initial commit of ebook 15692HEADmain

5 files changed, 4255 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/15692-8.txt b/15692-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..6acf060
--- /dev/null
+++ b/15692-8.txt
@@ -0,0 +1,4239 @@
+The Project Gutenberg EBook of Äärimmäisessä talossa, by Matti Kurikka
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Äärimmäisessä talossa
+       Näytelmä viidessä näytöksessä
+
+Author: Matti Kurikka
+
+Release Date: April 23, 2005 [EBook #15692]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ÄÄRIMMÄISESSÄ TALOSSA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ÄÄRIMMÄISESSÄ TALOSSA
+
+Näytelmä viidessä näytöksessä
+
+
+Kirj.
+
+Matti Kurikka
+
+
+Omakustanne, Wiipuri, 1889.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+NIILO KAUKONEN, työmies.
+SAARA, hänen vaimonsa.
+SELMA, Niilon tytär.
+KALLE, Saaran poika.
+RAHIKKA, puhtaaksikirjoittaja eräässä virastossa.
+IINA, ompelijatyttö.
+KENRAALI SILAN.
+ROUVA SILAN.
+WIGRENIN MATAMI.
+WILLE, hänen poikansa.
+MIINA   |  vanhoja naisia.
+LIISA   |
+POLIISIKONSTAAPELI.
+TORIÄMMIÄ.
+KAKSI HERRAA.
+KAKSI POLIISIA.
+Kansaa kaikennäköistä.
+
+Tapaus Helsingissä nykyaikana.
+
+
+
+
+ENSI NÄYTÖS.
+
+
+(Syrjäinen kaupungin katu, epätasainen ja paikottain likainen, siellä
+täällä pistää keskellä katua kallionharja näkyviin; oikealla puolen
+suurenlainen kallionsärkkä, jonka vieressä pari pihlajaa ojentelee
+oksiaan kadulle päin; vasemmalla pieni hökkeli, josta rappuset tuovat
+suoraan kadulle, tuonnempana pistää puitten takaa toisen talon päätö
+näkyviin; oikealla muodostaa kallio luonnollisen penkin; vasemmalla
+talonrappujen vieressä kahden kiven päällä myöskin penkki.)
+
+
+I:n KOHTAUS.
+
+    Kalle ja Wille.
+
+WILLE. Älä viskaa vielä, annas minä löydän... Minä viskaan ensin.
+
+KALLE. Miksikä sinä? Oletko muka tarkempi?
+
+WILLE. Ettäkö en ole? Muistatko kuinka viime syksynä osusin? Kaksi
+putosi yht'aikaa.
+
+KALLE. No ja minä sitten, Tuolta kallion kärjen takaa kuin tarkkasin.
+
+WILLE. Milloinka?
+
+KALLE. Etkö muista? Silloin kun ikkunaan kivi sattui.
+
+WILLE. Niin ikkunaan sinä kyllä osaat, mutta minäpä--
+
+KALLE. Aina sinä olet olevinasi. Sinä ja sinä aina paremmin osaat.
+
+WILLE. Oletpa itse ihan samallainen! Aina kerskaat, että osaat paremmin
+lukea.
+
+KALLE. Eikö se ole totta sitten? Minulla onkin sellainen sisar, ettei
+sinulla olekaan.
+
+WILLE. Ei hän sinun sisaresi ole. Ei edes sisarpuolikaan.
+
+KALLE. Sama se. Sinulla ei ole sellaistakaan.
+
+WILLE. Minäpä saan parempaa ruokaa kuin sinä ja kahvia kerman kanssa.
+
+KALLE. Saa jos saatkin... Onpa siinä myöskin kerskattavaa.
+
+WILLE. Etpä sinä vaan saa kerman kanssa,
+
+KALLE. Jos minä oikein totta puhun, niin en huoli koko kermasta
+laisinkaan.
+
+WILLE. Muistatko sen jutun, minkä Selma kertoi?
+
+KALLE. Minkä?
+
+WILLE. Sen, sen ... kuinka se nyt olikaan? Mitenkä se varis ketulle
+sanoi----
+
+KALLE. Varis! Sinä olet varis! Korppi se oli. Älä viisastele, kun et
+osaa kumminkaan.
+
+WILLE. (Viskaa kivellä puuhun.) Katsos!
+
+KALLE. Kuule! Katso nyt! Sinne lensivät kaikki, Kun annan sinulle tällä
+kivellä niin--
+
+WILLE. Kun uskaltaisit.
+
+KALLE. Vai en uskalla...
+
+    (Viskaa kivellä Willeä jalkoihin. Wille rupeaa huutamaan.)
+
+No kirkumaan siinä rupeat. Ole nyt vaiti.
+
+
+II:n KOHTAUS.
+
+SELMA. (Tulee tuvasta.) Mitä te nyt taasen. Onko tuo nyt laitaa
+
+WILLE. Viskasi minua kivellä.
+
+KALLE. Mitäs hän.
+
+SELMA. (Tukistaa äidillisesti Kallea.) Sinua pitää rangaista
+sellaisesta... Etkö sinä ala oppia jo kiltti olemaan.
+
+SAARA. (Tulee tuvan takaa.) Etkö anna lapsen olla. Sinä tässä
+kurittamaan rupeat, mokoma. Otan hapenistasi itseäsi, niin--!
+
+SELMA. Hän viskasi kivellä toveriansa.
+
+SAARA. Mitä se sinua liikuttaa... Ei hän sinun lapsesi ole. Pidä
+itsestäsi huolta. Mene työhösi!
+
+    (Selma menee.)
+
+Ja sinä, Wille, saat pysyä edempänä minun pojastani. Mokoma katupoika.
+Tuleppas vaan toisen kerran näkyviini.
+
+    (Tuuppaa niskaan Willeä.)
+
+WILLE. Kun minä sanon mammalleni... Kyllä hän teille näyttää...
+
+    (Rupee itkemään, menee kiireesti perälle sen kovemmin
+    huutaen, minkä lähemmin kotiansa tulee.)
+
+SAARA. (Kallelle.) Älä huoli, poikaseni, heistä. Uskaltakoonpa vaan
+Selma sinulle pahaa tehdä. Kyllä minä hänelle näytän.
+
+    (Silittää Kallen päätä.)
+
+Tule pois sisään, saat kupin kahvia.
+
+    (Pyyhkii Kallen silmiä.)
+
+Kas noin!
+
+
+III:s KOHTAUS.
+
+WIGREN. (Tulee.) Mitä te taasen minun poikaani täällä itketitte?
+
+SAARA. Pitäkää kotona kakaranne. Mitäs päästätte sen tänne pahaa
+tekemään.
+
+WIGREN. Vai mitäkö päästän. Vai ei minun poikani saa kadulla leikkiä
+yhtä hyvin kuin teidänkin, vai!
+
+SAARA. Mitä tänne rähisemään tulette. Menkää oman talonne luo
+huutamaan.
+
+WIGREN. Vai oman taloni luo. Oman taloni luona minä täälläkin olen...
+Mutta te, mokomat kerjäläiset! Armosta siinä asua saatte...
+
+SAARA. Laitatko luusi siitä.
+
+WIGREN. Pikemmin sinä syöttiläinesi siitä laputat. Älähän huoli. Kyllä
+minä----Herra varjelkoon mokomista naapureista... Ei hetkeäkään saa
+rauhassa olla...
+
+SAARA. Kuka tässä ei rauhassa saa olla? Kenen talosta enemmän rähinää
+kuuluu. Kehtaat tulla vielä kunniallisia ihmisiä haukkumaan, senkin--
+joko sanon oikean nimesi... Jollet laita luitasi siitä, niin--(Tempaa
+luudan rappusilta.) voitelen tällä niin, että----
+
+WIGREN. Älähän huoli, älähän huoli!
+
+                          (Lähtee.)
+
+
+IV:s KOHTAUS.
+
+NIILO. (Tulee Wigrenille vastaan pussi kädessä.) Mitä rähinää täällä
+taasen?
+
+SAARA. Anna sille hyvästi niin--
+
+WIGREN. Olisitte enemmän kotona, niin näkisitte, mitä elämää täällä
+pidetään. Ensin kivellä poikaani iskevät ja sitten vielä--
+
+NIILO. Rauhoittukaa hyvä rouva. Sattuuhan sitä lasten kanssa. Kyllä
+minä koetan--
+
+SAARA. Kas vaan! Rupeaa vielä puollustamaan tuota!
+
+NIILO. Hyvä Saara! Miksi huudat!... Eihän ole hyvä keskellä katua
+tuolla tavoin--ja lapsen kuullen sitten vielä--
+
+KALLE. Isä, me vaan tilhejä viskelimme, niin--
+
+NIILO. No kuuletteko! Hyvä naapuri, menkää Herran nimeen. Eihän se niin
+vaarallista ollut. Sattuuhan sitä----
+
+WIGREN. No, teidän kanssanne voi puhua ainakin. En minäkään humalassa
+ole. Mutta suuttuuhan sitähän vähemmästäkin--Hyvästi!
+
+                                             (Menee.)
+
+
+V:s KOHTAUS.
+
+KALLE. Isä, mitä sinulla on siinä pussissa?
+
+NIILO. Sain sattumalta tavattoman huokeasta kengät.
+
+SAARA. Kengät?
+
+NIILO. Arvelin, että kun Selmalla ei ole pyhäpäiväisiä laisinkaan.
+
+SAARA. Selmalla?
+
+NIILO. Johan hän nyt on aikaihminen... Pitäähän tytölle ruveta jo
+vähän--
+
+SAARA. Joko myötäjäisiä hommaamaan?
+
+    (Ivallisesti.)
+
+Sinähän olet huolellinen isä! Minusta kelpaavat Selman kengät vielä
+erinomaisen hyvin.--Mutta Selmaahan sinä vaan ajattelet. Eihän Kalle
+sinua liikuta laisinkaan...
+
+NIILO. Mutta Saara! Eihän toki kadulla rähmästävä poikanaskali niin
+hyvää tarvitsekaan, kunhan vaan vaatteet ovat päällä; mutta Selma--
+
+SAARA. Niin, niin! Minun asianihan Kallesta on huolta pitää. Päivät
+pitäin juoksen ja puuhaan, teidän kaikkien tähden. Onhan se aivan
+luonnollista, että minä Selmastakin huolta pidän..., itsestäni ei ole
+puhettakaan. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mitä minä voisin
+tarvita. Oletko minun kenkäni nähnyt, millä kaupungillakin käydä saan.
+(Nostaa jalkaansa.) Katso! Eikö nuo jo joutaisi levolle?
+
+NIILO. Enhän minä koskaan ole sinua kieltänyt ostamasta. Sinun
+hallussasihan ne rahat ovat.
+
+SAARA. Niin, minun hallussani. Eikö niillä rahoilla ole reikiä
+muutenkin tarpeeksi!
+
+NIILO. No, ota sinä ne sitten.
+
+    (Heittää kengät Saaran jalkoihin.)
+
+En minä mitään vääryyttä aikonut tehdä... Ajattelin vaan--
+
+SAARA. (Katselee kenkiä.) Aivan kuin tehty minua varten... No saitko
+rahaa?
+
+NIILO. (Ottaa kukkaron taskustaan.) Tuossa.
+
+SAARA. (Ottaa rahat, pistää sanaakaan sanomatta taskuunsa.) Tule kahvia
+juomaan. (Ovelta sisään.) Selma, tule tänne.
+
+SELMA. (Tulee.) Mitä?
+
+SAARA. Mene ostamaan yksi »korvapuusti».
+
+NIILO. Mutta miksikä--?
+
+SAARA. (Silittää Kallen päätä.) Tahtoohan lapsikin jotain tuomisiksi.
+
+    (Antaa Selmalle rahan, menee sisään Kallen kanssa.)
+
+
+VI:s KOHTAUS.
+
+NIILO. Selma. Tahdon sanoa sinulle yhden asian, jotta voit sitä itse
+ajatella.
+
+SELMA. Minkä, rakas isä?
+
+NIILO. (Silittää poskea.) Eikö sinusta tunnu raskaalta olla täällä
+meidän luonamme?
+
+SELMA. Hm!
+
+NIILO. Älä salaa sitä minulta, rakkahani, olenhan sinun isäsi. Olisko
+se kumma, jos tämä elämä sinusta raskaalta tuntuisi, muistellessasi
+entisiä onnellisia aikoja äitisi puhtaassa, lämpimässä kodissa.
+(Huokaa.) Kun varamme ovat nyt niin vähiksi käyneet---
+
+SELMA. Minä tyydyn, isä, kohtalooni.
+
+NIILO. Sen kyllä tiedän. Mutta kun minä olen niin paljon poissa ja
+äitipuolesi on niin tulinen luonnoltaan... Etkö sinä tahtoisi mennä
+mieluummin palvelukseen.
+
+SELMA. Mutta Kalle.
+
+NIILO. Mitä hänestä?
+
+SELMA. Kuka häntä silloin silmällä pitää, jos minä hänet jätän?
+
+    (Katsahtaa pelokkaasti ovelle päin.)
+
+Kun äiti on aina askareissaan ja----
+
+NIILO. Minä ymmärrän sinua. Voi sinä hyväsydämminen sielu! Mutta et
+sinä saa itseäsi hänen tähtensä uhrata. Minä arvelin että jos pääsisit
+jonnekin kristilliseen perheesen, niin ei sinun tarvitsisi nähdä joka
+päivä tätä rähinää ja jumalattomuutta, mikä täällä kaupungin syrjässä
+rehoittaa.
+
+SELMA. Kuinka olette hyvä, isä kulta.
+
+NIILO. Satuin kuulemaan äsken, että kenraalska Silan juuri etsii
+palvelijaa, niin rupesin tuumailemaan, että ehkä Jumala on juuri sen
+perheen sinulle määrännyt. Siellä saisit olla sivistyneitten ihmisten
+seurassa ja lukea kirjojakin, joita täällä niin ikävöit.
+
+SELMA. Mutta tuota--!
+
+NIILO. No mitä arvelee?
+
+SELMA. Mutta mitä mamma sanoo?
+
+NIILO. Hm.--Eiköhän häntä saane tuumaan taipumaan.
+
+SELMA. Tehkää kuten paraaksi katsotte, isäni. Minä tottelen kaikessa
+tahtoanne.
+
+NIILO. Minä koetan parastani... Mene nyt, ettei mamma suutu.
+
+    (Selma menee.)
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+NIILO. Tyttö parka! Niin puhdas, niin hyvä. Miksi on Luoja tehnyt
+ihmiset niin erilaisiksi! Miksi ei täällä vallitse sopu ja rakkaus.
+Tyttö parka! Helena vainajan kaltainen hän on.
+
+    (Huokaa.)
+
+Ne oli ajat ne.
+
+SAARA. (Ovelta.) No etkö sinä tahdo laisinkaan?
+
+NIILO. Tulen, tulen!
+
+    (Menee sisään.)
+
+
+VIII:s KOHTAUS.
+
+WILLE. (Tulee perältä ranskanleipä kädessä, selkäänsä hieroen.) Kun se
+Kalle tulisi ulos.
+
+    (Puree ranskan leipää.)
+
+Hyvää on, mutta kyllä maksoikin. Eipähän vaan saanut selvää.
+
+KALLE. (Tulee ulos. Itsekseen.) Aina he riitelevät.
+
+WILLE. Kalle, kuulehan...
+
+KALLE. Mitä?
+
+WILLE. (Salaperäisesti.) Seh, saat suuremman puolikkaan.
+
+    (Jakaa leivän kahtia.)
+
+KALLE. En tahdo.
+
+WILLE. Ota nyt, Mitäs me riidassa käytäisiin olemaan. Sovitaan pois.
+Pistin tämän salaa kaapin alle, kun mamma oli kellarissa. Sanoin sen
+kissan vieneen mutta ei tuo auttanut ... selkääni sain kumminkin. Minä
+otin sen sinua varten... Sovitaan pois.
+
+    (Panee kätensä Kallen kaulaan.)
+
+Ollaanhan me hyviä ystävyksiä... Ruvetaan taasen viskomaan tilhejä--
+ja--
+
+KALLE. Mutta sinä et saa viskata enää ennen minua.
+
+WILLE. Viskataan yht'aikaa.
+
+KALLE. (Ottaa leivän.) No, olkoon menneeksi.
+
+WILLE. Mennään vuorille.
+
+KALLE. Mennään.
+
+    (Juoksevat vihellellen pois.)
+
+
+IX:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Tulee »korvapuusti» kädessä. Seisattuu hetkeksi ajatuksiin
+vaipuneena. Sisältä kuuluu Saaran ääni.) Mitä he nyt taasen siellä
+sisällä riitelevät. Isäni yhäti hiljainen ja ... nöyrä... Miksikä
+liekin niin hirveän nöyrä?... Pitäisihän hyvyyden päinvastoin antaa
+voimaa. »Kun omatunto on puolellasi, niin älä koskaan pelkää», sanoi
+äiti-vainaja... Onhan toki isälläni puhdas omatunto.--No, eihän häntä
+syyttää saa. Onhan sellaisia nöyriä kirjoissakin...
+
+    (Kuuntelee.)
+
+Minusta puhuvat... Voi minä syntinen raukka! Äitipuoleni minua vihaa,
+isäni saapi toruja tähteni.--Kalle on ainoa, joka minua tarvitsee.
+Mutta päättyköön asia kuinka hyvänsä, minä tyydyn... Jollen pääse
+lähtemään niin jään... Omatuntoni kuiskaakin: »pysy kotonasi».
+
+
+X:s KOHTAUS.
+
+RAHIKKA. (Tulee oikealta hitaasti, synkkämielisenä. Itsekseen.) Ei,
+tämä ei käy laatuun. Joku muutos tässä täytyy tulla... Kuinka kurjalta
+elämä näin tuntuu... Menisinkö?--Tuossa aivan on kapakka ja--naisia!
+En! Minä inhoan niitä... Kernaammin sitten hirteen.
+
+    (Huomaa Selman.)
+
+Kas! Mitkä kasvot!
+
+    (Menee sivutse.)
+
+Tuollainen impi täällä!----Muistuttaa ... ketä--?
+
+    (Menee, taakseen vilkaisten.)
+
+SELMA. Miksi katsoi hän minuun niin kummallisesti? Varmaankin tunsi,--
+Noin tukevaksi mieheksi hän on kasvanut.--Ei! Ei hän tuntenut. Kyllä
+hän olisi tervehtinyt.
+
+    (Katsoo Rahikan jälkeen.)
+
+Hän oli hyvä poika... Mikä lie hän nyt?... Niin kummallisen,
+salaperäisen näköinen...
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+SAARA. (Tulee ovelle.) No siinä sinä vihdoin olet. Olisit vielä
+kauemmin viipynyt!--Vai tuntuu sinusta raskaalta vai olla äidin silmäin
+alla.
+
+    (Tulee ulos.)
+
+Kyllähän sen arvaa... Kun ei öisin juosta saa pitkin katuja, kun saa
+työtä oppia tekemään!
+
+NIILO. (Rappusilta.) Saara, ajattelehan--
+
+SAARA. (Lyö jalkaansa.) Kyllä minä ajattelen ja osaan ajatella yhtä
+hyvin kuin sinäkin, vähän paremminkin. Vai tahtoisi hän palvelukseen,
+herrasväen lautasia nuolemaan. Kuka ne pesut täällä kaikki pursuu, mitä
+olen ottanut? Minä tietysti, kukas muu... Mitäs sinä minusta huolit,
+kun vaan sydänkäpysi helppoon saat. Tuolla on par'aikaa pesua kolmeksi
+neljäksi päiväksi--
+
+SELMA. Mutta voimmehan ne yhdessä ensin lopettaa, jos--
+
+SAARA. (Tempaa »korvapuustin» Selman kädestä.) Vai voimme yhdessä
+lopettaa, vai! Kuka täällä kotona huolta pitää, minun kaupungissa
+juostessani, kuka ruuan keittää... Tietysti saisin minä ehtiä
+jokapaikkaan. Mitäs se teitä liikuttaa... Millainen nahjus olit kaksi
+vuotta sitten, kun huostaani sinut otin? Mihin silloin kykenit? Osasit
+lukea kirjoja ja käydä hyvissä vaatteissa. Minä teitä syötin koko
+talven sittenkuin paljaina palosta turviini pääsitte. Mutta eihän se
+ole mitään. Miksi et heti silloin mennyt maailmaa vaeltamaan? Silloin
+oli Niilolla toinen ääni kellossa. »Lähettäisimmekö tuon poloisen
+vieraisiin käsiin, poljettavaksi. Olisihan se synti». Mutta nyt ei ole
+synti jättää kaikki minun niskoilleni.
+
+    (Selma menee äänetönnä sisään.)
+
+
+XII:s KOHTAUS.
+
+NIILO. Älähän nyt kiivastu, Saaraseni. Eihän se ollut muuta kuin minun
+tuumani vaan. Siksihän sinun ajatustasi kysyinkin.--Jos sinä niin
+arvelet--niin--niin voipihan se jäädä. Ja onhan hänellä, niin,
+tekemistä kylläksi täälläkin. Kunhan sinä vaan--
+
+SAARA. Mitä?
+
+NIILO. (Säpsähtää.) Tuota arvelin vaan, että kun sinä pidät hänestä
+äidillistä huolta, niin kyllähän hän täälläkin voi pahuudesta säilyä.
+
+SAARA. Mikä hänet täältä vie? Päinvastoin juuri palvelustyttönä--
+
+NIILO. Niin kyllä, tavallansa. Kun vaan ei tässä lähistössä aivan olisi
+niin paljon pahuutta--Vigrenikin on ruvennut---
+
+SAARA. No tarttuuko se! Onpahan varoituksena.
+
+NIILO. Hm. Niinhän se kyllä on. »Antaa vaan lapsen polttaa sormensa
+kerran, eipähän pistä sitä tuleen toista kertaa», sanoi aina
+Helena-vainaakin. Niinhän se kyllä on, niin!
+
+SAARA. Menen nyt maksamaan velkaani Nylundille.
+
+NIILO. Minä tässä kanssa arvelin pistäytyä Lailun Juhoa tapaamaan.
+Antaisit pullon hinnan--
+
+SAARA. Ei ole tarvis laisinkaan.
+
+NIILO. Silanilla olisi työtä kahdelle hevosmiehelle. Tahtoo vedättää
+multaa tarhaansa ... näetkös... Niin minä lupasin toimittaa... Annahan
+tuolta pullon hinta... Enhän minä viinaan rahaa panekaan. Olutta jos
+pullon, toisen juokin, niin ei siitä paljon kulu--
+
+SAARA. (Antaa rahaa.) No tuossa.
+
+                        (Menee.)
+
+
+XIII:s KOHTAUS.
+
+NIILO. Kumma mies minä olen sentään, kun omia ansioitani häneltä
+pyydän. Aivankuin ei minulla olisi oikeutta pyytämättäkin... No niin!--
+Lieneehän se jo sallittu minulle sillä tavalla.--Ja eihän tuo sentään
+aina kielläkään, vaikka vähän ensin vastaan rätisee.
+
+                                            (Menee.)
+
+
+XIV:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Tulee kirja kädessä.) En uskalla vielä lamppua sytyttää...
+Voisi nähdä vielä, niin----Kummallista! Mitä pahaa hän nyt siinäkin
+näkee, että minä luen niin mielelläni. Eihän ihminen ole luotu toki
+vaan työtä tekemään... Jos istahtaisin tuonne kallion vierustalle...
+Siitä näen ajoissa, kun hän tulee... Senpä teen!
+
+    (Menee kalliopenkin luo.)
+
+Oikein sydämmeni lyöpi kovempaan kirjani ääreen päästessäni.--Eihän
+äitinikään käskenyt vaan raamattua lukemaan.
+
+    (Käypi istumaan.)
+
+Kuinkahan heidän käypi sitten.
+
+    (Selailee lehtiä.)
+
+Kummallista se rakkaus kuitenkin. Tokkohan ihmiset nykyaikana voisivat
+sillä lailla rakastaa?--Voisinkohan minä?--
+
+    (Tuumailee.)
+
+Jos hän olisi niin jalo, niin helläsydämminen mutta samalla niin
+miehekäs kuin Paul, niin voisin--enköhän voisi Virginia olla... Kuinka
+minä häntä rakastaisin. Kodissamme ei pahaa sanaa kuuluisi; rakkaus ja
+sopu siellä vallitsisi... Minä tekisin kaikessa hänen mielensä mukaan,
+valmistaisin hänen mieleisensä ruuan, hänen työstä tullessaan, pitäisin
+häntä puhtaissa vaatteissa ja hoitaisin kuin kuningasta. Se vasta
+olisi--!
+
+    (Rupeaa lukemaan).
+
+--Miksi ovat ihmiset niin usein onnettomia, tyytymättömiä, vaikka itse
+kumminkin onnensa voi luoda... Voihan köyhyydessäkin olla onnellinen,
+kun vaan on ketä rakastaa... Mitä nyt!--Ketä sieltä tulee?
+
+    (Piiloittaa poveensa kirjan, menee kallion reunaan katsomaan.)
+
+Pojathan ne taasen!
+
+
+XV:s KOHTAUS.
+
+    (Kalle ja Wille juoksevat riidellen esille.)
+
+SELMA. Mitä te nyt taasen?
+
+KALLE. Wille tahtoo ryöstää tämän, vaikka minä löysin.
+
+WILLE. Minä se ensin näin.
+
+KALLE. Minähän se sanoin--
+
+WILLE. Minäpä---
+
+SELMA. Ei saa tuolla tavalla riidellä. Mikä se on?
+
+KALLE. Kirja.
+
+SELMA. (Ottaa kirjan.) Mitä? Pekka Rahikka!
+
+KALLE. Anna se minulle.
+
+WILLE. Minun se on.
+
+SELMA. Tiedättekö kuinka niitten kahden pojan kävi, jotka pähkinästä
+riitelivät.
+
+KALLE. No kuinka?
+
+SELMA. Kaksi poikaa löysivät kerran pähkinän eivätkä voineet sopia
+siitä, kuinka sen jakaisivat. Silloin tuli kolmas heitä sovittamaan,
+antoi kuorenpuolikkaan kummallekin ja söi itse sisuksen.
+
+KALLE. Kuulitko Wille? Kerro, Selma, meille vielä sellaisia juttuja; ne
+ovat niin hauskoja.
+
+WILLE. Tiedätkö mitä Kalle?
+
+KALLE. No?
+
+WILLE. Annetaanhan me tuo kirja Selmalle. Mitäs me sillä kumminkaan--
+
+KALLE. Niin, sinä saat sen Selma!
+
+SELMA. Hyviä poikiahan te kuitenkin olette. Kun ette vaan riitelisi
+niin usein.--Jos ystävykset joskus sattuvatkin riitaantumaan, niin
+eivät he sitä puhu kellekään, vaan sopivat keskenään. Siten tekin
+tehkää, niin teistä tulee vielä kunnon poikia.
+
+    (Wille ja Kalle katsovat toisiinsa.)
+
+WILLE. Kalle!
+
+KALLE. Mitähän jos me luvataan, ettei koskaan mennä kantelemaan
+toistemme päälle?
+
+WILLE. Sen me teemme... Mutta jollemme voida sopia?
+
+KALLE. Niin tullaan Selmaa pyytämään--
+
+WILLE.--eroittajaksi. Niin! Hihhei Kalle. Se oli hyvä tuuma.
+
+    (Juoksevat käsitysten pois.)
+
+
+XVI:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Kirjaa katsellen.) Hänen kirjansa! Mikä kirja tämä. Hyi,
+millainen nimi! Luenko mä--Ei! Hänelle tämä täytyy takasin toimittaa--
+Mikä kumma kirja tämä vaan lieneekin. Hm! Miksikä en nyt sitä voisi
+tarkastella... Mutta tuo ruma nimi!--Mitä lieneekin.--Ei, en minä
+tahdo.--Luen ennen Paul ja Virginiaa.
+
+    (Käy istumaan.)
+
+Kun hänkin sitä on lukenut.--Mitäs pahaa tuossa nyt voisi olla! Hm!
+Mieleni tekisi lukemaan juuri siksi, että tämä hänen kirjansa on.--
+Miksikä? Pekka Rahikka----Kyllähän hän hyvä poika oli... Me olimme
+oikein hyviä ystävyksiä!--Mutta ei! En tahdo vieraan miehen
+salaisuuksia urkkia. Mitä lieneekin... Tuollainen ruma nimikin! Hyi!
+
+    (Panee kirjan kallion reunalle.)
+
+
+XVII:s KOHTAUS.
+
+RAHIKKA. (Tulee perältä, aikoo mennä kallion taakse, huomaa Selman,
+seisattuu.) Yhäti sama tyttö! Mikä olento! Jos rohkenisin puhutella
+häntä.--Ei! En tahdo. Ja noin kaunista vielä... En uskalla!
+
+SELMA. (Huomaa Rahikan. Itsekseen.) Kas tuossa hän onkin taasen. Etsii
+varmaankin--Voi, Voi!
+
+RAHIKKA. (Itsekseen.) Hän katsoo minuun... Aikoo puhutella... Mikä
+lempeä katse!
+
+SELMA. Te etsitte--suokaa anteeksi--varmaankin tätä kirjaa.
+
+    (Ottaa kirjan kalliolta.)
+
+RAHIKKA. Mi ... minä?
+
+SELMA. (Joutuu hämilleen.) Eikö--
+
+RAHIKKA. Nimeni on Rahikka, jos saan luvan--
+
+SELMA. Teidän omannehan tämä on... Pienet pojat löysivät sen äsken.
+
+RAHIKKA. Hänen kädessään tuo kamala kirja. Lie ehkä lukenut?
+
+SELMA. Te ette tunne minua?
+
+RAHIKKA. E-en suinkaan.
+
+SELMA. Niin no, onko se kumma. Onhan siitä jo pitkä aika.
+
+RAHIKKA. (Katsoo tutkivasti.) Mitä ihmeitä! Kuinka en heti--? Selmahan
+se on.
+
+SELMA. No joko tunsitte!
+
+RAHIKKA. Onhan se todellakin entinen pikku Selma. Ja minä kun aina olen
+ajatellut, että minne hän lie joutunut, sillä aikaa kuin maalla asuin.
+
+SELMA. Kyllä minä teidät jo äsken tunsin.
+
+RAHIKKA. Minä taasen olen kulkenut ja tuumaillut, että missä sinun----
+teidän kasvonne olen nähnyt, kunnes huomasin kadottaneeni tuon--
+(Ottaa Selman kädestä kirjan.) Ei se saa olla teidän kädessänne.
+
+SELMA. Miks'ei?
+
+RAHIKKA. No se on sellaista... Ei nuori nainen--sellainen kuin te, saa
+tätä lukea.
+
+SELMA. Jo minä ajattelin, että mitä liekin.
+
+RAHIKKA. Hyvä, ett'ette lukenut.----Mutta, tuota, kuinka olette
+täällä ... ja tällä tavoin ulkona kadulla?
+
+SELMA. Me vietämme täällä kaupungin äärimmäisessä reunassa sellaista
+maalaiselämää. Tulin tähän lukemaan erästä kirjaa, niinkauan kuin
+hämärältä voi.
+
+RAHIKKA. Vai on teidänkin varanne niin vähiksi käyneet. Täällä asutte!
+
+SELMA. (Huokaa.) Niin!
+
+RAHIKKA. Saanko käydä tähän istumaan?
+
+SELMA. Käykää vaan. Minä en uskalla, jos äitipuoleni sattuisi tulemaan.
+
+RAHIKKA. Onko teillä jo äitipuoli.
+
+SELMA. Niin... Viimeisinä kahtena vuonna on suuria muutoksia elämässäni
+tapahtunut.
+
+RAHIKKA. Sen kyllä näen. Mutta kertokaahan!
+
+SELMA. Äitini kuoli kolme vuotta sitten ja vähän sen jälkeen paloi
+omaisuutemme. Isäni meni sitten uudelleen naimisiin, kun ei minua
+hoidotta tahtonut jättää. Mutta vastoinkäymiset ovat meitä sitten
+ajaneet yhä enemmän kaupungin syrjään. Nyt olemme kuten näette
+äärimmäisessä talossa.
+
+    (Huokaa.)
+
+RAHIKKA. Kova onni on siis teitäkin ahdistanut.
+
+SELMA. (Katsoo hetken Rahikkaa.) Tiedätkö mitä, Rahikka?
+
+RAHIKKA. (Nousee seisomaan.) Mitä?
+
+SELMA. Minusta tuntuu niin hyvälle, saatessani puhua sinun kanssasi.
+
+RAHIKKA. (Riemastuen.) Todellako?
+
+SELMA. Minä olen ollut niin yksinäni. Ei ainoatakaan ystävää! Ja kun
+harvoin saan kaupungille mennä, en juuri saa puhua kenenkään kanssa,
+joka--
+
+RAHIKKA. Sinä pidät siis minua ystävänäsi?
+
+SELMA. Tietysti. Olemmehan me lapsuuden ystäviä.
+
+RAHIKKA. Niin! Voi kuinka sinä ilahutat minua.
+
+SELMA. Oikeinko totta?
+
+RAHIKKA. Puhuit ystävien puutteesta! Jos kuka on ystävän puutteessa
+ollut, niin olen minä. Vertaisteni kanssa varallisuudessa en voi olla,
+varakkaammat, sivistyneemmät eivät minua seuraansa tahdo.
+
+SELMA. Mutta minäkin olen köyhä, sivistymätön.
+
+RAHIKKA. Sinäkö köyhä, sivistymätön. Selma!
+
+    (Tarttuu hänen käteensä.)
+
+SELMA. Mitä tahdot?
+
+RAHIKKA. Tiedätkö!----Sinä et voi aavistaa, mitkä tunteet minussa
+liikkuvat. Tuolla kalliolla kävelin äsken, luin tuota kauheata kirjaa,
+heitin sen pois, mutta rupesin taasen lukemaan. Sinä et voi käsittää
+sellaista. Olin niin synkissä mietteissä, olin niin äärettömän onneton.
+Ja nyt äkkiä; odottamatta löydän ystävän, jommoista en toivoakaan
+uskaltanut.
+
+SELMA. Olimmehan me ystävyksiä ennenkin.
+
+RAHIKKA. Se oli toisellaista. Silloin olin huoleton poika, joka en
+maailman menosta tiennyt.
+
+SELMA. Miksikä olet sinä sitten niin onneton. Olethan nuori, terve,
+vapaa.
+
+RAHIKKA. Hm! Maailmassa on niin paljon.--Tosin sitä leipänsäkin tähden
+ponnistella saapi, mutta----
+
+SELMA. Mutta?
+
+RAHIKKA. Mutta nyt olen saanut uutta elinvoimaa. Sinussa olen löytänyt
+ystävän, jonka tähden voin työtä tehdä.
+
+SELMA. Minun tähteni?
+
+RAHIKKA. (Hiukan hämmästyen.) Kummallista kuinka tämä on mennyt. Enhän
+ole huomannutkaan, että, että----Tarvitseeko minun sanoa enää.
+
+SELMA. Niin minusta tuntuu myöskin niin hyvälle, saadessani kanssasi
+ajatuksia vaihettaa, Siihen ei minulla ole ollut tilaisuutta kahteen
+vuoteen.
+
+RAHIKKA. Sinä olet onnellinen, sinä voit ottaa osaa onneeni. Sinä et
+vielä tiedä kuinka paljon olen sinussa löytänyt. Nyt olen päässyt
+synkkämielisyydestäni. Taisteluni ovat loppuneet.
+
+    (Repii kirjan.)
+
+SELMA. Miksi sen revit?
+
+RAHIKKA. Tähän asti etsin siitä apua, mutta turhaan. Nyt olen löytänyt
+pelastajani. Sinun kuvasi puhdistaa sieluni.--Tahdothan pelastajakseni
+ruveta!
+
+SELMA. Pelastajaksesi?
+
+RAHIKKA. Pahin paheista on minua koettanut uhrikseen saada. Minä olin
+jo epätoivoissani. Nyt en pelkää enää. Kiitos Selma.
+
+    (Ottaa Selman kädet omiinsa.)
+
+Nyt ryhdyn uudella innolla työhön ja saas nähdä eikö pian koita parempi
+aika.
+
+SELMA. Suo anteeksi, mutta en minä sinua vieläkään oikein ymmärrä.
+
+RAHIKKA. Etkö?
+
+    (Tempaa hänet syliinsä.)
+
+Nyt ymmärrät, armahani!
+
+
+XVIII:s KOHTAUS.
+
+SAARA. (Tulee.) Mitä ihmeitä! Selma!
+
+    (Rahikka ja Selma eroavat, jäävät äänettöminä seisomaan.)
+
+No, jo nyt jotakin! Jassoo, sitä lajia. Kyllä minä sinulle--
+
+    (Rahikalle.)
+
+Jollette toimita nahkaanne täältä heti paikalla, niin--
+
+    (Selmalle.)
+
+Kadulla rupeat----Ja mokoman sitten palvelukseen laskisimme.
+
+RAHIKKA. Älkäähän nyt.
+
+SAARA. Etkö vielä osaa reppänääsi kiinni pitää--Mars! Vai tässä--
+
+    (Tempaa luudan.)
+
+NIILO. (Tulee.) Mitä nyt taasen?
+
+SAARA. Hyvä että tulit. Tuossa nyt näet.
+
+NIILO. Mitä, mitä--?
+
+SAARA. Ajattelehan, minä tulen kotiin ja tapaan nämä kaksi
+nuoleksimassa toisiaan--Selman ja tuon--
+
+NIILO. Selma, onko se totta?
+
+SAARA. Josko se on totta. Luuletko minun valehtelevan.
+
+NIILO. Selma tyttäreni, puhu.
+
+RAHIKKA. Kaukonen, te ette enää tunne minua, mutta jos luotatte
+rehellisen suomalaisen puheesen, niin älkää uskoko vähintäkään pahaa
+tyttärestänne.
+
+NIILO. Puhukaa.
+
+RAHIKKA. Me olemme lapsuuden ystäviä. Kävimme yhdessä kansakoulua ja
+kulimme usein yhdessä kotiin kun vielä asuitte Kruununhaassa. Minä
+muutin sitten maalle, enkä ole Selmaa sen koommin nähnyt. Nyt tapaamme
+sattumalta toisemme, puhuttelemme toisiamme ja huomaamme löytäneemme
+molemmat todellisen kaivatun ystävän. Me olimme molemmat ystävän
+puutteessa. Nyt olemme enemmän kuin ystävyksiä.
+
+NIILO. No mutta yhdellä näkemälläkö te vaan--?
+
+SELMA. Isä kulta!
+
+SAARA. Siinä nyt kuulit. Etkö jo laita tuota menemään, että muistaa--
+
+RAHIKKA. Minä tunnen teidät Kaukonen. Te olette oikeuden mies,
+oikea isä.
+
+NIILO. Minä en tiedä, mitä sanoisin. Selma tyttäreni, onko se
+mahdollista. Olisitko niin ajattelemattomasti heittäynyt heti nuoren
+miehen kaulaan, kun--?
+
+SELMA. (Rohkasee itsensä.) Olen. Miksi sitä kieltäisin.
+
+SAARA. Ja uskaltaa ihan vasten silmiä.
+
+NIILO. Minun täytyy nuhdella sinua, Selma. Ei nuori tyttö saa--
+
+SELMA. (Itkemään heltyen.) Isäni. Etkö sinä voi käsittää, mitä se on,
+kun nuori tyttö vuodet pitkät vaan saa haukkumisia kuulla, aamusta
+iltaan kestää sydämmettömän emintimän sortoa, etkö voi käsittää, miltä
+silloin tuntuu, kun odottamatta kohtaa helläsydämmisen ystävän, joka
+ymmärtää hänen tunteensa sekä hänen ajatuksensa. Eikö mieli tuosta
+helly? Ajatteleeko hän silloin, mikä sopii, mikä on luvallista. Sinun
+täytyy käsittää sitä! Kuinka puhui ennen äitini rakkaudesta: kuinka se
+joskus hiipii salaa aavistamatta sydämmeen ja anastaa sen sitten
+väkisin valtaansa, ja kuinka se joskus taasen hyökkää äkkiä kuin
+tuuliaispää kesäisimmän tyvenen vallitessa. Silloin en häntä
+ymmärtänyt, mutta nyt ymmärrän. Sorrettu, onneton vaan voipi oikein
+käsittää mikä rakkaus on, sen voimaa ei paatunut sydän, eikä
+huolettomuudessa elävä voi käsittää.
+
+SAARA. Riittää jo tuota lorua!
+
+NIILO. Oma tyttäreni. Kyllä minä ymmärrän sinua. Sinussa on äitisi
+henki. Minä osasin hänen ajatuksilleen arvon antaa, vaikka en
+voinutkaan niitä seurata. Sinunkaan tunteitasi en tahdo ruveta
+tuomitsemaan. Itse ymmärrät ne paremmin kuin minä ja--
+
+SAARA. Niilo, eikö tästä loppua tulekaan.
+
+NIILO. Hyvä Saara. Enhän minä mitään voi. Jos hän itse tahtoo----
+
+SAARA. Mokoma nahjus!
+
+SELMA. Kiitos isäni. Älä suutu minuun. Mutta kuten näet on parasta,
+että nyt lähden täältä. Tänne en enää jäädä voi.
+
+RAHIKKA. Kaukonen, luottakaa minuun, minä pidän huolen hänestä.
+
+    (Selma ja Rahikka lähtevät.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Kyökki: perällä vasemmassa kulmassa hella, sen tällä puolen
+kastrulliparvet; peräseinällä ikkunan alla pöytä ja kaksi tuolia;
+oikealla kaappi ja vuode. Ovi kummallakin sivulla).
+
+
+I:n KOHTAUS.
+
+SELMA. (Pesee asteita.) Tämähän on hauskaa! Saan sitten yksin asua näin
+siistissä huoneessa. Ja niin sivistynyt, äidillinen emäntä. Sanoi
+olevansa minuun tyytyväinen. No, parastani tahdonkin koettaa.--Isäntä
+näyttää äreältä. Mutta olenhan minä paljon pahempaan tottunut. Kun
+vähän vaatii, saa aina enemmän.--Saapas nähdä, mitä Pekka arvelee.--
+Kuinka ihmeellistä! Häntä ajattelen vaan, hänen tähtensä unohdan kaiken
+muun. Ja kuinka pian se kävi. Ennenkuin ennätin ajatellakaan,--olimme
+jo----Mutta oliko se sentään oikein tehty? Niin pian! Sanoihan äitini,
+ettei miehiin saa aina luottaa----Ei. ei, Rahikka on rehellinen. Sen
+näin heti hänen silmistään. Ja tunnenhan hänet jo lapsuudestani.--Mutta
+olisikohan äitini kuitenkaan sallinut----Voi, voi, minä tulen
+rauhattomaksi. Jospa olisi keneltä neuvoa kysyä, kenelle sydämmensä
+avata... Jos uskaltaisin rouvalle tunnustaa... Enhän minä Pekan
+rehellisyyttä epäilekään. Mutta jos hänkin erehtyisi. Jos hän vaan
+luulee minua rakastavansa,--jos hän katuisi. Eihän ihminen voi aina
+olla varma itsestäänkään.
+
+
+II:n KOHTAUS.
+
+ROUVA SILAN. (Tulee oikealta.) No, joko alat saada pestyksi... Kas,
+pian se näkyy sinulta käyvän... Ole vaan ahkera lapsukaiseni, me
+tulemme hyvinkin sopimaan, luulen minä. Valmista teevesi kello
+kymmeneksi. Me menemme nyt ulos. Kumma vaan, ettei ompelijatarta
+kuulu.----
+
+SELMA. (Itsekseen.) Jos uskaltaisin häneltä kysyä.
+
+R. SILAN. (Menee ikkunan luo, avaa sen.) Robert, tulehan jo. Kello on
+jo kuusi.
+
+    (Panee ikkunan kiinni.)
+
+SELMA. Kenraalska, saanko minä kysyä teiltä. Olettehan te niin oppinut
+ja tiedätte----
+
+R. SILAN. Kysy, lapsukaiseni. Mitä tahdot tietää?
+
+SELMA. Mitä on rakkaus?
+
+R. SILAN. Mitäkö se on? Miksi sitä kysyi? Etkö itse tiedä?
+
+SELMA. Minä vaan luin äsken juuri erään kirjan--
+
+R. SILAN. Minkä kirjan?
+
+SELMA. Paul ja Virginia'n.
+
+R. SILAN. Vai niin. Se on kaunis kirja, erittäin kaunis ja siveä. Se on
+hyvä, että luet sellaisia kirjoja.
+
+SELMA. Minä tulin siksi ajatelleeksi, voiko nykyaikana enää sellainen
+uskollinen rakkaus olla mahdollista--
+
+R. SILAN. Se kysymys vaatii lavean vastauksen... Mutta sen voin sinulle
+sanoa, ja se onkin hyvä, että tuli siitä puhe. Nuoren tytön,
+erittäinkin köyhän tulee nykyjään olla erittäin varovainen. Nykyinen
+miessukupolvi on turmeltuneempi kuin sinä voit aavistaakaan. Ainoastaan
+suurilla voimain ponnistuksilla voimme enää karsia, juuria pois
+yhteiskunnastamme, ne paheet, jotka sen ytimiä kalvaavat... Juuri
+köyhiä palvelustyttöjä uhkaa vaara enimmin. Suuri varovaisuus, ehdoton
+siveys vaan voi heitä täydellisesti turvata. Luulotellun rakkauden alla
+voi aina piillä myrkyllinen käärme...
+
+SELMA. Olisko se niin?
+
+R. SILAN. Se on niin. Me naiset vaan voimme yhteiskuntamme pelastaa, me
+vaan voimme puhdistaa saastutetun ilman. Luonnollista on siis--koska
+tästä nyt kerran tuli puhe--, että tämän pyhän asian ajajat, minä
+niitten joukossa, vaativat omilta palvelijoiltaan esikuvallista
+käytöstä. Minä en kärsi, että nuorilla palvelustytöillä on tuollaisia
+»sulhasia».--Sinä punastut!--En minä sinua tarkoittanut, sinun
+siveyttäsi en epäile. Mutta että tahtoni tietäisit, sanon sen nyt. Jos
+minä tapaan, tahi saan tietää, että sinä salaa käyt kohtaamassa
+sellaista--puhumattakaan, että tänne hänen tulla sallisit--. No, älä
+loukkaannu. Minä sanon tahtoni vaan. Jos niin kävisi, täytyisi minun
+armotta ajaa sinut pois ja antaa epäiltävä todistus----
+
+
+III:s KOHTAUS.
+
+KENRAALI. (Pyyhkii jalkojaan vasemmalla, tulee sikaari hampaissa.)
+Uh, sitä likaa! Tässä taas pukeutumaan--sinun konserttisi tähden.
+Onko saappaani harjatut?
+
+SELMA. Minä en tiennyt----
+
+KENRAALI. Mitä se on! Pitää ottaa selvä tehtävistään.
+
+    (Käypi istumaan, ojentaen jalkaansa eteenpäin.)
+
+Vedä pois!
+
+    (Selma rupeaa kiskomaan.)
+
+R. SILAN. Eihän hän tiennyt, että me ulos menemme.
+
+KENRAALI. Minun saappaani pitää aina olla harjatut.
+
+    (Selma on vetänyt saappaat hänen jalastaan.)
+
+Yhden tekevä, kuka ne harjaa. Mars! Tuo tohvelini!
+
+    (Selma kiiruhtaa sisään.)
+
+
+IV:s KOHTAUS.
+
+R. SILAN. Et sinä saa heti noin äreäksi käydä. Säikytät tyttö paran
+pahanpäiväisesti.
+
+KENRAALI. Sinä olet liian hyvä sen sijaan, minun täytyy pitää
+tasapainoa. Pilaisit muuten piijat kokonaan.
+
+R. SILAN. Pilaisin? Minä?--Et sinä sellaisia asioita ymmärrä... Ja
+muuten voit olla sekaantumatta----
+
+KENRAALI. Respektiä on ylläpidettävä. Kyllä minä tiedän kuinka
+palvelijain kanssa on meneteltävä.
+
+R. SILAN. Respektiä voi lempeydellä ylläpitää.
+
+KENRAALI. Vai voi. Kuinka pahoille tavoille opetit sinä esim. Amandan.
+Rupeaa kohalta kulkkua nauramaan, siksi että minulta sattui
+kyyristyessäni housut repiämään. Oliko se respektiä?
+
+R. SILAN. Aina sinä takerrut tuollaisiin asioihin. Hyi! No ja oliko se
+ihme sitten! Rupeaahan sitä nuori vallaton tyttö vähemmästäkin
+nauramaan.
+
+KENRAALI. Jaa, siitä sen nyt näkee. Sinäkin pidät aivan luonnollisena
+asiana, että--Se on sinusta vaan viatonta vallattomuutta, jos--jos----
+Kyllä mä opetan heitä nauramaan minulle!
+
+    (Selma tuo tohvelit ja saappaat. Kenraali
+    pistää tohvelit jalkaansa.)
+
+R. SILAN. (Itsekseen.) Eikö se nyt tule sieltä jo leningin kanssa.
+Rupeaa taasen ukko rähisemään jos viivytän--
+
+    (Menee oikealle.)
+
+NIILO. (Tulee sisään.) Nyt on viimeinen kuorma levitetty, teidän
+armonne.
+
+KENRAALI. (Ottaa kukkarostaan rahaa.) No tuossa. Jos vasta tarvitsen,
+niin kyllä minä sinut työhöni otan.
+
+NIILO. Kiitoksia armollinen herra kenraali.
+
+    (Kenraali menee oikealle, jättäen sikarin
+    pätkän pöydän reunalle.)
+
+
+V:s KOHTAUS.
+
+NIILO. No Selma, mitä arvelet uudesta paikastasi?
+
+    (Selma istuu ajatuksiin painuneena.)
+
+Et vastaa... Hyvään perheesen pääsit. Ole nyt siivo ja siveä; muista,
+mitä äiti-vainaasi on opettanut. Nyt hänen kalliit neuvonsa sinulle
+tarpeen ovat.
+
+    (Itsekseen.)
+
+Hän näkyy oudoksuvan vielä uutta tointansa. Jätänpähän hänet rauhaan.
+Jumala sinua, lapsukaiseni, varjelkoon, jotta yhtä siveänä ja puhtaana
+aina pysyisit. Kuinka suloiselta tuntuu, kun tietää olevansa tuollaisen
+lapsen isä.
+
+    (Katselee hetkisen äänetönnä Selmaa.)
+
+Hyvää yötä nyt, lapsukaiseni!
+
+SELMA. (Herää ajatuksistaan.) Ai, isä!
+
+NIILO. En minä tahdo sinun ajatuksiasi häiritä. Hyvää yötä vaan.
+
+SELMA. Hyvää yötä. Terveisiä Kallelle ja--ja--äidille.
+
+NIILO. (Itsekseen,) Voi sitä sydäntä, sitä sydäntä!
+
+                                           (Menee.)
+
+
+VI:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Rupeaa saappaita harjaamaan.) Vai niin! Hän ei siis saa tulla
+tänne laisinkaan. Nyt juuri kun tahtoisin hänen kanssaan puhua, oikein
+häneen tutustua. Olisko siinä perää mitä rouva sanoo? Olisko hänkin
+sellainen? Ja miksei! Ei Paul olisi lukenut sellaista kirjaa kuin hän!
+Jumala ties, mitä se lie ollutkin... Minä rupean pelkäämään... Jos hän
+todella ei olisikaan niin puhdas, niin rehellinen kuin luulin... Voi
+hyvä Jumala! Auta minua tästä hirveästä epätietoisuudesta!...
+Menettäisinkö minä ainoan ystäväni, hänet, johon niin kauniit
+tulevaisuuden toiveet olen jo liittänyt?... Pettyisinkö niissä! Voi
+sehän olisi kauheata!... Mutta kun äitinikin minua niin varoitti...
+Tunteehan rouva toki maailman, ihmiset paremmin kuin minä sokea
+tyttö!...
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+IINA. (Tulee vasemmalta.) Hyvä ilta! Kas, täällähän on jo uusi tyttö.
+
+SELMA. Oletteko ompelija?
+
+IINA. (Itsekseen.) Sievä tyttö. (Äänensä,) Niin, kyllä----
+
+SELMA. (Aikoo lähteä oikealle.) Rouva jo odottaa.
+
+IINA. Odottakaahan. Olen väsynyt, tahdon tässä ensin hiukan huoahtaa.
+
+    (Käypi istumaan.)
+
+Ohhoh! Niin pitkä matka minulla astuttava.
+
+SELMA. No, käveleehän sitä nuorra ollessaan mielellään.
+
+IINA. Tosin kyllä, erittäinkin kun koko päivän on istunut työn ääressä.
+
+    (Itsekseen.)
+
+Tuo olisi minua varten...
+
+SELMA. Onko teillä paljon työtä?
+
+IINA. Onhan sitä. Mutta eihän ole pakko ottaa enempää kuin itse haluaa.
+Tahtoohan sitä aina välistä olla vapaakin.
+
+SELMA. Kai se lienee hauskaa kuitenkin, kun itse saapi noin vapaasti
+määrätä----
+
+IINA. No se on tietty... Työkin maistuu silloin aivan toiselle, kun on
+ihan itsenäinen, oma herransa kaikessa, kun ei tarvitse aina toisen
+komennon mukaan marssia.
+
+SELMA. Niin, kyllähän sen arvaa.
+
+IINA. Toveri pitäisi olla kuitenkin, yksin alkaa tuntua ikävältä.
+
+SELMA. Asutteko sitten yksin?
+
+IINA. Ihkasen yksin.
+
+SELMA. Mutta se tuntuu varmaan hirveän kolkolta. Minä pelkäisin.
+
+IINA. En minä pelosta mitään tiedä. Mutta kernaasti toisen toveriksi,
+työkumppaniksi ottaisin. Silloin voisi työnsä lopetettuaan illalla
+liikkua vähän ulkonakin. Yksin se ei käy päinsä. Ja työtä kyllä
+riittäisi kahdellekin, sitä saan vaikka kuinka paljon.
+
+SELMA. No voitteko te panna säästöönkin?
+
+IINA. Se on tietty. Ennen kun en uskaltanut ottaa hienompaa työtä, ei
+tosin juuri suuria säästöjä jäänyt, mutta nyt, nyt on toista. Olen
+ommellut leninkejä kreivien ja kenraalien tyttärille. Olen, näetten
+oikea muotiompelija.
+
+
+VIII:s KOHTAUS.
+
+R. SILAN. (Tulee oikealta.) Eikö se--No täällähän te olette! Mikset
+tullut heti sanomaan, Selma?
+
+IINA. Tulin juuri, istahdin vaan silmänräpäykseksi huoahtamaan.
+
+R SILAN. No, onko se nyt täydessä kunnossa?
+
+IINA. Olenko minä koskaan ennenkään hutiloinut. Koettakaahan vaan
+päällenne, niin saatte nähdä. Sen pitää istua kuin valettu.
+
+R. SILAN. Niin, no!
+
+    (R. Silan ja Iina menevät oikealle.)
+
+
+IX:s KOHTAUS.
+
+SELMA. Hän on onnellinen. Ihan vapaa, ei kenenkään komennon alla.
+Miltähän tuo tuntuisi, jos saisi olla ja elää kuni hän: ottaa vastaan
+ketä ja milloin vaan tahtoo;----ja sitten voipi hän säästää rahojakin.
+No, mitäs minä häntä kadehtisin! Olenhan minäkin kohtalooni
+tyytyväinen... Niin! Ja sanoihan äitini aina, että nuoren tytön tulee
+olla vanhemman naisen silmäin alla! Kuka sen tietää, kuinka tuon--
+
+KENRAALI. (Oikealta.) No kuinka kauan saan minä saappaita odottaa!
+
+SELMA. (Hämmästyen.) Hyvä Jumala!
+
+    (Harjaa vielä hätimmiten.)
+
+Tässä, tässä ne ovat.
+
+    (Viepi oikealle.)
+
+
+X:s KOHTAUS.
+
+RAHIKKA. (Tulee vasemmalta.) Vai niin. Tässä siis... Mitähän hän lie
+arvellut, kun en eilen tullut.
+
+    (Katselee ympärilleen.)
+
+No, toistahan tämä on. Oikein siisti kyökki. Ja voin niin mukavasti
+tänne pistäytyä huomiota herättämättä--Hm! Uudet ajat tuli toden totta.
+Ei tarvitse enää ajatella, kuinka saan iltani kulumaan.--En voi oikein
+vieläkään tottua uuteen ajatukseen--Tuollainen neito minun omani.
+Saapas nähdä, kuinka hän ottaa minut vastaan. Onko hän yhtä vapaa,
+avosydämminen kuin ensi kerralla... Se se juuri hänessä--
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+IINA. (Tulee oikealta.) Hyvästi, hyvästi.
+
+RAHIKKA. Hyvä ilta.
+
+IINA. Ah! Hyvä ilta.
+
+RAHIKKA. Onko Selma kotona?
+
+IINA. Selma?--Vai niin!--Kyllä! Hän oli juuri äsken tässä--
+
+    (Itsekseen.)
+
+Kaunis poika.
+
+    (Ääneensä.)
+
+Oletteko te--tuota--
+
+RAHIKKA. Niin--minä--minä--
+
+IINA. Minä vaan tulin ajatelleeksi--Viivyttekö täällä kauan?
+
+RAHIKKA. Mitä tarkoitatte?
+
+IINA. Minä ajattelin vaan--tuota että--No enhän voi teiltä sellaista
+kysyä.--Olettehan minulle ihan tuntematon--
+
+RAHIKKA. Puhukaa vaan.
+
+IINA. Hm. No mitäs pahaakaan siinä juuri on. Aioin kysyä vaan
+lähdettekö täältä pian, jos sattuisi meillä sama matka olemaan, niin ei
+minun tarvitsisi----, on niin vaarallista kulkea yksin--
+
+RAHIKKA. (Hämillään.) Niin--suokaa anteeksi--kyllähän minä muuten hyvin
+kernaasti--mutta minun täytyy tavata Selmaa----
+
+
+XII:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Tulee.) Pekka! Herran tähden! Mene pois.
+
+RAHIKKA. Mitä sanot?
+
+SELMA. Mene Herran nimessä pois... Toisen kerran tulet,--tahi älä tule
+laisinkaan... Kyllä me tapaamme toisemme----jossain.
+
+    (Katsahtaa pelokkaasti ovelle.)
+
+Älä viivyttele!
+
+RAHIKKA. Mitä sinä nyt--?
+
+SELMA. Selitän sitten toisen kerran... Mene--mene hyvä Pekka--mene nyt
+vaan.
+
+    (Hiljaa.)
+
+Tule myöhemmin, vähän ajan päästä... Tahi ei! Älä tule tänne... Minä
+pelkään.
+
+    (Työntää Rahikan ovelle.)
+
+Hyvästi nyt vaan... Älä suutu minuun, mutta minun täytyy----
+
+RAHIKKA. No, kah, kun välttämättä tahdot, niin--
+
+IINA. Hyvästi.
+
+    (Menee ovelle, vetää sen kiinni Rahikan edessä,
+    joka ihmetellen seisoo sen ulkopuolella.)
+
+
+XIII:s KOHTAUS.
+
+SELMA. Voi hyvä Jumala! Jos rouva olisi--
+
+R. SILAN. (Tulee päällysvaatteissa.) Panet nyt kaikki ovet kiinni ja
+istut kiltisti kotona. Näytä nyt, että ansaitset luottamustani. Jos
+noudatat tarkasti tahtoani, koittaa sinulle täällä hyvät päivät, sillä
+--minä tunnustan--että pidän jo paljon sinusta.
+
+    (Mennessään.)
+
+Meillä on avain mukana.
+
+
+XIV:s KOHTAUS.
+
+SELMA. Mitä olen minä tehnyt? Juoksenko hänen perässään? Ei, se on
+mahdotonta!--Rouvan edessä en tahto valehtelijana olla. Mitä
+ajatelleekin hän nyt minusta----Olihan se kuitenkin väärin tehty. Ehkä
+luulee, että minä jo tahdon päästä hänestä. Eihän minulla ole mitään
+oikeutta vielä häntä epäilemään----Jos hän kumminkin olisi tuolla
+ulkona. Ja siellä hän onkin, jos hän minua rakastaa. Voinhan hänelle
+nyt ainakin selittää.
+
+    (Avaa kyökin oven.)
+
+Rahikka!----Pekka!--Ei kuulu!----Hän läksi siis----No kun meni, niin
+menköön.--En minä hänen jälestään lähde. Tuolla tavalla ei Paul olisi
+tehnyt... Olisihan hänen pitänyt ymmärtää, että----Mutta miksikä
+minäkin hätäilin. Olisin sanonut lyhyesti ja tyyneesti, että tällä
+kertaa en----Mikä ajatus... Ei se ole mahdollista!----Mutta olihan se
+sievä tyttö.--Voisiko Rahikka sen tehdä.--Miks'ei, jos miehet sellaisia
+kerran ovat... Muuten olisi hän odottanut tuolla ulkona... Ehkä
+kävelevät siellä käsitysten--nauravat minulle. Hän on vapaa tyttö--ja
+voipi panna säästöön.--Ei, tätä en kestä. Minä tahdon varmuutta.
+Herrasväki on jo mennyt.
+
+    (Tempaa suuren huivin.)
+
+Jos hän on petturi, niin--
+
+    (Menee kiiruusti ulos.)
+
+(Lyhyt väliaika.)
+
+
+XV:s KOHTAUS.
+
+KALLE. (Avaa oven vasemmalta, pistää päänsä sisään.) Selma.
+
+    (Ulospäin.)
+
+Täällä ei ole ketään. Mennään sisään vaan.
+
+WILLE. Eikö ketään.
+
+    (Tulevat sisään.)
+
+KALLE. Katsos, kuinka täällä on siisti ja lämmin. Peijakas! Täällä
+minäkin mielelläni asuisin.
+
+WILLE. (Nuuskii ympäri.) Kalle.
+
+    (Hiljaa.)
+
+Otanko mä palasen?
+
+    (Osoittaa sokeriastiaa.)
+
+KALLE. Uskallappas. Selma voisi vielä toruja siitä saada.
+
+WILLE. Yhden vaan.
+
+KALLE. Anna sen olla, tahi... Aina sinulla on halua varastamaan.
+
+WILLE. Onko tämä varkautta? Ei tämmöisestä poliisikamariin viedä.
+Aina minä kotonakin otan. Eihän tuosta kellekään vahinkoa, jos palan
+toisen--
+
+KALLE. Pienestä synnistä suuri kasvaa, sanoo aina Selma.
+
+WILLE. Voi kuinka lapsellinen sinä olet. Tämä nyt olisi synti.
+
+    (Pistää palan suuhunsa.)
+
+KALLE. Varas.
+
+WILLE. Kun sinä viitsiät. Otahan sinäkin yksi.
+
+KALLE. En tahdo.
+
+WILLE. Selma kumminkin antaisi, jos pyytäisit,
+
+    (Tarjoaa.)
+
+Tuoss' on! Kas kun hän taasen tahtoo olla minua parempi. Luuletko siitä
+taivaasen pääseväsi, jollet tätä syö. Mikä pyhä mies sinusta on tullut.
+
+KALLE. Älä hauku.
+
+WILLE. Ota sitten.
+
+KALLE. Sinä nyt osaat kiusata.
+
+    (Ottaa.)
+
+No oletko nyt mielissäsi?
+
+WILLE. Mutta missä se Selma lienee?
+
+    (Avaa oven oikealla.)
+
+Täällä on ihan pimeä. Mennäänkö katsomaan. Minulla on tulitikkuja.
+
+KALLE. Wille! Luulevat meitä vielä varkaiksi. Kuules! Eikö ole
+kuitenkin parempi, että lähdemme. Ajattelehan, jos sattuisi jotakin.
+Jos olisimme tulleet väärään paikkaan.
+
+WILLE. Mitä sinä höpiset!
+
+KALLE. Ei! Kyllä meidän täytyy lähteä.--Minä lähden!--Tule!
+
+WILLE. (Pistää kourallisen sokeripaloja taskuunsa.) No lähdetään
+sitten, kun sinä sellainen raukka olet.
+
+KALLE. Itse sinä raukka olet.
+
+WILLE. Minäkö? Tahdotko, niin menen tuonne sisään ja tuon sieltä
+jotakin--
+
+KALLE. Oletko sinä--! Tule!
+
+WILLE. (Katselee vielä kärkkäästi sokeriastijaa, huomaa kenraalin
+sikaarin.) Katsos, ähä!
+
+KALLE. Tuletko sinä jo!
+
+    (Kiskoo Willen mukaansa ulos.)
+    (Hetken äänettömyys.)
+
+
+XVI:s KOHTAUS.
+
+RAHIKKA. (Avaa oven vasemmalla.) Selma!
+
+    (Tulee sisään.)
+
+Missä lie hän? Herrasväen puolella on ihan pimeä.
+
+    (Käypi istumaan.)
+
+Mikä kumma häntä nyt vaivasi... Suotta antaisin hänen hädissään
+huomiseen asti olla... Mikä ihme vaan liene niin hänet sille tuulelle
+saattanut----Säpsähdin sentään ensin vähän... Olisi toinen enemmänkin
+säikähtänyt... Tulee kaikessa rauhassa morsiantaan tervehtimään ja
+täällä--
+
+    (Nauraa.)
+
+Kaikellaista sattuu----Joku tulee... Hän varmaan--
+
+SELMA. Pekka! Sinä olet täällä! Et suuttunut siis minuun.
+
+RAHIKKA. Minäkö sinuun suuttunut!
+
+SELMA. (Katsoo häntä silmiin. Itsekseen.) Olisko se mahdollista:
+voivatko nuo silmät valehdella, tuo tyyneys kasvoissa olla
+teeskenneltyä?
+
+RAHIKKA. Miksi katsot minua tuolla tavoin?
+
+SELMA. (Joutuu hämilleen.) Minä vaan----Katso kenraalska kielsi minua
+päästämästä tänne ketään miestä luokseni.
+
+RAHIKKA. No mikset heti sanonut. Johan minä heti ajattelin, että
+jotakin sellaista se varmaankin----
+
+SELMA. Hän sanoi, ett'ei hän salli, jotta hänen palvelustytöllään on
+sulhanen. Jos hän sinut täällä tapaa, ajaa hän minut heti pois.
+
+RAHIKKA. Se oli pahempi. Minulta on siis tänne ovi sulettu! Mikäs muu
+jääpi keinoksi, kuin että tapaamme toisiamme muualla.
+
+SELMA. Ei Pekka! En minä uskalla päivällä tulla sinua tapaamaan ja
+illalla se ei käy laatuun.
+
+RAHIKKA. Miks'ei? Meille, jotka olemme kihloissa, se ei mikään rikos
+ole.
+
+SELMA. Niinkö arvelet? Miksikä äidit sitten niin kovasti varoittavat
+tyttäriänsä?
+
+RAHIKKA. Niin!----No! Mutta ethän sinä minua pelkää?
+
+SELMA. En, en. Kuinka sinua pelkäisin--Mutta katsos--minä--olen niin
+kokematon.
+
+RAHIKKA. Mikä sinulla on, Selma?
+
+SELMA. (Yhä enemmän rauhattomana.) Sinä et ymmärrä sitä! Me tytöt ...
+olemme ... näet, kuulleet ... niin paljon sellaista ja kun vanhemmat
+ihmiset aina istuttavat meihin epäilyksiä ... niin onko se kumma...
+
+RAHIKKA. Selma! Minä en tunne sinua nyt.--Miksi et puhu suoraan. Etkö
+sinä luule minulta saavasi luotettavaa vastausta.
+
+SELMA. Mutta etkö sinä suutu... Minä tuntisin itseni niin
+rauhalliseksi, niin onnelliseksi, jos voisin miehistä puhuttaessa
+ajatella itsekseni: »Minun Pekkani ei ole sellainen kuin muut».
+
+    (Nojaa päänsä Rahikan olkapäähän.)
+
+RAHIKKA. Miks'et heti sillä tavalla sanonut. Minä tahdon sinulle
+selittää millainen minä olen... Olisin sen tehnyt kysymättäsikin...
+Sinä muistat sen kirjan jonka revin----No! Kun minä aloin mieheksi
+varmistua, rupesin tuntemaan kummallisia haluja, jotka minua
+painajaisen tavoin ahdistivat. Yöllä näin pahoja unia,--päivällä olin
+alituisessa taistelussa mielikuvitukseni kanssa... Naisia minä rupesin
+pian kammoamaan, mutta pakosta kun heidän seuraansa jouduin, olin
+siellä mielelläni. Mutta mielikuvitukseni oli yhä vihollisenani. Minä
+rupesin itseäni inhoamaan, sillä minä tunsin itseni saastaiseksi. Tuo
+kirja, joka sinua niin säikytti, oli juuri varoitus sellaisille, jotka
+veltosti heittäytyvät heränneitten halujensa uhriksi. Mutta neuvoina
+ovat siinä uhkaukset, mitä hirmuisimmat esimerkit sellaisista
+onnettomista, jotka paheen olivat valloilleen päästäneet.
+
+SELMA. No sellaistako se miesten turmelus sitten on aina?
+
+RAHIKKA. Löytyy toista lajia myöskin. Ne jotka tahtovat tuosta
+sisällisestä epäsoinnusta päästä siten, että he luopuvat yleisistä
+siveellisyyden laeista ja tukkien omantunnon äänen heittäytyvät
+samallaisten naisten seuraan.
+
+SELMA. No ja sinä----
+
+RAHIKKA. Minä asetuin pahetta vastaan, niin voimattomaksi kuin itseni
+näinkin.
+
+SELMA. Sinä et siis----ole sellainen
+
+RAHIKKA. En, kumma kyllä...
+
+SELMA. Kumma kyllä?
+
+RAHIKKA. Niin, sillä luulen, että jos minä olisin viekoitukseen
+joutunut, olisin yhtä vähän kuin kukaan muukaan säilynyt. Mutta
+älkäämme siitä enää puhuko. Tiedäthän sinä nyt entisyyteni. Sinussa
+löysin kaipaamani puhtaan kuvan, joka karkoitti painajaiseni, sinusta
+sain ystävän, joka voit sieluni uuteen eloon herättää.
+
+    (Syleilee.)
+
+SELMA. (Huokaa syvään.) Voi, kun ei kenraalska vaan tulisi.
+
+RAHIKKA. No tulkoon sitten! Harmittaa tuollainen! Luulevat, ettei
+köyhässä ole ollenkaan siveellisyyden tuntoa. Aivankuin ei
+palvelustyttö voisi puhtaasti rakastaa.
+
+SELMA. (Miettiväisenä.) No sanopas sitten minulle mitä sinusta rakkaus
+oikeastaan on.
+
+RAHIKKA. Mitäkö se on? Rakastathan sinä minua?
+
+SELMA. No tietysti!
+
+RAHIKKA. Etkö sitten itse voi sitä tunnettasi selittää?
+
+SELMA. Niin no--! Miksikä en... Mutta onko se sanottu, että se juuri on
+sitä oikeata?
+
+RAHIKKA. Mutta selitähän.
+
+SELMA. (Tuumailee.) Kun sitä on ihan yksinään, ei ole ketään jonka
+kanssa voisi puhua paremmista asioista, kun toisen ikeen alla
+huokailee, niin tietysti tuntuu se hyvältä löytäessään sellaisen, jonka
+sanoihin voi luottaa, jolle sydämmensä voi tyhjentää ja josta tuntee
+turvaa saavansa----ja--
+
+RAHIKKA. Riittää! Se se juuri ensi rakkautta onkin. Siksi ei, kuten
+isällesi itse sanoit, koskaan huoleton, elämäänsä tyytyväinen voikaan
+rakkaudessa samaa onnea löytää kuin köyhä, onneton.
+
+SELMA. Niin, Pekka, niin se on. Sehän se on rakkautta. Me rakastamme
+toisiamme.
+
+RAHIKKA. Kuinka sitä enää epäillä voisimme. Mutta rakkaudella on vielä
+toinen ominaisuus. Ihminen ei tunne ainoastaan kiitollisuutta, hän
+vaatii myös... Niinpä tunnen minä itseni siksi hyvin, että jos--jos se
+kerran tapahtuisi, että sinä pettäisit minut, voisin tulla hurjaksi,
+niin minä pelkään voivani kostaa--
+
+SELMA. Sehän on hirmuista!
+
+RAHIKKA. Minä en helpolla tulistu, minua ei hevillä kiihkoon saa,
+mutta jos se kerran tapahtuu, unohdan itseni, minä voin joutua
+hillitsemättömään raivoon.
+
+SELMA. Tiedätkö mitä, Pekka...
+
+RAHIKKA. No?
+
+SELMA. Minä pidän sinusta! Juuri tuollaisen pitää miehen olla. Tyynellä
+kirkas kuin meren pinta, mutta myrskyllä kiehuva pilviin asti. Me
+naiset olemme toista lajia, minä epäilen, kuvittelen mielessäni
+kaikenlaista, olen epävarma, häilyväinen.----Voi! Joku--Etkö kuullut?--
+Ei se tainnut sentään kukaan olla!
+
+RAHIKKA. Jospa voisimme vaan naimisiin pikemmin mennä,----mutta kun
+minun tuloni tuskin vaatteisin riittävät.
+
+SELMA. Ja minulla on vielä vähemmän----Mutta rukoilkaamme
+taivaalliselta isältämme apua----
+
+RAHIKKA. Niin, tee se. Minä en osaa rukoilla.
+
+SELMA. Etkö osaa rukoilla?
+
+RAHIKKA. En.
+
+SELMA. Kuinka et----
+
+RAHIKKA. Minua ei kukaan ole opettanut----
+
+SELMA. No mutta--
+
+RAHIKKA. Enkä minä voi pyytää, kerjätä. Mitä itse en voi hankkia, sitä
+olen vailla.
+
+SELMA. Mutta onhan Herra sanassaan käskenyt itseään rukoilemaan.
+
+RAHIKKA. Minä en ole ollut hänen sanojaan kuulemassa.
+
+SELMA. Pekka! Kuinka sinä voit?
+
+RAHIKKA. Älä suutu minuun. Ne ovat minulle vieraita asioita, minä en
+niihin pysty.
+
+SELMA. Mutta kuinka et?
+
+RAHIKKA. Minulla ei ollut jumalista äitiä, niinkuin sinulla.
+
+SELMA. Opetettiinhan meille Jumalan sanaa koulussa.
+
+RAHIKKA. Siellä opin pelkäämään tuota äkästä vanhusta, mutta en
+rakastamaan, pakenemaan häntä, enkä lähestymään.
+
+SELMA. Pekka parka. Niin, sinulla ei ole ollut sellaista äitiä kuin
+minulla. Jospa olisit ollut kuulemassa kuinka hän puhui kauniisti
+Jumalasta, kuinka laupiaaksi hän häntä kuvasi.
+
+RAHIKKA. Jos hän laupias, hyvä on, niin kuinka hän sallii tuhansien
+lasten kasvaa kurjuudessa, kuinka sallii hän vanhempain turmella
+viattomain lastensa sydämmet, juurruttaa heihin paheita, joista he
+sitten ei enää voi irtaantua, jotka heidät tavallisesti vievät
+auttamattomaan turmelukseen. Kuinka sallii hän sen? Mitä minä sille
+voin, ettei minua koskaan ole opetettu Jumalaa rakastamaan. Vai
+itsestäänkö ihmisen on sitä opittava. Jos niin on, niin ovat pakanat,
+jotka ei koskaan ole sanaakaan kuulleet Jumalasta, myöskin
+rikoksellisia.
+
+SELMA. Voi kuinka sinä puhut! Usko minua, hyvä hän on, hyvä ja laupias.
+Luota häneen, niin pääset katkerista ajatuksistasi.
+
+RAHIKKA. (Katkerasti.) Siinä tapauksessa on häntä minulle väärin
+kuvattu, sillä jos hän hyvä on, jos hän kaikille, onnettomillekin hyvää
+suopi, niin eiköhän hän antane siellä leveän ja kaidan tien ristissä
+saarnata vielä sellaisille. Ehkä minäkin saan siellä muitten takana
+kuunnella, oppia häntä tuntemaan ja rakastamaan.
+
+SELMA. Lakkaa jo! Kuinka voit sinä tuolla tavoin puhua.
+
+RAHIKKA. Minä tulen aina katkeraksi, kun rupean noita asioita
+ajattelemaan.
+
+SELMA. Minua kammoksuttaa sinun ivallinen äänesi, minä en voi käsittää
+kuinka ihminen voipi tuolla tavoin Jumalasta puhua. Mutta minä iloitsen
+kuitenkin siitä, että sinä noin avonaisesti ilmaiset minulle sielusi
+tilan,--sillä--sillä minussa herää tunne, jota minulla ei ennen ollut.
+Minä huomaan jossakin olevani etevämpi sinua.
+
+RAHIKKA. Sen minä kyllä tiedän. Kuinka voisin sinua rakastaa, jollen
+sinulla näkisi ominaisuuksia, joita sinussa voin ihailla.
+
+SELMA. Äitini rakasti isääni, mutta hän valitti kuitenkin usein sitä,
+ettei isäni häntä ymmärtänyt. Mitähän jos nyt meillä kävisi samoin
+jollen minä ymmärtäisi sinua tahi sinä minua.
+
+RAHIKKA. Olkaamme avosydämmisiä ja antakaamme kunnioitusta toistemme
+mielipiteille, niin pysyy sopusointu aina.
+
+SELMA. Kunnioitusta! Aivan oikein! Mutta sinun täytyy sitten myöskin
+myöntää, että ainakin tahdot oppia Jumalaa tuntemaan.
+
+    (Joku katsoo ikkunasta.)
+
+RAHIKKA. Niin, koeta minua opettaa!
+
+
+XVII:s KOHTAUS.
+
+R. SILAN. (Tulee vasemmalta.) Vai niin! Niinkö suuresti olen erehtynyt?
+Ja minä kun luulin niin luotettavan, niin siveellisen tytön saaneeni.
+
+RAHIKKA. Arvoisa rouva--!
+
+R. SILAN. Vieläkö tässä puollusteleimaan rupeaisitte. Minä sanon sinut
+irti heti paikalla.
+
+SELMA. Armahtakaa, hyvä kenraalska.
+
+R. SILAN. Ei sanaakaan! Pois silmistäni!
+
+                       (Menee oikealle.)
+
+
+XIX:s KOHTAUS.
+
+SELMA. Hyvä Jumala!
+
+    (Itkee.)
+
+RAHIKKA. Vereni rupeaa kiehumaan! Mokomaa hävyttömyyttä--!
+Siksi, että me--
+
+SELMA. (Heittäytyy hänen kaulaansa.) Minne joudun minä nyt?
+
+RAHIKKA. Kirottua siveellisyyden valvontaa. Syöksevät nuoren tytön
+tällä tavalla kadulle.
+
+SELMA. (Panee tavaransa pussiin, itkeä tihustaen.) Mikä minusta vielä
+tulleekaan! Mitä ihmiset sanovat? Missä yösijan saan? Kotiin en lähde,
+en voi sinne mennä.
+
+RAHIKKA. Rohkeutta, Selma.
+
+
+XX:s KOHTAUS.
+
+    (Rouva tulee takasin.)
+
+RAHIKKA. Tiedättekö, mitä te teette? Tiedättekö mikä vaara köyhää,
+nuorta tyttöä uhkaa, kun hän tällä tavoin leivättömäksi, kodittomaksi
+joutuu?
+
+R. SILAN. Minä--.
+
+RAHIKKA. Ja kehtaatte sitten puhua siveellisyydestä! Saarnaatte
+epäsiveellisyyttä vastaan, huudatte turmelusta, turmelusta!
+Koettaisittepa laskeutua korkeudestanne katsomaan elämää täällä
+alhaalla, täällä köyhän väestön kesken!
+
+R. SILAN. Ulos, ulos!
+
+SELMA. Pekka!
+
+RAHIKKA. Tule Selma. Älä pelkää.
+
+                      (Menevät.)
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+(Katujen kulmaus: perällä suurempi kivitalo, jossa on kaksoisovi,
+oikealla sekä vasemmalla pienempiä taloja, jotka perällä poikkipäin
+käyvään leveämpään katuun päättyvät. On paraillaan iltahämärä, perällä
+oleva talo on jo valaistu.)
+
+
+I:n KOHTAUS.
+
+    (Ihmisiä tulvaa perällä olevan talon ovesta,
+    pyhävaatteissa, virsikirjat kainalossa.)
+
+LIISA. (Huokaa syvään.) No, se on mies hampaan rakoon, ei.
+
+MIINA. Niin, kyll' on hänellä puheenlahja.
+
+LIISA. Ja mikä henki, mikä syvyys hänen saarnassaan!
+
+MIINA. Kun ei vaan änkyttäisi niin pahasti.
+
+LIISA. Se on totta, niin, änkkää tuo vähäsen, änkyttää. Mutta mitä
+Luoja on kerran ihmiselle antanut, siihen saa hän tyytyä.
+
+MIINA. Siihen saa hän tyytyä, siihen.
+
+LIISA. Oikein minua välistä rupesi vavistamaan, kun hän oikein
+haltioihinsa pääsi ja äänensä paisumaan laski.
+
+MIINA. Minä kun olin hänen edessään aivan, tuli vähän--
+
+    (Pyyhkii silmiään.)
+
+Voisihan sitä toki vähemmälläkin saada sanansa kuulumaan.
+
+LIISA. Niin, kyllä sinä olet oikeassa. Minä jo itsekseni samaa
+ajattelin, että riittäisi tuo vähempikin. Niin, perää siinä on----
+
+MIINA. Mutta aika hyvin sen sanat muuten osuivat, kieltämättä oikein
+hyvin. Se ei ollut tavallista--.
+
+LIISA.--mitä papit saarnaavat.
+
+MIINA. Hän puhuu niinkuin tavallinen ihminen eikä kääntele ja vääntele
+edestakasin evankeliumia, milloin sitä, milloin tätä puolta; hän puhuu,
+mitä hän sielunsa silmillä on Jumalan sanassa löytänyt.
+
+LIISA. Niin sinä puhut aivan kuin minä aioin sanoa: hän puhuu, mitä
+hän----Jumalan silmillä----kuinka se nyt olikaan----
+
+MIINA. Mutta yksi paha vika hänellä on.
+
+LIISA. Paha vika? Tarkoitatko----tuota----
+
+MIINA. Hän ei ole millänsäkään harpatessaan silloin tällöin vähän liian
+kauas tekstistä. Siinä ei tosin olisi mitään pahaa. Eipähän ole sitten
+tuota papillista--velliä.
+
+LIISA. (Käy nauramaan.) Velliä! Papillista velliä! No sinä löydät
+kanssa sanan, mikä paikalle sopii.
+
+MIINA. Mutta hän ei pysy aina edes raamatun pohjallakaan. Kun hän esim.
+puhui Bileamin aasista----
+
+LIISA. Niin no, luiskauttaahan sitä innoissaan sanan, toisen
+syrjäänkin, mutta eihän hän olekaan saarnaansa koko viikkoa valmistanut
+ja sukinut.
+
+MIINA. Ei se ole hyvä. Tuhma kansa tarttuu aina mielellään tuoreesen
+palaan ja painaa mieleensä juuri nuo liiat sanat.
+
+LIISA. Niin, niin. Kyllä se totta on. Aina se tuores pala paras on.
+
+
+II:n KOHTAUS.
+
+IINA. (Tulee oikealta. Itsekseen.) Tässä ruvetkoon! Nyt hänen täytyy
+lähteä vaikka mikä olisi. Eikö hän jo tule sieltä.
+
+    (Katselee perällepäin.)
+
+LIISA. Eikö naapuri kirkossa käykään.
+
+IINA. Siirappikirkossa!
+
+LIISA. Tyttö! Kuinka uskallat sinä Herraa pilkata?
+
+IINA. Kumpiko teistä on herra?
+
+LIISA. Voi hyvä ihminen sitä synnin turmellusta! Mutta älähän huoli
+sinä paatunut sielu. Kyllä sen vielä sulattaa helvetin hehku.
+
+IINA. Oho! Kyllä se siksi jäähtyä ehtii, ennenkuin minä sinne tulen.
+Kunhan nyt kaikki teikäläiset siellä ensin korvennetaan.
+
+MIINA. Kuule tyttö! Minä tahdon sinulle sanoa äidillisen sanan.
+
+IINA. Toisen kerran, emäntä, toisen kerran. Minulla on nyt tärkeämpää
+tehtävää!
+
+LIISA. Sulhasia etsimään.
+
+IINA. Tahdotteko tulla mukaan.
+
+    (Menee perälle.)
+
+LIISA. Hävytön tyttö! Vanhempia ihmisiä vastaan tuolla tavoin
+käyttäytyy.
+
+MIINA. Paatunut on tyttö raukan sydän.
+
+LIISA. Tyttö rankan. Sanotko rankan. Sinä et taida tietääkään mitä
+lajia hän on.
+
+    (Menevät jutellen oikealle taloon.)
+
+
+III:s KOHTAUS.
+
+IINA. (Katselee avoimesta ovesta sisään perällä.) Mitä hän viipyy
+siellä. No kas, johan hän tuleekin. Varovasti on alotettava.
+
+SELMA. (Tulee ovesta ulos) Kas Iina. Ketä sinä odottelet?
+
+IINA. Päätäni rupesi särkemään, niin ajattelin mennä vähän kävelemään.
+
+SELMA. Vai niin.
+
+IINA. Etkö tahdo tulla mukaan.
+
+SELMA. Rahikka tulee pian luokseni.
+
+IINA. Mennään vaan kerran edestakasin esplanaadilla. Kyllähän Rahikka
+sen aikaa odottaa.
+
+SELMA. Kuinka antaisin minä hänen kadulla--
+
+IINA. Voithan toki sen verran kärsivällisyyttä häneltä vaatia, jos hän
+todella ystäväsi on.
+
+SELMA. Olisihan se hirveän epäkohteliasta.
+
+IINA. En minä juuri yksin voi näin pimeällä mennä. Ja pitäisihän sinun
+toki jotain minunkin tähteni--
+
+SELMA. No mutta--!
+
+IINA. Olenhan minä tavallani hyväntekijäsi.
+
+SELMA. Hyvä Iina! Enhän minä toki sitä kielläkään, päinvastoin! Ethän
+sinä suutu? Mutta kun minä kerran----Ja miksi sinulta salaisinkaan. Me
+rakastamme toisiamme, me olemme oikein kihloissa. Todentotta minä en
+voi ajattelekaan muita kun vaan häntä.
+
+IINA. (Itsekseen.) Kas niin! Sitä vielä puuttui. Mutta älähän--!
+(Ääneensä.) No kun sinä olet niin suora minua kohtaan, niin en tahdo
+minäkään olla sinulle tunnustamatta----. Minulla on kosijoita suuri
+joukko, mies vähintään joka sormea kohden. Hulluina ne juoksevat
+esplanaadilla minua etsimässä. Tänne eivät, näet, saa tulla, sillä olen
+heitä kieltänyt.--Se voisi herättää huomiota. Paitsi milloin annan
+jonkun tulla itseäni saattamaan.
+
+SELMA. Kosijoita niin paljon, ja sinä pidät kaikki!
+
+IINA. Niin, kun en ole voinut valita vielä yhtä itselleni. Minä
+tahtoisin siksi näyttää niitä sinulle. Mitä sinä arvelisit--!
+
+SELMA. Vai niin.--Mutta tiedätkö tuo tuntuu minusta niin kummalliselta.
+
+IINA. Onnellinen sinä, jolla vaan on yksi. Pääsit vaikeasta vaalista.
+Mutta sen sijaan on minulla oikein somia herrojakin.
+
+SELMA. Sinulla herroja.
+
+IINA. Niin. Näetkös niitä on paljon tähän aikaan sellaisia herroja
+jotka ovat kyllästyneet noihin salonkityttöihin. He pitävät enemmän
+meikäläisistä vapaista,----Tuletko?
+
+SELMA. Jos minä sitten tulisin. Mutta minullahan on virsikirjakin
+vielä--
+
+IINA. Että sinä viitsiät mennä tuollaiseen kirkkoon.
+
+SELMA. Kuinka niin?
+
+IINA. Kävisit sitten aamulla Nikolainkirkossa, Siellä saisit toki
+kuulla mahtavaa urkujen soittoa, kaunista messua. Ja itse kirkko,
+kuvat, kaikki siellä on niin juhlallista! Mutta täällä----
+
+SELMA. Katso, minä kävin ennen oikeassa kirkossa, mutta minusta ei
+pappi saarnannut oikein. Jumala ei ole niin kovasydämminen kuin he
+sanovat, se on mahdotonta.
+
+IINA. No kerran kuulen sinulta viisaan sanan. Eihän ne olekaan muuta
+kuin pappien peloituksia.
+
+SELMA. Mutta ei täälläkään.--
+
+IINA. Vie nyt pian virsikirjasi pois tahi ota se vaan mukaan--vielä
+parempi.--Se näyttää.--
+
+SELMA. Kuinka voisin sen mukaan ottaa. Minä pistän sen pois.
+
+    (Menee oikealle.)
+
+
+IV:s KOHTAUS.
+
+IINA. Ennenkuin tuosta enkelistä kalua saapi.----Että hän nyt on
+ehtinyt oikein pikiintyä tuohon retkaleesen.--Tässä ikänsä ruvetkoon
+neulan kanssa temmeltämään.----Yksin se nyt ei käy.--Tuon naaman kun
+kyltiksi saan.--Mutta ensin on Rahikka tieltä pois saatava.
+
+
+V:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Tulee takasin.) No mennään. Mitäs pahaa siinä olisi.--Ja ehkä
+Rahikka sattuu vastaan tulemaan.
+
+IINA.
+Tiedätkö, mitä minä tahtoisin sinulta kysyä?
+
+SELMA. Mitä?
+
+IINA. Oletko sinä ihan varma, että hän rakastaa sinua.
+
+SELMA. Ei minulla ole ainakaan mitään syytä sitä epäilemään.
+
+IINA. Oletko häntä jo koetukseen pannut?
+
+SELMA. Koetukseen! Mitä sillä tarkoitat?
+
+IINA. Kuinka kokematon sinä vielä olet. Ei miesten rakkaudesta
+milloinkaan saa ihan varma olla.
+
+SELMA. Niinkö arvelet. Ei Iinaseni. Minä olen kyllä jo tuota asiata
+ajatellut. Tosin ei Rahikka alinomaa toitota korvaani rakkauttaan, hän
+on tyyni ja rauhallinen, mutta kun hän puhuu, tulee se hänen sydämmensä
+pohjasta.
+
+IINA. Ja siitä päätät sinä, että hän sinua rakastaa. Tahdotko että minä
+teen sinulle rakkauden tunnustuksen kauniin sanoin. Luuletko ett'en
+voisi puhua paljon kauniimmin kuin hän. Tahdotko?
+
+SELMA. Sinä olet niin kummallinen... No!
+
+IINA. (Tekeytyy kosijaksi.) Rakas neitini. Löytyy ihmisiä, jotka
+jokapäiväisyyden melskeeltä eivät laisinkaan muista enään runollisuutta
+löytyvän. Me miehet näytämme kylmiltä, yksitoikkoisilta, me puhelemme
+usein joutavista asioista. Mutta tiedättekö mikä siihen on syynä? Me
+emme voi tuhlata runollisuuttamme kaikkialle, me pidämme liian pyhinä
+hellemmät tunteemme voidaksemme niitä aina purkaa. Mutta, neitini, kun
+kerran tilaisuus tarjoutuu, kun tunteemme tulvimaan rupeavat, silloin
+on niillä vastustamaton voima. Kun lemmen vihuri liitää sydämmen
+ylitse, ei myrsky ole kaukana: se rupeaa kuohumaan, raivoamaan. Yksi
+ainoa silloin vaan voi sen tyyneeksi saattaa, yhden ainoan haltiattaren
+ojennettu kätönen voi sen kuohut rauhoittaa. Ja vavahdellen
+tyytyväisenä painuu se vähitellen peilikirkkaaksi, kuvastaen
+haltiattaren ihanuuden syvyydessään.
+
+SELMA. No riittää, riittää. Mistä olet sinä tuollaista oppinut?
+
+IINA. Minäkö? Sehän on runollisuutta. Kirjoissa, teatterissa sitä
+kuulla saa. Kosijoiltani sitä olen kyllikseni kuullut. Mutta mitä arvoa
+on tuollaisilla sanoilla. Tuuli ne mukanaan viepi heti. Ei Selmani, ei
+kauniilla sanoilla nykyaikana ole mitään merkitystä.
+
+SELMA. Mihinkä sitä sitten luottaa saa jollei sanoihin?
+
+IINA. Töihin, töihin!
+
+SELMA. Töihin?
+
+IINA. Minä tahdon sinun parastasi. Eikö olisi hauskaa, kun ei
+tarvitsisi koskaan vastaisuudessakaan sulhonsa rakkautta epäillä,
+vaikka mitä sattuisi.
+
+SELMA. Tietysti.
+
+IINA. Pane hänet sitte koetukseen.
+
+SELMA. Niin no, mitäs pahaa siinä olisi. Mutta kuinka?
+
+IINA. Sen kyllä keksimme.
+
+SELMA. Olisihan sitten hauskaa ojentaa hänelle kätensä ja sanoa: »Nyt
+olen varma sinusta!» Enkä minä laisinkaan pelkää häntä koetukseen
+pannessani, kunhan ensin--
+
+IINA. Mutta mennään nyt. Tekeyt vaan kylmäksi häntä vastaan joksikin
+aikaa ja----
+
+    (Menevät.)
+
+
+VI:s KOHTAUS.
+
+    (Miina ja Liisa tulevat talosta.)
+
+LIISA. Miksi antaisit paheen valtaan päästä, kun sen estää voit.
+
+MIINA. Niinhän se kyllä on. Vai siksikö se toisen hankki.
+
+LIISA. No miksikä sitten. Selväähän se on kuin päivä.
+
+MIINA. Voimmehan mennä lankoni luo. Kyllä hän tietää keinot.
+
+LIISA. Kukas sitten tietäisi, jollei konstaapeli.
+
+MIINA. Talossani minä sallisin sellaista--En! Mennään.
+
+    (Katsoo kivijalan ikkunaan.)
+
+Eivät näy olevan kotona kumpikaan.
+
+LIISA. Arvaahan sen.--Sunnuntai-iltana!
+
+                             (Menevät.)
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+    (Kalle ja Wille juoksevat vasemmalta, kummallakin kädessä
+    nahkavyö, jonka päähän on kivi köytetty.)
+
+WILLE. Nyt emme pakene enää. Mene sinä pakoon jos tahdot. Minä jään
+vaikka yksin.
+
+KALLE. En minä heitä pelkää, mutta--
+
+WILLE. No mitä?
+
+KALLE. Katsos, jos rupeammekin tappelemaan, niin en minä uskalla lyödä
+tällä----
+
+WILLE. Et uskalla!--Kasvoihin sinun pitää koettaa, että mustenemat
+jäävät.
+
+KALLE. Mutta kun heillä ei ole nahkanauhoja, eikä kiviä. Se olisi
+vääryyttä, jos me----
+
+WILLE. Sinä nyt aina.----Olkoot tulematta sitten.
+
+KALLE. Sinähän se heitä ensin haukuit.
+
+    (Kolme herraspoikaa juoksee esille. Wille ja Kalle rupeavat
+    nahkanauhoillaan viuhtomaan. Yksi herraspojista rupeaa
+    voivottelemaan, silmäänsä hieroen.)
+
+WILLE. Ähä! Siinä on sinulle.
+
+
+VIII:s KOHTAUS.
+
+RAHIKKA. (Tulee oikealta.) Mitä, mitä tämä on. Pojat! Onko tuo nyt
+laitaa.
+
+    (Tarttuu Willen kaulukseen, herraspojat juoksevat pois.)
+
+WILLE. Anna minun olla. Nuohan ne meidän päällemme--.
+
+KALLE. Hyvä herra, laskekaa hänet!
+
+RAHIKKA. (Katsoo tutkivasti Kallea.) Missä olen tuon pojan nähnyt! Kuka
+sinä olet?
+
+KALLE. Minä olen Kalle, Selman veli.
+
+RAHIKKA. Niin, niin.
+
+KALLE. Olettehan te Selman sulhanen?
+
+RAHIKKA. Olen.
+
+KALLE. (Katsoo epäilevästi Rahikkaa.) Herra, saisinko minä sanoa teille
+jotakin.
+
+RAHIKKA. Sano vaan.
+
+KALLE. (Pienen tuumailun jälkeen.) Vaikka minä olen niin paha, pidän
+minä kuitenkin suuresti, niin suuresti sisarestani. Hän on niin hyvä,
+niin herttainen. Minulla on niin hirveän ikävä häntä.----Ettehän te tee
+pahaa hänelle. Olettehan te hyvä häntä kohtaan. Teidän pitää olla hyvä.
+
+RAHIKKA. (Silittää Kallen päätä.) Sinä olet hyväsydämminen poika. Sääli
+että olet kadulle joutunut. (Itsekseen.) Tuostakin voisi kelpo mies
+tulla, jos hänestä huolta pidettäisiin.
+
+KALLE. Lupaatteko olla hyvä häntä kohtaan?
+
+RAHIKKA. Ole huoletta. Kyllä minä----
+
+KALLE. Ihanko varmaan.
+
+RAHIKKA. No ihan varmaan.
+
+    (Antaa Kallelle kättä.)
+
+KALLE. Minä en tiedä edes missä asutte.
+
+RAHIKKA. Minäkö?
+
+KALLE. Ja Selma myös.
+
+RAHIKKA. Selma asuu tuossa.
+
+    (Osoittaa taloa oikealla.)
+
+KALLE. Tässäkö! Voi, voi! Hyvä ettei hän nähnyt.
+
+RAHIKKA. Hän ei ole nyt kotona.
+
+KALLE. No minä tulen huomenna. Tule Wille nyt tahi mamma--. Hyvästi!
+
+    (Rahikka nyykkää hajamielisesti päätään, pojat lähtevät.)
+
+
+IX:s KOHTAUS.
+
+RAHIKKA. (Kävelee kadulla ajatuksiinsa vaipuneena.) Odota minua siellä,
+kyllä minä palaan. Se oli hänen vastauksensa tervehdykseeni. Ei edes
+kättä antanut. Minne olisi hänellä sellainen kiire ollut? Ja tuon
+toisen kanssa näin myöhään? Kummallista! Olisiko minun Selmani--?
+Mitä joutavia! Ei hän ole sellainen.--Ei hänen vaan olisi tuon
+tuulenpyörtämän seuraan pitänyt joutua. Häneen voipi niin helposti
+vaikuttaa--No odotanpahan. Mitä suotta päätäni vaivaa. Lie leikkiä
+ollut kaikki tyyni.--Mutta loppu tästä pitäisi tehdä.----Se nyt on
+kumma, ettei ihminen voi työtä, ansiota saada. Voi yhteiskunta,
+yhteiskunta! Sinä teet vääryyttä! Minä olen valmis uhraamaan itseni
+hyväksesi, anna minulle tilaisuus siihen, anna minulle työtä. Sinulta
+en pyydä muuta kuin leipää. Miksi pakoitat minua toivomaan muinaisia
+aikoja, miksi pakoitat minua kiroamaan tuhatvuotista sivistystäsi.
+Hahhahhaa! Kerskataan maailman suuresta edistyksestä ja kuitenkin
+ryöstetään syyttömiltä tärkeimmät, pyhimmät oikeudet. Eikö minulla ole
+yhtä suuri oikeus mennä naimisiin kuin rikkaalla laiskurilla. Raha,
+raha!--
+
+    (Katsoo talon kulman taakse.)
+
+Ketä nuo ovat?
+
+    (Katsoo tarkemmin.)
+
+Ei siellä näy huolia olevan.--Mitä näen!----Iina----ja----ja Selma.
+Minun Selmani! Kumpikin vieraan herran kanssa. Pettävätkö silmäni! Hän
+se on! Mitä tämä nyt on?
+
+    (Piiloutuu taloon vasemmalla.)
+
+
+X:s KOHTAUS.
+
+    (Selma ja Iina tulevat kahden herran kanssa
+    parittain talon kulman takaa.)
+
+SELMA. (Lähestyy Iinaa.) Hän se oli. Kuule, jos hän suuttuu. En minä
+voi enää.
+
+IINA. Oletko sinä--? Nythän sen juuri saat nähdä, rakastaako hän sinua,
+vai ei! Piiloutui luultavasti tuonne porttikäytävään.
+
+SELMA. Mutta tällä tavoin vieraitten herrojen kanssa--!
+
+IINA. Kummallinen sinä olet. Onko tuo nyt niin hirmuisen rasittavaa,
+jos minun tähteni hetken pidät heille seuraa. Sinun pitää nyt
+arvostella heitä. Eikö he ole siistiä, kohteliaita herroja.
+
+SELMA. Ovat, ovat.
+
+ENSIMMÄINEN HERRA. (Hiljaa toiselle.) Hiiden soma tyttö.
+
+TOINEN HERRA. Mutta tee kuten Iina käski. Ei mitään sopimatonta! Aivan
+kuin olisimme.--Ymmärräthän?
+
+IINA. Jos herrat tahtovat pistäytyä juomaan kupin kahvia, niin ei
+meillä ole mitään sitä vastaan.
+
+ENSIMMÄINEN HERRA. Oo, liian suuri kunnia.
+
+IINA. Me olemme vapaamielisiä tyttöjä, jotka emme huoli ämmäin
+loruista.
+
+TOINEN HERRA. Kyllähän teitä, hyvä neiti, toki sen verran tunnemme.
+
+    (Selmalle.)
+
+Olkaa niin hyvä.
+
+    (Selma menee sisään.)
+
+IINA. (Herroille.) Minulla on kahvi valmiina ja konjakkia.
+
+TOINEN HERRA. Hitto vieköön tätä sukkeluutta!
+
+                            (Menevät sisään.)
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+RAHIKKA. Mitä hiiden kujeita tämä nyt on? Olisko ne Iinan tuttavia ja
+hän siksi--?--Ei, kyllä minun pitää tässä selville saada. Voipihan
+ihminen tuollaisesta ruveta jo ajattelemaan mitä hyvänsä. Menisinkö
+sisään aivankuin ei mitään olisi tapahtunut.--Tahi odotanpahan.
+Kai hän sieltä tulee. Käskihän hän minua odottamaan.--No hän tuleekin,
+kuulen ma.
+
+
+XII:s KOHTAUS.
+
+IINA. (Tulee ulos.) Kuka se siinä ikkunan alla--?
+
+RAHIKKA. Hyvää iltaa. Minähän tässä olen.
+
+IINA. Kuka? Vai niin. Mitä on teillä täällä tekemistä?
+
+RAHIKKA. Mitäkö minulla--?
+
+IINA. Menkää matkoihinne nuuskimasta nuorten naisien ikkunoita.
+
+RAHIKKA. Mitä te puhutte? Minä olen Rahikka.
+
+IINA. Kyllä minä teidät jo tunnen. Mitä on teillä asiaa?
+
+RAHIKKA. Käskekää Selma hetkeksi ulos.
+
+IINA. Hän ei jouda nyt. Meillä on vieraita...
+
+RAHIKKA. No mutta pitäähän hänen toki tulla minun kanssani--
+
+IINA. Pitääkö! Vai pitää? Teidän kanssanne. Saatte mennä tiehenne.
+Selma ei tahdo tietää teistä mitään. Hän on liian hyväsydämminen
+sanoakseen sen itse teille. Mutta hän tahtoo päästä rauhaan teistä.
+
+RAHIKKA. Selmako? Minun Selmani!
+
+IINA. Mokoma retkale. Siksi että sattumus hetkeksi antoi niin kauniin,
+niin hienon tytön käsiinne, luulette voivanne pitää hänet ikuisesti
+kynsissänne.
+
+RAHIKKA. Onko nyt maailma nurin kääntynyt. Hankkikaa heti Selma tänne.
+Minä vaadin hänet puheilleni, tahikka--
+
+IINA. Oo, uhkailemaanko rupeatte. Minä puhun Selman puolesta; hän
+lähetti itse minut sanomaan teille, että saatte lähteä tiehenne.
+
+RAHIKKA. Mutta tietääkö hän minne hän minut lähettää?
+
+IINA. Minkä kauemmas, sen parempi.
+
+RAHIKKA. Hänkö pyysi, Selma itse, teitä niin sanomaan?
+
+IINA. Sen jo kuulitte. Olisi hän itse tullut, jos voisi teitä edes
+silmissään nähdä. Hänellä on parempia sulhasia.
+
+RAHIKKA. Mitä tämä on! Vereni kiehuu, silmäni tummenevat. Selmani, oma
+kunnon Selmani olisi voinut--näin odottamatta--hyljätä minut. Eikä
+sanaakaan jäähyväisiksi, sanaakaan lohdutukseksi.
+
+IINA. (Itsekseen.) Jollei hän nyt lähde, menee kaikki myttyyn.
+(Ääneensä.) Mitä siinä molisette! Ettekö laita jo luitanne siitä, tahi
+kutsun--
+
+RAHIKKA. Minä menen, minä menen.
+
+    (Lähtee menemään.)
+
+IINA. Kas niin. Nyt on siitä päästy.
+
+                     (Menee sisään.)
+
+
+XIII:s KOHTAUS.
+
+RAHIKKA. Selma, Selma!--Varo itseäsi! Tilille sinut vielä vaadin. Tällä
+tavoin loukkaat pyhimpiä tunteitani. Narrinako minua pidät?----Jospa
+ymmärtäisin mistä syystä hän sen tekee, sillä onhan hän kuitenkin
+Selma, tuo jumalinen, helläsydämminen tyttö.--Mutta ei! Se ei
+sittenkään voi mahdollista olla. Hänen omasta suustaan tahdon sen
+kuulla.--Nytkö?--En! Nyt en voi.
+
+    (Menee kiiruusti pois.)
+
+
+XIV:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Tulee ulos.) Olisiko se mahdollista. Hän ei siis olisi kestänyt
+koetusta. Hän ei rakastaisikaan minua.--Mutta julmaa leikkiähän se
+olikin. Minun ei olisi pitänyt Iinan neuvoa noudattaa. Hän on sitten
+niin kummallinen vielä----Voi, voi!
+
+    (Katselee joka taholle.)
+
+Kun hän nyt palaisi kuitenkin. Hyvä Pekka, tulehan, anna anteeksi
+minulle!--Häntä ei näy. Olisinko siis todellakin erehtynyt.--Mutta ehkä
+hänellä oli kiire jonnekin.----Minua peloittaa!--Näin ei Paul olisi
+tehnyt. Hän olisi ainakin selitystä ensin vaatinut.----Poskiani
+kuumottaa. Niin kuumaa se kahvi!--Hm! Hän voisi minusta niin pahaa
+uskoa. Olisihan hänen pitänyt arvata, että sen tein Iinan tähden. Oliko
+se nyt niin hirveätä.--Äiti, äiti! Sinä puhuit totta, kenraalska oli
+oikeassa. Miehiin ei voikaan luottaa. Hupsu tyttö! Ja minä kun luulin.
+--Kuinka olisikaan hän voinut niin pian minuun rakastua. Tuolta tulee
+ihmisiä. Ei minun sovi kadulla näin paljain päin olla.
+
+                                       (Menee sisään.)
+
+
+XV:s KOHTAUS.
+
+    (Miina, Liisa, konstaapeli.)
+
+MIINA. Sinä sen kai paraiten tiedät. Siellä on tuli.
+
+LIISA. Kuulkaa, miesten ääniä. Paraasen aikaan tulimme.
+
+KONSTAAPELI. Ja tässä asuu kaksi nuorta naista vaan--ompelijattaria?
+
+LIISA. Ennen oli vaan yksi. Viikko sitten hankki hän toverin itselleen.
+Pari viikkoa sitten näin omin silmin hänen tulevan kello 1:n ajoissa
+kotiin ja useana iltana olen sieltä nähnyt miehen tulevan.
+
+KONSTAAPELI. Niin. Ei tässä muuta ole tehtävää, kuin ryhtyä asiaan.
+
+    (Viheltää kadun kulman kohdalla.)
+
+LIISA. Sitä heille pitääkin.
+
+MIINA. Kuka heitä käskee kunniallisen ihmisen talossa.--Sääliksi heitä
+tosin käypi.
+
+LIISA. Sääliksikö?
+
+MIINA. Niin, kun noin nuoret ihmiset joutuvat turmeluksen tielle.
+
+LIISA. Mitenkä hän pilkkasi äsken Jumalaa. Oliko se enää kristityn
+ihmisen puhetta!
+
+    (Eräs poliisi saapuu, konstaapeli menee hänen kanssaan oikealle.
+    Ihmisiä kokoontuu vihellyksen johdosta näyttämölle, myöskin
+    vielä yksi poliisi.)
+
+MIINA. Mitä siinä töllötätte! Ei täällä teitä tarvita laisinkaan.
+
+
+XVI:s KOHTAUS.
+
+    (Selma syöksyy ulos, hänen perässään poliisi,
+    sitten herrat ja Iina konstaapelin kanssa.)
+
+SELMA. Hyvä Jumala! Mitä tämä nyt on? Minne olen minä joutunut.
+Auttakaa hyvät ihmiset. Minä olen ihan viaton!
+
+LIISA. Viaton! Sitä sinulle pitääkin!
+
+IINA. Hävyttömät koirat! Mitä olemme me tehneet. Hyökkäävät kuni pedot
+turvattomain tyttöjen kimppuun!
+
+KONSTAAPELI. Hiljaa. Mitä siinä kirutte!
+
+IINA. Selma. No mitä nyt sanot? Mikä jalosydämminen sinun Rahikkasi!
+
+SELMA. Mitä sanot?
+
+IINA. Tämä on hänen työnsä. Meni heti kostoksi panettelemaan!
+
+SELMA. Voi surkeutta!
+
+KONSTAAPELI. Mars!
+
+
+XVII:s KOHTAUS.
+
+RAHIKKA. (Tulee.) Mitä minä kuulen?----Selma?
+
+SELMA. Voi sinä kurja mies!
+
+RAHIKKA. No mutta--
+
+SELMA. Pois näkyvistäni.
+
+    (Lähtee menemään, muut seuraavat.)
+
+RAHIKKA. (Jää seisomaan.) Selma, Selma! Suuri on rikoksesi, mutta vielä
+kovempi rangaistus. Jospa olisit turvissani ollut. Noin käypi nuoren
+immen,--siksi että hänet syöstään turvattomana oman onnensa nojaan...
+Kirottua!
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+(Kaupungin torin kulma: oikealla taloja ja kadun pää, vasemmalla rivi
+toriämmäin pöytiä, perältä näkyy mastoja purjeineen. Ihmisiä liikkuu
+ristiin rastiin.)
+
+
+I:n KOHTAUS.
+
+    (Toriämmiä.)
+
+ENSIMMÄINEN TORIÄMMÄ. Kuulitteko te sitä, että Helenius on tehny
+konkurssin?
+
+TOINEN. Älä herran tähden!
+
+ENSIMMÄINEN. Tämän päivän Huvustasplaatissa se seisoi.
+
+KOLMAS. Menköön vielä korttia pelaamaan.
+
+TOINEN. Olisko tuo kortissa menettänyt. Älähän nyt!
+
+KOLMAS. Siellä yhdessä sen sanovat olleen, vaikk'ei tilin tekoon
+kutsuttu, kun häneltä oli voitettu.
+
+ENSIMMÄINEN. Hihhii! Kumma sattumus, että rikkaat vaan oikeuteen
+vedettiin.
+
+TOINEN. Mistäpä siltä köyhältä ottaisikaan. Eipä ruunu siitä suuresti
+hyötyne, jos vedelle leivälle paneekin.
+
+KOLMAS. Mutta olettekos te siitä kuulleet, mitenkä kaksi tyttöä
+joutuivat kiinni juuri kun heidän luonaan oli herroja----hihhihhii!
+
+ENSIMMÄINEN. Nytkö vasta. Johan se on vanha asia. Niin, niin sinä et
+tainnut sitä vielä kuullakaan kun kipeänä olit.
+
+KOLMAS. Mitenkä se kävi oikein.
+
+ENSIMMÄINEN. No se oli kuukausi sitten.
+
+TOINEN. Liisa-matami sitä meille kertoi jo seuraavana aamuna.
+
+ENSIMMÄINEN. Toinen niistä oli Kaukosen Saaran tytärpuoli--muuten
+hiiden nätti tyttö.
+
+TOINEN. Niin oikein soma tyttö!
+
+ENSIMMÄINEN. Ja toinen oli ompelijatyttö, Iina hänen nimensä. Se sama
+justiin joka oli silloin Silanin kyökissä--muistatko--kun me viime
+keväänä veimme potaattia sinne. Etkö muista. Ne jotka ostimme yhdessä
+siltä Espoon punapartaselta mieheltä--tuolla torin reunassa aivan,
+ennenkuin se ehti hinnoistakaan tietoa saada.
+
+KOLMAS. Ahaa, muistan, muistan--se pikkunen, joka puhui vähän
+lipsaattamalla.----
+
+ENSIMMÄINEN. No justiin.
+
+    (Ostajalle.)
+
+Kaksikymmentä penniä tuoppi. Ne on oikein hyviä, makeita, erittäin
+makeita. Nämä tässä ovat vähän happamia, mutta nekin erinomaisia.
+
+    (Ostaja menee kauemmas.)
+
+Mokoma, tulee vaan keskeyttämään.--No!--Sen potaattia kun me--
+
+KOLMAS. Muistan, muistan. Nyt muistan. Silanin luo ne veimme. Ja siellä
+kyökissä oli nuori tyttö--noin kahdenkymmenen vaiheilla--kyllä muistan.
+
+ENSIMMÄINEN. Se sama se oli nyt toinen--
+
+TOINEN. Liisa-matami ja Rikalan Miina jonka talossa ne tytöt asuivat--
+ilmoittivat asiasta poliisille ja niin säälimättä ne vietiin.
+
+    (Ostajalle.)
+
+Kolmekymmentä penniä. Ja nämä kaksikymmentä!
+
+ENSIMMÄINEN. Kaukosen tytärtä ei ole sen koommin näkynyt. Sanovat sen
+hukuttaneen itsensä. Mutta en minä usko.
+
+KOLMAS. Hukuttaneen! Herra jesta!
+
+TOINEN. Ei se ole totta. Äsken kuulin puhuttavan, että olivat nähneet
+hänet täällä torilla.
+
+KOLMAS. Mutta mitäs niille sellaisille sitten tehdään. Eikö häntä pantu
+edes istumaan ... putkaan.
+
+ENSIMMÄINEN. Se se kumma olikin. En ole tavannut pitkään aikaan
+Liisa-matamia, kuuluu menneen maalle sisarensa luo.
+
+TOINEN. Ei niitä aina toki putkaan panna. Merkitään vaan kirjaan.
+
+KOLMAS. Merkitään kirjaan?
+
+TOINEN. Niin. Ne pannaan muitta mutkitta sellaisten pahamaineisten
+luetteloon.
+
+KOLMAS. No, ja sitten?
+
+TOINEN. Sitten?--Sitten päästetään vapaaksi. Saavat olla ja elää kuten
+tahtovat.
+
+KOLMAS. Mitenkä?
+
+TOINEN. Mitenkä! En minä ole ollut heidän elämätään katsomassa.
+
+    (Ostajalle.)
+
+Ostakaa neiti näitä. Kyllä ne ovat hyviä--ovat oikein makeita.--
+Tuopinko?
+
+ENSIMMÄINEN. (Kolmannelle.) Näetkös, poliisi pitää niitä kyllä sitten
+aina silmällä ja lääkäri tutkii aina välistä--niinkuin muutakin
+kauppatavaraa tutkitaan, ettei mitään pahaa olisi--mutta muuten
+annetaan niitten olla rauhassa.
+
+KOLMAS. Vai niin! Ja se oli Kaukosen Saaran tytär se toinen?
+
+ENSIMMÄINEN. Niin oli--tytärpuoli, hänellä on itsellään vaan poika.
+
+KOLMAS. Hyvä että sain tietää. Meillä on vähän vanhaa vihaa, minun ja
+Saaran välillä, Sanoin häntä kerran pesukarhuksi ja hänkös tuosta
+suuttui ja haukkui pahanpäiväisesti. Kyllä minä annan nyt takasin.
+
+ENSIMMÄINEN. Pistä, pistäpäs pakanaa... Tulis lysti nähdä. Se on pirua
+se akka.
+
+KOLMAS. Kyllä minä annan--tietysti noin sivumennen vaan mutta niin,
+että se tuntuu.
+
+ENSIMMÄINEN. Hihhihhii.
+
+    (Rupattavat ja naureskelevat aina joutoaikoina.)
+
+
+II:n KOHTAUS.
+
+    (Kalle ja Wille tulevat.)
+
+KALLE. (Kori käsivarrella.) Mitäs sille tekee. Äiti on aina täällä
+aamusta varhain, isä ja minä vaan kotona.
+
+WILLE. Keittäköön isäsi.
+
+KALLE. Hänen nyt minä kahvia antaisin keittää. No ja eihän siinä niin
+paljo vaivaa olisi, kun ei tänne kantaa tarvitsisi.
+
+WILLE. Tuoss' on omenia.
+
+KALLE. Katso sinä Wille joudut kiinni vielä.
+
+WILLE. Älä höpise... Mitä maksaa omenat?
+
+ENSIMMÄINEN TORIÄMMÄ. Mitä sinä sillä tiedolla--?
+
+WILLE. Heh!
+
+    (Menee toisen luo.)
+
+Tuoppi näitä. Tässä on markka... Takasin!
+
+TOINEN. Mistä pojat niin paljon rahaa ovat saaneet?
+
+KALLE. (Säpsähtää.) Mistäkö?
+
+WILLE. Mitä se teitä koskee!
+
+KOLMAS. Kas mikä ylpeys.
+
+WILLE. Jokainen omallaan ylpeilee.
+
+
+III:s KOHTAUS.
+
+SAARA. (Tulee perältä.) Kalle, tuhisija, kuinka kauan saan täällä
+odottaa.
+
+KALLE. Johan minä--
+
+SAARA. Vai omenia te ostatte junkkarit! Mistä rahaa saitte? Häh!
+
+    (Lähestyy uhkaavasti Kallea, Kalle jättää korin maahan
+    ja pakenee Willen kanssa.)
+
+Äh sinä veitikka pääsit karkuun.
+
+KOLMAS. Tienaahan teidän tyttärenne rahaa, riittää kai siitä
+pojallekin.
+
+SAARA. Suus kiinni, akka.
+
+KOLMAS. Suus kiinni itse. Ei minun tyttäreni käykään poliisikammarissa
+visiiteillä.
+
+SAARA. Mölise sinä, väkäleuka, mitä sulla muutakaan tekemistä on.
+
+KOLMAS. Kai se käy sentään vähän sydämmelle, kun ei voi sanallakaan
+puollustaa itseään.
+
+TOINEN. (Kolmannelle.) Mitä hänestä suotta ärsytät.
+
+ENSIMMÄINEN. No se on tietty. Ajattelehan, kun nyt tytär joutuu--
+
+SAARA. Sinun tyttäresi hän on, ei minun.
+
+ENSIMMÄINEN. Ei kiitoksia siitä kunniasta.
+
+                            (Saara menee.)
+
+
+IV:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Tulee.) Siis tässä näin!--Oli se nyt sekin keksintö. Eikö hän
+voinut kotiinsa kutsua.
+
+    (Katselee odotellen ihmisjoukkoon.)
+
+ENSIMMÄINEN. (Kolmannelle.) Kas, katso tuota.----Se se on--tuo juuri!
+
+KOLMAS. Mikä sitten?
+
+ENSIMMÄINEN. No se on Saaran tytär. Tuo tuossa.
+
+    (Näyttää sormellaan.)
+
+KOLMAS. Vai tuo. No ei ole hullumpi tuo herrojen hentuksi. Kyllä sen
+vielä hienossa leningissä kerran näemme.
+
+TOINEN. Mutta sääliksi, tiedättekö, minun häntä sentään käypi. Katsokaa
+kuinka viattoman näköinen hän vielä on.
+
+ENSIMMÄINEN. Moni kakku päältä kaunis--
+
+KOLMAS. Mutt'on silppua sisällä. Niin, niin.
+
+    (Nauraa hohottaa.)
+
+SELMA. (Itsekseen.) Ne puhuvat minusta. Oh, en voi tätä kärsiä. Eikö
+enää saa missään rauhassa olla.
+
+    (Menee.)
+
+ENSIMMÄINEN. Varmaankin etsii herroja.
+
+KOLMAS. Aamusta työ alettava.
+
+    (Ryssä menee sivuitse porsaita säkissä kantaen.)
+
+ENSIMMÄINEN. (Nauraen.) Sto stoit, ryssä.
+
+    (Yleistä hohotusta.)
+
+
+V:s KOHTAUS.
+
+    (Rouvat Silan ja Sten.)
+
+STEN. Minä tietysti »sanoin ylös» hänet kohta. Nyt kävikin puheilleni
+uusi tyttö, mutta sillä ei ollut mitään todistuksia, kaikkein vähimmin
+naisyhdistyksen toimistolta.
+
+SILAN. Tietysti et ottanut?
+
+STEN. Hän näytti hyvin onnettomalta ja samalla--sitä en voi kieltää--
+miellyttävältä. Varmaa vastausta en kumminkaan antanut. Lupasin täällä
+tavata häntä, jott'ei sattuisi yhteen entisen piian kanssa.
+
+SILAN. Niin, niin. Kyllä sitä on vältettävä. Niistä tarttuu niin
+helposti toisiinsa.
+
+STEN. Hänen nimensä on Selma, joka mielestäni todistaa hienompaa--
+
+SILAN. Selma! Kaukonenko?
+
+STEN. Niin hän muistaakseni sanoi.
+
+SILAN. Vai niin. No siitä voin sinulle antaa tarkkoja tietoja. Äsken
+juuri puhuin hänestä makkaramatamini kanssa. Kelvoton tyttö kokonaan.
+
+    (Menevät jatkaen keskustelua.)
+
+
+VI:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Tulee) Isäni! En tahdo häntä tavata.
+
+NIILO. (Tulee Selman jälestä.) Selma! Selma! Kuulehan! Miksi pakenet
+sinä.
+
+SELMA. (Seisattuu.) Mitä sinä minusta. Anna minun olla.
+
+NIILO. Tyttö raukka! Pelkäätkö sinä minua, omaa isääsi?
+
+SELMA. Mene isä, minä pyydän. Katso kuinka he tirkistävät sinuun.
+
+NIILO. Toisen parasta ajattelet sinä vaan onnettomuudessasikin.
+
+SELMA. Anna minun kantaa yksin häpeäni. Et sinä kuitenkaan voi
+kuormaani huojentaa.
+
+NIILO. Mutta Selma! Enkö minä voi saada vähintäkään selitystä. Minä en
+ymmärrä kuinka--, minä en voi ymmärtää kuinka sinä; minun Selmani olet
+voinut. Hirveätä!
+
+SELMA. Isä kulta! Jätä minut. Sinä olet kunniallinen mies, älä tahraa
+mainettasi minun tähteni.
+
+NIILO. Mutta enkö voi edes jollakin tavoin auttaa sinua. Rahaa ei
+minulla ole--mutta----Minä säälin sinua, minä suren kovaa kohtaloasi.
+
+SELMA. En minä mitään tarvitse. Mene jo. Jos vaimosi sattuisi näkemään,
+että puhuttelet----
+
+NIILO. Pilkkaat minua. Niin, niin! Minä ansaitsen pilkkaasi. Olen
+heikko! Mutta onko se minun syyni? Kun Herra kerran on minut
+sellaiseksi--
+
+SELMA. (Katkerasti.) Niin. Herra on sinut sellaiseksi luonut. Mutta
+minä olen itse syypää häpeääni.
+
+                       (Menee.)
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+NIILO. Helenani kuva tuollaisessa tilassa. Kiitos Luojan, että hän jo
+nukkuu rauhassa maan povessa. Hän ei tätä häpeätä kestäisi. Minullekin
+käy tässä liian raskaaksi----Miksi päästin hänet silloin luotani!
+Olisihan hän kuitenkin häpeästä silloin minut ja itsensä pelastunut.--
+
+    (Menee.)
+
+
+VIII:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Tulee takaisin, katsoo Niilon jälkeen.) Isä raukka! Sinä kärsit
+häpeästäni!
+
+    (Katkerasti.)
+
+Häpeästä! Kuinka julmia ihmiset voivat olla!--Menisinkö hänen
+jälkeensä, sanoisin----Ei! En tahdo hänelle sanoa. Kärsiköön! Voi
+sentään! Kuinka vähän nuori tyttö tarvitsee kunniansa menettääkseen.
+Kaikki tuttavat minua inholla kohtelevat, kaikki ivalla katselevat,
+näyttävät sormellaan.--Ja hän, hän on tähän kaikkeen syypää, hän, jota
+niin täydellisenä, niin jalona pidin. Että hän edes voi hetkeäkään
+ajatella.----Ja sitten niin kurjasti sitä kostaa. Kauheata! Kuinka
+ihminen voi erehtyä!----Mutta se on sittenkin mahdotonta. Minkä enemmän
+sitä ajattelen sitä----Minä tahdon häneltä itseltään kysyä. Valehdella
+ei hän ainakaan voi.--Jumalani, Jumalani! Anna minulle Rahikkani
+takasin. Muuta en sinulta pyydä!
+
+    (Katselee ihmisjoukkoon.)
+
+Eikö se rouva jo tule? Lähdenkö etsimään--
+
+
+IX:s KOHTAUS.
+
+IINA. (Tulee vastaan hyvissä vaatteissa, vilkuen ympärilleen.) Selma!
+Missä olet sinä ollut... Minkä näköinen!--Katsos kuinka hyvin minä
+voin.
+
+    (Tuijottaa häneen ylenkatseellisesti.)
+
+Hullu, et ymmärrä omaa parastasi. Onko sinun pakko olla tuollaisissa
+vaatteissa, kun voit tälläiset hankkia.
+
+SELMA. Häpeä Iina!
+
+IINA. Minäkö? Hehheh! Minä tein aikanani työtä leipäni edestä, olin
+nälissäni tuota kunniatani säilytellessäni, josta sinä näyt niin suurta
+huolta pitävän, mutta turhiksi huomasin vaivani, kärsivällisyyteni
+rupesi päivä päivältä loppumaan. Näin kuinka toverini tepastelivat
+kadulla hienoissa vaatteissa huolettomina, iloisina. Tulit sitten sinä
+luokseni. Olit vielä suuremmassa hädässä kuin minä. Teinkö muka sinulle
+väärin, että koetin osoittaa sinulle tien vapauteen. Sinä et ymmärtänyt
+tarkoitustani, mutta itse tulin temmatuksi kaikesta epäilyksestä. Nyt
+olen vapain, huolettomin ihminen maailmassa. Tuleppas katsomaan, kuinka
+kaunis kortteeri minulla on.
+
+SELMA. (On kuunnellut kummastellen Iinan kertomusta.) Oletko lakannut
+kokonaan ompelemasta?
+
+IINA. Hupsuko minä olisin, kun vähemmälläkin ansaitsen enemmän kun
+tarpeeksi. Tulepas illalla luokseni, niin saatpa nähdä, kuinka kauniita
+herroja----
+
+SELMA. Iina raukka!
+
+IINA. Minäkö Iina-raukka! Sinä raukka olet, kun et voi vapautua
+kahleistasi. Saat tulla vieläkin toverikseni, jos tahdot. Maksan
+sinulle hyvän palkan ja vapaan ylöspidon, eikä sinun tarvitse muuta
+tehdä kuin----Sinä olet kaunis--
+
+SELMA. Älä luule voivasi minua viekotella. Mutta sano, eikö sinua
+omatuntosi soimaa laisinkaan. Kuinka sinä saatat,--eikö todella
+omatuntosi----
+
+IINA. Hm! Minä tukkean omatuntosi suun.
+
+SELMA. Kuinka?
+
+IINA. Kuinka?--Hm! Viinillä, oluella--laululla ja--
+
+SELMA. Mutta se herää uudelleen.
+
+IINA. Minä tukkean taasen,--kunnes se ei herää enää.
+
+SELMA. Mutta ajatteletko sinä laisinkaan, mitä sinä teet? Minne joutuu
+sellainen, joka on pakoittanut omantuntonsa äänen vaikenemaan?
+
+IINA. En minä viitsi kuulla mokomaa. Kun et tule, niin ole tulematta.
+
+    (Pyörähtää pois.)
+
+
+X:s KOHTAUS.
+
+SELMA. Kuinka voipi ihminen olla noin ajattelematon! Onko siihen luonto
+syynä,--vai kasvatus,--vai oma tahtoko sellaiseksi tekee? Kiitos
+Luojan, äitini on opettanut minut hyvän pahasta erottamaan. Uskollisena
+pysyn sinun neuvoillesi, äiti. Minä tottelee omantuntoni ääntä.
+
+                                                       (Menee.)
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+NIILO. (Tulee Rahikan kanssa.) Tässä näin.
+
+RAHIKKA. Minnepäin läksi hän? Miksi päästitte menemään?
+
+NIILO. Miksikö päästin? Mitäs minä voin!
+
+RAHIKKA. Mutta olettehan hänen isänsä.
+
+NIILO. Kun tuskin tahtoi puhuakaan kanssani.
+
+RAHIKKA. Rakastihan hän teitä ennen niin--
+
+NIILO. Niin, ennen. Miksi viekoittelitte hänet luotani?
+
+RAHIKKA. Julman vaimonne kourissa oli hän--
+
+NIILO. Julman! No, en minä kielläkään, että vaimoni oli kova häntä
+kohtaan, mutta ei hän hänen silmiensä alla ainakaan olisi tähän häpeään
+joutunut.
+
+RAHIKKA. Kun minä vaan saisin häntä itse puhutella. Minä en usko, minä
+en voi uskoa, että se on mahdollista.
+
+NIILO. Hän näyttää kyllä sitä katuvan, mutta kyllä hän sen itse myönsi.
+
+RAHIKKA. Myönsikö? Hän itse?----Vai niin! Hän olis siis----Mutta
+olkoon! Minä en hylkää häntä sittenkään. Minä rakastan häntä kuitenkin.
+Me emme saa jättää häntä oman onnensa nojaan.
+
+NIILO. Mutta mitä voimme me, sanokaa?
+
+RAHIKKA. Vaikkapa sitten takasin teidän kotiinne, jollei--
+
+NIILO. Millä minä hänet elätän. Työtönnä vaimoni armoilla olen jo ollut
+toista kuukautta, ja näyttää siltä kuin vielä kovemmat ajat olisi
+tulossa.
+
+RAHIKKA. Minä annan teille kaikki mitä vaan voin hankkia. Toimitan
+hänelle sitten palveluspaikan.
+
+NIILO. Turhaa vaivaa! Ei hän suostu kumminkaan.
+
+RAHIKKA. Minä saan hänet taipumaan. Katsokaa, eikö hän tuossa
+tulekin--?
+
+NIILO. Hän se on.
+
+RAHIKKA. Väistykää. Minä tahdon yksin häntä puhutella.--Tyttö parka!
+
+    (Niilo väistyy.)
+
+
+XII:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Itsekseen.) Minne liekin kadonnut.
+
+RAHIKKA. Selma!
+
+SELMA. Hän!
+
+RAHIKKA. Olen etsinyt sinua kaikkialta, mutta turhaan tähän asti.
+
+    (Selma tuijottaa häneen äänettömänä.)
+
+Miksi hylkäsit sinä minut niin äkkiä, niin odottamatta? Et sanaakaan
+selitykseksi, et sanaakaan jää hyväisiksi.
+
+SELMA. Mitä tahdot sinä?
+
+RAHIKKA. Mitäkö minä tahdon?
+
+SELMA. Välimme on kuitti.
+
+RAHIKKA. Mutta miksikä? Selitähän.
+
+SELMA. Mitä selitystä sinä vielä kaipaat.
+
+RAHIKKA. Selma. Miksi kohtelet sinä minua tällä tavoin? Sanohan edes,
+mitenkä olen minä sinua vastaan rikkonut; minä en toden totta tiedä
+sitä.
+
+SELMA. Etkö tiedä? Etkö sinä tiedä kuinka olet minua vastaan rikkonut?
+(Itsekseen.) Olisiko mahdollista. (Ääneensä.) Mitä teit sinä iltana,
+kun et saanut minua puhutella.
+
+RAHIKKA. Mitäkö minä tein? En mitään. Menin vaan epätoivoisena kotiini.
+
+SELMA. Sinä puhut totta, se on ihan varma, hän puhuu totta. Voi kuinka
+hyvälle se tuntuu. Hän ei ole sitä tehnyt! Kuin olisi hän sitä
+voinutkaan! Kiitos, Rahikka, kiitos siitä!
+
+    (Ojentaa kätensä Rahikalle.)
+
+RAHIKKA. (Antaa kummastuneena epäillen kättä.) Minä en ymmärrä.
+
+SELMA. Niin, niin kuinka sinä voisitkaan ymmärtää. Eihän se ole
+ihmekään.
+
+    (Tempaa kätensä.)
+
+Rahikka, minä pyydän, mene luotani. Katso ihmiset näkevät sinun
+puhuttelevan minua, sinä menetät kunniasi. Jätä minut. Mene sinä omia
+teitäsi, pysy yhtä rehellisenä, yhtä kelpo miehenä kuin tähänkin asti.
+Minä vapautan sinut sanastasi. Sinä olet vapaa, ei sinun tarvitse
+huolia minusta.
+
+RAHIKKA. Mutta Selma. Sinä et ole terve.
+
+SELMA. Ole huoletta!
+
+RAHIKKA. Etkö sinä luule minun ottavan osaa kohtaloosi, etkö luule
+minun säälivän sinua----
+
+SELMA. (Katkerasti.) Sinä otat osaa kohtalooni, sinä säälit minua.
+Onhan se hyvin kiltisti tehty... Sinä siis säälit----.
+
+RAHIKKA. Mitä tarkoitat? Mikä katse, mikä katkeruus äänessä!
+
+SELMA. Niin, niin! Onhan se kumma, etten minä kiitä kauniisti
+osanotosta, kun sinäkin otat osaa tälläisen tytön kohtaloon----
+
+    (Huokaa syvään.)
+
+RAHIKKA. Onko tuo minun Selmani, se puhdas, hellä, jumalinen impi, joka
+sammuvan sieluni äkkiä uuteen eloon viritti, tuo--tuo--Tämä on jotakin
+niin kauheata,----niin--ylenluonnollista. Ja kumminkin on se totta.
+Tuossa hän seisoo edessäni: hänen hellyytensä on muuttunut
+katkeruudeksi, viattomuutensa häpeäntunteeksi, jumalisuutensa--
+
+SELMA. (Katkeralla ivalla.)--paatumukseksi.
+
+RAHIKKA. Oh, mitä minä tässä lörpöttelen. Selma sinun täytyy seurata
+nyt minua.
+
+SELMA. Täytyykö? Vai niin!--Oh, minä en jaksa enää!
+
+    (Aikoo lähteä.)
+
+RAHIKKA. (Viittaa syrjässä seisovalle Niilolle.) Sinä lähdet nyt isäsi
+luoksi. Sitten hankin minä sinulle jotakin työnansiota--
+
+    (Selma tuijottaa häneen velttona, sanattomana.)
+
+Sinä et vastaa.
+
+NIILO. Rakas Selmani. Minä en voi sinua oman onnesi nojaan jättää. Tule
+minun kanssani. Sinähän väriset vilusta, raukka.
+
+RAHIKKA. Menethän, Selma.
+
+SELMA. Viekää minut minne tahdotte.
+
+
+XIII:s KOHTAUS.
+
+
+R. STEN. (Tulee rouva Silanin kanssa.) No tuossa hän onkin.
+
+    (Lähestyy Selmaa.)
+
+Minun täytyy sääliä sinua, mutta palvelukseeni en sinua voi ottaa.
+
+    (Niilolle joka tervehtii Silania.)
+
+Oletteko hänen isänsä?
+
+NIILO. Olen.
+
+STEN. Te olette suuressa siveellisessä edesvastauksessa. Me koetamme
+kuitenkin toimittaa hänet »kotiin langenneita naisia varten».
+
+NIILO. (Kumartaa.) Minä----
+
+SILAN. Pitäkää häntä huolellisesti silmällä siksi kuin saamme tilaa
+laitoksessa. Tulkaa minulta huomenna tiedustamaan. Me teemme, mitä vaan
+voimme hänen hyväkseen.
+
+RAHIKKA. (Katkerasti.) Onhan se erinomaista hyväntekeväisyyttä: työntää
+ensin tahallaan lapsen avantoon, huutaen ihmisiä sitä pelastamaan.
+Pitäähän asiata auttaa edes jollakin tavalla. Erittäinkin kun nuo
+onnettomat silmiänne vaivaavat, häiritsevät suloista rauhaanne.
+
+SILAN. Hävytön mies.
+
+RAHIKKA. Tuleehan sitä vähemmästäkin hävyttömäksi... Tule Selma!
+
+    (Lähtee Selman kanssa.)
+
+NIILO. Älkää hyvät rouvat suuttuko tuon kiivaan miehen sanoista. Hän on
+nyt sellainen. Minä olen kiitollinen jos tytärparkani turviinne otatte.
+
+SILAN. No! Teidän tähtenne, hyvän asian tähden sen teemme.
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+(Sama paikka kuin ensi näytöksessä.)
+
+
+I:n KOHTAUS.
+
+SAARA. (Pesee kadulle tuovan oven kynnystä ja jatkaa työtään
+rappusilla.) Vai ei se siitä parane! Vai riittää jo! Hävytön!----Vai en
+minä saa puhua omassa huoneessani niin paljon kuin minä tahdon. Tulee
+ihmisten rauhaa häiritsemään, lokaa rehellisten ihmisten silmille
+heittämään, mokoma. Jalkapuihin sinut pitäisi panna, niin pitäisikin.
+Ajoinko minä sinut pois luotani. Eikö täällä ollut hyvä olla? Etkö
+saanut ruokaa tarpeiksesi?----Sitten kun et missään malkkiisi enää
+leipäpalaa saa, tulet tänne kerjäämään, minua ihmisten pilkattavaksi
+tekemään! Ettäkö menet pois! Mene herran nimeen! Minä sylen vielä
+jälkeesi. Mitäs tulitkaan. Millä minä rupean teitä syöttämään. Yritin
+kauppaa pitämään torilla, mutta ei näy siitäkään paljon heruvan. Niin,
+niin, hyvähän hänen oli sinut kotiinsa tuoda, mitä hänellä tähän aikaan
+muutakaan tekemistä on. Lorvailee jouten pitkin katuja.
+
+
+II:n KOHTAUS.
+
+NIILO. (Tulee.) Mitä sinä siinä niin rähiset?
+
+SAARA. Rähisenkö minä? Toinen hyvä. No, ja eikö ole syytä jos
+rähisenkin...
+
+NIILO. Älähän nyt kiusaa tyttö-raukkaa. Onhan hänellä jo tarpeeksi
+ilmankin.
+
+SAARA. Vai älä kiusaa vai. Mutta eikö se kiusaa minua lainkaan, että
+tuot tänne mokoman hylkiön. Ehkä pistää päähäsi siinä jouten ollessasi
+vielä tuoda----
+
+NIILO. Hyvä Saara! Rauhoituhan--
+
+SAARA. No saitko?
+
+NIILO. (Alakuloisesti.) En! Ei ole tarvis sielläkään.
+
+SAARA. Et saanut työtä siis. Vai niin! Ja aivan rauhallisena sen sanot.
+Millä aiot ruveta toimeen tulemaan, jollet työtä saa.
+
+NIILO. Mitäs sille nyt voipi, kun on niin huonot ajat. Työmiehiä
+vilisee työttöminä.
+
+SAARA. Tuollaiset rentut, niin kuin sinäkin. Kyllä kelpo työmies aina
+ansiota saa.
+
+NIILO. Hevosmiehet kyllä työtä saavat. Kun emme olisi myyneet silloin
+Pollea----
+
+SAARA. Vai taasen sitä virttä. Kuka teitä on syöttänyt nämä kaksi
+kuukautta. Olisinko pesulla voinut sen verran ansaita.
+
+NIILO. Enhän minä väitäkään. Täytyihän se, niin, myydä, jotta olisit
+voinut kaupan alottaa vaikka--
+
+    (Huokaa.)
+
+SAARA. Syytä sitten hevosen puutetta, kun et mihinkään kykene.
+
+NIILO. Mitä sinä, Saara, nyt suotta äkäilet.
+
+SAARA. Siksi että sinä olet nahjus, oikea patanahjus.
+
+
+III:s KOHTAUS.
+
+    (Kalle juoksee perältä esiin, viskaa kädestään kiven taakse
+    jotakin. Vigrenin matami juoksee perässä.)
+
+WIGREN. Voi hyvä Jumala mokomia naapureita. Olekin aina varoillasi,
+etteivät----Kyllä minä sinulle.
+
+    (Tarttuu Kallen tukkaan.)
+
+Seis poika! Annatko tänne sen heti.
+
+SAARA. Mitä nyt?
+
+WIGREN. Mitä? Ette pidä kurissa poikariiviötänne! Varastaa keskellä
+päivää----
+
+SAARA. Varastaa minun poikani. Se on valhe.
+
+WIGREN. Vai rupeatte vielä puollustamaan. Annatko tänne sen!
+
+    (Etsii pojan taskusta.)
+
+NIILO. Kalle, otitko sinä mitään?
+
+KALLE. En.
+
+SAARA. Antaa pojan olla.
+
+WIGREN. Vai anna olla vain. Anna tänne se tahi pieksän sinut tähän
+paikkaan.
+
+NIILO. Jos siinä perää on, niin kyllä me kuritamme. Katsotaan.
+
+SAARA. (Työntää heidät pois Kallen luota.) Jollette anna hänen olla,
+niin sären luudan varrella nenänne. Minun poikani varastamaan menisi,
+minun oma Kalleni. Älä ole milläsikään, poikaseni. Vedä nurin taskusi,
+näytä heille, ettei siellä mitään ole--
+
+KALLE. (Vetää taskunsa nurin.) Katsokaa!
+
+WIGREN. Hän on piilottanut sen jonnekin, näytäs kun--
+
+SAARA. Huuti akka. Jollet laita siitä luitasi--! Senkin lutka.
+
+WIGREN. Mi-minä! Vai niin, vai olen minä----Minä olen laillisen
+laitoksen vörestonterska.
+
+SAARA. Yhden tekevää!
+
+WIGREN. Nyt tästä tehdään loppu kaikeksi onneksi. Kyllä minä näytän
+sinulle, ketä sinä haukut. Tähän asti säälin teitä vielä. Jollette
+maksa heti velkaanne, saatte mennä matkoihinne. Sanon ylös heti
+paikalla.
+
+SAARA. Sinä sanot ylös meidät.
+
+WIGREN. (Kädet mahtavasti kupeilla.) Minä, juuri minä, sillä olen
+ostanut tämän talon jo viikko sitten. Ähä! Miltä nyt maistuu!--Mutta en
+minä varastakaan sikseen jätä. Jo minä ajattelin minne niitä kapineita
+katoaa.
+
+    (Menee.)
+
+
+IV:s KOHTAUS.
+
+NIILO. Kuulitko.
+
+SAARA. Korvat minullakin on.
+
+NIILO. Olisiko hän ostanut?
+
+SAARA. Valehteli.
+
+NIILO. Kyllä minä kuulin sivumennen Sjömanin puhuvan, että hän aikoo
+myydä, mutta--
+
+SAARA. Olisko se mahdollista.
+
+NIILO. Mitä nyt on tehtävä!
+
+SAARA. Hanki rahaa.
+
+NIILO. Mistä minä ne hankin.
+
+SAARA. Että se juuri tuon riivatun haltuun joutui.
+
+NIILO. Kyllä sinun pitää mennä armoa pyytämään.
+
+SAARA. Minunko tuolta--?
+
+NIILO. Mutta ajattelehan. Mihin joudumme me jos hän vasaran alle panee
+velasta sen vähänkin, mitä meillä vielä on?
+
+SAARA. Niin. Siinä nyt ollaan. Minä olen tehnyt mitä minä voin. Tee
+sinä nyt oma osasi.
+
+NIILO. Rakas Saara. Älä viivyttele. Mene pyytämää armoa häneltä. Kyllä
+hän sentään on hyvä ihminen kun hänelle kauniisti puhuu. Onhan sinulla
+niin hyvä puheenlahja--
+
+SAARA. Älä luulekaan. Rahat se tahtoo. Oli vaan mielissään, kun sai
+hyvän syyn. Ihmisten tähden ei ennen viitsinyt.
+
+NIILO. Kyllä hän odottaa, kun oikein pyydämme. Ja kun Jumala taasen
+minulle työtä antaa ja Selmakin----
+
+SAARA. Mitä--Selma----?
+
+NIILO. Kun hän paikan saisi--
+
+SAARA. Selmako paikan--Mokomasta enää kuka huolisi. Yksi virka hänellä
+enää on.
+
+NIILO. Yksi virka.
+
+SAARA. Nyt pöllähti päähäni hyvä tuuma.
+
+NIILO. No.
+
+SAARA. Pitäähän Wigren tuollaista----hm--laitosta.
+
+NIILO. (Säikähtäen.) Ja sinä tahtoisit--?
+
+SAARA. Jos saamme Selman sinne menemään, pyyhkii hän edeltäkäsin velan
+pois--tahi odottaa ainakin--
+
+NIILO. Mutta Saara!
+
+SAARA. Sinä olet sellainen akka! Mihin muuhun hänestä kumminkaan enää
+on? Pitäähän hänen kuitenkin--
+
+NIILO. Hyvä Jumala. Minun tyttäreni!
+
+SAARA. Mitä siinä höpiset. Sellaisten kirjoillahan hän jo kuitenkin
+on--
+
+    (Niilo pudistaa epätoivoisena päätään.)
+
+Nyt olen valmis menemään!
+
+NIILO. Saara-kulta. Älä mene, minä pyydän. Ajattelehan sitä hirmuista
+syntiä. Möisimme tyttöraukan--
+
+SAARA. Möisimme! Hullu. Emmehän me häntä orjaksi pane. Parempi hänen
+siellä on olla, kuin tehdä työtä ja olla ihmisten pilkkana, meidän
+häpeänämme.
+
+NIILO. Ei, ei. Sitä emme voi tehdä. Sitä en minä salli.
+
+SAARA. Vai et salli.--No pidä sitten huoli itsestäsi ja hänestä.
+Minulta et saa enää leivän kyrsääkään. Myyköön Wigren taloutemme,
+ajakoon kadulle. Kyllä minä vielä, kiitos Luojan, ystävieni luona katon
+alle voin pääni kallistaa.
+
+NIILO. Hyvä, rakas Saaraseni. Älähän kiivastu. Pitäähän meidän
+kuitenkin tälläistä asiata ajatella.
+
+SAARA. Ajattele sinä vaan, kun mielesi tekee, minä sylen koko asialle.
+Ei siitä minulle mitään hyötyä ole.
+
+NIILO. Kenralska Silan kun vielä lupasi tänään tulla tyttöä
+puhuttelemaan.
+
+SAARA. Mitä se tekee. Tehdään asia selväksi sillä aikaa.
+
+NIILO. Mutta tiedäthän sinä paremmin--
+
+SAARA. Minä menen siis.
+
+NIILO. (Yksin.) Toivon, että kenralska ehtii tänne siksi kuitenkin.
+Vieköön hänet sitten ennen laitokseensa.
+
+                          (Saara menee.)
+
+
+V:s KOHTAUS.
+
+KALLE. (On kuunnellut syrjästä keskustelua.) Isä.
+
+NIILO. Mitä poikaseni.
+
+KALLE. Ethän sinä anna siskoa Wigrenille. Hän on niin onneton.
+
+NIILO. Käykö sinun sääliksi häntä?
+
+KALLE. Käy, isä. Minä pidän niin paljon hänestä. Kun hän itkee, vihloo
+se niin kovasti sydäntäni. Ja kun hän silittää minun päätäni tuntuu
+minusta aina niinkuin hän olisi sellainen, sellainen äiti, joista
+kirjoissa saa lukea. Minun mieleni käy niin kummalliseksi, että
+Selmasta tulisi tuollainen ... tuollainen--
+
+    (Käy itkemään.)
+
+    (NIILO pyyhkii kyyneleen silmistä, menee oikealle.)
+
+
+VI:s KOHTAUS.
+
+KALLE. Miksi ovat kaikki niin pahoja Selmaa kohtaan, vaikka hän on niin
+hyvä, niin hyvä... Minä olen niin paha ja kuitenkin silittää äiti
+päätäni. Jos olisin aina Selman luona, niin en koskaan--
+
+    (Pyyhkii kyyneleitä.)
+
+Mutta mitäs minä itken. Mitä se siitä paranee. Mitäs siitä hyvyydestä
+hyötyä kumminkaan on...
+
+
+VII:s KOHTAUS.
+
+WILLE. (Tulee.) Kalle. Äitini arvasi, että me yksissä neuvoin.
+
+KALLE. Arvatkoon vaan.
+
+WILLE. Vai niin. Jos saavat vielä tolkun. Minne panit sen?
+
+KALLE. Tuonne viskasin.
+
+WILLE. Viskasit? Oletko hullu! Minne?
+
+KALLE. En minä tiedä.
+
+WILLE. Mikä sinua vaivaa? Saitko selkääsi.
+
+KALLE. Anna minun olla.
+
+WILLE. Kas vaan.
+
+    (Etsii.)
+
+Minne viskasit? Kas!
+
+    (Löytää kukkaron.)
+
+Olet sinäkin. Tule pois, älä huoli. Mennään torille omenia ostamaan.
+
+    (Kilistää kukkaroa.)
+
+Kuuletko?
+
+    (Tarttuu kädestä.)
+
+Tule.
+
+KALLE. En tule.
+
+WILLE. Kas, kas. Tahdot ehkä syyn minun päälleni sysätä. Hyvä olet.
+Ensin yhdestä tuumasta otimme.--Tiedätkö, minä olin niin sukkela. Sinä
+et tiedäkään kuinka se kävi. Kun en minä saanut häntä kyökistä pois, ja
+kun pelkäsin, että hän pistäisi kukkaron pöydältä taskuunsa, menin
+kamariin ja pudotin lasin lattialle. Hyvä että ennätit sillä aikaa sen
+temmata.
+
+KALLE. Mene nyt jo.
+
+WILLE. Jaetaan rahat ensin.
+
+KALLE. En minä tahdo ollenkaan.
+
+WILLE. Etkö tahdo? Mutta Selmalle.
+
+KALLE. Se on totta. No anna tänne.
+
+    (Käyvät istumaan kallion vierustalle, jakavat rahat.)
+
+Minä annan kaikki Selmalle.
+
+
+VIII:s KOHTAUS.
+
+SELMA. (Tulee rappusille, hengittää raskaasti.) Miksi sinäkin heidän
+kaltaisensa. Eikö löydy yhtäkään, joka voi uskoa minun viattomuuttani--
+Äiti! Oo jospa sinä täällä olisit. Sinä et minua tuomitsisi.
+
+KALLE. Selma!
+
+    (Selma ei kuule. Kalle lähestyy.)
+
+SELMA. Mitä?
+
+KALLE. Tässä on sinulle rahaa.
+
+SELMA. Rahaa--minulle--. Mistä olet ne saanut--
+
+KALLE. Mi-mi-mi--
+
+WILLE. Me löysimme ne yhdessä.
+
+KALLE. Ota nämä rahat pian ja pakene. Mene pois täältä,
+
+SELMA. Miksikä?
+
+KALLE. Voi, sinä et tiedä. He aikovat antaa sinut Wigrenille.
+
+SELMA. Minut--Wigrenille?
+
+KALLE. Katso siellä on sellainen----sellainen--en minä tiedä miksi sitä
+sanotaan.
+
+WILLE. Tyttöpaikka, missä miehet käyvät.
+
+SELMA. Herra Jumala! Mitä te puhutte!
+
+KALLE. Se on ihan totta. Minä kuulin äsken äidin ja isän siitä puhuvan.
+Isä tosin ei olisi oikein tahtonut, mutta--
+
+SELMA. Voi Jumalani! Milloin päättyvät kärsimykseni? Eikö sinulla enää
+armoa löydykään?--Sittenhän Pekka oli oikeassa! Etkö olekaan niin hyvä,
+niin laupias, kuin äitini vakuutti?
+
+KALLE. Katso, sisko, tuolla tulee Rahikka.
+
+    (Riemuitsee.)
+
+Hän tulee sinua noutamaan täältä...
+
+SELMA. Hän se on.
+
+    (Pojille.)
+
+Menkää nyt pojat.
+
+
+IX:s KOHTAUS.
+
+RAHIKKA. (Tulee.) Hyvä päivä, Selma.
+
+SELMA. Päivä.
+
+    (Antavat äänettöminä kättä.)
+
+WILLE. Kuunnellaan täältä syrjästä.
+
+KALLE. Uskallappas. Kun Selma kerran käski pois.
+
+    (Vetää Willen mukanaan pois.)
+
+SELMA. (Heittäytyy Rahikalle kaulaan, käy itkemään.)
+
+RAHIKKA. Selma-parka. Itkekäämme yhdessä. Se lievittää sydäntämme.
+Mikset heti tullut jakamaan onnettomuuttasi minun kanssani.
+
+SELMA. Jakamaan! Kuinka sen olisin tehdä voinut. Sellaisen loukkauksen,
+sellaisen rikoksen jälkeen...
+
+RAHIKKA. Mutta minulle.
+
+SELMA. Olihan sinulla niin suuret vaatimukset rakkaudelta. Sanoithan,
+että jos minä kerran uskoton sinua kohtaan olisin, et voisi koskaan
+anteeksi antaa.
+
+RAHIKKA. Enkeleille ei ole yksikään synti sallittu. Heidän on mahdoton
+syntiä tehdä. Sinua pidin maallisena enkelinä, puhtaana, uskollisena.
+Minun oli mahdoton otaksua, että sinä voisit edes yhden ainoan
+kerrankaan----
+
+SELMA. Mutta nyt on se kumminkin tapahtunut.
+
+RAHIKKA. Itsehän sen olet sanonut.
+
+SELMA. Olenko minä--?
+
+RAHIKKA. Isällesi.
+
+SELMA. Mutta uskoisitko minut puhtaaksi, jos sitä vakuuttaisin.
+
+RAHIKKA. No niin totta kuin--, uskoisin.
+
+SELMA. Miksi tulet sinä kumminkin luokseni, vaikka tiedät, etten ole
+kumminkaan enää sinun entinen Selmasi?
+
+RAHIKKA. Miksikö?--Siksi, siksi, että luontoni, sisällinen ääni minua
+käskee, siksi että en kumminkaan voi sinutta olla, siksi, etten voi
+elää sinutta.
+
+SELMA. Mutta kammoathan sinä kumminkin minua, ajatellessasi mitä
+ihmiset minusta sanovat.
+
+RAHIKKA. Ihmiset! Mitä minä ihmisistä.
+
+SELMA. Mitäkö sinä ihmisistä. Ethän epäillyt kumminkaan
+rikoksellisuuttani, kuullessasi ihmisten----
+
+RAHIKKA. Enkö epäillyt! Minä! Enhän uskonut sinua uskottomaksi, vaikka
+omin silmin näin luoksenne vieraita herroja tulevan, vaikka itse käskit
+sanomaan, että menisin matkoihini.
+
+SELMA. Minäkö käskin sanomaan?
+
+RAHIKKA. Niin sinä iltana siellä. Tulihan Iina puolestasi kadulle
+sanomaan----
+
+SELMA. Ettäkö sinä menisit matkoihisi!
+
+RAHIKKA. Niin ja haukkuipa vielä retkaleeksi ja--
+
+SELMA. Hyvä Jumala! Hän käski sinut menemään matkoihisi ja haukkui
+sinua----
+
+RAHIKKA. Niin kyllä! Eikö se ollut tahtosi?
+
+SELMA. Oo! Silmäni aukenevat. Rakas Pekka, anna minulle anteeksi. En
+minä mitään sellaista aikonut. Tekeysinhän vaan kylmäksi sinua kohtaan,
+koettaakseni uskollisuuttasi. Iina minut petti. Hän tahtoi päästä
+sinusta, saadakseen minut--
+
+RAHIKKA. Minä en ymmärrä!
+
+SELMA. Hän sanoi niitä herroja kosijoikseen ja pyysi minua neuvomaan,
+kumpi hänen oli ottaminen itselleen. Oo sitä ilkiötä!
+
+RAHIKKA. Sinä jouduit siis petoksen uhriksi.
+
+SELMA. Minä kärsin äärettömästi siitä teeskentelystä ja riensin heti
+Iinan sisään tultua, sinua puhuttelemaan, sinulle selittämään kaikki,
+mutta olit silloin jo mennyt pois. Jos olisin sinut silloin tavannut,
+en olisi tähän häpeään joutunut.
+
+RAHIKKA. No mutta mahdotontahan sitten on, että sinä olisit
+langennut----
+
+SELMA. (Katsoo riemuitsevin silmin häneen.) Mutta jos olisin
+epätoivossa----?
+
+RAHIKKA. Ei! Se on mahdotonta! Jos sinä vaan koetukseen tahdoit minua
+panna; niin sinä rakastit minua, mutta jos _sinä_ rakastit, on
+mahdotonta, että olisit sallinut----
+
+SELMA. Rahikka, Pekka! Nyt sinut tunnen! Sinä olet parempi, paljon
+parempi kaikkia noita muita. Ethän usko minua saastaiseksi!
+
+RAHIKKA. Vaikka nyt itse sanoisit, sitä en usko.
+
+SELMA. (Heittäytyy hänen kaulaansa.) Oma armahani! Niin minä olen
+puhdas. Kun sinä sen uskot, täytyy minun olla.
+
+RAHIKKA. Vaikka kuulin sitten, kuinka teidän oli käynyt, vaikka koko
+kuukauden olit kadoksissa, sanoi sisällinen ääni minussa: se on
+mahdotonta, Selma ei sitä ole voinut tehdä. Sitten vasta kun itse sen
+sanoit, täytyi minun uskoa.
+
+SELMA. Kuule nyt selitys! Huomaat että se ääni puhui totta. Meidät
+vietiin poliisikamariin. Minä kiven kovaan vakuutin, ettei minulla
+ollut mitään tekemistä niitten vieraitten herrojen kanssa. Häpeästä ja
+kauhistuksesta pyörryin sitten. En tiedä mitä lie tapahtunut. Kun
+heräsin taasen, sanoi konstaapeli ystävällisesti: »Neiti te saatte
+mennä. Antakaa anteeksi, että asianhaarat ja viranvelvollisuudet ovat
+saattaneet minut loukkaamaan teitä tällä tavoin». Minä läksin sieltä,
+mutta en uskaltanut kaupunkiin jäädä--häpesin kaikkia ihmisiä.--Minä
+menin Vanhaan kaupunkiin, sain siellä satunnaista pesutyötä ja olin
+koko kuukauden siellä. Kun sitten en enää siellä voinut työtä saada,
+täytyi minun palata. Rupesin etsimään palveluspaikkaa.
+
+RAHIKKA. Kiitos Luojan! Mutta miksi et minulle heti asianlaatua
+ilmoittanut!
+
+SELMA. Kun tänne tulin, oli huhu häpeästäni jo kulkenut suusta suuhun.
+Että olin viattomaksi julistettu, siitä ei kukaan tiennyt tahi
+huolinut. Kaikki minua kammosivat, kaikki näyttivät sormellaan. Se
+tuntui niin hirveältä, mutta, kun luulin sinun ne poliisit
+toimittaneen, en tietysti voinut ajatellakaan sinulta lohdutusta
+saavani. Ja sitte taasen, kun kuulin että et ollutkaan sitä tehnyt,
+osoitit uskovasi, että olin todella langennut. Sen jälkeen en voinut
+liioin selityksiin ruveta.
+
+RAHIKKA. Minähän vaan sanoin sääliväni kurjaa kohtaloasi.
+
+SELMA. Nyt ymmärrän kuinka saatoit sellaista uskoa. Luulithan minun
+käskeneen Iinan sinua pois ajamaan. Sen jälkeen ei se kumma ollut.
+Mutta nyt olemme saaneet toisemme takaisin. En huoli vähääkään muista,
+kun sinä vaan minut puhtaaksi, uskolliseksi tiedät.
+
+RAHIKKA. Nyt menemme naimisiin. Voimmehan toki jollakin tavoin toimeen
+tulla.
+
+SELMA. Niin! Minä en tahdo sinusta enää erota. Minä käyn työtä
+tekemään, kyllä minä omasta leivästäni huolen pidän----
+
+RAHIKKA. Mutta missä olisit siksi. Tuolta näkyy tulevan ihmisiä.
+
+SELMA. Tule sisään. Nyt tahdon isälleni sen sanoa. Häntä käy minun niin
+sääliksi.
+
+    (Menevät sisään.)
+
+
+X:s KOHTAUS.
+
+NIILO. (Tulee oikealta alakuloisena.) Ei se ajattelemisesta näy
+paranevan. Mitä minä hänelle voin. Oma syynsä. Ei hän enää kumminkaan
+Helenani puhdas tytär ole. Pitäköön huolen itsestään kuten voipi.
+
+    (Saara ja Wigren tulevat.)
+
+WIGREN. Niin no. En minä tahdo kovasydämminen olla. Olkoon unohdettu.
+Tekeehän sitä jos jotakin kiivaudessa. Tulin vaan lähettäneeksi
+poliisia noutamaan--
+
+SAARA. Tuossa on mieheni.
+
+    (Niilolle.)
+
+Rouva Wigren suostuu ehtoihin.
+
+WIGREN. Käsirahaksi saatte velkakirjan takasin ja tyttö sitoutuu
+sitten--
+
+NIILO. Mutta Saara!
+
+SAARA. (Mulauttaa silmiään.) Itsehän pyysit minua sopimaan asiasta
+rouvan kanssa!
+
+NIILO. (Itsekseen.) Hyvä Jumala. Minä pesen käteni puhtaaksi.
+
+WIGREN. Tässä on kontrahti valmiina. Siihen kirjoittaa ensin tyttö ja
+sitten te----
+
+SAARA. Mitä siinä tytön nimi vielä tekee.
+
+WIGREN. Se se pääasia onkin, Kuinkas muuten. Laki on sellainen. Siinä
+on seitsemät mutkat ja kommervenkit. Mutta kun kontrahti kerran on
+tehty ja allekirjoitettu, niin se pitää. Missä on tyttö?
+
+SAARA. Eiköhän se sisällä liene.
+
+    (Menee ovelle.)
+
+WIGREN. (Itsekseen. Ivallisesti.) Kontrahti! Mutta on se sentään hyvä
+olemassa.
+
+SAARA. Selma! Oletko siellä? Tule tänne.
+
+SELMA. (Tulee ulos.) Mitä?
+
+SAARA. Sinä menet nyt tämän rouan palvelukseen. Kirjoita nimesi tuohon
+kontrahtiin.
+
+SELMA. Minä en mene kenenkään palvelukseen.
+
+    (Wille ja Kalle tulevat. Kuuntelevat uteliaina seuraavaa.)
+
+SAARA. Yhäti sama röyhkeys, sama hävyttömyys. Uskaltaa mokoma äidilleen
+sillä tavoin vastata.
+
+SELMA. Sinä minun äitini!
+
+SAARA. Kas, kas! No tuo lie ainakin isäsi. Kuudetta käskyä et enää
+muista; muistatko neljännen?
+
+SELMA. Isäni ei minua milloinkaan sellaiseen käske.
+
+SAARA. Niilo, sano hänelle!
+
+NIILO. (Taistelee sisällisesti. Itsekseen.) Hyvä, laupias isä. Auta
+minua!
+
+SAARA. No mitä sinä töllötät? Etkö voi avata suutasi!
+
+SELMA. Rakas isä, sano, eihän tuo sinun tahtosi ole. Muistatko vielä
+sen yön, jona äitini minut siunasi vuoteellaan ja sanoi sitten: »Niilo,
+sinä olet ollut hyvä aviomies ja kristillinen isä, sinun haltuusi jätän
+minä lapseni; minä luotan sinuun! Puhdas on hänen sielunsa, säilytä
+hyvin aarrettasi?»
+
+NIILO. (Purskahtaa itkemään.) Rakas, armas tyttäreni.
+
+    (Rahikka tulee ulos.)
+
+
+XI:s KOHTAUS.
+
+KONSTAAPELI. (Tulee.) Rouva Wigren. Te kutsuitte minua.
+
+WIGREN. (Rypistää kontrahdin, pistää taskuunsa.) Niin, minä kutsuin
+teitä herra konstaapeli. Minulta on varastettu kukkaro.
+
+KONSTAAPELI. Varastettu! Mistä?
+
+    (Wigren selittää hiljaa konstaapelille.)
+
+SELMA. (Rahikalle.) Sanoinhan minä, että isäni ei sitä tee.
+
+SAARA. (Itsekseen,) Nyt on kaikki hukassa.
+
+KALLE. (Hiljaa Selmalle.) Selma. Etkö tahdo näitä rahoja.
+
+SELMA. Mutta Kalle! Mistä olet sinä--?
+
+KALLE. (Konstaapelin luo mennen.) Minä varastin ne rahat yhdessä Willen
+kanssa.
+
+    (Yleinen hämmästys. Kalle käy itkemään, Wille karkaa.)
+
+Mutta minä lupaan parantaa itseni.
+
+
+XII:s KOHTAUS.
+
+    (Rouvat Silan ja Sten tulevat.)
+
+SILAN. Asuuko Selma Kaukonen----Vai niin tässähän te olette kaikki.--
+Lupauksemme mukaan tulemme--
+
+NIILO. Minä olen hyvin kiitollinen teitä kohtaan.
+
+SILAN. Olemme puhutelleet langenneita naisia varten perustetun kodin
+johtajatarta. Hän voipi nyt ottaa vastaan tyttärenne.
+
+KONSTAAPELI. Langenneita naisia varten--?
+
+SILAN. Tahdoimme kuitenkin nähdä----
+
+SELMA. (Konstaapelille.) Hyvä että olette saapuvilla. Sanokaa te
+tarvitsenko minä heidän apuansa.
+
+KONSTAAPELI. Ette suinkaan--jos asia koskee tapausta kuukausi sitten.
+Neiti Kaukonen on ihan viaton. Syyttömästi tulimme häntä loukanneeksi.
+
+    (Selmalle.)
+
+Olkaa huoletta! Jos apua tarvitsette, luottakaa minuun.
+
+SILAN. Vai niin. Siis turhaa vaivaa kaikki.
+
+RAHIKKA. Todellakin!--Pahaksi onneksi! Voi teitä! Ajoitte Selman
+luotanne turvattomana, yksinäisenä kadulle, ja kun hän ei olekaan
+turmioon joutunut oli turhaa vaivaa kaikki. Ette saaneetkaan uutta
+onnetonta hyväntekeväisyyttänne ylistämään. Jospa jo aukiaisivat
+silmänne, jospa tästä oppisitte käsittämään että jos todellakin hyvää
+yhteiskunnassanne tehdä tahdotte, jos pysyväistä siunausta toivotte,
+koettakaa onnettomia estää kurjuuteen joutumasta, suojelkaa turvattomia
+köyhiä tyttöjä, kutsukaa heitä perheesen, jalostuttakaa heitä,--jos
+siinä onnistutte, ette tarvitse kotia langenneita naisia varten
+laisinkaan.
+
+STEN. Nuori mies. Moitteessanne on tosin perää, mutta muistakaa, ei
+Roomaa yhdessä päivässä rakettu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Äärimmäisessä talossa, by Matti Kurikka
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ÄÄRIMMÄISESSÄ TALOSSA ***
+
+***** This file should be named 15692-8.txt or 15692-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/5/6/9/15692/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/15692-8.zip b/15692-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..6e63bde
--- /dev/null
+++ b/15692-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6ba8635
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #15692 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15692)