initial commit of ebook 12802HEADmain

1 files changed, 9403 insertions, 0 deletions

diff --git a/old/12802-8.txt b/old/12802-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..0d569bd
--- /dev/null
+++ b/old/12802-8.txt
@@ -0,0 +1,9403 @@
+The Project Gutenberg EBook of Vanha tarina Montrosesta, by Walter Scott
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Vanha tarina Montrosesta
+
+Author: Walter Scott
+
+Release Date: July 2, 2004 [EBook #12802]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHA TARINA MONTROSESTA ***
+
+
+
+
+Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and Distributed
+Proofreaders Europe, http://dp.rastko.net.
+
+
+
+
+
+VANHA TARINA MONTROSESTA
+
+Historiallinen kertomus
+
+
+Kirj.
+
+Walter Scott
+
+Englanninkielestä suomentanut J. Krohn
+
+
+1910.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LUKU.
+
+
+    Raamattu, peitsen piirtämä,
+    On heille uskon perustus,
+    Ja pettymätön laukaus
+    Väitelmän varmin päättäjä.
+    Ja kelpo sivallus tai kaks
+    Koht' opin näyttää oikeaks.
+
+    Butler.
+
+Kerrottavamme alkaa sen suuren, verisen sodan aikana, joka raivosi
+Suur-Britanniassa seitsemännellätoista vuosisadalla. Skotlanti oli vielä
+säilynyt keskinäisen sodan raatelemisista, vaikka senkin asukkaat olivat
+valtiollisissa mietteissänsä suuresti eripuraiset. Olipa heissä monta,
+jotka kyllästyneinä parlamentin hallitukseen ja suuttuneina siitä, kun
+parlamentti oli rohjennut laittaa suuren armeijan Englannin
+parlamentille avuksi, olivat puolestansa päättäneet ensimmäisen
+tilaisuuden tarjoutuessa nousta aseisiin kuninkaan puolesta. Tämmöisellä
+sivurynnäköllä he arvelivat voivansa pakottaa parlamentin kutsumaan
+kenraali Leslien armeijan Englannista pois, vieläpä kenties voivansa
+palauttaa suuren osan Skotlantia kuninkaalle uskolliseksi. Tähän tuumaan
+taipuvaiset olivat varsinkin pohjoisten seutujen aatelisherrat, jotka
+kovin vastahakoisesti olivat Juhlallisen Liiton ja Sovinnon[1]
+aikaantulemista vastustelleet, ja samanmieliset olivat myös useammat
+vuorelais-klanien[2] päälliköistä. Sillä nämä viimemainitut arvelivat
+oman etunsa ja valtansa riippuvan kuningasvallan vahvuudesta; sitä
+paitsi presbyteriläinen uskonto inhotti heitä kovasti; ja vihdoin
+viimeinkin oli heidän keskuuselämänsä sitä puolivilliä laatua, jossa
+sota aina on rauhaa mieluisampi.
+
+Yleisesti pelättiin, että nämä yhdistyneet syyt synnyttäisivät suuria
+meteleitä; ja ne ryöstö- ja rosvoretket, joita Skotlannin vuorelaiset
+kaikkina aikoina tekivät alangoille, alkoivatkin jo saada vahvemman,
+julkisemman, paremmin järjestetyn muodon, ikäänkuin yhteinen sotatuuma
+olisi ollut niitä johtamassa.
+
+Valtakunnan asiain hallitsijat eivät voineet olla tämän hetken
+vaarallisuutta huomaamatta; huolellisesti he varustelivat itseänsä
+uhkaavaa vaaraa vastustamaan ja torjumaan. Suuri oli kuitenkin heidän
+mielihyvänsä siitä, ettei kukaan sotataidoltaan tai nimeltään
+arvokkaampi mies vielä ollut ruvennut kokoilemaan kuninkaanpuolista
+armeijaa eikä edes johtamaan noita sissijoukkoja, joiden sotavehkeisiin
+ryöstönhalu kenties oli yhtä paljo syynä kuin valtiollinen viha.
+Yleisesti toivottiin vuorelais-päälliköt silläkin keinolla saatavan
+hillityksi, että tarpeeksi suuri sotavoima majoitettaisiin alankojen ja
+vuoriston rajaa pitkin. Ja niillä pohjoisilla parooneilla, jotka
+Liittoon ja Sovintoon olivat suostuneet--esim. kreivi-sotamarski,
+mahtavat Forbes'in sekä Leslien suvut ja Iwinet, Grant'it ynnä muut
+presbyteriläiset klanit--oli kylläksi voimaa pitämään vastapainoa ja
+tekemään estettä Ogilvies'ille sekä muille Angus'in ja Kincardinen
+kreivikuntain kuninkaanpuolisille herroille, vieläpä suurelle
+Gordon-suvullekin, vaikka sen valta oli yhtä ääretön kuin sen viha
+presbyteriläis-uskontoa vastaan.
+
+Läntisessä vuoristossa oli hallitsevalla puolueella paljo vihollisia.
+Mutta Argylen markiisilla, johon valtakunnansäätyjen liittokunta
+järkähtämättömästi luotti, oli niissä seuduissa verraton valta, jonka
+arveltiin kukistaneen vihollisten klanien voiman ja masentaneen heidän
+päällikköjensä rohkeuden. Sillä Argylen markiisin valta, joka
+vanhastansa jo oli ääretön, oli viime rauhanteossa kuninkaalta väkisin
+otetuilla myönnytyksillä paisunut vielä suuremmaksi. Tosin oli tuttu
+seikka, että Argylessa enemmän oli valtiollista viisautta kuin mielen
+miehuutta, ja että hän paremmin kelpasi valtiollisen juonen kutojaksi
+kuin vihollisten vuorelaisten kurissapitäjäksi. Mutta hänen klaninsa
+suuri miesluku ja hänen uljasten alapäällikköjensä rohkeus oli, niin
+toivottiin, täyttävä johtajan persoonalliset puutteet. Eikä ollut
+luultavaa, että naapuriheimokunnat, joista useammat jo olivat
+Campbelleilta[3] saaneet kovasti selkäänsä, juuri aivan kernaasti
+yllyttäisivät näin mahtavan klanin uuteen taisteluun.
+
+Näinmuodoin oli koko länsi- ja eteläpuoli Skotlantia, epäilemättä
+valtakunnan rikkain osa, Covenantilaisten[4] vallassa. Fifeshire
+erittäinkin oli heidän omansa, ja Forth'in sekä Tay'n lahtien
+pohjoispuolellakin oli heillä monta voimallista ystävää. Skotlannin
+säätyjen liittokunta ei siis katsonut tuota uhkaavaa vaaraa niin
+suureksi, että sen tähden olisi ollut tarpeellista poiketa aletulta
+valtiolliselta polulta taikka kutsua kotiin heidän veljellensä,
+Englannin parlamentille, avuksi lähetetty kahdenkymmenentuhannen miehen
+armeija, joka voiman lisäys jo oli pakottanut kuninkaan puoluelaiset,
+kesken heidän voittoansa ja menestystänsä, tyytymään pelkkään
+puolustussotaan.
+
+Jokainen historia kertoo ne syyt, jotka silloin olivat yllyttäneet
+Skotlannin säätyjen liittokunnan niin välittömästi ja voimallisesti
+ottamaan osaa Englannin sisälliseen sotaan; mutta eipä haitanne lyhyesti
+luetella ne tässä uudestaan. Skotlannin säädyillä tosin ei ollut
+valittamista mistään vereksestä loukkauksesta tai lainrikkomisesta
+kuninkaan puolelta, ja Kaarle oli skotlantilaisten alamaistensa kanssa
+tehtyä sovintoa tarkasti noudattanut; mutta Skotlannin hallitsijat
+tiesivät hyvin saaneensa tämän väkinäisen myönnytyksen kuninkaalta yhtä
+paljon Englannin parlamenttipuolueen avulla kuin omain aseittensa
+pelottavalla voimalla. Kaarle kuningas oli tosin sen perästä käynyt
+vanhan kuningaskuntansa pääkaupungissa, oli suostunut uuteen
+kirkonjärjestykseen ja jaellut arvopaikkoja sekä muita palkintoja niille
+puolue-johtajille, jotka hänen etuansa olivat kiivaimmin vastustaneet;
+mutta syytä oli pelätä, että nämät vastahakoisesti suodut palkinnot
+kohta ensi tilaisuuden tarjoutuessa jälleen peräytettäisiin. Pahasti
+peläten näkivät siis skotlantilaiset Englannin parlamentin tappioita.
+Sillä jos Kaarle aseittensa voimalla voitti kapinoitsevat englantilaiset
+alamaisensa, niin ei kestäisi pitkää aikaa, semmoinen oli luulo,
+ennenkuin myös skotlantilaiset saisivat sen rangaistuksen, jonka hänen
+mielestänsä kapinan alkajat olivat ansainneet. Tämä valtiollinen seikka
+oli ollut syynä apuarmeijan lähettämiseen Englantiin; ja se olikin
+tullut julkisesti tunnustetuksi siinä julistuksessa, jossa säädyt
+selittivät, minkätähden olivat Englannin parlamentille tuon voimallisen
+ja hyvään aikaan tulleen avun suoneet. Englannin parlamentti, niin
+selitys kuului, oli jo osoittanut heille ystävyyttä ja osoittaisi sitä
+luultavasti edelleenkin. Sitävastoin, vaikka kuningas aivan äsken oli
+säätänyt kirkonjärjestyksen heidän tahtonsa mukaan, ei ollut siihen
+suostumukseen paljo luottamista; sillä he olivat huomanneet, etteivät
+hänen lupauksensa ja tekonsa aina sopineet yhteen. »Meidän omatuntomme»,
+niin he lopussa lausuivat, »ja Jumala, joka on meidän omaatuntoamme
+korkeampi, todistavat puolestamme, että meillä ainoastaan Jumalan
+kunnia, molempain kansain rauha ja kuninkaan arvo on silmämääränä, kun
+kukistamme ja lain mukaan rankaisemme meidänaikuiset Israelin
+villitsijät, helvetin kekäleet, Korat, Balaamit, Doeg'it, Rabsaket,
+Haman'it, Tobiat ja Sanballat'it;[5] sen tehtyämme olemme tyytyväiset.
+Emmekä ole noiden Jumalalle otollisten tarkoitustemme toteuttamiseksi
+ryhtyneet sotaväen lähetykseen Englantiin, ennenkuin kaikki muut
+mahdollisesti keksittävät keinot meiltä olivat tyhjiin menneet, ja tämä
+yksi keino vaan, _ultimum et unicum remedium_, viimeinen ja ainoa keino,
+oli jäljellä.»
+
+Heittäkäämme kasuistain eli omantunnon kysymysten tutkistelijoiden
+päätettäväksi, onkohan toisella asianomaisella oikeus rikkoa juhlallinen
+sovinto sen pelon tähden, että kukaties toinen, jonkun vastaisen
+tilaisuuden tullessa, on sen rikkova, ja ottakaamme katsoaksemme vielä
+kahta seikkaa, jotka Skotlannin hallitseviin miehiin ja kansaan
+vaikuttivat vähintänsä yhtä paljo kuin epäilys kuninkaan pysymisestä
+sanassaan.
+
+Ensinmainittava näistä syistä oli Skotlannin armeijan luonto ja laatu.
+Sen ylijohto, näet, oli köyhäin, tyytymättömäin aatelisherrain käsissä.
+Ja alapäällikköinä enimmäksi osaksi oli retkeilijöitä, jotka kauan aikaa
+Saksan sodassa palveltuansa eivät enää hiukkaakaan huolineet
+valtiollisista periaatteista eikä kotimaasta. Sen sijaan he olivat
+oppineet sen palkkasoturin uskonkappaleen, että sotamiehen velvollisuus
+on olla uskollisena sille valtakunnalle tai hallitsijalle, jolta hän
+palkkansa saapi, vähääkään huolimatta puolustettavan asian oikeudesta
+tai hänen omasta heimolaisuudestansa toisen tai toisen riitaveljen
+kanssa. Tämän laatuisia miehiä tarkoitti Grotiuksen ankara lause:
+»_Nullum vitae genus est improbius, quam eorum, qui sine causae
+respectu, mercede condudi, militant_» (Ei mikään elinkeino ole
+häpeällisempi kuin niiden, jotka sotivat asiasta huolimatta, ainoasti
+palkan tähden). Näille palkkasotureille ja niin myös niille köyhille
+aatelismiehille, jotka heidän rinnallaan palvelivat ja heistä saman opin
+halukkaasti omistivat, oli äskeisen, v:na 1641 tehdyn Englannin-retken
+menestys kyllin yllyttävänä syynä saman edullisen yrityksen uudestaan
+tekemiseen. Runsas palkka ja vapaa kortteeri Englannissa oli painunut
+syvälle näiden sotaisten onnenhakijain muistiin, ja se toivo, että he
+taas saisivat kolmattakymmentä markkaa päiväpalkkaa, voitti kaikki
+vastasyyt, sekä valtiolliset että siveelliset.
+
+Toinen syy yllytti Skotlannin kansaa yleensä yhtä paljon kuin Englannin
+rikkauden näkeminen kiusasi sotamiehiä. Molemmin puolin oli paljon
+puhuttu ja kirjoitettu seurakunnallisen hallituksen muodosta, niin että
+tämä muoto kansan silmissä nyt näytti monta vertaa tärkeämmältä kuin
+oppisanat raamatussa, joka oli kumpaisellakin kirkkokunnalla
+perustuksena. Kiihkoiset piispalaiset ja presbyteriläiset[6] tulivat
+yhtä suvaitsemattomiksi kuin paavilaiset, ja tuskin myönsivät mitään
+sieluni pelastusta mahdolliseksi kirkkokuntansa rajojen ulkopuolella.
+Turhaan osoitettiin näille kiivastelijoille, että pyhän uskontomme
+Perustaja, jos Hän olisi arvellut autuutemme välttämättömästi riippuvan
+tästä tai tuosta kirkonhallituksen muodosta, epäilemättä olisi
+ilmoittanut sen yhtä tarkasti kuin se oli säädetty Vanhassa
+Testamentissa. Molemmat lahkokunnat vainosivat toisiansa yhä edelleen,
+ikäänkuin olisi heillä taivaasta ollut selvä käsky suvaitsemattomuutensa
+puolustuksena. Laud oli valtansa aikana tulen sytyttänyt sillä, että hän
+yritti pakottaa Skotlannin kansaa kirkonmenoihin, jotka heille olivat
+oudot ja vastenmieliset. Mutta hyvällä menestyksellä oli häntä
+vastustettu ja presbyteriläisjärjestys jälleen sijaan pantu, joka
+menestys oli tehnyt presbyteriläisjärjestyksen vielä rakkaammaksi, koska
+sitä puolustettaessa oli semmoinen voitto saatu. Juhlallinen Liitto ja
+Sovinto, johon enin osa Skotlantia oli niin hartaasti suostunut ja
+miekan kärjellä vastahakoisetkin kansalaisensa pakottanut, tarkoitti
+pääasiallisesti presbyteriläisen opin ja kirkonhallituksen ylläpitämistä
+ja kaikkien hairausten sekä vääräin oppien kukistamista. Ja kun he tällä
+tavoin olivat onnellisesti saaneet kultaisen kynttilänjalan asetetuksi
+pystyyn omassa maassaan, rupesi skotlantilaisten halu jalomielisesti ja
+veljellisesti tavoittamaan sitä, että kynttilänjalka myös Englannissa
+tulisi nostetuksi pystyyn. Tämän he luulivat helposti saavansa aikaan
+sillä, että Englannin parlamentille lainasivat Skotlannin sotajoukon
+voimallisen avun. Presbyteriläiset, joka puolue Englanninkin
+parlamentissa oli lukuisa ja mahtava, olivat näet tähän asti johtajina
+vastarinnan teossa kuningasta vastaan. Independentit ja muut
+lahkolaiset, jotka sittemmin Cromwell'in johtamina miekalla anastivat
+vallan ja kumosivat presbyteriläisen kirkonjärjestyksen sekä
+Englannissa että myös Skotlannissa, piilivät silloin vielä tuon
+rikkaamman ja mahtavamman puolueen suojassa. Kirkonmenojen ja
+kirkonhallituksen saaminen yhtäläiseksi sekä Englannissa että
+Skotlannissa näkyi siis olevan yhtä luultava kuin suotavakin asia.
+
+Mainio ritari Henrik Vane, yksi niistä asiamiehistä, joilla oli toimena
+liitonsolmiminen Englannin ja Skotlannin välillä, näki, kuinka
+halukkaita tälle syötille ne olivat, joiden kanssa hän asioitsi. Vaikka
+hän itse oli kiivas independentti, koki hän siis yht'aikaa mielitellä ja
+kierrellä presbyteriläisten hartainta tahtoa siten, että sitoumus
+muuttamaan Englannin kirkollista laitosta annettiin näillä sanoilla:
+tämä muutos on tehtävä »Jumalan sanan ja parasten puhdistettujen
+kirkkokuntain esikuvan mukaan.» Skotlannin säätyjen liittokunta ynnä sen
+kirkonhallitus luuli näiden sanain epäilemättömästi tarkoittavan
+presbyteriläistä kirkkolaitosta; heidän oma kiivautensa petti heidät,
+kun eivät vähääkään epäilleet kirkollisten laitostensa jumalallista
+perustusta eivätkä katsoneet epäilystä siitä muissakaan ihmisissä
+mahdolliseksi. Tämä heidän väärä luulonsa kesti siksi, kunnes
+lahkolaiset, koska, eivät heidän apuansa enempää tarvinneet, suoraan
+ilmoittivat, että yllämainittu lause yhtä hyvin saattoi tarkoittaa
+independentti-uskontoa taikka mitä muuta uskonnonlaatua hyvänsä, jonka
+vallanpitäjät kullakin ajalla katsoisivat »Jumalan sanan ja parasten
+puhdistettujen kirkkokuntain esikuvan mukaiseksi.» Yhtä suuri myös oli
+peijattujen skotlantilaisten hämmästys siitäkin seikasta, kun huomasivat
+Englannin lahkolaisten tarkoittavan kuningasvallan kumoamista koko
+Britannian saarella; sillä heillä itsellään oli ollut aikomuksena
+ainoasti kuningasvallan rajoittaminen eikä millään muotoa sen
+poistaminen. Heille kävi tässä asiassa samoin kuin kovin hätäisille
+lääkäreille, jotka kohta alusta syöttävät sairaalle liian paljon
+lääkkeitä, niin että hän vaipuu voimattomuuteen, josta sitten
+virvoittavatkaan rohdot eivät saa häntä enää tointumaan.
+
+Mutta kaikki nämät seikat lepäsivät vielä tulevaisuuden kohdussa. Tähän
+aikaan katsoi Skotlannin parlamentti vielä liittoansa Englannin kanssa
+oikeuden, viisauden ja jumalisuuden mukaiseksi, ja heidän sotajoukkonsa
+retki näkyi menestyvän parhaiden toiveiden mukaan. Skotlannin armeijan
+yhdistyttyä Fairfax'in ja Manchester'in joukkoihin oli parlamentin voima
+tullut niin suureksi, että se saattoi ruveta York'in kaupunkia
+piirittämään ja käydä Long-Marston Moor'in veriseen tappeluun, missä
+prinssi Rupert ja Newcastlen markiisi voitettiin. Tästä voitosta oli
+tosin skotlantilaiselle apuväelle tullut vähemmän kunniaa osaksi, kuin
+mitä heidän kansalaisensa olisivat suoneet. David Leslie
+skotlantilais-ratsumiehineen taisteli kyllä urhokkaasti, ja he, yhdessä
+Cromwell'in independentti-rykmentin kanssa, olivatkin tämän päivän
+voittosankarit. Mutta vanha kreivi Lewen, säätyjen liittokunnan asettama
+ylipäällikkö, peräytyi tanterelta prinssi Rupertin tuiman rynnäkön alta
+ja oli jo puolenviidettä peninkulman päässä pakomatkalla Skotlantiin
+päin, kun hänet saavutti sanoma hänen puolueensa täydellisestä voitosta.
+
+Tämän sotajoukon lähettäminen retkelle, joka tarkoitti
+presbyteriläisuskonnon saattamista valtaan Englannissa, oli suuresti
+vähentänyt Skotlannin säätyliittokunnan voimaa omassa maassa. Siitä
+syystä olikin nyt Liiton ja Sovinnon vastustajissa syntynyt niitä
+levottomuuksia, joista tämän luvun alussa mainittiin.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+
+    Häll' oli ollut kehtona
+    Isänsä vanha haarniska;
+    Hän nukkui siihen, kuunnellen
+    Kilinää raudan ruosteisen;
+    Näk' unta verisistä töistä vaan,
+    Ja soti ennenkuin hän astuikaan.
+
+    Hall'in pilkkalaulut.
+
+Myöhään illalla muutamana päivänä yllämainitulla levottomalla ajalla
+ratsasti nuori aatelisherra, kelpo hevosella ja kelpo aseilla
+varustettu, hiljalleen ylös yhtä niitä jyrkkiä teitä, jotka Perthshiren
+alangoilta vievät vuoristoon; häntä seurasi kaksi palvelijaa, joista
+toinen talutti kuormajuhtaa. Tämä matkue oli kauan aikaa kulkenut pitkin
+muutaman järven rantaa, jonka syvät vedet kuvastelivat länteen laskeuvan
+auringon purppuraisia säteitä. Ikivanhat koivu- ja tammipuut varjostivat
+muutamin paikoin heidän kulkemaansa epätasaista, jotenkin vaivaloista
+tietä; toisin paikoin oli äärettömiä kalliomöhkäleitä riipuksissa sen
+yli. Tuonnempana vuori, joka rajoitti ihanan järven pohjoisrantaa, ei
+kohonnut yhtä äkkijyrkästi, vaikka yhtä korkealle, ja oli
+purppuranpunaisilla kanervankukilla verhottu. Meidän aikoinamme olisi
+näin ihana seutu luultavasti suuresti ihastuttanut matkustajaa; mutta
+ne, jotka matkustavat levottomuuden ja pelon päivinä, eivät malta paljo
+ihailla kauniita paikkoja.
+
+Herra päästi niin usein, kuin metsä sen salli, yhden tai molemmat
+palvelijansa rinnalleen ratsastamaan ja näkyi ahkerasti pitävän puhetta
+heidän, kanssaan; säätyeroitus katoaa näet helposti niiden väliltä,
+jotka ovat yhteisen vaaran alaiset. Puheen aineena oli, mitä puolta
+tämän viljelemättömän seudun etevimmät miehet pitivät ja tokko he
+rupeaisivat osallisiksi pian odotettaviin valtiollisiin meteleihin.
+
+Matkalaiset olivat vasta puolitiessä kulussansa pitkin järven
+rannikkoa, ja nuori herra osoitti par'aikaa seuralaisilleen sitä
+paikkaa, mistä heidän kuljettavansa tie kääntyi pohjoiseenpäin ja järven
+rannalta poiketen kohosi vuorisolaa myöten oikealle; silloin keksivät he
+yht'äkkiä hevosmiehen, joka ratsasti rannalle päin, ikäänkuin heitä
+vastaan. Auringon säteitten heijastus hänen kypärästänsä ja
+rautapaidastaan näytti, että hän oli täysissä varuksissa, ja meidän
+matkalaisten asia vaati, ettei tuo mies saisi tiedustamatta päästä
+heidän sivutsensa. »Meidän pitää saada tietää», sanoi nuori herra, »ken
+hän on ja minne hän menee.» Näin puhuttuaan hän iski kannukset ratsunsa
+kupeisiin ja ajoi molempain seuralaistensa kanssa niin joutuisasti, kuin
+vaan tien epätasaisuus myönsi, eteenpäin siksi, kunnes he saapuivat
+sille haaralle, missä vuorisolasta alas tuleva tie yhtyi siihen, joka
+vei järven rantaa myöten. Sillä lailla he olivat riistäneet vieraalta
+mahdollisuuden väistää heitä rantatien jatkolle poikkeemalla.
+
+Tuo yksinäinen ratsumies oli myös kiirehtänyt kulkuaan, kun ensin näki
+meidän kolmen matkalaisen semmoisella vauhdilla rientävän itseään kohti.
+Mutta nähtyänsä, että he seisahtuivat ja asettuivat sotarintamaan,
+hillitsi hän hevosensa ja alkoi kulkea hyvin varovasti. Täten sai
+kumpikin puoli aikaa tarkastella toisiansa. Vieraalla oli vahva hevonen,
+kelvollinen sotatoimiin ja kykenevä sen kannettavaa raskasta painoa
+kestämään. Ja ratsumies itse istui _demipique'ssään_ eli sotasatulassaan
+semmoisella ryhdillä, joka todisti, että se oli hänen tavallinen
+istuin-paikkansa. Päässä hänellä oli loistavaksi kirkastettu kypärä,
+sulkatupsulla koristettu, ja rungon suojana oli haarniska, rintapuolelta
+niin paksu, että se hyvin kesti pyssynluoteja, vaan takana tehty
+keveämmistä aineista. Tämän alla hänellä oli härännahkainen nuttu, ja
+varusten jatkona olivat kintaat, joiden suut ulottuivat kyynäspäihin
+asti ja jotka, samoin kuin muutkin suojelusvehkeet, olivat kirkkaasta
+teräksestä. Satulan etukaaresta riippui kaksi pistoolia tupissaan; ne
+olivat paljo suuremmat tavallista, melkein kahden jalan pituiset, ja
+ampuivat luoteja, joita meni naulaan kaksikymmentä. Härännahkaisesta
+vyöstä, joka oli suurella hopeasoljella kiinnitetty, riippui vasemmalla
+kupeella pitkä, suora, kaksiteräinen miekka, jonka kahva oli hyvin vahva
+ja terä sekä iskemiseen että pistämiseen sovelias. Oikealta kupeelta
+riippui tikari, noin kahdeksantoista tuumaa pitkä; olkahihna kannatti
+ratsumiehen selässä muskööttiä eli suurta pyssyä, ja ristikkäin tämän
+olkahihnan kanssa kävivät kantimet, jotka sisälsivät ampumavaroja.
+Teräksiset säärivarukset, jotka ulottuivat äärettömän pitkävartisten
+ratsassaapasten suille asti, täyttivät ne eri osat, jotka siihen aikaan
+kuuluivat hyvin varustetun soturin asuun.
+
+Ratsumiehen oma näkö oli myös sotaisan puvun mukainen, ja selvään näkyi,
+että tämä puku oli hänelle jo kauan ollut kodikas. Vieras oli tavallista
+miehenvartaloa pitempi ja näytti olevan tarpeeksi vahva huokeasti
+kantaaksensa sekä suojelus- että taistelu-aseittensa painoa. Ijältään
+hän saattoi olla neljänkymmenen paikoilla tai vähän päälle, ja muodosta
+hänet tunsi rohkeaksi, kovia säitä kokeneeksi, vanhaksi soturiksi, joka
+oli nähnyt monta tappelutannerta ja niistä monta arpea saanut
+muistiaisikseen. Jouduttuaan noin kolmenkymmenen kyynärän matkan päähän
+vastaantulijoista hän pysähtyi ja seisoi paikallansa, kohoten seisomaan
+jalustimilleen, ikäänkuin tiedustellaksensa vastaantulijoiden aikomusta,
+ja temmaten pyssynsä oikeanpuoliseen käteensä siltä varalta, että sitä
+tulisi tarvis käyttää. Kaikessa muussa, paitsi miesluvun puolesta, hän
+olikin paremmin varustettu taisteluun kuin nuo miehet, jotka näkyivät
+tahtovan sulkea häneltä tien.
+
+Vastustajain päälliköllä oli tosin kelpo ratsu, ja hänen yllään oli
+härännahkainen, kalliisti tikattu nuttu, sen ajan puolisotainen puku.
+Mutta palvelijain mekot olivat vaan paksua huopaa ja olisivat tuskin
+kestäneet miekanterää vastaan, jos vahvan miehen käsi sivaltaisi; eikä
+ollut yhdelläkään koko matkueessa muita aseita kuin miekat ja pistoolit,
+joita vailla noilla metelisillä ajoilla herrat ja heidän palvelijansa
+harvoin liikkuivat ulkona.
+
+Kun he hetken aikaa näin olivat seisoneet vastakkain ja katsastelleet
+toisiansa, lausui nuori herra sen kysymyksen, joka siihen aikaan oli
+tavallinen kaikkien suussa, kun tämmöisellä tavalla satuttiin outojen
+kanssa yhteen: »Kenenkä puolta te pidätte?»
+
+»Virkkakaa mulle ensin», vastasi soturi, »kenenkä puolta _te_
+pidätte?--Vahvemman puolueen tulee ensiksi puhua.»
+
+»Me pidämme Jumalan ja Kaarle kuninkaan puolta», sanoi taas ensimmäinen
+puhuja, »ja nyt ilmoittakaa te puolueenne, kun saitte tietää meidän.»
+
+»Minä pidän Jumalan ja sotalippuni puolta», vastasi yksinäinen
+ratsumies.
+
+»Vaan minkä sotalipun?» kysyi taas toisen joukon
+päämies.--»Kavaljeerienko vai Keropäiden[7], kuninkaan vai
+sääty-liittokunnan?»
+
+»Totta puhuakseni», vastasi soturi, »en tahtoisi vastata teille
+valheella, sillä se olisi häpeällistä retkeilijäritarille ja soturille.
+Mutta jotta voisin täydellä todella, niinkuin sopii, vastata teidän
+kysymykseenne, olisi välttämätöntä, että olisin itse päättänyt, kumpi
+puolue niistä, joihin tätä nykyä tämän kuningaskunnan asukkaat ovat
+jakaantuneet, minun vihdoinkin on valitseminen. Mutta siitä asiasta en
+olekaan vielä mihinkään varmaan päätökseen tullut.»
+
+»Minä olisin luullut», virkkoi nuori herra, »että kun uskollisuus
+kuninkaalle ja uskonto on kysymyksessä, ei kukaan aatelinen eikä muu
+kunnian mies kauan voi epäillä, kummalleko puolelle on rupeaminen.»
+
+»Kuulkaas, herra», vastasi soturi, »jos niillä sanoilla tahdotte soimata
+minua taikka saattaa aatelisarvoni ja kunniani epäilyksen alaiseksi,
+niin käyn mielelläni taisteluun niiden puolesta, uskaltaen yksinkin
+tapella teitä kolmea vastaan. Mutta jos se vain oli olevinansa
+ajatusopillinen viisastelu, jommoisia minäkin nuorempana opin
+kokoonpanemaan Mareschal-kollegiossa Aberdeen'in kaupungissa, niin olen
+valmis todistamaan teille _logice_ (ajatusopin sääntöjen mukaan), että
+päätökseni olla vielä jonkun aikaa päättämättä, kumpaanko noista
+riitapuolueista rupean, hyvin sopii minulle, ei ainoasti aatelisena ja
+kunnian herrana, vaan myös älykkäänä ja viisaana miehenä, joka nuorella
+ijällänsä on tutustunut vapaisiin tieteisiin ja sittemmin on käynyt
+sotaa, seuraten ikivoitollisen Kustaavus Aadolfin, Pohjoismaiden
+leijonan, lippua ynnä monta muuta sankarillista päällikköä, sekä
+luterilaista että kalvinilaista, sekä paavilaista että arminiolaista.»
+
+Puheltuaan pari sanaa seuralaistensa kanssa vastasi nuori herra taas:
+»Suurestipa mieleni tekisi, hyvä herra, teidän kanssanne keskustella
+tästä tärkeästä aineesta ja suureksi kunniaksi katsoisin, jos minun
+onnistuisi taivuttaa teidätkin sille puolelle, jonka itse olen valinnut.
+Minä aion tänä iltana ratsastaa erään ystäväni luokse, jonka kartano on
+noin neljän virstan päässä täältä. Siellä te, jos tahdotte tulla
+kanssani, saatte hyvän yömajan ynnä sitten vapaan luvan huomenna aamulla
+jatkaa omaa tietänne, jos ette siksi taipune yhtymään meihin.»
+
+»Kenenkä sana on minulle siitä vakuutuksena?» virkkoi varovainen
+soturi.--»Miehen pitää tuntea takausmiehensä; muuten hän voi sattua
+paulaan.»
+
+»Nimitetäänhän minua», vastasi nuori herra, »Menteith'in kreiviksi, ja
+toivon, että katsotte kunniasanaani kyllin vahvaksi takaukseksi.»
+
+»Se on kelpo aatelismiehen nimi», virkkoi soturi, »jonka sanaa ei sovi
+epäillä.» Yhdellä kädenliikkeellä hän siirsi pyssyn selkäänsä takaisin,
+toisella hän tervehti nuorta herraa sotamiehen tavan mukaan ja ratsasti
+likemmäksi, yhä puhuen: »Ja minä toivon», sanoi hän, »että oma
+lupaukseni olla teille, jalo herra, _buono camarado_ (uskollisena
+kumppanina), niin hädässä kuin rauhassa, niin kauan kuin yhdessä
+seurustelemme, ei ole aivan halveksittava näinä metelisinä aikoina,
+jolloin, niinkuin sananlasku sanoo, miehen pää on paremmin suojattuna
+rautakypärässä kuin marmoripalatsissa.»
+
+»Vakuutan teille, että näöstänne päättäen katson sangen edulliseksi
+matkustaa tämmöisen soturin suojeluksessa. Mutta toivonpa, ettei
+tulekaan tilaisuutta näyttää urhouttanne, sillä minä aion viedä teidät
+ystäväin luokse hyvään majapaikkaan.»
+
+»Hyvä majapaikka, jalo herra», vastasi soturi, »kelpaa aina, eikä ole
+muuta paitsi hyvä palkka tai hyvä saalis, joka sen voittaisi--jääköön
+mainitsematta kavaljeerin kunnia ja käsketyn velvollisuuden välttämätön
+täyttäminen. Ja totta puhuen, herra, teidän jalo tarjouksenne on sitä
+terveellisempi, kuin en juuri tarkoilleen tietänyt, missä minä ja
+kumppaniparkani» (hän silitti hevostaan) »saisimme yömajan.»
+
+»Saisinko sitten luvan kysyä», sanoi kreivi Menteith, »kelle minulla on
+kunnia toimittaa majoittajan virkaa?»
+
+»Tietysti, jalo herra», sanoi soturi; »nimeni on Dalgetty--Dugald
+Dalgetty--_rittmeister_ Dugald Dalgetty, Drumthwacket'in herra, teidän
+palvelijanne kaikissa, kunniallisissa asioissa. Se on nimeni, jonka
+kenties olette sattunut näkemään sanomalehdissä _Gallo Belgicus_ ja
+_Swedish Intelligencer_ taikka jos Ylä-Saksan kieltä lukenette,
+Leipzig'in lehdessä _Fliegender Mercoeur_. Isäni oli, näette hyvä herra,
+tuhlaavaisella elämällään kuluttanut kelpo perintönsä aivan tyhjiin.
+Minulla ei siis ollut kahdeksantoista vuoden ijällä parempaa keinoa
+tarjona, kuin viedä Mareschal-kollegiossa Aberdeenin kaupungissa saatu
+oppini, aatelisvereni ja Drumthwacket'in herran nimi ynnä vielä kaksi
+teräksenkovuista käsivartta sekä samallaista jalkaa Saksan sotaan,
+retkeilijä-ritarina onneani hakien. Ja olipa, hyvä herra, minulla siellä
+parempi apu jaloistani sekä käsivarsistani kuin koko aatelisnimestäni ja
+kirjaopistani, ja pian seisoin, peitsi olalla, rivisoturina ritari
+Ludovik Leslien komennossa, missä niin perinpohjin opin kaikki
+sotatemput, etten niitä juuri taida vilauksessa unohtaa. Herra, minä
+olen saanut seisoa vartijana kahdeksan tuntia peräkkäin, kello
+kahdestatoista päivällä kello kahdeksaan illalla, palatsin edustalla,
+varustettuna rinta- ja selkähaarniskalla, kypärällä ja käsivaruksilla,
+raudassa kiireestä kantapäihin, purevassa pakkasessa, kun jää oli kovaa
+kuin piikivi. Eikä siihen ollut mitään muuta aihetta kuin että hetken
+aikaa olin viipynyt majatalon emännän puheilla silloin, kun käskettiin
+katsastukseen,
+
+»Epäilemättä olette,» virkkoi kreivi Menteith, »myös kokenut monta
+leikkiä, jotka olivat yhtä kuumat kuin tämä yksi tehtävänne oli
+vilustava?»
+
+»Oikeastaan, korkea herra, minun ei sopisi itse puhua siitä; mutta
+tottapa se, joka Leipzig'in ja Lützen'in kentillä on seisonut, saattaa
+kehua nähneensä tasapäitä tappeluita. Ja se, joka on ollut läsnä
+Frankfurfin ja Spanheim'in ja Nürnberg'in ja monen muun kaupungin
+valloituksessa, arvattavasti tietänee jotakin piirityksistä,
+väkirynnäköistä ja uloskarkauksista.»
+
+»Ja varmaanhan te, herra, myös kohositte arvossa ansionne mukaan.»
+
+»Se kävi hitaasti, korkea herra, saakelin hitaasti», vastasi Dalgetty.
+»Mutta minun kansalaiseni, ne leirin isät, jotka olivat ensin panneet
+kokoon meidän uljaat skotlantilaisrykmenttimme, saksalaisten
+peloituksen, alkoivat kaatua sangen tiheään, mitkä ruton, mitkä miekan
+surmaamina, ja silloin me, heidän lapsensa, perimme heidän paikkansa.
+Arvoisa herra, ensin olin kuusi vuotta vapaaehtoisena rivisoturina
+komppaniassa ja kolme vuotta peitsimiehenä; sillä minä en ottanut
+pertuskaa käteen, koska se olisi ollut sukuperälleni harvennukseksi.
+Vihdoin minut korotettiin '_fahndreggeriksi_'--jolla nimellä saksalaiset
+nimittivät lipunkantajaa--kuninkaan mustaan henkivartija-ratsuväkeen, ja
+niinpä sitten pääsin luutnantiksi ja '_rittmeisteriksi_' ikivoitollisen
+kuninkaan, protestantti-uskon suojelusmuurin, Pohjoismaiden Leijonan,
+Itävallan hirmun, Kustaavus Aadolfin johdon alaisena.»
+
+»Vaan yhtähyvin te, kapteeni Dalgetty--luullakseni se arvo vastannee
+tuota ulkomaista _rittmeister_-nimeä»--
+
+»Aivan oikein», vastasi Dalgetty, '_rittmeister_' juuri merkitseekin
+sitä samaa kuin komppanian päällikkö.»
+
+»Arvelin sanoa», jatkoi kreivi Menteith, »että te näytte, jos oikein
+lienen ymmärtänyt, jättäneen mainitun jalon kuninkaan palveluksen?»
+
+»Se oli vasta hänen kuoltuansa--se oli vasta hänen kuoltuansa, herra»,
+vakuutti Dalgetty, »kun ei minua enää mikään velvollisuus kiinnittänyt
+siihen palvelukseen. On, näette korkea herra, siinä palveluksessa
+asioita, jotka kipeästi koskevat kunnian mieheen, hamaan luihin ja
+ytimeen asti. Varsinkin se, että ikivoitollinen Kustaavus--vaikkei
+palkka suinkaan ollut liiempia, ollen _rittmeisterillä_ ainoasti noin
+kuusikymmentä taaleria kuukaudelta--ei koskaan maksanut meille enempää
+kuin kolmannen osan siitä palkasta, joka kuukausittain suoritettiin
+meille lainan nimellä. Ja kuitenkin, jos asian laitaa oikein katsastaa,
+pidätti päinvastoin tuo mainio kuningas itse lainan muodossa ne kaksi
+palkan kolmannesta, joita ei maksettu sotureille. Ja minä kuulin
+kokonaisten saksalais- ja holsteinilaisrykmenttien, keskellä
+tappelukenttää, niinkuin kunniattomain kuormastorenkien, huutavan:
+'_Gelt! Gelt!_' jolla ilmoittivat vaativansa rahaa, silloin kun heidän
+olisi pitänyt hakata päälle meidän kelpo skotlantilaisurhojen tavalla,
+jotka eivät milloinkaan, korkea herra, saastuttaneet kunniataan halvan
+rahan tähden.»
+
+»Mutta eikö noita palkkarästejä», kysyi kreivi Menteith, »kuitenkaan
+maksettu sotamiehille perästäpäin, määrättyinä aikoina?»
+
+»Korkea herra», sanoi Dalgetty, »minä vakuutan teille, niin totta kuin
+olen rehellinen mies, ettemme koskaan tai missään muodossa ole saaneet
+noista rahoista yhtä _kreutzeriakaan_[8]. Minulla itselläni, koko sillä
+ajalla kun palvelin ikivoitollista Kustaavusta, ei ole ollut milloinkaan
+kahtakymmentä taaleria omia rahojani, paitsi kun joku väkirynnäkkö tai
+voitto taikka jonkun kaupungin tai _dorp'in_ (kylän) valloitus tuotti
+sen onnen. Sillä senkaltaisissa tilaisuuksissa käy retkeilijäritarille,
+joka vähänkin sotatapoja tuntee, harvoin niin hullusti, ettei saisi edes
+hiukan etua.»
+
+»Enemmän minua nyt kummastuttaa, hyvä herra», sanoi kreivi Menteith,
+»että niinkin kauan pysyitte Ruotsin palveluksessa, kuin että viimein
+siitä luovuitte.»
+
+»En maar olisikaan pysynyt», vastasi kapteeni, »mutta tuo suuri
+sotasankari ja kuningas, Pohjoismaiden Leijona ja protestantti-uskonnon
+suojelusmuuri, oli niin erinomaisen sukkela tappeluita voittamaan,
+kaupungeita valloittamaan, maakuntia allensa laskemaan ja sotaveroja
+kiskomaan, että hänen palveluksensa vastustamattomalla voimalla veti
+puoleensa kaikki totiset aatelismiehet, jotka sotavirkaa harjoittivat.
+Olenhan minä itsekin, halpa mies, joka tässä ratsastelen, saanut hallita
+koko Dunklespiel'in hiippakuntaa alisessa Rheinjoen rantamaakunnassa,
+olen asunut palskreivin[9] palatsissa, kulautellen kurkkuuni hänen
+valituimpia viinejänsä ystävieni kanssa ja haalien sotaveroja,
+ruoka-apuja ynnä vapaaehtoisia lahjoja, jota tehdessä minä tietysti,
+niinkuin kelpo kokki ainakin, en laiminlyönyt sormieni nuolemista. Mutta
+asia on semmoinen, että kaikki se herraus alkoi sangen kiireesti sulaa
+sen perästä, kun meidän mainio herramme oli saanut kolme surmaluotia
+Lützenin kentällä. Minä huomasin, että onni oli kallistunut toiselle
+puolelle ja että lainaamiset ja vähennykset palkastamme yhä
+pitkittelivät entistä menoansa, vaan vapaaehtoiset lahjat sekä muut
+onnensuomat kaikki katosivat. Sentähden minä luovuin kun luovuinkin
+virastani ja antauduin palvelukseen Wallenstein'ille, Walter Butler'in
+irlantilaisrykmenttiin:»
+
+»Ja saisinko luvan kysyä», virkkoi kreivi Menteith, jota tämän
+retkeilijän onnenvaiheet näkyivät suuresti huvittavan, »miltä teidän
+mielestänne tämä esivallan muutos tuntui?»
+
+»Eipä juuri miltään», vastasi kapteeni, »ei juuri liika hyvältä. En voi
+kehua keisariakaan paremmaksi maksajaksi kuin mitä suuri Kustaavus oli
+ollut. Ja mitä kuumiin löylyihin tulee, oli meille niitä tarjona sangen
+tiheään. Minun tuli monastikin lyödä pääni vanhoja tuttaviani, Ruotsin
+Sulkasia vastaan. Ne, näette arvoisa herra, olivat kaksikärkisiä,
+molemmista päistään raudoitettuja seipäitä, jotka pystytettiin
+peitsimiesrivin eteen ratsuväen rynnäkön esteeksi. Ja nämä Ruotsin
+Sulkaset--vaikka näyttävät sangen koreilta, ollen pensaitten taikka
+metsän reunaviidakon kaltaisia, kuu pitkät, niiden takana sotarinnassa
+törröttävät peitset puolestansa olisivat korkeihin honkapuihin
+verrattavia--eivät olekaan koetellessa yhtä pehmeitä kuin hanhen
+untuvat. Mutta vaikka kuumia löylyjä saatiinkin liian tiheään ja palkkaa
+liian harvaan, saattoi retkeilijäritari kuitenkin tulla jotensakin hyvin
+toimeen keisarin palveluksessa, sillä hänen yksityisiä onnentuomia
+etujaan ei pidetäkään siinä niin tarkasti silmällä kuin Ruotsin
+sotavoimassa. Ja kun vaan upseeri teki tehtävänsä sotaleikissä, ei
+Wallenstein eikä Pappenheim eikä heitä ennen ukko Tillykään ottanut
+paljo kuullaksensa porvarien tai talonpoikain valituksia jotakuta
+päällikköä tai _soldado'a_ (sotamiestä) vastaan, joka oli vahingossa
+heitä kohtaan ollut liian tarkka keritsijä. Tottunut soturi, joka osasi,
+niinkuin meidän skotlantilainen sananpartemme sanoo: 'sovittaa emäsian
+kuonon kiinni porsaan saparoon', sai kyllä maakunnalta sen palkkansa,
+jota ei keisari maksanut.»
+
+»Kukkuramitalla, herra, eikö niin, ja vielä korkoa lisäksi?» virkkoi
+kreivi Menteith.
+
+»Se on tietty», vakuutti Dalgetty hämmästymättä. »Sillä
+korkeampiarvoiselle soturille olisi kaksinkertainen häpeä, jos hänen
+nimensä tulisi mainituksi pienessä kepposessa.»
+
+»No entä, virkkakaa, hyvä herra», pitkitti kreivi Menteith, »mistä
+syystä te niin edullisesta palveluksesta luovuitte?»
+
+»Asia, näette korkea herra, oli tämmöinen», vastasi soturi. »Minulle
+sattui eräänä iltana muutaman irlantilaisen upseerin kanssa--hän oli
+nimeltään O'Quilligan ja majurina meidän rykmentissämme--pieni sanasota
+siitä, kummanko kansa on etevämpi ja arvokkaampi. Seuraavana aamuna hän,
+antaessaan käskyjään, viittasi minua kohti komentosauvansa päällä ja
+sitten kohotti sauvan, sen sijaan että hänen olisi pitänyt laskea sauvan
+pää maata kohti, niinkuin kohtelias upseeri aina tekee, komentaessaan
+toista upseeria, joka on hänen vertaisensa aatelisarvossa, vaikka
+kenties alhaisempi sotaviraltaan. Tästä riidasta, jalo herra, seurasi
+kaksintaistelu. Ja kun sitten asia otettiin tutkittavaksi ja meidän
+'_oberst_' eli everstimme Walter Butler katsoi hyväksi määrätä
+kansalaisellensa helpomman rangaistuksen, minulle kovemman, niin minä,
+jonka sappi ei voinut tämmöistä vääryyttä sulattaa, muutin tästä
+espanjalaiseen palvelukseen.»
+
+»Ja arvattavasti se muutos kääntyi teille hyödyksi, vai kuinka?» sanoi
+kreivi Menteith.
+
+»Totta puhuakseni», vastasi kapteeni, »ei siinä ollut paljo syytä
+valittaa. Palkan maksu oli jotenkin säännöllinen, sillä sen hankkivat
+Alankomaitten rikkaat flanderilaiset ja vallonit. Kortteerit ja ruoka
+olivat erinomaiset; toista olivat Flanderin hyvät vehnämöykyt kuin
+ruotsalaisten ruiskorput, ja Rheinin viiniä meillä oli siellä runsaammin
+kuin ikinä olin nähnyt Rostockin mustaa olutta Kustaavuksen leirissä.
+Sotapalvelusta ei ollut yhtään, muutakin työtä vähän; ja sen vähän
+saimme tehdä tai jättää tekemättä oman mielemme mukaan. Se oli todella
+erinomainen vanhainpäiväin paikka kavaljeerille, joka jo alkoi hieman
+kyllästyä leireihin ja taisteluihin ja ostettuaan verellä tarpeensa
+kunniaa nyt halusi vähä huokeaa ja kylläistä elämää.»
+
+»Ja saanko kysyä», virkkoi kreivi Menteith, »mistä syystä te, kapteeni,
+koska arvattavasti olitte päässyt äsken kerrottuun hyvään tilaan, siitä
+huolimatta Espanjankin palveluksesta luovuitte?»
+
+»Teidän pitää, korkea herra, huomata, että tuo espanjalainen», vastasi
+kapteeni Dalgetty, »arvelee itseään aivan verrattomaksi eikä siis
+sopivalla kunnioituksella kohtele niitä urhokkaita ulkomaisia sotureita,
+jotka ovat niin hyvät ja hänen palvelukseensa antautuvat. Ja
+karvasteleehan jokaisen kelpo _soldado'n_ (soturin) sappea, kun hänet
+yhä syrjään sysätään ja jäljelle jätetään ja kun hänen täytyy antaa
+etusija jokaiselle pöyhistelevälle _signor'ille_ (herralle), joka, jos
+puheeksi tulisi, kummanko ensinnä pitäisi rynnätä muurinaukolle peitsi
+kädessä, kohta ja kernaasti päästäisi skotlantilais-herran edeltänsä
+menemään. Paitsi sitä, herra, minä tunsin vähän kutkutusta
+omassatunnossani erään uskonkappaleen tähden.»
+
+»Enpä olisi luullut, kapteeni Dalgetty», sanoi nuori herra, »että
+vanhalla soturilla, joka niin monta kertaa oli muuttanut palvelusta,
+saattaisi olla kovin arka omatunto semmoisissa asioissa.»
+
+»Kovin arkatuntoinen en olekaan», virkkoi kapteeni, »sillä minun
+mielestäni on rykmentin sotapapin virkana noiden asiain hoitaminen minun
+ja muiden urhokasten soturien puolesta; eihän hänellä, minun
+tietääkseni, ole mitään muuta tehtävää palkkansa ja saatavainsa edestä.
+Mutta tämä, näette korkea herra, oli eri asia, »_casus improvisus_»
+(aavistamaton asia), niin sanoakseni, eikä ollut omauskoista sotapappia
+käsillä, jolta olisin neuvoa saanut. Sanalla sanoen, minä näin, että
+protestanttilaisuskoni kyllä annettiin minulle anteeksi siitä syystä,
+kun olin toimen mies ja sotataidossa parempi kuin kaikki meidän
+_tertia'n_ (rykmentin) _don'it_ (herrat) yhteensä, mutta että minua
+linnaleirissä ollessamme vaadittiin messuun muun väen kanssa. Vaan,
+näettehän, korkea herra, minun velvollisuuteni, totisena Skotlannin
+miehenä ja Aberdeenin Mareschal-kollegion oppilaana, oli katsoa messua
+taikauskoiseksi paavilaistempuksi ja sulaksi epäjumalanpalvelukseksi,
+jota en millään muotoa tahtonut läsnäolollani hyväksyä. Totta on, että
+tästä asiasta neuvottelin erään arvoisan kansalaiseni, »_pater_»
+Fatsides'in kanssa, joka kuuluu Würtzburg'in skotlantilaisluostariin»--
+
+»Ja toivottavasti», keskeytti kreivi Menteith, »saittekin tältä
+hengelliseltä isältä selvän neuvon?»
+
+»Niin selvän, kuin se saattoi olla», vastasi kapteeni Dalgetty, »siihen
+nähden, että olimme tyhjentäneet kuusi pullollista renskaa ja noin kaksi
+tuopillista »_Kirchenwasser_.»[10] Isä Fatsides selitti minulle, että
+hänen ymmärryksensä mukaan minunlaiselleni vääräuskoiselle oli aivan
+yhdentekevä, kävinkö messua kuulemassa vai en, koska kuitenkin
+auttamattomasti olin tuomittu ja työnnetty ijankaikkisen kadotuksen
+omaksi siitä syystä, että katumattomana ja paatuneena pidin kiinni
+kirotusta väärästä uskostani. Tästä vastauksesta surullisena käännyin
+erään hollantilaisen, kalvininoppisen papin puoleen, joka arveli, että
+minun olisi luvallista kuunnella messua, samoin kuin profeetta salli
+Naaman'in, tuon mahtavan sotasankarin ja kunniallisen ritarin Syyrian
+maalla, seurata herraansa, jonka palvelukseen hän oli sitoutunut,
+Rimmon-epäjumalan temppeliin ja kumartaa sitä epäjumalana, sill'aikaa
+kun kuningas nojautui hänen käsivarteensa. Vaan eipä tämäkään vastaus
+ollut minulle mieleen, sillä aika erotushan on voidellulla Syyrian
+kuninkaalla ja meidän espanjalaisella everstillämme, jonka olisin
+saattanut yhdellä puhalluksella lennättää ilmaan kuin pavunkuoren.
+Paitsi sitä en löytänyt sotasäänuöissä yhtään pykälää, joka olisi
+semmoista käskenyt; eikä myös minulle tarjottu mitään etua, ei palkan
+eikä saatavien lisäystä, korvaukseksi siitä pahennuksesta, joka tulisi
+omalletunnolleni.»
+
+»Ja niin taas muutitte palvelusta?» kysyi kreivi Menteith.
+
+»Niinpä tein kun teinkin. Ja koeteltuani vähän aikaa paria, kolmea muuta
+hallitsijaa, palvelin myös kotvasen Korkeavaltaisia Hollannin Säätyjä.»
+
+»Ja miltä se palvelus teistä maistui?» kysyi jälleen matkakumppani.
+
+»Voi, hyvä herra!» sanoi soturi aivan ihastuksissaan, »heidän
+käytöksensä maksupäivinä sopisi esikuvaksi koko Euroopalle--ei mitään
+lainaamisia, ei mitään vähennyksiä, ei pidättämistä, ei rästejä--kaikki
+maksettiin ja kuitattiin niinkuin pankkiirin vekseli. Majapaikat myös
+olivat oikein hyvät, eikä elatuksessa moitteen sijaa. Mutta, herra, he
+ovat kovin tarkkoja, ankaria herroja, jotka eivät salli pienintäkään
+koirankujetta. Niin että jos talonpoika valittaa päänsä rikkilyömisestä
+tai kapakoitsija olutpullon särkemisestä, taikka jos joku tyttötolvana
+vähänkin vingahtaa, jotta se kuuluu kauemmaksi kuin hänen hengityksensä,
+temmataan kohta kunnon sotamies siitä oikeuteen eikä edes oman
+sotatuomarinsa eteen, joka paraiten ymmärtäisi tutkia ja mutkia häntä
+ansion mukaan, vaan jonkun halvan käsitöitä tekevän pormestarin eteen,
+joka soturille uhkaa työhuonetta, hirsipuuta ja mitä kaikkea muuta
+uhanneekaan, aivan kuin hänen edessään olisi joku hänen omia arvottomia
+talonpoika-konniaan, jotka asuvat puoleksi manterella, puoleksi vedessä,
+ja pukevat ylleen parikymmentä pöksyparia päällekkäin. En minä iljennyt
+kauan elää noiden kiittämättömäin roistojen kanssa, jotka eivät kykene
+omin voimin puolustamaan itseään, vaan eivät kuitenkaan tahdo heidän
+puolustajakseen rupeavalle ulkomaalaiselle aatelisherralle myöntää
+mitään muuta etua hänen kuivan palkkansa lisäksi. Ja mitä semmoinen
+palkka onkaan jalomieliselle miehelle luvallisen vapauden ja
+kunnioittavaisen kohtelun rinnalla? Senvuoksi päätin taas luopua
+_mynheer'ien_[11] palveluksesta. Ja kun samassa suureksi ilokseni
+kuulin, että tänä kesänä saattaisi tulla jotakin minun virkaani kuuluvaa
+tarjolle omassa rakkaassa kotimaassani, niin tulinpa tänne,
+sananlaskulla puhuen 'niinkuin kuokkavieras häihin', käyttämään
+ulkomailla saatua kokemustani rakastettujen kansalaisteni hyödyksi.
+Semmoinen on, korkea herra, minun elämäni ollut lyhyesti kerrottuna ja
+puhumatta käytöksestäni kaikissa taisteluissa tasaisella tanterella ja
+leireissä, väkirynnäköissä ja verilöylyissä, joista tulisi liian
+pitkällinen juttu ja joiden kertominen kenties sopineekin paremmin
+toiselle suulle kuin omalleni.»
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+
+    Päätänsä valtamiehet vaivatkoot
+    Ja riidan oikeutta punnitkoot;
+    Mä, niinkuin sveitsiläinen, sanon vaan:
+    Se oikeess' on, jolt' oikein palkan saan.
+
+    Donne.
+
+Kuljettava tie tuli nyt niin vaivaloiseksi ja ahtaaksi, että
+matkustajain puheen täytyi keskeytyä, ja kreivi Menteith, hevostansa
+pidättäen, virkkoi matalalla äänellä muutamia sanoja palvelijoilleen.
+Kapteeni etupäässä, kulki matkajoukko nyt puolen virstan verran hitaasti
+ja vaivaloisesti epätasaista ja jyrkkää vastamäkeä ylös ja pääsi sitten
+ylängölle, josta liiat vedet valuivat vuoripurona pois. Tämän puron
+nurmikkoranta soi taas matkustajille tarpeeksi sijaa, niin että he
+saattoivat paremmin seuraa pitäen jatkaa kulkuansa.
+
+Kreivi Menteith alotti jälleen saman keskustelun, jonka tien vaikeus oli
+vähäksi aikaa lopettanut. »Olisinpa luullut», virkkoi hän kapteeni
+Dalgettylle, »että teidän kaltainen kunnon aatelismies, joka niin kauan
+palveli urhokasta Ruotsin kuningasta ja joka, niinkuin sopiikin,
+ylenkatsoo Hollannin Säätyjen halpamielisiä poroporvareita, ilman pitkiä
+arveluita antautuisi mieluummin Kaarle kuninkaan puolelle kuin
+apumieheksi noille alhaissukuisille, keropäisille, nenän kautta
+honottaville lurjuksille, jotka ovat nostaneet kapinan kuninkaan valtaa
+vastaan?»
+
+»Te puhutte järkevästi, korkea herra», sanoi Dalgetty, »ja _caeteris
+paribus_ (jos muut seikat ovat yhtäläiset) saattaisikin tapahtua, että
+katsoisin asiaa samalta kannalta. Mutta, näette, herra, sanoohan
+sananparsi: koreista sanoista ei tule voita leipään. Ja sen verran olen
+jo kotiin tultuani saanut täällä kuulla, että näen kunnon
+aatelismiehelle olevan soveliasta valita tämä tai tuo puolue tässä
+keskinäisessä metelissä, kumman havaitsee paraiten oman etunsa
+mukaiseksi. 'Uskollisuus kuninkaalle', se on teidän tunnussananne,
+herra--'Vapaus', niin huutaa toinen vastaiselta kadun varrelta--
+'Kuninkaan puolesta' on toinen sotahuuto--'Parlamentin puolesta!'
+toinen. 'Montrose eläköön!' kiljuu Donald[12], lakkiansa
+heiluttaen--Argyle ja Lewen eläkööt!' huhuilee etelämaan Saunders,[13]
+kohottaen sulkatupsuista hattuaan. 'Puolusta piispautta!' lausuu tämä
+pappi, jolla on messupaita ja alttarikaapu päällään--'Pidä lujasti
+seurakunnan puolta!' inttää tuo saarnamies, geneveläinen patalakki
+päässä ja ympyräkaulus kaulassa.--Kelpo tunnussanoja ne ovat
+jokainen--erinomaisia tunnussanoja. Kumpi puoli on oikeammassa, sitä en
+osaa päättää. Sen vaan tiedän, että monta kertaa olen seisonut polvia
+myöten veressä ja taistellut asiain puolesta, jotka eivät maksaneet
+kymmenettäkään osaa siitä, mitä huonoin näistä.»
+
+»No, olkaapa hyvä ja virkkakaa, kapteeni Dalgetty», sanoi kreivi, »koska
+pidätte kummankin puolueen asioita niin tasa-arvoisina, mitkä seikat
+sitten saattaisivat teidän päätökseenne vaikuttaa?»
+
+»Kaksi seikkaa vaan, korkea herra», vastasi soturi. »Ensiksikin, kumpi
+puolue kunnioittavammalla tavalla pyytäisi minun palvelustani;--ja
+toiseksi (se on vaan seuraus edellisestä), kummalta puolueelta sopisi
+kiitollisinta palkitsemista toivoa.--Ja, suoraan puhuen, hyvä herra,
+minusta näyttävät tätä nykyä molemmat nämä seikat kallistuvan
+parlamentin puolelle.»
+
+»Virkkakaa syynne, olkaa hyvä», sanoi kreivi Menteith, »niin kenties
+voinen tuoda toisia, vielä voimallisempia vastasyitä esiin.»
+
+»Herra, minä olen aina taipuvainen kuulemaan järkisyitä», virkkoi
+kapteeni Dalgetty, »kun ne vaan puhuvat kunnialleni ja edulleni. Kuulkaa
+siis, korkea herra. Jotakin vuoristoarmeijan tapaista, kuulen ma, on nyt
+koolla taikka kokoontumaisillaan näissä jylhissä vuorimaissa kuninkaan
+asian puolustamiseksi. Vaan tunnettehan te itsekin, hyvä herra,
+vuorelaistemme luonteen. En tahdo suinkaan kieltää heidän olevan
+vahvaraajaista, urhomielistä kansaa, jolla on kyllin miehuutta,
+taistellessaan omalla raa'alla tavallaan. Mutta tämä heidän tapansa on
+yhtä poikkeava säännöllisestä sodankäynnistä ja sotakurista, kuin
+muinaisten skyyttien tai vielä nytkin Amerikan metsäläisten taistelut.
+Eihän heillä ole edes sen vertaa kuin saksalainen sotapilli taikka
+rumpu, millä voi soittaa aamu- ja iltarämpytystä ja käskeä marssiin,
+rynnäkköön, peräytymiseen taikka johonkuhun muuhun sotatemppuun; ja
+heidän riivattu rakkopillinsä, jota he itse ovat ymmärtävinänsä, on
+umpiouto jokaisen sivistyneeseen sotatapaan tottuneen soturin korville.
+Niin, että jos rupeaisinkin harjoittamaan tuommoista pöksytöntä[14]
+roistojoukkoa, minun olisi mahdoton saada heitä itseäni ymmärtämään. Ja
+jos he ymmärtäisivätkin, arvelkaapa itse, korkea herra, olisiko mulla
+yhtään toivoa saada noita puolivillejä tottelemaan, jotka ovat tottuneet
+osottamaan ainoastaan omille isännilleen ja heimopäälliköilleen sitä
+kunnioitusta ja kuuliaisuutta, mikä olisi tuleva valtuuskirjalla virkaan
+asetetuille upseereille. Jos heitä opettaisin sotarintamansa laittamaan
+neliöjuuren säännön mukaan,--se on, niin että asettaisin pataljoonan
+neliskulmaan, jonka jokaisessa rivissä, sekä pitkin että poikin,
+miesluku olisi koko läsnäolevan joukon neliöjuuren vertainen,--mitä etua
+minulle tulisi tämän sotataidon kultaisen säännön neuvomisesta? Ei muuta
+kuin että saisin väkipuukon vatsaani, kun muka olisin asettanut sivu- tai
+takariviin jonkun Mac Alister More'n, Mac Shemey'n tai Copperfae'n, joka
+olisi tahtonut seisoa eturivissä?--Totta tosiaan on, mitä Pyhä Raamattu
+sanoo: 'Älkää viskatko helmiä sikojen eteen, ettei he kääntyisi teitä
+vastaan ja repisi teitä.'»
+
+»Luullakseni, Anderson», virkkoi kreivi Menteith, katsahtaen taakseen
+toisen palvelijansa puoleen (he kulkivat molemmat aivan hänen
+jäljessään), »sinä voit vakuuttaa tälle herralle, että meillä tulee
+olemaan tilaisuutta kokeneen upseerin taidon näyttämiseen ja halua hänen
+neuvojansa tottelemaan paljo enemmän, kuin mitä hän näkyy arvelevan.»
+
+»Teidän luvallanne puhuen, kunnioitettava herra», vastasi Anderson,
+kunnioittavaisesti lakkiansa kohottaen, »meidän tulee suuresti tarvis
+kelpo upseereja rekryyttiemme harjoittajiksi, kun se irlantilainen
+jalkaväki joutuu, jota odotamme ja joka luultavasti onkin jo saapunut
+läntisen vuoriston rannikolle.»
+
+»Ja minä ottaisin mielelläni, sangen mielelläni semmoisen toimen»,
+sanoi Dalgetty; »irlantilaiset ovat kelpo poikia, oikein kelpo
+poikia. Kerran näin erään irlantilaisen prikaatin, kun rynnäköllä
+valloitimme Frankfurtin Oder-joella, niin lujasti pitävän puoliaan
+miekalla ja peitsellä, että torjui takaisin keltaisen ja sinisen
+ruotsalais-prikaatin, molemmat niin miehuulliset kuin suinkin yksikään
+ikimuistettavan Kustaavuksen johdossa taistelevista joukoista. Uljas
+Hepburn, urhokas Lumsdale, peloton Monroe ja minä, muiden kavaljeerien
+avulla, raivasimme tosin itsellemme toisessa paikassa pääsötien, peitsi
+kädessä; mutta jos meillä kaikilla olisi ollut yhtä luja vastarinta
+vastassa, olisi meidänkin silloin täytynyt peräytyä tyhjin toimin ja
+suurella mieshukalla. Ijäti katoomattoman ylistyksen ja kunnian ovat
+siis nuo urhoolliset irlantilaiset ansainneet, vaikka heidät kyllä
+hakattiin maahan jok'ainoa mies, niinkuin semmoisissa tilaisuuksissa on
+tapana. Niin että heidän tähtensä aina olen rakastanut ja kunnioittanut
+sitä kansaa kaikkein enimmin, omien skotlantilaisteni jälkeen.»
+
+»Upseeripaikan irlantilaisessa väessä», sanoi Menteith, »arvelen
+melkein voivani luvata teille, jos kuninkaan puolelle taipuisitte.»
+
+»Mutta yhtä hyvin», virkkoi kapteeni Dalgetty, »on toinen ja tärkein
+esteeni vielä kumoomatta. Sillä minun mielestäni tosin se '_soldado_'
+häpäisee ja halventaa itseään, joka suussansa yhä vaan pitelee sanoja
+'palkka' ja '_gelt_' (raha), niinkuin ennen mainitsemani saksalaiset
+palkkasoturit, hävyttömät lurjukset. Ja samaten tahdon miekallani
+puolustaa sitä ajatusta, että kunnia on suuremmassa arvossa pidettävä
+kuin palkat, vapaat kortteerit sekä saatavat. Mutta '_ex contrario_'
+(toiselta puolen) soturin palkka on sotamiehen palvelusvelvollisuuden
+vastine, jonkatähden viisaan ja älykkään aatelissoturin sopii
+arvostella, minkälaisen palkkion hän saa palveluksestaan ja mistä
+varoista se palkkio tulee. Ja, totta puhuen, korkea herra, sen verran
+kuin kuulen ja näen, on kukkaro sääty-liittokunnan hallussa. Vuorelaiset
+te kyllä saatatte pitää hyvällä mielellä siten, että sallitte heidän
+varastaa karjaa. Ja mitä irlantilaisiin tulee, te voitte, semmoisissa
+asioissa yleisen sotatavan mukaan, maksaa heille niin vähän ja niin
+harvoin, kuin te ja korkeasukuiset liittolaisenne suvaitsette tai
+sopivaksi katsotte. Mutta semmoinen kohtelu ei kelpaakaan
+minunlaiselleni kavaljeerille, jonka on elättäminen ja kunnossa
+pitäminen hevosiaan, palvelijoitaan, aseitansa ja varuksiansa ja joka ei
+voi eikä tahdokaan käydä sotaa omalla kustannuksellaan.»
+
+Anderson, sama palvelija, joka ennenkin oli puhunut, kääntyi nyt
+kunnioittavaisesti isäntänsä puoleen. »Luullakseni, korkea herra», sanoi
+hän, »voisin teidän luvallanne virkkaa pari sanaa, jotka kumonnevat
+kapteeni Dalgettyn toisenkin vastasyyn. Hän kysyy, mistä varoista
+ottaisimme palkkamme? No, minun vähällä ymmärrykselläni päättäen,
+luulisin rahalähteitten olevan meille tarjona yhtä hyvin kuin
+sääty-liittokuntalaisille. He haalivat maakunnalta veroja mieltänsä
+myöten ja ryöstelevät kuninkaan ystävien omaisuutta. No, kunhan joudumme
+alangoille vuorelais- ja irlantilaisjoukkojemme kanssa ja miekat
+kädessä, pianpa löydämme monta lihavaa kavaltajaa, joiden varoista,
+vääryydellä ko'otuista, sopii täyttää sotarahastomme ja tyydyttää
+sotamiehemme. Sitäpaitsi annetaan oikein satamalla sellaisia tuomioita,
+joilla omaisuus julistetaan menetetyksi; ja ryöstettyjen maiden
+lahjoittamisella jokaiselle hänen puolelleen ruvenneelle
+retkeilijäsoturille saa kuningas yhdellä kertaa palkita ystäviään ja
+rangaista vihollisiaan. Sanalla sanoen se, joka noiden keropää-koirien
+puolelle antautuu, voinee tosin saada jonkun pikkuisen summan
+palkakseen--mutta meidän lippumme juurella on tarjona tilaisuus päästä
+ritariksi, lordiksi tai kreiviksikin, jos miehellä on onni mukanaan.»
+
+»Oletko koskaan ollut sotapalveluksessa, kunnon ystäväni?» kysyi
+kapteeni puhujalta.
+
+»Olenpa hiukan, herra, näissä kotimeteleissämme», vastasi mies nöyrästi.
+
+»Vaan et yhtään Saksassa etkä Hollannissa?» kysyi Dalgetty vielä.
+
+»Sitä kunniaa ei minulla ole ollut», vastasi Anderson.
+
+»Teidän palvelijallanne, korkea herra», virkkoi Dalgetty, kreivi
+Menteith'in puoleen kääntyen, »on sangen järkevä, luonnollinen ja sievä
+käsitys sota-asioista. Vähän epäsäännöllinen se tosin on ja vähän
+liiaksi vivahtaa vuodan myömiselle ennenkuin karhu vielä on
+saatu.--Tahdonpa sentään ottaa tätä asiaa miettiäkseni.»
+
+»Tehkää niin, kapteeni», sanoi kreivi Menteith. »Te saatte koko yön sitä
+miettiä, sillä nyt olemme aivan likellä taloa, missä luulen voivani
+vakuuttaa teille runsaasti vieraanvaraa.»
+
+»Ja se on minulle sangen tervetullutta», virkkoi kapteeni, »sillä
+päivännoususta alkaen en ole maistanut mitään ruokaa, paitsi yhtä
+kauraleivän palasta, jonka jaoin hevoseni kanssa. Onpa minun oikein
+täytynyt vatsan tyhjyyden tähden vetää miekkavyöni kolmea reikää
+tiukemmaksi, ettei nälkä ja raskas rauta livahuttaisi vyötäni
+paikaltaan.»
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+
+    Yhtyipä kerran laaksossa
+    Vuoriston kelpo poikia.
+    Ei nähty koskaan uljaampia
+    Tikarin, miekan kantajia,
+    Kaikissa, jotka pöksyin sijaan
+    Kilt-hamein verhoo polvuisiaan,
+    Plaid-vaatteen pukee päälle takin
+    Ja kovaan päähän suikulakin.
+
+    Meston.
+
+Matkustajilla oli nyt edessään vuori, jolla kasvavan hongikon korkeimmat
+puut, ojentaen kuivuneita oksiansa läntistä taivaanäärtä kohti,
+rusoittivat laskeutuvan päivän säteistä. Tämän hongikon keskeltä
+törrötti torneillaan tai oikeastaan savupiipuillaan se kartano eli
+linna, niinkuin sitä nimitettiin, joka oli matkan päämääränä. Asuinpuoli
+oli senaikuisen tavan mukaan jaettu kahteen korkeaharjaiseen, kaitaiseen
+rakennukseen, jotka ristikkäin kävivät toinen toisensa läpi. Yksi tai
+pari oli ulkonevaa kylkirakennusta, ja kulmilla pienet tornit, aivan
+pippurirasiain näköiset; siitä oli Darlinvarach'in kartano saanut
+»linnan» arvonimen. Sen ympäri kävi matala pihamuuri, jonka sisäpuolella
+olivat tavalliset ulkohuoneet.
+
+Likemmäksi saapuessaan, matkustajat huomasivat uudempiakin lisäyksiä
+linnan varustuksiin, joihin epäilemättä oli ollut syynä ajan
+rauhattomuus. Useammista kohdin oli rakennuksen seiniin ja samoin
+ulkovalliin hakattu ampumareikiä pyssyjä varten. Ikkunain suojaksi oli
+äskettäin pantu rautakankia eteen ristikkäin, jollaisia nähdään
+vankihuoneen rautaristikoissa. Pihaportti oli lukossa, eikä sitä avattu
+ennenkuin varovaisten tiedustelemisten perästä. Avaajina oli kaksi
+vahvaa, aseilla varustettua vuorelaista, jotka samoin kuin Bitias ja
+Pandarus Aeneidassa näkyivät olevan valmiit pääsöä estämään, jos jokin
+vihollisen tapainen pyrki sisään.
+
+Pihaan päästyänsä matkustajat näkivät vielä enemmän uusia vastarinnan
+varustuksia. Lautatelineitä oli muuria pitkin rakennettu pyssymiehiä
+varten, ja pari pikkuista tykkiä, sitä laatua, joita sanottiin
+falkoneteiksi, oli nostettu rakennuksien kulmille sekä sivutorneihin.
+
+Useampia palvelijoita, mitkä vuorelais-, mitkä alankolaispuvussa,
+karkasi kohta ulos kartanon sisästä. Muutamat riensivät hevosia
+vastaanottamaan, toiset sillä välin odottivat, neuvoakseen vieraat
+asuinhuoneisiin. Mutta kapteeni Dalgetty kielsi niitä, jotka tahtoivat
+häneltä säästää hevosen korjaamisen vaivan. »Minulla on tapana, hyvät
+ystävät, itse hoitaa Kustaavusta (sen nimen olen hevoselleni pannut
+ikivoitollisen sotaherrani muistoksi). Me olemme vanhoja ystävyksiä ja
+matkakumppanuksia, ja koska hänen jalkansa ovat minulle niin usein
+apuna, autan minä taas puolestani häntä kielelläni, itse käskien, mitä
+hän tarvitsee.» Näin sanoen hän ilman pitempää kursastelemista astui
+talliin ratsunsa perästä.
+
+Yhtä hellää huolta ei kreivi Menteith eikä hänen palvelijansa pitänyt
+hevosistaan; he jättivät ne apua tarjoavain palvelijain haltuun ja
+astuivat sisään, jonkintapaiseen pimeään, kumukattoiseen eteiseen.
+Siellä seisoi monellaisten muiden kalujen seassa summattoman suuri
+tynnyri täynnä kaljaa ja sen vieressä kaksi, kolme puista haarikkaa,
+varalla nähtävästi ketä hyvänsä varten, joka tahtoi niitä käyttää.
+Kreivi kiskoi tapin tynnyristä, täytti haarikan, joi kursastelematta ja
+ojensi sitten astian Andersonille, joka seurasi isäntänsä esimerkkiä,
+eipä kuitenkaan ennen, kuin oli kaatanut maahan astian pohjaan jääneen
+kaljatilkan ja vähäisen pyyhkinyt haarikkaa.
+
+»Mitä pirua, mies», sanoi vanha vuorelainen, joka kuului talon
+palvelijoihin, »etkö voi juoda oman isäntäsi perästä muuten kuin että
+ensin huuhdot haarikan ja hukkaat oluen tähteet, senkin vietävä?»
+
+»Minä olen Ranskassa kasvatettu», vastasi Anderson, »missä ei kukaan juo
+samasta kupista toisen, paitsi nuoren neidon, perästä.»
+
+»Piru vieköön nuo herkkusuut!» sanoi Donald. »Kunhan vaan olut on hyvää,
+eihän se siitä pahene, jos toisen miehen parta on kastunut haarikkaan
+ennenkuin sinun?»
+
+Andersonin kumppani ei juodessaan tehnyt sitä temppua, josta Donald oli
+niin pahasti suuttunut, ja molemmat seurasivat herraansa matalakupuiseen
+muurattuun saliin, joka oli vuorelaisperheen yhteisenä kokouspaikkana.
+Suuri turvevalkea, joka paloi salin yläpäässä summattomassa kiukaassa,
+valaisi huonetta hämärällä valolla ja oli muutenkin tarpeellinen, sillä
+kosteus tuntui tässä, nyt kesäaikanakin, sangen kolkolle. Kaksi- tai
+kolmekymmentä, kilpeä, yhtä monta kalpaa ynnä vielä lisäksi väkipuukkoja
+ja »_plaideja_» (skotlantilaisten vanha päällysvaate) ja pyssyjä,
+muutamat luntulla, muutamat piilukolla syttyviä ja käsi- sekä
+pyssyjoutsia ja Lochaber'in sotakirveitä, rautapaitoja ja teräslakkeja
+sekä kypäriä ynnä vielä vanhanaikuisempia, rautarenkaista tehtyjä
+sotapaitoja päähineineen, hihoineen, kaikkia näitä riippui sekaisin
+ympäri seiniä--olisipa siinä ollut kuukauden päiviksi ihastelemista
+jonkun nykyaikaisen muinaistieteellisen seuran jäsenelle. Mutta
+semmoiset kalut olivat siihen aikaan kovin tavalliset, vetääkseen
+erittäin puoleensa silloisten katselijani huomiota.
+
+Siellä seisoi myös suuri, kömpelösti tehty tamminen pöytä, jolle
+äskenmainittu palvelija kiireisen vierasvaraisesti kohta asetti maitoa,
+voita, vuohenjuustoa, pullollisen olutta ynnä pullollisen paloviinaa,
+kaikki kreivi Menteithille virvoitukseksi; ja alhaisempi palvelija
+varusteli sill'aikaa samalla tavalla pöydän alapäähän ruokaa hänen
+seuralaistensa tarpeeksi. Keskelle jätetty tyhjä väli, sen ajan tavan
+mukaan, erotti kylliksi isännän ja palvelijat, vaikka edellinen,
+niinkuin tässä, olikin korkeinta säätyä. Pöytää katettaessa vieraat
+seisoivat valkean ääressä--nuori herra aivan lieden reunalla, palvelijat
+vähän syrjempänä.
+
+»No, mitäpä sinä, Anderson», virkkoi edellinen, »arvelet
+matkakumppanistamme?»
+
+»Reipas mies», vastasi Anderson, »jos kakun sisus on kuoren mukainen.
+Soisinpa, että meillä olisi kaksikymmentä sellaista, niin että saisimme
+meidän irlantilaiset vähänkin sotatemppuihin harjoitetuiksi.»
+
+»Minun mieleni on toisellainen, Anderson», sanoi taas kreivi Menteith.
+»Minusta näyttää tämä mies Dalgetty olevan niitä hevos-verimatoja, jotka
+ulkomailla verta imiessään ovat makuun päässeet ja nyt tulevat kotiin
+lihoittamaan itseään omain kansalaistensa verellä. Häpeä noille
+palkkasoturi-roistoille! Heidän kauttansa on skotlantilaisnimi yli koko
+Euroopan tullut merkitsemään samaa kuin halpa palkkalainen, joka ei
+huoli mitään kunniasta eikä periaatteista, vaan ainoastaan rahasta; joka
+vannoo milloin tälle, milloin tuolle lipulle uskollisuutta, aina sitä
+myöten, kuinka onni kallistuu tai kuka enimmin tarjoo; ja jonka
+ikityytymätön saaliin sekä lämpimäin majain himo suureksi osaksi on
+syynä tähän sisälliseen sotaan, jossa nyt miekoillamme raatelemme omia
+sisuksiamme. Tuskinpa sain vihani hillityksi, kun kuuntelin tuon
+palkatun gladiaattorin[15] puhetta, vaan samassa olin kuitenkin
+purskahtaa nauruun hänen äärettömästä hävyttömyydestään.»
+
+»Älkää panko pahaksi, herra kreivi», sanoi Anderson, »jos pyydän, että
+niin kauan kuin asiat ovat nykyisellä kaunallaan, salaisitte tätä jaloa
+vihastustanne, kumminkin osaksi. Sillä valitettavasti kyllä emme voi
+saada tehtäväämme toimeen, ellemme ota apua semmoisiltakin, joiden
+tekoihin vaikuttavat halvemmat yllyttimet kuin meidän omamme. Me emme
+tule toimeen ilman semmoisten miesten apua, kuin on meidän ystävämme,
+tuo '_soldado_'. Käyttääkseni Englannin parlamenttipyhäin ulkokullattua
+puhetapaa, Zeruijan poikien paljous on meidän lukumme suhteen vielä
+liian suuri.»
+
+»Täytyneehän minun siis peitellä todellista mieltäni, niin paljon kuin
+voin», sanoi kreivi Menteith, »ja niinkuin tähänkin asti olen teidän
+kehoituksenne mukaan tehnyt. Mutta soisinpa hartaasta sydämestäni, että
+tuo konna olisi hiidessä!»
+
+»Niin, vaan muistakaa kuitenkin, korkea herra», jatkoi Anderson, »että
+sen, joka tahtoo skorppionin puremaa parantaa, pitää haavan päälle
+litistää toinen skorppioni.--Mutta hiljaa; meidän puheemme voisi kuulua
+muiden korviin.»
+
+Sivuovesta astui samassa hiljaa sisään vuorelainen, jonka korkea vartalo
+ja täydellinen asevarustus samoin kuin kotkansulkanen lakissa sekä
+rohkeus kaikissa hänen liikkeissään osottivat, että hän oli
+ylhäissukuinen mies. Hän astui hitaasti pöydän ääreen, vastaamatta
+sanaakaan kreivi Menteithille, joka puhutellen häntä Allaniksi kysyi,
+kuinka hän voi.
+
+»Älkää puhuko hänelle nyt!» kuiskasi vanha palvelija.
+
+Sisääntullut pitkä vuorelainen, istahdettuansa joutilaalle tuolille
+valkean ääreen, kiinnitti katseensa hehkuviin kekäleisiin ja
+summattomaan turveläjään liedellä ja näkyi vaipuneen syviin
+miettimisiin. Synkät silmät ja levoton, lumottu ilme osottivat ihmistä,
+joka kokonaan omain ajatustensa vallassa ollen ei paljoa huomaa
+ulkonaisia esineitä. Hänen katseensa oli kaamean ankara, luultavasti
+paljosta miettimisestä ja yksin olemisesta semmoiseksi tullut. Jos hän
+olisi ollut alankolainen, olisi sen syyksi luullut uskonnollista
+kiihkoa; mutta tämä hengentauti, vaikka silloin sangen yleinen sekä
+Englannissa että myös Skotlannin alangoilla, vaivasi harvoin senaikuisia
+vuorelaisia. Näillä oli puolestaan omat omituiset harhaluulonsa, jotka
+peittivät heidän sielunsa yhtä sakeaan sumuun kuin suinkin heidän
+naapuriensa puritanilaisuus.
+
+»Kunnioitettava herra kreivi,» virkkoi palvelija syrjään Menteithille,
+puhuen aivan kuiskaamalla, »älkää nyt puhutelko Allania, sillä hänen
+sielunsa on pilvessä.»
+
+Kreivi Menteith nyökäytti päätään eikä sen enempää huolinut mykästä
+vuorelaisesta.
+
+»Enkö ennustanut», kysyi tämä, äkkiä kohottaen ko'okkaan vartalonsa
+suoraksi ja katsahtaen palvelijan puoleen, »enkö ennustanut, että neljä
+miestä oli tulossa, ja nyt seisoo tässä kuitenkin vaan kolme salin
+lattialla?»
+
+»Aivan niin te sanoitte, Allan», vastasi vanha vuorelainen, »ja tuostapa
+neljäs mies par'aikaa jo tuleekin tallista kilisten, kalisten, sillä
+hän on niinkuin krapu varustettu kuorella, rautaa rinnassa ja
+selkärangassa, kintuissa ja kontissa. Ja pitääkö hänet asettaa istumaan
+Menteithin viereen vai noiden muiden kunnon miesten seuraan pöydän
+alipäähän?»
+
+Kreivi Menteith itse vastasi kysymykseen sillä, että osoitti oman
+istuimensa viereistä sijaa.
+
+»Ja tässä hän jo onkin», jatkoi Donald, kun kapteeni Dalgetty astui
+sisään, »ja nyt, herrat, olkaa niin hyvät ja haukatkaa leipää ja
+juustoa, meidän vuorelaisten tavalla puhuen, siksi kun parempaa ruokaa
+joutuu. '_Tiernach_' (päällikkö) tulee kohta kotiin vuorilta etelämaan
+herrain kanssa, ja silloin Dugald kokki kantaa pöytään kilipaistia ja
+metsänriistaa.»
+
+Sillä välin oli kapteeni Dalgetty tullut sisään ja lähestynyt kreivi
+Menteithin vieressä seisovaa istuinta, jonka selkävaran nojassa hän nyt
+seisoi, käsivarret ristissä. Anderson ja hänen kumppaninsa seisoivat
+nöyrästi alisen pöydänpään vieressä, siksi kun heitä käskettäisiin
+istumaan. Ja kolme, neljä vuorelaista juoksenteli Donald ukon johdon
+mukaan edestakaisin lisää ruoka-aineita tuomassa taikka seisoi
+paikallaan vierasten käskyjä odottamassa.
+
+Kesken näitä valmistuspuuhia kavahti Allan yhtäkkiä pystyyn, tempasi
+lampun erään palvelijan kädestä ja rupesi, pitäen sitä aivan likellä
+Dalgettyn silmiä, tarkastelemaan hänen muotoansa, niin huolellisesti
+kuin suinkin.
+
+»Niin totta kuin olen kunnian mies», nurisi närkästyksissään Dalgetty,
+kun Allan, umpimielisesti ravistaen päätään, lopetti tarkastuksensa;
+»kyllä se poika ja minä nyt tunnemme toisemme, kun taas kerran satumme
+yhteen.»
+
+Sillä välin Allan astui pöydän alipäähän, ja tarkastettuaan samaten
+Andersoniakin ynnä toista palvelijaa lampun valossa, seisoi hän hetken
+aikaa ikäänkuin syvissä mietteissä. Mutta sitten hän, lyötyään
+otsaansa, äkkiä tempasi Andersonin käsivarresta ja puoleksi talutti,
+puoleksi veti tämän, joka ei kerinnyt paljoa vastustaakaan, tyhjälle
+tuolille pöydän yläpäähän. Sille hän, sanaakaan lausumatta, viittasi
+häntä istumaan ja kuljetti sitten kapteenin yhtä kursastelemattamon
+kiireesti aliseen pöydänpäähän. Dalgetty vimmastui tästä rohkeudesta ja
+yritti torjua Allania luotaan. Mutta niin väkevä kuin olikin, ei hän
+voinut mitään tälle vuorelaiskarhulle, joka viimein sysäsi häntä niin
+voimallisesti, että kapteeni parka, horjahdeltuaan muutamia askeleita
+taaksepäin, kaatui pitkälleen lattialle, niin että koko sali kajahti
+hänen rautavarustensa kalinasta. Jälleen noustuansa vetäisi Dalgetty
+kohta miekkansa tupesta ja karkasi Allanin päälle, joka ristissä käsin
+näkyi odottavan. Vuorelaispalvelijat tempasivat aseita seinältä ja
+näkyivät valmistautuvan tätä meteliä vielä enentämään; mutta kreivi ja
+hänen seuralaisensa riensivät väliin rauhaa sovittamaan.
+
+»Hän on hullu», kuiskasi kreivi kapteenille, »hän on hullu; ei maksa
+vaivaa taistella hänen kanssaan.»
+
+»Jos te, korkea herra, varmaan vakuutatte, että hän ei ole '_compos
+mentis_' (täysjärkinen)», lausui Dalgetty, »jota hänen käytöksensä ja
+kohtelunsa näkyykin todistavan, niin asia loppukoon siihen; sillä eihän
+hullu voi kenenkään kunniaa loukata eikä kunniallisella tavalla sovittaa
+loukkaustaan. Mutta niin totta kuin minussa henki liikkuu, olisin
+toisella tavalla kestänyt hänen kourissaan, jos vaan olisi ollut
+tavallinen päivän muona ja pullollinen renskaa vyöni alla. Säälipä
+sentään on, että tuon miehen pitää olla näin heikko järjeltään; sillä
+ruumiinsa puolesta hän olisi kyllin väkevä ja sovelias peistä,
+naulanuijaa tai mitä muuta sota-asetta hyvänsä käsittelemään.»
+
+Rauha saatiin tällä tavoin jälleen toimeen, ja vieraat istuutuivat
+pöytään ennen määrätyn järjestyksen mukaan, eikä Allan, joka taas oli
+käynyt istumaan valkean ääreen, sitä häirinnytkään toistamiseen. Kreivi
+Menteith otti kääntyen pääpalvelijan puoleen kiiruusti puheeksi aineen,
+joka saattoi haihduttaa kaikki muistot äskeisestä melskeestä. »Herra
+kuuluu siis olevan vuorilla, Donald, ja pari englantilaista vierasta
+hänen kanssaan?»
+
+»Vuorilla hän on, jos saan luvan kertoa, kunnioitettava herra, ja kaksi
+saksilaista '_calabalero'a_' (herraa) on hänen kanssaan, se on kyllä
+totta. Ne ovat herra Miles Musgrave ja herra Kristoffer Hall, molemmat
+kotoisin Kumraikista, tai miksikä heidän maatansa sanottaneen.»
+
+»Hall ja Musgrave?» virkkoi kreivi Menteith, katsahtaen seuralaistensa
+puoleen, »juuri ne samat miehet, joita me tahdoimme tavata.»
+
+»Minäpä soisin», sanoi Donald, »etten olisi koskaan saanut heitä nähdä
+näillä silmilläni; sillä he ovat tulleet syömään meidät pois talosta ja
+tilasta.»
+
+»Mitä, Donald», virkkoi kreivi Menteith, »ethän ennen ollut näin kitsas
+härkäpaistin ja oluen säästäjä. Etelämaalaisia he tosin ovat, mutta
+eivät sentään taida syödä suuhunsa kaikkia karjoja, jotka kuljeskelevat
+tämän kartanon syöttömailla.»
+
+»Lempo siitä huolisi, jos he niin tekisivätkin», vastasi Donald, »ja jos
+se olisi pahin vahinko. Sillä onhan meillä täällä joukko pulskia
+poikaheitukoita, jotka eivät antaisi meidän nälkää nähdä, niin kauan
+kuin yksi sarvipää olisi löydettävänä meidän kartanomme ja Perthin
+kaupungin välillä. Mutta siinä on pahempi temppu--se ei ole vähempää
+kuin vedonlyönti.»
+
+»Vedonlyönti!» toisti kreivi Menteith, hieman kummastuneena.
+
+»Niin on», jatkoi Donald, joka oli aivan yhtä halukas sanomiansa
+kertomaan kuin kreivi Menteith niitä kuulemaan. »Ja koska te, korkea
+herra, olette meidän herrain ystävä sekä sukulainen, ja koska kuitenkin
+ennen tunnin kuluttua saatte siitä tarpeeksi kuulla, niin voin minä itse
+yhtä hyvin jutella teille sen asian. Teidän luvallanne saan siis kertoa,
+että meidän herra viime kerran käydessään Englannissa--hän käy siellä
+tiheämmin kuin mitä hänen ystävänsä soisivatkaan--oli vieraana tämän
+saman herra Miles Musgraven kartanossa. Ja siellä kannettiin pöydälle
+kuusi kynttilänjalkaa, jotka kuuluvat olleen kahta vertaa paremmat kuin
+ne, mitkä ovat Dumblanen kirkossa; eivätkä nuo kynttilänjalat olleetkaan
+raudasta, vaskesta tahi tinasta, vaan pelkästä hopeasta, ei mistään
+halvemmasta--hiiteen tuo englantilaisten ylpeys, kun heillä on niin
+paljon varoja ja niin huono ymmärrys niitä käyttäessä! Ja he rupesivat
+tekemään pilaa meidän herrasta sanoen, ettei suinkaan hän ole nähnyt
+niin suuria kynttilänjalkoja omassa köyhässä maassaan. Ja meidän herra,
+joka ei sietänyt kuulla maatansa tehtävän noin halvaksi lausumatta
+yhtään sanaakaan sen puolustukseksi, vannoi silloin, niinkuin kelpo
+skotlantilaisen sopi, itselläänkin omassa linnassaan olevan useampia
+kynttilänjalkoja ja kalliimpia kynttilänjalkoja, kuin mitä ikinä oli
+nähty valkeaa kantamassa missään salissa Cumberlannissa--sehän se taisi
+sen maan nimi ollakin.»
+
+»Hän puhui niinkuin totinen maansa rakastaja!» virkkoi kreivi Menteith.
+
+»Niin», sanoi Donald, »mutta olisipa sentään ollut parempi, jos
+kunniallinen herra olisi pitänyt suunsa kiinni. Sillä jos satut
+saksilaisten kuullen sanomaan jotakin, joka vähääkään poikkee
+tavallisuudesta, kiinnittävät he sinut vetoon yhtä joutuisasti kuin
+joku alankolaisseppä naulaisi kengän kiinni vuorelaisvarsan kavioon. Ja
+meidän herralle pantiin siis kaksi ehtoa: peräytyä sanastaan taikka
+mennä kahdensadan markan vetoon. Ja niinpä hän meni vetoon, ettei
+tarvitsisi hävetä siellä noiden mokomien edessä. Ja nyt se veto taitanee
+tulla maksettavaksi, ja se minun luullakseni lienee syynä, että hän on
+niin vastahakoinen tulemaan tänä iltana kotia.»
+
+»Tosiaan», sanoi kreivi Menteith, »sen verran kuin minä teidän
+hopeakaluistanne tiedän, jää herrasi varmaan tappiolle tässä
+vedonlyönnissä.»
+
+»Sen voitte valallakin vakuuttaa, kunnioitettava herra. Ja mistä hän ne
+vetorahat saanee kokoon, sitä en ymmärrä, vaikka hän saisikin lainata
+kahdenkymmenen miehen kukkaroista. Minä annoin hänelle sen neuvon, että
+hän sievästi pistäisi nuo molemmat saksilaisherrat palvelijoineen
+torninalaiseen kellariin, siksi kun he vapaaehtoisesti purkaisivat
+kaupan, mutta eihän herra ota korviinsa järkeviä sanoja.»
+
+Samassa Allan kavahti istuimeltaan, astui likemmäksi ja keskeytti puheen
+äänellä, joka jyrisi niinkuin ukkonen. »Ja kuinka sinä uskalsitkaan
+antaa veljelleni niin kunniattoman neuvon? Ja kuinka uskallat sanoa,
+että hän jää tappiolle tässä tai missä muussa vedonlyönnissä tahansa,
+johon hän katsoo hyväksi mennä?»
+
+»Tosiaan, Allan Mac Aulay», vastasi vanhus, »ei minun isäni pojan sovi
+puhua vastaan, kun teidän isänne poika katsoo hyväksi jotakin vakuuttaa,
+ja tottahan siis meidän herra voittaa vetonsa. Sen minä vain tiedän,
+mikä ei siihen sovellu, että meidän talossa ei ole yhtään saakelin
+kynttilänjalkaa eikä mitään muuta sentapaista, paitsi niitä vanhoja
+rautaisia haarustimia, jotka ovat täällä olleet hamasta Kenneth herran
+ajoista, ynnä niitä tinalamppuja, jotka teidän isänne teetti Willi
+Winkiellä, tinaseppä-ukolla. Ja piru minut vieköön, jos talossa on yhden
+luodinkaan vertaa hopea-astioita kaikkiaan paitsi vanhan rouvan
+maitohera-vati, josta puuttuu kansi ja toinen korva.»
+
+»Vaiti, ukko!» tiuskasi Allan vihaisesti. »Ja te, herrat, jos olette
+kyllin virvoittaneet itseänne, jättäkää tämä huone. Minun pitää varustaa
+se valmiiksi noiden etelämaalaisten vierasten vastaanottoa varten.»
+
+»Tulkaa pois», sanoi palvelija, nykäisten kreivi Menteithiä hihasta;
+»hän on haltioissaan», lisäsi hän, Allaniin päin katsahtaen, »eikä hän
+nyt kärsi vastaansanomista,»
+
+He läksivät siis salista. Kreivi Menteith sekä kapteeni menivät Donaldin
+perästä, ja toinen vuorelainen vei molemmat palvelijat toista tietä.
+Melkein samassa, kun edelliset olivat astuneet muutamaan vieraskamariin,
+saapui sinne talon isäntäkin, Angus Mac Aulay nimeltään, englantilaisten
+vieraittensa kanssa. Suuri oli nyt ilo molemmin puolin; sillä kreivi
+Menteith ja englantilaiset herrat olivat vanhoja tuttavia, ja kreivin
+esitettyä matkakumppaninsa, toivotti talon isäntä tätäkin
+tervetulleeksi. Mutta kun ystävällisten tervehdysten ensi into oli
+tyyntynyt, näkyi kreivi Menteithin mielestä surullinen synkeys hänen
+vuorelaisystävänsä muodossa.
+
+»Luultavasti», virkkoi herra Kristoffer Hall, »olette tekin kuullut,
+että meidän sievä hankkeemme meni Cumberlannissa peräti myttyyn.
+Nostoväki ei suostunut marssimaan Skotlantiin ja nuo tirhokorvaiset
+Covenantilaiset ovat liian kovaa ainetta, että meidän ystävämme
+eteläisissä kreivikunnissa olisivat heihin pystyneet. Siitä syystä
+Musgrave ja minä, kuultuamme täällä olevan jotakin nielua hankkeissa,
+tulimme retkeilemään teidän kilt'ienne ja plaid'ienne seurassa, katsoen
+sitä hauskemmaksi kuin jouten istua kotona.»
+
+»Lienettehän, toivon ma, myös tuoneet aseita, miehiä sekä rahaa
+mukananne», sanoi Menteith hymyillen.
+
+»Ainoastaan parikymmentä sotamiestä, jotka jätimme viimeiseen
+alankolaiskylään», vastasi Musgrave, »ja vaivaa oli heitä niinkin kauas
+saadessa».
+
+»Ja mitä rahaan tulee», lisäsi hänen kumppaninsa, »niin toivomme vähän
+apua tältä ystävältämme, talon isännältä».
+
+Talon isäntä vei nyt tulisesti punastuen Menteithin vähän syrjään ja
+ilmoitti mielipahansa siitä ajattelemattomasta hullutuksesta, jonka oli
+tehnyt.
+
+»Minä kuulin siitä Donaldilta», virkkoi kreivi Menteith, joka tuskin sai
+naurunsa hillityksi.
+
+»Hiisi sen ukon vieköön!» äkäili Mac Aulay; »hän kertoisi kaikki, mitä
+tietää, vaikka siitä ihmisen henkikin menisi. Vaan ei se sinullekaan ole
+leikin asia, kreivi, sillä minä luotan ystävälliseen ja veljelliseen
+apuusi, koska olet sukumme likeinen heimolainen, ja toivon saavani
+sinulta ne rahat, jotka ovat noille putinginsyöjille maksettavat.
+Muuten--sen sanon suoraan--ette, piru vieköön, saa nähdä ainoatakaan Mac
+Aulayn miestä sotajoukossanne; sillä ennen minä hiiden nimeen menen
+Covenantilaisten puolelle, kuin katselen velallisena noita miehiä
+silmiin. Ja hullustihan minun käy, vaikka kävisi niin hyvin kuin
+suinkin, sillä se maksu kuluttaa rahaani ja pilkka sen lisäksi
+nahkaani».
+
+»Senpä hyvin ymmärtänet, serkku», sanoi kreivi Menteith, »ettei minulla
+nyt ole liioin matkarahoja. Mutta ole varma siitä, että koetan auttaa
+sinua voimiani myöten, vanhan sukulaisuutemme, naapuriutemme ja
+ystävyytemme tähden.»
+
+»Kiitos sulle--kiitos--kiitos», vastasi Mac Aulay, »ja koska ne rahat
+heidänkin käsissään kuluvat kuninkaan hyväksi, mitä väliä sillä onkaan,
+tulevatko ne sinun vai heidän vai minun kukkarostani?--Me olemme kaikki
+yhden miehen poikia, eikö niin? Mutta auta minua myös asiaani jollakin
+järkisanalla kaunistamaan, muuten minun täytyy kysyä Andreas
+Ferraralta[16] neuvoa. Sillä sitä en kärsi, että minua oman pöytäni
+ääressä ruvettaisiin valhettelijaksi tai kerskaajaksi haukkumaan,
+kun--Jumala sen tietää--vain koetin pitää oman kunniani ynnä sukuni ja
+kotimaani kunnian puolta.»
+
+Heidän näin puhuessaan astui Donald sisään. Hänen muotonsa oli iloisempi
+kuin mitä olisi luullut siihen vahinkoon nähden, joka uhkasi hänen
+herransa kukkaroa ja kunniaa. »Herrat, pöytä on valmis, ja _kynttilät
+palavat jo kynttilänjaloissaan_,» lausui Donald, täydellä äänellä
+korottaen viimeisiä sanojaan.
+
+»Mitä saakelia hän tarkoittanee?» kysyi Musgrave kumppaniinsa
+katsahtaen.
+
+Kreivi Menteith kysäisi silmäniskulla samaa talonisännältä; mutta Mac
+Aulay pudisti vastaukseksi päätään.
+
+Lyhyt kiista siitä, kenen piti astua ensimäisenä, viivytti vähän heidän
+lähtöänsä. Kreivi Menteith tahtoi kaikin mokomin luopua korkean säätynsä
+mukaan tulevasta etuoikeudesta, vetäen syyksi sen, että hän nyt oli
+omassa kotimaassaan ja likeisessä sukulaisuudessa isäntäväen kanssa.
+Molemmat englantilaiset vieraat siis astuivat ensimäisinä saliin, jossa
+heille oli tarjona odottamaton näky.
+
+Suuri tamminen pöytä oli täynnä lihavia paistimöykkyjä ja pöydän
+ympärillä tuoleja vieraitten varalle. Ja jokaisen tuolin takana seisoi
+aika vuorelaisjättiläinen, täydessä puvussa ja varustuksessa kotimaansa
+tavan mukaan, pitäen oikeassa kädessään paljasta miekkaa kärki alaspäin
+ja vasemmassa leimuavaa tulisoihtua. Suopetäjät, joista tulisoihdut
+olivat tehdyt, ovat hyvin tervaisia; siitä syystä niitä käytetään
+pilkottuina ja kuivattuina Skotlannin vuoristossa usein kynttiläin
+asemesta. Tätä odottamatonta ja hieman pelottavaa näkyä valaisi
+soihtujen rusottava leimu, näyttäen tulenkantajain tuimat kasvot, oudot
+puvut ja välkkyvät aseet; savu tuprueli ylös salin lakea kohti ja lepäsi
+paksuna pilvenä kaiken yläpuolella. Ennenkuin vieraat vielä olivat
+tointuneet ällistyksestään, astui Allan esiin ja lausui, viitaten
+paljastamattomalla miekallansa tulitoihtujen kantajiin päin, syvällä,
+ankaralla äänellä: »Katsokaa, jalosukuiset herrat, tässä ovat veljeni
+kynttilänjalat; tämmöinen on vanhan sukumme vanha tapa; ei yksikään
+näistä miehistä tottele muuta lakia paitsi päällikkönsä käskyä.
+Uskallatteko pitää kalleintakaan kultaa, mitä ikinä vuoresta on saatu,
+näiden miesten vertaisena? Mitä sanotte, jalot herrat?--Onko vetonne
+voitettu vai menetetty?»
+
+»Menetetty, menetetty», virkkoi Musgrave iloisesti; »omat hopeiset
+kynttilänjalkani ovat kaikki sulatetut ja ratsastavat par'aikaa hevosien
+selässä, ja soisinpa, että niiden hinnalla pestatut miehet olisivat edes
+puolta vertaa niin uskolliset kuin nämä.--Sekää, herra», lisäsi hän,
+talonisännän puoleen kääntyen, »tässä on vetorahia. Se tekee kyllä pahan
+kolon kukkaroomme, vaan kunniavelat ovat aina maksettavat.»
+
+»Isäni kirous kohdatkoon isäni poikaa», keskeytti hänet Allan, »jos hän
+teiltä yhtään penniäkään ottaa! Siinä on kyllin, ettette häneltä vaadi
+hänen omaansa.»
+
+Kreivi Menteith puolusti myös hartaasti Allanin puhetta, ja tämän
+vanhempi veli niinikään mielellään suostui, sanoen koko asian
+hullutukseksi, josta ei maksanut vaivaa enempää puhua.
+
+»Ja nyt, Allan», virkkoi hän viimein, »ole hyvä ja käske pois
+kynttilänjalkasi. Englantilaisherrat ovat ne nyt nähneet, ja heidän
+tulee hauskempi syödä päivällistään vanhojen tinalamppujen valossa,
+ilman tuota paksua, tukehuttavaa savua.»
+
+Allanin viitattua marssivat elävät kynttilänjalat, miekkain kärjet
+ylöspäin käännettyinä, ulos salista, ja vieraat jäivät heille
+valmistettua ravintoa nauttimaan.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+
+    Niin rohkeeks, julmaks siitä yltyi hän,
+    Ett' itse pukimensa laittaja
+    Vapisi, häntä moisna nähdessään,
+    Ja neuvoi, että olis varova,
+    Ja ettei vihaisia petoja
+    Härsyttäis liioin. Kumartelemaan
+    Saa vihdoin leijonakin oppia
+    Ja partti, kiljuileva vimmoissaan,
+    Kesyksi käyden hiljaa olemaan.
+
+    Spenser.
+
+Vaikka Englannin miesten ahneus ruuan kimpussa oli siihen aikaan
+sananlaskuna--se on: skotlantilaisilla sananlaskuna--näytti
+englantilaisvierasten syönti kuitenkin aivan mitättömältä, jos sitä
+vertasi kapteeni Dalgettyn summattomaan ahmimiseen. Ja sittenkin oli
+tämä uljas soturi jo osoittanut paljon lujuutta ja uupumattomuutta
+rynnäkössään niiden helpompain haukkauspalain kimppuun, jotka kohta
+vierasten tultua sisään oli tarjottu ikäänkuin puheen aluksi. Kapteeni
+ei syödessänsä puhunut kellekään; vasta silloin, kun ruoka oli melkein
+kokonaan pois korjattu, sai pöytäseura, joka ihmetellen oli häntä
+katsellut, suureksi huviksensa kuulla häneltä syyt siihen, että hän oli
+syönyt niin kiireesti ja niin kauvan.
+
+»Kiireiseen syöntiini», selitti hän, »minä opin silloin, kun minulla
+Mareschal-kollegiossa Aberdeenin kaupungissa oli sija kamreerin pöydässä.
+Sillä jos ei siinä kalskuttanut hampaitaan yhteen niin kiireesti kuin
+kastanjetti-paria,[17] niin ei saanut juuri mitään poskeensa. Ja mitä
+ruokani paljouteen tulee», jatkoi kapteeni, »niin tahdon näille
+kunnioitettaville pöytäkumppaneilleni ilmoittaa, että jokaisen
+linnanisännän velvollisuus on jokaisessa tarjoutuvassa tilaisuudessa
+kerätä kokoon niin paljon ampuma- sekä ruokavaroja, kuin hänen
+aittoihinsa suinkin mahtuu; sillä hän ei voi koskaan tietää, milloin voi
+joutua piirityksen tai sulun alaiseksi. Saman säännön mukaan, hyvät
+herrat, soturikin, jos näkee hyvää ja runsasta muonaa edessään, tekee
+minun mielestäni viisaasti, kun varustaa itsensä vähintään kolmeksi
+päiväksi, sillä hän ei voi koskaan tietää, milloin hyvä ateria taas osuu
+hänen eteensä.»
+
+Talon isäntä kiitti tätä ojennusnuoraa viisaaksi ja kehoitti soturia
+vielä lisäämään kupillisen paloviinaa sekä pullollisen klaret-viiniä
+niihin varoihin, jotka jo olivat tallelle pantuina; ja kapteeni
+noudattikin tätä kehoitusta aivan mielellään.
+
+Kun ruoka sitten oli korjattu ja palvelijat lähteneet--paitsi
+talonherran kamaripalvelija, joka jäi saliin ollakseen varalla, jos
+olisi jotakin käskettävää tai tuotavaa, sanalla sanoen toimittaakseen
+samaa virkaa kuin nykyiset helistinkellot--kääntyi puhe valtiollisiin
+asioihin ja maan tilaan. Kreivi Menteith rupesi hartaasti ja tarkasti
+tiedustelemaan, mitä klaneja olisi toivo saada nähdä aiotussa
+kuninkaanpuoluelaisten kokouksessa.
+
+»Se riippuu, korkea herra, sangen paljon siitä, kuka ottaa lipun
+käteen», sanoi talon isäntä, »tiedättehän, että me vuorelaiset, kun
+useammat klanit ovat yhdessä, emme helposti salli päälliköksi ketään
+omista miehistämme emmekä totta puhuen juuri ketään muutakaan ihmistä.
+Olemme tosin kuulleet semmoisen huhun, että Colkitto--se on: nuori
+Colkitto eli Alaster Mac Donald--on Kyle-salmen poikki tullut tänne
+Irlannista, mukanaan parvikunta Antrimin kreivin väkeä, ja että he jo
+ovat joutuneet Ardnamurchaniin asti. Heidän olisi jo aikoja sitten
+pitänyt olla täällä; mutta luultavasti he ovat myöhästyneet,
+ryöstellessään maata pitkin matkaa.»
+
+»Eikö Colkitto siis kelpaisi teille johtajaksi?» kysyi kreivi Menteith.
+
+»Colkittoko!» huusi Allan Mac Aulay ylenkatseellisesti. »Kuka
+Colkittosta puhuukaan? Ei ole muuta kuin yksi mies, jota suostuisimme
+seuraamaan, ja se on Montrose.»
+
+»Mutta Montrose, hyvä herra», virkkoi Kristoffer Hall, »on ollut
+tietymättömissä sen perästä, kun kapinayrityksemme meni
+Pohjois-Englannissa myttyyn. Arvellaan hänen menneen takaisin Oxfordiin,
+noutamaan kuninkaalta uusia käskyjä.»
+
+»Takaisinko menneen!» virkkoi Allan, pilkallisesti naurahtain. »Voisin
+teille kertoa--vaan eipä maksa vaivaa. Saattehan sen itsekin pian
+tietää.»
+
+»Niin totta kuin olen kunnian mies, Allan», sanoi kreivi Menteith,
+»teet sinä lopun ystäviemme maltista tuolla suututtavalla
+äreydelläsi.--Mutta arvaanpa syyn», lisäsi hän nauraen, »et ole tainnut
+tänään nähdä Annikka Lyle'ä?»
+
+»Ketä muka en olisi nähnyt?» kysyi Allan ankaralla äänellä.
+
+»Annikka Lyle'ä, laulun ja runouden haltijaa», sanoi kreivi Menteith.
+
+»Jumala suokoon, etten enää ikinä saisi nähdä häntä», huokasi Allan,
+»sillä ehdolla, että sama kielto pantaisiin sinullekin.»
+
+»Ja miksikä minulle?» kysyi kreivi Menteith huolettomasti.
+
+»Siksi», vastasi Allan, »kun otsastasi luen, että te molemmat olette
+luodut toinen toisenne turmioksi.» Näin puhuen hän nousi ja läksi ulos
+salista.
+
+»Onko hän kauan aikaa ollut tällä tuulella?» kysyi kreivi Menteith
+veljeltä.
+
+»Kolmen päivän verran», vastasi Angus; »tämä puuska on jo
+loppumaisillaan; huomenna hän varmaan jaksaa paremmin. Mutta tulkaa,
+hyvät herrat, jo vinkuu tynnyrin hana juojia. Kuninkaan terveiksi,
+Kaarle kuninkaan terveiksi! Ja menköön jokainen Covenantilais-koira,
+joka ei tahdo sitä juoda, taivaaseen Grassmarket'in (hirttopaikan)
+tietä.»
+
+Tämä malja juotiin viipymättä, ja sitä seurasi viipymättä toinen ja
+sitten yhä lisää, kaikki puoluehengen synnyttämiä ja hyvin innokkaasti
+esitettyjä. Kapteeni Dalgetty katsoi kuitenkin tarpeelliseksi ilmoittaa
+eriäväisen mielensä.
+
+»Hyvät herrat ja kavaljeerit», lausui hän, »minäkin yhdyn näihin
+maljoihin, primo (ensiksi) siitä syystä, että kunnioitan tätä
+kunniallista ja vierasvaraista katosta, ja secundo (toiseksi)
+sentähden, että minun mielestäni ei kelpaa olla liian arkatuntoinen
+tämmöisissä asioissa inter pocula (lasi kädessä). Mutta kuitenkin
+julistan, että minulle, tämän korkeasti kunnioitettavan kreivin
+lupauksen mukaan, pitää huomenna suotaman vapaa ehto antautua
+Covenantilaisten palvelukseen, jos niin mieleni tekee, aivan huolimatta
+nykyisestä myöntymyksestäni teidän maljoihinne.»
+
+Mac Aulay ja hänen englantilaiset vieraansa kavahtivat pystyyn, tämän
+julistuksen kuultuansa, ja uusi riita oli epäilemättä syttymäisillään;
+mutta kreivi Menteith sekaantui asiaan ja selitti jutun kaikin puolin.
+»Ja minä toivon», lopetti hän puheensa, »että meidän onnistuu kiinnittää
+kapteeni Dalgettyn miekka meidän puolellemme.»
+
+»Ja jos niin ei tapahdu», intti talon herra, »julistan minä--kapteenin
+sanoilla puhuen--ettei mikään tänä iltana tapahtunut seikka, ei edes
+sekään, että hän on minun leipääni ja suolaani syönyt ja minun kanssani
+juonut maljoja paloviinassa, Bordeaux-viinissä tai usquebaugh'issa, saa
+minua estetyksi halkaisemasta hänen kalloansa niskaluuhun asti.»
+
+»Sen huvin sallin teille aivan mielelläni», virkkoi kapteeni, »jos näet
+miekassani ei ole kalloni suojelijaa, jollainen se monesti on ollut
+pahemmassakin hädässä kuin mitä teidän vihastanne voinee minulle tulla.»
+
+Tässä kreivi Menteith jälleen kävi väliin, ja yleinen sovinto, joka näin
+oli hieman vaivaloisesti toimeen saatu, vahvistettiin sitten pitkillä
+ryypyillä. Mutta kreivi Menteith koetti kuitenkin, vedoten väsymykseen
+ja huonoon vointiin, lopettaa juomingit vähän aikaisemmin kuin talossa
+oli tapana. Tämä ei ollut oikein mieleen uljaalle kapteenille, joka oli
+Hollannista, muiden siellä opittujen tapain muassa, tuonut myös halun
+särpiä ja taidon kestää äärettömät määrät väkeviä juomia.
+
+Talon herra itse saattoi vieraansa jonkintapaiseen makuusaliin. Siellä
+nähtiin yksi nelijalkainen sänky, varustettu tartan-kankaisilla
+uutimilla, ynnä koko joukko pitkin seinää asetettuja suuria vasuja,
+joista kolme oli huolellisesti täytetty kukkivilla kanervan varsilla ja
+sillä tavoin laitettu vuoteiksi vieraita varten.
+
+»Eipä tarvinne sinulle», virkkoi Mac Aulay vähän syrjään kreivi
+Menteithille, »selittää, millä lailla meidän vuorelaisten on tapana
+majoittaa vieraitamme. Sen vaan sanon siis, että olen toimittanut myös
+palvelijaisi vuoteet tähän saliin, sillä en tahtonut antaa sinun maata
+kahdenkesken tuon Saksan-kulkurin kanssa. Nämät ajat, jalo veli, Jumala
+paratkoon, ovat semmoisia, että monen miehen kurkku, kun hän maata
+panee, saattaa olla niin terve ja eheä kuin paraskin viinaratti, mutta
+ennen aamua se voi olla poikki ja irvellään niinkuin auki leikattu
+osteri.»
+
+Kreivi Menteith kiitti hartaasti. »Juuri näin», sanoi hän, »olisin
+itsekin tahtonut saada laitetuksi. Sillä vaikka en suinkaan pelkää
+mitään väkivaltaa kapteeni Dalgettyltä, pidän kuitenkin aina mielelläni
+Andersonia luonani, sillä hän on parempaa sukua, vähän herrastapainen.»
+
+»En ole tätä Andersonia nähnyt», virkkoi Mac Aulay. »Otitko hänet
+Englannissa palvelukseesi?»
+
+»Niin tein», vastasi kreivi Menteith; »saat nähdä hänet huomenna. Sillä
+aikaa toivotan sinulle hyvää yötä.»
+
+Isäntä otti ennen lähtöänsä ilta-jäähyväiset kreiviltä ja arveli samaten
+kohdella myös kapteeni Dalgettya; mutta huomattuansa, että tämä
+par'aikaa oli täydessä puuhassa suuren, paloviina-piimällä täytetyn
+haarikan kanssa, ei hän hennonnut häiritä tätä hyödyllistä toimitusta,
+läksi vaan pois ilman enempää tervehdystä.
+
+Melkein samassa tulivat kreivi Menteithin molemmat palvelijat sisään.
+Kunnon kapteeni, joka nyt alkoi olla vähän liiaksikin ruoalla ja
+juomalla täytetty, huomasi jotenkin vaikeaksi saada itse auki
+rautapukunsa hakoja. Hän kääntyi siis Andersonin puoleen, puheensa
+välistä yhä nikottaen: »Anderson, veikkoseni, oletpa taitanut lukea ne
+raamatun samat, että se, joka rautapukuansa riisuu, älköön kerskatko
+niinkuin se, joka sitä päällensä panee.--Se kyllä kenties ei ole oikea
+komentosana, mutta sen tositarkoitus on se, että minun luultavasti tulee
+nukkua haarniskoittuna--niinkuin monen muunkin kelpo miehen, joka ei
+unestaan enää herää--jos et auta tätä solkea auki.»
+
+»Päästä hänen haarniskansa auki, Sibbald», sanoi Anderson toiselle
+palvelijalle.
+
+»Pyhä Anterus auttakoon!» huudahti kapteeni, kovasti ihmeissään kääntyen
+ympäri, »tää halpa palvelijako, palkkalainen, joka saa neljä puntaa ja
+yhden panssarinpuvun vuodelta, on liian ylpeä passaamaan rittmeister
+Dugald Dalgettya, Drumthwacketin herraa, joka on harjoitellut humaniora
+(tieteitä) Mareschal-kollegiossa Aberdeenin kaupungissa ja ollut
+sotapalveluksessa useimmilla Euroopan hallitsijoilla?»
+
+»Kapteeni Dalgetty», sanoi kreivi Menteith, jonka tuli koko tämä ilta
+toimittaa rauhansovittajan virkaa, »minä saan teidän luvallanne
+ilmoittaa, että Anderson ei passaa ketään muuta kuin minua. Mutta
+mielelläni tahdon itse auttaa Sibbaldia haarniskaanne päästämään.»
+
+»Se olisi liika vaiva teille, korkea herra», virkkoi Dalgetty, »vaikka
+tosin ei teillekään tekisi haittaa oppia, miten kelpo haarniska on
+riisuttava ja päälle puettava. Muulloin osaan rautapuvustani pujahtaa
+ulos ja taas sen sisään, niinkuin se olisi kinnas. Mutta tänä iltana,
+vaikka en ole ebrius (humalassa), tunnen itseni, muinaisen kirjaniekan
+sanoilla puhuen, vino ciboque gravatus (viinasta ja ruoasta raskaaksi).»
+
+Nyt hän jo olikin kuorittu ja seisoi valkean ääressä, humalaisella
+viisaudella mietiskellen päivän tapahtumia. Varsinkin näkyi Allan Mac
+Aulayn luonne antavan hänelle arvelemisen aihetta. »Hänpä peijasi
+sukkelasti nuo englantilaiset vuorelaisillaan, soihdunkantajilla!--
+Kahdeksan pöksytöntä metsäläistä kuuden hopeisen kynttilänjalan
+sijasta!--Sepä oli mestaritemppu--oikein 'tour de passe', oikein
+silmänkääntämistä!--Ja kuitenkin hän on mielipuoli!--Pelkäänpä suuresti,
+korkea herra», jatkoi hän pudistaen päätään, »että minun, siitä
+huolimatta, että hän on teidän sukulaisenne, täytyy myöntää hänelle
+järki-ihmisen oikeudet ja antaa hänelle semmoinen selkäsauna, joka
+täydesti voi rangaista hänet minulle tehdystä väkivallasta. Taikka
+täytyy vedota kaksintaisteluun, niinkuin häväistyn aatelismiehen sopii.»
+
+»Jos näin myöhään yöllä», sanoi kreivi Menteith, »vielä viitsisitte
+kuulla pitkän jutun, niin tahdon kertoa teille tapahtumia Allanin
+syntymäajalta, jotka niin täydesti selittävät hänen eriskummallisen
+luonteensa, ettei mistään kaksintappeluun vaatimisesta voine tulla
+puhettakaan.»
+
+»Pitkä juttu», sanoi kapteeni Dalgetty, »on kelpo iltaryyppyä ja
+lämmintä yömyssyä lähinnä paras houkutin terveelliselle unelle. Ja koska
+te, korkea herra, tahdotte olla niin hyvä ja vaivata itseänne sen
+kertomisella, lupaan minä puolestani olla uupumatonna ja kiitollisena
+kuulijana.»
+
+»Sinäkin, Anderson», virkkoi kreivi Menteith, »ja sinä, Sibbald, varmaan
+myös palatte uteliaisuudesta kuulla jotakin siitä eriskummallisesta
+miehestä. Ja taitaisipa luullakseni ollakin parasta, että tyydytän
+halunne, jotta hädän tullessa osaatte häntä oikein kohdella. Tulkaa siis
+likemmäksi valkean ääreen.»
+
+Näin koottuaan kuulijapiirin ympärillensä kreivi Menteith kävi istumaan
+nelipatsaisen sängyn reunalle. Kapteeni Dalgetty puolestaan, pyyhkien
+paloviina-piimän tähteet parrastaan sekä viiksistään ja hyräillen
+ensimmäistä värssyä Lutherin virrestä »Alle guten Geister loben den
+Herrn» j.n.e. (Kaikki hyvät henget kiittävät Herraa) retkahti eräälle
+vuoteelle ja pistettyään pörröisen päänsä esille peiton alta rupesi
+kuuntelemaan kreivi Menteithin kertomusta sangen mukavassa tilassa,
+puoleksi valveilla, puoleksi nukuksissa.
+
+»Näiden molempien veljesten, Angus ja Allan Mac Aulayn, isä», alkoi
+kreivi Menteith, »oli suurisukuinen ja suuriarvoinen aatelisherra; hän
+oli näet maineeltaan, vaikkei miesluvultaan, arvokkaan vuorelais-klan'in
+päällikkö. Hänen puolisonsa, näiden nuorten miesten äiti, oli myös
+hyvästä aatelissuvusta, jos minun sopii niin sanoa perheestä, joka on
+likeisiä heimolaisiani. Rouvan veli, kunniallinen ja urhoollinen nuori
+mies, oli kuningas Jaakko Kuudennelta saanut oikeuden olla muutamassa
+hänen linnansa läheisessä kruununmetsässä ylikaitsijana ynnä vielä
+nauttia kaikellaisia etuja. Tätä oikeutta harjoittaessaan ja
+suojellessaan hän pahaksi onnekseen joutui riitaan cateran'ien eli
+vuorelaisrosvojen kanssa, joista tekin, kapteeni Dalgetty, epäilemättä
+olette kuullut puhuttavan.»
+
+»0len maar», vastasi kapteeni, ponnistaen kaikki voimansa,
+saadakseen vastauksen suustansa. »Ennenkuin Aberdeenin kaupungin
+Mareschal-kollegiosta läksin, teki Dugald Garr piruntekosiansa
+Garioch'issa ja Farquharsonit Deen seuduilla ja Chattanin klani
+Gordonien mailla ja Grantit sekä Cameronit Moraylandissa. Ja sittemmin
+olen nähnyt kravaatteja ja panduureja Pannoniasta ja Transsylvaniasta ja
+kasakoita Puolan rajalta ynnä muita rosvoja, ryöväreitä ja metsäläisiä
+kaikista maista. Voinpa siis sanoa, että minulla on selvä käsitys teidän
+vuorelaississeistänne.»
+
+»Se klani», jatkoi kreivi Menteith, »jonka kanssa Mac Aulayden eno
+riitaantui, oli pieni rosvoparvi; heille on annettu nimitys Sumun Lapset
+sen vuoksi, että he kodittomina lakkaamatta kuljeksivat pitkin vuoria ja
+laaksoja. He ovat kovasydämistä, hurjaluontoista väkeä, pikaiset
+suuttumaan ja julmat, tuliset kostonhimossaan, niinkuin ainakin ihmiset,
+jotka eivät ole ikinä olleet sivistyneen valtakunnanjärjestyksen kurin
+alaisia. Parvikunta näitä miehiä läksi väijymään onnetonta kruununmetsän
+ylikaitsijaa, karkasi hänen kimppuunsa, kun hän kerran oli metsästämässä
+yksinään ilman palvelijoita, ja surmasi hänet julmimmilla kidutuksilla,
+mitä taisivat keksiä. He leikkasivat pään irti rungosta ja päättivät
+uhallakin viedä sen näytteeksi hänen lankonsa linnaan. Talonherra oli
+poissa, ja rouva, tosin vastahakoisesti, otti nämät vieraat vastaan,
+kenties peläten heidän kostoansa, jos salpaisi heiltä ovet. Ruokaa
+tuotiin Sumun Lapsien eteen, jotka tätä tilaisuutta käyttäen ottivat
+surmatun miehen pään ulos vaatteesta, mihin se oli kääritty, asettivat
+sen pöydälle ja pistivät sille leipäpalan hampaitten väliin, käskien
+niiden nyt toimittaa virkaansa, niinkuin ennenkin olivat monta kertaa
+tässä pöydässä hyviä herkkuja purreet. Samassa astui huoneeseen rouva,
+joka oli käynyt jollakin talousasialla. Veljensä pään nähtyään hän
+pakeni nuolena ulos metsään, parkumistaan parkuen. Rosvot läksivät,
+tähän pedontapaiseen huvitukseen tyytyen, jälleen tiehensä. Kun
+palvelijat olivat tointuneet pelästyksestään, hajosivat he kaikille
+haaroille emäntäänsä etsimään, mutta häntä ei löytynyt mistään. Hänen
+onneton puolisonsa palasi seuraavana päivänä kotiin ja jatkoi etsimistä
+vielä tarkemmin ja vielä laajemmalta, mutta yhtä turhaan. Yleinen arvelu
+oli, että rouva silmittömässä säikähdyksessään oli syössyt alas jokeen
+joltakin niistä jyrkistä kallioista, jotka törröttävät pitkin rantaa,
+taikka syvään järveen, jonne on toista virstaa kartanosta. Hänen
+hukkumisensa oli sitä surettavampi, koska hän kävi jo kuudetta kuukautta
+raskaana; Angus Mac Aulay, hänen vanhin lapsensa, oli syntynyt noin
+kahdeksantoista kuukautta ennen,--Mutta te taidatte olla jo kyllästynyt,
+kapteeni Dalgetty, ja tahtoisitte kenties nukkua.»
+
+»Ei millään muotoa», vastasi soturi. »Ei minua hiukkaakaan uneta; mutta
+minä aina mieluimmin kuuntelen silmät ummessa. Siihen temppuun opin
+vartijana seisoessani.»
+
+»Ja useinpa, sen tohtisin vannoa», kuiskutti kreivi Menteith Andersonin
+korvaan, »on kiertovahdin kersantti saanut raskaalla pertuskallaan ne
+silmät aukaista.»
+
+Nuori aatelisherra, joka nähtävästi oli tarinoimistuulellaan, jatkoi
+kuitenkin kertomustaan, pääasiallisesti palvelijainsa puoleen kääntyen
+ja torkkuvasta soturista lukua pitämättä.
+
+»Kaikki aatelisherrat näillä seuduin», kertoi hän, »vannoivat kostoa
+tästä kauheasta ilkityöstä. He tarttuivat aseisiin yhdessä murhatun
+miehen sukulaisten ja langon kanssa, ja Sumun Lapset saivat, pelkään mä,
+vainoojiltansa yhtä vähän armoa kuin itse olivat osoittaneet.
+Seitsemäntoista päätä, onnistuneen koston veriset todistukset, jaettiin
+liittolaisten kesken ja naulattiin linnanporttien otsikkoon, varisten
+noukittavaksi. Harvat pelastuneet peräytyivät kaukaisemmille erämaille.»
+
+»Oikealle, ympäri, ja peräytykää entiselle asemalle», sanoi kapteeni
+Dalgetty, jolle tuo sana »peräytyivät» oli johdattanut vastaavan
+komentosanan mieleen. Ja sitten kavahtaen hereille hän vakuutti tarkkaan
+kuunnelleensa joka sanaa.
+
+»Kesäksi», jatkoi kreivi Menteith, tästä puolustuspuheesta lukua
+pitämättä, »on täällä tapana lähettää karja vuorille laitumelle, ja
+kylän sekä kartanon piiat käyvät aamuin, illoin siellä lehmiä
+lypsämässä. Tässä työssä ollessaan näkivät kartanon tytöt pahasti
+säikähtäen, että laiha, kalvakka haamu, joka oli aivan heidän
+emäntävainajansa näköinen, kaukaa katseli heidän tointansa; tietysti he
+luulivat emännän siinä kummittelevan. Muutamat rohkeimmat uskalsivat
+lähestyä kalmankarvaista haamua, mutta se pakeni metsään, hurjasti
+kiljahtaen. Tästä tiedon saatuansa meni herra muutamien palvelijain
+kanssa vuorilaitumelle ja sijoitti väkensä niin taitavasti, että sai
+onnettoman karkulaisen pakenemasta estetyksi. Tällä lailla rouva parka
+jälleen saatiin kotiin; mutta hänen järkensä oli aivan häiriöllä. Millä
+hän oli elättänyt henkeänsä metsää kuljeskellessaan, siitä ei saatu
+mitään selvää. Muutamat arvelivat hänen syöneen kasvinjuuria ja marjoja,
+joita sillä vuodenajalla oli runsaasti. Mutta enin osa alhaista kansaa
+oli siinä lujassa uskossa, että rouva oli juonut metsäkauristen maitoa
+taikka saanut ruokaa metsänhaltijoilta tai jollakin muulla yhtä
+ihmeellisellä tavalla. Helpompi oli selittää hänen ilmautumisensa. Hän
+oli tainnut metsästä nähdä lehmäin lypsämistä, jonka työn valvominen oli
+hänelle aina ollut hauskin kotiaskare, ja mielipuolenakin hän oli
+noudattanut totuttua tapaansa.»
+
+»Ajan tultua onneton rouva synnytti pojan, jossa ei voitu havaita mitään
+äitinsä surkean tilan vaikutusta; päinvastoin lapsi oli tavattoman terve
+ja vahva. Rouva parka tointui sen perästä järkiinsä, kumminkin johonkin
+määrään; mutta terveeksi ja iloiseksi ei hän enää koskaan tullut. Allan
+oli hänen ainoa ilonsa. Tätä poikaa hän luopumatta hoiteli, ja
+luultavasti hän istutti lapsen herkkään mieleen kaikellaista taikauskoa,
+johon Allanin mietiskelevä, haaveksiva luonne olikin erittäin taipuisa.
+Rouva kuoli, kun Allan oli ehtinyt kymmenvuotiseksi. Viimeiset sanansa
+rouva puhui hänelle kahdenkesken. Epäilemättä hän antoi pojalle käskyn
+kostaa Sumun Lapsille, ja sitä käskyä Allan onkin siitä asti hartaasti
+noudatellut.»
+
+»Siitä hetkestä näet muuttui Allan Mac Aulayn käytös kokonaan. Tähän
+asti hän oli aina istuskellut äidin luona kuunnellen, mitä tämä kertoi
+unennäöistään, ja itsekin kertoellen omiansa, näin täyttäen
+mielikuvitustaan--joka luultavasti, hänen syntymänsä edellisiin
+seikkoihin nähden, oli alustakin kiihtynyt--kaikilla noilla
+vuorelaiskansan eriskummallisilla ja kauhistuttavilla ihmetarinoilla,
+joihin rouvakin, veljensä murhan perästä, oli kovin kiintynyt. Tästä
+elämänlaadusta seurasi, että pojan katsanto tuli araksi, säikähtyneen
+näköiseksi, että hän mielellään kuljeskeli yksinäisissä paikoissa
+metsässä ja että hän suuresti kammosi muiden yhdenikäisten lasten
+seuraa. Muistanpa, että minäkin, joka olen muutamia vuosia nuorempi,
+kerran kävin täällä isäni kanssa, enkä voi ikinä unhottaa, kuinka
+hämmästyneenä katselin tämän lapsierakon väistymistä luotani joka kerta,
+kun yritin saada hänet kanssani meidän ijällemme sopiviin leikkeihin.
+Muistanpa myös, että hänen isänsä valitti siitä minun isälleni, samassa
+kuitenkin selitykseksi lisäten, että hän ei hennonut ottaa tätä lasta
+pois rouvansa seurasta; sillä se näkyi olevan äidin ainoana lohdutuksena
+tässä maailmassa, ja ainoastaan huvitus Allanin seurasta näkyi voivan
+estää hirveää mielenhäiriötä palaamasta pahemmassa muodossa. Mutta äidin
+kuoltua pojan käytös ja tavat muuttuivat yht'äkkiä. Tosin hän edelleen
+pysyi mietiskelevänä, totisena; hän oli usein pitkät ajat harvapuheinen
+ja hajamielinen, josta näkyi, että hänen mielenlaatunsa ei siinä
+suhteessa ollut yhtään muuttunut. Mutta toisin ajoin sitävastoin hän
+kävi klaninsa nuorison leikkitantereilla, joita siihen asti oli kammoten
+välttänyt. Hän rupesi ottamaan osaa nuorukaisten ruumiinharjoituksiin ja
+pianpa hän, jonka ruumis oli erittäin väkevä, voitti veljensä ynnä
+muutkin paljon vahvemmat pojat. Tähän asti he olivat häntä halveksineet,
+mutta rupesivat nyt pelkäämään, vaikkei juuri rakastamaan. Ja ne, jotka
+leikeissä tai sotaharjoituksissa kävivät Allanin kimppuun, valittivat,
+että hän, joka vielä äsken oli ollut unennäkijä, akkamainen ja veltto,
+nyt innoissaan kovin helposti käänsi leikin todeksi, unohtaen, että se
+oli vaan ystävällistä voimain kilvoittelua.--Mutta kuulemattomille
+korvillehan minä kerronkin», sanoi kreivi Menteih keskeyttäen juttunsa,
+sillä kapteenin nenä todisti selvästi, että tämä soturi oli vaipunut
+syvälle unen syliin.
+
+»Jos korkea herra tarkoittaa tuon kuorsaavan sian korvia», virkkoi
+Anderson, »ovat ne tosiaan kuurot kaikille kertomuksillenne. Mutta koska
+tässä paikassa ei käy laatuun ottaa salaisempia asioita puheeksi, niin
+pyydän, että olisitte niin hyvä ja jatkaisitte, Sibbaldille ja minulle
+huvitukseksi. Tämän nuorukaisparan kohtalo liikuttaa sydäntä syvästi ja
+eriskummallisesti.»
+
+»Minä saan siis kertoa», jatkoi kreivi Menteith, »että Allan näin yhä
+edistyi edistymistään, niin voimainsa kuin taitonsa puolesta,
+viiteentoista vuoteensa saakka ja että hän sillä ijällään tuli aivan
+omavaltaiseksi käytöksessään ja äksyksi, jos häntä vaadittiin
+tottelemaan, mikä seikka huoletti hänen isäänsä suuresti. Hän viivyskeli
+välistä vuorokausia poissa, muka metsästämässä, vaikka usein ei tuonut
+mitään otusta kotiin. Ja se vielä enensi isän huolta, että muutamat
+Sumun Lapsista, joiden rohkeus oli valtakunnan pahenevasta
+levottomuudesta paisunut, olivat nyt palanneet entisille
+tyyssijoillensa; ja uuden hävitysretken heitä vastaan katsoi vanha Mac
+Aulay vähän vaaralliseksi. Se pelko, että nämä kostonhimoiset rosvot
+saattaisivat tehdä kuljeksivalle Allanille jotakin pahaa, ahdisti siis
+lakkaamatta ukon sydäntä.»
+
+»Minä itsekin olin täällä vieraskäynnillä, kun siitä asiasta viimein
+tuli ratkaiseva päätös. Allan oli päivännoususta asti ollut poissa
+metsällä, ja minä olin häntä etsinyt turhaan. Nyt oli pimeä, myrskyinen
+ilta, eikä häntä kuulunut takaisin. Isä oli kovasti huolissaan ja sanoi
+aikovansa kohta päivän valjettua lähettää joukon miehiä häntä hakemaan.
+Yht'äkkiä, kun par'aikaa istuimme illallispöydässä, aukeni ovi ja Allan
+astui sisään ylpeän, lujan ja rohkean näköisenä. Hänen äksyn luonteensa
+ja häiriöllisen mielentilansa tähden isä ei ilmoittanut pahaa mieltänsä
+muutoin kuin että sanoi minun tuoneen mukanani lihavan metsäkauriin,
+vaikka olin jo ennen päivänlaskua tullut kotiin, jota vastoin Allan,
+oltuansa sydänyöhön asti vuorilla, palasi kai tyhjin käsin. 'Onko se
+niin varmaa?' tiuskaisi Allan tulisesti; 'onpa tässä jotakin, mikä
+kertoo teille toista!'»
+
+»Nyt vasta havaitsimme, että hänen kätensä olivat veressä, samoin kuin
+kasvotkin paikoittain, ja odotimme kovin uteliaina, mitä nyt seuraisi.
+Yht'äkkiä, hiukan kohottaen plaid'insä lievettä hän vieritti pöydälle
+verisen ihmispään, joka oli juuri äsken leikattu irti rungosta. Samalla
+hän lausui: 'Makaa nyt sinä tuossa, missä ennen sinua on maannut
+paremman miehen pää!' Laihoista kasvoista ynnä pörröisestä, ruskeasta
+tukasta ja parrasta, jotka vanhuuttaan olivat jo paikoittain harmaita,
+tunsimme me, Allanin isä ja muut läsnäolijat, että se pää oli Hektor
+Sumulaisen, kuuluisan rosvopäällikön, joka oli väkevyytensä ja
+julmuutensa tähden ollut yleisenä hirmuna, ottanut osaa Allanin enon,
+onnettoman metsänkaitsijan, murhaan ja tuimalla taistelulla sekä
+tavattomalla nopeudellaan pelastanut henkensä silloin, kun hänen
+useimmat kumppaninsa tapettiin. Me olimme kaikki, niinkuin hyvin
+ymmärrätte, aivan hämmästyksissämme; mutta Allanin suusta ei
+uteliaisuutemme saanut tyydytystä. Ainoastaan arvaamalla tulimme siihen
+päätökseen, että hän oli vasta tulisen taistelun perästä saanut rosvon
+tapetuksi; sillä me huomasimme hänessä useampia haavoja, joita häneen
+oli siinä leikissä tullut. Nyt ryhdyttiin kaikellaisiin varokeinoihin,
+ettei rosvojen kosto voisi häntä tavata. Mutta ei haavat, ei isän ankara
+kielto eikä edes kartanon porttien ja hänen oman kammarinsa oven
+lukitseminen voinut estää Allania ajamasta juuri niitä miehiä takaa,
+joiden puolelta häntä uhkasi vaara. Hän pujahti yöllä karkuun ikkunan
+kautta, nauraen isänsä turhaa varovaisuutta, ja toi yhtenä päivänä
+yhden, toisena kaksikin päätä, jotka olivat kuuluneet Sumun Lapsille.
+Lopulla se leppymätön vimma ja rohkeus, millä Allan vainosi heitä
+vuoriston syvimpiin loukeroihin asti, masensi rosvojen miehuuden, vaikka
+hekin kyllä olivat pelottomia luonteeltaan. Hän kun aina epäilemättä
+kävi kimppuun, vaikka heitä oli kuinka monta tahansa, tekivät he siitä
+sen johtopäätöksen, että hänen henkensä mahtoi olla taialla varjeltu
+taikka että joku yliluonnollinen haltija suojeli häntä taisteluissa. 'Ei
+häneen luoti pysty', arvelivat he, 'eikä nuoli eikä puukko.' Syynä
+siihen olivat muka hänen merkilliset syntymävaiheensa. Viimeiseltä olisi
+viisi, kuusi kaikkein vahvinta vuorelaisrosvoa pötkinyt pakoon heti, kun
+olisivat kuulleet Allanin huhuilemista taikka torvensoittoa.»
+
+»Mutta Sumun Lapset jatkoivat kuitenkin vanhaa rosvotointansa ja
+tekivät, niin paljon kuin vaan saivat aikaan, vahinkoa Mac Aulayn
+suvulle, heimolaisille ja ystäville. Siitä seurasi viimein uusi
+hävitysretki rosvoparvea vastaan, ja siinä retkessä olin minäkin
+osallinen. Meidän onnistui saada heidät apajaan sillä keinoin, että
+panimme miesjoukon väijyksiin sekä ylös- että alaspäin vieviin
+vuorisoliin; ja sitten panimme kaikki puhtaaksi, niinkuin semmoisissa
+tilaisuuksissa on tapana, polttaen ja tappaen, mitä vaan eteen sattui.
+Näissä kauheissa teloituksissa ei säästetä edes naisia eikä turvattomia.
+Ainoastaan yksi pieni tyttönen, joka hymyillen katseli Allanin
+paljastettua väkipuukkoa, sai pitää henkensä minun hartaasta
+pyynnöstäni. Hänet tuotiin tänne, kasvatettiin Annikka Lyle nimisenä, ja
+epäilemättä hän on sievin pieni keijukainen kaikista, jotka ikinä ovat
+kuutamolla tanssia keikutelleet kanervakankailla. Kauan aikaa kesti,
+ennenkuin Allan voi tätä lasta kärsiä. Mutta viimein hän, kenties
+kasvojen muodosta päättäen, sai päähänsä sen ajatuksen, että tyttö ei
+ollutkaan kammottujen vihollisten verta ja sukua, vaan jollakin
+rosvoretkellä ryöstetty. Se asia ei olekaan itsessään mahdoton, ja hän,
+uskoo sen totuuteen lujasti kuin Jumalan sanaan. Erittäin ihastuttaa
+Allania tytön soitantokyky, joka onkin erinomainen, niin että hän harpun
+soittamisessa voittaa parhaatkin meidän maamme mestarit. On huomattu,
+että Allanin mielenhäiriö, pahimmillaankin ollessaan, aina tästä
+harpunsoitosta tyyntyy, aivan niinkuin muinoin Saul kuninkaan, ja niin
+suloinen on Annikka Lylen luonne, niin viehättävä hänen vilpitön ja
+iloinen käytöksensä, että häntä täällä pidetään ja kohdellaan pikemmin
+talonherran sisarena kuin armoilla eläjänä, Totisesti, ei kukaan, joka
+on hänet nähnyt, voi olla ihastumatta Annikan viattomuuteen, vilkkauteen
+ja suloisuuteen.»
+
+»Kavahtakaa, korkea herra», varoitti Anderson hymyillen; »näin innokkaat
+ylistelemiset ovat vähän vaaralliset. Allan Mac Aulay, jos se on
+semmoinen kuin kuvaatte, ei olisi hyvä kilpakosija.»
+
+»Vielä vai! vielä vai!» sanoi kreivi Menteith nauraen, mutta samassa
+kuitenkin punastuen. »Allanin sydämeen ei rakkaus pysty. Ja mitä minuun
+tulee», lisäsi hän vakavammin, »Annikan tuntematon sukuperä on paha este
+naimistuumille, ja hänen turvattomuutensa kieltää kaikki muut halut.»
+
+»Se puhe on jalon mielenne mukainen, korkea herra», virkkoi Anderson.
+»Mutta tottahan te, toivon ma, jatkatte hauskaa tarinaanne.»
+
+»Se on jo melkein lopussa», sanoi kreivi Menteith. »Minulla ei ole muuta
+lisättävää kuin että Allan Mac Aulay on väkevyytensä, urhoutensa sekä
+lujan, omavaltaisen tahtonsa tähden ynnä myös siitä syystä, että hän,
+niinkuin yleisesti luullaan, seurustelee yliluonnollisten olentojen
+kanssa ja taitaa ennustaa tulevia tapauksia, paljoa suuremmassa arvossa
+klanilaistensa kesken kuin vanhempi veli. Sillä tämä on uljasmielinen,
+lörppösuinen vuorelainen, mutta ei millään muotoa voi vetää vertoja
+nuoremman veljen erinomaisille avuille.»
+
+»Tämmöinen mies», sanoi Anderson, »voisi epäilemättä voimallisesti
+vaikuttaa vuorelaisarmeijan mieliin. Meidän pitää, olkoon kuinka
+tahansa, saada tämä Allan avuksemme. Mitä hänen urhouteensa ja
+kaukonäköisyyteensä tulee»----
+
+»Hist!» keskeytti kreivi Menteith, »tarhapöllö tuolla herää.»
+
+»Puhutteko te kaukonäköisyydestä eli _deuteroskopiasta_?» virkkoi
+kapteeni. »Muistanpa mainion majuri Munroen kertoneen minulle, kuinka
+Murdoch Mackenzie, Assintista syntyisin, vapaaehtoinen sotamies
+muutamassa komppaniassamme ja kelpo soturi, ennusti, että Donald Tough,
+joka oli Lochaberin poikia, ynnä jotkut muut miehet saisivat surmansa ja
+majuri itse tulisi haavoitetuksi äkillisessä rynnäkössä, kun Stralsundia
+piiritettiin.»
+
+»Olen minäkin usein kuullut tästä ennustustaidosta», sanoi Anderson,
+»mutta aina olen arvellut, että ne, jotka väittävät itsessään olevan
+semmoisen voiman, ovat narreja taikka pettureita.»
+
+»Kumpaakaan sanaa», virkkoi kreivi Menteith, »en juuri mielelläni
+käyttäisi sukulaisestani, Allan Mac Aulaysta. Hän on monessa
+tilaisuudessa, kuten esimerkiksi tänäkin iltana näette, osoittanut kovin
+paljon älyä ja sukkeluutta, ansaitaksensa narrin nimen. Ja hänen herkkä
+kunniantuntonsa sekä miehuullinen mielenlaatunsa tekee myös syytöksen
+petoksesta mahdottomaksi.»
+
+»Te, korkea herra», kysyi Anderson, »uskotte siis hänen yliluonnolliseen
+taitoonsa?»
+
+»En suinkaan», vastasi nuori aatelismies. »Minä luulen, että nuo
+ennustukset, joiden hän uskoo yliluonnollisella tavalla johtuvan hänen
+mieleensä, eivät todella ole muuta kuin hänen oman älynsä ja arvelunsa
+synnyttämiä mietteitä. Sillä samoinhan uskonkiihkoisetkin pitävät oman
+mielensä kuvitteluita taivaallisina ilmoituksina.--Kumminkaan, jos ei
+tämä selitys sinulle kelpaa, Anderson, en tiedä parempaa antaa. Ja aika
+olisikin tämänpäiväisen vaivaloisen matkan perästä nukahtaa.»
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+
+    Edellä kulkee varjo seikkain tulevain.
+
+    Campbell.
+
+Aikaisin aamulla vieraat nousivat levoltaan. Kreivi Menteith, vähän
+aikaa hiljaa keskusteltuaan palvelijainsa kanssa, kääntyi kapteenin
+puoleen, joka istui muutamassa nurkassa kiilloittamassa haarniskaansa
+trippel-kivellä sekä vuorivuohennahkasella ja hyräili vanhaa,
+ikivoittoisen Kustaa Aadolfin kunniaksi sepitettyä veisua:
+
+    »Kun paukkuu tykki ja tulia välkkää,
+    Se kunnian saa, jok' ei kuoloa pelkää.»
+
+»Kapteeni Dalgetty», virkkoi kreivi Menteith, »nyt on aika, että eroomme
+taikka liitymme sotakumppaneiksi.»
+
+»Eipä toki ennen aamiaista, toivon ma?» sanoi kapteeni Dalgetty.
+
+»Minä arvelin», vastasi kreivi, »että teidän linnanne olisi vähintään
+kolmeksi päiväksi muonalla varustettu.»
+
+»Olisipa vielä sentään vähän sijaa härkäpaistille ja kauraleivälle»,
+arveli kapteeni, »enkä minä koskaan laiminlyö tilaisuutta, joka minulle
+tarjoutuu, lisätäkseni varojani.»
+
+»Mutta», sanoi kreivi Menteith, »ei kukaan viisas sotapäällikkö salli
+rauhanhierojan eikä myös semmoisenkaan, joka ei ota sotaan osaa, viipyä
+leirissänsä kauemmin, kuin varovaisuus myöten antaa. Sentähden meidän
+pitää saada tarkka tieto päätöksestänne, jonka mukaan saatte
+matkapassilla varustettuna rauhassa lähteä tiehenne taikka olette
+tervetullut meidän joukkoomme.»
+
+»Jos niin todellakin on asian laita», päätti kapteeni, »en tahdo
+yrittääkään viivyttää antaumusta näennäisillä sovitteluilla--jota
+temppua muuten ritari Jaakko Ramsay aika sukkelasti käytti Hanaun
+kaupunkia piiritettäessä armon vuonna 1636. Tunnustanpa siis suoraan,
+että jos miellyn palkkaanne yhtä hyvin kuin muonaanne ja seuraanne,
+minusta on yhdentekevä, vaikka kohtakin vannoisin uskollisuudenvalan
+teidän lipullenne.»
+
+»Meidän palkkamme», sanoi kreivi Menteith, »ei tätä nykyä voi olla
+suuri, se kun on maksettava siitä yhteisestä kassasta, minkä ne harvat
+meistä, joilla on joitakin rahavaroja, ovat kokoon haalineet.--Enpä
+tohdi, kapteeni Dalgetty, luvata teille aiotusta majurin ja ajutantin
+virasta enempää kuin puoli taaleria päivältä.»
+
+»Perhana vieköön kaikki puolet ja neljännekset!» kirosi kapteeni. »Jos
+minun tulisi päättää, suostuisin yhtä vähän taalerin kahtia panemiseen
+kuin Salomonin tuomio-istuimen edessä vaimo suostui kohtunsa lasta
+jakamaan.»
+
+»Se vertaus tuskin pitänee ryhtiänsä, kapteeni Dalgetty; sillä
+luullakseni te kuitenkin mieluummin suostuisitte taalerin jakamiseen
+kuin antaisitte sen kokonaisena kilpaveljenne käteen. Kuitenkin voin
+luvata, että saatte toisenkin puoliskon sodan loputtua, ikäänkuin
+rästinä.»
+
+»Voi näitä rästejä!» sanoi kapteeni Dalgetty. »Aina niitä lupaillaan,
+mutta ne menevät aina tyhjiin! Espanja, Itävalta ja Ruotsi, kaikki
+veisaavat yhtä virttä. Ei! Eläkööt Hoganmogenit.[18] Heistä tosin ei
+ollut sotapäälliköiksi eikä sotureiksi, mutta kelpo palkanmaksajia he
+olivat!--Mutta sittenkin, korkea herra, jos varmaan saisin tietää, että
+Drumthwacket, luonnollinen perintömaani, olisi joutunut jonkun
+covenantilaislurjuksen käsiin, jota voitolle päästyämme sopisi kohdella
+kapinoitsijana, niin rakkaudesta siihen viljavaan ja ihanaan paikkaan
+minä lähtisin mukaanne tälle sotaretkelle.»
+
+»Siitä voin antaa kapteeni Dalgettylle tietoja», sanoi Sibbald, kreivi
+Menteithin toinen palvelija. »Sillä jos Drumthwacket, hänen
+perintömaansa, niinkuin luulen, lienee sen niminen avara, autio
+rahkasuo, joka on kahdeksan virstan päässä etelää kohti Aberdeenista,
+niin voin kertoa, että se on nykyään ostolla joutunut Elias Strachanin
+käsiin, joka on niin häijy kapinoitsija kuin suinkin pahin kaikista
+Covenant-valan vannojista.»
+
+»Sitä paljaskorvaista koiraa!» huudahti kapteeni Dalgetty vimmoissaan.
+»Kuka perkele yllytti hänet ostamaan maan, joka on nelisatavuotisen
+suvun perintö? Cynthius aurem vellet! niin meidän oli tapana kirota
+Mareschal-kollegiossa; se merkitsee: minä kiskon hänet korvista ulos
+isäni talosta. Nyt, kreivi Menteith, minä olen teidän, käsineni,
+miekkoineni, ruumiineni, sieluineni, siksi kun kuolema meidät erottaa
+taikka tämä sota loppuu, kumpi sitten ensin tapahtuneekin!»
+
+»Ja minä», sanoi nuori aatelisherra, »annan teille käsirahaksi yhden
+kuukauden palkan ennakolta.»
+
+»Sitä ei olisi tarvittu», esteli Dalgetty, kuitenkin pistäen rahat
+taskuunsa. »Mutta nyt minun pitää mennä katsomaan satulaani ja
+vaatteitani ja pitämään huolta Kustaavuksen aamiaisappeesta ja kertomaan
+hänelle, että taas olemme antautuneet uuteen palvelukseen.»
+
+»Tuossa käypi nyt teidän arvokas rekryyttinne», virkkoi kreivi Menteith
+Andersonille, kun kapteeni oli lähtenyt. »Pelkäänpä sentään, ettei
+hänestä tule meille liioin kunniaa.»
+
+»Hän on kuitenkin tämän ajan mukainen mies», vastasi Anderson, »ja ilman
+semmoisten miesten apua tuskin saisimmekaan hankkeitamme toimeen.»
+
+»Menkäämme alas katsomaan», sanoi kreivi Menteith, »kuinka kokouksemme
+onnistuu, sillä minä kuulen koko joukon melua kartanossa.»
+
+Kun he olivat astuneet saliin, vetäytyivät palvelijat nöyrästi nurkkaan
+päin, mutta kreivi Menteith vaihtoi aamutervehdyksiä Angus Mac Aulayn ja
+englantilaisvierasten kanssa. Allan puolestaan, istuen samalla tuolilla
+kuin edellisenäkin iltana, ei pitänyt lukua kenestäkään.
+
+Donald ukko riensi kiireissään sisään. »Sanomia Vich Alister Morelta
+(Glengarryn Mac Donellin toinen nimi). Hän tulee tänne tänä iltana.»
+
+»Kuinka monen seuralaisen kanssa?» kysyi Mac Aulay.
+
+»Noin viidenkolmatta tai kolmenkymmenen kanssa», sanoi Donald, »niinkuin
+hänellä on tapana.»
+
+»Levittäkää tarpeeksi olkia suureen latoon», käski talon isäntä.
+
+Toinen palvelija juoksi samassa sisään, hädissään kompastuen. Hän
+ilmoitti herra Hektor Mac Leanin tulon, »joka lähenee suuren joukon
+kanssa.»
+
+»Laittakaa heille sija mallaskamariin ja katsokaa, että lantasäiliö
+jääpi heidän ja Mac Donaldien välille, sillä he ovat vihollisia
+keskenään.»
+
+Donald vuorostaan tuli taas kasvot sangen pitkiksi venyneinä. »Piruko
+heidät kaikki on riivannut», sanoi hän; »koko vuoristo on liikkeellä,
+luulen ma. Evan Dhu Lochielista joutuu tunnin päästä tänne, Jumala ties
+kuinka monen miehen kanssa.»
+
+»Suureen latoon Mac Donaldien viereen», käski talonherra.
+
+Yhä useampien päälliköiden tulo ilmoitettiin, joista halvinkin olisi
+katsonut alennukseksi arvolleen, jos olisi tuonut mukanaan vähemmän kuin
+kuusi, seitsemän miestä. Jokaiseen ilmoitukseen Angus vastasi sillä,
+että osoitti heille jonkin paikan--talli, parvi eli ylinen, navetta,
+vaja eli liiteri, sanalla sanoen kaikki ulkohuoneet määrättiin sinä yönä
+tällä tai toisella tavalla vierasten käytettäviksi. Lopulta kuitenkin
+Mac Dougalin, Lornin herran, tulo saattoi hänet vähän pulaan, kun jo
+kaikki suojapaikat olivat täpötäynnä. »Mitä perhanaa nyt teemme,
+Donald?» arveli hän. »Suureen latoon kyllä mahtuisi vielä viisikymmentä,
+jos tahtoisivat siinä maata kahdessa rivissä, jalat vastakkain. Mutta
+pianpa sitten puukot heiluisivat, kun tulisi riita siitä, ken saisi
+peräpuolella sijansa, ja ennen aamua olisi siellä veristä löylyä.»
+
+»Mitä tuota kaikkea tarvitaankaan?» sanoi Allan, kavahtaen pystyyn ja
+rientäen paikalle niin tuikeana kuin hänen tapansa oli. »Onkohan
+nykyajan gaeleissa pehmeämpi liha ja valkoisempi veri kuin heidän
+isissään? Puhkaise pohja viinatynnyristä; se olkoon heille lämmittävänä
+yönuttuna--plaid'it peittona--sinitaivas uutimina ja kanervikko
+vuoteena!--Tulkoon vaikka tuhat miestä lisäksi, kyllä he
+kanervikkokankaalla saavat satelematta sijaa.»
+
+»Allan puhuu oikein», sanoi vanhempi veli. »Ihmepä, että hän, joka
+meidän kesken puhuen», lisäsi hän syrjään Musgravelle, »on vähän sekava
+päästään, kuitenkin toisinaan näkyy olevan älykkäämpi kuin me kaikki
+yhteensä. Katselkaapa, mitä hän nyt tekee.»
+
+»Niin», lausui Allan, tuijottaen silmillään niinkuin kuollut ja katsoen
+salin vastapäistä seinää kohti, »olkoon heidän alkunsa sama kuin heidän
+loppunsakin tulee olemaan! Moni mies näistä, jotka tämän yön makaavat
+kanervikolla, saa taas, kun Martinpäivän tuuli käy, maata samanlaisella
+vuoteella, tarpeeksi jäykistyneenä, niin ettei tunne vilua eikä kysy
+peitettä!»
+
+»Älä ennustele pahaa, veli», sanoi Angus; »se ei tuo onnea.»
+
+»Ja mitä onnea te toivottekaan?» lausui Allan, ja muljottaen silmiänsä
+siksi, kun ne melkein pulpahtivat kuopistaan, hän kaatui vääntelehtien
+Donaldin ja veljensä syliin, jotka molemmat tunsivat hänen tautinsa
+luonteen ja sentähden olivat lähestyneet hänen kaatumistansa estämään.
+He veivät hänet rahille istumaan ja kannattivat häntä, kunnes hän
+jälleen tointui ja kykeni puhumaan.
+
+»Jumalan tähden, Allan», virkkoi vanhempi veli, joka tiesi, kuinka syvän
+vaikutuksen Allanin umpimieliset sanat voisivat tehdä moneen hänen
+vieraistaan, »älä puhu mitään, mikä voisi masentaa miehuuttamme!»
+
+»Olenko minä se, joka teidän miehuuttanne masennan?» lausui Allan.
+»Katsokoon joka mies kohtaloansa silmiin, niinkuin minä katson omaani.
+Mikä tuleva on, se tulee, ja me saamme uljaasti astua monen
+voittotanteren yli, ennenkuin saavumme turmiolliselle teloituspaikalle
+taikka kapuamme mustalle mestauslavalle.»
+
+»Mille teloituspaikalle? Mille mestauslavalle?» huusivat useat äänet;
+sillä Allan oli ympäri koko vuoriston kuuluisa ennustustaidostaan.
+
+»Sen te muutenkin saatte liian pian tietää», vastasi Allan. »Älkää
+puhuko minulle enää, minä olen kysymyksiinne kyllästynyt.» Näin sanoen
+hän painoi kätensä otsaansa, nojasi kyynäspäätänsä polveen ja vaipui
+syviin mietteisiin.
+
+»Noutakaa Annikka Lyle harppuineen tänne», käski Angus, kuiskaten
+muutamalle palvelijalle. »Ja seuratkoot minua ne teistä, hyvät herrat,
+jotka eivät vuorelaisaamiaista kammo.»
+
+Kaikki seurasivat kohteliasta talonherraa, paitsi kreivi Menteith,
+jääden yksin seisomaan erääseen niistä syvistä komeroista, joita oli
+seinässä jokaisen ikkunan kohdalla. Pian sen perästä tulla tepasti
+Annikka Lyle sisään--hän, jota kreivi Menteith sangen hyvällä
+vertauksella oli sanonut sievimmäksi pikku keijukaiseksi kaikista, jotka
+Skotlannin kanervikkokankailla tanssivat kuutamolla. Pienen vartalonsa
+vuoksi, joka oli paljo pienempi naisten tavallista kokoa, hän näytti
+hyvin nuorelta; vaikka hän jo oli kahdeksantoistavuotinen, olisi tehnyt
+mieli luulla häntä neljää vuotta nuoremmaksi. Kaikki hänen jäsenensä,
+kädet ja jalat olivat täydellisimmällä tavalla luodut tämän pienen,
+hienon vartalon mukaisiksi, niin eitä olisi ollut vaikea löytää toista,
+joka olisi paremmin sopinut itse Titanian, keijukaisten kuningattaren,
+kuvaksi. Tukka oli väriltään hiukan tummempi sitä, jota tavallisesti
+pellavaiseksi sanotaan. Sen kiharat, jotka riippuivat tuuheina,
+marjarypäleitten näköisinä, sopivat ihmeen kauniisti yhteen kasvojen
+valkoisen ihon ja leikkisän, vaan kuitenkin vilpittömän ilmeen kanssa.
+Kun tähän viehättävien avujen luetteloon lisätään, että Annikka Lyle,
+vaikka orpo, näkyi olevan iloisin, onnellisin kaikista tytöistä, niin
+lukija ymmärtää hyvin, kuinka melkein jokaisen, joka sai hänet nähdä,
+kohta piti ihastua. Ei ollut todella ketään, joka olisi ollut niin rakas
+kaikille ihmisille, ja usein hän astui tämän kartanon tylysydämisten
+asukasten keskellä, puhuaksemme niillä sanoilla, jotka Allan itse kerran
+runollisena hetkenä keksi, »niinkuin päivänpaiste myrskyisellä merellä»,
+valaen muidenkin mieleen sitä iloisuutta, jota hänen omansa oli täynnä.
+
+Annikka, astuen sisään semmoisena kuin häntä tässä on kuvattu, hymyili
+ja punastui, kun kreivi tuli piilopaikastaan ja lempeästi toivotti hyvää
+päivää.
+
+»Ja hyvää päivää teillekin, korkea herra», vastasi tyttö ja antoi kättä
+ystävälleen. »Harvoin olemme viime aikoina saaneet nähdä teitä täällä,
+ja pelkäänpä, etteivät ne ole rauhan hankkeita, minkä vuoksi olette
+tällä kertaa tullut.»
+
+»Kumminkaan en tahtoisi sekoittaa teidän sielunne sointua, Annikka»,
+sanoi kreivi Menteih, »vaikka tuloni muuten kyllä synnyttänee
+sekamelskaa. Serkkuni Allan tarvitsee laulunne ja soittonne apua.»
+
+»Pelastajani», virkkoi Annikka Lyle, »saa täydellä oikeudella vaatia
+vähäisen taitoni apua. Ja teilläkin, korkea herra, on sama ansio, kun
+olette suuresti auttanut minua pelastamaan henkeni, joka olisi melkein
+mitätön, jos ei siitä olisi mitään hyötyä sen pelastajille.»
+
+Näin puhuen Annikka kävi istumaan samalle penkille, jolla Allan Mac
+Aulay istui, mutta asettausi kuitenkin vähäisen syrjemmäksi. Sitten hän
+rupesi soittamaan clairshach'iansa, pientä, noin kolmenkymmenen tuuman
+korkuista harppua, laulaen sen mukaan. Hän lauloi vanhaa gaelilaista
+säveltä, ja sanatkin, joita arveltiin sangen muinaisaikuisiksi, olivat
+gaelinkielisiä. Käännettyinä ne kuuluisivat tällä tavalla:
+
+    Linnut, pahat profeetat,
+    Korpit, pöllöt, huuhkajat,
+    Suokaa rauhaa sairaalle--
+    Kaiken yön jo rääkyitte,--
+    Luoliin, torniin joutukaa,
+    Siellä rääkkyellä saa,
+    Täällä rusottaa jo koi,
+    Leivon liritykset soi.
+
+    Pois nyt, susi ulvova,
+    Pois jo, kettu kavala,
+    Synkkiin, mustiin korpihin,
+    Vaikka lammas määkyiskin.
+    Häntä lyyhyss', juoskaa nyt,
+    Aamun kanssa herännyt
+    Onpi, kuulkaa, surma myös,
+    Toitottaapi metsämies.
+
+    Loisto kuun jo vaalenee,
+    Päivän tieltä pakenee.
+    Pois siis, häijy haltija,
+    Matkamiehen kiusaaja!
+    Aik' on tules sammuttaa,
+    Joka suohon houkuttaa.
+    Noussut on jo päivönen
+    Ben-yieglon huipullen.
+
+    Aatteet, synkät, syntiset,
+    Häijyt, mustat miettehet,
+    Nukkujasta paetkaa;
+    Aamull' udut hajoaa.
+    Painajainen, joka syöt
+    Veren voimaa pitkät yöt,
+    Aik' on pois jo ratsastaa,
+    Päivää katsella et saa.
+
+Tytön näin laulaessa näkyi Allan Mac Aulay vähitellen selviävän
+mietteistänsä ja alkavan huomata, mitä ympärillä oli. Otsan syvät rypyt
+tasautuivat; ja muutenkin hänen kasvonsa, jotka olivat olleet väänteissä
+sisällisestä tuskasta, palasivat luonnollisempaan muotoon. Kun hän
+ojensi itsensä suoraksi ja istui pää pystyssä, oli hänen ilmeensä,
+vaikka yhä vielä synkän surullinen, kadottanut tylyytensä ja
+julmuutensa. Ja näin rauhallisena ollessaan hänen ulkomuotonsa oli,
+tosin ei kaunis, mutta merkillinen, miehuullinen, olipa jalokin.
+Tuuheat, mustat kulmakarvat, jotka olivat tähän asti olleet aivan kokoon
+julmistuneina, olivat nyt erinneet luonnollisille paikoilleen; ja
+harmaat silmät, jotka olivat kulmakarvain alla pyörineet, säihkyen
+luonnotonta, turmiota ennustavaa tulta, katsoivat nyt lujasti ja
+vakavasti eteensä.
+
+»Jumalan kiitos!» sanoi hän istuttuansa hiljaa hetken aikaa, siksi kun
+harpun viimeisetkin sävelet olivat lakanneet väräjämästä, »sieluni ei
+ole enää pimitetty--sumu on hengestäni lähtenyt.»
+
+»Sinun tulee, Allan serkku», virkkoi kreivi Menteith,
+»synkkämielisyytesi onnellisesta selviämisestä kiittää yhtä paljo
+Annikka Lyleä kuin Jumalaa--»
+
+»Jalosukuinen serkkuni Menteith», lausui Allan, nousten ja tervehtien
+häntä yhtä kunnioittavasti kuin lempeästi, »on jo niin kauan tuntenut
+onnettoman tilani, ettei hänen hyväluontoinen sydämensä suinkaan liene
+suutuksissaan siitä, että nyt vasta sanon hänet tervetulleeksi tähän
+kartanoon.»
+
+»Me olemme kovin vanhat tuttavat, Allan», virkkoi kreivi Menteith, »ja
+kovin hyvät ystävät, pitääksemme suurta lukua ulkonaisista
+tervehdyksistä. Mutta puoli vuoristolaiskansaa tulee tänne tänä päivänä,
+eikä meidän vuorelaispäällikköjämme kohtaan, senhän tiedät, saa
+laiminlyödä mitään kohteliaisuuden temppua. Mitäpä sinä annat tälle
+pikku Annikalle siitä, että hän on saattanut sinut kelvolliseksi
+vastaanottamaan Evan Dhu'ta ja ties kuinka monta sulkalakkia?»
+
+»Mitäkö hän minulle antaa?» sanoi Annikka hymyillen. »Ei suinkaan mitään
+halvempaa, toivon ma, kuin kalleimman nauhan Dounen markkinoilta.»
+
+»Dounen markkinoiltako, Annikka?» sanoi Allan surullisesti. »Ennen sitä
+päivää tulee veristä työtä, enkä kenties saa niitä markkinoita ikinä
+nähdä. Mutta olipa hyvä, että minulle muistutit, mitä jo kauan olen
+arvellut tehdä.»
+
+Sen sanottuansa hän läksi ulos salista.
+
+»Jos hän jatkaa tämmöistä puhetta», virkkoi kreivi Menteith, »on teidän
+pitäminen harppu vireessä, Annikka kulta.»
+
+»Toivon, ettei sitä tarvitse», sanoi Annikka huolissaan. »Tämä puuska on
+ollut pitkä eikä luultavasti tule pian uudestaan. Hirmuista on katsella
+tätä luonteeltansa jaloa ja rakastettavaa miestä tämmöisen
+hellittämättömän taudin vallassa.»
+
+Hän puhui hiljaisella äänellä, niinkuin ainakin salaisista asioista
+puhuttaessa. Kreivi Menteith sentähden luonnollisesti lähestyi ja
+kumartui häntä kohti, paremmin käsittääksensä Annikan sanoja. Kun sitten
+Allan jälleen astui sisään, vetäytyivät he taas luonnollisesti
+kauvemmaksi toisistaan, jolloin heidän liikkeensä osoittivat ikäänkuin
+hämmästystä siitä, että heidät oli tavattu puheesta, jota tahtoivat
+Allanilta salata. Se ei jäänyt Allanilta huomaamatta; hätkähtäen,
+vimmastuen hän seisahtui ovelle--hänen kulmakarvansa julmistuivat, hänen
+silmänsä pyörähtivät--mutta se oli vain hetkellinen puuska. Hän pyyhki
+otsaansa leveällä, jäntevällä kädellään, ikäänkuin poistaakseen
+mielenliikutuksensa ilmaukset, ja astui sitten Annikan luo, pitäen
+kädessään hyvin pientä rasiaa, joka oli tammipuusta tehty ja
+taidokkaasti silattu. »Minä otan sinut, serkku Menteith,
+vieraaksimieheksi», sanoi hän, »siihen, että lahjoitan tämän rasian
+sisällyksinensä Annikka Lylelle. Siinä on muutamia koruja, jotka ovat
+olleet äitiparkani omia--halpoja arvoltaan, sen arvannette, sillä
+vuorelaispäällikön puolisoilla on harvoin kallista korurasiaa.»
+
+»Mutta nämät korut», sanoi Annikka Lyle, lempeästi ja nöyrästi kieltäen,
+»kuuluvat suvun omaisuuteen--en minä voi ottaa vastaan--»
+
+»Ne eivät ole kenenkään muun omaisuutta kuin minun, Annikka», keskeytti
+hänet Allan; »ne ovat lahja, jonka sain äidiltäni hänen
+kuolinvuoteellaan. Siinä on kaikki, mitä voin omakseni sanoa, paitsi
+plaidiani ja miekkaani. Ota ne siis--minulle ne ovat mitättömiä
+leluja--ja pidä niitä muistokseni--jos en tästä sodasta tulisi
+takaisin.»
+
+Näin sanoen hän aukaisi rasian ja ojensi sen Annikalle. »Jos», sanoi
+hän, »niillä lienee jotakin arvoa, myö ne ja elätä itseäsi niiden
+hinnalla, kun vihollinen on tämän talon polttanut, niin ettei se enää
+voi olla sinulle suojana. Mutta pidä yksi sormus Allanin muistoksi, joka
+voimiansa, vaikka ei tahtoansa myöten, on koettanut hyvyyttäsi palkita.»
+
+Annikka Lyle yritti turhaan estää puhkeavia kyyneleitään, kun virkkoi:
+»_Yhden_ sormuksen, Allan, otan sinulta muistoksi hyvyydestäsi minua
+orpoparkaa kohtaan, mutta älä vaadi minua enempää ottamaan. Sillä en voi
+enkä tahdo ottaa vastaan lahjaa, jonka kalleus niin vähän sopii yhteen
+alhaisuuteni kanssa.»
+
+»Valitse siis,» sanoi Allan, »sinulla voi arkatuntoisuuteesi olla syytä.
+Muut korut saavat muodon, jossa voivat sinua paremmin hyödyttää.»
+
+»Älä niin puhu», sanoi Annikka, valiten rasiasta sormuksen, joka
+nähtävästi oli halpahintaisin kaikista; »pidä ne tallella veljesi
+morsianta tai omaasi varten.--Mutta, Herra Jumala!» huusi hän
+keskeyttäen puheensa ja katsellen sormusta, »mitä minä olenkaan
+valinnut!»
+
+Allan loi siihen synkän, pelokkaan katseen; sormuksessa näkyi
+lasituskuva: pääkallo kahden ristikkäisen puukon yläpuolella. Tämän
+kuvan nähtyään Allan huokasi niin syvään, että sormus livahti Annikan
+sormien välistä ja putosi lattialle. Kreivi Menteith nosti sen maasta ja
+antoi säikähtyneelle Annikalle takaisin.
+
+»Jumala olkoon todistajana», lausui Allan juhlallisella äänellä, »että
+teidän kätenne, nuori herra, eikä minun, on antanut Annikalle tämän
+turmiota ennustavan lahjan takaisin. Se oli surusormus, jota äitini piti
+murhatun veljensä muistoksi.»
+
+»En pelkää ennustuksia», sanoi Annikka, kesken kyyneleitään hymyillen;
+»eikä mikään molempien suojelijaini käsistä tuleva» (sillä nimellä hän
+tavallisesti mainitsi kreivi Menteithiä sekä Allania) »voi tuoda pahaa
+onnea orpoparalle.»
+
+Hän pisti sormuksen sormeensa ja lauloi harppua näppäyttäen vilkkaalla
+sävelellä seuraavat värssyt eräästä sen ajan mielilaulusta, joka niin
+silattuna, kuin se oli Kaarle kuninkaan aikuisella teeskentelevällä,
+pöyhkeilevällä koreudella, oli joistakin hovinaamiaisista osunut tänne
+asti, Perthshiren autioon vuoristoon.
+
+    »Mitä sä tutkit tähtiä taivaan,
+    Tähtien tenho on voimaton;
+    Silmiä Leenan jos tutkia sai vaan,
+    Kaikkien kohtalo tietty jo on.
+
+    Vaan pidä vielä, tutkija lieto,
+    Liian kallis se hinta tok' ois,
+    Jos surun vierahan aikainen tieto
+    Myös surun omaan sieluhus tois.»
+
+»Hän puhuu oikein, Allan», sanoi kreivi Menteith, »ja tämä vanha
+laulunpätkä maksaa aivan yhtä paljon kuin kaikki, mikä lähtee
+yrityksistämme ennakolta nähdä vastaisia tapauksia.»
+
+»Hän puhuu _väärin_, korkea herra», vastasi Allan tylysti, »vaikka te,
+joka niin halveksitte minun varoituksiani, kenties ette saakaan elää
+niin kauan, että näkisitte ennustukseni käyvän toteen.--Älkää noin
+ylenkatseellisesti naurako», lisäsi hän, oltuaan vähän aikaa vaiti,
+»taikka paremmin, naurakaa niin kovaa ja niin kauan kuin mielenne tekee;
+pian tulee kyllä naurustanne loppu.»
+
+»Minä en sinun näyistäsi pidä lukua, Allan», virkkoi kreivi Menteith.
+»Olkoon elämäni määrä kuinka lyhyt tahansa, ei kenenkään
+vuorelaisprofeetan silmä ulotu sen loppua näkemään.»
+
+»Jumalan tähden», pyysi Annikka Lyle, »tunnettehan te hänen luonteensa
+ja kuinka vähän hän sietää----.»
+
+»Älkää pelätkö», keskeytti Allan, »mieleni on nyt rauhallinen ja
+tyyni.--Mutta mitä sinuun tulee, nuori herrani», lisäsi hän kreivi
+Menteithin puoleen kääntyen, »niin silmäni on hakenut sinua
+taistelutantereita pitkin, missä vuorelaisia ja alankolaisia makasi niin
+tiheässä kuin variksia joskus istuu noissa vanhoissa puissa»,--hän
+viittasi varisten asuntopaikkaan, joka sinne näkyi ulkoa,--»silmäni haki
+sinua, mutta sinun ruumiisi ei ollut siellä. Silmäni on hakenut sinua
+aseettomasta, vastustamattomasta vankijoukosta, joka seisoi vanhan,
+karheakivisen linnan ulkomuuria pitkin--välähdys välähdyksen perästä,
+pyssymiesrivi toisensa jäljestä--vihollisluotien tuiskutessa vangit
+karisivat maahan niinkuin kuivat lehdet syksyllä; mutta sinä et ollut
+niiden seurassa. Minä olen nähnyt mestauslavoja--paikalleen asetettuja
+mestauspölkkyjä--pappi seisoi valmiina, kirja kädessä, ja mestausmies,
+kirves kädessä--mutta sieltäkään ei silmäni sinua löytänyt.»
+
+»Hirsipuu siis arvattavasti taitaa tulla minulle surmaksi?» virkkoi
+kreivi Menteith. »Olisinpa sentään suonut saavani nuoraa välttää, jos ei
+muun, niin kumminkin kreivinarvoni tähden.»
+
+Hän lausui sen ylenkatseellisesti, mutta kuitenkin uteliaan näköisenä,
+ikäänkuin haluaisi saada vastauksen. Sillä halu tulevia tapauksia
+ennalta tiedustamaan vaikuttaa usein hiukan semmoistenkin ihmisten
+mieleen, jotka väittävät uskovansa kaikki sellaiset ennustukset
+mahdottomiksi.
+
+»Teidän arvonne, korkea herra, ei tule millään muotoa häväistyksi teidän
+eikä kuolemanlaatunne kautta. Kolme kertaa olen näyssä nähnyt
+vuorelaisen, joka rintaasi työntää puukkonsa--ja siitä tulee sinun
+surmasi.»
+
+»Tahtoisinpa, että kertoisit minulle, minkänäköinen hän on», virkkoi
+kreivi Menteith, »niin säästäisin häneltä ennustuksesi täyttämisen
+vaivan, jos vain miekka tai pistoolin luoti hänen plaidiinsa pystyy.»
+
+»Aseistasi», lausui Allan, »ei olisi paljon apua. Enkä myös voi antaa
+sitä tietoa, jota haluat. Miehen kasvot ovat näyssäni aina olleet
+poispäin käännettyinä.»
+
+»Olkoon menneeksi sitten», virkkoi kreivi Menteith, »ja pysyköön asia
+niin hämäränä, kuin se sinun ennustuksessasi on ilmoitettu. Aion sentään
+yhtä iloisena syödä päivälliseni plaidien, väkipuukkojen ja kiltien[19]
+keskellä.»
+
+»Niin saattaa olla», sanoi Allan, »ja kenties teet oikein, kun ilolla
+vietät näitä hetkiä, joita tulevan turmion ennustukset minulta
+katkeroittavat. Mutta minä»--jatkoi hän,--»minä sanon kuitenkin vielä
+kerran, että tämä ase--se on: tämänkaltainen ase», hän koski tikarinsa
+kahvaan, »tuo sinulle surman.»
+
+»Sillä välin», virkkoi kreivi Menteith, »sinä, Allan, olet karkoittanut
+kaiken veren Annikka Lylen poskipäistä.--Jättäkäämme siis tämä puhe,
+ja lähtekäämme katsomaan semmoista, jota kumpikin käsitämme--
+sotavarustustemme edistymistä.»
+
+He läksivät Angus Mac Aulayn ja hänen englantilaisvierastensa luokse, ja
+niissä keskusteluissa sotahankkeista, jotka nyt alkoivat, osoitti Allan
+semmoista mielen selkeyttä, käsityksen terävyyttä ja ajatuksen
+tarkkuutta, että oli kovin vaikea sovittaa niitä yhteen sen
+unennäkijä-luonteen kanssa, minkä tähän asti olemme hänessä tavanneet.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+
+    Kun suuttunut Albin miekkahan tarttuu
+    Ja päälliköit' urheit' apuhun karttuu,
+    Clan-Ranald uljas ja Moray'kin julkia,
+    Kas korkeita plaideja, kauneita sulkia!
+
+    Lochie'lin varoitus.
+
+Sille, joka sinä aamuna näki Darnlinwarachin linnan, oli vilkas ja
+iloinen näky tarjona.
+
+Päälliköt tulivat kukin joukkonsa kanssa, jotka huolimatta suuresta
+miesluvustaan eivät olleet mitään muuta kuin heidän tavallinen seuransa
+ja henkivartijaväkensä juhlatiloissa. He tervehtivät kartanon isäntää ja
+toisiansa ylenpalttisen ystävällisesti taikka ylpeän, kylmäkiskoisen
+kohteliaasti, riippuen kulloinkin siitä, oliko heidän klaniensa välillä
+viime aikoma ollut ystävällinen vai vihollinen suhde. Jokaisessa
+pienessä päällikössä, olipa hänen valtansa verrattain kuinka vähäinen
+tahansa, näkyi se ylpeä vaatimus, että muiden piti kunnioittaa häntä
+niinkuin ainakin omavaltaista, itsenäistä hallitsijaa. Sitävastoin
+tekivät mahtavammat ja voimallisemmat, jotka äskeisten riitain tai
+muinaisten perintötaisteluiden tähden olivat keskenänsä vihoissa,
+valtiollisten syitten pakosta suuria myönnytyksiä heikompain
+kumppaniensa ylpeydelle, voidakseen hädän tullessa saada niin monta
+ystävää kuin mahdollista omalle puolelleen ja oman lippunsa juurelle.
+Tämä vuorelaispäälliköiden kokous oli siis hyvin samantapainen kuin
+Saksan keisarikunnan muinaiset herrainpäivät, joilla mitättöminkin
+vapaakreivi, vaikka hänen omanaan ei ollut muuta kuin kalliokukkulalle
+rakennettu linna ynnä muutamia satoja tynnyrinaloja maata sen ympärillä,
+vaati itsellensä itsenäisen hallitsijan nimeä ja arvoa ynnä tämän arvon
+mukaista sijaa keisarikunnan ylimysten joukossa.
+
+Eri päälliköiden seuralaiset oli majoitettu ja järjestetty eri
+paikkoihin sitä myöten, kuin sijan ja muiden asianhaarain vuoksi
+paraiten sopi. Jokainen päällikkö oli kuitenkin pitänyt luonansa
+kantapoikansa, joka seurasi häntä uskollisesti kuin kuvajainen, valmiina
+toimittamaan, mitä ikinä herra käskisi.
+
+Linnan edustalla oli nähtävänä eriskummallinen ilmiö. Eri saarista,
+laaksoista ja notkoista kokoontuneet vuorelaiset seisoivat kukin joukko
+erillään, luoden toisiinsa silmäyksiä, joissa näkyi uhkamielisyyttä,
+harrasta uteliaisuutta tai katkeraa vihaa. Mutta eriskummallisinta tässä
+kokouksessa, ainakin alankolaiskorvalle, oli rakkopillien puhaltajani
+kilvoitteleva soitanto. Nämät sotaisat soittoniekat, jotka kukin
+puolestansa pitivät omaa heimokuntaansa verrattomasti parhaana, ja
+pöyhkeimmällä tavalla ylpeilivät omasta virastansa, soittivat ensi
+alussa kukin pibroch'iansa (sotamarssiansa), oman klaninsa etupäässä.
+Viimein, aivan kuin koirasteeret soitimen aikana lentävät yhteen
+joukkoon, kiihtyen toinen toisensa ylpeästä kukerruksesta, samoin myös
+rakkopillinsoittajat, pöyhistellen tartanejansa ja plaidejansa yhtä
+ylpeästi kuin linnut höyheniänsä, alkoivat lähetä niin likelle, että
+voivat näyttää taitoansa virkaveljilleen. Astuskellen likellä toisiansa
+ja iskien toisiinsa katseita, jotka ilmaisivat röyhkeyttä ja
+uhkamielisyyttä, he teikkaroivat ja puhalsivat vinkuvia soittimiansa.
+Jokainen soitti omaa säveltänsä niin kimakasti, että italialainen
+soittoniekka, jos semmoinen olisi maannut haudassa puolentoistakin
+peninkulman päässä, epäilemättä olisi noussut kuolleista ja paennut
+kauas kuuluvilta.
+
+Päälliköt pitivät sillä välin salakokousta linnan isossa salissa.
+Heidän joukossaan oli vuoriston mahtavimpia miehiä; muutamia heistä oli
+sinne viekoittanut kiivaus kuninkaan edun puolesta, paljon useampia
+suuttumus siitä ankarasta, kauas ulottuvasta ylivallasta, jolla Argylen
+markiisi, kohottuansa valtakunnan mahtavien joukkoon, rasitti
+vuoristolaisnaapureitaan. Tämä valtiomies, vaikka sangen taitava ja
+mahtava, oli näet suuresti vihattu vuorelaispäälliköiden kesken
+muutamain vikainsa tähden. Hänen jumalisuutensa oli synkkää,
+vainoovaista laatua; hänen kunnianhimonsa näkyi olevan täyttymätön; ja
+alhaisemmat päälliköt valittivat hänen olevan jalomielisyyttä ja
+anteliaisuutta vailla. Lisätkäämme vielä, että Gillespie Grumach,[20]
+vaikka syntyisin vuorelainen ja peräisin suvusta, joka ennen ja
+myöhemmin on aina ollut urhoudesta mainio, kuului olevan parempi mies
+neuvostossa kuin sotatanterella. Hän ja hänen heimokuntansa olivat
+vastukseksi etenkin Mac Donald'eille sekä Mac Lean'eille, kahdelle
+lukuisalle klanille, jotka tosin olivat keskenään eripuraisia vanhan
+perintöriidan tähden, mutta yksimielisiä katkerassa vihassaan
+Campbelleja[21] eli Diarmidin poikia vastaan, kuten heitä myös
+mainittiin.
+
+Hetken aikaa olivat kokoontuneet päälliköt seisoneet ääneti odotellen,
+että joku esittäisi keskusteltavan asian. Mutta lopulta yksi heistä,
+joka oli mahtavimpia, aloitti kokouksen näillä sanoilla: »Meidät on
+tänne kokoon kutsuttu, Mac Aulay, tärkeistä, kuninkaan ja valtakunnan
+asiaa koskevista kysymyksistä keskustelemaan. Tahtoisimme siis saada
+tietää, kuka meille asian laidan selittää?»
+
+Mac Aulay, joka ei juuri ollut puhetaituri, pyysi kreivi Menteithiä
+esittämään keskustelun ainetta. Aivan ilman ylpeyttä, mutta hyvin
+järkevästi lausui siis tämä nuori herra suovansa, että hänen
+ehdotuksensa esiintuojana olisi joku paremmin tunnettu ja parempaa
+luottamusta herättävä mies. Mutta koska häntä pyydettiin
+puheenjohtajaksi, tahtoi hän kokoontuneille päälliköille ilmoittaa, että
+heidän, jos halusivat luoda pois sen ikeen, jota umpiuskoiset olivat
+yrittäneet heidän niskoillensa laskea, piti viipymättä käyttää tätä
+hetkeä hyväkseen. »Covenantilaiset», sanoi hän, »ovat kahdesti nostaneet
+kapinoita kuningastansa vastaan ja väkisin pakottaneet häneltä
+suostumuksen kaikkiin vaatimuksiin, sekä järjellisiin että järjettömiin,
+jotka he katsoivat soveliaaksi esiin tuoda--heidän päällikkönsä ovat
+saaneet yltäkyllin suosionosoituksia sekä arvopaikkoja--he ovat silloin,
+kun kuningas, armollisesti käytyänsä synnyinmaassaan, jälleen palasi
+Englantiin, julkisesti lausuneet hänen palaavan tyytyväisenä kuninkaana
+tyytyväisen kansan tyköä. Kaiken tämän perästä ja ilman mitään valitusta
+heille muka tehdystä vääryydestä ovat samat miehet, epäluulojen ja
+pelkojen nojalla, jotka ovat yhtä perättömiä kuin kuninkaan kunniata
+loukkaavia, lähettäneet suuren sotavoiman Englantiin kapinoitsijoille
+avuksi, vaikka Skotlannilla ei ollut sen riidan kanssa tekemistä enempää
+kuin Saksankaan sodan kanssa. Hyvä sentään», jatkoi hän, »että kiivaus,
+jolla he tuota maanpettuuttansa toimeen panevat, on saattanut
+Skotlannissa nyt hallitsevan liittokunnan aivan umpisokeaksi, niin
+etteivät he huomaa vaaraa, jonka alaiseksi ovat joutumaisillaan. Tuo
+armeija, joka vanhan Levenin johdossa lähetettiin Englantiin, on heidän
+paras sotavoimansa, ydin niistä sotajoukoista, jotka kahden edellisen
+sodan aikana on otettu meidän maastamme.»----
+
+Tässä kapteeni Dalgetty yritti nousta selittääksensä, kuinka monta
+taitavaa, Saksan sodassa harjaantunutta upseeria hän varmaan tiesi
+palvelevan Levenin kreivin armeijassa. Mutta Allan Mac Aulay painoi
+hänet alas istualle toisella kädellään ja kohotti samassa toisen kätensä
+etusormen huulilleen; sillä tavoin saatiin, vaikk'ei aivan helposti,
+kapteenin sekaantuminen estetyksi. Dalgetty mulkoili Allania kovin
+ylenkatseellisin ja vihaisin silmin, josta ei kuitenkaan tämän vakavuus
+hetkeksikään häiriytynyt; ja kreivi Menteith jatkoi ilman enempää
+viivytystä.
+
+»Nyt» virkkoi hän, »on jokaisella totisella, uskollisella
+skotlantilaisella paras tilaisuus todistaa, että syynä siihen häpeään,
+jonka alaiseksi meidän maamme viime aikoina on tullut, on ainoastaan
+muutamain harvain vallatonten ja levotonten miesten itsekäs kunnianhimo
+ynnä hullu uskonnollinen kiihko, joka viidestäsadasta saarnastuolista
+purkautuen on tulvana levinnyt Skotlannin alankojen yli. Minulla on
+pohjoisesta Skotlannista Huntlyn markiisilta kirjeitä, jotka aion
+näyttää jokaiselle teistä erikseen. Tämä herra, joka on yhtä uskollinen
+kuin mahtava, lupaa ponnistaa viimeisetkin voimansa yhteisen asiamme
+edistämiseksi; ja suurivaltainen Seaforthin kreivi valmistautuu samaa
+lippua seuraamaan. Yhtä lujat lupaukset minulla on myös Airlyn kreiviltä
+sekä Ogilvien suvulta Angusshirestä. Ja tottahan nämä herrat, kun yksin
+tuumin Hay'den, Leith'ien, Burnet'ien ja muiden kuninkaanpuoleisten
+aatelismiesten kanssa vähän ajan päästä nousevat hevostensa selkään,
+saavat kokoon enemmänkin kuin tarpeeksi suuren voiman, masentaaksensa
+kaiken toivon pohjoisten seutujen Covenantilaisilta, jotka jo ovat
+saaneet kokea heidän urhoollisuuttansa kuuluisassa, tavallisesti
+Turiff'in raviksi kutsutussa teloituksessa. Forth- ja Tay-lahtien
+eteläpuolella», jatkoi hän, »on niinikään kuninkaalla paljo ystäviä,
+jotka suutuksissaan pakkovaloista, väkinäisistä sotamiehenotoista,
+vääryydellä määrätyistä ja epätasaisesti kootuista raskaista veroista,
+sääty-liittokunnan väkivallasta ja presbyteriläispappien hävyttömistä
+nuuskimisista, tarttuvat aseisiin, niin pian kuin näkevät kuninkaallisen
+lipun liehuvan. Douglas, Traquair, Hume, kaikki kuninkaan
+ystäviä, vetävät kyllä vertoja Covenantilaispuolueen voimalle
+eteläisissä seuduissa; ja kaksi korkeammista, suuriarvoista herraa
+Pohjois-Englannista on tässä läsnä takaamassa Cumberlannin,
+Westmorelannin sekä Northumberlannin harrasta uskollisuutta. Näitä
+lukuisia, uljaita aatelisherroja vastaan ei eteläisillä
+Covenantilaisilla ole panna muuta kuin oppimattomia rekryyttejä:
+läntisten kreivikuntain Whigamoreja ynnä alankojen talonpoikia ja
+käsityöläisiä. Länsivuoristossa en tiedä Covenantilaisilla olevan
+puolenpitäjiä, paitsi tuota yhtä miestä, joka on yhtä vihattu kuin
+tunnettu. Mutta tokko löytynee ainoatakaan miestä, joka ympäri tätä
+salia silmät luotuansa ja tässä koossa olevain päälliköiden mahtavuutta,
+urhoutta sekä arvoa ajatellen hetken aikaakaan epäilisi, että he saavat
+voitetuksi suurimmankin sotavoiman, minkä Gillespie Grumach[22]
+saattanee koota heitä vastaan. Vielä minun tulee lisätä, että jokseenkin
+suuret raha- ja muonavarat on varustettu armeijan tarpeiksi»--(tällä
+kohtaa Dalgetty herkisti korviansa)--»että taitavia, ulkomaan sodissa
+oppineita upseereja, joista yksi on tässä läsnä»--(kapteeni ojensi
+itsensä suoraksi ja katsahti ympärilleen)--»on pestattu opettajiksi
+niille rekryyteille, jotka kenties tarvitsevat harjoitusta, ja että
+lukuisa apujoukko Irlannista, Antrim'in kreivin lähettämä, on
+onnellisesti tullut yli salmen ja nyt, Clanranaldin väen avulla
+valloitettuansa ja vahvistettuansa Mingarryn linnan, par'aikaa marssii
+tänne meidän kokouspaikkaamme kohti, tehden tyhjäksi kaikki Argylen
+kreivin laittamat esteet. Muuta ei nyt puutu», pitkitti hän, »kuin että
+te, jalot, läsnäolevat herrat, sysäätte syrjään kaikki mitättömät
+pyrinnöt ja yhdistätte sydämenne ja kätenne tämän yhteisen asiamme
+edistämiseksi. Lähettäkää tulinen risti (arpakapula) ympäri klanejanne
+kulkemaan, käskien heidän nousta joka kynsi ja kokoontua niin
+joutuisasti, ettei viholliselle jää aikaa varustautua, eipä edes
+tointuakaan siitä säikähdyksestä, jonka pibrochin (sotamarssin)
+ensimmäiset sävelet synnyttävät. Minäkin», lopetti hän, »vaikken ole
+Skotlannin rikkaimpia, mahtavimpia aatelisherroja, tunnen, että minun
+nyt tulee suojella vanhan, kunniallisen sukuni arvoa ja vanhan,
+kunniallisen kansani vapautta, ja näiden puolesta olen valmis antamaan
+sekä tavarani että henkeni alttiiksi. Jos muut mahtavammat ovat yhtä
+kernaat, niin tiedän varmaan heidän saavan kuninkaansa kiitokset ja
+tulevain polvikuntain ylistykset siitä palkinnoksi.»
+
+Kovilla hurraa-huudoilla otettiin tämä kreivi Menteithin puhe vastaan;
+ne ilmaisivat, että kaikki läsnäolevat yhtyivät hänen esiintuomiinsa
+mielipiteisiin. Mutta huutojen vaijettua päälliköt yhä vielä katsoivat
+toinen toiseensa, ikäänkuin joku seikka vielä olisi jäänyt
+ratkaisematta. He kuiskuttelivat vähän keskenänsä, ja sitten muuan vanha
+mies, jota hänen harmaitten hiustensa tähden pidettiin suuressa arvossa,
+vaikka hän ei ollut mahtavimpia päälliköitä, vastasi puheeseen.
+
+»Menteithin thane (kreivi)», lausui hän, »hyvin te olette puhunut; eikä
+ole meidän seurassamme yhtään, jonka sydämessä eivät samat tunteet
+hehkuisi täydellä tulella. Mutta miesluku yksin ei voitolle saata;
+johtajan pää on menestyksen saavuttamiseksi yhtä tärkeä kuin sotamiesten
+käsivoima. Sentähden kysyn teiltä: kuka ottaa kohottaakseen ja
+kantaakseen sitä lippua, jonka ympärille meitä käsketään nousemaan ja
+kokoontumaan? Luuletteko, että annamme poikamme ynnä paraat miehistämme
+vaaralle alttiiksi, ennenkuin tiedämme, kenenkä johtoon heidät pitää
+uskoa? Lähettäisimmehän, niin tehden, heidät teloitettaviksi, joita
+meidän velvollisuutemme, niin Jumalan kuin ihmissääntöjen mukaan, on
+suojella. Missä on se kuninkaan käskynhaltija, jonka komentoon
+uskollisten alamaisten tulee kokoontua aseet kädessä? Oppimattomiksi ja
+sivistymättömiksi meitä sanotaan; mutta me ymmärrämme sentään jotakin
+sodankäynnin säännöistä samoin kuin oman maamme laeista. Emmekä tahdo
+aseihin tarttumalla rikkoa Skotlannin valtakunnan rauhaa muuten kuin
+kuninkaan nimenomaisesta käskystä ja sellaisen päällikön johdossa, joka
+kelpaa komentajaksi sellaisille miehille, mitä tässä on koolla.»
+
+»Mistä te semmoisen johtajan löytäisitte», lausui toinen päällikkö,
+pystyyn kavahtaen, »jos ette siksi ota Saarien Herran edusmiestä, jolla
+sekä syntynsä että sukuperänsä nojalla on oikeus johtaa kaikkien
+vuoriston klanien sotavoimia. Ja missä tämä arvo löytyisi, jos ei Vich
+Alister Moren suvussa?»
+
+»Todeksi myönnän», virkkoi toinen kiivaasti, »puheen alkulauseen, vaan
+en sen loppupäätöstä. Jos Vich Alister More tahtoo, että hänet
+tunnustettaisiin Saarien Herran edusmieheksi, niin näyttäköön ensin
+verensä olevan punaisempaa kuin minun vereni.»
+
+»Sen saamme pian nähdä», tiuskasi Vich Alister More, miekkansa
+kahvasuojukseen tarttuen. Mutta kreivi Menteith riensi väliin,
+kehoittaen ja rukoillen kumpaakin muistamaan, että koko Skotlannin onni,
+heidän kotimaansa vapaus ja kuninkaan etu nyt olisi kalliimpana
+pidettävä kuin yksityiset kiistat sukuperästä, arvosta tai etusijasta.
+Useammat muut vuorelaispäälliköt, joiden ei tehnyt mieli kummankaan
+kiistelijän vaatimuksiin suostua, rupesivat myös välittämään, kaikista
+hartaimmin kuuluisa Evan Dhu.
+
+»Minä olen», sanoi hän, »tullut järvilaaksoistani, niinkuin koski
+vuorelta, perille asti kuohuakseni enkä kesken palatakseni. Ei
+Skotlantia eikä Kaarle kuningasta sillä auteta, että me käännämme silmät
+taaksepäin, omia oikeuksiamme tarkastellen. Minä annan ääneni sille
+kenraalille, jonka kuningas määrää; sillä hänellä on epäilemättä kaikki
+avut, joita meikäläisiä miehiä komentamaan pantu tarvitsee. Korkeasta
+suvusta hänen pitää olla, ettemme häntä totellen alentaisi
+arvoamme--viisas ja taitava, ettei meidän väkemme henki joudu
+hukkaan--urhoollisin urhoollisista, ettei oma kunniamme joudu
+häpeään--tasamielinen, luja ja miehuullinen, niin että kykenee meitä
+koossa pitämään. Semmoinen sen miehen pitää olla, joka sopii meille
+johtajaksi. Oletteko te valmis, Menteithin thane, ilmoittamaan, mistä
+tämmöinen ylipäällikkö olisi saatava?»
+
+»Ei semmoisia ole useampi kuin yksi!» lausui Allan Mac Aulay, »ja
+tässä», hän laski kätensä kreivi Menteithin takana seisovan Andersonin
+olkapäälle, »tässä hän seisoo!»
+
+Läsnäolevain herrain yleinen kummastus ilmeni vihaisella nurinalla.
+Mutta Anderson viskasi maahan viitan, jolla oli peittänyt kasvonsa, ja
+puhui esiin astuen tällä lailla: »En aikonutkaan paljo kauemmin olla
+äänetönnä kuuntelijana tässä tärkeässä keskustelussa, vaikka maltiton
+ystäväni tosin on pakottanut minut ilmoittamaan nimeni vähä aikaisemmin
+kuin aioin. Ansaitsenko minulle tällä valtuuskirjalla uskotun
+kunniapaikan, se näkyy paraiten siitä, mitä ehkä kykenen saamaan toimeen
+kuninkaan hyväksi. Tämä on valtiosinetillä vahvistettu valtuuskirja
+Jaakko Grahamille, Montrosen kreiville, komentamaan niitä sotajoukkoja,
+jotka tässä maassa ovat koottavat kuninkaallisen majesteetin palvelusta
+varten.»
+
+Yleinen suostumushuuto kajahti nyt läsnäolevain rinnasta. Ei ollutkaan
+todella ketään toista miestä, jonka sukuperä olisi ollut niin korkea,
+että ylpeät vuorelaiset olisivat suostuneet häntä tottelemaan. Hänen
+vanha perintövihansa Argylen markiisia vastaan takasi samassa, että hän
+ryhtyisi sotaan kyllin tulisella innolla, ja hänen kuuluisa sotataitonsa
+sekä koeteltu urhoutensa vahvistivat toiveita sodan onnellisesta
+menestyksestä.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+
+Hankkeemme on yhtä hyvä kuin mikään solmittu hanke: ystävämme ovat
+uskolliset ja luotettavat; hyvä hanke se on, armaat veikkoset, ja
+hyvää toivoa tarjoova; oikein kelpo hanke, armahimmat veikkoseni.
+
+Henrik IV, osa I.
+
+
+Niin pian kuin yleinen riemu- ja ihmettelemishuuto alkoi asettua,
+vaadittiin hartaasti äänettömyyttä, että saataisiin kuulla
+kuninkaallinen valtuuskirja. Ja lakit, jotka tähän asti olivat pysyneet
+jokaisen päällikön päässä luultavasti siitä syystä, ettei kukaan
+tahtonut ensiksi paljastaa päätään, nostettiin nyt kaikki kerrassaan
+kuninkaallisen kirjeen kunniaksi. Tämä soi kreivi Montroselle täysimmän
+ja avarimman vallan kutsua alamaiset aseisiin sen kapinan
+kukistamiseksi, jonka muutamat maanpetturit ja metelöitsijät olivat
+nostaneet kuningasta vastaan, tällä tavoin julkisesti rikkoen, näin
+sanat kuului, uskollisuusvalansa ynnä molempain kuningaskuntain välillä
+tehdyn rauhansovinnon. Se käski kaikkia alhaisempia virkamiehiä
+tottelemaan ja auttamaan Montrosea hänen hankkeessaan. Se antoi hänelle
+vallan kirjoittaa asetuksia ja julistuksia, rangaista rikoksia, suoda
+syyllisille anteeksi ja asettaa virkoihin tahi erottaa viroista
+linnanisännät sekä sotapäälliköt. Sanalla sanoen, se oli niin
+täydellinen ja rajaton valtuuskirja kuin hallitsija ikinä voi uskoa
+alamaiselle. Heti kun se oli loppuun luettu, kajahti hurraahuuto,
+ilmoittaen, että kokoontuneet päälliköt mielellään myöntyivät
+kuninkaansa tahtoon. Montrose, joka ei katsonut yleisesti lausuttua
+kiitostansa tästä suosiollisesta vastaanotosta vielä riittäväksi, rupesi
+nyt kohta puhuttelemaan erityisiä päälliköitä. Mahtavin heistä oli jo
+kauan aikaa ollut hänelle tuttu; mutta Montrose tutustui nyt
+vähempienkin kanssa. Hän osoitti itsellään olevan niin tarkat tiedot
+kunkin päällikön erityisistä pyrinnöistä ja kunkin klanin tilasta sekä
+historiasta, että selvästi näkyi, kuinka kauan hän varmaan jo oli
+tutkistellut vuorelaisten mielenlaatua ja valmistanut itseänsä nykyiseen
+virkaansa.
+
+Kun hän suoritti näitä kohteliaisuuden toimia, olivat hänen kepeät
+liikkeensä, merkilliset kasvonsa ja arvokas ryhtinsä eriskummallisessa
+ristiriidassa hänen pukunsa karkeuden ja halpuuden kanssa. Montrosen
+muoto ja katsanto olivat sitä laatua, josta katsoja kohta ensi
+silmäyksellä havaitsee jotakin erinomaista, ne kun yhä enemmän
+miellyttävät, mitä kauemmin niitä katsellaan. Vartalo oli vaan hiukan
+pitempi tavallista mittaa, mutta erinomaisen hyvin rakennettu, kykenevä
+suuriin ponnistuksiin ja myös suurten vaivain kestämiseen. Hänellä oli,
+toden todella, ruumis kuin raudasta valettu; muuten ei hän olisikaan
+kestänyt kaikkia niitä rasituksia, joita hänen kummallisilla retkillänsä
+sattui; sillä jokaisessa sodassaan hän aina koki kaikkea kovaa, mitä
+halvinkin sotamies. Hän oli mestari kaikissa ruumiin harjoituksissa,
+sekä rauhanaikuisissa että sotaisissa, ja hänellä, niinkuin arvattava
+on, oli se sulava liikkeiden kepeys, mikä on omituinen niille, joille
+tottumus on tehnyt kaikki ruumiin asennot mukaviksi.
+
+Hänen pitkä, ruskea tukkansa oli, kuninkaanpuoleisten aatelisherrain
+muodin mukaan, jaettu keskipäästä ja totutettu valumaan kummallekin
+puolelle kähäräisinä suortuvina; yksi näistä ulottui pari, kolme tuumaa
+alemmaksi kuin muut, todistaen, että Montrose noudatti sitä muotia, jota
+vastaan herra Prynne puritanilainen on katsonut hyväksi kirjoittaa
+väitöksen, nimeltä: »Sulokähäräin sulottomuudesta.» Näiden
+kiharakehysten piiriin suljetut kasvot olivat sellaiset, joiden
+merkillisyys riippuu enemmän miehen sisällisistä avuista kuin
+piirteitten säännöllisyydestä. Mutta kaareva nenä, isot, kauniisti
+aukeavat, lujakatseiset, vilkkaat harmaat silmät ynnä verevä pinta
+saattoivat muutenkin unohduksiin, että kasvojen vähemmän tärkeissä
+osissa oli hiukan karkeutta ja epäsäännöllisyyttä. Kaikki yhteen lukien
+sopi siis sanoa Montrosea pikemmin hyvän- kuin rumannäköiseksi. Mutta
+ne, jotka näkivät hänet semmoisina hetkinä, jolloin hänen sielunsa
+säihkyi neron koko voimalla ja tulella noiden silmäin kautta--ne, jotka
+kuulivat hänen puhuvan taiturin majesteetillisuudella ja luontaisella
+sulavuudella--ne olivat hänen ulkomuotonsakin kauneuteen enemmän
+ihastuneet kuin mitä me, vielä tallella olevista kuvista päättäen,
+tahtoisimme myöntää. Sillä tavoin se kumminkin ihastutti nyt koolla
+olevia vuorelaispäälliköitä, joihin niinkuin kaikkiin ihmisiin sillä
+sivistyksen kannalla ulkonäkö vaikutti sangen paljon.
+
+Niissä keskusteluissa, jotka nyt seurasivat sen perästä, kun hänen
+nimensä oli ilmaistu, kertoi Montrose, minkälaisissa vaaroissa hän oli
+ollut tätä kapinaa hankkiessaan. Hänen ensimmäinen yrityksensä oli ollut
+se, että hän Pohjois-Englannissa kokosi joukon kuninkaanpuoleisia siinä
+toivossa, että he tottelisivat Newcastlen markiisin käskyä ja
+marssisivat Skotlantiin. Mutta tämä hanke raukesi tyhjäksi, osaksi siitä
+syystä, että englantilaiset olivat vastahakoiset menemään rajansa yli,
+osaksi sentähden, että Antrimin kreivi, jonka piti irlantilaisarmeijansa
+kanssa tulla Solvay-lahteen, jäikin tulematta. Muutamat toisetkin
+hankkeet jäivät niinikään keskeneräisiksi, ja viimein hänen oli ollut
+pakko panna valepuku päällensä, päästäkseen täydessä turvassa
+matkustamaan alankojen kautta, jossa asiassa hän oli saanut ystävällistä
+apua sukulaiseltaan Menteithiltä. Millä keinoin Allan Mac Aulay oli
+sattunut hänet tuntemaan, sitä ei hän osannut selittää. Ne, jotka
+tunsivat Allanin luulotellun profeettalahjan, hymyilivät umpimielisesti;
+mutta Allan itse vastasi, »että Montrosen kreivillä ei ole syytä
+kummastua siitä, että hän on tuttu monelle tuhannelle ihmiselle, joita
+hän itse ei muista ennen nähneensä.»
+
+»Niin totta kuin olen kunniallinen aatelismies», virkkoi kapteeni
+Dalgetty, joka viimeinkin sai tilaisuuden pistää sanansa väliin, »minä
+olen ylpeä ja iloinen siitä, että saan kerran paljastaa miekkani teidän
+johtonne alaisena, jalo herra. Ja minä suljen sydämestäni kaiken vihan,
+ä'än ja nurjuuden herra Allan Mac Aulayta kohtaan siitä, että hän eilen
+sysäsi minut pöydän alimmaiseen päähän. Totta puhuen, hän on tänä
+päivänä esiintynyt aivan kuin täysjärkinen mies, niin että minä jo
+mielessäni salaa olin päättänyt, ettei hän suinkaan saisi turvautua
+mielipuolien oikeuksiin. Mutta koska minut alennettiin tämän jalon
+kreivin, tästälähin ylimmäisen sotapäällikköni tähden, niin minä, teidän
+kaikkein läsnäollessa, tunnustan tämän alennuksen kohtuulliseksi ja
+sydämestäni tervehdin Allania buon camarado'na (hyvänä kumppanina).»
+
+Lopetettuansa tämän puheen, josta harva mitään ymmärsi taikka huoli,
+kaappasi Dalgetty, rautakinnastansa riisumatta, Allanin käden ja rupesi
+sitä kovasti puristamaan. Mutta Allankin puolestaan pinnisti takaisin
+sepän ruuvipenkin voimalla, niin että kintaan rautaiset reunat painuivat
+syvälle sen omistajan käteen.
+
+Kapteeni Dalgetty olisi kenties käsittänyt sen uudeksi loukkaukseksi;
+mutta kun hän paraikaa heilutteli pahasti pideltyä jäsentänsä ja
+puhalteli sitä, veti Montrose hänen huomionsa puoleensa.
+
+»Kuulkaa nämä sanonnat», sanoi Montrose, »kapteeni Dalgetty--majuri
+Dalgetty, arvelinkin sanoa--irlantilaiset, joiden opiksi teidän tulee
+käyttää sotakokemustanne, ovat jo muutaman virstan päässä meistä.»
+
+»Meidän metsäkauriin-pyytäjämme», selitti Angus Mac Aulay, »ollessansa
+ulkona paistia hankkimassa näitä kunnioitettavia vieraita varten ovat
+kuulleet huhuja muukalaisjoukosta, joka ei osaa saksin kieltä eikä myös
+selvää gaelin puhettakaan ja jonka siis on sangen vaikea tulla toimeen
+tämän maan väestön kanssa. Mainittu joukko marssii tännepäin
+sota-aseilla varustettuna, ja sen johtajana kuuluu olevan Alaster Mac
+Donald, tavallisesti Nuoren Colkitton nimellä tunnettu.»
+
+»Ne ovat epäilemättä meidän väkeämme», virkkoi Montrose; »meidän pitää
+välttämättömästi lähettää muutamia miehiä vastaan, opastamaan heitä ja
+hankkimaan heille, mitä tarvinnevat.»
+
+»Se hankkiminen», sanoi Angus Mac Aulay, »ei jääne aivan helpoksi
+työksi. Sillä minulle on tullut se viesti, että heillä, paitsi
+pyssyjänsä ja sangen pieniä ampumavaroja, ei ole mitään sotamiehen
+tarvekaluja. Varsinkin he ovat vailla rahaa, kenkiä ja vaatteita.»
+
+»Ei se siitä parane», virkkoi Montrose, »että sitä näin kovalla äänellä
+julistetaan. Kyllä Glasgowin puritanilaiset kankurit varustavat heidät
+runsaasti veralla, niin pian kuin täältä pääsemme alas alangoille.
+Onnistuihan pappien aikanaan saarnoillansa houkutella Skotlannin
+pikkukaupunkien akat antamaan aivinaiset kankaansa teltoiksi Dunse
+Law'lla majaileville lurjuksille; tahdonpa siis koettaa, eikö liene
+minussakin sen vertaa kykyä, että saan ne samat jumaliset matamit uuteen
+samallaiseen uhraukseen kotimaan hyväksi ynnä vielä lisäksi heidän
+aviomiestensä, paljaskorvaisten veijarien, kukkarot aukenemaan.»
+
+»Ja mitä aseisiin tulee», selitti kapteeni Dalgetty, »jos te, korkea
+herra, sallitte vanhan soturin puhua mielensä, on siinä kylliksi, kunhan
+kolmannella osallakin miehistä on pyssyt. Muille minä mieluimmin
+antaisin peitsiä aseiksi, olkoon hevosväen rynnäkkö takaisin torjuttava
+tahi jalkaväki hajalle sysättävä. Tavallinen kyläseppä saa sata
+peitsenpäätä valmiiksi päivässä; täällä on tarpeeksi viidakkoa, josta
+saadaan varret. Ja minä vakuutan, nojautuen parhaisiin sotasääntöihin,
+että tarpeeksi lukuisa peitsimiesjoukko, asetettuna siihen
+järjestykseen, minkä Pohjoismaiden Leijona, ijäti muistettava Kustaavus
+Adolfus on keksinyt, voittaisi makedonialaistenkin falangin, josta luin
+opiskellessani Mareschal-kollegiossa, vanhassa Bon-Accord'in kaupungissa.
+Ja vielä uskallan väittää...»
+
+Kapteenin luento sotataidosta keskeytyi tähän äkkiä, sillä Allan Mac
+Aulay huusi: »Sijaa uudelle vieraalle, joka on odottamaton eikä
+tervetullut!»
+
+Samassa salin ovi aukeni, ja sisään astui harmaatukkainen, sangen
+jalonmuotoinen mies. Hänen käytöksensä oli semmoinen, joka vaatii
+kunnioitusta ja kuuliaisuuttakin. Vartalo oli tavallista määrää
+korkeampi, ja silmänluonti näytti, että hän oli tottunut käskemään. Hän
+katsahti ankarasti, miltei vihaisesti, pitkin läsnäolevien päälliköiden
+joukkoa. Mahtavammat näistä vastasivat siihen ylenkatseellisella,
+huolimattomalla ilmeellä; mutta muutamat pienemmät herrat läntisiltä
+seuduilta näyttivät siltä, kuin olisivat suoneet olevansa jossakin
+muualla.
+
+»Ketä», lausui vieras, »saan puhutella tämän kokouksen esimiehenä? Vai
+ettekö vielä ole valinneet sitä miestä, jolle tämä yhtä vaarallinen kuin
+kunniakas virka annetaan?»
+
+»Puhutelkaa minua, herra Duncan Campbell», sanoi Montrose esiin astuen.
+
+»Sinuako?» vastasi herra Duncan Campbell ylenkatseellisesti.
+
+»Niin--juuri minua», toisti Montrose,--»kreivi Montrosea, jos ette minua
+enää tunne.»
+
+»Vähä vaikea kumminkin», virkkoi herra Duncan Campbell, »minun oli teitä
+tuntea tuossa tallirengin puvussa.--Vaan olisipa minun sentään pitänyt
+arvata, ettei pahoista voimista mikään vähempi kuin te, joka olette
+kuuluisa Israelin rauhan turmelija, olisi voinut tuoda kaikkia näitä
+eksyneitä miehiä tämmöiseen ajattelemattomasti hommattuun kokoukseen.»
+
+»Tahdonpa vastata teille», virkkoi Montrose, »teidän omain puritanienne
+puhetavalla. Minä en ole Israelin rauhaa turmellut, vaan sinä itse ja
+sinun sukusi.--Mutta jättäkäämme tämä riita, joka ei koske ketään muuta
+paitsi meitä itseämme ja antakaa meidän kuulla, mitä sanomia tuotte
+päälliköltänne, Argylen markiisilta. Sillä hänen nimessään, arvaan ma,
+olette kai tullut tähän kokoukseen.»
+
+»Argylen markiisin nimessä», lausui herra Duncan Campbell, »ja
+Skotlannin sääty-liittokunnan nimessä minä vaadin selitystä tämän
+eriskummallisen kokouksen tarkoituksesta. Jos se tarkoittaa maan rauhan
+rikkomista, olisi teidän velvollisuutenne, koska te olette meidän
+naapureitamme ja kunnian miehiä, antaa meille siitä jokin tieto, niin
+että voimme olla varuillamme.»
+
+»Ovatpa nyt asiat täällä Skotlannissa oudolla ja uudella kannalla»,
+virkkoi Montrose, kääntyen herra Duncan Campbellista muiden läsnäolijain
+puoleen, »kun ei korkeasukuisia Skotlannin miehiä enää saa tulla kokoon
+jonkin yhteisen ystävänsä taloon, ilman että meidän hallitsijamme kohta
+lähettävät urkkijoita kysymään, mitä meidän kokouksemme tarkoittaa!
+Tottahan, luullakseni, meidän esi-isillämme on ollut tapana kokoontua
+vuoristometsästyksiä tai muita toimia varten, lupaa kysymättä itse
+suurelta Mac Callum Morelta[23] taikka joltakulta hänen
+sanansaattajaltaan ja käskyläiseltään.»
+
+»Semmoiset ovat ajat olleet Skotlannissa», vastasi eräs läntisistä
+päälliköistä, »ja semmoiset ajat tulevat jälleen, kunhan vanhan
+perintömme anastajat, jotka nyt ovat yli koko maan levinneet niinkuin
+heinäsirkka-parvi, taas ovat alennetut olemaan ainoasti Lochow'n
+laird'eina (herroina).»
+
+»Pitääkö minun siis niin ymmärtää asia», sanoi herra Duncan, »että nämä
+sotahankkeet tarkoittavat ainoastaan _minun_ sukuani? Vai tulevatko
+Diarmidin lapset[24] yhteisesti Skotlannin kaikkien muidenkin
+rauhallisten ja siivotapaisten asukasten kanssa tämän turmion
+alaisiksi?»
+
+»Yhtä», tiuskaisi muuan hurjannäköinen päällikkö, äkisti kavahtaen
+seisaalle, »minä kysyisin Ardenvohrin ritarilta,[25] ennenkuin hän tätä
+uskaliasta katkismustansa jatkaa.--Onko hänellä, tähän linnaan
+tullessaan, useampia kuin yksi henki ruumiissaan, koska hän uskaltaa
+astua meidän keskellemme meitä haukkuakseen?»
+
+»Hyvät herrat», lausui Montrose, »hillitkää, minä rukoilen, mielenne.
+Lähettiläänä tulleelle sanansaattajalle pitää suoda puheen vapaus ja
+turvallinen matka. Ja koska herra Duncan Campbell on niin utelias,
+saakoon hän sitten, minun puolestani, sen tiedon--jonka mukaan voi
+suunnitella käytöstään--että hän näkee tässä joukon kuninkaan uskollisia
+alamaisia, jotka minä olen kutsunut kokoon kuninkaallisen majesteetin
+nimessä ja vallan kautta, kuninkaalliselta majesteetilta saadun
+valtuuskirjani nojalla.»
+
+»Meille tulee siis, arvaan ma», sanoi herra Duncan Campbell, »keskenämme
+aivan ilmisota? Minä olen liian kauan ollut soturina pelätäkseni sen
+tuloa; mutta suuremmaksi kunniaksi olisi ollut kreivi Montroselle, jos
+hän olisi tässä asiassa vähemmän pitänyt silmällä kunnianhimoansa ja
+enemmän kotimaansa rauhaa.»
+
+»Ne ovat ainoastaan omaa kunnianhimoansa ja hyötyä katsoneet, herra
+Duncan», vastasi Montrose, »jotka saattoivat maamme tähän nykyiseen
+pulaan ja ovat tehneet ne väkevät lääkkeet välttämättömiksi, joita nyt
+vastenmielisesti aiomme käyttää.»
+
+»Ja minkä paikan noiden oman hyötynsä tavoittelijain joukossa», virkkoi
+herra Duncan Campbell, »määräisimme muutamalle jalolle kreiville, joka
+oli niin kiivas Covenantin puoltaja, että v. 1639, rykmenttinsä
+etupäässä, ensimmäisenä kahlasi Tyne-joen poikki, vyötäisiä myöten
+vedessä, päästäksensä kuninkaan väen kimppuun? Se oli muistaakseni sama,
+joka miekalla sekä peitsellä pakotti Aberdeenin porvarit ja kollegiot
+Covenant-liittoon suostumaan.»
+
+»Kyllä ymmärrän pistoksenne, herra Duncan», sanoi Montrose tyynellä
+mielellä. »Ainoa, mitä voin lisätä, on se, että jos totisella
+katumuksella lienee voimaa sovittaa hairahduksia, jotka tulivat
+tehdyiksi nuoruudessa ja kunnianhimoisten, ulkokullattujen ihmisten
+vilpillisten valeitten houkutuksesta, niin minä saan anteeksi ne
+rikokset, joista minua nyt soimaatte. Ainakin on harrastukseni ansaita
+tämä sovitus; sillä tässä seison, miekka kädessä, valmiina vuodattamaan
+parhaat vereni lepyttäjäisiksi hairahduksestani; eikä kuolevainen
+ihminen voi enempää tehdä.»
+
+»Hyvä on, herra kreivi», vastasi herra Duncan, »pahalla mielellä vien
+tämän vastauksen takaisin Argylen markiisille. Mutta minulla oli vielä
+markiisin puolesta sanottavana, että hän niiden veristen perintövihain
+välttämiseksi, jotka aina seuraavat sodasta vuorelaisten kesken, hyvin
+mielellään tahtoisi saada vuoristoa koskevan rajarauhan sovituksi. Onhan
+muuallakin Skotlannissa tarpeeksi sijaa tapella, ilman että naapurukset
+rupeavat havittelemaan toinen toisensa perheitä ja perintömaita.»
+
+»Se on sangen rauhaisa tarjous», virkkoi Montrose hymyillen, »niinkuin
+sopikin odottaa mieheltä, jonka omat teot ovat aina olleet
+rauhallisemmat kuin hänen keksimänsä tuumat. Kuitenkin, jos voisimme
+tämmöisen rajarauhan ehdot tasapuolisesti sovittaa ja jos saisimme
+jonkin takauksen--sillä se, herra Duncan, on välttämätön asia--siitä,
+että teidän markiisinne tahtoo täysin rehellisesti pitää rauhan ehdot,
+suostuisin minä puolestani aivan mielelläni siihen, että takanamme
+pysyisi rauha, koska meidän välttämättömästi täytyy mennä sotien
+eteenpäin. Mutta, herra Duncan, te olette liian tottunut ja oppinut
+soturi, jotta meidän sopisi sallia teidän viipyä leirissämme
+hankkeitamme katselemassa. Me siis pyytäisimme, että te hieman
+virvoitusta otettuanne kiireesti palaatte Inveraryyn, ja me määräämme
+mukaanne yhden herran meidän puolestamme sovittelemaan vuoristossa
+pidettävästä rajarauhasta, jos nimittäin markiisi on totta tarkoittanut
+sitä tarjotessaan.»
+
+Herra Duncan Campbell ilmoitti suostumuksensa kumarruksella.
+
+»Kreivi Menteith», pitkitti Montrose, »tahdotteko olla niin hyvä ja
+seurustella ritari Duncan Campbellin, Ardenvohrin herran, kanssa sillä
+aikaa, kun keskustelemme, kenen tulee seurata häntä hänen päällikkönsä
+luokse? Mac Aulay sallinee minun pyytää, että hänelle, niinkuin sopii,
+suodaan vieraanvaraa.»
+
+»Kyllä minä annan siitä käskyt», virkkoi Allan Mac Aulay, nousten ja
+esiin astuen. »Minä olen herra Duncan Campbellin ystävä. Menneinä
+aikoina olemme samaa surua surreet, enkä tahdo sitä nytkään unhottaa.»
+
+»Herra kreivi Menteith», sanoi herra Duncan Campbell, »mielipahalla
+näen, että tekin, noin nuorella ijällä, jo ryhdytte tämmöisiin hurjiin,
+kapinallisiin hankkeisiin.»
+
+»Nuori olen», vastasi Menteith, »vaan tarpeeksi vanha kuitenkin,
+osatakseni erottaa oikean väärästä, uskollisuuden kapinallisuudesta; ja
+mitä aikaisemmin oikealle tielle poikkeen, sitä kauemmin ja sitä
+paremmalla menestyksellä minulla on toivo sitä kulkea.»
+
+»Ja tekin, ystäväni Allan Mac Aulay», jatkoi herra Duncan, tarttuen
+puhutellun käteen, »pitääkö meidän nyt katsoa toinen toistamme
+vihollisiksi, meidän, jotka niin usein olemme olleet yhdessä liitossa
+yhteistä vihollista vastaan?» Sitten hän kääntyi muiden läsnäolijain
+puoleen ja virkkoi: »Hyvästi, hyvät herrat! Teidän joukossanne on niin
+monta joille suon hyvää, että sydämellisesti surren näen teidän
+hylkäävän kaikki sovinnon ehdotukset. Tuomitkoon taivaan Herra», hän loi
+silmänsä taivaaseen päin, »meidän ja näiden sisällisen sodan sytyttäjien
+välillä!»
+
+»Amen!» lausui Montrose, »sen tuomarin päätettäväksi me kaikki
+lykkäämme asiamme.»
+
+Herra Duncan läksi nyt ulos, seurassaan Allan Mac Aulay ja kreivi
+Menteith. »Tuossa menee yksi Campbell oikeata sukua», virkkoi Montrose
+lähettilään poistuttua, »silla heillä on kaikilla mesi kielellä, myrkky
+mielessä.»
+
+»Suokaa anteeksi, herra kreivi», sanoi Evan Dhu, »vaikka olen hänen
+sukunsa perivihollinen, olen aina huomannut Ardenvohrin herran
+urhoolliseksi sodassa, rehelliseksi rauhantoimissa ja suoraksi
+sanoissaan.»
+
+»Oman luonteensa puolesta», virkkoi Montrose, »hän epäilemättä onkin
+semmoinen. Mutta nyt hän on päällikkönsä, Argylen markiisin,
+välikappaleena ja puhetorvena, ja se mies on kavalin kaikista, jotka
+ikinä ovat tätä ilmaa hengittäneet. Kuulkaapas, Mac Aulay», hän kuiskasi
+lopun puhettansa kartanonherran korvaan, »jottei hän jollakin keinolla
+vaikuttaisi Menteithin koskemattomaan mieleen taikka veljenne
+eriskummalliseen luonteeseen, olisi parasta lähettää heidän kamariinsa
+musiikkia, joka estäisi hänet viekoittamasta heitä salaiseen
+keskusteluun.»
+
+»Mitä pirun musiikkia mulla olisi», vastasi Mac Aulay, »paitsi
+rakkopillinpuhaltajaa, joka on puhaltanut itsensä melkein loppuun
+kunnianhimoisessa kiistassa kolmen virkaveljensä kanssa. Mutta voinhan
+sentään lähettää Annikka Lylen harppuineen.» Ja hän läksi käskemään
+tyttöä sinne.
+
+Sillä aikaa nousi kiivas keskustelu siitä, kenen piti antautua
+vaaralliseen lähettilästoimeen ja lähteä seuraamaan herra Duncania
+Inveraryyn. Korkeampiarvoisille päälliköille, jotka olivat tottuneet
+pitämään itseänsä Argylen markiisin vertaisina, ei sopinut ehdottaakaan
+tätä tehtävää. Eikä se näyttänyt oikein kelpaavan muillekaan, jotka
+eivät voineet vetää sitä syytä esteeksi. Olisi luullut Inverarya
+Kuoleman varjon laaksoksi, niin vastahakoisia olivat alhaisemmat
+päälliköt sitä lähenemään. Monen mutkittelemisen perästä tuli täysi
+tosi viimein ilmi, että jos kuka vuorelainen hyvänsä ryhtyisi tähän
+toimeen, pitäisi Argylen markiisi, jolle asia oli vastenmielinen,
+semmoisen loukkauksen varmasti hyvässä muistissa ja toimittaisi siitä
+aikanaan katkeran koston.
+
+Tästä pulasta päästäkseen Montrose--joka katsoikin koko rajarauhan
+tarjouksen paljaaksi petokseksi Argylen puolelta, vaikka hän niiden
+läsnäollessa, joita se niin likeisesti koski, ei ollut tahtonut sitä
+jyrkästi hylätä--päätti määrätä lähettilään sekä vaaran että arvon
+kapteeni Dalgettylle; sillä tällä ei ollut vuoristossa heimoa eikä
+taloa, joihin Argyle olisi saattanut vihaansa purkaa.
+
+»Mutta on mulla sentään oma kaulani», vastasi Dalgetty tuimasti, »ja
+mitä sitten, jos hän katsoo hyväksi ottaa sen kostonsa esineeksi? Olen
+minä ennenkin kerran nähnyt, kuinka kunniallinen lähettiläs muka
+vakoilijana hirtettiin. Eivät roomalaisetkaan Capuan piirityksen aikana
+kohdelleet lähettiläitä paljoa armoillisemmin, vaikka tosin muistan
+lukeneeni, että he silpoivat niiltä vain kädet sekä nenät, puhkaisivat
+silmät ja sitten päästivät hyvässä rauhassa menemään kotiin.»
+
+»Minä vannon kunniani kautta, kapteeni Dalgetty», vakuutti Montrose,
+»että jos markiisi, vastoin kaikkia sodankäynnin sääntöjä, uskaltaisi
+teitä kohtaan semmoista julmuutta harjoittaa, minä kostaisin sen niin
+ankarasti, että koko Skotlanti kajahtaisi.»
+
+»Vähänpä apua siitä olisi Dalgettylle», vastasi kapteeni. »Mutta
+corragio! (ei hätää!)» sanoo espanjalainen. »Yhä pitäen silmällä
+luvattua maatani, Drumthwacketin suota, mea paupera regna (köyhää
+valtakuntaani), kuten meidän oli Mareschal-kollegiossa tapana sanoa, en
+tahdo väistyä siitä toimesta, jonka te, korkea herra, tahdotte minulle
+määrätä! Sillä kunnon kavaljeerin, sen tiedän, tulee totella
+päällikkönsä käskyjä, pelkäämättä sekä miekkaa että hirsipuuta.»
+
+»Se on miebekäs päätös», virkkoi Montrose; »ja jos nyt tahdotte
+tulla kanssani vähän syrjään, niin ilmoitan teille ne Argylen
+kreiville esiteltävät ehdot, joilla suostumme vakuuttamaan hänen
+vuoristotiluksillensa rajarauhan.»
+
+Näiden ehtojen luettelemisella emme huoli vaivata lukijaa. Ne olivat
+kaikki sulia verukkeita, keksittyjä vastaukseksi ehdotukseen, jota
+Montrosen mielestä ei ollut tehty muussa tarkoituksessa kuin heidän
+hankkeittensa viivyttämiseksi. Kun kapteeni Dalgetty oli saanut kaikki
+käskyt ja jo seisoi lähellä ovea, soturin tavalla tervehtien, viittasi
+Montrose häntä vielä takaisin luoksensa.
+
+»Tietysti», virkkoi hän, »minun ei tarvitse muistuttaa upseerille, joka
+on palvellut suuren Kustaavuksen johdossa, että välirauhan hierojan
+tulee tehdä vähä muutakin kuin asiansa toimittaa. Tietysti hänen
+päällikkönsä toivoo saavansa häneltä, kun hän tulee takaisin, kuulla
+jonkun kertomuksen vihollisen oloista, sen verran kuin lähettiläs niitä
+saa silmäillä. Sanalla sanoen, kapteeni Dalgetty, teidän pitää olla 'un
+peu clairvoyant' (vähän aukeasilmäinen.)»
+
+»Ohhoo! herra kenraali!» vastasi kapteeni, vääntäen karkeat kasvonsa
+semmoiseen muotoon, että ne näyttivät sanomattoman viekkailta ja
+ymmärtäväisiltä, »jos eivät pistä päätäni säkkiin, niinkuin olen nähnyt
+tehtävän, kun on kunniallisia sotureita epäilty samallaisista vehkeistä,
+niin te, herra kenraali, voitte luottaa siihen, että saatte tarkan
+kertomuksen kaikesta, mitä ikinä Dugald Dalgetty korvin kuulee tai
+silmin näkee, vaikkapa senkin, kuinka monta säveltoisintoa on Mac Callum
+Moren[26] pibroch'issa (sotamarssissa) taikka kuinka monta ruutua on
+hänen plaidissaan ja pöksyissään.»
+
+»Hyvä on», vastasi Montrose. »Hyvästi nyt, kapteeni Dalgetty! Ja samaten
+kuin sanotaan naisten aina ilmoittavan oikean tahtonsa vasta kirjeensä
+jälkikirjoituksessa, niin minäkin pyytäisin teitä huomaamaan, että
+tärkein teidän toimitettavistanne asioista juuri onkin se, jonka
+viimeksi mainitsin.»
+
+Dalgetty irvisti vielä kerran merkiksi, että hän ymmärsi, ja läksi
+sitten täyttämään itseään ja hevostaan ruoalla lähettiläsmatkansa
+vaivojen varalle.
+
+Tallin ovella--Kustaavuksen tarpeista hän aina ensiksi piti huolta--hän
+tapasi Angus Mac Aulayn ynnä herra Miles Musgraven, jotka olivat käyneet
+katselemassa hänen hevostaan. Ja ylisteltyänsä Kustaavuksen näköä ja
+liikkeitä, he rupesivat yksimielisesti kieltelemään kapteenia viemästä
+näin kallisarvoista ratsua aiotulle kovin vaivaloiselle matkalle.
+
+Angus kertoi mitä kauheimpia juttuja teistä taikka pikemmin
+raivaamattomista vuoripoluista, joita myöten tulisi Argyleshiressä
+kulkea, ynnä myös viheliäisistä hökkeleistä, missä tulisi pakko viettää
+yöt ja missä ei saataisi mitään muonaa hevoselle, paitsi jos sille
+kelpaisivat kuivat kanervanvarret. Sanalla sanoen, hän väitti aivan
+mahdottomaksi, että tästä hevosesta, tämmöisen retken perästä, olisi
+enää sotaratsuksi. Englantilainenkin vakuutti todeksi kaikki Anguksen
+kertomukset ja kirosi itsensä sieluineen, ruumiineen paholaisen haltuun,
+jos ei pennynkin arvoisen hevosen vieminen tuohon autioon, asumattomaan
+erämaahan ollut melkein julkisen murhan vertainen teko. Kapteeni
+Dalgetty katseli hetken aikaa tuikeasti toista ja toistakin herraa ja
+kysyi heiltä sitten, ollen epäröivinään, minkä neuvon he Kustaavuksen
+suhteen asian näin ollen hänelle antaisivat.
+
+»Jättäkää hevosenne minun haltuuni, hyvä ystävä», vastasi Angus, »ja te
+voitte, sen vannon isäni käden kautta, luottaa siihen, että se täällä
+saa ruokaa ja hoitoa arvonsa ja kelvollisuutensa mukaan ja että te, kun
+onnellisesti tulette takaisin saatte sen nähdä niin sileänä kuin sulassa
+voissa keitetty sipuli.»
+
+»Taikka», ehdotti herra Miles Musgrave, »jos tämä kunnioitettava soturi
+mieluummin tahtoo luovuttaa ratsunsa kohtuullisesta maksusta, niin
+helkkyy yksi osa hopeisia kynttilänjalkojani yhä vielä kukkarossani,
+josta kernaasti annan niiden muuttaa hänen taskuunsa.»
+
+»Sanalla sanoen, kunnioitettavat ystävät», sanoi kapteeni Dalgetty, taas
+katsellen heitä molempia lystillisen viekkaasti, »minä näen, ettette
+kumpikaan olisi aivan vastahakoiset pitämään jotakin kalua vanhan
+soturin muistoksi, jos Argylen markiisi armollisesti päättäisi hirttää
+hänet linnansa portille. Ja suuri kunnia se tietysti olisikin minulle,
+jos jalo, kuninkaallensa uskollinen ritari, niinkuin herra Miles
+Musgrave, taikka arvoisa, vieraanvarainen päällikkö, niinkuin meidän
+kelpo isäntämme, silloin toimisivat testamenttini suorittajina.»
+
+Molemmat väittivät kiivaasti, ettei heillä ollut semmoisia tarkoituksia,
+ja vakuuttivat yhä edelleen olevan mahdotonta kulkea vuoriston polkuja
+ratsain. Angus Mac Aulay päästi kurkustansa koko joukon vaikeita
+gaelinkielisiä sanoja, jotka muka olivat Inveraryn tiellä vastaan
+tulevien vuoriahteiden, jyrkkien paikkojen ja solien nimityksiä. Ja
+Donald ukko, joka nyt oli myös tullut sinne, vahvisti isäntänsä
+kertomuksen näistä vastuksista, välistä käsiään tai silmiään
+kohottamalla, välistä päätänsä pudistamalla, joka kerta kun Mac Aulay
+sai suustansa jonkin kurkkuäänen. Mutta kaikesta tästä ei
+järkähtämättömän kapteenin mieli vähääkään muuttunut.
+
+»Kunnon ystäväni», virkkoi hän, »Kustaavus on tottunut vaarallisiin
+teihin samoillessaan Böömin-maan vuoristossa; ja ne vuoret--en sillä
+sentään tahdo halventaa herra Anguksen mainitsemia ahteita ja solia,
+joiden kauheutta ritari Mileskin, vaikkei ole niitä nähnyt, niin lujasti
+vakuuttaa--vetänevät polkujen kelvottomuuden puolesta vertoja mille
+seuduille ikinä Euroopassa. Minun ratsullani on sangen kelvollinen ja
+seurallinen luonto; se tosin ei voi vastata minulle, kun juon ja sanon:
+saas tästä! Mutta leipämme jaamme tasan, ja tuskinpa se nälkään kuolee,
+kun vaan vehnäisiä tai edes kauraleipää on saatavana. Ja kerrassaan
+lopettaaksemme tämän asian minä pyytäisin, että te, hyvät ystävät,
+tarkastelisitte ritari Duncan Campbellin hevosta, joka tässä tallissa
+seisoo silmiemme edessä lihavana ja loistavana. Ja koska olette niin
+suuressa huolessa minun puolestani, niin voin antaa teille kunniasanani
+pantiksi, että niin kauan kuin me matkustamme yhdessä, tämä ratsu ynnä
+sen ratsastaja saavat pikemmin nälkää nähdä kuin minä ja Kustaavus.»
+
+Näin puhuttuaan hän täytti suuren kapan ohrilla ja kantoi ne
+ratsullensa, joka hiljaisella hirnumisellaan, korviensa höristyksellä ja
+kavioittensa raapimisella näytti, kuinka harras ystävyys oli hänen ja
+isännän välillä. Eipä se maistanutkaan ohriansa, ennenkuin ensin oli,
+vastaukseksi isäntänsä taputtelemisiin, nuollut hänen käsiään ja
+kasvojaan. Kun tervehdykset olivat tällä tavoin suoritetut, kävi
+hevonen muonansa kimppuun ahneesti ja kiireesti, mikä todisti, että se
+jo aikoja oli tottunut sotaelämään. Ja isäntä virkkoi hetken aikaa
+katseltuansa ratsuaan suurella mielihyvällä: »Paljo hyvää se tehköön
+rehelliselle sydämellesi, Kustaavus! Nyt minun pitää mennä varustamaan
+itsenikin muonalla tätä retkeä varten.»
+
+Hän läksi, sanottuansa englantilaiselle sekä Angukselle jäähyväiset. He
+seisoivat vähän aikaa ääneti katsellen toinen toistansa silmiin ja
+purskahtivat sitten suureen honotukseen.
+
+»Sepä on mies», sanoi herra Miles Musgrave, »joka aina tietää tiensä
+maailman kautta!»
+
+»Niin minäkin sanon», virkkoi Angus Mac Aulay, »jos hän luikahtaa Mac
+Callum Moren'kin[27] sormien lomitse yhtä sukkelasti kuin pääsi meistä
+eroon».
+
+»Luuletteko te», kysyi englantilainen, »ettei markiisi pidä kapteeni
+Dalgettyn suhteen sivistyneen sodankäynnin sääntöjä pyhinä?»
+
+»Ei enempää kuin minä pitäisin pyhänä jotakin alangoilta tullutta
+julistusta», vakuutti Angus Mac Aulay.--»Mutta lähdetään, nyt jo on aika
+minun palata muiden vierasteni seuraan.»
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+
+    ------Sodan ajalla
+    Kun tehdään se, mi täytyy, ei mi sopii,
+    He valittiin. Kun aika paranee,
+    Se täytyy olla, jok' on soveljas,
+    Ja maahan silloin heidät sysätään.
+
+    Coriolanus.
+
+Pienessä kamarissa, kaukana muista linnassa olevista vieraista,
+tarjottiin herra Duncan Campbell'ille kaikenlaatuista virvoitusta, ja
+kreivi ynnä Allan Mac Aulay pitivät kunnioittavasti hänelle seuraa.
+Herra Duncanin ja Allanin puheen aineena oli vainoretki Sumun Lapsia
+vastaan, jolla molemmat olivat yhdessä käyneet; sillä herra Duncan'kin,
+samoin kuin Mac Aulay, oli mainitun rosvoparven leppymätön
+verivihollinen. Vieras yritti kuitenkin pian kääntää puhetta nykyiseen
+toimeensa tässä Darnlinwarachin linnassa.
+
+»Oikein sydämen pohjasta olen», sanoi hän, »surullinen siitä, kun näen
+ystävysten ja naapurusten, joiden, pitäisi seisoa yhdessä rivissä,
+olkapää olkapäätä vasten, olevan valmiina keskinäiseen käsikahakkaan
+semmoisesta syystä, joka heitä koskee varsin vähän.--Mitä se liikuttaa»,
+jatkoi hän, »vuoriston päälliköitä, kuningasko vai parlamentti on
+päällimmäisenä? Eikö olisi parempi, että me asiaan sekaantumatta
+antaisimme heidän keskenään ratkaista riitojansa ja että sill'aikaa
+ottaisimme tilaisuudesta vaarin ja vahvistaisimme oman päällikkövaltamme
+niin lujaksi, ettei siihen vasta sopisi kuninkaan eikä parlamentin
+kajota?» Hän muistutti Allanille, että edellisen kuninkaan aikana
+aloitetut hankkeet, joilla muka, niin sanottiin, tarkoitettiin vuoriston
+rauhoittamista, todenteolla koskivat päällikköjen patriarkallisen vallan
+vähentämistä. Hän mainitsi myös sen uutisasutuksen Levis-saaressa, jota
+yleensä nimitettiin Fifen urakkamiesten yritykseksi, ja väitti sen
+olevan alkua pitkälle tähtäävään suunnitelmaan, joka muka tarkoitti
+muukalaisten asuttamista gaelilaisheimokuntain keskelle, heidän vanhain
+tapainsa sekä hallitusmuotonsa hävittämistä vähitellen ja heidän isiltä
+perityn maansa ryöstämistä. »Ja kuitenkin», lopetti hän, »tahtovat nyt
+niin useat vuoristopäälliköt nostaa riitaa ja sotaa naapureitansa ja
+vanhoja liittolaisia vastaan, enentääksensä saman kuninkaan valtaa, joka
+on keksinyt tuommoisia hankkeita.»
+
+»Veljeni kuultaviksi», vastasi Allan, »pitää teidän, herra Duncan, tuoda
+nämä varoituksenne, sillä hän on isäni suvun vanhin. Minä tosin olen
+Anguksen veli; mutta sen nojalla olen vain ensimmäinen hänen
+klanilaisistaan ja velvollinen olemaan muille esikuvana siten, että
+iloisesti ja nopeasti täytän hänen käskyjänsä.»
+
+»Asia onkin», sekaantui kreivi Menteith puheeseen, »paljo yleisempää
+laatua, kuin mitä herra Duncan Campbell näkyy luulevan. Se ei koske
+ainoastaan saksilaista tai gaelilaista, vuorelaista tai alankolaista.
+Asia on nyt se, pitääkö meidän kauemmin sallia sitä rajatonta ylivaltaa,
+jonka joukko miehiä, mitkä eivät millään lailla ole meitä etevämpiä, on
+käsiinsä anastanut, vai pitääkö meidän sen sijaan palata kuninkaamme
+luonnollisen hallituksen alaisiksi, jota vastaan olemme olleet
+kapinalliset. Ja mitä vuoriston erinäiseen etuun tulee», lisäsi
+hän,--»suokaa anteeksi, herra Duncan Campbell, että olen niin
+suorapuheinen--niin minusta näyttää olevan aivan selvää, että nykyisen
+väärän hallituksen ainoa hedelmä on yhden, muutenkin jo liiaksi
+paisuneen klanin vahvistuminen vallassaan haitaksi jokaiselle muulle
+itsenäiselle päällikölle vuoristossa.»
+
+»En tahdo vastata teille, herra kreivi», virkkoi herra Duncan Campbell,
+»sillä minä tunnen väärät mielipiteenne ja tiedän, keneltä ne ovat
+lainatut. Mutta älkää panko pahaksi, jos muistutan, että minä, joka olen
+Graham-suvun nuoremman haaran päämies, olen nähnyt kirjoissa mainituksi
+ja tuntenut muutaman Menteithin kreivin, joka olisi katsonut itselleen
+alennukseksi olla Montrosen kreivin kuuliaisena oppipoikana
+valtiollisten mielipiteitten puolesta taikka hänen komentonsa alaisena
+sodassa.»
+
+»Te saatte nähdä, herra Duncan», lausui kreivi Menteith ylpeästi, »että
+on turha vaiva houkuttaa kunnianhimoani kapinaan periaatteitani vastaan.
+Kuningas on minun esi-isälleni suonut nimen ja arvon, eikä tämä nimi ja
+arvo milloinkaan, kun kuninkaan etu on asiana, saa estää minua
+palvelemasta toisen miehen alaisena, joka minua paremmin sopii
+ylipäälliköksi. Ja vähimmin kaikesta saa halpamielinen kateus estää
+minua antamasta kättäni ja miekkaani hänen johdettavakseen, joka on
+urhoollisin, jalomielisin, sankarillisin kaikista meidän
+skotlantilaisherroistamme.»
+
+»Paha vaan», sanoi herra Duncan Campbell, »ettei teidän käy jatkaminen
+ylistyspuhettanne vielä näillä sanoilla: lujamielisin ja päätöksissään
+pysyväisin. Mutta en minä huoli enempää taistella teidän kanssanne
+näistä asioista, herra kreivi»,--hän viittasi kädellään, ikäänkuin
+kieltääkseen keskustelun jatkamista--»teidän arpanne on jo heitetty.
+Sallikaa minun vain ilmoittaa suruni siitä turmiosta, johon Angus Mac
+Aulayn luonnollinen maltin puute ja teidän yllytyksenne, herra kreivi,
+saattavat tämän urhoollisen ystäväni Allanin ynnä koko hänen isänsä
+klanin ja monta muutakin kelpo miestä lisäksi.»
+
+»Meidän kaikkien arpa on heitetty, herra Duncan», vastasi Allan
+surullisen näköisenä, tuoden esiin omat synkät tunteensa. »Luonnon
+rautakäsi on painanut tulisen merkkinsä otsaamme aikoja ennen, kuin
+meissä oli kykyä itse puolestamme jotakin haluamaan tai sormeamme
+liikuttamaan. Jos ei niin olisi, millä lailla näkijä taitaisi keksiä
+vastaisia tapauksia noista hämäristä enteistä, jotka hänen silmänsä
+edessä kuvittelevat niin valveilla kuin unissakin? Ei voi mitään ennalta
+nähdä, ellei se myös varmaan tapahdu.»
+
+Herra Duncan Campbell oli vastaamaisillaan, ja sielutieteen hämärin ja
+riidanalaisin puoli olisi tullut keskustelun aineeksi näiden molempain
+vuorelaisväittelijäin välillä. Mutta samassa ovi aukeni, ja sisään astui
+Annikka Lyle, harppu kädessään. Hänen käyntinsä ja ilmeensä oli vapaa;
+sillä hänet oli kasvatettu ystävällisimmässä seuranpidossa Mac Aulayn
+herran ja hänen veljensä, niin myös kreivi Menteithin ynnä muiden
+Darnlinwarachin linnassa käyvien nuorten herrain kanssa. Tästä syystä
+hän oli aivan vailla sitä arkuutta, jota pääasiallisesti naisten
+seurassa kasvatettu neito tämmöisessä tilaisuudessa olisi tuntenut
+taikka kumminkin katsonut tarpeelliseksi olla tuntevinansa.
+
+Hänen pukunsa oli vanhanaikuista kuosia, sillä uudet muodit levisivät
+vuoristoon harvoin; ja vielä vaikeampi oli niiden osata tähän linnaan,
+jonka useimmat asukkaat olivat miespuolisia, sodan ja metsästyksen
+harjoittajia. Mutta Annikan vaatteus oli sentään sievä, vieläpä
+kalliinlainen. Hänen aukea, karkeakauluksinen röijynsä oli sinistä
+verkaa, kalliisti tikattu ja varustettu hopeisilla hakasilla, joilla se
+voitiin panna kiinni, jos niin tahdottiin. Sen väljät hihat eivät
+ulottuneet kyynäspäätä alemmaksi ja olivat suustaan koristetut
+kultaripsuilla. Tämän päällysvaatteen alla, jos sitä sopii semmoiseksi
+nimittää, hänellä oli alusröijy sinisestä silkistä, sekin kalliisti
+tikattu, mutta väriltään hiukan vaaleampi päällysvaatetta. Hame oli
+ruutuisesta silkkikankaasta, jonka kuosissa sininen väri oli
+vallitsevana; se teki, ettei tämä hame näyttänyt niin kurjankirjavalta
+kuin ruutuiset kankaat enimmiten näyttävät, koska niissä on liian monta,
+ristiriitaista väriä sekaisin. Muinaisaikuiset hopeavitjat, jotka
+riippuivat hänen kaulastaan, kannattivat soittokalun sävelrautaa.
+Röijynkauluksen yli kohosi vielä pieni pitsireunus, jonka kiinnittimenä
+oli jokseenkin kallis rintasolki, muistolahja kreivi Menteithiltä.
+Tuuhea, keltainen tukka peitti melkein piiloon hänen iloiset silmänsä,
+kun neito, hymyillen ja punehtuen, ilmoitti tulleensa Mac Aulayn
+käskystä kysymään, suvaitsisivatko he vähän musiikkia. Herra Duncan
+Campbell katseli kovin ihmeissään ja ihastuneena tätä suloista tulijaa,
+joka teki lopun hänen keskustelustaan Mac Aulayn kanssa.
+
+»Voiko», kuiskasi hän Allanille, »tämä ihana ja sievä neito olla
+veljenne palveluksessa kotisoittajana?»
+
+»Ei suinkaan», vastasi Allan kiireesti, vaikka vähän kahden vaiheella;
+»hän on--läheinen--sukulaisemme--ja häntä kohdellaan», lisäsi hän
+lujemmin, »isän ottotyttärenä.»
+
+Näin puhuttuaan hän nousi istuimeltaan ja antoi sijansa Annikalle niin
+kohteliaana kuin jokainen vuorelainen osaa käyttäytyä, jos vaan tahtoo.
+Samassa hän myös pyysi neitoa ottamaan osansa pöydällä tarjona olevista
+virvoituksista. Tämän pyyntönsä hän esitti hyvin hartaasti, arvatenkin
+siinä mielessä, että herra Duncan saisi senmukaisen käsityksen neidon
+säädystä ja arvosta. Jos semmoinen oli Allanin tarkoitus, oli se
+kuitenkin aivan tarpeeton; sillä herra Duncan katseli Annikkaa muutenkin
+lakkaamatta, paljoa suosiollisemmin, kuin mitä paljas tieto siitä, että
+neito oli korkeasta säädystä, olisi voinut vaikuttaa. Annikan saattoivat
+ritarin luopumattomat katseet viimein hämille, ja jokseenkin ujostellen,
+viritettyään harppunsa ja saatuaan kehoittavan silmäyksen kreivi
+Menteithiltä sekä Allanilta, hän lauloi seuraavan laulun gaelinkielellä:
+
+    _Orpotyttö_.
+
+    Siivillään syysmyrsky jo kantoi
+    Pois mustan pilven rakehineen;
+    Päivä jo pilkistää
+    Kalpeana kuin kaatunut urho,
+    Mi kuollen päätähän kerran
+    Viel' ylentää, kun sotainen melske
+    Jo pakeni pois.
+
+    Finele, kartanon rouva,
+    Käy katselemaan, kuink' karjojen luo
+    Piiat rientävät, leilejä kantain.
+
+    Luon' uhkean keräjätammen
+    Orpotyttönen istuelee;
+    Hänen päällehen kuolleita lehtiä sataa,
+    Kuolleemp' on sydän raukkasen,
+    Tytön tukkaan Puhurin poika
+    Kylvi kylmiä helmiään;
+    Ne loisti kuin mustan kekälen päällä
+    Loistaa kypenet valkoiset.
+
+    »Lohduta orpoa, rouva kulta!»--
+    »Lohtumatonko se lohduttais?
+    Lesk' olen urhon kaatunehen,
+    Äiti, min lapsi aaltoihin hukkui.
+    Brigitan päivänä lapseni hukkui,
+    Liki Campsien kallioin.»--
+
+    »Brigitan päivänä Campsien miehet--
+    Kakstoista vuotta jo siitä vieri!--
+    Laskivat verkot lainehisin.
+    Sillikö sattui, lohiko löytyi?
+    Löytyipä pienoinen lapsukainen.
+    Sitä nyt auttaos, korkea armo,
+    Ettei se nälkään nääntyisi pois.»
+
+    »Ja siunatut olkohon aina,
+    Pyhä Brigitta ja päivänsä!--
+    Sun silmäs on mieheni mustat silmät,
+    Ne säihkyy kuin säihkyivät hälläkin myös,
+    Ja lesken oman sä periä saat.»--
+
+    Ja neidot pukivat tyttösen päälle,
+    Pukivat sametit, pukivat silkit;
+    Ja punoivat helmiä hiuksihin mustiin,
+    Ja valkeemmalle ne helmet hohti,
+    Kuin Puhurin pojan kylvelemät.»
+
+Tytön näin laulaessa huomasi kreivi Menteith ihmeekseen, että laulu
+näkyi tekevän herra Duncan Campbellin mieleen paljoa syvemmän
+vaikutuksen, kuin mitä hänen ikäisestään ja laatuisestaan miehestä olisi
+luullut. Sen ajan vuorelaiset olivat tosin paljoa herkemmät tarinoille
+ja lauluille kuin heidän alankolaisnaapurinsa, mutta sekään ei ollut
+Menteithin mielestä riittävä selitys siihen, että ukko aivan hämillänsä
+käänsi pois silmänsä laulajaa katselemasta, ikäänkuin ei olisi tahtonut
+sallia niiden kovin kauan viipyä näin ihastuttavassa esineessä. Vielä
+vähemmän olisi luullut, että näin tavallinen ilmiö olisi voinut jättää
+liikutuksen jälkiä tuon miehen muotoon, jossa tavallisesti oli nähtävänä
+vaan ylpeyttä, kylmää älyllisyyttä ja käskemään tottuneen ankaruutta.
+Sitä myöten kuin vanhan päällikön otsa synkistyi, laskeusivat suuret,
+tuuheat, harmaat kulmakarvat yhä alemmaksi, kunnes ne melkein kokonaan
+peittivät silmät, joissa nähtiin jotakin kyynelentapaista kimaltelevan.
+Herra Duncan istui ääneti ja liikahtamatta vielä minuutin tai pari sen
+perästäkin, kun laulun viimeinen sävel oli kaikuen kadonnut. Sitten hän
+kohotti päätään ja katsahti Annikka Lyleen, ikäänkuin olisi tahtonut
+häntä puhutella, mutta äkkiä taas muutti päätöksensä ja oli
+kysymäisillään jotakin Allanilta. Mutta samassa astui kartanonisäntä
+sisään.
+
+
+
+
+KYMMENES LUKU.
+
+
+    Matkalla paistoi synkäst' aurinko,
+    Tie oli outo, vuori autio;
+    Mut synkemp', oudomp', autiompi vielä
+    Yömaja heille tarjoutui siellä.
+
+    Matkustajat. Laulu.
+
+Angus Mac Aulay tuli tuomaan sanoman, jonka ilmoittaminen kuitenkin
+näkyi olevan hänelle sangen vaikea. Useammat kerrat hän aloitti puheensa
+eri tavalla, joka kerta ymmälle joutuen, kunnes hänen onnistui saattaa
+herra Duncan Campbellin tietoon, että se soturi, jonka piti häntä
+seurata, jo oli odottamassa ja että kaikki muutenkin oli varustettu,
+niin että hän voisi lähteä paluumatkalleen Inveraryyn. Herra Duncan
+Campbell nousi julmistuneena; ja tämä häpäisevä sanoma karkoitti oitis
+hänen sydämestään kaikki soitannon herättämät lauhkeat tunteet.
+
+»Tätä en juuri olisi uskonut mahdolliseksi», lausui hän, iskien vimmatun
+katseen Angus Mac Aulayhen. »En olisi uskonut olevan yhtään päällikköä
+koko läntisessä vuoristossa, joka jollekulle saksilaiselle mieliksi
+ollakseen käskisi Ardenvohrin ritaria kartanostaan lähtemään, kun jo
+päivä alkaa laskeutua kierroltansa ja ennenkuin toinen ryyppy on
+otettu. Mutta jääkää hyvästi, herra, saidan ruoka ei ravitse. Kun taas
+kerran Darlinvarachiin ilmestyn, niin tulen paljas miekka kädessä,
+palava kekäle toisessa.»
+
+»Ja jos niin tulette», virkkoi Angus, »niin minä lupaan ja vannon, että
+otan teidät vastaan niinkuin sopii, vaikka teillä olisi viisisataa
+Campbellia mukananne, ja että saatte täällä semmoiset kestit, ettei
+ikinä enää ole syytä valittaa Darlinvarachin vieraanvaroja niukoiksi.»
+
+»Uhkaus», pilkkasi herra Duncan, »ei tapa ketään. Teidän suuri suunne,
+herra Mac Aulay, on liian kuuluisa, jotta kunnian mies olisi
+kerskauksistanne milläänkään. Teille, herra kreivi, ja Allanille, jotka
+tämän saidan isännän sijasta olette kanssani seurustelleet, lausun
+kiitokseni. Ja sinulle, sievä neiti», hän kääntyi Annikka Lylen puoleen,
+»minä annan tämän pienen muistokalun palkinnoksi siitä, että olet
+jälleen heruttanut lähteen, joka oli jo monta vuotta ollut kuivana.»
+Näin sanoen hän astui ulos kamarista ja käski kutsua palvelijansa. Angus
+Mac Aulay, yhtä paljon häpeissään kuin suutuksissaan siitä, että häntä
+oli moitittu saidaksi vieraita kohtaan, joka moite vuorelaisen mielestä
+oli pahin mahdollinen soimaus, ei seurannut vierasta pihalle. Herra
+Duncan hyppäsi ratsunsa selkään ja läksi linnasta, takanaan kuusi
+hevosilla varustettua palvelijaa ja rinnallaan jalo kapteeni Dalgetty.
+Tämä oli jo odotellut häntä, pitäen Kustaavustansa valmiina lähtöön,
+paitsi ettei tiukentanut satulavyötä eikä itse noussut selkään,
+ennenkuin herra Duncan oli tullut paikalle.
+
+Heidän matkansa oli pitkä ja vaivaloinen, vaikkei kuitenkaan tullut niin
+perinjuurinen puute kaikista tarpeista, kuin Angus Mac Aulay oli
+ennustanut. Asia näet oli se, että herra Duncan hyvin varovasti kiersi
+kaikki salaiset oikotiet, joita myöten länsipuolelta voitiin
+Argyleshireen päästä. Sillä hänen sukulaisellaan ja ylipäälliköllään,
+Argylen markiisilla, oli tapana kehua tahtovansa ennemmin menettää
+satatuhatta kruunukolikkoa kuin että joku ihminen saisi tiedon niistä
+vuoripoluista, joita myöten vihollisen sotajoukko saattaisi päästä hänen
+alueelleen.
+
+Herra Duncan Campbell vältti siitä syystä vuoristoa ja kulki alankojen
+kautta lähimmälle satamapaikalle, missä hänellä oli varalla useampia
+puoleksi katettuja jaaloja. Muutamaan semmoiseen alukseen matkustajat
+astuivat, muiden mukana Kustaavuskin, joka oli jo niin tottunut
+retkeilijä, että se yhtä vähän kuin isäntänsäkään piti mitään väliä
+maalla tai merellä.
+
+Tuuli oli myötäinen, niin että matka joutui hyvin purjeitten ja airojen
+avulla. Aikaisin seuraavana aamuna ilmoitettiin kapteeni Dalgettylle,
+joka silloin oleskeli pienessä kojussa aluksen kannen alla, että oli jo
+saavuttu herra Duncan Campbellin linnan edustalle.
+
+Kannelle noustuaan hän näkikin Ardenvohrin kohoavan korkeana edessään.
+Päärakennus oli synkännäköinen, nelisnurkkainen torni, jokseenkin avara
+ja hyvin korkea; se seisoi niemellä, joka pistihe siihen
+suolavesi-järveen eli merenlahteen, mihin he olivat illalla
+purjehtineet. Mantereen puolella linna oli ympäröitty vallilla, ja tämän
+kulmissa oli torneja, joista sopi ampua vallin laitaa myöten. Järven
+puolella sitävastoin torni oli rakennettu niin likelle jyrkkää äyrästä,
+että siihen oli juuri jäänyt sijaa vain seitsentykkiselle patterille;
+näiden tykkien piti suojella sitä linnan kulmaa, vaikka ne uudempiin
+sotakeinoihin nähden seisoivat liian korkealla, ollaksensa miksikään
+suuremmaksi hyödyksi.
+
+Aamuaurinko loi vanhan tornin takaa kohoten varjokuvan pitkälle järven
+pintaa myöten, niin että se pimitti laivaakin, jonka kannella kapteeni
+Dalgetty nyt astuskeli, jotenkin maltittomasti odottaen, että häntä
+käskettäisiin maalle. Herra Duncan Campbell, niin palvelijat antoivat
+tiedoksi, oli jo linnassa; mutta ei kukaan tahtonut totella, kun
+kapteeni pyysi, että joku opastaisi hänet maalle; ensin, niin
+vastattiin, piti saada siihen Ardenvohrin herran nimenomainen lupa tai
+käsky.
+
+Eipä aikaakaan sentään, niin se käsky jo saapuikin; vene, jonka kokassa
+istui rakkopillin-soittaja, Ardenvohrin herran vaakuna hopealla
+tikattuna vasempaan hihaansa, ja soitteli niin kovaa kuin jaksoi
+heimokunnan marssia »Campbellit ovat tulossa», tuli noutamaan Montrosen
+lähettilään Ardenvohrin linnaan. Alus oli niin vähäisen matkan päässä
+rannasta, että tuskin olisi tarvittukaan noita veneessä olevia kahdeksaa
+rotevaa lakkipäistä, lyhyttakkista ja lyhythousuista soutomiestä. Heidän
+voimansa lennätti veneen pieneen valkamaan, tavalliseen
+maihinnousu-paikkaan, ennenkuin vielä oikein huomattiinkaan, että oli
+aluksen vierestä poistuttu. Kaksi soutomiehistä nosti Dalgettyn, joka
+tosin rimpuili vastaan, kolmannen vuorelaisen selkään, ja tämä, kaalaten
+rantamainingin kautta, kuljetti hänet eheänä ja kuivana rantaan, sen
+kallion juurelle, jolla linna seisoi. Tämän kallion kupeessa näkyi
+jotakin matalan luolan suun tapaista; sinnepäin alkoivat palvelijat
+kuljettaa ystäväämme Dalgettyä, mutta hän sysäsi heidät väkisin luotansa
+ja intti, ettei astuisi askeltakaan edemmäksi, ennenkuin olisi nähnyt
+Kustaavuksensa päässeen eheänä rannalle. Vuorelaiset eivät ymmärtäneet,
+mitä hän tarkoitti; viimein sentään huusi yksi, joka oli sattunut
+oppimaan muutamia muruja englanninkieltä tai, paremmin sanoen,
+Skotlannin alangoilla tavallista murretta: »Ahaa! hän puhuu hevosestaan,
+tuosta joutavasta elukasta!» Kapteeni Dalgettyn pitemmät
+vastaanhangoittelemiset keskeytti herra Duncan Campbell, joka itse tuli
+äskenmainitun luolan suusta esille. Hän pyysi Dalgettyä vieraakseen
+Ardenwohrin linnaan ja vakuutti kunniasanallaan, että Kustaavus saisi
+osakseen sellaista kohtelua kuin sopi semmoisen sankarin kaimalle,
+vieläpä lisäksi niin arvoisan miehen omalle ratsulle. Tästäkin lujasta
+takauksesta huolimatta kapteeni Dalgetty, joka kaikin mokomin tahtoi
+omin silmin nähdä, kuinka hänen kumppaninsa Kustaavuksen kävi, olisi
+vielä viivyskellyt; mutta kaksi vuorelaista tarttui hänen käsivarsiinsa,
+kaksi työnsi takaa, ja viides huusi: »Laita luusi liikkeelle, kuuro
+sassenach! (saksilainen). Etkö kuule, että herra omalla äänellään käskee
+sinut omaan linnaansa, joka on aika suuri kunnia sinun kaltaisellesi?»
+
+Näin pakotettuna kapteeni Dalgetty ei voinut muuta kuin vielä vähäisen
+aikaa pitää silmiänsä taaksepäin käännettyinä sitä alusta kohti, jonne
+hänen sotavaivojensa vanha kumppani oli häneltä jäänyt. Ja parin
+minuutin kuluttua hän oli peittynyt pilkkopimeään, astuen rappusia,
+jotka yllämainitusta matalasta luolasta kävivät kierrellen ylöspäin
+kallion sisustaa myöten.
+
+»Perhanan vuorimetsäläisiä!» mutisi kapteeni puoliääneen. »Minne minä
+joudun, jos Kustaavukseni, protestantti-liittokunnan ikivoittoisan
+leijonan kaima, tulisi vaivaiseksi heidän harjaantumattomissa
+käsissään!»
+
+»Olkaa siitä huoleti», vastasi herra Duncan, joka oli likempänä, kuin
+Dalgetty tiesikään. »Mieheni ovat tottuneet hevosia hoitamaan, sekä
+maalle tuomaan että korjaamaan, ja pian saatte nähdä Kustaavuksenne
+yhtä eheänä kuin se oli, kun viime kerran sen selästä astuitte maahan.»
+
+Kapteeni Dalgetty oli niin paljon mailmaa kokenut, ettei ruvennut
+enempää vastustamaan, vaikka levottomuus lieneekin vielä kuohunut hänen
+sydämessään. Vielä askel tai pari, niin alkoi rappusille näkyä päivän
+valoa, ja rautaristikolla varustetun oven kautta päästiin ulos
+käytävään, joka oli katoton ja hakattu kallion laitaan. Tätä kesti noin
+kuuden tai yhdeksän kyynärän pitkältä, ja sitten taas tuli
+rautaristikolla suojeltu ovi, jonka kautta tie jälleen tunkeutui kallion
+sisustaan. »Aika kelpo traversi (vallisola) tää onkin!» ihmetteli
+kapteeni, »ja jos tässä seisoisi tykki taikka edes muutamia pyssymiehiä,
+olisi linna sillä keinoin aivan tarpeeksi suojeltu rynnäkköparvelta.»
+
+Herra Duncan ei vastannut siihen sillä hetkellä mitään. Mutta minuuttia
+myöhemmin, kun oli tultu toiseen luolaan, sivalsi hän sauvallaan ensin
+toiselle, sitten toiselle rautaristikon puolelle, ja kumea kalke, jonka
+sivallukset synnyttivät, todisti kapteeni Dalgettylle, että siellä oli
+tykki kummallakin puolella. Tuo äsken läpikuljettu käytävä oli siis
+tykkitulen alainen, vaikka reiät, joista tykit tarpeen tullessa
+ampuivat, oli kivillä ja turpeilla tukittu ulkopuolelta näkymättömiksi.
+Astuttuansa vielä toiset rappuset he taas tapasivat toisen avonaisen
+tykkitöyrän ja käytävän, joka olisi ollut sekä pyssyjen että
+vallitykkien tulen alainen, jos he olisivat vihollisina pyrkineet
+edemmäksi. Kolmas rappusjakso, niinkuin edellisetkin kallioon hakattu,
+mutta kattamaton, vei heidät viimein tornin juurella olevalle
+patterille. Nämä viimeisetkin rappuset olivat jyrkät ja kaitaiset, niin
+että puhumatta ylhäältä tulevasta tykkitulesta pari uljasta miestä olisi
+paljailla peitsillä tai sotakirveilläkin voinut estää satoja vihollisia
+läpi pääsemästä. Sillä rappusille ei mahtunut enempää kuin kaksi miestä
+rinnakkain, eikä käynyt mitään suojelevaa aitausta eikä edes mitään
+käsipuuta äkkijyrkän kallion reunaa myöten, jonka juurella luodeveden
+hyöky paraikaa pauhasi niinkuin ukkosen jyrinä. Heikkohermoisen tai
+helposti pyörtyvän olisi ollut jokseenkin vaikea päästä sisään, vaikkei
+olisikaan ketään ollut vastustamassa; niin huolellisesti oli tämä vanha
+gaelilaislinna varustettu kaikellaisilla suojakeinoilla.
+
+Tottuneena soturina ei kapteeni Dalgetty tietänyt mitään semmoisesta
+pelosta. Linnanpihaan päästyänsä hän kohta vannoi Jumalan kautta, että
+herra Duncanin linnan suojavarustukset muistuttivat hänelle kuuluisaa
+Spandaun linnaa Mark-Brandenburgissa enemmän kuin mitään muuta vahvaa
+paikkaa kaikista, joita hänellä oli sotaretkiensä ajalla ollut onni
+puolustella. Kuitenkin hän moitti ankarasti sitä, että äskenmainittuun
+patteriin oli asetettu tykkejä; »sillä», sanoi hän, »missä tykit
+merikorppien tai kalalokkien tavalla ovat kykkimässä kallion kukkulalla,
+olen minä aina huomannut niiden enemmän peloittavan kovalla äänellään
+kuin aikaansaamallaan vahingolla tai mieshukalla».
+
+Tähän vastaamatta saattoi herra Duncan sotilaan torniin; siinä oli
+pääsön esteenä rautaristikko-portti sekä rautaristikoilla vahvistettu
+ovi, joiden väli oli niin pitkä kuin muurin paksuus. Saliin astuttuansa,
+jonka seinät olivat koristetut ripustetuilla tapeteilla, jatkoi kapteeni
+taas sotataidollista arvosteluansa. Kelpo aamiaispöytä, johon hän kävi
+käsiksi, viivytti sitä kyllä vähän aikaa; mutta saatuansa ruoan talteen
+kapteeni astui kohta kamarin ympäri ja katsasti linnan asemaa hyvin
+tarkasti jokaisesta ikkunasta. Sitten hän palasi tuolillensa, heittäytyi
+aivan pitkäkseen sen nojaan loikomaan, ojensi toisen vahvan jalkansa
+suoraksi ja alkoi läiskäyttää pitkävartista saapastansa ruoskalla, joka
+hänellä oli kädessä, sanalla sanoen: teki kaikki ne temput, joita
+puolisivistynyt mies tekee, kun on olevinansa niinkuin kotona
+parempiensa seurassa. Tässä asennossa hän antoi seuraavat neuvot,
+vaikkei kukaan niitä pyytänyt: »Tämä teidän kartanonne, kuulkaa, herra
+Duncan, on sievän- ja vahvanlainen asuntovärkki; mutta tuskinpa se
+kuitenkaan on senlaatuinen, että kunnon kavaljeeri saattaisi toivoa
+maineellensa lisäystä, jos siinä pitäisi kestää useampia päiviä. Sillä,
+herra Duncan, olkaapa niin hyvä ja huomatkaa, että tuo ympyriäinen
+kukkula manteren puolella, meidän soturien tavalla puhuen, korkeudellaan
+voittaa ja vallitsee ja kukistaa teidän kartanonne. Siihen voi
+vihollinen asettaa semmoisen kanuunapatterin, että te kahden vuorokauden
+kuluttua sangen mielellänne rummuttaisitte chamade'a (peräytymistä), jos
+ei Herra Jumala suvaitsisi jollakin ihmeellä osoittaa teille armoa.»
+
+»Ei ole yhtään tietä», vastasi herra Duncan jotenkin äkäisesti, »jota
+myöten voitaisiin kuljettaa tykkejä Ardenvohria vastaan. Suot ja nevat
+kartanoni ympärillä tuskin kannattaisivat teidän hevostanne taikka
+teitäkään, paitsi missä niiden poikki portaat käyvät, jotka ennen monen
+tunnin kuluttua saataisiin hävitetyksi.»
+
+»Herra Duncan», intti kapteeni, »te katsotte hyväksi niin uskoa. Mutta
+me soturit sanomme, että missä on merenrannikkoa, siellä on aina heikko
+kohta; sillä tykkejä ampumavaroineen, vaikkeivät ne pääsisikään maata
+myöten, voidaan kuitenkin aivan helposti viedä meritse likelle sitä
+paikkaa, missä niitä on käytettävä. Eikä myös saata väittää yhtään
+linnaa, olkoon sen asema kuinka vahva tahansa, voittamattomaksi taikka,
+niinkuin sanotaan, valloittamattomaksi. Sillä minä vakuutan teille,
+herra Duncan, että olen kerran nähnyt, kuinka viisikolmatta miestä,
+peitsi kädessä, arvaamattomalla ja uljaalla rynnäköllä valloitti
+linnoituksen, joka oli yhtä vahva kuin tämä Ardenvohr, ja teloitti
+palasiksi tai otti vangiksi sen puolustajat, joita oli lukumäärältään
+kymmenen sen vertaa.»
+
+Herra Duncan, joka tosin oli maailmaa kokenut mies ja osasi peittää
+sisällisiä tunteitaan, ei enää voinut olla näyttämättä närkästystään ja
+harmiaan näistä muistutuksista, joita kapteeni laski suustansa
+huolettomimman yksitotisesti. Hän oli tämän aineen valinnut epäilemättä
+siitä syystä, että arveli semmoisessa keskustelussa voivansa näyttää
+taitoaan taikka, niinkuin sananlasku sanoo, tuoda leiviskänsä ilmi. Näin
+tehden hän ei liioin huomannut, että se aine saattoi olla kartanon
+isännälle vähemmän hauska.
+
+»Tähän lopettaaksemme sen asian», virkkoi herra Duncan vähän
+vihastuneella äänellä, »minun ei tarvinne teille selittää, että linnoja
+saattaa valloittaa rynnäköllä, jos ei niitä miehuullisesti puolusteta,
+ja että linnoihin saattaa äkkiarvaamatta päästä sisään, jos ei niitä
+vartioida tarkasti. Mutta kumpikaan näistä pahoista seikoista, toivon
+ma, ei sattune minun kartanoparalleni, vaikka kapteeni Dalgetty itsekin
+rupeisi sitä piirittämään.»
+
+»Tahtoisinpa sentään, herra Duncan», pitkitti väsymätön sotataituri,
+»ystävällisesti kehoittaa teitä rakentamaan jonkin varustuksen tuolle
+ympyriäiselle kukkulalle ja ympäröimään sen kelpo graff'illa eli
+kaivannolla, jotka asiat saisitte helposti toimeen, kun vaan
+pakottaisitte ympäristön talonpojat työhön. Olihan myös urhoollisen
+Kustaavus Adolfuksenkin tapana sotia yhtä paljon lapiolla ja kuokalla
+kuin miekalla, peitsellä tai pyssyllä. Myös neuvoisin, että te mainitun
+varustuksen ympärille laittaisitte, paitsi graffia eli kaivantoa, vielä
+lisäksi tuommoisen hakulin eli hirsiaituuksen.»--Nyt herra Duncan
+kyllästyi kokonaan ja läksi ulos, mutta kapteeni seurasi ovelle asti,
+yhä korottaen ääntänsä, mikäli toinen eteni, kunnes tämä oli peräti
+kuulumattomissa.--»Ja se hakuli eli hirsiaituus olisi asetettava
+sotataidon sääntöjen mukaan, niin että siinä olisi ulos- ja
+sisäänpistäviä kulmia ynnä crenelle'jä eli ampumareikiä
+pyssymiehiä varten, josta seuraisi, että jalkaväki... Voi sinua
+vuorelaisluontokappaletta! Voi sinua vuorelaisluontokappaletta! Kaikki
+he ovat ylpeitä kuin papukaijat ja itsepäisiä kuin pässit--nyt hän
+päästää käsistänsä tilaisuuden saada kartanonsa niin kelvolliseksi
+epäsäännölliseksi linnaksi kuin mikään, joka ikinä on ryntäävältä
+joukolta särkenyt hampaat. Mutta näenpä», jatkoi hän, ikkunasta
+katsahdettuaan alas syvyyteen, »että he ovat jo saaneet Kustaavuksen
+kunnollisesti maalle. Voi, virkku kumppanini! Tuntisinpa sinut tuosta
+päänkeikauksestasi, vaikka seisoisit koko eskadroonan keskellä. Pitää
+mennä alas katsomaan, mihin he aikovat sen viedä.»
+
+Mutta tuskin hän oli joutunut merenpuoleiseen osaan linnanpihaa, aikoen
+ruveta laskeutumaan rappusia myöten, kun kaksi vuorelaista, jotka
+seisoivat siellä vartijoina, ojensi Lochaber-kirveitänsä, sillä keinoin
+näyttäen, ettei sinne ollut menemistä.
+
+»Diavolo! (Perkele)», kirosi soturi, »enhän minä tiedäkään tunnussanaa.
+Enkä osaisi saada suustani yhtään puustaviakaan heidän kirotusta
+mölötyksestään, vaikka se olisi ainoa keino, millä pääsisin
+mestausmiehen kynsistä.»
+
+»Minä tahdon olla turvananne, kapteeni Dalgetty», virkkoi herra Duncan,
+joka taas oli lähestynyt, kapteenin huomaamatta mistä; »menkäämme
+yhdessä katsomaan, missä rakas ratsunne saa sijansa.»
+
+Näin hänet saatettiin rappusia myöten alas rannalle ja siitä lyhyellä
+kiertomatkalla suuren kallion taakse, joka peitti tallit ja linnan muut
+ulkohuoneet. Tällöin kapteeni Dalgetty sai nähdä, että syvä juopa,
+osaksi luonnon synnyttämä, osaksi suurella vaivalla ja huolella
+kaivettu, kokonaan eroitti linnan manteresta, joten sinne päästiin
+ainoastaan laskusiltaa myöten. Mutta sittenkään ei kapteeni, huolimatta
+siitä ylpeästä ilosta, jolla herra Duncan osoitti näitä
+suojelusvehkeitä, lakannut väittämästä, että jokin varustus olisi
+rakennettava Drumsnabille, ympyriäiselle kukkulalle, joka oli
+itäpuolella linnaa. Sillä muuten saatettaisiin sieltä päin vahingoittaa
+kartanoa tykeistä ammutuilla tulipommeilla, jonka ihmeellisen keinon oli
+keksinyt Tapani Bathian[28] Puolan kuningas ja sen avulla peräti
+hävittänyt moskovalaisten pääkaupungin Moskovan. »Tätä keinoa», myönsi
+Dalgetty, »en ole vielä sattunut näkemään; mutta hyvin mielelläni
+tahtoisin nähdä sitä käytettävän Ardenvohria taikka jotakin muuta yhtä
+vahvaa linnaa vastaan. Sillä», arveli hän, »semmoinen koe huvittaisi
+suuresti jokaista sotataidon harrastajaa.»
+
+Herra Duncan Campbell keskeytti tämän keskustelun sillä, että vei
+soturin talliin ja antoi hänen hoitaa Kustaavustansa mielensä ja
+tahtonsa mukaan. Kun tämä velvollisuus oli huolellisesti täytetty,
+ehdotti kapteeni Dalgetty, että palattaisiin linnaan, ilmoittaen
+aikovansa käyttää väliajan ennen päivällistä--jonka, arveli hän, pitäisi
+tulla noin kello kaksitoista, paraatin perästä--rautapukunsa
+kiilloittamiseen; sillä se oli, pelkäsi hän, meri-ilmassa kenties vähän
+ruostunut, niin että voisi näyttää sopimattomalle Argylen markiisin
+silmissä. Mutta sill'aikaa kun he astuivat linnaan, ei hän malttanut
+olla taas varoittamatta herra Duncan Campbelliä, osoittaen, kuinka suuri
+vahinko hänelle saattaisi tulla, jos vihollinen äkisti ryntäisi ja saisi
+valtaansa hänen hevosensa, karjansa sekä viljavaransa. Sentähden hän
+vielä kerran hartaasti kehoitti, että tuolle ympyriäiselle, Drumsnab
+nimiselle kukkulalle rakennettaisiin varustus, tarjoutuen ystävällisesti
+itse piirustamaan sen pohjakaavan. Mutta tähän jalomieliseen tarjoukseen
+herra Duncan ei vastannut muulla tavoin, kuin että vei vieraansa hänelle
+määrättyyn kamariin ja antoi hänelle tiedoksi, että linnan kellon
+soittaminen ilmoittaisi, milloin päivällinen oli valmis.
+
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+
+    Tää onko linnas, Baldwin? Synkkänä
+    Sen musta lippu liehuu tornilta,
+    Pimittäin aaltoin vaahdot valkeat,
+    Mi huuhtoo linnan peruskallioita.
+    Synkkyyttä tätä jos mun täytyis aina
+    Katsella ynnä lokkein ääntä kuulla
+    Ja laineen levotonta loiskinaa,
+    Mieluummin majan matalimmankin,
+    Kurjimman kohdan asunnoksein soisin.
+
+    Brown.
+
+Meidän uljas kapteenimme olisi sangen mielellään käyttänyt tätä
+loma-aikaa herra Duncanin linnan ulkonäön tutkimiseen, verratakseen
+siihen omia sotataidon sääntöihin perustuvia ajatuksiaan sen varustusten
+laadusta. Mutta vahva sotamies, joka Lochaber-kirves kädessä tuli
+vartioimaan kamarin ovea, näytti sangen ymmärrettävillä liikkeillä, että
+kapteeni oli jonkinlaisessa kunniallisessa vankeudessa.
+
+Kummapa, arveli kapteeni itsekseen, kuinka hyvin nämä metsäläisetkin
+ymmärtävät sodan sääntöjä sekä tapoja. Kuka olisi luullut heidän
+tuntevan sitä mainion Kustaavus Adolfuksen lausetta, että välirauhan
+hierojan tulee olla yhtä paljon vakoojana kuin lähettiläänä.--Saatuaan
+rautavaruksensa kirkastetuiksi Dalgetty siis maltillisesti kävi istumaan
+ja rupesi laskemaan lukua, kuinka suuri summa kuusikuukautisen
+sotaretken ajalla karttuisi, kun palkkaa oli puoli taaleria päivältä. Ja
+tehtyänsä selvän siitä kysymyksestä hän ryhtyi vieläkin mutkallisempaan
+luvunlaskentoon, siihen näet, kuinka kahdentuhannen miehen sotajoukko
+olisi nelikulmaan järjestettävä, jos noudatettaisiin neliöjuuren
+vetämisen sääntöä.
+
+Näistä mietteistä herätti hänet viimein päivälliskellon iloinen helinä,
+jolloin vartijana ollut vuorelainen muuttui hänen kamariherrakseen,
+opastaen hänet saliin, missä neljää henkeä varten laitettu pöytä oli
+runsaasti katettu vuoristossa tavallisilla vieraanvaroilla. Herra Duncan
+astui sisään, taluttaen rouvaansa, pitkävartaloista, vaaleaa, surullisen
+näköistä vaimoa aivan mustissa suruvaatteissa. Heidän jäljestänsä tuli
+presbyteriläispappi puettuna geneveläiseen kauhtanaansa, päässä musta,
+silkkinen patalakki, joka niin tarkoin peitti kaikki hänen hiuksensa,
+että sen ulkopuolelle jääneet korvat näyttivät suunnattoman suurilta
+koko muotoon verrattuina. Tämä ruma muoti oli siihen aikaan yleinen ja
+antoi aihetta haukkumanimiin: keropäät, tirhokorvaiset koirat y.m.,
+joita röyhkeiden kavaljeerien suusta rankasti satoi valtiollisten
+vihollisten päälle.
+
+Herra Duncan esitti vieraan rouvalleen, ja tämä vastasi kapteenin
+soturimaiseen tervehdykseen jäykällä, äänettömällä niiahduksella, josta
+olisi ollut vaikea päättää, osoittiko se enemmän ylpeyttä vai
+surullisuutta. Pappi, jolle kapteeni sitten esitettiin, katsahti häneen
+silmäyksellä, jossa oli inhoa ja uteliaisuutta sekaisin.
+
+Mutta Dalgetty, joka oli tottunut näkemään pahempiakin silmäyksiä
+vaarallisemmilta henkilöiltä, ei ollut juuri milläänkään rouvan eikä
+papin vastahakoisesta kohtelusta; hän käänsi kaiken huomionsa
+summattomaan raavaspaistiin, joka höyrysi pöydän alapäässä. Mutta eipä
+rynnäkölle, joksi Dalgetty sen olisi nimittänyt, saatukaan käydä,
+ennenkuin oli lopetettu sangen pitkä ruokasiunaus, jonka jokaisen eri
+jakson välillä kapteeni tarttui veitseen ja kahveliin, samoin kuin hän
+luultavasti olisi lujemmin tarttunut pyssyyn tai peitseen tappeluun
+mennessä; mutta joka kerta hän laski ne jälleen vastahakoisesti
+pöydälle, kun pitkäpiimäinen kotipappi taas aloitti rukouksessaan uuden
+kappaleen. Herra Duncan kuunteli sopivan hiljaisesti, vaikka arveltiin
+hänen ruvenneen presbyteriläisten puolelle pikemmin rakkaudesta
+ylipäällikköönsä kuin totisesta, taipumuksesta vapauteen taikka
+presbyteriläiseen seurakuntajärjestykseen.
+
+Päivällistä syötäessä kaikki olivat ääneti, melkein kuin
+kartuusilaismunkit. Kapteeni Dalgettyn tapana ei ollut kuluttaa suutansa
+puhelemisella, kun sillä oli hyödyllisempää tekemistä. Herra Duncan oli
+aivan vaiti, ja rouva sekä kotipappi vaihtoivat vain harvoin pari sanaa,
+puhuen matalalla äänellä ja epäselvästi.
+
+Mutta kun ruoka oli korjattu ja sen sijaan tuotu kaikellaisia juomia,
+niin kapteeni Dalgetty, jota ei nyt enää taannoinen tärkeä syy estänyt
+puhumasta, kyllästyi muiden pöydässä istuvien äänettömyyteen. Hän kävi
+taas isännän kimppuun samasta aineesta kuin ennenkin.
+
+»Tuosta ympyriäisestä kukkulasta eli mäestä eli korkeasta paikasta,
+nimeltä Drumsnab, ja siihen rakennettavasta varustuksesta minä katsoisin
+suureksi kunniaksi saada vielä vähän keskustella teidän kanssanne, herra
+Duncan. Pitäneekö laittaa siihen terävät vai typistetyt kulmat?--Siitä
+asiasta kuulin kerran, aselevon aikana, kuuluisan sotamarskin Banérin
+pitävän syväoppista keskustelua kenraali Tieffenbachin kanssa.»
+
+»Kapteeni Dalgetty», vastasi herra Duncan sangen jyrkästi, »meillä
+täällä vuoristossa ei ole tapana keskustella sotavarustuksistamme
+tuntemattomain kanssa. Kyllä tämä linna kestänee suurempiakin
+vihollisvoimia kuin mitä nuo onnettomat herrat, jotka jätimme
+Darlinwarachiin, voivat koota sitä vastaan.»
+
+Syvä huokaus rouvan rinnasta seurasi puheen loppulausetta, ikäänkuin
+tämä olisi muistuttanut hänelle jotakin surullista seikkaa.
+
+»Hän, joka antoi», lausui pappi hänelle juhlallisella äänellä, »on
+ottanut pois. Olkoon teillä, kunnioitettava rouva, aina voimaa sanoa:
+siunattu olkoon Hänen nimensä!»
+
+Tähän kehoitukseen, joka näkyi olevan lausuttu ainoastaan häntä varten,
+vastasi rouva pään kumarruksella, ilmaisten suurempaa nöyryyttä, kuin
+mitä kapteeni Dalgetty vielä siihen asti oli hänessä huomannut. Tästä
+kapteeni päätti, että rouva nyt ehkä olisi puheliaammalla mielialalla,
+jonka vuoksi kääntyi hänen puoleensa.
+
+»Tietysti on aivan luonnollista, että te, armollinen rouva, olette
+huolissanne, kun kuulette sotavarustuksista puhuttavan; ainahan ne, niin
+olen havainnut, hämmästyttävät naisia, olkoot mitä kansaa ja, melkein
+sanoakseni, mitä säätyä tahansa. Onpa sentään ollut toisellainen sydän
+Penthesileassa muinaisena aikana ja samaten Johanna D'Arc'issa sekä
+muutamissa muissakin. Ja Espanjan sotajoukossa palvellessani olen
+kuullut kerrottavan, että Alban herttua aikanaan järjestytti sotaväen
+mukana seuraavat leiritytöt tertia-joukkoihin (rykmentteihin, meidän
+puhetapamme mukaan) ja määräsi heille upseerit sekä komentajat heidän
+omasta sukupuolestaan ynnä ylipäällikön, jota saksaksi nimitettiin
+'Hureweibler' eli meidän äidinkielellämme: porttojen päälliköksi. Totta
+on, että noita naisia ei sovi verrata teihin, kunnioitettava rouva,
+koska he olivat sitä lajia, 'quae quaestum corporibus faciebant' (jotka
+ruumistansa myyskentelivät), niinkuin meillä Mareschal-kollegiossa oli
+tapana sanoa. He olivat sitä laatua, jota ranskalaiset mainitsevat
+nimellä 'courtisannes' ja me skotlantilaiset»----
+
+»Rouva ei huoli vaivata teitä tarkemmilla selityksillä, kapteeni
+Dalgetty», virkkoi kartanon herra jokseenkin ankaralla äänellä. Ja pappi
+lisäsi siihen: »Paremmin olisivat tämmöiset puheet paikallaan
+vartiotornissa, raakain sotamiesten seurassa, kuin kunniallisen herran
+pöydässä ja aatelisrouvan läsnäollessa.»
+
+»Pyydän anteeksi, dominie[29] tahi tohtori, 'aut quocunque alio nomine
+gaudes' (mikä muu nimi sinua koristanee)--näettehän, että minä olen
+harjoittanut jalostuttavia tieteitä»--vastasi lähettiläs hämmästymättä,
+täyttäen suuren pikarin viinillä; »mutta enpä näe syytä teidän
+moitteeseenne; sillä enhän puhunut noista 'turpes personae'
+(hävyttömistä ihmisistä) sillä tavalla, kuin olisin katsonut heidän
+virkansa tai tapansa sopivaksi puheenaineeksi tämän armollisen rouvan
+seurassa. Minä mainitsin heidät vain 'per accidens' (sivumennen)
+selitykseksi puheenalaiselle seikalle, nimittäin heidän luonnolliselle
+rohkeudelleen ja pelottomuudelleen, johon tietysti suuresti vaikuttaa
+heidän tilansa kurjuus.»
+
+»Kapteeni Dalgetty», virkkoi herra Duncan Campbell, »tehdäkseni lopun
+tästä puheesta saan ilmoittaa teille, että minulla vielä on vähän työtä
+toimitettavana tänä iltana, jotta voisin huomenna varhain lähteä
+kanssanne matkalle Inveraryyn; ja sentähden...»
+
+»Tämän miehen kanssako huomenna lähtisit matkalle?» huudahti rouva. »Ei
+suinkaan se voi olla aikomuksesi, Duncan, jos et liene unhoittanut, että
+huomenna on surullinen muistopäivä, surulliseen juhlatilaisuuteen
+pyhitetty?»
+
+»En ollut sitä unhoittanut», vastasi herra Duncan; »kuinka sitä ikinäni
+voisin unhoittaa? Mutta nykyisen ajan melskeisyys vaatii, että minä
+viipymättä lähetän tämän upseerin Inveraryyn.»
+
+»Niin aivan, mutta ei suinkaan, että itse menisit häntä saattamaan?»
+kysyi rouva.
+
+»Parempi olisi, jos menisin», sanoi herra Duncan, »mutta voinhan myös
+kirjoittaa markiisille ja itse tulla jäljestä seuraavana
+päivänä.--Kapteeni Dalgetty, tahdon antaa teille kirjeen, joka selittää
+Argylen markiisille säätynne sekä asianne, ja sen saatuanne teidän pitää
+olla hyvä ja suoriutua lähtemään Inveraryyn aikaisin huomisaamuna».
+
+»Herra Duncan Campbell», virkkoi Dalgetty, »tässä asiassa teillä on
+tietysti valta tehdä minulle, mitä ikinä tahdotte. Mutta pyytäisin teitä
+kuitenkin muistamaan, kuinka tahratuksi vaakunanne loisto tulisi, jos
+sallitte, että minulle, rauhanlipun kantajaksi määrätylle miehelle,
+tapahtuu jotakin vahinkoa, olkoonpa 'clam, vi, vel precario' (salaa,
+väkisin taikka sattumalta). En sillä tahdo sanoa, että vahinko sattuisi
+teidän suostumuksellanne, vaan saattaahan sekin jo olla syynä, ettette
+pidä tarpeenmukaista huolta vahingon estämisestä.»
+
+»Te olette minun kunniani suojeluksessa, herra», vastasi herra Duncan
+Campbell; »siinä on yltäkyllin takausta. Ja nyt», lopetti hän nousten
+pöydästä, »minun täytyy ensiksi nousta.»
+
+Dalgettyn täytyi tätä viittausta noudattaa, vaikka vielä oli aikaista;
+mutta niinkuin taitava sotapäällikkö hän käytti kuitenkin hyväksensä
+jokaisen hetken, jonka asianhaarat vielä sallivat. »Luottaen
+kunniasanaanne», lausui hän täyttäen pikarinsa, »juon teidän
+terveydeksenne, herra Duncan, toivottaen pitkää jatkoa kunnialliselle
+suvullenne!» Huokaus oli herra Duncanin ainoa vastaus.--»Niinikään,
+rouva», jatkoi soturi, niin joutuisasti kuin mahdollista täyttäen
+pikarinsa uudelleen, »juon kunnioittavaisesti teidän terveydeksenne,
+toivottaen, että kaikki hurskaat toivonne täyttyisivät.--Ja arvoisa
+hengellinen herra, minä täytän maljan (kuten hän muistikin tehdä)
+hukuttaakseni siihen kaiken mielinurjuuden teidän ja kapteeni--majuri,
+olisi pitänytkin sanoa--Dalgettyn välillä.--Ja koska pullossa ei ole
+jäljellä enempää kuin yksi ainoa pikarillinen, niin juon kaikkein
+kunniallisten aatelisherrain ja kunnon soturien terveydeksi.--Ja koska
+pullo nyt on tyhjä, olen minä valmis, herra Duncan, seuraamaan
+palvelijaanne eli vartijaanne erinäiseen lepokamariini.»
+
+Hän sai nimenomaisen lähtöluvan ynnä sen vakuutuksen, että koska viini
+näkyi olevan hänelle mieleen, toinen pullollinen samaa juomaa paikalla
+lähetettäisiin hänelle yksinäisyyden ikävää lievittämään.
+
+Tämä lupaus täytettiinkin kohta, kun kapteeni oli palannut kamariinsa,
+ja vähän ajan päästä vielä lisäksi tuotu lohdutus metsäkauris-piirakan
+muodossa vaikutti, ettei hän enää yhtään valittanut vankeudestaan ja
+seuran puutteesta. Sama passari, jonkinlainen kamaripalvelija, joka
+laski nämä herkut pöydälle, toi Dalgettylle myös lakatun ja sen ajan
+tavan mukaan silkillä sidotun mytyn, jonka päällekirjoituksessa
+ilmoitettiin monella korulauseella, että se oli jätettävä Korkealle ja
+Mahtavalle Prinssille Archibaldille, Argylen Markiisille, Lornen
+herralle y.m., y.m. Kamaripalvelija ilmoitti vielä lisäksi, että
+kapteenin tulisi aikaisin aamulla nousta hevosen selkään, lähteäksensä
+Inveraryyn, jossa herra Duncanin mytty olisi hänellä sekä
+esittelykirjeenä että myös passina. Dalgetty ei tässäkään tilaisuudessa
+unohtanut, että tietojen kokoileminen kuului hänen virkaansa yhtä paljon
+kun lähettilästoimien täyttäminen; sitä paitsi hän oli omastakin
+puolestaan utelias saamaan selville, mistä syystä herra Duncan lähetti
+hänet yksinään matkalle, tulematta itse mukaan. Niin varovasti, kuin
+kokemuksensa nojalla osasi, hän siis tiedusteli palvelijalta,
+minkätähden herra Duncanin piti pysyä kotona seuraavana päivänä. Mies,
+joka oli alangoilta kotoisin, vastasi herra Duncanilla ja hänen
+rouvallaan olevan tapana joka vuosi juhlallisena paasto- ja
+katumuspäivänä viettää sitä päivää, jona parvi vuorelaisrosvoja kerran
+oli arvaamattomalla rynnäköllä valloittanut heidän linnansa ja julmalla
+tavalla surmannut heidän lapsensa, neljä luvultaan. Herra Duncan oli
+silloin ollut poissa kotoa Argylen markiisin kanssa sotaretkellä Mull'in
+saaren Maclean'eja vastaan.
+
+»Onpa maar», virkkoi soturi, »teidän herrasväellänne syytä paastota ja
+katua. Mutta sen uskallan sanoa, että jos hän olisi ottanut neuvojakseen
+jonkun kokeneen soturin, jolla olisi ollut tietoa siitä, kuinka
+luonnostaan soveliaita paikkoja voi suojella, niin hän olisi rakentanut
+etuvarustuksen tuolle pienelle kukkulalle, joka on vasemmalla puolella
+laskusillasta. Ja sen voin helposti näyttää teille, kunnon ystäväni.
+Sillä olettakaamme, että tämä piirakka olisi linna--mikä on teidän
+nimenne, hyvä ystävä?»
+
+»Lorimer, herra», vastasi mies.
+
+»Terveydeksenne minä juon, kunnon Lorimer. Kuulkaas nyt,
+Lorimer--kuvitelkaamme, että tämä piirakka olisi suojeltavan paikan
+päärakennus eli linna, ja olkoon tämä ydinluu etuvarustuksena, joka
+olisi rakennettava...»
+
+»Mielipahakseni, herra», keskeytti Lorimer puheen, »en saa viipyä, niin
+että voisin kuulla lopun selityksestänne; sillä kello soi pian. Ja koska
+arvoisa herra Graneangowl, markiisin oma kappalainen, pitää tänä päivänä
+perheelle jumalanpalvelusta ja ainoastaan seitsemän henkeä
+kuudestakymmenestä, mitä talossa on, ymmärtää skotlanninkieltä, niin ei
+yhdenkään näistä seitsemästä sopisi olla poissa, ja rouva suuttuisi
+minulle siitä kovasti. Tässä olisi piippuja sekä tupakkaa, jos teitä
+huvittaisi pistää savuksi; ja jos jotakin muuta tahdotte, saadaan se
+kohta kahden tunnin kuluttua, kun rukoukset on suoritettu.» Näin sanoen
+hän läksi ulos.
+
+Heti kun hän oli lähtenyt, kutsui kello kumahdellen kaikki linnan
+asukkaat kokoon. Siihen vastasivat naisten kimakat huudot, sekaantuen
+miesten syvempiin ääniin, kun palvelijat, puhellen gaelinkieltä, minkä
+kurkku kerkesi, eri haaroilta juoksivat pitkän, vaan ahtaan käytävän
+kautta, joka vei useampiin huoneisiin, muiden muassa myös kapteeni
+Dalgettyn majapaikkaan. »Tuossa he rientävät, ikäänkuin mönsträykselle
+rummutettaisiin», arveli soturi itsekseen. »Jos he kaikki ovat
+paraatissa läsnä, tahdonpa käväistä vähän ulkona ottamassa suuni täyteen
+raikasta ilmaa ja itsekseni tutkiskelemassa, millä keinoin tämän linnan
+saisi valloitetuksi.»
+
+Kun melu oli vaiennut, avasi kapteeni siis kamarinsa oven ja alkoi
+marssia, mutta samassa hän huomasi ystävänsä kirvesmiehen, joka läheni
+käytävän toisesta päästä, puoleksi hyräillen, puoleksi viheltäen jotakin
+gaelilaista laulua. Hämmästyksen ilmoittaminen ei olisi ollut viisasta
+eikä myös soturille sopivaa; sentähden kapteeni, katsellen niin
+iloisesti eteensä kuin hänen asemassaan oli mahdollista, rupesi
+viheltämään ruotsalaista peräytymismarssia vielä kovemmalla äänellä kuin
+hänen vartijansa. Ja peräydyttyään askel askelelta, ikäänkuin ei hän
+olisi aikonutkaan muuta kuin vähän jaloitella, sulki hän ovensa vartijan
+nenän eteen, kun mies oli lähennyt muutamien askelien päähän.
+
+»Hyvä on», arveli kapteeni; »minä olen siis vapaa kunniasanastani, koska
+hän vartioitsee minua tällä tavoin. Sillä niinkuin meillä
+Mareschal-kollegiossa oli tapana sanoa: 'ides et fiducia sunt relativa'
+(ei uskollisuutta ilman luottamusta). Ja koska hän ei usko sanaani, niin
+en ymmärrä, mikä velvollisuus minulla olisikaan sitä pitää, jos minua
+jostakin syystä alkaisi haluttaa se rikkoa. Tietysti on lupaukseni
+sitova voima käynyt mitättömäksi heti, kun on pantu ulkonaista pakkoa
+sen sijaan.»
+
+Näin lohduttaen mieltänsä sillä filosofisella vapaudella, jonka hän
+katsoi seuraukseksi vartijansa valppaudesta, peräytyi kapteeni Dalgetty
+kamariinsa, missä hän kulutti iltansa tieteellisillä laskelmilla
+sotaisista aineista ynnä välistä käytännöllisemmillä rynnäköillä
+piirakan sekä pullon kimppuun, kunnes tuli aika mennä levolle. Päivän
+koittaessa tuli Lorimer herättämään ilmoittaen, että aamiaisen perästä,
+jota varten hän oli tuonut runsaita aineksia, kapteenin opas sekä
+hevonen olisivat valmiit matkustamaan Inveraryyn. Noudatettuaan
+kamaripalvelijan kohteliasta kehoitusta, mikäli oli ruuasta puhe, läksi
+soturi siis hevosensa luokse. Läpi huoneiden kulkiessaan hän huomasi,
+että palvelijat par'aikaa verhosivat ison salin seiniä mustalla
+kankaalla. Saman tempun muisti kapteeni nähneensä silloin, kun
+ijätimuistettavan Kustaavus Adolfuksen ruumis makasi katseltavana
+Wolgastin linnassa, josta hän siis päätti sen merkitsevän syvimpää,
+synkimpää surua.
+
+Hevosen selkään noustuansa Dalgetty huomasi, että hänelle oli pantu
+viisi, kuusi täydesti varustettua Campbellia seuralaisiksi tahi kenties
+vartijoiksi. Päällikkö oli selässään riippuvasta kilvestä ja lakkinsa
+lyhyestä kukonsulkasesta ynnä myös suurellisesta käytöksestään helppo
+tuntea dunniewassel'iksi eli aatelissäätyiseksi klanilaiseksi; ja
+näkönsä ylpeydestä päättäen hän ei suinkaan voinut olla kaukaisempaa
+sukua herra Duncanille kuin enintään kymmenennen tai kahdennentoista
+polven takainen orpana. Mutta mahdoton oli tästä taikka muistakaan
+aineista saada varmaa tietoa, sillä ei päällikkö eikä kukaan hänen
+miehistään puhunut englanninkieltä. Kapteeni ratsasti ja häntä seuraavat
+sotamiehet kävivät jalkaisin; mutta niin nopeat olivat heidän jalkansa
+ja niin moninaiset ne esteet, jotka ratsain kulkemista haittasivat,
+ettei kapteenin milloinkaan tarvinnut viivähtää heitä odottamaan;
+päinvastoin hän sai ponnistaa kaikin tavoin, pysyäksensä opastensa
+rinnalla. Hän huomasikin, että he välistä katsoivat häntä tarkoilla
+silmillä, ikäänkuin peläten, että hän pyrkisi pakoon. Ja kerran, kun hän
+muutaman joen yli kahlattaessa oli jäänyt vähän jäljelle, rupesi yksi
+miehistä jo puhaltamaan pyssynsä sytytintä, näyttäen sillä, että
+kapteeni joutuisi hiukan vaaraan, jos yltyisi seuranpettäjäksi.
+Dalgettylle ei tämä tarkka vartioiminen ennustanut mitään hyvää; mutta
+mikäs auttoi--pakoyritys tässä tiettömässä, oudossa maassa olisi ollut
+melkein sulaa hulluutta. Hän siis matkata luntusteli maltillisesti
+eteenpäin aution, jylhän erämaan kautta, kulkien polkuja, jotka olivat
+tuttuja ainoastaan lammaspaimenille ja karjankuljettajille. Ja pikemmin
+mielipahalla kuin ihastuksella katseli hän tällä retkellä monia mahtavia
+vuoristoseutuja, joille nyt kokoontuu matkustajia kaikilta Englannin
+ääriltä hyvittämään silmiään vuoriston jalon kauneuden näöllä ja
+kiusaamaan maistimiansa vuoriston huonolla ruoalla.
+
+Vihdoin he saapuivat sen järven eteläiselle kulmalle, jonka rannalle
+Inverary on rakennettu. Torvi, jota »dunniewassel» toitotti, niin että
+metsät ja kalliot kajahtivat, tuotti esiin runsaasti väellä varustetun
+airolaivan. Tultuansa ulos poukamasta, missä se oli paloitellut, otti
+tämä alus vastaan kaikki matkustajat, Kustaavuksenkin, joka viisas
+luontokappale, tottunut kun oli niin meritse kuin maitsekin
+matkustamaan, osasi astua laivaan ja siitä taas maihin yhtä varovasti
+kuin mikä kristitty ihminen tahansa.
+
+Loch Finen selkää purjehtiessaan kapteeni Dalgetty olisi saattanut
+ihailla näköalaa, joka on jaloimpia luonnon luomia. Hän olisi voinut
+nähdä kaksi kilpailevaa jokea, Aray ja Shiray, jotka laskevat vetensä
+järveen, kumpikin tullen esille omasta synkästä metsäpiilostaan. Hän
+olisi voinut nähdä tasaisella, loivalla rantarinteellä jalon, vanhan
+gootilaislinnan, monimutkaisine ulkovarustuksineen, vastapäisine
+valleineen, torneineen ja ulko- sekä sisäpihoineen, silloisen linnan,
+jonka näkö, ainakin mitä kauneuden monipuolisuuteen tulee, oli paljoa
+ihastuttavampi kuin nykyinen, yhteen jonoon rakennettu, yksitoikkoinen
+kartano. Hän olisi voinut ihailla niitä synkkiä metsiä, jotka monen
+virstan leveydeltä ympäröivät tätä vahvaa ja komeaa hallitsijan taloa,
+ja hänen silmänsä olisi voinut hetkeksi pysähtyä Duniquoich'in ihanaan
+kukkulaan, joka jyrkästi yleni järvestä ja kohotti paljaan lakensa
+pilvien keskelle asti, jonka näön komeutta vielä enensi yksinäinen
+vuoren korkeimmalle huipulle, niinkuin kotkanpesä, rakennettu
+vartiotorni, muistuttaen uhkaavan vaaran mahdollisuutta. Kaikkia näitä
+ihanan maiseman kauneuksia ynnä monta muuta lisäksi olisi kapteeni
+Dalgetty voinut ihailla, jos hänen mielensä olisi ollut siihen
+taipuvainen. Mutta totta puhuaksemme kiinnitti uljas kapteeni, joka ei
+päivännoususta asti ollut einettäkään haukannut, melkein kaiken
+huomionsa savuun, jota tuprueli linnan tulitorvista, ja hänen mielensä
+oli täynnä sitä toivoa, johon tämä savu näkyi antavan aihetta, että näet
+siellä olisi tarjona runsaita muonavaroja--sillä nimellähän kapteeni
+tavallisesti mainitsi tämänlaatuisia tarpeita.
+
+Alus saapui pian epätasaisen laiturin ääreen, joka pienestä Inveraryn
+kaupungista pistihe järveen. Tämä kaupunki oli siihen aikaan likainen
+hökkelikasa, jossa vaan siellä täällä näkyi joku harva kivirakennus.
+Tämmöisenä se levisi Loch Finen rannalta linnan pääsyportille asti. Ja
+siellä oli nyt tarjona semmoinen näky, joka olisi masentanut vähemmän
+miehuuden ja vääntänyt vatsan jokaiselta, kellä edellinen ei ollut niin
+luja ja jälkimmäinen niin vahva kuin »rittmeister» Dugald Dalgettyllä,
+joka nimitti itseään Drumthwacketin herraksi.
+
+
+
+
+KAHDESTOISTA LUKU.
+
+
+    Tuumissaan salaviekas, juonikas,
+    Mietteissään epävakaa, vaihteljas,
+    Hän onnessakin tyytymätön on
+    Ja vastoinkäymisissä maltiton.
+
+    Absalom ja Achitophel.
+
+Inveraryn kylässä, joka nyt on sievä pikkukaupunki, näkyi silloin
+seitsemännentoista vuosisadan sivistymättömyys; talot olivat kurjia
+hökkeleitä, kadut kiveämättömät, epäsäännölliset. Mutta omituisempi ja
+hirvittävämpi osoitus sen ajan luonteesta oli nähtävänä kylän torilla,
+monikulmaisella aukealla paikalla, keskivaiheella valkaman ja uhkaavan
+linnanportin välillä, jonka pimeä käytävä, rautaristikko sekä sivutornit
+olivat torilta katsoen näyn taustana. Torin keskellä seisoi näet
+vuolematon hirsipuu, josta riippui viisi ruumista; kaksi niistä näkyi
+vaatteuksesta päättäen olleen alankolaisia; muut kolme hirtettyä olivat
+peitetyt vuorelaisplaideillaan. Pari, kolme vaimoa istui hirsipuun
+juurella, nähtävästi suremassa; he lauloivat hiljaisella äänellä
+itkuvirttä kuolleille. Torilla liikkuvat kylän asukkaat olivat
+nähtävästi kuitenkin liian tottuneet tämmöisiin ilmiöihin, pitääksensä
+siitä suurta lukua. He kokoontuivat joukottain katsomaan kapteeni
+Dalgettyn sotaisaa ulkomuotoa, hänen tavattoman suurta ratsuaan ja
+kirkasta haarniskaansa, mutta eivät näkyneet huomaavankaan omalla
+torillaan nähtävää kauhistusta.
+
+Montrosen lähettiläs ei ollut yhtä välinpitämätön. Kuultuansa pari
+englantilaista sanaa, jotka luikahtivat muutaman arvokkaamman näköisen
+vuorelaisen suusta, pidätti hän kohta Kustaavuksensa ja kysyi:
+»Ylipyöveli on tässä taitanut toimittaa virkaansa, veikkonen? Saisinko
+tietää, mistä rikoksesta nämä pahantekijät on mestattu?»
+
+Näin puhuen hän katsahti hirsipuuhun päin; ja gaelilainen, joka pikemmin
+tästä liikunnosta kuin sanoista ymmärsi asian, vastasi kohta: »Kolme
+vuorelaisherraa--Jumala heidän sieluansa armahtakoon!» (hän risti
+silmiänsä)--»kaksi 'sassenach' (saksilaista) korpinruokaa, jotka eivät
+ruvenneet tekemään jotakin, mitä Mac Callum More käski». Ja kääntyen
+huolimattoman näköisenä hän läksi pois, odottamatta enempää
+tiedustelemista. Dalgetty nykäisi olkapäitään ja jatkoi kulkuansa, sillä
+herra Duncan Campbellin kymmenennen tai kahdennentoista sukupolven
+takainen orpana alkoi jo käydä maltittomaksi.
+
+Linnan portilla oli tarjona toinen hirvittävä näyte linnanherran
+vallasta. Siellä oli hakuli eli paaluaituus, joka näkyi olevan äskettäin
+rakennettu portin suojeluslaitoksen lisäksi; se oli kahdella pienellä
+tykillä varustettu, ja sisäpuolella näkyi pienen aituuksen sisässä suuri
+pölkky ja sen päällä kirves. Molemmat olivat tahraantuneet tuoreesta
+verestä, ja maahan ripoitetut sahajauhot osaksi peittivät, osaksi
+näyttivät jälkiä äsken tapahtuneesta mestauksesta.
+
+Dalgettyn katsellessa tätä uutta kauhistusta nykäisi hänen vartijainsa
+päällikkö yhtäkkiä häntä nutun helmasta ja sillä keinoin herätettyään
+hänen huomionsa osoitti sormellaan hakuliin kiinnitettyä seivästä, jonka
+nenään oli pistetty ihmispää, luultavasti viimeksi mestatun oma.
+Vuorelaisen suu oli irvillään, kun hän viittasi tähän hirveään näkyyn,
+eikä se irvistely juuri ennustanut hyvää hänen matkakumppanilleen,
+
+Dalgetty astui portilla maahan hevosensa selästä, jonka perästä
+Kustaavus vietiin pois, eikä sen omistajan sallittu totutun tapansa
+mukaan seurata sitä talliin asti.
+
+Se seikka koski soturin sydämeen kipeämmin kuin kaikki nuo surman
+enteet, jotka hän oli nähnyt. »Kustaavusparka!» mutisi hän itsekseen,
+»jos minulle pahoin käy, olisi sentään ollut parempi jättää sinut
+Darlinwarachiin kuin tuoda tänne vuoriston metsäläisten käsiin, jotka
+eivät osaa eroittaa hevosen päätä hännästä. Mutta velvollisuuden tähden
+miehen tulee erota rakkaimmistaan, armaimmistaan:
+
+    Kun kanunat paukkuu ja tulia välkkää,
+    Se kunnian saa, jok'ei kuoloa pelkää;
+    Siis käydään, veikkoset, metelihin
+    Eest' uskon ja ruotsalaissankarin.»
+
+Tällä sotalaulun pätkällä kukistaen pahat aavistuksensa kapteeni seurasi
+opastansa jonkintapaiseen vartijatupaan, joka oli täynnä aseellisia
+vuorelaisia. Hänen käskettiin odottaa siellä, kunnes hänen tulostansa
+olisi annettu markiisille tieto. Tehdäksensä tämän tiedon vielä
+selvemmäksi antoi uljas kapteeni herra Duncan Campbellilta saamansa
+kirjemytyn »dunniewasselin» haltuun, ilmoittaen niin hyvin kuin käden
+viittauksilla taisi, että se oli vietävä markiisin omaan käteen. Opas
+nyökäytti päätään ja läksi.
+
+Puolen tunnin verran sai kapteeni viipyä tässä paikassa,
+kylmäkiskoisesti kärsien tai ylenkatseellisesti torjuen gaelilaisten
+soturien uteliaita ja samassa vihollisia silmäyksiä; sillä hänen
+ulkonäkönsä ja pukunsa näkyi heille olevan yhtä outo kuin hänen
+persoonansa ja kansallisuutensa vihattu. Kaiken tämän hän kärsi
+sotamiehen huolettomuudella, ja mainitun ajan kuluttua astui muuan mies
+sisään; hän oli puettu mustaan samettiin, kultavitjat kaulassa, siis sen
+näköinen kuin nykyiset Edinburgin kaupungin maistraatin jäsenet, vaan
+todelliselta viraltaan Argylen markiisin hovimestari. Tämä mies pyysi
+juhlallisen totisesti, että kapteeni seuraisi häntä markiisin luokse.
+
+Kaikki huoneet, joiden kautta he kulkivat, olivat täynnä monellaisia
+palvelijoita tai vieraita, jotka kenties oli juuri kehumisen tähden
+koottukin, jotta Montrosen lähettiläs näkisi, kuinka paljo suurempi oli
+Montrosen kanssa kilpailevan Argyle-suvun valta ja loisto. Yksi etuhuone
+oli täynnä passareita, ruskeissa ja keltaisissa vaatteissa, suvun värien
+mukaan; he seisoivat kahdessa rivissä, ääneti katsellen kapteeni
+Dalgettyä, kun hän kulki heidän välitsensä. Toisessa huoneessa istui
+vuoriston aatelismiehiä ja pienempäin klani-haarain päälliköitä,
+huvitellen shakki- ja lautapelillä tai muilla sellaisilla, joista tuskin
+hetkeksikään lakkasivat, luodaksensa uteliaan silmäyksen vieraaseen.
+Kolmannessa oli alankolaisia aatelisherroja sekä upseereja, jotka myös
+näkyivät odottavan pääsyä markiisin puheille. Ja viimein
+vastaanottosalissa istui markiisi itse, ympärillään seura, joka osoitti,
+kuinka mahtava mies hän oli.
+
+Tämä suoja, jonka kaksoisovia avattiin sen verran, että kapteeni pääsi
+sisään, oli pitkä parvekesali, koristettu tapeteilla sekä esi-isäin
+muotokuvilla; laki oli kaareva, puusta tehty, saveamaton, ja parsien
+päät olivat kauniisti veistellyt ja kullatut. Valo tuli sisään suikeista
+gootilaisikkunoista, jotka olivat ruutuihin jaetut paksuilla
+välipienoilla ja täytetyt maalatulla lasilla, niin että päivän säteet
+hämärästi pilkoittivat metsäkarjujen päiden, laivain ja miekkain
+lomitse. Nämä kuvat osoittivat mahtavan Argylen suvun vaakunaa ynnä
+Skotlannin ylituomarin ja kuninkaallisen hovimestarin virkoja, jotka
+korkeat perinnölliset kunniapaikat olivat jo kauan aikaa kuuluneet
+mainitulle suvulle. Tämän komean salin peräpäässä seisoi markiisi itse,
+ympärillään komea piiri vuoriston sekä alankojen aatelisherroja, kaikki
+kalleissa puvuissa. Joukossa oli myös pari, kolme pappismiestä, jotka
+oli sinne kutsuttu kenties siksi, että saisivat nähdä, kuinka hartaasti
+markiisi ajoi Covenantin asiaa.
+
+Markiisi oli puettu sen ajan vaateparren mukaan, jota Vandyke on niin
+monta kertaa kuvannut; mutta hänen vaatteuksensa oli väriltään prameutta
+vailla, yhdenkarvainen ja pikemmin kallis kuin loistava. Hänen
+mustaverinen ihonsa, ryppyinen otsansa ja maahan kiintynyt katseensa
+ilmoittivat, että hän oli mies, joka usein mietiskeli tärkeitä asioita
+ja jonka näköön yksitotisuus ja umpimielisyys olivat niin juurtuneet,
+etteivät haihtuneet silloinkaan, kun ei hänellä ollut mitään salattavia
+ajatuksia. Hänen kiero ilmeensä, josta hän oli vuoristossa saanut
+liikanimen »Gillespie Grumach» (julma), oli vähemmän huomattava, kun hän
+piti silmiänsä maahan luotuina; kenties se olikin syynä, että hän oli
+semmoiseen tapaan tottunut. Vartaloltaan hän oli pitkä ja laiha, mutta
+kuitenkin ryhdissään ja liikkeissään niin arvokkaan näköinen kuin hänen
+korkea säätynsä vaati. Jotakin kylmää hänen puheessaan oli ja jotakin
+pelottavaa hänen silmänluonnissaan, vaikka hän kyllä puheli ja esiintyi
+korkeasäätyisen herran tavallisella sulavuudella. Hänen oma klaninsa,
+jonka etua hän oli erinomaisesti harrastanut, rakasti häntä kuin
+puolijumalaa. Mutta yhtä tulinen oli sitävastoin muiden
+vuorelaisheimokuntain viha häntä vastaan. Sillä muutamilta hän oli
+ryöstänyt heidän alusmaansa, toiset pelkäsivät itselleen vaaraa hänen
+vastaisista hankkeistaan, ja kaikkia hirvitti se mahtavuuden kukkula,
+jolle hän oli kohonnut.
+
+Edellä on jo viitattu, että Argylen markiisi, näin esiintyessään
+keskellä neuvonantajainsa, hovimiestensä ja vasalliensa joukkoa,
+luultavasti tahtoi pelästyttää kapteeni Dugald Dalgettyä. Mutta tämä
+uljas herra oli milloin tämän, milloin tuon vallan palveluksessa sotinut
+Saksassa melkein koko kolmikymmenenvuotisen sodan ajan, jolloin urhokas
+ja onnellinen soturi usein sai olla hallitsijain seurakumppanina.
+Ruotsin kuninkaan ja hänen esimerkkinsä mukaan myös Saksan
+pöyhistelevien ruhtinasten oli usein täytynyt heittää arvonsa sikseen ja
+sallia upseereilleen, joiden palkkaa he eivät jaksaneet suorittaa,
+muuten tavattoman suuri vapaus sekä likeinen tuttavuus itsensä kanssa.
+Kapteeni Dalgettykin saattoi kehua istuneensa kuninkaallisissa pidoissa
+hallitsevien ruhtinasten rinnalla; sentähden kaikki tuo loisto, joka
+Argylen markiisia ympäröitsi, ei saattanut häntä hetkeksikään hämille.
+Ei hän ollut muuten luonnostansakaan nöyrimpiä miehiä tässä maailmassa,
+vaan päinvastoin niin ylpeä itsestään, että minkälaiseen seuraan ikinä
+sattuikin, hän aina mielestänsä yleni saman verran kuin seuransakin;
+tällä lailla hän oli kuin kotonansa ylhäisimpäinkin herrain parvessa,
+aivan kuin omien tavallisten kumppaniensa keskellä. Tätä hänen luuloansa
+oman arvonsa suuruudesta vahvisti vielä hänen käsityksensä soturin viran
+arvosta; »sillä se», sanoi hän, »tekee, että jokainen urhokas
+kavaljeeri kelpaa vaikkapa keisarillekin seurakumppaniksi.»
+
+Markiisin vastaanottosaliin päästyänsä hän siis astui rohkealla, vaikkei
+juuri sulavalla ryhdillä peremmäksi ja olisi, ennenkuin puhumaan rupesi,
+luultavasti lähennyt aivan likelle Argyleä, jos ei tämä olisi kädellään
+viitannut merkiksi, että hänen piti siihen seisahtua. Kapteeni Dalgetty
+teki kuin käskettiin, ja huolimattoman rohkeasti tervehdittyään soturin
+tavalla hän kääntyi markiisin puoleen näillä sanoilla: »Hyvää huomenta,
+herra markiisi--taikka pikemmin sanoen, hyvää iltaa. 'Beso a usted los
+manos' (suutelen teidän käsiänne), sanoo espanjalainen.»
+
+»Kuka te olette, herra, ja mikä on teillä asiana?» kysäisi markiisi
+ankaralla äänellä, tehdäksensä lopun soturin hävyttömän tuttavallisesta
+puhetavasta.
+
+»Se on kaunis ja selvä kysymys, herra markiisi», vastasi Dalgetty,
+»johon kohta aion vastata, niinkuin aatelismiehen sopii,
+vieläpä 'peremptorie' (ratkaisevaisesti), niinkuin meillä oli
+Mareschal-kollegiossa tapana sanoa.»
+
+»Katsokaa, kuka tai mikä hän on, Neal?» ärjäisi markiisi vieressään
+seisovalle herralle.
+
+»Voinpa minä tältä kunnioitettavalta herralta säästää kysymisen vaivan»,
+jatkoi kapteeni. »Minä olen Dugald Dalgetty, Drumthwacketin herra
+(ainakin oikeuden mukaan), entinen 'rittmeister' useampien herrain
+palveluksessa ja nyt majurina ties häntä missä ja kenen komentamassa
+irlantilaisrykmentissä. Ja minä olen tullut rauhanlippua kantaen
+lähettiläänä korkean ja mahtavan herra Jaakon, Montrosen kreivin, ynnä
+useampain muiden aatelismiesten puolesta, jotka nyt ovat tarttuneet
+aseisiin kuninkaallisen majesteetin puolustukseksi. Ja siis, Jumala
+varjelkoon kuningas Kaarlea!»
+
+»Tiedättekö, missä te olette ja mikä rangaistus teille voi tulla
+tämmöisestä pilanteosta», kysyi taas markiisi, »koska minulle vastaatte,
+ikäänkuin olisin lapsi tai hupsu? Kreivi Montrose on yhdessä liitossa
+Englannin kapinoitsijain kanssa. Ja te, arvelen ma, olette sitä
+irlantilaista karkurijoukkiota, joka on meidän maahamme tullut tappamaan
+ja polttamaan, niinkuin he jo ennenkin kerran tekivät herra Phelim
+O'Nealen johdossa.»
+
+»Herra markiisi», vastasi kapteeni Dalgetty, »minä tosin olen majurina
+irlantilaisessa rykmentissä, mutta en mikään karkuri. Sen voisivat
+teille todistaa ikivoittoisa Kustaavus Adolfus, Pohjan Leijona, ja Banér
+ja Oxenstjerna ja sotaisa Saksi-Weimarin herttua ja Tilly, Wallenstein,
+Piccolomini sekä moni muu mainio sotaherra, kuollut tai vielä elävä. Ja
+mitä jaloon Montrosen kreiviin tulee, olkaapa herra markiisi hyvä ja
+katsokaa läpi tämä valtuuskirjani, joka suo minulle täyden vallan tehdä
+välirauhan teidän kanssanne yllämainitun korkeasti kunnioitettavan
+kenraalin puolesta.»
+
+Markiisi katsahti ylenkatseellisesti siihen allekirjoitettuun ja
+sinetillä vahvistettuun paperiin, jonka kapteeni Dalgetty hänelle
+ojensi. Halveksivasti viskaten sen pöydälle hän kysyi seuralaisiltaan,
+mitä se oli ansainnut, joka tuli julkisena lähettiläänä ja asiamiehenä
+kavalien, valtakuntaa vastaan kapinoitsevien maanpetturien puolesta?
+
+»Pitkän hirsipuun ja lyhyen ripityksen», vastasi kohta eräs
+läsnäolijoista.
+
+»Minä pyytäisin, että se kunnioitettava kavaljeeri, joka viimeksi
+puhui», sanoi Dalgetty, »ei olisi niin hätäinen päätöksiänsä tekemään ja
+että te, korkea herra, miettisitte tarkkaan, ennenkuin niiden mukaan
+toimitte. Sillä tällä tavoin sopii uhkailla ainoastaan halpoja rosvoja,
+vaan ei urhokkaita, älykkäitä miehiä, joiden velvollisuus on
+tämmöisissäkin asioissa panna henkensä alttiiksi yhtä miehuullisesti
+kuin piirityksissä, tappeluissa tai minkälaisissa teloituksissa hyvänsä.
+Tosin ei minulla ole torvensoittajaa eikä valkeaa lippua mukanani--sillä
+meidän armeijamme ei ole vielä kaikin puolin täydesti varustettu--mutta
+myöntänettehän sen itsekin, kunnioitettavat kavaljeerit ja korkea herra
+markiisi, että sovintoa tai muuta keskustelua varten tulevan lähettilään
+koskemattomuus ei riipu torven torahduksesta, joka itsessään on vaan
+tyhjä ääni, eikä valkean lipun vaatteesta, joka itsessään ei ole muuta
+kuin vanha riepu. Vaan sen perustuksena on lähettäjäin sekä lähettilään
+luottamus niiden miesten kunniantuntoon, joille sanoma lähetetään, ja se
+varma usko, että nämä lähettilästä kohtaan noudattavat sekä jus
+gentium'ia (kansainvälistä oikeutta) että myös sotalakia.»
+
+»Te ette ole tullut tänne pitämään meille luentoja sotalaista», lausui
+markiisi, »joka ei tarkoita eikä voi tarkoittaa maanpettureita ja
+kapinoitsijota; vaan te tulitte saamaan rangaistuksen siitä
+hävyttömyydestänne ja hulluudestanne, että toitte kapinallisen kirjeen
+Skotlannin ylituomarille, jonka velvollisuus on rangaista se rikos
+kuolemalla.»
+
+»Hyvät herrat», virkkoi kapteeni, jonka mielestä tämä hänen
+lähettiläsmatkansa alkoi poiketa ikävälle suunnalle, »olkaa hyvät ja
+muistakaa, että Montrosen kreivi kostaa teille ja teidän alusmaillenne
+kaiken vahingon, joka minulle tai hevoselleni tullee tämän sopimattoman
+kohtelun kautta, ja tämä hänen kostonsa kohtaa täydellä syyllä teitä ja
+alusmaitanne.»
+
+Tähän uhkaukseen vastattiin ylenkatseellisella hohotuksella, ja joku
+vastasi: »Ei huuto Lochowiin kuulu!» joka Campbellien tavallinen
+sananparsi tarkoitti heidän alkuperäisen perintömaansa olevan niin
+kaukana nykyisistä rajoista, ettei vihollinen sinne ulottuisi.
+
+»Hyvät herrat», väitti vielä kapteeniparka, joka ei tahtonut tulla
+mutkituksi ainakaan ennen, kuin hänen asiansa oli täydesti tutkittu, »en
+minä tosin tiedä sanoa, kuinka pitkä matka täältä lienee Lochowiin,
+koska olen muukalainen tässä maanääressä; mutta sallinette minun
+ilmoittaa erään seikan, joka enemmän koskeekin tähän asiaan, nimittäin
+sen, että muuan teidän sukuunne kuuluva kunnioitettava aatelismies,
+ritari Duncan Campbell, Ardenvohrin herra, on luvannut minulle täyden
+turvan tällä lähettiläsretkellä. Ja olkaa hyvät ja huomatkaa, että
+minulle annettua turvallisuuden takuuta loukkaamalla törkeästi
+häpäisisitte hänen kunniaansa ja hyvää nimeään.»
+
+Tämä näkyi olevan semmoinen asia, josta moni läsnäolijoista ei ollut
+tietänytkään, sillä he rupesivat hiljaa puhelemaan keskenänsä, ja
+markiisin muodossa, vaikka hän muuten osasi peittää kaikki
+mielenliikutusten jäljet, ilmeni tulinen närkästys.
+
+»Onko ritari Duncan, Ardenvohrin herra, kunniasanallaan taannut tämän
+miehen turvallisuuden, herra markiisi?» kysyi eräs läsnäolijoista.
+
+»En sitä usko», vastasi markiisi; »mutta en ole vielä kerinnyt lukea
+hänen kirjettänsä.»
+
+»Olkaa sitten hyvä, herra markiisi, ja lukekaa se», kehoitti toinen
+Campbelleista. »Meidän hyvä nimemme ei saa tulla tahratuksi mokoman
+miehen tähden.»
+
+»Kuolleesta kärpäsestä», lisäsi muuan pappismies, »voi apteekkarin voide
+saada pahan haisun.»
+
+»Arvoisa kirkkoherra», virkkoi kapteeni Dalgetty »sen hyvän avun tähden,
+joka minulle siitä tulee, annan vertauksenne törkeyden anteeksi. Samaten
+en tahdo pahaksi panna sitä halveksivaa nimitystä '_mies_,' jota tuo
+punalakkinen herra niin epäkohteliaasti on minusta käyttänyt. Sillä
+minuun ei semmoinen nimitys suinkaan sovi, paitsi merkityksessä 'aika
+mies', jossa olen saanut sitä kuulla kuuluisan Kustaavus Adolfuksen,
+Pohjan Leijonan, ynnä muiden mainioiden sotaherrain suusta sekä Saksassa
+että Alankomailla. Mutta mitä herra Duncan Campbellin takaukseen tulee,
+tahdon panna pääni pantiksi siitä, että hän todistaa sanani todeksi, kun
+huomenna tänne tulee.»
+
+»Jos herra Duncan jo niin pian saapuu tänne, herra markiisi», virkkoi
+muuan kapteenin puolustajista, »niin olisi liikaa kovuutta, jos
+ratkaisisimme tämän miesparan asian ennen hänen tuloaan.»
+
+»Paitsi sitä pitäisi teidän, korkea herra», sanoi toinen,--»kaikella
+kunnioituksella puhuen--kumminkin ensin lukea Ardenvohrin herran kirje,
+että näkisitte, millä ehdoilla hän on tämän majuri Dalgettyn--siksihän
+se itseään sanoo--tänne lähettänyt.»
+
+He kokoontuivat ahtaaseen piiriin markiisin ympärille ja keskustelivat
+matalalla äänellä, väliin gaelin-, väliin englanninkielellä.
+Klanipäällikköjen valta oli sangen suuri, ja erittäinkin itsevaltainen
+oli Argylen markiisi, jonka valtaa vielä enensivät perinnöllisen
+tuomariviran kaikki oikeudet. Mutta jokaisessa hallitusmuodossa, olipa
+se kuinka rajaton tahansa, on kuitenkin aina jonkinlaista jarrutusta.
+Se, mikä vähän hillitsi gaelilaispäällikön itsevaltaisuutta, oli pakko
+kuulla neuvoja sukulaisilta, jotka sodassa alapäällikköinä johtivat
+alhaista kansaa ja rauhan aikana olivat ikäänkuin klanin neuvoskuntana.
+Markiisinkin täytyi tässä tilaisuudessa ottaa kuullakseen ne
+muistutukset, jotka tämä senaatti eli oikealla nimellä mainiten
+»Couroultai» toi esiin. Hän astui ulos piiristä ja käski viedä vangin
+johonkin torniin lukon taakse.
+
+»Vangin!» huusi Dalgetty ja ponnistihe niin voimallisesti, että olisi
+melkein saanut sysätyksi luotansa kaksi vuorelaista, jotka olivat jo
+vähän aikaa seisoneet hänen takanansa, odottaen käskyä siepata hänet
+kiinni. Varsin vähän puuttui, ettei soturi päässyt valloilleen. Argylen
+markiisi jo vaaleni ja astui pari askelta taaksepäin, kuitenkin tarttuen
+kädellään miekkaansa; ja useat hänen klanilaisistaan ryntäsivät
+reippaasti väliin, suojellakseen häntä vangin luullulta
+kostonyritykseltä. Mutta vuorelaisvartijat olivat niin väkevät, ettei
+heidän käsistään päässyt mihinkään. Meidän onnettomalta kapteeniltamme
+temmattiin aseet pois, ja hänet itse kuljetettiin laahaamalla useampien
+pimeiden käytäväin kautta pienelle rautaristikko-ovelle, jonka takana
+oli toinen puinen ovi. Tylynnäköinen vanha vuorelainen, jolla oli pitkä,
+valkea parta, aukaisi ne, jolloin tulivat näkyviin sangen ahtaat ja
+jyrkät, alaspäin menevät rappuset. Vartijat laahasivat kapteenia vielä
+pari, kolme porrasta alaspäin ja jättivät hänet sinne kompuroimaan
+pohjaan asti, miten paraiten taitaisi, joka tehtävä kävi sangen
+vaikeaksi, jopa vaaralliseksikin, kun molemmat ovet oli pantu kiinni ja
+vanki siis jäänyt pilkkopimeään.
+
+
+
+
+KOLMASTOISTA LUKU.
+
+
+    Onneton oot, jos milloinkaan tähän linnahan astut;
+    Itkien muistelen vain, minkä sä kohtalon saat,
+    Jos »Hänen Armolleen» et nöyränä polvias saata
+    Kohta sä notkistaa, käskyä noudattain.
+
+    Burns'in epigrammi Inveraryssa käydessään.
+
+Tällä tavoin, kuin yllä kerrottiin, päivän valosta suljettuna ja sangen
+epätoivoiseen tilaan jätettynä alkoi kapteeni niin varovasti kuin
+mahdollista laskeutua ahtaita ja epätasaisia portaita myöten siinä
+toivossa, että pohjassa toki viimein tulisi joku paikka, missä hän saisi
+levätä. Mutta kaikki hänen varovaisuutensa ei kuitenkaan voinut estää,
+että hän lopulla horjahti ja kulki viimeiset neljä tai viisi askelta
+liian kiireesti, voidaksensa pitää itseään tasapainossa. Pohjassa hän
+kompastui johonkin pehmeälle tuntuvaan myttyyn, joka huoaten liikahti ja
+sotki kapteenin jalat, niin että hän pyllähti kämmenilleen ja polvilleen
+kostealle, kivetylle permannolle.
+
+Vähän toinnuttuansa Dalgetty ensi toimekseen kysäisi, keneen oli
+kompastunut.
+
+»Olentoon, joka kuukausi takaperin oli mies», vastasi kolea, painunut
+ääni.
+
+»Mitä lajia hän sitten nyt on», virkkoi Dalgetty, »kun näin käy
+makaamaan rappusten alimmaisen portaan eteen myttyrässä kuin siili, niin
+että kunnialliset, pulaan joutuneet kavaljeerit häneen kompastuvat ja
+ovat lyömäisillään nenänsä rikki?»
+
+»Mitä hän nyt on?» vastasi sama ääni. »Hän on kurja pölkky, josta kaikki
+oksat on hakattu pois, toinen toisensa perästä, ja joka nyt ei piittaa
+siitä, kuinka pian hänet kiskotaan juurineen kumoon ja pilkotaan uuniin
+vietäviksi haloiksi.»
+
+»Veikkonen», sanoi Dalgetty, »minun on sääli sinua. Mutta 'patienza'
+(malttia), sanoo espanjalainen. Jos olisit edes maannut liikkumatta
+niinkuin pölkky, johon itseäsi vertasit, niin olisi nahka nyt eheämpänä
+kämmenissäni ja polvissani.»
+
+»Sinäkö olet soturi», vastasi vanki, »ja parut kompastuksesta, josta ei
+poikanenkaan itkisi?»
+
+»Soturi!» virkkoi kapteeni. »Mistä sinä tämän kirotun luolan pimeydessä
+arvasit, että olen soturi?»
+
+»Kuulin haarniskasi kalskahtavan, kun lankesit», vastasi vanki, »ja nyt
+näen sen myös kiiltelevän. Oltuasi tässä pimeydessä yhtä kauan kuin minä
+eroittavat silmäsi kyllä pienimmänkin maassa matelevan sisiliskon.»
+
+»Ennen tulkoon piru kaivamaan silmäni ulos niiden kuopista!» virkkoi
+Dalgetty. »Jos asia on semmoinen, soisin itselleni mieluummin nuoran
+kaulaan, sotamiehen lyhyen siunauksen ja harppauksen alas tikapuilta!
+Mutta minkälaista muonaa täällä on tarjona--mitä ruokaa, tarkoitan ma,
+virkappas sinä, joka olet kumppaninani tässä pahassa pulassa?»
+
+»Leipää ja vettä, kerta vuorokaudessa», vastasi ääni.
+
+»Ole, veikkonen, niin hyvä, ja anna mun maistaa kannikastasi», sanoi
+Dalgetty. »Toivoakseni elämme hyvinä kumppaneina niin kauan, kuin
+meidän tulee olla yhdessä tässä perhanan komerossa.»
+
+»Leipäpala ja vesiruukku», vastasi toinen vanki, »ovat tuossa nurkassa,
+jos astut kaksi askelta oikealle. Ota ne ja syö terveydeksesi. Minulla
+ei enää ole paljo apua maallisesta ruoasta.»
+
+Dalgetty ei odottanut tämän tarjouksen toistamista, vaan koperoittuaan
+ruoka-aineet käsiinsä rupesi muokkaamaan homehtunutta, mustaa
+kauraleipää samalla hyvällä ruokahalulla, minkä olemme hänessä ennenkin
+nähneet paremman ravinnon ollessa tarjona.
+
+»Tämä leipä», mutisi hän, suu ihan täynnä, »ei ole paraimman makuista.
+Vaan eipä se sentään ole paljoa huonompaa kuin mitä söimme kuuluisassa
+Werbenin leirissä, missä urhokas Kustaavus Adolfus torjui päältään
+kaikki mainion Tillyn rynnäköt, sen saman pelottavan vanhan Tilly-urhon,
+joka oli jo ajanut kaksi kuningasta pellolle--nimittäin Böömin kuninkaan
+Ferdinandin ja Tanskan kuninkaan Kristianin. Ja tästä vedestä, vaikka se
+ei ole raikkaimpia, juon ryypyn toivottaen, että sinä veikkonen pian
+pääsisit vapaaksi--tietysti minä myös--ja hartaasti haluisin, että tämä
+vesi olisi renskaa taikka edes vaahtoharjaista Lyypekin olutta, jos ei
+muun vuoksi, niin kumminkin tämän maljani kunniaksi.»
+
+Sillä aikaa kun Dalgettyn kieli tällä tavoin oli täydessä toimessa,
+kilpailivat hänen hampaansa sen kanssa ja tekivät pian lopun niistä
+ruokavaroista, jotka hänen vankeuskumppaninsa hyväntahtoisuus tai
+huolimattomuus olivat jättäneet hänen ahmittavakseen. Täytettyään
+tehtävänsä hän verhosi itsensä viitallaan ja istahti vankihuoneen
+nurkkaan, missä seinät olivat molemmin puolin hänelle tukena--sillä
+»karmituoleja», niin hän sanoi, »olen aina pitänyt erittäin mukavina».
+Näin istuen hän rupesi tutkistelemaan vankeustoveriaan.
+
+»Kunnon ystäväni», sanoi hän, »meidän molempien pitäisi likemmin
+tutustua, koska meillä nyt on yksi ruoka ja yksi vuode. Minä olen Dugald
+Dalgetty, Drumthwacketin herra ja niin edespäin, majuri kuninkaan puolta
+pitävässä irlantilaisrykmentissä ja korkean sekä mahtavan herran,
+Montrosen kreivin, täksi tilaisuudeksi määräämä lähettiläs.--Virkappa
+nyt, mikä sinun nimesi lienee?»
+
+»Siitä tiedosta ei teille olisi paljon apua», vastasi harvapuheisempi
+kumppani.
+
+»Olkoon se minun asiani», sanoi soturi.
+
+»No, sama se,--Ranald Mac Eagh on nimeni--se merkitsee Ranald Sumun
+poika.»
+
+»Sumun poika!» ihmetteli Dalgetty. »Pilkkoisen pimeyden poika, se olisi
+mielestäni sopivampi. Mutta, Ranald, koska se on nimesi, kuinka sinä
+oletkaan joutunut pyövelin pääkortteeriin asujaksi? Se tahtoo sanoa:
+mikä piru on sinut saattanut tänne?»
+
+»Kova onneni ja rikokseni», vastasi Ranald. »Tunnetteko Ardenvohrin
+ritarin?»
+
+»Kyllä minä sen kunnioitettavan herran tunnen», vastasi Dalgetty.
+
+»Tiedättekö, missä hän nyt on?» kysyi Ranald vielä.
+
+»Hän pitää tänä päivänä paastoa Ardenvohrissa», vastasi kapteeni, »että
+huomenna jaksaisi oikein ahmia täällä Inveraryssä; ja jos niin sattuisi,
+ettei hän sitä aikomustaan toteuta, niin minun maallinen orjuuteni ei
+tule kestämään enää kovin kauan.»
+
+»Viekää hänelle sitten se sana, että mies, joka on hänen pahin
+vihollisensa ja hänen paras ystävänsä, pyytää häneltä puolustusta.»
+
+»Soisinpa, totta puhuen, että minun vietäväni sanoma olisi vähemmän
+kaksimielinen», vastasi Dalgetty. »Herra Duncan ei ole niitä miehiä,
+joiden kanssa on hyvä käydä arvoituksille.»
+
+»Pelkurimainen saksilainen», virkkoi vanki, »sano hänelle, että minä
+olen se kaarne, joka viisitoista vuotta takaperin iski hänen linnaansa
+ja niihin kalliisiin pantteihin, mitkä hän oli sinne jättänyt--että minä
+olen se metsämies, joka kalliolta löysi sudenpesän ja hävitti
+pojat--että minä olen sen parvikunnan päällikkö, joka eilen viisitoista
+vuotta takaperin äkkiarvaamatta ryntäsi Ardenvohrin linnaan ja surmasi
+hänen neljä lastansa.»
+
+»Totta puhuen, kunnon ystäväni», sanoi Dalgetty, »jos se on paras syysi
+pyytää herra Duncanin suosiota, niin minä katsoisin edullisimmaksi apua
+pyytäessäni olla sitä mainitsematta. Sillä minä olen havainnut, että
+luontokappaleetkin vimmastuvat sille, joka väkivaltaisesti pitelee
+niiden sikiöitä, saatikka sitten kristityt, järjellä varustetut ihmiset,
+joiden lapsille on pahaa tehty. Mutta saisinko luvan kysyä, kävittekö
+linnan kimppuun Drumsnab-nimiseltä kukkulalta, joka minun arvatakseni on
+sen heikoin kohta, jollei suojaksi rakenneta etuvarustusta.»
+
+»Me kiipesimme ylös kalliolle pajuista sekä muista vesoista tehtyjen
+tikapuiden avulla», kertoi vanki. »Yksi liittomiehemme ja heimolaisemme,
+joka oli palvellut kuusi kuukautta Ardenvohrin linnassa, saadakseen
+nauttia tämän yhden yön perinpohjaista kostoa, veti tikapuut ylös.
+Tarhapöllöt huusivat ympärillämme, kun siellä riipuimme taivaan ja maan
+keskivälillä; nousevan meren aallot pauhasivat kallion juurta vastaan ja
+paiskasivat veneemme palasiksi--mutta ei yhdenkään miehen sydän
+masentunut. Päivän koittaessa nähtiin vain verta ja kekäleitä, missä
+päivän laskiessa oli ollut rauhaa ja iloa.»
+
+»Se oli kelpo 'camisado' (yöllinen rynnäkkö), sen myönnän, Ranald Mac
+Eagh. Se oli sangen taitavasti keksitty ja jokseenkin taitavasti toimeen
+pantu vehe. Mutta minä olisin kuitenkin mieluummin ahdistanut linnaa
+tuolta pieneltä kukkulalta, nimeltä Drumsnab. Mutta te, Ranald, käytte
+sotaa sangen huvittavalla, säännöttömällä, skyytiläisellä tavalla, joka
+on jokseenkin samankaltainen kuin turkkilaisten, tatarilaisten sekä
+muiden Aasian kansain sodankäynti.--Mutta syy, veliseni, ja aihe tähän
+sotaan--teterrima causa (kauhistava syy), niin sanoakseni? Selitä se,
+Ranald!»
+
+»Mac Aulayt ja muut läntiset heimokunnat olivat meitä ahdistaneet»,
+kertoi Ranald, »niin ettemme enää saaneet rauhaa omilla maillamme.»
+
+»Ahaa!» sanoi Dalgetty. »Muistelen minäkin kuulleeni hiukan puhuttavan
+tuosta asiasta. Ettekö pistäneet leipää ja juustoa suuhun miehelle,
+jolla ei ollutkaa vatsaa, minne voisi muonavaroja tallettaa?»
+
+»Vai olette siis kuullut siitä», virkkoi Ranald, »kuinka me kostimme
+ylpeälle metsänkaitsijalle?»
+
+»Muistan kuulleeni», sanoi Dalgetty, »eikä siitä olekaan kovin pitkä
+aika. Olipa se lysti pilanteko, kun mätitte leipää kuolleen miehen
+päähän, vaikka se sentään oli vähän liian hurjaa ja julmaa käydäksensä
+laatuun sivistyneiden ihmisten kesken, siitä puhumatta, että se oli
+hyvän ruoka-aineksen pilaamista. Minä olen piirityksissä ja leireissä,
+Ranald, ollut semmoisissa tilaisuuksissa, jolloin elävä sotamies olisi
+halunnut itselleen sitä leipäpalaa, jonka te tuhlasitte hengettömään
+pääkalloon.»
+
+»Herra Duncan karkasi meidän kimppuumme», jatkoi Mac Eagh, »ja veljeni
+tapettiin--hänen päänsä oli pantu märkänemään juuri sille vallille,
+jolle kapusimme--minä vannoin kostavani enkä ole koskaan jättänyt koston
+valojani täyttämättä.»
+
+»Olkoon niin», sanoi Dalgetty, »ja kosto onkin suloista herkkua, sen
+myöntänee jokainen totinen soturi. Mutta sitä en saa päähäni, millä
+muotoa tämä juttu taivuttaisi herra Duncania sinun puolestasi puhumaan.
+Ja jos hän siitä yltyy puhumaan sun puolestasi, niin hän pyytänee, ettei
+markiisi vain hirttäisi eli ripustaisi sinua ilman muuta, vaan käskisi
+murtaa jäsenesi teilaten auran vannaalla tai kuolettaa sinut toisella
+kidutuksen lajilla. Jos sinuna olisin, Ranald, niin en olisi
+tietävinänikään herra Duncanista, vaan pitäisin salaisuuteni ja lähtisin
+rauhallisesti tästä maailmasta hirsipuun tietä, niinkuin
+esivanhempasikin ennen sinua lienevät menetelleet.»
+
+»Mutta kuule, vieras», jatkoi vuorelainen. »Ritari Duncanilla,
+Ardenwohrin herralla, oli neljä lasta. Kolme tapoimme puukoilla, mutta
+neljäs jäi henkiin. Ja suuremmaksi iloksi olisi hänelle saada kiikuttaa
+tuota neljättä, elävää lasta polvillansa kuin teilillä kiduttaa näitä
+vanhoja luitani, jotka eivät paljoakaan huolisi hänen pahimmasta
+vimmastansa. Yksi sana, jos minä sen lausun, muuttaisi hänen paasto- ja
+katumuspäivänsä kiitos-, ylistys- ja pitopäiväksi. Voi, sen tunnen
+omankin sydämeni tunteista! Kalliimpi minulle on Kenneth lapsi, joka
+Avon-joen varrella pyytelee perhosia, kuin muut kymmenen poikaani, jotka
+mätänevät maassa taikka ovat ilman lintujen nokittavina.»
+
+»Arvattavasti», jatkoi Dalgetty, »ne kolme sievää poikaa, jotka eilen
+näin tämän kylän torilla päästään ripustettuina niinkuin ilmassa
+kuivatettavat kolja-kalat, olivat hieman sinun omaisiasi?»
+
+Kesti vähän aikaa ennenkuin vuorelainen vastasi kovasti liikutetulla
+äänellä: »He olivat minun poikiani, vieras,--he olivat minun
+poikiani!--verta minun verestäni--lihaa mmm lihastani!--nopeat
+jaloiltaan--pettymättömiä ampujia--eikä heitä ollut kukaan vihollinen
+voittanut, ennenkuin Diarmid'in pojat ylivoimalla saivat heidät
+kukistetuiksi! Mitä minä haluankaan pitempää elämää, kun he ovat
+kuolleet? Ei juurten repiminen voi tuntua vanhasta kannosta niin
+kipeältä, kuin sen vihreiden lehväin karsiminen tuntui. Mutta minun
+pitää kasvattaa Kenneth kostajaksemme, vanhan kotkan pitää opettaa
+poikansa iskemään vihollisiin. Hänen tähtensä tahtoisin lunastaa henkeni
+ja vapauteni sillä, että ilmoitan salaisuuteni Ardenvohrin herralle.»
+
+»Helpommin saat sen halusi täytetyksi», virkkoi kolmas ääni puheeseen
+sekaantuen, »jos sen ilmoitat minulle.»
+
+Kaikki Skotlannin vuorelaiset ovat taikauskoisia. »Ihmiskunnan
+vihollinen on täällä!» huusi Ranald Mac Eagh pystyyn kavahtaen. Hänen
+kahleensa kilahtivat, kun hän nousi ja vetäysi niin kauas kuin suinkin
+siitä paikasta, mistä ääni kuului. Hänen säikähdyksensä tarttui hieman
+myös kapteeni Dalgettyyn, joka yritti jonkinlaisella eri kielistä
+sekoitetulla mongerruksella lukea kaikkia pirunmanauksia, mitä ikinä oli
+kuullut, mutta ei yhdestäkään muistanut enempää kuin pari sanaa.
+
+»In nomine Domini» (Herran nimeen), niinkuin meillä oli tapana sanoa
+Mareschal-kollegiossa--»santissima madre di Dios» (pyhin Jumalan emonen),
+niinkuin espanjalainen puhuu--»alle guten Geister loben den Herrn»
+(Kaikki hyvät henget kiittävät Herraa), lausuu autuas Taavetti kuningas,
+tohtori Lutheruksen saksalaisen käännöksen mukaan--»
+
+»Lopettakaa jo manauksenne», virkkoi taas sama ääni. »Vaikka olen
+oudolla tavalla ilmestynyt luoksenne, olen minä kuitenkin kuolevainen
+ihminen samoin kuin tekin, ja minun apuni voi olla teille hyödyksi tässä
+pulassanne, jos ette hylkää neuvojani.»
+
+Näin puhuessaan vieras siirsi syrjään varjostimen salalyhdyltä, jonka
+hämärässä valossa Dalgetty töintuskin eroitti, että heidän seuraansa
+tällä ihmeellisellä tavalla karttunut puhuja oli pitkä mies ja puettu
+samaan vaateparteen kuin Argylen markiisin passarit. Kaikkein ensiksi
+vilkaisi Dalgettyn silmä vieraan jalkoihin; mutta niissä ei näkynyt
+sorkkaa, joka Skotlannin tarujen mukaan kuuluu paholaiselle, eikä myös
+Saksan saduissa hänen tunnusmerkikseen mainittua hevoskaviota. Kapteenin
+ensi kysymys kuului, millä keinoin vieras oli heidän luoksensa tullut?
+
+»Sillä», sanoi hän, »olisihan noiden ruostuneiden telkimien vingahdus
+kuulunut, jos ovea olisi avattu. Ja jos te olette tullut sisään avaimen
+reiästä, niin ei teitä, hyvä herra, sovi kirjoittaa mihinkään elävien
+miesten rykmenttiin, olipa teidän ulkomuotonne minkänäköinen tahansa.»
+
+»Sen asian pidän salassa», vastasi tuntematon, »siksi kun olette omien
+salaisuuksienne ilmaisemisella ansainneet sen tietää. Saattaapa
+tapahtua, että minä päästän teidätkin ulos samasta paikasta, mistä itse
+pääsin sisään.»
+
+»Sitten se ei voi olla avaimen reikä», virkkoi kapteeni Dalgetty, »sillä
+haarniskani tarttuisi varmaan kiinni, jos kypäräni kenties pujahtaisikin
+läpi. Ja mitä salaisuuksiin tulee, ei minulla ole yhtään omaa ja varsin
+vähän muille kuuluvia. Mutta virkkakaa, mitä salaisuuksia teitä haluttaa
+kuulla. Taikka puhuakseni niillä sanoilla, joita professori Snufflegreek
+Mareschal-kollegiossa tavallisesti käytti: Puhu, että sinut tuntisin.»
+
+»Teidän kanssanne ei minulla ole ensiksi tekemistä», vastasi vieras,
+kääntäen lyhtynsä, niin että se täydesti valaisi hurjannäköistä,
+laiharaajaista Mac Eaghia, joka kykki aivan nurkan perällä, yhä vielä
+epäillen, olisiko tulija elävä olento.
+
+»Minä olen, veikkoseni», virkkoi vieras vähän lauhkeammalla äänellä,
+»tuonut sinulle parempaa ravintoa. Vaikka sinun täytyisikin huomenna
+kuolla, eihän se estä, että tänä iltana saat elää iloisesti.»
+
+»Ei suinkaan--ei millään muotoa», vastasi kapteeni Dalgetty, kohta
+ruveten tyhjentämään sitä pientä vakkaa, jonka vieras oli tuonut
+viittansa alla. Vuorelainen puolestaan, joko pelosta tai ylenkatseesta,
+ei huolinut tuoduista hyvistä herkuista.
+
+»Saas tästä, veikkonen!» virkkoi kapteeni, joka oli jo lopettanut ison
+palan vasikanpaistia ja nyt heilautti viinipulloa. »Mikä onkaan sun
+nimesi, hyvä ystäväni?»
+
+»Murdoch Campbell, hyvä herra», vastasi vieras, »passari Argylen
+markiisin palveluksessa ja toisinaan myös vanginvartijan apulaisen viran
+hoitaja.»
+
+»Saas tästä sitten vielä kerta, Murdoch», sanoi Dalgetty, »minä juon sun
+terveydeksesi, mainiten sinua omalla ristimänimelläsi paremman onnen
+vuoksi. Tämä viini tuntuu olevan Calcavellaa. No, veikkoseni Murdoch,
+uskallanpa sanoa, että sinä ansaitsisit itse vanginvartijan viran, koska
+näyt monta vertaa paremmin kuin päällysmiehesi ymmärtävän, minkälaisessa
+ruuassa onnettomuuteen joutuneita kunnon herroja tulee pitää. Leipää ja
+vettä! Hyi häpeä hänelle! Johan se, Murdoch, olisi saattanut markiisin
+vankihuoneen pahaan maineeseen. Mutta minä näen, että sinä tahtoisit
+puhutella tätä ystävääni Ranald Mac Eaghia. Älä huoli minusta; minä otan
+vakan tuohon nurkkaan ja takaan, että leukani pitävät semmoista kalinaa,
+ettei korvani kuule teidän puheestanne mitään.»
+
+Tästä lupauksestaan huolimatta kuunteli soturi kuitenkin toisten puhetta
+niin tarkkaan kuin saattoi, taikka hänen omilla sanoillaan puhuen »hän
+hörkisti korvansa niinkuin Kustaavus kuullessaan avaimen narisevan
+viljahinkalon lukossa.» Ja vankihuone olikin niin pieni, että hän aivan
+helposti saattoi kuulla seuraavan keskustelun:
+
+»Huomaatko, Sumun poika», virkkoi Murdoch »ettei sinua tästä paikasta
+päästetä, paitsi kun hirteen viedään?»
+
+»Ne, jotka olivat minulle rakkaimmat», vastasi Mac Eagh, »ovat jo
+menneet samaa tietä.»
+
+»Et siis huoli tehdä mitään», kysyi taas vieras, »joka voisi estää sinua
+heitä seuraamasta?»
+
+Vanki väänsi itseänsä kahleissaan, ennenkuin vastasi.
+
+»Paljon tekisin», virkkoi hän viimein, »en oman henkeni tähden, vaan sen
+pantin vuoksi, jonka jätin Strathawenin laaksoon.»
+
+»Ja mitä sinä tekisit, päästäksesi sen hetken katkeruutta maistamasta?»
+kysyi jälleen Murdoch. »Minusta on yhdentekevä, mistä syystä tahdot sitä
+välttää.»
+
+»Minä tekisin kaikki, mitä ihminen voi tehdä, jos kuitenkin saan
+säilyttää ihmisen nimen.»
+
+»Ihmiseksikö itseäsi sanot», pitkitti kysyjä, »sinä, joka olet tehnyt
+pedon töitä?»
+
+»Niin sanon», vastasi rosvo. »Minä olen semmoinen ihminen kuin
+esi-isänikin--me olimme lampaita, maatessamme rauhanviittaan
+peitettyinä--se viitta ryöstettiin meiltä, ja nyt soimaatte meitä
+pedoiksi. Antakaa meille takaisin mökkimme, jotka olette polttaneet,
+lapsemme, jotka olette surmanneet, leskemme, jotka olette nälkään
+näännyttäneet--kerätkää hirsipuista ja leileistä meidän sukumme
+raadellut ruumiit ja valjenneet kallot--herättäkää heidät jälleen eloon
+iloksemme, niin tahdomme olla alamaisenne ja veljenne--vaan kunnes se
+tapahtuu, olkoon surma ja veri ja molemminpuoliset pahanteot mustana
+juopana välillämme!»
+
+»Et siis tahdo mitään tehdä, millä saisit vapautesi?» virkkoi Murdoch.
+
+»Mitä hyvänsä--paitsi jos pitäisi sanoa olevani sinun heimosi ystävä»,
+vastasi Mac Eagh.
+
+»Me halveksimme rosvojen ja cateran'ien (vuorelaississien) ystävyyttä»,
+tiuskaisi Murdoch, »emmekä alentaisi itseämme niin halvoiksi, että siitä
+huolisimme.--Mitä sinulta vaadin vapautesi lunastimeksi, on tieto siitä,
+mistä löydetään Ardenvohrin ritarin tytär ja perillinen?»
+
+»Että muka saisitte naittaa hänet jollekulle mahtavan herranne
+kerjäläisserkulle», sanoi Ranald, »niinkuin Diarmidin pojilla on tapana.
+Eikö Glenorquhyn laakso vielä tänäkin hetkenä huuda kostoa siitä, että
+väkivallalla ryöstitte turvattoman lapsen, jota hänen sukulaisensa
+olivat saattamassa kuninkaan hoviin? Eikös saattomiesten ollut pakko
+kätkeä hänet padan alle, jonka ympärillä he taistelivat, kunnes ei
+jäänyt ainoatakaan, joka olisi voinut sanan saattaa? Ja eikö tyttöä
+sitten tuotu tähän kirottuun linnaan ja perästäpäin naitettu Mac Callum
+Moren veljelle, ja eikö kaikki se tapahtunut hänen avarain alusmaittensa
+vuoksi?»
+
+»Ja jos se tarina olisikin totta», virkkoi Murdoch, »niin tyttö sai
+paremman miehen kuin Skotlannin kuningaskaan olisi voinut hänelle
+hankkia. Mutta tämä ei millään lailla kuulu asiaan. Herra Duncan
+Campbellin tytär on meidän omaa sukuamme eikä mikään vieras. Ja kenellä
+olisi parempi oikeus saada tieto hänen kohtalostaan kuin Mac Callum
+Morella, heimokunnan päälliköllä?»
+
+»Tämän päällikön puolestako te sitä tietoa vaaditte?» kysyi rosvo.
+Markiisin palvelija nyökäytti päätään.
+
+»Ettekä aio tehdä tytölle mitään pahaa?--Minä olen jo tehnyt sitä
+hänelle yltäkyllin.»
+
+»Ei mitään pahaa, niin totta kuin olen kristitty mies», vastasi Murdoch.
+
+»Ja palkakseni saan henkeni ja vapauteni?» kysyi vielä Sumun Poika.
+
+»Niin on sovittu», vakuutti vanginvartija.
+
+»Tiedä sitten, että lapsi, jonka säälini säästi silloin kun hävitimme
+hänen isänsä vahvan tornin, kasvatettiin heimokunnassamme ottolapsena,
+kunnes heimokuntamme leppymätön verivihollinen, Allan Mac Aulay Verikäsi
+ynnä Lennoxin ratsumiehet Menteithin perillisen johdossa teloittivat
+meidät Ballenduthillin vuoriahteissa.»
+
+»Joutuiko tyttö Allan Verikäden haltuun sinun heimokuntasi luultuna
+tyttärenä? Sitten hänen verensä on punannut väkipuukon terää eikä
+sanomasi ole semmoinen, joka voi pelastaa tuomitun henkesi.»
+
+»Jos henkeni riippuu hänen elämisestänsä, niin se on täydessä turvassa»,
+vastasi rosvo; »sillä tyttö elää vielä. Mutta henkeni riippuu
+heikommasta siteestä--Diarmidin pojan häilyvästä lupauksesta.»
+
+»Se lupaus ei petä», virkkoi vanginvartija, »kun vain voit näyttää
+toteen, että tyttö on elossa, ja osoittaa, mistä hänet löydetään.»
+
+»Darlinwarachin linnasta», sanoi Ranald Mac Eagh, »Annikka Lylen
+nimellä. Usein ovat heimokuntalaiseni, käytyänsä jälleen omilla
+metsillämme, kertoneet hänestä, eikä ole pitkä aika siitä, kun minäkin
+omin vanhoin silmini hänet näin.»
+
+»Sinäkö?» kummasteli Murdoch, »sinäkö, Sumun Lasten päällikkö, uskalsit
+mennä niin likelle verivihollistasi?»
+
+»Diarmidin poika, minä tein enemmänkin», vastasi rosvo. »Minä kävin itse
+juhlasalissakin, puettuna harpunsoittajaksi Skianachin kolkoilta
+rannoilta. Aikomukseni oli puukolla surmata Allan Verikäsi, jota meidän
+heimokuntamme vapisten muistelee, ja sitten ottaa vastaan minulle
+sallittu kohtalo. Mutta juuri kun käteni tapaili tikarin kahvaa, näin
+Annikka Lylen. Hän helisti harppuansa ja rupesi laulamaan muutamaa Sumun
+Lasten laulua, jonka oli oppinut meidän keskellämme asuessansa. Tässä
+laulussa kuului rakkaan asuntomme, metsän vihreäin lehtien suhina, ja
+virtammekin siinä kohisivat vesiänsä syösten. Käteni ei tavannutkaan
+tikaria; silmieni lähteet sulivat, ja koston hetki oli mennyt.--Ja nyt,
+Diarmidin poika, virka, enkö ole pääni lunnaita maksanut?»
+
+»Olet kyllä», vastasi Murdoch, »jos juttusi on tosi. Mutta minkä
+todistuksen voit siitä antaa?»
+
+»Olkaa vieraina miehinä, taivas ja maa!» huusi rosvo; »hän jo katsoo,
+millä keinoin pääsisi sanansa siteistä!»
+
+»Ei suinkaan», virkkoi Murdoch. »Jokainen lupaus täytetään, niin pian
+kuin varmaan näen, että olet minulle totta puhunut.--Mutta onpa mulla
+myös pari sanaa sanottavana vankeuskumppanillesi.»
+
+»Mesikieli, myrkkymieli--aina mesikieli, myrkkymieli», mutisi vanki, ja
+heitti itsensä pitkälleen vankihuoneen lattialle.
+
+Sillä välin kapteeni Dalgetty, joka oli kuullut jokaisen sanan, mietti
+itsekseen omia mietteitään asiasta. »Mitä, 'Zum Henker' (hittoja),
+tuolla viekkaalla veitikalla lieneekään minulle puhumista? En minä tiedä
+mitään juttua lapsesta, en omasta enkä vieraasta, jonka voisin hänelle
+kertoa. Mutta antaapa hänen tulla--saakoon vähäisen kierrätellä, jos
+tahtoo karata vanhan soturin selän taakse.»
+
+Varuillansa, vaikka pelotonna, aivan kuin olisi peitsi kädessä seisonut
+muurinaukkoa puolustamassa, Dalgetty siis odotti rynnäkön alkua.
+
+»Te olette maailmaa kokenut mies, kapteeni Dalgetty», virkkoi Murdoch
+Campbell, »ettekä voi olla tuntematta vanhaa skotlantilaista
+sananlaskuamme 'gif-gaf' (lahja lahjasta), jota noudatetaan kaikissa
+kansoissa ja kaikissa sotajoukoissa.»
+
+»Pitäisi siis minulla olla joku vihi siitä», sanoi Dalgetty. »Sillä,
+turkkilaisia lukuun ottamatta, ei ole Euroopassa monta valtaa, joita en
+olisi palvellut. Ja välistä olen arvellut koettaa pientä sotaretkeä
+Bethlem Gabor'in[30] tai janitsarien kanssa.»
+
+»No, sitten te, joka olette niin kokenut ja ennakkoluuloista vapaa mies,
+kohta ymmärtänette», virkkoi Murdoch, »kun sanon vapaaksipääsönne
+riippuvan siitä, että suoraan ja totuuden mukaan vastaatte muutamiin
+pieniin kysymyksiin niiden herrojen suhteen, joiden seurassa olette
+ollut--millä kannalla heidän sotavarustuksensa ovat, kuinka suuri heidän
+mieslukunsa, millä lailla väkeä palkataan, ynnä mitä ehkä tietänette
+heidän sota-aikeistaan.»
+
+»Kysytkö sitä ainoastaan uteliaisuutesi tyydyttämiseksi?» kysyi
+Dalgetty; »siis ilman mitään muuta tarkoitusta?»
+
+»Ilman yhtään mitään tarkoitusta», vastasi Murdoch. »Mitä heidän
+sodankäyntinsä koskisi köyhään kurjaan, semmoiseen kuin minä!»
+
+»Anna kuulla sitten kysyttäväsi», virkkoi kapteeni; »minä aion vastata
+'peremptorie' (suorilla sanoilla).»
+
+»Kuinkahan monta irlantilaista on tulossa Jaakko Graham'in, sen
+kapinoitsijan, avuksi?»
+
+»Luultavasti kymmenentuhatta», vastasi kapteeni Dalgetty.
+
+»Kymmenentuhatta!» tiuskaisi Murdoch. »Tiedämmehän me, että tuskin
+kaksituhatta laski maihin Ardnamurchanissa.»
+
+»Tiedätpä sitten heistä enemmän kuin minä», virkkoi kapteeni Dalgetty
+aivan huolettomasti. »Minä en vielä ole nähnytkään heitä mönsträyksessä
+enkä edes aseet kädessä.»
+
+»Ja kuinka monta vuorelaista lienee toivossa?» kysyi jälleen Murdoch.
+
+»Niin monta kuin klanit vaan saavat liikkeelle», vastasi kapteeni.
+
+»Te vastaatte kiertelemällä, herra», sanoi Murdoch. »Virkkakaa suoraan:
+tokko heitä lienee viisituhatta miestä?»
+
+»Noin sen paikoille», vastasi Dalgetty.
+
+»Te panette henkenne alttiiksi, herra, kun näin laskette minun kanssani
+pilaa», varoitti kysyjä. »Jos kerran vihellän, niin päänne riippuu ennen
+kymmenen minuutin kuluttua laskusillassa kiinni.»
+
+»Mutta puhuakseni suuni puhtaaksi, Murdoch veikko», sanoi kapteeni,
+»onko sun mielestäsi järki-ihmisen tapaista kysellä meidän armeijamme
+salaisuuksia minulta, joka olen ottanut pestin koko tämän sodan ajaksi?
+Jos neuvoisin sinulle, millä keinoin Montrose helpommin olisi
+voitettava, mihin sitten palkkani ja saatavani ja saaliinosani
+joutuisivat?»
+
+»Minä vakuutan teille», virkkoi Murdoch, »että teidän sotaretkenne, jos
+olette vastahakoinen, alkaa ja samassa loppuukin marssilla tuon
+mestauspölkyn luoksi, joka linnanportin vieressä seisoo tämmöisten
+'landlauferien' (maankuljeksijain) varalta. Mutta jos rehellisesti
+vastaatte kysymyksiini, voitte päästä minun--Argylen markiisin
+palvelukseen.»
+
+»Onko siinä palveluksessa kelpo palkka?» kysyi kapteeni Dalgetty.
+
+»Hän maksaa teille kaksi sen vertaa, mitä teillä on palkkaa, jos menette
+takaisin Montrosen luokse meidän asioitamme toimittamaan.»
+
+»Soisinpa, että olisin sinut nähnyt, Murdoch, ennenkuin otin Montrosen
+pestin», sanoi Dalgetty, joka näkyi mietiskelevän.
+
+»Päinvastoin voin nyt antaa teille sitä paremmat ehdot», virkkoi
+Murdoch, »aina tietysti siinä tapauksessa, että olette uskollinen.»
+
+»Uskollinen, se on: teille, vaan petturi Montrosea kohtaan», vastasi
+kapteeni.
+
+»Uskollinen oikean uskon ja hyvän järjestyksen asialle», sanoi Murdoch,
+»joka pyhittää jokaisen pettuuden, minkä sen hyödyksi ehkä teette.»
+
+»Ja Argylen markiisi--jos minun tekisi mieli hänen palvelukseensa
+ruveta--onko hän hyvä herra?» kysyi Dalgetty.
+
+»Ei ole parempaa», vakuutti Murdoch.
+
+»Ja antelias upseereillensa?» pitkitti kapteeni.
+
+»Runsain käsi koko Skotlannissa», vastasi Murdoch.
+
+»Luja ja rehellinen lupauksissaan?» jatkoi Dalgetty.
+
+»Kunnian mies, jos kukaan elävistä aatelisherroista», sanoi markiisin
+palvelija.
+
+»Näin paljo hyvää en ole hänestä koskaan ennen kuullut», virkkoi
+Dalgetty. »Sinä epäilemättä tunnet markiisin hyvin--taikka, pikemmin
+olet varmaan markiisi itse!--Argylen herra», lisäsi hän, äkkiä karaten
+valepuvussa tulleen herran kimppuun, »minä vangitsen teidät
+maanpettuutenne tähden, Kaarle kuninkaan nimessä. Jos uskallatte huutaa
+apua, niin väännän niskanne nurin.»
+
+Tämä Dalgettyn hyökkäys oli niin äkillinen ja arvaamaton, että hän
+helposti sai markiisin kaadetuksi vankihuoneen lattialle, jossa painoi
+häntä vasemmalla kädellään maahan ja piti oikeaa kättä kaatuneen
+kaulassa valmiina kuristamaan, niin pian kuin markiisi vähänkin
+yrittäisi apua huutaa.
+
+»Argylen herra», lausui hän, »nyt on minun vuoroni määrätä sovinnon
+ehdot. Jos tahdotte neuvoa minulle salatien, jota tänne tulitte,
+niin saatte pitää henkenne, sillä tavalla kuitenkin, että
+rupeatte _locumtenens'ikseni_ (sijaisekseni)--niinkuin meillä
+Mareschal-kollegiossa oli tapana sanoa--siksi kun vartijanne tulee
+vankejansa katsomaan. Jos ette suostu, niin minä ensin kuristan
+teidät--sen taidon opin muutamalta puolalaiselta heidukilta, joka oli
+orjana palvellut sulttaanin seraljissa (palatsissa)--ja sitten haen
+itselleni pääsötien.»
+
+»Kavaltaja!» mutisi Argyle. »Palkitsetko hyvyyteni murhalla?»
+
+»En hyvyyttänne, korkea herra», vastasi Dalgetty, »vaan tahdon ensiksi
+opettaa teille, kuinka 'jus gentium' (kansainvälinen oikeus) kohtelee
+kavaljeeria, joka passin turvassa on tullut teidän luoksenne. Ja
+toiseksi tahdon osoittaa teille, että on vaarallista tarjota häpeällisiä
+ehtoja kunnon soturille ja kiusata häntä luopumaan lipustansa, ennenkuin
+hänen palvelusaikansa on loppunut.»
+
+»Säästäkää henkeni», virkkoi Argyle, »niin teen mitä vaaditte.»
+
+Dalgetty piti yhä edelleenkin kättään markiisin kaulassa, puristaen
+pikkuisen, kun teki kysymyksensä, ja taas hellittäen sen verran, että
+toinen saattoi vastata.
+
+»Missä on salaovi tässä vankihuoneessa?» kysyi hän.
+
+»Kohottakaa lyhty sitä nurkkaa kohti, joka on teistä oikealla puolella,
+niin huomaatte laudan, joka peittää ovenraon», vastasi markiisi.
+
+»Sen verta siitä.--Minne tuota käytävää myöten pääsee?»
+
+»Omaan kamariini seinäverhon taakse», selitti maassa makaava
+aatelisherra.
+
+»Kuinka pääsen sieltä linnanportille?»
+
+»Suuren salin etuhuoneen, passarien odotushuoneen, suuren
+vartijatuvan----»
+
+»Jotka kaikki ovat täpötäynnä sotamiehiänne, puoluelaisianne ja
+palvelijoitanne?--Se ei millään muotoa kelpaa minulle, korkea
+herra.--Eikö teillä ole mitään salatietä linnanportille, niinkuin tähän
+vankihuoneeseen?--Olen ainakin Saksassa nähnyt semmoisia.»
+
+»Olisihan salatie, joka käy kappelin kautta», sanoi markiisi, »ja se
+alkaa minun kamaristani.»
+
+»Ja mikä on tunnussana portilla?»
+
+»Levin miekka», vastasi markiisi. »Mutta jos tahdotte luottaa
+kunniasanaani, niin saatan teitä, vien teidät kaikkien vartijain sivutse
+ja päästän täyteen vapauteen, antamalla teille passikirjan.»
+
+»Minä ehkä luottaisin teihin, korkea herra, jos ei kaulassanne jo
+näkyisi mustelmia sormieni pidosta.--Niinkuin asian laita nyt on, beso
+los manos a usted' (suutelen käsiänne), espanjalaisten tavalla kiittäen.
+Mutta voittehan minulle sentään antaa passikirjankin--onko kamarissanne
+kirjoitusneuvoja?»
+
+»On, ja valmiita passejakin, ainoastaan allekirjoitusta vailla. Minä
+tulen kanssanne sinne», virkkoi markiisi, »kohta paikalla.»
+
+»Se olisi liika kunnia minunlaiselleni miehelle», sanoi Dalgetty. »Te
+saatte, korkea herra, jäädä tänne kunnon ystäväni, Ranald Mac Eaghin
+haltuun. Sallikaa siis, olkaa niin hyvä, että hinaan teidät semmoiseen
+paikkaan, mihin hänen kahleensa ulottuvat.--Kunnon Ranald, näethän,
+kuinka asiamme laita nyt on. Epäilemättä keksin jonkun keinon
+päästääkseni sinut vapaaksi. Sillä välin tee sinä, niinkuin nyt näet
+minun tekevän. Laske kätesi näin tämän korkean ja mahtavan herran
+henkitorvelle, hänen kauluksensa alle; ja jos hän rupeaisi kiskomaan
+itseänsä irti tai huutamaan, niin purista vaan, kelpo Ranaldini, miehen
+tavalla. Vaikka hän menisi 'ad deliquium', se on, Ranald, pyörryksiin,
+eipä haittaa, koska hän aikoi vielä kovemmin pidellä meidän molempien
+kurkkuja.»
+
+»Jos hän hiiskahtaa taikka liikahtaa», vakuutti Ranald, »saa hän surman
+kädestäni.»
+
+»Se on oikein, Ranald--oikein sukkelasti sanottu. Älykäs ystävä, joka
+puolenkin sanan ymmärtää, on koko miljoonan arvoinen!»
+
+Näin jätettyään markiisin uuden liittolaisensa haltuun Dalgetty painoi
+vipua, ja salaovi lensi auki, eikä se kääntyessään narahtanut
+hiukkaakaan: niin hyvin olivat saranat tasoitetut ja voidellut. Oven
+toinen puoli oli varustettu vahvoilla telkimillä ja salvoilla, joista
+riippui pari avainta, arvattavasti kahleitten aukaisemista varten. Kapea
+käytävä, joka kohosi paksun linnanseinän sisustaa myöten, päättyi
+viimein, niinkuin markiisi aivan toden mukaan oli tiedoksi antanut,
+Argylen oman kamarin seinäverhon taustaan. Tämmöiset käytävät olivat
+tavallisia vanhoissa paroonilinnoissa; niitä myöten saattoi linnanherra,
+muinaisen Dionysios tyrannin tavalla, käydä kuuntelemassa vankiensa
+keskinäisiä puheita taikka, jos mielensä teki, valepuvussa heitä
+katsomassa, jollainen juoni oli tällä kertaa kuitenkin päättynyt Mac
+Callum Morelle vähemmän hupaisella tavalla. Tiedusteltuansa ensin, eikö
+kamarissa olisi ketään, ja nähtyänsä, ettei ollut estettä, astui
+kapteeni sisään. Kiireesti hän kaappasi käteensä passinkaavan, joita
+pöydällä oli useampia, ynnä myös kirjoitusneuvot. Otettuansa sen lisäksi
+markiisin tikarin ynnä uutimista silkkinuoran, hän astui jälleen alas
+vankiluolaan, josta hänen hetkisen ovella kuunnellessaan kuului
+markiisin puoleksi kuristettu ääni. Argyle lupaili Mac Eaghille suuria
+palkintoja, jos tämä sallisi hänen huutaa apua.
+
+»En, vaikka antaisitte koko metsän täynnä otuksia--en, vaikka antaisitte
+tuhannen nautaa», vastaili rosvo. »En, vaikka antaisitte kaikki ne maat,
+joita joku Diarmidin poika ikinä on hallinnut, en sittenkään rikkoisi
+sanaani, jonka annoin tuolle rautapaita-miehelle!»
+
+»Ja rautapaita-mies», virkkoi Dalgetty, sisään astuen, »on siitä
+sinulle suuressa kiitollisuuden velassa, Mac Eagh, ja suuren
+kiitollisuuden velkaan joutuu myös tämä korkea herra. Mutta ensin hänen
+pitää tähän passikirjaan kirjoittaa majuri Dugald Dalgettyn ja hänen
+oppaansa nimet, muuten hän luultavasti itse saa passin toiseen
+maailmaan.»
+
+Markiisi kirjoitti salalyhdyn valossa, mitä soturi käski.
+
+»Ja nyt, Ranald, riisu päällysvaatteesi», virkkoi Dalgetty, »minä
+tarkoitan: anna lanne plaidisi. Siihen kääritään nyt tämä Mac Callum
+More, ja hänestä tehdään vähäksi aikaa Sumun Lapsi.--Ei, hyvä herra,
+meidän pitää peittää päännekin huppuun, ollaksemme varmat siitä, ettette
+ajattomalla ajalla rupea kiljumaan.--Kas niin, nyt hän on tarpeeksi
+kääritty--kädet alas, taikka jumaliste puhkaisen teiltä sydämen omalla
+tikarillanne! Noin, minä en sido teitä halvemmalla kuin silkkinuoralla,
+niinkuin säätynne vaatiikin.--Kas niin, nyt hän pysyy kiinni siksi, kun
+joku tulee auttamaan. Jos hän on käskenyt meille myöhäisen päivällisen,
+Ranald, niin hän saa nyt siitä itse kärsiä. Mihin aikaan, kelpo Ranald
+veikkoseni, vanginvartija tavallisesti kävi?»
+
+»Ei koskaan ennen, kuin aurinko on laskenut lännen laineisiin», sanoi
+Mac Eagh.
+
+»Sitten, veikkoseni, meillä on kolme tuntia aikaa», virkkoi varovainen
+kapteeni. »Sillä välin ryhtykäämme toimiin, niin että saamme sinut
+vapaaksi.»
+
+Ensi työksi tarkastettiin nyt Ranaldin kahleita. Ne avattiin yhdellä
+niistä avaimista, jotka riippuivat salaoven takapuolella luultavasti
+siksi tarpeeksi, että markiisi saattaisi, milloin tahtoi, vartijaa
+kutsumatta päästää pois tai toiseen paikkaan kuljettaa jonkun vangin.
+Rosvo ojensi kangistuneet raajansa suoriksi ja harppasi ulos
+vankihuoneesta, tuntien vapaaksi päässeen pyörryttävää iloa.
+
+»Ota sinä tämän korkeasukuisen vankimme passaripuku», käski kapteeni
+Dalgetty. »Pane se päällesi ja seuraa kintereilläni».
+
+Rosvo totteli. He astuivat salarappusia ylös, teljettyänsä vankihuoneen
+oven jäljestään, ja saapuivat onnellisesti markiisin kamariin.
+
+
+
+
+NELJÄSTOISTA LUKU.
+
+
+    Tass' ov' on, tässä portaat--mikä sitten?
+    Mut ketä kuolo varma uhkaa maalla,
+    Se vähä kysyy moista joutavaa
+    Kuin karttaa, kompassia--merellen
+    Hän lähtee vaikka ilman lietsaria.
+
+    Brennowalt'in murhenäytelmä.
+
+»Katsoppa nyt, Ranald, missä tuo kappeliin viepä salakäytävä lienee»,
+käski kapteeni; »minä sill'aikaa vähän silmäilen näitä kaluja tässä.»
+
+Näin sanoen hän koppasi toisella kädellään vihkon Argylen salaisimpia
+papereita, toisella kukkaron täynnä kultaa komean kaapin laatikosta,
+joka oli auki, ikäänkuin houkutellen ottamaan. Ei hän myöskään jättänyt
+ottamatta miekkaa ja pistooleja ruutisarvineen, luotipusseineen, jotka
+riippuivat huoneen seinällä. »Tietoja ja saalista», virkkoi kokenut
+soturi, nämä kalut taskuunsa pistäen, »on jokaisen kunnon kavaljeerin
+velvollisuus ottaa, edelliset päällikkönsä, jälkimmäinen omaksi
+tarpeeksi. Tämä miekka on Anterus Ferraran tekemä, ja pistoolit paremmat
+omiani. Mutta rehellinen vaihtokauppa ei ole rosvon työtä. Sotureita ei
+saa toimittaa hengenhätään ilmaiseksi, herra Argylen markiisi.--Mutta
+hiljaa, hiljaa, Ranald. Viisas Sumulainen, minne nyt aiot?»
+
+Aika olikin hillitä Mac Eaghin hankkeita. Sillä kun ei salakäytävä
+tahtonut kohta löytyä, ei Ranald nähtävästi malttanut kauemmin odottaa,
+vaan tempaisi miekan ja kilven käsiinsä, ja oli juuri menossa suurta
+salia kohti. Epäilemättä hänellä oli aikomuksena raivata itselleen
+aseilla tie kaikkien vastustajien läpi.
+
+»Seis, jos pidät hengestäsi lukua», kuiskutti Dalgetty, kopaten hänet
+kiinni. »Meidän pitää, jos mahdollista, olla kuulumattomissa. Pankaamme
+sentähden tämä ovi lukkoon, että he luulisivat Mac Callum Moren tahtovan
+olla yksinään.--Ja nyt annas kun katselen missä tuo salakäytävä olisi.»
+
+Useammin paikoin seinäverhnjen taustaa katseltuansa kapteeni viimein
+keksikin salaisen oven ja sen takana kiertoportaat, joiden alapäässä oli
+toinen ovi, epäilemättä kappeliin aukeneva. Mutta aika suuri oli
+Dalgettyn kummastus ja suuttumus, kun hän tämän toisen oven takaa kuuli
+papin äänen täydessä saarnatoimessa.
+
+»Sentähden se viekastelija», virkkoi hän, »käskikin meidän mennä tätä
+salatietä. Tekisipä suuresti mieleni palata takaisin ja leikata hänen
+kaulansa poikki!»
+
+Dalgetty avasi oven kuitenkin hyvin hiljaa; siitä he pääsivät
+rautaristikolla varustetulle parvelle, missä markiisin oli tapana istua.
+Verhot oli vedetty umpeen, arvattavasti siksi, että luultaisiin hänen
+olevan jumalanpalveluksessa läsnä, vaikka hän kävisikin muualla
+maallisilla askareillaan. Nyt ei ollut ketään tässä aitiossa, sillä
+markiisin perhe--semmoinen oli sen ajan suurellinen tapa--istui kirkossa
+toisella parvella, joka oli vähän alempana suuren herran omaa
+istuinpaikkaa. Asian näin ollen uskalsi kapteeni Dalgetty kätkeä itsensä
+markiisin aitioon, jonka oven hän lukitsi huolellisesti.
+
+Eipä liene koskaan (vaikka se väite tosin on uskalias) kuunneltu saarnaa
+maltittomammalla mielellä ja vähemmällä hartaudella kuin tätä, ainakin
+mitä yhteen kuulijoista tulee. Kapteeni tunsi jotakin pitkällisen
+kuolemantuskan tapaista kuullessaan, kuinka pappi sanoi
+_kuudenneksitoista--seitsemänneksitoista--kahdeksanneksitoista--ja
+lopuksi_. Mutta ei mitään luentoakaan (luennoiksi saarnoja silloin
+sanottiin) kestä ijankaikkisesti. Saarna siis viimein loppui, ja pappi
+katsoi vielä tarpeelliseksi syvään kumartaa peitetylle aitiolle päin,
+aavistamatta ketä hän sillä kumarruksellaan kunnioitti. Kiireisestä
+hajaantumisesta päättäen eivät markiisin palvelijatkaan tainneet katsoa
+äskeistä tointansa paljoa hauskemmaksi kuin hätääntynyt kapteeni
+Dalgetty. Suuri joukko heistä, ollen vuorelaisia, olisikin voinut
+puolustuksekseen vetää sen seikan, etteivät ymmärtäneet ainoatakaan
+sanaa pappismiehen puheesta, he kun kuuntelivat hänen opetustansa Mac
+Callum Moren nimenomaisesta käskystä, ja näin he olisivat tehneet,
+vaikka olisi turkkilainen _imam_ ollut saarnaamassa.
+
+Mutta vaikka seurakunta oli näin kiireesti hajonnut, viipyi pappi yhä
+vielä kappelissa ja asteli edestakaisin sen gootilaisten kaarikupujen
+alla. Hän näkyi vielä mietiskelevän äskeistä puhettansa taikka kenties
+valmistavan toista ensi kerraksi. Niin rohkea kuin Dalgetty olikin, jäi
+hän nyt kuitenkin kahden vaiheelle, mitä tekisi. Mutta aika oli
+täpärällä, ja joka kuluva heti teki heidän karkunsa keksimisen
+mahdollisemmaksi sillä tavoin, että vanginvartija kenties sattuisi
+käymään vankihuoneessa tavallista aikaisemmin ja silloin näkisi vankien
+vaihtuneen. Vihdoin, kuiskauksella käskettyänsä Ranaldia, joka piti
+silmällä kaikkia hänen liikkeitään, tulemaan jäljestä ja olemaan hiljaa,
+astui kapteeni Dalgetty hyvin huolettoman näköisenä alas niitä rappusia
+myöten, jotka veivät aitiosta kappelin pääosaan. Vähemmin kokenut
+retkeilijä olisi yrittänyt kiirehtiä pappismiehen sivutse siinä
+toivossa, että voisi päästä huomaamatta. Mutta ymmärtäen, kuinka
+ilmeiseen vaaraan hän joutuisi, jollei se yritys onnistuisi, astui
+kapteeni totisena suoraan pappia kohden, joka käveli alttarin edessä.
+Kypäräänsä kohotettuaan ja kohteliaasti kumarreltuaan hän arveli mennä
+edemmäksi. Mutta siitäkös hän hämmästyi, kun tunsi saarnamiehen juuri
+samaksi papiksi, jonka seurassa oli Ardenvohrissa syönyt päivällistä!
+Pianpa hän kuitenkin tointui hämmästyksestä ja ennätti kääntyä
+puheellaan papin puoleen, ennenkuin tämä sai suutaan auki. »En
+tahtonut», lausui hän, »lähteä tästä kartanosta, ennenkuin olisin
+teille, suuriarvoinen herra pastori, lausunut nöyrimmät kiitokseni siitä
+saarnasta, jota tänä iltana olette suonut meidän nauttia.»
+
+»Enpä huomannutkaan, arvoisa herra», virkkoi pappi, »että te olitte
+kirkossa.»
+
+»Herra markiisi», selitti Dalgetty, »on ollut niin armollinen ja suonut
+minulle sen kunnian, että sain istua hänen omassa aitiossaan.» Sen
+kuullessaan kumarsi pappi syvään, sillä hän tiesi, että semmoista
+kunniaa ei ollut tapana suoda muille kuin sangen korkeasukuisille
+herroille. »Minulla on ollut se kohtalo, herra pastori», jatkoi
+kapteeni, »vaeltelevan elämäni ajalla, että olen saanut kuulla
+saarnaajia kaikellaisista lahkokunnista--esimerkiksi lutherilaisia,
+evankelilaisia, reformeerattuja, kalvinilaisia ja niin edespäin--mutta
+en ole ikinä kuullut mitään teidän saarnanne vertaista.»
+
+»Nimittäkää sitä luennoksi, korkeasti kunnioitettava herra», muistutti
+pappi; »sillä niin on meidän kirkkokunnassamme tapana sitä nimittää.»
+
+»Olkoonpa luento taikka saarna», virkkoi Dalgetty, »se oli, yläsaksan
+kielellä puhuen, 'ganz vortrefflich' (aivan erinomainen). Enkä tahtonut
+lähteä tästä paikasta, ellen olisi teille tunnustanut, mitä liikutuksia
+sydämessäni on tuntunut opettavaisen lukemisenne aikana; ja myös, kuinka
+kipeästi minuun koskee, että eilen pöydässä näytti siltä, kuin olisin
+laiminlyönyt sen kunnioituksen, joka teidän kaltaisellenne miehelle
+tulee.»
+
+»Voi! hyvä herra», sanoi pappi, »tässä maailmassa kohtaamme toisiamme
+niinkuin kuolon varjon laaksossa tietämättä kuka sattuu kanssamme
+yhteen. Eipä tosiaan ole kummeksimista, että toisinaan loukkaamme
+semmoisiakin, joille osoittaisimme kaikkea mahdollista kunniaa, jos
+heidät tuntisimme. Totta puhuen, herra, olisin pikemmin luullut teitä
+jumalattomaksi ilkiöksi kuin näin hurskaaksi mieheksi, miksi teidät nyt
+näen, mieheksi, joka suurelle Herralle osoittaa kunniaa myös hänen
+halvimmankin palvelijansa persoonassa.»
+
+»Se on aina minun tapani, oppinut herra», vastasi Dalgetty, »sillä
+ikimuistettavan Kustaavus Adolfuksen palveluksessa--mutta minä kai
+häiritsen mietteitänne»----asiainhaarain täpäryys sai tällä kertaa
+voiton hänen halustaan puhua Ruotsin kuninkaasta.
+
+»Ette suinkaan, hyvä herra», sanoi pappi. »Mimmoinen olikaan,
+virkkakaapa, tapa tuolla mainiolla kuninkaalla, jonka muisto on niin
+kallis jokaiselle protestanttilaissydämelle?»
+
+»Herra, rummut käskivät rukoukselle sekä aamuin että illoin yhtä
+säännöllisesti kuin paraatille. Ja jos joku sotamies tervehtimättä astui
+rykmentinpapin sivutse, sai hän siitä hyvästä tunnin aikaa istua ratsain
+puuhevosen selässä. Mutta hyvästi nyt, herra--minun täytyy, Argylen
+markiisin passin mukaan, paikalla lähteä täältä».
+
+»Viipykää kuitenkin vielä hetkinen, hyvä herra», pyysi pappi. »Eikö
+olisi mitään, jolla voisin osoittaa kunnioitustani kuuluisan Kustaavus
+Adolfuksen oppilasta ja niin älykästä saarnataidon ymmärtäjää kohtaan?»
+
+»Ei mitään», vastasi kapteeni, »paitsi jos neuvoisitte minulle suorimman
+tien portille--ja jos olisitte niin hyvä», lisäsi hän rohkeasti, »ja
+käskisitte jonkun palvelijan viedä hevosenikin sinne. Se on tummanharmaa
+ruuna--kutsukaa sitä Kustaavuksen nimellä, niin se hörkistää korviaan.
+Sillä minä en tiedä, missä täällä on talli, eikä oppaani», hän katsahti
+Ranald'iin, »puhu englanninkieltä.»
+
+»Kiireesti lähden toimittamaan asianne», sanoi pappi, »ja tienne käy
+tuon syrjäisen käytävän kautta.»
+
+»No, Jumalan kiitos, että olet niin itserakas!» mutisi kapteeni
+itsekseen. »Pelkäsinpä jo, että täytyisi marssia täältä pois ilman
+Kustaavusta.»
+
+Linnan pappi avustikin saarnakyvyn erinomaista tuntijaa niin hartaasti,
+että muuan palvelija toi hevosen valmiiksi satuloittuna matkaa varten,
+sill'aikaa kun Dalgetty puhutteli laskusillan vartijoita, näytti
+passiansa ja lausui tunnussanan. Toisessa paikassa olisi kapteenin
+äkillinen esiintyminen irrallaan sen perästä, kun hänet kaikkein nähden
+oli vankeuteen viety, luultavasti herättänyt epäluuloa ja aiheuttanut
+kyselyjä. Mutta markiisin upseerit ja palvelijat olivat tottuneet
+herransa umpisalaisiin vehkeilemisiin; he eivät siis arvelleet mitään
+muuta kuin että kapteeni oli päässyt vapaaksi herran omasta toimesta ja
+saanut häneltä jonkin salaisen käskyn toimitettavaksi. Siinä luulossa ja
+kuultuansa häneltä tunnussanankin he päästivät kapteenin estämättä
+kulkemaan.
+
+Dalgetty ratsasti hitaasti Inveraryn kylän kautta, ja rosvo astui
+kantopoikana hevosen vieressä. Kun he kulkivat hirsipuun sivutse,
+katsahti vanha mies siinä riippuviin ruumiisiin ja väänsi käsiään. Tämä
+katsahdus ja liike kestivät vaan hetken aikaa, mutta ilmaisivat
+sanomatonta tuskaa. Kohta jälleen toinuttuaan Ranald kuiskasi sivumennen
+jotakin eräälle niistä naisista, jotka Rizpan, Aiantyttären, tavalla
+näkyivät surren valvovan läänitysherran vääryyden ja julmuuden uhrien
+lähellä. Nainen vavahti sen äänen kuultuansa; mutta samassa hän jälleen
+kokosi ajatuksensa ja vastasi vähäisellä päännyökkäyksellä.
+
+Dalgetty jatkoi kulkuansa ulos kylästä, ollen kahden vaiheella, pitikö
+hänen koettaa vuokrata tai väkisin ottaa joku vene ja mennä järven
+poikki vai tunkeutua metsään ja sinne kätkeytyä takaa-ajajilta.
+Edellisessä tapauksessa olisivat markiisin airolaivat, jotka lojuivat
+rannassa valmiina lähtöön, pitkät purjeraa'at tuulta myöten kääntyneinä,
+epäilemättä kohta lähteneet jäljestä, ja miten hän voisi toivoa
+vuorelaisten tavallisella kalaveneellä pääsevänsä niitä pakoon? Ja jos
+hän valitsisi jälkimmäisen keinon, niin olisi myös kovin epätietoista,
+voisiko hän autioilla, tuntemattomilla erämailla saada elatusta ja
+kätköpaikan. Kylä oli hänen takanaan; mutta mille suunnalle hänen nyt
+oli kääntyminen hyvään turvaan päästäksensä, siitä ei hän tietänyt
+mitään päättää. Niinpä hän jo alkoi huomata, että Inveraryn
+vankikomerosta karkaamalla, niin ihmeellinen kuin se yritys olikin, hän
+oli suorittanut vaikeasta tehtävästään vaan helpoimman osan. Ja jos hän
+uudestaan joutuisi vangiksi, ei hänen kohtalostaan enää ollut mitään
+epäilystä. Sillä siitä väkivallasta, mitä hän oli tehnyt niin mahtavalle
+ja kostonhimoiselle miehelle, ei voinut tulla muuta rangaistusta kuin
+viipymätön surma. Hänen pyöritellessään päässään näitä tuskastuttavia
+ajatuksia ja luodessaan ympärilleen katseita, jotka selvästi kuvastivat
+kahden vaiheella oloa, kysyi Ranald Mac Eagh yht'äkkiä: »Mitä tietä te
+aiotte matkustaa?»
+
+»Sepä, kunnon kumppanini», vastasi Dalgetty, »juuri onkin se kysymys,
+johon en keksi vastausta. Tosiaan alan arvella, Ranald, että meille
+olisi ollut parempi, jos olisimme malttaneet pysyä mustan möykyn ja
+vesiruukun ääressä siksi, kunnes herra Duncan olisi tullut, jonka olisi
+täytynyt, oman kunniansa tähden, vähän taistella minun puolestani.»
+
+»Saksilainen», vastasi Mac Eagh, »älä sure sitä, että olet vaihtanut
+vankikomeron häijyn löyhkän taivaan raittiiseen ilmaan. Ja ennen
+kaikkea, älä kadu, että olet auttanut yhtä Sumun Pojista. Anna minun
+opastaa itseäsi, niin panen pääni pantiksi, että pelastut.»
+
+»Voitko saattaa minut ehein nahoin noiden vuoristojen kautta takaisin
+Montrosen sotajoukon luokse?» kysyi Dalgetty.
+
+»Voin», vastasi Mac Eagh. »Ei ole elävää miestä, jolle kaikki
+vuoritiet, luolat, laaksot, viidakot ja loirot ovat niin tutut kuin
+Sumun Lapsille. Muut matelevat tasaisia teitä, järvien ja jokien rantoja
+myöten, mutta meidän ovat tiettömien vuorien jyrkät ahteet, erämaan
+purojen lähtökohdat. Kaikkine verikoirineenkaan Argyle ei voi seurata
+jälkiämme niitä pääsemättömiä paikkoja myöten, joiden kautta teidät
+opastan.»
+
+»Sanotko niin, kelpo Ranald?» vastasi Dalgetty, »Pötki eteenpäin sitten.
+Sillä eipä, totta puhuen, laivamme suinkaan pääse pulasta oman
+lietsaamiseni avulla.»
+
+Rosvo astui siis metsiin, jotka ympäröivät linnaa useamman virstan
+alalla. Hän kulki niin kiireesti, että Kustaavuksen piti kaiken aikaa
+ravata rivakasti, ja teki niin monta mutkaa ja polvea, että kapteeni
+Dalgettyltä pian katosi kaikki tieto siitä, missä hän oli, ja kaikki
+tunto ilman suunnista. Viimein loppui polku, joka vähitellen oli käynyt
+yhä vaivaloisemmaksi, kokonaan viidakkoon ja vesakkoon. Kosken
+pauhaaminen kuului likeltä; maa oli tässä paikoittain louhikkoa,
+paikoittain rämettä, ja joka paikassa paha hevosella kulkea.
+
+»Mitä, paholaisen nimessä», kirosi Dalgetty, »tässä teemme? Nyt kai
+täytyy, pelkään mä, erota Kustaavuksestani.»
+
+»Älkää huoliko hevosestanne», vastasi rosvo, »kyllä sen saatte pian
+takaisin.»
+
+Näin sanottuaan hän vihelsi hiljaa, ja samassa pujahti esille pieni
+poika vesakosta aivan kuin metsän peto. Hän oli puoleksi vaatetettu
+ruutuisella tartani-kankaalla, puoleksi alasti, laiha ja nälkää
+kärsineen näköinen. Päälaen ja kasvojen ainoana suojana päiväpaistetta
+ja pahaa säätä vastaan olivat hänen omat takkuiset hiuksensa, jotka oli
+nahkahihnalla kokoonsidottu. Ja tuimasti tuijoittelevat, harmaat silmät
+näyttivät miltei täyttävän kymmenen sen vertaa sijaa kasvoissa, mitä
+niille on tavallisesti suotu ihmisen ulkomuodossa.
+
+»Antakaa hevosenne pojalle», virkkoi Ranald Mac Eagh; »siitä riippuu
+henkenne.»
+
+»Voi, voi!» valitti tuskastunut soturi. »_Hheu!_ niinkuin meillä
+Mareschal-kollegiossa oli tapana sanoa. Täytyykö minun jättää Kustaavus
+tuommoisen tallirengin haltuun?»
+
+»Oletteko hullu, kun näin kulutatte aikaa turhaan?» tiuskaisi opas.
+»Olemmeko nyt ystävien mailla, jotta saatte pitää hevoselle
+jäähyväispuheita niinkuin omalle veljellenne? Sanoinhan minä, että
+saatte sen takaisin. Mutta vaikka ette saisikaan enää ikinä nähdä tuota
+luontokappaletta, eikö kuitenkin henki ole kalliimpi parastakin tamman
+synnyttämää varsaa?»
+
+»Sekin on aivan totta, kunnon ystäväni», huokasi Dalgetty. »Mutta jospa
+tietäisit Kustaavuksen kelvollisuuden ja kaikki, mitä me yhdessä olemme
+tehneet ja kokeneet!--Kas, kuinka se vielä kääntää päätänsä,
+katsahtaakseen minuun!--Pidä sitä hyvin, kelpo pöksytön ystäväiseni,
+niin saat hyvän juomarahan.» Näin hän puhui nuhisten hiukan, kun piti
+huolensa niellä, ja kääntyi sitten pois sydäntä särkevästä näystä,
+seuratakseen oppaansa jälkiä.
+
+Tämä seuraaminen ei ollut leikintekoa; se vaati pian suurempaa nopeutta
+kuin kapteeni Dalgettyssä olikaan. Aivan ensi harppauksellaan sen
+perästä, kun hän oli ratsustaan eronnut, solahti hän, saaden vain
+sivumennen hieman apua muutamasta riippuvasta oksasta ja maasta esille
+pistävästä juuresta, kahdeksan jalan verran suoraan alas, keskelle
+puroa, jonka reunaa myöten Sumun Poika jo asteli ylöspäin. Suuret kivet,
+joiden yli he kompastellen astuivat--vesakot, joiden läpi oli
+pujoteltava--kalliot, joiden toista kylkeä piti suurella työllä ja
+vaivalla kiivetä ylös ja sitten toiselta kyljeltä yhtä vaivaloisesti
+laskeutua--kaikki nämä ja monet muutkin esteet voitti kepeäjalkainen,
+puolialaston vuorelainen niin helposti ja nopeasti, että Dalgetty häntä
+oikein ihmetteli ja kadehti. Sillä kapteeni itse, jota rasittivat hänen
+kypäränsä, haarniskansa ynnä muut rautavarustuksensa, puhumattakaan
+raskaista ratsassaappaista, tuli viimein ihan uuvuksiin ponnistuksista
+ja matkan vaivaloisuudesta. Hän istuutui kivelle huoahtamaan ja rupesi
+selittämään Ranald Mac Eagh'ille, mikä eroitus oli _expeditus_
+(ainoastaan aseilla varustettuna) ja _impeditus_ (kaikellaisia
+matkatarpeita kantaen) kulkemisella, niinkuin näitä sotataitoon kuuluvia
+sanoja oli selitetty Mareschal-kollegiossa, Aberdeenissa. Vuorelaisen
+ainoa vastaus oli se, että hän laski kätensä soturin käsivarrelle ja
+viittasi taaksepäin sinne, mistä kävi tuuli. Dalgetty ei eroittanut
+mitään, sillä yö oli juuri joutumassa ja he seisoivat pimeän vuorirotkon
+pohjassa. Vihdoin kuului hänenkin korviinsa selvästi, vaikka kaukaa,
+suuren kellon vongahteleminen.
+
+»Se», sanoi hän, »lienee varmaan hätäkello--'Sturmglocke', saksalaisten
+puheen mukaan.»
+
+»Se soittaa kuolemaanne», vastasi Ranald, »jos ette jaksa seurata minua
+vielä vähän edemmäksi. Joka kerta, kun se kello on vongahtanut, on joku
+kelpo mies heittänyt henkensä.»
+
+»Oikein, Ranald, luotettava ystäväni», virkkoi Dalgetty; »en voi
+kieltää, että se kohtalo pian saattaa tulla minunkin osakseni. Minä olen
+niin perin uuvuksissa--kun näet, niinkuin äsken selitin, olen
+'impeditus'; sillä 'expeditus' ollen en pitäisi jalan astumisesta
+enemmän lukua kuin pillin vihellyksestä. Sentähden lienee parasta, että
+kätken itseni johonkin näistä pensaista ja makaan siinä hiljaa,
+odotellen sitä kohtaloa, minkä Jumala minulle suonee. Pidä sinä, kunnon
+ystäväni Ranald, vaan huolta itsestäsi ja jätä minut onneni
+nojaan--niinhän myös Pohjoismaiden Leijona, ikikuuluisa Kustaavus
+Adolfus, muistossa ijäti pysyvä sotaherrani (josta sinäkin, Ranald,
+varmaan jotakin tiedät, vaikket olisi kenestäkään muusta kuullut) sanoi
+Frans Albertille, Saksi-Lauenburgin herttualle, kun hän kuolinhaavan
+saatuansa kaatui Lytzenin kentälle. Ja älä sentään kokonaan epäile
+pelastustani, Ranald, sillä olenhan minä Saksassakin ollut yhtä pahoissa
+pulissa--varsinkin muistan, että onnettomassa Nördlingenin
+tappelussa--jonka perästä menin toiseen palvelukseen----»
+
+»Jos käyttäisitte isänne pojan keuhkojen voimaa tämän pojan
+pelastamiseksi pulasta sen sijaan, että sitä turhaan kulutatte joutaviin
+tarinoihin», virkkoi Ranald, joka nyt jo suuttui kapteenin
+lörpötyksistä, »taikka jos liikuttaisitte jalkojanne yhtä nopeasti kuin
+kieltänne, niin kenties vielä voisitte tänä iltana laskea päänne verestä
+tahraantumattomalle alustalle.»
+
+»Onpa siinä puheessa hiukkanen sotataidon tapaista», vastasi kapteeni,
+»vaikka kyllä sinä koko hurjasti ja loukkaavasti puhuttelet korkeaa
+upseeria. Mutta mielestäni on parasta antaa tämmöiset vallattomuudet
+anteeksi marssilla oltaessa; sallitaanhan semmoisessa tilaisuudessa
+julkijumalatontakin vapautta kaikkien kansojen sotaväelle. Ja nyt, jatka
+virkatointasi, Ranald veikkoseni, sillä henkeäni ei nyt enää ahdista;
+taikka selvemmin puhuakseni: _i prae, sequar_ (käy edeltä, minä
+seuraan), niinkuin meillä oli Mareschal-kollegiossa tapa sanoa.»
+
+Sumun Poika, joka oli enemmän liikkeistä kuin sanoista käsittänyt, mitä
+kapteeni tarkoitti, rupesi taas kulkemaan uraansa luonnonvainun
+tapaisella, pettymättömällä tarkkuudella pitkin kaikellaisia
+maanlaatuja, vaivaloisimpia ja epätasaisimpia, mitä voi ajatella.
+Kapteeni Dalgetty kompuroitsi raskaissa saappaissaan, huoaten
+säärysrautojensa, rautakinnastensa, rautapaitansa ja selkävaruksensa
+painon alla--mainitsemattakaan häränvuotaista röijyä, joka hänellä oli
+kaikkien noiden rautojen alla--ja kaiken aikaa tarinoiden
+suorittamistaan urhotöistä, vaikkei Ranald häntä vähääkään kuunnellut.
+Näin hän seurasi opastansa hyvän matkaa edemmäksi. Mutta äkkiä kuului
+tuulenpuolelta kolea haukunta, ikäänkuin metsäkoiran, joka vainuskelee
+jälkeä.
+
+»Musta koira!» sanoi Ranald, »jonka ääni ei ole milloinkaan ennustanut
+hyvää Sumun Lapsille, kirottu olkoon se narttu, joka sinut poiki! Joko
+olet jäljillämme! Mutta myöhästyitpä sentään, musta pimeyden hurtta, ja
+metsäkauris on jo päässyt laumansa luokse.»
+
+Näin sanottuaan hän vihelsi hyvin hiljaa ja sai samallaisen, yhtä
+hiljaisen vastauksen sen vuorisolan yläpäästä, jota myöten he olivat jo
+jonkun aikaa nousseet. Jouduttaen askeleitansa he saapuivat kukkulalle,
+missä kuu, joka nyt oli noussut kirkkaana ja valoisana, näytti
+Dalgettylle kymmenkunnan tai tusinan vuorelaismiestä ja saman verran
+vaimoja sekä lapsia. He tervehtivät Ranald Mac Eaghia niin
+riemastuneina, että kapteenin oli helppo arvata heidän epäilemättä
+olevan Sumun Lapsia. Kokouspaikka oli aivan heidän nimensä ja
+elämänlaatunsa mukainen. Se oli jyrkkä vuorenhuippu, jonka ympäri
+kierteli kaitainen, vaivaloinen polku, ja tämä oli monessa kohdassa
+alttiina ampumatulelle heidän nykyiseltä asemaltaan.
+
+Ranald puhui kiireesti muutamia innokkaita sanoja heimokuntalaisilleen,
+minkä perästä he yksitellen tulivat puristamaan Dalgettyn kättä, ja
+vaimot, tuntien vielä hartaampaa kiitollisuutta, oikein sysivät
+toisiansa, pyrkien suutelemaan hänen vaatteensa helmoja.
+
+»He vannovat teille uskollisuutta», selitti Ranald Mac Eagh,
+»palkitaksensa sitä ystävän työtä, jonka tänä päivänä olette meidän
+heimollemme osoittanut.»
+
+»Jo riittää, Ranald», vastasi soturi, »jo riittää--sano heille, että
+kätten puristaminen ei ole minulle mieleen--se hämmentää
+sotapalveluksessa sekaisin kaikki säädyt ja arvot. Ja mitä kinnasten,
+käsivarrenvarusten ja muiden sellaisten kalujen suutelemiseen tulee,
+niin muistan, mitä ikikuuluisa Kustaavus Adolfus sanoi, kun hän
+Nürnbergin katuja ratsastaessaan sai kansalta tuommoisia epäjumalallisia
+kunnianosoituksia--ja kuitenkin hän oli paljo paremmin ne ansainnut kuin
+minun kaltaiseni köyhä, vaikka kunniallinen soturi. Hän kielsi heitä:
+Jos näin palvelette minua jumalana, ken tietää, eikö Jumalan kosto pian
+todista, että olen vaan kuolevainen ihminen?--Vai niin, tässäkö
+paikassa, arvaan ma, aiot tehdä vainoojillemme vastarintaa, Ranald?
+_Voto a Dios_, espanjalaisen tavalla puhuen--onpa tämä sangen sievä
+asema--sievimpiä asemia pienelle parvikunnalle, mitä palvelusaikanani
+olen nähnyt--ei yksikään vihollinen voi tulla polkua myöten likemmäksi
+joutumatta kanuunain ja pyssyjen eteen.--Mutta kuules, Ranald, uskottava
+kumppanini, eihän teillä lienekään kanuunia, enkä myös näe pyssyä
+kellään näistä pojista. Totta puhuen, en siis voi käsittää, millä
+ampumakeinoilla aiot suojella tätä vuorisolaa, ennenkuin käsikahakka
+alkaa.»
+
+»Esi-isiemme aseilla ja miehuudella», sanoi Mac Eagh ja huomautti
+kapteenille, että hänen miehensä olivat varustetut joutsilla ja
+nuolilla.
+
+»Joutsilla ja nuolilla!» huudahti Dalgetty. »Ha, ha, haa! Onko Robin
+Hood'in ja Pikku Jussin aika tullut takaisin! Joutsilla ja nuolilla! No,
+miksei yhtähyvin kangaspuilla, niinkuin Goliatin aikana! Voi sentään,
+että Dugald Dalgettyn, Drumthwacketin herran, piti eläissänsä nähdä
+miesten tappelevan joutsilla ja nuolilla!--Sitä ei ikimuistettava
+Kustaavus olisi koskaan uskonut--eikä myös Wallenstein--eikä
+Butler--eikä Tilly-ukko.--No hyvä, Ranald, eihän kissalla ole muuta
+paitsi kyntensä--koska joutset ja nuolet ovat tässä ainoana keinona,
+käyttäkäämme niitä niin hyvin kuin mahdollista. Mutta kun minä en yhtään
+ymmärrä, kuinka tarkkaan ja kuinka pitkälle tämä vanhanaikuinen tykistö
+ampuu, täytyy siis sinun itse ne asettaa, miten paraiten taidat, oman
+pääsi mukaan. Sillä että minä rupeaisin komentajaksi--jonka viran muuten
+olisin mielelläni ottanut, jos taistelisitte kristittyjen miesten
+aseilla--siitä ei voi tulla puhettakaan, koska aiotte sotia
+nuoliviinillä varustettujen numidialaisten tavalla. Tahdon sentään ottaa
+kohta alkavaan kahakkaan osaa pistooleillani, koska pyssyni
+valitettavasti jäi kiinni Kustaavuksen satulaan.--Kiitoksia, kost'
+jumala sulle», jatkoi hän, kääntyen muutaman vuorelaisen puoleen, joka
+tarjosi hänelle jousta; »Dugald Dalgetty voi sanoa itsestään, niinkuin
+oppi Mareschal-kollegiossa:
+
+    Non eget Mauris jaculis, nec arcu,
+    Nec venenatis gravida sagittis,
+                     Fusce, pharetra[31]
+
+mikä merkitsee----»
+
+Ranald Mac Eagh sai nyt jälleen, niinkuin ennenkin kerran,
+soturilörppömme vaikenemaan sillä, että nykäisi häntä hihasta ja
+viittasi alas vuorisolaa myöten. Verikoiran haukunta läheni
+lähenemistään, ja samalla kuului useampain, koiran jäljessä kulkevien
+miesten ääniä; he huhuilivat toisillensa, kun joskus olivat hajonneet
+kulkunsa kiireessä taikka tarkemmin tutkiessaan tien vieressä olevia
+vesakoita. Selvästi kuului, että he joka hetki tulivat likemmäksi. Mac
+Eagh ehdotti sillä välin, että kapteeni Dalgetty riisuisi päältään
+raskaat rautavaruksensa, luvaten, että naiset kuljettaisivat ne hyvään
+kätköpaikkaan.
+
+»Älä pahaksi pane, veikkonen», sanoi Dalgetty; »mutta niin ei ole tapana
+ulkomaan sotapalveluksessa. Muistan, kuinka ikikuuluisa Kustaavus
+nuhteli Suomen ratsurykmenttiä ja otti siltä patarummut pois
+rangaistukseksi siitä, että miehet olivat omin luvin jättäneet
+haarniskansa kuormastovaunuihin ja marssivat ilman. Eikä sitten enää
+kuulunut patarumpujen pärinää mainion rykmentin etupäässä, ennenkuin se
+oli Leipzigin kuuluisassa tappelussa osottanut kerrassaan miehuullista
+kuntoa. Ja se rangaistus pysyy aina muistossani, samoin kuin myös tämä
+ikikuuluisan Kustaavus Adolfuksen lause: 'Siitä minä voin nähdä,
+rakastavatko upseerini minua, jos he panevat haarniskansa päälleen;
+sillä jos upseerini saavat surmansa, kuka sitten johtaa sotamieheni
+voittoon?'--Kuitenkaan, Ranald veikkonen, ei se estäisi minua riisumasta
+raskaanlaisia saappaita jalastani, jos näet saan jotkin muut jalkineet
+sijaan. Sillä en uskalla kehua jalkapohjiani niin koviksi, että ne
+kestäisivät ohdakkeita, risuja ja piikiviä kuten näkyy olevan teidän
+miestenne laita.»
+
+Hetken kuluttua kapteeni sai jalkansa irroitetuiksi vastuksellisista
+tupistaan ja niiden sijaan metsäkauriinnahoista tehdyt pieksut, jotka
+muuan vuorelainen hänen hyväkseen veti omista jaloistaan; ja tämä vaihto
+tuntui Dalgettystä sangen suurelta helpoitukselta. Hän antoi Ranaldille
+sen neuvon, että tämä lähettäisi pari, kolme miestä vähän alemmaksi
+vuorisolaan tiedustelemaan ja hiukan pitentääkseen sotarintamaansa
+asettaisi kaksi joutsimiestä kummallekin kyljelle etuvartijoiksi; mutta
+samassa ilmoitti koiran läheinen haukunta, että takaa-ajajat olivat jo
+vuorisolan alapäässä. Kaikki olivat nyt hiljaa kuin haudassa; sillä
+kapteeni Dalgettykin, vaikka muulloin suuri lörppö, tiesi hyvin, kuinka
+tärkeätä on olla ääneti.
+
+Kuu valaisi heidän luokseen ylenevää epätasaista polkua ynnä niitä
+esille pistäviä kallioita, joiden välitse tämä polku kierteli;
+paikoittain olivat pensaat ja vaivaiset puut, jotka kallion raoissa
+saivat juurilleen elatusta, esteenä kuun valolle ja varjostivat kallion
+jyrkkää reunaa ja rinnettä. Alempana oli tiheä viidakko peittynyt aivan
+mustaan pimeyteen, näöltään melkein kuin hämärästä häämöittävä meri
+aaltoineen. Tämän pimeyden povesta, ihan jyrkänteen alta, kuului yhä
+välistä koiran hirmuinen haukunta monikertaisena kajahdellen ympäristön
+metsistä ja kallioista. Välistä taas tuli syvä äänettömyys, eikä
+kuulunut muuta kuin sen pienen purosen loiskinaa, joka osaksi syöksyi
+jyrkän kallion reunalta, osaksi hiljemmin kulkien pyrki ulkonevia särmiä
+myöten laakson pohjaan. Kuului myös miesten ääniä, jotka alhaalla
+puhelivat hiljaa keskenään. Näytti siltä, kuin vainoojat eivät vielä
+olisi keksineet kukkulalle viepää kaitaista polkua, taikka jos olivat
+sen keksineet, eivät oikein tietäisi, pitikö sille poiketa. Sillä
+semmoinen yritys oli kovin vaarallinen siihen nähden, että valo oli niin
+hämärä, kun myös oli epätietoista, eikö ylhäällä voisi olla vastarintaa.
+
+Viimein kuitenkin ilmestyi ihmisen hahmo; kohoten alhaalta pimeyden
+peitosta vaaleaan kuutamoon se alkoi varovasti ja hitaasti astua
+kallioista polkua ylöspäin. Miehen ulkopiirteet näkyivät niin selvään,
+ettei ainoastaan vuorelaisen ruumis ollut nähtävänä, vaan myös pitkä
+pyssy hänen kädessään ynnä sulkatupsu, joka oli lakin koristuksena.--
+»_Tausend Teuflen!_ (tuhannen pirua)--vielä minä kiroon, vaikka elämäni
+loppu on jo niin likellä!» noitui kapteeni, kuitenkin aivan hiljaa.
+»Mikä meidät nyt perii, kun he ovat tuoneet pyssyjä meidän joutsiamme
+vastaan?»
+
+Mutta juuri kun vihollinen oli joutunut ulkonevalle kalliolle,
+vuorisolan keskivälille, ja seisahtuen viittasi alhaalla olijoita
+tulemaan jäljestään, läksi erään Sumun Pojan joutsesta nuoli viuhahtaen
+ja iski mieheen niin kuolettavan haavan, että hän pelastusta
+yrittämättäkään horjahti ja putosi siltä kalliolta, jolla seisoi,
+suinpäin pimeyden poveen. Vastaan sattuvat vesat raksahtivat, hänen
+ruumiinsa romahti raskaasti pohjaan; ja sitten kajahti kauhistuksen ja
+hämmästyksen huuto hänen seuralaistensa rinnoista. Sumun Lapset, joita
+tämä ensimmäinen voitto oli rohkaissut saman verran kuin pelästyttänyt
+takaa-ajajia, vastasivat kovalla, kimakalla riemukiljunnalla. He
+näyttelivät itseänsä kallion reunalla, hurjasti karjuen ja liikkeillään
+uhkaillen, ja koettivat näillä tempuilla osottaa vihollisille sekä
+miehuuttansa että myös suurta lukuansa ja asemansa lujuutta. Kapteeni
+Dalgettykaan, vaikka oli sotia kokenut mies, ei voinut hillitä itseään,
+vaan kavahti seisaalleen ja huusi kuuluvammalla äänellä kuin varovaisuus
+olisi sallinut: »_Carocco_, veikkonen! sanoo espanjalainen. Eläköön
+joutsi! Jos nyt tahdot totella vähäistä sotataitoani, niin käske yksi
+rivi eteenpäin ja anna heidän asettua----»
+
+»_Sassenach_ (saksilainen)!» huusi muuan ääni alhaalta, »tähdätkää
+saksilaissoturiin! Minä näen hänen rintahaarniskansa kiiltävän». Kolme
+pyssyä laukaistiin yht'aikaa. Yksi luoti kilpistyi rapsahtaen vahvasta
+haarniskasta, joka oli jo monta kertaa ennenkin pelastanut uljaan
+kapteenin hengen; toinen luoti lävisti vasemman säären suojana olevan
+rautapellin ja kaatoi kapteenin maahan. Ranald koppasi hänet kohta
+syliinsä ja kantoi taaemmaksi kallion reunalta, jolla aikaa kapteeni
+surullisesti valitti: »Ainahan minä sanoin ikimuistettavalle
+Kustaavukselle ja Wallensteinille ja Tillylle ynnä muille sotaherroille,
+että minun vähän ymmärrykseni mukaan säärysraudatkin pitäisi tehdä niin
+vahvoiksi, että kestäisivät luodin.»
+
+Pari, kolme gaelinkielistä sanaa lausuen Mac Eagh heitti haavoitetun
+miehen naisten hoitoon, jotka olivat hänen pienen sotajoukkonsa takana.
+Sitten hän yritti lähteä takaisin taisteluun, mutta Dalgetty pidätti
+häntä, tarttuen kovasti kiinni hänen plaidiinsa. »En tiedä, mikä loppu
+tästä tullee--mutta ole niin hyvä ja saata Montroselle se sanoma, että
+minä kuolin niinkuin ikimuistettavan Kustaavuksen seuralaisen sopii--ja
+muista varoa, kun tästä vahvasta paikasta lähdet, vaikka saisitkin ajaa
+pakenevaa vihollista takaa, jos voitto alkaisi kallistua teidän
+puolellenne--ja--ja--»
+
+Nyt teki verenvuoto Dalgettyn hengityksen vaikeaksi ja näön hämäräksi.
+Sitä seikkaa käytti rosvo hyväkseen, sai viittansa helman irti kapteenin
+kädestä ja pisti sijaan naisen vaatteen, josta haavoitettu nyt piti
+lujasti kiinni. Sillä keinoin näet Dalgetty luuli saavansa rosvon
+kuuntelemaan niitä neuvoja sodankäynnistä, joita yhä tulvaili hänen
+suustansa, niin kauan kuin hengenahdistus salli, vaikka ne vähitellen
+kävivät yhä katkonaisemmiksi. »Ja veikkonen, muista, että asetat
+pyssymiehesi niiden rivien edelle, jotka ovat varustetut peitsillä,
+Lochaberin kirveillä ja kahden käden sivallettavilla miekoilla.--Pitäkää
+paikkanne, rakuunat, vasemmalla kyljellä!--Mitä arvelinkaan
+sanoa?--Niin, Ranald, kun mielinet ruveta peräytymään, niin pistä
+muutamia pyssynsytyttimiä puiden oksiin kiinni--silloin näyttää,
+ikäänkuin viidakko olisi täynnä pyssymiehiä.--Mutta enpä
+muistanut--eihän teillä olekaan pyssyjä eikä haarniskoita--ainoastaan
+joutsia nuolineen--joutsia nuolineen, ha, ha, haa.»
+
+Kapteeni vaipui maahan voimatonna, jaksamatta hillitä sitä naurua, jonka
+nuo muinaisaikaiset aseet hänenlaisessaan uudenaikaisessa sotauroossa
+herättivät. Kauan aikaa kesti, ennenkuin hän jälleen tointui
+pyörtymyksestään. Siksi aikaa jättäkäämme hänet Sumun Tyttärien hoitoon,
+jotka toimessaan osoittautuivat yhtä lempeiksi ja huolellisiksi kuin
+ulkonäöltään olivat raakoja ja inhoittavia.
+
+
+
+
+VIIDESTOISTA LUKU.
+
+
+    Vaan petoksesta puhtaana
+    Jos sanas säilyvi,
+    Sun kuuluisaks' on saattava
+    Kynäni, miekkani.
+
+    Mä jaloin, suurin urhotöin
+    Sun käskys toimitan.
+    Sun laakerilla seppelöin,
+    Ja aina rakastan.
+
+    Montrosen värssyt.
+
+Meidän täytyy nyt, vaikka mieltä pahoittaa, jättää urhokas kapteeni
+Dalgetty haavoistaan paranemaan tai kuolemaan, miten sallimus lienee
+määrännyt; sillä nyt pitää pikimmälti katsastaa Montrosen sotatoimia,
+jotka kyllä sietäisivät arvokkaammankin kirjan ja paremman
+historioitsijan. Ennen mainittujen päällikköjen avulla ja varsinkin
+Murray'den, Stewart'ien ynnä muiden Atholen kreivikunnan klanien tultua
+lisää hänellä oli pian koossa pari, kolme tuhatta vuorelaista, joihin
+yhdistetyiksi hänen myös onnistui saada Colkitton johdossa lähenevät
+irlantilaiset. Paikka, missä Montrose viimein sai tämän pienen voimansa
+kokoon, oli Strathearn, Perthshiren vuoriston rajalla; ja sieltä hän
+sitten uhkaili mainitun kreivikunnan pääkaupunkia.
+
+Mutta eivätpä vihollisetkaan olleet valmistumatta häntä vastaanottamaan.
+Argylen markiisi kulki vuorelaisineen idästä päin irlantilaisten
+jäljissä ja oli väkivaltaisesti peloittaen tai muuten kehoittaen saanut
+kokoon armeijan, joka oli melkein tarpeeksi suuri käydäksensä Montrosen
+kimppuun. Alangoillakin oltiin varuillaan syistä, jotka mainittiin tämän
+kertomuksen alussa. Kuusituhatta miestä jalkaväkeä ja kuusi-,
+seitsemäntuhatta ratsumiestä, joka armeija jumalattomasti otti itselleen
+nimeksi _Jumalan sotajoukko_, oli kiireesti kerääntynyt Fifeshirestä,
+Angusshirestä, Perthshirestä ynnä muista läheisistä kreivikunnista.
+Paljoa vähempi voima olisi entisinä aikoina, vieläpä edellisen kuninkaan
+hallitessa, riittänyt alangoille suojaksi peloittavampaakin
+vuorelaisrynnäkköä vastaan kuin niiden, jotka nyt olivat koolla
+Montrosen johdettavina. Mutta asian laite oli viime puolen vuosisadan
+kuluessa kummallisella tavalla muuttunut. Skotlannin alankolaisten
+entinen sotajärjestys oli tavallaan Makedonian falangin kaltainen.
+Heidän jalkaväkensä seisoi taajana joukkona, pitkillä peitsillä
+varustettuna, jonka läpi senaikuisten ritarienkin, vaikka heillä oli
+kelpo ratsut ja täysi rautapuku, oli mahdoton päästä. Helppo on siis
+ymmärtää, että vuoriston jalkamiehet, joilla oli vaan miekkoja
+käsikahakkaa varten, mutta vähän ampuma-aseita eikä yhtään tykkiä, eivät
+voineet järjestymättömällä hyökkäyksellään murtaa semmoista
+sotarintamaa.
+
+Tämä sotatapa muutti kuitenkin suuresti luonnettaan, kun Skotlannin
+alankojen sotaväessä ruvettiin käyttämään pyssyjä; sillä nämä aseet,
+ollen vielä painetilla varustamattomia, tekivät kyllä kaukaa peloittavan
+vaikutuksen, mutta eivät olleet miksikään avuksi vihollista vastaan,
+joka ryntäsi käsikahakkaan. Toinen seikka, välttämätön seuraus tästä
+aseitten muutoksesta ynnä myös vakinaisten armeijain asettamisesta,
+jonka kautta sodankäynti tuli varsinaiseksi elinkeinoksi, oli se, että
+ruvettiin käyttämään vaivaloista ja monimutkaista harjoitustapaa, joka
+sisälsi suuren joukon komentosanoja sekä niihin vastaavia temppuja ja
+liikkeitä, niin toisiinsa kiinnitettyjä, että yhden ainoankin
+laiminlyöminen kohta vei kaikki sekaisin.
+
+Eikä sen lisäksi käy kieltäminen, että seitsemännentoista vuosisadan
+alankolaiset olivat sotatottumuksen ja sotaisen innon puolesta, jotka
+ovat sangen tähdellisiä seikkoja, vajonneet paljoa alemmaksi vuoristossa
+asuvia kansalaisiansa. Entisinä aikoina oli koko Skotlannin
+kuningaskunta, niin vuoristo kuin alangotkin, ollut alinomaisten sotien,
+sekä ulkonaisten että sisällisten, tanterena. Tuskin siis oli sen
+uljaista asukkaista kuudentoista ja kuudenkymmenen ikävuoden välillä
+ainoatakaan, joka ei olisi ollut yhtä valmis todenteolla aseihin
+tarttumaan kuin lain kirjaimen mukaan oli siihen velvollinen, niin pian
+kuin hänen lääniherransa kutsui taikka kuninkaallinen julistuskirja
+käski. Laki oli vuonna 1645 vielä sama kuin oli ollut sata vuotta
+ennenkin; mutta sen lain alainen sukukunta oli kasvanut aivan toisissa
+tunteissa. He olivat rauhassa istuneet viini- ja viikunapuittensa
+varjossa, ja käsky sotaan muutti heidän elämänlaatunsa perin oudolla ja
+vastenmielisellä tavalla. Vuorelaiset sitävastoin, taistellen
+esi-isiltänsä perityillä aseilla ja vanhalla miehuudella ja noudattaen
+myös vanhaa, mutkatonta, luonnollista sotatapaansa, kävivät täydellä
+uskalluksella vihollisensa kimppuun, jolle kaikki, mitä hän oli uusista
+harjoitustempuista oppinut, oli pikemmin haitaksi kuin avuksi, samoin
+kuin Saulin varukset Davidille, »sentähden, että he eivät olleet sitä
+kokeneet.»
+
+Tämmöiset olivat haitat toisella ja edut toisella puolella, tasoittaen
+miesluvun erilaisuuden ja korvaten tykistön sekä ratsuväen puutteen, kun
+Montrose Tippermuirin kentällä kohtasi vihollisen armeijan. Harvoin on
+taistelu, josta niin paljo riippui, tullut niin helpolla ratkaistuksi.
+Alankolaisten ratsuväki yritti hyökätä. Mutta lieneekö siihen ollut
+syynä pyssytulen vaikuttama hämminki vai vastahakoisuus sotaan, joka
+aatelisherroissa kuului olleen yleinen--he eivät voineet vuorelaisille
+mitään, vaan peräytyivät sikin sokin rintaman edestä, jolla ei ollut
+peitsiä eikä painetteja suojana. Montrose huomasi kohta tämän edun ja
+käytti sitä hyväkseen. Hän käski koko sotajoukkonsa rynnäkölle, jota
+käskyä noudatettiinkin niin hurjan uljaasti kuin vuorelaisten oli
+tapana. Alankolaiset olivat käsikahakassa aivan kykenemättömät näitä
+väkevämpiä, nopeampia vastustajia vastaan. Paljo heitä kaatui kentälle
+ja niin suuri joukko tapettiin pakomatkalla, että kaikkiansa noin kolmas
+osa Covenantilaisista kuuluu tässä saaneen surmansa. Siihen lukuun pitää
+kuitenkin myös panna hyvin monta lihavaa porvaria, joiden henki
+salpautui juoksusta, niin että he ilman miekan iskua kaatuivat
+kuoliaiksi.
+
+Voittajat saivat nyt Perthin kaupungin valtaansa ja löysivät sieltä
+melkoiset summat rahaa ynnä myös runsaat ase- ja ampumavarat. Mutta nämä
+edut pilasi jälleen muuan melkein välttämätön haitta, joka aina esiintyi
+vuorelaisarmeijoissa. Tappelun lakattua oli heidän mielestänsä sotaretki
+loppunut. Jos he olivat jääneet tappiolle, niin he pakenivat vuorien ja
+järviensä turviin; jos olivat voittaneet, menivät he kotiin saalistansa
+kätkemään. Toisin ajoin heillä oli taas karjansa hoidettavana, taikka
+piti kylvää viljaa tai leikata, joiden töiden laiminlyöminen olisi
+saattanut heidän perheensä nälkäkuolemaan. Kaikissa näissä tapauksissa
+heistä ei siksi aikaa ollut mitään apua, ja vaikka uuden retken ja uuden
+saaliin toivo pian houkutti heidät takaisin, oli menestyksen tilaisuus
+kuitenkin sillä välin mennyt auttamatta hukkaan.
+
+Näistä syistä Montrosella ei Tippermuirin täydellisen voitonkaan perästä
+ollut kyllin voimaa kyetäkseen vastustamaan toista vihollisjoukkoa,
+jolla Argylen markiisi läheni häntä lännestä päin. Tässä ahdingossa hän
+korvasi nopeudellaan voimainsa niukkuuden, marssi äkkiä Perthistä
+Dundeehen, ja kun häntä ei päästetty mainittuun kaupunkiin, kääntyi hän
+pohjoiseen Aberdeenin kaupungin puoleen, missä toivoi saavansa Gordonit
+ynnä muita kuninkaanpuoleisia aatelisherroja avuksensa. Mutta tuskin
+lepuutettuaan pientä joukkoansa vähän aikaa Aberdeenissa hän sai tietää,
+että Gordonit luultavasti eivät uskaltaisi yhdistyä hänen parveensa ja
+että toiselta puolen Argylen markiisi, joka nyt oli saanut lisää
+useampia aatelisherroja alangoilta, läheni paljoa suuremman voiman kera,
+kuin mitä Montrose vielä siihen saakka oli nähnyt vastassaan.
+
+Yksi pelastuskeino enää oli Montrosella jäljellä, ja siihen hän
+tarttuikin. Hän vetäytyi vuoristoon, missä saattoi takaa-ajajia
+vastustaa, ja missä tiesi itselleen joka laaksosta karttuvan lisäksi
+niitä sotamiehiä, jotka olivat lippunsa jättäneet, viedäkseen saaliit
+vahvoihin lymypaikkoihinsa talteen. Hän samosi nyt joutuisasti
+Badenochin ynnä Atholen paikkakuntain kautta ja pelästytti
+Covenantilaisia alinomaisilla rynnäköillä eri paikoissa, joihin he eivät
+arvanneet hänen ilmestyvän. Tällä tavoin levisi heihin niin yleinen
+hämmästys, että parlamentti lähetti sanan toisensa perästä Argylen
+markiisille, käskien hänen, maksoi mitä maksoi, käydä Montrosen kimppuun
+ja hajoittaa vihollisen joukon.
+
+Nämä hallitusmiesten käskyt loukkasivat Argylen markiisin ylpeää mieltä
+eivätkä sopineet yhteen hänen vitkastelevan, varovaisen menettelytapansa
+kanssa. Hän ei siis pitänytkään niistä mitään lukua eikä ryhtynyt muihin
+toimiin kuin että salaa houkutteli pois harvoja Montrosen joukossa
+olevia alankolaisherroja, joille alkava sotaretki vuoristossa oli
+vastenmielinen, koska heidän olisi täytynyt siellä kokea suuria vaivoja
+ja jättää maatilansa Covenantilaisten hävitettäviksi. Useimmat heistä
+lähtivät siis tähän aikaan pois Montrosen leiristä. Mutta heidän
+sijaansa hän sai suuren vuorelaisjoukon, jonka Colkitto, sitä varten
+käytyään Argyleshiressä, oli haalinut kokoon. Tällä tavoin oli Montrosen
+voima karttunut niin pelottavaksi, että Argyle ei enää huolinut pysyä
+häntä vastaan lähetetyn armeijan johtajana, vaan meni Edinburgiin ja
+luopui päällikkyydestään sillä tekosyyllä, että hänen väellensä muka ei
+ollut, niinkuin piti, lähetetty apujoukkoja eikä sotatarpeita. Sieltä
+hän sitten palasi Inveraryyn rauhassa hallitsemaan lääniläisiään ja
+muuta väkeään ja täydessä turvassa lepäämään, luottaen klaninsa jo
+ylempänä mainittuun sananlaskuun: »Ei huuto Lochowiin ulotu.»
+
+
+
+
+KUUDESTOISTA LUKU.
+
+
+    Toisella puolla heistä on
+    Lumiset huiput vuorien;
+    Toisella loiro sumuinen
+    Ja räme laaja, pohjaton.
+
+    Siis kysyi kreivi neuvoa
+    Päällikköveljiltään.
+    He vastas: eespäin, pelotta!
+    Käy kuinka käyneekään.
+
+    Flodden'in tappelu, vanha laulu.
+
+Montrosella oli nyt loistava voittoretki tarjona, jos hänen vaan
+onnistui saada urhokkaat, mutta epäluotettavat sotajoukkonsa ja niiden
+vallattomat päälliköt siihen suostumaan. Alangot olivat avoinna hänen
+edessään; niissä ei ollut mitään sotavoimaa, joka olisi kyennyt hänen
+kulkuansa estämään. Sillä Argylen seuralaiset olivat luopuneet
+Covenantilaisarmeijasta samalla, kun heidän herransa erosi virastaan, ja
+suuret joukot muutakin sotaväkeä olivat sotaan kyllästyneinä käyttäneet
+samaa tilaisuutta ja hajonneet, Strath-Taytä myöten kulkien, joka oli
+helpoimpia vuoristosta laskeutuvia solia, saattoi Montrose siis mennä
+alangoille, missä hän olisi tulollaan kohta herättänyt sen ritarillisen
+ja uskollisen hengen, joka oli Forth-lahden pohjoispuolella asuvien
+aatelisherrain povessa nyt vaan nukuksissa. Tullessaan näille seuduille,
+voitollisen tappelun perästä taikka ilman tappeluakin, hän olisi saanut
+valtaansa rikkaan, viljavan maakunnan, niin että olisi voinut
+säännöllisellä palkanmaksulla järjestää sotavoimansa vakinaisemmalle
+kannalle ja marssia pääkaupunkiin asti, kukaties sieltä vielä
+rajallekin, missä ehkä oli mahdollista yhtyä Kaarle kuninkaan vielä
+kukistamattomiin voimiin.
+
+Tämmöisellä sodanjohdolla olisi paras kunnia ollut saatavana, ja
+kuninkaan asialle olisi saavutettu tärkeimmät edut. Eikä se tuuma
+jäänytkään huomaamatta kunnianhimoiselta ja uskaliaalta Montroselta,
+joka oli teoillaan jo ansainnut liikanimen Suuri Markiisi. Mutta
+toisellaiset syyt vaikuttivat monessa hänen seuralaisistaan, vieläpä ne
+tehosivat, kenties salaa ja tietämättä, hänen omiinkin tunteisiinsa.
+
+Länsivuoriston päälliköt Montrosen armeijassa pitivät, melkein joka
+mies, Argylen markiisia ensimmäisenä ja sopivimpana vihollisuutensa
+esineenä. Heillä oli melkein jokaisella ollut tilaisuutta kokea hänen
+voimaansa; he olivat melkein jokainen, viedessään sotaan kykenevät
+miehensä pois kotoisista vuorilaaksoistaan, jättäneet perheensä ja
+omaisuutensa alttiiksi hänen kostonhimolleen; ja enin osa heistä asui
+niin rajakkain hänen kanssaan, että hyvällä syyllä voivat toivoa
+saavansa jonkun osan häneltä ryöstettävästä saaliista. Näiden
+päällikköjen mielestä oli Inveraryn kylän ja linnan valloitus
+sanomattoman paljoa tähdellisempi ja haluttavampi kuin itse
+Edinburginkin joutuminen heidän käsiinsä. Tästä jälkimmäisestä ei voinut
+tulla muuta kuin vähäksi aikaa palkkaa tai ryöstölupaa; sitävastoin oli
+edellinen tapaus omiaan vahvistamaan päällikköjen toivoa saada
+korvauksia menneistä ajoista ynnä myös rauhaa vastaisiksi ajoiksi. Nämä
+syyt, niinkuin jo ylempänä viitattiin, herättivät Montrosen omassakin
+rinnassa samallaisia tunteita, jotka eivät oikein sopineet yhteen hänen
+luonteensa yleisen sankarijalouden kanssa. Argylen ja Montrosen suvut
+olivat ennenkin monesti seisoneet vastakkain sodassa ja valtiollisissa
+riidoissa, ja edellisen saavuttama etevämpi asema oli toisessa
+naapurisuvussa nostanut kateutta ja vihaa, koska muka Montroset, vaikka
+tiesivät olleensa yhtä ansiolliset, eivät olleet saaneet yhtä runsaita
+palkintoja. Mutta ei siinä vielä kaikki. Molempien kilpailevien sukujen
+nykyisetkin päämiehet olivat yllä kerrottujen metelien alusta saakka
+silminnähtävimmällä tavalla vastustaneet toisiaan. Montrose, joka tunsi
+itsensä lahjoiltaan etevämmäksi ja tiesi olleensa Covenantilaisille
+suurena apuna sodan alussa, oli toivonut, että tämä puolue antaisi
+hänelle ylimmän arvosijan sekä neuvoskunnassa että sotavoiman
+komennossa; mutta he katsoivat viisaammaksi suoda sen hänen
+kilpaveljellensä Argylelle, jolla oli niukemmalti kykyä, mutta avarampi
+valta. Tämä heidän vaalinsa oli häväistys, jota Montrose ei ikinä
+antanut Covenantilaisille anteeksi; ja vielä vähemmän hän oli taipuva
+anteeksiantoon Argylelle, jonka tähden hänet oli hylätty. Kaikki vihan
+tunteet, jotka metelisellä aikakaudella voivat riehua tulisessa
+mielessä, yllyttivät häntä siis kostoon sukunsa ja oman itsensä
+vihollista vastaan. Ja luultavaa on, että nämä yksityisetkin syyt
+vaikuttivat hänen mieleensä sangen paljon, kun hän havaitsi useimmissa
+seuralaisissaan suuremman halun retkeillä Argylen markiisin alueelle
+kuin alangoille, joka viimemainittu liike olisi paljoa pikemmin
+ratkaissut sotaonnen.
+
+Mutta kuinka suuresti hyökkäys Argyleshireen kiusasikin Montrosea, ei
+hän kuitenkaan helpolla hennonut luopua niin loistavasta urotyöstä, kuin
+marssi alangoille olisi ollut. Useammat kerrat hän piti neuvottelua
+alapäällikköjensä kanssa, taistellen heidän tahtoansa vastaan, joka
+kenties salaa oli myös hänen omansa. Hän osoitti heille, kuinka
+erinomaisen vaivaloista vuorelaisarmeijankin olisi marssia Argyleshireen
+itäpuolelta, vuoripolkuja myöten, joita tuskin lammaspaimenet ja
+kauriinpyytäjätkään pääsivät kulkemaan, ja vuoriston kautta, jota eivät
+edes lähimmät naapuri-klanit sanoneet tarkoin tuntevansa. Nykyinen
+vuodenaika, melkein joulukuun alku, teki mainitut haitat vielä
+hankalammiksi; sillä lumituiskut olivat luultavasti tehneet vuoriahteet,
+jotka jo itsessäänkin olivat niin vaikeat, aivan pääsemättömiksi. Mutta
+nämä vastasyyt eivät tyydyttäneet päälliköitä eivätkä saaneet heitä
+vaikenemaan; he tahtoivat sittenkin käydä sotaa vanhalla tavallaan,
+ryöstäen karjat, jotka gaelinkielisen puheenparren mukaan »olivat
+laitumella vihollisen heinämailla.» Vasta myöhään yöllä erosi
+neuvottelukunta mihinkään päätökseen tulematta, paitsi että niiden
+päällikköjen, jotka olivat puhuneet Argylen alueelle tehtävän retken
+puolesta, piti väestänsä hakea miehiä, jotka paraiten osaisivat armeijaa
+opastaa.
+
+Montrose oli palannut majaan, jossa hänellä oli kortteerinsa, ja käynyt
+pitkälleen kuivatuista kanervanvarsista tehdylle vuoteelle, ainoalle
+siinä majassa tarjona olevalle leposijalle. Mutta turhaan hän
+tavoitteli unta, sillä kunnianhimon kuvitelmat eivät päästäneet
+Morpheusta[32] likelle. Välistä hän näki itsensä valloitetussa
+Edinburgin linnassa, muka pystyttämässä kuninkaallista lippua ja
+lähettämässä apujoukkoja kuninkaallensa, jonka kruunu riippui hänen
+menestymisestänsä, ja sitten saamassa palkinnokseen kaikki edut ja
+korkeat arvot, jotka voivat tulla sen miehen osaksi, jota kuninkaan
+tekee mieli kunnioittaa. Mutta välistä tämä näky, niin loistava kuin
+olikin, vaaleni toisen näyn rinnalla, joka näytti tyydytettyä
+kostonhimoa ja omaa, yksityistä voittoa hänen omasta yksityisestä
+vihollisestaan. Mahdollista oli äkkiarvaamatta saada Argylen markiisi
+vangiksi vahvassa Inveraryn linnassa--mahdollista oli kukistaa hänet,
+joka samalla oli Montrosen oman suvun kiistaveli ja presbyteriläisten
+paras tuki--mahdollista oli näyttää Covenantilaisille, kuinka suuri ero
+oli Argylellä, jonka he valitsivat, ja Montrosella, jonka he
+hylkäsivät--tämä näky oli niin mieluinen senaikuisen aatelisherran
+kostonhimolle, ettei siitä ollut helppo luopua.
+
+Näin hän yhä makasi, mieli täynnä ristiriitaisia mietteitä ja tunteita,
+kun hänen kortteerinsa ovella vartijana seisova sotamies tuli sanomaan,
+että kaksi miestä pyrki armollisen herra markiisin puheille.
+
+»Heidän nimensä?» kysyi Montrose, »ja miksi heidän välttämättömästi
+pitää tulla näin myöhään yöllä?»
+
+Näihin kysymyksiin ei sotamies, joka oli Colkitton irlantilaisia, voinut
+päällikölleen antaa paljon selitystä. Montrose ei näin vaarallisella
+ajalla uskaltanut kieltää ketään pääsemästä luoksensa, jottei häneltä
+kenties jäisi jokin tärkeä sanoma kuulematta; hän käski siis koko
+vartijakunnan aseisiin, joka oli tarpeellinen varokeino, ja valmistausi
+vastaanottamaan ajattomia vieraitansa. Hänen kamaripalvelijansa oli
+juuri saanut pari tulisoihtua sytytetyksi ja Montrose kerinnyt nousta
+vuoteeltaan, kun kaksi miestä astui sisään. Toisella oli päällään
+alankolaispuku säämiskänahkasta, melkein jo ryysyiksi kulunut; toinen
+oli pitkä, pystyselkäinen vuorelaisukko, jonka kasvojen väriä olisi
+voinut sanoa raudanharmaaksi, ne kun olivat pakkasissa ja pahoissa
+säissä niin peräti kadottaneet luonnollisen pintansa.
+
+»Mitä te minulta tahdotte, hyvät ystävät?» kysyi Montrose, kädellään
+melkein tietämättänsä tavoitellen toisen pistoolinsa liipaisinta. Sillä
+aika ylimalkaan ynnä vielä tämä yöllinen hetki erittäin antoivat kyllin
+syytä epäluuloihin, eikä vieraiden ulkoasu suinkaan ollut sellainen,
+että se olisi niitä poistanut.
+
+»Sallikaa minun toivottaa teille onnea, jalo kenraalini ja korkeasti
+kunnioitettava herra markiisi», lausui alankolainen, »niistä suurista
+voitoista, jotka olette saanut siitä saakka, kun minä olin niin
+onnellinen, että sain teidän asioillenne lähteä. Olipa se sievä
+mylläkkä, tuo Tippermuirin tappelu. Mutta kuitenkin, jos saisin luvan
+antaa neuvoni----»
+
+»Ennenkuin sen teette», sanoi Montrose, »olkaapa niin hyvä ja antakaa
+minun tietää, kuka on niin ystävällinen ja suo minulle neuvonsa?»
+
+»Totta puhuen, korkea herra», vastasi mies, »toivoin, että semmoinen
+ilmoitus olisi tarpeeton; sillä eihän siitä ole kovin pitkä aika, kun
+antauduin teidän palvelukseenne ja te lupasitte minulle majurinviran
+ynnä puolen taaleria päiväpalkkaa sekä toisen puolen taaleria
+jälestäpäin saatavaa. Ainakin toivon, että te, korkea herra, ette ole
+unohtanut palkkaani samoin kuin oman itseni?»
+
+»Kunnon ystäväni, majuri Dalgetty», virkkoi Montrose, joka nyt selvästi
+tunsi miehen, »muistakaa, mitä kaikkia tärkeitä seikkoja on tapahtunut,
+jotka kyllä voivat haihduttaa mielestäni ystävienikin kasvot, kun
+lisäksi valo on tässä niin hämärä. Mutta kaikki lupaukseni pidän.--Ja
+mitä sanomia Argyleshirestä, kelpo majurini? Jo kauan aikaa olemme
+luulleet, että te olitte joutunut hukkaan, ja par'aikaa minä varustelin
+itseäni julmimpaan kostoretkeen sitä vanhaa kettua vastaan, joka oli
+teitä kohtaan rikkonut sotalakia.»
+
+»Totta puhuen, jalo herra», sanoi Dalgetty, »minä en suinkaan tahdo,
+että minun palaamiseni olisi minäkään esteenä näin luvalliselle ja
+kiitettävälle aikomukselle. Sillä tosiaan ei ole millään muotoa Argylen
+markiisin suosiollisuuden tai armollisuuden ansiota, että nyt seison
+edessänne, enkä minä rupea hänelle puolustajaksi. Vapaaksipääsöstäni
+saan, lähinnä Jumalaa ja sitä erinomaista sukkeluutta, jonka avulla
+vanhana tottuneena soturina irroitin itseni--niitä lähinnä, sanon ma,
+saan kiittää tämän vanhan vuorelaisen apua. Ja uskallan siis, korkea
+herra markiisi, sulkea hänet suosioonne, koska hän on ollut pelastuksen
+välikappaleena teidän palvelijallenne, Dugald Dalgettylle,
+Drumthwacketin herralle.»
+
+»Se on ylistettävä teko», lausui Montrose totisesti, »jonka tietysti
+aion palkita ansion mukaan.»
+
+»Polvillesi, Ranald», käski majuri Dalgetty (sillä arvonimellä meidän
+nyt tulee häntä mainita), »maahan polvillesi ja suutele herra kenraalin
+kättä.»
+
+Mutta käsketty kiitostemppu ei ollut Ranaldin kansantapojen mukainen,
+josta syystä hän siis ainoastaan pani käsivartensa ristiin rinnalleen ja
+syvään kumarsi päätänsä.
+
+»Tämä mies parka», jatkoi majuri Dalgetty, katsoen ylevän armollisesti
+Ranald Mac Eaghin puoleen, »on pannut kaikki vähät voimansa liikkeelle,
+suojellakseen minua vihollisiltani, vaikka hänellä ei ollut parempia
+ampumaneuvoja kuin joutsia nuolineen, mitä te, herra markiisi, tuskin
+uskonette.
+
+»Semmoisia aseita saatte leirissäni nähdä hyvin paljon», virkkoi
+Montrose, »ja meidän mielestämme niistä on hyvä apu.»
+
+»Hyvä apu, korkea herra!» kummasteli Dalgetty. »Tottapa te, herra
+markiisi, sallitte minun ilmoittaa kummastukseni--joutsia ja
+nuolia!--Ettehän suinkaan pane pahaksi, jos neuvoisin teitä ne
+vaihtamaan pyssyihin heti ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa. Mutta
+paitsi sitä, että hän suojeli minua, näki tämä kunnon vuorelainen
+lisäksi vielä sen vaivan, että paransi haavani, kun olin
+peräytymisretkellä saanut sodasta pienen muistiaisen. Ja siitä hän on
+ansainnut paraan ylistykseni, joten siis nimenomaan esitän hänet teidän
+korkeaan huomioonne ja suojaanne.»
+
+»Mikä on nimesi, ystäväni?» kysyi Montrose vuorelaisen puoleen kääntyen.
+
+»Sitä ei saa mainita», vastasi vuorelainen.
+
+»Toisin sanoen», selitti majuri Dalgetty, »hän tahtoo pitää nimensä
+salassa siitä syystä, että ennen aikaan on valloittanut jonkin linnan,
+tappanut muutamia lapsia ja tehnyt muitakin tekosia, jotka ovat sangen
+tavallisia sodan aikana, niinkuin te, hyvä herra markiisi, tiedätte,
+mutta joista ei juuri saa kiitoksia väkivaltaa kärsineen ystäviltä.
+Niinpä olen sotaretkieni ajalla nähnyt monenkin uljaan kavaljeerin
+saavan surmansa maamoukkien kynsissä siitä ainoasta syystä, että hän oli
+sattunut harjoittamaan sotilaan vallattomuutta maakuntaa kohtaan.»
+
+»Kyllä ymmärrän», sanoi Montrose. »Tämä mies on vihoissa muutamien
+seuralaisteni kanssa. Antakaa hänen mennä päävahtiin, ja minä ajattelen,
+millä keinoin hänet parhaiten saisi suojelluksi.»
+
+»Sinä kuulet, Ranald», lausui majuri Dalgetty käskijän äänellä; »herra
+kenraali tahtoisi minun kanssani pitää salaista neuvottelua. Mene sinä
+siis päävahtiin.--Mutta eipä hän tiedä, mitä päävahti onkaan,
+miesparka!--Hän on nuori sotamies, vaikka näin vanha ukko. Minä vien
+hänet jonkin vartijan haltuun ja tulen kohta takaisin luoksenne, herra
+markiisi.» Näin hän tekikin ja palasi sitten majaan.
+
+Montrose kysyi kaikkein ensiksi, kuinka lähettilästoimi oli Inveraryssa
+onnistunut, ja kuunteli tarkasti majurin kertomusta, vaikka se oli kovin
+pitkäpiimäinen. Markiisin ei ollut aivan helppo pysyä näin tarkkana
+kuuntelijana; mutta hän tiesi, paremmin kuin kukaan muu, että jos
+Dalgettyn kaltaisten asiamiesten kertomuksista tahtoo saada joitakin
+tietoja, niin pitää antaa heidän puhua suunsa puhtaaksi. Maltistansa
+markiisi saikin viimein hyvän palkinnon. Muun saaliin seassa, minkä
+kapteeni oli katsonut luvalliseksi viedä, oli mytty, sisältävä Argylen
+salaisia papereita, jotka hän nyt antoi kenraalin käsiin. Mutta tämä
+tilinteon halu ei kuitenkaan ulottunut sen edemmäksi; en ainakaan tiedä
+hänen maininneen sitä kukkaroa täynnä kultarahoja, jonka hän oli
+anastanut samalla kertaa, kun otti mainitut paperit. Montrose tempasi
+seinältä tulisoihdun ja oli pian kokonaan vaipunut näiden asiapaperien
+lukemiseen, joista nähtävästi sai uutta sytykettä yksityisellekin
+vihalleen kilpaveljeänsä Argylea vastaan.
+
+»Vai ei hän pelkää minua?» mutisi hän. »No sitten hän saa kokea
+voimaani.--Tahtoo muka polttaa linnani Murdochissa?--Inverarysta saa
+savu ensiksi tupruta.--Voi, jos vaan saisin oppaan, joka saattaisi
+meidät Strath-Fillanin ahteitten kautta!»
+
+Vaikkei Dalgettyn oma äly muuten liene ollut terävimpiä, ymmärsi hän
+kuitenkin ammattiansa tarpeeksi hyvin arvatakseen mitä Montrose
+tarkoitti. Hän keskeytti paikalla pitkäveteisen kertomuksensa
+tappelusta, jossa oli ollut mukana, ynnä siellä saadusta haavastaan ja
+otti puheeksi sen asian, jonka nyt näki olevan päällikkönsä mielessä.
+
+»Jos te, herra markiisi», virkkoi hän, »tahdotte lähteä ryöstöretkelle
+Argyleshireen, niin tuo mies parka, josta teille puhuin, ja samoin myös
+hänen lapsensa ja heimokuntalaisensa tuntevat siinä seudussa kaikki
+vuoritiet, jotka sinne vievät joko pohjoisesta tai idästäkin.»
+
+»Todellako!» sanoi Montrose. »Mistä syystä luulette heillä olevan niin
+laajat tiedot.»
+
+»Jos suvaitsette, herra kenraali, niin voin sanoa», vastasi Dalgetty,
+»että niinä viikkoina, jotka haavani parantamista varten vietin heidän
+seurassaan, täytyi useammat kerrat muuttaa paikasta toiseen; sillä
+Argyle yritti monesti saada jälleen käsiinsä tämän upseerin, jota te,
+herra kenraali, olitte luottamustoimella kunnioittanut. Minulla oli siis
+tilaisuutta ihmeekseni nähdä, miten erinomaisen nopeasti ja kaikki
+paikat tuntien he välistä pakenivat, välistä taas siirtyivät eteenpäin.
+Ja kun viimein jaksoin taas saapua teidän lippunne juurelle niin tuo
+rehellinen, vilpitön ukko, Ranald Mac Eagh, saattoi minut semmoisia
+teitä myöten, joita myös ratsuni Kustaavus--kenties sen
+muistanette--kykeni aivan hyvin kulkemaan. Ja silloin sanoin itsekseni,
+että jos oppaita, vakoojia tai tiedustelijoita tulisi sotaretkellä
+tarvis näille läntisille vuorimaille, ei taitavampia voisi toivoakaan
+kuin hän ja hänen joukkonsa on.»
+
+»Ja voitteko taata tämän miehen uskollisuuden?» kysyi Montrose. »Mikä on
+hänen nimensä ja virkansa?»
+
+»Hän on sissi ja rosvo viraltaan, vähäisen myös ihmistappajan eli
+murhamiehen lajia», vastasi Dalgetty. »Ja nimeltä häntä mainitaan Ranald
+Mac Eagh'iksi, se on: Ranald Sumun Pojaksi.»
+
+»Mieleeni muistuu jotakin, kun sen nimen kuulen», virkkoi Montrose ja
+mietti vähän. »Eivätkö nuo Sumun Pojat ole tehneet jotakin julmaa tekoa
+Mac Aulayn suvulle?»
+
+Majuri Dalgetty mainitsi sen tapauksen, jolloin metsänkaitsija
+murhattiin, ja Montrosen vilkas muisti toikin kohta esiin sen riidan
+kaikkine seikkoineen.
+
+»Se on kovin paha juttu», virkkoi hän, »tuo leppymätön viha näiden
+miesten ja Mac Aulayn veljesten välillä. Allan on osoittanut suurta
+urhoutta näissä taisteluissa, ja hänen käytöksensä ynnä hänen puheensa
+umpimielisyys tekee, että hänellä on suuri vaikutus kansalaistensa
+tunteisiin. Pahoja seurauksia saattaisi siis tulla, jos annamme hänelle
+suuttumisen syytä. Mutta kun toiselta puolen nuo miehet voivat olla
+suureksi avuksi ja kun he, niinkuin te, majuri Dalgetty, sanotte, ovat
+täydesti luotettavat----»
+
+»Tahdon panna palkkani ja jälestäpäin saatavani lisämaksut, vieläpä
+hevoseni ja aseeni, pääni ja kaulani, kaikki pantiksi heidän
+uskollisuudestaan», vakuutti majuri. »Eikä soturi, sen te itse tiedätte,
+korkea herra, voi paremmin taata oman isänsäkään puolesta.»
+
+»Totta kyllä», vastasi Montrose, »mutta tämä on erittäin tärkeä asia,
+niin että tahtoisin mielelläni kuulla, mitä perusteita teillä on näin
+lujaan vakuutukseen?»
+
+»Sanalla sanoen sitten», virkkoi majuri, »ei siinä ollut kaikki, että he
+eivät huolineet kelpo palkinnosta, jonka Argylen markiisi, osoittaen
+minulle suurta kunniata, lupasi pääpahasestani; eikä siinäkään, että he
+malttoivat olla omaisuuttani ryöstämättä, jota sentään oli niin paljo,
+että olisi ollut kiusaksi säännöllisellekin sotamiehelle, palvelipa hän
+missä maassa tahansa Euroopassa; eikä siinäkään, että he antoivat
+minulle hevoseni takaisin, jonka te itsekin, herra kenraali, tiedätte
+suuriarvoiseksi; vaan enpä, sen lisäksi, saanut heitä ottamaan vastaan
+yhtään _styver'iä, deut'iä_ eikä _maraved'iä_,[33] maksuksi heidän
+vaivoistaan ja kulutuksestaan sillä aikaa, kun makasin sairasvuoteella.
+Todenteolla he eivät ottaneet vastaan rahakolikoltani, kun niitä
+vapaasta tahdostani tarjosin--eikä semmoista tapausta saa juuri usein
+jutella missään kristityssä maassa.»
+
+»Kyllä myönnän», sanoi Montrose, vähän arveltuansa, »että heidän
+käytöksensä teitä kohtaan on hyvänä todistuksena heidän
+uskollisuudestaan. Mutta kuinka estäisimme tuon eripuraisuuden
+riehahtamasta ilmiliekkiin?» Hän vaikeni ja lisäsi sitten äkkiä: »Aivan
+olin unohtanut, majuri, että söin illalliseni sill'aikaa, kun te
+kuutamolla matkustitte.»
+
+Hän kutsui palvelijansa ja käski tuoda tuopillisen viiniä ynnä ruokaa.
+Majuri Dalgettya, jonka oli nälkä niinkuin ainakin taudista tointuneen
+ja vuoristosta palanneen, ei tarvittu suinkaan pakottaa ottamaan siitä,
+mitä hänen eteensä oli asetettu. Päinvastoin hän ajeli ruokaa niin
+ahkerasti suuhunsa, että markiisi, täytettyänsä pikarin ja juotuansa
+hänen terveydekseen, ei voinut olla muistamatta: »Halpa ravinto minun
+leirissäni tosin on, mutta sittenkin lienette, majuri Dalgetty, ollut
+vielä paljoa huonommassa ruoassa sillä aikaa, kun Argyleshiressä
+retkeilitte?»
+
+»Sen voitte, herra kenraali, henkivalallanne vakuuttaa», vastasi kunnon
+majuri, suun täydeltä pureskellen; »sillä Argylen markiisin homeinen
+leipä ja pilaantunut vesi ovat yhä vielä muistissani. Ja niistä
+lihoista, mitä Sumun Lapset, nuo köyhät, tyhjät raukat, vaikka kyllä
+kokivat parastansa, saivat minulle hankituksi, oli niin vähän apua
+ruumiilleni, että kun panin rautapukuni päälle--se mun täytyi kepeämmän
+kulun tähden jättää sinne--niin ratisin siinä aivan kuin kutistunut
+sydän pähkinässä, joka on yli talven säästynyt toiseen kekri-aattoon
+asti.»
+
+»Teidän pitää ryhtyä sopiviin keinoihin, jotta ne vajavuudet tulevat
+jälleen täytetyiksi, majuri Dalgetty.»
+
+»Totta puhuen», vastasi soturi, »minun tuskin kannattanee sitä
+toimittaa, jolleivät jäljestäpäin saatavat lisäpalkkioni kohta muuttune
+maksettavaksi palkaksi. Sillä, sen vakuutan teille, herra kenraali, se
+leiviskän verta lihaa, mikä minusta on haihtunut, oli kokonaan karttunut
+Hollannin säätyjen säännöllisen palkanmaksun kautta.»
+
+»Jos niin on», virkkoi markiisi, »niin olette vaan sen verran iaihtunut,
+että nyt olette paraissa marssilihoissa. Ja mitä palkkaan tulee, annas
+kun vain voitolle pääsemme--voitolle, majuri, niin kaikki teidän halunne
+ja kaikki meidän halumme täyttyvät runsain määrin. Sillä välin, ottakaa
+vielä yksi pikarillinen viiniä.»
+
+»Teidän terveydeksenne, korkea herra», sanoi majuri, täytettyänsä
+pikarin reunaa myöten osoittaakseen, kuinka hartaalla hyvänsuonnilla hän
+sen maljan joi. »Toivotan voittoa kaikista vihollisistamme ja
+erittäinkin Argylesta! Soisinpa, että saisin itse vielä nykäistä
+näpillisen hänen parrastansa--yhden olen siitä jo kiskaissut.»
+
+»Aivan niin», myönsi Montrose. »Mutta palatkaamme nyt vielä noihin Sumun
+Lapsiin. Ymmärtänettehän, Dalgetty, että heidän olonsa täällä ja sen
+asian, johon heitä tarvitsemme, pitää pysyä salassa meidän kahden
+kesken».
+
+Ihastuksissaan, niinkuin Montrose olikin tarkoittanut, tästä kenraalin
+luottamuksen osoituksesta majuri painoi sormensa nenälleen ja nyökäytti
+päätään merkiksi, että ymmärsi.
+
+»Kuinkahan paljon Ranaldin väkeä lienee?» kysyi Montrose.
+
+»Heitä on, sen verran kuin minä tiedän, vain noin kahdeksan tai kymmenen
+miestä ynnä muutamia vaimoja lapsineen jäljellä», vastasi Dalgetty.
+
+»Missä he nyt ovat?» kysyi Montrose vielä.
+
+»Eräässä laaksossa, neljän, viiden virstan päässä täältä», vastasi
+soturi, »odottamassa käskyjänne, herra kenraali. En katsonut sopivaksi
+tuoda heitä leiriin ilman teidän käskyänne.»
+
+»Siinä teitte aivan viisaasti», virkkoi Montrose. »Parasta onkin, että
+he pysyvät, missä nyt ovat, taikka että hakevat itselleen jonkin
+syrjäisen piilopaikan. Minä lähetän heille rahaa, vaikka minulla tätä
+nykyä on sitä tavaraa sangen niukalta.»
+
+»Se on tarpeetonta», sanoi majuri Dalgetty. »Antakaa, herra kenraali,
+heidän vaan saada vihiä siitä, että Mac Aulayt aikovat kulkea sitä
+suuntaa, niin Sumulaiset kääntyvät kohta 'oikealle ympäri' ja pötkivät
+suoraa päätä tiehensä.»
+
+»Se ei olisi liioin kohteliasta», sanoi Montrose. »Parempi on, että
+lähetän heille muutamia taalereita, joilla voivat ostaa joitakuita
+raavaita vaimojensa ja lastensa ravinnoksi.»
+
+»Kyllä he osaavat paljoa huokeammallakin hinnalla hankkia itselleen
+raavaanlihaa», sanoi majuri; »mutta tapahtukoon, kuten tahdotte, herra
+kenraali.»
+
+»Käskekää Ranald Mac Eaghin», virkkoi Montrose, »valita miehistään yksi
+tai kaksi, joihin voi luottaa ja jotka ymmärtävät säilyttää heidän ja
+meidän salaisuutemme. Ne ynnä heidän päällikkönsä, ylimmäisenä
+vakoojamestarina, olkoot meillä oppaina. Tuokaa heidät telttani
+edustalle huomenna aamun valjetessa ja katsokaa, jos mahdollista,
+etteivät he arvaa aikomustani eivätkä saa keskenänsä pitää mitään
+salaisia neuvotteluja.--Onko sillä vanhuksella lapsia?»
+
+»Ne on tapettu tai hirtetty», vastasi majuri, »koko täysi tusina, luulen
+ma--mutta hänellä on sentään yksi pojanpoika tallella, hoikka, toivoa
+herättävä nuorukainen, jolla minun huomatakseni aina on joku kivi
+plaidinsa kulmassa, niin että voi nakata jokaiseen esineeseen, mikä
+eteen sattuu. Ja se saattanee olla enteenä, että hän, samoin kuin
+Taavetti, jonka tapana myös oli heitellä puroista keräämiään
+kivenmukuloita, aikanansa varttuu uljaaksi soturiksi.»
+
+»Sen pojan, majuri Dalgetty», virkkoi Montrose, »tahdon ottaa omaksi
+passaripojakseni. Tottahan hänessä lienee sen verran älyä, että osaa
+pitää nimensä salassa?»
+
+»Ei siitä pelkoa, korkea herra», vastasi Dalgetty. »Nuo
+vuorelaisnulikat, hamasta siitä hetkestä, kun munankuoresta ilmoille
+pujahtavat----»
+
+»Hyvä on», keskeytti Montrose. »Se poika saa olla panttina iso-isänsä
+uskollisuudesta, ja jos tämä käyttäytyy uskollisesti, niin minä
+palkinnoksi pidän huolta lapsen onnesta.--Ja nyt, majuri Dalgetty, annan
+teille luvan täksi yötä poistua täältä. Huomenna aamusella tuotte Mac
+Eaghin tänne, olkoon hän olevinaan mikä tahansa nimeltään ja
+ammatiltaan. Luullakseni hän on virkansa toimituksessa kyllin oppinut
+kaikellaisilla valepuvuilla muuttamaan muotoansa. Taikka myös voimme
+antaa vehkeistämme tiedon Juhana Moidartille, joka on älykäs, toimelias
+ja viisas mies; luultavasti hän sallii tämän miehen vähäksi aikaa
+pukeutua hänen miestensä vaateparteen. Mitä teihin tulee, majuri,
+toimittaa kamaripalvelijani teille tänä iltana kortteerimestarin
+virkaa.»
+
+Majuri Dalgetty sanoi jäähyväisensä iloisena ja ylpeänä Montrosen
+kohtelusta ja suuresti ihastuksissaan uuden päällikkönsä käytöksestä,
+joka monessa suhteessa, kuten hän laveasti selitti Ranald Mac Eaghille,
+muistutti mieleen ikikuuluisan Kustaavus Adolfuksen, Pohjanmaan Leijonan
+ja protestanttiuskon suojelusmuurin tapoja.
+
+
+
+
+SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
+
+
+    Hän marssii täysiss' sota-aseissaan--
+    Kaikk' kansat häntä seuraa silmillään.
+    Vaikk' autiota rantaa nälkä suojaa,
+    Ja talvi luo jäämuurins' esteheksi,
+    Hän marssii, niinkuin vastusta ei ois.
+
+    Ihmistoivon turhuus.
+
+Päivän valjetessa Montrose otti vanhan Ranald Mac Eaghin puheilleen
+majassansa ja kyseli häneltä lavealti sekä tarkasti, mitä teitä voisi
+päästä Argylen alueelle. Hän kirjoitti muistiin hänen vastauksensa ja
+vertasi niitä sitten niihin tietoihin, mitkä sai kahdelta Ranaldin
+seuralaiselta, jotka tämä oli mukanaan tuonut älykkäimpinä, kokeneimpina
+miehinään. Vastausten nähtiin olevan kaikin puolin yhtäpitäviä. Mutta
+Montrose ei tyytynyt siihenkään, koska varovaisuus oli tässä asiassa
+niin ylen tarpeellinen, vaan vertasi vielä näin hankittuja tietoja
+niihin, jotka hänen onnistui saada valloitettavan seudun lähimmissä
+naapuruudessa asuvilta päälliköiltä. Sillä tavoin tultuansa kaikin
+puolin varmaksi Ranaldin sanojen totuudesta hän päätti lähteä retkelle
+täydessä luottamuksessa.
+
+Yhdessä asiassa Montrose kuitenkin peruutti alkuperäisen aikomuksensa.
+Hän katsoi sopimattomaksi ottaa Kenneth poikaa omaan palvelukseensa
+peläten, että jos sen syntyperä tulisi sattumalta tietyksi, kaikki ne
+monet klanit, jotka elivät perintövihollisuudessa turmioon tuomitun
+sukukunnan kanssa, pitäisivät kenraalin käytöstä loukkauksena itselleen.
+Sentähden hän pyysi majuria ottamaan pojan passarikseen; ja kun tämän
+pyynnön ohella annettiin kelpo _douceur_ (hyväntekijäiset), pojan
+vaatetus- ja varustusrahojen nimellä, niin tämä muutos olikin kaikille
+asianomaisille mieluinen.
+
+Oli noin aamiaisaika, kun majuri Dalgetty, saatuansa Montroselta
+lähtöluvan, meni hakemaan vanhoja tuttaviansa, kreivi Menteithiä ynnä
+Mac Aulay veljeksiä, joille hänen teki mieli kertoa kokemansa
+seikkailut, ja joilta sen sijaan tahtoi kuulla tarkemman selonteon
+sotaretkestä. Helppo on ymmärtää, että mainitut miehet, joille
+viimeaikaisen sotaelämän yksitoikkoisuudessa jokaisen uuden tulokkaan
+seura tuotti hauskaa vaihtelua, ottivat hänet suurella riemulla vastaan.
+Allan Mac Aulay näkyi yksin väistyvän entisen tuttavansa läheisyydestä,
+vaikka hän veljensä kysyessä ei voinut tuoda esiin mitään syytä, paitsi
+että seuranpito miehen kanssa, joka niin vähän aikaa sitten oli ollut
+Argylen sekä muiden vihollisten parvessa, oli hänelle vastenmielinen.
+Dalgetty hieman pelästyi tästä Allanin vainuntapaisesta aavistuksesta,
+keiden seurassa majuri oli juuri nykyään ollut. Mutta mielihyväkseen hän
+kuitenkin pian huomasi, että ennustajan näkö ei tässä asiassa sentään
+ollut pettymätön.
+
+Koska Ranald Mac Eaghin tuli olla majuri Dalgettyn suojeluksessa ja
+valvottavana, täytyi hänet esittää niille ihmisille, joiden
+läheisyydessä hän luultavasti joutuisi enimmin olemaan. Vanhus oli sillä
+välin pannut oman klaninsa tartanin sijaan päällensä toisen puvun, joka
+oli Skotlannin kaukaisen saariston asukkailla tavallinen; hänellä oli
+nyt hihalliset liivit ja hame, molemmat yhteen ommeltuina. Rintapuolella
+tämä puku oli aivan yläreunasta alireunaan asti nauhoilla tikattu, niin
+että se oli hiukan sen »polonaise» nimisen puvun muotoinen, jota
+alhaisen kansan lapset yhä vieläkin käyttävät Skotlannissa. Viimein
+kuuluivat vielä ruutuiset housut ja lakki tähän vaateparteen, jonka
+vanhat miehet viime vuosisadalla vielä muistavat nähneensä vuonna 1715
+Mar'in kreivin sotajoukkoon tulleilla kaukaisilla saarelaisilla.
+
+Majuri Dalgetty, pitäen puhuessansa Allania yhä silmällä, esitti Ranald
+Mac Eaghin valenimellä Ranald Mac Gillihuron Benbeculasta ja kertoi,
+kuinka he olivat yhdessä päässeet karkuun Argylen markiisin
+vankihuoneesta. Hän kehui Ranaldia taitavaksi harpunsoittajaksi ja
+runosepäksi ynnä myös näkijäksi, jonka ennustusvoima ei ollut halvinta
+laatua. Tätä kertoessaan Dalgetty puhui änkyttäen ja katkonaisesti, siis
+tavalla, joka niin suuresti erosi hänen käytöksensä liukkaasta
+rohkeudesta, että Allan Mac Aulayn epäluulot olisivat varmaan heränneet,
+jos ei tämän herran huomio olisi ollut kokonaan kiintyneenä hänelle
+esitetyn miehen kasvojen tarkkaan tutkimiseen. Tämä tuijotus oli Ranald
+Mac Eaghillekin niin kiusallinen, että hänen kätensä jo alkoi painua
+puukon varteen päin, aivan kuin hän olisi pelännyt vihollisen
+hyökkäystä. Mutta yhtäkkiä Allan, astuen mökin lattian poikki, ojensi
+hänelle kättänsä ystävälliseksi tervehdykseksi. He istuutuivat
+vierekkäin ja rupesivat keskustelemaan matalalla, salaperäisellä
+äänellä. Menteith ja Angus Mac Aulay eivät siitä yhtään kummastuneet;
+sillä niiden vuorelaisten kesken, jotka olivat olevinansa näkijöitä, oli
+jonkinlainen salayhteys, jonka nojalla he toisiansa kohdatessaan
+tavallisesti tiedustelivat, minkäluontoisia ja kuinka avaria virkaveljen
+näkökokemukset olivat.
+
+»Tuleeko näky sinun mieleesi synkässä muodossa?» kysyi Allan uudelta
+tuttavaltaan.
+
+»Niin synkkänä kuin varjo, joka kuun peittää», vastasi Ranald, »kun se
+kesken matkansa taivaalla pimenee ja kun profeetat ennustavat pahoja
+aikoja.»
+
+»Tule tänne», sanoi Allan, »tule tännemmäksi, minä tahtoisin salaa
+puhella kanssasi. Sillä ihmiset sanovat, että teidän syrjäisissä
+saarissanne näyt valuvat selvempinä, tarkempina kuin meillä, jotka
+asumme sassenachien (saksilaisten eli alankolaisten) rajalla.»
+
+He olivat vaipuneet syvälle taikauskonnollisiin keskusteluihinsa, kun
+ennenmainitut molemmat englantilaisherrat astuivat sisään perin
+riemastuneina ja ilmoittivat Angus Mac Aulaylle sen käskyn olevan
+julistetun, että kaikki valmistuisivat kohta marssimaan länteen päin.
+Intomielin tuotuansa tämän viestin, he tervehtivät vanhaa tuttavaansa
+majuri Dalgettya, jonka he heti tunsivat, ja tiedustelivat myös, kuinka
+hänen ratsunsa Kustaavus voi.
+
+»Nöyrimmästi kiitän teitä, hyvät herrat», vastasi soturi. »Kyllä
+Kustaavus voi hyvin, vaikka hän, samoin kuin omistajansakin, on hiukan
+ohuempilihainen kylkiluiltansa, kuin teidän tarjoutuessanne päästämään
+minut hänestä Darnlinwarachissa. Ja sallikaa minun vakuuttaa, että
+teiltäkin, marssittuanne pari päivämatkaa tuolla retkellä, josta näytte
+toivovan niin paljon huvia, teiltäkin hyvät ritarit, jää tielle koko
+joukko englantilaista häränlihaanne ynnä luultavasti yksi tai kaksi
+englantilaista ratsua.»
+
+Molemmat huusivat, etteivät he vähääkään huolineet siitä, mitä heille
+tulisi lisää tai mitä heistä jäisi tielle kunhan saataisiin jotakin
+tekemistä ja loppuisi tämä koiran tavalla juokseminen pitkin ja poikin
+Anguksen ja Aberdeenin kreivikuntia semmoisen vihollisen jäljissä, joka
+ei ruvennut taisteluun eikä oikein pakoonkaan.
+
+»Jos asia niin on», virkkoi Angus Mac Aulay, »niin täytyy antaa väelleni
+muutamia käskyjä ja pitää huolta siitä, että Annikka Lyle saa täydessä
+turvassa matkustaa kanssamme. Sillä marssi Mac Callum Moren (Argylen
+markiisin) alueelle on paljoa pitempi ja vaivaloisempi kuin nämä
+Cumberlannin ritariston kukat aavistavatkaan.» Näin sanoen hän läksi
+ulos majasta.
+
+»Annikka Lyle!» toisti Dalgetty. »Onko hänkin mukana tällä
+sotaretkeltä?»
+
+»Onpa niinkin», vastasi ritari Giles Musgrave, antaen silmänsä luikahtaa
+kreivi Menteithistä Allaniin. »Emme voi marssia emmekä tapella, ei
+kulkea eteen- eikä taaksepäin muuten kuin että harppujen ruhtinattarella
+on siihen sanomista.»
+
+»Kalpojen ja kilpien ruhtinatar, sanoisin minä», lisäsi toinen
+englantilainen. »Sillä Montrosen rouvallakaan ei saattaisi olla
+kuninkaallisempaa passausta. Hänellä on neljä vuorelaisneitosta ja sama
+määrä paljaspolvisia poikia käskyjensä täyttäjinä.»
+
+»Ja mitenkä te olisitte menetelleet, hyvät herrat?» vastasi Allan,
+yht'äkkiä kääntyen pois vuorelaisesta, jota puhutteli; »olisitteko
+jättäneet viattoman naisen, lapsuutenne leikkikumppanin, väkivaltaiselle
+surmalle tai nälkäkuolemalle alttiiksi? Ei ole tällä hetkellä mitään
+kattoa esi-isieni asuinkartanon päällä--viljamme on pelloilta hävitetty
+ja karjamme ryöstetty.--Ja te, hyvät herrat, kiittäkää Jumalaa siitä,
+että teidän, jotka tulette säyseätapaisemmasta, sivistyneemmästä maasta,
+ei tarvitse panna alttiiksi muuta kuin omat henkenne tässä armottomassa
+sodassa. Teillä ei ole syytä pelätä, että vihollisen kosto kohtaa
+turvattomia rakkaitanne, jotka jätitte kotiin.»
+
+Englantilaiset myönsivät hartaasti olevansa siinä suhteessa
+onnellisemmat. Ja sitten koko seura hajosi, kukin mennen omaan toimeensa
+taikka asioillensa.
+
+Allan yksin viivähti vielä puhellaksensa vastahakoisen Ranald Mac Eaghin
+kanssa muutamasta seikasta, joka luulluissa ilmestyksissä häntä suuresti
+hämmästytti. »Monta kertaa», sanoi Allan, »olen näyissä nähnyt
+vuorelaisen, joka pisti puukkonsa Menteithiin--siihen nuoreen
+aatelisherraan purppuranpunaisessa, tikatussa puvussa, joka juuri nyt
+lähti täältä. Mutta en ole millään tavalla, vaikka olen katsoa
+tuijotellut, kunnes silmäni seisoivat kuopissaan melkein jäykkinä, en
+ole millään tavalla saanut selvää sen vuorelaisen muodosta enkä edes voi
+arvata, kuka hän lienee, ja kuitenkin tuntuvat hänen olentonsa ja
+hahmonsa minusta tutuilta.»
+
+»Oletteko kääntänyt oman plaidinne nurin», kysyi Ranald, »niinkuin
+kokeneet näkijät käskevät semmoisessa tapauksessa tehdä?»
+
+»Kyllä olen», vastasi Allan, puhuen matalalla äänellä ja vavahdellen
+niinkuin sydämen tuskassa.
+
+»Ja missä muodossa haamu silloin ilmestyi teille?» kysyi Ranald.
+
+»Hänenkin plaidinsa oli nurin käännetty», vastasi Allan samalla
+matalalla, tuskallisella äänellä.
+
+»Sitten olkaa varma siitä», lausui Ranald, »että teidän oma kätenne,
+eikä kenenkään muun, kerran tekee sen teon, jonka aaveen näitte.»
+
+»Niin on sieluni suureksi tuskakseen päättänyt tuhannet kerrat», vastasi
+Allan. »Mutta se on mahdotonta! Vaikka näkisin sen teon kirjoitettuna
+sallimuksen ijänikuiseen kirjaan, niin sittenkin sanoisin sen
+mahdottomaksi.--Me olemme kiinnitetyt toiseemme sukulaisuuden siteillä
+ja tuhannella muulla vieläkin kiinteämmällä siteellä--me olemme
+seisoneet rinnatusten tappeluissa, ja meidän kummankin miekkamme ovat
+höyrynneet samojen vihollisten verestä--aivan _mahdotonta_ on, että minä
+voisin hänelle tehdä pahaa!»
+
+»Sen te kuitenkin kerran _teette_», vastasi Ranald, »se on varmaa,
+vaikka syy on vielä kätkettynä tulevaisuuden pimeään peittoon. Te
+sanotte», jatkoi hän, töintuskin saaden oman liikutuksensa hillityksi,
+»te sanotte rinnatusten vainoskelleenne samaa saalista niinkuin kaksi
+verihurttaa--ettekö muka ole milloinkaan nähnyt verihurttain kääntävän
+hampaitansa toisiansa vastaan ja tappelevan kuristetun metsäkauriin
+raadosta?»
+
+»Se on vale!» huusi Allan, pystyyn kavahtaen, »tämä ei ole tulevan ajan
+aavistusta, se on kiusaus, jonka joku paha henki loihtii pohjattomasta
+syvyydestä eteeni!» Näin sanoen hän riensi ulos mökistä.
+
+»Se sattui», lausui Sumun Poika, ilkeästi katsoen hänen jälkeensä.
+»Sulitettu nuoli on käynyt kupeeseesi kiinni! Te murhattujen sielut,
+riemuitkaa! Pian teidän murhaajanne miekat punertuvat toinen toisensa
+verestä!»
+
+Seuraavana aamuna oli kaikki valmiina. Montrose läksi kiireisellä
+marssilla kulkemaan Tay-jokea myöten, ja hänen vähäinen sotavoimansa
+laskeutui viimein siihen ihanaan laaksoon, joka on Tayjärven,
+yllämainitun joen alkupaikan, ympärillä. Sen asukkaat olivat Campbellin
+heimokuntaa, vaikka tosin ei Argylen markiisin, vaan hänen
+liittolaisensa ja sukulaisensa Glenorchyn alustalaisia. Vihollisen tulo
+oli heille niin arvaamaton, ettei oltu valmistettu mitään vastarintaa;
+heidän täytyi siis voimattomina katsella, kuinka heidän omaisuuttaan
+ryöstettiin ja tuhottiin. Tällä tavoin tehden maata ympäriltään autioksi
+Montrose kulki yhä eteenpäin Loch Dochart'in (Dochart-järven) laaksoon.
+Ja tästä alkoi hänen retkensä vaikein osa.
+
+Meidänaikaiselle armeijalle olisi vielä nytkin kulku näiden avarain
+erämaiden läpi jotenkin vaikea tehtävä, vaikka sillä olisi apuna se hyvä
+sotatie, joka käy Tynedrumin kautta Loch Avonin päähän. Mutta siihen
+aikaan, ja niin vielä monta aikaa myöhemminkin, siellä ei käynyt
+minkäänlaista tietä eikä polkua; ja vaikeutta enensi vielä sekin, että
+vuoret jo olivat lumen peitossa. Ylevän ihana näköala oli edessä, vuoret
+kohosivat päällekkäin, ladottuina summattomiin röykkiöihin, etumainen
+rivi huikaisevan valkoisena, taaemmat punerrellen kirkkaan talvisen
+auringon iltaruskosta. Korkealle muiden ylitse, ikäänkuin vuoriston
+haltijan päälinnana, yleni Ben Cruachan, jonka kimalteleva, ajan purema
+huippu näkyi peninkulmien päähän.
+
+Mutta Montrosen miehet eivät olleet sitä lajia, jota tämä heidän eteensä
+leviävä ylevä ja samassa peloittava näky olisi säikäyttänyt. Moni heistä
+oli muinaista vuorelaisväkeä, jonka mielestä lumihanki oli oikein mukava
+vuode ja joka sen lisäksi ei olisi viitsinyt panna lumimöhkälettäkään
+päänalaiseksi. Saalis ja kosto oli saatavana tuolla, noiden lumisten
+vuorien takana, jotka seisoivat silmäin edessä; eivätkä Montrosen miehet
+sallineet matkavaivojen pelon päästä mieltänsä masentamaan. Päällikkö ei
+antanutkaan tämän uljuuden jäähtyä liiasta viipymisestä. Hän käski
+rakkopillien puhaltajain kulkea edeltä ja soitella vanhaa sotamarssia:
+_Hoggil nam bo_[34] j.n.e., jonka kimakat sävelet olivat jo usein
+ennenkin kauhistuttaneet Lennoxshiren laaksoja. Väki läksi marssiin
+vuorelaisten tavallisella iloisella ripeydellä, ja pian he kaikki olivat
+vaarallisessa vuorisolassa. Ranald oli heillä oppaana, rientäen edeltä
+partiojoukon kanssa ja valiten paraita kulkupaikkoja.
+
+Ihmisvoima näyttää aina kaikkein mitättömimmältä, kun se on nähtävänä
+rinnakkain peloittavan, suurenmoisen luonnon kanssa. Montrosen
+voitollinen armeija, joka oli saattanut koko Skotlannin pelkoon, näytti
+kuitenkin tässä kulkiessaan vaarallista vuorisolaa myöten mitättömältä
+karkuriparvelta, jota nielläksensä vuori alkoi sulkea kitaansa. Montrose
+itsekin katui lähtöänsä tälle rohkealle retkelle, kun ensimmäisen
+kukkulan huipulta huomasi, miten hajallaan hänen pieni joukkonsa oli.
+Kulku oli niin kovin vaivaloista, että marssi jonossa pian ilmaantui
+melkoisia lomia ja että etujoukon, päävoiman ja peräjoukon väli yhä
+suureni, mikä oli sekä epämukavaa että vaarallista. Hyvin levottomana
+hän katsasti kaikki vahvat paikat, jotka näkyivät vuorelle, peläten
+hnomaavansa niissä vastarintaan varustettuja vihollisia. Ja usein hän
+perästäpäin väitti, että hänen marssinsa olisi saatu aivan estetyksi ja
+hänen armeijansa jäänyt ihan auttamattomaan pulaan, jos vaan parisataa
+uljasta miestä olisi ollut Strath-Fillanin ahteita puolustamassa. Mutta
+huolettomuus, joka on tuonut turmion niin monelle väkevälle joukolle ja
+vahvalle linnalle, kavalsi tällä kertaa Argylenkin alueen vihollisten
+käsiin. Näitä ei kohdannut mikään muu vastarinta kuin luonnon luomat
+tievastukset sekä lumi, jota hyväksi onneksi ei sentään ollut kovin
+paljo. He saapuivat sen vuoriselänteen harjalle, joka eroittaa
+Argyleshiren Breadalbanen alueesta; ja tästä he tulvasivat takana
+oleviin laaksoihin niin vimmatusti, että selvästi näkyi, minkälaiset
+syyt olivat yllyttäneet heidät näin vaivaloiseen ja vaaralliseen
+retkeen.
+
+Montrose jakoi väkensä kolmeen joukkoon, tällä tavoin herättääksensä
+laajemmalla alalla pelkoa. Yhden joukon sai Ranald-klanin päällikkö
+johdettavakseen, toinen uskottiin Colkitton komentoon, kolmas pysyi itse
+Montrosen luona. Näin rynnättiin kolmelta eri haaralta Argylen alueelle.
+Vastarintaa ei kohdattu yhtään; vuorilaitumilta pakenevien paimenten
+kautta oli ensi sanoma tästä pelottavasta vihollistulvasta joutunut
+asuttuihin laaksoihin; ja missä tahansa klanin miehet nousivat aseisiin,
+tapettiin heidät kohta, vangittiin tai ajettiin hajalle, vihollinen kun
+oli jo ennalta arvannut heidän liikkeensä. Majuri Dalgetty oli edeltä
+lähetetty Inveraryyn päin niiden harvain ratsumiesten kanssa, joiden
+hevoset enää kelpasivat. Hän toimitti asiansa niin hyvin, että miltei
+tapasi Argylen, majurin omilla sanoilla puhuen, _inter pocula_ (pikarin
+ääressä); joutuisa pako aluksessa oli korkean herran ainoa pelastuskeino
+kuolemasta tai vankeudesta. Mutta kosto, jonka kynsistä Argyle tällä
+tavoin itse pääsi, kohtasi raskaasti koko hänen alusmaataan ja
+klaniansa; usein ja syystä onkin Montrosen hävityksiä tässä onnettomassa
+maakunnassa, vaikka ne tosin valitettavasti olivat maan tavan mukaisia,
+sanottu häpeälliseksi tahraksi hänen nimessään ja luonteessaan.
+
+Argyle riensi sill'aikaa Edinburgiin ja esitti valituksensa
+säätyliittokunnalle. Niinkuin ajan tarvis vaati, nostettiin kohta
+melkoinen armeija ja annettiin kenraali Baillien, taitavan ja uskollisen
+presbyteriläisupseerin komennettavaksi. Argyle puolestaan rupesi vihan
+vimmassa keräämään omia monilukuisia voimiansa, kostaaksensa
+perintöviholliselleen.
+
+Mutta Montrosen oli jo siihen aikaan, kun nämä voimalliset armeijat
+yhtyivät, täytynyt lähteä hävitetystä Argylen maakunnasta. Sillä kolmas
+vihollisjoukko oli kokoontunut pohjoisessa, päällikkönä Seaforth'in
+kreivi, joka vähän aikaa oltuansa kahden vaiheella viimein oli ruvennut
+Covenantilaisten puolelle. Saatuansa sotaan harjaantuneen Invernessin
+linnaväen avukseen hän uhkasi Montrosea Inverness-shiren puolelta. Mutta
+ikäänkuin loitsuvoimalla sai Montrose hajalla olevat joukkonsa jälleen
+kokoon, ja tuskin ne olivat kaikki yhdessä, kun jo tuli Argylelle ja
+hänen liittolaiskenraaleilleen se sanoma, että kuninkaan kannattajat
+olivat yht'äkkiä lähteneet Argyleshirestä, vetäytyen Pohjoiseenpäin
+Lochaber-maakunnan jylhään, tiettömään vuoristoon.
+
+Montrosen vastustajat älysivät kohta, että heidän nopean vihollisensa
+aikomuksena oli nyt käydä Seaforthin kimppuun ja jos mahdollista tehdä
+hänestä loppu, ennenkuin he joutuisivat avuksi. Baillie erosi siis
+jälleen väkineen Argylesta. Hänellä oli enimmäkseen ratsuväkeä ynnä
+alankolaisia komennossaan; sentähden hän marssi Grampiun-harjanteen
+etelärinnettä pitkin, aikoen sulkea Montroselta tien, jos tämä pyrkisi
+Aberdeenshiren puolelle pakoon.
+
+Argyle sitävastoin rupesi oman nostoväkensä ynnä muidenkin joukkojen
+kera seuraamaan Montrosen jälkiä. Näin tulisi, jos kuninkaan väki kävisi
+Seaforthin kimppuun taikka ryntäisi Baillieta vastaan, tämä kolmas
+armeija, aina perässä pysyen, kummassakin tapauksessa ahdistamaan
+Montrosea takaapäin.
+
+Tässä mielessä Argyle marssi jälleen Inveraryyn päin, jolla matkallaan
+hän sai joka askelella surukseen nähdä, kuinka julmasti vihollis-klanit
+olivat hänen aluettaan ja alustalaisiansa kohdelleet. Mutta juuri näistä
+vihollisen hävityksistä oli myös se seuraus, että Argylen joukot
+karttuivat. Vuoristossa on vieläkin se sananlasku voimassa, että »kenen
+talo on tuhkana, sen täytyy sotaan samota.» Ja monella sadalla näiden
+onnettomien laaksojen asukkaista ei nyt ollut muuta neuvoa henkensä
+elättämiseksi kuin ruveta muita kohtaan harjoittamaan samallaista
+hävitystä. Argyle näki siis pian komennossaan kolmetuhatta miestä
+erinomaisen rivakkaa ja urhoollista väkeä. Lähimpinä ylipäällikköinä
+Argylen jälkeen olivat ritari Duncan Campbell, Ardenvohrin herra, ynnä
+vielä toinen ritari Duncan Campbell, Auchenbreckin isäntä, vanha
+harjaantunut soturi, joka oli juuri tätä retkeä varten kutsuttu pois
+Irlannin sodasta. Argylen oma innottomuus oli kuitenkin hänen uljasten
+apulaistensa yrityksiä jarruttamassa. Päätettiin siis, vaikka voimat
+olivat niin suuriksi paisuneet, edelleenkin vain varovasti marssia
+Montrosen perästä, mutta välttää tappelua, kunnes hän olisi joutunut
+kahakkaan jommankumman toisen armeijan kanssa, jolloin häntä
+ahdistettaisiin selkäpuolelta.
+
+
+
+
+KAHDEKSASTOISTA LUKU.
+
+
+    Hei, rakkopillit Donald'in!
+    Hei, rakkopillit Mustan Donald'in!
+    Hei, pillit sekä liput
+    Kaikk' Inverlochyn kentäll' on.
+
+Se valtatie, joka käypi niinsanotun linnajonon keskitse ja ylimalkaan
+kulkee samaa suuntaa kuin nykyinen Kaledonian kanava, on aukaissut
+kuljettavaksi pitkän rotkon eli ne pitkät vuoriahteet, mitkä halkaisevat
+melkein koko Britannian saaren, oltuaan ennen muinoin epäilemättä
+merensalmena ja vieläkin sisältäen koko sarjan järviä, joiden avulla
+nykyajan tiede on yhdistänyt Atlantinmeren Pohjanmereen. Mutta polut,
+joita myöten asukkaat silloin kulkivat tätä loiroa pitkin, olivat v.
+1645-46 sangen surkeassa tilassa. Olipa niiden tila samallainen vielä
+paljoa myöhemminkin, jolloin se herätti runollista intoa muutamassa
+irlantilaisessa insinööriupseerissa, jonka toimena oli niiden
+muuttaminen helppokulkuisiksi sota-valtateiksi. Hänen ylistysrunonsa
+alkaa, ja mikäli tiedän, päättyy seuraavilla riveillä:
+
+    »Jos ennen muinoin kuljit tätä tietä,
+    Niin Wadee kenraalia nyt sä siunaat!»
+
+Mutta näitäkin huonoja tavallisia polkuja Montrose vältti. Hänen
+sotajoukkonsa täytyi metsäkaurisparven lailla kiivetä vuorelta vuorelle,
+metsästä metsään, missä viholliset eivät voineet saada mitään tietoa
+hänen liikkeistään. Hän sitävastoin aina sai heistä tarkat sanomat
+liittolaisiltaan, Cameronin ja Mac Donnellin klaneilta, joiden vuoristoa
+nyt kuljettiin. Ankara käsky oli annettu, että Argylen marssia piti
+vakoiltaman ja kaikki viestit hänen liikkumisestaan kohta tuotaman itse
+kenraalille.
+
+Oli kuutamoyö; Montrose oli päivän vaivoista väsyksissä käynyt levolle
+kurjaan hökkeliin. Hän oli nukkunut vasta kaksi tuntia kun joku taas
+nykäisi häntä olkapäästä. Hän katsahti herättäjään ja tunsi kohta
+pulskasta vartalosta sekä syvästä äänestä, että siinä oli
+Cameronilaisten päällikkö.
+
+»Minulla on teille sanomia», virkkoi tämä, »jotka kyllin maksanevat
+nousemisen ja kuulemisen vaivan.»
+
+»M'Ilduy ei voi tuoda mitättömiä sanomia», vastasi Montrose, puhutellen
+päällikköä isän nimellä, »ovatko ne hyviä vai pahoja?»
+
+»Miksi niitä itse katsonette?»
+
+»Ovatko ne luotettavia?» kysyi Montrose.
+
+»Ovat», vastasi M'Ilduy, »muuten niiden tuojana olisi toinen mies. Asia
+on semmoinen, että minä kyllästyin siihen toimeen, jonka minulle
+annoitte, nimittäin sen Dalgetty pahuksen ja hänen muutamain
+hevoskoniensa kanssa kulkemiseen--täytyihän siinä tuntikausittain
+kahnustella vaivaisen metsäsian vauhdilla. Sentähden otin kuusi
+miehistäni ja läksin pienelle partioretkelle Inverlochyyn päin, ja
+silloin minulle tuli Jan Glenroylainen vastaan, joka oli käynyt
+vakoilemassa. Argyle marssii Inverlochyyn päin kolmentuhannen valitun
+miehen kanssa, joiden johtajina ovat paraat Diarmidin pojista.--
+Tämmöiset ovat sanomani--ne ovat luotettavat--teidän asianne on päättää,
+kuinka mieluisia ne ovat.»
+
+»Mieluisia ne tietysti ovat», vastasi Montrose kohta iloisesti.
+»M'Ilduyn äänen sointi tekee aina hyvää Montrosen korville, ja mieluisin
+se on silloin, kun puhuu jostakin tarjona olevasta uljaasta
+teosta.--Kuinka suuri on joukkomme?»
+
+Montrose käski tuoda valkeaa ja sai sotamiesten luetteloista pian nähdä,
+että suuri osa hänen väkeänsä oli tavallisuuden mukaan hajonnut viemään
+saalistaan tallelle. Ei ollut siis enempää kuin tuhat kaksi tai neljä
+sataa koolla.
+
+»Ei enempää kuin kolmas osa», virkkoi Montrose mietiskellen, »Argylen
+voimaan verraten ja vuorelaisia vastaan vuorelaisia.--Jos olisi edes
+puolet, enpä sitten epäilisi, luottaen Jumalan siunaukseen, joka pitää
+kuninkaan puolta.»
+
+»Sitten älkää epäilkö», sanoi M'Ilduy; »sillä kun teidän torvenne
+käskevät taisteluun Mac Callum Morea vastaan, ei yksikään ainoa mies
+näissä vuorilaaksoissa ummista korvaansa. Glengarry, Keppoch ja minä
+itse, me hävittäisimme tulella ja miekalla sen kurjan, joka jäisi--olipa
+siihen mikä syy hyvänsä. Huomis- tai ylihuomispäivä koituu
+tappelupäiväksi kaikille Mac Donnellin ja Cameronin nimien omistajille,
+tulkoon siitä päätös mikä hyvänsä.»
+
+»Ne olivat miehenmoisia sanoja, jalo ystäväni», lausui Montrose, lyöden
+hänelle kättä, »ja kurjempi pahinta pelkuria olisin minä, jos
+tämmöisille apumiehille tekisin sen vääryyden, että hiukankaan epäilisin
+voittoa. Kääntykäämme jäljillemme ja käykäämme Mac Callum Moren
+kimppuun, joka meitä seuraa kuin kaarne, nokkiakseen palasiksi tähteet
+meistä, kun urhoollisemmat miehet olisivat ensin sortaneet voimamme!
+Käskekää päälliköt ja johtajat kokoon mitä pikimmin. Ja te, joka toitte
+meille ensimmäisen tiedon tästä ilahuttavasta seikasta--sillä iloa siitä
+tulee--te, M'Ilduy, saatte auttaa meitä iloiseen voittoon sillä, että
+neuvotte meille paraan ja lyhyimmän tien vihollisen luokse.»
+
+»Sen teen mielelläni», virkkoi M'Ilduy. »Minä olen neuvonut teille
+pakoteitä näiden jylhäin erämaiden kautta, mutta paljoa kernaammin
+tahdon näyttää teille, mitä tietä pääsette vihollisenne kimppuun.»
+
+Nyt alkoi yleinen hälinä, ja kaikki päälliköt käskettiin nousemaan
+niiltä kovilta vuoteilta, joille olivat laskeutuneet lepäämään.
+
+»Enpä olisi luullut», sanoi majuri Dalgetty, kömpiessään pystyyn
+vuoteeltaan, jona hänellä oli ollut kasa kovia kanervanvarsia, »että
+voisi olla näin vastahakoista nousta sijalta, joka on talliluudan
+kovuinen. Mutta eihän sitä sovi moittia, vaikka korkeastiarmollinen
+herra markiisi pitäisikin minua kovassa työssä, koska hänellä on vain
+tämä yksi ainoa sota-asioihin perehtynyt mies koko armeijassaan.»
+
+Näin puhuen hän meni neuvotteluun. Tämmöisissä kokouksissa Montrose
+kuunteli aina tarkalla huomiolla Dalgettyn puheita, vaikka ne kyllä
+olivat pitkäpinnaisia. Hän teki näin osaksi sentähden, että majurilla
+todellakin oli tietoa ja taitoa sota-asioissa ja että hänen neuvoistansa
+oli usein ollut hyötyä; osaksi kenraali myös tahtoi tällä keinoin
+vapautua kaikin puolin noudattamasta vuorelaispäällikköjen mieliä; sillä
+näin hän sai suuremman syyn vastustellakseen, kun heidän mielensä ei
+ollut hänen omansa mukainen. Tällä kertaa yhtyi Dalgettykin hartaasti
+siihen ehdotukseen, että nyt marssittaisiin taaksepäin ja käytäisiin
+Argylen kimppuun. Hän vertasi tätä päätöstä siihen ruotsalaisten
+uljaaseen marssiin, kun kuuluisa Kustaavus, vaikka Wallenstein
+pohjoisesta uhaten läheni Bööminmaalla kerättyine sotavoimineen, marssi
+Baijerin vaaliruhtinasta vastaan ja rikastutti väkeänsä hänen viljavan
+maansa ryöstämisellä.
+
+Glengarry, Keppoch ja Lochiel, joiden klanit, miehuudessa ja
+sotamaineessa parastenkin vuorelaisheimokuntain vertaiset, asuivat
+ympäristöllä, lähettivät tulisen ristin (arpakapulan) kiertämään ympäri
+alusmaitansa, käskien jokaista aseihin kykenevää tulemaan kuninkaan
+käskynhaltijan armeijaan. Kunkin miehen piti yhtyä oman päällikkönsä
+lippukuntaan sitä myöten, kuin nämä kulkivat Inverlochyyn päin. Tämä
+käsky annettiin ankarin sanoin ja sitä toteltiinkin joutuisasti ja
+kernaasti. Luonnollinen sotahalu, hartaus kuninkaan asian
+puolesta--sillä heidän mielestään kuningas oli samassa tilassa kuin
+vuorelaispäällikkö, josta hänen klanilaisensa olivat luopuneet--ja
+tavaksi tullut sokea kuuliaisuus oman päällikön käskyille--nämä syyt
+nostivat Montrosen sotavoiman lisäksi kaikki lähimailla asuvat miehet,
+joilla oli kykyä aseita kantamaan, nostivatpa myös monta, joiden olisi
+luullut, ainakin ijästä päättäen, jo vieraantuneen aseiden
+käyttämisestä. Seuraavana päivänä, kun marssittiin suoraan Lochaberin
+vuoriston kautta, niin ettei vihollinen voinut sitä aavistaakaan, sai
+Montrosen armeija pitkin kulkuansa yhä lisää pieniä soturiparvia. Niitä
+pujahteli esiin jokaisen laakson suusta, kukin joukko asettuen oman
+päällikkönsä lipun juurelle. Tämä seikka kiihdytti suuresti armeijan
+rohkeutta; sillä sen miesluku oli, kun vihollisen läheisyyteen
+saavuttiin, karttunut hyvin runsaasti neljänneksen verran, aivan
+niinkuin Cameronilaisten urhokas päällikkö oli ennustanut.
+
+Sillä aikaa, kun Montrose tällä tavoin marssi taaksepäin, oli Argyle
+kelpo sotajoukkonsa kanssa kulkenut Loch-Eil'in eteläistä rantaa myöten
+ja joutunut Lochy-joelle asti, joka yhdistää ensinmainitun järven
+Loch-Lochyyn. Siellä oli sovelias pääkortteerin asema vanhassa
+Inverlochyn linnassa, joka oli muinoin, niin hoetaan, ollut
+kuninkaallinen linna ja jota vieläkin, vaikka sen vallit oli hävitetty,
+täytyi pitää aika vahvana ja tärkeänä paikkana. Ja ympärillä, siinä
+laaksossa, missä Lochy-joki laskee Loch-Eil'iin, oli tarpeeksi avara
+sija Argylen armeijan majailla. Sinne oli tullut useampia aluksia,
+täynnä muonaa; siellä oli siis kaikin puolin niin mukavaa, kuin
+semmoinen armeija suinkin taisi toivoa. Argylen markiisi, pitäessään
+neuvottelua Auchenbreckin ja Ardenvohrin kanssa, ilmoitti varmasti
+oiettavansa, että Montrose nyt oli pääsemättömässä pulassa. Hänen
+väkensä täytyi muka vähitellen hajota, mikäli hän marssi itäänpäin
+näiden tiettömien tienoiden kautta. Jos hän kulkisi länteenpäin, oli
+siellä Baillie vastassa; jos taas pohjoiseenpäin, joutuisi hän
+Seaforth'in käsiin, ja jos pysähtyisi paikalleen, niin oli se vaara
+tarjona, että kaikki kolme armeijaa yhdistynein voimin syöksisivät hänen
+kimppuunsa.
+
+»En voi iloita, korkeasti kunnioitettava herra markiisi», virkkoi
+Auchenbreck, »kun näen, että Jaakko Grahame joutuu häviöön ilman
+suurtakaan osanottoa meidän puoleltamme. Hän on jättänyt Argyleshiren
+maakuntaan suuren velan, ja minua haluttaisi päästä siitä vaatimaan
+tiliä, veripisara veripisaralta. En mielelläni jätä tämmöisten velkain
+maksamista toisen miehen huoleksi.»
+
+»Te olette hiuksenhalkaisija», vastasi Argyle. »Mitä väliä sillä on,
+kenenkä kädet vuodattavat Grahamen veren? Aika on, että Diarmidin
+poikien veret lakkaavat vuotamasta.--Mitä te sanotte, Ardenvohr?»
+
+»Minä sanon, korkeasti kunnioitettava herra markiisi», vastasi ritari
+Duncan, »että Auchenbreckin halu tulee vielä tyydytetyksi ja että hän
+saa tilaisuuden omin käsin maksaa velkansa Montrosen hävityksistä. Se
+sanoma on näet tullut meidän etuvartijoillemme, että Cameronilaiset
+kokoilevat kaikkia voimiansa Ben-Nevis vuoren rinteelle. Se tarkoittaa
+varmaan Montrosen joukkojen kartuttamista hyökkäystä varten eikä hänen
+pakomatkansa suojelemista.»
+
+»Se taitaa vaan olla jokin juoni tehdä kiusaa rosvoten», sanoi Argyle,
+»jonka M'Ilduy on keksinyt, kullaten vanhaa vihaansa nimellä
+'uskollisuus kuningasta kohtaan.' Heillä ei voi olla muuta mielessä kuin
+hyökkäys etuvartijoittemme kimppuun, taikka marssimme häiritseminen
+huomispäivänä.»
+
+»Minä olen lähettänyt vakoojia», virkkoi Ardenvohrin herra, »kaikille
+haaroille tiedustelemaan. Saamme siis pian kuulla, kokoontuuko todella
+suurempi voima ja minne se kokoontuu ja missä tarkoituksessa.»
+
+Kauan kesti, ennenkuin saapui sanomia. Mutta juuri kun kuu oli noussut,
+ilmaisi melkoinen hälinä leirissä ja kohta sen perästä linnastakin
+kuuluva melu, että oli tullut tärkeitä viestejä. Niistä vakoojista,
+jotka Ardenvohr ensin oli lähettänyt, oli muutamia jo ennen palannut;
+mutta ne eivät olleet saaneet muuta tietoonsa kuin hämäriä huhuja, että
+Cameronilaiset olivat liikkeellä. Tuntui aivan siltä, kuin olisi
+Ben-Nevis vuoren kupeista nytkin tullut sellaisia selittämättömiä, pahaa
+ennustavia ääniä, joilla se usein ilmoittaa rajuilman lähenemistä.
+Toiset vakoojat, jotka innoissaan olivat menneet kauemmaksi, joutuivat
+väijyspaikkoihin, missä tutkittavien vuoriseutujen asukkaat surmasivat
+taikka vangitsivat heidät. Viimein, Montrosen armeijan nopeasti
+lähestyessä, huomasivat hänen etujoukkonsa ja Argylen etuvartijat toinen
+toisensa. Vaihdettuansa muutamia luoteja ja nuolia vetäytyivät kummatkin
+pääjoukkonsa yhteyteen, tuodaksensa tietoja ja saadaksensa uusia
+käskyjä.
+
+Ardenwohr ja Auchenbreck hyppäsivät kohta hevostensa selkään ja läksivät
+kuulustamaan etuvartijoita. Argylekin puolestansa kunniakkaasti täytti
+pääkomentaja-velvollisuutensa, asettaen voimansa alangolle lujaan
+sotarintamaan, sillä silminnähtävästi oli nyt odotettavana yöllinen
+kahakka taikka kumminkin tappelu aamulla. Montrose piti niin
+varovaisesti voimansa vuorisolien peitossa, etteivät Auchenbreck ja
+Ardenwohr millään yrityksellä, johon uskalsivat ryhtyä, saaneet tietää,
+kuinka suuri tämä voima saattoi olla. Sen he kuitenkin huomasivat, että
+se suurimmankin arvion mukaan oli varmasti heidän omaa joukkoansa
+vähempi. He palasivat nyt Argylen luokse, tuoden saamansa tiedot, mutta
+tämä herra ei ottanut uskoakseen, että Montrose itsekin olisi mukana.
+»Se olisi», sanoi hän, »hullutus, jommoista ei Jaakko Grahame tekisi
+tuimimmassakaan ylpeytensä hurjuudessa. Epäilemättä ei tuolla ole muita
+kuin vanhat vihollisemme, Glenco, Keppoch ja Glengarry, estämässä
+kulkuamme. Taikka kenties on Mac-Vourigh Mac-Pherson'iensa kanssa saanut
+kokoon sotajoukon, joka kuitenkin on varmaan paljoa pienempi meidän
+voimaamme. Kyllä me heidät siis epäilemättä hajotamme, väkisin taikka
+sovittelulla.»
+
+Argylen miesten rohkeus oli ylimmillään; heillä ei ollut muuta mielessä
+kuin kosto niistä hävityksistä, jotka äsken olivat heidän maatansa
+kohdanneet; he viettivät yönsä sen pelon ja toivon vaiheilla, tokko
+koittava aamu soisi heille koston tilaisuutta. Kummankin armeijan
+etuvartijat valvoivat tarkasti vaanien, ja Argylen soturit makasivat
+tanterella samassa järjestyksessä, missä heidän seuraavana päivänä piti
+seisoa sotarintamassa.
+
+Vaalea päivänkoitto oli tuskin vielä alkanut punertaa jättiläisvuorien
+huipuilla, kun armeijain johtajat molemmin puolin jo rupesivat
+valmistamaan väkeänsä päivän taisteluun. Tämä päivä oli 2:nen helmikuuta
+1646. Argylen miehet seisoivat kahdessa rivissä, ei kovin kaukana joen
+ja järven yhtymäkulmasta; heidän sotarintamansa näkö oli luja ja
+peloittava. Auchenbreck olisi mielellään aloittanut tappelun
+ryntäyksellä vihollisen etujoukkoa vastaan; mutta Argyle, varovaisempaa
+neuvoa noudattaen, katsoi paremmaksi odottaa vihollista kuin itse
+ahdistaa. Pian kuuluikin merkkejä, jotka ilmoittivat, ettei tarvinnut
+kauan aikaa turhaan odottaa. Campbellit saattoivat eroittaa eri klanien
+sotamarsseja sitä myöten, kuin ne vuorisolan kautta lähenivät
+taisteluun. Cameronien marssi--jonka turmiota ennustavat sanat,
+lausutut susille ja korpeille, kuuluvat näin: »Tulkaa, niin annan
+teille lihaa!»--herätti vastakaikua heidän kotivuoristansa.
+Vuorelaisrunoniekkain tavalla puhuen ei »Glengarryn sotaääni ollut
+vaiti.» Ja näin voitiin ihan selvästi eroittaa muidenkin heimokuntain
+sotasäveliä mikäli ne toinen toisensa perästä saapuivat vuoriahteitten
+suuhun, rynnätäkseen alangolle.
+
+»Näetkös?» virkkoi Argyle sukulaisilleen; »niin on, kuin sanoin. Meillä
+on vain naapuriemme kanssa tekemistä. Jaakko Grahame ei ole uskaltanut
+näyttää meille lippuansa.»
+
+Juuri samassa törähti vuorisolan suusta iloinen torventoitotus sillä
+sävelellä, jolla Skotlannissa vanhastaan oli tapana tervehtiä kuninkaan
+lippua.
+
+»Tuosta merkistä, herra markiisi, te kuulette», sanoi Ardenvohrin
+ritari, »että hän, joka on olevinansa kuninkaan käskynhaltija, on
+itsekin noiden miesten joukossa.»
+
+»Ja että hänellä luultavasti on hevosväkeä mukanaan», lisäsi
+Auchenbreck, »jota en olisi luullut. Mutta pitääkö sentään vaaleta,
+herra markiisi? Onhan meillä tässä vihollisia voitettavana ja kosto
+meille tehdystä pahasta tarjona!»
+
+Argyle ei vastannut mitään; hän vain katsahti käsivarteensa, joka
+riippui siteessä; hän oli näet äskeisellä marssilla langennut ja
+loukkaantunut.
+
+»Se on totta», pisti Ardenvohr kiireesti väliin. »Herra Argylen
+markiisi, te ette voikaan käyttää miekkaa eikä pistoolia. Teidän pitää
+täältä poistua jollakin aluksella--teidän henkenne on meille kallis,
+sillä te olette päämme--teidän kädestänne ei voi olla meille apua
+taistelussa.»
+
+»Ei», virkkoi Argyle, jossa ylpeys ja neuvottomuus taistelivat; »sitä ei
+pidä koskaan sanottaman, että minä olen paennut Montrosen tieltä. Jos en
+voikaan taistella, voin kuitenkin kaatua keskellä poikieni joukkoa.»
+
+Mutta useimmat muutkin päälliköt rukoilivat ja kehoittivat johtajaansa
+yksimielisesti, että hän tällä kertaa jättäisi heidät Ardenvohrin ja
+Auchenbreckin komentoon ja itse vain katselisi tappelua kaukaa
+turvallisesta paikasta.--Me emme uskalla häväistä Argylen markiisia
+pelkurin nimellä; sillä vaikka hänen elämänsä ei ole yhdestäkään
+urhotyöstä kuuluisa, osoitti hän kuitenkin sen viimeisessä
+loppukohtauksessa täyttä vakavuutta ja jaloutta. Hänen käytöksensä tässä
+ja monessa muussakin samallaisessa tilaisuudessa on siis pikemmin
+luettava neuvottomuuden kuin puuttuvan miehuuden syyksi. Mutta kun se
+hiljainen, pieni ääni ihmisen rinnassa, joka hänelle kuiskuttaa, että
+hänen henkensä on hänelle itselleen tärkeä, vielä saa vahviketta
+useammista äänistä ulkoa, jotka vakuuttavat tämän hengen olevan
+muillekin tärkeän, niin tämä kaksinkertaiseksi paisunut kiusaus, josta
+historiassa nähdään paljon esimerkkejä, on voittanut monen
+miehuulisemmankin, kuin mitä Argyle oli, ja yllyttänyt heitä
+huolehtimaan vain omasta pelastuksestaan.
+
+»Saattakaa hänet laivaan, jos mielenne tekee, herra Duncan», virkkoi
+Auchenbreck sukulaiselleen. »Minun velvollisuuteni on valvoa, ettei sama
+heikkous leviä myös muihinkin miehiimme.»
+
+Näin sanottuaan hän läksi käymään rivejä pitkin, kehoitellen, käskien ja
+rukoillen sotamiehiä muistamaan vanhaa mainettansa ja suurempaa
+mieslukuaan. Hän muistutti heille, kuinka pahoista hävityksistä he
+saisivat kostaa, jos pääsisivät voitolle, ja mikä surkea kohtalo heille
+olisi tarjona, jos jäisivät tappiolle; näin hän jakeli joka sydämeen
+kipinän siitä tulesta, joka hänessä itsessään paloi. Argyle taipui
+sill'aikaa hitaasti ja silminnähtävän vastahakoisesti sukulaistensa
+hartaisiin yllytyksiin ja salli saattaa itsensä järven rantaan. Sieltä
+hänet vietiin laivaan, josta hän sitten turvallisemmin, mutta vähemmäksi
+kunniakseen, katseli tapausten kulkua.
+
+Ardenwohrin herra, vaikka joka hetki oli niin tärkeä, seisoi vielä vähän
+aikaa paikallaan, silmät kiinnitettyinä veneeseen, joka kuljetti
+ylipäällikköä pois tappelutantereelta. Hänen sydämessään riehui
+tunteita, joita hän ei voinut sanoin selittää; sillä klanin päällikköä
+pidettiin ikäänkuin isänä, jonka heikkoutta klanilainen ei saanut
+tuomita yhtä ankarasti kuin muiden ihmisten. Paitsi sitä oli Argyle,
+vaikka vieraille tyly ja kova, omia sukulaisiaan kohtaan jalomielinen,
+antelias. Kipeästi siis pisti Ardenvohrin jaloon sydämeen se pelko, että
+Argylen käytöstä tässä tilaisuudessa voisi pahalla tavalla selittää.
+
+»Parempi on niin», sanoi hän itsekseen, tukehuttaen liikutustaan;
+»mutta--hänen esi-isiensä satanimisessä luettelossa en tiedä yhtään
+ainoaakaan, joka olisi hiukankaan vetäytynyt syrjemmäksi silloin, kun
+Diarmidin lippu liehui tuulessa, pahinten verivihollistemme silmien
+edessä!»
+
+Kaikuva huuto pakoitti hänet viimein kääntymään ja rientämään
+paikalleen, joka oli Argylen pienen sotavoiman oikealla kyljellä.
+
+Argylen pako ei ollut jäänyt huomaamatta hänen valppaalta
+viholliseltaan, joka korkeammalta asemaltaan saattoikin hyvin nähdä
+kaikki, mitä alangolla tehtiin. Kolmen, neljän ratsumiehen seuraaminen
+näytti, että ne, jotka poistuivat, olivat korkeaa säätyä.
+
+»He vievät», virkkoi Dalgetty, »hevosensa pois tallelle, niinkuin
+varovaisten hevosmiesten sopii. Tuolla kulkee herra Duncan Campbell
+ruskean ruunan selässä, jonka juuri olin toivonut saavani
+varahevosekseni».
+
+»Te erehdytte, majuri», sanoi Montrose, »he vain korjaavat pois kallista
+päällikköänsä.--Käskekää rynnäkölle paikalla--lähettäkää tunnussana
+ympäri rivejä.--Hyvät herrat ja jalot päälliköt, Glengarry, Keppoch,
+Mac-Vourigh, käykää päälle kohta paikalla!--Ratsastakaa Mac Ilduyn
+luokse, majuri Dalgetty, ja sanokaa, että hänen pitää rynnätä päälle
+niin tulisesti kuin hän Lochaber-maakuntaansa rakastaa.--Tulkaa sitten
+takaisin ja tuokaa pieni ratsumiesparvemme tänne lippuni luokse. Ne ynnä
+irlantilaiset minä pidän tykönäni varaväkenä.»
+
+
+
+
+YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
+
+
+    Kuin kallio, mi torjuu aallot tuhannet,
+    Niin Lochlin'ia vastaan seisoo Inisfail.
+
+    Ossian.
+
+Torvet ja rakkopillit, verenvuodatuksen ja surman kaikuvat
+sanansaattajat, komensivat yhdistetyin sävelin hyökkäykseen, ja niiden
+ääneen vastasi useamman kuin kahdentuhannen soturin huuto ynnä myös
+takana olevien rotkojen kaiku. Kolmeen parveen jaettuina syöksyivät
+Montrosen vuorelaiset ulos niistä rotkoista, jotka olivat heitä siihen
+asti kätkeneet vihollisen silmiltä, ja ryntäsivät nurjimmalla uljuudella
+Campbellien kimppuun, jotka puolestaan ottivat rynnäkön vastaan
+erinomaisen lujasti. Näiden ryntäävien parvien takana nähtiin
+irlantilaisten, joiden piti olla varaväkenä, marssivan pitkässä
+sotarinnassa Colkitton komennossa. Heidän keskellään kulki
+kuninkaallinen lippu ja Montrose itsekin. Syrjempänä nähtiin noin
+viisikymmentä ratsumiestä Dalgettyn johdossa, jotka oli ihmeteltävällä
+huolenpidolla saatu pysymään johonkin määrään kelvollisessa tilassa.
+
+Kuninkaan väen oikeanpuolista hyökkääjäparvea johti Glengarry, vasempaa
+Lochiel ja keskimmäistä Menteithin kreivi, joka mieluummin meni
+taisteluun jalkaisin vuorelaispuvussa kuin olisi jäänyt varaväkeen
+hevosmiesten kanssa.
+
+Vuorelaiset ahdistivat omituisella vimmallaan, joka on tullut
+sananlaskuksi; likelle päästyään he laukaisivat pyssynsä ja lennättivät
+nuolensa vihollista vastaan, joka kesti hyökkäyksen mitä
+miehuullisimmin. Argylen väki oli paremmin varustettu pyssyillä ja
+seisoi liikkumatta; se taisi siis tähdätä tarkemmin, jonka vuoksi sen
+ampuminen teki enemmän vahinkoa kuin mitä se itse sai kärsiä.
+Kuninkaanpuoliset klanit ryntäsivät tämän havaittuansa käsikahakkaan, ja
+heidän onnistuikin kahdesta kohdin saattaa vihollisen rivit hämminkiin.
+Jos vastustajat olisivat olleet säännöllistä sotaväkeä, olisi voitto jo
+sillä ollut ratkaistu. Mutta tässä oli vuorelaisia toisiansa vastassa;
+sekä aseet että kätevyys niiden käyttämisessä olivat siis molemmin
+puolin aivan samallaiset.
+
+Taistelu kävi tuimaksi; ja vastakkain taikka kilpiin sattuvien miekkain
+ja tapparain kalkkeeseen sekaantuivat ne hurjat, kiihoittavat
+kiljahdukset, joita vuorelainen aina päästää suustansa sotiessaan,
+tanssiessaan taikka millä tavalla hyvänsä kovasti liikkuessaan. Monet
+vastakkain sattuneista vihollisista tunsivat toisensa ennestään ja
+pyrkivät toistensa kimppuun, noudattaen vihansa tunnetta tai
+jalomielisempää halua kilpailla urhoudessa. Kumpikaan puolue ei
+peräytynyt tuumankaan vertaa, ja kaatuvien sijaan--sangen tiheään heitä
+kaatuikin molemmin puolin--tunkeutui hartaasti toisia, rientäen
+etumaiseen riviin, missä vaara oli suurin. Höyry, samallainen kuin
+kiehuvasta kattilasta, kohosi kuulakkaan, kylmään talvi-ilmaan ja
+väikkyi taistelijoiden yläpuolella.
+
+Näin taisteltiin sekä oikealla kyljellä että myös sotarintaman
+keskuksessa, saamatta tulokseksi muuta kuin haavoja ja surmaa
+kummallekin puolelle.
+
+Campbellien oikea kylki alkoi sitävastoin hiukan päästä voitolle
+suuremman mieslukunsa ja Ardenvohrin ritarin sotataidon avulla. Herra
+Duncan Campbell oli, samassa kun kuninkaan väki ryntäsi, asettanut
+sotarintamansa äärimmäisen pään kulmittain eteenpäin. Sen kautta
+kohtasi ryntääjiä tuli edestä sekä sivulta, ja he joutuivat sekaisin,
+vaikka heidän johtajansa koki parastansa. Tänä hetkenä herra Duncan
+käski väkensä rynnäkölle ja ahdisti siis juuri samassa kuin näkyi
+aikovan vain ottaa vastaan vihollisen hyökkäyksen. Tämmöinen äkillinen
+käänne masentaa aina hyökkääjäin rohkeuden ja saattaa heille usein
+turmion. Mutta kuninkaan väen pula tuli sillä autetuksi, että
+irlantilainen varaväki läheni ja ankaralla, yhtämittaisella tulellaan
+pakoitti Ardenvohrin ritarin luopumaan saadusta edustansa ja tyytymään
+ryntääjäin torjumiseen. Montrosen markiisi käytti sillä välin hyväkseen
+muutamain siellä täällä seisovain koivupuiden suojaa ynnä myös
+irlantilaisten pyssyistä lähtevää lakkaamatonta savua, joka verhosi
+hänen liikkeitään. Hän käski Dalgettyn seurata perästään ratsuväen
+kanssa, ja kun hän oli kiertämällä päässyt vihollisen oikeanpuolisen
+kyljen kohdalle, jopa vähän sen taaksekin, niin hänen kuusi torveansa
+soitti rynnäkölle. Ratsuväen torvien sävelet ynnä täyttä nelistä
+lähenevien hevosten jyske tekivät Argylen oikeanpuoliseen kylkeen
+vaikutuksen, jommoista eivät mitkään muut äänet olisi voineet
+aikaansaada. Senaikuiset Skotlannin vuorelaiset katselivat hevosia
+samalla taikauskoisella pelolla kuin ennen muinoin Perun asukkaat; ja
+heillä oli monta outoa ajatusta siitä, kuinka näitä elukoita saatiin
+opetetuiksi tappelua varten. Kun he siis äkkiarvaamatta näkivät rivinsä
+murretuksi ja nuo pedot, joita he pahimmin pelkäsivät, keskellä
+joukkoaan, niin pako tuli pian yleiseksi, vaikka herra Duncan olisi
+kuinkakin yrittänyt sitä estää. Majuri Dalgetty, jonka rautapukuun ei
+mikään ase pystynyt ja joka hypitteli, harppautteli ratsuaan, niin että
+hänen jokainen sivalluksensa sai sitä raskaamman voiman--tämä outo näky
+olisi yksistäänkin jo voinut kauhistuttaa miehiä, jotka eivät ikinä
+olleet nähneet mitään muuta semmoiseen ratsumieheen vähäänkään
+verrattavaa, paitsi _sheltyä_ (pientä hevosta), mikä haasoitteli paljoa
+pitemmän vuorelaisen painon alla. Torjuttu jalkaväkikin kävi nyt
+uudelleen päälle; ja irlantilaiset, seisoen liikkumatta sotarintamassa,
+tuiskuttivat lakkaamatonta, turmiota tuottavaa tulta pyssyistänsä.
+Pitempi vastarinta oli mahdoton: Argylen miehet alkoivat hajota ja
+paeta, enin osa järven rantaa kohti, muut eri haaroille. Oikeanpuolisen
+kyljen bajoominen, joka jo itsessäänkin oli ratkaiseva tappio, tuli
+aivan auttamattomaksi, kun Auchenbreck kaatui yrittäessään saada
+sotarintamaa jälleen järjestetyksi.
+
+Ardenwohrin ritari koetti parin, kolmen sadan miehen kanssa, jotka
+kaikki olivat aatelissukua ja urhoudestaan kuuluisia--sillä
+Campbelleissä sanottiin siihen aikaan olevan enemmän aatelismiehiä kuin
+missään muussa vuorelaisklanissa--turhilla urhoteoilla kyllä suojella
+suuren joukon villiä pakoa. Mutta tästä urhoudesta ei ollut muuta
+seurausta kuin surma heille itselleen; sillä yhä ryntäsi vereksiä
+vihollisia, tunkien heitä erille toisistaan, niin että lopulla näkyi
+heidän ainoaksi tehtäväkseen jääneen ansaita kunniallinen kuolema
+tekemällä vastarintaa viimeiseen asti.
+
+»Kunniallista vankeutta, herra Duncan», huusi majuri Dalgetty, kun hän
+näki tämän herran, jonka vieraana hän oli äsken ollut, pitävän puoliansa
+useampia vuorelaisia vastaan. Ja vahvistaaksensa tarjoustaan hän
+ratsasti likemmäksi, miekka kohotettuna. Mutta herra Duncan vastasi vain
+sillä, että laukaisi pistoolin, joka hänellä vielä oli varalla. Luoti ei
+sattunut sentään ratsumieheen, vaan hänen kelpo hevoseensa, joka sai
+haavan sydämensä läpi ja kaatui. Ranald Mac Eagh, joka oli ollut niitä
+miehiä, mitkä niin kovasti ahdistelivat herra Duncania, otti
+tilaisuudesta vaarin ja sivalsi hänet maahan, samassa kun pistoolia
+laukaistakseen käänsi päänsä.
+
+Samassa saapui Allan Mac Aulay paikalle. Kaikki muut tällä tanteren
+kulmalla olijat, paitsi Ranald, olivat Allanin veljen väkeä.
+»Lurjukset!» tiuskasi Allan, »kuka teistä on uskaltanut näin tehdä,
+vaikka minä nimenomaan olin käskenyt, että Ardenvohrin herra oli
+elävältä otettava vangiksi?»
+
+Puoli tusinaa käsiä oli par'aikaa uutterassa kilvassa ryöstämässä
+kaatunutta ritaria, jonka aseet ja vaatteet olivat hänen säätyarvonsa
+mukaan komeat; mutta tämän käskyn kuultuaan he heittivät työnsä kesken.
+Ja käsien omistajat koroittivat ääntänsä, puolustaaksensa itseään, ja
+lykkäsivät teon Skyeläisen syyksi, jolla nimellä he tarkoittivat Ranald
+Mac Eaghia.
+
+»Saarelaiskoira!» huusi Allan, vimmassaan unohtaen, että he profeettoina
+olivat virkaveljeksiä, »lähde ajamaan vihollista takaa äläkä enempää
+koske tähän mieheen, jos et halua surmaa minun kädestäni!»
+
+He olivat tällä hetkellä melkein yksinään siinä paikassa. Sillä Allanin
+uhkaukset olivat ajaneet pois hänen omat klanilaisensa, ja kaikki muut
+olivat jo ennemmin painuneet eteenpäin, likemmäksi järven rantaa
+levittäen hälinää ja kauhistusta ja sekamelskaa ja jättäen ainoastaan
+kuolleet sekä kuolemaisillaan olevat jäljelle. Tämä oli liian suuri
+kiusaus Mac Eaghin kostonhimoiselle mielelle.--»Yhtä luultavaa, kuin
+että minä saisin surmani sinun kädestäsi, joka jo rusoittaa sukuni
+verestä», virkkoi hän, vastaten Allanin uhkaukseen yhtä uhkaavalla
+äänellä, »on sekin, että sinä saat surmasi minun kädestäni!» Näin
+sanoen hän sivalsi Allania niin arvaamattoman nopeasti, että tämä tuskin
+kerkesi torjua iskun kilvellään.
+
+»Heittiö!» tiuskasi Allan kummastuneena, »mitä se tarkoittaa?»
+
+»Minä olen Ranald Sumulainen!» vastasi saarelainen, uudestaan sivaltaen;
+ja sen sanan perästä alkoi heidän välillänsä tuima käsikahakka. Mutta
+niin näytti olevan sallittu, että Allan Mac Aulaystä piti tulla äitinsä
+onnettomuuden kostaja tälle rosvoparvelle; sen todisti tämäkin taistelu
+yhtä hyvin kuin moni muu edellinen. He eivät olleet vielä vaihdelleet
+monta iskua, kun Ranald Mac Eagh jo kaatui saatuaan syvän haavan
+pääkalloonsa. Mac Aulay, astuen toisella jalalla hänen rintansa päälle,
+oli juuri pistämäisillään miekan hänen ruumiinsa läpi; mutta kolmas
+yht'äkkiä väliin tullut mies sivalsi hänen miekkansa kärjen ylöspäin.
+Tämä mies oli majuri Dalgetty, joka kaatumisestaan pyörtyneenä ja
+kuolleen hevosensa alla maaten nyt vasta oli jälleen päässyt jaloille ja
+järkiinsä. »Ylös miekka!» komensi hän Allania, »ja älkää tehkö tälle
+miehelle enempää vahinkoa; sillä hän on minun suojeluksessani ja meidän
+korkeasti kunnioitettavan herra markiisimme palveluksessa. Eikä sotalaki
+sitä paitsi salli, että kukaan kunniallinen kavaljeeri saa kostaa
+yksityisistä syistä '_flagrante bello, multo majus flagrante proelio_'
+(sodan riehuessa, saatikka tappelun riehuessa).»
+
+»Narri!» ärjäisi Allan. »Pois tieltä, äläkä uskalla käydä tiikerin ja
+hänen saaliinsa väliin!»
+
+Mutta Dalgetty ei luopunut vaatimuksestaan, vaan asettausi niin, että
+kaatunut Mac Eagh oli hänen jalkainsa välissä. Näin seisoen majuri
+ilmoitti Allanille, että hän, jos oli olevinansa tiikeri, saattaisi nyt
+nähdä leijonan tulleen häntä vastaan. Siinä oli jo kylliksi--tässä
+uhkaavassa liikkeessä ja lauseessa; ja sotaisen profeetan koko vimma
+kääntyi nyt sitä miestä vastaan, joka esti hänen kostoansa. Heti
+paikalla ruvettiin muitta mutkitta vaihtelemaan miekaniskuja.
+
+Allanin ja Mac Eaghin taistelu oli ympärillä puuhaavilta harvoilta
+sotureilta jäänyt huomaamatta; sillä Montrosen väessä ei ollut monta,
+jotka olisivat tunteneet Ranaldin. Mutta kahakka Allanin ja Dalgettyn
+välillä, jotka kumpikin olivat niin hyvin tutut, veti kohta huomion
+puoleensa. Hyväksi onneksi sen huomasi Montrosekin; hän näet tuli juuri
+sinne, kerätäksensä kokoon pienen ratsumiesparvensa ja lähteäksensä
+heidän kanssaan kauemmaksi Loch Eilin rannalle päin ajamaan vihollista
+takaa. Hän tiesi, kuinka turmiolliseksi keskinäinen eripuraisuus tulisi
+hänen pienelle sotavoimalleen; sentähden hän ajaa karahutti kohta
+lähemmäksi. Ja nähtyänsä Mac Eaghin maassa ja Dalgettyn seisovan hänen
+kohdallaan puolustamassa häntä Allania vastaan arvasi Montrose terävällä
+älyllään heti riidan syyn ja keksi samassa myös keinon sen
+lopettamiseksi.
+
+»Hyi häpeä!» lausui hän. »Tekö, aatelismiehet ja uljaat soturit, tässä
+tappelette keskenänne loistavan voiton tantereella! Oletteko hulluja?
+Vai onko päänne pyörryksissä siitä maineesta, jonka tänään olette
+kumpikin ansainneet?»
+
+»Eipä syy ollut minussa, sallikaa mun sanoa se, armollinen herra
+markiisi», virkkoi Dalgetty. »Minun on sanottu olevan _bonus socius, bon
+camarado_ jokaisessa paikassa, missä olen Euroopassa palvellut. Mutta
+se, joka koskee minun suojeluksessani olevaa miestä----»
+
+»Ja se», tiuskasi Allan yht'aikaa, »joka uskaltaa estää ansaittua
+kostoa----»
+
+»Hävetkää, hyvät herrat!» sanoi taas Montrose. »Minulla on muuta
+tehtävää teille kumpaisellekin--paljoa tärkeämpää tehtävää kuin mikään
+yksityinen riita, jonka ratkaisemiseksi voitte helposti löytää
+sopivamman hetken. Te, majuri Dalgetty, laskeutukaa polvellenne.»
+
+»Polvelleniko?» ihmetteli Dalgetty. »Sitä komentosanaa en ole oppinut
+tottelemaan, paitsi kun se kaikui saarnatuolista. Ruotsin sotarintamassa
+etumainen rivi tosin laskeutuu toiselle polvelleen, mutta ei muuten kuin
+rykmentin seistessä kuudessa rivissä peräkkäin.»
+
+»Sittenkin», toisti Montrose, »minä nyt käsken: Laskeutukaa polvellenne
+Kaarle kuninkaan ja hänen käskynhaltijansa nimessä!»
+
+Kun Dalgetty oli vastahakoisesti totellut, niin Montrose sivalsi häntä
+kepeästi selkään miekkansa lappeella, lausuen: »Palkinnoksi uljaista
+urhotöistäsi tänä päivänä ja hallitsijamme, Kaarle kuninkaan, nimessä
+minä teen sinusta ritarin--ole urhoollinen, uskollinen ja onnellinen. Ja
+nyt, ritari Dugald Dalgetty, työhön. Kerätkää niin monta ratsumiestä,
+kuin suinkin kokoon saatte, ja ajakaa niitä vihollisia takaa, jotka
+pakenevat rannalle päin. Älkää hajoitelko voimaanne, älkää myöskään
+menkö liian kauas; pitäkää vain huoli siitä, ettei vihollinen pääse
+uudestaan kokoontumaan, minkä saanettekin sangen vähällä vaivalla
+estetyksi. Hevosen selkään siis, ritari Dugald, ja työhön.»
+
+»Mutta minkä hevosen selkään minä nousisin?» kysyi uusi ritari.
+»Kustaavus parka lepää kunnian tantereella niinkuin kuuluisa
+kaimansakin! Ja juuri nyt, kun tänään minusta on tullut
+ritari--_ratsumies_, jos tämän saksalaisen sanan kääntäisi--ei minulla
+olekaan enää hevosta, jolla ratsastaisin.»
+
+»Niin ei suinkaan saa tapahtua», vastasi Montrose, hypäten maahan
+hevosensa selästä. »Tässä lahjoitan teille oman hevoseni, jota on
+pidetty kelpo ratsuna. Mutta olkaa nyt hyvä ja käykää siihen työhön,
+jota osaatte niin taitavasti toimittaa.»
+
+Paljon kiitoksia lausuen hyppäsi ritari Dugald saamansa kalliin lahjan
+selkään. Ja sitten vain pyydettyänsä markiisia muistamaan, että Mac
+Eaghille oli luvattu täysi turva, hän läksi suurella innolla ja ilolla
+täyttämään hänelle annetut käskyt.
+
+»Ja te, Allan Mac Aulay», virkkoi Montrose, kääntyen vuorelaisen
+puoleen, joka pitäen miekkansa kärkeä maata kohti oli ynseän
+ylenkatseellisesti seurannut vastustajansa ritariksitulon menoja; »te,
+joka olette jalompaa laatua kuin tavalliset ihmiset, joita vaan halpa
+saalis, palkka ja arvonimet saattavat liikkeelle--te, joka syvien
+tietojenne vuoksi sovitte niin hyödylliseksi neuvonantajaksi--tekö tässä
+tappelette Dalgettyn kaltaisen miehen kanssa saadaksenne muka polkea
+sammuksiin viimeisen hengenkipinän tuommoisesta ylenkatsottavasta
+vihollisesta? Tulkaa, ystäväni, minulla on teille parempaa työtä. Tämä
+voitto, jos sanoma siitä esitetään taitavasti, kääntää Seaforthin meidän
+puolellemme. Syynä siihen, että hän on tarttunut aseisiin meitä vastaan,
+ei ole uskollisuuden puute, vaan uskon puute hyvän asian menestykseen.
+Hänen aseensa saataisiin tällä hetkellä, kun meille koittaa parempi
+onni, ehkä yhdistymään meidän aseihimme. Minä aion lähettää
+urhoollisen ystäväni, eversti Hayn, hänen luoksensa suoraan tältä
+taistelutantereelta. Mutta hänellä pitäisi olla siinä toimessa
+kumppanina joku vuorelaispäällikkö, joka olisi säädyltään Seaforthin
+vertainen ja jolla olisi tarpeeksi taitoa ja arvoa, voidakseen häneen
+vaikuttaa. Te olette kaikin puolin soveliain tähän perin tärkeään
+tehtävään, ja sitä paitsi, koska teillä ei ole mitään sotajoukkoa
+komentonne alaisena, joudatte paremmin pois kuin ne klanipäälliköt,
+joiden alustalaiset ovat täällä sodassa. Te tunnette perinpohjin kaikki
+rotkot ja ahteet näissä vuoristoissa, samoin kuin myös jokaisen
+heimokunnan tavat ja tottumukset. Menkää siis Hayn luokse, joka on
+oikealla kyljellämme; hän on jo saanut käskyni ja odottaa teitä. Te
+tapaatte hänet Glenmorrisonin väen joukossa; olkaa hänelle oppaana,
+tulkkina ja virkakumppanina.»
+
+Allan Mac Aulay loi markiisiin synkän, läpitunkevan katseen, ikäänkuin
+tiedustellen, eikö tämä äkillinen toimi ollut hänelle annettu jonkin
+salaisen, selittämättömän syyn tähden. Mutta Montrose, joka oli mestari
+muiden ajatukset älyämään, oli yhtä taitava myös peittämään omat
+ajatuksensa. Hän katsoi erittäin tärkeäksi asiaksi, että Allan, joka
+tällä hetkellä oli innoissaan ja vimmastuneena, olisi poissa leiristä
+muutamia päiviä, niin että Montrose sillä ajalla saattoi, niinkuin hänen
+kunniansa vaati, pitää huolta oppaittensa lähettämisestä turvalliseen
+paikkaan. Allanin riidan Dalgettyn kanssa toivoi hän sitten saavansa
+helposti sovitetuksi. Allan pyysi lähtiessään markiisia pitämään vain
+huolta herra Duncan Campbellistä, joka Montrosen käskystä kohta
+vietiinkin turvalliseen talteen. Sama huoli pidettiin myös Mac Eaghista.
+Montrose, näet, antoi hänet muutamain irlantilaisten haltuun, käskien
+heidän hoitaa häntä ja valvoa, ettei kukaan vuorelainen, ei mistään
+klanista, pääsisi häntä näkemään.
+
+Markiisi otti sitten varahevosensa, jota eräs hänen palvelijoistaan
+talutti, nousi sen selkään ja läksi katsastelemaan voittonsa tannerta.
+Tämä voitto oli ratkaisevampi kuin hän olisi hartaimmassakaan halussaan
+voinut toivoa. Argylen uljaasta sotajoukosta, kolmestatuhannesta
+miehestä, sai täydelleen puolet surmansa tappelussa taikka sitten
+pakomatkalla. Enimmän osan oli täytynyt peräytyä sitä alangon kulmaa
+myöten, missä joen ja järven yhtyessä syntyy umpisoppi, niin että sieltä
+ei enää ollut pääsöä eikä pakoa. Monet sadat ajettiin järveen ja
+hukkuivat. Pelastuneista noin puolet pääsi sillä, että uivat joen poikki
+taikka hyvissä ajoin olivat paenneet järven vasempaa rantaa myöten.
+Tähteet vetäytyivät vanhaan Inverlochyn linnaan, jossa heidän kuitenkin,
+kun ei ollut mitään muonavaroja eikä myös avun toivoa, täytyi kohta
+antautua sillä ehdolla, että saisivat rauhassa mennä kotiin. Aseet,
+ampumavarat, liput ja kuormasto, kaikki jäi voittajain saaliiksi.
+
+Tämä oli pahin kaikista teloituksista, joiden alaisena Diarmidin klani
+eli Campbell-heimo ikinä on ollut; sillä tavallisesti oli heidän onnensa
+saadessaan yritykset menestymään yhtä suuri kuin heidän taitonsa näitä
+yrityksiä tuumiessa ja heidän urhoutensa niitä toimeen pannessa.
+Kaatuneissa oli melkein viisisataa _dunniwassel'ia_ eli aatelismiestä
+kuuluisista, suuriarvoisista suvuista. Ja vielä rasittavampi tätäkin
+tuntuvaa tappiota oli monen Campbellin mielestä se häpeä, joka heille
+tuli ylipäällikkönsä kunniattomasta käytöksestä. Sillä kun hänen väkensä
+alkoi tappelussa jäädä tappiolle, niin hän nostatti aluksensa ankkurin
+ja läksi pakenemaan järveä myöten niin kiiruusti kuin purjein ja airoin
+voi joutua.
+
+
+
+
+KAHDESKYMMENES LUKU.
+
+
+    Kauas, kulkein tuulta myöten,
+    Miekkain melske häviää;
+    Sota kauhuillensa poistuu,
+    Haavat, surma yksin jää.
+
+    Penrose.
+
+Tätä loistavaa voittoa mahtavasta kiistaveljestään ei Montrose tietysti
+saanut ilman mieshukkaa; mutta hänen puoleltaan ei ollut kaatunut
+enempää kuin kymmenes osa siihen verraten mitä viholliselta. Campbellien
+itsepäinen urhous oli tuottanut surman monelle kelpo miehelle kuninkaan
+väestä; vielä useammat olivat saaneet haavoja, ja etevin näistä oli
+nuori uljas kreivi Menteith, keskimmäisen joukon johtaja. Hänelle ei
+kuitenkaan ollut tullut pahempaa kuin helppo ruhjevamma. Oli siis
+pikemmin ihastuttava kuin pelästyttävä näky, kun hän kantoi
+ylipäällikkönsä eteen Argylen päälipun, jonka oli omin käsin
+valloittanut, tapettuansa lippumiehen kaksintaistelussa. Montrose
+rakasti hartaasti tätä sukulaistansa, jonka rinnassa hän näki muinaisten
+sankariaikain jalon, haaveksivan itsekkäisyydestä vapaan innon vielä
+olevan palamassa. Sillä useimmissa paikoissa Euroopassa oli palkatun
+sotaväen pitäminen tuonut mukanaan yllämainitulle jalolle innolle aivan
+päinvastaisen halpamielisen ja itsekkään hengen. Ja tämä turmelus oli
+vielä pahemmin kuin muita maita tahrannut Skotlantia, josta läksi
+melkein kaikkein valtakuntain palvelukseen onnenonkijoita. Montrose,
+jonka omakin henki oli luonteeltansa jaloa, ritarillista laatua, vaikka
+hän oli kokemuksesta oppinut käyttämään hyväksensä muiden ihmisten
+toisenlaatuisia vaikuttimia, ei puhunut Menteithille minkäänlaisia
+ylistys- eikä kiitossanoja; hän vaan likisti tätä rintaansa vasten,
+huudahtaen: »Urhokas serkkuni!» Ja tämä sydämestä uhkunut hyväksyminen
+nostatti Menteithin sydämessä riemun tunteen korkeammalle, kuin jos
+häntä olisi kehuen mainittu itse kuninkaan valtaistuimen eteen
+lähetettävässä kertomuksessa tappelusta.
+
+»Nyt», virkkoi nuori kreivi, »ei näy olevan enää mitään tehtävää
+jäljellä, jossa minä voisin olla apuna; sallikaa minun siis käydä siihen
+toimeen, jota ihmisrakkaus vaatii--Ardenwohrin ritari, niin olen
+kuullut, on joutunut meille vangiksi pahasti haavoitettuna.»
+
+»Ja täydesti hän onkin sen ansainnut», sanoi ritari Dugald Dalgetty,
+joka samassa tuli heidän luoksensa vielä pöyhkeämpänä kuin ennen. »Sillä
+hän ampui kelpo hevoseni kuoliaaksi juuri silloin, kun tarjoilin hänelle
+kunniallista vankeutta. Ja se teko, niin mun täytyy sanoa, olikin
+pikemmin tuommoisen vuorelaississin luonteen mukainen, jolla ei ole edes
+sen vertaa älyä, että rakentaisi pienen etuvarustuksen linnahökkelinsä
+suojaksi--kuin kunnollisen, aatelissäätyisen soturin tapoihin sopiva.»
+
+»Onko siis», kysyi kreivi Menteith, »kuuluisa Kustaavus kuollut,
+suureksi suruksi sekä meille että teille?»
+
+»Niin on, korkeasti kunnioitettava herra», vastasi soturi syvästi
+huoaten. »_Diem clausit supremum_ (hän päätti viimeisen päivänsä),
+niinkuin olisimme sanoneet Mareschal-kollegiossa Aberdeenissa. Mutta
+parempi loppu se onkin kuin jos hän olisi reppurin hevosluuskan tavalla
+läkähtynyt johonkin lietesuohon taikka luminietokseen, mikä luultavasti
+olisi tullut hänen osakseen, jos tätä talvista retkeä vielä kauemmin
+olisi jatkunut. Mutta tämä korkeasti kunnioitettava herra markiisi», hän
+kumarsi Montroselle, »on ollut niin armollinen ja lahjoittanut minulle
+sen sijaan toisen jalon hevosen, jolle olen rohjennut panna nimeksi
+'Uskollisuuden Palkinto', muistoksi tästä mainiosta päivästä.»
+
+»Minä toivon», sanoi markiisi, »että saatte nähdä Uskollisuuden
+Palkinnon--senhän nimen sille panitte--olevan hyvin opetetun kaikkeen
+sotapalvelukseen. Mutta en voi olla teille muistuttamatta sitä seikkaa,
+että uskollisuutta palkitaan Skotlannissa tätä nykyä useammin
+turpasuitsilla[35] kuin hevosella.»
+
+»Hum! te suvaitsette laskea leikkiä, herra markiisi. Uskollisuuden
+Palkinto on muuten yhtä suuri mestari kaikissa tempuissaan kuin
+Kustaavus, onpa hän sen lisäksi vielä paljoa kauniimpi muodoltaan. Se
+vain on paha, että hänen seuralliset avunsa eivät ole yhtä hyvin
+viljeltyjä, mikä tulee siitä, että se on tähän asti ollut niin huonossa
+seurassa.»
+
+»Ettehän suinkaan mahtane sillä tarkoittaa meidän korkeasti
+kunnioitettavaa kenraaliamme», muistutti Menteith. »Hävetkää toki,
+ritari Dugald!»
+
+»Herra kreivi», vastasi ritari vakavasti, »minun olisi mahdoton ajatella
+mitään niin peräti sopimatonta. Minä väitän vaan, että herra kenraali,
+kun hän ratsastaessaan kohtelee hevostansa aivan samalla tavalla kuin
+komentaa sotamiehiänsä, kyllä saapi kumpaisetkin opetetuiksi sekä
+harjoitetuiksi mihin sotatemppuun hän ikinä tahtoo, ja että tämä jalo
+ratsu siis epäilemättä on ihmeen hyvin kasvatettu. Mutta ainoastaan
+seuranpito yksityiselämässä synnyttää seurallisen luonteen; sentähden en
+voi huomata, että sotamiehet paljonkaan sivistyisivät korpraalin tahi
+kersantin puheista, enkä myös usko Uskollisuuden Palkinnon luonteen
+erinomaisesti kesyttyneen taikka lauhtuneen korkeasti kunnioitettavan
+herra kenraalin tallirenkien seurassa. Sillä nämä suovat hoitoonsa
+uskotuille elukoille tiheämmälti kirouksia ja sivalluksia ja potkuja
+kuin hyväilemisiä ja silittelemisiä. Ja siitä syystä moni alkuansa
+jalomielinen nelijalkainen, tultuansa ikäänkuin ihmisvihaajaksi,
+osoittaa myöhemmässä elämässänsä enemmän halua potkimaan ja puremaan
+isäntäänsä kuin häntä rakastamaan ja kunnioittamaan.»
+
+»Se on totta niinkuin profeetan suusta», vahvisti Montrose. »Ja jos
+Mareschal-kollegioon Aberdeenissa tulisi lisättäväksi akatemia
+hevosten kasvatusta varten, olisi ritari Dugald Dalgetty siihen
+professorinvirkaan ainoa sopiva mies.»
+
+»Siitä syystä, että hän on aasi», kuiskutti Menteith erikseen
+kenraalille, »ja siis professorin ja oppilaitten välillä olisi
+jonkinlainen kaukainen sukulaisuus.»
+
+»Ja nyt, jos te, korkeasti kunnioitettava herra markiisi, sen sallitte»,
+virkkoi uusi ritari, »menisin viimeistä kertaa katsomaan vanhan
+sotakumppanini ruumista.»
+
+»Ettehän sentään lähde sitä juhlallisesti hautaamaan?» kysyi markiisi,
+joka ei tietänyt, mihin kaikkeen harras rakkaus ehkä voisi yllyttää
+Dalgettyä. »Muistakaa, ettemme urhoollisille miehillemmekään voi laittaa
+muuta kuin hätäiset hautajaiset.»
+
+»Suokaa anteeksi, korkeasti kunnioitettava herra kenraali», selitti
+Dalgetty. »Minun aikomukseni ei ole niin romanttinen. Menen vain
+jakamaan Kustaavusparan perintöä taivaan lintujen kanssa, jättäen lihat
+heille ja ottaen vuodan omaksi osakseni. Siitä aion rakkaaksi muistoksi
+teettää itselleni nutun sekä housut tatarilaisten muodin mukaan
+pidettäväksi rautavarustusten alla; sillä kaikki alusvaatteeni ovat tätä
+nykyä kuluneet niin kurjiksi, että hävettää.--Voi kuitenkin,
+Kustaavusparka, kun et saanut elää edes yhtä tuntia kauemmin, jotta
+olisit tuntenut ritarikunnian painoa selässäsi!»
+
+Hän kääntyi jo lähteäkseen, mutta markiisi huusi hänen jäljestään:
+»Siinä ystävyyden työssä vanhaa kumppanianne ja sotaveljeänne kohtaan ei
+teidän tarvinne pelätä kilpailijaa, luulen ma. Ettekö siis, ritari
+Dugald, tahdo auttaa minua ynnä muutamia etevimmistä ystävistämme, kun
+tutkistelemme Argylen paraita herkkuja, joita on sangen runsaasti
+löydetty linnasta?»
+
+»Aivan mielelläni, korkeasti kunnioitettava herra markiisi», vastasi
+Dalgetty; »sillä ruoka ja rukous eivät ole milloinkaan esteeksi työlle.
+Eikä myös ole siitä pelkoa, että sudet tai kotkat vielä tänä iltana
+kävisivät Kustaavusta raatelemaan, heillä kun on niin runsaasti
+parempiakin herkkuja tuolla, koko tanner täynnä.--Mutta», lisäsi hän,
+»koska meidän seuraamme tulevat myös nuo molemmat kunnioitettavat
+englantilaiset herrat ynnä muita armeijanne päämiehiä, joilla on
+ritariarvo, niin pyytäisin teitä, korkeasti kunnioitettava herra
+markiisi, kohta selittämään heille, että minä tässä tilaisuudessa ja
+niin myös vastaiseksi aina vaadin itselleni etusijan heidän kaikkein
+edellä. Sillä se kuuluu minun arvooni, koska olen tappelutanterella
+saanut ritari-sivalluksen».
+
+»Perkele hänet periköön!» mutisi Montrose itsekseen. »Hän on saanut
+tulen uudelleen viritetyksi samassa kun arvelin sen peräti
+sammuttaneeni.--Tämä on semmoinen seikka, ritari Dugald», lausui hän
+sitten juhlallisesti Dalgettylle, »jonka lykkään kuninkaallisen
+majesteetin omaan harkintaan. Mutta minun leirissäni pitää kaikkien olla
+tasa-arvossa, niinkuin Arthur kuninkaan ritarit istuivat ympyriäisen
+pöydän ympärillä. Jokainen saa sijansa, kuten soturien sopii, tämän
+säännön mukaan: ensiksi tulleelle ensi pala.»
+
+»Sitten minä pidän siitä huolen», kuiskutti Menteith markiisille, »että
+Don Dugald ei tule tänne ensimmäisenä miehenä tänä iltana.--Ritari
+Dugald», puhui hän sitten, koroittaen ääntänsä, »koska, niinkuin
+sanotte, vaatteenne ovat auttamattomasti kuluneet, niin tekisitte
+viisaimmin, jos menisitte tuonne katsomaan vihollisen kuormastoa, jota
+suojelemaan on asetettu vartijoita. Minä näin siellä aika korean
+nahkaisen vaatekerran, joka oli rinnan kohdalta tikattu silkillä ja
+hopealla.»
+
+»_Voto a Dios!_ sanoo espanjalainen», huudahti majuri, »ja sen korjaa
+kenties joku kerjäläisrahjus omaksensa sillä välin, kun minä täällä
+seison lörpöttelemässä!»
+
+Saaliin toivo sysäsi kerrassaan syrjään sekä Kustaavuksen että ruoankin
+muiston, ja majuri läksi Uskollisuuden Palkintoa kannustaen ratsastamaan
+tappelutannerta pitkin.
+
+»Sinne se koira menee», virkkoi Menteith, »polkien kasvot ja ruumiin
+rikki monelta mieheltä, joka on häntä itseään parempi. Ja perso hän on
+saastaiselle saaliillensa aivan kuin korppikotka, joka laskeutuu raadon
+kimppuun. Mutta sittenkin suo maailma tälle miehelle soturin nimen--ja
+teidänkin silmissänne, herra markiisi, semmoinen ansaitsee ritariarvon
+kunnian, jos sitä nyt enää sopii kunniaksi sanoa. Te olette pannut
+ritarivitjat koristeeksi paljaan verikoiran kaulaan.»
+
+»Mitä minun piti tehdä?» vastasi Montrose. »Minulla ei ollut puoleksi
+kalutuita luita antaa hänelle, ja lahjoa piti häntä jollakin tavalla--en
+voi yksinäni metsästää. Paitsi sitä, tässä koirassa on hyviäkin avuja.»
+
+»Jos hän lieneekin luonnolta niitä saanut», virkkoi Menteith, »niin paha
+tapa on ne kaikki muuttanut paatuneimmaksi itsekkäisyydeksi. Hän saattaa
+olla arkaluontoinen hyvän maineensa puolesta ja peloton virkansa
+toimituksessa; mutta sen hän tekee ainoastaan siitä syystä, kun ilman
+näitä avuja ei pääsisi korkeampiin virkoihin. Onpa hänen ystävyytensäkin
+itsekkäisyyttä; hän kyllä suojelee kumppaniansa niin kauan, kuin se
+pysyy pystyssä; mutta samassa kun se on maahan kaatunut, on ritari
+Dugald yhtä kernas häntä kukkaron kuormasta vapauttamaan kuin hänen nyt
+tekee mieli muuttaa Kustaavuksensa nahka nutuksi.»
+
+»Ja kuitenkin, jos tämä kaikki olisikin totta», vastasi Montrose, »on
+jokseenkin mukava pitää komentonsa alaisena tämmöistä soturia, jonka
+kaikista vaikuttimista ja yllyttimistä voi saada selvän yhtä tarkkaan
+kuin matemaattisesta kysymyksestä. Jalossa mielessä, semmoisessa kuin
+teidän, serkkuni, liikkuu sitävastoin tuhansia tunteita, jotka eivät
+pysty tuon miehen sydämeen enempää kuin luoti hänen haarniskaansa--ja
+niitä kaikkia tunteita täytyy ystävän hellästi pidellä neuvoja
+antaessansa.» Sitten, yht'äkkiä kääntäen puheen toiseen aineeseen, hän
+kysyi, milloin Menteith oli viimeksi tavannut Annikka Lylen.
+
+Nuori kreivi lensi tulipunaiseksi ja vastasi: »En eilisillan
+perästä--paitsi että», lisäsi hän, vähän hämillään, »hät'hätää näin
+hänet puoli tuntia ennenkuin tappelu alkoi.»
+
+»Menteith ystäväni», puhui Montrose hyvin lempeästi, »jos te olisitte
+Whitehall'in[36] iloisten nuorten hoviherrain joukkoa, jotka tavallaan
+ovat yhtä suuria omanvoitonpyytäjiä kuin tuo meidän Dalgetty, silloin en
+kiusaisikaan teitä tämmöisen rakkausjuonen laitaa tiedustelemalla--se
+olisi vain lystikäs kepponen. Mutta me olemme täällä loitsumaassa, missä
+naisten kiharain paulat ovat lujat kuin teräs, ja te olette juuri se
+ritari, joka on luotu semmoisiin kahleisiin. Tämä tyttöparka on ihmeen
+ihana, ja hänen avunsa ovat sitä laatua, jotka välttämättömästi tekevät
+teidän romantiseen mielenlaatuunne syvän vaikutuksen. Teillä ei voi olla
+mielessä saattaa häntä onnettomuuteen--teillä _ei suinkaan_ voi olla
+mielessä mennä hänen kanssaan naimisiin?»
+
+»Herra markiisi», vastasi Menteith, »te olette jo monesti ajanut tätä
+leikkiä, sillä leikiksihän se, toivon ma, on aiottu, hieman yli rajojen.
+Annikka Lyle on tietämätöntä sukuperää--sodassa saatu vanki--luultavasti
+jonkun alhaisen metsäsissin tytär--Mac Aulayden armeliaisuuden elätti.»
+
+»Älkää suuttuko, Menteith», lausui markiisi. »Rakastattehan
+tekin muinaista klassillista kirjallisuutta, vaikka ette ole
+Mareschal-kollegiossa kasvatettu. Te muistanette siis, kuinka monta
+urhoollista sydäntä rakkaus on voittanut ja vanginnut.--
+
+    Movit Ajacem, Telamone natum,
+    Forma captivae dominum Tecmessae.[37]
+
+Sanalla sanoen, minä olen suuresti huolissani tästä asiasta. Minun
+kenties ei pitäisi kuluttaa aikaani», lisäsi hän hyvin yksitotisesti,
+»sillä että vaivaan teitä saarnoilla aineesta, joka ei koske ketään
+muuta kuin teidän ja Annikan sydäntä. Mutta teillä on vaarallinen
+kilpaveli Allan Mac Aulayssä, eikä voi tietää, mihin kaikkeen viha voi
+häntä yllyttää. Velvollisuuteni on sanoa teille, että eripuraisuus
+teidän välillänne voisi olla suureksi vahingoksi kuninkaan asialle.»
+
+»Herra markiisi», virkkoi Menteith, »minä tiedän, että tarkoituksenne on
+hyvänsuopa ja ystävällinen. Mutta minä toivon mielenne rauhoittuvan, kun
+vakuutan teille, että Allanin kanssa olemme tästä asiasta keskustelleet.
+Minä olen selittänyt hänelle, että kunniattomat tarkoitukset tätä
+turvatonta tyttöä kohtaan eivät millään muotoa sovi yhteen luonteeni
+kanssa; ja että toiselta puolen hänen sukuperänsä tietämättömyys estää
+minut toisella tavalla pyytämästä häntä omakseni. En tahdo kuitenkaan
+salata teiltä, korkeasti kunnioitettava herra, mitä en myöskään
+Allanilta ole salannut,--että näet tarjoisin Annikka Lylelle, jos hän
+olisi aatelissukua, nimeni ja arvoni. Mutta asian laidan ollessa
+tämmöisenä kuin on se ei käy laatuun. Tämä selitys, toivon ma, voi
+tyydyttää teidät, koska se on tyydyttänyt vähemmänkin järkevän miehen.»
+
+Montrose kohotti olkapäitään. »Ja te olette siis, ilmeisinä
+romaaniritareina, tehneet sen sopimuksen keskenänne, että molemmat
+saisitte ihailla yhtä kaunotarta, niinkuin epäjumalain palvelijat
+palvelevat yhtä kuvaa, mutta ettei kumpikaan saa pyytää enempää?»
+
+»Niin kauas ei lupaukseni ulottunut, herra markiisi», vastasi Menteith.
+»Minä vain sanoin: asian laidan tämmöisenä ollessa kuin nyt--eikä juuri
+ole mitään toivoa, että se muuttuisi--velvollisuuteni itseäni ja sukuani
+kohtaan vaatii, etten ole Annikka Lylelle mitään muuta kuin ystävä tai
+veli.--Mutta, suokaa anteeksi, herra markiisi, minulla olisi», sanoi hän
+katsahtaen käsivarteensa, joka oli liinalla kääritty, »pieni pyyhkäys
+hoidettavana.»
+
+»Haavako?» kysyi Montrose huolissaan; »antakaa mun katsoa sitä.--»Voi!»
+lisäsi hän, »en olisi tästä saanut tietoa, jos en olisi uskaltanut
+tutkia ja koetella toista salaisempaa, vaarallisempaa. Menteith, minä
+säälin teitä--minunkin sydämessäni--mutta miksi herättäisin uudestaan
+kipuja, jotka ovat jo kauan aikaa olleet nukuksissa!»
+
+Näin sanoen hän puristi jalon sukulaisensa kättä ja astui linnan sisään.
+
+Annikka Lylellä oli, mikä ei vuorelaisnaisilla ollutkaan tavatonta,
+hiukan lääkärin-, jopa myös haavurintaitoa. Helppo on uskoa, että
+lääkärin- ja haavurintaito ei siihen aikaan ollut olemassakaan eri
+virkana. Ne harvat, yksinkertaiset parannuskeinot, joita käytettiin,
+olivat naisten taikka vanhusten hallussa, joille tiheään sattuvat
+tapaturmat antoivat valitettavasti sangen paljon tilaisuutta
+kokemuksensa laajentamiseen. Se huoli ja tarkkuus, jolla Annikka Lyle
+oli johtanut palvelijoittensa ynnä muiden naisten hoitotointa, oli ollut
+suureksi hyödyksi tässä tuimassa sodassa. Ja kernaasti hän oli antanut
+apuansa sekä omille että vihollisillekin, mille se milloinkin oli
+enimmin tarpeellinen. Hän seisoi nyt par'aikaa eräässä linnan huoneessa,
+valvoen huolellisesti, kuinka haavoihin pantavia ruohoja valmistettiin;
+hän kuunteli milloin tämän, milloin tuon naisen kertomusta sen
+erinäisessä hoidossa olevien sairaitten tilasta; hän jakeli, mitä
+hänellä oli apukeinoja heidän tuskansa lievittämiseksi. Tämmöisissä
+puuhissa hän oli, kun Allan Mac Aulay äkkiä astui huoneeseen. Annikka
+säikähtyi, sillä hän oli kuullut Allanin lähteneen pois leiristä
+kaukaiselle toimelle; ja vaikka hän oli tottunut näkemään ottoveljeänsä
+synkkänä, näyttivät tämän silmät nyt tavallista synkemmiltä. Allan
+seisoi hänen edessään aivan ääneti; Annikka tunsi välttämättömäksi itse
+aloittaa puhetta.
+
+»Minä luulin», virkkoi hän vähän väkinäisesti, »että sinä olit jo
+lähtenyt.»
+
+»Matkakumppanini odottelee minua», sanoi Allan; »minä lähden kohta.»
+
+Mutta kuitenkin Allan seisoi vielä Annikan edessä, pitäen kiinni
+käsivarresta, jota hän puristeli, ei niin kovaa, että olisi koskenut,
+sittenkin tarpeeksi, näyttääksensä suurta ruumiinvoimaansa; sillä hänen
+kätensä kouristi kuin kahleen rengas.
+
+»Otanko esille harpun?» kysyi Annikka pelokkaalla äänellä; »onko--onko
+varjo peittänyt sielusi?»
+
+Allan ei vastannut, vaan sen sijaan talutti Annikan huoneen ikkunan
+luokse, jonne tappelutanner näkyi kaikkine kauhuineen. Siellä makasi
+tiheästi kuolleita sekä haavoitettuja; ja par'aikaa puuhailivat siellä
+rosvot, riistäen vaatteita sodan ja klani-päälliköittensä kunnianhimon
+uhreilta. He tekivät sitä aivan huolettomasti, ikäänkuin kaatuneet eivät
+olisikaan olleet ihmisiä, samallaisia kuin he, ja ikäänkuin ei sama
+kohtalo olisi voinut heille itselleenkin osua, kenties jo huomispäivänä.
+
+»Onko tämä näky mielestäsi hauska?» kysyi Allan.
+
+»Se on kauhistuttava!» vastasi Annikka, peittäen silmänsä käsillään.
+»Kuinka voitkaan käskeä minua sitä katselemaan?»
+
+»Sinun pitää siihen tottua», lausui Allan, »jos edelleen tahdot kulkea
+tämän armeijan kanssa, joka on turmioon tuomittu--pian saat samallaiselta
+tantereelta hakea veljeni ruumista--Menteithin ruumista--minun
+ruumistani. Mutta tästä viimemainitusta työstä ei sinulle taidakaan
+liioin surua tulla--sinä et rakasta minua!»
+
+»Tämä on ensi kerta, kun olet minua rakkauden puutteesta moittinut»,
+itki Annikka. »Olethan minun oma veljeni--pelastajani--suojelijani--
+voinko olla sinua rakastamatta?--Mutta synkkä hetkesi lähenee, anna
+mun tuoda harppuni----»
+
+»Seiso paikallasi», käski Allan, yhä vielä pitäen hänestä kiinni.
+»Olkoot ilmestysnäkyni kotoisin taivaasta tahi helvetistä, taikka tuosta
+väli-ilmasta, missä ruumiista irtautuneet henget asuvat--olkoot näkyni
+vaikka, niinkuin saksilaiset sanovat, kiihoituksissa olevan mieleni
+perättömiä kuvitelmia--eivät ne nyt minuun vaikuta; nyt puhun tämän
+silminnähtävän maailman kieltä.--Sinä et rakasta minua, Annikka--sinä
+rakastat Menteithiä--hän rakastaa sinua--ja Allanista sinä et huoli
+enempää kuin noista raadoista, jotka tuolla makaavat kankaalla.»
+
+Ei ole luultava, että tämä kummallinen puhe olisi sille, jota
+puhuteltiin, ilmoittanut mitään uutta. Ei ole sitä naista, joka samoissa
+oloissa eläen ei olisi jo aikaa sitten arvannut rakastajansa mietteitä.
+Mutta kun Allan näin äkkiä repäisi pois sen hienon verhon, joka tätä
+seikkaa oli tähän asti peitellyt, rupesi Annikka pelkäämään siitä
+seurauksia, jotka olisivat yhtä väkivaltaiset, kuin Allanin luonne oli
+tulinen. Hän koetti siis tehdä hänen syytöstänsä tyhjäksi.
+
+»Sinä unhoitat», virkkoi hän, »oman kuntosi ja mielenjaloutesi, kun näin
+loukkaat aivan turvatonta olentoa, jonka kohtalo on niin kokonaan
+annettu sinun valtaasi. Tiedäthän, kuka ja mitä minä olen, ja kuinka
+mahdotonta on, että Menteith taikka sinä voisitte minulle puhua muusta
+rakkaudesta kuin siitä, mitä ystävälle suodaan. Tiedäthän, mistä
+kurjasta suvusta minä luultavasti olen syntyisin.»
+
+»En tahdo sitä uskoa», sanoi Allan kiivaasti; »saastaisesta lähteestä ei
+koskaan voi tulla kirkasta pisaraa.»
+
+»Mutta juuri sen vuoksi», rukoili Annikka, »kun se asia on niin
+epätietoinen, ei sinun toki pitäisi hennoa puhua minulle tämmöisiä
+sanojia.»
+
+»Kyllä sen tiedän», virkkoi Allan, »että se on esteenä meidän
+välillämme--mutta tiedän myös, ettei se ole niin aivan ylipääsemätön
+este sinun ja Menteithin välillä.--Kuule, mitä sanon, rakas
+Annikkani!--lähde pois tältä kauhistuksen ja vaaran tantereelta--tule
+kanssani Kintailiin--minä vien sinut jalon Seaforthin rouvan
+kartanoon--taikka kuljetan sinut täydessä turvassa Icolmkilliin, missä
+vielä asuu muutamia naisia, jotka ovat pyhittäneet elämänsä Jumalan
+palvelemiseen, esi-isiemme tavan mukaan.»
+
+»Sinä et ole arvellut, mitä minulta vaadit», vastasi Annikka. »Jos
+tämmöiselle matkalle lähtisin ainoastaan sinun suojeluksesi alaisena,
+niin en olisi niin kaino kuin neidon tulee olla. Minä tahdon pysyä
+täällä, Allan--täällä jalon Montrosen suojeltavana. Ja kun hänen
+marssinsa jälleen painuu alangoille päin, aion keksiä jonkun keinon
+poistaakseni tästä leiristä neidon, joka--vaikkei ymmärrä millä
+tavalla--on joutunut vihasi esineeksi.»
+
+Allan seisoi kahden vaiheella, ikäänkuin ei olisi tietänyt, pitikö suoda
+valta säälintunteelle siitä, kun tyttö oli niin hädissään, vai
+suuttumukselle hänen vastarinnastaan.
+
+»Annikka», sanoi hän, »sinä tiedät aivan hyvin, kuinka huonosti sanasi
+sopivat yhteen minun tunteitteni kanssa. Mutta sinä väärinkäytät
+valtaasi minua kohtaan, ja iloitset lähdöstäni, toivoen sillä pääseväsi
+vakoojasta, joka väijyy sinun ja Menteithin seuranpitoa. Mutta
+kavahtakaa molemmat!» lopetti hän ankaralla äänellä. »Sillä milloin on
+kuultu, että Allan Mac Aulaylle olisi joku häväistys tehty, hänen sitä
+kymmenkertaisesti kostamatta?»
+
+Näin sanoen hän puristi kovasti Annikan käsivartta, veti lakkinsa alas
+silmille ja astui ulos kamarista.
+
+
+
+
+YHDESKOLMATTA LUKU.
+
+
+    ------Kun läksit pois,
+    Ma tunsin mielen' miettehet, ja näin
+    Mi niissä riehui. Voi! Se oli lempi.
+    Mut iloa ei siitä tullut, sillä
+    Jos muualla en elää sais, kuin vaan
+    Sun silmäis edessä, jo kuollut oisin.
+
+    Philaster.
+
+Annikka Lylellä oli nyt silmiensä edessä se hirvittävä juopa, jonka oli
+avannut Allan Mac Aulayn rakkaudentunnustus ja mustasukkaisuus. Hänestä
+tuntui, ikäänkuin hän horjahtelisi aivan turmion kurimuksen jyrkällä
+äyräällä ja häneltä olisi juuri tänä hetkenä kaikki turva, kaikki
+ihmisapu ryöstetty. Hän oli jo kauan tietänyt rakastavansa Menteithiä
+syvemmällä kuin sisarenrakkaudella; ja kuinka olisikaan voinut toisin
+käydä, kun muistamme, kuinka likeisessä tuttavuudessa he olivat niin
+kauan aikaa eläneet, kuinka jalo mielenlaadultaan tuo nuori
+aatelisherra oli,--kuinka harras hänen kohteliaisuutensa Annikkaa
+kohtaan ja kuinka verrattomasti etevämpi sekä sydämensä lempeyden että
+myös ulkonaisen käytöksensä sulavuuden puolesta hän oli kaikkia niitä
+raakoja sotureita, joiden seurassa Annikka eli? Mutta Annikan rakkaus
+oli sitä hiljaista, ujoa, mietiskeleväistä laatua, joka tyytyy
+rakastetun miehen onnen katselemiseen, laskematta sydämeensä rohkeampia,
+vaateliaampia toiveita. Pikkuisen gaelinkielisen laulun, jossa hän
+esitti nämät tunteensa, on nerokas ja onneton Anterus Mac Donald
+kääntänyt englanninkielelle. Mielellämme panemme ne rivit tähän:
+
+    Jos kotis niinkuin mun ois matalainen,
+    Kuink' autuaana siinä kanssas asuisin.
+    Ja minne työntäis tuuli, veisi laine,
+    Ma sinne kanssas iloisena kulkisin.
+    Mut meidät eroittaapi kova sallimus,
+    Meit' ajain eri teitä,--ah jos sulle
+    Ois suotu onnen tie! Sun muistos, rukous
+    Sun puolestas se kylliks' oisi mulle.
+
+    Vaikk' kipu katkera mun sielun' täyttää,
+    Kun toivo viimeinenkin multa katoaa,
+    Ei huokaus saa tuskiani näyttää,
+    Ei itku itsekäs mun huoltan' ilmoittaa.
+    En tahdo mustin murhekasvoin astua
+    Eloni tietä verkkaan vieriväistä,
+    Ett'ei mun kyynelteni tulva haikea
+    Haavoittais armaan mieltä sääliväistä.
+
+Allanin vimmainen rakkaudentunnustus oli tehnyt tyhjäksi Annikan
+romanttisen päätöksen salaa sydämessään hellitellä ihailevaa lempeä
+Menteithiä kohtaan, pyytämättä mitään vastalempeä. Jo kauan aikaa oli
+hän pelännyt, mikäli kiitollisuus ynnä myös se tunto, että tämä niin
+ylpeä, väkivaltainen mies häntä kohdellessaan aina lauhdutti
+luonnettansa, sallivat pelkoa. Ja nyt Annikka katseli häntä sulalla
+kauhistuksella, johon hänellä, joka niin hyvin tunsi Allanin
+mielenlaadun sekä edellisen elämän, olikin täysi syy. Jos hänen mielensä
+olikin muissa suhteissa jaloa lajia, niin oli kuitenkin yleiseen tietty
+asia, ettei Allan koskaan voinut saada himojensa hurjuutta hillityksi.
+Hän käyskeli isänsä talossa ja maalla kesytetyn leijonan tavalla; ei
+kukaan tohtinut sanallakaan häntä vastustaa, peläten että muuten hänen
+vihansa luontainen vimma saattaisi herätä. Monta vuotta oli jo tällä
+tavoin kulunut kenenkään tekemättä hänelle vastusta tai puhumatta
+sanaakaan häntä vastaan. Sentähden luultavasti ei mikään muu kuin se
+terve, luonnollinen järki, joka kaikissa muissa suhteissa, paitsi kun
+hänen näkynsä tulivat puheeksi, oli hänen mielenlaatunsa perustuksena,
+ollut estänyt Allania tulemasta koko ympäristönsä vitsaukseksi ja
+peloitukseksi. Mutta kauvan ei Annikka saanutkaan hautoa näitä
+peloittavia mietteitänsä, sillä ne keskeytyivät ritari Dugald Dalgettyn
+astuessa sisään.
+
+Helppo on arvata, ettei tämä herra niissä oloissa, joissa hän oli
+elämänsä viettänyt, ollut juuri oppinut hienompaa taitoa naisten kanssa
+seurustelemaan. Itsekin hän osittain käsitti, että kasarmissa,
+vahtihuoneessa tahi paraatissa tavalliset puheenparret eivät sopineet
+naisten kanssa keskustellessa. Ainoan ajanjakson, joka ei ollut sodissa
+kulunut, oli hän viettänyt Mareschal-kollegiossa, Aberdeenissa. Ja vähät
+siellä saamansa opit hän jo oli aikaa sitten unohtanut, paitsi
+housujensa paikkaamisen ja ateriansa kiireisen suorittamisen taidot,
+joita molempia hän yhä perästäpäinkin, tiheän tilaisuuden pakosta, oli
+ahkerasti harjoitellut. Kuitenkin oli hämärä muisto siitä, mitä hän oli
+tuolla rauhanajallansa oppinut, se lähde, josta hän ammensi puhetapansa
+seurustellessaan naisväen kanssa. Toisin sanoen, hänen puheensa tuli
+pedanttiseksi, niin pian kun se ei enää ollut soturimainen.
+
+»Neiti Annikka Lyle», lausui hän tässä tilaisuudessa, »minä olen nyt
+Akilleen käsipeitsen eli sponton'in kaltainen, jonka toinen pää
+haavoitti, toinen haavat paransi,--jota avua ei huomata Espanjan
+peitsissä, keihäissä, pertuskoissa, Lochaber-tapparoissa eikä missään
+nykyajan peitsiaseessa.»
+
+Tämän korean puheen hän piti vielä toistamiseen; ja kun Annikka ensi
+kerralla oli tuskin kuullutkaan häntä eikä toisella kerralla ymmärtänyt,
+täytyi hänen ryhtyä selittelemisiin.
+
+»Minä tarkoitan, neiti Annikka Lyle, sitä», sanoi hän, »että minä, koska
+eräs kunniallinen ritari on minun tähteni saanut vaarallisen haavan
+tämänpäiväisessä tappelussa--totta sentään on, että hän, jotenkin
+sotalakia vastaan, oli pistoolillaan ampunut kuoliaaksi minun hevoseni,
+joka oli Ruotsin ikimuistettavan kuninkaan kaima--nyt mielelläni
+tahtoisin hankkia hänelle semmoista lievitystä, mitä te, kunnioitettava
+neiti, voitte antaa. Sillä olettehan te, niinkuin pakanain epäjumala
+Eskulapius, joka oli aika mestari laulussa ja soitannossa[38] ja sen
+lisäksi vielä jalommassa haavain parantamisen taidossa--_opiferque per
+orbem dicor_ (ja auttajaksi minua ympäri maailmaa mainitaan).»
+
+»Jos olisitte niin hyvä ja puhuisitte selvemmillä sanoilla», vastasi
+Annikka, jonka mieli oli niin raskas, ettei Dalgettyn pedanttinen
+kohteliaisuus voinut häntä huvittaa. »Se, kunnioitettava neiti»,
+virkkoi Dalgetty, »ei taida minulta käydä aivan helposti, sillä minulta
+on lauseitten rakentamisen taito jäänyt vähän unohduksiin--mutta
+koetellaan toki! _Dicor_--pane _ego_ lisää--minua mainitaan.--
+_Opifer--opifer_?--kyllä muistan, mitä _signifer_ ja _furcifer_
+merkitsee--mutta luultavasti _opifer_ on tässä paikassa samaa kuin
+M.D., se on Medicinae Doctor eli lääkäri.»
+
+»Tänä päivänä on meillä kaikilla työtä yltäkyllin», sanoi Annikka; »jos
+te siis suoraan sanoisitte, mitä minulta tahdotte?»
+
+»En mitään muuta», vastasi majuri, »paitsi että kävisitte katsomassa
+ritarillista säätyveljeäni ja käskisitte piikanne myös tuoda sinne
+muutamia lääkkeitä hänen haavaansa varten, joka näyttää uhkaavan tulla
+semmoiseksi, mitä oppineet nimittävät _damnum fatale_ (kuolettava
+haava).»
+
+Annikka Lyle ei koskaan viipynyt, kun oli autettava ihmistä. Kiireesti
+hän tiedusti, minkälainen haava oli; sillä hän oli erittäin harras
+auttamaan tuota arvokasta, vanhaa päällikköä, jonka hän oli
+Darlinwarachissa nähnyt ja jonka näkö silloin oli syvästi vaikuttanut
+hänen mieleensä. Hän toivoi myös, toista ihmistä hyödyttäessään,
+voivansa hetkeksi unohtaa oman surunsa.
+
+Dalgetty saattoi hyvin juhlallisesti Annikka Lylen sairaan kamariin,
+jossa ihana lääkäri hämmästyksekseen tapasi myös kreivi Menteithin. Hän
+ei voinut estää poskiaan lentämästä tulipunaisiksi, kun näin arvaamatta
+näki ihailemansa miehen. Mutta hämmästystänsä peittääkseen Annikka
+rupesi kohta tutkimaan Ardenvohrin herran haavaa, ja pian hän huomasi
+taitonsa siinä olevan aivan hyödyttömän. Dalgetty puolestaan meni täältä
+suureen ulkohuoneeseen, jonka permannolla, monen muun haavoitetun
+miehen rinnalla, makasi Ranald Mac Eagh.
+
+»Vanha ystäväni», virkkoi ritari, »niinkuin jo sanoin, tekisin kernaasti
+vaikka mitä sinun mieliksesi, hyvitykseksi siitä haavasta, jonka sait
+ollessasi minun turvani alaisena. Minä olen siis, hartaan pyyntösi
+mukaan, lähettänyt neiti Annikka Lylen hoitamaan Ardenvohrin herran
+haavaa, vaikka tosin en voi käsittää, mitä hyötyä sinulle siitä on, että
+hän niin tekee.--Muistan kyllä, että kerran mainitsit jostakin heidän
+välillään olevasta sukulaisuudesta. Mutta kun ollaan sodassa, täydessä
+virantoimituksessa ja palveluksessa, silloin on muutakin päänvaivaa kuin
+vuorelaisten sukujohtoja.» Ja siinä suhteessa arvokas majuri puhuikin
+täyttä totta, sillä hän ei koskaan tiedustellut, kuunnellut eikä
+muistellut muiden ihmisten asioita, elleivät ne olleet yhteydessä
+sotataidon kanssa taikka jollakin lailla koskeneet hänen omaa etuansa,
+joissa molemmissa tapauksissa hänen muistinsa kuitenkin oli sangen
+kiinteä.
+
+»Ja nyt, kunnon ystäväni Sumulainen», lisäsi hän, »voitko sanoa mulle,
+mihin on joutunut oivallinen pojanpoikasi? Sillä en ole häntä silmin
+nähnyt siitä saakka, kun hän tappelun perästä auttoi rautavarustukset
+päältäni; ja tämmöisestä huolimattomuudesta hän oikeastaan ansaitsisi
+selkäsaunan.»
+
+»Hän ei ole täältä kaukana», vastasi haavoitettu rosvo.--»Mutta älkää
+lyökö häntä, sillä hän on niitä miehiä, jotka maksavat tuuman karkaistua
+terästä jokaiselta ruoskansiiman kyynärältä.»
+
+»Se on sangen sopimaton kerskaus», moitti Dalgetty. »Mutta minä olen
+sinulle hieman kiitollisuuden velassa, Ranald, ja sentähden se olkoon
+anteeksi annettu.»
+
+»Ja jos arvelette olevanne minulle jossakin kiitollisuuden velassa'',
+virkkoi rosvo, »niin voitte sen velan suorittaa yhteen pyyntööni
+suostumalla.»
+
+»Ranald veikkonen», vastasi Dalgetty. »Minä olen joutavissa
+tarinakirjoissa lukenut tämmöisistä ennaltasuostumisista pyyntöihin,
+joilla ajattelemattomat ritarit viekoitettiin heille sangen
+vahingollisiin sitoumuksiin. Siitä syystä, Ranald, meidänaikuiset
+viisaanlaiset ritarit eivät koskaan lupaa mitään, ennenkuin tietävät
+voivansa pitää sanansa lupauksen mukaan, niin ettei se tuo heille
+itselleen vastusta tahi kiusaa. Saattaa olla, että sinä tahtoisit saada
+minut toimittamaan tuon naislääkärin tänne haavaasi katsomaan. Mutta
+sinun pitää muistaa, Ranald, että tämä huone, missä makaat, on likainen
+ja että se voisi tahrata neiti Annikan koreat vaatteet, joiden
+säilyttämisestä, niinkuin sinäkin varmaan olet huomannut, naiset
+tavallisesti pitävät erinomaisen hellää huolta. Suuttuihan kerran
+minuunkin Amsterdamin suuripensionariuksen rouva siitä syystä, että
+saapaspohjallani koskin hänen mustan samettihameensa helmaan, jota
+luulin lattiamatoksi, kun se ylettyi hänestä yli puolen kamaria.»
+
+»En minä pyydä teitä tuomaan Annikka Lyleä tänne», vastasi Mac Eagh,
+»vaan viemään minut siihen huoneeseen, missä hän hoitaa Ardenvohrin
+herraa. Minulla on jotakin sanomista, mikä on erinomaisen tärkeätä
+heille kumpaisellekin.»
+
+»Tosin se on vähän säätyarvon sääntöjä vastaan», virkkoi Dalgetty, »jos
+vien haavoitetun rosvon jalosukuisen ritarin kamariin; sillä ritariarvo
+on muutoin ollut ja on johonkin määrään vieläkin korkein soturiarvo,
+tästä kuitenkin tietysti poikkeuksena valtuuskirjalla varustetut
+upseerit, joiden arvo on heidän virkansa mukaan. Mutta kun pyyntösi ei
+ole sen suurempi, en tahdo sitä kieltää sinulta.» Näin sanoen hän käski
+muutamia miehiä kantamaan Mac Eaghia hartioillaan herra Duncan
+Campbellin huoneeseen, ja itse hän riensi edeltä ilmoittamaan, miksi
+rosvo sinne tuotiin. Mutta kantavat sotamiehet liikkuivat niin
+joutuisaan, että seurasivat aivan majurin kintereillä; he astuivat
+melkein samassa sisään kauhistavan taakkansa kanssa ja laskivat sen
+lattialle. Mac Baghin muoto, luonnostansakin tuimannäköinen, oli nyt sen
+lisäksi kivusta vääntynyt; hänen kätensä sekä vaaterepaleensa olivat
+tahratut verellä, sekä omalla että vieraalla; sitä ei ollut mikään
+ystävällinen käsi pyyhkinyt pois, vaikka sentään haava oli tullut
+siteellä suojelluksi.
+
+»Oletteko te», virkkoi rosvo, vaivaloisesti kohottaen ja kääntäen
+päätään sitä paikkaa kohti, missä hänen entinen vihollisensa makasi,
+»oletteko te se, jota ihmiset nimittävät Ardenvohrin ritariksi?»
+
+»Niin olen», vastasi herra Duncan Campbell, »mitä tahdot mieheltä, jonka
+viimeiset tunnit ovat kulumassa?»
+
+»Minun tuntini ovat vain minuutteja enää», sanoi rosvo; »sitä surempi on
+armo, jos ne kulutan hyödyksi sille miehelle, jonka käsi aina on iskenyt
+minua, niinkuin minunkin käteni on vielä kipeämmästi lyönyt häntä.»
+
+»Sinunko kätesi olisi vielä kipeämmästi lyönyt minua!--Sinä
+rikkipoljettu mato!» vastasi ritari, halveksivasti katsahtaen
+viheliäisen vastustajansa puoleen.
+
+»Niin», vastasi rosvo lujalla äänellä, »minun käteni isku on koskenut
+kipeämmin. Meidän välillämme olleessa taistelussa elämästä ja
+kuolemasta ovat minun lyömäni haavat olleet syvimmät vaikkeivät
+sinunkaan lyöntisi ole olleet jälkeä jättämättä.--Minä olen Ranald Mac
+Eagh--minä olen Ranald Sumun Poika--se yö, jona minä sinun linnastasi
+laitoin suuren nuotion, on nyt saanut vertaisensa kumppanin tästä
+päivästä, jona sinä kaaduit esi-isieni miekan sivalluksesta.--Muista,
+mitä kaikkea pahaa olet tehnyt heimokunnalleni--niin paljon pahaa, kuin
+sinä, ei ole meille kukaan muu tehnyt, paitsi yksi. Hän, niin hoetaan,
+on sallimuksen suojassa, niin ettei kostomme pysty häneen--senpä saamme
+pian nähdä!»
+
+»Herra kreivi Menteith», sanoi Duncan Campbell, kohoten vuoteeltaan,
+»tämä mies on julkinen pahantekijä, sekä kuninkaan että parlamentin,
+sekä Jumalan että ihmisten vihollinen--hän kuuluu Sumulais-joukkoon,
+joka on henkipattoiseksi tuomittu--hän on samoin teidän ja Mac Aulayn
+vihollinen kuin minun. Minä toivon, ettette salli hänen
+raakalaisriemunsa katkeroittaa minulta näitä hetkiä, jotka kenties ovat
+viimeiseni.»
+
+»Hän saa ansionsa mukaisen kohtalon», virkkoi Menteith; »viekää hänet
+paikalla pois.»
+
+Dalgetty kävi nyt väliin, puhuen siitä, kuinka suuri apu Ranaldin
+opastamisesta oli ollut, ja lisäten, että hän oli tälle miehelle
+luvannut täyden turvan. Mutta rosvon oma kimakka, tyly ääni teki majurin
+sanat kuulumattomiksi.
+
+»Ei», sanoi Ranald, »tulkoon vaan kidutuspenkki ja hirsipuu! Antakaa
+minun mädätä taivaan ja maan keskivälillä, ravintona Ben-Nevis vuoren
+haukoille ja kotkille! Sitten tämä röyhkeä ritari ja tuo voitostaan
+riemuitseva _thane_ (kreivi) eivät koskaan saa tietää sitä salaisuutta,
+jonka saisivat kuulla ainoastaan minulta--sitä salaisuutta, joka
+säpsähdyttäisi Ardenvohrin ritarin sydäntä ilosta, vaikka hän jo olisi
+kuoleman kielissä ja josta Menteithin kreivi mielellään maksaisi koko
+avaran kreivikuntansa hinnan.--Tule tänne, Annikka Lyle», lisäsi hän,
+kohoten arvaamattoman voimakkaana, »älä pelkää sen miehen näköä, jonka
+kaulaan pienoisena kapuelit. Sano näille ylpeille miehille, jotka
+halveksivat sinua siitä syystä, kun luulevat sinun lähteneen meidän
+vanhasta suvustamme--sano heille, ettet olekaan verta verestämme, et
+olekaan mikään Sumun Tytär--vaan olet syntynyt niin komeassa salissa,
+tuuditettu niin pehmeillä patjasilla kuin suinkin kukaan lapsi heidän
+parhaissa palatseissaan.»
+
+»Herran Jumalan nimessä», virkkoi Menteith, liikutuksesta vapisten, »jos
+tiedät jotakin tämän neidon syntyperää koskevaa, niin helpoita
+omaatuntoasi salaisuuden ilmoittamisella, ennenkuin tästä maailmasta
+eroat!»
+
+»Ja siunaa vihamiehiäsi viimeisellä hengenvedollasi, eikö niin?» vastasi
+Mac Eagh, heittäen häneen ilkkuvan silmäyksen. »Tätä oppiahan teidän
+pappinne saarnailevat--mutta milloin ja ketä kohtaan te sitä oppia
+noudatatte?--Ei, antakaa mun ensin tietää, mitä saan salaisuudestani,
+ennenkuin rupean sitä ilmoittamaan.--Mitä te, Ardenvohrin ritari,
+antaisitte saadaksenne tietää, että taikauskoiset paastoomisenne ovat
+olleet tarpeettomat ja että yksi perillinen suvustanne on vielä
+elossa?--Minä odotan vastausta--ennenkuin sen kuulen, en virka sanaakaan
+enempää.»
+
+»Minä voisin», sanoi Duncan Campbell, jonka äänestä kuului, kuinka
+hänessä epäilyksen, vihan ja pelon tunteet taistelivat, »minä
+voisin--mutta tiedänhän, että sinä ja koko sinun sukusi, samoin kuin
+Suuri Vihollisemme, olette valehtelijoita ja murhamiehiä
+kaikkityyni--mutta jos se olisi totta, mitä minulle kerrot, niin
+melkein voisin antaa sinulle anteeksi, mitä pahaa olet minulle tehnyt.»
+
+»Kuulkaa tuota!» virkkoi Ranald. »Se on suuri lupaus Diarmidin pojan
+lupaukseksi!--Ja te, jalo _thane_--huhu leirissä hokee, että mielellänne
+antaisitte elonne ja tavaranne maksuksi, jos saisitte tietää, ettei
+Annikka Lyle olekaan rosvon tytär, vaan peräisin suvusta, joka teidän
+silmissänne on oman sukunne vertainen.--No, olkoon menneeksi!--En sitä
+ilmoita teille rakkaudesta--oli aika, jolloin olisin myönyt tämän
+salaisuuden vapauteni hinnasta; nyt ostan sillä jotakin, mikä on
+vapautta ja henkeäkin kalliimpaa.--Annikka Lyle on Ardenvohrin ritarin
+nuorin, ainoa henkiin jäänyt lapsi, joka yksinään säilyi silloin, kun
+kaikki muu hänen isänsä linnassa muuttui vereksi ja tuhaksi.»
+
+»Saattaisiko olla totta, mitä tämä mies puhuu?» virkkoi Annikka Lyle,
+joka tuskin tajusi, mitä sanoi; »vai onko se jotakin outoa hourausta?»
+
+»Tyttö», vastasi Ranald, »jos olisit kauemman aikaa elänyt meidän
+joukossamme, niin olisit paremmin oppinut eroittamaan totuuden oikean
+äänen. Tälle saksilaisherralle ja Ardenvohrin ritarille tahdon antaa
+semmoiset todistukset puheeni totuudesta, että uskomattomimmankin täytyy
+uskoa. Mene sinä sill'aikaia pois--minä rakastin lapsuuttasi, minä en
+vihaa nuorta ikääsi--ei mikään silmä inhoa ruusunkukkaa, vaikka se
+kasvaakin okaisessa pensaassa,--ja ainoastaan sinua on minun sääli, kun
+muistelen, mitä nyt pian tapahtuu. Mutta se, joka tahtoo kostaa
+viholliselleen, ei saa peräytyä, vaikka viatonkin saa samassa häviössä
+surmansa».
+
+»Hänen neuvonsa on hyvä, Annikka», sanoi kreivi Menteith, »menkää pois
+täältä, Jumalan nimeen.--Jos tässä asiassa on jotakin perää, niin teidän
+tutustumisenne herra Duncan Campbellin kanssa on teidän kummankin
+tähden paremmin valmistettava.»
+
+»En tahdo erota isästäni, jos todella olen hänet löytänyt!» sanoi
+Annikka. »En tahdo jättää häntä, kun hän on näin peloittavassa tilassa.»
+
+»Ja isänä minä aina tahdon sinua kohdella», sanoi Duncan Campbell
+hiljaa.
+
+»Sitten», virkkoi Menteith, »minä käsken viedä Mac Eaghin toiseen
+kamariin ja tahdon itse tutkia hänen kertomuksensa todistuksia. Ritari
+Dugald Dalgetty suostunee kai minua seuraamaan ja auttamaan?»
+
+»Hyvin mielelläni», vastasi Dalgetty. »Minä voin avustaa toimittamalla
+_confessor'in_ (ripittäjän) taikka asessorin virkaa, vaikkapa molempia.
+Ei olekaan siihen toista niin kelvollista, sillä minä kuulin koko sen
+jutun kuukausi sitten Inveraryn linnassa--mutta tuommoisia teloituksia,
+kuin Ardenvohrissa tapahtunut, on muistossani niin paljon, että ne
+hämmentyvät toisiinsa; ja sitä paitsi on minulla paljon tärkeämpiäkin
+asioita ajateltavana.»
+
+Kuultuansa tämän suoran tunnustuksen, joka tehtiin sillä aikaa, kun he
+kuljettivat haavoitettua miestä pois, iski kreivi Menteith silmänsä
+Dalgettyyn sanomattoman vihaisen ja ylenkatseellisen näköisenä; mutta
+kunnon majuri oli niin itseensä tyytyväinen, ettei sitä silmänluontia
+käsittänyt.
+
+
+
+
+KAHDESKOLMATTA LUKU.
+
+
+    Ma olen vapaa, niinkuin luoja meidät loi,
+    Kuin villit, jotka metsää samoella sai,
+    Ennenkuin laki orjakahleet meille toi.
+
+    Granadan valloitus.
+
+Menteithin kreivi rupesi nyt, niinkuin oli luvannut, tarkemmin
+tiedustelemaan Ranald Sumun Pojan kertomaa asiaa, jonka todenperäisyys
+vahvistettiin myös kahden muun, armeijan oppaina olleen Sumulaisen
+sanoilla. Näitä kertomuksia Menteith huolellisesti vertasi siihen, mitä
+herra Duncan itse tiesi virkkaa linnansa ja lastensa hävityksestä; ja
+helppo on ymmärtää, ettei Ardenvohrin ritarin muistosta ollut haihtunut
+mikään tähän kauheaan ja tärkeään tapaukseen kuuluva seikka. Erinomaisen
+tähdellistä olikin saada näytetyksi, ettei tämä kertomus ollut valetta,
+jonka rosvo ehkä oli keksinyt saattaaksensa jonkun väärän henkilön
+Ardenwohrin herran lapsen ja perillisen arvoon.
+
+Kenties Menteith, joka niin mielellään olisi nähnyt tämän jutun toteen
+näytetyksi, ei ollut kaikin puolin soveliain mies sen todenperäisyyttä
+tutkimaan. Mutta Sumun Poikien kertomukset olivatkin aivan mutkattomat,
+tarkat ja kaikissa asioissa keskenään yhtäpitävät. He mainitsivat
+omituisen luoman, jonka tiedettiin olleen herra Duncanin lapsessa ja
+jonka nyt myös havaittiin olevan Annikka Lylen vasemmassa olkapäässä.
+Myös muistettiin hyvin, että kun muiden lasten kurjat tähteet
+korjattiin, ei tästä lapsukaisesta ollut löytynyt mitään jälkeä. Näistä
+ynnä toisistakin todistavista seikoista, joita on tarpeeton mainita,
+tulivat sekä Menteith että Montrosekin, jonka jälkimäisen mieli ei ollut
+ennalta taipuva uskomaan, siihen varmaan vakuutukseen, että Annikka
+Lyleä, halpasäätyistä, ainoastaan kauneutensa ja avujensa puolesta
+etevää ottolasta, oli tästä lähtein kunnioitettava Ardenvohrin herran
+perillisenä.
+
+Menteith riensi nyt ilmoittamaan tutkinnon päätöstä niille molemmille
+henkilöille, joita se likimmin koski. Rosvo puolestansa pyysi saada
+puhutella pojanpoikaansa, jota tavallisesti mainitsi pojaksensa.
+
+»Te löydätte hänet», virkkoi hän, »siitä ulkohuoneesta, missä minä ensin
+makasin.»
+
+Tarkan hakemisen perästä tuo metsäläispoika löydettiinkin muutamasta
+nurkasta, jossa hän oli piillyt märänneitten olkien peitossa, ja tuotiin
+vaarinsa eteen.
+
+»Kenneth», lausui vanha rosvo, »kuule isäsi isän sanat! Muutama
+saksilaissoturi ja Allan Verikäsi läksivät vähän aikaa sitten tästä
+leiristä, mennäkseen Caberfaen maakuntaan. Vainoo heidän jälkiään
+niinkuin hurtta haavoitettua metsäkaurista--ui järvien poikki--kapua
+vuorien yli--samoa saloja myöten--älä levähdä, ennenkuin olet heidät
+saavuttanut.»--Pojan muoto tuimistui ukon näin puhuessa, ja käsi tarttui
+puukkoon, joka oli pistetty hänen repaleisen plaidinsa pitimenä olevan
+nahkahihnan taakse.--»Ei!» lausui vanha mies; »sinun kädestäsi hänen ei
+pidä saaman surmaansa. Epäilemättä he tiedustelevat sinulta sanomia
+leiristä--sano heille, että Annikka Lyle, harpunsoittaja, on havaittu
+Ardenwohrin herran lapseksi; että Menteithin thane aikoo ottaa hänet
+vaimoksensa papin edessä; ja että sinut on lähetetty kutsumaan vieraita
+häihin. Älä pysähdy kuulemaan heidän vastaustansa, vaan katoa niinkuin
+ukkosen salama, kun musta pilvi sen nielee suuhunsa.--Ja nyt lähde,
+rakkaimman poikani rakas poika! En saa koskaan enää nähdä silmiäsi enkä
+kuulla astuntasi kepeää sipsutusta--mutta viivy vielä hetkinen ja kuule
+viimeinen käskyni. Pidä muistossa sukumme kohtalo äläkä luovu Sumun
+Poikien ikivanhoista tavoista. Nyt olemme hajoitettu pieni parvi, jota
+jokainen klani miekallaan ajaa jokaisesta laaksosta, istuen omistajana
+niillä mailla, missä esi-isäsi hakkasivat puita ja noutivat vettä
+perheittensä tarpeeksi. Mutta synkimmilläkin saloilla ja vuoriston
+kolkoimmillakin kukkuloilla, kuule, Kenneth Erachtin poika, pidä sinä
+aina tahraamatta vapautesi, jonka sinulle perintöoikeudeksesi jätän. Älä
+sitä koskaan myö, ei kalliisiin vaatteisiin eikä kivisiin katoksiin, ei
+ruoalla täytettyyn pöytään eikä pehmeään untuvavuoteeseen.--Sumun poika,
+ole aina vapaa niinkuin esi-isäsi--niin vuorilla kuin laaksoissa, niin
+yltäkylläisyydessä kuin nälässä--niin lehtisen suven kuin myös rautaisen
+talven aikoina. Älä kumarra ketään herraksesi--älä tottele mitään
+lakia--älä ota äläkä maksa palkkaa--älä rakenna itsellesi tupaa--älä
+aitaa maata karjalaitumeksi--älä kylvä siementä. Olkoon vuoriston
+metsävilja laumanasi, karjanasi--ja jos et tarpeeksi saa, ryöstele
+sortajiemme tavaroita--sekä saksilaisten että myös niiden gaelilaisten,
+jotka ovat saksilaisia sydämessään, pitäen laumansa ja karjansa
+kalliimpana kuin kunniansa ja vapautensa. Hyvä onkin, että he niin
+tekevät--sitä avarampi on kostomme ala. Muista heitä, jotka ovat meidän
+heimokunnallemme hyvää tehneet, ja palkitse heidän hyvät tekonsa
+verelläsikin, jos tilaisuus niin vaatii. Jos joku Mac Jan tulisi
+luoksesi ja hänellä olisi itse kuninkaan pojankin pää kädessään, niin
+suojele häntä, vaikka kostoa himoavan isän koko armeija olisi pakenijan
+kantapäillä. Sillä Glencoessa ja Ardnamurchanissa me olemme saaneet
+rauhassa oleskella näinä menneinä aikoina. Mutta Diarmidin pojat ja
+Darnlinwarachin suku ja Menteithin ratsumiehet--kohdatkoon kiroukseni
+sinun päästäsi, Sumun Lapsi, jos jotakuta heidän nimensä omistavaa
+säästät, kun tilaisuus tulee heitä tuhota. Ja se tilaisuus tulee pian,
+sillä heidän omat miekkansa alkavat pian raadella heitä keskenänsä, ja
+ne, jotka hajalle lyödään, pakenevat sitten Sumun piiriin ja saavat
+surmansa Sumun lapsilta. Vielä kerran sanon sulle: lähde--pudista
+jaloistasi ihmisten asuntojen tomu, yhdentekevä rauhako vai sota on
+heidät tuonut yhteen. Jää hyvästi, rakkahani! Ja tulkoon sinulle
+niinkuin esi-isillesi kuolema, ennenkuin ruumiin heikkous, tauti taikka
+ikä on masentanut mielesi!--Mene--mene!--elä vapaana--palkitse hyviä
+tekoja--kosta suvullesi tehtyä pahaa!»
+
+Metsäläispoika kumartui ja suuteli kuolemaisillaan olevaa suvun vanhinta
+otsaan. Mutta lapsuudestaan tottuneena hillitsemään kaikki ulkonaiset
+liikutuksen osoitukset, hän läksi kyyneltäkään vuodattamatta,
+jäähyväissanaa virkkamatta ja oli pian kaukana Montrosen leirin
+piiristä.
+
+Dalgetty, joka oli tämän puheen loppupuolella ollut läsnä, ei oikein
+hyväksynyt Mac Eaghin käytöstä tässä tilaisuudessa. »Minun mielestäni,
+Ranald veikkonen», virkkoi hän, »sinä et ole parhaalla mahdollisella
+tiellä, jota kuolemaisillaan oleva mies voisi kulkea. Rynnäköt,
+verilöylyt, teloitukset, etukaupunkien polttamiset, ne tosin ovat
+soturin jokapäiväisiä tehtäviä, ja niiden puolustuksena on asian pakko,
+koska niitä tehdään virkavelvollisuuden vaatiessa. Ja mitä erittäin
+etukaupunkien polttamiseen tulee, voin sanoa, että ne ovat ikäänkuin
+pettureita ja murhamiehiä kaikille linnoitetuille kaupungeille. Siitä
+seuraa selvästi, että sotamiehen virka on Jumalalle erittäin otollinen,
+koska kuitenkin voimme toivoa autuutta, vaikka joka päivä teemme
+tuommoisia hirmutöitä. Mutta muista sentään, Ranald, ettei
+kuolemankieliin joutuneen soturin tapana, ei minkään eurooppalaisen
+valtakunnan palveluksessa, ole kerskata semmoisista teoistaan taikka
+kehoittaa muita samallaisiin. Vaan päinvastoin tulee silloin ilmoittaa
+katumusta niistä ja lukea tai pyytää toista lukemaan jotakin lohduttavaa
+rukousta. Ja jos tahdot, niin menen pyytämään herra markiisin kappa
+laista, että hän sen tekisi puolestasi. Ei juuri kuulu minun
+velvollisuuksiini huomauttaa sinulle näitä asioita, mutta arvelen, että
+omalletunnollesi mahtaisi siitä olla helpoitusta, jos eroisit täältä
+enemmän kristityn lailla ja vähemmän tuolla turkkilaistavalla, jota näyt
+olevan paraissa aikeissa noudattaa.»
+
+Kuoleva mies (semmoiseksi sopi Ranaldia hyvin sanoa) pyysi ainoaksi
+vastauksekseen Dalgettyä kohottamaan häntä semmoiseen asentoon, että hän
+voisi katsoa ulos linnan ikkunasta. Paksu hallasumu, joka oli jo kauan
+väikkynyt vuorten kukkulain ympärillä, alkoi juuri painua kaikkia
+laaksoja ja rotkoja myöten; ja vuoriselänteen monihuippuinen harju
+näytti nyt mustan, katkonaisen rivinsä, ikäänkuin autio saarisarja olisi
+ollut kohoamassa sumun valtamerestä. »Sumun henki», lausui Mac Eagh,
+»sinä, jota meidän sukumme nimittää isäkseen ja suojelijakseen, ota,
+silloin kun tuskani on loppunut, pilvilinnaasi vastaan tämä mies, joka
+eläissään on sinulta niin usein turvaa saanut!» Näin lausuttuaan hän
+vaipui sen käsivarsille, joka häntä kannatteli, eikä enää virkkanut
+mitään, vaan käänsi vähäksi aikaa kasvonsa seinään päin.
+
+»Pelkäänpä», virkkoi Dalgetty, »että ystäväni, jos hänen sydäntänsä
+tutkittaisiin, huomattaisiin perin vähä paremmaksi kuin pakana.» Sitten
+hän uudelleen tarjoutui hankkimaan sinne tohtori Wisheartin, Montrosen
+sotapapin. »Se herra», sanoi majuri, »on sangen taitava virassaan ja
+tekisi kaikista synneistäsi selvän tilin vähemmässä ajassa kuin minulta
+menisi yhden tupakkapiipullisen polttamiseen.»
+
+»Saksilainen», vastasi kuoleva mies, »älä puhu enää papistasi--minä
+kuolen tyytyväisenä.--Onko sulla koskaan ollut vastustajaa, johon ei
+mikään ase pystynyt--jota luoti vältti, johon nuoli katkesi ja jonka
+paljas iho oli yhtä luja miekan ja väkipuukon iskuja vastaan kuin sinun
+teräspaitasi? Oletko koskaan semmoisesta vihollisesta kuullut?»
+
+»Sangen usein, siihen aikaan kun Saksassa palvelin», vastasi Dalgetty.
+»Oli yksi semmoinen pahus Ingolstadtissa, johon ei luoti eikä teräs
+pystynyt. Sotamiehet saivat hänestä viimein lopun pyssynperillä.»
+
+»Tälle viholliselle, johon ei mikään pysty», sanoi Ranald, huolimatta
+majurin välilauseesta, »ja jonka kädet ovat punaiset minulle kaikkein
+kalliimpien verestä--tälle miehelle olen nyt jättänyt perinnöksi sydämen
+tuskan, kateuden kiusan, toivottomuuden ja äkillisen kuoleman, taikka
+myös elämän, joka on kuolemaa kurjempi. Semmoiseksi tulee Allan
+Verikäden kohtalo, kun hän saa kuulla, että Menteith nai Annikan. Enkä
+pyydä mitään muuta kuin varman tiedon, että näin tapahtuu--silloin
+katoaa hänen kätensä kautta saadun surmani katkeruus.»
+
+»Jos niin on laita», virkkoi majuri, »ei siitä maksa vaivaa enempää
+puhua. Mutta siitä pidän huolen, että niin harva kuin mahdollista saa
+sinut nähdä; sillä minun arveluni mukaan ei lähtötapasi ole juuri
+kunniaksi eikä esikuvaksi kristitylle armeijalle.» Näin sanoen hän läksi
+ulos huoneesta, ja Sumun Poika veti pian sen perästä viimeisen
+hengenvetonsa.
+
+Sillä välin Menteith, jättäen isän ja tyttären, jotka nyt uudestaan
+olivat löytäneet toisensa, keskinäisten, sekanaisten tunteittensa
+haltuun, keskusteli hartaasti Montrosen kanssa tämän keksinnön
+seurauksista. »Nyt minä näkisin», virkkoi markiisi, »jos en jo ennenkin
+olisi sitä huomannut, että teidän ilonne tästä keksinnöstä, rakas
+Menteith serkkuni, on likeisessä yhteydessä oman onnenne kanssa. Te
+rakastatte tätä uudesti löydettyä neitoa, ja hän rakastaa teitä.
+Sukuperän suhteen ei siinä ole mitään vastaan sanottavaa; kaikissa
+muissakin suhteissa ovat hänen onnenlahjansa omienne vertaiset--mutta
+huomatkaa kuitenkin muuan seikka. Ritari Duncan Campbell on
+uskonkiivailija--ainakin presbyteriläinen--ja kapinassa kuningasta
+vastaan! Hän on meidän seurassamme ainoastaan sentähden, että joutui
+sotavangiksi, ja meillä on, pelkään ma, vielä pitkällinen keskinäissota
+edessämme. Lieneekö nyt, mitä itse arvelette, Menteith, sopiva aika
+kosiaksenne Ardenvohrin herran perillistä? Taikka mikä takaa, että herra
+Duncan nyt ottaa pyyntönne korviinsa?»
+
+Rakkaus, joka on monineuvonen ja puheissa taitava asianajaja, kuiskasi
+nuorelle herralle tuhannet vastaukset, joilla nämä vastasyyt kumottiin.
+Hän huomautti Montroselle, että Ardenvohrin herra ei ollut mikään
+kiivastelija, yhtä vähän uskonnollisissa kuin valtiollisissa asioissa.
+Hän muistutti omaa tunnettua ja koeteltuakin hartauttaan kuninkaan asian
+puolesta, viitaten siihen, että sen vaikutus saattoi laajentua ja
+vahvistua naimisliitosta Ardenvohrin perillisen kanssa. Hän veti esiin,
+kuinka vaarallinen Duncan Campbellin haava oli; kuinka arveluttava asia
+olisi, jos sallittaisiin kuljettaa tämä nuori neito Campbellien maahan,
+sillä jos hänen isänsä kuolisi tahi pysyisi kauan sairaana, joutuisi hän
+välttämättömästi Argylen markiisin holhottavaksi. Menteith viittasi,
+kuinka silloin kaikki hänen toiveensa olisivat turhat, ellei hän
+tahtoisi tahrata kunniaansa ja ostaa Argylen suosiota kuninkaan
+puolueesta luopumalla.
+
+Montrose myönsi nämä syyt tärkeiksi ja tunnusti myös katsovansa
+kuninkaan asialle edulliseksi että tämä kysymys, vaikka se oli hieman
+vaikea, saatettaisiin ratkaisevaan loppuun mitä pikemmin, sitä paremmin.
+
+»Minä soisin», virkkoi hän, »että kaikki jo olisi ratkaistu tavalla tai
+toisella ja että tämä ihana Briseis[39] vietäisiin pois leiristämme
+ennen meidän vuorelais-Achilleksen, Allan Mac Aulayn, palaamista.--
+Pelkään, että siltä kulmalta nousee paha sota, Menteith--ja luullakseni
+olisi ehkä parasta, että päästämme herra Duncan Campbellin kotiinsa
+kunniasanallaan vangittuna ja että te saattomiehenä menette hänen ja
+neiti Annikan kanssa. Matka kävisi melkein koko ajan vesiä myöten, niin
+että siitä ei tule kovin paljon vaivaa hänen haavalleen--ja teidän oma
+haavanne, ystäväni, olkoon kunniallisena syynä, jolla voitte selittää
+jonkunaikaista poissa-oloanne leiristämme.»
+
+»Ei suinkaan!» lausui Menteith. »Vaikka sen kautta kadottaisimme tämän
+saman toivon, joka juuri nyt on minulle koittanut, en tahdo kuitenkaan
+jättää leiriänne, jalo herra kenraali, niin kauan kuin siinä on
+kuninkaallinen lippu liehumassa. Ansaitsisinpa todella, että tähän
+mitättömään raamuun tulisi syöpä ja söisi kelvottomaksi koko
+miekkakäsivarteni, jos katsoisin sen riittäväksi syyksi ollakseni jouten
+tällä kuninkaan asialle ratkaisevalla hetkellä!»
+
+»Onko tämä siis järkkymätön päätöksenne?» kysyi Montrose.
+
+»Yhtä järkkymätön kuin Ben-Nevis vuorten perustus», lausui nuori herra.
+
+»Sitten», virkkoi Montrose, »teidän pitää, hetkeäkään viipymättä, pyrkiä
+Ardenwohrin herran puheille. Jos hänen vastauksensa on teille
+suosiollinen, niin itse puhuttelen vanhempaa Mac Aulayta ja tahdon
+keksiä keinoja pitääkseni hänen veljeänsä kaukana toimessa siksi, kun
+Allanin ensi vihastus tästä toivonsa tyhjäksi menemisestä on asettunut.
+Voi jospa hänen mieleensä astuisi joku ilmestys taivaasta, niin ihana,
+että se haihduttaisi kaiken muiston Annikka Lylestä! Sen te, Menteith,
+kenties katsotte mahdottomaksi?--No hyvä, käykäämme siis kumpikin omaan
+palvelukseemme, te Cupidon, minä Marsin.»[40]
+
+He erosivat, ja tehdyn välipuheen mukaan Menteith pyysi aikaiseen
+seuraavana aamuna saada kahden kesken puhua haavoitetun Ardenvohrin
+herran kanssa ja kosi häneltä hänen tytärtään. Heidän keskinäisen
+rakkautensa tiesi Duncan Campbell jo ennemmin; mutta hän ei kuitenkaan
+ollut odottanut näin aikaista kosintaa Menteithin puolelta. Hän vastasi
+siis ensiksi antaneensa kenties liiankin paljon valtaa omalle
+erinäiselle ilolleen tällä hetkellä, kun hänen klanillensa oli sattunut
+niin paha vastoinkäyminen ja häväistys. Tästä syystä hän ei mielellänsä
+tahtonut näin onnettomalla ajalla vielä enempää ajatella oman perheensä
+etua. Ja kun korkeasukuinen kosija pyyteli vielä hartaammasti, vaati
+Duncan Campbell saada ensin pari tuntia keskustella ja neuvotella
+tyttärensä kanssa tästä tuiki tärkeästä aineesta.
+
+Tämän keskustelun ja neuvottelun päätös oli Menteithille edullinen.
+Duncan Campbell huomasi uudesti löydetyn tyttärensä onnen ilmeisesti
+riippuvan liitosta tämän rakastajan kanssa. Ja hän ymmärsi myös, että
+jos ei tätä nyt kohta päätetty, niin Argyle estäisi sitä tuhannella
+vastuksella huolimatta siitä, että vävy kaikin puolin oli otollinen
+Ardenwohrin ritarille itselle. Menteithin luonnonlaatu oli niin jalo ja
+hänen sukunsa sekä rikkautensa arvo niin suuri, että siinä oli Duncan
+Campbellin silmissä täysi vastapaino heidän erimielisyydelleen
+valtiollisissa asioissa. Tuskinpa hän olisi muutenkaan, vaikka hänen oma
+mielensä tästä naimisliitosta ei olisikaan ollut näin suosiollinen,
+voinut olla käyttämättä tilaisuutta toimittaa iloa uudesti löydetylle,
+kauan kaivatulle lapselleen. Paitsi sitä oli myös jokin ylpeyden tunne
+yllyttämässä häntä tähän päätökseen. Vähän masentavaa ylpeydelle olisi
+ollut, jos olisi täytynyt Ardenvohrin perintötyttärenä näyttää
+maailmalle Darnlinwarachin linnassa kasvanutta köyhää elättiä ja
+harpunsoittajaa. Mutta jos samassa saattaisi julistaa hänet Menteithin
+kreivin kihlatuksi morsiameksi tahi vihityksi vaimoksi, jonka liiton
+perustuksena oli hänen alhaisuutensa aikana syttynyt rakkaus, niin siinä
+olisi vakuutus maailmalle, että Annikka oli kaikkina aikoina ollut
+nykyisen korkean säätynsä arvoinen.
+
+Näiden syitten vaikutuksesta Duncan Campbell siis ilmoitti nuorelle
+pariskunnalle suostumuksensa määräten, että Montrosen sotapappi saisi
+vihkiä heidät yhteen linnan kappelissa niin harvain vierasten
+läsnäollessa kuin suinkin mahdollista. Mutta kun Montrosen täytyisi
+marssia pois Inverlochysta, johon lähtöön käsky tulisi luultavasti
+muutamien päivien kuluttua, piti nuoren kreivinnan, niin sovittiin,
+seurata isäänsä hänen linnaansa ja asua siellä siksi, kun valtiolliset
+asiat sallivat Montrosen kunniallisesti ottaa eronsa nykyisestä
+sotavirastaan. Näin tehtyään päätöksensä Duncan Campbell ei antanut
+tyttärensä neitseellisen ujouden viivyttää sen toimeenpanoa. Vihkiäiset
+määrättiin siis pidettäviksi seuraavana iltana, joka oli toinen tappelun
+perästä.
+
+
+
+
+KOLMASKOLMATTA LUKU.
+
+
+    Mun sinisilmän' on hän rosvonnut,
+    Jonk' olin verin, vaivoin ansainnut.
+
+    Popen Iliadista.
+
+Monesta syystä oli välttämätöntä, että Angus Mac Aulayn, joka oli niin
+kauan ollut Annikka Lylen hyväntahtoisena suojelijana, piti saada tieto,
+mikä muutos oli tapahtunut hänen ottosisarensa onnessa, ja lupauksensa
+mukaan Montrose siis ilmoitti hänelle nämä merkilliset tapaukset. Mac
+Aulayn mielenlaadun ajattelematon ja kevytmielinen huolettomuus
+vaikutti, että hän osoitti paljoa enemmän iloa kuin kummastusta Annikan
+hyvästä onnesta. Hän ei sanonut epäilevänsäkään, että tämä onni oli
+ansion mukainen ja että Annikan kautta, jota aina oli kasvatettu
+uskolliseksi alamaiseksi, joutuisivat tuon tylyn, uskonkiihkoisen vanhan
+herran perintömaat jollekulle kuningasta rakastavalle, kelpo pojalle.
+»Enpä panisi vastaan, jos veljeni Allan tahtoisi koettaa onneansa»,
+lisäsi hän »huolimatta siitä, että herra Duncan Campbell on ainoa mies,
+joka koskaan on sanonut, että Darnlinwarachin linnassa ei suoda
+vieraanvaraa. Annikka Lyle on aina osannut päästää lumouksesta Allanin
+synkän hengen ja kukaties veljeni muuttuisi naimisen kautta enemmän
+tämän maailman ihmiseksi?»
+
+Kiireesti keskeytti Montrose tämän pilvilinnan rakentamisen, ilmoittaen
+hänelle, että neiti Annikka jo oli saanut kosijan ja mennyt kihloihin,
+ja että hän oli isänsä suostumuksella nyt kohta vihittävä Aulayn
+sukulaisen Menteithin puolisoksi. Ja vielä hän lisäsi pyytävänsä Angus
+Mac Aulaytä olemaan vihkiäisissä läsnä, jolla pyynnöllä tahtoi
+osoittaa, kuinka suuressa arvossa he pitivät neidon monivuotista
+suojelijaa. Mac Aulay tuli tämän sanoman kuultuansa sangen ykstotiseksi
+ja oikaisi vartalonsa suoraksi niinkuin mies, joka arvelee, ettei
+hänestä ole arvon mukaan lukua pidetty.
+
+»Minun mielestäni», virkkoi hän, »olisi aina osoittamani ystävällisyys
+tätä nuorta neitiä kohtaan, joka niin monia vuotia asui katokseni
+suojassa, vaatinut hiukan enempääkin tässä tilaisuudessa, paitsi
+tämmöistä pelkkää kohleliaisuustemppua. Olisipa», arveli hän, »minulla
+toki, mitään liikoja vaatimatta, pitänyt olla se oikeus, että olisi
+kysytty minun neuvoani. Kyllä minä suon sukulaiselleni Menteithille
+kaikkea hyvää; hartaampaa hyvänsuojaa ei hänellä saata olla; mutta hän
+on, se mun täytyy sanoa, liiaksi hätäillyt tässä asiassa. Allanin
+rakkaus neiti Annikkaan oli aivan hyvin tietty; enkä kumminkaan voi
+käsittää, miksi hänen oikeutensa tuon nuoren tytön kiitollisuuteen piti
+näin syrjään sysättämän, niin ettei siitä vähääkään keskusteltu
+ennakolta».
+
+Montrose ymmärsi liiankin selvään, mitä nämä kaikki puheet tarkoittivat;
+hartaasti hän siis pyysi Angusta ajattelemaan asiaa järkevästi ja
+miettimään, olisiko luultavaakaan, että Ardenvohrin herra voisi
+luovuttaa ainoan perillisensä Allanille, jossa epäilemättä oli monta
+etevää avua, mutta niiden rinnalla taas toisia luonteenominaisuuksia,
+mitkä peittivät edelliset ikäänkuin pilvellä, niin että Allan oli
+pelotuksena kaikille, joiden seurassa hän oleskeli.
+
+»Herra markiisi», sanoi Angus Mac Aulay; »minun Allan-veljessäni,
+niinkuin meissä kaikissa Jumalan luomissa, on vikoja yhtä hyvin kuin
+ansioitakin. Mutta hän on uljain, urhoollisin mies koko armeijassanne,
+tulkoon sitten toinen sija kelle hyvänsä; ei hän siis ole millään
+muotoa ansainnut sitä, että te, korkeasti kunnioitettava herra--ja
+samoin myös meidän oma läheinen sukulaisemme--ja tuo nuori neito, joka
+kaikesta, mitä hänellä on, olisi kiitollisuuden velassa Allanille ja
+Allanin suvulle--että te kaikki olette pitäneet niin varsin vähän lukua
+hänen onnestaan tahi onnettomuudestaan.»
+
+Turhaan yritti Montrose selittää asiaa toiselta taholta; Allan oli
+päättänyt katsoa sitä tältä kannalta, ja hänen älynsä oli sitä ahdasta
+laatua, johon ei mikään vastasyy mahdu, kun kerran jokin ennakkoluulo on
+siinä saanut asuntonsa. Montrose muutti nyt puhetapansa ankarammaksi ja
+käski Anguksen pitää vaari, ettei hän antaisi valtaa tunteille, joista
+voi tulla vahinkoa kuninkaallisen majesteetin palvelukselle. Hän
+ilmoitti erittäin tahtovansa, ettei keskeytettäisi Allanin toimia siinä
+asiassa, jolle hän nyt oli lähetetty; sillä »se asia», sanoi Montrose,
+»on suuresti kunniaa tuottava hänelle itselleen, ja luultavasti lähtee
+siitä myös sangen suuri hyöty kuninkaalle. Sentähden toivon, ettette
+lähetä hänelle sanomia toisista asioista ettekä nosta mitään
+eripuraisuutta, joka voisi vetää pois hänen huomionsa tästä tärkeästä
+toimesta.»
+
+»En minä», vastasi Angus jotenkin ynseästi, »ole mikään riidan nostaja;
+päinvastoin mieluummin tahtoisin olla rauhan sovittaja. Minun
+veljessäni, yhtä hyvin kuin useimmissa miehissä, on omien riita-asiainsa
+ratkaisija--ja mitä sanomien saamiseen tulee, arvelevat kaikki ihmiset
+niiden tulevan Allanille toista tietä kuin tavallisten sanansaattajain
+kautta. Älkää siis liioin kummastuko, jos saatte hänet nähdä täällä
+aikaisemmin kuin odotitte.»
+
+Lupaus, ettei hän itse sekaantuisi asiaan, oli ainoa, mitä Montrose sai
+tältä mieheltä, joka kuitenkin muuten aina oli sangen hyvänsävyinen,
+paitsi kun asia koski hänen ylpeyttään, erinäistä etuaan taikka
+juurtuneita luulojaan. Ja sikseen markiisin nyt täytyi jättää asia ensi
+aluksi.
+
+Montrose oli päättänyt kutsua myös majuri Dalgettyn vieraaksi siitä
+syystä, että hänelle oli uskottu edellisistäkin seikoista tietoa, ja
+muuten oli syytä toivoa, että hän helpommin kuin Mac Aulay suostuisi
+tulemaan vihkiäisiin tahi kumminkin hääpitoihin. Mutta häntäkin
+epäilytti; hän katsahti nuttunsa kyynärpäihin ja nahkahonsujensa polviin
+ja mutisi jonkunlaisen vastahakoisen suostumuksen siinä tapauksessa,
+että hän, neuvoteltuaan jalosukuisen ylkämiehen kanssa, näkisi sen
+mahdolliseksi. Montrose vähän kummastui, mutta oli kovin ylpeä
+ilmoittaaksensa pahaa mieltään, jonkatähden siis antoi Dalgettyn käydä
+omaa tietänsä.
+
+Majurin tie kävikin nyt kohta sulhasmiehen kamariin. Siellä Menteith
+par'aikaa haki niistä vähistä vaatevaroista, mitä hänellä oli
+sotaretkellä mukanaan, semmoista pukua, joka tässä juhlallisuudessa
+näyttäisi paraimmalta. Majuri Dalgetty astui sisään ja toivotti sangen
+yksitotisen näköisenä onnea nyt lähellä olevaan riemujuhlaan, »josta
+kuitenkin minun, suureksi mielipahakseni, täytyy jäädä pois.--Suoraan
+sanoen», lisiisi hän, »minä olisin vain häväistykseksi juhlallisuudelle,
+sillä minulla ei ole mitään häävaatteita. Ratkeamat ja halkeamat
+vierasten puvussa saattaisivat ennustaa samallaisia vikoja teidän
+avio-onnessanne. Ja puhuakseni suuni aivan puhtaaksi, herra kreivi, te
+voitte osaksi syyttää itseänne siitä, ettette saa nähdä minua
+vieraananne. Te, näet, laitoitte minut hullun työhön, kun lähetitte
+ottamaan sitä nahkapukua Cameronien saaliskasasta--yhtä hyvin olisi
+voinut lähettää minut ottamaan naula tuoretta voita Mustin kidasta.
+Minulle ei vastattu muulla tavalla, herra kreivi, kuin väkipuukkojen ja
+miekkain heiluttamisella ja jonkunlaisella murinalla ja ärinällä, joka
+oli olevinansa heidän omaa kieltänsä. Minä puolestani arvelen, etteivät
+nuo vuorelaiset mahda olla paljoa parempia kuin ilmipakanat, ja minulla
+on ollut paljon pahennusta siitä tavasta, jolla tuttavani Ranald Mac
+Eagh katsoi hyväksi rumputtaa viimeistä marssiansa vähän aikaa sitten.».
+Menteith oli semmoisella tuulella, että kaikki asiat ja kaikki ihmiset
+olivat hänestä hauskat, ja ritari Dugald Dalgettyn yksitotinen valitus
+huvitti häntä suuresti. Hän pyysi, että ritari tekisi niin hyvin ja
+ottaisi omakseen sangen sievän nahkaisen puvun, joka oli levitetty
+lattialle. »Tosin», sanoi Menteith, »olin aikonut sitä omaksi
+sulhaspuvukseni, koska se on sotaisista vaatteuksistani vähimmin
+peloittava; sillä rauhanaikuista minulla ei ole täällä yhtään.»
+
+Majuri esteli hiukan, niinkuin sopikin, ei tahtonut millään muotoa
+ryöstää häneltä ja niin edespäin. Mutta viimein hänelle hyväksi onneksi
+sattui päähän, että olisi paljoa enemmän sotalain mukaista, jos kreivi
+vihittäisi itsensä rinta- ja selkärautoihin puettuna. Semmoisessa
+puvussahan majuri oli ennenkin kerran nähnyt sulhasmiehen, silloin kun
+prinssi Leo Wittelsbachilainen nai Saksin vaaliruhtinaan, vanhan Yrjö
+Fredrikin nuorimman tyttären, Kustaavus Adolfuksen, Pohjoismaiden j.n.e.
+läsnäollessa. Hyvänsävyinen nuori kreivi naurahti ja suostui; ja tällä
+lailla saatuansa edes yhden iloisen vierasnaaman hääjuhlaansa varten hän
+puki päälleen kepeän, koristeilla varustetun haarniskan, joka oli
+peitetty osaksi samettiviitalla, osaksi leveällä sinisellä
+silkkivyöhiköllä, joka riippui hänen olkapäästänsä niinkuin hänen
+säätynsä ja silloinen muoti vaati.
+
+Kaikki oli valmiina; maan tavan mukaan ei sulhasen ja morsiamen ollut
+lupa sinä päivänä enää nähdä toisiansa ennenkuin alttarin edessä. Jo
+olikin kello lyönyt, kutsuen sulhasta kappeliin, ja tämä odotti
+viereisessä eteishuoneessa, että markiisi, joka oli ollut niin hyvä ja
+luvannut toimittaa morsiamen isän virkaa tässä tilaisuudessa, saapuisi
+paikalle. Jokin armeijaa koskeva asia oli näet äkkiä vaatinut Montrosen
+tointa, ja niinkuin on helppo ymmärtää, odotteli Menteith hänen tuloansa
+jotenkin maltittomalla mielellä; ja kuullessaan oven aukeavan hän sanoi
+nauraen: »Te olette myöhästynyt paraatiin.»
+
+»Kun et vain sanoisi minua liian aikaiseen tulleeksi», tiuskasi Allan
+Mac Aulay, sisään hyökäten. »Vetäise miekkasi tupesta, Menteith, ja
+puolusta itseäsi kuin mies taikka kuole kuin koira!»
+
+»Sinä olet hullu, Allan!» vastasi Menteith, yhtä paljon kummastuneena
+hänen äkillisestä ilmaantumisestaan kuin hänen käytöksensä
+sanomattomasta vimmasta. Allanin posket olivat kalmankarvaiset--silmät
+tuijottivat, pyrkien ulos kuopistaan--vaahtoa oli suun edessä ja hänen
+liikkeensä olivat aivan kuin mielipuolen.
+
+»Sinä valhettelet, petturi!» oli vimmainen vastaus. »Se on valhe,
+niinkuin kaikki muukin, mitä olet minulle sanonut, on valhetta. Koko
+elämäsi on yhtä valhetta!»
+
+»Jos en olisi lausunut todellista ajatustani, kun sanoin sinua
+hulluksi», virkkoi Menteith suuttuneena, »niin sinun oma elämäsi tulisi
+sangen lyhytaikuiseksi. Missä asiassa syytät minua valhettelijaksi.»
+
+»Sinä sanoit minulle», vastasi Mac Aulay, »ettet kosisi Annikka
+Lyleä!--Valhettelija ja petturi!--odottaahan hän sinua nyt alttarin
+edessä.»
+
+»Sinä se olet, joka valhettelet», väitti Menteith.
+
+»Minä olen sanonut sinulle, että hänen sukuperänsä tietämättömyys oli
+meidän liittomme ainoa este. Se on nyt poistunut--ja mimmoiseksi arvelet
+itseäsi, että minun muka pitäisi sinun tähtesi luopua oikeudestani?»
+
+»Paljasta sitten miekkasi», sanoi Mac Aulay, »kyllä me toisemme
+ymmärrämme.»
+
+»Ei nyt», vastusti Menteith, »eikä tässä paikassa. Tunnethan minut
+hyvin, Allan--odota huomispäivään, niin saat miekan kalistelemista
+tarpeeksesi.»
+
+»Juuri tänä päivänä, tänä hetkenä, taikka ei koskaan», vastasi Mac
+Aulay. »Sinun voitonriemusi ei saa kestää yli sen tunnin, joka par'aikaa
+löi. Menteith, sukulaisuutemme tähden--yhteisten tointemme ja
+taistelujemme tähden--paljasta miekkasi ja puolusta henkeäsi!» Näin
+puhuen hän tarttui kreiviä käteen ja puristi sitä niin vimmaisella
+hartaudella, että kynsien alta purskahti verta. Menteith sysäsi hänet
+väkisin pois luotansa, huutaen: »Mene tiehesi, hullu mies!»
+
+»No sitten käyköön ilmestysnäkyni toteen!» huusi Allan ja vetäen tupesta
+tikarinsa hän iski sen koko jättiläisvoimallansa kreivin rintaan.
+Rintahaarniskan vastustus poikkeutti aseen kärjen ylöspäin, mutta syvä
+haava aukesi kuitenkin kaulan ja hartian välillä ja iskun voima kaatoi
+sulhasen pitkälleen lattialle. Montrose astui samassa eteishuoneeseen;
+ja hääväki oli melusta säikähtyneenä suuresti peloissaan ja
+hämmästyksissään. Mutta ennenkuin Montrose oli oikein nähnytkään, mitä
+oli tapahtunut, oli Allan karannut hänen sivutsensa ja tuiskuna
+törmännyt linnan portaista alas. »Vartijat, portti kiinni!» huusi
+Montrose. »Ottakaa hänet kiinni!--Tappakaa hänet, jos vastarintaa
+tekee!--Kuolla hänen pitää, vaikka olisi oma veljeni!»
+
+Mutta toisella tikariniskulla Allan kaatoi vartijana seisovan
+sotamiehen, samosi leirin läpi niinkuin vuoriston metsäkauris--vaikka
+kaikki, jotka olivat hätähuudon kuulleet, ajoivat takaa--heitti itsensä
+jokeen, ui toiselle rannalle ja katosi metsään. Samana iltana läksi
+hänen veljensä Angus väkineen myös Montrosen leiristä ja meni kotiinsa,
+josta he eivät enää palanneet armeijan yhteyteen.
+
+Allanista on saatu se tieto, että hän ihmeen lyhyen ajan kuluttua sen
+jälkeen kun oli murhansa tehnyt, ryntäsi sisään erääseen saliin
+Inveraryn linnassa, missä Argyle par'aikaa piti neuvottelua. Allan
+viskasi siellä verisen puukkonsa pöydälle.
+
+»Onko se Jaakko Grahamen[41] verta?» kysäisi Argyle, jonka silmistä
+loisti hirmuinen toivon välähdys sekaisin sen säikähdyksen kanssa, jonka
+tämä äkillinen ilmestys tietysti nosti.
+
+»Se on hänen lellipoikansa verta», vastasi Mac Aulay. »Se on sitä verta,
+jota minun täytyi kohtalon määräyksen mukaan vuodattaa, vaikka
+mieluummin olisin vuodattanut omani!»
+
+Näin puhuttuaan hän kääntyi ja läksi pois linnasta, eikä siitä hetkestä
+enää ole mitään varmaa tietoa hänen vaiheistaan. Kenneth pojan nähtiin
+kolmen muun Sumulaisen kanssa pian sen perästä kulkevan Loch Finen
+poikki, josta voi päättää, että he vainosivat hänen jälkiänsä ja että
+hän heidän käsistään sai surmansa jossakin tietymättömässä erämaassa.
+Toiset puolestaan arvelevat Allan Mac Aulayn menneen ulkomaalle ja
+kuolleen jossakin karthausilaisluostarissa. Mutta kumpaakaan arvelua ei
+ole koskaan voitu vahvistaa paljasta luuloa varmemmaksi.
+
+Hänen kostonsa ei muuten onnistunut niin täydellisesti, kuin hän
+luultavasti itse arveli. Sillä Menteith, vaikka kyllä sai syvän haavan
+ja oli kauan vaarallisessa tilassa, säilyi kuitenkin iskun pahimmista
+seurauksista sillä, että oli majuri Dalgettyn onnellisen neuvon mukaan
+hääpuvukseen pannut rautahaarniskan päällensä. Mutta hänestä ei enää
+ollut apua Montroselle; paraaksi siis katsottiin, että hän aiotun
+puolisonsa--nyt todella »murehtivan morsiamen»--seurassa ja haavoitetun
+appensa kanssa vietäisiin Ardenvohrin linnaan. Dalgetty seurasi heitä
+järven rantaan asti, huomauttaen Menteithille, että kaikin mokomin olisi
+rakennettava etuvarustus Drumsnabin kukkulalle suojaksi nuoren
+kreivinnan äskensaadulle perintölinnalle.
+
+Matka kävi aivan onnellisesti, ja Menteith oli muutamien viikkojen
+perästä jälleen niin tointunut, että saattoi vihittää itsensä yhteen
+Annikan kanssa Ardenvohrin herran linnassa.
+
+Vuorelaiset olivat vähän kahdella päällä siitä, kuinka heidän piti
+sovittaa Menteithin tointuminen haavastaan yhteen ilmestysnäyn kanssa,
+ja kokeneet ennustajat olivat milt'ei suutuksissaan hänelle siitä, kun
+hän ei kuollut. Mutta toiset arvelivat näyn jo silläkin tulleen
+täytetyksi, kun haava oli tullut isketyksi samalla kädellä ja samalla
+aseella, joista ennustus oli puhunut. Ja kaikki päättivät, että tuo
+sormus, johon oli kuvattu kuolleen kallo, oli ennustanut morsiamen isän
+kuolemaa; sillä Ardenvohrin herra ei elänyt monta kuukautta tyttärensä
+vihkiäisten perästä. Uskomattomat puolestaan sanoivat tätä kaikkea
+joutaviksi loruiksi ja arvelivat Allanin luullun ilmestysnäyn muka
+tulleen vaan hänen oman himonsa yllytyksistä. Kateus siitä, että hän oli
+nähnyt Menteithissä onnellisemman kosioveljen, oli taistellut hänen
+parempain tunteittensa kanssa ja ikäänkuin hänen tietämättänsä johtanut
+hänelle sen ajatuksen mieleen, että kilvoittelija olisi murhattava.
+
+Menteithin voimat eivät vahvistuneet siihen määrään, että hän enää olisi
+voinut seurata Montrosen lyhyttä, mutta loistavaa retkeä. Ja kun tämä
+sankari laski väkensä hajalle ja läksi ulkomaalle, päätti Menteith elää
+hiljaisuudessa itsekseen, kuten hän tekikin Stuart-suvun palaamiseen
+asti. Sen onnellisen tapauksen perästä hän sai säätynsä mukaisen viran
+maassaan, eli kauan, nauttien niin hyvin kansansa kunnioitusta kuin myös
+kotoista rakkautta, ja kuoli hyvin vanhalla ijällä.
+
+Tarinamme henkilöiden luvusta ei tällä tavoin jää meille enää
+mainittavaksi, paitsi Montrosea, jonka urhotyöt ja kohtalo ovat
+historian omia, muita kuin ritari Dugald Dalgetty. Tämä herra hoiti yhä
+edelleenkin tarkimmalla huolellisuudella virkaansa ja otti ulos
+palkkansa siksi, kun monen muun kanssa joutui sotavangiksi Philiphaughin
+tanterella. Hänelle piti nyt tulla sama kohtalo, joka tässä
+tilaisuudessa lopetti hänen muutkin virkaveljensä. Heidät näet
+kuoletettiin pikemmin saarnatuolista kaikuvien soimausten kuin minkään
+siviili- tai sotaoikeuden päätöksen nojassa. Heidän verensä katsottiin
+ikäänkuin syntiuhriksi, jolla maan pahuuden syyllisyys oli pois
+huuhdottava, ja se surma, joka Jumalan erinäisestä käskystä kohtasi
+Kanaanin maan asukkaita, otettiin jumalattomalla, julmalla tavalla
+esikuvaksi näidenkin miesten suhteen.
+
+Useat Covenantilaisten palveluksessa olevat alankolaisupseerit
+rukoilivat kuitenkin Dalgettyn puolesta, sanoen häntä mieheksi, jonka
+taidosta tulisi hyötyä heidän omalle armeijalleen ja joka helposti
+taipuisi toisesta palveluksesta muuttamaan toiseen. Mutta tässä asiassa
+osotti ritari Dugald Dalgetty, vastoin kaikkea, mitä hänestä olisi
+luullut, itsepäistä lujuutta. Hän oli muka pestattu kuninkaan
+palvelukseen määrätyksi ajaksi eivätkä hänen periaatteensa sallineet
+hänen, ennen sen määräajan kuluttua, siitä poiketa hiuskarvankaan
+vertaa. Covenantilaiset puolestaan eivät tahtoneet ymmärtää tämmöisiä
+hienoja eroituksia, ja vaara pyöri, että majurista olisi tullut
+marttyyri, ei tämän tai tuon valtiollisen periaatteen tähden, vaan
+ainoastaan sen vuoksi, että hänellä oli niin tiukka käsitys sotapestin
+sitovasta voimasta. Hyväksi onneksi saivat hänen ystävänsä kuitenkin
+lukua laskettuansa selvän siitä, ettei Dalgettyn pestiajan loppuun enää
+ollut enempää kuin kaksi viikkoa jälellä, jota ajanmääräystä, vaikka oli
+aivan varmaa, ettei pestisopimusta enää uudistettaisi, ei mikään valta
+maailmassa olisi saanut häntä rikkomaan. He saivat jollakin vaivalla
+tuomion lykätyksi tätä lyhyttä aikaa tuonnemmaksi, jonka kuluttua
+Dalgetty aivan helposti suostutettiin kaikkiin ehtoihin, jotka he
+hänelle määräsivät. Hän pestautui säätyjen palvelukseen ja yleni viimein
+majuriksi Gilbert Kerrin väessä, jota tavallisesti nimitettiin Kirkon
+omaksi ratsumiesrykmentiksi. Hänen myöhemmästä elämästänsä emme tiedä
+mitään, kunnes tapaamme hänet hallitsijana esi-isiensä perintömaalla,
+Drumthwacketin talossa; hän ei ollutkaan saanut sitä omaksensa miekalla,
+vaan rauhallisella naimisliitolla Hanna Strachanin kanssa, joka oli
+ennen mainitun Covenantilaisen jotenkin ijällinen leski.
+
+Ritari Dugaldin sanotaan eläneen vielä vallankumouksen perästäkin, eikä
+siitä ole kovin kauvan, kun vanhat ihmiset vielä tarinoivat, kuinka hän
+kuljeskeli sillä seudulla hyvin vanhana, umpikuurona, täynnä
+loppumattomia juttuja ikimuistettavasta Kustaavus Adolfuksesta,
+Pohjoismaiden Leijonasta ja protestanttiuskonnon suojelusmuurista.
+
+
+LOPPU.
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+[1] Skotlannin säädyt olivat tällä juhlallisella liitolla sitoutuneet
+suojelemaan presbyteriläistä kirkonjärjestystään kuninkaan hankkeita
+vastaan. Suom. muistutus.
+
+[2] Skotlannin vuoriston asukkaat olivat Gaelin kansaa, alankolaiset
+englantilaisten sukua. Edellisillä oli jokainen heimokunta (_clan_)
+aivan erillänsä ja oman sukupäällikkönsä patriarkka-vallan alla. Suom.
+muistutus.
+
+[3] Campbell oli Argylen klanin sukunimi. Suom. muist.
+
+[4] Covenantilaisiksi sanottiin niitä, jotka yllämainitun sovinnon
+(_covenant_) olivat allekirjoittaneet.
+
+[5] Sen ajan presbyteriläisillä sekä Skotlannissa että Englannissa oli
+tapana yhä sekoittaa raamatun lauseita puheeseensa. Suom. muist.
+
+[6] Piispalaiset antoivat kirkkokunnan ylimmän johdon piispojen,
+presbyteriläiset pappiskokousten käsiin. Suom. muist.
+
+[7] Kavaljeereiksi sanottiin kuninkaan puoluetta siitä syystä, että
+siihen kuului enimmiten aatelismiehiä; liikanimien »Keropäät» olivat
+kuninkaan vastustajat saaneet tasaiseksi kerityn tukkansa vuoksi. Suom.
+muist.
+
+[8] Pieni saksalainen raha. Suom. muist.
+
+[9] Kapteeni tahtoi sanoa »pfalzkreivin.» Suom. muist.
+
+[10] Kirkkovettä. Oikeastaan arvoisa kapteeni tarkoitti sanaa
+Kirschenwasser = kirsikkaviina. Suom. muist.
+
+[11] = minun herrani, hollantilaisten kohteliaisuusnimitys. Suom. muist.
+
+[12] Tarkoittaa vuorelaisia, joilla se nimi oli tavallinen. Suom. muist.
+
+[13] Aleksanteri, tarkoittaa alankolaisia. Suom. muist.
+
+[14] Skotlannin vuorelaisilla ei siihen aikaan ollut tapana käydä
+housuissa. Suom. muist.
+
+[15] Gladiaattorit olivat muinoin Roomassa orjia taikka palkkalaisia,
+jotka teaatterissa tai muuten juhlatiloissa tappelivat keskenään
+katsojain huviksi. Suom. muist.
+
+[16] Hän tarkoittaa: miekalta (A. Ferrara oli mainio miekkaseppä). Suom.
+muist.
+
+[17] Kastanjetit ovat ohuita puupalikoita, joilla espanjalaiset
+tanssiessaan naksuttelevat tahtia. Suom. muist.
+
+[18] Hollannin säädyt.
+
+[19] Lyhyen hameen kaltainen vaate, jota vuorelaiset pitävät. Suom.
+muist.
+
+[20] Yksi Argylen markiisin liikanimiä vuorelaisten kesken.
+
+[21] Argylen klanin sukunimi.
+
+[22] Argylen markiisin liikanimiä.
+
+[23] Argylen markiisi.
+
+[24] Campbellien klani.
+
+[25] Herra Duncan Campbell, jonka omana oli Ardenvohrin linna.
+
+[26] Argylea markiisin.
+
+[27] Argylen markiisin.
+
+[28] Oikeastaan Bathori, vaikkei kapteeni sitä nimeä oikein muistanut.
+Suom. muist.
+
+[29] Pappi hollantilaisten puhetavan mukaan. Suom. muist.
+
+[30] Oikeastaan Bethlen, Transsylvanian unkarilainen hallitsija. Suom.
+muist.
+
+[31] Ei tarvita, Fuscus, maurilaisia heittokeihäitä, ei jousta eikä
+myrkytettyjen nuolten täyttämää viintä.--Eräästä Horatiuksen runosta.
+
+[32] Kreikkalaisten unenjumala. Suom. muist.
+
+[33] Eri maiden pieniä rahalajeja. Suom. muist.
+
+[34] Se on: Me kuljemme lumihankia myöten saalista viemään.
+
+[35] Tässä on alkukielellä sanaleikki, jota ei voi suomentaa; sillä
+»halter» merkitsee englanninkielellä sekä suitsia että hirsinuoraa.
+Suom. muist.
+
+[36] Englannin kuninkaan silloinen palatsi Lontoossa. Suom. muist.
+
+[37] Tekmessan, vankitytön, kauneus liikutti hänen herraansa, Ajaxia,
+Telamonin poikaa.
+
+[38] Dalgetty sekoitti tässä Apollo ja Eskulapius nimiset jumalat.
+
+[39] Sotavanki, josta Troijan sodan aikana syntyi riita parin
+kreikkalaisen päällikön välillä. Suom. muist.
+
+[40] Cupido oli roomalaisilla rakkauden, Mars sodan jumala. Suom. muist.
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Vanha tarina Montrosesta, by Walter Scott
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHA TARINA MONTROSESTA ***
+
+***** This file should be named 12802-8.txt or 12802-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/2/8/0/12802/
+
+Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and Distributed
+Proofreaders Europe, http://dp.rastko.net.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.