2 files changed, 7785 insertions, 0 deletions

diff --git a/old/10941-8.txt b/old/10941-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..db8fe0f
--- /dev/null
+++ b/old/10941-8.txt
@@ -0,0 +1,7785 @@
+The Project Gutenberg EBook of Jumalainen näytelmä: Helvetti, by Dante
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Jumalainen näytelmä: Helvetti
+
+Author: Dante
+
+Release Date: February 4, 2004 [EBook #10941]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALAINEN NÄYTELMÄ: HELVETTI ***
+
+
+
+
+Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and DP Distributed
+
+
+
+
+JUMALAINEN NÄYTELMÄ: HELVETTI
+
+Kirjoittanut Dante
+
+Suomentanut Eino Leino
+
+
+Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1912.
+
+Eino Leino sai tämän teoksen suomentamista varten avustusta suomalaisen
+kirjallisuuden edistämisvaroista.
+
+
+
+
+Esisana
+
+
+Tämän runoteoksen käännös on toimitettu _Brunone Bianchin_ julkaiseman
+ja selittämän »Divina Commedian» yhdennentoista painoksen mukaan, joka
+ilmestyi Firenzessä v. 1896, Successori le Monnier'in kustannuksella.
+Selityksiin nähden on seurattu pääasiallisesti _Otto Gildemeisterin_
+erinomaisen saksankielisen käännöksen neljättä painosta vuodella 1905,
+ilmestynyt J.G. Cottan kirjakaupan kustannuksella.
+
+Loppusoinnut, joilla suomentaja oli työnsä alottanut, ovat jätetyt pois
+osaksi siitä syystä, että käännös täten on voinut tulla tarkemmaksi ja
+sananmukaisemmaksi, osaksi siitä, että ne suomenkielessä tuskin olisivat
+teoksen runollista arvoa saati sitten sen hartautta ja vakavaa
+mahtipontta lisänneet, osaksi siitä, että suomentaja on arvellut kielen
+muiden runokaunisteiden, kuten alkusoinnun ja ennen kaikkea poljennon,
+riittävän tässä tapauksessa alkutekstin ankaraa runollisuutta
+tulkitsemaan. Tämä on ollut myös »Suomalaisen kirjallisuuden
+edistämisrahaston» kaunokirjallisen osaston mielipide.
+
+Mainitun rahaston puolesta on käännöksen tarkastanut toht. _Oiva
+Tallgren_, jonka monista tunnollisista, sattuvista ja mitä herkimmällä
+tyyliaistilla tehdyistä huomautuksista täten pyydän lausua sulimmat
+kiitokseni.
+
+Saman kiitoksen pyydän osottaa Edistämisrahaston kaunokirjalliselle
+osastolle kokonaisuudessaan, etenkin sen jäsenille prof. _O.E.
+Tudeerille_, toht. _E.A. Tunkelolle_ ja _Juhani Aholle_, jotka kukin
+ovat osia tästä käännöksestä tarkastaneet ja sen suorittajaa
+erinäisillä huomautuksilla opastaneet.
+
+Helsingissä 17 p. kesäk. 1912
+
+EINO LEINO
+
+
+
+
+Ensimmäinen laulu
+
+
+Elomme vaelluksen keskitiessä[1]
+ma harhaelin synkkää metsämaata[2]
+polulta oikealta poikenneena.
+
+Ah, raskasta on sanoa kuink' oli
+tuo salo kolkko, autio ja sankka!
+Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy.
+
+Ei kaameampi itse kalma liene;
+mut koska hyvää myös ma löysin sieltä,
+kuvata muutkin tahdon tapaamani.
+
+En tiedä, kuinka tuonne tullut olin;
+niin horroksissa ollut lien ma silloin,
+kun jätin, koito, tien ma todellisen.
+
+Mut päästyäni juureen kummun, missä
+tuo laakso loppui, jonka kauhistukset
+sydämen multa oli lävistäneet,
+
+ma ylös katsoin: vuoren huippu hohti
+säteissä tuon jo tähden,[3] kaikki joka
+jokaista tietä ohjaa oikeahan.
+
+Tyventyi silloin hiukan pelko multa,
+mi pauhas sydämeni järvell' äsken,
+kun vietin kauhun yötä kaameata.
+
+Mut niinkuin se, mi vielä huohottaen
+mereltä päässyt juur' on rantamalle
+ja katsoo taapäin vettä vaarallista;
+
+niin sielunikin, hädissänsä vielä,
+taa kääntyi katsomahan paikkaa, joka
+ei salli elää kenenkään. Kun olin
+
+ruumistain väsynyttä virkistänyt,
+taas nousin vuoren jylhän jyrkännettä
+alemman aina lujaan lyöden jalan.
+
+Mut katso! Vuorenrinteen alkupäässä
+sai siro, nopsa pantteri[4] mua vastaan,
+min verho oli talja täplikkäinen.
+
+Ei väistynyt se eestä silmieni;
+ja siihen määrään esti tieni, että
+jo monta kertaa taaksepäin ma käännyin.
+
+Ol' aika aamun varhaisen. Nous Päivä
+taivaalle kaikkein niiden tähtein kanssa,
+jotk' oli seurassaan, kun ensi kerran
+
+loi Taivaan Rakkaus kiertoansa käymään
+nää kauniit kappaleet. Siks syyn jo luulla
+pedosta hyvää kaunis-karvaisesta
+
+soi aika armas vuorokauden, vuoden.
+Mut silti ollut taas en säikkymättä,
+kun näön uuden, jalopeuran, näin ma;
+
+tuo ilmestyi ja tuli vastahani
+päin pystyin, nälästä niin raivokkaana,
+tuost' että ilma tuntui vapisevan.
+
+Ja suden näin, mi laihuudessaan näytti
+himojen kaikellaisten täyttämältä;
+se monen elämän jo katkeroitti.
+
+Tuo niin mun toperrutti kammollansa,
+näkönsä jota mulle huokui, että
+kadotin toivon päästä kukkulalle.
+
+Ja kuin on voiton kilpa jollakulla
+ja saapuu aika häviönkin hälle,
+min mieli murtuu, sydän itkee silloin,
+
+niin mulle peto rauhaton tuo teki,
+mi käyden vastahani verkallensa
+mun tunki sinne, kuss' on Päivä vaiti.
+
+Alemma noin kun aina vierin, sattui
+silmiini miesi, jolta vaitiolo
+jo pitkä näytti kielen kangistaneen.
+
+Tuon koska erämaassa autiossa
+ma näin, »Mua sääli», hälle huusin, »kuka
+lienetkin, ihminen tai varjo vainen!»
+
+Hän vastas: »Olin ihminen, en ole,
+mun oli taatto, maammo Mantovasta,
+isäini luita maa Lombardian painaa.
+
+_Sub Julio_ ma synnyin,[5] vaikka myöhään,
+näin hyvän Augustuksen aikaan Rooman
+jumalten vääräin vielä vallitessa.
+
+Mies runon olin, lauloin hurskahasta
+Ankiseen pojasta, mi jätti Troian,
+kun Ilion ylväs hiiltyi raunioina.
+
+Mut sa miks palaat kovan onnen paikkaan?
+Miks et sa nouse vuorta valoisata,
+mi alku on ja aihe kaiken ilon?»
+
+»Vergilius olet siis, tuo lähde, josta
+jokena vierii sanantaito kirkas!»
+hänelle virkoin otsa ujostuen.
+
+»Sa valkeus, ylpeys runon valtiaiden,
+lue hyväksein nyt pitkä into, rakkaus,
+joll' olen teostasi tutkistellut.
+
+Mun mestarini oot, mun tekijäni:
+sinulta yksin oppinut ma olen
+sen tyylin kauniin, jok' on kunniani.
+
+Näe peto, jonka tähden käännyin; auta
+sen ohi mua, viisas kuulu! Multa
+se vapisuttaa poven ynnä ponnen.»
+
+»Sun paras ottaa onkin suunta toinen»,
+hän vastas, nähdessään mun kyynelöivän,
+»jos päästä aiot erämaasta tästä.
+
+Näät juuri peto tuo, min vuoksi huudat,
+ei laske ketään tielle oikealle,
+vaan estää jokaista, sikskuin hän sortuu.
+
+Sen luonto on niin pahansuopa, häijy,
+ett'ei sen täyty himo herja koskaan,
+vaan syötyään se kaht' on nälkäisempi.
+
+Se moneen eläimeen on sekaantunut,
+on sekaantuva vielä moneen, kunnes
+tulevi jalo Koira[6] turmaks sille.
+
+Tää kultaa, maista mammonaa ei etsi,
+vaan viisautta, rakkautta hyvää;
+välillä siinnyt on hän Feltron[7] kahden.
+
+Italia-raukan on hän vapauttava,
+maan, jonka vuoks Camilla[8] impi kuoli,
+sai surman Euryalos, Turnus, Nisus.
+
+Ajava kaupungista kaupunkihin
+hän sutta tuota on Infernoon saakka,
+mist' ensi kateus sen irti päästi.
+
+Siks katson ynnä uskon parhaaksesi,
+mua että seuraat; oppaas olla tahdon
+ja johtaa sinut paikkaan ikuisehen,
+
+ja jossa kuulet epätoivon huudot,
+näät henkein muinaisien kärsimykset,
+todistavaiset toista kuolemata.
+
+Näet nekin, jotka tyytyväiset ovat
+tulessa, koska heill' on toivo päästä
+ees kerran asuntoihin autuaitten.
+
+Mut noihin jos sa nousta tahdot sitten,
+mua arvokkaampi sinut sielu kohtaa,
+min huomaan jätän sun, kun itse eroon.
+
+Näät Keisari, tuon korkeuden Herra,
+ei salli, koska kapinalla koetin,
+lakinsa väistää, mun sua sinne johtaa.
+
+On hänen kaupunkinsa kaikkialla
+ja kaikkialla vallitsee hän; suuri
+ah, autuus, tulla valituksi sinne!»
+
+Ma hälle: »Kautta Jumalan sen, jota
+et tuntenut, sua Runoniekka, pyydän,
+pahaa ja pahempaa mun välttääkseni,
+
+mun että johdat paikkaan, josta puhuit,
+ja näytät mulle pyhän Pietron portin
+ja kurjat, joiden kärsinnästä kerrot.»
+
+Hän lähti, hänen jäljessänsä minä.
+
+
+
+
+Toinen laulu
+
+
+Jo päivä painui, hämy illan lankes,
+vapautti vaivoistansa luodut kaikki,
+maan päällä jotka asuvat ja ovat.
+
+Ma yksin valmistauduin kestämähän
+niin sotaa tien kuin säälin; nyt on muisti
+mik' erhettyne ei, sen kuvaileva.
+
+Mua Musat auttakaa ja ylväs henki!
+Oi, Muisti, joka kirjoitat, min näin ma,
+on aika aateluutes ilmoittua!
+
+Näin aloin: »Runoniekka, oppahani,
+mun katso kuntoani, liekö luja,
+sa ennen kuin mun johdat yöhön jylhään.
+
+Sa sanot, että Silviuksen isä,[9]
+näyssä ei, vaan vielä täysin aistein
+vaelsi valtakuntaan ijäisehen.
+
+Jos Herra, vastustaja kaiken pahan,
+hänt' auttoi, muistain, mitä mahtavata
+hänestä johtuis, keitä, kuinka suurta,
+
+niin myöntää järkeni sen oikeaksi:
+isäksi Rooman, Rooman vallan oli
+valittu hänet Tulitaivahassa.
+
+Ne molemmat, mun totta haastaakseni,
+pyhäksi paikaks säättiin sille, joka
+suurimman Pietarin on jälkeläinen.
+
+Retkellä tällä, mistä kiität häntä,
+hän tuta sai ne seikat, joissa piili
+syy hänen voittonsa ja paavinviitan.
+
+Myös saapui sinne _Vas electionis_[10]
+tukea noutamahan uskoon siihen,
+mi juur' on alku pelastuksen polun.
+
+Mut ma miks sinne käyn? ja ken sen sallii?
+Aineias en, en Paavali lie, heihin
+en itse itseäin, ei muutkaan vertaa.
+
+Siks jos ma tuolle taipaleelle myönnyn,
+ma pelkään, että on se taival turha;
+sa viisas, enemp' ymmärrät kuin puhun.»
+
+Ja niinkuin se, mi tahdo ei, jot' tahtoi,
+ja tuumain uutten vuoksi mieltään muuttaa,
+niin että jättää koko alkamisen;
+
+ma niin tein rantamalla synkeällä,
+näät harkiten ma aikomuksen jätin,
+johonka ensin olin ollut nopsa.
+
+»Sanasi oikein tajunnut jos olen»,
+minulle vastasi tuon Suuren varjo,
+»povessas pelkuruus nyt vallitsevi,
+
+tuo, joka usein ihmisen niin iskee,
+ett' aikeen jalon jättää hän kuin eläin,
+kun silmät oikein eivät nää yön tullen.
+
+Täst' että pääsisit sa pelvostasi,
+siis kerron, miksi saavuin, minkä kuulin,
+kun ensi kerran sua surkuttelin.
+
+Ma epäröitsevien joukoss' olin,
+mua Nainen[11] kutsui autuas ja kaunis,
+niin että pyysin häntä kestämähän.
+
+Kuin silmät sen ei aamutähti loista,
+solisi sorja, enkel-kirkas kieli
+näin mulle suloisesti, hiljaa haastain:
+
+'Oi sielu seijas sa mantovalainen,
+min maine vielä maailmassa soipi
+ja soipa on maailmanloppuun saakka,
+
+mun ystäväni, vaan ei onnen, harhaa
+nyt astuessaan vuorta autiota,
+niin ett' on pelko hänet käännyttänyt;
+
+ja pelkään, että niin on erheen vanki,
+mikäli kuullut olen taivahassa,
+ett' apuun lähtenyt lien liian myöhään.
+
+Nyt mene, käytä sanaas ynnä muuta,
+mi olla saattaa pelastukseksensa,
+hänt' auta niin, ma että lohduttaudun.
+
+Beatrice on se, joka käskee sua;
+ma tulen sieltä, jonne jälleen halaan:
+lähetti Lempi näin mun haastamahan.
+
+Kun eessä Herrani taas seison, hälle
+nimeäs usein mainin ylistäen.'
+Hän vaikeni, ja sitten aloin minä:
+
+'O nainen siveä, min kautta yksin
+inehmon heimo kohoo kaiken yli
+tarhoissa taivaan pieni-piirisimmän.
+
+Niin mua miellyttää sun määräykses,
+ett' tehty jos jo ois, ois myöhää mulle;
+enempi ei sun tarvis haastaa. Mutta
+
+syy mulle virka, minkä vuoks et säiky
+sa alas tulla tähän keskuksehen
+paikasta, jonka laajuuteen jo halaat?'
+
+'Kun tiedustaa noin tarkoin tahdot tuota',
+hän lausui, 'kerron lyhyesti sulle,
+ma miks en pelkää alas tulla tänne.
+
+Ne seikat yksin ovat peljättävät,
+joill' onpi valta vahingoittaa toista;
+muut seikat eivät, niit' ei säikkymistä.
+
+Jumala tehnyt, hälle kiitos, minut[12]
+niin on, mua ettei koske kurjuutenne,
+ei yllä minuun tuli tuskan tämän.
+
+Taivaassa Neitsyt sulo on, mi säälii
+niin retkes vaivaa, johon käsken sua,
+hän että lientää kovaa tuomiota.
+
+Lucian puolehen hän kääntyi, pyysi:
+'Nyt uskollises tarvitseepi sua,
+ma hänet suljen sinun suosioosi.'
+
+Lucia, vihollinen kaiken julman,
+nous, saapui paikkaan, missä istuin minä
+yhdessä Rakelin, tuon vanhan, kanssa.
+
+Hän näin: 'Beatrice, tosi kiitos Luojan,
+miks auta häntä et, mi niin sua lempi,
+hän että jätti rahvaan raa'at laumat.
+
+Sa etkö kuule vaikerrusta kurjan?
+Nää etkö, kuin hän kera kuolon sotii
+joella,[13] jost' ei kehumista meren?'
+
+Niin nopsa kukaan vuoks ei hyödyn maisen
+tai vuoksi vaurion, mi häntä uhkaa,
+kuin minä, kuultuani moiset sanat.
+
+Sijaltain autuaalta tänne astuin,
+puheesi voimaan luottaen, mi sulle
+ja kuulijoillesi on kunniaksi.'
+
+Noin mulle haasteli Beatrice, nosti
+silmänsä kirkkahat ja kyyneltyvät;
+se entistäin mun teki nopsemmaksi.
+
+Ja tulin luoksesi, niinkuin hän tahtoi,
+pedolta pelastin sun tuolta, joka
+ties sulki kaunihille kukkulalle.
+
+Siis mikä nyt? Miks, miksi viivyttelet?
+Niin suuri miks on mieles arkuus? Miksi
+ei sulia uljuutta, ei rohkeutta,
+
+kun kolme Naista armon-autuasta
+sinua huoltaa kartanoissa Taivaan
+ja puheeni niin paljon hyvää lupaa.»
+
+Kuin kukat, sulkeuneet ja kumartuneet
+yökylmän alla, paistaessa päivän
+taas kaikki aukee, kohoo korressansa
+
+niin kävi kuntoni nyt uupunehen,
+ja sydämeeni uljuus moinen syöksyi,
+ma että aloin vapahalla miellä:
+
+»Ah, armiasta, joka auttoi mua,
+ja sinä, ystävä, mi kuulit heti
+totuutta sanain sulle lausuttujen!
+
+Mun sydämessäin halun moisen matkaan
+sa olet puheellasi synnyttänyt,
+ma että ensi aikeeseeni palaan.
+
+Siis yks nyt olkoon tahto kumpaisenkin,
+sa saattaja, sa Mestari, sa herra!»
+Näin lausuin. Läksi hän; ja astumahan
+
+tiet' aloin vaikeaa ja vaarallista.
+
+
+
+
+Kolmas laulu
+
+
+_Ma johdan kaupunkikin kärsimyksen,
+ma johdan tuskaan iankaikkisehen,
+ma johdan kadotetun kansan joukkoon_.
+
+_Oikeutta tahtoi ylväs Tekijäni:
+loi minut jumalainen Kaikkivalta
+ja suurin Viisaus ja ensi Rakkaus.[14]
+
+Mua ennen luotua ei ollut mitään,
+ijäistä vain, myös itse kestän iki:
+ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää_.
+
+Nää sanat, synkin värein kirjoitetut,
+näin päällä portin erään. Mestarille
+ma lausuin: »Ankara on aatos niiden.»
+
+Hän mulle kokeneemman lailla haastoi:
+»Epäily kaikki pitää tässä jättää
+ja kuollut olkoon kaikki mielen pienuus.
+
+Tää on se paikka, josta sulle puhuin,
+Nyt saat sä nähdä surevaiset kansat,
+jotk' ymmärryksen lahjan hukkasivat.»
+
+Käteeni tarttui hän ja muoto tyynnä,
+niin mua rohkaisten, hän johti minut
+salaisten ongelmien sisäpuolle.
+
+Soi siellä huokaus ja huuto, parku
+yön halki tähdettömän, tuska moinen,
+niin että ensin puhkesin ma itkuun.
+
+Sekoitus kielten, kirot kauhistavat,
+sävelet vaivan, äänenpainot vihan,
+käheät, kirkuvat, ja kättenvääntö
+sai aikaan pauhun, joka aina kiertää
+tään ilman ajattoman kautta, niinkuin
+käsissä rajumyrskyn hiekkapyörre.
+
+Ja minä, päässä side kauhun, huusin:
+»Oi Mestari, mik' ääni tuo? ja keitä
+nuo, jotk' on niinkuin suuren tuskan orjat?»
+
+Hän mulle: »Tää on tila kurja niiden
+kuolleiden onnetonten,[15] jotka eivät
+ansainneet moitett' eikä kiitostakaan.
+
+Heill' osa enkeleitten on, jotk' eivät
+kapinass' olleet, eivät uskolliset,
+vaan itseksensä, irti Jumalasta.
+
+Ei vastaan ota heitä taivas, ettei
+vähenis kauneutensa, ei Inferno,
+ett'eivät syntiset sais kunniata.»
+
+Ma hälle: »Mestari, mik' on se vaiva,
+mi heidät saa näin suureen vaikerrukseen?»
+Hän vastasi: »Sen lyhyesti kerron.
+
+Ei heillä kuolon toivoa; ja elo
+sokea tää niin halpa heist' on, että
+muu kaikk' on heille kadehdittavata.
+
+Maailma heidän mainettaan ei muista,
+käy ohi heidän Oikeus ja Sääli:
+he jääkööt. Katsele ja astu eespäin!»
+
+Ma katsoin, näin ma lipun liehu-helman
+rataansa rientävän niin pikaa, että
+olevan näytti lepo outo sille,
+
+ja jäljessä sen ihmislauma vieri
+niin laaja, ett'en luullut oisi koskaan
+manalan maille mennehen niin monta.
+
+Kun tuntenut ma olin joitakuita,
+taas katsoin sekä näin sen miehen varjon,
+min heikkous vei luopumukseen suureen.[16]
+
+Heti ma ymmärsin ja varma olin,
+tää että oli piiri pelkurien,
+joit' inhoo Luoja ynnä yönkin vallat.
+
+Nuo raukat, jotka eläneet ei koskaan,
+olivat alasti, ja paljon heitä
+siell' ampiaiset sekä paarmat pisti.
+
+Nää heidän kasvoistansa verta veti,
+sen kyynel-sekaisena iljettävät
+kokosi madot heidän jaloistansa.
+
+Etemmä katsoin, näin ma kansanjoukon
+veen vankan vieremällä. Virkoin siksi:
+»Oi, Mestari, mun salli tietää, keitä
+
+nuo ovat, mistä syystä tahtonevat
+niin pian kuin suinkin päästä poikki virran,
+mikäli tässä hämärässä näkee.»
+
+Hän mulle: »Saat sa salat ilmi kohta,
+kun omat askeleemme seisahtuvat
+tuon murheellisen Akeronin rantaan.»
+
+Häpesin silloin, alas painoin silmät,
+peläten vaivaavani puhein turhin;
+näin mykkinä me tultiin virran luokse.
+
+Ja katso, meitä vastaan venhein sousi
+mies vanha, päässään aikakautten lumi,
+ja huusi näin: »Voi teitä, kurjat sielut!
+
+Näe ette enää taivaankantta koskaan:
+ma teidät saatan virran tuollepuolen
+ikuiseen pimeään ja kuumaan, kylmään.
+
+Ja sinä siellä, ihminen, mi elät,
+pois riennä täältä, tää on ranta kuolon!»
+Mut kun hän näki, etten poistunutkaan,
+
+hän virkkoi: »Toinen valkama, tie toinen
+sun viep' on virran yli; keveämpi
+sua sinne kantamahan pursi sopii.»
+
+Näin hälle opas: »Älä suutu, Karon,
+tää tahto siell' on, jossa voidaan kaikki,
+mit' tahdotaan. Ja muuta ällös kysy!»
+
+Tyytyivät silloin posket haiveniset
+suon sinitumman laineen lautturilta,
+min silmäin ympäri yön liekit paloi.
+
+Mut sielut nämä, uupuneet ja paljaat,
+värinsä vaihtain, hampain kalisevin
+nuo sanat julmat kuulivat. He kiros
+
+Luojaansa, kiros äitiä ja isää
+ja ihmisheimoa ja paikkaa, aikaa
+ja siementä ja syytä syntymänsä.
+
+Kaikk' yhdessä he, ääneen itkein, sitten
+rannalle saivat kamalalle, joka
+jokaista vartoo, ken ei pelkää Herraa.
+
+Tulisin silmin heitä Karon tarkkaa,
+kokoilee kaikki purtehensa, selkään
+lyö sitä airollaan, ken vitkastelee.
+
+Kuin syksyn lehdet, toinen toisen jälkeen,
+putoovat puusta, kunnes oksa yksin
+alasti katsoo maahan, jätteisiinsä,
+
+niin Adamin myös siemen kehno: syösten
+rannalta yksitellen, seurasivat,
+kuin linnut kutsujaa, he Karonia.
+
+Noin kulkevat he yli aallon tumman,
+ja ennen kuin on rantaan toiseen päästy,
+toisella uusi odottaa jo parvi.
+
+»Mun poikani», soi ääni Mestarini
+nyt hellä, »näinpä joka maasta saapuu
+ne, jotka kuolee alla Herran vihan;
+
+ne valmiit lähtöön ovat virran poikki,
+niin ajaa oikeus jumalainen heitä,
+ett' innoks heiltä itse pelko kääntyy.
+
+Ei hyvä sielu koskaan kulje tästä;
+ja siks jos äreä on Karon sulle,
+voit tietää, mitä merkitsee se puhe.»
+
+Sai sanoneeksi sen, kun seutu synkkä
+niin kovaan järkähti, sen muisto että
+mun vielä jähmettävi tuskan hikeen.
+
+Maa kyyneleinen myrskynpuuskan purki
+ja povestansa punaliekin lietsoi,
+mi tajuttomaks minut tyrmistytti.
+
+Ja kaaduin niinkuin nukkuvainen kaatuu.
+
+
+
+
+Neljäs laulu
+
+
+Syvästä unesta, mi päätäin painoi,
+mun nosti jyrähdys, ma pystyyn lensin
+kuin mies, mi väkivaltaisesti herää.
+
+Taas auki levänneen loin silmäluomen
+kohosin, katsoin ympärille, että
+tulisin tietoon olopaikastani.
+
+Ja totta, seisoin kuilun jyrkänteellä,
+äyräällä tuskanlaakson tuon, mi toistaa
+jylisten valitusta ääretöntä.
+
+Niin syvä, synkkä, sumuinen ol' alho,
+ett' erottaa en mitään voinut sieltä,
+sen pohjaan vaikka painoin katseheni.
+
+»Käykäämme sokeaan yön valtakuntaan»,
+näin lausui Mestari, nyt kuolon-kalvas,
+»ma eellä astun, sinä seuraat mua.»
+
+Ma hälle, nähdessäni kalpeutensa:
+»Kuin voin ma seurata, jos sun on kammo,
+sa ainoa, mi estät epäilyni?»
+
+Hän mulle: »Vaiva niiden, jotka tuolla
+alhaalla ovat, kuvaa kasvoilleni
+tään säälin, jonka pelvoksi sa luulet.
+
+Tie meill' on pitkä, siksi joutukaamme!»
+Näin haastoi hän ja minut johti piiriin[17]
+näin ensimmäiseen, joka kuilun kiertää.
+
+Niin paljon kuin voi kuulemalta päättää,
+valitus siellä ei, vain huokaukset
+ijäti ilmaa vapisutti; johtui
+
+surusta se, miss' ollut viel' ei vaivaa,
+min tunsi monet suuret laumat siellä,
+nuo lasten, naisten sekä miesten sarjat.
+
+Taas haastoi hyvä Mestari: »Et kysy,
+keit' ovat henget, jotka täällä näet?
+Siis tiedä, ennen kuin sa eespäin astut,
+
+nää ettei tehneet syntiä, mut riitä
+ei hyvättyönsä, koska kaste heiltä,
+sun uskos pyhä tie ja portti, puuttuu.
+
+Ne jotka ennen Ristin aikaa eli,
+osanneet palvella ei oikein Herraa;
+ja minä itse olen niistä yksi.
+
+Tuon puutteen tähden, emme syystä muusta,
+olemme tuomitut, mut ainoastaan
+toivotta ikävöimään ijäisesti.»
+
+Kun kuulin tuon, mun mieltäin tuska kiersi,
+näät monta tunsin miestä arvokasta,
+jotk' empi partailla tään esipihan.[18]
+
+»Oi sano, Mestarini, herra, sano»,
+ma virkoin, koska varmaks uskon tahdoin,
+mi voittaa voisi kaikki erhetykset;
+
+»täält' eikö koskaan, omast' ansiostaan
+tai muiden, tullut autuaaksi kukaan?»
+Sanaini salamielen ymmärtäen
+
+hän mulle: »Tulokas tääll' uusi olin,
+kun saapuvaksi tänne valtaherran[19]
+näin voiton seppeleillä seppelöidyn.
+
+Hän täältä kantoi esitaaton varjon
+ja poikans' Abelin ja Noah'n sekä
+Moseksen, laille laatimalleen alttiin;
+
+kuningas David, Abram, patriarkka,
+ja Israel kanss' isän ynnä poikain
+ja Rakel, palvelunsa pitkän palkka,
+
+ja monta muuta, pelastuivat silloin.
+Sit' ennen, tiedä, ihmishenki ykskään
+ei ole täältä tullut autuaaksi.»
+
+Näin hänen haastaessa emme hiljaa
+me seisoneet, vaan vaelsimme metsää,
+tarkoitan metsää monen vaisun vainaan.
+
+Uneni jälkeen pitkä viel' ei taival
+meilt' ollut jäänyt taa, kun näin ma tulen
+mi valkas pimeyden puolipiirin.
+
+Olimme siitä vielä matkan päässä,
+mut siksi liki, että saattoi nähdä
+siin' asuvaksi kansaa arvollista.
+
+»Oi sinä, tieteen, taiteen kaiken tähti,
+keit' ovat nää, niin kunnioitut, että
+he täten muista täällä erotetaan?»
+
+Hän mulle: »Maine, joka maailmassa
+soi heistä vielä, hankkinut on heille
+tään armon taivahaisen ynnä avun.»
+
+Samassa kuulin äänen kaikuvaksi:
+»Suur' Runoniekka, sulle kunniata!
+taas varjos palajaa, mi poissa oli.»
+
+Kun vaiennut ol' ääni, neljän näin ma
+vastaamme varjon ylvään kiirehtävän,
+ei riemu eikä murhe muodossansa.
+
+Näin alkoi haastaa hyvä Mestarini:
+»Näetkö miehen, miekka kädessänsä,
+mi muiden eellä kuninkaana kulkee:
+
+hän on Homeros, laajin laulajoista,
+tuo toinen on Horatius, pilkkakirves,
+Ovidius kolmas, neljäs on Lucanus.
+
+Kun heille kaikille se nimi sopii,
+min äsken meille ääni huusi, mua
+he kunnioittavat, ja se on oikein.»
+
+Noin täällä koossa näin ma koulun kauniin,
+näin mestarit sen ylvään tyylin laulun,
+mi muista korkeinna kuin kotka lentää.
+
+Kun yhdess' oli haastelleet he hiukan,
+niin mua päin he kääntyi tervehtien;
+hymyili sille hyvä Mestarini.
+
+Tekivät kunnian he suuremmankin
+minulle, ottivat mun joukkohonsa,
+niin että kuudes olin kuulun seuran.
+
+Päin käytiin valon heijastusta, haastain
+sanoja, joista vaieta on kaunis,
+kuin oli kaunis niitä kuulla siellä.
+
+Tulimme linnan jalon liepehelle,
+min seitsenkerroin muuri ylhä saarsi
+ja puolsi joka puolin virta soma.
+
+Kävimme poikki sen kuin maata vahvaa,
+avautui seitsenportit, ja nuo viisaat
+mun veivät vihannalle nurmen nuoren.
+
+Totiset näin ma täällä miehet, katseet
+vakaiset, kasvot arvo-valtahiset;
+he harvoin haastoivat, mut äänin lempein.
+
+Siirryimme laitaan nurmen nuoren, siinä
+ol' avoin, korkea ja kirkas kumpu,
+min päältä nähdä heidät kaikki saattoi.
+
+Edessä aivan, kedoll' armahalla,
+minulle näytettiin ne suuret sielut,
+joit' iloni on olla nähnyt kerran.
+
+Ma näin Elektran, kera saaton suuren,
+ma tunsin Hektorin ja Aineiaankin,
+ja Caesar kotkasilmän aseissansa.
+
+Ma näin Camillan, näin Pentesileian,
+ja kuningas Latinuksen, mi istui
+Lavinian, tyttärensä, kanssa; oli
+
+Tarquiniusten turma, Brutus, siellä,
+Lucretia, Julia, Martia ja Cornelia
+ja Saladin, ja tämä yksin astui.
+
+Kun silmäni taas hiukan nostin, näin ma
+viisasten mestarin,[20] mi filosofein
+kehässä istui ystävällisessä;
+
+imehti häntä, kunnioitti kaikki.
+Näin siellä myös ma Sokrateen ja Platon,
+lähimmät hänen, myös Demokriton, mi
+
+maailman luoduks luuli sattumalta,
+Anaxagoraan, Diogeneen ja Taleen,
+Empedokleen ja Herakleiton, Zenon;
+
+ja Dioscorideen, joka luonnon lajit
+kokosi ilmi, Orpheun, Tulliuksen,
+Linuksen, Senecankin siveellisen,
+
+Euklideen, geometrin, Ptolemaion,
+Hippokrateen, Galenon, Avicennan
+ja selittäjän suuren, Averroeen.
+
+En kaikkia voi luetella tarkkaan,
+kun niin mua ajaa aine pitkä, että
+jää usein multa sanaa vaille tapaus.
+
+Kuusmiehinen nyt seura kahdeks eroo:
+vie toista tietä viisas johtajani
+levosta pois mun ilmaan vapisevaan;
+
+ja sinne saavun, miss' ei valkeutta.
+
+
+
+
+Viides laulu
+
+
+Niin läksin ensi piiristä ja astuin
+ma toiseen, paikan pienemmän mi saartaa,
+mut tuskan suuremman ja vaikerruksen.
+
+Ovella seisoo Minos[21] julma, hijoo
+hammasta, tutkii synnit, tuomitsevi
+ja määrää rangaistuksen hännällänsä.
+
+Tarkoitan: tullen tähän sielu kehno
+saa kaiken tunnustaa, ja tällöin Minos,
+näkijä syvä ihmissyiden, katsoo,
+
+mi paikka helvetissä tuolle kuuluu:
+niin monta kertaa ympärilleen hännän
+hän lyö kuin mones kurjan tuon on kerros.
+
+Ain eessä hänen monta seisoo, kukin
+saa oman oikeutensa; tunnustaapi
+ja tuomitaan ja syöstään syvyytehen.
+
+»Oi sa, ken saavut tähän tuskan majaan»,
+noin minut nähdessänsä Minos huusi
+ja jätti tuokioksi tuomar-toimen;
+
+»sa katso, kehen luotat, kunne menet,
+äl' anna portin avaruuden pettää!»
+Mut opas hälle: »Sinäkin miks huudat?
+
+Äl' estä matkaa, hälle määrättyä:
+tää tahto siell' on, missä voidaan kaikki
+mit' tahdotaan. Äl' enempää sa kysy!»
+
+Nyt alkoi äänet vaivan, vaikerruksen;
+näät tullut olin siihen paikkaan silloin,
+miss' itku suuri mielen kiersi multa.
+
+Ma paikass' olin, mist' on poissa valkeus,
+mi mylvii niinkuin meri myrskysäällä,
+kun sitä tuulten ristiriita pieksää.
+
+Tuo hirmumyrsky helvetin, mi koskaan
+ei lakkaa, kantaa sielut siivillänsä
+ja heitä lyö ja vierittää ja viskoo.
+
+Läheten kukkuloita kuilun, heitä
+mi uhkaa, puhkeavat huutoon, herjaan
+ja kiroavat Luojaa kaikkihyvää.
+
+Sain kuulla, tää ett' oli tuska niiden,
+jotk' eläneet ol' lihan hekkumassa
+ja järjen alistaneet alle himon.
+
+Kuin kottaraiset parvin laajoin, taajoin
+liikkeelle ajaa sydäntalven viima,
+niin tuomituita sieluja tää myrsky,
+
+heit' ylös, alas, sinne, tänne heittäin;
+ei heille koita koskaan lohtu levon,
+ei toivo rangaistuksen laupiaamman.
+
+Kuin kurjet korkealla lentää, laulain
+riveissä pitkiss' ilmi valitustaan,
+niin meitä kohden varjoin tuulen tuomain
+
+näin vaikeroiden vierivän. Ja kysyin:
+»Keit' ovat, Mestari, nuo onnettomat,
+joit' ilma valoton noin ruoskii, vaivaa?»
+
+Hän mulle: »Heistä ensimmäinen, joista
+sa tiedot tahdot, oli valtiatar
+usean kielen sekä kansakunnan.
+
+Hän haureuteen niin oli altis, että
+sen luvalliseks sääsi laissa maansa,
+päästäkseen häpeästä hankkimastaan.
+
+Semiramis, Ninuksen jälkeläinen
+ja puoliso hän oli, niinkuin tuosta
+tarina kertoo; maansa on nyt oma
+
+sultaanin. Toinen, Dido, rakkaudesta
+itsensä tappoi, petti miehen kuolleen.
+Tuo kolmas on Kleopatra aistillinen.
+
+Helenan näet, min vuoksi turman aikaa
+niin kauan kesti, suuren näet Akilleun,
+mi lemmen ottelussa kuoloon kulki.
+
+Tristanin, Pariin...» Enemmän kuin tuhat
+nimitti, näytti varjoja hän mulle,
+elosta eronneita lemmen tähden.
+
+Kun kuullut suulta olin Opettajan
+ylhäiset naiset, miehet muinaisuuden,
+ma säälist' olin miltei suunniltani,
+
+ja aloin: »Runoilija, noiden kanssa
+puhuisin kahden,[22] jotka yhdess' uivat
+niin keveästi kera tuulen tänne.»
+
+Hän mulle: »Kunhan ensin lähenevät,
+saat nähdä heidät. Pyydä heitä lemmen
+nimessä, joka heitä kantaa vielä:
+
+he tottelevat.» Tuul' kun tuonut liki
+oli heidät, huusin: »Kovan onnen sielut,
+tuskanne kertokaa, jos teill' on lupa!»
+
+Kuin kyyhkyt, kutsumina kaihon, lentää
+avoimin, varmoin siivin ilman halki
+pesäänsä suloiseen: niin tahto oma
+
+parvesta Didon meitä kohden kantoi
+nää kaksi kautta ilman myrskypäisen;
+niin vahva oli heissä lemmen muisto.
+
+»Olento armas, siunattu, mi etsit
+ah, alta ilman punatumman meidät,
+maailman jotka verin kostutimme!
+
+Jos meitä kuulis Herra kaikkeuden,
+rukoilisimme sulle rauhaa hältä,
+kun säälit kohtalomme kolkkoutta.
+
+Sa mistä haastaa, tietää tahtonetkin,
+kuulemme, kertoilemme, tyyntyessä
+tään tuulen, kuten tyyntyvän se näyttää.
+
+Maa, jossa synnyin, oli siellä, missä
+Po-joki mereen laskee, löytääksensä
+keralla lisävirtojensa levon.
+
+Rakkaus, mi nopsaan jalon syttää sielun,
+tuon kauniin miehen mielen valtas; tapa
+kuin hänet kadotin, mua vielä loukkaa.
+
+Rakkaus, mi vaatii rakastamaan vastaan,
+hänehen liitti mun niin lujaan, että
+mua vieläkään ei jätä hän, kuin näet.
+
+Rakkaus vei meidät samaan kuolemahan:
+ken meidät murhas, hän on _Kainan_(23] oma.»
+Nää sanat saapui heiltä. Loukattuja
+
+noin kuullen sieluja, loin silmän alas
+ja pidin alhaalla, sikskunnes sanoi
+minulle Runoilija: »Mik' on miettees?»
+
+»Oi onnetonta», vastasin ja virkoin,
+»kuin suuri sulohaaveilo ja kaipuu
+johdatti heidät turmaan tuskalliseen!»
+
+Taas heihin käännyin sekä lausuin heille:
+»Francesca, tuskasi mua murhettavat,
+sun tähtes itken säälin kyyneleitä.
+
+Mut virka: aikaan huokausten helläin
+miten ja mistä salli Rakkaus teidän
+havaita sydänhaaveet sanattomat?»
+
+Hän mulle: »Tuskaa tuimempaa ei liene
+kuin kurjuudessa aikaa onnen muistaa;
+sen Opettajas hyvin tietää. Mutta
+
+jos halus suuri niin on rakkautemme
+ens alkujuuri tulla tuntemahan,
+niin teen kuin se, mi kyynelöi ja puhuu.
+
+Luimme kerran huviksemme kirjaa,
+mi kertoi Lancelotin[24] lemmentarun;
+olimme yksin, vailla epäilyä.
+
+Tää luku usein posken kalventanut
+meilt' oli, silmän vienyt kohti silmää;
+mut lehti yks vain meidät langetutti:
+
+kun luimme, kuinka suukon sulho painoi
+hymylle huulten ikävöidyn armaan,
+tuo, joka minusta ei eroo enää,
+
+vavisten aivan suuteli mua suulle.
+Syy oli kirjan ja sen kirjoittajan;
+enempää emme lukeneet sill' erää.»
+
+Kun toinen haamuista näin haastoi, toinen
+niin ääneen itki, että sääli syvä
+minulta tajun vei, kuin kuolla olin,
+
+ja kaaduin niin kuin kuollut ruumis kaatuu.
+
+
+
+
+Kuudes laulu
+
+
+Kun toipui mieleni, mi mennyt lukkoon
+ol' langon, kälyn onnettuuden vuoksi,
+niin että sääli, murhe huumas minut,
+
+näin uudet vaivatut ja uudet vaivat:
+kuhunka liikun, kunne käännyn, kunne
+ma katsonkin, nään kauhut kaikkialta.
+
+Piirissä kolmannessa oon, miss' sade
+kirottu, kylmä, ikirankka lankee:
+se laatuaan ei koskaan muuksi muuta.
+
+Pimeyden halki sinkoo rakeet suuret,
+samea vesi, hyinen hyhmä siellä,
+maa märkä haisee tuosta inhuudesta.
+
+Ja Kerberus, tuo epäsaalas julma,
+ja kolmi-kurkku, koiran lailla haukkuu
+päin ihmisiä sinne uppoovia.
+
+Punaiset päässä silmät, takkukarva,
+käpälä-kynsi, laaja-vatsa peto
+tuo repii sieluja ja raataa, nylkee.
+
+Saa sade heidät ulvomaan kuin koirat:
+sivullaan toisella he toista suojaa
+ja usein kääntyvät nuo kiron omat.
+
+Kun Kerberus, tuo lohikäärme, meidät
+havaitsi, meille hampaitaan hän näytti,
+suu auki, joka jäsen jäntevänä.
+
+Oppaani silloin käsin kaksin otti
+pivoonsa maata sekä täysin kourin
+hän sitä syyti ahmatille kitaan.
+
+Kuin koira, joka nälässänsä haukkuu,
+mut tyyntyy, saatuansa purtavata,
+ja joll' on huoli vain sen nielennästä,
+
+niin teki Kerberus nyt leuoin levein,
+tuo hirviö, min haukku huumaa vainaat,
+niin että kuuroutta toivoo kukin.
+
+Kuljimme yli kuolleiden, joit' iskee
+ikuinen sade, polkein päälle heidän
+tomunsa ihmishahmoisen, mut turhan.
+
+Viruivat maassa kaikki, paitsi yksi,
+mi heti nousi istumaan, kun meidät
+hän edessänsä näki saapuviksi.
+
+»Oi, kulkevainen tämän turmankuilun»,
+näin mulle hän, »jos voit, niin tunne minut,
+maailmaan tulit, ennen kuin sen jätin.»
+
+Ma hälle: »Tuska täällä kärsimäsi
+mun mielestäni ehkä riistää sinut,
+kun muista nähneeni en sua koskaan.
+
+Mut mulle lausu, kuka lienet, jolle
+niin inha tääll' on pantu paikka vaivan,
+ett' tuimempi ei tuska suurempikaan.»
+
+Hän mulle: »Oma kaupunkis, mi täynnä
+kateutta niin on, että tulvii yli,
+kotini oli elon heljän aikaan.
+
+Nimeni Ciacco[25] oli siellä. Tähden
+nyt ahmattiuden synnin turmiokkaan
+mua sade murtelevi, niinkuin näet.
+
+En yksin täällä ole, sielu kurja,
+vaan kaikki nää on saman synnin vuoksi
+samassa kiusassa.» Hän päätti puheen.
+
+Ma hälle vastasin: »Oi Ciacco, vaivas
+mua painaa niin, siit' että silmä kastuu,
+mut virka, jos sa voit, kuin käyp' on kansan
+
+tuon kurjan kaupungissa kiistävässä?
+Vanhurskasta siell' onko yhtään? Lausu,
+myös miks niin hurja riehuu riita siellä?»
+
+Hän mulle: »Kauan kestänyt on kauna,
+pian veri virtaa. 'Metsäpuolueenne'[26]
+on häpeällä toisen karkoittava.
+
+Se sitten sortuu vuorostaan, kun kolme
+kulunut vuotta on, ja toinen nousee
+avulla erään, nyt jo vaanivaisen.
+
+Se päänsä korkealla kauan kantaa
+pitäen toista raskaan ikeen alla,
+se kuinka hävennee ja huoanneekin.
+
+Kaks on vanhurskasta,[27] mut heit' ei kuulla:
+säentä kolme, kateus, ahneus, ylpeys,
+sydämet kaikki siell' on sytyttänyt.»
+
+Puheensa surullinen päättyi tähän.
+Ma hälle: »Vielä mulle virka tieto
+ja salli sananvaihto toivomani.
+
+Ah, suo mun tulla tuntemaan se paikka
+ja kohtalo, miss' ovat miehet jalot
+Tegghiajo, Farinata, Henrik, Mosca,
+
+Iacopo Rusticucci, muutkin, jotka
+oikeutta tahtoivat. Heill' onko autuus
+nyt taivahan vai tuska helvetissä?»
+
+Hän mulle: »Mustempien joukoss' on he,
+syy moninainen heitä pohjaan painaa.
+Voit heidät nähdä, jos niin alas astut.
+
+Mut maan kun armaan päälle nouset jälleen
+sua anon muille mua muistuttamaan.
+En enempää ma virka enkä vastaa.»
+
+Hän syrjään sitten silmät käänsi, katseen
+loi minuun karsaan, painoi päänsä, syöksyi
+sokeiden muiden lailla maahan multa.
+
+Oppaani lausui: »Herää ei hän enää,
+ei ennen kuin soi torvet tuomiolle.
+Vihollisensa valtava kun saapuu,
+
+he kukin löytävät taas haudan himmeen
+taas saavat lihallisen hahmon, ruumiin,
+ja sanan kuulevat, mi kaikuu iki.»
+
+Loassa varjojen ja hyhmän hyisen
+me vitkaan kahlasimme, haastain hiljaa
+elosta tuonen-takaisesta. Siksi
+
+ma vihdoin virkoin: »Mestari, nää vaivat
+kasvaako tuomion tuon suuren jälkeen
+vai vähenee vai entiselleen jääkö?»
+
+Hän mulle: »Palaa viisautees, min mukaan
+olento täydellisempi myös tuntee
+syvemmin nautinnon ja kärsimyksen.
+
+Tää suku kadotettu, vaikk'ei koskaan
+todella täydellisty, sentään vartoo
+enempi olla kuin se nyt on.» Käyden
+
+näin tiemme kääntehesen, haastelimme
+me paljon muuta, jot' en kerro; sitten
+tulimme paikkaan, jost' on alasmeno:
+
+löysimme Pluton, suuren vainolaisen.
+
+
+
+
+Seitsemäs laulu
+
+
+»_Papé Satán,[28] papé Satán aleppe_»,
+äänellä käheällä alkoi Pluto,
+mut jalo viisas tuo, mi kaikki tiesi,
+
+mua vahvistaakseen virkkoi: »Ällös säiky,
+niin mahtava kuin onkin hän, ei estää
+sua voi hän jyrkännettä astumasta.»
+
+Hän kääntyi Plutoon, jonka kuono paisui
+vihasta, virkkoi: »Vaiti, kurja susi!
+Syö itses itseksesi raivos kanssa!
+
+Me emme syyttä astu syvyytehen.
+Niin tahto taivahan on, missä Mikael
+suurimman kosti kerran uhmansynnin.»
+
+Kuin tuulen pullistamat purjeet putoo
+ja kaatuu kasaan, koska murtuu masto,
+niin maahan lankesi tuo julma peto.
+
+Astuimme alas kehään neljäntehen
+edeten yhä tätä tuskan rantaa,
+mi kaiken kaartavi maanpiirin vaivan.
+
+Vanhurskas Luoja, kuinka monta uutta
+rikoksen rangaistusta täällä näin ma!
+Miks täten turmioon vie synti meitä?
+
+Kuin aalto hyrskyää Karybdiin luona,
+kun toisen kohtaa aallon tunkevaisen,
+niin täällä ees ja taapäin kansa läikkyy.
+
+Tiheemmät näin kuin muuall' laumat täällä,
+he ulvoin kuormiansa kaikkialta
+väellä ryntäittensä vyöryttivät.
+
+Ja toinen toistaan tyrkki, kääntyi, alkoi
+taas taapäin vyöryttää, ja huudot kaikui:
+»Miks pidät kiinni? Miksi päästät irti?»
+
+Palaten kahtapuolen vastakkaiseen
+taas paikkahan tuon kehän kauhistavan
+he jälleen alkoivat sen soimavirren.
+
+Näin kukin, päästyänsä puolen kehää,
+taas voimanmittelöhön kääntyi toiseen.
+Ma, jolta sääli oli mielen murtaa,
+
+nyt lausuin: »Mestari, ah, virka mulle,
+mit' on tää kansa, kaikki pappejako,
+nuo paljaspäiset vasemmalla?» Virkkoi
+
+hän mulle: »Elämässä entisessä
+he kaikki olivat niin houkat, että
+he eivät hoitaa talouttansa voineet.
+
+Sen kyllä kuulee heidän huudoistansa,
+kun päästyänsä piirin vastapäihin
+vuoks syynsä vastakkaisen taas he eroo.
+
+Jokainen, joll' ei tukkaa kiireellänsä,
+on ollut pappi, kardinaali, paavi,
+ja kukin ahneutensa orja.» Lausuin:
+
+»Oi Mestari, mun tuntea kai tulis
+eräitä heidän joukostansa, jotka
+on saastuttamat saman paheen.» Mulle
+
+hän virkkoi: »Turha aatos! Elämässä
+kun saastuivat he sokeasti, sokko
+on heille myöskin silmä tuntevainen.
+
+Näin yhteen iskivät he ijäisesti;
+nuo nousee pivot kiinni haudastansa,
+nuo toiset kiirein paljain. Riisti heiltä
+
+maailman kauniin tuhmuus tuhlauksen
+tai saituuden, toi heidät kiistaan tuohon,
+min laatu sanoista ei sorjistune.
+
+Nyt, poikani, voit nähdä silmäis eessä
+Fortunan lahjain lyhyt-aikaisuuden,
+joist' ihmisheimo ikuisesti sotii.
+
+Näät kaikki kulta, mik' on ilman alla
+ja ollut koskaan on, ei vois nyt auttaa
+lepohon yhtään uupunutta noista.»
+
+»Oi Mestari», ma lausuin, »virka vielä:
+ken on Fortuna tuo sun mainitsemas,
+mi jakaa, säätelee maailman lahjat?»
+
+Hän mulle: »Voi, te tomun lapset houkat!
+Kuin vähä onkaan teissä tieto! Kuule
+siis opetukseni ja ota vastaan!
+
+Hän, jonka viisaus yli kaiken käypi,
+loi taivaat, johtajat myös jokaisehen,
+niin että kaikki kaikkialle loistaa
+
+ja valo virtaa tasaisesti. Samoin
+asetti loistolle myös maisen elon
+hän yhteisvartiattaren ja johdon,
+
+tää että siirtäis aina aarteet turhat
+kansasta kansaan, maasta maahan, ilman
+inehmon ymmärryksen yltämättä.
+
+Siks heimo toinen nousee, toinen vaipuu,
+ja kaikki käy tuon tuomar-vallan mukaan,
+niin salaisen kuin käärme ruohikossa.
+
+On viisautenne häntä vastaan turha,
+hän huolestaa, hän tuomitsee, hän hoitaa
+kuin muutkin jumalat näin hallitustaan.
+
+Ei lykkäystä siedä muutoksensa,
+hän välttämättömyyden vuoks on nopsa,
+siks sukkelaan niin vaihtuu onnen-osat.
+
+Hän on se, jota monet moittii aina,
+ja nekin, joiden kiittää häntä tulis,
+ei väärin syyttää eikä sadatella.
+
+Mut hänpä, autuas, ei kuule tuota,
+iloisna muiden alkuluotuin kanssa
+kehäänsä kehii, nauttii autuudestaan.
+
+Nyt vaivaan suurempaan viel' astukaamme,
+jo painuu tähti jokainen, mi nousi,
+kun tielle suorin. Saa en vitkastella.»
+
+Kävimme poikki piirin toiseen rantaan,
+ylitse tulikuuman lähteen, joka
+purohon läikkyy siitä johtuvaiseen.
+
+Ei seijas ollut aalto sen, vaan synkkä,
+samea seuralainen matkallamme,
+kun vaelsimme vaivaloista tietä.
+
+Kun puro kolkko tuo on päässyt juureen
+harmaiden kauhun kallioiden, rimmen
+Styx-nimisen, se siinä muodostavi.
+
+Ma, jonka silmä kaikkialle katsoi,
+näin suossa ihmisiä mutaisia,
+kaikk' alasti, ja viha kasvoillansa.
+
+He painivat, ei käsin vain, mut jaloin
+ja päin ja ryntähin ja hampain, purren,
+palalta pala toistaan rusentaen.
+
+Virkahti hyvä Mestarini: »Poika,
+näe sielut niiden, jotka voitti viha,
+ja tahdon, että uskot, kun ma sanon,
+
+enempi vielä alla veen on heitä,
+he huokaavat, ja siitä syntyy kuplat,
+nuo jotka näet, kunne silmän käännät.
+
+Sanovat saveen kytketyt: »Ah, synkät
+olimme alla armaan päivän piirin,
+sydämen kammioissa kaunan katku!
+
+Mudassa mustassa nyt raivoamme.»
+Tuo laulu kuplii heidän kurkuistansa,
+sanoiksi saada sitä eivät jaksa.
+
+Kävimme kaaressa suon raskaan rantaa
+välillä märkyyden ja kuivan reunan,
+päin silmät niihin, jotka nielee muta.
+
+Tulimme tornin juurelle me vihdoin.
+
+
+
+
+Kahdeksas laulu
+
+
+Ma jatkan: kauan ennen kuin jo luokse
+tuon tornin korkean me saavuimmekaan,
+nous silmämme sen huippuun, josta kaksi
+
+löi pientä liekkiä. Myös näimme, kuinka
+etäältä kolmas merkkiin tuohon vastas,
+niin kaukaa, että tuskin silmä kantoi.
+
+Ma käännyin Mestariini, tiedon mereen,
+ja kysyin: »Mitä tuo on? Miksi vastaa
+tuo liekki kaukaa? Ken ne iski ilmi?»
+
+Hän mulle: »Tuoltapuolen aallon tumman
+jo nähdä voit sa, mikä vartoo täällä,
+jos sumu suon ei sulta kätke sitä.»
+
+Ei jousenjänne nuolta ammu, joka
+niin vinhaan kiitäis halki ilman koskaan,
+kuin täällä näin ma purren puikovaksi
+
+päin meitä tuossa tuokiossa, yhden
+vain saattamana soutumiehen, meille
+mi huusi: »Täällä ootko, häijy henki!»
+
+»Phlegyas,[29] Phlegyas, sun huutos turha
+on tällä kertaa», haastoi Mestarini,
+»veen yli vain on valtas meidät saattaa.»
+
+Kuin se, mi kuulee, kuinka häijy petos
+on hälle tehty, kaunaan katkeroituu,
+niin Phlegyas nyt vihan jähmettämä.
+
+Oppaani astui purtehen ja sitten
+mun käski viereensä; ja nytpä vasta,
+mun tullen, pursi näytti painon saavan.
+
+Veneessä kumpikin kun oltiin, vanha
+sen emäpuu läks vettä viiltämähän,
+mut syvempää kuin muuten sill' on tapa.
+
+Rupakon kuolleen yli kuljettaissa,
+mutainen muudan nousi kohti mua
+ja lausui: »Kuka tulee liian varhain?»
+
+Ma hälle: »Vaikka tulen, jää en tänne,
+mut kenpä itse oot, niin kamaltunut?»
+Hän mulle: »Näät, ett' olen itkeväinen.»
+
+Ma hälle: »Henki kadotettu, tänne
+jää itkuus, vaivahasi! Tunnen sinut,
+mutainen vaikka koko muotos onkin.»
+
+Päin purtta ojentui hän kaksin käsin,
+mut hänet torjui valpas Mestarini
+ja virkkoi: »Joudu muiden koirain joukkoon!»
+
+Halasi sitten kaulaani ja otsaan
+mua suuteli ja lausui: »Ylväs henki,
+siunattu olkoon sinun kantajasi!
+
+Maan päällä tuo ol' ylpeä; ei hyvä
+korista mikään hänen muistoansa,
+siks varjonsa niin tääll' on raivon vanki.
+
+Niin moni pidetään maan mahtavana,
+mi täällä vain kuin sika suossa seisoo,
+jälkeensä jättäin kauhun, halveksunnan.»
+
+Ma hälle: »Mestari, ois toivo mulla
+tuo nähdä suohon suistuvaksi, ennen
+kuin maalle nousemme me purrestamme.»
+
+Hän mulle: »Ennen kuin jo rannan näät sa,
+oleva on sun mieles tyytyväinen.
+On oikein, että toivos täytetähän.»
+
+Ja kohta mutahahmojen ja muiden
+niin häntä raastavan näin, että vielä
+ma tuosta kiitän sekä siunaan Herraa.
+
+He kaikki huus: »Filip Argentin[30] kimppuun!»
+Firenzeläinen vihan henki tuopa
+nyt omin hampain itsehensä kääntyi.
+
+Jätimme hänet, enempää en kerro.
+Mut korvaani nyt hätähuuto kohtas,
+ett' eespäin käänsin katseen vaanivaisen.
+
+Mun hyvä Mestarini lausui: »Poika,
+nyt lähestymme Diten kaupunkia,[31]
+sen kansaa lukuisaa, syyn painamata.»
+
+Ma hälle: »Mestari, sen tornit selvään
+jo tuolta laaksosta nään nouseviksi,
+ne hehkuu niinkuin tulest' ois ne tulleet.»
+
+Hän mulle: »Tuli ijäinen, mi niitä
+sisältä polttaa, saa ne puuntamahan,
+kuin näät sa, tässä keski-helvetissä.»
+
+Nyt sousimme me vallihaudat syvät,
+tät' epätoivon kylää kiertäväiset;
+sen muurit rautaisilta mulle näytti.
+
+Ja kaarteen suuren vielä tehtyämme,
+tulimme paikkaan, missä soutumiesi
+tuo kovaa huus: »On tässä portti, nouskaa!»
+
+Sen päällä näin kai enemmän kuin tuhat
+taivaasta pudonnutta, jotka uhmin
+kysyivät: »Kuka on tuo valekuollut,
+
+mi tulee vainajien valtakuntaan?»
+Mut merkin antoi viisas Mestarini,
+ett' tahtoi salaa heitä haastatella.
+
+Vihaansa hiukan hilliten he silloin
+sanoivat: »Sinä yksin tullos, menköön
+hän matkaansa, mi rohjennut on tänne.
+
+Palatkoon yksin tietään houkkaa, sitä
+hän kokekoon! Sun tänne jäädä tulee,
+mi häntä ohjannut yön halki olet.»
+
+Lukija, arvaat, kuinka kauhistuin ma
+nuo kuullen turman sanat, sill'en koskaan
+nyt uskonut maan päälle osaavani.
+
+»Oi rakas Oppaani» ma virkoin, »sinä,
+mi enemmän kuin seitsenkertaisesti
+minulle hankkinut oot turvan, vaarat
+
+nuo suuret torjunut, mua vielä ällös
+orvoksi jätä! Mahdoton jos matka
+on eespäin, taapäin palatkaamme pian!»
+
+Ja hän, tuo Ylväs, sinne saattajani,
+näin lausui: »Miksi pelkäät: Tiemme moinen
+on tahto määrännyt, se ettei esty.
+
+Mut tässä varro, lohdutu, ja henkes
+väsynyt virkistä taas toivoon hyvään,
+näät en sua jätä tuimaan tuonelahan.»
+
+Hän poistui luotani, tuo armas taatto,
+jäin siihen epäröimään, sillä jyrkät,
+sotivat »jaa» ja »ei» mun aivoissani.
+
+En kuulla voinut, mitä haastoi heille,
+mut kauan ei hän heidän kanssaan ollut,
+kun kaikki kaupunkihin rientää, syöksyy.
+
+Porttinsa sulkevi nyt vihollinen
+mun Mestarini silmäin eessä. Ulos
+näin jäätyään mun luo hän vitkaan astuu.
+
+Päin maata silmät, katsehesta kaikki
+myös poissa uljuus, hän noin huokaeli:
+»Ken multa kieltänyt on tuskan suojat?»
+
+Mut mulle hän: »Sa ällös säiky, vaikka
+ma vihastun, ma voittava oon sentään,
+min tuolla keksivätkin vastustuksen.
+
+Tuo heidän uhmansa ei uutta ole,
+sen nähnyt portti jo on julkisempi,
+mi siitä saakka viel' on telkimättä.
+
+Palavat näit sen päällä kuolon kirjat.
+Mut siitä jo käy alas muudan, astuu
+piiristä piiriin oppahatta, hänen
+
+avullaan kaupungin tään portit aukee.»
+
+
+
+
+Yhdeksäs laulu
+
+
+Kun palas Oppahani, poisti pian
+kalpeuden, hälle oudon, kasvoiltansa
+mun kalpeuteni, pelon nostattama.
+
+Jäi siihen hän kuin miesi kuunteleva,
+näät katseensa ei kauas kantaa voinut
+vuoks ilman pimeän ja sumun sankan.
+
+»Kuitenkin meille tässä voitto kuuluu»,
+hän alkoi, »jos ei... Avun moinen lupas...
+Oh, kuinka varron, että toinen tulee!»
+
+Hyvinkin huomasin, hän kuinka peitti
+sanainsa alun sitten lausumillaan,
+jotk' ensimmäisistä niin erosivat.
+
+Mun pelkoni ei tuosta pienentynyt,
+näät katkosanoistansa etsin ehkä
+pahemman ajatuksen kuin niiss' oli.
+
+»Tään murheen laakson pohjaan tokko tullee
+ens ympyrästä kukaan, jonka ainoo
+on rangaistus vain kadotettu toivo?»
+
+Näin kysyin ma. Hän vastas: »Harvoin sattuu,
+ett' astuu meistä joku tietä tätä,
+jot' taivallan ma nyt. On totta, kerran
+
+ett' olin täällä alhaalla, sen tein ma
+hirmuisen Eriktonen[32] manaamana,
+mi heidän ruumiisiinsa henget loihti.
+
+Juur' olin jättänyt ma lihan hahmon,
+kun hän mun käski noiden muurein taakse
+piiristä Judaan[33] tuomaan varjon erään.
+
+Se paikka alin on ja pimein, myöskin
+etäisin taivaasta, mi kaikki kaitsee.
+Tien hyvin tunnen. Siksi rauhoittuos!
+
+Tää suo, mi lemun levittää niin pahan,
+tuon kaiken saartaa tuskan linnan, jonne
+hyvällä emme päästä voine koskaan.»
+
+Myös muuta haastoi hän, jot'en ma muista,
+kun tornin korkean tuon tulihuippu
+mult' otti kaiken huomion ja katseen.
+
+Sielt' äkkiä nous kolme raivotarta,[34]
+veristä kolme kuilun neittä, joilla
+jäsenet naisen oli ynnä hahmo.
+
+Ja vöinä heillä oli hydrat vihreet,
+kutreina kyyt ja käärmeet, jotka kiersi
+kamalin kaartein heidän kulmaluitaan.
+
+Mut hän, mi hyvin tunsi palkkapiiat
+nuo ikivaivan vallattaren, virkkoi:
+»Kas, siinä on Erinnyet julmat, katso!
+
+Tuo tuolla vasemmalla on Megaira,
+ken itkee oikealla, on Alekto,
+Tisiphone on keskimmäinen heistä.»
+
+Repivät kynsin rintojaan he, löivät
+ruumistaan kämmenillä huudoin hurjin;
+peläten painauduin ma Mestariini.
+
+»Medusa tänne, mies tuo kivettyköön!»
+he kaikki huusi alas katsoin, »lievän
+sai koston kerran ryntäys Teseuksen».[35]
+
+»Sa käänny taapäin, silmäs peitä, sillä
+jos Gorgo näyttäytyy ja jos sen näet,
+on mahdoton sun paluumatkas silloin!»
+
+Näin lausui Mestari ja itse käänsi
+mun taapäin, riittäneet ei kädet minun,
+viel' omillaan hän kattoi kasvot multa.
+
+Te, joill' on järki terve, ymmärtäkää[36]
+ja ottakaa se opetus, mi tässä
+säkeiden kummain peittämänä piilee!
+
+Nyt yli aallon samean soi jyly,
+niin kaamea, niin hirmuinen, se että
+molemmat rannat saattoi vapisemaan.
+
+Se oli pauhun kaltainen, kun tuuli
+vastaisten lämpövirtain villitsemä
+päin metsää syöksyy ylivoimaisesti
+
+ja oksat katkoo, repii, kauas kantaa,
+yleten ylpein tomupyörtein, ajain
+pakohon pedot, karjat, kaitsijatkin.
+
+Paljasti kasvoni ja lausui Opas:
+»Nyt silmähermos sinne suuntaa, missä
+on sumu sankin tuolla muinaissuolla!»
+
+Kuin sammakot saa joka suuntaan kiireen
+tullessa tuiman vesikäärmeen, kunnes
+on kukin kuuristunut pohjamutaan:
+
+niin yli tuhannen näin vaisun vainaan
+tielt' yhden karkkoovan, mi Styxin vettä
+vaelsi kuivin jalkapohjin polkein.
+
+Hän huurun raskaan siirsi silmiltänsä
+vasenta vieden usein kättä eteen,
+ja siitä yksin kärsivän hän näytti.
+
+Tajusin taivaan airueeksi[37] hänet
+ja käännyin Mestariin, mi merkin antoi
+mun hälle kumartaa ja seista hiljaa.
+
+Ah, kuinka näyttikään hän vihaiselta!
+Luo portin astui, valtaraipallansa
+sen aukaisi hän estehettömästi.
+
+»Taivaasta karkoitettu kansa halpa»,
+hän huusi seisten kauhun kynnyksellä,
+»mist' onkaan julkeus tuo teihin tullut?
+
+Miks tahtoa te vastustatte tuota,
+min tie ei tunne äärtä, rajaa, joka
+jo usein tuskanne on suurentanut?
+
+Mit' auttaa sota Sallimusta vastaan?
+Käy Kerberuksenne, sen muistanette,
+sen vuoksi vielä kaljuin kauloin, leuoin.»
+
+Palasi sitten tietään hyllyvätä,
+ei meille mitään virkkanut, vaan näytti
+mieheltä, joka muuta miettii, huoltaa
+
+kuin henkilöä, joka häll' on eessään.
+Me kohden kaupunkia astumahan
+aloimme noiden pyhäin sanain turvin.
+
+Esteettä kuljimmekin sisään sinne.
+Ja minä, joka nähdä tahdoin kovin
+kuria moisen linnoituksen, kerran
+
+portista päästen, annoin katseen kiertää,
+näin kentän, joka suuntaan suuren siellä
+ja täyden tuskaa, vaivaa vaikeinta.
+
+Kuin luona Arles'in, niissä Rhône viipyy,
+ja Polan[38] luona, lähellä Quarnaron,
+Italian rantaa, rajaa huuhtovaisen,
+
+maa kaikki kuokittu on hautakummuin,
+niin täällä joka suuntaan myös, mut tapaan,
+mi viel' on kahta katkerampi. Hautain
+
+näät ympärillä liekit liehui, joista
+ne kuumentui niin hehkuviksi, rautaa
+ett' tarvis kuumempaa ei sepäntaito.
+
+Koholla oli kunkin haudan kansi,
+valitus kurja jokaisesta nousi
+ja kuului tuskan, kiukun äänet. Minä
+
+nyt lausuin: »Mestari, nää keitä ovat,
+jotk' arkkuihinsa suljettuina tiedon
+huokaavat itsestään niin synkän ilmi?»
+
+Hän mulle: »Harha-oppisten on paikka
+ja lahkolaisten. Täydemmät kuin luulet
+on heistä haudat täällä. Vertaisensa
+
+keralla lepää vertainen, sen mukaan
+vähempi, suurempi on kummun kuumuus.»
+Hän kääntyi oikeaan. Me taivalsimme
+
+välillä vaivain ynnä muurein ylhäin.
+
+
+
+
+Kymmenes laulu
+
+
+Kaupungin muurin ynnä tuskain tuimain
+välitse tietä kapeaa nyt eespäin
+käy Mestari, ja minä jäljissänsä.
+
+»Sa korkein viisaus, mi mieles mukaan
+pimeyden piirein kautta johdat mua,
+mun täytä toivoni ja vastaa mulle!
+
+Noit' ihmisiä voiko nähdä, jotka
+viruvat haudoissaan? Näät kannet kaikki
+on auki eikä ketään vartiata.»
+
+Hän mulle: »Kaikki suljetaan, kun tänne
+laaksosta Josafatin[39] palajavat
+he ruumiinensa, sinne jättämineen.
+
+Taholla tällä Epikurus lepää
+ja hänen oppilaansa, jotka uskoi,
+ett' elo sielun päättyy ruumiin kera.
+
+Mut kysymys, min mulle teit sa, tuolla
+sisällä saap' on varman vastauksen,
+myös toivos salainen, sa jost' et puhu.»
+
+Ma hälle: »Hyvä Oppaani, en peitä
+sinulta mieltäin, vaikk' en liioin haasta;
+mun siihen totuttanut oot jo ammoin.»
+
+»Toskanan mies, mi sanoin kaunein kautta
+tään tulikaupungin käyt elävänä,
+sua pyydän tähän hetken seisahtumaan.
+
+Sun kieles ilmoittaa sun syntyneeksi
+jalossa tuossa isänmaassa, jolle
+lien ollut ehkä liian rasittava.»
+
+Eräästä hauta-arkusta tuo ääni
+äkisti soi, ma siitä säikähtyen
+lähenin hiukan Saattajaani. Lausui
+
+hän mulle: »Käänny! Mitä teet sa? Siinä
+on Farinata,[40] pystyyn noussut on hän,
+voit hänet nähdä aina uumaa myöten.»
+
+Katseeni häneen kiintynyt jo oli,
+kohosi rinta tuon ja otsa ylväs
+kuin ois hän halveksinut helvettiä.
+
+Ja Oppaan kädet uljaat viipymättä
+mun hänen luokseen hautain kesken johti,
+ja näin hän virkkoi: »Sanas selvät olkoot!»
+
+Kun tullut olin haudan tuon ma ääreen,
+mua hetken katsoi ja kuin suuttuneena
+hän kysyi: »Virka esivanhempasi!»
+
+Ma, joka kärkäs olin tottelemaan,
+salannut tuota en, vaan kaikki sanoin;
+hän hiukan nosti kulmakarvojansa
+
+ja lausui: »Vastustajat hurjat oli
+he mulle, heimollein ja ystävillein,
+kahdesti siksi karkoitin ma heidät.»
+
+»Molemmin kerroin», vastasin, »he palas
+paostaan, hajaltansa, vaan tuo taito
+väelles omalle jäi oudonlaiseks.»
+
+Viereisen haudan kannen alta haamu[41]
+nyt nousi, näkyi leukaan saakka; luulen,
+hän että polvin oli ponnistaunut.
+
+Mua katsein kiersi hän kuin kerallani
+ois toisen nähdä tahtonut. Mut turhaks
+sen toivon huomaten, hän itki, virkkoi:
+
+»Jos tähän synkkään vankilaan sa saavut
+vuoks sielun ylevyyden, lausu, missä
+on poikani? Miks ei sun seurassasi?»
+
+Ma hälle: »Tule itsestäin en tänne,
+hän saattajani on, mi tuolla vartoo,
+lie Guidos hänt' ei kyllin arvostanut.»
+
+Nimensä arvannut jo sanoistansa
+ja tuskiensa laadusta ma olin,
+siks täyden niin voin vastauksen antaa.
+
+Äkisti kohoten hän huusi: »Kuinka?
+Sanoitko: arvostanut? Eikö enää
+hän elä? Nää ei päivän valkeutta?»
+
+Kun vastausta hiukan viivyttävän
+hän huomas mun, taas takaisin hän putos
+päistikkaa, eikä enää ilmestynyt.
+
+Mut toinen, ylväs tuo, min vuoksi jäänyt
+ma olin, muuttanut ei muotoansa,
+ei kylkeään hän kääntänyt, ei kaulaa.
+
+»Ja jos», hän jatkain puhettamme lausui,
+»tuo taito meille oudoks jäi, niin mua
+enempi se kuin tämä vuode vaivaa.
+
+Mut viittäkymmentä[42] ei kertaa kasvot
+säteile sen, mi tääll' on valtiatar,
+kun tuta saat tuon taidon painavuuden.
+
+ja suloiseen jos maailmaan sa palaat,
+niin virka, miks tuo kansa on niin kova
+kun heimolleni[43] joka säädöksessään?»
+
+Ma hälle: »Teurastus ja taisto suuri,[44]
+mi aallot Arbian sai punertumaan,
+lakien noiden laadintaan on syynä.»
+
+Pudisti päätään, huokas hän ja lausui:
+»En tuossa yksin ollut, enkä varmaan
+myös syyttä noussut oisi muiden kera.
+
+Mut siinä yksin olin, missä kaikki
+Firenzen tahtoivat maan päältä poistaa,
+sit' yksin puolustin[45] ma pystypäisnä.»
+
+»Nimessä siemenenne rauhan», silloin
+ma pyysin, »purkakaa tuo solmu, joka
+sitovi järkeni. Jos oikein huomaan,
+
+te näätte ennakolta, mitä tuopa
+on helmassansa tulevainen aika,
+mut ette nykyisyyden kohtaloita.»
+
+Hän mulle: »Lailla heikkosilmäisien
+etäiset erotamme seikat, sallii
+sen valon meille vielä Tuomar' ylin.
+
+Mut kun he lähestyvät, tapahtuvat,
+älymme turha on, ja tiedä emme,
+jos muut ei kerro, maailmasta mitään.
+
+Tajunnet tuosta, että kuollut aivan
+oleva tietomme on siitä saakka
+kuin suljetahan vastaisuuden portti.»
+
+Ma silloin lausuin syyni syyttämänä:
+»Siis hälle kertokaa, mi vaipui alas,
+poikansa että eläviss' on vielä.
+
+Ja vastaukseni jos hälle viipyi,
+se tapahtui, tuo hälle selittäkää,
+kun mietin harhaa, min nyt haihdutitte.»
+
+Mua takaisin jo kutsui Mestarini,
+siks kiihkeämmin pyysin vainajata
+minulle virkkamaan, ken kanssaan oli.
+
+Hän lausui: »Enemmän kuin tuhat täällä
+viruvi kanssasi, myös Fredrik toinen[46]
+ja Kardinaali, puhumatta muista.»
+
+Hän hautaan vaipui. Mietiskellen tuota
+puhetta, soipaa vihamieliseltä,
+päin muinais-ajan laulajaa ma kuljin.
+
+Hän lähti liikkeelle ja käydessämme
+hän lausui: »Miks niin olet mietteissäsi?»
+Tunnustin hälle sen. Tuo viisas mua
+
+näin varoitteli: »Mielees kaikki paina,
+mit' itsellesi vastaista liet kuullut,
+ja ota vaari nyt!»--hän sormen nosti--
+
+»naissilmän[47] kaikki-näkeväisen, kauniin
+tuon sulosätehessä koska seisot,
+elosi kulun kuuleva oot hältä.»
+
+Hän vasempaan nyt askeleemme johti;
+jätimme muurin, kohti keskipaikkaa
+tään piirin käyden, tietä laaksoon viepää,
+
+min katku inhoa jo kaukaa nosti.
+
+
+
+
+Yhdestoista laulu
+
+
+Nyt törmän jyrkän ulkoreunaa kiertäin,
+kiviä, piirin muotoon muovattuja,
+tulimme luokse vielä vaivatumpain.
+
+Tuon alhon kauhistava katku meidät
+pakotti siellä suojaa etsimähän,
+sen saimme takaa erään suuren haudan,
+
+min kanteen oli kirjoitettu: _Kätken
+ma paavi Anastasiuksen,[48] jonka
+Fotinus johti tieltä oikealta_.
+
+»Hitaasti tästä alas astukaamme,
+ett' aistimemme ensin tottuu tähän
+hajuhun pahaan; sitten siit' ei vaaraa.»
+
+Näin Mestari. Ma hälle: »Korvaus joku
+suo mulle, ettei aika kuluis hukkaan.»
+Hän siihen virkkoi: »Tuota tuumin juuri.»
+
+Hän sitten alkoi: »Poikani, kun päättyy
+nää kalliot, tie meill' on piiriin kolmeen,
+kaltaiseen edellisten, asteettainen.
+
+Ne kaikk' on tuomittuja täynnä. Mutta
+vain näky että sulle riittäis sitten,
+sa kuule, miks ja kuink' on paikka kunkin.
+
+Vääryyttä pahuus kaikki on, mi vihaa
+taivaassa herättää, ja kaikki voiman
+ja vilpin kautta toista murhettavi.
+
+Mut etenkin on ihmissynti vilppi,
+vihattavampi myöskin jumalalle,
+siks alin tääll' on paikka vilpillisten
+
+ja vaiva vaikein. Koko ensi piiri
+on väkivaltaisten. Mut kolmenlainen
+kun tuo on syy, myös ympyrää on kolme.
+
+On väkivaltaa vastaan Jumalata
+ja itseään ja lähimmäistään: heitä
+ja heidän omaansa, kuin kuulet pian.
+
+Inehmo murhata voi lähimmäisen
+tai haavoittaa, hält' omaisuuden riistää
+kiristämällä, murhapolttamalla.
+
+Siks murhaajat ja ryövärit ja kaikki
+tekijät pahan eri laumoin kuilu
+ens pyörön kätkee eri tuskain alla.
+
+Inehmo itseään voi vahingoittaa
+ja omaansa, siks pyörö toinen sulkee
+ne turhaan katuvaiset, jotka itse
+
+itsensä temmanneet on maailmasta,
+pelanneet tavaransa, tuhlannehet
+tai itkeneet, miss' oli syytä iloon.
+
+Inehmo loukata voi Jumaluutta
+sen kieltäin, sitä herjaten ja rikkoin
+lakeja luonnon hyvän. Siksi pienin
+
+tuo pyörö polttomerkillänsä leimaa
+Sodoman ja Caorsan,[49] kaikki, jotka
+herjaavat Herraa sydämensä kielin.
+
+Voit vilppiä, mi joka mieltä jäytää,
+sa käyttää sinuun luottavaista kohtaa
+tai sitä kohtaan, jok' ei sinuun luota.
+
+Tää vilpin tapa viimeinen vain katkoo
+sitehet rakkauden luonnon-luoman,
+siks pyörö toinen kätkee liehakoijat,
+
+lumoojat, lahjojat ja tekopyhät
+ja varkaat, väärentäjät, virkain myöjät,
+ja parittajat, koronkiskuritkin.
+
+Mut tapa edellinen jättää unhoon
+niin luonnon rakkauden kuin ylemmänkin,
+mi luottamuksen erikoisen luopi.
+
+Pyörössä pienimmässä siks, miss' istuu
+Dis itse, missä maailman on keskus,
+ikuinen tuli polttaa pettureita.»
+
+Ma hälle: »Tarkan teet sa mulle selon,
+oi Mestari, ja selkeästi kuvaat
+tään kuilun kansoinensa. Mutta virka,
+
+ne, jotka räme nielee, joita tuuli
+tuoll' ajelee ja joita ruoskii sade
+ja jotka yhtyvät niin kirpein kielin,
+
+ne miks ei tulikaupungissa kärsi
+myös vaivaansa, jos Herra heitä vihaa?
+Ja jos ei vihaa, miksi niin he kärsii?»
+
+Hän mulle: »Mieles täällä miksi harhaa
+niin loitos siitä, mikä sen on tapa?
+Tai muuhun johonkin se tähdänneekö?
+
+Sanoja etkö muista, joita käyttää
+sun siveys-oppis[50] kuvatessaan luonteen
+lajia kolme taivaan tuomitsemaa:
+
+irstailu, ilkeys, petomaisuus hullu?
+Ja kuinka irstaus vähin loukkaa Luojaa
+ja siksi vähimmän saa rangaistuksen?
+
+Tuot' oppia jos oikein tutkit sekä
+palautat mielees, ketkä kärsii siellä
+ja ketkä täällä, tajuat sa, miksi
+
+pahoista näistä on he erotetut
+ja miksi oikeus jumalainen heille
+on lempeämmän luonut rangaistuksen.»
+
+»Oi Aurinko, mi näköharhat poistat,
+mua tyydyttää niin joka vastaukses,
+epäily ett' on mieluinen kuin varmuus.
+
+Mut vielä hiukan taapäin käänny», virkoin,
+»päin sanaas, että koronkisko loukkaa
+hyvyyttä Jumalan. Tuo pulma päästä!»
+
+Hän virkkoi: »Viisaustiede näyttää sille,
+ken sitä tajuaa, monin paikoin, kuinka
+on luonnon synty jumalainen järki
+
+ja taide Jumalan. Myös Luonnon-oppis
+sivuja selaillen vain muutamia,
+saat saman tiedon, jos sa tutkit tarkkaan,
+
+taitonne että edellistä seuraa
+kuin mestariaan oppilas, niin jaksaa,
+ja on kuin Luojan taiteen lapsenlapsi.
+
+Jos muistat mitä Genesis jo sanoo,
+nuo kaksi ihmisell' on elättäjää
+ja kehittäjää koko heimon. Mutta
+
+kun koronkiskuri käy muita teitä,
+hän luonnon ynnä ihmistaidon hylkää,
+kosk' asettaa myös toivon toisahalle.
+
+Nyt mua seuraa, mull' on käydä mieli,
+jo aamutähdet taivahalle nousee
+otava luotehesen osoittavi,
+
+jo kaukana on ahde alasmenon.»
+
+
+
+
+Kahdestoista laulu
+
+
+Tulimme paikkaan alasmenon. Karu
+se oli, moinen, että silmä säikkyi,
+myös vuoksi sen, mi siellä asui. Kuin on
+
+maanvieremä, mi Trenton tälläpuolen
+Etsch-virran siittänyt on, vuoksi aallon,
+mi alta jäyti, tai maanjäristyksen,
+
+niin että huipulta, sen lähtöpäästä,
+on louhta mointa, että tuskin alas
+tiet tasangolle löytää voi, ei ylös:
+
+näin oli jyrkänteen sen polku myöskin,
+ja kuilun haljennehen äyrähällä
+lepäsi pitkällänsä Kretan hirmu,
+
+mi vatsast' oli valelehmän tullut.
+Ja kun hän meidät huomas, itse puri
+hän itseään kuin vihan kahlitsema.
+
+Oppaani viisas hälle huusi: »Ehkä
+Ateenan ruhtinaaksi[51] luulet tätä,
+mieheksi, joka päällä maan sun surmas?
+
+Pois tieltä, peto! Astu tää ei alas
+sun siskos neuvomana, mutta tulee
+vain katsomahan teidän vaivojanne.»
+
+Kuin härkä raivoaa, mi juuri saanut
+on iskun kuolettavan, eikä osaa
+kävellä, mutta sinne tänne hyppii,
+
+niin mylvivän näin Minotauron. Mutta
+Oppaani huolellinen huus: »Käy alas,
+nyt tie on auki, koska noin se raivoo.»
+
+Kivien suurten, vyöryneitten yli
+kävimme, usein alla jalkojeni
+ne liikkui, työntäminä taakan oudon.
+
+Ma kuljin miettien. Hän virkkoi: »Mietit
+sa ehkä tätä vieremää, min vahti
+on pedon viha, jonka lannistin ma.
+
+Siis tiedä, tänne ala-helvettihin
+kun kerrall' eellimmäisellä ma astuin,
+tuo kallio ei vielä syössyt ollut.
+
+Mut en ma erehdy, jos lausun: ennen
+kuin tuli Hän, mi saaliin suuren otti
+pimeyden herran piirist' ylemmästä,
+
+järisi kauttaaltaan tää synkkä syvyys,
+ett' aattelin, nyt kaikkeus saanee tuta
+sen sopusoinnun, jonka luullaan usein
+
+maailman muuttaneen jo kaaokseksi.
+Samalla hetkellä tää vanha vuori
+myös sieltä täältä säpäleiksi särkyi.
+
+Mut kuiluun katsehes nyt luo: on liki
+se verivirta, missä kaikki kiehuu
+toiselle väkivaltaa tehneet.» Katsoin.
+
+Oi, sokko ahneus! Oi, hurja viha,
+elossa lyhyessä mi niin meit' ajaa
+ja päättyy verilöylyyn ijäisehen!
+
+Näin kaarenmuotoisen ma kaivoshaudan
+tasangon kaiken poikki piirtyväksi,
+kuin mulle kertonut ol' Oppahani.
+
+Välillä sen ja kallion kentaurit
+jouskädet rivityksin juoksi, niinkuin
+maan päällä ennen metsään mennessänsä.
+
+Kun meidät näkivät, he pysähtyivät,
+joukosta kolme eros jousikättä,
+vasamin valmiiksi jo varustetuin.
+
+Yks huusi kaukaa: »Mihin rangaistukseen
+te käytte, vuorta alas astuvaiset?
+Seis! Vastatkaa! Jos ette, ammun nuolen.»
+
+Mun Mestarini: »Keironille siinä
+vieressäs vastaamme. Sun tahtos aina
+on ollut kiivas sekä turmiokas.»
+
+Mua koski hän ja jatkoi: »Tuoss' on Nessus,[52]
+mi kuoli kauniin Deianeiran vuoksi
+näin itsellensä verikoston tehden.
+
+On keskimmäinen, tuo, mi maahan katsoo,
+Akilleun kasvattaja, suuri Keiron;
+ja kolmas Folus, vihastansa kuulu.
+
+He tuhansittain kaivoshautaa kiertää
+jokaisen sielun ampuen, mi nousee
+verestä enemmän kuin syynsä sallii.»
+
+Petoja nopsia me lähestyimme.
+Vasaman otti Keiron ja sen kärjin
+hän käänsi taapäin parrankarvat suultaan.
+
+Kitansa noin kun auki sai, hän virkkoi
+nyt kumppaneilleen: »Tokko näätte, että
+tuon taemmaisen alla kivet kiikkuu.
+
+Ei tapa kuolleiden noin käydä.» Vastas
+Oppaani hyvä, yltäin ryntähisin
+kentaurin, kussa luontoa kaks yhtyy:
+
+»Elävä on hän, totta yksin hälle
+mun kuilut tummat nää on näytettävä,
+tuo hänet tänne Sallimus, ei huvi.
+
+Tään uuden tehtävän ken mulle uskoi,
+hän saapui hallelujaa laulamasta;
+tää mies ei rosvo ole, enkä minä.
+
+Mut kautta kunnon korkean, mi sallii
+mun käydä polkua tään raisun rannan,
+suo meille joukostasi yksi, joka
+
+voi meille näyttää kaahlamon ja ottaa
+tään miehen selkäänsä: näät kun ei henki
+hän ole, voi hän ei kautt' ilman käydä.»
+
+Ryntäänsä oikean nyt käänsi Keiron
+ja Nessukselle virkkoi: »Saata heitä!
+Jos tiellä kohtaat parven toisen, torju!»
+
+Kävimme saattajamme varman kanssa
+nyt äärtä tulipuna-kuuman kiehun,
+min keskeltä nous huudot keitettyjen.
+
+Näin kansaa, joka kulmiin saakka kastuu.
+Kentauri suuri sanoi: »Valtiaita
+he ovat, tahraamia veren, ryöstön.
+
+He siellä huokaa vääryyttensä vuoksi:
+niin Aleksander kuin Dionysius[53] julma,
+Sisilialle joka tuskaa tuotti.
+
+Ja otsa tuo, min tumma tukka peittää,
+on Azzolinon;[54] tuo taas liinatukka
+Obizzo Estin[55] on, mi murhattihin
+
+poikansa käden kautta luonnottoman.»
+Ma käännyin Mestariin. Hän virkkoi: »Tämä
+nyt olkoon ensimmäisesi, ma toinen.»
+
+Jäi tuonnempana seisomaan kentauri
+taas lauman erään luo, mi saakka leukaan
+kohosi hurme-huppelosta. Meille
+
+hän varjon yksinäisen näytti, virkkoi:
+»Tuo Herran[56] huoneess' sydämen sen pisti,
+mi viel' on kunniassa Thames'in luona.
+
+Näin sitten kansaa, jotka kuohun yli
+kohosi paineen taikka vartaloineen,
+ma niistä tunsin monta tuttavata.
+
+Aleni vähitellen hurmevirta,
+siks kunnes kastui jalat vain, ja siitä
+ol' ylimeno meillä virran poikki.»
+
+Kentauri virkkoi: »Niinkuin toisahalla
+ain kuivuvan näät tulikuuman kuohun,
+niin toisahalla alemmaksi aina
+
+sen pohja painuu, sikskuin sinne tullaan,
+miss' ijäisesti hirmuvalta huokaa
+Oikeuden jumalaisen mukaan. Siellä
+
+nyt Attilakin rangaistustaan kärsii,
+kuningas hunnein, maiden vitsa kerran,
+ja Pyrrhus,[57] Sextus; siellä kyyneleitä
+
+tuon tulituskan ijäisesti itkee
+Rinier Cornèton mies ja Rinier Pazzo,[58]
+maanteillä jotka sotaa moista kävi.»
+
+Hän kääntyi, yli kaahlamon taas kulki.
+
+
+
+
+Kolmastoista laulu
+
+
+Viel' ehtinyt ei virran poikki Nessus,
+kun tultiin viidakkoon, miss' ollut tiestä
+ei merkkiäkään. Lehvät siell' ei vihreet,
+
+vaan tummanharmaat, sileät ei oksat
+ojentuneet, vaan ryhmyiset ja rumat,
+ei heelmät maukkaat, mutta myrkkypiikit.
+
+Tiheiköt tuimat niin ei petojenkaan,
+jotk' karttelevat maita viljeltyjä
+välillä Cècinan ja Corneton.[59] Siellä
+
+pesivät Harpyiat, nuo häijyt, jotka
+tulevan turman entein karkoittivat
+Strofadein[60] luota kerran troijalaiset.
+
+Leveät siivet, laajat sulkavatsat,
+varpaissa kynnet, pää ja kaula naisen,
+näin puissa oudoissa ne istuu, parkuu.
+
+Oppaani lausui: »Ennen kuin käyt eespäin,
+sa tiedä, että piirin seitsemännen
+pyörässä toisess' olet, siinä pysyt,
+
+hirmuisen kunnes hiekka-aavan huomaat.
+Siks katso tarkkaan! Asioita olet
+näkevä, joit' et uskois, jos ma kerron.»
+
+Ma kaikkialta valitusta kuulin,
+mut nähnyt ketään kun en vaikertajaa,
+pysähdyin hämmästyen. Luulen, että
+
+hän luuli minun luulevan nuo äänet
+ääniksi vainajien, joita muka
+takana puitten piili meidän vuoksi.
+
+Siks Mestari: »Jos taitat lehvän jonkun
+kasveista näistä, tyhjiin raukeneva
+on aatos aivoissasi piileväinen.»
+
+Ojensin käden silloin, oksan otin
+isosta piikkipensahasta; runko
+rupes huutamaan: »Mua miksi viillät?»
+
+Ja oksa peittyin vereen ruskeahan,
+taas huusi: »Miksi leikkelet sa mua?
+Oletko kadottanut kaiken säälin?
+
+Inehmot oltiin, pensahiksi tultiin;
+kätesi olla sopis laupiaampi,
+vaikk' oltais sieluja me käärmehien.»
+
+Kuin tuores halko, jonka sytytetty
+pää toinen on ja toinen huokaa, tippuu,
+sihisten ilmaa, siitä lähtevätä,
+
+niin kasvi katkonainen vuosi verta
+ja sanoja yht'aikaa. Oksan heitin
+ma siks ja seisoin niinkuin mies, mi pelkää.
+
+»Oi, sielu loukattu», noin Viisas virkkoi,
+»jos ennen, vain mun säkeistäni, voinut
+hän ois sen uskoa, min nyt hän näki,
+
+ei kättään ois hän sinuun satuttanut:
+asia uskomaton sai mun hänet
+tekohon johtamaan, jot' itse suren.
+
+Mut hälle virka, kuka olit, mainees
+ett' uudistais hän, pahas lieventäen
+maan päällä, jonne takaisin hän palaa.»
+
+Ja runko: »Niin mua sulopuhees hurmaa,
+ett'en voi vaieta; te älkää panko
+pahaksi myös, jos pakinoimaan kiinnyn.
+
+Avainta kahta Fredrik II:sen tahdon[61]
+ma kerran pidin, käänsin keveästi,
+sen sulkein, avaten, niin että kaikki
+
+muut miltei poistin hänen neuvostostaan.
+Virassa kunniakkaass' altis olin,
+ett' unen kadotin ja hengen melkein.
+
+Tuo portto,[62] jok' ei keisar-palatsista
+irstaita koskaan käännä silmiänsä,
+hovien turmio ja kansain kuolo,
+
+mua vastaan sytti kaikkein muiden mielet
+ja syttyneet Augustuksen taas sytti,
+niin että kunniani murheeks kääntyi.
+
+Mun sieluni, nyt ylenkatseen vanki,
+mi luuli kuolon siitä päästäjäksi,
+mua, oikeata, vastaan väärin teki.
+
+Tään puuni kummain juurten kautta vannon,
+ett' ollut uskoton en herralleni
+ma arvon-ansiokkahalle koskaan.
+
+Ja maailmaan jos joku teistä palaa,
+mun muistoni, mi vielä maassa makaa
+kateuden lyömänä, hän kohottakoon.»
+
+Oppaani hetken vartoi, lausui sitten:
+»Hän koska vaikenee, sa aikaas käytä
+ja kysy, mitä kuulla mielit lisää.»
+
+Ma hälle: »Sinä hältä kysy sitä,
+min luulet vielä olevan mun mieleen,
+en itse voi: niin sääli valtaa minut.»
+
+»Sidottu sielu», alkoi Mestarini,
+»jos mies tuo täyttää pyyntös alttihisti,
+sanonet vielä, kuinka solmitahan
+
+inehmon henki noihin pahkapuihin.
+Jos voit, myös virka, koskaan vapautuuko
+ikeestä näiden jäsentensä kukaan.»
+
+Puhalsi runko silloin tuulen tuiman,
+mi ihmis-ääneks sitten muuttui, puhui:
+»Vastaava olen lyhyesti teille.
+
+Kun sielu itsens' irti ruumihista
+vihassa riistää, siitä eroo, Minos
+lähettää hänet kuiluun seitsemänteen.
+
+Hän putoo metsään, miss' ei paikkaa varmaa,
+vaan minne sattumalta sinkoo, siinä
+hän itää siemenenä, kasvaa, versoo
+
+vesaksi, piikkipensahaks. Harpyiat,
+jotk' elää lehvistämme, tuskaa tuottaa,
+mut iskee ikkunat myös tuskallemme.
+
+Kuin muutkin, samme ruumihimme noutaa,
+mut emme enää siihen pukeutua:
+omata oikein ei, min itse hylkää.
+
+Ne tänne tuotava on meidän; metsään
+ruumiimme ripustetaan synkkään, kukin
+varjonsa oman oksaan vihaisehen.»
+
+Viel' ääntä rungon kuuntelimme, luullen
+se että enempikin ilmoittaisi,
+kun äkkihäly hämmästytti meidät.
+
+Kuin se, mi villisian kohti saavan
+ja ajoseuran paikaltansa näkee,
+petojen ynnä puiden ryskeen kuullen,
+
+kaks miestä vasemmalta, alastonta
+ja raadeltua, ryntäävän me näimme
+niin vinhasti, ett' eessä metsä halkes.
+
+Huus etummainen: »Apuun, apuun, kuolo!»
+Ja toinen, joka hitaammalta näytti,
+huus: »Lano,[63] noin ei nopsat jalkas olleet
+
+kalskeessa kalpain Toppon luona.» Sitten
+hän, ehkä hengästynyt ollen, piili
+pensaasen, itse puuksi tekeytyen.
+
+Mut heidän takanansa piskit mustat
+ja ahnaat metsän täytti juoksullansa
+kuin ajokoirat, kahleistansa päässeet.
+
+Ne hampain iski kätkeyneesen kiinni,
+palalta pala hänet rikki purren,
+jäsenet kurjat sitten kanssaan kantain.
+
+Käteeni tarttui silloin Oppahani
+ja johti mun luo pensahan, mi turhaan
+veristen haavojensa kautta itki.
+
+Puu puhui: »Jakob, Sant' Andrean miesi,[64]
+mit' auttoi, oi, ett' turvasit sa minuun?
+Mi mulla syy on elämääsi huonoon?»
+
+Puun yli kumartuen Mestarini:
+»Ken olet sa, mi moisten haavain kautta
+valitat verin ynnä äänin haikein?»
+
+Hän meille: »Sielut, oi, te näkemähän
+satuitte tihutyön tään mulle tehdyn,
+mi riistänyt näin kaikk' on lehvät multa!
+
+Juurelle pensaan poloisen ne kootkaa!
+Laps olin kaupungin,[65] mi Kastajahan
+ens suoja-isäntänsä, Marsin, vaihtoi:
+
+tää siksi sodalla sit' aina kiusaa.
+Ja jos ei siinä, miss' on Arnon silta,
+seisoisi enää Marsin patsas, turhan
+
+työn tehneet ois ne kansalaiset, jotka
+sen jälleen raunioista rakensivat,
+kun Attila sen muurit maahan mursi.
+
+Mut minä talostain tein hirsipuuni.»[66]
+
+
+
+
+Neljästoista laulu
+
+
+Niin rakkaus synnyinkaupunkiin mun valtas,
+ma että heti poimin lehvät maasta
+ja hälle annoin, min jo ääni sortui.
+
+Tulimme rajalle nyt, missä toinen
+eroopi kolmannesta pyörö; siellä
+oikeuden kauhistava käyttö nähdään.
+
+Asiat oudot oikein kertoakseni,
+ma virkan, että kankahalle tultiin,
+mi yhtään kasvia ei yllään kärsi.
+
+Tuo murheen metsä ympäri sen saartaa
+ja metsän saartaa kaivoshauta synkkä;
+me pysähdyimme nummen äärtä liki.
+
+Maaperä oli soraa kuivaa, nuivaa,
+senkaltaista kuin olla maassa mahtoi,
+min pintaa polki kerran Caton[67] jalat.
+
+Oi, taivaan kosto, kuinka peljättävän
+sun pitäis olla jokaiselle, joka
+lukevi, mitä silmin siellä näin ma!
+
+Näin siellä sieluin alastonten sarjat,
+kaikk' itkemässä kurjuuttaan; ja näytti
+kuin ollut kullekin ois eri laki.
+
+Makasi maassa selällänsä eräät,
+taas toiset kyyryllänsä istui, toiset
+käveli lakkaamatta, taukoomatta.
+
+Lukuisin lauma oli kävelijäin
+ja pienin vaivoissansa makaavien,
+mut herkin heillä kieli vaikerrukseen.
+
+Tään yli hiekkameren satoi tulta
+hitaasti, suurin hiutalein, kuin sataa
+alpeilla lunta levätessä tuulen.
+
+Kuin Aleksander kuumass' Intiassa
+satavan näki sotajoukkons' yli
+maan päällä vielä palavaisten liekkein,
+
+min vuoks hän käski sotilaansa maata
+kovasti polkea, ett' yksitellen
+tuliset lieskat jalan alla sammuis:
+
+näin siellä lankes ikiliekki alas,
+mi hiekan hehkutti kuin taula hehkuu
+tulusten työstä, lisäten näin vaivaa.
+
+Siell' lakkaamaton kävi kätten tanssi,
+nuo kurjat milloin sieltä, milloin täältä,
+kun tulta tuoresta pois karistivat.
+
+Ma lausuin: »Mestari, mi kaikki voitat,
+piruja noita paatuneita paitsi,
+me jotka kohtasimme portin luona,
+
+sa virka, ken on pitkä tuo, mi torju
+ei tulta, tuimass' uhmassansa maaten,
+kuin sade tää ei häntä korventaiskaan!»
+
+Hän itse,[68] kuullen, mitä Mestarilta
+hänestä kysyin, huusi: »Kuolemassa
+ma sama oon kuin elämässä olin.
+
+Zeus uuvuttakoon seppoansa, jolta
+hän vihoissansa vaajan tuiman tempas,
+mi minuun iski viime hetkelläni.
+
+Hän muutkin yksitellen uuvuttakoon
+ääressä Mongibellon[69] mustan ahjon,
+noin huutain: 'Auta, auta, oi Vulcanus!'
+
+niinkuin hän teki Flegran[70] taistelossa.
+Mua vastaan iskeköön hän voimin kaikin,
+iloa vaan hän ei saa kostostansa!»
+
+Oppaani silloin voimakkaasti lausui,
+moist' etten ennen häitä ääntä kuullut:
+»Oi Capaneus, sun rangaistukses juuri
+
+se on, ett' ylpeytes ei koskaan raukee.
+Tuot' ilman raivoas ei vaiva mikään
+riittäisi rankaisemaan mieles uhmaa!»
+
+Suin vienommin hän mulle virkkoi: »Teban
+kuningassaartajasta seitsemästä
+tuo oli yks. Hän herjas Jumalata
+
+ja vielä samaa herjamieltä näyttää.
+Mut niinkuin hälle lausuin, uhman juuri
+tuo miesi ansaitsikin rintanauhaks.
+
+Mua seuraa nyt, ja varo, ettet jalkaas
+aseta hietikolle hehkuvalle,
+vaan aina tarkoin metsän äärtä poljet.»
+
+Tulimme vaieten nyt siihen, missä
+metsästä puro pieni pursuu esiin;
+mua vielä pöyristää sen punaväri.
+
+Kuin hetteestä Viterbon hersyy oja,
+min veden portot keskenänsä jakaa,
+niin yli hietikon tää virta vieri.
+
+Sen pohja kivettynyt oli, samoin
+sen rannat ja sen rantain töyräät; tuosta
+ma huomasin sen paikaks ylimenon.
+
+»Kaikesta, minkä näyttänyt oon sulle
+senjälkeen kuin jäi meiltä taakse portti,
+min kynnys kielletty ei keltään ole,
+
+niin merkittävää mitään nähnyt vielä
+et silmilläs kuin puro tää sun eessäs,
+mi yllään liekit kaikki sammuttavi.»
+
+Nää sanat mulle lausui Oppahani.
+Siks anoin, että tiedon yhtä runsaan
+hän antais kuin jo antoi tiedonhalun.
+
+»Keskellä merta maa on autioitu»,
+hän puhui, »Kreta nimeltään, min päämies[71]
+syytöntä vielä johti ihmiskuntaa.
+
+On siellä vuori, muinoin virkistämä
+purojen, puiden, nimeltänsä Ida;
+nyt autio kuin jäännös entis-ajan.
+
+Kehdoksi varmaksi sen Rea[72] kerran
+valitsi pojalleen, ja kätkeäkseen
+tuon itkut, käski huutaa, laulaa, soittaa.
+
+Vuoressa seisoo pitkä, pysty vanhus,[73]
+päin Damiataa[74] selkä, silmänluonti
+päin Roomaa niinkuin kuvastintaan omaa.
+
+Sen pää on kultaa hienoimpaa, sen rinta
+ja käsivarret pelkkää hopeata,
+muu vaskea taas varren haarautumaan,
+
+siit' asti rautaa, paitsi että hällä
+savesta oikea on jalka, johon
+hän kovemmin kuin toiseen jalkaan nojaa.
+
+Jokaisen osan, paitsi kullan, kautta
+käy rako, josta kyyneleitä tippuu;
+ne kokoontuvat, luolan kovertavat
+
+ja muodostavat laaksoon tähän juosten
+joet Akeronin, Styxin, Flegetonin;
+käy niiden kulku sitten kuiluun tuohon
+
+ahtaasen, niissä loppuu alasmeno,
+Kokyton muodostain; en sitä sulle
+kuvailla tahdo, saat sen itse nähdä.»
+
+Ma hälle: »Jos tuo joki juoksee tänne,
+kuin kerroit, meidän maailmasta, miksi
+se vasta näkyy tämän törmän alta?»
+
+Hän mulle: »Tiedät, pyöreä on paikka,
+ja joskin kauaksi jo tullut olet,
+vasenta äärtä pohjaa kohti pyrkein,
+
+et koko ympyrää sa käynyt ole;
+siks sulle uusi joku jos on seikka,
+sun tuost' ei tarvis hämmästystä näyttää.»
+
+Ma hälle vielä: »Mestari, miss' ovat
+Lete ja Flegeton? Sa toisen sanot
+tulevan kyynelistä? Mutta toinen?»
+
+»Iloni ovat kysymykses kaikki»,
+hän lausui, »vaan tuon punakuohu-virran
+ois luullut vastaavan jo toiseen sulle.
+
+Letenkin näät: et alangossa täällä,
+vaan siellä, missä sielut peseytyvät,
+kaduttu, poistunut kun syy on kaikki.»
+
+Hän vielä virkkoi: »Nyt on aika meillä
+tää metsä jättää. Seuraa jälkiäni,
+tien antaa äyräs meille, jok' ei hehku,
+
+ja jonka yllä tulihuurut sammuu.»
+
+
+
+
+Viidestoista laulu
+
+
+Nyt eespäin kovaa rantatörmää käydään,
+sen ylle virran usma varjon heittää,
+tulelta turvaten näin veen ja äyräät.
+
+Kuin välillä Wissentin ynnä Brüggen
+patoja luovat flanderlaiset, että
+pakenis meri sekä viihtyis vuoksi;
+
+kuin Brentan varrella padovalaiset
+suojaavat huviloitaan, linnojansa,
+kesäisen Chiarentanan vuorivuolta;
+
+myös täällä moiset oli muurit, vaikka
+niin korkeiks, suuriks niit' ei tehnyt ollut
+rakennusmestari, ken ollut liekään.
+
+Niin kauas metsästä jo käyty oltiin,
+sen paikkaa etten enää nähnyt oisi,
+ma vaikka kääntynytkin oisin taapäin,
+
+kun kohtasimme parven vainajia,
+patoa käyvän; kukin katsoi meitä
+kuin katsoo illan tullen toinen toistaan
+
+kuun uuden kajastaissa taivahalta,
+ja niin he tiukkaan meitä tähtäsivät
+kuin sihtaa räätäl'-ukko neulan silmään.
+
+Noin tyysti tunnusteltuaan mun tunsi
+yks heistä, tarttui mua takinhihaan
+ja huus: »Mi ihme!» Minä samaan aikaan
+
+kuin kätensä hän mua kohden suuntas,
+kasvoihin palaneisiin kiinsin katseen,
+siks kunnes piirteet tulen turmelemat,
+
+mua estäneet ei häntä tuntemasta.
+Ja hänen puoleensa nyt kallistuen
+ma kysyin: »Tekö täällä, Ser Brunetto?»[75]
+
+Hän mulle: »Poikani, sa sallit ehkä,
+ett' taapäin kääntyy kerallas Brunetto
+Latini, antain ohi mennä jonon.»
+
+Ma hälle: »Tuota teiltä pyydän juuri;
+jos tahdotte, ett' istahdamme, teen sen,
+jos vain tuo mies, mun Oppaani, sen sallii.»
+
+Hän mulle: »Poikani, jos meistä joku
+pysähtyy, saa hän sata vuotta maata
+liekeissä tulen tuiman liikkumatta.
+
+Siks eespäin käy: sua liepehestä pidän,
+siks kunnes seurani taas etsin kurjan,
+mi itkee ijäisiä turmioitaan.»
+
+En tohtinut ma hänen luokseen alas,
+vaan kuljin kumarassa törmän tietä
+kuin mies, mi kunnioittavaisna astuu.
+
+Hän alkoi: »Mikä sallimus sun johtaa
+näin tänne alas, ennen kuolinpäivääs,
+ja ken on hän, mi sulle tietä näyttää?»
+
+Ma hälle: »Eksyin erämaahan tuolla
+ylhäällä, elämässä kirkkahassa,
+ma ennen kuin ol' ijän mitta täysi.
+
+Mun siitä auttoi vasta eilis-aamu:
+tää ilmestyi näät eteen eksynehen,
+hän mua kotiin tätä tietä johtaa.»
+
+Hän mulle: »Jos sa seuraat tähteäsi,
+sataman saavutat sa kunniakkaan,
+mikäli näin ma eloss' autuaassa.
+
+Niin varhain jos en kuollut oisi, työhös
+sua öisin vahvistanut, nähden, että
+sinulle suopea niin Taivas oli.
+
+Mut kansas oma,[76] paha, kiittämätön,
+mi muinen Fiesolesta lähti, vieläi
+sen vuorten kovan hengen kolkostama,
+
+vihaava on sua hyväin töittes tähden;
+ja syystä, sill' ei viikunoitten sulo
+sovellu karun korpimetsän keskeen.
+
+Sokeuden maine maailmass' on heillä,
+he ovat heimo kade, ahnas, korska;
+sa heidän tavoistansa puhdistuos!
+
+Niin suuren kunnian suo Taivas sulle,
+molemmat että puolueet sua isoo,
+mut loitos jääpi raavaan suusta ruoho.
+
+He olkoot itse heinä itsellensä,
+Fiesolen karja syödä saa ei kukkaa--
+jos joku kasvaa vielä heidän suossaan--
+
+miss' elää jälleen pyhän Rooman rotu,
+jälelle sinne silloin jäänyt, koska
+pesäksi moisen pahuuden se tehtiin.»
+
+Ma vastasin: »Jos täyttynyt ois toivo
+jokainen tämän sydämen, te ette
+viel' oisi ihmisluonnon ulkopuolia.
+
+Ma muistan--ja se muisto nyt mun murtaa
+kuvanne hyvän, rakkaan, isällisen,
+kun eloss' ennen opetitte mulle
+
+inehmon kulun kuolemattomuuteen.
+Ma kuinka teitä tuosta kiitän, soipa
+on kieleltäin, niin kauan kuin ma elän.
+
+Mut mitä elämästäin ennustatte,
+kirjoitan, kätken naista[77] varten, joka
+sen selittää, jos hänen luokseen saavun.
+
+Niin paljon sentään virkkaa voin ma teille,
+jos omatunto vain ei vaivaa mua,
+ma olen valmis joka kohtalohon.
+
+Ei outo korvallein tuo ennus enää;
+siks onnen pyörä pyöriköön kuin tahtoo
+ja kuokka heilukohon peltomiehen!»
+
+Mun Mestarini silloin taapäin kääntyi,
+mua oikealta katsoi, lausui: »Hyvin
+se kuuntelee, ken neuvon viisaan huomaa.»
+
+Ma silti kuljin keskustellen kanssa
+Brunetton, kysyin, ketkä tunnetuimmat
+ja suurimmat ol' hänen seurastansa.
+
+Hän mulle: »Hyvä tuntea on eräät,
+toisista sopivampi vaieta on:
+tarina pitkä, aika lyhyt. Tiedä
+
+siis vain, ett' olivat he kaikki kirkon
+ja kirjan miehiä, maan-mainioita,
+mut kaikki saman synnin saastuttamat.[78]
+
+Käy noiden kurjain kera Priscianus,[79]
+Francesco d'Accorso myös, ja nähdä voisit,
+niin likaiseen jos sulia oisi halu,
+
+hänetkin,[80] jonka Arnon rantamilta
+lähetti paavi luokse Bacchiglionen;
+hän sinne jätti huonon miehuutensa.
+
+Enemmän puhuisin, mut pitemmältä
+en haastaa enkä käydä voi, kun uuden
+nään nousevan taas hietikolta savun.
+
+Tavata saa en sieltä saapuvia.
+Mut sulle suositan _Tesoroani_,
+ma jossa elän. Enkä muuta ano.»
+
+Hän sitten kääntyi, juoksi pois kuin juostaan
+viherjän viirin vuoksi kilpaa[81] pitkin
+Veronan kenttää; eikä ollut näkö
+
+hänellä häviön, vaan voiton saajan.
+
+
+
+
+Kuudestoista laulu
+
+
+Jo olin siinä, johon kuuluu pauhu
+ens piiriin syöksyväisen veen kuin kuuluu
+surina summa mehiläisten pesän,
+
+kun kolmen varjon juoksull' eroavan
+näin joukosta, mi eespäin kulki alla
+tuon tuiman rangaistuksen rankkasateen.
+
+Tulivat kohti, kaikki meille huutain:
+»Sa seis! ken puvustasi päättäin näytät
+olevan kaupungin tuon kehnon[82] lapsi!»
+
+O, mitkä haavat jäsenissä heidän
+näin uudet, vanhat, tulen syömät. Vieläi,
+kun niitä muistan, sääli valtaa minut!
+
+Oppaani kuuli heidät huutaviksi,
+puoleeni kääntyi, lausui: »Varro, näille
+sopivi meidän suoda kunniata.
+
+Ja tulta jos vaan tuon ei paikan luonto
+niin purkaisi, ma sulle mainitsisin:
+paremmin sopis sun kuin heidän juosta.»
+
+Kun pysähdyimme, alkoivat he jälleen
+tuon vanhan virren, kunnes päästen liki
+he rattaan rakensivat askelistaan.[83]
+
+Kuin vaanii otettaan ja voittoansa
+öljyiset, paljaat painijat, siks kunnes
+heill' alkaa iskut ynnä vasta-iskut,
+
+näin pyörien he kukin katsoi minuun,
+niin että kaula aina kääntyi suuntaan
+päinvastaiseen kuin jalat. Yksi virkkoi:
+
+»Hätämme, tien tään auhdon luoma, sekä
+näkömme häijy, alaston jos meitä
+ja pyyntöjämme saa sun halveksumaan,
+
+maineemme mieles taivuttakoon, että
+sanoisit, kuka oot, kun kuljet jaloin
+elävin Tuonen maata turvallisna.
+
+Hän, jonka jälkiin näät mun polkevaksi,
+paljaana, hapsin palanein mi hyppii,
+on ollut ylhäisempi kuin sa luulet.
+
+Gualdradan[84] hyvän pojanpoika oli,
+nimeltä Guido Guerra,[85] maailmassa
+suurtöitä miekoin hän ja miettein teki.
+
+Tää toinen, vierelläin mi hietaa polkee,
+on Tegghiaio Aldobrandi,[86] ääntä
+min vielä tulis kansain kunnioittaa.
+
+Ja minä, joll' on sama vaiva, olin
+Iacopo Rusticucci:[87] vahingoittaa
+mua varmaan enin nurja puolisoni.»
+
+Tulelta turvassa jos ollut oisin,
+ma heidän luokseen alas oisin syössyt,
+ja luulen, oisi sallinut sen Opas.
+
+Mut koska kärventynyt, korventunut
+tuoll' oisin, voitti pelko tahdon hyvän,
+mi vaati mua syleilemään heitä.
+
+Niin virkoin: »Tuska eikä halveksunta
+tilanne piirsi niin mun mieleheni,
+se että myöhään sieltä haihtuu, heti
+
+kun mulle äsken lausui Mestarini
+sanoja, joista päättää saatoin, että
+näkisin täällä teidän arvoisia.
+
+Laps olen synnyinkaupunkinne, aina
+nimenne kunnioitetut ja työnne
+ma kuullut, maininnut oon rakkaudella.
+
+Yön piirit jätän, oikean tään Oppaan
+lupaamat heelmät hyvät poimiaksein,
+mut ensin tie maan keskukseen on mulla.»
+
+»Nimessä sielusi», hän mulle lausui,
+»mi kauan johtakoon sun jäseniäs,
+ja maineesi, mi jälkees loistakohon,
+
+sa virka, viipyvätkö vielä meidän
+maassamme uljuus, jalous kuin ennen
+vai kokonaanko siirtyneet on sieltä?
+
+Näät Wilhelm Borsiere,[88] äsken tullut,
+mi tuolla kumppaneimme kanssa kulkee,
+kiduttaa meitä tuosta kertomalla.»
+
+»Uus kansa ynnä äkkirikkaus ovat,
+Firenze, häijyks, ylimieliseksi
+niin tehneet sun, sa että itse itket!»
+
+Näin kasvoin kohotetuin huusin. Uskoi
+nuo kolme vastanneen mun heille, katsoi
+kuin toistaan katsotaan, kun totuus kuullaan.
+
+He vastasivat: »Jos on yhtä helppo
+sun aina muita tyydyttää, mies olet
+miekkoinen vapaa-puheisuudessasi!
+
+Pimeät nää jos paikat kerran jätät
+ja palaat alle kauniin tähtitaivaan
+ja sull' on ilo virkkaa: olin siellä,
+
+sa meistä kerro joskus kansan kuulla.»
+Nyt piirin murtaen he pakenevan
+kuin siivin eikä jaloin nopsin näytti.
+
+Niin pian ei ois virkkaa voinut: amen,
+kuin pois he riensivät. Siks Mestarini
+myös sopivaksi katsoi lähdön meille.
+
+Ma seurasin; ja hetken käytyämme
+niin läheltä jo virran pauhu kuului,
+ett'ei ois puhettamme erottanut.
+
+Kuin joki tuo, mi juoksevi Monvison
+juurelta ilmoja päin itäisiä
+vasenta viertä Apenninein, jonka
+
+siell' ylhäällä on nimi Acquacheta,
+mi sitten vaipuu alangolle, toisen
+jo nimen saavuttaen Forlin luona:
+
+San Benedetton yläpuolia syöksyy
+jylisten alas alppijyrkännettä,
+tuhanten turva joss' ois olla voinut.
+
+Niin kuului pauhaavan se tiemme päässä:
+punainen, pystysuora vetten vyöry,
+mi kohta kuuroks oisi korvan tehnyt.
+
+Mull' oli köysi[89] köytty uumenillein,
+ma jolla joskus pedon kirjokarvan
+lien pyytää aikonut: sen kokonansa
+
+kun olin vyöltäni ma irroittanut
+Oppaani määräyksen mukaan, hälle
+ojensin sen ma niinkuin kootun kimpun.
+
+Sivulle oikealle käännähtäen
+hän hiukan taantui äyrähältä, heitti
+sen alas kuiluun ankaraan. Ma sanoin
+
+näin itselleni: Mahtaa merkki uusi
+tää aiheuttaa uuden ihmehenkin,
+kun mestari noin silmin seuraa sitä.
+
+Ah, kuinka varovainen olla tulis
+seurassa niiden, jotk'ei ainoastaan
+tekoa nää, vaan mietteen salaisimman!
+
+Hän mulle virkkoi: »Mitä varron, pian
+on nouseva, ja mitä aatoksesi
+nyt aavistaa, sun silmäs nähdä saavat.»
+
+Totuutta, joka valheen kasvot kantaa,
+inehmo huulin kiintein säilyttäköön,
+häpeä syytön koska tuosta tulee.
+
+Mut minä vaieta en voi; ja kautta
+tään kirjan säkeiden, jos eivät ehkä
+ne vaille kestävää jää suosiota,
+
+lukija, vannon, että näin ma hahmon,
+sydäntä uljaintakin säikyttävän,
+siin' uivan halki ilman paksun, mustan,
+
+kuin mies, mi mereen mennyt päästämähän
+on ankkuria, joka kiinni riuttaan
+tai muuhun tarttunut on, pintaan pyrkii
+
+pään oikaisten ja jalat kokoon vetäin.
+
+
+
+
+Seitsemästoista laulu
+
+
+»Kas siinä hirviö[90] tuo huippuhäntä,
+mi vuoret nousee, murtaa muurit, aseet,
+kas, siinä hän, mi saastuttaa maanpiirin!»
+
+Näin Oppahani mulle virkkoi: viittas
+petoa saapumahan äärimmälle
+äyräälle, päähän tiemme marmorisen.
+
+Ja vilpin kuva saastainen tuo tuli,
+kohotti ylös pään ja vartalonsa,
+mut hännän jätti alle rannan raisun.
+
+Sill' oli kasvot miehen rehellisen,
+niin hyvänsuopa yläpuolen pinta,
+mut muulta kaikeltaan se käärme oli.
+
+Käpälät karvaiset ol' olkaan asti
+ja rinta, selkä sekä kirjokyljet
+ryhmyiset ynnä kilpisuomuksiset:
+
+ei värikkäämmin kuteet, loimet kulje
+tataarien, turkkilaisten kankahissa,
+ei moista kutonut myös lie Arakne.
+
+Kuin ruuhet usein rantamalla viruu
+puoleksi veessä, maalla toinen puoli;
+kuin virransuilla Saksan syömärien
+
+majava istuu kalanpyynnissänsä;
+niin peto ilkeä tuo pysytteli
+äyräällä paatisella hiekka-aavan.
+
+Sen häntä tyhjyydessä kiemurteli
+kivertäin ylös myrkkyhaarukkaansa,
+hän jolla iskee skorpionein tapaan.
+
+Oppaani lausui: »Tiemme kaarrettava
+nyt meidän tästä tuonnepäin on, missä
+viruvi, vartovi tuo vilpin peto.»
+
+Astuimme alas äärtä oikeata
+askelta kymmenkunta, pitkin törmää,
+näin tulta ynnä hiekkaa välttääksemme.
+
+Sen luokse tultua ma hietikolla
+näin jonkun matkan päässä ihmisiä,
+jotk' istui liki kuilun jyrkännettä.
+
+Oppaani lausui: »Että täyden saisit
+sa tiedon tästä suppilosta, mene
+ja katso, mik' on olomuoto heillä.
+
+Mut puhees heidän kanssaan lyhvet olkoot!
+Sill'aikaa haastan pedon kanssa, että
+se meille myöntäis vahvat hartiansa.»
+
+Näin vielä kielekkeelle viimeiselle
+tään piirin seitsemännen, missä suku
+tuo synkkä istui, aivan yksin menin.
+
+Pusertui tuska heidän silmistänsä,
+he sieltä täältä käsin torjuella
+kokivat tulta ynnä hiekkaa kuumaa.
+
+Kesällä koirat tekevät myös samoin
+jalalla taikka kuonollaan, kun heitä
+purevat kirput, kärpäset ja paarmat.
+
+Eräiden kasvoja nyt katsoin heidän,
+tuon tulen tuskallisen kalvamien;
+en ketään tuntenut. Mut ripustetun
+
+näin kunkin kaulaan kukkaron, min väri
+ja merkki kullakin ol' erikoinen;
+näkyivät silmin nauttivan he siitä.
+
+Kun tuossa tutkin, sattui silmähäni
+keltainen kukkaro, min päältä kuva
+sininen siinsi jalopeuran.[91] Eespäin
+
+kun tuosta katseheni käänsin, toisen
+näin veripunaisen ja siihen hanhen
+kuvatun, valkeamman norsunluuta.
+
+Ja yks, min valkolaukku kantoi kuvaa
+sinisen, tiineen emäsian, lausui
+minulle: »Mitä teet tään kuilun yössä?
+
+Käy pois! Mut koska vielä elät, tiedä,
+on naapurini mun, Vitaliano,
+sijansa saapa tässä vierelläni.
+
+Firenzeläisten kesken padualaisna
+täss' istun, kuulen, kuinka korvahani
+he huutaa: Tulkoon ylin valtaherra,
+
+min kukkaross' on pukin kolmen kuva!»
+Hän siinä suuta mursi, kieltä näytti
+kuin härkä, joka kuonoansa nuolee.
+
+Mut minä, etten viipymällä mieltä
+sen pahoittais, mi nopsa olla käski,
+palasin luota varjoin uupuneiden.
+
+Oppaani kohtasin, mi pedon julman
+selässä istui jo ja virkkoi mulle:
+»Nyt ole uljas, täss' ei pelko sovi!
+
+Käy kulku alas moista porrastietä:
+sa eteen nouse, minä keskell' istun,
+ettei se pyrstöllään sua vahingoittais.»
+
+Kuin mies, mi kuumeväristysten tulon
+jo tuntee, jonka kalpenee jo kynnet
+ja joka vapisee, kun varjon näkee;
+
+niin minä kuullen sanat nuo. Mut niiden
+myös uhka sai mun häpeemään, mi tunne
+rohkaisee orjan isäntänsä eessä.
+
+Ma istuin hartioille hirmuisille
+ja tahdoin sanoa: »Mua kiinni pidä!»
+mut kieleni ei totellut kuin luulin.
+
+Mut hän, mi auttanut mua aikaisemmin
+hädässä oli, heti noustuani
+lujasti kädellään mun vyötti, tuki.
+
+Ja virkkoi: »Geryon, nyt lähde matkaan!
+Hitaasti laskeu, laajoin kaartein, muista,
+ett' outo on nyt sulia kuorma kantaa!»
+
+Kuin pursi, joka taapäin tyrkätähän
+rannasta ensin, niin hän lähti; sitten
+kun tunsi vapaa olevansa, käänsi
+
+hän hännän sinne, miss' ol' ennen rinta,
+ja käytti sitä lailla ankeriaan
+käpälin kaksin ilman halki soutain.
+
+En luule, että pelko suuremp' oli,
+Phaëton[92] koska päivän ohjat jätti,
+min vuoksi vieläi taivaankansi palaa;
+
+ei myös, kun vahan sulaessa raukka
+Ikarus[93] tunsi siipein irtautuvan
+ja isä hälle huus: On turma eessä!
+
+kuin pelkoni nyt nähdessäin, ett' tyhjyys
+mua kaikkialta ympäröi ja kaikki
+silmistä häipyi, paitsi selkä pedon.
+
+Hitaasti laskeuu se, uiden vitkaan
+ja loivin kaartein; huomaa tuost' en mitään,
+vain että alhaalta mua vastaan tuulee.
+
+Jo oikealta kuulin vetten kuohun
+allamme ukkosena jymisevän;
+kumarsin päätä sinne katsoaksein.
+
+Pelästyin kuilua nyt kaksin verroin,
+tulia näin ja valitusta kuulin,
+vavisten ojentausin taas ma taapäin.
+
+Näin sitten--mit' en ollut ennen nähnyt--
+kuink' alas kaartein kuljettiin ja eri
+tahoilta kuinka näkyi suuret kauhut.
+
+Kuin haukka kauan ollut lentimillään,
+mi nää ei lintua, ei houkutinta,
+saa metsästäjän sanomaan: Sa painut,
+
+ja vaipuu sinne, mistä nousi nopsaan,
+sataisin kaartein, istuu isännästään
+etäälle uupuneena, tympeänä;
+
+Niin Geryon myös meidät maahan laski
+juurelle jyrkän ryhmyriutan, sitten
+kun näki meistä päässehensä, kiiti
+
+pois niinkuin nuoli, jonka jousi viskaa.
+
+
+
+
+Kahdeksastoista laulu
+
+
+On paikka helvetissä, Malebolge,
+kivestä tehty, teräsharmaa, niinkuin
+myös kalliotkin, jotka saartaa sitä.
+
+Tuon kentän pahan keskuksessa juuri
+syvänne laaja, synkkä ammottavi;
+sen rakenteen ma kohdallansa kerron.
+
+Se vyöhyke, mi jää kuin renkahaksi
+välille syvänteen ja vuoriseinän,
+jaettu kymmeneen on uurtehesen.
+
+Kuin siellä, missä muurein suojaks linnaa
+alati uudet vallihaudat kaartaa,
+on paikan muoto, silmään sattuvainen,
+
+sen mukaisen myös kuvan tarjoo tämä.
+Ja niinkuin moisten linnain kynnyksiltä
+vie pienet sillat rantaan äärimmäiseen,
+
+niin täällä kallioiden alta johti
+kiviset polut poikki muurein, hautain
+luo syvänteen, ne johon päättyy, katkee.
+
+Tää oli paikka, johon meidät jätti
+Geryon; Runoniekka kulkemahan
+vasenta puolta läks, ma jäljessänsä.
+
+Näin oikealla uutta surkeutta
+ja uudet vaivat, uudet kiusanhenget,
+joit' oli ensi kuilu tulvillansa.
+
+Pohjalla syntiset nuo alastomat
+tulivat toista puolta vastahamme,
+taas toista myötämme, mut nopeammin:
+
+kuin roomalaiset Riemuvuonna[94] sillan
+jakoivat kansan vuoksi kahteen osaan,
+niin että toista puolta toiset kulki
+
+päin linnaa Angelon--ne, joilla matka
+vei kirkkoon Pyhän Pietarin--ja toiset
+sivua toista vuorta kohden kävi.
+
+Molemmin puolin kuilunpohjaa synkkää
+pirujen pieksävän ma sarvekkaiden
+näin heitä takaa vinhoin raippavitsoin.
+
+Ah, kuinka heiltä sääret nopsaan nousi
+jo ensi iskulla! Ei toista eikä
+kolmatta kukaan jäänyt vartomahan.
+
+Näin käydessäni yhteen syntisistä
+katseeni kiintyi, ja ma virkoin heti:
+»En tuota varmaan näe ensi kertaa.»
+
+Siks viivähdin ma häntä tunteaksein,
+pysähtyi lempeä myös Saattajani
+ja salli, että hiukan taapäin käännyin.
+
+Salata kasvonsa tuo raipan-saaja
+koetti maahan katsomalla, mutta
+ma hälle virkoin: »Sa, mi painat katsees,
+
+jos piirteet kantamas ei väärät liene,
+oot Venedico Caccianimico.[95]
+Mut mistä kirpeä tää kipu sulle?»
+
+Hän virkkoi: »Tuota mielelläin en kerro,
+mut kirkas kielesi mun pakottavi
+muinaista muistamahan maailmaani.
+
+Ma olin se, mi kaunihin Ghisolan
+sain myöntymään Markiisin lemmenleikkiin,
+kuin tuosta kertoneekin tuhina taru.
+
+Tääll' yksin itke en bolognalaisna:
+päinvastoin paikka tää niin täys on meitä,
+ett' enemmän ei kaiu murtehemme
+
+välillä Savenan ja Renon virtain.
+Jos tuosta todistusta tahdot tarkkaa,
+palauta mielees ahneutemme muisto.»
+
+Näin hänen haastaessa, selkään häntä
+löi piru vitsallaan ja virkkoi: »Eespäin,
+sa parittaja! Tääll' ei naisten kauppa!»
+
+Ma jälleen liityin seuralaiseheni.
+Tulimme askelilla muutamilla
+nyt kielekkeelle kallioisen rannan.
+
+Sen päälle helposti me kiipesimme
+ja käyden oikeaan sen harjaa pitkin,
+ijäiset jätimme nää kauhun kuilut.
+
+Kun siihen päästiin, missä paasipolun
+on alla aukko käydä ruoskittujen,
+Oppaani lausui: »Varro, että silmääs
+
+sattuisi muoto näiden muiden kurjain,
+sa joiden kasvoja et vielä nähnyt,
+kun kanssamme he samaa suuntaa kulki.»
+
+Portaalta ijäiseltä katselimme
+jonoa toista, meitä kohden käyvää,
+samalla tapaa raipoin rangaistua.
+
+Mun kysymättä hyvä Mestarini
+nyt lausui: »Katso, kuka suuri tulee,
+mi tuskassaan ei itke kyyneltäkään!
+
+Näöltä kuink' on kuningas hän vielä!
+Hän Iason on, jot' uljuus, lempi johti,
+Kolkiista kerran viemään kultataljan.
+
+Hän kulki ohi Lemnos-saaren, jossa
+sen naiset rohkeat ja julmat oli
+jokaisen miehenpuolen surmannehet.
+
+Hän siellä sanoin sekä elein siroin
+Hypsipylen, tuon neidon nuoren, petti,
+mi itse ensin petti[96] naiset saaren;
+
+ja jätti immen yksin, raskahana.
+Syy moinen hälle moisen tuskan tuottaa
+ja tuska tuo on myös Medean kosto.
+
+Käy hänen kanssaan kaikki viettelijät.
+Tää tieto asukkaista ensi kuilun
+ja heidän rikoksistaan riittäköhön!»
+
+Nyt oltiin siinä, missä ahdas kuja
+käy ristiin toisen kivisillan kanssa
+ja siitä kaartuu kaaren toisen muotoon.
+
+Näimme kansaa siellä kuilun toisen,
+jotk' ähkyy, korskuttavi kuonoansa
+ja itseänsä iskee käsin omin.
+
+Sen äyräät home peitti, synnyttämä
+alhaalta kohoavan kolkon huurun,
+mi silmän niinkuin nenänkin on kiusa.
+
+Niin syvä on sen pohja, ettei sinne
+voi nähdä nousematta kaaren selkään,
+miss' uloin kallion on kieli. Tuonne
+
+tulimme, näin ma kuilun pohjan täynnä
+sukua, uppoovata saastaisuuteen,
+min laatu oli niinkuin ihmislantaa.
+
+Mun tuota silmin tutkiessa, yhden
+pään näin niin likaisen, siit' ettei päättää
+oliko mallikko vai pappi, voinut.
+
+Hän mulle huusi: »Miks niin ahnahasti
+mun enemmän kuin muiden tilaa tarkkaat?»
+Ma hälle: »Siksi, että muistan sinut,
+
+sun oli silloin hiukses kuivat, oothan
+Alessio Intermini,[97] Luccan miesi;
+siks sua enemmän kuin muita katson.»
+
+Hän mulle silloin, lyöden otsaluutaan:
+»Mun tänne upottivat mairitukset,
+jost' ei tää kieli koskaan saanut kyllin.»
+
+Nyt lausui Mestarini: »Hiukan eespäin
+ojenna kasvosi, ett' oikein nähdä
+voit silmilläs tuon porton pörrötukan
+
+ja hänen irstaan olentonsa; kynsin
+likaisin ruumistaan hän ruopii, milloin
+käy kyyryhyn ja milloin pystyyn nousee.
+
+Thaïs[98] hän on, tuo irstas, lemmitylleen
+mi lausui, kysyvälle: 'Suurta saanko
+kiitosta lahjastain?'--'Ah, ääretöntä!'
+
+Ja tämä riittäköhön silmillemme.»
+
+
+
+
+Yhdeksästoista laulu
+
+
+Oi Simon Magus,[99] oi sun kurja joukkos,
+te, jotka taivaan tavaraa[100]--min olla
+hyvehen morsion vain pitäis--myötte,
+
+hopean portoks ahnahasti kullan!
+Nyt teidän häpeänne julki soikoon,
+näät teidän paikkanne on kolmas kuilu.
+
+Seuraavan haudan keskikohtaan tulleet
+olimme siihen, missä paasisilta
+syvyyden päällä pystysuoraan nousee.
+
+O, Kaikkiviisaus, kuink' on suuri taitees
+taivaassa, maassa, helvetissä vielä
+kuink' oikein voimas kaikki jakaa, säätää.
+
+Näin kuilun seiniä ja pohjaa pitkin
+tuon tumman kiven poratuksi reikiin,
+kaikk' yhtä laajat, yhtä ymmyrkäiset.
+
+Ei pienemmät, ei suuremmat ne olleet
+kuin kauniin San Giovannin[101] templin kolot,
+paikaksi kastajien tehdyt sinne.
+
+Niist' yhden mursin, joku vuosi sitten,
+kun siihen hukkua ol' lapsi muudan;
+ja minkä kerron nyt, se uskottakoon.
+
+Jokaisen kolon suusta pisti esiin
+syntisten jalat ynnä sääret, pohkeet;
+muu kaikki piili reikään pistettynä.
+
+Paloivat kunkin jalkapohjat tuosta,
+nivelet nykki niin, ett' oisi varmaan
+katkennut siinä side, vitsasköysi.
+
+Kuin öljyttyjä esineitä liekki
+vain päältä syö ja pinnalt' äärimmältä,
+niin heitä kantapäistä varpaan-neniin.
+
+»Ken tuo on, Mestari», ma lausuin, »muita
+enemmän joka vääntelee ja potkii
+ja jota punaisin myös liekki kalvaa?»
+
+Hän mulle: »Jos sa tahdot, että kannan
+sun tuonne alas, miss' on törmä loivin,
+hän itsestään ja synneistänsä kertoo.»
+
+Ma hälle: »Mik' on mielees sun, on munkin.
+Sa herra oot ja tiedät, ett'en eroo
+sun tahdostas, myös tiedät, mit' en sano.»
+
+Tulimme harjalle nyt neljännelle,
+käännyimme vasempaan, ja kuilunpohjaan
+astuimme ahtahasen, reiäkkääsen.
+
+Mua Mestarini lantehellaan kantoi
+ja saattoi aina reiän suulle, josta
+tuon oudon tuska säärin sätkyi ilmi.
+
+»Ken kurja lienetkin, mi päälläs seisot
+kuin paalu, maahan upotettu, siinä»,
+ma hälle haastoin nyt, »jos voit, niin puhu?»
+
+Kuin munkki, murhamiestä ripittävä,
+min kutsuu kuolemata viivyttääkseen
+tää ääreen kuoppansa, ma tuossa seisoin.
+
+Hän huusi:[102] »Bonifacius, tääll' ootko,
+sa ootko, Bonifacius, jo täällä?
+Siis erehtynyt kolme vuott' on ennus?
+
+Noin nopsaan kyllästyitkö rikkauteesi,
+min vuoksi peljännyt et neittä pyhää
+sa pettää etkä raiskata myös häntä?»
+
+Niin olin kuin on mies, mi ymmärtele
+ei vastausta hälle annettua,
+vaan häpee eikä virkkaa taida mitään.
+
+Vergilius lausui silloin: »Sano, sano,
+ett'et sa ole miksi hän sun luulee!»
+Ja minä haastoin määräyksen mukaan.
+
+Nyt jalat kurjan koukistuivat aivan,
+hän äänell' itkevällä, huokaellen
+noin virkkoi: »Mitä pyydät siis sa multa?
+
+Jos tietää tahdot niin, ken olen, että
+tuon rannan raisun astunut oot alas,
+sa tiedä, kannoin paavin viittaa kerran.
+
+Orsini olin, poika karhun, ahnas
+niin vuoksi heimoni, siell' että kultaa
+kokosin, täällä itse jouduin säkkiin.
+
+Jo pääni alle painuneet on toiset
+edeltäjäni simonian orjat;
+tään purnun aukeamaan puristuivat.
+
+Mun sinne alas myös on matka, koska
+hän saapuu, joksi sua luulin äsken,
+kun kysymyksen pikaisen tuon tein ma.
+
+Mut kauemmin jo tässä seison päälläin
+ja poltan jalkojani kuin hän jaloin
+punaisin paistuva on paikassani.
+
+Näät hänen jälkeensä on laiton paimen[103]
+lännestä saapuva, syin saastaisemmin,
+mi meidät molemmat maan alle peittää.
+
+Uus on hän Josua, Makkabean miesi:[104]
+kuin tällä kuninkaansa armo oli,
+niin hällä suopeus Ranskan hallitsijan.»
+
+En tiedä, lienkö liian nopsa ollut,
+kun hälle vastasin vain tähän tapaan:
+»Siis virka, kuinka paljon rahaa pyysi
+
+Pyhältä Pietarilta Herra meidän,
+tään käteen avaimensa uskoessaan?
+Hän varmaan tuota vaati vain: _Mua seuraa_!
+
+Ei Pietari, ei muutkaan Matteukselta
+veroa vaatineet, kun arvan kautta
+tää sijan sai, mi petturin ol' ennen.
+
+Jää tänne, oikea on rangaistukses!
+Ja hyvin kaitse pahoin koottu rahas,[105]
+mi rohkaisi sun riitaan Kaarlen kanssa.
+
+Ja ellei estäisi mua kunnioitus
+avainta ankarinta kohtaan, jota
+sa kannoit elämässä kaunoisessa,
+
+käyttäisin kieltä vielä kirpeämpää;
+näät ahneutenne on maanpiirin murhe,
+te hyvät polkein kohotatte huonot.
+
+Evankelista teit' on tarkoittanut,
+te paimenet, kun näki vetten päällä
+hän ruhtinaiden porton istuvaksi:
+
+tuon saman, joka seitsenpäisnä[106] syntyi,
+sai mahdin kymmensarvisen, niin kauan
+kuin miehellensä mieluinen ol' hyve.
+
+Te Jumalaksi tehneet ootte rahan,
+kurjimmat ootte kuvain kumartajat:
+pakana yhtä palvelee, te sataa.
+
+Ah, Constantinus, pahaa kuinka paljon
+perusti, kääntymykses ei, vaan lahjas,
+tuo saama ensimmäisen rikkaan paavin!»
+
+Mun moista virttä vierittäissä hälle,
+hän kovin jalkapohjiansa potki
+vihasta taikka omantunnon syystä.
+
+Ma luulen, että mielellänsä kuuli
+nuo sanat Mestari, niin tyydyttävän
+puheeni vakaa näytti piirteitänsä,
+
+Hän sitten käsin kaksin tarttui minuun,
+mun nosti ryntäilleen ja kantoi ylös
+taas tietä, äsken alas astumaansa.
+
+Väsynyt ei mua hoivaamaan hän ennen
+kuin kaaren kukkulalla, neljänneltä
+mi päälle viidennen vie harjantehen.
+
+Sievästi siihen laski taakan rakkaan,
+varoen, vuoksi törmän tuiman, jyrkän,
+jot' tuskin pukki oisi nousta voinut.
+
+Ja siitä toinen alho mulle aukes.
+
+
+
+
+Kahdeskymmenes laulu
+
+
+Uus vaiva uudet säkeet vaatii multa
+ja laulun kahdenkymmenennen tätä
+ens virttä, joka kirotuista kertoo.
+
+Jo vallan valmis olin katsomahan
+ma kuiluun, allani mun ammottavaan,
+mi kyynelistä tuskaisista tulvi.
+
+Näin kansaa syvänteessä pyöreässä
+ma käyvän ääneti ja itkein, kuten
+käy hautasaatot maailmassa meidän.
+
+Alemma katsoin, kunkin hahmo näytti
+kuin iki-ihmeen kautta vääntyneeltä
+leuasta asti varren alkamahan:
+
+päin lanteita näät kasvot heillä katsoi
+ja taapäin heidän käydä täytyi, koska
+evätty heiltä oli nähdä eespäin.
+
+Kenties halvaus noin nurinkurin
+voi jonkun vääntää väkivalloin, vaikka
+en tuota nähnyt ole enkä usko.
+
+Lukija, hyödykses jos Luoja kirjan
+tään kätees suo, sa arvaa itsestäsi,
+saatoinko kuivin katsein nähdä tuota,
+
+kuvamme kuolevaisen vääntyneenä
+kun näin ma niin, ett' isku silmiensä
+rakoa pitkin peräpuolen kastoi.
+
+Ma totta itkin, kiven kielekkeesen
+nojaten kovaan, kunnes saattajani
+noin virkkoi: »Ootko niinkuin muutkin houkat?
+
+Tääll' elää sääli olla säälimättä.
+Ken syyllisempi on kuin se, ken suree
+oikeuden jumalaisen voittotöitä?
+
+Pääs nosta pystyyn, miesi nää min alla
+maa aukes eessä Teban kansan silmäin,
+ja kaikki huusivat: 'Sa minne syöksyt
+
+Amphiaraus?[107] Miksi taiston jätät?'
+Mut laannut ei hän vierimästä ennen
+kuin luona Minoksen, mi kaikki korjaa.
+
+Kas, kuinka rintanaan hän selkää käyttää:
+kun liian kauas eespäin nähdä tahtoi,
+hän taapäin katsoo nyt ja taapäin astuu.
+
+Nää myös Teiresias,[108] min muoto muuttui,
+kun naisen hahmon sai mieshahmon sijaan
+ja jäsenet hän kaikki toiset aivan.
+
+Ja vasta sauvall' lyötyänsä noita
+käärmettä kahta, yhteen kääriynyttä,
+sai Teiresias miehuutensa jälleen.
+
+Tuo, jonka selkä päin on vatsaa hänen,
+on Aruns Lunin[109] vuoristosta, missä
+Carraran miesi laaksonpohjaa kyntää.
+
+Valkoisten marmorpaatten keskell' asui
+siell' luolassaan hän, josta nähdä laajan
+hän meren voi ja taivaan tähtikirjat.
+
+Ja tuo, mi nännejänsä, joit' et näe,
+hajalle päässein hapsin peittää, kääntäin
+pois meistä kaiken, missä karva kasvaa,
+
+on Manto,[110] joka maata monta kulki
+ja sitten siihen jäi, miss' synnyin minä;
+sanella tuosta hiukan mielin sulle.
+
+Kun kuollut häitä oli taatto, koska
+kaupunki Bakkos-jumalan ol' orja,
+hän kauan harhaeli maailmalla.
+
+Italiassa ihanass' on järvi,
+juurella alppein, jotka sulkee Saksan
+Tirollin linnasta: Benaco on se.
+
+Tuhansin lähtehin, Penninon päältä,
+välillä Valcamonican ja Gardan
+veet pursuu, jotka jäävät järveen tähän.
+
+Keskellä sen on paikka, jossa piispat
+Trientin, Brescian ja Veronan yhteen
+vois tulla siunaamahan piiriänsä.
+
+Varustus vahva, kaunis on Peschiera,
+tuo torjuu Bresciaa sekä Bergamoa,
+miss' alimpana ranta kaartuu. Sinne
+
+veet järven liiat kaikki virtaa, joita
+ei jaksa säilyttää Benaco, juosten
+jokena sitten kautta kukkaniittuin.
+
+Mut heti vierimään kun laine lähtee,
+Benaco ei, vaan Mincio on sen nimi
+Governoon saakka, missä Po sen nielee.
+
+Alangon kohtaa alkujuoksussansa,
+nevaksi aukee, suoksi suurentuvi,
+suvisin ilman epäterveen huokuu.
+
+Vaelsi impi hurja tuosta, näki
+suon keskellä hän kaistan maata kovaa,
+asumatonta, auran käymätöntä.
+
+Jäi sinne, välttääksensä ihmisseuraa,
+hän orjineen ja taikatemppuinensa
+ja eli siellä, siks kuin kuolo saapui.
+
+Inehmot, jotka ympärillä hajan
+asuivat, kokoutuivat paikkaan, minkä
+suomuuri turvas joka suunnan saartain.
+
+Kaupunki nousi vainaan kunnahalle,
+ja ensi keksijänsä mukaan, ilman
+muut' arpaa, mainittihin Mantovaksi.
+
+Enempi kansaa oli siinä ennen
+kuin Pinamonte[111] Casalodin petti,
+tuon houkan, viekkahalla neuvollansa.
+
+Siks sulle kerron näitä, että koskaan
+jos kuulet toisin maani syntytarun,
+sen valhe totuutta ei vahingoittais.»
+
+Ma hälle: »Mestari, sun sanas ovat
+minulle varmat niin ja luotettavat,
+muut ett' on hiiliä vain sammuneita.
+
+Mut sano mulle, samoojista noista
+erota etkö ketään mainittavaa,
+näät moista vaan nyt miettii aatokseni.»
+
+Hän mulle: »Tuo, min leukaparta hajoo
+ruskeille hartioille, augur' oli
+ajalla, jolloin Kreikka miehist' tyhjä,
+
+niin oli että joku jäi vaan kehtoon.
+Hän Kalkaan kanssa määräs hetken hyvän
+Auliissa päästää ensi laivatouvin.
+
+Nimeltä ol' Eurupylus[112] hän; laulaa
+Runoni ylväs jossakin myös häntä,
+kuin tiedät sa, mi kauttaaltaan sen taidat.
+
+Tuo toinen, lanteiltaan niin laiha, oli
+Mikael Scotus,[113] jolle outo mikään
+ei ollut temppu velhotaidon turhan.
+
+Tuo on Guido Bonatti,[114] tuo Asdente,
+min mieli nyt ois pikilankaan, nahkaan,
+mut joka myöhään täällä katuu. Kurjat
+
+nuo naiset nää myös, jotka jätti neulan
+ja värttinänsä tullen taitureiksi
+ja tehden pahaa yrtein ynnä kuvin.
+
+Nyt eespäin käyös, sillä Kainin tähti[115]
+rajalla seisoo pallonpuoliskoiden
+jo merta koskettain Sevillan alla,
+
+ja viime yönä täys jo kuudan oli;
+sen varmaan muistat, sill' ei vahingoksi
+kuu sulle ollut syvyydessä korven.»
+
+Noin puhui hän, me astuimme sill'aikaa.
+
+
+
+
+Yhdeskolmatta laulu
+
+
+Sillalta sillalle näin haasteloissa,
+joit' ei mun Näytelmäni laulaa mieli,
+tulimme kaaren kukkulalle, jääden
+
+syvyyttä uutta Malebolgen ynnä
+tuon turhaa vaikerrusta katsomahan;
+se mulle synkkää synkemmältä näytti.
+
+Kuin Venezian veistämöllä talvin
+tulinen, sitkas piki kiehuu, jolla
+taas kiinnitetään haahdet haurastuneet,
+
+merille kelpaamattomat, ja toinen
+sill'aikaa uutta laittaa, toinen korjaa
+sivuja laivan paljon-purjehtineen;
+
+ja yksi keulaa, toinen kokkaa takoo,
+tuo tekee airoja, tuo köyttä vääntää,
+tuo pikkupurjetta, tuo suurta parsii;
+
+niin tuolla alla tiivis tahdas kiehui,
+ei tulen voimasta, vaan Luojan parskuin
+partaille, tahmistuen joka kiveen.
+
+Näin sen, mut nähnyt siitä en ma muuta
+kuin kuplat, jotka pintaan kuohu nosti,
+ja kuinka kauttaaltaan se nous ja vaipui.
+
+Kun tuota tarkasti ma katsoin, Opas
+minulle huusi: »Varo itseäsi!»
+ja pois mun tempas siitä, missä seisoin.
+
+Ma käännähdin kuin mies, mi nähdä halaa
+paettavansa vaaranpaikan, mutta
+min mieltä kauhu äkkinäinen karsii,
+
+niin että pois hän rientää, vaikka katsoo:
+ja takanamme pirun mustan näin ma
+tulevan juosten pitkin paasisiltaa.
+
+Ah, kuinka julma hahmoltaan hän oli,
+eleensä kaikki kuinka kauhistavat,
+levällä siivet, alla jalka nopsa!
+
+Terävin, korkein hartioin hän kantoi
+syntistä, kahareisin istuvata,
+min pohkeisiin hän oli kiinni käynyt.
+
+Hän sillaltamme huus: »Te kynsipirut,
+kas, tässä Luccan raatimies on muudan!
+Hän alas painakaa! Ma muita palaan
+
+hakemahan, maa siell' on täysi heitä:
+Bonturo[116] ei, muut kaikk' on orjat rahan,
+saa raha siellä valkoiseksi mustan.»
+
+Hän sinne heitti miehen, kääntyi, eikä
+varasta aja koira irtipäässyt
+niin nopsaan kuin hän kiisi paatta kovaa.
+
+Mies uppos, sitten näkyi selkäpuolta.
+Mut pirut sillan alta huusi hälle:
+»Ei tässä auta kuvain kumarrukset!
+
+Tääll' uidaan toisin näät kuin Serchion[117] veessä!
+Jos haarukoitamme et tahdo tuta,
+sa älä kellu pitkin pintaa siinä!»
+
+He iskivät nyt sadoin hangoin häneen,
+sanoivat: »Täss' et tanssi julki, saatpa
+kalastaa sameassa nyt, jos voinet!»
+
+Ei toisin kokit eivät kokkipoiat
+lihoja kahvelilla kattilahan
+syvemmä pistä pintaan nousevia.
+
+Oppaani armas lausui: »Ettei näkyis
+olosi heille, piiloon käy nyt taakse
+tuon kallion, mi sulle turvan tarjoo!
+
+Ja kuinka kuuletkin mua loukattavan,
+sa ällös pelkää, sillä tunnen seikat,
+jo kerran ollut oon täss' ottelossa.»
+
+Hän sitten kulki sillan päähän, pääsi
+jo harjanteelle kuudennelle, siinä
+olikin paikka pitää otsa tyyni.
+
+Kuin koirat, jotka haukkuhampain huimin
+ja raivoten käy kerjäläisen kimppuun,
+äkisti pysähtyvän, tyytyväisen,
+
+nuo pahat henget sillan alta syöksyi,
+päin häntä kääntäin hangot kaikki, hänpä
+noin huus: »Te kaikki tyyntykäätte! Ennen
+
+kuin minuun keksinenne kiinni käytte;
+yks ensin astukoon, mua kuulkoon, sitten
+te päättää saatte, oonko iskettävä.»
+
+Kirkuivat kaikki: »Malacoda[118] menköön!»
+Muut jäivät paikalleen, yks lähti, tuli
+ja virkkoi: »Mitä tahdot?» Mestarini
+
+noin hälle: »Luuletko sa, Malacoda,
+mi näät mun tulleen turvallisna kautta
+eteenne kaikkien, tuon tapahtuneen
+
+sanatta sallimuksen Herran? Anna
+mun mennä, sillä Taivahan on tahto,
+ett' toiselle tään tien ma synkän näytän.»
+
+Niin hänen silloin haihtui ylpeytensä,
+hält' että hanko maahan vaipui, muille
+hän virkkoi: »Loukkaamaton olkoon tämä!»
+
+Nyt mulle Mestari: »Sa, piileväinen
+välillä sillanpaatten siellä, tule
+tyköni pelvotta ja turvallisna!»
+
+Ma silloin riensin hänen luokseen, mutta
+pirutkin kaikki eespäin lähti, josta
+pelästyin, että sanansa he pettäis.
+
+Noin pelkäävän näin kerran antauneitten,[119]
+jotk' astui linnasta Capronan ulos
+vihollisparven sankan saartaessa.
+
+Ma liityin koko olennolla kiinni
+Oppaasen, enkä kääntänyt pois silmää
+näöstä noiden paha-enteisestä.
+
+Jo hangot nousi, kuulin kuiskittavan:
+»Jos iskis tuota takapäähän?» Toinen
+noin vastas: »Anna hälle aimo pisto!»
+
+Mut piru tuo, mi kanssa Mestarini
+puhetta piti, kiirehesti kääntyi
+ja lausui: »Hiljaa, hiljaa, Scarmiglione!»
+
+Hän sitten meille: »Kauemmas ei käydä
+tät' törmää voi, näät koko kuudes kaari
+pohjalla kuilun raunioina viruu.
+
+Mut eespäin jos on teillä mieli, käykää
+alista tietä, tämän luolan kautta,
+pian teille toinen paasipolku aukee.
+
+On eilen, tuntia viis[120] tästä vielä,
+kulunut vuotta tuhat kaksisataa
+kuuskymmentä ja kuus siit' asti, koska
+
+tuo särkyi tie. Ma sinne jotkut näistä
+lähetän pikimerta pistelemään;
+te heitä seuratkaa, he teit' ei vaivaa.»
+
+»Esihin Alichino, Calcabrina»,
+hän heille jatkoi, »myöskin sa, Cagnazzo,
+ja Barbariccia joukon johdattakoon!
+
+Myös tulkoot Libicocco, Draghignazzo,
+Cèriatto hampaineen ja Graffiacane
+ja Farfarello, Rubicante hullu!
+
+Se iskekää, ken nousee pintaan! Nämä
+rauhassa pääskööt päälle törmän toisen,
+mi poikki kaartuu kaikkein syvyyksien.»
+
+»Ah, Mestari, mit' on tää?» virkoin. »Yksin
+menkäämme sinne, ilman saattajia,
+jos tien sa tunnet vaan, en niitä kaipaa.
+
+Jos olet varoillas kuin muuten olet,
+näät etkö, kuinka hampaitaan ne puree,
+puhuen pahaa kulmakarvoillansa?»
+
+Hän mulle: »Tarvis sun ei säikähtyä,
+sa heidän anna suuta murtaa, meitä
+se koske ei, vaan niitä, jotka kiehuu.»
+
+Patoa pitkin vasempaa he lähti.
+Mut ensin kukin heistä kielen painoi
+päin hampahia, merkiks johtajalleen,
+
+mi soitti lähtöön perätorvellansa.
+
+
+
+
+Kahdeskolmatta laulu
+
+
+Oon nähnyt ratsumiesten lähtömarssit
+ja rynnäköt ja aseharjoitukset
+ja joskus myöskin pakomatkat nopsat;
+
+Arezzon maassa miekkamiest' oon nähnyt
+ja sotarosvoja ja kulkureita,
+myös turnajaisten, aseleikin menot,
+
+soidessa torven, rummun, kirkonkellon
+tai linnan merkkitulten loimottaissa,
+tapahan kotoiseen tai muukalaiseen;
+
+en nähnyt ratsaita, en jalkamiestä
+humussa moisen huilun viel', en laivaa,
+mi tähteä tai maata etsii. Eespäin
+
+pirujen kymmenparven kanssa käytiin.
+Mi saatto! Mut on seura paikan mukaan:
+kirkossa pyhät, kapakassa juopot.
+
+Mut pikimerta päin ol' huomioni,
+ma nähdä tahdoin kuilun kaikki tilat
+ja varjojen myös siinä kiehuvaisten.
+
+Delfinein lailla, jotka selkäkaartaan
+kohottamalla merimiestä neuvoo
+tuholta myrskyn purtta pelastamaan,
+
+nuo syntisetkin lievikkeeksi vaivan
+myös joskus pintaan selän kohottivat,
+salaman-nopeasti taas sen peittäin.
+
+Ja niinkuin ojanvieremällä näkyy
+päät sammakoiden, mutta jalkojansa
+ja muuta ruumistaan he eivät näytä,
+
+niin täällä kaikkialla syntisiä.
+Mut lähestyissä Barbariccian, heti
+jokainen joutui porepinnan alle.
+
+Ma näin--ja sydän tuosta kiertyy vielä--
+heist' yhden viipyvän, kuin tapahtua
+voi sammakolle sukeltaissa muiden.
+
+Ja Graffiacàn, mi lähin häntä oli,
+löi keksin tukkaan pikiseen ja nosti
+näin ylös hänet niinkuin saukon. Kaikki
+
+nimeltä tunsin heidät jo, niin tarkkaan
+ma kuuntelin kun heitä valittihin,
+ja kuinka sitten toisiaan he kutsui.
+
+»Oh, Rubicante, iske kyntes häneen,
+käy kiinni, nylje hältä selkänahka!»
+noin kuorossa nuo pahathenget huusi.
+
+Ma lausuin: »Mestari, jos voit, niin tietää
+koeta saada, ken hän on, tuo kurja,
+mi käsiin joutunut on vainoojainsa.»
+
+Oppaani astui liki häntä aivan
+ja kysyi, mistä oli hän. Hän vastas:
+»Navarran[121] valtiossa synnyin kerran.
+
+Isäni oli huono mies, mi tuhlas
+itsensä, tavaransa! Äiti minut
+erästä herraa pani palvelemaan.
+
+Tebaldo-kuningasta hyvää sitten
+ma palvelin, siell' aloin vilpistellä,
+se syy mun saattoi tähän kuumaan paikkaan.»
+
+Nyt Ciriatto, jonka suusta, puolin
+molemmin, pisti torahampaat sian,
+jo antoi tietää, miltä toinen tuntui:
+
+käsissä kissain pahojen ol' hiiri.
+Mut Barbariccia hänet kiersi käsin
+ja virkkoi: »Hiljaa, siks kun päästän hänet!»
+
+Ja Mestariini kääntyen hän lausui:
+»Mit tietää tahdot häitä, kysy ennen
+kuin toiset nuo lyö kappaleiksi hänet!»
+
+Oppaani näin: »Nyt muista sulta kysyn.
+Latinalaista[122] ketään tuntenetko
+pien alla tuon?» Hän vastas: »Juuri jätin
+
+ma erään, joka lähimaasta oli.
+Josp' öisin vielä seurassansa siellä,
+en pelkäis kynsiä, en hankojakaan!»
+
+Huus Libicocco: »Liiaks saamme uottaa!»
+Ja iski kurjan käsivarteen keksin
+reväisten pois sen kyynärpäätä myöten.
+
+Myös Draghignazzo tahtoi reittä hältä
+kokea kynsin, tuosta päällysmiesi
+käännähti ympär' äkein silmäkulmin.
+
+Kun taas he hiukan oli rauhoittuneet,
+Oppaani viipymättä kysyi häntä,
+mi vielä haavaa kädessänsä katsoi:
+
+»Ken oli hän, jost' erosit, kuin sanot,
+sa vahingokses maalle nousten?» Hänpä
+noin vastas: »Pappi oli hän, Gomita,[123]
+
+Galluran[124] mies, tuo lipas vilpin kaiken,
+mi isäntänsä vihamiehet hoiti
+niin hyvin, että kukin häntä kiittää.
+
+Hän rahaa otti, antoi pois 'niin sievään',
+kuin sanoi hän. Myös muissa toimissansa
+hän oli konna, pieni ei, vaan suuri.
+
+On hällä seurassaan Don Mikael Zanche,[125]
+mies Logodoron, eikä sanelemaan
+Sardiniasta heillä uuvu kieli.
+
+Voi mua! Vielä puhuisit, mut pelkään
+ma tuota, joka hampaitansa hijoo
+ruumiini syyhyn varmaan ruopiakseen.»
+
+Pääpiru kääntyi puoleen Farfarellon,
+min silmät pyöri halust' iskemisen,
+ja sanoi: »Tiehes, pahan ilman lintu!»
+
+»Jos nähdä tahdotte tai kuulla», alkoi
+tuo peljästynyt taas, »Toskanan taikka
+Lombardian miehiä, ne tänne käsken.
+
+Mut vähän väistykööt nuo kynsipirut,
+pelätä ettei tarvis kostoansa,
+ja minä, paikalleni jääden tähän,
+
+sijaani yhden kuusi muuta laitan:
+vihellän vain, mi meill' on merkkitapa,
+kun joku tahtoo pintahan.» Gagnazzo
+
+tuon kuuli, kuonoansa nosti, päätään
+pudisti, virkkoi: »Tuopa viekas temppu,
+min hän nyt mietti alas syöstäksensä!»
+
+Mut hän, mi monet taisi temput, lausui:
+»Se muka viekkautta, koska kiusan
+pahemman hankin vaiva-veljilleni!»
+
+Alichin pysynyt ei tyynnä, vastaan
+hän muiden mieltä virkkoi: »Jos sa alas
+sukellat, en sua juosten kiinni ota,
+
+vaan siivin saavutan sun päältä pien.
+Pois kaikki! Olkoon äyräs taattu hälle!
+Saat nähdä, voitatko sa yksin meitä.»
+
+Lukija, nyt sa leikin uuden kuulet.
+Jokainen heistä poispäin kääntyi, ensin
+Gagnazzo, hän, min mieli julmin oli.
+
+Navarralainen ajast' otti vaarin,
+hän polkas vain ja äkkiarvaamatta
+sukelsi, pääsi heidän paulastansa.
+
+Syvästi kaikki katuivat, hän enin,
+mi moisen tappion ol' aikaan saanut,
+hän sitten nousi, kirkas: »Saan sun kiinni!»
+
+Se vähän auttoi: nopeammin pelko
+kun siivet samoo. Alas sinkos toinen,
+nous toinen, rinta ylöspäin taas lentäin.
+
+Noin haukan kohti havistessa, sotka
+sukeltaa äkin pinnan alle, jättäin
+noloksi, äkeäksi vainoojansa.
+
+Nyt pilaan suuttui Calcabrina, nousi,
+lens, ajoi takaa häntä, mielissänsä
+paosta miehen, toraa toivoellen.
+
+Kun pikeen tuskin oli päässyt konna,
+tuo kynsin iski kumppaniinsa, alkoi
+tään kanssa kuilun päällä taiston tuiman.
+
+Mut toinenkaan ei haukka ollut huono,
+vaan kynsi vastaan, kunnes kumpainenkin
+putosi pataan kiehuvaan. Sen kuumuus
+
+rakensi rauhan pikaisesti, mutta
+nyt ylös nousta enää eivät siivin
+piestä tahmein taistoveikot voineet.
+
+Murheusi Barbariccia muiden kera,
+lähetti neljä avuks heille, keksit
+kädessä, rantaan toisehen, ja kaikki
+
+hajausi paikoillensa pitkin törmää
+hädässä oleville ojentamaan
+jo pahoin palaneille haarukoitaan.
+
+Jätimme heidät tuohon toimehensa.
+
+
+
+
+Kolmaskolmatta laulu
+
+
+Vait, yksin, vailla saattoseuraa, toinen
+toisensa askelia astuttihin
+me nyt kuin minoriitti-munkit käyvät.
+
+Äskeinen riita vienyt aatokseni
+taruhun oli Aisopoksen, jossa
+hiirestä hän ja sammakosta[126] kertoo.
+
+Lähemmät eivät toistaan sanat samat
+kuin tapaukset nuo, jos tarkkaavasti
+ken vertaa niiden alun ynnä lopun.
+
+Ja niinkuin aatos toisen siittää, syntyi
+jo ensimmäisestäni toinen mulla,
+ens pelkoni mi kaksinkertaistutti.
+
+Noin mietin: Nuo niin pahan pilkan saaneet
+on meidän vuoks, ja vaurion ja herjan,
+mi varmaan heidän mieltään katkeroittaa.
+
+Jos viha ilkeyteen nyt heissä yhtyy,
+he meitä himoitsevat hirmuisemmin
+kuin koira, joka jänön jäljen löytää.
+
+Pelosta nousevan jo tunsin tukan
+ja aatos aivoissani askarteli,
+kun virkoin: »Mestari, jos meitä pian
+
+et piilota, ma pelkään, kynsipirut
+tekevät pahaa meille; jäljessämme
+he ovat, tunnen heidät, nään jo heidät.»
+
+Ja hän: »Jos peili oisin, ulkonaista
+en kuvaas nopeammin heijastaisi
+kuin sisäiset nyt kiinnän mielikuvas.
+
+Nyt juuri aatoksesi sattui seuraan
+mun aatosteni, saman hahmoisien,
+niin että saman niistä tuuman tein ma.
+
+Jos ranta oikea on kyllin loiva,
+ett' alas toiseen voimme käydä kuiluun,
+pelätyn vältämme me vainon varmaan.»
+
+Tuon neuvon tuskin sai hän antaneeksi,
+tulevan näin jo heidän tuiki liki,
+levällä siivet, meihin tarttuakseen.
+
+Oppaani äkkiä nyt otti minut
+kuin äiti, joka tulenpauhuun herää
+ja näkee ympärillään ilmiliekit,
+
+ja pojan tempaa, pakenee, ei viivy
+sen vertaa, että paidan saisi päälleen,
+kun itse ei, vaan laps on huolenansa.
+
+Jo äyrähältä rannan raisun äkin
+hän syöksyi pitkin vuorta viettävätä,
+mi kuilun seuraavan on toinen parras.
+
+Ei myllyn-uraa myöten juokse vesi
+ratasta pyörittämähän niin nopsaan,
+ei rattaan siipihinkään syöstessänsä,
+
+kuin pitkin palletta nyt Mestarini
+mun kantain polvellansa niinkuin lastaan,
+ei enää niinkuin seuralaista saattain.
+
+Hän jaloin tuskin pohjaa polki kuilun,
+kun vainoajat päämme päällä näkyi,
+huipulla törmän; vaan ei tuosta vaaraa.
+
+Näät Taivaan tahto, joka pannut heidät
+viidennen kuilun vartioiksi oli,
+sen ulommaks ei heille voimaa suonut.
+
+Alhaalla siinä lauma maali-iho
+se kiersi hitain askelin ja itkein
+ja ulkomuodoin murtunein ja raukein.
+
+Heill' oli viitat, niiden niskapussit
+vedetyt silmäin yli, kaikki kuosiin,
+mi Kölnin munkeilla on käytännössä.
+
+Ne päält' on kullatut ja huikaisevat,
+sisältä lyijyä, niin raskaat, että
+sen rinnall' olkiset vain Fredrik keksi,[127]
+
+voi viittaa, joka ijäisesti painaa!
+Kävimme jälleen suuntaan vasempahan,
+kuin hekin, katsoin vaikerrusta vaivan.
+
+Mut tautta taakkansa tuo lauma raukee
+niin hiljaa kulki, että seura uusi
+meill' oli joka jaksannalla jalan.
+
+Siks sanoin Mestarille: »Etkö löytäis
+jotakin, jonk' ois tuttu työ tai nimi,
+jos käydessämme silmin sinne vaanit?»
+
+Eräspä, kieltä nyt Toskanan kuullen,
+huus takanamme: »Hiukan hidastukaa,
+te rientäväiset halki ilman synkän!
+
+Kentiesi multa saat sa pyytämäsi.»
+Oppaani minuun kääntyi, virkkoi: »Varro,
+ja hänen askeltensa mukaan astu!»
+
+Pysähdyin, näin ma kahden katsannossa
+palavan pyyteen päästä seurahani,
+vaikk' esti ahdas tie ja taakka heitä.
+
+Luo tultuaan he silmin suurin, kieroin
+mua kauan, vaiti katsoivat, ja sitten
+toisiinsa kääntyivät ja virkahtivat:
+
+»Tuon kurkku näyttää liikkuvan, hän elää;
+ja jos he kuolleit' on, mik' oikeus heillä
+on käydä lyijyviittaa kantamatta?»
+
+Minulle sitten: »Mies Toskanan, tullut
+suruisten teeskentelijöiden seuraan,
+äl' ylenkatso lausua, ken olet.»
+
+Ma heille: »Synnyin, kasvoin kaupungissa
+suuressa luona kauniin Arno-virran,
+ja asun ruumiissa, miss' aina asuin.
+
+Mut keitä itse, joiden poskipäille
+niin suuren tuskan nään ma tippuvaksi?
+Ja mikä päällänne tuo kiusa kiiltää?»
+
+Yks heistä virkkoi: »Nämä keltaviitat
+lyijyiset ovat ja niin raskaat, että
+näin vaakojansa vapisuttelevat.
+
+Hilpeitä munkkeja[128] Bolognan oltiin,
+ma Catalano, Loderingo tämä,
+valitut kumpikin sun kaupungistas,
+
+kuin tapa ottaa rauhan vartiaksi
+mies yksinäinen on; ja moiset oltiin,
+viel' että näkyy se Gardingon luona.»
+
+Ma aloin: »Munkit, teidän työnne pahat...»
+etemmä päässyt en, kun maassa miehen
+näin paalun kolmen ristiin-naulitseman.
+
+Mun nähdessään hän kokonansa kääntyi,
+puhalsi, huokas partahansa. Huomas
+sen munkki Catalano, virkkoi mulle:
+
+»Tuo lävistetty,[129] jota katsot, kerran
+sen painoi farisealaisten mieliin,
+ett' yhden sopii kansan eestä kuolla.
+
+Paljaana poikki tien, kuin näät, hän lepää,
+ja tuta saa hän, kuinka paljon painaa
+täst' yli kulkevainen kukin. Sama
+
+on tuska hänen apellaan[130] myös täällä
+ja jäsenillä kaikilla sen Raadin,
+mi oli juutalaisten turman siemen.»
+
+Ma hämmästyvän näin Vergiliuksen
+tuon tähden, joka ristiin-naulittuna
+noin kurjaa kärsi ikirangaistustaan.
+
+Hän sitten munkin puoleen kääntyi, lausui:
+»Suvaitkaa virkkaa, jos on teillä lupa,
+täst' onko oikeahan tietä mitään,
+
+jota me kaksi voimme täältä päästä
+avutta enkelien mustain: pakko
+on heillä tulla saattamaan, jos tahdon.»
+
+Hän virkkoi: »Lähempänä kuin sa toivot
+käy harju suuren piirin reunast' asti,
+mi kaikki nämä kauhun laaksot leikkaa,
+
+se vaikk' on haljennut tään kuilun päällä;
+te voitte nousta röykkiöitä, jotka
+sivuja alhon ynnä pohjaa peittää.»
+
+Pää painuksissa Opas hetken seisoi,
+noin haastoi: »Huonot saimme ohjeet hältä,
+mi tuolla syntisiä hangoin kiusaa.»
+
+Ja munkki: »Kuulin Bolognassa, kuinka
+pahetta mont' on Saatanalla, myöskin
+hän että viekas on ja valheen isä.»
+
+Jo Opas suurin askelin pois astui
+näöltään jonkun verran suuttuneena;[131]
+siks erosin nyt kuorman-kantajista
+
+rakasta seuraten taas Mestaria.
+
+
+
+
+Neljäskolmatta laulu
+
+
+Kun nuor' on vuos ja Päivä kutrejansa
+merkissä Vesimiehen[132] lämmittävi
+ja lyhenee yöt päivän pituisiksi;
+
+kun kuura maahan maalaelee kuvaa
+siskonsa valkean,[133] mut kesken aivan
+siveltimestä loppuu tempra-väri;
+
+maamiesi, jolta rehu puuttuu, nousee
+ja katsoo, näkee valkeoiksi kedot
+kaikk' ympärillään, lyöden lanteisiinsa;
+
+kotihin palaa, kaikkialla voihkii
+kuin raukka, neuvoa mi nää ei mitään;
+taas ulos käy ja toivon uuden tuntee,
+
+kun huomaa maailman hän muuttuneeksi
+vähällä aikaa, paimensauvaan tarttuu
+ja ajaa lampahansa laitumelle.
+
+Näin minä säikähdyin myös Mestaria,
+kun näin ma synkistyvän otsan hältä,
+ja yhtä pian myös pelko haihtui.
+
+Näät sillalle kun tultiin murtuneelle,
+niin Opas kääntyi minuun katsein lempein,
+min tunsin vuoren tuiman juurelt' asti.
+
+Murrosta katsoi, sitten neuvon jonkun
+valitsi, tutki tarkoin röykkiöitä
+ja vihdoin nopeasti tarttui minuun.
+
+Ja niinkuin se, mi askartaa ja miettii
+ja näyttää aina kauas katsovalta,
+hän minut nostain kivenlohkareelle
+
+jo toista tutki ryhmypaatta, lausui:
+»Tään päälle sitten kiipeä, mut ensin
+koeta, kantaako se sun.» Ei ollut
+
+tie tehty kaapumiesten käydä. Tuskin
+me päästiin, keveästi hän, ma hänen
+avulla, järkäleeltä järkäleelle.
+
+Ja ellei rinne tässä ollut oisi
+lyhyempi toisen rannan reunaa, ehkä
+mun, vaikk' ei häntä, voittanut ois taival.
+
+Mut koska koko Malebolge viettää
+alimman alhon suuta kohti, johtuu
+näin kuilun kunkin asemasta, että
+
+ylempi sen on toinen seinä, toinen
+alempi: huipulle siks vihdoin tultiin,
+min viime paasi ulos pistää. Tuonne
+
+kun päässyt olin, tunsin keuhkojeni
+niin hengästyneen, etemmäksi että
+en jaksanut, vaan alas istuin heti.
+
+Nyt Mestari: »Sun aik' on tarmostua,
+ei istuen näät untuvilla eikä
+matolla maaten maine saavu koskaan.
+
+Ja maineetta ken elämänsä elää,
+hänestä moinen jää vain jälki maahan
+kuin savu ilmaan, vaahto veteen jättää.
+
+Siks nouse, voita uupumukses, hengen
+väellä, joka kaikki esteet raivaa,
+jos vain ei heity ruumiin raskaan valtaan!
+
+Pitemmät meill' on portaat nousevina,
+ei riitä, ett' on tultu nää. Jos minut
+tajunnut oot, sa tuosta vahvistunet.»
+
+Nyt nousin, näytin keuhko-kelpoiselta,
+mun vaikka hengästynyt puskui povi,
+ja virkoin: »Käy, ma vankka, uljas olen!»
+
+Kuljimme harjaa kukkulan, mi oli
+pahempi käydä, paasi-rikkoisempi,
+kaidempi, jyrkempi kuin edellinen.
+
+Puhelin, ett'en uupuneelta näyttäis;
+nyt ensi kuilusta soi ääni vastaan
+puhetta purkain katkonaista. Mitä
+
+hän haastoi, tiedä en, ma vaikka olin
+jo kaarell' yli kuilun kulkevalla,
+mut sanat soivat soperrusta vihan.
+
+Ma alas kumarruin, mut nähdä silmin
+elävin pimeäss' en voinut pohjaan,
+siks sanoin: »Mestari, nyt rientäkäämme
+
+rannalle toiselle, sen äärtä alas!
+Niinkuin täss' ymmärrä en, vaikka kuulen,
+niin nää en mitään, vaikka katson alas.»
+
+Hän virkkoi: »Muut' en vastausta anna
+kuin teon, sillä toivomusta selvää
+työn sanattoman ain on seurattava.»
+
+Kävimme alas sillan päästä, missä
+se rantaan kahdeksanteen johtaa; siinä
+minulle aukes uuden kuilun syvyys.
+
+Niin kauhistavan siellä käärmeläjän
+ja lajeiltaan niin erilaisen näin ma,
+sen muisto että veren vielä hyytää.
+
+Ei erämaassa Libyan niin paljon
+lie kyitä, käärmehiä piston, polton,
+ei matajoita purun myrkyllisen;
+
+ei koko Etiopia lie luonut
+niin paljon saalahia saastaisia,
+Punaisen meren ääret eivät myöskään.
+
+Keskellä käärmejoukon synkän, julman
+alastomat ja arat juoksi vainaat,
+toivotta tulla näkymättömiksi
+
+tai päästä piiloon. Kädet käärmein selkään
+sidotut oli, eessä kiemurtavin,
+päät, purstot, joiden takaa pisti heitä.
+
+Ja katso, yhtä, meihin päin mi seisoi,
+läheni käärme muudan, pisti häntä
+välihin kaulan ynnä hartioiden.
+
+Ei O:n, ei I:n niin nopsaan merkki piirry
+kuin syttyi hän ja paloi; pakko hänen
+pudota maahan, tulla tuhkaks oli.
+
+Ja kun hän maassa hajonneena makas,
+kokousi tuhka itsestänsä jälleen,
+samana että taas hän seisoi heti.
+
+Noin kertoo suuret viisaat, että kuolee
+myös Feniks-lintu, syntyäkseen jälleen,
+kun viidessadas saapuu vuosi. Sitä
+
+elätä eivät yrtit eikä vilja,
+vaan suitsutuksen tipat, kardemumma,
+ja myrrha, nardus sen on viime vuode.
+
+Kuin mies, mi kaatuu, eikä tiedä, kuinka,
+vetikö maahan pirun voima hänet
+vai verenseisahdusko äkillinen;
+
+ja nousee tuiki typerryksissänsä
+ja katsoo, katsoessaan huokaa, tuskan
+tuon kärsimänsä vielä vanki ollen;
+
+niin näytti syntinen tuo noustuansa.
+Oi, oikeutta Jumalan, kuink' olet
+sa ankara ja kuinka kostos iskee!
+
+Nyt Opas kysyi hältä, ken hän oli.
+»Tipahdin», vastasi hän, »hetki sitten
+Toskanan maasta tähän kuiluun kolkkoon.
+
+Äpärä olin, ihmisen ei elo,
+vaan eläimen mua miellytti: oon eläin
+Pistoian pesästä, oon Vanni Fucci.»[134]
+
+Ma Mestarille: »Pyydä häntä jäämään
+ja kysy, syy mi tänne syöksi hänet,
+minulle tutun veren, vainon miehen.»
+
+Sen kuuli syntinen, ei teeskennellyt,
+kohotti päänsä, sielunsa mun puoleen,
+häpeän häijyn ilme kasvoillansa;
+
+ja virkkoi: »Koskee kipeämmin minuun,
+mun että näät nyt tässä kurjuudessa,
+kuin ero toisest' elämästä äsken.
+
+Evätä en voi vastausta sulta.
+Siis kuule: oon näin alas syösty, ollen
+pyhien astioiden kirkkovaras.
+
+Ja toista väärin tuosta syytettihin.
+Mut ettei näky tää ois sulle ilo,[135]
+jos joskus paikan pimeydestä pääset,
+
+avaja korvas sanallein, ja kuule:
+Pistoiass' ensin 'Mustat' murtuu, sitten
+Firenze uuden kansan saa ja tavat.
+
+Mars Magra-laaksosta[136] on tuova tulen,
+mi peittyy pilveen pimeään, ja myrskyn
+kohisten, käyden tuiman pyörretuulen,
+
+Picenon kentällä on soipa sota;
+se tuli silloin pilvest' iskee, sattuu
+jokaiseen 'Valkeaan' sen vaaja tuima.
+
+Tään tuskaksesi kertonut ma olen.»
+
+
+
+
+Viideskolmatta laulu
+
+
+Puheensa päätti rosvo, nosti kädet
+molemmat, näyttäin kahta viikunata,[137]
+ja huus: »Ne sulle, Taivas, tarjoon, ota!»
+
+Siit' asti käärmeitä ma suosin, niistä
+näät yksi kaulan häitä kiersi, niinkuin
+sanoa oisi tahtonut: Jo riittää!
+
+Ja toinen käsivarret väänsi hältä
+niin eespäin koukistuen vangiksensa,
+hän että liikuttaa ei niitä voinut.
+
+Pistoia, voi Pistoia! Miks et muutu
+jo tuhkaksi ja olemasta lakkaa,
+pahassa kun jo kantaheimos voitat?
+
+Pimeissä piireissä Infernon kaiken
+niin suurt' en nähnyt paatumusta, vaikka
+hänetkin[138] näin, mi muurilt' Teeban syöksyi.
+
+Pakeni sanaa sanomatta kurja,
+näin rientävän kentaurin raivoissansa,
+mi huus: »Miss' on tuo Taivaan vihollinen?»
+
+Maremma-suossa[139] luule en niin paljon
+pesivän kyitä kuin ol' lautasilla,
+mist' alkaa ihmishahmo hällä. Virui
+
+takana niskan hänen hartehillaan
+levällä siivin lohikäärme, joka
+poroksi polttaa jokaisen, min kohtaa.
+
+Noin mulle Mestarini: »Tuo on Cacus,[140]
+mi alla Aventinus-vuoren usein
+on verta vuodattanut virrat suuret.
+
+Ei käy hän kera muiden ryövärien,
+kun viekkahasti karjan Herkuleelta
+varasti kerran saman vuoren luona.
+
+Mut siksi päättyivätkin konnantyönsä
+sadasta iskusta tuon urhon nuijan,
+jost' tuskin kymmentä hän tunsi enää.»
+
+Hävisi hänkin haastaessa Oppaan.
+Nyt kolme henkeä päin meitä tuli
+mun ynnä Mestarini huomaamatta,
+
+siks kuin he huusivat: »Te keitä ootte?»
+Jo kanssapuhe meiltä katkes, heihin
+vain kaiken huomiomme jännitimme.
+
+En heitä tuntenut, mut tapahtuipa
+kuin usein sattua voi moinen, että
+nimeltä eräs toisen mainitsikin,
+
+sanoen: »Cianfa[141] minne jäikään?» Tuosta
+Opasta huomauttaa tahdoin, panin
+vait'olon merkiks sormen huulilleni.
+
+Jos hidas uskomaan nyt kertomustain,
+lukija, oot, en tuota ihmettele,
+kun tuskin silmiäni itse uskoin.
+
+Katseeni heitä tähdätessä käärme
+kuusjalkainen näät erään eteen heittyi
+ja kokonansa hänet kiersi. Jaloin
+
+se keskimmäisin hältä vatsan väänsi
+ja etummaisin käsivarret, sitten
+tuon poskeen hampaat puri kumpaiseenkin;
+
+ojensi jalat takimmaiset reisiin,
+väliltä niiden purston pisti, veti
+sen ylös lantehia pitkin jälleen.
+
+Puun ympäri ei köynnöskasvi kiinny
+niin lujaan kuin tuo peto kauhistava
+omansa jäsenihin toisen liitti.
+
+Sulivat kumpikin kuin kuuma vaha
+värinsä vaihtain yhtehen: ei toinen,
+ei toinen enää ollut entisensä.
+
+Niin syttyvällä paperilla rientää
+edellä liekin väri ruskee, vielä
+ei musta, vaikka valkoinen jo kuolee.
+
+Nuo toiset kaksi tuota katsoi, huusi:
+»Voi sua, Agnel, sa kuinka muutut! Näytä
+et enää yhdeltä, et kahdeltakaan.»
+
+Päät molempain jo tulleet yhdeks oli,
+kun kaksi hahmoa me näimme yhden
+kasvoissa, jotka oli kahden hauta.
+
+Kädeksi kahdeks suli neljä tynkää
+ja jalat, reidet, vatsa, varsi muuttui
+muodoiksi ennen näkemättömiksi.
+
+Poiss' oli alkuperä kumpaisenkin;
+kuvatus näytti näköiseltä kahden
+eik' yhdenkään, kun pois se kulki hiljaa.
+
+Kuin sisilisko mätäkuulla, päivin
+paahteisin, viidakosta viidakkohon
+livahtaa salamana poikki polun;
+
+niin käärmehyinen häijy, lyijyntumma
+kuin siemen pippurin, nyt kohti vatsaa
+valahti kahden päältä-katsovaisen
+
+lävisti yhdeltä sen ruumiin-osan,
+jost' ensi ravintomme saamme, hänen
+eteensä sitten putos pitkäksensä.
+
+Vait häntä haavoitettu katsoi, alkoi
+jo hiljaa seisten haukotella tuosta
+kuin uni hällä ollut ois tai kuume.
+
+Hän käärmettä ja käärme häntä katsoi;
+haavasta toisen, toisen suusta savu
+sakosi vahva, yhteen kiemurrellen.
+
+Nyt vaietkoon Lucanus kertomasta
+Sabelluksen, Nassidiuksen[142] hätää
+ja kuulkoon kuvaa tätä kummempata!
+
+Ja vaietkoon Ovidius kohtaloista
+Kadmuksen,[143] Aretusan: kyyksi toisen,
+lähteeksi toisen jos hän muuttaa, häntä
+
+kadehdi en. Ei otsatusten muuta
+kaht' eri luontoa hän, että muotoin
+molempain aine vaihtumaan ois valmis.
+
+Tuo muutos tapahtui tään mallin mukaan:
+purstonsa halkas ensin käärme, veti
+jalkansa yhteen haavoitettu. Reidet
+
+ja sääret tarttuivat nyt itsestänsä
+niin yhteen, että liitoksesta pian
+vähintä jälkeä ei nähdä voinut.
+
+Halaistu pursto hahmon otti, joka
+toisaalta haihtui, ihon norjan saaden,
+sill' aikaa pinnan kovan haavoitettu.
+
+Näin, kuinka kuoppihinsa painui hältä
+käsvarret, kuinka käärmeen etujalat
+jatkuivat sen, min typistyivät toisen.
+
+Kyyn takajalat yhteen kiertyneinä
+jäseneks muuttuivat, min peittää miesi,
+mut toinen omastaan sai kaksi osaa.
+
+Nyt savu kumpaisenkin verhos uuteen
+värihin, luoden karvankasvun tuolle
+ja tuolta pois sen pintaa myöten kitkein.
+
+Nous ylös toinen, toinen maahan lankes,
+mut kääntämättä myrkkylamppujansa,
+valossa joiden heiltä muoto muuttui.
+
+Sen, joka seisoi, hahmo haihtui siten,
+ett' aine liika ohimoihin liikkui,
+ja kohta korvaa kaks sai posket paljaat.
+
+Se aine, jok' ei taapäin juossut, mutta
+jäljelle jäi, nyt nenävarreks varttui,
+hupeni huuliks inhimillisiksi.
+
+Mut sen, mi makas, kuono eespäin kasvoi
+ja korvat painuivat pään sisään, kuten
+etana tehdä saattaa sarvillansa.
+
+Ja kieli, ennen sanavalmis, ehyt,
+jakautui toisen, toisen haarakieli
+savuamasta laaten yhdeks yhtyi.
+
+Se sielu, joka kyyksi tullut oli,
+kähisten riensi pois nyt kuilunpohjaa,
+mut toinen puhui ja sen jälkeen sylkäs.
+
+Käärmeelle käänsi uudet hartiansa,
+toiselle virkkoi: »Buoso madelkohon
+kuin minä ennen tuota taivaltansa.»
+
+Noin kuilun seitsemännen hylkykansan
+ma muotojaan näin muuttavan, jos liioin
+lien viivähtänyt, syy on seikan oudon.
+
+Jos hiukan seonneetkin silmät multa
+lie tuossa, tyrmistynyt sielun kyky,
+pakenijoista tuntematta olla
+
+Puccio Sciancatoa en voinut sentään:
+kolmesta toverista, jotka ensin
+tulivat, muuttumaton hän ol' ainoo.
+
+Ja toista vielä, sa Gaville,[144] itket.
+
+
+
+
+Kuudeskolmatta laulu
+
+
+Iloitse suuruudestas, oi Firenze!
+Käy siipes yli maiden, merten, tuttu
+on nimes kautta helvetinkin kuiluin.
+
+Viis löysin rosvoa, sun kansalaistas,
+sellaista, että häpeän ma, eikä
+myös sulia kunniaa lie suurta heistä.
+
+Mut totta jos on unet aamuhetken,
+saat pian tuntea sa, Prato[145] mitä
+sinulle toivoo, puhumatta muista.
+
+Jos kävis niin, ei varhaist' ois se. Jospa
+jo käynyt ois, kun niin on käydä pakko!
+Enemmän suren, jos oon vanha silloin.
+
+Poistuimme, jälleen porrastietä, äsken
+pimeyden vuoksi alas astumaamme,
+Oppaani nous ja minut kanssaan veti.
+
+Astuimme autiota uraa, paatten,
+kivien, kallioiden kaartamata,
+miss' ilman kättä eestynyt ei jalka.
+
+Ma tunsin tuskaa silloin, tunnen vielä,
+kun muistan, mitä siellä näin, ja mieltäin
+enemmän ohjaan kuin on mulla tapa,
+
+se ettei juoksis ohjaksitta hyveen
+ja etten tuhlais, mitä ennen tähti
+minulle soi tai valta valkeampi.
+
+Kuin maamies, siihen vuoden-aikaan, jolloin
+maailman valo kasvojansa meiltä
+vähimmän kätkee, kunnahalla istuu,
+
+lepäilee suristessa iltasääsken
+ja näkee allaan laakson kiiltomadot
+pelloiltaan taikka viinitarhoistansa;
+
+niin tuohon tultuani, kunne näkyi
+jo pohja kuilun kahdeksannen, täynnä
+näin tulenliekkejä sen tuikehtivan.
+
+Ja niinkuin hän,[146] mi karhuin kosti kerran,
+Eliaan vaunut näki viereviksi
+hevosten kohotessa korkeutehen,
+
+mut silmin, seurata ei niitä voinut,
+vaan näki liekin pelkän leimuavan
+ja haihtuvan kuin pilvi taivahille;
+
+niin liekit täällä läpi kuilun kulki
+jokainen sulkein sylihinsä vainaan,
+mut varkauttaan julki näyttämättä.
+
+Sillalla seisoin, tarkoin nähdä tahdoin,
+ja jos en tarttunut ois kiveen kiinni,
+pudonnut oisin suoraan syvyytehen.
+
+Oppaani, nähden mun niin tarkkaavaisna,
+nyt virkkoi: »Henget liekkilöissä piilee,
+jokainen omassaan, mi häntä polttaa.»
+
+Ma hälle: »Mestari, sen suita kuullen
+varmempi oon, mut aavistin jo itse
+asian ynnä tietää vielä tahdoin,
+
+ken vanki tuon on tulen, huipussansa
+kaksjakoisen, kuin roviolta nousis,
+joll' Eteokles veljinensä[147] paloi.»
+
+Hän mulle: »Helmassa sen liekin kärsii
+Odysseus ynnä Diomedes: veljet
+olivat vilpin, nyt sen koston veljet.
+
+Ja heidän liekissään nyt huoatahan
+vuoks hevon viekkahan, mi aukas portin,
+jost' ulos astui jalo Rooman siemen.
+
+Siin' ilkityö, min vuoksi vielä suree
+Akilleusta kuollut Deidamia,[148]
+ja ryöstö Pallaan kuvan[149] rangaistahan.»
+
+Ma virkoin: »Mestari, jos haastaa voivat
+tulesta he, sua tuhannesti pyydän,
+rukoilen, pyydän vielä uudellensa,
+
+mua ettet tässä vartomasta epäis,
+siks kuin tuo tuli kaksipäinen saapuu;
+näät, kuinka halu kallistaa mun heihin.»
+
+Hän mulle: »Kiitost' ansaitsee sun pyyntös
+ja pyytehesi, siksi myönnyn siihen,
+mut näytä, että osaat kieles suistaa.
+
+Mun haastaa suo, kun kyllin oivaltanut
+jo tahtos oon, he ollen helleenejä
+sun puhettas ehk' ylenkatsoisivat.»
+
+Kun liekki saapui siihen, missä oli
+Oppaani mielest' aika, paikka parhain,
+ma hänen kuulin haastavaksi täten:
+
+»Te kaksi, liekin yhden kätkemätä,
+jos joku ansio on mulla, olkoon
+se suuri taikka pieni, teidän eessä,
+
+siit' että lauloin kerran laulun ylhän,
+pysähtykää! Ja toinen virkkakohon,
+hän kussa kuoli harharetkillänsä.»
+
+Pitempi pää tuon liekin vanhan alkoi
+nyt räiskyä ja roihahdella, aivan
+kuin oisi tuuli tutjutellut sitä.
+
+Se sinne tänne karkeansa käänsi
+kuin ois se ollut kieli haasteleva
+ja vihdoin viskas sanat nää ja puhui:
+
+[150]»Kun jätin Kirken, mua kahlehtivan
+jo toista vuotta saaressaan, mi sitten
+sai Aineiaalta nimekseen Gaëta,
+
+ei rakkaus poikaani, ei hartaus kohtaan
+isääni vanhaa, lempi ei, jot' olin
+ma velkaa vaimon ilon alttarille,
+
+minussa voineet kaukomieltä voittaa
+avara tulla tuntemaan maailma
+ja paheet ihmisten ja ihmiskunta.
+
+Ma lähdin kyntämähän merta laajaa
+vain yhdell' laivalla ja ystävien
+kerallä harvain vielä uskollisten.
+
+Molemmat rannat näin Marokkoon saakka
+ja Espanjaan, Sardinian myös saaren,
+ja muutkin, joita meri siellä huuhtoo.
+
+Olimme vanhat, seurani kuin minä,
+ja verkat, salmeen saavuttaissa, johon
+Herakles kerran pani merkkipatsaat,
+
+inehmo ettei etemmäksi pyrkis;
+ja sitten oikealle jäi Sevilla
+ja vasemmalle ohi jäänyt Ceuta.
+
+'Oi veljet', virkoin, 'sadan vaaran suitse
+samonneet saakka päivänlaskuun, älkää
+lyhyttä iltavartiota iän
+
+kun vielä valveilla on aistimenne,
+kieltäykö käyttämästä tutkimahan
+kanss' Auringon maan-osaa kansatonta.
+
+Sukunne alkujuurta muistakaatte:
+ei luotu teitä elämään kuin pedot,
+vaan tietä kunnon ynnä tiedon käymään.'
+
+Puheella tällä lyhyellä lietsoin
+ma seurani niin innokkaaksi matkaan,
+heit' ettei hillitä ois voinut enää.
+
+Päin itää peräkeula pursi juoksi,
+airoista saimme siivet lentoon hurjaan
+vasenta aina suuntaa suosiellen.
+
+Yö näki tähdet jo maanpiirin toisen
+ja niin ol' alhaalla jo pohjantähti,
+pinnasta meren ettei noussut enää.
+
+Viis kertaa syttyi, viisi kertaa sammui
+kuun alakairan valkeus sillä aikaa
+kuin oli rannatonta purjehdittu.
+
+Nous silloin näköpiiriin vuori tumma,[151]
+etäinen, näyttävä niin korkealta,
+sen vertaist' etten ollut ennen nähnyt.
+
+Iloittiin, mutta ilo kääntyi murheeks:
+uudelta maalta pyörremyrsky tuli,
+mi purren kokkaan iski. Kertaa kolme
+
+se pyöri meren kaikkein vetten kanssa,
+mut neljännellä perä nousi ilmaan
+ja kokka painui--Toisen tahdon mukaan
+
+sikskunnes meidät meri aava peitti.»
+
+
+
+
+Seitsemäskolmatta laulu
+
+
+Jo liekki tyynnä, pystysuorass' seisoi
+taas vaieten ja meistä etääntyen
+luvalla lempeen Runoniekan, koska
+
+läheni toinen liekki jälleen meitä
+katseemme kääntäin kohti kärkeänsa,
+mi haastoi sanoin epäselvin, oudoin.
+
+Kuin äänell' oman tekijänsä mylvi
+Sisilian härkä[152] ensi kertaa (oikein
+se oli viilarille vasken julman),
+
+ja kaikui kauttaaltaan tuon kurjan tuskaa,
+niin että elävältä tuntui aivan
+ja kärsivältä kuva kuparinen;
+
+noin liekin ääniks, sähinäksi tulen
+sulivat ensin sanat surulliset
+kuin tietä, väylää löytämättä. Sitten
+
+kun olivat ne liekin päähän päässeet
+sen saaden samaan väreilyyn, min niille
+nielussa antanut ol' ihmiskieli,
+
+tuon kuulimme: »Oi sinä, jolle puhun,
+lombardian-kieltäni ken haastoit äsken,
+sanoen: 'Mene, en sua enää härnää',
+
+ma joskin myöhästynyt hiukan lienen,
+äl' epää jäädä puhumaan mun kanssain,
+näät, etten itse epää, vaikka palan!
+
+Jos juur' oot tähän tummaan piiriin tuotu
+latinalaisten maasta suloisesta
+mi kaiken syyni kehto on, niin virka,
+
+sodassa vaiko rauhass' on Romagna?[153]
+Ma olin vuorten laps Urbinon luota,
+Tiberin lähtehitten tienohilta.»
+
+Tähystin alas tarkkaavaisna vielä,
+kun Mestarini mua koski, virkkoi:
+»Latinalainen on hän, haasta sinä!»
+
+Ja minä, valmihina vastaamahan,
+näin virkoin viipymättä nyt: »Oi sielu
+mi siellä piilet syvyydessä, koskaan
+
+ei ollut eikä ole maa Romagnan
+sodaton sydämissä ruhtinainsa;
+mut ollut julki sotaa ei, kun läksin.
+
+Ravenna seisoo kuin jo vuodet seisoi;
+sen päällä valvovi Polentan[154] kotka,
+min siipi koko Cerviankin[155] peittää.
+
+Se kaupunki,[156] mi kerran kauan kesti,
+ja monta ranskalaista suisti surmaan,
+nyt kyntten vihreäin on vallitsema.
+
+Verrucchion[157] Hurtat, vanha ynnä nuori,
+nuo, jotka pitivät Montagnan[158] pahoin,
+hampaitaan käyttää, miss' on käyttäneetkin.
+
+Lamonen[159] ja Santernon kaupunkeja
+tuon kentän valkeen jalopeura johtaa,
+mi vaihtaa karvaa joka vuoden-aikaan.
+
+Ja se, min äärtä Savio huuhtoo,[160] samoin
+kuin välill' on se tasangon ja vuoren,
+välillä vapaan ynnä orjan vaappuu.
+
+Nyt pyydän sua kertomaan, ken olet;
+kovempi muita jos et liene tässä,
+nimesi maailmassa säilyköhön.»
+
+Humisi hetken liekki, niinkuin tulen
+on tapa, sitten sinne tänne kieli
+tuo liikkui, lausui sanat seuraavaiset:
+
+»Jos uskoa ma voisin vastaavani
+miehelle, joka päälle maan taas pääsee,
+tään liekin tutkain eipä liikkuis enää.
+
+Mut koska, jos ma oikein kuullut olen,
+elossa päässyt viel' ei täältä kukaan,
+en pelkää häpeää, vaan sulle vastaan.
+
+Mies olin miekan, sitten munkkiköyden;
+noin vyötettynä sovitusta toivoin
+ja varmaan täyttynyt tuo toivo oisi,
+
+jos Ylipappi--hälle turma!--syössyt
+mua ei ois rikoksiini entisihin;
+tuo miks ja kuinka tapahtui, saat kuulla.
+
+Niin kauan kuin ma olin luuta, lihaa
+ja mulla muoto emon suoma oli,
+en tehnyt töitä leijonan, vaan ketun.
+
+Tiet tunsin salaiset ja juonet kaikki
+ja vilpin taitehen niin tarkoin taisin,
+maan ääriin että maine tuosta kulki.
+
+Kun tulleeni näin tuohon ikään, jossa
+jokaisen pitäis purjehensa alas
+jo laskea ja koota laivatouvit,
+
+minulle inhoks kääntyi mielutyöni,
+ma kaduin syntejäin, sain munkkikaavun--
+mua raukkaa, ah! Ois auttanut se kyllä.
+
+Mut päämies uutten farisealaisten,[161]
+mi kävi sotaa Lateranon luona,
+(ei kera saraseenein, juutalaisten,
+
+vaan kanssa vihollisten kristittyjen,
+joiss' yhtään ollut voittajaa ei Acren,
+ei kaupankävijää sulttaanin maiden)
+
+ylintä tointaan, arvoansa pyhää
+ei kunnioittanut, ei kaapuani,
+mi muinoin laihtumaan sai kantajansa;
+
+vaan kuin Sylvester-paavin[162] Constantinus
+valitsi auttajaksi rohtumistaan,
+hän minut kutsui lääkärikseen, että
+
+hän parantuisi vihan-kuumeestansa;
+ma vaikenin, kun pyys hän neuvoani
+sanoilla haastain humalaisen. Sitten
+
+hän mulle virkkoi: 'Älä pelkää mitään!
+Sun päästän synneistäs, ja mulle neuvot,
+ma kuinka Penestrino-linnan valtaan.
+
+Avata voin ja sulkea myös taivaan
+kuin tiedät: tuohon avaimet on mulla,
+edeltäjäni hylkimät.' Nuo vakaat
+
+todistuskappaleet mua kannustivat,
+siks että vaieta en voinut enää,
+vaan virkoin: 'Isä, koska siis mun peset
+
+synnistä, johon nyt ma syöksyn, kuule:
+luvata paljon, vähän pitää! Siinä
+se keino, jolla voitat linnan ylvään!'
+
+Kun kuolin, noutamaan mua sai Franciscus,[163]
+mut hälle virkkoi kerubini musta:
+'Äl' ota sitä, väärin teet sa mulle!
+
+Mun orjieni joukkohon hän kuuluu,
+kun vilppiin neuvoi; siitä asti minä
+tukasta pidellyt oon miestä sitä.
+
+Ei synninpäästöä voi saada, joka
+ei kadu; eikä kadu, joll' on himo,
+sen kieltää käsitteiden ristiriita!'
+
+Voi, mua kurjaa, kuinka säikähdin ma,
+kun minuun tarttui hän ja virkkoi: 'Ehkä
+et luullut logiikkaa mun ymmärtävän!'
+
+Luo Minoksen mun vei, mi kahdeksasti
+selkäänsä tuimaan hännän kiersi, virkkoi
+sit' ensin purtuansa raivoisasti!
+
+'Tää vilpin tuleen vikapää on!' Niinpä
+nyt kadotettuna sa näät mun täällä,
+puvussa tässä, jossa kuljen, kärsin.»
+
+Puheensa näin kun päättänyt hän oli,
+pois liekki vaikeroiden väistyi, kääntäin
+ja vääntäin karkeansa terävätä.
+
+Nyt kera Oppahani paasisiltaa
+kävimme kohti kaarta kuilun, missä
+ne palkan saa, jotk' eripuraa kylväin,
+
+sydämet särkein, syntikuormaa kasaa.
+
+
+
+
+Kahdeksaskolmatta laulu
+
+
+Ken voisi sanoin suorasukaisinkaan
+kuvata, vaikka monta kertaa koettais,
+sen hurmeen ja ne haavat, jotka näin nyt?
+
+Ois liian heikko joka kieli siihen
+niin vuoksi muistomme kuin ihmispuheen,
+jotk' eivät säilyttää voi niin paljon.
+
+Jos koossa oisi koko kansa, joka
+Apulian aukeassa maassa surrut
+on vertaan, vuodattamaa roomalaisten
+
+ja Hannibalin sodan pitkän, jolloin
+niin suuri saatiin saalis[164] sormuksien
+kuin Livius kertoo, jok' ei väärin kerro;
+
+lisäksi kansa, joka tuskat tunsi
+Robert Guiscardin[165] iskujen, ja sekin,
+min[166] luita kootaan Ceperanon luota--
+
+jokainen joss' apulialainen petti--
+ja luota Tagliacozzon, jossa vanha
+Allard[167] sai voiton asehitta: kaikki
+
+nää jos ois koossa, jäsentensä tyngät
+jos näyttää vois he, ei se vertaa vetäis
+kauhuille kuilun yhdeksännen sentään.
+
+Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa,
+niin ammota kuin näin ma auki erään
+leuasta saakka peräreikään. Suolet
+
+välissä jalkain häitä riippui, auki
+ammotti luusto ja se rapasäkki,
+mi tekee saastaa meidän ruoastamme.
+
+Sill' aikaa kuin ma häntä tarkoin tutkin,
+mua katsoi hän ja käsin rinnan repäs
+sanoen: »Katso, kuinka itseänsä
+
+Muhammed rikko-ruumis raatelevi!
+Ali[168] mun eelläni käy itkein, halki
+päälakeen leuast' asti kasvot. Kaikki
+
+nää muutkin, jotka näet, kylväjiä
+olivat ristiriitojen ja kiistain
+maan päällä, siks he täällä halki ovat.
+
+On takanamme piru kauhistava,
+min kunkin meistä miekallansa leikkaa
+ja jälleen saman silpo-iskun iskee,
+
+kun päähän päässeet oomme tuskantiemme;
+näät haavamme käy aina umpeen ennen
+kuin palata tuon eteen taas on pakko.
+
+Mut ken oot sa, mi kalliolta kurkit
+kentiesi vitkastellen käydä kuiluun,
+min sulle määränneet on syysi omat?»
+
+Oppaani lausui: »Kuljeta ei kuolo,
+ei rikos häntä vielä kiusan paikkaan,
+vaan minä, vainaa, häntä tänne alas
+
+piiristä piiriin helvetin nyt johdan,
+hän että täyden saisi tiedon; totta
+on tämä niinkuin että sulle puhun.»
+
+Tuon kuullen varmaan sata heistä kääntyi,
+jäi seisomaan ja mua tuijottamaan
+unohtain tuskansa sen ihmeen vuoksi.
+
+»Jos pian siis sa päivän maille päässet,
+Fra Doleinolle[169] virka: ellei muonaa
+hän varaa itselleen, mua kohta seuraa
+
+hän kuolemaan, hän lumihankiin saartuu,
+lyö hänet voittoisa Novaralainen,
+mi muuten helposti ei häntä murtais.»
+
+Muhammed mulle lausui sanat nämä,
+kun oli jalan nostanut jo lähtöön;
+sen sitten maahan painoi hän ja poistui.
+
+Toinenkin, jonka oli kurkku puhki
+ja nenä halki kulmaluihin saakka
+ja jolle vain ol' yksi korva jäänyt,
+
+mua muiden kanssa ihmetellen aukas
+nyt toisten eessä nielunsa, mi oli
+punainen koko pinnaltaan, ja virkkoi:
+
+»Oi, sinä, jot' ei syytä syy, jonk' olen
+latinalaisessa ma maassa nähnyt,
+ellei mua yhdennäköisyys nyt petä,
+
+mieleesi johda Pier da Medicina,[170]
+jos joskus näät taas alangon sen armaan,[171]
+Vercellistä mi Marcabòhon viettää.
+
+Ja tietää Fanon[172] kahden parhaan anna,
+niin herra Guidon kuin myös Angiolellon,
+he että--jos on meillä ennuskyky--
+
+tulevat heitetyiksi haahdestansa
+tyrannin viekkaan[173] vilpin kautta mereen,
+Cattolican maan äärtä huuhtovahan.
+
+Rikosta sellaista Neptunus nähnyt
+Mallorcasta ei Kypron saareen saakka,
+mies Argoon ei, ei merirosvo tehnyt.
+
+Tuo petturi ykssilmäinen, maan herra,
+sen maan,[174] jot' eräs seuralaisistani
+ei tahtois olla koskaan nähnyt, heidät
+
+näät kutsuva on neuvotteluun, sitten
+niin toimiva, ett' tarvis heidän enää
+ei purjetuulta paluumatkallensa.»
+
+Ma hälle: »Virka vielä, jos sa tahdot,
+sinusta että päällä maan ma kerron,
+ken on hän, jota kaupungin tuon näkö
+
+niin katkeroittaa?» Silloin laski käden
+hän erään suulle ja sen leuat aukas,
+näin huutain: »Hän se on tää mykkäkieli!
+
+Hän, pakolaisna, poisti Caesarilta
+epäilyn, virkkain, että vitkastelee
+mies varustettu aina vauriokseen.»
+
+Oi, kuinka näytti hän nyt pelkäävältä,
+tuo Curio, niin nopsa sanaan ennen,
+nyt kielin kurkkuun saakka haljenneisin!
+
+Ja yksi, kädetön, nuo tyngät tylpät
+kohotti ilmaan pimeään ja huusi
+hurmeessa, kasvoillensa kuohuvassa:
+
+»Mieleesi johda Mosca[175] myös, mi sanoi:
+työn pää on teko! Turman kylvön tuosta
+mun sanastani sai Toskanan kansa.»
+
+Ma hälle: »Sai myös siitä heimos surman.»
+Nyt tuntein tuskaa tuskan päälle riensi
+hän pois kuin murheen lyömä mielipuoli.
+
+Nyt minä katsomaan jäin joukkiota
+ja seikan näin, jot' epäröisin yksin
+ja ilman muuta todistusta virkkaa,
+
+jos turvanain ei omatunto oisi,
+tuo hyvä seura, joka miehen puhtaan
+tekevi suoraks syyttömyydellänsä.
+
+Näin varmaan--nään sen vielä silmissäni
+ma varren käyvän vailla päätä, aivan
+kuin kulki muukin joukko synkkä tämä.
+
+Tukasta kantoi päätä irtonaista
+hän käsin niinkuin lyhtyä; se meihin
+loi katsehen ja virkahti: »Voi mua!»
+
+Omalle näytti tietä kantajalleen:
+olivat kaks ja yks he sentään; kuinka
+tuo käy, Hän tietää, joka kaikki säätää.
+
+Hän tultuansa sillan alle juuri
+kohotti käden, joka päätä kantoi,
+sen sanat että lähempää nyt kuuluis.
+
+Pää puhui: »Nähnet vaivan vaikeimman,
+inehmo, kuolon maita kulkevainen;
+näin suurta lie et kohdannut sa ennen.
+
+Minusta että viestin veisit, tiedä,
+ett' oon Bertrand de Born,[176] se mies, mi antoi
+nuorelle kuninkaalle neuvot huonot.
+
+Isäänsä vastaan yllytin ma pojan;
+pahemmin ei Akitofel lie tehnyt
+erottain Davidin ja Absalonin.
+
+Niin läheiset kun suhteet särjin, siksi
+nyt kannan päätäni ma, katkaistua
+juuresta, jok' on tässä vartalossa.
+
+Niin kärsin samaa, minkä muille tein ma.»
+
+
+
+
+Yhdeksäskolmatta laulu
+
+
+Tuon joukon paljous ynnä haavat heidän
+olivat multa silmät sumentaneet,
+ne että itkeä vain ikävöivät.
+
+Vergilius virkkoi: »Mitä katsot vielä?
+Miks silmäs vielä syvyydessä viipyy,
+joukossa raukkain raajarikkoisien?
+
+Noin tehnyt muissa et sa onkaloissa.
+Lukea jos sa heidät tahdot, muista,
+kakskolmatta on peninkulmaa laakso;
+
+ja kuu jo ehti alle jalkojemme.
+On aika lyhyt, mikä meille suodaan,
+ja muuta näkemistä viel' on sulia.»
+
+Ma hälle: »Huomannut jos oisit syytä,
+min vuoksi tuonne tuijotin ma alas,
+mun ehkä suonut viivähtää sa oisit.»
+
+Mut pois hän kulki, minä jäljessänsä,
+noin hälle vastaten ja tuohon virkkain
+lisäksi: »Siinä syvänteessä, johon
+
+tähystin silmin niin ma tarkkaavaisin,
+ma luulen, kärsii joku heimostani
+syyn vuoksi, josta siell' on palkka paha.»
+
+Hän mulle: »Älköön tästä lähtein enää
+hänessä ajatukses askaroiko;
+sa hänet jätä, muuhun mieles käännä.
+
+Näät pikkusillan alla näin ma hänen
+sua sormin uhkaavan ja osoittavan;
+hän nimelt' on Geri del Bello,[177] kuulin.
+
+Niin olit silloin kiintynyt sa toiseen,
+mi muinoin oli Altaforten herra,
+hänt' ettet huomannut, ja niin hän poistui.»
+
+»Oi, Mestari», ma virkoin, »kuolemansa
+verinen, kostamaton vielä, vaikka
+häpeä sama kohtas toisiakin,
+
+lie häntä suututtanut, siks hän poistui
+minulle puhumatta, luulen; minä
+sit' enemmän nyt häntä surkuttelen.»
+
+Näin haastain saavuimme me paikkaan, josta
+seuraava kuilu kalliolle näkyis,
+jos valoisampi oisi, pohjaan saakka.
+
+Seisoimme päällä Malebolgen majan
+viimeisen, näimme käytävät sen kaikki
+ja munkit mustat luostarin tään lujan.
+
+Mua vastaan silloin valitukset satoi
+kuin nuolet, sääli kirkas kärkenänsä,
+niin että käsin peitin korvat kiinni.
+
+Soi tuska, kuin jos heinäkuun ja syyskuun
+välillä sairaaloista ois Maremman,
+Sardinian ja Valdichianan kaikki
+
+kipu ja kurjuus koottu yhteen kuiluun;
+ja löyhkä moinen onkalosta huurui
+kuin raatoin mätäneväin, haisevien.
+
+Astuimme alas viime törmää pitkin
+tuon töyryjonon, vasent' aina suuntaa,
+ja nyt ma nähdä saatoin kuiluun, jossa
+
+tuo palvelija Herran ylvään, Oikeus
+erehtymätön, iskee väärentäjät,
+jotk' ovat kirjoitetut siihen kirjaan.
+
+En luule, että kamalampi näky
+Aiginan kansan kaiken sairaan oli,
+kun ilma täys niin oli taudin saastaa,
+
+ett' eläimetkin kuoli, maankin madot,
+ja saaren vanha sukukunta jälleen,
+mikäli runoniekat vakuuttavat,
+
+pääs eloon siemenestä muurahaisten;[178]
+niin kurja nähdä oli kuilu synkkä
+läjittäin voihkivine vainajineen.
+
+Yks virui toisen vatsan päällä, toinen
+taas hänen harteillansa, kolmas koki
+tietänsä tummaa nelinkontin käydä.
+
+Astuimme askel askeleelta, hiljaa,
+vait katsoen ja kuullen sairahia,
+jotk' eivät jaksanehet jaloin seista.
+
+Nojaavan kaks näin toisihinsa, niinkuin
+patoja kylitysten lämmitetään,
+ruvessa ruumis kaikki kummallakin.
+
+Ja viel' en nähnyt tallirengin sukaa
+niin nopsaan käyttävän, kun herra vartoo,
+tai sen, mi tahtoo päästä nukkumahan.
+
+kuin kumpikin he kynnenkärjillänsä
+repivät ruumistansa raivokkaina
+tuon syyhyn vuoksi, jok' ei koskaan lakkaa.
+
+Ja kynnet kyntivät niin ruvettumaa
+kuin perkkaa veitsi pintaa lahnan taikka
+muun kalan vielä suuri-suomuisemman.
+
+»Oi sa, ken sormin kuorit itseäsi»,
+eräälle heistä virkkoi Oppahani,
+»taas niillä nipistäin kuin pihtiraudoin,
+
+niin totta kuin sun kyntes kestäköhön
+ijäti työssä tuossa, lausu, onko,
+latinalainen joku joukossanne!»
+
+»Latinalaiset kurjat kumpainenkin
+olemme tässä», valittain hän vastas,
+»mut sinä ken, mi meiltä kysyit sitä?»
+
+Oppaani hälle: »Olen saattelija
+tään miehen, joka vielä elää, hälle
+kaikk' kuilut helvetin ma näyttää aion.»
+
+Yhteinen murtui tuki heiltä silloin,
+vavisten kumpikin nyt kääntyi minuun,
+ja muutkin, jotka sanain kaiun kuuli.
+
+Minulle aukes mieli Mestarini,
+hän lausui: »Haasta, mitä tahdot, heille!»
+Ja minä haastoin, koska hän niin tahtoi:
+
+»Niin totta kuin maan päällä muisto teidän
+muretko älköön mielist' ihmisien,
+vaan säilyköön all' auringon se monen,
+
+keit' ootte, virkkakaa, ja kansaa mitä?
+Minulle tuota kertomasta älköön
+kipunne inho teitä kauhistako.»
+
+Näin toinen: »Olin mies Arezzon,[179] saattoi
+mun roviolle Albero da Siena,
+mut syy ei surmani mua tänne tuonut.
+
+Hänelle lausuin tosin leikilläni,
+ett' ilmaan nousta muka siivin voisin,
+ja hän, tuo tuhma, mutta utelias,
+
+mun taitoani tahtoi nähdä; minä
+ruvennut kun en Daidaloksen virkaan,
+hän tuosta poltatti mun piispallansa.
+
+Mut kuiluun viimeisehen, kymmenenteen,
+vuoks alkemian, jota harjoitin ma,
+tuomitsi minut Minos pettymätön.»
+
+Ma Mestarille: »Onko ollut koskaan
+niin tuhmaa, turhaa kansaa kuin on Sienan?
+Ei riitä siinä edes ranskalainen!»
+
+Sen toinen spitalinen kuuli, lausui:
+»Pois lue Stricca[180] toki, hän, mi taisi
+niin hyvin panna tavaransa talteen!
+
+Ja Niccolo, mi ensin keksi, että
+saa neilikasta hyvän ruokahöysteen;
+sen sitten omaksuikin Siena kaikki.
+
+Pois lue joukko[181] myöskin, jossa tuhlas
+Caccia d' Asciano viinitarhat, metsät,
+ja Abbagliato aivojensa älyn.
+
+Mut että tietäisit, ken kanssas yhtä
+niin mielt' on Sienan miesten kesken, katso
+mua tarkoin, etkö tunne kasvojani.
+
+Capocchion[182] varjo olen, alkemistin,
+metallin-väärentäjän; muistat minut,
+jos oikein katson sua, muistat, että
+
+apina aimo olin luonnon suuren.»
+
+
+
+
+Kolmaskymmenes laulu
+
+
+Ajalla Junon vihan, jolloin raivos
+vuoks' Semelen hän Teeban kansaa vastaan
+kuin usein ennen raivonnut hän oli,
+
+hän Atamaan[183] niin teki hulluks, että
+kun puolisonsa näki käyvän, kantain
+käsvarsin poikaa kahta, huusi hurja:
+
+»Virittäkäämme verkot, saamme saaliin,
+kas, naarasjalopeuraa poikinensa!»
+Kohotti sitten kynnet julmat, tempas
+
+sen, joka nimeltään Learco oli,
+pyöritti, iski kallioon; mut vaimo
+merehen juoksi kera poian toisen.
+
+Ja kun Fortuna mursi maahan Troian
+ylpeyden, kaikkea jo uhmaavaisen,
+sen vallan sortaen ja valtiaankin,
+
+Hekuba kurja, orpo, vanki, jolta,
+jo kuollut oli Polyxena-tytär,
+hän merenrantaan mennen, nähden siinä
+
+surulla Polydorus-poian ruumiin,
+kuin koira haukkui mielipuolisena;
+niin murhe häitä mielen käänsi nurin.
+
+Mut nähty Teebass' ei, ei Troiassakaan
+niin julman raivon koskaan riehahtavan,
+ei eläimissä eikä ihmisissä,
+
+kuin varjon kahden, valjun, alastoman
+näin juoksevan nyt, joka suuntaan purren
+kuin sika irti päässyt läävästänsä.
+
+Capocchion niskaluuhun toinen iski
+ja veti, tonki torahampaillansa,
+niin että toisen maha maata raapi.
+
+Jäi vapisemaan mies Arezzon, virkkoi
+minulle: »Peikko tuo on Gianni Schicchi,[184]
+hän raivoissaan noin muita raatelevi!»
+
+Ma hälle: »Oh, niin totta kuin tuo toinen
+sua älköön purko, virkkaa viitsi mulle,
+ken on hän, ennen kuin hän meiltä katoo.»
+
+Hän mulle: »Myrrhan[185] on se varjo vanha
+tuon rutsaisen, mi isää omaa lempi
+enemmän kuin ois luvallista ollut.
+
+Tään kanssa synnin tekemään hän pääsi
+kun muu hän olevansa valehteli,
+niinkuin tuo toinen, joka poistuu, muutti
+
+itsensä muotohon Buoso Donatin
+ja laillisen näin testamentin teki,
+sai aarteita ja tallin tamman parhaan.»
+
+Kun poistuivat nuo raivokasta kaksi,
+ma joihin olin silmän kiinnittänyt,
+sen käänsin muihin turmansyntyisihin.
+
+Eräällä muuten luutun muoto oli,
+jos poikki ollut vain ois vartalonsa
+läheltä masmalon, mi vaarat jakaa.
+
+Ves'tauti vaikea, mi ruumiin muodot
+noin runtelevi nestein mätänevin,
+ett'eivät soinnu pään ja vatsan suhteet,
+
+sai hänet seisomaan suu ammollansa
+kuin keuhkosairas, janoissansa joka
+päin leukaa huulen toisen painaa, toisen
+
+päin seinää nostavi. Hän meille virkkoi:
+»Oi, maahan synkkään saapuvaiset, ilman
+rikosten syytä, katsokaa ja kuulkaa
+
+kurjuutta mestar' Aadamin. Mull' oli
+elossa kyllin kaikkea, mit' tahdoin,
+ja vedenpisaraa, ah, nyt ma himoon.
+
+Puroset, Arno-virtaan vieriväiset
+vihreiltä kukkuloilta Gasentinon,
+nuo, joiden rannat vilppaat on ja vehmaat,
+
+mun mielessäin on aina, eikä suotta;
+enempi mua kuva niiden kaivaa
+kuin tauti tää, mi kalvaa kasvojani.
+
+Se Oikeus ankara, mi vainoo mua,
+mun syntipaikastani ottaa aiheen,
+näin hurjentamaan huokauksiani.
+
+Siell' on Romena,[186] missä väärää rahaa
+tein käyttäin kastajamme leimakuvaa,
+siks sinne ruumiin poltetun ma jätin
+
+Mut jospa, nähdä Guidon kurjan sielun
+tai Aleksanderin tai veljen[187] saisin,
+näkyä tuot' en Brandan veteen vaihtais.
+
+Yks on jo täällä, jos nää hurjat varjot
+mun ympärilläni vain totta haastaa:
+mit' auttaa se, kun kulkemaan en pääse?
+
+Jos vielä liikkua ma voisin edes
+sadassa vuodessa vain tuuman verran,
+jo matkall' oisin häntä etsimässä
+
+seasta kansan tämän muodottoman,
+vaikk' yksitoist' on peninkulmaa kuilun
+tään piiri ja sen läpimitta puoli.
+
+Vuoks heidän tässä seurass' olen; saivat
+mun lyömään kultarahaa alle arvon,
+näät siitä puuttui kolme karaattia.»
+
+Ma hälle: »Keit' on kaks nuo kurjaa, jotka
+viruvat vierelläs ja huuruavat
+kuin käsi märkä talvipakkasessa?»
+
+»Tuoss' ovat», sanoi, »siitä saakka maanneet
+kuin tähän kuiluun jouduin, liikkumatta,
+ja maannevatkin ijäisesti. Toinen
+
+tuo kerran väärin syytti Josefia,
+tuo taas on Sinon, Troian viekastaja;
+he höyryävät kuumeen häijyn löyhkää.»
+
+Tuo toinen suuttui, ehkä kuullen, kuinka
+nimensä mainittiin niin herjaisesti,
+ja häntä nyrkillään löi vatsan kumpuun;
+
+se kumahti kuin rumpukalvo. Tuosta
+taas mestar' Aadam iski naamaan häntä
+kädellä yhtä kovakouraisella,
+
+sanoen: »Joskin kyky multa poissa
+jäsenin liikkua on liian raskain,
+on käsi kääntymähän mulla vapaa!»
+
+Ja toinen: »Kun sa roviolle kuljit,
+kätevä näin et ollut lie, mut varmaan
+kai kätevämpikin, kun löit sa rahaa.»
+
+Nyt vesitautinen: »Sen totta sanot;
+mut niin ei tosi todistukses ollut,
+kun Troiassa ne totta sulta kysyi.»
+
+Ja Sinon taas: »Jos väärin puhuin, väärää
+sa rahaa teit, syy yks mun tänne saattoi,
+sun useammat kuin on perkeleillä.»
+
+»Sa valapatto», sanoi pullomaha,
+»hepoas muistele niin karvaudekses,
+sen että maailma sais kaikki tietää!»
+
+Ja kreikkalainen: »Sulle karvas olkoon
+janosi, josta kieles halkee, ynnä
+nuo nesteet mädät, jotka vatsaas vääntää!»
+
+Ja siihen Aadam: »Niinpä aukee suusi
+tapansa mukaan pahaa puhumahan;
+jos janoan ja myrkkynestein paisun,
+
+päänsärky sull' on sekä kuume, eikä
+sua tarvis paljon pyytää latkimahan
+Narcissuksen[188] ois kuvastinta myöskään.»
+
+Tuon kiistan kuunteluun ma aivan kiinnyin;
+nyt mulle Mestari: »Ma mitä näen?
+Ei paljon puutu, ett'en suutu sinuun.»
+
+Vihalla hänen haastavan ma kuulin,
+häveten niin siks häntä kohti käännyin,
+sen muisto että vielä vaivaa mua.
+
+Ja niinkuin mies, mi nähden unta pahaa
+unessa toivoo näkevänsä unta
+ja halaa olemattomaks, mik' onpi,
+
+niin minä, jok' en haastaa voinut, mutta
+halasin pyytää anteheks ja pyysin
+kuitenkin, vaikk' en luullut pyytäväni.
+
+Nyt Mestari: »Syyn suuremman jo pesee
+häpeän pienempi kuin nyt on sulla,
+siks suru kaikki luotas luo ja muista,
+
+ma että aina astun vierelläsi,
+jos sattumalta saapunetkin paikkaan
+sellaisten riitapukarein kuin nämä;
+
+mut moista kuuntelee vain tahto halpa.»
+
+
+
+
+Yhdesneljättä laulu
+
+
+Puraisi mua sama kieli ensin,
+niin että punehtuivat poskipääni,
+ja sama antoi sitten rohdon myöskin.
+
+Noin kuulin kerrottavan, että keihäs[189]
+Akilleun ynnä tämän taaton syynä
+ol' ensin tuskaan, sitten tuskan lohtuun.
+
+Nyt selin käännyimme me kiusan laaksoon
+ja pitkin rantaa, sitä kaartavata,
+astuimme äänetönnä kumpainenkin.
+
+Yö ollut siellä ei, ei myöskään päivä,
+niin ettei paljon eteen nähdä voinut;
+ma silloin kuulin torven äänen kovan.
+
+Se vaientanut oisi ukkosenkin;
+ja tietä äänen, suuntaan vastakkaiseen,
+nyt katseeni sen alkukohtaa etsi.
+
+Ei jälkeen tappion sen tuiman, jossa
+työ pyhä hukkui Kaarlo Suuren, Roland
+niin hirveästi torveen toitottanut.
+
+Ma sinne pääni käänsin, näytti niinkuin
+ois sieltä häämöittäneet tornit ylväät.
+»Mik' on tuo kaupunki?» ma kysyin silloin.
+
+Ja Mestarini: »Liian kauas koska
+pimeyden halki nähdä tahdot, sattuu
+myös harhaan iskemään sun mielikuvas.
+
+Saat sinne tultuasi nähdä, kuinka
+erehtyy aisti matkan pitkän päästä;
+siks hiukan käyntiäsi kiirehtäös!»
+
+Käteeni hellästi hän sitten tarttui
+ja lausui: »Ennen kuin me käymme eespäin--
+vähemmän että kauhistuisit tuolla--
+
+sa tiedä: tornit ei, vaan jättiläiset
+näkyvät sulle, suossa seisovaiset
+napahan saakka, pitkin äärtä rannan.»
+
+Kuin usman haihtuessa katse alkaa
+taas vähitellen tuta, minkä siltä
+salasi terhen, ilmaa tihentävä,
+
+niin lähestyissäni tuon rimmen reunaa
+pimeyden halki sankan, synkän, poistui
+mun harhani, mut pelko sijaan tuli.
+
+Näät niinkuin tornit ylväät seppelöivät
+Montereggionen muurikehän harjaa,
+niin rannasta, mi rapalammen saartaa,
+
+kohosi puolivarteen saakka jätit
+nuo kauhistavat, joita uhkaa vielä
+Zeus ukonjyrinässä taivahalta.
+
+Erotin eräältä jo kasvot, rinnan,
+käs'varret jotka pitkin kylkiluita
+riippuivat, olkapäät ja vatsaa osan.
+
+Varmaankin hyvin teit, sa luonto, moista
+lakaten sukukuntaa siittämästä
+ja riistäin mahdin tuon Mars-jumalalta.
+
+Ja että norsut ynnä valaskalat
+maan päälle loit ja luot, sit' oikeana
+pitävi mieli oikein katsovainen,
+
+näät missä pahaan tahtohon ja voimaan
+myös yhtyy järjen täyden käyttökyky,
+inehmo siinä aseeton on aivan.
+
+Leveät, pitkät oli kasvot hällä
+kuin Rooman Pietar-kirkon pronssipiinja,
+ja samansuhteinen myös muukin ruumis.
+
+Ja vaikka ranta puoli vartta peitti,
+vyöliinan tapaan, sentään pisti esiin
+niin paljon, ettei friisiläistä kolme
+
+ois päällekkäin hänt' tukkaan yltänehet;
+hyvinkin vaaksaa kolmekymment' oli
+näät kaulaan saakka yläpuoli varren.
+
+»Rafel mai amech izabi almi»,[190]
+noin huutaa alkoi suu tuo julma, joka
+ei luotu ollut virsiin lempeämpiin.
+
+Oppaani hälle virkkoi: »Tuhma sielu,
+puhalla torvees, siihen vaivas purkain,
+kun vihas paisuu tai muu intohimos!
+
+Kaulaasi kopeloi, sa hullu henki,
+niin hihnan löydät, jossa torves killuu
+kuin laatta poikki laajain ryntähitten.»
+
+Ja mulle: »Itsensä hän ilmi antaa,
+hän Nimrod on, min älyn huonon vuoksi
+maailma nyt ei kieltä yhtä puhu.
+
+Hän siinä seiskoon, suotta hälle haastat,
+kaikk' kielet ovat yhtä oudot hälle
+kuin muille hänen, jot' ei taida kenkään.»
+
+Niin käytiin eespäin, vasemmalle aina,
+ja kohtasimme jousen kantamalta
+ja toisen julmemman, myös suuremmankin.
+
+En tiedä, ken lie vyöttänytkin hänet,
+mut käsi toinen eteen kahlehdittu
+häneltä oli sekä toinen taaksi
+
+vitjoilla, joita kaulassaan hän kantoi,
+niin että viidesti ne vartta kiersi
+mudasta nousevaa. Nyt lausui Opas:
+
+»Uhmaaja tuo Zeun suuren kanssa tahtoi
+koettaa voimiaan ja siitä palkan
+sai tään. On nimi Efialtes hällä;
+
+jumalten peljätessä jättein vihaa
+hän näytti uljuuttaan, mut käyttämänsä
+käs'varret eivät enää koskaan liiku.»
+
+Ma hälle: »Jos on mahdollista, silmin
+halaisin ensin nähdä hirvittävän
+myös Briareus-jättiläisen.» Tuohon
+
+hän vastas: »Saat sa nähdä Anteuksen,
+hän lähell' on, voi puhua, on vapaa,
+syyn kaiken pohjaan viepä on hän meidät.
+
+Se, jota nähdä tahdot, kauempana,
+kahleissa on ja luotu on kuin tämä,
+pait' että kamalammat häll' on kasvot.»
+
+Mut koskaan tornia ei huojuttanut
+maanjäristys niin hurja kuin nyt alkoi
+täristä Efialtes. Pelko valtas
+
+mun suurempi kuin suussa kuolemankin,
+ja ellen nähnyt kahleitansa oisi,
+tuo kauhu riittänyt ois surman syyksi.
+
+Kävimme eespäin, Anteus[191] jo näkyi,
+mi kymmenkyynäräisnä, päätä tuohon
+viel' lukematta, notkon suosta nousi.
+
+»Oi sa, ken laaksoss' onnen oikullisen,
+Scipio missä mainehensa voitti
+ja pakoon Hannibal läks joukkoinensa,
+
+sait saaliiksesi jalopeuraa tuhat;
+ken voiton itse jumalista oisit,
+kuin luullaan, saanut kera veljiesi,
+
+jos oisit sotaan yhtynyt Maan poikain:
+sa meidät nosta, mutta suuttumatta
+Kokytos-virran viluiselle jäälle,
+
+mut älä Titiuksen luo tai Tyfeun;
+tää täyttää halun voi, mi tääll' on hartain,
+siks taivu, jätä nyrpistykset nenän!
+
+Maan päällä voi hän vielä mainees nostaa;
+hän elää näät, viel' ikää pitkää toivoo,
+jos ennen aikaa hänt' ei korjaa Herra.»
+
+Näin haastoi Mestari. Ja Anteus joutuin
+ojensi kourat, joiden voiman tunsi
+Herakles jo, ja tarttui kiinni häneen.
+
+Vergilius, tuntien tuon kourauksen,
+minulle virkkoi: »Tule, nostan sinut,
+hän sitten meidät niinkuin kimpun kantaa.»
+
+Niinkuin on nähdä Carisenda-torni[[193]
+kalteensa alta, koska pilvi kulkee
+sen yli suuntaan vastaiseen kuin vinous,
+
+niin näytti Anteus, kun katsoin, kuinka
+hän kallistui, ja tuolla hetkell' oisin
+halunnut mennä tietä toista varmaan.
+
+Mut keveästi kuiluun Luciferin
+ja Juudaan meidät laski hän; ei kauan
+noin kumarassa viipynyt hän enää,
+
+vaan nousi jälleen niinkuin laivan masto.
+
+
+
+
+Kahdesneljättä laulu
+
+
+Niin karut, kolkot jos mull' oisi säkeet
+kuin kuuluis kuvailuun tuon luolan tumman
+min päällä kalliot muut kaikki painaa,
+
+paremmin pusertaisin aineestani
+ma mehun; vaan kun mull' ei niitä ole,
+vavisten nyt ma lähden laulun työlle.
+
+Näät ei oo lastenleikki laulaa pohjaa
+maailman kaikkeuden; kieli siihen,
+mi »mammaa, pappaa» sopertaa, ei sovi.
+
+Mut auttakoot mua Neiet armaat,[194] joiden
+avulla Teeban piiritti Amphion,
+sanani ettei asiasta erois!
+
+Oi, rahvas kurjaa kurjempi tään paikan,
+jost' on niin virkkaa vaikeaa: ois ollut
+parempi syntyä sun raavahina.
+
+Olimme onkalossa kaivon synkän
+jo jätin jalkain alapuolla, katsoin
+ma vielä vuoriseinää korkeata,
+
+kun sanat kuulin: »Askeleitas varo,
+sa ettet tallaa jalkapohjillasi
+pään päälle meitä, kahta veljesraukkaa!»
+
+Siks käännyin, eessä näin ja jalkain alla
+ma järven, joka jäätyneenä näytti
+lasia olevankin eikä vettä.
+
+Niin paksuun kanteen vettään talvin kata
+Tonava ei, mi Itävaltaa leikkaa,
+ei myös Don-virta alla taivaan kylmän,
+
+kuin tässä oli; jos sen päälle syössyt
+ois Tambernik[195] tai vielä Pietrapana,
+se ei ois rannastansa rauskahtanut.
+
+Kuin sammakko, mi seisoo kurnuttaen,
+veen päällä kuono, siihen vuoden-aikaan,
+kuin tähkäpäitä maalaisvaimo tuumii:
+
+niin jäässä seisoi sinivaljut varjot,
+siit' esiin pisti vain päät häpeävät,
+kalisi hampaat haikaroiden nuottiin.
+
+Jokainen katsoi alaspäin; suu kantoi
+kylmyyden todistusta, silmä kertoi
+sydämen todistusta murheellisen.
+
+Hain silmin haastajaa, näin jalkojeni
+juuressa kaks niin lähekkäistä päätä,
+ett' yhteen kietouneet ol' hapset heiltä.
+
+»Keit' ootte, virkkakaa, te seisovaiset
+noin rinta vasten rintaa?» lausuin. Kaulaa
+he taivuttivat, sitten silmät minuun
+
+he suuntasivat kyyneleitä täydet;
+veet virtas huulille, mut kylmyys kohta
+ne hyyti, sulkein silmäluomet jälleen:
+
+puu puuta ei niin kiinteästi salpaa.
+Kuin pukit puskemaan nyt toisiansa
+tuost' alkoivat nuo vihan villitsemät.
+
+Ja yks, min korvat pakkanen pois oli
+puraissut, lausui alasluoduin katsein:
+»Miks meissä kauan niin sa kuvastelet?
+
+Jos tietää tahdot, ketkä on nuo kaksi,
+se laakso, josta Bisenzio-virta[196] vierii,
+isänsä Alberton ja heidän[197] oli.
+
+Samasta äidist' ovat he; ja _Kainan_
+voit kaiken etsiä, et löydä ketään,
+mi jäässä jäätyä niin ansaitsisi;
+
+ei hän,[198] jolt' Arthur rinnan ynnä varjon
+samalla puhkas peitsenpistollansa;
+Focaccia[199] ei, ei tuo, mi häiritsevi
+
+mua päällään, peittäin multa näköalan,
+ja jonk' on nimi Sassol Mascheroni;[200]
+jos mies Toskanan lienet, tunnet hänet.
+
+Ja ettet haastattais mua enää, tiedä,
+oon Camicion de' Pazzi,[201] varron tässä,
+Carlinoa syyn-sovituksekseni.»
+
+Tuhannet sitten näin ma kasvot, roudan
+niin runtelemat, että kauhu karsi
+ja karsii aina mua, kun jäätä näen.
+
+Päin keskikohtaa käydessämme, jossa
+jokainen paino pyrkii yhtymähän,
+mun väristessä ikipakkasesta,
+
+en tiedä, sattuma vai sallimusko
+vai tahto Jumalan lie ollut, mutta
+noin päiden kesken käyden yhtä poljin.
+
+Se huusi[202] valittain: »Mua miksi tallaat?
+Jos saavu kostoa et suurentamaan
+vuoks Montapertin, mua miksi kiusaat?»
+
+Ma Mestarille: »Nyt mua varro, erään
+tuo että epäilyni haihduttaisi;
+mua sitten kiirehdi kuin paljon tahdot.»
+
+Pysähtyi Opas, minä virkoin tuolle
+mua vielä tuimin sanoin soimaavalle:
+»Ken olet sa, mi muita haukut täten?»
+
+»Ken itse oot», hän vastasi, »mi astut
+kautt' Antenoran,[203] muilta posket polkein?
+Jos oisit eläväkin, ois se liikaa!»
+
+»Elävä oon», ma virkoin, »mainehesen
+jos halaat, mieluista voi olla sulle,
+jos nimes muiden kuuluin kanssa kerron.»
+
+Hän mulle: »Juuri vastakkaista toivon.
+Siks poistu kauemmin mua kiusaamatta,
+sun turhat tääll' on mairitukses kaikki.»
+
+Ma silloin tartuin häntä tukkapäähän
+ja virkoin: »Itses nimittää sun täytyy,
+tai jää ei karvaakaan nyt kallohosi!»
+
+Ja mulle hän: »Jos teet mun kaljupääksi,
+en sano, näytä sittenkään, ken olen,
+en, tuhat kertaa vaikka pääni tallaat.»
+
+Jo käsin kiersin hänen hapsiansa
+ja moni irtautui jo tuhkatupsu;
+hän haukkui, silmin alasluoduin yhä.
+
+Nyt toinen huus: »Mik' on sun, Bocca? Eikö
+sinulle riitä leukaloukun lyönti,
+kun vielä haukut? Ken on kiusahenkes?»
+
+Ma virkoin: »Tahdo sult' en enää sanaa,
+kavala petturi, vaan häpeäkses
+sinusta vien maan päälle tiedot todet.»
+
+Ja hän: »Jo poistu! Mitä tahdot, kerro!
+Mut älä vaikene, jos täältä pääset
+hänestäkään, mi noin on nopsa-kieli
+
+ja ranskalaisten rahan vuoksi kärsii.
+Voit virkkaa: 'Näin Dueran miehen[204] siellä,
+miss' syntisillä kylmä on.' Jos tietää
+
+myös tahdot muista asukkaista paikan,
+sun vierelläs on Beccherian miesi,[205]
+Firenze jolta kaulahuivin katkas.
+
+Gianni del Soldanier[206] lie tuonnempana,
+ja Ganellone,[207] lisäks Tribaldello,
+mi unen aikana Faenzan aukas.»
+
+Olimme hänet jättäneet, kun kaksi
+lovessa yhdessä näin jäätynyttä,
+niin että toisen pää ol' hattu toisen.
+
+Ja niinkuin puree leipää nälkähinen,
+ylempi hampaat toiseen iski, siihen,
+miss' yhtyy takaraivo selkärankaan.
+
+Ja niinkuin Tydeus,[208] mi raivoissansa
+myös Menalippon ohimoita raatoi,
+pään kuorta tää ja sisällystä puri.
+
+»Oi, sa mi vihaas eläimellisesti
+osoitat häneen, jota syöt», ma virkoin,
+»miks teet sen: lausu! Lupaan sulle, että
+
+jos jostakin sa syyllä syytät häntä,
+ja kerrot syntinsä ja keitä ootte,
+sen sulle korvaan ylämaailmassa,
+
+ellei mun kuivunut lie kieli silloin.»
+
+
+
+
+Kolmasneljättä laulu
+
+
+Nyt suunsa nosti julmast' atriastaan
+tuo syypää, kuivaten sen suortuvihin
+pään saman, jonka niskaa purrut oli.
+
+Hän alkoi: »Tahdot, että uudistaisin
+sydämen toivottoman tuskan, jonka
+luo pelkkä aatos, ennen kuin sen lausun.
+
+Mut sanaini jos siemenestä itää
+häpeä petturille, jota jyrsin,
+sa miehen näät, mi kyynelöi ja haastaa.
+
+En tiedä, ken sa olet, kuinka tullut
+liet tänne, vaan kun sua kuulen, varmaan
+firenzeläiseksi sun arveleisin.
+
+Siis tiedä: olin kreivi Ugolino,[209]
+tää taas Ruggieri arkkipiispa. Sanon
+myös syyni tähän huonoon naapuruuteen.
+
+Ma että hänen juoniensa Kautta,
+kun häneen luotin, ensin vangiks jouduin
+ja sitten surman sain, lie turha virkkaa.
+
+Mut siitä, jot' et tietää voi, ma kerron:
+kuink' oli kuolemani julma. Sitten
+saat päättää, onko loukannut hän mua.
+
+Kuun päivän kierrot monet nähnyt olin
+jo aukost' ahtaasta tuon kolkon kopin,
+mi minusta sai 'nälkätornin' nimen
+
+ja jonne toinen kohta suljetahan,
+kun kerran unta uneksuin ma pahaa,
+mi mulle nosti vastaisuuden hunnun.
+
+Tään[210] näin ma herrana ja mestarina
+ajavan koirin laihoin, harjoitetuin,
+ja kiihkein sutta ja sen poikuetta
+
+päin vuorta, Luccalta mi Pisan[211] kaihtaa,
+Gualandin ja Sismondin ja Lanfranchin[212]
+hän oli eelleen eturintaan pannut.
+
+Väsyvän lyhyen matkan juostuansa
+jo näytti susi poikineen, ja hampaat
+terävät heiltä kyljet aukaisevan.
+
+Heräsin ennen aamunkoita, kuulin
+kuink' uness' itki, pyysi leipää pojat
+omani, jotka kanssain torniss' oli.
+
+Oot julma, ellet sure aavistusta,
+mi mulle silloin sydämeeni astui!
+Ja jos et itke, milloin sitten itket?
+
+He heräsivät. Läsnä hetki oli
+jo meidän saada päivä-annoksemme,
+ja kukin untaan miettein synkin seuloi.
+
+Ma silloin kuulin kiinni naulittavan
+alaista usta kauhun tornin; katsoin
+ma poikiani sanomatta sanaa.
+
+En itkenyt: niin olin jähmettynyt.
+He itkivät, ja pieni Anshelm virkkoi:
+'Sa katsot niin! Mik' on sun, isä? Mikä?'
+
+En kyynelt' itkenyt, en vastannutkaan,
+ma koko päivään, yöhön, kunnes toinen
+kohosi aurinko maanpiirin yli.
+
+Pistäytyi säde pieni vankilaamme
+tuskaisaan, ja kasvot neljät näytti
+kuvani oman mulle onnettoman.
+
+Surusta silloin kättä kahta purin,
+nää luullen, että minun nälkä oli,
+äkisti nousivat ja virkahtivat:
+
+'Ah, isä meitä syö, se meille tuska
+vähempi on! Sa meille suonet olet
+lihamme kurjan, siis se riistä myöskin!'
+
+Ma tyynnyin, etten heitä murhettaisi;
+sen päivän, toisenkin me vaikenimme.
+Ah, kova maa, miks auennut et silloin?
+
+Pääsimme päivään neljänteen; nyt syöksyi
+jalkaini juureen pitkällensä Gaddo
+ja sanoi: 'Isä, etkö auta mua?'
+
+Hän kuoli siihen. Ja kuin näät mun tässä,
+ma näin, kun päivä viides, kuudes koitti,
+raukeevan heidän, toinen toisen jälkeen.
+
+Sokeena hoipuin yli kuollehien;
+kaks päivää heidän nimiänsä huusin,
+niin nälkä teki, mit' ei voinut tuska.»
+
+Näin sanoneeksi sai, ja katsein hurjin
+tuon kurjan kalloon taas hän iski hampaat,
+kuin koira purren niillä luuta lujaa.
+
+Voi, Pisa, tahrapilkku kansain kesken
+maan kauniin, missä soi _si_-kieli[213] kirkas!
+Kun viipyy naapureisi kosto, nouskoon
+
+Capraia ja Gorgona[214] kansoinensa
+ja padon pankoon Arnon suulle, että
+sun kaupungissas joka henki hukkuis!
+
+Näät vaikka kreivi Ugolino oiskin
+sun linnas pettänyt, kuin kertoi huhu,
+ois hänen poikiaan sun tullut säästää.
+
+Sa uusi Teeba![215] Syyttömät ja nuoret
+olivat Uguccione ja Brigata
+ja kaks nuo muuta ennen mainittua.
+
+Kävimme eespäin, sinne, missä kytkee
+iljanne kansaa toista, jonka kasvot
+ei alaspäin, vaan taa on taivutetut.
+
+Siell' itse itku itkemästä estää
+ja tuska, jot' ei silmä päästä ilmi,
+takaisin palajaa ja vaivaa lisää;
+
+ens kyyneleet näät kiinni jäätyy ripsiin
+ja lailla kristallisten silmikkojen
+ne täyttää laakson alla silmälautain.
+
+Ja tapahtui, vaikk' kylmyys kaiken oli
+mun kasvoiltani vienyt tuntokyvyn
+ja niinkuin känsäks ihon kovettanut,
+
+ma että tuntevani luulin tuulta.
+Siks virkoin: »Mestari, mit' on tää liike?
+Tääll' eikö ole höyryt kaikki laanneet?»
+
+Hän mulle: »Pian sinne saavut, missä
+sun oma silmäs sulle vastaa, nähden
+sen syyn, mi tuulenleyhkän synnyttävi.»
+
+Nyt kurja muudan huus jääkuorestansa:
+»Oi sielut, joiden niin on julma rikos,
+ett' teille määrätty on viime paikka!
+
+Nää kovat kohottakaa silmän hunnut,
+ett' itkisin ma sydäntuskaa tuimaa
+ees vähän, ennen kuin taas kyynel hyytyy.»
+
+Ma hälle: »Jos mua anot apuun, lausu,
+ken olet! Ellen sua auta, itse
+ma joudun alas jäässä jähmettymään.»
+
+Hän silloin: »Olen Frate Alberigo,[216]
+mi tarjos heelmät huonon tarhan, saaden
+sijahan viikunain nyt taateleita.»
+
+»Oh», hälle lausuin, »sa jo kuollut ootko?»
+Hän mulle: »Kuink' on laita ruumihini
+maan päällä, siitä en ma tiedä mitään.
+
+Tään Ptolemean[217] etu näät on moinen,
+ett' usein tänne sielu putoo ennen
+kuin Atropos[218] on häneen koskenutkaan.
+
+Ja että kyyneleeni lasittuneet
+mieluummin siirtäisit sa silmistäni,
+sa tiedä, sielun, heti kun se pettää,
+
+kuin minä tehnyt olen, ottaa piru,
+mi sitä siihen saakka hallitsevi
+kuin päättyy siltä elon päiväin määrä.
+
+Tällaiseen onkalohon sielu syöksyy;
+maan päällä ehkä vielä näkyy ruumis
+sen varjon, takanain mi talvehtivi.
+
+Sa tiennet sen, jos tänne juur' oot tullut;
+hän Branca d'Oria[219] on, ja vuotta monta
+on vierryt siitä kuin hän tänne joutui.»
+
+Ma hälle: »Luulen, että petät mua,
+näät kuollut viel' ei Branca d'Oria ole,
+hän syö ja juo ja pukeutuu ja nukkuu.»
+
+Hän mulle: »Kuiluun kynsi-perkeleiden,
+miss' sitkas kiehuu piki, viel' ei ollut,
+Mikael Zanche tullut, ennen kuin hän
+
+jo ruumiiseensa pirun päästi, sijaan
+itsensä, ja myös sukulaiseen siihen,
+mi hänen kanssaan pattotyön sen teki.
+
+Ojenna kätes tänne nyt ja silmät
+mult' aukaise!» En tuota tehnyt, sillä
+hänelle oikein tein, kun häntä petin.
+
+Ah, Genualaiset, kaiken hyvän tavan
+viholliset ja pahan kaiken kuomat,
+miks teit' ei vielä syösty maailmasta?
+
+Näät luona huonoimman Romagnan sielun
+teist' erään kohtasin, mi hengessänsä
+jo kylpevi Kokyton vettä, vaikka
+
+maan päällä vielä ruumihinsa elää.
+
+
+
+
+Neljäsneljättä laulu
+
+
+»_Vexilla Regis prodeunt Inferni_[220]
+päin meitä» virkkoi Mestari, »siks eespäin
+sa katso, etkö häntä nää jo ehkä.»
+
+Kuin sumun paksun painuessa taikka
+yön hämärtäissä yli maamme piirin
+on kaukaa katsottuna tuulimylly,
+
+rakennus kangastui nyt moinen mulle,
+samalla tuulen vuoks taa Oppahani
+vetäysin; ollut siin' ei suojaa muuta.
+
+Vavisten laulan sitä: siellä olin,
+jää kokonaan jo kussa varjot kattaa,
+ne että siitä kuultavat kuin oljet
+
+lasista; toiset lepää, toiset seisoo
+nuo päällään, nuo taas jaloillaan, nuo säärin
+päin kasvoja, kuin kaari koukistunein.
+
+Kävimme eespäin, sikskuin Mestarini
+otolliseksi näki mulle näyttää
+sen olennon, mi kerran kaunis oli.
+
+Mun työnsi eteensä ja seisahutti
+sanoen: »Tuon on Dis ja tuoss' on paikka,
+mi suita vaativa on miehen mieltä.»
+
+Lukija, ällös kysy, kuinka silloin
+vapisin, jähmetyin, näät sit' en sanoin
+ma kirjoita, kun sanat kaikk' ei riittäisi
+
+En kuollut, enkä jäänyt henkiin itse,
+lukija, tuumi, jos on järki sulla,
+kuink' olin vailla tilaa kumpaistakin.
+
+Kohosi päästä puolirintaan saakka
+tuon tuskan valtakunnan Imperator;
+ja ennen itse jätti lien kuin hänen
+
+ees käsivartten kokoiset on jätit.
+Nyt näät, kuink' olla suuren täytyy ruumiin,
+mi suhtainen on osan moisen kanssa.
+
+Jos oli hän niin kaunis kuin nyt ruma,
+ja sentään Luojaa vastaan nosti otsan,
+hänestä varmaan kaikki kurjuus tulee.
+
+Ah, kuinka minusta ol' ihme suuri,
+kun kasvot kolmet näin ma päässä hänen!
+Punainen yks, se etupuolia puunsi
+
+ja toiset kaksi siihen liittyi olan
+kummankin[221] keskikohdall', yhtyin yhteen
+päälakeen. Se, jok' oikealla oli
+
+valkoisen kellervältä paistoi; väri
+vasemman oli niinkuin niiden, jotka
+tulevat Niilin virran vieremiltä.
+
+Läks siipi alta kasvon kumpaisenkin
+niin suuri kuin ol' lintukin; en nähnyt
+merellä moisia ma purjehia.
+
+Ne eivät olleet sulkaiset, vaan niinkuin
+lepakon siivet; niillä niin hän lietsoi,
+hänestä että kolme tuulta tuli.
+
+Tuost' oli jäätynyt Kokytos kaikki.
+Hän itki silmin kuusin, veet ja vaahto
+verinen tippui kolmen leuan alta.
+
+Hän joka suunsa hampain syntist' yhtä
+kuin loukuin louskutti, niin että tuskaa
+hän tuottaa kolmelle yht'aikaa saattoi.
+
+Mut etummaista pahemmin kuin hampain
+hän kynsin raastoi, niin ett' usein iho
+poiss' oli aivan päältä selkärangan.
+
+»Se sielu, joll' on tuossa suurin tuska»,
+näin Oppaani, »on Judas Iskariotin;
+pää hältä suuhun uppoo, sääret näkyy.
+
+Ja noista, jotka nurinpäin noin riippuu,
+suun mustan murtelema tuo on Brutus;
+kas, kuin hän kärsii, vaan ei ääntä päästä.
+
+On toinen Cassius, tuo vankka-raaja.
+Mut yö taas ylenee, on aika lähdön,
+jo nähneet, katsoneet me kaiken oomme.»
+
+Kuin käski hän, ma kaulahansa tartuin;
+hän otti vaarin ajan, paikan suhteet
+ja koska siivet kyllin aukenivat,
+
+hän kiipes kiinni kylkiin karvaisihin
+ja mätäs mättäält' alas astui sitten,
+jääjärkälein ja karvankasvun väliin.
+
+Kun kohdall' oltiin lanteen laajan, juuri
+paikassa, josta reisi kaartuu, Opas
+nyt vaivoin, ahdistuksin päänsä käänsi
+
+päin suuntaa, jossa oli hällä jalat,
+ja tarttui karvoihin kuin mies, mi kiipee:
+ma luulin noustavan taas helvettihin.
+
+»Lujasti kiinni pidä», lausui Opas
+nyt läähättäin laill' uupuneen, »käy matka
+pahasta tästä moista porraspuuta!»
+
+Lovesta kallion hän astui ulos,
+sen partahalle istumaan mun pani
+ja itse viereen jalan johti varman.
+
+Kohotin katseeni ja luulin, että
+näkyisi Lucifer kuin ennen yllä,
+mut sääret pystyssä nyt näinkin hänet.
+
+Jos tuosta kovin kömmähdin, sen saattaa
+tajuta tuhma kansa, jok' ei tiedä,
+min pisteen[222] kautta tieni käynyt oli.
+
+Oppaani lausui: »Nouse jaloillesi!
+On matka pitkä, polku huono, päivä
+ens neljännestään kiertänyt jo puoli.
+
+Ei linnan juhlasali ollut paikka,
+miss' olimme, vaan luola luonnonluoma,
+hämärä, himmi, rosopohja.» Lausuin
+
+ma ylös noustuani Mestarille:
+»Tään ennen kuin ma jätän kuilun, poista
+minulta harha sekä haasta hiukan!
+
+Miss' on nyt jää? Kuinka tuo nyt päälleen
+noin keikahti? Ja kuinka on niin äkin
+Aurinko illan aamuks saada voinut?»
+
+Hän mulle: »Tuollapuolen keskipisteen
+viel luulet olevas, ma jossa killuin
+karvoista madon,[223] maata puhkaisevan.
+
+Siell' olit alas astuttaissa, mutta
+kun käännyin, kuljit läpi pisteen, johon
+taholta jokaiselta painot painuu.
+
+Nyt päälläs on maanpiiri toinen, sille
+vastainen, jota manner laaja kattaa
+ja jonka kukkulalla surmattihin
+
+Hän, joka syntyi, eli synnitönnä.
+Sun jalkas lepää päällä piirin pienen,
+min toinen puolisko on paikka Judaan.
+
+Tääll' aamu silloin on, kun siellä ilta;
+ja hän, min karvat tikapuumme oli,
+on paikoillaan ja seisoo niinkuin ennen.
+
+Hän tältä puolen taivahasta putos,
+ja maa,[224] mi ennen siinä kaartui, häntä
+peläten peittyi mereen, nousten siitä
+
+taas meidän pallonpuoliskolla, ehkä
+paeten häntä myös tään onton paikan
+maa muodosti sen päälle vuoren nostain.»
+
+On paikka siellä alahalla, yhtä
+etäällä kuin on Belzebubin hauta,
+mi näy ei silmin, mutta tiedon josta
+
+tuo puron ääni, sinne pulputtavan
+raosta kallion, min syönyt siihen
+se juoksullaan on hiljaa kaartuvalla.
+
+Salaista tietä tuota Mestarini
+ja minä läksimme taas nousemahan
+maailmaan valoisaan, hän eellä, minä
+
+jälessä, uupumatta, lepäämättä,
+sikskunnes aukosta näin pyöreästä
+ne kauniit kappaleet, joit' Taivas kantaa;
+
+tulimme tuosta, jälleen näimme tähdet.
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET
+
+
+1. laulu
+
+[1] Psalmistan mukaan ihmiselämä kestää 70 vuotta. »Elomme vaelluksen
+keskitiessä» merkitsee tällöin 35 vuoden ikää. Vuonna 1265 syntynyt
+Dante määrää siis toivioretkensä tapahtuneeksi vuonna 1300, joka samalla
+oli kirkollinen riemuvuosi.
+
+[2] Synkkä metsämaa = synnin pimeys ja erehdykset.
+
+[3] Tähti = aurinko, totuuden valo.
+
+[4] Vertauskuvalliset villipedot ovat raamatusta, Jer. 5:6. Pantteri on
+hekuma, jalopeura ylpeys ja susi ahneus.
+
+[5] Vergilius, jota aikanaan pidettiin kaikkien runoilijain ja
+ajattelijain etevimpänä, merkitsee Danten runoelmassa ylintä hyvettä ja
+viisautta.
+
+[6] Koira, joka voittaa ahneuden suden (paavinvallan) on Can Grande
+(suuri koira) della Scala, Veronan herra, joka vuonna 1300 tosin oli
+vielä lapsi, mutta herätti myöhemmin ruhtinashyveillään Danten huomiota.
+
+[7] »Feltron kahden», kaksi Feltro-nimistä paikkakuntaa.
+
+[8] Camilla, Euryalos, Turnus, Nisus, neljä Vergiliuksen
+Aeneis-runoelman henkilöä.
+
+
+2. laulu
+
+[9] »Silviuksen isä» on Aineias.
+
+[10] »Vas electionis» = Paavali kuten häntä apostolien teoissa (9:15)
+nimitetään.
+
+[11] Beatrice, Danten varhain kuollut nuoruuden rakastettu, joka
+Jumalaisessa näytelmässä esiintyy Vergiliuksen, inhimillisen viisauden,
+vastakohtana, jumalallisen viisauden ja armon edustajana.
+
+[12] Neitsyt Maria, Lucia ja Beatrice edustavat Jumalan armon kolmea eri
+lajia, kuten skolastinen teologia oli ne määritellyt.
+
+[13] »Joella, jost' ei...»: syntisen elämän virta, jonka kanssa ei edes
+meri voi kilpailla.
+
+
+3. laulu
+
+[14] Kolmiyhteinen Jumala.
+
+[15] »Tää on tila kurja niiden...»: pelkurit, jotka eivät ole
+uskaltaneet olla sen enempää hyviä kuin pahoja, on pantu helvetin portin
+ja ensimmäisen helvetinpiirin väliin, samoin kuin ne enkelit, jotka
+Saatanan luopuessa Jumalasta eivät pitäneet kummankaan puolta.
+
+[16] Tarkoittanee paavi Celestinus V:tä, joka luopui virastaan ja jonka
+jälkeen Danten perivihollinen Bonifacius VIII valittiin paaviksi.
+
+
+4. laulu
+
+[17] Danten helvetti on suuren suppilon kaltainen ja jaettu yhdeksään
+piiriin, kukin eri jyrkänteellä. Suppilon kärki on sama kuin maapallon
+keskipiste (vanhan maailmankäsityksen mukaan kaikkeuden keskipiste).
+Suppilon kannen muodostaa maanpäällinen piiri, jonka keskipisteessä on
+Jerusalem ja ympyräviivalla mm. Firenze.
+
+[18] »Esipiha» on vanhan teologian Limbus patrum, jossa vanhan liiton
+vanhurskaille oli sija valmistettu.
+
+[19] »Valtaherra» on Kristus, joka ristinpuulla kuoltuaan astui alas
+tänne.
+
+[20] »Viisasten mestari» on Aristoteles, jolle koko keskiaika osoitti
+melkein jumaloivaa kunnioitusta. Muut tunnettuja antiikin ajattelijoita,
+tiedemiehiä ja runoilijoita.
+
+
+5. laulu
+
+[21] Minos, Kreetan tarukuningas oli oikeamielisen tuomarin ja
+lainsäätäjän maineessa ja sen vuoksi vanhan ajan mytologia oli asettanut
+hänet manalan tuomariksi. Dante sallii hänen pitää osan
+tuomarinvaltaansa, mutta muuttaa hänet keskiaikaiseen tapaan piruksi.
+
+[22] Kaksi lähenevää varjoa ovat Francesca da Riminin ja hänen miehensä
+Gianciotto Verucchion veljen Paolon. Francesca itse oli Guido Polentan,
+Ravennan herran tytär, joka valtiollisista syistä oli naitettu Riminin
+herran Malatestan vanhemmalle pojalle. Gianciotto huomasi vuonna 1285
+että hänen puolisonsa ja Paolon välillä oli lemmensuhde, yllätti ja
+pisti kuoliaaksi heidät.
+
+[23] »Kaina» on sukumurhaajien helvetti.
+
+[24] Lancelot, kelttiläisen Arthur-kuninkaan tarupiiriin kuuluva sankari
+ja rakastaja.
+
+
+6. laulu
+
+[25] Tunnettu firenzeläinen herkkusuu ja elostelija, jolta Boccaccion
+mukaan ei näytä henkevyyttäkään puuttuneen.
+
+[26] »Metsäpuolue» on »valkeat», toinen Firenzen taistelevista
+perhepuolueista. Vastapuolue oli »mustat». Molempien puolueiden johtajat
+ajettiin vuonna 1300 maanpakoon. Mustat pääsivät kuitenkin paavi
+Bonifacius VIII:n ja Ranskan kuninkaan veljen Kaarle Valoislaisen avulla
+jälleen valtaan ja karkoittivat vuonna 1302 kaupungista mm. Danten, joka
+silloin kuului valkeiden puolueeseen.
+
+[27] »Kaks on vanhurskasta...» Toinen heistä on Dante itse, toista ei
+varmasti tiedetä.
+
+
+7. laulu
+
+[28] »Papé Satán...» Kenties hebreankielestä vääristeltyä manausta, joka
+voisi merkitä jotakin sentapaista kuin »sylje, Saatanan suu, sylje
+Saatanan suu tulta».
+
+
+8. laulu
+
+[29] Phlegyas, antiikin taruvaltias, joka poltti Delphoin temppelin
+kostoksi siitä, että Apollo oli vietellyt hänen tyttärensä.
+
+[30] Filip Argenti, Danten poliittinen vastustaja, tunnettu
+raakuudestaan ja ylpeydestään.
+
+[31] »Diten kaupunki»: Dis oli yksi antiikin ajan Tuonelan herran nimiä,
+jota Dante käytti merkitsemään itse pimeyden ruhtinasta.
+
+
+9. laulu
+
+[32] Eriktone oli muuan antiikin taruston velhonaisista, jonka Lucanus
+mainitsee.
+
+[33] »Juudaan piiri», alin helvetinkuilu, Judas Iskariotin mukaan
+nimitetty.
+
+[34] Kolme raivotarta, omantunnontuskien vertauskuvat.
+
+[35] Theseus oli tarun mukaan yrittänyt ryöstää manalan valtiaan
+puolison Proserpinan.
+
+[36] Dante itse huomauttaa tässä esityksessä vertauskuvallisuudesta.
+Medusa on sydäntä kivettävä epäily.
+
+[37] Enkeli, joka taivaan armosta tulee auttamaan Vergiliusta
+(inhimillistä viisautta), palauttaa kuulijainsa muistiin, miten Herakles
+kerran oli tullut pelastamaan Theseusta ja kohdellut väkivaltaisesti
+tuonen koiraa.
+
+[38] Pola, kaupunki Istrialla.
+
+
+10. laulu
+
+[39] Profeetta Joelin mukaan (3:2 ja 12) viimeinen tuomio oli tapahtuva
+Josafatin laaksossa lähellä Jerusalemia.
+
+[40] Farinata (degli Uberti), jo kuudennessa laulussa mainittu
+firenzeläinen ghibelliinijohtaja.
+
+[41] Haamu, joka nyt näkyy, on Cavalcante Cavalcanti, Guido Cavalcantin
+isä, joka oli Danten aikainen kirjailija eikä nähtävästi ollut osannut
+kyllin kunnioittaa Vergiliusta.
+
+[42] Antiikin mukaan oli manalan valtiatar Hekate samalla myös kuun,
+erittäinkin uudenkuun jumalatar. Viisikymmentä kuukautta laskettuna
+eteenpäin kevätpäivän tasauksesta vuonna 1300, jolloin Danten
+helvetinmatka tapahtui, merkitsee vuoden 1304 alkupuolta. Sinä vuonna
+Dante teki valkeiden kanssa epäonnistuneen yrityksen palata Firenzeen.
+
+[43] Farinata heimoineen oli julistettu ikuiseen maanpakoon.
+
+[44] »Taisto suuri», Montapertin taistelu vuonna 1260, jossa Farinata
+oli firenzeläisten ghibelliinien johtaja.
+
+[45] Saman taistelun jälkeen tahtoivat voittoisat ghibelliinit polttaa
+koko Firenzen, mutta Farinata esti aikeen.
+
+[46] Keisari Fredrik II, ateisminsa vuoksi. »Kardinaali» on Ottaviano
+degli Ubaldini, Bolognan piispa ja merkittävä valtiomies 1200-luvun
+keskivaiheilla.
+
+[47] Beatrice.
+
+
+11. laulu
+
+[48] Anastasius oli paavina vuosina 496-498. Fotinus oli Tessalonikin
+harhaoppinen diakoni.
+
+[49] Caorsa on ranskalainen Cahorsin kaupunki, jonka asukkaat olivat
+kuuluisia koronkiskonnastaan.
+
+[50] »Sun siveys-oppis», samoin myöhemmin »sun luonnon-oppis»,
+Aristoteleen oppeja.
+
+
+12. laulu
+
+[51] »Ateenan ruhtinas», Theseus.
+
+[52] Nessus, joka tahtoi ryöstää Herakleen lemmityn Deaneiran.
+
+[53] Dionysios, Syrakusan tyranni noin vuonna 400 eKr.
+
+[54] Azzolino, Lombardian herra vuosina 1230-60, kuulu julmuudestaan.
+
+[55] Obizzo Esti, Ferraran herra, Danten aikalainen.
+
+[56] Monfortin herra, englantilainen ylimys, joka vuonna 1291 surmasi
+Cornwallin prinssin Henrikin. Tämän sydän vietiin palsamoituna
+Westminster Abbeyyn.
+
+[57] Pyrrhus, Epeiroksen kuningas; Sextus Pompeius.
+
+[58] Kaksi ylhäistä rosvoritaria 1200-luvulta.
+
+
+13. laulu
+
+[59] Seutu Firenzestä etelään päin.
+
+[60] Strofadit, saaria Joonian meressä. Viittaa erääseen Vergiliuksen
+Aeneis-runoelman taruun.
+
+[61] Fredrik II:n kansleri Pietro delle Vigne, joka joutui epäsuosioon
+vuonna 1248 ja surmasi itsensä.
+
+[62] »Portto» on kateus.
+
+[63] Lano Sienalainen, joka tuhlasi omaisuutensa ja etsi tahallisen
+kuoleman kotikaupunkinsa taistelussa aretinolaisia vastaan.
+
+[64] Tunnettu firenzeläinen elostelija.
+
+[65] Firenze, jonka suojelusjumala pakanuuden aikana oli Mars, sitten
+Johannes Kastaja.
+
+[66] Puhuja on joku tuntematon itsemurhaaja.
+
+
+14. laulu
+
+[67] Cato nuorempi, joka marssitti sotajoukkonsa Libyan erämaan halki.
+
+[68] Capaneus, antiikin taruhenkilö. Theban piirittäjä.
+
+[69] Mongibello = Etna.
+
+[70] Flegra, laakso Tessaliassa, jossa Zeus kukisti ryntäävät
+jättiläiset Vulcanuksen takomilla ukonvaajoilla.
+
+[71] »Päämies», Saturnus, jonka aikana vielä koko ihmiskunnalla oli
+kultakausi. Samalla vertauskuvallisesti käsitettynä Aika.
+
+[72] Rea oli maanjumalatar, Zeun äiti.
+
+[73] »Vuoressa seisoo...». Nebukadnesarin unikuvan (Daniel 2:31-33)
+mukaan muodostettu. Tarkoittaa Dantella maailmanhistorian neljää
+aikakautta, kulta-, hopea-, vaski- ja rauta-aikaa. Savijalka merkitsee
+Rooman keisarikuntaa, jonka heikkoutta Dante syvästi suree.
+
+[74] Damiata = Egypti.
+
+
+15. laulu
+
+[75] Brunetto Latini, (1220-1294), Danten kunnioitettu opettaja, suuri
+filosofi, runoilija ja kaunopuhuja. Hänen pääteoksensa oli Tesoro.
+
+[76] Dante ja yleensä Firenzen ylhäisö katsoivat olevansa vanhojen
+roomalaisten jälkeläisiä vastakohtana Fiesolen vuoristosta kaupunkiin
+myöhemmin muuttaneille raaoille nousukkaille.
+
+[77] »Nainen», Beatrice.
+
+[78] Sodomiitteja.
+
+[79] Priscianus, latinalainen oppinut 500-luvulta. Francesco d'Accorso,
+bolognalainen lainoppinut, kuollut vuonna 1293.
+
+[80] Tarkoittaa piispa Andrea dei Mozzia, jonka paavi Bonifacius VIII
+siirsi hänen huonon elämänsä takia Firenzestä Bacchiglione-joen varrella
+sijaitsevaan Vicenzaan.--»Jätti...», kuoli (vuonna 1296).
+
+[81] Ensimmäisenä paastosunnuntaina joka vuosi pidettiin Veronassa
+kilpajuoksut, joiden palkintona oli palanen vihreää verkaa.
+
+
+16. laulu
+
+[82] »Kaupunki kehno», Firenze.
+
+[83] »Rattaan rakensivat...», pyörivät piirissä.
+
+[84] Kauneudestaan ja siveydestään kuulu firenzeläinen nainen, joka eli
+vuoden 1200 paikkeilla.
+
+[85] Firenzeläinen ylimys, guelfi, kuollut vuonna 1292.
+
+[86] Viisas mies, jonka neuvoa noudattamalla firenzeläiset olisivat
+säästyneet hirvittävältä verilöylyltä Arbia-joella vuonna 1260.
+
+[87] Sukuperältään alhainen, mutta arvossapidetty kunnian mies
+1200-luvun keskivaiheilta. Hän näyttää antautuneen sodomian paheeseen
+puolisonsa ilkeyden takia.
+
+[88] Juuri ennen vuotta 1300 kuollut älykäs firenzeläinen.
+
+[89] Köysi (munkkiköysi) merkinnee ulkonaista elämänkuria, jolla Dante
+oli tahtonut voittaa aistillisuuden pedon. Itsekin hän lienee
+nuoruusvuosinaan ollut fransiskaani.
+
+
+17. laulu
+
+[90] Geryon, Herakleen surmaama antiikin tarukuningas on tässä vilpin
+vertauskuvana ja keskiaikaisen mielikuvituksen mukaan muodosteltu.
+
+[91] Luettelemalla vaakunoita Dante leimaa polttomerkillään eräitä
+firenzeläisiä nousukassukuja heidän koronkiskontansa vuoksi.
+
+[92] Phaëton, Auringon poika, sai antiikin tarun mukaan kerran
+aurinkovaunut ohjattavakseen, mutta ei osannutkaan ajaa. Pelastaakseen
+maapallon joka oli palaa poroksi Zeus löi hänet salamalla.
+
+[93] Dedalus (Daidalos), taruston keksijänero oli oppinut lentämään
+siivin, jotka oli ommeltu vahalla kiinnitetyistä linnunsulista. Hänen
+poikansa Ikarus lensi uhmaten liian lähelle aurinkoa, jolloin vaha suli
+ja hän putosi mereen.
+
+
+18.laulu
+
+[94] »Riemuvuosi» oli vuonna 1300. »Vuori» josta muutama säe myöhemmin
+puhutaan on Ianiculum.
+
+[95] Arvossapidetty 1200-luvun bolognalainen, joka paritti sisarensa
+ruhtinas Azzo VIII Estelle.
+
+[96] Kuningas Thoaan oli hänen tyttärensä Hypsipyle viekkaudella
+pelastanut.
+
+[97] Muuan lipeväkielinen demagogi.
+
+[98] Roomalaisen huvinäytelmän henkilö, joka Terentiuksen »Eunukeissa»
+esiintyy Thrason rakastajattarena.
+
+
+19. laulu
+
+[99] Simon Magus, joka Apostolien tekojen (8:9-20) mukaan tahtoi ostaa
+Pyhän hengen lahjat. Hänestä sai kirkonviroilla käyty kauppa nimen
+simonia.
+
+[100] Dante vertaa kirkollisen viran ottamista siveellisen avioliiton
+pyhyyteen.
+
+[101] Kastekappeli Firenzessä. Sen vesialtaan vieressä oli pyöreitä
+koloja lattiassa pappeja varten, jotka niissä seisten ylettivät veteen.
+
+[102] Puhuja on paavi Nikolaus III (1277-80). Bonifacius VIII, joka
+vielä eli vuonna 1300 oli taas Danten perivihollinen.
+
+[103] Tarkoittaa paavi Klemens V:tä, Ranskan kuninkaan Filip Kauniin
+kätyriä, jonka tämä pakotti muuttamaan vuonna 1309 Avignoniin.
+
+[104] II Makk. 4:7-26 ja 5:5-10.
+
+[105] Paavi Nikolaus oli lahjottuna ollut mukana niissä vehkeilyissä,
+joiden tuloksena oli ns. Sisilian iltamessu vuonna 1282. Napolin
+kuningas Kaarle Anjoulainen menetti sen johdosta Sisilian.
+
+[106] Päät tarkoittavat seitsemää sakramenttia, sarvet kymmentä käskyä,
+jotka olivat olleet nyttemmin portoksi alentuneen katolisen kirkon voima
+niinkauan kuin sen »mies», paavi, oli palvellut hyvettä.
+
+
+20. laulu
+
+[107] Tietäjä, joka tiesi ennakolta kuolevansa »seitsemän sodassa»
+Thebaa vastaan ja jonka maa nieli siinä.
+
+[108] Thebalainen tietäjä.
+
+[109] Etrurialainen velho, tunnettu Lucanuksen »Pharsaliasta».
+
+[110] Teiresiaan tytär, Mantovan, Vergiliuksen syntymäkaupungin
+perustaja.
+
+[111] Kansanvillitsijä Pinamonte yllytti Mantovan herran Casalodin
+ajamaan maanpakoon monta Mantovan ylhäistä sukua, minkä jälkeen hän itse
+anasti vallan.
+
+[112] Troijan sodan aikainen kreikkalainen tietäjä, jonka Vergiliuksen
+Aeneis mainitsee.
+
+[113] Fredrik II:n lääkäri ja tähdistäennustaja, myös alkemian,
+kiromantian ym. harrastaja.
+
+[114] Guido Bonatti, tähdistäennustaja Forlista. Asdente, ennustajana
+tunnettu suutari Parman kaupungista.
+
+[115] »Kainin tähti» = kuu. Kansantarun mukaan oli kuun ukko yhtä kuin
+Kain.
+
+
+21. laulu
+
+[116] Käsitettävä ivana, sillä Bonturo lienee ollut kaikkein pahimpia
+lahjusten ottajia.
+
+[117] Pieni joki Luccan lähistöllä.
+
+[118] Malacoda, niinkuin muutkin seuraavat pirunnimet on Dante vapaasti
+muodostanut ja ne ovat vaikeasti suomennettavissa, joskin niiden
+merkitys on usein selvä.
+
+[119] Liittoutuneet Firenze ja Lucca olivat valloittaneet Pisalta
+Capronan linnan vuonna 1290. Linnan väelle oli luvattu vapaa lähtö,
+mutta heidän astuessaan ulos portista oli valloittajien joukosta
+kuulunut huutoja »hirsipuuhun! hirsipuuhun!» Dante oli omin silmin
+nähnyt tapauksen.
+
+[120] Tarkoittaa Kristuksen kuollessa tapahtunutta maanjäristystä.
+
+
+22. laulu
+
+[121] Eräs Navarran kuninkaan Thibaut II:n uskoton palvelija
+1200-luvulta.
+
+[122] »Latinalaista», italialaista.
+
+[123] Gomita, joka lahjottuna vapautti isäntänsä vangit.
+
+[124] Gallura, paikkakunta Sardiniassa.
+
+[125] Sardinian kuninkaan Enzion sene]alkki, surmattu vuonna 1275.
+
+
+23. laulu
+
+[126] Sekä hiiren että sammakon nieli kotka.
+
+[127] Tarun mukaan oli Fredrik II rankaissut eräitä pettureita
+heitättämällä heidät lyijykaapuihin puettuina roviolle.
+
+[128] »Hilpeät munkit», Frati godenti, oli paavi Urbanus IV:n aikana
+Bolognassa perustettu maallikkoveljeskunta. Puolueiden ulkopuolelle
+kuuluvina oli molemmat kutsuttu Firenzeen sovittamaan riitapuolia, mutta
+he ottivat lahjuksia ja sallivat Ubertien, ylhäisimpien ghibelliinien
+talojen hävityksen Guardingon kaupunginosassa.
+
+[129] Kaifas.
+
+[130] Hannas.
+
+[131] Suuttuneena Malacodan valheellisuudesta kun hän oli osoittanut
+heille väärän tien.
+
+
+24. laulu
+
+[132] Italian alkavassa keväässä, helmikuun alussa, jolloin aurinko on
+vesimiehen tähtimerkissä.
+
+[133] Kuuran »valkea sisko» = lumi.
+
+[134] Kiivas mustien puoluemies.
+
+[135] Murheettaakseen Dantea, joka oli valkeiden puoluetta lähempänä,
+Vanni Fucci ennustaa, että joskin mustat murtuvat Pistoiassa (1301) ja
+Firenzen hallitus muuttuu Kaarle Valoislaisen avulla, niin myös
+valkeiden perikato on lähellä.
+
+[136] Magra-laaksossa olivat ruhtinas Malespinan maa-alueet; Malespinan
+johdolla mustat jälleen voittivat vastustajansa (1302).
+
+
+25. laulu
+
+[137] Ikimuistoinen herjaamisen merkki, jossa peukalo pistettiin etu- ja
+keskisormen väliin ja koko käsi ojennettiin kohti herjattavaa.
+
+[138] Capaneus.
+
+[139] Maremma oli soinen rantakaistale Toscanan lounaisosassa.
+
+[140] Herakleen tappama ryöväri ja hirviö, Vulcanuksen poika.
+
+[141] Cianfa ja muita nimeltä tunnettuja, mutta muuten merkityksettömiä
+firenzeläisiä.
+
+[142] Caton sotilaita, joita käärme pisti Libyan erämaassa. Toinen
+muuttui tuhkaksi, toinen ratkesi pöhötyksestä.
+
+[143] Kadmus, tarun mukaan Theban perustaja. Aretusa, nymfi.
+
+[144] Gaville, paikkakunta Arno-joen laaksossa, jossa Guercio Cavalcanti
+oli saanut surmansa. Murhasta seurasi verinen sukukosto Gavillen
+asukkaille.
+
+
+26. laulu
+
+[145] Prato, yksi Firenzen kateellisista naapurikaupungeista.
+
+[146] Profeetta Elisa.
+
+[147] Eteokles ja Polyneikes, Theban onnettoman kuninkaan Oidipuksen
+pojat, jotka olivat surmanneet toisensa veljesvihassa. Tarun mukaan
+jakautui liekki kahtia kun heidän ruumiinsa poltettiin.
+
+[148] Deidamia, Akilleuksen morsian.
+
+[149] Pallaan kuva oli suojellut Troijaa siihen asti kun Odysseus ja
+Diomedes ryöstivät sen pois sieltä.
+
+[150] Nyt alkava kaunis tarina on Danten omaa keksintöä.
+
+[151] Tarkoittaa Kiirastulen vuorta.
+
+
+27. laulu
+
+[152] Sisilialainen tyranni Phalaris oli ateenalaisella taidesepällä
+Perilloksella teettänyt vaskisen härän, joka voitiin kuumentaa ja jonka
+ontelo voitiin täten muuttaa kidutuspaikaksi. Koetellakseen mihin kuva
+kelpasi heitätti Phalaris ensin sen sisälle härän tekijän.
+
+[153] Romagna, osa Adrian meren puolista Keski-Italiaa. Puhuja on
+Montefeltron kreivi Guido.
+
+[154] Ruhtinassuku Polenta kantoi kotkaa vaakunassaan.
+
+[155] Kaupunki Ravennasta eteläänpäin.
+
+[156] Forlin kaupunki oli vuonna 1282 juuri saman Guido Montefeltron
+johdolla lyönyt perinpohjin paavin lähettämän ranskalaisen armeijan.
+Vuonna 1300 oli vallan Forlissa anastanut muuan Ordelaffi, jonka
+sukuvaakunassa oli vihreä jalopeura.
+
+[157] Verrucchio oli Francesca da Riminin yhteydessä mainitun
+Malatesta-suvun linna. »Vanha» on Malatesta da Rimini, »nuori» hänen
+poikansa Malatestino, Paolon ja Gianciotton vanhin veli.
+
+[158] Ghibelliinien puoluepäällikkö, joka vuonna 1295 joutui Malatestan
+vangiksi ja sai surmansa vankeudessa.
+
+[159] Lamone-joen varrella on Imola ja Santerno-joen varrella Faenza.
+Puolueväriltään vaihteleva ruhtinas Magninardo Pagani da Susinana
+hallitsi näitä kaupunkeja. Hänen vaakunassaan oli punainen jalopeura
+valkealla pohjalla.
+
+[160] Cesenan kaupunki, jossa vallitsivat vuoroin Malatestat, vuoroin
+Montefeltrot niin ettei sinne tahtonut kotiutua sen enempää tyrannia
+kuin kansalaisvapauskaan.
+
+[161] Danten perivihollinen, paavi Bonifacius VIII, joka oli joutunut
+riitaan ylhäisen roomalaisen Colonna-suvun kanssa.
+
+[162] Tarun mukaan oli paavi Sylvester parantanut Konstantinuksen
+spitaalin kastamalla hänet.
+
+[163] Pyhä Franciscus, sen munkkikunnan perustaja, johon puhuja oli
+kuulunut.
+
+
+28. laulu
+
+[164] Cannaen taistelussa vuonna 216 e.Kr.
+
+[165] Normannilainen sotapäällikkö, joka 1000-luvun keskivaiheilla
+valloitti Etelä-Italian.
+
+[166] Tarkoittaa Kaarle Anjoulaisen ja viimeisten Hohenstaufien välisiä
+taisteluita.
+
+[167] Allard oli ranskalainen ritari, jonka viekasta neuvoa seuraamalla
+Kaarle Anjoulainen voitti Konradinin, viimeisen Hohenstaufin.
+
+[168] Ali perusti muhamettilaisen lahkokunnan ja kylvi siten
+eripuraisuutta ihmismieliin aivan kuten Muhammed Danten käsityksen
+mukaan oli tehnyt omalla opillaan.
+
+[169] Fra Doleino oli erään apostolista yksinkertaisuutta harrastavan
+lahkon johtaja. Hän piileskeli kannattajineen Novaran lähistöllä
+Piemontin vuoristossa. Nälkä pakotti heidät antautumaan ja heidän
+johtajansa kuoli polttoroviolla vuonna 1307.
+
+[170] Medicinan (pieni kaupunki Bolognan lähistöllä) mies, joka oman
+etunsa vuoksi lienee lietsonut eripuraisuutta Malatestan ja Polentan
+sukujen välillä.
+
+[171] Tarkoittaa Lombardian tasankoa.
+
+[172] Kaupunki Adrian meren rannalla, Riminin eteläpuolella. Sen »kaksi
+parasta» olivat Guido del Cassero ja Angiolello da Carignano.
+
+[173] Jo edellisessä laulussa mainittu »Verrucchion hurtta», nuori
+Malatestino, joka Fanon herraksi päästäkseen kutsui kaksi kaupungin
+arvokkainta kansalaista neuvotteluun Cattolicaan, Riminin ja Fanon
+välillä sijaitsevaan kaupunkiin. Palkatut merimiehet surmasivat heidät
+kuitenkin matkalla, kuten Dante ennustuksen muodossa esittää.
+
+[174] Tarkoittaa Riminiä (roomalaisten Ariminium), jonka lähellä Caesar
+kulki Rubiconin yli.
+
+[175] Mosca Lamberti, joka oli yllyttänyt Amidein suvun murhaamaan erään
+Buondelmonten, koska tämä oli ensin kihlannut tytön Amidein suvusta,
+mutta sitten mennyt naimisiin Donati-sukuun kuuluvan tyttären kanssa.
+Murhasta olivat seurauksena monet sukukostot.
+
+[176] Tunnettu ranskalainen ritari ja trubaduuri, joka yllytti Englannin
+kuninkaan Henrik II:n vanhimman pojan nousemaan isäänsä vastaan.
+
+
+29. laulu
+
+[177] Danten äidin setä, josta kerrotaan paljon pahaa, muun muassa että
+hän olisi tehnyt väärää rahaa. Hänen väkivaltainen kuolemansa kostettiin
+vasta 30 vuotta myöhemmin.
+
+[178] Zeus muutti edellämainitun sukupuuton jälkeen muurahaiset (myrmex)
+ihmisiksi, jotka saivat nimen myrmidonit.
+
+[179] Arezzon mies, Griffolino.
+
+[180] Ivallisessa mielessä.
+
+[181] Kaksitoista nuorta elostelijaa, jotka vuoden kuluessa tuhlasivat
+kaiken omaisuutensa.
+
+[182] Danten firenzeläinen tuttava, jonka sienalaiset olivat polttaneet
+alkemian vuoksi.
+
+
+30. laulu
+
+[183] Atamas, Semelen sisaren Inon mies.
+
+[184] Gianni Schicci asettui jäljempänä mainitun Buoso Dynatin
+vuoteeseen, missä tämä makasi erään sukulaisensa murhaamana, ja saneli
+murhatun ääntä jäljitellen notaarille testamentin, joka tuotti hänelle
+kallisarvoisen tamman ja muita aarteita.
+
+[185] Paphoksen kuninkaan Cinyraan tytär, joka synnytti isälleen pojan
+nimeltä Adonis.
+
+[186] Kaupunki Arno-joen lähteillä, jossa Adam Brescialainen oli tehnyt
+vääriä Johannes Kastajan kuvilla varustettuja firenzeläisiä kultarahoja.
+
+[187] Hänen apulaisiaan. Branda oli kirkasvetinen kaivo Sienassa.
+
+[188] »Narcissuksen kuvastin», lähdevesi.
+
+
+31. laulu
+
+[189] Tarun mukaan paransi tämän keihään ruoste haavat, jotka keihäs oli
+tehnyt.
+
+[190] Linna Sienan lähistöllä.
+
+[191] Tahallista sekakieltä, sopivaa Babylonin kielensekoituksen
+aikaansaajalle.
+
+[192] Tarun jättiläinen Anteus oli elättänyt itseään pyydystämällä
+leijonia Pohjois-Afrikassa, niillä tienoin, missä Scipio vuonna 202
+e.Kr. voitti Hannibalin.
+
+[193] Vino torni Bolognassa.
+
+
+32. laulu
+
+[194] »Neiet armaat», runottaret.
+
+[195] Tambernik, vuori Slavoniassa. Pietrapana, vuori Toscanassa.
+
+[196] Joki Firenzen lähistöllä.
+
+[197] Puheenaolevat veljekset, jotka kuuluivat Alberto da Mangonan
+kreivilliseen sukuun, olivat 1200-luvun loppupuolella surmanneet
+toisensa puolue- ja perintöriitojen vuoksi.
+
+[198] Kuningas Arthurin kapinallinen äpäräpoika Mordrec, jonka isä
+lävisti peitsellään niin että päivä paistoi hänen lävitseen, »rinnan
+ynnä varjon». Kuollessaan hän ehti kuitenkin vielä antaa surmaniskun
+isälleen.
+
+[199] Foccaccia Cancellieri, joka puoluesyistä surmasi sukulaisensa
+Detto Cancellierin.
+
+[200] Muuan firenzeläinen sukumurhaaja.
+
+[201] Muuan toinen firenzeläinen, joka oli petollisesti surmannut
+sukulaisensa Ubertinon. Hän odottaa serkkunsa Carlino de' Pazzin tuloa,
+jonka rinnalla hän muka näyttää varsin viattomalta. Carlino oli
+petoksella saattanut erään pistoialaisten ghibelliinien hänelle uskoman
+linnan firenzeläisten haltuun ja aiheuttanut siten nuorten sukulaistensa
+ja ystäviensä kuoleman.
+
+[202] Huutaja on firenzeläinen Bocca degli Abati, joka Montapertin
+taistelussa vuonna 1260 oli oman puolueensa guelfit pettämällä auttanut
+ghibelliinit voittoon.
+
+[203] »Antenora», isänmaanpetturien ja puoluekavaltajien helvetti.
+Saanut nimensä Antenorista, joka tarun mukaan kavalsi Troijan
+kreikkalaisille.
+
+[204] Buoso, Dueran mies, otti Kaarle Anjoulaisen aikaan lahjoja
+ranskalaisilta ja helpotti heidän marssiaan Keski-Italiaan.
+
+[205] Valombrosan apotti, joka vuonna 1258 Firenzessä mestattiin
+vehkeilijänä.
+
+[206] Petti firenzeläisten ghibelliinien asian kuningas Manfredin
+tappion jälkeen vuonna 1266.
+
+[207] Ganellone, Rolandin laulussa mainittu petturi Ganelon; Tribaldello
+päästi bolognalaiset viholliset synnyinkaupunkiinsa Faenzaan.
+
+[208] Yksi Theban seitsemästä piirittäjästä, joka tarun mukaan vielä
+kuollessaan oli purrut vihollisensa Menalippon päätä.
+
+
+33. laulu
+
+[209] Ugolino oli guelfi, Ruggieri ghibelliini, molemmat Pisan
+kaupungista. Hirvittävä tarina, jonka Dante kertoo, on tosi ja
+tapahtunut vuonna 1289.
+
+[210] »Tään», Ruggierin.
+
+[211] Lucca ja Pisa ovat vain kolmen peninkulman päässä toisistaan.
+Niiden välillä on Monte Giulianon vuori.
+
+[212] Pisan ylhäisiä ghibelliinisukuja, Ruggierin kannattajia.
+
+[213] Romaaniset kielet jaettiin myöntävän partikkelin muodon mukaan,
+joka italiankielessä on si.
+
+[214] Saaria Arno-joen suulla, Pisan edustalla.
+
+[215] Theban taruhistoria on tulvillaan luonnottomia rikoksia.
+
+[216] Alberigo de' Manfredi surmautti omassa pöydässään erään
+sukulaisensa juuri kun tarjottiin hedelmiä. »Alberigon hedelmistä» tuli
+sen vuoksi sananparsi.
+
+[217] »Ptolemea», niiden helvetti, jotka olivat käyttäneet ystävyyden
+naamaria vilppiinsä. Nimi on luultavasti muodostettu raamatussa mainitun
+Ptolemaioksen (I Makk. 16:11-17) mukaan.
+
+[218] Kohtalotar, joka leikkasi poikki elon langan.
+
+[219] Genovalainen ylimys, joka vuonna 1290 oli pitopöydässään
+murhauttanut appensa ja kutsuvieraansa Mikael Zanchen.
+
+
+34. laulu
+
+[220] »Vexilla Regis prodeunt...» alkaa muuan vanha kirkkohymni.
+Vergilius lisää siihen sanan »Inferni» ja koko säe merkitsee siis
+»helvetin kuninkaan sotamerkit lähestyvät meitä».
+
+[221] Brutus ja Cassius, Caesarin murhaajat. Caesar oli Danten
+valtiollisen ihanteen, pyhän Rooman keisarikunnan perustaja. Siksi
+murhaajien rangaistus oli yhtä suuri kuin Juudas Iskariotin.
+
+[222] Maan keskipisteen.
+
+[223] Luciferin.
+
+[224] Danten kuvittelema mannermaa läntisellä pallonpuoliskolla.
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Jumalainen näytelmä: Helvetti, by Dante
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALAINEN NÄYTELMÄ: HELVETTI ***
+
+***** This file should be named 10941-8.txt or 10941-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/0/9/4/10941/
+
+Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and DP Distributed
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's
+eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
+compressed (zipped), HTML and others.
+
+Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
+the old filename and etext number.  The replaced older file is renamed.
+VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
+new filenames and etext numbers.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
+are filed in directories based on their release date.  If you want to
+download any of these eBooks directly, rather than using the regular
+search system you may utilize the following addresses and just
+download by the etext year.
+
+     https://www.gutenberg.org/etext06
+
+    (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,
+     98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)
+
+EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
+filed in a different way.  The year of a release date is no longer part
+of the directory path.  The path is based on the etext number (which is
+identical to the filename).  The path to the file is made up of single
+digits corresponding to all but the last digit in the filename.  For
+example an eBook of filename 10234 would be found at:
+
+     https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234
+
+or filename 24689 would be found at:
+     https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689
+
+An alternative method of locating eBooks:
+     https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL
+
+
diff --git a/old/10941-8.zip b/old/10941-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..39a4dc5
--- /dev/null
+++ b/old/10941-8.zip