diff options
Diffstat (limited to '12165-h')
| -rw-r--r-- | 12165-h/12165-h.htm | 2732 |
1 files changed, 2732 insertions, 0 deletions
diff --git a/12165-h/12165-h.htm b/12165-h/12165-h.htm new file mode 100644 index 0000000..78428d7 --- /dev/null +++ b/12165-h/12165-h.htm @@ -0,0 +1,2732 @@ +<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN"> +<html> +<head> + <title>Salatiedettä omin päin</title> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=UTF-8"> + <style type="text/css"> +.sup{ position: relative; top: -4px; font-size: 0.8em } +a{text-decoration:none; color:blue;} +a:visited{color:blue;} +a:name{color:blue;} + </style> + +</head> +<body> +<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12165 ***</div> + +<br> +<br> +<h1 align="center">SALATIEDETTÄ<BR> +omin päin</h1> +<hr align="center" width=100> +<h2 align="center">seitsemän esitelmää</h2> +<br> +<p align="center"> +PITÄNYT</p> +<h2 align="center">Pekka Ervast</h2> +<p align="center"> +1914 +</p> +<br> +<br><hr> +<br> +<br> + +<h2>LUKIJALLE.</h2> + +<br> +<br> +Esitelmät on pidetty ja pikakirjotettu vuonna 1913, viimeinen +kesällä Teosofisen Seuran vuosikokouksessa, edelliset syksyllä +Helsingissä. Yhteiseksi nimeksi olen pannut »Salatiedettä omin +päin», koska olen sillä tahtonut osottaa, että salatiede ei ole +sekotettava »salaisiin tieteisiin», sillä salatiede on +käytännöllistä psykologiaa, joka liikkuu ihmisen syvimpien +henkisten ja uskonnollisten kokemusten alalla ja sentähden pysyy +salattuna niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä tai uskalla +heittäytyä elämän suurten arvojen tutkimiseen. +<br> +<br>P. E. +<br> +<br><hr> +<br> +<br> +<a name="index"></a> +<h2>SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN:</h2> +<br> +<br> +<table border=0> +<tr> + <td><b><a href="#I"> I. </a></b></td> <td>Ensimäiset ehdot</td> +</tr> +<tr> +<td><b><a href="#II"> II. </a></b></td> <td>Ennen vihkimystä</td> +</tr> +<tr> + <td><b><a href="#III"> III. </a></b></td> <td>Jumala</td> +</tr> +<tr> + <td><b><a href="#IV"> IV. </a></b></td> <td>Älyllinen ja siveellinen puhdistus</td> +</tr> +<tr> + <td><b><a href="#V"> V. </a></b></td> <td>Yliaistillinen elämä</td> +</tr> +<tr> +<td><b><a href="#VI"> VI. </a></b></td> <td>Uudestasyntyminen Kristuksessa</td> +</tr> +<tr> +<td><b><a href="#VII"> VII. </a></b></td> <td>Jooga omin päin</td> +</tr> +<tr><td height=8></td></tr> +<tr> + <td></td><td><a href="#alaviitteet">Alaviitteet</a></td> +</tr> +</table> +<br><hr> + +<br> +<br> +<h2><a name="I" href="#index">I.</a> ENSIMÄISET EHDOT.</h2> + +<br> +<br> +Uudessa Testamentissa kerrotaan Kristuksen sanoneen: »etsikää, +niin te löydätte, anokaa, niin teille annetaan, kolkuttakaa, +niin teille avataan. Sillä se, joka etsii, hän löytää, ja joka +anoo, hän saa, ja kolkuttajalle avataan». +<br> +<br>Minulta on joskus kysytty: »millä tavalla meidän pitää etsiä +totuutta, millä tavalla voimme päästä totuuden tietoon ja +Jumalan tuntoon? Millä tavalla voimme tulla vakuutetuiksi +teosofisesta maailmankatsomuksesta, millä tavalla todella tulla +teosofeiksi?» +<br> +<br>Ja tosiaan, kun katselemme niitä ihmisiä, jotka etsivät +totuutta, huomaamme, että eivät läheskään kaikki löydä. +Niidenkin joukosta, jotka etsivät totuutta teosofisesta +maailmankatsomuksesta, jotka sitä tutkivat ja siihen syventyvät, +monet jonkun ajan kuluttua, vaikkapa vuosien kuluttua kääntyvät +taas pois ja sanovat: »ei sieltä löytynyt minulle tyydytystä». +Millä tavalla siis niiden, jotka tahtoisivat saada todellista +tyydytystä teosofisesta maailmankatsomuksesta, jotka tahtoisivat +löytää totuuden ja tulla Jumalan tuntoon, millä tavalla heidän +on etsiminen? Vai ovatko ainoastaan muutamat ihmiset ennakolta +määrätyt löytämään? Todella näyttää siltä, että kaikki ihmiset +eivät saata tulla teosofiseen maailmankatsomukseen eivätkä +löytää sen todellista ydintä. +<br> +<br>Tavallinen totuudenetsiminen, jota pidetään tieteellisesti +pätevänä, on etsintä, joka käyttäen viittä tunnettua aistiaan +ymmärryksen avulla luokittelee niitä tosiasioita, joita viiden +aistimemme avulla voidaan tajuta. Sentähden ihmiset, jotka +luottavat viiteen aistimeeseen ja siihen järkeen, joka heillä +on, kun tahtovat olla aivan rehellisiä, tulevat useimmiten +etsiessään materialisteiksi. Elleivät ole tilaisuudessa viiden +aistimen avulla tekemään havaintoja, joita suorastaan täytyy +nimittää yli-aistillisiksi, he sangen ymmärrettävistä syistä +tulevat materialisteiksi tai ainakin epäilijöiksi. +<br> +<br>Mutta tämä materialistinen maailmanselitys ei saata heitä ajan +pitkään tyydyttää. Se ei täytä heidän sielullisia ja henkisiä +tarpeitaan, sillä heidän aina täytyy syrjäyttää ja aivankuin +tappaa jotakin sielussaan. Kun ajattelevat kuolemaa, +kadotettuaan rakastetun omaisen, kun ajattelevat, että kuoleman +tuolla puolla on pelkkä tyhjyys, niin heidän täytyy painaa alas +toinen kapinallinen ajatus: »mutta jos ei kaikki sittenkään ole +paljasta ainetta?» Heidän kuten jokaisen ihmisen sisässä puhuu +kysyvä ääni: »ei suinkaan kaikki sentään ole mennyttä +kuolemassa? Eiköhän maailmankaikkeudessa sittenkin mahda olla +muuta kuin mitä me aistimilla näemme?» Tämä ääni on tapettava, +kun ihminen jyrkästi tahtoo pysyä muka tieteellisenä +ajattelijana. +<br> +<br>On toisia ihmisiä, jotka ovat tehneet uskonnollisen kokemuksen +tunteen alalla. He ovat tunteneet joko yksin ollessaan tai n.k. +uskonnollisessa herätyskokouksessa, että kun he uskovat Jumalan +armoon Jeesuksessa Kristuksessa, heidän sielunsa on pelastunut. +He eivät punnitse tunnettaan, eivät mietiskele eivätkä katso +älyn silmällä, he vain tyytyvät sen suomaan hetkelliseen +sopusointuun. Mutta heille saattaa pian tulla järki-epäilys, +sellainen silmän avautuminen, että kysyvät itseltään: »vaan +onkohan tämä totta? Olenkohan mahdollisesti ollut vain jonkun +harhan nenästä vetämä, olenko vain kuvitellut pelastusta, armoa +j.n.e.?» Tällainen epäilys on aina heitä väijymässä. +<br> +<br>Meidän täytyy näin ollen sanoa sekä materialisteista että +sokeasti uskovista, että he eivät ole löytäneet totuutta, joka +kestäisi. +<br> +<br>Teosofia sanoo: »minä olen totuus, joka kestää. Kun te tulette +teosofeiksi, silloin on järkenne valistunut ja tunteenne +tyydytetty. Kun te oikein osaatte syventyä minuun, teosofiseen +maailmankatsomukseen, niin olette saaneet sellaisen +elämänymmärryksen, joka kestää—kestää kaikissa +koettelemuksissa—kärsimyksen tuskassa ja järjen puhdistavassa +tulessa.» +<br> +<br>Kuinka meidän nyt on määriteltävä teosofista etsimistä ja +teosofista löytämistä? Millä tavalla se eroaa suorastaan +tieteellisestä tai tavallisesta uskonnollisesta etsimisestä? +Millä tavalla teosofinen etsivä elämä kohoaa toisten +yläpuolelle? +<br> +<br>Me ymmärrämme tämän parhaiten, jos jo olemme teosofeja, jos jo +tunnemme teosofisen maailmankatsomuksen. Teosofian mukaan +ihminen ei ole sama kuin fyysillinen ruumis eikä tämä ruumis ole +ihmisen ainoa käyttöväline vaan ainoastaan yksi useammasta +käyttövälineestä. Ihmisen personallisuus on puettu, niinkuin +sanomme teosofisesti, paitsi tähän fyysilliseen myös astraliseen +eli tunne-käyttövälineeseen ja mentaliseen eli älylliseen. Tämä +merkitsee, että kun ihminen tietää ainoastaan fyysillisestä +ruumiista ja kun hänen tajuntansa on sidottu ainoastaan +fyysillisiin aivoihin, hän ei voi etsiä ja löytää mitään aatetta +tai elämänymmärrystä, mitään henkistä sisältöä elämälleen, joka +tyydyttäisi koko hänen personallisuuttaan, sillä hänen +personallinen tajuntansa ei elä ainoastaan fyysillisessä +käyttövälineessä vaan myös tunne- ja älyruumiissa. +<br> +<br>Jos ihminen ihmisenä—ja ihminen itse kuuluu inhimillisenä +olentona korkeampaan maailmaan, kuin personalliseen +»kolminaismaailmaan»—tahtoo etsiä ja löytää totuutta, täytyy +totuuden, jota hän etsii ja jonka hän löytää, tyydyttää paitsi +sitä tajuntaa, joka ilmenee fyysillisten aivojen välityksellä, +myöskin sitä puolta personallista tajuntaa, joka ilmenee +tunneruumiin, ja sitä, joka ilmenee älyruumiin välityksellä. +Hänen täytyy saavuttaa sellainen elämänymmärrys, joka +valoaalloilla säteilee hänen luokseen viisauden auringosta ei +ainoastaan fyysillis-eetterisessä maailmassa vaan myöskin +astralisessa ja älyllisessä. Jos ainoastaan aivotajunta etsii, +on etsintä materialistis-tieteellistä laatua. Jos ihminen on +taipuvainen ottamaan vastaan vaikutelmia ainoastaan +tunneruumiista, on hän tuomittu sokeasti uskomaan. Mutta jotta +ihminen voisi ymmärtää elämää sillä tavalla, että se tyydyttäisi +koko hänen personallisuuttaan, täytyy hänen tajuta totuus, +tuntea Jumala, sekä fyysillisessä tajunnassa että astralisessa +ja mentalisessa »alitajunnassa». Toisin sanoin ihminen ei saa +rajottua ainoastaan viiteen aistimeen, jos hän tahtoo totuutta +etsiä, vaan hänen täytyy osata käyttää niitäkin kahta aistinta, +jotka eivät ole vielä ihmiskunnassa heränneet täyteen +toimintaan. Kuudes aisti asettaa hänet heti yhteyteen uuden eli +astralisen maailman voimien kanssa ja seitsemäs aisti vielä +toisen eli älyllisen maailman voimien kanssa. Silloin vasta kun +hänessä itsessään ovat heränneet nämä kuudes ja seitsemäs aisti, +voi hän löytää sellaisen elämänymmärryksen, joka häntä täysin +tyydyttää. +<br> +<br>Nyt te sanotte minulle: »mutta tämähän on aivan mahdoton asia. +Kuinka me voisimme etsiä ja löytää totuutta kuudennen ja +seitsemännen aistimen avulla, kun ne eivät ole vielä meissä +heränneet? Näin ollen olemme tuomitut olemaan ilman totuutta, +ulkopuolella taivaan valtakuntaa.» Niin olisi, jos olisi +kysymyksessä kuudennen ja seitsemännen aistimen niin täydellinen +herääminen ihmisessä, että hän voisi itsetietoisesti käyttää +niitä tutkimuksiin. Jos olisi kysymyksessä astralinen +selvänäköisyys ja älyllinen selvänäköisyys, silloin tosiaan +ihminen olisi onnettomassa tilassa, ja meidän täytyisi sanoa: +»hän ei voi etsiä totuutta». Onneksi niin ei ole. Nämä uudet +aistit ovat ihmisessä jonkun verran jo heränneinä, vaikka emme +ollenkaan älyä niitä aistimiksi, ne kun toimivat subjektivisesti +eikä objektivisesti. Meidän fyysillinen silmämme esim. on +objektivinen, koska me sillä havaitsemme ulkonaista maailmaa ja +koska meidän kaikkien havainnot ovat samanlaisia. Kuudes ja +seitsemäs aisti sitä vastoin toimivat meissä sisäkohtaisesti ja +ovat eri pitkälle kehittyneet ja erilaisia eri yksilöissä. +Muutamissa ne ovat tuskin ollenkaan heränneet, meidän täytyy +ehkä sanoa, että ne useimmissa ihmisissä ovat sangen vähän +toimivia, mutta niissä ihmisissä esim., jotka tulevat +teosofeiksi ja pysyvät teosofeina, niissä ne ovat vissiin +kohtaan heränneet, ja he voivat kehittää näitä aisteja yhä +edelleen. +<br> +<br>Mitkä ovat sitten kuudes ja seitsemäs aisti? Lyhyesti sanoen +kuudes on aisti, jota tahtoisin kutsua taiteilijavaistoksi eli +taiteelliseksi kauneusaistiksi ja seitsemäs on filosofinen +intuitsioni.<span class=sup><span class=hide> +[</span><a name=_1 href="#1">1</a><span class=hide>]</span></span> + +<br> +<br>Selvittäkäämme tarkemmin. Uskovaiset sanovat: »järjellään +ihminen ei voi päästä Jumalan tuntoon. Ihmisen täytyy uskoa.» Me +sanomme niinikään: ihminen ei voi päästä totuuden tietoon +ainoastaan järkensä ja viiden aistimensa avulla, vaan ennen +kaikkea hänellä täytyy olla apuna taiteellinen kauneusaisti. Ja +tietääksemme mitä tällä tarkotetaan, tulee meidän vain katsella, +minkälaisena se ilmenee niissä ihmisissä, joita kutsumme +taiteilijoiksi. +<br> +<br>Taiteellinen aisti ilmenee taiteilijassa ensinnäkin siten, että +hänellä on joku fyysillinen aisti enemmän kehittynyt kuin +tavallisella ihmisellä. Maalarilla on esim. silmä enemmän +kehittynyt kuin muilla ihmisillä. Mutta sen sijaan että maalarin +silmä, joka näkee enemmän viivoja, enemmän värejä, enemmän +sopusointua kuin tavallisen ihmisen silmä, tekisi hänet silmänsä +tajuaman maailman orjaksi, se aivan kuin vapauttaa hänet +fyysillisestä maailmasta, sillä silmän tarkkuuteen liittyy +sielullinen kauneudenaisti ja puhdas rakkaus kauneuteen. +Ottaaksemme vanhan esimerkin ajatelkaamme vain, että taiteilija +ja tavallinen ihminen katselevat auringonlaskua. Jos aurinko +laskee tulipunaisena ja taivas yltympäri loistaa heleänä, +ajattelee arki-ihminen: »huomenna on pouta», mutta taiteilijan +mieleen ei juolahda sellaista; hän ihailee ihmeellisiä punaisia, +ja vihreitä värivivahduksia, jotka elävät taivaanrannalla, ja +ajattelee korkeintaan: »oi, jos ihmiskädellä ja pensselin avulla +voisi noita ihanuuksia kankaalle kiinnittää!» Jos +taivaanrannalla näkyy harmaan violettisia pilviä, ajattelee +arki-ihminen: »huomenna varmaan on tuulta ja sadetta», mutta +taiteilija vain katselee värejä ja tuntee, että maailma on +ihana. Kauneus täyttää hänen sielunsa. Hän toisin sanoin ei ole +kauppanero vaan haaveilija. Sentähden taiteilijat +jokapäiväisessä elämässä enimmäkseen ovat »epäkäytännöllistä» +väkeä. He käyskentelevät ja katselevat taivaan pilviä, +ajattelevat »turhia» ja näkevät linnoja ja eläviä olentoja +pilvissä, mutta eivät huomaa, että heidän pitäisi tehdä työtä +saadakseen ruokaa, asuntoa ja vaatteita. Jokapäiväiset ihmiset +ovat tottuneet ajattelemaan heitä, hieman ylenkatseellisesti, +olennoiksi, jotka eivät osaa »tulla toimeen» maan päällä. Tosin +on heidän joukossaan poikkeuksia, jotka ovat »ottaneet lusikan +kauniisti käteensä» ja tottuneet mailman menoon, mutta +todellinen taiteilijasielu on ainakin nuorena sellainen, ettei +hän osaa ajatella elämän käytännöllisiä asioita vaan ainoastaan +elämän ja maailman kauneutta. Hän näkee kauneutta, jota toiset +eivät näe. Runoilija voi sanoilla tuoda esiin, mitä kauneutta +hän näkee, maalari pensselillä, ja me toiset saamme siitä +kaikesta oppia. He opettavat meitäkin näkemään, millainen on +maailma. +<br> +<br>Mitä tämä taiteellinen aisti sitten vaikuttaa sielullisesti? +Mitä se vaikuttaa todelliseen taiteilijaan ja samalla ihmiseen, +joka, vaikkei hän ole taiteilija, on taiteellinen sielussaan? Se +aikaansaa ihmeellisen muutoksen sielussa, kun ihminen sitä +viljelee ja kasvattaa. Se vaikuttaa näet, että ihminen osaa +asettua ikäänkuin objektiviselle kannalle elämän ja maailman +ilmiöihin nähden. Hän ihmettelee ja ihailee, hän kaikkialla +etsii ja kaikkialla löytää ja kaikkialla näkee. Niinkuin vanhat +filosofit sanovat: filosofia alkaa ihmettelystä. Taiteellinen +aisti ihmisessä tekee sen, että hän voi ihmetellä ja ihailla. Ei +hän asetu samalla tavalla objektiviseksi kuin itsekkäästi +ajatteleva kauppa-ymmärrys, joka asioita katselee edun kannalta +ja punnitsee, kuinka voisi käyttää ympärillään olevia voimia +niin, että niistä olisi suurinta aineellista hyötyä. Tämä on +toisenlainen objektivisuus, sellainen joka kuuluu viiteen +aistimeen. Taiteilija on todellinen tiedemies, joka ei ajattele +etua eikä seurauksia, vaan ainoastaan ihastuu totuuden +näkemisestä. Todellinen taiteilija on ihminen, joka osaa nähdä +kauneutta kaikkialla, eikä siis tuomitse mitään vaan on +suvaitsevainen. Kaikkia ilmiöitä hän ihmettelee, kaikkia ihmisiä +hän ihailee, hän voi nähdä kauneutta julmimmassakin olennossa, +juopossa hän voi nähdä jumalan kuvan ja langenneessa naisessa, +joita maailma inhoo. Hän näkee jokaisessa ihmisessä veljen tai +sisaren. Kuta enemmän taiteellinen aisti hänessä kehittyy, sitä +enemmän hän tuntee itsensä veljeksi kaikkia kohtaan, sitä +enemmän jokainen olento kuvastuu hänelle ihmeelliseksi +taideteokseksi. Ei hänen päähänsä juolahda, että hänen pitäisi +tahtoa ketään toisenlaiseksi kuin tämä on. Hän ihmettelee pahaa +yhtä paljon kuin hyvää. Hän on ihminen, joka ei tee laskelmia. +Senpätähden sanotaankin välistä taiteilijoista ja haaveilijoista +yleensä: »heillä on löyhä moraali. He eivät tiedä eroa hyvän ja +pahan välillä.» Tämä on kuitenkin ymmärrettävä sillä tavalla, +että taiteellinen aisti tuo mukanaan sen, että ihminen ei osaa +tuomita, ainoastaan ihailla ja ihmetellä. Mutta kun hän totuuden +etsijänä on tämän ensimäisen ehdon täyttänyt, ei hänen tarvitse +jäädä paikalleen seisomaan. +<br> +<br>Jos hän on luova taiteilija, hän tietysti jää tälle kohdalle +tietä pitemmäksi ajaksi, yhdeksi tai useammaksi elämäksi, +kehittäen itsessään taiteellista luovaa kykyä, jolloin hän +samalla kaikin puolin lähenee totuutta. Mutta ihminen, joka ei +tee taiteellista työtä, hänen pitää välttämättä ottaa uusi +askel, jos hän tahtoo totuutta etsiä. Hänen täytyy herättää +itsessään seitsemäskin aistin, filosofinen intuitsioni. Nyt kun +taiteellinen aisti on hänessä hereillä, hän voi menestyksellä +ryhtyä tekemään työtä järjen avulla. Hän silloin lukee esim. +teosofista kirjallisuutta, tutustuu maailman eri uskontoihin, +syventyy salatieteellisiin tutkimuksiin, opettelee filosofisesti +ajattelemaan. Jos teosofinen etsintä tapahtuu liian varhain, +niin ihminen väsyy. Jos se on vain järjen työtä, vaikkakin +laajanäköisempää kuin materialistinen spekulatsioni, ihminen +hylkää teosofiankin jonkun ajan kuluttua, ellei hänessä herää +taiteellinen aisti. Mutta kun hän on ensimäisen askelen ottanut +ja sitten järjellään etsii teosofisesta kirjallisuudesta ja +maailman pyhistä kirjoista, silloin hänessä itsestään herää +filosofinen intuitsioni, sillä ajatustoiminta yhteydessä +taiteellisen aistin aikaansaaman yleisen sympatian kanssa +herättää tämän intuitsionin. Ja filosofinen totuuden näkemys on +tavallaan mentalisen käyttövälineen aisti. Filosofinen +intuitsioni, samalla tavalla kuin musikalinen inspiratsioni, +käsittää, että tämä maailma on Kosmos eikä Kaaos. Jos meillä ei +ole filosofista intuitsionia, niin vaikka tekisimme kuinka +paljon järjen työtä tahansa, emme koskaan pääse syvään +sielulliseen vakaumukseen siitä, että maailma on Kosmos ja elämä +järjestetty, vaan me voimme filosofoida paljon sinne ja tänne +ilman että sielumme tulee tyydytetyksi. Ainoastaan filosofisen +intuitsionin avulla ihminen pääsee tähän syvään tuntoon— +voisimme kutsua sitä vaikka tiedoksi—että maailma on järkevästi +järjestetty. Sen avulla ihminen pääsee selvään järkinäkemykseen +siitä, josta viisaat ovat puhuneet, että nim. näkyväisen +maailman takana on henkimaailma ja olennollisen henkimaailman +takana aatteiden maailma ja aatteiden maailman takana hengen +maailma. Sen avulla ihminen pääsee tuntoon siitä, että me +ihmiset emme sisimmässä itsessämme ole kuolevaisia olentoja vaan +kuolemattomia, niinkuin viisaat opettavat. +<br> +<br>Kun ihmisessä on tämä filosofinen intuitsioni herännyt, silloin +vasta alkaa hänelle todellinen salatieteellinen etsiminen. +Ennenkuin on filosofinen intuitsioni ja taiteellinen aisti ja +yleisinhimillinen sympatia herännyt ihmisessä, ei hän voi etsiä +salatieteellisesti. Nämä ovat välttämättömät ensi askeleet. +Mutta kun ne ovat ihmisessä heränneet, hän voi alkaa käydä +vihkimyksen portteja kohti. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="II" href="#index"> II. </a> ENNEN VIHKIMYSTÄ.</h2> + + +<br> +<br> + +Tahdomme tänään luoda pienen silmäyksen siihen inhimilliseen +kehitykseen, joka käy ennen vihkimystä. Sitä varten tahdomme +alottaa kysymällä, minkälainen on se ihminen, jota me +teosofisessa kirjallisuudessa kutsumme Vihityksi ja jota sanomme +Salaisen Valkoisen Veljeskunnan jäseneksi. +<br> +<br>Vihittyä voi kuvata monella tavalla riippuen siitä näkökohdasta, +jolta asettuu katselemaan. Tänään tahdomme kääntää huomion +yhteen sellaiseen ominaisuuteen, joka on Vihityllä. Jos +ajattelemme, että vihitty ihminen olisi edessämme, ja me +näkisimme, mitä hänessä on, joka tekee hänet vihityksi, niin me +tältä kannalta katsoen sanoisimme, että hän on ihminen, joka +itsetietoisesti osaa tehdä lupauksia Jumalalle. Hän voi sanoa +Jumalalle: »minä olen sinun palvelijasi: minä tahdon täyttää +sinun tahtosi. Minä teen, mitä sinä minulle käsket.» Ja Jumala +sanoo hänelle: »tee tuo tai tuo asia, suorita se tai se työ, +hanki itsellesi se tai se ominaisuus!» Ja hän, Vihitty, tietää +saadessaan tämän käskyn, että työ, joka hänelle annetaan, kestää +yhtämittaa esim. kymmenen tuhatta vuotta. Hän lupaa. Hän osaa +luvata. Hän sanoo: »Herra minä olen sinun palvelijasi ja minä +täytän käskysi.» +<br> +<br>Vihitty on ihminen joka elää iankaikkisuudessa —jolle ei ole +elämää eikä kuolemaa. Tavallinen ihminen on kuoleman orja ja +elämän orja—hän ei ole elämän eikä kuoleman herra, mutta +Vihitty on ulkopuolella personallista elämää ja kuolemaa. Hän on +olento, joka seisoo iankaikkisuudessa—iankaikkisella kalliolla +Jumalan edessä, ruumiissa, joka ei häviä. Ja kun Herra sanoo +hänelle: »tee se ja se,» niin hän kumartaa ja sanoo: »Herra, +minä teen.» Ja vaikka työ kestäisi 10,000 vuotta, hän tekee mitä +on luvannut. Hän on iankaikkinen olento, joka uskaltaa luvata +iankaikkisuutta varten. Huomatkaamme ero Vihityn ja tavallisen +ihmisen välillä, sillä jokapäiväisessä elämässä on paljon +ihmisiä, jotka puhuvat Jumalan kanssa, niinkuin he itse sanovat, +ja lupaavat: »Mestari, Jumala, Kristus, minä olen sinun +palvelijasi, minä tahdon täyttää sinun tahtosi», eivätkä tiedä, +mitä tekevät, koska vielä ovat etsivällä kannalla. Tänään voivat +tehdä lupauksen ja huomenna katua, etteivät voi täyttää, koska +heillä on jokin helmasynti, joka estää heitä täyttämästä ja +josta eivät jaksa luopua. Lupauksestaan he silloin ajattelevat: +minähän tein sen tietämättömyydessä. Vihitty lupaa ja täyttää ja +tietää, että jos nousee vastustaja hänen ulkopuolellaan tai +hänessä itsessään, se nousee sitä varten, että hän sen +voittaisi. Hänelle ei tule kysymykseen paeta, välttää, katua. +Hän taistelee vaikka kymmenentuhatta vuotta mutta hän lopulta +voittaa. Vihitty on täten ihminen, joka on itsetietoinen +toisella tavalla kuin tavallinen kuolevainen. Hän on +itsetietoinen kuolematon olento. +<br> +<br>Jos nyt ajattelisimme näkevämme korkean vihityn edessämme hänen +todellisessa muodossaan, jolloin meidän tietysti täytyisi olla +selvänäköisiä, sillä fyysillinen ruumis on Vihityllä samanlainen +kuin muilla ihmisillä, ainakin näennäisesti, niin mitä silloin +näkisimme? +<br> +<br>Silloin näkisimme että Vihitty on ihmeellisen kaunis loistava +olento, inhimillinen muodoltaan, ruumiillinen ihminen, mutta +loistava ja ihana, ja että hän on aivan kuin pukeutunut vähemmin +loistaviin käyttövälineisiin. Hän itse seisoo siinä loistavana, +mutta on ottanut päälleen karkeampia ruumiita eli +käyttövälineitä. Jos katselemme tarkalleen, näemme, että hän +omassa, niinkuin sanotaan, Augoeidees-muodossaan seisoo keskellä +ja on ottanut päällensä ensin n.k. älyruumiin, sitten n.k. +tunne-ruumiin ja vihdoin n.k. eetteris-fyysillisen ruumiin. +<br> +<br>Kuinka toista taas, kun katselemme tavallista kuolevaista +ihmistä! Jos me samanlaisilla silmillä katselemme tavallista +kuolevaista, näemme, että hän on itse todellisena minänä ja +personallisena olentona tässä eetteris-fyysillisessä muodossaan. +Fyysillinen muoto on todellisin ja takana häämöttävät korkeammat +käyttövälineet. Hänellä on tunne-ruumis, äly-ruumis ja niiden +takana myös n.k. Augoeidees-muoto, mutta tämä on aivan kuin +unitilassa, kyllä kaunis mutta niinkuin nukkuva. Ero on siinä, +että Vihityn tietoisuus ja todellinen olemus on korkeammassa +minässä, Augoeideksessä, jotavastoin jokapäiväisen eli +tavallisen kuolevaisen itsetietoisuus eli todellinen olemus on +tässä fyysillisessä ulkonaisessa personassa. +<br> +<br>Kysykäämme nyt, millä tavalla ihminen on voinut kehittyä +vihityksi, mitä läksyjä hänen on tullut oppia, mitä muutoksia on +tapahtunut hänen eri käyttövälineissään, fyysillisessä, +tunneruumiissa ja älyruumiissa? Jos tahdomme yhdellä lauseella +ilmaista, mitä ihmisen pitää oppia, ennenkuin hän voi asettaa +itsensä vihkimyskokelaaksi, voimme sanoa: ihmisen täytyy oppia +onnen salaisuus. Ihmisen täytyy oppia olemaan onnellinen. +<br> +<br>Millä tavalla hän voi tämän oppia? Mitenkä elämä opettaa hänelle +tätä? Elämällä tarkotan sitä elämää, joka jatkuu monen +ruumistuksen kautta. Millä tavalla elämän suuressa koulussa +ihminen oppii olemaan onnellinen? Hän oppii tämän läksyn +käyttövälineittensä avulla eikä hän voi oppia sitä läksyä, +ennenkuin hän on saanut fyysillisen ruumiin. Ennen ei voi tulla +kysymykseen sellainen kehitys, joka vie häntä vihkimystä kohti. +Moni ihminen kysyy: minkätähden olemme tulleet tähän +fyysilliseen ruumiilliseen maailmaan, jossa on niin paljon +vaikeuksia ja kärsimyksiä? Emmekö olisi hienommassa ruumiissa +henkimaailmassa voineet oppia samoja läksyjä, tulla hyviksi ja +päästä vihkimyksen porttien läpi? Ei, on aivan selvä vastaus, +sillä nuo sisäiset muodolliset maailmat, astraliset ja älylliset +eivät ole olemassa ilman tätä fyysillistä. Ne muodostavat kaikki +kokonaisuuden, jota kutsutaan kolminaismaailmaksi. Ne eivät voi +olla ilman toisiaan. Ihmisen tehtävä on luoda niistä yhtä ja +nostaa niitä aivan kuin ylöspäin, mutta ennenkuin ihminen voi +mihinkään tällaiseen työhön ryhtyä, (joka on Vihityn työtä), +täytyy hänen koko kolminaismaailmassa ollen ja eläen oppia sen +läksyt. Niin hän ei voisi tehdä, jos hän alkaisi kehityksensä +äly- tai eetteri-maailmassa. Hänen täytyy ensin saada +fyysillinen ruumis, niin että hänellä on koko kolminaismaailma +ympärillään ja sisällään. Silloin vasta hän voi oppia +varsinaisen elämän läksyjä. Ja ensimäinen läksy, minkä ihminen +oppii ollessaan puettu kolminaismaailmasta otettuun ruumiiseen +eli kolmeen käyttövälineeseen, on sitä laatua, että hän oppii +sen fyysillisten aistintensa välityksellä. +<br> +<br>Mikä on se läksy? Se on nautinnon läksy. Ihminen oppii +nauttimaan fyysillisten aistinten välityksellä. Tämä on aivan +välttämätöntä. Hänen täytyy ensin puettuna fyysilliseen +ruumiiseen joutua kosketukseen ympäröivän maailman kanssa, joka +tapahtuu fyysillisten aistinten välityksellä, ja nämä aistimet +opettavat häntä nauttimaan olemassaolosta. Voimme toisella +kielellä sanoa, että ihminen heti alkaa onnea opettelemaan ja +että onnen opetteleminen ja vaistomainen etsintä tapahtuu ensin +fyysillisten aistinten välityksellä. Hän alkaa aistimillaan +nauttia olemassaolosta. Hänellä on nuo viisi tunnettua aistinta, +joihin vanhat intialaiset vielä lisäsivät viisi muuta aistinta. +Ne, joista tavallisesti puhumme, kuulo, näkö, maku, haju ja +tunto, ovat passivisia, mutta hindulaiset filosofit ja +salatieteilijät sanoivat, että ihmisellä on vielä viisi +aktivista aistinta, joiden välityksellä hän on toimivassa +yhteydessä ulkomaailman kanssa, nim. kätensä, jalkansa, suunsa, +sukupuolielimensä ja ulostus-elimensä. Näiden aistimien avulla +ihminen oppii nauttimaan ulkonaisesta maailmasta. Alku-aikoina +ihmiskunnan elämä oli elämistä paljastaan näissä fyysillisissä +aistimissa. Nyt ei ihmiskunta enää kykene elämään yksinomaan +sillä tavalla, mutta alkuaikoina tämä oli luonnollista ja +tervettä elämää. Sillä ihmiskunnalle välttämätön läksy on onnen +etsiminen, hapuileminen ja nauttiminen fyysillisessäkin +maailmassa. Onni on kaikilla aloilla tarjona ja täytyy olla. +<br> +<br>Mutta kuitenkin ihminen pian tekee toisen kokemuksen. Hän +huomaa, että nautinto, jonka hän aistimillaan saavutti, on sekä +lyhytaikainen ja ohimenevä että myös epävarma, vieläpä +sellainen, että se muuttuu kärsimykseksi. Hän täten ei opi +ainoastaan onnen vaan myös sen vastakohdan, kärsimyksen, läksyn, +sillä aina kun hän antautui nauttimaan ulkomaailmasta +aistimiensa välityksellä—jolloin tietysti ovat +yhteistoiminnassa sekä aktiviset että passiviset aistimet—ja +luuli, että nyt minä löysin onnen, niin hän pian pettyi. Hän +huomasi, että onnen malja sisälsi myrkkyä, hänet saavutti +sairaus ja monenlaiset kärsimykset. +<br> +<br>Nyt ihminen jäisi onnettomaksi kysymysmerkiksi elämän tiellä, +jos koko elämä sisältyisi nautinnon ja kärsimyksen alituiseen +vaihteluun. Onneksi hän tekee sen havainnon, ettei elämä +tyhjenny aistilliseen nautintoon ja aistilliseen kärsimykseen. +Elämässä on muutakin. Hänessä toisin sanoen alkavat vaikuttaa +n.k. astraliset aistit eli voimat, tunne-ruumis alkaa herätä, ja +ihminen ymmärtää, että elämä onkin sisäistä laatua. Hänen +elämänsä on subjektivistä, itsekohtaista. Se ei ole +objektivistä, se ei ole hänen ulkopuolellaan vaan hänen +sisällään. Koska hän aistillisesta nautinnosta sai kärsiä, hän +luonnollisesti ymmärtää, että hänen täytyy kieltäytyä, jos ei +kokonaan aistillisesta nautinnosta niin ainakin sen +liiallisuudesta. Tänä päivänä meidän ihmiskuntamme on oppimassa +kieltäymyksen läksyä—jokainen ainakin jossain määrin kieltää +itseään. Ei kukaan heittäydy umpimähkään nauttimaan, +(poikkeuksia en ota lukuun), sillä suurin osa tietää, että +ihmisen täytyy kieltäytyä. Kun hän kieltäytyy, hän taas on +löytävinään onnea, mutta vain hetkeksi, sillä pysyväistä onnea +hän ei saa paljosta kieltäymyksestä. Mitä hän silloin alkaa +etsiä? +<br> +<br>Toinen läksy, jota voimme kutsua kieltäymyksen läksyksi, vie +ihmisen siihen, että hän etsii astralista elämää eli toisin +sanoen tunnetta, joka ei olisi niin haihtuvaa laatua kuin ne +fyysilliset tuntemukset, jotka perustuvat aistillisiin +kokemuksiin ja havaintoihin. Ja mitähän tunnetta ihminen etsii? +Rakkautta, sellaista rakkautta, joka ei pettäisi. Voimme todella +sanoa, että jos ihmiskunta jollakin tiellä kulkee jotakin läksyä +oppimassa, on se juuri tällä kohdalla. Tällä kohdalla ihmiset +todella ovat, he etsivät rakkautta, kaipaavat rakkautta, +tahtoisivat tuntea tunnetta, joka ei pettäisi, tahtoisivat että +toinen ihminen voisi heitä kohtaan tuntea sellaista, josta olisi +onnea eikä kärsimystä. Sillä jos he kokevat rakkautta ja samalla +katkeruutta, heräymyksiä ja pettymyksiä, he yhä vain kaipaavat +ja etsivät, aivankuin aavistaen sisässään, että täytyy olla +tunnetta, joka ei pettäisi, joka tyydyttäisi ja aina voisi +tuottaa onnea. Siinä kohdassa on ihmiskunta. Katsokaa vain +taidettamme, kirjallisuuttamme, niin huomaatte kaikkialla +kaipuun: missä on todellinen rakkaus, sellainen tunne ihmisen +sielussa, joka olisi pysyvää laatua? Ja ihminen voi tällä +tiellä—sitä kaikki ihmiskuntamme suurimmat kirjailijat ja +taiteilijat saarnaavat —löytää rakkaustunteen, joka pysyy, +mutta se tunne on oleva hänessä itsessään. Hänen itsensä pitää +oppia sillä tavalla rakastamaan. +<br> +<br>Kokemukset tällä tiellä vievät ihmistä ajattelemaan elämän +ongelmoita, totuutta etsimään, kaikenlaisia kysymyksiä +itsellensä asettamaan. Täten ihminen joutuu kolmanteen läksyyn +aivan kuin itsestään, sillä etsiessään pysyväistä tunnetta +omasta itsestään, hän huomaa, ettei sen tunteen tarvitse +välttämättä olla suunnattuna ihmiseen vaan voi kohdistua +muuhunkin, ihanteeseen, työhön, totuuteen. Tämä siirtää hänen +oppimisensa, niinkuin me teosofisesti sanomme, astralitasolta +älytasolle, tunneruumiista älyruumiiseen. Se tekee hänen +suhteensa elämään älylliseksi. Hän huomaa, että onni tulee +hänelle, jos hän osaa olla uskollinen, uskollinen sille +ihmiselle tai aatteelle tai työlle, jonka hän on valinnut. +<br> +<br>Kolmas läksy on sentähden tämä: ihanteen uskollinen +palveleminen, olkoon ihanne personoituneena ihmisessä tai +aatteessa. Ihmiselle on nyt onnen salaisuus siinä, että hän on +uskollinen aatteelleen, totuudelleen, rakastetulleen. Ja hän +elää itsetietoisempaa elämää kuin koskaan ennen. Kun ihminen on +tätä kolmatta läksyä oppimassa, silloin hänellä usein on selvänä +jo nuoruudessaan, mitä hän tahtoo elämässä tehdä, tai myös on +selvänä, ettei hän tuhlaa rakkauskykyänsä keneen tahansa vaan +odottaa sitä ihmistä, joka on hänelle luvattu. On näitä +omituisia ihmisiä, jotka eivät etsi rakkautta ymparillään, eivät +hapuile sieltä täältä lempeä vaan tyyneesti kulkevat tietään +ollen vakuutettuja siitä, että tulee kerran sielu, jota he +voivat rakastaa. On myös niitä, jotka nuoresta saakka tietävät, +mitä on tehtävä, millä tavalla heidän tulee järjestää elämänsä, +ja jotka ovat uskollisia omalle aatteelleen ja koettavat +ohjelmaansa toteuttaa elämässään. He ovat kummallisen viisaita +ihmisiä, heidän onnensa on heidän uskollisuudessansa. +<br> +<br>Mutta sitten tulee neljäs läksy, ja se on, että tämä aate, tämä +ihminen, tämä ihanne, jolle ihminen on uskollinen—se pettää. +Sellainen kokemus täytyy jokaisen elämän koulussa kävijän tehdä, +jokaisen pyrkijän, joka lähestyy vihkimystä. Se ihminen, jota +hän uskollisesti rakasti, se aate, jota hän palveli, se ihanne, +se totuus, joka hänelle oli kaikki kaikessa, se pettää, menee +rikki hänen käsissään ja hänen jalkojensa alla. Kaikki pettää. +Hänen täytyy tehdä tämä kokemus, sillä vasta sen kautta hänet +nostetaan neljättä läksyä oppimaan, joka myös on välttämätön, +ennenkuin ihminen voi pyrkiä vihkimyksen porttien luo. +<br> +<br>Mikä on sitten tämä neljäs läksy? Että ihminen löytää onnensa +siitä, että hän täyttää velvollisuutensa aivan kuin kone, +pyytämättä mitään itselleen elämältä. Hänen oma elämänsä on +aivan tyhjä. Tämä on neljäs ja korkein läksy. Te olette voineet +nähdä sellaisen ihmisen, joka lähestyy vihkimystä ja josta ette +tiedä, mikä on hänen elämänsä sisältö; hän ei mitään pyydä, ei +mitään toivo, hän täyttää velvollisuutensa nurkumatta vieläpä +iloisesti,—hän aivan kuin säteilee onnea siitä, ettei mitään +toivo eikä vaadi. +<br> +<br>Tämä sisäinen saavutus on itse asiassa sielullinen lepotila +ennen vihkimystä. Ihminen voi elää useita ruumistuksia tällaista +kummallista lepotilaa, jolloin hänen sielunsa on vapaa +personallisista pyyteistä. Mutta hän on onnellinen. Hän lähenee +vihkimyksen portteja. Hän lähenee elämän salaisuutta. Hän käy +aivan kuin kuoleman partaalla, aivan kuin kuohuvan virran +rannalla. Tarvitaan vain, että hän avaisi silmänsä ja näkisi, +niin astuisi kuoleman virran yli toiselle rannalle. Jos hän nyt +herää uudella voimalla totuutta etsimään, Jumalaa tahtomaan, ei +vastaus ole kaukana. Hän tekee varmasti kokemuksia jotka +näyttävät hänelle, että elämä kätkee hänelle paljon, että nyt +vasta elämä voi hänelle alkaa, nyt vasta, kun hän ei mitään +pyydä itsellensä. Nyt voi elämä tulla hänen luoksensa kaikessa +rikkaudessansa. Hän lähestyy sitä sieluntilaa, jolloin ihminen +on tietoinen siitä, että hän on aivankuin vankilassa olija, +mutta että hänellä on Jumala, oma sisäinen itse, joka on yhtä +hänen kanssaan ja ulkopuolella hänen vankilaansa. Ihminen saa +kokea elävänsä salaperäisessä piirissä, toisin sanoen, että +hänellä on mitä me kutsumme »syy-ruumiiksi»; että hänen +ympärillään on piirrettynä okkultinen kehä, joka piirittää hänen +personallisen tajuntansa. Tuon munanmuotoisen piirin sisällä hän +elää personallisena olentona. Siinä ovat kaikki hänen +ajatuksensa ja tunteensa ja toimintansa, koko hänen ruumiillinen +olemuksensa on tamän kehän sisäpuolella, mutta nyt hän tekee sen +havainnon lähestyessään vihkimyksen portteja, että hän Itsenä +elää tämän kehän ulkopuolella ja että hän itse on piirtänyt sen +kehän. Hän on itse rajottanut itsensä minuudeksi, minä-ruumiiksi +eli syyruumiiksi, mutta Itse hän on sen ulkopuolella. +<br> +<br>Ohimennen sanoen on oikeastaan sangen vaillinaisesti ja miltei +väärin kuvattu, kun sanotaan, että Logos luodessaan maailman +ympäröi itsensä maagillisella ympyrällä, jonka sisäpuolelle hän +muodostaa maailman. Asia ei ole niin, että Jumala luodessaan +maailman ympäröisi itseään maagillisella piirillä; kun Jumala +päättää luoda maailman, hän piirtää pallon omaan itseensä, hän +aivankuin avaa omassa itsessään maailmankehän. Itse hän on sen +ulkopuolella. Samalla tavalla me ihmiset henkisinä olentoina +olemme tajuntaa, ja tämä merkitsee, että meillä ei ole muotoa, +jota voisimme fyysillisellä kielellä kuvata; emme ole +aineellisia olentoja vaan tajunnallisia. Mutta +personallisuutemme, joka on ilmennyksemme ja muuten ainoa, mistä +tavallinen ihminen mitään tietää, on tässä tajunnassamme +piirrettynä ja rajotettuna ilmennysmuotona. Me olemme piirtäneet +tämän auran ulkoviivan ja sen sisällä me ilmestymme eli +ilmennämme itsemme aineellisessa maailmassa, mutta itse me +olemme sen ulkopuolella henkisinä olentoina. Mestarit esim. +kolminaismaailmassa ilmestyvät personallisina olentoina ja +silloin rajottavat itsensä, mutta itsessään he elävät +yliaineellisessa aineettomassa maailmassa tajuntoina. Me emme +osaa heitä kuvailla sanoilla, niinkuin emme ylipäänsä sanoilla +saata kuvata jumalallisia olentoja. Ainoastaan silloin kun he +piirtävät itsessään piirin, jossa ilmentävät itsensä +aineellisessa maailmassa, voimme heitä sanoilla kuvata. +<br> +<br>Kun ihminen lähenee vihkimystä, hän tekee sen kokemuksen, että +hänellä on Jumala. Jumala alkaa hänelle puhua ja aivankuin näkyy +hänelle. Ja silloin hän valmistuu ottamaan askeleita elämän ja +kuoleman toiselle puolelle. Hän valmistuu siten, että hän +personallisessa tajunnassaan lähtee ulos personastaan. Hän +personallisessa tajunnassaan lähestyy Itseään ja Jumalaa—nousee +oman itsensä yli ja tulee iankaikkiseksi minuudeksi. Silloin +näkevät Mestarit, jotka elävät hengen maailmassa, että hänet voi +ottaa vastaan, että hänet voi vihkiä. Vihkimys on ihmisen +puolelta lupausta, ja vihkimyksen edellä tapahtunut pitkä +itsekasvatus on tehnyt ihmisen kykeneväksi lupaamaan. Nyt +hänestäkin kerran varmasti koituu olento sellainen, jommoista +alussa kuvattiin. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="III" href="#index"> III. </a> JUMALA.</h2> + +<br> +<br> + +Siinä uudessa elämänymmärryksessä, johon teosofia meidät +johdattaa, eli ehkä vielä paremmin sanoen siinä elämässä, jonka +se meille avaa, voidaan erottaa useampia eri asteita. Tänään +tahdomme puhua siitä, mitenkä tämä uusi elämä eräältä kannalta +katsoen jakautuu kolmeen asteeseen eli askeleeseen, joita me +kaikki voimme astua ja jotka kerran ovat kaikkien astuttavat. +Näitä kolmea askelta voisimme kutsua nimillä: Jumala minässä, +Jumala toisessa ja Jumala kaikkialla. +<br> +<br>Ensimäinen suuri totuus, jonka ihminen itsellensä käytännössä +omistaa silloin kun hänessä herää uusi elämänymmärrys, on se, +jota me voimme teosofisella nimityksellä kutsua »<i>Jumala +minässä</i>«. +<br> +<br>Mitä tämä merkitsee? Jos ajattelemme yleensä ihmisten suhdetta +siihen, jota kutsutaan Jumalaksi, on se epäilemättä sangen +pintapuolista ja ulkonaista laatua. Se Jumala, jota ihmiset +kristikunnassa kasvatuksen kautta oppivat palvelemaan, sehän on +heidän ulkopuolellaan oleva jumalallinen olento, joka on +maailman luonut ja heidätkin luonut ja antanut määrätyn ohjelman +ihmiselämälle. Olemme näistä asioista monta kertaa puhuneet ja +luulen kaikkien myöntävän, että se Jumala, jota kristikunnassa +tavallisesti palvellaan, on tällainen ihmisen ulkopuolella oleva +Jumala. +<br> +<br>Nyt on ensimäinen uusi totuus, mikä astuu ihmisen eteen, kun hän +käytännössä omaksuu uuden elämänymmärryksen, se, että Jumala ei +ole hänen ulkopuolellaan vaan hänen sisässään. Hän ei voi löytää +mitään Jumalaa ulkopuoleltaan, ellei hän löydä Jumalaa omasta +sisästään. +<br> +<br>Tämä asia on todistettavissa, sillä tieteellinen tosiseikka on, +että ihmisen tajunnassa on kaikki, mistä hän mitään tietää. Jos +näemme edessämme ulkokohtaisen maailman ilmiöineen ja olioineen, +niin me olemme siitä tietoisia ainoastaan siinä määrin kuin se +astuu meidän omaan tajuntaamme. Tämä on tieteellinen tosiseikka. +Me emme mitään näkisi ympärillämme, ellei kuva siitä tulisi +meidän aivoihimme, ja se, minkä me näemme, ei ole itse +ulkokohtainen maailma vaan meidän aivoissamme oleva kuva siitä. +Sen me näemme. Siis me voimme sanoa aivan kuin hindulaiset +filosofit, veedaantalaiset sanoivat: »kaikki on sinussa, koko +maailma on sinussa itsessäsi.» Me tiedämme maailmasta ainoastaan +siinä määrässä kuin se on meissä itsessämme. Siis puhua +ulkokohtaisesta Jumalasta on aivan mahdotonta. Ihminen ei voi +tietää mitään siitä ulkokohtaisesti, hän ei voi tietää mitään +Jumalasta, joka on hänen ulkopuolellansa. Ainoastaan sellainen +Jumala voi tulla hänelle tajuttavaksi, joka piilee hänen omassa +sielussaan. +<br> +<br>Tämä on ensimäinen totuus: Jumala on etsittävä minusta +itsestäni. Ja silloin kun tämä selviää totuudenetsijälle, kun +ihmiselle ensin tulee tämä uusi ymmärrys, että hänestä itsestään +on Jumala löydettävä, silloin hän kysyy itseltään: kuinka minä +sen Jumalan voin löytää? Missä se Jumala piilee itsessäni, +minkälainen on se Jumala, joka on minussa itsessäni? Olenko minä +Jumala? Kuinka minä voin olla Jumala? Hän huomaa itsensä +heikoksi, huonoksi, puutteelliseksi olennoksi. Kuinka hän olisi +Jumala? +<br> +<br>Monet sanovatkin teosofeista ja sellaisista ihmisistä, joilla on +tämä uusi elämänymmärrys: he luulevat, että ihminen on Jumala, +he luulevat itsensä Jumalaksi, he ihailevat omaa syntistä +itseänsä. Tämä on suuri erehdys niiden puolelta, jotka niin +sanovat, sillä se, joka käytännössä tulee tämän kysymyksen +eteen, hän tietää, ettei hän voi kutsua itseänsä Jumalaksi. Hän +tietää, että hän itse ei ole suinkaan mikään Jumala. +<br> +<br>Mikä on sitten Jumala, minkälainen on se Jumala, joka hänen on +löydettävä omasta itsestänsä? Hän kysyy neuvoa viisailta, niiltä +Mestareilta, jotka ovat esiintyneet maan päällä. Hän alkaa aivan +uudessa valossa lukea vanhoja pyhiä kirjoja teosofisia, +mystillisiä teoksia. Nyt hän niistä tahtoo saada selville, +minkälainen on se Jumala, jonka hän voi löytää itsestään. Ovatko +viisaat sanoneet mitään siitä, minkälaisen Jumalan hän voi +löytää itsestään? +<br> +<br>Hän huomaa silloin, että viisaat ovat yksimielisesti puhuneet +siitä Jumalasta. Kun hän tutkii viisaiden oppeja ja heidän +elämäänsä, huomaa hän, että he puhuvat ja elämällänsä todistavat +tuosta Jumalasta, että se on rakkautta, totuutta, hyvyyttä, +jaloutta. Se on jotain aivan inhimillistä ja samalla +yli-inhimillistä, sillä se on täydellinen. Siinä Jumalassa ei +ole mitään pahaa, ei mitään kovaa, ei mitään julmaa, vaan se +Jumala on hyvyyttä, totuutta, vapautta, rakkautta. Hän löytää +monenlaisia määritelmiä, mutta hän ymmärtää, että ne kaikki ovat +yhtä, ne kuvaavat elämää, joka piilee ihmisten sisällä. Nuo +monet määritelmät vain ovat omiansa puutteellisilla sanoilla +kuvaamaan sitä ihmeellistä elämää, joka piilee ihmisten sisällä. +Nuo monet määritelmät vain ovat omiansa puutteellisilla sanoilla +kuvaamaan sitä ihmeellistä elämää, joka piilee ihmisen sisällä +ja jonka etsijä voi itsessään myös huomata. +<br> +<br>Hän ymmärtää silloin sekä käytännössä omasta itsestään että +viisaiden opista, että tämä Jumala ei ole muodollisesti +määriteltävä. Hyvyys, rakkaus, veljeys, kauneus j.n.e. mitä +nimiä käytetäänkin, ne eivät ole mitään rajotettuja asioita. +Niistä ei voi sanoa: tämänkaltainen on hyvyys, tämänmuotoinen on +totuus, tämänsuuntainen on vapaus j.n.e. vaan ne ovat +mysterioita. Itse elämä on ikäänkuin suuri salaisuus, joka +piilee ihmisen sisällä, mutta ilmenee ihmisessä sillä tavalla, +että sitä täytyy kutsua ylevällä nimellä »Jumalaksi». Mutta +elämä ilmenee muodollisesti eri lailla eri yksilöissä. Sen +huomion etsijä heti tekee, ettei ole ollenkaan kysymys siitä, +että hän muovautuisi minkäänlaisen määrätyn ojennusnuoran ja +säännön mukaan sellaiseksi ja sellaiseksi, vaan että hän +käsittäisi oikealla tavalla vapauden, muodottomuuden, +säännöttömyyden. Kysymys on vain siitä, että hän huomaisi +Jumalan, jota hänen tulee palvella, olevan hänessä itsessään,— +ei Jumala toisessa eikä toisen Jumala vaan »minun Jumalani». +<br> +<br>Mikä on »minun Jumalani?» Se on Jumala, jota minä voin lähestyä, +se on linja, jonka toinen pää on minussa itsessäni hyvänä, +jalona pyrkimyksenä eli haluna, ominaisuutena. +<br> +<br>Itseänsä tutkiessaan ihminen voi todella itsessään tuntea +elämänhalua siihen suuntaan, jota hänen täytyy hengessään kutsua +<i>hyväksi</i>, ja hän tuntee nyt, että sitä suuntaa pitkin +hänen on etsittävä Jumalaa. Ennen sanottiin: »palvele Jumalaa!» +ja määriteltiin, minkälainen Jumala on. Sanottiin: »tuollainen +ja tuollainen on Jumala, häntä sinun tulee palvella, hänen +edessään kumartua». Mutta uusi elämänymmärrys sanoo: »palvele +sitä Jumalaa, jonka yksin sinä voit omalla tiedollasi löytää». +Ihminen tulee yhtäkkiä vastuunalaiseksi olennoksi. Ennen hän oli +lapsi, hänelle selitettiin, mitä on Jumala ja mitä hänen piti +tekemän. Nyt hän on tullut uudeksi olennoksi, täysi-ikäiseksi +ihmiseksi, nyt hänen täytyy itse tietää, mikä on Jumala, mikä on +»minun hyvyyteni, minun jalouteni, totuuteni, vapauteni, mikä on +minun ihanteeni». Sitä hänen tulee palvella, sitä etsiä ja +lähestyä. +<br> +<br>Jos katselemme nuoria ihmisiä, huomaamme, että he ainakin +<I>joskus</I> ellemme voisi sanoa <I>usein</I> tuntevat +sisässään: niin ja niin he tahtoisivat elää elämässä. He näkevät +ihanteen edessään, ihanne häämöttää heille ja he ajattelevat: +tuollaista tietä pitkin he tahtoisivat kulkea eteenpäin, noin he +tahtoisivat elää elämänsä, tuollaiseksi he tahtoisivat elämänsä +rakentaa. Mutta myös huomaamme, että pian he kieltävät oman +ihanteensa, luopuvat siitä, eivät usko siihen, sillä maailma +tulee kovilla, kylmillä kourillaan, puristaa heitä ja sanoo: +näin sinun pitää olla, näin pitää kulkea, tuolla tavalla pitää +elää. Ja he eivät silloin uskalla elää sitä omaa elämäänsä, jota +sisässään kannattavat. Jotkut tietysti uskaltavat, mutta eivät +kaikki niistä, jotka nuoruudessaan voivat tuntea sellaisia +välähdyksiä. +<br> +<br>Nyt uusi elämänymmärrys, joka ihmiselle selviää, antaa hänelle +ensimäisenä velvollisuutena tämän käskyn: elä niin kuin sinä +sisimmässäsi tahtoisit elää. Elä niinkuin sisimpäsi sanoo +sinulle jumalallisen elämän olevan. +<br> +<br>Ja jos ajattelemme esim. Kristusta, niin hänen vertauksistaan +huomaamme aivan selvästi, että hän opetti juuri näin. Hän puhui +Taivaan eli Jumalan valtakunnasta, siitä valtakunnasta, jossa +Jumalaa palvellaan. Mainitsen yhden vertauksen, tuon tutun +kertomuksen talenteista. Herra antoi yhdelle palvelijalleen +viisi talenttia eli leiviskää, toiselle kaksi ja yhdelle yhden. +Sitten hän oli poissa ja palvelijat saivat tehdä talenteillaan, +mitä halusivat. Ja kun hän tuli takaisin, niin se, joka oli +saanut viisi talenttia, oli kartuttanut ne kymmeneksi, se, jolla +oli kaksi talenttia, oli kartuttanut ne neljäksi. Ja näille +sanoi Herra: »menkää rauhaan, te hyvät palvelijat». Mutta se, +joka oli saanut yhden talentin, sanoi: »minä pelkäsin sinua, +sillä tiesin sinut ankaraksi, ja kaivoin talenttini maahan. +Tässä se on». Mutta Herra sanoi: »mene tyköäni pois, sinä laiska +palvelija». +<br> +<br>Tämä viittaa siihen, että jokaisella ihmisellä on oma Jumalansa, +jos niin saa sanoa, oma määrä hyvyyttä, ihannetta, totuutta, +elämää. Sitä hän ei saa kaivaa maahan, olkoon se kuinka pieni +tahansa. Hän ei saa sitä peittää piiloon, vaan jos hän tahtoo +elää uuden elämänymmärryksen mukaan, tulee hänen kartuttaa juuri +omaa talenttiaan eikä toisen talenttia. Ei häneltä vaadita, jos +hän on saanut yhden talentin, että hän ehtisi saada elämässä +aikaan yhtä paljon kuin se, joka on saanut viisi tai kaksi. +Jokaiselta elämä odottaa niin paljon, kuin hänellä on siemenenä +entisyydestään, mutta jokaisella on tällainen siemen. Jos me +kiellämme Jumalan meissä, jos kätkemme oman talenttimme, sen +hyvän, minkä omistamme menneisyydestä, ne taipumukset ja ne +mahdollisuudet, mitkä meillä on perintönä, niin me elämme +hukkaan ikuisuuden kannalta katsoen. Meitä syystä silloin +voidaan kutsua laiskoiksi palvelijoiksi. Mutta jos me uskallamme +heittäytyä elämään sitä elämää, jota sisässämme tunnemme +oikeaksi ja jota tahtoisimme elää, silloin Elämä kutsuu meitä +ahkeroiksi, hyviksi palvelijoiksi, kun meidän maallinen aikamme +loppuu, silloin olemme kartuttaneet sitä henkistä varallisuutta, +mikä meille on annettu. +<br> +<br>Tämä on ensimmäinen läksy, se on ensimäinen askel. +<br> +<br>Kun ihminen elää tämän uuden elämänymmärryksen mukaan ja on +tällä ensimäisellä pyrkimyksen asteella, silloin tietenkin hänen +silmänsä on suunnattuna omaan ihanteeseen, omaan jumalaan, +siihen, että hän voisi elää omaa elämäänsä. Hän on silloin altis +monenlaisille suurille erehdyksille Hän on altis sille suurelle +erehdykselle, että vaikka hän näkee oman Jumalansa, hän ei näe +Jumalaa toisessa. Sentähden toinen askel, toinen läksy on tämä: +opi näkemään »<i>Jumala toisessa</i>». +<br> +<br>On aivan välttämätöntä, että ihminen ensin löytää Jumalan omassa +itsessään. Muuten hän ei voi nähdä mitään Jumalaa. Mutta kun hän +on löytänyt oman Jumalansa, oman ihanteensa, kun hän on löytänyt +Elämän siinä ihmeellisessä muodossa kuin se hänessä on +kätkettynä, silloin hän voi alkaa nähdä Jumalaa toisessakin. +Mutta taival on taas pitkä hänen edessään. Sillä kun hän on +täynnä omaa Jumalaansa, niin hän näkee selvästi, missä kohdin +toiset eivät ymmärrä hänen Jumalaansa, vaan ovat aivankuin sitä +vastaan, ja hän ihmettelee itseksensä ja ajattelee, etteivät ne +tiedä mitään Jumalasta. Nyt on kyllä paljon ihmisiä, jotka eivät +tiedä mitään sisäisestä Jumalasta, mutta on myös sellaisia, +jotka siitä tietävät. Ja tällä tiellä, jolla kulkien ihmisen nyt +täytyy oppia näkemään Jumala toisessa, hän ensin tekee sen +havainnon, että hän ei osaa nähdä Jumalaa toisessa vaan +aivankuin ihmettelee: eivätkö nuo toiset ymmärräkään, eivätkö +palvelekaan, eivätkö näekään, minkälainen Jumala on, sillä hänen +oma Jumalansa on niin selvä, niin kirkas hänen mielestään. Hän +ihmettelee, etteivät muut näe sitä yhtä kirkkaana ja kysyy +itseltään: onko heissä Jumala? +<br> +<br>Vähitellen hän monenlaisten katkerienkin kokemusten kautta oppii +näkemään Jumalaa toisissa. Sillä hän tekee sangen pian toisen +kokemuksen. Kun hän on löytänyt Jumalan itsessään, ymmärtää hän, +että toinenkin on voinut löytää Jumalan ja on voinut edetä +Jumalan tunnossa pitemmälle kuin hän. Ja kun hän tapaa sellaisen +ihmisen tai lukee tai kuulee sellaisesta, jossa jumalallinen +elämä on elävä, niin hän on altis uskomaan, että toinen käsittää +koko sen elämän mikä on hänen sisällään. Käytännöllisessä +elämässä tämä ilmenee siten, että kun ihminen näkee toisen, +jossa jumalallinen elämä on elävä, hän on altis luulemaan +toisessa kaikkea hyvää, mitä hän itse ymmärtää, ja luulee, että +toinen on kaikissa kohdissa ihmeellinen ja täydellinen. Hän ei +siinä erehdy, mutta hän erehtyy tietämättään siinä kohden, että +hän luulee toisen Jumalan olevan saman kuin hänen oman +Jumalansa. Hän ei ole vielä oppinut näkemään Jumalaa toisessa, +hän on vain oppinut tuntemaan oman Jumalansa, ja kun hän ensin +ymmärtää, että toisessakin on Jumala, hän luulee, että hänen oma +Jumalansa on toisessa ja siitä seuraa katkeria kokemuksia, sillä +jonkun ajan kuluttua hän herää huomaamaan, että Jumala toisessa +ei ollutkaan sellainen kuin hän luuli, se ei ollut hänen oman +mittapuunsa mukaan täydellinen. Tämä kokemus voi joskus +vaikuttaa häneen tärisyttävästi, mutta se opettaa hänelle +uudistuessaan, että hänen täytyy oppia näkemään Jumalaa +toisessa, mutta ei omaa Jumalaansa. Toisin sanoin hänen tulee +oppia näkemään, että hyvää on toisissa ihmisissä, vaikka se +ilmenisi toisella tavalla kuin hänessä itsessänsä. +<br> +<br>Tämä on silloin hänelle ihana kokemus. Kun hän tottuu +ajattelemaan ja näkemään näin, niin hänelle avautuu aivan uusi +maailma. Hän oppii katsomaan ihmisten sieluihin ja huomaa, että +heissä on hyvää. Hän oppii lopulta näkemään hyvää niissäkin +ihmisissä, jotka eivät ollenkaan itse ole tietoisia Jumalasta +sisässään. Hän oppii näkemään hyvää yleensä ihmisissä ja sillä +tavalla hän voi aivankuin suunnata katseensa pois siitä, jota +hän kutsuu pahaksi. Hän oppii yhden merkillisen asian itsensä +suhteen, yhden käytännöllisen asian oman Jumalansa +palvelemisessa. Hän oppii sen, että jos hän tahtoo hyvää +itsessään kasvattaa, jos hän tahtoo, että Jumala hänen sisässään +kasvaisi, silloin hän ei saa ajatella pahaa itsessään. Silloin +hän ei saa kääntää katsettaan siihen, mitä hänessä on pahaa. +Aivan niinkuin Kristus sanoo eräässä vertauksessaan: jos +pellolla on sekä hyvää viljaa että rikkaruohoa, niin ei pidä +ottaa rikkaruohoa pois, ettei tulisi hyväkin mukana vaan antaa +kaiken kasvaa elonaikaan asti. Tällä Kristus tarkottaa sitä +merkillistä sielutieteellistä seikkaa, että jos me tahdomme +kasvattaa itsessämme hyvää, emme saa nureksien ja voivottaen +ajatella sitä pahaa, mikä meissä on, vaan meidän täytyy ummistaa +silmämme ja korvamme siltä ja vain kasvattaa hyvää, vain aina +palvella hyvää ja totuutta. Meidän ei pidä välittää valheesta, +synnistä, pahasta, sillä jos me siihen käännämme huomiomme, jos +alamme kitkeä itsestämme niitä rikkaruohoja, mitä meissä on, +silloin on varmaa, että samalla kuin saamme kitketyksi muutamia +rikkaruohoja, me myös kitkemme hyvää pois. Ihminen koettaessaan +kaikella voimalla hävittää itsestään pahan, ei huomaa, että +samalla kertaa on sisällään piilevä hyväkin turmeltunut. Jos hän +menettelisi viisauden mukaan, ei hän niin tekisi vaan ainoastaan +antaisi hyvän kasvaa ja leikkuumiehen leikata pois, mitä +rikkaruohoa on, s.o. antaa karman sen leikata pois. +<br> +<br>Jokaisen ihmisen elämässä on karma vaikuttamassa. Aina tapahtuu +sellaista, joka tuottaa hänelle surua ja kärsimystä ja kitkee +hänestä rikkaruohoja pois. Hänen ei tarvitse siitä huolehtia. +<br> +<br>Minkätähden esim. uskonnolliset ihmiset kristikunnassa pitkin +vuosisatoja ovat olleet synkkiä, alakuloisia, pitäneet +velvollisuutenaan näyttää niin ikäviltä ja tuskastuneilta kuin +mahdollista? Siitä syystä, että he vastoin Mestarinsa neuvoa +ovat ruvenneet kitkemään pois rikkaruohoja itsestään. Siinä +eivät onnistu, se tekee vain heidän elämänsä katkeraksi, he +samalla myös penkovat hyvän pois. Ja siihen useimmiten kääntyy +ainainen synnin ja pahan ajatteleminen, että he alkavatkin sitä +pahaa koettaa muista karsia pois. He huomaavat näet sen työn +aivan toivottomaksi itsensä suhteen, ja silloin he +lohdutuksekseen alkavat toisista kitkeä pois, mitä niissä on +pahaa. +<br> +<br>Mutta viisas ihminen eli se, joka on uudessa elämänymmärryksessä +ja menettelee viisaiden neuvojen mukaan, hän ainoastaan antaa +hyvän kasvaa ja karman korjata pois, mikä on pahaa. +<br> +<br>Nyt kun hän sitten on oppinut näkemään Jumalaa toisessa, kun hän +on oppinut, että Jumala on toisessa, kaikesta siitä huolimatta, +mitä hän pitää rikkaruohona, silloin hän voi jättää pahan +rauhaan. Hänellä ei ole mitään julkeata halua ottaa pahaa pois +toisesta vaan hän antaa sen olla rauhassa—minä en puhu nyt +vanhempien suhteesta lapsiin vaan yleensä ihmisistä—sillä hän +tietää, että karma sen korjaa, ja iloitsee hyvästä, mikä on +toisessa. Hän alkaa selvemmin ja selvemmin nähdä, että hyvä on +toisissa, että Jumala elää toisissa, ja että se elää omalla +tavallaan. Ja mikä heissä on pahaa, se jää heidän ja karman +väliseksi asiaksi, jonka kanssa hänellä ei ole tekemistä. +<br> +<br>Sitten hän vähitellen joutuu kolmanteen asteeseen, alkaa kulkea +kolmatta taivalta uudessa elämässä, sitä, jota alussa kutsuimme +nimeltä »<i>Jumala kaikkialla</i>». Ihmiselle, joka on löytänyt +jumalallisen elämän toisissa, alkaa käytännöllisesti selvitä se +ihmeellinen totuus, ettei ole muuta olemassakaan kuin +jumalallinen elämä. Hän alkaa nähdä jumalallista elämää yhä +selvemmin kaikkialla. Lopulta hän ei näe mitään muuta kuin +Jumalaa. Paha ja hyvä vastakohtina häipyvät olemattomiin, kaikki +muuttuu yhdeksi suureksi ihmeelliseksi elämäksi, josta hän on +osa, jonka ilmennystä on kaikki olevainen ja jossa ei ole mitään +pahaa. Se elämä on kokonansa hyvää, kokonaan salaperäistä,— +hyvää sillä tavalla ettei siinä ole mitään ristiriitaa, ei +mitään vaikeuksia, ei mitään puutetta. Ihmiselle alkaa +käytännöllisesti selvitä panteismin suuri totuus, joka +uskonnollisia ihmisiä on niin hirmuisesti kauhistanut. +<br> +<br>Kymmenen vuotta sitten muuan tuttavani, joka sittemmin on +tarmokkaasti toiminut uskonnollisella alalla ja vielä +tänäpäivänä toimii, ja joka sitä ennen oli tutkinut teosofiaa ja +tuntenut pientä vetovoimaa teosofiaan, hän kerran sanoi minulle: +»minä olen hylännyt teosofian.» »Vai niin», sanoin minä ja +ajattelin sisässäni: hän ei ole suinkaan koskaan ymmärtänyt +teosofiaa, sillä kuinka silloin voi sen hylätä. »Niin», sanoi +hän, »teosofia ei voi minua tyydyttää, sillä siinähän joudutaan +siihen, ettei ole mitään hyvää eikä mitään pahaa. Ja kun ei ole +mitään pahaa, niin ei ole mitään siveellistä voimaa. Kuinka +ihminen voi kehittyä hyvässä, ellei hän näe pahaa ja ellei hän +<i>vihaa pahaa</i>? Minä olen mennyt takaisin kristinuskoon (ja +kristinuskolla hän tarkotti kirkollista uskoa tai sille hyvin +läheistä uskonmuotoa), sillä kristinusko tekee jyrkän eron hyvän +ja pahan välillä. Se on ihmeellisen suurenmoinen tuo oppi +pahasta ja perkeleestä, kadotuksesta ja tuomiosta, sillä +maailman rakenne on siinä niin selvä: me tiedämme, mihinkä +joudumme, ja tiedämme, kuinka meidän tulee vihata pahaa. Ja minä +tunnenkin sisässäni, kuinka vihaan kaikkea pahaa, ja siitä minä +saan siveellisen voiman.» +<br> +<br>Näillä sanoilla hän kuvasi aivan määrättyä sieluntilaa, joka +todella on kaukana siitä psykologisesta tilasta, mihin ihminen +uudessa elämänymmärryksessä tulee, kun hän saapuu sen kolmanteen +asteeseen. Hän sillä asteella näkee, että koko maailmanavaruus +ja elämä on vain täynnä yhtä Jumalaa, yhtä ääretöntä järkeä ja +suloutta, sitä salaisuutta, jota me kutsumme Jumalaksi. Ei ole +mitään pahaa, ei ole mitään ristiriitaa, kaikki on ikuisessa +täydellisyydessä, kaikki on yhtä suurta elämää, jossa ei koskaan +ole ollut mitään epäilystä, ei koskaan mitään ristiriitaa, ei +koskaan mitään pahaa. Siihen jumalkäsitykseen ihminen tulee. Hän +huomaa silloin kuinka totta oli, mitä esim. Kristus sanoi: +»Jumala antaa aurinkonsa paistaa sekä hyville että pahoille.» +Jumala ei nimitä ketään pahaksi eikä ketään hyväksi. Olisiko +Jumala alempi kuin hänen oma aurinkonsa, joka meille antaa +elämää, lämpöä, valoa? Jos me kutsumme itseämme tai toiset meitä +kutsuvat pahoiksi, mutta yhdessä menemme auringonpaisteeseen, +lämmittää se kaikkia samanlaisesti. Me voimme olla suuria +rikoksentekijöitä ja voimme langeta polvillemme auringon eteen +ja se meitä lämmittää eikä tee mitään eroa välillämme. Jumalan +rakkaus ei katso näköä, vaan se kaikkia, hurskaita niinkuin +syntisiä, rakastaa yhtäläisesti, sen silmissä ei ole mitään +epätäydellistä. +<br> +<br>Suuri elämä, joka on kaiken takana, ei estä meitä pahaa +tekemästä. Me kyllä koetamme estää toisiamme, kun joku tahtoisi +pahaa tehdä, Jumalallinen elämä antaa meidän olla pahoja, antaa +meidän tehdä pahaa. Siitä saamme itse kokea seuraukset. +Luonnonlait tuottavat meille kärsimystä, mutta ne kasvattavat. +Kun me niitä vastaan rikomme tietäen tai tietämättämme, kutsumme +esiin leikkuumiehen, joka tulee ja leikkaa meiltä pois pahan, +mutta ei loukkaa eikä estä meitä silti vaan antaa meille +täydellisen vapauden. +<br> +<br>Ja kun sisässämme selviää ja tulee eläväksi tämä uusi Jumala, +joka on kaikkialla, silloin me ymmärrämme ihmeellisen mysterion. +Me ymmärrämme, mitä Kristus tarkotti puhuessaan syntien anteeksi +antamisesta. Me luulemme tavallisesti että tällä tarkotetaan +Jumalan antavan meille syntimme anteeksi. Mutta mitä syntejä +Jumala antaa anteeksi? Emme me ole mitään syntiä tehneet Jumalan +edessä. Jumala ei meitä pidä syntisinä, Jumalalla ei ole mitään +anteeksi annettavaa, me emme millään tavalla voi rikkoa Jumalaa +vastaan, me emme voi tehdä itseämme suuriksi tai pieniksi +jumalallisen elämän silmissä. Jumalaa vastaan ei ole koskaan +rikottu; Jumala aina rakastaa. +<br> +<br>Mutta mitä on syntein anteeksi antamus? Se on asia, joka +tapahtuu meidän kesken ilmenneessä elämässä. Kun me tulemme +Jumalan tuntoon, kun jumalallinen elämä tulee meissä eläväksi, +silloin se elämä käskee meitä siunaamaan ja anteeksi antamaan. +Muuta me emme osaa tehdä. Me siunaamme ja annamme anteeksi. Jos +siis ihminen, joka tuntee itsensä syntiseksi ja huonoksi, +ihminen, jonka sisässä on ristiriitaa ja sielullista tuskaa, +tulee meidän luoksemme, niin me voimme hänelle antaa synnit +anteeksi, sillä me voimme omalla olemuksellamme paljastaa +hänelle sen totuuden, että Jumalan kanssa on rauha. +Mestari-olento, ihminen, jonka sisässä on Jumala elävä, +vaikuttaa aina nostavasti ja puhdistavasti ihmisiin. Hänen +olemuksensa on ihmeellisen rauhottava. He juoksevat hänen +luoksensa, kertovat hänelle syntinsä, erehdyksensä ja pahuutensa +ja hän sanoo: »sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu». Hän +antaa anteeksi, hän osaa heitä rakastaa, vaikka he ovat huonoja, +ja he tuntevat, että hän rakastaa. He tuntevat nousevansa ja +puhdistuvansa hänen edessään. Vaikka heidän syntinsä olisivat +veripunaiset, he tuntevat, että Mestarin edessä ne tulevat +lumivalkeiksi. Hänen rakkautensa pesee heidät puhtaiksi, he +tuntevat, että heissä todella ei olekaan mitään syntiä. He +näkevät Jumalan. +<br> +<br>Tämä on ihmeellinen sielun totuus, jonka Kristus tahtoo opettaa. +Silloin on Jumalan valtakunta maan päällä, silloin toteutuu +hyvän valtakunta, kun me opimme antamaan synnit toisillemme +anteeksi, kun opimme siunaamaan toisiamme. +<br> +<br>Ja oppiakseen tämän läksyn, tulee ihmisen, niinkuin sanoo sama +Mestari, ottaa risti päällensä. Koko tämä elämä, jota olen +kuvannut, näyttäytyy henkisesti katsoen näin: ihmissielu kulkee +tiellä ja kantaa olallaan mustaa ristiä. Hän kantaa ristiä +kulkien »pääkallonpaikkaa» kohti. Ja kun ihminen kantaa tätä +ristiä ja ymmärtää iloita, silloin siitä rististä, sen keskeltä +kasvaa ruusuja. Siitä kasvaa rakkauden ruusu, joka tekee ristin +keveäksi ja ihanaksi. Tätä tarkotti Mestari Rosencreutz, kun hän +puhui ruusurististä ja perusti ruusuristin veljeskunnan. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="IV" href="#index"> IV. </a> ÄLYLLINEN JA SIVEELLINEN PUHDISTUS.</h2> + +<br> +<br> + + +Jos otamme matematisen totuuden esim. 2x2=4, niin sitä tuskin +voi esittää muulla kuin aivan yksinkertaisella selvällä tavalla: +2x2=4. Vaikka koettaisimme olla runollisia, saisi siitä tuskin +enempää irti. Sitävastoin käytännölliset tosiseikat ovat toista +laatua. Jos sanomme: tuo ihminen on hyvä, voimme sitä seikkaa +kuvata eri tavoilla ja näyttää erilaisilla esimerkeillä, millä +tavalla hänen hyvyytensä ilmenee. Ja koska ei ole sen +käytännöllisempää asiaa kuin totuuden etsintä ja totuuden +löydäntä, niin se luonnollisesti on asia, jota voidaan +tyhjentymättömän monella tavalla katsella ja esittää. Kun +ihminen etsii totuutta, etsii Jumalaa, niinkuin myös voimme +sanoa, silloin tämä etsiminen tietenkin tapahtuu koko hänen +sielullaan, koko hänen henkensä voimalla, sillä ihmisellä ei ole +toivoakaan löytämisestä, ellei hän koko sydämellään ja +voimallaan etsi; mutta kun hän etsii, käyttäen ajatustaan ja +järkeään, voimme erottaa eri askeleita hänen etsimisessään, eri +jaksoja, ja kuvailla niitä eri tavalla. Tänään ja seuraavissa +luennoissa tahdomme puhua kolmesta jaksosta totuuden etsijän +elämässä, jotka voidaan selvästi erottaa toisistaan, olkoon että +ne jyrkästi kehittyvät toinen toisensa perästä tai että ne +kehittyvät limittäin. +<br> +<br>Ensimäinen jakso totuudenetsijäin elämässä, jos hän on +nykyaikainen ihminen, joka ajattelee ja käyttää järkeään, on se +periodi, jolloin hänen älynsä ja järkensä on etualalla ja +vaikuttaa voimakkaammin, jolloin hänen intelligenssinsä +varsinaisesti tekee työtä. Tämä on hänen tieteellis-filosofinen +etsimisensä. Hän alkaa kysymällä itseltään: mitä on totuus? Hän +ei tyydy mihinkään vastaukseen, minkä hän on saanut ympäriltään +tai kasvatuksen kautta. Hän ei tyydy mihinkään +auktoriteti-uskoon, jota häneen tavalla tai toisella on +tyrkytetty. Hän ei ota mitään ennakoita uskoakseen vaan hän +todella vakavasti kysyy, onko totuus olemassa, onko Jumala +olemassa, mikä on totuus? Ja kun hän tämän kysymyksen tekee +järjellään, silloin on luonnollista, että hän aikoo järkeään +käyttää—että hän pinnistää järkeään ja ymmärrystään niin paljon +kuin mahdollista etsiessään totuutta. Hän etsii tätä totuutta +sillä tavalla, että hän tutustuu erilaisiin maailmankatsomuksiin +ja elämänkäsityksiin, joita nykyaikana on hänellä tarjona. Hän +tutustuu niihin ja arvostelee niitä omantuntonsa ja tietonsa +kannalta, ja kun hän tällä tavalla filosofisesti tutkii ja +ajattelee, hän lopulta tulee siihen johtopäätökseen, että hän +totisesti ei tiedä mitään. Tämä on ensimäinen askel +totuudenetsijän elämässä. Hänen täytyy välttämättä tulla siihen +kohtaan, että hän koko olemuksellaan, järjellään, ajattelevalla +minuudellaan tunnustaa: minä en totisesti tiedä mitään. Hän on +tutustunut kaikenlaisiin oppeihin, on kuullut monelta ihmiseltä, +kuinka tämä ajattelee. Hän on koettanut katsella asioita monelta +puolelta ja lopuksi huomannut, että hän ei tiedä mitään, ei +tiedä mitä uskoa. Hän ei tiedä ollenkaan mitään. Ihmiset sanovat +toiset toisella, toiset toisella tavalla, toisten mielestä +ihminen on kuolematon, toisten mielestä kuolevainen, toisten +mielestä on Jumala olemassa ja on sellainen ja sellainen, +toisten mielestä ei Jumalaa ole. Hän ei voi mitään sanoa, hän +työskentelee järjellään ja älyllään, mutta ne eivät vastaa +mitään, ei mitään muuta kuin: minä en tiedä mitään. Tämä on +viisauden alku, ensimäinen askel totuuden tietämisen tiellä, +että ihminen tietää, ettei hän tiedä mitään. Tämä on Sookrateen +vanha neuvo. Sookrates kulki ympäri ja keskusteli kaikenlaisten +ihmisten kanssa ja näytti heille, että he olivat samassa tilassa +kuin hän itse sanoi olevansa, sillä Sookrates todisti ja näytti, +että heidän täytyi tunnustaa: minä en tiedä mitään. Sookrates +omalla omituisella opetustavallaan sai ihmiset näkemään, +etteivät mitään tienneet. Monet luulivat tietävänsä mutta +Sookrateen käsissä riisuttiin alastomiksi ja huomasivat, +etteivät mitään tienneet. Tällainen työ on ihmisen tehtävä +itsensä kanssa. Jollei ihmisellä ole ketään Sookratesta luonaan, +joka häntä tällä tavalla pyörittää ja pinnistykseen pistää, niin +hänen on tehtävä se työ itse itsensä kanssa. Hänen täytyy itse +viedä itsensä siihen umpikujaan, josta hän ei edemmäksi pääse ja +jossa hänen täytyy tunnustaa: minä en tiedä mitään. Jos ihminen +silloin on ilman sitä runollista temperamenttia, taiteellista +vaistoa, josta ensi luennossa oli puhe, hän hylkää koko +totuudentuntemisen, väsyy siihen ja sanoo: ihminen ei <i>voi</i> +tietää mitään. Huomaamatta hän nojautuu ja tyytyy ensimäiseen +löytöönsä eikä mene edemmäksi. Hän teki ennenaikaisen +johtopäätöksen. On paljon ihmisiä, jotka ovat tällä kannalla, +sekä oppineiden että oppimattomien joukossa. Oppineiden tie on +voinut käydä toisia uria myöten, mutta molemmat ovat tulleet +siihen, etteivät he mitään tiedä ja silloin tehneet +johtopäätöksen, ettei voi tietää mitään. Tätä kutsutaan +agnostisismiksi ja on se itse asiassa hyvin rohkea väite, +vaikkeivät agnostikot itse sitä huomaa. Sama on laita monen +monen uskovaisen. Kun heitä lujasti ahdistetaan, he ehkä +puoleksi huomaamattaan laskevat itsestään sellaisen lauseen: +ihminen ei voi mitään tietää. Siihen ihminen aina turvaa, sillä +ihmisen koko olemus on pohjaltaan järkeä, ja ihminen välttämättä +tahtoo tietoa. Hänen koko olemuksensa on tietoon pyrkimistä. Kun +hän näkee tai luulee, ettei itse voi enää edetä mihinkään, hän +sanoo: ihminen ei voi enempää tietää. Sillä tavalla hän on +tyydyttänyt sielunsa tarpeet ja luulee tyydyttävänsä toistenkin +tarpeet. »Olkaamme rauhalliset, me emme voi mitään tietää, siinä +kylliksi!» Tähän jäävät ne, joiden järki väsyy, joilla ei ole +sitä runollista vaistoa, joka veisi heitä edemmäksi. +<br> +<br>Mutta ne, jotka pääsevät tämän kohdan yli, saavat järkensä +valistetuksi. Heidän järkensä herää uudella tavalla, heissä +todella tapahtuu heräymys. Suuren älyllisen työn perästä tämä +heräymys tulee, kun ihmisellä on ollut apunaan taiteellinen +aisti, joka tekee hänen työnsä todella sielukkaaksi ja +henkeväksi. Hänen järkensä äkkiä valistuu ja hän saa tietää +ihmeellisen asian. Minkä? Tämän hän näkee älyllisessä +heräymyksessään: on olemassa elämä kaikkien ilmiöiden takana, +yhtenäinen elämä. On olemassa ykseys moninaisuuden takana. On +olemassa ääretön avaruus, johon korkeimmatkin auringot häviävät. +Elämä on täynnä ilmiöitä, mutta elämä itse on pohjaton. Elämä on +rajaton verrattuna ilmiöihinsä, jotka ovat rajallisia. On +olemassa ikuinen elämä kaiken yläpuolella, elämä, jota ihmiset +nimittävät Jumalaksi. Tämän yhtenäisen elämän ihminen +älyllisessä heräymyksessään tajuaa ja näkee. Mahdotonta on +kuvata sitä fyysillisillä sanoilla ihmiselle, joka ei ole sitä +kokenut, hänen täytyy ponnistaa, kunnes hän saa kokemuksen +siitä. Hänen täytyy ponnistaa koko sielullaan, ja varmasti tulee +päivä, jolloin hänen ymmärryksensä herää ja näkee: »minähän en +ole olemassa erityisenä oliona, vaan olen yksilöllinen ilmennys +äärettömästä elämästä. Olen vain pisara merenpinnalla.» Ihminen +aivankuin näkee ulos äärettömyyteen, näkee Jumaluuden suuren +pimeyden, joka itseensä kätkee kaiken valon. Hän ymmärtää, mitä +vanhat salatieteelliset maailmanselitykset tarkottavat, kun ne +sanovat: valo on syntynyt pimeydestä; kun raamatussakin +kerrotaan, että syvyys ja tyhjyys oli ensin ja sitten vasta tuli +valo. Kun ihminen täten huomaa olevansa pieni osa suuresta +kokonaisuudesta, huomaa, että kaikilla olennoilla toisin sanoen +on yhteinen alkuperä eli isä, täytyy hänen samalla myöntää, että +kaikki ihmiset ja elävät olennot suuren Elämän lapsina ovat +keskenään veljiä. Hänen järkensä sanoo hänelle +vastustamattomalla selvyydellä: »sinä olet atomi +maailmankaikkeudessa, elämän äärettömässä valtameressä, niinkuin +kaikki muut ovat atomeja. Sinä et ole ihmeellisempi kuin mikään +muukaan atomi tässä kaikkeudessa eikä mikään muu atomi ole +äärettömyyden ja iankaikkisuuden kannalta ihmeellisempi kuin +sinä olet. Sinä olet vain yksi pyörä, ihmeellisessä koneistossa, +sinä olet vain omalla paikallasi, kohdallasi välttämätön atomi, +tässä atomien meressä mutta matonen maassa on aivan yhtä +välttämätön ja salaperäinen ilmennys kuin sinä olet; ja jos on +olentoja, korkeampia ihmisiä, enkeleitä, jumalia, luojia, niin +ne ovat myös atomeja iankaikkisuuden ja äärettömyyden rinnalla. +Ne ovat myös sinun veljiäsi.» Luonnollista on, että kun ihminen +järjessään tämän totuuden älyää, hän samalla ymmärtää, että +totuus oikeastaan häntä velvottaisi. »Me ihmiset olemme veljiä, +mutta emme elä kuin veljet! Koska minä nyt tämän tajuan, pitäisi +ehkä minun—?» Kuitenkin ihminen voi jäädä tälle kohdalle. Hän +on löytänyt suuren totuuden, mutta taas on kohta tullut, että +hän voi jäädä paikoilleen. Hän on totuuden nähnyt ja voi sitä +toisillekin neuvoa, toisiakin houkutella sitä näkemään, mutta +hän voi antaa sen jäädä itselleen älylliseksi voitoksi eli +saavutukseksi. Hän pysyy silloin intellektualistina, joka on +nähnyt Jumalallisen Elämän kaiken takana, mutta samalla nähnyt +oman mitättömyytensä, kykenemättömyytensä, pienuutensa. Hän ei +mitään kykene tekemään, hän elää vain mukana niinkuin pisara +meressä. Hän kätkee tämän tiedon käytännöllisesti itseensä, hän +on löytänyt helmen, mutta kätkee sen peltoonsa. Hän on saanut +»leiviskän», mutta kaivaa sen maahan. Mitä hän voi tehdä? hän ei +voi maailmaa muuttaa, ei saada sitä paremmaksi, ei ihmisiä +veljellisemmiksi keskenänsä. +<br> +<br>Mutta jollei hän tälle kohdalle jää, jos hän tahtoo mennä +eteenpäin tästä heräymyksestä, jos hän tuntee sisässään: »minä +tahdon maksaa paljon, jotta totuus, jonka olen nähnyt, tulisi +minussa eläväksi», silloin hän voi ottaa seuraavan askeleen +edemmäksi ja joutua uuteen jaksoon eli kehityskauteen totuuden +etsimisessä. +<br> +<br>Sen sijaan, että hän vain alhaaltapäin katselisi ihmeellistä +totuutta, hän silloin antaa totuuden jumalallisen elämän virrata +itseensä. Muistattehan, mitä tässä mainittiin eräässä äskeisessä +esitelmässä, että ihminen on aineellisessa ilmennyksessään +munanmuotoisen auran sisäpuolella, mutta että hän todellisessa +itsessään on tämän munanmuotoisen auran ulkopuolella. Aura on +hänen Itsensä sisässä, Itsenä hän ei istu sen auran keskellä; +siinä on ainoastaan hänen yksilöllinen ilmennyksensä. Itse hän +jumalihmisenä on auransa ympärillä, ulkopuolella, aineettomuuden +maailmassa. Kun nyt ihminen näkee älyllisesti, että elämä on +yhtenäinen, että Jumala on iankaikkinen ja ääretön salaisuus +kaikkien ilmiöiden takana, niin hän itse asiassa ottaa vastaan +älyllisen vaikutuksen omasta Itsestään, siitä äärettömästä +Itsestä, joka on hänenkin oma Itsensä, vaikka se on hänen +personallisen ja yksilöllisen ilmennyksensä eli auran +ulkopuolella. Mutta jos hän tahtoo, että ääretön iankaikkinen +elämä virtaisi hänen sisälle ja ilmenisi hänessä, niin hänen +täytyy ottaa vaikutuksia siltä Itseltä, joka on yhtä +Äärettömyyden kanssa, toisellakin tavalla kuin älyllisesti. +Hänen täytyy antaa tuon äärettömän elämänsä tunkeutua häneen +niin, että se täyttää myös hänen tunne- ja tahto-elämänsä. Kun +hän vakavasti tahtoo edetä älyllisestä näkemyksestä eli +»heräämisestä« «vanhurskauttamiseen», silloin hänen täytyy +tahtoa, että totuus, minkä hän on älyllisesti nähnyt, ilmenisi +koko hänen yksilöllisessä ilmennyksessään, täyttäisi hänet ja +tulisi siis ilmi hänen personallisessa elämässään. Toisin sanoen +on teoissa toteutettava, mikä ajatuksissa on ihanteena. Tämä ei +ole leikintekoa, sillä ihanteen toteuttaminen tässä tapauksessa +on itse Jumalallisen Totuuden toteuttamista. Ennenkuin se voi +tapahtua, täytyy ihmisen tahtoa—ja hän voi tahtoa, jos hänellä +on taiteellinen vaisto—että hän voisi elää veljellistä elämää. +Hänen täytyy ajatella omaa personallista elämäänsä ja millä +tavalla hän voisi sitä muuttaa, mikä siinä sotii veljeyttä +vastaan, mikä on alhaista, puutteellista tai rumaa. Hänen täytyy +itse näitä asioita miettiä. Erehtyvät ne ihmiset, jotka ottavat +jonkun opettajan itselleen ja noudattavat hänen käskyjänsä ja +menettelevät sokeasti niiden mukaan, sillä tässä varsinaisesti +tarvitaan ihmisen omaa työtä, jos hän tahtoo edetä +totuudenetsimisen tiellä. Hänen ei pidä eikä hänen tarvitsekaan +sokeasti kulkea kenenkään neuvojen mukaan vaan hänen pitää itse +omalla ymmärryksellään, omalla parhaimmalla taidollaan pohtia +asioita, jotka häntä itseään koskevat. »Mikä minun sieluni +pelastaa vaaroista, millä tavalla minun pitäisi muuttaa elämäni, +että siitä olisi hyötyä kanssa-ihmisilleni, miten voisin elää +niin, etten loukkaisi veljeyden periaatteita?» Näin hän kysyy +itseltään ja ymmärtää, että voidakseen olla todellinen veli +kaikkien kanssa täytyisi hänen osata rakastaa, aivan +pohjattomasti rakastaa. Mutta vaikkei hän sitä osaisi, hän +kuitenkin tahtoo pyrkiä. Tämä on juuri tärkeä kohta, että +ihminen tahtoo pyrkiä ja vaikkapa vähässä muuttaa elämäänsä. Hän +esim. päättää: »nyt en tahdo enää tappaa eläimiä enkä tehdä +niin, että toisten täytyy tappaa minun takiani. En siis syö +lihaa, en mitään sellaista, jonka vuoksi eläimiä tapetaan.» Leo +Tolstoi, tuo suuri ihmeellinen mies, joka todella etsi ja pyrki, +sanoo: ensimäinen ehto, kun ihminen tahtoo tulla hyväksi, on, +että hän tulee kasvissyöjäksi, sillä kuinka ihminen voisi +alottaa väärästä kohdasta ja tulla hyväksi, samalla kun hän +tahraa käsiään verellä. +<br> +<br>Mainitsen tämän esimerkkinä, mutta en tarkotuksessa ketään +loukata. Kukin ihminen itse päättää sisässään kaikista +kysymyksistä oman elämänsä suhteen, ja se on hänen yksityinen +asiansa Jumalan kanssa. Emme voi tuomita ketään. Emme voi sanoa, +kun näemme jonkun syövän lihaa: »Ah, hän on mahdoton, hän ei +kykene elämään veljellisesti.» Meidän kädessämme ei ole +veljeyden mittapuu. Kun ihminen on vakava pyrkimyksessään, on +hänen yksityinen asiansa, mistä kohdasta hän alottaa. Ihmisellä +on laki itsessään, sanotaan raamatussa. Hän on itselleen laki. +Laki on kirjotettu hänen sydämeensä ja hän itse ymmärtää, mitä +hän itseltänsä vaatii. Kun hän vilpittömästi tahtoo edetä +veljellisyyden tiellä ja kun hän ajattelee ihanteena, että voisi +palvella ihmiskuntaa ja maailmankaikkeutta, sen onnea ja +edistystä, mitään itselleen pyytämättä, silloin hän on oikealla. +Ihmisen on niin yksinkertaista tuntea, niin helppoa arvostella +omaa itseään. Hän kysyy itseltään: mitä minä tahdon? ja vastaa +siihen aivan rehellisesti ja vilpittömästi. Aivan välttämätöntä +totuudenetsijälle on, ettei hän tee mitään ilvettä itsensä +kanssa. Siinä kohdassa ihmiset erehtyvät, että usein ovat +sokkosilla itsensä kanssa. Totuudenetsijälle ei sellainen +kelpaa, hänen täytyy seisoa alastomana itsensä edessä. Mutta kun +hän löytää itsestään vilpittömän tahdon edetä veljeyden tiellä, +silloin totisesti hän etenee ja älyllinen totuudennäkemys +muuttuu hänessä siveelliseksi elämänvoimaksi—ja ihmiselle +tapahtuu uusi kokemus. +<br> +<br>Hän näkee nyt, hän tuntee nyt, kuinka se suuri elämä, jonka hän +on järkensä silmällä nähnyt ja johon hän uskoo, mahtavana +voimana virtaa hänen sieluunsa. Hän tuntee kuinka avaruuden +äärettömyydestä elämän henki liitelee hänen sieluunsa ja kuinka +ikuisuuden syvyydestä elämän lähdevesi pulppuaa hänen sieluunsa. +Nyt hän tietää aivan uudella tavalla että me muodostamme yhden +suuren kokonaisuuden, että me totisesti kaikki olemme saman isän +lapsia, sillä hän tuntee olevansa yhtä kaikkien kanssa. Se suuri +elämä, joka oli hänelle ainoastaan älyllinen todellisuus, +muuttuu eläväksi todellisuudeksi ja selvittää hänelle elävän +kokemuksen avulla, mitä on rakkaus. Silloin kun hänelle tapahtuu +tämä ihmeellinen hetkellinen uudestasyntyminen, silloin hän +tietää mitä rakkaus on siitä yksinkertaisesta syystä, että hän +sillä hetkellä rakastaa kaikkia, ja samalla hän ymmärtää koko +olemuksellaan, ettei ole muuta vapahtajaa olemassa kuin Jumala. +Hän ei voi itse itseään vapahtaa eikä tehdä itseään hyväksi— +kuinka hän kuolevainen ihminen voisi itseään pelastaa ja millä +voimalla? Ei, vaan se ääretön voima, se suuri ihmeellinen, +yhtenäinen elämä, joka on kaiken takana, se hänet täyttää, se +hänet puhtaaksi pesee. Se on rakkaus ja se opettaa häntä +rakastamaan. Sen avulla, sen täyttämänä hän osaa rakastaa. Se +yksin, Jumala itse, on pelastaja, vapahtaja. Kaikki teologiset +riidat ja kiistat Jumalan armosta, ihmisen omasta voimasta +j.n.e. tulevat aivan arvottomiksi hänen silmissään. Ihmiset, +jotka eivät asioista tiedä, saattavat niistä puhua, mutta kun +ihminen itse tietää, kun hän on itse kokenut, mikä voima se on, +joka hänet nostaa, mikä voima se yksin on, joka hänet tekee +hyväksi, puhdistaa, täyttää rakkaudella kaikkea kohtaan, kun hän +sen tietää, silloin hänen ei tarvitse riidellä kysymyksestä +sellaisten kanssa, jotka eivät sitä tiedä. Yhdentekevää on, +kutsuuko ihminen tuota voimaa Jumalan voimaksi vai kutsuuko hän +sitä omaksi itsekseen, sillä totisesti se on hänen oma itsensä, +joka asuu auran ulkopuolella, joka tulvaa häneen, mutta +totisesti se samalla on itse ääretön elämä. Nimi on toisarvoinen +asia eikä muuta sitä tosiseikkaa, että personallinen minä ei voi +nostaa itseään, jollei se täyty elämällä, joka personallisesti +katsoen tulvaa siihen ulkoapäin, tulkoon se sitten +äärettömyydestä tai ihmisen korkeammasta itsestä, sillä +käytännöllisesti katsoen nämä ovat yhtä. +<br> +<br>Tällainen on toinen jakso totuudenetsijän elämässä. Ja kun hän +on tähän kohtaan päässyt, ei hän tiellä enää pysähdykään, ei hän +enää jääkään seisomaan vaan hän etenee itsestään eteenpäin ja +hänen kokemuselämänsä yhä rikastuu. Päivä päivältä hän oppii +selvemmin ja laajemmin rakastamaan. Päivä päivältä hänelle +esiintyy uusia elämän ongelmia, jotka vaativat ratkaisua. Päivä +päivältä hänen kykynsä niitä ratkaista kasvaa. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="V" href="#index"> V. </a> YLIAISTILLINEN ELÄMÄ.</h2> + +<br> +<br> + +Aiomme tänään jatkaa viime luentoa, joka jäi kesken siinä +merkityksessä, että en ehtinyt kuvata kolmatta askelta totuuden +etsijän tiellä. Tietysti askeleita tällä tiellä on useampia. +Totuuden etsiminen ei lopu, ennenkuin ihminen on kehittynyt +täydelliseksi Mestariksi, ja tietysti kehitystä on senkin +jälkeen, vaikkei sitä silloin enää kutsuta totuudenetsimiseksi. +Mutta totuudenetsimisen alkupäässä on ne kolme askelta, joista +viime kerralla lupasin puhua ja joista en ehtinyt kuvata muuta +kuin kahta. +<br> +<br>Kuten muistatte oli ensimäinen askel totuudenetsimisessä +totuuden älyllistä etsimistä, joka päättyi sellaiseen +huippukohtaan, että ihminen heräsi älyllisesti, jolloin ihminen +ensin järkensä silmillä näki ja ymmärsi, että elämän moninaisten +ilmiöitten takana oli olemassa yksi yhtenäinen elämä. Ihminen +älyllisesti näki niin sanoaksemme Jumalan olemassaolon ja siitä +johtuvan seurauksen, että kaikki ihmiset ovat tämän Jumalan +lapsia ja siis ytimeltään yhdenvertaisia. +<br> +<br>Tätä älyllistä heräämistä seuraa luonnollisesti velvollisuus +toteuttaa sitä jumalallista yhtenäistä elämää, jonka ihminen +näkee olevan kaikkien ilmiöitten takana ja piilevän hänessä +itsessäänkin, toisin sanoen velvollisuus toteuttaa veljeys. +<br> +<br>Sentähden totuudenetsijä, joka ei pysähdy älylliseen +totuudenetsimiseen, yrittää elää veljellisesti. Hän koettaa +järjestää omaa personallista elämäänsä niin paljon kuin hän osaa +ymmärtämäinsä veljeysperiaatteiden mukaisesti. Näiden +siveellisten pyrkimysten luonnollisena palkkana seuraa sitten +toinen heräymys eli uudestasyntyminen, joka ei ole enää +älyllistä vaan siveellistä laatua. Ihminen silloin kokee +kummallista ekstasia, jolloin jumalallinen elämä tulvaa hänen +personallisuuteensa, tehden sen pyhäksi ja täyttäen sen +suurenmoisella rakkaudella kaikkia kohtaan koko luomakunnassa. +Se, joka on pyrkinyt veljellisyydessä eteenpäin, varmasti joskus +on tehnyt tällaisen kokemuksen. Ennen hän ei ole osannut +rakastaa, ei ole tuntenut yleis-inhimillistä, kosmillista +rakkautta, vaikka hän on ymmärtänyt ja älynnyt sitä yhtenäistä +elämää, mikä hänen sisässään voisi tuntua ja siinä on <i>de +jure</i> vaikkei vielä <i>de facto</i>. Mutta noina ekstasin +hetkinä hän tuntee voivansa rakastaa kaikkia, voivansa syleillä +koko maailmaa. Näitä kokemuksia ihminen tekee pyrkiessään +toisella tien kohdalla eteenpäin, ja ne kohoavat huippuunsa +suurimmassa rakastamiskyvyssä ja voiman kokemuksessa, minkä +ihminen voi saavuttaa. +<br> +<br>Mutta nämä kokemukset ovat vain hetkellisiä ekstasi-tiloja. +Ihminen ei vielä ole joka hetki sellainen. Hän tietää, mitä +Mestarin rakkaus on, hän on saanut kokea, mitä on täydellisen +ihmisen elämä, hän käsittää, että jos hän olisi täydellinen, hän +joka hetki rakastaisi siten kuin hän rakastaa ekstasin hetkinä, +ja koko hänen elämänsä olisi yhtä ainoata rakkauden unelmaa +aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ja tämä tieto velvottaa. Hänen +velvollisuutensa on kehittyä siihen elämään, jossa hän aina +voisi tuntea tuota ihmeellistä äidin eli Mestarin rakkautta +kaikkia kohtaan. Hänen velvollisuutensa on siihen pyrkiä. Ja +silloin hän ymmärtää tärkeän seikan. Hän ymmärtää, miksikä +hänessä tämä rakkaus ei elä yhtämittaa. Hän ymmärtää sen +riippuvan siitä tosiseikasta, että hän ei ole kyllin viisas. Hän +ei voisi sitä rakkautta vielä käyttää. Jos se hänessä aina +asuisi, mitä hän tekisi? Millä tavalla hän ihmiskuntaa auttaisi, +millä tavalla hän rakastaisi, kuinka hänen rakkautensa ilmenisi? +<br> +<br>Ekstasin hetkenä tai sen perästä on tavallista, että ihminen +ajattelee: »oi, jos olisin rikas, jos minulla olisi kaiken +maailman rikkaudet, niin minä auttaisin kaikkia, jotka tulevat +tielleni ja kärsivät ruumiillisesti,—oi jos olisin rikas!» +Mutta vähänkin asiaa punnittuaan hän huomaa, että sellainen +ratkaisu olisikin humbugia, sillä silloin kaikkien muiden +ihmisten pitäisi olla sellaisessa asemassa, että he kaipaisivat +hänen rikkauttaan. Siis kaikkien muiden pitäisi olla köyhiä, +puutteessa, hänen yksin rikas, jotta voisi näyttää heille +rakkauttaan. Mitä tämä olisi muuta kuin humbugia? Minkätähden +hänen pitäisi olla sellainen ihmeellinen olento, joka näyttäisi +muille rakkauttaan? Ja mitä hyötyä toisilla olisi tällaisesta +avunsaannista, joka tekisi tyhjäksi heidän oman +yritteliäisyytensä, heidän omat ponnistuksensa? +<br> +<br>Totuudenetsijä ymmärtää selvästi, että siihen päin ei ole +pyrittävä. Hän ymmärtää, että luonnollinen taloudellinen +ratkaisu on, että toinen ihminen ei tarvitse toisen apua +suoranaisesti. Hän ymmärtää, että näitä kysymyksiä köyhyydestä +ja rikkaudesta, aineellisesta puutteesta ja avuliaisuudesta +pitää ratkaista siten, että olosuhteet maan päällä järjestetään +niin, ettei ole köyhiä eikä rikkaita, ei puutteellisia eikä +yltäkylläisiä. Ja näin ollen hänen täytyy osata näyttää +rakkauttaan toisella tavalla: «jos oikein rakastan ihmisiä, +pitää minun osata näyttää heille rakkauttani, vaikka olisin niin +köyhä, etten voisi heille mitään aineellista apua antaa.» +<br> +<br>Mitenkä sitten voidaan ihmisiä auttaa? Kaipaavatko ihmiset muuta +kuin aineellista apua? Ei tosiaan ole muu tarve niin lähellä. On +kyllä ihmisiä, jotka kaipaisivat rakkautta ja hyvyyttä; esim. +jokainen sairas on kiitollinen toisen hyvyydestä; jokainen surun +painama on kiitollinen siitä, että toinen ihminen osottaa +hänelle myötätuntoa, osanottoa hänen surussansa, mutta usein on +kuitenkin elämässä niin, että niillä ihmisillä, jotka ovat +surullisia tai sairaita, onkin lohduttajansa. Sillä kaikkein +enimmän tietysti voi surevaa tai sairasta lohduttaa ja hänelle +osottaa myötätuntoa sellainen, joka jo personallisesti häntä +rakastaa ja ymmärtää hänen personallisia omituisuuksiaan. Sairas +ihminen ottaa mieluummin vastaan hoitoa sen puolelta, joka häntä +rakastaa kuin vento-vieraalta. Totuudenetsijä vetää näistä +huomioistaan sen johtopäätöksen, että elämässä täytyy olla ala, +jossa ihmiset todella kaipaavat apua ja jossa he eivät voi saada +keltä tahansa apua, ei niiltäkään, jotka heitä rakastavat. Ja +sellainen ala onkin. Mikä? Yleensä elämän tieto. Siinä ihmiset +kaipaavat apua. Heillä ei ole tietoa siitä, mitä elämä on. +Ihmiset eivät tiedä, ovatko he kuolevaisia vai ovatko he +kuolemattomia olentoja. He eivät tiedä, elävätkö kuoleman +jälkeen, ovatko täällä vain yhden kerran vai tulevatko useamman +kerran tähän maailmaan. Ihmiset eivät ole osanneet ratkaista +itse elämän kysymystä. He elävät tietämättömyydessä ja kaipaavat +tietoa. »Siis», huudahtaa totuudenetsijä, »jos minulla olisi +tietoa ja viisautta, silloin voisin ihmisiä auttaa.» +<br> +<br>Ihminen, joka on tehnyt rakkauden ekstasin kokemuksia, hän +kaipaa tietoa, ei itseänsä varten, vaan sentähden että hän +muuten on hyödytön maailmassa, että hänellä ei ole maailmassa +muuten mitään tehtävää. Hän tahtoo rakastaa ihmisiä, auttaa +heitä ja olla hyödyksi ihmiskunnalle, mutta siihen kyetäkseen +hän tarvitsee tietoa. Siveellisestä uudestasyntymisestä seuraa +välttämättömänä vaatimuksena ja velvollisuutena +totuudenetsijälle hankkia itselleen tietoa elämän ja kuoleman +salaisuudesta. +<br> +<br>Tämä tieto elämän ja kuoleman salaisuudesta, jota hän kaipaa ja +jota hän tahtoo itselleen hankkia ihmiskunnan vuoksi, ei ole +psyykillistä vaan henkistä laatua. Ei hän kaipaa yliaistillisia +kykyjä, ei hypnotista voimaa, ei tavallista selvänäköisyyttä, ei +mitään hermoja kiihottavaa, vaan todellista tietoa siitä, onko +mitään olemassa kuoleman jälkeen, onko totta, että on olemassa +taivaita ja helvettejä, onko olemassa iankaikkinen elämä, onko +totta, että ihminen syntyy monta kertaa maailmaan. Tätä tietoa +hän tarvitsee, tätä henkistä tietoa elämän ja kuoleman +salaisuudesta, toisin sanoin tietoa siitä, onko hän itse +sellainen olento ihmisenä, että hän voi elää kuoleman jälkeen. +<br> +<br>Millä tavalla hän voi tästä saada tietoa? Mitä tapahtuu +kuolemassa? Aivan selvästi kuolemassa tapahtuu se, että +fyysillinen ruumis jää elottomaksi. Jos siis ihminen on olemassa +kuoleman jälkeen, on hän jokin muu kuin fyysillinen ruumis. +Fyysillinen ruumis jää elottomaksi, se kuolee. Jos ihminen on +sama kuin fyysillinen ruumis, ei hän ole olemassa kuoleman +jälkeen. Mutta jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen, silloin +hänen täytyy olla joku muu kuin fyysillinen ruumis, ja siinä +tapauksessa on hän tämä muu nyt jo eläessään. Tämä on aivan +selvää logiikkaa. Jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen ilman +fyysillistä ruumista, täytyy hänen voida olla olemassa +eläessäkin ilman fyysillistä ruumista. Sille ihmiselle, joka +tahtoo tietoa elämän ja kuoleman salaisuudesta, muodostuu aivan +selvä problemi ratkaistavaksi. Hänen täytyy päästä tietoon +siitä, voiko olla olemassa ihmisenä, vaikkei ole fyysillistä +ruumista käytettävänä. Ja kun itse kysymys on selvä, on syytä +toivoa vastausta. +<br> +<br>Nyt tietysti kun ihminen asettaa ratkaistavakseen tällaisen +problemin, hän joutuu tekemisiin yliaistillisen maailman ja +tavallaan tuntemattomien voimien kanssa, sillä kuolemantakaiset +asiat eivät ainakaan ole fyysilliselle silmälle näkyviä, vaan +asettavat hänet yhteyteen psyykillisen, yliaistillisen maailman +kanssa. Hän saattaa nähdä näkyjä ja kummallisia unia, aavistaa +asioita ja kehittyä erityisen herkkätuntoiseksi. Ja lopulta hän +tulee sellaiseen kummalliseen kohtaan, että kokee olevansa +ulkopuolella fyysillistä ruumista ja tietää elävänsä +fyysillisesta ruumiista riippumatta. +<br> +<br>Nyt meidän täytyy tätä kysymystä hieman tutkia, mitä se +merkitsee ja kuinka se on ymmärrettävissä. Jokainen fysiologi ja +jokainen psykologi, joka on tutustunut n.k. kokemusperäiseen +sielutieteeseen, tietää että ihminen on olento, jossa +sielulliset tajunnan ilmiöt käyvät käsi kädessä aineellisten +ilmiöitten kanssa. Kun ihminen ajattelee ja tuntee, tapahtuu +samalla vastaava aineellinen, muutamat sanovat sähköllinen ilmiö +hänen fyysillisessä koneistossaan, aivoissa ja hermostossa. +Tämän nojalla materialistinen katsantokanta on tehnyt tuon +tunnetun johtopäätöksensä, että koska kaikkia sielullisia +ilmiöitä seuraa rinnakkain jonkinlaiset fysiologiset ilmiöt, ei +ole ilman näitä fyysillisiä eli fysiologisia ilmiöitä olemassa +mitään tajunnallisia sieluilmiöitä. Sentähden sanovat +materialistiset fysiologit ja kokemusperäiset psykologit, että +ihmisen koko personallinen sielu-elämä sisältyy hänen +ruumiilliseen elimistöönsä, ja lisäävät: kun te esim. tutkitte +ihmisen unielämää, huomaatte, kuinka ihminen todella on +riippuvainen aineellisesta koneistostaan, ruumiistaan, sillä +unielämässä ihmisen tajunta siirtyy isoista aivoista pieniin +aivoihin ja selkäytimeen eikä siis unielämä saata olla +personallisesti itsetietoisaa samalla tavalla kuin päiväelämä; +isot aivot välittävät päivätajunnan sielullisia ilmiöitä, ja kun +nämä isot aivot ovat horrostilassa (nukkuvat) ja tajunta on +laskeutunut alaspäin pieniin aivoihin ja selkäytimeen, niin +ihminen ei ole sama itsetietoinen, tekojaan ja tunteitaan +hallitseva olento kuin päivällä vaan hän muuttuu olennoksi, +jonka kaikki tajunnalliset elonilmaukset ovat sekasotkuisia tai +ainakin toisten lakien hallitsemia kuin päivätajunnallisen +itsetietoisuuden. Sentähden ihminen unessa saattaa menetellä +toisin kuin päivätajunnassa. Unessaan hän saattaa tehdä +hullunkurisia tekoja eikä ihmettele, että tapahtuu yhtämittaa +mitä merkillisimpiä vaihteluita. Päinvastoin on ihmisen +alitajunnalla, joka tulee näkyviin, kun päivätajunta laskeutuu +aivokynnyksen alapuolelle, luonnostaan esim. dramatisoiva eli +näytelmällinen kyky. Aivan yksinkertaisia fyysillisiä ilmiöitä +tulkitaan monimutkaisten unien välityksellä. Jos ihmisen nenän +alle hänen nukkuessaan pistetään tuoksuva ruusu, hän +alitajunnassaan, silloin kun se ottaa vastaan hermojen +välittämän sanoman tuoksuvasta ruususta, selittää tämän +draamallisesti unen muodossa esim. siten, että hän kävelee +ihanassa ruusutarhassa. Ihminen on ikäänkuin paljon +lapsellisempi, tyhmempi ja itsetiedottomampi olento unissaan, +sanovat fysiologit, kuin päivätajunnassa. +<br> +<br>Ja tietysti pitäisi niin olla kaikkien teoriojen mukaan, ellei +olisi olemassa ihmeellinen tosiseikka, jota eivät fysiologit ja +tavalliset kokeelliset psykologit saata ottaa lukuun, koska he +yleensä eivät sitä tunne. Se ei ole siksi yleinen ilmiö, että +jokainen nykyaikainen sielutieteilijä kohtaisi sitä luvuissaan +tai empiirisissä tutkimuksissaan. Mutta ilmiö on olemassa ja se +ilmiö on, että ihminen uni-elämässään saattaa olla aivan sama +olento kuin päivällä, saattaa tuntea itsensä aivan samaksi ja +olla yhtä itsetietoinen ja yhtä vapaa kuin päivätajunnassaan +sekä ulkomaailman että omien sielullisten tajuntatilojensa +suhteen, saattaa siis yhtä paljon hallita itseään ja olla +itsensä herra unessa kuin päivällä. Minä tunnen ihmisiä, joille +tällainen unitila on aivan luonnollinen. He nukkuessaan +kummallisella tavalla jatkavat päivä-elämäänsä, liikkuvat +keveämmin ja nopeammin, mutta toimivat muuten samalla tavalla +kuin päivällä. Tietysti tämä tapahtuu sielullisesti, +ruumiillisesti he eivät saata toimia samalla tavalla. +Uni-elämässään, vaikka ovat mielestään aivan hereillään, eivät +voi esim. nostaa fyysillisiä huonekaluja, mutta muuten ovat +kaltaisiaan, puettuja niinkuin päivällä, tunteiltaan ja +ajatuksiltaan samoja. +<br> +<br>Tällaisen unitilan pitäisi tietysti fysiologien ja tavallisten +kokeellisten psykologien mielestä olla aivan mahdoton, sairas, +epänormaali, sillä eihän ihminen sellaisessa tilassa saata +nukkua. Jos hän on sama kuin päivällä, täytyy hänen tajuntansa +toimia isojen aivojen välityksellä. Vai olisiko hän niin +epänormaalinen olento, että hänellä pikku-aivot ja selkäydin +olisivat samalla tavalla organisoidut kuin isot aivot? Ei, sillä +tutkiessaan tiedemiehet voivat huomata, että hänen pikku-aivonsa +eivät ole samanlaisia kuin isot aivot vaan ovat rakennetut +niinkuin vastaavat elimet muilla ihmisillä. +<br> +<br>Kuinka nyt tätä salaperäistä ilmiötä voimme ymmärtää ja onko +tämä sitä yliaistillista tietoa, jota ihminen tarvitsee? Me +voimme okkultisesti aivan hyvin ymmärtää, mistä ilmiö johtuu. +Emme saata kumota sitä selvää lakia, jonka kokeelliset +sielutieteilijät ovat keksineet, että sielulliset ja aineelliset +ilmiöt käyvät rinnakkain, käsi kädessä. Laki kuin laki, jos +kerran laki pitää paikkansa. Mutta mitä voimme okkultisesti +huomata? Sen kummallisen seikan, että ihminen fyysillisessä +ruumiissa on muuta kuin vain—käyttääkseni vanhojen filosofien +ja alkemistien lausetapaa—maata, vettä, ilmaa ja tulta. Hänen +fyysillinen ruumiinsa on kokoonpantu paitsi niistä aineista, +joita me fyysillisillä aistimilla havaitsemme, sellaisistakin +aineista, joita emme tavalliselta fyysillisellä silmällä näekään +ja joita me okkultismissa eli salatieteessä olemme tottuneet +kutsumaan eetteri-aineiksi. Nämä ainekset muodostavat aivan kuin +näkymättömän puolen fyysillisestä ruumiista. Ihmisen tajunta +toimiessaan fyysillisessä ruumiissa ja sen aivoissa ei ole +ainoastaan fyysillisten solujen välittämä vaan kulkee myös +niihin sisältyvien eetteriainesten kautta. Siis ihmisen tajunnan +välittäjänä on suurempi joukko aineellisia ilmiöitä kuin +fysiologit tuntevat. Fysiologit ja kokeelliset psykologit +tuntevat ainoastaan niitä ilmiöitä, joita he saattavat +aistimilla ja koneilla havaita fyysillisessä ruumiissa, mutta +toinen puoli niistä ilmiöistä, jotka ovat ulkopuolella +fyysillisen aistihavainnon, jää heiltä huomaamatta. Kun ihminen +ajattelee tai tuntee, ei siis tapahdu aineellinen +parallelli-ilmiö yksinomaan karkeasti fyysillistä laatua—ei +siis vain sähkö-ilmiö, vaan myös värähtely hienommassa aineessa +jota emme näe mutta jota kutsumme eetteriksi. +<br> +<br>Tämä eetteri on nyt sitä laatua ja siinä suhteessa fyysilliseen +ruumiiseen, että se saattaa siitä erkautua. Se saattaa +epänormaalisissa tapauksissa eristäytyä fyysillisestä aineesta. +Ihminen saattaa ikäänkuin jakautua kahtia fyysillisesti. +Yliaistillisten ilmiöitten esimerkkikokoelmiin on keräilty +useita sellaisia tapauksia, että sama ihminen on nähty kahdessa +paikassa yhtaikaa. Niinkin selvä ilmiö kuin seuraava on näissä +kokoelmissa: opettajatar Emilie Sagée, joka kirjottaessaan +taululla luokkansa edessä tyttöjen häntä katsellessa, oli +samalla heidän nähtensä, kun joku ensin sattui huomauttamaan, +ulkona puutarhassa kävelemässä. Tällaisia tapauksia on ja ne +näyttävät meille objektivisesti, että ihmisen fyysillinen olemus +saattaa jakautua kahtia. Salatieteen kannalta muuten vanhastaan +tiedetään, että ihmisen fysiologinen olemus saattaa näin +jakautua. Ehdottomasti pitää paikkansa tuo laki, että +sielullisia ilmiöitä vastaavat määrätyt aineelliset ilmiöt, +mutta itse aineelliset ilmiöt ovat kaksinaisia: fyysillisiä ja +eetterisiä ja saattavat ilmetä kahtena. Personallinen tajunta on +vain toisessa paikassa. Jos personallinen tajunta on +eetterisessä haahmossa, joka kulkee puutarhassa, silloin +opettajatar seisoessaan taulun luona, on aivankuin hetkeksi +poissa tajunnastaan. Mutta jos hän on itsetietoinen +fyysillisessä olemuksessaan, niin toinen puoli hänestä, joka on +ulkona, on vain aineellinen ilmiö. Samalla tavalla ihmiset, +jotka näkevät selviä unia sitä laatua, josta äsken puhuin, että +he ovat itsetietoisia ja hereillään ja saattavat nähdä oman +fyysillisen ruumiinsa,—ovat tietoisia haamussa eli +kaksoisolemuksessa, sillä fyysillis-personallisesti +itsetietoinen ihminen ei saata olla ilman fyysillis-eetteristä +ainetta. +<br> +<br>Tämä on ensimäinen tosiseikka, minkä ihminen ymmärtää, +joutuessaan tekemisiin yliaistillisen maailman kanssa. Hän ei +voi olla toisessa maailmassa sama personallinen olento kuin hän +on tässä ilman tätä fyysillis-eetteristä ainetta. Siis hän ei +voi olla olemassa kuolemankaan jälkeen ilman +fyysillis-eetteristä ruumista, joka välittää hänen personallista +itsetietoisuuttaan, ellei hän muutu toiseksi olennoksi. Ja minkä +kokemuksen itse asiassa ne ihmiset tekevät, jotka ovat +hereillään ja personallisesti oma itsensä ulkopuolella +fyysillistä ruumista? He tekevät sen kokemuksen, etteivät tiedä +minkälainen on ihmisen tila kuoleman jälkeen. He eivät tapaa +kuolleita, ellei joku vainaja tule heidän luokseen puhumaan +heille. Joskus kuollut sukulainen tai ystävä saattaa tulla +heidän luoksensa, ja he voivat tietää, että hän on kuollut, he +voivat puhua hänelle, mutta he eivät kykene itse lähtemään +vainajien valtakuntaan, helvetteihin ja taivaisiin ottamaan +selvää, kuinka siellä on. Tämän huomion he pian tekevät. He +kyllä ovat päässeet ihmeelliseen tietoon siitä, että ihminen +saattaa olla olemassa ulkopuolella karkeata fyysillistä +välinettään, mutta he eivät saata päästä vainajien yhteyteen +muitta mutkitta. Itse asiassa tämä ilmiö on epänormaali. Se on +pohjaltaan aineellinen ilmiö eikä sellainen henkinen ilmiö, +jonka tarpeessa totuudenetsijä on. Se ei anna hänelle sitä +henkistä tietoa, jota hän kaipaa. +<br> +<br>Sillä henkisen tiedon kaipuu on lyhyesti määriteltynä tämä: +»onko ihminen toinen olento kuin fyysillisen ruumiin +välityksellä ilmenevä personallisuus? Onko ihminen todella +sellainen kuolematon olento, joka on olemassa kuoleman jälkeen? +Missä ovat vainajat olemassa kuoleman jälkeen?» Jos heitä on +olemassa, täytyy elävässä ihmisessä jo piillä kuolemattomuuden +siemen. Ja jotta ihminen eläissään voisi päästä tietoon +vainajien olotilasta, täytyisi hänen tulla tietoiseksi siitä +puolesta itsestään, joka on riippumaton fyysillis-eetterisestä +personallisuudesta. Tämä on se henkinen tieto, jota +totuudenetsijä kaipaa toisen heräymyksen jälkeen. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="VI" href="#index"> VI. </a> UUDESTASYNTYMINEN KRISTUKSESSA.</h2> + +<br> +<br> + +Puhuttiin viime kerralla siitä elämästä, jota salatiedettä +harjottava ihminen saattaa elää ruumiin ulkopuolella. +Mainittiin, että on ero tehtävä kahdenlaisen ruumiin +ulkopuolella olon välillä. Toinen on oikeastaan fyysillisen +ruumiin kahtiajakoa vain, toinen on varsinaista elämää ja oloa +fyysillisen ruumiin ulkopuolella. Edellisenlaatuiseen elämään +ruumiin ulkopuolella, joka perustuu fyysillisen ruumiin +kahdistumiseen on taipumusta herkkätuntoisilla henkilöillä, +jotka luonnostaan ovat fyysillisesti mediumistisia, ja myöskin +henkilöillä, jotka ovat salatieteilijöitä sillä tavalla, että +vaikutin, joka heitä elähyttää, on uteliaisuus tai ainakin +tiedonhalu, jota emme teosofeina saata täydellisesti hyväksyä. +Kun näet ihminen on ulkona fyysillisestä ruumiistaan +eetterisessä haahmossa, niin hänelle ei ainoastaan ole +mahdotonta pyrkiä vainajien varsinaiseen valtakuntaan, muutamia +poikkeuksia lukuunottamatta, vaan hän on myöskin altis samoille +haluille ja himoille kuin fyysillisessä ruumiissaan ollessaan. +Hän ei itse ole välttämättä siveellisesti eli moraalisesti +parempi kuin päivätajunnassaan, ja on vielä lisättävä, että hän +päivätajunnassaankaan ei tarvitse olla erittäin kehittynyt +siveellisesti voidakseen saada aikaan tällaisia +kaksistumisilmiöitä. +<br> +<br>Kun n. 15 vuotta sitten erityisesti tutkin näitä asioita +käytännöllisesti, näytettiin minulle esimerkeillä ero eetterisen +ja varsinaisesti henkisen ruumiista ulkonemisen välillä. M.m. +selveni minulle ero seuraavan tapauksen kautta. Eräs +ranskalainen salatieteilijä, joka ei ollut teosofi eikä +ollenkaan hyväksynyt teosofista liikettä, istui huoneessaan, +luultavasti Parisissa, ja kirjotti kirjotuspöytänsä ääressä, +joka oli akkunan luona. Vaikka hän muuten oli tavallisen ihmisen +näköinen, kiintyi huomioni hänen silmiinsä, joissa paloi tumma, +synkkä hehku. Kadulta kuului rattaiden ajoa ja hän kääntyi äkkiä +katsomaan, aivankuin olisi aavistanut jotakin. Kadulta ajoivat +vaunut ohi, niissä istui upea, kaunis nainen ja herrasmies. +Silloin tämä ranskalainen salatieteilijä tunsi voimakasta +mielenliikutusta enkä minä ymmärtänyt muuta kuin että hän, joka +nähtävästi oli rakastunut tuohon naiseen, äkkiä tuli +mustasukkaiseksi sen takia, että vieras herrasmies ajoi +vaunuissa naisen seurassa. Luultavasti hänellä oli syvempikin +syy, minkätähden hän samassa menetteli niinkuin menetteli, mutta +sitä en silloin osannut nähdä. Näin ainoastaan nämä selvästi +näkyvät tunteet hänessä. Nyt hän heti heittäytyi pitkälleen +sohvalleen huoneessaan, eikä kestänyt monta sekuntia,—niin +harjaantunut hän oli tässä okkultisessa tempussa,—ennenkuin hän +nousi eetterihaahmossaan fyysillisestä ruumiistaan ja kiirehti +seinän kautta vaunujen jälkeen ja sisään vaunuihin. Hän tietysti +oli aivan näkymätön niille, jotka vaunuissa ajoivat, mutta itse +hän saattoi täydellisesti nähdä ja kuulla heitä. Hän oli heidän +luonaan kuin fyysillinen olento ainakin, mutta näkymättömänä. +Tämä näky vaikutti minuun erittäin inhottavasti ja ymmärsin +selvästi, että tuo ei ollut korkeata okkultismia. Sehän oli +kerrassaan salaisten voimien prostituoimista, niiden käyttämistä +personallisiin tarkotuksiin! +<br> +<br>Todellinen salatieteellis-henkinen oleminen fyysillisen ruumiin +ulkopuolella on aivan toista laatua. Se on käyttääkseni muuatta +raamatullista vertausta, joka mielestäni tähän kohtaan hyvin +sopii, ottamista osaa kuninkaanpojan häihin. Te muistatte tämän +Kristuksen vertauksen kuninkaanpojan häistä, joihin kaikkia +kutsuttiin: ovella kuitenkin katsottiin, kuka on puettu +häävaatteisiin, kuka ei. Ken ei ollut häävaatteisiin puettu, hän +ei päässyt ovesta sisälle. Tämä on kirjaimellisesti totta +salaisen maailman suhteen ja todellisen elämän suhteen +ulkopuolella fyysillisen ruumiin. Jos ei ihminen ole riisunut +päältään fyysillistä personallisuuttaan ja pukeutunut +häävaatteisiin—tämä sana on sekä vertauksellinen että myöskin +realistisesti tosi—ei hän voi astua sisään salaiseen elämään, +todelliseen okkultiseen elämään ruumiin ulkopuolella. Sentähden +hänen olemisensa siinä maailmassa, jota me kutsumme +henkimaailmaksi, ja hänen kuulumisensa siihen maailmaan jäsenenä +perustuu ja nojautuu siihen, että hänessä on herännyt uusi +inhimillinen sielu, uusi personallisuus niin sanoaksemme. +<br> +<br>Ja mikä voima se tämän personallisuuden saattaa herättää? +Ainoastaan jumalallinen rakkaus ja sääli. +<br> +<br>Kaikille teosofeille ja kaikille ihmisille, jotka tahtoisivat, +että heidän elämänsä nukkuessaan —illan ja aamun välillä—ei +menisi hukkaan, vaan jotka soisivat silloinkin elävänsä ja +olevansa jollakin tavoin tietoisia, kaikkialla on aina viisaiden +puolelta annettu se neuvo, että heidän ei pidä pyrkiä +väkinäisesti itsetietoisiksi. Ei kenenkään pidä ajatella +maatapannessaan: »jospa minä nyt olisin itsetietoinen +ulkopuolella ruumiin, jospa voisin elää personallista elämää ja +muistaa huomenna herätessäni, mitä olen tehnyt, missä olen +liikkunut ja ollut yön aikana!» Ei kenenkään pidä ajatella näin, +sillä kun näin ajattelee, on siinä personallinen ja itsekäs +värähtely mukana, joka vaikuttaa, että kun poistuu fyysillisestä +ruumiistaan, niinkuin jokainen ihminen yöllä poistuu, tulee +vetäneeksi vähän eetteristä ainetta mukanaan. Tämä pidättää +ihmistä maanpiirissä eikä anna hänen henkensä kohota +asianomaiseen olotilaansa. Sitä vastoin meidän kaikkien, jos +tahdomme kehittyä henkisessä ja salatieteellisessä elämässä, +pitää ajatella kun laskeudumme levolle: joko ylimalkaisesti +»jospa minua voitaisiin nyt yöllä käyttää hyvän palvelukseen ja +rakkauden töihin, ei ollenkaan niin, että minun tarvitsisi siitä +mitään tietää, että minulla pitäisi olla siitä mitään muistoa +herätessäni aamulla, vaan ainoastaan niin, että voisin jotakin +hyvää tehdä. Tahdon antaa itseni rakkauden palvelukseen—jospa +voisin jotakin hyvää tehdä!»—tai sitten, jos tiedämme erityisen +henkilön, joka olisi lohdutuksen tai henkisen valistuksen +tarpeessa,—»oi, jospa nyt nukkuessani voisin olla hänelle +hyödyksi ja häntä auttaa.» Toinen tai toinen. Kysymyksessä pitää +olla epäitsekäs personaton työ, ei mikään salatieteellinen +voitto itselleen, ei mikään merkillinen tietoisuus eikä +erityisiä okkultisia huomioita, joita voisi muistaa päivällä. Ja +iloinen voi ihminen olla, jos hän saa niin nukkua, ettei +»muista» mitään aamulla herätessään, vaan jos hänellä vain on +hyvä olla ja ihana tunnelma sielussaan, sillä silloin häntä +varmasti on voitu käyttää hyvän palvelukseen. Muuta meidän ei +pidä toivoa. Kaikki salatieteelliset kyvyt ja okkultiset voimat +tulevat itsestään, kun niiden aika on, ja jos on tarpeellista. +Meidän ei pidä toivoa muuta kuin että voisimme olla hyödyksi +maailmassa. +<br> +<br>Varsinaisessa elämässään ruumiin ulkopuolella ihminen on toinen +olento. Hän on siinä tilassa niin suuressa määrin toinen olento, +että miltei kauhulla tai vieromisella ajattelee fyysillistä +käyttövälinettään, joka silloin merkitsee hänelle koko +fyysillistä personallisuutta. Hän ajattelee: »tuo inhottava +olento, joka on niin alhainen, että se elää tietämättömyydessä +ja pimeydessä, tuntematta mitään korkeampaa, tuo on minun +vankeuteni.» Näin hän alussa ajattelee kokiessaan todellista +elämää fyysillisen ruumiin ulkopuolella toisessa maailmassa. +Vähitellen hänen fyysillinen personallisuutensa kehittyy +sellaiseksi, ettei hänen tarvitse kauhulla sitä ajatella,—ja +tietysti, ohimennen sanoen, hänen kauhunsa fyysillistä +personallisuutta kohti ei merkitse, että meidän kannaltamme +katsoen hänen päivätajuinen personallisuutensa olisi mikään +huono tai ala-arvoinen personallisuus; se on tietysti +fyysillisesti katsoen sangenkin valistunut, mutta +salatieteilijän itsekritiikki tapahtuu henkisen elämän kannalta. +<br> +<br>Voimme nyt syystä kysyä, mitenkä on ymmärrettävä, että uusi +olento ihmisessä muodostuu. Mistä se uusi olento tulee, kuinka +ihminen on toinen salatieteellis-yliaistillisessa elämässä kuin +personallisessa elämässä? Kuinka tämä on ymmärrettävissä? Mistä +se johtuu ja mitä se merkitsee? Muistatte, että eräässä näistä +luennoista sanottiin, että ihminen oppiessaan vähitellen +tuntemaan Jumalaa tulee lopulta siihen kohtaan, että hän näkee +Jumalan kaikkialla. Ensin hän näki Jumalan minässä, sitten +lähimäisessään, lopuksi kaikkialla, ja tämä kokemus, kun hän +näkee Jumalan kaikkialla, on erityisen ihana autuaallinen +kokemus, josta lähtien hänelle alkaa onnellinen elämä. Eräässä +toisessa esitelmässä, kun totuuden etsimisen tietä kuvailtiin +toiselta kannalta, sanottiin, että ihminen kulettuaan älyllisen +heräymyksen läpi tulee siveelliseen heräymykseen, jolloin suuri +yhtenäinen elämä eli Jumala rupeaa liikkumaan ja tuntumaan +ihmisen sisässä, niin että hän ei ainoastaan näe älynsä +silmällä, että on olemassa yhtenäinen elämä, vaan että hän myös +tuntee sen sisässään nostavana, puhdistavana voimana ja +rakkautena kaikkia kohtaan. +<br> +<br>Nämä mystilliset kokemukset, Jumala kaikkialla ja yhtenäisen +elämän tunteminen, ovat itse asiassa samaa, vaikka kuvatut eri +tavalla. Ja kun ihminen tekee tämän kokemuksen Jumalasta, että +jumalallinen elämä, joka on kaikkialla, on myös hänessä, silloin +hänessä tosin alussa, hänen itsensä tietämättä, sikiää uusi +olento. Sillä tämä on hänen ensimäinen varsinaisesti henkinen +eli salatieteellinen kokemuksensa. +<br> +<br>Nyt ymmärrämme, mitenkä tämä käy päinsä, jos muistamme seuraavia +tosiseikkoja. +<br> +<br>Tämä yhtenäinen elämä, jota kutsumme Jumalaksi, tämä suuri +rakkaus ja armeliaisuus, tämä ihmeellinen voima, autuus, viisaus +ja elämä kaiken ilmiöllisen olemisen takana, tämä on tajunta, +jossa elävät kaikki ne ihmiset ja kaikki ne olennot, enkelit ja +jumalat, jotka ovat kehittyneet niin pitkälle, että he ovat +tulleet tästä yhtenäisestä elämästä tietoisiksi. Tässä eri +nimillä, milloin Herraksi, milloin Kristukseksi j.n.e. +kutsutussa tajunnassa he kaikki elävät. He ovat eri pitkällä +kehityksessään tässä tajunnassa, he käsittävät sitä eri tavalla, +ovat siihen eri määrässä uppoutuneet, ovat eri mitassa sillä +täyttyneet, mutta siinä he kaikki elävät. Kaikki vihityt, +Mestarit, jumalat ja niiden yläpuolella olevat olennot, jotka +ovat todellisesti tietoisia jumalallisesta elämästä, elävät +tässä tajunnassa. Eikä tämä jumalallinen elämä ole mikään +»prinsiippi», mikään kylmä, personaton todellisuus, mikään +koneellinen luonnonlaki, vaan elävä, personallinen todellisuus. +Se on personallinen niiden olentojen kautta, jotka siinä elävät. +Jumalallinen elämä on itsessään mittaamaton, ääretön, +käsittämätön. Jokainen olento, joka siihen uppoutuu, joka sitä +tajuaa, tulee osalliseksi siitä toisen olennon välityksellä. Me +voimme jo paikallisesti ymmärtää, etteivät kaikki +yksilö-tajunnat tässä suuressa elämässä ole vieretysten, vaan +samassa paikassa; ne ovat aivankuin yhtä. Siinä Kristus-tajunnan +piirissä, johon yksilö joutuu, on ennestään olemassa toisia +olentoja, ja heidän tajuntansa eli auransa vaikuttaa uuteen +tulokkaaseen, tunkee häneen, niin että hän tulee siitä +osalliseksi ja jumalallinen elämä, johon hän uppoutuu, ilmenee +hänelle personallisena. Kaikki ihmiset, jotka ovat tehneet +varsinaisia henkisiä kokemuksia, olkoot ne kuinka alkuperäistä +laatua tahansa, ovat aina olleet huomaavinaan, että jokin olento +täyttää heidän sielunsa. He kutsuvat sitä personalliseksi +Jumalaksi. Täällä kristikunnassa sitä useammin vielä kutsutaan +Kristukseksi. Sellainen ihminen, joka todella tekee henkisen +kokemuksen, hän sanoo aina: »hengessäni tulen tekemisiin +Kristuksen kanssa.» Tai jos hän käyttää toista nimeä, hän sanoo: +»minä joudun yhteyteen Isän kanssa.» Mutta joka tapauksessa joku +mystillinen olento aivan kuin ottaa hänet syliinsä. Tämä ei ole +erehdystä. Tämä tunne on aivan oikea. Jumalallisessa tajunnassa +on personallinen puoli edustettuna niiden olentojen kautta, +jotka siinä elävät. Sentähden on aivan oikein sanoa, että kun +kehitymme henkisesti, joudumme tekemisiin—yhteyteen—Kristuksen +kanssa. +<br> +<br>Nyt kutsutaan ensimäistä suurempaa kokemusta tästä sisäisestä +Kristus-elämästä ja mystillisestä yhteydestä Jumalan kanssa, +niinkuin tiedätte, Kristuksen syntymäksi ihmisen sisällä. On +usein kysytty, mitä on tuo Kristuksen syntymä ihmisen sisässä, +josta puhutaan teosofisessa kirjallisuudessa. Meillähän on +korkeampi minä. Korkeampi minämmekö se syntyy ja tulee +tietoiseksi? Minkätähden sitä kutsutaan Kristuksen syntymäksi? +Aivan täydellä syyllä, kuten heti selitän. Korkeampi minä ja +personallisuus on jokaisessa ihmisessä, mutta silta korkeamman +minän ja personallisuuden välillä kulkee aivankuin sumun läpi, +niin että ihminen tavallisessa minässään ei tiedä korkeammasta +minästään. Eikä hän voi tietää siitä eikä se voi hänessä herätä +eikä hän voi alkaa elää siinä, ennenkuin Kristus syntyy hänen +sisässään. Mutta Kristustajunta ei voi syntyä, ennenkuin hän saa +apua henkisen maailman puolelta. Kristusmaailman avulla tapahtuu +puhdistus hänen personallisessa tajunnassaan, niin että silta +personallisuuden ja yksilöllisyyden eli korkeamman minän välillä +edes hetkeksi häipyy ja häviää. Ihminen ei voi omin voimin +nousta personallisesta tajunnasta korkeamman minän tajuntaan. +Hänen täytyy saada jumalallisen elämän puolelta se apu, että se +täyttää hänet ja nostaa hänet ja puhdistaa hänet. Kun hän tämän +kokemuksen tekee, silloin hän vaikkapa hetkeksi yhtyy omaan +todelliseen minäänsä, korkeampaan minäänsä, ja silloin on +Kristustajunta vaikuttanut hänen personallisuuteensa ja +ikäänkuin syntynyt hänen sisäänsä. Ja vaikka ihminen ei aivan +yksityiskohtia myöden tästä tietäisi, vaikkei hänellä olisi +ollut sellaisia yliaistillisia kokemuksia, että hän varmasti +tietäisi Kristuksen hänessä syntyneen, niin jos Kristus on +ihmisessä edes siinnyt, jos Kristustajunta on sellaisessa +suhteessa ihmiseen, että hän aivan kuin kantaa sitä sielunsa +kohdussa, silloin on kuitenkin olemassa varma tunnusmerkki saman +ihmisen personallisuudella. Ihminen, jonka sisällä vaikuttaa +Kristuksen voima, hän on näet personallisessa tajunnassaan +ehdottomasti hyvä, anteeksiantavainen ja rehellinen eikä koskaan +tahtoisi mitään pahaa. Sentähden Kristus-kokemus on äärettömän +tärkeä ihmisen koko kehitykselle. Sen perästä ihminen ei enää +tahdo pahaa. Silti hän ei ole täydellinen olento. Päinvastoin +vielä myöhemmin, kun Kristus hänessä varsinaisesti syntyy, hän +syntyy tallissa, s.o. keskellä eläinten joukkoa, sillä hänen +personallisuutensa on vielä eläimellinen. Sen voimat ovat näet +kuin tuntemattomia luonnonvoimia, joita ihminen ei osaa käyttää +hyvän palveluksessa. Kristuksen syntymän jälkeen alkaa +totuudenetsijälle varsinainen elämäntaistelu. Hänen silmänsä +aukenee uudella tavalla personallisuuden vaistoille ja haluille. +Ennen, kun hänellä ei ollut Kristusta, hän ei osannut niitä +arvostella muuten kuin käytännöllisen järjen kannalta ja avulla— +sen mukaan, missä määrin ne olivat hänelle itselleen ja toisille +personallisina olentoina hyödyllisiä tai vahingollisia, mutta +nyt hän arvostelee niitä toisella tavalla. Hän tuntee, että +hänen pitäisi kaikki voittaa eli paremmin: muuttaa kaikki +salaisiksi taikavoimiksi. Hänen heikkoutensa sisältävät yhtä +suuria mahdollisuuksia kuin hänen hyveensä. Kaikkien kykyjen +arvotus on käytännöllisesti ratkaistava. Paheista on tehtävä +portaita, joille ihmisveljet voivat astua matkallaan ylöspäin. +Hyveistä on tehtävä loistavia tähtiä, jotka näyttävät ihmisille +tietä pimeässä. +<br> +<br>Tällä tiellä edetessään ihmisessä vahvistuu Kristus-voima ja +henkisesti eli selvänäköisesti katsoen hänessä silloin kasvaa +uusi olento, uusi ihminen. Tästä uudesta ihmisestä hän tulee +tietoiseksi, niin pian kuin hänen itsetietoisuutensa voi +vaikkapa hetkeksi siirtyä näkymättömässä maailmassa uuteen +ihmiseen, häneen itseensä uutena ihmisenä. Vielä myöhemmin tulee +hetki, jolloin tapahtuu se, mikä Uudessa Testamentissa kuvataan +kertomuksella kasteesta. Ihminen käy itse asiassa läpi +kaste-kokemuksen toisessa olotilassaan, ulkopuolella fyysillisen +ruumiin, kaste-kokemuksen, jolloin Jumala eli näkymätön suuri +elämä sanoo hänelle: »sinä olet minun poikani, ja minä rakastan +sinua.» Tämä on ihmiselle mitä ihmeellisin kokemus ulkopuolella +fyysillisen ruumiin. Silloin hän itse huomaa tosiaan olevansa +toinen olento kuin hänen fyysillinen personallisuutensa. Ja +silloin hän myös tietää olevansa tuon salaisen maailman +kansalainen, ottavansa hääpukuun puettuna osaa kuninkaanpojan +häihin ja kykenevänsä tekemään työtä näkymättömässä maailmassa. +<br> +<br>Mikä on nyt hänen elämänsä sisältö, mikä hänen pyrkimyksensä, +mihin hänen katseensa on suunnattu? Siihen että hän kehittyisi— +käytän nyt sanaa, jolla on kummallinen, ehkä vähän +epämiellyttävä kaiku meidän teosofien korvissa—että hän +kehittyisi mediumiksi; ei mediumiksi kaikenlaisille +astraalisille ja personallisille eli itsekkäille voimille, vaan +Mestarin eli salaisen veljeskunnan eli Kristuksen eli Isän +Jumalan mediumiksi ja välikappaleeksi—kaikki nämä nimitykset +tarkottavat käytännöllisesti samaa asiaa. Hänen pyrkimyksensä ei +ole tulla itse suureksi tietäjäksi tai ihmeelliseksi olennoksi. +Hänen pyrkimyksensä on yksinomaan tulla sellaiseksi, että +rakkauden ja totuuden voima voisi häntä esteettä käyttää. Hänen +elämänsä on suurta työtä, todellista työtä itsensä +puhdistamiseksi ja voittamiseksi. Salatieteilijänä hän ei saa +kehittyä ikäänkuin koneeksi, jota korkeampi voima ilman hänen +myötävaikutustaan voisi käyttää ja panna liikkeelle, vaan hänen +on tultava eläväksi palvelijaksi, raamatun nimityksellä »pojaksi +talossa», joka aina tahtoo pienimmässäkin totella Isän käskyä, +mutta ei ole orjan tasalla eikä kuin orja sokeasti, ymmärtämättä +täytä isännän käskyjä. Pojaksi hänen tulee kasvaa, pojaksi, joka +ymmärtää Isää hyväksi ja viisaaksi ja itse aina näkee, että mitä +Isä käskee, on oikeata ja välttämätöntä, ja heti ilomielin +täyttää isänsä pyynnön. Sellaiseksi hänen tulee kehittyä, ja +sentähden hänen saavutuksiinsa kuuluu kaikenlaisten +yliaistillisten voimien hankkiminen, mutta hän tietää nyt, mitä +hänen tulee hankkia, millä tavalla ja miksikä. +<br> +<br>Kauemmaksi meidän ei tarvitse seurata salatieteellistä +kehitystä. Ymmärrämme jo selvästi, jos olemme käsittäneet, mitä +on puhuttu, että opetuslapsen ihanne joka väikkyy meidän +silmissämme todellisesti saavutettavana ihanteena, on siinä, +että itse tulisimme niin itsettömiksi, vaikka samalla mitä +todellisimmin omaksi itseksemme, että taivaallinen Isä eli +Mestari eli Salainen Veljeskunta eli Kristus voisi esteettä +meitä käyttää hyvän palvelukseen ihmiskunnassa. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="VII" href="#index"> VII. </a> JOOGA OMIN PÄIN.</h2> + +<br> +<br> + +Kun minua pyydettiin tässä tilaisuudessa puhumaan mietiskelystä +ja antamaan neuvoja, miten mietiskelyä voisi harjottaa eli +salatieteellisen työn alkuvalmistuksia tehdä omin päin, päätin +puhua yleensä joogasta omin päin, koska en tahtoisi antaa +minkäänlaisia neuvoja umpimähkään vaan soisin, että kaikki +käsittäisivät, kuinka korkea, merkillinen ja vaikea tällainen +työskentely on ja kuinka vaarallinenkin se on. +<br> +<br>Mitä <i>jooga</i> merkitsee? +<br> +<br>Te tiedätte luultavasti kaikki, että intialainen sana jooga +merkitsee yhtymistä, yhdistämistä, ihmisen »yhtymistä Jumalaan», +kuten sitä tavallisesti länsimailla käännetään. Jooga on selitys +siitä, millä tavalla ihminen hengessään voi yhtyä Jumalaan. +Jooga on sitten myös itse tuo menettelytapa—tuo työskentely, +jonka avulla ihminen hengessään pääsee Maailmanhengen, +Maailmanjärjen, Jumalan yhteyteen. Tämä on tavallinen joogan +määritys. +<br> +<br>Tästä selityksestä jo ymmärrämme, mikä vakava asia on +kysymyksessä. Ja jos nyt annan pienen kuvauksen siitä, mitä +jooga on, tulee vielä paremmin näkymään, kuinka korkea ja vaikea +aine ja sen yhteydessä oleva työskentely on. +<br> +<br>Ajatelkaamme hieman meitä ihmisiä. Mikä on meillä yhteinen +tunnusmerkki? Se on kuoleman varmuus. Me olemme kaikki kuolemaan +tuomitut. Meidän on tapana puhua kuolemantuomiosta muutamien +rikosten yhteydessä. Me tiedämme, että muutamissa valtakunnissa +vielä kuoleman rangaistusta käytetään. Mutta jos ajattelemme +itseämme, seisomme kaikki elämän edessä suurina pahantekijöinä, +koska elämä on meille kaikille valmistanut saman kohtalon. +Fyysillisesti katsoen on elämä meidät kaikki tuominnut +kuolemaan. Ei yksikään meistä käy vapaaksi tästä ihmeellisestä +kohtalon laista vaan jokaisen kohtalo lähentaä häntä kuolemaa. +<br> +<br>Nyt kun sanotaan, että jooga on yhtymistä Jumalaan, niin tässä +silminnähtävästi on kysymys jonkinlaisesta vastakohdasta. Kuinka +me, jotka olemme kuolemaan tuomittuja olentoja, voimme yhtyä +Jumalaan, sillä eikö Jumala ole kuolematon? Eikö Elämän Henki, +Maailmanjärki ole kuolematon? Tässä vallitsee ilmeinen +ristiriita: me olemme kaikki kuolemaan tuomitut, mutta jooga on +yhtymistä Jumalaan, joka epäilemättä on kuolematon. +<br> +<br>Tiedämme, että kaikki uskonnot ovat puhuneet ihmisille: »te +olette kuolemattomia itsessänne. Ainoastaan ruumiinne ja +personallisuutenne on kuolevainen. Itsessänne olette +kuolemattomia. Sentähden teitä voi odottaa kohtalo, joka ei ole +kuolevaisuudessa vaan kuolemattomuudessa.» +<br> +<br>Kaikki uskonnot ovat pitkin aikakausia luvanneet ihmisille +kuolemattomuutta ja jos tänäpäivänä katselemme kristikuntaa, +huomaamme, että kaikkein uskovaisten toivo on elää kuoleman +jälkeen, vieläpä iankaikkisesti. He toivovat kuoltuaan +pääsevänsä Jumalan, suuren Elämänantajan ja Olemassaolon +Salaisuuden yhteyteen. Tämä toivo antaa heidän elämälleen voiman +ja sisällyksen. Kuoleman perästä alkaa heidän uskonsa mukaan +ikuinen elämä. +<br> +<br>Mutta jos tutkimme heitä nyt, jos otamme heidät oikein +tarkastelun alaisiksi ja kysymme heiltä: tiedättekö todella, +että toivonne ei ole turha? Tiedättekö että varmasti olette +olemassa ikuisesti? Tiedättekö, että kuoleman jälkeen voitte +yhtyä Jumalaan? niin heidän täytyy yhdellä suulla vastata: »sitä +emme tiedä. Me sen uskomme, luotamme siihen, koska Vapahtajamme +on meille sen luvannut ja se on pyhässä kirjassa kirjotettu». +<br> +<br>Tai sitten he, jos ovat vielä rehellisempiä, tunnustavat: »Me +uskomme siihen sentähden, että kaikki muutkin niin uskovat, +mutta emme sitä tiedä.» +<br> +<br>Näin heidän täytyy vastata. He eivät <i>tiedä</i>, josko ovat +kuolemattomia. He voivat tuntea ja toivoa sisässään, mutta +heillä ei ole tavallisissa oloissa mitään tieteellisesti päteviä +todistuksia siitä, että ovat kuolemattomia. +<br> +<br>Nyt tiedätte, että jooga, niinkuin me kaikki teosofit selitämme, +onkin se menettelytapa ja se luottamus ja tieto, että ihminen +voi ja että ihmisen täytyy yhtyä hengessään Jumalaan, joka on +kuolematon, mutta ei kuoleman jälkeen, vaan tässä elämässä. Te +tiedätte, että jooga, joka on kaikkien uskontojen salainen oppi, +sanoo: »Älkää luottako sellaiseen harhaluuloon, että te olette, +sellaisina kuin olette, kuolemattomia olentoja. Älkää luottako +siihen, että tulette elämään ikuisesti ja että kuoleman perästä +tulette yhtymään Jumalaan. Älkää luottako siihen, sillä se on +erehdystä. Te olette kuolevaisia olentoja. Niinkuin teidän +ruumiinne on kuolemaan tuomittu, niin on teidän +personallisuutenne myös kuolemaan tuomittu. Se, minkä uskotte +omaksi itseksenne, se, jota kutsutte minäksenne, jota kuvailette +katsellessanne itseänne, koko tämä personallisuus, jonka +itseksenne tunnette, se on kuolevainen. Te ette ole +kuolemattomia. Te olette olemassa jonkun aikaa kuoleman jälkeen. +Kun olette heittäneet fyysillisen ruumiin, olette olemassa +ruumiissa, joka fyysilliselle katseelle on näkymätön. Se on +rakennettu hienommasta aineesta, jos niin saa sanoa, mutta sekin +elää vain jonkun aikaa. Teidän personallisuutenne, joka on sama +kuin näkymätön ruumiinne, haihtuu, ja teistä ei jää jälelle +muuta kuin kaiku luonnon suureen muistiin. Teistä ei jää jälelle +personallisuudestanne muuta kuin muisto ja te ette itse voi sitä +muistoa itsessänne säilyttää, sillä itsetietoinen itsenne ei ole +muualla kuin personallisuudessa. Kyllä on totta, että syvällä +sisässänne on olemassa Jumalallinen Henki—teidän yksilöllinen +minänne, mutta se ei ole itsetietoinen, se ei ole niin +sanoaksemme personallistunut, se on siellä takana salaisuutena. +Te ette tunne muuta kuin omaa personallisuuttanne. Se +personallisuus haihtuu ja kuolee.» +<br> +<br>Näin selittää uskontojen salainen oppi. Näin opettaa meille +jooga ja kun jooga lisää: »teidän tehtävänne on yhtyä Jumalaan», +merkitsee se toisin sanoin: »teidän tehtävänne on eläessänne +tulla kuolemattomiksi, voittaa kuolema. Jos te tahdotte joogaa +harjotella, pitää teidän voittaa oma kuolevainen personallisuus. +Teidän pitää saavuttaa ikuinen elämä nyt jo eläessänne ja +ellette sitä saavuta nyt, ette voi sitä saavuttaa kuoleman +jälkeen, sillä nyt on otollinen aika ja nyt pitää työskennellä +niinkauankuin päivä on.» +<br> +<br>Näin selittää jooga-oppi, ja tästä me, jotka olemme kuolevaisia +olentoja, me, jotka emme ole ratkaisseet kuoleman salaisuutta, +me, jotka emme ole itsetietoisesti voittaneet kuolemaa, meidän +pitäisi nyt täällä eläessämme astua ulos omasta +harharuumiistamme, tulla kuoleman valtakuntaan ja voittaa kuolon +voima! Meidän pitäisi tehdä itsemme iankaikkisiksi, +kuolemattomiksi tässä eläissämme! Me huomaamme, mikä ihmeellisen +vakava ja vaikea työ tämä on. Se on suurin työ, mikä on annettu +ihmiselle, sillä missä on se ihminen, joka siihen työhön edes +uskookaan? +<br> +<br>Ajatelkaamme ihmisiä. Jokaisella on paljon puuhaa omassa +elämässään, jokainen on kiinni milloin missäkin hommassa. Kuinka +hänellä olisi aikaa, käyttääksemme uskonnollista lausetapaa, +pelastaa oma sielunsa? Kristillisen puheen mukaan se tapahtuu +ikäänkuin käden käänteessä, meidän tarvitsee vain siihen uskoa! +Mutta aikain viisaus ja salainen tiede sanoo ja ne ihmiset, +jotka ovat kokeneet, tietävät, ettei ole sielu pelastettu sillä +että uskomme. Ainoastaan tiedon kautta sielun pelastuminen on +mahdollinen, ainoastaan siten että tulemme henkisiksi +olennoiksi, itsetietoisiksi kuolemattomiksi olennoiksi. +<br> +<br>Fyysillinen ruumiimme ei ole kuolematon, mutta meidän täytyy +tulla kuolemattomiksi sillä tavalla, että tiedämme olevamme +toista kuin fyysillinen ruumis, että tiedämme vain käyttävämme +fyysillistä ruumista asuinhuoneenamme ja välikappaleenamme työtä +tehdäksemme, mutta emme pidä ruumista omana itsenämme. Meidän +täytyy oppia eläissämme jättämään fyysillinen ruumiimme ja +liikkumaan siinä maailmassa, jota kutsumme näkymättömäksi +maailmaksi, sekä seurustelemaan niiden olentojen kanssa, jotka +kuolemattomuuden valtakunnassa elävät. Niin suuri työ on +sellaisen ihmisen edessä, joka tahtoisi ryhtyä joogaan. +<br> +<br>Me ymmärrämme, että jos sellaiseen työhön ryhtyy, on hyvä, että +on auttajia, neuvonantajia, ohjaajia. Kuitenkin on osa tästä +työstä sitä laatua, että sen voi jokainen suorittaa itsekseen. +Osa työstä on sitä laatua, ettemme siinä tarvitse muuta +suullista neuvoa kuin sitä, mitä on annettu kaikissa +uskonnoissa, pyhissä kirjoissa ja julkisissa +jooga-järjestelmissä. Kun sen neuvon otamme varteen, silloin +voimme vaaratta valmistaa itseämme pitkän matkaa. +<br> +<br>Toivon, että olette kaikki lukeneet pienen kirjasen »Elonneste». +Toivon myös, että olette lukeneet kirjasta »Suuret Uskonnot» +luvun »Kuinka vanhassa Intiassa totuutta etsittiin». Niissä +kuvataan joogaa ja ne täydentävät tätä luentoa. +<br> +<br>Uskonnoissa puhutaan ihmisen täydellisyydestä ja annetaan +ihmisille siveellisiä neuvoja. Uudessa testamentissa ja +varsinkin vuorisaarnassa Kristus kehottaa seuraajiaan uuteen +siveelliseen elämään. Hän antaa esim. viisi uutta käskyä: älä +koskaan kiivastu, älä katso naista himoitaksesi häntä, älä ole +pahaa vastaan, älä vanno äläkä käy sotaa vaan rakasta +vihollisiasi. Itämaitten suuri vapahtaja Buddha antoi niinikään +viisi uutta käskyä kaikille ihmisille, kymmenen +opetuslapsilleen. Mooseksen kymmenen käskyä ovat tunnetut kauas +ulkopuolelle juutalaisten piiriä. Mihin uskontoon tahansa +tutustumme, huomaamme, että on annettu ihmisille määrättyjä +käskyjä, joita on kehotettu noudattamaan. Samalla kun on puhuttu +ihmisen kuolemattomuudesta, hänen toivostaan ja +tulevaisuudestaan, on terotettu mieleen erityisiä siveellisiä +neuvoja. +<br> +<br>Tänäpänä ei kristikunnassa näitä asioita vielä ymmärretä. +Kuolemattomuutta pidetään luonnollisena tosiseikkana, joka meitä +kaikkia kuoleman jälkeen odottaa. Käskyt ymmärretään +kaunopuheisiksi Jeesuksen hengen tuotteiksi, joilla ei ole +mitään kaytännöllistä merkitystä ja jotka eivät ole ehdottomia +eivätkä välttämättömiä noudattaa. Mutta ihminen joka tahtoo +ryhtyä joogaan, hän ymmärtää ennen kaikkea, ettei näitä asioita +voi ottaa leikin kannalta, pintapuolisesti, kevytmielisesti. Hän +ymmärtää heti, että mitä on sanottu uskonnoissa, mitä suuret +viisaat ovat opettaneet, se on sanottu vakavasti, se on lausuttu +todellisella tarkotuksella. Intiassa on Patandshalin +jooga-järjestelmässä ensimäiset askeleet n.k. <i>jama</i> ja +<i>nijama</i>. Näitä vastaavat muissa uskonnoissa siveelliset +neuvot ja käskyt, jotka samaten ovat joogan ensimäisiä +askeleita. +<br> +<br>On kyllä uskovaisia, jotka tähän väittävät: »me otamme Jeesuksen +käskyjä niin vakavalta kannalta, että uskomme niiden joutuvan +ikuiseen kadotukseen, jotka eivät hänen käskyjään noudata.» +<br> +<br>Olkoon, mutta siinä on toinen peruserehdys. Ikuista kadotusta ei +ole luonnossa. Ei kenenkään tarvitse helvetin pelosta ruveta +Jeesusta seuraamaan. Iankaikkista kadotusta ei ole, ainoastaan— +kuolema niille, jotka eivät harjota joogaa. +<br> +<br>Jos syvennymme uskontojen salaiseen viisauteen, emme enää voi +lohduttaa itseämme millään taikauskolla. Emme voi rauhottaa +mieltämme sanomalla: »emmehän kuitenkaan joudu ikuiseen +kadotukseen». Suoraan meidän täytyy tunnustaa: »me kuolemme, +ellemme ota elämää todelliselta kannalta.» Ei meitä odota muuta; +luonto ainoastaan tappaa meidät rikollisina olentoina. Mutta jos +tahdomme saavuttaa kuolemattomuuden ja tulla ikuisiksi Jumalan +pojiksi, silloin emme voi olla kevytmielisiä. Silloin meidän +täytyy ymmärtää, että ensimäiset askeleet ovat jama ja nijama +eli kaikkien uskontojen siveyskäskyt. +<br> +<br>On sama, minkä uskonnon käskyt ihminen ottaa ojennusnuorakseen, +sillä syventyessään niihin perinpohjin hän tulee samaan +päämäärään. Kaikki vievät Jumalan luo, yhdentekevää, valitseeko +hän kristinuskon, buddhalaisuuden tai jonkun viisausopin, vai +piirtääkö hän itse ihanteelliset ääriviivat elämälleen. +<br> +<br>Uskontojen viisaat opettajat ovat ainoastaan näyttäneet tietä +tai osottaneet suuntaa, mihin päin on kuljettava. Me voimme myös +itse nähdä tietä, itse ymmärtää, mihin päin on kulkeminen ja +siis itse laatia itsellemme käskyjä. +<br> +<br>Tämä on suuri totuus, jonka meidän aikanamme teosofinen liike +selvittää ihmisille. Me emme ole sidotut kristinuskon käskyihin +enemmän kuin Buddhan oppiin tai Zoroasterin tai Laotsen. Me +voimme itse valita itsellemme käskyt, mutta me olemme sidotut +kulkemaan. Meidän täytyy kulkea tietä, jos tahdomme joogaa +harjottaa. Siinä suuri vapautemme ja samalla ihmeellinen +edesvastuumme, kun oivallamme, mistä on kysymys. Ammentakaa +vaikka oman henkenne syvyydestä elämän käskyt itsellenne, mutta +kulkekaa tiellä. +<br> +<br>Sentähden on selvästi tajuttava, jos tahdomme joogaa harjottaa, +<i>mitä varten</i> meidän on noudatettava määrättyjä käskyjä ja +määrättyä elämäntapaa. Miksikä on joogassa ensimäiset askeleet +jama ja nijama<span class=sup> + <span class=hide>[</span> + <a name=_2 href="#2">2</a> + <span class=hide>]</span> +</span> + + eli kaikki siveelliset käskyt? Hyvin selvästä +syystä. Kun tahdomme tulla kuolemattomiksi olennoiksi, täytyy +meidän tahtomme olla luja. Sen täytyy olla voimakas, +itsetietoinen, keskitetty, kun otamme päämääräksemme astua ulos +fyysillisestä ruumiistamme itsetietoisina kuolemattomien +maailmaan. Jooga on itse asiassa keskityksen oppimista, +oppimista tahtomaan yhtä asiaa, ja sitä varten täytyy meidän +saattaa koko olemuksemme tasapainoon, tyyneksi, rauhalliseksi. +Se on siveyskäskyjen tarkotus jooga-työssä. Se on annettu +pyrkijälle tehtäväksi. Puhdistakaamme ensin itsemme, tehkäämme +itsemme rauhalliseksi, saattakaamme oma tunne-olemuksemme +tyyneksi. Jos meitä tunne voi häiritä ja tehdä levottomaksi, jos +meitä mikään voi ärsyttää, tuskastuttaa, saattaa pois +tasapainosta, niin emme sillä hetkellä kykene joogaan. Meidän +täytyy saada valta oman itsemme yli. Meidän täytyy oppia +tuntemaan oma itsemme. Meidän täytyy tuntea oman olemuksemme +perustassa, tahdommeko totella yksin—Jumalaa. +<br> +<br>Kun ihminen alkaa noudattaa määrättyä siveellistä järjestelmää, +joko toisen tai toisen opettajan säätämää tai oman henkensä +laatimaa, silloin hän oppii tuntemaan itseään ja näkemään, mille +hän painoa panee elämässä, mikä häntä ilahuttaa ja mikä surettaa +tai tekee levottomaksi. Ja hän huomaa, ettei ainoastaan rumat, +itsekkäät tunteet vaan myös hellät, kauniit, personallista +rakkautta uhkuvat tunteet voivat häiritä häntä Jumalaa +etsiessään. Ei mikään henkinen siveys tee ihmistä koskaan +kylmäksi, pahaksi, kovaksi; päinvastoin hän tulee hellemmäksi, +rakastavammaksi, huolehtivammaksi. Tuskat ovat hänelle +suuremmat, maailman synnit laskeutuvat hänen yllensä, hän +rakastaa enemmän, hän kärsii enemmän, hänen koettelemuksensa +ovat moraalisesti suuremmat kuin ennen, ja kuitenkin keskellä +kaikkea tätä tuskaa ja levottomuutta hänen täytyy löytää +itsestään rauhan asunto. Hänen täytyy löytää tasapaino, niin +että vaikka maailmat menisivät murskaksi, vaikka tähdet +putoisivat ja kaikki sortuisi hänen ympärillään, hän seisoisi +lujana kalliolla. Ja se kallio on tyhjässä avaruudessa ja se +kallio on hänessä itsessään. Kun hän löytää tällaisen +perustuksen, silloin hän on tehnyt työn, jota siveyskäskyt +tarkottavat. +<br> +<br>Tätä päämäärää on tarkotettu valmistavalla jooga-työllä, n.k. +»puhdistuksella». Kun sen saavutatte, niin te rakastatte enemmän +kuin ennen, mutta kuitenkin olette iankaikkisesti rauhallisia. +Te kärsitte enemmän kuin ennen, ja kuitenkin te seisotte +järkkymättömän lujina. Kun ihminen saavuttaa tämän kyvyn +harjottamalla jooga-asketismia, silloin hän on oppinut tuntemaan +itsensä. Hän tietää, mitä hän tahtoo, ja hän tahtoo Jumalaa, +totuutta, kuolemattomuutta Jumalan yhteydessä. Ja nyt hänelle +alkaa uusi työ. Vanhan intialaisen jooga-järjestelmän, +Patandshalin Jooga-Suutrojen mukaan seuraa nyt kaksi askelta, +joita niissä kutsutaan nimeltä <i>aasana</i> ja +<i>praanajaama</i>, eli »asento» ja »hengityksen +voittaminen.» <span class=sup> + <span class=hide>[</span> + <a name=_3 href="#3">3</a> + <span class=hide>]</span> +</span> +<br> +<br>Ensimäinen askel, jama ja nijama, teki tunne- eli +astraaliruumiimme tyyneksi ja saattoi sen tasapainoon. Nyt +huomio käännetään fyysilliseen ruumiiseen ja käsketään +harjottamaan aasanaa ja praanaajaamaa. Asento—mikä asento? +Joogassa tullaan harjottamaan erinäisiä mietiskelyjä, ja jotta +sitä voisi harjottaa, täytyy paitsi tunneruumiin myös +fyysillisen ruumiin tottua olemaan aivan hiljaa, häiriötä +tuottamatta. Sentähden Patandshalin järjestelmässä puhutaan +ensin aasanasta. Ihmisen täytyy etsiä itselleen sellainen +asento, joka ei häntä häiritse. Patandshali sanoo, että näitä +asentoja on paljon ja monenlaisia ja kullekin ihmiselle voi olla +oma erityinen asentonsa sopivin, mutta hänen täytyy löytää +asento, joka tekee, että hän voi unohtaa fyysillisen ruumiinsa. +<br> +<br>Itämailla tavallisesti käytetyssä asennossa ihminen istuu maassa +jalat allaan, selkä ja pää suorana samassa viivassa, ja +sanotaan, että se on kaikkein helpoin ja mukavin asento +useimmille ihmisille. +<br> +<br>Länsimailla käytetään istuvaa, vanhaa egyptiläis-assyrialaista +asentoa, jonka voitte nähdä esim. egyptiläisissä kuvissa, Se on +myös jooga-asento, ja se on useimmille länsimaalaisille sopivin. +Siinakin on selkä oleva suorana ja pää samassa linjassa. Aasanan +oppiminen on nyt siinä, että oppii olemaan määrätyssä asennossa +liikkumattoman hiljaa. Sentähden Patandshalin +jooga-järjestelmässä puhutaan asennosta erityisenä askeleena. +Nykyaikaisissa esoterisissa järjestelmissä ei puhuta niin paljon +tästä asennosta, eikä sitä tehdä erityiseksi askeleeksi, +neuvotaan vain millä tavalla voi istua, mutta itämaalaiset ovat +nähtävästi pyrkineet korkeammalle ja alusta saakka tienneet +selvemmin, mihin päämäärään tähtäävät. Aasana on erinomaisen +tärkeä, sillä varsinaisen joogan eli okkultisen mietiskelyn +fyysillinen ehto on, että ruumis on liikkumatta mukavassa +asennossa. Kun ihminen alkaa harjottaa aasanaa, hän kohtaa +kaikenlaisia vaikeuksia, häntä kiusaavat uneliaisuus, väsymys, +levottomuus, liikkumisen halu ja monenlaiset ruumiilliset +tuskat. Hänen ruumiiseensa ryntäävät niin monenlaiset hirveät +kärsimykset. Niin on alussa, kun ruumis on tottumaton, mutta +pitää jatkaa, kunnes löytää oman asentonsa ja kykenee olemaan +liikkumatta niinkauankuin itse tahtoo. Tiedätte, että +intialainen joogi istuu mietiskellen tuntikausia, päiviä, jopa— +niin kerrotaan—kuukausia ja vuosia samassa asennossa. Hän istuu +esim. käsi ylhäällä niin kauan, että taivaan linnut luulevat +hänen käsivarsiansa oksiksi ja rakentavat pesänsä niihin. +<br> +<br>Toisena askelena fyysillisen ruumiin voittamisessa on menettely, +jota kutsutaan nimellä praanaajaama eli »hengityksen +tappaminen». Sen kautta ihminen oppii tulemaan hengityksensä +herraksi. Hengitys on meille elämää, hengittämättä me kuolemme. +Muutamat ihmiset hengittävät nopeasti, toiset sangen verkalleen. +Kaikkien, jotka oppivat laulamaan, esiintymään näyttämöllä, +puhumaan julkisesti, tulee tottua hengittämään rauhallisesti; +muuten heidän äänensä ei kestäisi. Jokainen, ken näin esiintyy, +harjottaa senvuoksi jonkun verran praanaajaamaa. Joogaan kuuluva +praanaajaama on vain sama asia kehitettynä huippuunsa. Joogit, +jotka saavuttavat korkeimman ennätyksen tässä taidossa, voivat +hengittää kerran tunnissa tai kerran vielä pitemmässä ajassa. +Joogassa praanaajaama on siis sitä, että ihminen vähitellen +oppii hengittämään yhä hitaammin, ja kuta hitaammin hän +hengittää, sitä vähemmän hän kuluttaa elämänvoimaa. +<br> +<br>Tarkastakaa ihmisiä ja te huomaatte, että ne, jotka hengittävät +nopeasti, kuluttavat paljon fyysillistä elämänvoimaa. He ovat +tunteellisia ia innostuvia, mutta väsyvät pian. Sellaiset taas, +jotka hengittävät harvaan, ovat voimakkaita, hitaampia +innostumaan, mutta lujempia ja luotettavampia. +<br> +<br>Hengitystä jokainen voi oppia hillitsemään. Meidän päiviemme +voimistelujärjestelmissä on otettu praanaajaama käytäntöön. +Kaikkien urheilijain ja voimistelunharjottajain, jotka +järjestelmällisesti treenaavat itseään, täytyy oppia +hillitsemään hengitystä. Mitenkä kävisi, jos juoksija +läähättäisi? Praanaajaama kuuluu välttämättä fyysillisen ruumiin +puhdistustyöhön ja herrauden saavuttamiseen sen yli. +<br> +<br>Mutta länsimaitten esoterisissä kouluissa ei puhuta näistä +fyysillisistä harjotuksista paljon. Ne ovatkin vaarallisia, +ellei noudateta viisasta järjestelmää. Niitä ei voi omin päin +harjottaa liian pitkälle. Täällä länsimailla, jossa fyysillinen +ruumis on karkea eikä niin hienosti rakennettu kuin itämailla, +voimme hiljakseen oppia hengittämään rauhallisesti, mutta emme +voi toivoa saavuttavamme sellaisia tuloksia kuin itämailla. +Sentähden täällä alussa sivuutetaan fyysillisiä harjotuksia, +mikäli ne koskevat suurempia ennätyksiä, ja ainoastaan +alkusaavutukset asetetaan oppilaan saavutettaviksi. Täällä +siirrytään heti ensimäisten askeleitten, jaman ja nijaman +jälkeen varsinaiseen mietiskelyyn, joka intialaisessa +jooga-järjestelmässä käsittää neljä myöhempää askelta nimeltä +<i>pratjaahaara</i>, <i>dhaarana</i>, <i>dhjaana</i> ja +<i>samaadhi</i>. +<br> +<br>Ensimäinen askel on pratjaahaara, joka merkitsee »katsomista +sisäänpäin», oman itsensä tarkastamista. Tämä ei ole +itsetutkimusta samalla tavalla kuin jama ja nijama, jolloin +pyrkijä noudattaen määrättyjä siveyskäskyjä oppi itsensä +tuntemaan ja hillitsemään tunneruumistaan, vaan tämä on uusi +muoto. Tässä hän istuu varsinaisesti mietiskelemään määrättyinä +hetkinä ja on jo tunteissaan tyyni, hänellä on tahto jo vakava, +ruumis jo hiljaa. Nyt hän ryhtyy tarkastamaan »ajattelijaa» +itsessään, missä määrin hän osaa ajatella, mitä hän ajattelee ja +miten hänen ajatuskykynsä itsestänsä toimii. +<br> +<br>Tämä on eri asia, sillä me tapaamme maailmassa ihmisiä, jotka +ovat pitkälle kehittyneet siveellisessä suhteessa, ollen lähellä +pyhyyden tilaa, mutta eivät osaa mietiskellä. He osaavat ehkä +keskittää koko tarmonsa rukouksen tapaiseen ponnistukseen, mutta +eivät okkultisella tavalla osaa käyttää meditatsionia +tutkimusvälikappaleena. Meidän näet ei pidä luulla, että kun +kehitymme ihanteellisen siveellisiksi, samalla olisimme +salatieteilijöitä. Siveelliset askelet ovat alkuvalmisiuksia, +mutta kun oppilas alkaa harjottaa okkultista mietiskelyä, hän +huomaa, että uusi työ on hänen edessään. Kuta tunnollisemmin hän +on suorittanut puhdistustyön, sitä helpompi on mietiskely, sitä +pikemmin se vie tuloksiin. +<br> +<br>Pratjaahaaraa harjottaessaan yrittelijä oppii näkemään, että +ajatus on aivankuin nuori hillitsemätön varsa, joka kulkee omaa +tietänsä, juoksee omin päin. Kaikenlaisia kuvia ajattelija +loihtii hänen silmiensä eteen. Hän koettaa hillitä ajatuksiansa, +mutta kun hän saa kiinni yhdestä linjasta ja pysyy siinä +muutaman hetken, tulee äkkiä kuin pysähdys, ja toisia ajatuksia +nousee mieleen. Hän ei ollenkaan osaa sitä, mitä hänen +varsinaisesti pitäisi tehdä, nimittäin, saattaa oma +ajattelijansa täydelliseen lepotilaan, niinkuin tarkotus on. +Tämä on välttämätöntä, kun ihminen tahtoo nousta pois +personallisuudestaan ja tulla kuolemattomaksi olennoksi. Hän ei +voi vapautua omasta itsestään, ellei kaikki hänen sisällään ole +tyyntä ja hiljaista. Eikä tämä sisällinen rauha saa olla mitään +väsymyksen hiljaisuutta, joka seuraa liian suuresta +ponnistuksesta, vaan sen täytyy niin sanoaksemme olla täynnä +nuoruuden voimaa, positivista tahtoa, selvyyttä ja +itsetietoisuutta. +<br> +<br>Joogin päämäärä, mietiskelyn ensimäinen askel on saavuttaa +tällainen mielen tyyneys, ajattelemisen tyhjyys, tällainen +lepohetki kaikessa tajunnallisessa kolminaismaailman elämässä. +Ja alkaessaan tätä pratjaahaaraa hänestä näyttää +saavuttamattomalta ihanteelta tehdä aivot tyhjiksi. Se tuntuu +aivan mahdottomalta. +<br> +<br>Helppoa on saattaa tunneruumis hiljaiseksi, helppoa saattaa +fyysillinen ruumis levontilaan. Mitä se on, verrattuna niihin +helvetintuskiin, jotka hiipivät oppilaan aivoihin ja mieleen, +silloin kun hänen pitäisi saattaa koko personallisuutensa aivan +vapaaksi, rauhalliseksi ja tyyneeksi! Ajatus on paljon vaikeampi +voittaa kuin fyysillinen ruumis ja tunneluonto. Ajattelija +ihmisessä on taikavoima, loitsija. Mielikuvitus on ennustus ja +ensimäinen oire uudesta aistista, astralisesta +selvänäköisyydestä, ja se on kaikkein vaikein oppia +hillitsemään. Pyrkijän on sentähden noudatettava tarkkaa metodia +pratjaahaara-työssään. Hänen on pidettävä huolellinen kirjanpito +niistä ajatuskuvista, jotka pyrkivät säännöllisesti häiritsemään +ja nousemaan mieleen keskellä mietiskelyä. Hän tutkikoon +itseään, mistä ne johtuvat, ja jos hän huomaa niiden johtuvan +jostakin ennakkoluulosta, koettaa hän valaista ymmärrystään. Jos +ne johtuvat jostakin väijyvästä himosta, koettaa hän puhdistaa +tunneluontoaan, jos epämukavuudesta asennossa, koettaa hän sitä +oikaista. Meidän mielikuvituksemme on niin herkkä kaikille +vaikutuksille, jotka lähtevät käyttövälineistämme, että meidän +täytyy oppia poistamaan kaikki syyt, jotka johtavat häiritseviin +ajatuksiin. Askel askeleelta oppilas täten pääsee rauhaan +omasta ajattelijastaan. +<br> +<br>Toinen mietiskelyn aste on dhaarana eli ajatuksen keskittäminen, +jolloin pyrkijä ottaa määrätyn ajatuskuvan ja koettaa pitää sitä +mielessään. Tämä on aivan koneellinen harjotus ja sitä hän +tietysti on tullut harjottaneeksi jo muissakin harjotuksissa +esim. pratjaahaarassa, mutta nyt hänen täytyy tottua siihen, +että ottaa minkä ajatuksen tahtoo ja pitää sitä mielessään +niinkauankuin tahtoo. Oppilas menettelee esim. näin: panee +kellon pöydälle ja sanoo: »nyt alotan, piirrän avaruuteen +silmieni eteen kultaisen kolmion ja katselen sitä 20 minuuttia +eikä mikään saa häiritä ajatustani.» Tämä on ajatuksen +keskittämistä. Jos te tällä hetkellä yritätte näin tehdä, +huomaatte olevanne kerrassaan naurettavassa asemassa. Te ette +osaa kaksikymmentä sekuntiakaan niin tehdä, jollette ole +harjottaneet mietiskelyä. Mutta kun ihminen harjottaa dhaaranaa, +hän asettaa itselleen ehdottomia vaatimuksia. Vieläpä hän voi +lisätä äskeiseen esimerkkiin: »20 min. päästä, vaikken ole +katsonut kelloa, alitajuntani huutaa minulle ja minä havahdan.» +Ja niin käy, jos pyrkijä on oppinut pratjaahaaran kautta +tyhjentämään aivonsa. Tätä keskityskykyä hänen täytyy niin +paljon harjottaa, että voi siihen luottaa, ja silloin ylimeno +siitä johtaa dhjaanaan eli varsinaiseen mietiskelyyn. +<br> +<br>Dhjaanassa joogan harjottaja ei enää pidä määrättyä aineellista +kuvaa silmiensä edessä vaan ottaa jonkun aatteellisen asian +tutkittavakseen. Mietiskelyn suuri ihmeellisyys on näet, että +kun mietiskelijä osaa ajatuksiaan keskittää, hän oppii tutkimaan +salatieteellisesti. Edelliset harjotukset ovat itse asiassa +herättäneet hänen sisäisen selvänäköisyytensä. Hän ottaa nyt +tutkiakseen esim. jonkun hyveen, sanokaamme nöyryyden ja +ylpeyden. Hän pitää nöyryyttä silmiensä edessä ja tutkii, mitä +se on. Kuinka hän niin osaa tehdä? Siinäpä on hänen taitonsa. +Hän kohdistaa kaiken huomionsa nöyryyteen ja tutkii sitä +kaikilta puolilta, mistä se on aiheutunut, mitä se hyödyttää, +miksikä se lopullisesti muuttuu. Tuhansissa muodoissa nöyryys ja +ylpeys, sen vastakohta, astuvat hänen silmiensä eteen ja hän +katselee niiden kehitystä ihmissielussa kautta aikojen. Samalla +tavalla hän tutkii toisia kysymyksiä. Mitä on totuus? Mitä on +jälleen syntyminen? Mitä on karma? Hän kysyy mitä tahansa +itseltään ja etsii mietiskelyn avulla vastausta. En väitä, että +tutkimus on suoritettu yhdessä tunnissa tai kahdessa. Saattaa se +kestää vuosikausia. Esim. jälleensyntymistä varten täytyy paljon +tutkimuksia tehdä, herättää muistoja edellisistä elämistä j.n.e. +ennenkuin voi selvästi tajuta, mitä on jälleensyntyminen. +<br> +<br>Mutta kun ihminen on oppinut mietiskelemään, varsinaista +dhjaanaa, tapahtuu itsestään hänelle, että hän siirtyy +seuraavaan lopulliseen meditatsioni-asteeseen, samaadhiin. Hän +nimittäin saavuttaa tuloksen tutkimuksistaan sillä tavalla, +ettei hän ainoastaan katso tutkittavaa asiaa ulkopuolelta vaan +astuu itse ulos fyysillisestä ruumiistaan, aivankuin perhonen +kotelostaan, siihen toiseen maailmaan, jossa hänen mietiskelynsä +esine on todellisuutena. Te, jotka olette perehtyneet +teosofiseen maailmankatsomukseen, tiedätte, että henkimaailmassa +eivät ainoastaan tunteet ja ajatukset ole niin sanoaksemme käsin +koskettavia todellisuuksia, vaan myös aatteet ja ihanteet siellä +elävät ikuisina todellisuuksina. Ja tässä maailmassa, missä +esim. nöyryys ja ylpeys henkisinä voimina ovat todellisuuksia, +joogi samaadhitilassa yhdistää tajuntansa niihin, niin että hän +sisässään tajuaa, mitä nuo henkiset voimat ovat. Tässä +maailmassa hän myös pääsee yhteyteen luonnon muistin kanssa. +Luonnon muisti on pettävä, niinkauankuin »akaashisia +aikakirjoja» luetaan astralisesti, niinkauankuin mietiskelijä +katselee menneitä ja tulevia tapahtumia ulkopuolelta ikäänkin +kuvina, mutta kun hän dhjaanista nousee samaadhiin, ja osaa +sisässään korkeammalla tavalla yhtyä luonnon muistiin, silloin +hän voi todella tietää. Hän ei ole silloin tekemisissä pettävien +harhojen kanssa. Hänen ruumiinsa on tuossa liikkumattomana, hän +itse on samaadhi-tilassa sen ulkopuolella ja tutkii asioita +tajunnan omassa maailmassa, ollen yhtä niiden kanssa. +<br> +<br>Tämä tutkimus voi viedä joogin kauaksi tiedossa. Puhdistustyö, +ja muu valmistus, minkä hän ennen on suorittanut, on silloin +takeena hänen tutkimuksensa luotettavuudesta. Ei hän sittenkään +voi olla niin varma, että sanoisi: tämä on ehdoton totuus. +Kaukana siitä. Hänelle jos kellekään on mennyt silmät auki +näkemään, kuinka vähäpätöiset hänen kykynsä silloinkin ovat +verrattuina korkeiden vihittyjen kykyyn, mutta hän tietää, että +jos hän on aivan vilpitön, voi hän saada edes jonkinlaista +tietoa ja varmuutta. Hänen ei tarvitse myöhemmin paljon muuttaa +niitä tutkimuksen tuloksia, jotka hän on saavuttanut. Jos +katsomme salatieteilijöitä maailmassa, huomaamme tosin, että +kuta vähemmän he tietävät sitä enemmän luottavat kykyihinsä. +Mutta mitä enemmän he tietävät, sitä nöyremmiksi tulevat. +Mestari yksin voi sanoa jotakin varmaa tietävänsä ja minun +tietääkseni Mestaritkin ovat vaatimattomia. +<br> +<br>Saavutettuaan samaadhi-tilan ihminen on tullut yhdeksi +kuolemattomista. Hän ei ole nyt niinkuin muut ihmiset, joilla on +kaipuu kuolemattomuuteen ja hämärä muisto entisestä +taivaselämästään. Hän on itsetietoisesti kuolematon olento, hän +on saavuttanut jäsenyyden salaisessa maailmassa, fyysillisen +elämän tuolla puolen, ja hänen työkseen tulee nyt kirkastaa +fyysillistä välinettä niin, että se voi ottaa vastaan +kuolemattoman asujamen pimittämättä tuon kuolemattoman näköä. +Vihkimyksen vihkimyksen perästä hän nyt ottaa, edetessään +kaidalla tiellä mestariutta kohti, mutta nämä asiat eivät enää +kuulu niihin joogaharjotuksiin, josta tänään olemme puhuneet, +vaan vievät salatieteilijän kauas pois ihmisten ilmoilta, +jumalien ja maailmanvaltojen fyysillisille järjelle +käsittämättömille toiminnanalueille. +<br> +<br><hr> +<br> +<br> + +<h2><a href="#index" name="alaviitteet">Alaviitteet</a></h2> + +<br> +<br>[<a name=1 href="#_1">1</a>] Seitsemäs aisti, joka yleensä perustuu järjestyksen +eli rytmin tajuamiseen on toiselta kannalta +katsoen myös varsinainen musikalinen inspiratsioni, +vaikka emme tässä yhteydessä ota sitä puolta +lukuun. +<br> +<br>[<a name=2 href="#_2">2</a>] Katso näiden sanojen selitys kirjasta »Suuret +Uskonnot». +<br> +<br>[<a name=3 href="#_3">3</a>] Ovat kuvatut kirjassa »Suuret Uskonnot». + +<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12165 ***</div> +</body> +</html> |