diff options
Diffstat (limited to '15423-8.txt')
| -rw-r--r-- | 15423-8.txt | 3359 |
1 files changed, 3359 insertions, 0 deletions
diff --git a/15423-8.txt b/15423-8.txt new file mode 100644 index 0000000..195e9bd --- /dev/null +++ b/15423-8.txt @@ -0,0 +1,3359 @@ +The Project Gutenberg EBook of Samuel Cröell, by Arvid Järnefelt + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Samuel Cröell + Näytelmä neljässä näytöksessä + +Author: Arvid Järnefelt + +Release Date: March 21, 2005 [EBook #15423] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAMUEL CRÖELL *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +SAMUEL CRÖELL + +Näytelmä neljässä näytöksessä + + +Kirj. + +Arvid Järnefelt + + +Otava, Helsinki, 1899. + + + +HENKILÖT: + +SAMUEL CRÖELL. +SOFIA, hänen vaimonsa. +LlSBETA, heidän tyttärensä. +TÖRNSKJÖLD. +MÖRNER, Käkisalmen ja Inkerin kenraalikuvernööri. +ROSENHANE, Viipurin maaherra. +JORDAN, Savonlinnan maaherra. +METSTAKE, Käkisalmen maaherra. +Aatelisherroja, vouteja, vallesmanneja. +Markkinamiehiä, talonpoikia, linnanvartioita. +PEKKA, Samuel Cröellin renki. +Palvelustyttö. +PAAVOLA | +ROLLI | talonpoikia. +LAHNAS | + +Tapaukset Viipurissa ja Käkisalmen läänissä 17:nen vuosisadan +keskipaikoilla. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +Samuel Cröellin vierashuone. Köyhä sisustus; kuitenkin siellä täällä +kallisarvoisia huonekaluja. Peräseinällä hirvensarvia ja +metsästysesineitä, joiden alla perheistuin. Ovia sivuilla ja molemmin +puolin istuinta. Pöytä oikealla, ja kangastuoli. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Sofia, Palvelustyttö, sitten Törnskjöld. + +SOFIA (Nousee kangastuolilta.): Kuka kolkuttaa näin varhain porttia? + +PALVELUSTYTTÖ (ikkunalta): Herranen aika, se on pormestari. Mitäs nyt? + +SOFIA: Pormestari? Sinä näet väärin. (Menee ikkunalle). On kuin onkin +Törnskjöld! + +PALVELUSTYTTÖ: Armollinen rouva, päästänkö häntä sisälle? Sanotaan, +että hän on meidän herramme pahin vihollinen. + +SOFIA: Ei hän ole vuosikausiin astunut meidän kynnyksemme yli. + +PALVELUSTYTTÖ: Sitäpä on ylpeiltä! Kyllä pysyy portti aukaisematta. +Kolkuta, kolkuta paremmin! + +SOFIA: Aukase hänelle! (Palvelustyttö menee vas. peräovesta). Tämä ei +voi koskaan olla hyvä merkki! (Pormestari TÖRNSKJÖLD tulee vas. +peräovesta). No, kuinka tämä on ymmärrettävä? + +TÖRNSKJÖLD: Virka-asiassa. + +SOFIA: Niin, Törnskjöld, kun vannoit, ettet meidän kynnyksemme yli +astu, et silloin muistanut virkaasi. + +TÖRNSKJÖLD: Onko sihteeri Samuel Cröell kotona? + +SOFIA: Jos oikein arvaan, sinä tulet tänään, kun luulet tietäväsi, +ettei hän ole kotona. + +TÖRNSKJÖLD: Pelkäisin häntä tavata? Ha-ha-ha! + +SOFIA: Mitä sinulla on asiaa? + +TÖRNSKJÖLD: Sano sinä ensin onko hän kotona. + +SOFIA: Matkoilla. + +TÖRNSKJÖLD: En halua täällä useammin käydä. Sentähden--tuoss' on +kirjallinen haaste hänelle saapumaan hovioikeuden eteen-- + +SOFIA: Mitä tämä on? + +TÖRNSKJÖLD:--syytettynä useammista virkarikoksista, omavaltaisuuksista +ja kavalluksista kruunun asioissa. + +SOFIA: Mistä syytettynä? + +TÖRNSKJÖLD: Hän on pitänyt vääriä kirjoja kuninkaallisen majesteetin +sotaväen otossa, vapauttanut suosikkejansa, siirrellyt jalkaväestä +ratsuväkeen ja ratsuväestä jalkaväkeen kunkin toivon mukaan, sitten hän +on-- + +SOFIA: Törnskjöld, miksi te kaikki vihaatte häntä? + +TÖRNSKJÖLD: Otatko tämän--tai tahdotko että naulaan sen oven päälle? +(Sofia ottaa vastaan paperin, jonka panee pöydälle). Sinä toimitat tuon +paperin minulle sittenkuin hän on kirjoittanut nimensä sen alle. + +SOFIA: Voitko sanoa minulle, Törnskjöld, miksi te vihaatte häntä noin +sammumattomasti. + +TÖRNSKJÖLD: Kuten sanoin, minä teen ainoastaan mitä virkani käskee. +Tietysti minun täytyy myöntää, ettei hän ole rakastettu meidän +piireissämme,--ei todellakaan. + +SOFIA: Mutta syy! + +TÖRNSKJÖLD: Tjah--! + +SOFIA: Se on kovin inhoittavaa, kun tuo puolitalonpoika sinuttelee ja +lyöpi olalle aivan kuin hyvä tuttu? + +TÖRNSKJÖLD: Ei ole todella miellyttävä tuo hänen röyhkeä, epähieno +tapansa lyödä olalle: »no veliseni, kuta kuuluu?»--tuo täydellinen +sokeus kaikille arvoerotuksille. + +SOFIA: Ja kuitenkin hän on ylennetty kaikkien teidän ohitsenne +maaherran käsikirjuriksi. Hänellä on terävä pää ja tarmokas mieli, eikö +niin Törnskjöld? + +TÖRNSKJÖLD: Rosenhane suosii häntä, käsittämätöntä kyllä. + +SOFIA: Mutta sinä Törnskjöld, sinulla on erityinen syy vihata häntä +kaiken tämän päälliseksi. Sinähän olit piireissäsi ajateltu Rosenhanen +käsikirjuriksi. + +TÖRNSKJÖLD: Se ei kuulu sinuun. + +SOFIA: Tunnen sinut lapsuudesta. Aina tahdoit olla ensimäisenä ja +loistaa muiden yli. Armahda sitä, joka tiellesi sattui! Ja nyt sinä, +aatelinen, istut pormestarina, kun ei ole muuta, Hyi, hyi, sopiiko se +aateliselle. »Se kirottu Samuel Cröell,» niinkö? + +TÖRNSKJÖLD: Turhaan soitat suutasi. Mies on meille vastenmielinen, +siinä kaikki. Hän on joutunut väärälle paikalle; talonpoika, joka +tahtoo ritariksi pukeutua. Me emme kärsi häntä seuroissamme. + +SOFIA: Ja senvuoksi hän on tehnyt itsensä syypääksi »kavalluksiin +kruunun asioissa»! + +TÖRNSKJÖLD: Juuri senvuoksi. Ja huomaa vielä, Sofia: hän on tehnyt ne +rikokset, joista häntä syytetään: mutta jos hän vetäytyy täältä pois, +paraiten jonnekin maaseudulle, niin voi hänen asiansa päättyä +vähäpätöisiin sakkoihin tai kokonaankin sammua. + +SOFIA: Minä ymmärsin teidät kohta! Ja jos hän siis ei vetäydy +maaseudulle--? + +TÖRNSKJÖLD: Laissa on määrätty kuolemantuomio,--niin Sofia. + +SOFIA: Luuletteko nyt saaneenne toimeen kauan mietityn koston! Odota +Törnskjöld! Samuel Cröell on niinkuin haukka, joka vielä istuu kannon +nenässä, mutta kun se lentoon nousee, niin te kaikki hiivitte maassa ja +pelkäätte, ettei se vaan iskisi teihin. + +TÖRNSKJÖLD: No, no, myöhäistä on siivistä puhua, kun ne ovat leikatut. +Kuinka sinä, vanhan aatelissuvun tytär, kärsit tuota talonpoikaa, on +sinun asiasi. Syytä itseäsi. Kuitenkin, kuten sanoin, muuttakaa täältä, +ja kaikki unohtuu. + +SOFIA: Tässä alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta. + +TÖRNSKJÖLD: Tuon syytekirjan kanssa, joka on sinun pöydälläsi, on +kaikki taistelu jo loppunut. + +SOFIA: Totisesti, Törnskjöld, tämän jälkeen et ole ainoatakaan ilon +hetkeä maistava, ja naurusi on kuivuva sinun huulillesi. Varo itseäsi! +Minä olen tehnyt valan, ja se on pysyvä! + + (Törnskjöld menee vas. peräovesta.) + + +TOINEN KOHTAUS + + Sofia yksin. (Aurinko nousee). + +SOFIA (kauan mietittyänsä): Kunhan ei teidän kuolemantuomionne juuri +perustaisikin Samuel Cröellin elämän! (Oikealla sivuovella): Lisbeta, +Lisbeta, nouse ylös lapsukaiseni, sydänkäpyseni. Tänäänhän on sinun +päiväs, se odotettu. Tänään Jöran tulee, sulhosi uljas! Nouse, nouse,-- +aurinko on noussut. Nouse elämään, ole huoletta, sinun elämäsi minä +valaisen ja sinun tulevaisuutesi minä laitan loistavaksi,--elä pelkää +herätä, lapsukaiseni, sydänkäpyseni, nouse! + + +KOLMAS KOHTAUS. + + Sofia, Lisbeta. + +LISBETA (ulkopuolelta): Mitä puhut, äiti? Minä jo pukeudun ja tulen +tuossa tuokiossa: Mitä sinä laitat loistavaksi? + +SOFIA (kangastuolilla): Häähameesi laitan valkeaksi ja loistavaksi +kudon morsiushuntusi. + +LISBETA: Päärlyillä ja helmillä koristat minun kaulani ja +rannerenkailla minun käteni. + +SOFIA: Ja sidon kruunun sinun päähäsi. + +LISBETA: Kuinka kauan olen unissani jo kuullut sinun kutomisesi, ja se +on tiedätkö minulle ihan kuin unijuomaa ollut, on niin turvallista ja +nukuttaa niin hirveästi! (Tulee oikealta.) Tänään siis! + +SOFIA: Lisbeta, aamurukous? + +LISBETA: Ah, olin unohtaa. + +SOFIA: Mitä rukoilevat hyvät lapset aamusin? + +LISBETA: Isän edestä, äidin edestä ja Ruotsin valtakunnan edestä. + +SOFIA: Niin, että kaikkivaltias suojelisi Kustaa Aadolf vainajan +sotajoukkoja, jotka kaukana vieraalla maalla taistelevat meidän uskomme +puolesta,--sitä rukoilevat joka aamu prinssit ja prinsessat ja kaikki +valtakunnan ylimykset ja myöskin sinun Jöranisi. + +LISBETA: Niin, äiti. (Menee oikean peräoven kautta.) + +SOFIA (Laittaa ruokaa pöydälle, sitten istun jälleen kutomaan, +hyräilee.): Jumala ompi linnamme j.n.e. + +LISBETA (Tulee Sofian luo, joka suutelee häntä otsalle; istuu +syömään.): Äiti, ajattele, jo muutaman tunnin kuluttua voi Jöran olla +täällä! Minun sydäntäni vihlasee. Mitähän hän ajattelee tästä meidän +yksinkertaisesta kodistamme, hän joka on niin hieno aatelismies ja aina +elänyt Ruotsin pääkaupungissa! Eikö olisi paras siirtää nuo sarvet ja +jouset ja isän matkakapineet pois; näkyy heti ettei meillä ole kyllin +huoneita, kun on tämmöinen sekoitus. + +SOFIA: Täällä on paljon, mikä ei ole niinkuin ylimyksillä. Ainoastaan +nuo muutamat esineet vanhempieni kodista ovat todellisesti hienoja. +Kaikki muu muistuttaa enemmän Viron saksalaisia kuin vanhaa Ruotsia. +Mutta se saa kaikki olla toistaiseksi näin. Me emme muutu aatelisiksi, +jos muutamme huonekalut. Ei, Lisbeta. Sillaikaa kuin sinä vielä nukuit, +tein minä päätökseni. Minä matkustan itse Tukholmaan puuhaamaan isän +puolesta. + +LISBETA (riemastuneena): Äiti, äiti, sinä tahdot todellakin sen tehdä! + +SOFIA: Vielä ei ole unohtunut vanhan perheemme mahti Tukholmassa ja +minun vaikutukseni voi ulottua hyvin kauas. + +LISBETA: Niin, äiti, en epäile hetkeäkään, että kaikki käy toivomme +mukaan, jos sinä vaan itse lähdet. Sitten unelmamme toteutuvat, minä +kelpaan Jöranille ja hänen sukunsa suostuu. Eikö meidän nimemmekin tule +muutettavaksi. Ei suinkaan meidän nimemme tule olemaan enää Cröell? + +SOFIA: Mitä sinä sanot nimestä Rosencröell? + +LlSBETA: Rosencröell--Jöran Bjelke ja Lisbeta Rosencröell--minä luulen, +että se on kaunis. Äiti, koska olet sen keksinyt? + +SOFIA: Kun olen unetonna valvonut ja ajatellut sinun tulevaisuuttasi, +niin ovat pienimmätkin seikat olleet tuhansin kerroin mielessäni. Tämä +nimi tuli itsestään ajatuksiini, niinkuin olisi sen joku sanonut. + +LISBETA: Ja kaikki on niin käyvä, kuin sinä olet ajatellut. + +SOFIA: Ihmisten kohtalot ovat, lapseni, kaikkivaltiaan kädessä. + +LISBETA: Äiti, minä tunnen, ettei voi käydä muuten kuin niin. Uskotko, +se oli herran enkeli itse, joka kuiskasi sinulle tämän nimen. Se on +minusta niinkuin jo kauan tapahtunutta ja vanha asia, että nimemme on +Rosencröell. Se on unta että olemme Cröellejä. + +Mutta äiti,--monta kertaa olen ajatellut,--sano minulle, kuinka sinä, +Gyllenstjernan tytär, tulit suostuneeksi aatelittomaan? + +SOFIA: Kysy pikemmin, kuinka minä en vieläkään ketään muuta valitsisi +kuin hänet. Naiset kadottavat oman aateliutensa, kun menevät naimisiin. +Mutta heidän salainen tehtävänsä silloin on korottaa aateliseksi se +mies, jonka kanssa he ovat vihityt. Kaikki aatelissuvut ovat täytyneet +kerran syntyä. Se on vaimojen näkymätön työ. Ja sen työn minäkin aijon +tehdä. + +LISBETA: Mutta eihän jokaisesta voi kuitenkaan tulla aatelismiestä. + +SOFIA: Niin näyttää ainoastaan ulkoapäin. Mutta minä sanon sinulle: +melkein jokaisella on jotakin semmoista sydämmeen kätketty, josta voi +synnyttää aateliuden. Ainakin Samuelissa on sitä. Se täytyy vaan oikein +löytää. Ja minä olen löytänyt. Hänen käytöksensä on tosin hiomaton. +Isänsä kanssa alituisilla kauppamatkoilla on hän aina elänyt vaan +talonpoikien seuroissa ja heidän kömpelöt tapansa ovat häneen +tarttuneet. Mutta se ei merkitse mitään. Kun Samuel Cröell kerran +kasvaa suureksi, niin hänen kömpelyytensä muuttuu muodiksi ja sanotaan +hienoksi. Hänen sydämmessään on aateliuden lunnassana. + +LISBETA: En ymmärrä mistä se voisi näkyä. + +SOFIA: Siitä tavasta, jolla hän kohtelee vihollisiansa, siitä tavasta, +jolla hän säälimättä musertaa heidän aikeensa ja samalla antaa heille +anteeksi kaikki parjaukset häntä itseänsä vastaan,--siitä, että hän on +rohkea, että hän on leijonan rohkea. + +LISBETA: Se on voinut näkyä vaan meidän pienissä oloissamme-- +raatihuoneen edessä ja pormestaria vastaan. + +SOFIA: Se kaikki on samaa siellä suuressa valtakunnassa. Kysymys on +vaan siitä, kuinka siirtää hänet pienistä oloista suuriin. Ja sinä +näet, että hän nousee niinkuin kotka pilvien tasalle. + +LISBETA: Isä?! + +SOFIA: Yksi häneltä puuttuu. Hän ei tahdo tietää Luteruksesta eikä +Kustaa Aadolfin sankaritöistä Saksanmaalla,--juuri siitä, joka täyttää +kaikkien tosiylimyksien mielen. + +LISBETA: Niin, ei Jörankaan puhu muusta. Aina hän kertoo minulle niistä +heidän retkistään ja tappeluistaan. Vrangel on hänen ihanteensa. + +SOFIA: Samuelin ihanteet eivät ole sielläpäin. Mutta olkoon, että hän +osaa käyttää rohkeuttansa vielä vasta karhunpyynnissä. Ajattele, että +sama rohkeus kerran palvelisi valtakunnan asioita! Se sytyke vaan on +löydettävä, joka hänet sytyttää. Ja minä luulen, että kohta sen löydän. +Ehkä olen jo löytänytkin. + +LISBETA: Oi, äiti, kuinka paljon sinä olet ajatellut! Minua oikein +pelottaa. + +SOFIA: Sinun tähtesi päivin, sinun tähtesi öin, oma lapsukaiseni. +Malttia vaadin vaan sinulta ja Jöraniltasi. Tässä tulee tapahtumaan +suuria asioita, tai ei mitään, ja silloin kaikki jää entiselleen. + +LISBETA: Kaikki jätän sinun haltuusi. (Kuuluu portinkolkutus). Ah, se +on Jöran! (Ikkunalla): Se olikin vaan isä! + +SOFIA (Ikkunalla.): Millä melulla he tulevat! Mikä ihme heillä on +reessä? + +LISBETA: Etkö näe, se on karhun nahka. + +SOFIA: Mutta ei heidän pitänyt olla pyynnillä tällä kertaa. + +LISBETA: Etkö näe, se on valmis talja, vuorilla peitetty. + +SOFIA: Luulisi talon kaatuvan perusteiltaan, niin he meluavat! + + +NELJÄS KOHTAUS. + + Entiset, Samuel Cröell, Pekka. + +SAMUEL CRÖELL (tulee vasemmalta peräovelta, laahaten Pekan kanssa +perässään suurta, lumista karhuntaljaa.): Hii, hoo! Sisälle vaan! +Katsokaa, katsokaa, mitä minä tuon! He-heei! Näin suurta taljaa ei ole +kellään koko kaupungissa. + +LlSBETA: Huu, kuinka luminen se on! + +SOFIA: Viekää herrantähden pois. Katsokaa kuinka paljon lunta te tuotte +mukananne! + +SAMUEL CRÖELL: Mutta katsohan ensin! Oletko moista ennen nähnyt! + +SOFIA: Viekää, viekää! + +SAMUEL CRÖELL (Pekalle, joka on pudistanut lumen hänen hartioiltaan): +Vie se ja lämmitä ja tuo sitten tänne takasin. (Pekka vie taljan pois). +Sofia, minne me ripustamme sen? + +SOFIA: Samuel, ensin tervehditään, ensin kysytään, kuinka sinä olet +voinut, ensin suudellaan kädelle! + +SAMUEL CRÖELL: Ha-ha-ha. No terve sitten ja kuinka sinä olet voinut? +Hyvin, näen minä!--Ja sinä, Lisbeta, tule tänne syliin, tule-tule! +(avaa sylinsä.) + +LISBETA: Mutta muista, isä, minulla, on uusi kaulus--se rutistuu niin +helposti. + +SAMUEL CRÖELL: Tule, tule! (Ottaa Lisbetan syliin). Voi sinä minun +Liisukkani. + +LISBETA: Oi isä, päästä, näetkös nyt, arvasinhan minä, voi-voi! + +SAMUEL CRÖELL: Laitetaan uusi huomenna. + +SOFIA: Se oli Jöranin tulon johdosta-- + +SAMUEL CRÖELL: Ahaa, se on totta, tänään tulee Jöran--suo anteeksi +Lisbeta. minä en muistanut, älä viitsi nyyhkytellä. + +SOFIA: Lapseni, isä on varmaan tuonut sinulle tuliaisia,--jotakin muuta +kaunista. + +SAMUEL CRÖELL: En ole mitään tuonut, ei ole päähäni pälkähtänyt. +(Itsekseen): Kuinka minä todellakin--! Enkö minä rakasta lastani?-- +(Lisbetalle): Lisbeta, Lisbeta, anna anteeksi, kuuletko! (Jonkun ajan +kuluttua): Hahaha. mitä joutavata! No nyt tulkaa kuuntelemaan mitä +minulla on kertomista matkoiltani! (Lisbeta poistuu vasemman peräoven +kautta). Olimme karhun pyynnillä, vaan emme mitään saaneet. Korvessa +nousi pyry, niin kauhea, niin armoton, etten semmoisessa ole ikinäni +ollut. Kohta ensimäisenä päivänä me jouduimme siihen mylläkkään. Ja +tiedäppäs, se saavutti meidät suurella aukeamalla, me eksyimme, emme +nähneet eteemme mitään,--kun pääsimme metsän rintaan, oli pimeä yö--ja +siinä sitä oltiin. + +SOFIA: No oletpa nyt tässä kuitenkin. + +SAMUEL CRÖELL: Ehk'en olisi ellei olisi ollut Pekka mukanani--se mainio +Pekkani--voi kuinka minä rakastan häntä--me tulimme kuin veljiksi tällä +matkalla. + +SOFIA: Oho! Renkisi kanssa, Samuel! + +SAMUEL CRÖELL: Minä jo luulin, että palellumme. Mutta Pekka kaivoi +suojaiseen paikkaan kuopan lumeen, hakkasi havuja, peitti pohjan +niillä, pani niitä kuopan yläpuolellekin ja ajoi lunta päälle. Sinne me +kömmimme kuin kaksi karhunpentua. »Tulehan tänne syliini,» sanoi hän.-- +Ja niin me makasimme koko yön sylikkäin Pekan kanssa, eikä kylmä +päässyt kouristamaan. + +SOFIA: Tätä juttua älä kerro kansliassa. + +SAMUEL CRÖELL: Ja kun minä makasin siinä ja pitelin käsilläni Pekan +kaulasta, niin en minä ajatellut teitä eikä kotia, vaan minä olin +niinkuin hänen poikansa, joka oli turvautunut häneen. Muistelin niitä +menneitä aikoja, jolloin minä seurasin isääni pitkillä matkoilla +salomaiden ja korpien halki--ja rakastin vastuksia ja vaaroja ja +kärsimyksiäkin, niin, ja sitten kaikkia semmoisia kuin Pekkakin, +sydänmaan lapsia. Kuinka paljon minua viisaampi, voimakkaampi, +uskaliaampi, neuvokkaampi oli Pekka, jonka rinta rauhallisesti nousi ja +laski minua vastaan: minä makasin hänen vieressään niinkuin lapsi, joka +vielä tarvitsee suojelijaa. Tunsin itseni onnelliseksi ja iloiseksi, ja +kun vihdoin nukuin, näin unta että kaikki minun elämässäni oli +muuttunut, että minä asuin maalla laajassa savupirtissä rohkeiden ja +suurien talonpoikien kanssa, ja me valmistuimme hiihtomatkalle karhua +kiertämään ja he hymyilivät minulle ystävällisesti ja tutkivat +silmistäni pelkäsinkö minä. Voi niitä metsiä ja huurteisia honkia, +joihin me olisimme kohta uponneet--! Siellä hän jo hilaa taljaa. + +PEKKA (vetää taljan sisälle, taputtaa Samuel Cröelliä olalle): No +lämmin se on nyt--onneksi olkoon, hyvän sait taljan Paavolan äijältä, +oikeen hyvän. (Menee.) + + +VIIDES KOHTAUS. + + Samuel Cröell, Sofia. + +SOFIA: Hän pani kätensä sinun olallesi Samuel, se nyt meidän täytyy +lopettaa. Kun kerran olet siinä asemassa, missä olet, älä unohda, että +heitä täytyy aina pitää jonkun välimatkan päässä. + +SAMUEL CRÖELL: Ei kuitenkaan pyryssä lumien alla--. + +SOFIA: Ah, Samuel, jätä nyt jo tuo! Kas onpa talja todellakin kaunis! + +SAMUEL CRÖELL: Niin eikö olekin! Katso kuinka tuuhea ja pitkä karva,-- +uh! Sanoppas, sanoppas minne me ripustamme sen. Missä ovat minun +vasarani ja naulani. + +SOFIA: Samuel, emmekö jätä sitä mieluummin alas jalkoja lämmittämään? + +SAMUEL CRÖELL: Ei, minä tahdon sen ylös, käpälät hajalleen joka +suunnalle, noin: hää! Niin se oli hänelläkin, Paavolan äijällä. Pois +nuo rimssut ja ramssut, ne ovat minua jo kauan harmittaneet. Minä +tahdon nähdä jotakin yhtä suurta, voimakasta, enkä välitä +pikkukoristuksista, ei mitään nauhasia! + +SOFIA: Paavolan äijällä? Sieltäkö tämä talja on? + +SAMUEL CRÖELL (puhuu seuraavat sanottavat lyödessään taljaa kiinni +seinään): Sieltä. + +SOFIA: Sinä sait sen häneltä? + +SAMUEL CRÖELL: Niin. niin. Hän lahjoitti sen minulle. + +SOFIA: No mistä se semmoinen ystävyys? + +SAMUEL CRÖELL: Minä vapautin hänen poikansa sotapalveluksesta. + +SOFIA: Sinä vapautit? + +SAMUEL CRÖELL: Niin, viimeisestä sotaväen otosta jätin hänet pois. + +SOFIA: Mutta, Samuel, onko se luvallista? + +SAMUEL CRÖELL: Ei tämä talja ole mikään palkinto minulle. Minä en +voinut olla sitä vastaanottamatta, kun Paavolan äijä vesissä silmin sen +minulle antoi. Kuvaile, erota lapsestaan ikiajaksi! + +SOFIA: Mutta kaikkienhan täytyy--! + +SAMUEL CRÖELL: Niin se on, niin se on, mutta joskus tulee niin repivä +sääli, niin armoton surku, ettei voi muuten menetellä, ei aina, mutta +joskus, kun oikein sattuu. + +SOFIA: Oletko vapauttanut muulloinkin? + +SAMUEL CRÖELL: Olen kyllä. Edellisessä otossa viisi poikaa päästin-- +lyhyellä kynänvedolla. + +SOFIA: Mutta ajattele, että se olisi tullut ilmi. + +SAMUEL CRÖELL: Oh, minä tiedän monta pappiakin, jotka ovat merkinneet +kirjoihin kuolleeksi ja siten vapauttaneet. Sofia, ajattele, oma lapsi, +juuri parhaasen ikään tullut, joka juuri on alkanut miettiä ja elää, +jossa on talon koko toivo--semmoinen lähetetään vieraille maille, +ajetaan surman suuhun, laumassa niinkuin karja. Tiedätkö, Sofia, mitä +se on heille, noille yksinäisille ujoille salomaan asukkaille! +Epätoivoissaan he jättävät talonsa. Kokonaiset kyläkunnat pakenevat +sotaväen kirjoittajan tieltä. + +SOFIA: Samuel, sinä sanot meidän miehet pelkureiksi,--mutta Kustaa +Aadolfin kenraalit ylistävät heidän rohkeuttansa. Sinä unohdat, että he +taistelevat Saksassa pyhän asian edestä, protestanttisen uskon +puolesta. + +SAMUEL CRÖELL: Minä nyt niistä pyhistä uskoista viis! Ryöstöretkiä ne +ovat kaikki. Ja heitä ylistetään vaan pahan omantunnon vuoksi. Kas +niin, Sofia, nyt se on valmis, eikö ole mainio! Tule nyt istumaan tänne +sen alle. Nyt se on aivan kuin Paavolassa,--kunpa meillä vaan olisi +oikein iso pirtti. Istu tähän. + +SOFIA: Minä tahtoisin puhua vielä äskeisestä. Sinä rakastat noita +Pekkojasi ja pirttejä ja hiihtoretkiä, ja pilkkaat uskon pyhää +taistelua. Sinun pitäisi elää enemmän valtakunnan suurissa asioissa, +Samuel. Etkö näe, että kaikki, jotka ovat korkealla, myöskin korkeita +asioita ajattelevat,--ja kaikilla on uskontuli. + +SAMUEL CRÖELL: Minä en ole koskaan pyrkinyt korkealle. + +SOFIA: Samuel, mitä on mies, joka ei pyri korkealle! + +SAMUEL CRÖELL: Minä tunnen monta miestä, jotka eivät pyri korkealle. + +SOFIA: Sinulla ei ole mitään makua sinnepäin. Samuel, sinä olet ja +tahdot olla jokapäiväinen. Sinulla ei ole koskaan ollut semmoista uskoa +eikä semmoisia ajatuksia,--(hillittömästi:) jotka voisivat hankkia +sinulle aateluuden! + +SAMUEL CRÖELL: Ei ole. Voitko sinä antaa minulle semmoisia ajatuksia? + +SOFIA (pöydän luona): Kuka ties! + +SAMUEL CRÖELL: Minä aateliseksi! Ha-ha-ha! He söisivät minut elävältä. +Ei, Sofia: kyllä he ovat vihoissaan minulle muutenkin. Kun oikein +tuumitaan, niin se taitaa olla meidän kaikkien onneksi, ettei minulla +ole uskoa eikä ajatuksia. + +SOFIA: Täällä kävi tänään pormestari. + +SAMUEL CRÖELL: Oo! Sepä harvinainen vieras. + +SOFIA: Hän tahtoi sinua tavata virka-asiassa, mutta kun sanoin, etten +tiennyt milloin sinä palaat matkoiltasi, jätti hän tänne paperin, joka +on hänelle takasin lähetettävä sittenkuin sinä olet kirjoittanut sen +alle. + +SAMUEL CRÖELL: Missä on paperi? + +SOFIA: Tässä. + +SAMUEL CRÖELL (avaa paperin): Oh! Mitä tämä on! + +SOFIA: Niin, mitä se on? + +SAMUEL CRÖELL: Minä haastetaan hovioikeuteen siitä, että olen ottanut +vastaan lahjoja ja kavaltanut kruunulta sille kuuluvia sotilaita. +Syyttäjänä on Törnskjöld--Jaakko ystäväni--ja ilmiantajina: kuule +Sofia, kaikki ystäväni: Plantin, Menscheffer ja pikku Hinriksson. Mutta +eivätkö he pöllöpäät ymmärrä, että semmoisesta seuraa minulle +kuolemantuomio! + +SOFIA: Eivätköhän ne juuri sitä ymmärräkin! + +SAMUEL CRÖELL: Tämä on jo liian vaarallista leikkiä! + +SOFIA: Minä en luule, että se ollenkaan on leikkiä. + +SAMUEL CRÖELL: Mitä sanot, Sofia? Ei suinkaan Menscheffer, Törnskjöld +tahdo, että minä menettäisin henkeni? + +SOFIA: Eivät he sitä tahdo. + +SAMUEL CRÖELL: Mutta, kuinka sitten--? He tietävät varmaan, että heidän +syytöksensä tuopi minulle kuolemantuomion? + +SOFIA: He tahtovat vaan, että sinä poistuisit ja jättäisit heille +sijaa. Kuinka sinä poistut, on heille yhdentekevä. + +SAMUEL CRÖELL: Tietysti, tietysti he tahtovat vaan sitä. Oh, kuinka jo +ehti sydäntäni kouristaa. + +SOFIA: Miksi olet iloinen? + +SAMUEL CRÖELL: Siksi, ettei kukaan tahdo minua hengiltä. + +SOFIA: Mutta mitä sinä aijot nyt tehdä? + +SAMUEL CRÖELL: Tiesinhän minä, että he olivat napisseet minun +ylennystäni vastaan, mutta että asia olisi ollut näin totinen, en +voinut aavistaa. Ettei tulla ensin puhumaan!--Mitäkö aijon tehdä? +Sofia, minä jätän kaikki vapaaehtoisesti. Minä palajan takasin +metsiini: minä en kuulu tähän maailmaan. + +SOFIA: Älä ole akka. Mies ottaa oikeutensa. + +SAMUEL CRÖELL: Ei. Tässä ei ole kysymys mistään oikeudesta. Jos he +luulevat toimittavansa sotaväen kirjoituksia paremmin, niin ottakoot +minun virkani. Minä en väitä, että olisin siihen kaikista sopivin. +Päinvastoin minä vihaan koko virkaa. + +SOFIA: Sinä peräännyt ilman taistelua. Peljästyit. + +SAMUEL CRÖELL (huutaa): Se on niinkuin sanoin. + +SOFIA (hätääntyneenä): Ei-ei, se on mahdotonta, että niin olisi,-- +jotakin tässä täytyy olla väärin ajateltu. Sinä et saa heittää suurta +tulevaisuuttasi. Sinä pyrit korkealle ja sinä tulet korkealle, Samuel, +Samuel. + +SAMUEL CRÖELL: Kun ummistan silmäni, kulkee minun ohitseni synkät +kuvat. Siellä maan sydämmessä, Sofia, jospa sinä tietäisit mitä siellä +tapahtuu. Koko lääni on kuin tyhjäksi ryöstetty. Ryöväritkö, luulet. +Ei, vaan me virkamiehet. Erittäinkin minä, sotaväen ottaja. Mutta +myöskin kaikki muut; voudit, papit, piispat, maaherrat ja itse +kenraalikuvernöörikin. Ajattele tuota loppumatonta sotaa vieraalla +maalla--asettaa joka vuosi tuhansia miehiä kaatuneiden sijaan, maksaa +mahdottomia sotaveroja. Ja kaikki, jotka herran ja virkamiehen nimeä +kantavat, ne kiskovat, ettei vaan viimeinen mehu ennättäisi muiden +käsiin. Vääryyksillä ei ole mitään rajoja. Ja minä näen edessäni +silmiä, ne ovat niinkuin sammuva hiillos, joka ei enää voi liekehtiä.-- +Herrat tahtovat tuomita minua: Se on niinkuin tuomio minulle, etten ole +ennen paennut heitä. Ja minä otan vastaan sen tuomion ja pakenen, ja +pesen käteni. + +SOFIA: Samuel, minä tunnen sinut, sinä teet sen, minkä kerran sanot. +Mutta nyt sinä et saa. Sinä et ajattele minua etkä Lisbetaa. Sinulle +voi olla mahdollista elämä savupirtissä, meille ei.--Ajattele, ajattele +Lisbetaa! + +SAMUEL CRÖELL: Mikä hänen on? + +SOFIA: Tänäpäivänä hän odottaa sulhastansa. Elämä aukenee hänelle. Hän +ei mitään aavista. Toivoo vaan, että Jöran saisi kerran vanhempainsa +siunauksen. He tahtoisivat pojallensa aatelisneidin. + +SAMUEL CRÖELL: Tyttö on vielä alaikäinen.--Taitaa olla todellakin +rakastunut. + +SOFIA: Se sama Liisukkasi, jota sinä olet polvellasi hypittänyt ja joka +repi kätösillään sinun partaasi! + +SAMUEL CRÖELL: Jos vaikka tahtoisinkin, en voi: sinä tiedät, että minua +uhkaa kuolemantuomio. + +SOFIA: Sinä et tahdo. Samuel Cröell ei säikähtäisi kaikkien +nurkkakirjurien salavehkeitä. + +SAMUEL CRÖELL: Asiani on ilmiannettu. Minä olen tehnyt sen, mistä olen +syytetty, ehkä enemmänkin. Todistuksia ei puutu. + +SOFIA: Samuel, onhan Ruotsissa hallitus, mahtavampi kuin kukaan täällä! + +SAMUEL CRÖELL: Mitä tarkoitat? + +SOFIA: Niin, Samuel, onhan Ruotsissa mahtava hallitus. Katso ylös, +Samuel, ja katso sitten ylhäältä alas. Täällä on vaan joukko +paikallisia pikku mahteja, merkityksettömiä ja äänettömiä, tuolla on +kaikki mahti ja voima. + +SAMUEL CRÖELL: Kuinka sinä osaat ottaa kaikki yhteen kouraan. +»Paikallisia mahteja!» Mutta mitä sinä tarkoitat? + +SOFIA: Kukista maan tasalle koko tämä joukko vallattomia nylkyreitä! + +SAMUEL CRÖELL: Minä? Mitä, minä? + +SOFIA: Niin, sinä! Eihän sinultakaan puuttune todistuksia heitä +vastaan. Näytä Ruotsin hallitukselle, mitä täällä tapahtuu. Ja he +saavat palkkansa. + +SAMUEL CRÖELL: Sinä tarkoitat, että kantelisin Ruotsiin heidän vääristä +ylöskannoistansa ja nylkemisestänsä. Kaunis soppa siitä syntyisi: +Jordan, Savonlinnan maaherra, ensimäisenä hirsipuuhun, sillä hän on +kruunun suurin varas, Metstake kädettömäksi, Rosenhane viralta, +Törnskjöld kunniattomaksi, ja itse Mörner, kenraalikuvernööri, pahasti +kiinni ja suuri tahra maineelle ja hänkin viralta. Samaa tietä menisi +piispa ja hänen koko häntänsä.--Ei, Sofia, minun tulisi heitä sääli, se +tehtävä sopisi itse paholaiselle. + +SOFIA: Mutta sinä hankkisit oikeutta kansalle, niille, joiden »silmät +ovat kuin sammuva hiillos». + +SAMUEL CRÖELL: Mitä sanoit?--Sanoitko: oikeutta? Onko sinun +tarkoituksesi, että minä nousisin kansan puolesta? Sinä tarkoitat: ei +mitään kostoa, ei mitään hengen asiaa kellekään, vaan ainoastaan +oikeutta sorretuille. Että Ruotsin hallitus tuomitkoon ja auttakoon? + +SOFIA: Niin. nyt sinä tiedät itse paremmin kuin minä. + +SAMUEL CRÖELL: Sofia, mistä sinulla on tämä? + +SOFIA: Minun vaikutukseni Tukholmassa ei ole vielä loppunut. Koska +hyvänsä pääset vaikkapa itse Oxenstjernan puheille. Hän on nyt Ruotsin +mahtavin mies. + +SAMUEL CRÖELL: Ja minä esittäisin asiat niinkuin ne ovat, +liioittelematta, rauhallisesti,--juuri niinkuin ne ovat. + +SOFIA: Ja Oxenstjerna on antava sinulle valtakirjan. Eikä kukaan koske +sinuun. + +SAMUEL CRÖELL: Sinä annat minulle ajatuksen, joka sykähyttää kaikki +veret minussa. Sinä annat minulle elämäni. Yhdellä sanalla toit minut +siihen, mitä olen hamunnut aina enkä löytänyt. Sofia, jos uskallat vaan +sinä! + +SOFIA: Sinun kanssasi, Samuel, uskallan vaikka mitä! Tuomitkoot he vaan +sinut kuolemaan. Ennenkuin tuomio täytetään, sinä kutsutaan Ruotsiin. + +SAMUEL CRÖELL: No aateloitse minut sitten! Eteenpäin tuntematonta +tulevaisuutta kohden! Kaikki mitä olemme nähneet edessämme soluu nyt +pois, ja me emme tiedä mitä meitä odottaa huomenna, mitä tunnin +kuluttua. Ah, Sofia, tämä on niinkuin aurinko nousisi ja minä lähtisin +hiihtämään tuntemattomalta vaaralta. Minä en näe mitään, en mitään! +Tässä (näyttää, rintaansa) vaan on matkan mitta ja ainoa tieto! + +SOFIA (itseksensä): Nyt hän on lentoon lähtenyt. (Ääneen): Samuel, +viisaasti ja varovasti on alku tehtävä. + +SAMUEL CRÖELL: En tiedä, en tiedä mitään, enkä näe eteeni. Tiedän ja +näen vaan yhden: oikeus! Siinä on minun viisauteni ja varovaisuuteni. + +SOFIA (itseksensä): Minä luulen, että pelkään yhtä paljon kuin +iloitsen. + + +KUUDES KOHTAUS. + + Entiset, Lisbeta, sitten Ritari. + +LISBETA (juoksee sisään): Äiti, äiti, Jöran on portailla,--ratsun +selässä. + +SAMUEL CRÖELL: Tällä hetkellä en voi häntä tavata. (Menee.) + +LISBETA: Äiti, mitä on isä puhunut? + +SOFIA: Lapseni, yksi asia lupaa minulle. Paljon voi kohta tapahtua, +paljon odottamatonta, paljon semmoista, mikä uhkaisi pettää kaikki +toiveemme. Mutta kuinka näyttäisikin synkältä, älkää kadottako +malttianne, sinä ja Jöran. + +LISBETA: Sinuun panen kaiken toivoni, sinä tee kaikki, me emme voi +mitään ilman sinua. + +SOFIA: Kohta voi näyttää, niinkuin me olisimme häviön partaalla ja +ihmiset tulevat laulamaan meille hautausvirsiä;-- + +LISBETA: Äiti, mitä sinä sanot! + +SOFIA:--mutta älkää hätääntykö. Minä luulen, että asiamme on nyt +varmempi kuin koskaan. + +LISBETA: Niinkö?! + +SOFIA: Minä olen herättänyt hänessä sen suuren, joka on hänet +aateloitseva. Hetki vielä ja tuli on leimahtanut, eikä Suomessa kohta +kerrota muusta kuin hänestä, Samuel Cröellistä. + +LISBETA: Kuule! Siinä on Jöran! + +SOFIA: Oletko valaissut etehisen? + +LISBETA: Olen, olen. (Aukasee etehisen oven, jonka kautta näkyy +näyttämölle nuori ritari. Riisuttuaan miekkansa ja päähineensä tämä +pysähtyy kuuntelemaan Sofian tervehdystä.) + +SOFIA (kynnyksellä): Terve tuloa, nuori herra, matalaan majaamme. Sinun +kirjeesi olemme saaneet ja tiedämme vanhempiesi vaatimuksen. Kun tulet +jälleen Tukholmaan ja tervehdit vanhempiasi, sano heille: Sofia Cröell +ei itse suostu meidän avioliittoomme, ennenkuin aateliskruunu kaunistaa +hänen tyttärensä nimeä! + + (Ritari suutelee Sofian kättä.) + +Esirippu. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Aatelisten kokoussali Viipurissa. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + ROSENHANE, METSTAKE, JORDAN, TÖRNSKJÖLD ja muita aatelisherroja; + vouteja, vallesmanneja ja palvelijoita. + +ROSENHANE: Terve tuloa, korkea-arvoiset herrat. Terve tuloa, Jordan, +pitkältä matkaltasi. + +JORDAN: Neljä hevosta olen ajanut näännyksiin. Tässä nyt olen pitojen +koristuksena, ha-ha-ha! + +ROSENHANE: Terve tuloa Metstake, vanha sotaveikko. Paisut, paisut vaan +yhä.--Terve tuloa kaikki yhteisesti ja jokainen erikseen! + +Olen pyytänyt teidät kokoon erihaaroilta tänne Viipuriin. Se on +kenraalikuvernööri Mörnerin tahto. Hän on matkoilla ympäri läänejänsä +ja halusi poiketa tänne meille viettääksensä jonkun hetken vanhojen +sotatoverien seurassa. + +JORDAN: Hurraa Mörnerille! + +MUUT: Hurraa kenraalikuvernöörille. + +ROSENHANE: Panen toimeen sotaväenkatselmuksen hänen kunniakseen, ja +sitten pidot. Katsokaa että otatte vastaan iloisesti: ettei näkyisi +ainoatakaan hapanta naamaa! Ei juhlallisesti, ei aristellen, ei +äänettöminä. Hän on niitä Saksan sotakarhuja, on tottunut meluun ja +rakastaa pitoja. + +JORDAN: Sanalla sanoen, hän on meidän miehiä. + +METSTAKE: Joskus, muistan, taistelun kuumimmassa tuoksinassa, hän +saattoi sanoa toisen korvaan: entäs se Weimarin olut, veikkonen! Ja +kannusti hevosensa eteenpäin. + +ROSENHANE: Ja nyt kun hän on meidän erämaihimme joutunut, on iloinen +hetki hänelle kahta arvokkaampi. Niinkuin meille jokaiselle! Kuka +kärsisi surullisia naamoja tai tyytymättömiä puheita. Valmistukaa, +valmistukaa; älköön olko yhtäkään selvää sielua! Parasta että huudatte +kaikki yhteen suuhun kun hän tulee, niinkuin vaan joku hyvä ystävä +saapuisi juomaseuraan. + +Hei, palvelijat, kantakaa esiin mitä hyvää teillä on. (Palvelijat +kantavat esiin ruokia ja juomia). + +Metstake, Käkisalmen herra, olen kuullut, että sinä syöt puoli härkää +yhdessä ateriassa. Syöppäs kokonainen tällä kertaa. + +METSTAKE: Saa nähdä kuinka hyvää alustusta tarjoatte. + +ROSENHANE: Ha-ha-ha, vieläkö mahtuu alustuskin!--No översti Jordan, +Savonlinnan herra, olen kuullut sinun tyhjentävän kannun olutta yhdessä +siemauksessa. Tyhjennäppäs kaksi tällä kertaa. + +JORDAN: Ennestään on jo paljon sisällä. + +ROSENHANE: Niinpä näkyy. Varo itseäs Jordan! Sinä olet suuri suustasi +kun olet juovuksissa ja mahdoton hallita: joskus olet tehnyt asioita, +joita ei selvänä voi enää parantaa. Ei liiaksi! Ei liiaksi, Jordan! +Muista! + +JORDAN: Sinä et ole minun herrani. + +ROSENHANE: No-no, Jordan. En tarkoittanut pahaa. Urhoollisuutesi +Lytsenillä kieltää sinua solvaisemasta, vaikka joisit sekä järkesi että +koko pääsi. + +JORDAN: Tuohon käteen, sotaveikko. Silmää räpäyttämättä teen kunniaa +vapaaherrallesi, eikä jalkani horjahda. + +ROSENHANE: No istukaa kaikki ja nauttikaa, mitä tarjona on. Hei +Törnskjöld siellä! Miksi niin alla päin? + +METSTAKE: Häntä ei tunne entiseksi. Istuu kuin paleltunut nauriinvarsi. + +ROSENHANE: Sano, Törnskjöld, mikä painaa sinua? Kas tässä, koetetaan, +eikö Suomenkin olut saa suruja pakoon. Hei! + +TÖRNSKJÖLD: Malttakaa jo oluenne kanssa. Silloin kuin me täällä +huoletoinna mässäämme, käy paholainen irrallaan, ja minä hetkenä emme +aavistakaan, voi olla keskellämme. + +METSTAKE: Tuopa uhkaavalta kuulostaa. + +JORDAN: On ollut papin parissa. Mitä sinä paholaisista keskellä päivää! + +TÖRNSKJÖLD: Vapaana kulkee Samuel Cröell. + + (Kaikki hytkähtävät.) + +Liian kevyesti katsotte asioita. Kun hän Ruotsista sai armokirjan +kuolemantuomiosta, te kaikki sanoitte itseksenne: no, jääköön +hirttämättä mies pahanen. Ja luulitte, että kaikki oli niinkin hyvä, +Samuel Cröell muka syrjään sysättynä. Ja hiljaa olikin kaikki. Mutta se +oli vaan valmistusaika. Pirullinen juoni on alkuunpantu meitä vastaan. +Samuel Cröell esiintyy jonkinlaisella valtakirjalla varustettuna. Hän +antaa ilmi muka meidän virheitämme, matkustelee, kerää todistuksia +meitä vastaan syyttääkseen meitä hovioikeudessa. Varokoon jokainen +itseänsä. Ei ole hyvä mässätä ja iloita. + +METSTAKE: Kun et itse saata nauraa, älä pilaa toisten iloa! + +JORDAN: Hää, sinä, myrkyn sekotit oluehen! + +TÖRNSKJÖLD: Sanoin vaan missä myrkky on. Olen saanut tietää, että +Cröell lähestyy Viipuria, on aivan lähellä. Voi olla täällä milloin +hyvänsä. Hän hakee herroja kuin korppi haaskaa. + +JORDAN: Itse Pehr Brahe on puolellamme. Tahdotko kuulla? (Vetää kirjeen +povestansa, lukee:) »Kunnon Jordan!»--Alku ei kuulu teihin, mutta mitä +lopussa seisoo, sen saatte tietää. Avatkaa siis korvalaukkunne! »Mitä +siihen mieheen, Samuel Cröelliin, tulee, joka syyttää sinua ja monta +muuta maan rehellisistä alamaisista, kaikenlaisista törkeistä +rikoksista, niin käsken minä sinua ottamaan häneltä valtakirjan +niinkuin kunniattomalta ja lähettämään hänet Turun linnaan, tai, jos se +näkyy sopimattomaksi, pistämään hänet Savonlinnan muurin alle, minne ei +päivä paista eikä kuu kumota.» Häh? Mitä sanotte? + +TÖRNSKJÖLD: Ja sinä, mitä teit tuon käskyn saatuasi. + +JORDAN: Minä tietysti--tsäp! Kiinni rautoihin! + +TÖRNSKJÖLD: Mutta Cröell kulkee vapaana. + +JORDAN: En voinut panna toimeen käskyä. Hän veti esiin armokirjan, +jolla oli saanut takaisin kunniansakin ja näytti valtakirjan. Sen alla +oli nimi--Aksel Oxenstjerna, valtakansleri. + +KAIKKI, paitsi JORDAN ja TÖRNSKJÖLD: Mitä oli valtakirjassa? + +JORDAN: Hän nimitetään, paitsi Viipurin ja Savonlinnan, myös Käkisalmen +ja Inkerinläänin viskaaliksi, toimeenpannakseen tutkintoja kaikkien +virkamiesten väärinkäytöksistä, laittomista ylöskannoista siellä. + +METSTAKE: Tulee siis vuoro minullekin. + +JORDAN: Niin, veli Metstake, sinä olet Käkisalmen maaherra, pidäppä +nyt puoliasi! No, no, ei tarvitse mennä noin kalpeaksi. Enemmän +häränpaistia, palveliat! + +TÖRNSKJÖLD: Heitä pilat, Jordan. Sinä olet myös syytettyjen joukossa. + +JORDAN: Olen ollut. Kehenkä se kuuluu? Kreivi Brahe itse julisti kaikki +todistukset minua vastaan mitättömiksi pikkuasioiksi, ja minä +vapautettiin. + +TÖRNSKJÖLD: Se oli silloin. Nyt on jotakin suurempaa.--Tietysti, syytös +on nytkin perätön. Sinä muka olisit vastaanottanut verovoudeilta +lahjoja ja jättänyt heidän tilinsä tarkastamatta! + +METSTAKE: Enemmän olutta, palveliat! Översti on selvinnyt! + + (JORDAN tarttuu miekkansa kahvaan.) + +ROSENHANE: Rauhoittukaa, korkeat herrat. Kiivautenne on ymmärrettävä, +mutta miksi käytte toisianne vastaan, kun on teillä yhteinen +vihollinen? Sanon vieläkin: rauhoittukaa! Ei ole eikä voi olla mitään +vaaraa Samuel Cröellistä. Kaikki ovat häntä vastaan. Itse Mörnerkään ei +voi häntä kärsiä. + +Ja jos Oxenstjerna näyttää suosivan, niin vaan siksi, että on kaukana +eikä tunne tuota alhaista miestä. + +TÖRNSKJÖLD: Ette tiedä missä on pahan alku. Se on Sofia Cröell. Hän on +sukua Oxenstjernalle, ja Jöran Bjelke, tuo maitonaama, on Cröellin +tuleva vävy. Siitä johtuu suosio. + +ROSENHANE: Mitä tahtoo Sofia Cröell? + +TÖRNSKJÖLD: Kostaa meille. Hän olisi tahtonut Samuelinsa aateloida, +mutta me hänet syrjäytimme. + + (Kaikki nauravat.) + +Naurakaa, kuka voi! Minä sanon teille: se vaimo on rohkeampi kuin +yksikään teistä, ja viisaampi kuin käärme. Tarkoitus on hänellä tämä: +Samuel tekee kruunulle suuren palveluksen, kun palauttaa takaisin, mitä +me muka olemme talonpojilta liikaa ottaneet. Ja palkinnoksi täytyy +kruunun nyt hänet aateloida. Sofia Cröell on parhaallansa Tukholmassa +uusia verkkoja meitä vastaan kutomassa. + +ROSENHANE: Kaikki näät sinä mustana. Tiedättekö mitä Aksel Oxenstjerna +sanoi meille kenraaleille, kun me palasimme Saksasta Tukholmaan ja +esitettiin holhojahallitukselle?--»Tervetuloa veikot kotimaahan», hän +sanoi. »Sillaikaa kuin te Saksaa myllersitte, valmistin minä täällä +kotona teille rauhaisia leposijoja. Olen kirjoituttanut uuden +hallitusmuodon. Koko maa on jaettu teidän hallittavaksenne. Kaikki on +järjestetty. Te olitte Saksassa överstejä, majoreja ja kenraaleja. Nyt +te tulette olemaan täällä kamreereja, hovineuvoksia ja kuvernöörejä. +Levätkää nyt sodan vaivoista, levätkää rauhan aikana. Ruotsin hallitus +on pitävä huolta siitä, että palkkanne rauhan toimissa on oleva +vähentymättä sama kuin ennen sotapalveluksessakin.»--Näin hän sanoi. +Nytkö jo Ruotsin hallitus kadehtisi palkkojamme. Nytkö jo unohtaisi +vanhat sotaurhonsa, jotka puhtaan uskon puolesta taistelivat vieraalla +maalla, unohtaisi jonkun jyväkapan tähden, joka on moukilta liikaa +otettu. Hei veljet, heittäkäämme turhat huolet ja pelot. + +JORDAN: Niin juuri, hurraa! + +ROSENHANE: Hurraa Ruotsin hallitukselle! + +KAIKKI: Hurraa! + +TÖRNSKJÖLD: Liian aikasin nostitte riemuhuutonne. + +JORDAN: Cröell ylösalasin ja jaloista hirsipuuhun! + +METSTAKE: Ei, vaan yhdestä jalasta, toinen poikki! + +1:NEN AATELISMIES: Olisipa hän täällä, niin tietäisin mitä tekisin. + +METSTAKE: Mitä tekisit sinä karhun voimainen? + +JORDAN: Tämän kannun ja sen sisällyksen annan palkinnoksi sille, joka +parhaan rangaistuksen keksii. + +1:NEN AATELISMIES: Heittäisin hänet ilmaan ja miekalla ottaisin +vastaan. + +METSTAKE: Sinä Törnskjöld, Cröellin vihaaja, varmaan parhaan +vastaanoton tietäisit. + +TÖRNSKJÖLD: Piloihinne en jaksa sekaantua. + +2:NEN AATELISMIES: Minä valjastaisin pään puolelle yhden hevosen ja +jalkojen puolelle toisen ja ajaisin hänet kahtia. + +3:S AATELISMIES: Minä sitoisin kymmenen talonpoikaa hänen käsiinsä ja +jalkoihin ja nostaisin hänet riippumaan leuastaan koukkuun. + +4:s AATELISMIES: Koukku sieramiin! + +JORDAN: Hääh! Palkinto sinulle. Se oli hyvä. Koukku sieramiin. Uuh! + +TÖRNSKJÖLD: Katsos paholaista! + + (Kaikki säpsähtävät.) + + +TOINEN KOHTAUS. + + Entiset. Samuel Cröell. + +SAMUEL CRÖELL: Sain kuulla että herrat ovat koossa. Minulla on asiata +jokaiselle teistä. En voi olla tilaisuutta käyttämättä. + +TÖRNSKJÖLD: Nyt vastaanottakaa,--ha-ha--kukin tavallanne! + +ROSENHANE: Tulet kutsumatta. Mikä on asiasi? + +SAMUEL CRÖELL: Saanko todellakin heti sanan vuoron? + +METSTAKE: Milloin hyvänsä voi kenraalikuvernööri olla täällä,--tuo mies +häiritsee vastaanottoa. + +JORDAN: Vereni kuohuu ilmankin. Syyttäkää itseänne, jos annatte tuon +miehen jäädä. + +SAMUEL CRÖELL: Jos Mörner tulee tänne, sitä parempi. + +JORDAN: Ulos koira! + +METSTAKE: Ulos kuokkavieras! + +SAMUEL CRÖELL: Ketä tottelen? + +ROSENHANE: Isäntävalta tässä on minulla. Samuel Cröell! Sinä olet ollut +ennenaikaan minun palveluksessani. Jo silloin näin sinun kykysi, ja +tahdoin auttaa sinua eteenpäin. Nytkin vielä olen valmis parastani +koettamaan. Heitä huono virkas, se sopii paremmin pimeälle +salanuuskijalle, kuin sinulle, jolla on korkea otsa. Tule ystäväksemme! +Kaikki olkoon unohdettu. Tähän istahdu joukkoomme. Jos et aatelinen +vielä olekaan etkä sodassa ollut, sinun kykysi rauhan toimissa on sinut +aateloitseva. Minä itse autan sinua ja puhun puolestasi. + +SAMUEL CRÖELL: Puheesi kuulostaa ystävälliseltä. Suo anteeksi +kuitenkin, etten tule liikutetuksi; minä olen liikutuksen jo kauan +sitten karkoittanut virasta.--Tiedä myöskin, etten pyri aateluuteen. +Tahdon vaan oikeutta, tahdon olla sokea kaikelle muulle. Ei ole minun +syyni, että oikeutta ajaessani te jäätte pyörien alle. + +JORDAN: Jos sinä tahdot oikeutta ja käräjiä, niin mene, hae esiin +varkaita ja syytä niitä! Miksi olet meidän kimpussamme niinkuin +verikoira. + +SAMUEL CRÖELL: Suurimmat kivet enin vaunujani häiritsevät. + +METSTAKE: Katsos pöyhkeätä--! Minkä lain alle haastat esimiehesi ja +päällikkösi? + +SAMUEL CRÖELL: Sen, joka kieltää ryöstämästä ja varastamasta. + +ROSENHANE: Mies, mitä uskallat sanoa! + +SAMUEL CRÖELL: Sen, minkä uskallan myös tehdä. + +ROSENHANE: Etkö ymmärrä, että se laki on kirjoitettu niille, jotka +salaisesti tunkeutuvat aittaan, tai sille, joka pimeässä ryöstää +matkamieheltä hänen rahansa. + +SAMUEL CRÖELL: Mutta minä panen lain alle ne, jotka keskellä päivää +mittaavat itsellensä toisen aitasta ja julkisesti ryöstävät vieraita +rahoja. En näe teistä ketään, jonka nimi ei olisi tässä salkussani. + +JORDAN: Sinä sanot meitä varkaiksi. Kunniani kautta! Häväistys ei ole +ennen koskaan jäänyt kostamatta, Miekkas maalle! Mitellään. Vai +varkaita ja ryöväriä! No, miekkas? + +SAMUEL CRÖELL: Laki ratkaiskoon. + +JORDAN: En ole minä mikään käräjämoukka, Tässä on minun lakini. +Tahdotkos maistaa! + +SAMUEL CRÖELL: Humalainen sanoi ääneen mitä teillä on ajatuksissa. +Väkivalta on teidän lakinne. + +JORDAN: Miekkas!--Taikka, eikö sinulla miekkaa olekaan. + +SAMUEL CRÖELL: Ei ole. + +JORDAN: Antakaa hänelle miekka, taikka naulaan hänet tuohon seinään. +Konna sinä, kavaltaja, palkattu salavakooja! Miekka antakaa hänelle! + +PALVELIJA: Kenraalikuvernööri seurueensa kanssa ratsastaa suurella +tiellä. + +ROSENHANE: Kunniavahti riviin kadulle! Sivus-upseerit vastaan! +Jymisevät komennushuudot, muistakaa!--No. korkeat herrat, niinkuin ei +olisi mitään tapahtunut: ilosesti vastaan, kaikki rintamaan ja +paikoillenne. (Samuel Cröellille): Sali jääköön tyhjäksi. + + (Kaikki menevät. Samuel Cröell jää.) + + +KOLMAS KOHTAUS. + + Sofia. Samuel Cröell. + + Kohtauksen kestäessä kuuluu rummun päristyksiä, + soittoa ja hurraahuutoja. + +SOFIA (perällä) Samuel! + +SAMUEL CRÖELL: Sofia, sinä? + +SOFIA: Nyt juuri laivalla Tukholmasta Jöranin seurassa. Kaikki on +siellä muuttunut: Kristiina itse on valtaistuimella. + +SAMUEL CRÖELL: Kuinka tänne löysit? Tämä on vaarallinen paikka meille. +Äsken juuri olivat päälle tulemassa miekkoinensa. + +SOFIA: Tulin sinua varoittamaan; Itse Mörner on tulossa. Joudu pois +täältä. + +SAMUEL CRÖELL: Sen tiedän, ja häntä juuri odotankin. Sanoivat äsken, +että hän jo olisi näkyvissä. + +SOFIA: Varovasti, varovasti, Samuel! Et aavista mimmoiset monimutkaiset +suhteiden langat nykyjään on Tukholman hovissa. Aateliston valta yhä +kasvaa. + +SAMUEL CRÖELL: Mutta laki varkaita ja ryöväreitä vastaan on yhä +muuttumaton, tiemmä. + +SOFIA: Sanon vaan: ole varovainen. Erittäinkin anna Mörnerin olla +rauhassa. Hän on hovin suosiossa. Samoin Metstake, sota-ansioittensa +vuoksi. + +SAMUEL CRÖELL: Mutta hän on syyllisistä syyllisin. Hän ja Mörner. + +SOFIA: Juuri niitä kahta et saa kajota. Oh, Samuel, minä tiedän niin +varmaan--niin varmaan, että niin on. Sinä et ymmärrä niitä asioita. +Tukholmassa puhuvat Metstakesta paljon ja hänen sukkeluutensa ovat +vielä päiväjärjestyksessä. Mutta joskin häntä, niin ei ainakaan +Mörneriä, hovin nimenomaista suosikkia. Nyt erittäinkin, kun Kristiina +on valtaistuimella. Hän on Suomeen lähetetty vaan parantamaan rappiolle +joutuneita raha-asioitansa. Muuten eivät olisi hänestä tahtoneet +luopua. Hän oli siellä kaiken seuran henki ja ilo. Ah, Samuel, niitä on +niin paljon, paljon asianhaaroja ja suhteita, joista et mitään tiedä. + +SAMUEL CRÖELL: Sanoitko että parantamaan raha-asioitansa? + +SOFIA: Niin. Luuletko, että häntä muuten olisi tämmöiseen erämaahan +lähetetty. + +SAMUEL CRÖELL: Mutta kuinka erämaassa voi raha-asiansa parantaa? + +SOFIA: Ah, Samuel, he katsovat Tukholmassakin näitä asioita sormien +läpitse. Yleisesti kyllä kielletään, mutta yksityisesti myönnetään +suosikeille vaikka mitä. + +SAMUEL CRÖELL: Se ei ole mahdollista. Ruotsinko jalo hallitus--? + +SOFIA: Mutta ymmärräthän,--jollakinhan täytyy palkita kotiin palanneet +sotaherrat ja ylimykset. + +SAMUEL CRÖELL: Ja miksi olisin minä sitten virkaani nimitetty? + +SOFIA: Ei olekaan aikomus, että sinä ottaisit asian noin kuumasti. +Voithan syyttää noita vähempiä, vouteja ja vaikka lainlukijoita. Mutta +Törnskjöldiä ennen muita. Hän on kaiken alku. Miksi sinä tahdot saada +ansaan juuri kaikkein ylimpiä. Tukholmassa ei sitä odoteta, ja sinä +voit tulla hallitukselle epämukavaksi. + +SAMUEL CRÖELL: Älä ota minulta uskoani, Sofia. Oikeushan juuri siinä +onkin, ettei tee erotusta ylhäisen ja alhaisen välillä, vaan molemmat +mitataan samalla mitalla. + +SOFIA: Sinä teet itsesi ylemmäksi kaikkia. + +SAMUEL CRÖELL: Ainoastaan ylemmäksi varkaita ja ryöväriä. + +SOFIA: Hm. Missä on raja niille! + +SAMUEL CRÖELL: Jossakinhan täytyy olla korkeimman oikeuden paikan. Laki +on annettu: täytyyhän olla siellä hallituksessa joku korkein, joka +sydämmensä pohjasta tahtoo, että tämä laki täyttyisi. Se täytyy olla +siellä jossain, vaikket sinä näe. No, jollei Kristiina,--hän on heikko +nainen,--niin joku, joka hänen jälkeensä tulee, tai joka on hänen +vieressänsä. Sen korkeimman, oikeamielisen hallituksen palvelija olen +minä ja siltä olen minä saanut valtakirjan. + +SOFIA: Suuri lapsi! + +SAMUEL CRÖELL: Niinpä niin, se on minun uskoni, että oikeuden täytyy +maassa tapahtua! + +SOFIA: Ah Samuel, Samuel, me sorrumme. Sinä et tiedä kuinka mahtava on +heidän valtansa ja kuinka vähäpätöiset me olemme heidän rinnallaan. Tuo +kaikki vyöryy meidän päällemme vastustamattomalla voimalla.--Mörneriä +syyttämään! + +SAMUEL CRÖELL: Jollen uskoisi oikeuteen, niin olisin minä pieni ja +vähäpätöinen heidän rinnallansa, mutta nyt ei ole voimassa minun +vertaistani. Minä tunnen, että he ovat kaikki minun käsissäni. + +SOFIA: Niin sinä kukistat heidät asemiltaan, sinä mullistat kaikki, +mutta sitten, sitten kuin se on tehty ei sinulla ole voimaa vaatimaan +itsellesi, mitä sinulle tulee. + +SAMUEL CRÖELL: Vaatia itselleni ei ole minun asiani. Kuitenkin uskon, +että oikeus tapahtuu minullekin: ja jos vaan hänen majesteettinsa asiaa +oikeen ajan, ei hän ole kieltävä minulta aateliutta. + +SOFIA: Mutta Lisbeta! Panethan alttiiksi---- + +SAMUEL CRÖELL: Älä, älä, Sofia! + +SOFIA: Ah, Samuel!--Mikä melu tämä on? + +SAMUEL CRÖELL: Mörner seurueinensa. + +SOFIA: Anna anteeksi, että olen sinua kiusannut. Ota koko voimasi +takasin, voimasi ja rohkeutesi. Älä pelkää, kaikki paperisi ovat +järjestyksessä. Kuitenkin, ethän minulle suutu: ole varovainen, älä +Mörneriä! + +SAMUEL CRÖELL: Nyt en kuule enää mitään. + + (Sofia vetäytyy perälle). + + +NELJÄS KOHTAUS. + + Kaikki entiset. Mörner seurueensa kanssa. + +MÖRNER (tulee melulla, seisahtuu Samuel Cröellin nähtyään): Mikä mies +se on tuo musta haamu? Luulen tuntevani. + +ROSENHANE: Samuel Cröell, kuninkaallinen viskaali,--teidän +ylhäisyytenne! Käskin hänet äsken pois, hän ei ole totellut. + +MÖRNER: Samuel Cröell? Olen kuullut, olen kuullut. Vai tuo se nyt on. +Missä toimissa hän täällä kuljeksii? + +ROSENHANE: Hän kokoo syytöksiä teidän ylhäisyytenne virkamiehiä +vastaan. + +MÖRNER: Olen kuullut, olen kuullut. (Samuel Cröellin puoleen:) Sinusta, +Samuel Cröell, on tullut korviini paljon valituksia. Liikut täällä +vapaasti ja mahtavasti niinkuin mikäkin seudun hallitsija, yllytät +rahvasta, loukkaat maan korkeata aatelistoa. + +SAMUEL CRÖELL: Teidän ylhäisyytenne, minä ajan täällä lain ja oikeuden +asiata. Olen yksinkertainen virkamies ja tilin toimistani annan +kamarikolleegiolle Ruotsiin. + +MÖRNER: Olen sinun kenraalikuvernoorisi. Ohitseni ja tietämättäni et +saa mitään toimia. + +SAMUEL CRÖELL: Teidän ylhäisyytenne, en parempaa pyydäkään. Ilmoitan +siis paikalla, että salkussani kannan tällä kertaa kaksikymmentä kaksi +eri syytekirjaa, näistä tärkeimmät maaherroja Johan Rosenhanea, +Reinhold Metstakea, Mikael Jordania ja pormestari Törnskjöldiä vastaan. +He kaikki ovat täällä. Jos suvaitsette, luen kohta syytekirjat julki. +Se voi kestää vaan jonkun minuutin. + +MÖRNER: Minä odotan. (Viittaa rauhoittavasti muille). + +SAMUEL CRÖELL: Käkisalmen läänissä, joka on maaherra Reinhold +Metstakelle uskottu, on lopussa kaikki kunnia ja oikeus. Kaikki +rehellisyys on kuin hautakirstuun lyöty. Lainlukijat ja lautamiehet +ottavat rahaa ensin kantajalta, sitten myöskin vastaajalta. Voudit, +vallesmannit ja tuomarit, kaikki ovat punoutuneet niinkuin +herneenvarret toisiinsa kiskoakseen yhdessä mitä köyhtyneellä kansalla +vielä olisi jäljellä. Jos joku valittaa, sysätään hän takasin +lyönneillä tai pannaan rautoihin. Nämät kaikki ovat yleisiä syytöksiä. +Mutta minulla on erityisiäkin. Henrik von Blankenhagen--näin hänet +äsken täällä--hän on myynyt 300 tynnyriä jyviä, jotka määrättiin +Käkisalmen kaupunginkirkon korjaamiseen,--rahat omaan taskuunsa. +Thomasson, tullininspehtori, on yksin Viipurin tullirahoista pidättänyt +vääryydellä 8000 rikstalaria. Hän elääkin niin ylellisesti, ettei +ruhtinaat vedä hänelle vertoja. Eikö hänkin ollut täällä? Mitä maaherra +Metstakeen itseensä tulee, rajoitun tällä kertaa vaan pienempiin +syytöksiin. Hän ottaa jokaiselta tuomarilta suuria rahoja muka +käräjäverona. Se vero on tuntematon Ruotsin hallitukselle. Jokaiselta +irtolaiselta hän ottaa rikstalarin. Sakkorahat pistää hän ja lainlukija +omiin taskuihinsa--kruunu ei niistä saa vihiäkään. + +METSTAKE: Teidän ylhäisyytenne--! + +MÖRNER: (viittaa Metstaken vaikenemaan): Rauhoittukaa, hyvät herrat. + +SAMUEL CRÖELL: Jordan--hän on täällä,--Rosenhane--niinikään-- +Törnskjöld, täällä--kuulkaa! + +MÖRNER: Vaiti häpeemätön, jo riittää! + +SAMUEL CRÖELL: Yksi syytekirja kuitenkin on vielä muita tärkeämpi, ja +siitä ette tahtone jäädä tietämättömäksi. Se koskee teitä itseänne. + + (Yleinen hämmästys. Samuel Cröell hakee paperia salkustansa). + +MÖRNER: Minä odotan. + +SAMUEL CRÖELL: Teidän suuret pitonne, juomingit ja ateriat,--missä +ikänä liikuttekin,--maksavat liian paljon rahoja. Tuhlaavaisuutenne on +tullut sananparreksi. Jokainen lapsi tietää tämän asian. No, tietäköön +sen myöskin Turun hovioikeus. Olen koonnut todistettavia esimerkkiä. +Onko se nyt laitaa, teidän ylhäisyytenne, että yhtenä ainoana yönä +pelkkään juomatavaraan ja ruokaan menee 1,293 taleria. Köyhässä maassa! + +ROSENHANE: Puhuttelee niinkuin vertaistansa! + +MÖRNER (nauraa): Sekö sinun syytöksesi? Sehän on raportti kyökistäni ja +syytös olisi ollut kokkimestariani vastaan tehtävä. Hän hankkii ruuat +niinkuin juomatkin. + +SAMUEL CRÖELL: Jostakinhan rahat tähän ylellisyyteen täytyy ottaa. +Tileistä olen turhaan niiden lähdettä hakenut. Tileissä ei ole tätä +postia. Ja kuitenkin minulla on tässä todistukset siihen, että nämät +rahat ovat talonpojilta omavaltaisesti ylöskannetut, 1,293 talaria 24 +äyriä. Se on syytökseni. + +MÖRNER (raivostuneena): Valtakirjas! + +SAMUEL CRÖELL (antaa valtakirjansa Mörnerille): Olette sitäpaitsi +vuosikausittain kantaneet veroja, joista Ruotsin hallitus ei tiedä +mitään. Olette jakaneet ne maaherra Metstaken kanssa omaksi hyväksenne, +ja lahjonut ylöskantomiehet. Tämä kaikki on todistettavissa. + +MÖRNER (Luettuaan valtakirjan.): Tämän kirjan alla on nimi Axel +Oxenstjerna, valtakansleri.--Te elätte täällä Suomessa kuin säkissä. +Ettekö siis tiedä, että holhojahallitus on hajonnut? Ettekö tiedä, että +Ruotsin valtaistuimella jo on hänen majesteettinsa Kristiina +kuningatar? (Heittää valtakirjan Samuel Cröellin jalkoihin.) Sinun +valtakirjasi on vanhentunut! Ehkä tahdot käyttää tilaisuutta hyväksesi +ja pyytää minua toimittamaan sinulle uuden? (äänettömyyden perästä, +kääntyen muiden puoleen): Mitä minä näen! (polkee jalkaansa maahan). +Näinkö Suomen aatelismiehet käsittävät velvollisuutensa, kun kuulevat +kenraalikuvernööriä solvaistavan! + +ROSENHANE: Teidän ylhäisyytenne, anteeksi! Hämmästys tuon lurjuksen +rohkeudesta on saanut meidät sanattomiksi. (Viittaa vallesmannille): +Rautoihin! + + (Samuel Cröell pannaan rautoihin. Mörner alkaa rauhallisesti + ja ylenkatseellisesti nauraa, vähitellen myös kaikki muut.) + +SOFIA (Esiintyy perältä.): Seis! Kuka vangitsee kuninkaallisen +valtuutetun? + +MÖRNER: Mitä tahtoo tuo rouva? + +TÖRNSKJÖLD: Teidän ylhäisyytenne, se on Samuel Cröellin vaimo, +syntyisin Gyllenstjerna. + +MÖRNER: Totta totisesti! Sofia Gyllenstjerna. + +SOFIA: Tunsit. Se on onneksesi. Päästä siis kahleista Samuel Cröell. + +MÖRNER: Hän on loukannut paitsi minua myös maan korkeimpia +aatelisherroja. + +SOFIA: Valittakaa majesteetille, ratkaiskaa riitanne kuinka parhaaksi +näette. Mutta nyt vapauta. Saat katua, ellet sitä tee. + +USEAT ÄÄNET: Vankeuteen! Muurin alle hänet! Missä ei päivä paista eikä +kuu kumota. + +JORDAN (miekka kädessä): Käskekää, teidän ylhäisyytenne, minä teen +oikeudenkäynnin lyhkäiseksi. + +MÖRNER: Linnan kellariholviin viekää! + +SOFIA: Seis, sanon. Te uskallatte hänen majesteettinsa Kristiinan +valtuutettua! + +JORDAN: Me uskallamme mitä uskallamme. + +SOFIA (Antaa Mörnerille paperikäärön.): Tässä, Mörner. + +MÖRNER: Valtakirja Kristiinalta itseltään!--Seiskaa! Takaisin! (Samuel +Cröell tuodaan takasin.) Emme häntä vielä vangitse. Irti raudat. +(Vapautetaan raudoista.) + +JORDAN: Kirottu rouva! + +MÖRNER: Tässä on valtakirja kuningattarelta itseltään. Kuinka se on jo +tänne voitu saada. + +SOFIA: Se on kuningattaren kansliasta suoraan annettu--minun kauttani! + +MÖRNER: Sofia, näyttää niinkuin sinä itse olisit tämän meitä vastaan +nostetun vainon takana, Sano suoraan, mitä sinä tällä tahdot? + +SOFIA: Sen saanette pian nähdä. Me tahdomme oikeutta. + +MÖRNER: Oikeutta? Mitä vääryyttä on teille tehty? Ja jos on, eikö voi +sitä sovittaa ilman tämmöisiä rettelöitä. Tulkaa järkiinne, hyvät +ihmiset, sanokaa suoraan mitä haluatte: sinä Sofia, miksi matkustelet +Tukholmassa, ja sinä Cröell, miksi täällä panet toimeen pahennusta. + +SOFIA (Itsekseen.): Miksi tunnen epävarmuutta. + +MÖRNER: Jos sinulla on jotain toivomusta, sano; ehkä voisin auttaa +minäkin. + +SOFIA (Samoin.): Ah, kuinka tämä on tuskallista. (Samuel Cröellille): +Samuel, mitä on minun vastaaminen. Hän voisi yhdellä sanalla luoda +onnemme. + +MÖRNER: Minä odotan, vastatkaa! + +SAMUEL CRÖELL: Teidän ylhäisyytenne, sovinto välillämme voi tulla +toimeen vaan yhdellä tapaa. Lakatkaa tätä kansaa ryöstämästä. +Peruuttakaa kaikki omavaltaiset verot, erottakaa virasta kruunun +hirttämättä olevat varkaat ja toimittakaa takasin ainakin osa niistä +varoista, joita itse olette kruunulta pidättäneet. + +MÖRNER: Houkka! Minä tarjosin sinulle armoa ja sinä latelet minulle +sovinnon ehtoja. Luuletko sinä--! (Itsekseen): Maltahan, koira, vielä +sinut kahlitsen! (Ääneen): Eteenpäin lähden matkalle. Tämä paikka minua +inhoittaa. Hurraa hänen majesteetillensa! (Heittää valtakirjan Samuel +Cröellille.) + +MUUT: Hurraa Kristiina kuningattarelle! + + (Lähtevät kiihoittuneina.) + + +VIIDES KOHTAUS. + + Sofia ja Samuel Cröell. + +SAMUEL CRÖELL: Nyt Käkisalmeen! (Katsoo ikkunasta poislähteviä). + +SOFIA: Katso etees, Samuel, siksi sinulla on järki. + +SAMUEL CRÖELL: Tahdon pitää silmäni kiinni, että näkisin oikeuden. + +SOFIA: Samuel, jos en olisi oikealla ajalla tullut, sinä olisit linnan +kellariholvissa. Eikö se ollut kaikkivaltiaan oma viittaus sinulle, +että olisit varovainen ja katsoisit eteesi? + +SAMUEL CRÖELL (repäisten itsensä mittelöstä): Oh Sofia, sattumuksista +ei riipu oikeuden asia. Jollet sinä,--jotain muuta olisi tapahtunut. +(Kääntyy jälleen katsomaan). + +SOFIA: Erilainen on meidän molempien usko. Itse olen sinut lentoon +laskenut. Kunpa nyt voisin sinun lentosi hillitä! + +SAMUEL CRÖELL: Oo! Niin totta kuin elän, olen minä murtava tämän läänin +varasjoukon! + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Markkinapaikka Käkisalmen läänissä. Talvi. Hämärä. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Markkinat. Markkinaväkeä. Pekka. + +1:NEN MARKKINAMIES: Kuka tuolta tulee. Hämärältä ei erota. + +2:NEN MARKKINAMIES: Kuka kumma-- + +3:S MARKKINAMIES: Pekka se on, viskaalin renki. + +1:NEN MARKKINAMIES: Totisesti onkin. + +2:NEN MARKKINAMIES: Nyt tulee pian itse viskaalikin. + +3:S MARKKINAMIES: Saamme kuulla Pekalta. Hyvä olis kun tulis viskaali. +Kuuluu pahoja sanomia; sotamiehiä ovat taas ruvenneet ottamaan. Ajavat +väkeä kokoon joka taholta yhtaikaa, ettei enää tahdo päästä pakosalle. + +1:NEN MARKKINAMIES: Tuoss' on jo Pekka. + +USEAT MARKKINAMIEHET: Terve mieheen Pekka! Mitä kuulumisia.-- + +PEKKA: Terve miehet! En ole pelkkä Pekka. Olen sihteeriksi korotettu. +Räisälästa tultuamme viskaali itse korotti. (Miehet nauravat). + +1:NEN MARKKINAMIES: No, no, terve sihteeri! + +PEKKA: Viskaali saapuu tänne kohta. Pitkiltä matkoilta tulemme, suurien +salojen kautta. No tuokaas esiin eväitänne, nälkä on ja jano. (Istuu +kivelle, vasemmalla). + +4:S MARKKINAMIES: Kas tässä kalakukko, leikkaapa siekale. + +5:S MARKKINAMIES: Minulta saat talkkunapiiraisia. + +6:S MARKKINAMIES: Otapas otrarieskaa, pannukakkua. + +7:S MARKKINAMIES: Maistapa oluttani päälle. + +PEKKA: No, no, en kaikkea hyvää saa yhtaikaa suuhuni, pankaa tuohon +ympärille. Kuinka markkinat käy? (Rupeaa syömään.) + +1:NEN MARKKINAMIES: Kaikki hyvin tähän asti. Viipurin puolelaisia +odotamme turkiksia ostamaan. + +2:NEN MARKKINAMIES: Ei yhtään herraa ole tähän asti näkynyt. + +3:S MARKKINAMIES: Ja kauppaväkeä hiipii näkyviin joka suunnalta. + +2:NEN MARKKINAMIES: Vakoojat panimme tuonne vaaralle. Pelkäsimme +sotaväen kirjoitusta. Jos näkevät herroja, kohta meille ilmoittavat, ja +me hajoamme. + +PEKKA: Kohta loppuu herrain valta! + +1:NEN MARKKINAMIES: On kestänyt miehen iän, loppuneeko päivässä. + +PEKKA: Suuria uutisia tuon mukanani. + +USEAT MARKKINAMIEHET: Mitä sanoo hän? Kuulkaa, kuulkaa! Onko +viskaalimme taas jotain kepposia niille tehnyt? Kerro meille uutisesi! + +PEKKA: Viskaalimme on aina liikkeellä. Ja suuri on aina hänen apajansa +saalis. + +MARKKINAMIEHET (nauravat): No niin on; niin on! + +PEKKA: Näätsen kun lasken sormillani, yks: erotimme pormestari +Kröönin virasta, kaks: toimitimme Plankenhaakenin vankeuteen, kolme: +tulli-inspehtori Tuomassonin kunniattomaksi ja suuret sakot, neljä: +Savonlinnan maaherran Jordanin panimme viralta, viis: maaherran +Meestaakin panimme viralta. Näätsen ei riitä yhden käden sormet. +Otetaan toisen käden peukalo: Meestaakin jälkeen pääsi maaherraksi +Tönsölti, samana vuonna hänelle toimitimme eropassit. Hän tosin nyt on +päässyt sotakomisarjukseksi, mutta löyhällä istuu siinäkin se +virkaheitto. Toisen käden etusormi: piispalle toimitimme kovat +muistutukset Ruotsista. Mutta sinä armainen keskisormi, (huutaa): +kenraalikuvernööri Mörneri on kutsuttu Ruotsiin nuhteita saamaan ja +lähetetään täältä pois--Viroon! + +MARKKINAVÄKI: Kenraalikuvernööri! + +1:NEN MARKKINAMIES: Olisiko uskonut! + +2:NEN MARKKINAMIES: Mitäs muut suuret herrat siihen sanovat? + +PEKKA: Kaikki ovat kuin raivoisat pedot viskaalin jäljissä. Tahtoivat +ottaa kiinni Räisälän käräjillä, kun jäimme yksin ja oli pimeä. +»Viiltelenkö puukollani», kysyin minä. »Pistä puukkosi tuppeen, et saa +kädelläsikään huitaista», hän vastasi. + +MARKKINAMIEHET: No? + +PEKKA: Siihen olisi jäänyt kiinnipantavaksi. Ei tahtonut paeta eikä +sallinut riipsiä. Mutta minä ihan viime hetkessä työnsin hänet rekeen +ja läimäytin oritta piiskalla. Niin pääsimme. Muuten olisikin hukka +perinyt. Sieltä ajaessa korotti viskaali minut sihteeriksi. En minä +herroja pelkää! + +2:NEN MARKKINAMIES: Etkö sitä mustapartaistakaan? + +PEKKA: Niin Tönsöltiä? No jos pimeällä vastaan tulis ja luulisin +piruksi, en tiedä kuinka kävisi. + +2:NEN MARKKINAMIES: Mutta päivällä? + +PEKKA: Jos ei kukaan näkis? + +2:NEN MARKKINAMIES: Jos ei olis todistajia-- + +PEKKA: Jos ei olis todistajia:--(näyttää puukkoansa). + +2:NEN MARKKINAMIES: Niin minäkin. + +3:S MARKKINAMIES: Älkää nyt sentään, ihmisverta sekin olisi. + +1:NEN MARKKINAMIES: Mutta sano, kuinka yksin jäitte käräjäpaikalle? + +PEKKA: No näätkös. Herrat tähän aikaan kulkevat sotaväen +kirjoituksissa. Se on se virkaheitto Meestaaki komisarjuksena siellä. +Kansa kun näki herrain tulevan, kaikki sikseen heittivät ja pakenivat. + +2:NEN MARKKINAMIES: Sehän meilläkin. Olemme sentähden panneet vahdit +vaaralle. + +3:S MARKKINAMIES: Vai ovat liikkeellä herrat! Kunhan eivät vaan +tännekin--! + +PEKKA: Älkää mitään peljätkö. Niinkauan kuin viskaali on mukana, eivät +he mitään vääryyttä uskalla tehdä. Kunhan vaan ette jätä meitä yksin, +niinkuin Räisälässä. Kyllä minä Meestaakin hallitsen! Aseisinhan sitä +viimein kuitenkin tullaan, mikäs siinä auttaa. + +1:NEN MARKKINAMIES: Niinkö luulet. + +PEKKA: Noh! + +2:NEN MARKKINAMIES: Emme jätä viskaaliamme! + +MUUT MARKKINAMIEHET: Emme jätä! + +1:NEN MARKKINAMIES: Teemme hänet kuninkaaksi! + +2:NEN MARKKINAMIES: Sinäpä sanoit sanan! Teemme kuninkaaksi ja ammumme +jousillamme ja pyssyillä, kun viime tinka tulee. + +3:S MARKKINAMIES: Lähetämme hänet Karjalasta apua hakemaan. + +4:S MARKKINAMIES: Pois herrain valta! + +1:NEN MARKKINAMIES: Pois herrat näiltä kulmilta. + +MARKKINAVÄKI: Pois herrat! Samuli kuninkaaksi! + +1:NEN MARKKINAMIES: Tuolla tulee viskaalimme! + +4:S MARKKINAMIES: Tuolla hän jo tulee. + + +TOINEN KOHTAUS. + + Entiset. Samuel Cröell (vanhentunut). + +SAMUEL CRÖELL: Mitä huudatte? Kyllä kai muutenkin herrat teidät +löytävät! Vai ettekö pelkää? + +1:NEN MARKKINAMIES: Terve Samuli! Emme pelkää. Meillä on vahdit +vaaralla. + +SAMUEL CRÖELL: Näin minä ne vahtinne, kun tulimme ohi, vanha Paavola, +Rolli, Lahnas, kaikki tuttuja ja ystäviä. Käskin pois, eivät lähteneet. +Ihan turhaan siellä päiviänsä kuluttavat. Herrat tulkoot rauhassa. + +MARKKINAMIEHET: Mitä sanot? + +SAMUEL CRÖELL: Sanoin: herrat tulkoot rauhassa, me emme enää pelkää +herroja. + +1:NEN MARKKINAMIES: Mutta jos he tahtovat sotaväen kirjoitusta +toimittaa! + +SAMUEL CRÖELL: Laillisesti ensin kokoonkutsukoot. Ei sotaväen ottoa +markkinoina toimiteta. + +1:NEN MARKKINAMIES: He tulevat rumpujen kanssa joka suunnalta ja mars +vaan joka kymmenes mies. + +SAMUEL CRÖELL: Jos sotakomisarjuksen rumpu kuuluu, sitä ei saa paeta. +Me jäämme paikoillemme, ja minä kiellän toimituksen. + +1:NEN MARKKINAMIES: Vielä heillä on tapa ruplaveroja nostaa joka +mieheltä ja heillä on verovoudit muassansa. + +SAMUEL CRÖELL: Mitään veroja eivät saa nostaa näissä tilaisuuksissa. +Sen kieltää asetus. Ja me sen myöskin kiellämme. + +3:S MARKKINAMIES: Paperit sinulla taitaa olla ylen hyvät, kun puhut +kuin kuninkaan nimessä. + +SAMUEL CRÖELL: Hyvät ovat. + +4:S MARKKINAMIES: Koska sinulla on lupa kuninkaalta, niin sanoppa +sanasi tässä asiassa: Meidän kylässä näet on aatelisherra; hänelle on +Ruotsin kruunu myynyt kaikki meidän veromme. Mutta tämäpä nyt tahtoo +isännöidä, veroja nostaa kaksinkerroin ja sitte vielä---- + +5:S MARKKINAMIES: Mutta meidän kylässä on aatelisherran vouti pannut +kiinni veljeni,--ei ollut mitään syytä, siitä vaan ettei nostanut +lakkia. + +4:S MARKKINAMIES: Kuulehan minun asiani ensin. Hän on käskenyt meidän +kaivaa joen niittyjemme poikki, että hänen maansa kuivaisi. Mitä sanot +tästä? + +SAMUEL CRÖELL: Mitään ojaa älkää kaivako. Sanokaa herrallenne että +viskaali itse tulee käräjille. Kyllä hän painaa häntänsä alas.--Sinä +siellä (5:lle markkinamiehelle) sano voudille, että viskaali käski +päästämään veljesi, ja hän päästää. + +5:S MARKKINAMIES: Uskallanko sanoa? Pistää vielä minutkin kiinni. +Sanoppas sinä itse hänelle-- + +3:S MARKKINAMIES: Käskeppä meidän kymmenniekan toimittamaan minun +käräjäpaperini, jotka hän jo vuosi sitten---- + +6:S MARKKINAMIES: Minulta vei vouti ainoan lehmäni, kun en jaksanut +verotalaria maaherralle suorittaa-- + +MARKKINAVÄKI (Tuopi esiin valituksiansa yhtaikaa. Kuitenkin kuuluvat +seuraavat lauseet selvemmin): Toimita meille maat takasin.--Me tahdomme +maksaa verot kruunulle, eikä herroille.--Kohta ei ole tässä maassa +yhtään ristinsielua. Kaikki pakenevat.--Minun kaikki hevoseni ajoivat +pilalle, kun tuomaria kyydittiin.--Poikani veivät sotamieheksi, ainoan +poikani, kuules, ainoan poikani! + +SAMUEL CRÖELL: Hiljaa, hiljaa, älkää kaikki yhteen suuhun huutako. +Luuletteko että minä joudan teidän lehmiänne ja käräjäpaperejanne +takasin perimään. En voi mitään sille, että sinun hevosesi ovat pilalle +ajetut, tai että sinun poikasi on sotaan viety. Minä voin hakea +oikeutta vaan teille kaikille yhtaikaa. Sentähden minun täytyy +suurimpia herroja vastaan ensin käräjät käydä. Väärät verot tahdon +teiltä poistaa. Hävittää herrojen vallan kaikkein päältä yhtaikaa, +kuuletteko. + +2:NEN MARKKINAMIES: Sinulla on lupa kuninkaalta. + +SAMUEL CRÖELL: Minulla on lupa. (Hyppää kivelle.) Kaikki verot, jotka +ruplaverojen nimellä kannetaan, ovat laittomia. Kuka niitä kantaa, +hänet antakaa ilmi minulle--olkoon vouti tai maaherra tai itse +kenraalikuvernööri. Ja minä toimitan hänet viralta. + +1:NEN MARKKINAMIES: Suuren painon otat meiltä. + +MARKKINAVÄKI (hyväksyvän melun ohella): Mikä mies se on, joka veroista +vapauttaa! Joka kenraalikuvernööriä vastaan nousee! Kuninkaaksi hän on +tehtävä! + + (Yltyvästi kaikki): + +Kuninkaaksi Samuli viskaali! + +SAMUEL CRÖELL: Hiljaa! Luuletteko minun kapinaa nostavan Ruotsin +hallitusta vastaan! + +1:NEN MARKKINAMIES: Ei kapinaa, vaan voimaa tarvitset avuksesi, jos +mielit herrat kukistaa. Me autamme sinua. + +SAMUEL CRÖELL: Emme tarvitse mitään aseita. Laki ja oikeus auttaa +minua. + +1:NEN MARKKINAMIES: Mutta herrat itse ajavat sinua takaa. Räisälässä +sinä vapautit kansaa veroista, mutta herrat tulivat ja olisivat +ottaneet sinut kiinni, ellei Pekka olisi sinua pelastanut. + +SAMUEL CRÖELL: Kaikki karkasivat luotani ja jättivät minut yksin. + +1:NEN MARKKINAMIES: Sinä kielsit jousilla ampumasta. + +SAMUEL CRÖELL: Kielsin ja kiellän vieläkin. Kapina on vastoin lakia, +mutta mehän tahdomme että laki tapahtuisi; kuinka silloin aseisin +kävisimme, ymmärrätkö? Laki on heidät saavuttava! + +2:NEN MARKKINAMIES: Hänen puheensa ovat lapsekkaat! + +1:NEN MARKKINAMIES: Kruunu on kaukana. Rupee sinä kuninkaaksi. Me +kannatamme sinua. + +SAMUEL CRÖELL: Minä olen kuninkaan palvelija ja ajan hänen oikeuttansa, +Mutta kapina on vääryys ja laittomus. Luottakaa Ruotsin hallitukseen. + +1:NEN MARKKINAMIES: Herrat sinut kukistavat. Mitä me sitten? + +SAMUEL CRÖELL: Oikeus ei kukistu. + +2:NEN MARKKINAMIES: Hänen puheensa ovat lapsekkaat. + +MARKKINAVÄKI (Kiistelevät keskenänsä meluten.): Mikä oikeus! Samoja +herroja ne on Ruotsissakin. Ei herra herraa kosta. + +3:S MARKKINAMIES: Tuli on sytytetty vaaralla! + +MARKKINAVÄKI (säikähtäen hyppäävät pystyyn ja tahtovat paeta): Herrat! + +SAMUEL CRÖELL (huutaa): Hei miehet! Seis! (Kaikki seisahtuvat.) Mihin +nyt? Karkuunko? Te tiedätte, että he tulevat sotaväkeä kirjoittamaan. +Saako hänen majesteettinsa sotaväen otosta karata? + +2:NEN MARKKINAMIES: Mitä hän tarkoittaa? + +4:S MARKKINAMIES: Mies on meitä vastaan! + +MARKKINAVÄKI: Tulkaa pois! + + (Osa pakenee). + +SAMUEL CRÖELL: Teitä vastaan en ole. Teidän puolellanne olen. Näen että +teille tehdään vääryyttä ja tahdon, että laki teitä suojelisi. +Sentähden, katsokaa, älkää tekään tehkö väärin. Älkää olko pelkureita. +Jääkää tänne minun kanssani. He tulkoot; me seisomme tässä. Minä puhun +teidän puolestanne. Minä kiellän heitä ruplaveroja kantamasta, näytän, +että se on asetusta vastaan. He pelkäävät minua, kun te olette minun +kanssani ja näette mitä he tekevät. Mutta jos pakenette, mitä voin minä +yksin! Rohkeat olette, ette pelkää metsän vaaroja, ei vettä eikä tulta. +Miksi pelkäätte herroja? + + (Kuuluu rummun pärinä kaukaa.) + +3:S MARKKINAMIES: Kuulkaa mikä se on? + +2:NEN MARKKINAMIES: Sotakomissarjuksen rumpu! Jo tulevat. + +MARKKINAVÄKI: Kuulkaa, kuulkaa, pois täältä joutuin! + + (Osa pakenee.) + +SAMUEL CRÖELL: »Sotakomissarjuksen rumpu!» Joku pikentti pahanen +puupalikoilla päristelee tyhjää rakkoa. Mitä siinä on pelkäämistä. +Äänihän se on vaan. Lapsiahan tuommoisella pärinällä pelotetaan, prrrr! +Ja jos sieltä nyt tulee niitä koko joukko lierilakkisia töyhtöpäitä, +roimahousuja,--älkää olko millännekään; ei töyhtö ole muuta kuin linnun +häntäsulka ja hansikas on palanen vasikan nahkaa ja roimahousut tyhjää +ilmaa täysi. Jos tulee vaikka uusi maaherra itse, nuori Stenbock, +miekkoinensa, älkää hämmästykö miekkaa eikä hänen pukuansa. Sen puvun +sisässä istuu poikanulikka, jonka reidet ovat vielä kuumat mammansa +koivurieskasta. Jos tulee Törnskjöld, niin tietäkää, että se on +virkaheitto. Tai tulee Metstake, toinen virkaheitto, ja rupee ärjymään; +muistakaa, että se on vaan tyhjä rähinä. Kellä ei ääntä olisi, kun +huutamaan rupee! Hän pöyhistelee ja kääntelee vartaloansa kuin +kalkkuna, mutta samassa hänen mahansa löllyy kuin lihavan ämmän. + + (Rumpu kuuluu selvemmin. Kaikki kavahtavat ylös ja aikovat lähteä, + osa lähtee.) + +1:NEN MARKKINAMIES: Ota jousi, rupee päälliköksemme! Käske ampumaan! +Minä palautan vielä kaikki karkuun lähteneet! Mitäs teet? + +2:NEN MARKKINAMIES: Kuninkaaksemme rupea! Jos meitä ei riittäne, saat +apua; kaikki pakolaiset palajavat. Nousee koko Karjala, Inkeri---- + +SAMUEL CRÖELL: Minulla ei ole siihen oikeutta. + +1:NEN MARKKINAMIES: Ota oikeus! + +SAMUEL CRÖELL: Jääkää kanssani, kuka uskaltaa. Jouset pois! + +2:NEN MARKKINAMIES: Heitä lorusi! Kukapa tässä päänsä satimeen +pistäisi. + +1:NEN MARKKINAMIES: Salli ampua edes koetteeksi! Kuuletko? Vihellän +kaikki takasin. Tässä on hyvät lymypaikat. + +SAMUEL CRÖELL: Ääh, sinä pelkuri! Näreidenkö takaa sinä ampuisit +miehinesi ja jousinesi! Paeta et saa, kun kuulet komisarjuksen rummun, +se kutsuu väkeä kokoon. Ampua et myöskään saa, se olisi kapina. Siis +sinun täytyy seista, (Pelottaen): Katso etees, etten sinuakin vielä +käräjille haasta! + + (Kaikki markkinamiehet pakenevat.) + + +KOLMAS KOHTAUS. + + Samuel Cröell, Pekka. + +SAMUEL CRÖELL: Ha-ha-ha. Taas jätitte minut yksin asiatanne ajamaan. +(Menee perälle, tähystelee vasemmalle). Siellä tulee jo +vakoojamiehetkin niin että lumi tuiskuaa suksen tieltä. He laskevat +mäkeä alas, Rolli ja Lahnas eteenpäin kumartuneena, »nyt, nyt, se +paholainen saa kiinni», ponnista paremmin, ai-ai, jo on kintereillä! Ja +itse Paavolakin, eikö se ole Paavola, tuo pieni kerä mäen rinteellä, +vanha, jykevä Paavola--hipoo eteenpäin kuin olisi hirven jäljillä. +Tulevat tännepäin.--No Pekka, me jäämme taaskin kahden. Ethän peljänne? + +PEKKA: Piru tietää. + +SAMUEL CRÖELL: No-noo! Ethän karhujakaan pelkää. + +PEKKA: En. + +SAMUEL CRÖELL: Et peljännyt kerran, vaikka seisoit aseettomana sylen +päässä. + +PEKKA: En peljännyt. + +SAMUEL CRÖELL: Ja pelkäisit herroja! + +PEKKA: Karhu on sentään toista. Olihan minulla ainakin puukko. + +SAMUEL CRÖELL: Mutta se olisi sinut nutistanut. Sinä olit kuolemaa +vastassa etkä peljännyt; tiedän Pekka, ettet peljännyt. + +PEKKA: Minulla oli puukko, ja minä olisin noin--noin--, jos olisin +joutunut alle. + +SAMUEL CRÖELL: Ei karhusta puukolla päästä. + +PEKKA: No olisin sitten henkeni heittänyt. Annatko möyhertää tällä +puukollani, niin en nytkään pelkää, vaikka tulis herroja kaksikymmentä, +ja menköön henkenikin. + +SAMUEL CRÖELL: Menköön henkesi? Mutta miksi et uskalla sitten +aseettomana seista. + +PEKKA: Antaisinko heidän pilkata ja raadella! Panisivat vielä kiinni. +Minkä hyvän edestä? Eei. + + +NELJÄS KOHTAUS. + + Entiset. Paavola, Rolli, Lahnas, kolme muuta vakoojamiestä. + +PAAVOLA (pysähtyy, huomattuaan Samuel Cröellin): Hei Samuli! Sinäkö +täällä; joudu, ettet jää vainolaisen jalkoihin! Käy taakseni suksille! + +SAMUEL CRÖELL: Tästä en lähde minnekään. + +PAAVOLA: Heitä on suuri joukko vouteja ja vallesmanneja; komisarjus +itse tulee etunenässä, kolmivaljakolla. + +SAMUEL CRÖELL: Hänellepä minun onkin asiata! + +PAAVOLA: Se on Törnskjöld, vihamiehes. Tule joutuin + + (Pekka pakenee). + +SAMUEL CRÖELL: En ole mitään pahaa tehnyt; miksi pakenisin! + +PAAVOLA (hyppää suksilta, tulee Samuel Cröellin luo): Joko olet ottanut +vanhan pääsi jälleen. Sinä olet yksin. He tappavat sinut! + +SAMUEL CRÖELL: Eivät tapa. Minulla on mahti puolellani. Minuun ei saa +kukaan kajota. + +PAAVOLA: Näätkö kuinka jo pimenee, ja pimeässä he uskaltavat. + +LAHNAS: Joutukaa miehet! Aika on täpärällä. + +PAAVOLA: Tiedäthän itse, ettei valtakirjas mitään auta, kun sinut +kiinni saavat. Onko tämä ensi kerta! Samuli, sinä pelastit poikani +kerran. Tuolla hän on, Rolli, nyt jo partasuuna. (Rollille): Tähystele, +tähystele sinä! (Samuel Cröellille): Älä anna itseäs vainolaiselle, +sinä olet meille tarpeen. + +SAMUEL CRÖELL: Tarpeen on, etten lähde pakoon vääryyden tekijöitä. Minä +tiedän tieni. + +LAHNAS: Hiisi teitä odottakoon! + + (Hiihtää pois kolmen muun vakoojan kanssa). + +PAAVOLA: Tunnen sinut Samuli. Oh sinua, Samuli, Samuli! + +SAMUEL CRÖELL: Ruotsin valta on kerran kostava kaikki vääryydet. + +PAAVOLA: Menehdyt siihen uskoosi! + +SAMUEL CRÖELL: Se on sinun uskos. + +PAAVOLA: Jousta emme voi jännittää herroja vastaan, meidän täytyy +paeta. + +SAMUEL CRÖELL: Onhan laki. + +PAAVOLA:--ja he itse tuomarina. Ei ole meillä aseita heitä vastaan, +Samuli. Seisomme kuin pedon edessä. Jos voimme salaa iskeä, niin +iskemme; jos hän vainuaa meitä, me hänet petämme; jos joudumme eteen, +me liehakoimme häntä lakki kourassa. Mitä muuta tekis se, jolta on ase +otettu.--Samuli, sinä olet meidän mies, vaan et ole talonpoika. Sinä +rakastat heitä ja tahdot että oikeus tapahtuisi heidän keskellänsä. Me +emme välitä heistä. Vielä enemmän: me vihaamme heitä. Jos heillä olisi +kynnet niinkuin kotkalla, jos hampaat niinkuin sudella ja jos voimat +niinkuin karhulla, ja he nousisivat meitä vastaan, me emme vihaisi +heitä. Mutta he eivät ole meitä pitemmät, ei voimat riitä meidän +voimillemme, samaa ihmisrotua, samaa verta ja lihaa, ja kuitenkin-- +meidän täytyy seista aseettomina heidän edessään ja paeta heitä, tikari +tupessa. Se on siksi, Samuel,--siksi me vihaamme heitä, vihaamme! Oh; +mitä puhunkaan sinulle! + +SAMUEL CRÖELL: Niin, niin, ehkäpä niin täytyy olla, että te pakenette. + +PAAVOLA: Lähdemme rajan yli; muutamme pois koko heimo näiltä mailta. +Kiskokoot mitä petäjästä irti saavat.--Seuraa meitä Samuli! Siellä on +suuret metsät, paljon riistaa, siellä hirvet, siellä otson ottelut. +Tule! + +SAMUEL CRÖELL: Te lähdette. Lähtekää. Kuolleena en kulje teidän +kanssanne. + +PAAVOLA: Kuolleenako, Samuli? Metsässä on elämä. Päivä kimmeltää +huurteisessa petäjässä! Rakastit sinä ennenmuinoin hiihtoretkiä, +rakastit peijaisia ja vanhoja Väinön lauluja. Jätä tämä kaikki, herrat +ja heidän oikeutensa. Mennään!--Samuli, eihän ole Ruotsin mahti täällä. +Kuka sinut pelastaa? + +SAMUEL CRÖELL: En tiedä minä. Oikeus itse. No, teidän jumalanne, jos +niin tahdotte! + +ROLLI: Jo laskevat vaaran rinnettä. + +PAAVOLA: Ota tämä tikari, olethan ilman mitäkään. + +SAMUEL CRÖELL: En tarvitse. + +PAAVOLA: Hyvästi sitten Samuli! Jos vielä meitä kaipaisit, hae +rajamailta, kevään tullen vasta etenemme siitäkin.--Tule alas +lumituisku, tule pyry, suksen latu peitä vainoojilta! Hyvästi! + + (Paavola ja Rolli hiihtävät pois). + + +VIIDES KOHTAUS. + + Samuel Cröell, yksin. + +SAMUEL CRÖELL: Yksin! Juuri niinkuin Räisälässä, paitsi että tällä +kertaa Pekkakin on karannut. Karhuja ei pelkää, mutta herroja--! Tuolla +he menevät. Hyvästi, hyvästi! + +Sanoin heille, että minulla on usko. Onko minulla? Herra jumala, miksi +olenkaan täällä! Pois!-- + +Olenko ruvennut epäilemään ihan viime hetkellä. En ymmärrä miksi olen +täällä:--ketä puolustan, kun ei täällä ketään ole. Ja nyt juuri minun +pitäisi ymmärtää. Järkeni, järkeni, miksi minä olen täällä? + +Jalka ei nouse, on kuin naulattu maahan. Tiedän, etten tule +liikahtamaan paikaltani. Minun täytyy jäädä. Miksi, miksi? Kohta he +ovat täällä. He lyövät. Oh, kun en ottanut veistä Paavolalta! Pois!-- + +Oikeutta?--Mutta mitä voin yksin heitä vastaan! He eivät kuule minua. +Heidän vihansa on sammumaton. Mitä hyötyä on kelleen siitä että he +saavat kiduttaa minua! En muista syytä, miksi olen täällä. Järkeni, +järkeni! + +Nyt,--nyt muistan. Se oli se suuri oikeus. Minä tahdoin olla sokeana +kaikelle muulle: ei kysyä mitä tulee: ainoastaan uskoa! Sofia sanoi: +»Jollen olisi oikealla ajalla tullut, sinä olisit linnan +kellariholvissa. Eikö se ollut kaikkivaltiaan viittaus.» Minä vastasin: +»Jollet sinä, niin jotain muuta». Sehän oli minun uskoni. Mutta nyt? +Täällä ei ole ketään. Sofia ei tule. Ei kukaan tule. Ei mikään tapahdu. +He vievät minut Käkisalmen linnan holviin.--Oh, miksi aukenevat väkisin +silmäni! Kiinni, kiinni! Noin. Ei mitään kuulu. He ovat juuri ahteen +alla. + +Olisinko minä tyhmä. He kaikki sanovat minua lapsekkaaksi. He eivät +usko oikeuteen, kun herrat itse ovat tuomarina. Ei Sofiakaan usko. +»Suuri lapsi», hän sanoi. En ymmärrä jotain. En näe jotain, jota kaikki +muut näkevät. + +Kuka on sanonut minulle, että minun täytyy ajaa oikeutta? Ja panna +silmäni kiinni. Että minun täytyy. Jospa onkin joku muu tie, kuin nyt +olla tässä. Herra jumala, muu tie, jota minä en näe! En osaa ajatella. + +Kuka se on se toinen, joka tahtoo väkisin avata silmäni? Tällä +viimeisellä hetkellä!--Jättää kaikki syytökseni ja käräjätoimet. +Kapinaako?--Ei, ei ihmisverta. Paetako?--Ei paeta. Syleillä onnetonta +Törnskjöldiä. Mitä! Mitä! (Huutaa): Mutta oikeus! (Polvillaan maassa). +Oh tätä tuskaa! Pois kaikki! Tahdon olla sokea. Sinä maan jäinen kivi, +ole sinä minun uskoni, minä pidän sinusta kiinni, vaan sinusta. Nyt en +näe muuta, kuin sinun. Minä uskon, että oikeus elää maailmassa. Minun +täytyy sitä ajaa. Minä uskon että on oikeus, joka rankaisee, joka +erottaa Törnskjöldin virasta. Minä uskon, että minun täytyy pitää +silmäni kiinni eikä peljätä,--että vielä jotain tapahtuu!--Ah, nyt on +minun hyvä olla, nyt en näe muuta kuin sinun. + + (Rumpu kuuluu räikeänä, läheltä, SAMUEL CRÖELL kavahtaa pystyyn.) + +Nyt on myöhäistä paeta. (Helpoituksella): Ah! + + (Kuuluu hevosten töminä, pysähdyshuudot ja piiskan lyönnit.) + + +KUUDES KOHTAUS. + + Samuel Cröell. Törnskjöld, vouteja, vallesmanneja ja sotamiehiä. + +TÖRNSKJÖLD (piiska kädessä): Tyhjä kylä: ei ainoatakaan elävää sielua; +kaikki siis täältäkin karkuun lähteneet. Kirotut moukat! + +1:NEN VOUTI: Tuoll' on joku, tuolla kiven luona. + +TÖRNSKJÖLD: Ohoi! Kuka siellä? + +SAMUEL CRÖELL: Oikeuden palvelija. + +MUUT: Samuel Cröell! + +SAMUEL CRÖELL: Minä hain sinua, Törnskjöld. Hyvä. että tulit minua +vastaan. + +TÖRNSKJÖLD: Vai hait sinä minua ja minä tulin sinun etees. + +1:NEN VOUTI: Hänellä on väkijoukko takanansa. Varokaa itseänne kaikki. +Tää on ansa meille. + +SAMUEL CRÖELL: Sinulle on tällä kertaa asiata. + +2:NEN VOUTI: Puhuttele häntä ystävällisesti. + +1:NEN VOUTI: Hän antaa merkin ja joka suunnalta saamme nuolia +silmillemme. + +TÖRNSKJÖLD: Sano asiasi. + +SAMUEL CRÖELL: Kuninkaan nimessä kiellän sinua toimittamasta sotaväen +ottoja noiden voutien seurassa. Mitään ylöskantoja ette saa toimittaa +näissä tilaisuuksissa. Olette kuin pedot kansan niskassa. Taas olette +kantaneet laittomia ruplaverojanne. Tietäkää siis, että tänäpäivänä +olen julistanut ne kaikki laittomiksi ja vapauttanut talonpojat niistä. +Saatte kääntyä takasin.--Onko sinun kylmä, Törnskjöld. koska vapiset? + +1:NEN VOUTI: No, kun on sinulla kerran semmoinen valta.--Me kannamme +mitä meille vanhastaan on kuulunut. + +SAMUEL CRÖELL: Tästä lähin se ei kuulu enää teille. + +TÖRNSKJÖLD: Kuninkaallinen viskaali, sallinette minun sentään toimittaa +väenottoa hänen majesteettinsa armeijaan. + +SAMUEL CRÖELL: Kuninkaan nimessä kiellän sinua tulemasta rumpuinesi +kansanjoukkoon niinkuin haukka varpusten niskaan. Kihlakunnittain sinun +täytyy ensin kutsua kokoon väki määräpäiväksi. Kaikki tämmöiset +sotaväen otot, ilman mitään ilmoitusta, ovat laittomia. Saat siis +sinäkin kääntyä takaisin ja toimittaa asiasi vasta paremmin. Tulet +uudestaan syytettäväksi. + +2:NEN VOUTI (Törnskjöldille): Älä ylly, vaikka ärsyttääkin. + +TÖRNSKJÖLD (vallesmanneille): Menkää, tiedustelkaa, kuinka monta +hänellä on jousimiestä ja onko pyssyjä. (Samuel Cröellille): Näyttänet +minulle kuitenkin, onko täällä paljonkin sinulla sotakuntoista +nuorisoa. + +SAMUEL CRÖELL: Katso itse, täällä ei ole yhtäkään. + +TÖRNSKJÖLD: Leikki pois. Käske esiin vaan; kaikessa ystävyydessä tässä +tarkastaisimme. + +SAMUEL CRÖELL: Tässä ei ole muita kuin minä ja minun valtakirjani. Mitä +te kiertelette minua kuin kissat kuumaa puuroa. Kaikessa +ystävyydessäkö? + +1:NEN VOUTI (Törnskjöldille): Hän tahtoo saada meitä tekemään +väkivaltaa sitten kantaakseen meidän päällemme. + +TÖRNSKJÖLD: Se on selvä. Hänellä ei ole mitään asetta. Ohoo, älä luule +meitä niin herkkäuskoisiksi, käärme! (Samuel Cröellille): Jos olet +yksin, Samuel, niin tule meidän seurassamme. Meillä on hyvät hevoset. +Miksi aina riitelisimme, johan niihin kyllästyykin. + +SAMUEL CRÖELL: Onko ystävällinen puheesi vilpitön, en tiedä. Mutta +monta kertaa olen sinua ajatellut ja minun tulee surku sinua, että niin +paljon olet saanut vastoinkäymisiä kokea. Sanovat kovan onnen sinua jo +lapsuudessa seuranneen, äsken kadotit virkasikin. Usko minua, ei se +ollut helppoa minullekaan. + +TÖRNSKJÖLD: Hm, hm. vai ei ollut sinullekaan. + +SAMUEL CRÖELL: Sinä näytät taipuisalta. Toivotaanpa siis, että kaikki +onnettomuutesi ovat päättyneet. Tuohon käteen, Törnskjöld! + +VALLESMANNI: Ei ole ketään koko kylässä. Pakenijain selvät jäljet +veivät itään käsin. + +TÖRNSKJÖLD (juoksee Samuel Cröellin päälle, jota alkaa lyödä piiskalla. +1 ja 2:nen vouti pidättävät Törnskjöldiä väkivoimalla.) + +1:NEN VOUTI: Malttakaa, malttakaa, herran tähden, hän on kuninkaan +valtuutettu! + +TÖRNSKJÖLD: Päästäkää minut irti!--Sinä, Samuel.--minun elämäni olet +sinä myrkyttänyt. Kaikki toiveeni olet sinä ruhjonut, kaiken +tulevaisuuteni särkenyt. Niinkuin kyykäärme olet sinä ollut minun +tielläni--ja saitpa, saitpa, minua pistetyksi. + +SAMUEL CRÖELL: Usko minua, kun sinulle on tapahtunut oikeus, on se +sinulle parasta mitä tapahtua voi. Maaherran virkasi tuomitsi sinulta +hänen majesteettinsa, enkä minä. Minä ajoin vaan oikeuden asiaa. Ja +aijon ajaa vastakin. + +TÖRNSKJÖLD (ryöstäytyy irti): Niinpä tapahtukoon sinullekin kerran +oikeus! (Lyöpi piiskalla, mutta otetaan jälleen kiinni.) + +SAMUEL CRÖELL: Törnskjöld, Törnskjöld, hillitse mielesi. Jaksatko +vastata teoistasi. + +TÖRNSKJÖLD: Päästäkää minut irti, sanon. Te olette minun todistajani. +Me tulimme sotaväen kirjoitusta toimittamaan, mutta tämä kansan +villitsijä ennättää joka paikkaan meidän edellämme ja me löydämme kylät +tyhjinä. Jos ette anna minun piiskata häntä, niin vangitkaa minun +vastuullani: sitokaa kädet ja jalat ja viekää linnaan. Niin totta kuin +elän on meillä oikeus se tehdä. (Päästetään irti): No viskaali, tulitko +kerrankin kiinni. Sinä asetusten tuntija, muistat kai mitä sanotaan +hänen majesteettinsa sotaväenoton häiritsemisestä. Sinä olet vielä +pahempaa tehnyt, sinä olet auttanut kaikki pakenemaan! Asetus ei tee +poikkeusta viskaaleja varten. Kerran sinä tuomittiin kuolemaan +petoksistasi. Silloin luikertelit irti kahleistasi. Vieläkö nytkin +luikertelet! + +SAMUEL CRÖELL: Koetin kaikin voimin estää heidän pakoansa. + +TÖRNSKJÖLD: Valehtelet! Sotamiehet, sitokaa hänen kätensä! + + (Samuel Cröell sidotaan). + +1:NEN VOUTI: Tämä juttu loppui somemmin kuin luulinkaan. + +2:NEN VOUTI: Hyvän rekryytin sai sotakomissarjus. + +SAMUEL CRÖELL: Törnskjöld, etkö luule, että kerran minua kysytään +Ruotsissa. Silloin sinun on tuleminen tilille. Sinä tiedät, että teet +minulle vääryyttä, etkö usko että oikeus on kerran tapahtuva! + +TÖRNSKJÖLD: Kuninkaallisen asetuksen mukaan sinut vangitsin ja nyt +linnaan heitän odottamaan tuomiotas. Olet kansan villitsijä, kuninkaan +pettäjä. Te kaikki olette minun todistajani. + +MUUT: Olemme. + +TÖRNSKJÖLD: Kuulitko Samuel?--Nyt tapahtuu sinulle oikeus! Eteenpäin +sotamiehet! Käkisalmeen tämän kavaltajan kanssa! + +2:NEN VOUTI (mennessä): Tulipa kerran kiinni! + +1:NEN VOUTI (samoin): Tulit itse surman suuhun, houkka! Kyllä nyt +kiinni pysytkin. + + (Vievät Samuel Cröelliä. pahoin pidellen). + +Esirippu. + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Metsä Käkisalmen linnan edustalla. Ilta. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Sofia. Lisbeta. + (Tulevat vasemmalta.) + +SOFIA: Tuossa on linnan portti. + +LISBETA: Siellä siis istuu isä raukka! + +SOFIA: Kolme pitkää vuotta ryövärien ja murhamiesten seurassa, vankilan +holvissa, jonne ei milloinkaan aurinko pääse. Kolme pitkää vuotta! + +LISBETA: Niin, äiti, »kolme pitkää vuotta»; mutta kuinka monta +pitkää vuotta olen minä kulkenut kuin vangittuna, tietämättä +tulevaisuudestani, toivon ja epätoivon välillä! Niitä on enemmän kuin +kolme. Pian olen Jöranille jo liian vanha. + +SOFIA: Niin, niin, lapseni, minun sydäntäni kouristaa, kun ajattelen +teitä kahta.--Kuinka toisin on kaikki käynyt! + +LISBETA: Ja kuitenkin luulit voivasi edeltäpäin laskea kaikki.--Sinä +tiesit jo nimenkin: Rosencröell.--Rosencröell! + +SOFIA: Niinpä niin Rosencröell!--Ei kaikki ole vielä menetetty. + +LISBETA: Minä en jaksa toivoa enää. + +SOFIA: Lapseni, lapseni, tiedäthän kuinka paljon olen koettanut--ja +ettei syy ole ollut minun. + +LISBETA: Niin, niin äiti,--ei sinun. Tiedän kuinka paljon olet uhrannut +ja koettanut. + +SOFIA: Mutta yksi oli sentään kaikkein vaikein. Minä olen rukoillut +Törnskjöldiä! Rukoillut että hän säälisi vaimo raukkaa ja päästäisi +vihdoin hänen miehensä. Minä, Lisbeta, Törnskjöldiä! + +LISBETA: Yhtä kummallista on, että Törnskjöld on suostunut. + +SOFIA: Hän antoi palvelijansa vastata: »päästän taikka en, sen saamme +nähdä; linnan edustalle tule miestäs tapaamaan, silloin asiasta +puhumme.»--Tänä iltana siis. Nyt, Lisbeta, alkaa soma leikki. Hiukseni +ovat harmaat, mutta murtunut en ole. Aikeeni ovat suuremmat kuin +koskaan ennen. + +LISBETA: Sinä aijot kai isässä herättää taas jotakin. + +SOFIA: Luulen että kolme vuotta hirveää vääryyttä kärsittyänsä hänessä +on itsestäänkin herännyt se, mikä tarvitaan. + +LISBETA: Mitä tarkoitat? + +SOFIA: Herännyt tuo toinen,--voimaa antava koston tuli,--niin että hän +nyt kerrankin tahtoo toteuttaa omaa oikeuttansa!--Hänen toimensa on +tähän asti jäänyt miedoksi. Niinkuin joku »kirjuri» vaan olisi jotain +puuhannut. Mutta kun hän vihdoin nousee oman loukatun oikeutensa +puolesta, silloin on toinen ryhti oleva hänen käsivarressaan eikä hän +ole hylkäävä miekkaa. Lisbeta, kuinka tyhmää: ajaa oikeutta ilman +miekkaa! + +LlSBETA: En voi ajatella isää miekka kädessä. + +SOFIA: Hän on taitava miekkailija. + +LISBETA: Se on kyllä totta: mahdoton on aatelismies ilman miekkaa. +Mutta ketä hänen pitäisi kostaa? + +SOFIA: Voi lapsi, kuinka vähän tiedät omasta isästäsi. Koko tämän +läänin aatelisto hänen täytyy lyödä alas. Ne ovat kaikki sekä oikeuden +että hänen vihollisensa. + +LISBETA: Mutta luuletko, että se olisi kuningattaren mieleen. + +SOFIA: Kuningatar ei sydämmessään mitään niin toivo, kuin että +semmoinen mies ilmestyisi. + +LISBETA: Mutta sanotaanhan, että kuningatar on tämän läänin kaikki maat +aatelisille suosikeille lahjoittanut. + +SOFIA: Kuningatar ei muuta voinut. Hänen täytyy heitä syöttää. Mutta +hän tietää mitä se hänelle maksaa. Ja siksi hän sydämmessään salaisesti +ajattelee: jospa löytyisi se mies, joka heidät kukistaisi! Minä sanon +sinulle: se mies on Samuel Cröell. + +LISBETA: Äiti, sinun aikeesi ovat aina niin pelottavan rohkeat. + +SOFIA: Ensin on Törnskjöld kukistettava, joka on nyt osannut tehdä +itsensä tämän linnan päälliköksi. Oh, Lisbeta, koston päivä on tuleva! +Oikeuden päivä! Onko suurempaa vääryyttä maailmassa tapahtunut! Hän, +joka ilman mitään tutkintoa salpasi Samuelin tähän linnaan, on päässyt +saman linnan päälliköksi. Kolme vuotta on hän osannut viivyttää +tutkintoa, pidättänyt valistuskirjoja ja antanut vaan omia +selityksiänsä Ruotsiin.--Törnskjöld on julma, niin että äidit lapsiansa +pelottavat hänen nimellään. Hänen silmänsä palavat kuin kekäleet. Hän +ylläpitää vanhaa vihaa, hän puhaltaa sitä joka paikkaan ja kaikkiin. +Talonpojat vapisevat hänen edessään. Lisbeta, kerrotaan, että hän oli +tahtonut muutamilta talonpojilta silmät puhkaista, kun he olivat +pyrkineet linnaan Samuelin puheille. Hän on nyt niinkuin mielipuoli. Ja +tämmöistä inhoittavaa vääryydentekijätä vastaan auttaisi käräjät ja +laki ja oikeus ilman väkivaltaa. Että yhden miehen ikä ja vankeus +vanhoilla päivillä pitääkin niin selvää asiata todistaa! Niinkun +kyykäärmeen minä musertaisin hänen päänsä--ja muserrankin, Lisbeta, +Väkivaltaa vastaan väkivalta! + +LISBETA: Äiti, mitä on nuo miehet, jotka tulevat tännepäin kuin väijyen +meitä? + +SOFIA: Ne ovat meidän ystäviä, jousimiehiä,--jos Törnskjöldin pistäis +päähän juonitella. He tuovat miekan minulle, jonka annan Samuelille, +heti kun hän on päästetty. + +LISBETA: Kaikki sinulla on valmiina. Voi äiti, olethan sinä hellä +minulle? + +SOFIA: Lapseni, älä pelkää. Sinun tähtes kaikki, sinun tulevaisuutes +tähden! (Vasemmalle): Psh! tänne! + + +TOINEN KOHTAUS. + + Entiset. 1 ja 2:nen jousimies. Talonpoika. + +1:NEN JOUSIMIES (tuoden miekkaa): Tässä on. Ei kukaan ole mitään +huomannut. + +SOFIA (Vetää miekan tupesta. Lisbetalle:) Katso kuinka kaunis se on ja +kiiltävä! + +LISBETA: Äiti, äiti, ettei vaan linnasta joku näkisi. + + (Sofia kätkee miekan pensaikkoon.) + +1:NEN JOUSIMIES: Kylässä on väkeä enemmän kuin luulimmekaan. Hiljaa +ovat, ja varuillansa. Ensi merkin saatua, juoksevat kaikki tänne. + +2:NEN JOUSIMIES: Meidän kylän pojilla on sirppiä ja viikatteita. + +SOFIA: Hyvä on. + + (Linnasta kuuluu kellonsoitto.) + +LISBETA: Ah, kuinka säikähdin! + +SOFIA: Se on iltahuuto vaan. Vangit ja linnaväki soitetaan riveihin ja +tarkastetaan ovatko kaikki. Sitten seuraa ruoka-aika. Sen jälkeen +yösoitto. Ja sitä ennen on määrä Törnskjöldin tuoda Samuel tänne. + +LISBETA: Äiti, täällä syntyy ehkä taistelu. + +SOFIA: Voi lapseni, sinä pelkäät. Lähde kylään ja odota siellä meitä. + + (Lisbeta menee.) + +TALONPOIKA: Joko nyt? Saanko pian tavata viskaalia, ennenkuin kukaan +muu? + +SOFIA: Kohta, kohta. Pysyytykää loitompana vielä. Jos linnanherra näkee +teidät, hän ei tuokaan viskaalia. + +TALONPOIKA: Mutta minun pitäisi kaikin mokomin puhua viskaalin kanssa, +jos vielä vievät hänet takasin linnaan, kuten sanovat. + +SOFIA: Mikä asia? + +TALONPOIKA: Näätsen, perintöriita. Katsos näitä papereita, armollinen +rouva, kun lukea osaat-- + +SOFIA: Sinun perintöriitojasiko tässä olisi aika selvitellä. + +TALONPOIKA: Minulla näet on velipuoli, pahansisuinen mies, jos oikeen +puhutaan; tämä nyt, kun isä kuoli, ja äiti oli jo ennen kuollut,--me +olemme näät saman emon lapsia--maltahan nyt armollinen rouva, kuule +loppuun, tämä on tärkeä ja pulmallinen asia--olen tullut pitkältä +matkaa. + +SOFIA: Tällä tärkeällä hetkellä ei ole aikaa kuulla loruja. + +TALONPOIKA: Lorujako? Ei ne asiat ole meille loruja. Ei ole rouva +viskaalin väärti. (Menee.) + +SOFIA: Tänne jousimiehet! Nyt on tullut aika. Tästä hetkestä siis +kaikki riippuu!--Jos Törnskjöld tulee ilman vartioita, me hänet +ammumme, ja hänen täytyy kaatua äännähtämättä. + +1:NEN JOUSIMIES: Jos uskaltaa näin näköisällä paikalla. + +SOFIA: Piiloudutte tuonne pensaikkoihin. Minä yksin jään näkyviin ja +vastaan kaikesta. Linnaväki on tyytymätön hänen komentoonsa. Ja kun hän +on kerran hengiltä, te huudatte miehet kylästä ja viskaalin johdolla +juoksette linnaan; sen väki helposti taipuu antautumaan. Sanoman +levittävät muut, ja ympärillemme kokoontuu muutamassa päivässä suuret +joukot. + +2:NEN JOUSIMIES: Ei ole epäilystä. + +SOFIA: Törnskjöldin kuolemalla alkaa kapinamme. + +1:NEN JOUSIMIES (jännittäen jousta): Ennen epäilisin lävistää ilvestä, +kuin tämän linnan herraa. + +2:NEN JOUSIMIES: Kevyesti niinkuin teiriin lentää nuoli minunkin +jousestani. + +SOFIA: No niin, ammumme vaan, jos ilman vaaraa sen voi tehdä. Minä +annan merkin, nostan tämän huivin. Silloin!--Jollen nosta, älkää +ampuko, vaan sopivassa hetkessä vetäytykää kenenkään näkemättä kylään +takasin. Ja odottakaa siellä. Toinen tälle puolelle, ja toinen tuolle. + +1:NEN JOUSIMIES: Paha vaan, jos kauan vielä viipyy, kohta on niin +pimeä, ettei näe ampua, + +2:NEN JOUSIMIES: Hiljaa! Ellen erehdy,--kuulen askeleita tännepäin. + +SOFIA: Nyt paikoillenne. + + (Jousimiehet hajoavat eri suunnille.) + +Törnskjöld yksin!--Siis vielä kerran valehdella nöyrtynyttä. + + +KOLMAS KOHTAUS. + + Sofia. Törnskjöld. + +TÖRNSKJÖLD: Sinä siellä kuka olet?--Ahaa, Sofia! Harmaaksi olet sinäkin +käynyt. Näytäppäs kun katson sinua, Sama, sama olet. Ei ylpeys ole +vielä hivunut sinusta. Ei ole vielä kangistunut niskasi. Sinä olet +meidän rotua. Tahdot vaan teeskennellä nöyrää, että sinulle Samuelin +antaisin.--Tule linnaan, siellä saamme puhua. + +SOFIA: Linnaanko? Pelkään tuota linnaa ja sen holveja. + +TÖRNSKJÖLD: Sinä pelkäät?! Ei ole totta. Sinä et pelkää paholaista +itseänsä,--kuinka sitten hänen linnaansa. Ylpeä olet vaan. Et tahdo +tulla hakemaan Samuelia, tahdot että hänet sinulle toisin. + +SOFIA: Sano minulle, Törnskjöld,--ymmärräthän vaimon tuskaa, joka kolme +vuotta on ollut erotettuna miehestään, sano, etkö jo pian päästä häntä +puheilleni: päivä on lopussa. + +TÖRNSKJÖLD: Mistä tuo hellä puhe? Mikset tule linnaan, tahdon nähdä +teidän tervehtivän toisianne, ja kuulla mitä Samuelilla on sinulle +sanomista. Jos tottelet, päästän hänet ehkä vielä tänä iltana kokonaan +vapaaksi.--On tapahtunut semmoista, jota en odottanut. Samuel Cröell on +meille vaaraton. Hän on sitten vuoden ajan mykkä. + +SOFIA: Mitä sanot? + +TÖRNSKJÖLD: Meillä on ollut linnassa täysi rauha. Kaikki valituskirjat +yhtäkkiä päättyivät. Hän ei puhu enää mitään kellekään. Syyttäjä ilman +kieltä! + +SOFIA: Ei voi puhua? + +TÖRNSKJÖLD: Ruotsista oli tullut vastaus Samuelille, odottamaton +vastaus hänen kaikkiin valituksiinsa. + +SOFIA: No? + +TÖRNSKJÖLD: Hänelle annetaan virkaero ja valtakirja pois. Hänen +toimensa ei ole Ruotsin hallitukselle tuottanut sitä hyötyä, jota oli +odotettu. + +SOFIA: Sitäkö vaan! Ja siitä saakka--? + +TÖRNSKJÖLD: Siitä saakka hän vaikeni ja meni harmaaksi. + +SOFIA: Sen arvasinkin: hän vaan ei tahdo puhua. On siis oppinut ettei +puheilla ja kirjoituksilla mitään aikaan saada. + +TÖRNSKJÖLD: Ähää, jopa näytit kyntesi. Tunnen sinut, korskea rouva! No +niin, se onkin paremmin mieleeni. Mitä tässä valehdella! Erehdyt +kuitenkin suuresti. Hänen silmässänsä ei pala koston tuli. Hän on +nöyrä. (Unohtaen vihansa): Sofia, on kummallista, mutta minusta +näyttää, ettei hän enää ole oikein--kuinka sanoisin-- + +SOFIA: Mistä sen päätät? + +TÖRNSKJÖLD: Hänen katseestansa joskus näen, ettei hän enää muista, mitä +on ollut, + +SOFIA: Olisi antanut anteeksi sinulle? + +TÖRNSKJÖLD: Niin, aivan kuin olisi--(Havahtaen): Mitä,--mitä! siksihän +päätänkin, ettei hän ole täysijärkinen. Minua vaivaa hänen synkkä +katseensa, kammottaa, + +SOFIA: Siis päästä irti kurja mielipuoli. + +TÖRNSKJÖLD (Miettien, niinkuin itseksensä): Niinkuin mielipuolen voisin +hänet päästää, vaan ei niinkuin viisaan. + +SOFIA: Mutta joutuin; katso kuinka jo alkaa hämärtää. + +TÖRNSKJÖLD (Viheltää pillillä. Vanginvartijat tulevat.). Tahdon nähdä +eikö hän sinullekaan mitään sano. (Vartijoille): Vanki Samuel Cröell +päästäkää tänne ulos, yksin, ilman vartioita. (Vartiat menevät jättäen +linnan oven auki.) + + +NELJÄS KOHTAUS. + + Entiset, Talonpoika, sitten Samuel Cröell. + +TÖRNSKJÖLD (Tarttuu talonpojan niskaan.): Sinä mikä otus? + +TALONPOIKA: Armollinen herra, en minä mitään. Olen aseitta, rauhallinen +asiamies. + +TÖRNSKJÖLD: Mitä sinä täältä haet? + +TALONPOIKA: Tulin tapaamaan viskaalia, armollinen herra, kun tiesin---- + +TÖRNSKJÖLD: Kun tiesit mitä? + +TALONPOIKA: Kun tiesin, että hänet tuodaan ulos. Ää, älkää puristako, +armollinen herra, älkää! + +TÖRNSKJÖLD: Kuka sinulle sen sanoi? Vastaa! Etkö ole kuullut, että +Törnskjöld polttaa kekäleellä silmät päästä? + +TALONPOIKA: Tämä armollinen rouva tässä--hän sanoi. + +TÖRNSKJÖLD: Mitä hän sinulle sanoi? + +TALONPOIKA: Ei minulle,--toisille. Ei minulla ole mitään aseita, ei +mitään. + +TÖRNSKJÖLD: Mitä sanoi toisille? + +TALONPOIKA: Ei hän käskenyt tulla tänne, käski jäämään kylään. + +TÖRNSKJÖLD: Oliko toisilla aseita? + +TALONPOIKA: Mitäpä, armollinen herra, semmoisilla pila-aseilla teidän +linnaväkeänne vastaan,--kellä sirppi, kellä viikate ja vaan jollakulla +jousi, eihän semmoisilla mitä! + +TÖRNSKJÖLD (päästää irti talonpojan): Sofia! Petos! (Äkkiä, tuskaisella +kauhistuksella): Samuel,--nyt ymmärrän--te olette liitossa keskenänne! +Samuel on tahtonut minut pettää! Samuel--pettää minua! + + (Samuel Cröell seisahtuu linnan ovella. Ryysyissä.) + +Kuinka saatoin olla sitä näkemättä. Kuinka saatoin luulla--(Huomaa +Samuel Cröellin): Samuel, kaikki on tullut ilmi! (Menee hiljaa häntä +kohden.) Mikä on nyt sinun katseesi? Näytäs, näytäs--! + + (Sofia nostaa huivin.) + +Mikä se oli? (Vetää nuolen puunrungosta.) Totisesti, nuoli, minuun +tähdätty. (Nuoli lävistää Törnskjöldin hatun, joka putoo maahan.) Ah! +Toinen! Se oli vähän paremmin osattu. + +SAMUEL CRÖELL (asettuu suojelevasti Törnskjöldin eteen): Älkää, älkää! +Heretkää ampumasta, keitä lienettekin. + +TÖRNSKJÖLD (Helpoituksella): Hän ei ole pettänyt minua! Tuolla +pakenevat väijyjät. Niin, Samuel, katsot kummastellen, sinä et tiedä, +(Näyttää Sofiaa): Näätkö? + +SAMUEL CRÖELL (huomaa Sofian): Sofia! + +TÖRNSKJÖLD: Hän on sinulle valmistanut suuren vastaanoton. Hän on +koonnut talonpojat ympäristöltä. Heillä on aseita. He ovat valmiit +sinun johdollasi kapinaan. + +Tästä hetkestä, Samuel, sinä olet vapaa! + +Kolme vuotta olet sinä pitänyt minua vankeudessa. Niin, niin, vaikka +minä olen ollut sinun vartijasi, kuitenkin minä olen ollut vanki. Minua +inhoittaa tämä linna, sen kiviseinät ja koko ympäristö. Tahdon siitä +irti. + +Sinulla ei ole enää valtakirjaa! Mitä siitä? Mitä niistä iankaikkisista +käräjistä lähtee! + +(Villiintyen yhä enemmän.) Sinä olet vapaa! Hanki miekka itsellesi! +Nosta väki Karjalassa, sinua he vaan odottavat. Koko lääni nousee +villiin kapinaan. Tapaamme toisemme kentällä. Sinä hengität ja minä +hengitän. Väkevämpi voittaa. Ah, Samuel, tunnempa taas itseni. + +Sinä olet vapaa! + +SAMUEL CRÖELL: Huoletta voit minut vapauttaa; mihinkään kapinaan en +aijo sekaantua. + +TÖRNSKJÖLD: Etkö? Kummalliselta kuuluu vihollisen vihollista neuvoa, +mutta sen sanon sinulle: sopivampaa hetkeä et voi löytää. Törnskjöld on +niinkuin kekäle, ja talonpojat äärimmilleen ärsytetyt, Vielä enemmän: +sanotaan että Kristiina tahtoo luopua kruunustansa, kun ei tule toimeen +meidän kanssa. + +SAMUEL CRÖELL: Ole huoletta. Kun pääsen irti, minä puhun talonpoikieni +kanssa; he tyyntyvät ja jäävät hiljaa kärsimään, niinkuin ennenkin. + +TÖRNSKJÖLD: Hankit uuden valtakirjan? + +SAMUEL CRÖELL: En. + +TÖRNSKJÖLD: Parempaan aikaan nostat kapinan? + +SAMUEL CRÖELL: En sitäkään. + +TÖRNSKJÖLD: En tiedä, Samuel, vienkö sinut linnaan takasin, kun et +tahdo kamppailla. + +SAMUEL CRÖELL: Päästä irti, mitäpä minusta kiinni pidellä. + +TÖRNSKJÖLD: Mutta--en ole sinua voittanut. + +SAMUEL CRÖELL: Usko pois, en sinua koskaan enää käräjillä ahdistele. + +TÖRNSKJÖLD: Sen uskon, mutta--mutta jommankummanhan meistä täytyy--. +Samuel, minä tuon sinulle miekan, sinä olet hyvä miekkailija, +taistellaan tässä paikassa, taistellaan vimmattu taistelu, se +ratkaiskoon meidän välimme. + +SAMUEL CRÖELL: Törnskjöld, sinä tahtoisit lyödä minua? Tässä minä olen. + +TÖRNSKJÖLD (Koettaen irtautua hämmästyksestä.): En ymmärrä sinua. +Jommankummanhan--. Tule linnaan takasin. En päästä sinua ennenkuin olen +sinusta selvillä. Hää! Luuletko minun ehkä heltyneen, minun!--Se on +totta, saatte jättää toisillenne hyvästit. Pian! (Vetäytyy peremmälle, +näkymättömiin.) + +SAMUEL CRÖELL: Sofia! lyhyt hetki vaan! + +SOFIA: Oh, kuin hän sai vereni kuohuksiin, se peto ihmishaamussa. + +SAMUEL CRÖELL: Kuohuu yli reunojensa, sitten vasta asettuu. Lisbeta +kuinka? + +SOFIA: Hän on täällä mukana. Tuolla kylässä. + +SAMUEL CRÖELL: Jöran Bjelke? + +SOFIA: Ruotsissa. He yhä odottavat niinkuin ennenkin. + +SAMUEL CRÖELL: Odottavat? (Tarkoittaen ryysyjänsä:) Pitäisihän olla +selvä, ettei minusta ole--aatelismieheksi. + +SOFIA: Niinkö sanot! + +SAMUEL CRÖELL: Kehoittaisit sitten Lisbetaa hylkäämään koko miehen +ehtoinensa. + +SOFIA: Hylkäämään, sittenkuin he kymmenen vuotta ovat odottaneet ja yhä +toivoneet! + +SAMUEL CRÖELL: Huono mies semmoisen syyn tähden odotuttaa itseänsä. + +SOFIA: Erehdyt Samuel. Minä en suostu heidän avioliittoonsa ennen kuin +ehto on täyttynyt. Se on minun valani heille, että ehto täyttyy kerran. +Ja se täyttyykin! + +SAMUEL CRÖELL: Ei täyty milloinkaan. Minä en usko enää oikeuteen. + +SOFIA: Et enää usko, että lain avulla, ilman mitään aseita, silmät +ummessa, sokkona, mitään oikeutta voisi saavuttaa. Sitä en minäkään ole +koskaan uskonut. + +SAMUEL CRÖELL: Siinä oli koko minun uskoni. Viimeiseen saakka pidin +siitä kiinni. Mutta yhtäkkiä tuli kuolemanisku. + +SOFIA: Törnskjöld kertoi, että sait Ruotsista erokirjan. + +SAMUEL CRÖELL: Viimeisiin saakka luotin, että jossain maan päällä +vaikkakin ehkä kaukana, pitäisi olla se tai ne, joille oikeuden voitto +on kallis asia. Minä luulin, se paikka on hallituksessa. Mutta juuri +sieltä tuli minulle vihdoin vastaus avunhuutoihini: »kruunulta +kavallettuja varoja olet sinä, Samuel Cröell, pitkänä virka-aikanasi +toimittanut niin vähän takaisin, että katsomme kruunulle edullisemmaksi +kokonaan lakkauttaa sinun virkasi, kuin edelleen sinua siihen määrätä». +Minusta ei siis ollut mitään rahallista hyötyä kruunulle! Minä luulin, +että hallitus ei odottanut hyötyä, vaan iloitsi minun kanssani siitä, +että totuus ja oikeus tuli yhä enemmän ilmi. Ei, Sofia. Sielläkään ei +siis ole ketään, jolle oikeuden voitto olisi sydäminen asia. Sen +vastauksen kanssa sammui minun uskoni. Ei saa oikeutta maailmassa. + + +VIIDES KOHTAUS. + + Entiset. Talonpoika. + +TALONPOIKA (hiipii esille): Herra viskaali, uskaltaako tulla? + + (Törnskjöld näyttäytyy perällä.) + +SOFIA: Taas tuo sama talonpoika! Pois täältä! + +SAMUEL CRÖELL: Antaa hänen tulla, koska on uskaltanut näin +vaarallisille poluille. + +TALONPOIKA: Uskaltaako tulla, herra viskaali? + +SAMUEL CRÖELL: Tule, mitä haet? + +TALONPOIKA: Oikeutta. + +SAMUEL CRÖELL: Minultako? + +TALONPOIKA: Olet jo kaiketi rouvalta kuullut mikä asia minulla on. +Velipuoli, näet, otti puolet perintöä isän jälkeen, vaikka meillä on +eri isät, hänen on kuollut jo vuotta parisenkymmentä takaperin, äiti on +meillä sama. Näät minkä vääryyden teki minulle. Tuomari piti hänen +puoliansa. Mitä lienevätkin supattaneet. Tuomio lankes ja oli väärä, +vastoin Ruotsin lakia, jonka alla nyt eletään. Olen käynyt kahdeksat +käräjät tästä asiasta. Ei auta.--Sinusta olen kuullut, että olet mies +ylen taitava ja tiedät tarkkaan sanat, jotka tuovat voiton. + +SAMUEL CRÖELL: Jos minua uskot, tee niinkuin minä sanon: sovi veljes +kanssa. + +TALONPOIKA: Et ymmärtänyt, mitä minä haastoin sinulle. Veli on ottanut +minun osani vääryydellä. + +SAMUEL CRÖELL: Ja sinä alotat kohta yhdeksännet käräjäjutut. Ja näänhän +minä päältäsikin: olet niissä riidoissa köyhtynyt, tuomarille puolet +omaisuuttasi jo jakanut. + +TALONPOIKA: Kun saan oikeuteni, niin jälleen nousen. + +SAMUEL CRÖELL: Totisesti, ei lopu tämä juttusi ennenkuin istut +velkavankilassa. + +TALONPOIKA: Mutta senpätähden sinä, joka asian tiedät ja ymmärrät, sano +mitkä sanat ovat pantavat tuomarin eteen. + +SAMUEL CRÖELL: Katso minun murtunutta vartaloani ja näitä vaatteitani +ja minun päätäni. Kaiken sen olen saanut osakseni, kun hain oikeutta ja +uskoin sitä saavani. Älä sinä tee niin. Sinun käy samalla tavalla. Älä +hae oikeutta omilta sortajiltasi. Ne eivät sitä sinulle anna. Ne elävät +ja lisääntyvät sinun tyhmyydestäsi ja syövät sinun omaisuudestasi. + +TALONPOIKA: Olisinko mies, jos oikeuttani antaisin polkea. Yhtähyvin +antaisin silmiini sylkeä.--Ja vaikka viimeisen roponi kadottaisin, +oikeuden kuitenkin tahdon saada. Vaaroista en välitä. Jos kuristaa +joku, kuolen. Mutta niinkauan kuin elän, haen oikeuttani. Menen vaikka +tulen läpi. Vääryyteen en tyydy, sano sinä, keltä oikeutta saa +vääryyttä vastaan. Sen toki sanonet. + +SAMUEL CRÖELL: Ei keltäkään. Niinkauan kuin haet oikeuttasi, olet orja. + +TALONPOIKA: Minä ymmärrän sinut: jos herroilta jotain pyytää, niin +herroille täytyy jotain antaakin; (kuiskaten intohimoisesti): mutta +sano nyt kuitenkin minulle tällä kertaa vaan, mitä minun pitää tehdä. +Sano,--sano yksi sana! + +SAMUEL CRÖELL: Sovi veljesi kanssa. Se on sinun ainoa oikeutes. + +TALONPOIKA: Tfu! Vai semmoinenko sinä olitkin! (Menee.) + +SOFIA: Etkö lyö murskaksi tuota miestä!--Minun tähteni, Samuel, katso +ettei talonpoika sylje sinua silmiin. + +SAMUEL CRÖELL: Hän ei tiennyt mitä teki. Luuli varmaan minua +vihamieheksensä. + + (Törnskjöld lähestyy hiljaa seuraavan monoloogin aikana.) + +SOFIA: Samuel, että sinä sallit semmoista! Eikö sinun ylpeytesi tule +loukatuksi! En ymmärrä sinua enää. Että olet ennenkin viihtynyt +talonpoikien seurassa, sen olen tiennyt, mutta että sinä paikaltasi +liikahtamatta sallit tuollaisen olennon sylkeä kasvoihisi, en olisi +voinut uskoa! + +TÖRNSKJÖLD (Arasti): Samuel, näen että sinä voit paljon anteeksi antaa. +Mutta voisitko vielä pahemmalle--kaikkein pahimmalle.--voisitko +minulle--? + +SAMUEL CRÖELL: Törnskjöld! (Antaa kättä Törnskjöldille.) Tässä on +enemmän kuin vaan sinä ja minä. Tässä on se suuri oikeus. + +TÖRNSKJÖLD: Niin, niin! + + (Menee, voimatta hillitä liikutustaan. Samuel Cröell jää + katsomaan hänen jälkeensä. Linnan ovi suljetaan.) + + +KUUDES KOHTAUS. + + Samuel Cröell. Sofia. + +SOFIA (Osoittaen, että tämä tekee hänelle kipeätä sydämmeen, huutaa.): +Samuel! + +Onko se totta? Niinkö? Törnskjöld jääpi kostamatta! + +SAMUEL CRÖELL: En ole mitään saavuttanut elämässäni. Kaikki, mitä +käräjilläni sain auki, se on mennyt umpeen: kaikki, minkä olin sitonut, +on jälleen auennut; missä rikkaruohoja hävitin, siellä on ohdakkeita +sijaan tullut. Se oli kaikki vaan, että näkisin, kuinka vähän suuren +oikeuden virta minun tähteni voi muuttaa juoksuansa. Sofia, tämä tässä, +se oli minun ensimäinen voittoni, sillä totisesti on tässä mennyt +jotain auki, joka ei voi enää umpeen kasvaa. + +SOFIA: Siinäkö sinun elämäsi ainoa voitto! + +Oh kuinka auttamaton ja onneton sinä olet silmissäni. Lopetat elämäsi +vankeudella, ja solmit nöyrää ystävyyttä sen miehen kanssa, joka on +sinua kiduttanut. Ei sinua yksin: sinun vaimosi elämän tärvellyt ja +oman lapsesi onnen kukistanut. Oh, Samuel, sinussa ei ole aatelisverta, +liian myöhään nyt sen näen. Näen, etteivät minun sanani voi herättää +sinua siitä pimeydestä, jossa tahdot olla. + +SAMUEL CRÖELL: En ole koskaan semmoisessa valossa kulkenut. + +SOFIA: Jos niin, niin tule, ota miekka! Yhdestä viittauksesta tuhannet +talonpojat seuraavat sinua,--teet Kustaa Adolfin valtakunnalle +palveluksen ja pelastat nimesi häpeällisestä kuolemasta!-- + +SAMUEL CRÖELL: Ei näkyä, ei mitään vastustaa, ei askeleillaan oljen +kortta rikkoa--! + +SOFIA: Pimeys! + +SAMUEL CRÖELL: Valo! + +SOFIA: Ah, Samuel, minä en voi ymmärtää, en voi uskoa, etten minä saa +sinua enää hereille. Samuel sinä näet että sinun uskosi ei ole mitään +voinut. Mutta on vielä minun uskoni. (Ottaa miekan kätköstä). Tässä on +miekka, ota se! Minä annan sen sinulle, se on minun viimeinen sanani, +niin totta kuin tässä seison!--Oh, olisinpa minä sinun asemassasi! +(Helistää miekkaa ilmassa). Samuel--ota se minulta! Älä katso minun +harmaita hiuksiani, katso nuoruuden kultaiset suortuvat valuvat +olkapäilleni; älä katso minun mustaa surupukuani, katso nuoren Sofia +Gyllenstjernan samettiliivi kiertää hänen solakkaa vartaloansa; älä +katso näitä kuivuneita käsiä, katso neidon sormet ojentavat sinulle +laakeriseppeliä ja nuori suu puhuu: Samuel, minä tahdon aateloida +sinut, nuori Samuel, sinä uljas, sinä rohkea, sinä ryhdikäs, sinä tulet +suureksi ja kunniakkaaksi ja sinun nimesi on varjoova valtakunnan +ylimykset! + + (Käsi putoaa, miekka herpoo kädestä.) + +Ei, sanot sinä. + +Samuel, sinä poljet minun elämäni unelman. Samuel, sinä teet tyhjäksi +minun valani lapsellemme. Ja sinä teet välttämättömäksi meidän--eromme. + +SAMUEL CRÖELL: Sofia! + +SOFIA: Niin. Ei ole mitään välitietä. + +SAMUEL CRÖELL: Kaikki, mikä minua odottaa, on hiljaista oikeutta, joka +kenenkään ajamatta vuotaa suuresta lähteestä. Ei kellään ole +valtakirjaa ohjata sen juoksua. Minä näen sen vaan, ja sydämmeni +lämpenee, mitä ikänä tapahtuisikin. + +SOFIA: Matkustan lapseni kanssa Ruotsiin ja koetan parsia kokoon, mitä +meidän elämämme sirpaleista vielä on jäljellä. Minä en ole sitä +särkenyt. Niinkuin olen elänyt tähän asti, niin elän loppuun asti vaan +lastani varten. Mutta sinä olet sen särkenyt.--Hyvästi! + +SAMUEL CRÖELL: Sofia, nyt on yö. + +SOFIA: En pelkää yksin kulkea. Minun ystäväni on tuolla, sinun tässä +lähempänä. Tässä erosivat tiemme. + + (Menee.) + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + Samuel Cröell yksin. + +SAMUEL CRÖELL: Niin, niin, niin! Niin juuri sen piti käydä, vaikka minä +en ensin sitä ymmärtänyt. Kuitenkin se oli alusta asti kirjoitettu +totuuden ja oikeuden kirjaan, eikä mikään mahti maailmassa olisi voinut +sitä estää. + +Kunpa minä vaan olisin saanut annetuksi hänelle rauhani, sen suuren, +horjumattoman rauhan. + +Mutta minä uskon--ja minä sen jo näenkin: tulee vielä aika, että hän +tarvitsee minun rauhaani. Ja hän tulee takasin ja hakee kaikki +vankeudet ja kaikki kolot, missä on se ryysyinen mies ilman +uskontunnustusta, ilman vaakunaa ja nimeä, jolla oli se rauha. + + (Linnasta kuulun kellonsoitto.) + +Se on yösoitto. (Menee ajatuksissaan linnan portille! huomaa että se on +lukittu.) Se on totta minähän olen nyt vapaa! + +Minne yöpynenkään. Siellä niillä on kaikilla paikkansa. Siellä he +menevät nyt kaikki sillan yli yökomeroihinsa.--Jos kuu ei olisi pilvien +takana, olisi pilkko pimeä. Siinä kiireessä eikö vaan jäänyt lakkini +linnaan. Kanan varas! + +Mitä se oli?--Joku eläin. Niin, niin, hiivi vaan ohitseni pehmytjalka: +sinne mättään kupeelle, näreen alle kallista pääsi. Teillä pitää olla +kaikilla pesänne, jonne yövytte. + +Ihminen vaan voi olla ilman pesää. + + (Löytää miekan, jolla hakkaa alas havuja; + laittaa vuoteen; kuutamo.) + +Kaikki, kaikki on minulta mennyt. (Laskeutuu vuoteellensa.) Mutta +rauhaani ei ole minulta kukaan voinut ottaa. Mistä oletkaan kotosin, +sinä minun rauhani! Tuoltako puhtaista ilmakerroksista kuun ja tähtien +väliltä. Totisesti, on niinkuin sinä ääneen puhuisit minun kanssani +tässä hiljaisuudessa! Minun syvä, syvä rauhani. + +Esirippu. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Samuel Cröell, by Arvid Järnefelt + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAMUEL CRÖELL *** + +***** This file should be named 15423-8.txt or 15423-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/5/4/2/15423/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |