diff options
Diffstat (limited to '14306-0.txt')
| -rw-r--r-- | 14306-0.txt | 1255 |
1 files changed, 1255 insertions, 0 deletions
diff --git a/14306-0.txt b/14306-0.txt new file mode 100644 index 0000000..dcedb75 --- /dev/null +++ b/14306-0.txt @@ -0,0 +1,1255 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14306 *** + +Väkinäinen naiminen. + +Ilveilys yhdessä näytöksessä. + + +Molièren tekemä. + + +Ranskan kielestä suomennettu. + + +Alun perin julkaissut +G. V. Edlund 1902. + + + + +Henkilöt: + +_Sganarelle_, rakastunut Dorimenaan. +_Jeronymus_, Sganarellen ystävä. +_Dorimena_, Alkantor'in tytär. +_Alkantor_, Dorimenan isä. +_Alsidas_, Dorimenan veli. +_Lykastes_, rakastunut Dorimenaan. +_Pankrasius_, aristotelilainen tohtori. +_Marphurius_, pyrrholainen tohtori. +_Kaksi mustalais-naista_. + +Tapaus kaupungin kadulla. + + + + +Ensimmäinen kohtaus. + +_Sganarelle_ (puhuen ovelta koti-väellensä). Minä palaan tuossa paikassa +takaisin. Katsokaa taloa tarkasti sill'aikaa ja toimittakaa visusti +kaikki työnne. Jos poissa ollessani kuka tuopi rahaa minulle, niin +tulkaa siitä heti ilmoittamaan herra Jeronymon luo; vaan jos kuka tulee +rahaa pyytämään, niin sanokaa, että isäntä on kaupungilla, eikä taida +koko päivänä kotia palata. + + +Toinen kohtaus. + +_Sganarelle_, _Jeronymus_. + +_Jeronymus_ (joka on kuullut Sganarellen viimeiset sanat). Kas sepä oli +viisas neuvo! + +_Sganarelle_. Kah, herra Jeronymus! teidät tapaan aivan odottamattani; +olin juuri tulemassa teitä tervehtimään. + +_Jeronymus_. Ja mitä varten, jos kysä saan? + +_Sganarelle_. Ilmoittaakseni teille jotakin joka minulla nyt on +mielessä, ja kysyäkseni teiltä siihen neuvoa. + +_Jeronymus_. Hyvin kernaasti. Tämä kohtaus on minulle hyvin mieleinen, +ja voimmehan puhuakin asian tässä yksinämme ja vapaina kuulijoista. + +_Sganarelle_. No, niin kuulkaapa sitten. Asia, jota mainitsin ja joka +minua suuresti liikuttaa, on hyvin tärkeä; ja se on hyvä, ett'ei ihminen +tee mitään keskustelematta ystäviensä kanssa. + +_Jeronymus_. Se on minulle erittäin mieluinen, että minut juuri olette +valinneet täksi keskustelijaksi. Ei muuta kuin sanokaa vaan, mikä se +asia on. + +_Sganarelle_. Vaan edeltäkäsin ja ennen kaikkea pyydän, älkää ollenkaan +imarrelko, älkääkä säälikö minua; vaan sanokaa ajatuksenne suoraan, +koristelematta. + +_Jeronymus_. Sen teen koska niin tahdotte. + +_Sganarelle_. Ei ole mikään niin ikävätä kuin se, että ystävä ei puhu +totuutta. + +_Jeronymus_. Se on tosi. + +_Sganarelle_. Ja meidän aikoina ovat rehelliset ystävät harvassa. + +_Jeronymus_. Oikein sekin on. + +_Sganarelle_. Luvatkaa siis, herra Jeronymus, että puhutte minulle +ajatuksenne aivan suoraan. + +_Jeronymus_. Sen lupaan mielelläni. + +_Sganarelle_. Vannokaa se! + +_Jeronymus_. Sen lupaan: lempo vieköön! Sanokaa vaan asianne. + +_Sganarelle_. Asia on se: tahtoisin teiltä kysyä, tokko se käy laatuun, +että ottaisin puolison? + +_Jeronymus_. Kuka? Tekö? + +_Sganarelle_. Minä, minä, kukas muu! Mitä ajattelette tästä asiasta? + +_Jeronymus_. Ensin tahtoisin tietää, sanokaa, kuinka vanha olette? + +_Sganarelle_. Minäkö? + +_Jeronymus_. Niin, juuri te. + +_Sganarelle_. Kukapa sitä tiesi! Mutta terveyteni on luja. + +_Jeronymus_. Kuinka? Ettekö arvioltakaan tietäisi, kauanko olette +maa-ilmassa eläneet? + +_Sganarelle_. Kuka semmoisia joutavia ajattelee? + +_Jeronymus_. No, mutta sanokaa minulle, kuinka vanha te olitte silloin, +kuin me tutustuimme? + +_Sganarelle_. Totta toden perään, silloin en ollut kuin kahden-kymmenen +vuoden iässä, + +_Jeronymus_. Kauanko olimme Roomassa yhtenä? + +_Sganarelle_. Kahdeksan vuotta. + +_Jeronymus_. Montako vuotta asuitte sitten Englannissa? + +_Sganarelle_. Seitsemän vuotta. + +_Jeronymus_. Entäs Hollannissa, jossa sen jälkeen olitte? + +_Sganarelle_. Puoli kuudetta vuotta. + +_Jeronymus_. Minä palasin vuonna neljä-kymmentä kahdeksan. +Neljä-kymmentä kahdeksan kuudesta kymmenestä tekee kaksi-toista. Viisi +vuotta Hollannissa, se tekee seitsemän-toista; seitsemän vuotta +Englannissa, tekee neljä-kolmatta, ja kahdeksan vuotta Roomassa, se +tekee kolme-kymmentä kaksi vuotta, ja kaksi-kymmentä siihen lisää, joka +oli teidän ikänne silloin kuin ensi kerran näimme toinen toisemme, se +tekee ummellensa viisi-kymmentä kaksi vuotta. Näin muodoin olette te, +herra Sganarelle, oman tunnustuksenne jälkeen, noin kahden- eli +kolmen-kuudetta vuoden vanha mies. + +_Sganarelle_. Kuka? Minäkö? Se ei ole mahdollista. + +_Jeronymus_. Miksikä ei? Ja paitsi sitä, sen sanon teille vapaasti, +koska itse vaaditte minulta lupausta puhuani teille kaikki suoraan, että +naiminen ei sovi teidän miehellenne. Naiminen on semmoinen, jota nuorten +pitää tarkasti ajatella, ennenkuin siihen rupeavat; vaan teidän-ikäisten +miesten ei pidä sitä asiata ollenkaan ajatella. Ja jos se on tosi, minkä +moni viisas mies on sanonut, että koko naiminen on suurin hulluus, jonka +ihminen voi tehdä, niin en tiedä, mitään surkeampaa, kuin että tämä +hulluus tehdään siinä iässä, jossa ihmisen pitäisi olla viisaimmillaan. +Sanalla sanoen: minä rehellisesti puhun teille ajatukseni tässä asiassa: +te älkää unissakaan houriko naimista: ja hyvin naurun-alainen olisitte +minun silmissäni, jos näin kauan oltuanne vapaana nyt läksisitte +ottamaan niskoillenne tätä kaikkein raskaampaa kuormaa maa-ilmassa. + +_Sganarelle_. Mutta minä, minä olen lujasti päättänyt ottaa puolison; en +ollenkaan voi tulla naurun-alaiseksi ottaessani vaimokseni sitä tyttöä, +jota nyt omakseni pyydän. + +_Jeronymus_. Ahaa, no se on eri asia; ette ole tästä minulle virkkaneet +mitään. + +_Sganarelle_. Se on semmoinen tyttö, joka on aivan mieleiseni, ja jota +minä rakastan kaikesta sydämestäni. + +_Jeronymus_. Rakastatteko häntä kaikesta sydämestänne? + +_Sganarelle_. Rakastan kyllä; ja isältänsäkin jo olen häntä vaimokseni +pyytänyt. + +_Jeronymus_. Oletteko jo pyytäneet häntä isältänsäkin? + +_Sganarelle_. Olen. Tämä naimis-kauppa tulee päätettäväksi jo tänä +iltana, minä olen sen luvannut. + +_Jeronymus_. No, niin tehkää hyvin, minä en virka tähän sanaakaan. + +_Sganarelle_. Pitäisikö minun luopua päätöksestäni? Mistä te, herra +Jeronymus, olette sen luulon saaneet, ettei minun pitäisi ajatella +avioliittoa? Iästäni vähät! Katsotaan itse asioita, millä kannalla ne +ovat. Löytyykö sitä kolmen-kymmenen vuoden vanhaa miestä, joka näyttäisi +verevämmältä ja vahvemmalta kuin minä? Eikö jokainen jäseneni ole niin +notkea, ja liiku niin keveästi kuin liikkua taitaa, tahi näytänkö +semmoiselta, joka matkalla tarvitsee vaunuja ja rattaita, eikä jalkaisin +pääsisi perille? Eivätkö kaikki hampaani ole vielä ihan terveet? +(näyttää hampaitansa). Enkö minä syö neljä veroa päivässä, ja kellä +voipi olla terveempi kuin minulla? (Rykii) Äh, häh, äh, hää. Mitäs +siihen sanotte? + +_Jeronymus_. Te olette oikeassa, minä olen erehtynyt. Siinä teette +hyvin, että menette avioliittoon. + +_Sganarelle_. Ennen en olisi sitä tehnyt, vaan nyt minulla on siihen +painavat syyt. Paitse iloa, joka minulla on kauniin, minua hyväilevän +vaimon omistamisesta ja joka minua hieroo väsyksissä ollessani, paitsi +tätä iloa, sanon minä, on minulla toinenkin syy, jonka tähden minun +pitää ruveta avioliittoon. Jos muka kuolisin tämmöisenä naimattomana +kuin nyt olen, sammuisi Sganarellein suku kokonansa maailmasta. Mutta +kuin nain, niin pääsee mainio sukuni kasvavissa uusissa vesoissa +elämään. Mikä ilo eikö ole minulla katsoa noita pieniä olentoja, jotka +olisivat minun omiani, jotka olisivat minun näköisiäni, niinkuin yksi +vesi-pisara on toisensa näköinen, jotka leikkisivät alin-omaa minun +talossani, jotka, kaupungilta palatessani, huutaisivat minulle pappa, +pappa, ja rupattaisivat kaikenlaista lapsenpiipatusta. Uskokaa, minä +näen niitä jonkun puoli kymmentä ympärilläni. + +_Jeronymus_. Ei mikään ole niin hupaista kuin tämmöinen elämä; ja minä +annan teille sen neuvon, menkää avioliittoon, niin pian kuin suinkin +voitte. + +_Sganarelle_. Oikeinko todella? Kehoitatteko minua siihen? + +_Jeronymus_. Epäilemättä. Paremmin ette voisi tehdä. + +_Sganarelle_. Totta toden edestä, oikein olen hyvilläni, että niinkuin +rehellinen ystävä, annoitte minulle tämän neuvon. + +_Jeronymus_. No, mutta sanokaa nyt, kuka on se tyttö, jonka aiotte +puolisoksenne ottaa? + +_Sganarelle_. Dorimena. + +_Jeronymus_. Tuoko nuori sukkela Dorimena, joka aina on niin sievästi +puetettu? + +_Sganarelle_. Se. + +_Jeronymus_. Herra Alkantor'in tytär? + +_Sganarelle_. Juuri se. + +_Jeronymus_. Ja sisar eräälle Alsidakselle, joka on ymmärtävinänsä +miekan käyttämistä? + +_Sganarelle_. Aivan niin. + +_Jeronymus_. No nyt on lempo! + +_Sganarelle_. Mitä sanotte siitä? + +_Jeronymus_. Hyvin sopiva morsian! Toivotan onnea! + +_Sganarelle_. Enkös tehnyt oikein, että valitsin juuri tämän tytön +elämänseuralaiseksi? + +_Jeronymus_. Aivan oikein. Voi kuinka te tulnette onnelliseksi! +Kiiruhtakaa vaan! + +_Sganarelle_. Näin puhuessanne te enennätte iloani. Kiitän teitä +neuvostanne ja pyydän teitä tänä iltana saapumaan häihini. + +_Jeronymus_. Välttämättömästi tulen ja paremmin kunnioittaakseni +haitanne panen naamarin kasvoilleni. + +_Sganarelle_. Hyvästi! + +_Jeronymus_ (syrjässä). Herra Alkantor'in tytär, nuori Dorimena +viiden-kymmenen kolmen vanhan herra Sganarellen morsian! Sepä oiva +avio-liitto! Voipa oivaa sopivaa avio-liittoa! (pois). + + +Kolmas kohtaus. + +_Sganarelle_ (yksinänsä). Tämäpä avioliitto on hyvin onnellinen, koskapa +se antaa ilon-aihetta kaikille ihmisille; kelle vaan siitä puhun, se +sille heti nauraa. Olenpa nyt kaikkein onnellisin ihminen maailmassa! + + +Neljäs kohtaus. + +_Dorimena_, _Sganarelle_. + +_Dorimena_ (perällä, pienelle, häntä seuraavalle palvelijalle). +Lähdetään pois, poikaseni; pitele hyvästi lievettäni, äläkä tee mitään +ilveitä. + +_Sganarelle_ (sivulla huomaten Dorimenan). Kah, morsiamenihan se on, +joka tuolta tulee. Ah, kuinka hän on kaunis! Kuinka punakka ja kuinka +hoikka! Voipiko olla semmoista miestä, jota tätä nähdessään, ei +haluttaisi avioliittoon? (Dorimenalle). Minne matka, ihana kaunotar, +tuleva rakkaan puolisonne rakas puoliso? + +_Dorimena_. Menen pienille ostoksille. + +_Sganarelle_. No, kultaseni, tänä päivänä pääsemme omistamaan toinen +toisemme. Sitte ei teillä enään ole oikeutta kieltää minulta mitään, ja +minä voin tehdä kanssanne mitä vaan haluan, eikä siinä kellään ole +mitään sanomista. Te tulette olemaan minun päästänne aina kanta-päihin +asti, ja minä tulen olemaan herra ja isäntä teidän vilkkaille +silmillenne, teidän hohtaville huulosillenne, teidän pienille +pyöryläisille korvillenne, teidän sievälle leuallenne, teidän +ympyriäisille pienoisille hm! hm! teidän -- -- --. Sanalla sanoen, koko +teidän ihmisenne joutuu minun valtaani, ja minä voin hyväillä teitä +milloin vaan tahdon. Ettekö tekin, lintuseni, ole hyvillänne, tästä +meidän avio-liitostamme? + +_Dorimena_. Hyvin hyvilläni, oikein iloinen olenkin, sillä isäni kovuus +on minua tähän päivään asti pitänyt ilkeimmässä orjuudessa. Se vähäinen +vapaus, jonka hän toisinaan on minulle suonut, saattaa minut raivoon, ja +satoja kertoja olen toivottanut, että hän antaisi minut miehelle, +päästäkseni siitä pakosta, joka minulla on hänen luonansa, ja saadakseni +tehdä, mitä tahdon. Jumalalle kiitos, te tulitte nyt onneksi minua +päästämään, ja minä valmistelenkin nyt jo nauttimaan iloa ja +kelvollisesti ottamaan takaisin sitä aikaa, jonka olen tähän asti +vankina menettänyt. Koska te olette rikas mies ja tiedätte kuinka pitää +elää, niin arvattavasti meille kahden tulee olemaan hyvin iloinen elämä, +ja te ette suinkaan liene noita häjyjä avio-miehiä, jotka tahtovat, että +vaimon, niinkuin suden-korennon, pitäisi tulla toimeen tyhjällä. +Tunnustan teille, että en suostuisi tämmöiseen kauppaan, ja että +yksinäisyys vimmastuttaa minut. Minä rakastan leikkiä, vieraspitoja, +tanssia, kestiä, kävelyä ja ajelemista, sanalla sanoen, kaikkea +huvitusta, ja te varmaan ihastutte, että saatte niin iloisen puolison, +kuin minä olen. Meillä ei tule koskaan keskenämme olemaan +eri-puraisuutta, enkä minä koskaan ahdista teitä toimissanne ja +liikkeissänne; samalla toivon, ett'ette tekään puoleltanne minua ahdista +toimissani; sillä, minun nähdäkseni, pitää nöyryyden olla +molemman-puolisen, eikä kukaan mene naimiseen saattaaksensa +tois-puoleistansa raivoon. Lyhykäisesti sanoen, naimisessa tulemme me +elämään niinkuin ne, jotka tuntevat maa-ilmansa. Eikä luuleminen saa +koskaan tulla sekoittamaan meidän elämätämme; ja siinä on kyllin, että +lupaan olla teille uskollinen, niinkuin tiedän, että tekin tulette +minulle olemaan uskollinen. Mutta mikä teidän on? Kasvonne muuttuvat +kokonansa. + +_Sganarelle_. Ei se ole mitään; yskä vaan nousi päähäni. + +_Dorimena_. Kumma, kuin se tauti tähän aikaan paljon vaivaa ihmisiä; +vaan avio-miehenä pääsette kaikista taudeista. Hyvästi! Minä oikein +ikävöin kunnollisia vaatteita, päästäkseni näistä repaleista. +Arvattavasti ostatte te minulle kaikkea; heti lähetän kauppiaita +luoksenne. + + +Viides kohtaus. + +_Jeronymus_, _Sganarelle_. + +_Jeronymus_. Oikeinpa hyvästi sattui, herra Sganarelle, että vielä +teidät täältä tapasin. Minä tapasin kulta-sepän, joka oli kuullut +mainittavan, että te etsitte kaunista sormus-kiveä lahjoittaaksenne +puolisollenne, ja pyysi minua puhuttelemaan teitä puolestansa sekä +sanomaan että hänellä on kaupan semmoinen maailman parain kivi. + +_Sganarelle_. Herranen aika! Eihän sillä niin kiirettä ole! + +_Jeronymus_. Kuinka? Mitä tämä tahtoo sanoa? Mihinkä se naima-into on +joutunut, kun teissä vast'ikään paloi? + +_Sganarelle_. Olen saanut pieniä epäilyksiä päähäni ja nyt alkaa koko +tuo naiminen arveluttaa minua. Ennenkuin tässä asiassa etemmäksi astun, +pitää minun se tarkasti tutkia ja pyydän teidän selittämään alinomaa +mieleheni johtuvan unen, jonka näin viime yönä. Tiedättehän että unet +ovat niinkuin peilit, joissa ihminen silloin tällöin saa katsoa +tulevaisuuttansa. Minä olin olevinani laivalla, hyvin myrskyisellä +merellä ja -- -- + +_Jeronymus_. Herra Sganarelle, minulla on vähän asiaa toimitettavaa, +ett'en jouda untanne kuuntelemaan. Minä en ensinkään ymmärrä selittää +unia. Vaan mitä naimis-kysymyksenne selittämiseen tulee, niin on teillä +naapurinanne kaksi tieto-viisasta, jotka voivat teille selittää kaikki, +mitä tästä asiasta tahdotte tietää. Ja kuin nämä tieto-viisaat vielä +ovat eri lahko-kuntaa, eri oppi-lahkoa, niin voitte heidän eri-laisista +ajatuksistansa valita kumpaisen haluatte. Minä puolestani pysyn siinä, +mitä jo ennen olen teille sanonut, ja nyt, nöyrin palvelijanne! + +_Sganarelle_ (yksinänsä). Hän on oikeassa. Tässä epävakaisuudessani, +johon naima-tuumani suhteen olen joutunut, pitää minun kysyä neuvoa +näiltä oppineilta miehiltä. + + +Kuudes kohtaus. + +_Pankrasius_, _Sganarelle_. + +_Pankrasius_ (puhuu sinne-päin, josta on tullut sisään, näkemättä +Sganarellea). Menkää tiehenne, mokoma hävytöin, tieteissä te olette yhtä +äkkinäinen kuin vastasyntynyt lapsi. + +_Sganarelle_. Kas tuossa minulla nyt onkin yksi tieto-viisas! + +_Pankrasius_ (niinkuin edellä, näkemättä Sganarellea). Jaa, minä +vastustan sinua todistuksilla, ja minä todistan Aristotelen kautta, joka +on kaikkein viisasten viisas, että olet *ignorans* ja *ignorantissimus*, +pöllöytynyt, pöllistetty ja pöllistettävä, kaikki mahdolliset ja +mahdottomat taivutukset läpeensä. + +_Sganarelle_ (syrjässä). Se on joutunut riitaan jonkun kanssa. +(Pankrasiukselle) Hyvä herra -- -- + +_Pankrasius_ (niinkuin edellä Sganarellea näkemättä). Sinä mokoma, +tahdot järjellisesti tutkia asioita, ja sinulla ei ole järkeä ensinkään. + +_Sganarelle_ (syrjässä). Vihansa estää hänet minua näkemästä. +(Pankrasiukselle). Hyvä herra -- -- + +_Pankrasius_ (niinkuin edellä, näkemättä Sganarellea). Sinun päätöksesi +on kirottava kaikissa philosophin, kaikissa tieto-viisauden maissa. + +_Sganarelle_ (syrjässä). Häntä mies-parkaa, on, kovin vihastutettu. +(Pankrasiukselle). Minä -- -- + +_Pankrasius_ (niinkuin edellä, näkemättä Sganarellea). *Tolo coclo, tota +via aberras.* + +_Sganarelle_. Minä suutelen käsiänne, herra tohtori! + +_Pankrasius_. Terve, terve! + +_Sganarelle_. Tokko saisin -- -- + +_Pankrasius_ (kääntyen oveen päin josta on tullut sisään). Ymmärrätkö, +pöykiö, mitä olet tehnyt? Se on *syllogismus in tuhmelino*. + +_Sganarelle_. Pyytäisin teitä -- -- + +_Pankrasius_ (niinkuin edellä). *Majór* on siinä kelvotoin, *minor* +hävytöin, ja itse päätös naurettava. + +_Sganarelle_. Minä -- + +_Pankrasius_ (niinkuin edellä). Minä halkeisin ennenkuin kuunteleisin, +mitä sinä lörpöttelet; ja minä puolustan mietettäni niin kauan kuin +minulla on jälellä yksikään pisara kirjoitus-mustetta. + +_Sganarelle_. Saisinko minä -- + +_Pankrasius_. Jaa, tätä mietettä tahdon puolustaa *pugnis et calcibus, +unguibus et rostro*. + +_Sganarelle_. Herra Aristoteles, onko lupa kysyä, mikä teidät saattaa +tämmöiseen vihan vimmaan? + +_Pankrasius_. Mitä oikein asia koko maailmassa. + +_Sganarelle_. No, mikä se on? + +_Pankrasius_. Muuan tietämätön tolvana tahtoo minua vastustaa puolustaen +väärää päätöstä, päätöstä, joka on ilkeä, hirmuinen, kauhea. + +_Sganarelle_. Tohtisinko kysyä, mikä se oli? + +_Pankrasius_. Ah, herra Sganarelle, koko maailma on tätä nykyä nurin +niskoin, ja ihmiset ovat yleisesti turmellut. Joka paikassa vallitsee +kauhistava vapaus; ja niiden virka-miesten, joita on pantu valvomaan +järjestystä tässä maassa, pitäisi kuolla häpeästä, että suosivat niin +hirmuisia asioita, kuin se, josta puhuin. + +_Sganarelle_. No, mikä se sitten oli? + +_Pankrasius_. Eikö se ole hirveä asia, asia, joka taivaasta huutaa +kostoa, kuin hän väittää että hatulla on luonto? + +_Sganarelle_. Kuinka? + +_Pankrasius_. Minä päätän, että pitää sanoa: *hatulla on muoto*, eikä +*luonto*. Näiden sanojen välillä on se eroitus, että *muoto* koskee +hengettömiä, vaan *luonto* hengellisiä eli eläviä kappaleita; ja koska +hattu on hengetön kappale, niin pitää jokaisen sanoa: *hatulla on +muoto*, (kääntyen sinne-päin josta on tullut sisään) eikä *luonto*. +Lukematoin ja tietämätöin te olette ettekä ole edes kuulleetkaan, että +näin Aristoteles tämän asian selittää. + +_Sganarelle_ (syrjässä). Aloin jo peljätä etten voisikaan toimittaa +asiaani. (Pankrasiukselle). Herra tohtori, älkää siitä huoliko mitään. +Minulla -- -- + +_Pankrasius_. Vereni on semmoisessa liikkeessä, ett'en tahdo jaksaa +pystyssä pysyä. + +_Sganarelle_. Jättäkää muoto ja hattu lemmolle. Minulla olisi yksi asia +teille ilmoitettava, ja -- -- + +_Pankrasius_. Se heittiö! + +_Sganarelle_. Olkaa hyvä ja asettakaa mielenne; minä -- -- + +_Pankrasius_. Pöllö! + +_Sganarelle_. Voi hyvänen aika! Minä -- -- + +_Pankrasius_. Rupeaa, ryökäle, minun kanssani väittelemään semmoisesta +asiasta! + +_Sganarelle_. Hän on kokonansa väärässä. Minä -- -- + +_Pankrasius_. Päätös, jonka Aristoteles on tukkunansa hyljännyt! + +_Sganarelle_. Se on tosi. Minä -- -- + +_Pankrasius_. Ja hyljännyt vielä niin selvillä sanoilla! + +_Sganarelle_. Te olette oikeassa. (Kääntyen sinnepäin, josta Pankrasius +on tullut). Niin, te olette tuhma Jussi ja hävytöin, että uskallatte +väitellä tohtoria vastaan, joka osaa sekä lukea että kirjoittaa. +(Kääntyen Pankrasiukseen). Katsokaapa, herra tohtori, mikä asia minulla +on. Minä tulin teiltä kysymään neuvoa muutamassa asiassa, joka koskee +minua hyvin likeltä. Minä aion mennä avioliittoon että vaimoni olisi +minulle apuna talossani. Tyttö on kaunis ja hyvän-tapainen; hän on minun +mielitiettyni, ja on raivossa päästäkseen vaimokseni. Isänsä lupauksen +olen saanut; kuitenkin minä pikkuisen pelkään ihmisten kateutta, ja +sentähden pyytäisin, että te, niinkuin tieto-viisas, olisitte niin hyvä +ja antaisitte neuvoa. No, mitäs nyt ajattelette tästä? + +_Pankrasius_. Ennenkuin myönnyttäisin että saapi sanoa: hatulla on +luonto, ennen minä suostuisin siihen, että *datur vacuum in rerum +natura*, ja että itse olen aasi. + +_Sganarelle_ (syrjässä). Paha henki ottakoon koko miehen! Herra tohtori +hoi, kuulkaas vähän, mitä ihmiset teille puhuvat. Teille saa haastaa +kokonaisen tunnin ja te ette vastaa sanaakaan. + +_Pankrasius_. Antakaa anteeksi! Viha pimittää kokonansa mieleni. + +_Sganarelle_. Jättäkää jo se asia, ja ottakaa nyt se vaiva päällenne, +että vähän kuuntelette minua. + +_Pankrasius_. No olkaan niin! Mitä on teillä minulle sanomista? + +_Sganarelle_. Tahtoisin puhutella teitä eräästä asiasta. + +_Pankrasius_. Ja millä kielellä tahdotte puhua kanssani? + +_Sganarelle_. Milläkö kielellä? + +_Pankrasius_. Niin. + +_Sganarelle_. Kaikkia kuulettaa! Arvattavasti sillä kielellä, joka on +suussani. En suinkaan tarvinne lähteä kieltä naapurilta lainaamaan. + +_Pankrasius_. Minä kysyin: millä kielen-murteella, millä sana-kielellä? + +_Sganarelle_. Ahaa, no se on toista. + +_Pankrasius_. Tahdotteko minua puhutella Italian kielellä? + +_Sganarelle_. En. + +_Pankrasius_. Entäs Hispanian kielellä? + +_Sganarelle_. En. + +_Pankrasius_. Eli Saksan kielellä? + +_Sganarelle_. En. + +_Pankrasius_. Tahi Englannin kielellä? + +_Sganarelle_. En. + +_Pankrasius_. Eli Latinaksi? + +_Sganarelle_. En. + +_Pankrasius_. Taikka Kreikaksi? + +_Sganarelle_. En. + +_Pankrasius_. Eli Heprean kielellä? + +_Sganarelle_. En. + +_Pankrasius_. Tahi Syrian kielellä? + +_Sganarelle_. En. + +_Pankrasius_. Taikka Turkkilaisella? + +_Sganarelle_. En. + +_Pankrasius_. Entäs Arapian kielellä? + +_Sganarelle_. En, en, Suomeksi, Suomeksi, Suomeksi. + +_Pankrasius_. Vai Suomeksi. + +_Sganarelle_. Aivan niin. + +_Pankrasius_. Tulkaa, sitte tänne toiselle puolelleni; sillä tämä +korvani ymmärtää vaan tieteellisiä ja ulkomaan kieliä, mutta tämä toinen +kuulee tätä tavallista, joka-päiväistä koti-kieltä. + +_Sganarelle_ (syrjässä). Tämmöisten miesten kanssa on senkin seitsemän +temppua. + +_Pankrasius_. No mikä teillä on asiana? + +_Sganarelle_. Pyytää teiltä neuvoa eräässä vaikeassa asiassa. + +_Pankrasius_. Ahaa, arvattavasti tieteellinen vaikeus? + +_Sganarelle_. Älkäähän huoliko; pyytäisin -- -- + +_Pankrasius_. Tahtonette tietää, ovatko substansi ja aksidensi +yhtäläiset vai erilaiset termit, kuin niitä käytetään olemisesta? + +_Sganarelle_. En millään tavalla. Minä -- -- + +_Pankrasius_. Eli: onko logika tiede vai taide? + +_Sganarelle_. En suinkaan. + +_Pankrasius_. Tahi ehkä sitä: onko logigalla aineena kaikki kolme hengen +liikuntoa, vaiko kolmas yksinään vaan? + +_Sganarelle_. En sitäkään. Minä -- -- + +_Pankrasius_. Onko sillä kymmenen kategoriaa, eli yksikö vaan? + +_Sganarelle_. En, en. Minä -- -- + +_Pankrasius_. Vai sitäkö tahdotte tietää, onko johtopäätös +syllogismuksen keskus? + +_Sganarelle_. En liki-maillekaan. Minä -- -- + +_Pankrasius_. Eli, tehdäänkö hyvää maailmassa hyvän itsensä, vaiko +hyödyn tähden? + +_Sganarelle_. En minä -- -- + +_Pankrasius_. Taikka, imettikö alku-äitimme Eva koko ihmisyyttä silloin +kuin ensimmäistä lastansa imetti? + +_Sganarelle_. En, en, en, en, en, viekää nämä kysymyksenne hiiden +kattilaan! + +_Pankrasius_. No, niin selittäkää sitte ajatuksenne; enhän minä sitä +silmistänne voi ennustaa. + +_Sganarelle_. Sen selitän ihan paikalla; vaan teidän pitää kuunnella +minua. (Hänen sanoessaan:) Asia on semmoinen että minä haluan solmita +avioliiton nuoren ja kauniin tytön kanssa. Kovin rakastan häntä, ja olen +jo kosioinnut häntä isältä; vaan kuultuani että -- -- + +_Pankrasius_ (puhuu yhden ajoin Sganarellen kanssa, häntä kuulematta). +Sana on annettu ihmiselle selittääksensä ajatuksiansa; ja aivan samoin +kuin ajatukset ovat asioiden kuvat, niin ovat sanammekin itse +ajatustemme kuvia. (Tuskastunut Sganarelle koettaa useampia kertoja +kädellänsä tukkia Pankrasiuksen suuta; tämä vaan jatkaa puhettaan aina +kuin Sganarelle ottaa kätensä pois.) Mutta nämä kuvat eroavat niistä +toisista kuvista sillä tavalla, että nämä jälkimmäiset ovat erillänsä +itse asioista; ja sana se taas kokonansa sisältää kuvattavansa, sillä se +ei ole muu kuin ajatus, selitetty ulkonaisilla merkeillä. Tästä seuraa +välttämättömästi, että se, joka ajattelee selvästi, se puhuukin hyvästi. +Selittäkää siis ajatuksenne minulle sanalla, joka on selvin kaikista +merkeistä. + +_Sganarelle_ (työntää tohtorin kotiinsa, vetää portin eikä laske häntä +ulos). Ole siellä, mokoma rupakko! + +_Pankrasius_ (talonsa sisäpuolelta). Jaa, sana on *animi index et +speculum*; se on sydämen tulkki ja hengen kuvastin. (Jatkaa akkunasta). +Se on peili, joka meille osoittaa luonnollisesti oman luontomme +salaisimmat salaisuudet. Ja koska teillä on ajatuksen lahja ja samalla +myös puheen lahja, niin miksikä sitte ette käytä sanaa, ja selitä +ajatuksianne? + +_Sganarelle_. Sitähän olen kaiken aikaa tahtonut, vaan ette malta +kuunnella. + +_Pankrasius_. No nyt kuuntelen. Puhukaa. + +_Sganarelle_. Asia on semmoinen, herra tohtori, että -- -- + +_Pankrasius_. Vaan, ennen kaikkea, puhukaa lyhyesti. + +_Sganarelle_. Sen olen tekevä. + +_Pankrasius_. Välttäkää pitkä-puheisuutta. + +_Sganarelle_. Hyvä! herra toh -- -- + +_Pankrasius_. Toimittakaa minulle asianne yhdessä lakonilaisessa +appogiaturassa. + +_Sganarelle_. Kysyisin -- -- + +_Pankrasius_. Pois kaikki liiat sanat! (Sganarelle vihassa, ett'ei saa +pulma, tempoo maasta kiviä, niillä viskataksensa tohtoria päähän). +Kuinka, te suututte, kuin teidän pitäisi selittää asiatanne? Menkää +tiehenne te, olette vielä hävittömämpi, kuin se, joka tahtoi minulle +väittää, että hatulla on luonto. Ja minä todistan teille eittävillä ja +väittävillä todistuksilla, ja todistuksilla *in barbara*, että te ette +koskaan ole ollut, ettekä tule olemaan muu kuin *pecus*, luonto-kappale, +ja että minä aina olen ollut ja aina tulen olemaan *in utroque jure* +tohtori Pankrasius. + +_Sganarelle_. Juuttaan purpattaja! + +_Pankrasius_ (tullen takaisin.) Tiede-mies, oppinut mies. + +_Sganarelle_. Entäs vielä? + +_Pankrasius_. Täydellinen mies, asiaan-kelpaava mies. (Kävellen +edes-takaisin). Kaikissa tieteissä, luonnollisissa, siveysopillisissa, +poliitillisissa tieteissä perehtynyt mies. *Oppinissimus per omnes modos +et casus.* Oppinut mies, (kävellen vaan) mies, jolla on, *superlative*, +satuja, mythologioja, historioita, grammatikoja, poesiaa, rhetorikaa, +dialektikaa ja sophistikaa; mathematikaa, arithmetikaa, optikaa, +oneirokritikaa, physikaa ja mathematikaa; kosmometriaa, geometriaa, +arkitekturia, medicinaa, astronomiaa, astrologiaa, physionomiaa, +metoposkopiaa, keiromanthiaa, geomanthiaa j.n.e. (Pois). + + +Seitsemäs kohtaus. + +_Sganarelle_ (yksinänsä). Hiiden kattilaan semmoiset oppineet, jotka +eivät tahdo puhetta kuunnella! Oikein oli se jo minulle ennen sanottu, +että hänen mestarinsa Aristoteles ei ollut muu kuin tyhjän lörpöttelijä. +Pitää nyt lähteäni etsimään sitä toista, ehkä se olisi vähän taipuisampi +ja selkeämpi päästään. Kuulkaa, hoi! + + +Kahdeksas kohtaus. + +_Marphurius_, _Sganarelle_. + +_Marphurius_. Mitä tahdotte, herra Sganarelle? + +_Sganarelle_. Herra tohtori, tarvitseisin teidän neuvoanne eräässä +asiassa, ja sentähden olen tullut tänne. (Syrjässä). Ohoo, asia näkyy +käyvän hyvin. Tämä kuitenkin kuuntelee miestä, tämä viisas. + +_Marphurius_. Herra Sganarelle, olkaa niin hyvä ja jättäkää pois +tämmöinen puheen-laatu. Meidän oppi neuvoo, ett'ei mitään pidä aivan +päättäväisesti sanoa, vaan että pitää kaikesta puhua epä-vakaisuudella, +alinomaa oman järkensä päätös polkea. Ja näin muodoin ei teidän pidä +sanoa: olen tullut, vaan: minusta näyttää, että olen tullut. + +_Sganarelle_. Minustako näyttää? + +_Marphurius_. Niin. + +_Sganarelle_. Voipas toki! Tottahan se näyttääkin minusta että olen +tullut, koska se niin on. + +_Marphurius_. Nämät eivät ensinkään seuraa toinen toisestansa; ja mikä +tahansa voipi teistä näyttää siltä ja siltä, ilman että asia olisi +toden-mukainen eli uskottava. + +_Sganarelle_. Kuinka niin? Eikö se ole totta, että olen tullut? + +_Marphurius_. Se on evä-tietoista, ja meidän pitää epäillä kaikkea. + +_Sganarelle_. Mitä? Enkö minä ole tässä, ja ettekö te puhuttele minua? + +_Marphurius_. Se näyttää minusta, että te olette tässä, ja että minä +puhun kanssanne; mutta ei siltä mitään vakuutta ole, että itse asiassa +niin on. + +_Sganarelle_. No, nytpähän kummissa ollaan! Te laskette leikkiä! Kas +tässä seison minä, ja te seisotte siinä; kuinka tähän nyt sopii sanoa, +että se näyttää minusta? Jätetään pois tämmöiset hienoudet, ja puhutaan +asiastani. Tulin teille sanomaan, että minulla on halu mennä +avioliittoon. + +_Marphurius_. En minä siitä tiedä mitään. + +_Sganarelle_. Minä sanon sen nyt teille. + +_Marphurius_. Se saattaa tapahtua. + +_Sganarelle_. Se tyttö, jonka aion vaimokseni ottaa, on hyvin nuori ja +sangen kaunis. + +_Marphurius_. Ei se ole mahdotointa. + +_Sganarelle_. Teenkö siinä hyvin vai pahoin, että otan hänet? + +_Marphurius_. Jommin kummin. + +_Sganarelle_ (syrjässä). Ahaa, kas tämä laulaa toista virttä! +(Marphuriukselle). Kysyn teiltä, teenkö hyvin siinä, että otan +vaimokseni sen neidon, josta tässä on kysymys? + +_Marphurius_. Mahdollisesti. + +_Sganarelle_. Vai tekisinkö siinä pahoin? + +_Marphurius_. Kuka-ties. + +_Sganarelle_. Olkaa niin hyvä ja vastatkaa minulle niinkuin vastata +pitää. + +_Marphurius_. Semmoinen on minun aikomukseni. + +_Sganarelle_. Sydämeni palaa rakkaudesta neitoa kohtaan. + +_Marphurius_. Se voi olla mahdollista. + +_Sganarelle_. Isänsä on hänet jo luvannut minulle. + +_Marphurius_. Saattaa olla. + +_Sganarelle_. Mutta minua pelottaa, että jouduttuani avioliittoon muut +nuoremmat rakastuvat vaimooni, ja että itse joudun aisan-kannattajaksi. + +_Marphurius_. Se voipi tapahtua. + +_Sganarelle_. Mikä on teidän ajatuksenne tästä? + +_Marphurius_. Ei mitään ole mahdotointa. + +_Sganarelle_. Mutta kuinka tekisitte te, jos olisitte minun siassani? + +_Marphurius_. Sitä en tiedä. + +_Sganarelle_. No, vaan mitäs minua neuvotte tekemään? + +_Marphurius_. Tehkää, mitä haluatte. + +_Sganarelle_. Minä suutun. + +_Marphurius_. Siitä pesen käteni puhtaaksi. + +_Sganarelle_. Hiiden kattilaan mokoma uneksija! + +_Marphurius_. Sen tekee se, joka voipi. + +_Sganarelle_ (syrjässä). Pyövelin ruoka! Kyllä minä sinua saan toista +virttä laulamaan, sinä pahan hengen philosophi! (Lyö Marphuriusta +kepillänsä). + +_Marphurius_. Ai, ai, ai! + +_Sganarelle_. Kas niin, siin' oli sinulle maksu sekasotkustasi, ja minä +olen tyytyväinen. + +_Marphurius_. Kuinka? Mitä hävyttömyyttä tämä on? Häväistä minua tällä +tavalla! Olla niin rohkea ja lyödä senkaltaista philosophia kuin minä +olen! + +_Sganarelle_. Min, oiaiskaa sitten, olkaa niin hyvä, tuo entinen +puheen-laatunne. Kaikkea pitää epäillä, eikö niin? Näin muodoin ette +tekään tarvitse sanoa, että minä olen teitä lyönyt, vaan että se vaan +näyttää teistä, niinkuin olisin teitä lyönyt. + +_Marphurius_. Voi, voi! Minä menen valittamaan poliisille, että te minua +pieksitte. + +_Sganarelle_. Siitä pesen käteni puhtaaksi. + +_Marphurius_. Ruumiseni sain naarmoja ja mustelmia. + +_Sganarelle_. Se saattaa olla mahdollista. + +_Marphurius_. Se olet sinä, joka minua näin pieksit. + +_Sganarelle_. Ei siinä ole mitään mahdotointa. + +_Marphurius_. Minä hankin asiasta tuomion. + +_Sganarelle_. Siitä en minä tiedä mitään. + +_Marphurius_. Ja oikeus tuomitsee sinun. + +_Sganarelle_. Sen tekee se, joka sen voipi. + +_Marphurius_. Älähän huoli. (Pois). + + +Yhdeksäs kohtaus. + +_Sganarelle_ (yksinänsä). Ei siltä heittiön tietoviisaalta saanut yhtä +kunnon sanaa, nyt en siis ole yhtään entistä viisaampi. Mitä pitää minun +nyt tehdä tässä epä-vakaisuudessani, kun en tiedä, mitä naimisestani +saattaa seurata? Ei yksikään ihminen ole ollut tämmöisessä ahdingossa, +kuin minä nyt olen. Kah, tuolla tulee mustalais-naisia! Minun pitää +niiltä kysyä tulevat tapaukseni. + + +Kymmenes kohtaus. + +_Kaksi mustalais-naista_, _Sganarelle_. + +(Kaksi mustalais-naista helkkä-rummut kädessä, tulevat laulaen ja +tanssien). + +_Sganarelle_. Ei noita huoli paina. Kuulkaatte, pyhät piijat, voitteko +minulle ennustaa hyvää onnea? + +_Ensimmäinen mustalatar_. Hyvin, kaunis herra, niinkuin näette, meitä on +kaksi, jotka sen voimme tehdä. + +_Toinen mustalatar_. Sinä et tarvitse muuta kuin osoittaa kätesi meille, +sen juovista ja risteistä sanomme sinulle kaikki, mitä tietää halajat. + +_Sganarelle_. No, hyvä! Tuos' ovat nyt molemmat käteni teille, katsokaa +niihin, kuin paljon haluatte. + +_Ens. mustalatar_. Sinulla on hyvä ja rehellinen näkö. + +_Toinen mustalatar_. Aivan niin, hyvä onnellinen näkö. Semmoisen miehen +näkö, josta jokin tulee maailmassa. + +_Ens. mustalatar_. Sinä joudut naimiseen, ennenkuin monta aikaa kuluu. + +_Toinen mustalatar_. Sinä nait hyvin kauniin vaimon, hyvin kauniin +vaimon. + +_Ens. mustalatar_. Jaa, vaimon, jota koko maailma hyväilee ja rakastaa. + +_Toinen mustalatar_. Vaimon, joka sinulle hankkii paljon ystäviä, hyvä +herra, paljon ystäviä. + +_Ens. mustalatar_. Vaimon, joka saattaa runsauden huoneesesi. + +_Toinen mustalatar_. Vaimon, joka tuottaa sinulle runsaan kuuluisuuden. + +_Ens. mustalatar_. Sinä tulet hänen kauttansa havaituksi, hyvä herra, +hänen kauttansa havaituksi. + +_Sganarelle_. Kas se on hyvä! Mutta sanokaapa nyt, onko siitä pelkoa, +että muut rakastuvat vaimooni? + +_Toinen mustalatar_. Siitäkö pelkoa, että muut rakastuvat vaimoosi? + +_Sganarelle_. Niin. + +_Ens. mustalatar_. Muutko rakastuvat vaimoosi? + +_Sganarelle_. Niin, tokko sitä pitää pelätäni? + +(Mustalattaret tanssivat ja laulavat). + +_Sganarelle_. Mitä lempoa! Ei tämä vastausta ole. Tulkaa tänne. Minä +kysyn teiltä kummaltakin, tulevatko muut rakastamaan vaimoani, ja +joudunko itse aisankannattajaksi? + +_Toinen mustalatar_. Tekö aisan-kannattajaksi? + +_Sganarelle_. Niin tulenko aisan-kannattajaksi? + +_Ens. mustalatar_. Kuka? Tekö aisan-kannattajaksi? + +_Sganarelle_. Niin, tulenko siksi, vai en? + +(Mustalattaret menevät ulos tanssien ja laulaen). + + +Yhdestoista kohtaus. + +_Sganarelle_. (yksinänsä). Paha henki syököön nuo noidat, jotka jättivät +minun entiseen epä-vakaisuuteni! Minun pitää välttämättömästi saada +tietää avioliittoni onni; ja sitä varten pitää minun lähteä +puhuttelemaan sitä suurta tietäjää, josta koko maailma puhuu, ja joka +ihmeellisellä taidollansa voipi ilmoittaa ja ennustaa mitä tahansa. Vaan +viisi siitä! en tarvitsekaan mennä tietäjihin, tuolta näkyy tulevan se, +joka minulle sanoo kaikki. + + +Kahdestoista kohtaus. + +_Dorimena_, _Lykastes_, _Sganarelle_ (joka piilee eräässä nurkassa, niin +etteivät toiset häntä näe). + +_Lykastes_. Kuinka! Dorimena kulta, todellako näin puhutte? + +_Dorimena_. Ihan todella. + +_Lykastes_. Menettekö miehelle aivan vapaatahtoisesti? + +_Dorimena_. Aivan vapaatahtoisesti. + +_Lykastes_. Ja häänne vietetään jo tänä iltana? + +_Dorimena_. Jo tänä iltana. + +_Lykastes_. Ja te, julma, voitte unhottaa rakkauteni ja ne lempeät +sanat, joita minulle olette sanelleet. + +_Dorimena_. Minäkö unhottaa? En millään muotoa. Minä en hylkää teitä nyt +enemmän kuin ennenkään, eikä teidän tarvitse naimiseen-menemisestäni +huolestua ollenkaan. Tuleva mieheni on semmoinen, ett'en minä häntä ota +rakkaudesta; ainoastaan hänen rikkautensa viehättää minut menemään +hänelle vaimoksi. Minulla ei ole rikkautta eikä teillä myöskään sitä +ole, ja hyvin tiedätte, että maailmassa on vaikea elää varoitta, ja että +niitä pitää koetella hankkia millä keinolla hyvänsä. Minä tartuin tähän +tilaisuuteen, saadakseni elää huoletta, ja sen tein siinä toivossa, että +naimisessani en tarvitse pitää mitään lukua siitä halli-parrasta jolle +menen. Hän kuolee ennen pitkää, sillä ei voi olla jälellä enempää kuin +joku puoli vuotta. Minä takaan sen teille, että hän mainitun ajan sisään +on laudalla ja minä en näin muodoin tarvitse kauvan toivotella lesken +onnellista elämää. (Sganarellelle keksittyänsä hänet). Aah, me puhuimme +juuri teistä, ja sanoimme kaikkea hyvää teistä, mitä sanoa voipi. + +_Lykastes_. Onko tämä herra -- -- -- + +_Dorimena_. On, tämä herra on sulhaseni. + +_Lykastes_. Suokaa, hyvä herra, että toivotan teille onnea +avio-liittoonne, ja että samalla myös tarjoan teille siihen nöyrää +apuani. Minä vakuutan teille, että tästä neidosta saatte kunniallisen +puolison; ja teille, neiti, sanon, ettette parempaa miestä olisi voineet +valita. Tämä herra ei näytä pahan-ilkiseltä aviomieheltä. Jaa, hyvä +herra, tahdon olla ystävänne, ja me iloitsemme ja huvittelemme yhdessä, + +_Dorimena_. Se on liika kunnia, jota tahdotte meille osoittaa. Mutta nyt +pitää lähteä, aika kuluu, ja tulevaisuudessa on meillä kyllä hyvää aikaa +olla ja puhella yhdessä. + + +Kolmastoista kohtaus. + +_Sganarelle_ (yksinänsä). Kas nyt on naima-haluni kokonansa poissa! +Parasta on, että menen ottamaan lupaukseni takaisin. Rahaa ei tässä +asiassa ole toki kulunut vielä yhtään; vaan ennen sitäkin menettäisin +jonkun verran, ennenkuin tahtoisin vielä pahempaan pulaan joutua. Meidän +täytyy koetella pyrkiä erillemme tästä seikasta. (Kolkuttaa Alkantorin +talon ovea). Isäntä hoi! + + +Neljästoista kohtaus. + +_Alkantor_, _Sganarelle_. + +_Alkantor_. Kah, vävynihän se on, terve tulemastanne! + +_Sganarelle_. Terve, terve! + +_Alkantor_. Joko te tulette naimisliittoanne tekemään? + +_Sganarelle_. Antakaa anteeksi. + +_Alkantor_. Tässä asiassa olen yhtä kiireissäni kuin tekin. + +_Sganarelle_. Minä tulen tänne toisen asian tähden. + +_Alkantor_. Olen valmistanut kaikki, mitä tähän juhlaan tarvitaan. + +_Sganarelle_. Ei minun asiani sitä koske. + +_Alkantor_. Soittajat ovat tilatut, hää-ateria laitettu, ja tyttäreni +valmisna ja odottaa teitä. + +_Sganarelle_. En minä näitä asioita varten ole liikkeessä. + +_Alkantor_. Sanalla sanoen, te tulette olemaan hyvin tyytyväinen, eikä +mikään saa häiritä iloanne. + +_Sganarelle_. Herranen aika! Se on toista, toista nykyinen asiani. + +_Alkantor_. Käydään siis sisään vävyseni. + +_Sganarelle_. Minulla on pikkuisen sanomista teille. + +_Alkantor_. Mitä joutavasta koreilemisesta! Sukkelaan sisään, olkaa niin +hyvä! + +_Sganarelle_. Ei, ollaan paikoillamme. Tahdon ensin puhutella teitä. + +_Alkantor_. Tahdotteko minulle jotain sanoa? + +_Sganarelle_. Sitähän tässä juuri tahdon. + +_Alkantor_. No mitä se olisi? + +_Sganarelle_. Herra Alkantor, minä pyysin tytärtänne puolisokseni, se on +tosi, ja te lupasitte hänet minulle; vaan jälkeenpäin olen ruvennut +arvelemaan, että minä kumminkin olen hänelle vanhan-lainen, ja minusta +tuntuu etten ollenkaan ole hänen vertaisensa. + +_Alkantor_. Älkää joutavia! Tyttäreni ottaa teidät mielellänsä, ja minä +olen vakuutettu, että hän tulee elämään teidän kanssanne hyvin +tyytyväisesti. + +_Sganarelle_. Ei suinkaan. Minulla on niin paljon kummallisia tapoja, ja +hän ei jaksaisi kärsiä kaikkia minun juoniani. + +_Alkantor_. Tyttäreni on hyvän sävyinen, ja sen saatte nähdä, että hän +taipuu kokonansa teidän mukaanne. + +_Sganarelle_. Minulla on semmoisia ruumiinvikoja, jotka saattaisivat +hänet tympeyttää minuun. + +_Alkantor_. Vieläkö mitä! Kunniallinen vaimo ei koskaan tympey +mieheensä. + +_Sganarelle_. Ja suoraan puhuen sanon sen teille: älkää antako +tytärtänne minulle. + +_Alkantor_. Kuinka niin? Ennen kuolisin, ennenkuin rikkoisin lupaukseni. + +_Sganarelle_. Voi hyvä Jumala! Minä päästän teidät siitä, ja minä -- -- + +_Alkantor_. Ei millään lailla! Olen hänen teille luvannut, ja teidän +pitää saamaan hänet, vaikka vielä kymmenen muuta miestä kosioisi häntä. + +_Sganarelle_ (syrjässä). Minkälainen saatana! + +_Alkantor_. Näettekö? Minä erinomaisesti kunnioitan ja rakastan teitä; +ja jos vaikka vielä ruhtinas kosioisi tytärtäni, antaisin minä hänen +ennen teille. + +_Sganarelle_. Herra Alkantor, nöyrimmästi kiitän teitä siitä kunniasta, +jonka minulle osoitatte, vaan minä sanon sen nyt teille, etten ensinkään +tahdo mennä avioliittoon. + +_Alkantor_. Kuka? Tekö? + +_Sganarelle_. Juuri minä. + +_Alkantor_. Ja mistä syystä? + +_Sganarelle_. Siitä syystä, etten ole kelvollinen avio-liittoon, ja että +tahdon olla niinkuin isäni oli, ja kaikki muut meidän suvusta, jotka +myöskään eivät koskaan tahtoneet mennä naimiseen. + +_Alkantor_. Kuulkaa sitten! Jokaisella on vapaa tahto, enkä minä ketään +pakoita. Te olette minua puhutelleet tyttärestäni, pyytäneet häntä +avioksenne, ja kaikki on valmistettu häitä varten; vaan koska niin on, +että peräytte sanastanne, niin minä menen kuulustamaan, mitä asiassa +voipi tehdä; ja heti kohta saatte kuulla päätökseni. + + +Viidestoista kohtaus. + +_Sganarelle_ (yksinänsä). Olipa se myöntyväisempi kuin luulinkaan, ja +pelkäsin jo tulevan enemmänkin kiusaa, ennenkuin pääsisin irti. Lempo +vieköön, oikein viisaasti tein että ajoissa erosin tästä asiasta; olin +tehdä tekosen, jota olisin kauan saanut katua. Mutta tuossahan tulee jo +hänen poikansa, varmaan vastausta tuomaan minulle. + + +Kuudestoista kohtaus. + +_Alsidas_, _Sganarelle_. + +_Alsidas_ (puhuen hyvin imelällä äänellä). Hyvä herra, sydämestäni olen +teidän nöyrin palvelijanne. + +_Sganarelle_. Minä myös teidän palvelijanne kaikesta sydämestäni. + +_Alsidas_ (edellensä samallaisella äänellä). Isäni sanoi minulle, että +te olisitte tullut peräyttämään sanaanne, jonka olitte meille puhuneet. + +_Sganarelle_. Se on tosi, hyvä herra, sen teen huolestuneella sydämellä; +vaan -- -- -- + +_Alsidas_. No, eihän siinä mitä pahaa ole. + +_Sganarelle_. Mieleni on paha tästä, sen vakuutan teille; ja minä +toivoisin -- -- -- + +_Alsidas_. Ei se tee mitään, johan sen sanoin (Osoittaa Sganarellelle +kaksi miekkaa). Olkaa niin hyvä, herraseni, ja valitkaa näistä kahdesta +miekasta, kumman tahdotte. + +_Sganarelle_. Noista kahdesta miekasta? + +_Alsidas_. Niin, olkaa niin hyvä. + +_Sganarelle_. Miksikä? + +_Alsidas_. Koska peräytte sanastanne, ettekä ota sisartani avioksenne +niinkuin puhe oli, niin ette suinkaan pitäne liikanaisena, että minä +annan teille pienen kiitollisuuden osoituksen. + +_Sganarelle_. Kuinka? + +_Alsidas_. Muut ihmiset nostaisivat suuremman melun ja tekisivät +kukaties mitä. Mutta me olemme semmoisia ihmisiä, jotka kaikissa +asioissa menettelemme lempeästi; ja nyt tulin minä teille kohteliaasti +sanomaan, että meidän pitää toinen toiseltamme leikata kaula. + +_Sganarelle_. Onpa se lemmon kohteliaisuus! + +_Alsidas_. Lähdetään pois, herrani, ja valitkaa pian, olkaa niin hyvä. + +_Sganarelle_. Minä olen nyörin palvelijanne, vaan ei minulla ole liikaa +kaulaa leikataksenne. (Syrjässä). Minkälaiset talon-poikaiset käytökset +sillä heittiöllä on! + +_Alsidas_. Se pitää tapahtua, niinkuin sanoin. + +_Sganarelle_. Peräyttäkää tämä vaatimuksenne, olkaa niin hyvä. + +_Alsidas_. Joutukaa pian. Minulla on sitte pieni asia toimitettavana. + +_Sganarelle_. Minä en suostu siihen tuumaan ensinkään, sen jo sanoin. + +_Alsidas_. Ettekö siis tahdo miekkailla kanssani? + +_Sganarelle_. En millään muotoa. + +_Alsidas_. Aivanko todella? + +_Sganarelle_. Aivan todella. + +_Alsidas_ (lyötyänsä häntä useampia kertoja kepillänsä). Te hyvä herra, +ette tarvitse valittaa, että teille ei ole oikein tehty. Näette sen, +kuinka minä kaikki toimitan järjestyksessä. Te rikotte meille antamanne +sanan, minä vaadin teitä miekkasille, te ette myönny siihen, minä +pieksän teitä kepilläni, eikö tämä kaikki ole niinkuin sen pitääkin +olla? Ja te olette kovin rehellinen mies, ett'ette tunnustaisi minun +oikein tehneeni. + +_Sganarelle_ (syrjässä). Tämä mies on koko piru! + +_Alsidas_ (tarjoaa hänelle taas miekkoja). Lähdetään nyt herrani, ja +tehdään tehtävämme. + +_Sganarelle_. Nytkö juuri? + +_Alsidas_. Minä en pakoita ketään; vaan teidän pitää tehdä paikalla +jompi kumpi: joko miekkailla kanssani, tai ottaa sisareni vaimoksenne. + +_Sganarelle_. Hyvä herra, näistä asioista en minä voi tehdä enemmän yhtä +kuin toistakaan. + +_Alsidas_. Oikeinko todella? (lyö häntä uudestansa kepillä). Antakaa +anteeksi, herraseni. + +_Sganarelle_. Ai, ai, ai! + +_Alsidas_. Mieleni käypi pahaksi, että minun täytyy näin menetellä +teidän kanssanne; mutta teidän luvallanne en herkeä ennen, kuin lupaatte +joko lähteä miekkasille kanssani tai ottaa sisareni vaimoksenne. (Nostaa +taas keppinsä). + +_Sganarelle_. Voi, voi! No, otannan minä, otan! + +_Alsidas_. Kas niin, se on oikein. Minä olen hyvilläni, että asia tällä +tavoin päättyy rauhallisesti. Sillä te olette kumminkin sivistynyt mies, +jota minä sydämestäni kunnioitan; ja hyvin vaikeata olisi se minulle +ollut, jos vielä olisitte pakoittaneet minun itseänne enemmän lyömään. +Menen kutsumaan isääni ja sanon hänelle, että asia on oikealla jäljellä. +(Kolkuttaa Alkantor'n ovea) + + +Viimeinen kohtaus. + +_Alkantor_, _Dorimena_, _Alsidas_, _Sganarelle_. + +_Alsidas_. Isä, kas nyt on tämä herra taipuisa ja täyttää sanansa aivan +vapaaehtoisesti. Voitte nyt hänelle antaa sisareni. + +_Alkantor_. No, niin tuossa hän on, pitäkää häntä hyvänä! Jumalalle +kiitos! minä olen hänestä vapaa, ja nyt olette te vastuun-alainen hänen +käytöksestänsä. Mennään nyt iloitsemaan ja riemulla viettämään näitä +onnellisia häitä! + +*Loppu.* + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Väkinäinen naiminen, by Molière + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14306 *** |