diff options
Diffstat (limited to 'old/13581-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/13581-8.txt | 4899 |
1 files changed, 4899 insertions, 0 deletions
diff --git a/old/13581-8.txt b/old/13581-8.txt new file mode 100644 index 0000000..d967854 --- /dev/null +++ b/old/13581-8.txt @@ -0,0 +1,4899 @@ +The Project Gutenberg EBook of Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; +Maailman murjoma, by Juhani Aho + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma + +Author: Juhani Aho + +Release Date: October 2, 2004 [EBook #13581] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + +HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN VUOKSI; MAAILMAN MURJOMA + +Kirj. + +Juhani Aho + + +WSOY, Porvoo, 1920. + + + + + + +HELLMANNIN HERRA + + + + +I. + + +Koko talo oli ylösalaisin, sillä herra oli kylään lähdössä. Hän oli +taas kauhean pahalla tuulella, huusi sinne, huusi tänne, kiukkuili ja +pauhasi rouvalle, rengille ja piioille, ja nämä sitä mukaa hädissään +riensivät minne milloinkin käskettiin, yhä sattuen toistensa tielle. + +--Minkä tähden on partavesi niin tulisen kuumaa, että pitää jäähdyttää +monta tuntia, ennenkuin kärsii siinä leukaansa liottaa? Minkä tähden? +Kuka sen on lämmittänyt Hoi! Missä ne kaikki? ... huusi hän, niin että +ikkunat tärisivät joka seinällä. + +Herra ajoi partaansa kamarissaan ja luuli, että rouva oli viereisessä +huoneessa, mutta kun sieltä ei vastausta kuulunut, ryntäsi hän +julmistuen sisähuoneista etsimään. Ei ennättänyt kuin kynnykselle, niin +rouva jo juoksi keittiöstä hätään. + +--Miksi on tämä vesi niin kuumaa? Tahdotaanko minua sillä kuin sikaa +karvattomaksi kollata? Hva' ä' me-ningen?--nyt se ei tullut +kovaäänisesti, vaan pidätetyllä kiukulla. + +--Se Annihan se ... vaan kyllä minä heti paikalla ... sopersi rouva ja +kiiruhti keittiöön kylmempää vettä hakemaan. + +--Minkä tähden Anni on tehnyt herran partaveden liian tuliseksi? Onhan +sinulle monta kertaa sanottu... + +--Ei kai se ollut sen tulisempaa kuin ennenkään. + +--Jospa ei ollutkaan; hätäili rouva, vaan annahan nyt sukkelaan +kylmää ... ja käy kiireelle noutamaan herran turkki tampuurista +pirtin uunin eteen lämpiämään. + +Ja itse riensi rouva kylmää vettä vieden herran kamariin, ruveten +kaatamaan sitä pesuvatiin. + +--Mit ... mitä sinä siinä? + +--Minä panen tähän kylmempää sekaan. + +--Niin, ja sitten teet sen niin kylmäksi, että iho siinä jäätyy! Eikä +tässä kuuna päivänä pääse asioilleen! Semmoista se on aina, jos mihinkä +aikoo! Silloin ne on kaikki ihan kuin hulluja! Pane tähän komuudille +vesikannu! Mitä sinä siitä kädessäsi koko päivän kantelet? Ja etkö sinä +olisi saattanut sitä jo aluksi itse tuoda? + +--Minä olin kahverissä ja sanoin Annille... + +--Vaikka minä olen jo satoja kertoja sen sanonut, että se ei osaa tehdä +partavettä ja että sinä et saa sen antaa! + +--En minä olisi muuten antanutkaan, mutta kun minä kuulin, että sinä +lähdet kirkonkylään, niin aioin minä laittaa suntion matamille +sukankutomapalkasta vähän evästä pyhiksi. + +--En minä jouda vetämään teidän eväitänne ... tulkoon itse hakemaan! + +--Sillä kun ei ole itsellään hevosta... + +--Niin noutakoon kelkalla!--Ka, kaada nyt sitten sitä vettä siihen!-- +Soh!--Ja missä on hantuuki? + +--Tässähän se on minun kädessäni... + +--Anna se tänne!--Onko käsketty valjastamaan? + +--En minä vielä ... vaan kyllä minä ihan paikalla... + +Ja rouva kiiruhti käskemään. Sai mennä talliin asti, ennenkuin löysi +rengin. Oli jo hätä raukalla, että ehkei löydäkään. Hartiat olivat +kierot ja kumarat ja juoksu vinoa, kun hän läähättäen ehätti pihan yli +talliin ja tallista takaisin. + +--Semmoinen vanha, ruma kohmura, murahti herra, tuon ikkunasta +nähdessään. + +Hän oli asettunut partaansa ajamaan ja oli yhä äissään. Puri hammasta +ja kuohui. Tässä vielä partaansa ajamaan! Semmoisille herroille! +Parasta olisi jättää ajamatta ja mennä niine karvoineen! +Kotitakuissaan! Hah!--Istuvat ja arvostelevat siellä toisten ihmisten +omaisuutta! Köyhiä rottia jokainen! Mutta ne ne osaakin toisia nylkeä. +Mutta kyllä tässä vielä nähdään, kuka tässä...! + +Seikka oli se, että pitäjäntuvalla istui parhaallaan +taksoituslautakunta, istui ja määräsi suostuntaveroa ihmisten +maksettavaksi. Sinne oli herrakin nyt lähdössä omaa kohtaansa +valvomaan, kun oli kuullut-- + +--Hoi! huusi hän yht'äkkiä niin, että valkoliimausta tipahti katosta +iso levy. Jo kohosi istualtaan, kun rouva taas juoksi hätään. + +--Eikö teill' oo korvia kellään?--Käske Pulkkisen tulla tänne ... eikö +se istu pirtissä? + +--Siellä kai se ... kyllä minä käsken... + +Vähän päästä tulikin Pulkkinen ulko-oven kautta huoneeseen. + +--Kuule sinä! Mitä ne sanoivat? Et sinä vain valhetelle? + +--No, minä en valehtele ... se on vissi tosi, kun minä omin korvini +kuulin niiden itsensä siitä puhuvan. Porstuassa olin ja varsin panin +mieleeni, mitä ne kamarissa puhuivat. + +--No, no, ja mitenkä ne sanoivat? Sano ihan, niinkuin niiden kuulit +sanovan! + +--Sitä minä en ihan sanalleen muista enkä kaikkea kuullutkaan, mutta +niin ne vain tuntuivat arvelevan, että-- + +--Kuka niistä sanoi? + +--Sanoi ne jokainen. + +--Sanoiko vallesmannikin? + +--Taisi se sekin sanoa, en minä häntä niin tarkkaan kuullut. + +--Kuulit sinä ... kyllä sinä kuulit, vaikka sinä et tunnusta ... sinä +oot suuri hunsvotti. + +--No, sen saapi herra uskoa... + +--Ja sitäkö sanoivat, että pitää hovin Hellmannia oikein +takseerattaman? + +--Sitä sanoivat. + +--Entäs mitä muuta? Ettäkö on rikas ja sitä pitää oikein nahkattaman. + +--Niin, että kuuden tuhannen tuloista vähintäänkin otetaan vero ... +sitä uhkasivat. + +Herran silmäpohjassa välähti kiilto peiliä vasten kuin vihaisen koiran. + +--Kuudesta tuh...! kyllä minä niille rosvoille vielä...! Ja sen minä +näytän, että vaikka talo menköön ja kaikki maata myöten...! Hoi!--Hoi! + +Piika syöksähti salin yli, niinkuin olisi häntä potkaissut joku. + +--Tule sinä sukkelammin, kun sinua huudetaan! Vie pois partavesi ja tuo +silmivettä sijaan!--Minkä tähden ei rouva itse tullut? + +--Ei se ollut siellä! + +--Missäs se on? + +--Tuvan uunin edessä pitelee herran turkkia lämpiämässä. + +--Kuudesta tuhannesta! Se on hävytöntä, sikamaista, se on juutalaisten +peliä sillä lailla! Minunko tässä pitää yksinäni kaikki pitäjän verot +maksaa? Häh?' + +--Muuan tuntui siellä vielä sitäkin arvelevan, että sietäisi se +kymmenestäkin tuhannesta markasta. + +--Hä--häh? + +--Niin, että kun on saanut suuria voittoja tukkikaupoissa ... kaikista +ne tiedon hankkivatkin ... mitä niitä kenenkään kaupat liikuttaa... + +Pulkkinen luuli jo, että kun hän tämän sanoo, niin saattaa herra karata +hänen kurkkuunsa ja kuristaa hänet vaikka kuoliaaksi. Siksi hän otti +rukkasensa, ennenkuin mainitsi kymmenestä tuhannesta, ja tarttui +avaimeen. + +Vaan ei herra edes kironnutkaan. Vaalenihan vain vähäsen, otsasuoni +pullistui siniseksi, sieraimet levisivät kuin lentoon lähteäkseen, ja +suuta väänti pahasti pari kolme kertaa. + +Piika toi samassa silmiveden. + +--Joko on hevonen valjaissa? + +--Eikö tuo alkane olla... Olli käski kysyä, että pitääkö tulla +kuskiksi. + +--Milloinka minä ennen olen kuskia... Tai ann' tulla! Ja sano, että +panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti +pihaan! Ei tässä armoille ruveta! Tule sinäkin, Pulkkinen, mukaan! + +--Saatanhan tuota tulla... + +Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiittämättä +karjaisi hän vyötä. Rouvalla oli se saapuvilla. + +--Kierränkö minä sen selän taakse? + +--Menehän matkaasi + +Ja hyvästiä sanomatta lähti herra pihalle, piiska kädessä, joka aina +oli varuilla eteisen naulassa. Rouvan henkeä oikein helpotti, kun ovi +paukahti kiinni. Ei ollut viha onneksi päässyt tällä kertaa häntä +vastaan puhkeamaan, mutta siksi luuli rouva tuntevansa miehensä, ettei +se kauan pysyisi puhkeamatta. Vaikka peloitti, niin meni hän kuitenkin +ikkunan pielestä katsomaan, verhon takaa, varkain. Hevonen seisoi +rappujen edessä, nahkaset oli käännetty, niinkuin herra ne tahtoi, ja +suitsia piteli renki, antaakseen ne herralleen, niin pian kuin tämä +istuutuisi. Ennenkuin ryhtyi lähtemään, tarkasteli herra kuitenkin +valjaat, koetti, oliko aisakello lujassa ja tunnusteli, miten kireälle +se tolkkaremmi oli sidottu. Kaikki oli niin laitettu, ettei käynyt +mihinkään tarttuminen. Rouva jo toivoi, että ehkä se pääsee pihasta +lähtemään niin, ettei suutu. + +--Kunhan ei vain varsa mitään ... Herra Jeesus siunatkoon ... no, +niinpähän kävikin! + +Herran istuessa rekeen oli varsa vähän liian aikaisin riuhtaissut, ja +kun ohjaksia tiukoitettiin, alkanut peruuttaa. Siitä kun sai piiskalla +pari huimausta, heittäytyi eteenpäin. Mutta kun suitset yhä kiskoivat +ja kun piiska yhä huimahteli, hyppäsi se ensin muutamia kertoja pystyyn +ja kiidätti sitten täydessä nelissä rekensä portin pieleen. + +Siihen se riisuttiin ja vietiin talliin. + +--Voi hyvänen aika, nyt se taas saa selkäänsä, voivotteli rouva ja +kiiruhti keittiön porstuaan. Piiatkin sieltä jo kurkistelivat ja +hätäilivät, mutta kuitenkin teki mieli joka kerta kuunnella, miten +herra hevosiaan kuritti. + +Renki seisoi peloissaan ovella eikä osannut mitään. Mutta kun herra toi +varsan ulos tallista, oli renkikin vähällä saada osansa. + +--Mitä sinä siinä noljotat, häntä koipien välissä? Vedä reki tänne tai +saat samasta varresta! ärjäisi hänelle herra. + +Rouva ja piiat olivat samassa pujahtaneet porstuan ovelta +näkymättömiin. + +Jäsentäkään liikauttamatta antoi varsa nyt valjastaa itsensä. + +--Hyppää kannoille, Pulkkinen! huusi herra portin kohdalla Pulkkiselle, +missä tämä oli koko ajan seisonut ja odottanut, pannen piippuunsa.--Ja +koeta nyt ajaa, jos osaat, murahti hän kuistin suussa kuskilla +pysyttelevälle rengille ja antoi hänelle ohjakset. + + + + +II + + +Taksoituslautakunta istui pitäjäntuvan porstuanpohjakamarissa ja +arvosteli ihmisten omaisuutta. Pöytä oli siellä peräikkunan edessä, +josta näkyi pappilan laajat pellot ja peltojen perältä kirkko. Pöydän +toisessa päässä istui luetteloita tarkastellen puheenjohtaja, entinen +ruotuväen kapteeni ja nykyinen maanviljelijä, lasisilmät nenällä ja +kynä suussa. Vastapäätä häntä oli vallesmannin paikka. Siinä hän istui, +ruunun puolesta läsnäollen, selkä seinään nojaten, oikea kyynäspää +pöytää vasten ja samassa kädessä piippu; sillä näin tuttujen miesten +kesken ei ollut tupakanpoltto virkapaikassakaan kielletty. Lautamiehet, +tätä tointa varten erittäin valitut, istuivat seinävierillä siellä +täällä ympäri huonetta. Muutamat heistä polttelivat, toiset istuivat +joutilaina siltaan päin kumarissa ja vähänväliä polviensa väliin +sylkäisten. Jotkut eivät tehneet sitäkään, istuivathan vain ja +katastivat silloin tällöin ulos ikkunasta kartanolle, jossa väkeä +liikkui alituista porinaa pitäen. Muuan oli mukavuuttaan hakien +kiivennyt istumaan korkeaksi kootulle suntion sängylle, joka hänen alas +soluessaan vetäytyi aina kierommaksi, ja peiton alta alkoivat yhä +enemmän ammottaa matrassi ja likaiset tyynyt. + +--Sitten on Hukkanen, sanoi esimies, lehteä kääntäen.--250:stä oli +viime vuonna ... pannaanko samasta nytkin? + +--Pannaan vain, sanoi muuan lautamies, päätään nostamatta ja polviensa +väliin sylkäisten. + +--Kaarnajärven ontermanni tulee sitten ... nro 5 ... onko itse +saapuvilla? + +--Tokko lie. + +--500 oli mennä vuonna... + +--Sama välttää nytkin. + +--Hyvin välttääkin. + +--Mökinmies Pehkonen samalta tilalta... + +--Se on itse täällä ... äsken näkyi ajavan, ilmoitti eräs ikkunasta +katsoja. + +--Eikö se ole sen tamma tuolla aidassa kiinni, kurkotti se, joka +sängyllä istui. + +--Käske hänet sisään, siltavouti. + +--Siltavouti taisi pistäytyä ulos, sanoi vallesmanni, käykää joku muu +käskemässä Pehkonen sisään. + +Muuan lautamies otti tämän tehdäkseen. + +--Paljoksiko Pehkonen arvaa verotettavat tulonsa tänä vuonna? kysyi +esimies, kun Pehkonen oli tullut ja kätellyt jokaista.--100 oli viime +vuonna... + +--Liekö noista niin paljon mihinkään arvattavata ... eikö tuota +annettane anteeksi tällä kertaa kaikkia, arveli mökinmies koskettaen +takaraivoaan. + +Mutta siihen panivat vallesmanni ja useat lautamiehet heti vastaan. + +--Vai anteeksi? Ketäs sitten, jos ei sinua, jolla on rahoja lainanakin? + +--Mistäpähän lie hyvin lainanakaan. + +--Mitä se Pehkonen tyhjää ... onhan se tietty asia, sanoi muuan +lautamies. + +--Ei olisi liikaa, vaikka pantaisiin 300 markasta, tahtoi vallesmanni. + +--Vai 300:sta! Ei hyvät miehet! + +--Paljon taitaa olla 300, mutta pannaan 200, niin se ehkä passaa +parahiksi, arveli esimies.--Eivätkö kaikki ole sitä mieltä? + +--On kaikki ... kaikki on. + +--Kyllä sitä nyt tuli liiaksi, jupisi Pehkonen mennessään. + +--Ja nyt tulee, sanoi esimies hiukan naurahtaen ja siirtäen lasisilmät +otsalleen, nyt tulee Hellmannin herra. + +--Joko tulee? + +--No, paljonko sille pannaan? kysyi hän sitten, mahdin paino +äänessään.--Niinkuin jo oli tän'aamuna puhe, niin ei taida kukaan sen +miehen rikkautta tarkoilleen tietää. + +-Tiedetään ne niin hyvin ainakin, sanoi vallesmanni ja meni kopistamaan +periä piipustaan uunin eteen, ettei liikoja panna, vaikka pantaisiin +enemmän kuin kenellekään muulle. + +--Pitäisi kuitenkin tarkoilleen punnita, ettei tule erehdystä, arveli +piippuaan sytyttäessään esimies. + +Siinä tuli sitten vähäinen seisaus toimituksessa ja jouduttiin hetkeksi +pois asiasta. Tai siinähän sitä oikeastaan kuitenkin pysyttiin. Syntyi +yleinen haastelu Hellmannin herran varoista ja siitä varsinkin, miten +hän oli niitä koonnut. Tiettiin niitä jo aluksi silloinkin olleen, kun +herra Pohjanmaalta näille tienoille ilmaantui ja osti rappiolla olleen +Hovinmaan. Nouti kohta sen tehtyään kotipuolestaan rouvan ja sen mukana +kuului saaneen lisärahoja, joilla rupesi maataan rakentamaan. Mutta +rouva kuoli jo muutaman vuoden kuluttua rintatautiin ... kuoleehan sitä +semmoisen karilaan käsiin, mustaverisen, ison ja äkäisen... + +--Niin, no, ehkä ne puheet saavat olla sinänsä, sanoi esimies miedolla +huomautuksella sille lautamiehelle, joka näitä kertoi. + +--Olkootpa vain ... en minä heitä, vaan kun tuli muutenkin puheeksi... + +--Eikö se ole etenkin hevoskaupoissa voittanut? tiedusteli esimies, +ikäänkuin pois pyyhkiäkseen muistutustaan. + +--Niissähän se on, vaan parhaat voittonsa se on kuitenkin elokaupalla +saanut. Hyvinä vuosina ostaa huokeasta ja huonoina myöpi +moninkertaiseen hintaan. + +--Entäs kun tässä tuonoittain oli näppiään lyöden sitä kehunut. Voitin, +että pätkähti! oli sanonut. Ja toista kymmentä markkaa oli tynnyriltä +voittanut. + +--Kiskoo, missä saa, minkä mökkiläisiltäänkin. Eikä sen maalla kestä +kukaan. Parissa vuodessa meni Aapoltakin arennista ja päivätöistä +hevoset ja lehmät ja kaikki... + +--Sekö se on, jota ei päästänyt leikkuupelloltaan omaa ruistaan +leikkaamaan, vaikka mies pyysi, kun näki pakkasen tulevan? + +--Sehän se on, Aappo Huttunen. Nyt on mies kasakkana ja joukko kiertää +mieroa. + +--Sillä laillahan sitä rikastuu... + +--Niin, ja sitten niin nihki tarkka ... lukemalla kuulutaan muikkujakin +joukolle eteen annettavan, happamia nekin, eikä voin mausta +puhettakaan... + +Samassa kalahti porokello tiukasti ulkona, ja ikkunan ohitse näkyi ajaa +karahuttavan joku kipakkata vauhtia. + +--Siinä se nyt on itse parahiksi! huudahti muuan ikkunan ääressä +istuvista, ja kaikki kiiruhtivat katsomaan. Esimieskin vähän kurkotti +päätään nähdäkseen, mutta ei kuitenkaan lähtenyt paikoiltaan, niinkuin +teki sängyllä olija, joka veti alas tullessaan puolet makuuvaatteista +lattiaan. Eikä ollut aikaa korjata niitä, ennenkuin oli katsonut +tarpeekseen. + +--Siihenpähän joutui! + +--Aivan on likomäräksi varsansa ajanut... + +--Kuskikin sill' on mukana... + +--Jos lautamiehet istuvat paikoilleen, niin jatketaan toimitusta, +huomautti yht'äkkiä kuitenkin kapteeni viranomaisella äänellä.--Koska +asianomainen itse on tullut ja kun ollaan epätietoiset hänen verotusta +varten lukuun otettavasta omaisuudestaan, niin lienee parasta kutsua +hänet itsensä sisään ja hän saa, jos tahtoo, antaa lautakunnan +hyväksyttäväksi ilmoituksen varoistaan. Siltavouti menee ja kutsuu +herra Hellmannin sisään. + +Mutta Hellmanni tuli jo kutsumatta. Aukaisi oven repäisemällä ja astui +turkki päällä sen täydeltä kamariin. + +--Hyvä päivä! sanoi hän lyhyesti ja uhkaavasti. Esimies kumarsi +kankeasti pöytänsä päästä ja selaili papereitaan. Muut eivät +liikahtaneetkaan. Herra mulkoili, turkkinsa vyötä päästellen, miehestä +mieheen. + +--Istutaan, vaikkei käsketäkään, murahti hän puoliääneen ja istuutui +uunin eteen tyhjälle tuolille. Kukaan ei virkkanut mitään, eikä muuta +kuulunut kuin esimiehen paperien ratina. Aikansa niitä käänneltyään +sanoi tämä viimein: + +--Se oli mökinmies Pehkonen Kaarnajärven kylästä, verotettiin 200 +markasta. + +--Niin on. + +--Kaksisataa on liian vähän, sanoi Hellmanni.--Se mies sietää +enemmänkin. Minä tiedän, että sen miehen varat puhtaassa rahassakin +nousevat neljään sataan! + +--Minä pyytäisin saada huomauttaa, että asia jo on päätetty ja että +ainoastaan lautakunnan jäsenillä tässä on puhevalta. + +--Ahah! Jahah! + +Herra joutui vähän hämilleen, mutta koetteli peittää sitä rohkeasti +katselemalla ympärilleen. Suupieltään koetti hän pitää pilkallisesti +väännyksissä, ja pikanelli kierteli uhkaavasti poskesta poskeen. Tuon +tuostakin siveli hän tuuheata mustaa leukapartaansa. + +Taas toimi esimies äänetönnä papereineen niin pitkän aikaa, että +Hellmannilta viimein loppui maltti. + +--Ei siitä selailemisesta taida loppua tullakaan? kysäisi hän. + +Esimies kohotti vihdoinkin rauhallisesti kulmiaan: + +--Kaarnajärven tilan n:o 6 omistaa herra A. Hellman. + +--Jahah! Joo! Joko löytyi? + +--Oli viime takseerauksessa arvattu omistavan oman ilmiantonsa mukaan +1,000 markkaa verotettavaa omaisuutta. + +--Niin oli! + +--Koska asianomainen nytkin on saapuvilla... + +--Joo, saapuvilla on! + +--... niin pyytäisin saada lautakunnan puolesta kysyä, kuinka korkealle +herra Hellman on tulonsa laskenut tänä vuonna. + +--Olkoon samasta, vaikkei se sitäkään sietäisi! Lautamiesten ja +vallesmannin puolesta kuului yhteinen kiusoittava halveksimisen pihaus. + +--Häh? kivahti herra, ja veri täytti jo nähtävästi päätä kohti. + +--Herra esimies, sanoi vallesmanni, minulla olisi tätä ilmoitusta +vastaan tehtävä se muistutus, että summa on aivan liian pieni. + +--Mitä! Pieni!--Ja herra tyhjensi kiivaasti suunsa pikanellista, jonka +sylkäisi kauaksi luotaan. + +--Sen tietää jokainen, että pieni se on. Joka lautamies sen saattaa +sanoa. + +--Pieni on, todistettiin yksimielisesti. + +--Mistä hiidestä te...? Kuule, sinä, Ruutper, mistä helvetistä sinä +tiedät minun tavarani? Sinäkö ne oot lukenut minun rahani? + +--Jos en oo lukenutkaan, niin tiedän kuitenkin ... vaikkei ehkä niin +pennilleen, niin tiedetään ne kuitenkin! Kyllä sinun tukkikauppasi +tunnetaan ja perintösi ja elo-kauppasi ... ja jokainen tietää ilman +sinun rahojasi lukematta, joilta olet metsiä ostanut ja toisille +myönyt. Niistä olet kaikille kehunut ... minulle ja monelle muulle, +mutta minulle viimeksi. + +--Milloinka minä olen sinulle kehunut? Elä sinä valehtele, minä en ole +kehunut kenellekään! + +--Olet kehunut ja jos et olisikaan, niin näkisihän sen sinun +rakennuksistasikin ja kaikista laitoksistasi. + +--Siitäkö minua verotetaan, että minä rakennan ja laittelen? Siitäkö +minua verotetaan? Häh? + +--Siitä ne sinun varasi näkee! Ja on sinulla perintöjä ja prosentteja +kanssa! + +--Sano sinä, että siitäkö minua verotetaan, jos rakennan peltojani ja +panen rahani maahan? Häh? + +--10,000 markkaa sait mennäkin talvena Honkakankaan metsillä, ja ei kai +ne ole miten vielä maahan menneet? + +--Jos eivät mahaan... + +--Elä viisastele, Juntunen ... se on minun oma asiani!--Etkä sinä ole +sen kummempi viisas kuin muutkaan, vaikk' olet lautamies! + +--Tässä ei saa mennä persoonallisuuksiin, huomautti esimies lujasti. +Herra Hellmannilta ei pyydetä muita selityksiä kuin lyhyt ilmianto, +kuinka suureksi hän arvaa tämänvuotiset tulonsa. + +--Se on sillä sanalla kuin minä sen jo sanoin! + +--Ehkä olette hyvä ja vähäksi aikaa astutte ulos. Jos tahdotte kuulla +lautakunnan päätöksen, niin saatte hetken kuluttua jälleen tulla +sisään. + +--Vaan sen minä sanon, että jos minulta liikaa veroa otetaan... + +--Ei liikaa otetakaan, naurahti lautakunta, ja Hellmanni kuuli ulos +mennessään samaa ärsyttävää naurahtelemista kuin äskenkin. + +Vastaukseksi paukahutti hän oven jälkeensä kiinni sillä vauhdilla, että +ikkunat helähtivät seinillä. Hänen kiukkunsa oli yhä ylennyt kamarissa. + +--Mitä miehiä ne on nuo tuolla kamarissa? kipakoitsi herra porstuassa +oleville. Kuka niille on antanut oikeuden siellä istua ja räknätä +ihmisten rahoja? Kuka? Tietääkö teistä kukaan: kuka? + +--Eikö nuita lie se kuntakokkous valinna? + +--Kissa ne on valinnut! Ja ne on suuria roistoja jok'ikinen, köyhiä +ruunun rottia! Semmoisia niitä pannaan siihen kometiiaan! Joilla ei ole +pennin pätkääkään omasta puolestaan panna! + +--Minkääntähen nuo ei oo herroo valinna? + +--Häh? Pidä suus' kiinni siinä! Mikä sinä oot tässä puhuja? + +--Oompahan voan. + +--Min' en ole sinulle mitään puhunut! Niin että elä sinä tule +minullekaan puhumaan! Ja pidä suus' kiinni! Muista se! + +--Pittää pittee... + +--Liiastako ne tahtoo herroo verottoo? kysyy muuan toinen joukosta. + +--Mitä se sinua liikuttaa? + +--Mitäpä tuo kyllä liikuttannookaan. + +--Sido, Olli, lyhemmälle tuo marhaminta, ärjäisi herra rappusilta +rengilleen.--Etkö sinä vielä ole oppinut hevosta kiinni sitomaan?-- +Tprusoh! mitä sinä siinä hypit? Luuletko sinä? Tprusoh! sanon minä. + +Varsa ei liikahtanutkaan muuta kuin sen, minkä ehdottomasti vavahteli +isäntänsä siihen palavin silmin tuijottaessa ja sitä katseillaan +hillitessä. Kaulansa se oli työntänyt seinää vasten koukkuun ja seurasi +pelon kelme silmissä herransa pienimpiäkin liikkeitä. + +--Sisoh! Sinäkö tässä et aio--sanoi hän. Mutta sitten pyörähti hän +kantapäillään väkijoukkoon päin:--Mitä te, moukat, siinä tollotatte? +Ettekö te ole ennen nähneet hevosta koulattavan? + +Väki väistyi vähän, ja samassa kutsui siltavouti herran takaisin +kamariin. + +Herran kiukku ei ollut päässyt vielä puoleksikaan purkautumaan. +Suupielet olivat pahasti väännyksissä, silmien päällä välkähteli vihan +verho ja niskakarvat pörhistyivät hatun alla pystyyn. + +--No, mitä niillä herroilla on sanomista? ja hän jäi hajasäärin +seisomaan keskelle lattiaa. + +Esimies ilmoitti rauhallisesti sanottavansa: + +--Kun lautakunta on varmalta taholta saanut tietoonsa, että +Kaarnajärven tilan n:o 6 omistaja herra A. Hellman on viime kuluneena +vuotena kaupoilla ja kaikenlaisilla hankkimisilla, joista hän itse +tietää yhtä hyvin kuin lautakuntakin, lisännyt omaisuuttaan siinä +määrässä, että hänen kunnanveronmaksunsa kohtuuden mukaan vaativat +melkoista korotusta, niin on lautakunta katsonut velvollisuudekseen +arvata hänen verotettavan omaisuutensa seitsemään tuhanteen markkaan. + +--Se on saatanan...! + +--Joka asianomaiselle täten... + +--Se on saatanan vale, sanon minä, ja te olette jokainen suuria +roistoja, metsärosvoja, kaiken maailman suurimpia ryöväreitä! Ja sen +minä sanon, että... Ja jos te edes olisitte oikeita ihmisiä ... mutta +teillä on jok'ikisellä minua kohtaan vihaa ja kateutta! Teillä on +vanhaa vihaa, ja se on sinun työtäsi, Ruutperi, sinun työtäsi se on, +sinä kostat, kun et saanut lainaksi rahaa! Mutta sano sinä, mikä sinä +olet, vai sanonko minä? Sinä olet juomari, huorintekijä... + +--Herra esimies, minä pyydän... + +--Tuoko on esimies? Mikä esimies se on enemmän kuin muutkaan? Se +paperejaan tuossa selailee, mutta tuskin tietää itsekään, mitä niissä +seisoo. Et sinä ole muita kummempi! Lehmäsikin kuolevat joka talvi +punatautiin, mutta eipähän minun lehmäni kuole! Mitä sinulle siitä +meijeristäsikään on? Mikä sinä olet sen kummempi kuin muutkaan? Et ole +muuta kuin ruunun puustellin arentaattori, lampuoti, loinen ja vanha +kersantti, rahjus...! + +--Om int' bror slutar och aflägsnar sig pä fläcken härifrän, så låter +jag nämnden ta' dej i nacken och kasta ut dej! [Jos et herkeä ja mene +kohta paikalla tiehesi, minä annan lautakunnan tarttua sinua niskaan ja +heittää ulos!] + +--Puhu suomea, jos osaat, eläkä mongerra! Anna kuulla muidenkin, anna +kuulla moukkainkin puhettasi! Minutko ulos? Tulkaapas! E-ohoh! Aina +minä yhden tuommoisen lautakunnan nujerran! Liikkukaahan siitä, niin +ikkunasta lennätte hevostenne eteen joka mies!--Mitä te olette +miehiänne? Sanotteko sen itse, vai sanonko minä?--Ovi auki, että +muutkin kuulee!--Te olette jokainen niitä pitäjän suurimpia rahjuksia, +tuppeliineja, herrain hännänkannattajia, köyhiä rottia, luunpurijoita, +toisen tavaran tonkijoita--sikoja!--Ette te ole tavarata nähneetkään +ettekä kuulleet, että sitä onkaan, ennenkuin kuulitte, että sitä +minulla on. Ja minulla sitä on! Minulla on enemmän kuin tiedättekään! +Seitsemänkö tuhatta vain! Se on vähäinen raha ... en ilkeäisi sen +vertaisesta verottaa, kun on kerran sitä varten tuohon istuutunut ... +en totta maar ilkeäisi! Pankaa kymmenentuhatta kerrassaan! Eli +satatuhatta eli kaksi! Kirjoita kirjaasi sinä, esimies, jos osaat! +Istu paikoillesi ja kirjoita se kirjaasi tuon seitsemän tuhannen +lisäksi! Tuoss' on vielä rukkaset kaupantekiäisiksi ... ota pantiksi +rukkaset ... heh! + +--Pankaa ovi kiinni, komsarjus! + +--Anna vain olla oven auki! Ei tässä lukittujen ovien takana +keskustella! Kohta lähden, jahka saan turkin päälleni! Pikanellipuru +vielä jäi! Tuoss' on sekin! Pthyi! Siin' on seinässä, korvasi juuressa, +vallesmanni! Irtauta se siitä ja pistä suuhusi! Pistä, pistä, se on +hyvin makea! Ja lautamiehet saavat tulla kotiin piipunperiä hakemaan! +Niin, pankaa sekin paperillenne, että minulla on verotettavaa +omaisuutta kaksi tötteröllistä piipunperiä ja toista yhä tulee! Häh? + +--Heittäkää ulos hänet! + +--E-ohoh! Ei minua väkisin heitetä, jos en hyvällä lähde! Mutta jo minä +lähdenkin! Ei ole tällä kertaa tämän enemmän sanomista! Toissa kertana +lisää! Hyvästi! + +Röyhkäisten töytäsi hän ulos aukinaisesta ovesta ja hajoitti mennessään +porstuaan kokoontuneen väkijoukon kahtia. + +--Hevonen tänne! huusi hän kädet puuskassa porstuan rappusilta +rengilleen.--Aja tänne rappujen eteen! Täss' ei ole köyhä lähtemässä, +joka maksaa seitsemästä tuhannesta veroakin! + +Rentonaan nakkautui hän rekeen, niin että perälauta rasahti... + +--Hyppää kannoille, Pulkkinen! Ja ann' mennä, Olli! + +Varsa puhalsi seisovilta jaloiltaan täyteen laukkaan. + +--Mjukaste tjenare! [Nöyrin palvelijanne!] huusi herra mennessään +lautamiehille, jotka uteliaisuudesta seisoivat kaikki kamarin +ikkunassa.--Mjukaste tjenare! Mjukaste tjenare! huusi hän, riipaisi +lakin päästään ja huitoi sillä taakseen kaaren toisensa perästä, nosti +ja laski, ylös ja alas, niin että se toisin vuoroin korkealle kohosi, +toisin vuoroin tien viertä hipaisi. + +Vasta kun oli pitäjäntupa näkymättömissä, herkesi hän, paiskasi lakin +syvälle päähänsä ja kääntyi reessään oikeinpäin istumaan. + +Hän loisti ääretöntä tyytyväisyyttä, ja suu reuhotti koko matkan +leveässä hymyssä, silloin kun se ei ääneensä nauranut. + +--Ähäh, ähäh! hoki hän.--Saivatpas, saivatpas! Häh, Pulkkinen, kuulitko +sinä, mitenkä minä niille annoin? + +Pulkkinen keikkui kapeilla kannoilla, vuoroin kummallakin, eikä hän +tahtonut siellä varsan kiitäessä mitenkään pysyä. + +--Mitäh? Kuulitko sinä? Tule tänne reen laidalle istumaan!--Totta kai +kuulit, kun minä niille annoin? + +--No, jo minä toki sen kuulin ... oikein olan takaa annoitte! + +--Häh? Niin! Eikö niin? Mitä? + +--Jo minä olisin vallesmannin sijassa vähemmästäkin hävennyt. + +--Näitkö sinä, minkänäköisiä ne oli? Mitäh? + +--Niin oli vallesmannikin happamen näköinen, kuin kauan käynyt sinukka +on makuinen. + +--Silloinko kun minä rätkäytin pikanellipurun sen korvan juureen? + +--Silloinpa silloin. + +Hellmanni muisti sen ja paljon muutakin, mitä oli sanonut. Ja uudelleen +ja aina uudelleen hän nauroi niille ja kyseli niitä. + +--Häh-häh-häh!--Saivatpas kerran!--Häh-häh-häh!--No jo minä niille +annoin! Saivatpa ne maineensa kuulla! Vaan kyllä ne sen sietikin! +Ottivatko ne ne minun rukkaseni lattialta? Näitkö sinä, ottivatko? + +--En nähnyt minä. + +--Ottivat ne, saat uskoa, että ottivat! Vaan näitkö sen, paniko +vallesmanni minun pikanellipuruni suuhunsa? Paniko se? Näitkö sinä? + +--Liekö tuo tuota toki pannut? + +--Sekö? Pani se! Se pani! Saat olla varma, että pani! Nyt se sitä +siellä parhaallaan pureksii! + +Koko matkan kotiin saakka kesti puhetta tästä samasta asiasta, +uudelleen ja aina uudelleen. Ja naurun lähteet näyttivät olevan +loppumattomat. + +Pihaan tultuaan ei herra mennyt suoraan huoneeseen, vaan jäi hevosta +riisuttaessa sitä taputtelemaan ja silittelemään. + +--Anna kauroja varsalle, Olli! Anna sen syödä, minkä syödä saattaa, +käski hän vielä mennessään, ja porstuan ovelta huusi hän Pulkkiselle, +joka veti rekeä liiteriin: + +--Tule ryypyille, Pulkkinen! Otetaan pieni naukku sen seikan päälle. +Käy pois vain! + +--Jahka minä tämän reen vedän liiteriin. + +--Ei sillä kiirettä ... ann' olla siinä vain ... joutaa sen Ollikin +vetämään. + +Veti Pulkkinen kuitenkin reen liiteriin, ja sen tehtyään meni hän vielä +tallissa käymään. + +--Meneeköhän tuo tuommoinen meno käräjittä? arveli renki. + +--Ei mene käräjittä ... hulluja olisivat herrat, jos heittäisivät... + +--Vaan eihän koira koiran hännälle polje... + +--Vaikka kohta... + +--Käypiköhän pahastikin? + +--Siitä on satain markkain sakot, saattaa olla tuhansienkin, istuvan +oikeuden haukkumisesta ... hyvässä lykyssä västinkiäkin... + +--Hyhhyy! vihelsi renki. + + + + +III. + + +Lautamies oli ajanut pihaan eikä näkynyt pitävän erikoista kiirettä +sisääntulollaan. Sitoi viivytellen hevosensa portin pieleen, kaivoi +heinätukon seviltä ja heitti sen eteen, levitti loimen selkään ja lähti +sitten verkalleen tulemaan pihan yli. Se oli herättänyt herrassa +epäilystä, ja levotonna oli hän kävellyt lattiata edestakaisin, aina +vähän väliä seisahtuen ikkunasta katsomaan. + +Hän oli pitkänlainen, soikeanaamainen ja rauhallisesti katseleva mies. +Herra koetti arvata hänen asiansa, mutta ei sitä päältäpäin vähääkään +näkynyt. + +--Käykää istumaan, pakotti herra itsensä sanomaan, kun ei lautamies +puhunut asiaansa, vaan jäi oven suuhun seisomaan. + +--On tuota saanut istuakin, sanoi lautamies, mutta istuutui kuitenkin. + +Tupakkaakin piti herran tarjota, vaikka paha aavistus alkoi yhä +karkeammin kierrellä rinnassa. Pulkkinen, herran ainainen puhetoveri ja +nytkin saapuvilla, sen näki, mikä herran mielessä kangerteli, hän kyllä +tiesi lautamiehen asian ja seurasi viekkaalla syrjäsilmällä kummankin +käytöstä. + +--Hyvänlainen on ilma ... ei ole suvikaan, vaan eipä niin nihki +pakkanenkaan, aloitti lautamies puheen, kun oli piipun sytyttänyt ja +sitä siististi poltteli. Hän veteli lyhyitä laihoja savuja ja +tarkasteli piippuaan, viputellen koko ajan kenkänsä kärellä. + +--Semmoinen on nätti talvinen ilma, arveli Pulkkinen. + +--Kotoapäinkö lautamies ajelee? kysyi herra. + +--Kotoahan minä alkujani lähdin tän' aamuna ajelemaan. + +--Onko ollut manuita paljon? tiedusteli Pulkkinen. + +--Ainahan niitä on ollut manuitakin väliin. + +Piika toi kahvia kahdella kupilla, toisella Pulkkiselle, toisella +herralle. + +--Tarjoo lautamiehelle. + +Lautamiehen juodessa ei herra voinut olla kysymättä: + +--Onko lautamiehellä minulle mitä erikoista asiata? + +--Herrallehan sitä olisi. + +--Käy, Pulkkinen, pois, niin saa lautamies... + +--Eikä tarvitse mennä ... saa sen asian kuulla vierasmieskin. + +Nyt oli Hellmanni varma siitä, että se oli manuu. + +--Manatako meinaat? äsähti hän. + +Lautamies kallisti viimeisen kerran teevadilta kahvia, asetti sen +päälle paikoilleen kupin ja muutti polveltaan lusikan teevadille. +Sitten pani pöydälle kaikki, otti piipun lattialta, jossa se oli ollut +asetettuna tuolia vasten, ja sytytti. Vasta kun oli muutamia savuja +vetänyt, sanoi hän: + +--Manata. + +--Mistä hyvästä? Häh? Kenenkä asiasta? Velastako? Olenko minä velkaa +kellekään? + +--Ei toki velasta vähääkään. + +Lautamies nousi seisoalleen, pani piipun sijoilleen hyllyyn ja sanoi +varmalla, virallisella äänellä: + +--Vaan kunnianloukkauksesta, joka on tapahtunut viime viikon tiistaina +pitäjän tuvalla, kutsun teitä oikeuden eteen siitä asiasta vastaamaan +ensi maanantaina taksoituslautakunnan puolesta kapteeni Stålhammar. + +--Vai niin! Vai niin! Ohoh! Vai siitä! Hm! Herra oli joutunut aivan +hämilleen. Tuota oli hän heti lautamiehen nähtyään alkanut pelätä, +mutta ei hän tahtonut aavistuksiaan uskoa. Nyt se tuli niinkuin leimaus +pilvettömältä taivaalta. Ja lautamiehen varmuus ja arvokkuus esti hänet +haukkumisiin härähtämästä. + +--Kunnianloukkauksesta? Vai niin! Missä minä häntä olen loukannut? + +--Tottapahan sen tietänevät ne, jotka minua käskivät teitä käräjiin +kutsumaan. + +--Vaan tulenkos minä heidän kutsuilleen? + +--Omassa vallassannepahan se lienee... + +--Kuka se käski manaamaan? + +--Kapteeni minulle manuun antoi. + +--Sano sille, että minä en tule ... ei tarvitse luullakaan! Käske +pyyhkimään pois kanne tuomarin kirjasta... Turha vaiva se on! I-ihan +turha vaiva! + +Herra käveli epävakaisesti ja levottomasti edestakaisin lattialla ja +vakuutti yhä, ettei hän tule ja että on turha vaiva. + +--Pitää tästä lähteä ajamaan, sanoi lautamies ja heitti kätellen +hyvästinsä. + +Kun lautamies oli painanut oven kiinni, teki herra liikkeen lähteäkseen +hänen jälkeensä. Mutta sitten kääntyi hän kuitenkin Pulkkisen puoleen. + +--Kuule, Pulkkinen, luuletko sinä siitä mitään olevan? + +--En tunne minä lakia. Mahtaiskohan mitä olla... + +--Käy kysymässä lautamieheltä, mitä se arvelee... Mene nyt pian, +ennenkuin se ennättää lähteä ajamaan. Se jo päästelee hevostaan irti. +Vaan elä kysy niin, että minä muka olisin lähettänyt. Ole +tiedustelevinasi niinkuin omasta puolestasi. + +Sill'aikaa kun Pulkkinen näkyi puhelevan lautamiehen kanssa, tämän +seistessä loimi kädessä, jonka oli hevosen selästä ottanut rekeen +pannakseen, äkkäsi Hellmanni tyhjät kahvikupit pöydällä. Julmistuen +siitä hyökkäsi hän salin yli ruokasalin ovelle ja karjaisi sieltä +keittiöön piialle: + +--Mitä hiiden hävyttömyyttä se on, ettei kuppeja haeta pois? Siinäkö +sinä meinaat antaa niiden seistakin? Siinäkö? Etkö sinä vastaa, lunttu? +Häh? + +--Herra Jeesus siunatkoon! Eihän tässä vielä tullut-- + +--Vieläkö sinä vastustat? Jos suusi avaat, ajan sinut heti paikalla--! +Mars hakemaan! + +Herra seisoi ovella ja osoitti hänet ojennetulla kädellä ohitsensa +menemään. Piika kiiruhti itku kurkussa kuppeja hakemaan, ja herra astui +hänen kintereillään. Koko ajan oli tytöllä se pelko mielessä, että +pöydän ääressä se hänen kuppeja ottaessaan ... silloin se tukkaan +tarttuu... + +Mutta samassa tuli siihen Pulkkinen, ja piika pääsi pujottautumaan +pakoon. + +--No, mitä se sanoi? + +--Sanoi olevan satain markkain sakot ja hyvässä lykyssä västinkiä. + +--E-ohoh! E-oo! Elä valehtele! Ei se tiedä ... se valehtelee ... +peloittelee... + +--Eiköhän mahtaisi lautamies tietää? + +--Ei se tiedä paremmin kuin muutkaan... Enintään jos on, niin on +viisikymmentä markkaa! Vai västinkiä! En minä usko, en ollenkaan minä +sitä usko! + +Mutta uskoi sen herra kuitenkin, ja yhä enemmän alkoivat hänen silmänsä +pelosta pälyä. Pulkkinen teki lähtöä. + +--Kuules, Pulkkinen, elähän mene ... kuinka suuren sakon sanoi se +olevan? + +--Sanoi istuvan oikeuden haukkumisesta olevan satain markkain sakon, +mutta kuului se saattavan tuhansiinkin nousta. Eikä aina tunnu +rahallaankaan pääsevän. + +Herran tukka oli aivan epäjärjestyksessä, ja suun ympärys revähteli +kuin itkua aloitellessa. + +--Satain ... tuhansien markkain sakko ... tuhansien markkain sakko, ja +ehkä vielä västinkiä... Mutta ehkä ne vain peloittelevat tällä +manuulla? Luuletko sinä, että niillä on tosi mielessä? Mitä? + +--Kysyin minä sitäkin lautamieheltä, ja toden sanoi olevan. + +--Tosi niillä on! Se niillä on ... ei ne heitä! On ne semmoisia susia +... kyllä ne on koko roistoja! + +--Sitä arveli lautamies, että eikö nuo ehkä mahtaisi sovintoon ruveta, +jos maksaisi. + +--Josko maksaisi? + +--Ei kai ne ilmankaan... + +--Eihän ne ilman ... tietäähän sen ... vai ilman? Ei ne vähään +heittäisikään ... kyllä ne ottaa osaavat, kun kerrankin saavat ... on +ne semmoisia susia! + +--Vaan pääsisihän tuosta sillä lailla edes rahallaan. + +--Jottako muuten västinkiä? + +--Miksipähän oikeus sen katsoisi ... sitä ei tiedä edeltäpäin kukaan. + +--Kyllä se sen siksi katsoo ... ei ne armahda ... niillä on kaikilla +vanhaa vihaa ... on ne semmoisia advokaatteja!--Voi tätä onnettomuuden +kohtausta, voi tätä onnettomuuden kohtausta! + +Tukkaansa repien ja vaikeroiden käveli Hellmanni sinne tänne kaikissa +huoneissa. Pulkkinen teki lähtöä moneen kertaan, mutta herra ei häntä +päästänyt. + +--Minnekä sinulla on semmoinen kiire ... ei sinulla ole minnekään +kiirettä ... odotahan nyt, elähän mene! Istu siihen tuolille! + +--Eiköhän teidän sittenkin olisi parasta mennä sovinnoille. + +--Kyllä se on se parasta, se se on parasta! Mene, Pulkkinen, ja käske +valjastamaan! Sano, että heti valjastavat! Voi tätä onnettomuuden +kohtausta! + +Kaikki talonväki kummasteli herran siivoa lähtöä, piika kaikista +eniten. Ei minkäänlaista komentelua, ei huutoa, eikä haukkumisia, +niinkuin aina ennen. Niin liikkui ja köpästeli herra kuin vanha ukko, +ja reen perään istuessaan hän yhkäisi kuin sairas. + +--Annahan ohjakset tänne, sanoi hän surkealla, miltei nöyrällä äänellä +rengilleen, ja käski hitaasti hevostaan. + +--Niinpä se nyt oli kuin uitettu koira, tuumasi renki Pulkkiselle +katsellessaan isäntänsä lähtöä. + + +Mutta herra ajoi tietä myöten ja oli mielestään onnettomin ihminen +maailmassa. Hän oli vihattu ja vainottu. Kaikki olivat liitossa häntä +vastaan. Kun yhdet alkavat hänen kanssaan käräjätä käydä, niin muut +perästä. Saa niitä aina syitä miehen päälle, kun niitä vain hakemaan +rupeaa. Ei niin hyvää miestä, jota ei syyhyn saa, kun käyttää juonia ja +advokaatteja... + +Hän oli laskeutunut jäälle, jossa alkoi käydä kipakka tuuli, samalla +kuin piiskasi jäiden sekaista lumiräntää alas taivaalta vasten kasvoja +ja korvanlehtiä. Sivulta päin kävi tuuli ja jäähdytti ensin oikean +olkapään ja koko kyljen, siitä tunki läpi vasempaan puoleen ja +vähitellen koko ruumiiseen. + +Räntä kasteli kauluksen ja valoi siitä märkyyttä alas kaulalle ja +poveen. Värisytti ja puistatti, niinkuin olisi tahtonut karistaa +nivelet erilleen toisistaan. + +Paha omatunto käytti hyväkseen turvattoman makuista mielialaa ja alkoi +kumeasti kolkutella sieltä täältä, niinkuin olisi sillan alta pyrkinyt +ylös tulemaan. Vähitellen sai se siinä longistetuksi elämän muutamista +pahoista paikoista suurille raoille. Niistä irvisti hampaitaan moni +teko, joka oli kauan aikaa ollut piiloon painettuna ja viimein kokonaan +mielestä unohtunut. Tuskastuen yritti hän väkisin kiristää raot kiinni, +mutta kuta enemmän hän sitä koetti, sitä enemmän repesivät ne +toisistaan hajalleen. Silloin koetti hän olla huomaamatta eikä ollut +mitään näkevinään. Kyllä hän tiesi, että häntä joku tahtoi peloitella. +Vaan ei se hänestä sillä lailla liiaksi hyötyisi! + +Uhka ei kuitenkaan auttanut, eivätkä pahat paikat ottaneet +sulkeutuakseen. Silloin sai arkuus vallan ja pani sielun vapisemaan +sitä mukaa kuin vilu tuli tuntuvammaksi ja kuta kipeämmin jäärakeet +kasvoja ruoskivat. Ihan tuntuvin kourin kiristi mieltä se ajatus, että +kostaja on kimppuun käynyt ja että se se on kaikki näin laittanut. Se, +eikä muu mikään, hänen silmänsä sokaisi ja pani hänet haukkumaan siellä +pitäjäntuvalla, antaakseen siten vihamiehille vallan. Se on viekas ja +taitava, kamppaa jalallaan ja kaataa silloin juuri, kun ei arvaa +vähääkään varoa. + +Vaistomaisesti alkoi hänen mielensä siinä haparoida jotain asetta, +jolla voisi torjua kostajata luotaan ja jonka avulla saattaisi itseään +puolustella. Kauan etsitti, ennenkuin löytyi, mutta viimein johtui +mieleen kuitenkin semmoinen hyvä teko, joka aseeksi kelpasi. Ja +pitämällä piti hän edessään ja käänteli joka taholle ja riiputteli ja +heilutteli kuin linnun pelättiä sitä, minkä oli saanut käsiinsä. Vanha +kerjäläisvaimo se oli, hän oli sen kerran tällä samalla selällä +ajaessaan tavannut ja ottanut paleltumasta rekeensä. Lapsensa kanssa +oli vaimo umpea tietä paarustellut ja siihen olisivat paleltuneet +kohta, ellei hän olisi heitä auttanut, rekensä perään pannut ja +nahkasilla peittänyt. Itse oli vielä kuskille istunut, vaikka oli kova +pakkanen ja kipakka viima. Sillä lailla oli kotiinsa ajanut, ja siellä +oli vaimo saanut syödä ja sairastaa toista viikkoa, ja lapselle oli +välistä annettu vehnästäkin niinkuin myöskin vaimolle itselleen kahvia. +Eikä vaimo lapsineen ollut edes oman pitäjän kerjäläisiä; jostakin oli +kaukaa Pohjanmaalta, ja hän tiesi kertoa kaikenlaista herran +kotipuolesta. Hyvä hän oli ollut hierojakin ja hieronut olikin herraa +ja koko talonväkeä. Mutta hyvä työ pysyi hyvänä työnä kuitenkin, sillä +olisi niitä hierojia ollut omassakin aluskunnassa. + +Tätä muistellessa kohentui mieli, ja irvallaan olevat raot näyttivät +vetäytyvän kiinnemmäksi. Samassa oli jäämatkakin loppunut. Hevonen, +joka oli tähän asti hiljaa umpiteitä kulkea kituuttanut, kiskaisi +yht'äkkiä reen nelissä rantatörmälle, kello kilahti kiihkeästi aisassa, +ja painavat ajatukset haihtuivat seurasta. + +--Hevonen! huusi hän ja sujahdutti sitä suitsillaan parempaan vauhtiin. +Mitä hulluja hän tässä syntejään hautoo! Ei hän ole sen pahempi kuin +muutkaan! + +Ja kun herra läheni kapteenin taloa ja ajaa karahutti pihaan, olivat +kaikki äskeiset raot painuneet visusti toisiinsa, niin että omantunnon +päällys oli kuin hyvästi kiinni juotettu silta. Ei rakoja näkynyt eikä +rakojen juotoksiakaan. Kaikki oli yhtä sileää levyä. + + + + +IV. + + +Kapteenin luo oli tullut vallesmanni vieraaksi vähää ennen kuin +Hellmanni ajoi pihaan. + +--Siinä susi, jossa ... tuossa hän nyt on! huudahtivat molemmat, kun +näkivät Hellmannin kartanolle ajavan. + +--Hän tulee sovinnoille ... me siis teemme, niinkuin tässä puhuttiin... +Siitä tulee hyvä juttu! + +Se mahtoi olla jotain hauskaa, koska kumpainenkin salaperäisesti nauroi +sisäänpäin. + +--Tst! Hän on jo porstuassa! Pidä hyvä miini ... minä kuuntelen täältä +koko ajan... + +Parahiksi ehti vallesmanni pujahtaa toiseen huoneeseen, kun Hellmanni +astui sisään. + +Jotenkin rehevästi hän tuli ovesta ja heitti hattunsa ja rukkasensa +tuolille. + +--Hyvä päivä! sanoi hän yhtä leveästi kuin hänen tapansa oli. + +Kapteeni oli kiireesti istuutunut pöytänsä ääreen, sukaissut silmälasit +nenälleen ja oli nyt jotain lukevinaan. Hän näkyi kyllä vieraan tulon +kuulevan, mutta vasta jonkun aikaa viivyttyään nosti hän päänsä +katsellen tulijata lasien yli. + +--Päivää, vastasi hän kylmästi ja hitaasti, samalla vähän kummastellen, +ja liikkumatta paikaltaan. + +Herra oli aikonut asettautua niinkuin kaikki olisi ollut entisellään, +mutta vastaanotto vei heti häneltä sen varmuuden, jonka oli ollut +saamaisillaan. Koetti hän kuitenkin sitä ylläpitää mennen kättä +antamaan. Vaikka isännän kädenpuristus oli laimea, niin teki hän +sentään vielä sen, että istuutui käskemättä sohvaan. Arasti alkoivat +hänen silmänsä kuitenkin pälyä ympäri huonetta, kattoon ja seinille, +kun ei kapteeni aloittanut puhelua. Tämä vain istui paikoillaan, pää +poispäin käännettynä peittääkseen nauruaan, jota oli vaikea pidättää. + +--Onko mitään, jolla voin veljeä palvella? kysyi hän vihdoinkin hyvin +totisesti. + +--Se nyt on se ikävä juttu... Elä ole milläskään ... annetaan sen +olla ... mitäs me tyhjästä käräjöimään, yhden pitäjän miehet! + +Ja hän koetti hymyillä ja teki kädellään halveksivan liikkeen koko +asialle. + +--Se on hyvä, että veli myöntää sen ikäväksi asiaksi. Ikävä se todella +onkin ... varsinkin meille. + +--Niin on, elkää huoliko siitä sen enempää ... mitäs joutavata ... +sovitaan pois! + +--Vai niin, vai olisi veli taipuvainen sovintooni Hm!--Vai olisi veli +taipuvainen sovintoon! Hm! Jahah! jahah! Se ilahuttaa minua. + +--Niinpä niin, mitäs siitä käräjätä käymään semmoisesta ... se on niin +kovin pieni asia ... eikä siitä muuta hyötyä ole, kuin että se vain +herättää tarpeetonta juorua... Saahan se olla?--olkoon puhuttu! + +Kapteeni istui yhä pää poispäin käännettynä, mutta vilkaisi kuitenkin +tuon tuostakin oven rakoon, jossa kiiluili vallesmannin toinen silmä. + +--Hm! rykäisi hän taas epämääräisesti. Tietääkö veli, millainen +edesvastuu tuollaisesta menosta on meidän laissamme määrätty? + +--En minä tiedä, mutta ei suinkaan se ... ei kai se suurikaan... En +bagatelli... + +--Se on sen mukaan, minkä nimen kukin millekin asialle antaa. Ehkä minä +saan luvan näyttää asiata koskevan lainpykälän ... ole hyvä ja tule +lukemaan. + +Kapteenilla oli jo lakikirja auki määrätyltä kohdalta, ja hän asetti +sen pöydän nurkalle. Hellmanni tuli pöydän ääreen seisomaan, mutta +pyysi kapteenia lukemaan... + +--Minulla kun ei ole lasisilmiä, sanoi hän syyksi. + +--»Keisarillinen asetus väärästä ilmiannosta ja _muusta +kunnianloukkauksesta_, annettu marraskuun tjuguseks päivänä +adertonhundra sekstiseks», luki kapteeni seuraten tekstiä sormellaan. + +--»Sjette paragrafen: kukin, joka tarkoittaa alentaa toista hänen +kansallisessa arvossaan taikka _vähentää luottamusta häneen siinä +toimituksessa_ tai elinkeinossa, jota hän harjoittaa» ... sen sinä olet +juuri _tehnyt_... + +--Niin, niin, no entä sitten... + +--»joko puheella tai merkeillä tai kirjallisella esityksellä, jota hän +levittää tahi levityttää, väärästi syyttää häntä vissistä rikoksen +lajista tai semmoisesta teosta, joka voi hänelle saattaa toisen +ylenkatseen, rangaistakoon herjauksesta kuritushuoneella kahdesta +kuukaudesta kahteen vuoteen taikka vankeudella yhdestä kuukaudesta +yhteen vuoteen taikka sakoilla viidestäkymmenestä tuhanteen markkaan +saakka.» + +--Jahah! Hm! Vai niin. Vaan onko tämä tämän aikuinen laki...? + +--Se on vasta vahvistettu. Katso itse. + +--Niin, niin ... niinpä näkyy olevan... + +--Se on ankara pykälä. + +--Vaan eikös siinä ole alin määrä viisikymmentä markkaa sakkoa? + +--Se ei tässä tapauksessa voi tulla kysymykseenkään. Istuvan oikeuden +herjaaminen on päinvastoin katsottava ankarimman määräyksen mukaan... + +--En minä usko sitä. + +--Päättäköön oikeus sen, jos et usko. + +--On siinä »förmildrande omständigheter»... Minä en ollut oikein +selvä... + +--Olit sinä selvä, sen huomasi jokainen, ennenkuin aloit haukkua. + +--En minä ollut selvä ... minä kävin ulkona sillä välillä... + +--Omituista tosiaankin, ja minulle kun on kerrottu, ettet siellä muuta +tehnyt kuin ärjyit hevosellesi... + +Hellmanni ei osannut mitään siihen. Hän oli ääneti ja pureskeli +partaansa. + +--Niin no, sovitaan se nyt sitten ... minkä tähden te ette saata +sopia... + +--Kyllähän minä puolestani ... en pidä niin suurta väliä koko +asialla ... saatan sen minä sopia, vaan en tiedä, kuinka... + +Hyvän mielen hyrähdys pääsi herran kurkkutorvesta, ja kiitellen +kapteenia tarttui hän hänen käteensä... + +--Tack bror! Tack bror! + +--Ei kiittämistä! Minä puolestani, sanoin minä, vaan en tiedä, kuinka +muitten laita on. Vallesmannin on pahempikin. Häntä sinä loukkasit +enemmän kuin ketään muuta. + +Herra luuli jo pihdistä päässeensä ja nyt se kiristi häntä entistä +kovemmin. + +--Parasta on sentähden, jatkoi kapteeni, että ajat nyt heti kohta hänen +puheilleen ja koetat pyytää häntä sovintoon... + +--Minä lähden, minä lähden heti paikalla ajamaan ... ehkä hän +suostuu ... mitä luulet? Etkö luule, että hän suostuu? + +--Saattaapa suostua... + +--Eikö hän ole mitään sanonut? + +--En minä ole häntä tavannut sitten viimeisen... + +--No, mitä hän silloin? Oliko hän vihainen? + +--Kyllä hän silloin oli julman vihainen... + +--Vihainen se on ... se on vihainen ja sydämikkö. Mutta eiköhän tuo +kuitenkin rupeisi sopimaan? Etkö luule, että hän rupeisi? + +--Sitä ei voi tietää. + +--Minä ehkä lähden hänen luokseen ajamaan ... mitä arvelet, +menenköhän?' + +--En tiedä, kuinkahan olisi parasta. + +--Kyllä minä lähden sinne heti paikalla. En käy kotonanikaan ... ajan +ohitse sinne suoraan. Sinä olet, veli, hyvä mies. En minä toista +semmoista miestä tunne ... en totta tosiaan minä tunne.--Hyvästi nyt! +Käy, hyvä veli, minunkin talossani... Sinä niin harvoin meillä käyt, +vaikka me ollaan yhden pitäjän miehiä... Vaan hyvästi nyt! + +--Minnekä sinulla on semmoinen kiire ... istu nyt ja polttele! + +--Ei, ei, kyllä minä polttaisin ... kiitoksia paljon ... mutta en minä +nyt tällä kertaa ... minun pitää joutua sen vallesmannin luo... + +--Eihän tuo nyt niin jäniksen selässä liene... + +--Jos ennättää lähteä pitäjälle tai niin poispäin ... niin että kyllä +minun täytyy ... anna nyt anteeksi... + +--No, hyvästi sitten... + +--Hyvästi, veli, sano vaimollesi terveisiä ja käy talossa... + +Notkeana ja hätiköiden lähti herra ulos, ja samassa tuli vallesmanni +piilostaan. Yhdessä katsoivat he kapteenin kanssa ikkunasta, kuinka +Hellmanni päästi hevosensa irti tikapuista ja lähti kiireesti +räntäsateeseen ajamaan. + +Tuskin oli tulta viritetty, kun Hellmanni iltahämärissä ajaa uudelleen +kapteenin pihaan... + +Kapteeni ja vallesmanni istuivat totilasin ääressä, kun kompuroimista +ja lukon haparoimista kuului porstuasta. Viimein työntäytyi sieltä +kulmakarvojaan myöten lumeen tahrattu mies. + +--Hyv' iltaa, sanoi Hellmanni arasti. + +--Hyvää iltaa, hyvää iltaa, vastasivat toiset ystävällisesti. Veli on +hyvä ja käypi istumaan. + +Epäilevästi mulkoillen vuoroin kumpaankin ja märkää partaansa +sormillaan kampaillen istui Hellmanni tuolille sohvan viereen. Isäntä +tarjosi tupakkaa ja totia, mutta hän ei kumpaakaan ottanut. Sitten +jatkoivat kapteeni ja hänen vieraansa verkkaista keskusteluaan hyvistä +ja huonoista säistä, lumipyryistä ja pakkasista, koettaen Hellmanniakin +siihen vetää. Hänen täytyi siihen silloin tällöin ottaa osaa, saamatta +omaa asiaansa esille. Vihdoin meni kapteeni pois huoneesta totivettä +noutamaan ja silloin kääntyi Hellmanni vallesmannin puoleen. + +--Minä kävin siellä teillä sen asian tähden ... kyllä kai se on +kapteeni puhunut? + +--Ei, mikä asia se on? + +--Se on tuo, joka tapahtui siellä pitäjäntuvalla ... silloin ... +kyllähän sinä sen muistat... + +Vallesmanni polttaa tupsutteli piippuaan koko ajan. + +--Sekö?--Vai niin ... mitäs siitä? + +--Minä kun olen saanut manuun sen tähden ... vaan ei anneta sen mennä +oikeuden eteen... + +--Mitä varten ei? Siellähän se ehkä parhaiten riita ratkeaa... + +--Ei, ei anneta mennä ... sovitaan pois hyvinä miehinä... + +Yhä polttaa tuhutteli vallesmanni piippuaan eikä puhunut siihen mitään, +niin että Hellmanni oli pakotettu vielä lisäämään: + +--Ja kyllä minä maksan sopiaisiakin, jos niitä... + +--Hm!--Ei se ole sillä hyvä ... sinä haukuit minua pahasti, sinä sanoit +minua roistoksi, juomariksi, huorintekijäksi... + +--En minä huorintekijäksi sanonut... + +--Etkö sanonut? vihastui jo vallesmanni, teetkö tyhjäksi, ettet +sanonut? Kaikeksi siksi sinä haukuit ja vielä paljoa pahemmaksikin ... +sinä syljit silmillenikin minua, ruunun virkamiestä, istuvan oikeuden +edessä... + +--Enhän minä muuta kuin pudotin pikanellin lattialle ... näinikään... + +--Vai pudotit? Noin väänsit poskestasi etusormella ja lähetit minua +kohti ... onneksi meni se kuitenkin seinään eikä sattunut, mutta sitä +ei oteta lukuun, ettei se sattunut, kunhan kerran tarkoitit. Yrityskin +rangaistaan rikoslain mukaan--murhanyritys. Se sinun pitäisi tietää, +etten minä siedä, etten minä siedä julkista pilkkaa tehtävän +järjestyksen ja yleisen turvallisuuden ylläpitäjästä ja valvojasta! +Tiedätkö sinä, mikä edesvastuu on semmoisesta? + +--Kyllä minä sen tiedän ... suuri siitä on edesvastuu ... mutta se kun +tapahtui minulta kiivaudessa enkä minä tiedä, mitä minä kiivaudessani +teen... + +--Se ei minua liikuta! Ratkaiskoon oikeus asian... Vallesmanni oli +todellakin kiivastunut tapausta muistellessaan, ja vihaisesti käveli +hän kahakäteen lattiata pitkin. Hellmanni käveli hänen perässään ja +puhui aina käänteen kohdalla. + +--Elä, hyvä veli, anna mennä sen oikeuteen ... peruuta pois, veli +kulta, manuu ... minä maksan sopiaiset ... peruuta, hyvä veli ... johan +lupasi kapteenikin sopia ... eikös luvannut? + +--Lupasinhan minä, sanoi kapteeni asettaessaan vesikannua pöydälle. + +--Minkä tähden sinä et sitten saata ... anna, hyvä veli, se +anteeksi ... elä saata minua onnettomuuteen ... kyllä minä maksan, +minkä tahdot... + +--Maksatko niin paljon kuin minä tahdon? + +--Niin, niin, kohtuuden mukaan... + +--Kyllä sinun kohtuutesi tiedetään ... et sinä ilman käräjiä maksa +penniäkään! + +--Minä maksan ... minä maksan heti paikalla! Paljonko tahdot? + +--Mutta muuten niin ei maksu ole suinkaan pääasia, sanoi kapteeni.-- +Pääasia on anteeksipyyntö... + +--Johan minä olen teiltä pyytänyt, ja pyydän minä vielä uudelleen... + +--Meiltä? Mitä se auttaa, jos sinä meiltä pyytäisit vaikka ikäsi +anteeksi, kun siinä on kuitenkin koko lautakunta sovitettavana? + +--Lautakunta? + +--Niin juuri, lautakunta! Kaikkiahan sinun haukkumisesi koski, ja +jokainen heistä on pyytänyt minua asianajajakseen... + +--Voipa sitten sentään! Voipa, voipa sitten sentään! Kyllähän minä nyt +hukassa olen, ikuisessa hukassa ja onnettomuudessa ... voipa, voipa +sentään! + +Kun vallesmanni oli aikansa nauttinut toisen valituksista ja +voivotuksista, sanoi hän: + +--No, jos minä hyvässä tahdossani koettaisin auttaa sinua. Mutta +muista, että hyvässä tahdossani, sillä et sinä sitä ole ansainnut. + +--Voi, auta, hyvä veli... elä sorra... + +--Etkö _sinä_ ole ketään sortanut? + +--En minä ole... + +--Etkö nylje ja nahkaa esimerkiksi mökkiläisiäsi...? + +--Kuule, Rothberg, huomautti kapteeni väliin, mitä se meihin kuuluu, +kuinka hän on mökkiläistensä kanssa ... se on heidän oma asiansa... + +--No, niin on, niin on... Mutta niinkuin sanoin, niin saatan minä +koettaa, vaikken tiedä, kuinka käy. Vaan jos suinkin voin, niin koetan +päästää sinut pulasta. + +--Koeta, hyvä veli, koeta ... puhu lautamiesten kanssa ja houkuttele ne +sopimaan.--Eikös niistä ole muutamat sinulle velkaakin? + +--Ei tässä pakkokeinoja käytetä! + +--No ei, no ei, ei pakkokeinoja... + +--Ainoa, jonka luulen auttavan, on julkinen anteeksipyyntö. + +--Niin, niin... + +--Sitä ainakin minä vaadin omasta puolestani ja samaa luulen +kapteeninkin vaativan... + +--Vaadin, sanoi kapteeni nenä lasin sisässä, totia ryypätessään. + +--Ja samaa vaatii jokainen lautamieskin. + +--Niin, niin... + +--Sanalla sanoen: sinun täytyy siis julkisen seuran läsnäollessa pyytää +anteeksi kaikilta meiltä, joita olet törkeästi loukannut. + +--Niin, niin, kyllä minä, kyllä minä sen teen ... milloinkas minä? + +--Parasta on, jos jätät asian kokonaan minun huolekseni, muuten +se ei... + +--Sinun huoleksesi ... toki kaiketikin... + +--Tämä asia tulisi olemaan oikeuden edessä ensi maanantaina ... sen +edellisenä iltana voit sinä tulla käräjäkartanon saliin, jonne minä +kutsun asianomaiset ynnä vieraiden miesten kanssa... + +--Elä kutsu vieraita miehiä... + +--Se on sinun hyödyksesi, ja muuten asian laillisuus sen vaatii. + +--Elä kutsu kuitenkaan kovin monta ... pari kolme... + +--Se on minun asiani! + +--Niin, niin... + +--Ja sen sijaan, että sinä kullekin maksat eri sopiaisrahat, koetan +minä houkutella heitä tyytymään siihen, että vietetään tätä iltaa +asianomaisen kustannuksella vähän hauskasti... + +--Niin, mitenkä tuota--? + +--Niin, että minä hankin jonkun, joka laittaa illalliset, sopivat +ruokalajit ja sitä paitsi juomia tarpeen mukaan... + +--Niin, niin... + +--Suostutko siis siihen? + +--Niin tuota ... vai niin... Ei kai se?... kuinka se...? Minä en ole +niissä semmoisissa ollut, mutta tulisiko ne, niinkuin sanotaan, kestit? + +--Kestitkö? Se on sitä myöten, miten tahtoo nimittää ... no, jaa, +kestit! Entä sitten? + +--Ei mitään, ei mitään... Ei sitä edeltäpäin taida tietää, kuinka +kalliiksi ne...? + +--Sitä minä en tiedä, mutta jos säälit muutamia kymmeniä markkoja, niin +ann' mennä käräjiin ... sama meille on! + +--Ei, enhän minä siitä puhukaan, etten minä ... ilmanhan minä +vain ... kyllähän se sopii niin... Joo... Hm! + +Asia oli siis päätetty, ja vähän aikaa vaiti oltua alettiin puhua +muusta. Hellmannilta se ei kuitenkaan sujunut. Hän oli kovin +hajamielinen ja sammutti vähän väliä piippunsa, jonka kapteeni oli +pakottanut hänet sytyttämään. Vähän aikaa istuttuaan hän nousikin, +heitti hyvästinsä ja lähti ulos. + +Mutta porstuassa kääntyi hän takaisin ja pyysi ovelta vallesmannia +tulemaan, sillä hänellä olisi vielä vähän sanomista... + +--Tuota ... sitä minä ... niin että ... ettei niihin kesteihin, kun ne +tulee, ettei menisi puhdasta rahaa liian paljon ... minulla on ollut +tiukka rahasta nykyään ... niin saisi sanoa kievarin emännälle, että +tulisi meiltä hakemaan lihaa ja kalaa ja maitoa ja saisi meiltä +ruuanlaittajankin, joka on pitoja ennenkin laittanut ... vaikkei kai +nämä pidot tulekaan ... niin, niin... + +--Kuule, veli, sanoi vallesmanni, ehkä me jätämme ne asiat kievarin +emännän huoleksi ... jos et raski näin, niin mennään sitten käräjiin, +niin sillähän näistä pääset... + +--Ei, ei millään lailla ... en minä ... hyvästi vain... + +--Skål då på den saken! sanoi kapteeni, kun Hellmanni oli mennyt. + +--Skål! vastasi vallesmanni. + + +Mutta epämääräisissä tuumissa ajoi herra yötä myöten kotiinsa päin. Tie +oli ummessa ja kulku hidasta. Alkutaipaleesta kiirehti hän hevostaan, +ja kun se ei auttanut, kiivastui hän ja löi ruoskalla. Hevonen pukkasi +muutaman laukan, mutta luhnahti kohta takaisin kävelyyn syvissä +nietoksissa. Niin että herran täytyi tyytyä käymäkyytiin. + +Kahdenlaiset ajatukset häntä vuorotellen kiusasivat kahdella asialla. +Se ensiksikin puri ja jäyti kauheasti mieltä, että hän oli ollut +toisten pilkanteon alaisena ja että yhä vielä mahtoi tulla olemaan. Ja +sitten huolestutti toiseksi se, mitä kestit tulevat maksamaan. Nehän +saattavat nousta niin korkealle, kuin toiset tahtovat. Onhan niillä +valta määrätä ruuat ja juomat ja kutsua vieraat. Hän koetti laskea +yksikseen, ketä he voisivat kutsua, mutta ei hän tohtinut niin suurta +summaa päähän asti ajatellakaan, kuin siihen hänen mielestään +tarvittiin. Yht'äkkiä iski hänen mieleensä Oulun kauppaneuvoksen kestit +samppanjoineen ja jälkiruokineen... Mutta ei nuo tuollaisia kuitenkaan? +Ei nuo niin julki jumalattomia lie? Mutta mikä ne tietää? Onhan niillä +valta vaikka mihin ... ja niillä on vanhaa vihaa... + +Loppumatkan hän miltei vaikeroi itsekseen tuosta pelosta. Ja kun +viimeinkin tuli kotiinsa, käyttäytyi hän kuin sairas. Yhki ja puhui +surkealla äänellä, otsa rypyssä. Rouvan piti auttaa turkit ja muut +vaatteet päältä pois ja vetää päällyskengät jalasta. + +--Mikä sinun on? Mihinkä kohtaan sinuun koskee? koetti rouva kysellä, +mutta herra ei vastausta antanut.--Koskeeko päähän? Vai ehkä olet +vilustunut? Jos minä käskisin keittää teetä? + +--Ei tarvitse... + +--Hierominen sinulle ehkä hyvää tekisi... se on varmaankin se sinun +vanha kaulatautisi, annatko minä koetan... + +--Mitä helvettiä sinä hommaat siinä ... anna minun olla rauhassa...! + +Vihoissaan repäisi herra turkin takaisin hartioilleen, ryntäsi paukkuen +ulos ovesta ja riensi omaan kamariinsa. Äkäisesti sulki hän oven, +kääriytyi turkkiinsa ja heittäytyi sohvalleen maata. + + + + +V. + + +Oli yleinen riemu pitäjän herroissa, kun tuli kuuluksi, että Hellmanni +oli pakotettu pitämään kestit, joihin vallesmanni sai kutsua vieraat. +Jokaisella oli jotain äkää hovin herraa kohtaan, jos ei muusta, niin +siitä, että hän oli rikas, ja nyt nautittiin siitä herkusta, missä vain +kaksi miestä yhteen sattui. Ja joka talossa, mihin vallesmanni +uutisensa kuletti, hykerrettiin käsiä hyvästä mielestä, ja sekä +tullessaan että lähtiessään sanoi vallesmanni samat sanansa: + +--De' ... de' fröjdar mej ända intill lilltån, den här historien... +[Tämä ilahduttaa minua pikkuvarvastani myöten, tämä juttu...] + +--Se on oikein sille! kävipäs kerran satimeen sekin kettu! lisäsivät +aina toiset. + +Vallesmanni oli kutsunut kaikki tuttavansa »vieraiksimiehiksi» pitoihin +ja muut asianomaiset olivat tehneet samoin. Niin että kun käräjien oli +alkaminen juuri samaan aikaan, kaikki kirjurit, asianajajat, tuomarin +apulaiset, lautamiehet, siltavoudit ja muut siihen aikaan koossa olevat +henkilöt kieltään lipoen valmistuivat iloista iltaa viettämään +Hellmannin herran kustannuksella. Paitsi heitä oli tuomari, tohtori, +apteekkari ja puolikymmentä maakauppiasta myöskin pyydetty samaan +tilaisuuteen saapumaan. + +Kirkonkylä oli kuin pieni kauppala, jossa muun muassa oli kestikievari +ja sen yhteydessä ravintola. Tämän suuri sali, jota myöskin +käräjähuoneena käytettiin, oli tätä iltaa varten muutettu kestituvaksi. +Oikeuden pöytä oli siirretty seinämälle ja tuomarin istuin samaten. +Raamattu ja lakikirja oli nostettu ylös pölyisen kirjakaapin +korkeimmalle hyllylle. Sen sijaan oli kannettu keskelle lattiaa +valkeilla liinoilla katettu tuvan suuri leipomapöytä, jonka ääressä +piti ensin sopiaismaljat juotaman ja sitten illallinen syötämän. Pitkin +seiniä oli aseteltu pienempiä pöytiä, joiden päälle totineuvot +kannettiin ynnä paperossipuntit ja tuhka-astiat. Kaikki piti olla kuin +kesteissä konsanaan, ja vallesmanni ei ollutkaan käskenyt laittaa +illallista, vaan tilannut »_supeen_». + +Kestikievarin emäntä järjesteli piikansa avulla maljalaseja pitkin +pöydän reunaa, ja isäntä, samalla myöskin maakauppias, kantoi +puodistaan paperosseja pienille pöydille ja kaateli pullosta konjakkia +karahveihin. + +--Haetko illalliseksi hummeria kellarista? kysyi isäntä. + +--Haenhan minä ... ei siitä muuten kuitenkaan näy erilleen pääsevän ... +antaa Hellmannin kerran maksaa meillekin... + +--Joutaa maksaa... Oulusta tuo aina tuopikin kaikki tavaransa, +suolansakin ... mutta jääpäs kerran jokunen rikkautta meidänkin +puotiin. + +--Kyllä se on koko roisto se Hellmanni... + +--Hyvä on sekin, puuttui piika puheeseen, hyvä on, mutta ei ole +parempia muutkaan... + +--Mitkäs? + +--Nuopa herratkaan, vallesmannit ja ne, kun suotta tämmöiset +maksatetaan. + +--Olikos sen pakko haukkua? + +--Ei haukku haavaa tee. Ja hyvin ne sen ansaitsee. Jos minä olin +haukkumassa, niin haukuin vielä enemmän. + +--Panenko monta punttia näille pöydille kullekin ... kaksiko? + +--Pane kolme neljä ... kuta enemmän panee, sitä enemmän menee ... jos +on vara ottaa, niin ottavat aina uuden ja heittävät entisen puoleksi +poltettuna pois... + +--No, johan minä olen monta kertaa sanonut, että sinä olet välistä +viisaampi kuin minä ... ei ole monella niin viisasta eukkoa kuin +minulla. + +Lihava emäntä nykäisi kylkeen piikaansa, iski hänelle silmää ja suhahti +pilkallisesti: + +--Puhuu, niinkuin hän se muka tässä kuitenkin ... pyh! + +Emännänhän olikin puoti ja kaikki, ja hänellä oli valta talossaan. +Puotipojan oli hän toiseksi miehekseen ottanut ja yhä hän itse hallitsi +ja vallitsi. + +Mutta noin seitsemättä käydessä illalla alkoi ajaa vieraita pihaan. +Vallesmanni tuli ensiksi niinkuin isäntä ainakin ja vastaanotti toiset. +Tultuaan komensi hän lyhdyn porstuaan, käski asettaa lisää kynttilöitä +pöydille ja ikkunoille, jotta osaisivat vieraat kohti tulla ja että +näkyisi maantiellekin, että täällä on pidot niinkuin häät mitkäkin. +Mitäs tyhjästä säästämisestä! Ei ole köyhä maksamassa! + +--Käykää vieraat peremmä ... astukaa vain sisään ... ja heti pieni +konjakkari kylmästä tultua ... tuokaa sokeria ja kylmää vettä!... +Kippis!--Tääll' on tupakkaa, sikareja ja paperosseja, kumpaa vain +haluttaa ... olkaa hyvät! kehoitteli vallesmanni tulevia ja vei +vieraansa perälle. + +Tohtori tuli, toi suuren mahan mukanaan. Tuli tuomari ja pani nenänsä +torvena soimaan. Apteekkari hiipimällä niinikään saapui, hatustaan +huolissaan, minnekä sen panisi, ja kun sai sille sijan ikkunalla +kukkien takana, ryhtyi heti partaansa ja kauan sitä kampaili liivin +taskussa säilytettävällä kammallaan ... sen tehtyään vasta paperossin +sytytti ja yhtyi muiden seuraan. Kapteeni löydyttäytyi hänkin suuressa +sudennahkaturkissa, josta selvittyään astui peremmälle huonetta +siistissä takissa, parta huolellisesti ajettuna, jälellä vain +säännölliset viikset, ja kädessä oma piippu. Sitä mukaa sitten muut +kaikki, niin lautamiehet kuin kirjurit, asianajajat, tuomarin sihteerit +ja muutamia pitäjän rikkaimpia isäntiä. + +Vallesmanni kehoitteli yhä istumaan ja polttamaan. + +--Istukaa ja polttakaa ja olkaa niinkuin kotonanne! sanoi hän +sanomistaan ja lisäsi erikseen kuiskaamalla jokaisen korvaan, +viekkaasti hymyillen: + +--Ei ole _kunniavieras_ vielä tullut, mutta ei se mitään ... saatetaan +tässä siltä alkaa. + +--Kunniavieras! purskahtivat kaikki nauramaan, nauroivat ensin +vallesmannin kanssa ja sitten keskenään, menivät hiukan kumariinsa, +oikaisiivat siitä vähän ajan päästä suoriksi jälleen ja +housunkaulustaan kohottivat. + +Kapteeni kulki vallesmannin jälestä ja pisti päänsä jokaiseen piiriin, +joka oli »kunniavieraasta» syntynyt: + +--Se oli saakelin hyvä keksintö ... eikö totta? + +--Tämä olis yks mainio stoffi yhteen komediaan, sanoi tohtori, joka +tunsi näytelmätaidetta.--Se olis mainio effekti, jos kuka olis, joka +osais sitä kompponeerata. + +--Voi sun peeveli, kun se olis hyvä! No kerrassa mainio! Mutta kuinka +hän tähän suostui? + +--Täytyi, täytyi ... tämä on oikeastaan minun keksintöni, heh, heh, +heh! Meillä oli ennen minun luutnanttina ollessani samanlainen juttu +erään toverin kanssa, joka oli ollut näinikään tyhmä ... (ja sitten hän +sen tarinan laveasti kertoi) ... ja eikö totta, eikö tämä ollut paras +keino rangaista? + +--Se oli kerrassa paras ... ja näin tähän iloon päästiin osallisiksi +syrjäisetkin... + +--Ettekö ole kuulleet, kuinka me häntä karkuuteltiin edestakaisin...? + +--Lumisateessa ja pyryssä ... niin! Rothberg siitä jo puhui... Mutta ei +sitä olisi uskottu, että Hellmanni niin antaisi itseään... + +--Täytyi, täytyi ... heh, heh, heh! Ei auttanut, kun västinki peloitti +... heh, heh, heh! + +--Mitä hiiden västinkiä siitä semmoisesta...? + +--Tst! Juu, juu! niin on laki, mutta siitä asiasta ei saa puhua ennen +kuin huomenna ... suu kiinni tänä iltana ... heh, heh, heh! + +Kaikki nauroivat, sillä asia oli nyt kaikkien mielestä kahta +sukkelampi, ja kapteenin ja vallesmannin temppu oli yleisenä +puheenaineena joka ryhmässä. + +Mutta Hellmannin viipyminen alkoi käydä vallesmannille pitkäksi, ja +sentähden hän kävi keittiössä komentamassa totiveden sisään. + +--Koskei näy kunniavierasta tulevaksi ... ja mehän tässä isäntiä ... +sanoi hän ja rupesi panemaan sokeria lasiin, mutta silloin tuli +kievarin renki sisään ja ilmoitti hänelle, että hovin herra kutsui ulos +puheilleen... + +--Minkä tähden se ei tule huoneeseen? + +--Siellä se reessään istuu ja laittoi teitä hakemaan. + +--Mitä hittoja se...? murahti vallesmanni, mutta meni kuitenkin ulos. +Muutamia kirjureja hyppäsi heti hänen jälestään oven raosta katsomaan. + +--Sielläkö se reessään vielä istuu? kysyivät heiltä toiset. + +--Jo nousee ylös... + +--Mitä varten se ei tule sisään? + +--Ei tahdo tulla täältä kautta ... sanoo kernaammin menevänsä +puotikamariin ensin ... olkaapas hiljaa, kun ei kuule mitään... »Onko +siellä paljon vieraita?» kysyy. Ei sano vallesmanni olevan paljon... +»Kenenkäs ne on nämä kaikki hevoset?»... Ähäh, älysipäs!--Tst!-- +Vallesmanni sanoi, että mitä sinä hevosista... Ai, saakeli! + +Oven raosta katsojat hyppäsivät kiireesti syrjään, sillä samassa avasi +vallesmanni sen ja työnti Hellmannin hartioista huoneeseen. Kaikki +salissa olijat nousivat seisoalleen ja ne, jotka kävelivät, +seisahtuivat ja kumarsivat tulijalle. Tämä itse vastasi tervehdykseen +ensin hämillään olevan rykäisyllä ja sitten parilla katkonaisella +kumarruksella. + +Vallesmanni kehoitti vastatullutta heittämään pois päältään, ja muuan +kirjureista tuli ottamaan turkkia vastaan. Sitten tuli kapteeni +kättelemään, ja vallesmannin kanssa veivät he vieraansa pöydän sivu +kunniaa tekevän miesjoukon ohitse peremmälle huonetta. Sinne saapuivat +kaikki muutkin kättelemään ja kuulumisia kyselemään ja haastattamaan. +Hellmanni ei osannut muuta kuin änkyttää: »hyvä päivä ... terve! +päivä ... hm ... tuota ... ei tuota ... hm ... hm!» ja kun oli päässyt +enimmistä erilleen, pyysi hän vallesmannia kanssansa syrjähuoneeseen. + +--Joko minun nyt kohta pitää...? + +--Kyllä, kunhan booli valmistuu... + +--Tuleeko booli...? + +--Totta kai! kuinkas muuten? + +--Niin, niin... + +--Käy sinä saliin, niin minä menen kiirehtimään boolia... + +--Kuule, elähän mene ... niin, sitä minä, että etkö sinä ottaisi sitä +tehdäksesi minun nimessäni... + +--Niinkö anteeksipyyntöä? + +--Niin ... samahan se olisi, jos sinäkin ... minä en oikein... + +--Miksei, voinhan sen tehdä, kun itse olet salissa läsnä ... käy nyt +sinne vain ja pane tupakka ja prykää lasi itsellesi... + +--Kyllä minä taidan täällä odottaa siksi, kun... + +--Tee tahtosi ... mutta kun kuulet minun boolin laitaan kilistävän, +niin tule silloin sisään. + +--Joo, joo... + +Vallesmanni jätti Hellmannin puotikamariin ja kiiruhti itse saliin ja +sieltä viereiseen huoneeseen, jossa isäntä ja apteekkari valmistelivat +boolia. Vähitellen kokoontui sinne heidän ympärilleen joukko uteliaita +lautamiehiä ja muita talonpoikia, jotka eivät olleet tätä kummaa ennen +nähneet. + +--Se on sitä keittoaan se, sanoi muuan. + +--Eiköön ois yhtä hyvä syyvvä sokerit sinnään ja juuvva viinit ja +konjakit loatunaan! + +--Näin tästä hyvä tulee. + +--Sisoh! Jo riittää konjakki! Nyt pari pulloa viiniä vielä, neuvoi +apteekkari. + +--Pane kerrassa neljä ja yksi pullo konjakkia vielä! kehoitti +vallesmanni. + +--Tulee liian väkevätä... + +--Ja kalliimpaa... + +--Ei haittaa kumpikaan! Paremmin tehoo, ja kalleudesta ei puhettakaan! +Vai tässä sokerivettä juomaan ... e-ohoh! + +--Jokohan lie tuossa paljonnii eestä tavaroo? + +--Elä sinä sitä kysy, vaan maista! + +--Antakeepas mullennii maistoo ... kylläpä on hyvvee. + +--Ei hyvää hetikään! Tuo pari pulloa samppanjaa! + +--Elä hitossa! + +--Mitä sinä ... ainahan niin ruukataan paremmissa booleissa. + +Kaikki nauroivat viekkaasti ja iskivät silmää toisilleen. + +Boolia hämmennettiin ja yhä lisättiin siihen makua, kunnes vallesmanni +ja apteekkari sopivat siitä, että kyllä se nyt välttää, vaikka ehkä +olisi sentään vielä saanut panna jonkun pullon viiniä. + +--Hyvä on!... Ja sitten kannettiin booli saliin ja mentiin kaikki +perästä. + +Sill'aikaa istui Hellmanni puotikamarissa ja kuuli seinän takaa +hopeakauhan säännöllisen kalkkeen boolin laitaan, samalla kuin toisen +seinän läpi tunki keittiöstä melu ja ruokain haju. Lukematon joukko +kirouksia ja kiukkuisia sanoja myllerteli mielessä, mutta ei päästetty +tulemaan. + +Hän istuutui levottomasti tuolille, nousi ylös ja kulki puolilattiaan, +seisahtui, kuulosti ja palasi taas takaisin istumaan. + +Yht'äkkiä kuului heleä kalina salista, ja herra meni sisään. + +Vallesmanni seisoi jo lasi kädessä ja isäntä täytteli maitokannusta +viimeisiä alapäässä pöytää. Kaikki muutkin olivat kohonneet istumasta +ja loivat katseensa Hellmanniin, joka seisoi kamarin ovella pihtipuolta +vasten. + +Vallesmanni kalautti vielä kerran boolin laitaan ja aloitti puheensa. + +--Hyvät herrat! Hm! Niin, no, me nyt tiedämme kaikki, mitä varten tänne +on tultu yhteen ... niin, ettei niistä puhettakaan. Joka vanhoja +muistelee, sitä tikulla silmään ... vai mitä? + +--Niin, niin! huudettiin joka taholta. + +--Se on erehdyksestä tapahtunut ja kellekäpä ei erehdystä tapahtuisi. +Ihminen on heikko! Mutta tämän asianomaisen puolesta tahdon minä vain +pyytää, että vanhat vihat unohdettaisiin ja oltaisiin ystäviä ja +annetaan siis sen asian jäädä silleen ... vai mitä? + +--Annetaan, annetaan! Hellmanni on hyvä mies! + +--Niinpä maljasi sitten ... eläköön Hellman! + +--Eläköön, eläköön! + +Puhe ei ollut sen pitempi ja vielä huutaessaan hyökkäsivät kaikki +kilvan lasien kimppuun. Joille ei niitä riittänyt, hakivat kahvikuppeja +keittiöstä ja täyttivät ne boolilla. Vallesmanni antoi lasin +Hellmannille, kilisti hänen kanssaan ja antoi kätensä ja kaikki muut, +niin vieraatmiehet kuin asianomaisetkin, tekivät samoin: ensin tohtori, +sitten apteekkari, tuomari j.n.e. arvon mukaisessa järjestyksessä. Kun +kaikki olivat saaneet tehtävänsä tehdyksi, tulivat sitten vallesmanni +ja kapteeni ja ottivat Hellmannin käsipuolesta ja veivät sohvaan +istumaan. Sohvan edessä olevalle pöydälle kannettiin boolilla täytetty +maitokannu ja sen ympärille kokoontui kehä herroja ja joitakuita +lautamiehiä, sill'aikaa kuin toiset hoitivat itseään toisaalla salissa, +juoden ja tupakoiden ahkerasti. + +Hellmanni ei kuitenkaan oikein osannut tästä kunniasta välittää. +Vallesmanni oli melkein panemalla pannut hänelle sikarin suuhun, ja +sitä Hellmanni siinä kömpelösti poltteli, istuen vähän hämillään, +kovaksi kiilloitettu kaulus kankeasti kaulassa ja partaveitsen jälkiä +vasta ajetuissa poskissa. Käsi hiukan vapisi pidellessä ja sytytellessä +sikaria, joka aina vähän väliä sammui. + +--Täss' on tulta, puhui vallesmanni, ei sinun pidä, Hellmanni, olla +milläskään koko asiasta enää ... oltiin me silloin vähän vihaisia, +mutta joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään ... ei niistä +puhettakaan ... terve! + +--Niin, terve, veli, sanoi kapteenikin, istui tyytyväisenä silmät vähän +sirrallaan, oma piippu hampaissa ja totilasi edessään, sillä hän ei +välittänyt boolista.--Oletko sinä milloinka kotonasi, minä olen aikonut +tulla sinun varsaasi katsomaan ... se kuuluu olevan mainion komea... + +--Onhan se näköhevonen... + +--Tällä ne parhaat hevoset on koko pitäjässä! + +--Näinhän tämä parhaiten saatiin reilatuksi paha asia, puhui taas +vallesmanni, näin se sysäytyi syrjään ihan itsestään, eikä ole kellään +sanomista sanaakaan ... minulla ei ainakaan ole äkää ollenkaan... + +--Eikä ole meillä muillakaan... + +--Ja jos kuka sanoo, ettei Hellmanni ole hyvä mies, niin saa minun +kanssani tekemistä!--Kuule, mitenkä se on sen Antin ryöstö ... onko +sillä kiire? + +--Kiireenlainen sillä olisi... + +--Hyvä, minä kuulutan sinne huutokaupan huomenna kirkossa jo ensi +viikoksi ja heti kohta saat rahat käteesi. Ne on semmoisia junkkareja +ne mökkiläiset. + +--No, ne on niitä pahimpia junkkareja, innostui puhumaan muuan isäntä, +niiden kanssa pulassa on ... ei ne maksa velkojaan, joita vuoden +pitkään tekevät, eikä ne suorita arentiaan oikealla ajalla, ei ne hoida +peltojaan eikä raivaa niittyjään... + +--Vaan jos syy on siinä, että isännät liiaksi rasittaa... + +--Se on helvetin vale ... elä puhu, kun et tiedä... + +--No, ei niistä riidellä, muistutti kapteeni, terve mieheen! + +--Terve, Hellman, elä sinä ole pahalla tuulella! Juo sinä niin, että +tiedät kerran kestissä olleesi ... tuokaa lisää boolia! + +--Ei ole enää... + +--Joko se loppui? + +--Hyvällä tavaralla on hyvä menekki, kun vielä kilvan otetaan! + +--No, totia sitten! Ei se ollut meininkikään, että boolia koko illaksi +riittäisi ... pankaa totia miehet! + +Hellmanni istui siinä kuin vieras omassa talossaan, jonka tavarasta +toiset kauppaa käyvät. + +Hän näki, kuinka paperossin pätkät pitkinä heitettiin lattialle ja +vähän väliä uusia sytytettiin. Eikä kauppamies lakannut toisia +puodistaan kantamasta. Oli kai niitä jo kymmenen markan edestä +kulutettuna niitäkin, sikareista puhumattakaan... Jokainen näytti +toisensa kilvalla juovan. Lasi lasin perästä tyhjennettiin, ja moneen +kertaan heilutti vallesmanni tyhjiä karahveja ja huusi ne vähän päästä +aina uudelleen täytettäviksi. + +Hän olikin jo melkoisesti juovuksissa ja samalla lailla monet nuutkin. + +--Älkää yhtään miehet ... juokaa te vain! Hellmanni on minulle antanut +isännyyden, niin että kun minä käsken, että juokaa, niin silloin te +juokaa! Juo sinä, Hellmanni, itsekin ... eläkä murjota! Juo, kun pääsit +niin hyvällä kupalla ... terve! + +Siten pyöritteli vallesmanni päätään oikeaan ja vasempaan ja ratkesi +ankaraan nauruun: + +--Saakeli, kun sinua oli silloin kiivasta miestä ... häh, häh, häh! Ei +sinua noljottajata enää tuntisi samaksi olennoksikaan... Sinä haukuit +meitä kuin poika, niinkuin aika poika! Muistatko, kun minua +pikanellilla heitit vasten naamaa? Onneksi se ei sattunut, vaan meni +seinään... Se oli onneksi sinulle, kiitä onneasi, ettei sattunut... +Terve sinä siinä ... eihän sull' ole lasiakaan? Anna, kun minä prykään +sulle oikein miehen totit. + +--En minä huoli ... minun pitää mennä kotiin. + +--Etkö syö illallista? + +--Tuleeko illallinenkin? + +--Totta kai, etkö näe kuinka pöytää katetaan? + +--Näenhän minä. + +--Jää pois vain ... tulee hyvä illallinen ... jää nyt! + +--En minä ... minä en ole oikein terve. + +--No, eihän sille sitten mitä osaa ... kuulkaa miehet! + +--Mitä sinä...? + +--No, että sinulle hyvästiä heittämään! + +--Ei, elä puhu heille mitään. + +--Totta kai! Kuulkaa miehet ja arvoisat vieraat... Mutta melu oli jo +niin suuri ja huone savua niin täynnä, ettei toinen toistaan kuullut +eikä nähnyt. Vallesmannin ääni oli sitä paitsi aivan käheä, niin +etteivät sitä kuulleet muut kuin aivan vieressä seisojat. Joku kiskaisi +häntä hihasta, ja hän unohti Hellmannin ja jätti hänet seisomaan oven +suuhun. + +Päällensä pukiessaan näki Hellmanni, kuinka pöytää yhä katettiin, +kannettiin ruokia ja juomia ja asetettiin olut- ja viinipulloja vieri +viereensä kiinni toiseen päähän pöytää. Olutta ennätti hän lukea jo +tusinan pulloa ja viinejä puoli. Ja lisää tuli yhä puotikamarista. + +Hänen silmänsä välähti, hänen sieramensa suurenivat, hänellä oli +suurisolkinen leveä nahkavyö kädessään. Se pyrki tekemään kaaren +ilmassa ja ainoastaan suurin ponnistuksin sai hän sen pakotetuksi +kiristymään vyötäistensä ympäri. + +--Käykää käsiksi jumalanviljaan--käykää käsiksi jumalanviljaan! kuuli +hän vallesmannin kehoittelevan. + +Hän seisoi reessään, oikaisihe pitkin koko pituuttaan ... sisällä +naurettiin ja hohotettiin ja laulettiin kuorossa: »helan går! helan +går!--sumfrati rati--rati rallaa!--helan går!»--hevonen kiskaisi +menemään ja retkahutti hänet pitkänään reen perään-- + +--Takaisin! huusi hän rengilleen. Pysähytä! Mutta ennenkuin se ennätti +tapahtua, hyppäsi hän reestä, riipaisi nahkavyön irti solestaan, syöksi +sisään ja vetäisi, turkki auki reuhottaen, yhdellä tempaisulla alas +pöydältä pullot ja pikarit, ja toisella paistit ja liemet ja lautaset. +Sen tehtyään huusi hän, suu katkeran leveässä naurussa: + +--Käykää pöytään, porsaat! Lakkikaa lätäköstä, kylän koirat! Se on +Hellmanni, joka tarjoo! Mjukaste tjenare, mina herrar! + +Ja ennenkuin ehtivät tyrmetyksistään tointua, oli hän jo tiessään, +rekensä perässä retkallaan, ja nauroi mennessään niin, että ikkunat +helisi. + + + + + + +ESIMERKIN VUOKSI + + + + +--Minun mielestäni se nyt on oikein hyvä asia se raittius ... se on +oikein hyvä asia ... oikein hyvä! + +Ja ihan hartaan näköisenä heitti maisteri Suomettaren käsistään, ja +paperossia sytyttäessään, jolloin silmät menivät nautinnosta +sirralleen, lisäsi hän vielä: + +--Ja raittiusseurat ovat meidän maallemme mitä suurin onni ... joka +miehen pitäisi niihin seuroihin ruveta, jok'ikisen Suomen kansalaisen, +miehen ja naisen. Ja, niinkuin tässä sanotaan, pappien tulee +esimerkillään etunenässä käydä ... se on jokaisen sielunpaimenen +moraalinen velvollisuus seurakuntaansa kohtaan. Sentähden kuulun +minäkin siihen seuraan ja aion kaikin voimini sen hyväksi toimia. + +Hän oli nuori pappi tuo, joka näin innostui, kaupungin seurakunnan +apulainen. Nyt hän keinutuolissaan keinui, sivusittain pöytäänsä, +katsahti silloin tällöin sen ylitse Bulevardinkadulle ja puhui yhä +samaan suuntaan ja luki aina uudelleen sanomalehdestä niitä paikkoja, +joita »Kuusi» oli siihen raittiudesta kirjoittanut. Välistä hupeni luku +ja puhe savun sekaan, jota paperossin päästä tunki alas rintaan ja +virtasi sieltä taas pitkin paperossin kupeita takaisin. Ja se teki niin +hyvää, että kasvoissa silloin tällöin vähän värähtelikin. + +Toinen mies istui pöydän päässä ja poltteli hänkin ja puhalteli +laiskoja savuja huolettomasti milloin minnekin päin. Suoraan hän +eteensä katseli, vasten uunia toiselle puolen huonetta ja siveli +verkalleen viiksiään. Ei näyttänyt tarpeesta polttavan, mutta muuten +vain jotain tehdäkseen. + +--Mitäs arvelet? Sinä et puhu mitään ... eikös se ole hyvä asia ... +minusta se on ... se, se, se on ... katsos nyt, kuinka tässä taas +sanotaan, kuulehan, mitä väkevistä juomista sanotaan... + +--Kyllä minä sen tiedän ... se on sitä yhtä ja samaa... + +--Häh! Yhtä ja samaako? Ei ole sitä ... et sinä ole tätä vielä +kuullutkaan ... katsos nyt: »Jos tahdotaan harrastaa Suomen kansan joko +aineellista tai henkistä parasta, jos tahdotaan ylläpitää kansamme +siveellistä tarmoa ja säilyttää sen ruumiillista pontta, jotka molemmat +ynnä kristinuskon kanssa ovat kaikkien kansojen elinehto ja joita +kaivatessa seisotaan perikadon partaalla» ... niin! niin ... ja sitten +sanotaan: »niin löytyy kaiken tämän säilyttämistä varten keino, jota +tähän aikaan melkein tekisi mieli sanoa ainoaksi, ja se keino sisältyy +yhteen ainoaan huudahdukseen: pois kaikki väkevät juomat ja sijaan--» + +--Limunaati ja teevesi! + +--Ei, vaan ehdoton raittius sijaan!... Sinä panet tapasi mukaan +pilkkaa, mutta ei se minun mielestäni ole näin tärkeässä asiassa +ollenkaan paikallaan... + +--En minä pane pilkkaa ... heretköön vain jokainen juomasta, jos sen +tarpeelliseksi näkevät, mutta tarvitaanko tuohon tuommoiseen +välttämättömästi seuroja ... heretkööt ilman niitä! + +--Mutta herkeääkös ne? ... herkeääkös ne? Eivät herkeä! Se on nähty, +etteivät herkeä. Ihminen on heikko eikä pysy pystyssä, jos ei muut +holhoa sitä, jos eivät varjele ja näytä hyvää esimerkkiä, ne jos ei +näytä, jotka itse ovat lujemmat ja korkeammalla sivistyskannalla, +niinkuin esimerkiksi papit ... ja muut sivistyneet myös ... ja niiden +on siis moraalinen velvollisuus, varsinkin näinä uskottomuuden aikoina, +jolloin riehuva realismi ... hm ... jaa, niin ... eikö se ole niin? + +Maisteri joutui lopulla puhettaan vähän hämilleen, sillä hänen +vieraansa oli »uskottomuuden» ja »realismin» kohdalla vetänyt suunsa +pieneen pilkalliseen hymyyn, niinkuin hänen tapansa oli. + +--Mitä? Eikö se ole niin? uudisti maisteri. + +--Niin kai se on, sanoi toinen... Ja sinä et siis maista tippaakaan? + +--En tippaakaan. + +--Helppo kai sinun lieneekin olla maistamatta, kun et koskaan ole +siihen tottunut, etkä ole ollut kiusauksessa milloinkaan. + +--Minäkö kiusauksessa? Sanonko minä sinulle, missä minä olen ollut ja +miksi olisin voinut tulla ... minusta olisi saattanut tulla yhtä suuri +juoppo kuin kenestä tahansa. + +--Sinustako;' Elä kehu! Sitäpä en olisi uskonut, ellen olisi omin +korvini kuullut! + +--No, no, ei se ole aivan niin sanan mukaan otettava ... mutta jonkun +kerran ... ylioppilasaikoinani ... mutta Jumalan kiitos, se minun kyllä +täytyy tunnustaa, että minulla oli hyvä koti ja ankarat vanhemmat, eikä +meillä kotona juotu eikä muille tarjottu muuta kuin suurina juhlina ... +mutta siitä huolimatta minä olin, niinkuin jo mainitsin ... ja niinkuin +tässä sanotaan: »jos paha siemen kerran itämään pääsee, ei tiedä, +milloinka se sieltä rehoittavan taimen pistää». + +Hän tuli aina hartaaksi, kun puhui tästä mustepilkusta omassa +elämässään, ja mielellään hän sen puheiksi ottikin. + +--Mutta olkoon tämä meidän kesken ... elä huoli siitä kenellekään +puhua ... ihmiset semmoista aina väärin ymmärtävät ... ja sitä paitsi +luulen minä puolestani tuon siemenen minussa jo tukehtuneen, eikä se +ainakaan voi enää rehoittamaan päästä, jos koettaisikin sitä tehdä, kun +kuulun raittiusseuraan. + +Maisteri oli puhunut niin kauan, että paperossista oli tuli sammunut. +Hartaasti hän sen sytytti ja sanoi vielä: + +--Muuten, niin on ehkä suurin ja painavin syy, joka minua tähän seuraan +pakottaa, se, että tahdon olla esimerkkinä muille heikommille. + +Toinen mies siinä oli aikansa ääneti katsellut pappismiehen +paperossinpolttoa ja kuunnellut, pienoinen hymy huulilla, hänen +puhettaan. Paperossin pohjaan poltettuaan viskasi hän sen huoneen yli +uunin eteen, solahutti itsensä huolettomaan asentoon jalat suorina ja +pisti kätensä housuntaskuihin. + +--Se olisi minun mielestäni oikea ehdottoman raittiuden seura, jossa ei +edes tupakoitaisikaan, sanoi hän sitten haukotellen. + +--Kuinka niin? kivahti maisteri. + +--Niin vain, kun kerran yhtä nautintoa vastaan asettuu, niin asettuisi +myöskin toista. + +--Tuo se on aina viimeinen keino raittiusseurojen vastustajilla ... kun +ei voida raittiuspyrintöjä muuten ahdistaa, niin se aina tuodaan, se +aina tuodaan muka kumoamaan. Mutta sen minä sanon, että se on +suorastaan lapsellista ... lindrigast sagdt, niin se on suorastaan +lapsellista ... heh! + +--Miksi sinä noin kiivastut? + +--Enhän minä kiivastu ... ei kannata kiivastua. Mutta sano sinä, ihan +todellako vertaat väkijuomain nauttimista tupakanpolttoon? + +--Ne ovat aivan yhtä tarpeettomia molemmat. + +--Erotus on kuitenkin äärettömän suuri, hyvä veli, niin suuri, että ... +toinen on jotain aivan viatonta, jota vastoin toinen ... ja huomaa se, +kuinka erilaiset ovat seuraukset! + +--Minä en arvostele intohimon suuruutta seurauksien mukaan niin paljon +kuin sen mukaan, missä määrin ne pitävät ihmistä orjanaan... + +--Jaa, jaa, niin ... kyllä minä nuo mielipiteet tiedän, tiedän aivan +hyvin ... ne on niitä uudenaikaisia, niitä Björnsonien ja Ibsenien +mielipiteitä ... heh, heh! Mutta sen minä sanon ... minä tiedän, tai en +minä tiedä, mutta minä luulen, että ne herrat norjalaiset ja muut +Strindbergit, että ne polttavat yhtä kaikki ja yhtä paljon kuin me +täällä Suomessa ... heh! heh! + +Maisteri oli ihan tosissaan, ja hänen suunsa oli vääntynyt happamen +katkeraan hymyyn. + +Vieras purskahti nauramaan ja nauroi pitkän, raikkaan naurun, mutta +siitä suuttui maisteri niin, että nousi ylös ja alkoi kiivaasti kävellä +edestakaisin lattialla. + +--Elähän nyt suutu, veli kulta, että minua näin naurattaa ... +tupakoikaa te vain ... eikähän todella taitaisi ollakaan ihmiskunnalle +hyödyksi, jos yht'äkkiä herettäisiin juomasta ja tupakoimasta ... +mistäs varat saataisiin, niinkuin Toppo sanoo ... jaa, niin, oletko +käynyt »Työmiehen vaimoa» katsomassa? + +--En minä semmoisia roskakappaleita! + +--No, no, terve nyt sitten! Käy talossa! Ja elä suinkaan anna +viekoitella itseäsi jättämään pois tupakanpolttoa, jos sitä joku +sinulle ehdottelisi. + +--Poltathan sinä itsekin? + +--Poltan, poltan, ja juon myöskin, kun haluttaa! + +--Mitäs sitten siitä puhut? Mikset itse jätä ensin? + +--Siksi, ettei minusta kukaan ottaisi esimerkkiä, kun en ole pappi enkä +mikään. + +--Pappi? Jos tuo oli pistokseksi aiottu, niin oli se huonosti +osattu ... heh! + +Maisteri antoi toverinsa mennä ja oli vihainen. Muuten ei tämä ollut +ensi kerta. Hyvin usein tapahtui, että hän tällä tapaa suuttui entiseen +koulukumppaniinsa. + +Joka kerta käveli hän sen jälkeen aina pitkän aikaa lattialla, +ennenkuin lauhtui. Tavallista kiivaammin käveli hän nyt. + +--Mutta minä näytän! sanoi hän yht'äkkiä päättäväisesti, minät näytän, +että herkeän polttamasta ennen kuin hän itse. Sinä luulet, etten +voi ... mutta koetetaan, näytetään niille todellakin! ... heh!--Paha, +ettet ole enää täällä, hyvä veli, niin saisit kuulla, että minä tällä +hetkellä ... kello viittä vailla puoli yksitoista ... pannaan se +mieleen ... jätän pois tupakanpolton kuinka pitkäksi aikaa tahdon! +Tuonne nakkaan paperossini, ja piiput saavat seista koskematta +hyllyllään ... minä en liikuta niitä! Nyt on 30:s päivä tammikuuta. + +Voitonriemu loisti maisterin silmissä, ja hän pani vielä kerran +tarkasti mieleensä, mikä päivä oli ja mikä tunti. Sen muistiinpanon +kautta päätös sai ikäänkuin sinetin päälleen. Ja muutenkin olisi hauska +milloin tahansa vain puheeksi tultua sanoa, että silloin ja silloin +jätin minä pois tupakanpolton enkä ole sen koommin sitä nauttinut. + +Mutta muutaman hetken kuluttua tuntui kuitenkin omituisen +turvattomalta. Tuli mieleen semmoinen salainen ja vähän vastenmielinen +nykähdys, että ehkä oli päätös sentään ollut vähän liian hätäinen ... +eihän oltu raittiusseuraankaan menty, ennenkuin oli asiata tarkemmin +mietitty. Mutta sama se, tehty mikä tehty! Tämähän onkin sitä paitsi +pieni, vähäpätöinen asia! + +Papin kansliaan tuli aamun kuluessa ihmisiä toinen toisensa perästä. +Maisteri toimitteli kaikenlaisia asioita, puhutteli kävijöitä, neuvoi +toisia ja tuntui mielessään niin varmalta ja voimakkaalta. Eikä tehnyt +tupakkaa mieli ollenkaan... Luulikohan tuo todellakin, ettei tuommoista +kuin tupakanpolttoa voi jättää, milloin vain haluttaa! Ihmiset niin +mielellään luulevat toisista samaa kuin itsestään. + +Ja melkein uhkamielisesti levähytti maisteri kirkonkirjat auki ja +heitti ne yhtä rennosti taas takaisin kiinni, ollen kaikin puolin +ravakka toimissaan. + +Pari kertaa sattui kuitenkin niin, että hän yhytti kätensä +paperossipuntin suulta, tuosta, jossa se seisoi musteastian vieressä +pöydällä... Menee vielä vanhan tavan mukaan, naurahti hän... On sentään +omituista, kun ihminen johonkin tottuu... + + * * * * * + +Kaksi tuntia on kulunut siitä, kun päätös on tehty. Ihmiset ovat +asiansa suorittaneet, ja maisteri on taas yksin kansliassaan. On +ruvennut tuntumaan vähän tyhjältä. Tähän aikaan hän tavallisesti +sytytti pitkän piippunsa ja istui sen kanssa keinutuoliin ajatuksiaan +lepuuttamaan ja katsomaan ulos ikkunasta Bulevardinkadulle. Sieltä +näkyi silloin aina vanhan kirkon torni taivasta vasten, ja sitä hän +ihaili ja huomautteli siitä vierailleen. + +Sen sijaan hän tällä kertaa lähti kävelemään edestakaisin kamarinsa +lattialla. Kulki siinä pöytänsä luota keinutuolin taitse oven suuhun, +ja palasi sieltä takaisin pöydän seuduille uunin sivuitse ja ohi +piippuhyllyn, joka oli uunin kupeella. + +Yht'äkkiä tulla kolisteli kansliaan jotenkin huonosti puettu mies, +nähtävästi joku hampuusi. + +--Mitä asiaa?--se kysyttiin vähän äreästi ja kärsimättömästi.--Nyt on +jo vastaanoton aika ohitse. + +--Herr pastor ... antakaa anteeksi ... ei ole minulla kelloa ... köyhä, +kovin köyhä, he-herr pa-hastor! Ja minä pyytäisin nöyrimmästi, jos +olisitte hyvä ja antaisitte... + +--Mitä? Tehän olette juovuksissa? + +--Mi-minäkö? Minä, herr pastor ... e-e-en minä ole +juov-vu-vu-vuovuksissa, vaan minua niin ni-hikottaa... + +--Kuuleehan sen teidän puheestannekin, ja henkenne haisee viinalle +tänne saakka! + +--Niin, minä olen langennut, ja minä olen suuri syntinen--mies oli +itkevinään--mutta jos saisin edes markankaan tai puolenkaan, että +voisin ostaa leipää ja syödä, niin en minä enää joisi ... en maistaisi +tippaakaan ... pastori uskoo sen, etten tippaakaan, vaikka pastori itse +ta-tarjoisi. + +--Sillä ehdolla minä voin teille apua antaa, että lakkaatte juomasta ja +menette raittiuden seuraan. + +--Herr pastor, minä olen jo kuulunut raittiuden seuraan Turun +kaupungissa, mutta minä olen uudelleen langennut ... takaisin tähän +suureen syntiin. + +Sill'aikaa kun maisteri muoto ankarana käveli edestakaisin lattialla, +siirtyi miehen nauru silmistä suupieliin, mutta katosi aina heti kohta, +kun pastori kääntyi päin. + +--Ihmisellä täytyy olla voimaa himojaan vastaan taistelemaan ... hänen +täytyy osata pitää, minkä on kerran luvannut. + +--Mutta ei minulla silloin ollut, vaikka olisin kuinka koettanut ... +mutta kyllä minulla nyt olisi enemmän. + +--Minä kuulun myöskin raittiusseuraan, mutta en ole kertaakaan vielä +ajatuksissanikaan lupaustani rikkonut. + +--Herra pastori onkin jalo mies, ja herra pastori saarnaa niin +ihanasti. + +--Ihmisen täytyy voida pitää lupauksensa, minkä hän kerran on antanut, +ja jos häneltä omat voimat näyttävät puuttuvan, tulee hänen Jumalalta +lujuutta rukoilla ... joka aamu ja joka ilta. Sitä te ette varmaankaan +ole tehnyt. + +--Minä olin viime sunnuntaina kuulemassa, kun herra pastori saarnasi... +saarnaako herra pastori huomennakin? + +--Saarnaan.--Mutta tässä on teille nyt pari markkaa ja muistakaa se, +ettette niitä viinaan kuluta ... ainoastaan sillä ehdolla minä nämä +teille annan, että menette heti kohta ja ostatte niillä itsellenne +leipää ja syötte. + +--Minä syön, minä syön, herr pastor ... kiitoksia ... Jumala teitä! + +Mies meni kadulle, katseli vähän aikaa rahojaan ja laskeutui kiireesti +alas kapakkaan, joka oli kivijalassa. + +Maisteri jatkoi kävelyään ja ajatteli itsekseen: »Kuinka minä olisin +voinut vaatia häneltä lujuutta, jos en voisi häntä siitä vakuuttaa, +että itse sitä noudatan?» + +--Ohoh! Jahah! niin. + +Hän oli muuta ajatellessaan mennyt piippuhyllyn luo ja aivan +erehdyksestä puhaltanut siihen piippuun, jolla hän tavallisesti poltti. +Nopeasti pisti hän sen paikoilleen eikä ollut huomaavinaan koko +tapausta. + +Olisi ollut vielä saarnan kirjoittamista huomiseksi jatkettava, mutta +ei nyt tällä kertaa tuntunut olevan oikealla kirjoitustuulella. +Sydänalassa oli omituinen tyhjyys ... ehkä se oli nälkä. Mutta kello +oli vasta yksi, ja päivälliseen saakka oli kokonainen tunti. + +Vähän aikaa käveli maisteri vielä ja seisahtui milloin minkin ikkunan +ääreen kadulla kulkijoita katsomaan. Muuankin siellä maalainen ajoi, +reessään seisten ja hampaissa höyryävä käyrävartinen piippu. Ei ollut +maisteri sitä ennen niin selvään huomannut kuin nyt, että kun näkee +toisen polttavan, ihan tuntuu savun maku omassa suussa. + +Mutta ajava maalainen katosi kulman taa, ja maisteri pani kalvosimet +käteensä lähteäkseen ulos kävelylle. + +Oli hän vähän hermostunut, kun katu oli hänen mielestään niin +luvattoman liukas. Kuinka ei poliisi sen paremmin ... siitä sietäisi +melkein tehdä muistutus. + +Tuossa kulki tämänaamuinen vieras, ja jostain selittämättömästä +vastenmielisyydestä ei maisteri olisi siitä niin erittäin välittänyt, +jos vanha koulutoveri olisi kulkenut sivu toisella puolen katua häntä +huomaamatta. Vaan huomasihan se ja tuli suoraan kohti, paperossi +huolettomasti suupielessä. Kotelon veti hän vielä palttoonsa +pikkutaskusta ja tarjosi siitä tupakan ystävälleenkin. + +--Ei kiitoksia. + +--Mitä, etkö polta? + +--En minä nyt. + +--Mitä, oletko jättänyt--? + +--Luuletko sinä, etten minä voisi, jos tahtoisin? + +--Voisit kai... + +Se sanottiin vähän ivansekaisesti ääntä venyttämällä, eikä maisteri +puhunut siihen mitään. Niin he kulkivat vähän aikaa ääneti. + +--Minun täytyy mennä tänne vähäisen, sanoi maisteri ja aikoi kääntyä +toiselle kadulle. + +--Mitä sinä sinne? Tule nyt, tehdään kierros Esplanaadissa. + +--Ei, ei minulla ole tällä kertaa aikaa. + +--No, terve sitten. + +Ystävä jatkoi matkaansa Esplanaadiin, mutta maisteri kiersi toista +tietä kotiinsa... Ei, ei hän välistä mitenkään viihtynyt tuon miehen +seurassa ... hänessä oli joskus jotain niin kovasti epämiellyttävää. + +Ei tahtonut kotona saarnan kirjoitus sujua. Ei löytänyt sopivia sanoja, +eivätkä ajatukset pysyneet koossa. Ja kuinkapa sitä nälissään voikaan? +Oli hullua, ettei saanut päivällistä aikaisemmin! Mikä olikaan +kummallinen kurina sisuksissa? Ihan niitä veti nurin kuin hihaa, aina +vatsan pohjasta alkaen. + +Vihdoin tuli päivällinen, ja hyvä lauantaipäivällinen se olikin. Matami +oli pannut parastaan, ja sitä syödessä haihtui tuo kummallinen kurina +ja unohtui mielestä nurinveto. + +Syötyään heitti maisteri virkatakin yltään, pukeutui kotiviittaansa ja +istahti keinutuoliin. Katseli milloin mitäkin huoneessaan ja hiveli +kädellään leukaansa ja nenänsä vartta. Katseli kaappia, kattoa, seiniä +ja pitkän aikaa pellinnuoraa, jonka oli saanut joululahjaksi matamilta. +Vaan ei niissä ollut juuri mitään erinomaista katsomista. + +Siinä oli piippuhyllykin nuoran tupsujen alapuolella ... piippuhylly +piippuineen ... siinäpähän oli... + +Laskeva iltapäivä paistoi heleästi sisään ja loi ikkunan kuvan uunin +kylkeen lähelle piippuhyllyä. Piiput nojasivat rauhallisesti reikiinsä, +ja tupakkalaatikko oli puoleksi auki. + +Miten lie niin käynyt, mutta istuessa siinä ja leukaa ja nenänvartta +sivellessä rupesi jotenkuten siltä näyttämään, että laatikossa oli +kartuusi suurimmaksi osaksi murennettuna, vaan että vähän oli jäänyt +murentamattakin ... yhteen palloon. Ei muistanut sitä kuitenkaan +oikein, eikä luontunut sitä täältä asti näkemään nousematta. Ja niin se +pani ilman aikojaan nousemaan ja katsomaan... Niinpähän oli, ei ollut +se yksi muhkura murennettuna, sikseenpä oli eilen jäänyt. Vaikka +joutihan tuon nytkin murentamaan. + +Sen tehtyään työnsi maisteri laatikon kiinni ja alkoi jatkaa +päivällistä kävelyään edestakaisin lattialla. Hän käveli hiukan +epätasaisesti ja levottomasti, ryyppäsi pari kertaa vettä ja maisteli +suutaan tyytymättömän ja epäluuloisen näköisenä. + +Tuntui niin ... sanalla sanoen, jotain oli varmaankin epäkunnossa. Ei +hän ollut ollenkaan normaalitilassaan ... ehkä hän oli jotenkin +vilustunut. Tai oli vatsassa vika, kun suu maistui niin pahalle. Mutta +ei se sittenkään aivan tavallista ollut, koska ruumiissa silloin +tällöin pisteli, kuin olisi neulan kärellä koskettanut. Saattaa vielä +tapahtua, että tässä tulee sairaaksi ... ehkä niinkin sairaaksi, ettei +kykene huomenna saarnaamaankaan. + +Maisteri kulki peilin luo ja katsahti siihen. Sieltä näkyi mies, jolla +oli otsa aivan rypyssä ja silmien alla kärsivä piirre. + +Aurinko oli siirtynyt niin, että toinen puoli ikkunan kuvasta vielä +valaisi uunia, toinen oli jo särkeytynyt piippuhyllyn päälle. + +Hävytöntä, kuinka paljon pölyä on laskeutunut piippuhyllylle!... Puh, +puh!... Ja piipunvarsiinkin on pöly tunkeutunut pienintenkin +koristuksien sisään! Kuinka sen sieltä hienoimpien silauksien pohjasta +saaneekaan kokonaan lähtemään? + +Vaan koetti maisteri sitä kuitenkin. Alkoi nenäliinallaan siivota +kaikkia koloja ja kun oli saanut ne mieleisikseen, irtautti kopat ja +tyhjensi ne poroastiaan. Puhui sitten kuhunkin varteen, pani kopat +niihin taas paikoilleen ja puhui vielä kerran kaikkiin ... koetteeksi, +kulkisiko henki ulospäin. Veti myöskin ... koetteeksi, kulkisiko henki +sisäänpäin... Ja kulkihan tuo jotenkin. + +Vaan kylläpä tuoksui tuo tupakkakin ... aivan laatikosta saakka ylös +nenään, vaikka olisi seisonut ihan suorana. Ei ollut maisteri ennen +niin huomannut tuota tupakan kovaa tuoksumista. Kuinkahan olisi +oikeastaan sen haju, jos aivan likeltä nenäänsä hengittäisi? Tai jos +kerran kujeillessaan sitä nuuskaisi? + +Siinä virkineessä viihtyi mieli vähän aikaa, mutta illan hämärtäessä +eneni kaipuu ja tyhjyyden tunne. Vielä oli pari tuntia raittiusseuran +illanviettoon, joka alkoi vasta kello 7. Saarna olisi kyllä ollut +huomiseksi kirjoitettava, mutta ei tuntunut olevan inspiratsionia, ei +minkäänlaista. Maisteri katseli tekstiä, luki evankeliumin ja rupesi +miettimään. Mutta ajatusten eteen oli laskeutunut harmajan hämärä, +yhtätasainen esirippu, jota ei saanut mitenkään nousemaan. + +Ei osannut ryhtyä mihinkään, ja kaikki vaivasi ympärillä. Huonekin oli +aivan kylmä ... ainakaan ei se ollut tarpeeksi lämmin! Hävytön matami! +Miksei hän lämmitä, niin ettei tarvitse paleltua! + +--Miksei matami lämmitä minun huoneessani, vaikka minä olen käskenyt? +sanoi hän ankarasti keittiön ovelta. + +--Voi, kulta pastori, kyllä minä lämmitän... Vaan kun pastori ei ennen +ole vaatinut näin aikaisin... + +--Täällä on niin kylmä, että hampaat suussa kalisee. + +--Herra varjelkoon ... pastori ei varmaankaan ole oikein terve ... +pastori on niin bleeki, että... + +--Niin, en luultavasti olekaan oikein terve.--Ja sen sanoi maisteri +niin synkällä äänellä, että tuli siitä itsekin vakuutetuksi, ettei hän +voinut aivan hyvin. + +Matami ehdotti lääkäriä, mutta ei maisteri tahtonut. + +--Ei se ole mitään vaarallista... Muuten niin minä olen jättänyt pois +tupakanpolton, ja matami taitaa saada kantaa piippuhyllyn vinnille. + +--Minkä tähden on pastori niin tehnyt? huudahti matami miltei +kauhistuen.--Niin no, siitähän se sitten onkin, kun pastori on +sairas ... minkä tähden on pastori niin tehnyt, että on jättänyt...? + +--Sentähden, että se oikeastaan on tarpeeton nautinto. + +--Voi, voi ... (ja matami nyökäytteli nyt säälivästi päätään) ... voi, +voi, kuinka ne nykyajan ihmiset laittelevat itsensä kanssa ... vasta +herkesi pastori mitään maistamasta ... ei pastori ota edes +ruokaryyppyäkään, joka kuitenkin on niin terveellinen ottaa, niinkuin +minun miesvainajani sanoi ... ja nyt pastori ei enää poltakaan ... ja +mihinkä sitten kaikki piiput joutuvat! + +--Matami on hyvä ja viepi ne vinnille. + +--Herra jesta! Vinnillekö? Pastorin farffaarin vanhat, kauniit piiput? +Minun mieheni antoi minulle kanssa kerran piippunsa ja sanoi, että minä +panisin sen piiloon ... ja samalla kertaa hän herkesi ruokaryyppyjäkin +ottamasta, kun tohtori oli ordineerannut. Mutta häntä rupesi +vilustamaan, niinkuin nyt maisteria, eikä ollut matsmältningiä ... +muttakun alkoi taas uudelleen polttaa ja ottaa ruokaryyppyjä, niin tuli +aivan terveeksi. Tahtooko pastori, ihanko totta, että minun pitää viedä +piiput vinnille? + +--Jaa, no ... ehkä ne nyt kuitenkin saavat siinä olla ... vieraita +varten. Ja hyväähän tekee ihmiselle olla kiusauksen alaisena. + +--Ei pastorin pidä mennä sellaisiin ytterliheeteihin ... ei pidä +mennä ... ja pastorin pitää muistaa, että pastorilla on vanha mamma, +varoitti matami vielä mennessään. + +Uunin lämmitessä alkoi tulla kaikenlaisia epäilyksiä. + +Raittiutta pitää ehdottomasti ja järkähtämättä harrastaa, esimerkin +vuoksi ja heikoille kehoitukseksi, se on välttämätöntä. Mutta +tupakanpolton itseltään kieltämisessä, kenelle siinä voi esimerkkinä +olla? Ei kenellekään! Ei kukaan sitä edes huomaakaan. Ja tuskin +innokkaimmat absolutistitkaan sitä vaativat. Olisikohan sitä paitsi +raittiusasialle hyödyksikään, jos sen jäseniltä liiaksi vaadittaisiin? +Menisi nyt ja esimerkiksi vasta parantuneelta juopolta hänen piippunsa +tai sikarinsa tai paperossinsa riistäisi, niin silloin varmaankin +useimmat vaipuisivat takaisin entiseen paheeseensa. Se olisi juuri +sitä, josta sanotaan: »jännittää jousi liian tiukalle, kunnes se +katkeaa». Hulluutta se olisi, suurinta hulluutta... + +Kello läheni vähitellen seitsentä ja aika oli lähteä illanviettoon. +Sinne oli aina hauska mennä istumaan teekupin ääreen ... ja poltella +hienoja paperosseja. Eikä kukaan sanonut, että siinä istuttiin +viftaamassa. Ja sen todistuksen olivat monet vanhat juopotkin antaneet, +että siellä istuessa ja puheita ja laulua kuunnellessa kului aika +paljoa hauskemmin kuin kapakassa ennen. + +Jokin asia kuitenkin teki, ettei lähtö siihen seuraan tällä kertaa +tuntunut aivan yhtä hauskalta kuin muina lauantai-iltoina. Mutta päätti +hän kuitenkin sinne mennä. + +--Jahah, arveli hän mennessään vähän katkerasti, nyt sitä siis on +päättänyt olla polttamatta ... saas nähdä, mitä muut siitä asiasta +arvelevat. Somapa olisi tiedustella, mitä mielipiteitä seurassa yleensä +on tupakanpoltosta. + +--Mutta todellakin! huudahti hän mielessään, ja katkeruus katosi +kokonaan. Sopiihan ottaa illan kuluessa keskustelun aineeksi tämä +asia! Tehdä esimerkiksi semmoinen teesi: »Onko tupakanpolton +poistaminen, ja jos on, niin missä määrässä se on välittömässä +yhteydessä raittiusseu-rojen tehtävän kanssa?» Mitään varsinaista +päätöstä ei tietysti voitaisi vielä tehdäkään, sillä asia oli kovin +valmistamaton. Esitelmän tapaisen saattaisi hän siitä kuitenkin jo +tällä kertaa pitää. Esipuhe voisi alkaa esimerkiksi näin: »Yksi +nykyajan enimmin juurtuneita heikkouksia tai, jos niin tahtoo sanoa, +pahoja totutuita tapoja, hyvät herrat ja naiset, on tupakoiminen». +Sitten kävisi leikillä viittaaminen siihen, että »vaikka tämä +oikeastaan ehkä koskee vain meitä miehiä, niin pyydän kuitenkin +arvoisien naistenkin huomiota muutamaksi hetkeksi», jonka jälkeen olisi +tilaisuus siirtyä tarkastelemaan tupakanpolton historiaa, kuinka ja +mistä se on tullut Eurooppaan j.n.e. Sen tehtyä saattaisi puhua niistä +aineista, joista tupakka on kemiallisesti kokoonpantu, ja vihdoinkin +aloittaa varsinaisen esitelmän tupakan turmiollisista vaikutuksista. + + +Maisteria miellytti alussa hyvin tuo tuuma tupakan johdosta +pidettävästä esitelmästä. Mutta kun hän kulki katua kokouspaikkaan, +rupesi näyttämään siltä, että ehkä kuitenkin on parasta antaa asian +tällä kertaa raueta. Ehkei ole tarpeellista vielä ottaa sitä julkisesti +puheeksi, ennenkuin on kuulustellut yksityisten mielipiteitä asiasta. +Kenties on suurikin osa seuran jäsenistä tätä kysymystä vastaan ... ei +se ole varmaa, mutta hyvin on kuitenkin luultavaa. Voi olla montakin, +jotka eivät tahdo yhdistää tärkeätä raittiusasiata muihin +sivuseikkoihin, jotka saattaisivat siihen häiritsevästi vaikuttaa ja +hajoittaa seuran vielä verrattain vähäisiä voimia... + +Tämä viimeinen ajatus varsinkin puhui pontevasti entisiä mietteitä +vastaan. Ja yksi lisäsyy niitä vastaan oli vielä sekin (ei maisteri +näitä syitä suinkaan etsinyt, mutta itsestään ne tulivat!), ettei +maisterin mielestä hänen sopisi tuoda esille tätä ihka uutta kysymystä. +Niitä olisi aina ihmisiä, jotka selittäisivät sen siksi, että tuo nyt +tahtoo olla muita etevämpi, tahtoo loistaa uusilla ehdotuksilla. Ja +pappismiehen pitäisi semmoista välttää. + +Eikä hän, kun oikein ajatteli, katsonut tarpeelliseksi puhua +kenellekään omasta päätöksestäänkään. Kun muutoksen tarve tulisi +useimmissa omintakeiseksi vakaumukseksi, niin olihan siitä sittenkin +aikaa tehdä yhteinen asia. + +Näissä mietteissä ollessaan oli maisteri jo ehtinyt päästä +Erottajatorille, ja punainen lyhty tupakkapuodin oven päältä Mikonkadun +kulmasta oli alkanut tuikkia. Ei hän sitä oikeastaan katsonut, mutta +siinä se vain seisoi ja näkyi hänen silmiinsä, niinkuin esineet välistä +väkisinkin näkyvät, vaikkei niihin juuri huomiotaankaan kiinnitä. + +Koko ajan, kun maisteri sitä kykeni näkemään, se sillä tavalla hänen +silmäänsä tahtomatta näkyi. Mutta kuta likemmä hän tuli, sitä enemmän +hän sitä tahallaankin tarkasteli. Ja sitä mukaa rupesi se tuomaan +muistojakin mieleen ... ei mitään kaukaisia, eilispäiväisiä, +toispäiväisiä, niin pitkälle kuin muisti. Miellyttävä myyjätär tuli +mieleen, tulivat viehättävään järjestykseen ladotut paperossilaatikot +ja hienon sikarin tuoksu. Illanviettoon mennessään hän aina poikkesi +tuohon puotiin, kysyi milloin mitäkin uutta hienoa tupakkalajia ja +valitsi ja maisteli neidin milloin mitäkin ehdotellessa. + +--Richmond? Bostanjoglo? Med eller utan munstycken? [Imukkeen kanssa +vai ilman?] kysyi neiti. + +--Kanske jag får med munstycken en låda bostanjoglo. [Ehkä saan +laatikon bostanjogloa imukkeen kanssa.] + +--Jaha ... en låda ... 75 penni ... var sågod! [Jaha yhden laatikon. 75 +penniä ... olkaa hyvä!] Sitten se neiti avasi saksen kärellä laatikon, +maisteri otti yhden paperossin, sovitti sen ruusupuisen karan sisään, +pisti hitaasti suuhunsa ja veti vielä hitaammin kaasuputkesta tulen. +Sen tehtyään hän lähti ulos pitkin Esplanaadia verkalleen astumaan, +hienohajuista paperossia poltellen. + +Tavallista tietään maisteri nytkin kulki, mutta ei hän poikennutkaan +tupakkapuotiin. Katsahtihan vain sinne sivukulkiessaan toiselta puolen +katua. Herroja siellä näkyi olevan, ja miellyttävän neidin vaalea tukka +väikkyi niiden välissä, ja puoleksi paljas käsivarsi ojentui vähän +väliä ylös hyllylle laatikoita ottamaan ja panemaan. + +Sen maisteri näki, mutta ei häntä huvittanut sinne mennä. Eikä +muutenkaan huvittanut koko Esplanaadi, ei valoisat ikkunat eikä ohi +häärivät ihmiset. + +Ylipäänsä tuntui hänestä, ettei hän välittänyt mistään. Kaikki +harmitti ... ei erityisesti juuri mikään, mutta kuitenkin kaikki +yhteensä. + +Ja kaikkein äreimmällä äänellään huusi maisteri ajurin ja käski ajaa +raittiusravintolaan. + +Muutaman tunnin kuluttua palasi maisteri kävellen samaa tietä takaisin +illanvietostaan eikä ollut ollenkaan paremmalla päällä kuin sinne +mennessäänkään. + +Ei hän illanvietossa viihtynyt ja siksi hän sieltä kesken lähtikin. + +Kaikki muut tuttavat olivat jo siellä, kun hän sinne tuli. Pöytänsä +ääressä ne istuivat, mikä suklaata, mikä teetä juoden ... ja kaikki ne +polttelivat. + +Maisteri istui eri pöytään vähän matkaa syrjemmaksi muista, ja hänkin +tilasi teelasin. Mutta ei höyryävän teen tullessa tuntunut hetikään +sitä samaa nautintoa kuin ennen, jolloin jo paperossi oli pöydälle +asetettu heti juotua sytytettäväksi. + +--Mikäs meidän maisterilla on, kun on niin onnettoman näköinen? kysyi +muuan tuttavista, tuli luo ja löi häntä kädellään olkapäälle.--Onko +maansa myönyt ja rahansa juonut? Mikä on? mikä on? Aijai, ehkäpä on +rakastunut? + +--Ei mikään, vastasi maisteri kuivasti.--Tuo nyt on sukkela mielestään, +ajatteli hän, kun tuttava oli mennyt, ja tuhkaisi pilkallisesti +sieraimiinsa. + +Siirtyi hän siitä kuitenkin kohta muiden pöytään, kuunnellakseen mitä +siellä keskusteltiin. + +Siinähän keskusteltiinkin juuri parhaillaan tupakanpoltosta. Joku oli +lukenut muutamasta ulkomaan sanomalehdestä, että tupakanpoltto on +terveydelle vahingollista. + +Sen kaikki myönsivät, että tupakka jossakin määrin sisälsi +epäterveellisiä aineksia ja että sen nauttiminen oikeastaan on +tarpeetonta, mutta kun siihen kerran oli tottunut, niin... + +--Sillä lailla juuri sanottiin ennen, kun ehdotonta raittiutta +vastustettiin ... kun kerran on tottunut ... sanoi maisteri muiden +sekaan ja hymähti ivallisesti. + +--Tupakanpoltto on kuitenkin aivan eri asia! huudahtivat heti kohta +yhteen ääneen useat muut. + +--Tupakanpoltto on aivan eri asia, lisäsi esimieskin karistaen tuhkaa +paperossinsa päästä ja pitäen otsaa viisaissa rypyissä.--Ei sitä voi +juoppouteen verratakaan, vaikka kyllä saattaa totta olla, ettei se +muutamien organismille voi terveellinenkään olla. Vaan mitään +moraalista turmiota ei tupakka kuitenkaan tuota, niinkuin väkevät +juomat, joiden vaikutuksen me kyllä tunnemme. Vasta juuri luin erään +kotimaisen lääkärin lausunnon tästä asiasta, jossa hän sanoo siihen +suuntaan, että siihen suureen huviin nähden, jonka piippu työmiehelle +tuottaa, olisi väärin sitä häneltä sen vähäisen epäterveellisyyden +takia riistää. Kohtuullisesti nautittuna en luule siis tupakan mitään +erittäin vaarallista olevan, vaikka ryyppääminen sitä kyllä on. Mutta +niinkuin sanoin jo, nämä ovat kaksi aivan eri asiaa. + +--Tietysti, tietysti! + +--Muuten olen myöskin jostain lukenut, että jos ankara tupakkamies +äkkiä jättää polttamisen, saattaa hän sairastuakin siitä. + +Maisteri ei voinut siihen olla laimeasti sanomatta: + +--Niinkuin juopot ja morfinistitkin. + +--Aivan niin, niinkuin juopot ja morfinistit, mutta erotus on kuitenkin +suuri, sillä tietysti ei voi tupakanpolttoa näihin paheisiin +verratakaan. + +--Niin, en minä sitä sanokaan, myönsi maisterikin. Siihen loppui +keskustelu, sillä salista alkoi kuulua laulua ja kaikki menivät sinne. + +Maisteri ei mennyt, vaan jäi istumaan paikoilleen. + +Hänestä hämärästi tuntui, että esimiehen puheet eivät olleet oikein +johdonmukaisia, mutta hän ikäänkuin ei viitsinyt vaivata itseään +ajattelemalla, missä kohden ne eivät olleet. Eikähän tuo oikeastaan +niin tärkeätä ollutkaan. Ja siinä ainakin oli esimies oikeassa, kun +sanoi, niinkuin hän itsekin oli sanonut, että ero on suuri juopon ja +tupakkamiehen himojen välillä. + +Laulu ja soitto sitä paitsi haihduttivat hänen mielensä muuanne. Kaunis +kuoro siellä lauloi, ja kaikki olivat innostuneet. Maisterikin +muuttautui salin ovelle ja koetti varpailleen nousten nähdä laulajia. +Laulun loputtua taputti sivuhuoneisiin palauva yleisö käsiään joka +haaralla. + +Sammuneet paperossit sytytettiin suurella nautinnolla uudelleen, ja +eräs tuttava tarjosi maisterillekin avattua koteloaan, jossa loikoi +limikkäin hienoja Venäjän paperosseja. + +Maisteri otti huomaamatta niistä muutaman, mutta muisti samassa +aamullisen päätöksensä. Aikoi antaa paperossin takaisin, mutta tuttava +oli jo kotelonsa sulkenut, niin että maisterin täytyi pitää paperossia +kädessään. + +--No, ja tulta myös, sanoi tuttava ja otti kynttilän pöydältä tarjoten +sitä maisterille, samalla kuin itse siitä sytytti. + +--Minä herätän tarpeetonta huomiota, jos en sytytä, ajatteli maisteri +ja sytytti. + +Mutta pari savua vedettyään hän heitti paperossin tuhka-astiaan ja +siirtyi toiselle puolen huonetta. + +Siellä hän istui vähälle aikaa useammalla tuolilla, eikä hänellä ollut +halua liittyä kenenkään seuraan. + +Ja paperossi tuolla tuhka-astiassa savusi suotta ilmaan. Monta kertaa +tapasi hän itsensä sinnepäin katsomasta, ja lopulta hän suorastaan +suuttui. Meni kenellekään hyvästiä sanomatta eteiseen, polki vihaisesti +kalossit jalkaansa, heitti palttoon hartioilleen ja lähti kotiinsa. + +Hän oli niin harmissaan, että miltei hammasta puri. Ei siitä, että oli +päätöksensä rikkonut. Olihan hän ollut suorastaan pakotettu, ja se ei +suinkaan ollut päätöksen rikkomista... Minkä päätöksen? Tuo +tämänaamuinen hetken puuskaus, ei se ollut mikään päätös. Sitä paitsi +harmitti häntä kaikki päätökset!... Päätös, päätös, matki hän ja +venytti sitä leveää sanaa vieläkin leveämmäksi... + +Ja sen hän sanoo--niin kulkivat kiivakat ajatukset yhtä tahtia kiivaan +kävelyn mukana--sen hän sanoo, että hän voi, jos tahtoo, lakata +polttamasta. Mutta hän ei tahdo, sillä se on luonnonlakia vastaan. Se +on sokea fanaatikko, joka ei ota huomioon oman fysiikkansa vaatimuksia! +Yht'äkkiä? Ilman mitään syytä? Herkeäisi syömästä samalla ... ja +eiköhän tosiaankin kerran sitäkin vaadittane ... heh! »Kaikki tai ei +mitään!» heh! heh!--Hah, hah, hah!... Ja maisteri yltyi kaikelle +tuolle ihmisten hulluudelle niin nauramaan, että ohikulkevat +pysähtyivät katsomaan... Sehän olisi mainio pala »Matti Meikäläiseen» +tuo, että eiköhän ne Ibsenit ja Björnsonit vielä vaadi syömisenkin +lakkauttamista! Siinähän juuri oli se heidän »kaikki tai ei mitään!»... +Hah! hah! hah! + +Mutta teeveden raatelema jälki oli kielellä ja suulaessa ja +kurkkutorvessa vielä silittämättä ja parin savun makuun päästyään huusi +se huutamalla lisäviihdykettä suureen tuskaansa ja kiljui kiljumalla +kiireistä apua. Se toi totiset mietteet, ja ilo katosi. + +Huh!--Niin puistatti kuin olisi ollut horkka tulossa. Oli miten oli, +mutta se on ainakin varma, ettei organismi ole normaalitilassaan. +Sanotaan, että jos organismilta jotain yht'äkkiä kieltää, johon se on +tottunut, niin usein tapahtuu, että joku piiloutunut taudinsiemen +irtautuu ja tekee kummia. Niin jossain kirjassa sanotaan... Kuinka +kauan hän on ollutkaan polttamatta? Likemmä kaksitoista tuntia... Kuka +ties?... Ehk'ei se nyt kuitenkaan niin pian... Mutta ainakaan ei ole +syytä kauemmin... + +Ja sattui niin, että hän juuri nyt tuli tupakkapuodin oven eteen +punaisen lyhdyn alle ... ja sattui niin, että joku herra juuri meni +puotiin ja jätti oven auki ... ja silloin sattui vielä niin, että +maisterikin pistäytyi jälestä. + +Vaan hän ei ottanut lakkiakaan päästään, ja synkän ja tyytymättömän +näköinen oli hänen muotonsa, kun hän pyysi saadakseen jotain tupakkaa. + +--Hva' får de' lof att vara? [Mitä saa olla?] + +--Mitä tahansa, sanoi maisteri kolkosti. + +--Kanske får de' lof att vara richmond ... eller rettig ... eller...? +[Ehkä saa olla richmondia ... tai rettigiä ... tai...?] + +--Antakaa sitten vaikka rettigiä. + +--Jaha! Var så god! Kanske får jag öppna lådan? [Jaha! Olkaa hyvä! Ehkä +saan avata laatikon?] + +--Kyllä minä saan sen itsekin auki. + +Neiti katseli vähän kummastellen. Verkalleen avasi maisteri laatikon, +niinkuin olisi avannut pillerilaatikon ... naama happamena ja otsa +rypyssä. Hän tunsi sen itsekin hatun alta, että se oli rypyssä, otti +vastenmielisen näköisesti paperossin sormiinsa, pyöritteli sitä hetken +ja pisti sen viimein huuliensa väliin... Tulihan oli myöskin otettava, +kun oli kerran tupakankin ottanut. Tuli oli tässä sama kuin vesi ja +sokeri pahanmakuisia pillerejä niellessä. Eikä hän siis ollut sen +lauhemman näköinen päätä kaasuliekkiin lähentäessään. Hän oli +tuntevinaan, että tämä tupakoimisen aloittaminen oli hänelle hyvin +vastenmielistä ... kun kerran oli aikonut sen jättää... Mutta minkä +sille taitaa, kun jättäminen nähtävästi on epäterveellistä. Vaan +luultavasti tämä paperossi kuitenkin on viimeinen... + +--Hyvästi, murahti maisteri lähtiessään, painoi hattunsa vieläkin +syvemmälle ja nosti kauluksen pystyyn. + +Mutta ensimmäisiä askelia kadulla ottaessa olivat jo alkusavut +pyyhkineet synkän mielen syvimmät rypyt hänen kasvoiltaan. Raukeata ja +välinpitämätöntä oli vielä kävely kadun poikki Esplanaadin puoleiselle +käytävälle. Mutta sydän tykytti jo kuitenkin niin kiivaasti, että piti +välistä hengittää liika hengähdys lisää. + +Ripeämmäksi keveni sentään käynti askel askeleelta, ja hänen +kääntyessään Edlundin nurkalta takaisin oli mieliala yhtä hilpeä kuin +aina ennenkin näin Esplanaadia kävellessä... + +Ilta oli kirkas, tummansininen taivas välkkyvässä tähdessä. Kas +todellakin! Ja kuinka ei hän sitä äsken huomannut, eikä iltaseuraan +mennessään!--Hän veti pitkän savun keuhkoihinsa ja antoi silmänsä +liukua katuvartta pitkin lyhdystä lyhtyyn. Siellä täällä hohti +tavallisten joukossa joku punainenkin tupakkapuotien oven päältä ... ja +tuolla aivan perällä helotti pyöreä sähkölamppu synkkänä kohoavan +Kiseleffin kivimuurin seinästä. Ruotsalainen teatteri myöskin siinä, ja +valolla täytetyt lämpiön ikkunat--Se on sentään hävytöntä, että tuo +rakennus on kansan viha-miesten hallussa ... noin korkea ja noin +kaunis. Jos hän olisi rikas, hän sen heti kohta lunastaisi ja antaisi +suomalaisen teatterin haltuun. Jos vain olisi rahoja ... mutta sepä se +on, ettei niitä ole... Mutta jos olisi, niin laskisi hän ne isänmaan +alttarille. Sillä Suomi on köyhä, ja sitä pitää auttaa, tehdä työtä sen +parhaaksi, minkä voi. Mutta niitä on paljon, joille isänmaa ei ole +minkään arvoinen ... ne sen kieltä vainoavat, halveksivat sen +varsinaista kansaa... + +Niin vaelsivat maisterin isänmaalliset mietteet, mutta repaleinen pikku +poika oli hänet keksinyt ja juoksi hänen jälessään... + +--Snälla herrn, ge' mej en liten slant ... snälla herrn ge' mej en +liten slant... [Hyvä herra, antakaa minulle pikku lantti...] + +--Etkö sinä osaa suomea, poika ... pyydä suomeksi niin saat. + +--Ja' förstår int' finska. [En ymmärrä suomea.] + +--Enkä minä ymmärrä ruotsia. + +--Snälla herrn, var så go'... [Hyvä herra, olkaa hyvä...] + +Maisteri lähti menemään eikä ollut enää poikaa kuulevinaan, joka vähän +aikaa karttaen jälestä juoksi. Veti viimeiset savut vanhasta +paperossista ja otti siitä tulen uuteen, ennenkuin nakkasi pois. + +Veres savu hiveli mielen yhä hilpeämmäksi, sydän melkein teiskasi +tyytyväisyydestä, huulet yhä hymyilivät, ja silmä hyppeli virkeästi +paikasta paikkaan ... ylös Grönqvistin kivikartanon ylimmille +koristeille, jotka tummaa taivasta vasten vieläkin tummempina +varjostivat ... sieltä alas nurkkia pitkin valoisiin puoti-ikkunoihin, +joissa vakaasti ja kylmästi lemottivat sähkölamput, mutta levottomasti +ja kiihkeästi paloivat kaasuliekit. Ja ikkunoiden ohitse suikkelehti +ihmisten päitä. + +Vielä yhden retken teki maisteri Esplanaadin päähän ja poltti vielä +yhden paperossin yksillä tulilla. Mutta sitten lähti hän verkalleen +nousemaan Erottajalle ja Bulevardinkadulle päin. + +Kotiin tullessa näkyi portin pieleen veltosti nojaavan joku olento. + +--Hyv'--il-il-iltaa, herr pastor ... heh, heh, heh! Pastor ei pidä +panna pahaks, että minä ... minä menin suoraan kapakkaan ... mutta ei +minulla enää ole ei yhtä slanttia ... aivan juov-vuv-vuovuksissa ... +heh, heh, heh!--Pastor antais yks viis penniä, että minä ... eli pastor +antais edes tuo paperossistumppi... + +Tuo tuli niin odottamatta häiritsemään hyviä sopusoinnun tunteita, +ettei maisteri ensin saanut sopivia sanoja suuhunsa. + +--Sinä olet siis juonut, vaikka ... sanoi hän sitten, mutta ei tullut +jatkaneeksi. + +--Vaikka jo lupasin ... lupasin ... heh, heh! Mitä ihmisen lupauksista +... ei se osaa pitää, mitä lupaa... + +--Minä annoin sinulle kaksi markkaa sillä ehdolla, että ostaisit +leipää... + +--Sillä ehdolla ... jaa, sillä ehdolla ... katsokaa herr pastor, +tuota ... sillä ehdolla ... niin, että se ei ole niin, herr pastor, +että tuota ihminen ... immeinen ... ihminen ... että elää yksistään +leivästä... + +Mies viittilöi sormet harrallaan alas katuun ja ylös lyhtyä kohti, ja +tuli sitä tehdessään aivan likelle maisteria, koettaen tavoittaa häntä +palttoon napista. Maisteri vetäytyi sitä mukaa taapäin... + +--Niin, sillä ehdolla ... ja tilaisuudella ... mutta liha on heikko, +vaikka henki on ... henki on ... kuinka se on se paikka, herr pastori? + +--Mene tiehesi sinä! + +--Että tuota ... ei pastor saa mennä ... yksi paperossistumppi... + +--Jos et sinä nyt heti kohta korjaa luitasi tästä, niin minä huudan +poliisia, sanoi maisteri vihaisesti porstuansa ovesta, jonne mies oli +seurannut häntä. + +--Huudan poliisia ... huudan poliisia ... minä huudan itse poliisia, +ettei pastorin tarvitse ... poliis, poliis! + +--Lurjus! mutisi maisteri ja sulki ovensa.--Tuommoinen renttu, uskaltaa +tulla koskettamaan. + +Maisteri oli vihainen, mutta sytytettyään kynttilän ja alkaessaan +laittautua kotiasuunsa hän pian kuitenkin lauhtui... Pitäähän sääliä +tuollaisia onnettomia olennoita, jotka uudelleen ja aina uudelleen +lankeavat ... eihän ole oikein heitä liian ankarasti tuomita... Hohhoi! + +Maisteri oli riisunut pitkäntakin, pukeutunut kotiviittaansa ja +pistänyt tohvelit jalkaansa. Sitten hän oli sytyttänyt piippunsa ja +istuutunut keinutuoliinsa, sivuittain pöytään... + +Hm!--Se oli siinä tupakoidessa ja kiikkuessa maisterin ainoa ajatus, +eikä hän siitä tahtonut sen pitemmälle päästä. + +Vähän ajan päästä kuului matami tulevan sisään ruokatarjotinta tuoden. +Maisteri antoi hänen tulla eikä puhunut mitään. Mutta jo ovesta +huudahti matami: + +--Sissoh!--No, nyt pastori taas polttaa piippuaan ... se on parasta ... +no, nyt minä taas tykkään pastorista! + +Matami tuli aivan maisterin eteen ja loisti niin vilpitöntä riemua, +että maisterinkin piti hymyillä... + +--Eikä pastori turhaan kiusaa itseään ... se veisi kaiken aptiitin ja +humöörin... + +--Niinkö matami luulee? + +--Niin se on, minun miesvainajanikin... + +--Kyllä minä aion kuitenkin vähitellen totuttaa itseäni pois. + +--Jaa, vähitellen ... se on toista, että vähitellen ... niin pastori +voi tehdä, jos tahtoo ... mutta ei äkkipikaa ... se ei ole +terveellistä... Hyvää yötä, pastori! Jumala pastoria varjelkoon! + +--Hyvää yötä, matami. + +Vähän haukattuaan käänsi maisteri keinutuolinsa pöytään päin ja alkoi +kirjoittaa saarnaansa. Se sujui kuin vettä valaen. Tunnissa sivalsi hän +sen valmiiksi. Vaan kun hän lopetti työnsä, könötti poroastian laita +täynnä puoleksi poltetuita paperosseja kuin ilmaan ojennetuita +kanuunia. + +Sänkyyn mennessään sytytti hän vielä piippunsa, poltteli sitä ja antoi +kynttilän olla sammuttamatta niin kauan kuin piippu paloi. + +Vilahti siinä savupilviä nieleksiessä sivumennen mieleen muuan ajatus +omantunnon moitteesta. Mutta kohta se kuitenkin katosi muiden ajatusten +taa. Ja maisteri oli vakuutettu olevansa tottunut omantunnon ääntä +kuulemaan. Silloin kun se ei sen kovemmin nuhtele, silloin ei siinä +tietysti ole mitään pahaakaan, että tupakoi. Sitä paitsi oli tuo niin +kovin vähäpätöinen asia. + +Sitten maisteri asetti piippunsa lattialle tuolin varaan seisomaan, +puhalsi huoneensa pimeäksi ja kääntyi seinään päin maata. + + + + + + +MAAILMAN MURJOMA + + + Yks ol' veitsi veikkoutta, + yksi rauta rakkautta, + sekin katkesi kivehen, + leipähän pahan emännän, + pahan vaimon paistamahan. + + (Kalevala 33 91-98) + + + + +I. + + +--Antakaa te Junnun olla rauhassa! toruu isäntä, toiselta puolen +halmeen, leikkaamattoman rukiin yli. + +--Saapihan meiltä olla, mutisevat toiset ja painautuvat leikkaamaan. + +Mutta vähän päästä on kiusanteko taas täydessä käynnissään. + +Koko talkooväki on liittoutunut yhtä ainoata vastaan. Hän on iso, +roteva, mustaverinen mies, joka selkäänsä oikaisematta leikkaa kuin +uhalla, muista vähän loitompana, koettaen olla heidän pistopuheitaan +kuulematta. Mutta häntä tahdotaan saada suuttumaan. Häntä koetetaan +saada siihen, mihin hänet lopulta tavallisesti saadaankin: tarttumaan +johonkin itsensäkokoiseen esineeseen ja nakkaamaan se menemään +luontonsa lauhduttamiseksi. Usein on hänet tällä tavalla saatu +sinkoamaan tupakkihakkuri tuvan nurkkaan, vyöräyttämään suuria kiviä +sijoiltaan tai karjaisten hypähtämään seisoalleen--minkä jälkeen hän +poistuu eikä takaisin tultuaan puhu päiväkausiin sanaakaan. Ja kun hän +ei koskaan käy käsiksi eikä osaa muutenkaan puolustautua, pidetään +häntä vähän kuin hölmönä ja usutetaan pikkupojatkin häntä härnäämään. +Isäntä on hänen ainoa puolustajansa, sillä hän on vankka työmies, +tarkka kaikissa toimissaan, hoitaa hyvästi hevosia ja ruokkii välistä +lehmiäkin vaimo väen mieliksi. + +Nyt on ilveily taas alkanut päivällistä syödessä ahon reunassa. Ruualle +ruvetessaan on Junnu pannut hattunsa ja tupakkakojeensa, joista hän ei +luovu muulloin kuin ateriain aikana, viereensä mättäälle. Kun hän +syötyään alkaa haparoida tavaroitaan, löytää hän hatun takaansa +pökkelön päästä ja piippunsa samasta paikasta, johon se on pistetty +rakoon kannon tupakoitavaksi. + +Se herättää yleistä ilakkata, eikä isäntäkään voi olla muiden mukana +naurahtamatta. + +Sanaakaan sanomatta ottaa Junnu hattunsa ja piippunsa ja kysyy +kukkaroaan, joka on sekin kadoksissa. + +--Mitä sinä meiltä kysyt, kysy pökkelöltä! vastataan hänelle ja +nauretaan yhä hurjemmin. + +Junnulle selviää iva vasta silloin, kun renki Tahvo nyhtäisee kukkaroa, +joka neulastaan on pantu riippumaan Junnun omaan vyöhön hänen selkänsä +taa. Hän ei voi enää pidättäytyä, hujahduttaa Tahvoa takakäteen +nyrkillään, mutta kun Tahvo väistää, iskee Junnu rystynsä verisiksi +petäjän kylkeen. + +Kerran, kaksi kohoaa miehen rinta, ja sieraimet levähtävät. Mutta +sitten hän ottaa sirppinsä ja menee yksin leikkaamaan. + +--Syöpi niin ahnaasti, että saisi tukan päästä kolita eikä tietäisi! +huudetaan hänen jälkeensä. + +--On se kerran kuulema ollutkin kolittuna, säestää Tahvo. + +--Milloinka? kysyy joku. + +--Silloin kun istui ruunun ruokapöydässä Kuopion linnassa. + +--Suunne kiinni! komentaa isäntä, ja käskee väkensä työhön. + +Mutta siellä jatketaan samaa puhetta. + +--Mistä hyvästä sille ruunun ruoka annettiin? + +--Viilipytyn varkaudesta ... oli vienyt sen sydänmaan mökistä toisten +rosvojen syötäväksi. + +--Kuka sen on sanonut? + +--Itse kertoi. + +--Suus kiinni, kenkkajalka! huutaa Junnu yhtäkkiä kaikkien kummaksi. + +--Suus kiinni, suden selkä! + +Junnulla on selkä pitkä ja jalat lyhyet, ja aina on häntä siitä ivattu. + +--Siihen selkään kun oli vitsoja mahtunut niin, ettei piiskuri luullut +täyttä tulevankaan. »Aletaanko uudelleen?» oli kysynyt vallesmannilta, +ja Junnulle oli lyöty toiset parit lisää vankihuoneen petäjässä ... +muttei ollut sittenkään ääntä päästänyt. + +--Olisikohan kantsukkatakaan älähtänyt? + +--Mitenhän olisi, jos olisi ollut oma isänsä omasta kädestään +antamassa... + +Junnu oli äpäräpoika, ja se oli ilkeä viittaus siihen huhuun, jonka +joku oli keksinyt, että Junnun isä oli Venäjän kasakka, joita entisinä +aikoina majaili kirkonkylässä. + +--Oletteko vaiti! huutaa isäntä ankarasti. + +--Herra Jeesus siunatkoon! parkaisevat samassa naiset, ja miehet +päästävät kirouksen kuin yhdestä suusta... + +Sillä Junnu on temmannut sylensä täyteisen kiven maasta, nostanut sen +ilmaan kuin tuohikäärön ja nakannut sen, kauheasti manaten ja kasvot +julmasti väännyksissä, leikkuuväen keskeen. + +Muut ennättävät väistää, mutta Tahvo lyykähtää kiven viereen jalkaan +satutettuna. + +--Tappaa, tappaa! huutaa hän. + +--Eikä tapa ... oletko vaiti siinä ... ei hän ole luutakaan +vikuuttanut, vakuuttaa isäntä juostuaan muiden mukana tarkastamaan +Tahvon jalkaa. + +--Nuoriin se mies! Käykää kiinni, ennenkuin pääsee karkaamaan! + +Miehet hyökkäävät rukiin läpi Junnun kimppuun, tarrautuvat kiinni, +mutta kertapyöräyksellä karistaa hän heidät luotaan. + +--Antakaa te Junnun olla aloillaan elkääkä sotkeko ruista! Pois sieltä +ja työhön joka mies! + +--Vieläkö isäntäkin puolustaa semmoista petoa, joka ei katso, mitä +heittää? Kenenkä syy, jos olisi päähän sattunut! + +--Oma syysi!... Ja enkö minä ole sinua varoittanut? + +--Mutta kipurahani minä riitelen, mutisee Tahvo nilkuttaen sirppinsä +luo. + +--Riitele mitä riitelet, mutta raja pitää olla leikilläkin, toraa +isäntä ohikulkiessaan. + +Mutta hirvittää häntä sentään itseäänkin, kun hän oikein katselee tuota +kiveä, joka pudotessaan on uponnut puoleksi maan sisään ja jota hän +itse tuskin olisi jaksanut liikauttaakaan. Oli toki ikuinen onni, ettei +se sen pahemmin sattunut. + +Junnun silmissä on maailma ollut punaisena ja keltaisena, maa kuin +lainehtinut ja metsän ranta huojahdellut. Mutta voimainponnistus häntä +itseäänkin kauhistuttaa ja hän herpoontuu siitä niin, ettei tahdo pysyä +pystyssä. Ja vähän aikaa siinä älytönnä seisottuaan lähtee hän +kulkemaan suoraan synkimpään korpeen tietämättä, minne menee, ja +muistamatta, minkä tähden menee. Vasta kun hän on jonkun matkaa +kulkenut, tullut aidan kohdalle ja nousee sen yli, selviää hänelle, +että hän on ollut miehen tappamaisillaan ja että hänellä kiveen +ryhtyessään, joka oli sattunut hänen tielleen, todellakin oli ollut se +aikomus. + + + + +II. + + +Leikkuuväki on palannut työstään, kylpenyt, illastanut ja vetäytynyt +levolle aittoihinsa. Isäntä vain on vielä valveilla ja sovittelee +kenkiään tuvan orrelle kuivamaan, kun Junnu astuu sisään ja istuutuu +seinäpenkille sanaakaan virkkamatta. + +--Onhan siinä vielä ruokaa syödäksesi, sanoo isäntä, mutta Junnu ei +sano haluavansa. + +--Olisi minulla vähän asiata isännälle, virkkaa hän sitten, kun näkee +tämän tarttuvan oven ripaan. + +--Mitä sitä Junnulla nyt olisi niin tärkeätä asiata? + +--Päästäisitte minut pois palveluksestanne. + +--Mitä se Junnu tarkoittaa? Kesken työajan? Ja minkä tähden? + +--En tule enää toimeen tässä talossa. + +--Mitäs se nyt niiden räähkäin puheista ... onhan ne saatu ennenkin +tämmöiset riidat sovitetuiksi. + +--Lie heidän puoleltaan, vaan ei minun ... ja saattaisin tässä tehdä +vielä vahingoitakin... + +--Hillitsisit sinäkin vähän luontoasi ... kovinhan tuo on kamalata +tuommoisten aseiden kanssa liehuminen. + +--En osaa hillitä, kun tulee se vihan puuska päälleni ja minua +häväistään. + +Mietittyään vähän aikaa istuutuu isäntä pöydän eteen penkille, + +--Jos et sinä sen Tahvon kanssa tule toimeen, niin pannaan vaikka _se_ +ennemmin pois. + +--En minä enää heidän muidenkaan katsomisiaan ja ilkkumisiaan ... +vihaavat ne minua kuitenkin muutkin ... kaikki oikeat ihmiset. + +--Mitäs se nyt taas semmoisia ... eihän se ole sen huonompi itsekään... + +--Kuulittehan sen, mitä ne sanoivat. + +--Kurillaanhan ne vain. + +--Totta se oli, mitä sanoivat. + +--Ettäkö olet varkaudesta ollut linnassa? + +--Niin olen. En ole sitä kenellekään muulle kertonut paitsi Tahvolle +mennä talvena heinässä, kun herkesi ystäväksi ... vaan kerron nyt +teille, kun aina olette hyvänä pitänyt... + +--Kerro, jos tahdot... + +--Kerron minä teille, puhuu Junnu katkonaisesti, nyyhkytellen vähän ja +niinkuin kyyneliään nieleskellen: se on niin, että kun saivat minut, +kerjäläispojan, viisaudellaan narratuksi ... työnsivät ikkunasta +sisään, kun eivät itse mahtuneet, ja varastuttivat viilipytyn ja kolme +leipää ja voivakan ... vaan kun minä itse tunnustin kaikki ja annoin +ilmi muutkin ... enkä ole sen koommin ... vaan olen aina elänyt +omistani, vaikka kaikki minua vainoovat sekä täällä että kotipuolessa +... koirat on koiria ... kaikkialla, koko maailmassa! + +--Mutta ethän sitä maailmastakaan mihinkä päässe. + +--Pääsisin, kun rupeaisitte minua auttamaan ... en tahtoisi +palkkojanikaan kaikkia, kun antaisitte tehdä torpan maallenne. + +--Torpanko? Minnekäs? + +--Tekisin tuonne Kontiokorpeen. + +Kun isäntä ei mitään virka, jatkaa Junnu: + +--Olisi minulla siellä jo sijakin katsottuna Mustinlammen rannalla ... +ja isäntä saapi panna millaiset arennit tahtoo. + +Eihän isännällä oikeastaan ole mitään sitä vastaan, että saa vakinaisen +työmiehen maalleen. Ja kun hän oikein ajattelee, niin tulkoon vain +asukas juuri Kontiokorpeen Mustinlammen rannalle. Eihän ole vielä +varmaa, tokko toteutuneekaan, mitä ovat lehdissä kertoneet. Mutta kun +se itse sinne pyrkii... + +--Ainapahan tuota niistä arenneista sovittaneen, sanoo hän ja lisää +sitten: + +--Saatanpahan tuota tuumia. + +--Lähtisin jo huomenna metsään ... ja jos ei muutoin käy, niin panen +sijaisen. + +Taas vähän aikaa mietittyään virkkaa isäntä noustessaan: + +--Kai sinut pitänee päästää, jos ei muu auta. Päätetäänhän sitten +tarkemmin toissa kertana, sanoo hän ja menee. + +Junnu jää istumaan puolipimeään pirttiin. + +Kauan on tämä tuuma hänen mielessään madellut. Kuta vanhemmaksi hän on +tullut, sitä vaikeampi on hänen ollut kantaa ihmisten ivaa ja +sydämettömyyttä, joiden hän luulee kaikkien liittoutuneen häntä +vastaan. Hän on alkanut epäillä sitä joka miehen sanoissa ja +käytöksessä. Hän luulee näkevänsä sitä kaikkialla, missä liikkuu kotona +ja kylässä. Hän on koettanut lahjoa ihmisiä ystävyydellä, hyvillä +puheilla ja tarjouksilla milloin milläkin. Mutta ne ovat pettäneet +kaikki niinkuin Tahvokin viimeksi, jolle hän oli elämäkertansa uskonut. +Kun miehet ovat polttaneet hänen tuottamansa kaupunkitupakat ja naiset +syöneet hänen ostamansa vehnäset ja juoneet hänen keittämänsä kahvit, +ovat ne taas ensimmäisinä nauramassa hänen ulkomuotoaan ja +pistättelemässä häntä hänen kömpelyydestään ja tyhmyydestään. Ei niillä +ole muuta mielessä kuin saada hänet suuttumaan silmittömäksi, tekemään +jotain, josta saisivat hänet syyhyn, rautoihin ja linnaan uudelleen. +Sitä ne väijyvät, ja se niillä on mielessä, päästäkseen hänen +säästöilleen, joita tietävät hänen ennen tukkijoella ansainneen. Ne +ovat häntä koettaneet pettää ja vainota, herroista alkaen. »Jos +tunnustat, pääset vähemmällä», sanoi vallesmanni hänelle silloin +oikeudessa. Vaan se valehteli. Kun hän tunnusti, niin heti paikalla +hänet tuomittiin piiskoihin. Jos eivät kädet olisi sillä kertaa olleet +sidotut, kuristanut hän olisi sen miehen tuomiopöydän päähän. Oikein +sanoivat toiset vangit linnassa, ettei maailmassa saa köyhä oikeutta, +miten saanee taivaassakaan. Lihaksi olisivat pantavat kaikki ruunun +herrat, ja talonpojat ovat heidän orjiaan ja kätyreitään... Yhteen +myttyyn mätettävät! + +Pappi sai kuitenkin sillä kertaa hänen mielensä lauhtumaan. Sanoi ja +vakuutti, että joka on saanut tuomionsa ja kärsinyt rangaistuksensa, +hän on yhtä hyvä kuin muutkin, jota ei saa kukaan vihata eikä solvata +... kelpaa kummiksi ja vieraaksimieheksikin. Vaan valetta oli sekin +puhunut ... sitten vastahan ne alkoivatkin ahdistaa, kun hän linnasta +palasi... Liekö totta sekään, mitä sanoi, että jos ei kelpaa ihmisille, +niin kelpaa Jumalalle... + +Vaan ei hän näitä kaikkia ymmärrä eikä jaksa loppuun ajatella. Joka +kerta, kun hän sitä koettaa, raukaisee päätä ja sekottaa mieltä niin, +ettei saa selkoa mistään. + +Mutta siitä hän on nyt ainakin selvillä, että hän tekee eron heistä +kaikista, tekee ikuisen eron. Hän karkaa korpeen, painautuu kuin karhu +kontoonsa. Ja katsokoot eteensä, koirat, jos käyvät häntä sielläkin +hätyyttämään...! + +Hän nousee ravakasti ja menee ulos. Ei tätä yötäkään hän aio enää olla +tällä puolen maailmaa! + +Ja haettuaan aitasta työkalunsa ja pistettyään konttiinsa +säästöleipänsä hiipii hän niiden kanssa solasta ulos kenenkään +huomaamatta ja poikkeaa vähän aikaa maantietä astuttuaan syrjäpolulle. +Se noudattaa hevoshaan aitovartta, ja aidan vieressä syö hänen +nimikkoruunansa. Hän on sitä aina hyvästi hoidellut, ja se hörhättää +hänelle jo loitolta. Hän pysähtyy sen luo, ruopottelee sen aidan yli +ojennettua kaulaa, haastelee sille ja soittelee sen kelloa vähän aikaa. +Se on ollut täällä hänen ainoa ystävänsä, joka ei ole sanonut +poikkitelaista sanaa ja jonka silmissä ei koskaan ole näkynyt +salaistakaan ivaa. + + + + +III. + + +On sunnuntaipäivä, kun Junnu palaa korpeensa. Kaikkien muiden kirkossa +ollessa on hän taaskin päässyt lähtemään isännän puheilta kenenkään +huomaamatta. Säästörahoillaan on hän isännältä ostanut nimikkoruunansa, +ja he ovat sopineet suullisesti siitä, että Junnu, jos haluaa +mökkiläiseksi asettua, saa viljellä maata kymmenen vuotta arennitta, +kunhan maksaa halmeviljelyksestä osaelot. Sen lisäksi on isäntä pannut +sen ehdon, että jos Junnu mitenkuten tulisi lähtemään maailmalle, +rakennukset jäisivät talon hyväksi. + +Vai hän lähtisi maailmalle, kun oli kerran maailmasta päässyt! +myhähtelee hän taluttaessaan hevostaan marhaminnasta--selkään hän ei +henno nousta--ja painuessaan sen kanssa yhä syvemmälle korven sisään. +Onpa hän ollut houkko, kun ei jo aikoja sitten ole tätä tuumaansa +toteuttanut! Mutta mistäs hän olisi voinut aavistaa, että on kuitenkin +yksi ihminen tässä maailmassa, joka ei häntä syrji ja vainoa! Ja +kymmeneksi vuodeksi ilman arentia, ilman mitään voitonpyyntiä ja +ahneutta? Kyllä hän sen miehen vielä palkitsee kymmenkertaisesti, vie +vapaaehtoisena verona kaiken, mikä jää yli omista tarpeista. Ja kaikkea +tätä hyvyyttä ajatellessa sulaa hänen mielensä niin, että leukaa vetää +vääräksi ja täytyy karistaa kyynel silmästä. + +Hän pujottelee kulkiessaan kaitaisia, sekavia karjanuria, jotka +pilkkomattomina kiertelevät soiden rantoja ja metsän rinteitä ja joita +eivät muut ihmiset näytä koskaan kulkeneen. Hän nousee korkean vaaran +selälle, josta ei näy muuta kuin rikkomatonta, kellastuvaa syksymetsää +ja metsäin välissä nukkuvia soita. Muu maailma missä lieneekään tuolla +kaukana noiden mäkien takana, josta ei kuulu hiiskahdusta eikä nouse +savuakaan merkiksi ihmisasunnoista. Hyvin, hyvin kaukana jossain kuuluu +vain metsäkoira haukahtelevan ja joku laukaus silloin tällöin +paukahtavan. Vaan ne kai kulkevat omia teitään, ne eivät tule häntä +häiritsemään. + +Varovaisuuden vuoksi pistää hän kuitenkin sammal tukon ruunansa kelloon +taas liikkeelle lähtiessään. + +Eikä hän saa oikeata rauhaa mieleensä vielä kotiin tultuaankaan. + +Viikkokausia vaivaa häntä epämääräinen pelko, että »maailma» ehkä +löytää hänen piilopaikkansa, että »ilkiöt» hakevat hänet käsiinsä ja +tulevat suurella joukolla häntä tänne kiusaamaan. Ehkä panee Tahvo +toimeen uhkauksensa ja manuuttaa hänet murhan yrityksestä? + +Ja koko syksyn se aatos häntä kiusaa. Hänen asumuksensa on laaksossa +lammen rannalla kahden korkean mäen välissä. Sillä sijalla, mihin hän +on mökkinsä paikan katsonut, on jo ennestään vanha, puoleksi maan +sisään vaipunut metsäsauna, tehty siihen entisaikain kaskenpolttajain +asuttavaksi. Hän korjaa sen kattoa ja asuu siinä, niin kauan kuin +rakentaa pirttiään. Sen valmiiksi saatuaan aikoo hän ruveta tallin +tekoon. + +Uuden tuvan salvoksella veistellessään hän välistä on melkein varmasti +kuulevinaan askelia metsäpolulta, näkevinään jonkun puitten välissä +liikahtelevan. Hän lakkaa hakkaamasta, kuuntelee kuin vanki +vainoojiaan, jäsentä liikauttamatta, henkeä vetämättä. Sunnuntaisin hän +heitä varsinkin odottaa ja poistuu varmuuden vuoksi jo aamusta varhain +metsään pyydyksilleen. Ja majaansa lähetessään illan hämärissä hän taas +hiipii kuin varas omaan pihaansa, väijyy ja kuulostelee metsän sisästä, +ennenkuin uskaltaa astua esiin. + +Mutta ei sieltä koskaan ketään ilmaannu. Ja lumiin mennessä on Junnu +saanut pirttinsä kattopäälle. + +Keyri-iltana hän panee uuden uuninsa ensi kerran lämmitä. Takka +hulmuaa, palavat puut räiskähtelevät iloaan pitäen, ja savu vaeltelee +katossa seinästä toiseen. Junnu lepäilee penkillä pitkällään, piippuaan +poltellen ja tuleen tuijottaen. + +Onko hänellä nyt siis vihdoinkin oma katto päänsä päällä ja omat seinät +suojanaan? Onko hänellä sija, josta hänellä on oikeus osoittaa ulos +jokainen, joka tunkee sinne häntä häiritsemään? Eikö enää tarvitse +ketään kumarrella eikä olla kenellekään mieliksi? + +... Olla se äiti vanha vielä elossa, niin toisi sen tänne toverikseen, +--johtuu hänelle yht'äkkiä mieleen. Ei ole hän vuosikausiin häntä +muistellut eikä tahtonutkaan muistella. Mutta olihan se sekin ollut +samalla lailla maailman murjottavana kuin hänkin eikä saanut koskaan +omaa kattoa päänsä päälle. Oli kuollut huutolaisena ja ihmisten +pilkkaamana ja potkimana ja haudattu sinä suurena nälkävuonna +höyläämättömässä kirstussa yhteiseen hautaan, ja lieneekö joudettu +kellojakaan soittamaan... + +Oli tullut olluksi sille niin tyly sen elinaikana,--mutta kun ne veivät +sen vankeuteen ja tekivät eron heidän välillään. Ja kun ne sen sieltä +päästyä häpäisivät ja haukkuivat heitä molempia:--»Tuolla tulee portto +poikineen!--Jaanan Junnu! porton poika!--Jaanan Junnu! porton poika!»-- +Siitä pitäen hän alkoi hävetä äitiään ja äiti häntä, ja he tekivät +molemmat pitkiä mutkia toinen toistaan kiertääkseen. Mutta +kuolintaudissaan se laittoi sanan ja käski käymään puheillaan. Junnu +oli silloin jo tukkitöissä eikä iljennyt lähteä, kun sana kerrottiin +kaikkien kuullen. Kohta tuotiin toinenkin sana, että tulla toimittamaan +hänet edes kunnialliseen hautaan. Haudatkoot haudattavansa! vastasi hän +eikä mennyt... + +Olisi kuitenkin saanut käydä toisin se asia,--ja vaikka olisi äitikin +saanut olla ja elää toisella tavoin, niin se kalvaa häntä nyt +yhtäkaikki. Ja haihduttaakseen näitä mietteitään hän ryhtyy panemaan +pajuja rekeensä lähteäkseen heti kelin tultua rahdinvetoon ja +lehmärahoja ansaitsemaan. + + +Olisihan ollut tukin-ajoakin toisella kulmalla omaa pitäjätä. Mutta +siellä täytyisi taas tulla yhteen ihmisten kanssa, joista parahiksi oli +päässyt. + +Toisen läänin kaupunkiin hän ajaa ja kiertää sinne mennessään +kirkonkylän ja muut tutut seudut. + +Puolen talvea jyryää Junnu sillä retkellään vedätellen merenrannasta +sisämaahan kauppamiesten tavaroita kahden kaupungin välillä. + +Ei kukaan tunne häntä siellä, eikä kukaan kysy, mikä hän on miehiään. +Mutta kuitenkin karttaa hän taloja kuin omassa puolessaan, sivuuttaa +kaikki suuremmat kylät ja jättäytyy aina jälelle muista rahtimiehistä. +Ellei ole aivan pyry eikä pakkanen, syöttää hän tiepuolessa ja hakee +yösijaa katon alla ainoastaan hevosensa vuoksi. Ikkunoista, pihoilta ja +tiepuolesta katselevat silmät häntä vaivaavat ja kiusaavat, ja +helpotuksesta huoaten lähtee hän aina pitkille, talottomille +taipalille. Sillä silloin hän on kokonaan kahden kesken hevosensa +kanssa, jolle haastelee pitkät hetket sen vierellä tallustellessaan ja +jota auttaa mäkipaikoissa sepiin kiinnittämästään nuorasta. + +Mutta joululta alkavat tiet täyttyä ja markkinamiehiä ajella kahakäteen +kaupungista toiseen. + +Ja kerran, kun hän sillä tavoin kuormineen ponnisteleikse jyrkkää +ylämäkeä, ajaa reellinen suuriturkkisia ja punavöisiä herroja häntä +vastaan. Kohdalle tultuaan huutavat he häntä väistymään. Mutta +ennenkuin raskas reki kerkiää kääntyä, sivaltaa muuan reen perästä +pitkällä ruoskalla ruunaa selkään. Junnu vimmastuu, unohtaa hevosensa, +joka pelästyksissään puhaltaa täyteen laukkaan, ja siepaten aidaksen +tiepuolesta hyökkää hän herrojen jälkeen. Ne pakenevat, minkä +kerkiävät, mutta seuraavan mäen päälle päästessään hän saavuttaa heidät +ja vihansa viimeisellä vimmalla pudottaa hän seipään reen perään. +Reessäolijat ennättävät väistyä, seiväs katkeaa kahdeksi perälautaan, +ja Junnu jää läähättäen kaplaiden sijalle seisomaan. Takaisin +palattuaan tapaa hän kuormansa tiepuolesta toisen mäen alta ja +hevosensa vaahtoisena vavahtelemasta aisa selän päällä. Nyrkkiään +puiden ja kiukusta itkien huutaa hän hiljaisen maantien yli kostoa ja +kadotusta jälelleen, eikä sula hänen vihansa ennenkuin hän taas tulee +tuntoihinsa siitä, että oli toki onni, ettei tullut miesmurhaa +tehdyksi. Seuraavassa syöttöpaikassa, johon hän poikkeaa uupunutta +hevostaan vaalimaan, hän saa kuulla, että herrat olivat käyneet talossa +ja mitä lienevät olleet rautatieinsinöörejä. Katsokoot, katalat, +etteivät toista kertaa hänen tielleen tule! + +Mutta pois alkaa tehdä mieli maantierosvojen ja markkinamiesten +jaloista, ja säälittää kiusata hevostakin. Ja kun ansio on ollut hyvää +eikä tee enempääkään mieli, palaa hän pian--yhä kirkonkylää ja asutuita +paikkoja kiertäen--kotiinsa, suuren reslan pohjalla nuori hieho, jonka +hän on saamillaan säästövaroilla ostanut. + +Hän on peittänyt sen huolellisesti nahkasiin ja mattoihin ja istuu itse +sevillä. Se on kuin ihmisolento tuo, joka suurilla ruskeilla silmillään +häntä katselee, kun hän tuon tuostakin käännäikse sitä taputtelemaan. +Hän on hyvällä tuulella, myhäilee ja naurahtelee itsekseen tätä +joukkoaan ja tuumailee kotikorpea lähestyessään onnellisessa +mielessään: »Eihän tässä ole hätää mitään, hevonen ja lehmä ja oma +mökki, ei toki ole hätää mitään ... ei hätää mitään.» + + +Kun hän saapuu mökilleen, on se melkein kokonaan nietoksien sisään +hautautunut. Sinne ei tuo tietä mistään, siellä ei ole käynyt +ainoatakaan ihmistä, ja jänikset ja metsäkanat ovat vain tepastelleet +pihamaalla ja polkeneet hänen pirttinsä ympäryksen kovaksi kentäksi. + + + + +IV. + + +Ja Junnulle alkaa hauska aika omissa töissään pitkinä päivinä +kevättalvella. Hän hakkailee halkoja, ajelee heiniä kotiin ja hirsiä +uusiin rakennuksiinsa, navettaan ja aittaan. + +Hänen mielihyvänsä häiriytyy kuitenkin eräänä aamuna, kun hän metsään +ajaessaan kuulee hakkausta korvesta. Se on kai vain joku halonhakkaaja, +mutta ei hän kuitenkaan tahtoisi, että se tulisi hänen tuvalleen. Ei se +tulekaan sinne, näkyy ajavan kuormineen lammen taitse kylälle päin. +Eikä kuulu sitä enää moneen päivään takaisin tulevaksi. Mutta kerran, +kun Junnu jo huoletonna istuu rekensä pajuilla, ajaa sama halkomies +metsätiellä vastaan, mutta ei virka sanaakaan, kun Junnu sanaa +virkkamatta kääntyy toiselle polulle. Hevonen oli isäntätalosta, Tahvon +entinen ajohevonen, mutta ajaja outo. + +Monena päivänä se tulee ja menee samalla tavalla. Eihän se näy tahtovan +häntä häiritä, lieneekin joku uusi vastatullut siivo renki, ja kun he +taas tulevat vastakkain, seisauttaa Junnu hevosensa, menee tupakalle ja +antautuu puheisiin. Tahvo kuuluu menneen keväällä ruunun töihin +rautatielle, kun ei isäntä tahtonut työssään pitää eivätkä sopineet +palkoista, kertoo renki. Junnua miellyttää mies, se kohtelee häntä +melkein kunnioittaen, ihmettelee hänen hyviä ansioitaan, joista Junnu +kertoo ja kertoo vielä muistakin puuhistaan, uusista aitta- ja +navettarakennuksistaan. Kutsuupa hänet kotiinsakin käymään, kun +sattunee vielä sivu ajamaan. Renki tulee, kiittelee taas ja ihmettelee +ja puhuttelee häntä kuin isäntä-miestä, ja vaikka Junnu kuinkakin +koettaisi sitä väijyä, ei hän näe mitään ivaa hänen silmissään +piilemässä. + +Eräänä sunnuntaina ajaa isäntäkin häntä tervehtimään. Sanoo lähteneensä +asian alkaen häntä katsomaan, kun luuli hänen iäksi päiväksi peittyneen +nietoksien sisään. Junnu keittää kahvit ja tarjoaa kaupungin tupakoita, +ja isäntä kehuskelee hänkin hänen laitoksiaan. Kyllä sinä vielä tähän +täyden talon rakennat, kun kerran olet niin hyvään alkuun päässyt, +sanoo hän. + +Ja he puhelevat Junnun uusista viljelyksistä ja neuvottelevat siitä, +mihin olisi paras tehdä peltoa ja mihin paras niittyä. Isäntä neuvoo +ottamaan viljelykseen koko alan tästä pirtiltä tuonne lammelle. +Junnusta olisi parempaa peltomaata vähän loitompana, mutta isäntä +arvelee, että aina se on pelto paras hoitaa nurkkajuuresta käsin. + +Ettäkö minäkin kerran pääsisin isäntämiesten arvoon, ettäkö minuakin +kerran olisivat pakotetut oikeana ihmisenä kohtelemaan? ajattelee hän +isännän mentyä. + +Ja kevään tultua ryhtyy Junnu omien tuumiensa innostamana yhä uhemmin +raatamaan. Hän kaataa suuren kasken päivän puolelle mäen rinnettä, +aitaa pienen hakamaan ennen kaskettuun lehtoon, perkaa peltoa ja raivaa +niittyä alankoon. + +Hänen onnellisimmat päivänsä ovat sunnuntait. Ne hän viettää pitäen +seuraa hevoselleen. Hän käyskentelee sen kanssa salolla, istuskelee +piippuaan poltellen sen läheisyydessä, sokottelee sitä puheilleen ja +tarjoaa hyvittäjäisiksi sille leipää tai suoloja, joita on kuljettanut +mukana taskussaan. + +Hänen kevättoukonsa nousevat hyvälle oraalle ja pensovat siitä +tuuheaksi laihoksi. Ja kun hän niitä katselee ja ajattelee tätä uutta +elämäänsä, kihoaa taaskin vesi hänen silmäänsä, ja leuka vähän +värähtelee. + +Mutta samalla tulee välistä aiheeton, käsittämätön pelko siitä, ettei +vain tapahtuisi mitään, joka häntä häiritsee ja särkee hänen onnensa. +Hän koettaa kuvitella sitä jos jonkinlaiseksi. Unessa hän kerran on +tuntevinaan, että se tietymätön vahinko on tulevinaan kuin kylältä +päin, nousevinaan kuin mustana, paksuna pilviseinänä, joka ryskii ja +paukkuu korvessa, vie katon hänen pirtistään ja painaa hänet suulleen +maahan. Hän panee unen mieleensä, miettii sen merkitystä ja keinoja sen +torjumiseksi. + +Kunhan ei isäntä suuttuisi häneen jostain, kunhan ei ajaisi pois häntä, +kun ei ole tehty kirjallista kontrahtia. Tekee hänelle mieliksi peltoa +siihen, mihin se sitä ehdotteli. Ehkäpä se tulee yhtä hyvää siinäkin, +vaikka onkin vähän isompitöistä.--Tai voisivat papit ahdistaa häntä +lehmän saatavista tai siitä, ettei hän ole käynyt kinkerillä eikä +ripillä, ja ruunu laittaa vallesmannin hakemaan verojaan? + +Ja hän menee pappilaan, maksaa voinsa, pyrkii luetettavaksi ja +ilmoittautuu ripille. + +Samalla retkellä hän käy suorittamassa ruununveronsa ja jättää +vuokransa etukäteen ruununvoudin kirjurille, kun ei vielä ole oikea +maksunaika. + +Eihän niiden nyt pitäisi päästä miltään puolelta hänen kimppuunsa, +eihän nyt pitäisi ihmisten eikä taivaankaan häntä vainota, ajattelee +hän kotiin kävellessään. + +Olisi hän sovittanut sen Tahvonkin, jos se olisi ollut tavattavissa. +Mutta ehkä tuo lienee leppynyt jo tuokin, kun ei ole jo tähän mennessä +vihaansa näyttänyt. + +Ja hänen pelkonsa on jo kokonaan poistumaisillaan, kun hän taas muistaa +äitinsä. Jos ne rupeaisivat kunnan puolesta riitelemään sen eläkettä, +kun saavat kuulla, että hänellä on hevonen ja lehmä. Ja jos Jumala +katsoo häntä syrjin silmin, kun hän oli sille niin sydämetön sen +eläessä eikä soitattanut eri kelloja kuoltua. + +Hän kääntyy takaisin, käy kunnanesimiehen puheilla ja lahjoittaa +muutamia markkoja köyhäin kassaan, kun ei enää oteta muussa muodossa +maksua;--ja sitten hän käy kirkonkylän nikkarissa tilaamassa puuristin +äiti-vainajansa haudalle. + +Se häntä rauhoittaa, hän on mielestään nyt kokonaan irti pahasta +maailmasta. + +Eiväthän he hänelle nyt enää mitään mahda, eiväthän voi enää millään +keinoilla päästä hänen kimppuunsa. Eivätkä ehkä tahdokaan. + +Ja hän alkaa kuin leppyä heille mielessään, hänen vihansa leutonee, +katkeruus sulaa pois, eikä hän enää usko omia aavistuksiaankaan, jos ne +välistä vielä pyrkivätkin tulemaan. + + + + +V. + + +Kaksi vuotta on Junnu elänyt mökissään korpiensa ja rämeidensä takana, +eikä kukaan ole tullut häntä häiritsemään. + +Mutta kun hän kolmantena kevännä istuu lammen rannalla ongella, kuulee +hän outoa ääntä korven synkimmältä perukalta. Se on kuin kaukana +hakkaavan kirveen ääntä, ja sitten se on kuin kaatuvan puun parahdusta. +Mutta kuka tähän aikaan hakkaa halkoja? kysyy hän vähän kummastellen. +Hän kuulostaa tarkemmin ja on varma siitä, että siellä monin miehin +kaadetaan tukkeja. Metsä on äänessä koko päivän, ja seuraavana aamuna +tuntuvat ne jo olevan lähempänä. Kolmantena aamuna kiipeää hän mäelle +mökin taa ja näkee suuren hongan ensin huojuvan ja sitten suistuvan. +Eikä aikaakaan, kun kaatuu toinen suorassa linjassa häneen päin. + +Hän miettii kauan, menisikö ottamaan selkoa siitä, ketä ne ovat, jotka +sieltä tulevat. Miettii sitä pihaan tullessaan, työtä tehdessään, +syödessään ja vielä maata pannessaankin. Ja kun ei saa siltä unta +silmiinsä, nousee hän ylös ja lähtee käymään sitä kohti, mistä kuului +hakkausta ja haastelevain miesten ääniä. + +Metsässä ei ole ketään, mutta puita on kaadettu aina vähän matkan +päähän toisistaan suoraan riviin ja pystytetty kuorituita keppejä kuin +mittarin linjaan. Mutta eihän tässä pitäisi kulkea kenenkään maan raja. +Tämähän pitäisi kaikki olla isännän metsää. Olisikohan se myönyt täältä +metsäpalstan jollekulle? Tulisiko hänelle tänne naapuri? + +Mutta kun hän kulkee vähän matkaa linjaa myöten, näkee hän, että se +mäen kävyn kierrettyään ojentuu menemään suon rantaa ja juoksee sinne +yhtä suorana niin pitkälle, kuin silmä kantaa. + +Junnu palaa kotiinsa, mutta valvoo arveluissaan vielä auringon +noustessakin tulematta mihinkään selvyyteen. Työ käy huonosti, aina +täytyy hänen kuulostaa, ja aina hän kuulee yhä lähenevää hakkausta, +kunnes se lauantaina puolilta päivin lakkaa. + +Sunnuntaina hän menee uudelleen linjalle. Se on tullut jo paljoa +lähemmä ja näyttää pyrkivän laaksoa pitkin aivan hänen mökkiään kohti. + +Mutta kun hän maanantaina aamiaisen aikana tulee aidanpanosta +korpiniityltään, kuuluu hakkaus aivan läheltä pellon takaa metsän +rinnasta. Siellä haastellaan, kirveet paukkavat ja yht'äkkiä kaatuu +suuri honka metsästä ulos, samalla kuin pari miestä astuu esiin. + +Kun he lähtevät tulemaan peltoa pitkin pihaan, siirtyy Junnu, joka on +seisonut liikkumatonna nurkkajuuressa, pirttiin ja vetää oven perässään +kiinni. Mutta kun hän ei malta olla ikkunasta katsahtamatta, näkee hän +herrat keskellä peltoa pystyttämässä siihen jotain kummallista +kolmijalkaista kapinetta, jonka päällitse tähtäävät ensin metsään ja +sitten hänen pirttiään kohti; niinkuin aikoisivat ampua häntä ikkunan +läpi suoraan silmään. + +Samassa kulkee joku ikkunan ohitse, tarttuu oven ripaan, ja Tahvo astuu +sisään. Hän tulee hevelästi kättelemään, istuu penkille ja sanoo: + +--Minä toin tänne Junnulle harvinaisia vieraita. + +--Mitä ne on nuo miehet? kysyy Junnu. + +--Ne on insinöörejä. + +--Mitä teillä on täällä tekemistä? + +--Me aukaisemme rautatielinjaa. Samassa tulevat herratkin sisään. + +--Päivää, päivää! sanovat he rehevästi. Täällähän on talo, vaikkemme +siitä tietäneetkään ... tekö olette tämän talon isäntä? + +--Tämähän se on itse sekä isäntä että emäntä, joka viljelee maansa ja +hoitaa hevosensa ja lehmänsä, selittää Tahvo, sill'aikaa kun Junnu +pankon kupeeseen vetäytyneenä seisoo ja katselee tulijoita osaamatta +selvitä mihinkään päätökseen siitä, mitä ne ovat ja mitä ne täältä +tahtovat, vaikka hänestä tuntuu siltä, kuin hän olisi ne jossain nähnyt +tätä ennen. + +Herrat, kaksi nuorta insinööriä, ottavat pirtin haltuunsa kuin omansa, +päästelevät vaatteitaan vähemmäksi, asettelevat tavaroitaan penkeille +ja nauloihin, ja Tahvo kantaa eväslaukun pöydälle. + +--Saisikos maitoa talosta? kysyvät he. + +--Mene, Junnu, hakemaan maitoa herroille, kehoittaa Tahvo. + +Junnu tottelee vaistomaisesti, kaataa koneellisesti maidon pytystä +tuoppiin, näkee aitasta pihan yli palatessaan pellon pientareelle +kaatuneen hongan ja pellolla tuon kummallisen kolmijalan, joka yhä +tähtää hänen pirttiään kohti, ja vie sitten maidon pirtin pöydälle +herrojen eteen. Taas asettuu hän pankon eteen seisomaan ja katselee +siitä vieraitaan, hermostuneesti tupakoiden. + +Herrain syödessä Tahvo kertoo hänelle, että tästä kautta se nyt +rakennetaan rautatie, että nyt avataan linja ja että syksyllä jo +alkavat työt. Se tulee tästä menemään, aivan tätä suuntaa, ihan kuin +ampuen tämän pirtin päällitse... + +--Pirtinkö päällitse? saa Junnu viimein sanotuksi. + +--Saatte vähän väistyä, sanoo toinen herroista. + +--Peltosi ja niittysikin saat siirtää toiseen paikkaan. + +--Siirtääkö toiseen paikkaan? + +--Niinpä niin, ei siinä auta, kun ruunu käskee. + +--Ruunuko käskee? + +--Se kun käskee, niin ei auta muu kuin totella pois. + +Tahvo näyttää kuin ilkkuvan, hänen silmissään näyttää vahingonilo +kiiluvan, ja epäluuloisesti tarkastelee Junnu vuoroin häntä vuoroin +herroja. Kyllä ne nuo ovat niitä samoja herroja, jotka toissa talvena +olivat tappaa häneltä hevosen. Kun eivät vain liene tulleet muissa +salaisissa aikeissa ... ja kun ei vain lie kaikki sen Tahvon vehkeitä. + +Kysymättä puhuu Tahvo edelleen tulleensa kaupungista saakka näiden +herrain apumiehenä. On siellä muitakin miehiä, on kymmenkunta linjan +aukaisijata jälempänä metsässä, ja palkat maksetaan hyvät, kolme +markkaa päivältä omassa ruuassa, ja ovat luvanneet työtä hänelle niin +kauan kuin sitä vain riittää, sittenkin kun varsinainen työ alkaa. +Eivät ne ole mitkään työt niin edullisia kuin ruunun savotat. Hevosen +kun saisi hankituksi, niin sillä sitä rahaa vetelisi. + +--Vaan sinulla se on hevonenkin? Senhän kuuluit ostaneen sen vanhan +nimikkoruunasi... + +Junnu ei vastaa. + +--Ja lehmä sinulla on kanssa. Sen maidosta ne vielä hyvät rahat saat, +kun työ joutuu tänne sydänmaalle ... ja eikö tuo pian joutunekin. Kai +sitä rupeat sitten ruunun työhön sinäkin? + +--Eipä häntä haluta. + +--Eikö liene pakosta rupeaminen, kun vievät tästä parhaat peltosi ja +pitää purkaa rakennuksesi rautatien tieltä. + +--Vaan jos minä en pura. + +--Pakosta se on purkukin, kun niiden ei auta väistyminen siitä +suunnasta, mistä ruunu on käskenyt kulkemaan. Purattaneet ne ovat +suurempiakin taloja. Ne eivät kierrä muita kuin kirkkoja. + +Junnu ei rupea inttelemään. Mikä niiden tietää, mitä ne ovat. + +Mutta kun herrat ovat syöneet, alkavat he tehdä lähtöään, heittävät +maidosta rahan pöydälle, ja menevät pellolle kolmijalkansa luo, jonka +siirtävät nyt keskelle kartanoa. Tahvo pistää kepin peltoon sille +sijalle, missä kone on seisonut, toisen pihamaalle ja kolmannen metsän +rantaan toiseen päähän peltoa. Herrat huutavat mennessään, että niitä +keppejä on sakon uhalla kielletty liikuttamasta paikoiltaan, ja +katoavat metsään. + +Heidän mentyään tulee muita miehiä jäleltä päin kirveineen, nekin +kulkevat pellon yli ja pihamaan poikki, eivät ole näkevinäänkään +Junnua, joka seisoo pihamaalla kuin älytönnä heidän jälkeensä +katsellen, ja alkavat metsän laitaan tultuaan taas hakata. + +Vasta kun kaikki ovat kadonneet, rupeaa Junnulle vähitellen selviämään, +mitä on tapahtunut. + +Eiväthän ne olisi suotta tulleet tänne niin suurella joukolla. + +Ne ovat ehkä sittenkin niitä rautatien tekijöitä ... ehkä on totta se +uhkaus, että ne vetävät sen tästä kautta hänen mökkinsä yli ... +purkavat hänen rakennuksensa ja penkovat hänen peltonsa ... tänne tulee +satoja työmiehiä ... hän sortuu heidän jalkoihinsa ... hän joutuu kuin +keskelle kirkonkylää. + +Se selviää hänelle kuin päähän jysähdellen, aina yksi asia kerrallaan, +niinkuin kivi kiven perästä putoaisi hänen päälaelleen. + +Hänenkö täytyy väistyä, hänenkö joutua taas kululle, sotkettavaksi +maailman jalkoihin...? + +Mutta hän ei väisty! Hän ei hievahda paikaltaan? Tulkoot vain, niin hän +upottaa koivuisen korennon jok'ikisen kallosta sisään! + +Veri nousee hänen päähänsä. Ne ovat häneltä kysymättä hakanneet hänen +metsäänsä ja tallanneet hänen vastakylvettyä peltoaan! Ja tuossa ne +rehentelivät hänen pöytänsä päässä ja kehuivat purkavansa hänen +pirttinsä! Miksei hän upottanut hiilihankoa heidän hartioistaan sisään? +Miksei hän antanut heille sitä lähtöä, etteivät toista kertaa tulisi? + +Vielä hän ne tavoittaa...! + +Hän aikoo jo karata heidän jälkeensä, mutta pysähtyy sitten... + +Ei tässä sillä tavalla ... ei tappelulla eikä väkivallalla. Eikä sitä +ole tarviskaan. Hänellä on oikeus puolellaan! Tulkoot _he_ ensin! +Aloittakoot he ensin tappelun! Hän ei pelkää ruunua eikä ruunun +renkejä! + +Hän käy seipään, jonka ne ovat pellolle pystyttäneet, kiskaisee +pihamaastaan sen, joka on siihen pistetty, ja kantaa ne pirtin uuniin +palamaan. + + + + +VI. + + +Mutta syksyllä on rautatietyö jo täydessä käynnissään Junnun mökin +ympärillä. Metsä paukkaa kahden puolen hänen pirttiään, +dynamiittilaukaukset pamahtelevat, yhtämittaa kuuluu kivimiesten +vasarankalketta, hevosmiesten huutoja ja junttamiesten hoilotusta. + +Junnun tupa on puolimatkassa kahden kaupungin välillä, ja siihen on +tehtävä suuri asema, joka tulee kolmen pitäjän liikkeen keskustaksi. +Mökin ympärys on raivattava, metsä hakattava, pellot tasoitettavat ja +huoneet tuomitut purettaviksi. Ja Junnua on vaadittu väistymään +rakennusten tieltä. + +Mutta Junnu ei ole väistynyt eikä aiokaan väistyä. Hän ei ole +tietävinäänkään siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän kulkee +kaikkien sivu, välttää työpaikkoja, ei ole ketään tuntevinaan. +Pyytäville hän on kieltäytynyt myömästä maitotilkkaakaan, ja niille, +jotka ovat anoneet yösijaa, hän on vastannut, että tarvitsee hän +pirttinsä itsekin. + +Jos saisi nukkua saunassa tai aitan parvellakaan? Mutta ei siihenkään +ole Junnu antanut lupaa. + +Insinöörit ovat lähettäneet hänelle sanan toisensa perästä, että hänen +on keyriin mennessä purettava rakennuksensa, muuten puretaan ne ruunun +kustannuksella. + +Junnu ei sano aikovansa hievahtaakaan. + +Mutta tottahan pirtin pitää pois, kun rautatie tulee siltä paikalta +kulkemaan? + +Kiertäköön rautatie! + +Sen on mahdoton kiertää. + +Olisi mennyt muualta ... kukas käski sen tänne tulemaan? + +Häntä pidetään hulluna eikä huolita ruveta ahdistelemaan, ennenkuin se +on aivan välttämätöntä. + +Tottapahan sydämikkö siitä aikaa voittaen lauhtunee. + +Mutta Junnun kiukku on kohoamassa sitä mukaa, kuin rautatietyö kahden +pään lähenee. Kesätöistä päästyään alkaa hän vedättää hirsiä +kartanolleen ja kun häneltä kysytään, mitä hän aikoo, vastaa hän +rupeavansa rakentamaan talven varaksi kamaria ja uutta saunaa. + +Insinöörit lähettävät isännän saattamaan häntä järkiinsä. + +--Maksaakos isäntä siirtopalkan ja korvaatteko peltojen teon? kysyy +Junnu jurosti. + +--Mikäpä pakko niitä lie minun korvata? + +--Korvaakos ruunu? + +--Ei taida ruunukaan ruveta sinun rengiksesi. + +--Vaan mitenkäs oli sen puheen, kun lupasitte minun asua kymmenen +vuotta arennitta ja nyt jo ajaisitte maailman selkään? + +--Saisit kai tässä minusta nähden asua vaikka kaksikymmentä. + +Junnu alkaa epäillä isäntääkin. Sen silmä vilkkuu epävakaisesti ja +jalka viputtelee puhuessa. Se kyllä voisi tehdä eston, jos tahtoisi, +mutta sekin on yhdessä liitossa, ja se on aina ollut kaikkien herrain +hyvä ystävä, niinkuin nyt näiden insinöörienkin, joiden kanssa +kuljeksii työpaikalla, ja onhan sillä hevosiakin kaksi rautatietyössä. + +Vaan olkoot he vaikka kaikki häntä vastaan! Hänellä on oikeus +puolellaan, ja hän ei hievahda. Hän kiusaa heitä uhallakin, pakottaa +heidät väistymään, tekee sen kostoksi kaikille! Mitäs tulivat häntä +häiritsemään, kun hän antoi heille rauhan! Ajakoot sivu rautateineen, +mutta hänen pirttiään ei revitä, niin kauan kuin hän jaloillaan seisoo! + +Eivätkä ne tulisi häntä hyvällä houkuttelemaan, jos niillä olisi oikeus +puolellaan. Eivätkä ne aina työtä tarjoaisi, jos luulisivat +lepyttämättä pääsevänsä. + +Ja se on vain tyhjä uhkaus, että insinööri on käskenyt keyriin mennessä +särkeä, ja että muuten muka haetaan vallesmanni häätämään. + +Keyri lähenee lähenemistään, ja linjan aukaisijat ja maatyömiehet +tulevat yhä likemmä hekin. Ne jo vääntävät kantoja aholta, ampuvat +kiviä ilmaan, niin että tuvan seinät tärähtelevät ja sirpaleita lentää +ikkunoihin. Junnu ei pääse mökiltään liikkumaan minnekään tapaamatta +joka askeleella ihmisiä ja heidän hänen mielestään ilkkuvia katseitaan. +Kun vain näkevät hänet, heittelevät jo kaukaa iva- ja kompasanoja hänen +jälkeensä, kysyvät, lypsääkö lehmä riittämään asti, mahtuuko hän +pirttiinsä kaikkine joukkoineen ja onko hän yksin ottanut asemahuoneen +teon urakalla?... + +Hän on kuin piiritystilassa eikä uskalla lopulta liikkua pirttinsä +näkyvistä siinä pelossa, että ne hänen poissa ollessaan ehkä käyvät sen +kimppuun. Pikimmältään pistäytyy hän vain pyhän seutuna kirkonkylästä +noutamassa leipäaineita. Ja viimein hän kokonaan äkäytyy pirttiinsä +olemaan, ei käy ulkona muuta kuin elukoitaan ruokkimassa, makailee +penkillä tai väijyy ikkunoista, vuoroin kummastakin, vihamiestensä +liikkeitä ympärillään. + +Keyrin aattona hän näkee Tahvon tulevan pihan poikki ja astuvan sisään. +Hän pienentelee tupakanrouheita hakkurissa eikä ole häntä näkevinään. +Tahvo pysähtyy uunin eteen käsiään lämmittelemään. + +--Laittoivat sanomaan, että korjaisit pois tavarasi, kun kuuluvat +aikovan ruveta repimään tupaasi puolilta päivin...--Parasta taitaisi +olla sinun totella, jatkaa hän, kun ei Junnu vastaa...--Siitä on +sinulle vielä pahat, jos rupeat esivaltaa vastustamaan... + +Junnu hakkaa vain kovemmin mitään virkkamatta ja pyöräyttää kerran +hakkuriaan, niin että lattia kolahtaa. + +--Etkö myö tätä tupaasi? irvistää Tahvo tulesta päätään kääntäen. Minä +ostan sen, jos myöt. Saat sata markkaa tähän paikoilleen, Myötkö? + +--En! + +--Et siitä sen parempaa hintaa saa muiltakaan...--Vallesmanni on jo +tuolla työpaikalla ja uhkasi heti paikalla tulla häätämään, jos et +hyvällä poistu. Sanovat ampuvansa sinut ilmaan pirttinesi päivinesi, +jos niskoittelet... Vaan taitaa tehdä vielä toisen kerran mielesi +ruununmiesten kouriin? + +--Ulos! ärjäisee Junnu ja kavahtaa seisoalleen. + +--Saanhan mennä, mutta lähtö tästä tulee kohta sinullekin! + +Mutta kun hän näkee, että pölkky nousee Junnun hyppysissä kuin tyhjä +pytty, luistaa hän ovesta ulos ja ehtii parahiksi paiskata sen kiinni, +kun hakkuri paukahtaa pihtipieleen ja lentää siitä ulos pisteporstuaan, +missä se antaa kovan rämäyksen vanhaan pataraniin. + +--Vai sille roistolle minä tupani! Sen kaiken ilkeyden alkajalle! +Sille, joka ne tänne toikin! Eihän ne ilman olisi tienneet tulla ne +vieraat herrat! Vai minun pirttiäni väkivallalla repimään? Vai minua +vallesmannin kanssa häätämään omasta asunnostani? Tulkoot koettamaan! + +Mutta hän ei ole vielä ehtinyt sulkea pirtin ovea, kun nimismies ja +yksi insinööreistä astuvat sisään. + +Ei ota hän hattua päästään, ei nouse penkiltään, johon on taas +istuutunut, eikä vastaa heidän tervehdykseensä. + +--Nytkö sitä tultiin häätämään? kysyy hän suupielet pilkallisesti +väännyksissä. + +--Täytyy kai sinut häätää, jos et hyvällä lähde. Mutta mitä se Junnu +joutavata. Tietäähän se, että ei auta, kun esivalta käskee, puhelee +vanha vallesmanni leppoisasti. + +--Vaan millä oikeudella se käskee? + +--Ruunu on ostanut maan, rata on määrätty tästä menemään ja tästä sen +täytyy mennä. + +--Vai on ostanut? Enpähän ole minä niitä kauppakirjoja nähnyt. + +--Ei niitä ole sinun ollut tarvis nähdäkään ... sinä asut toisen +maalla. + +--Vaan pirtti on minun, ja minulla on oikeus sitä kymmenen vuotta +arennitta hallita. + +--Mikä oikeus? kysyy insinööri. + +--Niin on puhuttu isännän kanssa. + +--Onko sinulla kirjat? + +--Ei ole kirjoja, vaan niin on puhuttu. + +--Ne puheet eivät, miesparka, mitään merkitse, kun kerran maa on +isännän ja hän on saanut siitä arvion mukaisen maksun. + +--Maksunko saanut? Mutta minä en ole saanut penniäkään pirtistäni, eikä +ole tarjottukaan. + +--Se ei kuulu meihin, kun kerran isäntä, jolle se lain mukaan kuuluu, +on saanut siitäkin. + +--Isäntä? Ei kai isäntä ole voinut saada maksua minun pirtistäni? + +--Hän on saanut, niinkuin sanoin. Se on muuten sinun ja hänen välinen +asia, sopikaa keskenänne. Ruunulla ei ole teidän sopimustenne kanssa +mitään tekemistä. + +Junnu käy vähäksi aikaa sanattomaksi, kavahtaa sitten seisoalleen ja +huutaa: + +--Jos lie totta se, niin on se samanlainen roisto kuin te kaikki +muutkin! + +--Tiedätkö, kenen kanssa sinä puhut! kiivastuu jo vallesmannikin ja +astuu häntä vastaan. + +--Vääryydentekijäin, ruunun rosvojen...! Ulos minun huoneestani! + +--Junnu! Minä varoitan sinua vielä viimeisen kerran...! + +--Varoita, mitä varoitat, valehtelija, koira!--sanat takertuvat hänen +suuhunsa, ja kurkkua kuristaa... + +--Mies on hullu! Ei hänen kanssaan maksa vaivaa väitellä!--ja kääntyen +työmiesten puoleen, joita on kokoontunut tuvan ovelle, huutaa insinööri +heille: + +--Alkakaa repiä! Ei meillä ole aikaa tässä kiistellä... + +--Siinä nyt näet, että tässä ei riita auta, koettaa vielä vallesmanni. + +Vaan tietämättä, tuntematta muuta, kuin että hänen tupaansa siis +todellakin aiotaan repiä, että hänet väkisin aiotaan ajaa ulos +asunnostaan, että häneltä ryöstetään hänen oikeutensa ja omaisuutensa, +karkaa hän vallesmannin sivu ja insinöörin jälestä kartanolle, jossa +väkijoukko aukeaa hänen edessään, samalla kuin toisia uteliaina juoksee +joka taholta esiin. + +--Minun pirttiäni ei revitä! karjaisee hän ja tempaa aidaksen +pistekodastaan. + +--Tehkää tehtävänne! komentaa insinööri miehilleen. + +--Pois seiväs! ärjäisee vallesmanni. Vaan miehet epäröivät... + +--Vai te pelkäätte, repaleet, yhtä miestä! Ylös katolle, tai minä +erotan jok'ikisen työstäni! huutaa taas insinööri. + +--Ja minä isken mäsäksi jok'ikisen, joka uskaltaa liikahtaa... + +--Ei tässä sinua pelätä! sanoo Tahvo ja juoksee Junnun sivu ylös +tikapuille. + +Junnu iskee hänen jälkeensä, mutta iskee syrjään, ja kun aidas katkeaa +kahdeksi hänen käsissään, tarttuu hän tikapuihin ja rynnistää niitä +niin, että ne putoavat maahan ja tuovat Tahvon mukanaan, joka jo on +ennättänyt melkein räystään tasalle. + +Tahvo päästää pahan parahduksen ja menee tainnoksiin. + +Samassa ovat vallesmanni ja insinööri Junnun niskassa, huutavat toisia +avukseen, Junnu rutistetaan miehissä seinää vastaan, kaadetaan maahan, +sidotaan nuoriin ja nakataan hervotonna oman rekensä liisteille. + +--Vai sinä tässä rupeat esivaltaa vastustamaan... Kyllä minä näytän +sinulle, junkkari! puhkuu vallesmanni hengästyneenä nuoria +tiukoittaessaan. Tuokaa, miehet, hevonen tallista! + +Junnu makaa pitkällään liisteillä ja näkee hevosensa talutettavan +tallista ja valjastettavan hänen oman rekensä eteen. Hän riuhtaisee +pari kertaa nuoriaan, pyrkii istualleen, mutta kun ei pääse, painautuu +hän takaisin pitkäkseen ja jää siihen liikkumattomaksi. Siinä +maatessaan sen aikaa, kun vallesmanni laittaa lähtöään, näkee hän vielä +kaatuneet tikapuut nostettavan uudelleen pirtin seinää vasten, ja kun +reki lähtee sulaa maata koluuttamaan, putoilevat malot jo tuvan katolta +maahan, ja tuohet lentelevät peltoja pitkin syystuulen kantamina. + +--Lähtipä se karhu pesästään! nauretaan hänelle ja huudetaan +pilkallisia hurraahuutoja hänen jälkeensä. + + + + +VII. + + +Hän on päässyt sakoilla, kulujen ja kipurahain maksulla ja muutaman +kuukauden vankeudella ruunun virkamiehen vastustamisesta ja +loukkaamisesta hänen virkatoimessaan. Mutta käräjiä odottaessa ja niitä +käytäessä on aika kulunut syksystä kevätkesään. + +Pää kulittuna ja vangin vaatteisiin puettuna on hänet vähää ennen +juhannusta tuotu läänin kaupungista oman pitäjän vankihuoneelle, jossa +hänet on päästetty irti. + +Siitä hän lähtee kulkemaan suoraapäätä korpeensa, joka vetää häntä +vastustamattomasti. Hevonen on myöty kuluista, mutta lehmän hän on +jättänyt sinne ruokolle muutaman vanhan vaimon haltuun, joka on +luvannut hoitaa sitä yli talven. + +Junnu on laihtunut, koukistunut ja kalvennut. Otsa on synkistynyt ja +samennut, posket käyneet kuopille ja jäykistyneet, niin että näyttää +siltä, kuin hän lakkaamatta purisi hammasta. Silmät ovat painuneet +päähän, mutta välähtävät välistä salavihaisesti. + +Ei oikeuden edessä, ei vankilassa, ei sieltä palatessakaan tutun +vanginkuljettajan kanssa hän ole monta sanaa vaihtanut. Siitä pitäen, +kun hänet väkivallalla heitettiin omille liisteilleen, on hän +itsepintaisesti ollut ääneti. + +Käräjissä luettiin hänen papinkirjansa, josta kaikkein kuullen kävi +selville, että hänet on rangaistu ensimmäisen kerran varkaudesta ja +että hän on yksinäisen naisen isätön poika. Ei hän puolustautunut, ei +jäävännyt todistajia, ei kieltänyt eikä myöntänyt. Ja kun isäntä +selitti tuomarille, ettei tätä miestä milloinkaan ole pidetty oikein +täysipäisenä, se kun syyttä suotta saattaa vimmastua ihan +silmittömäksi, antoi hän hänen puhua, kelvottoman, ja muiden uskoa. + +Mutta jo silloin alkoivat hänessä kypsyä synkät tuumat. Ne valmistuivat +vankihuoneella ja lääninvankilan yksinäisessä kopissa. Ne eivät enää +nousseet päätä pyörryttävinä ja maailmaa mustentavina vihanpurkauksina +niinkuin ennen, ne kokoontuivat sydänalaan, jäivät sinne jäytämään ja +pakottamaan, imeytyivät veriin ja purivat mieltä kuin happamena +ruosteena. + +Hän polttaa isännän talon!... Hän tappaa Tahvon ja vallesmannin, ampuu +insinöörit metsän peitosta, ja kostaa mitenkuten kaikille niille, jotka +ovat ryöstäneet hänen rahansa ja tavaransa, häntä häväisseet ja +pilkanneet ja ajaneet hänet kuin metsän pedon pesästään! + +Isäntä on kehunut hänen viljelyksiensä vuoksi saaneensa ruunulta +kaksinkertaiset lunnaat maastaan. Tahvo on ilkkunut viimeinkin +kostaneensa. Kaikki maailma on tietysti nauranut hänen häviölleen... + +... Ei ole oikeutta ihmisissä, susia ne ovat, nälkäisiä hurttakoiria, +jotka söisivät suuhunsa, repisivät riekaleiksi, jos saisivat, imisivät +viimeisen veripisaran ruumiista...! + +Mutta kostaa hänen täytyy, vaikka itse siihen menehtyköön! ... ja +silloin, kun hän näitä ajattelee, silloin leimahtavat hänen silmänsä, +ja hampaat puristuvat yhteen... + +Hän kulkee epätasaista metsäpolkua pitkin korpeaan kohti. Mutta voimat +ovat uupuneet paljosta istumisesta ja huonosta ruuasta, ja hänen täytyy +käydä tiepuoleen levähtämään. Nälkäkin on, eikä ole tupakkaakaan, jota +ei ole saanut moneen kuukauteen, mutta jota mieli aina ikävöi. + +Viha herpoontuu hetkeksi, kostotuumat unohtuvat, ja mielen pinnistys +laukee. + +Mitä hän on tehnyt, että ihmiset ovat hänelle niin armottomia, että +maailma häntä niin murjoo? Eikö hän aina ole koettanut sitä palvella ja +sovittaa niitä, joita vastaan ehkä on rikkonut? Eikö hän aina ole +antanut niille rauhaa ja paennut pois niiden jaloista? Eikö hän ole +väistynyt tiepuoleen ja antanut niiden ajaa ohi,--minkä tähden ne +sieltäkin hänet karkoittavat?... Jos pääsisi vielä kerran kaiken +kuulumattomiin, jos saisi vielä hankituksi hevosen ja rakennetuksi +uuden mökin jonnekin. Mutta mistä sen tietää, etteivät ne niitäkin +ryöstäisi, etteivät taaskin karkaisi kymmenen miehen voimalla hänen +kimppuunsa, löisi rautoihin ja ajaisi vankilaan? Ja etteivät veisi +vielä lehmääkin...? Ehkei hän enää saa sitäkään pois, ehkä ne ovat jo +senkin anastaneet?--ja tätä peläten lähtee hän taas kiireesti pyrkimään +sinne, missä luulee sen olevan. + +Keväinen yö on kolkko ja kostea, ja vasta lehteen puhjenneet puutkin +näyttävät värisevän. Paikat ovat tutut ja matka monta kertaa ennen +kuljettua. Mutta ei mikään näytä kuitenkaan olevan entisellään. Kuta +enemmän hän syvenee korpeen, sitä leveämmäksi käy tie ja sitä +haaskatummaksi metsä. Entistä karjanuraa on aukoiltu isommaksi, sitä on +ajettu kärryillä, ja rattaat ovat raapineet kuorta puista. +Suopaikkoihin on tehty siltoja, ja tiepuolessa on vähän päässä suurten +honkain kantoja ja niiden katkotulta latvoja. + +Vaan yht'äkkiä alkaa hänestä näyttää siltä, kuin kaikki nuo jälet ja +merkit toisivat poispäin, niinkuin ne tästä kautta suurella joukolla ja +täyttä karkua olisivat ajaneet kuormineen ja kärryineen, niinkuin +pelästyksissään ja takaa ajavia vainoojiaan hurjasti paeten... Ne ovat +keskeyttäneet työnsä, ne on joku loihtinut sieltä pois, antamatta yön +lepoa ja päivän rauhaa! ... pannut metsän peikot kiviä nakkelemaan +vuorten louhuista alas laaksoihin, särkemään yöllä sen, minkä ne +päivällä rakentivat ja rakentamaan sen, minkä ne särkivät: hänen +pirttinsä ja peltonsa! Ja tästä ne nyt ovat menneet, toisiaan takaa +ajaen, ahdistaen ja ruhjoen heikompiaan tiepuoleen, jossa on kuin +kaatuneiden kuormain jälkiä, aisankappaleita, irtautuneita pyöriä ja +hevosten luurankoja... + +Yön yhä hämärtyessä alkaa hän uskoa tosiksi näkyjään ja kuvittelujaan, +tahtoo saada varmuuden siitä, ovatko ne todellakin sieltä lähteneet, ja +malttamatta kulkea tietä myöten, jonka kahden puolen hänen mielestään +liikutaan ja salaperäisesti sihistään, poikkeaa hän polulta ja lähtee +metsän läpi oikaisemaan suoraa tietä Mustinlampea kohti. + + +Onhan hän kuvitellut sen kaiken mielessään valmiiksi valvoessaan +linnassa unettomia öitään. Onhan hän nähnyt radan leviävän ja metsän +väistyvän, nähnyt hevosia ja miehiä pitkissä jonoissa kuljettamassa +pois kiviä ja puita, nähnyt kantoja väännettävän ja ammuttavan kiviä +ilmaan, kiivettävän tupansa katolle, heitettävän malkoja pellolle ja +hajoitettavan tuohia tuulen vietäväksi ... ja jo kauan on hänen +silmissään seisonut tuvan uuni keskellä ahoa kuin tulipalon jälkeen... + +Mutta sellaista mullistusta, niin perinpohjaista ja pikaista hävitystä, +kuin minkä hän nyt näkee, jysähtäessään pimeästä metsästä avattuun +linjaan, ei hän ole osannut kuvitellakaan... + +Sehän on jo valmis rautatie ... penger tehty, ojat kaivettu, kiskot +pantu paikoilleen! Ja keskellä rataa, ihan hänen edessään töröttää +korkealla penkereellä jono hiekkavaunuja ja niiden edessä kiiltelevä, +ilkkuileva, ilkeästi pihisevä veturi. + +Hervotonna ja jalat tuskin päällään pitäen hiipii hän radan reunaa +tuvalleen päin. Suolla seisovat hajasäärin junttaustelineet ja niiden +ympärillä rumppukiviä ja rykelmä käsikärryjä kumollaan, selällään, +syrjällään... + +Hän hakee huoneitaan entiseltä aholtaan, mutta ei löydä ahoa eikä +huoneita. Aho ja pellot ovat peitetyt hiekkaan, tupa, navetta ja saunan +ja kamarin salvos ovat haihtuneet näkymättömiin, ja niiden sijalle on +alettu rakentaa uutta kivijalkaa. Ainoa, minkä hän löytää petäjiköstä, +on palanen tikapuita. + +Häntä alkaa peloittaa. Hänestä on, kuin olisi hän siinä näkymättömien +vihanhenkien väijyttävänä, jotka tähtäävät häntä metsästä, +ojentautuvat ottamaan häntä jaloista kiinni, suhisevat ja pihisevät +hänen ympärillään... Hän aikoo karata korpeen, mutta sieltä tuijottaa +häneen huoneiden ikkunoita ja ovia toinen toisensa takaa ... tuolla on +veturi ja vaunut ... tuolla nuo telineet ja tuolla taas toiset. Ja hän +lähtee juoksemaan alas lammelle. + +Mutta tuskin hän on ehtinyt toiselle puolelle penkereen, josta +irtonainen hiekka valuu hänen jälkeensä, kun hän huomaa olevansa vanhan +metsäsaunansa edessä ja pysähtyy siihen. + +Se näyttää olevan asuttu. Sieltä kuuluu kuorsausta raollaan olevan oven +läpi, ja kun hän kurkottaa sisään, näkee hän lattialla kiukaan edessä +sammalilla makaamassa vanhan vaimon, jonka tuntee samaksi, joka on +saanut hoitoonsa hänen lehmänsä. + +Lehmänsä? muistaa hän. Mutta missä on hänen lehmänsä? + +--Tallellahan tuo vielä on, puhuu hänelle vaimo herättyään ja unesta +selvittyään. Ja tähänhän nuo vielä jättivät tämän saunarähjänkin, +vaikka uhkailivat sitäkin repiäkseen. Vaan eikö nuo tätäkin jo kohta +korjanne, kun saavat nuo muut laitoksensa valmiiksi. Juhannuspäivänähän +kuuluvat olevan ne, mitkä lienevät, ne ensimmäiset avajaiset. Sen +entisen pirttisihän ne repivät, ja isäntä möi seinät Tahvolle, joka on +siirtänyt ne tuonne vähän syrjemmälle metsään. Kuuluu pitävän siellä +viinankauppaa ja rikastuvan. Sillähän se näet on sinun hevosesikin. Se +kelvoton kun sai sen viidestäkymmenestä markasta huutokaupassa.--Jo +niitä on ilkiöitä tässä maailmassa, jatkaa hän lohdutellakseen, kun +näkee Junnun lyykähtävän saunan kynnykselle, kyynärpäät polvia vastaan. +Kaikesta sitä mieheltä viedäänkin elanto ja olento, mistä sinultakin. +Revipäs toisen tekemä talo maan tasalle, lyöpäs rautoihin ja myöpäs +ainoa hevonen... Ja kun olisi se isäntä, mikähän lie sekään miehiään, +ottanut ne sinun tekemäsi heinätkin, soista ja rämeistä keräämäsi ... +olisi ottanut, jos en olisi estoa tehnyt. + +--... Tallellahan tuo toki vielä on lehmäsi. Tästähän se illalla lähti +yösyöttöönsä. Ei sitä paljon uskalla paimentamatta jättää muulloin kuin +yöllä, sitten kun alkoivat tuolla veturillaan humata kahakäteen. Ne kun +eivät osaa lehmät pelätä sitä sen enemmän kuin hevostakaan, niin jo +ovat kahden elukan yli ajaneet tänä kevännä. Eivätkä maksa +vahingoltakaan, kun kuuluisi pitävän jokaisen itsensä paimentaa +karjansa. + +--Mikä pakko sitä on täällä sen kanssa ollaksesi? + +--Eihän tuota ole osannut muuannekaan, kun täällä saa maidostakin +paremman hinnan. + +--_Niillekö_ sinä myöt maidon? + +--Nehän nuo houkuttelivat, kun sanoivat olevan muutenkin särpimestä +tingan täällä sydänmaalla ... ja kun nuo olivat täällä heinäsikin. + +--Missä päin se kulkee Omena yösyötössä? + +--Eihän se kaukanakaan. Tuollahan se lie aivan radan takana muiden +lehmäin kanssa. Pitäisi sen tänne kuulua sen kellonkin. Löydät sen +sieltä nähdäksesi.--Vaan saataisiinhan tässä aamukahvikin +kiehautetuksi, jos malttaisit odottaa... + +Mutta ei Junnu sano malttavansa, nousee ylös ja katoaa metsään. + + + + +VIII. + + +Päivä jo nousee vaaran takaa, ja sieltä täältä alkaa kuulua liikettä ja +ääniä. + +Kuulostellen kulkee Junnu radan vartta, loittonee siitä vähän, palaa +taas takaisin sen poikki mennäkseen, mutta on kuin ei saisi siihen +rohkeutta. + +Ei päivääkään aio hän enää täällä viipyä. Heti paikalla hän hakee +lehmän käsiinsä, kytkee sen kiinni ja lähtee sen kanssa tiehensä, +ennenkuin kukaan on hänet nähnyt. Menihän sitten minne meni, sydänmaita +myöten toisiin pitäjiin ... kunhan vain pääsee pois täältä, missä on +kuin väijyviä peikkoja joka puun juuressa ja jokaisen kiven kolossa. + +Vähän aikaa kuljettuaan on hän yht'äkkiä kuulevinaan tutun kellon +kilahduksen ja pysähtyy. Ja kun se kilahtaa toisen kerran, menee hän +kohti. + +Aukeaa pieni aho eteen, jonka hän tuntee samaksi, minkä viime kevännä +oli kaskesta polttanut ja pannut ohraksi. Ja sen keskeltä keksii hän +seisomassa oman entisen hevosensa. + +Mutta se on nyt laiha ja lamassa, on vielä talvitakussaan, karva +hankautunut, selkä makkaroilla, säki ja hartiat vereslihalla, suupielet +revittyinä ja pää riipallaan. Se tuntee entisen isäntänsä, mutta ei +jaksa tulla luo, hörhättää vähän ja töykkää turvallaan käsivarteen. + +Voi, minkä ne ovat sinusta tehneet! ... voi heittiöitä, voi hylkiöitä! +vaikeroi Junnu itsekseen. + +Ja muistamatta, ettei hän enää olekaan sen oikea omistaja, tarttuu hän +kellonkantimeen ja lähtee taluttamaan sitä pois. + +--Mies hoi, eläpä vie minun hevostani! huutaa joku metsän laidasta ja +juoksee päin. + +Se on Tahvo. + +Tunnettuaan Junnun hän säpsähtää ja pysähtyy, mutta kun näkee, että +Junnu on aseeton, ja hänellä itsellään on kirves, rohkaisee hän +mielensä ja menee luo. + +--Pois minun hevosestani! huutaa hän heristäen kirvestään, ja tarttuu +hänkin kellonkantimeen. + +Junnu hellittää. Ja kun hän näyttää epäröivältä ja heikolta eikä näy +aikovankaan tehdä tappelua, survaa Tahvo häntä olkapäistä, jolloin +Junnu sortuu omiin jalkoihinsa ja hoipertuu maahan. + +Tahvo hyppää hevosensa selkään, latkii sitä ohjasperillä mahan alle ja +ajaa pois. + +Junnu ei jaksa juosta jälkeen, ei jaksa enää suuttuakaan, antaa hänen +ahon laidasta haukkua häntä hevosvarkaaksi, roistoksi, uhata +vallesmannilla ja uudella vankeudella ja kadota käsistään metsään. + +--So, ruuna, kivimäkeen! kuulee hän Tahvon siellä ärjyvän hevoselleen. + +Senhän se on, ajattelee hän tylsästi, niidenhän ne on kaikki ... nehän +ne tekevät, mitä tahtovat... + +Häntä raukaisee, uuvuttaa vastustamattomasti, aamuaurinko pistää metsän +yli kipeästi silmään, päätä viipottaa, ja hän painautuu aholle +pitkäkseen, unohtaen lehmänsä ja poislähtönsä ja kaikki... + +Mutta tuskin hän on ehtinyt silmänsä ummistaa, kun kimakka vihellys +vihlaisee hänen korviaan ja iskee kuin piiskalla selkään ja yli koko +ruumiin. Hän on kuulevinaan kuin kahleiden helinää ja kalsketta, eikä +tiedä, onko hän vielä linnassa vai uneksiiko siellä olevansa. + +Mutta kun hänelle vähitellen selviää, että se oli veturi, joka vihelsi, +ja että se on se, joka sieltä tulee tännepäin, muistaa hän lehmänsä, +kimmahtaa ylös ja lähtee kivien ja kantojen yli juoksemaan radalle, +niinkuin jotain estääkseen, niinkuin jotain vaaraa torjuakseen. + +Lehmiä seisoo pienoinen karja toisella puolen penkereen tulossa radalle +päin. Ensimmäisenä niistä tuntee Junnu omansa, ja sekin keksii samassa +Junnun, nostaa päänsä pystyyn, ynähtää tutusti, mölähtää, ja lähtee +juoksujalassa, kello kaulassa kahakäteen kalkattaen, tulemaan kohti. + +Mutta kun se tulee radalle, ja on juuri penkereen yli nousemaisillaan, +viheltää veturi jo käänteessä ja karkaa höyryä kupeiltaan sähistäen +täyttä vauhtia eteenpäin. + +Lehmä pysähtyy keskelle rataa, jää tulijata katsomaan, tyhmistyy, ei +osaa eteen eikä taakse. + +Veturi kiljuttaa pilliään, karjuu ja elämöi, mutta ei saa enää +vauhtiaan hillityksi. + +Junnu hyppää hätään, huitoo käsillään ja huutaa hänkin, tarttuu sarviin +lehmäänsä, joka peräytyy silloin, kun Junnu vetää, ja työntäytyy +eteenpäin silloin, kun Junnu peruuttaa ... ja saa hänet raastetuksi +puolittain radalta, kun veturi, kuljettajain kirotessa ja nyrkkejä +puidessa ja jarrujen pahasti päristessä, leikkaa lehmän kahtia hänen +edessään ja laahaa toisen puolen ruumista mennessään, kun toinen puoli +etujalkoja myöten jää sarvista Junnun käsiin. + +Se elää vielä vähän aikaa, heittelee niskojaan, liikuttaa jalkojaan +kuin pois pyrkien, mutta putoo sitten hervotonna, kaula ojona ja auki +jääneet silmät kuin Junnuun tuijottaen, hänen eteensä rataväliin +vierteelle. + + + + +IX. + + +Liputettu juhlajuna pysähtyy juhannuspäivänä Mustinlammen asemalle, +jonka keskentekoiset rakennukset ovat koivuilla kaunistetut. Se on +ensimmäinen juna uudella radalla, huviretki, jonne rakennustoimikunta +on kutsunut kaikki rautatietyömiehet ja kunniavieraiksi radan varrella +asuvain pitäjäin säätyhenkilöt. + +Junnua ei ole näkynyt eikä kuulunut, sitten kun veturi oli ajanut hänen +lehmänsä yli ja hän itse kadonnut, luulon mukaan kirkonkylään päin. +Silloin tällöin ovat hiekkajunain kuljettajat kuitenkin luulleet +näkevänsä hänet hiipimässä radan vartta metsän rinnassa, milloin siellä +milloin täällä. + +Siinä, missä rata asemalta lähtien ja ojentautuen siitä jonkun matkaa +yhtä suorana linjana kulkemaan tekee äkkipolvekkeen ja puskee halaistun +kallion läpi korkealle, vetelän suon yli kiertävälle penkerelle,--on +mies radalla polvillaan ja koettaa irroittaa jotain ratapölkystä. +Hiessä päin, kiihkoisin liikkein ja vähän väliä asemalle päin pälyen, +hän vuoroin takoo kirveenhamaralla kiskoa kiinnittävän naulan +kotkausta, vuoroin koettaa koivuisella kangella longistaa sitä ylös +maasta. + +Hän on koonnut kaikki viimeiset voimansa siihen työhön, jota hän on +panemassa toimeen. Kaikki vihamiehensä, kaikki vainoojansa ja +kiusanhenkensä: insinöörit, vallesmannin, isännän, Tahvon, työmiehet, +veturin ja sen kuljettajat, ja kaikki muut, jotka ovat liitossa häntä +vastaan, eivätkä toinen toistaan parempia, tahtoo hän karkoittaa +täältä, ruhjoa heidät yhdellä iskulla, syöstä heidät yhteen rykelmään, +yhteen hävityksen kuiluun, nurin niskoin vetelän suon pohjaan... + +Hän on sen niin miettinyt, se on selvinnyt hänelle näinä päivinä nälkää +nähdessä ja metsiä harhaillessa, josta edestakaisin ajeleva veturi +vetää häntä vastustamattomasti radan läheisyyteen, josta hän seuraa sen +liikkeitä, hiipii yöllä sen luo, näkee kiskoja otettavan irti ja +naulattavan kiinni paikoilleen ja kuulee työmiesten puhuvan +juhannuspäivänä kaupunkiin tehtävästä huviretkestä... + +Olla hänellä rautapikka ja raskas moukari, joilla hän kerran iskien ja +kerran keikauttaen musertaisi palasiksi hauraan raudan... + +Mutta naula ei ota särkyäkseen, ja toinen on vielä koettamatta... + +Vaan hänen täytyy saada tekonsa tehdyksi! Ja sen täytyy onnistua! + +Veturi savuaa tuolla asemalla, väkeä kuohuu mustanaan sen ympärillä, ne +hyppivät vaunuihin, äsken ne jo huusivat ja hurrasivat ja nyt ne +soittavat torvea, niin että metsät raikuu. + +Hän lyö olkansa takaa kirveenhamaralla, ja naulan kotkaus murtuu. Hän +työntää kankensa kiskon alle, ja kisko jo vähän liikahtaa. Mutta toinen +naula kiinnittää sitä vielä ratapölkkyyn, ja rauta painuu paikoilleen. + +Juna viheltää lähtöään asemalta, pitkästi ja kiivakasti. + +Toinen naula on yhtä kovassa kuin ensimmäinen. Ei hän ennätä sitä +murtaa, ennenkuin ne ovat ajaneet yli ja pelastuneet... + +Jättäisikö hän toiseen kertaan?--Ei hän voi, ei hän tahdo, nyt sen +täytyy tapahtua, nyt ovat hänen kiusansa kostettavat! + +Hän tarttuu kirveeseensä ja alkaa hakata sillä ratapölkkyä poikki. + +Mutta kirves karahtaa kiveen, iskee säkeniä ympärilleen, ja terä on +mennyt pilalle. + +Juna on jo liikkeessä, sen rumina lähenee lähenemistään. + +Hän tarttuu kankeen uudelleen, sysää sen kiskon alle ja heittäytyy +ruumiinsa koko painolla sen päälle. + +Kisko longistuu maasta, ratapölkky rusahtaa, naula nousee... + +Nyt ne eivät pääse hänen käsistään! + +Mutta kun hän kerran vielä ponnistaa, kuullen jo rattaiden kalinan +vastaavan kallion seiniin, katkeaa kanki, ja hän lentää selälleen +radalle. + +Vimmastuneena karkaa hän ylös, ryntää käsin kiinni ratakiskon kimppuun, +repii sitä sormillaan, iskeytyy siihen hampaillaan kiinni, tietämättä +enää, mitä tekee... + +Veturi viheltää hänen selkänsä takana... + +Se pääsee pois hänen käsistään, ne pelastuvat, ne ajavat hänen +ylitsensä...! + +Ei ikinä! + +Hän hyppää syrjään, näkee veturin liehuvine lippuineen, kiiltävine +silmineen, huutaen, ratisten karkaavan kohti, ja uusi tuuma iskee hänen +mieleensä... + +Hän koukistuu maahan, lyö sylensä suuren kiven ympärille, nostaa sen +radan vierestä ilmaan, syöksee takaisin radalle, sulkee silmänsä, +jymähyttää sen tulevaa veturia vastaan, kuulee kauhean pamauksen ja +hoipertuu tunnotonna penkereeltä alas ojaan. + +Kun hän tointuu, tuntee hän olevansa selällään kuin jollain liikkuvalla +lattialla, huutavain ja käsiään huitovain ihmisten ympäröimänä, näkee +insinöörit, vallesmannin, isännän ja Tahvon ... hänen päätään pakottaa, +verta vuotaa kasvoja pitkin, veturin pilli päästää ilkkuvan kirkunan, +savua tuprahtaa hänen silmilleen ja hän ymmärtää olevansa juhlajunan +vietävänä, kiitämässä kaupunkia kohti ja--ikiteilleen. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; +Maailman murjoma, by Juhani Aho + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN *** + +***** This file should be named 13581-8.txt or 13581-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/3/5/8/13581/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |