initial commit of ebook 13581HEADmain

1 files changed, 4899 insertions, 0 deletions

diff --git a/old/13581-8.txt b/old/13581-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..d967854
--- /dev/null
+++ b/old/13581-8.txt
@@ -0,0 +1,4899 @@
+The Project Gutenberg EBook of Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi;
+Maailman murjoma, by Juhani Aho
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma
+
+Author: Juhani Aho
+
+Release Date: October 2, 2004 [EBook #13581]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN VUOKSI; MAAILMAN MURJOMA
+
+Kirj.
+
+Juhani Aho
+
+
+WSOY, Porvoo, 1920.
+
+
+
+
+
+
+HELLMANNIN HERRA
+
+
+
+
+I.
+
+
+Koko talo oli ylösalaisin, sillä herra oli kylään lähdössä. Hän oli
+taas kauhean pahalla tuulella, huusi sinne, huusi tänne, kiukkuili ja
+pauhasi rouvalle, rengille ja piioille, ja nämä sitä mukaa hädissään
+riensivät minne milloinkin käskettiin, yhä sattuen toistensa tielle.
+
+--Minkä tähden on partavesi niin tulisen kuumaa, että pitää jäähdyttää
+monta tuntia, ennenkuin kärsii siinä leukaansa liottaa? Minkä tähden?
+Kuka sen on lämmittänyt Hoi! Missä ne kaikki? ... huusi hän, niin että
+ikkunat tärisivät joka seinällä.
+
+Herra ajoi partaansa kamarissaan ja luuli, että rouva oli viereisessä
+huoneessa, mutta kun sieltä ei vastausta kuulunut, ryntäsi hän
+julmistuen sisähuoneista etsimään. Ei ennättänyt kuin kynnykselle, niin
+rouva jo juoksi keittiöstä hätään.
+
+--Miksi on tämä vesi niin kuumaa? Tahdotaanko minua sillä kuin sikaa
+karvattomaksi kollata? Hva' ä' me-ningen?--nyt se ei tullut
+kovaäänisesti, vaan pidätetyllä kiukulla.
+
+--Se Annihan se ... vaan kyllä minä heti paikalla ... sopersi rouva ja
+kiiruhti keittiöön kylmempää vettä hakemaan.
+
+--Minkä tähden Anni on tehnyt herran partaveden liian tuliseksi? Onhan
+sinulle monta kertaa sanottu...
+
+--Ei kai se ollut sen tulisempaa kuin ennenkään.
+
+--Jospa ei ollutkaan; hätäili rouva, vaan annahan nyt sukkelaan
+kylmää ... ja käy kiireelle noutamaan herran turkki tampuurista
+pirtin uunin eteen lämpiämään.
+
+Ja itse riensi rouva kylmää vettä vieden herran kamariin, ruveten
+kaatamaan sitä pesuvatiin.
+
+--Mit ... mitä sinä siinä?
+
+--Minä panen tähän kylmempää sekaan.
+
+--Niin, ja sitten teet sen niin kylmäksi, että iho siinä jäätyy! Eikä
+tässä kuuna päivänä pääse asioilleen! Semmoista se on aina, jos mihinkä
+aikoo! Silloin ne on kaikki ihan kuin hulluja! Pane tähän komuudille
+vesikannu! Mitä sinä siitä kädessäsi koko päivän kantelet? Ja etkö sinä
+olisi saattanut sitä jo aluksi itse tuoda?
+
+--Minä olin kahverissä ja sanoin Annille...
+
+--Vaikka minä olen jo satoja kertoja sen sanonut, että se ei osaa tehdä
+partavettä ja että sinä et saa sen antaa!
+
+--En minä olisi muuten antanutkaan, mutta kun minä kuulin, että sinä
+lähdet kirkonkylään, niin aioin minä laittaa suntion matamille
+sukankutomapalkasta vähän evästä pyhiksi.
+
+--En minä jouda vetämään teidän eväitänne ... tulkoon itse hakemaan!
+
+--Sillä kun ei ole itsellään hevosta...
+
+--Niin noutakoon kelkalla!--Ka, kaada nyt sitten sitä vettä siihen!--
+Soh!--Ja missä on hantuuki?
+
+--Tässähän se on minun kädessäni...
+
+--Anna se tänne!--Onko käsketty valjastamaan?
+
+--En minä vielä ... vaan kyllä minä ihan paikalla...
+
+Ja rouva kiiruhti käskemään. Sai mennä talliin asti, ennenkuin löysi
+rengin. Oli jo hätä raukalla, että ehkei löydäkään. Hartiat olivat
+kierot ja kumarat ja juoksu vinoa, kun hän läähättäen ehätti pihan yli
+talliin ja tallista takaisin.
+
+--Semmoinen vanha, ruma kohmura, murahti herra, tuon ikkunasta
+nähdessään.
+
+Hän oli asettunut partaansa ajamaan ja oli yhä äissään. Puri hammasta
+ja kuohui. Tässä vielä partaansa ajamaan! Semmoisille herroille!
+Parasta olisi jättää ajamatta ja mennä niine karvoineen!
+Kotitakuissaan! Hah!--Istuvat ja arvostelevat siellä toisten ihmisten
+omaisuutta! Köyhiä rottia jokainen! Mutta ne ne osaakin toisia nylkeä.
+Mutta kyllä tässä vielä nähdään, kuka tässä...!
+
+Seikka oli se, että pitäjäntuvalla istui parhaallaan
+taksoituslautakunta, istui ja määräsi suostuntaveroa ihmisten
+maksettavaksi. Sinne oli herrakin nyt lähdössä omaa kohtaansa
+valvomaan, kun oli kuullut--
+
+--Hoi! huusi hän yht'äkkiä niin, että valkoliimausta tipahti katosta
+iso levy. Jo kohosi istualtaan, kun rouva taas juoksi hätään.
+
+--Eikö teill' oo korvia kellään?--Käske Pulkkisen tulla tänne ... eikö
+se istu pirtissä?
+
+--Siellä kai se ... kyllä minä käsken...
+
+Vähän päästä tulikin Pulkkinen ulko-oven kautta huoneeseen.
+
+--Kuule sinä! Mitä ne sanoivat? Et sinä vain valhetelle?
+
+--No, minä en valehtele ... se on vissi tosi, kun minä omin korvini
+kuulin niiden itsensä siitä puhuvan. Porstuassa olin ja varsin panin
+mieleeni, mitä ne kamarissa puhuivat.
+
+--No, no, ja mitenkä ne sanoivat? Sano ihan, niinkuin niiden kuulit
+sanovan!
+
+--Sitä minä en ihan sanalleen muista enkä kaikkea kuullutkaan, mutta
+niin ne vain tuntuivat arvelevan, että--
+
+--Kuka niistä sanoi?
+
+--Sanoi ne jokainen.
+
+--Sanoiko vallesmannikin?
+
+--Taisi se sekin sanoa, en minä häntä niin tarkkaan kuullut.
+
+--Kuulit sinä ... kyllä sinä kuulit, vaikka sinä et tunnusta ... sinä
+oot suuri hunsvotti.
+
+--No, sen saapi herra uskoa...
+
+--Ja sitäkö sanoivat, että pitää hovin Hellmannia oikein
+takseerattaman?
+
+--Sitä sanoivat.
+
+--Entäs mitä muuta? Ettäkö on rikas ja sitä pitää oikein nahkattaman.
+
+--Niin, että kuuden tuhannen tuloista vähintäänkin otetaan vero ...
+sitä uhkasivat.
+
+Herran silmäpohjassa välähti kiilto peiliä vasten kuin vihaisen koiran.
+
+--Kuudesta tuh...! kyllä minä niille rosvoille vielä...! Ja sen minä
+näytän, että vaikka talo menköön ja kaikki maata myöten...! Hoi!--Hoi!
+
+Piika syöksähti salin yli, niinkuin olisi häntä potkaissut joku.
+
+--Tule sinä sukkelammin, kun sinua huudetaan! Vie pois partavesi ja tuo
+silmivettä sijaan!--Minkä tähden ei rouva itse tullut?
+
+--Ei se ollut siellä!
+
+--Missäs se on?
+
+--Tuvan uunin edessä pitelee herran turkkia lämpiämässä.
+
+--Kuudesta tuhannesta! Se on hävytöntä, sikamaista, se on juutalaisten
+peliä sillä lailla! Minunko tässä pitää yksinäni kaikki pitäjän verot
+maksaa? Häh?'
+
+--Muuan tuntui siellä vielä sitäkin arvelevan, että sietäisi se
+kymmenestäkin tuhannesta markasta.
+
+--Hä--häh?
+
+--Niin, että kun on saanut suuria voittoja tukkikaupoissa ... kaikista
+ne tiedon hankkivatkin ... mitä niitä kenenkään kaupat liikuttaa...
+
+Pulkkinen luuli jo, että kun hän tämän sanoo, niin saattaa herra karata
+hänen kurkkuunsa ja kuristaa hänet vaikka kuoliaaksi. Siksi hän otti
+rukkasensa, ennenkuin mainitsi kymmenestä tuhannesta, ja tarttui
+avaimeen.
+
+Vaan ei herra edes kironnutkaan. Vaalenihan vain vähäsen, otsasuoni
+pullistui siniseksi, sieraimet levisivät kuin lentoon lähteäkseen, ja
+suuta väänti pahasti pari kolme kertaa.
+
+Piika toi samassa silmiveden.
+
+--Joko on hevonen valjaissa?
+
+--Eikö tuo alkane olla... Olli käski kysyä, että pitääkö tulla
+kuskiksi.
+
+--Milloinka minä ennen olen kuskia... Tai ann' tulla! Ja sano, että
+panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti
+pihaan! Ei tässä armoille ruveta! Tule sinäkin, Pulkkinen, mukaan!
+
+--Saatanhan tuota tulla...
+
+Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiittämättä
+karjaisi hän vyötä. Rouvalla oli se saapuvilla.
+
+--Kierränkö minä sen selän taakse?
+
+--Menehän matkaasi
+
+Ja hyvästiä sanomatta lähti herra pihalle, piiska kädessä, joka aina
+oli varuilla eteisen naulassa. Rouvan henkeä oikein helpotti, kun ovi
+paukahti kiinni. Ei ollut viha onneksi päässyt tällä kertaa häntä
+vastaan puhkeamaan, mutta siksi luuli rouva tuntevansa miehensä, ettei
+se kauan pysyisi puhkeamatta. Vaikka peloitti, niin meni hän kuitenkin
+ikkunan pielestä katsomaan, verhon takaa, varkain. Hevonen seisoi
+rappujen edessä, nahkaset oli käännetty, niinkuin herra ne tahtoi, ja
+suitsia piteli renki, antaakseen ne herralleen, niin pian kuin tämä
+istuutuisi. Ennenkuin ryhtyi lähtemään, tarkasteli herra kuitenkin
+valjaat, koetti, oliko aisakello lujassa ja tunnusteli, miten kireälle
+se tolkkaremmi oli sidottu. Kaikki oli niin laitettu, ettei käynyt
+mihinkään tarttuminen. Rouva jo toivoi, että ehkä se pääsee pihasta
+lähtemään niin, ettei suutu.
+
+--Kunhan ei vain varsa mitään ... Herra Jeesus siunatkoon ... no,
+niinpähän kävikin!
+
+Herran istuessa rekeen oli varsa vähän liian aikaisin riuhtaissut, ja
+kun ohjaksia tiukoitettiin, alkanut peruuttaa. Siitä kun sai piiskalla
+pari huimausta, heittäytyi eteenpäin. Mutta kun suitset yhä kiskoivat
+ja kun piiska yhä huimahteli, hyppäsi se ensin muutamia kertoja pystyyn
+ja kiidätti sitten täydessä nelissä rekensä portin pieleen.
+
+Siihen se riisuttiin ja vietiin talliin.
+
+--Voi hyvänen aika, nyt se taas saa selkäänsä, voivotteli rouva ja
+kiiruhti keittiön porstuaan. Piiatkin sieltä jo kurkistelivat ja
+hätäilivät, mutta kuitenkin teki mieli joka kerta kuunnella, miten
+herra hevosiaan kuritti.
+
+Renki seisoi peloissaan ovella eikä osannut mitään. Mutta kun herra toi
+varsan ulos tallista, oli renkikin vähällä saada osansa.
+
+--Mitä sinä siinä noljotat, häntä koipien välissä? Vedä reki tänne tai
+saat samasta varresta! ärjäisi hänelle herra.
+
+Rouva ja piiat olivat samassa pujahtaneet porstuan ovelta
+näkymättömiin.
+
+Jäsentäkään liikauttamatta antoi varsa nyt valjastaa itsensä.
+
+--Hyppää kannoille, Pulkkinen! huusi herra portin kohdalla Pulkkiselle,
+missä tämä oli koko ajan seisonut ja odottanut, pannen piippuunsa.--Ja
+koeta nyt ajaa, jos osaat, murahti hän kuistin suussa kuskilla
+pysyttelevälle rengille ja antoi hänelle ohjakset.
+
+
+
+
+II
+
+
+Taksoituslautakunta istui pitäjäntuvan porstuanpohjakamarissa ja
+arvosteli ihmisten omaisuutta. Pöytä oli siellä peräikkunan edessä,
+josta näkyi pappilan laajat pellot ja peltojen perältä kirkko. Pöydän
+toisessa päässä istui luetteloita tarkastellen puheenjohtaja, entinen
+ruotuväen kapteeni ja nykyinen maanviljelijä, lasisilmät nenällä ja
+kynä suussa. Vastapäätä häntä oli vallesmannin paikka. Siinä hän istui,
+ruunun puolesta läsnäollen, selkä seinään nojaten, oikea kyynäspää
+pöytää vasten ja samassa kädessä piippu; sillä näin tuttujen miesten
+kesken ei ollut tupakanpoltto virkapaikassakaan kielletty. Lautamiehet,
+tätä tointa varten erittäin valitut, istuivat seinävierillä siellä
+täällä ympäri huonetta. Muutamat heistä polttelivat, toiset istuivat
+joutilaina siltaan päin kumarissa ja vähänväliä polviensa väliin
+sylkäisten. Jotkut eivät tehneet sitäkään, istuivathan vain ja
+katastivat silloin tällöin ulos ikkunasta kartanolle, jossa väkeä
+liikkui alituista porinaa pitäen. Muuan oli mukavuuttaan hakien
+kiivennyt istumaan korkeaksi kootulle suntion sängylle, joka hänen alas
+soluessaan vetäytyi aina kierommaksi, ja peiton alta alkoivat yhä
+enemmän ammottaa matrassi ja likaiset tyynyt.
+
+--Sitten on Hukkanen, sanoi esimies, lehteä kääntäen.--250:stä oli
+viime vuonna ... pannaanko samasta nytkin?
+
+--Pannaan vain, sanoi muuan lautamies, päätään nostamatta ja polviensa
+väliin sylkäisten.
+
+--Kaarnajärven ontermanni tulee sitten ... nro 5 ... onko itse
+saapuvilla?
+
+--Tokko lie.
+
+--500 oli mennä vuonna...
+
+--Sama välttää nytkin.
+
+--Hyvin välttääkin.
+
+--Mökinmies Pehkonen samalta tilalta...
+
+--Se on itse täällä ... äsken näkyi ajavan, ilmoitti eräs ikkunasta
+katsoja.
+
+--Eikö se ole sen tamma tuolla aidassa kiinni, kurkotti se, joka
+sängyllä istui.
+
+--Käske hänet sisään, siltavouti.
+
+--Siltavouti taisi pistäytyä ulos, sanoi vallesmanni, käykää joku muu
+käskemässä Pehkonen sisään.
+
+Muuan lautamies otti tämän tehdäkseen.
+
+--Paljoksiko Pehkonen arvaa verotettavat tulonsa tänä vuonna? kysyi
+esimies, kun Pehkonen oli tullut ja kätellyt jokaista.--100 oli viime
+vuonna...
+
+--Liekö noista niin paljon mihinkään arvattavata ... eikö tuota
+annettane anteeksi tällä kertaa kaikkia, arveli mökinmies koskettaen
+takaraivoaan.
+
+Mutta siihen panivat vallesmanni ja useat lautamiehet heti vastaan.
+
+--Vai anteeksi? Ketäs sitten, jos ei sinua, jolla on rahoja lainanakin?
+
+--Mistäpähän lie hyvin lainanakaan.
+
+--Mitä se Pehkonen tyhjää ... onhan se tietty asia, sanoi muuan
+lautamies.
+
+--Ei olisi liikaa, vaikka pantaisiin 300 markasta, tahtoi vallesmanni.
+
+--Vai 300:sta! Ei hyvät miehet!
+
+--Paljon taitaa olla 300, mutta pannaan 200, niin se ehkä passaa
+parahiksi, arveli esimies.--Eivätkö kaikki ole sitä mieltä?
+
+--On kaikki ... kaikki on.
+
+--Kyllä sitä nyt tuli liiaksi, jupisi Pehkonen mennessään.
+
+--Ja nyt tulee, sanoi esimies hiukan naurahtaen ja siirtäen lasisilmät
+otsalleen, nyt tulee Hellmannin herra.
+
+--Joko tulee?
+
+--No, paljonko sille pannaan? kysyi hän sitten, mahdin paino
+äänessään.--Niinkuin jo oli tän'aamuna puhe, niin ei taida kukaan sen
+miehen rikkautta tarkoilleen tietää.
+
+-Tiedetään ne niin hyvin ainakin, sanoi vallesmanni ja meni kopistamaan
+periä piipustaan uunin eteen, ettei liikoja panna, vaikka pantaisiin
+enemmän kuin kenellekään muulle.
+
+--Pitäisi kuitenkin tarkoilleen punnita, ettei tule erehdystä, arveli
+piippuaan sytyttäessään esimies.
+
+Siinä tuli sitten vähäinen seisaus toimituksessa ja jouduttiin hetkeksi
+pois asiasta. Tai siinähän sitä oikeastaan kuitenkin pysyttiin. Syntyi
+yleinen haastelu Hellmannin herran varoista ja siitä varsinkin, miten
+hän oli niitä koonnut. Tiettiin niitä jo aluksi silloinkin olleen, kun
+herra Pohjanmaalta näille tienoille ilmaantui ja osti rappiolla olleen
+Hovinmaan. Nouti kohta sen tehtyään kotipuolestaan rouvan ja sen mukana
+kuului saaneen lisärahoja, joilla rupesi maataan rakentamaan. Mutta
+rouva kuoli jo muutaman vuoden kuluttua rintatautiin ... kuoleehan sitä
+semmoisen karilaan käsiin, mustaverisen, ison ja äkäisen...
+
+--Niin, no, ehkä ne puheet saavat olla sinänsä, sanoi esimies miedolla
+huomautuksella sille lautamiehelle, joka näitä kertoi.
+
+--Olkootpa vain ... en minä heitä, vaan kun tuli muutenkin puheeksi...
+
+--Eikö se ole etenkin hevoskaupoissa voittanut? tiedusteli esimies,
+ikäänkuin pois pyyhkiäkseen muistutustaan.
+
+--Niissähän se on, vaan parhaat voittonsa se on kuitenkin elokaupalla
+saanut. Hyvinä vuosina ostaa huokeasta ja huonoina myöpi
+moninkertaiseen hintaan.
+
+--Entäs kun tässä tuonoittain oli näppiään lyöden sitä kehunut. Voitin,
+että pätkähti! oli sanonut. Ja toista kymmentä markkaa oli tynnyriltä
+voittanut.
+
+--Kiskoo, missä saa, minkä mökkiläisiltäänkin. Eikä sen maalla kestä
+kukaan. Parissa vuodessa meni Aapoltakin arennista ja päivätöistä
+hevoset ja lehmät ja kaikki...
+
+--Sekö se on, jota ei päästänyt leikkuupelloltaan omaa ruistaan
+leikkaamaan, vaikka mies pyysi, kun näki pakkasen tulevan?
+
+--Sehän se on, Aappo Huttunen. Nyt on mies kasakkana ja joukko kiertää
+mieroa.
+
+--Sillä laillahan sitä rikastuu...
+
+--Niin, ja sitten niin nihki tarkka ... lukemalla kuulutaan muikkujakin
+joukolle eteen annettavan, happamia nekin, eikä voin mausta
+puhettakaan...
+
+Samassa kalahti porokello tiukasti ulkona, ja ikkunan ohitse näkyi ajaa
+karahuttavan joku kipakkata vauhtia.
+
+--Siinä se nyt on itse parahiksi! huudahti muuan ikkunan ääressä
+istuvista, ja kaikki kiiruhtivat katsomaan. Esimieskin vähän kurkotti
+päätään nähdäkseen, mutta ei kuitenkaan lähtenyt paikoiltaan, niinkuin
+teki sängyllä olija, joka veti alas tullessaan puolet makuuvaatteista
+lattiaan. Eikä ollut aikaa korjata niitä, ennenkuin oli katsonut
+tarpeekseen.
+
+--Siihenpähän joutui!
+
+--Aivan on likomäräksi varsansa ajanut...
+
+--Kuskikin sill' on mukana...
+
+--Jos lautamiehet istuvat paikoilleen, niin jatketaan toimitusta,
+huomautti yht'äkkiä kuitenkin kapteeni viranomaisella äänellä.--Koska
+asianomainen itse on tullut ja kun ollaan epätietoiset hänen verotusta
+varten lukuun otettavasta omaisuudestaan, niin lienee parasta kutsua
+hänet itsensä sisään ja hän saa, jos tahtoo, antaa lautakunnan
+hyväksyttäväksi ilmoituksen varoistaan. Siltavouti menee ja kutsuu
+herra Hellmannin sisään.
+
+Mutta Hellmanni tuli jo kutsumatta. Aukaisi oven repäisemällä ja astui
+turkki päällä sen täydeltä kamariin.
+
+--Hyvä päivä! sanoi hän lyhyesti ja uhkaavasti. Esimies kumarsi
+kankeasti pöytänsä päästä ja selaili papereitaan. Muut eivät
+liikahtaneetkaan. Herra mulkoili, turkkinsa vyötä päästellen, miehestä
+mieheen.
+
+--Istutaan, vaikkei käsketäkään, murahti hän puoliääneen ja istuutui
+uunin eteen tyhjälle tuolille. Kukaan ei virkkanut mitään, eikä muuta
+kuulunut kuin esimiehen paperien ratina. Aikansa niitä käänneltyään
+sanoi tämä viimein:
+
+--Se oli mökinmies Pehkonen Kaarnajärven kylästä, verotettiin 200
+markasta.
+
+--Niin on.
+
+--Kaksisataa on liian vähän, sanoi Hellmanni.--Se mies sietää
+enemmänkin. Minä tiedän, että sen miehen varat puhtaassa rahassakin
+nousevat neljään sataan!
+
+--Minä pyytäisin saada huomauttaa, että asia jo on päätetty ja että
+ainoastaan lautakunnan jäsenillä tässä on puhevalta.
+
+--Ahah! Jahah!
+
+Herra joutui vähän hämilleen, mutta koetteli peittää sitä rohkeasti
+katselemalla ympärilleen. Suupieltään koetti hän pitää pilkallisesti
+väännyksissä, ja pikanelli kierteli uhkaavasti poskesta poskeen. Tuon
+tuostakin siveli hän tuuheata mustaa leukapartaansa.
+
+Taas toimi esimies äänetönnä papereineen niin pitkän aikaa, että
+Hellmannilta viimein loppui maltti.
+
+--Ei siitä selailemisesta taida loppua tullakaan? kysäisi hän.
+
+Esimies kohotti vihdoinkin rauhallisesti kulmiaan:
+
+--Kaarnajärven tilan n:o 6 omistaa herra A. Hellman.
+
+--Jahah! Joo! Joko löytyi?
+
+--Oli viime takseerauksessa arvattu omistavan oman ilmiantonsa mukaan
+1,000 markkaa verotettavaa omaisuutta.
+
+--Niin oli!
+
+--Koska asianomainen nytkin on saapuvilla...
+
+--Joo, saapuvilla on!
+
+--... niin pyytäisin saada lautakunnan puolesta kysyä, kuinka korkealle
+herra Hellman on tulonsa laskenut tänä vuonna.
+
+--Olkoon samasta, vaikkei se sitäkään sietäisi! Lautamiesten ja
+vallesmannin puolesta kuului yhteinen kiusoittava halveksimisen pihaus.
+
+--Häh? kivahti herra, ja veri täytti jo nähtävästi päätä kohti.
+
+--Herra esimies, sanoi vallesmanni, minulla olisi tätä ilmoitusta
+vastaan tehtävä se muistutus, että summa on aivan liian pieni.
+
+--Mitä! Pieni!--Ja herra tyhjensi kiivaasti suunsa pikanellista, jonka
+sylkäisi kauaksi luotaan.
+
+--Sen tietää jokainen, että pieni se on. Joka lautamies sen saattaa
+sanoa.
+
+--Pieni on, todistettiin yksimielisesti.
+
+--Mistä hiidestä te...? Kuule, sinä, Ruutper, mistä helvetistä sinä
+tiedät minun tavarani? Sinäkö ne oot lukenut minun rahani?
+
+--Jos en oo lukenutkaan, niin tiedän kuitenkin ... vaikkei ehkä niin
+pennilleen, niin tiedetään ne kuitenkin! Kyllä sinun tukkikauppasi
+tunnetaan ja perintösi ja elo-kauppasi ... ja jokainen tietää ilman
+sinun rahojasi lukematta, joilta olet metsiä ostanut ja toisille
+myönyt. Niistä olet kaikille kehunut ... minulle ja monelle muulle,
+mutta minulle viimeksi.
+
+--Milloinka minä olen sinulle kehunut? Elä sinä valehtele, minä en ole
+kehunut kenellekään!
+
+--Olet kehunut ja jos et olisikaan, niin näkisihän sen sinun
+rakennuksistasikin ja kaikista laitoksistasi.
+
+--Siitäkö minua verotetaan, että minä rakennan ja laittelen? Siitäkö
+minua verotetaan? Häh?
+
+--Siitä ne sinun varasi näkee! Ja on sinulla perintöjä ja prosentteja
+kanssa!
+
+--Sano sinä, että siitäkö minua verotetaan, jos rakennan peltojani ja
+panen rahani maahan? Häh?
+
+--10,000 markkaa sait mennäkin talvena Honkakankaan metsillä, ja ei kai
+ne ole miten vielä maahan menneet?
+
+--Jos eivät mahaan...
+
+--Elä viisastele, Juntunen ... se on minun oma asiani!--Etkä sinä ole
+sen kummempi viisas kuin muutkaan, vaikk' olet lautamies!
+
+--Tässä ei saa mennä persoonallisuuksiin, huomautti esimies lujasti.
+Herra Hellmannilta ei pyydetä muita selityksiä kuin lyhyt ilmianto,
+kuinka suureksi hän arvaa tämänvuotiset tulonsa.
+
+--Se on sillä sanalla kuin minä sen jo sanoin!
+
+--Ehkä olette hyvä ja vähäksi aikaa astutte ulos. Jos tahdotte kuulla
+lautakunnan päätöksen, niin saatte hetken kuluttua jälleen tulla
+sisään.
+
+--Vaan sen minä sanon, että jos minulta liikaa veroa otetaan...
+
+--Ei liikaa otetakaan, naurahti lautakunta, ja Hellmanni kuuli ulos
+mennessään samaa ärsyttävää naurahtelemista kuin äskenkin.
+
+Vastaukseksi paukahutti hän oven jälkeensä kiinni sillä vauhdilla, että
+ikkunat helähtivät seinillä. Hänen kiukkunsa oli yhä ylennyt kamarissa.
+
+--Mitä miehiä ne on nuo tuolla kamarissa? kipakoitsi herra porstuassa
+oleville. Kuka niille on antanut oikeuden siellä istua ja räknätä
+ihmisten rahoja? Kuka? Tietääkö teistä kukaan: kuka?
+
+--Eikö nuita lie se kuntakokkous valinna?
+
+--Kissa ne on valinnut! Ja ne on suuria roistoja jok'ikinen, köyhiä
+ruunun rottia! Semmoisia niitä pannaan siihen kometiiaan! Joilla ei ole
+pennin pätkääkään omasta puolestaan panna!
+
+--Minkääntähen nuo ei oo herroo valinna?
+
+--Häh? Pidä suus' kiinni siinä! Mikä sinä oot tässä puhuja?
+
+--Oompahan voan.
+
+--Min' en ole sinulle mitään puhunut! Niin että elä sinä tule
+minullekaan puhumaan! Ja pidä suus' kiinni! Muista se!
+
+--Pittää pittee...
+
+--Liiastako ne tahtoo herroo verottoo? kysyy muuan toinen joukosta.
+
+--Mitä se sinua liikuttaa?
+
+--Mitäpä tuo kyllä liikuttannookaan.
+
+--Sido, Olli, lyhemmälle tuo marhaminta, ärjäisi herra rappusilta
+rengilleen.--Etkö sinä vielä ole oppinut hevosta kiinni sitomaan?--
+Tprusoh! mitä sinä siinä hypit? Luuletko sinä? Tprusoh! sanon minä.
+
+Varsa ei liikahtanutkaan muuta kuin sen, minkä ehdottomasti vavahteli
+isäntänsä siihen palavin silmin tuijottaessa ja sitä katseillaan
+hillitessä. Kaulansa se oli työntänyt seinää vasten koukkuun ja seurasi
+pelon kelme silmissä herransa pienimpiäkin liikkeitä.
+
+--Sisoh! Sinäkö tässä et aio--sanoi hän. Mutta sitten pyörähti hän
+kantapäillään väkijoukkoon päin:--Mitä te, moukat, siinä tollotatte?
+Ettekö te ole ennen nähneet hevosta koulattavan?
+
+Väki väistyi vähän, ja samassa kutsui siltavouti herran takaisin
+kamariin.
+
+Herran kiukku ei ollut päässyt vielä puoleksikaan purkautumaan.
+Suupielet olivat pahasti väännyksissä, silmien päällä välkähteli vihan
+verho ja niskakarvat pörhistyivät hatun alla pystyyn.
+
+--No, mitä niillä herroilla on sanomista? ja hän jäi hajasäärin
+seisomaan keskelle lattiaa.
+
+Esimies ilmoitti rauhallisesti sanottavansa:
+
+--Kun lautakunta on varmalta taholta saanut tietoonsa, että
+Kaarnajärven tilan n:o 6 omistaja herra A. Hellman on viime kuluneena
+vuotena kaupoilla ja kaikenlaisilla hankkimisilla, joista hän itse
+tietää yhtä hyvin kuin lautakuntakin, lisännyt omaisuuttaan siinä
+määrässä, että hänen kunnanveronmaksunsa kohtuuden mukaan vaativat
+melkoista korotusta, niin on lautakunta katsonut velvollisuudekseen
+arvata hänen verotettavan omaisuutensa seitsemään tuhanteen markkaan.
+
+--Se on saatanan...!
+
+--Joka asianomaiselle täten...
+
+--Se on saatanan vale, sanon minä, ja te olette jokainen suuria
+roistoja, metsärosvoja, kaiken maailman suurimpia ryöväreitä! Ja sen
+minä sanon, että... Ja jos te edes olisitte oikeita ihmisiä ... mutta
+teillä on jok'ikisellä minua kohtaan vihaa ja kateutta! Teillä on
+vanhaa vihaa, ja se on sinun työtäsi, Ruutperi, sinun työtäsi se on,
+sinä kostat, kun et saanut lainaksi rahaa! Mutta sano sinä, mikä sinä
+olet, vai sanonko minä? Sinä olet juomari, huorintekijä...
+
+--Herra esimies, minä pyydän...
+
+--Tuoko on esimies? Mikä esimies se on enemmän kuin muutkaan? Se
+paperejaan tuossa selailee, mutta tuskin tietää itsekään, mitä niissä
+seisoo. Et sinä ole muita kummempi! Lehmäsikin kuolevat joka talvi
+punatautiin, mutta eipähän minun lehmäni kuole! Mitä sinulle siitä
+meijeristäsikään on? Mikä sinä olet sen kummempi kuin muutkaan? Et ole
+muuta kuin ruunun puustellin arentaattori, lampuoti, loinen ja vanha
+kersantti, rahjus...!
+
+--Om int' bror slutar och aflägsnar sig pä fläcken härifrän, så låter
+jag nämnden ta' dej i nacken och kasta ut dej! [Jos et herkeä ja mene
+kohta paikalla tiehesi, minä annan lautakunnan tarttua sinua niskaan ja
+heittää ulos!]
+
+--Puhu suomea, jos osaat, eläkä mongerra! Anna kuulla muidenkin, anna
+kuulla moukkainkin puhettasi! Minutko ulos? Tulkaapas! E-ohoh! Aina
+minä yhden tuommoisen lautakunnan nujerran! Liikkukaahan siitä, niin
+ikkunasta lennätte hevostenne eteen joka mies!--Mitä te olette
+miehiänne? Sanotteko sen itse, vai sanonko minä?--Ovi auki, että
+muutkin kuulee!--Te olette jokainen niitä pitäjän suurimpia rahjuksia,
+tuppeliineja, herrain hännänkannattajia, köyhiä rottia, luunpurijoita,
+toisen tavaran tonkijoita--sikoja!--Ette te ole tavarata nähneetkään
+ettekä kuulleet, että sitä onkaan, ennenkuin kuulitte, että sitä
+minulla on. Ja minulla sitä on! Minulla on enemmän kuin tiedättekään!
+Seitsemänkö tuhatta vain! Se on vähäinen raha ... en ilkeäisi sen
+vertaisesta verottaa, kun on kerran sitä varten tuohon istuutunut ...
+en totta maar ilkeäisi! Pankaa kymmenentuhatta kerrassaan! Eli
+satatuhatta eli kaksi! Kirjoita kirjaasi sinä, esimies, jos osaat!
+Istu paikoillesi ja kirjoita se kirjaasi tuon seitsemän tuhannen
+lisäksi! Tuoss' on vielä rukkaset kaupantekiäisiksi ... ota pantiksi
+rukkaset ... heh!
+
+--Pankaa ovi kiinni, komsarjus!
+
+--Anna vain olla oven auki! Ei tässä lukittujen ovien takana
+keskustella! Kohta lähden, jahka saan turkin päälleni! Pikanellipuru
+vielä jäi! Tuoss' on sekin! Pthyi! Siin' on seinässä, korvasi juuressa,
+vallesmanni! Irtauta se siitä ja pistä suuhusi! Pistä, pistä, se on
+hyvin makea! Ja lautamiehet saavat tulla kotiin piipunperiä hakemaan!
+Niin, pankaa sekin paperillenne, että minulla on verotettavaa
+omaisuutta kaksi tötteröllistä piipunperiä ja toista yhä tulee! Häh?
+
+--Heittäkää ulos hänet!
+
+--E-ohoh! Ei minua väkisin heitetä, jos en hyvällä lähde! Mutta jo minä
+lähdenkin! Ei ole tällä kertaa tämän enemmän sanomista! Toissa kertana
+lisää! Hyvästi!
+
+Röyhkäisten töytäsi hän ulos aukinaisesta ovesta ja hajoitti mennessään
+porstuaan kokoontuneen väkijoukon kahtia.
+
+--Hevonen tänne! huusi hän kädet puuskassa porstuan rappusilta
+rengilleen.--Aja tänne rappujen eteen! Täss' ei ole köyhä lähtemässä,
+joka maksaa seitsemästä tuhannesta veroakin!
+
+Rentonaan nakkautui hän rekeen, niin että perälauta rasahti...
+
+--Hyppää kannoille, Pulkkinen! Ja ann' mennä, Olli!
+
+Varsa puhalsi seisovilta jaloiltaan täyteen laukkaan.
+
+--Mjukaste tjenare! [Nöyrin palvelijanne!] huusi herra mennessään
+lautamiehille, jotka uteliaisuudesta seisoivat kaikki kamarin
+ikkunassa.--Mjukaste tjenare! Mjukaste tjenare! huusi hän, riipaisi
+lakin päästään ja huitoi sillä taakseen kaaren toisensa perästä, nosti
+ja laski, ylös ja alas, niin että se toisin vuoroin korkealle kohosi,
+toisin vuoroin tien viertä hipaisi.
+
+Vasta kun oli pitäjäntupa näkymättömissä, herkesi hän, paiskasi lakin
+syvälle päähänsä ja kääntyi reessään oikeinpäin istumaan.
+
+Hän loisti ääretöntä tyytyväisyyttä, ja suu reuhotti koko matkan
+leveässä hymyssä, silloin kun se ei ääneensä nauranut.
+
+--Ähäh, ähäh! hoki hän.--Saivatpas, saivatpas! Häh, Pulkkinen, kuulitko
+sinä, mitenkä minä niille annoin?
+
+Pulkkinen keikkui kapeilla kannoilla, vuoroin kummallakin, eikä hän
+tahtonut siellä varsan kiitäessä mitenkään pysyä.
+
+--Mitäh? Kuulitko sinä? Tule tänne reen laidalle istumaan!--Totta kai
+kuulit, kun minä niille annoin?
+
+--No, jo minä toki sen kuulin ... oikein olan takaa annoitte!
+
+--Häh? Niin! Eikö niin? Mitä?
+
+--Jo minä olisin vallesmannin sijassa vähemmästäkin hävennyt.
+
+--Näitkö sinä, minkänäköisiä ne oli? Mitäh?
+
+--Niin oli vallesmannikin happamen näköinen, kuin kauan käynyt sinukka
+on makuinen.
+
+--Silloinko kun minä rätkäytin pikanellipurun sen korvan juureen?
+
+--Silloinpa silloin.
+
+Hellmanni muisti sen ja paljon muutakin, mitä oli sanonut. Ja uudelleen
+ja aina uudelleen hän nauroi niille ja kyseli niitä.
+
+--Häh-häh-häh!--Saivatpas kerran!--Häh-häh-häh!--No jo minä niille
+annoin! Saivatpa ne maineensa kuulla! Vaan kyllä ne sen sietikin!
+Ottivatko ne ne minun rukkaseni lattialta? Näitkö sinä, ottivatko?
+
+--En nähnyt minä.
+
+--Ottivat ne, saat uskoa, että ottivat! Vaan näitkö sen, paniko
+vallesmanni minun pikanellipuruni suuhunsa? Paniko se? Näitkö sinä?
+
+--Liekö tuo tuota toki pannut?
+
+--Sekö? Pani se! Se pani! Saat olla varma, että pani! Nyt se sitä
+siellä parhaallaan pureksii!
+
+Koko matkan kotiin saakka kesti puhetta tästä samasta asiasta,
+uudelleen ja aina uudelleen. Ja naurun lähteet näyttivät olevan
+loppumattomat.
+
+Pihaan tultuaan ei herra mennyt suoraan huoneeseen, vaan jäi hevosta
+riisuttaessa sitä taputtelemaan ja silittelemään.
+
+--Anna kauroja varsalle, Olli! Anna sen syödä, minkä syödä saattaa,
+käski hän vielä mennessään, ja porstuan ovelta huusi hän Pulkkiselle,
+joka veti rekeä liiteriin:
+
+--Tule ryypyille, Pulkkinen! Otetaan pieni naukku sen seikan päälle.
+Käy pois vain!
+
+--Jahka minä tämän reen vedän liiteriin.
+
+--Ei sillä kiirettä ... ann' olla siinä vain ... joutaa sen Ollikin
+vetämään.
+
+Veti Pulkkinen kuitenkin reen liiteriin, ja sen tehtyään meni hän vielä
+tallissa käymään.
+
+--Meneeköhän tuo tuommoinen meno käräjittä? arveli renki.
+
+--Ei mene käräjittä ... hulluja olisivat herrat, jos heittäisivät...
+
+--Vaan eihän koira koiran hännälle polje...
+
+--Vaikka kohta...
+
+--Käypiköhän pahastikin?
+
+--Siitä on satain markkain sakot, saattaa olla tuhansienkin, istuvan
+oikeuden haukkumisesta ... hyvässä lykyssä västinkiäkin...
+
+--Hyhhyy! vihelsi renki.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Lautamies oli ajanut pihaan eikä näkynyt pitävän erikoista kiirettä
+sisääntulollaan. Sitoi viivytellen hevosensa portin pieleen, kaivoi
+heinätukon seviltä ja heitti sen eteen, levitti loimen selkään ja lähti
+sitten verkalleen tulemaan pihan yli. Se oli herättänyt herrassa
+epäilystä, ja levotonna oli hän kävellyt lattiata edestakaisin, aina
+vähän väliä seisahtuen ikkunasta katsomaan.
+
+Hän oli pitkänlainen, soikeanaamainen ja rauhallisesti katseleva mies.
+Herra koetti arvata hänen asiansa, mutta ei sitä päältäpäin vähääkään
+näkynyt.
+
+--Käykää istumaan, pakotti herra itsensä sanomaan, kun ei lautamies
+puhunut asiaansa, vaan jäi oven suuhun seisomaan.
+
+--On tuota saanut istuakin, sanoi lautamies, mutta istuutui kuitenkin.
+
+Tupakkaakin piti herran tarjota, vaikka paha aavistus alkoi yhä
+karkeammin kierrellä rinnassa. Pulkkinen, herran ainainen puhetoveri ja
+nytkin saapuvilla, sen näki, mikä herran mielessä kangerteli, hän kyllä
+tiesi lautamiehen asian ja seurasi viekkaalla syrjäsilmällä kummankin
+käytöstä.
+
+--Hyvänlainen on ilma ... ei ole suvikaan, vaan eipä niin nihki
+pakkanenkaan, aloitti lautamies puheen, kun oli piipun sytyttänyt ja
+sitä siististi poltteli. Hän veteli lyhyitä laihoja savuja ja
+tarkasteli piippuaan, viputellen koko ajan kenkänsä kärellä.
+
+--Semmoinen on nätti talvinen ilma, arveli Pulkkinen.
+
+--Kotoapäinkö lautamies ajelee? kysyi herra.
+
+--Kotoahan minä alkujani lähdin tän' aamuna ajelemaan.
+
+--Onko ollut manuita paljon? tiedusteli Pulkkinen.
+
+--Ainahan niitä on ollut manuitakin väliin.
+
+Piika toi kahvia kahdella kupilla, toisella Pulkkiselle, toisella
+herralle.
+
+--Tarjoo lautamiehelle.
+
+Lautamiehen juodessa ei herra voinut olla kysymättä:
+
+--Onko lautamiehellä minulle mitä erikoista asiata?
+
+--Herrallehan sitä olisi.
+
+--Käy, Pulkkinen, pois, niin saa lautamies...
+
+--Eikä tarvitse mennä ... saa sen asian kuulla vierasmieskin.
+
+Nyt oli Hellmanni varma siitä, että se oli manuu.
+
+--Manatako meinaat? äsähti hän.
+
+Lautamies kallisti viimeisen kerran teevadilta kahvia, asetti sen
+päälle paikoilleen kupin ja muutti polveltaan lusikan teevadille.
+Sitten pani pöydälle kaikki, otti piipun lattialta, jossa se oli ollut
+asetettuna tuolia vasten, ja sytytti. Vasta kun oli muutamia savuja
+vetänyt, sanoi hän:
+
+--Manata.
+
+--Mistä hyvästä? Häh? Kenenkä asiasta? Velastako? Olenko minä velkaa
+kellekään?
+
+--Ei toki velasta vähääkään.
+
+Lautamies nousi seisoalleen, pani piipun sijoilleen hyllyyn ja sanoi
+varmalla, virallisella äänellä:
+
+--Vaan kunnianloukkauksesta, joka on tapahtunut viime viikon tiistaina
+pitäjän tuvalla, kutsun teitä oikeuden eteen siitä asiasta vastaamaan
+ensi maanantaina taksoituslautakunnan puolesta kapteeni Stålhammar.
+
+--Vai niin! Vai niin! Ohoh! Vai siitä! Hm! Herra oli joutunut aivan
+hämilleen. Tuota oli hän heti lautamiehen nähtyään alkanut pelätä,
+mutta ei hän tahtonut aavistuksiaan uskoa. Nyt se tuli niinkuin leimaus
+pilvettömältä taivaalta. Ja lautamiehen varmuus ja arvokkuus esti hänet
+haukkumisiin härähtämästä.
+
+--Kunnianloukkauksesta? Vai niin! Missä minä häntä olen loukannut?
+
+--Tottapahan sen tietänevät ne, jotka minua käskivät teitä käräjiin
+kutsumaan.
+
+--Vaan tulenkos minä heidän kutsuilleen?
+
+--Omassa vallassannepahan se lienee...
+
+--Kuka se käski manaamaan?
+
+--Kapteeni minulle manuun antoi.
+
+--Sano sille, että minä en tule ... ei tarvitse luullakaan! Käske
+pyyhkimään pois kanne tuomarin kirjasta... Turha vaiva se on! I-ihan
+turha vaiva!
+
+Herra käveli epävakaisesti ja levottomasti edestakaisin lattialla ja
+vakuutti yhä, ettei hän tule ja että on turha vaiva.
+
+--Pitää tästä lähteä ajamaan, sanoi lautamies ja heitti kätellen
+hyvästinsä.
+
+Kun lautamies oli painanut oven kiinni, teki herra liikkeen lähteäkseen
+hänen jälkeensä. Mutta sitten kääntyi hän kuitenkin Pulkkisen puoleen.
+
+--Kuule, Pulkkinen, luuletko sinä siitä mitään olevan?
+
+--En tunne minä lakia. Mahtaiskohan mitä olla...
+
+--Käy kysymässä lautamieheltä, mitä se arvelee... Mene nyt pian,
+ennenkuin se ennättää lähteä ajamaan. Se jo päästelee hevostaan irti.
+Vaan elä kysy niin, että minä muka olisin lähettänyt. Ole
+tiedustelevinasi niinkuin omasta puolestasi.
+
+Sill'aikaa kun Pulkkinen näkyi puhelevan lautamiehen kanssa, tämän
+seistessä loimi kädessä, jonka oli hevosen selästä ottanut rekeen
+pannakseen, äkkäsi Hellmanni tyhjät kahvikupit pöydällä. Julmistuen
+siitä hyökkäsi hän salin yli ruokasalin ovelle ja karjaisi sieltä
+keittiöön piialle:
+
+--Mitä hiiden hävyttömyyttä se on, ettei kuppeja haeta pois? Siinäkö
+sinä meinaat antaa niiden seistakin? Siinäkö? Etkö sinä vastaa, lunttu?
+Häh?
+
+--Herra Jeesus siunatkoon! Eihän tässä vielä tullut--
+
+--Vieläkö sinä vastustat? Jos suusi avaat, ajan sinut heti paikalla--!
+Mars hakemaan!
+
+Herra seisoi ovella ja osoitti hänet ojennetulla kädellä ohitsensa
+menemään. Piika kiiruhti itku kurkussa kuppeja hakemaan, ja herra astui
+hänen kintereillään. Koko ajan oli tytöllä se pelko mielessä, että
+pöydän ääressä se hänen kuppeja ottaessaan ... silloin se tukkaan
+tarttuu...
+
+Mutta samassa tuli siihen Pulkkinen, ja piika pääsi pujottautumaan
+pakoon.
+
+--No, mitä se sanoi?
+
+--Sanoi olevan satain markkain sakot ja hyvässä lykyssä västinkiä.
+
+--E-ohoh! E-oo! Elä valehtele! Ei se tiedä ... se valehtelee ...
+peloittelee...
+
+--Eiköhän mahtaisi lautamies tietää?
+
+--Ei se tiedä paremmin kuin muutkaan... Enintään jos on, niin on
+viisikymmentä markkaa! Vai västinkiä! En minä usko, en ollenkaan minä
+sitä usko!
+
+Mutta uskoi sen herra kuitenkin, ja yhä enemmän alkoivat hänen silmänsä
+pelosta pälyä. Pulkkinen teki lähtöä.
+
+--Kuules, Pulkkinen, elähän mene ... kuinka suuren sakon sanoi se
+olevan?
+
+--Sanoi istuvan oikeuden haukkumisesta olevan satain markkain sakon,
+mutta kuului se saattavan tuhansiinkin nousta. Eikä aina tunnu
+rahallaankaan pääsevän.
+
+Herran tukka oli aivan epäjärjestyksessä, ja suun ympärys revähteli
+kuin itkua aloitellessa.
+
+--Satain ... tuhansien markkain sakko ... tuhansien markkain sakko, ja
+ehkä vielä västinkiä... Mutta ehkä ne vain peloittelevat tällä
+manuulla? Luuletko sinä, että niillä on tosi mielessä? Mitä?
+
+--Kysyin minä sitäkin lautamieheltä, ja toden sanoi olevan.
+
+--Tosi niillä on! Se niillä on ... ei ne heitä! On ne semmoisia susia
+... kyllä ne on koko roistoja!
+
+--Sitä arveli lautamies, että eikö nuo ehkä mahtaisi sovintoon ruveta,
+jos maksaisi.
+
+--Josko maksaisi?
+
+--Ei kai ne ilmankaan...
+
+--Eihän ne ilman ... tietäähän sen ... vai ilman? Ei ne vähään
+heittäisikään ... kyllä ne ottaa osaavat, kun kerrankin saavat ... on
+ne semmoisia susia!
+
+--Vaan pääsisihän tuosta sillä lailla edes rahallaan.
+
+--Jottako muuten västinkiä?
+
+--Miksipähän oikeus sen katsoisi ... sitä ei tiedä edeltäpäin kukaan.
+
+--Kyllä se sen siksi katsoo ... ei ne armahda ... niillä on kaikilla
+vanhaa vihaa ... on ne semmoisia advokaatteja!--Voi tätä onnettomuuden
+kohtausta, voi tätä onnettomuuden kohtausta!
+
+Tukkaansa repien ja vaikeroiden käveli Hellmanni sinne tänne kaikissa
+huoneissa. Pulkkinen teki lähtöä moneen kertaan, mutta herra ei häntä
+päästänyt.
+
+--Minnekä sinulla on semmoinen kiire ... ei sinulla ole minnekään
+kiirettä ... odotahan nyt, elähän mene! Istu siihen tuolille!
+
+--Eiköhän teidän sittenkin olisi parasta mennä sovinnoille.
+
+--Kyllä se on se parasta, se se on parasta! Mene, Pulkkinen, ja käske
+valjastamaan! Sano, että heti valjastavat! Voi tätä onnettomuuden
+kohtausta!
+
+Kaikki talonväki kummasteli herran siivoa lähtöä, piika kaikista
+eniten. Ei minkäänlaista komentelua, ei huutoa, eikä haukkumisia,
+niinkuin aina ennen. Niin liikkui ja köpästeli herra kuin vanha ukko,
+ja reen perään istuessaan hän yhkäisi kuin sairas.
+
+--Annahan ohjakset tänne, sanoi hän surkealla, miltei nöyrällä äänellä
+rengilleen, ja käski hitaasti hevostaan.
+
+--Niinpä se nyt oli kuin uitettu koira, tuumasi renki Pulkkiselle
+katsellessaan isäntänsä lähtöä.
+
+
+Mutta herra ajoi tietä myöten ja oli mielestään onnettomin ihminen
+maailmassa. Hän oli vihattu ja vainottu. Kaikki olivat liitossa häntä
+vastaan. Kun yhdet alkavat hänen kanssaan käräjätä käydä, niin muut
+perästä. Saa niitä aina syitä miehen päälle, kun niitä vain hakemaan
+rupeaa. Ei niin hyvää miestä, jota ei syyhyn saa, kun käyttää juonia ja
+advokaatteja...
+
+Hän oli laskeutunut jäälle, jossa alkoi käydä kipakka tuuli, samalla
+kuin piiskasi jäiden sekaista lumiräntää alas taivaalta vasten kasvoja
+ja korvanlehtiä. Sivulta päin kävi tuuli ja jäähdytti ensin oikean
+olkapään ja koko kyljen, siitä tunki läpi vasempaan puoleen ja
+vähitellen koko ruumiiseen.
+
+Räntä kasteli kauluksen ja valoi siitä märkyyttä alas kaulalle ja
+poveen. Värisytti ja puistatti, niinkuin olisi tahtonut karistaa
+nivelet erilleen toisistaan.
+
+Paha omatunto käytti hyväkseen turvattoman makuista mielialaa ja alkoi
+kumeasti kolkutella sieltä täältä, niinkuin olisi sillan alta pyrkinyt
+ylös tulemaan. Vähitellen sai se siinä longistetuksi elämän muutamista
+pahoista paikoista suurille raoille. Niistä irvisti hampaitaan moni
+teko, joka oli kauan aikaa ollut piiloon painettuna ja viimein kokonaan
+mielestä unohtunut. Tuskastuen yritti hän väkisin kiristää raot kiinni,
+mutta kuta enemmän hän sitä koetti, sitä enemmän repesivät ne
+toisistaan hajalleen. Silloin koetti hän olla huomaamatta eikä ollut
+mitään näkevinään. Kyllä hän tiesi, että häntä joku tahtoi peloitella.
+Vaan ei se hänestä sillä lailla liiaksi hyötyisi!
+
+Uhka ei kuitenkaan auttanut, eivätkä pahat paikat ottaneet
+sulkeutuakseen. Silloin sai arkuus vallan ja pani sielun vapisemaan
+sitä mukaa kuin vilu tuli tuntuvammaksi ja kuta kipeämmin jäärakeet
+kasvoja ruoskivat. Ihan tuntuvin kourin kiristi mieltä se ajatus, että
+kostaja on kimppuun käynyt ja että se se on kaikki näin laittanut. Se,
+eikä muu mikään, hänen silmänsä sokaisi ja pani hänet haukkumaan siellä
+pitäjäntuvalla, antaakseen siten vihamiehille vallan. Se on viekas ja
+taitava, kamppaa jalallaan ja kaataa silloin juuri, kun ei arvaa
+vähääkään varoa.
+
+Vaistomaisesti alkoi hänen mielensä siinä haparoida jotain asetta,
+jolla voisi torjua kostajata luotaan ja jonka avulla saattaisi itseään
+puolustella. Kauan etsitti, ennenkuin löytyi, mutta viimein johtui
+mieleen kuitenkin semmoinen hyvä teko, joka aseeksi kelpasi. Ja
+pitämällä piti hän edessään ja käänteli joka taholle ja riiputteli ja
+heilutteli kuin linnun pelättiä sitä, minkä oli saanut käsiinsä. Vanha
+kerjäläisvaimo se oli, hän oli sen kerran tällä samalla selällä
+ajaessaan tavannut ja ottanut paleltumasta rekeensä. Lapsensa kanssa
+oli vaimo umpea tietä paarustellut ja siihen olisivat paleltuneet
+kohta, ellei hän olisi heitä auttanut, rekensä perään pannut ja
+nahkasilla peittänyt. Itse oli vielä kuskille istunut, vaikka oli kova
+pakkanen ja kipakka viima. Sillä lailla oli kotiinsa ajanut, ja siellä
+oli vaimo saanut syödä ja sairastaa toista viikkoa, ja lapselle oli
+välistä annettu vehnästäkin niinkuin myöskin vaimolle itselleen kahvia.
+Eikä vaimo lapsineen ollut edes oman pitäjän kerjäläisiä; jostakin oli
+kaukaa Pohjanmaalta, ja hän tiesi kertoa kaikenlaista herran
+kotipuolesta. Hyvä hän oli ollut hierojakin ja hieronut olikin herraa
+ja koko talonväkeä. Mutta hyvä työ pysyi hyvänä työnä kuitenkin, sillä
+olisi niitä hierojia ollut omassakin aluskunnassa.
+
+Tätä muistellessa kohentui mieli, ja irvallaan olevat raot näyttivät
+vetäytyvän kiinnemmäksi. Samassa oli jäämatkakin loppunut. Hevonen,
+joka oli tähän asti hiljaa umpiteitä kulkea kituuttanut, kiskaisi
+yht'äkkiä reen nelissä rantatörmälle, kello kilahti kiihkeästi aisassa,
+ja painavat ajatukset haihtuivat seurasta.
+
+--Hevonen! huusi hän ja sujahdutti sitä suitsillaan parempaan vauhtiin.
+Mitä hulluja hän tässä syntejään hautoo! Ei hän ole sen pahempi kuin
+muutkaan!
+
+Ja kun herra läheni kapteenin taloa ja ajaa karahutti pihaan, olivat
+kaikki äskeiset raot painuneet visusti toisiinsa, niin että omantunnon
+päällys oli kuin hyvästi kiinni juotettu silta. Ei rakoja näkynyt eikä
+rakojen juotoksiakaan. Kaikki oli yhtä sileää levyä.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Kapteenin luo oli tullut vallesmanni vieraaksi vähää ennen kuin
+Hellmanni ajoi pihaan.
+
+--Siinä susi, jossa ... tuossa hän nyt on! huudahtivat molemmat, kun
+näkivät Hellmannin kartanolle ajavan.
+
+--Hän tulee sovinnoille ... me siis teemme, niinkuin tässä puhuttiin...
+Siitä tulee hyvä juttu!
+
+Se mahtoi olla jotain hauskaa, koska kumpainenkin salaperäisesti nauroi
+sisäänpäin.
+
+--Tst! Hän on jo porstuassa! Pidä hyvä miini ... minä kuuntelen täältä
+koko ajan...
+
+Parahiksi ehti vallesmanni pujahtaa toiseen huoneeseen, kun Hellmanni
+astui sisään.
+
+Jotenkin rehevästi hän tuli ovesta ja heitti hattunsa ja rukkasensa
+tuolille.
+
+--Hyvä päivä! sanoi hän yhtä leveästi kuin hänen tapansa oli.
+
+Kapteeni oli kiireesti istuutunut pöytänsä ääreen, sukaissut silmälasit
+nenälleen ja oli nyt jotain lukevinaan. Hän näkyi kyllä vieraan tulon
+kuulevan, mutta vasta jonkun aikaa viivyttyään nosti hän päänsä
+katsellen tulijata lasien yli.
+
+--Päivää, vastasi hän kylmästi ja hitaasti, samalla vähän kummastellen,
+ja liikkumatta paikaltaan.
+
+Herra oli aikonut asettautua niinkuin kaikki olisi ollut entisellään,
+mutta vastaanotto vei heti häneltä sen varmuuden, jonka oli ollut
+saamaisillaan. Koetti hän kuitenkin sitä ylläpitää mennen kättä
+antamaan. Vaikka isännän kädenpuristus oli laimea, niin teki hän
+sentään vielä sen, että istuutui käskemättä sohvaan. Arasti alkoivat
+hänen silmänsä kuitenkin pälyä ympäri huonetta, kattoon ja seinille,
+kun ei kapteeni aloittanut puhelua. Tämä vain istui paikoillaan, pää
+poispäin käännettynä peittääkseen nauruaan, jota oli vaikea pidättää.
+
+--Onko mitään, jolla voin veljeä palvella? kysyi hän vihdoinkin hyvin
+totisesti.
+
+--Se nyt on se ikävä juttu... Elä ole milläskään ... annetaan sen
+olla ... mitäs me tyhjästä käräjöimään, yhden pitäjän miehet!
+
+Ja hän koetti hymyillä ja teki kädellään halveksivan liikkeen koko
+asialle.
+
+--Se on hyvä, että veli myöntää sen ikäväksi asiaksi. Ikävä se todella
+onkin ... varsinkin meille.
+
+--Niin on, elkää huoliko siitä sen enempää ... mitäs joutavata ...
+sovitaan pois!
+
+--Vai niin, vai olisi veli taipuvainen sovintooni Hm!--Vai olisi veli
+taipuvainen sovintoon! Hm! Jahah! jahah! Se ilahuttaa minua.
+
+--Niinpä niin, mitäs siitä käräjätä käymään semmoisesta ... se on niin
+kovin pieni asia ... eikä siitä muuta hyötyä ole, kuin että se vain
+herättää tarpeetonta juorua... Saahan se olla?--olkoon puhuttu!
+
+Kapteeni istui yhä pää poispäin käännettynä, mutta vilkaisi kuitenkin
+tuon tuostakin oven rakoon, jossa kiiluili vallesmannin toinen silmä.
+
+--Hm! rykäisi hän taas epämääräisesti. Tietääkö veli, millainen
+edesvastuu tuollaisesta menosta on meidän laissamme määrätty?
+
+--En minä tiedä, mutta ei suinkaan se ... ei kai se suurikaan... En
+bagatelli...
+
+--Se on sen mukaan, minkä nimen kukin millekin asialle antaa. Ehkä minä
+saan luvan näyttää asiata koskevan lainpykälän ... ole hyvä ja tule
+lukemaan.
+
+Kapteenilla oli jo lakikirja auki määrätyltä kohdalta, ja hän asetti
+sen pöydän nurkalle. Hellmanni tuli pöydän ääreen seisomaan, mutta
+pyysi kapteenia lukemaan...
+
+--Minulla kun ei ole lasisilmiä, sanoi hän syyksi.
+
+--»Keisarillinen asetus väärästä ilmiannosta ja _muusta
+kunnianloukkauksesta_, annettu marraskuun tjuguseks päivänä
+adertonhundra sekstiseks», luki kapteeni seuraten tekstiä sormellaan.
+
+--»Sjette paragrafen: kukin, joka tarkoittaa alentaa toista hänen
+kansallisessa arvossaan taikka _vähentää luottamusta häneen siinä
+toimituksessa_ tai elinkeinossa, jota hän harjoittaa» ... sen sinä olet
+juuri _tehnyt_...
+
+--Niin, niin, no entä sitten...
+
+--»joko puheella tai merkeillä tai kirjallisella esityksellä, jota hän
+levittää tahi levityttää, väärästi syyttää häntä vissistä rikoksen
+lajista tai semmoisesta teosta, joka voi hänelle saattaa toisen
+ylenkatseen, rangaistakoon herjauksesta kuritushuoneella kahdesta
+kuukaudesta kahteen vuoteen taikka vankeudella yhdestä kuukaudesta
+yhteen vuoteen taikka sakoilla viidestäkymmenestä tuhanteen markkaan
+saakka.»
+
+--Jahah! Hm! Vai niin. Vaan onko tämä tämän aikuinen laki...?
+
+--Se on vasta vahvistettu. Katso itse.
+
+--Niin, niin ... niinpä näkyy olevan...
+
+--Se on ankara pykälä.
+
+--Vaan eikös siinä ole alin määrä viisikymmentä markkaa sakkoa?
+
+--Se ei tässä tapauksessa voi tulla kysymykseenkään. Istuvan oikeuden
+herjaaminen on päinvastoin katsottava ankarimman määräyksen mukaan...
+
+--En minä usko sitä.
+
+--Päättäköön oikeus sen, jos et usko.
+
+--On siinä »förmildrande omständigheter»... Minä en ollut oikein
+selvä...
+
+--Olit sinä selvä, sen huomasi jokainen, ennenkuin aloit haukkua.
+
+--En minä ollut selvä ... minä kävin ulkona sillä välillä...
+
+--Omituista tosiaankin, ja minulle kun on kerrottu, ettet siellä muuta
+tehnyt kuin ärjyit hevosellesi...
+
+Hellmanni ei osannut mitään siihen. Hän oli ääneti ja pureskeli
+partaansa.
+
+--Niin no, sovitaan se nyt sitten ... minkä tähden te ette saata
+sopia...
+
+--Kyllähän minä puolestani ... en pidä niin suurta väliä koko
+asialla ... saatan sen minä sopia, vaan en tiedä, kuinka...
+
+Hyvän mielen hyrähdys pääsi herran kurkkutorvesta, ja kiitellen
+kapteenia tarttui hän hänen käteensä...
+
+--Tack bror! Tack bror!
+
+--Ei kiittämistä! Minä puolestani, sanoin minä, vaan en tiedä, kuinka
+muitten laita on. Vallesmannin on pahempikin. Häntä sinä loukkasit
+enemmän kuin ketään muuta.
+
+Herra luuli jo pihdistä päässeensä ja nyt se kiristi häntä entistä
+kovemmin.
+
+--Parasta on sentähden, jatkoi kapteeni, että ajat nyt heti kohta hänen
+puheilleen ja koetat pyytää häntä sovintoon...
+
+--Minä lähden, minä lähden heti paikalla ajamaan ... ehkä hän
+suostuu ... mitä luulet? Etkö luule, että hän suostuu?
+
+--Saattaapa suostua...
+
+--Eikö hän ole mitään sanonut?
+
+--En minä ole häntä tavannut sitten viimeisen...
+
+--No, mitä hän silloin? Oliko hän vihainen?
+
+--Kyllä hän silloin oli julman vihainen...
+
+--Vihainen se on ... se on vihainen ja sydämikkö. Mutta eiköhän tuo
+kuitenkin rupeisi sopimaan? Etkö luule, että hän rupeisi?
+
+--Sitä ei voi tietää.
+
+--Minä ehkä lähden hänen luokseen ajamaan ... mitä arvelet,
+menenköhän?'
+
+--En tiedä, kuinkahan olisi parasta.
+
+--Kyllä minä lähden sinne heti paikalla. En käy kotonanikaan ... ajan
+ohitse sinne suoraan. Sinä olet, veli, hyvä mies. En minä toista
+semmoista miestä tunne ... en totta tosiaan minä tunne.--Hyvästi nyt!
+Käy, hyvä veli, minunkin talossani... Sinä niin harvoin meillä käyt,
+vaikka me ollaan yhden pitäjän miehiä... Vaan hyvästi nyt!
+
+--Minnekä sinulla on semmoinen kiire ... istu nyt ja polttele!
+
+--Ei, ei, kyllä minä polttaisin ... kiitoksia paljon ... mutta en minä
+nyt tällä kertaa ... minun pitää joutua sen vallesmannin luo...
+
+--Eihän tuo nyt niin jäniksen selässä liene...
+
+--Jos ennättää lähteä pitäjälle tai niin poispäin ... niin että kyllä
+minun täytyy ... anna nyt anteeksi...
+
+--No, hyvästi sitten...
+
+--Hyvästi, veli, sano vaimollesi terveisiä ja käy talossa...
+
+Notkeana ja hätiköiden lähti herra ulos, ja samassa tuli vallesmanni
+piilostaan. Yhdessä katsoivat he kapteenin kanssa ikkunasta, kuinka
+Hellmanni päästi hevosensa irti tikapuista ja lähti kiireesti
+räntäsateeseen ajamaan.
+
+Tuskin oli tulta viritetty, kun Hellmanni iltahämärissä ajaa uudelleen
+kapteenin pihaan...
+
+Kapteeni ja vallesmanni istuivat totilasin ääressä, kun kompuroimista
+ja lukon haparoimista kuului porstuasta. Viimein työntäytyi sieltä
+kulmakarvojaan myöten lumeen tahrattu mies.
+
+--Hyv' iltaa, sanoi Hellmanni arasti.
+
+--Hyvää iltaa, hyvää iltaa, vastasivat toiset ystävällisesti. Veli on
+hyvä ja käypi istumaan.
+
+Epäilevästi mulkoillen vuoroin kumpaankin ja märkää partaansa
+sormillaan kampaillen istui Hellmanni tuolille sohvan viereen. Isäntä
+tarjosi tupakkaa ja totia, mutta hän ei kumpaakaan ottanut. Sitten
+jatkoivat kapteeni ja hänen vieraansa verkkaista keskusteluaan hyvistä
+ja huonoista säistä, lumipyryistä ja pakkasista, koettaen Hellmanniakin
+siihen vetää. Hänen täytyi siihen silloin tällöin ottaa osaa, saamatta
+omaa asiaansa esille. Vihdoin meni kapteeni pois huoneesta totivettä
+noutamaan ja silloin kääntyi Hellmanni vallesmannin puoleen.
+
+--Minä kävin siellä teillä sen asian tähden ... kyllä kai se on
+kapteeni puhunut?
+
+--Ei, mikä asia se on?
+
+--Se on tuo, joka tapahtui siellä pitäjäntuvalla ... silloin ...
+kyllähän sinä sen muistat...
+
+Vallesmanni polttaa tupsutteli piippuaan koko ajan.
+
+--Sekö?--Vai niin ... mitäs siitä?
+
+--Minä kun olen saanut manuun sen tähden ... vaan ei anneta sen mennä
+oikeuden eteen...
+
+--Mitä varten ei? Siellähän se ehkä parhaiten riita ratkeaa...
+
+--Ei, ei anneta mennä ... sovitaan pois hyvinä miehinä...
+
+Yhä polttaa tuhutteli vallesmanni piippuaan eikä puhunut siihen mitään,
+niin että Hellmanni oli pakotettu vielä lisäämään:
+
+--Ja kyllä minä maksan sopiaisiakin, jos niitä...
+
+--Hm!--Ei se ole sillä hyvä ... sinä haukuit minua pahasti, sinä sanoit
+minua roistoksi, juomariksi, huorintekijäksi...
+
+--En minä huorintekijäksi sanonut...
+
+--Etkö sanonut? vihastui jo vallesmanni, teetkö tyhjäksi, ettet
+sanonut? Kaikeksi siksi sinä haukuit ja vielä paljoa pahemmaksikin ...
+sinä syljit silmillenikin minua, ruunun virkamiestä, istuvan oikeuden
+edessä...
+
+--Enhän minä muuta kuin pudotin pikanellin lattialle ... näinikään...
+
+--Vai pudotit? Noin väänsit poskestasi etusormella ja lähetit minua
+kohti ... onneksi meni se kuitenkin seinään eikä sattunut, mutta sitä
+ei oteta lukuun, ettei se sattunut, kunhan kerran tarkoitit. Yrityskin
+rangaistaan rikoslain mukaan--murhanyritys. Se sinun pitäisi tietää,
+etten minä siedä, etten minä siedä julkista pilkkaa tehtävän
+järjestyksen ja yleisen turvallisuuden ylläpitäjästä ja valvojasta!
+Tiedätkö sinä, mikä edesvastuu on semmoisesta?
+
+--Kyllä minä sen tiedän ... suuri siitä on edesvastuu ... mutta se kun
+tapahtui minulta kiivaudessa enkä minä tiedä, mitä minä kiivaudessani
+teen...
+
+--Se ei minua liikuta! Ratkaiskoon oikeus asian... Vallesmanni oli
+todellakin kiivastunut tapausta muistellessaan, ja vihaisesti käveli
+hän kahakäteen lattiata pitkin. Hellmanni käveli hänen perässään ja
+puhui aina käänteen kohdalla.
+
+--Elä, hyvä veli, anna mennä sen oikeuteen ... peruuta pois, veli
+kulta, manuu ... minä maksan sopiaiset ... peruuta, hyvä veli ... johan
+lupasi kapteenikin sopia ... eikös luvannut?
+
+--Lupasinhan minä, sanoi kapteeni asettaessaan vesikannua pöydälle.
+
+--Minkä tähden sinä et sitten saata ... anna, hyvä veli, se
+anteeksi ... elä saata minua onnettomuuteen ... kyllä minä maksan,
+minkä tahdot...
+
+--Maksatko niin paljon kuin minä tahdon?
+
+--Niin, niin, kohtuuden mukaan...
+
+--Kyllä sinun kohtuutesi tiedetään ... et sinä ilman käräjiä maksa
+penniäkään!
+
+--Minä maksan ... minä maksan heti paikalla! Paljonko tahdot?
+
+--Mutta muuten niin ei maksu ole suinkaan pääasia, sanoi kapteeni.--
+Pääasia on anteeksipyyntö...
+
+--Johan minä olen teiltä pyytänyt, ja pyydän minä vielä uudelleen...
+
+--Meiltä? Mitä se auttaa, jos sinä meiltä pyytäisit vaikka ikäsi
+anteeksi, kun siinä on kuitenkin koko lautakunta sovitettavana?
+
+--Lautakunta?
+
+--Niin juuri, lautakunta! Kaikkiahan sinun haukkumisesi koski, ja
+jokainen heistä on pyytänyt minua asianajajakseen...
+
+--Voipa sitten sentään! Voipa, voipa sitten sentään! Kyllähän minä nyt
+hukassa olen, ikuisessa hukassa ja onnettomuudessa ... voipa, voipa
+sentään!
+
+Kun vallesmanni oli aikansa nauttinut toisen valituksista ja
+voivotuksista, sanoi hän:
+
+--No, jos minä hyvässä tahdossani koettaisin auttaa sinua. Mutta
+muista, että hyvässä tahdossani, sillä et sinä sitä ole ansainnut.
+
+--Voi, auta, hyvä veli... elä sorra...
+
+--Etkö _sinä_ ole ketään sortanut?
+
+--En minä ole...
+
+--Etkö nylje ja nahkaa esimerkiksi mökkiläisiäsi...?
+
+--Kuule, Rothberg, huomautti kapteeni väliin, mitä se meihin kuuluu,
+kuinka hän on mökkiläistensä kanssa ... se on heidän oma asiansa...
+
+--No, niin on, niin on... Mutta niinkuin sanoin, niin saatan minä
+koettaa, vaikken tiedä, kuinka käy. Vaan jos suinkin voin, niin koetan
+päästää sinut pulasta.
+
+--Koeta, hyvä veli, koeta ... puhu lautamiesten kanssa ja houkuttele ne
+sopimaan.--Eikös niistä ole muutamat sinulle velkaakin?
+
+--Ei tässä pakkokeinoja käytetä!
+
+--No ei, no ei, ei pakkokeinoja...
+
+--Ainoa, jonka luulen auttavan, on julkinen anteeksipyyntö.
+
+--Niin, niin...
+
+--Sitä ainakin minä vaadin omasta puolestani ja samaa luulen
+kapteeninkin vaativan...
+
+--Vaadin, sanoi kapteeni nenä lasin sisässä, totia ryypätessään.
+
+--Ja samaa vaatii jokainen lautamieskin.
+
+--Niin, niin...
+
+--Sanalla sanoen: sinun täytyy siis julkisen seuran läsnäollessa pyytää
+anteeksi kaikilta meiltä, joita olet törkeästi loukannut.
+
+--Niin, niin, kyllä minä, kyllä minä sen teen ... milloinkas minä?
+
+--Parasta on, jos jätät asian kokonaan minun huolekseni, muuten
+se ei...
+
+--Sinun huoleksesi ... toki kaiketikin...
+
+--Tämä asia tulisi olemaan oikeuden edessä ensi maanantaina ... sen
+edellisenä iltana voit sinä tulla käräjäkartanon saliin, jonne minä
+kutsun asianomaiset ynnä vieraiden miesten kanssa...
+
+--Elä kutsu vieraita miehiä...
+
+--Se on sinun hyödyksesi, ja muuten asian laillisuus sen vaatii.
+
+--Elä kutsu kuitenkaan kovin monta ... pari kolme...
+
+--Se on minun asiani!
+
+--Niin, niin...
+
+--Ja sen sijaan, että sinä kullekin maksat eri sopiaisrahat, koetan
+minä houkutella heitä tyytymään siihen, että vietetään tätä iltaa
+asianomaisen kustannuksella vähän hauskasti...
+
+--Niin, mitenkä tuota--?
+
+--Niin, että minä hankin jonkun, joka laittaa illalliset, sopivat
+ruokalajit ja sitä paitsi juomia tarpeen mukaan...
+
+--Niin, niin...
+
+--Suostutko siis siihen?
+
+--Niin tuota ... vai niin... Ei kai se?... kuinka se...? Minä en ole
+niissä semmoisissa ollut, mutta tulisiko ne, niinkuin sanotaan, kestit?
+
+--Kestitkö? Se on sitä myöten, miten tahtoo nimittää ... no, jaa,
+kestit! Entä sitten?
+
+--Ei mitään, ei mitään... Ei sitä edeltäpäin taida tietää, kuinka
+kalliiksi ne...?
+
+--Sitä minä en tiedä, mutta jos säälit muutamia kymmeniä markkoja, niin
+ann' mennä käräjiin ... sama meille on!
+
+--Ei, enhän minä siitä puhukaan, etten minä ... ilmanhan minä
+vain ... kyllähän se sopii niin... Joo... Hm!
+
+Asia oli siis päätetty, ja vähän aikaa vaiti oltua alettiin puhua
+muusta. Hellmannilta se ei kuitenkaan sujunut. Hän oli kovin
+hajamielinen ja sammutti vähän väliä piippunsa, jonka kapteeni oli
+pakottanut hänet sytyttämään. Vähän aikaa istuttuaan hän nousikin,
+heitti hyvästinsä ja lähti ulos.
+
+Mutta porstuassa kääntyi hän takaisin ja pyysi ovelta vallesmannia
+tulemaan, sillä hänellä olisi vielä vähän sanomista...
+
+--Tuota ... sitä minä ... niin että ... ettei niihin kesteihin, kun ne
+tulee, ettei menisi puhdasta rahaa liian paljon ... minulla on ollut
+tiukka rahasta nykyään ... niin saisi sanoa kievarin emännälle, että
+tulisi meiltä hakemaan lihaa ja kalaa ja maitoa ja saisi meiltä
+ruuanlaittajankin, joka on pitoja ennenkin laittanut ... vaikkei kai
+nämä pidot tulekaan ... niin, niin...
+
+--Kuule, veli, sanoi vallesmanni, ehkä me jätämme ne asiat kievarin
+emännän huoleksi ... jos et raski näin, niin mennään sitten käräjiin,
+niin sillähän näistä pääset...
+
+--Ei, ei millään lailla ... en minä ... hyvästi vain...
+
+--Skål då på den saken! sanoi kapteeni, kun Hellmanni oli mennyt.
+
+--Skål! vastasi vallesmanni.
+
+
+Mutta epämääräisissä tuumissa ajoi herra yötä myöten kotiinsa päin. Tie
+oli ummessa ja kulku hidasta. Alkutaipaleesta kiirehti hän hevostaan,
+ja kun se ei auttanut, kiivastui hän ja löi ruoskalla. Hevonen pukkasi
+muutaman laukan, mutta luhnahti kohta takaisin kävelyyn syvissä
+nietoksissa. Niin että herran täytyi tyytyä käymäkyytiin.
+
+Kahdenlaiset ajatukset häntä vuorotellen kiusasivat kahdella asialla.
+Se ensiksikin puri ja jäyti kauheasti mieltä, että hän oli ollut
+toisten pilkanteon alaisena ja että yhä vielä mahtoi tulla olemaan. Ja
+sitten huolestutti toiseksi se, mitä kestit tulevat maksamaan. Nehän
+saattavat nousta niin korkealle, kuin toiset tahtovat. Onhan niillä
+valta määrätä ruuat ja juomat ja kutsua vieraat. Hän koetti laskea
+yksikseen, ketä he voisivat kutsua, mutta ei hän tohtinut niin suurta
+summaa päähän asti ajatellakaan, kuin siihen hänen mielestään
+tarvittiin. Yht'äkkiä iski hänen mieleensä Oulun kauppaneuvoksen kestit
+samppanjoineen ja jälkiruokineen... Mutta ei nuo tuollaisia kuitenkaan?
+Ei nuo niin julki jumalattomia lie? Mutta mikä ne tietää? Onhan niillä
+valta vaikka mihin ... ja niillä on vanhaa vihaa...
+
+Loppumatkan hän miltei vaikeroi itsekseen tuosta pelosta. Ja kun
+viimeinkin tuli kotiinsa, käyttäytyi hän kuin sairas. Yhki ja puhui
+surkealla äänellä, otsa rypyssä. Rouvan piti auttaa turkit ja muut
+vaatteet päältä pois ja vetää päällyskengät jalasta.
+
+--Mikä sinun on? Mihinkä kohtaan sinuun koskee? koetti rouva kysellä,
+mutta herra ei vastausta antanut.--Koskeeko päähän? Vai ehkä olet
+vilustunut? Jos minä käskisin keittää teetä?
+
+--Ei tarvitse...
+
+--Hierominen sinulle ehkä hyvää tekisi... se on varmaankin se sinun
+vanha kaulatautisi, annatko minä koetan...
+
+--Mitä helvettiä sinä hommaat siinä ... anna minun olla rauhassa...!
+
+Vihoissaan repäisi herra turkin takaisin hartioilleen, ryntäsi paukkuen
+ulos ovesta ja riensi omaan kamariinsa. Äkäisesti sulki hän oven,
+kääriytyi turkkiinsa ja heittäytyi sohvalleen maata.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Oli yleinen riemu pitäjän herroissa, kun tuli kuuluksi, että Hellmanni
+oli pakotettu pitämään kestit, joihin vallesmanni sai kutsua vieraat.
+Jokaisella oli jotain äkää hovin herraa kohtaan, jos ei muusta, niin
+siitä, että hän oli rikas, ja nyt nautittiin siitä herkusta, missä vain
+kaksi miestä yhteen sattui. Ja joka talossa, mihin vallesmanni
+uutisensa kuletti, hykerrettiin käsiä hyvästä mielestä, ja sekä
+tullessaan että lähtiessään sanoi vallesmanni samat sanansa:
+
+--De' ... de' fröjdar mej ända intill lilltån, den här historien...
+[Tämä ilahduttaa minua pikkuvarvastani myöten, tämä juttu...]
+
+--Se on oikein sille! kävipäs kerran satimeen sekin kettu! lisäsivät
+aina toiset.
+
+Vallesmanni oli kutsunut kaikki tuttavansa »vieraiksimiehiksi» pitoihin
+ja muut asianomaiset olivat tehneet samoin. Niin että kun käräjien oli
+alkaminen juuri samaan aikaan, kaikki kirjurit, asianajajat, tuomarin
+apulaiset, lautamiehet, siltavoudit ja muut siihen aikaan koossa olevat
+henkilöt kieltään lipoen valmistuivat iloista iltaa viettämään
+Hellmannin herran kustannuksella. Paitsi heitä oli tuomari, tohtori,
+apteekkari ja puolikymmentä maakauppiasta myöskin pyydetty samaan
+tilaisuuteen saapumaan.
+
+Kirkonkylä oli kuin pieni kauppala, jossa muun muassa oli kestikievari
+ja sen yhteydessä ravintola. Tämän suuri sali, jota myöskin
+käräjähuoneena käytettiin, oli tätä iltaa varten muutettu kestituvaksi.
+Oikeuden pöytä oli siirretty seinämälle ja tuomarin istuin samaten.
+Raamattu ja lakikirja oli nostettu ylös pölyisen kirjakaapin
+korkeimmalle hyllylle. Sen sijaan oli kannettu keskelle lattiaa
+valkeilla liinoilla katettu tuvan suuri leipomapöytä, jonka ääressä
+piti ensin sopiaismaljat juotaman ja sitten illallinen syötämän. Pitkin
+seiniä oli aseteltu pienempiä pöytiä, joiden päälle totineuvot
+kannettiin ynnä paperossipuntit ja tuhka-astiat. Kaikki piti olla kuin
+kesteissä konsanaan, ja vallesmanni ei ollutkaan käskenyt laittaa
+illallista, vaan tilannut »_supeen_».
+
+Kestikievarin emäntä järjesteli piikansa avulla maljalaseja pitkin
+pöydän reunaa, ja isäntä, samalla myöskin maakauppias, kantoi
+puodistaan paperosseja pienille pöydille ja kaateli pullosta konjakkia
+karahveihin.
+
+--Haetko illalliseksi hummeria kellarista? kysyi isäntä.
+
+--Haenhan minä ... ei siitä muuten kuitenkaan näy erilleen pääsevän ...
+antaa Hellmannin kerran maksaa meillekin...
+
+--Joutaa maksaa... Oulusta tuo aina tuopikin kaikki tavaransa,
+suolansakin ... mutta jääpäs kerran jokunen rikkautta meidänkin
+puotiin.
+
+--Kyllä se on koko roisto se Hellmanni...
+
+--Hyvä on sekin, puuttui piika puheeseen, hyvä on, mutta ei ole
+parempia muutkaan...
+
+--Mitkäs?
+
+--Nuopa herratkaan, vallesmannit ja ne, kun suotta tämmöiset
+maksatetaan.
+
+--Olikos sen pakko haukkua?
+
+--Ei haukku haavaa tee. Ja hyvin ne sen ansaitsee. Jos minä olin
+haukkumassa, niin haukuin vielä enemmän.
+
+--Panenko monta punttia näille pöydille kullekin ... kaksiko?
+
+--Pane kolme neljä ... kuta enemmän panee, sitä enemmän menee ... jos
+on vara ottaa, niin ottavat aina uuden ja heittävät entisen puoleksi
+poltettuna pois...
+
+--No, johan minä olen monta kertaa sanonut, että sinä olet välistä
+viisaampi kuin minä ... ei ole monella niin viisasta eukkoa kuin
+minulla.
+
+Lihava emäntä nykäisi kylkeen piikaansa, iski hänelle silmää ja suhahti
+pilkallisesti:
+
+--Puhuu, niinkuin hän se muka tässä kuitenkin ... pyh!
+
+Emännänhän olikin puoti ja kaikki, ja hänellä oli valta talossaan.
+Puotipojan oli hän toiseksi miehekseen ottanut ja yhä hän itse hallitsi
+ja vallitsi.
+
+Mutta noin seitsemättä käydessä illalla alkoi ajaa vieraita pihaan.
+Vallesmanni tuli ensiksi niinkuin isäntä ainakin ja vastaanotti toiset.
+Tultuaan komensi hän lyhdyn porstuaan, käski asettaa lisää kynttilöitä
+pöydille ja ikkunoille, jotta osaisivat vieraat kohti tulla ja että
+näkyisi maantiellekin, että täällä on pidot niinkuin häät mitkäkin.
+Mitäs tyhjästä säästämisestä! Ei ole köyhä maksamassa!
+
+--Käykää vieraat peremmä ... astukaa vain sisään ... ja heti pieni
+konjakkari kylmästä tultua ... tuokaa sokeria ja kylmää vettä!...
+Kippis!--Tääll' on tupakkaa, sikareja ja paperosseja, kumpaa vain
+haluttaa ... olkaa hyvät! kehoitteli vallesmanni tulevia ja vei
+vieraansa perälle.
+
+Tohtori tuli, toi suuren mahan mukanaan. Tuli tuomari ja pani nenänsä
+torvena soimaan. Apteekkari hiipimällä niinikään saapui, hatustaan
+huolissaan, minnekä sen panisi, ja kun sai sille sijan ikkunalla
+kukkien takana, ryhtyi heti partaansa ja kauan sitä kampaili liivin
+taskussa säilytettävällä kammallaan ... sen tehtyään vasta paperossin
+sytytti ja yhtyi muiden seuraan. Kapteeni löydyttäytyi hänkin suuressa
+sudennahkaturkissa, josta selvittyään astui peremmälle huonetta
+siistissä takissa, parta huolellisesti ajettuna, jälellä vain
+säännölliset viikset, ja kädessä oma piippu. Sitä mukaa sitten muut
+kaikki, niin lautamiehet kuin kirjurit, asianajajat, tuomarin sihteerit
+ja muutamia pitäjän rikkaimpia isäntiä.
+
+Vallesmanni kehoitteli yhä istumaan ja polttamaan.
+
+--Istukaa ja polttakaa ja olkaa niinkuin kotonanne! sanoi hän
+sanomistaan ja lisäsi erikseen kuiskaamalla jokaisen korvaan,
+viekkaasti hymyillen:
+
+--Ei ole _kunniavieras_ vielä tullut, mutta ei se mitään ... saatetaan
+tässä siltä alkaa.
+
+--Kunniavieras! purskahtivat kaikki nauramaan, nauroivat ensin
+vallesmannin kanssa ja sitten keskenään, menivät hiukan kumariinsa,
+oikaisiivat siitä vähän ajan päästä suoriksi jälleen ja
+housunkaulustaan kohottivat.
+
+Kapteeni kulki vallesmannin jälestä ja pisti päänsä jokaiseen piiriin,
+joka oli »kunniavieraasta» syntynyt:
+
+--Se oli saakelin hyvä keksintö ... eikö totta?
+
+--Tämä olis yks mainio stoffi yhteen komediaan, sanoi tohtori, joka
+tunsi näytelmätaidetta.--Se olis mainio effekti, jos kuka olis, joka
+osais sitä kompponeerata.
+
+--Voi sun peeveli, kun se olis hyvä! No kerrassa mainio! Mutta kuinka
+hän tähän suostui?
+
+--Täytyi, täytyi ... tämä on oikeastaan minun keksintöni, heh, heh,
+heh! Meillä oli ennen minun luutnanttina ollessani samanlainen juttu
+erään toverin kanssa, joka oli ollut näinikään tyhmä ... (ja sitten hän
+sen tarinan laveasti kertoi) ... ja eikö totta, eikö tämä ollut paras
+keino rangaista?
+
+--Se oli kerrassa paras ... ja näin tähän iloon päästiin osallisiksi
+syrjäisetkin...
+
+--Ettekö ole kuulleet, kuinka me häntä karkuuteltiin edestakaisin...?
+
+--Lumisateessa ja pyryssä ... niin! Rothberg siitä jo puhui... Mutta ei
+sitä olisi uskottu, että Hellmanni niin antaisi itseään...
+
+--Täytyi, täytyi ... heh, heh, heh! Ei auttanut, kun västinki peloitti
+... heh, heh, heh!
+
+--Mitä hiiden västinkiä siitä semmoisesta...?
+
+--Tst! Juu, juu! niin on laki, mutta siitä asiasta ei saa puhua ennen
+kuin huomenna ... suu kiinni tänä iltana ... heh, heh, heh!
+
+Kaikki nauroivat, sillä asia oli nyt kaikkien mielestä kahta
+sukkelampi, ja kapteenin ja vallesmannin temppu oli yleisenä
+puheenaineena joka ryhmässä.
+
+Mutta Hellmannin viipyminen alkoi käydä vallesmannille pitkäksi, ja
+sentähden hän kävi keittiössä komentamassa totiveden sisään.
+
+--Koskei näy kunniavierasta tulevaksi ... ja mehän tässä isäntiä ...
+sanoi hän ja rupesi panemaan sokeria lasiin, mutta silloin tuli
+kievarin renki sisään ja ilmoitti hänelle, että hovin herra kutsui ulos
+puheilleen...
+
+--Minkä tähden se ei tule huoneeseen?
+
+--Siellä se reessään istuu ja laittoi teitä hakemaan.
+
+--Mitä hittoja se...? murahti vallesmanni, mutta meni kuitenkin ulos.
+Muutamia kirjureja hyppäsi heti hänen jälestään oven raosta katsomaan.
+
+--Sielläkö se reessään vielä istuu? kysyivät heiltä toiset.
+
+--Jo nousee ylös...
+
+--Mitä varten se ei tule sisään?
+
+--Ei tahdo tulla täältä kautta ... sanoo kernaammin menevänsä
+puotikamariin ensin ... olkaapas hiljaa, kun ei kuule mitään... »Onko
+siellä paljon vieraita?» kysyy. Ei sano vallesmanni olevan paljon...
+»Kenenkäs ne on nämä kaikki hevoset?»... Ähäh, älysipäs!--Tst!--
+Vallesmanni sanoi, että mitä sinä hevosista... Ai, saakeli!
+
+Oven raosta katsojat hyppäsivät kiireesti syrjään, sillä samassa avasi
+vallesmanni sen ja työnti Hellmannin hartioista huoneeseen. Kaikki
+salissa olijat nousivat seisoalleen ja ne, jotka kävelivät,
+seisahtuivat ja kumarsivat tulijalle. Tämä itse vastasi tervehdykseen
+ensin hämillään olevan rykäisyllä ja sitten parilla katkonaisella
+kumarruksella.
+
+Vallesmanni kehoitti vastatullutta heittämään pois päältään, ja muuan
+kirjureista tuli ottamaan turkkia vastaan. Sitten tuli kapteeni
+kättelemään, ja vallesmannin kanssa veivät he vieraansa pöydän sivu
+kunniaa tekevän miesjoukon ohitse peremmälle huonetta. Sinne saapuivat
+kaikki muutkin kättelemään ja kuulumisia kyselemään ja haastattamaan.
+Hellmanni ei osannut muuta kuin änkyttää: »hyvä päivä ... terve!
+päivä ... hm ... tuota ... ei tuota ... hm ... hm!» ja kun oli päässyt
+enimmistä erilleen, pyysi hän vallesmannia kanssansa syrjähuoneeseen.
+
+--Joko minun nyt kohta pitää...?
+
+--Kyllä, kunhan booli valmistuu...
+
+--Tuleeko booli...?
+
+--Totta kai! kuinkas muuten?
+
+--Niin, niin...
+
+--Käy sinä saliin, niin minä menen kiirehtimään boolia...
+
+--Kuule, elähän mene ... niin, sitä minä, että etkö sinä ottaisi sitä
+tehdäksesi minun nimessäni...
+
+--Niinkö anteeksipyyntöä?
+
+--Niin ... samahan se olisi, jos sinäkin ... minä en oikein...
+
+--Miksei, voinhan sen tehdä, kun itse olet salissa läsnä ... käy nyt
+sinne vain ja pane tupakka ja prykää lasi itsellesi...
+
+--Kyllä minä taidan täällä odottaa siksi, kun...
+
+--Tee tahtosi ... mutta kun kuulet minun boolin laitaan kilistävän,
+niin tule silloin sisään.
+
+--Joo, joo...
+
+Vallesmanni jätti Hellmannin puotikamariin ja kiiruhti itse saliin ja
+sieltä viereiseen huoneeseen, jossa isäntä ja apteekkari valmistelivat
+boolia. Vähitellen kokoontui sinne heidän ympärilleen joukko uteliaita
+lautamiehiä ja muita talonpoikia, jotka eivät olleet tätä kummaa ennen
+nähneet.
+
+--Se on sitä keittoaan se, sanoi muuan.
+
+--Eiköön ois yhtä hyvä syyvvä sokerit sinnään ja juuvva viinit ja
+konjakit loatunaan!
+
+--Näin tästä hyvä tulee.
+
+--Sisoh! Jo riittää konjakki! Nyt pari pulloa viiniä vielä, neuvoi
+apteekkari.
+
+--Pane kerrassa neljä ja yksi pullo konjakkia vielä! kehoitti
+vallesmanni.
+
+--Tulee liian väkevätä...
+
+--Ja kalliimpaa...
+
+--Ei haittaa kumpikaan! Paremmin tehoo, ja kalleudesta ei puhettakaan!
+Vai tässä sokerivettä juomaan ... e-ohoh!
+
+--Jokohan lie tuossa paljonnii eestä tavaroo?
+
+--Elä sinä sitä kysy, vaan maista!
+
+--Antakeepas mullennii maistoo ... kylläpä on hyvvee.
+
+--Ei hyvää hetikään! Tuo pari pulloa samppanjaa!
+
+--Elä hitossa!
+
+--Mitä sinä ... ainahan niin ruukataan paremmissa booleissa.
+
+Kaikki nauroivat viekkaasti ja iskivät silmää toisilleen.
+
+Boolia hämmennettiin ja yhä lisättiin siihen makua, kunnes vallesmanni
+ja apteekkari sopivat siitä, että kyllä se nyt välttää, vaikka ehkä
+olisi sentään vielä saanut panna jonkun pullon viiniä.
+
+--Hyvä on!... Ja sitten kannettiin booli saliin ja mentiin kaikki
+perästä.
+
+Sill'aikaa istui Hellmanni puotikamarissa ja kuuli seinän takaa
+hopeakauhan säännöllisen kalkkeen boolin laitaan, samalla kuin toisen
+seinän läpi tunki keittiöstä melu ja ruokain haju. Lukematon joukko
+kirouksia ja kiukkuisia sanoja myllerteli mielessä, mutta ei päästetty
+tulemaan.
+
+Hän istuutui levottomasti tuolille, nousi ylös ja kulki puolilattiaan,
+seisahtui, kuulosti ja palasi taas takaisin istumaan.
+
+Yht'äkkiä kuului heleä kalina salista, ja herra meni sisään.
+
+Vallesmanni seisoi jo lasi kädessä ja isäntä täytteli maitokannusta
+viimeisiä alapäässä pöytää. Kaikki muutkin olivat kohonneet istumasta
+ja loivat katseensa Hellmanniin, joka seisoi kamarin ovella pihtipuolta
+vasten.
+
+Vallesmanni kalautti vielä kerran boolin laitaan ja aloitti puheensa.
+
+--Hyvät herrat! Hm! Niin, no, me nyt tiedämme kaikki, mitä varten tänne
+on tultu yhteen ... niin, ettei niistä puhettakaan. Joka vanhoja
+muistelee, sitä tikulla silmään ... vai mitä?
+
+--Niin, niin! huudettiin joka taholta.
+
+--Se on erehdyksestä tapahtunut ja kellekäpä ei erehdystä tapahtuisi.
+Ihminen on heikko! Mutta tämän asianomaisen puolesta tahdon minä vain
+pyytää, että vanhat vihat unohdettaisiin ja oltaisiin ystäviä ja
+annetaan siis sen asian jäädä silleen ... vai mitä?
+
+--Annetaan, annetaan! Hellmanni on hyvä mies!
+
+--Niinpä maljasi sitten ... eläköön Hellman!
+
+--Eläköön, eläköön!
+
+Puhe ei ollut sen pitempi ja vielä huutaessaan hyökkäsivät kaikki
+kilvan lasien kimppuun. Joille ei niitä riittänyt, hakivat kahvikuppeja
+keittiöstä ja täyttivät ne boolilla. Vallesmanni antoi lasin
+Hellmannille, kilisti hänen kanssaan ja antoi kätensä ja kaikki muut,
+niin vieraatmiehet kuin asianomaisetkin, tekivät samoin: ensin tohtori,
+sitten apteekkari, tuomari j.n.e. arvon mukaisessa järjestyksessä. Kun
+kaikki olivat saaneet tehtävänsä tehdyksi, tulivat sitten vallesmanni
+ja kapteeni ja ottivat Hellmannin käsipuolesta ja veivät sohvaan
+istumaan. Sohvan edessä olevalle pöydälle kannettiin boolilla täytetty
+maitokannu ja sen ympärille kokoontui kehä herroja ja joitakuita
+lautamiehiä, sill'aikaa kuin toiset hoitivat itseään toisaalla salissa,
+juoden ja tupakoiden ahkerasti.
+
+Hellmanni ei kuitenkaan oikein osannut tästä kunniasta välittää.
+Vallesmanni oli melkein panemalla pannut hänelle sikarin suuhun, ja
+sitä Hellmanni siinä kömpelösti poltteli, istuen vähän hämillään,
+kovaksi kiilloitettu kaulus kankeasti kaulassa ja partaveitsen jälkiä
+vasta ajetuissa poskissa. Käsi hiukan vapisi pidellessä ja sytytellessä
+sikaria, joka aina vähän väliä sammui.
+
+--Täss' on tulta, puhui vallesmanni, ei sinun pidä, Hellmanni, olla
+milläskään koko asiasta enää ... oltiin me silloin vähän vihaisia,
+mutta joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään ... ei niistä
+puhettakaan ... terve!
+
+--Niin, terve, veli, sanoi kapteenikin, istui tyytyväisenä silmät vähän
+sirrallaan, oma piippu hampaissa ja totilasi edessään, sillä hän ei
+välittänyt boolista.--Oletko sinä milloinka kotonasi, minä olen aikonut
+tulla sinun varsaasi katsomaan ... se kuuluu olevan mainion komea...
+
+--Onhan se näköhevonen...
+
+--Tällä ne parhaat hevoset on koko pitäjässä!
+
+--Näinhän tämä parhaiten saatiin reilatuksi paha asia, puhui taas
+vallesmanni, näin se sysäytyi syrjään ihan itsestään, eikä ole kellään
+sanomista sanaakaan ... minulla ei ainakaan ole äkää ollenkaan...
+
+--Eikä ole meillä muillakaan...
+
+--Ja jos kuka sanoo, ettei Hellmanni ole hyvä mies, niin saa minun
+kanssani tekemistä!--Kuule, mitenkä se on sen Antin ryöstö ... onko
+sillä kiire?
+
+--Kiireenlainen sillä olisi...
+
+--Hyvä, minä kuulutan sinne huutokaupan huomenna kirkossa jo ensi
+viikoksi ja heti kohta saat rahat käteesi. Ne on semmoisia junkkareja
+ne mökkiläiset.
+
+--No, ne on niitä pahimpia junkkareja, innostui puhumaan muuan isäntä,
+niiden kanssa pulassa on ... ei ne maksa velkojaan, joita vuoden
+pitkään tekevät, eikä ne suorita arentiaan oikealla ajalla, ei ne hoida
+peltojaan eikä raivaa niittyjään...
+
+--Vaan jos syy on siinä, että isännät liiaksi rasittaa...
+
+--Se on helvetin vale ... elä puhu, kun et tiedä...
+
+--No, ei niistä riidellä, muistutti kapteeni, terve mieheen!
+
+--Terve, Hellman, elä sinä ole pahalla tuulella! Juo sinä niin, että
+tiedät kerran kestissä olleesi ... tuokaa lisää boolia!
+
+--Ei ole enää...
+
+--Joko se loppui?
+
+--Hyvällä tavaralla on hyvä menekki, kun vielä kilvan otetaan!
+
+--No, totia sitten! Ei se ollut meininkikään, että boolia koko illaksi
+riittäisi ... pankaa totia miehet!
+
+Hellmanni istui siinä kuin vieras omassa talossaan, jonka tavarasta
+toiset kauppaa käyvät.
+
+Hän näki, kuinka paperossin pätkät pitkinä heitettiin lattialle ja
+vähän väliä uusia sytytettiin. Eikä kauppamies lakannut toisia
+puodistaan kantamasta. Oli kai niitä jo kymmenen markan edestä
+kulutettuna niitäkin, sikareista puhumattakaan... Jokainen näytti
+toisensa kilvalla juovan. Lasi lasin perästä tyhjennettiin, ja moneen
+kertaan heilutti vallesmanni tyhjiä karahveja ja huusi ne vähän päästä
+aina uudelleen täytettäviksi.
+
+Hän olikin jo melkoisesti juovuksissa ja samalla lailla monet nuutkin.
+
+--Älkää yhtään miehet ... juokaa te vain! Hellmanni on minulle antanut
+isännyyden, niin että kun minä käsken, että juokaa, niin silloin te
+juokaa! Juo sinä, Hellmanni, itsekin ... eläkä murjota! Juo, kun pääsit
+niin hyvällä kupalla ... terve!
+
+Siten pyöritteli vallesmanni päätään oikeaan ja vasempaan ja ratkesi
+ankaraan nauruun:
+
+--Saakeli, kun sinua oli silloin kiivasta miestä ... häh, häh, häh! Ei
+sinua noljottajata enää tuntisi samaksi olennoksikaan... Sinä haukuit
+meitä kuin poika, niinkuin aika poika! Muistatko, kun minua
+pikanellilla heitit vasten naamaa? Onneksi se ei sattunut, vaan meni
+seinään... Se oli onneksi sinulle, kiitä onneasi, ettei sattunut...
+Terve sinä siinä ... eihän sull' ole lasiakaan? Anna, kun minä prykään
+sulle oikein miehen totit.
+
+--En minä huoli ... minun pitää mennä kotiin.
+
+--Etkö syö illallista?
+
+--Tuleeko illallinenkin?
+
+--Totta kai, etkö näe kuinka pöytää katetaan?
+
+--Näenhän minä.
+
+--Jää pois vain ... tulee hyvä illallinen ... jää nyt!
+
+--En minä ... minä en ole oikein terve.
+
+--No, eihän sille sitten mitä osaa ... kuulkaa miehet!
+
+--Mitä sinä...?
+
+--No, että sinulle hyvästiä heittämään!
+
+--Ei, elä puhu heille mitään.
+
+--Totta kai! Kuulkaa miehet ja arvoisat vieraat... Mutta melu oli jo
+niin suuri ja huone savua niin täynnä, ettei toinen toistaan kuullut
+eikä nähnyt. Vallesmannin ääni oli sitä paitsi aivan käheä, niin
+etteivät sitä kuulleet muut kuin aivan vieressä seisojat. Joku kiskaisi
+häntä hihasta, ja hän unohti Hellmannin ja jätti hänet seisomaan oven
+suuhun.
+
+Päällensä pukiessaan näki Hellmanni, kuinka pöytää yhä katettiin,
+kannettiin ruokia ja juomia ja asetettiin olut- ja viinipulloja vieri
+viereensä kiinni toiseen päähän pöytää. Olutta ennätti hän lukea jo
+tusinan pulloa ja viinejä puoli. Ja lisää tuli yhä puotikamarista.
+
+Hänen silmänsä välähti, hänen sieramensa suurenivat, hänellä oli
+suurisolkinen leveä nahkavyö kädessään. Se pyrki tekemään kaaren
+ilmassa ja ainoastaan suurin ponnistuksin sai hän sen pakotetuksi
+kiristymään vyötäistensä ympäri.
+
+--Käykää käsiksi jumalanviljaan--käykää käsiksi jumalanviljaan! kuuli
+hän vallesmannin kehoittelevan.
+
+Hän seisoi reessään, oikaisihe pitkin koko pituuttaan ... sisällä
+naurettiin ja hohotettiin ja laulettiin kuorossa: »helan går! helan
+går!--sumfrati rati--rati rallaa!--helan går!»--hevonen kiskaisi
+menemään ja retkahutti hänet pitkänään reen perään--
+
+--Takaisin! huusi hän rengilleen. Pysähytä! Mutta ennenkuin se ennätti
+tapahtua, hyppäsi hän reestä, riipaisi nahkavyön irti solestaan, syöksi
+sisään ja vetäisi, turkki auki reuhottaen, yhdellä tempaisulla alas
+pöydältä pullot ja pikarit, ja toisella paistit ja liemet ja lautaset.
+Sen tehtyään huusi hän, suu katkeran leveässä naurussa:
+
+--Käykää pöytään, porsaat! Lakkikaa lätäköstä, kylän koirat! Se on
+Hellmanni, joka tarjoo! Mjukaste tjenare, mina herrar!
+
+Ja ennenkuin ehtivät tyrmetyksistään tointua, oli hän jo tiessään,
+rekensä perässä retkallaan, ja nauroi mennessään niin, että ikkunat
+helisi.
+
+
+
+
+
+
+ESIMERKIN VUOKSI
+
+
+
+
+--Minun mielestäni se nyt on oikein hyvä asia se raittius ... se on
+oikein hyvä asia ... oikein hyvä!
+
+Ja ihan hartaan näköisenä heitti maisteri Suomettaren käsistään, ja
+paperossia sytyttäessään, jolloin silmät menivät nautinnosta
+sirralleen, lisäsi hän vielä:
+
+--Ja raittiusseurat ovat meidän maallemme mitä suurin onni ... joka
+miehen pitäisi niihin seuroihin ruveta, jok'ikisen Suomen kansalaisen,
+miehen ja naisen. Ja, niinkuin tässä sanotaan, pappien tulee
+esimerkillään etunenässä käydä ... se on jokaisen sielunpaimenen
+moraalinen velvollisuus seurakuntaansa kohtaan. Sentähden kuulun
+minäkin siihen seuraan ja aion kaikin voimini sen hyväksi toimia.
+
+Hän oli nuori pappi tuo, joka näin innostui, kaupungin seurakunnan
+apulainen. Nyt hän keinutuolissaan keinui, sivusittain pöytäänsä,
+katsahti silloin tällöin sen ylitse Bulevardinkadulle ja puhui yhä
+samaan suuntaan ja luki aina uudelleen sanomalehdestä niitä paikkoja,
+joita »Kuusi» oli siihen raittiudesta kirjoittanut. Välistä hupeni luku
+ja puhe savun sekaan, jota paperossin päästä tunki alas rintaan ja
+virtasi sieltä taas pitkin paperossin kupeita takaisin. Ja se teki niin
+hyvää, että kasvoissa silloin tällöin vähän värähtelikin.
+
+Toinen mies istui pöydän päässä ja poltteli hänkin ja puhalteli
+laiskoja savuja huolettomasti milloin minnekin päin. Suoraan hän
+eteensä katseli, vasten uunia toiselle puolen huonetta ja siveli
+verkalleen viiksiään. Ei näyttänyt tarpeesta polttavan, mutta muuten
+vain jotain tehdäkseen.
+
+--Mitäs arvelet? Sinä et puhu mitään ... eikös se ole hyvä asia ...
+minusta se on ... se, se, se on ... katsos nyt, kuinka tässä taas
+sanotaan, kuulehan, mitä väkevistä juomista sanotaan...
+
+--Kyllä minä sen tiedän ... se on sitä yhtä ja samaa...
+
+--Häh! Yhtä ja samaako? Ei ole sitä ... et sinä ole tätä vielä
+kuullutkaan ... katsos nyt: »Jos tahdotaan harrastaa Suomen kansan joko
+aineellista tai henkistä parasta, jos tahdotaan ylläpitää kansamme
+siveellistä tarmoa ja säilyttää sen ruumiillista pontta, jotka molemmat
+ynnä kristinuskon kanssa ovat kaikkien kansojen elinehto ja joita
+kaivatessa seisotaan perikadon partaalla» ... niin! niin ... ja sitten
+sanotaan: »niin löytyy kaiken tämän säilyttämistä varten keino, jota
+tähän aikaan melkein tekisi mieli sanoa ainoaksi, ja se keino sisältyy
+yhteen ainoaan huudahdukseen: pois kaikki väkevät juomat ja sijaan--»
+
+--Limunaati ja teevesi!
+
+--Ei, vaan ehdoton raittius sijaan!... Sinä panet tapasi mukaan
+pilkkaa, mutta ei se minun mielestäni ole näin tärkeässä asiassa
+ollenkaan paikallaan...
+
+--En minä pane pilkkaa ... heretköön vain jokainen juomasta, jos sen
+tarpeelliseksi näkevät, mutta tarvitaanko tuohon tuommoiseen
+välttämättömästi seuroja ... heretkööt ilman niitä!
+
+--Mutta herkeääkös ne? ... herkeääkös ne? Eivät herkeä! Se on nähty,
+etteivät herkeä. Ihminen on heikko eikä pysy pystyssä, jos ei muut
+holhoa sitä, jos eivät varjele ja näytä hyvää esimerkkiä, ne jos ei
+näytä, jotka itse ovat lujemmat ja korkeammalla sivistyskannalla,
+niinkuin esimerkiksi papit ... ja muut sivistyneet myös ... ja niiden
+on siis moraalinen velvollisuus, varsinkin näinä uskottomuuden aikoina,
+jolloin riehuva realismi ... hm ... jaa, niin ... eikö se ole niin?
+
+Maisteri joutui lopulla puhettaan vähän hämilleen, sillä hänen
+vieraansa oli »uskottomuuden» ja »realismin» kohdalla vetänyt suunsa
+pieneen pilkalliseen hymyyn, niinkuin hänen tapansa oli.
+
+--Mitä? Eikö se ole niin? uudisti maisteri.
+
+--Niin kai se on, sanoi toinen... Ja sinä et siis maista tippaakaan?
+
+--En tippaakaan.
+
+--Helppo kai sinun lieneekin olla maistamatta, kun et koskaan ole
+siihen tottunut, etkä ole ollut kiusauksessa milloinkaan.
+
+--Minäkö kiusauksessa? Sanonko minä sinulle, missä minä olen ollut ja
+miksi olisin voinut tulla ... minusta olisi saattanut tulla yhtä suuri
+juoppo kuin kenestä tahansa.
+
+--Sinustako;' Elä kehu! Sitäpä en olisi uskonut, ellen olisi omin
+korvini kuullut!
+
+--No, no, ei se ole aivan niin sanan mukaan otettava ... mutta jonkun
+kerran ... ylioppilasaikoinani ... mutta Jumalan kiitos, se minun kyllä
+täytyy tunnustaa, että minulla oli hyvä koti ja ankarat vanhemmat, eikä
+meillä kotona juotu eikä muille tarjottu muuta kuin suurina juhlina ...
+mutta siitä huolimatta minä olin, niinkuin jo mainitsin ... ja niinkuin
+tässä sanotaan: »jos paha siemen kerran itämään pääsee, ei tiedä,
+milloinka se sieltä rehoittavan taimen pistää».
+
+Hän tuli aina hartaaksi, kun puhui tästä mustepilkusta omassa
+elämässään, ja mielellään hän sen puheiksi ottikin.
+
+--Mutta olkoon tämä meidän kesken ... elä huoli siitä kenellekään
+puhua ... ihmiset semmoista aina väärin ymmärtävät ... ja sitä paitsi
+luulen minä puolestani tuon siemenen minussa jo tukehtuneen, eikä se
+ainakaan voi enää rehoittamaan päästä, jos koettaisikin sitä tehdä, kun
+kuulun raittiusseuraan.
+
+Maisteri oli puhunut niin kauan, että paperossista oli tuli sammunut.
+Hartaasti hän sen sytytti ja sanoi vielä:
+
+--Muuten, niin on ehkä suurin ja painavin syy, joka minua tähän seuraan
+pakottaa, se, että tahdon olla esimerkkinä muille heikommille.
+
+Toinen mies siinä oli aikansa ääneti katsellut pappismiehen
+paperossinpolttoa ja kuunnellut, pienoinen hymy huulilla, hänen
+puhettaan. Paperossin pohjaan poltettuaan viskasi hän sen huoneen yli
+uunin eteen, solahutti itsensä huolettomaan asentoon jalat suorina ja
+pisti kätensä housuntaskuihin.
+
+--Se olisi minun mielestäni oikea ehdottoman raittiuden seura, jossa ei
+edes tupakoitaisikaan, sanoi hän sitten haukotellen.
+
+--Kuinka niin? kivahti maisteri.
+
+--Niin vain, kun kerran yhtä nautintoa vastaan asettuu, niin asettuisi
+myöskin toista.
+
+--Tuo se on aina viimeinen keino raittiusseurojen vastustajilla ... kun
+ei voida raittiuspyrintöjä muuten ahdistaa, niin se aina tuodaan, se
+aina tuodaan muka kumoamaan. Mutta sen minä sanon, että se on
+suorastaan lapsellista ... lindrigast sagdt, niin se on suorastaan
+lapsellista ... heh!
+
+--Miksi sinä noin kiivastut?
+
+--Enhän minä kiivastu ... ei kannata kiivastua. Mutta sano sinä, ihan
+todellako vertaat väkijuomain nauttimista tupakanpolttoon?
+
+--Ne ovat aivan yhtä tarpeettomia molemmat.
+
+--Erotus on kuitenkin äärettömän suuri, hyvä veli, niin suuri, että ...
+toinen on jotain aivan viatonta, jota vastoin toinen ... ja huomaa se,
+kuinka erilaiset ovat seuraukset!
+
+--Minä en arvostele intohimon suuruutta seurauksien mukaan niin paljon
+kuin sen mukaan, missä määrin ne pitävät ihmistä orjanaan...
+
+--Jaa, jaa, niin ... kyllä minä nuo mielipiteet tiedän, tiedän aivan
+hyvin ... ne on niitä uudenaikaisia, niitä Björnsonien ja Ibsenien
+mielipiteitä ... heh, heh! Mutta sen minä sanon ... minä tiedän, tai en
+minä tiedä, mutta minä luulen, että ne herrat norjalaiset ja muut
+Strindbergit, että ne polttavat yhtä kaikki ja yhtä paljon kuin me
+täällä Suomessa ... heh! heh!
+
+Maisteri oli ihan tosissaan, ja hänen suunsa oli vääntynyt happamen
+katkeraan hymyyn.
+
+Vieras purskahti nauramaan ja nauroi pitkän, raikkaan naurun, mutta
+siitä suuttui maisteri niin, että nousi ylös ja alkoi kiivaasti kävellä
+edestakaisin lattialla.
+
+--Elähän nyt suutu, veli kulta, että minua näin naurattaa ...
+tupakoikaa te vain ... eikähän todella taitaisi ollakaan ihmiskunnalle
+hyödyksi, jos yht'äkkiä herettäisiin juomasta ja tupakoimasta ...
+mistäs varat saataisiin, niinkuin Toppo sanoo ... jaa, niin, oletko
+käynyt »Työmiehen vaimoa» katsomassa?
+
+--En minä semmoisia roskakappaleita!
+
+--No, no, terve nyt sitten! Käy talossa! Ja elä suinkaan anna
+viekoitella itseäsi jättämään pois tupakanpolttoa, jos sitä joku
+sinulle ehdottelisi.
+
+--Poltathan sinä itsekin?
+
+--Poltan, poltan, ja juon myöskin, kun haluttaa!
+
+--Mitäs sitten siitä puhut? Mikset itse jätä ensin?
+
+--Siksi, ettei minusta kukaan ottaisi esimerkkiä, kun en ole pappi enkä
+mikään.
+
+--Pappi? Jos tuo oli pistokseksi aiottu, niin oli se huonosti
+osattu ... heh!
+
+Maisteri antoi toverinsa mennä ja oli vihainen. Muuten ei tämä ollut
+ensi kerta. Hyvin usein tapahtui, että hän tällä tapaa suuttui entiseen
+koulukumppaniinsa.
+
+Joka kerta käveli hän sen jälkeen aina pitkän aikaa lattialla,
+ennenkuin lauhtui. Tavallista kiivaammin käveli hän nyt.
+
+--Mutta minä näytän! sanoi hän yht'äkkiä päättäväisesti, minät näytän,
+että herkeän polttamasta ennen kuin hän itse. Sinä luulet, etten
+voi ... mutta koetetaan, näytetään niille todellakin! ... heh!--Paha,
+ettet ole enää täällä, hyvä veli, niin saisit kuulla, että minä tällä
+hetkellä ... kello viittä vailla puoli yksitoista ... pannaan se
+mieleen ... jätän pois tupakanpolton kuinka pitkäksi aikaa tahdon!
+Tuonne nakkaan paperossini, ja piiput saavat seista koskematta
+hyllyllään ... minä en liikuta niitä! Nyt on 30:s päivä tammikuuta.
+
+Voitonriemu loisti maisterin silmissä, ja hän pani vielä kerran
+tarkasti mieleensä, mikä päivä oli ja mikä tunti. Sen muistiinpanon
+kautta päätös sai ikäänkuin sinetin päälleen. Ja muutenkin olisi hauska
+milloin tahansa vain puheeksi tultua sanoa, että silloin ja silloin
+jätin minä pois tupakanpolton enkä ole sen koommin sitä nauttinut.
+
+Mutta muutaman hetken kuluttua tuntui kuitenkin omituisen
+turvattomalta. Tuli mieleen semmoinen salainen ja vähän vastenmielinen
+nykähdys, että ehkä oli päätös sentään ollut vähän liian hätäinen ...
+eihän oltu raittiusseuraankaan menty, ennenkuin oli asiata tarkemmin
+mietitty. Mutta sama se, tehty mikä tehty! Tämähän onkin sitä paitsi
+pieni, vähäpätöinen asia!
+
+Papin kansliaan tuli aamun kuluessa ihmisiä toinen toisensa perästä.
+Maisteri toimitteli kaikenlaisia asioita, puhutteli kävijöitä, neuvoi
+toisia ja tuntui mielessään niin varmalta ja voimakkaalta. Eikä tehnyt
+tupakkaa mieli ollenkaan... Luulikohan tuo todellakin, ettei tuommoista
+kuin tupakanpolttoa voi jättää, milloin vain haluttaa! Ihmiset niin
+mielellään luulevat toisista samaa kuin itsestään.
+
+Ja melkein uhkamielisesti levähytti maisteri kirkonkirjat auki ja
+heitti ne yhtä rennosti taas takaisin kiinni, ollen kaikin puolin
+ravakka toimissaan.
+
+Pari kertaa sattui kuitenkin niin, että hän yhytti kätensä
+paperossipuntin suulta, tuosta, jossa se seisoi musteastian vieressä
+pöydällä... Menee vielä vanhan tavan mukaan, naurahti hän... On sentään
+omituista, kun ihminen johonkin tottuu...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaksi tuntia on kulunut siitä, kun päätös on tehty. Ihmiset ovat
+asiansa suorittaneet, ja maisteri on taas yksin kansliassaan. On
+ruvennut tuntumaan vähän tyhjältä. Tähän aikaan hän tavallisesti
+sytytti pitkän piippunsa ja istui sen kanssa keinutuoliin ajatuksiaan
+lepuuttamaan ja katsomaan ulos ikkunasta Bulevardinkadulle. Sieltä
+näkyi silloin aina vanhan kirkon torni taivasta vasten, ja sitä hän
+ihaili ja huomautteli siitä vierailleen.
+
+Sen sijaan hän tällä kertaa lähti kävelemään edestakaisin kamarinsa
+lattialla. Kulki siinä pöytänsä luota keinutuolin taitse oven suuhun,
+ja palasi sieltä takaisin pöydän seuduille uunin sivuitse ja ohi
+piippuhyllyn, joka oli uunin kupeella.
+
+Yht'äkkiä tulla kolisteli kansliaan jotenkin huonosti puettu mies,
+nähtävästi joku hampuusi.
+
+--Mitä asiaa?--se kysyttiin vähän äreästi ja kärsimättömästi.--Nyt on
+jo vastaanoton aika ohitse.
+
+--Herr pastor ... antakaa anteeksi ... ei ole minulla kelloa ... köyhä,
+kovin köyhä, he-herr pa-hastor! Ja minä pyytäisin nöyrimmästi, jos
+olisitte hyvä ja antaisitte...
+
+--Mitä? Tehän olette juovuksissa?
+
+--Mi-minäkö? Minä, herr pastor ... e-e-en minä ole
+juov-vu-vu-vuovuksissa, vaan minua niin ni-hikottaa...
+
+--Kuuleehan sen teidän puheestannekin, ja henkenne haisee viinalle
+tänne saakka!
+
+--Niin, minä olen langennut, ja minä olen suuri syntinen--mies oli
+itkevinään--mutta jos saisin edes markankaan tai puolenkaan, että
+voisin ostaa leipää ja syödä, niin en minä enää joisi ... en maistaisi
+tippaakaan ... pastori uskoo sen, etten tippaakaan, vaikka pastori itse
+ta-tarjoisi.
+
+--Sillä ehdolla minä voin teille apua antaa, että lakkaatte juomasta ja
+menette raittiuden seuraan.
+
+--Herr pastor, minä olen jo kuulunut raittiuden seuraan Turun
+kaupungissa, mutta minä olen uudelleen langennut ... takaisin tähän
+suureen syntiin.
+
+Sill'aikaa kun maisteri muoto ankarana käveli edestakaisin lattialla,
+siirtyi miehen nauru silmistä suupieliin, mutta katosi aina heti kohta,
+kun pastori kääntyi päin.
+
+--Ihmisellä täytyy olla voimaa himojaan vastaan taistelemaan ... hänen
+täytyy osata pitää, minkä on kerran luvannut.
+
+--Mutta ei minulla silloin ollut, vaikka olisin kuinka koettanut ...
+mutta kyllä minulla nyt olisi enemmän.
+
+--Minä kuulun myöskin raittiusseuraan, mutta en ole kertaakaan vielä
+ajatuksissanikaan lupaustani rikkonut.
+
+--Herra pastori onkin jalo mies, ja herra pastori saarnaa niin
+ihanasti.
+
+--Ihmisen täytyy voida pitää lupauksensa, minkä hän kerran on antanut,
+ja jos häneltä omat voimat näyttävät puuttuvan, tulee hänen Jumalalta
+lujuutta rukoilla ... joka aamu ja joka ilta. Sitä te ette varmaankaan
+ole tehnyt.
+
+--Minä olin viime sunnuntaina kuulemassa, kun herra pastori saarnasi...
+saarnaako herra pastori huomennakin?
+
+--Saarnaan.--Mutta tässä on teille nyt pari markkaa ja muistakaa se,
+ettette niitä viinaan kuluta ... ainoastaan sillä ehdolla minä nämä
+teille annan, että menette heti kohta ja ostatte niillä itsellenne
+leipää ja syötte.
+
+--Minä syön, minä syön, herr pastor ... kiitoksia ... Jumala teitä!
+
+Mies meni kadulle, katseli vähän aikaa rahojaan ja laskeutui kiireesti
+alas kapakkaan, joka oli kivijalassa.
+
+Maisteri jatkoi kävelyään ja ajatteli itsekseen: »Kuinka minä olisin
+voinut vaatia häneltä lujuutta, jos en voisi häntä siitä vakuuttaa,
+että itse sitä noudatan?»
+
+--Ohoh! Jahah! niin.
+
+Hän oli muuta ajatellessaan mennyt piippuhyllyn luo ja aivan
+erehdyksestä puhaltanut siihen piippuun, jolla hän tavallisesti poltti.
+Nopeasti pisti hän sen paikoilleen eikä ollut huomaavinaan koko
+tapausta.
+
+Olisi ollut vielä saarnan kirjoittamista huomiseksi jatkettava, mutta
+ei nyt tällä kertaa tuntunut olevan oikealla kirjoitustuulella.
+Sydänalassa oli omituinen tyhjyys ... ehkä se oli nälkä. Mutta kello
+oli vasta yksi, ja päivälliseen saakka oli kokonainen tunti.
+
+Vähän aikaa käveli maisteri vielä ja seisahtui milloin minkin ikkunan
+ääreen kadulla kulkijoita katsomaan. Muuankin siellä maalainen ajoi,
+reessään seisten ja hampaissa höyryävä käyrävartinen piippu. Ei ollut
+maisteri sitä ennen niin selvään huomannut kuin nyt, että kun näkee
+toisen polttavan, ihan tuntuu savun maku omassa suussa.
+
+Mutta ajava maalainen katosi kulman taa, ja maisteri pani kalvosimet
+käteensä lähteäkseen ulos kävelylle.
+
+Oli hän vähän hermostunut, kun katu oli hänen mielestään niin
+luvattoman liukas. Kuinka ei poliisi sen paremmin ... siitä sietäisi
+melkein tehdä muistutus.
+
+Tuossa kulki tämänaamuinen vieras, ja jostain selittämättömästä
+vastenmielisyydestä ei maisteri olisi siitä niin erittäin välittänyt,
+jos vanha koulutoveri olisi kulkenut sivu toisella puolen katua häntä
+huomaamatta. Vaan huomasihan se ja tuli suoraan kohti, paperossi
+huolettomasti suupielessä. Kotelon veti hän vielä palttoonsa
+pikkutaskusta ja tarjosi siitä tupakan ystävälleenkin.
+
+--Ei kiitoksia.
+
+--Mitä, etkö polta?
+
+--En minä nyt.
+
+--Mitä, oletko jättänyt--?
+
+--Luuletko sinä, etten minä voisi, jos tahtoisin?
+
+--Voisit kai...
+
+Se sanottiin vähän ivansekaisesti ääntä venyttämällä, eikä maisteri
+puhunut siihen mitään. Niin he kulkivat vähän aikaa ääneti.
+
+--Minun täytyy mennä tänne vähäisen, sanoi maisteri ja aikoi kääntyä
+toiselle kadulle.
+
+--Mitä sinä sinne? Tule nyt, tehdään kierros Esplanaadissa.
+
+--Ei, ei minulla ole tällä kertaa aikaa.
+
+--No, terve sitten.
+
+Ystävä jatkoi matkaansa Esplanaadiin, mutta maisteri kiersi toista
+tietä kotiinsa... Ei, ei hän välistä mitenkään viihtynyt tuon miehen
+seurassa ... hänessä oli joskus jotain niin kovasti epämiellyttävää.
+
+Ei tahtonut kotona saarnan kirjoitus sujua. Ei löytänyt sopivia sanoja,
+eivätkä ajatukset pysyneet koossa. Ja kuinkapa sitä nälissään voikaan?
+Oli hullua, ettei saanut päivällistä aikaisemmin! Mikä olikaan
+kummallinen kurina sisuksissa? Ihan niitä veti nurin kuin hihaa, aina
+vatsan pohjasta alkaen.
+
+Vihdoin tuli päivällinen, ja hyvä lauantaipäivällinen se olikin. Matami
+oli pannut parastaan, ja sitä syödessä haihtui tuo kummallinen kurina
+ja unohtui mielestä nurinveto.
+
+Syötyään heitti maisteri virkatakin yltään, pukeutui kotiviittaansa ja
+istahti keinutuoliin. Katseli milloin mitäkin huoneessaan ja hiveli
+kädellään leukaansa ja nenänsä vartta. Katseli kaappia, kattoa, seiniä
+ja pitkän aikaa pellinnuoraa, jonka oli saanut joululahjaksi matamilta.
+Vaan ei niissä ollut juuri mitään erinomaista katsomista.
+
+Siinä oli piippuhyllykin nuoran tupsujen alapuolella ... piippuhylly
+piippuineen ... siinäpähän oli...
+
+Laskeva iltapäivä paistoi heleästi sisään ja loi ikkunan kuvan uunin
+kylkeen lähelle piippuhyllyä. Piiput nojasivat rauhallisesti reikiinsä,
+ja tupakkalaatikko oli puoleksi auki.
+
+Miten lie niin käynyt, mutta istuessa siinä ja leukaa ja nenänvartta
+sivellessä rupesi jotenkuten siltä näyttämään, että laatikossa oli
+kartuusi suurimmaksi osaksi murennettuna, vaan että vähän oli jäänyt
+murentamattakin ... yhteen palloon. Ei muistanut sitä kuitenkaan
+oikein, eikä luontunut sitä täältä asti näkemään nousematta. Ja niin se
+pani ilman aikojaan nousemaan ja katsomaan... Niinpähän oli, ei ollut
+se yksi muhkura murennettuna, sikseenpä oli eilen jäänyt. Vaikka
+joutihan tuon nytkin murentamaan.
+
+Sen tehtyään työnsi maisteri laatikon kiinni ja alkoi jatkaa
+päivällistä kävelyään edestakaisin lattialla. Hän käveli hiukan
+epätasaisesti ja levottomasti, ryyppäsi pari kertaa vettä ja maisteli
+suutaan tyytymättömän ja epäluuloisen näköisenä.
+
+Tuntui niin ... sanalla sanoen, jotain oli varmaankin epäkunnossa. Ei
+hän ollut ollenkaan normaalitilassaan ... ehkä hän oli jotenkin
+vilustunut. Tai oli vatsassa vika, kun suu maistui niin pahalle. Mutta
+ei se sittenkään aivan tavallista ollut, koska ruumiissa silloin
+tällöin pisteli, kuin olisi neulan kärellä koskettanut. Saattaa vielä
+tapahtua, että tässä tulee sairaaksi ... ehkä niinkin sairaaksi, ettei
+kykene huomenna saarnaamaankaan.
+
+Maisteri kulki peilin luo ja katsahti siihen. Sieltä näkyi mies, jolla
+oli otsa aivan rypyssä ja silmien alla kärsivä piirre.
+
+Aurinko oli siirtynyt niin, että toinen puoli ikkunan kuvasta vielä
+valaisi uunia, toinen oli jo särkeytynyt piippuhyllyn päälle.
+
+Hävytöntä, kuinka paljon pölyä on laskeutunut piippuhyllylle!... Puh,
+puh!... Ja piipunvarsiinkin on pöly tunkeutunut pienintenkin
+koristuksien sisään! Kuinka sen sieltä hienoimpien silauksien pohjasta
+saaneekaan kokonaan lähtemään?
+
+Vaan koetti maisteri sitä kuitenkin. Alkoi nenäliinallaan siivota
+kaikkia koloja ja kun oli saanut ne mieleisikseen, irtautti kopat ja
+tyhjensi ne poroastiaan. Puhui sitten kuhunkin varteen, pani kopat
+niihin taas paikoilleen ja puhui vielä kerran kaikkiin ... koetteeksi,
+kulkisiko henki ulospäin. Veti myöskin ... koetteeksi, kulkisiko henki
+sisäänpäin... Ja kulkihan tuo jotenkin.
+
+Vaan kylläpä tuoksui tuo tupakkakin ... aivan laatikosta saakka ylös
+nenään, vaikka olisi seisonut ihan suorana. Ei ollut maisteri ennen
+niin huomannut tuota tupakan kovaa tuoksumista. Kuinkahan olisi
+oikeastaan sen haju, jos aivan likeltä nenäänsä hengittäisi? Tai jos
+kerran kujeillessaan sitä nuuskaisi?
+
+Siinä virkineessä viihtyi mieli vähän aikaa, mutta illan hämärtäessä
+eneni kaipuu ja tyhjyyden tunne. Vielä oli pari tuntia raittiusseuran
+illanviettoon, joka alkoi vasta kello 7. Saarna olisi kyllä ollut
+huomiseksi kirjoitettava, mutta ei tuntunut olevan inspiratsionia, ei
+minkäänlaista. Maisteri katseli tekstiä, luki evankeliumin ja rupesi
+miettimään. Mutta ajatusten eteen oli laskeutunut harmajan hämärä,
+yhtätasainen esirippu, jota ei saanut mitenkään nousemaan.
+
+Ei osannut ryhtyä mihinkään, ja kaikki vaivasi ympärillä. Huonekin oli
+aivan kylmä ... ainakaan ei se ollut tarpeeksi lämmin! Hävytön matami!
+Miksei hän lämmitä, niin ettei tarvitse paleltua!
+
+--Miksei matami lämmitä minun huoneessani, vaikka minä olen käskenyt?
+sanoi hän ankarasti keittiön ovelta.
+
+--Voi, kulta pastori, kyllä minä lämmitän... Vaan kun pastori ei ennen
+ole vaatinut näin aikaisin...
+
+--Täällä on niin kylmä, että hampaat suussa kalisee.
+
+--Herra varjelkoon ... pastori ei varmaankaan ole oikein terve ...
+pastori on niin bleeki, että...
+
+--Niin, en luultavasti olekaan oikein terve.--Ja sen sanoi maisteri
+niin synkällä äänellä, että tuli siitä itsekin vakuutetuksi, ettei hän
+voinut aivan hyvin.
+
+Matami ehdotti lääkäriä, mutta ei maisteri tahtonut.
+
+--Ei se ole mitään vaarallista... Muuten niin minä olen jättänyt pois
+tupakanpolton, ja matami taitaa saada kantaa piippuhyllyn vinnille.
+
+--Minkä tähden on pastori niin tehnyt? huudahti matami miltei
+kauhistuen.--Niin no, siitähän se sitten onkin, kun pastori on
+sairas ... minkä tähden on pastori niin tehnyt, että on jättänyt...?
+
+--Sentähden, että se oikeastaan on tarpeeton nautinto.
+
+--Voi, voi ... (ja matami nyökäytteli nyt säälivästi päätään) ... voi,
+voi, kuinka ne nykyajan ihmiset laittelevat itsensä kanssa ... vasta
+herkesi pastori mitään maistamasta ... ei pastori ota edes
+ruokaryyppyäkään, joka kuitenkin on niin terveellinen ottaa, niinkuin
+minun miesvainajani sanoi ... ja nyt pastori ei enää poltakaan ... ja
+mihinkä sitten kaikki piiput joutuvat!
+
+--Matami on hyvä ja viepi ne vinnille.
+
+--Herra jesta! Vinnillekö? Pastorin farffaarin vanhat, kauniit piiput?
+Minun mieheni antoi minulle kanssa kerran piippunsa ja sanoi, että minä
+panisin sen piiloon ... ja samalla kertaa hän herkesi ruokaryyppyjäkin
+ottamasta, kun tohtori oli ordineerannut. Mutta häntä rupesi
+vilustamaan, niinkuin nyt maisteria, eikä ollut matsmältningiä ...
+muttakun alkoi taas uudelleen polttaa ja ottaa ruokaryyppyjä, niin tuli
+aivan terveeksi. Tahtooko pastori, ihanko totta, että minun pitää viedä
+piiput vinnille?
+
+--Jaa, no ... ehkä ne nyt kuitenkin saavat siinä olla ... vieraita
+varten. Ja hyväähän tekee ihmiselle olla kiusauksen alaisena.
+
+--Ei pastorin pidä mennä sellaisiin ytterliheeteihin ... ei pidä
+mennä ... ja pastorin pitää muistaa, että pastorilla on vanha mamma,
+varoitti matami vielä mennessään.
+
+Uunin lämmitessä alkoi tulla kaikenlaisia epäilyksiä.
+
+Raittiutta pitää ehdottomasti ja järkähtämättä harrastaa, esimerkin
+vuoksi ja heikoille kehoitukseksi, se on välttämätöntä. Mutta
+tupakanpolton itseltään kieltämisessä, kenelle siinä voi esimerkkinä
+olla? Ei kenellekään! Ei kukaan sitä edes huomaakaan. Ja tuskin
+innokkaimmat absolutistitkaan sitä vaativat. Olisikohan sitä paitsi
+raittiusasialle hyödyksikään, jos sen jäseniltä liiaksi vaadittaisiin?
+Menisi nyt ja esimerkiksi vasta parantuneelta juopolta hänen piippunsa
+tai sikarinsa tai paperossinsa riistäisi, niin silloin varmaankin
+useimmat vaipuisivat takaisin entiseen paheeseensa. Se olisi juuri
+sitä, josta sanotaan: »jännittää jousi liian tiukalle, kunnes se
+katkeaa». Hulluutta se olisi, suurinta hulluutta...
+
+Kello läheni vähitellen seitsentä ja aika oli lähteä illanviettoon.
+Sinne oli aina hauska mennä istumaan teekupin ääreen ... ja poltella
+hienoja paperosseja. Eikä kukaan sanonut, että siinä istuttiin
+viftaamassa. Ja sen todistuksen olivat monet vanhat juopotkin antaneet,
+että siellä istuessa ja puheita ja laulua kuunnellessa kului aika
+paljoa hauskemmin kuin kapakassa ennen.
+
+Jokin asia kuitenkin teki, ettei lähtö siihen seuraan tällä kertaa
+tuntunut aivan yhtä hauskalta kuin muina lauantai-iltoina. Mutta päätti
+hän kuitenkin sinne mennä.
+
+--Jahah, arveli hän mennessään vähän katkerasti, nyt sitä siis on
+päättänyt olla polttamatta ... saas nähdä, mitä muut siitä asiasta
+arvelevat. Somapa olisi tiedustella, mitä mielipiteitä seurassa yleensä
+on tupakanpoltosta.
+
+--Mutta todellakin! huudahti hän mielessään, ja katkeruus katosi
+kokonaan. Sopiihan ottaa illan kuluessa keskustelun aineeksi tämä
+asia! Tehdä esimerkiksi semmoinen teesi: »Onko tupakanpolton
+poistaminen, ja jos on, niin missä määrässä se on välittömässä
+yhteydessä raittiusseu-rojen tehtävän kanssa?» Mitään varsinaista
+päätöstä ei tietysti voitaisi vielä tehdäkään, sillä asia oli kovin
+valmistamaton. Esitelmän tapaisen saattaisi hän siitä kuitenkin jo
+tällä kertaa pitää. Esipuhe voisi alkaa esimerkiksi näin: »Yksi
+nykyajan enimmin juurtuneita heikkouksia tai, jos niin tahtoo sanoa,
+pahoja totutuita tapoja, hyvät herrat ja naiset, on tupakoiminen».
+Sitten kävisi leikillä viittaaminen siihen, että »vaikka tämä
+oikeastaan ehkä koskee vain meitä miehiä, niin pyydän kuitenkin
+arvoisien naistenkin huomiota muutamaksi hetkeksi», jonka jälkeen olisi
+tilaisuus siirtyä tarkastelemaan tupakanpolton historiaa, kuinka ja
+mistä se on tullut Eurooppaan j.n.e. Sen tehtyä saattaisi puhua niistä
+aineista, joista tupakka on kemiallisesti kokoonpantu, ja vihdoinkin
+aloittaa varsinaisen esitelmän tupakan turmiollisista vaikutuksista.
+
+
+Maisteria miellytti alussa hyvin tuo tuuma tupakan johdosta
+pidettävästä esitelmästä. Mutta kun hän kulki katua kokouspaikkaan,
+rupesi näyttämään siltä, että ehkä kuitenkin on parasta antaa asian
+tällä kertaa raueta. Ehkei ole tarpeellista vielä ottaa sitä julkisesti
+puheeksi, ennenkuin on kuulustellut yksityisten mielipiteitä asiasta.
+Kenties on suurikin osa seuran jäsenistä tätä kysymystä vastaan ... ei
+se ole varmaa, mutta hyvin on kuitenkin luultavaa. Voi olla montakin,
+jotka eivät tahdo yhdistää tärkeätä raittiusasiata muihin
+sivuseikkoihin, jotka saattaisivat siihen häiritsevästi vaikuttaa ja
+hajoittaa seuran vielä verrattain vähäisiä voimia...
+
+Tämä viimeinen ajatus varsinkin puhui pontevasti entisiä mietteitä
+vastaan. Ja yksi lisäsyy niitä vastaan oli vielä sekin (ei maisteri
+näitä syitä suinkaan etsinyt, mutta itsestään ne tulivat!), ettei
+maisterin mielestä hänen sopisi tuoda esille tätä ihka uutta kysymystä.
+Niitä olisi aina ihmisiä, jotka selittäisivät sen siksi, että tuo nyt
+tahtoo olla muita etevämpi, tahtoo loistaa uusilla ehdotuksilla. Ja
+pappismiehen pitäisi semmoista välttää.
+
+Eikä hän, kun oikein ajatteli, katsonut tarpeelliseksi puhua
+kenellekään omasta päätöksestäänkään. Kun muutoksen tarve tulisi
+useimmissa omintakeiseksi vakaumukseksi, niin olihan siitä sittenkin
+aikaa tehdä yhteinen asia.
+
+Näissä mietteissä ollessaan oli maisteri jo ehtinyt päästä
+Erottajatorille, ja punainen lyhty tupakkapuodin oven päältä Mikonkadun
+kulmasta oli alkanut tuikkia. Ei hän sitä oikeastaan katsonut, mutta
+siinä se vain seisoi ja näkyi hänen silmiinsä, niinkuin esineet välistä
+väkisinkin näkyvät, vaikkei niihin juuri huomiotaankaan kiinnitä.
+
+Koko ajan, kun maisteri sitä kykeni näkemään, se sillä tavalla hänen
+silmäänsä tahtomatta näkyi. Mutta kuta likemmä hän tuli, sitä enemmän
+hän sitä tahallaankin tarkasteli. Ja sitä mukaa rupesi se tuomaan
+muistojakin mieleen ... ei mitään kaukaisia, eilispäiväisiä,
+toispäiväisiä, niin pitkälle kuin muisti. Miellyttävä myyjätär tuli
+mieleen, tulivat viehättävään järjestykseen ladotut paperossilaatikot
+ja hienon sikarin tuoksu. Illanviettoon mennessään hän aina poikkesi
+tuohon puotiin, kysyi milloin mitäkin uutta hienoa tupakkalajia ja
+valitsi ja maisteli neidin milloin mitäkin ehdotellessa.
+
+--Richmond? Bostanjoglo? Med eller utan munstycken? [Imukkeen kanssa
+vai ilman?] kysyi neiti.
+
+--Kanske jag får med munstycken en låda bostanjoglo. [Ehkä saan
+laatikon bostanjogloa imukkeen kanssa.]
+
+--Jaha ... en låda ... 75 penni ... var sågod! [Jaha yhden laatikon. 75
+penniä ... olkaa hyvä!] Sitten se neiti avasi saksen kärellä laatikon,
+maisteri otti yhden paperossin, sovitti sen ruusupuisen karan sisään,
+pisti hitaasti suuhunsa ja veti vielä hitaammin kaasuputkesta tulen.
+Sen tehtyään hän lähti ulos pitkin Esplanaadia verkalleen astumaan,
+hienohajuista paperossia poltellen.
+
+Tavallista tietään maisteri nytkin kulki, mutta ei hän poikennutkaan
+tupakkapuotiin. Katsahtihan vain sinne sivukulkiessaan toiselta puolen
+katua. Herroja siellä näkyi olevan, ja miellyttävän neidin vaalea tukka
+väikkyi niiden välissä, ja puoleksi paljas käsivarsi ojentui vähän
+väliä ylös hyllylle laatikoita ottamaan ja panemaan.
+
+Sen maisteri näki, mutta ei häntä huvittanut sinne mennä. Eikä
+muutenkaan huvittanut koko Esplanaadi, ei valoisat ikkunat eikä ohi
+häärivät ihmiset.
+
+Ylipäänsä tuntui hänestä, ettei hän välittänyt mistään. Kaikki
+harmitti ... ei erityisesti juuri mikään, mutta kuitenkin kaikki
+yhteensä.
+
+Ja kaikkein äreimmällä äänellään huusi maisteri ajurin ja käski ajaa
+raittiusravintolaan.
+
+Muutaman tunnin kuluttua palasi maisteri kävellen samaa tietä takaisin
+illanvietostaan eikä ollut ollenkaan paremmalla päällä kuin sinne
+mennessäänkään.
+
+Ei hän illanvietossa viihtynyt ja siksi hän sieltä kesken lähtikin.
+
+Kaikki muut tuttavat olivat jo siellä, kun hän sinne tuli. Pöytänsä
+ääressä ne istuivat, mikä suklaata, mikä teetä juoden ... ja kaikki ne
+polttelivat.
+
+Maisteri istui eri pöytään vähän matkaa syrjemmaksi muista, ja hänkin
+tilasi teelasin. Mutta ei höyryävän teen tullessa tuntunut hetikään
+sitä samaa nautintoa kuin ennen, jolloin jo paperossi oli pöydälle
+asetettu heti juotua sytytettäväksi.
+
+--Mikäs meidän maisterilla on, kun on niin onnettoman näköinen? kysyi
+muuan tuttavista, tuli luo ja löi häntä kädellään olkapäälle.--Onko
+maansa myönyt ja rahansa juonut? Mikä on? mikä on? Aijai, ehkäpä on
+rakastunut?
+
+--Ei mikään, vastasi maisteri kuivasti.--Tuo nyt on sukkela mielestään,
+ajatteli hän, kun tuttava oli mennyt, ja tuhkaisi pilkallisesti
+sieraimiinsa.
+
+Siirtyi hän siitä kuitenkin kohta muiden pöytään, kuunnellakseen mitä
+siellä keskusteltiin.
+
+Siinähän keskusteltiinkin juuri parhaillaan tupakanpoltosta. Joku oli
+lukenut muutamasta ulkomaan sanomalehdestä, että tupakanpoltto on
+terveydelle vahingollista.
+
+Sen kaikki myönsivät, että tupakka jossakin määrin sisälsi
+epäterveellisiä aineksia ja että sen nauttiminen oikeastaan on
+tarpeetonta, mutta kun siihen kerran oli tottunut, niin...
+
+--Sillä lailla juuri sanottiin ennen, kun ehdotonta raittiutta
+vastustettiin ... kun kerran on tottunut ... sanoi maisteri muiden
+sekaan ja hymähti ivallisesti.
+
+--Tupakanpoltto on kuitenkin aivan eri asia! huudahtivat heti kohta
+yhteen ääneen useat muut.
+
+--Tupakanpoltto on aivan eri asia, lisäsi esimieskin karistaen tuhkaa
+paperossinsa päästä ja pitäen otsaa viisaissa rypyissä.--Ei sitä voi
+juoppouteen verratakaan, vaikka kyllä saattaa totta olla, ettei se
+muutamien organismille voi terveellinenkään olla. Vaan mitään
+moraalista turmiota ei tupakka kuitenkaan tuota, niinkuin väkevät
+juomat, joiden vaikutuksen me kyllä tunnemme. Vasta juuri luin erään
+kotimaisen lääkärin lausunnon tästä asiasta, jossa hän sanoo siihen
+suuntaan, että siihen suureen huviin nähden, jonka piippu työmiehelle
+tuottaa, olisi väärin sitä häneltä sen vähäisen epäterveellisyyden
+takia riistää. Kohtuullisesti nautittuna en luule siis tupakan mitään
+erittäin vaarallista olevan, vaikka ryyppääminen sitä kyllä on. Mutta
+niinkuin sanoin jo, nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.
+
+--Tietysti, tietysti!
+
+--Muuten olen myöskin jostain lukenut, että jos ankara tupakkamies
+äkkiä jättää polttamisen, saattaa hän sairastuakin siitä.
+
+Maisteri ei voinut siihen olla laimeasti sanomatta:
+
+--Niinkuin juopot ja morfinistitkin.
+
+--Aivan niin, niinkuin juopot ja morfinistit, mutta erotus on kuitenkin
+suuri, sillä tietysti ei voi tupakanpolttoa näihin paheisiin
+verratakaan.
+
+--Niin, en minä sitä sanokaan, myönsi maisterikin. Siihen loppui
+keskustelu, sillä salista alkoi kuulua laulua ja kaikki menivät sinne.
+
+Maisteri ei mennyt, vaan jäi istumaan paikoilleen.
+
+Hänestä hämärästi tuntui, että esimiehen puheet eivät olleet oikein
+johdonmukaisia, mutta hän ikäänkuin ei viitsinyt vaivata itseään
+ajattelemalla, missä kohden ne eivät olleet. Eikähän tuo oikeastaan
+niin tärkeätä ollutkaan. Ja siinä ainakin oli esimies oikeassa, kun
+sanoi, niinkuin hän itsekin oli sanonut, että ero on suuri juopon ja
+tupakkamiehen himojen välillä.
+
+Laulu ja soitto sitä paitsi haihduttivat hänen mielensä muuanne. Kaunis
+kuoro siellä lauloi, ja kaikki olivat innostuneet. Maisterikin
+muuttautui salin ovelle ja koetti varpailleen nousten nähdä laulajia.
+Laulun loputtua taputti sivuhuoneisiin palauva yleisö käsiään joka
+haaralla.
+
+Sammuneet paperossit sytytettiin suurella nautinnolla uudelleen, ja
+eräs tuttava tarjosi maisterillekin avattua koteloaan, jossa loikoi
+limikkäin hienoja Venäjän paperosseja.
+
+Maisteri otti huomaamatta niistä muutaman, mutta muisti samassa
+aamullisen päätöksensä. Aikoi antaa paperossin takaisin, mutta tuttava
+oli jo kotelonsa sulkenut, niin että maisterin täytyi pitää paperossia
+kädessään.
+
+--No, ja tulta myös, sanoi tuttava ja otti kynttilän pöydältä tarjoten
+sitä maisterille, samalla kuin itse siitä sytytti.
+
+--Minä herätän tarpeetonta huomiota, jos en sytytä, ajatteli maisteri
+ja sytytti.
+
+Mutta pari savua vedettyään hän heitti paperossin tuhka-astiaan ja
+siirtyi toiselle puolen huonetta.
+
+Siellä hän istui vähälle aikaa useammalla tuolilla, eikä hänellä ollut
+halua liittyä kenenkään seuraan.
+
+Ja paperossi tuolla tuhka-astiassa savusi suotta ilmaan. Monta kertaa
+tapasi hän itsensä sinnepäin katsomasta, ja lopulta hän suorastaan
+suuttui. Meni kenellekään hyvästiä sanomatta eteiseen, polki vihaisesti
+kalossit jalkaansa, heitti palttoon hartioilleen ja lähti kotiinsa.
+
+Hän oli niin harmissaan, että miltei hammasta puri. Ei siitä, että oli
+päätöksensä rikkonut. Olihan hän ollut suorastaan pakotettu, ja se ei
+suinkaan ollut päätöksen rikkomista... Minkä päätöksen? Tuo
+tämänaamuinen hetken puuskaus, ei se ollut mikään päätös. Sitä paitsi
+harmitti häntä kaikki päätökset!... Päätös, päätös, matki hän ja
+venytti sitä leveää sanaa vieläkin leveämmäksi...
+
+Ja sen hän sanoo--niin kulkivat kiivakat ajatukset yhtä tahtia kiivaan
+kävelyn mukana--sen hän sanoo, että hän voi, jos tahtoo, lakata
+polttamasta. Mutta hän ei tahdo, sillä se on luonnonlakia vastaan. Se
+on sokea fanaatikko, joka ei ota huomioon oman fysiikkansa vaatimuksia!
+Yht'äkkiä? Ilman mitään syytä? Herkeäisi syömästä samalla ... ja
+eiköhän tosiaankin kerran sitäkin vaadittane ... heh! »Kaikki tai ei
+mitään!» heh! heh!--Hah, hah, hah!... Ja maisteri yltyi kaikelle
+tuolle ihmisten hulluudelle niin nauramaan, että ohikulkevat
+pysähtyivät katsomaan... Sehän olisi mainio pala »Matti Meikäläiseen»
+tuo, että eiköhän ne Ibsenit ja Björnsonit vielä vaadi syömisenkin
+lakkauttamista! Siinähän juuri oli se heidän »kaikki tai ei mitään!»...
+Hah! hah! hah!
+
+Mutta teeveden raatelema jälki oli kielellä ja suulaessa ja
+kurkkutorvessa vielä silittämättä ja parin savun makuun päästyään huusi
+se huutamalla lisäviihdykettä suureen tuskaansa ja kiljui kiljumalla
+kiireistä apua. Se toi totiset mietteet, ja ilo katosi.
+
+Huh!--Niin puistatti kuin olisi ollut horkka tulossa. Oli miten oli,
+mutta se on ainakin varma, ettei organismi ole normaalitilassaan.
+Sanotaan, että jos organismilta jotain yht'äkkiä kieltää, johon se on
+tottunut, niin usein tapahtuu, että joku piiloutunut taudinsiemen
+irtautuu ja tekee kummia. Niin jossain kirjassa sanotaan... Kuinka
+kauan hän on ollutkaan polttamatta? Likemmä kaksitoista tuntia... Kuka
+ties?... Ehk'ei se nyt kuitenkaan niin pian... Mutta ainakaan ei ole
+syytä kauemmin...
+
+Ja sattui niin, että hän juuri nyt tuli tupakkapuodin oven eteen
+punaisen lyhdyn alle ... ja sattui niin, että joku herra juuri meni
+puotiin ja jätti oven auki ... ja silloin sattui vielä niin, että
+maisterikin pistäytyi jälestä.
+
+Vaan hän ei ottanut lakkiakaan päästään, ja synkän ja tyytymättömän
+näköinen oli hänen muotonsa, kun hän pyysi saadakseen jotain tupakkaa.
+
+--Hva' får de' lof att vara? [Mitä saa olla?]
+
+--Mitä tahansa, sanoi maisteri kolkosti.
+
+--Kanske får de' lof att vara richmond ... eller rettig ... eller...?
+[Ehkä saa olla richmondia ... tai rettigiä ... tai...?]
+
+--Antakaa sitten vaikka rettigiä.
+
+--Jaha! Var så god! Kanske får jag öppna lådan? [Jaha! Olkaa hyvä! Ehkä
+saan avata laatikon?]
+
+--Kyllä minä saan sen itsekin auki.
+
+Neiti katseli vähän kummastellen. Verkalleen avasi maisteri laatikon,
+niinkuin olisi avannut pillerilaatikon ... naama happamena ja otsa
+rypyssä. Hän tunsi sen itsekin hatun alta, että se oli rypyssä, otti
+vastenmielisen näköisesti paperossin sormiinsa, pyöritteli sitä hetken
+ja pisti sen viimein huuliensa väliin... Tulihan oli myöskin otettava,
+kun oli kerran tupakankin ottanut. Tuli oli tässä sama kuin vesi ja
+sokeri pahanmakuisia pillerejä niellessä. Eikä hän siis ollut sen
+lauhemman näköinen päätä kaasuliekkiin lähentäessään. Hän oli
+tuntevinaan, että tämä tupakoimisen aloittaminen oli hänelle hyvin
+vastenmielistä ... kun kerran oli aikonut sen jättää... Mutta minkä
+sille taitaa, kun jättäminen nähtävästi on epäterveellistä. Vaan
+luultavasti tämä paperossi kuitenkin on viimeinen...
+
+--Hyvästi, murahti maisteri lähtiessään, painoi hattunsa vieläkin
+syvemmälle ja nosti kauluksen pystyyn.
+
+Mutta ensimmäisiä askelia kadulla ottaessa olivat jo alkusavut
+pyyhkineet synkän mielen syvimmät rypyt hänen kasvoiltaan. Raukeata ja
+välinpitämätöntä oli vielä kävely kadun poikki Esplanaadin puoleiselle
+käytävälle. Mutta sydän tykytti jo kuitenkin niin kiivaasti, että piti
+välistä hengittää liika hengähdys lisää.
+
+Ripeämmäksi keveni sentään käynti askel askeleelta, ja hänen
+kääntyessään Edlundin nurkalta takaisin oli mieliala yhtä hilpeä kuin
+aina ennenkin näin Esplanaadia kävellessä...
+
+Ilta oli kirkas, tummansininen taivas välkkyvässä tähdessä. Kas
+todellakin! Ja kuinka ei hän sitä äsken huomannut, eikä iltaseuraan
+mennessään!--Hän veti pitkän savun keuhkoihinsa ja antoi silmänsä
+liukua katuvartta pitkin lyhdystä lyhtyyn. Siellä täällä hohti
+tavallisten joukossa joku punainenkin tupakkapuotien oven päältä ... ja
+tuolla aivan perällä helotti pyöreä sähkölamppu synkkänä kohoavan
+Kiseleffin kivimuurin seinästä. Ruotsalainen teatteri myöskin siinä, ja
+valolla täytetyt lämpiön ikkunat--Se on sentään hävytöntä, että tuo
+rakennus on kansan viha-miesten hallussa ... noin korkea ja noin
+kaunis. Jos hän olisi rikas, hän sen heti kohta lunastaisi ja antaisi
+suomalaisen teatterin haltuun. Jos vain olisi rahoja ... mutta sepä se
+on, ettei niitä ole... Mutta jos olisi, niin laskisi hän ne isänmaan
+alttarille. Sillä Suomi on köyhä, ja sitä pitää auttaa, tehdä työtä sen
+parhaaksi, minkä voi. Mutta niitä on paljon, joille isänmaa ei ole
+minkään arvoinen ... ne sen kieltä vainoavat, halveksivat sen
+varsinaista kansaa...
+
+Niin vaelsivat maisterin isänmaalliset mietteet, mutta repaleinen pikku
+poika oli hänet keksinyt ja juoksi hänen jälessään...
+
+--Snälla herrn, ge' mej en liten slant ... snälla herrn ge' mej en
+liten slant... [Hyvä herra, antakaa minulle pikku lantti...]
+
+--Etkö sinä osaa suomea, poika ... pyydä suomeksi niin saat.
+
+--Ja' förstår int' finska. [En ymmärrä suomea.]
+
+--Enkä minä ymmärrä ruotsia.
+
+--Snälla herrn, var så go'... [Hyvä herra, olkaa hyvä...]
+
+Maisteri lähti menemään eikä ollut enää poikaa kuulevinaan, joka vähän
+aikaa karttaen jälestä juoksi. Veti viimeiset savut vanhasta
+paperossista ja otti siitä tulen uuteen, ennenkuin nakkasi pois.
+
+Veres savu hiveli mielen yhä hilpeämmäksi, sydän melkein teiskasi
+tyytyväisyydestä, huulet yhä hymyilivät, ja silmä hyppeli virkeästi
+paikasta paikkaan ... ylös Grönqvistin kivikartanon ylimmille
+koristeille, jotka tummaa taivasta vasten vieläkin tummempina
+varjostivat ... sieltä alas nurkkia pitkin valoisiin puoti-ikkunoihin,
+joissa vakaasti ja kylmästi lemottivat sähkölamput, mutta levottomasti
+ja kiihkeästi paloivat kaasuliekit. Ja ikkunoiden ohitse suikkelehti
+ihmisten päitä.
+
+Vielä yhden retken teki maisteri Esplanaadin päähän ja poltti vielä
+yhden paperossin yksillä tulilla. Mutta sitten lähti hän verkalleen
+nousemaan Erottajalle ja Bulevardinkadulle päin.
+
+Kotiin tullessa näkyi portin pieleen veltosti nojaavan joku olento.
+
+--Hyv'--il-il-iltaa, herr pastor ... heh, heh, heh! Pastor ei pidä
+panna pahaks, että minä ... minä menin suoraan kapakkaan ... mutta ei
+minulla enää ole ei yhtä slanttia ... aivan juov-vuv-vuovuksissa ...
+heh, heh, heh!--Pastor antais yks viis penniä, että minä ... eli pastor
+antais edes tuo paperossistumppi...
+
+Tuo tuli niin odottamatta häiritsemään hyviä sopusoinnun tunteita,
+ettei maisteri ensin saanut sopivia sanoja suuhunsa.
+
+--Sinä olet siis juonut, vaikka ... sanoi hän sitten, mutta ei tullut
+jatkaneeksi.
+
+--Vaikka jo lupasin ... lupasin ... heh, heh! Mitä ihmisen lupauksista
+... ei se osaa pitää, mitä lupaa...
+
+--Minä annoin sinulle kaksi markkaa sillä ehdolla, että ostaisit
+leipää...
+
+--Sillä ehdolla ... jaa, sillä ehdolla ... katsokaa herr pastor,
+tuota ... sillä ehdolla ... niin, että se ei ole niin, herr pastor,
+että tuota ihminen ... immeinen ... ihminen ... että elää yksistään
+leivästä...
+
+Mies viittilöi sormet harrallaan alas katuun ja ylös lyhtyä kohti, ja
+tuli sitä tehdessään aivan likelle maisteria, koettaen tavoittaa häntä
+palttoon napista. Maisteri vetäytyi sitä mukaa taapäin...
+
+--Niin, sillä ehdolla ... ja tilaisuudella ... mutta liha on heikko,
+vaikka henki on ... henki on ... kuinka se on se paikka, herr pastori?
+
+--Mene tiehesi sinä!
+
+--Että tuota ... ei pastor saa mennä ... yksi paperossistumppi...
+
+--Jos et sinä nyt heti kohta korjaa luitasi tästä, niin minä huudan
+poliisia, sanoi maisteri vihaisesti porstuansa ovesta, jonne mies oli
+seurannut häntä.
+
+--Huudan poliisia ... huudan poliisia ... minä huudan itse poliisia,
+ettei pastorin tarvitse ... poliis, poliis!
+
+--Lurjus! mutisi maisteri ja sulki ovensa.--Tuommoinen renttu, uskaltaa
+tulla koskettamaan.
+
+Maisteri oli vihainen, mutta sytytettyään kynttilän ja alkaessaan
+laittautua kotiasuunsa hän pian kuitenkin lauhtui... Pitäähän sääliä
+tuollaisia onnettomia olennoita, jotka uudelleen ja aina uudelleen
+lankeavat ... eihän ole oikein heitä liian ankarasti tuomita... Hohhoi!
+
+Maisteri oli riisunut pitkäntakin, pukeutunut kotiviittaansa ja
+pistänyt tohvelit jalkaansa. Sitten hän oli sytyttänyt piippunsa ja
+istuutunut keinutuoliinsa, sivuittain pöytään...
+
+Hm!--Se oli siinä tupakoidessa ja kiikkuessa maisterin ainoa ajatus,
+eikä hän siitä tahtonut sen pitemmälle päästä.
+
+Vähän ajan päästä kuului matami tulevan sisään ruokatarjotinta tuoden.
+Maisteri antoi hänen tulla eikä puhunut mitään. Mutta jo ovesta
+huudahti matami:
+
+--Sissoh!--No, nyt pastori taas polttaa piippuaan ... se on parasta ...
+no, nyt minä taas tykkään pastorista!
+
+Matami tuli aivan maisterin eteen ja loisti niin vilpitöntä riemua,
+että maisterinkin piti hymyillä...
+
+--Eikä pastori turhaan kiusaa itseään ... se veisi kaiken aptiitin ja
+humöörin...
+
+--Niinkö matami luulee?
+
+--Niin se on, minun miesvainajanikin...
+
+--Kyllä minä aion kuitenkin vähitellen totuttaa itseäni pois.
+
+--Jaa, vähitellen ... se on toista, että vähitellen ... niin pastori
+voi tehdä, jos tahtoo ... mutta ei äkkipikaa ... se ei ole
+terveellistä... Hyvää yötä, pastori! Jumala pastoria varjelkoon!
+
+--Hyvää yötä, matami.
+
+Vähän haukattuaan käänsi maisteri keinutuolinsa pöytään päin ja alkoi
+kirjoittaa saarnaansa. Se sujui kuin vettä valaen. Tunnissa sivalsi hän
+sen valmiiksi. Vaan kun hän lopetti työnsä, könötti poroastian laita
+täynnä puoleksi poltetuita paperosseja kuin ilmaan ojennetuita
+kanuunia.
+
+Sänkyyn mennessään sytytti hän vielä piippunsa, poltteli sitä ja antoi
+kynttilän olla sammuttamatta niin kauan kuin piippu paloi.
+
+Vilahti siinä savupilviä nieleksiessä sivumennen mieleen muuan ajatus
+omantunnon moitteesta. Mutta kohta se kuitenkin katosi muiden ajatusten
+taa. Ja maisteri oli vakuutettu olevansa tottunut omantunnon ääntä
+kuulemaan. Silloin kun se ei sen kovemmin nuhtele, silloin ei siinä
+tietysti ole mitään pahaakaan, että tupakoi. Sitä paitsi oli tuo niin
+kovin vähäpätöinen asia.
+
+Sitten maisteri asetti piippunsa lattialle tuolin varaan seisomaan,
+puhalsi huoneensa pimeäksi ja kääntyi seinään päin maata.
+
+
+
+
+
+
+MAAILMAN MURJOMA
+
+
+    Yks ol' veitsi veikkoutta,
+    yksi rauta rakkautta,
+    sekin katkesi kivehen,
+    leipähän pahan emännän,
+    pahan vaimon paistamahan.
+
+    (Kalevala 33 91-98)
+
+
+
+
+I.
+
+
+--Antakaa te Junnun olla rauhassa! toruu isäntä, toiselta puolen
+halmeen, leikkaamattoman rukiin yli.
+
+--Saapihan meiltä olla, mutisevat toiset ja painautuvat leikkaamaan.
+
+Mutta vähän päästä on kiusanteko taas täydessä käynnissään.
+
+Koko talkooväki on liittoutunut yhtä ainoata vastaan. Hän on iso,
+roteva, mustaverinen mies, joka selkäänsä oikaisematta leikkaa kuin
+uhalla, muista vähän loitompana, koettaen olla heidän pistopuheitaan
+kuulematta. Mutta häntä tahdotaan saada suuttumaan. Häntä koetetaan
+saada siihen, mihin hänet lopulta tavallisesti saadaankin: tarttumaan
+johonkin itsensäkokoiseen esineeseen ja nakkaamaan se menemään
+luontonsa lauhduttamiseksi. Usein on hänet tällä tavalla saatu
+sinkoamaan tupakkihakkuri tuvan nurkkaan, vyöräyttämään suuria kiviä
+sijoiltaan tai karjaisten hypähtämään seisoalleen--minkä jälkeen hän
+poistuu eikä takaisin tultuaan puhu päiväkausiin sanaakaan. Ja kun hän
+ei koskaan käy käsiksi eikä osaa muutenkaan puolustautua, pidetään
+häntä vähän kuin hölmönä ja usutetaan pikkupojatkin häntä härnäämään.
+Isäntä on hänen ainoa puolustajansa, sillä hän on vankka työmies,
+tarkka kaikissa toimissaan, hoitaa hyvästi hevosia ja ruokkii välistä
+lehmiäkin vaimo väen mieliksi.
+
+Nyt on ilveily taas alkanut päivällistä syödessä ahon reunassa. Ruualle
+ruvetessaan on Junnu pannut hattunsa ja tupakkakojeensa, joista hän ei
+luovu muulloin kuin ateriain aikana, viereensä mättäälle. Kun hän
+syötyään alkaa haparoida tavaroitaan, löytää hän hatun takaansa
+pökkelön päästä ja piippunsa samasta paikasta, johon se on pistetty
+rakoon kannon tupakoitavaksi.
+
+Se herättää yleistä ilakkata, eikä isäntäkään voi olla muiden mukana
+naurahtamatta.
+
+Sanaakaan sanomatta ottaa Junnu hattunsa ja piippunsa ja kysyy
+kukkaroaan, joka on sekin kadoksissa.
+
+--Mitä sinä meiltä kysyt, kysy pökkelöltä! vastataan hänelle ja
+nauretaan yhä hurjemmin.
+
+Junnulle selviää iva vasta silloin, kun renki Tahvo nyhtäisee kukkaroa,
+joka neulastaan on pantu riippumaan Junnun omaan vyöhön hänen selkänsä
+taa. Hän ei voi enää pidättäytyä, hujahduttaa Tahvoa takakäteen
+nyrkillään, mutta kun Tahvo väistää, iskee Junnu rystynsä verisiksi
+petäjän kylkeen.
+
+Kerran, kaksi kohoaa miehen rinta, ja sieraimet levähtävät. Mutta
+sitten hän ottaa sirppinsä ja menee yksin leikkaamaan.
+
+--Syöpi niin ahnaasti, että saisi tukan päästä kolita eikä tietäisi!
+huudetaan hänen jälkeensä.
+
+--On se kerran kuulema ollutkin kolittuna, säestää Tahvo.
+
+--Milloinka? kysyy joku.
+
+--Silloin kun istui ruunun ruokapöydässä Kuopion linnassa.
+
+--Suunne kiinni! komentaa isäntä, ja käskee väkensä työhön.
+
+Mutta siellä jatketaan samaa puhetta.
+
+--Mistä hyvästä sille ruunun ruoka annettiin?
+
+--Viilipytyn varkaudesta ... oli vienyt sen sydänmaan mökistä toisten
+rosvojen syötäväksi.
+
+--Kuka sen on sanonut?
+
+--Itse kertoi.
+
+--Suus kiinni, kenkkajalka! huutaa Junnu yhtäkkiä kaikkien kummaksi.
+
+--Suus kiinni, suden selkä!
+
+Junnulla on selkä pitkä ja jalat lyhyet, ja aina on häntä siitä ivattu.
+
+--Siihen selkään kun oli vitsoja mahtunut niin, ettei piiskuri luullut
+täyttä tulevankaan. »Aletaanko uudelleen?» oli kysynyt vallesmannilta,
+ja Junnulle oli lyöty toiset parit lisää vankihuoneen petäjässä ...
+muttei ollut sittenkään ääntä päästänyt.
+
+--Olisikohan kantsukkatakaan älähtänyt?
+
+--Mitenhän olisi, jos olisi ollut oma isänsä omasta kädestään
+antamassa...
+
+Junnu oli äpäräpoika, ja se oli ilkeä viittaus siihen huhuun, jonka
+joku oli keksinyt, että Junnun isä oli Venäjän kasakka, joita entisinä
+aikoina majaili kirkonkylässä.
+
+--Oletteko vaiti! huutaa isäntä ankarasti.
+
+--Herra Jeesus siunatkoon! parkaisevat samassa naiset, ja miehet
+päästävät kirouksen kuin yhdestä suusta...
+
+Sillä Junnu on temmannut sylensä täyteisen kiven maasta, nostanut sen
+ilmaan kuin tuohikäärön ja nakannut sen, kauheasti manaten ja kasvot
+julmasti väännyksissä, leikkuuväen keskeen.
+
+Muut ennättävät väistää, mutta Tahvo lyykähtää kiven viereen jalkaan
+satutettuna.
+
+--Tappaa, tappaa! huutaa hän.
+
+--Eikä tapa ... oletko vaiti siinä ... ei hän ole luutakaan
+vikuuttanut, vakuuttaa isäntä juostuaan muiden mukana tarkastamaan
+Tahvon jalkaa.
+
+--Nuoriin se mies! Käykää kiinni, ennenkuin pääsee karkaamaan!
+
+Miehet hyökkäävät rukiin läpi Junnun kimppuun, tarrautuvat kiinni,
+mutta kertapyöräyksellä karistaa hän heidät luotaan.
+
+--Antakaa te Junnun olla aloillaan elkääkä sotkeko ruista! Pois sieltä
+ja työhön joka mies!
+
+--Vieläkö isäntäkin puolustaa semmoista petoa, joka ei katso, mitä
+heittää? Kenenkä syy, jos olisi päähän sattunut!
+
+--Oma syysi!... Ja enkö minä ole sinua varoittanut?
+
+--Mutta kipurahani minä riitelen, mutisee Tahvo nilkuttaen sirppinsä
+luo.
+
+--Riitele mitä riitelet, mutta raja pitää olla leikilläkin, toraa
+isäntä ohikulkiessaan.
+
+Mutta hirvittää häntä sentään itseäänkin, kun hän oikein katselee tuota
+kiveä, joka pudotessaan on uponnut puoleksi maan sisään ja jota hän
+itse tuskin olisi jaksanut liikauttaakaan. Oli toki ikuinen onni, ettei
+se sen pahemmin sattunut.
+
+Junnun silmissä on maailma ollut punaisena ja keltaisena, maa kuin
+lainehtinut ja metsän ranta huojahdellut. Mutta voimainponnistus häntä
+itseäänkin kauhistuttaa ja hän herpoontuu siitä niin, ettei tahdo pysyä
+pystyssä. Ja vähän aikaa siinä älytönnä seisottuaan lähtee hän
+kulkemaan suoraan synkimpään korpeen tietämättä, minne menee, ja
+muistamatta, minkä tähden menee. Vasta kun hän on jonkun matkaa
+kulkenut, tullut aidan kohdalle ja nousee sen yli, selviää hänelle,
+että hän on ollut miehen tappamaisillaan ja että hänellä kiveen
+ryhtyessään, joka oli sattunut hänen tielleen, todellakin oli ollut se
+aikomus.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Leikkuuväki on palannut työstään, kylpenyt, illastanut ja vetäytynyt
+levolle aittoihinsa. Isäntä vain on vielä valveilla ja sovittelee
+kenkiään tuvan orrelle kuivamaan, kun Junnu astuu sisään ja istuutuu
+seinäpenkille sanaakaan virkkamatta.
+
+--Onhan siinä vielä ruokaa syödäksesi, sanoo isäntä, mutta Junnu ei
+sano haluavansa.
+
+--Olisi minulla vähän asiata isännälle, virkkaa hän sitten, kun näkee
+tämän tarttuvan oven ripaan.
+
+--Mitä sitä Junnulla nyt olisi niin tärkeätä asiata?
+
+--Päästäisitte minut pois palveluksestanne.
+
+--Mitä se Junnu tarkoittaa? Kesken työajan? Ja minkä tähden?
+
+--En tule enää toimeen tässä talossa.
+
+--Mitäs se nyt niiden räähkäin puheista ... onhan ne saatu ennenkin
+tämmöiset riidat sovitetuiksi.
+
+--Lie heidän puoleltaan, vaan ei minun ... ja saattaisin tässä tehdä
+vielä vahingoitakin...
+
+--Hillitsisit sinäkin vähän luontoasi ... kovinhan tuo on kamalata
+tuommoisten aseiden kanssa liehuminen.
+
+--En osaa hillitä, kun tulee se vihan puuska päälleni ja minua
+häväistään.
+
+Mietittyään vähän aikaa istuutuu isäntä pöydän eteen penkille,
+
+--Jos et sinä sen Tahvon kanssa tule toimeen, niin pannaan vaikka _se_
+ennemmin pois.
+
+--En minä enää heidän muidenkaan katsomisiaan ja ilkkumisiaan ...
+vihaavat ne minua kuitenkin muutkin ... kaikki oikeat ihmiset.
+
+--Mitäs se nyt taas semmoisia ... eihän se ole sen huonompi itsekään...
+
+--Kuulittehan sen, mitä ne sanoivat.
+
+--Kurillaanhan ne vain.
+
+--Totta se oli, mitä sanoivat.
+
+--Ettäkö olet varkaudesta ollut linnassa?
+
+--Niin olen. En ole sitä kenellekään muulle kertonut paitsi Tahvolle
+mennä talvena heinässä, kun herkesi ystäväksi ... vaan kerron nyt
+teille, kun aina olette hyvänä pitänyt...
+
+--Kerro, jos tahdot...
+
+--Kerron minä teille, puhuu Junnu katkonaisesti, nyyhkytellen vähän ja
+niinkuin kyyneliään nieleskellen: se on niin, että kun saivat minut,
+kerjäläispojan, viisaudellaan narratuksi ... työnsivät ikkunasta
+sisään, kun eivät itse mahtuneet, ja varastuttivat viilipytyn ja kolme
+leipää ja voivakan ... vaan kun minä itse tunnustin kaikki ja annoin
+ilmi muutkin ... enkä ole sen koommin ... vaan olen aina elänyt
+omistani, vaikka kaikki minua vainoovat sekä täällä että kotipuolessa
+... koirat on koiria ... kaikkialla, koko maailmassa!
+
+--Mutta ethän sitä maailmastakaan mihinkä päässe.
+
+--Pääsisin, kun rupeaisitte minua auttamaan ... en tahtoisi
+palkkojanikaan kaikkia, kun antaisitte tehdä torpan maallenne.
+
+--Torpanko? Minnekäs?
+
+--Tekisin tuonne Kontiokorpeen.
+
+Kun isäntä ei mitään virka, jatkaa Junnu:
+
+--Olisi minulla siellä jo sijakin katsottuna Mustinlammen rannalla ...
+ja isäntä saapi panna millaiset arennit tahtoo.
+
+Eihän isännällä oikeastaan ole mitään sitä vastaan, että saa vakinaisen
+työmiehen maalleen. Ja kun hän oikein ajattelee, niin tulkoon vain
+asukas juuri Kontiokorpeen Mustinlammen rannalle. Eihän ole vielä
+varmaa, tokko toteutuneekaan, mitä ovat lehdissä kertoneet. Mutta kun
+se itse sinne pyrkii...
+
+--Ainapahan tuota niistä arenneista sovittaneen, sanoo hän ja lisää
+sitten:
+
+--Saatanpahan tuota tuumia.
+
+--Lähtisin jo huomenna metsään ... ja jos ei muutoin käy, niin panen
+sijaisen.
+
+Taas vähän aikaa mietittyään virkkaa isäntä noustessaan:
+
+--Kai sinut pitänee päästää, jos ei muu auta. Päätetäänhän sitten
+tarkemmin toissa kertana, sanoo hän ja menee.
+
+Junnu jää istumaan puolipimeään pirttiin.
+
+Kauan on tämä tuuma hänen mielessään madellut. Kuta vanhemmaksi hän on
+tullut, sitä vaikeampi on hänen ollut kantaa ihmisten ivaa ja
+sydämettömyyttä, joiden hän luulee kaikkien liittoutuneen häntä
+vastaan. Hän on alkanut epäillä sitä joka miehen sanoissa ja
+käytöksessä. Hän luulee näkevänsä sitä kaikkialla, missä liikkuu kotona
+ja kylässä. Hän on koettanut lahjoa ihmisiä ystävyydellä, hyvillä
+puheilla ja tarjouksilla milloin milläkin. Mutta ne ovat pettäneet
+kaikki niinkuin Tahvokin viimeksi, jolle hän oli elämäkertansa uskonut.
+Kun miehet ovat polttaneet hänen tuottamansa kaupunkitupakat ja naiset
+syöneet hänen ostamansa vehnäset ja juoneet hänen keittämänsä kahvit,
+ovat ne taas ensimmäisinä nauramassa hänen ulkomuotoaan ja
+pistättelemässä häntä hänen kömpelyydestään ja tyhmyydestään. Ei niillä
+ole muuta mielessä kuin saada hänet suuttumaan silmittömäksi, tekemään
+jotain, josta saisivat hänet syyhyn, rautoihin ja linnaan uudelleen.
+Sitä ne väijyvät, ja se niillä on mielessä, päästäkseen hänen
+säästöilleen, joita tietävät hänen ennen tukkijoella ansainneen. Ne
+ovat häntä koettaneet pettää ja vainota, herroista alkaen. »Jos
+tunnustat, pääset vähemmällä», sanoi vallesmanni hänelle silloin
+oikeudessa. Vaan se valehteli. Kun hän tunnusti, niin heti paikalla
+hänet tuomittiin piiskoihin. Jos eivät kädet olisi sillä kertaa olleet
+sidotut, kuristanut hän olisi sen miehen tuomiopöydän päähän. Oikein
+sanoivat toiset vangit linnassa, ettei maailmassa saa köyhä oikeutta,
+miten saanee taivaassakaan. Lihaksi olisivat pantavat kaikki ruunun
+herrat, ja talonpojat ovat heidän orjiaan ja kätyreitään... Yhteen
+myttyyn mätettävät!
+
+Pappi sai kuitenkin sillä kertaa hänen mielensä lauhtumaan. Sanoi ja
+vakuutti, että joka on saanut tuomionsa ja kärsinyt rangaistuksensa,
+hän on yhtä hyvä kuin muutkin, jota ei saa kukaan vihata eikä solvata
+... kelpaa kummiksi ja vieraaksimieheksikin. Vaan valetta oli sekin
+puhunut ... sitten vastahan ne alkoivatkin ahdistaa, kun hän linnasta
+palasi... Liekö totta sekään, mitä sanoi, että jos ei kelpaa ihmisille,
+niin kelpaa Jumalalle...
+
+Vaan ei hän näitä kaikkia ymmärrä eikä jaksa loppuun ajatella. Joka
+kerta, kun hän sitä koettaa, raukaisee päätä ja sekottaa mieltä niin,
+ettei saa selkoa mistään.
+
+Mutta siitä hän on nyt ainakin selvillä, että hän tekee eron heistä
+kaikista, tekee ikuisen eron. Hän karkaa korpeen, painautuu kuin karhu
+kontoonsa. Ja katsokoot eteensä, koirat, jos käyvät häntä sielläkin
+hätyyttämään...!
+
+Hän nousee ravakasti ja menee ulos. Ei tätä yötäkään hän aio enää olla
+tällä puolen maailmaa!
+
+Ja haettuaan aitasta työkalunsa ja pistettyään konttiinsa
+säästöleipänsä hiipii hän niiden kanssa solasta ulos kenenkään
+huomaamatta ja poikkeaa  vähän aikaa maantietä astuttuaan syrjäpolulle.
+Se noudattaa hevoshaan aitovartta, ja aidan vieressä syö hänen
+nimikkoruunansa. Hän on sitä aina hyvästi hoidellut, ja se hörhättää
+hänelle jo loitolta. Hän pysähtyy sen luo, ruopottelee sen aidan yli
+ojennettua kaulaa, haastelee sille ja soittelee sen kelloa vähän aikaa.
+Se on ollut täällä hänen ainoa ystävänsä, joka ei ole sanonut
+poikkitelaista sanaa ja jonka silmissä ei koskaan ole näkynyt
+salaistakaan ivaa.
+
+
+
+
+III.
+
+
+On sunnuntaipäivä, kun Junnu palaa korpeensa. Kaikkien muiden kirkossa
+ollessa on hän taaskin päässyt lähtemään isännän puheilta kenenkään
+huomaamatta. Säästörahoillaan on hän isännältä ostanut nimikkoruunansa,
+ja he ovat sopineet suullisesti siitä, että Junnu, jos haluaa
+mökkiläiseksi asettua, saa viljellä maata kymmenen vuotta arennitta,
+kunhan maksaa halmeviljelyksestä osaelot. Sen lisäksi on isäntä pannut
+sen ehdon, että jos Junnu mitenkuten tulisi lähtemään maailmalle,
+rakennukset jäisivät talon hyväksi.
+
+Vai hän lähtisi maailmalle, kun oli kerran maailmasta päässyt!
+myhähtelee hän taluttaessaan hevostaan marhaminnasta--selkään hän ei
+henno nousta--ja painuessaan sen kanssa yhä syvemmälle korven sisään.
+Onpa hän ollut houkko, kun ei jo aikoja sitten ole tätä tuumaansa
+toteuttanut! Mutta mistäs hän olisi voinut aavistaa, että on kuitenkin
+yksi ihminen tässä maailmassa, joka ei häntä syrji ja vainoa! Ja
+kymmeneksi vuodeksi ilman arentia, ilman mitään voitonpyyntiä ja
+ahneutta? Kyllä hän sen miehen vielä palkitsee kymmenkertaisesti, vie
+vapaaehtoisena verona kaiken, mikä jää yli omista tarpeista. Ja kaikkea
+tätä hyvyyttä ajatellessa sulaa hänen mielensä niin, että leukaa vetää
+vääräksi ja täytyy karistaa kyynel silmästä.
+
+Hän pujottelee kulkiessaan kaitaisia, sekavia karjanuria, jotka
+pilkkomattomina kiertelevät soiden rantoja ja metsän rinteitä ja joita
+eivät muut ihmiset näytä koskaan kulkeneen. Hän nousee korkean vaaran
+selälle, josta ei näy muuta kuin rikkomatonta, kellastuvaa syksymetsää
+ja metsäin välissä nukkuvia soita. Muu maailma missä lieneekään tuolla
+kaukana noiden mäkien takana, josta ei kuulu hiiskahdusta eikä nouse
+savuakaan merkiksi ihmisasunnoista. Hyvin, hyvin kaukana jossain kuuluu
+vain metsäkoira haukahtelevan ja joku laukaus silloin tällöin
+paukahtavan. Vaan ne kai kulkevat omia teitään, ne eivät tule häntä
+häiritsemään.
+
+Varovaisuuden vuoksi pistää hän kuitenkin sammal tukon ruunansa kelloon
+taas liikkeelle lähtiessään.
+
+Eikä hän saa oikeata rauhaa mieleensä vielä kotiin tultuaankaan.
+
+Viikkokausia vaivaa häntä epämääräinen pelko, että »maailma» ehkä
+löytää hänen piilopaikkansa, että »ilkiöt» hakevat hänet käsiinsä ja
+tulevat suurella joukolla häntä tänne kiusaamaan. Ehkä panee Tahvo
+toimeen uhkauksensa ja manuuttaa hänet murhan yrityksestä?
+
+Ja koko syksyn se aatos häntä kiusaa. Hänen asumuksensa on laaksossa
+lammen rannalla kahden korkean mäen välissä. Sillä sijalla, mihin hän
+on mökkinsä paikan katsonut, on jo ennestään vanha, puoleksi maan
+sisään vaipunut metsäsauna, tehty siihen entisaikain kaskenpolttajain
+asuttavaksi. Hän korjaa sen kattoa ja asuu siinä, niin kauan kuin
+rakentaa pirttiään. Sen valmiiksi saatuaan aikoo hän ruveta tallin
+tekoon.
+
+Uuden tuvan salvoksella veistellessään hän välistä on melkein varmasti
+kuulevinaan askelia metsäpolulta, näkevinään jonkun puitten välissä
+liikahtelevan. Hän lakkaa hakkaamasta, kuuntelee kuin vanki
+vainoojiaan, jäsentä liikauttamatta, henkeä vetämättä. Sunnuntaisin hän
+heitä varsinkin odottaa ja poistuu varmuuden vuoksi jo aamusta varhain
+metsään pyydyksilleen. Ja majaansa lähetessään illan hämärissä hän taas
+hiipii kuin varas omaan pihaansa, väijyy ja kuulostelee metsän sisästä,
+ennenkuin uskaltaa astua esiin.
+
+Mutta ei sieltä koskaan ketään ilmaannu. Ja lumiin mennessä on Junnu
+saanut pirttinsä kattopäälle.
+
+Keyri-iltana hän panee uuden uuninsa ensi kerran lämmitä. Takka
+hulmuaa, palavat puut räiskähtelevät iloaan pitäen, ja savu vaeltelee
+katossa seinästä toiseen. Junnu lepäilee penkillä pitkällään, piippuaan
+poltellen ja tuleen tuijottaen.
+
+Onko hänellä nyt siis vihdoinkin oma katto päänsä päällä ja omat seinät
+suojanaan? Onko hänellä sija, josta hänellä on oikeus osoittaa ulos
+jokainen, joka tunkee sinne häntä häiritsemään? Eikö enää tarvitse
+ketään kumarrella eikä olla kenellekään mieliksi?
+
+... Olla se äiti vanha vielä elossa, niin toisi sen tänne toverikseen,
+--johtuu hänelle yht'äkkiä mieleen. Ei ole hän vuosikausiin häntä
+muistellut eikä tahtonutkaan muistella. Mutta olihan se sekin ollut
+samalla lailla maailman murjottavana kuin hänkin eikä saanut koskaan
+omaa kattoa päänsä päälle. Oli kuollut huutolaisena ja ihmisten
+pilkkaamana ja potkimana ja haudattu sinä suurena nälkävuonna
+höyläämättömässä kirstussa yhteiseen hautaan, ja lieneekö joudettu
+kellojakaan soittamaan...
+
+Oli tullut olluksi sille niin tyly sen elinaikana,--mutta kun ne veivät
+sen vankeuteen ja tekivät eron heidän välillään. Ja kun ne sen sieltä
+päästyä häpäisivät ja haukkuivat heitä molempia:--»Tuolla tulee portto
+poikineen!--Jaanan Junnu! porton poika!--Jaanan Junnu! porton poika!»--
+Siitä pitäen hän alkoi hävetä äitiään ja äiti häntä, ja he tekivät
+molemmat pitkiä mutkia toinen toistaan kiertääkseen. Mutta
+kuolintaudissaan se laittoi sanan ja käski käymään puheillaan. Junnu
+oli silloin jo tukkitöissä eikä iljennyt lähteä, kun sana kerrottiin
+kaikkien kuullen. Kohta tuotiin toinenkin sana, että tulla toimittamaan
+hänet edes kunnialliseen hautaan. Haudatkoot haudattavansa! vastasi hän
+eikä mennyt...
+
+Olisi kuitenkin saanut käydä toisin se asia,--ja vaikka olisi äitikin
+saanut olla ja elää toisella tavoin, niin se kalvaa häntä nyt
+yhtäkaikki. Ja haihduttaakseen näitä mietteitään hän ryhtyy panemaan
+pajuja rekeensä lähteäkseen heti kelin tultua rahdinvetoon ja
+lehmärahoja ansaitsemaan.
+
+
+Olisihan ollut tukin-ajoakin toisella kulmalla omaa pitäjätä. Mutta
+siellä täytyisi taas tulla yhteen ihmisten kanssa, joista parahiksi oli
+päässyt.
+
+Toisen läänin kaupunkiin hän ajaa ja kiertää sinne mennessään
+kirkonkylän ja muut tutut seudut.
+
+Puolen talvea jyryää Junnu sillä retkellään vedätellen merenrannasta
+sisämaahan kauppamiesten tavaroita kahden kaupungin välillä.
+
+Ei kukaan tunne häntä siellä, eikä kukaan kysy, mikä hän on miehiään.
+Mutta kuitenkin karttaa hän taloja kuin omassa puolessaan, sivuuttaa
+kaikki suuremmat kylät ja jättäytyy aina jälelle muista rahtimiehistä.
+Ellei ole aivan pyry eikä pakkanen, syöttää hän tiepuolessa ja hakee
+yösijaa katon alla ainoastaan hevosensa vuoksi. Ikkunoista, pihoilta ja
+tiepuolesta katselevat silmät häntä vaivaavat ja kiusaavat, ja
+helpotuksesta huoaten lähtee hän aina pitkille, talottomille
+taipalille. Sillä silloin hän on kokonaan kahden kesken hevosensa
+kanssa, jolle haastelee pitkät hetket sen vierellä tallustellessaan ja
+jota auttaa mäkipaikoissa sepiin kiinnittämästään nuorasta.
+
+Mutta joululta alkavat tiet täyttyä ja markkinamiehiä ajella kahakäteen
+kaupungista toiseen.
+
+Ja kerran, kun hän sillä tavoin kuormineen ponnisteleikse jyrkkää
+ylämäkeä, ajaa reellinen suuriturkkisia ja punavöisiä herroja häntä
+vastaan. Kohdalle tultuaan huutavat he häntä väistymään. Mutta
+ennenkuin raskas reki kerkiää kääntyä, sivaltaa muuan reen perästä
+pitkällä ruoskalla ruunaa selkään. Junnu vimmastuu, unohtaa hevosensa,
+joka pelästyksissään puhaltaa täyteen laukkaan, ja siepaten aidaksen
+tiepuolesta hyökkää hän herrojen jälkeen. Ne pakenevat, minkä
+kerkiävät, mutta seuraavan mäen päälle päästessään hän saavuttaa heidät
+ja vihansa viimeisellä vimmalla pudottaa hän seipään reen perään.
+Reessäolijat ennättävät väistyä, seiväs katkeaa kahdeksi perälautaan,
+ja Junnu jää läähättäen kaplaiden sijalle seisomaan. Takaisin
+palattuaan tapaa hän kuormansa tiepuolesta toisen mäen alta ja
+hevosensa vaahtoisena vavahtelemasta aisa selän päällä. Nyrkkiään
+puiden ja kiukusta itkien huutaa hän hiljaisen maantien yli kostoa ja
+kadotusta jälelleen, eikä sula hänen vihansa ennenkuin hän taas tulee
+tuntoihinsa siitä, että oli toki onni, ettei tullut miesmurhaa
+tehdyksi. Seuraavassa syöttöpaikassa, johon hän poikkeaa uupunutta
+hevostaan vaalimaan, hän saa kuulla, että herrat olivat käyneet talossa
+ja mitä lienevät olleet rautatieinsinöörejä. Katsokoot, katalat,
+etteivät toista kertaa hänen tielleen tule!
+
+Mutta pois alkaa tehdä mieli maantierosvojen ja markkinamiesten
+jaloista, ja säälittää kiusata hevostakin. Ja kun ansio on ollut hyvää
+eikä tee enempääkään mieli, palaa hän pian--yhä kirkonkylää ja asutuita
+paikkoja kiertäen--kotiinsa, suuren reslan pohjalla nuori hieho, jonka
+hän on saamillaan säästövaroilla ostanut.
+
+Hän on peittänyt sen huolellisesti nahkasiin ja mattoihin ja istuu itse
+sevillä. Se on kuin ihmisolento tuo, joka suurilla ruskeilla silmillään
+häntä katselee, kun hän tuon tuostakin käännäikse sitä taputtelemaan.
+Hän on hyvällä tuulella, myhäilee ja naurahtelee itsekseen tätä
+joukkoaan ja tuumailee kotikorpea lähestyessään onnellisessa
+mielessään: »Eihän tässä ole hätää mitään, hevonen ja lehmä ja oma
+mökki, ei toki ole hätää mitään ... ei hätää mitään.»
+
+
+Kun hän saapuu mökilleen, on se melkein kokonaan nietoksien sisään
+hautautunut. Sinne ei tuo tietä mistään, siellä ei ole käynyt
+ainoatakaan ihmistä, ja jänikset ja metsäkanat ovat vain tepastelleet
+pihamaalla ja polkeneet hänen pirttinsä ympäryksen kovaksi kentäksi.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Ja Junnulle alkaa hauska aika omissa töissään pitkinä päivinä
+kevättalvella. Hän hakkailee halkoja, ajelee heiniä kotiin ja hirsiä
+uusiin rakennuksiinsa, navettaan ja aittaan.
+
+Hänen mielihyvänsä häiriytyy kuitenkin eräänä aamuna, kun hän metsään
+ajaessaan kuulee hakkausta korvesta. Se on kai vain joku halonhakkaaja,
+mutta ei hän kuitenkaan tahtoisi, että se tulisi hänen tuvalleen. Ei se
+tulekaan sinne, näkyy ajavan kuormineen lammen taitse kylälle päin.
+Eikä kuulu sitä enää moneen päivään takaisin tulevaksi. Mutta kerran,
+kun Junnu jo huoletonna istuu rekensä pajuilla, ajaa sama halkomies
+metsätiellä vastaan, mutta ei virka sanaakaan, kun Junnu sanaa
+virkkamatta kääntyy toiselle polulle. Hevonen oli isäntätalosta, Tahvon
+entinen ajohevonen, mutta ajaja outo.
+
+Monena päivänä se tulee ja menee samalla tavalla. Eihän se näy tahtovan
+häntä häiritä, lieneekin joku uusi vastatullut siivo renki, ja kun he
+taas tulevat vastakkain, seisauttaa Junnu hevosensa, menee tupakalle ja
+antautuu puheisiin. Tahvo kuuluu menneen keväällä ruunun töihin
+rautatielle, kun ei isäntä tahtonut työssään pitää eivätkä sopineet
+palkoista, kertoo renki. Junnua miellyttää mies, se kohtelee häntä
+melkein kunnioittaen, ihmettelee hänen hyviä ansioitaan, joista Junnu
+kertoo ja kertoo vielä muistakin puuhistaan, uusista aitta- ja
+navettarakennuksistaan. Kutsuupa hänet kotiinsakin käymään, kun
+sattunee vielä sivu ajamaan. Renki tulee, kiittelee taas ja ihmettelee
+ja puhuttelee häntä kuin isäntä-miestä, ja vaikka Junnu kuinkakin
+koettaisi sitä väijyä, ei hän näe mitään ivaa hänen silmissään
+piilemässä.
+
+Eräänä sunnuntaina ajaa isäntäkin häntä tervehtimään. Sanoo lähteneensä
+asian alkaen häntä katsomaan, kun luuli hänen iäksi päiväksi peittyneen
+nietoksien sisään. Junnu keittää kahvit ja tarjoaa kaupungin tupakoita,
+ja isäntä kehuskelee hänkin hänen laitoksiaan. Kyllä sinä vielä tähän
+täyden talon rakennat, kun kerran olet niin hyvään alkuun päässyt,
+sanoo hän.
+
+Ja he puhelevat Junnun uusista viljelyksistä ja neuvottelevat siitä,
+mihin olisi paras tehdä peltoa ja mihin paras niittyä. Isäntä neuvoo
+ottamaan viljelykseen koko alan tästä pirtiltä tuonne lammelle.
+Junnusta olisi parempaa peltomaata vähän loitompana, mutta isäntä
+arvelee, että aina se on pelto paras hoitaa nurkkajuuresta käsin.
+
+Ettäkö minäkin kerran pääsisin isäntämiesten arvoon, ettäkö minuakin
+kerran olisivat pakotetut oikeana ihmisenä kohtelemaan? ajattelee hän
+isännän mentyä.
+
+Ja kevään tultua ryhtyy Junnu omien tuumiensa innostamana yhä uhemmin
+raatamaan. Hän kaataa suuren kasken päivän puolelle mäen rinnettä,
+aitaa pienen hakamaan ennen kaskettuun lehtoon, perkaa peltoa ja raivaa
+niittyä alankoon.
+
+Hänen onnellisimmat päivänsä ovat sunnuntait. Ne hän viettää pitäen
+seuraa hevoselleen. Hän käyskentelee sen kanssa salolla, istuskelee
+piippuaan poltellen sen läheisyydessä, sokottelee sitä puheilleen ja
+tarjoaa hyvittäjäisiksi sille leipää tai suoloja, joita on kuljettanut
+mukana taskussaan.
+
+Hänen kevättoukonsa nousevat hyvälle oraalle ja pensovat siitä
+tuuheaksi laihoksi. Ja kun hän niitä katselee ja ajattelee tätä uutta
+elämäänsä, kihoaa taaskin vesi hänen silmäänsä, ja leuka vähän
+värähtelee.
+
+Mutta samalla tulee välistä aiheeton, käsittämätön pelko siitä, ettei
+vain tapahtuisi mitään, joka häntä häiritsee ja särkee hänen onnensa.
+Hän koettaa kuvitella sitä jos jonkinlaiseksi. Unessa hän kerran on
+tuntevinaan, että se tietymätön vahinko on tulevinaan kuin kylältä
+päin, nousevinaan kuin mustana, paksuna pilviseinänä, joka ryskii ja
+paukkuu korvessa, vie katon hänen pirtistään ja painaa hänet suulleen
+maahan. Hän panee unen mieleensä, miettii sen merkitystä ja keinoja sen
+torjumiseksi.
+
+Kunhan ei isäntä suuttuisi häneen jostain, kunhan ei ajaisi pois häntä,
+kun ei ole tehty kirjallista kontrahtia. Tekee hänelle mieliksi peltoa
+siihen, mihin se sitä ehdotteli. Ehkäpä se tulee yhtä hyvää siinäkin,
+vaikka onkin vähän isompitöistä.--Tai voisivat papit ahdistaa häntä
+lehmän saatavista tai siitä, ettei hän ole käynyt kinkerillä eikä
+ripillä, ja ruunu laittaa vallesmannin hakemaan verojaan?
+
+Ja hän menee pappilaan, maksaa voinsa, pyrkii luetettavaksi ja
+ilmoittautuu ripille.
+
+Samalla retkellä hän käy suorittamassa ruununveronsa ja jättää
+vuokransa etukäteen ruununvoudin kirjurille, kun ei vielä ole oikea
+maksunaika.
+
+Eihän niiden nyt pitäisi päästä miltään puolelta hänen kimppuunsa,
+eihän nyt pitäisi ihmisten eikä taivaankaan häntä vainota, ajattelee
+hän kotiin kävellessään.
+
+Olisi hän sovittanut sen Tahvonkin, jos se olisi ollut tavattavissa.
+Mutta ehkä tuo lienee leppynyt jo tuokin, kun ei ole jo tähän mennessä
+vihaansa näyttänyt.
+
+Ja hänen pelkonsa on jo kokonaan poistumaisillaan, kun hän taas muistaa
+äitinsä. Jos ne rupeaisivat kunnan puolesta riitelemään sen eläkettä,
+kun saavat kuulla, että hänellä on hevonen ja lehmä. Ja jos Jumala
+katsoo häntä syrjin silmin, kun hän oli sille niin sydämetön sen
+eläessä eikä soitattanut eri kelloja kuoltua.
+
+Hän kääntyy takaisin, käy kunnanesimiehen puheilla ja lahjoittaa
+muutamia markkoja köyhäin kassaan, kun ei enää oteta muussa muodossa
+maksua;--ja sitten hän käy kirkonkylän nikkarissa tilaamassa puuristin
+äiti-vainajansa haudalle.
+
+Se häntä rauhoittaa, hän on mielestään nyt kokonaan irti pahasta
+maailmasta.
+
+Eiväthän he hänelle nyt enää mitään mahda, eiväthän voi enää millään
+keinoilla päästä hänen kimppuunsa. Eivätkä ehkä tahdokaan.
+
+Ja hän alkaa kuin leppyä heille mielessään, hänen vihansa leutonee,
+katkeruus sulaa pois, eikä hän enää usko omia aavistuksiaankaan, jos ne
+välistä vielä pyrkivätkin tulemaan.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Kaksi vuotta on Junnu elänyt mökissään korpiensa ja rämeidensä takana,
+eikä kukaan ole tullut häntä häiritsemään.
+
+Mutta kun hän kolmantena kevännä istuu lammen rannalla ongella, kuulee
+hän outoa ääntä korven synkimmältä perukalta. Se on kuin kaukana
+hakkaavan kirveen ääntä, ja sitten se on kuin kaatuvan puun parahdusta.
+Mutta kuka tähän aikaan hakkaa halkoja? kysyy hän vähän kummastellen.
+Hän kuulostaa tarkemmin ja on varma siitä, että siellä monin miehin
+kaadetaan tukkeja. Metsä on äänessä koko päivän, ja seuraavana aamuna
+tuntuvat ne jo olevan lähempänä. Kolmantena aamuna kiipeää hän mäelle
+mökin taa ja näkee suuren hongan ensin huojuvan ja sitten suistuvan.
+Eikä aikaakaan, kun kaatuu toinen suorassa linjassa häneen päin.
+
+Hän miettii kauan, menisikö ottamaan selkoa siitä, ketä ne ovat, jotka
+sieltä tulevat. Miettii sitä pihaan tullessaan, työtä tehdessään,
+syödessään ja vielä maata pannessaankin. Ja kun ei saa siltä unta
+silmiinsä, nousee hän ylös ja lähtee käymään sitä kohti, mistä kuului
+hakkausta ja haastelevain miesten ääniä.
+
+Metsässä ei ole ketään, mutta puita on kaadettu aina vähän matkan
+päähän toisistaan suoraan riviin ja pystytetty kuorituita keppejä kuin
+mittarin linjaan. Mutta eihän tässä pitäisi kulkea kenenkään maan raja.
+Tämähän pitäisi kaikki olla isännän metsää. Olisikohan se myönyt täältä
+metsäpalstan jollekulle? Tulisiko hänelle tänne naapuri?
+
+Mutta kun hän kulkee vähän matkaa linjaa myöten, näkee hän, että se
+mäen kävyn kierrettyään ojentuu menemään suon rantaa ja juoksee sinne
+yhtä suorana niin pitkälle, kuin silmä kantaa.
+
+Junnu palaa kotiinsa, mutta valvoo arveluissaan vielä auringon
+noustessakin tulematta mihinkään selvyyteen. Työ käy huonosti, aina
+täytyy hänen kuulostaa, ja aina hän kuulee yhä lähenevää hakkausta,
+kunnes se lauantaina puolilta päivin lakkaa.
+
+Sunnuntaina hän menee uudelleen linjalle. Se on tullut jo paljoa
+lähemmä ja näyttää pyrkivän laaksoa pitkin aivan hänen mökkiään kohti.
+
+Mutta kun hän maanantaina aamiaisen aikana tulee aidanpanosta
+korpiniityltään, kuuluu hakkaus aivan läheltä pellon takaa metsän
+rinnasta. Siellä haastellaan, kirveet paukkavat ja yht'äkkiä kaatuu
+suuri honka metsästä ulos, samalla kuin pari miestä astuu esiin.
+
+Kun he lähtevät tulemaan peltoa pitkin pihaan, siirtyy Junnu, joka on
+seisonut liikkumatonna nurkkajuuressa, pirttiin ja vetää oven perässään
+kiinni. Mutta kun hän ei malta olla ikkunasta katsahtamatta, näkee hän
+herrat keskellä peltoa pystyttämässä siihen jotain kummallista
+kolmijalkaista kapinetta, jonka päällitse tähtäävät ensin metsään ja
+sitten hänen pirttiään kohti; niinkuin aikoisivat ampua häntä ikkunan
+läpi suoraan silmään.
+
+Samassa kulkee joku ikkunan ohitse, tarttuu oven ripaan, ja Tahvo astuu
+sisään. Hän tulee hevelästi kättelemään, istuu penkille ja sanoo:
+
+--Minä toin tänne Junnulle harvinaisia vieraita.
+
+--Mitä ne on nuo miehet? kysyy Junnu.
+
+--Ne on insinöörejä.
+
+--Mitä teillä on täällä tekemistä?
+
+--Me aukaisemme rautatielinjaa. Samassa tulevat herratkin sisään.
+
+--Päivää, päivää! sanovat he rehevästi. Täällähän on talo, vaikkemme
+siitä tietäneetkään ... tekö olette tämän talon isäntä?
+
+--Tämähän se on itse sekä isäntä että emäntä, joka viljelee maansa ja
+hoitaa hevosensa ja lehmänsä, selittää Tahvo, sill'aikaa kun Junnu
+pankon kupeeseen vetäytyneenä seisoo ja katselee tulijoita osaamatta
+selvitä mihinkään päätökseen siitä, mitä ne ovat ja mitä ne täältä
+tahtovat, vaikka hänestä tuntuu siltä, kuin hän olisi ne jossain nähnyt
+tätä ennen.
+
+Herrat, kaksi nuorta insinööriä, ottavat pirtin haltuunsa kuin omansa,
+päästelevät vaatteitaan vähemmäksi, asettelevat tavaroitaan penkeille
+ja nauloihin, ja Tahvo kantaa eväslaukun pöydälle.
+
+--Saisikos maitoa talosta? kysyvät he.
+
+--Mene, Junnu, hakemaan maitoa herroille, kehoittaa Tahvo.
+
+Junnu tottelee vaistomaisesti, kaataa koneellisesti maidon pytystä
+tuoppiin, näkee aitasta pihan yli palatessaan pellon pientareelle
+kaatuneen hongan ja pellolla tuon kummallisen kolmijalan, joka yhä
+tähtää hänen pirttiään kohti, ja vie sitten maidon pirtin pöydälle
+herrojen eteen. Taas asettuu hän pankon eteen seisomaan ja katselee
+siitä vieraitaan, hermostuneesti tupakoiden.
+
+Herrain syödessä Tahvo kertoo hänelle, että tästä kautta se nyt
+rakennetaan rautatie, että nyt avataan linja ja että syksyllä jo
+alkavat työt. Se tulee tästä menemään, aivan tätä suuntaa, ihan kuin
+ampuen tämän pirtin päällitse...
+
+--Pirtinkö päällitse? saa Junnu viimein sanotuksi.
+
+--Saatte vähän väistyä, sanoo toinen herroista.
+
+--Peltosi ja niittysikin saat siirtää toiseen paikkaan.
+
+--Siirtääkö toiseen paikkaan?
+
+--Niinpä niin, ei siinä auta, kun ruunu käskee.
+
+--Ruunuko käskee?
+
+--Se kun käskee, niin ei auta muu kuin totella pois.
+
+Tahvo näyttää kuin ilkkuvan, hänen silmissään näyttää vahingonilo
+kiiluvan, ja epäluuloisesti tarkastelee Junnu vuoroin häntä vuoroin
+herroja. Kyllä ne nuo ovat niitä samoja herroja, jotka toissa talvena
+olivat tappaa häneltä hevosen. Kun eivät vain liene tulleet muissa
+salaisissa aikeissa ... ja kun ei vain lie kaikki sen Tahvon vehkeitä.
+
+Kysymättä puhuu Tahvo edelleen tulleensa kaupungista saakka näiden
+herrain apumiehenä. On siellä muitakin miehiä, on kymmenkunta linjan
+aukaisijata jälempänä metsässä, ja palkat maksetaan hyvät, kolme
+markkaa päivältä omassa ruuassa, ja ovat luvanneet työtä hänelle niin
+kauan kuin sitä vain riittää, sittenkin kun varsinainen työ alkaa.
+Eivät ne ole mitkään työt niin edullisia kuin ruunun savotat. Hevosen
+kun saisi hankituksi, niin sillä sitä rahaa vetelisi.
+
+--Vaan sinulla se on hevonenkin? Senhän kuuluit ostaneen sen vanhan
+nimikkoruunasi...
+
+Junnu ei vastaa.
+
+--Ja lehmä sinulla on kanssa. Sen maidosta ne vielä hyvät rahat saat,
+kun työ joutuu tänne sydänmaalle ... ja eikö tuo pian joutunekin. Kai
+sitä rupeat sitten ruunun työhön sinäkin?
+
+--Eipä häntä haluta.
+
+--Eikö liene pakosta rupeaminen, kun vievät tästä parhaat peltosi ja
+pitää purkaa rakennuksesi rautatien tieltä.
+
+--Vaan jos minä en pura.
+
+--Pakosta se on purkukin, kun niiden ei auta väistyminen siitä
+suunnasta, mistä ruunu on käskenyt kulkemaan. Purattaneet ne ovat
+suurempiakin taloja. Ne eivät kierrä muita kuin kirkkoja.
+
+Junnu ei rupea inttelemään. Mikä niiden tietää, mitä ne ovat.
+
+Mutta kun herrat ovat syöneet, alkavat he tehdä lähtöään, heittävät
+maidosta rahan pöydälle, ja menevät pellolle kolmijalkansa luo, jonka
+siirtävät nyt keskelle kartanoa. Tahvo pistää kepin peltoon sille
+sijalle, missä kone on seisonut, toisen pihamaalle ja kolmannen metsän
+rantaan toiseen päähän peltoa. Herrat huutavat mennessään, että niitä
+keppejä on sakon uhalla kielletty liikuttamasta paikoiltaan, ja
+katoavat metsään.
+
+Heidän mentyään tulee muita miehiä jäleltä päin kirveineen, nekin
+kulkevat pellon yli ja pihamaan poikki, eivät ole näkevinäänkään
+Junnua, joka seisoo pihamaalla kuin älytönnä heidän jälkeensä
+katsellen, ja alkavat metsän laitaan tultuaan taas hakata.
+
+Vasta kun kaikki ovat kadonneet, rupeaa Junnulle vähitellen selviämään,
+mitä on tapahtunut.
+
+Eiväthän ne olisi suotta tulleet tänne niin suurella joukolla.
+
+Ne ovat ehkä sittenkin niitä rautatien tekijöitä ... ehkä on totta se
+uhkaus, että ne vetävät sen tästä kautta hänen mökkinsä yli ...
+purkavat hänen rakennuksensa ja penkovat hänen peltonsa ... tänne tulee
+satoja työmiehiä ... hän sortuu heidän jalkoihinsa ... hän joutuu kuin
+keskelle kirkonkylää.
+
+Se selviää hänelle kuin päähän jysähdellen, aina yksi asia kerrallaan,
+niinkuin kivi kiven perästä putoaisi hänen päälaelleen.
+
+Hänenkö täytyy väistyä, hänenkö joutua taas kululle, sotkettavaksi
+maailman jalkoihin...?
+
+Mutta hän ei väisty! Hän ei hievahda paikaltaan? Tulkoot vain, niin hän
+upottaa koivuisen korennon jok'ikisen kallosta sisään!
+
+Veri nousee hänen päähänsä. Ne ovat häneltä kysymättä hakanneet hänen
+metsäänsä ja tallanneet hänen vastakylvettyä peltoaan! Ja tuossa ne
+rehentelivät hänen pöytänsä päässä ja kehuivat purkavansa hänen
+pirttinsä! Miksei hän upottanut hiilihankoa heidän hartioistaan sisään?
+Miksei hän antanut heille sitä lähtöä, etteivät toista kertaa tulisi?
+
+Vielä hän ne tavoittaa...!
+
+Hän aikoo jo karata heidän jälkeensä, mutta pysähtyy sitten...
+
+Ei tässä sillä tavalla ... ei tappelulla eikä väkivallalla. Eikä sitä
+ole tarviskaan. Hänellä on oikeus puolellaan! Tulkoot _he_ ensin!
+Aloittakoot he ensin tappelun! Hän ei pelkää ruunua eikä ruunun
+renkejä!
+
+Hän käy seipään, jonka ne ovat pellolle pystyttäneet, kiskaisee
+pihamaastaan sen, joka on siihen pistetty, ja kantaa ne pirtin uuniin
+palamaan.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Mutta syksyllä on rautatietyö jo täydessä käynnissään Junnun mökin
+ympärillä. Metsä paukkaa kahden puolen hänen pirttiään,
+dynamiittilaukaukset pamahtelevat, yhtämittaa kuuluu kivimiesten
+vasarankalketta, hevosmiesten huutoja ja junttamiesten hoilotusta.
+
+Junnun tupa on puolimatkassa kahden kaupungin välillä, ja siihen on
+tehtävä suuri asema, joka tulee kolmen pitäjän liikkeen keskustaksi.
+Mökin ympärys on raivattava, metsä hakattava, pellot tasoitettavat ja
+huoneet tuomitut purettaviksi. Ja Junnua on vaadittu väistymään
+rakennusten tieltä.
+
+Mutta Junnu ei ole väistynyt eikä aiokaan väistyä. Hän ei ole
+tietävinäänkään siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän kulkee
+kaikkien sivu, välttää työpaikkoja, ei ole ketään tuntevinaan.
+Pyytäville hän on kieltäytynyt myömästä maitotilkkaakaan, ja niille,
+jotka ovat anoneet yösijaa, hän on vastannut, että tarvitsee hän
+pirttinsä itsekin.
+
+Jos saisi nukkua saunassa tai aitan parvellakaan? Mutta ei siihenkään
+ole Junnu antanut lupaa.
+
+Insinöörit ovat lähettäneet hänelle sanan toisensa perästä, että hänen
+on keyriin mennessä purettava rakennuksensa, muuten puretaan ne ruunun
+kustannuksella.
+
+Junnu ei sano aikovansa hievahtaakaan.
+
+Mutta tottahan pirtin pitää pois, kun rautatie tulee siltä paikalta
+kulkemaan?
+
+Kiertäköön rautatie!
+
+Sen on mahdoton kiertää.
+
+Olisi mennyt muualta ... kukas käski sen tänne tulemaan?
+
+Häntä pidetään hulluna eikä huolita ruveta ahdistelemaan, ennenkuin se
+on aivan välttämätöntä.
+
+Tottapahan sydämikkö siitä aikaa voittaen lauhtunee.
+
+Mutta Junnun kiukku on kohoamassa sitä mukaa, kuin rautatietyö kahden
+pään lähenee. Kesätöistä päästyään alkaa hän vedättää hirsiä
+kartanolleen ja kun häneltä kysytään, mitä hän aikoo, vastaa hän
+rupeavansa rakentamaan talven varaksi kamaria ja uutta saunaa.
+
+Insinöörit lähettävät isännän saattamaan häntä järkiinsä.
+
+--Maksaakos isäntä siirtopalkan ja korvaatteko peltojen teon? kysyy
+Junnu jurosti.
+
+--Mikäpä pakko niitä lie minun korvata?
+
+--Korvaakos ruunu?
+
+--Ei taida ruunukaan ruveta sinun rengiksesi.
+
+--Vaan mitenkäs oli sen puheen, kun lupasitte minun asua kymmenen
+vuotta arennitta ja nyt jo ajaisitte maailman selkään?
+
+--Saisit kai tässä minusta nähden asua vaikka kaksikymmentä.
+
+Junnu alkaa epäillä isäntääkin. Sen silmä vilkkuu epävakaisesti ja
+jalka viputtelee puhuessa. Se kyllä voisi tehdä eston, jos tahtoisi,
+mutta sekin on yhdessä liitossa, ja se on aina ollut kaikkien herrain
+hyvä ystävä, niinkuin nyt näiden insinöörienkin, joiden kanssa
+kuljeksii työpaikalla, ja onhan sillä hevosiakin kaksi rautatietyössä.
+
+Vaan olkoot he vaikka kaikki häntä vastaan! Hänellä on oikeus
+puolellaan, ja hän ei hievahda. Hän kiusaa heitä uhallakin, pakottaa
+heidät väistymään, tekee sen kostoksi kaikille! Mitäs tulivat häntä
+häiritsemään, kun hän antoi heille rauhan! Ajakoot sivu rautateineen,
+mutta hänen pirttiään ei revitä, niin kauan kuin hän jaloillaan seisoo!
+
+Eivätkä ne tulisi häntä hyvällä houkuttelemaan, jos niillä olisi oikeus
+puolellaan. Eivätkä ne aina työtä tarjoaisi, jos luulisivat
+lepyttämättä pääsevänsä.
+
+Ja se on vain tyhjä uhkaus, että insinööri on käskenyt keyriin mennessä
+särkeä, ja että muuten muka haetaan vallesmanni häätämään.
+
+Keyri lähenee lähenemistään, ja linjan aukaisijat ja maatyömiehet
+tulevat yhä likemmä hekin. Ne jo vääntävät kantoja aholta, ampuvat
+kiviä ilmaan, niin että tuvan seinät tärähtelevät ja sirpaleita lentää
+ikkunoihin. Junnu ei pääse mökiltään liikkumaan minnekään tapaamatta
+joka askeleella ihmisiä ja heidän hänen mielestään ilkkuvia katseitaan.
+Kun vain näkevät hänet, heittelevät jo kaukaa iva- ja kompasanoja hänen
+jälkeensä, kysyvät, lypsääkö lehmä riittämään asti, mahtuuko hän
+pirttiinsä kaikkine joukkoineen ja onko hän yksin ottanut asemahuoneen
+teon urakalla?...
+
+Hän on kuin piiritystilassa eikä uskalla lopulta liikkua pirttinsä
+näkyvistä siinä pelossa, että ne hänen poissa ollessaan ehkä käyvät sen
+kimppuun. Pikimmältään pistäytyy hän vain pyhän seutuna kirkonkylästä
+noutamassa leipäaineita. Ja viimein hän kokonaan äkäytyy pirttiinsä
+olemaan, ei käy ulkona muuta kuin elukoitaan ruokkimassa, makailee
+penkillä tai väijyy ikkunoista, vuoroin kummastakin, vihamiestensä
+liikkeitä ympärillään.
+
+Keyrin aattona hän näkee Tahvon tulevan pihan poikki ja astuvan sisään.
+Hän pienentelee tupakanrouheita hakkurissa eikä ole häntä näkevinään.
+Tahvo pysähtyy uunin eteen käsiään lämmittelemään.
+
+--Laittoivat sanomaan, että korjaisit pois tavarasi, kun kuuluvat
+aikovan ruveta repimään tupaasi puolilta päivin...--Parasta taitaisi
+olla sinun totella, jatkaa hän, kun ei Junnu vastaa...--Siitä on
+sinulle vielä pahat, jos rupeat esivaltaa vastustamaan...
+
+Junnu hakkaa vain kovemmin mitään virkkamatta ja pyöräyttää kerran
+hakkuriaan, niin että lattia kolahtaa.
+
+--Etkö myö tätä tupaasi? irvistää Tahvo tulesta päätään kääntäen. Minä
+ostan sen, jos myöt. Saat sata markkaa tähän paikoilleen, Myötkö?
+
+--En!
+
+--Et siitä sen parempaa hintaa saa muiltakaan...--Vallesmanni on jo
+tuolla työpaikalla ja uhkasi heti paikalla tulla häätämään, jos et
+hyvällä poistu. Sanovat ampuvansa sinut ilmaan pirttinesi päivinesi,
+jos niskoittelet... Vaan taitaa tehdä vielä toisen kerran mielesi
+ruununmiesten kouriin?
+
+--Ulos! ärjäisee Junnu ja kavahtaa seisoalleen.
+
+--Saanhan mennä, mutta lähtö tästä tulee kohta sinullekin!
+
+Mutta kun hän näkee, että pölkky nousee Junnun hyppysissä kuin tyhjä
+pytty, luistaa hän ovesta ulos ja ehtii parahiksi paiskata sen kiinni,
+kun hakkuri paukahtaa pihtipieleen ja lentää siitä ulos pisteporstuaan,
+missä se antaa kovan rämäyksen vanhaan pataraniin.
+
+--Vai sille roistolle minä tupani! Sen kaiken ilkeyden alkajalle!
+Sille, joka ne tänne toikin! Eihän ne ilman olisi tienneet tulla ne
+vieraat herrat! Vai minun pirttiäni väkivallalla repimään? Vai minua
+vallesmannin kanssa häätämään omasta asunnostani? Tulkoot koettamaan!
+
+Mutta hän ei ole vielä ehtinyt sulkea pirtin ovea, kun nimismies ja
+yksi insinööreistä astuvat sisään.
+
+Ei ota hän hattua päästään, ei nouse penkiltään, johon on taas
+istuutunut, eikä vastaa heidän tervehdykseensä.
+
+--Nytkö sitä tultiin häätämään? kysyy hän suupielet pilkallisesti
+väännyksissä.
+
+--Täytyy kai sinut häätää, jos et hyvällä lähde. Mutta mitä se Junnu
+joutavata. Tietäähän se, että ei auta, kun esivalta käskee, puhelee
+vanha vallesmanni leppoisasti.
+
+--Vaan millä oikeudella se käskee?
+
+--Ruunu on ostanut maan, rata on määrätty tästä menemään ja tästä sen
+täytyy mennä.
+
+--Vai on ostanut? Enpähän ole minä niitä kauppakirjoja nähnyt.
+
+--Ei niitä ole sinun ollut tarvis nähdäkään ... sinä asut toisen
+maalla.
+
+--Vaan pirtti on minun, ja minulla on oikeus sitä kymmenen vuotta
+arennitta hallita.
+
+--Mikä oikeus? kysyy insinööri.
+
+--Niin on puhuttu isännän kanssa.
+
+--Onko sinulla kirjat?
+
+--Ei ole kirjoja, vaan niin on puhuttu.
+
+--Ne puheet eivät, miesparka, mitään merkitse, kun kerran maa on
+isännän ja hän on saanut siitä arvion mukaisen maksun.
+
+--Maksunko saanut? Mutta minä en ole saanut penniäkään pirtistäni, eikä
+ole tarjottukaan.
+
+--Se ei kuulu meihin, kun kerran isäntä, jolle se lain mukaan kuuluu,
+on saanut siitäkin.
+
+--Isäntä? Ei kai isäntä ole voinut saada maksua minun pirtistäni?
+
+--Hän on saanut, niinkuin sanoin. Se on muuten sinun ja hänen välinen
+asia, sopikaa keskenänne. Ruunulla ei ole teidän sopimustenne kanssa
+mitään tekemistä.
+
+Junnu käy vähäksi aikaa sanattomaksi, kavahtaa sitten seisoalleen ja
+huutaa:
+
+--Jos lie totta se, niin on se samanlainen roisto kuin te kaikki
+muutkin!
+
+--Tiedätkö, kenen kanssa sinä puhut! kiivastuu jo vallesmannikin ja
+astuu häntä vastaan.
+
+--Vääryydentekijäin, ruunun rosvojen...! Ulos minun huoneestani!
+
+--Junnu! Minä varoitan sinua vielä viimeisen kerran...!
+
+--Varoita, mitä varoitat, valehtelija, koira!--sanat takertuvat hänen
+suuhunsa, ja kurkkua kuristaa...
+
+--Mies on hullu! Ei hänen kanssaan maksa vaivaa väitellä!--ja kääntyen
+työmiesten puoleen, joita on kokoontunut tuvan ovelle, huutaa insinööri
+heille:
+
+--Alkakaa repiä! Ei meillä ole aikaa tässä kiistellä...
+
+--Siinä nyt näet, että tässä ei riita auta, koettaa vielä vallesmanni.
+
+Vaan tietämättä, tuntematta muuta, kuin että hänen tupaansa siis
+todellakin aiotaan repiä, että hänet väkisin aiotaan ajaa ulos
+asunnostaan, että häneltä ryöstetään hänen oikeutensa ja omaisuutensa,
+karkaa hän vallesmannin sivu ja insinöörin jälestä kartanolle, jossa
+väkijoukko aukeaa hänen edessään, samalla kuin toisia uteliaina juoksee
+joka taholta esiin.
+
+--Minun pirttiäni ei revitä! karjaisee hän ja tempaa aidaksen
+pistekodastaan.
+
+--Tehkää tehtävänne! komentaa insinööri miehilleen.
+
+--Pois seiväs! ärjäisee vallesmanni. Vaan miehet epäröivät...
+
+--Vai te pelkäätte, repaleet, yhtä miestä! Ylös katolle, tai minä
+erotan jok'ikisen työstäni! huutaa taas insinööri.
+
+--Ja minä isken mäsäksi jok'ikisen, joka uskaltaa liikahtaa...
+
+--Ei tässä sinua pelätä! sanoo Tahvo ja juoksee Junnun sivu ylös
+tikapuille.
+
+Junnu iskee hänen jälkeensä, mutta iskee syrjään, ja kun aidas katkeaa
+kahdeksi hänen käsissään, tarttuu hän tikapuihin ja rynnistää niitä
+niin, että ne putoavat maahan ja tuovat Tahvon mukanaan, joka jo on
+ennättänyt melkein räystään tasalle.
+
+Tahvo päästää pahan parahduksen ja menee tainnoksiin.
+
+Samassa ovat vallesmanni ja insinööri Junnun niskassa, huutavat toisia
+avukseen, Junnu rutistetaan miehissä seinää vastaan, kaadetaan maahan,
+sidotaan nuoriin ja nakataan hervotonna oman rekensä liisteille.
+
+--Vai sinä tässä rupeat esivaltaa vastustamaan... Kyllä minä näytän
+sinulle, junkkari! puhkuu vallesmanni hengästyneenä nuoria
+tiukoittaessaan. Tuokaa, miehet, hevonen tallista!
+
+Junnu makaa pitkällään liisteillä ja näkee hevosensa talutettavan
+tallista ja valjastettavan hänen oman rekensä eteen. Hän riuhtaisee
+pari kertaa nuoriaan, pyrkii istualleen, mutta kun ei pääse, painautuu
+hän takaisin pitkäkseen ja jää siihen liikkumattomaksi. Siinä
+maatessaan sen aikaa, kun vallesmanni laittaa lähtöään, näkee hän vielä
+kaatuneet tikapuut nostettavan uudelleen pirtin seinää vasten, ja kun
+reki lähtee sulaa maata koluuttamaan, putoilevat malot jo tuvan katolta
+maahan, ja tuohet lentelevät peltoja pitkin syystuulen kantamina.
+
+--Lähtipä se karhu pesästään! nauretaan hänelle ja huudetaan
+pilkallisia hurraahuutoja hänen jälkeensä.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Hän on päässyt sakoilla, kulujen ja kipurahain maksulla ja muutaman
+kuukauden vankeudella ruunun virkamiehen vastustamisesta ja
+loukkaamisesta hänen virkatoimessaan. Mutta käräjiä odottaessa ja niitä
+käytäessä on aika kulunut syksystä kevätkesään.
+
+Pää kulittuna ja vangin vaatteisiin puettuna on hänet vähää ennen
+juhannusta tuotu läänin kaupungista oman pitäjän vankihuoneelle, jossa
+hänet on päästetty irti.
+
+Siitä hän lähtee kulkemaan suoraapäätä korpeensa, joka vetää häntä
+vastustamattomasti. Hevonen on myöty kuluista, mutta lehmän hän on
+jättänyt sinne ruokolle muutaman vanhan vaimon haltuun, joka on
+luvannut hoitaa sitä yli talven.
+
+Junnu on laihtunut, koukistunut ja kalvennut. Otsa on synkistynyt ja
+samennut, posket käyneet kuopille ja jäykistyneet, niin että näyttää
+siltä, kuin hän lakkaamatta purisi hammasta. Silmät ovat painuneet
+päähän, mutta välähtävät välistä salavihaisesti.
+
+Ei oikeuden edessä, ei vankilassa, ei sieltä palatessakaan tutun
+vanginkuljettajan kanssa hän ole monta sanaa vaihtanut. Siitä pitäen,
+kun hänet väkivallalla heitettiin omille liisteilleen, on hän
+itsepintaisesti ollut ääneti.
+
+Käräjissä luettiin hänen papinkirjansa, josta kaikkein kuullen kävi
+selville, että hänet on rangaistu ensimmäisen kerran varkaudesta ja
+että hän on yksinäisen naisen isätön poika. Ei hän puolustautunut, ei
+jäävännyt todistajia, ei kieltänyt eikä myöntänyt. Ja kun isäntä
+selitti tuomarille, ettei tätä miestä milloinkaan ole pidetty oikein
+täysipäisenä, se kun syyttä suotta saattaa vimmastua ihan
+silmittömäksi, antoi hän hänen puhua, kelvottoman, ja muiden uskoa.
+
+Mutta jo silloin alkoivat hänessä kypsyä synkät tuumat. Ne valmistuivat
+vankihuoneella ja lääninvankilan yksinäisessä kopissa. Ne eivät enää
+nousseet päätä pyörryttävinä ja maailmaa mustentavina vihanpurkauksina
+niinkuin ennen, ne kokoontuivat sydänalaan, jäivät sinne jäytämään ja
+pakottamaan, imeytyivät veriin ja purivat mieltä kuin happamena
+ruosteena.
+
+Hän polttaa isännän talon!... Hän tappaa Tahvon ja vallesmannin, ampuu
+insinöörit metsän peitosta, ja kostaa mitenkuten kaikille niille, jotka
+ovat ryöstäneet hänen rahansa ja tavaransa, häntä häväisseet ja
+pilkanneet ja ajaneet hänet kuin metsän pedon pesästään!
+
+Isäntä on kehunut hänen viljelyksiensä vuoksi saaneensa ruunulta
+kaksinkertaiset lunnaat maastaan. Tahvo on ilkkunut viimeinkin
+kostaneensa. Kaikki maailma on tietysti nauranut hänen häviölleen...
+
+... Ei ole oikeutta ihmisissä, susia ne ovat, nälkäisiä hurttakoiria,
+jotka söisivät suuhunsa, repisivät riekaleiksi, jos saisivat, imisivät
+viimeisen veripisaran ruumiista...!
+
+Mutta kostaa hänen täytyy, vaikka itse siihen menehtyköön! ... ja
+silloin, kun hän näitä ajattelee, silloin leimahtavat hänen silmänsä,
+ja hampaat puristuvat yhteen...
+
+Hän kulkee epätasaista metsäpolkua pitkin korpeaan kohti. Mutta voimat
+ovat uupuneet paljosta istumisesta ja huonosta ruuasta, ja hänen täytyy
+käydä tiepuoleen levähtämään. Nälkäkin on, eikä ole tupakkaakaan, jota
+ei ole saanut moneen kuukauteen, mutta jota mieli aina ikävöi.
+
+Viha herpoontuu hetkeksi, kostotuumat unohtuvat, ja mielen pinnistys
+laukee.
+
+Mitä hän on tehnyt, että ihmiset ovat hänelle niin armottomia, että
+maailma häntä niin murjoo? Eikö hän aina ole koettanut sitä palvella ja
+sovittaa niitä, joita vastaan ehkä on rikkonut? Eikö hän aina ole
+antanut niille rauhaa ja paennut pois niiden jaloista? Eikö hän ole
+väistynyt tiepuoleen ja antanut niiden ajaa ohi,--minkä tähden ne
+sieltäkin hänet karkoittavat?... Jos pääsisi vielä kerran kaiken
+kuulumattomiin, jos saisi vielä hankituksi hevosen ja rakennetuksi
+uuden mökin jonnekin. Mutta mistä sen tietää, etteivät ne niitäkin
+ryöstäisi, etteivät taaskin karkaisi kymmenen miehen voimalla hänen
+kimppuunsa, löisi rautoihin ja ajaisi vankilaan? Ja etteivät veisi
+vielä lehmääkin...? Ehkei hän enää saa sitäkään pois, ehkä ne ovat jo
+senkin anastaneet?--ja tätä peläten lähtee hän taas kiireesti pyrkimään
+sinne, missä luulee sen olevan.
+
+Keväinen yö on kolkko ja kostea, ja vasta lehteen puhjenneet puutkin
+näyttävät värisevän. Paikat ovat tutut ja matka monta kertaa ennen
+kuljettua. Mutta ei mikään näytä kuitenkaan olevan entisellään. Kuta
+enemmän hän syvenee korpeen, sitä leveämmäksi käy tie ja sitä
+haaskatummaksi metsä. Entistä karjanuraa on aukoiltu isommaksi, sitä on
+ajettu kärryillä, ja rattaat ovat raapineet kuorta puista.
+Suopaikkoihin on tehty siltoja, ja tiepuolessa on vähän päässä suurten
+honkain kantoja ja niiden katkotulta latvoja.
+
+Vaan yht'äkkiä alkaa hänestä näyttää siltä, kuin kaikki nuo jälet ja
+merkit toisivat poispäin, niinkuin ne tästä kautta suurella joukolla ja
+täyttä karkua olisivat ajaneet kuormineen ja kärryineen, niinkuin
+pelästyksissään ja takaa ajavia vainoojiaan hurjasti paeten... Ne ovat
+keskeyttäneet työnsä, ne on joku loihtinut sieltä pois, antamatta yön
+lepoa ja päivän rauhaa! ... pannut metsän peikot kiviä nakkelemaan
+vuorten louhuista alas laaksoihin, särkemään yöllä sen, minkä ne
+päivällä rakentivat ja rakentamaan sen, minkä ne särkivät: hänen
+pirttinsä ja peltonsa! Ja tästä ne nyt ovat menneet, toisiaan takaa
+ajaen, ahdistaen ja ruhjoen heikompiaan tiepuoleen, jossa on kuin
+kaatuneiden kuormain jälkiä, aisankappaleita, irtautuneita pyöriä ja
+hevosten luurankoja...
+
+Yön yhä hämärtyessä alkaa hän uskoa tosiksi näkyjään ja kuvittelujaan,
+tahtoo saada varmuuden siitä, ovatko ne todellakin sieltä lähteneet, ja
+malttamatta kulkea tietä myöten, jonka kahden puolen hänen mielestään
+liikutaan ja salaperäisesti sihistään, poikkeaa hän polulta ja lähtee
+metsän läpi oikaisemaan suoraa tietä Mustinlampea kohti.
+
+
+Onhan hän kuvitellut sen kaiken mielessään valmiiksi valvoessaan
+linnassa unettomia öitään. Onhan hän nähnyt radan leviävän ja metsän
+väistyvän, nähnyt hevosia ja miehiä pitkissä jonoissa kuljettamassa
+pois kiviä ja puita, nähnyt kantoja väännettävän ja ammuttavan kiviä
+ilmaan, kiivettävän tupansa katolle, heitettävän malkoja pellolle ja
+hajoitettavan tuohia tuulen vietäväksi ... ja jo kauan on hänen
+silmissään seisonut tuvan uuni keskellä ahoa kuin tulipalon jälkeen...
+
+Mutta sellaista mullistusta, niin perinpohjaista ja pikaista hävitystä,
+kuin minkä hän nyt näkee, jysähtäessään pimeästä metsästä avattuun
+linjaan, ei hän ole osannut kuvitellakaan...
+
+Sehän on jo valmis rautatie ... penger tehty, ojat kaivettu, kiskot
+pantu paikoilleen! Ja keskellä rataa, ihan hänen edessään töröttää
+korkealla penkereellä jono hiekkavaunuja ja niiden edessä kiiltelevä,
+ilkkuileva, ilkeästi pihisevä veturi.
+
+Hervotonna ja jalat tuskin päällään pitäen hiipii hän radan reunaa
+tuvalleen päin. Suolla seisovat hajasäärin junttaustelineet ja niiden
+ympärillä rumppukiviä ja rykelmä käsikärryjä kumollaan, selällään,
+syrjällään...
+
+Hän hakee huoneitaan entiseltä aholtaan, mutta ei löydä ahoa eikä
+huoneita. Aho ja pellot ovat peitetyt hiekkaan, tupa, navetta ja saunan
+ja kamarin salvos ovat haihtuneet näkymättömiin, ja niiden sijalle on
+alettu rakentaa uutta kivijalkaa. Ainoa, minkä hän löytää petäjiköstä,
+on palanen tikapuita.
+
+Häntä alkaa peloittaa. Hänestä on, kuin olisi hän siinä näkymättömien
+vihanhenkien väijyttävänä, jotka tähtäävät häntä metsästä,
+ojentautuvat ottamaan häntä jaloista kiinni, suhisevat ja pihisevät
+hänen ympärillään... Hän aikoo karata korpeen, mutta sieltä tuijottaa
+häneen huoneiden ikkunoita ja ovia toinen toisensa takaa ... tuolla on
+veturi ja vaunut ... tuolla nuo telineet ja tuolla taas toiset. Ja hän
+lähtee juoksemaan alas lammelle.
+
+Mutta tuskin hän on ehtinyt toiselle puolelle penkereen, josta
+irtonainen hiekka valuu hänen jälkeensä, kun hän huomaa olevansa vanhan
+metsäsaunansa edessä ja pysähtyy siihen.
+
+Se näyttää olevan asuttu. Sieltä kuuluu kuorsausta raollaan olevan oven
+läpi, ja kun hän kurkottaa sisään, näkee hän lattialla kiukaan edessä
+sammalilla makaamassa vanhan vaimon, jonka tuntee samaksi, joka on
+saanut hoitoonsa hänen lehmänsä.
+
+Lehmänsä? muistaa hän. Mutta missä on hänen lehmänsä?
+
+--Tallellahan tuo vielä on, puhuu hänelle vaimo herättyään ja unesta
+selvittyään. Ja tähänhän nuo vielä jättivät tämän saunarähjänkin,
+vaikka uhkailivat sitäkin repiäkseen. Vaan eikö nuo tätäkin jo kohta
+korjanne, kun saavat nuo muut laitoksensa valmiiksi. Juhannuspäivänähän
+kuuluvat olevan ne, mitkä lienevät, ne ensimmäiset avajaiset. Sen
+entisen pirttisihän ne repivät, ja isäntä möi seinät Tahvolle, joka on
+siirtänyt ne tuonne vähän syrjemmälle metsään. Kuuluu pitävän siellä
+viinankauppaa ja rikastuvan. Sillähän se näet on sinun hevosesikin. Se
+kelvoton kun sai sen viidestäkymmenestä markasta huutokaupassa.--Jo
+niitä on ilkiöitä tässä maailmassa, jatkaa hän lohdutellakseen, kun
+näkee Junnun lyykähtävän saunan kynnykselle, kyynärpäät polvia vastaan.
+Kaikesta sitä mieheltä viedäänkin elanto ja olento, mistä sinultakin.
+Revipäs toisen tekemä talo maan tasalle, lyöpäs rautoihin ja myöpäs
+ainoa hevonen... Ja kun olisi se isäntä, mikähän lie sekään miehiään,
+ottanut ne sinun tekemäsi heinätkin, soista ja rämeistä keräämäsi ...
+olisi ottanut, jos en olisi estoa tehnyt.
+
+--... Tallellahan tuo toki vielä on lehmäsi. Tästähän se illalla lähti
+yösyöttöönsä. Ei sitä paljon uskalla paimentamatta jättää muulloin kuin
+yöllä, sitten kun alkoivat tuolla veturillaan humata kahakäteen. Ne kun
+eivät osaa lehmät pelätä sitä sen enemmän kuin hevostakaan, niin jo
+ovat kahden elukan yli ajaneet tänä kevännä. Eivätkä maksa
+vahingoltakaan, kun kuuluisi pitävän jokaisen itsensä paimentaa
+karjansa.
+
+--Mikä pakko sitä on täällä sen kanssa ollaksesi?
+
+--Eihän tuota ole osannut muuannekaan, kun täällä saa maidostakin
+paremman hinnan.
+
+--_Niillekö_ sinä myöt maidon?
+
+--Nehän nuo houkuttelivat, kun sanoivat olevan muutenkin särpimestä
+tingan täällä sydänmaalla ... ja kun nuo olivat täällä heinäsikin.
+
+--Missä päin se kulkee Omena yösyötössä?
+
+--Eihän se kaukanakaan. Tuollahan se lie aivan radan takana muiden
+lehmäin kanssa. Pitäisi sen tänne kuulua sen kellonkin. Löydät sen
+sieltä nähdäksesi.--Vaan saataisiinhan tässä aamukahvikin
+kiehautetuksi, jos malttaisit odottaa...
+
+Mutta ei Junnu sano malttavansa, nousee ylös ja katoaa metsään.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Päivä jo nousee vaaran takaa, ja sieltä täältä alkaa kuulua liikettä ja
+ääniä.
+
+Kuulostellen kulkee Junnu radan vartta, loittonee siitä vähän, palaa
+taas takaisin sen poikki mennäkseen, mutta on kuin ei saisi siihen
+rohkeutta.
+
+Ei päivääkään aio hän enää täällä viipyä. Heti paikalla hän hakee
+lehmän käsiinsä, kytkee sen kiinni ja lähtee sen kanssa tiehensä,
+ennenkuin kukaan on hänet nähnyt. Menihän sitten minne meni, sydänmaita
+myöten toisiin pitäjiin ... kunhan vain pääsee pois täältä, missä on
+kuin väijyviä peikkoja joka puun juuressa ja jokaisen kiven kolossa.
+
+Vähän aikaa kuljettuaan on hän yht'äkkiä kuulevinaan tutun kellon
+kilahduksen ja pysähtyy. Ja kun se kilahtaa toisen kerran, menee hän
+kohti.
+
+Aukeaa pieni aho eteen, jonka hän tuntee samaksi, minkä viime kevännä
+oli kaskesta polttanut ja pannut ohraksi. Ja sen keskeltä keksii hän
+seisomassa oman entisen hevosensa.
+
+Mutta se on nyt laiha ja lamassa, on vielä talvitakussaan, karva
+hankautunut, selkä makkaroilla, säki ja hartiat vereslihalla, suupielet
+revittyinä ja pää riipallaan. Se tuntee entisen isäntänsä, mutta ei
+jaksa tulla luo, hörhättää vähän ja töykkää turvallaan käsivarteen.
+
+Voi, minkä ne ovat sinusta tehneet! ... voi heittiöitä, voi hylkiöitä!
+vaikeroi Junnu itsekseen.
+
+Ja muistamatta, ettei hän enää olekaan sen oikea omistaja, tarttuu hän
+kellonkantimeen ja lähtee taluttamaan sitä pois.
+
+--Mies hoi, eläpä vie minun hevostani! huutaa joku metsän laidasta ja
+juoksee päin.
+
+Se on Tahvo.
+
+Tunnettuaan Junnun hän säpsähtää ja pysähtyy, mutta kun näkee, että
+Junnu on aseeton, ja hänellä itsellään on kirves, rohkaisee hän
+mielensä ja menee luo.
+
+--Pois minun hevosestani! huutaa hän heristäen kirvestään, ja tarttuu
+hänkin kellonkantimeen.
+
+Junnu hellittää. Ja kun hän näyttää epäröivältä ja heikolta eikä näy
+aikovankaan tehdä tappelua, survaa Tahvo häntä olkapäistä, jolloin
+Junnu sortuu omiin jalkoihinsa ja hoipertuu maahan.
+
+Tahvo hyppää hevosensa selkään, latkii sitä ohjasperillä mahan alle ja
+ajaa pois.
+
+Junnu ei jaksa juosta jälkeen, ei jaksa enää suuttuakaan, antaa hänen
+ahon laidasta haukkua häntä hevosvarkaaksi, roistoksi, uhata
+vallesmannilla ja uudella vankeudella ja kadota käsistään metsään.
+
+--So, ruuna, kivimäkeen! kuulee hän Tahvon siellä ärjyvän hevoselleen.
+
+Senhän se on, ajattelee hän tylsästi, niidenhän ne on kaikki ... nehän
+ne tekevät, mitä tahtovat...
+
+Häntä raukaisee, uuvuttaa vastustamattomasti, aamuaurinko pistää metsän
+yli kipeästi silmään, päätä viipottaa, ja hän painautuu aholle
+pitkäkseen, unohtaen lehmänsä ja poislähtönsä ja kaikki...
+
+Mutta tuskin hän on ehtinyt silmänsä ummistaa, kun kimakka vihellys
+vihlaisee hänen korviaan ja iskee kuin piiskalla selkään ja yli koko
+ruumiin. Hän on kuulevinaan kuin kahleiden helinää ja kalsketta, eikä
+tiedä, onko hän vielä linnassa vai uneksiiko siellä olevansa.
+
+Mutta kun hänelle vähitellen selviää, että se oli veturi, joka vihelsi,
+ja että se on se, joka sieltä tulee tännepäin, muistaa hän lehmänsä,
+kimmahtaa ylös ja lähtee kivien ja kantojen yli juoksemaan radalle,
+niinkuin jotain estääkseen, niinkuin jotain vaaraa torjuakseen.
+
+Lehmiä seisoo pienoinen karja toisella puolen penkereen tulossa radalle
+päin. Ensimmäisenä niistä tuntee Junnu omansa, ja sekin keksii samassa
+Junnun, nostaa päänsä pystyyn, ynähtää tutusti, mölähtää, ja lähtee
+juoksujalassa, kello kaulassa kahakäteen kalkattaen, tulemaan kohti.
+
+Mutta kun se tulee radalle, ja on juuri penkereen yli nousemaisillaan,
+viheltää veturi jo käänteessä ja karkaa höyryä kupeiltaan sähistäen
+täyttä vauhtia eteenpäin.
+
+Lehmä pysähtyy keskelle rataa, jää tulijata katsomaan, tyhmistyy, ei
+osaa eteen eikä taakse.
+
+Veturi kiljuttaa pilliään, karjuu ja elämöi, mutta ei saa enää
+vauhtiaan hillityksi.
+
+Junnu hyppää hätään, huitoo käsillään ja huutaa hänkin, tarttuu sarviin
+lehmäänsä, joka peräytyy silloin, kun Junnu vetää, ja työntäytyy
+eteenpäin silloin, kun Junnu peruuttaa ... ja saa hänet raastetuksi
+puolittain radalta, kun veturi, kuljettajain kirotessa ja nyrkkejä
+puidessa ja jarrujen pahasti päristessä, leikkaa lehmän kahtia hänen
+edessään ja laahaa toisen puolen ruumista mennessään, kun toinen puoli
+etujalkoja myöten jää sarvista Junnun käsiin.
+
+Se elää vielä vähän aikaa, heittelee niskojaan, liikuttaa jalkojaan
+kuin pois pyrkien, mutta putoo sitten hervotonna, kaula ojona ja auki
+jääneet silmät kuin Junnuun tuijottaen, hänen eteensä rataväliin
+vierteelle.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Liputettu juhlajuna pysähtyy juhannuspäivänä Mustinlammen asemalle,
+jonka keskentekoiset rakennukset ovat koivuilla kaunistetut. Se on
+ensimmäinen juna uudella radalla, huviretki, jonne rakennustoimikunta
+on kutsunut kaikki rautatietyömiehet ja kunniavieraiksi radan varrella
+asuvain pitäjäin säätyhenkilöt.
+
+Junnua ei ole näkynyt eikä kuulunut, sitten kun veturi oli ajanut hänen
+lehmänsä yli ja hän itse kadonnut, luulon mukaan kirkonkylään päin.
+Silloin tällöin ovat hiekkajunain kuljettajat kuitenkin luulleet
+näkevänsä hänet hiipimässä radan vartta metsän rinnassa, milloin siellä
+milloin täällä.
+
+Siinä, missä rata asemalta lähtien ja ojentautuen siitä jonkun matkaa
+yhtä suorana linjana kulkemaan tekee äkkipolvekkeen ja puskee halaistun
+kallion läpi korkealle, vetelän suon yli kiertävälle penkerelle,--on
+mies radalla polvillaan ja koettaa irroittaa jotain ratapölkystä.
+Hiessä päin, kiihkoisin liikkein ja vähän väliä asemalle päin pälyen,
+hän vuoroin takoo kirveenhamaralla kiskoa kiinnittävän naulan
+kotkausta, vuoroin koettaa koivuisella kangella longistaa sitä ylös
+maasta.
+
+Hän on koonnut kaikki viimeiset voimansa siihen työhön, jota hän on
+panemassa toimeen. Kaikki vihamiehensä, kaikki vainoojansa ja
+kiusanhenkensä: insinöörit, vallesmannin, isännän, Tahvon, työmiehet,
+veturin ja sen kuljettajat, ja kaikki muut, jotka ovat liitossa häntä
+vastaan, eivätkä toinen toistaan parempia, tahtoo hän karkoittaa
+täältä, ruhjoa heidät yhdellä iskulla, syöstä heidät yhteen rykelmään,
+yhteen hävityksen kuiluun, nurin niskoin vetelän suon pohjaan...
+
+Hän on sen niin miettinyt, se on selvinnyt hänelle näinä päivinä nälkää
+nähdessä ja metsiä harhaillessa, josta edestakaisin ajeleva veturi
+vetää häntä vastustamattomasti radan läheisyyteen, josta hän seuraa sen
+liikkeitä, hiipii yöllä sen luo, näkee kiskoja otettavan irti ja
+naulattavan kiinni paikoilleen ja kuulee työmiesten puhuvan
+juhannuspäivänä kaupunkiin tehtävästä huviretkestä...
+
+Olla hänellä rautapikka ja raskas moukari, joilla hän kerran iskien ja
+kerran keikauttaen musertaisi palasiksi hauraan raudan...
+
+Mutta naula ei ota särkyäkseen, ja toinen on vielä koettamatta...
+
+Vaan hänen täytyy saada tekonsa tehdyksi! Ja sen täytyy onnistua!
+
+Veturi savuaa tuolla asemalla, väkeä kuohuu mustanaan sen ympärillä, ne
+hyppivät vaunuihin, äsken ne jo huusivat ja hurrasivat ja nyt ne
+soittavat torvea, niin että metsät raikuu.
+
+Hän lyö olkansa takaa kirveenhamaralla, ja naulan kotkaus murtuu. Hän
+työntää kankensa kiskon alle, ja kisko jo vähän liikahtaa. Mutta toinen
+naula kiinnittää sitä vielä ratapölkkyyn, ja rauta painuu paikoilleen.
+
+Juna viheltää lähtöään asemalta, pitkästi ja kiivakasti.
+
+Toinen naula on yhtä kovassa kuin ensimmäinen. Ei hän ennätä sitä
+murtaa, ennenkuin ne ovat ajaneet yli ja pelastuneet...
+
+Jättäisikö hän toiseen kertaan?--Ei hän voi, ei hän tahdo, nyt sen
+täytyy tapahtua, nyt ovat hänen kiusansa kostettavat!
+
+Hän tarttuu kirveeseensä ja alkaa hakata sillä ratapölkkyä poikki.
+
+Mutta kirves karahtaa kiveen, iskee säkeniä ympärilleen, ja terä on
+mennyt pilalle.
+
+Juna on jo liikkeessä, sen rumina lähenee lähenemistään.
+
+Hän tarttuu kankeen uudelleen, sysää sen kiskon alle ja heittäytyy
+ruumiinsa koko painolla sen päälle.
+
+Kisko longistuu maasta, ratapölkky rusahtaa, naula nousee...
+
+Nyt ne eivät pääse hänen käsistään!
+
+Mutta kun hän kerran vielä ponnistaa, kuullen jo rattaiden kalinan
+vastaavan kallion seiniin, katkeaa kanki, ja hän lentää selälleen
+radalle.
+
+Vimmastuneena karkaa hän ylös, ryntää käsin kiinni ratakiskon kimppuun,
+repii sitä sormillaan, iskeytyy siihen hampaillaan kiinni, tietämättä
+enää, mitä tekee...
+
+Veturi viheltää hänen selkänsä takana...
+
+Se pääsee pois hänen käsistään, ne pelastuvat, ne ajavat hänen
+ylitsensä...!
+
+Ei ikinä!
+
+Hän hyppää syrjään, näkee veturin liehuvine lippuineen, kiiltävine
+silmineen, huutaen, ratisten karkaavan kohti, ja uusi tuuma iskee hänen
+mieleensä...
+
+Hän koukistuu maahan, lyö sylensä suuren kiven ympärille, nostaa sen
+radan vierestä ilmaan, syöksee takaisin radalle, sulkee silmänsä,
+jymähyttää sen tulevaa veturia vastaan, kuulee kauhean pamauksen ja
+hoipertuu tunnotonna penkereeltä alas ojaan.
+
+Kun hän tointuu, tuntee hän olevansa selällään kuin jollain liikkuvalla
+lattialla, huutavain ja käsiään huitovain ihmisten ympäröimänä, näkee
+insinöörit, vallesmannin, isännän ja Tahvon ... hänen päätään pakottaa,
+verta vuotaa kasvoja pitkin, veturin pilli päästää ilkkuvan kirkunan,
+savua tuprahtaa hänen silmilleen ja hän ymmärtää olevansa juhlajunan
+vietävänä, kiitämässä kaupunkia kohti ja--ikiteilleen.
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi;
+Maailman murjoma, by Juhani Aho
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELLMANNIN HERRA; ESIMERKIN ***
+
+***** This file should be named 13581-8.txt or 13581-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/3/5/8/13581/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.