Wille rupeaa huutamaan.) + +No kirkumaan siinä rupeat. Ole nyt vaiti. + + +II:n KOHTAUS. + +SELMA. (Tulee tuvasta.) Mitä te nyt taasen. Onko tuo nyt laitaa + +WILLE. Viskasi minua kivellä. + +KALLE. Mitäs hän. + +SELMA. (Tukistaa äidillisesti Kallea.) Sinua pitää rangaista +sellaisesta... Etkö sinä ala oppia jo kiltti olemaan. + +SAARA. (Tulee tuvan takaa.) Etkö anna lapsen olla. Sinä tässä +kurittamaan rupeat, mokoma. Otan hapenistasi itseäsi, niin--! + +SELMA. Hän viskasi kivellä toveriansa. + +SAARA. Mitä se sinua liikuttaa... Ei hän sinun lapsesi ole. Pidä +itsestäsi huolta. Mene työhösi! + + (Selma menee.) + +Ja sinä, Wille, saat pysyä edempänä minun pojastani. Mokoma katupoika. +Tuleppas vaan toisen kerran näkyviini. + + (Tuuppaa niskaan Willeä.) + +WILLE. Kun minä sanon mammalleni... Kyllä hän teille näyttää... + + (Rupee itkemään, menee kiireesti perälle sen kovemmin + huutaen, minkä lähemmin kotiansa tulee.) + +SAARA. (Kallelle.) Älä huoli, poikaseni, heistä. Uskaltakoonpa vaan +Selma sinulle pahaa tehdä. Kyllä minä hänelle näytän. + + (Silittää Kallen päätä.) + +Tule pois sisään, saat kupin kahvia. + + (Pyyhkii Kallen silmiä.) + +Kas noin! + + +III:s KOHTAUS. + +WIGREN. (Tulee.) Mitä te taasen minun poikaani täällä itketitte? + +SAARA. Pitäkää kotona kakaranne. Mitäs päästätte sen tänne pahaa +tekemään. + +WIGREN. Vai mitäkö päästän. Vai ei minun poikani saa kadulla leikkiä +yhtä hyvin kuin teidänkin, vai! + +SAARA. Mitä tänne rähisemään tulette. Menkää oman talonne luo +huutamaan. + +WIGREN. Vai oman taloni luo. Oman taloni luona minä täälläkin olen... +Mutta te, mokomat kerjäläiset! Armosta siinä asua saatte... + +SAARA. Laitatko luusi siitä. + +WIGREN. Pikemmin sinä syöttiläinesi siitä laputat. Älähän huoli. Kyllä +minä----Herra varjelkoon mokomista naapureista... Ei hetkeäkään saa +rauhassa olla... + +SAARA. Kuka tässä ei rauhassa saa olla? Kenen talosta enemmän rähinää +kuuluu. Kehtaat tulla vielä kunniallisia ihmisiä haukkumaan, senkin-- +joko sanon oikean nimesi... Jollet laita luitasi siitä, niin--(Tempaa +luudan rappusilta.) voitelen tällä niin, että---- + +WIGREN. Älähän huoli, älähän huoli! + + (Lähtee.) + + +IV:s KOHTAUS. + +NIILO. (Tulee Wigrenille vastaan pussi kädessä.) Mitä rähinää täällä +taasen? + +SAARA. Anna sille hyvästi niin-- + +WIGREN. Olisitte enemmän kotona, niin näkisitte, mitä elämää täällä +pidetään. Ensin kivellä poikaani iskevät ja sitten vielä-- + +NIILO. Rauhoittukaa hyvä rouva. Sattuuhan sitä lasten kanssa. Kyllä +minä koetan-- + +SAARA. Kas vaan! Rupeaa vielä puollustamaan tuota! + +NIILO. Hyvä Saara! Miksi huudat!... Eihän ole hyvä keskellä katua +tuolla tavoin--ja lapsen kuullen sitten vielä-- + +KALLE. Isä, me vaan tilhejä viskelimme, niin-- + +NIILO. No kuuletteko! Hyvä naapuri, menkää Herran nimeen. Eihän se niin +vaarallista ollut. Sattuuhan sitä---- + +WIGREN. No, teidän kanssanne voi puhua ainakin. En minäkään humalassa +ole. Mutta suuttuuhan sitähän vähemmästäkin--Hyvästi! + + (Menee.) + + +V:s KOHTAUS. + +KALLE. Isä, mitä sinulla on siinä pussissa? + +NIILO. Sain sattumalta tavattoman huokeasta kengät. + +SAARA. Kengät? + +NIILO. Arvelin, että kun Selmalla ei ole pyhäpäiväisiä laisinkaan. + +SAARA. Selmalla? + +NIILO. Johan hän nyt on aikaihminen... Pitäähän tytölle ruveta jo +vähän-- + +SAARA. Joko myötäjäisiä hommaamaan? + + (Ivallisesti.) + +Sinähän olet huolellinen isä! Minusta kelpaavat Selman kengät vielä +erinomaisen hyvin.--Mutta Selmaahan sinä vaan ajattelet. Eihän Kalle +sinua liikuta laisinkaan... + +NIILO. Mutta Saara! Eihän toki kadulla rähmästävä poikanaskali niin +hyvää tarvitsekaan, kunhan vaan vaatteet ovat päällä; mutta Selma-- + +SAARA. Niin, niin! Minun asianihan Kallesta on huolta pitää. Päivät +pitäin juoksen ja puuhaan, teidän kaikkien tähden. Onhan se aivan +luonnollista, että minä Selmastakin huolta pidän..., itsestäni ei ole +puhettakaan. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mitä minä voisin +tarvita. Oletko minun kenkäni nähnyt, millä kaupungillakin käydä saan. +(Nostaa jalkaansa.) Katso! Eikö nuo jo joutaisi levolle? + +NIILO. Enhän minä koskaan ole sinua kieltänyt ostamasta. Sinun +hallussasihan ne rahat ovat. + +SAARA. Niin, minun hallussani. Eikö niillä rahoilla ole reikiä +muutenkin tarpeeksi! + +NIILO. No, ota sinä ne sitten. + + (Heittää kengät Saaran jalkoihin.) + +En minä mitään vääryyttä aikonut tehdä... Ajattelin vaan-- + +SAARA. (Katselee kenkiä.) Aivan kuin tehty minua varten... No saitko +rahaa? + +NIILO. (Ottaa kukkaron taskustaan.) Tuossa. + +SAARA. (Ottaa rahat, pistää sanaakaan sanomatta taskuunsa.) Tule kahvia +juomaan. (Ovelta sisään.) Selma, tule tänne. + +SELMA. (Tulee.) Mitä? + +SAARA. Mene ostamaan yksi »korvapuusti». + +NIILO. Mutta miksikä--? + +SAARA. (Silittää Kallen päätä.) Tahtoohan lapsikin jotain tuomisiksi. + + (Antaa Selmalle rahan, menee sisään Kallen kanssa.) + + +VI:s KOHTAUS. + +NIILO. Selma. Tahdon sanoa sinulle yhden asian, jotta voit sitä itse +ajatella. + +SELMA. Minkä, rakas isä? + +NIILO. (Silittää poskea.) Eikö sinusta tunnu raskaalta olla täällä +meidän luonamme? + +SELMA. Hm! + +NIILO. Älä salaa sitä minulta, rakkahani, olenhan sinun isäsi. Olisko +se kumma, jos tämä elämä sinusta raskaalta tuntuisi, muistellessasi +entisiä onnellisia aikoja äitisi puhtaassa, lämpimässä kodissa. +(Huokaa.) Kun varamme ovat nyt niin vähiksi käyneet--- + +SELMA. Minä tyydyn, isä, kohtalooni. + +NIILO. Sen kyllä tiedän. Mutta kun minä olen niin paljon poissa ja +äitipuolesi on niin tulinen luonnoltaan... Etkö sinä tahtoisi mennä +mieluummin palvelukseen. + +SELMA. Mutta Kalle. + +NIILO. Mitä hänestä? + +SELMA. Kuka häntä silloin silmällä pitää, jos minä hänet jätän? + + (Katsahtaa pelokkaasti ovelle päin.) + +Kun äiti on aina askareissaan ja---- + +NIILO. Minä ymmärrän sinua. Voi sinä hyväsydämminen sielu! Mutta et +sinä saa itseäsi hänen tähtensä uhrata. Minä arvelin että jos pääsisit +jonnekin kristilliseen perheesen, niin ei sinun tarvitsisi nähdä joka +päivä tätä rähinää ja jumalattomuutta, mikä täällä kaupungin syrjässä +rehoittaa. + +SELMA. Kuinka olette hyvä, isä kulta. + +NIILO. Satuin kuulemaan äsken, että kenraalska Silan juuri etsii +palvelijaa, niin rupesin tuumailemaan, että ehkä Jumala on juuri sen +perheen sinulle määrännyt. Siellä saisit olla sivistyneitten ihmisten +seurassa ja lukea kirjojakin, joita täällä niin ikävöit. + +SELMA. Mutta tuota--! + +NIILO. No mitä arvelee? + +SELMA. Mutta mitä mamma sanoo? + +NIILO. Hm.--Eiköhän häntä saane tuumaan taipumaan. + +SELMA. Tehkää kuten paraaksi katsotte, isäni. Minä tottelen kaikessa +tahtoanne. + +NIILO. Minä koetan parastani... Mene nyt, ettei mamma suutu. + + (Selma menee.) + + +VII:s KOHTAUS. + +NIILO. Tyttö parka! Niin puhdas, niin hyvä. Miksi on Luoja tehnyt +ihmiset niin erilaisiksi! Miksi ei täällä vallitse sopu ja rakkaus. +Tyttö parka! Helena vainajan kaltainen hän on. + + (Huokaa.) + +Ne oli ajat ne. + +SAARA. (Ovelta.) No etkö sinä tahdo laisinkaan? + +NIILO. Tulen, tulen! + + (Menee sisään.) + + +VIII:s KOHTAUS. + +WILLE. (Tulee perältä ranskanleipä kädessä, selkäänsä hieroen.) Kun se +Kalle tulisi ulos. + + (Puree ranskan leipää.) + +Hyvää on, mutta kyllä maksoikin. Eipähän vaan saanut selvää. + +KALLE. (Tulee ulos. Itsekseen.) Aina he riitelevät. + +WILLE. Kalle, kuulehan... + +KALLE. Mitä? + +WILLE. (Salaperäisesti.) Seh, saat suuremman puolikkaan. + + (Jakaa leivän kahtia.) + +KALLE. En tahdo. + +WILLE. Ota nyt, Mitäs me riidassa käytäisiin olemaan. Sovitaan pois. +Pistin tämän salaa kaapin alle, kun mamma oli kellarissa. Sanoin sen +kissan vieneen mutta ei tuo auttanut ... selkääni sain kumminkin. Minä +otin sen sinua varten... Sovitaan pois. + + (Panee kätensä Kallen kaulaan.) + +Ollaanhan me hyviä ystävyksiä... Ruvetaan taasen viskomaan tilhejä-- +ja-- + +KALLE. Mutta sinä et saa viskata enää ennen minua. + +WILLE. Viskataan yht'aikaa. + +KALLE. (Ottaa leivän.) No, olkoon menneeksi. + +WILLE. Mennään vuorille. + +KALLE. Mennään. + + (Juoksevat vihellellen pois.) + + +IX:s KOHTAUS. + +SELMA. (Tulee »korvapuusti» kädessä. Seisattuu hetkeksi ajatuksiin +vaipuneena. Sisältä kuuluu Saaran ääni.) Mitä he nyt taasen siellä +sisällä riitelevät. Isäni yhäti hiljainen ja ... nöyrä... Miksikä +liekin niin hirveän nöyrä?... Pitäisihän hyvyyden päinvastoin antaa +voimaa. »Kun omatunto on puolellasi, niin älä koskaan pelkää», sanoi +äiti-vainaja... Onhan toki isälläni puhdas omatunto.--No, eihän häntä +syyttää saa. Onhan sellaisia nöyriä kirjoissakin... + + (Kuuntelee.) + +Minusta puhuvat... Voi minä syntinen raukka! Äitipuoleni minua vihaa, +isäni saapi toruja tähteni.--Kalle on ainoa, joka minua tarvitsee. +Mutta päättyköön asia kuinka hyvänsä, minä tyydyn... Jollen pääse +lähtemään niin jään... Omatuntoni kuiskaakin: »pysy kotonasi». + + +X:s KOHTAUS. + +RAHIKKA. (Tulee oikealta hitaasti, synkkämielisenä. Itsekseen.) Ei, +tämä ei käy laatuun. Joku muutos tässä täytyy tulla... Kuinka kurjalta +elämä näin tuntuu... Menisinkö?--Tuossa aivan on kapakka ja--naisia! +En! Minä inhoan niitä... Kernaammin sitten hirteen. + + (Huomaa Selman.) + +Kas! Mitkä kasvot! + + (Menee sivutse.) + +Tuollainen impi täällä!----Muistuttaa ... ketä--? + + (Menee, taakseen vilkaisten.) + +SELMA. Miksi katsoi hän minuun niin kummallisesti? Varmaankin tunsi,-- +Noin tukevaksi mieheksi hän on kasvanut.--Ei! Ei hän tuntenut. Kyllä +hän olisi tervehtinyt. + + (Katsoo Rahikan jälkeen.) + +Hän oli hyvä poika... Mikä lie hän nyt?... Niin kummallisen, +salaperäisen näköinen... + + +XI:s KOHTAUS. + +SAARA. (Tulee ovelle.) No siinä sinä vihdoin olet. Olisit vielä +kauemmin viipynyt!--Vai tuntuu sinusta raskaalta vai olla äidin silmäin +alla. + + (Tulee ulos.) + +Kyllähän sen arvaa... Kun ei öisin juosta saa pitkin katuja, kun saa +työtä oppia tekemään! + +NIILO. (Rappusilta.) Saara, ajattelehan-- + +SAARA. (Lyö jalkaansa.) Kyllä minä ajattelen ja osaan ajatella yhtä +hyvin kuin sinäkin, vähän paremminkin. Vai tahtoisi hän palvelukseen, +herrasväen lautasia nuolemaan. Kuka ne pesut täällä kaikki pursuu, mitä +olen ottanut? Minä tietysti, kukas muu... Mitäs sinä minusta huolit, +kun vaan sydänkäpysi helppoon saat. Tuolla on par'aikaa pesua kolmeksi +neljäksi päiväksi-- + +SELMA. Mutta voimmehan ne yhdessä ensin lopettaa, jos-- + +SAARA. (Tempaa »korvapuustin» Selman kädestä.) Vai voimme yhdessä +lopettaa, vai! Kuka täällä kotona huolta pitää, minun kaupungissa +juostessani, kuka ruuan keittää... Tietysti saisin minä ehtiä +jokapaikkaan. Mitäs se teitä liikuttaa... Millainen nahjus olit kaksi +vuotta sitten, kun huostaani sinut otin? Mihin silloin kykenit? Osasit +lukea kirjoja ja käydä hyvissä vaatteissa. Minä teitä syötin koko +talven sittenkuin paljaina palosta turviini pääsitte. Mutta eihän se +ole mitään. Miksi et heti silloin mennyt maailmaa vaeltamaan? Silloin +oli Niilolla toinen ääni kellossa. »Lähettäisimmekö tuon poloisen +vieraisiin käsiin, poljettavaksi. Olisihan se synti». Mutta nyt ei ole +synti jättää kaikki minun niskoilleni. + + (Selma menee äänetönnä sisään.) + + +XII:s KOHTAUS. + +NIILO. Älähän nyt kiivastu, Saaraseni. Eihän se ollut muuta kuin minun +tuumani vaan. Siksihän sinun ajatustasi kysyinkin.--Jos sinä niin +arvelet--niin--niin voipihan se jäädä. Ja onhan hänellä, niin, +tekemistä kylläksi täälläkin. Kunhan sinä vaan-- + +SAARA. Mitä? + +NIILO. (Säpsähtää.) Tuota arvelin vaan, että kun sinä pidät hänestä +äidillistä huolta, niin kyllähän hän täälläkin voi pahuudesta säilyä. + +SAARA. Mikä hänet täältä vie? Päinvastoin juuri palvelustyttönä-- + +NIILO. Niin kyllä, tavallansa. Kun vaan ei tässä lähistössä aivan olisi +niin paljon pahuutta--Vigrenikin on ruvennut--- + +SAARA. No tarttuuko se! Onpahan varoituksena. + +NIILO. Hm. Niinhän se kyllä on. »Antaa vaan lapsen polttaa sormensa +kerran, eipähän pistä sitä tuleen toista kertaa», sanoi aina +Helena-vainaakin. Niinhän se kyllä on, niin! + +SAARA. Menen nyt maksamaan velkaani Nylundille. + +NIILO. Minä tässä kanssa arvelin pistäytyä Lailun Juhoa tapaamaan. +Antaisit pullon hinnan-- + +SAARA. Ei ole tarvis laisinkaan. + +NIILO. Silanilla olisi työtä kahdelle hevosmiehelle. Tahtoo vedättää +multaa tarhaansa ... näetkös... Niin minä lupasin toimittaa... Annahan +tuolta pullon hinta... Enhän minä viinaan rahaa panekaan. Olutta jos +pullon, toisen juokin, niin ei siitä paljon kulu-- + +SAARA. (Antaa rahaa.) No tuossa. + + (Menee.) + + +XIII:s KOHTAUS. + +NIILO. Kumma mies minä olen sentään, kun omia ansioitani häneltä +pyydän. Aivankuin ei minulla olisi oikeutta pyytämättäkin... No niin!-- +Lieneehän se jo sallittu minulle sillä tavalla.--Ja eihän tuo sentään +aina kielläkään, vaikka vähän ensin vastaan rätisee. + + (Menee.) + + +XIV:s KOHTAUS. + +SELMA. (Tulee kirja kädessä.) En uskalla vielä lamppua sytyttää... +Voisi nähdä vielä, niin----Kummallista! Mitä pahaa hän nyt siinäkin +näkee, että minä luen niin mielelläni. Eihän ihminen ole luotu toki +vaan työtä tekemään... Jos istahtaisin tuonne kallion vierustalle... +Siitä näen ajoissa, kun hän tulee... Senpä teen! + + (Menee kalliopenkin luo.) + +Oikein sydämmeni lyöpi kovempaan kirjani ääreen päästessäni.--Eihän +äitinikään käskenyt vaan raamattua lukemaan. + + (Käypi istumaan.) + +Kuinkahan heidän käypi sitten. + + (Selailee lehtiä.) + +Kummallista se rakkaus kuitenkin. Tokkohan ihmiset nykyaikana voisivat +sillä lailla rakastaa?--Voisinkohan minä?-- + + (Tuumailee.) + +Jos hän olisi niin jalo, niin helläsydämminen mutta samalla niin +miehekäs kuin Paul, niin voisin--enköhän voisi Virginia olla... Kuinka +minä häntä rakastaisin. Kodissamme ei pahaa sanaa kuuluisi; rakkaus ja +sopu siellä vallitsisi... Minä tekisin kaikessa hänen mielensä mukaan, +valmistaisin hänen mieleisensä ruuan, hänen työstä tullessaan, pitäisin +häntä puhtaissa vaatteissa ja hoitaisin kuin kuningasta. Se vasta +olisi--! + + (Rupeaa lukemaan). + +--Miksi ovat ihmiset niin usein onnettomia, tyytymättömiä, vaikka itse +kumminkin onnensa voi luoda... Voihan köyhyydessäkin olla onnellinen, +kun vaan on ketä rakastaa... Mitä nyt!--Ketä sieltä tulee? + + (Piiloittaa poveensa kirjan, menee kallion reunaan katsomaan.) + +Pojathan ne taasen! + + +XV:s KOHTAUS. + + (Kalle ja Wille juoksevat riidellen esille.) + +SELMA. Mitä te nyt taasen? + +KALLE. Wille tahtoo ryöstää tämän, vaikka minä löysin. + +WILLE. Minä se ensin näin. + +KALLE. Minähän se sanoin-- + +WILLE. Minäpä--- + +SELMA. Ei saa tuolla tavalla riidellä. Mikä se on? + +KALLE. Kirja. + +SELMA. (Ottaa kirjan.) Mitä? Pekka Rahikka! + +KALLE. Anna se minulle. + +WILLE. Minun se on. + +SELMA. Tiedättekö kuinka niitten kahden pojan kävi, jotka pähkinästä +riitelivät. + +KALLE. No kuinka? + +SELMA. Kaksi poikaa löysivät kerran pähkinän eivätkä voineet sopia +siitä, kuinka sen jakaisivat. Silloin tuli kolmas heitä sovittamaan, +antoi kuorenpuolikkaan kummallekin ja söi itse sisuksen. + +KALLE. Kuulitko Wille? Kerro, Selma, meille vielä sellaisia juttuja; ne +ovat niin hauskoja. + +WILLE. Tiedätkö mitä Kalle? + +KALLE. No? + +WILLE. Annetaanhan me tuo kirja Selmalle. Mitäs me sillä kumminkaan-- + +KALLE. Niin, sinä saat sen Selma! + +SELMA. Hyviä poikiahan te kuitenkin olette. Kun ette vaan riitelisi +niin usein.--Jos ystävykset joskus sattuvatkin riitaantumaan, niin +eivät he sitä puhu kellekään, vaan sopivat keskenään. Siten tekin +tehkää, niin teistä tulee vielä kunnon poikia. + + (Wille ja Kalle katsovat toisiinsa.) + +WILLE. Kalle! + +KALLE. Mitähän jos me luvataan, ettei koskaan mennä kantelemaan +toistemme päälle? + +WILLE. Sen me teemme... Mutta jollemme voida sopia? + +KALLE. Niin tullaan Selmaa pyytämään-- + +WILLE.--eroittajaksi. Niin! Hihhei Kalle. Se oli hyvä tuuma. + + (Juoksevat käsitysten pois.) + + +XVI:s KOHTAUS. + +SELMA. (Kirjaa katsellen.) Hänen kirjansa! Mikä kirja tämä. Hyi, +millainen nimi! Luenko mä--Ei! Hänelle tämä täytyy takasin toimittaa-- +Mikä kumma kirja tämä vaan lieneekin. Hm! Miksikä en nyt sitä voisi +tarkastella... Mutta tuo ruma nimi!--Mitä lieneekin.--Ei, en minä +tahdo.--Luen ennen Paul ja Virginiaa. + + (Käy istumaan.) + +Kun hänkin sitä on lukenut.--Mitäs pahaa tuossa nyt voisi olla! Hm! +Mieleni tekisi lukemaan juuri siksi, että tämä hänen kirjansa on.-- +Miksikä? Pekka Rahikka----Kyllähän hän hyvä poika oli... Me olimme +oikein hyviä ystävyksiä!--Mutta ei! En tahdo vieraan miehen +salaisuuksia urkkia. Mitä lieneekin... Tuollainen ruma nimikin! Hyi! + + (Panee kirjan kallion reunalle.) + + +XVII:s KOHTAUS. + +RAHIKKA. (Tulee perältä, aikoo mennä kallion taakse, huomaa Selman, +seisattuu.) Yhäti sama tyttö! Mikä olento! Jos rohkenisin puhutella +häntä.--Ei! En tahdo. Ja noin kaunista vielä... En uskalla! + +SELMA. (Huomaa Rahikan. Itsekseen.) Kas tuossa hän onkin taasen. Etsii +varmaankin--Voi, Voi! + +RAHIKKA. (Itsekseen.) Hän katsoo minuun... Aikoo puhutella... Mikä +lempeä katse! + +SELMA. Te etsitte--suokaa anteeksi--varmaankin tätä kirjaa. + + (Ottaa kirjan kalliolta.) + +RAHIKKA. Mi ... minä? + +SELMA. (Joutuu hämilleen.) Eikö-- + +RAHIKKA. Nimeni on Rahikka, jos saan luvan-- + +SELMA. Teidän omannehan tämä on... Pienet pojat löysivät sen äsken. + +RAHIKKA. Hänen kädessään tuo kamala kirja. Lie ehkä lukenut? + +SELMA. Te ette tunne minua? + +RAHIKKA. E-en suinkaan. + +SELMA. Niin no, onko se kumma. Onhan siitä jo pitkä aika. + +RAHIKKA. (Katsoo tutkivasti.) Mitä ihmeitä! Kuinka en heti--? Selmahan +se on. + +SELMA. No joko tunsitte! + +RAHIKKA. Onhan se todellakin entinen pikku Selma. Ja minä kun aina olen +ajatellut, että minne hän lie joutunut, sillä aikaa kuin maalla asuin. + +SELMA. Kyllä minä teidät jo äsken tunsin. + +RAHIKKA. Minä taasen olen kulkenut ja tuumaillut, että missä sinun---- +teidän kasvonne olen nähnyt, kunnes huomasin kadottaneeni tuon-- +(Ottaa Selman kädestä kirjan.) Ei se saa olla teidän kädessänne. + +SELMA. Miks'ei? + +RAHIKKA. No se on sellaista... Ei nuori nainen--sellainen kuin te, saa +tätä lukea. + +SELMA. Jo minä ajattelin, että mitä liekin. + +RAHIKKA. Hyvä, ett'ette lukenut.----Mutta, tuota, kuinka olette +täällä ... ja tällä tavoin ulkona kadulla? + +SELMA. Me vietämme täällä kaupungin äärimmäisessä reunassa sellaista +maalaiselämää. Tulin tähän lukemaan erästä kirjaa, niinkauan kuin +hämärältä voi. + +RAHIKKA. Vai on teidänkin varanne niin vähiksi käyneet. Täällä asutte! + +SELMA. (Huokaa.) Niin! + +RAHIKKA. Saanko käydä tähän istumaan? + +SELMA. Käykää vaan. Minä en uskalla, jos äitipuoleni sattuisi tulemaan. + +RAHIKKA. Onko teillä jo äitipuoli. + +SELMA. Niin... Viimeisinä kahtena vuonna on suuria muutoksia elämässäni +tapahtunut. + +RAHIKKA. Sen kyllä näen. Mutta kertokaahan! + +SELMA. Äitini kuoli kolme vuotta sitten ja vähän sen jälkeen paloi +omaisuutemme. Isäni meni sitten uudelleen naimisiin, kun ei minua +hoidotta tahtonut jättää. Mutta vastoinkäymiset ovat meitä sitten +ajaneet yhä enemmän kaupungin syrjään. Nyt olemme kuten näette +äärimmäisessä talossa. + + (Huokaa.) + +RAHIKKA. Kova onni on siis teitäkin ahdistanut. + +SELMA. (Katsoo hetken Rahikkaa.) Tiedätkö mitä, Rahikka? + +RAHIKKA. (Nousee seisomaan.) Mitä? + +SELMA. Minusta tuntuu niin hyvälle, saatessani puhua sinun kanssasi. + +RAHIKKA. (Riemastuen.) Todellako? + +SELMA. Minä olen ollut niin yksinäni. Ei ainoatakaan ystävää! Ja kun +harvoin saan kaupungille mennä, en juuri saa puhua kenenkään kanssa, +joka-- + +RAHIKKA. Sinä pidät siis minua ystävänäsi? + +SELMA. Tietysti. Olemmehan me lapsuuden ystäviä. + +RAHIKKA. Niin! Voi kuinka sinä ilahutat minua. + +SELMA. Oikeinko totta? + +RAHIKKA. Puhuit ystävien puutteesta! Jos kuka on ystävän puutteessa +ollut, niin olen minä. Vertaisteni kanssa varallisuudessa en voi olla, +varakkaammat, sivistyneemmät eivät minua seuraansa tahdo. + +SELMA. Mutta minäkin olen köyhä, sivistymätön. + +RAHIKKA. Sinäkö köyhä, sivistymätön. Selma! + + (Tarttuu hänen käteensä.) + +SELMA. Mitä tahdot? + +RAHIKKA. Tiedätkö!----Sinä et voi aavistaa, mitkä tunteet minussa +liikkuvat. Tuolla kalliolla kävelin äsken, luin tuota kauheata kirjaa, +heitin sen pois, mutta rupesin taasen lukemaan. Sinä et voi käsittää +sellaista. Olin niin synkissä mietteissä, olin niin äärettömän onneton. +Ja nyt äkkiä; odottamatta löydän ystävän, jommoista en toivoakaan +uskaltanut. + +SELMA. Olimmehan me ystävyksiä ennenkin. + +RAHIKKA. Se oli toisellaista. Silloin olin huoleton poika, joka en +maailman menosta tiennyt. + +SELMA. Miksikä olet sinä sitten niin onneton. Olethan nuori, terve, +vapaa. + +RAHIKKA. Hm! Maailmassa on niin paljon.--Tosin sitä leipänsäkin tähden +ponnistella saapi, mutta---- + +SELMA. Mutta? + +RAHIKKA. Mutta nyt olen saanut uutta elinvoimaa. Sinussa olen löytänyt +ystävän, jonka tähden voin työtä tehdä. + +SELMA. Minun tähteni? + +RAHIKKA. (Hiukan hämmästyen.) Kummallista kuinka tämä on mennyt. Enhän +ole huomannutkaan, että, että----Tarvitseeko minun sanoa enää. + +SELMA. Niin minusta tuntuu myöskin niin hyvälle, saadessani kanssasi +ajatuksia vaihettaa, Siihen ei minulla ole ollut tilaisuutta kahteen +vuoteen. + +RAHIKKA. Sinä olet onnellinen, sinä voit ottaa osaa onneeni. Sinä et +vielä tiedä kuinka paljon olen sinussa löytänyt. Nyt olen päässyt +synkkämielisyydestäni. Taisteluni ovat loppuneet. + + (Repii kirjan.) + +SELMA. Miksi sen revit? + +RAHIKKA. Tähän asti etsin siitä apua, mutta turhaan. Nyt olen löytänyt +pelastajani. Sinun kuvasi puhdistaa sieluni.--Tahdothan pelastajakseni +ruveta! + +SELMA. Pelastajaksesi? + +RAHIKKA. Pahin paheista on minua koettanut uhrikseen saada. Minä olin +jo epätoivoissani. Nyt en pelkää enää. Kiitos Selma. + + (Ottaa Selman kädet omiinsa.) + +Nyt ryhdyn uudella innolla työhön ja saas nähdä eikö pian koita parempi +aika. + +SELMA. Suo anteeksi, mutta en minä sinua vieläkään oikein ymmärrä. + +RAHIKKA. Etkö? + + (Tempaa hänet syliinsä.) + +Nyt ymmärrät, armahani! + + +XVIII:s KOHTAUS. + +SAARA. (Tulee.) Mitä ihmeitä! Selma! + + (Rahikka ja Selma eroavat, jäävät äänettöminä seisomaan.) + +No, jo nyt jotakin! Jassoo, sitä lajia. Kyllä minä sinulle-- + + (Rahikalle.) + +Jollette toimita nahkaanne täältä heti paikalla, niin-- + + (Selmalle.) + +Kadulla rupeat----Ja mokoman sitten palvelukseen laskisimme. + +RAHIKKA. Älkäähän nyt. + +SAARA. Etkö vielä osaa reppänääsi kiinni pitää--Mars! Vai tässä-- + + (Tempaa luudan.) + +NIILO. (Tulee.) Mitä nyt taasen? + +SAARA. Hyvä että tulit. Tuossa nyt näet. + +NIILO. Mitä, mitä--? + +SAARA. Ajattelehan, minä tulen kotiin ja tapaan nämä kaksi +nuoleksimassa toisiaan--Selman ja tuon-- + +NIILO. Selma, onko se totta? + +SAARA. Josko se on totta. Luuletko minun valehtelevan. + +NIILO. Selma tyttäreni, puhu. + +RAHIKKA. Kaukonen, te ette enää tunne minua, mutta jos luotatte +rehellisen suomalaisen puheesen, niin älkää uskoko vähintäkään pahaa +tyttärestänne. + +NIILO. Puhukaa. + +RAHIKKA. Me olemme lapsuuden ystäviä. Kävimme yhdessä kansakoulua ja +kulimme usein yhdessä kotiin kun vielä asuitte Kruununhaassa. Minä +muutin sitten maalle, enkä ole Selmaa sen koommin nähnyt. Nyt tapaamme +sattumalta toisemme, puhuttelemme toisiamme ja huomaamme löytäneemme +molemmat todellisen kaivatun ystävän. Me olimme molemmat ystävän +puutteessa. Nyt olemme enemmän kuin ystävyksiä. + +NIILO. No mutta yhdellä näkemälläkö te vaan--? + +SELMA. Isä kulta! + +SAARA. Siinä nyt kuulit. Etkö jo laita tuota menemään, että muistaa-- + +RAHIKKA. Minä tunnen teidät Kaukonen. Te olette oikeuden mies, +oikea isä. + +NIILO. Minä en tiedä, mitä sanoisin. Selma tyttäreni, onko se +mahdollista. Olisitko niin ajattelemattomasti heittäynyt heti nuoren +miehen kaulaan, kun--? + +SELMA. (Rohkasee itsensä.) Olen. Miksi sitä kieltäisin. + +SAARA. Ja uskaltaa ihan vasten silmiä. + +NIILO. Minun täytyy nuhdella sinua, Selma. Ei nuori tyttö saa-- + +SELMA. (Itkemään heltyen.) Isäni. Etkö sinä voi käsittää, mitä se on, +kun nuori tyttö vuodet pitkät vaan saa haukkumisia kuulla, aamusta +iltaan kestää sydämmettömän emintimän sortoa, etkö voi käsittää, miltä +silloin tuntuu, kun odottamatta kohtaa helläsydämmisen ystävän, joka +ymmärtää hänen tunteensa sekä hänen ajatuksensa. Eikö mieli tuosta +helly? Ajatteleeko hän silloin, mikä sopii, mikä on luvallista. Sinun +täytyy käsittää sitä! Kuinka puhui ennen äitini rakkaudesta: kuinka se +joskus hiipii salaa aavistamatta sydämmeen ja anastaa sen sitten +väkisin valtaansa, ja kuinka se joskus taasen hyökkää äkkiä kuin +tuuliaispää kesäisimmän tyvenen vallitessa. Silloin en häntä +ymmärtänyt, mutta nyt ymmärrän. Sorrettu, onneton vaan voipi oikein +käsittää mikä rakkaus on, sen voimaa ei paatunut sydän, eikä +huolettomuudessa elävä voi käsittää. + +SAARA. Riittää jo tuota lorua! + +NIILO. Oma tyttäreni. Kyllä minä ymmärrän sinua. Sinussa on äitisi +henki. Minä osasin hänen ajatuksilleen arvon antaa, vaikka en +voinutkaan niitä seurata. Sinunkaan tunteitasi en tahdo ruveta +tuomitsemaan. Itse ymmärrät ne paremmin kuin minä ja-- + +SAARA. Niilo, eikö tästä loppua tulekaan. + +NIILO. Hyvä Saara. Enhän minä mitään voi. Jos hän itse tahtoo---- + +SAARA. Mokoma nahjus! + +SELMA. Kiitos isäni. Älä suutu minuun. Mutta kuten näet on parasta, +että nyt lähden täältä. Tänne en enää jäädä voi. + +RAHIKKA. Kaukonen, luottakaa minuun, minä pidän huolen hänestä. + + (Selma ja Rahikka lähtevät.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +(Kyökki: perällä vasemmassa kulmassa hella, sen tällä puolen +kastrulliparvet; peräseinällä ikkunan alla pöytä ja kaksi tuolia; +oikealla kaappi ja vuode. Ovi kummallakin sivulla). + + +I:n KOHTAUS. + +SELMA. (Pesee asteita.) Tämähän on hauskaa! Saan sitten yksin asua näin +siistissä huoneessa. Ja niin sivistynyt, äidillinen emäntä. Sanoi +olevansa minuun tyytyväinen. No, parastani tahdonkin koettaa.--Isäntä +näyttää äreältä. Mutta olenhan minä paljon pahempaan tottunut. Kun +vähän vaatii, saa aina enemmän.--Saapas nähdä, mitä Pekka arvelee.-- +Kuinka ihmeellistä! Häntä ajattelen vaan, hänen tähtensä unohdan kaiken +muun. Ja kuinka pian se kävi. Ennenkuin ennätin ajatellakaan,--olimme +jo----Mutta oliko se sentään oikein tehty? Niin pian! Sanoihan äitini, +ettei miehiin saa aina luottaa----Ei. ei, Rahikka on rehellinen. Sen +näin heti hänen silmistään. Ja tunnenhan hänet jo lapsuudestani.--Mutta +olisikohan äitini kuitenkaan sallinut----Voi, voi, minä tulen +rauhattomaksi. Jospa olisi keneltä neuvoa kysyä, kenelle sydämmensä +avata... Jos uskaltaisin rouvalle tunnustaa... Enhän minä Pekan +rehellisyyttä epäilekään. Mutta jos hänkin erehtyisi. Jos hän vaan +luulee minua rakastavansa,--jos hän katuisi. Eihän ihminen voi aina +olla varma itsestäänkään. + + +II:n KOHTAUS. + +ROUVA SILAN. (Tulee oikealta.) No, joko alat saada pestyksi... Kas, +pian se näkyy sinulta käyvän... Ole vaan ahkera lapsukaiseni, me +tulemme hyvinkin sopimaan, luulen minä. Valmista teevesi kello +kymmeneksi. Me menemme nyt ulos. Kumma vaan, ettei ompelijatarta +kuulu.---- + +SELMA. (Itsekseen.) Jos uskaltaisin häneltä kysyä. + +R. SILAN. (Menee ikkunan luo, avaa sen.) Robert, tulehan jo. Kello on +jo kuusi. + + (Panee ikkunan kiinni.) + +SELMA. Kenraalska, saanko minä kysyä teiltä. Olettehan te niin oppinut +ja tiedätte---- + +R. SILAN. Kysy, lapsukaiseni. Mitä tahdot tietää? + +SELMA. Mitä on rakkaus? + +R. SILAN. Mitäkö se on? Miksi sitä kysyi? Etkö itse tiedä? + +SELMA. Minä vaan luin äsken juuri erään kirjan-- + +R. SILAN. Minkä kirjan? + +SELMA. Paul ja Virginia'n. + +R. SILAN. Vai niin. Se on kaunis kirja, erittäin kaunis ja siveä. Se on +hyvä, että luet sellaisia kirjoja. + +SELMA. Minä tulin siksi ajatelleeksi, voiko nykyaikana enää sellainen +uskollinen rakkaus olla mahdollista-- + +R. SILAN. Se kysymys vaatii lavean vastauksen... Mutta sen voin sinulle +sanoa, ja se onkin hyvä, että tuli siitä puhe. Nuoren tytön, +erittäinkin köyhän tulee nykyjään olla erittäin varovainen. Nykyinen +miessukupolvi on turmeltuneempi kuin sinä voit aavistaakaan. Ainoastaan +suurilla voimain ponnistuksilla voimme enää karsia, juuria pois +yhteiskunnastamme, ne paheet, jotka sen ytimiä kalvaavat... Juuri +köyhiä palvelustyttöjä uhkaa vaara enimmin. Suuri varovaisuus, ehdoton +siveys vaan voi heitä täydellisesti turvata. Luulotellun rakkauden alla +voi aina piillä myrkyllinen käärme... + +SELMA. Olisko se niin? + +R. SILAN. Se on niin. Me naiset vaan voimme yhteiskuntamme pelastaa, me +vaan voimme puhdistaa saastutetun ilman. Luonnollista on siis--koska +tästä nyt kerran tuli puhe--, että tämän pyhän asian ajajat, minä +niitten joukossa, vaativat omilta palvelijoiltaan esikuvallista +käytöstä. Minä en kärsi, että nuorilla palvelustytöillä on tuollaisia +»sulhasia».--Sinä punastut!--En minä sinua tarkoittanut, sinun +siveyttäsi en epäile. Mutta että tahtoni tietäisit, sanon sen nyt. Jos +minä tapaan, tahi saan tietää, että sinä salaa käyt kohtaamassa +sellaista--puhumattakaan, että tänne hänen tulla sallisit--. No, älä +loukkaannu. Minä sanon tahtoni vaan. Jos niin kävisi, täytyisi minun +armotta ajaa sinut pois ja antaa epäiltävä todistus---- + + +III:s KOHTAUS. + +KENRAALI. (Pyyhkii jalkojaan vasemmalla, tulee sikaari hampaissa.) +Uh, sitä likaa! Tässä taas pukeutumaan--sinun konserttisi tähden. +Onko saappaani harjatut? + +SELMA. Minä en tiennyt---- + +KENRAALI. Mitä se on! Pitää ottaa selvä tehtävistään. + + (Käypi istumaan, ojentaen jalkaansa eteenpäin.) + +Vedä pois! + + (Selma rupeaa kiskomaan.) + +R. SILAN. Eihän hän tiennyt, että me ulos menemme. + +KENRAALI. Minun saappaani pitää aina olla harjatut. + + (Selma on vetänyt saappaat hänen jalastaan.) + +Yhden tekevä, kuka ne harjaa. Mars! Tuo tohvelini! + + (Selma kiiruhtaa sisään.) + + +IV:s KOHTAUS. + +R. SILAN. Et sinä saa heti noin äreäksi käydä. Säikytät tyttö paran +pahanpäiväisesti. + +KENRAALI. Sinä olet liian hyvä sen sijaan, minun täytyy pitää +tasapainoa. Pilaisit muuten piijat kokonaan. + +R. SILAN. Pilaisin? Minä?--Et sinä sellaisia asioita ymmärrä... Ja +muuten voit olla sekaantumatta---- + +KENRAALI. Respektiä on ylläpidettävä. Kyllä minä tiedän kuinka +palvelijain kanssa on meneteltävä. + +R. SILAN. Respektiä voi lempeydellä ylläpitää. + +KENRAALI. Vai voi. Kuinka pahoille tavoille opetit sinä esim. Amandan. +Rupeaa kohalta kulkkua nauramaan, siksi että minulta sattui +kyyristyessäni housut repiämään. Oliko se respektiä? + +R. SILAN. Aina sinä takerrut tuollaisiin asioihin. Hyi! No ja oliko se +ihme sitten! Rupeaahan sitä nuori vallaton tyttö vähemmästäkin +nauramaan. + +KENRAALI. Jaa, siitä sen nyt näkee. Sinäkin pidät aivan luonnollisena +asiana, että--Se on sinusta vaan viatonta vallattomuutta, jos--jos---- +Kyllä mä opetan heitä nauramaan minulle! + + (Selma tuo tohvelit ja saappaat. Kenraali + pistää tohvelit jalkaansa.) + +R. SILAN. (Itsekseen.) Eikö se nyt tule sieltä jo leningin kanssa. +Rupeaa taasen ukko rähisemään jos viivytän-- + + (Menee oikealle.) + +NIILO. (Tulee sisään.) Nyt on viimeinen kuorma levitetty, teidän +armonne. + +KENRAALI. (Ottaa kukkarostaan rahaa.) No tuossa. Jos vasta tarvitsen, +niin kyllä minä sinut työhöni otan. + +NIILO. Kiitoksia armollinen herra kenraali. + + (Kenraali menee oikealle, jättäen sikarin + pätkän pöydän reunalle.) + + +V:s KOHTAUS. + +NIILO. No Selma, mitä arvelet uudesta paikastasi? + + (Selma istuu ajatuksiin painuneena.) + +Et vastaa... Hyvään perheesen pääsit. Ole nyt siivo ja siveä; muista, +mitä äiti-vainaasi on opettanut. Nyt hänen kalliit neuvonsa sinulle +tarpeen ovat. + + (Itsekseen.) + +Hän näkyy oudoksuvan vielä uutta tointansa. Jätänpähän hänet rauhaan. +Jumala sinua, lapsukaiseni, varjelkoon, jotta yhtä siveänä ja puhtaana +aina pysyisit. Kuinka suloiselta tuntuu, kun tietää olevansa tuollaisen +lapsen isä. + + (Katselee hetkisen äänetönnä Selmaa.) + +Hyvää yötä nyt, lapsukaiseni! + +SELMA. (Herää ajatuksistaan.) Ai, isä! + +NIILO. En minä tahdo sinun ajatuksiasi häiritä. Hyvää yötä vaan. + +SELMA. Hyvää yötä. Terveisiä Kallelle ja--ja--äidille. + +NIILO. (Itsekseen,) Voi sitä sydäntä, sitä sydäntä! + + (Menee.) + + +VI:s KOHTAUS. + +SELMA. (Rupeaa saappaita harjaamaan.) Vai niin! Hän ei siis saa tulla +tänne laisinkaan. Nyt juuri kun tahtoisin hänen kanssaan puhua, oikein +häneen tutustua. Olisko siinä perää mitä rouva sanoo? Olisko hänkin +sellainen? Ja miksei! Ei Paul olisi lukenut sellaista kirjaa kuin hän! +Jumala ties, mitä se lie ollutkin... Minä rupean pelkäämään... Jos hän +todella ei olisikaan niin puhdas, niin rehellinen kuin luulin... Voi +hyvä Jumala! Auta minua tästä hirveästä epätietoisuudesta!... +Menettäisinkö minä ainoan ystäväni, hänet, johon niin kauniit +tulevaisuuden toiveet olen jo liittänyt?... Pettyisinkö niissä! Voi +sehän olisi kauheata!... Mutta kun äitinikin minua niin varoitti... +Tunteehan rouva toki maailman, ihmiset paremmin kuin minä sokea +tyttö!... + + +VII:s KOHTAUS. + +IINA. (Tulee vasemmalta.) Hyvä ilta! Kas, täällähän on jo uusi tyttö. + +SELMA. Oletteko ompelija? + +IINA. (Itsekseen.) Sievä tyttö. (Äänensä,) Niin, kyllä---- + +SELMA. (Aikoo lähteä oikealle.) Rouva jo odottaa. + +IINA. Odottakaahan. Olen väsynyt, tahdon tässä ensin hiukan huoahtaa. + + (Käypi istumaan.) + +Ohhoh! Niin pitkä matka minulla astuttava. + +SELMA. No, käveleehän sitä nuorra ollessaan mielellään. + +IINA. Tosin kyllä, erittäinkin kun koko päivän on istunut työn ääressä. + + (Itsekseen.) + +Tuo olisi minua varten... + +SELMA. Onko teillä paljon työtä? + +IINA. Onhan sitä. Mutta eihän ole pakko ottaa enempää kuin itse haluaa. +Tahtoohan sitä aina välistä olla vapaakin. + +SELMA. Kai se lienee hauskaa kuitenkin, kun itse saapi noin vapaasti +määrätä---- + +IINA. No se on tietty... Työkin maistuu silloin aivan toiselle, kun on +ihan itsenäinen, oma herransa kaikessa, kun ei tarvitse aina toisen +komennon mukaan marssia. + +SELMA. Niin, kyllähän sen arvaa. + +IINA. Toveri pitäisi olla kuitenkin, yksin alkaa tuntua ikävältä. + +SELMA. Asutteko sitten yksin? + +IINA. Ihkasen yksin. + +SELMA. Mutta se tuntuu varmaan hirveän kolkolta. Minä pelkäisin. + +IINA. En minä pelosta mitään tiedä. Mutta kernaasti toisen toveriksi, +työkumppaniksi ottaisin. Silloin voisi työnsä lopetettuaan illalla +liikkua vähän ulkonakin. Yksin se ei käy päinsä. Ja työtä kyllä +riittäisi kahdellekin, sitä saan vaikka kuinka paljon. + +SELMA. No voitteko te panna säästöönkin? + +IINA. Se on tietty. Ennen kun en uskaltanut ottaa hienompaa työtä, ei +tosin juuri suuria säästöjä jäänyt, mutta nyt, nyt on toista. Olen +ommellut leninkejä kreivien ja kenraalien tyttärille. Olen, näetten +oikea muotiompelija. + + +VIII:s KOHTAUS. + +R. SILAN. (Tulee oikealta.) Eikö se--No täällähän te olette! Mikset +tullut heti sanomaan, Selma? + +IINA. Tulin juuri, istahdin vaan silmänräpäykseksi huoahtamaan. + +R SILAN. No, onko se nyt täydessä kunnossa? + +IINA. Olenko minä koskaan ennenkään hutiloinut. Koettakaahan vaan +päällenne, niin saatte nähdä. Sen pitää istua kuin valettu. + +R. SILAN. Niin, no! + + (R. Silan ja Iina menevät oikealle.) + + +IX:s KOHTAUS. + +SELMA. Hän on onnellinen. Ihan vapaa, ei kenenkään komennon alla. +Miltähän tuo tuntuisi, jos saisi olla ja elää kuni hän: ottaa vastaan +ketä ja milloin vaan tahtoo;----ja sitten voipi hän säästää rahojakin. +No, mitäs minä häntä kadehtisin! Olenhan minäkin kohtalooni +tyytyväinen... Niin! Ja sanoihan äitini aina, että nuoren tytön tulee +olla vanhemman naisen silmäin alla! Kuka sen tietää, kuinka tuon-- + +KENRAALI. (Oikealta.) No kuinka kauan saan minä saappaita odottaa! + +SELMA. (Hämmästyen.) Hyvä Jumala! + + (Harjaa vielä hätimmiten.) + +Tässä, tässä ne ovat. + + (Viepi oikealle.) + + +X:s KOHTAUS. + +RAHIKKA. (Tulee vasemmalta.) Vai niin. Tässä siis... Mitähän hän lie +arvellut, kun en eilen tullut. + + (Katselee ympärilleen.) + +No, toistahan tämä on. Oikein siisti kyökki. Ja voin niin mukavasti +tänne pistäytyä huomiota herättämättä--Hm! Uudet ajat tuli toden totta. +Ei tarvitse enää ajatella, kuinka saan iltani kulumaan.--En voi oikein +vieläkään tottua uuteen ajatukseen--Tuollainen neito minun omani. +Saapas nähdä, kuinka hän ottaa minut vastaan. Onko hän yhtä vapaa, +avosydämminen kuin ensi kerralla... Se se juuri hänessä-- + + +XI:s KOHTAUS. + +IINA. (Tulee oikealta.) Hyvästi, hyvästi. + +RAHIKKA. Hyvä ilta. + +IINA. Ah! Hyvä ilta. + +RAHIKKA. Onko Selma kotona? + +IINA. Selma?--Vai niin!--Kyllä! Hän oli juuri äsken tässä-- + + (Itsekseen.) + +Kaunis poika. + + (Ääneensä.) + +Oletteko te--tuota-- + +RAHIKKA. Niin--minä--minä-- + +IINA. Minä vaan tulin ajatelleeksi--Viivyttekö täällä kauan? + +RAHIKKA. Mitä tarkoitatte? + +IINA. Minä ajattelin vaan--tuota että--No enhän voi teiltä sellaista +kysyä.--Olettehan minulle ihan tuntematon-- + +RAHIKKA. Puhukaa vaan. + +IINA. Hm. No mitäs pahaakaan siinä juuri on. Aioin kysyä vaan +lähdettekö täältä pian, jos sattuisi meillä sama matka olemaan, niin ei +minun tarvitsisi----, on niin vaarallista kulkea yksin-- + +RAHIKKA. (Hämillään.) Niin--suokaa anteeksi--kyllähän minä muuten hyvin +kernaasti--mutta minun täytyy tavata Selmaa---- + + +XII:s KOHTAUS. + +SELMA. (Tulee.) Pekka! Herran tähden! Mene pois. + +RAHIKKA. Mitä sanot? + +SELMA. Mene Herran nimessä pois... Toisen kerran tulet,--tahi älä tule +laisinkaan... Kyllä me tapaamme toisemme----jossain. + + (Katsahtaa pelokkaasti ovelle.) + +Älä viivyttele! + +RAHIKKA. Mitä sinä nyt--? + +SELMA. Selitän sitten toisen kerran... Mene--mene hyvä Pekka--mene nyt +vaan. + + (Hiljaa.) + +Tule myöhemmin, vähän ajan päästä... Tahi ei! Älä tule tänne... Minä +pelkään. + + (Työntää Rahikan ovelle.) + +Hyvästi nyt vaan... Älä suutu minuun, mutta minun täytyy---- + +RAHIKKA. No, kah, kun välttämättä tahdot, niin-- + +IINA. Hyvästi. + + (Menee ovelle, vetää sen kiinni Rahikan edessä, + joka ihmetellen seisoo sen ulkopuolella.) + + +XIII:s KOHTAUS. + +SELMA. Voi hyvä Jumala! Jos rouva olisi-- + +R. SILAN. (Tulee päällysvaatteissa.) Panet nyt kaikki ovet kiinni ja +istut kiltisti kotona. Näytä nyt, että ansaitset luottamustani. Jos +noudatat tarkasti tahtoani, koittaa sinulle täällä hyvät päivät, sillä +--minä tunnustan--että pidän jo paljon sinusta. + + (Mennessään.) + +Meillä on avain mukana. + + +XIV:s KOHTAUS. + +SELMA. Mitä olen minä tehnyt? Juoksenko hänen perässään? Ei, se on +mahdotonta!--Rouvan edessä en tahto valehtelijana olla. Mitä +ajatelleekin hän nyt minusta----Olihan se kuitenkin väärin tehty. Ehkä +luulee, että minä jo tahdon päästä hänestä. Eihän minulla ole mitään +oikeutta vielä häntä epäilemään----Jos hän kumminkin olisi tuolla +ulkona. Ja siellä hän onkin, jos hän minua rakastaa. Voinhan hänelle +nyt ainakin selittää. + + (Avaa kyökin oven.) + +Rahikka!----Pekka!--Ei kuulu!----Hän läksi siis----No kun meni, niin +menköön.--En minä hänen jälestään lähde. Tuolla tavalla ei Paul olisi +tehnyt... Olisihan hänen pitänyt ymmärtää, että----Mutta miksikä +minäkin hätäilin. Olisin sanonut lyhyesti ja tyyneesti, että tällä +kertaa en----Mikä ajatus... Ei se ole mahdollista!----Mutta olihan se +sievä tyttö.--Voisiko Rahikka sen tehdä.--Miks'ei, jos miehet sellaisia +kerran ovat... Muuten olisi hän odottanut tuolla ulkona... Ehkä +kävelevät siellä käsitysten--nauravat minulle. Hän on vapaa tyttö--ja +voipi panna säästöön.--Ei, tätä en kestä. Minä tahdon varmuutta. +Herrasväki on jo mennyt. + + (Tempaa suuren huivin.) + +Jos hän on petturi, niin-- + + (Menee kiiruusti ulos.) + +(Lyhyt väliaika.) + + +XV:s KOHTAUS. + +KALLE. (Avaa oven vasemmalta, pistää päänsä sisään.) Selma. + + (Ulospäin.) + +Täällä ei ole ketään. Mennään sisään vaan. + +WILLE. Eikö ketään. + + (Tulevat sisään.) + +KALLE. Katsos, kuinka täällä on siisti ja lämmin. Peijakas! Täällä +minäkin mielelläni asuisin. + +WILLE. (Nuuskii ympäri.) Kalle. + + (Hiljaa.) + +Otanko mä palasen? + + (Osoittaa sokeriastiaa.) + +KALLE. Uskallappas. Selma voisi vielä toruja siitä saada. + +WILLE. Yhden vaan. + +KALLE. Anna sen olla, tahi... Aina sinulla on halua varastamaan. + +WILLE. Onko tämä varkautta? Ei tämmöisestä poliisikamariin viedä. +Aina minä kotonakin otan. Eihän tuosta kellekään vahinkoa, jos palan +toisen-- + +KALLE. Pienestä synnistä suuri kasvaa, sanoo aina Selma. + +WILLE. Voi kuinka lapsellinen sinä olet. Tämä nyt olisi synti. + + (Pistää palan suuhunsa.) + +KALLE. Varas. + +WILLE. Kun sinä viitsiät. Otahan sinäkin yksi. + +KALLE. En tahdo. + +WILLE. Selma kumminkin antaisi, jos pyytäisit, + + (Tarjoaa.) + +Tuoss' on! Kas kun hän taasen tahtoo olla minua parempi. Luuletko siitä +taivaasen pääseväsi, jollet tätä syö. Mikä pyhä mies sinusta on tullut. + +KALLE. Älä hauku. + +WILLE. Ota sitten. + +KALLE. Sinä nyt osaat kiusata. + + (Ottaa.) + +No oletko nyt mielissäsi? + +WILLE. Mutta missä se Selma lienee? + + (Avaa oven oikealla.) + +Täällä on ihan pimeä. Mennäänkö katsomaan. Minulla on tulitikkuja. + +KALLE. Wille! Luulevat meitä vielä varkaiksi. Kuules! Eikö ole +kuitenkin parempi, että lähdemme. Ajattelehan, jos sattuisi jotakin. +Jos olisimme tulleet väärään paikkaan. + +WILLE. Mitä sinä höpiset! + +KALLE. Ei! Kyllä meidän täytyy lähteä.--Minä lähden!--Tule! + +WILLE. (Pistää kourallisen sokeripaloja taskuunsa.) No lähdetään +sitten, kun sinä sellainen raukka olet. + +KALLE. Itse sinä raukka olet. + +WILLE. Minäkö? Tahdotko, niin menen tuonne sisään ja tuon sieltä +jotakin-- + +KALLE. Oletko sinä--! Tule! + +WILLE. (Katselee vielä kärkkäästi sokeriastijaa, huomaa kenraalin +sikaarin.) Katsos, ähä! + +KALLE. Tuletko sinä jo! + + (Kiskoo Willen mukaansa ulos.) + (Hetken äänettömyys.) + + +XVI:s KOHTAUS. + +RAHIKKA. (Avaa oven vasemmalla.) Selma! + + (Tulee sisään.) + +Missä lie hän? Herrasväen puolella on ihan pimeä. + + (Käypi istumaan.) + +Mikä kumma häntä nyt vaivasi... Suotta antaisin hänen hädissään +huomiseen asti olla... Mikä ihme vaan liene niin hänet sille tuulelle +saattanut----Säpsähdin sentään ensin vähän... Olisi toinen enemmänkin +säikähtänyt... Tulee kaikessa rauhassa morsiantaan tervehtimään ja +täällä-- + + (Nauraa.) + +Kaikellaista sattuu----Joku tulee... Hän varmaan-- + +SELMA. Pekka! Sinä olet täällä! Et suuttunut siis minuun. + +RAHIKKA. Minäkö sinuun suuttunut! + +SELMA. (Katsoo häntä silmiin. Itsekseen.) Olisko se mahdollista: +voivatko nuo silmät valehdella, tuo tyyneys kasvoissa olla +teeskenneltyä? + +RAHIKKA. Miksi katsot minua tuolla tavoin? + +SELMA. (Joutuu hämilleen.) Minä vaan----Katso kenraalska kielsi minua +päästämästä tänne ketään miestä luokseni. + +RAHIKKA. No mikset heti sanonut. Johan minä heti ajattelin, että +jotakin sellaista se varmaankin---- + +SELMA. Hän sanoi, ett'ei hän salli, jotta hänen palvelustytöllään on +sulhanen. Jos hän sinut täällä tapaa, ajaa hän minut heti pois. + +RAHIKKA. Se oli pahempi. Minulta on siis tänne ovi sulettu! Mikäs muu +jääpi keinoksi, kuin että tapaamme toisiamme muualla. + +SELMA. Ei Pekka! En minä uskalla päivällä tulla sinua tapaamaan ja +illalla se ei käy laatuun. + +RAHIKKA. Miks'ei? Meille, jotka olemme kihloissa, se ei mikään rikos +ole. + +SELMA. Niinkö arvelet? Miksikä äidit sitten niin kovasti varoittavat +tyttäriänsä? + +RAHIKKA. Niin!----No! Mutta ethän sinä minua pelkää? + +SELMA. En, en. Kuinka sinua pelkäisin--Mutta katsos--minä--olen niin +kokematon. + +RAHIKKA. Mikä sinulla on, Selma? + +SELMA. (Yhä enemmän rauhattomana.) Sinä et ymmärrä sitä! Me tytöt ... +olemme ... näet, kuulleet ... niin paljon sellaista ja kun vanhemmat +ihmiset aina istuttavat meihin epäilyksiä ... niin onko se kumma... + +RAHIKKA. Selma! Minä en tunne sinua nyt.--Miksi et puhu suoraan. Etkö +sinä luule minulta saavasi luotettavaa vastausta. + +SELMA. Mutta etkö sinä suutu... Minä tuntisin itseni niin +rauhalliseksi, niin onnelliseksi, jos voisin miehistä puhuttaessa +ajatella itsekseni: »Minun Pekkani ei ole sellainen kuin muut». + + (Nojaa päänsä Rahikan olkapäähän.) + +RAHIKKA. Miks'et heti sillä tavalla sanonut. Minä tahdon sinulle +selittää millainen minä olen... Olisin sen tehnyt kysymättäsikin... +Sinä muistat sen kirjan jonka revin----No! Kun minä aloin mieheksi +varmistua, rupesin tuntemaan kummallisia haluja, jotka minua +painajaisen tavoin ahdistivat. Yöllä näin pahoja unia,--päivällä olin +alituisessa taistelussa mielikuvitukseni kanssa... Naisia minä rupesin +pian kammoamaan, mutta pakosta kun heidän seuraansa jouduin, olin +siellä mielelläni. Mutta mielikuvitukseni oli yhä vihollisenani. Minä +rupesin itseäni inhoamaan, sillä minä tunsin itseni saastaiseksi. Tuo +kirja, joka sinua niin säikytti, oli juuri varoitus sellaisille, jotka +veltosti heittäytyvät heränneitten halujensa uhriksi. Mutta neuvoina +ovat siinä uhkaukset, mitä hirmuisimmat esimerkit sellaisista +onnettomista, jotka paheen olivat valloilleen päästäneet. + +SELMA. No sellaistako se miesten turmelus sitten on aina? + +RAHIKKA. Löytyy toista lajia myöskin. Ne jotka tahtovat tuosta +sisällisestä epäsoinnusta päästä siten, että he luopuvat yleisistä +siveellisyyden laeista ja tukkien omantunnon äänen heittäytyvät +samallaisten naisten seuraan. + +SELMA. No ja sinä---- + +RAHIKKA. Minä asetuin pahetta vastaan, niin voimattomaksi kuin itseni +näinkin. + +SELMA. Sinä et siis----ole sellainen + +RAHIKKA. En, kumma kyllä... + +SELMA. Kumma kyllä? + +RAHIKKA. Niin, sillä luulen, että jos minä olisin viekoitukseen +joutunut, olisin yhtä vähän kuin kukaan muukaan säilynyt. Mutta +älkäämme siitä enää puhuko. Tiedäthän sinä nyt entisyyteni. Sinussa +löysin kaipaamani puhtaan kuvan, joka karkoitti painajaiseni, sinusta +sain ystävän, joka voit sieluni uuteen eloon herättää. + + (Syleilee.) + +SELMA. (Huokaa syvään.) Voi, kun ei kenraalska vaan tulisi. + +RAHIKKA. No tulkoon sitten! Harmittaa tuollainen! Luulevat, ettei +köyhässä ole ollenkaan siveellisyyden tuntoa. Aivankuin ei +palvelustyttö voisi puhtaasti rakastaa. + +SELMA. (Miettiväisenä.) No sanopas sitten minulle mitä sinusta rakkaus +oikeastaan on. + +RAHIKKA. Mitäkö se on? Rakastathan sinä minua? + +SELMA. No tietysti! + +RAHIKKA. Etkö sitten itse voi sitä tunnettasi selittää? + +SELMA. Niin no--! Miksikä en... Mutta onko se sanottu, että se juuri on +sitä oikeata? + +RAHIKKA. Mutta selitähän. + +SELMA. (Tuumailee.) Kun sitä on ihan yksinään, ei ole ketään jonka +kanssa voisi puhua paremmista asioista, kun toisen ikeen alla +huokailee, niin tietysti tuntuu se hyvältä löytäessään sellaisen, jonka +sanoihin voi luottaa, jolle sydämmensä voi tyhjentää ja josta tuntee +turvaa saavansa----ja-- + +RAHIKKA. Riittää! Se se juuri ensi rakkautta onkin. Siksi ei, kuten +isällesi itse sanoit, koskaan huoleton, elämäänsä tyytyväinen voikaan +rakkaudessa samaa onnea löytää kuin köyhä, onneton. + +SELMA. Niin, Pekka, niin se on. Sehän se on rakkautta. Me rakastamme +toisiamme. + +RAHIKKA. Kuinka sitä enää epäillä voisimme. Mutta rakkaudella on vielä +toinen ominaisuus. Ihminen ei tunne ainoastaan kiitollisuutta, hän +vaatii myös... Niinpä tunnen minä itseni siksi hyvin, että jos--jos se +kerran tapahtuisi, että sinä pettäisit minut, voisin tulla hurjaksi, +niin minä pelkään voivani kostaa-- + +SELMA. Sehän on hirmuista! + +RAHIKKA. Minä en helpolla tulistu, minua ei hevillä kiihkoon saa, +mutta jos se kerran tapahtuu, unohdan itseni, minä voin joutua +hillitsemättömään raivoon. + +SELMA. Tiedätkö mitä, Pekka... + +RAHIKKA. No? + +SELMA. Minä pidän sinusta! Juuri tuollaisen pitää miehen olla. Tyynellä +kirkas kuin meren pinta, mutta myrskyllä kiehuva pilviin asti. Me +naiset olemme toista lajia, minä epäilen, kuvittelen mielessäni +kaikenlaista, olen epävarma, häilyväinen.----Voi! Joku--Etkö kuullut?-- +Ei se tainnut sentään kukaan olla! + +RAHIKKA. Jospa voisimme vaan naimisiin pikemmin mennä,----mutta kun +minun tuloni tuskin vaatteisin riittävät. + +SELMA. Ja minulla on vielä vähemmän----Mutta rukoilkaamme +taivaalliselta isältämme apua---- + +RAHIKKA. Niin, tee se. Minä en osaa rukoilla. + +SELMA. Etkö osaa rukoilla? + +RAHIKKA. En. + +SELMA. Kuinka et---- + +RAHIKKA. Minua ei kukaan ole opettanut---- + +SELMA. No mutta-- + +RAHIKKA. Enkä minä voi pyytää, kerjätä. Mitä itse en voi hankkia, sitä +olen vailla. + +SELMA. Mutta onhan Herra sanassaan käskenyt itseään rukoilemaan. + +RAHIKKA. Minä en ole ollut hänen sanojaan kuulemassa. + +SELMA. Pekka! Kuinka sinä voit? + +RAHIKKA. Älä suutu minuun. Ne ovat minulle vieraita asioita, minä en +niihin pysty. + +SELMA. Mutta kuinka et? + +RAHIKKA. Minulla ei ollut jumalista äitiä, niinkuin sinulla. + +SELMA. Opetettiinhan meille Jumalan sanaa koulussa. + +RAHIKKA. Siellä opin pelkäämään tuota äkästä vanhusta, mutta en +rakastamaan, pakenemaan häntä, enkä lähestymään. + +SELMA. Pekka parka. Niin, sinulla ei ole ollut sellaista äitiä kuin +minulla. Jospa olisit ollut kuulemassa kuinka hän puhui kauniisti +Jumalasta, kuinka laupiaaksi hän häntä kuvasi. + +RAHIKKA. Jos hän laupias, hyvä on, niin kuinka hän sallii tuhansien +lasten kasvaa kurjuudessa, kuinka sallii hän vanhempain turmella +viattomain lastensa sydämmet, juurruttaa heihin paheita, joista he +sitten ei enää voi irtaantua, jotka heidät tavallisesti vievät +auttamattomaan turmelukseen. Kuinka sallii hän sen? Mitä minä sille +voin, ettei minua koskaan ole opetettu Jumalaa rakastamaan. Vai +itsestäänkö ihmisen on sitä opittava. Jos niin on, niin ovat pakanat, +jotka ei koskaan ole sanaakaan kuulleet Jumalasta, myöskin +rikoksellisia. + +SELMA. Voi kuinka sinä puhut! Usko minua, hyvä hän on, hyvä ja laupias. +Luota häneen, niin pääset katkerista ajatuksistasi. + +RAHIKKA. (Katkerasti.) Siinä tapauksessa on häntä minulle väärin +kuvattu, sillä jos hän hyvä on, jos hän kaikille, onnettomillekin hyvää +suopi, niin eiköhän hän antane siellä leveän ja kaidan tien ristissä +saarnata vielä sellaisille. Ehkä minäkin saan siellä muitten takana +kuunnella, oppia häntä tuntemaan ja rakastamaan. + +SELMA. Lakkaa jo! Kuinka voit sinä tuolla tavoin puhua. + +RAHIKKA. Minä tulen aina katkeraksi, kun rupean noita asioita +ajattelemaan. + +SELMA. Minua kammoksuttaa sinun ivallinen äänesi, minä en voi käsittää +kuinka ihminen voipi tuolla tavoin Jumalasta puhua. Mutta minä iloitsen +kuitenkin siitä, että sinä noin avonaisesti ilmaiset minulle sielusi +tilan,--sillä--sillä minussa herää tunne, jota minulla ei ennen ollut. +Minä huomaan jossakin olevani etevämpi sinua. + +RAHIKKA. Sen minä kyllä tiedän. Kuinka voisin sinua rakastaa, jollen +sinulla näkisi ominaisuuksia, joita sinussa voin ihailla. + +SELMA. Äitini rakasti isääni, mutta hän valitti kuitenkin usein sitä, +ettei isäni häntä ymmärtänyt. Mitähän jos nyt meillä kävisi samoin +jollen minä ymmärtäisi sinua tahi sinä minua. + +RAHIKKA. Olkaamme avosydämmisiä ja antakaamme kunnioitusta toistemme +mielipiteille, niin pysyy sopusointu aina. + +SELMA. Kunnioitusta! Aivan oikein! Mutta sinun täytyy sitten myöskin +myöntää, että ainakin tahdot oppia Jumalaa tuntemaan. + + (Joku katsoo ikkunasta.) + +RAHIKKA. Niin, koeta minua opettaa! + + +XVII:s KOHTAUS. + +R. SILAN. (Tulee vasemmalta.) Vai niin! Niinkö suuresti olen erehtynyt? +Ja minä kun luulin niin luotettavan, niin siveellisen tytön saaneeni. + +RAHIKKA. Arvoisa rouva--! + +R. SILAN. Vieläkö tässä puollusteleimaan rupeaisitte. Minä sanon sinut +irti heti paikalla. + +SELMA. Armahtakaa, hyvä kenraalska. + +R. SILAN. Ei sanaakaan! Pois silmistäni! + + (Menee oikealle.) + + +XIX:s KOHTAUS. + +SELMA. Hyvä Jumala! + + (Itkee.) + +RAHIKKA. Vereni rupeaa kiehumaan! Mokomaa hävyttömyyttä--! +Siksi, että me-- + +SELMA. (Heittäytyy hänen kaulaansa.) Minne joudun minä nyt? + +RAHIKKA. Kirottua siveellisyyden valvontaa. Syöksevät nuoren tytön +tällä tavalla kadulle. + +SELMA. (Panee tavaransa pussiin, itkeä tihustaen.) Mikä minusta vielä +tulleekaan! Mitä ihmiset sanovat? Missä yösijan saan? Kotiin en lähde, +en voi sinne mennä. + +RAHIKKA. Rohkeutta, Selma. + + +XX:s KOHTAUS. + + (Rouva tulee takasin.) + +RAHIKKA. Tiedättekö, mitä te teette? Tiedättekö mikä vaara köyhää, +nuorta tyttöä uhkaa, kun hän tällä tavoin leivättömäksi, kodittomaksi +joutuu? + +R. SILAN. Minä--. + +RAHIKKA. Ja kehtaatte sitten puhua siveellisyydestä! Saarnaatte +epäsiveellisyyttä vastaan, huudatte turmelusta, turmelusta! +Koettaisittepa laskeutua korkeudestanne katsomaan elämää täällä +alhaalla, täällä köyhän väestön kesken! + +R. SILAN. Ulos, ulos! + +SELMA. Pekka! + +RAHIKKA. Tule Selma. Älä pelkää. + + (Menevät.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +(Katujen kulmaus: perällä suurempi kivitalo, jossa on kaksoisovi, +oikealla sekä vasemmalla pienempiä taloja, jotka perällä poikkipäin +käyvään leveämpään katuun päättyvät. On paraillaan iltahämärä, perällä +oleva talo on jo valaistu.) + + +I:n KOHTAUS. + + (Ihmisiä tulvaa perällä olevan talon ovesta, + pyhävaatteissa, virsikirjat kainalossa.) + +LIISA. (Huokaa syvään.) No, se on mies hampaan rakoon, ei. + +MIINA. Niin, kyll' on hänellä puheenlahja. + +LIISA. Ja mikä henki, mikä syvyys hänen saarnassaan! + +MIINA. Kun ei vaan änkyttäisi niin pahasti. + +LIISA. Se on totta, niin, änkkää tuo vähäsen, änkyttää. Mutta mitä +Luoja on kerran ihmiselle antanut, siihen saa hän tyytyä. + +MIINA. Siihen saa hän tyytyä, siihen. + +LIISA. Oikein minua välistä rupesi vavistamaan, kun hän oikein +haltioihinsa pääsi ja äänensä paisumaan laski. + +MIINA. Minä kun olin hänen edessään aivan, tuli vähän-- + + (Pyyhkii silmiään.) + +Voisihan sitä toki vähemmälläkin saada sanansa kuulumaan. + +LIISA. Niin, kyllä sinä olet oikeassa. Minä jo itsekseni samaa +ajattelin, että riittäisi tuo vähempikin. Niin, perää siinä on---- + +MIINA. Mutta aika hyvin sen sanat muuten osuivat, kieltämättä oikein +hyvin. Se ei ollut tavallista--. + +LIISA.--mitä papit saarnaavat. + +MIINA. Hän puhuu niinkuin tavallinen ihminen eikä kääntele ja vääntele +edestakasin evankeliumia, milloin sitä, milloin tätä puolta; hän puhuu, +mitä hän sielunsa silmillä on Jumalan sanassa löytänyt. + +LIISA. Niin sinä puhut aivan kuin minä aioin sanoa: hän puhuu, mitä +hän----Jumalan silmillä----kuinka se nyt olikaan---- + +MIINA. Mutta yksi paha vika hänellä on. + +LIISA. Paha vika? Tarkoitatko----tuota---- + +MIINA. Hän ei ole millänsäkään harpatessaan silloin tällöin vähän liian +kauas tekstistä. Siinä ei tosin olisi mitään pahaa. Eipähän ole sitten +tuota papillista--velliä. + +LIISA. (Käy nauramaan.) Velliä! Papillista velliä! No sinä löydät +kanssa sanan, mikä paikalle sopii. + +MIINA. Mutta hän ei pysy aina edes raamatun pohjallakaan. Kun hän esim. +puhui Bileamin aasista---- + +LIISA. Niin no, luiskauttaahan sitä innoissaan sanan, toisen +syrjäänkin, mutta eihän hän olekaan saarnaansa koko viikkoa valmistanut +ja sukinut. + +MIINA. Ei se ole hyvä. Tuhma kansa tarttuu aina mielellään tuoreesen +palaan ja painaa mieleensä juuri nuo liiat sanat. + +LIISA. Niin, niin. Kyllä se totta on. Aina se tuores pala paras on. + + +II:n KOHTAUS. + +IINA. (Tulee oikealta. Itsekseen.) Tässä ruvetkoon! Nyt hänen täytyy +lähteä vaikka mikä olisi. Eikö hän jo tule sieltä. + + (Katselee perällepäin.) + +LIISA. Eikö naapuri kirkossa käykään. + +IINA. Siirappikirkossa! + +LIISA. Tyttö! Kuinka uskallat sinä Herraa pilkata? + +IINA. Kumpiko teistä on herra? + +LIISA. Voi hyvä ihminen sitä synnin turmellusta! Mutta älähän huoli +sinä paatunut sielu. Kyllä sen vielä sulattaa helvetin hehku. + +IINA. Oho! Kyllä se siksi jäähtyä ehtii, ennenkuin minä sinne tulen. +Kunhan nyt kaikki teikäläiset siellä ensin korvennetaan. + +MIINA. Kuule tyttö! Minä tahdon sinulle sanoa äidillisen sanan. + +IINA. Toisen kerran, emäntä, toisen kerran. Minulla on nyt tärkeämpää +tehtävää! + +LIISA. Sulhasia etsimään. + +IINA. Tahdotteko tulla mukaan. + + (Menee perälle.) + +LIISA. Hävytön tyttö! Vanhempia ihmisiä vastaan tuolla tavoin +käyttäytyy. + +MIINA. Paatunut on tyttö raukan sydän. + +LIISA. Tyttö rankan. Sanotko rankan. Sinä et taida tietääkään mitä +lajia hän on. + + (Menevät jutellen oikealle taloon.) + + +III:s KOHTAUS. + +IINA. (Katselee avoimesta ovesta sisään perällä.) Mitä hän viipyy +siellä. No kas, johan hän tuleekin. Varovasti on alotettava. + +SELMA. (Tulee ovesta ulos) Kas Iina. Ketä sinä odottelet? + +IINA. Päätäni rupesi särkemään, niin ajattelin mennä vähän kävelemään. + +SELMA. Vai niin. + +IINA. Etkö tahdo tulla mukaan. + +SELMA. Rahikka tulee pian luokseni. + +IINA. Mennään vaan kerran edestakasin esplanaadilla. Kyllähän Rahikka +sen aikaa odottaa. + +SELMA. Kuinka antaisin minä hänen kadulla-- + +IINA. Voithan toki sen verran kärsivällisyyttä häneltä vaatia, jos hän +todella ystäväsi on. + +SELMA. Olisihan se hirveän epäkohteliasta. + +IINA. En minä juuri yksin voi näin pimeällä mennä. Ja pitäisihän sinun +toki jotain minunkin tähteni-- + +SELMA. No mutta--! + +IINA. Olenhan minä tavallani hyväntekijäsi. + +SELMA. Hyvä Iina! Enhän minä toki sitä kielläkään, päinvastoin! Ethän +sinä suutu? Mutta kun minä kerran----Ja miksi sinulta salaisinkaan. Me +rakastamme toisiamme, me olemme oikein kihloissa. Todentotta minä en +voi ajattelekaan muita kun vaan häntä. + +IINA. (Itsekseen.) Kas niin! Sitä vielä puuttui. Mutta älähän--! +(Ääneensä.) No kun sinä olet niin suora minua kohtaan, niin en tahdo +minäkään olla sinulle tunnustamatta----. Minulla on kosijoita suuri +joukko, mies vähintään joka sormea kohden. Hulluina ne juoksevat +esplanaadilla minua etsimässä. Tänne eivät, näet, saa tulla, sillä olen +heitä kieltänyt.--Se voisi herättää huomiota. Paitsi milloin annan +jonkun tulla itseäni saattamaan. + +SELMA. Kosijoita niin paljon, ja sinä pidät kaikki! + +IINA. Niin, kun en ole voinut valita vielä yhtä itselleni. Minä +tahtoisin siksi näyttää niitä sinulle. Mitä sinä arvelisit--! + +SELMA. Vai niin.--Mutta tiedätkö tuo tuntuu minusta niin kummalliselta. + +IINA. Onnellinen sinä, jolla vaan on yksi. Pääsit vaikeasta vaalista. +Mutta sen sijaan on minulla oikein somia herrojakin. + +SELMA. Sinulla herroja. + +IINA. Niin. Näetkös niitä on paljon tähän aikaan sellaisia herroja +jotka ovat kyllästyneet noihin salonkityttöihin. He pitävät enemmän +meikäläisistä vapaista,----Tuletko? + +SELMA. Jos minä sitten tulisin. Mutta minullahan on virsikirjakin +vielä-- + +IINA. Että sinä viitsiät mennä tuollaiseen kirkkoon. + +SELMA. Kuinka niin? + +IINA. Kävisit sitten aamulla Nikolainkirkossa, Siellä saisit toki +kuulla mahtavaa urkujen soittoa, kaunista messua. Ja itse kirkko, +kuvat, kaikki siellä on niin juhlallista! Mutta täällä---- + +SELMA. Katso, minä kävin ennen oikeassa kirkossa, mutta minusta ei +pappi saarnannut oikein. Jumala ei ole niin kovasydämminen kuin he +sanovat, se on mahdotonta. + +IINA. No kerran kuulen sinulta viisaan sanan. Eihän ne olekaan muuta +kuin pappien peloituksia. + +SELMA. Mutta ei täälläkään.-- + +IINA. Vie nyt pian virsikirjasi pois tahi ota se vaan mukaan--vielä +parempi.--Se näyttää.-- + +SELMA. Kuinka voisin sen mukaan ottaa. Minä pistän sen pois. + + (Menee oikealle.) + + +IV:s KOHTAUS. + +IINA. Ennenkuin tuosta enkelistä kalua saapi.----Että hän nyt on +ehtinyt oikein pikiintyä tuohon retkaleesen.--Tässä ikänsä ruvetkoon +neulan kanssa temmeltämään.----Yksin se nyt ei käy.--Tuon naaman kun +kyltiksi saan.--Mutta ensin on Rahikka tieltä pois saatava. + + +V:s KOHTAUS. + +SELMA. (Tulee takasin.) No mennään. Mitäs pahaa siinä olisi.--Ja ehkä +Rahikka sattuu vastaan tulemaan. + +IINA. +Tiedätkö, mitä minä tahtoisin sinulta kysyä? + +SELMA. Mitä? + +IINA. Oletko sinä ihan varma, että hän rakastaa sinua. + +SELMA. Ei minulla ole ainakaan mitään syytä sitä epäilemään. + +IINA. Oletko häntä jo koetukseen pannut? + +SELMA. Koetukseen! Mitä sillä tarkoitat? + +IINA. Kuinka kokematon sinä vielä olet. Ei miesten rakkaudesta +milloinkaan saa ihan varma olla. + +SELMA. Niinkö arvelet. Ei Iinaseni. Minä olen kyllä jo tuota asiata +ajatellut. Tosin ei Rahikka alinomaa toitota korvaani rakkauttaan, hän +on tyyni ja rauhallinen, mutta kun hän puhuu, tulee se hänen sydämmensä +pohjasta. + +IINA. Ja siitä päätät sinä, että hän sinua rakastaa. Tahdotko että minä +teen sinulle rakkauden tunnustuksen kauniin sanoin. Luuletko ett'en +voisi puhua paljon kauniimmin kuin hän. Tahdotko? + +SELMA. Sinä olet niin kummallinen... No! + +IINA. (Tekeytyy kosijaksi.) Rakas neitini. Löytyy ihmisiä, jotka +jokapäiväisyyden melskeeltä eivät laisinkaan muista enään runollisuutta +löytyvän. Me miehet näytämme kylmiltä, yksitoikkoisilta, me puhelemme +usein joutavista asioista. Mutta tiedättekö mikä siihen on syynä? Me +emme voi tuhlata runollisuuttamme kaikkialle, me pidämme liian pyhinä +hellemmät tunteemme voidaksemme niitä aina purkaa. Mutta, neitini, kun +kerran tilaisuus tarjoutuu, kun tunteemme tulvimaan rupeavat, silloin +on niillä vastustamaton voima. Kun lemmen vihuri liitää sydämmen +ylitse, ei myrsky ole kaukana: se rupeaa kuohumaan, raivoamaan. Yksi +ainoa silloin vaan voi sen tyyneeksi saattaa, yhden ainoan haltiattaren +ojennettu kätönen voi sen kuohut rauhoittaa. Ja vavahdellen +tyytyväisenä painuu se vähitellen peilikirkkaaksi, kuvastaen +haltiattaren ihanuuden syvyydessään. + +SELMA. No riittää, riittää. Mistä olet sinä tuollaista oppinut? + +IINA. Minäkö? Sehän on runollisuutta. Kirjoissa, teatterissa sitä +kuulla saa. Kosijoiltani sitä olen kyllikseni kuullut. Mutta mitä arvoa +on tuollaisilla sanoilla. Tuuli ne mukanaan viepi heti. Ei Selmani, ei +kauniilla sanoilla nykyaikana ole mitään merkitystä. + +SELMA. Mihinkä sitä sitten luottaa saa jollei sanoihin? + +IINA. Töihin, töihin! + +SELMA. Töihin? + +IINA. Minä tahdon sinun parastasi. Eikö olisi hauskaa, kun ei +tarvitsisi koskaan vastaisuudessakaan sulhonsa rakkautta epäillä, +vaikka mitä sattuisi. + +SELMA. Tietysti. + +IINA. Pane hänet sitte koetukseen. + +SELMA. Niin no, mitäs pahaa siinä olisi. Mutta kuinka? + +IINA. Sen kyllä keksimme. + +SELMA. Olisihan sitten hauskaa ojentaa hänelle kätensä ja sanoa: »Nyt +olen varma sinusta!» Enkä minä laisinkaan pelkää häntä koetukseen +pannessani, kunhan ensin-- + +IINA. Mutta mennään nyt. Tekeyt vaan kylmäksi häntä vastaan joksikin +aikaa ja---- + + (Menevät.) + + +VI:s KOHTAUS. + + (Miina ja Liisa tulevat talosta.) + +LIISA. Miksi antaisit paheen valtaan päästä, kun sen estää voit. + +MIINA. Niinhän se kyllä on. Vai siksikö se toisen hankki. + +LIISA. No miksikä sitten. Selväähän se on kuin päivä. + +MIINA. Voimmehan mennä lankoni luo. Kyllä hän tietää keinot. + +LIISA. Kukas sitten tietäisi, jollei konstaapeli. + +MIINA. Talossani minä sallisin sellaista--En! Mennään. + + (Katsoo kivijalan ikkunaan.) + +Eivät näy olevan kotona kumpikaan. + +LIISA. Arvaahan sen.--Sunnuntai-iltana! + + (Menevät.) + + +VII:s KOHTAUS. + + (Kalle ja Wille juoksevat vasemmalta, kummallakin kädessä + nahkavyö, jonka päähän on kivi köytetty.) + +WILLE. Nyt emme pakene enää. Mene sinä pakoon jos tahdot. Minä jään +vaikka yksin. + +KALLE. En minä heitä pelkää, mutta-- + +WILLE. No mitä? + +KALLE. Katsos, jos rupeammekin tappelemaan, niin en minä uskalla lyödä +tällä---- + +WILLE. Et uskalla!--Kasvoihin sinun pitää koettaa, että mustenemat +jäävät. + +KALLE. Mutta kun heillä ei ole nahkanauhoja, eikä kiviä. Se olisi +vääryyttä, jos me---- + +WILLE. Sinä nyt aina.----Olkoot tulematta sitten. + +KALLE. Sinähän se heitä ensin haukuit. + + (Kolme herraspoikaa juoksee esille. Wille ja Kalle rupeavat + nahkanauhoillaan viuhtomaan. Yksi herraspojista rupeaa + voivottelemaan, silmäänsä hieroen.) + +WILLE. Ähä! Siinä on sinulle. + + +VIII:s KOHTAUS. + +RAHIKKA. (Tulee oikealta.) Mitä, mitä tämä on. Pojat! Onko tuo nyt +laitaa. + + (Tarttuu Willen kaulukseen, herraspojat juoksevat pois.) + +WILLE. Anna minun olla. Nuohan ne meidän päällemme--. + +KALLE. Hyvä herra, laskekaa hänet! + +RAHIKKA. (Katsoo tutkivasti Kallea.) Missä olen tuon pojan nähnyt! Kuka +sinä olet? + +KALLE. Minä olen Kalle, Selman veli. + +RAHIKKA. Niin, niin. + +KALLE. Olettehan te Selman sulhanen? + +RAHIKKA. Olen. + +KALLE. (Katsoo epäilevästi Rahikkaa.) Herra, saisinko minä sanoa teille +jotakin. + +RAHIKKA. Sano vaan. + +KALLE. (Pienen tuumailun jälkeen.) Vaikka minä olen niin paha, pidän +minä kuitenkin suuresti, niin suuresti sisarestani. Hän on niin hyvä, +niin herttainen. Minulla on niin hirveän ikävä häntä.----Ettehän te tee +pahaa hänelle. Olettehan te hyvä häntä kohtaan. Teidän pitää olla hyvä. + +RAHIKKA. (Silittää Kallen päätä.) Sinä olet hyväsydämminen poika. Sääli +että olet kadulle joutunut. (Itsekseen.) Tuostakin voisi kelpo mies +tulla, jos hänestä huolta pidettäisiin. + +KALLE. Lupaatteko olla hyvä häntä kohtaan? + +RAHIKKA. Ole huoletta. Kyllä minä---- + +KALLE. Ihanko varmaan. + +RAHIKKA. No ihan varmaan. + + (Antaa Kallelle kättä.) + +KALLE. Minä en tiedä edes missä asutte. + +RAHIKKA. Minäkö? + +KALLE. Ja Selma myös. + +RAHIKKA. Selma asuu tuossa. + + (Osoittaa taloa oikealla.) + +KALLE. Tässäkö! Voi, voi! Hyvä ettei hän nähnyt. + +RAHIKKA. Hän ei ole nyt kotona. + +KALLE. No minä tulen huomenna. Tule Wille nyt tahi mamma--. Hyvästi! + + (Rahikka nyykkää hajamielisesti päätään, pojat lähtevät.) + + +IX:s KOHTAUS. + +RAHIKKA. (Kävelee kadulla ajatuksiinsa vaipuneena.) Odota minua siellä, +kyllä minä palaan. Se oli hänen vastauksensa tervehdykseeni. Ei edes +kättä antanut. Minne olisi hänellä sellainen kiire ollut? Ja tuon +toisen kanssa näin myöhään? Kummallista! Olisiko minun Selmani--? +Mitä joutavia! Ei hän ole sellainen.--Ei hänen vaan olisi tuon +tuulenpyörtämän seuraan pitänyt joutua. Häneen voipi niin helposti +vaikuttaa--No odotanpahan. Mitä suotta päätäni vaivaa. Lie leikkiä +ollut kaikki tyyni.--Mutta loppu tästä pitäisi tehdä.----Se nyt on +kumma, ettei ihminen voi työtä, ansiota saada. Voi yhteiskunta, +yhteiskunta! Sinä teet vääryyttä! Minä olen valmis uhraamaan itseni +hyväksesi, anna minulle tilaisuus siihen, anna minulle työtä. Sinulta +en pyydä muuta kuin leipää. Miksi pakoitat minua toivomaan muinaisia +aikoja, miksi pakoitat minua kiroamaan tuhatvuotista sivistystäsi. +Hahhahhaa! Kerskataan maailman suuresta edistyksestä ja kuitenkin +ryöstetään syyttömiltä tärkeimmät, pyhimmät oikeudet. Eikö minulla ole +yhtä suuri oikeus mennä naimisiin kuin rikkaalla laiskurilla. Raha, +raha!-- + + (Katsoo talon kulman taakse.) + +Ketä nuo ovat? + + (Katsoo tarkemmin.) + +Ei siellä näy huolia olevan.--Mitä näen!----Iina----ja----ja Selma. +Minun Selmani! Kumpikin vieraan herran kanssa. Pettävätkö silmäni! Hän +se on! Mitä tämä nyt on? + + (Piiloutuu taloon vasemmalla.) + + +X:s KOHTAUS. + + (Selma ja Iina tulevat kahden herran kanssa + parittain talon kulman takaa.) + +SELMA. (Lähestyy Iinaa.) Hän se oli. Kuule, jos hän suuttuu. En minä +voi enää. + +IINA. Oletko sinä--? Nythän sen juuri saat nähdä, rakastaako hän sinua, +vai ei! Piiloutui luultavasti tuonne porttikäytävään. + +SELMA. Mutta tällä tavoin vieraitten herrojen kanssa--! + +IINA. Kummallinen sinä olet. Onko tuo nyt niin hirmuisen rasittavaa, +jos minun tähteni hetken pidät heille seuraa. Sinun pitää nyt +arvostella heitä. Eikö he ole siistiä, kohteliaita herroja. + +SELMA. Ovat, ovat. + +ENSIMMÄINEN HERRA. (Hiljaa toiselle.) Hiiden soma tyttö. + +TOINEN HERRA. Mutta tee kuten Iina käski. Ei mitään sopimatonta! Aivan +kuin olisimme.--Ymmärräthän? + +IINA. Jos herrat tahtovat pistäytyä juomaan kupin kahvia, niin ei +meillä ole mitään sitä vastaan. + +ENSIMMÄINEN HERRA. Oo, liian suuri kunnia. + +IINA. Me olemme vapaamielisiä tyttöjä, jotka emme huoli ämmäin +loruista. + +TOINEN HERRA. Kyllähän teitä, hyvä neiti, toki sen verran tunnemme. + + (Selmalle.) + +Olkaa niin hyvä. + + (Selma menee sisään.) + +IINA. (Herroille.) Minulla on kahvi valmiina ja konjakkia. + +TOINEN HERRA. Hitto vieköön tätä sukkeluutta! + + (Menevät sisään.) + + +XI:s KOHTAUS. + +RAHIKKA. Mitä hiiden kujeita tämä nyt on? Olisko ne Iinan tuttavia ja +hän siksi--?--Ei, kyllä minun pitää tässä selville saada. Voipihan +ihminen tuollaisesta ruveta jo ajattelemaan mitä hyvänsä. Menisinkö +sisään aivankuin ei mitään olisi tapahtunut.--Tahi odotanpahan. +Kai hän sieltä tulee. Käskihän hän minua odottamaan.--No hän tuleekin, +kuulen ma. + + +XII:s KOHTAUS. + +IINA. (Tulee ulos.) Kuka se siinä ikkunan alla--? + +RAHIKKA. Hyvää iltaa. Minähän tässä olen. + +IINA. Kuka? Vai niin. Mitä on teillä täällä tekemistä? + +RAHIKKA. Mitäkö minulla--? + +IINA. Menkää matkoihinne nuuskimasta nuorten naisien ikkunoita. + +RAHIKKA. Mitä te puhutte? Minä olen Rahikka. + +IINA. Kyllä minä teidät jo tunnen. Mitä on teillä asiaa? + +RAHIKKA. Käskekää Selma hetkeksi ulos. + +IINA. Hän ei jouda nyt. Meillä on vieraita... + +RAHIKKA. No mutta pitäähän hänen toki tulla minun kanssani-- + +IINA. Pitääkö! Vai pitää? Teidän kanssanne. Saatte mennä tiehenne. +Selma ei tahdo tietää teistä mitään. Hän on liian hyväsydämminen +sanoakseen sen itse teille. Mutta hän tahtoo päästä rauhaan teistä. + +RAHIKKA. Selmako? Minun Selmani! + +IINA. Mokoma retkale. Siksi että sattumus hetkeksi antoi niin kauniin, +niin hienon tytön käsiinne, luulette voivanne pitää hänet ikuisesti +kynsissänne. + +RAHIKKA. Onko nyt maailma nurin kääntynyt. Hankkikaa heti Selma tänne. +Minä vaadin hänet puheilleni, tahikka-- + +IINA. Oo, uhkailemaanko rupeatte. Minä puhun Selman puolesta; hän +lähetti itse minut sanomaan teille, että saatte lähteä tiehenne. + +RAHIKKA. Mutta tietääkö hän minne hän minut lähettää? + +IINA. Minkä kauemmas, sen parempi. + +RAHIKKA. Hänkö pyysi, Selma itse, teitä niin sanomaan? + +IINA. Sen jo kuulitte. Olisi hän itse tullut, jos voisi teitä edes +silmissään nähdä. Hänellä on parempia sulhasia. + +RAHIKKA. Mitä tämä on! Vereni kiehuu, silmäni tummenevat. Selmani, oma +kunnon Selmani olisi voinut--näin odottamatta--hyljätä minut. Eikä +sanaakaan jäähyväisiksi, sanaakaan lohdutukseksi. + +IINA. (Itsekseen.) Jollei hän nyt lähde, menee kaikki myttyyn. +(Ääneensä.) Mitä siinä molisette! Ettekö laita jo luitanne siitä, tahi +kutsun-- + +RAHIKKA. Minä menen, minä menen. + + (Lähtee menemään.) + +IINA. Kas niin. Nyt on siitä päästy. + + (Menee sisään.) + + +XIII:s KOHTAUS. + +RAHIKKA. Selma, Selma!--Varo itseäsi! Tilille sinut vielä vaadin. Tällä +tavoin loukkaat pyhimpiä tunteitani. Narrinako minua pidät?----Jospa +ymmärtäisin mistä syystä hän sen tekee, sillä onhan hän kuitenkin +Selma, tuo jumalinen, helläsydämminen tyttö.--Mutta ei! Se ei +sittenkään voi mahdollista olla. Hänen omasta suustaan tahdon sen +kuulla.--Nytkö?--En! Nyt en voi. + + (Menee kiiruusti pois.) + + +XIV:s KOHTAUS. + +SELMA. (Tulee ulos.) Olisiko se mahdollista. Hän ei siis olisi kestänyt +koetusta. Hän ei rakastaisikaan minua.--Mutta julmaa leikkiähän se +olikin. Minun ei olisi pitänyt Iinan neuvoa noudattaa. Hän on sitten +niin kummallinen vielä----Voi, voi! + + (Katselee joka taholle.) + +Kun hän nyt palaisi kuitenkin. Hyvä Pekka, tulehan, anna anteeksi +minulle!--Häntä ei näy. Olisinko siis todellakin erehtynyt.--Mutta ehkä +hänellä oli kiire jonnekin.----Minua peloittaa!--Näin ei Paul olisi +tehnyt. Hän olisi ainakin selitystä ensin vaatinut.----Poskiani +kuumottaa. Niin kuumaa se kahvi!--Hm! Hän voisi minusta niin pahaa +uskoa. Olisihan hänen pitänyt arvata, että sen tein Iinan tähden. Oliko +se nyt niin hirveätä.--Äiti, äiti! Sinä puhuit totta, kenraalska oli +oikeassa. Miehiin ei voikaan luottaa. Hupsu tyttö! Ja minä kun luulin. +--Kuinka olisikaan hän voinut niin pian minuun rakastua. Tuolta tulee +ihmisiä. Ei minun sovi kadulla näin paljain päin olla. + + (Menee sisään.) + + +XV:s KOHTAUS. + + (Miina, Liisa, konstaapeli.) + +MIINA. Sinä sen kai paraiten tiedät. Siellä on tuli. + +LIISA. Kuulkaa, miesten ääniä. Paraasen aikaan tulimme. + +KONSTAAPELI. Ja tässä asuu kaksi nuorta naista vaan--ompelijattaria? + +LIISA. Ennen oli vaan yksi. Viikko sitten hankki hän toverin itselleen. +Pari viikkoa sitten näin omin silmin hänen tulevan kello 1:n ajoissa +kotiin ja useana iltana olen sieltä nähnyt miehen tulevan. + +KONSTAAPELI. Niin. Ei tässä muuta ole tehtävää, kuin ryhtyä asiaan. + + (Viheltää kadun kulman kohdalla.) + +LIISA. Sitä heille pitääkin. + +MIINA. Kuka heitä käskee kunniallisen ihmisen talossa.--Sääliksi heitä +tosin käypi. + +LIISA. Sääliksikö? + +MIINA. Niin, kun noin nuoret ihmiset joutuvat turmeluksen tielle. + +LIISA. Mitenkä hän pilkkasi äsken Jumalaa. Oliko se enää kristityn +ihmisen puhetta! + + (Eräs poliisi saapuu, konstaapeli menee hänen kanssaan oikealle. + Ihmisiä kokoontuu vihellyksen johdosta näyttämölle, myöskin + vielä yksi poliisi.) + +MIINA. Mitä siinä töllötätte! Ei täällä teitä tarvita laisinkaan. + + +XVI:s KOHTAUS. + + (Selma syöksyy ulos, hänen perässään poliisi, + sitten herrat ja Iina konstaapelin kanssa.) + +SELMA. Hyvä Jumala! Mitä tämä nyt on? Minne olen minä joutunut. +Auttakaa hyvät ihmiset. Minä olen ihan viaton! + +LIISA. Viaton! Sitä sinulle pitääkin! + +IINA. Hävyttömät koirat! Mitä olemme me tehneet. Hyökkäävät kuni pedot +turvattomain tyttöjen kimppuun! + +KONSTAAPELI. Hiljaa. Mitä siinä kirutte! + +IINA. Selma. No mitä nyt sanot? Mikä jalosydämminen sinun Rahikkasi! + +SELMA. Mitä sanot? + +IINA. Tämä on hänen työnsä. Meni heti kostoksi panettelemaan! + +SELMA. Voi surkeutta! + +KONSTAAPELI. Mars! + + +XVII:s KOHTAUS. + +RAHIKKA. (Tulee.) Mitä minä kuulen?----Selma? + +SELMA. Voi sinä kurja mies! + +RAHIKKA. No mutta-- + +SELMA. Pois näkyvistäni. + + (Lähtee menemään, muut seuraavat.) + +RAHIKKA. (Jää seisomaan.) Selma, Selma! Suuri on rikoksesi, mutta vielä +kovempi rangaistus. Jospa olisit turvissani ollut. Noin käypi nuoren +immen,--siksi että hänet syöstään turvattomana oman onnensa nojaan... +Kirottua! + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +(Kaupungin torin kulma: oikealla taloja ja kadun pää, vasemmalla rivi +toriämmäin pöytiä, perältä näkyy mastoja purjeineen. Ihmisiä liikkuu +ristiin rastiin.) + + +I:n KOHTAUS. + + (Toriämmiä.) + +ENSIMMÄINEN TORIÄMMÄ. Kuulitteko te sitä, että Helenius on tehny +konkurssin? + +TOINEN. Älä herran tähden! + +ENSIMMÄINEN. Tämän päivän Huvustasplaatissa se seisoi. + +KOLMAS. Menköön vielä korttia pelaamaan. + +TOINEN. Olisko tuo kortissa menettänyt. Älähän nyt! + +KOLMAS. Siellä yhdessä sen sanovat olleen, vaikk'ei tilin tekoon +kutsuttu, kun häneltä oli voitettu. + +ENSIMMÄINEN. Hihhii! Kumma sattumus, että rikkaat vaan oikeuteen +vedettiin. + +TOINEN. Mistäpä siltä köyhältä ottaisikaan. Eipä ruunu siitä suuresti +hyötyne, jos vedelle leivälle paneekin. + +KOLMAS. Mutta olettekos te siitä kuulleet, mitenkä kaksi tyttöä +joutuivat kiinni juuri kun heidän luonaan oli herroja----hihhihhii! + +ENSIMMÄINEN. Nytkö vasta. Johan se on vanha asia. Niin, niin sinä et +tainnut sitä vielä kuullakaan kun kipeänä olit. + +KOLMAS. Mitenkä se kävi oikein. + +ENSIMMÄINEN. No se oli kuukausi sitten. + +TOINEN. Liisa-matami sitä meille kertoi jo seuraavana aamuna. + +ENSIMMÄINEN. Toinen niistä oli Kaukosen Saaran tytärpuoli--muuten +hiiden nätti tyttö. + +TOINEN. Niin oikein soma tyttö! + +ENSIMMÄINEN. Ja toinen oli ompelijatyttö, Iina hänen nimensä. Se sama +justiin joka oli silloin Silanin kyökissä--muistatko--kun me viime +keväänä veimme potaattia sinne. Etkö muista. Ne jotka ostimme yhdessä +siltä Espoon punapartaselta mieheltä--tuolla torin reunassa aivan, +ennenkuin se ehti hinnoistakaan tietoa saada. + +KOLMAS. Ahaa, muistan, muistan--se pikkunen, joka puhui vähän +lipsaattamalla.---- + +ENSIMMÄINEN. No justiin. + + (Ostajalle.) + +Kaksikymmentä penniä tuoppi. Ne on oikein hyviä, makeita, erittäin +makeita. Nämä tässä ovat vähän happamia, mutta nekin erinomaisia. + + (Ostaja menee kauemmas.) + +Mokoma, tulee vaan keskeyttämään.--No!--Sen potaattia kun me-- + +KOLMAS. Muistan, muistan. Nyt muistan. Silanin luo ne veimme. Ja siellä +kyökissä oli nuori tyttö--noin kahdenkymmenen vaiheilla--kyllä muistan. + +ENSIMMÄINEN. Se sama se oli nyt toinen-- + +TOINEN. Liisa-matami ja Rikalan Miina jonka talossa ne tytöt asuivat-- +ilmoittivat asiasta poliisille ja niin säälimättä ne vietiin. + + (Ostajalle.) + +Kolmekymmentä penniä. Ja nämä kaksikymmentä! + +ENSIMMÄINEN. Kaukosen tytärtä ei ole sen koommin näkynyt. Sanovat sen +hukuttaneen itsensä. Mutta en minä usko. + +KOLMAS. Hukuttaneen! Herra jesta! + +TOINEN. Ei se ole totta. Äsken kuulin puhuttavan, että olivat nähneet +hänet täällä torilla. + +KOLMAS. Mutta mitäs niille sellaisille sitten tehdään. Eikö häntä pantu +edes istumaan ... putkaan. + +ENSIMMÄINEN. Se se kumma olikin. En ole tavannut pitkään aikaan +Liisa-matamia, kuuluu menneen maalle sisarensa luo. + +TOINEN. Ei niitä aina toki putkaan panna. Merkitään vaan kirjaan. + +KOLMAS. Merkitään kirjaan? + +TOINEN. Niin. Ne pannaan muitta mutkitta sellaisten pahamaineisten +luetteloon. + +KOLMAS. No, ja sitten? + +TOINEN. Sitten?--Sitten päästetään vapaaksi. Saavat olla ja elää kuten +tahtovat. + +KOLMAS. Mitenkä? + +TOINEN. Mitenkä! En minä ole ollut heidän elämätään katsomassa. + + (Ostajalle.) + +Ostakaa neiti näitä. Kyllä ne ovat hyviä--ovat oikein makeita.-- +Tuopinko? + +ENSIMMÄINEN. (Kolmannelle.) Näetkös, poliisi pitää niitä kyllä sitten +aina silmällä ja lääkäri tutkii aina välistä--niinkuin muutakin +kauppatavaraa tutkitaan, ettei mitään pahaa olisi--mutta muuten +annetaan niitten olla rauhassa. + +KOLMAS. Vai niin! Ja se oli Kaukosen Saaran tytär se toinen? + +ENSIMMÄINEN. Niin oli--tytärpuoli, hänellä on itsellään vaan poika. + +KOLMAS. Hyvä että sain tietää. Meillä on vähän vanhaa vihaa, minun ja +Saaran välillä, Sanoin häntä kerran pesukarhuksi ja hänkös tuosta +suuttui ja haukkui pahanpäiväisesti. Kyllä minä annan nyt takasin. + +ENSIMMÄINEN. Pistä, pistäpäs pakanaa... Tulis lysti nähdä. Se on pirua +se akka. + +KOLMAS. Kyllä minä annan--tietysti noin sivumennen vaan mutta niin, +että se tuntuu. + +ENSIMMÄINEN. Hihhihhii. + + (Rupattavat ja naureskelevat aina joutoaikoina.) + + +II:n KOHTAUS. + + (Kalle ja Wille tulevat.) + +KALLE. (Kori käsivarrella.) Mitäs sille tekee. Äiti on aina täällä +aamusta varhain, isä ja minä vaan kotona. + +WILLE. Keittäköön isäsi. + +KALLE. Hänen nyt minä kahvia antaisin keittää. No ja eihän siinä niin +paljo vaivaa olisi, kun ei tänne kantaa tarvitsisi. + +WILLE. Tuoss' on omenia. + +KALLE. Katso sinä Wille joudut kiinni vielä. + +WILLE. Älä höpise... Mitä maksaa omenat? + +ENSIMMÄINEN TORIÄMMÄ. Mitä sinä sillä tiedolla--? + +WILLE. Heh! + + (Menee toisen luo.) + +Tuoppi näitä. Tässä on markka... Takasin! + +TOINEN. Mistä pojat niin paljon rahaa ovat saaneet? + +KALLE. (Säpsähtää.) Mistäkö? + +WILLE. Mitä se teitä koskee! + +KOLMAS. Kas mikä ylpeys. + +WILLE. Jokainen omallaan ylpeilee. + + +III:s KOHTAUS. + +SAARA. (Tulee perältä.) Kalle, tuhisija, kuinka kauan saan täällä +odottaa. + +KALLE. Johan minä-- + +SAARA. Vai omenia te ostatte junkkarit! Mistä rahaa saitte? Häh! + + (Lähestyy uhkaavasti Kallea, Kalle jättää korin maahan + ja pakenee Willen kanssa.) + +Äh sinä veitikka pääsit karkuun. + +KOLMAS. Tienaahan teidän tyttärenne rahaa, riittää kai siitä +pojallekin. + +SAARA. Suus kiinni, akka. + +KOLMAS. Suus kiinni itse. Ei minun tyttäreni käykään poliisikammarissa +visiiteillä. + +SAARA. Mölise sinä, väkäleuka, mitä sulla muutakaan tekemistä on. + +KOLMAS. Kai se käy sentään vähän sydämmelle, kun ei voi sanallakaan +puollustaa itseään. + +TOINEN. (Kolmannelle.) Mitä hänestä suotta ärsytät. + +ENSIMMÄINEN. No se on tietty. Ajattelehan, kun nyt tytär joutuu-- + +SAARA. Sinun tyttäresi hän on, ei minun. + +ENSIMMÄINEN. Ei kiitoksia siitä kunniasta. + + (Saara menee.) + + +IV:s KOHTAUS. + +SELMA. (Tulee.) Siis tässä näin!--Oli se nyt sekin keksintö. Eikö hän +voinut kotiinsa kutsua. + + (Katselee odotellen ihmisjoukkoon.) + +ENSIMMÄINEN. (Kolmannelle.) Kas, katso tuota.----Se se on--tuo juuri! + +KOLMAS. Mikä sitten? + +ENSIMMÄINEN. No se on Saaran tytär. Tuo tuossa. + + (Näyttää sormellaan.) + +KOLMAS. Vai tuo. No ei ole hullumpi tuo herrojen hentuksi. Kyllä sen +vielä hienossa leningissä kerran näemme. + +TOINEN. Mutta sääliksi, tiedättekö, minun häntä sentään käypi. Katsokaa +kuinka viattoman näköinen hän vielä on. + +ENSIMMÄINEN. Moni kakku päältä kaunis-- + +KOLMAS. Mutt'on silppua sisällä. Niin, niin. + + (Nauraa hohottaa.) + +SELMA. (Itsekseen.) Ne puhuvat minusta. Oh, en voi tätä kärsiä. Eikö +enää saa missään rauhassa olla. + + (Menee.) + +ENSIMMÄINEN. Varmaankin etsii herroja. + +KOLMAS. Aamusta työ alettava. + + (Ryssä menee sivuitse porsaita säkissä kantaen.) + +ENSIMMÄINEN. (Nauraen.) Sto stoit, ryssä. + + (Yleistä hohotusta.) + + +V:s KOHTAUS. + + (Rouvat Silan ja Sten.) + +STEN. Minä tietysti »sanoin ylös» hänet kohta. Nyt kävikin puheilleni +uusi tyttö, mutta sillä ei ollut mitään todistuksia, kaikkein vähimmin +naisyhdistyksen toimistolta. + +SILAN. Tietysti et ottanut? + +STEN. Hän näytti hyvin onnettomalta ja samalla--sitä en voi kieltää-- +miellyttävältä. Varmaa vastausta en kumminkaan antanut. Lupasin täällä +tavata häntä, jott'ei sattuisi yhteen entisen piian kanssa. + +SILAN. Niin, niin. Kyllä sitä on vältettävä. Niistä tarttuu niin +helposti toisiinsa. + +STEN. Hänen nimensä on Selma, joka mielestäni todistaa hienompaa-- + +SILAN. Selma! Kaukonenko? + +STEN. Niin hän muistaakseni sanoi. + +SILAN. Vai niin. No siitä voin sinulle antaa tarkkoja tietoja. Äsken +juuri puhuin hänestä makkaramatamini kanssa. Kelvoton tyttö kokonaan. + + (Menevät jatkaen keskustelua.) + + +VI:s KOHTAUS. + +SELMA. (Tulee) Isäni! En tahdo häntä tavata. + +NIILO. (Tulee Selman jälestä.) Selma! Selma! Kuulehan! Miksi pakenet +sinä. + +SELMA. (Seisattuu.) Mitä sinä minusta. Anna minun olla. + +NIILO. Tyttö raukka! Pelkäätkö sinä minua, omaa isääsi? + +SELMA. Mene isä, minä pyydän. Katso kuinka he tirkistävät sinuun. + +NIILO. Toisen parasta ajattelet sinä vaan onnettomuudessasikin. + +SELMA. Anna minun kantaa yksin häpeäni. Et sinä kuitenkaan voi +kuormaani huojentaa. + +NIILO. Mutta Selma! Enkö minä voi saada vähintäkään selitystä. Minä en +ymmärrä kuinka--, minä en voi ymmärtää kuinka sinä; minun Selmani olet +voinut. Hirveätä! + +SELMA. Isä kulta! Jätä minut. Sinä olet kunniallinen mies, älä tahraa +mainettasi minun tähteni. + +NIILO. Mutta enkö voi edes jollakin tavoin auttaa sinua. Rahaa ei +minulla ole--mutta----Minä säälin sinua, minä suren kovaa kohtaloasi. + +SELMA. En minä mitään tarvitse. Mene jo. Jos vaimosi sattuisi näkemään, +että puhuttelet---- + +NIILO. Pilkkaat minua. Niin, niin! Minä ansaitsen pilkkaasi. Olen +heikko! Mutta onko se minun syyni? Kun Herra kerran on minut +sellaiseksi-- + +SELMA. (Katkerasti.) Niin. Herra on sinut sellaiseksi luonut. Mutta +minä olen itse syypää häpeääni. + + (Menee.) + + +VII:s KOHTAUS. + +NIILO. Helenani kuva tuollaisessa tilassa. Kiitos Luojan, että hän jo +nukkuu rauhassa maan povessa. Hän ei tätä häpeätä kestäisi. Minullekin +käy tässä liian raskaaksi----Miksi päästin hänet silloin luotani! +Olisihan hän kuitenkin häpeästä silloin minut ja itsensä pelastunut.-- + + (Menee.) + + +VIII:s KOHTAUS. + +SELMA. (Tulee takaisin, katsoo Niilon jälkeen.) Isä raukka! Sinä kärsit +häpeästäni! + + (Katkerasti.) + +Häpeästä! Kuinka julmia ihmiset voivat olla!--Menisinkö hänen +jälkeensä, sanoisin----Ei! En tahdo hänelle sanoa. Kärsiköön! Voi +sentään! Kuinka vähän nuori tyttö tarvitsee kunniansa menettääkseen. +Kaikki tuttavat minua inholla kohtelevat, kaikki ivalla katselevat, +näyttävät sormellaan.--Ja hän, hän on tähän kaikkeen syypää, hän, jota +niin täydellisenä, niin jalona pidin. Että hän edes voi hetkeäkään +ajatella.----Ja sitten niin kurjasti sitä kostaa. Kauheata! Kuinka +ihminen voi erehtyä!----Mutta se on sittenkin mahdotonta. Minkä enemmän +sitä ajattelen sitä----Minä tahdon häneltä itseltään kysyä. Valehdella +ei hän ainakaan voi.--Jumalani, Jumalani! Anna minulle Rahikkani +takasin. Muuta en sinulta pyydä! + + (Katselee ihmisjoukkoon.) + +Eikö se rouva jo tule? Lähdenkö etsimään-- + + +IX:s KOHTAUS. + +IINA. (Tulee vastaan hyvissä vaatteissa, vilkuen ympärilleen.) Selma! +Missä olet sinä ollut... Minkä näköinen!--Katsos kuinka hyvin minä +voin. + + (Tuijottaa häneen ylenkatseellisesti.) + +Hullu, et ymmärrä omaa parastasi. Onko sinun pakko olla tuollaisissa +vaatteissa, kun voit tälläiset hankkia. + +SELMA. Häpeä Iina! + +IINA. Minäkö? Hehheh! Minä tein aikanani työtä leipäni edestä, olin +nälissäni tuota kunniatani säilytellessäni, josta sinä näyt niin suurta +huolta pitävän, mutta turhiksi huomasin vaivani, kärsivällisyyteni +rupesi päivä päivältä loppumaan. Näin kuinka toverini tepastelivat +kadulla hienoissa vaatteissa huolettomina, iloisina. Tulit sitten sinä +luokseni. Olit vielä suuremmassa hädässä kuin minä. Teinkö muka sinulle +väärin, että koetin osoittaa sinulle tien vapauteen. Sinä et ymmärtänyt +tarkoitustani, mutta itse tulin temmatuksi kaikesta epäilyksestä. Nyt +olen vapain, huolettomin ihminen maailmassa. Tuleppas katsomaan, kuinka +kaunis kortteeri minulla on. + +SELMA. (On kuunnellut kummastellen Iinan kertomusta.) Oletko lakannut +kokonaan ompelemasta? + +IINA. Hupsuko minä olisin, kun vähemmälläkin ansaitsen enemmän kun +tarpeeksi. Tulepas illalla luokseni, niin saatpa nähdä, kuinka kauniita +herroja---- + +SELMA. Iina raukka! + +IINA. Minäkö Iina-raukka! Sinä raukka olet, kun et voi vapautua +kahleistasi. Saat tulla vieläkin toverikseni, jos tahdot. Maksan +sinulle hyvän palkan ja vapaan ylöspidon, eikä sinun tarvitse muuta +tehdä kuin----Sinä olet kaunis-- + +SELMA. Älä luule voivasi minua viekotella. Mutta sano, eikö sinua +omatuntosi soimaa laisinkaan. Kuinka sinä saatat,--eikö todella +omatuntosi---- + +IINA. Hm! Minä tukkean omatuntosi suun. + +SELMA. Kuinka? + +IINA. Kuinka?--Hm! Viinillä, oluella--laululla ja-- + +SELMA. Mutta se herää uudelleen. + +IINA. Minä tukkean taasen,--kunnes se ei herää enää. + +SELMA. Mutta ajatteletko sinä laisinkaan, mitä sinä teet? Minne joutuu +sellainen, joka on pakoittanut omantuntonsa äänen vaikenemaan? + +IINA. En minä viitsi kuulla mokomaa. Kun et tule, niin ole tulematta. + + (Pyörähtää pois.) + + +X:s KOHTAUS. + +SELMA. Kuinka voipi ihminen olla noin ajattelematon! Onko siihen luonto +syynä,--vai kasvatus,--vai oma tahtoko sellaiseksi tekee? Kiitos +Luojan, äitini on opettanut minut hyvän pahasta erottamaan. Uskollisena +pysyn sinun neuvoillesi, äiti. Minä tottelee omantuntoni ääntä. + + (Menee.) + + +XI:s KOHTAUS. + +NIILO. (Tulee Rahikan kanssa.) Tässä näin. + +RAHIKKA. Minnepäin läksi hän? Miksi päästitte menemään? + +NIILO. Miksikö päästin? Mitäs minä voin! + +RAHIKKA. Mutta olettehan hänen isänsä. + +NIILO. Kun tuskin tahtoi puhuakaan kanssani. + +RAHIKKA. Rakastihan hän teitä ennen niin-- + +NIILO. Niin, ennen. Miksi viekoittelitte hänet luotani? + +RAHIKKA. Julman vaimonne kourissa oli hän-- + +NIILO. Julman! No, en minä kielläkään, että vaimoni oli kova häntä +kohtaan, mutta ei hän hänen silmiensä alla ainakaan olisi tähän häpeään +joutunut. + +RAHIKKA. Kun minä vaan saisin häntä itse puhutella. Minä en usko, minä +en voi uskoa, että se on mahdollista. + +NIILO. Hän näyttää kyllä sitä katuvan, mutta kyllä hän sen itse myönsi. + +RAHIKKA. Myönsikö? Hän itse?----Vai niin! Hän olis siis----Mutta +olkoon! Minä en hylkää häntä sittenkään. Minä rakastan häntä kuitenkin. +Me emme saa jättää häntä oman onnensa nojaan. + +NIILO. Mutta mitä voimme me, sanokaa? + +RAHIKKA. Vaikkapa sitten takasin teidän kotiinne, jollei-- + +NIILO. Millä minä hänet elätän. Työtönnä vaimoni armoilla olen jo ollut +toista kuukautta, ja näyttää siltä kuin vielä kovemmat ajat olisi +tulossa. + +RAHIKKA. Minä annan teille kaikki mitä vaan voin hankkia. Toimitan +hänelle sitten palveluspaikan. + +NIILO. Turhaa vaivaa! Ei hän suostu kumminkaan. + +RAHIKKA. Minä saan hänet taipumaan. Katsokaa, eikö hän tuossa +tulekin--? + +NIILO. Hän se on. + +RAHIKKA. Väistykää. Minä tahdon yksin häntä puhutella.--Tyttö parka! + + (Niilo väistyy.) + + +XII:s KOHTAUS. + +SELMA. (Itsekseen.) Minne liekin kadonnut. + +RAHIKKA. Selma! + +SELMA. Hän! + +RAHIKKA. Olen etsinyt sinua kaikkialta, mutta turhaan tähän asti. + + (Selma tuijottaa häneen äänettömänä.) + +Miksi hylkäsit sinä minut niin äkkiä, niin odottamatta? Et sanaakaan +selitykseksi, et sanaakaan jää hyväisiksi. + +SELMA. Mitä tahdot sinä? + +RAHIKKA. Mitäkö minä tahdon? + +SELMA. Välimme on kuitti. + +RAHIKKA. Mutta miksikä? Selitähän. + +SELMA. Mitä selitystä sinä vielä kaipaat. + +RAHIKKA. Selma. Miksi kohtelet sinä minua tällä tavoin? Sanohan edes, +mitenkä olen minä sinua vastaan rikkonut; minä en toden totta tiedä +sitä. + +SELMA. Etkö tiedä? Etkö sinä tiedä kuinka olet minua vastaan rikkonut? +(Itsekseen.) Olisiko mahdollista. (Ääneensä.) Mitä teit sinä iltana, +kun et saanut minua puhutella. + +RAHIKKA. Mitäkö minä tein? En mitään. Menin vaan epätoivoisena kotiini. + +SELMA. Sinä puhut totta, se on ihan varma, hän puhuu totta. Voi kuinka +hyvälle se tuntuu. Hän ei ole sitä tehnyt! Kuin olisi hän sitä +voinutkaan! Kiitos, Rahikka, kiitos siitä! + + (Ojentaa kätensä Rahikalle.) + +RAHIKKA. (Antaa kummastuneena epäillen kättä.) Minä en ymmärrä. + +SELMA. Niin, niin kuinka sinä voisitkaan ymmärtää. Eihän se ole +ihmekään. + + (Tempaa kätensä.) + +Rahikka, minä pyydän, mene luotani. Katso ihmiset näkevät sinun +puhuttelevan minua, sinä menetät kunniasi. Jätä minut. Mene sinä omia +teitäsi, pysy yhtä rehellisenä, yhtä kelpo miehenä kuin tähänkin asti. +Minä vapautan sinut sanastasi. Sinä olet vapaa, ei sinun tarvitse +huolia minusta. + +RAHIKKA. Mutta Selma. Sinä et ole terve. + +SELMA. Ole huoletta! + +RAHIKKA. Etkö sinä luule minun ottavan osaa kohtaloosi, etkö luule +minun säälivän sinua---- + +SELMA. (Katkerasti.) Sinä otat osaa kohtalooni, sinä säälit minua. +Onhan se hyvin kiltisti tehty... Sinä siis säälit----. + +RAHIKKA. Mitä tarkoitat? Mikä katse, mikä katkeruus äänessä! + +SELMA. Niin, niin! Onhan se kumma, etten minä kiitä kauniisti +osanotosta, kun sinäkin otat osaa tälläisen tytön kohtaloon---- + + (Huokaa syvään.) + +RAHIKKA. Onko tuo minun Selmani, se puhdas, hellä, jumalinen impi, joka +sammuvan sieluni äkkiä uuteen eloon viritti, tuo--tuo--Tämä on jotakin +niin kauheata,----niin--ylenluonnollista. Ja kumminkin on se totta. +Tuossa hän seisoo edessäni: hänen hellyytensä on muuttunut +katkeruudeksi, viattomuutensa häpeäntunteeksi, jumalisuutensa-- + +SELMA. (Katkeralla ivalla.)--paatumukseksi. + +RAHIKKA. Oh, mitä minä tässä lörpöttelen. Selma sinun täytyy seurata +nyt minua. + +SELMA. Täytyykö? Vai niin!--Oh, minä en jaksa enää! + + (Aikoo lähteä.) + +RAHIKKA. (Viittaa syrjässä seisovalle Niilolle.) Sinä lähdet nyt isäsi +luoksi. Sitten hankin minä sinulle jotakin työnansiota-- + + (Selma tuijottaa häneen velttona, sanattomana.) + +Sinä et vastaa. + +NIILO. Rakas Selmani. Minä en voi sinua oman onnesi nojaan jättää. Tule +minun kanssani. Sinähän väriset vilusta, raukka. + +RAHIKKA. Menethän, Selma. + +SELMA. Viekää minut minne tahdotte. + + +XIII:s KOHTAUS. + + +R. STEN. (Tulee rouva Silanin kanssa.) No tuossa hän onkin. + + (Lähestyy Selmaa.) + +Minun täytyy sääliä sinua, mutta palvelukseeni en sinua voi ottaa. + + (Niilolle joka tervehtii Silania.) + +Oletteko hänen isänsä? + +NIILO. Olen. + +STEN. Te olette suuressa siveellisessä edesvastauksessa. Me koetamme +kuitenkin toimittaa hänet »kotiin langenneita naisia varten». + +NIILO. (Kumartaa.) Minä---- + +SILAN. Pitäkää häntä huolellisesti silmällä siksi kuin saamme tilaa +laitoksessa. Tulkaa minulta huomenna tiedustamaan. Me teemme, mitä vaan +voimme hänen hyväkseen. + +RAHIKKA. (Katkerasti.) Onhan se erinomaista hyväntekeväisyyttä: työntää +ensin tahallaan lapsen avantoon, huutaen ihmisiä sitä pelastamaan. +Pitäähän asiata auttaa edes jollakin tavalla. Erittäinkin kun nuo +onnettomat silmiänne vaivaavat, häiritsevät suloista rauhaanne. + +SILAN. Hävytön mies. + +RAHIKKA. Tuleehan sitä vähemmästäkin hävyttömäksi... Tule Selma! + + (Lähtee Selman kanssa.) + +NIILO. Älkää hyvät rouvat suuttuko tuon kiivaan miehen sanoista. Hän on +nyt sellainen. Minä olen kiitollinen jos tytärparkani turviinne otatte. + +SILAN. No! Teidän tähtenne, hyvän asian tähden sen teemme. + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +(Sama paikka kuin ensi näytöksessä.) + + +I:n KOHTAUS. + +SAARA. (Pesee kadulle tuovan oven kynnystä ja jatkaa työtään +rappusilla.) Vai ei se siitä parane! Vai riittää jo! Hävytön!----Vai en +minä saa puhua omassa huoneessani niin paljon kuin minä tahdon. Tulee +ihmisten rauhaa häiritsemään, lokaa rehellisten ihmisten silmille +heittämään, mokoma. Jalkapuihin sinut pitäisi panna, niin pitäisikin. +Ajoinko minä sinut pois luotani. Eikö täällä ollut hyvä olla? Etkö +saanut ruokaa tarpeiksesi?----Sitten kun et missään malkkiisi enää +leipäpalaa saa, tulet tänne kerjäämään, minua ihmisten pilkattavaksi +tekemään! Ettäkö menet pois! Mene herran nimeen! Minä sylen vielä +jälkeesi. Mitäs tulitkaan. Millä minä rupean teitä syöttämään. Yritin +kauppaa pitämään torilla, mutta ei näy siitäkään paljon heruvan. Niin, +niin, hyvähän hänen oli sinut kotiinsa tuoda, mitä hänellä tähän aikaan +muutakaan tekemistä on. Lorvailee jouten pitkin katuja. + + +II:n KOHTAUS. + +NIILO. (Tulee.) Mitä sinä siinä niin rähiset? + +SAARA. Rähisenkö minä? Toinen hyvä. No, ja eikö ole syytä jos +rähisenkin... + +NIILO. Älähän nyt kiusaa tyttö-raukkaa. Onhan hänellä jo tarpeeksi +ilmankin. + +SAARA. Vai älä kiusaa vai. Mutta eikö se kiusaa minua lainkaan, että +tuot tänne mokoman hylkiön. Ehkä pistää päähäsi siinä jouten ollessasi +vielä tuoda---- + +NIILO. Hyvä Saara! Rauhoituhan-- + +SAARA. No saitko? + +NIILO. (Alakuloisesti.) En! Ei ole tarvis sielläkään. + +SAARA. Et saanut työtä siis. Vai niin! Ja aivan rauhallisena sen sanot. +Millä aiot ruveta toimeen tulemaan, jollet työtä saa. + +NIILO. Mitäs sille nyt voipi, kun on niin huonot ajat. Työmiehiä +vilisee työttöminä. + +SAARA. Tuollaiset rentut, niin kuin sinäkin. Kyllä kelpo työmies aina +ansiota saa. + +NIILO. Hevosmiehet kyllä työtä saavat. Kun emme olisi myyneet silloin +Pollea---- + +SAARA. Vai taasen sitä virttä. Kuka teitä on syöttänyt nämä kaksi +kuukautta. Olisinko pesulla voinut sen verran ansaita. + +NIILO. Enhän minä väitäkään. Täytyihän se, niin, myydä, jotta olisit +voinut kaupan alottaa vaikka-- + + (Huokaa.) + +SAARA. Syytä sitten hevosen puutetta, kun et mihinkään kykene. + +NIILO. Mitä sinä, Saara, nyt suotta äkäilet. + +SAARA. Siksi että sinä olet nahjus, oikea patanahjus. + + +III:s KOHTAUS. + + (Kalle juoksee perältä esiin, viskaa kädestään kiven taakse + jotakin. Vigrenin matami juoksee perässä.) + +WIGREN. Voi hyvä Jumala mokomia naapureita. Olekin aina varoillasi, +etteivät----Kyllä minä sinulle. + + (Tarttuu Kallen tukkaan.) + +Seis poika! Annatko tänne sen heti. + +SAARA. Mitä nyt? + +WIGREN. Mitä? Ette pidä kurissa poikariiviötänne! Varastaa keskellä +päivää---- + +SAARA. Varastaa minun poikani. Se on valhe. + +WIGREN. Vai rupeatte vielä puollustamaan. Annatko tänne sen! + + (Etsii pojan taskusta.) + +NIILO. Kalle, otitko sinä mitään? + +KALLE. En. + +SAARA. Antaa pojan olla. + +WIGREN. Vai anna olla vain. Anna tänne se tahi pieksän sinut tähän +paikkaan. + +NIILO. Jos siinä perää on, niin kyllä me kuritamme. Katsotaan. + +SAARA. (Työntää heidät pois Kallen luota.) Jollette anna hänen olla, +niin sären luudan varrella nenänne. Minun poikani varastamaan menisi, +minun oma Kalleni. Älä ole milläsikään, poikaseni. Vedä nurin taskusi, +näytä heille, ettei siellä mitään ole-- + +KALLE. (Vetää taskunsa nurin.) Katsokaa! + +WIGREN. Hän on piilottanut sen jonnekin, näytäs kun-- + +SAARA. Huuti akka. Jollet laita siitä luitasi--! Senkin lutka. + +WIGREN. Mi-minä! Vai niin, vai olen minä----Minä olen laillisen +laitoksen vörestonterska. + +SAARA. Yhden tekevää! + +WIGREN. Nyt tästä tehdään loppu kaikeksi onneksi. Kyllä minä näytän +sinulle, ketä sinä haukut. Tähän asti säälin teitä vielä. Jollette +maksa heti velkaanne, saatte mennä matkoihinne. Sanon ylös heti +paikalla. + +SAARA. Sinä sanot ylös meidät. + +WIGREN. (Kädet mahtavasti kupeilla.) Minä, juuri minä, sillä olen +ostanut tämän talon jo viikko sitten. Ähä! Miltä nyt maistuu!--Mutta en +minä varastakaan sikseen jätä. Jo minä ajattelin minne niitä kapineita +katoaa. + + (Menee.) + + +IV:s KOHTAUS. + +NIILO. Kuulitko. + +SAARA. Korvat minullakin on. + +NIILO. Olisiko hän ostanut? + +SAARA. Valehteli. + +NIILO. Kyllä minä kuulin sivumennen Sjömanin puhuvan, että hän aikoo +myydä, mutta-- + +SAARA. Olisko se mahdollista. + +NIILO. Mitä nyt on tehtävä! + +SAARA. Hanki rahaa. + +NIILO. Mistä minä ne hankin. + +SAARA. Että se juuri tuon riivatun haltuun joutui. + +NIILO. Kyllä sinun pitää mennä armoa pyytämään. + +SAARA. Minunko tuolta--? + +NIILO. Mutta ajattelehan. Mihin joudumme me jos hän vasaran alle panee +velasta sen vähänkin, mitä meillä vielä on? + +SAARA. Niin. Siinä nyt ollaan. Minä olen tehnyt mitä minä voin. Tee +sinä nyt oma osasi. + +NIILO. Rakas Saara. Älä viivyttele. Mene pyytämää armoa häneltä. Kyllä +hän sentään on hyvä ihminen kun hänelle kauniisti puhuu. Onhan sinulla +niin hyvä puheenlahja-- + +SAARA. Älä luulekaan. Rahat se tahtoo. Oli vaan mielissään, kun sai +hyvän syyn. Ihmisten tähden ei ennen viitsinyt. + +NIILO. Kyllä hän odottaa, kun oikein pyydämme. Ja kun Jumala taasen +minulle työtä antaa ja Selmakin---- + +SAARA. Mitä--Selma----? + +NIILO. Kun hän paikan saisi-- + +SAARA. Selmako paikan--Mokomasta enää kuka huolisi. Yksi virka hänellä +enää on. + +NIILO. Yksi virka. + +SAARA. Nyt pöllähti päähäni hyvä tuuma. + +NIILO. No. + +SAARA. Pitäähän Wigren tuollaista----hm--laitosta. + +NIILO. (Säikähtäen.) Ja sinä tahtoisit--? + +SAARA. Jos saamme Selman sinne menemään, pyyhkii hän edeltäkäsin velan +pois--tahi odottaa ainakin-- + +NIILO. Mutta Saara! + +SAARA. Sinä olet sellainen akka! Mihin muuhun hänestä kumminkaan enää +on? Pitäähän hänen kuitenkin-- + +NIILO. Hyvä Jumala. Minun tyttäreni! + +SAARA. Mitä siinä höpiset. Sellaisten kirjoillahan hän jo kuitenkin +on-- + + (Niilo pudistaa epätoivoisena päätään.) + +Nyt olen valmis menemään! + +NIILO. Saara-kulta. Älä mene, minä pyydän. Ajattelehan sitä hirmuista +syntiä. Möisimme tyttöraukan-- + +SAARA. Möisimme! Hullu. Emmehän me häntä orjaksi pane. Parempi hänen +siellä on olla, kuin tehdä työtä ja olla ihmisten pilkkana, meidän +häpeänämme. + +NIILO. Ei, ei. Sitä emme voi tehdä. Sitä en minä salli. + +SAARA. Vai et salli.--No pidä sitten huoli itsestäsi ja hänestä. +Minulta et saa enää leivän kyrsääkään. Myyköön Wigren taloutemme, +ajakoon kadulle. Kyllä minä vielä, kiitos Luojan, ystävieni luona katon +alle voin pääni kallistaa. + +NIILO. Hyvä, rakas Saaraseni. Älähän kiivastu. Pitäähän meidän +kuitenkin tälläistä asiata ajatella. + +SAARA. Ajattele sinä vaan, kun mielesi tekee, minä sylen koko asialle. +Ei siitä minulle mitään hyötyä ole. + +NIILO. Kenralska Silan kun vielä lupasi tänään tulla tyttöä +puhuttelemaan. + +SAARA. Mitä se tekee. Tehdään asia selväksi sillä aikaa. + +NIILO. Mutta tiedäthän sinä paremmin-- + +SAARA. Minä menen siis. + +NIILO. (Yksin.) Toivon, että kenralska ehtii tänne siksi kuitenkin. +Vieköön hänet sitten ennen laitokseensa. + + (Saara menee.) + + +V:s KOHTAUS. + +KALLE. (On kuunnellut syrjästä keskustelua.) Isä. + +NIILO. Mitä poikaseni. + +KALLE. Ethän sinä anna siskoa Wigrenille. Hän on niin onneton. + +NIILO. Käykö sinun sääliksi häntä? + +KALLE. Käy, isä. Minä pidän niin paljon hänestä. Kun hän itkee, vihloo +se niin kovasti sydäntäni. Ja kun hän silittää minun päätäni tuntuu +minusta aina niinkuin hän olisi sellainen, sellainen äiti, joista +kirjoissa saa lukea. Minun mieleni käy niin kummalliseksi, että +Selmasta tulisi tuollainen ... tuollainen-- + + (Käy itkemään.) + + (NIILO pyyhkii kyyneleen silmistä, menee oikealle.) + + +VI:s KOHTAUS. + +KALLE. Miksi ovat kaikki niin pahoja Selmaa kohtaan, vaikka hän on niin +hyvä, niin hyvä... Minä olen niin paha ja kuitenkin silittää äiti +päätäni. Jos olisin aina Selman luona, niin en koskaan-- + + (Pyyhkii kyyneleitä.) + +Mutta mitäs minä itken. Mitä se siitä paranee. Mitäs siitä hyvyydestä +hyötyä kumminkaan on... + + +VII:s KOHTAUS. + +WILLE. (Tulee.) Kalle. Äitini arvasi, että me yksissä neuvoin. + +KALLE. Arvatkoon vaan. + +WILLE. Vai niin. Jos saavat vielä tolkun. Minne panit sen? + +KALLE. Tuonne viskasin. + +WILLE. Viskasit? Oletko hullu! Minne? + +KALLE. En minä tiedä. + +WILLE. Mikä sinua vaivaa? Saitko selkääsi. + +KALLE. Anna minun olla. + +WILLE. Kas vaan. + + (Etsii.) + +Minne viskasit? Kas! + + (Löytää kukkaron.) + +Olet sinäkin. Tule pois, älä huoli. Mennään torille omenia ostamaan. + + (Kilistää kukkaroa.) + +Kuuletko? + + (Tarttuu kädestä.) + +Tule. + +KALLE. En tule. + +WILLE. Kas, kas. Tahdot ehkä syyn minun päälleni sysätä. Hyvä olet. +Ensin yhdestä tuumasta otimme.--Tiedätkö, minä olin niin sukkela. Sinä +et tiedäkään kuinka se kävi. Kun en minä saanut häntä kyökistä pois, ja +kun pelkäsin, että hän pistäisi kukkaron pöydältä taskuunsa, menin +kamariin ja pudotin lasin lattialle. Hyvä että ennätit sillä aikaa sen +temmata. + +KALLE. Mene nyt jo. + +WILLE. Jaetaan rahat ensin. + +KALLE. En minä tahdo ollenkaan. + +WILLE. Etkö tahdo? Mutta Selmalle. + +KALLE. Se on totta. No anna tänne. + + (Käyvät istumaan kallion vierustalle, jakavat rahat.) + +Minä annan kaikki Selmalle. + + +VIII:s KOHTAUS. + +SELMA. (Tulee rappusille, hengittää raskaasti.) Miksi sinäkin heidän +kaltaisensa. Eikö löydy yhtäkään, joka voi uskoa minun viattomuuttani-- +Äiti! Oo jospa sinä täällä olisit. Sinä et minua tuomitsisi. + +KALLE. Selma! + + (Selma ei kuule. Kalle lähestyy.) + +SELMA. Mitä? + +KALLE. Tässä on sinulle rahaa. + +SELMA. Rahaa--minulle--. Mistä olet ne saanut-- + +KALLE. Mi-mi-mi-- + +WILLE. Me löysimme ne yhdessä. + +KALLE. Ota nämä rahat pian ja pakene. Mene pois täältä, + +SELMA. Miksikä? + +KALLE. Voi, sinä et tiedä. He aikovat antaa sinut Wigrenille. + +SELMA. Minut--Wigrenille? + +KALLE. Katso siellä on sellainen----sellainen--en minä tiedä miksi sitä +sanotaan. + +WILLE. Tyttöpaikka, missä miehet käyvät. + +SELMA. Herra Jumala! Mitä te puhutte! + +KALLE. Se on ihan totta. Minä kuulin äsken äidin ja isän siitä puhuvan. +Isä tosin ei olisi oikein tahtonut, mutta-- + +SELMA. Voi Jumalani! Milloin päättyvät kärsimykseni? Eikö sinulla enää +armoa löydykään?--Sittenhän Pekka oli oikeassa! Etkö olekaan niin hyvä, +niin laupias, kuin äitini vakuutti? + +KALLE. Katso, sisko, tuolla tulee Rahikka. + + (Riemuitsee.) + +Hän tulee sinua noutamaan täältä... + +SELMA. Hän se on. + + (Pojille.) + +Menkää nyt pojat. + + +IX:s KOHTAUS. + +RAHIKKA. (Tulee.) Hyvä päivä, Selma. + +SELMA. Päivä. + + (Antavat äänettöminä kättä.) + +WILLE. Kuunnellaan täältä syrjästä. + +KALLE. Uskallappas. Kun Selma kerran käski pois. + + (Vetää Willen mukanaan pois.) + +SELMA. (Heittäytyy Rahikalle kaulaan, käy itkemään.) + +RAHIKKA. Selma-parka. Itkekäämme yhdessä. Se lievittää sydäntämme. +Mikset heti tullut jakamaan onnettomuuttasi minun kanssani. + +SELMA. Jakamaan! Kuinka sen olisin tehdä voinut. Sellaisen loukkauksen, +sellaisen rikoksen jälkeen... + +RAHIKKA. Mutta minulle. + +SELMA. Olihan sinulla niin suuret vaatimukset rakkaudelta. Sanoithan, +että jos minä kerran uskoton sinua kohtaan olisin, et voisi koskaan +anteeksi antaa. + +RAHIKKA. Enkeleille ei ole yksikään synti sallittu. Heidän on mahdoton +syntiä tehdä. Sinua pidin maallisena enkelinä, puhtaana, uskollisena. +Minun oli mahdoton otaksua, että sinä voisit edes yhden ainoan +kerrankaan---- + +SELMA. Mutta nyt on se kumminkin tapahtunut. + +RAHIKKA. Itsehän sen olet sanonut. + +SELMA. Olenko minä--? + +RAHIKKA. Isällesi. + +SELMA. Mutta uskoisitko minut puhtaaksi, jos sitä vakuuttaisin. + +RAHIKKA. No niin totta kuin--, uskoisin. + +SELMA. Miksi tulet sinä kumminkin luokseni, vaikka tiedät, etten ole +kumminkaan enää sinun entinen Selmasi? + +RAHIKKA. Miksikö?--Siksi, siksi, että luontoni, sisällinen ääni minua +käskee, siksi että en kumminkaan voi sinutta olla, siksi, etten voi +elää sinutta. + +SELMA. Mutta kammoathan sinä kumminkin minua, ajatellessasi mitä +ihmiset minusta sanovat. + +RAHIKKA. Ihmiset! Mitä minä ihmisistä. + +SELMA. Mitäkö sinä ihmisistä. Ethän epäillyt kumminkaan +rikoksellisuuttani, kuullessasi ihmisten---- + +RAHIKKA. Enkö epäillyt! Minä! Enhän uskonut sinua uskottomaksi, vaikka +omin silmin näin luoksenne vieraita herroja tulevan, vaikka itse käskit +sanomaan, että menisin matkoihini. + +SELMA. Minäkö käskin sanomaan? + +RAHIKKA. Niin sinä iltana siellä. Tulihan Iina puolestasi kadulle +sanomaan---- + +SELMA. Ettäkö sinä menisit matkoihisi! + +RAHIKKA. Niin ja haukkuipa vielä retkaleeksi ja-- + +SELMA. Hyvä Jumala! Hän käski sinut menemään matkoihisi ja haukkui +sinua---- + +RAHIKKA. Niin kyllä! Eikö se ollut tahtosi? + +SELMA. Oo! Silmäni aukenevat. Rakas Pekka, anna minulle anteeksi. En +minä mitään sellaista aikonut. Tekeysinhän vaan kylmäksi sinua kohtaan, +koettaakseni uskollisuuttasi. Iina minut petti. Hän tahtoi päästä +sinusta, saadakseen minut-- + +RAHIKKA. Minä en ymmärrä! + +SELMA. Hän sanoi niitä herroja kosijoikseen ja pyysi minua neuvomaan, +kumpi hänen oli ottaminen itselleen. Oo sitä ilkiötä! + +RAHIKKA. Sinä jouduit siis petoksen uhriksi. + +SELMA. Minä kärsin äärettömästi siitä teeskentelystä ja riensin heti +Iinan sisään tultua, sinua puhuttelemaan, sinulle selittämään kaikki, +mutta olit silloin jo mennyt pois. Jos olisin sinut silloin tavannut, +en olisi tähän häpeään joutunut. + +RAHIKKA. No mutta mahdotontahan sitten on, että sinä olisit +langennut---- + +SELMA. (Katsoo riemuitsevin silmin häneen.) Mutta jos olisin +epätoivossa----? + +RAHIKKA. Ei! Se on mahdotonta! Jos sinä vaan koetukseen tahdoit minua +panna; niin sinä rakastit minua, mutta jos _sinä_ rakastit, on +mahdotonta, että olisit sallinut---- + +SELMA. Rahikka, Pekka! Nyt sinut tunnen! Sinä olet parempi, paljon +parempi kaikkia noita muita. Ethän usko minua saastaiseksi! + +RAHIKKA. Vaikka nyt itse sanoisit, sitä en usko. + +SELMA. (Heittäytyy hänen kaulaansa.) Oma armahani! Niin minä olen +puhdas. Kun sinä sen uskot, täytyy minun olla. + +RAHIKKA. Vaikka kuulin sitten, kuinka teidän oli käynyt, vaikka koko +kuukauden olit kadoksissa, sanoi sisällinen ääni minussa: se on +mahdotonta, Selma ei sitä ole voinut tehdä. Sitten vasta kun itse sen +sanoit, täytyi minun uskoa. + +SELMA. Kuule nyt selitys! Huomaat että se ääni puhui totta. Meidät +vietiin poliisikamariin. Minä kiven kovaan vakuutin, ettei minulla +ollut mitään tekemistä niitten vieraitten herrojen kanssa. Häpeästä ja +kauhistuksesta pyörryin sitten. En tiedä mitä lie tapahtunut. Kun +heräsin taasen, sanoi konstaapeli ystävällisesti: »Neiti te saatte +mennä. Antakaa anteeksi, että asianhaarat ja viranvelvollisuudet ovat +saattaneet minut loukkaamaan teitä tällä tavoin». Minä läksin sieltä, +mutta en uskaltanut kaupunkiin jäädä--häpesin kaikkia ihmisiä.--Minä +menin Vanhaan kaupunkiin, sain siellä satunnaista pesutyötä ja olin +koko kuukauden siellä. Kun sitten en enää siellä voinut työtä saada, +täytyi minun palata. Rupesin etsimään palveluspaikkaa. + +RAHIKKA. Kiitos Luojan! Mutta miksi et minulle heti asianlaatua +ilmoittanut! + +SELMA. Kun tänne tulin, oli huhu häpeästäni jo kulkenut suusta suuhun. +Että olin viattomaksi julistettu, siitä ei kukaan tiennyt tahi +huolinut. Kaikki minua kammosivat, kaikki näyttivät sormellaan. Se +tuntui niin hirveältä, mutta, kun luulin sinun ne poliisit +toimittaneen, en tietysti voinut ajatellakaan sinulta lohdutusta +saavani. Ja sitte taasen, kun kuulin että et ollutkaan sitä tehnyt, +osoitit uskovasi, että olin todella langennut. Sen jälkeen en voinut +liioin selityksiin ruveta. + +RAHIKKA. Minähän vaan sanoin sääliväni kurjaa kohtaloasi. + +SELMA. Nyt ymmärrän kuinka saatoit sellaista uskoa. Luulithan minun +käskeneen Iinan sinua pois ajamaan. Sen jälkeen ei se kumma ollut. +Mutta nyt olemme saaneet toisemme takaisin. En huoli vähääkään muista, +kun sinä vaan minut puhtaaksi, uskolliseksi tiedät. + +RAHIKKA. Nyt menemme naimisiin. Voimmehan toki jollakin tavoin toimeen +tulla. + +SELMA. Niin! Minä en tahdo sinusta enää erota. Minä käyn työtä +tekemään, kyllä minä omasta leivästäni huolen pidän---- + +RAHIKKA. Mutta missä olisit siksi. Tuolta näkyy tulevan ihmisiä. + +SELMA. Tule sisään. Nyt tahdon isälleni sen sanoa. Häntä käy minun niin +sääliksi. + + (Menevät sisään.) + + +X:s KOHTAUS. + +NIILO. (Tulee oikealta alakuloisena.) Ei se ajattelemisesta näy +paranevan. Mitä minä hänelle voin. Oma syynsä. Ei hän enää kumminkaan +Helenani puhdas tytär ole. Pitäköön huolen itsestään kuten voipi. + + (Saara ja Wigren tulevat.) + +WIGREN. Niin no. En minä tahdo kovasydämminen olla. Olkoon unohdettu. +Tekeehän sitä jos jotakin kiivaudessa. Tulin vaan lähettäneeksi +poliisia noutamaan-- + +SAARA. Tuossa on mieheni. + + (Niilolle.) + +Rouva Wigren suostuu ehtoihin. + +WIGREN. Käsirahaksi saatte velkakirjan takasin ja tyttö sitoutuu +sitten-- + +NIILO. Mutta Saara! + +SAARA. (Mulauttaa silmiään.) Itsehän pyysit minua sopimaan asiasta +rouvan kanssa! + +NIILO. (Itsekseen.) Hyvä Jumala. Minä pesen käteni puhtaaksi. + +WIGREN. Tässä on kontrahti valmiina. Siihen kirjoittaa ensin tyttö ja +sitten te---- + +SAARA. Mitä siinä tytön nimi vielä tekee. + +WIGREN. Se se pääasia onkin, Kuinkas muuten. Laki on sellainen. Siinä +on seitsemät mutkat ja kommervenkit. Mutta kun kontrahti kerran on +tehty ja allekirjoitettu, niin se pitää. Missä on tyttö? + +SAARA. Eiköhän se sisällä liene. + + (Menee ovelle.) + +WIGREN. (Itsekseen. Ivallisesti.) Kontrahti! Mutta on se sentään hyvä +olemassa. + +SAARA. Selma! Oletko siellä? Tule tänne. + +SELMA. (Tulee ulos.) Mitä? + +SAARA. Sinä menet nyt tämän rouan palvelukseen. Kirjoita nimesi tuohon +kontrahtiin. + +SELMA. Minä en mene kenenkään palvelukseen. + + (Wille ja Kalle tulevat. Kuuntelevat uteliaina seuraavaa.) + +SAARA. Yhäti sama röyhkeys, sama hävyttömyys. Uskaltaa mokoma äidilleen +sillä tavoin vastata. + +SELMA. Sinä minun äitini! + +SAARA. Kas, kas! No tuo lie ainakin isäsi. Kuudetta käskyä et enää +muista; muistatko neljännen? + +SELMA. Isäni ei minua milloinkaan sellaiseen käske. + +SAARA. Niilo, sano hänelle! + +NIILO. (Taistelee sisällisesti. Itsekseen.) Hyvä, laupias isä. Auta +minua! + +SAARA. No mitä sinä töllötät? Etkö voi avata suutasi! + +SELMA. Rakas isä, sano, eihän tuo sinun tahtosi ole. Muistatko vielä +sen yön, jona äitini minut siunasi vuoteellaan ja sanoi sitten: »Niilo, +sinä olet ollut hyvä aviomies ja kristillinen isä, sinun haltuusi jätän +minä lapseni; minä luotan sinuun! Puhdas on hänen sielunsa, säilytä +hyvin aarrettasi?» + +NIILO. (Purskahtaa itkemään.) Rakas, armas tyttäreni. + + (Rahikka tulee ulos.) + + +XI:s KOHTAUS. + +KONSTAAPELI. (Tulee.) Rouva Wigren. Te kutsuitte minua. + +WIGREN. (Rypistää kontrahdin, pistää taskuunsa.) Niin, minä kutsuin +teitä herra konstaapeli. Minulta on varastettu kukkaro. + +KONSTAAPELI. Varastettu! Mistä? + + (Wigren selittää hiljaa konstaapelille.) + +SELMA. (Rahikalle.) Sanoinhan minä, että isäni ei sitä tee. + +SAARA. (Itsekseen,) Nyt on kaikki hukassa. + +KALLE. (Hiljaa Selmalle.) Selma. Etkö tahdo näitä rahoja. + +SELMA. Mutta Kalle! Mistä olet sinä--? + +KALLE. (Konstaapelin luo mennen.) Minä varastin ne rahat yhdessä Willen +kanssa. + + (Yleinen hämmästys. Kalle käy itkemään, Wille karkaa.) + +Mutta minä lupaan parantaa itseni. + + +XII:s KOHTAUS. + + (Rouvat Silan ja Sten tulevat.) + +SILAN. Asuuko Selma Kaukonen----Vai niin tässähän te olette kaikki.-- +Lupauksemme mukaan tulemme-- + +NIILO. Minä olen hyvin kiitollinen teitä kohtaan. + +SILAN. Olemme puhutelleet langenneita naisia varten perustetun kodin +johtajatarta. Hän voipi nyt ottaa vastaan tyttärenne. + +KONSTAAPELI. Langenneita naisia varten--? + +SILAN. Tahdoimme kuitenkin nähdä---- + +SELMA. (Konstaapelille.) Hyvä että olette saapuvilla. Sanokaa te +tarvitsenko minä heidän apuansa. + +KONSTAAPELI. Ette suinkaan--jos asia koskee tapausta kuukausi sitten. +Neiti Kaukonen on ihan viaton. Syyttömästi tulimme häntä loukanneeksi. + + (Selmalle.) + +Olkaa huoletta! Jos apua tarvitsette, luottakaa minuun. + +SILAN. Vai niin. Siis turhaa vaivaa kaikki. + +RAHIKKA. Todellakin!--Pahaksi onneksi! Voi teitä! Ajoitte Selman +luotanne turvattomana, yksinäisenä kadulle, ja kun hän ei olekaan +turmioon joutunut oli turhaa vaivaa kaikki. Ette saaneetkaan uutta +onnetonta hyväntekeväisyyttänne ylistämään. Jospa jo aukiaisivat +silmänne, jospa tästä oppisitte käsittämään että jos todellakin hyvää +yhteiskunnassanne tehdä tahdotte, jos pysyväistä siunausta toivotte, +koettakaa onnettomia estää kurjuuteen joutumasta, suojelkaa turvattomia +köyhiä tyttöjä, kutsukaa heitä perheesen, jalostuttakaa heitä,--jos +siinä onnistutte, ette tarvitse kotia langenneita naisia varten +laisinkaan. + +STEN. Nuori mies. Moitteessanne on tosin perää, mutta muistakaa, ei +Roomaa yhdessä päivässä rakettu. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Äärimmäisessä talossa, by Matti Kurikka + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ÄÄRIMMÄISESSÄ TALOSSA *** + +***** This file should be named 15692-8.txt or 15692-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/5/6/9/15692/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/15692-8.zip b/15692-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..6e63bde --- /dev/null +++ b/15692-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6ba8635 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #15692 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15692) |