diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 12165-0.txt | 2410 | ||||
| -rw-r--r-- | 12165-h/12165-h.htm | 2732 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/12165-8.txt | 2834 | ||||
| -rw-r--r-- | old/12165-8.zip | bin | 0 -> 59411 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/12165-h.zip | bin | 0 -> 60737 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/12165-h/12165-h.htm | 3181 |
9 files changed, 11173 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/12165-0.txt b/12165-0.txt new file mode 100644 index 0000000..8f43b09 --- /dev/null +++ b/12165-0.txt @@ -0,0 +1,2410 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12165 *** + +SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN + +Seitsemän esitelmää + + +Pitänyt + +PEKKA ERVAST + + +1914 + + + +SISÄLLYS: + + Lukijalle + I. Ensimäiset ehdot + II. Ennen vihkimystä +III. Jumala + IV. Älyllinen ja siveellinen puhdistus + V. Yliaistillinen elämä + VI. Uudestasyntyminen Kristuksessa +VII. Jooga omin päin + Alaviitteet + + + + +LUKIJALLE. + + +Esitelmät on pidetty ja pikakirjotettu vuonna 1913, viimeinen kesällä +Teosofisen Seuran vuosikokouksessa, edelliset syksyllä Helsingissä. +Yhteiseksi nimeksi olen pannut »Salatiedettä omin päin», koska olen +sillä tahtonut osottaa, että salatiede ei ole sekotettava »salaisiin +tieteisiin», sillä salatiede on käytännöllistä psykologiaa, joka liikkuu +ihmisen syvimpien henkisten ja uskonnollisten kokemusten alalla ja +sentähden pysyy salattuna niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä tai +uskalla heittäytyä elämän suurten arvojen tutkimiseen. + +P. E. + + + + + + +SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN: + + + + +I. + +ENSIMÄISET EHDOT. + + +Uudessa Testamentissa kerrotaan Kristuksen sanoneen: »etsikää, niin te +löydätte, anokaa, niin teille annetaan, kolkuttakaa, niin teille +avataan. Sillä se, joka etsii, hän löytää, ja joka anoo, hän saa, ja +kolkuttajalle avataan». + +Minulta on joskus kysytty: »millä tavalla meidän pitää etsiä totuutta, +millä tavalla voimme päästä totuuden tietoon ja Jumalan tuntoon? Millä +tavalla voimme tulla vakuutetuiksi teosofisesta maailmankatsomuksesta, +millä tavalla todella tulla teosofeiksi?» + +Ja tosiaan, kun katselemme niitä ihmisiä, jotka etsivät totuutta, +huomaamme, että eivät läheskään kaikki löydä. Niidenkin joukosta, jotka +etsivät totuutta teosofisesta maailmankatsomuksesta, jotka sitä tutkivat +ja siihen syventyvät, monet jonkun ajan kuluttua, vaikkapa vuosien +kuluttua kääntyvät taas pois ja sanovat: »ei sieltä löytynyt minulle +tyydytystä». Millä tavalla siis niiden, jotka tahtoisivat saada +todellista tyydytystä teosofisesta maailmankatsomuksesta, jotka +tahtoisivat löytää totuuden ja tulla Jumalan tuntoon, millä tavalla +heidän on etsiminen? Vai ovatko ainoastaan muutamat ihmiset ennakolta +määrätyt löytämään? Todella näyttää siltä, että kaikki ihmiset eivät +saata tulla teosofiseen maailmankatsomukseen eivätkä löytää sen +todellista ydintä. + +Tavallinen totuudenetsiminen, jota pidetään tieteellisesti pätevänä, on +etsintä, joka käyttäen viittä tunnettua aistiaan ymmärryksen avulla +luokittelee niitä tosiasioita, joita viiden aistimemme avulla voidaan +tajuta. Sentähden ihmiset, jotka luottavat viiteen aistimeeseen ja +siihen järkeen, joka heillä on, kun tahtovat olla aivan rehellisiä, +tulevat useimmiten etsiessään materialisteiksi. Elleivät ole +tilaisuudessa viiden aistimen avulla tekemään havaintoja, joita +suorastaan täytyy nimittää yli-aistillisiksi, he sangen ymmärrettävistä +syistä tulevat materialisteiksi tai ainakin epäilijöiksi. + +Mutta tämä materialistinen maailmanselitys ei saata heitä ajan pitkään +tyydyttää. Se ei täytä heidän sielullisia ja henkisiä tarpeitaan, sillä +heidän aina täytyy syrjäyttää ja aivankuin tappaa jotakin sielussaan. +Kun ajattelevat kuolemaa, kadotettuaan rakastetun omaisen, kun +ajattelevat, että kuoleman tuolla puolla on pelkkä tyhjyys, niin heidän +täytyy painaa alas toinen kapinallinen ajatus: »mutta jos ei kaikki +sittenkään ole paljasta ainetta?» Heidän kuten jokaisen ihmisen sisässä +puhuu kysyvä ääni: »ei suinkaan kaikki sentään ole mennyttä kuolemassa? +Eiköhän maailmankaikkeudessa sittenkin mahda olla muuta kuin mitä me +aistimilla näemme?» Tämä ääni on tapettava, kun ihminen jyrkästi tahtoo +pysyä muka tieteellisenä ajattelijana. + +On toisia ihmisiä, jotka ovat tehneet uskonnollisen kokemuksen tunteen +alalla. He ovat tunteneet joko yksin ollessaan tai n.k. uskonnollisessa +herätyskokouksessa, että kun he uskovat Jumalan armoon Jeesuksessa +Kristuksessa, heidän sielunsa on pelastunut. He eivät punnitse +tunnettaan, eivät mietiskele eivätkä katso älyn silmällä, he vain +tyytyvät sen suomaan hetkelliseen sopusointuun. Mutta heille saattaa +pian tulla järki-epäilys, sellainen silmän avautuminen, että kysyvät +itseltään: »vaan onkohan tämä totta? Olenkohan mahdollisesti ollut vain +jonkun harhan nenästä vetämä, olenko vain kuvitellut pelastusta, armoa +j.n.e.?» Tällainen epäilys on aina heitä väijymässä. + +Meidän täytyy näin ollen sanoa sekä materialisteista että sokeasti +uskovista, että he eivät ole löytäneet totuutta, joka kestäisi. + +Teosofia sanoo: »minä olen totuus, joka kestää. Kun te tulette +teosofeiksi, silloin on järkenne valistunut ja tunteenne tyydytetty. Kun +te oikein osaatte syventyä minuun, teosofiseen maailmankatsomukseen, +niin olette saaneet sellaisen elämänymmärryksen, joka kestää--kestää +kaikissa koettelemuksissa--kärsimyksen tuskassa ja järjen puhdistavassa +tulessa.» + +Kuinka meidän nyt on määriteltävä teosofista etsimistä ja teosofista +löytämistä? Millä tavalla se eroaa suorastaan tieteellisestä tai +tavallisesta uskonnollisesta etsimisestä? Millä tavalla teosofinen +etsivä elämä kohoaa toisten yläpuolelle? + +Me ymmärrämme tämän parhaiten, jos jo olemme teosofeja, jos jo tunnemme +teosofisen maailmankatsomuksen. Teosofian mukaan ihminen ei ole sama +kuin fyysillinen ruumis eikä tämä ruumis ole ihmisen ainoa käyttöväline +vaan ainoastaan yksi useammasta käyttövälineestä. Ihmisen personallisuus +on puettu, niinkuin sanomme teosofisesti, paitsi tähän fyysilliseen myös +astraliseen eli tunne-käyttövälineeseen ja mentaliseen eli älylliseen. +Tämä merkitsee, että kun ihminen tietää ainoastaan fyysillisestä +ruumiista ja kun hänen tajuntansa on sidottu ainoastaan fyysillisiin +aivoihin, hän ei voi etsiä ja löytää mitään aatetta tai +elämänymmärrystä, mitään henkistä sisältöä elämälleen, joka tyydyttäisi +koko hänen personallisuuttaan, sillä hänen personallinen tajuntansa ei +elä ainoastaan fyysillisessä käyttövälineessä vaan myös tunne- ja +älyruumiissa. + +Jos ihminen ihmisenä--ja ihminen itse kuuluu inhimillisenä olentona +korkeampaan maailmaan, kuin personalliseen »kolminaismaailmaan»--tahtoo +etsiä ja löytää totuutta, täytyy totuuden, jota hän etsii ja jonka hän +löytää, tyydyttää paitsi sitä tajuntaa, joka ilmenee fyysillisten +aivojen välityksellä, myöskin sitä puolta personallista tajuntaa, joka +ilmenee tunneruumiin, ja sitä, joka ilmenee älyruumiin välityksellä. +Hänen täytyy saavuttaa sellainen elämänymmärrys, joka valoaalloilla +säteilee hänen luokseen viisauden auringosta ei ainoastaan +fyysillis-eetterisessä maailmassa vaan myöskin astralisessa ja +älyllisessä. Jos ainoastaan aivotajunta etsii, on etsintä +materialistis-tieteellistä laatua. Jos ihminen on taipuvainen ottamaan +vastaan vaikutelmia ainoastaan tunneruumiista, on hän tuomittu sokeasti +uskomaan. Mutta jotta ihminen voisi ymmärtää elämää sillä tavalla, että +se tyydyttäisi koko hänen personallisuuttaan, täytyy hänen tajuta +totuus, tuntea Jumala, sekä fyysillisessä tajunnassa että astralisessa +ja mentalisessa »alitajunnassa». Toisin sanoin ihminen ei saa rajottua +ainoastaan viiteen aistimeen, jos hän tahtoo totuutta etsiä, vaan hänen +täytyy osata käyttää niitäkin kahta aistinta, jotka eivät ole vielä +ihmiskunnassa heränneet täyteen toimintaan. Kuudes aisti asettaa hänet +heti yhteyteen uuden eli astralisen maailman voimien kanssa ja seitsemäs +aisti vielä toisen eli älyllisen maailman voimien kanssa. Silloin vasta +kun hänessä itsessään ovat heränneet nämä kuudes ja seitsemäs aisti, voi +hän löytää sellaisen elämänymmärryksen, joka häntä täysin tyydyttää. + +Nyt te sanotte minulle: »mutta tämähän on aivan mahdoton asia. Kuinka me +voisimme etsiä ja löytää totuutta kuudennen ja seitsemännen aistimen +avulla, kun ne eivät ole vielä meissä heränneet? Näin ollen olemme +tuomitut olemaan ilman totuutta, ulkopuolella taivaan valtakuntaa.» Niin +olisi, jos olisi kysymyksessä kuudennen ja seitsemännen aistimen niin +täydellinen herääminen ihmisessä, että hän voisi itsetietoisesti käyttää +niitä tutkimuksiin. Jos olisi kysymyksessä astralinen selvänäköisyys ja +älyllinen selvänäköisyys, silloin tosiaan ihminen olisi onnettomassa +tilassa, ja meidän täytyisi sanoa: »hän ei voi etsiä totuutta». Onneksi +niin ei ole. Nämä uudet aistit ovat ihmisessä jonkun verran jo +heränneinä, vaikka emme ollenkaan älyä niitä aistimiksi, ne kun toimivat +subjektivisesti eikä objektivisesti. Meidän fyysillinen silmämme esim. +on objektivinen, koska me sillä havaitsemme ulkonaista maailmaa ja koska +meidän kaikkien havainnot ovat samanlaisia. Kuudes ja seitsemäs aisti +sitä vastoin toimivat meissä sisäkohtaisesti ja ovat eri pitkälle +kehittyneet ja erilaisia eri yksilöissä. Muutamissa ne ovat tuskin +ollenkaan heränneet, meidän täytyy ehkä sanoa, että ne useimmissa +ihmisissä ovat sangen vähän toimivia, mutta niissä ihmisissä esim., +jotka tulevat teosofeiksi ja pysyvät teosofeina, niissä ne ovat vissiin +kohtaan heränneet, ja he voivat kehittää näitä aisteja yhä edelleen. + +Mitkä ovat sitten kuudes ja seitsemäs aisti? Lyhyesti sanoen kuudes on +aisti, jota tahtoisin kutsua taiteilijavaistoksi eli taiteelliseksi +kauneusaistiksi ja seitsemäs on filosofinen intuitsioni.[1] + +Selvittäkäämme tarkemmin. Uskovaiset sanovat: »järjellään ihminen ei voi +päästä Jumalan tuntoon. Ihmisen täytyy uskoa.» Me sanomme niinikään: +ihminen ei voi päästä totuuden tietoon ainoastaan järkensä ja viiden +aistimensa avulla, vaan ennen kaikkea hänellä täytyy olla apuna +taiteellinen kauneusaisti. Ja tietääksemme mitä tällä tarkotetaan, tulee +meidän vain katsella, minkälaisena se ilmenee niissä ihmisissä, joita +kutsumme taiteilijoiksi. + +Taiteellinen aisti ilmenee taiteilijassa ensinnäkin siten, että hänellä +on joku fyysillinen aisti enemmän kehittynyt kuin tavallisella +ihmisellä. Maalarilla on esim. silmä enemmän kehittynyt kuin muilla +ihmisillä. Mutta sen sijaan että maalarin silmä, joka näkee enemmän +viivoja, enemmän värejä, enemmän sopusointua kuin tavallisen ihmisen +silmä, tekisi hänet silmänsä tajuaman maailman orjaksi, se aivan kuin +vapauttaa hänet fyysillisestä maailmasta, sillä silmän tarkkuuteen +liittyy sielullinen kauneudenaisti ja puhdas rakkaus kauneuteen. +Ottaaksemme vanhan esimerkin ajatelkaamme vain, että taiteilija ja +tavallinen ihminen katselevat auringonlaskua. Jos aurinko laskee +tulipunaisena ja taivas yltympäri loistaa heleänä, ajattelee +arki-ihminen: »huomenna on pouta», mutta taiteilijan mieleen ei juolahda +sellaista; hän ihailee ihmeellisiä punaisia, ja vihreitä +värivivahduksia, jotka elävät taivaanrannalla, ja ajattelee korkeintaan: +»oi, jos ihmiskädellä ja pensselin avulla voisi noita ihanuuksia +kankaalle kiinnittää!» Jos taivaanrannalla näkyy harmaan violettisia +pilviä, ajattelee arki-ihminen: »huomenna varmaan on tuulta ja sadetta», +mutta taiteilija vain katselee värejä ja tuntee, että maailma on ihana. +Kauneus täyttää hänen sielunsa. Hän toisin sanoin ei ole kauppanero vaan +haaveilija. Sentähden taiteilijat jokapäiväisessä elämässä enimmäkseen +ovat »epäkäytännöllistä» väkeä. He käyskentelevät ja katselevat taivaan +pilviä, ajattelevat »turhia» ja näkevät linnoja ja eläviä olentoja +pilvissä, mutta eivät huomaa, että heidän pitäisi tehdä työtä saadakseen +ruokaa, asuntoa ja vaatteita. Jokapäiväiset ihmiset ovat tottuneet +ajattelemaan heitä, hieman ylenkatseellisesti, olennoiksi, jotka eivät +osaa »tulla toimeen» maan päällä. Tosin on heidän joukossaan +poikkeuksia, jotka ovat »ottaneet lusikan kauniisti käteensä» ja +tottuneet mailman menoon, mutta todellinen taiteilijasielu on ainakin +nuorena sellainen, ettei hän osaa ajatella elämän käytännöllisiä asioita +vaan ainoastaan elämän ja maailman kauneutta. Hän näkee kauneutta, jota +toiset eivät näe. Runoilija voi sanoilla tuoda esiin, mitä kauneutta hän +näkee, maalari pensselillä, ja me toiset saamme siitä kaikesta oppia. He +opettavat meitäkin näkemään, millainen on maailma. + +Mitä tämä taiteellinen aisti sitten vaikuttaa sielullisesti? Mitä se +vaikuttaa todelliseen taiteilijaan ja samalla ihmiseen, joka, vaikkei +hän ole taiteilija, on taiteellinen sielussaan? Se aikaansaa ihmeellisen +muutoksen sielussa, kun ihminen sitä viljelee ja kasvattaa. Se vaikuttaa +näet, että ihminen osaa asettua ikäänkuin objektiviselle kannalle elämän +ja maailman ilmiöihin nähden. Hän ihmettelee ja ihailee, hän kaikkialla +etsii ja kaikkialla löytää ja kaikkialla näkee. Niinkuin vanhat +filosofit sanovat: filosofia alkaa ihmettelystä. Taiteellinen aisti +ihmisessä tekee sen, että hän voi ihmetellä ja ihailla. Ei hän asetu +samalla tavalla objektiviseksi kuin itsekkäästi ajatteleva +kauppa-ymmärrys, joka asioita katselee edun kannalta ja punnitsee, +kuinka voisi käyttää ympärillään olevia voimia niin, että niistä olisi +suurinta aineellista hyötyä. Tämä on toisenlainen objektivisuus, +sellainen joka kuuluu viiteen aistimeen. Taiteilija on todellinen +tiedemies, joka ei ajattele etua eikä seurauksia, vaan ainoastaan +ihastuu totuuden näkemisestä. Todellinen taiteilija on ihminen, joka +osaa nähdä kauneutta kaikkialla, eikä siis tuomitse mitään vaan on +suvaitsevainen. Kaikkia ilmiöitä hän ihmettelee, kaikkia ihmisiä hän +ihailee, hän voi nähdä kauneutta julmimmassakin olennossa, juopossa hän +voi nähdä jumalan kuvan ja langenneessa naisessa, joita maailma inhoo. +Hän näkee jokaisessa ihmisessä veljen tai sisaren. Kuta enemmän +taiteellinen aisti hänessä kehittyy, sitä enemmän hän tuntee itsensä +veljeksi kaikkia kohtaan, sitä enemmän jokainen olento kuvastuu hänelle +ihmeelliseksi taideteokseksi. Ei hänen päähänsä juolahda, että hänen +pitäisi tahtoa ketään toisenlaiseksi kuin tämä on. Hän ihmettelee pahaa +yhtä paljon kuin hyvää. Hän on ihminen, joka ei tee laskelmia. +Senpätähden sanotaankin välistä taiteilijoista ja haaveilijoista +yleensä: »heillä on löyhä moraali. He eivät tiedä eroa hyvän ja pahan +välillä.» Tämä on kuitenkin ymmärrettävä sillä tavalla, että +taiteellinen aisti tuo mukanaan sen, että ihminen ei osaa tuomita, +ainoastaan ihailla ja ihmetellä. Mutta kun hän totuuden etsijänä on +tämän ensimäisen ehdon täyttänyt, ei hänen tarvitse jäädä paikalleen +seisomaan. + +Jos hän on luova taiteilija, hän tietysti jää tälle kohdalle tietä +pitemmäksi ajaksi, yhdeksi tai useammaksi elämäksi, kehittäen itsessään +taiteellista luovaa kykyä, jolloin hän samalla kaikin puolin lähenee +totuutta. Mutta ihminen, joka ei tee taiteellista työtä, hänen pitää +välttämättä ottaa uusi askel, jos hän tahtoo totuutta etsiä. Hänen +täytyy herättää itsessään seitsemäskin aistin, filosofinen intuitsioni. +Nyt kun taiteellinen aisti on hänessä hereillä, hän voi menestyksellä +ryhtyä tekemään työtä järjen avulla. Hän silloin lukee esim. teosofista +kirjallisuutta, tutustuu maailman eri uskontoihin, syventyy +salatieteellisiin tutkimuksiin, opettelee filosofisesti ajattelemaan. +Jos teosofinen etsintä tapahtuu liian varhain, niin ihminen väsyy. Jos +se on vain järjen työtä, vaikkakin laajanäköisempää kuin materialistinen +spekulatsioni, ihminen hylkää teosofiankin jonkun ajan kuluttua, ellei +hänessä herää taiteellinen aisti. Mutta kun hän on ensimäisen askelen +ottanut ja sitten järjellään etsii teosofisesta kirjallisuudesta ja +maailman pyhistä kirjoista, silloin hänessä itsestään herää filosofinen +intuitsioni, sillä ajatustoiminta yhteydessä taiteellisen aistin +aikaansaaman yleisen sympatian kanssa herättää tämän intuitsionin. Ja +filosofinen totuuden näkemys on tavallaan mentalisen käyttövälineen +aisti. Filosofinen intuitsioni, samalla tavalla kuin musikalinen +inspiratsioni, käsittää, että tämä maailma on Kosmos eikä Kaaos. Jos +meillä ei ole filosofista intuitsionia, niin vaikka tekisimme kuinka +paljon järjen työtä tahansa, emme koskaan pääse syvään sielulliseen +vakaumukseen siitä, että maailma on Kosmos ja elämä järjestetty, vaan me +voimme filosofoida paljon sinne ja tänne ilman että sielumme tulee +tyydytetyksi. Ainoastaan filosofisen intuitsionin avulla ihminen pääsee +tähän syvään tuntoon--voisimme kutsua sitä vaikka tiedoksi--että +maailma on järkevästi järjestetty. Sen avulla ihminen pääsee selvään +järkinäkemykseen siitä, josta viisaat ovat puhuneet, että nim. +näkyväisen maailman takana on henkimaailma ja olennollisen henkimaailman +takana aatteiden maailma ja aatteiden maailman takana hengen maailma. +Sen avulla ihminen pääsee tuntoon siitä, että me ihmiset emme sisimmässä +itsessämme ole kuolevaisia olentoja vaan kuolemattomia, niinkuin viisaat +opettavat. + +Kun ihmisessä on tämä filosofinen intuitsioni herännyt, silloin vasta +alkaa hänelle todellinen salatieteellinen etsiminen. Ennenkuin on +filosofinen intuitsioni ja taiteellinen aisti ja yleisinhimillinen +sympatia herännyt ihmisessä, ei hän voi etsiä salatieteellisesti. Nämä +ovat välttämättömät ensi askeleet. Mutta kun ne ovat ihmisessä +heränneet, hän voi alkaa käydä vihkimyksen portteja kohti. + + + + +II. + +ENNEN VIHKIMYSTÄ. + + +Tahdomme tänään luoda pienen silmäyksen siihen inhimilliseen +kehitykseen, joka käy ennen vihkimystä. Sitä varten tahdomme alottaa +kysymällä, minkälainen on se ihminen, jota me teosofisessa +kirjallisuudessa kutsumme Vihityksi ja jota sanomme Salaisen Valkoisen +Veljeskunnan jäseneksi. + +Vihittyä voi kuvata monella tavalla riippuen siitä näkökohdasta, jolta +asettuu katselemaan. Tänään tahdomme kääntää huomion yhteen sellaiseen +ominaisuuteen, joka on Vihityllä. Jos ajattelemme, että vihitty ihminen +olisi edessämme, ja me näkisimme, mitä hänessä on, joka tekee hänet +vihityksi, niin me tältä kannalta katsoen sanoisimme, että hän on +ihminen, joka itsetietoisesti osaa tehdä lupauksia Jumalalle. Hän voi +sanoa Jumalalle: »minä olen sinun palvelijasi: minä tahdon täyttää sinun +tahtosi. Minä teen, mitä sinä minulle käsket.» Ja Jumala sanoo hänelle: +»tee tuo tai tuo asia, suorita se tai se työ, hanki itsellesi se tai se +ominaisuus!» Ja hän, Vihitty, tietää saadessaan tämän käskyn, että työ, +joka hänelle annetaan, kestää yhtämittaa esim. kymmenen tuhatta vuotta. +Hän lupaa. Hän osaa luvata. Hän sanoo: »Herra minä olen sinun +palvelijasi ja minä täytän käskysi.» + +Vihitty on ihminen joka elää iankaikkisuudessa--jolle ei ole elämää eikä +kuolemaa. Tavallinen ihminen on kuoleman orja ja elämän orja--hän ei ole +elämän eikä kuoleman herra, mutta Vihitty on ulkopuolella personallista +elämää ja kuolemaa. Hän on olento, joka seisoo iankaikkisuudessa-- +iankaikkisella kalliolla Jumalan edessä, ruumiissa, joka ei häviä. Ja +kun Herra sanoo hänelle: »tee se ja se,» niin hän kumartaa ja sanoo: +»Herra, minä teen.» Ja vaikka työ kestäisi 10,000 vuotta, hän tekee mitä +on luvannut. Hän on iankaikkinen olento, joka uskaltaa luvata +iankaikkisuutta varten. Huomatkaamme ero Vihityn ja tavallisen ihmisen +välillä, sillä jokapäiväisessä elämässä on paljon ihmisiä, jotka puhuvat +Jumalan kanssa, niinkuin he itse sanovat, ja lupaavat: »Mestari, Jumala, +Kristus, minä olen sinun palvelijasi, minä tahdon täyttää sinun +tahtosi», eivätkä tiedä, mitä tekevät, koska vielä ovat etsivällä +kannalla. Tänään voivat tehdä lupauksen ja huomenna katua, etteivät voi +täyttää, koska heillä on jokin helmasynti, joka estää heitä täyttämästä +ja josta eivät jaksa luopua. Lupauksestaan he silloin ajattelevat: +minähän tein sen tietämättömyydessä. Vihitty lupaa ja täyttää ja tietää, +että jos nousee vastustaja hänen ulkopuolellaan tai hänessä itsessään, +se nousee sitä varten, että hän sen voittaisi. Hänelle ei tule +kysymykseen paeta, välttää, katua. Hän taistelee vaikka kymmenentuhatta +vuotta mutta hän lopulta voittaa. Vihitty on täten ihminen, joka on +itsetietoinen toisella tavalla kuin tavallinen kuolevainen. Hän on +itsetietoinen kuolematon olento. + +Jos nyt ajattelisimme näkevämme korkean vihityn edessämme hänen +todellisessa muodossaan, jolloin meidän tietysti täytyisi olla +selvänäköisiä, sillä fyysillinen ruumis on Vihityllä samanlainen kuin +muilla ihmisillä, ainakin näennäisesti, niin mitä silloin näkisimme? + +Silloin näkisimme että Vihitty on ihmeellisen kaunis loistava olento, +inhimillinen muodoltaan, ruumiillinen ihminen, mutta loistava ja +ihana, ja että hän on aivan kuin pukeutunut vähemmin loistaviin +käyttövälineisiin. Hän itse seisoo siinä loistavana, mutta on ottanut +päälleen karkeampia ruumiita eli käyttövälineitä. Jos katselemme +tarkalleen, näemme, että hän omassa, niinkuin sanotaan, +Augoeidees-muodossaan seisoo keskellä ja on ottanut päällensä ensin +n.k. älyruumiin, sitten n.k. tunne-ruumiin ja vihdoin n.k. +eetteris-fyysillisen ruumiin. + +Kuinka toista taas, kun katselemme tavallista kuolevaista ihmistä! Jos +me samanlaisilla silmillä katselemme tavallista kuolevaista, näemme, +että hän on itse todellisena minänä ja personallisena olentona tässä +eetteris-fyysillisessä muodossaan. Fyysillinen muoto on todellisin ja +takana häämöttävät korkeammat käyttövälineet. Hänellä on tunne-ruumis, +äly-ruumis ja niiden takana myös n.k. Augoeidees-muoto, mutta tämä on +aivan kuin unitilassa, kyllä kaunis mutta niinkuin nukkuva. Ero on +siinä, että Vihityn tietoisuus ja todellinen olemus on korkeammassa +minässä, Augoeideksessä, jotavastoin jokapäiväisen eli tavallisen +kuolevaisen itsetietoisuus eli todellinen olemus on tässä fyysillisessä +ulkonaisessa personassa. + +Kysykäämme nyt, millä tavalla ihminen on voinut kehittyä vihityksi, mitä +läksyjä hänen on tullut oppia, mitä muutoksia on tapahtunut hänen eri +käyttövälineissään, fyysillisessä, tunneruumiissa ja älyruumiissa? Jos +tahdomme yhdellä lauseella ilmaista, mitä ihmisen pitää oppia, ennenkuin +hän voi asettaa itsensä vihkimyskokelaaksi, voimme sanoa: ihmisen täytyy +oppia onnen salaisuus. Ihmisen täytyy oppia olemaan onnellinen. + +Millä tavalla hän voi tämän oppia? Mitenkä elämä opettaa hänelle tätä? +Elämällä tarkotan sitä elämää, joka jatkuu monen ruumistuksen kautta. +Millä tavalla elämän suuressa koulussa ihminen oppii olemaan onnellinen? +Hän oppii tämän läksyn käyttövälineittensä avulla eikä hän voi oppia +sitä läksyä, ennenkuin hän on saanut fyysillisen ruumiin. Ennen ei voi +tulla kysymykseen sellainen kehitys, joka vie häntä vihkimystä kohti. +Moni ihminen kysyy: minkätähden olemme tulleet tähän fyysilliseen +ruumiilliseen maailmaan, jossa on niin paljon vaikeuksia ja kärsimyksiä? +Emmekö olisi hienommassa ruumiissa henkimaailmassa voineet oppia samoja +läksyjä, tulla hyviksi ja päästä vihkimyksen porttien läpi? Ei, on aivan +selvä vastaus, sillä nuo sisäiset muodolliset maailmat, astraliset ja +älylliset eivät ole olemassa ilman tätä fyysillistä. Ne muodostavat +kaikki kokonaisuuden, jota kutsutaan kolminaismaailmaksi. Ne eivät voi +olla ilman toisiaan. Ihmisen tehtävä on luoda niistä yhtä ja nostaa +niitä aivan kuin ylöspäin, mutta ennenkuin ihminen voi mihinkään +tällaiseen työhön ryhtyä, (joka on Vihityn työtä), täytyy hänen koko +kolminaismaailmassa ollen ja eläen oppia sen läksyt. Niin hän ei voisi +tehdä, jos hän alkaisi kehityksensä äly- tai eetteri-maailmassa. Hänen +täytyy ensin saada fyysillinen ruumis, niin että hänellä on koko +kolminaismaailma ympärillään ja sisällään. Silloin vasta hän voi oppia +varsinaisen elämän läksyjä. Ja ensimäinen läksy, minkä ihminen oppii +ollessaan puettu kolminaismaailmasta otettuun ruumiiseen eli kolmeen +käyttövälineeseen, on sitä laatua, että hän oppii sen fyysillisten +aistintensa välityksellä. + +Mikä on se läksy? Se on nautinnon läksy. Ihminen oppii nauttimaan +fyysillisten aistinten välityksellä. Tämä on aivan välttämätöntä. Hänen +täytyy ensin puettuna fyysilliseen ruumiiseen joutua kosketukseen +ympäröivän maailman kanssa, joka tapahtuu fyysillisten aistinten +välityksellä, ja nämä aistimet opettavat häntä nauttimaan +olemassaolosta. Voimme toisella kielellä sanoa, että ihminen heti alkaa +onnea opettelemaan ja että onnen opetteleminen ja vaistomainen etsintä +tapahtuu ensin fyysillisten aistinten välityksellä. Hän alkaa +aistimillaan nauttia olemassaolosta. Hänellä on nuo viisi tunnettua +aistinta, joihin vanhat intialaiset vielä lisäsivät viisi muuta +aistinta. Ne, joista tavallisesti puhumme, kuulo, näkö, maku, haju ja +tunto, ovat passivisia, mutta hindulaiset filosofit ja salatieteilijät +sanoivat, että ihmisellä on vielä viisi aktivista aistinta, joiden +välityksellä hän on toimivassa yhteydessä ulkomaailman kanssa, nim. +kätensä, jalkansa, suunsa, sukupuolielimensä ja ulostus-elimensä. Näiden +aistimien avulla ihminen oppii nauttimaan ulkonaisesta maailmasta. +Alku-aikoina ihmiskunnan elämä oli elämistä paljastaan näissä +fyysillisissä aistimissa. Nyt ei ihmiskunta enää kykene elämään +yksinomaan sillä tavalla, mutta alkuaikoina tämä oli luonnollista ja +tervettä elämää. Sillä ihmiskunnalle välttämätön läksy on onnen +etsiminen, hapuileminen ja nauttiminen fyysillisessäkin maailmassa. Onni +on kaikilla aloilla tarjona ja täytyy olla. + +Mutta kuitenkin ihminen pian tekee toisen kokemuksen. Hän huomaa, että +nautinto, jonka hän aistimillaan saavutti, on sekä lyhytaikainen ja +ohimenevä että myös epävarma, vieläpä sellainen, että se muuttuu +kärsimykseksi. Hän täten ei opi ainoastaan onnen vaan myös sen +vastakohdan, kärsimyksen, läksyn, sillä aina kun hän antautui nauttimaan +ulkomaailmasta aistimiensa välityksellä--jolloin tietysti ovat +yhteistoiminnassa sekä aktiviset että passiviset aistimet--ja luuli, +että nyt minä löysin onnen, niin hän pian pettyi. Hän huomasi, että +onnen malja sisälsi myrkkyä, hänet saavutti sairaus ja monenlaiset +kärsimykset. + +Nyt ihminen jäisi onnettomaksi kysymysmerkiksi elämän tiellä, jos koko +elämä sisältyisi nautinnon ja kärsimyksen alituiseen vaihteluun. Onneksi +hän tekee sen havainnon, ettei elämä tyhjenny aistilliseen nautintoon ja +aistilliseen kärsimykseen. Elämässä on muutakin. Hänessä toisin sanoen +alkavat vaikuttaa n.k. astraliset aistit eli voimat, tunne-ruumis alkaa +herätä, ja ihminen ymmärtää, että elämä onkin sisäistä laatua. Hänen +elämänsä on subjektivistä, itsekohtaista. Se ei ole objektivistä, se ei +ole hänen ulkopuolellaan vaan hänen sisällään. Koska hän aistillisesta +nautinnosta sai kärsiä, hän luonnollisesti ymmärtää, että hänen täytyy +kieltäytyä, jos ei kokonaan aistillisesta nautinnosta niin ainakin sen +liiallisuudesta. Tänä päivänä meidän ihmiskuntamme on oppimassa +kieltäymyksen läksyä--jokainen ainakin jossain määrin kieltää itseään. +Ei kukaan heittäydy umpimähkään nauttimaan, (poikkeuksia en ota lukuun), +sillä suurin osa tietää, että ihmisen täytyy kieltäytyä. Kun hän +kieltäytyy, hän taas on löytävinään onnea, mutta vain hetkeksi, sillä +pysyväistä onnea hän ei saa paljosta kieltäymyksestä. Mitä hän silloin +alkaa etsiä? + +Toinen läksy, jota voimme kutsua kieltäymyksen läksyksi, vie ihmisen +siihen, että hän etsii astralista elämää eli toisin sanoen tunnetta, +joka ei olisi niin haihtuvaa laatua kuin ne fyysilliset tuntemukset, +jotka perustuvat aistillisiin kokemuksiin ja havaintoihin. Ja mitähän +tunnetta ihminen etsii? Rakkautta, sellaista rakkautta, joka ei +pettäisi. Voimme todella sanoa, että jos ihmiskunta jollakin tiellä +kulkee jotakin läksyä oppimassa, on se juuri tällä kohdalla. Tällä +kohdalla ihmiset todella ovat, he etsivät rakkautta, kaipaavat +rakkautta, tahtoisivat tuntea tunnetta, joka ei pettäisi, tahtoisivat +että toinen ihminen voisi heitä kohtaan tuntea sellaista, josta olisi +onnea eikä kärsimystä. Sillä jos he kokevat rakkautta ja samalla +katkeruutta, heräymyksiä ja pettymyksiä, he yhä vain kaipaavat ja +etsivät, aivankuin aavistaen sisässään, että täytyy olla tunnetta, joka +ei pettäisi, joka tyydyttäisi ja aina voisi tuottaa onnea. Siinä +kohdassa on ihmiskunta. Katsokaa vain taidettamme, kirjallisuuttamme, +niin huomaatte kaikkialla kaipuun: missä on todellinen rakkaus, +sellainen tunne ihmisen sielussa, joka olisi pysyvää laatua? Ja ihminen +voi tällä tiellä--sitä kaikki ihmiskuntamme suurimmat kirjailijat ja +taiteilijat saarnaavat--löytää rakkaustunteen, joka pysyy, mutta se +tunne on oleva hänessä itsessään. Hänen itsensä pitää oppia sillä +tavalla rakastamaan. + +Kokemukset tällä tiellä vievät ihmistä ajattelemaan elämän ongelmoita, +totuutta etsimään, kaikenlaisia kysymyksiä itsellensä asettamaan. Täten +ihminen joutuu kolmanteen läksyyn aivan kuin itsestään, sillä etsiessään +pysyväistä tunnetta omasta itsestään, hän huomaa, ettei sen tunteen +tarvitse välttämättä olla suunnattuna ihmiseen vaan voi kohdistua +muuhunkin, ihanteeseen, työhön, totuuteen. Tämä siirtää hänen +oppimisensa, niinkuin me teosofisesti sanomme, astralitasolta +älytasolle, tunneruumiista älyruumiiseen. Se tekee hänen suhteensa +elämään älylliseksi. Hän huomaa, että onni tulee hänelle, jos hän osaa +olla uskollinen, uskollinen sille ihmiselle tai aatteelle tai työlle, +jonka hän on valinnut. + +Kolmas läksy on sentähden tämä: ihanteen uskollinen palveleminen, olkoon +ihanne personoituneena ihmisessä tai aatteessa. Ihmiselle on nyt onnen +salaisuus siinä, että hän on uskollinen aatteelleen, totuudelleen, +rakastetulleen. Ja hän elää itsetietoisempaa elämää kuin koskaan ennen. +Kun ihminen on tätä kolmatta läksyä oppimassa, silloin hänellä usein on +selvänä jo nuoruudessaan, mitä hän tahtoo elämässä tehdä, tai myös on +selvänä, ettei hän tuhlaa rakkauskykyänsä keneen tahansa vaan odottaa +sitä ihmistä, joka on hänelle luvattu. On näitä omituisia ihmisiä, jotka +eivät etsi rakkautta ymparillään, eivät hapuile sieltä täältä lempeä +vaan tyyneesti kulkevat tietään ollen vakuutettuja siitä, että tulee +kerran sielu, jota he voivat rakastaa. On myös niitä, jotka nuoresta +saakka tietävät, mitä on tehtävä, millä tavalla heidän tulee järjestää +elämänsä, ja jotka ovat uskollisia omalle aatteelleen ja koettavat +ohjelmaansa toteuttaa elämässään. He ovat kummallisen viisaita ihmisiä, +heidän onnensa on heidän uskollisuudessansa. + +Mutta sitten tulee neljäs läksy, ja se on, että tämä aate, tämä ihminen, +tämä ihanne, jolle ihminen on uskollinen--se pettää. Sellainen kokemus +täytyy jokaisen elämän koulussa kävijän tehdä, jokaisen pyrkijän, joka +lähestyy vihkimystä. Se ihminen, jota hän uskollisesti rakasti, se aate, +jota hän palveli, se ihanne, se totuus, joka hänelle oli kaikki +kaikessa, se pettää, menee rikki hänen käsissään ja hänen jalkojensa +alla. Kaikki pettää. Hänen täytyy tehdä tämä kokemus, sillä vasta sen +kautta hänet nostetaan neljättä läksyä oppimaan, joka myös on +välttämätön, ennenkuin ihminen voi pyrkiä vihkimyksen porttien luo. + +Mikä on sitten tämä neljäs läksy? Että ihminen löytää onnensa siitä, +että hän täyttää velvollisuutensa aivan kuin kone, pyytämättä mitään +itselleen elämältä. Hänen oma elämänsä on aivan tyhjä. Tämä on neljäs ja +korkein läksy. Te olette voineet nähdä sellaisen ihmisen, joka lähestyy +vihkimystä ja josta ette tiedä, mikä on hänen elämänsä sisältö; hän ei +mitään pyydä, ei mitään toivo, hän täyttää velvollisuutensa nurkumatta +vieläpä iloisesti,--hän aivan kuin säteilee onnea siitä, ettei mitään +toivo eikä vaadi. + +Tämä sisäinen saavutus on itse asiassa sielullinen lepotila ennen +vihkimystä. Ihminen voi elää useita ruumistuksia tällaista kummallista +lepotilaa, jolloin hänen sielunsa on vapaa personallisista pyyteistä. +Mutta hän on onnellinen. Hän lähenee vihkimyksen portteja. Hän lähenee +elämän salaisuutta. Hän käy aivan kuin kuoleman partaalla, aivan kuin +kuohuvan virran rannalla. Tarvitaan vain, että hän avaisi silmänsä ja +näkisi, niin astuisi kuoleman virran yli toiselle rannalle. Jos hän nyt +herää uudella voimalla totuutta etsimään, Jumalaa tahtomaan, ei vastaus +ole kaukana. Hän tekee varmasti kokemuksia jotka näyttävät hänelle, että +elämä kätkee hänelle paljon, että nyt vasta elämä voi hänelle alkaa, nyt +vasta, kun hän ei mitään pyydä itsellensä. Nyt voi elämä tulla hänen +luoksensa kaikessa rikkaudessansa. Hän lähestyy sitä sieluntilaa, +jolloin ihminen on tietoinen siitä, että hän on aivankuin vankilassa +olija, mutta että hänellä on Jumala, oma sisäinen itse, joka on yhtä +hänen kanssaan ja ulkopuolella hänen vankilaansa. Ihminen saa kokea +elävänsä salaperäisessä piirissä, toisin sanoen, että hänellä on mitä me +kutsumme »syy-ruumiiksi»; että hänen ympärillään on piirrettynä +okkultinen kehä, joka piirittää hänen personallisen tajuntansa. Tuon +munanmuotoisen piirin sisällä hän elää personallisena olentona. Siinä +ovat kaikki hänen ajatuksensa ja tunteensa ja toimintansa, koko hänen +ruumiillinen olemuksensa on tamän kehän sisäpuolella, mutta nyt hän +tekee sen havainnon lähestyessään vihkimyksen portteja, että hän Itsenä +elää tämän kehän ulkopuolella ja että hän itse on piirtänyt sen kehän. +Hän on itse rajottanut itsensä minuudeksi, minä-ruumiiksi eli +syyruumiiksi, mutta Itse hän on sen ulkopuolella. + +Ohimennen sanoen on oikeastaan sangen vaillinaisesti ja miltei väärin +kuvattu, kun sanotaan, että Logos luodessaan maailman ympäröi itsensä +maagillisella ympyrällä, jonka sisäpuolelle hän muodostaa maailman. Asia +ei ole niin, että Jumala luodessaan maailman ympäröisi itseään +maagillisella piirillä; kun Jumala päättää luoda maailman, hän piirtää +pallon omaan itseensä, hän aivankuin avaa omassa itsessään +maailmankehän. Itse hän on sen ulkopuolella. Samalla tavalla me ihmiset +henkisinä olentoina olemme tajuntaa, ja tämä merkitsee, että meillä ei +ole muotoa, jota voisimme fyysillisellä kielellä kuvata; emme ole +aineellisia olentoja vaan tajunnallisia. Mutta personallisuutemme, joka +on ilmennyksemme ja muuten ainoa, mistä tavallinen ihminen mitään +tietää, on tässä tajunnassamme piirrettynä ja rajotettuna +ilmennysmuotona. Me olemme piirtäneet tämän auran ulkoviivan ja sen +sisällä me ilmestymme eli ilmennämme itsemme aineellisessa maailmassa, +mutta itse me olemme sen ulkopuolella henkisinä olentoina. Mestarit +esim. kolminaismaailmassa ilmestyvät personallisina olentoina ja silloin +rajottavat itsensä, mutta itsessään he elävät yliaineellisessa +aineettomassa maailmassa tajuntoina. Me emme osaa heitä kuvailla +sanoilla, niinkuin emme ylipäänsä sanoilla saata kuvata jumalallisia +olentoja. Ainoastaan silloin kun he piirtävät itsessään piirin, jossa +ilmentävät itsensä aineellisessa maailmassa, voimme heitä sanoilla +kuvata. + +Kun ihminen lähenee vihkimystä, hän tekee sen kokemuksen, että hänellä +on Jumala. Jumala alkaa hänelle puhua ja aivankuin näkyy hänelle. Ja +silloin hän valmistuu ottamaan askeleita elämän ja kuoleman toiselle +puolelle. Hän valmistuu siten, että hän personallisessa tajunnassaan +lähtee ulos personastaan. Hän personallisessa tajunnassaan lähestyy +Itseään ja Jumalaa--nousee oman itsensä yli ja tulee iankaikkiseksi +minuudeksi. Silloin näkevät Mestarit, jotka elävät hengen maailmassa, +että hänet voi ottaa vastaan, että hänet voi vihkiä. Vihkimys on ihmisen +puolelta lupausta, ja vihkimyksen edellä tapahtunut pitkä itsekasvatus +on tehnyt ihmisen kykeneväksi lupaamaan. Nyt hänestäkin kerran varmasti +koituu olento sellainen, jommoista alussa kuvattiin. + + + + +III. + +JUMALA. + + +Siinä uudessa elämänymmärryksessä, johon teosofia meidät johdattaa, eli +ehkä vielä paremmin sanoen siinä elämässä, jonka se meille avaa, voidaan +erottaa useampia eri asteita. Tänään tahdomme puhua siitä, mitenkä tämä +uusi elämä eräältä kannalta katsoen jakautuu kolmeen asteeseen eli +askeleeseen, joita me kaikki voimme astua ja jotka kerran ovat kaikkien +astuttavat. Näitä kolmea askelta voisimme kutsua nimillä: Jumala +minässä, Jumala toisessa ja Jumala kaikkialla. + +Ensimäinen suuri totuus, jonka ihminen itsellensä käytännössä omistaa +silloin kun hänessä herää uusi elämänymmärrys, on se, jota me voimme +teosofisella nimityksellä kutsua »_Jumala minässä_«. + +Mitä tämä merkitsee? Jos ajattelemme yleensä ihmisten suhdetta siihen, +jota kutsutaan Jumalaksi, on se epäilemättä sangen pintapuolista ja +ulkonaista laatua. Se Jumala, jota ihmiset kristikunnassa kasvatuksen +kautta oppivat palvelemaan, sehän on heidän ulkopuolellaan oleva +jumalallinen olento, joka on maailman luonut ja heidätkin luonut ja +antanut määrätyn ohjelman ihmiselämälle. Olemme näistä asioista monta +kertaa puhuneet ja luulen kaikkien myöntävän, että se Jumala, jota +kristikunnassa tavallisesti palvellaan, on tällainen ihmisen +ulkopuolella oleva Jumala. + +Nyt on ensimäinen uusi totuus, mikä astuu ihmisen eteen, kun hän +käytännössä omaksuu uuden elämänymmärryksen, se, että Jumala ei ole +hänen ulkopuolellaan vaan hänen sisässään. Hän ei voi löytää mitään +Jumalaa ulkopuoleltaan, ellei hän löydä Jumalaa omasta sisästään. + +Tämä asia on todistettavissa, sillä tieteellinen tosiseikka on, että +ihmisen tajunnassa on kaikki, mistä hän mitään tietää. Jos näemme +edessämme ulkokohtaisen maailman ilmiöineen ja olioineen, niin me olemme +siitä tietoisia ainoastaan siinä määrin kuin se astuu meidän omaan +tajuntaamme. Tämä on tieteellinen tosiseikka. Me emme mitään näkisi +ympärillämme, ellei kuva siitä tulisi meidän aivoihimme, ja se, minkä me +näemme, ei ole itse ulkokohtainen maailma vaan meidän aivoissamme oleva +kuva siitä. Sen me näemme. Siis me voimme sanoa aivan kuin hindulaiset +filosofit, veedaantalaiset sanoivat: »kaikki on sinussa, koko maailma on +sinussa itsessäsi.» Me tiedämme maailmasta ainoastaan siinä määrässä +kuin se on meissä itsessämme. Siis puhua ulkokohtaisesta Jumalasta on +aivan mahdotonta. Ihminen ei voi tietää mitään siitä ulkokohtaisesti, +hän ei voi tietää mitään Jumalasta, joka on hänen ulkopuolellansa. +Ainoastaan sellainen Jumala voi tulla hänelle tajuttavaksi, joka piilee +hänen omassa sielussaan. + +Tämä on ensimäinen totuus: Jumala on etsittävä minusta itsestäni. Ja +silloin kun tämä selviää totuudenetsijälle, kun ihmiselle ensin tulee +tämä uusi ymmärrys, että hänestä itsestään on Jumala löydettävä, silloin +hän kysyy itseltään: kuinka minä sen Jumalan voin löytää? Missä se +Jumala piilee itsessäni, minkälainen on se Jumala, joka on minussa +itsessäni? Olenko minä Jumala? Kuinka minä voin olla Jumala? Hän huomaa +itsensä heikoksi, huonoksi, puutteelliseksi olennoksi. Kuinka hän olisi +Jumala? + +Monet sanovatkin teosofeista ja sellaisista ihmisistä, joilla on tämä +uusi elämänymmärrys: he luulevat, että ihminen on Jumala, he luulevat +itsensä Jumalaksi, he ihailevat omaa syntistä itseänsä. Tämä on suuri +erehdys niiden puolelta, jotka niin sanovat, sillä se, joka käytännössä +tulee tämän kysymyksen eteen, hän tietää, ettei hän voi kutsua itseänsä +Jumalaksi. Hän tietää, että hän itse ei ole suinkaan mikään Jumala. + +Mikä on sitten Jumala, minkälainen on se Jumala, joka hänen on +löydettävä omasta itsestänsä? Hän kysyy neuvoa viisailta, niiltä +Mestareilta, jotka ovat esiintyneet maan päällä. Hän alkaa aivan uudessa +valossa lukea vanhoja pyhiä kirjoja teosofisia, mystillisiä teoksia. Nyt +hän niistä tahtoo saada selville, minkälainen on se Jumala, jonka hän +voi löytää itsestään. Ovatko viisaat sanoneet mitään siitä, minkälaisen +Jumalan hän voi löytää itsestään? + +Hän huomaa silloin, että viisaat ovat yksimielisesti puhuneet siitä +Jumalasta. Kun hän tutkii viisaiden oppeja ja heidän elämäänsä, huomaa +hän, että he puhuvat ja elämällänsä todistavat tuosta Jumalasta, että se +on rakkautta, totuutta, hyvyyttä, jaloutta. Se on jotain aivan +inhimillistä ja samalla yli-inhimillistä, sillä se on täydellinen. Siinä +Jumalassa ei ole mitään pahaa, ei mitään kovaa, ei mitään julmaa, vaan +se Jumala on hyvyyttä, totuutta, vapautta, rakkautta. Hän löytää +monenlaisia määritelmiä, mutta hän ymmärtää, että ne kaikki ovat yhtä, +ne kuvaavat elämää, joka piilee ihmisten sisällä. Nuo monet määritelmät +vain ovat omiansa puutteellisilla sanoilla kuvaamaan sitä ihmeellistä +elämää, joka piilee ihmisten sisällä. Nuo monet määritelmät vain ovat +omiansa puutteellisilla sanoilla kuvaamaan sitä ihmeellistä elämää, joka +piilee ihmisen sisällä ja jonka etsijä voi itsessään myös huomata. + +Hän ymmärtää silloin sekä käytännössä omasta itsestään että viisaiden +opista, että tämä Jumala ei ole muodollisesti määriteltävä. Hyvyys, +rakkaus, veljeys, kauneus j.n.e. mitä nimiä käytetäänkin, ne eivät ole +mitään rajotettuja asioita. Niistä ei voi sanoa: tämänkaltainen on +hyvyys, tämänmuotoinen on totuus, tämänsuuntainen on vapaus j.n.e. vaan +ne ovat mysterioita. Itse elämä on ikäänkuin suuri salaisuus, joka +piilee ihmisen sisällä, mutta ilmenee ihmisessä sillä tavalla, että sitä +täytyy kutsua ylevällä nimellä »Jumalaksi». Mutta elämä ilmenee +muodollisesti eri lailla eri yksilöissä. Sen huomion etsijä heti tekee, +ettei ole ollenkaan kysymys siitä, että hän muovautuisi minkäänlaisen +määrätyn ojennusnuoran ja säännön mukaan sellaiseksi ja sellaiseksi, +vaan että hän käsittäisi oikealla tavalla vapauden, muodottomuuden, +säännöttömyyden. Kysymys on vain siitä, että hän huomaisi Jumalan, jota +hänen tulee palvella, olevan hänessä itsessään,--ei Jumala toisessa +eikä toisen Jumala vaan »minun Jumalani». + +Mikä on »minun Jumalani?» Se on Jumala, jota minä voin lähestyä, se on +linja, jonka toinen pää on minussa itsessäni hyvänä, jalona pyrkimyksenä +eli haluna, ominaisuutena. + +Itseänsä tutkiessaan ihminen voi todella itsessään tuntea elämänhalua +siihen suuntaan, jota hänen täytyy hengessään kutsua _hyväksi_, ja hän +tuntee nyt, että sitä suuntaa pitkin hänen on etsittävä Jumalaa. Ennen +sanottiin: »palvele Jumalaa!» ja määriteltiin, minkälainen Jumala on. +Sanottiin: »tuollainen ja tuollainen on Jumala, häntä sinun tulee +palvella, hänen edessään kumartua». Mutta uusi elämänymmärrys sanoo: +»palvele sitä Jumalaa, jonka yksin sinä voit omalla tiedollasi löytää». +Ihminen tulee yhtäkkiä vastuunalaiseksi olennoksi. Ennen hän oli lapsi, +hänelle selitettiin, mitä on Jumala ja mitä hänen piti tekemän. Nyt hän +on tullut uudeksi olennoksi, täysi-ikäiseksi ihmiseksi, nyt hänen täytyy +itse tietää, mikä on Jumala, mikä on »minun hyvyyteni, minun jalouteni, +totuuteni, vapauteni, mikä on minun ihanteeni». Sitä hänen tulee +palvella, sitä etsiä ja lähestyä. + +Jos katselemme nuoria ihmisiä, huomaamme, että he ainakin _joskus_ +ellemme voisi sanoa _usein_ tuntevat sisässään: niin ja niin he +tahtoisivat elää elämässä. He näkevät ihanteen edessään, ihanne +häämöttää heille ja he ajattelevat: tuollaista tietä pitkin he +tahtoisivat kulkea eteenpäin, noin he tahtoisivat elää elämänsä, +tuollaiseksi he tahtoisivat elämänsä rakentaa. Mutta myös huomaamme, +että pian he kieltävät oman ihanteensa, luopuvat siitä, eivät usko +siihen, sillä maailma tulee kovilla, kylmillä kourillaan, puristaa heitä +ja sanoo: näin sinun pitää olla, näin pitää kulkea, tuolla tavalla pitää +elää. Ja he eivät silloin uskalla elää sitä omaa elämäänsä, jota +sisässään kannattavat. Jotkut tietysti uskaltavat, mutta eivät kaikki +niistä, jotka nuoruudessaan voivat tuntea sellaisia välähdyksiä. + +Nyt uusi elämänymmärrys, joka ihmiselle selviää, antaa hänelle +ensimäisenä velvollisuutena tämän käskyn: elä niin kuin sinä +sisimmässäsi tahtoisit elää. Elä niinkuin sisimpäsi sanoo sinulle +jumalallisen elämän olevan. + +Ja jos ajattelemme esim. Kristusta, niin hänen vertauksistaan huomaamme +aivan selvästi, että hän opetti juuri näin. Hän puhui Taivaan eli +Jumalan valtakunnasta, siitä valtakunnasta, jossa Jumalaa palvellaan. +Mainitsen yhden vertauksen, tuon tutun kertomuksen talenteista. Herra +antoi yhdelle palvelijalleen viisi talenttia eli leiviskää, toiselle +kaksi ja yhdelle yhden. Sitten hän oli poissa ja palvelijat saivat tehdä +talenteillaan, mitä halusivat. Ja kun hän tuli takaisin, niin se, joka +oli saanut viisi talenttia, oli kartuttanut ne kymmeneksi, se, jolla oli +kaksi talenttia, oli kartuttanut ne neljäksi. Ja näille sanoi Herra: +»menkää rauhaan, te hyvät palvelijat». Mutta se, joka oli saanut yhden +talentin, sanoi: »minä pelkäsin sinua, sillä tiesin sinut ankaraksi, ja +kaivoin talenttini maahan. Tässä se on». Mutta Herra sanoi: »mene +tyköäni pois, sinä laiska palvelija». + +Tämä viittaa siihen, että jokaisella ihmisellä on oma Jumalansa, jos +niin saa sanoa, oma määrä hyvyyttä, ihannetta, totuutta, elämää. Sitä +hän ei saa kaivaa maahan, olkoon se kuinka pieni tahansa. Hän ei saa +sitä peittää piiloon, vaan jos hän tahtoo elää uuden elämänymmärryksen +mukaan, tulee hänen kartuttaa juuri omaa talenttiaan eikä toisen +talenttia. Ei häneltä vaadita, jos hän on saanut yhden talentin, että +hän ehtisi saada elämässä aikaan yhtä paljon kuin se, joka on saanut +viisi tai kaksi. Jokaiselta elämä odottaa niin paljon, kuin hänellä on +siemenenä entisyydestään, mutta jokaisella on tällainen siemen. Jos me +kiellämme Jumalan meissä, jos kätkemme oman talenttimme, sen hyvän, +minkä omistamme menneisyydestä, ne taipumukset ja ne mahdollisuudet, +mitkä meillä on perintönä, niin me elämme hukkaan ikuisuuden kannalta +katsoen. Meitä syystä silloin voidaan kutsua laiskoiksi palvelijoiksi. +Mutta jos me uskallamme heittäytyä elämään sitä elämää, jota sisässämme +tunnemme oikeaksi ja jota tahtoisimme elää, silloin Elämä kutsuu meitä +ahkeroiksi, hyviksi palvelijoiksi, kun meidän maallinen aikamme loppuu, +silloin olemme kartuttaneet sitä henkistä varallisuutta, mikä meille on +annettu. + +Tämä on ensimmäinen läksy, se on ensimäinen askel. + +Kun ihminen elää tämän uuden elämänymmärryksen mukaan ja on tällä +ensimäisellä pyrkimyksen asteella, silloin tietenkin hänen silmänsä on +suunnattuna omaan ihanteeseen, omaan jumalaan, siihen, että hän voisi +elää omaa elämäänsä. Hän on silloin altis monenlaisille suurille +erehdyksille Hän on altis sille suurelle erehdykselle, että vaikka hän +näkee oman Jumalansa, hän ei näe Jumalaa toisessa. Sentähden toinen +askel, toinen läksy on tämä: opi näkemään »_Jumala toisessa_». + +On aivan välttämätöntä, että ihminen ensin löytää Jumalan omassa +itsessään. Muuten hän ei voi nähdä mitään Jumalaa. Mutta kun hän on +löytänyt oman Jumalansa, oman ihanteensa, kun hän on löytänyt Elämän +siinä ihmeellisessä muodossa kuin se hänessä on kätkettynä, silloin hän +voi alkaa nähdä Jumalaa toisessakin. Mutta taival on taas pitkä hänen +edessään. Sillä kun hän on täynnä omaa Jumalaansa, niin hän näkee +selvästi, missä kohdin toiset eivät ymmärrä hänen Jumalaansa, vaan ovat +aivankuin sitä vastaan, ja hän ihmettelee itseksensä ja ajattelee, +etteivät ne tiedä mitään Jumalasta. Nyt on kyllä paljon ihmisiä, jotka +eivät tiedä mitään sisäisestä Jumalasta, mutta on myös sellaisia, jotka +siitä tietävät. Ja tällä tiellä, jolla kulkien ihmisen nyt täytyy oppia +näkemään Jumala toisessa, hän ensin tekee sen havainnon, että hän ei +osaa nähdä Jumalaa toisessa vaan aivankuin ihmettelee: eivätkö nuo +toiset ymmärräkään, eivätkö palvelekaan, eivätkö näekään, minkälainen +Jumala on, sillä hänen oma Jumalansa on niin selvä, niin kirkas hänen +mielestään. Hän ihmettelee, etteivät muut näe sitä yhtä kirkkaana ja +kysyy itseltään: onko heissä Jumala? + +Vähitellen hän monenlaisten katkerienkin kokemusten kautta oppii +näkemään Jumalaa toisissa. Sillä hän tekee sangen pian toisen +kokemuksen. Kun hän on löytänyt Jumalan itsessään, ymmärtää hän, että +toinenkin on voinut löytää Jumalan ja on voinut edetä Jumalan tunnossa +pitemmälle kuin hän. Ja kun hän tapaa sellaisen ihmisen tai lukee tai +kuulee sellaisesta, jossa jumalallinen elämä on elävä, niin hän on altis +uskomaan, että toinen käsittää koko sen elämän mikä on hänen sisällään. +Käytännöllisessä elämässä tämä ilmenee siten, että kun ihminen näkee +toisen, jossa jumalallinen elämä on elävä, hän on altis luulemaan +toisessa kaikkea hyvää, mitä hän itse ymmärtää, ja luulee, että toinen +on kaikissa kohdissa ihmeellinen ja täydellinen. Hän ei siinä erehdy, +mutta hän erehtyy tietämättään siinä kohden, että hän luulee toisen +Jumalan olevan saman kuin hänen oman Jumalansa. Hän ei ole vielä oppinut +näkemään Jumalaa toisessa, hän on vain oppinut tuntemaan oman Jumalansa, +ja kun hän ensin ymmärtää, että toisessakin on Jumala, hän luulee, että +hänen oma Jumalansa on toisessa ja siitä seuraa katkeria kokemuksia, +sillä jonkun ajan kuluttua hän herää huomaamaan, että Jumala toisessa ei +ollutkaan sellainen kuin hän luuli, se ei ollut hänen oman mittapuunsa +mukaan täydellinen. Tämä kokemus voi joskus vaikuttaa häneen +tärisyttävästi, mutta se opettaa hänelle uudistuessaan, että hänen +täytyy oppia näkemään Jumalaa toisessa, mutta ei omaa Jumalaansa. Toisin +sanoin hänen tulee oppia näkemään, että hyvää on toisissa ihmisissä, +vaikka se ilmenisi toisella tavalla kuin hänessä itsessänsä. + +Tämä on silloin hänelle ihana kokemus. Kun hän tottuu ajattelemaan ja +näkemään näin, niin hänelle avautuu aivan uusi maailma. Hän oppii +katsomaan ihmisten sieluihin ja huomaa, että heissä on hyvää. Hän oppii +lopulta näkemään hyvää niissäkin ihmisissä, jotka eivät ollenkaan itse +ole tietoisia Jumalasta sisässään. Hän oppii näkemään hyvää yleensä +ihmisissä ja sillä tavalla hän voi aivankuin suunnata katseensa pois +siitä, jota hän kutsuu pahaksi. Hän oppii yhden merkillisen asian +itsensä suhteen, yhden käytännöllisen asian oman Jumalansa +palvelemisessa. Hän oppii sen, että jos hän tahtoo hyvää itsessään +kasvattaa, jos hän tahtoo, että Jumala hänen sisässään kasvaisi, silloin +hän ei saa ajatella pahaa itsessään. Silloin hän ei saa kääntää +katsettaan siihen, mitä hänessä on pahaa. Aivan niinkuin Kristus sanoo +eräässä vertauksessaan: jos pellolla on sekä hyvää viljaa että +rikkaruohoa, niin ei pidä ottaa rikkaruohoa pois, ettei tulisi hyväkin +mukana vaan antaa kaiken kasvaa elonaikaan asti. Tällä Kristus tarkottaa +sitä merkillistä sielutieteellistä seikkaa, että jos me tahdomme +kasvattaa itsessämme hyvää, emme saa nureksien ja voivottaen ajatella +sitä pahaa, mikä meissä on, vaan meidän täytyy ummistaa silmämme ja +korvamme siltä ja vain kasvattaa hyvää, vain aina palvella hyvää ja +totuutta. Meidän ei pidä välittää valheesta, synnistä, pahasta, sillä +jos me siihen käännämme huomiomme, jos alamme kitkeä itsestämme niitä +rikkaruohoja, mitä meissä on, silloin on varmaa, että samalla kuin +saamme kitketyksi muutamia rikkaruohoja, me myös kitkemme hyvää pois. +Ihminen koettaessaan kaikella voimalla hävittää itsestään pahan, ei +huomaa, että samalla kertaa on sisällään piilevä hyväkin turmeltunut. +Jos hän menettelisi viisauden mukaan, ei hän niin tekisi vaan ainoastaan +antaisi hyvän kasvaa ja leikkuumiehen leikata pois, mitä rikkaruohoa on, +s.o. antaa karman sen leikata pois. + +Jokaisen ihmisen elämässä on karma vaikuttamassa. Aina tapahtuu +sellaista, joka tuottaa hänelle surua ja kärsimystä ja kitkee hänestä +rikkaruohoja pois. Hänen ei tarvitse siitä huolehtia. + +Minkätähden esim. uskonnolliset ihmiset kristikunnassa pitkin +vuosisatoja ovat olleet synkkiä, alakuloisia, pitäneet velvollisuutenaan +näyttää niin ikäviltä ja tuskastuneilta kuin mahdollista? Siitä syystä, +että he vastoin Mestarinsa neuvoa ovat ruvenneet kitkemään pois +rikkaruohoja itsestään. Siinä eivät onnistu, se tekee vain heidän +elämänsä katkeraksi, he samalla myös penkovat hyvän pois. Ja siihen +useimmiten kääntyy ainainen synnin ja pahan ajatteleminen, että he +alkavatkin sitä pahaa koettaa muista karsia pois. He huomaavat näet sen +työn aivan toivottomaksi itsensä suhteen, ja silloin he lohdutuksekseen +alkavat toisista kitkeä pois, mitä niissä on pahaa. + +Mutta viisas ihminen eli se, joka on uudessa elämänymmärryksessä ja +menettelee viisaiden neuvojen mukaan, hän ainoastaan antaa hyvän kasvaa +ja karman korjata pois, mikä on pahaa. + +Nyt kun hän sitten on oppinut näkemään Jumalaa toisessa, kun hän on +oppinut, että Jumala on toisessa, kaikesta siitä huolimatta, mitä hän +pitää rikkaruohona, silloin hän voi jättää pahan rauhaan. Hänellä ei ole +mitään julkeata halua ottaa pahaa pois toisesta vaan hän antaa sen olla +rauhassa--minä en puhu nyt vanhempien suhteesta lapsiin vaan yleensä +ihmisistä--sillä hän tietää, että karma sen korjaa, ja iloitsee hyvästä, +mikä on toisessa. Hän alkaa selvemmin ja selvemmin nähdä, että hyvä on +toisissa, että Jumala elää toisissa, ja että se elää omalla tavallaan. +Ja mikä heissä on pahaa, se jää heidän ja karman väliseksi asiaksi, +jonka kanssa hänellä ei ole tekemistä. + +Sitten hän vähitellen joutuu kolmanteen asteeseen, alkaa kulkea kolmatta +taivalta uudessa elämässä, sitä, jota alussa kutsuimme nimeltä »_Jumala +kaikkialla_». Ihmiselle, joka on löytänyt jumalallisen elämän toisissa, +alkaa käytännöllisesti selvitä se ihmeellinen totuus, ettei ole muuta +olemassakaan kuin jumalallinen elämä. Hän alkaa nähdä jumalallista +elämää yhä selvemmin kaikkialla. Lopulta hän ei näe mitään muuta kuin +Jumalaa. Paha ja hyvä vastakohtina häipyvät olemattomiin, kaikki muuttuu +yhdeksi suureksi ihmeelliseksi elämäksi, josta hän on osa, jonka +ilmennystä on kaikki olevainen ja jossa ei ole mitään pahaa. Se elämä on +kokonansa hyvää, kokonaan salaperäistä,--hyvää sillä tavalla ettei +siinä ole mitään ristiriitaa, ei mitään vaikeuksia, ei mitään puutetta. +Ihmiselle alkaa käytännöllisesti selvitä panteismin suuri totuus, joka +uskonnollisia ihmisiä on niin hirmuisesti kauhistanut. + +Kymmenen vuotta sitten muuan tuttavani, joka sittemmin on tarmokkaasti +toiminut uskonnollisella alalla ja vielä tänäpäivänä toimii, ja joka +sitä ennen oli tutkinut teosofiaa ja tuntenut pientä vetovoimaa +teosofiaan, hän kerran sanoi minulle: »minä olen hylännyt teosofian.» +»Vai niin», sanoin minä ja ajattelin sisässäni: hän ei ole suinkaan +koskaan ymmärtänyt teosofiaa, sillä kuinka silloin voi sen hylätä. +»Niin», sanoi hän, »teosofia ei voi minua tyydyttää, sillä siinähän +joudutaan siihen, ettei ole mitään hyvää eikä mitään pahaa. Ja kun ei +ole mitään pahaa, niin ei ole mitään siveellistä voimaa. Kuinka ihminen +voi kehittyä hyvässä, ellei hän näe pahaa ja ellei hän _vihaa pahaa_? +Minä olen mennyt takaisin kristinuskoon (ja kristinuskolla hän tarkotti +kirkollista uskoa tai sille hyvin läheistä uskonmuotoa), sillä +kristinusko tekee jyrkän eron hyvän ja pahan välillä. Se on ihmeellisen +suurenmoinen tuo oppi pahasta ja perkeleestä, kadotuksesta ja tuomiosta, +sillä maailman rakenne on siinä niin selvä: me tiedämme, mihinkä +joudumme, ja tiedämme, kuinka meidän tulee vihata pahaa. Ja minä +tunnenkin sisässäni, kuinka vihaan kaikkea pahaa, ja siitä minä saan +siveellisen voiman.» + +Näillä sanoilla hän kuvasi aivan määrättyä sieluntilaa, joka todella on +kaukana siitä psykologisesta tilasta, mihin ihminen uudessa +elämänymmärryksessä tulee, kun hän saapuu sen kolmanteen asteeseen. Hän +sillä asteella näkee, että koko maailmanavaruus ja elämä on vain täynnä +yhtä Jumalaa, yhtä ääretöntä järkeä ja suloutta, sitä salaisuutta, jota +me kutsumme Jumalaksi. Ei ole mitään pahaa, ei ole mitään ristiriitaa, +kaikki on ikuisessa täydellisyydessä, kaikki on yhtä suurta elämää, +jossa ei koskaan ole ollut mitään epäilystä, ei koskaan mitään +ristiriitaa, ei koskaan mitään pahaa. Siihen jumalkäsitykseen ihminen +tulee. Hän huomaa silloin kuinka totta oli, mitä esim. Kristus sanoi: +»Jumala antaa aurinkonsa paistaa sekä hyville että pahoille.» Jumala ei +nimitä ketään pahaksi eikä ketään hyväksi. Olisiko Jumala alempi kuin +hänen oma aurinkonsa, joka meille antaa elämää, lämpöä, valoa? Jos me +kutsumme itseämme tai toiset meitä kutsuvat pahoiksi, mutta yhdessä +menemme auringonpaisteeseen, lämmittää se kaikkia samanlaisesti. Me +voimme olla suuria rikoksentekijöitä ja voimme langeta polvillemme +auringon eteen ja se meitä lämmittää eikä tee mitään eroa välillämme. +Jumalan rakkaus ei katso näköä, vaan se kaikkia, hurskaita niinkuin +syntisiä, rakastaa yhtäläisesti, sen silmissä ei ole mitään +epätäydellistä. + +Suuri elämä, joka on kaiken takana, ei estä meitä pahaa tekemästä. Me +kyllä koetamme estää toisiamme, kun joku tahtoisi pahaa tehdä, +Jumalallinen elämä antaa meidän olla pahoja, antaa meidän tehdä pahaa. +Siitä saamme itse kokea seuraukset. Luonnonlait tuottavat meille +kärsimystä, mutta ne kasvattavat. Kun me niitä vastaan rikomme tietäen +tai tietämättämme, kutsumme esiin leikkuumiehen, joka tulee ja leikkaa +meiltä pois pahan, mutta ei loukkaa eikä estä meitä silti vaan antaa +meille täydellisen vapauden. + +Ja kun sisässämme selviää ja tulee eläväksi tämä uusi Jumala, joka on +kaikkialla, silloin me ymmärrämme ihmeellisen mysterion. Me ymmärrämme, +mitä Kristus tarkotti puhuessaan syntien anteeksi antamisesta. Me +luulemme tavallisesti että tällä tarkotetaan Jumalan antavan meille +syntimme anteeksi. Mutta mitä syntejä Jumala antaa anteeksi? Emme me ole +mitään syntiä tehneet Jumalan edessä. Jumala ei meitä pidä syntisinä, +Jumalalla ei ole mitään anteeksi annettavaa, me emme millään tavalla voi +rikkoa Jumalaa vastaan, me emme voi tehdä itseämme suuriksi tai pieniksi +jumalallisen elämän silmissä. Jumalaa vastaan ei ole koskaan rikottu; +Jumala aina rakastaa. + +Mutta mitä on syntein anteeksi antamus? Se on asia, joka tapahtuu meidän +kesken ilmenneessä elämässä. Kun me tulemme Jumalan tuntoon, kun +jumalallinen elämä tulee meissä eläväksi, silloin se elämä käskee meitä +siunaamaan ja anteeksi antamaan. Muuta me emme osaa tehdä. Me siunaamme +ja annamme anteeksi. Jos siis ihminen, joka tuntee itsensä syntiseksi ja +huonoksi, ihminen, jonka sisässä on ristiriitaa ja sielullista tuskaa, +tulee meidän luoksemme, niin me voimme hänelle antaa synnit anteeksi, +sillä me voimme omalla olemuksellamme paljastaa hänelle sen totuuden, +että Jumalan kanssa on rauha. Mestari-olento, ihminen, jonka sisässä on +Jumala elävä, vaikuttaa aina nostavasti ja puhdistavasti ihmisiin. Hänen +olemuksensa on ihmeellisen rauhottava. He juoksevat hänen luoksensa, +kertovat hänelle syntinsä, erehdyksensä ja pahuutensa ja hän sanoo: +»sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu». Hän antaa anteeksi, hän +osaa heitä rakastaa, vaikka he ovat huonoja, ja he tuntevat, että hän +rakastaa. He tuntevat nousevansa ja puhdistuvansa hänen edessään. Vaikka +heidän syntinsä olisivat veripunaiset, he tuntevat, että Mestarin edessä +ne tulevat lumivalkeiksi. Hänen rakkautensa pesee heidät puhtaiksi, he +tuntevat, että heissä todella ei olekaan mitään syntiä. He näkevät +Jumalan. + +Tämä on ihmeellinen sielun totuus, jonka Kristus tahtoo opettaa. Silloin +on Jumalan valtakunta maan päällä, silloin toteutuu hyvän valtakunta, +kun me opimme antamaan synnit toisillemme anteeksi, kun opimme +siunaamaan toisiamme. + +Ja oppiakseen tämän läksyn, tulee ihmisen, niinkuin sanoo sama Mestari, +ottaa risti päällensä. Koko tämä elämä, jota olen kuvannut, näyttäytyy +henkisesti katsoen näin: ihmissielu kulkee tiellä ja kantaa olallaan +mustaa ristiä. Hän kantaa ristiä kulkien »pääkallonpaikkaa» kohti. Ja +kun ihminen kantaa tätä ristiä ja ymmärtää iloita, silloin siitä +rististä, sen keskeltä kasvaa ruusuja. Siitä kasvaa rakkauden ruusu, +joka tekee ristin keveäksi ja ihanaksi. Tätä tarkotti Mestari +Rosencreutz, kun hän puhui ruusurististä ja perusti ruusuristin +veljeskunnan. + + + + +IV. + +ÄLYLLINEN JA SIVEELLINEN PUHDISTUS. + + +Jos otamme matematisen totuuden esim. 2x2=4, niin sitä tuskin voi +esittää muulla kuin aivan yksinkertaisella selvällä tavalla: 2x2=4. +Vaikka koettaisimme olla runollisia, saisi siitä tuskin enempää irti. +Sitävastoin käytännölliset tosiseikat ovat toista laatua. Jos sanomme: +tuo ihminen on hyvä, voimme sitä seikkaa kuvata eri tavoilla ja näyttää +erilaisilla esimerkeillä, millä tavalla hänen hyvyytensä ilmenee. Ja +koska ei ole sen käytännöllisempää asiaa kuin totuuden etsintä ja +totuuden löydäntä, niin se luonnollisesti on asia, jota voidaan +tyhjentymättömän monella tavalla katsella ja esittää. Kun ihminen etsii +totuutta, etsii Jumalaa, niinkuin myös voimme sanoa, silloin tämä +etsiminen tietenkin tapahtuu koko hänen sielullaan, koko hänen henkensä +voimalla, sillä ihmisellä ei ole toivoakaan löytämisestä, ellei hän koko +sydämellään ja voimallaan etsi; mutta kun hän etsii, käyttäen ajatustaan +ja järkeään, voimme erottaa eri askeleita hänen etsimisessään, eri +jaksoja, ja kuvailla niitä eri tavalla. Tänään ja seuraavissa luennoissa +tahdomme puhua kolmesta jaksosta totuuden etsijän elämässä, jotka +voidaan selvästi erottaa toisistaan, olkoon että ne jyrkästi kehittyvät +toinen toisensa perästä tai että ne kehittyvät limittäin. + +Ensimäinen jakso totuudenetsijäin elämässä, jos hän on nykyaikainen +ihminen, joka ajattelee ja käyttää järkeään, on se periodi, jolloin +hänen älynsä ja järkensä on etualalla ja vaikuttaa voimakkaammin, +jolloin hänen intelligenssinsä varsinaisesti tekee työtä. Tämä on hänen +tieteellis-filosofinen etsimisensä. Hän alkaa kysymällä itseltään: mitä +on totuus? Hän ei tyydy mihinkään vastaukseen, minkä hän on saanut +ympäriltään tai kasvatuksen kautta. Hän ei tyydy mihinkään +auktoriteti-uskoon, jota häneen tavalla tai toisella on tyrkytetty. Hän +ei ota mitään ennakoita uskoakseen vaan hän todella vakavasti kysyy, +onko totuus olemassa, onko Jumala olemassa, mikä on totuus? Ja kun hän +tämän kysymyksen tekee järjellään, silloin on luonnollista, että hän +aikoo järkeään käyttää--että hän pinnistää järkeään ja ymmärrystään niin +paljon kuin mahdollista etsiessään totuutta. Hän etsii tätä totuutta +sillä tavalla, että hän tutustuu erilaisiin maailmankatsomuksiin ja +elämänkäsityksiin, joita nykyaikana on hänellä tarjona. Hän tutustuu +niihin ja arvostelee niitä omantuntonsa ja tietonsa kannalta, ja kun hän +tällä tavalla filosofisesti tutkii ja ajattelee, hän lopulta tulee +siihen johtopäätökseen, että hän totisesti ei tiedä mitään. Tämä on +ensimäinen askel totuudenetsijän elämässä. Hänen täytyy välttämättä +tulla siihen kohtaan, että hän koko olemuksellaan, järjellään, +ajattelevalla minuudellaan tunnustaa: minä en totisesti tiedä mitään. +Hän on tutustunut kaikenlaisiin oppeihin, on kuullut monelta ihmiseltä, +kuinka tämä ajattelee. Hän on koettanut katsella asioita monelta +puolelta ja lopuksi huomannut, että hän ei tiedä mitään, ei tiedä mitä +uskoa. Hän ei tiedä ollenkaan mitään. Ihmiset sanovat toiset toisella, +toiset toisella tavalla, toisten mielestä ihminen on kuolematon, toisten +mielestä kuolevainen, toisten mielestä on Jumala olemassa ja on +sellainen ja sellainen, toisten mielestä ei Jumalaa ole. Hän ei voi +mitään sanoa, hän työskentelee järjellään ja älyllään, mutta ne eivät +vastaa mitään, ei mitään muuta kuin: minä en tiedä mitään. Tämä on +viisauden alku, ensimäinen askel totuuden tietämisen tiellä, että +ihminen tietää, ettei hän tiedä mitään. Tämä on Sookrateen vanha neuvo. +Sookrates kulki ympäri ja keskusteli kaikenlaisten ihmisten kanssa ja +näytti heille, että he olivat samassa tilassa kuin hän itse sanoi +olevansa, sillä Sookrates todisti ja näytti, että heidän täytyi +tunnustaa: minä en tiedä mitään. Sookrates omalla omituisella +opetustavallaan sai ihmiset näkemään, etteivät mitään tienneet. Monet +luulivat tietävänsä mutta Sookrateen käsissä riisuttiin alastomiksi ja +huomasivat, etteivät mitään tienneet. Tällainen työ on ihmisen tehtävä +itsensä kanssa. Jollei ihmisellä ole ketään Sookratesta luonaan, joka +häntä tällä tavalla pyörittää ja pinnistykseen pistää, niin hänen on +tehtävä se työ itse itsensä kanssa. Hänen täytyy itse viedä itsensä +siihen umpikujaan, josta hän ei edemmäksi pääse ja jossa hänen täytyy +tunnustaa: minä en tiedä mitään. Jos ihminen silloin on ilman sitä +runollista temperamenttia, taiteellista vaistoa, josta ensi luennossa +oli puhe, hän hylkää koko totuudentuntemisen, väsyy siihen ja sanoo: +ihminen ei _voi_ tietää mitään. Huomaamatta hän nojautuu ja tyytyy +ensimäiseen löytöönsä eikä mene edemmäksi. Hän teki ennenaikaisen +johtopäätöksen. On paljon ihmisiä, jotka ovat tällä kannalla, sekä +oppineiden että oppimattomien joukossa. Oppineiden tie on voinut käydä +toisia uria myöten, mutta molemmat ovat tulleet siihen, etteivät he +mitään tiedä ja silloin tehneet johtopäätöksen, ettei voi tietää mitään. +Tätä kutsutaan agnostisismiksi ja on se itse asiassa hyvin rohkea väite, +vaikkeivät agnostikot itse sitä huomaa. Sama on laita monen monen +uskovaisen. Kun heitä lujasti ahdistetaan, he ehkä puoleksi +huomaamattaan laskevat itsestään sellaisen lauseen: ihminen ei voi +mitään tietää. Siihen ihminen aina turvaa, sillä ihmisen koko olemus on +pohjaltaan järkeä, ja ihminen välttämättä tahtoo tietoa. Hänen koko +olemuksensa on tietoon pyrkimistä. Kun hän näkee tai luulee, ettei itse +voi enää edetä mihinkään, hän sanoo: ihminen ei voi enempää tietää. +Sillä tavalla hän on tyydyttänyt sielunsa tarpeet ja luulee +tyydyttävänsä toistenkin tarpeet. »Olkaamme rauhalliset, me emme voi +mitään tietää, siinä kylliksi!» Tähän jäävät ne, joiden järki väsyy, +joilla ei ole sitä runollista vaistoa, joka veisi heitä edemmäksi. + +Mutta ne, jotka pääsevät tämän kohdan yli, saavat järkensä valistetuksi. +Heidän järkensä herää uudella tavalla, heissä todella tapahtuu heräymys. +Suuren älyllisen työn perästä tämä heräymys tulee, kun ihmisellä on +ollut apunaan taiteellinen aisti, joka tekee hänen työnsä todella +sielukkaaksi ja henkeväksi. Hänen järkensä äkkiä valistuu ja hän saa +tietää ihmeellisen asian. Minkä? Tämän hän näkee älyllisessä +heräymyksessään: on olemassa elämä kaikkien ilmiöiden takana, yhtenäinen +elämä. On olemassa ykseys moninaisuuden takana. On olemassa ääretön +avaruus, johon korkeimmatkin auringot häviävät. Elämä on täynnä +ilmiöitä, mutta elämä itse on pohjaton. Elämä on rajaton verrattuna +ilmiöihinsä, jotka ovat rajallisia. On olemassa ikuinen elämä kaiken +yläpuolella, elämä, jota ihmiset nimittävät Jumalaksi. Tämän yhtenäisen +elämän ihminen älyllisessä heräymyksessään tajuaa ja näkee. Mahdotonta +on kuvata sitä fyysillisillä sanoilla ihmiselle, joka ei ole sitä +kokenut, hänen täytyy ponnistaa, kunnes hän saa kokemuksen siitä. Hänen +täytyy ponnistaa koko sielullaan, ja varmasti tulee päivä, jolloin hänen +ymmärryksensä herää ja näkee: »minähän en ole olemassa erityisenä +oliona, vaan olen yksilöllinen ilmennys äärettömästä elämästä. Olen vain +pisara merenpinnalla.» Ihminen aivankuin näkee ulos äärettömyyteen, +näkee Jumaluuden suuren pimeyden, joka itseensä kätkee kaiken valon. Hän +ymmärtää, mitä vanhat salatieteelliset maailmanselitykset tarkottavat, +kun ne sanovat: valo on syntynyt pimeydestä; kun raamatussakin +kerrotaan, että syvyys ja tyhjyys oli ensin ja sitten vasta tuli valo. +Kun ihminen täten huomaa olevansa pieni osa suuresta kokonaisuudesta, +huomaa, että kaikilla olennoilla toisin sanoen on yhteinen alkuperä eli +isä, täytyy hänen samalla myöntää, että kaikki ihmiset ja elävät olennot +suuren Elämän lapsina ovat keskenään veljiä. Hänen järkensä sanoo +hänelle vastustamattomalla selvyydellä: »sinä olet atomi +maailmankaikkeudessa, elämän äärettömässä valtameressä, niinkuin kaikki +muut ovat atomeja. Sinä et ole ihmeellisempi kuin mikään muukaan atomi +tässä kaikkeudessa eikä mikään muu atomi ole äärettömyyden ja +iankaikkisuuden kannalta ihmeellisempi kuin sinä olet. Sinä olet vain +yksi pyörä, ihmeellisessä koneistossa, sinä olet vain omalla paikallasi, +kohdallasi välttämätön atomi, tässä atomien meressä mutta matonen maassa +on aivan yhtä välttämätön ja salaperäinen ilmennys kuin sinä olet; ja +jos on olentoja, korkeampia ihmisiä, enkeleitä, jumalia, luojia, niin ne +ovat myös atomeja iankaikkisuuden ja äärettömyyden rinnalla. Ne ovat +myös sinun veljiäsi.» Luonnollista on, että kun ihminen järjessään tämän +totuuden älyää, hän samalla ymmärtää, että totuus oikeastaan häntä +velvottaisi. »Me ihmiset olemme veljiä, mutta emme elä kuin veljet! +Koska minä nyt tämän tajuan, pitäisi ehkä minun--?» Kuitenkin ihminen +voi jäädä tälle kohdalle. Hän on löytänyt suuren totuuden, mutta taas on +kohta tullut, että hän voi jäädä paikoilleen. Hän on totuuden nähnyt ja +voi sitä toisillekin neuvoa, toisiakin houkutella sitä näkemään, mutta +hän voi antaa sen jäädä itselleen älylliseksi voitoksi eli +saavutukseksi. Hän pysyy silloin intellektualistina, joka on nähnyt +Jumalallisen Elämän kaiken takana, mutta samalla nähnyt oman +mitättömyytensä, kykenemättömyytensä, pienuutensa. Hän ei mitään kykene +tekemään, hän elää vain mukana niinkuin pisara meressä. Hän kätkee tämän +tiedon käytännöllisesti itseensä, hän on löytänyt helmen, mutta kätkee +sen peltoonsa. Hän on saanut »leiviskän», mutta kaivaa sen maahan. Mitä +hän voi tehdä? hän ei voi maailmaa muuttaa, ei saada sitä paremmaksi, ei +ihmisiä veljellisemmiksi keskenänsä. + +Mutta jollei hän tälle kohdalle jää, jos hän tahtoo mennä eteenpäin +tästä heräymyksestä, jos hän tuntee sisässään: »minä tahdon maksaa +paljon, jotta totuus, jonka olen nähnyt, tulisi minussa eläväksi», +silloin hän voi ottaa seuraavan askeleen edemmäksi ja joutua uuteen +jaksoon eli kehityskauteen totuuden etsimisessä. + +Sen sijaan, että hän vain alhaaltapäin katselisi ihmeellistä totuutta, +hän silloin antaa totuuden jumalallisen elämän virrata itseensä. +Muistattehan, mitä tässä mainittiin eräässä äskeisessä esitelmässä, että +ihminen on aineellisessa ilmennyksessään munanmuotoisen auran +sisäpuolella, mutta että hän todellisessa itsessään on tämän +munanmuotoisen auran ulkopuolella. Aura on hänen Itsensä sisässä, Itsenä +hän ei istu sen auran keskellä; siinä on ainoastaan hänen yksilöllinen +ilmennyksensä. Itse hän jumalihmisenä on auransa ympärillä, +ulkopuolella, aineettomuuden maailmassa. Kun nyt ihminen näkee +älyllisesti, että elämä on yhtenäinen, että Jumala on iankaikkinen ja +ääretön salaisuus kaikkien ilmiöiden takana, niin hän itse asiassa ottaa +vastaan älyllisen vaikutuksen omasta Itsestään, siitä äärettömästä +Itsestä, joka on hänenkin oma Itsensä, vaikka se on hänen personallisen +ja yksilöllisen ilmennyksensä eli auran ulkopuolella. Mutta jos hän +tahtoo, että ääretön iankaikkinen elämä virtaisi hänen sisälle ja +ilmenisi hänessä, niin hänen täytyy ottaa vaikutuksia siltä Itseltä, +joka on yhtä Äärettömyyden kanssa, toisellakin tavalla kuin älyllisesti. +Hänen täytyy antaa tuon äärettömän elämänsä tunkeutua häneen niin, että +se täyttää myös hänen tunne- ja tahto-elämänsä. Kun hän vakavasti tahtoo +edetä älyllisestä näkemyksestä eli »heräämisestä« «vanhurskauttamiseen», +silloin hänen täytyy tahtoa, että totuus, minkä hän on älyllisesti +nähnyt, ilmenisi koko hänen yksilöllisessä ilmennyksessään, täyttäisi +hänet ja tulisi siis ilmi hänen personallisessa elämässään. Toisin +sanoen on teoissa toteutettava, mikä ajatuksissa on ihanteena. Tämä ei +ole leikintekoa, sillä ihanteen toteuttaminen tässä tapauksessa on itse +Jumalallisen Totuuden toteuttamista. Ennenkuin se voi tapahtua, täytyy +ihmisen tahtoa--ja hän voi tahtoa, jos hänellä on taiteellinen +vaisto--että hän voisi elää veljellistä elämää. Hänen täytyy ajatella +omaa personallista elämäänsä ja millä tavalla hän voisi sitä muuttaa, +mikä siinä sotii veljeyttä vastaan, mikä on alhaista, puutteellista tai +rumaa. Hänen täytyy itse näitä asioita miettiä. Erehtyvät ne ihmiset, +jotka ottavat jonkun opettajan itselleen ja noudattavat hänen käskyjänsä +ja menettelevät sokeasti niiden mukaan, sillä tässä varsinaisesti +tarvitaan ihmisen omaa työtä, jos hän tahtoo edetä totuudenetsimisen +tiellä. Hänen ei pidä eikä hänen tarvitsekaan sokeasti kulkea kenenkään +neuvojen mukaan vaan hänen pitää itse omalla ymmärryksellään, omalla +parhaimmalla taidollaan pohtia asioita, jotka häntä itseään koskevat. +»Mikä minun sieluni pelastaa vaaroista, millä tavalla minun pitäisi +muuttaa elämäni, että siitä olisi hyötyä kanssa-ihmisilleni, miten +voisin elää niin, etten loukkaisi veljeyden periaatteita?» Näin hän +kysyy itseltään ja ymmärtää, että voidakseen olla todellinen veli +kaikkien kanssa täytyisi hänen osata rakastaa, aivan pohjattomasti +rakastaa. Mutta vaikkei hän sitä osaisi, hän kuitenkin tahtoo pyrkiä. +Tämä on juuri tärkeä kohta, että ihminen tahtoo pyrkiä ja vaikkapa +vähässä muuttaa elämäänsä. Hän esim. päättää: »nyt en tahdo enää tappaa +eläimiä enkä tehdä niin, että toisten täytyy tappaa minun takiani. En +siis syö lihaa, en mitään sellaista, jonka vuoksi eläimiä tapetaan.» Leo +Tolstoi, tuo suuri ihmeellinen mies, joka todella etsi ja pyrki, sanoo: +ensimäinen ehto, kun ihminen tahtoo tulla hyväksi, on, että hän tulee +kasvissyöjäksi, sillä kuinka ihminen voisi alottaa väärästä kohdasta ja +tulla hyväksi, samalla kun hän tahraa käsiään verellä. + +Mainitsen tämän esimerkkinä, mutta en tarkotuksessa ketään loukata. +Kukin ihminen itse päättää sisässään kaikista kysymyksistä oman elämänsä +suhteen, ja se on hänen yksityinen asiansa Jumalan kanssa. Emme voi +tuomita ketään. Emme voi sanoa, kun näemme jonkun syövän lihaa: »Ah, hän +on mahdoton, hän ei kykene elämään veljellisesti.» Meidän kädessämme ei +ole veljeyden mittapuu. Kun ihminen on vakava pyrkimyksessään, on hänen +yksityinen asiansa, mistä kohdasta hän alottaa. Ihmisellä on laki +itsessään, sanotaan raamatussa. Hän on itselleen laki. Laki on +kirjotettu hänen sydämeensä ja hän itse ymmärtää, mitä hän itseltänsä +vaatii. Kun hän vilpittömästi tahtoo edetä veljellisyyden tiellä ja kun +hän ajattelee ihanteena, että voisi palvella ihmiskuntaa ja +maailmankaikkeutta, sen onnea ja edistystä, mitään itselleen pyytämättä, +silloin hän on oikealla. Ihmisen on niin yksinkertaista tuntea, niin +helppoa arvostella omaa itseään. Hän kysyy itseltään: mitä minä tahdon? +ja vastaa siihen aivan rehellisesti ja vilpittömästi. Aivan +välttämätöntä totuudenetsijälle on, ettei hän tee mitään ilvettä itsensä +kanssa. Siinä kohdassa ihmiset erehtyvät, että usein ovat sokkosilla +itsensä kanssa. Totuudenetsijälle ei sellainen kelpaa, hänen täytyy +seisoa alastomana itsensä edessä. Mutta kun hän löytää itsestään +vilpittömän tahdon edetä veljeyden tiellä, silloin totisesti hän etenee +ja älyllinen totuudennäkemys muuttuu hänessä siveelliseksi +elämänvoimaksi--ja ihmiselle tapahtuu uusi kokemus. + +Hän näkee nyt, hän tuntee nyt, kuinka se suuri elämä, jonka hän on +järkensä silmällä nähnyt ja johon hän uskoo, mahtavana voimana virtaa +hänen sieluunsa. Hän tuntee kuinka avaruuden äärettömyydestä elämän +henki liitelee hänen sieluunsa ja kuinka ikuisuuden syvyydestä elämän +lähdevesi pulppuaa hänen sieluunsa. Nyt hän tietää aivan uudella tavalla +että me muodostamme yhden suuren kokonaisuuden, että me totisesti kaikki +olemme saman isän lapsia, sillä hän tuntee olevansa yhtä kaikkien +kanssa. Se suuri elämä, joka oli hänelle ainoastaan älyllinen +todellisuus, muuttuu eläväksi todellisuudeksi ja selvittää hänelle +elävän kokemuksen avulla, mitä on rakkaus. Silloin kun hänelle tapahtuu +tämä ihmeellinen hetkellinen uudestasyntyminen, silloin hän tietää mitä +rakkaus on siitä yksinkertaisesta syystä, että hän sillä hetkellä +rakastaa kaikkia, ja samalla hän ymmärtää koko olemuksellaan, ettei ole +muuta vapahtajaa olemassa kuin Jumala. Hän ei voi itse itseään vapahtaa +eikä tehdä itseään hyväksi--kuinka hän kuolevainen ihminen voisi +itseään pelastaa ja millä voimalla? Ei, vaan se ääretön voima, se suuri +ihmeellinen, yhtenäinen elämä, joka on kaiken takana, se hänet täyttää, +se hänet puhtaaksi pesee. Se on rakkaus ja se opettaa häntä rakastamaan. +Sen avulla, sen täyttämänä hän osaa rakastaa. Se yksin, Jumala itse, on +pelastaja, vapahtaja. Kaikki teologiset riidat ja kiistat Jumalan +armosta, ihmisen omasta voimasta j.n.e. tulevat aivan arvottomiksi hänen +silmissään. Ihmiset, jotka eivät asioista tiedä, saattavat niistä puhua, +mutta kun ihminen itse tietää, kun hän on itse kokenut, mikä voima se +on, joka hänet nostaa, mikä voima se yksin on, joka hänet tekee hyväksi, +puhdistaa, täyttää rakkaudella kaikkea kohtaan, kun hän sen tietää, +silloin hänen ei tarvitse riidellä kysymyksestä sellaisten kanssa, jotka +eivät sitä tiedä. Yhdentekevää on, kutsuuko ihminen tuota voimaa Jumalan +voimaksi vai kutsuuko hän sitä omaksi itsekseen, sillä totisesti se on +hänen oma itsensä, joka asuu auran ulkopuolella, joka tulvaa häneen, +mutta totisesti se samalla on itse ääretön elämä. Nimi on toisarvoinen +asia eikä muuta sitä tosiseikkaa, että personallinen minä ei voi nostaa +itseään, jollei se täyty elämällä, joka personallisesti katsoen tulvaa +siihen ulkoapäin, tulkoon se sitten äärettömyydestä tai ihmisen +korkeammasta itsestä, sillä käytännöllisesti katsoen nämä ovat yhtä. + +Tällainen on toinen jakso totuudenetsijän elämässä. Ja kun hän on tähän +kohtaan päässyt, ei hän tiellä enää pysähdykään, ei hän enää jääkään +seisomaan vaan hän etenee itsestään eteenpäin ja hänen kokemuselämänsä +yhä rikastuu. Päivä päivältä hän oppii selvemmin ja laajemmin +rakastamaan. Päivä päivältä hänelle esiintyy uusia elämän ongelmia, +jotka vaativat ratkaisua. Päivä päivältä hänen kykynsä niitä ratkaista +kasvaa. + + + + +V. + +YLIAISTILLINEN ELÄMÄ. + + +Aiomme tänään jatkaa viime luentoa, joka jäi kesken siinä merkityksessä, +että en ehtinyt kuvata kolmatta askelta totuuden etsijän tiellä. +Tietysti askeleita tällä tiellä on useampia. Totuuden etsiminen ei lopu, +ennenkuin ihminen on kehittynyt täydelliseksi Mestariksi, ja tietysti +kehitystä on senkin jälkeen, vaikkei sitä silloin enää kutsuta +totuudenetsimiseksi. Mutta totuudenetsimisen alkupäässä on ne kolme +askelta, joista viime kerralla lupasin puhua ja joista en ehtinyt kuvata +muuta kuin kahta. + +Kuten muistatte oli ensimäinen askel totuudenetsimisessä totuuden +älyllistä etsimistä, joka päättyi sellaiseen huippukohtaan, että ihminen +heräsi älyllisesti, jolloin ihminen ensin järkensä silmillä näki ja +ymmärsi, että elämän moninaisten ilmiöitten takana oli olemassa yksi +yhtenäinen elämä. Ihminen älyllisesti näki niin sanoaksemme Jumalan +olemassaolon ja siitä johtuvan seurauksen, että kaikki ihmiset ovat +tämän Jumalan lapsia ja siis ytimeltään yhdenvertaisia. + +Tätä älyllistä heräämistä seuraa luonnollisesti velvollisuus toteuttaa +sitä jumalallista yhtenäistä elämää, jonka ihminen näkee olevan kaikkien +ilmiöitten takana ja piilevän hänessä itsessäänkin, toisin sanoen +velvollisuus toteuttaa veljeys. + +Sentähden totuudenetsijä, joka ei pysähdy älylliseen totuudenetsimiseen, +yrittää elää veljellisesti. Hän koettaa järjestää omaa personallista +elämäänsä niin paljon kuin hän osaa ymmärtämäinsä veljeysperiaatteiden +mukaisesti. Näiden siveellisten pyrkimysten luonnollisena palkkana +seuraa sitten toinen heräymys eli uudestasyntyminen, joka ei ole enää +älyllistä vaan siveellistä laatua. Ihminen silloin kokee kummallista +ekstasia, jolloin jumalallinen elämä tulvaa hänen personallisuuteensa, +tehden sen pyhäksi ja täyttäen sen suurenmoisella rakkaudella kaikkia +kohtaan koko luomakunnassa. Se, joka on pyrkinyt veljellisyydessä +eteenpäin, varmasti joskus on tehnyt tällaisen kokemuksen. Ennen hän ei +ole osannut rakastaa, ei ole tuntenut yleis-inhimillistä, kosmillista +rakkautta, vaikka hän on ymmärtänyt ja älynnyt sitä yhtenäistä elämää, +mikä hänen sisässään voisi tuntua ja siinä on _de jure_ vaikkei vielä +_de facto_. Mutta noina ekstasin hetkinä hän tuntee voivansa rakastaa +kaikkia, voivansa syleillä koko maailmaa. Näitä kokemuksia ihminen tekee +pyrkiessään toisella tien kohdalla eteenpäin, ja ne kohoavat huippuunsa +suurimmassa rakastamiskyvyssä ja voiman kokemuksessa, minkä ihminen voi +saavuttaa. + +Mutta nämä kokemukset ovat vain hetkellisiä ekstasi-tiloja. Ihminen ei +vielä ole joka hetki sellainen. Hän tietää, mitä Mestarin rakkaus on, +hän on saanut kokea, mitä on täydellisen ihmisen elämä, hän käsittää, +että jos hän olisi täydellinen, hän joka hetki rakastaisi siten kuin hän +rakastaa ekstasin hetkinä, ja koko hänen elämänsä olisi yhtä ainoata +rakkauden unelmaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ja tämä tieto +velvottaa. Hänen velvollisuutensa on kehittyä siihen elämään, jossa hän +aina voisi tuntea tuota ihmeellistä äidin eli Mestarin rakkautta kaikkia +kohtaan. Hänen velvollisuutensa on siihen pyrkiä. Ja silloin hän +ymmärtää tärkeän seikan. Hän ymmärtää, miksikä hänessä tämä rakkaus ei +elä yhtämittaa. Hän ymmärtää sen riippuvan siitä tosiseikasta, että hän +ei ole kyllin viisas. Hän ei voisi sitä rakkautta vielä käyttää. Jos se +hänessä aina asuisi, mitä hän tekisi? Millä tavalla hän ihmiskuntaa +auttaisi, millä tavalla hän rakastaisi, kuinka hänen rakkautensa +ilmenisi? + +Ekstasin hetkenä tai sen perästä on tavallista, että ihminen ajattelee: +»oi, jos olisin rikas, jos minulla olisi kaiken maailman rikkaudet, niin +minä auttaisin kaikkia, jotka tulevat tielleni ja kärsivät +ruumiillisesti,--oi jos olisin rikas!» Mutta vähänkin asiaa punnittuaan +hän huomaa, että sellainen ratkaisu olisikin humbugia, sillä silloin +kaikkien muiden ihmisten pitäisi olla sellaisessa asemassa, että he +kaipaisivat hänen rikkauttaan. Siis kaikkien muiden pitäisi olla köyhiä, +puutteessa, hänen yksin rikas, jotta voisi näyttää heille rakkauttaan. +Mitä tämä olisi muuta kuin humbugia? Minkätähden hänen pitäisi olla +sellainen ihmeellinen olento, joka näyttäisi muille rakkauttaan? Ja mitä +hyötyä toisilla olisi tällaisesta avunsaannista, joka tekisi tyhjäksi +heidän oman yritteliäisyytensä, heidän omat ponnistuksensa? + +Totuudenetsijä ymmärtää selvästi, että siihen päin ei ole pyrittävä. Hän +ymmärtää, että luonnollinen taloudellinen ratkaisu on, että toinen +ihminen ei tarvitse toisen apua suoranaisesti. Hän ymmärtää, että näitä +kysymyksiä köyhyydestä ja rikkaudesta, aineellisesta puutteesta ja +avuliaisuudesta pitää ratkaista siten, että olosuhteet maan päällä +järjestetään niin, ettei ole köyhiä eikä rikkaita, ei puutteellisia eikä +yltäkylläisiä. Ja näin ollen hänen täytyy osata näyttää rakkauttaan +toisella tavalla: «jos oikein rakastan ihmisiä, pitää minun osata +näyttää heille rakkauttani, vaikka olisin niin köyhä, etten voisi heille +mitään aineellista apua antaa.» + +Mitenkä sitten voidaan ihmisiä auttaa? Kaipaavatko ihmiset muuta kuin +aineellista apua? Ei tosiaan ole muu tarve niin lähellä. On kyllä +ihmisiä, jotka kaipaisivat rakkautta ja hyvyyttä; esim. jokainen sairas +on kiitollinen toisen hyvyydestä; jokainen surun painama on kiitollinen +siitä, että toinen ihminen osottaa hänelle myötätuntoa, osanottoa hänen +surussansa, mutta usein on kuitenkin elämässä niin, että niillä +ihmisillä, jotka ovat surullisia tai sairaita, onkin lohduttajansa. +Sillä kaikkein enimmän tietysti voi surevaa tai sairasta lohduttaa ja +hänelle osottaa myötätuntoa sellainen, joka jo personallisesti häntä +rakastaa ja ymmärtää hänen personallisia omituisuuksiaan. Sairas ihminen +ottaa mieluummin vastaan hoitoa sen puolelta, joka häntä rakastaa kuin +vento-vieraalta. Totuudenetsijä vetää näistä huomioistaan sen +johtopäätöksen, että elämässä täytyy olla ala, jossa ihmiset todella +kaipaavat apua ja jossa he eivät voi saada keltä tahansa apua, ei +niiltäkään, jotka heitä rakastavat. Ja sellainen ala onkin. Mikä? +Yleensä elämän tieto. Siinä ihmiset kaipaavat apua. Heillä ei ole tietoa +siitä, mitä elämä on. Ihmiset eivät tiedä, ovatko he kuolevaisia vai +ovatko he kuolemattomia olentoja. He eivät tiedä, elävätkö kuoleman +jälkeen, ovatko täällä vain yhden kerran vai tulevatko useamman kerran +tähän maailmaan. Ihmiset eivät ole osanneet ratkaista itse elämän +kysymystä. He elävät tietämättömyydessä ja kaipaavat tietoa. »Siis», +huudahtaa totuudenetsijä, »jos minulla olisi tietoa ja viisautta, +silloin voisin ihmisiä auttaa.» + +Ihminen, joka on tehnyt rakkauden ekstasin kokemuksia, hän kaipaa +tietoa, ei itseänsä varten, vaan sentähden että hän muuten on hyödytön +maailmassa, että hänellä ei ole maailmassa muuten mitään tehtävää. Hän +tahtoo rakastaa ihmisiä, auttaa heitä ja olla hyödyksi ihmiskunnalle, +mutta siihen kyetäkseen hän tarvitsee tietoa. Siveellisestä +uudestasyntymisestä seuraa välttämättömänä vaatimuksena ja +velvollisuutena totuudenetsijälle hankkia itselleen tietoa elämän ja +kuoleman salaisuudesta. + +Tämä tieto elämän ja kuoleman salaisuudesta, jota hän kaipaa ja jota hän +tahtoo itselleen hankkia ihmiskunnan vuoksi, ei ole psyykillistä vaan +henkistä laatua. Ei hän kaipaa yliaistillisia kykyjä, ei hypnotista +voimaa, ei tavallista selvänäköisyyttä, ei mitään hermoja kiihottavaa, +vaan todellista tietoa siitä, onko mitään olemassa kuoleman jälkeen, +onko totta, että on olemassa taivaita ja helvettejä, onko olemassa +iankaikkinen elämä, onko totta, että ihminen syntyy monta kertaa +maailmaan. Tätä tietoa hän tarvitsee, tätä henkistä tietoa elämän ja +kuoleman salaisuudesta, toisin sanoin tietoa siitä, onko hän itse +sellainen olento ihmisenä, että hän voi elää kuoleman jälkeen. + +Millä tavalla hän voi tästä saada tietoa? Mitä tapahtuu kuolemassa? +Aivan selvästi kuolemassa tapahtuu se, että fyysillinen ruumis jää +elottomaksi. Jos siis ihminen on olemassa kuoleman jälkeen, on hän jokin +muu kuin fyysillinen ruumis. Fyysillinen ruumis jää elottomaksi, se +kuolee. Jos ihminen on sama kuin fyysillinen ruumis, ei hän ole olemassa +kuoleman jälkeen. Mutta jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen, +silloin hänen täytyy olla joku muu kuin fyysillinen ruumis, ja siinä +tapauksessa on hän tämä muu nyt jo eläessään. Tämä on aivan selvää +logiikkaa. Jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen ilman fyysillistä +ruumista, täytyy hänen voida olla olemassa eläessäkin ilman fyysillistä +ruumista. Sille ihmiselle, joka tahtoo tietoa elämän ja kuoleman +salaisuudesta, muodostuu aivan selvä problemi ratkaistavaksi. Hänen +täytyy päästä tietoon siitä, voiko olla olemassa ihmisenä, vaikkei ole +fyysillistä ruumista käytettävänä. Ja kun itse kysymys on selvä, on +syytä toivoa vastausta. + +Nyt tietysti kun ihminen asettaa ratkaistavakseen tällaisen problemin, +hän joutuu tekemisiin yliaistillisen maailman ja tavallaan +tuntemattomien voimien kanssa, sillä kuolemantakaiset asiat eivät +ainakaan ole fyysilliselle silmälle näkyviä, vaan asettavat hänet +yhteyteen psyykillisen, yliaistillisen maailman kanssa. Hän saattaa +nähdä näkyjä ja kummallisia unia, aavistaa asioita ja kehittyä erityisen +herkkätuntoiseksi. Ja lopulta hän tulee sellaiseen kummalliseen kohtaan, +että kokee olevansa ulkopuolella fyysillistä ruumista ja tietää elävänsä +fyysillisesta ruumiista riippumatta. + +Nyt meidän täytyy tätä kysymystä hieman tutkia, mitä se merkitsee ja +kuinka se on ymmärrettävissä. Jokainen fysiologi ja jokainen psykologi, +joka on tutustunut n.k. kokemusperäiseen sielutieteeseen, tietää että +ihminen on olento, jossa sielulliset tajunnan ilmiöt käyvät käsi kädessä +aineellisten ilmiöitten kanssa. Kun ihminen ajattelee ja tuntee, +tapahtuu samalla vastaava aineellinen, muutamat sanovat sähköllinen +ilmiö hänen fyysillisessä koneistossaan, aivoissa ja hermostossa. Tämän +nojalla materialistinen katsantokanta on tehnyt tuon tunnetun +johtopäätöksensä, että koska kaikkia sielullisia ilmiöitä seuraa +rinnakkain jonkinlaiset fysiologiset ilmiöt, ei ole ilman näitä +fyysillisiä eli fysiologisia ilmiöitä olemassa mitään tajunnallisia +sieluilmiöitä. Sentähden sanovat materialistiset fysiologit ja +kokemusperäiset psykologit, että ihmisen koko personallinen sielu-elämä +sisältyy hänen ruumiilliseen elimistöönsä, ja lisäävät: kun te esim. +tutkitte ihmisen unielämää, huomaatte, kuinka ihminen todella on +riippuvainen aineellisesta koneistostaan, ruumiistaan, sillä unielämässä +ihmisen tajunta siirtyy isoista aivoista pieniin aivoihin ja +selkäytimeen eikä siis unielämä saata olla personallisesti itsetietoisaa +samalla tavalla kuin päiväelämä; isot aivot välittävät päivätajunnan +sielullisia ilmiöitä, ja kun nämä isot aivot ovat horrostilassa +(nukkuvat) ja tajunta on laskeutunut alaspäin pieniin aivoihin ja +selkäytimeen, niin ihminen ei ole sama itsetietoinen, tekojaan ja +tunteitaan hallitseva olento kuin päivällä vaan hän muuttuu olennoksi, +jonka kaikki tajunnalliset elonilmaukset ovat sekasotkuisia tai ainakin +toisten lakien hallitsemia kuin päivätajunnallisen itsetietoisuuden. +Sentähden ihminen unessa saattaa menetellä toisin kuin päivätajunnassa. +Unessaan hän saattaa tehdä hullunkurisia tekoja eikä ihmettele, että +tapahtuu yhtämittaa mitä merkillisimpiä vaihteluita. Päinvastoin on +ihmisen alitajunnalla, joka tulee näkyviin, kun päivätajunta laskeutuu +aivokynnyksen alapuolelle, luonnostaan esim. dramatisoiva eli +näytelmällinen kyky. Aivan yksinkertaisia fyysillisiä ilmiöitä tulkitaan +monimutkaisten unien välityksellä. Jos ihmisen nenän alle hänen +nukkuessaan pistetään tuoksuva ruusu, hän alitajunnassaan, silloin kun +se ottaa vastaan hermojen välittämän sanoman tuoksuvasta ruususta, +selittää tämän draamallisesti unen muodossa esim. siten, että hän +kävelee ihanassa ruusutarhassa. Ihminen on ikäänkuin paljon +lapsellisempi, tyhmempi ja itsetiedottomampi olento unissaan, sanovat +fysiologit, kuin päivätajunnassa. + +Ja tietysti pitäisi niin olla kaikkien teoriojen mukaan, ellei olisi +olemassa ihmeellinen tosiseikka, jota eivät fysiologit ja tavalliset +kokeelliset psykologit saata ottaa lukuun, koska he yleensä eivät sitä +tunne. Se ei ole siksi yleinen ilmiö, että jokainen nykyaikainen +sielutieteilijä kohtaisi sitä luvuissaan tai empiirisissä +tutkimuksissaan. Mutta ilmiö on olemassa ja se ilmiö on, että ihminen +uni-elämässään saattaa olla aivan sama olento kuin päivällä, saattaa +tuntea itsensä aivan samaksi ja olla yhtä itsetietoinen ja yhtä vapaa +kuin päivätajunnassaan sekä ulkomaailman että omien sielullisten +tajuntatilojensa suhteen, saattaa siis yhtä paljon hallita itseään ja +olla itsensä herra unessa kuin päivällä. Minä tunnen ihmisiä, joille +tällainen unitila on aivan luonnollinen. He nukkuessaan kummallisella +tavalla jatkavat päivä-elämäänsä, liikkuvat keveämmin ja nopeammin, +mutta toimivat muuten samalla tavalla kuin päivällä. Tietysti tämä +tapahtuu sielullisesti, ruumiillisesti he eivät saata toimia samalla +tavalla. Uni-elämässään, vaikka ovat mielestään aivan hereillään, eivät +voi esim. nostaa fyysillisiä huonekaluja, mutta muuten ovat kaltaisiaan, +puettuja niinkuin päivällä, tunteiltaan ja ajatuksiltaan samoja. + +Tällaisen unitilan pitäisi tietysti fysiologien ja tavallisten +kokeellisten psykologien mielestä olla aivan mahdoton, sairas, +epänormaali, sillä eihän ihminen sellaisessa tilassa saata nukkua. Jos +hän on sama kuin päivällä, täytyy hänen tajuntansa toimia isojen aivojen +välityksellä. Vai olisiko hän niin epänormaalinen olento, että hänellä +pikku-aivot ja selkäydin olisivat samalla tavalla organisoidut kuin isot +aivot? Ei, sillä tutkiessaan tiedemiehet voivat huomata, että hänen +pikku-aivonsa eivät ole samanlaisia kuin isot aivot vaan ovat rakennetut +niinkuin vastaavat elimet muilla ihmisillä. + +Kuinka nyt tätä salaperäistä ilmiötä voimme ymmärtää ja onko tämä sitä +yliaistillista tietoa, jota ihminen tarvitsee? Me voimme okkultisesti +aivan hyvin ymmärtää, mistä ilmiö johtuu. Emme saata kumota sitä selvää +lakia, jonka kokeelliset sielutieteilijät ovat keksineet, että +sielulliset ja aineelliset ilmiöt käyvät rinnakkain, käsi kädessä. Laki +kuin laki, jos kerran laki pitää paikkansa. Mutta mitä voimme +okkultisesti huomata? Sen kummallisen seikan, että ihminen fyysillisessä +ruumiissa on muuta kuin vain--käyttääkseni vanhojen filosofien ja +alkemistien lausetapaa--maata, vettä, ilmaa ja tulta. Hänen fyysillinen +ruumiinsa on kokoonpantu paitsi niistä aineista, joita me fyysillisillä +aistimilla havaitsemme, sellaisistakin aineista, joita emme tavalliselta +fyysillisellä silmällä näekään ja joita me okkultismissa eli +salatieteessä olemme tottuneet kutsumaan eetteri-aineiksi. Nämä ainekset +muodostavat aivan kuin näkymättömän puolen fyysillisestä ruumiista. +Ihmisen tajunta toimiessaan fyysillisessä ruumiissa ja sen aivoissa ei +ole ainoastaan fyysillisten solujen välittämä vaan kulkee myös niihin +sisältyvien eetteriainesten kautta. Siis ihmisen tajunnan välittäjänä on +suurempi joukko aineellisia ilmiöitä kuin fysiologit tuntevat. +Fysiologit ja kokeelliset psykologit tuntevat ainoastaan niitä ilmiöitä, +joita he saattavat aistimilla ja koneilla havaita fyysillisessä +ruumiissa, mutta toinen puoli niistä ilmiöistä, jotka ovat ulkopuolella +fyysillisen aistihavainnon, jää heiltä huomaamatta. Kun ihminen +ajattelee tai tuntee, ei siis tapahdu aineellinen parallelli-ilmiö +yksinomaan karkeasti fyysillistä laatua--ei siis vain sähkö-ilmiö, vaan +myös värähtely hienommassa aineessa jota emme näe mutta jota kutsumme +eetteriksi. + +Tämä eetteri on nyt sitä laatua ja siinä suhteessa fyysilliseen +ruumiiseen, että se saattaa siitä erkautua. Se saattaa epänormaalisissa +tapauksissa eristäytyä fyysillisestä aineesta. Ihminen saattaa ikäänkuin +jakautua kahtia fyysillisesti. Yliaistillisten ilmiöitten +esimerkkikokoelmiin on keräilty useita sellaisia tapauksia, että sama +ihminen on nähty kahdessa paikassa yhtaikaa. Niinkin selvä ilmiö kuin +seuraava on näissä kokoelmissa: opettajatar Emilie Sagée, joka +kirjottaessaan taululla luokkansa edessä tyttöjen häntä katsellessa, oli +samalla heidän nähtensä, kun joku ensin sattui huomauttamaan, ulkona +puutarhassa kävelemässä. Tällaisia tapauksia on ja ne näyttävät meille +objektivisesti, että ihmisen fyysillinen olemus saattaa jakautua kahtia. +Salatieteen kannalta muuten vanhastaan tiedetään, että ihmisen +fysiologinen olemus saattaa näin jakautua. Ehdottomasti pitää paikkansa +tuo laki, että sielullisia ilmiöitä vastaavat määrätyt aineelliset +ilmiöt, mutta itse aineelliset ilmiöt ovat kaksinaisia: fyysillisiä ja +eetterisiä ja saattavat ilmetä kahtena. Personallinen tajunta on vain +toisessa paikassa. Jos personallinen tajunta on eetterisessä haahmossa, +joka kulkee puutarhassa, silloin opettajatar seisoessaan taulun luona, +on aivankuin hetkeksi poissa tajunnastaan. Mutta jos hän on +itsetietoinen fyysillisessä olemuksessaan, niin toinen puoli hänestä, +joka on ulkona, on vain aineellinen ilmiö. Samalla tavalla ihmiset, +jotka näkevät selviä unia sitä laatua, josta äsken puhuin, että he ovat +itsetietoisia ja hereillään ja saattavat nähdä oman fyysillisen +ruumiinsa,--ovat tietoisia haamussa eli kaksoisolemuksessa, sillä +fyysillis-personallisesti itsetietoinen ihminen ei saata olla ilman +fyysillis-eetteristä ainetta. + +Tämä on ensimäinen tosiseikka, minkä ihminen ymmärtää, joutuessaan +tekemisiin yliaistillisen maailman kanssa. Hän ei voi olla toisessa +maailmassa sama personallinen olento kuin hän on tässä ilman tätä +fyysillis-eetteristä ainetta. Siis hän ei voi olla olemassa kuolemankaan +jälkeen ilman fyysillis-eetteristä ruumista, joka välittää hänen +personallista itsetietoisuuttaan, ellei hän muutu toiseksi olennoksi. Ja +minkä kokemuksen itse asiassa ne ihmiset tekevät, jotka ovat hereillään +ja personallisesti oma itsensä ulkopuolella fyysillistä ruumista? He +tekevät sen kokemuksen, etteivät tiedä minkälainen on ihmisen tila +kuoleman jälkeen. He eivät tapaa kuolleita, ellei joku vainaja tule +heidän luokseen puhumaan heille. Joskus kuollut sukulainen tai ystävä +saattaa tulla heidän luoksensa, ja he voivat tietää, että hän on +kuollut, he voivat puhua hänelle, mutta he eivät kykene itse lähtemään +vainajien valtakuntaan, helvetteihin ja taivaisiin ottamaan selvää, +kuinka siellä on. Tämän huomion he pian tekevät. He kyllä ovat päässeet +ihmeelliseen tietoon siitä, että ihminen saattaa olla olemassa +ulkopuolella karkeata fyysillistä välinettään, mutta he eivät saata +päästä vainajien yhteyteen muitta mutkitta. Itse asiassa tämä ilmiö on +epänormaali. Se on pohjaltaan aineellinen ilmiö eikä sellainen henkinen +ilmiö, jonka tarpeessa totuudenetsijä on. Se ei anna hänelle sitä +henkistä tietoa, jota hän kaipaa. + +Sillä henkisen tiedon kaipuu on lyhyesti määriteltynä tämä: »onko +ihminen toinen olento kuin fyysillisen ruumiin välityksellä ilmenevä +personallisuus? Onko ihminen todella sellainen kuolematon olento, joka +on olemassa kuoleman jälkeen? Missä ovat vainajat olemassa kuoleman +jälkeen?« Jos heitä on olemassa, täytyy elävässä ihmisessä jo piillä +kuolemattomuuden siemen. Ja jotta ihminen eläissään voisi päästä +tietoon vainajien olotilasta, täytyisi hänen tulla tietoiseksi siitä +puolesta itsestään, joka on riippumaton fyysillis-eetterisestä +personallisuudesta. Tämä on se henkinen tieto, jota totuudenetsijä +kaipaa toisen heräymyksen jälkeen. + + + + +VI. + +UUDESTASYNTYMINEN KRISTUKSESSA. + + +Puhuttiin viime kerralla siitä elämästä, jota salatiedettä harjottava +ihminen saattaa elää ruumiin ulkopuolella. Mainittiin, että on ero +tehtävä kahdenlaisen ruumiin ulkopuolella olon välillä. Toinen on +oikeastaan fyysillisen ruumiin kahtiajakoa vain, toinen on varsinaista +elämää ja oloa fyysillisen ruumiin ulkopuolella. Edellisenlaatuiseen +elämään ruumiin ulkopuolella, joka perustuu fyysillisen ruumiin +kahdistumiseen on taipumusta herkkätuntoisilla henkilöillä, jotka +luonnostaan ovat fyysillisesti mediumistisia, ja myöskin henkilöillä, +jotka ovat salatieteilijöitä sillä tavalla, että vaikutin, joka heitä +elähyttää, on uteliaisuus tai ainakin tiedonhalu, jota emme teosofeina +saata täydellisesti hyväksyä. Kun näet ihminen on ulkona fyysillisestä +ruumiistaan eetterisessä haahmossa, niin hänelle ei ainoastaan ole +mahdotonta pyrkiä vainajien varsinaiseen valtakuntaan, muutamia +poikkeuksia lukuunottamatta, vaan hän on myöskin altis samoille haluille +ja himoille kuin fyysillisessä ruumiissaan ollessaan. Hän ei itse ole +välttämättä siveellisesti eli moraalisesti parempi kuin +päivätajunnassaan, ja on vielä lisättävä, että hän päivätajunnassaankaan +ei tarvitse olla erittäin kehittynyt siveellisesti voidakseen saada +aikaan tällaisia kaksistumisilmiöitä. + +Kun n. 15 vuotta sitten erityisesti tutkin näitä asioita +käytännöllisesti, näytettiin minulle esimerkeillä ero eetterisen ja +varsinaisesti henkisen ruumiista ulkonemisen välillä. M.m. selveni +minulle ero seuraavan tapauksen kautta. Eräs ranskalainen +salatieteilijä, joka ei ollut teosofi eikä ollenkaan hyväksynyt +teosofista liikettä, istui huoneessaan, luultavasti Parisissa, ja +kirjotti kirjotuspöytänsä ääressä, joka oli akkunan luona. Vaikka hän +muuten oli tavallisen ihmisen näköinen, kiintyi huomioni hänen +silmiinsä, joissa paloi tumma, synkkä hehku. Kadulta kuului rattaiden +ajoa ja hän kääntyi äkkiä katsomaan, aivankuin olisi aavistanut jotakin. +Kadulta ajoivat vaunut ohi, niissä istui upea, kaunis nainen ja +herrasmies. Silloin tämä ranskalainen salatieteilijä tunsi voimakasta +mielenliikutusta enkä minä ymmärtänyt muuta kuin että hän, joka +nähtävästi oli rakastunut tuohon naiseen, äkkiä tuli mustasukkaiseksi +sen takia, että vieras herrasmies ajoi vaunuissa naisen seurassa. +Luultavasti hänellä oli syvempikin syy, minkätähden hän samassa +menetteli niinkuin menetteli, mutta sitä en silloin osannut nähdä. Näin +ainoastaan nämä selvästi näkyvät tunteet hänessä. Nyt hän heti +heittäytyi pitkälleen sohvalleen huoneessaan, eikä kestänyt monta +sekuntia,--niin harjaantunut hän oli tässä okkultisessa +tempussa,--ennenkuin hän nousi eetterihaahmossaan fyysillisestä +ruumiistaan ja kiirehti seinän kautta vaunujen jälkeen ja sisään +vaunuihin. Hän tietysti oli aivan näkymätön niille, jotka vaunuissa +ajoivat, mutta itse hän saattoi täydellisesti nähdä ja kuulla heitä. Hän +oli heidän luonaan kuin fyysillinen olento ainakin, mutta näkymättömänä. +Tämä näky vaikutti minuun erittäin inhottavasti ja ymmärsin selvästi, +että tuo ei ollut korkeata okkultismia. Sehän oli kerrassaan salaisten +voimien prostituoimista, niiden käyttämistä personallisiin tarkotuksiin! + +Todellinen salatieteellis-henkinen oleminen fyysillisen ruumiin +ulkopuolella on aivan toista laatua. Se on käyttääkseni muuatta +raamatullista vertausta, joka mielestäni tähän kohtaan hyvin sopii, +ottamista osaa kuninkaanpojan häihin. Te muistatte tämän Kristuksen +vertauksen kuninkaanpojan häistä, joihin kaikkia kutsuttiin: ovella +kuitenkin katsottiin, kuka on puettu häävaatteisiin, kuka ei. Ken ei +ollut häävaatteisiin puettu, hän ei päässyt ovesta sisälle. Tämä on +kirjaimellisesti totta salaisen maailman suhteen ja todellisen elämän +suhteen ulkopuolella fyysillisen ruumiin. Jos ei ihminen ole riisunut +päältään fyysillistä personallisuuttaan ja pukeutunut häävaatteisiin-- +tämä sana on sekä vertauksellinen että myöskin realistisesti tosi--ei +hän voi astua sisään salaiseen elämään, todelliseen okkultiseen elämään +ruumiin ulkopuolella. Sentähden hänen olemisensa siinä maailmassa, jota +me kutsumme henkimaailmaksi, ja hänen kuulumisensa siihen maailmaan +jäsenenä perustuu ja nojautuu siihen, että hänessä on herännyt uusi +inhimillinen sielu, uusi personallisuus niin sanoaksemme. + +Ja mikä voima se tämän personallisuuden saattaa herättää? Ainoastaan +jumalallinen rakkaus ja sääli. + +Kaikille teosofeille ja kaikille ihmisille, jotka tahtoisivat, että +heidän elämänsä nukkuessaan--illan ja aamun välillä--ei menisi hukkaan, +vaan jotka soisivat silloinkin elävänsä ja olevansa jollakin tavoin +tietoisia, kaikkialla on aina viisaiden puolelta annettu se neuvo, että +heidän ei pidä pyrkiä väkinäisesti itsetietoisiksi. Ei kenenkään pidä +ajatella maatapannessaan: »jospa minä nyt olisin itsetietoinen +ulkopuolella ruumiin, jospa voisin elää personallista elämää ja muistaa +huomenna herätessäni, mitä olen tehnyt, missä olen liikkunut ja ollut +yön aikana!» Ei kenenkään pidä ajatella näin, sillä kun näin ajattelee, +on siinä personallinen ja itsekäs värähtely mukana, joka vaikuttaa, että +kun poistuu fyysillisestä ruumiistaan, niinkuin jokainen ihminen yöllä +poistuu, tulee vetäneeksi vähän eetteristä ainetta mukanaan. Tämä +pidättää ihmistä maanpiirissä eikä anna hänen henkensä kohota +asianomaiseen olotilaansa. Sitä vastoin meidän kaikkien, jos tahdomme +kehittyä henkisessä ja salatieteellisessä elämässä, pitää ajatella kun +laskeudumme levolle: joko ylimalkaisesti »jospa minua voitaisiin nyt +yöllä käyttää hyvän palvelukseen ja rakkauden töihin, ei ollenkaan niin, +että minun tarvitsisi siitä mitään tietää, että minulla pitäisi olla +siitä mitään muistoa herätessäni aamulla, vaan ainoastaan niin, että +voisin jotakin hyvää tehdä. Tahdon antaa itseni rakkauden +palvelukseen--jospa voisin jotakin hyvää tehdä!»--tai sitten, jos +tiedämme erityisen henkilön, joka olisi lohdutuksen tai henkisen +valistuksen tarpeessa,--»oi, jospa nyt nukkuessani voisin olla hänelle +hyödyksi ja häntä auttaa.» Toinen tai toinen. Kysymyksessä pitää olla +epäitsekäs personaton työ, ei mikään salatieteellinen voitto itselleen, +ei mikään merkillinen tietoisuus eikä erityisiä okkultisia huomioita, +joita voisi muistaa päivällä. Ja iloinen voi ihminen olla, jos hän saa +niin nukkua, ettei »muista» mitään aamulla herätessään, vaan jos hänellä +vain on hyvä olla ja ihana tunnelma sielussaan, sillä silloin häntä +varmasti on voitu käyttää hyvän palvelukseen. Muuta meidän ei pidä +toivoa. Kaikki salatieteelliset kyvyt ja okkultiset voimat tulevat +itsestään, kun niiden aika on, ja jos on tarpeellista. Meidän ei pidä +toivoa muuta kuin että voisimme olla hyödyksi maailmassa. + +Varsinaisessa elämässään ruumiin ulkopuolella ihminen on toinen olento. +Hän on siinä tilassa niin suuressa määrin toinen olento, että miltei +kauhulla tai vieromisella ajattelee fyysillistä käyttövälinettään, joka +silloin merkitsee hänelle koko fyysillistä personallisuutta. Hän +ajattelee: »tuo inhottava olento, joka on niin alhainen, että se elää +tietämättömyydessä ja pimeydessä, tuntematta mitään korkeampaa, tuo on +minun vankeuteni.» Näin hän alussa ajattelee kokiessaan todellista +elämää fyysillisen ruumiin ulkopuolella toisessa maailmassa. Vähitellen +hänen fyysillinen personallisuutensa kehittyy sellaiseksi, ettei hänen +tarvitse kauhulla sitä ajatella,--ja tietysti, ohimennen sanoen, hänen +kauhunsa fyysillistä personallisuutta kohti ei merkitse, että meidän +kannaltamme katsoen hänen päivätajuinen personallisuutensa olisi mikään +huono tai ala-arvoinen personallisuus; se on tietysti fyysillisesti +katsoen sangenkin valistunut, mutta salatieteilijän itsekritiikki +tapahtuu henkisen elämän kannalta. + +Voimme nyt syystä kysyä, mitenkä on ymmärrettävä, että uusi olento +ihmisessä muodostuu. Mistä se uusi olento tulee, kuinka ihminen on +toinen salatieteellis-yliaistillisessa elämässä kuin personallisessa +elämässä? Kuinka tämä on ymmärrettävissä? Mistä se johtuu ja mitä se +merkitsee? Muistatte, että eräässä näistä luennoista sanottiin, että +ihminen oppiessaan vähitellen tuntemaan Jumalaa tulee lopulta siihen +kohtaan, että hän näkee Jumalan kaikkialla. Ensin hän näki Jumalan +minässä, sitten lähimäisessään, lopuksi kaikkialla, ja tämä kokemus, kun +hän näkee Jumalan kaikkialla, on erityisen ihana autuaallinen kokemus, +josta lähtien hänelle alkaa onnellinen elämä. Eräässä toisessa +esitelmässä, kun totuuden etsimisen tietä kuvailtiin toiselta kannalta, +sanottiin, että ihminen kulettuaan älyllisen heräymyksen läpi tulee +siveelliseen heräymykseen, jolloin suuri yhtenäinen elämä eli Jumala +rupeaa liikkumaan ja tuntumaan ihmisen sisässä, niin että hän ei +ainoastaan näe älynsä silmällä, että on olemassa yhtenäinen elämä, vaan +että hän myös tuntee sen sisässään nostavana, puhdistavana voimana ja +rakkautena kaikkia kohtaan. + +Nämä mystilliset kokemukset, Jumala kaikkialla ja yhtenäisen elämän +tunteminen, ovat itse asiassa samaa, vaikka kuvatut eri tavalla. Ja kun +ihminen tekee tämän kokemuksen Jumalasta, että jumalallinen elämä, joka +on kaikkialla, on myös hänessä, silloin hänessä tosin alussa, hänen +itsensä tietämättä, sikiää uusi olento. Sillä tämä on hänen ensimäinen +varsinaisesti henkinen eli salatieteellinen kokemuksensa. + +Nyt ymmärrämme, mitenkä tämä käy päinsä, jos muistamme seuraavia +tosiseikkoja. + +Tämä yhtenäinen elämä, jota kutsumme Jumalaksi, tämä suuri rakkaus ja +armeliaisuus, tämä ihmeellinen voima, autuus, viisaus ja elämä kaiken +ilmiöllisen olemisen takana, tämä on tajunta, jossa elävät kaikki ne +ihmiset ja kaikki ne olennot, enkelit ja jumalat, jotka ovat kehittyneet +niin pitkälle, että he ovat tulleet tästä yhtenäisestä elämästä +tietoisiksi. Tässä eri nimillä, milloin Herraksi, milloin Kristukseksi +j.n.e. kutsutussa tajunnassa he kaikki elävät. He ovat eri pitkällä +kehityksessään tässä tajunnassa, he käsittävät sitä eri tavalla, ovat +siihen eri määrässä uppoutuneet, ovat eri mitassa sillä täyttyneet, +mutta siinä he kaikki elävät. Kaikki vihityt, Mestarit, jumalat ja +niiden yläpuolella olevat olennot, jotka ovat todellisesti tietoisia +jumalallisesta elämästä, elävät tässä tajunnassa. Eikä tämä jumalallinen +elämä ole mikään »prinsiippi», mikään kylmä, personaton todellisuus, +mikään koneellinen luonnonlaki, vaan elävä, personallinen todellisuus. +Se on personallinen niiden olentojen kautta, jotka siinä elävät. +Jumalallinen elämä on itsessään mittaamaton, ääretön, käsittämätön. +Jokainen olento, joka siihen uppoutuu, joka sitä tajuaa, tulee +osalliseksi siitä toisen olennon välityksellä. Me voimme jo +paikallisesti ymmärtää, etteivät kaikki yksilö-tajunnat tässä suuressa +elämässä ole vieretysten, vaan samassa paikassa; ne ovat aivankuin yhtä. +Siinä Kristus-tajunnan piirissä, johon yksilö joutuu, on ennestään +olemassa toisia olentoja, ja heidän tajuntansa eli auransa vaikuttaa +uuteen tulokkaaseen, tunkee häneen, niin että hän tulee siitä +osalliseksi ja jumalallinen elämä, johon hän uppoutuu, ilmenee hänelle +personallisena. Kaikki ihmiset, jotka ovat tehneet varsinaisia henkisiä +kokemuksia, olkoot ne kuinka alkuperäistä laatua tahansa, ovat aina +olleet huomaavinaan, että jokin olento täyttää heidän sielunsa. He +kutsuvat sitä personalliseksi Jumalaksi. Täällä kristikunnassa sitä +useammin vielä kutsutaan Kristukseksi. Sellainen ihminen, joka todella +tekee henkisen kokemuksen, hän sanoo aina: »hengessäni tulen tekemisiin +Kristuksen kanssa.» Tai jos hän käyttää toista nimeä, hän sanoo: »minä +joudun yhteyteen Isän kanssa.» Mutta joka tapauksessa joku mystillinen +olento aivan kuin ottaa hänet syliinsä. Tämä ei ole erehdystä. Tämä +tunne on aivan oikea. Jumalallisessa tajunnassa on personallinen puoli +edustettuna niiden olentojen kautta, jotka siinä elävät. Sentähden on +aivan oikein sanoa, että kun kehitymme henkisesti, joudumme +tekemisiin--yhteyteen--Kristuksen kanssa. + +Nyt kutsutaan ensimäistä suurempaa kokemusta tästä sisäisestä +Kristus-elämästä ja mystillisestä yhteydestä Jumalan kanssa, niinkuin +tiedätte, Kristuksen syntymäksi ihmisen sisällä. On usein kysytty, mitä +on tuo Kristuksen syntymä ihmisen sisässä, josta puhutaan teosofisessa +kirjallisuudessa. Meillähän on korkeampi minä. Korkeampi minämmekö se +syntyy ja tulee tietoiseksi? Minkätähden sitä kutsutaan Kristuksen +syntymäksi? Aivan täydellä syyllä, kuten heti selitän. Korkeampi minä ja +personallisuus on jokaisessa ihmisessä, mutta silta korkeamman minän ja +personallisuuden välillä kulkee aivankuin sumun läpi, niin että ihminen +tavallisessa minässään ei tiedä korkeammasta minästään. Eikä hän voi +tietää siitä eikä se voi hänessä herätä eikä hän voi alkaa elää siinä, +ennenkuin Kristus syntyy hänen sisässään. Mutta Kristustajunta ei voi +syntyä, ennenkuin hän saa apua henkisen maailman puolelta. +Kristusmaailman avulla tapahtuu puhdistus hänen personallisessa +tajunnassaan, niin että silta personallisuuden ja yksilöllisyyden eli +korkeamman minän välillä edes hetkeksi häipyy ja häviää. Ihminen ei voi +omin voimin nousta personallisesta tajunnasta korkeamman minän +tajuntaan. Hänen täytyy saada jumalallisen elämän puolelta se apu, että +se täyttää hänet ja nostaa hänet ja puhdistaa hänet. Kun hän tämän +kokemuksen tekee, silloin hän vaikkapa hetkeksi yhtyy omaan todelliseen +minäänsä, korkeampaan minäänsä, ja silloin on Kristustajunta vaikuttanut +hänen personallisuuteensa ja ikäänkuin syntynyt hänen sisäänsä. Ja +vaikka ihminen ei aivan yksityiskohtia myöden tästä tietäisi, vaikkei +hänellä olisi ollut sellaisia yliaistillisia kokemuksia, että hän +varmasti tietäisi Kristuksen hänessä syntyneen, niin jos Kristus on +ihmisessä edes siinnyt, jos Kristustajunta on sellaisessa suhteessa +ihmiseen, että hän aivan kuin kantaa sitä sielunsa kohdussa, silloin on +kuitenkin olemassa varma tunnusmerkki saman ihmisen personallisuudella. +Ihminen, jonka sisällä vaikuttaa Kristuksen voima, hän on näet +personallisessa tajunnassaan ehdottomasti hyvä, anteeksiantavainen ja +rehellinen eikä koskaan tahtoisi mitään pahaa. Sentähden Kristus-kokemus +on äärettömän tärkeä ihmisen koko kehitykselle. Sen perästä ihminen ei +enää tahdo pahaa. Silti hän ei ole täydellinen olento. Päinvastoin vielä +myöhemmin, kun Kristus hänessä varsinaisesti syntyy, hän syntyy +tallissa, s.o. keskellä eläinten joukkoa, sillä hänen personallisuutensa +on vielä eläimellinen. Sen voimat ovat näet kuin tuntemattomia +luonnonvoimia, joita ihminen ei osaa käyttää hyvän palveluksessa. +Kristuksen syntymän jälkeen alkaa totuudenetsijälle varsinainen +elämäntaistelu. Hänen silmänsä aukenee uudella tavalla personallisuuden +vaistoille ja haluille. Ennen, kun hänellä ei ollut Kristusta, hän ei +osannut niitä arvostella muuten kuin käytännöllisen järjen kannalta ja +avulla--sen mukaan, missä määrin ne olivat hänelle itselleen ja +toisille personallisina olentoina hyödyllisiä tai vahingollisia, mutta +nyt hän arvostelee niitä toisella tavalla. Hän tuntee, että hänen +pitäisi kaikki voittaa eli paremmin: muuttaa kaikki salaisiksi +taikavoimiksi. Hänen heikkoutensa sisältävät yhtä suuria mahdollisuuksia +kuin hänen hyveensä. Kaikkien kykyjen arvotus on käytännöllisesti +ratkaistava. Paheista on tehtävä portaita, joille ihmisveljet voivat +astua matkallaan ylöspäin. Hyveistä on tehtävä loistavia tähtiä, jotka +näyttävät ihmisille tietä pimeässä. + +Tällä tiellä edetessään ihmisessä vahvistuu Kristus-voima ja henkisesti +eli selvänäköisesti katsoen hänessä silloin kasvaa uusi olento, uusi +ihminen. Tästä uudesta ihmisestä hän tulee tietoiseksi, niin pian kuin +hänen itsetietoisuutensa voi vaikkapa hetkeksi siirtyä näkymättömässä +maailmassa uuteen ihmiseen, häneen itseensä uutena ihmisenä. Vielä +myöhemmin tulee hetki, jolloin tapahtuu se, mikä Uudessa Testamentissa +kuvataan kertomuksella kasteesta. Ihminen käy itse asiassa läpi +kaste-kokemuksen toisessa olotilassaan, ulkopuolella fyysillisen +ruumiin, kaste-kokemuksen, jolloin Jumala eli näkymätön suuri elämä +sanoo hänelle: »sinä olet minun poikani, ja minä rakastan sinua.» Tämä +on ihmiselle mitä ihmeellisin kokemus ulkopuolella fyysillisen ruumiin. +Silloin hän itse huomaa tosiaan olevansa toinen olento kuin hänen +fyysillinen personallisuutensa. Ja silloin hän myös tietää olevansa tuon +salaisen maailman kansalainen, ottavansa hääpukuun puettuna osaa +kuninkaanpojan häihin ja kykenevänsä tekemään työtä näkymättömässä +maailmassa. + +Mikä on nyt hänen elämänsä sisältö, mikä hänen pyrkimyksensä, mihin +hänen katseensa on suunnattu? Siihen että hän kehittyisi--käytän nyt +sanaa, jolla on kummallinen, ehkä vähän epämiellyttävä kaiku meidän +teosofien korvissa--että hän kehittyisi mediumiksi; ei mediumiksi +kaikenlaisille astraalisille ja personallisille eli itsekkäille +voimille, vaan Mestarin eli salaisen veljeskunnan eli Kristuksen eli +Isän Jumalan mediumiksi ja välikappaleeksi--kaikki nämä nimitykset +tarkottavat käytännöllisesti samaa asiaa. Hänen pyrkimyksensä ei ole +tulla itse suureksi tietäjäksi tai ihmeelliseksi olennoksi. Hänen +pyrkimyksensä on yksinomaan tulla sellaiseksi, että rakkauden ja +totuuden voima voisi häntä esteettä käyttää. Hänen elämänsä on suurta +työtä, todellista työtä itsensä puhdistamiseksi ja voittamiseksi. +Salatieteilijänä hän ei saa kehittyä ikäänkuin koneeksi, jota korkeampi +voima ilman hänen myötävaikutustaan voisi käyttää ja panna liikkeelle, +vaan hänen on tultava eläväksi palvelijaksi, raamatun nimityksellä +»pojaksi talossa», joka aina tahtoo pienimmässäkin totella Isän käskyä, +mutta ei ole orjan tasalla eikä kuin orja sokeasti, ymmärtämättä täytä +isännän käskyjä. Pojaksi hänen tulee kasvaa, pojaksi, joka ymmärtää Isää +hyväksi ja viisaaksi ja itse aina näkee, että mitä Isä käskee, on +oikeata ja välttämätöntä, ja heti ilomielin täyttää isänsä pyynnön. +Sellaiseksi hänen tulee kehittyä, ja sentähden hänen saavutuksiinsa +kuuluu kaikenlaisten yliaistillisten voimien hankkiminen, mutta hän +tietää nyt, mitä hänen tulee hankkia, millä tavalla ja miksikä. + +Kauemmaksi meidän ei tarvitse seurata salatieteellistä kehitystä. +Ymmärrämme jo selvästi, jos olemme käsittäneet, mitä on puhuttu, että +opetuslapsen ihanne joka väikkyy meidän silmissämme todellisesti +saavutettavana ihanteena, on siinä, että itse tulisimme niin +itsettömiksi, vaikka samalla mitä todellisimmin omaksi itseksemme, että +taivaallinen Isä eli Mestari eli Salainen Veljeskunta eli Kristus voisi +esteettä meitä käyttää hyvän palvelukseen ihmiskunnassa. + + + + +VII. + +JOOGA OMIN PÄIN. + + +Kun minua pyydettiin tässä tilaisuudessa puhumaan mietiskelystä ja +antamaan neuvoja, miten mietiskelyä voisi harjottaa eli salatieteellisen +työn alkuvalmistuksia tehdä omin päin, päätin puhua yleensä joogasta +omin päin, koska en tahtoisi antaa minkäänlaisia neuvoja umpimähkään +vaan soisin, että kaikki käsittäisivät, kuinka korkea, merkillinen ja +vaikea tällainen työskentely on ja kuinka vaarallinenkin se on. + +Mitä _jooga_ merkitsee? + +Te tiedätte luultavasti kaikki, että intialainen sana jooga merkitsee +yhtymistä, yhdistämistä, ihmisen »yhtymistä Jumalaan», kuten sitä +tavallisesti länsimailla käännetään. Jooga on selitys siitä, millä +tavalla ihminen hengessään voi yhtyä Jumalaan. Jooga on sitten myös itse +tuo menettelytapa--tuo työskentely, jonka avulla ihminen hengessään +pääsee Maailmanhengen, Maailmanjärjen, Jumalan yhteyteen. Tämä on +tavallinen joogan määritys. + +Tästä selityksestä jo ymmärrämme, mikä vakava asia on kysymyksessä. Ja +jos nyt annan pienen kuvauksen siitä, mitä jooga on, tulee vielä +paremmin näkymään, kuinka korkea ja vaikea aine ja sen yhteydessä oleva +työskentely on. + +Ajatelkaamme hieman meitä ihmisiä. Mikä on meillä yhteinen tunnusmerkki? +Se on kuoleman varmuus. Me olemme kaikki kuolemaan tuomitut. Meidän on +tapana puhua kuolemantuomiosta muutamien rikosten yhteydessä. Me +tiedämme, että muutamissa valtakunnissa vielä kuoleman rangaistusta +käytetään. Mutta jos ajattelemme itseämme, seisomme kaikki elämän edessä +suurina pahantekijöinä, koska elämä on meille kaikille valmistanut saman +kohtalon. Fyysillisesti katsoen on elämä meidät kaikki tuominnut +kuolemaan. Ei yksikään meistä käy vapaaksi tästä ihmeellisestä kohtalon +laista vaan jokaisen kohtalo lähentaä häntä kuolemaa. + +Nyt kun sanotaan, että jooga on yhtymistä Jumalaan, niin tässä +silminnähtävästi on kysymys jonkinlaisesta vastakohdasta. Kuinka me, +jotka olemme kuolemaan tuomittuja olentoja, voimme yhtyä Jumalaan, sillä +eikö Jumala ole kuolematon? Eikö Elämän Henki, Maailmanjärki ole +kuolematon? Tässä vallitsee ilmeinen ristiriita: me olemme kaikki +kuolemaan tuomitut, mutta jooga on yhtymistä Jumalaan, joka epäilemättä +on kuolematon. + +Tiedämme, että kaikki uskonnot ovat puhuneet ihmisille: »te olette +kuolemattomia itsessänne. Ainoastaan ruumiinne ja personallisuutenne on +kuolevainen. Itsessänne olette kuolemattomia. Sentähden teitä voi +odottaa kohtalo, joka ei ole kuolevaisuudessa vaan kuolemattomuudessa.» + +Kaikki uskonnot ovat pitkin aikakausia luvanneet ihmisille +kuolemattomuutta ja jos tänäpäivänä katselemme kristikuntaa, huomaamme, +että kaikkein uskovaisten toivo on elää kuoleman jälkeen, vieläpä +iankaikkisesti. He toivovat kuoltuaan pääsevänsä Jumalan, suuren +Elämänantajan ja Olemassaolon Salaisuuden yhteyteen. Tämä toivo antaa +heidän elämälleen voiman ja sisällyksen. Kuoleman perästä alkaa heidän +uskonsa mukaan ikuinen elämä. + +Mutta jos tutkimme heitä nyt, jos otamme heidät oikein tarkastelun +alaisiksi ja kysymme heiltä: tiedättekö todella, että toivonne ei ole +turha? Tiedättekö että varmasti olette olemassa ikuisesti? Tiedättekö, +että kuoleman jälkeen voitte yhtyä Jumalaan? niin heidän täytyy yhdellä +suulla vastata: »sitä emme tiedä. Me sen uskomme, luotamme siihen, koska +Vapahtajamme on meille sen luvannut ja se on pyhässä kirjassa +kirjotettu». + +Tai sitten he, jos ovat vielä rehellisempiä, tunnustavat: »Me uskomme +siihen sentähden, että kaikki muutkin niin uskovat, mutta emme sitä +tiedä.» + +Näin heidän täytyy vastata. He eivät _tiedä_, josko ovat kuolemattomia. +He voivat tuntea ja toivoa sisässään, mutta heillä ei ole tavallisissa +oloissa mitään tieteellisesti päteviä todistuksia siitä, että ovat +kuolemattomia. + +Nyt tiedätte, että jooga, niinkuin me kaikki teosofit selitämme, onkin +se menettelytapa ja se luottamus ja tieto, että ihminen voi ja että +ihmisen täytyy yhtyä hengessään Jumalaan, joka on kuolematon, mutta ei +kuoleman jälkeen, vaan tässä elämässä. Te tiedätte, että jooga, joka on +kaikkien uskontojen salainen oppi, sanoo: Ȁlkää luottako sellaiseen +harhaluuloon, että te olette, sellaisina kuin olette, kuolemattomia +olentoja. Älkää luottako siihen, että tulette elämään ikuisesti ja että +kuoleman perästä tulette yhtymään Jumalaan. Älkää luottako siihen, sillä +se on erehdystä. Te olette kuolevaisia olentoja. Niinkuin teidän +ruumiinne on kuolemaan tuomittu, niin on teidän personallisuutenne myös +kuolemaan tuomittu. Se, minkä uskotte omaksi itseksenne, se, jota +kutsutte minäksenne, jota kuvailette katsellessanne itseänne, koko tämä +personallisuus, jonka itseksenne tunnette, se on kuolevainen. Te ette +ole kuolemattomia. Te olette olemassa jonkun aikaa kuoleman jälkeen. Kun +olette heittäneet fyysillisen ruumiin, olette olemassa ruumiissa, joka +fyysilliselle katseelle on näkymätön. Se on rakennettu hienommasta +aineesta, jos niin saa sanoa, mutta sekin elää vain jonkun aikaa. Teidän +personallisuutenne, joka on sama kuin näkymätön ruumiinne, haihtuu, ja +teistä ei jää jälelle muuta kuin kaiku luonnon suureen muistiin. Teistä +ei jää jälelle personallisuudestanne muuta kuin muisto ja te ette itse +voi sitä muistoa itsessänne säilyttää, sillä itsetietoinen itsenne ei +ole muualla kuin personallisuudessa. Kyllä on totta, että syvällä +sisässänne on olemassa Jumalallinen Henki--teidän yksilöllinen minänne, +mutta se ei ole itsetietoinen, se ei ole niin sanoaksemme +personallistunut, se on siellä takana salaisuutena. Te ette tunne muuta +kuin omaa personallisuuttanne. Se personallisuus haihtuu ja kuolee.» + +Näin selittää uskontojen salainen oppi. Näin opettaa meille jooga ja kun +jooga lisää: »teidän tehtävänne on yhtyä Jumalaan», merkitsee se toisin +sanoin: »teidän tehtävänne on eläessänne tulla kuolemattomiksi, voittaa +kuolema. Jos te tahdotte joogaa harjotella, pitää teidän voittaa oma +kuolevainen personallisuus. Teidän pitää saavuttaa ikuinen elämä nyt jo +eläessänne ja ellette sitä saavuta nyt, ette voi sitä saavuttaa kuoleman +jälkeen, sillä nyt on otollinen aika ja nyt pitää työskennellä +niinkauankuin päivä on.» + +Näin selittää jooga-oppi, ja tästä me, jotka olemme kuolevaisia +olentoja, me, jotka emme ole ratkaisseet kuoleman salaisuutta, me, jotka +emme ole itsetietoisesti voittaneet kuolemaa, meidän pitäisi nyt täällä +eläessämme astua ulos omasta harharuumiistamme, tulla kuoleman +valtakuntaan ja voittaa kuolon voima! Meidän pitäisi tehdä itsemme +iankaikkisiksi, kuolemattomiksi tässä eläissämme! Me huomaamme, mikä +ihmeellisen vakava ja vaikea työ tämä on. Se on suurin työ, mikä on +annettu ihmiselle, sillä missä on se ihminen, joka siihen työhön edes +uskookaan? + +Ajatelkaamme ihmisiä. Jokaisella on paljon puuhaa omassa elämässään, +jokainen on kiinni milloin missäkin hommassa. Kuinka hänellä olisi +aikaa, käyttääksemme uskonnollista lausetapaa, pelastaa oma sielunsa? +Kristillisen puheen mukaan se tapahtuu ikäänkuin käden käänteessä, +meidän tarvitsee vain siihen uskoa! Mutta aikain viisaus ja salainen +tiede sanoo ja ne ihmiset, jotka ovat kokeneet, tietävät, ettei ole +sielu pelastettu sillä että uskomme. Ainoastaan tiedon kautta sielun +pelastuminen on mahdollinen, ainoastaan siten että tulemme henkisiksi +olennoiksi, itsetietoisiksi kuolemattomiksi olennoiksi. + +Fyysillinen ruumiimme ei ole kuolematon, mutta meidän täytyy tulla +kuolemattomiksi sillä tavalla, että tiedämme olevamme toista kuin +fyysillinen ruumis, että tiedämme vain käyttävämme fyysillistä ruumista +asuinhuoneenamme ja välikappaleenamme työtä tehdäksemme, mutta emme pidä +ruumista omana itsenämme. Meidän täytyy oppia eläissämme jättämään +fyysillinen ruumiimme ja liikkumaan siinä maailmassa, jota kutsumme +näkymättömäksi maailmaksi, sekä seurustelemaan niiden olentojen kanssa, +jotka kuolemattomuuden valtakunnassa elävät. Niin suuri työ on sellaisen +ihmisen edessä, joka tahtoisi ryhtyä joogaan. + +Me ymmärrämme, että jos sellaiseen työhön ryhtyy, on hyvä, että on +auttajia, neuvonantajia, ohjaajia. Kuitenkin on osa tästä työstä sitä +laatua, että sen voi jokainen suorittaa itsekseen. Osa työstä on sitä +laatua, ettemme siinä tarvitse muuta suullista neuvoa kuin sitä, mitä on +annettu kaikissa uskonnoissa, pyhissä kirjoissa ja julkisissa +jooga-järjestelmissä. Kun sen neuvon otamme varteen, silloin voimme +vaaratta valmistaa itseämme pitkän matkaa. + +Toivon, että olette kaikki lukeneet pienen kirjasen »Elonneste». Toivon +myös, että olette lukeneet kirjasta »Suuret Uskonnot» luvun »Kuinka +vanhassa Intiassa totuutta etsittiin». Niissä kuvataan joogaa ja ne +täydentävät tätä luentoa. + +Uskonnoissa puhutaan ihmisen täydellisyydestä ja annetaan ihmisille +siveellisiä neuvoja. Uudessa testamentissa ja varsinkin vuorisaarnassa +Kristus kehottaa seuraajiaan uuteen siveelliseen elämään. Hän antaa +esim. viisi uutta käskyä: älä koskaan kiivastu, älä katso naista +himoitaksesi häntä, älä ole pahaa vastaan, älä vanno äläkä käy sotaa +vaan rakasta vihollisiasi. Itämaitten suuri vapahtaja Buddha antoi +niinikään viisi uutta käskyä kaikille ihmisille, kymmenen +opetuslapsilleen. Mooseksen kymmenen käskyä ovat tunnetut kauas +ulkopuolelle juutalaisten piiriä. Mihin uskontoon tahansa tutustumme, +huomaamme, että on annettu ihmisille määrättyjä käskyjä, joita +on kehotettu noudattamaan. Samalla kun on puhuttu ihmisen +kuolemattomuudesta, hänen toivostaan ja tulevaisuudestaan, on +terotettu mieleen erityisiä siveellisiä neuvoja. + +Tänäpänä ei kristikunnassa näitä asioita vielä ymmärretä. +Kuolemattomuutta pidetään luonnollisena tosiseikkana, joka meitä kaikkia +kuoleman jälkeen odottaa. Käskyt ymmärretään kaunopuheisiksi Jeesuksen +hengen tuotteiksi, joilla ei ole mitään kaytännöllistä merkitystä ja +jotka eivät ole ehdottomia eivätkä välttämättömiä noudattaa. Mutta +ihminen joka tahtoo ryhtyä joogaan, hän ymmärtää ennen kaikkea, ettei +näitä asioita voi ottaa leikin kannalta, pintapuolisesti, +kevytmielisesti. Hän ymmärtää heti, että mitä on sanottu uskonnoissa, +mitä suuret viisaat ovat opettaneet, se on sanottu vakavasti, se on +lausuttu todellisella tarkotuksella. Intiassa on Patandshalin +jooga-järjestelmässä ensimäiset askeleet n.k. _jama_ ja _nijama_. Näitä +vastaavat muissa uskonnoissa siveelliset neuvot ja käskyt, jotka samaten +ovat joogan ensimäisiä askeleita. + +On kyllä uskovaisia, jotka tähän väittävät: »me otamme Jeesuksen käskyjä +niin vakavalta kannalta, että uskomme niiden joutuvan ikuiseen +kadotukseen, jotka eivät hänen käskyjään noudata.» + +Olkoon, mutta siinä on toinen peruserehdys. Ikuista kadotusta ei ole +luonnossa. Ei kenenkään tarvitse helvetin pelosta ruveta Jeesusta +seuraamaan. Iankaikkista kadotusta ei ole, ainoastaan--kuolema niille, +jotka eivät harjota joogaa. + +Jos syvennymme uskontojen salaiseen viisauteen, emme enää voi lohduttaa +itseämme millään taikauskolla. Emme voi rauhottaa mieltämme sanomalla: +»emmehän kuitenkaan joudu ikuiseen kadotukseen». Suoraan meidän täytyy +tunnustaa: »me kuolemme, ellemme ota elämää todelliselta kannalta.» Ei +meitä odota muuta; luonto ainoastaan tappaa meidät rikollisina +olentoina. Mutta jos tahdomme saavuttaa kuolemattomuuden ja tulla +ikuisiksi Jumalan pojiksi, silloin emme voi olla kevytmielisiä. Silloin +meidän täytyy ymmärtää, että ensimäiset askeleet ovat jama ja nijama eli +kaikkien uskontojen siveyskäskyt. + +On sama, minkä uskonnon käskyt ihminen ottaa ojennusnuorakseen, sillä +syventyessään niihin perinpohjin hän tulee samaan päämäärään. Kaikki +vievät Jumalan luo, yhdentekevää, valitseeko hän kristinuskon, +buddhalaisuuden tai jonkun viisausopin, vai piirtääkö hän itse +ihanteelliset ääriviivat elämälleen. + +Uskontojen viisaat opettajat ovat ainoastaan näyttäneet tietä tai +osottaneet suuntaa, mihin päin on kuljettava. Me voimme myös itse nähdä +tietä, itse ymmärtää, mihin päin on kulkeminen ja siis itse laatia +itsellemme käskyjä. + +Tämä on suuri totuus, jonka meidän aikanamme teosofinen liike selvittää +ihmisille. Me emme ole sidotut kristinuskon käskyihin enemmän kuin +Buddhan oppiin tai Zoroasterin tai Laotsen. Me voimme itse valita +itsellemme käskyt, mutta me olemme sidotut kulkemaan. Meidän täytyy +kulkea tietä, jos tahdomme joogaa harjottaa. Siinä suuri vapautemme ja +samalla ihmeellinen edesvastuumme, kun oivallamme, mistä on kysymys. +Ammentakaa vaikka oman henkenne syvyydestä elämän käskyt itsellenne, +mutta kulkekaa tiellä. + +Sentähden on selvästi tajuttava, jos tahdomme joogaa harjottaa, _mitä +varten_ meidän on noudatettava määrättyjä käskyjä ja määrättyä +elämäntapaa. Miksikä on joogassa ensimäiset askeleet jama ja nijama[2] +eli kaikki siveelliset käskyt? Hyvin selvästä syystä. Kun tahdomme tulla +kuolemattomiksi olennoiksi, täytyy meidän tahtomme olla luja. Sen täytyy +olla voimakas, itsetietoinen, keskitetty, kun otamme päämääräksemme +astua ulos fyysillisestä ruumiistamme itsetietoisina kuolemattomien +maailmaan. Jooga on itse asiassa keskityksen oppimista, oppimista +tahtomaan yhtä asiaa, ja sitä varten täytyy meidän saattaa koko +olemuksemme tasapainoon, tyyneksi, rauhalliseksi. Se on siveyskäskyjen +tarkotus jooga-työssä. Se on annettu pyrkijälle tehtäväksi. +Puhdistakaamme ensin itsemme, tehkäämme itsemme rauhalliseksi, +saattakaamme oma tunne-olemuksemme tyyneksi. Jos meitä tunne voi häiritä +ja tehdä levottomaksi, jos meitä mikään voi ärsyttää, tuskastuttaa, +saattaa pois tasapainosta, niin emme sillä hetkellä kykene joogaan. +Meidän täytyy saada valta oman itsemme yli. Meidän täytyy oppia +tuntemaan oma itsemme. Meidän täytyy tuntea oman olemuksemme perustassa, +tahdommeko totella yksin--Jumalaa. + +Kun ihminen alkaa noudattaa määrättyä siveellistä järjestelmää, joko +toisen tai toisen opettajan säätämää tai oman henkensä laatimaa, silloin +hän oppii tuntemaan itseään ja näkemään, mille hän painoa panee +elämässä, mikä häntä ilahuttaa ja mikä surettaa tai tekee levottomaksi. +Ja hän huomaa, ettei ainoastaan rumat, itsekkäät tunteet vaan myös +hellät, kauniit, personallista rakkautta uhkuvat tunteet voivat häiritä +häntä Jumalaa etsiessään. Ei mikään henkinen siveys tee ihmistä koskaan +kylmäksi, pahaksi, kovaksi; päinvastoin hän tulee hellemmäksi, +rakastavammaksi, huolehtivammaksi. Tuskat ovat hänelle suuremmat, +maailman synnit laskeutuvat hänen yllensä, hän rakastaa enemmän, hän +kärsii enemmän, hänen koettelemuksensa ovat moraalisesti suuremmat kuin +ennen, ja kuitenkin keskellä kaikkea tätä tuskaa ja levottomuutta hänen +täytyy löytää itsestään rauhan asunto. Hänen täytyy löytää tasapaino, +niin että vaikka maailmat menisivät murskaksi, vaikka tähdet putoisivat +ja kaikki sortuisi hänen ympärillään, hän seisoisi lujana kalliolla. Ja +se kallio on tyhjässä avaruudessa ja se kallio on hänessä itsessään. Kun +hän löytää tällaisen perustuksen, silloin hän on tehnyt työn, jota +siveyskäskyt tarkottavat. + +Tätä päämäärää on tarkotettu valmistavalla jooga-työllä, n.k. +»puhdistuksella». Kun sen saavutatte, niin te rakastatte enemmän kuin +ennen, mutta kuitenkin olette iankaikkisesti rauhallisia. Te kärsitte +enemmän kuin ennen, ja kuitenkin te seisotte järkkymättömän lujina. Kun +ihminen saavuttaa tämän kyvyn harjottamalla jooga-asketismia, silloin +hän on oppinut tuntemaan itsensä. Hän tietää, mitä hän tahtoo, ja hän +tahtoo Jumalaa, totuutta, kuolemattomuutta Jumalan yhteydessä. Ja nyt +hänelle alkaa uusi työ. Vanhan intialaisen jooga-järjestelmän, +Patandshalin Jooga-Suutrojen mukaan seuraa nyt kaksi askelta, joita +niissä kutsutaan nimeltä _aasana_ ja _praanajaama_, eli »asento» ja +»hengityksen voittaminen.»[3] + +Ensimäinen askel, jama ja nijama, teki tunne- eli astraaliruumiimme +tyyneksi ja saattoi sen tasapainoon. Nyt huomio käännetään fyysilliseen +ruumiiseen ja käsketään harjottamaan aasanaa ja praanaajaamaa. +Asento--mikä asento? Joogassa tullaan harjottamaan erinäisiä +mietiskelyjä, ja jotta sitä voisi harjottaa, täytyy paitsi tunneruumiin +myös fyysillisen ruumiin tottua olemaan aivan hiljaa, häiriötä +tuottamatta. Sentähden Patandshalin järjestelmässä puhutaan ensin +aasanasta. Ihmisen täytyy etsiä itselleen sellainen asento, joka ei +häntä häiritse. Patandshali sanoo, että näitä asentoja on paljon ja +monenlaisia ja kullekin ihmiselle voi olla oma erityinen asentonsa +sopivin, mutta hänen täytyy löytää asento, joka tekee, että hän voi +unohtaa fyysillisen ruumiinsa. + +Itämailla tavallisesti käytetyssä asennossa ihminen istuu maassa jalat +allaan, selkä ja pää suorana samassa viivassa, ja sanotaan, että se on +kaikkein helpoin ja mukavin asento useimmille ihmisille. + +Länsimailla käytetään istuvaa, vanhaa egyptiläis-assyrialaista asentoa, +jonka voitte nähdä esim. egyptiläisissä kuvissa. Se on myös +jooga-asento, ja se on useimmille länsimaalaisille sopivin. Siinakin on +selkä oleva suorana ja pää samassa linjassa. Aasanan oppiminen on nyt +siinä, että oppii olemaan määrätyssä asennossa liikkumattoman hiljaa. +Sentähden Patandshalin jooga-järjestelmässä puhutaan asennosta +erityisenä askeleena. Nykyaikaisissa esoterisissa järjestelmissä ei +puhuta niin paljon tästä asennosta, eikä sitä tehdä erityiseksi +askeleeksi, neuvotaan vain millä tavalla voi istua, mutta itämaalaiset +ovat nähtävästi pyrkineet korkeammalle ja alusta saakka tienneet +selvemmin, mihin päämäärään tähtäävät. Aasana on erinomaisen tärkeä, +sillä varsinaisen joogan eli okkultisen mietiskelyn fyysillinen ehto on, +että ruumis on liikkumatta mukavassa asennossa. Kun ihminen alkaa +harjottaa aasanaa, hän kohtaa kaikenlaisia vaikeuksia, häntä kiusaavat +uneliaisuus, väsymys, levottomuus, liikkumisen halu ja monenlaiset +ruumiilliset tuskat. Hänen ruumiiseensa ryntäävät niin monenlaiset +hirveät kärsimykset. Niin on alussa, kun ruumis on tottumaton, mutta +pitää jatkaa, kunnes löytää oman asentonsa ja kykenee olemaan +liikkumatta niinkauankuin itse tahtoo. Tiedätte, että intialainen joogi +istuu mietiskellen tuntikausia, päiviä, jopa--niin kerrotaan--kuukausia +ja vuosia samassa asennossa. Hän istuu esim. käsi ylhäällä niin kauan, +että taivaan linnut luulevat hänen käsivarsiansa oksiksi ja rakentavat +pesänsä niihin. + +Toisena askelena fyysillisen ruumiin voittamisessa on menettely, jota +kutsutaan nimellä praanajaama eli »hengityksen tappaminen». Sen kautta +ihminen oppii tulemaan hengityksensä herraksi. Hengitys on meille +elämää, hengittämättä me kuolemme. Muutamat ihmiset hengittävät +nopeasti, toiset sangen verkalleen. Kaikkien, jotka oppivat laulamaan, +esiintymään näyttämöllä, puhumaan julkisesti, tulee tottua hengittämään +rauhallisesti; muuten heidän äänensä ei kestäisi. Jokainen, ken näin +esiintyy, harjottaa senvuoksi jonkun verran praanaajaamaa. Joogaan +kuuluva praanaajaama on vain sama asia kehitettynä huippuunsa. Joogit, +jotka saavuttavat korkeimman ennätyksen tässä taidossa, voivat hengittää +kerran tunnissa tai kerran vielä pitemmässä ajassa. Joogassa +praanaajaama on siis sitä, että ihminen vähitellen oppii hengittämään +yhä hitaammin, ja kuta hitaammin hän hengittää, sitä vähemmän hän +kuluttaa elämänvoimaa. + +Tarkastakaa ihmisiä ja te huomaatte, että ne, jotka hengittävät +nopeasti, kuluttavat paljon fyysillistä elämänvoimaa. He ovat +tunteellisia ia innostuvia, mutta väsyvät pian. Sellaiset taas, jotka +hengittävät harvaan, ovat voimakkaita, hitaampia innostumaan, mutta +lujempia ja luotettavampia. + +Hengitystä jokainen voi oppia hillitsemään. Meidän päiviemme +voimistelujärjestelmissä on otettu praanaajaama käytäntöön. Kaikkien +urheilijain ja voimistelunharjottajain, jotka järjestelmällisesti +treenaavat itseään, täytyy oppia hillitsemään hengitystä. Mitenkä +kävisi, jos juoksija läähättäisi? Praanaajaama kuuluu välttämättä +fyysillisen ruumiin puhdistustyöhön ja herrauden saavuttamiseen sen yli. + +Mutta länsimaitten esoterisissä kouluissa ei puhuta näistä fyysillisistä +harjotuksista paljon. Ne ovatkin vaarallisia, ellei noudateta viisasta +järjestelmää. Niitä ei voi omin päin harjottaa liian pitkälle. Täällä +länsimailla, jossa fyysillinen ruumis on karkea eikä niin hienosti +rakennettu kuin itämailla, voimme hiljakseen oppia hengittämään +rauhallisesti, mutta emme voi toivoa saavuttavamme sellaisia tuloksia +kuin itämailla. Sentähden täällä alussa sivuutetaan fyysillisiä +harjotuksia, mikäli ne koskevat suurempia ennätyksiä, ja ainoastaan +alkusaavutukset asetetaan oppilaan saavutettaviksi. Täällä siirrytään +heti ensimäisten askeleitten, jaman ja nijaman jälkeen varsinaiseen +mietiskelyyn, joka intialaisessa jooga-järjestelmässä käsittää neljä +myöhempää askelta nimeltä _pratjaahaara_, _dhaarana_, _dhjaana_ ja +_samaadhi_. + +Ensimäinen askel on pratjaahaara, joka merkitsee »katsomista +sisäänpäin», oman itsensä tarkastamista. Tämä ei ole itsetutkimusta +samalla tavalla kuin jama ja nijama, jolloin pyrkijä noudattaen +määrättyjä siveyskäskyjä oppi itsensä tuntemaan ja hillitsemään +tunneruumistaan, vaan tämä on uusi muoto. Tässä hän istuu varsinaisesti +mietiskelemään määrättyinä hetkinä ja on jo tunteissaan tyyni, hänellä +on tahto jo vakava, ruumis jo hiljaa. Nyt hän ryhtyy tarkastamaan +»ajattelijaa» itsessään, missä määrin hän osaa ajatella, mitä hän +ajattelee ja miten hänen ajatuskykynsä itsestänsä toimii. + +Tämä on eri asia, sillä me tapaamme maailmassa ihmisiä, jotka ovat +pitkälle kehittyneet siveellisessä suhteessa, ollen lähellä pyhyyden +tilaa, mutta eivät osaa mietiskellä. He osaavat ehkä keskittää koko +tarmonsa rukouksen tapaiseen ponnistukseen, mutta eivät okkultisella +tavalla osaa käyttää meditatsionia tutkimusvälikappaleena. Meidän näet +ei pidä luulla, että kun kehitymme ihanteellisen siveellisiksi, samalla +olisimme salatieteilijöitä. Siveelliset askelet ovat alkuvalmisiuksia, +mutta kun oppilas alkaa harjottaa okkultista mietiskelyä, hän huomaa, +että uusi työ on hänen edessään. Kuta tunnollisemmin hän on suorittanut +puhdistustyön, sitä helpompi on mietiskely, sitä pikemmin se vie +tuloksiin. + +Pratjaahaaraa harjottaessaan yrittelijä oppii näkemään, että ajatus on +aivankuin nuori hillitsemätön varsa, joka kulkee omaa tietänsä, juoksee +omin päin. Kaikenlaisia kuvia ajattelija loihtii hänen silmiensä eteen. +Hän koettaa hillitä ajatuksiansa, mutta kun hän saa kiinni yhdestä +linjasta ja pysyy siinä muutaman hetken, tulee äkkiä kuin pysähdys, ja +toisia ajatuksia nousee mieleen. Hän ei ollenkaan osaa sitä, mitä hänen +varsinaisesti pitäisi tehdä, nimittäin, saattaa oma ajattelijansa +täydelliseen lepotilaan, niinkuin tarkotus on. Tämä on välttämätöntä, +kun ihminen tahtoo nousta pois personallisuudestaan ja tulla +kuolemattomaksi olennoksi. Hän ei voi vapautua omasta itsestään, ellei +kaikki hänen sisällään ole tyyntä ja hiljaista. Eikä tämä sisällinen +rauha saa olla mitään väsymyksen hiljaisuutta, joka seuraa liian +suuresta ponnistuksesta, vaan sen täytyy niin sanoaksemme olla täynnä +nuoruuden voimaa, positivista tahtoa, selvyyttä ja itsetietoisuutta. + +Joogin päämäärä, mietiskelyn ensimäinen askel on saavuttaa tällainen +mielen tyyneys, ajattelemisen tyhjyys, tällainen lepohetki kaikessa +tajunnallisessa kolminaismaailman elämässä. Ja alkaessaan tätä +pratjaahaaraa hänestä näyttää saavuttamattomalta ihanteelta tehdä aivot +tyhjiksi. Se tuntuu aivan mahdottomalta. + +Helppoa on saattaa tunneruumis hiljaiseksi, helppoa saattaa fyysillinen +ruumis levontilaan. Mitä se on, verrattuna niihin helvetintuskiin, jotka +hiipivät oppilaan aivoihin ja mieleen, silloin kun hänen pitäisi saattaa +koko personallisuutensa aivan vapaaksi, rauhalliseksi ja tyyneeksi! +Ajatus on paljon vaikeampi voittaa kuin fyysillinen ruumis ja +tunneluonto. Ajattelija ihmisessä on taikavoima, loitsija. +Mielikuvitus on ennustus ja ensimäinen oire uudesta aistista, +astralisesta selvänäköisyydestä, ja se on kaikkein vaikein oppia +hillitsemään. Pyrkijän on sentähden noudatettava tarkkaa metodia +pratjaahaara-työssään. Hänen on pidettävä huolellinen kirjanpito niistä +ajatuskuvista, jotka pyrkivät säännöllisesti häiritsemään ja nousemaan +mieleen keskellä mietiskelyä. Hän tutkikoon itseään, mistä ne johtuvat, +ja jos hän huomaa niiden johtuvan jostakin ennakkoluulosta, koettaa hän +valaista ymmärrystään. Jos ne johtuvat jostakin väijyvästä himosta, +koettaa hän puhdistaa tunneluontoaan, jos epämukavuudesta asennossa, +koettaa hän sitä oikaista. Meidän mielikuvituksemme on niin herkkä +kaikille vaikutuksille, jotka lähtevät käyttövälineistämme, että meidän +täytyy oppia poistamaan kaikki syyt, jotka johtavat häiritseviin +ajatuksiin. Askel askeleelta oppilas täten pääsee rauhaan omasta +ajattelijastaan. + +Toinen mietiskelyn aste on dhaarana eli ajatuksen keskittäminen, jolloin +pyrkijä ottaa määrätyn ajatuskuvan ja koettaa pitää sitä mielessään. +Tämä on aivan koneellinen harjotus ja sitä hän tietysti on tullut +harjottaneeksi jo muissakin harjotuksissa esim. pratjaahaarassa, mutta +nyt hänen täytyy tottua siihen, että ottaa minkä ajatuksen tahtoo ja +pitää sitä mielessään niinkauankuin tahtoo. Oppilas menettelee esim. +näin: panee kellon pöydälle ja sanoo: »nyt alotan, piirrän avaruuteen +silmieni eteen kultaisen kolmion ja katselen sitä 20 minuuttia eikä +mikään saa häiritä ajatustani.» Tämä on ajatuksen keskittämistä. Jos te +tällä hetkellä yritätte näin tehdä, huomaatte olevanne kerrassaan +naurettavassa asemassa. Te ette osaa kaksikymmentä sekuntiakaan niin +tehdä, jollette ole harjottaneet mietiskelyä. Mutta kun ihminen +harjottaa dhaaranaa, hän asettaa itselleen ehdottomia vaatimuksia. +Vieläpä hän voi lisätä äskeiseen esimerkkiin: »20 min. päästä, vaikken +ole katsonut kelloa, alitajuntani huutaa minulle ja minä havahdan.» Ja +niin käy, jos pyrkijä on oppinut pratjaahaaran kautta tyhjentämään +aivonsa. Tätä keskityskykyä hänen täytyy niin paljon harjottaa, että voi +siihen luottaa, ja silloin ylimeno siitä johtaa dhjaanaan eli +varsinaiseen mietiskelyyn. + +Dhjaanassa joogan harjottaja ei enää pidä määrättyä aineellista kuvaa +silmiensä edessä vaan ottaa jonkun aatteellisen asian tutkittavakseen. +Mietiskelyn suuri ihmeellisyys on näet, että kun mietiskelijä osaa +ajatuksiaan keskittää, hän oppii tutkimaan salatieteellisesti. Edelliset +harjotukset ovat itse asiassa herättäneet hänen sisäisen +selvänäköisyytensä. Hän ottaa nyt tutkiakseen esim. jonkun hyveen, +sanokaamme nöyryyden ja ylpeyden. Hän pitää nöyryyttä silmiensä edessä +ja tutkii, mitä se on. Kuinka hän niin osaa tehdä? Siinäpä on hänen +taitonsa. Hän kohdistaa kaiken huomionsa nöyryyteen ja tutkii sitä +kaikilta puolilta, mistä se on aiheutunut, mitä se hyödyttää, miksikä se +lopullisesti muuttuu. Tuhansissa muodoissa nöyryys ja ylpeys, sen +vastakohta, astuvat hänen silmiensä eteen ja hän katselee niiden +kehitystä ihmissielussa kautta aikojen. Samalla tavalla hän tutkii +toisia kysymyksiä. Mitä on totuus? Mitä on jälleen syntyminen? Mitä on +karma? Hän kysyy mitä tahansa itseltään ja etsii mietiskelyn avulla +vastausta. En väitä, että tutkimus on suoritettu yhdessä tunnissa tai +kahdessa. Saattaa se kestää vuosikausia. Esim. jälleensyntymistä varten +täytyy paljon tutkimuksia tehdä, herättää muistoja edellisistä elämistä +j.n.e. ennenkuin voi selvästi tajuta, mitä on jälleensyntyminen. + +Mutta kun ihminen on oppinut mietiskelemään, varsinaista dhjaanaa, +tapahtuu itsestään hänelle, että hän siirtyy seuraavaan lopulliseen +meditatsioni-asteeseen, samaadhiin. Hän nimittäin saavuttaa tuloksen +tutkimuksistaan sillä tavalla, ettei hän ainoastaan katso tutkittavaa +asiaa ulkopuolelta vaan astuu itse ulos fyysillisestä ruumiistaan, +aivankuin perhonen kotelostaan, siihen toiseen maailmaan, jossa hänen +mietiskelynsä esine on todellisuutena. Te, jotka olette perehtyneet +teosofiseen maailmankatsomukseen, tiedätte, että henkimaailmassa eivät +ainoastaan tunteet ja ajatukset ole niin sanoaksemme käsin koskettavia +todellisuuksia, vaan myös aatteet ja ihanteet siellä elävät ikuisina +todellisuuksina. Ja tässä maailmassa, missä esim. nöyryys ja ylpeys +henkisinä voimina ovat todellisuuksia, joogi samaadhitilassa yhdistää +tajuntansa niihin, niin että hän sisässään tajuaa, mitä nuo henkiset +voimat ovat. Tässä maailmassa hän myös pääsee yhteyteen luonnon muistin +kanssa. Luonnon muisti on pettävä, niinkauankuin »akaashisia +aikakirjoja» luetaan astralisesti, niinkauankuin mietiskelijä katselee +menneitä ja tulevia tapahtumia ulkopuolelta ikäänkin kuvina, mutta kun +hän dhjaanista nousee samaadhiin, ja osaa sisässään korkeammalla tavalla +yhtyä luonnon muistiin, silloin hän voi todella tietää. Hän ei ole +silloin tekemisissä pettävien harhojen kanssa. Hänen ruumiinsa on tuossa +liikkumattomana, hän itse on samaadhi-tilassa sen ulkopuolella ja tutkii +asioita tajunnan omassa maailmassa, ollen yhtä niiden kanssa. + +Tämä tutkimus voi viedä joogin kauaksi tiedossa. Puhdistustyö, ja muu +valmistus, minkä hän ennen on suorittanut, on silloin takeena hänen +tutkimuksensa luotettavuudesta. Ei hän sittenkään voi olla niin varma, +että sanoisi: tämä on ehdoton totuus. Kaukana siitä. Hänelle jos +kellekään on mennyt silmät auki näkemään, kuinka vähäpätöiset hänen +kykynsä silloinkin ovat verrattuina korkeiden vihittyjen kykyyn, mutta +hän tietää, että jos hän on aivan vilpitön, voi hän saada edes +jonkinlaista tietoa ja varmuutta. Hänen ei tarvitse myöhemmin paljon +muuttaa niitä tutkimuksen tuloksia, jotka hän on saavuttanut. Jos +katsomme salatieteilijöitä maailmassa, huomaamme tosin, että kuta +vähemmän he tietävät sitä enemmän luottavat kykyihinsä. Mutta mitä +enemmän he tietävät, sitä nöyremmiksi tulevat. Mestari yksin voi sanoa +jotakin varmaa tietävänsä ja minun tietääkseni Mestaritkin ovat +vaatimattomia. + +Saavutettuaan samaadhi-tilan ihminen on tullut yhdeksi kuolemattomista. +Hän ei ole nyt niinkuin muut ihmiset, joilla on kaipuu kuolemattomuuteen +ja hämärä muisto entisestä taivaselämästään. Hän on itsetietoisesti +kuolematon olento, hän on saavuttanut jäsenyyden salaisessa maailmassa, +fyysillisen elämän tuolla puolen, ja hänen työkseen tulee nyt kirkastaa +fyysillistä välinettä niin, että se voi ottaa vastaan kuolemattoman +asujamen pimittämättä tuon kuolemattoman näköä. Vihkimyksen vihkimyksen +perästä hän nyt ottaa, edetessään kaidalla tiellä mestariutta kohti, +mutta nämä asiat eivät enää kuulu niihin joogaharjotuksiin, josta tänään +olemme puhuneet, vaan vievät salatieteilijän kauas pois ihmisten +ilmoilta, jumalien ja maailmanvaltojen fyysillisille järjelle +käsittämättömille toiminnanalueille. + + + + +ALAVIITTEET + + +[1] Seitsemäs aisti, joka yleensä perustuu järjestyksen eli rytmin +tajuamiseen on toiselta kannalta katsoen myös varsinainen musikalinen +inspiratsioni, vaikka emme tässä yhteydessä ota sitä puolta lukuun. + +[2] Katso näiden sanojen selitys kirjasta »Suuret Uskonnot». + +[3] Ovat kuvatut kirjassa »Suuret Uskonnot». + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Salatiedettä omin päin, by Pekka Ervast + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12165 *** diff --git a/12165-h/12165-h.htm b/12165-h/12165-h.htm new file mode 100644 index 0000000..78428d7 --- /dev/null +++ b/12165-h/12165-h.htm @@ -0,0 +1,2732 @@ +<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN"> +<html> +<head> + <title>Salatiedettä omin päin</title> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=UTF-8"> + <style type="text/css"> +.sup{ position: relative; top: -4px; font-size: 0.8em } +a{text-decoration:none; color:blue;} +a:visited{color:blue;} +a:name{color:blue;} + </style> + +</head> +<body> +<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12165 ***</div> + +<br> +<br> +<h1 align="center">SALATIEDETTÄ<BR> +omin päin</h1> +<hr align="center" width=100> +<h2 align="center">seitsemän esitelmää</h2> +<br> +<p align="center"> +PITÄNYT</p> +<h2 align="center">Pekka Ervast</h2> +<p align="center"> +1914 +</p> +<br> +<br><hr> +<br> +<br> + +<h2>LUKIJALLE.</h2> + +<br> +<br> +Esitelmät on pidetty ja pikakirjotettu vuonna 1913, viimeinen +kesällä Teosofisen Seuran vuosikokouksessa, edelliset syksyllä +Helsingissä. Yhteiseksi nimeksi olen pannut »Salatiedettä omin +päin», koska olen sillä tahtonut osottaa, että salatiede ei ole +sekotettava »salaisiin tieteisiin», sillä salatiede on +käytännöllistä psykologiaa, joka liikkuu ihmisen syvimpien +henkisten ja uskonnollisten kokemusten alalla ja sentähden pysyy +salattuna niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä tai uskalla +heittäytyä elämän suurten arvojen tutkimiseen. +<br> +<br>P. E. +<br> +<br><hr> +<br> +<br> +<a name="index"></a> +<h2>SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN:</h2> +<br> +<br> +<table border=0> +<tr> + <td><b><a href="#I"> I. </a></b></td> <td>Ensimäiset ehdot</td> +</tr> +<tr> +<td><b><a href="#II"> II. </a></b></td> <td>Ennen vihkimystä</td> +</tr> +<tr> + <td><b><a href="#III"> III. </a></b></td> <td>Jumala</td> +</tr> +<tr> + <td><b><a href="#IV"> IV. </a></b></td> <td>Älyllinen ja siveellinen puhdistus</td> +</tr> +<tr> + <td><b><a href="#V"> V. </a></b></td> <td>Yliaistillinen elämä</td> +</tr> +<tr> +<td><b><a href="#VI"> VI. </a></b></td> <td>Uudestasyntyminen Kristuksessa</td> +</tr> +<tr> +<td><b><a href="#VII"> VII. </a></b></td> <td>Jooga omin päin</td> +</tr> +<tr><td height=8></td></tr> +<tr> + <td></td><td><a href="#alaviitteet">Alaviitteet</a></td> +</tr> +</table> +<br><hr> + +<br> +<br> +<h2><a name="I" href="#index">I.</a> ENSIMÄISET EHDOT.</h2> + +<br> +<br> +Uudessa Testamentissa kerrotaan Kristuksen sanoneen: »etsikää, +niin te löydätte, anokaa, niin teille annetaan, kolkuttakaa, +niin teille avataan. Sillä se, joka etsii, hän löytää, ja joka +anoo, hän saa, ja kolkuttajalle avataan». +<br> +<br>Minulta on joskus kysytty: »millä tavalla meidän pitää etsiä +totuutta, millä tavalla voimme päästä totuuden tietoon ja +Jumalan tuntoon? Millä tavalla voimme tulla vakuutetuiksi +teosofisesta maailmankatsomuksesta, millä tavalla todella tulla +teosofeiksi?» +<br> +<br>Ja tosiaan, kun katselemme niitä ihmisiä, jotka etsivät +totuutta, huomaamme, että eivät läheskään kaikki löydä. +Niidenkin joukosta, jotka etsivät totuutta teosofisesta +maailmankatsomuksesta, jotka sitä tutkivat ja siihen syventyvät, +monet jonkun ajan kuluttua, vaikkapa vuosien kuluttua kääntyvät +taas pois ja sanovat: »ei sieltä löytynyt minulle tyydytystä». +Millä tavalla siis niiden, jotka tahtoisivat saada todellista +tyydytystä teosofisesta maailmankatsomuksesta, jotka tahtoisivat +löytää totuuden ja tulla Jumalan tuntoon, millä tavalla heidän +on etsiminen? Vai ovatko ainoastaan muutamat ihmiset ennakolta +määrätyt löytämään? Todella näyttää siltä, että kaikki ihmiset +eivät saata tulla teosofiseen maailmankatsomukseen eivätkä +löytää sen todellista ydintä. +<br> +<br>Tavallinen totuudenetsiminen, jota pidetään tieteellisesti +pätevänä, on etsintä, joka käyttäen viittä tunnettua aistiaan +ymmärryksen avulla luokittelee niitä tosiasioita, joita viiden +aistimemme avulla voidaan tajuta. Sentähden ihmiset, jotka +luottavat viiteen aistimeeseen ja siihen järkeen, joka heillä +on, kun tahtovat olla aivan rehellisiä, tulevat useimmiten +etsiessään materialisteiksi. Elleivät ole tilaisuudessa viiden +aistimen avulla tekemään havaintoja, joita suorastaan täytyy +nimittää yli-aistillisiksi, he sangen ymmärrettävistä syistä +tulevat materialisteiksi tai ainakin epäilijöiksi. +<br> +<br>Mutta tämä materialistinen maailmanselitys ei saata heitä ajan +pitkään tyydyttää. Se ei täytä heidän sielullisia ja henkisiä +tarpeitaan, sillä heidän aina täytyy syrjäyttää ja aivankuin +tappaa jotakin sielussaan. Kun ajattelevat kuolemaa, +kadotettuaan rakastetun omaisen, kun ajattelevat, että kuoleman +tuolla puolla on pelkkä tyhjyys, niin heidän täytyy painaa alas +toinen kapinallinen ajatus: »mutta jos ei kaikki sittenkään ole +paljasta ainetta?» Heidän kuten jokaisen ihmisen sisässä puhuu +kysyvä ääni: »ei suinkaan kaikki sentään ole mennyttä +kuolemassa? Eiköhän maailmankaikkeudessa sittenkin mahda olla +muuta kuin mitä me aistimilla näemme?» Tämä ääni on tapettava, +kun ihminen jyrkästi tahtoo pysyä muka tieteellisenä +ajattelijana. +<br> +<br>On toisia ihmisiä, jotka ovat tehneet uskonnollisen kokemuksen +tunteen alalla. He ovat tunteneet joko yksin ollessaan tai n.k. +uskonnollisessa herätyskokouksessa, että kun he uskovat Jumalan +armoon Jeesuksessa Kristuksessa, heidän sielunsa on pelastunut. +He eivät punnitse tunnettaan, eivät mietiskele eivätkä katso +älyn silmällä, he vain tyytyvät sen suomaan hetkelliseen +sopusointuun. Mutta heille saattaa pian tulla järki-epäilys, +sellainen silmän avautuminen, että kysyvät itseltään: »vaan +onkohan tämä totta? Olenkohan mahdollisesti ollut vain jonkun +harhan nenästä vetämä, olenko vain kuvitellut pelastusta, armoa +j.n.e.?» Tällainen epäilys on aina heitä väijymässä. +<br> +<br>Meidän täytyy näin ollen sanoa sekä materialisteista että +sokeasti uskovista, että he eivät ole löytäneet totuutta, joka +kestäisi. +<br> +<br>Teosofia sanoo: »minä olen totuus, joka kestää. Kun te tulette +teosofeiksi, silloin on järkenne valistunut ja tunteenne +tyydytetty. Kun te oikein osaatte syventyä minuun, teosofiseen +maailmankatsomukseen, niin olette saaneet sellaisen +elämänymmärryksen, joka kestää—kestää kaikissa +koettelemuksissa—kärsimyksen tuskassa ja järjen puhdistavassa +tulessa.» +<br> +<br>Kuinka meidän nyt on määriteltävä teosofista etsimistä ja +teosofista löytämistä? Millä tavalla se eroaa suorastaan +tieteellisestä tai tavallisesta uskonnollisesta etsimisestä? +Millä tavalla teosofinen etsivä elämä kohoaa toisten +yläpuolelle? +<br> +<br>Me ymmärrämme tämän parhaiten, jos jo olemme teosofeja, jos jo +tunnemme teosofisen maailmankatsomuksen. Teosofian mukaan +ihminen ei ole sama kuin fyysillinen ruumis eikä tämä ruumis ole +ihmisen ainoa käyttöväline vaan ainoastaan yksi useammasta +käyttövälineestä. Ihmisen personallisuus on puettu, niinkuin +sanomme teosofisesti, paitsi tähän fyysilliseen myös astraliseen +eli tunne-käyttövälineeseen ja mentaliseen eli älylliseen. Tämä +merkitsee, että kun ihminen tietää ainoastaan fyysillisestä +ruumiista ja kun hänen tajuntansa on sidottu ainoastaan +fyysillisiin aivoihin, hän ei voi etsiä ja löytää mitään aatetta +tai elämänymmärrystä, mitään henkistä sisältöä elämälleen, joka +tyydyttäisi koko hänen personallisuuttaan, sillä hänen +personallinen tajuntansa ei elä ainoastaan fyysillisessä +käyttövälineessä vaan myös tunne- ja älyruumiissa. +<br> +<br>Jos ihminen ihmisenä—ja ihminen itse kuuluu inhimillisenä +olentona korkeampaan maailmaan, kuin personalliseen +»kolminaismaailmaan»—tahtoo etsiä ja löytää totuutta, täytyy +totuuden, jota hän etsii ja jonka hän löytää, tyydyttää paitsi +sitä tajuntaa, joka ilmenee fyysillisten aivojen välityksellä, +myöskin sitä puolta personallista tajuntaa, joka ilmenee +tunneruumiin, ja sitä, joka ilmenee älyruumiin välityksellä. +Hänen täytyy saavuttaa sellainen elämänymmärrys, joka +valoaalloilla säteilee hänen luokseen viisauden auringosta ei +ainoastaan fyysillis-eetterisessä maailmassa vaan myöskin +astralisessa ja älyllisessä. Jos ainoastaan aivotajunta etsii, +on etsintä materialistis-tieteellistä laatua. Jos ihminen on +taipuvainen ottamaan vastaan vaikutelmia ainoastaan +tunneruumiista, on hän tuomittu sokeasti uskomaan. Mutta jotta +ihminen voisi ymmärtää elämää sillä tavalla, että se tyydyttäisi +koko hänen personallisuuttaan, täytyy hänen tajuta totuus, +tuntea Jumala, sekä fyysillisessä tajunnassa että astralisessa +ja mentalisessa »alitajunnassa». Toisin sanoin ihminen ei saa +rajottua ainoastaan viiteen aistimeen, jos hän tahtoo totuutta +etsiä, vaan hänen täytyy osata käyttää niitäkin kahta aistinta, +jotka eivät ole vielä ihmiskunnassa heränneet täyteen +toimintaan. Kuudes aisti asettaa hänet heti yhteyteen uuden eli +astralisen maailman voimien kanssa ja seitsemäs aisti vielä +toisen eli älyllisen maailman voimien kanssa. Silloin vasta kun +hänessä itsessään ovat heränneet nämä kuudes ja seitsemäs aisti, +voi hän löytää sellaisen elämänymmärryksen, joka häntä täysin +tyydyttää. +<br> +<br>Nyt te sanotte minulle: »mutta tämähän on aivan mahdoton asia. +Kuinka me voisimme etsiä ja löytää totuutta kuudennen ja +seitsemännen aistimen avulla, kun ne eivät ole vielä meissä +heränneet? Näin ollen olemme tuomitut olemaan ilman totuutta, +ulkopuolella taivaan valtakuntaa.» Niin olisi, jos olisi +kysymyksessä kuudennen ja seitsemännen aistimen niin täydellinen +herääminen ihmisessä, että hän voisi itsetietoisesti käyttää +niitä tutkimuksiin. Jos olisi kysymyksessä astralinen +selvänäköisyys ja älyllinen selvänäköisyys, silloin tosiaan +ihminen olisi onnettomassa tilassa, ja meidän täytyisi sanoa: +»hän ei voi etsiä totuutta». Onneksi niin ei ole. Nämä uudet +aistit ovat ihmisessä jonkun verran jo heränneinä, vaikka emme +ollenkaan älyä niitä aistimiksi, ne kun toimivat subjektivisesti +eikä objektivisesti. Meidän fyysillinen silmämme esim. on +objektivinen, koska me sillä havaitsemme ulkonaista maailmaa ja +koska meidän kaikkien havainnot ovat samanlaisia. Kuudes ja +seitsemäs aisti sitä vastoin toimivat meissä sisäkohtaisesti ja +ovat eri pitkälle kehittyneet ja erilaisia eri yksilöissä. +Muutamissa ne ovat tuskin ollenkaan heränneet, meidän täytyy +ehkä sanoa, että ne useimmissa ihmisissä ovat sangen vähän +toimivia, mutta niissä ihmisissä esim., jotka tulevat +teosofeiksi ja pysyvät teosofeina, niissä ne ovat vissiin +kohtaan heränneet, ja he voivat kehittää näitä aisteja yhä +edelleen. +<br> +<br>Mitkä ovat sitten kuudes ja seitsemäs aisti? Lyhyesti sanoen +kuudes on aisti, jota tahtoisin kutsua taiteilijavaistoksi eli +taiteelliseksi kauneusaistiksi ja seitsemäs on filosofinen +intuitsioni.<span class=sup><span class=hide> +[</span><a name=_1 href="#1">1</a><span class=hide>]</span></span> + +<br> +<br>Selvittäkäämme tarkemmin. Uskovaiset sanovat: »järjellään +ihminen ei voi päästä Jumalan tuntoon. Ihmisen täytyy uskoa.» Me +sanomme niinikään: ihminen ei voi päästä totuuden tietoon +ainoastaan järkensä ja viiden aistimensa avulla, vaan ennen +kaikkea hänellä täytyy olla apuna taiteellinen kauneusaisti. Ja +tietääksemme mitä tällä tarkotetaan, tulee meidän vain katsella, +minkälaisena se ilmenee niissä ihmisissä, joita kutsumme +taiteilijoiksi. +<br> +<br>Taiteellinen aisti ilmenee taiteilijassa ensinnäkin siten, että +hänellä on joku fyysillinen aisti enemmän kehittynyt kuin +tavallisella ihmisellä. Maalarilla on esim. silmä enemmän +kehittynyt kuin muilla ihmisillä. Mutta sen sijaan että maalarin +silmä, joka näkee enemmän viivoja, enemmän värejä, enemmän +sopusointua kuin tavallisen ihmisen silmä, tekisi hänet silmänsä +tajuaman maailman orjaksi, se aivan kuin vapauttaa hänet +fyysillisestä maailmasta, sillä silmän tarkkuuteen liittyy +sielullinen kauneudenaisti ja puhdas rakkaus kauneuteen. +Ottaaksemme vanhan esimerkin ajatelkaamme vain, että taiteilija +ja tavallinen ihminen katselevat auringonlaskua. Jos aurinko +laskee tulipunaisena ja taivas yltympäri loistaa heleänä, +ajattelee arki-ihminen: »huomenna on pouta», mutta taiteilijan +mieleen ei juolahda sellaista; hän ihailee ihmeellisiä punaisia, +ja vihreitä värivivahduksia, jotka elävät taivaanrannalla, ja +ajattelee korkeintaan: »oi, jos ihmiskädellä ja pensselin avulla +voisi noita ihanuuksia kankaalle kiinnittää!» Jos +taivaanrannalla näkyy harmaan violettisia pilviä, ajattelee +arki-ihminen: »huomenna varmaan on tuulta ja sadetta», mutta +taiteilija vain katselee värejä ja tuntee, että maailma on +ihana. Kauneus täyttää hänen sielunsa. Hän toisin sanoin ei ole +kauppanero vaan haaveilija. Sentähden taiteilijat +jokapäiväisessä elämässä enimmäkseen ovat »epäkäytännöllistä» +väkeä. He käyskentelevät ja katselevat taivaan pilviä, +ajattelevat »turhia» ja näkevät linnoja ja eläviä olentoja +pilvissä, mutta eivät huomaa, että heidän pitäisi tehdä työtä +saadakseen ruokaa, asuntoa ja vaatteita. Jokapäiväiset ihmiset +ovat tottuneet ajattelemaan heitä, hieman ylenkatseellisesti, +olennoiksi, jotka eivät osaa »tulla toimeen» maan päällä. Tosin +on heidän joukossaan poikkeuksia, jotka ovat »ottaneet lusikan +kauniisti käteensä» ja tottuneet mailman menoon, mutta +todellinen taiteilijasielu on ainakin nuorena sellainen, ettei +hän osaa ajatella elämän käytännöllisiä asioita vaan ainoastaan +elämän ja maailman kauneutta. Hän näkee kauneutta, jota toiset +eivät näe. Runoilija voi sanoilla tuoda esiin, mitä kauneutta +hän näkee, maalari pensselillä, ja me toiset saamme siitä +kaikesta oppia. He opettavat meitäkin näkemään, millainen on +maailma. +<br> +<br>Mitä tämä taiteellinen aisti sitten vaikuttaa sielullisesti? +Mitä se vaikuttaa todelliseen taiteilijaan ja samalla ihmiseen, +joka, vaikkei hän ole taiteilija, on taiteellinen sielussaan? Se +aikaansaa ihmeellisen muutoksen sielussa, kun ihminen sitä +viljelee ja kasvattaa. Se vaikuttaa näet, että ihminen osaa +asettua ikäänkuin objektiviselle kannalle elämän ja maailman +ilmiöihin nähden. Hän ihmettelee ja ihailee, hän kaikkialla +etsii ja kaikkialla löytää ja kaikkialla näkee. Niinkuin vanhat +filosofit sanovat: filosofia alkaa ihmettelystä. Taiteellinen +aisti ihmisessä tekee sen, että hän voi ihmetellä ja ihailla. Ei +hän asetu samalla tavalla objektiviseksi kuin itsekkäästi +ajatteleva kauppa-ymmärrys, joka asioita katselee edun kannalta +ja punnitsee, kuinka voisi käyttää ympärillään olevia voimia +niin, että niistä olisi suurinta aineellista hyötyä. Tämä on +toisenlainen objektivisuus, sellainen joka kuuluu viiteen +aistimeen. Taiteilija on todellinen tiedemies, joka ei ajattele +etua eikä seurauksia, vaan ainoastaan ihastuu totuuden +näkemisestä. Todellinen taiteilija on ihminen, joka osaa nähdä +kauneutta kaikkialla, eikä siis tuomitse mitään vaan on +suvaitsevainen. Kaikkia ilmiöitä hän ihmettelee, kaikkia ihmisiä +hän ihailee, hän voi nähdä kauneutta julmimmassakin olennossa, +juopossa hän voi nähdä jumalan kuvan ja langenneessa naisessa, +joita maailma inhoo. Hän näkee jokaisessa ihmisessä veljen tai +sisaren. Kuta enemmän taiteellinen aisti hänessä kehittyy, sitä +enemmän hän tuntee itsensä veljeksi kaikkia kohtaan, sitä +enemmän jokainen olento kuvastuu hänelle ihmeelliseksi +taideteokseksi. Ei hänen päähänsä juolahda, että hänen pitäisi +tahtoa ketään toisenlaiseksi kuin tämä on. Hän ihmettelee pahaa +yhtä paljon kuin hyvää. Hän on ihminen, joka ei tee laskelmia. +Senpätähden sanotaankin välistä taiteilijoista ja haaveilijoista +yleensä: »heillä on löyhä moraali. He eivät tiedä eroa hyvän ja +pahan välillä.» Tämä on kuitenkin ymmärrettävä sillä tavalla, +että taiteellinen aisti tuo mukanaan sen, että ihminen ei osaa +tuomita, ainoastaan ihailla ja ihmetellä. Mutta kun hän totuuden +etsijänä on tämän ensimäisen ehdon täyttänyt, ei hänen tarvitse +jäädä paikalleen seisomaan. +<br> +<br>Jos hän on luova taiteilija, hän tietysti jää tälle kohdalle +tietä pitemmäksi ajaksi, yhdeksi tai useammaksi elämäksi, +kehittäen itsessään taiteellista luovaa kykyä, jolloin hän +samalla kaikin puolin lähenee totuutta. Mutta ihminen, joka ei +tee taiteellista työtä, hänen pitää välttämättä ottaa uusi +askel, jos hän tahtoo totuutta etsiä. Hänen täytyy herättää +itsessään seitsemäskin aistin, filosofinen intuitsioni. Nyt kun +taiteellinen aisti on hänessä hereillä, hän voi menestyksellä +ryhtyä tekemään työtä järjen avulla. Hän silloin lukee esim. +teosofista kirjallisuutta, tutustuu maailman eri uskontoihin, +syventyy salatieteellisiin tutkimuksiin, opettelee filosofisesti +ajattelemaan. Jos teosofinen etsintä tapahtuu liian varhain, +niin ihminen väsyy. Jos se on vain järjen työtä, vaikkakin +laajanäköisempää kuin materialistinen spekulatsioni, ihminen +hylkää teosofiankin jonkun ajan kuluttua, ellei hänessä herää +taiteellinen aisti. Mutta kun hän on ensimäisen askelen ottanut +ja sitten järjellään etsii teosofisesta kirjallisuudesta ja +maailman pyhistä kirjoista, silloin hänessä itsestään herää +filosofinen intuitsioni, sillä ajatustoiminta yhteydessä +taiteellisen aistin aikaansaaman yleisen sympatian kanssa +herättää tämän intuitsionin. Ja filosofinen totuuden näkemys on +tavallaan mentalisen käyttövälineen aisti. Filosofinen +intuitsioni, samalla tavalla kuin musikalinen inspiratsioni, +käsittää, että tämä maailma on Kosmos eikä Kaaos. Jos meillä ei +ole filosofista intuitsionia, niin vaikka tekisimme kuinka +paljon järjen työtä tahansa, emme koskaan pääse syvään +sielulliseen vakaumukseen siitä, että maailma on Kosmos ja elämä +järjestetty, vaan me voimme filosofoida paljon sinne ja tänne +ilman että sielumme tulee tyydytetyksi. Ainoastaan filosofisen +intuitsionin avulla ihminen pääsee tähän syvään tuntoon— +voisimme kutsua sitä vaikka tiedoksi—että maailma on järkevästi +järjestetty. Sen avulla ihminen pääsee selvään järkinäkemykseen +siitä, josta viisaat ovat puhuneet, että nim. näkyväisen +maailman takana on henkimaailma ja olennollisen henkimaailman +takana aatteiden maailma ja aatteiden maailman takana hengen +maailma. Sen avulla ihminen pääsee tuntoon siitä, että me +ihmiset emme sisimmässä itsessämme ole kuolevaisia olentoja vaan +kuolemattomia, niinkuin viisaat opettavat. +<br> +<br>Kun ihmisessä on tämä filosofinen intuitsioni herännyt, silloin +vasta alkaa hänelle todellinen salatieteellinen etsiminen. +Ennenkuin on filosofinen intuitsioni ja taiteellinen aisti ja +yleisinhimillinen sympatia herännyt ihmisessä, ei hän voi etsiä +salatieteellisesti. Nämä ovat välttämättömät ensi askeleet. +Mutta kun ne ovat ihmisessä heränneet, hän voi alkaa käydä +vihkimyksen portteja kohti. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="II" href="#index"> II. </a> ENNEN VIHKIMYSTÄ.</h2> + + +<br> +<br> + +Tahdomme tänään luoda pienen silmäyksen siihen inhimilliseen +kehitykseen, joka käy ennen vihkimystä. Sitä varten tahdomme +alottaa kysymällä, minkälainen on se ihminen, jota me +teosofisessa kirjallisuudessa kutsumme Vihityksi ja jota sanomme +Salaisen Valkoisen Veljeskunnan jäseneksi. +<br> +<br>Vihittyä voi kuvata monella tavalla riippuen siitä näkökohdasta, +jolta asettuu katselemaan. Tänään tahdomme kääntää huomion +yhteen sellaiseen ominaisuuteen, joka on Vihityllä. Jos +ajattelemme, että vihitty ihminen olisi edessämme, ja me +näkisimme, mitä hänessä on, joka tekee hänet vihityksi, niin me +tältä kannalta katsoen sanoisimme, että hän on ihminen, joka +itsetietoisesti osaa tehdä lupauksia Jumalalle. Hän voi sanoa +Jumalalle: »minä olen sinun palvelijasi: minä tahdon täyttää +sinun tahtosi. Minä teen, mitä sinä minulle käsket.» Ja Jumala +sanoo hänelle: »tee tuo tai tuo asia, suorita se tai se työ, +hanki itsellesi se tai se ominaisuus!» Ja hän, Vihitty, tietää +saadessaan tämän käskyn, että työ, joka hänelle annetaan, kestää +yhtämittaa esim. kymmenen tuhatta vuotta. Hän lupaa. Hän osaa +luvata. Hän sanoo: »Herra minä olen sinun palvelijasi ja minä +täytän käskysi.» +<br> +<br>Vihitty on ihminen joka elää iankaikkisuudessa —jolle ei ole +elämää eikä kuolemaa. Tavallinen ihminen on kuoleman orja ja +elämän orja—hän ei ole elämän eikä kuoleman herra, mutta +Vihitty on ulkopuolella personallista elämää ja kuolemaa. Hän on +olento, joka seisoo iankaikkisuudessa—iankaikkisella kalliolla +Jumalan edessä, ruumiissa, joka ei häviä. Ja kun Herra sanoo +hänelle: »tee se ja se,» niin hän kumartaa ja sanoo: »Herra, +minä teen.» Ja vaikka työ kestäisi 10,000 vuotta, hän tekee mitä +on luvannut. Hän on iankaikkinen olento, joka uskaltaa luvata +iankaikkisuutta varten. Huomatkaamme ero Vihityn ja tavallisen +ihmisen välillä, sillä jokapäiväisessä elämässä on paljon +ihmisiä, jotka puhuvat Jumalan kanssa, niinkuin he itse sanovat, +ja lupaavat: »Mestari, Jumala, Kristus, minä olen sinun +palvelijasi, minä tahdon täyttää sinun tahtosi», eivätkä tiedä, +mitä tekevät, koska vielä ovat etsivällä kannalla. Tänään voivat +tehdä lupauksen ja huomenna katua, etteivät voi täyttää, koska +heillä on jokin helmasynti, joka estää heitä täyttämästä ja +josta eivät jaksa luopua. Lupauksestaan he silloin ajattelevat: +minähän tein sen tietämättömyydessä. Vihitty lupaa ja täyttää ja +tietää, että jos nousee vastustaja hänen ulkopuolellaan tai +hänessä itsessään, se nousee sitä varten, että hän sen +voittaisi. Hänelle ei tule kysymykseen paeta, välttää, katua. +Hän taistelee vaikka kymmenentuhatta vuotta mutta hän lopulta +voittaa. Vihitty on täten ihminen, joka on itsetietoinen +toisella tavalla kuin tavallinen kuolevainen. Hän on +itsetietoinen kuolematon olento. +<br> +<br>Jos nyt ajattelisimme näkevämme korkean vihityn edessämme hänen +todellisessa muodossaan, jolloin meidän tietysti täytyisi olla +selvänäköisiä, sillä fyysillinen ruumis on Vihityllä samanlainen +kuin muilla ihmisillä, ainakin näennäisesti, niin mitä silloin +näkisimme? +<br> +<br>Silloin näkisimme että Vihitty on ihmeellisen kaunis loistava +olento, inhimillinen muodoltaan, ruumiillinen ihminen, mutta +loistava ja ihana, ja että hän on aivan kuin pukeutunut vähemmin +loistaviin käyttövälineisiin. Hän itse seisoo siinä loistavana, +mutta on ottanut päälleen karkeampia ruumiita eli +käyttövälineitä. Jos katselemme tarkalleen, näemme, että hän +omassa, niinkuin sanotaan, Augoeidees-muodossaan seisoo keskellä +ja on ottanut päällensä ensin n.k. älyruumiin, sitten n.k. +tunne-ruumiin ja vihdoin n.k. eetteris-fyysillisen ruumiin. +<br> +<br>Kuinka toista taas, kun katselemme tavallista kuolevaista +ihmistä! Jos me samanlaisilla silmillä katselemme tavallista +kuolevaista, näemme, että hän on itse todellisena minänä ja +personallisena olentona tässä eetteris-fyysillisessä muodossaan. +Fyysillinen muoto on todellisin ja takana häämöttävät korkeammat +käyttövälineet. Hänellä on tunne-ruumis, äly-ruumis ja niiden +takana myös n.k. Augoeidees-muoto, mutta tämä on aivan kuin +unitilassa, kyllä kaunis mutta niinkuin nukkuva. Ero on siinä, +että Vihityn tietoisuus ja todellinen olemus on korkeammassa +minässä, Augoeideksessä, jotavastoin jokapäiväisen eli +tavallisen kuolevaisen itsetietoisuus eli todellinen olemus on +tässä fyysillisessä ulkonaisessa personassa. +<br> +<br>Kysykäämme nyt, millä tavalla ihminen on voinut kehittyä +vihityksi, mitä läksyjä hänen on tullut oppia, mitä muutoksia on +tapahtunut hänen eri käyttövälineissään, fyysillisessä, +tunneruumiissa ja älyruumiissa? Jos tahdomme yhdellä lauseella +ilmaista, mitä ihmisen pitää oppia, ennenkuin hän voi asettaa +itsensä vihkimyskokelaaksi, voimme sanoa: ihmisen täytyy oppia +onnen salaisuus. Ihmisen täytyy oppia olemaan onnellinen. +<br> +<br>Millä tavalla hän voi tämän oppia? Mitenkä elämä opettaa hänelle +tätä? Elämällä tarkotan sitä elämää, joka jatkuu monen +ruumistuksen kautta. Millä tavalla elämän suuressa koulussa +ihminen oppii olemaan onnellinen? Hän oppii tämän läksyn +käyttövälineittensä avulla eikä hän voi oppia sitä läksyä, +ennenkuin hän on saanut fyysillisen ruumiin. Ennen ei voi tulla +kysymykseen sellainen kehitys, joka vie häntä vihkimystä kohti. +Moni ihminen kysyy: minkätähden olemme tulleet tähän +fyysilliseen ruumiilliseen maailmaan, jossa on niin paljon +vaikeuksia ja kärsimyksiä? Emmekö olisi hienommassa ruumiissa +henkimaailmassa voineet oppia samoja läksyjä, tulla hyviksi ja +päästä vihkimyksen porttien läpi? Ei, on aivan selvä vastaus, +sillä nuo sisäiset muodolliset maailmat, astraliset ja älylliset +eivät ole olemassa ilman tätä fyysillistä. Ne muodostavat kaikki +kokonaisuuden, jota kutsutaan kolminaismaailmaksi. Ne eivät voi +olla ilman toisiaan. Ihmisen tehtävä on luoda niistä yhtä ja +nostaa niitä aivan kuin ylöspäin, mutta ennenkuin ihminen voi +mihinkään tällaiseen työhön ryhtyä, (joka on Vihityn työtä), +täytyy hänen koko kolminaismaailmassa ollen ja eläen oppia sen +läksyt. Niin hän ei voisi tehdä, jos hän alkaisi kehityksensä +äly- tai eetteri-maailmassa. Hänen täytyy ensin saada +fyysillinen ruumis, niin että hänellä on koko kolminaismaailma +ympärillään ja sisällään. Silloin vasta hän voi oppia +varsinaisen elämän läksyjä. Ja ensimäinen läksy, minkä ihminen +oppii ollessaan puettu kolminaismaailmasta otettuun ruumiiseen +eli kolmeen käyttövälineeseen, on sitä laatua, että hän oppii +sen fyysillisten aistintensa välityksellä. +<br> +<br>Mikä on se läksy? Se on nautinnon läksy. Ihminen oppii +nauttimaan fyysillisten aistinten välityksellä. Tämä on aivan +välttämätöntä. Hänen täytyy ensin puettuna fyysilliseen +ruumiiseen joutua kosketukseen ympäröivän maailman kanssa, joka +tapahtuu fyysillisten aistinten välityksellä, ja nämä aistimet +opettavat häntä nauttimaan olemassaolosta. Voimme toisella +kielellä sanoa, että ihminen heti alkaa onnea opettelemaan ja +että onnen opetteleminen ja vaistomainen etsintä tapahtuu ensin +fyysillisten aistinten välityksellä. Hän alkaa aistimillaan +nauttia olemassaolosta. Hänellä on nuo viisi tunnettua aistinta, +joihin vanhat intialaiset vielä lisäsivät viisi muuta aistinta. +Ne, joista tavallisesti puhumme, kuulo, näkö, maku, haju ja +tunto, ovat passivisia, mutta hindulaiset filosofit ja +salatieteilijät sanoivat, että ihmisellä on vielä viisi +aktivista aistinta, joiden välityksellä hän on toimivassa +yhteydessä ulkomaailman kanssa, nim. kätensä, jalkansa, suunsa, +sukupuolielimensä ja ulostus-elimensä. Näiden aistimien avulla +ihminen oppii nauttimaan ulkonaisesta maailmasta. Alku-aikoina +ihmiskunnan elämä oli elämistä paljastaan näissä fyysillisissä +aistimissa. Nyt ei ihmiskunta enää kykene elämään yksinomaan +sillä tavalla, mutta alkuaikoina tämä oli luonnollista ja +tervettä elämää. Sillä ihmiskunnalle välttämätön läksy on onnen +etsiminen, hapuileminen ja nauttiminen fyysillisessäkin +maailmassa. Onni on kaikilla aloilla tarjona ja täytyy olla. +<br> +<br>Mutta kuitenkin ihminen pian tekee toisen kokemuksen. Hän +huomaa, että nautinto, jonka hän aistimillaan saavutti, on sekä +lyhytaikainen ja ohimenevä että myös epävarma, vieläpä +sellainen, että se muuttuu kärsimykseksi. Hän täten ei opi +ainoastaan onnen vaan myös sen vastakohdan, kärsimyksen, läksyn, +sillä aina kun hän antautui nauttimaan ulkomaailmasta +aistimiensa välityksellä—jolloin tietysti ovat +yhteistoiminnassa sekä aktiviset että passiviset aistimet—ja +luuli, että nyt minä löysin onnen, niin hän pian pettyi. Hän +huomasi, että onnen malja sisälsi myrkkyä, hänet saavutti +sairaus ja monenlaiset kärsimykset. +<br> +<br>Nyt ihminen jäisi onnettomaksi kysymysmerkiksi elämän tiellä, +jos koko elämä sisältyisi nautinnon ja kärsimyksen alituiseen +vaihteluun. Onneksi hän tekee sen havainnon, ettei elämä +tyhjenny aistilliseen nautintoon ja aistilliseen kärsimykseen. +Elämässä on muutakin. Hänessä toisin sanoen alkavat vaikuttaa +n.k. astraliset aistit eli voimat, tunne-ruumis alkaa herätä, ja +ihminen ymmärtää, että elämä onkin sisäistä laatua. Hänen +elämänsä on subjektivistä, itsekohtaista. Se ei ole +objektivistä, se ei ole hänen ulkopuolellaan vaan hänen +sisällään. Koska hän aistillisesta nautinnosta sai kärsiä, hän +luonnollisesti ymmärtää, että hänen täytyy kieltäytyä, jos ei +kokonaan aistillisesta nautinnosta niin ainakin sen +liiallisuudesta. Tänä päivänä meidän ihmiskuntamme on oppimassa +kieltäymyksen läksyä—jokainen ainakin jossain määrin kieltää +itseään. Ei kukaan heittäydy umpimähkään nauttimaan, +(poikkeuksia en ota lukuun), sillä suurin osa tietää, että +ihmisen täytyy kieltäytyä. Kun hän kieltäytyy, hän taas on +löytävinään onnea, mutta vain hetkeksi, sillä pysyväistä onnea +hän ei saa paljosta kieltäymyksestä. Mitä hän silloin alkaa +etsiä? +<br> +<br>Toinen läksy, jota voimme kutsua kieltäymyksen läksyksi, vie +ihmisen siihen, että hän etsii astralista elämää eli toisin +sanoen tunnetta, joka ei olisi niin haihtuvaa laatua kuin ne +fyysilliset tuntemukset, jotka perustuvat aistillisiin +kokemuksiin ja havaintoihin. Ja mitähän tunnetta ihminen etsii? +Rakkautta, sellaista rakkautta, joka ei pettäisi. Voimme todella +sanoa, että jos ihmiskunta jollakin tiellä kulkee jotakin läksyä +oppimassa, on se juuri tällä kohdalla. Tällä kohdalla ihmiset +todella ovat, he etsivät rakkautta, kaipaavat rakkautta, +tahtoisivat tuntea tunnetta, joka ei pettäisi, tahtoisivat että +toinen ihminen voisi heitä kohtaan tuntea sellaista, josta olisi +onnea eikä kärsimystä. Sillä jos he kokevat rakkautta ja samalla +katkeruutta, heräymyksiä ja pettymyksiä, he yhä vain kaipaavat +ja etsivät, aivankuin aavistaen sisässään, että täytyy olla +tunnetta, joka ei pettäisi, joka tyydyttäisi ja aina voisi +tuottaa onnea. Siinä kohdassa on ihmiskunta. Katsokaa vain +taidettamme, kirjallisuuttamme, niin huomaatte kaikkialla +kaipuun: missä on todellinen rakkaus, sellainen tunne ihmisen +sielussa, joka olisi pysyvää laatua? Ja ihminen voi tällä +tiellä—sitä kaikki ihmiskuntamme suurimmat kirjailijat ja +taiteilijat saarnaavat —löytää rakkaustunteen, joka pysyy, +mutta se tunne on oleva hänessä itsessään. Hänen itsensä pitää +oppia sillä tavalla rakastamaan. +<br> +<br>Kokemukset tällä tiellä vievät ihmistä ajattelemaan elämän +ongelmoita, totuutta etsimään, kaikenlaisia kysymyksiä +itsellensä asettamaan. Täten ihminen joutuu kolmanteen läksyyn +aivan kuin itsestään, sillä etsiessään pysyväistä tunnetta +omasta itsestään, hän huomaa, ettei sen tunteen tarvitse +välttämättä olla suunnattuna ihmiseen vaan voi kohdistua +muuhunkin, ihanteeseen, työhön, totuuteen. Tämä siirtää hänen +oppimisensa, niinkuin me teosofisesti sanomme, astralitasolta +älytasolle, tunneruumiista älyruumiiseen. Se tekee hänen +suhteensa elämään älylliseksi. Hän huomaa, että onni tulee +hänelle, jos hän osaa olla uskollinen, uskollinen sille +ihmiselle tai aatteelle tai työlle, jonka hän on valinnut. +<br> +<br>Kolmas läksy on sentähden tämä: ihanteen uskollinen +palveleminen, olkoon ihanne personoituneena ihmisessä tai +aatteessa. Ihmiselle on nyt onnen salaisuus siinä, että hän on +uskollinen aatteelleen, totuudelleen, rakastetulleen. Ja hän +elää itsetietoisempaa elämää kuin koskaan ennen. Kun ihminen on +tätä kolmatta läksyä oppimassa, silloin hänellä usein on selvänä +jo nuoruudessaan, mitä hän tahtoo elämässä tehdä, tai myös on +selvänä, ettei hän tuhlaa rakkauskykyänsä keneen tahansa vaan +odottaa sitä ihmistä, joka on hänelle luvattu. On näitä +omituisia ihmisiä, jotka eivät etsi rakkautta ymparillään, eivät +hapuile sieltä täältä lempeä vaan tyyneesti kulkevat tietään +ollen vakuutettuja siitä, että tulee kerran sielu, jota he +voivat rakastaa. On myös niitä, jotka nuoresta saakka tietävät, +mitä on tehtävä, millä tavalla heidän tulee järjestää elämänsä, +ja jotka ovat uskollisia omalle aatteelleen ja koettavat +ohjelmaansa toteuttaa elämässään. He ovat kummallisen viisaita +ihmisiä, heidän onnensa on heidän uskollisuudessansa. +<br> +<br>Mutta sitten tulee neljäs läksy, ja se on, että tämä aate, tämä +ihminen, tämä ihanne, jolle ihminen on uskollinen—se pettää. +Sellainen kokemus täytyy jokaisen elämän koulussa kävijän tehdä, +jokaisen pyrkijän, joka lähestyy vihkimystä. Se ihminen, jota +hän uskollisesti rakasti, se aate, jota hän palveli, se ihanne, +se totuus, joka hänelle oli kaikki kaikessa, se pettää, menee +rikki hänen käsissään ja hänen jalkojensa alla. Kaikki pettää. +Hänen täytyy tehdä tämä kokemus, sillä vasta sen kautta hänet +nostetaan neljättä läksyä oppimaan, joka myös on välttämätön, +ennenkuin ihminen voi pyrkiä vihkimyksen porttien luo. +<br> +<br>Mikä on sitten tämä neljäs läksy? Että ihminen löytää onnensa +siitä, että hän täyttää velvollisuutensa aivan kuin kone, +pyytämättä mitään itselleen elämältä. Hänen oma elämänsä on +aivan tyhjä. Tämä on neljäs ja korkein läksy. Te olette voineet +nähdä sellaisen ihmisen, joka lähestyy vihkimystä ja josta ette +tiedä, mikä on hänen elämänsä sisältö; hän ei mitään pyydä, ei +mitään toivo, hän täyttää velvollisuutensa nurkumatta vieläpä +iloisesti,—hän aivan kuin säteilee onnea siitä, ettei mitään +toivo eikä vaadi. +<br> +<br>Tämä sisäinen saavutus on itse asiassa sielullinen lepotila +ennen vihkimystä. Ihminen voi elää useita ruumistuksia tällaista +kummallista lepotilaa, jolloin hänen sielunsa on vapaa +personallisista pyyteistä. Mutta hän on onnellinen. Hän lähenee +vihkimyksen portteja. Hän lähenee elämän salaisuutta. Hän käy +aivan kuin kuoleman partaalla, aivan kuin kuohuvan virran +rannalla. Tarvitaan vain, että hän avaisi silmänsä ja näkisi, +niin astuisi kuoleman virran yli toiselle rannalle. Jos hän nyt +herää uudella voimalla totuutta etsimään, Jumalaa tahtomaan, ei +vastaus ole kaukana. Hän tekee varmasti kokemuksia jotka +näyttävät hänelle, että elämä kätkee hänelle paljon, että nyt +vasta elämä voi hänelle alkaa, nyt vasta, kun hän ei mitään +pyydä itsellensä. Nyt voi elämä tulla hänen luoksensa kaikessa +rikkaudessansa. Hän lähestyy sitä sieluntilaa, jolloin ihminen +on tietoinen siitä, että hän on aivankuin vankilassa olija, +mutta että hänellä on Jumala, oma sisäinen itse, joka on yhtä +hänen kanssaan ja ulkopuolella hänen vankilaansa. Ihminen saa +kokea elävänsä salaperäisessä piirissä, toisin sanoen, että +hänellä on mitä me kutsumme »syy-ruumiiksi»; että hänen +ympärillään on piirrettynä okkultinen kehä, joka piirittää hänen +personallisen tajuntansa. Tuon munanmuotoisen piirin sisällä hän +elää personallisena olentona. Siinä ovat kaikki hänen +ajatuksensa ja tunteensa ja toimintansa, koko hänen ruumiillinen +olemuksensa on tamän kehän sisäpuolella, mutta nyt hän tekee sen +havainnon lähestyessään vihkimyksen portteja, että hän Itsenä +elää tämän kehän ulkopuolella ja että hän itse on piirtänyt sen +kehän. Hän on itse rajottanut itsensä minuudeksi, minä-ruumiiksi +eli syyruumiiksi, mutta Itse hän on sen ulkopuolella. +<br> +<br>Ohimennen sanoen on oikeastaan sangen vaillinaisesti ja miltei +väärin kuvattu, kun sanotaan, että Logos luodessaan maailman +ympäröi itsensä maagillisella ympyrällä, jonka sisäpuolelle hän +muodostaa maailman. Asia ei ole niin, että Jumala luodessaan +maailman ympäröisi itseään maagillisella piirillä; kun Jumala +päättää luoda maailman, hän piirtää pallon omaan itseensä, hän +aivankuin avaa omassa itsessään maailmankehän. Itse hän on sen +ulkopuolella. Samalla tavalla me ihmiset henkisinä olentoina +olemme tajuntaa, ja tämä merkitsee, että meillä ei ole muotoa, +jota voisimme fyysillisellä kielellä kuvata; emme ole +aineellisia olentoja vaan tajunnallisia. Mutta +personallisuutemme, joka on ilmennyksemme ja muuten ainoa, mistä +tavallinen ihminen mitään tietää, on tässä tajunnassamme +piirrettynä ja rajotettuna ilmennysmuotona. Me olemme piirtäneet +tämän auran ulkoviivan ja sen sisällä me ilmestymme eli +ilmennämme itsemme aineellisessa maailmassa, mutta itse me +olemme sen ulkopuolella henkisinä olentoina. Mestarit esim. +kolminaismaailmassa ilmestyvät personallisina olentoina ja +silloin rajottavat itsensä, mutta itsessään he elävät +yliaineellisessa aineettomassa maailmassa tajuntoina. Me emme +osaa heitä kuvailla sanoilla, niinkuin emme ylipäänsä sanoilla +saata kuvata jumalallisia olentoja. Ainoastaan silloin kun he +piirtävät itsessään piirin, jossa ilmentävät itsensä +aineellisessa maailmassa, voimme heitä sanoilla kuvata. +<br> +<br>Kun ihminen lähenee vihkimystä, hän tekee sen kokemuksen, että +hänellä on Jumala. Jumala alkaa hänelle puhua ja aivankuin näkyy +hänelle. Ja silloin hän valmistuu ottamaan askeleita elämän ja +kuoleman toiselle puolelle. Hän valmistuu siten, että hän +personallisessa tajunnassaan lähtee ulos personastaan. Hän +personallisessa tajunnassaan lähestyy Itseään ja Jumalaa—nousee +oman itsensä yli ja tulee iankaikkiseksi minuudeksi. Silloin +näkevät Mestarit, jotka elävät hengen maailmassa, että hänet voi +ottaa vastaan, että hänet voi vihkiä. Vihkimys on ihmisen +puolelta lupausta, ja vihkimyksen edellä tapahtunut pitkä +itsekasvatus on tehnyt ihmisen kykeneväksi lupaamaan. Nyt +hänestäkin kerran varmasti koituu olento sellainen, jommoista +alussa kuvattiin. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="III" href="#index"> III. </a> JUMALA.</h2> + +<br> +<br> + +Siinä uudessa elämänymmärryksessä, johon teosofia meidät +johdattaa, eli ehkä vielä paremmin sanoen siinä elämässä, jonka +se meille avaa, voidaan erottaa useampia eri asteita. Tänään +tahdomme puhua siitä, mitenkä tämä uusi elämä eräältä kannalta +katsoen jakautuu kolmeen asteeseen eli askeleeseen, joita me +kaikki voimme astua ja jotka kerran ovat kaikkien astuttavat. +Näitä kolmea askelta voisimme kutsua nimillä: Jumala minässä, +Jumala toisessa ja Jumala kaikkialla. +<br> +<br>Ensimäinen suuri totuus, jonka ihminen itsellensä käytännössä +omistaa silloin kun hänessä herää uusi elämänymmärrys, on se, +jota me voimme teosofisella nimityksellä kutsua »<i>Jumala +minässä</i>«. +<br> +<br>Mitä tämä merkitsee? Jos ajattelemme yleensä ihmisten suhdetta +siihen, jota kutsutaan Jumalaksi, on se epäilemättä sangen +pintapuolista ja ulkonaista laatua. Se Jumala, jota ihmiset +kristikunnassa kasvatuksen kautta oppivat palvelemaan, sehän on +heidän ulkopuolellaan oleva jumalallinen olento, joka on +maailman luonut ja heidätkin luonut ja antanut määrätyn ohjelman +ihmiselämälle. Olemme näistä asioista monta kertaa puhuneet ja +luulen kaikkien myöntävän, että se Jumala, jota kristikunnassa +tavallisesti palvellaan, on tällainen ihmisen ulkopuolella oleva +Jumala. +<br> +<br>Nyt on ensimäinen uusi totuus, mikä astuu ihmisen eteen, kun hän +käytännössä omaksuu uuden elämänymmärryksen, se, että Jumala ei +ole hänen ulkopuolellaan vaan hänen sisässään. Hän ei voi löytää +mitään Jumalaa ulkopuoleltaan, ellei hän löydä Jumalaa omasta +sisästään. +<br> +<br>Tämä asia on todistettavissa, sillä tieteellinen tosiseikka on, +että ihmisen tajunnassa on kaikki, mistä hän mitään tietää. Jos +näemme edessämme ulkokohtaisen maailman ilmiöineen ja olioineen, +niin me olemme siitä tietoisia ainoastaan siinä määrin kuin se +astuu meidän omaan tajuntaamme. Tämä on tieteellinen tosiseikka. +Me emme mitään näkisi ympärillämme, ellei kuva siitä tulisi +meidän aivoihimme, ja se, minkä me näemme, ei ole itse +ulkokohtainen maailma vaan meidän aivoissamme oleva kuva siitä. +Sen me näemme. Siis me voimme sanoa aivan kuin hindulaiset +filosofit, veedaantalaiset sanoivat: »kaikki on sinussa, koko +maailma on sinussa itsessäsi.» Me tiedämme maailmasta ainoastaan +siinä määrässä kuin se on meissä itsessämme. Siis puhua +ulkokohtaisesta Jumalasta on aivan mahdotonta. Ihminen ei voi +tietää mitään siitä ulkokohtaisesti, hän ei voi tietää mitään +Jumalasta, joka on hänen ulkopuolellansa. Ainoastaan sellainen +Jumala voi tulla hänelle tajuttavaksi, joka piilee hänen omassa +sielussaan. +<br> +<br>Tämä on ensimäinen totuus: Jumala on etsittävä minusta +itsestäni. Ja silloin kun tämä selviää totuudenetsijälle, kun +ihmiselle ensin tulee tämä uusi ymmärrys, että hänestä itsestään +on Jumala löydettävä, silloin hän kysyy itseltään: kuinka minä +sen Jumalan voin löytää? Missä se Jumala piilee itsessäni, +minkälainen on se Jumala, joka on minussa itsessäni? Olenko minä +Jumala? Kuinka minä voin olla Jumala? Hän huomaa itsensä +heikoksi, huonoksi, puutteelliseksi olennoksi. Kuinka hän olisi +Jumala? +<br> +<br>Monet sanovatkin teosofeista ja sellaisista ihmisistä, joilla on +tämä uusi elämänymmärrys: he luulevat, että ihminen on Jumala, +he luulevat itsensä Jumalaksi, he ihailevat omaa syntistä +itseänsä. Tämä on suuri erehdys niiden puolelta, jotka niin +sanovat, sillä se, joka käytännössä tulee tämän kysymyksen +eteen, hän tietää, ettei hän voi kutsua itseänsä Jumalaksi. Hän +tietää, että hän itse ei ole suinkaan mikään Jumala. +<br> +<br>Mikä on sitten Jumala, minkälainen on se Jumala, joka hänen on +löydettävä omasta itsestänsä? Hän kysyy neuvoa viisailta, niiltä +Mestareilta, jotka ovat esiintyneet maan päällä. Hän alkaa aivan +uudessa valossa lukea vanhoja pyhiä kirjoja teosofisia, +mystillisiä teoksia. Nyt hän niistä tahtoo saada selville, +minkälainen on se Jumala, jonka hän voi löytää itsestään. Ovatko +viisaat sanoneet mitään siitä, minkälaisen Jumalan hän voi +löytää itsestään? +<br> +<br>Hän huomaa silloin, että viisaat ovat yksimielisesti puhuneet +siitä Jumalasta. Kun hän tutkii viisaiden oppeja ja heidän +elämäänsä, huomaa hän, että he puhuvat ja elämällänsä todistavat +tuosta Jumalasta, että se on rakkautta, totuutta, hyvyyttä, +jaloutta. Se on jotain aivan inhimillistä ja samalla +yli-inhimillistä, sillä se on täydellinen. Siinä Jumalassa ei +ole mitään pahaa, ei mitään kovaa, ei mitään julmaa, vaan se +Jumala on hyvyyttä, totuutta, vapautta, rakkautta. Hän löytää +monenlaisia määritelmiä, mutta hän ymmärtää, että ne kaikki ovat +yhtä, ne kuvaavat elämää, joka piilee ihmisten sisällä. Nuo +monet määritelmät vain ovat omiansa puutteellisilla sanoilla +kuvaamaan sitä ihmeellistä elämää, joka piilee ihmisten sisällä. +Nuo monet määritelmät vain ovat omiansa puutteellisilla sanoilla +kuvaamaan sitä ihmeellistä elämää, joka piilee ihmisen sisällä +ja jonka etsijä voi itsessään myös huomata. +<br> +<br>Hän ymmärtää silloin sekä käytännössä omasta itsestään että +viisaiden opista, että tämä Jumala ei ole muodollisesti +määriteltävä. Hyvyys, rakkaus, veljeys, kauneus j.n.e. mitä +nimiä käytetäänkin, ne eivät ole mitään rajotettuja asioita. +Niistä ei voi sanoa: tämänkaltainen on hyvyys, tämänmuotoinen on +totuus, tämänsuuntainen on vapaus j.n.e. vaan ne ovat +mysterioita. Itse elämä on ikäänkuin suuri salaisuus, joka +piilee ihmisen sisällä, mutta ilmenee ihmisessä sillä tavalla, +että sitä täytyy kutsua ylevällä nimellä »Jumalaksi». Mutta +elämä ilmenee muodollisesti eri lailla eri yksilöissä. Sen +huomion etsijä heti tekee, ettei ole ollenkaan kysymys siitä, +että hän muovautuisi minkäänlaisen määrätyn ojennusnuoran ja +säännön mukaan sellaiseksi ja sellaiseksi, vaan että hän +käsittäisi oikealla tavalla vapauden, muodottomuuden, +säännöttömyyden. Kysymys on vain siitä, että hän huomaisi +Jumalan, jota hänen tulee palvella, olevan hänessä itsessään,— +ei Jumala toisessa eikä toisen Jumala vaan »minun Jumalani». +<br> +<br>Mikä on »minun Jumalani?» Se on Jumala, jota minä voin lähestyä, +se on linja, jonka toinen pää on minussa itsessäni hyvänä, +jalona pyrkimyksenä eli haluna, ominaisuutena. +<br> +<br>Itseänsä tutkiessaan ihminen voi todella itsessään tuntea +elämänhalua siihen suuntaan, jota hänen täytyy hengessään kutsua +<i>hyväksi</i>, ja hän tuntee nyt, että sitä suuntaa pitkin +hänen on etsittävä Jumalaa. Ennen sanottiin: »palvele Jumalaa!» +ja määriteltiin, minkälainen Jumala on. Sanottiin: »tuollainen +ja tuollainen on Jumala, häntä sinun tulee palvella, hänen +edessään kumartua». Mutta uusi elämänymmärrys sanoo: »palvele +sitä Jumalaa, jonka yksin sinä voit omalla tiedollasi löytää». +Ihminen tulee yhtäkkiä vastuunalaiseksi olennoksi. Ennen hän oli +lapsi, hänelle selitettiin, mitä on Jumala ja mitä hänen piti +tekemän. Nyt hän on tullut uudeksi olennoksi, täysi-ikäiseksi +ihmiseksi, nyt hänen täytyy itse tietää, mikä on Jumala, mikä on +»minun hyvyyteni, minun jalouteni, totuuteni, vapauteni, mikä on +minun ihanteeni». Sitä hänen tulee palvella, sitä etsiä ja +lähestyä. +<br> +<br>Jos katselemme nuoria ihmisiä, huomaamme, että he ainakin +<I>joskus</I> ellemme voisi sanoa <I>usein</I> tuntevat +sisässään: niin ja niin he tahtoisivat elää elämässä. He näkevät +ihanteen edessään, ihanne häämöttää heille ja he ajattelevat: +tuollaista tietä pitkin he tahtoisivat kulkea eteenpäin, noin he +tahtoisivat elää elämänsä, tuollaiseksi he tahtoisivat elämänsä +rakentaa. Mutta myös huomaamme, että pian he kieltävät oman +ihanteensa, luopuvat siitä, eivät usko siihen, sillä maailma +tulee kovilla, kylmillä kourillaan, puristaa heitä ja sanoo: +näin sinun pitää olla, näin pitää kulkea, tuolla tavalla pitää +elää. Ja he eivät silloin uskalla elää sitä omaa elämäänsä, jota +sisässään kannattavat. Jotkut tietysti uskaltavat, mutta eivät +kaikki niistä, jotka nuoruudessaan voivat tuntea sellaisia +välähdyksiä. +<br> +<br>Nyt uusi elämänymmärrys, joka ihmiselle selviää, antaa hänelle +ensimäisenä velvollisuutena tämän käskyn: elä niin kuin sinä +sisimmässäsi tahtoisit elää. Elä niinkuin sisimpäsi sanoo +sinulle jumalallisen elämän olevan. +<br> +<br>Ja jos ajattelemme esim. Kristusta, niin hänen vertauksistaan +huomaamme aivan selvästi, että hän opetti juuri näin. Hän puhui +Taivaan eli Jumalan valtakunnasta, siitä valtakunnasta, jossa +Jumalaa palvellaan. Mainitsen yhden vertauksen, tuon tutun +kertomuksen talenteista. Herra antoi yhdelle palvelijalleen +viisi talenttia eli leiviskää, toiselle kaksi ja yhdelle yhden. +Sitten hän oli poissa ja palvelijat saivat tehdä talenteillaan, +mitä halusivat. Ja kun hän tuli takaisin, niin se, joka oli +saanut viisi talenttia, oli kartuttanut ne kymmeneksi, se, jolla +oli kaksi talenttia, oli kartuttanut ne neljäksi. Ja näille +sanoi Herra: »menkää rauhaan, te hyvät palvelijat». Mutta se, +joka oli saanut yhden talentin, sanoi: »minä pelkäsin sinua, +sillä tiesin sinut ankaraksi, ja kaivoin talenttini maahan. +Tässä se on». Mutta Herra sanoi: »mene tyköäni pois, sinä laiska +palvelija». +<br> +<br>Tämä viittaa siihen, että jokaisella ihmisellä on oma Jumalansa, +jos niin saa sanoa, oma määrä hyvyyttä, ihannetta, totuutta, +elämää. Sitä hän ei saa kaivaa maahan, olkoon se kuinka pieni +tahansa. Hän ei saa sitä peittää piiloon, vaan jos hän tahtoo +elää uuden elämänymmärryksen mukaan, tulee hänen kartuttaa juuri +omaa talenttiaan eikä toisen talenttia. Ei häneltä vaadita, jos +hän on saanut yhden talentin, että hän ehtisi saada elämässä +aikaan yhtä paljon kuin se, joka on saanut viisi tai kaksi. +Jokaiselta elämä odottaa niin paljon, kuin hänellä on siemenenä +entisyydestään, mutta jokaisella on tällainen siemen. Jos me +kiellämme Jumalan meissä, jos kätkemme oman talenttimme, sen +hyvän, minkä omistamme menneisyydestä, ne taipumukset ja ne +mahdollisuudet, mitkä meillä on perintönä, niin me elämme +hukkaan ikuisuuden kannalta katsoen. Meitä syystä silloin +voidaan kutsua laiskoiksi palvelijoiksi. Mutta jos me uskallamme +heittäytyä elämään sitä elämää, jota sisässämme tunnemme +oikeaksi ja jota tahtoisimme elää, silloin Elämä kutsuu meitä +ahkeroiksi, hyviksi palvelijoiksi, kun meidän maallinen aikamme +loppuu, silloin olemme kartuttaneet sitä henkistä varallisuutta, +mikä meille on annettu. +<br> +<br>Tämä on ensimmäinen läksy, se on ensimäinen askel. +<br> +<br>Kun ihminen elää tämän uuden elämänymmärryksen mukaan ja on +tällä ensimäisellä pyrkimyksen asteella, silloin tietenkin hänen +silmänsä on suunnattuna omaan ihanteeseen, omaan jumalaan, +siihen, että hän voisi elää omaa elämäänsä. Hän on silloin altis +monenlaisille suurille erehdyksille Hän on altis sille suurelle +erehdykselle, että vaikka hän näkee oman Jumalansa, hän ei näe +Jumalaa toisessa. Sentähden toinen askel, toinen läksy on tämä: +opi näkemään »<i>Jumala toisessa</i>». +<br> +<br>On aivan välttämätöntä, että ihminen ensin löytää Jumalan omassa +itsessään. Muuten hän ei voi nähdä mitään Jumalaa. Mutta kun hän +on löytänyt oman Jumalansa, oman ihanteensa, kun hän on löytänyt +Elämän siinä ihmeellisessä muodossa kuin se hänessä on +kätkettynä, silloin hän voi alkaa nähdä Jumalaa toisessakin. +Mutta taival on taas pitkä hänen edessään. Sillä kun hän on +täynnä omaa Jumalaansa, niin hän näkee selvästi, missä kohdin +toiset eivät ymmärrä hänen Jumalaansa, vaan ovat aivankuin sitä +vastaan, ja hän ihmettelee itseksensä ja ajattelee, etteivät ne +tiedä mitään Jumalasta. Nyt on kyllä paljon ihmisiä, jotka eivät +tiedä mitään sisäisestä Jumalasta, mutta on myös sellaisia, +jotka siitä tietävät. Ja tällä tiellä, jolla kulkien ihmisen nyt +täytyy oppia näkemään Jumala toisessa, hän ensin tekee sen +havainnon, että hän ei osaa nähdä Jumalaa toisessa vaan +aivankuin ihmettelee: eivätkö nuo toiset ymmärräkään, eivätkö +palvelekaan, eivätkö näekään, minkälainen Jumala on, sillä hänen +oma Jumalansa on niin selvä, niin kirkas hänen mielestään. Hän +ihmettelee, etteivät muut näe sitä yhtä kirkkaana ja kysyy +itseltään: onko heissä Jumala? +<br> +<br>Vähitellen hän monenlaisten katkerienkin kokemusten kautta oppii +näkemään Jumalaa toisissa. Sillä hän tekee sangen pian toisen +kokemuksen. Kun hän on löytänyt Jumalan itsessään, ymmärtää hän, +että toinenkin on voinut löytää Jumalan ja on voinut edetä +Jumalan tunnossa pitemmälle kuin hän. Ja kun hän tapaa sellaisen +ihmisen tai lukee tai kuulee sellaisesta, jossa jumalallinen +elämä on elävä, niin hän on altis uskomaan, että toinen käsittää +koko sen elämän mikä on hänen sisällään. Käytännöllisessä +elämässä tämä ilmenee siten, että kun ihminen näkee toisen, +jossa jumalallinen elämä on elävä, hän on altis luulemaan +toisessa kaikkea hyvää, mitä hän itse ymmärtää, ja luulee, että +toinen on kaikissa kohdissa ihmeellinen ja täydellinen. Hän ei +siinä erehdy, mutta hän erehtyy tietämättään siinä kohden, että +hän luulee toisen Jumalan olevan saman kuin hänen oman +Jumalansa. Hän ei ole vielä oppinut näkemään Jumalaa toisessa, +hän on vain oppinut tuntemaan oman Jumalansa, ja kun hän ensin +ymmärtää, että toisessakin on Jumala, hän luulee, että hänen oma +Jumalansa on toisessa ja siitä seuraa katkeria kokemuksia, sillä +jonkun ajan kuluttua hän herää huomaamaan, että Jumala toisessa +ei ollutkaan sellainen kuin hän luuli, se ei ollut hänen oman +mittapuunsa mukaan täydellinen. Tämä kokemus voi joskus +vaikuttaa häneen tärisyttävästi, mutta se opettaa hänelle +uudistuessaan, että hänen täytyy oppia näkemään Jumalaa +toisessa, mutta ei omaa Jumalaansa. Toisin sanoin hänen tulee +oppia näkemään, että hyvää on toisissa ihmisissä, vaikka se +ilmenisi toisella tavalla kuin hänessä itsessänsä. +<br> +<br>Tämä on silloin hänelle ihana kokemus. Kun hän tottuu +ajattelemaan ja näkemään näin, niin hänelle avautuu aivan uusi +maailma. Hän oppii katsomaan ihmisten sieluihin ja huomaa, että +heissä on hyvää. Hän oppii lopulta näkemään hyvää niissäkin +ihmisissä, jotka eivät ollenkaan itse ole tietoisia Jumalasta +sisässään. Hän oppii näkemään hyvää yleensä ihmisissä ja sillä +tavalla hän voi aivankuin suunnata katseensa pois siitä, jota +hän kutsuu pahaksi. Hän oppii yhden merkillisen asian itsensä +suhteen, yhden käytännöllisen asian oman Jumalansa +palvelemisessa. Hän oppii sen, että jos hän tahtoo hyvää +itsessään kasvattaa, jos hän tahtoo, että Jumala hänen sisässään +kasvaisi, silloin hän ei saa ajatella pahaa itsessään. Silloin +hän ei saa kääntää katsettaan siihen, mitä hänessä on pahaa. +Aivan niinkuin Kristus sanoo eräässä vertauksessaan: jos +pellolla on sekä hyvää viljaa että rikkaruohoa, niin ei pidä +ottaa rikkaruohoa pois, ettei tulisi hyväkin mukana vaan antaa +kaiken kasvaa elonaikaan asti. Tällä Kristus tarkottaa sitä +merkillistä sielutieteellistä seikkaa, että jos me tahdomme +kasvattaa itsessämme hyvää, emme saa nureksien ja voivottaen +ajatella sitä pahaa, mikä meissä on, vaan meidän täytyy ummistaa +silmämme ja korvamme siltä ja vain kasvattaa hyvää, vain aina +palvella hyvää ja totuutta. Meidän ei pidä välittää valheesta, +synnistä, pahasta, sillä jos me siihen käännämme huomiomme, jos +alamme kitkeä itsestämme niitä rikkaruohoja, mitä meissä on, +silloin on varmaa, että samalla kuin saamme kitketyksi muutamia +rikkaruohoja, me myös kitkemme hyvää pois. Ihminen koettaessaan +kaikella voimalla hävittää itsestään pahan, ei huomaa, että +samalla kertaa on sisällään piilevä hyväkin turmeltunut. Jos hän +menettelisi viisauden mukaan, ei hän niin tekisi vaan ainoastaan +antaisi hyvän kasvaa ja leikkuumiehen leikata pois, mitä +rikkaruohoa on, s.o. antaa karman sen leikata pois. +<br> +<br>Jokaisen ihmisen elämässä on karma vaikuttamassa. Aina tapahtuu +sellaista, joka tuottaa hänelle surua ja kärsimystä ja kitkee +hänestä rikkaruohoja pois. Hänen ei tarvitse siitä huolehtia. +<br> +<br>Minkätähden esim. uskonnolliset ihmiset kristikunnassa pitkin +vuosisatoja ovat olleet synkkiä, alakuloisia, pitäneet +velvollisuutenaan näyttää niin ikäviltä ja tuskastuneilta kuin +mahdollista? Siitä syystä, että he vastoin Mestarinsa neuvoa +ovat ruvenneet kitkemään pois rikkaruohoja itsestään. Siinä +eivät onnistu, se tekee vain heidän elämänsä katkeraksi, he +samalla myös penkovat hyvän pois. Ja siihen useimmiten kääntyy +ainainen synnin ja pahan ajatteleminen, että he alkavatkin sitä +pahaa koettaa muista karsia pois. He huomaavat näet sen työn +aivan toivottomaksi itsensä suhteen, ja silloin he +lohdutuksekseen alkavat toisista kitkeä pois, mitä niissä on +pahaa. +<br> +<br>Mutta viisas ihminen eli se, joka on uudessa elämänymmärryksessä +ja menettelee viisaiden neuvojen mukaan, hän ainoastaan antaa +hyvän kasvaa ja karman korjata pois, mikä on pahaa. +<br> +<br>Nyt kun hän sitten on oppinut näkemään Jumalaa toisessa, kun hän +on oppinut, että Jumala on toisessa, kaikesta siitä huolimatta, +mitä hän pitää rikkaruohona, silloin hän voi jättää pahan +rauhaan. Hänellä ei ole mitään julkeata halua ottaa pahaa pois +toisesta vaan hän antaa sen olla rauhassa—minä en puhu nyt +vanhempien suhteesta lapsiin vaan yleensä ihmisistä—sillä hän +tietää, että karma sen korjaa, ja iloitsee hyvästä, mikä on +toisessa. Hän alkaa selvemmin ja selvemmin nähdä, että hyvä on +toisissa, että Jumala elää toisissa, ja että se elää omalla +tavallaan. Ja mikä heissä on pahaa, se jää heidän ja karman +väliseksi asiaksi, jonka kanssa hänellä ei ole tekemistä. +<br> +<br>Sitten hän vähitellen joutuu kolmanteen asteeseen, alkaa kulkea +kolmatta taivalta uudessa elämässä, sitä, jota alussa kutsuimme +nimeltä »<i>Jumala kaikkialla</i>». Ihmiselle, joka on löytänyt +jumalallisen elämän toisissa, alkaa käytännöllisesti selvitä se +ihmeellinen totuus, ettei ole muuta olemassakaan kuin +jumalallinen elämä. Hän alkaa nähdä jumalallista elämää yhä +selvemmin kaikkialla. Lopulta hän ei näe mitään muuta kuin +Jumalaa. Paha ja hyvä vastakohtina häipyvät olemattomiin, kaikki +muuttuu yhdeksi suureksi ihmeelliseksi elämäksi, josta hän on +osa, jonka ilmennystä on kaikki olevainen ja jossa ei ole mitään +pahaa. Se elämä on kokonansa hyvää, kokonaan salaperäistä,— +hyvää sillä tavalla ettei siinä ole mitään ristiriitaa, ei +mitään vaikeuksia, ei mitään puutetta. Ihmiselle alkaa +käytännöllisesti selvitä panteismin suuri totuus, joka +uskonnollisia ihmisiä on niin hirmuisesti kauhistanut. +<br> +<br>Kymmenen vuotta sitten muuan tuttavani, joka sittemmin on +tarmokkaasti toiminut uskonnollisella alalla ja vielä +tänäpäivänä toimii, ja joka sitä ennen oli tutkinut teosofiaa ja +tuntenut pientä vetovoimaa teosofiaan, hän kerran sanoi minulle: +»minä olen hylännyt teosofian.» »Vai niin», sanoin minä ja +ajattelin sisässäni: hän ei ole suinkaan koskaan ymmärtänyt +teosofiaa, sillä kuinka silloin voi sen hylätä. »Niin», sanoi +hän, »teosofia ei voi minua tyydyttää, sillä siinähän joudutaan +siihen, ettei ole mitään hyvää eikä mitään pahaa. Ja kun ei ole +mitään pahaa, niin ei ole mitään siveellistä voimaa. Kuinka +ihminen voi kehittyä hyvässä, ellei hän näe pahaa ja ellei hän +<i>vihaa pahaa</i>? Minä olen mennyt takaisin kristinuskoon (ja +kristinuskolla hän tarkotti kirkollista uskoa tai sille hyvin +läheistä uskonmuotoa), sillä kristinusko tekee jyrkän eron hyvän +ja pahan välillä. Se on ihmeellisen suurenmoinen tuo oppi +pahasta ja perkeleestä, kadotuksesta ja tuomiosta, sillä +maailman rakenne on siinä niin selvä: me tiedämme, mihinkä +joudumme, ja tiedämme, kuinka meidän tulee vihata pahaa. Ja minä +tunnenkin sisässäni, kuinka vihaan kaikkea pahaa, ja siitä minä +saan siveellisen voiman.» +<br> +<br>Näillä sanoilla hän kuvasi aivan määrättyä sieluntilaa, joka +todella on kaukana siitä psykologisesta tilasta, mihin ihminen +uudessa elämänymmärryksessä tulee, kun hän saapuu sen kolmanteen +asteeseen. Hän sillä asteella näkee, että koko maailmanavaruus +ja elämä on vain täynnä yhtä Jumalaa, yhtä ääretöntä järkeä ja +suloutta, sitä salaisuutta, jota me kutsumme Jumalaksi. Ei ole +mitään pahaa, ei ole mitään ristiriitaa, kaikki on ikuisessa +täydellisyydessä, kaikki on yhtä suurta elämää, jossa ei koskaan +ole ollut mitään epäilystä, ei koskaan mitään ristiriitaa, ei +koskaan mitään pahaa. Siihen jumalkäsitykseen ihminen tulee. Hän +huomaa silloin kuinka totta oli, mitä esim. Kristus sanoi: +»Jumala antaa aurinkonsa paistaa sekä hyville että pahoille.» +Jumala ei nimitä ketään pahaksi eikä ketään hyväksi. Olisiko +Jumala alempi kuin hänen oma aurinkonsa, joka meille antaa +elämää, lämpöä, valoa? Jos me kutsumme itseämme tai toiset meitä +kutsuvat pahoiksi, mutta yhdessä menemme auringonpaisteeseen, +lämmittää se kaikkia samanlaisesti. Me voimme olla suuria +rikoksentekijöitä ja voimme langeta polvillemme auringon eteen +ja se meitä lämmittää eikä tee mitään eroa välillämme. Jumalan +rakkaus ei katso näköä, vaan se kaikkia, hurskaita niinkuin +syntisiä, rakastaa yhtäläisesti, sen silmissä ei ole mitään +epätäydellistä. +<br> +<br>Suuri elämä, joka on kaiken takana, ei estä meitä pahaa +tekemästä. Me kyllä koetamme estää toisiamme, kun joku tahtoisi +pahaa tehdä, Jumalallinen elämä antaa meidän olla pahoja, antaa +meidän tehdä pahaa. Siitä saamme itse kokea seuraukset. +Luonnonlait tuottavat meille kärsimystä, mutta ne kasvattavat. +Kun me niitä vastaan rikomme tietäen tai tietämättämme, kutsumme +esiin leikkuumiehen, joka tulee ja leikkaa meiltä pois pahan, +mutta ei loukkaa eikä estä meitä silti vaan antaa meille +täydellisen vapauden. +<br> +<br>Ja kun sisässämme selviää ja tulee eläväksi tämä uusi Jumala, +joka on kaikkialla, silloin me ymmärrämme ihmeellisen mysterion. +Me ymmärrämme, mitä Kristus tarkotti puhuessaan syntien anteeksi +antamisesta. Me luulemme tavallisesti että tällä tarkotetaan +Jumalan antavan meille syntimme anteeksi. Mutta mitä syntejä +Jumala antaa anteeksi? Emme me ole mitään syntiä tehneet Jumalan +edessä. Jumala ei meitä pidä syntisinä, Jumalalla ei ole mitään +anteeksi annettavaa, me emme millään tavalla voi rikkoa Jumalaa +vastaan, me emme voi tehdä itseämme suuriksi tai pieniksi +jumalallisen elämän silmissä. Jumalaa vastaan ei ole koskaan +rikottu; Jumala aina rakastaa. +<br> +<br>Mutta mitä on syntein anteeksi antamus? Se on asia, joka +tapahtuu meidän kesken ilmenneessä elämässä. Kun me tulemme +Jumalan tuntoon, kun jumalallinen elämä tulee meissä eläväksi, +silloin se elämä käskee meitä siunaamaan ja anteeksi antamaan. +Muuta me emme osaa tehdä. Me siunaamme ja annamme anteeksi. Jos +siis ihminen, joka tuntee itsensä syntiseksi ja huonoksi, +ihminen, jonka sisässä on ristiriitaa ja sielullista tuskaa, +tulee meidän luoksemme, niin me voimme hänelle antaa synnit +anteeksi, sillä me voimme omalla olemuksellamme paljastaa +hänelle sen totuuden, että Jumalan kanssa on rauha. +Mestari-olento, ihminen, jonka sisässä on Jumala elävä, +vaikuttaa aina nostavasti ja puhdistavasti ihmisiin. Hänen +olemuksensa on ihmeellisen rauhottava. He juoksevat hänen +luoksensa, kertovat hänelle syntinsä, erehdyksensä ja pahuutensa +ja hän sanoo: »sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu». Hän +antaa anteeksi, hän osaa heitä rakastaa, vaikka he ovat huonoja, +ja he tuntevat, että hän rakastaa. He tuntevat nousevansa ja +puhdistuvansa hänen edessään. Vaikka heidän syntinsä olisivat +veripunaiset, he tuntevat, että Mestarin edessä ne tulevat +lumivalkeiksi. Hänen rakkautensa pesee heidät puhtaiksi, he +tuntevat, että heissä todella ei olekaan mitään syntiä. He +näkevät Jumalan. +<br> +<br>Tämä on ihmeellinen sielun totuus, jonka Kristus tahtoo opettaa. +Silloin on Jumalan valtakunta maan päällä, silloin toteutuu +hyvän valtakunta, kun me opimme antamaan synnit toisillemme +anteeksi, kun opimme siunaamaan toisiamme. +<br> +<br>Ja oppiakseen tämän läksyn, tulee ihmisen, niinkuin sanoo sama +Mestari, ottaa risti päällensä. Koko tämä elämä, jota olen +kuvannut, näyttäytyy henkisesti katsoen näin: ihmissielu kulkee +tiellä ja kantaa olallaan mustaa ristiä. Hän kantaa ristiä +kulkien »pääkallonpaikkaa» kohti. Ja kun ihminen kantaa tätä +ristiä ja ymmärtää iloita, silloin siitä rististä, sen keskeltä +kasvaa ruusuja. Siitä kasvaa rakkauden ruusu, joka tekee ristin +keveäksi ja ihanaksi. Tätä tarkotti Mestari Rosencreutz, kun hän +puhui ruusurististä ja perusti ruusuristin veljeskunnan. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="IV" href="#index"> IV. </a> ÄLYLLINEN JA SIVEELLINEN PUHDISTUS.</h2> + +<br> +<br> + + +Jos otamme matematisen totuuden esim. 2x2=4, niin sitä tuskin +voi esittää muulla kuin aivan yksinkertaisella selvällä tavalla: +2x2=4. Vaikka koettaisimme olla runollisia, saisi siitä tuskin +enempää irti. Sitävastoin käytännölliset tosiseikat ovat toista +laatua. Jos sanomme: tuo ihminen on hyvä, voimme sitä seikkaa +kuvata eri tavoilla ja näyttää erilaisilla esimerkeillä, millä +tavalla hänen hyvyytensä ilmenee. Ja koska ei ole sen +käytännöllisempää asiaa kuin totuuden etsintä ja totuuden +löydäntä, niin se luonnollisesti on asia, jota voidaan +tyhjentymättömän monella tavalla katsella ja esittää. Kun +ihminen etsii totuutta, etsii Jumalaa, niinkuin myös voimme +sanoa, silloin tämä etsiminen tietenkin tapahtuu koko hänen +sielullaan, koko hänen henkensä voimalla, sillä ihmisellä ei ole +toivoakaan löytämisestä, ellei hän koko sydämellään ja +voimallaan etsi; mutta kun hän etsii, käyttäen ajatustaan ja +järkeään, voimme erottaa eri askeleita hänen etsimisessään, eri +jaksoja, ja kuvailla niitä eri tavalla. Tänään ja seuraavissa +luennoissa tahdomme puhua kolmesta jaksosta totuuden etsijän +elämässä, jotka voidaan selvästi erottaa toisistaan, olkoon että +ne jyrkästi kehittyvät toinen toisensa perästä tai että ne +kehittyvät limittäin. +<br> +<br>Ensimäinen jakso totuudenetsijäin elämässä, jos hän on +nykyaikainen ihminen, joka ajattelee ja käyttää järkeään, on se +periodi, jolloin hänen älynsä ja järkensä on etualalla ja +vaikuttaa voimakkaammin, jolloin hänen intelligenssinsä +varsinaisesti tekee työtä. Tämä on hänen tieteellis-filosofinen +etsimisensä. Hän alkaa kysymällä itseltään: mitä on totuus? Hän +ei tyydy mihinkään vastaukseen, minkä hän on saanut ympäriltään +tai kasvatuksen kautta. Hän ei tyydy mihinkään +auktoriteti-uskoon, jota häneen tavalla tai toisella on +tyrkytetty. Hän ei ota mitään ennakoita uskoakseen vaan hän +todella vakavasti kysyy, onko totuus olemassa, onko Jumala +olemassa, mikä on totuus? Ja kun hän tämän kysymyksen tekee +järjellään, silloin on luonnollista, että hän aikoo järkeään +käyttää—että hän pinnistää järkeään ja ymmärrystään niin paljon +kuin mahdollista etsiessään totuutta. Hän etsii tätä totuutta +sillä tavalla, että hän tutustuu erilaisiin maailmankatsomuksiin +ja elämänkäsityksiin, joita nykyaikana on hänellä tarjona. Hän +tutustuu niihin ja arvostelee niitä omantuntonsa ja tietonsa +kannalta, ja kun hän tällä tavalla filosofisesti tutkii ja +ajattelee, hän lopulta tulee siihen johtopäätökseen, että hän +totisesti ei tiedä mitään. Tämä on ensimäinen askel +totuudenetsijän elämässä. Hänen täytyy välttämättä tulla siihen +kohtaan, että hän koko olemuksellaan, järjellään, ajattelevalla +minuudellaan tunnustaa: minä en totisesti tiedä mitään. Hän on +tutustunut kaikenlaisiin oppeihin, on kuullut monelta ihmiseltä, +kuinka tämä ajattelee. Hän on koettanut katsella asioita monelta +puolelta ja lopuksi huomannut, että hän ei tiedä mitään, ei +tiedä mitä uskoa. Hän ei tiedä ollenkaan mitään. Ihmiset sanovat +toiset toisella, toiset toisella tavalla, toisten mielestä +ihminen on kuolematon, toisten mielestä kuolevainen, toisten +mielestä on Jumala olemassa ja on sellainen ja sellainen, +toisten mielestä ei Jumalaa ole. Hän ei voi mitään sanoa, hän +työskentelee järjellään ja älyllään, mutta ne eivät vastaa +mitään, ei mitään muuta kuin: minä en tiedä mitään. Tämä on +viisauden alku, ensimäinen askel totuuden tietämisen tiellä, +että ihminen tietää, ettei hän tiedä mitään. Tämä on Sookrateen +vanha neuvo. Sookrates kulki ympäri ja keskusteli kaikenlaisten +ihmisten kanssa ja näytti heille, että he olivat samassa tilassa +kuin hän itse sanoi olevansa, sillä Sookrates todisti ja näytti, +että heidän täytyi tunnustaa: minä en tiedä mitään. Sookrates +omalla omituisella opetustavallaan sai ihmiset näkemään, +etteivät mitään tienneet. Monet luulivat tietävänsä mutta +Sookrateen käsissä riisuttiin alastomiksi ja huomasivat, +etteivät mitään tienneet. Tällainen työ on ihmisen tehtävä +itsensä kanssa. Jollei ihmisellä ole ketään Sookratesta luonaan, +joka häntä tällä tavalla pyörittää ja pinnistykseen pistää, niin +hänen on tehtävä se työ itse itsensä kanssa. Hänen täytyy itse +viedä itsensä siihen umpikujaan, josta hän ei edemmäksi pääse ja +jossa hänen täytyy tunnustaa: minä en tiedä mitään. Jos ihminen +silloin on ilman sitä runollista temperamenttia, taiteellista +vaistoa, josta ensi luennossa oli puhe, hän hylkää koko +totuudentuntemisen, väsyy siihen ja sanoo: ihminen ei <i>voi</i> +tietää mitään. Huomaamatta hän nojautuu ja tyytyy ensimäiseen +löytöönsä eikä mene edemmäksi. Hän teki ennenaikaisen +johtopäätöksen. On paljon ihmisiä, jotka ovat tällä kannalla, +sekä oppineiden että oppimattomien joukossa. Oppineiden tie on +voinut käydä toisia uria myöten, mutta molemmat ovat tulleet +siihen, etteivät he mitään tiedä ja silloin tehneet +johtopäätöksen, ettei voi tietää mitään. Tätä kutsutaan +agnostisismiksi ja on se itse asiassa hyvin rohkea väite, +vaikkeivät agnostikot itse sitä huomaa. Sama on laita monen +monen uskovaisen. Kun heitä lujasti ahdistetaan, he ehkä +puoleksi huomaamattaan laskevat itsestään sellaisen lauseen: +ihminen ei voi mitään tietää. Siihen ihminen aina turvaa, sillä +ihmisen koko olemus on pohjaltaan järkeä, ja ihminen välttämättä +tahtoo tietoa. Hänen koko olemuksensa on tietoon pyrkimistä. Kun +hän näkee tai luulee, ettei itse voi enää edetä mihinkään, hän +sanoo: ihminen ei voi enempää tietää. Sillä tavalla hän on +tyydyttänyt sielunsa tarpeet ja luulee tyydyttävänsä toistenkin +tarpeet. »Olkaamme rauhalliset, me emme voi mitään tietää, siinä +kylliksi!» Tähän jäävät ne, joiden järki väsyy, joilla ei ole +sitä runollista vaistoa, joka veisi heitä edemmäksi. +<br> +<br>Mutta ne, jotka pääsevät tämän kohdan yli, saavat järkensä +valistetuksi. Heidän järkensä herää uudella tavalla, heissä +todella tapahtuu heräymys. Suuren älyllisen työn perästä tämä +heräymys tulee, kun ihmisellä on ollut apunaan taiteellinen +aisti, joka tekee hänen työnsä todella sielukkaaksi ja +henkeväksi. Hänen järkensä äkkiä valistuu ja hän saa tietää +ihmeellisen asian. Minkä? Tämän hän näkee älyllisessä +heräymyksessään: on olemassa elämä kaikkien ilmiöiden takana, +yhtenäinen elämä. On olemassa ykseys moninaisuuden takana. On +olemassa ääretön avaruus, johon korkeimmatkin auringot häviävät. +Elämä on täynnä ilmiöitä, mutta elämä itse on pohjaton. Elämä on +rajaton verrattuna ilmiöihinsä, jotka ovat rajallisia. On +olemassa ikuinen elämä kaiken yläpuolella, elämä, jota ihmiset +nimittävät Jumalaksi. Tämän yhtenäisen elämän ihminen +älyllisessä heräymyksessään tajuaa ja näkee. Mahdotonta on +kuvata sitä fyysillisillä sanoilla ihmiselle, joka ei ole sitä +kokenut, hänen täytyy ponnistaa, kunnes hän saa kokemuksen +siitä. Hänen täytyy ponnistaa koko sielullaan, ja varmasti tulee +päivä, jolloin hänen ymmärryksensä herää ja näkee: »minähän en +ole olemassa erityisenä oliona, vaan olen yksilöllinen ilmennys +äärettömästä elämästä. Olen vain pisara merenpinnalla.» Ihminen +aivankuin näkee ulos äärettömyyteen, näkee Jumaluuden suuren +pimeyden, joka itseensä kätkee kaiken valon. Hän ymmärtää, mitä +vanhat salatieteelliset maailmanselitykset tarkottavat, kun ne +sanovat: valo on syntynyt pimeydestä; kun raamatussakin +kerrotaan, että syvyys ja tyhjyys oli ensin ja sitten vasta tuli +valo. Kun ihminen täten huomaa olevansa pieni osa suuresta +kokonaisuudesta, huomaa, että kaikilla olennoilla toisin sanoen +on yhteinen alkuperä eli isä, täytyy hänen samalla myöntää, että +kaikki ihmiset ja elävät olennot suuren Elämän lapsina ovat +keskenään veljiä. Hänen järkensä sanoo hänelle +vastustamattomalla selvyydellä: »sinä olet atomi +maailmankaikkeudessa, elämän äärettömässä valtameressä, niinkuin +kaikki muut ovat atomeja. Sinä et ole ihmeellisempi kuin mikään +muukaan atomi tässä kaikkeudessa eikä mikään muu atomi ole +äärettömyyden ja iankaikkisuuden kannalta ihmeellisempi kuin +sinä olet. Sinä olet vain yksi pyörä, ihmeellisessä koneistossa, +sinä olet vain omalla paikallasi, kohdallasi välttämätön atomi, +tässä atomien meressä mutta matonen maassa on aivan yhtä +välttämätön ja salaperäinen ilmennys kuin sinä olet; ja jos on +olentoja, korkeampia ihmisiä, enkeleitä, jumalia, luojia, niin +ne ovat myös atomeja iankaikkisuuden ja äärettömyyden rinnalla. +Ne ovat myös sinun veljiäsi.» Luonnollista on, että kun ihminen +järjessään tämän totuuden älyää, hän samalla ymmärtää, että +totuus oikeastaan häntä velvottaisi. »Me ihmiset olemme veljiä, +mutta emme elä kuin veljet! Koska minä nyt tämän tajuan, pitäisi +ehkä minun—?» Kuitenkin ihminen voi jäädä tälle kohdalle. Hän +on löytänyt suuren totuuden, mutta taas on kohta tullut, että +hän voi jäädä paikoilleen. Hän on totuuden nähnyt ja voi sitä +toisillekin neuvoa, toisiakin houkutella sitä näkemään, mutta +hän voi antaa sen jäädä itselleen älylliseksi voitoksi eli +saavutukseksi. Hän pysyy silloin intellektualistina, joka on +nähnyt Jumalallisen Elämän kaiken takana, mutta samalla nähnyt +oman mitättömyytensä, kykenemättömyytensä, pienuutensa. Hän ei +mitään kykene tekemään, hän elää vain mukana niinkuin pisara +meressä. Hän kätkee tämän tiedon käytännöllisesti itseensä, hän +on löytänyt helmen, mutta kätkee sen peltoonsa. Hän on saanut +»leiviskän», mutta kaivaa sen maahan. Mitä hän voi tehdä? hän ei +voi maailmaa muuttaa, ei saada sitä paremmaksi, ei ihmisiä +veljellisemmiksi keskenänsä. +<br> +<br>Mutta jollei hän tälle kohdalle jää, jos hän tahtoo mennä +eteenpäin tästä heräymyksestä, jos hän tuntee sisässään: »minä +tahdon maksaa paljon, jotta totuus, jonka olen nähnyt, tulisi +minussa eläväksi», silloin hän voi ottaa seuraavan askeleen +edemmäksi ja joutua uuteen jaksoon eli kehityskauteen totuuden +etsimisessä. +<br> +<br>Sen sijaan, että hän vain alhaaltapäin katselisi ihmeellistä +totuutta, hän silloin antaa totuuden jumalallisen elämän virrata +itseensä. Muistattehan, mitä tässä mainittiin eräässä äskeisessä +esitelmässä, että ihminen on aineellisessa ilmennyksessään +munanmuotoisen auran sisäpuolella, mutta että hän todellisessa +itsessään on tämän munanmuotoisen auran ulkopuolella. Aura on +hänen Itsensä sisässä, Itsenä hän ei istu sen auran keskellä; +siinä on ainoastaan hänen yksilöllinen ilmennyksensä. Itse hän +jumalihmisenä on auransa ympärillä, ulkopuolella, aineettomuuden +maailmassa. Kun nyt ihminen näkee älyllisesti, että elämä on +yhtenäinen, että Jumala on iankaikkinen ja ääretön salaisuus +kaikkien ilmiöiden takana, niin hän itse asiassa ottaa vastaan +älyllisen vaikutuksen omasta Itsestään, siitä äärettömästä +Itsestä, joka on hänenkin oma Itsensä, vaikka se on hänen +personallisen ja yksilöllisen ilmennyksensä eli auran +ulkopuolella. Mutta jos hän tahtoo, että ääretön iankaikkinen +elämä virtaisi hänen sisälle ja ilmenisi hänessä, niin hänen +täytyy ottaa vaikutuksia siltä Itseltä, joka on yhtä +Äärettömyyden kanssa, toisellakin tavalla kuin älyllisesti. +Hänen täytyy antaa tuon äärettömän elämänsä tunkeutua häneen +niin, että se täyttää myös hänen tunne- ja tahto-elämänsä. Kun +hän vakavasti tahtoo edetä älyllisestä näkemyksestä eli +»heräämisestä« «vanhurskauttamiseen», silloin hänen täytyy +tahtoa, että totuus, minkä hän on älyllisesti nähnyt, ilmenisi +koko hänen yksilöllisessä ilmennyksessään, täyttäisi hänet ja +tulisi siis ilmi hänen personallisessa elämässään. Toisin sanoen +on teoissa toteutettava, mikä ajatuksissa on ihanteena. Tämä ei +ole leikintekoa, sillä ihanteen toteuttaminen tässä tapauksessa +on itse Jumalallisen Totuuden toteuttamista. Ennenkuin se voi +tapahtua, täytyy ihmisen tahtoa—ja hän voi tahtoa, jos hänellä +on taiteellinen vaisto—että hän voisi elää veljellistä elämää. +Hänen täytyy ajatella omaa personallista elämäänsä ja millä +tavalla hän voisi sitä muuttaa, mikä siinä sotii veljeyttä +vastaan, mikä on alhaista, puutteellista tai rumaa. Hänen täytyy +itse näitä asioita miettiä. Erehtyvät ne ihmiset, jotka ottavat +jonkun opettajan itselleen ja noudattavat hänen käskyjänsä ja +menettelevät sokeasti niiden mukaan, sillä tässä varsinaisesti +tarvitaan ihmisen omaa työtä, jos hän tahtoo edetä +totuudenetsimisen tiellä. Hänen ei pidä eikä hänen tarvitsekaan +sokeasti kulkea kenenkään neuvojen mukaan vaan hänen pitää itse +omalla ymmärryksellään, omalla parhaimmalla taidollaan pohtia +asioita, jotka häntä itseään koskevat. »Mikä minun sieluni +pelastaa vaaroista, millä tavalla minun pitäisi muuttaa elämäni, +että siitä olisi hyötyä kanssa-ihmisilleni, miten voisin elää +niin, etten loukkaisi veljeyden periaatteita?» Näin hän kysyy +itseltään ja ymmärtää, että voidakseen olla todellinen veli +kaikkien kanssa täytyisi hänen osata rakastaa, aivan +pohjattomasti rakastaa. Mutta vaikkei hän sitä osaisi, hän +kuitenkin tahtoo pyrkiä. Tämä on juuri tärkeä kohta, että +ihminen tahtoo pyrkiä ja vaikkapa vähässä muuttaa elämäänsä. Hän +esim. päättää: »nyt en tahdo enää tappaa eläimiä enkä tehdä +niin, että toisten täytyy tappaa minun takiani. En siis syö +lihaa, en mitään sellaista, jonka vuoksi eläimiä tapetaan.» Leo +Tolstoi, tuo suuri ihmeellinen mies, joka todella etsi ja pyrki, +sanoo: ensimäinen ehto, kun ihminen tahtoo tulla hyväksi, on, +että hän tulee kasvissyöjäksi, sillä kuinka ihminen voisi +alottaa väärästä kohdasta ja tulla hyväksi, samalla kun hän +tahraa käsiään verellä. +<br> +<br>Mainitsen tämän esimerkkinä, mutta en tarkotuksessa ketään +loukata. Kukin ihminen itse päättää sisässään kaikista +kysymyksistä oman elämänsä suhteen, ja se on hänen yksityinen +asiansa Jumalan kanssa. Emme voi tuomita ketään. Emme voi sanoa, +kun näemme jonkun syövän lihaa: »Ah, hän on mahdoton, hän ei +kykene elämään veljellisesti.» Meidän kädessämme ei ole +veljeyden mittapuu. Kun ihminen on vakava pyrkimyksessään, on +hänen yksityinen asiansa, mistä kohdasta hän alottaa. Ihmisellä +on laki itsessään, sanotaan raamatussa. Hän on itselleen laki. +Laki on kirjotettu hänen sydämeensä ja hän itse ymmärtää, mitä +hän itseltänsä vaatii. Kun hän vilpittömästi tahtoo edetä +veljellisyyden tiellä ja kun hän ajattelee ihanteena, että voisi +palvella ihmiskuntaa ja maailmankaikkeutta, sen onnea ja +edistystä, mitään itselleen pyytämättä, silloin hän on oikealla. +Ihmisen on niin yksinkertaista tuntea, niin helppoa arvostella +omaa itseään. Hän kysyy itseltään: mitä minä tahdon? ja vastaa +siihen aivan rehellisesti ja vilpittömästi. Aivan välttämätöntä +totuudenetsijälle on, ettei hän tee mitään ilvettä itsensä +kanssa. Siinä kohdassa ihmiset erehtyvät, että usein ovat +sokkosilla itsensä kanssa. Totuudenetsijälle ei sellainen +kelpaa, hänen täytyy seisoa alastomana itsensä edessä. Mutta kun +hän löytää itsestään vilpittömän tahdon edetä veljeyden tiellä, +silloin totisesti hän etenee ja älyllinen totuudennäkemys +muuttuu hänessä siveelliseksi elämänvoimaksi—ja ihmiselle +tapahtuu uusi kokemus. +<br> +<br>Hän näkee nyt, hän tuntee nyt, kuinka se suuri elämä, jonka hän +on järkensä silmällä nähnyt ja johon hän uskoo, mahtavana +voimana virtaa hänen sieluunsa. Hän tuntee kuinka avaruuden +äärettömyydestä elämän henki liitelee hänen sieluunsa ja kuinka +ikuisuuden syvyydestä elämän lähdevesi pulppuaa hänen sieluunsa. +Nyt hän tietää aivan uudella tavalla että me muodostamme yhden +suuren kokonaisuuden, että me totisesti kaikki olemme saman isän +lapsia, sillä hän tuntee olevansa yhtä kaikkien kanssa. Se suuri +elämä, joka oli hänelle ainoastaan älyllinen todellisuus, +muuttuu eläväksi todellisuudeksi ja selvittää hänelle elävän +kokemuksen avulla, mitä on rakkaus. Silloin kun hänelle tapahtuu +tämä ihmeellinen hetkellinen uudestasyntyminen, silloin hän +tietää mitä rakkaus on siitä yksinkertaisesta syystä, että hän +sillä hetkellä rakastaa kaikkia, ja samalla hän ymmärtää koko +olemuksellaan, ettei ole muuta vapahtajaa olemassa kuin Jumala. +Hän ei voi itse itseään vapahtaa eikä tehdä itseään hyväksi— +kuinka hän kuolevainen ihminen voisi itseään pelastaa ja millä +voimalla? Ei, vaan se ääretön voima, se suuri ihmeellinen, +yhtenäinen elämä, joka on kaiken takana, se hänet täyttää, se +hänet puhtaaksi pesee. Se on rakkaus ja se opettaa häntä +rakastamaan. Sen avulla, sen täyttämänä hän osaa rakastaa. Se +yksin, Jumala itse, on pelastaja, vapahtaja. Kaikki teologiset +riidat ja kiistat Jumalan armosta, ihmisen omasta voimasta +j.n.e. tulevat aivan arvottomiksi hänen silmissään. Ihmiset, +jotka eivät asioista tiedä, saattavat niistä puhua, mutta kun +ihminen itse tietää, kun hän on itse kokenut, mikä voima se on, +joka hänet nostaa, mikä voima se yksin on, joka hänet tekee +hyväksi, puhdistaa, täyttää rakkaudella kaikkea kohtaan, kun hän +sen tietää, silloin hänen ei tarvitse riidellä kysymyksestä +sellaisten kanssa, jotka eivät sitä tiedä. Yhdentekevää on, +kutsuuko ihminen tuota voimaa Jumalan voimaksi vai kutsuuko hän +sitä omaksi itsekseen, sillä totisesti se on hänen oma itsensä, +joka asuu auran ulkopuolella, joka tulvaa häneen, mutta +totisesti se samalla on itse ääretön elämä. Nimi on toisarvoinen +asia eikä muuta sitä tosiseikkaa, että personallinen minä ei voi +nostaa itseään, jollei se täyty elämällä, joka personallisesti +katsoen tulvaa siihen ulkoapäin, tulkoon se sitten +äärettömyydestä tai ihmisen korkeammasta itsestä, sillä +käytännöllisesti katsoen nämä ovat yhtä. +<br> +<br>Tällainen on toinen jakso totuudenetsijän elämässä. Ja kun hän +on tähän kohtaan päässyt, ei hän tiellä enää pysähdykään, ei hän +enää jääkään seisomaan vaan hän etenee itsestään eteenpäin ja +hänen kokemuselämänsä yhä rikastuu. Päivä päivältä hän oppii +selvemmin ja laajemmin rakastamaan. Päivä päivältä hänelle +esiintyy uusia elämän ongelmia, jotka vaativat ratkaisua. Päivä +päivältä hänen kykynsä niitä ratkaista kasvaa. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="V" href="#index"> V. </a> YLIAISTILLINEN ELÄMÄ.</h2> + +<br> +<br> + +Aiomme tänään jatkaa viime luentoa, joka jäi kesken siinä +merkityksessä, että en ehtinyt kuvata kolmatta askelta totuuden +etsijän tiellä. Tietysti askeleita tällä tiellä on useampia. +Totuuden etsiminen ei lopu, ennenkuin ihminen on kehittynyt +täydelliseksi Mestariksi, ja tietysti kehitystä on senkin +jälkeen, vaikkei sitä silloin enää kutsuta totuudenetsimiseksi. +Mutta totuudenetsimisen alkupäässä on ne kolme askelta, joista +viime kerralla lupasin puhua ja joista en ehtinyt kuvata muuta +kuin kahta. +<br> +<br>Kuten muistatte oli ensimäinen askel totuudenetsimisessä +totuuden älyllistä etsimistä, joka päättyi sellaiseen +huippukohtaan, että ihminen heräsi älyllisesti, jolloin ihminen +ensin järkensä silmillä näki ja ymmärsi, että elämän moninaisten +ilmiöitten takana oli olemassa yksi yhtenäinen elämä. Ihminen +älyllisesti näki niin sanoaksemme Jumalan olemassaolon ja siitä +johtuvan seurauksen, että kaikki ihmiset ovat tämän Jumalan +lapsia ja siis ytimeltään yhdenvertaisia. +<br> +<br>Tätä älyllistä heräämistä seuraa luonnollisesti velvollisuus +toteuttaa sitä jumalallista yhtenäistä elämää, jonka ihminen +näkee olevan kaikkien ilmiöitten takana ja piilevän hänessä +itsessäänkin, toisin sanoen velvollisuus toteuttaa veljeys. +<br> +<br>Sentähden totuudenetsijä, joka ei pysähdy älylliseen +totuudenetsimiseen, yrittää elää veljellisesti. Hän koettaa +järjestää omaa personallista elämäänsä niin paljon kuin hän osaa +ymmärtämäinsä veljeysperiaatteiden mukaisesti. Näiden +siveellisten pyrkimysten luonnollisena palkkana seuraa sitten +toinen heräymys eli uudestasyntyminen, joka ei ole enää +älyllistä vaan siveellistä laatua. Ihminen silloin kokee +kummallista ekstasia, jolloin jumalallinen elämä tulvaa hänen +personallisuuteensa, tehden sen pyhäksi ja täyttäen sen +suurenmoisella rakkaudella kaikkia kohtaan koko luomakunnassa. +Se, joka on pyrkinyt veljellisyydessä eteenpäin, varmasti joskus +on tehnyt tällaisen kokemuksen. Ennen hän ei ole osannut +rakastaa, ei ole tuntenut yleis-inhimillistä, kosmillista +rakkautta, vaikka hän on ymmärtänyt ja älynnyt sitä yhtenäistä +elämää, mikä hänen sisässään voisi tuntua ja siinä on <i>de +jure</i> vaikkei vielä <i>de facto</i>. Mutta noina ekstasin +hetkinä hän tuntee voivansa rakastaa kaikkia, voivansa syleillä +koko maailmaa. Näitä kokemuksia ihminen tekee pyrkiessään +toisella tien kohdalla eteenpäin, ja ne kohoavat huippuunsa +suurimmassa rakastamiskyvyssä ja voiman kokemuksessa, minkä +ihminen voi saavuttaa. +<br> +<br>Mutta nämä kokemukset ovat vain hetkellisiä ekstasi-tiloja. +Ihminen ei vielä ole joka hetki sellainen. Hän tietää, mitä +Mestarin rakkaus on, hän on saanut kokea, mitä on täydellisen +ihmisen elämä, hän käsittää, että jos hän olisi täydellinen, hän +joka hetki rakastaisi siten kuin hän rakastaa ekstasin hetkinä, +ja koko hänen elämänsä olisi yhtä ainoata rakkauden unelmaa +aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ja tämä tieto velvottaa. Hänen +velvollisuutensa on kehittyä siihen elämään, jossa hän aina +voisi tuntea tuota ihmeellistä äidin eli Mestarin rakkautta +kaikkia kohtaan. Hänen velvollisuutensa on siihen pyrkiä. Ja +silloin hän ymmärtää tärkeän seikan. Hän ymmärtää, miksikä +hänessä tämä rakkaus ei elä yhtämittaa. Hän ymmärtää sen +riippuvan siitä tosiseikasta, että hän ei ole kyllin viisas. Hän +ei voisi sitä rakkautta vielä käyttää. Jos se hänessä aina +asuisi, mitä hän tekisi? Millä tavalla hän ihmiskuntaa auttaisi, +millä tavalla hän rakastaisi, kuinka hänen rakkautensa ilmenisi? +<br> +<br>Ekstasin hetkenä tai sen perästä on tavallista, että ihminen +ajattelee: »oi, jos olisin rikas, jos minulla olisi kaiken +maailman rikkaudet, niin minä auttaisin kaikkia, jotka tulevat +tielleni ja kärsivät ruumiillisesti,—oi jos olisin rikas!» +Mutta vähänkin asiaa punnittuaan hän huomaa, että sellainen +ratkaisu olisikin humbugia, sillä silloin kaikkien muiden +ihmisten pitäisi olla sellaisessa asemassa, että he kaipaisivat +hänen rikkauttaan. Siis kaikkien muiden pitäisi olla köyhiä, +puutteessa, hänen yksin rikas, jotta voisi näyttää heille +rakkauttaan. Mitä tämä olisi muuta kuin humbugia? Minkätähden +hänen pitäisi olla sellainen ihmeellinen olento, joka näyttäisi +muille rakkauttaan? Ja mitä hyötyä toisilla olisi tällaisesta +avunsaannista, joka tekisi tyhjäksi heidän oman +yritteliäisyytensä, heidän omat ponnistuksensa? +<br> +<br>Totuudenetsijä ymmärtää selvästi, että siihen päin ei ole +pyrittävä. Hän ymmärtää, että luonnollinen taloudellinen +ratkaisu on, että toinen ihminen ei tarvitse toisen apua +suoranaisesti. Hän ymmärtää, että näitä kysymyksiä köyhyydestä +ja rikkaudesta, aineellisesta puutteesta ja avuliaisuudesta +pitää ratkaista siten, että olosuhteet maan päällä järjestetään +niin, ettei ole köyhiä eikä rikkaita, ei puutteellisia eikä +yltäkylläisiä. Ja näin ollen hänen täytyy osata näyttää +rakkauttaan toisella tavalla: «jos oikein rakastan ihmisiä, +pitää minun osata näyttää heille rakkauttani, vaikka olisin niin +köyhä, etten voisi heille mitään aineellista apua antaa.» +<br> +<br>Mitenkä sitten voidaan ihmisiä auttaa? Kaipaavatko ihmiset muuta +kuin aineellista apua? Ei tosiaan ole muu tarve niin lähellä. On +kyllä ihmisiä, jotka kaipaisivat rakkautta ja hyvyyttä; esim. +jokainen sairas on kiitollinen toisen hyvyydestä; jokainen surun +painama on kiitollinen siitä, että toinen ihminen osottaa +hänelle myötätuntoa, osanottoa hänen surussansa, mutta usein on +kuitenkin elämässä niin, että niillä ihmisillä, jotka ovat +surullisia tai sairaita, onkin lohduttajansa. Sillä kaikkein +enimmän tietysti voi surevaa tai sairasta lohduttaa ja hänelle +osottaa myötätuntoa sellainen, joka jo personallisesti häntä +rakastaa ja ymmärtää hänen personallisia omituisuuksiaan. Sairas +ihminen ottaa mieluummin vastaan hoitoa sen puolelta, joka häntä +rakastaa kuin vento-vieraalta. Totuudenetsijä vetää näistä +huomioistaan sen johtopäätöksen, että elämässä täytyy olla ala, +jossa ihmiset todella kaipaavat apua ja jossa he eivät voi saada +keltä tahansa apua, ei niiltäkään, jotka heitä rakastavat. Ja +sellainen ala onkin. Mikä? Yleensä elämän tieto. Siinä ihmiset +kaipaavat apua. Heillä ei ole tietoa siitä, mitä elämä on. +Ihmiset eivät tiedä, ovatko he kuolevaisia vai ovatko he +kuolemattomia olentoja. He eivät tiedä, elävätkö kuoleman +jälkeen, ovatko täällä vain yhden kerran vai tulevatko useamman +kerran tähän maailmaan. Ihmiset eivät ole osanneet ratkaista +itse elämän kysymystä. He elävät tietämättömyydessä ja kaipaavat +tietoa. »Siis», huudahtaa totuudenetsijä, »jos minulla olisi +tietoa ja viisautta, silloin voisin ihmisiä auttaa.» +<br> +<br>Ihminen, joka on tehnyt rakkauden ekstasin kokemuksia, hän +kaipaa tietoa, ei itseänsä varten, vaan sentähden että hän +muuten on hyödytön maailmassa, että hänellä ei ole maailmassa +muuten mitään tehtävää. Hän tahtoo rakastaa ihmisiä, auttaa +heitä ja olla hyödyksi ihmiskunnalle, mutta siihen kyetäkseen +hän tarvitsee tietoa. Siveellisestä uudestasyntymisestä seuraa +välttämättömänä vaatimuksena ja velvollisuutena +totuudenetsijälle hankkia itselleen tietoa elämän ja kuoleman +salaisuudesta. +<br> +<br>Tämä tieto elämän ja kuoleman salaisuudesta, jota hän kaipaa ja +jota hän tahtoo itselleen hankkia ihmiskunnan vuoksi, ei ole +psyykillistä vaan henkistä laatua. Ei hän kaipaa yliaistillisia +kykyjä, ei hypnotista voimaa, ei tavallista selvänäköisyyttä, ei +mitään hermoja kiihottavaa, vaan todellista tietoa siitä, onko +mitään olemassa kuoleman jälkeen, onko totta, että on olemassa +taivaita ja helvettejä, onko olemassa iankaikkinen elämä, onko +totta, että ihminen syntyy monta kertaa maailmaan. Tätä tietoa +hän tarvitsee, tätä henkistä tietoa elämän ja kuoleman +salaisuudesta, toisin sanoin tietoa siitä, onko hän itse +sellainen olento ihmisenä, että hän voi elää kuoleman jälkeen. +<br> +<br>Millä tavalla hän voi tästä saada tietoa? Mitä tapahtuu +kuolemassa? Aivan selvästi kuolemassa tapahtuu se, että +fyysillinen ruumis jää elottomaksi. Jos siis ihminen on olemassa +kuoleman jälkeen, on hän jokin muu kuin fyysillinen ruumis. +Fyysillinen ruumis jää elottomaksi, se kuolee. Jos ihminen on +sama kuin fyysillinen ruumis, ei hän ole olemassa kuoleman +jälkeen. Mutta jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen, silloin +hänen täytyy olla joku muu kuin fyysillinen ruumis, ja siinä +tapauksessa on hän tämä muu nyt jo eläessään. Tämä on aivan +selvää logiikkaa. Jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen ilman +fyysillistä ruumista, täytyy hänen voida olla olemassa +eläessäkin ilman fyysillistä ruumista. Sille ihmiselle, joka +tahtoo tietoa elämän ja kuoleman salaisuudesta, muodostuu aivan +selvä problemi ratkaistavaksi. Hänen täytyy päästä tietoon +siitä, voiko olla olemassa ihmisenä, vaikkei ole fyysillistä +ruumista käytettävänä. Ja kun itse kysymys on selvä, on syytä +toivoa vastausta. +<br> +<br>Nyt tietysti kun ihminen asettaa ratkaistavakseen tällaisen +problemin, hän joutuu tekemisiin yliaistillisen maailman ja +tavallaan tuntemattomien voimien kanssa, sillä kuolemantakaiset +asiat eivät ainakaan ole fyysilliselle silmälle näkyviä, vaan +asettavat hänet yhteyteen psyykillisen, yliaistillisen maailman +kanssa. Hän saattaa nähdä näkyjä ja kummallisia unia, aavistaa +asioita ja kehittyä erityisen herkkätuntoiseksi. Ja lopulta hän +tulee sellaiseen kummalliseen kohtaan, että kokee olevansa +ulkopuolella fyysillistä ruumista ja tietää elävänsä +fyysillisesta ruumiista riippumatta. +<br> +<br>Nyt meidän täytyy tätä kysymystä hieman tutkia, mitä se +merkitsee ja kuinka se on ymmärrettävissä. Jokainen fysiologi ja +jokainen psykologi, joka on tutustunut n.k. kokemusperäiseen +sielutieteeseen, tietää että ihminen on olento, jossa +sielulliset tajunnan ilmiöt käyvät käsi kädessä aineellisten +ilmiöitten kanssa. Kun ihminen ajattelee ja tuntee, tapahtuu +samalla vastaava aineellinen, muutamat sanovat sähköllinen ilmiö +hänen fyysillisessä koneistossaan, aivoissa ja hermostossa. +Tämän nojalla materialistinen katsantokanta on tehnyt tuon +tunnetun johtopäätöksensä, että koska kaikkia sielullisia +ilmiöitä seuraa rinnakkain jonkinlaiset fysiologiset ilmiöt, ei +ole ilman näitä fyysillisiä eli fysiologisia ilmiöitä olemassa +mitään tajunnallisia sieluilmiöitä. Sentähden sanovat +materialistiset fysiologit ja kokemusperäiset psykologit, että +ihmisen koko personallinen sielu-elämä sisältyy hänen +ruumiilliseen elimistöönsä, ja lisäävät: kun te esim. tutkitte +ihmisen unielämää, huomaatte, kuinka ihminen todella on +riippuvainen aineellisesta koneistostaan, ruumiistaan, sillä +unielämässä ihmisen tajunta siirtyy isoista aivoista pieniin +aivoihin ja selkäytimeen eikä siis unielämä saata olla +personallisesti itsetietoisaa samalla tavalla kuin päiväelämä; +isot aivot välittävät päivätajunnan sielullisia ilmiöitä, ja kun +nämä isot aivot ovat horrostilassa (nukkuvat) ja tajunta on +laskeutunut alaspäin pieniin aivoihin ja selkäytimeen, niin +ihminen ei ole sama itsetietoinen, tekojaan ja tunteitaan +hallitseva olento kuin päivällä vaan hän muuttuu olennoksi, +jonka kaikki tajunnalliset elonilmaukset ovat sekasotkuisia tai +ainakin toisten lakien hallitsemia kuin päivätajunnallisen +itsetietoisuuden. Sentähden ihminen unessa saattaa menetellä +toisin kuin päivätajunnassa. Unessaan hän saattaa tehdä +hullunkurisia tekoja eikä ihmettele, että tapahtuu yhtämittaa +mitä merkillisimpiä vaihteluita. Päinvastoin on ihmisen +alitajunnalla, joka tulee näkyviin, kun päivätajunta laskeutuu +aivokynnyksen alapuolelle, luonnostaan esim. dramatisoiva eli +näytelmällinen kyky. Aivan yksinkertaisia fyysillisiä ilmiöitä +tulkitaan monimutkaisten unien välityksellä. Jos ihmisen nenän +alle hänen nukkuessaan pistetään tuoksuva ruusu, hän +alitajunnassaan, silloin kun se ottaa vastaan hermojen +välittämän sanoman tuoksuvasta ruususta, selittää tämän +draamallisesti unen muodossa esim. siten, että hän kävelee +ihanassa ruusutarhassa. Ihminen on ikäänkuin paljon +lapsellisempi, tyhmempi ja itsetiedottomampi olento unissaan, +sanovat fysiologit, kuin päivätajunnassa. +<br> +<br>Ja tietysti pitäisi niin olla kaikkien teoriojen mukaan, ellei +olisi olemassa ihmeellinen tosiseikka, jota eivät fysiologit ja +tavalliset kokeelliset psykologit saata ottaa lukuun, koska he +yleensä eivät sitä tunne. Se ei ole siksi yleinen ilmiö, että +jokainen nykyaikainen sielutieteilijä kohtaisi sitä luvuissaan +tai empiirisissä tutkimuksissaan. Mutta ilmiö on olemassa ja se +ilmiö on, että ihminen uni-elämässään saattaa olla aivan sama +olento kuin päivällä, saattaa tuntea itsensä aivan samaksi ja +olla yhtä itsetietoinen ja yhtä vapaa kuin päivätajunnassaan +sekä ulkomaailman että omien sielullisten tajuntatilojensa +suhteen, saattaa siis yhtä paljon hallita itseään ja olla +itsensä herra unessa kuin päivällä. Minä tunnen ihmisiä, joille +tällainen unitila on aivan luonnollinen. He nukkuessaan +kummallisella tavalla jatkavat päivä-elämäänsä, liikkuvat +keveämmin ja nopeammin, mutta toimivat muuten samalla tavalla +kuin päivällä. Tietysti tämä tapahtuu sielullisesti, +ruumiillisesti he eivät saata toimia samalla tavalla. +Uni-elämässään, vaikka ovat mielestään aivan hereillään, eivät +voi esim. nostaa fyysillisiä huonekaluja, mutta muuten ovat +kaltaisiaan, puettuja niinkuin päivällä, tunteiltaan ja +ajatuksiltaan samoja. +<br> +<br>Tällaisen unitilan pitäisi tietysti fysiologien ja tavallisten +kokeellisten psykologien mielestä olla aivan mahdoton, sairas, +epänormaali, sillä eihän ihminen sellaisessa tilassa saata +nukkua. Jos hän on sama kuin päivällä, täytyy hänen tajuntansa +toimia isojen aivojen välityksellä. Vai olisiko hän niin +epänormaalinen olento, että hänellä pikku-aivot ja selkäydin +olisivat samalla tavalla organisoidut kuin isot aivot? Ei, sillä +tutkiessaan tiedemiehet voivat huomata, että hänen pikku-aivonsa +eivät ole samanlaisia kuin isot aivot vaan ovat rakennetut +niinkuin vastaavat elimet muilla ihmisillä. +<br> +<br>Kuinka nyt tätä salaperäistä ilmiötä voimme ymmärtää ja onko +tämä sitä yliaistillista tietoa, jota ihminen tarvitsee? Me +voimme okkultisesti aivan hyvin ymmärtää, mistä ilmiö johtuu. +Emme saata kumota sitä selvää lakia, jonka kokeelliset +sielutieteilijät ovat keksineet, että sielulliset ja aineelliset +ilmiöt käyvät rinnakkain, käsi kädessä. Laki kuin laki, jos +kerran laki pitää paikkansa. Mutta mitä voimme okkultisesti +huomata? Sen kummallisen seikan, että ihminen fyysillisessä +ruumiissa on muuta kuin vain—käyttääkseni vanhojen filosofien +ja alkemistien lausetapaa—maata, vettä, ilmaa ja tulta. Hänen +fyysillinen ruumiinsa on kokoonpantu paitsi niistä aineista, +joita me fyysillisillä aistimilla havaitsemme, sellaisistakin +aineista, joita emme tavalliselta fyysillisellä silmällä näekään +ja joita me okkultismissa eli salatieteessä olemme tottuneet +kutsumaan eetteri-aineiksi. Nämä ainekset muodostavat aivan kuin +näkymättömän puolen fyysillisestä ruumiista. Ihmisen tajunta +toimiessaan fyysillisessä ruumiissa ja sen aivoissa ei ole +ainoastaan fyysillisten solujen välittämä vaan kulkee myös +niihin sisältyvien eetteriainesten kautta. Siis ihmisen tajunnan +välittäjänä on suurempi joukko aineellisia ilmiöitä kuin +fysiologit tuntevat. Fysiologit ja kokeelliset psykologit +tuntevat ainoastaan niitä ilmiöitä, joita he saattavat +aistimilla ja koneilla havaita fyysillisessä ruumiissa, mutta +toinen puoli niistä ilmiöistä, jotka ovat ulkopuolella +fyysillisen aistihavainnon, jää heiltä huomaamatta. Kun ihminen +ajattelee tai tuntee, ei siis tapahdu aineellinen +parallelli-ilmiö yksinomaan karkeasti fyysillistä laatua—ei +siis vain sähkö-ilmiö, vaan myös värähtely hienommassa aineessa +jota emme näe mutta jota kutsumme eetteriksi. +<br> +<br>Tämä eetteri on nyt sitä laatua ja siinä suhteessa fyysilliseen +ruumiiseen, että se saattaa siitä erkautua. Se saattaa +epänormaalisissa tapauksissa eristäytyä fyysillisestä aineesta. +Ihminen saattaa ikäänkuin jakautua kahtia fyysillisesti. +Yliaistillisten ilmiöitten esimerkkikokoelmiin on keräilty +useita sellaisia tapauksia, että sama ihminen on nähty kahdessa +paikassa yhtaikaa. Niinkin selvä ilmiö kuin seuraava on näissä +kokoelmissa: opettajatar Emilie Sagée, joka kirjottaessaan +taululla luokkansa edessä tyttöjen häntä katsellessa, oli +samalla heidän nähtensä, kun joku ensin sattui huomauttamaan, +ulkona puutarhassa kävelemässä. Tällaisia tapauksia on ja ne +näyttävät meille objektivisesti, että ihmisen fyysillinen olemus +saattaa jakautua kahtia. Salatieteen kannalta muuten vanhastaan +tiedetään, että ihmisen fysiologinen olemus saattaa näin +jakautua. Ehdottomasti pitää paikkansa tuo laki, että +sielullisia ilmiöitä vastaavat määrätyt aineelliset ilmiöt, +mutta itse aineelliset ilmiöt ovat kaksinaisia: fyysillisiä ja +eetterisiä ja saattavat ilmetä kahtena. Personallinen tajunta on +vain toisessa paikassa. Jos personallinen tajunta on +eetterisessä haahmossa, joka kulkee puutarhassa, silloin +opettajatar seisoessaan taulun luona, on aivankuin hetkeksi +poissa tajunnastaan. Mutta jos hän on itsetietoinen +fyysillisessä olemuksessaan, niin toinen puoli hänestä, joka on +ulkona, on vain aineellinen ilmiö. Samalla tavalla ihmiset, +jotka näkevät selviä unia sitä laatua, josta äsken puhuin, että +he ovat itsetietoisia ja hereillään ja saattavat nähdä oman +fyysillisen ruumiinsa,—ovat tietoisia haamussa eli +kaksoisolemuksessa, sillä fyysillis-personallisesti +itsetietoinen ihminen ei saata olla ilman fyysillis-eetteristä +ainetta. +<br> +<br>Tämä on ensimäinen tosiseikka, minkä ihminen ymmärtää, +joutuessaan tekemisiin yliaistillisen maailman kanssa. Hän ei +voi olla toisessa maailmassa sama personallinen olento kuin hän +on tässä ilman tätä fyysillis-eetteristä ainetta. Siis hän ei +voi olla olemassa kuolemankaan jälkeen ilman +fyysillis-eetteristä ruumista, joka välittää hänen personallista +itsetietoisuuttaan, ellei hän muutu toiseksi olennoksi. Ja minkä +kokemuksen itse asiassa ne ihmiset tekevät, jotka ovat +hereillään ja personallisesti oma itsensä ulkopuolella +fyysillistä ruumista? He tekevät sen kokemuksen, etteivät tiedä +minkälainen on ihmisen tila kuoleman jälkeen. He eivät tapaa +kuolleita, ellei joku vainaja tule heidän luokseen puhumaan +heille. Joskus kuollut sukulainen tai ystävä saattaa tulla +heidän luoksensa, ja he voivat tietää, että hän on kuollut, he +voivat puhua hänelle, mutta he eivät kykene itse lähtemään +vainajien valtakuntaan, helvetteihin ja taivaisiin ottamaan +selvää, kuinka siellä on. Tämän huomion he pian tekevät. He +kyllä ovat päässeet ihmeelliseen tietoon siitä, että ihminen +saattaa olla olemassa ulkopuolella karkeata fyysillistä +välinettään, mutta he eivät saata päästä vainajien yhteyteen +muitta mutkitta. Itse asiassa tämä ilmiö on epänormaali. Se on +pohjaltaan aineellinen ilmiö eikä sellainen henkinen ilmiö, +jonka tarpeessa totuudenetsijä on. Se ei anna hänelle sitä +henkistä tietoa, jota hän kaipaa. +<br> +<br>Sillä henkisen tiedon kaipuu on lyhyesti määriteltynä tämä: +»onko ihminen toinen olento kuin fyysillisen ruumiin +välityksellä ilmenevä personallisuus? Onko ihminen todella +sellainen kuolematon olento, joka on olemassa kuoleman jälkeen? +Missä ovat vainajat olemassa kuoleman jälkeen?» Jos heitä on +olemassa, täytyy elävässä ihmisessä jo piillä kuolemattomuuden +siemen. Ja jotta ihminen eläissään voisi päästä tietoon +vainajien olotilasta, täytyisi hänen tulla tietoiseksi siitä +puolesta itsestään, joka on riippumaton fyysillis-eetterisestä +personallisuudesta. Tämä on se henkinen tieto, jota +totuudenetsijä kaipaa toisen heräymyksen jälkeen. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="VI" href="#index"> VI. </a> UUDESTASYNTYMINEN KRISTUKSESSA.</h2> + +<br> +<br> + +Puhuttiin viime kerralla siitä elämästä, jota salatiedettä +harjottava ihminen saattaa elää ruumiin ulkopuolella. +Mainittiin, että on ero tehtävä kahdenlaisen ruumiin +ulkopuolella olon välillä. Toinen on oikeastaan fyysillisen +ruumiin kahtiajakoa vain, toinen on varsinaista elämää ja oloa +fyysillisen ruumiin ulkopuolella. Edellisenlaatuiseen elämään +ruumiin ulkopuolella, joka perustuu fyysillisen ruumiin +kahdistumiseen on taipumusta herkkätuntoisilla henkilöillä, +jotka luonnostaan ovat fyysillisesti mediumistisia, ja myöskin +henkilöillä, jotka ovat salatieteilijöitä sillä tavalla, että +vaikutin, joka heitä elähyttää, on uteliaisuus tai ainakin +tiedonhalu, jota emme teosofeina saata täydellisesti hyväksyä. +Kun näet ihminen on ulkona fyysillisestä ruumiistaan +eetterisessä haahmossa, niin hänelle ei ainoastaan ole +mahdotonta pyrkiä vainajien varsinaiseen valtakuntaan, muutamia +poikkeuksia lukuunottamatta, vaan hän on myöskin altis samoille +haluille ja himoille kuin fyysillisessä ruumiissaan ollessaan. +Hän ei itse ole välttämättä siveellisesti eli moraalisesti +parempi kuin päivätajunnassaan, ja on vielä lisättävä, että hän +päivätajunnassaankaan ei tarvitse olla erittäin kehittynyt +siveellisesti voidakseen saada aikaan tällaisia +kaksistumisilmiöitä. +<br> +<br>Kun n. 15 vuotta sitten erityisesti tutkin näitä asioita +käytännöllisesti, näytettiin minulle esimerkeillä ero eetterisen +ja varsinaisesti henkisen ruumiista ulkonemisen välillä. M.m. +selveni minulle ero seuraavan tapauksen kautta. Eräs +ranskalainen salatieteilijä, joka ei ollut teosofi eikä +ollenkaan hyväksynyt teosofista liikettä, istui huoneessaan, +luultavasti Parisissa, ja kirjotti kirjotuspöytänsä ääressä, +joka oli akkunan luona. Vaikka hän muuten oli tavallisen ihmisen +näköinen, kiintyi huomioni hänen silmiinsä, joissa paloi tumma, +synkkä hehku. Kadulta kuului rattaiden ajoa ja hän kääntyi äkkiä +katsomaan, aivankuin olisi aavistanut jotakin. Kadulta ajoivat +vaunut ohi, niissä istui upea, kaunis nainen ja herrasmies. +Silloin tämä ranskalainen salatieteilijä tunsi voimakasta +mielenliikutusta enkä minä ymmärtänyt muuta kuin että hän, joka +nähtävästi oli rakastunut tuohon naiseen, äkkiä tuli +mustasukkaiseksi sen takia, että vieras herrasmies ajoi +vaunuissa naisen seurassa. Luultavasti hänellä oli syvempikin +syy, minkätähden hän samassa menetteli niinkuin menetteli, mutta +sitä en silloin osannut nähdä. Näin ainoastaan nämä selvästi +näkyvät tunteet hänessä. Nyt hän heti heittäytyi pitkälleen +sohvalleen huoneessaan, eikä kestänyt monta sekuntia,—niin +harjaantunut hän oli tässä okkultisessa tempussa,—ennenkuin hän +nousi eetterihaahmossaan fyysillisestä ruumiistaan ja kiirehti +seinän kautta vaunujen jälkeen ja sisään vaunuihin. Hän tietysti +oli aivan näkymätön niille, jotka vaunuissa ajoivat, mutta itse +hän saattoi täydellisesti nähdä ja kuulla heitä. Hän oli heidän +luonaan kuin fyysillinen olento ainakin, mutta näkymättömänä. +Tämä näky vaikutti minuun erittäin inhottavasti ja ymmärsin +selvästi, että tuo ei ollut korkeata okkultismia. Sehän oli +kerrassaan salaisten voimien prostituoimista, niiden käyttämistä +personallisiin tarkotuksiin! +<br> +<br>Todellinen salatieteellis-henkinen oleminen fyysillisen ruumiin +ulkopuolella on aivan toista laatua. Se on käyttääkseni muuatta +raamatullista vertausta, joka mielestäni tähän kohtaan hyvin +sopii, ottamista osaa kuninkaanpojan häihin. Te muistatte tämän +Kristuksen vertauksen kuninkaanpojan häistä, joihin kaikkia +kutsuttiin: ovella kuitenkin katsottiin, kuka on puettu +häävaatteisiin, kuka ei. Ken ei ollut häävaatteisiin puettu, hän +ei päässyt ovesta sisälle. Tämä on kirjaimellisesti totta +salaisen maailman suhteen ja todellisen elämän suhteen +ulkopuolella fyysillisen ruumiin. Jos ei ihminen ole riisunut +päältään fyysillistä personallisuuttaan ja pukeutunut +häävaatteisiin—tämä sana on sekä vertauksellinen että myöskin +realistisesti tosi—ei hän voi astua sisään salaiseen elämään, +todelliseen okkultiseen elämään ruumiin ulkopuolella. Sentähden +hänen olemisensa siinä maailmassa, jota me kutsumme +henkimaailmaksi, ja hänen kuulumisensa siihen maailmaan jäsenenä +perustuu ja nojautuu siihen, että hänessä on herännyt uusi +inhimillinen sielu, uusi personallisuus niin sanoaksemme. +<br> +<br>Ja mikä voima se tämän personallisuuden saattaa herättää? +Ainoastaan jumalallinen rakkaus ja sääli. +<br> +<br>Kaikille teosofeille ja kaikille ihmisille, jotka tahtoisivat, +että heidän elämänsä nukkuessaan —illan ja aamun välillä—ei +menisi hukkaan, vaan jotka soisivat silloinkin elävänsä ja +olevansa jollakin tavoin tietoisia, kaikkialla on aina viisaiden +puolelta annettu se neuvo, että heidän ei pidä pyrkiä +väkinäisesti itsetietoisiksi. Ei kenenkään pidä ajatella +maatapannessaan: »jospa minä nyt olisin itsetietoinen +ulkopuolella ruumiin, jospa voisin elää personallista elämää ja +muistaa huomenna herätessäni, mitä olen tehnyt, missä olen +liikkunut ja ollut yön aikana!» Ei kenenkään pidä ajatella näin, +sillä kun näin ajattelee, on siinä personallinen ja itsekäs +värähtely mukana, joka vaikuttaa, että kun poistuu fyysillisestä +ruumiistaan, niinkuin jokainen ihminen yöllä poistuu, tulee +vetäneeksi vähän eetteristä ainetta mukanaan. Tämä pidättää +ihmistä maanpiirissä eikä anna hänen henkensä kohota +asianomaiseen olotilaansa. Sitä vastoin meidän kaikkien, jos +tahdomme kehittyä henkisessä ja salatieteellisessä elämässä, +pitää ajatella kun laskeudumme levolle: joko ylimalkaisesti +»jospa minua voitaisiin nyt yöllä käyttää hyvän palvelukseen ja +rakkauden töihin, ei ollenkaan niin, että minun tarvitsisi siitä +mitään tietää, että minulla pitäisi olla siitä mitään muistoa +herätessäni aamulla, vaan ainoastaan niin, että voisin jotakin +hyvää tehdä. Tahdon antaa itseni rakkauden palvelukseen—jospa +voisin jotakin hyvää tehdä!»—tai sitten, jos tiedämme erityisen +henkilön, joka olisi lohdutuksen tai henkisen valistuksen +tarpeessa,—»oi, jospa nyt nukkuessani voisin olla hänelle +hyödyksi ja häntä auttaa.» Toinen tai toinen. Kysymyksessä pitää +olla epäitsekäs personaton työ, ei mikään salatieteellinen +voitto itselleen, ei mikään merkillinen tietoisuus eikä +erityisiä okkultisia huomioita, joita voisi muistaa päivällä. Ja +iloinen voi ihminen olla, jos hän saa niin nukkua, ettei +»muista» mitään aamulla herätessään, vaan jos hänellä vain on +hyvä olla ja ihana tunnelma sielussaan, sillä silloin häntä +varmasti on voitu käyttää hyvän palvelukseen. Muuta meidän ei +pidä toivoa. Kaikki salatieteelliset kyvyt ja okkultiset voimat +tulevat itsestään, kun niiden aika on, ja jos on tarpeellista. +Meidän ei pidä toivoa muuta kuin että voisimme olla hyödyksi +maailmassa. +<br> +<br>Varsinaisessa elämässään ruumiin ulkopuolella ihminen on toinen +olento. Hän on siinä tilassa niin suuressa määrin toinen olento, +että miltei kauhulla tai vieromisella ajattelee fyysillistä +käyttövälinettään, joka silloin merkitsee hänelle koko +fyysillistä personallisuutta. Hän ajattelee: »tuo inhottava +olento, joka on niin alhainen, että se elää tietämättömyydessä +ja pimeydessä, tuntematta mitään korkeampaa, tuo on minun +vankeuteni.» Näin hän alussa ajattelee kokiessaan todellista +elämää fyysillisen ruumiin ulkopuolella toisessa maailmassa. +Vähitellen hänen fyysillinen personallisuutensa kehittyy +sellaiseksi, ettei hänen tarvitse kauhulla sitä ajatella,—ja +tietysti, ohimennen sanoen, hänen kauhunsa fyysillistä +personallisuutta kohti ei merkitse, että meidän kannaltamme +katsoen hänen päivätajuinen personallisuutensa olisi mikään +huono tai ala-arvoinen personallisuus; se on tietysti +fyysillisesti katsoen sangenkin valistunut, mutta +salatieteilijän itsekritiikki tapahtuu henkisen elämän kannalta. +<br> +<br>Voimme nyt syystä kysyä, mitenkä on ymmärrettävä, että uusi +olento ihmisessä muodostuu. Mistä se uusi olento tulee, kuinka +ihminen on toinen salatieteellis-yliaistillisessa elämässä kuin +personallisessa elämässä? Kuinka tämä on ymmärrettävissä? Mistä +se johtuu ja mitä se merkitsee? Muistatte, että eräässä näistä +luennoista sanottiin, että ihminen oppiessaan vähitellen +tuntemaan Jumalaa tulee lopulta siihen kohtaan, että hän näkee +Jumalan kaikkialla. Ensin hän näki Jumalan minässä, sitten +lähimäisessään, lopuksi kaikkialla, ja tämä kokemus, kun hän +näkee Jumalan kaikkialla, on erityisen ihana autuaallinen +kokemus, josta lähtien hänelle alkaa onnellinen elämä. Eräässä +toisessa esitelmässä, kun totuuden etsimisen tietä kuvailtiin +toiselta kannalta, sanottiin, että ihminen kulettuaan älyllisen +heräymyksen läpi tulee siveelliseen heräymykseen, jolloin suuri +yhtenäinen elämä eli Jumala rupeaa liikkumaan ja tuntumaan +ihmisen sisässä, niin että hän ei ainoastaan näe älynsä +silmällä, että on olemassa yhtenäinen elämä, vaan että hän myös +tuntee sen sisässään nostavana, puhdistavana voimana ja +rakkautena kaikkia kohtaan. +<br> +<br>Nämä mystilliset kokemukset, Jumala kaikkialla ja yhtenäisen +elämän tunteminen, ovat itse asiassa samaa, vaikka kuvatut eri +tavalla. Ja kun ihminen tekee tämän kokemuksen Jumalasta, että +jumalallinen elämä, joka on kaikkialla, on myös hänessä, silloin +hänessä tosin alussa, hänen itsensä tietämättä, sikiää uusi +olento. Sillä tämä on hänen ensimäinen varsinaisesti henkinen +eli salatieteellinen kokemuksensa. +<br> +<br>Nyt ymmärrämme, mitenkä tämä käy päinsä, jos muistamme seuraavia +tosiseikkoja. +<br> +<br>Tämä yhtenäinen elämä, jota kutsumme Jumalaksi, tämä suuri +rakkaus ja armeliaisuus, tämä ihmeellinen voima, autuus, viisaus +ja elämä kaiken ilmiöllisen olemisen takana, tämä on tajunta, +jossa elävät kaikki ne ihmiset ja kaikki ne olennot, enkelit ja +jumalat, jotka ovat kehittyneet niin pitkälle, että he ovat +tulleet tästä yhtenäisestä elämästä tietoisiksi. Tässä eri +nimillä, milloin Herraksi, milloin Kristukseksi j.n.e. +kutsutussa tajunnassa he kaikki elävät. He ovat eri pitkällä +kehityksessään tässä tajunnassa, he käsittävät sitä eri tavalla, +ovat siihen eri määrässä uppoutuneet, ovat eri mitassa sillä +täyttyneet, mutta siinä he kaikki elävät. Kaikki vihityt, +Mestarit, jumalat ja niiden yläpuolella olevat olennot, jotka +ovat todellisesti tietoisia jumalallisesta elämästä, elävät +tässä tajunnassa. Eikä tämä jumalallinen elämä ole mikään +»prinsiippi», mikään kylmä, personaton todellisuus, mikään +koneellinen luonnonlaki, vaan elävä, personallinen todellisuus. +Se on personallinen niiden olentojen kautta, jotka siinä elävät. +Jumalallinen elämä on itsessään mittaamaton, ääretön, +käsittämätön. Jokainen olento, joka siihen uppoutuu, joka sitä +tajuaa, tulee osalliseksi siitä toisen olennon välityksellä. Me +voimme jo paikallisesti ymmärtää, etteivät kaikki +yksilö-tajunnat tässä suuressa elämässä ole vieretysten, vaan +samassa paikassa; ne ovat aivankuin yhtä. Siinä Kristus-tajunnan +piirissä, johon yksilö joutuu, on ennestään olemassa toisia +olentoja, ja heidän tajuntansa eli auransa vaikuttaa uuteen +tulokkaaseen, tunkee häneen, niin että hän tulee siitä +osalliseksi ja jumalallinen elämä, johon hän uppoutuu, ilmenee +hänelle personallisena. Kaikki ihmiset, jotka ovat tehneet +varsinaisia henkisiä kokemuksia, olkoot ne kuinka alkuperäistä +laatua tahansa, ovat aina olleet huomaavinaan, että jokin olento +täyttää heidän sielunsa. He kutsuvat sitä personalliseksi +Jumalaksi. Täällä kristikunnassa sitä useammin vielä kutsutaan +Kristukseksi. Sellainen ihminen, joka todella tekee henkisen +kokemuksen, hän sanoo aina: »hengessäni tulen tekemisiin +Kristuksen kanssa.» Tai jos hän käyttää toista nimeä, hän sanoo: +»minä joudun yhteyteen Isän kanssa.» Mutta joka tapauksessa joku +mystillinen olento aivan kuin ottaa hänet syliinsä. Tämä ei ole +erehdystä. Tämä tunne on aivan oikea. Jumalallisessa tajunnassa +on personallinen puoli edustettuna niiden olentojen kautta, +jotka siinä elävät. Sentähden on aivan oikein sanoa, että kun +kehitymme henkisesti, joudumme tekemisiin—yhteyteen—Kristuksen +kanssa. +<br> +<br>Nyt kutsutaan ensimäistä suurempaa kokemusta tästä sisäisestä +Kristus-elämästä ja mystillisestä yhteydestä Jumalan kanssa, +niinkuin tiedätte, Kristuksen syntymäksi ihmisen sisällä. On +usein kysytty, mitä on tuo Kristuksen syntymä ihmisen sisässä, +josta puhutaan teosofisessa kirjallisuudessa. Meillähän on +korkeampi minä. Korkeampi minämmekö se syntyy ja tulee +tietoiseksi? Minkätähden sitä kutsutaan Kristuksen syntymäksi? +Aivan täydellä syyllä, kuten heti selitän. Korkeampi minä ja +personallisuus on jokaisessa ihmisessä, mutta silta korkeamman +minän ja personallisuuden välillä kulkee aivankuin sumun läpi, +niin että ihminen tavallisessa minässään ei tiedä korkeammasta +minästään. Eikä hän voi tietää siitä eikä se voi hänessä herätä +eikä hän voi alkaa elää siinä, ennenkuin Kristus syntyy hänen +sisässään. Mutta Kristustajunta ei voi syntyä, ennenkuin hän saa +apua henkisen maailman puolelta. Kristusmaailman avulla tapahtuu +puhdistus hänen personallisessa tajunnassaan, niin että silta +personallisuuden ja yksilöllisyyden eli korkeamman minän välillä +edes hetkeksi häipyy ja häviää. Ihminen ei voi omin voimin +nousta personallisesta tajunnasta korkeamman minän tajuntaan. +Hänen täytyy saada jumalallisen elämän puolelta se apu, että se +täyttää hänet ja nostaa hänet ja puhdistaa hänet. Kun hän tämän +kokemuksen tekee, silloin hän vaikkapa hetkeksi yhtyy omaan +todelliseen minäänsä, korkeampaan minäänsä, ja silloin on +Kristustajunta vaikuttanut hänen personallisuuteensa ja +ikäänkuin syntynyt hänen sisäänsä. Ja vaikka ihminen ei aivan +yksityiskohtia myöden tästä tietäisi, vaikkei hänellä olisi +ollut sellaisia yliaistillisia kokemuksia, että hän varmasti +tietäisi Kristuksen hänessä syntyneen, niin jos Kristus on +ihmisessä edes siinnyt, jos Kristustajunta on sellaisessa +suhteessa ihmiseen, että hän aivan kuin kantaa sitä sielunsa +kohdussa, silloin on kuitenkin olemassa varma tunnusmerkki saman +ihmisen personallisuudella. Ihminen, jonka sisällä vaikuttaa +Kristuksen voima, hän on näet personallisessa tajunnassaan +ehdottomasti hyvä, anteeksiantavainen ja rehellinen eikä koskaan +tahtoisi mitään pahaa. Sentähden Kristus-kokemus on äärettömän +tärkeä ihmisen koko kehitykselle. Sen perästä ihminen ei enää +tahdo pahaa. Silti hän ei ole täydellinen olento. Päinvastoin +vielä myöhemmin, kun Kristus hänessä varsinaisesti syntyy, hän +syntyy tallissa, s.o. keskellä eläinten joukkoa, sillä hänen +personallisuutensa on vielä eläimellinen. Sen voimat ovat näet +kuin tuntemattomia luonnonvoimia, joita ihminen ei osaa käyttää +hyvän palveluksessa. Kristuksen syntymän jälkeen alkaa +totuudenetsijälle varsinainen elämäntaistelu. Hänen silmänsä +aukenee uudella tavalla personallisuuden vaistoille ja haluille. +Ennen, kun hänellä ei ollut Kristusta, hän ei osannut niitä +arvostella muuten kuin käytännöllisen järjen kannalta ja avulla— +sen mukaan, missä määrin ne olivat hänelle itselleen ja toisille +personallisina olentoina hyödyllisiä tai vahingollisia, mutta +nyt hän arvostelee niitä toisella tavalla. Hän tuntee, että +hänen pitäisi kaikki voittaa eli paremmin: muuttaa kaikki +salaisiksi taikavoimiksi. Hänen heikkoutensa sisältävät yhtä +suuria mahdollisuuksia kuin hänen hyveensä. Kaikkien kykyjen +arvotus on käytännöllisesti ratkaistava. Paheista on tehtävä +portaita, joille ihmisveljet voivat astua matkallaan ylöspäin. +Hyveistä on tehtävä loistavia tähtiä, jotka näyttävät ihmisille +tietä pimeässä. +<br> +<br>Tällä tiellä edetessään ihmisessä vahvistuu Kristus-voima ja +henkisesti eli selvänäköisesti katsoen hänessä silloin kasvaa +uusi olento, uusi ihminen. Tästä uudesta ihmisestä hän tulee +tietoiseksi, niin pian kuin hänen itsetietoisuutensa voi +vaikkapa hetkeksi siirtyä näkymättömässä maailmassa uuteen +ihmiseen, häneen itseensä uutena ihmisenä. Vielä myöhemmin tulee +hetki, jolloin tapahtuu se, mikä Uudessa Testamentissa kuvataan +kertomuksella kasteesta. Ihminen käy itse asiassa läpi +kaste-kokemuksen toisessa olotilassaan, ulkopuolella fyysillisen +ruumiin, kaste-kokemuksen, jolloin Jumala eli näkymätön suuri +elämä sanoo hänelle: »sinä olet minun poikani, ja minä rakastan +sinua.» Tämä on ihmiselle mitä ihmeellisin kokemus ulkopuolella +fyysillisen ruumiin. Silloin hän itse huomaa tosiaan olevansa +toinen olento kuin hänen fyysillinen personallisuutensa. Ja +silloin hän myös tietää olevansa tuon salaisen maailman +kansalainen, ottavansa hääpukuun puettuna osaa kuninkaanpojan +häihin ja kykenevänsä tekemään työtä näkymättömässä maailmassa. +<br> +<br>Mikä on nyt hänen elämänsä sisältö, mikä hänen pyrkimyksensä, +mihin hänen katseensa on suunnattu? Siihen että hän kehittyisi— +käytän nyt sanaa, jolla on kummallinen, ehkä vähän +epämiellyttävä kaiku meidän teosofien korvissa—että hän +kehittyisi mediumiksi; ei mediumiksi kaikenlaisille +astraalisille ja personallisille eli itsekkäille voimille, vaan +Mestarin eli salaisen veljeskunnan eli Kristuksen eli Isän +Jumalan mediumiksi ja välikappaleeksi—kaikki nämä nimitykset +tarkottavat käytännöllisesti samaa asiaa. Hänen pyrkimyksensä ei +ole tulla itse suureksi tietäjäksi tai ihmeelliseksi olennoksi. +Hänen pyrkimyksensä on yksinomaan tulla sellaiseksi, että +rakkauden ja totuuden voima voisi häntä esteettä käyttää. Hänen +elämänsä on suurta työtä, todellista työtä itsensä +puhdistamiseksi ja voittamiseksi. Salatieteilijänä hän ei saa +kehittyä ikäänkuin koneeksi, jota korkeampi voima ilman hänen +myötävaikutustaan voisi käyttää ja panna liikkeelle, vaan hänen +on tultava eläväksi palvelijaksi, raamatun nimityksellä »pojaksi +talossa», joka aina tahtoo pienimmässäkin totella Isän käskyä, +mutta ei ole orjan tasalla eikä kuin orja sokeasti, ymmärtämättä +täytä isännän käskyjä. Pojaksi hänen tulee kasvaa, pojaksi, joka +ymmärtää Isää hyväksi ja viisaaksi ja itse aina näkee, että mitä +Isä käskee, on oikeata ja välttämätöntä, ja heti ilomielin +täyttää isänsä pyynnön. Sellaiseksi hänen tulee kehittyä, ja +sentähden hänen saavutuksiinsa kuuluu kaikenlaisten +yliaistillisten voimien hankkiminen, mutta hän tietää nyt, mitä +hänen tulee hankkia, millä tavalla ja miksikä. +<br> +<br>Kauemmaksi meidän ei tarvitse seurata salatieteellistä +kehitystä. Ymmärrämme jo selvästi, jos olemme käsittäneet, mitä +on puhuttu, että opetuslapsen ihanne joka väikkyy meidän +silmissämme todellisesti saavutettavana ihanteena, on siinä, +että itse tulisimme niin itsettömiksi, vaikka samalla mitä +todellisimmin omaksi itseksemme, että taivaallinen Isä eli +Mestari eli Salainen Veljeskunta eli Kristus voisi esteettä +meitä käyttää hyvän palvelukseen ihmiskunnassa. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="VII" href="#index"> VII. </a> JOOGA OMIN PÄIN.</h2> + +<br> +<br> + +Kun minua pyydettiin tässä tilaisuudessa puhumaan mietiskelystä +ja antamaan neuvoja, miten mietiskelyä voisi harjottaa eli +salatieteellisen työn alkuvalmistuksia tehdä omin päin, päätin +puhua yleensä joogasta omin päin, koska en tahtoisi antaa +minkäänlaisia neuvoja umpimähkään vaan soisin, että kaikki +käsittäisivät, kuinka korkea, merkillinen ja vaikea tällainen +työskentely on ja kuinka vaarallinenkin se on. +<br> +<br>Mitä <i>jooga</i> merkitsee? +<br> +<br>Te tiedätte luultavasti kaikki, että intialainen sana jooga +merkitsee yhtymistä, yhdistämistä, ihmisen »yhtymistä Jumalaan», +kuten sitä tavallisesti länsimailla käännetään. Jooga on selitys +siitä, millä tavalla ihminen hengessään voi yhtyä Jumalaan. +Jooga on sitten myös itse tuo menettelytapa—tuo työskentely, +jonka avulla ihminen hengessään pääsee Maailmanhengen, +Maailmanjärjen, Jumalan yhteyteen. Tämä on tavallinen joogan +määritys. +<br> +<br>Tästä selityksestä jo ymmärrämme, mikä vakava asia on +kysymyksessä. Ja jos nyt annan pienen kuvauksen siitä, mitä +jooga on, tulee vielä paremmin näkymään, kuinka korkea ja vaikea +aine ja sen yhteydessä oleva työskentely on. +<br> +<br>Ajatelkaamme hieman meitä ihmisiä. Mikä on meillä yhteinen +tunnusmerkki? Se on kuoleman varmuus. Me olemme kaikki kuolemaan +tuomitut. Meidän on tapana puhua kuolemantuomiosta muutamien +rikosten yhteydessä. Me tiedämme, että muutamissa valtakunnissa +vielä kuoleman rangaistusta käytetään. Mutta jos ajattelemme +itseämme, seisomme kaikki elämän edessä suurina pahantekijöinä, +koska elämä on meille kaikille valmistanut saman kohtalon. +Fyysillisesti katsoen on elämä meidät kaikki tuominnut +kuolemaan. Ei yksikään meistä käy vapaaksi tästä ihmeellisestä +kohtalon laista vaan jokaisen kohtalo lähentaä häntä kuolemaa. +<br> +<br>Nyt kun sanotaan, että jooga on yhtymistä Jumalaan, niin tässä +silminnähtävästi on kysymys jonkinlaisesta vastakohdasta. Kuinka +me, jotka olemme kuolemaan tuomittuja olentoja, voimme yhtyä +Jumalaan, sillä eikö Jumala ole kuolematon? Eikö Elämän Henki, +Maailmanjärki ole kuolematon? Tässä vallitsee ilmeinen +ristiriita: me olemme kaikki kuolemaan tuomitut, mutta jooga on +yhtymistä Jumalaan, joka epäilemättä on kuolematon. +<br> +<br>Tiedämme, että kaikki uskonnot ovat puhuneet ihmisille: »te +olette kuolemattomia itsessänne. Ainoastaan ruumiinne ja +personallisuutenne on kuolevainen. Itsessänne olette +kuolemattomia. Sentähden teitä voi odottaa kohtalo, joka ei ole +kuolevaisuudessa vaan kuolemattomuudessa.» +<br> +<br>Kaikki uskonnot ovat pitkin aikakausia luvanneet ihmisille +kuolemattomuutta ja jos tänäpäivänä katselemme kristikuntaa, +huomaamme, että kaikkein uskovaisten toivo on elää kuoleman +jälkeen, vieläpä iankaikkisesti. He toivovat kuoltuaan +pääsevänsä Jumalan, suuren Elämänantajan ja Olemassaolon +Salaisuuden yhteyteen. Tämä toivo antaa heidän elämälleen voiman +ja sisällyksen. Kuoleman perästä alkaa heidän uskonsa mukaan +ikuinen elämä. +<br> +<br>Mutta jos tutkimme heitä nyt, jos otamme heidät oikein +tarkastelun alaisiksi ja kysymme heiltä: tiedättekö todella, +että toivonne ei ole turha? Tiedättekö että varmasti olette +olemassa ikuisesti? Tiedättekö, että kuoleman jälkeen voitte +yhtyä Jumalaan? niin heidän täytyy yhdellä suulla vastata: »sitä +emme tiedä. Me sen uskomme, luotamme siihen, koska Vapahtajamme +on meille sen luvannut ja se on pyhässä kirjassa kirjotettu». +<br> +<br>Tai sitten he, jos ovat vielä rehellisempiä, tunnustavat: »Me +uskomme siihen sentähden, että kaikki muutkin niin uskovat, +mutta emme sitä tiedä.» +<br> +<br>Näin heidän täytyy vastata. He eivät <i>tiedä</i>, josko ovat +kuolemattomia. He voivat tuntea ja toivoa sisässään, mutta +heillä ei ole tavallisissa oloissa mitään tieteellisesti päteviä +todistuksia siitä, että ovat kuolemattomia. +<br> +<br>Nyt tiedätte, että jooga, niinkuin me kaikki teosofit selitämme, +onkin se menettelytapa ja se luottamus ja tieto, että ihminen +voi ja että ihmisen täytyy yhtyä hengessään Jumalaan, joka on +kuolematon, mutta ei kuoleman jälkeen, vaan tässä elämässä. Te +tiedätte, että jooga, joka on kaikkien uskontojen salainen oppi, +sanoo: Ȁlkää luottako sellaiseen harhaluuloon, että te olette, +sellaisina kuin olette, kuolemattomia olentoja. Älkää luottako +siihen, että tulette elämään ikuisesti ja että kuoleman perästä +tulette yhtymään Jumalaan. Älkää luottako siihen, sillä se on +erehdystä. Te olette kuolevaisia olentoja. Niinkuin teidän +ruumiinne on kuolemaan tuomittu, niin on teidän +personallisuutenne myös kuolemaan tuomittu. Se, minkä uskotte +omaksi itseksenne, se, jota kutsutte minäksenne, jota kuvailette +katsellessanne itseänne, koko tämä personallisuus, jonka +itseksenne tunnette, se on kuolevainen. Te ette ole +kuolemattomia. Te olette olemassa jonkun aikaa kuoleman jälkeen. +Kun olette heittäneet fyysillisen ruumiin, olette olemassa +ruumiissa, joka fyysilliselle katseelle on näkymätön. Se on +rakennettu hienommasta aineesta, jos niin saa sanoa, mutta sekin +elää vain jonkun aikaa. Teidän personallisuutenne, joka on sama +kuin näkymätön ruumiinne, haihtuu, ja teistä ei jää jälelle +muuta kuin kaiku luonnon suureen muistiin. Teistä ei jää jälelle +personallisuudestanne muuta kuin muisto ja te ette itse voi sitä +muistoa itsessänne säilyttää, sillä itsetietoinen itsenne ei ole +muualla kuin personallisuudessa. Kyllä on totta, että syvällä +sisässänne on olemassa Jumalallinen Henki—teidän yksilöllinen +minänne, mutta se ei ole itsetietoinen, se ei ole niin +sanoaksemme personallistunut, se on siellä takana salaisuutena. +Te ette tunne muuta kuin omaa personallisuuttanne. Se +personallisuus haihtuu ja kuolee.» +<br> +<br>Näin selittää uskontojen salainen oppi. Näin opettaa meille +jooga ja kun jooga lisää: »teidän tehtävänne on yhtyä Jumalaan», +merkitsee se toisin sanoin: »teidän tehtävänne on eläessänne +tulla kuolemattomiksi, voittaa kuolema. Jos te tahdotte joogaa +harjotella, pitää teidän voittaa oma kuolevainen personallisuus. +Teidän pitää saavuttaa ikuinen elämä nyt jo eläessänne ja +ellette sitä saavuta nyt, ette voi sitä saavuttaa kuoleman +jälkeen, sillä nyt on otollinen aika ja nyt pitää työskennellä +niinkauankuin päivä on.» +<br> +<br>Näin selittää jooga-oppi, ja tästä me, jotka olemme kuolevaisia +olentoja, me, jotka emme ole ratkaisseet kuoleman salaisuutta, +me, jotka emme ole itsetietoisesti voittaneet kuolemaa, meidän +pitäisi nyt täällä eläessämme astua ulos omasta +harharuumiistamme, tulla kuoleman valtakuntaan ja voittaa kuolon +voima! Meidän pitäisi tehdä itsemme iankaikkisiksi, +kuolemattomiksi tässä eläissämme! Me huomaamme, mikä ihmeellisen +vakava ja vaikea työ tämä on. Se on suurin työ, mikä on annettu +ihmiselle, sillä missä on se ihminen, joka siihen työhön edes +uskookaan? +<br> +<br>Ajatelkaamme ihmisiä. Jokaisella on paljon puuhaa omassa +elämässään, jokainen on kiinni milloin missäkin hommassa. Kuinka +hänellä olisi aikaa, käyttääksemme uskonnollista lausetapaa, +pelastaa oma sielunsa? Kristillisen puheen mukaan se tapahtuu +ikäänkuin käden käänteessä, meidän tarvitsee vain siihen uskoa! +Mutta aikain viisaus ja salainen tiede sanoo ja ne ihmiset, +jotka ovat kokeneet, tietävät, ettei ole sielu pelastettu sillä +että uskomme. Ainoastaan tiedon kautta sielun pelastuminen on +mahdollinen, ainoastaan siten että tulemme henkisiksi +olennoiksi, itsetietoisiksi kuolemattomiksi olennoiksi. +<br> +<br>Fyysillinen ruumiimme ei ole kuolematon, mutta meidän täytyy +tulla kuolemattomiksi sillä tavalla, että tiedämme olevamme +toista kuin fyysillinen ruumis, että tiedämme vain käyttävämme +fyysillistä ruumista asuinhuoneenamme ja välikappaleenamme työtä +tehdäksemme, mutta emme pidä ruumista omana itsenämme. Meidän +täytyy oppia eläissämme jättämään fyysillinen ruumiimme ja +liikkumaan siinä maailmassa, jota kutsumme näkymättömäksi +maailmaksi, sekä seurustelemaan niiden olentojen kanssa, jotka +kuolemattomuuden valtakunnassa elävät. Niin suuri työ on +sellaisen ihmisen edessä, joka tahtoisi ryhtyä joogaan. +<br> +<br>Me ymmärrämme, että jos sellaiseen työhön ryhtyy, on hyvä, että +on auttajia, neuvonantajia, ohjaajia. Kuitenkin on osa tästä +työstä sitä laatua, että sen voi jokainen suorittaa itsekseen. +Osa työstä on sitä laatua, ettemme siinä tarvitse muuta +suullista neuvoa kuin sitä, mitä on annettu kaikissa +uskonnoissa, pyhissä kirjoissa ja julkisissa +jooga-järjestelmissä. Kun sen neuvon otamme varteen, silloin +voimme vaaratta valmistaa itseämme pitkän matkaa. +<br> +<br>Toivon, että olette kaikki lukeneet pienen kirjasen »Elonneste». +Toivon myös, että olette lukeneet kirjasta »Suuret Uskonnot» +luvun »Kuinka vanhassa Intiassa totuutta etsittiin». Niissä +kuvataan joogaa ja ne täydentävät tätä luentoa. +<br> +<br>Uskonnoissa puhutaan ihmisen täydellisyydestä ja annetaan +ihmisille siveellisiä neuvoja. Uudessa testamentissa ja +varsinkin vuorisaarnassa Kristus kehottaa seuraajiaan uuteen +siveelliseen elämään. Hän antaa esim. viisi uutta käskyä: älä +koskaan kiivastu, älä katso naista himoitaksesi häntä, älä ole +pahaa vastaan, älä vanno äläkä käy sotaa vaan rakasta +vihollisiasi. Itämaitten suuri vapahtaja Buddha antoi niinikään +viisi uutta käskyä kaikille ihmisille, kymmenen +opetuslapsilleen. Mooseksen kymmenen käskyä ovat tunnetut kauas +ulkopuolelle juutalaisten piiriä. Mihin uskontoon tahansa +tutustumme, huomaamme, että on annettu ihmisille määrättyjä +käskyjä, joita on kehotettu noudattamaan. Samalla kun on puhuttu +ihmisen kuolemattomuudesta, hänen toivostaan ja +tulevaisuudestaan, on terotettu mieleen erityisiä siveellisiä +neuvoja. +<br> +<br>Tänäpänä ei kristikunnassa näitä asioita vielä ymmärretä. +Kuolemattomuutta pidetään luonnollisena tosiseikkana, joka meitä +kaikkia kuoleman jälkeen odottaa. Käskyt ymmärretään +kaunopuheisiksi Jeesuksen hengen tuotteiksi, joilla ei ole +mitään kaytännöllistä merkitystä ja jotka eivät ole ehdottomia +eivätkä välttämättömiä noudattaa. Mutta ihminen joka tahtoo +ryhtyä joogaan, hän ymmärtää ennen kaikkea, ettei näitä asioita +voi ottaa leikin kannalta, pintapuolisesti, kevytmielisesti. Hän +ymmärtää heti, että mitä on sanottu uskonnoissa, mitä suuret +viisaat ovat opettaneet, se on sanottu vakavasti, se on lausuttu +todellisella tarkotuksella. Intiassa on Patandshalin +jooga-järjestelmässä ensimäiset askeleet n.k. <i>jama</i> ja +<i>nijama</i>. Näitä vastaavat muissa uskonnoissa siveelliset +neuvot ja käskyt, jotka samaten ovat joogan ensimäisiä +askeleita. +<br> +<br>On kyllä uskovaisia, jotka tähän väittävät: »me otamme Jeesuksen +käskyjä niin vakavalta kannalta, että uskomme niiden joutuvan +ikuiseen kadotukseen, jotka eivät hänen käskyjään noudata.» +<br> +<br>Olkoon, mutta siinä on toinen peruserehdys. Ikuista kadotusta ei +ole luonnossa. Ei kenenkään tarvitse helvetin pelosta ruveta +Jeesusta seuraamaan. Iankaikkista kadotusta ei ole, ainoastaan— +kuolema niille, jotka eivät harjota joogaa. +<br> +<br>Jos syvennymme uskontojen salaiseen viisauteen, emme enää voi +lohduttaa itseämme millään taikauskolla. Emme voi rauhottaa +mieltämme sanomalla: »emmehän kuitenkaan joudu ikuiseen +kadotukseen». Suoraan meidän täytyy tunnustaa: »me kuolemme, +ellemme ota elämää todelliselta kannalta.» Ei meitä odota muuta; +luonto ainoastaan tappaa meidät rikollisina olentoina. Mutta jos +tahdomme saavuttaa kuolemattomuuden ja tulla ikuisiksi Jumalan +pojiksi, silloin emme voi olla kevytmielisiä. Silloin meidän +täytyy ymmärtää, että ensimäiset askeleet ovat jama ja nijama +eli kaikkien uskontojen siveyskäskyt. +<br> +<br>On sama, minkä uskonnon käskyt ihminen ottaa ojennusnuorakseen, +sillä syventyessään niihin perinpohjin hän tulee samaan +päämäärään. Kaikki vievät Jumalan luo, yhdentekevää, valitseeko +hän kristinuskon, buddhalaisuuden tai jonkun viisausopin, vai +piirtääkö hän itse ihanteelliset ääriviivat elämälleen. +<br> +<br>Uskontojen viisaat opettajat ovat ainoastaan näyttäneet tietä +tai osottaneet suuntaa, mihin päin on kuljettava. Me voimme myös +itse nähdä tietä, itse ymmärtää, mihin päin on kulkeminen ja +siis itse laatia itsellemme käskyjä. +<br> +<br>Tämä on suuri totuus, jonka meidän aikanamme teosofinen liike +selvittää ihmisille. Me emme ole sidotut kristinuskon käskyihin +enemmän kuin Buddhan oppiin tai Zoroasterin tai Laotsen. Me +voimme itse valita itsellemme käskyt, mutta me olemme sidotut +kulkemaan. Meidän täytyy kulkea tietä, jos tahdomme joogaa +harjottaa. Siinä suuri vapautemme ja samalla ihmeellinen +edesvastuumme, kun oivallamme, mistä on kysymys. Ammentakaa +vaikka oman henkenne syvyydestä elämän käskyt itsellenne, mutta +kulkekaa tiellä. +<br> +<br>Sentähden on selvästi tajuttava, jos tahdomme joogaa harjottaa, +<i>mitä varten</i> meidän on noudatettava määrättyjä käskyjä ja +määrättyä elämäntapaa. Miksikä on joogassa ensimäiset askeleet +jama ja nijama<span class=sup> + <span class=hide>[</span> + <a name=_2 href="#2">2</a> + <span class=hide>]</span> +</span> + + eli kaikki siveelliset käskyt? Hyvin selvästä +syystä. Kun tahdomme tulla kuolemattomiksi olennoiksi, täytyy +meidän tahtomme olla luja. Sen täytyy olla voimakas, +itsetietoinen, keskitetty, kun otamme päämääräksemme astua ulos +fyysillisestä ruumiistamme itsetietoisina kuolemattomien +maailmaan. Jooga on itse asiassa keskityksen oppimista, +oppimista tahtomaan yhtä asiaa, ja sitä varten täytyy meidän +saattaa koko olemuksemme tasapainoon, tyyneksi, rauhalliseksi. +Se on siveyskäskyjen tarkotus jooga-työssä. Se on annettu +pyrkijälle tehtäväksi. Puhdistakaamme ensin itsemme, tehkäämme +itsemme rauhalliseksi, saattakaamme oma tunne-olemuksemme +tyyneksi. Jos meitä tunne voi häiritä ja tehdä levottomaksi, jos +meitä mikään voi ärsyttää, tuskastuttaa, saattaa pois +tasapainosta, niin emme sillä hetkellä kykene joogaan. Meidän +täytyy saada valta oman itsemme yli. Meidän täytyy oppia +tuntemaan oma itsemme. Meidän täytyy tuntea oman olemuksemme +perustassa, tahdommeko totella yksin—Jumalaa. +<br> +<br>Kun ihminen alkaa noudattaa määrättyä siveellistä järjestelmää, +joko toisen tai toisen opettajan säätämää tai oman henkensä +laatimaa, silloin hän oppii tuntemaan itseään ja näkemään, mille +hän painoa panee elämässä, mikä häntä ilahuttaa ja mikä surettaa +tai tekee levottomaksi. Ja hän huomaa, ettei ainoastaan rumat, +itsekkäät tunteet vaan myös hellät, kauniit, personallista +rakkautta uhkuvat tunteet voivat häiritä häntä Jumalaa +etsiessään. Ei mikään henkinen siveys tee ihmistä koskaan +kylmäksi, pahaksi, kovaksi; päinvastoin hän tulee hellemmäksi, +rakastavammaksi, huolehtivammaksi. Tuskat ovat hänelle +suuremmat, maailman synnit laskeutuvat hänen yllensä, hän +rakastaa enemmän, hän kärsii enemmän, hänen koettelemuksensa +ovat moraalisesti suuremmat kuin ennen, ja kuitenkin keskellä +kaikkea tätä tuskaa ja levottomuutta hänen täytyy löytää +itsestään rauhan asunto. Hänen täytyy löytää tasapaino, niin +että vaikka maailmat menisivät murskaksi, vaikka tähdet +putoisivat ja kaikki sortuisi hänen ympärillään, hän seisoisi +lujana kalliolla. Ja se kallio on tyhjässä avaruudessa ja se +kallio on hänessä itsessään. Kun hän löytää tällaisen +perustuksen, silloin hän on tehnyt työn, jota siveyskäskyt +tarkottavat. +<br> +<br>Tätä päämäärää on tarkotettu valmistavalla jooga-työllä, n.k. +»puhdistuksella». Kun sen saavutatte, niin te rakastatte enemmän +kuin ennen, mutta kuitenkin olette iankaikkisesti rauhallisia. +Te kärsitte enemmän kuin ennen, ja kuitenkin te seisotte +järkkymättömän lujina. Kun ihminen saavuttaa tämän kyvyn +harjottamalla jooga-asketismia, silloin hän on oppinut tuntemaan +itsensä. Hän tietää, mitä hän tahtoo, ja hän tahtoo Jumalaa, +totuutta, kuolemattomuutta Jumalan yhteydessä. Ja nyt hänelle +alkaa uusi työ. Vanhan intialaisen jooga-järjestelmän, +Patandshalin Jooga-Suutrojen mukaan seuraa nyt kaksi askelta, +joita niissä kutsutaan nimeltä <i>aasana</i> ja +<i>praanajaama</i>, eli »asento» ja »hengityksen +voittaminen.» <span class=sup> + <span class=hide>[</span> + <a name=_3 href="#3">3</a> + <span class=hide>]</span> +</span> +<br> +<br>Ensimäinen askel, jama ja nijama, teki tunne- eli +astraaliruumiimme tyyneksi ja saattoi sen tasapainoon. Nyt +huomio käännetään fyysilliseen ruumiiseen ja käsketään +harjottamaan aasanaa ja praanaajaamaa. Asento—mikä asento? +Joogassa tullaan harjottamaan erinäisiä mietiskelyjä, ja jotta +sitä voisi harjottaa, täytyy paitsi tunneruumiin myös +fyysillisen ruumiin tottua olemaan aivan hiljaa, häiriötä +tuottamatta. Sentähden Patandshalin järjestelmässä puhutaan +ensin aasanasta. Ihmisen täytyy etsiä itselleen sellainen +asento, joka ei häntä häiritse. Patandshali sanoo, että näitä +asentoja on paljon ja monenlaisia ja kullekin ihmiselle voi olla +oma erityinen asentonsa sopivin, mutta hänen täytyy löytää +asento, joka tekee, että hän voi unohtaa fyysillisen ruumiinsa. +<br> +<br>Itämailla tavallisesti käytetyssä asennossa ihminen istuu maassa +jalat allaan, selkä ja pää suorana samassa viivassa, ja +sanotaan, että se on kaikkein helpoin ja mukavin asento +useimmille ihmisille. +<br> +<br>Länsimailla käytetään istuvaa, vanhaa egyptiläis-assyrialaista +asentoa, jonka voitte nähdä esim. egyptiläisissä kuvissa, Se on +myös jooga-asento, ja se on useimmille länsimaalaisille sopivin. +Siinakin on selkä oleva suorana ja pää samassa linjassa. Aasanan +oppiminen on nyt siinä, että oppii olemaan määrätyssä asennossa +liikkumattoman hiljaa. Sentähden Patandshalin +jooga-järjestelmässä puhutaan asennosta erityisenä askeleena. +Nykyaikaisissa esoterisissa järjestelmissä ei puhuta niin paljon +tästä asennosta, eikä sitä tehdä erityiseksi askeleeksi, +neuvotaan vain millä tavalla voi istua, mutta itämaalaiset ovat +nähtävästi pyrkineet korkeammalle ja alusta saakka tienneet +selvemmin, mihin päämäärään tähtäävät. Aasana on erinomaisen +tärkeä, sillä varsinaisen joogan eli okkultisen mietiskelyn +fyysillinen ehto on, että ruumis on liikkumatta mukavassa +asennossa. Kun ihminen alkaa harjottaa aasanaa, hän kohtaa +kaikenlaisia vaikeuksia, häntä kiusaavat uneliaisuus, väsymys, +levottomuus, liikkumisen halu ja monenlaiset ruumiilliset +tuskat. Hänen ruumiiseensa ryntäävät niin monenlaiset hirveät +kärsimykset. Niin on alussa, kun ruumis on tottumaton, mutta +pitää jatkaa, kunnes löytää oman asentonsa ja kykenee olemaan +liikkumatta niinkauankuin itse tahtoo. Tiedätte, että +intialainen joogi istuu mietiskellen tuntikausia, päiviä, jopa— +niin kerrotaan—kuukausia ja vuosia samassa asennossa. Hän istuu +esim. käsi ylhäällä niin kauan, että taivaan linnut luulevat +hänen käsivarsiansa oksiksi ja rakentavat pesänsä niihin. +<br> +<br>Toisena askelena fyysillisen ruumiin voittamisessa on menettely, +jota kutsutaan nimellä praanaajaama eli »hengityksen +tappaminen». Sen kautta ihminen oppii tulemaan hengityksensä +herraksi. Hengitys on meille elämää, hengittämättä me kuolemme. +Muutamat ihmiset hengittävät nopeasti, toiset sangen verkalleen. +Kaikkien, jotka oppivat laulamaan, esiintymään näyttämöllä, +puhumaan julkisesti, tulee tottua hengittämään rauhallisesti; +muuten heidän äänensä ei kestäisi. Jokainen, ken näin esiintyy, +harjottaa senvuoksi jonkun verran praanaajaamaa. Joogaan kuuluva +praanaajaama on vain sama asia kehitettynä huippuunsa. Joogit, +jotka saavuttavat korkeimman ennätyksen tässä taidossa, voivat +hengittää kerran tunnissa tai kerran vielä pitemmässä ajassa. +Joogassa praanaajaama on siis sitä, että ihminen vähitellen +oppii hengittämään yhä hitaammin, ja kuta hitaammin hän +hengittää, sitä vähemmän hän kuluttaa elämänvoimaa. +<br> +<br>Tarkastakaa ihmisiä ja te huomaatte, että ne, jotka hengittävät +nopeasti, kuluttavat paljon fyysillistä elämänvoimaa. He ovat +tunteellisia ia innostuvia, mutta väsyvät pian. Sellaiset taas, +jotka hengittävät harvaan, ovat voimakkaita, hitaampia +innostumaan, mutta lujempia ja luotettavampia. +<br> +<br>Hengitystä jokainen voi oppia hillitsemään. Meidän päiviemme +voimistelujärjestelmissä on otettu praanaajaama käytäntöön. +Kaikkien urheilijain ja voimistelunharjottajain, jotka +järjestelmällisesti treenaavat itseään, täytyy oppia +hillitsemään hengitystä. Mitenkä kävisi, jos juoksija +läähättäisi? Praanaajaama kuuluu välttämättä fyysillisen ruumiin +puhdistustyöhön ja herrauden saavuttamiseen sen yli. +<br> +<br>Mutta länsimaitten esoterisissä kouluissa ei puhuta näistä +fyysillisistä harjotuksista paljon. Ne ovatkin vaarallisia, +ellei noudateta viisasta järjestelmää. Niitä ei voi omin päin +harjottaa liian pitkälle. Täällä länsimailla, jossa fyysillinen +ruumis on karkea eikä niin hienosti rakennettu kuin itämailla, +voimme hiljakseen oppia hengittämään rauhallisesti, mutta emme +voi toivoa saavuttavamme sellaisia tuloksia kuin itämailla. +Sentähden täällä alussa sivuutetaan fyysillisiä harjotuksia, +mikäli ne koskevat suurempia ennätyksiä, ja ainoastaan +alkusaavutukset asetetaan oppilaan saavutettaviksi. Täällä +siirrytään heti ensimäisten askeleitten, jaman ja nijaman +jälkeen varsinaiseen mietiskelyyn, joka intialaisessa +jooga-järjestelmässä käsittää neljä myöhempää askelta nimeltä +<i>pratjaahaara</i>, <i>dhaarana</i>, <i>dhjaana</i> ja +<i>samaadhi</i>. +<br> +<br>Ensimäinen askel on pratjaahaara, joka merkitsee »katsomista +sisäänpäin», oman itsensä tarkastamista. Tämä ei ole +itsetutkimusta samalla tavalla kuin jama ja nijama, jolloin +pyrkijä noudattaen määrättyjä siveyskäskyjä oppi itsensä +tuntemaan ja hillitsemään tunneruumistaan, vaan tämä on uusi +muoto. Tässä hän istuu varsinaisesti mietiskelemään määrättyinä +hetkinä ja on jo tunteissaan tyyni, hänellä on tahto jo vakava, +ruumis jo hiljaa. Nyt hän ryhtyy tarkastamaan »ajattelijaa» +itsessään, missä määrin hän osaa ajatella, mitä hän ajattelee ja +miten hänen ajatuskykynsä itsestänsä toimii. +<br> +<br>Tämä on eri asia, sillä me tapaamme maailmassa ihmisiä, jotka +ovat pitkälle kehittyneet siveellisessä suhteessa, ollen lähellä +pyhyyden tilaa, mutta eivät osaa mietiskellä. He osaavat ehkä +keskittää koko tarmonsa rukouksen tapaiseen ponnistukseen, mutta +eivät okkultisella tavalla osaa käyttää meditatsionia +tutkimusvälikappaleena. Meidän näet ei pidä luulla, että kun +kehitymme ihanteellisen siveellisiksi, samalla olisimme +salatieteilijöitä. Siveelliset askelet ovat alkuvalmisiuksia, +mutta kun oppilas alkaa harjottaa okkultista mietiskelyä, hän +huomaa, että uusi työ on hänen edessään. Kuta tunnollisemmin hän +on suorittanut puhdistustyön, sitä helpompi on mietiskely, sitä +pikemmin se vie tuloksiin. +<br> +<br>Pratjaahaaraa harjottaessaan yrittelijä oppii näkemään, että +ajatus on aivankuin nuori hillitsemätön varsa, joka kulkee omaa +tietänsä, juoksee omin päin. Kaikenlaisia kuvia ajattelija +loihtii hänen silmiensä eteen. Hän koettaa hillitä ajatuksiansa, +mutta kun hän saa kiinni yhdestä linjasta ja pysyy siinä +muutaman hetken, tulee äkkiä kuin pysähdys, ja toisia ajatuksia +nousee mieleen. Hän ei ollenkaan osaa sitä, mitä hänen +varsinaisesti pitäisi tehdä, nimittäin, saattaa oma +ajattelijansa täydelliseen lepotilaan, niinkuin tarkotus on. +Tämä on välttämätöntä, kun ihminen tahtoo nousta pois +personallisuudestaan ja tulla kuolemattomaksi olennoksi. Hän ei +voi vapautua omasta itsestään, ellei kaikki hänen sisällään ole +tyyntä ja hiljaista. Eikä tämä sisällinen rauha saa olla mitään +väsymyksen hiljaisuutta, joka seuraa liian suuresta +ponnistuksesta, vaan sen täytyy niin sanoaksemme olla täynnä +nuoruuden voimaa, positivista tahtoa, selvyyttä ja +itsetietoisuutta. +<br> +<br>Joogin päämäärä, mietiskelyn ensimäinen askel on saavuttaa +tällainen mielen tyyneys, ajattelemisen tyhjyys, tällainen +lepohetki kaikessa tajunnallisessa kolminaismaailman elämässä. +Ja alkaessaan tätä pratjaahaaraa hänestä näyttää +saavuttamattomalta ihanteelta tehdä aivot tyhjiksi. Se tuntuu +aivan mahdottomalta. +<br> +<br>Helppoa on saattaa tunneruumis hiljaiseksi, helppoa saattaa +fyysillinen ruumis levontilaan. Mitä se on, verrattuna niihin +helvetintuskiin, jotka hiipivät oppilaan aivoihin ja mieleen, +silloin kun hänen pitäisi saattaa koko personallisuutensa aivan +vapaaksi, rauhalliseksi ja tyyneeksi! Ajatus on paljon vaikeampi +voittaa kuin fyysillinen ruumis ja tunneluonto. Ajattelija +ihmisessä on taikavoima, loitsija. Mielikuvitus on ennustus ja +ensimäinen oire uudesta aistista, astralisesta +selvänäköisyydestä, ja se on kaikkein vaikein oppia +hillitsemään. Pyrkijän on sentähden noudatettava tarkkaa metodia +pratjaahaara-työssään. Hänen on pidettävä huolellinen kirjanpito +niistä ajatuskuvista, jotka pyrkivät säännöllisesti häiritsemään +ja nousemaan mieleen keskellä mietiskelyä. Hän tutkikoon +itseään, mistä ne johtuvat, ja jos hän huomaa niiden johtuvan +jostakin ennakkoluulosta, koettaa hän valaista ymmärrystään. Jos +ne johtuvat jostakin väijyvästä himosta, koettaa hän puhdistaa +tunneluontoaan, jos epämukavuudesta asennossa, koettaa hän sitä +oikaista. Meidän mielikuvituksemme on niin herkkä kaikille +vaikutuksille, jotka lähtevät käyttövälineistämme, että meidän +täytyy oppia poistamaan kaikki syyt, jotka johtavat häiritseviin +ajatuksiin. Askel askeleelta oppilas täten pääsee rauhaan +omasta ajattelijastaan. +<br> +<br>Toinen mietiskelyn aste on dhaarana eli ajatuksen keskittäminen, +jolloin pyrkijä ottaa määrätyn ajatuskuvan ja koettaa pitää sitä +mielessään. Tämä on aivan koneellinen harjotus ja sitä hän +tietysti on tullut harjottaneeksi jo muissakin harjotuksissa +esim. pratjaahaarassa, mutta nyt hänen täytyy tottua siihen, +että ottaa minkä ajatuksen tahtoo ja pitää sitä mielessään +niinkauankuin tahtoo. Oppilas menettelee esim. näin: panee +kellon pöydälle ja sanoo: »nyt alotan, piirrän avaruuteen +silmieni eteen kultaisen kolmion ja katselen sitä 20 minuuttia +eikä mikään saa häiritä ajatustani.» Tämä on ajatuksen +keskittämistä. Jos te tällä hetkellä yritätte näin tehdä, +huomaatte olevanne kerrassaan naurettavassa asemassa. Te ette +osaa kaksikymmentä sekuntiakaan niin tehdä, jollette ole +harjottaneet mietiskelyä. Mutta kun ihminen harjottaa dhaaranaa, +hän asettaa itselleen ehdottomia vaatimuksia. Vieläpä hän voi +lisätä äskeiseen esimerkkiin: »20 min. päästä, vaikken ole +katsonut kelloa, alitajuntani huutaa minulle ja minä havahdan.» +Ja niin käy, jos pyrkijä on oppinut pratjaahaaran kautta +tyhjentämään aivonsa. Tätä keskityskykyä hänen täytyy niin +paljon harjottaa, että voi siihen luottaa, ja silloin ylimeno +siitä johtaa dhjaanaan eli varsinaiseen mietiskelyyn. +<br> +<br>Dhjaanassa joogan harjottaja ei enää pidä määrättyä aineellista +kuvaa silmiensä edessä vaan ottaa jonkun aatteellisen asian +tutkittavakseen. Mietiskelyn suuri ihmeellisyys on näet, että +kun mietiskelijä osaa ajatuksiaan keskittää, hän oppii tutkimaan +salatieteellisesti. Edelliset harjotukset ovat itse asiassa +herättäneet hänen sisäisen selvänäköisyytensä. Hän ottaa nyt +tutkiakseen esim. jonkun hyveen, sanokaamme nöyryyden ja +ylpeyden. Hän pitää nöyryyttä silmiensä edessä ja tutkii, mitä +se on. Kuinka hän niin osaa tehdä? Siinäpä on hänen taitonsa. +Hän kohdistaa kaiken huomionsa nöyryyteen ja tutkii sitä +kaikilta puolilta, mistä se on aiheutunut, mitä se hyödyttää, +miksikä se lopullisesti muuttuu. Tuhansissa muodoissa nöyryys ja +ylpeys, sen vastakohta, astuvat hänen silmiensä eteen ja hän +katselee niiden kehitystä ihmissielussa kautta aikojen. Samalla +tavalla hän tutkii toisia kysymyksiä. Mitä on totuus? Mitä on +jälleen syntyminen? Mitä on karma? Hän kysyy mitä tahansa +itseltään ja etsii mietiskelyn avulla vastausta. En väitä, että +tutkimus on suoritettu yhdessä tunnissa tai kahdessa. Saattaa se +kestää vuosikausia. Esim. jälleensyntymistä varten täytyy paljon +tutkimuksia tehdä, herättää muistoja edellisistä elämistä j.n.e. +ennenkuin voi selvästi tajuta, mitä on jälleensyntyminen. +<br> +<br>Mutta kun ihminen on oppinut mietiskelemään, varsinaista +dhjaanaa, tapahtuu itsestään hänelle, että hän siirtyy +seuraavaan lopulliseen meditatsioni-asteeseen, samaadhiin. Hän +nimittäin saavuttaa tuloksen tutkimuksistaan sillä tavalla, +ettei hän ainoastaan katso tutkittavaa asiaa ulkopuolelta vaan +astuu itse ulos fyysillisestä ruumiistaan, aivankuin perhonen +kotelostaan, siihen toiseen maailmaan, jossa hänen mietiskelynsä +esine on todellisuutena. Te, jotka olette perehtyneet +teosofiseen maailmankatsomukseen, tiedätte, että henkimaailmassa +eivät ainoastaan tunteet ja ajatukset ole niin sanoaksemme käsin +koskettavia todellisuuksia, vaan myös aatteet ja ihanteet siellä +elävät ikuisina todellisuuksina. Ja tässä maailmassa, missä +esim. nöyryys ja ylpeys henkisinä voimina ovat todellisuuksia, +joogi samaadhitilassa yhdistää tajuntansa niihin, niin että hän +sisässään tajuaa, mitä nuo henkiset voimat ovat. Tässä +maailmassa hän myös pääsee yhteyteen luonnon muistin kanssa. +Luonnon muisti on pettävä, niinkauankuin »akaashisia +aikakirjoja» luetaan astralisesti, niinkauankuin mietiskelijä +katselee menneitä ja tulevia tapahtumia ulkopuolelta ikäänkin +kuvina, mutta kun hän dhjaanista nousee samaadhiin, ja osaa +sisässään korkeammalla tavalla yhtyä luonnon muistiin, silloin +hän voi todella tietää. Hän ei ole silloin tekemisissä pettävien +harhojen kanssa. Hänen ruumiinsa on tuossa liikkumattomana, hän +itse on samaadhi-tilassa sen ulkopuolella ja tutkii asioita +tajunnan omassa maailmassa, ollen yhtä niiden kanssa. +<br> +<br>Tämä tutkimus voi viedä joogin kauaksi tiedossa. Puhdistustyö, +ja muu valmistus, minkä hän ennen on suorittanut, on silloin +takeena hänen tutkimuksensa luotettavuudesta. Ei hän sittenkään +voi olla niin varma, että sanoisi: tämä on ehdoton totuus. +Kaukana siitä. Hänelle jos kellekään on mennyt silmät auki +näkemään, kuinka vähäpätöiset hänen kykynsä silloinkin ovat +verrattuina korkeiden vihittyjen kykyyn, mutta hän tietää, että +jos hän on aivan vilpitön, voi hän saada edes jonkinlaista +tietoa ja varmuutta. Hänen ei tarvitse myöhemmin paljon muuttaa +niitä tutkimuksen tuloksia, jotka hän on saavuttanut. Jos +katsomme salatieteilijöitä maailmassa, huomaamme tosin, että +kuta vähemmän he tietävät sitä enemmän luottavat kykyihinsä. +Mutta mitä enemmän he tietävät, sitä nöyremmiksi tulevat. +Mestari yksin voi sanoa jotakin varmaa tietävänsä ja minun +tietääkseni Mestaritkin ovat vaatimattomia. +<br> +<br>Saavutettuaan samaadhi-tilan ihminen on tullut yhdeksi +kuolemattomista. Hän ei ole nyt niinkuin muut ihmiset, joilla on +kaipuu kuolemattomuuteen ja hämärä muisto entisestä +taivaselämästään. Hän on itsetietoisesti kuolematon olento, hän +on saavuttanut jäsenyyden salaisessa maailmassa, fyysillisen +elämän tuolla puolen, ja hänen työkseen tulee nyt kirkastaa +fyysillistä välinettä niin, että se voi ottaa vastaan +kuolemattoman asujamen pimittämättä tuon kuolemattoman näköä. +Vihkimyksen vihkimyksen perästä hän nyt ottaa, edetessään +kaidalla tiellä mestariutta kohti, mutta nämä asiat eivät enää +kuulu niihin joogaharjotuksiin, josta tänään olemme puhuneet, +vaan vievät salatieteilijän kauas pois ihmisten ilmoilta, +jumalien ja maailmanvaltojen fyysillisille järjelle +käsittämättömille toiminnanalueille. +<br> +<br><hr> +<br> +<br> + +<h2><a href="#index" name="alaviitteet">Alaviitteet</a></h2> + +<br> +<br>[<a name=1 href="#_1">1</a>] Seitsemäs aisti, joka yleensä perustuu järjestyksen +eli rytmin tajuamiseen on toiselta kannalta +katsoen myös varsinainen musikalinen inspiratsioni, +vaikka emme tässä yhteydessä ota sitä puolta +lukuun. +<br> +<br>[<a name=2 href="#_2">2</a>] Katso näiden sanojen selitys kirjasta »Suuret +Uskonnot». +<br> +<br>[<a name=3 href="#_3">3</a>] Ovat kuvatut kirjassa »Suuret Uskonnot». + +<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12165 ***</div> +</body> +</html> diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7e23455 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #12165 (https://www.gutenberg.org/ebooks/12165) diff --git a/old/12165-8.txt b/old/12165-8.txt new file mode 100644 index 0000000..e913fb9 --- /dev/null +++ b/old/12165-8.txt @@ -0,0 +1,2834 @@ +The Project Gutenberg EBook of Salatiedettä omin päin, by Pekka Ervast + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Salatiedettä omin päin + +Author: Pekka Ervast + +Release Date: April 26, 2004 [EBook #12165] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN *** + + + + +Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed +Proofreaders + + + + + + + +SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN + +Seitsemän esitelmää + + +Pitänyt + +PEKKA ERVAST + + +1914 + + + +SISÄLLYS: + + Lukijalle + I. Ensimäiset ehdot + II. Ennen vihkimystä +III. Jumala + IV. Älyllinen ja siveellinen puhdistus + V. Yliaistillinen elämä + VI. Uudestasyntyminen Kristuksessa +VII. Jooga omin päin + Alaviitteet + + + + +LUKIJALLE. + + +Esitelmät on pidetty ja pikakirjotettu vuonna 1913, viimeinen kesällä +Teosofisen Seuran vuosikokouksessa, edelliset syksyllä Helsingissä. +Yhteiseksi nimeksi olen pannut »Salatiedettä omin päin», koska olen +sillä tahtonut osottaa, että salatiede ei ole sekotettava »salaisiin +tieteisiin», sillä salatiede on käytännöllistä psykologiaa, joka liikkuu +ihmisen syvimpien henkisten ja uskonnollisten kokemusten alalla ja +sentähden pysyy salattuna niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä tai +uskalla heittäytyä elämän suurten arvojen tutkimiseen. + +P. E. + + + + + + +SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN: + + + + +I. + +ENSIMÄISET EHDOT. + + +Uudessa Testamentissa kerrotaan Kristuksen sanoneen: »etsikää, niin te +löydätte, anokaa, niin teille annetaan, kolkuttakaa, niin teille +avataan. Sillä se, joka etsii, hän löytää, ja joka anoo, hän saa, ja +kolkuttajalle avataan». + +Minulta on joskus kysytty: »millä tavalla meidän pitää etsiä totuutta, +millä tavalla voimme päästä totuuden tietoon ja Jumalan tuntoon? Millä +tavalla voimme tulla vakuutetuiksi teosofisesta maailmankatsomuksesta, +millä tavalla todella tulla teosofeiksi?» + +Ja tosiaan, kun katselemme niitä ihmisiä, jotka etsivät totuutta, +huomaamme, että eivät läheskään kaikki löydä. Niidenkin joukosta, jotka +etsivät totuutta teosofisesta maailmankatsomuksesta, jotka sitä tutkivat +ja siihen syventyvät, monet jonkun ajan kuluttua, vaikkapa vuosien +kuluttua kääntyvät taas pois ja sanovat: »ei sieltä löytynyt minulle +tyydytystä». Millä tavalla siis niiden, jotka tahtoisivat saada +todellista tyydytystä teosofisesta maailmankatsomuksesta, jotka +tahtoisivat löytää totuuden ja tulla Jumalan tuntoon, millä tavalla +heidän on etsiminen? Vai ovatko ainoastaan muutamat ihmiset ennakolta +määrätyt löytämään? Todella näyttää siltä, että kaikki ihmiset eivät +saata tulla teosofiseen maailmankatsomukseen eivätkä löytää sen +todellista ydintä. + +Tavallinen totuudenetsiminen, jota pidetään tieteellisesti pätevänä, on +etsintä, joka käyttäen viittä tunnettua aistiaan ymmärryksen avulla +luokittelee niitä tosiasioita, joita viiden aistimemme avulla voidaan +tajuta. Sentähden ihmiset, jotka luottavat viiteen aistimeeseen ja +siihen järkeen, joka heillä on, kun tahtovat olla aivan rehellisiä, +tulevat useimmiten etsiessään materialisteiksi. Elleivät ole +tilaisuudessa viiden aistimen avulla tekemään havaintoja, joita +suorastaan täytyy nimittää yli-aistillisiksi, he sangen ymmärrettävistä +syistä tulevat materialisteiksi tai ainakin epäilijöiksi. + +Mutta tämä materialistinen maailmanselitys ei saata heitä ajan pitkään +tyydyttää. Se ei täytä heidän sielullisia ja henkisiä tarpeitaan, sillä +heidän aina täytyy syrjäyttää ja aivankuin tappaa jotakin sielussaan. +Kun ajattelevat kuolemaa, kadotettuaan rakastetun omaisen, kun +ajattelevat, että kuoleman tuolla puolla on pelkkä tyhjyys, niin heidän +täytyy painaa alas toinen kapinallinen ajatus: »mutta jos ei kaikki +sittenkään ole paljasta ainetta?» Heidän kuten jokaisen ihmisen sisässä +puhuu kysyvä ääni: »ei suinkaan kaikki sentään ole mennyttä kuolemassa? +Eiköhän maailmankaikkeudessa sittenkin mahda olla muuta kuin mitä me +aistimilla näemme?» Tämä ääni on tapettava, kun ihminen jyrkästi tahtoo +pysyä muka tieteellisenä ajattelijana. + +On toisia ihmisiä, jotka ovat tehneet uskonnollisen kokemuksen tunteen +alalla. He ovat tunteneet joko yksin ollessaan tai n.k. uskonnollisessa +herätyskokouksessa, että kun he uskovat Jumalan armoon Jeesuksessa +Kristuksessa, heidän sielunsa on pelastunut. He eivät punnitse +tunnettaan, eivät mietiskele eivätkä katso älyn silmällä, he vain +tyytyvät sen suomaan hetkelliseen sopusointuun. Mutta heille saattaa +pian tulla järki-epäilys, sellainen silmän avautuminen, että kysyvät +itseltään: »vaan onkohan tämä totta? Olenkohan mahdollisesti ollut vain +jonkun harhan nenästä vetämä, olenko vain kuvitellut pelastusta, armoa +j.n.e.?» Tällainen epäilys on aina heitä väijymässä. + +Meidän täytyy näin ollen sanoa sekä materialisteista että sokeasti +uskovista, että he eivät ole löytäneet totuutta, joka kestäisi. + +Teosofia sanoo: »minä olen totuus, joka kestää. Kun te tulette +teosofeiksi, silloin on järkenne valistunut ja tunteenne tyydytetty. Kun +te oikein osaatte syventyä minuun, teosofiseen maailmankatsomukseen, +niin olette saaneet sellaisen elämänymmärryksen, joka kestää--kestää +kaikissa koettelemuksissa--kärsimyksen tuskassa ja järjen puhdistavassa +tulessa.» + +Kuinka meidän nyt on määriteltävä teosofista etsimistä ja teosofista +löytämistä? Millä tavalla se eroaa suorastaan tieteellisestä tai +tavallisesta uskonnollisesta etsimisestä? Millä tavalla teosofinen +etsivä elämä kohoaa toisten yläpuolelle? + +Me ymmärrämme tämän parhaiten, jos jo olemme teosofeja, jos jo tunnemme +teosofisen maailmankatsomuksen. Teosofian mukaan ihminen ei ole sama +kuin fyysillinen ruumis eikä tämä ruumis ole ihmisen ainoa käyttöväline +vaan ainoastaan yksi useammasta käyttövälineestä. Ihmisen personallisuus +on puettu, niinkuin sanomme teosofisesti, paitsi tähän fyysilliseen myös +astraliseen eli tunne-käyttövälineeseen ja mentaliseen eli älylliseen. +Tämä merkitsee, että kun ihminen tietää ainoastaan fyysillisestä +ruumiista ja kun hänen tajuntansa on sidottu ainoastaan fyysillisiin +aivoihin, hän ei voi etsiä ja löytää mitään aatetta tai +elämänymmärrystä, mitään henkistä sisältöä elämälleen, joka tyydyttäisi +koko hänen personallisuuttaan, sillä hänen personallinen tajuntansa ei +elä ainoastaan fyysillisessä käyttövälineessä vaan myös tunne- ja +älyruumiissa. + +Jos ihminen ihmisenä--ja ihminen itse kuuluu inhimillisenä olentona +korkeampaan maailmaan, kuin personalliseen »kolminaismaailmaan»--tahtoo +etsiä ja löytää totuutta, täytyy totuuden, jota hän etsii ja jonka hän +löytää, tyydyttää paitsi sitä tajuntaa, joka ilmenee fyysillisten +aivojen välityksellä, myöskin sitä puolta personallista tajuntaa, joka +ilmenee tunneruumiin, ja sitä, joka ilmenee älyruumiin välityksellä. +Hänen täytyy saavuttaa sellainen elämänymmärrys, joka valoaalloilla +säteilee hänen luokseen viisauden auringosta ei ainoastaan +fyysillis-eetterisessä maailmassa vaan myöskin astralisessa ja +älyllisessä. Jos ainoastaan aivotajunta etsii, on etsintä +materialistis-tieteellistä laatua. Jos ihminen on taipuvainen ottamaan +vastaan vaikutelmia ainoastaan tunneruumiista, on hän tuomittu sokeasti +uskomaan. Mutta jotta ihminen voisi ymmärtää elämää sillä tavalla, että +se tyydyttäisi koko hänen personallisuuttaan, täytyy hänen tajuta +totuus, tuntea Jumala, sekä fyysillisessä tajunnassa että astralisessa +ja mentalisessa »alitajunnassa». Toisin sanoin ihminen ei saa rajottua +ainoastaan viiteen aistimeen, jos hän tahtoo totuutta etsiä, vaan hänen +täytyy osata käyttää niitäkin kahta aistinta, jotka eivät ole vielä +ihmiskunnassa heränneet täyteen toimintaan. Kuudes aisti asettaa hänet +heti yhteyteen uuden eli astralisen maailman voimien kanssa ja seitsemäs +aisti vielä toisen eli älyllisen maailman voimien kanssa. Silloin vasta +kun hänessä itsessään ovat heränneet nämä kuudes ja seitsemäs aisti, voi +hän löytää sellaisen elämänymmärryksen, joka häntä täysin tyydyttää. + +Nyt te sanotte minulle: »mutta tämähän on aivan mahdoton asia. Kuinka me +voisimme etsiä ja löytää totuutta kuudennen ja seitsemännen aistimen +avulla, kun ne eivät ole vielä meissä heränneet? Näin ollen olemme +tuomitut olemaan ilman totuutta, ulkopuolella taivaan valtakuntaa.» Niin +olisi, jos olisi kysymyksessä kuudennen ja seitsemännen aistimen niin +täydellinen herääminen ihmisessä, että hän voisi itsetietoisesti käyttää +niitä tutkimuksiin. Jos olisi kysymyksessä astralinen selvänäköisyys ja +älyllinen selvänäköisyys, silloin tosiaan ihminen olisi onnettomassa +tilassa, ja meidän täytyisi sanoa: »hän ei voi etsiä totuutta». Onneksi +niin ei ole. Nämä uudet aistit ovat ihmisessä jonkun verran jo +heränneinä, vaikka emme ollenkaan älyä niitä aistimiksi, ne kun toimivat +subjektivisesti eikä objektivisesti. Meidän fyysillinen silmämme esim. +on objektivinen, koska me sillä havaitsemme ulkonaista maailmaa ja koska +meidän kaikkien havainnot ovat samanlaisia. Kuudes ja seitsemäs aisti +sitä vastoin toimivat meissä sisäkohtaisesti ja ovat eri pitkälle +kehittyneet ja erilaisia eri yksilöissä. Muutamissa ne ovat tuskin +ollenkaan heränneet, meidän täytyy ehkä sanoa, että ne useimmissa +ihmisissä ovat sangen vähän toimivia, mutta niissä ihmisissä esim., +jotka tulevat teosofeiksi ja pysyvät teosofeina, niissä ne ovat vissiin +kohtaan heränneet, ja he voivat kehittää näitä aisteja yhä edelleen. + +Mitkä ovat sitten kuudes ja seitsemäs aisti? Lyhyesti sanoen kuudes on +aisti, jota tahtoisin kutsua taiteilijavaistoksi eli taiteelliseksi +kauneusaistiksi ja seitsemäs on filosofinen intuitsioni.[1] + +Selvittäkäämme tarkemmin. Uskovaiset sanovat: »järjellään ihminen ei voi +päästä Jumalan tuntoon. Ihmisen täytyy uskoa.» Me sanomme niinikään: +ihminen ei voi päästä totuuden tietoon ainoastaan järkensä ja viiden +aistimensa avulla, vaan ennen kaikkea hänellä täytyy olla apuna +taiteellinen kauneusaisti. Ja tietääksemme mitä tällä tarkotetaan, tulee +meidän vain katsella, minkälaisena se ilmenee niissä ihmisissä, joita +kutsumme taiteilijoiksi. + +Taiteellinen aisti ilmenee taiteilijassa ensinnäkin siten, että hänellä +on joku fyysillinen aisti enemmän kehittynyt kuin tavallisella +ihmisellä. Maalarilla on esim. silmä enemmän kehittynyt kuin muilla +ihmisillä. Mutta sen sijaan että maalarin silmä, joka näkee enemmän +viivoja, enemmän värejä, enemmän sopusointua kuin tavallisen ihmisen +silmä, tekisi hänet silmänsä tajuaman maailman orjaksi, se aivan kuin +vapauttaa hänet fyysillisestä maailmasta, sillä silmän tarkkuuteen +liittyy sielullinen kauneudenaisti ja puhdas rakkaus kauneuteen. +Ottaaksemme vanhan esimerkin ajatelkaamme vain, että taiteilija ja +tavallinen ihminen katselevat auringonlaskua. Jos aurinko laskee +tulipunaisena ja taivas yltympäri loistaa heleänä, ajattelee +arki-ihminen: »huomenna on pouta», mutta taiteilijan mieleen ei juolahda +sellaista; hän ihailee ihmeellisiä punaisia, ja vihreitä +värivivahduksia, jotka elävät taivaanrannalla, ja ajattelee korkeintaan: +»oi, jos ihmiskädellä ja pensselin avulla voisi noita ihanuuksia +kankaalle kiinnittää!» Jos taivaanrannalla näkyy harmaan violettisia +pilviä, ajattelee arki-ihminen: »huomenna varmaan on tuulta ja sadetta», +mutta taiteilija vain katselee värejä ja tuntee, että maailma on ihana. +Kauneus täyttää hänen sielunsa. Hän toisin sanoin ei ole kauppanero vaan +haaveilija. Sentähden taiteilijat jokapäiväisessä elämässä enimmäkseen +ovat »epäkäytännöllistä» väkeä. He käyskentelevät ja katselevat taivaan +pilviä, ajattelevat »turhia» ja näkevät linnoja ja eläviä olentoja +pilvissä, mutta eivät huomaa, että heidän pitäisi tehdä työtä saadakseen +ruokaa, asuntoa ja vaatteita. Jokapäiväiset ihmiset ovat tottuneet +ajattelemaan heitä, hieman ylenkatseellisesti, olennoiksi, jotka eivät +osaa »tulla toimeen» maan päällä. Tosin on heidän joukossaan +poikkeuksia, jotka ovat »ottaneet lusikan kauniisti käteensä» ja +tottuneet mailman menoon, mutta todellinen taiteilijasielu on ainakin +nuorena sellainen, ettei hän osaa ajatella elämän käytännöllisiä asioita +vaan ainoastaan elämän ja maailman kauneutta. Hän näkee kauneutta, jota +toiset eivät näe. Runoilija voi sanoilla tuoda esiin, mitä kauneutta hän +näkee, maalari pensselillä, ja me toiset saamme siitä kaikesta oppia. He +opettavat meitäkin näkemään, millainen on maailma. + +Mitä tämä taiteellinen aisti sitten vaikuttaa sielullisesti? Mitä se +vaikuttaa todelliseen taiteilijaan ja samalla ihmiseen, joka, vaikkei +hän ole taiteilija, on taiteellinen sielussaan? Se aikaansaa ihmeellisen +muutoksen sielussa, kun ihminen sitä viljelee ja kasvattaa. Se vaikuttaa +näet, että ihminen osaa asettua ikäänkuin objektiviselle kannalle elämän +ja maailman ilmiöihin nähden. Hän ihmettelee ja ihailee, hän kaikkialla +etsii ja kaikkialla löytää ja kaikkialla näkee. Niinkuin vanhat +filosofit sanovat: filosofia alkaa ihmettelystä. Taiteellinen aisti +ihmisessä tekee sen, että hän voi ihmetellä ja ihailla. Ei hän asetu +samalla tavalla objektiviseksi kuin itsekkäästi ajatteleva +kauppa-ymmärrys, joka asioita katselee edun kannalta ja punnitsee, +kuinka voisi käyttää ympärillään olevia voimia niin, että niistä olisi +suurinta aineellista hyötyä. Tämä on toisenlainen objektivisuus, +sellainen joka kuuluu viiteen aistimeen. Taiteilija on todellinen +tiedemies, joka ei ajattele etua eikä seurauksia, vaan ainoastaan +ihastuu totuuden näkemisestä. Todellinen taiteilija on ihminen, joka +osaa nähdä kauneutta kaikkialla, eikä siis tuomitse mitään vaan on +suvaitsevainen. Kaikkia ilmiöitä hän ihmettelee, kaikkia ihmisiä hän +ihailee, hän voi nähdä kauneutta julmimmassakin olennossa, juopossa hän +voi nähdä jumalan kuvan ja langenneessa naisessa, joita maailma inhoo. +Hän näkee jokaisessa ihmisessä veljen tai sisaren. Kuta enemmän +taiteellinen aisti hänessä kehittyy, sitä enemmän hän tuntee itsensä +veljeksi kaikkia kohtaan, sitä enemmän jokainen olento kuvastuu hänelle +ihmeelliseksi taideteokseksi. Ei hänen päähänsä juolahda, että hänen +pitäisi tahtoa ketään toisenlaiseksi kuin tämä on. Hän ihmettelee pahaa +yhtä paljon kuin hyvää. Hän on ihminen, joka ei tee laskelmia. +Senpätähden sanotaankin välistä taiteilijoista ja haaveilijoista +yleensä: »heillä on löyhä moraali. He eivät tiedä eroa hyvän ja pahan +välillä.» Tämä on kuitenkin ymmärrettävä sillä tavalla, että +taiteellinen aisti tuo mukanaan sen, että ihminen ei osaa tuomita, +ainoastaan ihailla ja ihmetellä. Mutta kun hän totuuden etsijänä on +tämän ensimäisen ehdon täyttänyt, ei hänen tarvitse jäädä paikalleen +seisomaan. + +Jos hän on luova taiteilija, hän tietysti jää tälle kohdalle tietä +pitemmäksi ajaksi, yhdeksi tai useammaksi elämäksi, kehittäen itsessään +taiteellista luovaa kykyä, jolloin hän samalla kaikin puolin lähenee +totuutta. Mutta ihminen, joka ei tee taiteellista työtä, hänen pitää +välttämättä ottaa uusi askel, jos hän tahtoo totuutta etsiä. Hänen +täytyy herättää itsessään seitsemäskin aistin, filosofinen intuitsioni. +Nyt kun taiteellinen aisti on hänessä hereillä, hän voi menestyksellä +ryhtyä tekemään työtä järjen avulla. Hän silloin lukee esim. teosofista +kirjallisuutta, tutustuu maailman eri uskontoihin, syventyy +salatieteellisiin tutkimuksiin, opettelee filosofisesti ajattelemaan. +Jos teosofinen etsintä tapahtuu liian varhain, niin ihminen väsyy. Jos +se on vain järjen työtä, vaikkakin laajanäköisempää kuin materialistinen +spekulatsioni, ihminen hylkää teosofiankin jonkun ajan kuluttua, ellei +hänessä herää taiteellinen aisti. Mutta kun hän on ensimäisen askelen +ottanut ja sitten järjellään etsii teosofisesta kirjallisuudesta ja +maailman pyhistä kirjoista, silloin hänessä itsestään herää filosofinen +intuitsioni, sillä ajatustoiminta yhteydessä taiteellisen aistin +aikaansaaman yleisen sympatian kanssa herättää tämän intuitsionin. Ja +filosofinen totuuden näkemys on tavallaan mentalisen käyttövälineen +aisti. Filosofinen intuitsioni, samalla tavalla kuin musikalinen +inspiratsioni, käsittää, että tämä maailma on Kosmos eikä Kaaos. Jos +meillä ei ole filosofista intuitsionia, niin vaikka tekisimme kuinka +paljon järjen työtä tahansa, emme koskaan pääse syvään sielulliseen +vakaumukseen siitä, että maailma on Kosmos ja elämä järjestetty, vaan me +voimme filosofoida paljon sinne ja tänne ilman että sielumme tulee +tyydytetyksi. Ainoastaan filosofisen intuitsionin avulla ihminen pääsee +tähän syvään tuntoon--voisimme kutsua sitä vaikka tiedoksi--että +maailma on järkevästi järjestetty. Sen avulla ihminen pääsee selvään +järkinäkemykseen siitä, josta viisaat ovat puhuneet, että nim. +näkyväisen maailman takana on henkimaailma ja olennollisen henkimaailman +takana aatteiden maailma ja aatteiden maailman takana hengen maailma. +Sen avulla ihminen pääsee tuntoon siitä, että me ihmiset emme sisimmässä +itsessämme ole kuolevaisia olentoja vaan kuolemattomia, niinkuin viisaat +opettavat. + +Kun ihmisessä on tämä filosofinen intuitsioni herännyt, silloin vasta +alkaa hänelle todellinen salatieteellinen etsiminen. Ennenkuin on +filosofinen intuitsioni ja taiteellinen aisti ja yleisinhimillinen +sympatia herännyt ihmisessä, ei hän voi etsiä salatieteellisesti. Nämä +ovat välttämättömät ensi askeleet. Mutta kun ne ovat ihmisessä +heränneet, hän voi alkaa käydä vihkimyksen portteja kohti. + + + + +II. + +ENNEN VIHKIMYSTÄ. + + +Tahdomme tänään luoda pienen silmäyksen siihen inhimilliseen +kehitykseen, joka käy ennen vihkimystä. Sitä varten tahdomme alottaa +kysymällä, minkälainen on se ihminen, jota me teosofisessa +kirjallisuudessa kutsumme Vihityksi ja jota sanomme Salaisen Valkoisen +Veljeskunnan jäseneksi. + +Vihittyä voi kuvata monella tavalla riippuen siitä näkökohdasta, jolta +asettuu katselemaan. Tänään tahdomme kääntää huomion yhteen sellaiseen +ominaisuuteen, joka on Vihityllä. Jos ajattelemme, että vihitty ihminen +olisi edessämme, ja me näkisimme, mitä hänessä on, joka tekee hänet +vihityksi, niin me tältä kannalta katsoen sanoisimme, että hän on +ihminen, joka itsetietoisesti osaa tehdä lupauksia Jumalalle. Hän voi +sanoa Jumalalle: »minä olen sinun palvelijasi: minä tahdon täyttää sinun +tahtosi. Minä teen, mitä sinä minulle käsket.» Ja Jumala sanoo hänelle: +»tee tuo tai tuo asia, suorita se tai se työ, hanki itsellesi se tai se +ominaisuus!» Ja hän, Vihitty, tietää saadessaan tämän käskyn, että työ, +joka hänelle annetaan, kestää yhtämittaa esim. kymmenen tuhatta vuotta. +Hän lupaa. Hän osaa luvata. Hän sanoo: »Herra minä olen sinun +palvelijasi ja minä täytän käskysi.» + +Vihitty on ihminen joka elää iankaikkisuudessa--jolle ei ole elämää eikä +kuolemaa. Tavallinen ihminen on kuoleman orja ja elämän orja--hän ei ole +elämän eikä kuoleman herra, mutta Vihitty on ulkopuolella personallista +elämää ja kuolemaa. Hän on olento, joka seisoo iankaikkisuudessa-- +iankaikkisella kalliolla Jumalan edessä, ruumiissa, joka ei häviä. Ja +kun Herra sanoo hänelle: »tee se ja se,» niin hän kumartaa ja sanoo: +»Herra, minä teen.» Ja vaikka työ kestäisi 10,000 vuotta, hän tekee mitä +on luvannut. Hän on iankaikkinen olento, joka uskaltaa luvata +iankaikkisuutta varten. Huomatkaamme ero Vihityn ja tavallisen ihmisen +välillä, sillä jokapäiväisessä elämässä on paljon ihmisiä, jotka puhuvat +Jumalan kanssa, niinkuin he itse sanovat, ja lupaavat: »Mestari, Jumala, +Kristus, minä olen sinun palvelijasi, minä tahdon täyttää sinun +tahtosi», eivätkä tiedä, mitä tekevät, koska vielä ovat etsivällä +kannalla. Tänään voivat tehdä lupauksen ja huomenna katua, etteivät voi +täyttää, koska heillä on jokin helmasynti, joka estää heitä täyttämästä +ja josta eivät jaksa luopua. Lupauksestaan he silloin ajattelevat: +minähän tein sen tietämättömyydessä. Vihitty lupaa ja täyttää ja tietää, +että jos nousee vastustaja hänen ulkopuolellaan tai hänessä itsessään, +se nousee sitä varten, että hän sen voittaisi. Hänelle ei tule +kysymykseen paeta, välttää, katua. Hän taistelee vaikka kymmenentuhatta +vuotta mutta hän lopulta voittaa. Vihitty on täten ihminen, joka on +itsetietoinen toisella tavalla kuin tavallinen kuolevainen. Hän on +itsetietoinen kuolematon olento. + +Jos nyt ajattelisimme näkevämme korkean vihityn edessämme hänen +todellisessa muodossaan, jolloin meidän tietysti täytyisi olla +selvänäköisiä, sillä fyysillinen ruumis on Vihityllä samanlainen kuin +muilla ihmisillä, ainakin näennäisesti, niin mitä silloin näkisimme? + +Silloin näkisimme että Vihitty on ihmeellisen kaunis loistava olento, +inhimillinen muodoltaan, ruumiillinen ihminen, mutta loistava ja +ihana, ja että hän on aivan kuin pukeutunut vähemmin loistaviin +käyttövälineisiin. Hän itse seisoo siinä loistavana, mutta on ottanut +päälleen karkeampia ruumiita eli käyttövälineitä. Jos katselemme +tarkalleen, näemme, että hän omassa, niinkuin sanotaan, +Augoeidees-muodossaan seisoo keskellä ja on ottanut päällensä ensin +n.k. älyruumiin, sitten n.k. tunne-ruumiin ja vihdoin n.k. +eetteris-fyysillisen ruumiin. + +Kuinka toista taas, kun katselemme tavallista kuolevaista ihmistä! Jos +me samanlaisilla silmillä katselemme tavallista kuolevaista, näemme, +että hän on itse todellisena minänä ja personallisena olentona tässä +eetteris-fyysillisessä muodossaan. Fyysillinen muoto on todellisin ja +takana häämöttävät korkeammat käyttövälineet. Hänellä on tunne-ruumis, +äly-ruumis ja niiden takana myös n.k. Augoeidees-muoto, mutta tämä on +aivan kuin unitilassa, kyllä kaunis mutta niinkuin nukkuva. Ero on +siinä, että Vihityn tietoisuus ja todellinen olemus on korkeammassa +minässä, Augoeideksessä, jotavastoin jokapäiväisen eli tavallisen +kuolevaisen itsetietoisuus eli todellinen olemus on tässä fyysillisessä +ulkonaisessa personassa. + +Kysykäämme nyt, millä tavalla ihminen on voinut kehittyä vihityksi, mitä +läksyjä hänen on tullut oppia, mitä muutoksia on tapahtunut hänen eri +käyttövälineissään, fyysillisessä, tunneruumiissa ja älyruumiissa? Jos +tahdomme yhdellä lauseella ilmaista, mitä ihmisen pitää oppia, ennenkuin +hän voi asettaa itsensä vihkimyskokelaaksi, voimme sanoa: ihmisen täytyy +oppia onnen salaisuus. Ihmisen täytyy oppia olemaan onnellinen. + +Millä tavalla hän voi tämän oppia? Mitenkä elämä opettaa hänelle tätä? +Elämällä tarkotan sitä elämää, joka jatkuu monen ruumistuksen kautta. +Millä tavalla elämän suuressa koulussa ihminen oppii olemaan onnellinen? +Hän oppii tämän läksyn käyttövälineittensä avulla eikä hän voi oppia +sitä läksyä, ennenkuin hän on saanut fyysillisen ruumiin. Ennen ei voi +tulla kysymykseen sellainen kehitys, joka vie häntä vihkimystä kohti. +Moni ihminen kysyy: minkätähden olemme tulleet tähän fyysilliseen +ruumiilliseen maailmaan, jossa on niin paljon vaikeuksia ja kärsimyksiä? +Emmekö olisi hienommassa ruumiissa henkimaailmassa voineet oppia samoja +läksyjä, tulla hyviksi ja päästä vihkimyksen porttien läpi? Ei, on aivan +selvä vastaus, sillä nuo sisäiset muodolliset maailmat, astraliset ja +älylliset eivät ole olemassa ilman tätä fyysillistä. Ne muodostavat +kaikki kokonaisuuden, jota kutsutaan kolminaismaailmaksi. Ne eivät voi +olla ilman toisiaan. Ihmisen tehtävä on luoda niistä yhtä ja nostaa +niitä aivan kuin ylöspäin, mutta ennenkuin ihminen voi mihinkään +tällaiseen työhön ryhtyä, (joka on Vihityn työtä), täytyy hänen koko +kolminaismaailmassa ollen ja eläen oppia sen läksyt. Niin hän ei voisi +tehdä, jos hän alkaisi kehityksensä äly- tai eetteri-maailmassa. Hänen +täytyy ensin saada fyysillinen ruumis, niin että hänellä on koko +kolminaismaailma ympärillään ja sisällään. Silloin vasta hän voi oppia +varsinaisen elämän läksyjä. Ja ensimäinen läksy, minkä ihminen oppii +ollessaan puettu kolminaismaailmasta otettuun ruumiiseen eli kolmeen +käyttövälineeseen, on sitä laatua, että hän oppii sen fyysillisten +aistintensa välityksellä. + +Mikä on se läksy? Se on nautinnon läksy. Ihminen oppii nauttimaan +fyysillisten aistinten välityksellä. Tämä on aivan välttämätöntä. Hänen +täytyy ensin puettuna fyysilliseen ruumiiseen joutua kosketukseen +ympäröivän maailman kanssa, joka tapahtuu fyysillisten aistinten +välityksellä, ja nämä aistimet opettavat häntä nauttimaan +olemassaolosta. Voimme toisella kielellä sanoa, että ihminen heti alkaa +onnea opettelemaan ja että onnen opetteleminen ja vaistomainen etsintä +tapahtuu ensin fyysillisten aistinten välityksellä. Hän alkaa +aistimillaan nauttia olemassaolosta. Hänellä on nuo viisi tunnettua +aistinta, joihin vanhat intialaiset vielä lisäsivät viisi muuta +aistinta. Ne, joista tavallisesti puhumme, kuulo, näkö, maku, haju ja +tunto, ovat passivisia, mutta hindulaiset filosofit ja salatieteilijät +sanoivat, että ihmisellä on vielä viisi aktivista aistinta, joiden +välityksellä hän on toimivassa yhteydessä ulkomaailman kanssa, nim. +kätensä, jalkansa, suunsa, sukupuolielimensä ja ulostus-elimensä. Näiden +aistimien avulla ihminen oppii nauttimaan ulkonaisesta maailmasta. +Alku-aikoina ihmiskunnan elämä oli elämistä paljastaan näissä +fyysillisissä aistimissa. Nyt ei ihmiskunta enää kykene elämään +yksinomaan sillä tavalla, mutta alkuaikoina tämä oli luonnollista ja +tervettä elämää. Sillä ihmiskunnalle välttämätön läksy on onnen +etsiminen, hapuileminen ja nauttiminen fyysillisessäkin maailmassa. Onni +on kaikilla aloilla tarjona ja täytyy olla. + +Mutta kuitenkin ihminen pian tekee toisen kokemuksen. Hän huomaa, että +nautinto, jonka hän aistimillaan saavutti, on sekä lyhytaikainen ja +ohimenevä että myös epävarma, vieläpä sellainen, että se muuttuu +kärsimykseksi. Hän täten ei opi ainoastaan onnen vaan myös sen +vastakohdan, kärsimyksen, läksyn, sillä aina kun hän antautui nauttimaan +ulkomaailmasta aistimiensa välityksellä--jolloin tietysti ovat +yhteistoiminnassa sekä aktiviset että passiviset aistimet--ja luuli, +että nyt minä löysin onnen, niin hän pian pettyi. Hän huomasi, että +onnen malja sisälsi myrkkyä, hänet saavutti sairaus ja monenlaiset +kärsimykset. + +Nyt ihminen jäisi onnettomaksi kysymysmerkiksi elämän tiellä, jos koko +elämä sisältyisi nautinnon ja kärsimyksen alituiseen vaihteluun. Onneksi +hän tekee sen havainnon, ettei elämä tyhjenny aistilliseen nautintoon ja +aistilliseen kärsimykseen. Elämässä on muutakin. Hänessä toisin sanoen +alkavat vaikuttaa n.k. astraliset aistit eli voimat, tunne-ruumis alkaa +herätä, ja ihminen ymmärtää, että elämä onkin sisäistä laatua. Hänen +elämänsä on subjektivistä, itsekohtaista. Se ei ole objektivistä, se ei +ole hänen ulkopuolellaan vaan hänen sisällään. Koska hän aistillisesta +nautinnosta sai kärsiä, hän luonnollisesti ymmärtää, että hänen täytyy +kieltäytyä, jos ei kokonaan aistillisesta nautinnosta niin ainakin sen +liiallisuudesta. Tänä päivänä meidän ihmiskuntamme on oppimassa +kieltäymyksen läksyä--jokainen ainakin jossain määrin kieltää itseään. +Ei kukaan heittäydy umpimähkään nauttimaan, (poikkeuksia en ota lukuun), +sillä suurin osa tietää, että ihmisen täytyy kieltäytyä. Kun hän +kieltäytyy, hän taas on löytävinään onnea, mutta vain hetkeksi, sillä +pysyväistä onnea hän ei saa paljosta kieltäymyksestä. Mitä hän silloin +alkaa etsiä? + +Toinen läksy, jota voimme kutsua kieltäymyksen läksyksi, vie ihmisen +siihen, että hän etsii astralista elämää eli toisin sanoen tunnetta, +joka ei olisi niin haihtuvaa laatua kuin ne fyysilliset tuntemukset, +jotka perustuvat aistillisiin kokemuksiin ja havaintoihin. Ja mitähän +tunnetta ihminen etsii? Rakkautta, sellaista rakkautta, joka ei +pettäisi. Voimme todella sanoa, että jos ihmiskunta jollakin tiellä +kulkee jotakin läksyä oppimassa, on se juuri tällä kohdalla. Tällä +kohdalla ihmiset todella ovat, he etsivät rakkautta, kaipaavat +rakkautta, tahtoisivat tuntea tunnetta, joka ei pettäisi, tahtoisivat +että toinen ihminen voisi heitä kohtaan tuntea sellaista, josta olisi +onnea eikä kärsimystä. Sillä jos he kokevat rakkautta ja samalla +katkeruutta, heräymyksiä ja pettymyksiä, he yhä vain kaipaavat ja +etsivät, aivankuin aavistaen sisässään, että täytyy olla tunnetta, joka +ei pettäisi, joka tyydyttäisi ja aina voisi tuottaa onnea. Siinä +kohdassa on ihmiskunta. Katsokaa vain taidettamme, kirjallisuuttamme, +niin huomaatte kaikkialla kaipuun: missä on todellinen rakkaus, +sellainen tunne ihmisen sielussa, joka olisi pysyvää laatua? Ja ihminen +voi tällä tiellä--sitä kaikki ihmiskuntamme suurimmat kirjailijat ja +taiteilijat saarnaavat--löytää rakkaustunteen, joka pysyy, mutta se +tunne on oleva hänessä itsessään. Hänen itsensä pitää oppia sillä +tavalla rakastamaan. + +Kokemukset tällä tiellä vievät ihmistä ajattelemaan elämän ongelmoita, +totuutta etsimään, kaikenlaisia kysymyksiä itsellensä asettamaan. Täten +ihminen joutuu kolmanteen läksyyn aivan kuin itsestään, sillä etsiessään +pysyväistä tunnetta omasta itsestään, hän huomaa, ettei sen tunteen +tarvitse välttämättä olla suunnattuna ihmiseen vaan voi kohdistua +muuhunkin, ihanteeseen, työhön, totuuteen. Tämä siirtää hänen +oppimisensa, niinkuin me teosofisesti sanomme, astralitasolta +älytasolle, tunneruumiista älyruumiiseen. Se tekee hänen suhteensa +elämään älylliseksi. Hän huomaa, että onni tulee hänelle, jos hän osaa +olla uskollinen, uskollinen sille ihmiselle tai aatteelle tai työlle, +jonka hän on valinnut. + +Kolmas läksy on sentähden tämä: ihanteen uskollinen palveleminen, olkoon +ihanne personoituneena ihmisessä tai aatteessa. Ihmiselle on nyt onnen +salaisuus siinä, että hän on uskollinen aatteelleen, totuudelleen, +rakastetulleen. Ja hän elää itsetietoisempaa elämää kuin koskaan ennen. +Kun ihminen on tätä kolmatta läksyä oppimassa, silloin hänellä usein on +selvänä jo nuoruudessaan, mitä hän tahtoo elämässä tehdä, tai myös on +selvänä, ettei hän tuhlaa rakkauskykyänsä keneen tahansa vaan odottaa +sitä ihmistä, joka on hänelle luvattu. On näitä omituisia ihmisiä, jotka +eivät etsi rakkautta ymparillään, eivät hapuile sieltä täältä lempeä +vaan tyyneesti kulkevat tietään ollen vakuutettuja siitä, että tulee +kerran sielu, jota he voivat rakastaa. On myös niitä, jotka nuoresta +saakka tietävät, mitä on tehtävä, millä tavalla heidän tulee järjestää +elämänsä, ja jotka ovat uskollisia omalle aatteelleen ja koettavat +ohjelmaansa toteuttaa elämässään. He ovat kummallisen viisaita ihmisiä, +heidän onnensa on heidän uskollisuudessansa. + +Mutta sitten tulee neljäs läksy, ja se on, että tämä aate, tämä ihminen, +tämä ihanne, jolle ihminen on uskollinen--se pettää. Sellainen kokemus +täytyy jokaisen elämän koulussa kävijän tehdä, jokaisen pyrkijän, joka +lähestyy vihkimystä. Se ihminen, jota hän uskollisesti rakasti, se aate, +jota hän palveli, se ihanne, se totuus, joka hänelle oli kaikki +kaikessa, se pettää, menee rikki hänen käsissään ja hänen jalkojensa +alla. Kaikki pettää. Hänen täytyy tehdä tämä kokemus, sillä vasta sen +kautta hänet nostetaan neljättä läksyä oppimaan, joka myös on +välttämätön, ennenkuin ihminen voi pyrkiä vihkimyksen porttien luo. + +Mikä on sitten tämä neljäs läksy? Että ihminen löytää onnensa siitä, +että hän täyttää velvollisuutensa aivan kuin kone, pyytämättä mitään +itselleen elämältä. Hänen oma elämänsä on aivan tyhjä. Tämä on neljäs ja +korkein läksy. Te olette voineet nähdä sellaisen ihmisen, joka lähestyy +vihkimystä ja josta ette tiedä, mikä on hänen elämänsä sisältö; hän ei +mitään pyydä, ei mitään toivo, hän täyttää velvollisuutensa nurkumatta +vieläpä iloisesti,--hän aivan kuin säteilee onnea siitä, ettei mitään +toivo eikä vaadi. + +Tämä sisäinen saavutus on itse asiassa sielullinen lepotila ennen +vihkimystä. Ihminen voi elää useita ruumistuksia tällaista kummallista +lepotilaa, jolloin hänen sielunsa on vapaa personallisista pyyteistä. +Mutta hän on onnellinen. Hän lähenee vihkimyksen portteja. Hän lähenee +elämän salaisuutta. Hän käy aivan kuin kuoleman partaalla, aivan kuin +kuohuvan virran rannalla. Tarvitaan vain, että hän avaisi silmänsä ja +näkisi, niin astuisi kuoleman virran yli toiselle rannalle. Jos hän nyt +herää uudella voimalla totuutta etsimään, Jumalaa tahtomaan, ei vastaus +ole kaukana. Hän tekee varmasti kokemuksia jotka näyttävät hänelle, että +elämä kätkee hänelle paljon, että nyt vasta elämä voi hänelle alkaa, nyt +vasta, kun hän ei mitään pyydä itsellensä. Nyt voi elämä tulla hänen +luoksensa kaikessa rikkaudessansa. Hän lähestyy sitä sieluntilaa, +jolloin ihminen on tietoinen siitä, että hän on aivankuin vankilassa +olija, mutta että hänellä on Jumala, oma sisäinen itse, joka on yhtä +hänen kanssaan ja ulkopuolella hänen vankilaansa. Ihminen saa kokea +elävänsä salaperäisessä piirissä, toisin sanoen, että hänellä on mitä me +kutsumme »syy-ruumiiksi»; että hänen ympärillään on piirrettynä +okkultinen kehä, joka piirittää hänen personallisen tajuntansa. Tuon +munanmuotoisen piirin sisällä hän elää personallisena olentona. Siinä +ovat kaikki hänen ajatuksensa ja tunteensa ja toimintansa, koko hänen +ruumiillinen olemuksensa on tamän kehän sisäpuolella, mutta nyt hän +tekee sen havainnon lähestyessään vihkimyksen portteja, että hän Itsenä +elää tämän kehän ulkopuolella ja että hän itse on piirtänyt sen kehän. +Hän on itse rajottanut itsensä minuudeksi, minä-ruumiiksi eli +syyruumiiksi, mutta Itse hän on sen ulkopuolella. + +Ohimennen sanoen on oikeastaan sangen vaillinaisesti ja miltei väärin +kuvattu, kun sanotaan, että Logos luodessaan maailman ympäröi itsensä +maagillisella ympyrällä, jonka sisäpuolelle hän muodostaa maailman. Asia +ei ole niin, että Jumala luodessaan maailman ympäröisi itseään +maagillisella piirillä; kun Jumala päättää luoda maailman, hän piirtää +pallon omaan itseensä, hän aivankuin avaa omassa itsessään +maailmankehän. Itse hän on sen ulkopuolella. Samalla tavalla me ihmiset +henkisinä olentoina olemme tajuntaa, ja tämä merkitsee, että meillä ei +ole muotoa, jota voisimme fyysillisellä kielellä kuvata; emme ole +aineellisia olentoja vaan tajunnallisia. Mutta personallisuutemme, joka +on ilmennyksemme ja muuten ainoa, mistä tavallinen ihminen mitään +tietää, on tässä tajunnassamme piirrettynä ja rajotettuna +ilmennysmuotona. Me olemme piirtäneet tämän auran ulkoviivan ja sen +sisällä me ilmestymme eli ilmennämme itsemme aineellisessa maailmassa, +mutta itse me olemme sen ulkopuolella henkisinä olentoina. Mestarit +esim. kolminaismaailmassa ilmestyvät personallisina olentoina ja silloin +rajottavat itsensä, mutta itsessään he elävät yliaineellisessa +aineettomassa maailmassa tajuntoina. Me emme osaa heitä kuvailla +sanoilla, niinkuin emme ylipäänsä sanoilla saata kuvata jumalallisia +olentoja. Ainoastaan silloin kun he piirtävät itsessään piirin, jossa +ilmentävät itsensä aineellisessa maailmassa, voimme heitä sanoilla +kuvata. + +Kun ihminen lähenee vihkimystä, hän tekee sen kokemuksen, että hänellä +on Jumala. Jumala alkaa hänelle puhua ja aivankuin näkyy hänelle. Ja +silloin hän valmistuu ottamaan askeleita elämän ja kuoleman toiselle +puolelle. Hän valmistuu siten, että hän personallisessa tajunnassaan +lähtee ulos personastaan. Hän personallisessa tajunnassaan lähestyy +Itseään ja Jumalaa--nousee oman itsensä yli ja tulee iankaikkiseksi +minuudeksi. Silloin näkevät Mestarit, jotka elävät hengen maailmassa, +että hänet voi ottaa vastaan, että hänet voi vihkiä. Vihkimys on ihmisen +puolelta lupausta, ja vihkimyksen edellä tapahtunut pitkä itsekasvatus +on tehnyt ihmisen kykeneväksi lupaamaan. Nyt hänestäkin kerran varmasti +koituu olento sellainen, jommoista alussa kuvattiin. + + + + +III. + +JUMALA. + + +Siinä uudessa elämänymmärryksessä, johon teosofia meidät johdattaa, eli +ehkä vielä paremmin sanoen siinä elämässä, jonka se meille avaa, voidaan +erottaa useampia eri asteita. Tänään tahdomme puhua siitä, mitenkä tämä +uusi elämä eräältä kannalta katsoen jakautuu kolmeen asteeseen eli +askeleeseen, joita me kaikki voimme astua ja jotka kerran ovat kaikkien +astuttavat. Näitä kolmea askelta voisimme kutsua nimillä: Jumala +minässä, Jumala toisessa ja Jumala kaikkialla. + +Ensimäinen suuri totuus, jonka ihminen itsellensä käytännössä omistaa +silloin kun hänessä herää uusi elämänymmärrys, on se, jota me voimme +teosofisella nimityksellä kutsua »_Jumala minässä_«. + +Mitä tämä merkitsee? Jos ajattelemme yleensä ihmisten suhdetta siihen, +jota kutsutaan Jumalaksi, on se epäilemättä sangen pintapuolista ja +ulkonaista laatua. Se Jumala, jota ihmiset kristikunnassa kasvatuksen +kautta oppivat palvelemaan, sehän on heidän ulkopuolellaan oleva +jumalallinen olento, joka on maailman luonut ja heidätkin luonut ja +antanut määrätyn ohjelman ihmiselämälle. Olemme näistä asioista monta +kertaa puhuneet ja luulen kaikkien myöntävän, että se Jumala, jota +kristikunnassa tavallisesti palvellaan, on tällainen ihmisen +ulkopuolella oleva Jumala. + +Nyt on ensimäinen uusi totuus, mikä astuu ihmisen eteen, kun hän +käytännössä omaksuu uuden elämänymmärryksen, se, että Jumala ei ole +hänen ulkopuolellaan vaan hänen sisässään. Hän ei voi löytää mitään +Jumalaa ulkopuoleltaan, ellei hän löydä Jumalaa omasta sisästään. + +Tämä asia on todistettavissa, sillä tieteellinen tosiseikka on, että +ihmisen tajunnassa on kaikki, mistä hän mitään tietää. Jos näemme +edessämme ulkokohtaisen maailman ilmiöineen ja olioineen, niin me olemme +siitä tietoisia ainoastaan siinä määrin kuin se astuu meidän omaan +tajuntaamme. Tämä on tieteellinen tosiseikka. Me emme mitään näkisi +ympärillämme, ellei kuva siitä tulisi meidän aivoihimme, ja se, minkä me +näemme, ei ole itse ulkokohtainen maailma vaan meidän aivoissamme oleva +kuva siitä. Sen me näemme. Siis me voimme sanoa aivan kuin hindulaiset +filosofit, veedaantalaiset sanoivat: »kaikki on sinussa, koko maailma on +sinussa itsessäsi.» Me tiedämme maailmasta ainoastaan siinä määrässä +kuin se on meissä itsessämme. Siis puhua ulkokohtaisesta Jumalasta on +aivan mahdotonta. Ihminen ei voi tietää mitään siitä ulkokohtaisesti, +hän ei voi tietää mitään Jumalasta, joka on hänen ulkopuolellansa. +Ainoastaan sellainen Jumala voi tulla hänelle tajuttavaksi, joka piilee +hänen omassa sielussaan. + +Tämä on ensimäinen totuus: Jumala on etsittävä minusta itsestäni. Ja +silloin kun tämä selviää totuudenetsijälle, kun ihmiselle ensin tulee +tämä uusi ymmärrys, että hänestä itsestään on Jumala löydettävä, silloin +hän kysyy itseltään: kuinka minä sen Jumalan voin löytää? Missä se +Jumala piilee itsessäni, minkälainen on se Jumala, joka on minussa +itsessäni? Olenko minä Jumala? Kuinka minä voin olla Jumala? Hän huomaa +itsensä heikoksi, huonoksi, puutteelliseksi olennoksi. Kuinka hän olisi +Jumala? + +Monet sanovatkin teosofeista ja sellaisista ihmisistä, joilla on tämä +uusi elämänymmärrys: he luulevat, että ihminen on Jumala, he luulevat +itsensä Jumalaksi, he ihailevat omaa syntistä itseänsä. Tämä on suuri +erehdys niiden puolelta, jotka niin sanovat, sillä se, joka käytännössä +tulee tämän kysymyksen eteen, hän tietää, ettei hän voi kutsua itseänsä +Jumalaksi. Hän tietää, että hän itse ei ole suinkaan mikään Jumala. + +Mikä on sitten Jumala, minkälainen on se Jumala, joka hänen on +löydettävä omasta itsestänsä? Hän kysyy neuvoa viisailta, niiltä +Mestareilta, jotka ovat esiintyneet maan päällä. Hän alkaa aivan uudessa +valossa lukea vanhoja pyhiä kirjoja teosofisia, mystillisiä teoksia. Nyt +hän niistä tahtoo saada selville, minkälainen on se Jumala, jonka hän +voi löytää itsestään. Ovatko viisaat sanoneet mitään siitä, minkälaisen +Jumalan hän voi löytää itsestään? + +Hän huomaa silloin, että viisaat ovat yksimielisesti puhuneet siitä +Jumalasta. Kun hän tutkii viisaiden oppeja ja heidän elämäänsä, huomaa +hän, että he puhuvat ja elämällänsä todistavat tuosta Jumalasta, että se +on rakkautta, totuutta, hyvyyttä, jaloutta. Se on jotain aivan +inhimillistä ja samalla yli-inhimillistä, sillä se on täydellinen. Siinä +Jumalassa ei ole mitään pahaa, ei mitään kovaa, ei mitään julmaa, vaan +se Jumala on hyvyyttä, totuutta, vapautta, rakkautta. Hän löytää +monenlaisia määritelmiä, mutta hän ymmärtää, että ne kaikki ovat yhtä, +ne kuvaavat elämää, joka piilee ihmisten sisällä. Nuo monet määritelmät +vain ovat omiansa puutteellisilla sanoilla kuvaamaan sitä ihmeellistä +elämää, joka piilee ihmisten sisällä. Nuo monet määritelmät vain ovat +omiansa puutteellisilla sanoilla kuvaamaan sitä ihmeellistä elämää, joka +piilee ihmisen sisällä ja jonka etsijä voi itsessään myös huomata. + +Hän ymmärtää silloin sekä käytännössä omasta itsestään että viisaiden +opista, että tämä Jumala ei ole muodollisesti määriteltävä. Hyvyys, +rakkaus, veljeys, kauneus j.n.e. mitä nimiä käytetäänkin, ne eivät ole +mitään rajotettuja asioita. Niistä ei voi sanoa: tämänkaltainen on +hyvyys, tämänmuotoinen on totuus, tämänsuuntainen on vapaus j.n.e. vaan +ne ovat mysterioita. Itse elämä on ikäänkuin suuri salaisuus, joka +piilee ihmisen sisällä, mutta ilmenee ihmisessä sillä tavalla, että sitä +täytyy kutsua ylevällä nimellä »Jumalaksi». Mutta elämä ilmenee +muodollisesti eri lailla eri yksilöissä. Sen huomion etsijä heti tekee, +ettei ole ollenkaan kysymys siitä, että hän muovautuisi minkäänlaisen +määrätyn ojennusnuoran ja säännön mukaan sellaiseksi ja sellaiseksi, +vaan että hän käsittäisi oikealla tavalla vapauden, muodottomuuden, +säännöttömyyden. Kysymys on vain siitä, että hän huomaisi Jumalan, jota +hänen tulee palvella, olevan hänessä itsessään,--ei Jumala toisessa +eikä toisen Jumala vaan »minun Jumalani». + +Mikä on »minun Jumalani?» Se on Jumala, jota minä voin lähestyä, se on +linja, jonka toinen pää on minussa itsessäni hyvänä, jalona pyrkimyksenä +eli haluna, ominaisuutena. + +Itseänsä tutkiessaan ihminen voi todella itsessään tuntea elämänhalua +siihen suuntaan, jota hänen täytyy hengessään kutsua _hyväksi_, ja hän +tuntee nyt, että sitä suuntaa pitkin hänen on etsittävä Jumalaa. Ennen +sanottiin: »palvele Jumalaa!» ja määriteltiin, minkälainen Jumala on. +Sanottiin: »tuollainen ja tuollainen on Jumala, häntä sinun tulee +palvella, hänen edessään kumartua». Mutta uusi elämänymmärrys sanoo: +»palvele sitä Jumalaa, jonka yksin sinä voit omalla tiedollasi löytää». +Ihminen tulee yhtäkkiä vastuunalaiseksi olennoksi. Ennen hän oli lapsi, +hänelle selitettiin, mitä on Jumala ja mitä hänen piti tekemän. Nyt hän +on tullut uudeksi olennoksi, täysi-ikäiseksi ihmiseksi, nyt hänen täytyy +itse tietää, mikä on Jumala, mikä on »minun hyvyyteni, minun jalouteni, +totuuteni, vapauteni, mikä on minun ihanteeni». Sitä hänen tulee +palvella, sitä etsiä ja lähestyä. + +Jos katselemme nuoria ihmisiä, huomaamme, että he ainakin _joskus_ +ellemme voisi sanoa _usein_ tuntevat sisässään: niin ja niin he +tahtoisivat elää elämässä. He näkevät ihanteen edessään, ihanne +häämöttää heille ja he ajattelevat: tuollaista tietä pitkin he +tahtoisivat kulkea eteenpäin, noin he tahtoisivat elää elämänsä, +tuollaiseksi he tahtoisivat elämänsä rakentaa. Mutta myös huomaamme, +että pian he kieltävät oman ihanteensa, luopuvat siitä, eivät usko +siihen, sillä maailma tulee kovilla, kylmillä kourillaan, puristaa heitä +ja sanoo: näin sinun pitää olla, näin pitää kulkea, tuolla tavalla pitää +elää. Ja he eivät silloin uskalla elää sitä omaa elämäänsä, jota +sisässään kannattavat. Jotkut tietysti uskaltavat, mutta eivät kaikki +niistä, jotka nuoruudessaan voivat tuntea sellaisia välähdyksiä. + +Nyt uusi elämänymmärrys, joka ihmiselle selviää, antaa hänelle +ensimäisenä velvollisuutena tämän käskyn: elä niin kuin sinä +sisimmässäsi tahtoisit elää. Elä niinkuin sisimpäsi sanoo sinulle +jumalallisen elämän olevan. + +Ja jos ajattelemme esim. Kristusta, niin hänen vertauksistaan huomaamme +aivan selvästi, että hän opetti juuri näin. Hän puhui Taivaan eli +Jumalan valtakunnasta, siitä valtakunnasta, jossa Jumalaa palvellaan. +Mainitsen yhden vertauksen, tuon tutun kertomuksen talenteista. Herra +antoi yhdelle palvelijalleen viisi talenttia eli leiviskää, toiselle +kaksi ja yhdelle yhden. Sitten hän oli poissa ja palvelijat saivat tehdä +talenteillaan, mitä halusivat. Ja kun hän tuli takaisin, niin se, joka +oli saanut viisi talenttia, oli kartuttanut ne kymmeneksi, se, jolla oli +kaksi talenttia, oli kartuttanut ne neljäksi. Ja näille sanoi Herra: +»menkää rauhaan, te hyvät palvelijat». Mutta se, joka oli saanut yhden +talentin, sanoi: »minä pelkäsin sinua, sillä tiesin sinut ankaraksi, ja +kaivoin talenttini maahan. Tässä se on». Mutta Herra sanoi: »mene +tyköäni pois, sinä laiska palvelija». + +Tämä viittaa siihen, että jokaisella ihmisellä on oma Jumalansa, jos +niin saa sanoa, oma määrä hyvyyttä, ihannetta, totuutta, elämää. Sitä +hän ei saa kaivaa maahan, olkoon se kuinka pieni tahansa. Hän ei saa +sitä peittää piiloon, vaan jos hän tahtoo elää uuden elämänymmärryksen +mukaan, tulee hänen kartuttaa juuri omaa talenttiaan eikä toisen +talenttia. Ei häneltä vaadita, jos hän on saanut yhden talentin, että +hän ehtisi saada elämässä aikaan yhtä paljon kuin se, joka on saanut +viisi tai kaksi. Jokaiselta elämä odottaa niin paljon, kuin hänellä on +siemenenä entisyydestään, mutta jokaisella on tällainen siemen. Jos me +kiellämme Jumalan meissä, jos kätkemme oman talenttimme, sen hyvän, +minkä omistamme menneisyydestä, ne taipumukset ja ne mahdollisuudet, +mitkä meillä on perintönä, niin me elämme hukkaan ikuisuuden kannalta +katsoen. Meitä syystä silloin voidaan kutsua laiskoiksi palvelijoiksi. +Mutta jos me uskallamme heittäytyä elämään sitä elämää, jota sisässämme +tunnemme oikeaksi ja jota tahtoisimme elää, silloin Elämä kutsuu meitä +ahkeroiksi, hyviksi palvelijoiksi, kun meidän maallinen aikamme loppuu, +silloin olemme kartuttaneet sitä henkistä varallisuutta, mikä meille on +annettu. + +Tämä on ensimmäinen läksy, se on ensimäinen askel. + +Kun ihminen elää tämän uuden elämänymmärryksen mukaan ja on tällä +ensimäisellä pyrkimyksen asteella, silloin tietenkin hänen silmänsä on +suunnattuna omaan ihanteeseen, omaan jumalaan, siihen, että hän voisi +elää omaa elämäänsä. Hän on silloin altis monenlaisille suurille +erehdyksille Hän on altis sille suurelle erehdykselle, että vaikka hän +näkee oman Jumalansa, hän ei näe Jumalaa toisessa. Sentähden toinen +askel, toinen läksy on tämä: opi näkemään »_Jumala toisessa_». + +On aivan välttämätöntä, että ihminen ensin löytää Jumalan omassa +itsessään. Muuten hän ei voi nähdä mitään Jumalaa. Mutta kun hän on +löytänyt oman Jumalansa, oman ihanteensa, kun hän on löytänyt Elämän +siinä ihmeellisessä muodossa kuin se hänessä on kätkettynä, silloin hän +voi alkaa nähdä Jumalaa toisessakin. Mutta taival on taas pitkä hänen +edessään. Sillä kun hän on täynnä omaa Jumalaansa, niin hän näkee +selvästi, missä kohdin toiset eivät ymmärrä hänen Jumalaansa, vaan ovat +aivankuin sitä vastaan, ja hän ihmettelee itseksensä ja ajattelee, +etteivät ne tiedä mitään Jumalasta. Nyt on kyllä paljon ihmisiä, jotka +eivät tiedä mitään sisäisestä Jumalasta, mutta on myös sellaisia, jotka +siitä tietävät. Ja tällä tiellä, jolla kulkien ihmisen nyt täytyy oppia +näkemään Jumala toisessa, hän ensin tekee sen havainnon, että hän ei +osaa nähdä Jumalaa toisessa vaan aivankuin ihmettelee: eivätkö nuo +toiset ymmärräkään, eivätkö palvelekaan, eivätkö näekään, minkälainen +Jumala on, sillä hänen oma Jumalansa on niin selvä, niin kirkas hänen +mielestään. Hän ihmettelee, etteivät muut näe sitä yhtä kirkkaana ja +kysyy itseltään: onko heissä Jumala? + +Vähitellen hän monenlaisten katkerienkin kokemusten kautta oppii +näkemään Jumalaa toisissa. Sillä hän tekee sangen pian toisen +kokemuksen. Kun hän on löytänyt Jumalan itsessään, ymmärtää hän, että +toinenkin on voinut löytää Jumalan ja on voinut edetä Jumalan tunnossa +pitemmälle kuin hän. Ja kun hän tapaa sellaisen ihmisen tai lukee tai +kuulee sellaisesta, jossa jumalallinen elämä on elävä, niin hän on altis +uskomaan, että toinen käsittää koko sen elämän mikä on hänen sisällään. +Käytännöllisessä elämässä tämä ilmenee siten, että kun ihminen näkee +toisen, jossa jumalallinen elämä on elävä, hän on altis luulemaan +toisessa kaikkea hyvää, mitä hän itse ymmärtää, ja luulee, että toinen +on kaikissa kohdissa ihmeellinen ja täydellinen. Hän ei siinä erehdy, +mutta hän erehtyy tietämättään siinä kohden, että hän luulee toisen +Jumalan olevan saman kuin hänen oman Jumalansa. Hän ei ole vielä oppinut +näkemään Jumalaa toisessa, hän on vain oppinut tuntemaan oman Jumalansa, +ja kun hän ensin ymmärtää, että toisessakin on Jumala, hän luulee, että +hänen oma Jumalansa on toisessa ja siitä seuraa katkeria kokemuksia, +sillä jonkun ajan kuluttua hän herää huomaamaan, että Jumala toisessa ei +ollutkaan sellainen kuin hän luuli, se ei ollut hänen oman mittapuunsa +mukaan täydellinen. Tämä kokemus voi joskus vaikuttaa häneen +tärisyttävästi, mutta se opettaa hänelle uudistuessaan, että hänen +täytyy oppia näkemään Jumalaa toisessa, mutta ei omaa Jumalaansa. Toisin +sanoin hänen tulee oppia näkemään, että hyvää on toisissa ihmisissä, +vaikka se ilmenisi toisella tavalla kuin hänessä itsessänsä. + +Tämä on silloin hänelle ihana kokemus. Kun hän tottuu ajattelemaan ja +näkemään näin, niin hänelle avautuu aivan uusi maailma. Hän oppii +katsomaan ihmisten sieluihin ja huomaa, että heissä on hyvää. Hän oppii +lopulta näkemään hyvää niissäkin ihmisissä, jotka eivät ollenkaan itse +ole tietoisia Jumalasta sisässään. Hän oppii näkemään hyvää yleensä +ihmisissä ja sillä tavalla hän voi aivankuin suunnata katseensa pois +siitä, jota hän kutsuu pahaksi. Hän oppii yhden merkillisen asian +itsensä suhteen, yhden käytännöllisen asian oman Jumalansa +palvelemisessa. Hän oppii sen, että jos hän tahtoo hyvää itsessään +kasvattaa, jos hän tahtoo, että Jumala hänen sisässään kasvaisi, silloin +hän ei saa ajatella pahaa itsessään. Silloin hän ei saa kääntää +katsettaan siihen, mitä hänessä on pahaa. Aivan niinkuin Kristus sanoo +eräässä vertauksessaan: jos pellolla on sekä hyvää viljaa että +rikkaruohoa, niin ei pidä ottaa rikkaruohoa pois, ettei tulisi hyväkin +mukana vaan antaa kaiken kasvaa elonaikaan asti. Tällä Kristus tarkottaa +sitä merkillistä sielutieteellistä seikkaa, että jos me tahdomme +kasvattaa itsessämme hyvää, emme saa nureksien ja voivottaen ajatella +sitä pahaa, mikä meissä on, vaan meidän täytyy ummistaa silmämme ja +korvamme siltä ja vain kasvattaa hyvää, vain aina palvella hyvää ja +totuutta. Meidän ei pidä välittää valheesta, synnistä, pahasta, sillä +jos me siihen käännämme huomiomme, jos alamme kitkeä itsestämme niitä +rikkaruohoja, mitä meissä on, silloin on varmaa, että samalla kuin +saamme kitketyksi muutamia rikkaruohoja, me myös kitkemme hyvää pois. +Ihminen koettaessaan kaikella voimalla hävittää itsestään pahan, ei +huomaa, että samalla kertaa on sisällään piilevä hyväkin turmeltunut. +Jos hän menettelisi viisauden mukaan, ei hän niin tekisi vaan ainoastaan +antaisi hyvän kasvaa ja leikkuumiehen leikata pois, mitä rikkaruohoa on, +s.o. antaa karman sen leikata pois. + +Jokaisen ihmisen elämässä on karma vaikuttamassa. Aina tapahtuu +sellaista, joka tuottaa hänelle surua ja kärsimystä ja kitkee hänestä +rikkaruohoja pois. Hänen ei tarvitse siitä huolehtia. + +Minkätähden esim. uskonnolliset ihmiset kristikunnassa pitkin +vuosisatoja ovat olleet synkkiä, alakuloisia, pitäneet velvollisuutenaan +näyttää niin ikäviltä ja tuskastuneilta kuin mahdollista? Siitä syystä, +että he vastoin Mestarinsa neuvoa ovat ruvenneet kitkemään pois +rikkaruohoja itsestään. Siinä eivät onnistu, se tekee vain heidän +elämänsä katkeraksi, he samalla myös penkovat hyvän pois. Ja siihen +useimmiten kääntyy ainainen synnin ja pahan ajatteleminen, että he +alkavatkin sitä pahaa koettaa muista karsia pois. He huomaavat näet sen +työn aivan toivottomaksi itsensä suhteen, ja silloin he lohdutuksekseen +alkavat toisista kitkeä pois, mitä niissä on pahaa. + +Mutta viisas ihminen eli se, joka on uudessa elämänymmärryksessä ja +menettelee viisaiden neuvojen mukaan, hän ainoastaan antaa hyvän kasvaa +ja karman korjata pois, mikä on pahaa. + +Nyt kun hän sitten on oppinut näkemään Jumalaa toisessa, kun hän on +oppinut, että Jumala on toisessa, kaikesta siitä huolimatta, mitä hän +pitää rikkaruohona, silloin hän voi jättää pahan rauhaan. Hänellä ei ole +mitään julkeata halua ottaa pahaa pois toisesta vaan hän antaa sen olla +rauhassa--minä en puhu nyt vanhempien suhteesta lapsiin vaan yleensä +ihmisistä--sillä hän tietää, että karma sen korjaa, ja iloitsee hyvästä, +mikä on toisessa. Hän alkaa selvemmin ja selvemmin nähdä, että hyvä on +toisissa, että Jumala elää toisissa, ja että se elää omalla tavallaan. +Ja mikä heissä on pahaa, se jää heidän ja karman väliseksi asiaksi, +jonka kanssa hänellä ei ole tekemistä. + +Sitten hän vähitellen joutuu kolmanteen asteeseen, alkaa kulkea kolmatta +taivalta uudessa elämässä, sitä, jota alussa kutsuimme nimeltä »_Jumala +kaikkialla_». Ihmiselle, joka on löytänyt jumalallisen elämän toisissa, +alkaa käytännöllisesti selvitä se ihmeellinen totuus, ettei ole muuta +olemassakaan kuin jumalallinen elämä. Hän alkaa nähdä jumalallista +elämää yhä selvemmin kaikkialla. Lopulta hän ei näe mitään muuta kuin +Jumalaa. Paha ja hyvä vastakohtina häipyvät olemattomiin, kaikki muuttuu +yhdeksi suureksi ihmeelliseksi elämäksi, josta hän on osa, jonka +ilmennystä on kaikki olevainen ja jossa ei ole mitään pahaa. Se elämä on +kokonansa hyvää, kokonaan salaperäistä,--hyvää sillä tavalla ettei +siinä ole mitään ristiriitaa, ei mitään vaikeuksia, ei mitään puutetta. +Ihmiselle alkaa käytännöllisesti selvitä panteismin suuri totuus, joka +uskonnollisia ihmisiä on niin hirmuisesti kauhistanut. + +Kymmenen vuotta sitten muuan tuttavani, joka sittemmin on tarmokkaasti +toiminut uskonnollisella alalla ja vielä tänäpäivänä toimii, ja joka +sitä ennen oli tutkinut teosofiaa ja tuntenut pientä vetovoimaa +teosofiaan, hän kerran sanoi minulle: »minä olen hylännyt teosofian.» +»Vai niin», sanoin minä ja ajattelin sisässäni: hän ei ole suinkaan +koskaan ymmärtänyt teosofiaa, sillä kuinka silloin voi sen hylätä. +»Niin», sanoi hän, »teosofia ei voi minua tyydyttää, sillä siinähän +joudutaan siihen, ettei ole mitään hyvää eikä mitään pahaa. Ja kun ei +ole mitään pahaa, niin ei ole mitään siveellistä voimaa. Kuinka ihminen +voi kehittyä hyvässä, ellei hän näe pahaa ja ellei hän _vihaa pahaa_? +Minä olen mennyt takaisin kristinuskoon (ja kristinuskolla hän tarkotti +kirkollista uskoa tai sille hyvin läheistä uskonmuotoa), sillä +kristinusko tekee jyrkän eron hyvän ja pahan välillä. Se on ihmeellisen +suurenmoinen tuo oppi pahasta ja perkeleestä, kadotuksesta ja tuomiosta, +sillä maailman rakenne on siinä niin selvä: me tiedämme, mihinkä +joudumme, ja tiedämme, kuinka meidän tulee vihata pahaa. Ja minä +tunnenkin sisässäni, kuinka vihaan kaikkea pahaa, ja siitä minä saan +siveellisen voiman.» + +Näillä sanoilla hän kuvasi aivan määrättyä sieluntilaa, joka todella on +kaukana siitä psykologisesta tilasta, mihin ihminen uudessa +elämänymmärryksessä tulee, kun hän saapuu sen kolmanteen asteeseen. Hän +sillä asteella näkee, että koko maailmanavaruus ja elämä on vain täynnä +yhtä Jumalaa, yhtä ääretöntä järkeä ja suloutta, sitä salaisuutta, jota +me kutsumme Jumalaksi. Ei ole mitään pahaa, ei ole mitään ristiriitaa, +kaikki on ikuisessa täydellisyydessä, kaikki on yhtä suurta elämää, +jossa ei koskaan ole ollut mitään epäilystä, ei koskaan mitään +ristiriitaa, ei koskaan mitään pahaa. Siihen jumalkäsitykseen ihminen +tulee. Hän huomaa silloin kuinka totta oli, mitä esim. Kristus sanoi: +»Jumala antaa aurinkonsa paistaa sekä hyville että pahoille.» Jumala ei +nimitä ketään pahaksi eikä ketään hyväksi. Olisiko Jumala alempi kuin +hänen oma aurinkonsa, joka meille antaa elämää, lämpöä, valoa? Jos me +kutsumme itseämme tai toiset meitä kutsuvat pahoiksi, mutta yhdessä +menemme auringonpaisteeseen, lämmittää se kaikkia samanlaisesti. Me +voimme olla suuria rikoksentekijöitä ja voimme langeta polvillemme +auringon eteen ja se meitä lämmittää eikä tee mitään eroa välillämme. +Jumalan rakkaus ei katso näköä, vaan se kaikkia, hurskaita niinkuin +syntisiä, rakastaa yhtäläisesti, sen silmissä ei ole mitään +epätäydellistä. + +Suuri elämä, joka on kaiken takana, ei estä meitä pahaa tekemästä. Me +kyllä koetamme estää toisiamme, kun joku tahtoisi pahaa tehdä, +Jumalallinen elämä antaa meidän olla pahoja, antaa meidän tehdä pahaa. +Siitä saamme itse kokea seuraukset. Luonnonlait tuottavat meille +kärsimystä, mutta ne kasvattavat. Kun me niitä vastaan rikomme tietäen +tai tietämättämme, kutsumme esiin leikkuumiehen, joka tulee ja leikkaa +meiltä pois pahan, mutta ei loukkaa eikä estä meitä silti vaan antaa +meille täydellisen vapauden. + +Ja kun sisässämme selviää ja tulee eläväksi tämä uusi Jumala, joka on +kaikkialla, silloin me ymmärrämme ihmeellisen mysterion. Me ymmärrämme, +mitä Kristus tarkotti puhuessaan syntien anteeksi antamisesta. Me +luulemme tavallisesti että tällä tarkotetaan Jumalan antavan meille +syntimme anteeksi. Mutta mitä syntejä Jumala antaa anteeksi? Emme me ole +mitään syntiä tehneet Jumalan edessä. Jumala ei meitä pidä syntisinä, +Jumalalla ei ole mitään anteeksi annettavaa, me emme millään tavalla voi +rikkoa Jumalaa vastaan, me emme voi tehdä itseämme suuriksi tai pieniksi +jumalallisen elämän silmissä. Jumalaa vastaan ei ole koskaan rikottu; +Jumala aina rakastaa. + +Mutta mitä on syntein anteeksi antamus? Se on asia, joka tapahtuu meidän +kesken ilmenneessä elämässä. Kun me tulemme Jumalan tuntoon, kun +jumalallinen elämä tulee meissä eläväksi, silloin se elämä käskee meitä +siunaamaan ja anteeksi antamaan. Muuta me emme osaa tehdä. Me siunaamme +ja annamme anteeksi. Jos siis ihminen, joka tuntee itsensä syntiseksi ja +huonoksi, ihminen, jonka sisässä on ristiriitaa ja sielullista tuskaa, +tulee meidän luoksemme, niin me voimme hänelle antaa synnit anteeksi, +sillä me voimme omalla olemuksellamme paljastaa hänelle sen totuuden, +että Jumalan kanssa on rauha. Mestari-olento, ihminen, jonka sisässä on +Jumala elävä, vaikuttaa aina nostavasti ja puhdistavasti ihmisiin. Hänen +olemuksensa on ihmeellisen rauhottava. He juoksevat hänen luoksensa, +kertovat hänelle syntinsä, erehdyksensä ja pahuutensa ja hän sanoo: +»sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu». Hän antaa anteeksi, hän +osaa heitä rakastaa, vaikka he ovat huonoja, ja he tuntevat, että hän +rakastaa. He tuntevat nousevansa ja puhdistuvansa hänen edessään. Vaikka +heidän syntinsä olisivat veripunaiset, he tuntevat, että Mestarin edessä +ne tulevat lumivalkeiksi. Hänen rakkautensa pesee heidät puhtaiksi, he +tuntevat, että heissä todella ei olekaan mitään syntiä. He näkevät +Jumalan. + +Tämä on ihmeellinen sielun totuus, jonka Kristus tahtoo opettaa. Silloin +on Jumalan valtakunta maan päällä, silloin toteutuu hyvän valtakunta, +kun me opimme antamaan synnit toisillemme anteeksi, kun opimme +siunaamaan toisiamme. + +Ja oppiakseen tämän läksyn, tulee ihmisen, niinkuin sanoo sama Mestari, +ottaa risti päällensä. Koko tämä elämä, jota olen kuvannut, näyttäytyy +henkisesti katsoen näin: ihmissielu kulkee tiellä ja kantaa olallaan +mustaa ristiä. Hän kantaa ristiä kulkien »pääkallonpaikkaa» kohti. Ja +kun ihminen kantaa tätä ristiä ja ymmärtää iloita, silloin siitä +rististä, sen keskeltä kasvaa ruusuja. Siitä kasvaa rakkauden ruusu, +joka tekee ristin keveäksi ja ihanaksi. Tätä tarkotti Mestari +Rosencreutz, kun hän puhui ruusurististä ja perusti ruusuristin +veljeskunnan. + + + + +IV. + +ÄLYLLINEN JA SIVEELLINEN PUHDISTUS. + + +Jos otamme matematisen totuuden esim. 2x2=4, niin sitä tuskin voi +esittää muulla kuin aivan yksinkertaisella selvällä tavalla: 2x2=4. +Vaikka koettaisimme olla runollisia, saisi siitä tuskin enempää irti. +Sitävastoin käytännölliset tosiseikat ovat toista laatua. Jos sanomme: +tuo ihminen on hyvä, voimme sitä seikkaa kuvata eri tavoilla ja näyttää +erilaisilla esimerkeillä, millä tavalla hänen hyvyytensä ilmenee. Ja +koska ei ole sen käytännöllisempää asiaa kuin totuuden etsintä ja +totuuden löydäntä, niin se luonnollisesti on asia, jota voidaan +tyhjentymättömän monella tavalla katsella ja esittää. Kun ihminen etsii +totuutta, etsii Jumalaa, niinkuin myös voimme sanoa, silloin tämä +etsiminen tietenkin tapahtuu koko hänen sielullaan, koko hänen henkensä +voimalla, sillä ihmisellä ei ole toivoakaan löytämisestä, ellei hän koko +sydämellään ja voimallaan etsi; mutta kun hän etsii, käyttäen ajatustaan +ja järkeään, voimme erottaa eri askeleita hänen etsimisessään, eri +jaksoja, ja kuvailla niitä eri tavalla. Tänään ja seuraavissa luennoissa +tahdomme puhua kolmesta jaksosta totuuden etsijän elämässä, jotka +voidaan selvästi erottaa toisistaan, olkoon että ne jyrkästi kehittyvät +toinen toisensa perästä tai että ne kehittyvät limittäin. + +Ensimäinen jakso totuudenetsijäin elämässä, jos hän on nykyaikainen +ihminen, joka ajattelee ja käyttää järkeään, on se periodi, jolloin +hänen älynsä ja järkensä on etualalla ja vaikuttaa voimakkaammin, +jolloin hänen intelligenssinsä varsinaisesti tekee työtä. Tämä on hänen +tieteellis-filosofinen etsimisensä. Hän alkaa kysymällä itseltään: mitä +on totuus? Hän ei tyydy mihinkään vastaukseen, minkä hän on saanut +ympäriltään tai kasvatuksen kautta. Hän ei tyydy mihinkään +auktoriteti-uskoon, jota häneen tavalla tai toisella on tyrkytetty. Hän +ei ota mitään ennakoita uskoakseen vaan hän todella vakavasti kysyy, +onko totuus olemassa, onko Jumala olemassa, mikä on totuus? Ja kun hän +tämän kysymyksen tekee järjellään, silloin on luonnollista, että hän +aikoo järkeään käyttää--että hän pinnistää järkeään ja ymmärrystään niin +paljon kuin mahdollista etsiessään totuutta. Hän etsii tätä totuutta +sillä tavalla, että hän tutustuu erilaisiin maailmankatsomuksiin ja +elämänkäsityksiin, joita nykyaikana on hänellä tarjona. Hän tutustuu +niihin ja arvostelee niitä omantuntonsa ja tietonsa kannalta, ja kun hän +tällä tavalla filosofisesti tutkii ja ajattelee, hän lopulta tulee +siihen johtopäätökseen, että hän totisesti ei tiedä mitään. Tämä on +ensimäinen askel totuudenetsijän elämässä. Hänen täytyy välttämättä +tulla siihen kohtaan, että hän koko olemuksellaan, järjellään, +ajattelevalla minuudellaan tunnustaa: minä en totisesti tiedä mitään. +Hän on tutustunut kaikenlaisiin oppeihin, on kuullut monelta ihmiseltä, +kuinka tämä ajattelee. Hän on koettanut katsella asioita monelta +puolelta ja lopuksi huomannut, että hän ei tiedä mitään, ei tiedä mitä +uskoa. Hän ei tiedä ollenkaan mitään. Ihmiset sanovat toiset toisella, +toiset toisella tavalla, toisten mielestä ihminen on kuolematon, toisten +mielestä kuolevainen, toisten mielestä on Jumala olemassa ja on +sellainen ja sellainen, toisten mielestä ei Jumalaa ole. Hän ei voi +mitään sanoa, hän työskentelee järjellään ja älyllään, mutta ne eivät +vastaa mitään, ei mitään muuta kuin: minä en tiedä mitään. Tämä on +viisauden alku, ensimäinen askel totuuden tietämisen tiellä, että +ihminen tietää, ettei hän tiedä mitään. Tämä on Sookrateen vanha neuvo. +Sookrates kulki ympäri ja keskusteli kaikenlaisten ihmisten kanssa ja +näytti heille, että he olivat samassa tilassa kuin hän itse sanoi +olevansa, sillä Sookrates todisti ja näytti, että heidän täytyi +tunnustaa: minä en tiedä mitään. Sookrates omalla omituisella +opetustavallaan sai ihmiset näkemään, etteivät mitään tienneet. Monet +luulivat tietävänsä mutta Sookrateen käsissä riisuttiin alastomiksi ja +huomasivat, etteivät mitään tienneet. Tällainen työ on ihmisen tehtävä +itsensä kanssa. Jollei ihmisellä ole ketään Sookratesta luonaan, joka +häntä tällä tavalla pyörittää ja pinnistykseen pistää, niin hänen on +tehtävä se työ itse itsensä kanssa. Hänen täytyy itse viedä itsensä +siihen umpikujaan, josta hän ei edemmäksi pääse ja jossa hänen täytyy +tunnustaa: minä en tiedä mitään. Jos ihminen silloin on ilman sitä +runollista temperamenttia, taiteellista vaistoa, josta ensi luennossa +oli puhe, hän hylkää koko totuudentuntemisen, väsyy siihen ja sanoo: +ihminen ei _voi_ tietää mitään. Huomaamatta hän nojautuu ja tyytyy +ensimäiseen löytöönsä eikä mene edemmäksi. Hän teki ennenaikaisen +johtopäätöksen. On paljon ihmisiä, jotka ovat tällä kannalla, sekä +oppineiden että oppimattomien joukossa. Oppineiden tie on voinut käydä +toisia uria myöten, mutta molemmat ovat tulleet siihen, etteivät he +mitään tiedä ja silloin tehneet johtopäätöksen, ettei voi tietää mitään. +Tätä kutsutaan agnostisismiksi ja on se itse asiassa hyvin rohkea väite, +vaikkeivät agnostikot itse sitä huomaa. Sama on laita monen monen +uskovaisen. Kun heitä lujasti ahdistetaan, he ehkä puoleksi +huomaamattaan laskevat itsestään sellaisen lauseen: ihminen ei voi +mitään tietää. Siihen ihminen aina turvaa, sillä ihmisen koko olemus on +pohjaltaan järkeä, ja ihminen välttämättä tahtoo tietoa. Hänen koko +olemuksensa on tietoon pyrkimistä. Kun hän näkee tai luulee, ettei itse +voi enää edetä mihinkään, hän sanoo: ihminen ei voi enempää tietää. +Sillä tavalla hän on tyydyttänyt sielunsa tarpeet ja luulee +tyydyttävänsä toistenkin tarpeet. »Olkaamme rauhalliset, me emme voi +mitään tietää, siinä kylliksi!» Tähän jäävät ne, joiden järki väsyy, +joilla ei ole sitä runollista vaistoa, joka veisi heitä edemmäksi. + +Mutta ne, jotka pääsevät tämän kohdan yli, saavat järkensä valistetuksi. +Heidän järkensä herää uudella tavalla, heissä todella tapahtuu heräymys. +Suuren älyllisen työn perästä tämä heräymys tulee, kun ihmisellä on +ollut apunaan taiteellinen aisti, joka tekee hänen työnsä todella +sielukkaaksi ja henkeväksi. Hänen järkensä äkkiä valistuu ja hän saa +tietää ihmeellisen asian. Minkä? Tämän hän näkee älyllisessä +heräymyksessään: on olemassa elämä kaikkien ilmiöiden takana, yhtenäinen +elämä. On olemassa ykseys moninaisuuden takana. On olemassa ääretön +avaruus, johon korkeimmatkin auringot häviävät. Elämä on täynnä +ilmiöitä, mutta elämä itse on pohjaton. Elämä on rajaton verrattuna +ilmiöihinsä, jotka ovat rajallisia. On olemassa ikuinen elämä kaiken +yläpuolella, elämä, jota ihmiset nimittävät Jumalaksi. Tämän yhtenäisen +elämän ihminen älyllisessä heräymyksessään tajuaa ja näkee. Mahdotonta +on kuvata sitä fyysillisillä sanoilla ihmiselle, joka ei ole sitä +kokenut, hänen täytyy ponnistaa, kunnes hän saa kokemuksen siitä. Hänen +täytyy ponnistaa koko sielullaan, ja varmasti tulee päivä, jolloin hänen +ymmärryksensä herää ja näkee: »minähän en ole olemassa erityisenä +oliona, vaan olen yksilöllinen ilmennys äärettömästä elämästä. Olen vain +pisara merenpinnalla.» Ihminen aivankuin näkee ulos äärettömyyteen, +näkee Jumaluuden suuren pimeyden, joka itseensä kätkee kaiken valon. Hän +ymmärtää, mitä vanhat salatieteelliset maailmanselitykset tarkottavat, +kun ne sanovat: valo on syntynyt pimeydestä; kun raamatussakin +kerrotaan, että syvyys ja tyhjyys oli ensin ja sitten vasta tuli valo. +Kun ihminen täten huomaa olevansa pieni osa suuresta kokonaisuudesta, +huomaa, että kaikilla olennoilla toisin sanoen on yhteinen alkuperä eli +isä, täytyy hänen samalla myöntää, että kaikki ihmiset ja elävät olennot +suuren Elämän lapsina ovat keskenään veljiä. Hänen järkensä sanoo +hänelle vastustamattomalla selvyydellä: »sinä olet atomi +maailmankaikkeudessa, elämän äärettömässä valtameressä, niinkuin kaikki +muut ovat atomeja. Sinä et ole ihmeellisempi kuin mikään muukaan atomi +tässä kaikkeudessa eikä mikään muu atomi ole äärettömyyden ja +iankaikkisuuden kannalta ihmeellisempi kuin sinä olet. Sinä olet vain +yksi pyörä, ihmeellisessä koneistossa, sinä olet vain omalla paikallasi, +kohdallasi välttämätön atomi, tässä atomien meressä mutta matonen maassa +on aivan yhtä välttämätön ja salaperäinen ilmennys kuin sinä olet; ja +jos on olentoja, korkeampia ihmisiä, enkeleitä, jumalia, luojia, niin ne +ovat myös atomeja iankaikkisuuden ja äärettömyyden rinnalla. Ne ovat +myös sinun veljiäsi.» Luonnollista on, että kun ihminen järjessään tämän +totuuden älyää, hän samalla ymmärtää, että totuus oikeastaan häntä +velvottaisi. »Me ihmiset olemme veljiä, mutta emme elä kuin veljet! +Koska minä nyt tämän tajuan, pitäisi ehkä minun--?» Kuitenkin ihminen +voi jäädä tälle kohdalle. Hän on löytänyt suuren totuuden, mutta taas on +kohta tullut, että hän voi jäädä paikoilleen. Hän on totuuden nähnyt ja +voi sitä toisillekin neuvoa, toisiakin houkutella sitä näkemään, mutta +hän voi antaa sen jäädä itselleen älylliseksi voitoksi eli +saavutukseksi. Hän pysyy silloin intellektualistina, joka on nähnyt +Jumalallisen Elämän kaiken takana, mutta samalla nähnyt oman +mitättömyytensä, kykenemättömyytensä, pienuutensa. Hän ei mitään kykene +tekemään, hän elää vain mukana niinkuin pisara meressä. Hän kätkee tämän +tiedon käytännöllisesti itseensä, hän on löytänyt helmen, mutta kätkee +sen peltoonsa. Hän on saanut »leiviskän», mutta kaivaa sen maahan. Mitä +hän voi tehdä? hän ei voi maailmaa muuttaa, ei saada sitä paremmaksi, ei +ihmisiä veljellisemmiksi keskenänsä. + +Mutta jollei hän tälle kohdalle jää, jos hän tahtoo mennä eteenpäin +tästä heräymyksestä, jos hän tuntee sisässään: »minä tahdon maksaa +paljon, jotta totuus, jonka olen nähnyt, tulisi minussa eläväksi», +silloin hän voi ottaa seuraavan askeleen edemmäksi ja joutua uuteen +jaksoon eli kehityskauteen totuuden etsimisessä. + +Sen sijaan, että hän vain alhaaltapäin katselisi ihmeellistä totuutta, +hän silloin antaa totuuden jumalallisen elämän virrata itseensä. +Muistattehan, mitä tässä mainittiin eräässä äskeisessä esitelmässä, että +ihminen on aineellisessa ilmennyksessään munanmuotoisen auran +sisäpuolella, mutta että hän todellisessa itsessään on tämän +munanmuotoisen auran ulkopuolella. Aura on hänen Itsensä sisässä, Itsenä +hän ei istu sen auran keskellä; siinä on ainoastaan hänen yksilöllinen +ilmennyksensä. Itse hän jumalihmisenä on auransa ympärillä, +ulkopuolella, aineettomuuden maailmassa. Kun nyt ihminen näkee +älyllisesti, että elämä on yhtenäinen, että Jumala on iankaikkinen ja +ääretön salaisuus kaikkien ilmiöiden takana, niin hän itse asiassa ottaa +vastaan älyllisen vaikutuksen omasta Itsestään, siitä äärettömästä +Itsestä, joka on hänenkin oma Itsensä, vaikka se on hänen personallisen +ja yksilöllisen ilmennyksensä eli auran ulkopuolella. Mutta jos hän +tahtoo, että ääretön iankaikkinen elämä virtaisi hänen sisälle ja +ilmenisi hänessä, niin hänen täytyy ottaa vaikutuksia siltä Itseltä, +joka on yhtä Äärettömyyden kanssa, toisellakin tavalla kuin älyllisesti. +Hänen täytyy antaa tuon äärettömän elämänsä tunkeutua häneen niin, että +se täyttää myös hänen tunne- ja tahto-elämänsä. Kun hän vakavasti tahtoo +edetä älyllisestä näkemyksestä eli »heräämisestä« «vanhurskauttamiseen», +silloin hänen täytyy tahtoa, että totuus, minkä hän on älyllisesti +nähnyt, ilmenisi koko hänen yksilöllisessä ilmennyksessään, täyttäisi +hänet ja tulisi siis ilmi hänen personallisessa elämässään. Toisin +sanoen on teoissa toteutettava, mikä ajatuksissa on ihanteena. Tämä ei +ole leikintekoa, sillä ihanteen toteuttaminen tässä tapauksessa on itse +Jumalallisen Totuuden toteuttamista. Ennenkuin se voi tapahtua, täytyy +ihmisen tahtoa--ja hän voi tahtoa, jos hänellä on taiteellinen +vaisto--että hän voisi elää veljellistä elämää. Hänen täytyy ajatella +omaa personallista elämäänsä ja millä tavalla hän voisi sitä muuttaa, +mikä siinä sotii veljeyttä vastaan, mikä on alhaista, puutteellista tai +rumaa. Hänen täytyy itse näitä asioita miettiä. Erehtyvät ne ihmiset, +jotka ottavat jonkun opettajan itselleen ja noudattavat hänen käskyjänsä +ja menettelevät sokeasti niiden mukaan, sillä tässä varsinaisesti +tarvitaan ihmisen omaa työtä, jos hän tahtoo edetä totuudenetsimisen +tiellä. Hänen ei pidä eikä hänen tarvitsekaan sokeasti kulkea kenenkään +neuvojen mukaan vaan hänen pitää itse omalla ymmärryksellään, omalla +parhaimmalla taidollaan pohtia asioita, jotka häntä itseään koskevat. +»Mikä minun sieluni pelastaa vaaroista, millä tavalla minun pitäisi +muuttaa elämäni, että siitä olisi hyötyä kanssa-ihmisilleni, miten +voisin elää niin, etten loukkaisi veljeyden periaatteita?» Näin hän +kysyy itseltään ja ymmärtää, että voidakseen olla todellinen veli +kaikkien kanssa täytyisi hänen osata rakastaa, aivan pohjattomasti +rakastaa. Mutta vaikkei hän sitä osaisi, hän kuitenkin tahtoo pyrkiä. +Tämä on juuri tärkeä kohta, että ihminen tahtoo pyrkiä ja vaikkapa +vähässä muuttaa elämäänsä. Hän esim. päättää: »nyt en tahdo enää tappaa +eläimiä enkä tehdä niin, että toisten täytyy tappaa minun takiani. En +siis syö lihaa, en mitään sellaista, jonka vuoksi eläimiä tapetaan.» Leo +Tolstoi, tuo suuri ihmeellinen mies, joka todella etsi ja pyrki, sanoo: +ensimäinen ehto, kun ihminen tahtoo tulla hyväksi, on, että hän tulee +kasvissyöjäksi, sillä kuinka ihminen voisi alottaa väärästä kohdasta ja +tulla hyväksi, samalla kun hän tahraa käsiään verellä. + +Mainitsen tämän esimerkkinä, mutta en tarkotuksessa ketään loukata. +Kukin ihminen itse päättää sisässään kaikista kysymyksistä oman elämänsä +suhteen, ja se on hänen yksityinen asiansa Jumalan kanssa. Emme voi +tuomita ketään. Emme voi sanoa, kun näemme jonkun syövän lihaa: »Ah, hän +on mahdoton, hän ei kykene elämään veljellisesti.» Meidän kädessämme ei +ole veljeyden mittapuu. Kun ihminen on vakava pyrkimyksessään, on hänen +yksityinen asiansa, mistä kohdasta hän alottaa. Ihmisellä on laki +itsessään, sanotaan raamatussa. Hän on itselleen laki. Laki on +kirjotettu hänen sydämeensä ja hän itse ymmärtää, mitä hän itseltänsä +vaatii. Kun hän vilpittömästi tahtoo edetä veljellisyyden tiellä ja kun +hän ajattelee ihanteena, että voisi palvella ihmiskuntaa ja +maailmankaikkeutta, sen onnea ja edistystä, mitään itselleen pyytämättä, +silloin hän on oikealla. Ihmisen on niin yksinkertaista tuntea, niin +helppoa arvostella omaa itseään. Hän kysyy itseltään: mitä minä tahdon? +ja vastaa siihen aivan rehellisesti ja vilpittömästi. Aivan +välttämätöntä totuudenetsijälle on, ettei hän tee mitään ilvettä itsensä +kanssa. Siinä kohdassa ihmiset erehtyvät, että usein ovat sokkosilla +itsensä kanssa. Totuudenetsijälle ei sellainen kelpaa, hänen täytyy +seisoa alastomana itsensä edessä. Mutta kun hän löytää itsestään +vilpittömän tahdon edetä veljeyden tiellä, silloin totisesti hän etenee +ja älyllinen totuudennäkemys muuttuu hänessä siveelliseksi +elämänvoimaksi--ja ihmiselle tapahtuu uusi kokemus. + +Hän näkee nyt, hän tuntee nyt, kuinka se suuri elämä, jonka hän on +järkensä silmällä nähnyt ja johon hän uskoo, mahtavana voimana virtaa +hänen sieluunsa. Hän tuntee kuinka avaruuden äärettömyydestä elämän +henki liitelee hänen sieluunsa ja kuinka ikuisuuden syvyydestä elämän +lähdevesi pulppuaa hänen sieluunsa. Nyt hän tietää aivan uudella tavalla +että me muodostamme yhden suuren kokonaisuuden, että me totisesti kaikki +olemme saman isän lapsia, sillä hän tuntee olevansa yhtä kaikkien +kanssa. Se suuri elämä, joka oli hänelle ainoastaan älyllinen +todellisuus, muuttuu eläväksi todellisuudeksi ja selvittää hänelle +elävän kokemuksen avulla, mitä on rakkaus. Silloin kun hänelle tapahtuu +tämä ihmeellinen hetkellinen uudestasyntyminen, silloin hän tietää mitä +rakkaus on siitä yksinkertaisesta syystä, että hän sillä hetkellä +rakastaa kaikkia, ja samalla hän ymmärtää koko olemuksellaan, ettei ole +muuta vapahtajaa olemassa kuin Jumala. Hän ei voi itse itseään vapahtaa +eikä tehdä itseään hyväksi--kuinka hän kuolevainen ihminen voisi +itseään pelastaa ja millä voimalla? Ei, vaan se ääretön voima, se suuri +ihmeellinen, yhtenäinen elämä, joka on kaiken takana, se hänet täyttää, +se hänet puhtaaksi pesee. Se on rakkaus ja se opettaa häntä rakastamaan. +Sen avulla, sen täyttämänä hän osaa rakastaa. Se yksin, Jumala itse, on +pelastaja, vapahtaja. Kaikki teologiset riidat ja kiistat Jumalan +armosta, ihmisen omasta voimasta j.n.e. tulevat aivan arvottomiksi hänen +silmissään. Ihmiset, jotka eivät asioista tiedä, saattavat niistä puhua, +mutta kun ihminen itse tietää, kun hän on itse kokenut, mikä voima se +on, joka hänet nostaa, mikä voima se yksin on, joka hänet tekee hyväksi, +puhdistaa, täyttää rakkaudella kaikkea kohtaan, kun hän sen tietää, +silloin hänen ei tarvitse riidellä kysymyksestä sellaisten kanssa, jotka +eivät sitä tiedä. Yhdentekevää on, kutsuuko ihminen tuota voimaa Jumalan +voimaksi vai kutsuuko hän sitä omaksi itsekseen, sillä totisesti se on +hänen oma itsensä, joka asuu auran ulkopuolella, joka tulvaa häneen, +mutta totisesti se samalla on itse ääretön elämä. Nimi on toisarvoinen +asia eikä muuta sitä tosiseikkaa, että personallinen minä ei voi nostaa +itseään, jollei se täyty elämällä, joka personallisesti katsoen tulvaa +siihen ulkoapäin, tulkoon se sitten äärettömyydestä tai ihmisen +korkeammasta itsestä, sillä käytännöllisesti katsoen nämä ovat yhtä. + +Tällainen on toinen jakso totuudenetsijän elämässä. Ja kun hän on tähän +kohtaan päässyt, ei hän tiellä enää pysähdykään, ei hän enää jääkään +seisomaan vaan hän etenee itsestään eteenpäin ja hänen kokemuselämänsä +yhä rikastuu. Päivä päivältä hän oppii selvemmin ja laajemmin +rakastamaan. Päivä päivältä hänelle esiintyy uusia elämän ongelmia, +jotka vaativat ratkaisua. Päivä päivältä hänen kykynsä niitä ratkaista +kasvaa. + + + + +V. + +YLIAISTILLINEN ELÄMÄ. + + +Aiomme tänään jatkaa viime luentoa, joka jäi kesken siinä merkityksessä, +että en ehtinyt kuvata kolmatta askelta totuuden etsijän tiellä. +Tietysti askeleita tällä tiellä on useampia. Totuuden etsiminen ei lopu, +ennenkuin ihminen on kehittynyt täydelliseksi Mestariksi, ja tietysti +kehitystä on senkin jälkeen, vaikkei sitä silloin enää kutsuta +totuudenetsimiseksi. Mutta totuudenetsimisen alkupäässä on ne kolme +askelta, joista viime kerralla lupasin puhua ja joista en ehtinyt kuvata +muuta kuin kahta. + +Kuten muistatte oli ensimäinen askel totuudenetsimisessä totuuden +älyllistä etsimistä, joka päättyi sellaiseen huippukohtaan, että ihminen +heräsi älyllisesti, jolloin ihminen ensin järkensä silmillä näki ja +ymmärsi, että elämän moninaisten ilmiöitten takana oli olemassa yksi +yhtenäinen elämä. Ihminen älyllisesti näki niin sanoaksemme Jumalan +olemassaolon ja siitä johtuvan seurauksen, että kaikki ihmiset ovat +tämän Jumalan lapsia ja siis ytimeltään yhdenvertaisia. + +Tätä älyllistä heräämistä seuraa luonnollisesti velvollisuus toteuttaa +sitä jumalallista yhtenäistä elämää, jonka ihminen näkee olevan kaikkien +ilmiöitten takana ja piilevän hänessä itsessäänkin, toisin sanoen +velvollisuus toteuttaa veljeys. + +Sentähden totuudenetsijä, joka ei pysähdy älylliseen totuudenetsimiseen, +yrittää elää veljellisesti. Hän koettaa järjestää omaa personallista +elämäänsä niin paljon kuin hän osaa ymmärtämäinsä veljeysperiaatteiden +mukaisesti. Näiden siveellisten pyrkimysten luonnollisena palkkana +seuraa sitten toinen heräymys eli uudestasyntyminen, joka ei ole enää +älyllistä vaan siveellistä laatua. Ihminen silloin kokee kummallista +ekstasia, jolloin jumalallinen elämä tulvaa hänen personallisuuteensa, +tehden sen pyhäksi ja täyttäen sen suurenmoisella rakkaudella kaikkia +kohtaan koko luomakunnassa. Se, joka on pyrkinyt veljellisyydessä +eteenpäin, varmasti joskus on tehnyt tällaisen kokemuksen. Ennen hän ei +ole osannut rakastaa, ei ole tuntenut yleis-inhimillistä, kosmillista +rakkautta, vaikka hän on ymmärtänyt ja älynnyt sitä yhtenäistä elämää, +mikä hänen sisässään voisi tuntua ja siinä on _de jure_ vaikkei vielä +_de facto_. Mutta noina ekstasin hetkinä hän tuntee voivansa rakastaa +kaikkia, voivansa syleillä koko maailmaa. Näitä kokemuksia ihminen tekee +pyrkiessään toisella tien kohdalla eteenpäin, ja ne kohoavat huippuunsa +suurimmassa rakastamiskyvyssä ja voiman kokemuksessa, minkä ihminen voi +saavuttaa. + +Mutta nämä kokemukset ovat vain hetkellisiä ekstasi-tiloja. Ihminen ei +vielä ole joka hetki sellainen. Hän tietää, mitä Mestarin rakkaus on, +hän on saanut kokea, mitä on täydellisen ihmisen elämä, hän käsittää, +että jos hän olisi täydellinen, hän joka hetki rakastaisi siten kuin hän +rakastaa ekstasin hetkinä, ja koko hänen elämänsä olisi yhtä ainoata +rakkauden unelmaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ja tämä tieto +velvottaa. Hänen velvollisuutensa on kehittyä siihen elämään, jossa hän +aina voisi tuntea tuota ihmeellistä äidin eli Mestarin rakkautta kaikkia +kohtaan. Hänen velvollisuutensa on siihen pyrkiä. Ja silloin hän +ymmärtää tärkeän seikan. Hän ymmärtää, miksikä hänessä tämä rakkaus ei +elä yhtämittaa. Hän ymmärtää sen riippuvan siitä tosiseikasta, että hän +ei ole kyllin viisas. Hän ei voisi sitä rakkautta vielä käyttää. Jos se +hänessä aina asuisi, mitä hän tekisi? Millä tavalla hän ihmiskuntaa +auttaisi, millä tavalla hän rakastaisi, kuinka hänen rakkautensa +ilmenisi? + +Ekstasin hetkenä tai sen perästä on tavallista, että ihminen ajattelee: +»oi, jos olisin rikas, jos minulla olisi kaiken maailman rikkaudet, niin +minä auttaisin kaikkia, jotka tulevat tielleni ja kärsivät +ruumiillisesti,--oi jos olisin rikas!» Mutta vähänkin asiaa punnittuaan +hän huomaa, että sellainen ratkaisu olisikin humbugia, sillä silloin +kaikkien muiden ihmisten pitäisi olla sellaisessa asemassa, että he +kaipaisivat hänen rikkauttaan. Siis kaikkien muiden pitäisi olla köyhiä, +puutteessa, hänen yksin rikas, jotta voisi näyttää heille rakkauttaan. +Mitä tämä olisi muuta kuin humbugia? Minkätähden hänen pitäisi olla +sellainen ihmeellinen olento, joka näyttäisi muille rakkauttaan? Ja mitä +hyötyä toisilla olisi tällaisesta avunsaannista, joka tekisi tyhjäksi +heidän oman yritteliäisyytensä, heidän omat ponnistuksensa? + +Totuudenetsijä ymmärtää selvästi, että siihen päin ei ole pyrittävä. Hän +ymmärtää, että luonnollinen taloudellinen ratkaisu on, että toinen +ihminen ei tarvitse toisen apua suoranaisesti. Hän ymmärtää, että näitä +kysymyksiä köyhyydestä ja rikkaudesta, aineellisesta puutteesta ja +avuliaisuudesta pitää ratkaista siten, että olosuhteet maan päällä +järjestetään niin, ettei ole köyhiä eikä rikkaita, ei puutteellisia eikä +yltäkylläisiä. Ja näin ollen hänen täytyy osata näyttää rakkauttaan +toisella tavalla: «jos oikein rakastan ihmisiä, pitää minun osata +näyttää heille rakkauttani, vaikka olisin niin köyhä, etten voisi heille +mitään aineellista apua antaa.» + +Mitenkä sitten voidaan ihmisiä auttaa? Kaipaavatko ihmiset muuta kuin +aineellista apua? Ei tosiaan ole muu tarve niin lähellä. On kyllä +ihmisiä, jotka kaipaisivat rakkautta ja hyvyyttä; esim. jokainen sairas +on kiitollinen toisen hyvyydestä; jokainen surun painama on kiitollinen +siitä, että toinen ihminen osottaa hänelle myötätuntoa, osanottoa hänen +surussansa, mutta usein on kuitenkin elämässä niin, että niillä +ihmisillä, jotka ovat surullisia tai sairaita, onkin lohduttajansa. +Sillä kaikkein enimmän tietysti voi surevaa tai sairasta lohduttaa ja +hänelle osottaa myötätuntoa sellainen, joka jo personallisesti häntä +rakastaa ja ymmärtää hänen personallisia omituisuuksiaan. Sairas ihminen +ottaa mieluummin vastaan hoitoa sen puolelta, joka häntä rakastaa kuin +vento-vieraalta. Totuudenetsijä vetää näistä huomioistaan sen +johtopäätöksen, että elämässä täytyy olla ala, jossa ihmiset todella +kaipaavat apua ja jossa he eivät voi saada keltä tahansa apua, ei +niiltäkään, jotka heitä rakastavat. Ja sellainen ala onkin. Mikä? +Yleensä elämän tieto. Siinä ihmiset kaipaavat apua. Heillä ei ole tietoa +siitä, mitä elämä on. Ihmiset eivät tiedä, ovatko he kuolevaisia vai +ovatko he kuolemattomia olentoja. He eivät tiedä, elävätkö kuoleman +jälkeen, ovatko täällä vain yhden kerran vai tulevatko useamman kerran +tähän maailmaan. Ihmiset eivät ole osanneet ratkaista itse elämän +kysymystä. He elävät tietämättömyydessä ja kaipaavat tietoa. »Siis», +huudahtaa totuudenetsijä, »jos minulla olisi tietoa ja viisautta, +silloin voisin ihmisiä auttaa.» + +Ihminen, joka on tehnyt rakkauden ekstasin kokemuksia, hän kaipaa +tietoa, ei itseänsä varten, vaan sentähden että hän muuten on hyödytön +maailmassa, että hänellä ei ole maailmassa muuten mitään tehtävää. Hän +tahtoo rakastaa ihmisiä, auttaa heitä ja olla hyödyksi ihmiskunnalle, +mutta siihen kyetäkseen hän tarvitsee tietoa. Siveellisestä +uudestasyntymisestä seuraa välttämättömänä vaatimuksena ja +velvollisuutena totuudenetsijälle hankkia itselleen tietoa elämän ja +kuoleman salaisuudesta. + +Tämä tieto elämän ja kuoleman salaisuudesta, jota hän kaipaa ja jota hän +tahtoo itselleen hankkia ihmiskunnan vuoksi, ei ole psyykillistä vaan +henkistä laatua. Ei hän kaipaa yliaistillisia kykyjä, ei hypnotista +voimaa, ei tavallista selvänäköisyyttä, ei mitään hermoja kiihottavaa, +vaan todellista tietoa siitä, onko mitään olemassa kuoleman jälkeen, +onko totta, että on olemassa taivaita ja helvettejä, onko olemassa +iankaikkinen elämä, onko totta, että ihminen syntyy monta kertaa +maailmaan. Tätä tietoa hän tarvitsee, tätä henkistä tietoa elämän ja +kuoleman salaisuudesta, toisin sanoin tietoa siitä, onko hän itse +sellainen olento ihmisenä, että hän voi elää kuoleman jälkeen. + +Millä tavalla hän voi tästä saada tietoa? Mitä tapahtuu kuolemassa? +Aivan selvästi kuolemassa tapahtuu se, että fyysillinen ruumis jää +elottomaksi. Jos siis ihminen on olemassa kuoleman jälkeen, on hän jokin +muu kuin fyysillinen ruumis. Fyysillinen ruumis jää elottomaksi, se +kuolee. Jos ihminen on sama kuin fyysillinen ruumis, ei hän ole olemassa +kuoleman jälkeen. Mutta jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen, +silloin hänen täytyy olla joku muu kuin fyysillinen ruumis, ja siinä +tapauksessa on hän tämä muu nyt jo eläessään. Tämä on aivan selvää +logiikkaa. Jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen ilman fyysillistä +ruumista, täytyy hänen voida olla olemassa eläessäkin ilman fyysillistä +ruumista. Sille ihmiselle, joka tahtoo tietoa elämän ja kuoleman +salaisuudesta, muodostuu aivan selvä problemi ratkaistavaksi. Hänen +täytyy päästä tietoon siitä, voiko olla olemassa ihmisenä, vaikkei ole +fyysillistä ruumista käytettävänä. Ja kun itse kysymys on selvä, on +syytä toivoa vastausta. + +Nyt tietysti kun ihminen asettaa ratkaistavakseen tällaisen problemin, +hän joutuu tekemisiin yliaistillisen maailman ja tavallaan +tuntemattomien voimien kanssa, sillä kuolemantakaiset asiat eivät +ainakaan ole fyysilliselle silmälle näkyviä, vaan asettavat hänet +yhteyteen psyykillisen, yliaistillisen maailman kanssa. Hän saattaa +nähdä näkyjä ja kummallisia unia, aavistaa asioita ja kehittyä erityisen +herkkätuntoiseksi. Ja lopulta hän tulee sellaiseen kummalliseen kohtaan, +että kokee olevansa ulkopuolella fyysillistä ruumista ja tietää elävänsä +fyysillisesta ruumiista riippumatta. + +Nyt meidän täytyy tätä kysymystä hieman tutkia, mitä se merkitsee ja +kuinka se on ymmärrettävissä. Jokainen fysiologi ja jokainen psykologi, +joka on tutustunut n.k. kokemusperäiseen sielutieteeseen, tietää että +ihminen on olento, jossa sielulliset tajunnan ilmiöt käyvät käsi kädessä +aineellisten ilmiöitten kanssa. Kun ihminen ajattelee ja tuntee, +tapahtuu samalla vastaava aineellinen, muutamat sanovat sähköllinen +ilmiö hänen fyysillisessä koneistossaan, aivoissa ja hermostossa. Tämän +nojalla materialistinen katsantokanta on tehnyt tuon tunnetun +johtopäätöksensä, että koska kaikkia sielullisia ilmiöitä seuraa +rinnakkain jonkinlaiset fysiologiset ilmiöt, ei ole ilman näitä +fyysillisiä eli fysiologisia ilmiöitä olemassa mitään tajunnallisia +sieluilmiöitä. Sentähden sanovat materialistiset fysiologit ja +kokemusperäiset psykologit, että ihmisen koko personallinen sielu-elämä +sisältyy hänen ruumiilliseen elimistöönsä, ja lisäävät: kun te esim. +tutkitte ihmisen unielämää, huomaatte, kuinka ihminen todella on +riippuvainen aineellisesta koneistostaan, ruumiistaan, sillä unielämässä +ihmisen tajunta siirtyy isoista aivoista pieniin aivoihin ja +selkäytimeen eikä siis unielämä saata olla personallisesti itsetietoisaa +samalla tavalla kuin päiväelämä; isot aivot välittävät päivätajunnan +sielullisia ilmiöitä, ja kun nämä isot aivot ovat horrostilassa +(nukkuvat) ja tajunta on laskeutunut alaspäin pieniin aivoihin ja +selkäytimeen, niin ihminen ei ole sama itsetietoinen, tekojaan ja +tunteitaan hallitseva olento kuin päivällä vaan hän muuttuu olennoksi, +jonka kaikki tajunnalliset elonilmaukset ovat sekasotkuisia tai ainakin +toisten lakien hallitsemia kuin päivätajunnallisen itsetietoisuuden. +Sentähden ihminen unessa saattaa menetellä toisin kuin päivätajunnassa. +Unessaan hän saattaa tehdä hullunkurisia tekoja eikä ihmettele, että +tapahtuu yhtämittaa mitä merkillisimpiä vaihteluita. Päinvastoin on +ihmisen alitajunnalla, joka tulee näkyviin, kun päivätajunta laskeutuu +aivokynnyksen alapuolelle, luonnostaan esim. dramatisoiva eli +näytelmällinen kyky. Aivan yksinkertaisia fyysillisiä ilmiöitä tulkitaan +monimutkaisten unien välityksellä. Jos ihmisen nenän alle hänen +nukkuessaan pistetään tuoksuva ruusu, hän alitajunnassaan, silloin kun +se ottaa vastaan hermojen välittämän sanoman tuoksuvasta ruususta, +selittää tämän draamallisesti unen muodossa esim. siten, että hän +kävelee ihanassa ruusutarhassa. Ihminen on ikäänkuin paljon +lapsellisempi, tyhmempi ja itsetiedottomampi olento unissaan, sanovat +fysiologit, kuin päivätajunnassa. + +Ja tietysti pitäisi niin olla kaikkien teoriojen mukaan, ellei olisi +olemassa ihmeellinen tosiseikka, jota eivät fysiologit ja tavalliset +kokeelliset psykologit saata ottaa lukuun, koska he yleensä eivät sitä +tunne. Se ei ole siksi yleinen ilmiö, että jokainen nykyaikainen +sielutieteilijä kohtaisi sitä luvuissaan tai empiirisissä +tutkimuksissaan. Mutta ilmiö on olemassa ja se ilmiö on, että ihminen +uni-elämässään saattaa olla aivan sama olento kuin päivällä, saattaa +tuntea itsensä aivan samaksi ja olla yhtä itsetietoinen ja yhtä vapaa +kuin päivätajunnassaan sekä ulkomaailman että omien sielullisten +tajuntatilojensa suhteen, saattaa siis yhtä paljon hallita itseään ja +olla itsensä herra unessa kuin päivällä. Minä tunnen ihmisiä, joille +tällainen unitila on aivan luonnollinen. He nukkuessaan kummallisella +tavalla jatkavat päivä-elämäänsä, liikkuvat keveämmin ja nopeammin, +mutta toimivat muuten samalla tavalla kuin päivällä. Tietysti tämä +tapahtuu sielullisesti, ruumiillisesti he eivät saata toimia samalla +tavalla. Uni-elämässään, vaikka ovat mielestään aivan hereillään, eivät +voi esim. nostaa fyysillisiä huonekaluja, mutta muuten ovat kaltaisiaan, +puettuja niinkuin päivällä, tunteiltaan ja ajatuksiltaan samoja. + +Tällaisen unitilan pitäisi tietysti fysiologien ja tavallisten +kokeellisten psykologien mielestä olla aivan mahdoton, sairas, +epänormaali, sillä eihän ihminen sellaisessa tilassa saata nukkua. Jos +hän on sama kuin päivällä, täytyy hänen tajuntansa toimia isojen aivojen +välityksellä. Vai olisiko hän niin epänormaalinen olento, että hänellä +pikku-aivot ja selkäydin olisivat samalla tavalla organisoidut kuin isot +aivot? Ei, sillä tutkiessaan tiedemiehet voivat huomata, että hänen +pikku-aivonsa eivät ole samanlaisia kuin isot aivot vaan ovat rakennetut +niinkuin vastaavat elimet muilla ihmisillä. + +Kuinka nyt tätä salaperäistä ilmiötä voimme ymmärtää ja onko tämä sitä +yliaistillista tietoa, jota ihminen tarvitsee? Me voimme okkultisesti +aivan hyvin ymmärtää, mistä ilmiö johtuu. Emme saata kumota sitä selvää +lakia, jonka kokeelliset sielutieteilijät ovat keksineet, että +sielulliset ja aineelliset ilmiöt käyvät rinnakkain, käsi kädessä. Laki +kuin laki, jos kerran laki pitää paikkansa. Mutta mitä voimme +okkultisesti huomata? Sen kummallisen seikan, että ihminen fyysillisessä +ruumiissa on muuta kuin vain--käyttääkseni vanhojen filosofien ja +alkemistien lausetapaa--maata, vettä, ilmaa ja tulta. Hänen fyysillinen +ruumiinsa on kokoonpantu paitsi niistä aineista, joita me fyysillisillä +aistimilla havaitsemme, sellaisistakin aineista, joita emme tavalliselta +fyysillisellä silmällä näekään ja joita me okkultismissa eli +salatieteessä olemme tottuneet kutsumaan eetteri-aineiksi. Nämä ainekset +muodostavat aivan kuin näkymättömän puolen fyysillisestä ruumiista. +Ihmisen tajunta toimiessaan fyysillisessä ruumiissa ja sen aivoissa ei +ole ainoastaan fyysillisten solujen välittämä vaan kulkee myös niihin +sisältyvien eetteriainesten kautta. Siis ihmisen tajunnan välittäjänä on +suurempi joukko aineellisia ilmiöitä kuin fysiologit tuntevat. +Fysiologit ja kokeelliset psykologit tuntevat ainoastaan niitä ilmiöitä, +joita he saattavat aistimilla ja koneilla havaita fyysillisessä +ruumiissa, mutta toinen puoli niistä ilmiöistä, jotka ovat ulkopuolella +fyysillisen aistihavainnon, jää heiltä huomaamatta. Kun ihminen +ajattelee tai tuntee, ei siis tapahdu aineellinen parallelli-ilmiö +yksinomaan karkeasti fyysillistä laatua--ei siis vain sähkö-ilmiö, vaan +myös värähtely hienommassa aineessa jota emme näe mutta jota kutsumme +eetteriksi. + +Tämä eetteri on nyt sitä laatua ja siinä suhteessa fyysilliseen +ruumiiseen, että se saattaa siitä erkautua. Se saattaa epänormaalisissa +tapauksissa eristäytyä fyysillisestä aineesta. Ihminen saattaa ikäänkuin +jakautua kahtia fyysillisesti. Yliaistillisten ilmiöitten +esimerkkikokoelmiin on keräilty useita sellaisia tapauksia, että sama +ihminen on nähty kahdessa paikassa yhtaikaa. Niinkin selvä ilmiö kuin +seuraava on näissä kokoelmissa: opettajatar Emilie Sagée, joka +kirjottaessaan taululla luokkansa edessä tyttöjen häntä katsellessa, oli +samalla heidän nähtensä, kun joku ensin sattui huomauttamaan, ulkona +puutarhassa kävelemässä. Tällaisia tapauksia on ja ne näyttävät meille +objektivisesti, että ihmisen fyysillinen olemus saattaa jakautua kahtia. +Salatieteen kannalta muuten vanhastaan tiedetään, että ihmisen +fysiologinen olemus saattaa näin jakautua. Ehdottomasti pitää paikkansa +tuo laki, että sielullisia ilmiöitä vastaavat määrätyt aineelliset +ilmiöt, mutta itse aineelliset ilmiöt ovat kaksinaisia: fyysillisiä ja +eetterisiä ja saattavat ilmetä kahtena. Personallinen tajunta on vain +toisessa paikassa. Jos personallinen tajunta on eetterisessä haahmossa, +joka kulkee puutarhassa, silloin opettajatar seisoessaan taulun luona, +on aivankuin hetkeksi poissa tajunnastaan. Mutta jos hän on +itsetietoinen fyysillisessä olemuksessaan, niin toinen puoli hänestä, +joka on ulkona, on vain aineellinen ilmiö. Samalla tavalla ihmiset, +jotka näkevät selviä unia sitä laatua, josta äsken puhuin, että he ovat +itsetietoisia ja hereillään ja saattavat nähdä oman fyysillisen +ruumiinsa,--ovat tietoisia haamussa eli kaksoisolemuksessa, sillä +fyysillis-personallisesti itsetietoinen ihminen ei saata olla ilman +fyysillis-eetteristä ainetta. + +Tämä on ensimäinen tosiseikka, minkä ihminen ymmärtää, joutuessaan +tekemisiin yliaistillisen maailman kanssa. Hän ei voi olla toisessa +maailmassa sama personallinen olento kuin hän on tässä ilman tätä +fyysillis-eetteristä ainetta. Siis hän ei voi olla olemassa kuolemankaan +jälkeen ilman fyysillis-eetteristä ruumista, joka välittää hänen +personallista itsetietoisuuttaan, ellei hän muutu toiseksi olennoksi. Ja +minkä kokemuksen itse asiassa ne ihmiset tekevät, jotka ovat hereillään +ja personallisesti oma itsensä ulkopuolella fyysillistä ruumista? He +tekevät sen kokemuksen, etteivät tiedä minkälainen on ihmisen tila +kuoleman jälkeen. He eivät tapaa kuolleita, ellei joku vainaja tule +heidän luokseen puhumaan heille. Joskus kuollut sukulainen tai ystävä +saattaa tulla heidän luoksensa, ja he voivat tietää, että hän on +kuollut, he voivat puhua hänelle, mutta he eivät kykene itse lähtemään +vainajien valtakuntaan, helvetteihin ja taivaisiin ottamaan selvää, +kuinka siellä on. Tämän huomion he pian tekevät. He kyllä ovat päässeet +ihmeelliseen tietoon siitä, että ihminen saattaa olla olemassa +ulkopuolella karkeata fyysillistä välinettään, mutta he eivät saata +päästä vainajien yhteyteen muitta mutkitta. Itse asiassa tämä ilmiö on +epänormaali. Se on pohjaltaan aineellinen ilmiö eikä sellainen henkinen +ilmiö, jonka tarpeessa totuudenetsijä on. Se ei anna hänelle sitä +henkistä tietoa, jota hän kaipaa. + +Sillä henkisen tiedon kaipuu on lyhyesti määriteltynä tämä: »onko +ihminen toinen olento kuin fyysillisen ruumiin välityksellä ilmenevä +personallisuus? Onko ihminen todella sellainen kuolematon olento, joka +on olemassa kuoleman jälkeen? Missä ovat vainajat olemassa kuoleman +jälkeen?« Jos heitä on olemassa, täytyy elävässä ihmisessä jo piillä +kuolemattomuuden siemen. Ja jotta ihminen eläissään voisi päästä +tietoon vainajien olotilasta, täytyisi hänen tulla tietoiseksi siitä +puolesta itsestään, joka on riippumaton fyysillis-eetterisestä +personallisuudesta. Tämä on se henkinen tieto, jota totuudenetsijä +kaipaa toisen heräymyksen jälkeen. + + + + +VI. + +UUDESTASYNTYMINEN KRISTUKSESSA. + + +Puhuttiin viime kerralla siitä elämästä, jota salatiedettä harjottava +ihminen saattaa elää ruumiin ulkopuolella. Mainittiin, että on ero +tehtävä kahdenlaisen ruumiin ulkopuolella olon välillä. Toinen on +oikeastaan fyysillisen ruumiin kahtiajakoa vain, toinen on varsinaista +elämää ja oloa fyysillisen ruumiin ulkopuolella. Edellisenlaatuiseen +elämään ruumiin ulkopuolella, joka perustuu fyysillisen ruumiin +kahdistumiseen on taipumusta herkkätuntoisilla henkilöillä, jotka +luonnostaan ovat fyysillisesti mediumistisia, ja myöskin henkilöillä, +jotka ovat salatieteilijöitä sillä tavalla, että vaikutin, joka heitä +elähyttää, on uteliaisuus tai ainakin tiedonhalu, jota emme teosofeina +saata täydellisesti hyväksyä. Kun näet ihminen on ulkona fyysillisestä +ruumiistaan eetterisessä haahmossa, niin hänelle ei ainoastaan ole +mahdotonta pyrkiä vainajien varsinaiseen valtakuntaan, muutamia +poikkeuksia lukuunottamatta, vaan hän on myöskin altis samoille haluille +ja himoille kuin fyysillisessä ruumiissaan ollessaan. Hän ei itse ole +välttämättä siveellisesti eli moraalisesti parempi kuin +päivätajunnassaan, ja on vielä lisättävä, että hän päivätajunnassaankaan +ei tarvitse olla erittäin kehittynyt siveellisesti voidakseen saada +aikaan tällaisia kaksistumisilmiöitä. + +Kun n. 15 vuotta sitten erityisesti tutkin näitä asioita +käytännöllisesti, näytettiin minulle esimerkeillä ero eetterisen ja +varsinaisesti henkisen ruumiista ulkonemisen välillä. M.m. selveni +minulle ero seuraavan tapauksen kautta. Eräs ranskalainen +salatieteilijä, joka ei ollut teosofi eikä ollenkaan hyväksynyt +teosofista liikettä, istui huoneessaan, luultavasti Parisissa, ja +kirjotti kirjotuspöytänsä ääressä, joka oli akkunan luona. Vaikka hän +muuten oli tavallisen ihmisen näköinen, kiintyi huomioni hänen +silmiinsä, joissa paloi tumma, synkkä hehku. Kadulta kuului rattaiden +ajoa ja hän kääntyi äkkiä katsomaan, aivankuin olisi aavistanut jotakin. +Kadulta ajoivat vaunut ohi, niissä istui upea, kaunis nainen ja +herrasmies. Silloin tämä ranskalainen salatieteilijä tunsi voimakasta +mielenliikutusta enkä minä ymmärtänyt muuta kuin että hän, joka +nähtävästi oli rakastunut tuohon naiseen, äkkiä tuli mustasukkaiseksi +sen takia, että vieras herrasmies ajoi vaunuissa naisen seurassa. +Luultavasti hänellä oli syvempikin syy, minkätähden hän samassa +menetteli niinkuin menetteli, mutta sitä en silloin osannut nähdä. Näin +ainoastaan nämä selvästi näkyvät tunteet hänessä. Nyt hän heti +heittäytyi pitkälleen sohvalleen huoneessaan, eikä kestänyt monta +sekuntia,--niin harjaantunut hän oli tässä okkultisessa +tempussa,--ennenkuin hän nousi eetterihaahmossaan fyysillisestä +ruumiistaan ja kiirehti seinän kautta vaunujen jälkeen ja sisään +vaunuihin. Hän tietysti oli aivan näkymätön niille, jotka vaunuissa +ajoivat, mutta itse hän saattoi täydellisesti nähdä ja kuulla heitä. Hän +oli heidän luonaan kuin fyysillinen olento ainakin, mutta näkymättömänä. +Tämä näky vaikutti minuun erittäin inhottavasti ja ymmärsin selvästi, +että tuo ei ollut korkeata okkultismia. Sehän oli kerrassaan salaisten +voimien prostituoimista, niiden käyttämistä personallisiin tarkotuksiin! + +Todellinen salatieteellis-henkinen oleminen fyysillisen ruumiin +ulkopuolella on aivan toista laatua. Se on käyttääkseni muuatta +raamatullista vertausta, joka mielestäni tähän kohtaan hyvin sopii, +ottamista osaa kuninkaanpojan häihin. Te muistatte tämän Kristuksen +vertauksen kuninkaanpojan häistä, joihin kaikkia kutsuttiin: ovella +kuitenkin katsottiin, kuka on puettu häävaatteisiin, kuka ei. Ken ei +ollut häävaatteisiin puettu, hän ei päässyt ovesta sisälle. Tämä on +kirjaimellisesti totta salaisen maailman suhteen ja todellisen elämän +suhteen ulkopuolella fyysillisen ruumiin. Jos ei ihminen ole riisunut +päältään fyysillistä personallisuuttaan ja pukeutunut häävaatteisiin-- +tämä sana on sekä vertauksellinen että myöskin realistisesti tosi--ei +hän voi astua sisään salaiseen elämään, todelliseen okkultiseen elämään +ruumiin ulkopuolella. Sentähden hänen olemisensa siinä maailmassa, jota +me kutsumme henkimaailmaksi, ja hänen kuulumisensa siihen maailmaan +jäsenenä perustuu ja nojautuu siihen, että hänessä on herännyt uusi +inhimillinen sielu, uusi personallisuus niin sanoaksemme. + +Ja mikä voima se tämän personallisuuden saattaa herättää? Ainoastaan +jumalallinen rakkaus ja sääli. + +Kaikille teosofeille ja kaikille ihmisille, jotka tahtoisivat, että +heidän elämänsä nukkuessaan--illan ja aamun välillä--ei menisi hukkaan, +vaan jotka soisivat silloinkin elävänsä ja olevansa jollakin tavoin +tietoisia, kaikkialla on aina viisaiden puolelta annettu se neuvo, että +heidän ei pidä pyrkiä väkinäisesti itsetietoisiksi. Ei kenenkään pidä +ajatella maatapannessaan: »jospa minä nyt olisin itsetietoinen +ulkopuolella ruumiin, jospa voisin elää personallista elämää ja muistaa +huomenna herätessäni, mitä olen tehnyt, missä olen liikkunut ja ollut +yön aikana!» Ei kenenkään pidä ajatella näin, sillä kun näin ajattelee, +on siinä personallinen ja itsekäs värähtely mukana, joka vaikuttaa, että +kun poistuu fyysillisestä ruumiistaan, niinkuin jokainen ihminen yöllä +poistuu, tulee vetäneeksi vähän eetteristä ainetta mukanaan. Tämä +pidättää ihmistä maanpiirissä eikä anna hänen henkensä kohota +asianomaiseen olotilaansa. Sitä vastoin meidän kaikkien, jos tahdomme +kehittyä henkisessä ja salatieteellisessä elämässä, pitää ajatella kun +laskeudumme levolle: joko ylimalkaisesti »jospa minua voitaisiin nyt +yöllä käyttää hyvän palvelukseen ja rakkauden töihin, ei ollenkaan niin, +että minun tarvitsisi siitä mitään tietää, että minulla pitäisi olla +siitä mitään muistoa herätessäni aamulla, vaan ainoastaan niin, että +voisin jotakin hyvää tehdä. Tahdon antaa itseni rakkauden +palvelukseen--jospa voisin jotakin hyvää tehdä!»--tai sitten, jos +tiedämme erityisen henkilön, joka olisi lohdutuksen tai henkisen +valistuksen tarpeessa,--»oi, jospa nyt nukkuessani voisin olla hänelle +hyödyksi ja häntä auttaa.» Toinen tai toinen. Kysymyksessä pitää olla +epäitsekäs personaton työ, ei mikään salatieteellinen voitto itselleen, +ei mikään merkillinen tietoisuus eikä erityisiä okkultisia huomioita, +joita voisi muistaa päivällä. Ja iloinen voi ihminen olla, jos hän saa +niin nukkua, ettei »muista» mitään aamulla herätessään, vaan jos hänellä +vain on hyvä olla ja ihana tunnelma sielussaan, sillä silloin häntä +varmasti on voitu käyttää hyvän palvelukseen. Muuta meidän ei pidä +toivoa. Kaikki salatieteelliset kyvyt ja okkultiset voimat tulevat +itsestään, kun niiden aika on, ja jos on tarpeellista. Meidän ei pidä +toivoa muuta kuin että voisimme olla hyödyksi maailmassa. + +Varsinaisessa elämässään ruumiin ulkopuolella ihminen on toinen olento. +Hän on siinä tilassa niin suuressa määrin toinen olento, että miltei +kauhulla tai vieromisella ajattelee fyysillistä käyttövälinettään, joka +silloin merkitsee hänelle koko fyysillistä personallisuutta. Hän +ajattelee: »tuo inhottava olento, joka on niin alhainen, että se elää +tietämättömyydessä ja pimeydessä, tuntematta mitään korkeampaa, tuo on +minun vankeuteni.» Näin hän alussa ajattelee kokiessaan todellista +elämää fyysillisen ruumiin ulkopuolella toisessa maailmassa. Vähitellen +hänen fyysillinen personallisuutensa kehittyy sellaiseksi, ettei hänen +tarvitse kauhulla sitä ajatella,--ja tietysti, ohimennen sanoen, hänen +kauhunsa fyysillistä personallisuutta kohti ei merkitse, että meidän +kannaltamme katsoen hänen päivätajuinen personallisuutensa olisi mikään +huono tai ala-arvoinen personallisuus; se on tietysti fyysillisesti +katsoen sangenkin valistunut, mutta salatieteilijän itsekritiikki +tapahtuu henkisen elämän kannalta. + +Voimme nyt syystä kysyä, mitenkä on ymmärrettävä, että uusi olento +ihmisessä muodostuu. Mistä se uusi olento tulee, kuinka ihminen on +toinen salatieteellis-yliaistillisessa elämässä kuin personallisessa +elämässä? Kuinka tämä on ymmärrettävissä? Mistä se johtuu ja mitä se +merkitsee? Muistatte, että eräässä näistä luennoista sanottiin, että +ihminen oppiessaan vähitellen tuntemaan Jumalaa tulee lopulta siihen +kohtaan, että hän näkee Jumalan kaikkialla. Ensin hän näki Jumalan +minässä, sitten lähimäisessään, lopuksi kaikkialla, ja tämä kokemus, kun +hän näkee Jumalan kaikkialla, on erityisen ihana autuaallinen kokemus, +josta lähtien hänelle alkaa onnellinen elämä. Eräässä toisessa +esitelmässä, kun totuuden etsimisen tietä kuvailtiin toiselta kannalta, +sanottiin, että ihminen kulettuaan älyllisen heräymyksen läpi tulee +siveelliseen heräymykseen, jolloin suuri yhtenäinen elämä eli Jumala +rupeaa liikkumaan ja tuntumaan ihmisen sisässä, niin että hän ei +ainoastaan näe älynsä silmällä, että on olemassa yhtenäinen elämä, vaan +että hän myös tuntee sen sisässään nostavana, puhdistavana voimana ja +rakkautena kaikkia kohtaan. + +Nämä mystilliset kokemukset, Jumala kaikkialla ja yhtenäisen elämän +tunteminen, ovat itse asiassa samaa, vaikka kuvatut eri tavalla. Ja kun +ihminen tekee tämän kokemuksen Jumalasta, että jumalallinen elämä, joka +on kaikkialla, on myös hänessä, silloin hänessä tosin alussa, hänen +itsensä tietämättä, sikiää uusi olento. Sillä tämä on hänen ensimäinen +varsinaisesti henkinen eli salatieteellinen kokemuksensa. + +Nyt ymmärrämme, mitenkä tämä käy päinsä, jos muistamme seuraavia +tosiseikkoja. + +Tämä yhtenäinen elämä, jota kutsumme Jumalaksi, tämä suuri rakkaus ja +armeliaisuus, tämä ihmeellinen voima, autuus, viisaus ja elämä kaiken +ilmiöllisen olemisen takana, tämä on tajunta, jossa elävät kaikki ne +ihmiset ja kaikki ne olennot, enkelit ja jumalat, jotka ovat kehittyneet +niin pitkälle, että he ovat tulleet tästä yhtenäisestä elämästä +tietoisiksi. Tässä eri nimillä, milloin Herraksi, milloin Kristukseksi +j.n.e. kutsutussa tajunnassa he kaikki elävät. He ovat eri pitkällä +kehityksessään tässä tajunnassa, he käsittävät sitä eri tavalla, ovat +siihen eri määrässä uppoutuneet, ovat eri mitassa sillä täyttyneet, +mutta siinä he kaikki elävät. Kaikki vihityt, Mestarit, jumalat ja +niiden yläpuolella olevat olennot, jotka ovat todellisesti tietoisia +jumalallisesta elämästä, elävät tässä tajunnassa. Eikä tämä jumalallinen +elämä ole mikään »prinsiippi», mikään kylmä, personaton todellisuus, +mikään koneellinen luonnonlaki, vaan elävä, personallinen todellisuus. +Se on personallinen niiden olentojen kautta, jotka siinä elävät. +Jumalallinen elämä on itsessään mittaamaton, ääretön, käsittämätön. +Jokainen olento, joka siihen uppoutuu, joka sitä tajuaa, tulee +osalliseksi siitä toisen olennon välityksellä. Me voimme jo +paikallisesti ymmärtää, etteivät kaikki yksilö-tajunnat tässä suuressa +elämässä ole vieretysten, vaan samassa paikassa; ne ovat aivankuin yhtä. +Siinä Kristus-tajunnan piirissä, johon yksilö joutuu, on ennestään +olemassa toisia olentoja, ja heidän tajuntansa eli auransa vaikuttaa +uuteen tulokkaaseen, tunkee häneen, niin että hän tulee siitä +osalliseksi ja jumalallinen elämä, johon hän uppoutuu, ilmenee hänelle +personallisena. Kaikki ihmiset, jotka ovat tehneet varsinaisia henkisiä +kokemuksia, olkoot ne kuinka alkuperäistä laatua tahansa, ovat aina +olleet huomaavinaan, että jokin olento täyttää heidän sielunsa. He +kutsuvat sitä personalliseksi Jumalaksi. Täällä kristikunnassa sitä +useammin vielä kutsutaan Kristukseksi. Sellainen ihminen, joka todella +tekee henkisen kokemuksen, hän sanoo aina: »hengessäni tulen tekemisiin +Kristuksen kanssa.» Tai jos hän käyttää toista nimeä, hän sanoo: »minä +joudun yhteyteen Isän kanssa.» Mutta joka tapauksessa joku mystillinen +olento aivan kuin ottaa hänet syliinsä. Tämä ei ole erehdystä. Tämä +tunne on aivan oikea. Jumalallisessa tajunnassa on personallinen puoli +edustettuna niiden olentojen kautta, jotka siinä elävät. Sentähden on +aivan oikein sanoa, että kun kehitymme henkisesti, joudumme +tekemisiin--yhteyteen--Kristuksen kanssa. + +Nyt kutsutaan ensimäistä suurempaa kokemusta tästä sisäisestä +Kristus-elämästä ja mystillisestä yhteydestä Jumalan kanssa, niinkuin +tiedätte, Kristuksen syntymäksi ihmisen sisällä. On usein kysytty, mitä +on tuo Kristuksen syntymä ihmisen sisässä, josta puhutaan teosofisessa +kirjallisuudessa. Meillähän on korkeampi minä. Korkeampi minämmekö se +syntyy ja tulee tietoiseksi? Minkätähden sitä kutsutaan Kristuksen +syntymäksi? Aivan täydellä syyllä, kuten heti selitän. Korkeampi minä ja +personallisuus on jokaisessa ihmisessä, mutta silta korkeamman minän ja +personallisuuden välillä kulkee aivankuin sumun läpi, niin että ihminen +tavallisessa minässään ei tiedä korkeammasta minästään. Eikä hän voi +tietää siitä eikä se voi hänessä herätä eikä hän voi alkaa elää siinä, +ennenkuin Kristus syntyy hänen sisässään. Mutta Kristustajunta ei voi +syntyä, ennenkuin hän saa apua henkisen maailman puolelta. +Kristusmaailman avulla tapahtuu puhdistus hänen personallisessa +tajunnassaan, niin että silta personallisuuden ja yksilöllisyyden eli +korkeamman minän välillä edes hetkeksi häipyy ja häviää. Ihminen ei voi +omin voimin nousta personallisesta tajunnasta korkeamman minän +tajuntaan. Hänen täytyy saada jumalallisen elämän puolelta se apu, että +se täyttää hänet ja nostaa hänet ja puhdistaa hänet. Kun hän tämän +kokemuksen tekee, silloin hän vaikkapa hetkeksi yhtyy omaan todelliseen +minäänsä, korkeampaan minäänsä, ja silloin on Kristustajunta vaikuttanut +hänen personallisuuteensa ja ikäänkuin syntynyt hänen sisäänsä. Ja +vaikka ihminen ei aivan yksityiskohtia myöden tästä tietäisi, vaikkei +hänellä olisi ollut sellaisia yliaistillisia kokemuksia, että hän +varmasti tietäisi Kristuksen hänessä syntyneen, niin jos Kristus on +ihmisessä edes siinnyt, jos Kristustajunta on sellaisessa suhteessa +ihmiseen, että hän aivan kuin kantaa sitä sielunsa kohdussa, silloin on +kuitenkin olemassa varma tunnusmerkki saman ihmisen personallisuudella. +Ihminen, jonka sisällä vaikuttaa Kristuksen voima, hän on näet +personallisessa tajunnassaan ehdottomasti hyvä, anteeksiantavainen ja +rehellinen eikä koskaan tahtoisi mitään pahaa. Sentähden Kristus-kokemus +on äärettömän tärkeä ihmisen koko kehitykselle. Sen perästä ihminen ei +enää tahdo pahaa. Silti hän ei ole täydellinen olento. Päinvastoin vielä +myöhemmin, kun Kristus hänessä varsinaisesti syntyy, hän syntyy +tallissa, s.o. keskellä eläinten joukkoa, sillä hänen personallisuutensa +on vielä eläimellinen. Sen voimat ovat näet kuin tuntemattomia +luonnonvoimia, joita ihminen ei osaa käyttää hyvän palveluksessa. +Kristuksen syntymän jälkeen alkaa totuudenetsijälle varsinainen +elämäntaistelu. Hänen silmänsä aukenee uudella tavalla personallisuuden +vaistoille ja haluille. Ennen, kun hänellä ei ollut Kristusta, hän ei +osannut niitä arvostella muuten kuin käytännöllisen järjen kannalta ja +avulla--sen mukaan, missä määrin ne olivat hänelle itselleen ja +toisille personallisina olentoina hyödyllisiä tai vahingollisia, mutta +nyt hän arvostelee niitä toisella tavalla. Hän tuntee, että hänen +pitäisi kaikki voittaa eli paremmin: muuttaa kaikki salaisiksi +taikavoimiksi. Hänen heikkoutensa sisältävät yhtä suuria mahdollisuuksia +kuin hänen hyveensä. Kaikkien kykyjen arvotus on käytännöllisesti +ratkaistava. Paheista on tehtävä portaita, joille ihmisveljet voivat +astua matkallaan ylöspäin. Hyveistä on tehtävä loistavia tähtiä, jotka +näyttävät ihmisille tietä pimeässä. + +Tällä tiellä edetessään ihmisessä vahvistuu Kristus-voima ja henkisesti +eli selvänäköisesti katsoen hänessä silloin kasvaa uusi olento, uusi +ihminen. Tästä uudesta ihmisestä hän tulee tietoiseksi, niin pian kuin +hänen itsetietoisuutensa voi vaikkapa hetkeksi siirtyä näkymättömässä +maailmassa uuteen ihmiseen, häneen itseensä uutena ihmisenä. Vielä +myöhemmin tulee hetki, jolloin tapahtuu se, mikä Uudessa Testamentissa +kuvataan kertomuksella kasteesta. Ihminen käy itse asiassa läpi +kaste-kokemuksen toisessa olotilassaan, ulkopuolella fyysillisen +ruumiin, kaste-kokemuksen, jolloin Jumala eli näkymätön suuri elämä +sanoo hänelle: »sinä olet minun poikani, ja minä rakastan sinua.» Tämä +on ihmiselle mitä ihmeellisin kokemus ulkopuolella fyysillisen ruumiin. +Silloin hän itse huomaa tosiaan olevansa toinen olento kuin hänen +fyysillinen personallisuutensa. Ja silloin hän myös tietää olevansa tuon +salaisen maailman kansalainen, ottavansa hääpukuun puettuna osaa +kuninkaanpojan häihin ja kykenevänsä tekemään työtä näkymättömässä +maailmassa. + +Mikä on nyt hänen elämänsä sisältö, mikä hänen pyrkimyksensä, mihin +hänen katseensa on suunnattu? Siihen että hän kehittyisi--käytän nyt +sanaa, jolla on kummallinen, ehkä vähän epämiellyttävä kaiku meidän +teosofien korvissa--että hän kehittyisi mediumiksi; ei mediumiksi +kaikenlaisille astraalisille ja personallisille eli itsekkäille +voimille, vaan Mestarin eli salaisen veljeskunnan eli Kristuksen eli +Isän Jumalan mediumiksi ja välikappaleeksi--kaikki nämä nimitykset +tarkottavat käytännöllisesti samaa asiaa. Hänen pyrkimyksensä ei ole +tulla itse suureksi tietäjäksi tai ihmeelliseksi olennoksi. Hänen +pyrkimyksensä on yksinomaan tulla sellaiseksi, että rakkauden ja +totuuden voima voisi häntä esteettä käyttää. Hänen elämänsä on suurta +työtä, todellista työtä itsensä puhdistamiseksi ja voittamiseksi. +Salatieteilijänä hän ei saa kehittyä ikäänkuin koneeksi, jota korkeampi +voima ilman hänen myötävaikutustaan voisi käyttää ja panna liikkeelle, +vaan hänen on tultava eläväksi palvelijaksi, raamatun nimityksellä +»pojaksi talossa», joka aina tahtoo pienimmässäkin totella Isän käskyä, +mutta ei ole orjan tasalla eikä kuin orja sokeasti, ymmärtämättä täytä +isännän käskyjä. Pojaksi hänen tulee kasvaa, pojaksi, joka ymmärtää Isää +hyväksi ja viisaaksi ja itse aina näkee, että mitä Isä käskee, on +oikeata ja välttämätöntä, ja heti ilomielin täyttää isänsä pyynnön. +Sellaiseksi hänen tulee kehittyä, ja sentähden hänen saavutuksiinsa +kuuluu kaikenlaisten yliaistillisten voimien hankkiminen, mutta hän +tietää nyt, mitä hänen tulee hankkia, millä tavalla ja miksikä. + +Kauemmaksi meidän ei tarvitse seurata salatieteellistä kehitystä. +Ymmärrämme jo selvästi, jos olemme käsittäneet, mitä on puhuttu, että +opetuslapsen ihanne joka väikkyy meidän silmissämme todellisesti +saavutettavana ihanteena, on siinä, että itse tulisimme niin +itsettömiksi, vaikka samalla mitä todellisimmin omaksi itseksemme, että +taivaallinen Isä eli Mestari eli Salainen Veljeskunta eli Kristus voisi +esteettä meitä käyttää hyvän palvelukseen ihmiskunnassa. + + + + +VII. + +JOOGA OMIN PÄIN. + + +Kun minua pyydettiin tässä tilaisuudessa puhumaan mietiskelystä ja +antamaan neuvoja, miten mietiskelyä voisi harjottaa eli salatieteellisen +työn alkuvalmistuksia tehdä omin päin, päätin puhua yleensä joogasta +omin päin, koska en tahtoisi antaa minkäänlaisia neuvoja umpimähkään +vaan soisin, että kaikki käsittäisivät, kuinka korkea, merkillinen ja +vaikea tällainen työskentely on ja kuinka vaarallinenkin se on. + +Mitä _jooga_ merkitsee? + +Te tiedätte luultavasti kaikki, että intialainen sana jooga merkitsee +yhtymistä, yhdistämistä, ihmisen »yhtymistä Jumalaan», kuten sitä +tavallisesti länsimailla käännetään. Jooga on selitys siitä, millä +tavalla ihminen hengessään voi yhtyä Jumalaan. Jooga on sitten myös itse +tuo menettelytapa--tuo työskentely, jonka avulla ihminen hengessään +pääsee Maailmanhengen, Maailmanjärjen, Jumalan yhteyteen. Tämä on +tavallinen joogan määritys. + +Tästä selityksestä jo ymmärrämme, mikä vakava asia on kysymyksessä. Ja +jos nyt annan pienen kuvauksen siitä, mitä jooga on, tulee vielä +paremmin näkymään, kuinka korkea ja vaikea aine ja sen yhteydessä oleva +työskentely on. + +Ajatelkaamme hieman meitä ihmisiä. Mikä on meillä yhteinen tunnusmerkki? +Se on kuoleman varmuus. Me olemme kaikki kuolemaan tuomitut. Meidän on +tapana puhua kuolemantuomiosta muutamien rikosten yhteydessä. Me +tiedämme, että muutamissa valtakunnissa vielä kuoleman rangaistusta +käytetään. Mutta jos ajattelemme itseämme, seisomme kaikki elämän edessä +suurina pahantekijöinä, koska elämä on meille kaikille valmistanut saman +kohtalon. Fyysillisesti katsoen on elämä meidät kaikki tuominnut +kuolemaan. Ei yksikään meistä käy vapaaksi tästä ihmeellisestä kohtalon +laista vaan jokaisen kohtalo lähentaä häntä kuolemaa. + +Nyt kun sanotaan, että jooga on yhtymistä Jumalaan, niin tässä +silminnähtävästi on kysymys jonkinlaisesta vastakohdasta. Kuinka me, +jotka olemme kuolemaan tuomittuja olentoja, voimme yhtyä Jumalaan, sillä +eikö Jumala ole kuolematon? Eikö Elämän Henki, Maailmanjärki ole +kuolematon? Tässä vallitsee ilmeinen ristiriita: me olemme kaikki +kuolemaan tuomitut, mutta jooga on yhtymistä Jumalaan, joka epäilemättä +on kuolematon. + +Tiedämme, että kaikki uskonnot ovat puhuneet ihmisille: »te olette +kuolemattomia itsessänne. Ainoastaan ruumiinne ja personallisuutenne on +kuolevainen. Itsessänne olette kuolemattomia. Sentähden teitä voi +odottaa kohtalo, joka ei ole kuolevaisuudessa vaan kuolemattomuudessa.» + +Kaikki uskonnot ovat pitkin aikakausia luvanneet ihmisille +kuolemattomuutta ja jos tänäpäivänä katselemme kristikuntaa, huomaamme, +että kaikkein uskovaisten toivo on elää kuoleman jälkeen, vieläpä +iankaikkisesti. He toivovat kuoltuaan pääsevänsä Jumalan, suuren +Elämänantajan ja Olemassaolon Salaisuuden yhteyteen. Tämä toivo antaa +heidän elämälleen voiman ja sisällyksen. Kuoleman perästä alkaa heidän +uskonsa mukaan ikuinen elämä. + +Mutta jos tutkimme heitä nyt, jos otamme heidät oikein tarkastelun +alaisiksi ja kysymme heiltä: tiedättekö todella, että toivonne ei ole +turha? Tiedättekö että varmasti olette olemassa ikuisesti? Tiedättekö, +että kuoleman jälkeen voitte yhtyä Jumalaan? niin heidän täytyy yhdellä +suulla vastata: »sitä emme tiedä. Me sen uskomme, luotamme siihen, koska +Vapahtajamme on meille sen luvannut ja se on pyhässä kirjassa +kirjotettu». + +Tai sitten he, jos ovat vielä rehellisempiä, tunnustavat: »Me uskomme +siihen sentähden, että kaikki muutkin niin uskovat, mutta emme sitä +tiedä.» + +Näin heidän täytyy vastata. He eivät _tiedä_, josko ovat kuolemattomia. +He voivat tuntea ja toivoa sisässään, mutta heillä ei ole tavallisissa +oloissa mitään tieteellisesti päteviä todistuksia siitä, että ovat +kuolemattomia. + +Nyt tiedätte, että jooga, niinkuin me kaikki teosofit selitämme, onkin +se menettelytapa ja se luottamus ja tieto, että ihminen voi ja että +ihmisen täytyy yhtyä hengessään Jumalaan, joka on kuolematon, mutta ei +kuoleman jälkeen, vaan tässä elämässä. Te tiedätte, että jooga, joka on +kaikkien uskontojen salainen oppi, sanoo: »Älkää luottako sellaiseen +harhaluuloon, että te olette, sellaisina kuin olette, kuolemattomia +olentoja. Älkää luottako siihen, että tulette elämään ikuisesti ja että +kuoleman perästä tulette yhtymään Jumalaan. Älkää luottako siihen, sillä +se on erehdystä. Te olette kuolevaisia olentoja. Niinkuin teidän +ruumiinne on kuolemaan tuomittu, niin on teidän personallisuutenne myös +kuolemaan tuomittu. Se, minkä uskotte omaksi itseksenne, se, jota +kutsutte minäksenne, jota kuvailette katsellessanne itseänne, koko tämä +personallisuus, jonka itseksenne tunnette, se on kuolevainen. Te ette +ole kuolemattomia. Te olette olemassa jonkun aikaa kuoleman jälkeen. Kun +olette heittäneet fyysillisen ruumiin, olette olemassa ruumiissa, joka +fyysilliselle katseelle on näkymätön. Se on rakennettu hienommasta +aineesta, jos niin saa sanoa, mutta sekin elää vain jonkun aikaa. Teidän +personallisuutenne, joka on sama kuin näkymätön ruumiinne, haihtuu, ja +teistä ei jää jälelle muuta kuin kaiku luonnon suureen muistiin. Teistä +ei jää jälelle personallisuudestanne muuta kuin muisto ja te ette itse +voi sitä muistoa itsessänne säilyttää, sillä itsetietoinen itsenne ei +ole muualla kuin personallisuudessa. Kyllä on totta, että syvällä +sisässänne on olemassa Jumalallinen Henki--teidän yksilöllinen minänne, +mutta se ei ole itsetietoinen, se ei ole niin sanoaksemme +personallistunut, se on siellä takana salaisuutena. Te ette tunne muuta +kuin omaa personallisuuttanne. Se personallisuus haihtuu ja kuolee.» + +Näin selittää uskontojen salainen oppi. Näin opettaa meille jooga ja kun +jooga lisää: »teidän tehtävänne on yhtyä Jumalaan», merkitsee se toisin +sanoin: »teidän tehtävänne on eläessänne tulla kuolemattomiksi, voittaa +kuolema. Jos te tahdotte joogaa harjotella, pitää teidän voittaa oma +kuolevainen personallisuus. Teidän pitää saavuttaa ikuinen elämä nyt jo +eläessänne ja ellette sitä saavuta nyt, ette voi sitä saavuttaa kuoleman +jälkeen, sillä nyt on otollinen aika ja nyt pitää työskennellä +niinkauankuin päivä on.» + +Näin selittää jooga-oppi, ja tästä me, jotka olemme kuolevaisia +olentoja, me, jotka emme ole ratkaisseet kuoleman salaisuutta, me, jotka +emme ole itsetietoisesti voittaneet kuolemaa, meidän pitäisi nyt täällä +eläessämme astua ulos omasta harharuumiistamme, tulla kuoleman +valtakuntaan ja voittaa kuolon voima! Meidän pitäisi tehdä itsemme +iankaikkisiksi, kuolemattomiksi tässä eläissämme! Me huomaamme, mikä +ihmeellisen vakava ja vaikea työ tämä on. Se on suurin työ, mikä on +annettu ihmiselle, sillä missä on se ihminen, joka siihen työhön edes +uskookaan? + +Ajatelkaamme ihmisiä. Jokaisella on paljon puuhaa omassa elämässään, +jokainen on kiinni milloin missäkin hommassa. Kuinka hänellä olisi +aikaa, käyttääksemme uskonnollista lausetapaa, pelastaa oma sielunsa? +Kristillisen puheen mukaan se tapahtuu ikäänkuin käden käänteessä, +meidän tarvitsee vain siihen uskoa! Mutta aikain viisaus ja salainen +tiede sanoo ja ne ihmiset, jotka ovat kokeneet, tietävät, ettei ole +sielu pelastettu sillä että uskomme. Ainoastaan tiedon kautta sielun +pelastuminen on mahdollinen, ainoastaan siten että tulemme henkisiksi +olennoiksi, itsetietoisiksi kuolemattomiksi olennoiksi. + +Fyysillinen ruumiimme ei ole kuolematon, mutta meidän täytyy tulla +kuolemattomiksi sillä tavalla, että tiedämme olevamme toista kuin +fyysillinen ruumis, että tiedämme vain käyttävämme fyysillistä ruumista +asuinhuoneenamme ja välikappaleenamme työtä tehdäksemme, mutta emme pidä +ruumista omana itsenämme. Meidän täytyy oppia eläissämme jättämään +fyysillinen ruumiimme ja liikkumaan siinä maailmassa, jota kutsumme +näkymättömäksi maailmaksi, sekä seurustelemaan niiden olentojen kanssa, +jotka kuolemattomuuden valtakunnassa elävät. Niin suuri työ on sellaisen +ihmisen edessä, joka tahtoisi ryhtyä joogaan. + +Me ymmärrämme, että jos sellaiseen työhön ryhtyy, on hyvä, että on +auttajia, neuvonantajia, ohjaajia. Kuitenkin on osa tästä työstä sitä +laatua, että sen voi jokainen suorittaa itsekseen. Osa työstä on sitä +laatua, ettemme siinä tarvitse muuta suullista neuvoa kuin sitä, mitä on +annettu kaikissa uskonnoissa, pyhissä kirjoissa ja julkisissa +jooga-järjestelmissä. Kun sen neuvon otamme varteen, silloin voimme +vaaratta valmistaa itseämme pitkän matkaa. + +Toivon, että olette kaikki lukeneet pienen kirjasen »Elonneste». Toivon +myös, että olette lukeneet kirjasta »Suuret Uskonnot» luvun »Kuinka +vanhassa Intiassa totuutta etsittiin». Niissä kuvataan joogaa ja ne +täydentävät tätä luentoa. + +Uskonnoissa puhutaan ihmisen täydellisyydestä ja annetaan ihmisille +siveellisiä neuvoja. Uudessa testamentissa ja varsinkin vuorisaarnassa +Kristus kehottaa seuraajiaan uuteen siveelliseen elämään. Hän antaa +esim. viisi uutta käskyä: älä koskaan kiivastu, älä katso naista +himoitaksesi häntä, älä ole pahaa vastaan, älä vanno äläkä käy sotaa +vaan rakasta vihollisiasi. Itämaitten suuri vapahtaja Buddha antoi +niinikään viisi uutta käskyä kaikille ihmisille, kymmenen +opetuslapsilleen. Mooseksen kymmenen käskyä ovat tunnetut kauas +ulkopuolelle juutalaisten piiriä. Mihin uskontoon tahansa tutustumme, +huomaamme, että on annettu ihmisille määrättyjä käskyjä, joita +on kehotettu noudattamaan. Samalla kun on puhuttu ihmisen +kuolemattomuudesta, hänen toivostaan ja tulevaisuudestaan, on +terotettu mieleen erityisiä siveellisiä neuvoja. + +Tänäpänä ei kristikunnassa näitä asioita vielä ymmärretä. +Kuolemattomuutta pidetään luonnollisena tosiseikkana, joka meitä kaikkia +kuoleman jälkeen odottaa. Käskyt ymmärretään kaunopuheisiksi Jeesuksen +hengen tuotteiksi, joilla ei ole mitään kaytännöllistä merkitystä ja +jotka eivät ole ehdottomia eivätkä välttämättömiä noudattaa. Mutta +ihminen joka tahtoo ryhtyä joogaan, hän ymmärtää ennen kaikkea, ettei +näitä asioita voi ottaa leikin kannalta, pintapuolisesti, +kevytmielisesti. Hän ymmärtää heti, että mitä on sanottu uskonnoissa, +mitä suuret viisaat ovat opettaneet, se on sanottu vakavasti, se on +lausuttu todellisella tarkotuksella. Intiassa on Patandshalin +jooga-järjestelmässä ensimäiset askeleet n.k. _jama_ ja _nijama_. Näitä +vastaavat muissa uskonnoissa siveelliset neuvot ja käskyt, jotka samaten +ovat joogan ensimäisiä askeleita. + +On kyllä uskovaisia, jotka tähän väittävät: »me otamme Jeesuksen käskyjä +niin vakavalta kannalta, että uskomme niiden joutuvan ikuiseen +kadotukseen, jotka eivät hänen käskyjään noudata.» + +Olkoon, mutta siinä on toinen peruserehdys. Ikuista kadotusta ei ole +luonnossa. Ei kenenkään tarvitse helvetin pelosta ruveta Jeesusta +seuraamaan. Iankaikkista kadotusta ei ole, ainoastaan--kuolema niille, +jotka eivät harjota joogaa. + +Jos syvennymme uskontojen salaiseen viisauteen, emme enää voi lohduttaa +itseämme millään taikauskolla. Emme voi rauhottaa mieltämme sanomalla: +»emmehän kuitenkaan joudu ikuiseen kadotukseen». Suoraan meidän täytyy +tunnustaa: »me kuolemme, ellemme ota elämää todelliselta kannalta.» Ei +meitä odota muuta; luonto ainoastaan tappaa meidät rikollisina +olentoina. Mutta jos tahdomme saavuttaa kuolemattomuuden ja tulla +ikuisiksi Jumalan pojiksi, silloin emme voi olla kevytmielisiä. Silloin +meidän täytyy ymmärtää, että ensimäiset askeleet ovat jama ja nijama eli +kaikkien uskontojen siveyskäskyt. + +On sama, minkä uskonnon käskyt ihminen ottaa ojennusnuorakseen, sillä +syventyessään niihin perinpohjin hän tulee samaan päämäärään. Kaikki +vievät Jumalan luo, yhdentekevää, valitseeko hän kristinuskon, +buddhalaisuuden tai jonkun viisausopin, vai piirtääkö hän itse +ihanteelliset ääriviivat elämälleen. + +Uskontojen viisaat opettajat ovat ainoastaan näyttäneet tietä tai +osottaneet suuntaa, mihin päin on kuljettava. Me voimme myös itse nähdä +tietä, itse ymmärtää, mihin päin on kulkeminen ja siis itse laatia +itsellemme käskyjä. + +Tämä on suuri totuus, jonka meidän aikanamme teosofinen liike selvittää +ihmisille. Me emme ole sidotut kristinuskon käskyihin enemmän kuin +Buddhan oppiin tai Zoroasterin tai Laotsen. Me voimme itse valita +itsellemme käskyt, mutta me olemme sidotut kulkemaan. Meidän täytyy +kulkea tietä, jos tahdomme joogaa harjottaa. Siinä suuri vapautemme ja +samalla ihmeellinen edesvastuumme, kun oivallamme, mistä on kysymys. +Ammentakaa vaikka oman henkenne syvyydestä elämän käskyt itsellenne, +mutta kulkekaa tiellä. + +Sentähden on selvästi tajuttava, jos tahdomme joogaa harjottaa, _mitä +varten_ meidän on noudatettava määrättyjä käskyjä ja määrättyä +elämäntapaa. Miksikä on joogassa ensimäiset askeleet jama ja nijama[2] +eli kaikki siveelliset käskyt? Hyvin selvästä syystä. Kun tahdomme tulla +kuolemattomiksi olennoiksi, täytyy meidän tahtomme olla luja. Sen täytyy +olla voimakas, itsetietoinen, keskitetty, kun otamme päämääräksemme +astua ulos fyysillisestä ruumiistamme itsetietoisina kuolemattomien +maailmaan. Jooga on itse asiassa keskityksen oppimista, oppimista +tahtomaan yhtä asiaa, ja sitä varten täytyy meidän saattaa koko +olemuksemme tasapainoon, tyyneksi, rauhalliseksi. Se on siveyskäskyjen +tarkotus jooga-työssä. Se on annettu pyrkijälle tehtäväksi. +Puhdistakaamme ensin itsemme, tehkäämme itsemme rauhalliseksi, +saattakaamme oma tunne-olemuksemme tyyneksi. Jos meitä tunne voi häiritä +ja tehdä levottomaksi, jos meitä mikään voi ärsyttää, tuskastuttaa, +saattaa pois tasapainosta, niin emme sillä hetkellä kykene joogaan. +Meidän täytyy saada valta oman itsemme yli. Meidän täytyy oppia +tuntemaan oma itsemme. Meidän täytyy tuntea oman olemuksemme perustassa, +tahdommeko totella yksin--Jumalaa. + +Kun ihminen alkaa noudattaa määrättyä siveellistä järjestelmää, joko +toisen tai toisen opettajan säätämää tai oman henkensä laatimaa, silloin +hän oppii tuntemaan itseään ja näkemään, mille hän painoa panee +elämässä, mikä häntä ilahuttaa ja mikä surettaa tai tekee levottomaksi. +Ja hän huomaa, ettei ainoastaan rumat, itsekkäät tunteet vaan myös +hellät, kauniit, personallista rakkautta uhkuvat tunteet voivat häiritä +häntä Jumalaa etsiessään. Ei mikään henkinen siveys tee ihmistä koskaan +kylmäksi, pahaksi, kovaksi; päinvastoin hän tulee hellemmäksi, +rakastavammaksi, huolehtivammaksi. Tuskat ovat hänelle suuremmat, +maailman synnit laskeutuvat hänen yllensä, hän rakastaa enemmän, hän +kärsii enemmän, hänen koettelemuksensa ovat moraalisesti suuremmat kuin +ennen, ja kuitenkin keskellä kaikkea tätä tuskaa ja levottomuutta hänen +täytyy löytää itsestään rauhan asunto. Hänen täytyy löytää tasapaino, +niin että vaikka maailmat menisivät murskaksi, vaikka tähdet putoisivat +ja kaikki sortuisi hänen ympärillään, hän seisoisi lujana kalliolla. Ja +se kallio on tyhjässä avaruudessa ja se kallio on hänessä itsessään. Kun +hän löytää tällaisen perustuksen, silloin hän on tehnyt työn, jota +siveyskäskyt tarkottavat. + +Tätä päämäärää on tarkotettu valmistavalla jooga-työllä, n.k. +»puhdistuksella». Kun sen saavutatte, niin te rakastatte enemmän kuin +ennen, mutta kuitenkin olette iankaikkisesti rauhallisia. Te kärsitte +enemmän kuin ennen, ja kuitenkin te seisotte järkkymättömän lujina. Kun +ihminen saavuttaa tämän kyvyn harjottamalla jooga-asketismia, silloin +hän on oppinut tuntemaan itsensä. Hän tietää, mitä hän tahtoo, ja hän +tahtoo Jumalaa, totuutta, kuolemattomuutta Jumalan yhteydessä. Ja nyt +hänelle alkaa uusi työ. Vanhan intialaisen jooga-järjestelmän, +Patandshalin Jooga-Suutrojen mukaan seuraa nyt kaksi askelta, joita +niissä kutsutaan nimeltä _aasana_ ja _praanajaama_, eli »asento» ja +»hengityksen voittaminen.»[3] + +Ensimäinen askel, jama ja nijama, teki tunne- eli astraaliruumiimme +tyyneksi ja saattoi sen tasapainoon. Nyt huomio käännetään fyysilliseen +ruumiiseen ja käsketään harjottamaan aasanaa ja praanaajaamaa. +Asento--mikä asento? Joogassa tullaan harjottamaan erinäisiä +mietiskelyjä, ja jotta sitä voisi harjottaa, täytyy paitsi tunneruumiin +myös fyysillisen ruumiin tottua olemaan aivan hiljaa, häiriötä +tuottamatta. Sentähden Patandshalin järjestelmässä puhutaan ensin +aasanasta. Ihmisen täytyy etsiä itselleen sellainen asento, joka ei +häntä häiritse. Patandshali sanoo, että näitä asentoja on paljon ja +monenlaisia ja kullekin ihmiselle voi olla oma erityinen asentonsa +sopivin, mutta hänen täytyy löytää asento, joka tekee, että hän voi +unohtaa fyysillisen ruumiinsa. + +Itämailla tavallisesti käytetyssä asennossa ihminen istuu maassa jalat +allaan, selkä ja pää suorana samassa viivassa, ja sanotaan, että se on +kaikkein helpoin ja mukavin asento useimmille ihmisille. + +Länsimailla käytetään istuvaa, vanhaa egyptiläis-assyrialaista asentoa, +jonka voitte nähdä esim. egyptiläisissä kuvissa. Se on myös +jooga-asento, ja se on useimmille länsimaalaisille sopivin. Siinakin on +selkä oleva suorana ja pää samassa linjassa. Aasanan oppiminen on nyt +siinä, että oppii olemaan määrätyssä asennossa liikkumattoman hiljaa. +Sentähden Patandshalin jooga-järjestelmässä puhutaan asennosta +erityisenä askeleena. Nykyaikaisissa esoterisissa järjestelmissä ei +puhuta niin paljon tästä asennosta, eikä sitä tehdä erityiseksi +askeleeksi, neuvotaan vain millä tavalla voi istua, mutta itämaalaiset +ovat nähtävästi pyrkineet korkeammalle ja alusta saakka tienneet +selvemmin, mihin päämäärään tähtäävät. Aasana on erinomaisen tärkeä, +sillä varsinaisen joogan eli okkultisen mietiskelyn fyysillinen ehto on, +että ruumis on liikkumatta mukavassa asennossa. Kun ihminen alkaa +harjottaa aasanaa, hän kohtaa kaikenlaisia vaikeuksia, häntä kiusaavat +uneliaisuus, väsymys, levottomuus, liikkumisen halu ja monenlaiset +ruumiilliset tuskat. Hänen ruumiiseensa ryntäävät niin monenlaiset +hirveät kärsimykset. Niin on alussa, kun ruumis on tottumaton, mutta +pitää jatkaa, kunnes löytää oman asentonsa ja kykenee olemaan +liikkumatta niinkauankuin itse tahtoo. Tiedätte, että intialainen joogi +istuu mietiskellen tuntikausia, päiviä, jopa--niin kerrotaan--kuukausia +ja vuosia samassa asennossa. Hän istuu esim. käsi ylhäällä niin kauan, +että taivaan linnut luulevat hänen käsivarsiansa oksiksi ja rakentavat +pesänsä niihin. + +Toisena askelena fyysillisen ruumiin voittamisessa on menettely, jota +kutsutaan nimellä praanajaama eli »hengityksen tappaminen». Sen kautta +ihminen oppii tulemaan hengityksensä herraksi. Hengitys on meille +elämää, hengittämättä me kuolemme. Muutamat ihmiset hengittävät +nopeasti, toiset sangen verkalleen. Kaikkien, jotka oppivat laulamaan, +esiintymään näyttämöllä, puhumaan julkisesti, tulee tottua hengittämään +rauhallisesti; muuten heidän äänensä ei kestäisi. Jokainen, ken näin +esiintyy, harjottaa senvuoksi jonkun verran praanaajaamaa. Joogaan +kuuluva praanaajaama on vain sama asia kehitettynä huippuunsa. Joogit, +jotka saavuttavat korkeimman ennätyksen tässä taidossa, voivat hengittää +kerran tunnissa tai kerran vielä pitemmässä ajassa. Joogassa +praanaajaama on siis sitä, että ihminen vähitellen oppii hengittämään +yhä hitaammin, ja kuta hitaammin hän hengittää, sitä vähemmän hän +kuluttaa elämänvoimaa. + +Tarkastakaa ihmisiä ja te huomaatte, että ne, jotka hengittävät +nopeasti, kuluttavat paljon fyysillistä elämänvoimaa. He ovat +tunteellisia ia innostuvia, mutta väsyvät pian. Sellaiset taas, jotka +hengittävät harvaan, ovat voimakkaita, hitaampia innostumaan, mutta +lujempia ja luotettavampia. + +Hengitystä jokainen voi oppia hillitsemään. Meidän päiviemme +voimistelujärjestelmissä on otettu praanaajaama käytäntöön. Kaikkien +urheilijain ja voimistelunharjottajain, jotka järjestelmällisesti +treenaavat itseään, täytyy oppia hillitsemään hengitystä. Mitenkä +kävisi, jos juoksija läähättäisi? Praanaajaama kuuluu välttämättä +fyysillisen ruumiin puhdistustyöhön ja herrauden saavuttamiseen sen yli. + +Mutta länsimaitten esoterisissä kouluissa ei puhuta näistä fyysillisistä +harjotuksista paljon. Ne ovatkin vaarallisia, ellei noudateta viisasta +järjestelmää. Niitä ei voi omin päin harjottaa liian pitkälle. Täällä +länsimailla, jossa fyysillinen ruumis on karkea eikä niin hienosti +rakennettu kuin itämailla, voimme hiljakseen oppia hengittämään +rauhallisesti, mutta emme voi toivoa saavuttavamme sellaisia tuloksia +kuin itämailla. Sentähden täällä alussa sivuutetaan fyysillisiä +harjotuksia, mikäli ne koskevat suurempia ennätyksiä, ja ainoastaan +alkusaavutukset asetetaan oppilaan saavutettaviksi. Täällä siirrytään +heti ensimäisten askeleitten, jaman ja nijaman jälkeen varsinaiseen +mietiskelyyn, joka intialaisessa jooga-järjestelmässä käsittää neljä +myöhempää askelta nimeltä _pratjaahaara_, _dhaarana_, _dhjaana_ ja +_samaadhi_. + +Ensimäinen askel on pratjaahaara, joka merkitsee »katsomista +sisäänpäin», oman itsensä tarkastamista. Tämä ei ole itsetutkimusta +samalla tavalla kuin jama ja nijama, jolloin pyrkijä noudattaen +määrättyjä siveyskäskyjä oppi itsensä tuntemaan ja hillitsemään +tunneruumistaan, vaan tämä on uusi muoto. Tässä hän istuu varsinaisesti +mietiskelemään määrättyinä hetkinä ja on jo tunteissaan tyyni, hänellä +on tahto jo vakava, ruumis jo hiljaa. Nyt hän ryhtyy tarkastamaan +»ajattelijaa» itsessään, missä määrin hän osaa ajatella, mitä hän +ajattelee ja miten hänen ajatuskykynsä itsestänsä toimii. + +Tämä on eri asia, sillä me tapaamme maailmassa ihmisiä, jotka ovat +pitkälle kehittyneet siveellisessä suhteessa, ollen lähellä pyhyyden +tilaa, mutta eivät osaa mietiskellä. He osaavat ehkä keskittää koko +tarmonsa rukouksen tapaiseen ponnistukseen, mutta eivät okkultisella +tavalla osaa käyttää meditatsionia tutkimusvälikappaleena. Meidän näet +ei pidä luulla, että kun kehitymme ihanteellisen siveellisiksi, samalla +olisimme salatieteilijöitä. Siveelliset askelet ovat alkuvalmisiuksia, +mutta kun oppilas alkaa harjottaa okkultista mietiskelyä, hän huomaa, +että uusi työ on hänen edessään. Kuta tunnollisemmin hän on suorittanut +puhdistustyön, sitä helpompi on mietiskely, sitä pikemmin se vie +tuloksiin. + +Pratjaahaaraa harjottaessaan yrittelijä oppii näkemään, että ajatus on +aivankuin nuori hillitsemätön varsa, joka kulkee omaa tietänsä, juoksee +omin päin. Kaikenlaisia kuvia ajattelija loihtii hänen silmiensä eteen. +Hän koettaa hillitä ajatuksiansa, mutta kun hän saa kiinni yhdestä +linjasta ja pysyy siinä muutaman hetken, tulee äkkiä kuin pysähdys, ja +toisia ajatuksia nousee mieleen. Hän ei ollenkaan osaa sitä, mitä hänen +varsinaisesti pitäisi tehdä, nimittäin, saattaa oma ajattelijansa +täydelliseen lepotilaan, niinkuin tarkotus on. Tämä on välttämätöntä, +kun ihminen tahtoo nousta pois personallisuudestaan ja tulla +kuolemattomaksi olennoksi. Hän ei voi vapautua omasta itsestään, ellei +kaikki hänen sisällään ole tyyntä ja hiljaista. Eikä tämä sisällinen +rauha saa olla mitään väsymyksen hiljaisuutta, joka seuraa liian +suuresta ponnistuksesta, vaan sen täytyy niin sanoaksemme olla täynnä +nuoruuden voimaa, positivista tahtoa, selvyyttä ja itsetietoisuutta. + +Joogin päämäärä, mietiskelyn ensimäinen askel on saavuttaa tällainen +mielen tyyneys, ajattelemisen tyhjyys, tällainen lepohetki kaikessa +tajunnallisessa kolminaismaailman elämässä. Ja alkaessaan tätä +pratjaahaaraa hänestä näyttää saavuttamattomalta ihanteelta tehdä aivot +tyhjiksi. Se tuntuu aivan mahdottomalta. + +Helppoa on saattaa tunneruumis hiljaiseksi, helppoa saattaa fyysillinen +ruumis levontilaan. Mitä se on, verrattuna niihin helvetintuskiin, jotka +hiipivät oppilaan aivoihin ja mieleen, silloin kun hänen pitäisi saattaa +koko personallisuutensa aivan vapaaksi, rauhalliseksi ja tyyneeksi! +Ajatus on paljon vaikeampi voittaa kuin fyysillinen ruumis ja +tunneluonto. Ajattelija ihmisessä on taikavoima, loitsija. +Mielikuvitus on ennustus ja ensimäinen oire uudesta aistista, +astralisesta selvänäköisyydestä, ja se on kaikkein vaikein oppia +hillitsemään. Pyrkijän on sentähden noudatettava tarkkaa metodia +pratjaahaara-työssään. Hänen on pidettävä huolellinen kirjanpito niistä +ajatuskuvista, jotka pyrkivät säännöllisesti häiritsemään ja nousemaan +mieleen keskellä mietiskelyä. Hän tutkikoon itseään, mistä ne johtuvat, +ja jos hän huomaa niiden johtuvan jostakin ennakkoluulosta, koettaa hän +valaista ymmärrystään. Jos ne johtuvat jostakin väijyvästä himosta, +koettaa hän puhdistaa tunneluontoaan, jos epämukavuudesta asennossa, +koettaa hän sitä oikaista. Meidän mielikuvituksemme on niin herkkä +kaikille vaikutuksille, jotka lähtevät käyttövälineistämme, että meidän +täytyy oppia poistamaan kaikki syyt, jotka johtavat häiritseviin +ajatuksiin. Askel askeleelta oppilas täten pääsee rauhaan omasta +ajattelijastaan. + +Toinen mietiskelyn aste on dhaarana eli ajatuksen keskittäminen, jolloin +pyrkijä ottaa määrätyn ajatuskuvan ja koettaa pitää sitä mielessään. +Tämä on aivan koneellinen harjotus ja sitä hän tietysti on tullut +harjottaneeksi jo muissakin harjotuksissa esim. pratjaahaarassa, mutta +nyt hänen täytyy tottua siihen, että ottaa minkä ajatuksen tahtoo ja +pitää sitä mielessään niinkauankuin tahtoo. Oppilas menettelee esim. +näin: panee kellon pöydälle ja sanoo: »nyt alotan, piirrän avaruuteen +silmieni eteen kultaisen kolmion ja katselen sitä 20 minuuttia eikä +mikään saa häiritä ajatustani.» Tämä on ajatuksen keskittämistä. Jos te +tällä hetkellä yritätte näin tehdä, huomaatte olevanne kerrassaan +naurettavassa asemassa. Te ette osaa kaksikymmentä sekuntiakaan niin +tehdä, jollette ole harjottaneet mietiskelyä. Mutta kun ihminen +harjottaa dhaaranaa, hän asettaa itselleen ehdottomia vaatimuksia. +Vieläpä hän voi lisätä äskeiseen esimerkkiin: »20 min. päästä, vaikken +ole katsonut kelloa, alitajuntani huutaa minulle ja minä havahdan.» Ja +niin käy, jos pyrkijä on oppinut pratjaahaaran kautta tyhjentämään +aivonsa. Tätä keskityskykyä hänen täytyy niin paljon harjottaa, että voi +siihen luottaa, ja silloin ylimeno siitä johtaa dhjaanaan eli +varsinaiseen mietiskelyyn. + +Dhjaanassa joogan harjottaja ei enää pidä määrättyä aineellista kuvaa +silmiensä edessä vaan ottaa jonkun aatteellisen asian tutkittavakseen. +Mietiskelyn suuri ihmeellisyys on näet, että kun mietiskelijä osaa +ajatuksiaan keskittää, hän oppii tutkimaan salatieteellisesti. Edelliset +harjotukset ovat itse asiassa herättäneet hänen sisäisen +selvänäköisyytensä. Hän ottaa nyt tutkiakseen esim. jonkun hyveen, +sanokaamme nöyryyden ja ylpeyden. Hän pitää nöyryyttä silmiensä edessä +ja tutkii, mitä se on. Kuinka hän niin osaa tehdä? Siinäpä on hänen +taitonsa. Hän kohdistaa kaiken huomionsa nöyryyteen ja tutkii sitä +kaikilta puolilta, mistä se on aiheutunut, mitä se hyödyttää, miksikä se +lopullisesti muuttuu. Tuhansissa muodoissa nöyryys ja ylpeys, sen +vastakohta, astuvat hänen silmiensä eteen ja hän katselee niiden +kehitystä ihmissielussa kautta aikojen. Samalla tavalla hän tutkii +toisia kysymyksiä. Mitä on totuus? Mitä on jälleen syntyminen? Mitä on +karma? Hän kysyy mitä tahansa itseltään ja etsii mietiskelyn avulla +vastausta. En väitä, että tutkimus on suoritettu yhdessä tunnissa tai +kahdessa. Saattaa se kestää vuosikausia. Esim. jälleensyntymistä varten +täytyy paljon tutkimuksia tehdä, herättää muistoja edellisistä elämistä +j.n.e. ennenkuin voi selvästi tajuta, mitä on jälleensyntyminen. + +Mutta kun ihminen on oppinut mietiskelemään, varsinaista dhjaanaa, +tapahtuu itsestään hänelle, että hän siirtyy seuraavaan lopulliseen +meditatsioni-asteeseen, samaadhiin. Hän nimittäin saavuttaa tuloksen +tutkimuksistaan sillä tavalla, ettei hän ainoastaan katso tutkittavaa +asiaa ulkopuolelta vaan astuu itse ulos fyysillisestä ruumiistaan, +aivankuin perhonen kotelostaan, siihen toiseen maailmaan, jossa hänen +mietiskelynsä esine on todellisuutena. Te, jotka olette perehtyneet +teosofiseen maailmankatsomukseen, tiedätte, että henkimaailmassa eivät +ainoastaan tunteet ja ajatukset ole niin sanoaksemme käsin koskettavia +todellisuuksia, vaan myös aatteet ja ihanteet siellä elävät ikuisina +todellisuuksina. Ja tässä maailmassa, missä esim. nöyryys ja ylpeys +henkisinä voimina ovat todellisuuksia, joogi samaadhitilassa yhdistää +tajuntansa niihin, niin että hän sisässään tajuaa, mitä nuo henkiset +voimat ovat. Tässä maailmassa hän myös pääsee yhteyteen luonnon muistin +kanssa. Luonnon muisti on pettävä, niinkauankuin »akaashisia +aikakirjoja» luetaan astralisesti, niinkauankuin mietiskelijä katselee +menneitä ja tulevia tapahtumia ulkopuolelta ikäänkin kuvina, mutta kun +hän dhjaanista nousee samaadhiin, ja osaa sisässään korkeammalla tavalla +yhtyä luonnon muistiin, silloin hän voi todella tietää. Hän ei ole +silloin tekemisissä pettävien harhojen kanssa. Hänen ruumiinsa on tuossa +liikkumattomana, hän itse on samaadhi-tilassa sen ulkopuolella ja tutkii +asioita tajunnan omassa maailmassa, ollen yhtä niiden kanssa. + +Tämä tutkimus voi viedä joogin kauaksi tiedossa. Puhdistustyö, ja muu +valmistus, minkä hän ennen on suorittanut, on silloin takeena hänen +tutkimuksensa luotettavuudesta. Ei hän sittenkään voi olla niin varma, +että sanoisi: tämä on ehdoton totuus. Kaukana siitä. Hänelle jos +kellekään on mennyt silmät auki näkemään, kuinka vähäpätöiset hänen +kykynsä silloinkin ovat verrattuina korkeiden vihittyjen kykyyn, mutta +hän tietää, että jos hän on aivan vilpitön, voi hän saada edes +jonkinlaista tietoa ja varmuutta. Hänen ei tarvitse myöhemmin paljon +muuttaa niitä tutkimuksen tuloksia, jotka hän on saavuttanut. Jos +katsomme salatieteilijöitä maailmassa, huomaamme tosin, että kuta +vähemmän he tietävät sitä enemmän luottavat kykyihinsä. Mutta mitä +enemmän he tietävät, sitä nöyremmiksi tulevat. Mestari yksin voi sanoa +jotakin varmaa tietävänsä ja minun tietääkseni Mestaritkin ovat +vaatimattomia. + +Saavutettuaan samaadhi-tilan ihminen on tullut yhdeksi kuolemattomista. +Hän ei ole nyt niinkuin muut ihmiset, joilla on kaipuu kuolemattomuuteen +ja hämärä muisto entisestä taivaselämästään. Hän on itsetietoisesti +kuolematon olento, hän on saavuttanut jäsenyyden salaisessa maailmassa, +fyysillisen elämän tuolla puolen, ja hänen työkseen tulee nyt kirkastaa +fyysillistä välinettä niin, että se voi ottaa vastaan kuolemattoman +asujamen pimittämättä tuon kuolemattoman näköä. Vihkimyksen vihkimyksen +perästä hän nyt ottaa, edetessään kaidalla tiellä mestariutta kohti, +mutta nämä asiat eivät enää kuulu niihin joogaharjotuksiin, josta tänään +olemme puhuneet, vaan vievät salatieteilijän kauas pois ihmisten +ilmoilta, jumalien ja maailmanvaltojen fyysillisille järjelle +käsittämättömille toiminnanalueille. + + + + +ALAVIITTEET + + +[1] Seitsemäs aisti, joka yleensä perustuu järjestyksen eli rytmin +tajuamiseen on toiselta kannalta katsoen myös varsinainen musikalinen +inspiratsioni, vaikka emme tässä yhteydessä ota sitä puolta lukuun. + +[2] Katso näiden sanojen selitys kirjasta »Suuret Uskonnot». + +[3] Ovat kuvatut kirjassa »Suuret Uskonnot». + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Salatiedettä omin päin, by Pekka Ervast + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN *** + +***** This file should be named 12165-8.txt or 12165-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/2/1/6/12165/ + +Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed +Proofreaders + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's +eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII, +compressed (zipped), HTML and others. + +Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over +the old filename and etext number. The replaced older file is renamed. +VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving +new filenames and etext numbers. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000, +are filed in directories based on their release date. If you want to +download any of these eBooks directly, rather than using the regular +search system you may utilize the following addresses and just +download by the etext year. + + https://www.gutenberg.org/etext06 + + (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99, + 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90) + +EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are +filed in a different way. The year of a release date is no longer part +of the directory path. The path is based on the etext number (which is +identical to the filename). The path to the file is made up of single +digits corresponding to all but the last digit in the filename. For +example an eBook of filename 10234 would be found at: + + https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234 + +or filename 24689 would be found at: + https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689 + +An alternative method of locating eBooks: + https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL + + diff --git a/old/12165-8.zip b/old/12165-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..7b170e0 --- /dev/null +++ b/old/12165-8.zip diff --git a/old/12165-h.zip b/old/12165-h.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..df79dff --- /dev/null +++ b/old/12165-h.zip diff --git a/old/12165-h/12165-h.htm b/old/12165-h/12165-h.htm new file mode 100644 index 0000000..073818d --- /dev/null +++ b/old/12165-h/12165-h.htm @@ -0,0 +1,3181 @@ +<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN"> +<html> +<head> + <title>Salatiedettä omin päin</title> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=iso-8859-1"> + <style type="text/css"> +.sup{ position: relative; top: -4px; font-size: 0.8em } +a{text-decoration:none; color:blue;} +a:visited{color:blue;} +a:name{color:blue;} + </style> + +</head> +<body> + + +<pre> + +The Project Gutenberg EBook of Salatiedettä omin päin, by Pekka Ervast + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Salatiedettä omin päin + +Author: Pekka Ervast + +Release Date: April 26, 2004 [EBook #12165] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN *** + + + + +Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed +Proofreaders + + + + + + +</pre> + + +<br> +<br> +<h1 align="center">SALATIEDETTÄ<BR> +omin päin</h1> +<hr align="center" width=100> +<h2 align="center">seitsemän esitelmää</h2> +<br> +<p align="center"> +PITÄNYT</p> +<h2 align="center">Pekka Ervast</h2> +<p align="center"> +1914 +</p> +<br> +<br><hr> +<br> +<br> + +<h2>LUKIJALLE.</h2> + +<br> +<br> +Esitelmät on pidetty ja pikakirjotettu vuonna 1913, viimeinen +kesällä Teosofisen Seuran vuosikokouksessa, edelliset syksyllä +Helsingissä. Yhteiseksi nimeksi olen pannut »Salatiedettä omin +päin», koska olen sillä tahtonut osottaa, että salatiede ei ole +sekotettava »salaisiin tieteisiin», sillä salatiede on +käytännöllistä psykologiaa, joka liikkuu ihmisen syvimpien +henkisten ja uskonnollisten kokemusten alalla ja sentähden pysyy +salattuna niiltä ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä tai uskalla +heittäytyä elämän suurten arvojen tutkimiseen. +<br> +<br>P. E. +<br> +<br><hr> +<br> +<br> +<a name="index"></a> +<h2>SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN:</h2> +<br> +<br> +<table border=0> +<tr> + <td><b><a href="#I"> I. </a></b></td> <td>Ensimäiset ehdot</td> +</tr> +<tr> +<td><b><a href="#II"> II. </a></b></td> <td>Ennen vihkimystä</td> +</tr> +<tr> + <td><b><a href="#III"> III. </a></b></td> <td>Jumala</td> +</tr> +<tr> + <td><b><a href="#IV"> IV. </a></b></td> <td>Älyllinen ja siveellinen puhdistus</td> +</tr> +<tr> + <td><b><a href="#V"> V. </a></b></td> <td>Yliaistillinen elämä</td> +</tr> +<tr> +<td><b><a href="#VI"> VI. </a></b></td> <td>Uudestasyntyminen Kristuksessa</td> +</tr> +<tr> +<td><b><a href="#VII"> VII. </a></b></td> <td>Jooga omin päin</td> +</tr> +<tr><td height=8></td></tr> +<tr> + <td></td><td><a href="#alaviitteet">Alaviitteet</a></td> +</tr> +</table> +<br><hr> + +<br> +<br> +<h2><a name="I" href="#index">I.</a> ENSIMÄISET EHDOT.</h2> + +<br> +<br> +Uudessa Testamentissa kerrotaan Kristuksen sanoneen: »etsikää, +niin te löydätte, anokaa, niin teille annetaan, kolkuttakaa, +niin teille avataan. Sillä se, joka etsii, hän löytää, ja joka +anoo, hän saa, ja kolkuttajalle avataan». +<br> +<br>Minulta on joskus kysytty: »millä tavalla meidän pitää etsiä +totuutta, millä tavalla voimme päästä totuuden tietoon ja +Jumalan tuntoon? Millä tavalla voimme tulla vakuutetuiksi +teosofisesta maailmankatsomuksesta, millä tavalla todella tulla +teosofeiksi?» +<br> +<br>Ja tosiaan, kun katselemme niitä ihmisiä, jotka etsivät +totuutta, huomaamme, että eivät läheskään kaikki löydä. +Niidenkin joukosta, jotka etsivät totuutta teosofisesta +maailmankatsomuksesta, jotka sitä tutkivat ja siihen syventyvät, +monet jonkun ajan kuluttua, vaikkapa vuosien kuluttua kääntyvät +taas pois ja sanovat: »ei sieltä löytynyt minulle tyydytystä». +Millä tavalla siis niiden, jotka tahtoisivat saada todellista +tyydytystä teosofisesta maailmankatsomuksesta, jotka tahtoisivat +löytää totuuden ja tulla Jumalan tuntoon, millä tavalla heidän +on etsiminen? Vai ovatko ainoastaan muutamat ihmiset ennakolta +määrätyt löytämään? Todella näyttää siltä, että kaikki ihmiset +eivät saata tulla teosofiseen maailmankatsomukseen eivätkä +löytää sen todellista ydintä. +<br> +<br>Tavallinen totuudenetsiminen, jota pidetään tieteellisesti +pätevänä, on etsintä, joka käyttäen viittä tunnettua aistiaan +ymmärryksen avulla luokittelee niitä tosiasioita, joita viiden +aistimemme avulla voidaan tajuta. Sentähden ihmiset, jotka +luottavat viiteen aistimeeseen ja siihen järkeen, joka heillä +on, kun tahtovat olla aivan rehellisiä, tulevat useimmiten +etsiessään materialisteiksi. Elleivät ole tilaisuudessa viiden +aistimen avulla tekemään havaintoja, joita suorastaan täytyy +nimittää yli-aistillisiksi, he sangen ymmärrettävistä syistä +tulevat materialisteiksi tai ainakin epäilijöiksi. +<br> +<br>Mutta tämä materialistinen maailmanselitys ei saata heitä ajan +pitkään tyydyttää. Se ei täytä heidän sielullisia ja henkisiä +tarpeitaan, sillä heidän aina täytyy syrjäyttää ja aivankuin +tappaa jotakin sielussaan. Kun ajattelevat kuolemaa, +kadotettuaan rakastetun omaisen, kun ajattelevat, että kuoleman +tuolla puolla on pelkkä tyhjyys, niin heidän täytyy painaa alas +toinen kapinallinen ajatus: »mutta jos ei kaikki sittenkään ole +paljasta ainetta?» Heidän kuten jokaisen ihmisen sisässä puhuu +kysyvä ääni: »ei suinkaan kaikki sentään ole mennyttä +kuolemassa? Eiköhän maailmankaikkeudessa sittenkin mahda olla +muuta kuin mitä me aistimilla näemme?» Tämä ääni on tapettava, +kun ihminen jyrkästi tahtoo pysyä muka tieteellisenä +ajattelijana. +<br> +<br>On toisia ihmisiä, jotka ovat tehneet uskonnollisen kokemuksen +tunteen alalla. He ovat tunteneet joko yksin ollessaan tai n.k. +uskonnollisessa herätyskokouksessa, että kun he uskovat Jumalan +armoon Jeesuksessa Kristuksessa, heidän sielunsa on pelastunut. +He eivät punnitse tunnettaan, eivät mietiskele eivätkä katso +älyn silmällä, he vain tyytyvät sen suomaan hetkelliseen +sopusointuun. Mutta heille saattaa pian tulla järki-epäilys, +sellainen silmän avautuminen, että kysyvät itseltään: »vaan +onkohan tämä totta? Olenkohan mahdollisesti ollut vain jonkun +harhan nenästä vetämä, olenko vain kuvitellut pelastusta, armoa +j.n.e.?» Tällainen epäilys on aina heitä väijymässä. +<br> +<br>Meidän täytyy näin ollen sanoa sekä materialisteista että +sokeasti uskovista, että he eivät ole löytäneet totuutta, joka +kestäisi. +<br> +<br>Teosofia sanoo: »minä olen totuus, joka kestää. Kun te tulette +teosofeiksi, silloin on järkenne valistunut ja tunteenne +tyydytetty. Kun te oikein osaatte syventyä minuun, teosofiseen +maailmankatsomukseen, niin olette saaneet sellaisen +elämänymmärryksen, joka kestää—kestää kaikissa +koettelemuksissa—kärsimyksen tuskassa ja järjen puhdistavassa +tulessa.» +<br> +<br>Kuinka meidän nyt on määriteltävä teosofista etsimistä ja +teosofista löytämistä? Millä tavalla se eroaa suorastaan +tieteellisestä tai tavallisesta uskonnollisesta etsimisestä? +Millä tavalla teosofinen etsivä elämä kohoaa toisten +yläpuolelle? +<br> +<br>Me ymmärrämme tämän parhaiten, jos jo olemme teosofeja, jos jo +tunnemme teosofisen maailmankatsomuksen. Teosofian mukaan +ihminen ei ole sama kuin fyysillinen ruumis eikä tämä ruumis ole +ihmisen ainoa käyttöväline vaan ainoastaan yksi useammasta +käyttövälineestä. Ihmisen personallisuus on puettu, niinkuin +sanomme teosofisesti, paitsi tähän fyysilliseen myös astraliseen +eli tunne-käyttövälineeseen ja mentaliseen eli älylliseen. Tämä +merkitsee, että kun ihminen tietää ainoastaan fyysillisestä +ruumiista ja kun hänen tajuntansa on sidottu ainoastaan +fyysillisiin aivoihin, hän ei voi etsiä ja löytää mitään aatetta +tai elämänymmärrystä, mitään henkistä sisältöä elämälleen, joka +tyydyttäisi koko hänen personallisuuttaan, sillä hänen +personallinen tajuntansa ei elä ainoastaan fyysillisessä +käyttövälineessä vaan myös tunne- ja älyruumiissa. +<br> +<br>Jos ihminen ihmisenä—ja ihminen itse kuuluu inhimillisenä +olentona korkeampaan maailmaan, kuin personalliseen +»kolminaismaailmaan»—tahtoo etsiä ja löytää totuutta, täytyy +totuuden, jota hän etsii ja jonka hän löytää, tyydyttää paitsi +sitä tajuntaa, joka ilmenee fyysillisten aivojen välityksellä, +myöskin sitä puolta personallista tajuntaa, joka ilmenee +tunneruumiin, ja sitä, joka ilmenee älyruumiin välityksellä. +Hänen täytyy saavuttaa sellainen elämänymmärrys, joka +valoaalloilla säteilee hänen luokseen viisauden auringosta ei +ainoastaan fyysillis-eetterisessä maailmassa vaan myöskin +astralisessa ja älyllisessä. Jos ainoastaan aivotajunta etsii, +on etsintä materialistis-tieteellistä laatua. Jos ihminen on +taipuvainen ottamaan vastaan vaikutelmia ainoastaan +tunneruumiista, on hän tuomittu sokeasti uskomaan. Mutta jotta +ihminen voisi ymmärtää elämää sillä tavalla, että se tyydyttäisi +koko hänen personallisuuttaan, täytyy hänen tajuta totuus, +tuntea Jumala, sekä fyysillisessä tajunnassa että astralisessa +ja mentalisessa »alitajunnassa». Toisin sanoin ihminen ei saa +rajottua ainoastaan viiteen aistimeen, jos hän tahtoo totuutta +etsiä, vaan hänen täytyy osata käyttää niitäkin kahta aistinta, +jotka eivät ole vielä ihmiskunnassa heränneet täyteen +toimintaan. Kuudes aisti asettaa hänet heti yhteyteen uuden eli +astralisen maailman voimien kanssa ja seitsemäs aisti vielä +toisen eli älyllisen maailman voimien kanssa. Silloin vasta kun +hänessä itsessään ovat heränneet nämä kuudes ja seitsemäs aisti, +voi hän löytää sellaisen elämänymmärryksen, joka häntä täysin +tyydyttää. +<br> +<br>Nyt te sanotte minulle: »mutta tämähän on aivan mahdoton asia. +Kuinka me voisimme etsiä ja löytää totuutta kuudennen ja +seitsemännen aistimen avulla, kun ne eivät ole vielä meissä +heränneet? Näin ollen olemme tuomitut olemaan ilman totuutta, +ulkopuolella taivaan valtakuntaa.» Niin olisi, jos olisi +kysymyksessä kuudennen ja seitsemännen aistimen niin täydellinen +herääminen ihmisessä, että hän voisi itsetietoisesti käyttää +niitä tutkimuksiin. Jos olisi kysymyksessä astralinen +selvänäköisyys ja älyllinen selvänäköisyys, silloin tosiaan +ihminen olisi onnettomassa tilassa, ja meidän täytyisi sanoa: +»hän ei voi etsiä totuutta». Onneksi niin ei ole. Nämä uudet +aistit ovat ihmisessä jonkun verran jo heränneinä, vaikka emme +ollenkaan älyä niitä aistimiksi, ne kun toimivat subjektivisesti +eikä objektivisesti. Meidän fyysillinen silmämme esim. on +objektivinen, koska me sillä havaitsemme ulkonaista maailmaa ja +koska meidän kaikkien havainnot ovat samanlaisia. Kuudes ja +seitsemäs aisti sitä vastoin toimivat meissä sisäkohtaisesti ja +ovat eri pitkälle kehittyneet ja erilaisia eri yksilöissä. +Muutamissa ne ovat tuskin ollenkaan heränneet, meidän täytyy +ehkä sanoa, että ne useimmissa ihmisissä ovat sangen vähän +toimivia, mutta niissä ihmisissä esim., jotka tulevat +teosofeiksi ja pysyvät teosofeina, niissä ne ovat vissiin +kohtaan heränneet, ja he voivat kehittää näitä aisteja yhä +edelleen. +<br> +<br>Mitkä ovat sitten kuudes ja seitsemäs aisti? Lyhyesti sanoen +kuudes on aisti, jota tahtoisin kutsua taiteilijavaistoksi eli +taiteelliseksi kauneusaistiksi ja seitsemäs on filosofinen +intuitsioni.<span class=sup><span class=hide> +[</span><a name=_1 href="#1">1</a><span class=hide>]</span></span> + +<br> +<br>Selvittäkäämme tarkemmin. Uskovaiset sanovat: »järjellään +ihminen ei voi päästä Jumalan tuntoon. Ihmisen täytyy uskoa.» Me +sanomme niinikään: ihminen ei voi päästä totuuden tietoon +ainoastaan järkensä ja viiden aistimensa avulla, vaan ennen +kaikkea hänellä täytyy olla apuna taiteellinen kauneusaisti. Ja +tietääksemme mitä tällä tarkotetaan, tulee meidän vain katsella, +minkälaisena se ilmenee niissä ihmisissä, joita kutsumme +taiteilijoiksi. +<br> +<br>Taiteellinen aisti ilmenee taiteilijassa ensinnäkin siten, että +hänellä on joku fyysillinen aisti enemmän kehittynyt kuin +tavallisella ihmisellä. Maalarilla on esim. silmä enemmän +kehittynyt kuin muilla ihmisillä. Mutta sen sijaan että maalarin +silmä, joka näkee enemmän viivoja, enemmän värejä, enemmän +sopusointua kuin tavallisen ihmisen silmä, tekisi hänet silmänsä +tajuaman maailman orjaksi, se aivan kuin vapauttaa hänet +fyysillisestä maailmasta, sillä silmän tarkkuuteen liittyy +sielullinen kauneudenaisti ja puhdas rakkaus kauneuteen. +Ottaaksemme vanhan esimerkin ajatelkaamme vain, että taiteilija +ja tavallinen ihminen katselevat auringonlaskua. Jos aurinko +laskee tulipunaisena ja taivas yltympäri loistaa heleänä, +ajattelee arki-ihminen: »huomenna on pouta», mutta taiteilijan +mieleen ei juolahda sellaista; hän ihailee ihmeellisiä punaisia, +ja vihreitä värivivahduksia, jotka elävät taivaanrannalla, ja +ajattelee korkeintaan: »oi, jos ihmiskädellä ja pensselin avulla +voisi noita ihanuuksia kankaalle kiinnittää!» Jos +taivaanrannalla näkyy harmaan violettisia pilviä, ajattelee +arki-ihminen: »huomenna varmaan on tuulta ja sadetta», mutta +taiteilija vain katselee värejä ja tuntee, että maailma on +ihana. Kauneus täyttää hänen sielunsa. Hän toisin sanoin ei ole +kauppanero vaan haaveilija. Sentähden taiteilijat +jokapäiväisessä elämässä enimmäkseen ovat »epäkäytännöllistä» +väkeä. He käyskentelevät ja katselevat taivaan pilviä, +ajattelevat »turhia» ja näkevät linnoja ja eläviä olentoja +pilvissä, mutta eivät huomaa, että heidän pitäisi tehdä työtä +saadakseen ruokaa, asuntoa ja vaatteita. Jokapäiväiset ihmiset +ovat tottuneet ajattelemaan heitä, hieman ylenkatseellisesti, +olennoiksi, jotka eivät osaa »tulla toimeen» maan päällä. Tosin +on heidän joukossaan poikkeuksia, jotka ovat »ottaneet lusikan +kauniisti käteensä» ja tottuneet mailman menoon, mutta +todellinen taiteilijasielu on ainakin nuorena sellainen, ettei +hän osaa ajatella elämän käytännöllisiä asioita vaan ainoastaan +elämän ja maailman kauneutta. Hän näkee kauneutta, jota toiset +eivät näe. Runoilija voi sanoilla tuoda esiin, mitä kauneutta +hän näkee, maalari pensselillä, ja me toiset saamme siitä +kaikesta oppia. He opettavat meitäkin näkemään, millainen on +maailma. +<br> +<br>Mitä tämä taiteellinen aisti sitten vaikuttaa sielullisesti? +Mitä se vaikuttaa todelliseen taiteilijaan ja samalla ihmiseen, +joka, vaikkei hän ole taiteilija, on taiteellinen sielussaan? Se +aikaansaa ihmeellisen muutoksen sielussa, kun ihminen sitä +viljelee ja kasvattaa. Se vaikuttaa näet, että ihminen osaa +asettua ikäänkuin objektiviselle kannalle elämän ja maailman +ilmiöihin nähden. Hän ihmettelee ja ihailee, hän kaikkialla +etsii ja kaikkialla löytää ja kaikkialla näkee. Niinkuin vanhat +filosofit sanovat: filosofia alkaa ihmettelystä. Taiteellinen +aisti ihmisessä tekee sen, että hän voi ihmetellä ja ihailla. Ei +hän asetu samalla tavalla objektiviseksi kuin itsekkäästi +ajatteleva kauppa-ymmärrys, joka asioita katselee edun kannalta +ja punnitsee, kuinka voisi käyttää ympärillään olevia voimia +niin, että niistä olisi suurinta aineellista hyötyä. Tämä on +toisenlainen objektivisuus, sellainen joka kuuluu viiteen +aistimeen. Taiteilija on todellinen tiedemies, joka ei ajattele +etua eikä seurauksia, vaan ainoastaan ihastuu totuuden +näkemisestä. Todellinen taiteilija on ihminen, joka osaa nähdä +kauneutta kaikkialla, eikä siis tuomitse mitään vaan on +suvaitsevainen. Kaikkia ilmiöitä hän ihmettelee, kaikkia ihmisiä +hän ihailee, hän voi nähdä kauneutta julmimmassakin olennossa, +juopossa hän voi nähdä jumalan kuvan ja langenneessa naisessa, +joita maailma inhoo. Hän näkee jokaisessa ihmisessä veljen tai +sisaren. Kuta enemmän taiteellinen aisti hänessä kehittyy, sitä +enemmän hän tuntee itsensä veljeksi kaikkia kohtaan, sitä +enemmän jokainen olento kuvastuu hänelle ihmeelliseksi +taideteokseksi. Ei hänen päähänsä juolahda, että hänen pitäisi +tahtoa ketään toisenlaiseksi kuin tämä on. Hän ihmettelee pahaa +yhtä paljon kuin hyvää. Hän on ihminen, joka ei tee laskelmia. +Senpätähden sanotaankin välistä taiteilijoista ja haaveilijoista +yleensä: »heillä on löyhä moraali. He eivät tiedä eroa hyvän ja +pahan välillä.» Tämä on kuitenkin ymmärrettävä sillä tavalla, +että taiteellinen aisti tuo mukanaan sen, että ihminen ei osaa +tuomita, ainoastaan ihailla ja ihmetellä. Mutta kun hän totuuden +etsijänä on tämän ensimäisen ehdon täyttänyt, ei hänen tarvitse +jäädä paikalleen seisomaan. +<br> +<br>Jos hän on luova taiteilija, hän tietysti jää tälle kohdalle +tietä pitemmäksi ajaksi, yhdeksi tai useammaksi elämäksi, +kehittäen itsessään taiteellista luovaa kykyä, jolloin hän +samalla kaikin puolin lähenee totuutta. Mutta ihminen, joka ei +tee taiteellista työtä, hänen pitää välttämättä ottaa uusi +askel, jos hän tahtoo totuutta etsiä. Hänen täytyy herättää +itsessään seitsemäskin aistin, filosofinen intuitsioni. Nyt kun +taiteellinen aisti on hänessä hereillä, hän voi menestyksellä +ryhtyä tekemään työtä järjen avulla. Hän silloin lukee esim. +teosofista kirjallisuutta, tutustuu maailman eri uskontoihin, +syventyy salatieteellisiin tutkimuksiin, opettelee filosofisesti +ajattelemaan. Jos teosofinen etsintä tapahtuu liian varhain, +niin ihminen väsyy. Jos se on vain järjen työtä, vaikkakin +laajanäköisempää kuin materialistinen spekulatsioni, ihminen +hylkää teosofiankin jonkun ajan kuluttua, ellei hänessä herää +taiteellinen aisti. Mutta kun hän on ensimäisen askelen ottanut +ja sitten järjellään etsii teosofisesta kirjallisuudesta ja +maailman pyhistä kirjoista, silloin hänessä itsestään herää +filosofinen intuitsioni, sillä ajatustoiminta yhteydessä +taiteellisen aistin aikaansaaman yleisen sympatian kanssa +herättää tämän intuitsionin. Ja filosofinen totuuden näkemys on +tavallaan mentalisen käyttövälineen aisti. Filosofinen +intuitsioni, samalla tavalla kuin musikalinen inspiratsioni, +käsittää, että tämä maailma on Kosmos eikä Kaaos. Jos meillä ei +ole filosofista intuitsionia, niin vaikka tekisimme kuinka +paljon järjen työtä tahansa, emme koskaan pääse syvään +sielulliseen vakaumukseen siitä, että maailma on Kosmos ja elämä +järjestetty, vaan me voimme filosofoida paljon sinne ja tänne +ilman että sielumme tulee tyydytetyksi. Ainoastaan filosofisen +intuitsionin avulla ihminen pääsee tähän syvään tuntoon— +voisimme kutsua sitä vaikka tiedoksi—että maailma on järkevästi +järjestetty. Sen avulla ihminen pääsee selvään järkinäkemykseen +siitä, josta viisaat ovat puhuneet, että nim. näkyväisen +maailman takana on henkimaailma ja olennollisen henkimaailman +takana aatteiden maailma ja aatteiden maailman takana hengen +maailma. Sen avulla ihminen pääsee tuntoon siitä, että me +ihmiset emme sisimmässä itsessämme ole kuolevaisia olentoja vaan +kuolemattomia, niinkuin viisaat opettavat. +<br> +<br>Kun ihmisessä on tämä filosofinen intuitsioni herännyt, silloin +vasta alkaa hänelle todellinen salatieteellinen etsiminen. +Ennenkuin on filosofinen intuitsioni ja taiteellinen aisti ja +yleisinhimillinen sympatia herännyt ihmisessä, ei hän voi etsiä +salatieteellisesti. Nämä ovat välttämättömät ensi askeleet. +Mutta kun ne ovat ihmisessä heränneet, hän voi alkaa käydä +vihkimyksen portteja kohti. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="II" href="#index"> II. </a> ENNEN VIHKIMYSTÄ.</h2> + + +<br> +<br> + +Tahdomme tänään luoda pienen silmäyksen siihen inhimilliseen +kehitykseen, joka käy ennen vihkimystä. Sitä varten tahdomme +alottaa kysymällä, minkälainen on se ihminen, jota me +teosofisessa kirjallisuudessa kutsumme Vihityksi ja jota sanomme +Salaisen Valkoisen Veljeskunnan jäseneksi. +<br> +<br>Vihittyä voi kuvata monella tavalla riippuen siitä näkökohdasta, +jolta asettuu katselemaan. Tänään tahdomme kääntää huomion +yhteen sellaiseen ominaisuuteen, joka on Vihityllä. Jos +ajattelemme, että vihitty ihminen olisi edessämme, ja me +näkisimme, mitä hänessä on, joka tekee hänet vihityksi, niin me +tältä kannalta katsoen sanoisimme, että hän on ihminen, joka +itsetietoisesti osaa tehdä lupauksia Jumalalle. Hän voi sanoa +Jumalalle: »minä olen sinun palvelijasi: minä tahdon täyttää +sinun tahtosi. Minä teen, mitä sinä minulle käsket.» Ja Jumala +sanoo hänelle: »tee tuo tai tuo asia, suorita se tai se työ, +hanki itsellesi se tai se ominaisuus!» Ja hän, Vihitty, tietää +saadessaan tämän käskyn, että työ, joka hänelle annetaan, kestää +yhtämittaa esim. kymmenen tuhatta vuotta. Hän lupaa. Hän osaa +luvata. Hän sanoo: »Herra minä olen sinun palvelijasi ja minä +täytän käskysi.» +<br> +<br>Vihitty on ihminen joka elää iankaikkisuudessa —jolle ei ole +elämää eikä kuolemaa. Tavallinen ihminen on kuoleman orja ja +elämän orja—hän ei ole elämän eikä kuoleman herra, mutta +Vihitty on ulkopuolella personallista elämää ja kuolemaa. Hän on +olento, joka seisoo iankaikkisuudessa—iankaikkisella kalliolla +Jumalan edessä, ruumiissa, joka ei häviä. Ja kun Herra sanoo +hänelle: »tee se ja se,» niin hän kumartaa ja sanoo: »Herra, +minä teen.» Ja vaikka työ kestäisi 10,000 vuotta, hän tekee mitä +on luvannut. Hän on iankaikkinen olento, joka uskaltaa luvata +iankaikkisuutta varten. Huomatkaamme ero Vihityn ja tavallisen +ihmisen välillä, sillä jokapäiväisessä elämässä on paljon +ihmisiä, jotka puhuvat Jumalan kanssa, niinkuin he itse sanovat, +ja lupaavat: »Mestari, Jumala, Kristus, minä olen sinun +palvelijasi, minä tahdon täyttää sinun tahtosi», eivätkä tiedä, +mitä tekevät, koska vielä ovat etsivällä kannalla. Tänään voivat +tehdä lupauksen ja huomenna katua, etteivät voi täyttää, koska +heillä on jokin helmasynti, joka estää heitä täyttämästä ja +josta eivät jaksa luopua. Lupauksestaan he silloin ajattelevat: +minähän tein sen tietämättömyydessä. Vihitty lupaa ja täyttää ja +tietää, että jos nousee vastustaja hänen ulkopuolellaan tai +hänessä itsessään, se nousee sitä varten, että hän sen +voittaisi. Hänelle ei tule kysymykseen paeta, välttää, katua. +Hän taistelee vaikka kymmenentuhatta vuotta mutta hän lopulta +voittaa. Vihitty on täten ihminen, joka on itsetietoinen +toisella tavalla kuin tavallinen kuolevainen. Hän on +itsetietoinen kuolematon olento. +<br> +<br>Jos nyt ajattelisimme näkevämme korkean vihityn edessämme hänen +todellisessa muodossaan, jolloin meidän tietysti täytyisi olla +selvänäköisiä, sillä fyysillinen ruumis on Vihityllä samanlainen +kuin muilla ihmisillä, ainakin näennäisesti, niin mitä silloin +näkisimme? +<br> +<br>Silloin näkisimme että Vihitty on ihmeellisen kaunis loistava +olento, inhimillinen muodoltaan, ruumiillinen ihminen, mutta +loistava ja ihana, ja että hän on aivan kuin pukeutunut vähemmin +loistaviin käyttövälineisiin. Hän itse seisoo siinä loistavana, +mutta on ottanut päälleen karkeampia ruumiita eli +käyttövälineitä. Jos katselemme tarkalleen, näemme, että hän +omassa, niinkuin sanotaan, Augoeidees-muodossaan seisoo keskellä +ja on ottanut päällensä ensin n.k. älyruumiin, sitten n.k. +tunne-ruumiin ja vihdoin n.k. eetteris-fyysillisen ruumiin. +<br> +<br>Kuinka toista taas, kun katselemme tavallista kuolevaista +ihmistä! Jos me samanlaisilla silmillä katselemme tavallista +kuolevaista, näemme, että hän on itse todellisena minänä ja +personallisena olentona tässä eetteris-fyysillisessä muodossaan. +Fyysillinen muoto on todellisin ja takana häämöttävät korkeammat +käyttövälineet. Hänellä on tunne-ruumis, äly-ruumis ja niiden +takana myös n.k. Augoeidees-muoto, mutta tämä on aivan kuin +unitilassa, kyllä kaunis mutta niinkuin nukkuva. Ero on siinä, +että Vihityn tietoisuus ja todellinen olemus on korkeammassa +minässä, Augoeideksessä, jotavastoin jokapäiväisen eli +tavallisen kuolevaisen itsetietoisuus eli todellinen olemus on +tässä fyysillisessä ulkonaisessa personassa. +<br> +<br>Kysykäämme nyt, millä tavalla ihminen on voinut kehittyä +vihityksi, mitä läksyjä hänen on tullut oppia, mitä muutoksia on +tapahtunut hänen eri käyttövälineissään, fyysillisessä, +tunneruumiissa ja älyruumiissa? Jos tahdomme yhdellä lauseella +ilmaista, mitä ihmisen pitää oppia, ennenkuin hän voi asettaa +itsensä vihkimyskokelaaksi, voimme sanoa: ihmisen täytyy oppia +onnen salaisuus. Ihmisen täytyy oppia olemaan onnellinen. +<br> +<br>Millä tavalla hän voi tämän oppia? Mitenkä elämä opettaa hänelle +tätä? Elämällä tarkotan sitä elämää, joka jatkuu monen +ruumistuksen kautta. Millä tavalla elämän suuressa koulussa +ihminen oppii olemaan onnellinen? Hän oppii tämän läksyn +käyttövälineittensä avulla eikä hän voi oppia sitä läksyä, +ennenkuin hän on saanut fyysillisen ruumiin. Ennen ei voi tulla +kysymykseen sellainen kehitys, joka vie häntä vihkimystä kohti. +Moni ihminen kysyy: minkätähden olemme tulleet tähän +fyysilliseen ruumiilliseen maailmaan, jossa on niin paljon +vaikeuksia ja kärsimyksiä? Emmekö olisi hienommassa ruumiissa +henkimaailmassa voineet oppia samoja läksyjä, tulla hyviksi ja +päästä vihkimyksen porttien läpi? Ei, on aivan selvä vastaus, +sillä nuo sisäiset muodolliset maailmat, astraliset ja älylliset +eivät ole olemassa ilman tätä fyysillistä. Ne muodostavat kaikki +kokonaisuuden, jota kutsutaan kolminaismaailmaksi. Ne eivät voi +olla ilman toisiaan. Ihmisen tehtävä on luoda niistä yhtä ja +nostaa niitä aivan kuin ylöspäin, mutta ennenkuin ihminen voi +mihinkään tällaiseen työhön ryhtyä, (joka on Vihityn työtä), +täytyy hänen koko kolminaismaailmassa ollen ja eläen oppia sen +läksyt. Niin hän ei voisi tehdä, jos hän alkaisi kehityksensä +äly- tai eetteri-maailmassa. Hänen täytyy ensin saada +fyysillinen ruumis, niin että hänellä on koko kolminaismaailma +ympärillään ja sisällään. Silloin vasta hän voi oppia +varsinaisen elämän läksyjä. Ja ensimäinen läksy, minkä ihminen +oppii ollessaan puettu kolminaismaailmasta otettuun ruumiiseen +eli kolmeen käyttövälineeseen, on sitä laatua, että hän oppii +sen fyysillisten aistintensa välityksellä. +<br> +<br>Mikä on se läksy? Se on nautinnon läksy. Ihminen oppii +nauttimaan fyysillisten aistinten välityksellä. Tämä on aivan +välttämätöntä. Hänen täytyy ensin puettuna fyysilliseen +ruumiiseen joutua kosketukseen ympäröivän maailman kanssa, joka +tapahtuu fyysillisten aistinten välityksellä, ja nämä aistimet +opettavat häntä nauttimaan olemassaolosta. Voimme toisella +kielellä sanoa, että ihminen heti alkaa onnea opettelemaan ja +että onnen opetteleminen ja vaistomainen etsintä tapahtuu ensin +fyysillisten aistinten välityksellä. Hän alkaa aistimillaan +nauttia olemassaolosta. Hänellä on nuo viisi tunnettua aistinta, +joihin vanhat intialaiset vielä lisäsivät viisi muuta aistinta. +Ne, joista tavallisesti puhumme, kuulo, näkö, maku, haju ja +tunto, ovat passivisia, mutta hindulaiset filosofit ja +salatieteilijät sanoivat, että ihmisellä on vielä viisi +aktivista aistinta, joiden välityksellä hän on toimivassa +yhteydessä ulkomaailman kanssa, nim. kätensä, jalkansa, suunsa, +sukupuolielimensä ja ulostus-elimensä. Näiden aistimien avulla +ihminen oppii nauttimaan ulkonaisesta maailmasta. Alku-aikoina +ihmiskunnan elämä oli elämistä paljastaan näissä fyysillisissä +aistimissa. Nyt ei ihmiskunta enää kykene elämään yksinomaan +sillä tavalla, mutta alkuaikoina tämä oli luonnollista ja +tervettä elämää. Sillä ihmiskunnalle välttämätön läksy on onnen +etsiminen, hapuileminen ja nauttiminen fyysillisessäkin +maailmassa. Onni on kaikilla aloilla tarjona ja täytyy olla. +<br> +<br>Mutta kuitenkin ihminen pian tekee toisen kokemuksen. Hän +huomaa, että nautinto, jonka hän aistimillaan saavutti, on sekä +lyhytaikainen ja ohimenevä että myös epävarma, vieläpä +sellainen, että se muuttuu kärsimykseksi. Hän täten ei opi +ainoastaan onnen vaan myös sen vastakohdan, kärsimyksen, läksyn, +sillä aina kun hän antautui nauttimaan ulkomaailmasta +aistimiensa välityksellä—jolloin tietysti ovat +yhteistoiminnassa sekä aktiviset että passiviset aistimet—ja +luuli, että nyt minä löysin onnen, niin hän pian pettyi. Hän +huomasi, että onnen malja sisälsi myrkkyä, hänet saavutti +sairaus ja monenlaiset kärsimykset. +<br> +<br>Nyt ihminen jäisi onnettomaksi kysymysmerkiksi elämän tiellä, +jos koko elämä sisältyisi nautinnon ja kärsimyksen alituiseen +vaihteluun. Onneksi hän tekee sen havainnon, ettei elämä +tyhjenny aistilliseen nautintoon ja aistilliseen kärsimykseen. +Elämässä on muutakin. Hänessä toisin sanoen alkavat vaikuttaa +n.k. astraliset aistit eli voimat, tunne-ruumis alkaa herätä, ja +ihminen ymmärtää, että elämä onkin sisäistä laatua. Hänen +elämänsä on subjektivistä, itsekohtaista. Se ei ole +objektivistä, se ei ole hänen ulkopuolellaan vaan hänen +sisällään. Koska hän aistillisesta nautinnosta sai kärsiä, hän +luonnollisesti ymmärtää, että hänen täytyy kieltäytyä, jos ei +kokonaan aistillisesta nautinnosta niin ainakin sen +liiallisuudesta. Tänä päivänä meidän ihmiskuntamme on oppimassa +kieltäymyksen läksyä—jokainen ainakin jossain määrin kieltää +itseään. Ei kukaan heittäydy umpimähkään nauttimaan, +(poikkeuksia en ota lukuun), sillä suurin osa tietää, että +ihmisen täytyy kieltäytyä. Kun hän kieltäytyy, hän taas on +löytävinään onnea, mutta vain hetkeksi, sillä pysyväistä onnea +hän ei saa paljosta kieltäymyksestä. Mitä hän silloin alkaa +etsiä? +<br> +<br>Toinen läksy, jota voimme kutsua kieltäymyksen läksyksi, vie +ihmisen siihen, että hän etsii astralista elämää eli toisin +sanoen tunnetta, joka ei olisi niin haihtuvaa laatua kuin ne +fyysilliset tuntemukset, jotka perustuvat aistillisiin +kokemuksiin ja havaintoihin. Ja mitähän tunnetta ihminen etsii? +Rakkautta, sellaista rakkautta, joka ei pettäisi. Voimme todella +sanoa, että jos ihmiskunta jollakin tiellä kulkee jotakin läksyä +oppimassa, on se juuri tällä kohdalla. Tällä kohdalla ihmiset +todella ovat, he etsivät rakkautta, kaipaavat rakkautta, +tahtoisivat tuntea tunnetta, joka ei pettäisi, tahtoisivat että +toinen ihminen voisi heitä kohtaan tuntea sellaista, josta olisi +onnea eikä kärsimystä. Sillä jos he kokevat rakkautta ja samalla +katkeruutta, heräymyksiä ja pettymyksiä, he yhä vain kaipaavat +ja etsivät, aivankuin aavistaen sisässään, että täytyy olla +tunnetta, joka ei pettäisi, joka tyydyttäisi ja aina voisi +tuottaa onnea. Siinä kohdassa on ihmiskunta. Katsokaa vain +taidettamme, kirjallisuuttamme, niin huomaatte kaikkialla +kaipuun: missä on todellinen rakkaus, sellainen tunne ihmisen +sielussa, joka olisi pysyvää laatua? Ja ihminen voi tällä +tiellä—sitä kaikki ihmiskuntamme suurimmat kirjailijat ja +taiteilijat saarnaavat —löytää rakkaustunteen, joka pysyy, +mutta se tunne on oleva hänessä itsessään. Hänen itsensä pitää +oppia sillä tavalla rakastamaan. +<br> +<br>Kokemukset tällä tiellä vievät ihmistä ajattelemaan elämän +ongelmoita, totuutta etsimään, kaikenlaisia kysymyksiä +itsellensä asettamaan. Täten ihminen joutuu kolmanteen läksyyn +aivan kuin itsestään, sillä etsiessään pysyväistä tunnetta +omasta itsestään, hän huomaa, ettei sen tunteen tarvitse +välttämättä olla suunnattuna ihmiseen vaan voi kohdistua +muuhunkin, ihanteeseen, työhön, totuuteen. Tämä siirtää hänen +oppimisensa, niinkuin me teosofisesti sanomme, astralitasolta +älytasolle, tunneruumiista älyruumiiseen. Se tekee hänen +suhteensa elämään älylliseksi. Hän huomaa, että onni tulee +hänelle, jos hän osaa olla uskollinen, uskollinen sille +ihmiselle tai aatteelle tai työlle, jonka hän on valinnut. +<br> +<br>Kolmas läksy on sentähden tämä: ihanteen uskollinen +palveleminen, olkoon ihanne personoituneena ihmisessä tai +aatteessa. Ihmiselle on nyt onnen salaisuus siinä, että hän on +uskollinen aatteelleen, totuudelleen, rakastetulleen. Ja hän +elää itsetietoisempaa elämää kuin koskaan ennen. Kun ihminen on +tätä kolmatta läksyä oppimassa, silloin hänellä usein on selvänä +jo nuoruudessaan, mitä hän tahtoo elämässä tehdä, tai myös on +selvänä, ettei hän tuhlaa rakkauskykyänsä keneen tahansa vaan +odottaa sitä ihmistä, joka on hänelle luvattu. On näitä +omituisia ihmisiä, jotka eivät etsi rakkautta ymparillään, eivät +hapuile sieltä täältä lempeä vaan tyyneesti kulkevat tietään +ollen vakuutettuja siitä, että tulee kerran sielu, jota he +voivat rakastaa. On myös niitä, jotka nuoresta saakka tietävät, +mitä on tehtävä, millä tavalla heidän tulee järjestää elämänsä, +ja jotka ovat uskollisia omalle aatteelleen ja koettavat +ohjelmaansa toteuttaa elämässään. He ovat kummallisen viisaita +ihmisiä, heidän onnensa on heidän uskollisuudessansa. +<br> +<br>Mutta sitten tulee neljäs läksy, ja se on, että tämä aate, tämä +ihminen, tämä ihanne, jolle ihminen on uskollinen—se pettää. +Sellainen kokemus täytyy jokaisen elämän koulussa kävijän tehdä, +jokaisen pyrkijän, joka lähestyy vihkimystä. Se ihminen, jota +hän uskollisesti rakasti, se aate, jota hän palveli, se ihanne, +se totuus, joka hänelle oli kaikki kaikessa, se pettää, menee +rikki hänen käsissään ja hänen jalkojensa alla. Kaikki pettää. +Hänen täytyy tehdä tämä kokemus, sillä vasta sen kautta hänet +nostetaan neljättä läksyä oppimaan, joka myös on välttämätön, +ennenkuin ihminen voi pyrkiä vihkimyksen porttien luo. +<br> +<br>Mikä on sitten tämä neljäs läksy? Että ihminen löytää onnensa +siitä, että hän täyttää velvollisuutensa aivan kuin kone, +pyytämättä mitään itselleen elämältä. Hänen oma elämänsä on +aivan tyhjä. Tämä on neljäs ja korkein läksy. Te olette voineet +nähdä sellaisen ihmisen, joka lähestyy vihkimystä ja josta ette +tiedä, mikä on hänen elämänsä sisältö; hän ei mitään pyydä, ei +mitään toivo, hän täyttää velvollisuutensa nurkumatta vieläpä +iloisesti,—hän aivan kuin säteilee onnea siitä, ettei mitään +toivo eikä vaadi. +<br> +<br>Tämä sisäinen saavutus on itse asiassa sielullinen lepotila +ennen vihkimystä. Ihminen voi elää useita ruumistuksia tällaista +kummallista lepotilaa, jolloin hänen sielunsa on vapaa +personallisista pyyteistä. Mutta hän on onnellinen. Hän lähenee +vihkimyksen portteja. Hän lähenee elämän salaisuutta. Hän käy +aivan kuin kuoleman partaalla, aivan kuin kuohuvan virran +rannalla. Tarvitaan vain, että hän avaisi silmänsä ja näkisi, +niin astuisi kuoleman virran yli toiselle rannalle. Jos hän nyt +herää uudella voimalla totuutta etsimään, Jumalaa tahtomaan, ei +vastaus ole kaukana. Hän tekee varmasti kokemuksia jotka +näyttävät hänelle, että elämä kätkee hänelle paljon, että nyt +vasta elämä voi hänelle alkaa, nyt vasta, kun hän ei mitään +pyydä itsellensä. Nyt voi elämä tulla hänen luoksensa kaikessa +rikkaudessansa. Hän lähestyy sitä sieluntilaa, jolloin ihminen +on tietoinen siitä, että hän on aivankuin vankilassa olija, +mutta että hänellä on Jumala, oma sisäinen itse, joka on yhtä +hänen kanssaan ja ulkopuolella hänen vankilaansa. Ihminen saa +kokea elävänsä salaperäisessä piirissä, toisin sanoen, että +hänellä on mitä me kutsumme »syy-ruumiiksi»; että hänen +ympärillään on piirrettynä okkultinen kehä, joka piirittää hänen +personallisen tajuntansa. Tuon munanmuotoisen piirin sisällä hän +elää personallisena olentona. Siinä ovat kaikki hänen +ajatuksensa ja tunteensa ja toimintansa, koko hänen ruumiillinen +olemuksensa on tamän kehän sisäpuolella, mutta nyt hän tekee sen +havainnon lähestyessään vihkimyksen portteja, että hän Itsenä +elää tämän kehän ulkopuolella ja että hän itse on piirtänyt sen +kehän. Hän on itse rajottanut itsensä minuudeksi, minä-ruumiiksi +eli syyruumiiksi, mutta Itse hän on sen ulkopuolella. +<br> +<br>Ohimennen sanoen on oikeastaan sangen vaillinaisesti ja miltei +väärin kuvattu, kun sanotaan, että Logos luodessaan maailman +ympäröi itsensä maagillisella ympyrällä, jonka sisäpuolelle hän +muodostaa maailman. Asia ei ole niin, että Jumala luodessaan +maailman ympäröisi itseään maagillisella piirillä; kun Jumala +päättää luoda maailman, hän piirtää pallon omaan itseensä, hän +aivankuin avaa omassa itsessään maailmankehän. Itse hän on sen +ulkopuolella. Samalla tavalla me ihmiset henkisinä olentoina +olemme tajuntaa, ja tämä merkitsee, että meillä ei ole muotoa, +jota voisimme fyysillisellä kielellä kuvata; emme ole +aineellisia olentoja vaan tajunnallisia. Mutta +personallisuutemme, joka on ilmennyksemme ja muuten ainoa, mistä +tavallinen ihminen mitään tietää, on tässä tajunnassamme +piirrettynä ja rajotettuna ilmennysmuotona. Me olemme piirtäneet +tämän auran ulkoviivan ja sen sisällä me ilmestymme eli +ilmennämme itsemme aineellisessa maailmassa, mutta itse me +olemme sen ulkopuolella henkisinä olentoina. Mestarit esim. +kolminaismaailmassa ilmestyvät personallisina olentoina ja +silloin rajottavat itsensä, mutta itsessään he elävät +yliaineellisessa aineettomassa maailmassa tajuntoina. Me emme +osaa heitä kuvailla sanoilla, niinkuin emme ylipäänsä sanoilla +saata kuvata jumalallisia olentoja. Ainoastaan silloin kun he +piirtävät itsessään piirin, jossa ilmentävät itsensä +aineellisessa maailmassa, voimme heitä sanoilla kuvata. +<br> +<br>Kun ihminen lähenee vihkimystä, hän tekee sen kokemuksen, että +hänellä on Jumala. Jumala alkaa hänelle puhua ja aivankuin näkyy +hänelle. Ja silloin hän valmistuu ottamaan askeleita elämän ja +kuoleman toiselle puolelle. Hän valmistuu siten, että hän +personallisessa tajunnassaan lähtee ulos personastaan. Hän +personallisessa tajunnassaan lähestyy Itseään ja Jumalaa—nousee +oman itsensä yli ja tulee iankaikkiseksi minuudeksi. Silloin +näkevät Mestarit, jotka elävät hengen maailmassa, että hänet voi +ottaa vastaan, että hänet voi vihkiä. Vihkimys on ihmisen +puolelta lupausta, ja vihkimyksen edellä tapahtunut pitkä +itsekasvatus on tehnyt ihmisen kykeneväksi lupaamaan. Nyt +hänestäkin kerran varmasti koituu olento sellainen, jommoista +alussa kuvattiin. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="III" href="#index"> III. </a> JUMALA.</h2> + +<br> +<br> + +Siinä uudessa elämänymmärryksessä, johon teosofia meidät +johdattaa, eli ehkä vielä paremmin sanoen siinä elämässä, jonka +se meille avaa, voidaan erottaa useampia eri asteita. Tänään +tahdomme puhua siitä, mitenkä tämä uusi elämä eräältä kannalta +katsoen jakautuu kolmeen asteeseen eli askeleeseen, joita me +kaikki voimme astua ja jotka kerran ovat kaikkien astuttavat. +Näitä kolmea askelta voisimme kutsua nimillä: Jumala minässä, +Jumala toisessa ja Jumala kaikkialla. +<br> +<br>Ensimäinen suuri totuus, jonka ihminen itsellensä käytännössä +omistaa silloin kun hänessä herää uusi elämänymmärrys, on se, +jota me voimme teosofisella nimityksellä kutsua »<i>Jumala +minässä</i>«. +<br> +<br>Mitä tämä merkitsee? Jos ajattelemme yleensä ihmisten suhdetta +siihen, jota kutsutaan Jumalaksi, on se epäilemättä sangen +pintapuolista ja ulkonaista laatua. Se Jumala, jota ihmiset +kristikunnassa kasvatuksen kautta oppivat palvelemaan, sehän on +heidän ulkopuolellaan oleva jumalallinen olento, joka on +maailman luonut ja heidätkin luonut ja antanut määrätyn ohjelman +ihmiselämälle. Olemme näistä asioista monta kertaa puhuneet ja +luulen kaikkien myöntävän, että se Jumala, jota kristikunnassa +tavallisesti palvellaan, on tällainen ihmisen ulkopuolella oleva +Jumala. +<br> +<br>Nyt on ensimäinen uusi totuus, mikä astuu ihmisen eteen, kun hän +käytännössä omaksuu uuden elämänymmärryksen, se, että Jumala ei +ole hänen ulkopuolellaan vaan hänen sisässään. Hän ei voi löytää +mitään Jumalaa ulkopuoleltaan, ellei hän löydä Jumalaa omasta +sisästään. +<br> +<br>Tämä asia on todistettavissa, sillä tieteellinen tosiseikka on, +että ihmisen tajunnassa on kaikki, mistä hän mitään tietää. Jos +näemme edessämme ulkokohtaisen maailman ilmiöineen ja olioineen, +niin me olemme siitä tietoisia ainoastaan siinä määrin kuin se +astuu meidän omaan tajuntaamme. Tämä on tieteellinen tosiseikka. +Me emme mitään näkisi ympärillämme, ellei kuva siitä tulisi +meidän aivoihimme, ja se, minkä me näemme, ei ole itse +ulkokohtainen maailma vaan meidän aivoissamme oleva kuva siitä. +Sen me näemme. Siis me voimme sanoa aivan kuin hindulaiset +filosofit, veedaantalaiset sanoivat: »kaikki on sinussa, koko +maailma on sinussa itsessäsi.» Me tiedämme maailmasta ainoastaan +siinä määrässä kuin se on meissä itsessämme. Siis puhua +ulkokohtaisesta Jumalasta on aivan mahdotonta. Ihminen ei voi +tietää mitään siitä ulkokohtaisesti, hän ei voi tietää mitään +Jumalasta, joka on hänen ulkopuolellansa. Ainoastaan sellainen +Jumala voi tulla hänelle tajuttavaksi, joka piilee hänen omassa +sielussaan. +<br> +<br>Tämä on ensimäinen totuus: Jumala on etsittävä minusta +itsestäni. Ja silloin kun tämä selviää totuudenetsijälle, kun +ihmiselle ensin tulee tämä uusi ymmärrys, että hänestä itsestään +on Jumala löydettävä, silloin hän kysyy itseltään: kuinka minä +sen Jumalan voin löytää? Missä se Jumala piilee itsessäni, +minkälainen on se Jumala, joka on minussa itsessäni? Olenko minä +Jumala? Kuinka minä voin olla Jumala? Hän huomaa itsensä +heikoksi, huonoksi, puutteelliseksi olennoksi. Kuinka hän olisi +Jumala? +<br> +<br>Monet sanovatkin teosofeista ja sellaisista ihmisistä, joilla on +tämä uusi elämänymmärrys: he luulevat, että ihminen on Jumala, +he luulevat itsensä Jumalaksi, he ihailevat omaa syntistä +itseänsä. Tämä on suuri erehdys niiden puolelta, jotka niin +sanovat, sillä se, joka käytännössä tulee tämän kysymyksen +eteen, hän tietää, ettei hän voi kutsua itseänsä Jumalaksi. Hän +tietää, että hän itse ei ole suinkaan mikään Jumala. +<br> +<br>Mikä on sitten Jumala, minkälainen on se Jumala, joka hänen on +löydettävä omasta itsestänsä? Hän kysyy neuvoa viisailta, niiltä +Mestareilta, jotka ovat esiintyneet maan päällä. Hän alkaa aivan +uudessa valossa lukea vanhoja pyhiä kirjoja teosofisia, +mystillisiä teoksia. Nyt hän niistä tahtoo saada selville, +minkälainen on se Jumala, jonka hän voi löytää itsestään. Ovatko +viisaat sanoneet mitään siitä, minkälaisen Jumalan hän voi +löytää itsestään? +<br> +<br>Hän huomaa silloin, että viisaat ovat yksimielisesti puhuneet +siitä Jumalasta. Kun hän tutkii viisaiden oppeja ja heidän +elämäänsä, huomaa hän, että he puhuvat ja elämällänsä todistavat +tuosta Jumalasta, että se on rakkautta, totuutta, hyvyyttä, +jaloutta. Se on jotain aivan inhimillistä ja samalla +yli-inhimillistä, sillä se on täydellinen. Siinä Jumalassa ei +ole mitään pahaa, ei mitään kovaa, ei mitään julmaa, vaan se +Jumala on hyvyyttä, totuutta, vapautta, rakkautta. Hän löytää +monenlaisia määritelmiä, mutta hän ymmärtää, että ne kaikki ovat +yhtä, ne kuvaavat elämää, joka piilee ihmisten sisällä. Nuo +monet määritelmät vain ovat omiansa puutteellisilla sanoilla +kuvaamaan sitä ihmeellistä elämää, joka piilee ihmisten sisällä. +Nuo monet määritelmät vain ovat omiansa puutteellisilla sanoilla +kuvaamaan sitä ihmeellistä elämää, joka piilee ihmisen sisällä +ja jonka etsijä voi itsessään myös huomata. +<br> +<br>Hän ymmärtää silloin sekä käytännössä omasta itsestään että +viisaiden opista, että tämä Jumala ei ole muodollisesti +määriteltävä. Hyvyys, rakkaus, veljeys, kauneus j.n.e. mitä +nimiä käytetäänkin, ne eivät ole mitään rajotettuja asioita. +Niistä ei voi sanoa: tämänkaltainen on hyvyys, tämänmuotoinen on +totuus, tämänsuuntainen on vapaus j.n.e. vaan ne ovat +mysterioita. Itse elämä on ikäänkuin suuri salaisuus, joka +piilee ihmisen sisällä, mutta ilmenee ihmisessä sillä tavalla, +että sitä täytyy kutsua ylevällä nimellä »Jumalaksi». Mutta +elämä ilmenee muodollisesti eri lailla eri yksilöissä. Sen +huomion etsijä heti tekee, ettei ole ollenkaan kysymys siitä, +että hän muovautuisi minkäänlaisen määrätyn ojennusnuoran ja +säännön mukaan sellaiseksi ja sellaiseksi, vaan että hän +käsittäisi oikealla tavalla vapauden, muodottomuuden, +säännöttömyyden. Kysymys on vain siitä, että hän huomaisi +Jumalan, jota hänen tulee palvella, olevan hänessä itsessään,— +ei Jumala toisessa eikä toisen Jumala vaan »minun Jumalani». +<br> +<br>Mikä on »minun Jumalani?» Se on Jumala, jota minä voin lähestyä, +se on linja, jonka toinen pää on minussa itsessäni hyvänä, +jalona pyrkimyksenä eli haluna, ominaisuutena. +<br> +<br>Itseänsä tutkiessaan ihminen voi todella itsessään tuntea +elämänhalua siihen suuntaan, jota hänen täytyy hengessään kutsua +<i>hyväksi</i>, ja hän tuntee nyt, että sitä suuntaa pitkin +hänen on etsittävä Jumalaa. Ennen sanottiin: »palvele Jumalaa!» +ja määriteltiin, minkälainen Jumala on. Sanottiin: »tuollainen +ja tuollainen on Jumala, häntä sinun tulee palvella, hänen +edessään kumartua». Mutta uusi elämänymmärrys sanoo: »palvele +sitä Jumalaa, jonka yksin sinä voit omalla tiedollasi löytää». +Ihminen tulee yhtäkkiä vastuunalaiseksi olennoksi. Ennen hän oli +lapsi, hänelle selitettiin, mitä on Jumala ja mitä hänen piti +tekemän. Nyt hän on tullut uudeksi olennoksi, täysi-ikäiseksi +ihmiseksi, nyt hänen täytyy itse tietää, mikä on Jumala, mikä on +»minun hyvyyteni, minun jalouteni, totuuteni, vapauteni, mikä on +minun ihanteeni». Sitä hänen tulee palvella, sitä etsiä ja +lähestyä. +<br> +<br>Jos katselemme nuoria ihmisiä, huomaamme, että he ainakin +<I>joskus</I> ellemme voisi sanoa <I>usein</I> tuntevat +sisässään: niin ja niin he tahtoisivat elää elämässä. He näkevät +ihanteen edessään, ihanne häämöttää heille ja he ajattelevat: +tuollaista tietä pitkin he tahtoisivat kulkea eteenpäin, noin he +tahtoisivat elää elämänsä, tuollaiseksi he tahtoisivat elämänsä +rakentaa. Mutta myös huomaamme, että pian he kieltävät oman +ihanteensa, luopuvat siitä, eivät usko siihen, sillä maailma +tulee kovilla, kylmillä kourillaan, puristaa heitä ja sanoo: +näin sinun pitää olla, näin pitää kulkea, tuolla tavalla pitää +elää. Ja he eivät silloin uskalla elää sitä omaa elämäänsä, jota +sisässään kannattavat. Jotkut tietysti uskaltavat, mutta eivät +kaikki niistä, jotka nuoruudessaan voivat tuntea sellaisia +välähdyksiä. +<br> +<br>Nyt uusi elämänymmärrys, joka ihmiselle selviää, antaa hänelle +ensimäisenä velvollisuutena tämän käskyn: elä niin kuin sinä +sisimmässäsi tahtoisit elää. Elä niinkuin sisimpäsi sanoo +sinulle jumalallisen elämän olevan. +<br> +<br>Ja jos ajattelemme esim. Kristusta, niin hänen vertauksistaan +huomaamme aivan selvästi, että hän opetti juuri näin. Hän puhui +Taivaan eli Jumalan valtakunnasta, siitä valtakunnasta, jossa +Jumalaa palvellaan. Mainitsen yhden vertauksen, tuon tutun +kertomuksen talenteista. Herra antoi yhdelle palvelijalleen +viisi talenttia eli leiviskää, toiselle kaksi ja yhdelle yhden. +Sitten hän oli poissa ja palvelijat saivat tehdä talenteillaan, +mitä halusivat. Ja kun hän tuli takaisin, niin se, joka oli +saanut viisi talenttia, oli kartuttanut ne kymmeneksi, se, jolla +oli kaksi talenttia, oli kartuttanut ne neljäksi. Ja näille +sanoi Herra: »menkää rauhaan, te hyvät palvelijat». Mutta se, +joka oli saanut yhden talentin, sanoi: »minä pelkäsin sinua, +sillä tiesin sinut ankaraksi, ja kaivoin talenttini maahan. +Tässä se on». Mutta Herra sanoi: »mene tyköäni pois, sinä laiska +palvelija». +<br> +<br>Tämä viittaa siihen, että jokaisella ihmisellä on oma Jumalansa, +jos niin saa sanoa, oma määrä hyvyyttä, ihannetta, totuutta, +elämää. Sitä hän ei saa kaivaa maahan, olkoon se kuinka pieni +tahansa. Hän ei saa sitä peittää piiloon, vaan jos hän tahtoo +elää uuden elämänymmärryksen mukaan, tulee hänen kartuttaa juuri +omaa talenttiaan eikä toisen talenttia. Ei häneltä vaadita, jos +hän on saanut yhden talentin, että hän ehtisi saada elämässä +aikaan yhtä paljon kuin se, joka on saanut viisi tai kaksi. +Jokaiselta elämä odottaa niin paljon, kuin hänellä on siemenenä +entisyydestään, mutta jokaisella on tällainen siemen. Jos me +kiellämme Jumalan meissä, jos kätkemme oman talenttimme, sen +hyvän, minkä omistamme menneisyydestä, ne taipumukset ja ne +mahdollisuudet, mitkä meillä on perintönä, niin me elämme +hukkaan ikuisuuden kannalta katsoen. Meitä syystä silloin +voidaan kutsua laiskoiksi palvelijoiksi. Mutta jos me uskallamme +heittäytyä elämään sitä elämää, jota sisässämme tunnemme +oikeaksi ja jota tahtoisimme elää, silloin Elämä kutsuu meitä +ahkeroiksi, hyviksi palvelijoiksi, kun meidän maallinen aikamme +loppuu, silloin olemme kartuttaneet sitä henkistä varallisuutta, +mikä meille on annettu. +<br> +<br>Tämä on ensimmäinen läksy, se on ensimäinen askel. +<br> +<br>Kun ihminen elää tämän uuden elämänymmärryksen mukaan ja on +tällä ensimäisellä pyrkimyksen asteella, silloin tietenkin hänen +silmänsä on suunnattuna omaan ihanteeseen, omaan jumalaan, +siihen, että hän voisi elää omaa elämäänsä. Hän on silloin altis +monenlaisille suurille erehdyksille Hän on altis sille suurelle +erehdykselle, että vaikka hän näkee oman Jumalansa, hän ei näe +Jumalaa toisessa. Sentähden toinen askel, toinen läksy on tämä: +opi näkemään »<i>Jumala toisessa</i>». +<br> +<br>On aivan välttämätöntä, että ihminen ensin löytää Jumalan omassa +itsessään. Muuten hän ei voi nähdä mitään Jumalaa. Mutta kun hän +on löytänyt oman Jumalansa, oman ihanteensa, kun hän on löytänyt +Elämän siinä ihmeellisessä muodossa kuin se hänessä on +kätkettynä, silloin hän voi alkaa nähdä Jumalaa toisessakin. +Mutta taival on taas pitkä hänen edessään. Sillä kun hän on +täynnä omaa Jumalaansa, niin hän näkee selvästi, missä kohdin +toiset eivät ymmärrä hänen Jumalaansa, vaan ovat aivankuin sitä +vastaan, ja hän ihmettelee itseksensä ja ajattelee, etteivät ne +tiedä mitään Jumalasta. Nyt on kyllä paljon ihmisiä, jotka eivät +tiedä mitään sisäisestä Jumalasta, mutta on myös sellaisia, +jotka siitä tietävät. Ja tällä tiellä, jolla kulkien ihmisen nyt +täytyy oppia näkemään Jumala toisessa, hän ensin tekee sen +havainnon, että hän ei osaa nähdä Jumalaa toisessa vaan +aivankuin ihmettelee: eivätkö nuo toiset ymmärräkään, eivätkö +palvelekaan, eivätkö näekään, minkälainen Jumala on, sillä hänen +oma Jumalansa on niin selvä, niin kirkas hänen mielestään. Hän +ihmettelee, etteivät muut näe sitä yhtä kirkkaana ja kysyy +itseltään: onko heissä Jumala? +<br> +<br>Vähitellen hän monenlaisten katkerienkin kokemusten kautta oppii +näkemään Jumalaa toisissa. Sillä hän tekee sangen pian toisen +kokemuksen. Kun hän on löytänyt Jumalan itsessään, ymmärtää hän, +että toinenkin on voinut löytää Jumalan ja on voinut edetä +Jumalan tunnossa pitemmälle kuin hän. Ja kun hän tapaa sellaisen +ihmisen tai lukee tai kuulee sellaisesta, jossa jumalallinen +elämä on elävä, niin hän on altis uskomaan, että toinen käsittää +koko sen elämän mikä on hänen sisällään. Käytännöllisessä +elämässä tämä ilmenee siten, että kun ihminen näkee toisen, +jossa jumalallinen elämä on elävä, hän on altis luulemaan +toisessa kaikkea hyvää, mitä hän itse ymmärtää, ja luulee, että +toinen on kaikissa kohdissa ihmeellinen ja täydellinen. Hän ei +siinä erehdy, mutta hän erehtyy tietämättään siinä kohden, että +hän luulee toisen Jumalan olevan saman kuin hänen oman +Jumalansa. Hän ei ole vielä oppinut näkemään Jumalaa toisessa, +hän on vain oppinut tuntemaan oman Jumalansa, ja kun hän ensin +ymmärtää, että toisessakin on Jumala, hän luulee, että hänen oma +Jumalansa on toisessa ja siitä seuraa katkeria kokemuksia, sillä +jonkun ajan kuluttua hän herää huomaamaan, että Jumala toisessa +ei ollutkaan sellainen kuin hän luuli, se ei ollut hänen oman +mittapuunsa mukaan täydellinen. Tämä kokemus voi joskus +vaikuttaa häneen tärisyttävästi, mutta se opettaa hänelle +uudistuessaan, että hänen täytyy oppia näkemään Jumalaa +toisessa, mutta ei omaa Jumalaansa. Toisin sanoin hänen tulee +oppia näkemään, että hyvää on toisissa ihmisissä, vaikka se +ilmenisi toisella tavalla kuin hänessä itsessänsä. +<br> +<br>Tämä on silloin hänelle ihana kokemus. Kun hän tottuu +ajattelemaan ja näkemään näin, niin hänelle avautuu aivan uusi +maailma. Hän oppii katsomaan ihmisten sieluihin ja huomaa, että +heissä on hyvää. Hän oppii lopulta näkemään hyvää niissäkin +ihmisissä, jotka eivät ollenkaan itse ole tietoisia Jumalasta +sisässään. Hän oppii näkemään hyvää yleensä ihmisissä ja sillä +tavalla hän voi aivankuin suunnata katseensa pois siitä, jota +hän kutsuu pahaksi. Hän oppii yhden merkillisen asian itsensä +suhteen, yhden käytännöllisen asian oman Jumalansa +palvelemisessa. Hän oppii sen, että jos hän tahtoo hyvää +itsessään kasvattaa, jos hän tahtoo, että Jumala hänen sisässään +kasvaisi, silloin hän ei saa ajatella pahaa itsessään. Silloin +hän ei saa kääntää katsettaan siihen, mitä hänessä on pahaa. +Aivan niinkuin Kristus sanoo eräässä vertauksessaan: jos +pellolla on sekä hyvää viljaa että rikkaruohoa, niin ei pidä +ottaa rikkaruohoa pois, ettei tulisi hyväkin mukana vaan antaa +kaiken kasvaa elonaikaan asti. Tällä Kristus tarkottaa sitä +merkillistä sielutieteellistä seikkaa, että jos me tahdomme +kasvattaa itsessämme hyvää, emme saa nureksien ja voivottaen +ajatella sitä pahaa, mikä meissä on, vaan meidän täytyy ummistaa +silmämme ja korvamme siltä ja vain kasvattaa hyvää, vain aina +palvella hyvää ja totuutta. Meidän ei pidä välittää valheesta, +synnistä, pahasta, sillä jos me siihen käännämme huomiomme, jos +alamme kitkeä itsestämme niitä rikkaruohoja, mitä meissä on, +silloin on varmaa, että samalla kuin saamme kitketyksi muutamia +rikkaruohoja, me myös kitkemme hyvää pois. Ihminen koettaessaan +kaikella voimalla hävittää itsestään pahan, ei huomaa, että +samalla kertaa on sisällään piilevä hyväkin turmeltunut. Jos hän +menettelisi viisauden mukaan, ei hän niin tekisi vaan ainoastaan +antaisi hyvän kasvaa ja leikkuumiehen leikata pois, mitä +rikkaruohoa on, s.o. antaa karman sen leikata pois. +<br> +<br>Jokaisen ihmisen elämässä on karma vaikuttamassa. Aina tapahtuu +sellaista, joka tuottaa hänelle surua ja kärsimystä ja kitkee +hänestä rikkaruohoja pois. Hänen ei tarvitse siitä huolehtia. +<br> +<br>Minkätähden esim. uskonnolliset ihmiset kristikunnassa pitkin +vuosisatoja ovat olleet synkkiä, alakuloisia, pitäneet +velvollisuutenaan näyttää niin ikäviltä ja tuskastuneilta kuin +mahdollista? Siitä syystä, että he vastoin Mestarinsa neuvoa +ovat ruvenneet kitkemään pois rikkaruohoja itsestään. Siinä +eivät onnistu, se tekee vain heidän elämänsä katkeraksi, he +samalla myös penkovat hyvän pois. Ja siihen useimmiten kääntyy +ainainen synnin ja pahan ajatteleminen, että he alkavatkin sitä +pahaa koettaa muista karsia pois. He huomaavat näet sen työn +aivan toivottomaksi itsensä suhteen, ja silloin he +lohdutuksekseen alkavat toisista kitkeä pois, mitä niissä on +pahaa. +<br> +<br>Mutta viisas ihminen eli se, joka on uudessa elämänymmärryksessä +ja menettelee viisaiden neuvojen mukaan, hän ainoastaan antaa +hyvän kasvaa ja karman korjata pois, mikä on pahaa. +<br> +<br>Nyt kun hän sitten on oppinut näkemään Jumalaa toisessa, kun hän +on oppinut, että Jumala on toisessa, kaikesta siitä huolimatta, +mitä hän pitää rikkaruohona, silloin hän voi jättää pahan +rauhaan. Hänellä ei ole mitään julkeata halua ottaa pahaa pois +toisesta vaan hän antaa sen olla rauhassa—minä en puhu nyt +vanhempien suhteesta lapsiin vaan yleensä ihmisistä—sillä hän +tietää, että karma sen korjaa, ja iloitsee hyvästä, mikä on +toisessa. Hän alkaa selvemmin ja selvemmin nähdä, että hyvä on +toisissa, että Jumala elää toisissa, ja että se elää omalla +tavallaan. Ja mikä heissä on pahaa, se jää heidän ja karman +väliseksi asiaksi, jonka kanssa hänellä ei ole tekemistä. +<br> +<br>Sitten hän vähitellen joutuu kolmanteen asteeseen, alkaa kulkea +kolmatta taivalta uudessa elämässä, sitä, jota alussa kutsuimme +nimeltä »<i>Jumala kaikkialla</i>». Ihmiselle, joka on löytänyt +jumalallisen elämän toisissa, alkaa käytännöllisesti selvitä se +ihmeellinen totuus, ettei ole muuta olemassakaan kuin +jumalallinen elämä. Hän alkaa nähdä jumalallista elämää yhä +selvemmin kaikkialla. Lopulta hän ei näe mitään muuta kuin +Jumalaa. Paha ja hyvä vastakohtina häipyvät olemattomiin, kaikki +muuttuu yhdeksi suureksi ihmeelliseksi elämäksi, josta hän on +osa, jonka ilmennystä on kaikki olevainen ja jossa ei ole mitään +pahaa. Se elämä on kokonansa hyvää, kokonaan salaperäistä,— +hyvää sillä tavalla ettei siinä ole mitään ristiriitaa, ei +mitään vaikeuksia, ei mitään puutetta. Ihmiselle alkaa +käytännöllisesti selvitä panteismin suuri totuus, joka +uskonnollisia ihmisiä on niin hirmuisesti kauhistanut. +<br> +<br>Kymmenen vuotta sitten muuan tuttavani, joka sittemmin on +tarmokkaasti toiminut uskonnollisella alalla ja vielä +tänäpäivänä toimii, ja joka sitä ennen oli tutkinut teosofiaa ja +tuntenut pientä vetovoimaa teosofiaan, hän kerran sanoi minulle: +»minä olen hylännyt teosofian.» »Vai niin», sanoin minä ja +ajattelin sisässäni: hän ei ole suinkaan koskaan ymmärtänyt +teosofiaa, sillä kuinka silloin voi sen hylätä. »Niin», sanoi +hän, »teosofia ei voi minua tyydyttää, sillä siinähän joudutaan +siihen, ettei ole mitään hyvää eikä mitään pahaa. Ja kun ei ole +mitään pahaa, niin ei ole mitään siveellistä voimaa. Kuinka +ihminen voi kehittyä hyvässä, ellei hän näe pahaa ja ellei hän +<i>vihaa pahaa</i>? Minä olen mennyt takaisin kristinuskoon (ja +kristinuskolla hän tarkotti kirkollista uskoa tai sille hyvin +läheistä uskonmuotoa), sillä kristinusko tekee jyrkän eron hyvän +ja pahan välillä. Se on ihmeellisen suurenmoinen tuo oppi +pahasta ja perkeleestä, kadotuksesta ja tuomiosta, sillä +maailman rakenne on siinä niin selvä: me tiedämme, mihinkä +joudumme, ja tiedämme, kuinka meidän tulee vihata pahaa. Ja minä +tunnenkin sisässäni, kuinka vihaan kaikkea pahaa, ja siitä minä +saan siveellisen voiman.» +<br> +<br>Näillä sanoilla hän kuvasi aivan määrättyä sieluntilaa, joka +todella on kaukana siitä psykologisesta tilasta, mihin ihminen +uudessa elämänymmärryksessä tulee, kun hän saapuu sen kolmanteen +asteeseen. Hän sillä asteella näkee, että koko maailmanavaruus +ja elämä on vain täynnä yhtä Jumalaa, yhtä ääretöntä järkeä ja +suloutta, sitä salaisuutta, jota me kutsumme Jumalaksi. Ei ole +mitään pahaa, ei ole mitään ristiriitaa, kaikki on ikuisessa +täydellisyydessä, kaikki on yhtä suurta elämää, jossa ei koskaan +ole ollut mitään epäilystä, ei koskaan mitään ristiriitaa, ei +koskaan mitään pahaa. Siihen jumalkäsitykseen ihminen tulee. Hän +huomaa silloin kuinka totta oli, mitä esim. Kristus sanoi: +»Jumala antaa aurinkonsa paistaa sekä hyville että pahoille.» +Jumala ei nimitä ketään pahaksi eikä ketään hyväksi. Olisiko +Jumala alempi kuin hänen oma aurinkonsa, joka meille antaa +elämää, lämpöä, valoa? Jos me kutsumme itseämme tai toiset meitä +kutsuvat pahoiksi, mutta yhdessä menemme auringonpaisteeseen, +lämmittää se kaikkia samanlaisesti. Me voimme olla suuria +rikoksentekijöitä ja voimme langeta polvillemme auringon eteen +ja se meitä lämmittää eikä tee mitään eroa välillämme. Jumalan +rakkaus ei katso näköä, vaan se kaikkia, hurskaita niinkuin +syntisiä, rakastaa yhtäläisesti, sen silmissä ei ole mitään +epätäydellistä. +<br> +<br>Suuri elämä, joka on kaiken takana, ei estä meitä pahaa +tekemästä. Me kyllä koetamme estää toisiamme, kun joku tahtoisi +pahaa tehdä, Jumalallinen elämä antaa meidän olla pahoja, antaa +meidän tehdä pahaa. Siitä saamme itse kokea seuraukset. +Luonnonlait tuottavat meille kärsimystä, mutta ne kasvattavat. +Kun me niitä vastaan rikomme tietäen tai tietämättämme, kutsumme +esiin leikkuumiehen, joka tulee ja leikkaa meiltä pois pahan, +mutta ei loukkaa eikä estä meitä silti vaan antaa meille +täydellisen vapauden. +<br> +<br>Ja kun sisässämme selviää ja tulee eläväksi tämä uusi Jumala, +joka on kaikkialla, silloin me ymmärrämme ihmeellisen mysterion. +Me ymmärrämme, mitä Kristus tarkotti puhuessaan syntien anteeksi +antamisesta. Me luulemme tavallisesti että tällä tarkotetaan +Jumalan antavan meille syntimme anteeksi. Mutta mitä syntejä +Jumala antaa anteeksi? Emme me ole mitään syntiä tehneet Jumalan +edessä. Jumala ei meitä pidä syntisinä, Jumalalla ei ole mitään +anteeksi annettavaa, me emme millään tavalla voi rikkoa Jumalaa +vastaan, me emme voi tehdä itseämme suuriksi tai pieniksi +jumalallisen elämän silmissä. Jumalaa vastaan ei ole koskaan +rikottu; Jumala aina rakastaa. +<br> +<br>Mutta mitä on syntein anteeksi antamus? Se on asia, joka +tapahtuu meidän kesken ilmenneessä elämässä. Kun me tulemme +Jumalan tuntoon, kun jumalallinen elämä tulee meissä eläväksi, +silloin se elämä käskee meitä siunaamaan ja anteeksi antamaan. +Muuta me emme osaa tehdä. Me siunaamme ja annamme anteeksi. Jos +siis ihminen, joka tuntee itsensä syntiseksi ja huonoksi, +ihminen, jonka sisässä on ristiriitaa ja sielullista tuskaa, +tulee meidän luoksemme, niin me voimme hänelle antaa synnit +anteeksi, sillä me voimme omalla olemuksellamme paljastaa +hänelle sen totuuden, että Jumalan kanssa on rauha. +Mestari-olento, ihminen, jonka sisässä on Jumala elävä, +vaikuttaa aina nostavasti ja puhdistavasti ihmisiin. Hänen +olemuksensa on ihmeellisen rauhottava. He juoksevat hänen +luoksensa, kertovat hänelle syntinsä, erehdyksensä ja pahuutensa +ja hän sanoo: »sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu». Hän +antaa anteeksi, hän osaa heitä rakastaa, vaikka he ovat huonoja, +ja he tuntevat, että hän rakastaa. He tuntevat nousevansa ja +puhdistuvansa hänen edessään. Vaikka heidän syntinsä olisivat +veripunaiset, he tuntevat, että Mestarin edessä ne tulevat +lumivalkeiksi. Hänen rakkautensa pesee heidät puhtaiksi, he +tuntevat, että heissä todella ei olekaan mitään syntiä. He +näkevät Jumalan. +<br> +<br>Tämä on ihmeellinen sielun totuus, jonka Kristus tahtoo opettaa. +Silloin on Jumalan valtakunta maan päällä, silloin toteutuu +hyvän valtakunta, kun me opimme antamaan synnit toisillemme +anteeksi, kun opimme siunaamaan toisiamme. +<br> +<br>Ja oppiakseen tämän läksyn, tulee ihmisen, niinkuin sanoo sama +Mestari, ottaa risti päällensä. Koko tämä elämä, jota olen +kuvannut, näyttäytyy henkisesti katsoen näin: ihmissielu kulkee +tiellä ja kantaa olallaan mustaa ristiä. Hän kantaa ristiä +kulkien »pääkallonpaikkaa» kohti. Ja kun ihminen kantaa tätä +ristiä ja ymmärtää iloita, silloin siitä rististä, sen keskeltä +kasvaa ruusuja. Siitä kasvaa rakkauden ruusu, joka tekee ristin +keveäksi ja ihanaksi. Tätä tarkotti Mestari Rosencreutz, kun hän +puhui ruusurististä ja perusti ruusuristin veljeskunnan. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="IV" href="#index"> IV. </a> ÄLYLLINEN JA SIVEELLINEN PUHDISTUS.</h2> + +<br> +<br> + + +Jos otamme matematisen totuuden esim. 2x2=4, niin sitä tuskin +voi esittää muulla kuin aivan yksinkertaisella selvällä tavalla: +2x2=4. Vaikka koettaisimme olla runollisia, saisi siitä tuskin +enempää irti. Sitävastoin käytännölliset tosiseikat ovat toista +laatua. Jos sanomme: tuo ihminen on hyvä, voimme sitä seikkaa +kuvata eri tavoilla ja näyttää erilaisilla esimerkeillä, millä +tavalla hänen hyvyytensä ilmenee. Ja koska ei ole sen +käytännöllisempää asiaa kuin totuuden etsintä ja totuuden +löydäntä, niin se luonnollisesti on asia, jota voidaan +tyhjentymättömän monella tavalla katsella ja esittää. Kun +ihminen etsii totuutta, etsii Jumalaa, niinkuin myös voimme +sanoa, silloin tämä etsiminen tietenkin tapahtuu koko hänen +sielullaan, koko hänen henkensä voimalla, sillä ihmisellä ei ole +toivoakaan löytämisestä, ellei hän koko sydämellään ja +voimallaan etsi; mutta kun hän etsii, käyttäen ajatustaan ja +järkeään, voimme erottaa eri askeleita hänen etsimisessään, eri +jaksoja, ja kuvailla niitä eri tavalla. Tänään ja seuraavissa +luennoissa tahdomme puhua kolmesta jaksosta totuuden etsijän +elämässä, jotka voidaan selvästi erottaa toisistaan, olkoon että +ne jyrkästi kehittyvät toinen toisensa perästä tai että ne +kehittyvät limittäin. +<br> +<br>Ensimäinen jakso totuudenetsijäin elämässä, jos hän on +nykyaikainen ihminen, joka ajattelee ja käyttää järkeään, on se +periodi, jolloin hänen älynsä ja järkensä on etualalla ja +vaikuttaa voimakkaammin, jolloin hänen intelligenssinsä +varsinaisesti tekee työtä. Tämä on hänen tieteellis-filosofinen +etsimisensä. Hän alkaa kysymällä itseltään: mitä on totuus? Hän +ei tyydy mihinkään vastaukseen, minkä hän on saanut ympäriltään +tai kasvatuksen kautta. Hän ei tyydy mihinkään +auktoriteti-uskoon, jota häneen tavalla tai toisella on +tyrkytetty. Hän ei ota mitään ennakoita uskoakseen vaan hän +todella vakavasti kysyy, onko totuus olemassa, onko Jumala +olemassa, mikä on totuus? Ja kun hän tämän kysymyksen tekee +järjellään, silloin on luonnollista, että hän aikoo järkeään +käyttää—että hän pinnistää järkeään ja ymmärrystään niin paljon +kuin mahdollista etsiessään totuutta. Hän etsii tätä totuutta +sillä tavalla, että hän tutustuu erilaisiin maailmankatsomuksiin +ja elämänkäsityksiin, joita nykyaikana on hänellä tarjona. Hän +tutustuu niihin ja arvostelee niitä omantuntonsa ja tietonsa +kannalta, ja kun hän tällä tavalla filosofisesti tutkii ja +ajattelee, hän lopulta tulee siihen johtopäätökseen, että hän +totisesti ei tiedä mitään. Tämä on ensimäinen askel +totuudenetsijän elämässä. Hänen täytyy välttämättä tulla siihen +kohtaan, että hän koko olemuksellaan, järjellään, ajattelevalla +minuudellaan tunnustaa: minä en totisesti tiedä mitään. Hän on +tutustunut kaikenlaisiin oppeihin, on kuullut monelta ihmiseltä, +kuinka tämä ajattelee. Hän on koettanut katsella asioita monelta +puolelta ja lopuksi huomannut, että hän ei tiedä mitään, ei +tiedä mitä uskoa. Hän ei tiedä ollenkaan mitään. Ihmiset sanovat +toiset toisella, toiset toisella tavalla, toisten mielestä +ihminen on kuolematon, toisten mielestä kuolevainen, toisten +mielestä on Jumala olemassa ja on sellainen ja sellainen, +toisten mielestä ei Jumalaa ole. Hän ei voi mitään sanoa, hän +työskentelee järjellään ja älyllään, mutta ne eivät vastaa +mitään, ei mitään muuta kuin: minä en tiedä mitään. Tämä on +viisauden alku, ensimäinen askel totuuden tietämisen tiellä, +että ihminen tietää, ettei hän tiedä mitään. Tämä on Sookrateen +vanha neuvo. Sookrates kulki ympäri ja keskusteli kaikenlaisten +ihmisten kanssa ja näytti heille, että he olivat samassa tilassa +kuin hän itse sanoi olevansa, sillä Sookrates todisti ja näytti, +että heidän täytyi tunnustaa: minä en tiedä mitään. Sookrates +omalla omituisella opetustavallaan sai ihmiset näkemään, +etteivät mitään tienneet. Monet luulivat tietävänsä mutta +Sookrateen käsissä riisuttiin alastomiksi ja huomasivat, +etteivät mitään tienneet. Tällainen työ on ihmisen tehtävä +itsensä kanssa. Jollei ihmisellä ole ketään Sookratesta luonaan, +joka häntä tällä tavalla pyörittää ja pinnistykseen pistää, niin +hänen on tehtävä se työ itse itsensä kanssa. Hänen täytyy itse +viedä itsensä siihen umpikujaan, josta hän ei edemmäksi pääse ja +jossa hänen täytyy tunnustaa: minä en tiedä mitään. Jos ihminen +silloin on ilman sitä runollista temperamenttia, taiteellista +vaistoa, josta ensi luennossa oli puhe, hän hylkää koko +totuudentuntemisen, väsyy siihen ja sanoo: ihminen ei <i>voi</i> +tietää mitään. Huomaamatta hän nojautuu ja tyytyy ensimäiseen +löytöönsä eikä mene edemmäksi. Hän teki ennenaikaisen +johtopäätöksen. On paljon ihmisiä, jotka ovat tällä kannalla, +sekä oppineiden että oppimattomien joukossa. Oppineiden tie on +voinut käydä toisia uria myöten, mutta molemmat ovat tulleet +siihen, etteivät he mitään tiedä ja silloin tehneet +johtopäätöksen, ettei voi tietää mitään. Tätä kutsutaan +agnostisismiksi ja on se itse asiassa hyvin rohkea väite, +vaikkeivät agnostikot itse sitä huomaa. Sama on laita monen +monen uskovaisen. Kun heitä lujasti ahdistetaan, he ehkä +puoleksi huomaamattaan laskevat itsestään sellaisen lauseen: +ihminen ei voi mitään tietää. Siihen ihminen aina turvaa, sillä +ihmisen koko olemus on pohjaltaan järkeä, ja ihminen välttämättä +tahtoo tietoa. Hänen koko olemuksensa on tietoon pyrkimistä. Kun +hän näkee tai luulee, ettei itse voi enää edetä mihinkään, hän +sanoo: ihminen ei voi enempää tietää. Sillä tavalla hän on +tyydyttänyt sielunsa tarpeet ja luulee tyydyttävänsä toistenkin +tarpeet. »Olkaamme rauhalliset, me emme voi mitään tietää, siinä +kylliksi!» Tähän jäävät ne, joiden järki väsyy, joilla ei ole +sitä runollista vaistoa, joka veisi heitä edemmäksi. +<br> +<br>Mutta ne, jotka pääsevät tämän kohdan yli, saavat järkensä +valistetuksi. Heidän järkensä herää uudella tavalla, heissä +todella tapahtuu heräymys. Suuren älyllisen työn perästä tämä +heräymys tulee, kun ihmisellä on ollut apunaan taiteellinen +aisti, joka tekee hänen työnsä todella sielukkaaksi ja +henkeväksi. Hänen järkensä äkkiä valistuu ja hän saa tietää +ihmeellisen asian. Minkä? Tämän hän näkee älyllisessä +heräymyksessään: on olemassa elämä kaikkien ilmiöiden takana, +yhtenäinen elämä. On olemassa ykseys moninaisuuden takana. On +olemassa ääretön avaruus, johon korkeimmatkin auringot häviävät. +Elämä on täynnä ilmiöitä, mutta elämä itse on pohjaton. Elämä on +rajaton verrattuna ilmiöihinsä, jotka ovat rajallisia. On +olemassa ikuinen elämä kaiken yläpuolella, elämä, jota ihmiset +nimittävät Jumalaksi. Tämän yhtenäisen elämän ihminen +älyllisessä heräymyksessään tajuaa ja näkee. Mahdotonta on +kuvata sitä fyysillisillä sanoilla ihmiselle, joka ei ole sitä +kokenut, hänen täytyy ponnistaa, kunnes hän saa kokemuksen +siitä. Hänen täytyy ponnistaa koko sielullaan, ja varmasti tulee +päivä, jolloin hänen ymmärryksensä herää ja näkee: »minähän en +ole olemassa erityisenä oliona, vaan olen yksilöllinen ilmennys +äärettömästä elämästä. Olen vain pisara merenpinnalla.» Ihminen +aivankuin näkee ulos äärettömyyteen, näkee Jumaluuden suuren +pimeyden, joka itseensä kätkee kaiken valon. Hän ymmärtää, mitä +vanhat salatieteelliset maailmanselitykset tarkottavat, kun ne +sanovat: valo on syntynyt pimeydestä; kun raamatussakin +kerrotaan, että syvyys ja tyhjyys oli ensin ja sitten vasta tuli +valo. Kun ihminen täten huomaa olevansa pieni osa suuresta +kokonaisuudesta, huomaa, että kaikilla olennoilla toisin sanoen +on yhteinen alkuperä eli isä, täytyy hänen samalla myöntää, että +kaikki ihmiset ja elävät olennot suuren Elämän lapsina ovat +keskenään veljiä. Hänen järkensä sanoo hänelle +vastustamattomalla selvyydellä: »sinä olet atomi +maailmankaikkeudessa, elämän äärettömässä valtameressä, niinkuin +kaikki muut ovat atomeja. Sinä et ole ihmeellisempi kuin mikään +muukaan atomi tässä kaikkeudessa eikä mikään muu atomi ole +äärettömyyden ja iankaikkisuuden kannalta ihmeellisempi kuin +sinä olet. Sinä olet vain yksi pyörä, ihmeellisessä koneistossa, +sinä olet vain omalla paikallasi, kohdallasi välttämätön atomi, +tässä atomien meressä mutta matonen maassa on aivan yhtä +välttämätön ja salaperäinen ilmennys kuin sinä olet; ja jos on +olentoja, korkeampia ihmisiä, enkeleitä, jumalia, luojia, niin +ne ovat myös atomeja iankaikkisuuden ja äärettömyyden rinnalla. +Ne ovat myös sinun veljiäsi.» Luonnollista on, että kun ihminen +järjessään tämän totuuden älyää, hän samalla ymmärtää, että +totuus oikeastaan häntä velvottaisi. »Me ihmiset olemme veljiä, +mutta emme elä kuin veljet! Koska minä nyt tämän tajuan, pitäisi +ehkä minun—?» Kuitenkin ihminen voi jäädä tälle kohdalle. Hän +on löytänyt suuren totuuden, mutta taas on kohta tullut, että +hän voi jäädä paikoilleen. Hän on totuuden nähnyt ja voi sitä +toisillekin neuvoa, toisiakin houkutella sitä näkemään, mutta +hän voi antaa sen jäädä itselleen älylliseksi voitoksi eli +saavutukseksi. Hän pysyy silloin intellektualistina, joka on +nähnyt Jumalallisen Elämän kaiken takana, mutta samalla nähnyt +oman mitättömyytensä, kykenemättömyytensä, pienuutensa. Hän ei +mitään kykene tekemään, hän elää vain mukana niinkuin pisara +meressä. Hän kätkee tämän tiedon käytännöllisesti itseensä, hän +on löytänyt helmen, mutta kätkee sen peltoonsa. Hän on saanut +»leiviskän», mutta kaivaa sen maahan. Mitä hän voi tehdä? hän ei +voi maailmaa muuttaa, ei saada sitä paremmaksi, ei ihmisiä +veljellisemmiksi keskenänsä. +<br> +<br>Mutta jollei hän tälle kohdalle jää, jos hän tahtoo mennä +eteenpäin tästä heräymyksestä, jos hän tuntee sisässään: »minä +tahdon maksaa paljon, jotta totuus, jonka olen nähnyt, tulisi +minussa eläväksi», silloin hän voi ottaa seuraavan askeleen +edemmäksi ja joutua uuteen jaksoon eli kehityskauteen totuuden +etsimisessä. +<br> +<br>Sen sijaan, että hän vain alhaaltapäin katselisi ihmeellistä +totuutta, hän silloin antaa totuuden jumalallisen elämän virrata +itseensä. Muistattehan, mitä tässä mainittiin eräässä äskeisessä +esitelmässä, että ihminen on aineellisessa ilmennyksessään +munanmuotoisen auran sisäpuolella, mutta että hän todellisessa +itsessään on tämän munanmuotoisen auran ulkopuolella. Aura on +hänen Itsensä sisässä, Itsenä hän ei istu sen auran keskellä; +siinä on ainoastaan hänen yksilöllinen ilmennyksensä. Itse hän +jumalihmisenä on auransa ympärillä, ulkopuolella, aineettomuuden +maailmassa. Kun nyt ihminen näkee älyllisesti, että elämä on +yhtenäinen, että Jumala on iankaikkinen ja ääretön salaisuus +kaikkien ilmiöiden takana, niin hän itse asiassa ottaa vastaan +älyllisen vaikutuksen omasta Itsestään, siitä äärettömästä +Itsestä, joka on hänenkin oma Itsensä, vaikka se on hänen +personallisen ja yksilöllisen ilmennyksensä eli auran +ulkopuolella. Mutta jos hän tahtoo, että ääretön iankaikkinen +elämä virtaisi hänen sisälle ja ilmenisi hänessä, niin hänen +täytyy ottaa vaikutuksia siltä Itseltä, joka on yhtä +Äärettömyyden kanssa, toisellakin tavalla kuin älyllisesti. +Hänen täytyy antaa tuon äärettömän elämänsä tunkeutua häneen +niin, että se täyttää myös hänen tunne- ja tahto-elämänsä. Kun +hän vakavasti tahtoo edetä älyllisestä näkemyksestä eli +»heräämisestä« «vanhurskauttamiseen», silloin hänen täytyy +tahtoa, että totuus, minkä hän on älyllisesti nähnyt, ilmenisi +koko hänen yksilöllisessä ilmennyksessään, täyttäisi hänet ja +tulisi siis ilmi hänen personallisessa elämässään. Toisin sanoen +on teoissa toteutettava, mikä ajatuksissa on ihanteena. Tämä ei +ole leikintekoa, sillä ihanteen toteuttaminen tässä tapauksessa +on itse Jumalallisen Totuuden toteuttamista. Ennenkuin se voi +tapahtua, täytyy ihmisen tahtoa—ja hän voi tahtoa, jos hänellä +on taiteellinen vaisto—että hän voisi elää veljellistä elämää. +Hänen täytyy ajatella omaa personallista elämäänsä ja millä +tavalla hän voisi sitä muuttaa, mikä siinä sotii veljeyttä +vastaan, mikä on alhaista, puutteellista tai rumaa. Hänen täytyy +itse näitä asioita miettiä. Erehtyvät ne ihmiset, jotka ottavat +jonkun opettajan itselleen ja noudattavat hänen käskyjänsä ja +menettelevät sokeasti niiden mukaan, sillä tässä varsinaisesti +tarvitaan ihmisen omaa työtä, jos hän tahtoo edetä +totuudenetsimisen tiellä. Hänen ei pidä eikä hänen tarvitsekaan +sokeasti kulkea kenenkään neuvojen mukaan vaan hänen pitää itse +omalla ymmärryksellään, omalla parhaimmalla taidollaan pohtia +asioita, jotka häntä itseään koskevat. »Mikä minun sieluni +pelastaa vaaroista, millä tavalla minun pitäisi muuttaa elämäni, +että siitä olisi hyötyä kanssa-ihmisilleni, miten voisin elää +niin, etten loukkaisi veljeyden periaatteita?» Näin hän kysyy +itseltään ja ymmärtää, että voidakseen olla todellinen veli +kaikkien kanssa täytyisi hänen osata rakastaa, aivan +pohjattomasti rakastaa. Mutta vaikkei hän sitä osaisi, hän +kuitenkin tahtoo pyrkiä. Tämä on juuri tärkeä kohta, että +ihminen tahtoo pyrkiä ja vaikkapa vähässä muuttaa elämäänsä. Hän +esim. päättää: »nyt en tahdo enää tappaa eläimiä enkä tehdä +niin, että toisten täytyy tappaa minun takiani. En siis syö +lihaa, en mitään sellaista, jonka vuoksi eläimiä tapetaan.» Leo +Tolstoi, tuo suuri ihmeellinen mies, joka todella etsi ja pyrki, +sanoo: ensimäinen ehto, kun ihminen tahtoo tulla hyväksi, on, +että hän tulee kasvissyöjäksi, sillä kuinka ihminen voisi +alottaa väärästä kohdasta ja tulla hyväksi, samalla kun hän +tahraa käsiään verellä. +<br> +<br>Mainitsen tämän esimerkkinä, mutta en tarkotuksessa ketään +loukata. Kukin ihminen itse päättää sisässään kaikista +kysymyksistä oman elämänsä suhteen, ja se on hänen yksityinen +asiansa Jumalan kanssa. Emme voi tuomita ketään. Emme voi sanoa, +kun näemme jonkun syövän lihaa: »Ah, hän on mahdoton, hän ei +kykene elämään veljellisesti.» Meidän kädessämme ei ole +veljeyden mittapuu. Kun ihminen on vakava pyrkimyksessään, on +hänen yksityinen asiansa, mistä kohdasta hän alottaa. Ihmisellä +on laki itsessään, sanotaan raamatussa. Hän on itselleen laki. +Laki on kirjotettu hänen sydämeensä ja hän itse ymmärtää, mitä +hän itseltänsä vaatii. Kun hän vilpittömästi tahtoo edetä +veljellisyyden tiellä ja kun hän ajattelee ihanteena, että voisi +palvella ihmiskuntaa ja maailmankaikkeutta, sen onnea ja +edistystä, mitään itselleen pyytämättä, silloin hän on oikealla. +Ihmisen on niin yksinkertaista tuntea, niin helppoa arvostella +omaa itseään. Hän kysyy itseltään: mitä minä tahdon? ja vastaa +siihen aivan rehellisesti ja vilpittömästi. Aivan välttämätöntä +totuudenetsijälle on, ettei hän tee mitään ilvettä itsensä +kanssa. Siinä kohdassa ihmiset erehtyvät, että usein ovat +sokkosilla itsensä kanssa. Totuudenetsijälle ei sellainen +kelpaa, hänen täytyy seisoa alastomana itsensä edessä. Mutta kun +hän löytää itsestään vilpittömän tahdon edetä veljeyden tiellä, +silloin totisesti hän etenee ja älyllinen totuudennäkemys +muuttuu hänessä siveelliseksi elämänvoimaksi—ja ihmiselle +tapahtuu uusi kokemus. +<br> +<br>Hän näkee nyt, hän tuntee nyt, kuinka se suuri elämä, jonka hän +on järkensä silmällä nähnyt ja johon hän uskoo, mahtavana +voimana virtaa hänen sieluunsa. Hän tuntee kuinka avaruuden +äärettömyydestä elämän henki liitelee hänen sieluunsa ja kuinka +ikuisuuden syvyydestä elämän lähdevesi pulppuaa hänen sieluunsa. +Nyt hän tietää aivan uudella tavalla että me muodostamme yhden +suuren kokonaisuuden, että me totisesti kaikki olemme saman isän +lapsia, sillä hän tuntee olevansa yhtä kaikkien kanssa. Se suuri +elämä, joka oli hänelle ainoastaan älyllinen todellisuus, +muuttuu eläväksi todellisuudeksi ja selvittää hänelle elävän +kokemuksen avulla, mitä on rakkaus. Silloin kun hänelle tapahtuu +tämä ihmeellinen hetkellinen uudestasyntyminen, silloin hän +tietää mitä rakkaus on siitä yksinkertaisesta syystä, että hän +sillä hetkellä rakastaa kaikkia, ja samalla hän ymmärtää koko +olemuksellaan, ettei ole muuta vapahtajaa olemassa kuin Jumala. +Hän ei voi itse itseään vapahtaa eikä tehdä itseään hyväksi— +kuinka hän kuolevainen ihminen voisi itseään pelastaa ja millä +voimalla? Ei, vaan se ääretön voima, se suuri ihmeellinen, +yhtenäinen elämä, joka on kaiken takana, se hänet täyttää, se +hänet puhtaaksi pesee. Se on rakkaus ja se opettaa häntä +rakastamaan. Sen avulla, sen täyttämänä hän osaa rakastaa. Se +yksin, Jumala itse, on pelastaja, vapahtaja. Kaikki teologiset +riidat ja kiistat Jumalan armosta, ihmisen omasta voimasta +j.n.e. tulevat aivan arvottomiksi hänen silmissään. Ihmiset, +jotka eivät asioista tiedä, saattavat niistä puhua, mutta kun +ihminen itse tietää, kun hän on itse kokenut, mikä voima se on, +joka hänet nostaa, mikä voima se yksin on, joka hänet tekee +hyväksi, puhdistaa, täyttää rakkaudella kaikkea kohtaan, kun hän +sen tietää, silloin hänen ei tarvitse riidellä kysymyksestä +sellaisten kanssa, jotka eivät sitä tiedä. Yhdentekevää on, +kutsuuko ihminen tuota voimaa Jumalan voimaksi vai kutsuuko hän +sitä omaksi itsekseen, sillä totisesti se on hänen oma itsensä, +joka asuu auran ulkopuolella, joka tulvaa häneen, mutta +totisesti se samalla on itse ääretön elämä. Nimi on toisarvoinen +asia eikä muuta sitä tosiseikkaa, että personallinen minä ei voi +nostaa itseään, jollei se täyty elämällä, joka personallisesti +katsoen tulvaa siihen ulkoapäin, tulkoon se sitten +äärettömyydestä tai ihmisen korkeammasta itsestä, sillä +käytännöllisesti katsoen nämä ovat yhtä. +<br> +<br>Tällainen on toinen jakso totuudenetsijän elämässä. Ja kun hän +on tähän kohtaan päässyt, ei hän tiellä enää pysähdykään, ei hän +enää jääkään seisomaan vaan hän etenee itsestään eteenpäin ja +hänen kokemuselämänsä yhä rikastuu. Päivä päivältä hän oppii +selvemmin ja laajemmin rakastamaan. Päivä päivältä hänelle +esiintyy uusia elämän ongelmia, jotka vaativat ratkaisua. Päivä +päivältä hänen kykynsä niitä ratkaista kasvaa. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="V" href="#index"> V. </a> YLIAISTILLINEN ELÄMÄ.</h2> + +<br> +<br> + +Aiomme tänään jatkaa viime luentoa, joka jäi kesken siinä +merkityksessä, että en ehtinyt kuvata kolmatta askelta totuuden +etsijän tiellä. Tietysti askeleita tällä tiellä on useampia. +Totuuden etsiminen ei lopu, ennenkuin ihminen on kehittynyt +täydelliseksi Mestariksi, ja tietysti kehitystä on senkin +jälkeen, vaikkei sitä silloin enää kutsuta totuudenetsimiseksi. +Mutta totuudenetsimisen alkupäässä on ne kolme askelta, joista +viime kerralla lupasin puhua ja joista en ehtinyt kuvata muuta +kuin kahta. +<br> +<br>Kuten muistatte oli ensimäinen askel totuudenetsimisessä +totuuden älyllistä etsimistä, joka päättyi sellaiseen +huippukohtaan, että ihminen heräsi älyllisesti, jolloin ihminen +ensin järkensä silmillä näki ja ymmärsi, että elämän moninaisten +ilmiöitten takana oli olemassa yksi yhtenäinen elämä. Ihminen +älyllisesti näki niin sanoaksemme Jumalan olemassaolon ja siitä +johtuvan seurauksen, että kaikki ihmiset ovat tämän Jumalan +lapsia ja siis ytimeltään yhdenvertaisia. +<br> +<br>Tätä älyllistä heräämistä seuraa luonnollisesti velvollisuus +toteuttaa sitä jumalallista yhtenäistä elämää, jonka ihminen +näkee olevan kaikkien ilmiöitten takana ja piilevän hänessä +itsessäänkin, toisin sanoen velvollisuus toteuttaa veljeys. +<br> +<br>Sentähden totuudenetsijä, joka ei pysähdy älylliseen +totuudenetsimiseen, yrittää elää veljellisesti. Hän koettaa +järjestää omaa personallista elämäänsä niin paljon kuin hän osaa +ymmärtämäinsä veljeysperiaatteiden mukaisesti. Näiden +siveellisten pyrkimysten luonnollisena palkkana seuraa sitten +toinen heräymys eli uudestasyntyminen, joka ei ole enää +älyllistä vaan siveellistä laatua. Ihminen silloin kokee +kummallista ekstasia, jolloin jumalallinen elämä tulvaa hänen +personallisuuteensa, tehden sen pyhäksi ja täyttäen sen +suurenmoisella rakkaudella kaikkia kohtaan koko luomakunnassa. +Se, joka on pyrkinyt veljellisyydessä eteenpäin, varmasti joskus +on tehnyt tällaisen kokemuksen. Ennen hän ei ole osannut +rakastaa, ei ole tuntenut yleis-inhimillistä, kosmillista +rakkautta, vaikka hän on ymmärtänyt ja älynnyt sitä yhtenäistä +elämää, mikä hänen sisässään voisi tuntua ja siinä on <i>de +jure</i> vaikkei vielä <i>de facto</i>. Mutta noina ekstasin +hetkinä hän tuntee voivansa rakastaa kaikkia, voivansa syleillä +koko maailmaa. Näitä kokemuksia ihminen tekee pyrkiessään +toisella tien kohdalla eteenpäin, ja ne kohoavat huippuunsa +suurimmassa rakastamiskyvyssä ja voiman kokemuksessa, minkä +ihminen voi saavuttaa. +<br> +<br>Mutta nämä kokemukset ovat vain hetkellisiä ekstasi-tiloja. +Ihminen ei vielä ole joka hetki sellainen. Hän tietää, mitä +Mestarin rakkaus on, hän on saanut kokea, mitä on täydellisen +ihmisen elämä, hän käsittää, että jos hän olisi täydellinen, hän +joka hetki rakastaisi siten kuin hän rakastaa ekstasin hetkinä, +ja koko hänen elämänsä olisi yhtä ainoata rakkauden unelmaa +aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ja tämä tieto velvottaa. Hänen +velvollisuutensa on kehittyä siihen elämään, jossa hän aina +voisi tuntea tuota ihmeellistä äidin eli Mestarin rakkautta +kaikkia kohtaan. Hänen velvollisuutensa on siihen pyrkiä. Ja +silloin hän ymmärtää tärkeän seikan. Hän ymmärtää, miksikä +hänessä tämä rakkaus ei elä yhtämittaa. Hän ymmärtää sen +riippuvan siitä tosiseikasta, että hän ei ole kyllin viisas. Hän +ei voisi sitä rakkautta vielä käyttää. Jos se hänessä aina +asuisi, mitä hän tekisi? Millä tavalla hän ihmiskuntaa auttaisi, +millä tavalla hän rakastaisi, kuinka hänen rakkautensa ilmenisi? +<br> +<br>Ekstasin hetkenä tai sen perästä on tavallista, että ihminen +ajattelee: »oi, jos olisin rikas, jos minulla olisi kaiken +maailman rikkaudet, niin minä auttaisin kaikkia, jotka tulevat +tielleni ja kärsivät ruumiillisesti,—oi jos olisin rikas!» +Mutta vähänkin asiaa punnittuaan hän huomaa, että sellainen +ratkaisu olisikin humbugia, sillä silloin kaikkien muiden +ihmisten pitäisi olla sellaisessa asemassa, että he kaipaisivat +hänen rikkauttaan. Siis kaikkien muiden pitäisi olla köyhiä, +puutteessa, hänen yksin rikas, jotta voisi näyttää heille +rakkauttaan. Mitä tämä olisi muuta kuin humbugia? Minkätähden +hänen pitäisi olla sellainen ihmeellinen olento, joka näyttäisi +muille rakkauttaan? Ja mitä hyötyä toisilla olisi tällaisesta +avunsaannista, joka tekisi tyhjäksi heidän oman +yritteliäisyytensä, heidän omat ponnistuksensa? +<br> +<br>Totuudenetsijä ymmärtää selvästi, että siihen päin ei ole +pyrittävä. Hän ymmärtää, että luonnollinen taloudellinen +ratkaisu on, että toinen ihminen ei tarvitse toisen apua +suoranaisesti. Hän ymmärtää, että näitä kysymyksiä köyhyydestä +ja rikkaudesta, aineellisesta puutteesta ja avuliaisuudesta +pitää ratkaista siten, että olosuhteet maan päällä järjestetään +niin, ettei ole köyhiä eikä rikkaita, ei puutteellisia eikä +yltäkylläisiä. Ja näin ollen hänen täytyy osata näyttää +rakkauttaan toisella tavalla: «jos oikein rakastan ihmisiä, +pitää minun osata näyttää heille rakkauttani, vaikka olisin niin +köyhä, etten voisi heille mitään aineellista apua antaa.» +<br> +<br>Mitenkä sitten voidaan ihmisiä auttaa? Kaipaavatko ihmiset muuta +kuin aineellista apua? Ei tosiaan ole muu tarve niin lähellä. On +kyllä ihmisiä, jotka kaipaisivat rakkautta ja hyvyyttä; esim. +jokainen sairas on kiitollinen toisen hyvyydestä; jokainen surun +painama on kiitollinen siitä, että toinen ihminen osottaa +hänelle myötätuntoa, osanottoa hänen surussansa, mutta usein on +kuitenkin elämässä niin, että niillä ihmisillä, jotka ovat +surullisia tai sairaita, onkin lohduttajansa. Sillä kaikkein +enimmän tietysti voi surevaa tai sairasta lohduttaa ja hänelle +osottaa myötätuntoa sellainen, joka jo personallisesti häntä +rakastaa ja ymmärtää hänen personallisia omituisuuksiaan. Sairas +ihminen ottaa mieluummin vastaan hoitoa sen puolelta, joka häntä +rakastaa kuin vento-vieraalta. Totuudenetsijä vetää näistä +huomioistaan sen johtopäätöksen, että elämässä täytyy olla ala, +jossa ihmiset todella kaipaavat apua ja jossa he eivät voi saada +keltä tahansa apua, ei niiltäkään, jotka heitä rakastavat. Ja +sellainen ala onkin. Mikä? Yleensä elämän tieto. Siinä ihmiset +kaipaavat apua. Heillä ei ole tietoa siitä, mitä elämä on. +Ihmiset eivät tiedä, ovatko he kuolevaisia vai ovatko he +kuolemattomia olentoja. He eivät tiedä, elävätkö kuoleman +jälkeen, ovatko täällä vain yhden kerran vai tulevatko useamman +kerran tähän maailmaan. Ihmiset eivät ole osanneet ratkaista +itse elämän kysymystä. He elävät tietämättömyydessä ja kaipaavat +tietoa. »Siis», huudahtaa totuudenetsijä, »jos minulla olisi +tietoa ja viisautta, silloin voisin ihmisiä auttaa.» +<br> +<br>Ihminen, joka on tehnyt rakkauden ekstasin kokemuksia, hän +kaipaa tietoa, ei itseänsä varten, vaan sentähden että hän +muuten on hyödytön maailmassa, että hänellä ei ole maailmassa +muuten mitään tehtävää. Hän tahtoo rakastaa ihmisiä, auttaa +heitä ja olla hyödyksi ihmiskunnalle, mutta siihen kyetäkseen +hän tarvitsee tietoa. Siveellisestä uudestasyntymisestä seuraa +välttämättömänä vaatimuksena ja velvollisuutena +totuudenetsijälle hankkia itselleen tietoa elämän ja kuoleman +salaisuudesta. +<br> +<br>Tämä tieto elämän ja kuoleman salaisuudesta, jota hän kaipaa ja +jota hän tahtoo itselleen hankkia ihmiskunnan vuoksi, ei ole +psyykillistä vaan henkistä laatua. Ei hän kaipaa yliaistillisia +kykyjä, ei hypnotista voimaa, ei tavallista selvänäköisyyttä, ei +mitään hermoja kiihottavaa, vaan todellista tietoa siitä, onko +mitään olemassa kuoleman jälkeen, onko totta, että on olemassa +taivaita ja helvettejä, onko olemassa iankaikkinen elämä, onko +totta, että ihminen syntyy monta kertaa maailmaan. Tätä tietoa +hän tarvitsee, tätä henkistä tietoa elämän ja kuoleman +salaisuudesta, toisin sanoin tietoa siitä, onko hän itse +sellainen olento ihmisenä, että hän voi elää kuoleman jälkeen. +<br> +<br>Millä tavalla hän voi tästä saada tietoa? Mitä tapahtuu +kuolemassa? Aivan selvästi kuolemassa tapahtuu se, että +fyysillinen ruumis jää elottomaksi. Jos siis ihminen on olemassa +kuoleman jälkeen, on hän jokin muu kuin fyysillinen ruumis. +Fyysillinen ruumis jää elottomaksi, se kuolee. Jos ihminen on +sama kuin fyysillinen ruumis, ei hän ole olemassa kuoleman +jälkeen. Mutta jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen, silloin +hänen täytyy olla joku muu kuin fyysillinen ruumis, ja siinä +tapauksessa on hän tämä muu nyt jo eläessään. Tämä on aivan +selvää logiikkaa. Jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen ilman +fyysillistä ruumista, täytyy hänen voida olla olemassa +eläessäkin ilman fyysillistä ruumista. Sille ihmiselle, joka +tahtoo tietoa elämän ja kuoleman salaisuudesta, muodostuu aivan +selvä problemi ratkaistavaksi. Hänen täytyy päästä tietoon +siitä, voiko olla olemassa ihmisenä, vaikkei ole fyysillistä +ruumista käytettävänä. Ja kun itse kysymys on selvä, on syytä +toivoa vastausta. +<br> +<br>Nyt tietysti kun ihminen asettaa ratkaistavakseen tällaisen +problemin, hän joutuu tekemisiin yliaistillisen maailman ja +tavallaan tuntemattomien voimien kanssa, sillä kuolemantakaiset +asiat eivät ainakaan ole fyysilliselle silmälle näkyviä, vaan +asettavat hänet yhteyteen psyykillisen, yliaistillisen maailman +kanssa. Hän saattaa nähdä näkyjä ja kummallisia unia, aavistaa +asioita ja kehittyä erityisen herkkätuntoiseksi. Ja lopulta hän +tulee sellaiseen kummalliseen kohtaan, että kokee olevansa +ulkopuolella fyysillistä ruumista ja tietää elävänsä +fyysillisesta ruumiista riippumatta. +<br> +<br>Nyt meidän täytyy tätä kysymystä hieman tutkia, mitä se +merkitsee ja kuinka se on ymmärrettävissä. Jokainen fysiologi ja +jokainen psykologi, joka on tutustunut n.k. kokemusperäiseen +sielutieteeseen, tietää että ihminen on olento, jossa +sielulliset tajunnan ilmiöt käyvät käsi kädessä aineellisten +ilmiöitten kanssa. Kun ihminen ajattelee ja tuntee, tapahtuu +samalla vastaava aineellinen, muutamat sanovat sähköllinen ilmiö +hänen fyysillisessä koneistossaan, aivoissa ja hermostossa. +Tämän nojalla materialistinen katsantokanta on tehnyt tuon +tunnetun johtopäätöksensä, että koska kaikkia sielullisia +ilmiöitä seuraa rinnakkain jonkinlaiset fysiologiset ilmiöt, ei +ole ilman näitä fyysillisiä eli fysiologisia ilmiöitä olemassa +mitään tajunnallisia sieluilmiöitä. Sentähden sanovat +materialistiset fysiologit ja kokemusperäiset psykologit, että +ihmisen koko personallinen sielu-elämä sisältyy hänen +ruumiilliseen elimistöönsä, ja lisäävät: kun te esim. tutkitte +ihmisen unielämää, huomaatte, kuinka ihminen todella on +riippuvainen aineellisesta koneistostaan, ruumiistaan, sillä +unielämässä ihmisen tajunta siirtyy isoista aivoista pieniin +aivoihin ja selkäytimeen eikä siis unielämä saata olla +personallisesti itsetietoisaa samalla tavalla kuin päiväelämä; +isot aivot välittävät päivätajunnan sielullisia ilmiöitä, ja kun +nämä isot aivot ovat horrostilassa (nukkuvat) ja tajunta on +laskeutunut alaspäin pieniin aivoihin ja selkäytimeen, niin +ihminen ei ole sama itsetietoinen, tekojaan ja tunteitaan +hallitseva olento kuin päivällä vaan hän muuttuu olennoksi, +jonka kaikki tajunnalliset elonilmaukset ovat sekasotkuisia tai +ainakin toisten lakien hallitsemia kuin päivätajunnallisen +itsetietoisuuden. Sentähden ihminen unessa saattaa menetellä +toisin kuin päivätajunnassa. Unessaan hän saattaa tehdä +hullunkurisia tekoja eikä ihmettele, että tapahtuu yhtämittaa +mitä merkillisimpiä vaihteluita. Päinvastoin on ihmisen +alitajunnalla, joka tulee näkyviin, kun päivätajunta laskeutuu +aivokynnyksen alapuolelle, luonnostaan esim. dramatisoiva eli +näytelmällinen kyky. Aivan yksinkertaisia fyysillisiä ilmiöitä +tulkitaan monimutkaisten unien välityksellä. Jos ihmisen nenän +alle hänen nukkuessaan pistetään tuoksuva ruusu, hän +alitajunnassaan, silloin kun se ottaa vastaan hermojen +välittämän sanoman tuoksuvasta ruususta, selittää tämän +draamallisesti unen muodossa esim. siten, että hän kävelee +ihanassa ruusutarhassa. Ihminen on ikäänkuin paljon +lapsellisempi, tyhmempi ja itsetiedottomampi olento unissaan, +sanovat fysiologit, kuin päivätajunnassa. +<br> +<br>Ja tietysti pitäisi niin olla kaikkien teoriojen mukaan, ellei +olisi olemassa ihmeellinen tosiseikka, jota eivät fysiologit ja +tavalliset kokeelliset psykologit saata ottaa lukuun, koska he +yleensä eivät sitä tunne. Se ei ole siksi yleinen ilmiö, että +jokainen nykyaikainen sielutieteilijä kohtaisi sitä luvuissaan +tai empiirisissä tutkimuksissaan. Mutta ilmiö on olemassa ja se +ilmiö on, että ihminen uni-elämässään saattaa olla aivan sama +olento kuin päivällä, saattaa tuntea itsensä aivan samaksi ja +olla yhtä itsetietoinen ja yhtä vapaa kuin päivätajunnassaan +sekä ulkomaailman että omien sielullisten tajuntatilojensa +suhteen, saattaa siis yhtä paljon hallita itseään ja olla +itsensä herra unessa kuin päivällä. Minä tunnen ihmisiä, joille +tällainen unitila on aivan luonnollinen. He nukkuessaan +kummallisella tavalla jatkavat päivä-elämäänsä, liikkuvat +keveämmin ja nopeammin, mutta toimivat muuten samalla tavalla +kuin päivällä. Tietysti tämä tapahtuu sielullisesti, +ruumiillisesti he eivät saata toimia samalla tavalla. +Uni-elämässään, vaikka ovat mielestään aivan hereillään, eivät +voi esim. nostaa fyysillisiä huonekaluja, mutta muuten ovat +kaltaisiaan, puettuja niinkuin päivällä, tunteiltaan ja +ajatuksiltaan samoja. +<br> +<br>Tällaisen unitilan pitäisi tietysti fysiologien ja tavallisten +kokeellisten psykologien mielestä olla aivan mahdoton, sairas, +epänormaali, sillä eihän ihminen sellaisessa tilassa saata +nukkua. Jos hän on sama kuin päivällä, täytyy hänen tajuntansa +toimia isojen aivojen välityksellä. Vai olisiko hän niin +epänormaalinen olento, että hänellä pikku-aivot ja selkäydin +olisivat samalla tavalla organisoidut kuin isot aivot? Ei, sillä +tutkiessaan tiedemiehet voivat huomata, että hänen pikku-aivonsa +eivät ole samanlaisia kuin isot aivot vaan ovat rakennetut +niinkuin vastaavat elimet muilla ihmisillä. +<br> +<br>Kuinka nyt tätä salaperäistä ilmiötä voimme ymmärtää ja onko +tämä sitä yliaistillista tietoa, jota ihminen tarvitsee? Me +voimme okkultisesti aivan hyvin ymmärtää, mistä ilmiö johtuu. +Emme saata kumota sitä selvää lakia, jonka kokeelliset +sielutieteilijät ovat keksineet, että sielulliset ja aineelliset +ilmiöt käyvät rinnakkain, käsi kädessä. Laki kuin laki, jos +kerran laki pitää paikkansa. Mutta mitä voimme okkultisesti +huomata? Sen kummallisen seikan, että ihminen fyysillisessä +ruumiissa on muuta kuin vain—käyttääkseni vanhojen filosofien +ja alkemistien lausetapaa—maata, vettä, ilmaa ja tulta. Hänen +fyysillinen ruumiinsa on kokoonpantu paitsi niistä aineista, +joita me fyysillisillä aistimilla havaitsemme, sellaisistakin +aineista, joita emme tavalliselta fyysillisellä silmällä näekään +ja joita me okkultismissa eli salatieteessä olemme tottuneet +kutsumaan eetteri-aineiksi. Nämä ainekset muodostavat aivan kuin +näkymättömän puolen fyysillisestä ruumiista. Ihmisen tajunta +toimiessaan fyysillisessä ruumiissa ja sen aivoissa ei ole +ainoastaan fyysillisten solujen välittämä vaan kulkee myös +niihin sisältyvien eetteriainesten kautta. Siis ihmisen tajunnan +välittäjänä on suurempi joukko aineellisia ilmiöitä kuin +fysiologit tuntevat. Fysiologit ja kokeelliset psykologit +tuntevat ainoastaan niitä ilmiöitä, joita he saattavat +aistimilla ja koneilla havaita fyysillisessä ruumiissa, mutta +toinen puoli niistä ilmiöistä, jotka ovat ulkopuolella +fyysillisen aistihavainnon, jää heiltä huomaamatta. Kun ihminen +ajattelee tai tuntee, ei siis tapahdu aineellinen +parallelli-ilmiö yksinomaan karkeasti fyysillistä laatua—ei +siis vain sähkö-ilmiö, vaan myös värähtely hienommassa aineessa +jota emme näe mutta jota kutsumme eetteriksi. +<br> +<br>Tämä eetteri on nyt sitä laatua ja siinä suhteessa fyysilliseen +ruumiiseen, että se saattaa siitä erkautua. Se saattaa +epänormaalisissa tapauksissa eristäytyä fyysillisestä aineesta. +Ihminen saattaa ikäänkuin jakautua kahtia fyysillisesti. +Yliaistillisten ilmiöitten esimerkkikokoelmiin on keräilty +useita sellaisia tapauksia, että sama ihminen on nähty kahdessa +paikassa yhtaikaa. Niinkin selvä ilmiö kuin seuraava on näissä +kokoelmissa: opettajatar Emilie Sagée, joka kirjottaessaan +taululla luokkansa edessä tyttöjen häntä katsellessa, oli +samalla heidän nähtensä, kun joku ensin sattui huomauttamaan, +ulkona puutarhassa kävelemässä. Tällaisia tapauksia on ja ne +näyttävät meille objektivisesti, että ihmisen fyysillinen olemus +saattaa jakautua kahtia. Salatieteen kannalta muuten vanhastaan +tiedetään, että ihmisen fysiologinen olemus saattaa näin +jakautua. Ehdottomasti pitää paikkansa tuo laki, että +sielullisia ilmiöitä vastaavat määrätyt aineelliset ilmiöt, +mutta itse aineelliset ilmiöt ovat kaksinaisia: fyysillisiä ja +eetterisiä ja saattavat ilmetä kahtena. Personallinen tajunta on +vain toisessa paikassa. Jos personallinen tajunta on +eetterisessä haahmossa, joka kulkee puutarhassa, silloin +opettajatar seisoessaan taulun luona, on aivankuin hetkeksi +poissa tajunnastaan. Mutta jos hän on itsetietoinen +fyysillisessä olemuksessaan, niin toinen puoli hänestä, joka on +ulkona, on vain aineellinen ilmiö. Samalla tavalla ihmiset, +jotka näkevät selviä unia sitä laatua, josta äsken puhuin, että +he ovat itsetietoisia ja hereillään ja saattavat nähdä oman +fyysillisen ruumiinsa,—ovat tietoisia haamussa eli +kaksoisolemuksessa, sillä fyysillis-personallisesti +itsetietoinen ihminen ei saata olla ilman fyysillis-eetteristä +ainetta. +<br> +<br>Tämä on ensimäinen tosiseikka, minkä ihminen ymmärtää, +joutuessaan tekemisiin yliaistillisen maailman kanssa. Hän ei +voi olla toisessa maailmassa sama personallinen olento kuin hän +on tässä ilman tätä fyysillis-eetteristä ainetta. Siis hän ei +voi olla olemassa kuolemankaan jälkeen ilman +fyysillis-eetteristä ruumista, joka välittää hänen personallista +itsetietoisuuttaan, ellei hän muutu toiseksi olennoksi. Ja minkä +kokemuksen itse asiassa ne ihmiset tekevät, jotka ovat +hereillään ja personallisesti oma itsensä ulkopuolella +fyysillistä ruumista? He tekevät sen kokemuksen, etteivät tiedä +minkälainen on ihmisen tila kuoleman jälkeen. He eivät tapaa +kuolleita, ellei joku vainaja tule heidän luokseen puhumaan +heille. Joskus kuollut sukulainen tai ystävä saattaa tulla +heidän luoksensa, ja he voivat tietää, että hän on kuollut, he +voivat puhua hänelle, mutta he eivät kykene itse lähtemään +vainajien valtakuntaan, helvetteihin ja taivaisiin ottamaan +selvää, kuinka siellä on. Tämän huomion he pian tekevät. He +kyllä ovat päässeet ihmeelliseen tietoon siitä, että ihminen +saattaa olla olemassa ulkopuolella karkeata fyysillistä +välinettään, mutta he eivät saata päästä vainajien yhteyteen +muitta mutkitta. Itse asiassa tämä ilmiö on epänormaali. Se on +pohjaltaan aineellinen ilmiö eikä sellainen henkinen ilmiö, +jonka tarpeessa totuudenetsijä on. Se ei anna hänelle sitä +henkistä tietoa, jota hän kaipaa. +<br> +<br>Sillä henkisen tiedon kaipuu on lyhyesti määriteltynä tämä: +»onko ihminen toinen olento kuin fyysillisen ruumiin +välityksellä ilmenevä personallisuus? Onko ihminen todella +sellainen kuolematon olento, joka on olemassa kuoleman jälkeen? +Missä ovat vainajat olemassa kuoleman jälkeen?» Jos heitä on +olemassa, täytyy elävässä ihmisessä jo piillä kuolemattomuuden +siemen. Ja jotta ihminen eläissään voisi päästä tietoon +vainajien olotilasta, täytyisi hänen tulla tietoiseksi siitä +puolesta itsestään, joka on riippumaton fyysillis-eetterisestä +personallisuudesta. Tämä on se henkinen tieto, jota +totuudenetsijä kaipaa toisen heräymyksen jälkeen. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="VI" href="#index"> VI. </a> UUDESTASYNTYMINEN KRISTUKSESSA.</h2> + +<br> +<br> + +Puhuttiin viime kerralla siitä elämästä, jota salatiedettä +harjottava ihminen saattaa elää ruumiin ulkopuolella. +Mainittiin, että on ero tehtävä kahdenlaisen ruumiin +ulkopuolella olon välillä. Toinen on oikeastaan fyysillisen +ruumiin kahtiajakoa vain, toinen on varsinaista elämää ja oloa +fyysillisen ruumiin ulkopuolella. Edellisenlaatuiseen elämään +ruumiin ulkopuolella, joka perustuu fyysillisen ruumiin +kahdistumiseen on taipumusta herkkätuntoisilla henkilöillä, +jotka luonnostaan ovat fyysillisesti mediumistisia, ja myöskin +henkilöillä, jotka ovat salatieteilijöitä sillä tavalla, että +vaikutin, joka heitä elähyttää, on uteliaisuus tai ainakin +tiedonhalu, jota emme teosofeina saata täydellisesti hyväksyä. +Kun näet ihminen on ulkona fyysillisestä ruumiistaan +eetterisessä haahmossa, niin hänelle ei ainoastaan ole +mahdotonta pyrkiä vainajien varsinaiseen valtakuntaan, muutamia +poikkeuksia lukuunottamatta, vaan hän on myöskin altis samoille +haluille ja himoille kuin fyysillisessä ruumiissaan ollessaan. +Hän ei itse ole välttämättä siveellisesti eli moraalisesti +parempi kuin päivätajunnassaan, ja on vielä lisättävä, että hän +päivätajunnassaankaan ei tarvitse olla erittäin kehittynyt +siveellisesti voidakseen saada aikaan tällaisia +kaksistumisilmiöitä. +<br> +<br>Kun n. 15 vuotta sitten erityisesti tutkin näitä asioita +käytännöllisesti, näytettiin minulle esimerkeillä ero eetterisen +ja varsinaisesti henkisen ruumiista ulkonemisen välillä. M.m. +selveni minulle ero seuraavan tapauksen kautta. Eräs +ranskalainen salatieteilijä, joka ei ollut teosofi eikä +ollenkaan hyväksynyt teosofista liikettä, istui huoneessaan, +luultavasti Parisissa, ja kirjotti kirjotuspöytänsä ääressä, +joka oli akkunan luona. Vaikka hän muuten oli tavallisen ihmisen +näköinen, kiintyi huomioni hänen silmiinsä, joissa paloi tumma, +synkkä hehku. Kadulta kuului rattaiden ajoa ja hän kääntyi äkkiä +katsomaan, aivankuin olisi aavistanut jotakin. Kadulta ajoivat +vaunut ohi, niissä istui upea, kaunis nainen ja herrasmies. +Silloin tämä ranskalainen salatieteilijä tunsi voimakasta +mielenliikutusta enkä minä ymmärtänyt muuta kuin että hän, joka +nähtävästi oli rakastunut tuohon naiseen, äkkiä tuli +mustasukkaiseksi sen takia, että vieras herrasmies ajoi +vaunuissa naisen seurassa. Luultavasti hänellä oli syvempikin +syy, minkätähden hän samassa menetteli niinkuin menetteli, mutta +sitä en silloin osannut nähdä. Näin ainoastaan nämä selvästi +näkyvät tunteet hänessä. Nyt hän heti heittäytyi pitkälleen +sohvalleen huoneessaan, eikä kestänyt monta sekuntia,—niin +harjaantunut hän oli tässä okkultisessa tempussa,—ennenkuin hän +nousi eetterihaahmossaan fyysillisestä ruumiistaan ja kiirehti +seinän kautta vaunujen jälkeen ja sisään vaunuihin. Hän tietysti +oli aivan näkymätön niille, jotka vaunuissa ajoivat, mutta itse +hän saattoi täydellisesti nähdä ja kuulla heitä. Hän oli heidän +luonaan kuin fyysillinen olento ainakin, mutta näkymättömänä. +Tämä näky vaikutti minuun erittäin inhottavasti ja ymmärsin +selvästi, että tuo ei ollut korkeata okkultismia. Sehän oli +kerrassaan salaisten voimien prostituoimista, niiden käyttämistä +personallisiin tarkotuksiin! +<br> +<br>Todellinen salatieteellis-henkinen oleminen fyysillisen ruumiin +ulkopuolella on aivan toista laatua. Se on käyttääkseni muuatta +raamatullista vertausta, joka mielestäni tähän kohtaan hyvin +sopii, ottamista osaa kuninkaanpojan häihin. Te muistatte tämän +Kristuksen vertauksen kuninkaanpojan häistä, joihin kaikkia +kutsuttiin: ovella kuitenkin katsottiin, kuka on puettu +häävaatteisiin, kuka ei. Ken ei ollut häävaatteisiin puettu, hän +ei päässyt ovesta sisälle. Tämä on kirjaimellisesti totta +salaisen maailman suhteen ja todellisen elämän suhteen +ulkopuolella fyysillisen ruumiin. Jos ei ihminen ole riisunut +päältään fyysillistä personallisuuttaan ja pukeutunut +häävaatteisiin—tämä sana on sekä vertauksellinen että myöskin +realistisesti tosi—ei hän voi astua sisään salaiseen elämään, +todelliseen okkultiseen elämään ruumiin ulkopuolella. Sentähden +hänen olemisensa siinä maailmassa, jota me kutsumme +henkimaailmaksi, ja hänen kuulumisensa siihen maailmaan jäsenenä +perustuu ja nojautuu siihen, että hänessä on herännyt uusi +inhimillinen sielu, uusi personallisuus niin sanoaksemme. +<br> +<br>Ja mikä voima se tämän personallisuuden saattaa herättää? +Ainoastaan jumalallinen rakkaus ja sääli. +<br> +<br>Kaikille teosofeille ja kaikille ihmisille, jotka tahtoisivat, +että heidän elämänsä nukkuessaan —illan ja aamun välillä—ei +menisi hukkaan, vaan jotka soisivat silloinkin elävänsä ja +olevansa jollakin tavoin tietoisia, kaikkialla on aina viisaiden +puolelta annettu se neuvo, että heidän ei pidä pyrkiä +väkinäisesti itsetietoisiksi. Ei kenenkään pidä ajatella +maatapannessaan: »jospa minä nyt olisin itsetietoinen +ulkopuolella ruumiin, jospa voisin elää personallista elämää ja +muistaa huomenna herätessäni, mitä olen tehnyt, missä olen +liikkunut ja ollut yön aikana!» Ei kenenkään pidä ajatella näin, +sillä kun näin ajattelee, on siinä personallinen ja itsekäs +värähtely mukana, joka vaikuttaa, että kun poistuu fyysillisestä +ruumiistaan, niinkuin jokainen ihminen yöllä poistuu, tulee +vetäneeksi vähän eetteristä ainetta mukanaan. Tämä pidättää +ihmistä maanpiirissä eikä anna hänen henkensä kohota +asianomaiseen olotilaansa. Sitä vastoin meidän kaikkien, jos +tahdomme kehittyä henkisessä ja salatieteellisessä elämässä, +pitää ajatella kun laskeudumme levolle: joko ylimalkaisesti +»jospa minua voitaisiin nyt yöllä käyttää hyvän palvelukseen ja +rakkauden töihin, ei ollenkaan niin, että minun tarvitsisi siitä +mitään tietää, että minulla pitäisi olla siitä mitään muistoa +herätessäni aamulla, vaan ainoastaan niin, että voisin jotakin +hyvää tehdä. Tahdon antaa itseni rakkauden palvelukseen—jospa +voisin jotakin hyvää tehdä!»—tai sitten, jos tiedämme erityisen +henkilön, joka olisi lohdutuksen tai henkisen valistuksen +tarpeessa,—»oi, jospa nyt nukkuessani voisin olla hänelle +hyödyksi ja häntä auttaa.» Toinen tai toinen. Kysymyksessä pitää +olla epäitsekäs personaton työ, ei mikään salatieteellinen +voitto itselleen, ei mikään merkillinen tietoisuus eikä +erityisiä okkultisia huomioita, joita voisi muistaa päivällä. Ja +iloinen voi ihminen olla, jos hän saa niin nukkua, ettei +»muista» mitään aamulla herätessään, vaan jos hänellä vain on +hyvä olla ja ihana tunnelma sielussaan, sillä silloin häntä +varmasti on voitu käyttää hyvän palvelukseen. Muuta meidän ei +pidä toivoa. Kaikki salatieteelliset kyvyt ja okkultiset voimat +tulevat itsestään, kun niiden aika on, ja jos on tarpeellista. +Meidän ei pidä toivoa muuta kuin että voisimme olla hyödyksi +maailmassa. +<br> +<br>Varsinaisessa elämässään ruumiin ulkopuolella ihminen on toinen +olento. Hän on siinä tilassa niin suuressa määrin toinen olento, +että miltei kauhulla tai vieromisella ajattelee fyysillistä +käyttövälinettään, joka silloin merkitsee hänelle koko +fyysillistä personallisuutta. Hän ajattelee: »tuo inhottava +olento, joka on niin alhainen, että se elää tietämättömyydessä +ja pimeydessä, tuntematta mitään korkeampaa, tuo on minun +vankeuteni.» Näin hän alussa ajattelee kokiessaan todellista +elämää fyysillisen ruumiin ulkopuolella toisessa maailmassa. +Vähitellen hänen fyysillinen personallisuutensa kehittyy +sellaiseksi, ettei hänen tarvitse kauhulla sitä ajatella,—ja +tietysti, ohimennen sanoen, hänen kauhunsa fyysillistä +personallisuutta kohti ei merkitse, että meidän kannaltamme +katsoen hänen päivätajuinen personallisuutensa olisi mikään +huono tai ala-arvoinen personallisuus; se on tietysti +fyysillisesti katsoen sangenkin valistunut, mutta +salatieteilijän itsekritiikki tapahtuu henkisen elämän kannalta. +<br> +<br>Voimme nyt syystä kysyä, mitenkä on ymmärrettävä, että uusi +olento ihmisessä muodostuu. Mistä se uusi olento tulee, kuinka +ihminen on toinen salatieteellis-yliaistillisessa elämässä kuin +personallisessa elämässä? Kuinka tämä on ymmärrettävissä? Mistä +se johtuu ja mitä se merkitsee? Muistatte, että eräässä näistä +luennoista sanottiin, että ihminen oppiessaan vähitellen +tuntemaan Jumalaa tulee lopulta siihen kohtaan, että hän näkee +Jumalan kaikkialla. Ensin hän näki Jumalan minässä, sitten +lähimäisessään, lopuksi kaikkialla, ja tämä kokemus, kun hän +näkee Jumalan kaikkialla, on erityisen ihana autuaallinen +kokemus, josta lähtien hänelle alkaa onnellinen elämä. Eräässä +toisessa esitelmässä, kun totuuden etsimisen tietä kuvailtiin +toiselta kannalta, sanottiin, että ihminen kulettuaan älyllisen +heräymyksen läpi tulee siveelliseen heräymykseen, jolloin suuri +yhtenäinen elämä eli Jumala rupeaa liikkumaan ja tuntumaan +ihmisen sisässä, niin että hän ei ainoastaan näe älynsä +silmällä, että on olemassa yhtenäinen elämä, vaan että hän myös +tuntee sen sisässään nostavana, puhdistavana voimana ja +rakkautena kaikkia kohtaan. +<br> +<br>Nämä mystilliset kokemukset, Jumala kaikkialla ja yhtenäisen +elämän tunteminen, ovat itse asiassa samaa, vaikka kuvatut eri +tavalla. Ja kun ihminen tekee tämän kokemuksen Jumalasta, että +jumalallinen elämä, joka on kaikkialla, on myös hänessä, silloin +hänessä tosin alussa, hänen itsensä tietämättä, sikiää uusi +olento. Sillä tämä on hänen ensimäinen varsinaisesti henkinen +eli salatieteellinen kokemuksensa. +<br> +<br>Nyt ymmärrämme, mitenkä tämä käy päinsä, jos muistamme seuraavia +tosiseikkoja. +<br> +<br>Tämä yhtenäinen elämä, jota kutsumme Jumalaksi, tämä suuri +rakkaus ja armeliaisuus, tämä ihmeellinen voima, autuus, viisaus +ja elämä kaiken ilmiöllisen olemisen takana, tämä on tajunta, +jossa elävät kaikki ne ihmiset ja kaikki ne olennot, enkelit ja +jumalat, jotka ovat kehittyneet niin pitkälle, että he ovat +tulleet tästä yhtenäisestä elämästä tietoisiksi. Tässä eri +nimillä, milloin Herraksi, milloin Kristukseksi j.n.e. +kutsutussa tajunnassa he kaikki elävät. He ovat eri pitkällä +kehityksessään tässä tajunnassa, he käsittävät sitä eri tavalla, +ovat siihen eri määrässä uppoutuneet, ovat eri mitassa sillä +täyttyneet, mutta siinä he kaikki elävät. Kaikki vihityt, +Mestarit, jumalat ja niiden yläpuolella olevat olennot, jotka +ovat todellisesti tietoisia jumalallisesta elämästä, elävät +tässä tajunnassa. Eikä tämä jumalallinen elämä ole mikään +»prinsiippi», mikään kylmä, personaton todellisuus, mikään +koneellinen luonnonlaki, vaan elävä, personallinen todellisuus. +Se on personallinen niiden olentojen kautta, jotka siinä elävät. +Jumalallinen elämä on itsessään mittaamaton, ääretön, +käsittämätön. Jokainen olento, joka siihen uppoutuu, joka sitä +tajuaa, tulee osalliseksi siitä toisen olennon välityksellä. Me +voimme jo paikallisesti ymmärtää, etteivät kaikki +yksilö-tajunnat tässä suuressa elämässä ole vieretysten, vaan +samassa paikassa; ne ovat aivankuin yhtä. Siinä Kristus-tajunnan +piirissä, johon yksilö joutuu, on ennestään olemassa toisia +olentoja, ja heidän tajuntansa eli auransa vaikuttaa uuteen +tulokkaaseen, tunkee häneen, niin että hän tulee siitä +osalliseksi ja jumalallinen elämä, johon hän uppoutuu, ilmenee +hänelle personallisena. Kaikki ihmiset, jotka ovat tehneet +varsinaisia henkisiä kokemuksia, olkoot ne kuinka alkuperäistä +laatua tahansa, ovat aina olleet huomaavinaan, että jokin olento +täyttää heidän sielunsa. He kutsuvat sitä personalliseksi +Jumalaksi. Täällä kristikunnassa sitä useammin vielä kutsutaan +Kristukseksi. Sellainen ihminen, joka todella tekee henkisen +kokemuksen, hän sanoo aina: »hengessäni tulen tekemisiin +Kristuksen kanssa.» Tai jos hän käyttää toista nimeä, hän sanoo: +»minä joudun yhteyteen Isän kanssa.» Mutta joka tapauksessa joku +mystillinen olento aivan kuin ottaa hänet syliinsä. Tämä ei ole +erehdystä. Tämä tunne on aivan oikea. Jumalallisessa tajunnassa +on personallinen puoli edustettuna niiden olentojen kautta, +jotka siinä elävät. Sentähden on aivan oikein sanoa, että kun +kehitymme henkisesti, joudumme tekemisiin—yhteyteen—Kristuksen +kanssa. +<br> +<br>Nyt kutsutaan ensimäistä suurempaa kokemusta tästä sisäisestä +Kristus-elämästä ja mystillisestä yhteydestä Jumalan kanssa, +niinkuin tiedätte, Kristuksen syntymäksi ihmisen sisällä. On +usein kysytty, mitä on tuo Kristuksen syntymä ihmisen sisässä, +josta puhutaan teosofisessa kirjallisuudessa. Meillähän on +korkeampi minä. Korkeampi minämmekö se syntyy ja tulee +tietoiseksi? Minkätähden sitä kutsutaan Kristuksen syntymäksi? +Aivan täydellä syyllä, kuten heti selitän. Korkeampi minä ja +personallisuus on jokaisessa ihmisessä, mutta silta korkeamman +minän ja personallisuuden välillä kulkee aivankuin sumun läpi, +niin että ihminen tavallisessa minässään ei tiedä korkeammasta +minästään. Eikä hän voi tietää siitä eikä se voi hänessä herätä +eikä hän voi alkaa elää siinä, ennenkuin Kristus syntyy hänen +sisässään. Mutta Kristustajunta ei voi syntyä, ennenkuin hän saa +apua henkisen maailman puolelta. Kristusmaailman avulla tapahtuu +puhdistus hänen personallisessa tajunnassaan, niin että silta +personallisuuden ja yksilöllisyyden eli korkeamman minän välillä +edes hetkeksi häipyy ja häviää. Ihminen ei voi omin voimin +nousta personallisesta tajunnasta korkeamman minän tajuntaan. +Hänen täytyy saada jumalallisen elämän puolelta se apu, että se +täyttää hänet ja nostaa hänet ja puhdistaa hänet. Kun hän tämän +kokemuksen tekee, silloin hän vaikkapa hetkeksi yhtyy omaan +todelliseen minäänsä, korkeampaan minäänsä, ja silloin on +Kristustajunta vaikuttanut hänen personallisuuteensa ja +ikäänkuin syntynyt hänen sisäänsä. Ja vaikka ihminen ei aivan +yksityiskohtia myöden tästä tietäisi, vaikkei hänellä olisi +ollut sellaisia yliaistillisia kokemuksia, että hän varmasti +tietäisi Kristuksen hänessä syntyneen, niin jos Kristus on +ihmisessä edes siinnyt, jos Kristustajunta on sellaisessa +suhteessa ihmiseen, että hän aivan kuin kantaa sitä sielunsa +kohdussa, silloin on kuitenkin olemassa varma tunnusmerkki saman +ihmisen personallisuudella. Ihminen, jonka sisällä vaikuttaa +Kristuksen voima, hän on näet personallisessa tajunnassaan +ehdottomasti hyvä, anteeksiantavainen ja rehellinen eikä koskaan +tahtoisi mitään pahaa. Sentähden Kristus-kokemus on äärettömän +tärkeä ihmisen koko kehitykselle. Sen perästä ihminen ei enää +tahdo pahaa. Silti hän ei ole täydellinen olento. Päinvastoin +vielä myöhemmin, kun Kristus hänessä varsinaisesti syntyy, hän +syntyy tallissa, s.o. keskellä eläinten joukkoa, sillä hänen +personallisuutensa on vielä eläimellinen. Sen voimat ovat näet +kuin tuntemattomia luonnonvoimia, joita ihminen ei osaa käyttää +hyvän palveluksessa. Kristuksen syntymän jälkeen alkaa +totuudenetsijälle varsinainen elämäntaistelu. Hänen silmänsä +aukenee uudella tavalla personallisuuden vaistoille ja haluille. +Ennen, kun hänellä ei ollut Kristusta, hän ei osannut niitä +arvostella muuten kuin käytännöllisen järjen kannalta ja avulla— +sen mukaan, missä määrin ne olivat hänelle itselleen ja toisille +personallisina olentoina hyödyllisiä tai vahingollisia, mutta +nyt hän arvostelee niitä toisella tavalla. Hän tuntee, että +hänen pitäisi kaikki voittaa eli paremmin: muuttaa kaikki +salaisiksi taikavoimiksi. Hänen heikkoutensa sisältävät yhtä +suuria mahdollisuuksia kuin hänen hyveensä. Kaikkien kykyjen +arvotus on käytännöllisesti ratkaistava. Paheista on tehtävä +portaita, joille ihmisveljet voivat astua matkallaan ylöspäin. +Hyveistä on tehtävä loistavia tähtiä, jotka näyttävät ihmisille +tietä pimeässä. +<br> +<br>Tällä tiellä edetessään ihmisessä vahvistuu Kristus-voima ja +henkisesti eli selvänäköisesti katsoen hänessä silloin kasvaa +uusi olento, uusi ihminen. Tästä uudesta ihmisestä hän tulee +tietoiseksi, niin pian kuin hänen itsetietoisuutensa voi +vaikkapa hetkeksi siirtyä näkymättömässä maailmassa uuteen +ihmiseen, häneen itseensä uutena ihmisenä. Vielä myöhemmin tulee +hetki, jolloin tapahtuu se, mikä Uudessa Testamentissa kuvataan +kertomuksella kasteesta. Ihminen käy itse asiassa läpi +kaste-kokemuksen toisessa olotilassaan, ulkopuolella fyysillisen +ruumiin, kaste-kokemuksen, jolloin Jumala eli näkymätön suuri +elämä sanoo hänelle: »sinä olet minun poikani, ja minä rakastan +sinua.» Tämä on ihmiselle mitä ihmeellisin kokemus ulkopuolella +fyysillisen ruumiin. Silloin hän itse huomaa tosiaan olevansa +toinen olento kuin hänen fyysillinen personallisuutensa. Ja +silloin hän myös tietää olevansa tuon salaisen maailman +kansalainen, ottavansa hääpukuun puettuna osaa kuninkaanpojan +häihin ja kykenevänsä tekemään työtä näkymättömässä maailmassa. +<br> +<br>Mikä on nyt hänen elämänsä sisältö, mikä hänen pyrkimyksensä, +mihin hänen katseensa on suunnattu? Siihen että hän kehittyisi— +käytän nyt sanaa, jolla on kummallinen, ehkä vähän +epämiellyttävä kaiku meidän teosofien korvissa—että hän +kehittyisi mediumiksi; ei mediumiksi kaikenlaisille +astraalisille ja personallisille eli itsekkäille voimille, vaan +Mestarin eli salaisen veljeskunnan eli Kristuksen eli Isän +Jumalan mediumiksi ja välikappaleeksi—kaikki nämä nimitykset +tarkottavat käytännöllisesti samaa asiaa. Hänen pyrkimyksensä ei +ole tulla itse suureksi tietäjäksi tai ihmeelliseksi olennoksi. +Hänen pyrkimyksensä on yksinomaan tulla sellaiseksi, että +rakkauden ja totuuden voima voisi häntä esteettä käyttää. Hänen +elämänsä on suurta työtä, todellista työtä itsensä +puhdistamiseksi ja voittamiseksi. Salatieteilijänä hän ei saa +kehittyä ikäänkuin koneeksi, jota korkeampi voima ilman hänen +myötävaikutustaan voisi käyttää ja panna liikkeelle, vaan hänen +on tultava eläväksi palvelijaksi, raamatun nimityksellä »pojaksi +talossa», joka aina tahtoo pienimmässäkin totella Isän käskyä, +mutta ei ole orjan tasalla eikä kuin orja sokeasti, ymmärtämättä +täytä isännän käskyjä. Pojaksi hänen tulee kasvaa, pojaksi, joka +ymmärtää Isää hyväksi ja viisaaksi ja itse aina näkee, että mitä +Isä käskee, on oikeata ja välttämätöntä, ja heti ilomielin +täyttää isänsä pyynnön. Sellaiseksi hänen tulee kehittyä, ja +sentähden hänen saavutuksiinsa kuuluu kaikenlaisten +yliaistillisten voimien hankkiminen, mutta hän tietää nyt, mitä +hänen tulee hankkia, millä tavalla ja miksikä. +<br> +<br>Kauemmaksi meidän ei tarvitse seurata salatieteellistä +kehitystä. Ymmärrämme jo selvästi, jos olemme käsittäneet, mitä +on puhuttu, että opetuslapsen ihanne joka väikkyy meidän +silmissämme todellisesti saavutettavana ihanteena, on siinä, +että itse tulisimme niin itsettömiksi, vaikka samalla mitä +todellisimmin omaksi itseksemme, että taivaallinen Isä eli +Mestari eli Salainen Veljeskunta eli Kristus voisi esteettä +meitä käyttää hyvän palvelukseen ihmiskunnassa. +<br> +<br><hr> + +<br> +<br> + +<h2><a name="VII" href="#index"> VII. </a> JOOGA OMIN PÄIN.</h2> + +<br> +<br> + +Kun minua pyydettiin tässä tilaisuudessa puhumaan mietiskelystä +ja antamaan neuvoja, miten mietiskelyä voisi harjottaa eli +salatieteellisen työn alkuvalmistuksia tehdä omin päin, päätin +puhua yleensä joogasta omin päin, koska en tahtoisi antaa +minkäänlaisia neuvoja umpimähkään vaan soisin, että kaikki +käsittäisivät, kuinka korkea, merkillinen ja vaikea tällainen +työskentely on ja kuinka vaarallinenkin se on. +<br> +<br>Mitä <i>jooga</i> merkitsee? +<br> +<br>Te tiedätte luultavasti kaikki, että intialainen sana jooga +merkitsee yhtymistä, yhdistämistä, ihmisen »yhtymistä Jumalaan», +kuten sitä tavallisesti länsimailla käännetään. Jooga on selitys +siitä, millä tavalla ihminen hengessään voi yhtyä Jumalaan. +Jooga on sitten myös itse tuo menettelytapa—tuo työskentely, +jonka avulla ihminen hengessään pääsee Maailmanhengen, +Maailmanjärjen, Jumalan yhteyteen. Tämä on tavallinen joogan +määritys. +<br> +<br>Tästä selityksestä jo ymmärrämme, mikä vakava asia on +kysymyksessä. Ja jos nyt annan pienen kuvauksen siitä, mitä +jooga on, tulee vielä paremmin näkymään, kuinka korkea ja vaikea +aine ja sen yhteydessä oleva työskentely on. +<br> +<br>Ajatelkaamme hieman meitä ihmisiä. Mikä on meillä yhteinen +tunnusmerkki? Se on kuoleman varmuus. Me olemme kaikki kuolemaan +tuomitut. Meidän on tapana puhua kuolemantuomiosta muutamien +rikosten yhteydessä. Me tiedämme, että muutamissa valtakunnissa +vielä kuoleman rangaistusta käytetään. Mutta jos ajattelemme +itseämme, seisomme kaikki elämän edessä suurina pahantekijöinä, +koska elämä on meille kaikille valmistanut saman kohtalon. +Fyysillisesti katsoen on elämä meidät kaikki tuominnut +kuolemaan. Ei yksikään meistä käy vapaaksi tästä ihmeellisestä +kohtalon laista vaan jokaisen kohtalo lähentaä häntä kuolemaa. +<br> +<br>Nyt kun sanotaan, että jooga on yhtymistä Jumalaan, niin tässä +silminnähtävästi on kysymys jonkinlaisesta vastakohdasta. Kuinka +me, jotka olemme kuolemaan tuomittuja olentoja, voimme yhtyä +Jumalaan, sillä eikö Jumala ole kuolematon? Eikö Elämän Henki, +Maailmanjärki ole kuolematon? Tässä vallitsee ilmeinen +ristiriita: me olemme kaikki kuolemaan tuomitut, mutta jooga on +yhtymistä Jumalaan, joka epäilemättä on kuolematon. +<br> +<br>Tiedämme, että kaikki uskonnot ovat puhuneet ihmisille: »te +olette kuolemattomia itsessänne. Ainoastaan ruumiinne ja +personallisuutenne on kuolevainen. Itsessänne olette +kuolemattomia. Sentähden teitä voi odottaa kohtalo, joka ei ole +kuolevaisuudessa vaan kuolemattomuudessa.» +<br> +<br>Kaikki uskonnot ovat pitkin aikakausia luvanneet ihmisille +kuolemattomuutta ja jos tänäpäivänä katselemme kristikuntaa, +huomaamme, että kaikkein uskovaisten toivo on elää kuoleman +jälkeen, vieläpä iankaikkisesti. He toivovat kuoltuaan +pääsevänsä Jumalan, suuren Elämänantajan ja Olemassaolon +Salaisuuden yhteyteen. Tämä toivo antaa heidän elämälleen voiman +ja sisällyksen. Kuoleman perästä alkaa heidän uskonsa mukaan +ikuinen elämä. +<br> +<br>Mutta jos tutkimme heitä nyt, jos otamme heidät oikein +tarkastelun alaisiksi ja kysymme heiltä: tiedättekö todella, +että toivonne ei ole turha? Tiedättekö että varmasti olette +olemassa ikuisesti? Tiedättekö, että kuoleman jälkeen voitte +yhtyä Jumalaan? niin heidän täytyy yhdellä suulla vastata: »sitä +emme tiedä. Me sen uskomme, luotamme siihen, koska Vapahtajamme +on meille sen luvannut ja se on pyhässä kirjassa kirjotettu». +<br> +<br>Tai sitten he, jos ovat vielä rehellisempiä, tunnustavat: »Me +uskomme siihen sentähden, että kaikki muutkin niin uskovat, +mutta emme sitä tiedä.» +<br> +<br>Näin heidän täytyy vastata. He eivät <i>tiedä</i>, josko ovat +kuolemattomia. He voivat tuntea ja toivoa sisässään, mutta +heillä ei ole tavallisissa oloissa mitään tieteellisesti päteviä +todistuksia siitä, että ovat kuolemattomia. +<br> +<br>Nyt tiedätte, että jooga, niinkuin me kaikki teosofit selitämme, +onkin se menettelytapa ja se luottamus ja tieto, että ihminen +voi ja että ihmisen täytyy yhtyä hengessään Jumalaan, joka on +kuolematon, mutta ei kuoleman jälkeen, vaan tässä elämässä. Te +tiedätte, että jooga, joka on kaikkien uskontojen salainen oppi, +sanoo: »Älkää luottako sellaiseen harhaluuloon, että te olette, +sellaisina kuin olette, kuolemattomia olentoja. Älkää luottako +siihen, että tulette elämään ikuisesti ja että kuoleman perästä +tulette yhtymään Jumalaan. Älkää luottako siihen, sillä se on +erehdystä. Te olette kuolevaisia olentoja. Niinkuin teidän +ruumiinne on kuolemaan tuomittu, niin on teidän +personallisuutenne myös kuolemaan tuomittu. Se, minkä uskotte +omaksi itseksenne, se, jota kutsutte minäksenne, jota kuvailette +katsellessanne itseänne, koko tämä personallisuus, jonka +itseksenne tunnette, se on kuolevainen. Te ette ole +kuolemattomia. Te olette olemassa jonkun aikaa kuoleman jälkeen. +Kun olette heittäneet fyysillisen ruumiin, olette olemassa +ruumiissa, joka fyysilliselle katseelle on näkymätön. Se on +rakennettu hienommasta aineesta, jos niin saa sanoa, mutta sekin +elää vain jonkun aikaa. Teidän personallisuutenne, joka on sama +kuin näkymätön ruumiinne, haihtuu, ja teistä ei jää jälelle +muuta kuin kaiku luonnon suureen muistiin. Teistä ei jää jälelle +personallisuudestanne muuta kuin muisto ja te ette itse voi sitä +muistoa itsessänne säilyttää, sillä itsetietoinen itsenne ei ole +muualla kuin personallisuudessa. Kyllä on totta, että syvällä +sisässänne on olemassa Jumalallinen Henki—teidän yksilöllinen +minänne, mutta se ei ole itsetietoinen, se ei ole niin +sanoaksemme personallistunut, se on siellä takana salaisuutena. +Te ette tunne muuta kuin omaa personallisuuttanne. Se +personallisuus haihtuu ja kuolee.» +<br> +<br>Näin selittää uskontojen salainen oppi. Näin opettaa meille +jooga ja kun jooga lisää: »teidän tehtävänne on yhtyä Jumalaan», +merkitsee se toisin sanoin: »teidän tehtävänne on eläessänne +tulla kuolemattomiksi, voittaa kuolema. Jos te tahdotte joogaa +harjotella, pitää teidän voittaa oma kuolevainen personallisuus. +Teidän pitää saavuttaa ikuinen elämä nyt jo eläessänne ja +ellette sitä saavuta nyt, ette voi sitä saavuttaa kuoleman +jälkeen, sillä nyt on otollinen aika ja nyt pitää työskennellä +niinkauankuin päivä on.» +<br> +<br>Näin selittää jooga-oppi, ja tästä me, jotka olemme kuolevaisia +olentoja, me, jotka emme ole ratkaisseet kuoleman salaisuutta, +me, jotka emme ole itsetietoisesti voittaneet kuolemaa, meidän +pitäisi nyt täällä eläessämme astua ulos omasta +harharuumiistamme, tulla kuoleman valtakuntaan ja voittaa kuolon +voima! Meidän pitäisi tehdä itsemme iankaikkisiksi, +kuolemattomiksi tässä eläissämme! Me huomaamme, mikä ihmeellisen +vakava ja vaikea työ tämä on. Se on suurin työ, mikä on annettu +ihmiselle, sillä missä on se ihminen, joka siihen työhön edes +uskookaan? +<br> +<br>Ajatelkaamme ihmisiä. Jokaisella on paljon puuhaa omassa +elämässään, jokainen on kiinni milloin missäkin hommassa. Kuinka +hänellä olisi aikaa, käyttääksemme uskonnollista lausetapaa, +pelastaa oma sielunsa? Kristillisen puheen mukaan se tapahtuu +ikäänkuin käden käänteessä, meidän tarvitsee vain siihen uskoa! +Mutta aikain viisaus ja salainen tiede sanoo ja ne ihmiset, +jotka ovat kokeneet, tietävät, ettei ole sielu pelastettu sillä +että uskomme. Ainoastaan tiedon kautta sielun pelastuminen on +mahdollinen, ainoastaan siten että tulemme henkisiksi +olennoiksi, itsetietoisiksi kuolemattomiksi olennoiksi. +<br> +<br>Fyysillinen ruumiimme ei ole kuolematon, mutta meidän täytyy +tulla kuolemattomiksi sillä tavalla, että tiedämme olevamme +toista kuin fyysillinen ruumis, että tiedämme vain käyttävämme +fyysillistä ruumista asuinhuoneenamme ja välikappaleenamme työtä +tehdäksemme, mutta emme pidä ruumista omana itsenämme. Meidän +täytyy oppia eläissämme jättämään fyysillinen ruumiimme ja +liikkumaan siinä maailmassa, jota kutsumme näkymättömäksi +maailmaksi, sekä seurustelemaan niiden olentojen kanssa, jotka +kuolemattomuuden valtakunnassa elävät. Niin suuri työ on +sellaisen ihmisen edessä, joka tahtoisi ryhtyä joogaan. +<br> +<br>Me ymmärrämme, että jos sellaiseen työhön ryhtyy, on hyvä, että +on auttajia, neuvonantajia, ohjaajia. Kuitenkin on osa tästä +työstä sitä laatua, että sen voi jokainen suorittaa itsekseen. +Osa työstä on sitä laatua, ettemme siinä tarvitse muuta +suullista neuvoa kuin sitä, mitä on annettu kaikissa +uskonnoissa, pyhissä kirjoissa ja julkisissa +jooga-järjestelmissä. Kun sen neuvon otamme varteen, silloin +voimme vaaratta valmistaa itseämme pitkän matkaa. +<br> +<br>Toivon, että olette kaikki lukeneet pienen kirjasen »Elonneste». +Toivon myös, että olette lukeneet kirjasta »Suuret Uskonnot» +luvun »Kuinka vanhassa Intiassa totuutta etsittiin». Niissä +kuvataan joogaa ja ne täydentävät tätä luentoa. +<br> +<br>Uskonnoissa puhutaan ihmisen täydellisyydestä ja annetaan +ihmisille siveellisiä neuvoja. Uudessa testamentissa ja +varsinkin vuorisaarnassa Kristus kehottaa seuraajiaan uuteen +siveelliseen elämään. Hän antaa esim. viisi uutta käskyä: älä +koskaan kiivastu, älä katso naista himoitaksesi häntä, älä ole +pahaa vastaan, älä vanno äläkä käy sotaa vaan rakasta +vihollisiasi. Itämaitten suuri vapahtaja Buddha antoi niinikään +viisi uutta käskyä kaikille ihmisille, kymmenen +opetuslapsilleen. Mooseksen kymmenen käskyä ovat tunnetut kauas +ulkopuolelle juutalaisten piiriä. Mihin uskontoon tahansa +tutustumme, huomaamme, että on annettu ihmisille määrättyjä +käskyjä, joita on kehotettu noudattamaan. Samalla kun on puhuttu +ihmisen kuolemattomuudesta, hänen toivostaan ja +tulevaisuudestaan, on terotettu mieleen erityisiä siveellisiä +neuvoja. +<br> +<br>Tänäpänä ei kristikunnassa näitä asioita vielä ymmärretä. +Kuolemattomuutta pidetään luonnollisena tosiseikkana, joka meitä +kaikkia kuoleman jälkeen odottaa. Käskyt ymmärretään +kaunopuheisiksi Jeesuksen hengen tuotteiksi, joilla ei ole +mitään kaytännöllistä merkitystä ja jotka eivät ole ehdottomia +eivätkä välttämättömiä noudattaa. Mutta ihminen joka tahtoo +ryhtyä joogaan, hän ymmärtää ennen kaikkea, ettei näitä asioita +voi ottaa leikin kannalta, pintapuolisesti, kevytmielisesti. Hän +ymmärtää heti, että mitä on sanottu uskonnoissa, mitä suuret +viisaat ovat opettaneet, se on sanottu vakavasti, se on lausuttu +todellisella tarkotuksella. Intiassa on Patandshalin +jooga-järjestelmässä ensimäiset askeleet n.k. <i>jama</i> ja +<i>nijama</i>. Näitä vastaavat muissa uskonnoissa siveelliset +neuvot ja käskyt, jotka samaten ovat joogan ensimäisiä +askeleita. +<br> +<br>On kyllä uskovaisia, jotka tähän väittävät: »me otamme Jeesuksen +käskyjä niin vakavalta kannalta, että uskomme niiden joutuvan +ikuiseen kadotukseen, jotka eivät hänen käskyjään noudata.» +<br> +<br>Olkoon, mutta siinä on toinen peruserehdys. Ikuista kadotusta ei +ole luonnossa. Ei kenenkään tarvitse helvetin pelosta ruveta +Jeesusta seuraamaan. Iankaikkista kadotusta ei ole, ainoastaan— +kuolema niille, jotka eivät harjota joogaa. +<br> +<br>Jos syvennymme uskontojen salaiseen viisauteen, emme enää voi +lohduttaa itseämme millään taikauskolla. Emme voi rauhottaa +mieltämme sanomalla: »emmehän kuitenkaan joudu ikuiseen +kadotukseen». Suoraan meidän täytyy tunnustaa: »me kuolemme, +ellemme ota elämää todelliselta kannalta.» Ei meitä odota muuta; +luonto ainoastaan tappaa meidät rikollisina olentoina. Mutta jos +tahdomme saavuttaa kuolemattomuuden ja tulla ikuisiksi Jumalan +pojiksi, silloin emme voi olla kevytmielisiä. Silloin meidän +täytyy ymmärtää, että ensimäiset askeleet ovat jama ja nijama +eli kaikkien uskontojen siveyskäskyt. +<br> +<br>On sama, minkä uskonnon käskyt ihminen ottaa ojennusnuorakseen, +sillä syventyessään niihin perinpohjin hän tulee samaan +päämäärään. Kaikki vievät Jumalan luo, yhdentekevää, valitseeko +hän kristinuskon, buddhalaisuuden tai jonkun viisausopin, vai +piirtääkö hän itse ihanteelliset ääriviivat elämälleen. +<br> +<br>Uskontojen viisaat opettajat ovat ainoastaan näyttäneet tietä +tai osottaneet suuntaa, mihin päin on kuljettava. Me voimme myös +itse nähdä tietä, itse ymmärtää, mihin päin on kulkeminen ja +siis itse laatia itsellemme käskyjä. +<br> +<br>Tämä on suuri totuus, jonka meidän aikanamme teosofinen liike +selvittää ihmisille. Me emme ole sidotut kristinuskon käskyihin +enemmän kuin Buddhan oppiin tai Zoroasterin tai Laotsen. Me +voimme itse valita itsellemme käskyt, mutta me olemme sidotut +kulkemaan. Meidän täytyy kulkea tietä, jos tahdomme joogaa +harjottaa. Siinä suuri vapautemme ja samalla ihmeellinen +edesvastuumme, kun oivallamme, mistä on kysymys. Ammentakaa +vaikka oman henkenne syvyydestä elämän käskyt itsellenne, mutta +kulkekaa tiellä. +<br> +<br>Sentähden on selvästi tajuttava, jos tahdomme joogaa harjottaa, +<i>mitä varten</i> meidän on noudatettava määrättyjä käskyjä ja +määrättyä elämäntapaa. Miksikä on joogassa ensimäiset askeleet +jama ja nijama<span class=sup> + <span class=hide>[</span> + <a name=_2 href="#2">2</a> + <span class=hide>]</span> +</span> + + eli kaikki siveelliset käskyt? Hyvin selvästä +syystä. Kun tahdomme tulla kuolemattomiksi olennoiksi, täytyy +meidän tahtomme olla luja. Sen täytyy olla voimakas, +itsetietoinen, keskitetty, kun otamme päämääräksemme astua ulos +fyysillisestä ruumiistamme itsetietoisina kuolemattomien +maailmaan. Jooga on itse asiassa keskityksen oppimista, +oppimista tahtomaan yhtä asiaa, ja sitä varten täytyy meidän +saattaa koko olemuksemme tasapainoon, tyyneksi, rauhalliseksi. +Se on siveyskäskyjen tarkotus jooga-työssä. Se on annettu +pyrkijälle tehtäväksi. Puhdistakaamme ensin itsemme, tehkäämme +itsemme rauhalliseksi, saattakaamme oma tunne-olemuksemme +tyyneksi. Jos meitä tunne voi häiritä ja tehdä levottomaksi, jos +meitä mikään voi ärsyttää, tuskastuttaa, saattaa pois +tasapainosta, niin emme sillä hetkellä kykene joogaan. Meidän +täytyy saada valta oman itsemme yli. Meidän täytyy oppia +tuntemaan oma itsemme. Meidän täytyy tuntea oman olemuksemme +perustassa, tahdommeko totella yksin—Jumalaa. +<br> +<br>Kun ihminen alkaa noudattaa määrättyä siveellistä järjestelmää, +joko toisen tai toisen opettajan säätämää tai oman henkensä +laatimaa, silloin hän oppii tuntemaan itseään ja näkemään, mille +hän painoa panee elämässä, mikä häntä ilahuttaa ja mikä surettaa +tai tekee levottomaksi. Ja hän huomaa, ettei ainoastaan rumat, +itsekkäät tunteet vaan myös hellät, kauniit, personallista +rakkautta uhkuvat tunteet voivat häiritä häntä Jumalaa +etsiessään. Ei mikään henkinen siveys tee ihmistä koskaan +kylmäksi, pahaksi, kovaksi; päinvastoin hän tulee hellemmäksi, +rakastavammaksi, huolehtivammaksi. Tuskat ovat hänelle +suuremmat, maailman synnit laskeutuvat hänen yllensä, hän +rakastaa enemmän, hän kärsii enemmän, hänen koettelemuksensa +ovat moraalisesti suuremmat kuin ennen, ja kuitenkin keskellä +kaikkea tätä tuskaa ja levottomuutta hänen täytyy löytää +itsestään rauhan asunto. Hänen täytyy löytää tasapaino, niin +että vaikka maailmat menisivät murskaksi, vaikka tähdet +putoisivat ja kaikki sortuisi hänen ympärillään, hän seisoisi +lujana kalliolla. Ja se kallio on tyhjässä avaruudessa ja se +kallio on hänessä itsessään. Kun hän löytää tällaisen +perustuksen, silloin hän on tehnyt työn, jota siveyskäskyt +tarkottavat. +<br> +<br>Tätä päämäärää on tarkotettu valmistavalla jooga-työllä, n.k. +»puhdistuksella». Kun sen saavutatte, niin te rakastatte enemmän +kuin ennen, mutta kuitenkin olette iankaikkisesti rauhallisia. +Te kärsitte enemmän kuin ennen, ja kuitenkin te seisotte +järkkymättömän lujina. Kun ihminen saavuttaa tämän kyvyn +harjottamalla jooga-asketismia, silloin hän on oppinut tuntemaan +itsensä. Hän tietää, mitä hän tahtoo, ja hän tahtoo Jumalaa, +totuutta, kuolemattomuutta Jumalan yhteydessä. Ja nyt hänelle +alkaa uusi työ. Vanhan intialaisen jooga-järjestelmän, +Patandshalin Jooga-Suutrojen mukaan seuraa nyt kaksi askelta, +joita niissä kutsutaan nimeltä <i>aasana</i> ja +<i>praanajaama</i>, eli »asento» ja »hengityksen +voittaminen.» <span class=sup> + <span class=hide>[</span> + <a name=_3 href="#3">3</a> + <span class=hide>]</span> +</span> +<br> +<br>Ensimäinen askel, jama ja nijama, teki tunne- eli +astraaliruumiimme tyyneksi ja saattoi sen tasapainoon. Nyt +huomio käännetään fyysilliseen ruumiiseen ja käsketään +harjottamaan aasanaa ja praanaajaamaa. Asento—mikä asento? +Joogassa tullaan harjottamaan erinäisiä mietiskelyjä, ja jotta +sitä voisi harjottaa, täytyy paitsi tunneruumiin myös +fyysillisen ruumiin tottua olemaan aivan hiljaa, häiriötä +tuottamatta. Sentähden Patandshalin järjestelmässä puhutaan +ensin aasanasta. Ihmisen täytyy etsiä itselleen sellainen +asento, joka ei häntä häiritse. Patandshali sanoo, että näitä +asentoja on paljon ja monenlaisia ja kullekin ihmiselle voi olla +oma erityinen asentonsa sopivin, mutta hänen täytyy löytää +asento, joka tekee, että hän voi unohtaa fyysillisen ruumiinsa. +<br> +<br>Itämailla tavallisesti käytetyssä asennossa ihminen istuu maassa +jalat allaan, selkä ja pää suorana samassa viivassa, ja +sanotaan, että se on kaikkein helpoin ja mukavin asento +useimmille ihmisille. +<br> +<br>Länsimailla käytetään istuvaa, vanhaa egyptiläis-assyrialaista +asentoa, jonka voitte nähdä esim. egyptiläisissä kuvissa, Se on +myös jooga-asento, ja se on useimmille länsimaalaisille sopivin. +Siinakin on selkä oleva suorana ja pää samassa linjassa. Aasanan +oppiminen on nyt siinä, että oppii olemaan määrätyssä asennossa +liikkumattoman hiljaa. Sentähden Patandshalin +jooga-järjestelmässä puhutaan asennosta erityisenä askeleena. +Nykyaikaisissa esoterisissa järjestelmissä ei puhuta niin paljon +tästä asennosta, eikä sitä tehdä erityiseksi askeleeksi, +neuvotaan vain millä tavalla voi istua, mutta itämaalaiset ovat +nähtävästi pyrkineet korkeammalle ja alusta saakka tienneet +selvemmin, mihin päämäärään tähtäävät. Aasana on erinomaisen +tärkeä, sillä varsinaisen joogan eli okkultisen mietiskelyn +fyysillinen ehto on, että ruumis on liikkumatta mukavassa +asennossa. Kun ihminen alkaa harjottaa aasanaa, hän kohtaa +kaikenlaisia vaikeuksia, häntä kiusaavat uneliaisuus, väsymys, +levottomuus, liikkumisen halu ja monenlaiset ruumiilliset +tuskat. Hänen ruumiiseensa ryntäävät niin monenlaiset hirveät +kärsimykset. Niin on alussa, kun ruumis on tottumaton, mutta +pitää jatkaa, kunnes löytää oman asentonsa ja kykenee olemaan +liikkumatta niinkauankuin itse tahtoo. Tiedätte, että +intialainen joogi istuu mietiskellen tuntikausia, päiviä, jopa— +niin kerrotaan—kuukausia ja vuosia samassa asennossa. Hän istuu +esim. käsi ylhäällä niin kauan, että taivaan linnut luulevat +hänen käsivarsiansa oksiksi ja rakentavat pesänsä niihin. +<br> +<br>Toisena askelena fyysillisen ruumiin voittamisessa on menettely, +jota kutsutaan nimellä praanaajaama eli »hengityksen +tappaminen». Sen kautta ihminen oppii tulemaan hengityksensä +herraksi. Hengitys on meille elämää, hengittämättä me kuolemme. +Muutamat ihmiset hengittävät nopeasti, toiset sangen verkalleen. +Kaikkien, jotka oppivat laulamaan, esiintymään näyttämöllä, +puhumaan julkisesti, tulee tottua hengittämään rauhallisesti; +muuten heidän äänensä ei kestäisi. Jokainen, ken näin esiintyy, +harjottaa senvuoksi jonkun verran praanaajaamaa. Joogaan kuuluva +praanaajaama on vain sama asia kehitettynä huippuunsa. Joogit, +jotka saavuttavat korkeimman ennätyksen tässä taidossa, voivat +hengittää kerran tunnissa tai kerran vielä pitemmässä ajassa. +Joogassa praanaajaama on siis sitä, että ihminen vähitellen +oppii hengittämään yhä hitaammin, ja kuta hitaammin hän +hengittää, sitä vähemmän hän kuluttaa elämänvoimaa. +<br> +<br>Tarkastakaa ihmisiä ja te huomaatte, että ne, jotka hengittävät +nopeasti, kuluttavat paljon fyysillistä elämänvoimaa. He ovat +tunteellisia ia innostuvia, mutta väsyvät pian. Sellaiset taas, +jotka hengittävät harvaan, ovat voimakkaita, hitaampia +innostumaan, mutta lujempia ja luotettavampia. +<br> +<br>Hengitystä jokainen voi oppia hillitsemään. Meidän päiviemme +voimistelujärjestelmissä on otettu praanaajaama käytäntöön. +Kaikkien urheilijain ja voimistelunharjottajain, jotka +järjestelmällisesti treenaavat itseään, täytyy oppia +hillitsemään hengitystä. Mitenkä kävisi, jos juoksija +läähättäisi? Praanaajaama kuuluu välttämättä fyysillisen ruumiin +puhdistustyöhön ja herrauden saavuttamiseen sen yli. +<br> +<br>Mutta länsimaitten esoterisissä kouluissa ei puhuta näistä +fyysillisistä harjotuksista paljon. Ne ovatkin vaarallisia, +ellei noudateta viisasta järjestelmää. Niitä ei voi omin päin +harjottaa liian pitkälle. Täällä länsimailla, jossa fyysillinen +ruumis on karkea eikä niin hienosti rakennettu kuin itämailla, +voimme hiljakseen oppia hengittämään rauhallisesti, mutta emme +voi toivoa saavuttavamme sellaisia tuloksia kuin itämailla. +Sentähden täällä alussa sivuutetaan fyysillisiä harjotuksia, +mikäli ne koskevat suurempia ennätyksiä, ja ainoastaan +alkusaavutukset asetetaan oppilaan saavutettaviksi. Täällä +siirrytään heti ensimäisten askeleitten, jaman ja nijaman +jälkeen varsinaiseen mietiskelyyn, joka intialaisessa +jooga-järjestelmässä käsittää neljä myöhempää askelta nimeltä +<i>pratjaahaara</i>, <i>dhaarana</i>, <i>dhjaana</i> ja +<i>samaadhi</i>. +<br> +<br>Ensimäinen askel on pratjaahaara, joka merkitsee »katsomista +sisäänpäin», oman itsensä tarkastamista. Tämä ei ole +itsetutkimusta samalla tavalla kuin jama ja nijama, jolloin +pyrkijä noudattaen määrättyjä siveyskäskyjä oppi itsensä +tuntemaan ja hillitsemään tunneruumistaan, vaan tämä on uusi +muoto. Tässä hän istuu varsinaisesti mietiskelemään määrättyinä +hetkinä ja on jo tunteissaan tyyni, hänellä on tahto jo vakava, +ruumis jo hiljaa. Nyt hän ryhtyy tarkastamaan »ajattelijaa» +itsessään, missä määrin hän osaa ajatella, mitä hän ajattelee ja +miten hänen ajatuskykynsä itsestänsä toimii. +<br> +<br>Tämä on eri asia, sillä me tapaamme maailmassa ihmisiä, jotka +ovat pitkälle kehittyneet siveellisessä suhteessa, ollen lähellä +pyhyyden tilaa, mutta eivät osaa mietiskellä. He osaavat ehkä +keskittää koko tarmonsa rukouksen tapaiseen ponnistukseen, mutta +eivät okkultisella tavalla osaa käyttää meditatsionia +tutkimusvälikappaleena. Meidän näet ei pidä luulla, että kun +kehitymme ihanteellisen siveellisiksi, samalla olisimme +salatieteilijöitä. Siveelliset askelet ovat alkuvalmisiuksia, +mutta kun oppilas alkaa harjottaa okkultista mietiskelyä, hän +huomaa, että uusi työ on hänen edessään. Kuta tunnollisemmin hän +on suorittanut puhdistustyön, sitä helpompi on mietiskely, sitä +pikemmin se vie tuloksiin. +<br> +<br>Pratjaahaaraa harjottaessaan yrittelijä oppii näkemään, että +ajatus on aivankuin nuori hillitsemätön varsa, joka kulkee omaa +tietänsä, juoksee omin päin. Kaikenlaisia kuvia ajattelija +loihtii hänen silmiensä eteen. Hän koettaa hillitä ajatuksiansa, +mutta kun hän saa kiinni yhdestä linjasta ja pysyy siinä +muutaman hetken, tulee äkkiä kuin pysähdys, ja toisia ajatuksia +nousee mieleen. Hän ei ollenkaan osaa sitä, mitä hänen +varsinaisesti pitäisi tehdä, nimittäin, saattaa oma +ajattelijansa täydelliseen lepotilaan, niinkuin tarkotus on. +Tämä on välttämätöntä, kun ihminen tahtoo nousta pois +personallisuudestaan ja tulla kuolemattomaksi olennoksi. Hän ei +voi vapautua omasta itsestään, ellei kaikki hänen sisällään ole +tyyntä ja hiljaista. Eikä tämä sisällinen rauha saa olla mitään +väsymyksen hiljaisuutta, joka seuraa liian suuresta +ponnistuksesta, vaan sen täytyy niin sanoaksemme olla täynnä +nuoruuden voimaa, positivista tahtoa, selvyyttä ja +itsetietoisuutta. +<br> +<br>Joogin päämäärä, mietiskelyn ensimäinen askel on saavuttaa +tällainen mielen tyyneys, ajattelemisen tyhjyys, tällainen +lepohetki kaikessa tajunnallisessa kolminaismaailman elämässä. +Ja alkaessaan tätä pratjaahaaraa hänestä näyttää +saavuttamattomalta ihanteelta tehdä aivot tyhjiksi. Se tuntuu +aivan mahdottomalta. +<br> +<br>Helppoa on saattaa tunneruumis hiljaiseksi, helppoa saattaa +fyysillinen ruumis levontilaan. Mitä se on, verrattuna niihin +helvetintuskiin, jotka hiipivät oppilaan aivoihin ja mieleen, +silloin kun hänen pitäisi saattaa koko personallisuutensa aivan +vapaaksi, rauhalliseksi ja tyyneeksi! Ajatus on paljon vaikeampi +voittaa kuin fyysillinen ruumis ja tunneluonto. Ajattelija +ihmisessä on taikavoima, loitsija. Mielikuvitus on ennustus ja +ensimäinen oire uudesta aistista, astralisesta +selvänäköisyydestä, ja se on kaikkein vaikein oppia +hillitsemään. Pyrkijän on sentähden noudatettava tarkkaa metodia +pratjaahaara-työssään. Hänen on pidettävä huolellinen kirjanpito +niistä ajatuskuvista, jotka pyrkivät säännöllisesti häiritsemään +ja nousemaan mieleen keskellä mietiskelyä. Hän tutkikoon +itseään, mistä ne johtuvat, ja jos hän huomaa niiden johtuvan +jostakin ennakkoluulosta, koettaa hän valaista ymmärrystään. Jos +ne johtuvat jostakin väijyvästä himosta, koettaa hän puhdistaa +tunneluontoaan, jos epämukavuudesta asennossa, koettaa hän sitä +oikaista. Meidän mielikuvituksemme on niin herkkä kaikille +vaikutuksille, jotka lähtevät käyttövälineistämme, että meidän +täytyy oppia poistamaan kaikki syyt, jotka johtavat häiritseviin +ajatuksiin. Askel askeleelta oppilas täten pääsee rauhaan +omasta ajattelijastaan. +<br> +<br>Toinen mietiskelyn aste on dhaarana eli ajatuksen keskittäminen, +jolloin pyrkijä ottaa määrätyn ajatuskuvan ja koettaa pitää sitä +mielessään. Tämä on aivan koneellinen harjotus ja sitä hän +tietysti on tullut harjottaneeksi jo muissakin harjotuksissa +esim. pratjaahaarassa, mutta nyt hänen täytyy tottua siihen, +että ottaa minkä ajatuksen tahtoo ja pitää sitä mielessään +niinkauankuin tahtoo. Oppilas menettelee esim. näin: panee +kellon pöydälle ja sanoo: »nyt alotan, piirrän avaruuteen +silmieni eteen kultaisen kolmion ja katselen sitä 20 minuuttia +eikä mikään saa häiritä ajatustani.» Tämä on ajatuksen +keskittämistä. Jos te tällä hetkellä yritätte näin tehdä, +huomaatte olevanne kerrassaan naurettavassa asemassa. Te ette +osaa kaksikymmentä sekuntiakaan niin tehdä, jollette ole +harjottaneet mietiskelyä. Mutta kun ihminen harjottaa dhaaranaa, +hän asettaa itselleen ehdottomia vaatimuksia. Vieläpä hän voi +lisätä äskeiseen esimerkkiin: »20 min. päästä, vaikken ole +katsonut kelloa, alitajuntani huutaa minulle ja minä havahdan.» +Ja niin käy, jos pyrkijä on oppinut pratjaahaaran kautta +tyhjentämään aivonsa. Tätä keskityskykyä hänen täytyy niin +paljon harjottaa, että voi siihen luottaa, ja silloin ylimeno +siitä johtaa dhjaanaan eli varsinaiseen mietiskelyyn. +<br> +<br>Dhjaanassa joogan harjottaja ei enää pidä määrättyä aineellista +kuvaa silmiensä edessä vaan ottaa jonkun aatteellisen asian +tutkittavakseen. Mietiskelyn suuri ihmeellisyys on näet, että +kun mietiskelijä osaa ajatuksiaan keskittää, hän oppii tutkimaan +salatieteellisesti. Edelliset harjotukset ovat itse asiassa +herättäneet hänen sisäisen selvänäköisyytensä. Hän ottaa nyt +tutkiakseen esim. jonkun hyveen, sanokaamme nöyryyden ja +ylpeyden. Hän pitää nöyryyttä silmiensä edessä ja tutkii, mitä +se on. Kuinka hän niin osaa tehdä? Siinäpä on hänen taitonsa. +Hän kohdistaa kaiken huomionsa nöyryyteen ja tutkii sitä +kaikilta puolilta, mistä se on aiheutunut, mitä se hyödyttää, +miksikä se lopullisesti muuttuu. Tuhansissa muodoissa nöyryys ja +ylpeys, sen vastakohta, astuvat hänen silmiensä eteen ja hän +katselee niiden kehitystä ihmissielussa kautta aikojen. Samalla +tavalla hän tutkii toisia kysymyksiä. Mitä on totuus? Mitä on +jälleen syntyminen? Mitä on karma? Hän kysyy mitä tahansa +itseltään ja etsii mietiskelyn avulla vastausta. En väitä, että +tutkimus on suoritettu yhdessä tunnissa tai kahdessa. Saattaa se +kestää vuosikausia. Esim. jälleensyntymistä varten täytyy paljon +tutkimuksia tehdä, herättää muistoja edellisistä elämistä j.n.e. +ennenkuin voi selvästi tajuta, mitä on jälleensyntyminen. +<br> +<br>Mutta kun ihminen on oppinut mietiskelemään, varsinaista +dhjaanaa, tapahtuu itsestään hänelle, että hän siirtyy +seuraavaan lopulliseen meditatsioni-asteeseen, samaadhiin. Hän +nimittäin saavuttaa tuloksen tutkimuksistaan sillä tavalla, +ettei hän ainoastaan katso tutkittavaa asiaa ulkopuolelta vaan +astuu itse ulos fyysillisestä ruumiistaan, aivankuin perhonen +kotelostaan, siihen toiseen maailmaan, jossa hänen mietiskelynsä +esine on todellisuutena. Te, jotka olette perehtyneet +teosofiseen maailmankatsomukseen, tiedätte, että henkimaailmassa +eivät ainoastaan tunteet ja ajatukset ole niin sanoaksemme käsin +koskettavia todellisuuksia, vaan myös aatteet ja ihanteet siellä +elävät ikuisina todellisuuksina. Ja tässä maailmassa, missä +esim. nöyryys ja ylpeys henkisinä voimina ovat todellisuuksia, +joogi samaadhitilassa yhdistää tajuntansa niihin, niin että hän +sisässään tajuaa, mitä nuo henkiset voimat ovat. Tässä +maailmassa hän myös pääsee yhteyteen luonnon muistin kanssa. +Luonnon muisti on pettävä, niinkauankuin »akaashisia +aikakirjoja» luetaan astralisesti, niinkauankuin mietiskelijä +katselee menneitä ja tulevia tapahtumia ulkopuolelta ikäänkin +kuvina, mutta kun hän dhjaanista nousee samaadhiin, ja osaa +sisässään korkeammalla tavalla yhtyä luonnon muistiin, silloin +hän voi todella tietää. Hän ei ole silloin tekemisissä pettävien +harhojen kanssa. Hänen ruumiinsa on tuossa liikkumattomana, hän +itse on samaadhi-tilassa sen ulkopuolella ja tutkii asioita +tajunnan omassa maailmassa, ollen yhtä niiden kanssa. +<br> +<br>Tämä tutkimus voi viedä joogin kauaksi tiedossa. Puhdistustyö, +ja muu valmistus, minkä hän ennen on suorittanut, on silloin +takeena hänen tutkimuksensa luotettavuudesta. Ei hän sittenkään +voi olla niin varma, että sanoisi: tämä on ehdoton totuus. +Kaukana siitä. Hänelle jos kellekään on mennyt silmät auki +näkemään, kuinka vähäpätöiset hänen kykynsä silloinkin ovat +verrattuina korkeiden vihittyjen kykyyn, mutta hän tietää, että +jos hän on aivan vilpitön, voi hän saada edes jonkinlaista +tietoa ja varmuutta. Hänen ei tarvitse myöhemmin paljon muuttaa +niitä tutkimuksen tuloksia, jotka hän on saavuttanut. Jos +katsomme salatieteilijöitä maailmassa, huomaamme tosin, että +kuta vähemmän he tietävät sitä enemmän luottavat kykyihinsä. +Mutta mitä enemmän he tietävät, sitä nöyremmiksi tulevat. +Mestari yksin voi sanoa jotakin varmaa tietävänsä ja minun +tietääkseni Mestaritkin ovat vaatimattomia. +<br> +<br>Saavutettuaan samaadhi-tilan ihminen on tullut yhdeksi +kuolemattomista. Hän ei ole nyt niinkuin muut ihmiset, joilla on +kaipuu kuolemattomuuteen ja hämärä muisto entisestä +taivaselämästään. Hän on itsetietoisesti kuolematon olento, hän +on saavuttanut jäsenyyden salaisessa maailmassa, fyysillisen +elämän tuolla puolen, ja hänen työkseen tulee nyt kirkastaa +fyysillistä välinettä niin, että se voi ottaa vastaan +kuolemattoman asujamen pimittämättä tuon kuolemattoman näköä. +Vihkimyksen vihkimyksen perästä hän nyt ottaa, edetessään +kaidalla tiellä mestariutta kohti, mutta nämä asiat eivät enää +kuulu niihin joogaharjotuksiin, josta tänään olemme puhuneet, +vaan vievät salatieteilijän kauas pois ihmisten ilmoilta, +jumalien ja maailmanvaltojen fyysillisille järjelle +käsittämättömille toiminnanalueille. +<br> +<br><hr> +<br> +<br> + +<h2><a href="#index" name="alaviitteet">Alaviitteet</a></h2> + +<br> +<br>[<a name=1 href="#_1">1</a>] Seitsemäs aisti, joka yleensä perustuu järjestyksen +eli rytmin tajuamiseen on toiselta kannalta +katsoen myös varsinainen musikalinen inspiratsioni, +vaikka emme tässä yhteydessä ota sitä puolta +lukuun. +<br> +<br>[<a name=2 href="#_2">2</a>] Katso näiden sanojen selitys kirjasta »Suuret +Uskonnot». +<br> +<br>[<a name=3 href="#_3">3</a>] Ovat kuvatut kirjassa »Suuret Uskonnot». + + + + + + + + +<pre> + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Salatiedettä omin päin, by Pekka Ervast + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALATIEDETTÄ OMIN PÄIN *** + +***** This file should be named 12165-h.htm or 12165-h.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/2/1/6/12165/ + +Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed +Proofreaders + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's +eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII, +compressed (zipped), HTML and others. + +Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over +the old filename and etext number. The replaced older file is renamed. +VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving +new filenames and etext numbers. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000, +are filed in directories based on their release date. If you want to +download any of these eBooks directly, rather than using the regular +search system you may utilize the following addresses and just +download by the etext year. + + https://www.gutenberg.org/etext06 + + (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99, + 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90) + +EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are +filed in a different way. The year of a release date is no longer part +of the directory path. The path is based on the etext number (which is +identical to the filename). The path to the file is made up of single +digits corresponding to all but the last digit in the filename. For +example an eBook of filename 10234 would be found at: + + https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234 + +or filename 24689 would be found at: + https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689 + +An alternative method of locating eBooks: + https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL + + + + +</pre> + +</body> +</html> |