diff options
Diffstat (limited to 'old/7muis10.txt')
| -rw-r--r-- | old/7muis10.txt | 5465 |
1 files changed, 5465 insertions, 0 deletions
diff --git a/old/7muis10.txt b/old/7muis10.txt new file mode 100644 index 0000000..f87efef --- /dev/null +++ b/old/7muis10.txt @@ -0,0 +1,5465 @@ +The Project Gutenberg EBook of Muistatko, by Juhani Aho +#3 in our series by Juhani Aho + +Copyright laws are changing all over the world. Be sure to check the +copyright laws for your country before downloading or redistributing +this or any other Project Gutenberg eBook. + +This header should be the first thing seen when viewing this Project +Gutenberg file. Please do not remove it. Do not change or edit the +header without written permission. + +Please read the "legal small print," and other information about the +eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file. Included is +important information about your specific rights and restrictions in +how the file may be used. You can also find out about how to make a +donation to Project Gutenberg, and how to get involved. + + +**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts** + +**eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971** + +*****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!***** + + +Title: Muistatko + +Author: Juhani Aho + +Release Date: October, 2005 [EBook #9082] +[Yes, we are more than one year ahead of schedule] +[This file was first posted on September 4, 2003] + +Edition: 10 + +Language: Finnish + +Character set encoding: ASCII + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTATKO *** + + + + +Produced by David Starner, Tapio Riikonen and Distributed Proofreaders + + + + + +MUISTATKO--? + +Kukkia kevaiselta niitylta + + +Juhani Aho + + + + +Kun hautasi umpeen luotua sen ymparille ryhmittynyt saattovaki kuin +yhdesta suusta yhtyi viimeiseen virteen, paisuttaen sen kuin ylos +korkeuteen kumpuilevaksi suitsutukseksi, vihlaisi rintaani katkera, +kirveleva tunne, etta nyt olin sinut lopullisesti menettanyt. En ollut +menettanyt sinua viela _silloin_, kun olit hengahtanyt viimeisen +hengahdyksesi. Pidin sinua silloin viela kadesta ja sina tunnuit olevan +ainakin osaksi minun. Eika erontunne arkkua hautaan laskettaessa ja sita +umpeen luotaessakaan viela ollut taysin tietoinen. Olithan siina, joskin +turpeen alla, ja minusta oli kuin olisin, haudalle tullen ja sita hoitaen +ja kukittaen, viela kauankin voinut olla kanssasi kosketuksissa. Ja +olisihan, minunkin kerran kuoltuani, levatty saman turpeen alla, yhdessa +elettya yhdessa haviten. + +Mutta kun saattovaki sataaanisena veisasi: + + "Ja ruumis, se maatunut maassa, + nyt katoovaisuutensa muuttaa + ja taivaassa sielunsa kanssa + on alkava eloa uutta, + oi onnea, ihanuutta!" + +niin oli kuin ero olisi ollut lopullinen ja peruuttamaton. Ne kaikki, +ystavat, tuttavat, jopa ventovieraatkin uskovaiset yhtakkia kuin +tempasivat sinut minulta ja veivat miltei mielenosoituksellisesti sinut +virtensa savelsiivilla minulta pois. Monisatalukuisen seurakunnan aani +oli kuin yhden ainoan aani, joka tulkitsi yhta ainoata jarkahtamatonta, +voitonvarmaa uskoa, etta olet noussut sinne ja tulet siella elamaan +niinkuin hekin vuorostaan kerran, kaikki, jotka siihen uskovat. Heidan +uskonsa ei ollut minun, mutta mina tiesin, etta se oli sinunkin. Rintani +taytti kaipaus ja kaiho, etten voinut uskoa niinkuin sina, vaikka olisin +tahtonutkin. He ikaankuin jostain voitosta riemuiten veivat sinut minulta +sinne, mista en koskaan sinua saavuta. Oli niinkuin he ikaankuin +enkelipilvessa olisivat kantaneet sinut nakyvistani hautuumaan +koivuholvin lapi ylos kesaiseen sineen ja auringon haikaisevaan +autereeseen, ja niinkuin sina vastaansanomatta olisit antanut sen +tapahtua, jattaen minut siihen avuttomine epauskoineni, voimattani sinuun +enaa koskaan yhtya. + +Tiesin, etta uskoit elamaan kuoleman jalkeen ja etta oli taivas ja +tapaaminen siella. Ilmaisit sen uskosi silloin, kun ensimainen lapsemme +oli kuollut, sanoit, etta elamasi olisi mahdoton elaa, jollet tietaisi +tapaavasi jalleen niita, jotka kerran kadotit. Se oli sinussa siis +pohjimmaltaan vain rakkautta meihin, rakastamiisi, minuunkin, jotka +tahdoit tietaa kohtaavasi jossain viela kuolemankin jalkeen. En hennonut +edes koettaakaan sita tunnelmaa sinulta riistaa, en sinun tahtesi enka +itsenikaan tahden, johon se myoskin kohdistui. Mutta sina tiesit, etten +mina sittenkaan uskonut niinkuin sina. Kai suritkin sita salaisesti. + +Ja siksi oli nyt, niinkuin kaikki siteet valillamme olisivat katkenneet +eivatka olisi enaa yhteen solmittavissa. Sina olit mennyt ja mina olin +jaanyt.... Juhlahymnein sinut juhlasaatossa oli minulta viety. Olimme +elaneet ihanan elaman kaksin, nyt taytyy minun elaa loppuikani taalla +yksin. Sina naytit surumielisesti, mutta samalla alistuvasti siihen +tyytyvan. Tunnuit sanovan: usko, niin tapaamme! Ja yhtakkia oli +minustakin, kuin olisikin se vain _siita_ riippunut. Niin pian kuin +uskon, ettet ole mennyt, et ole. Kun tulemme elamaan yhdessa siella, niin +elamme viela taallakin, joskin lyhyessa, satunnaisessa erossa. Olit vain +mennyt hiukan edeltapain auringon maahan, mina taalla vain jarjestaen +jotain ja sitten seuraten. + +Olisin tahtonut, kiihkeasti tahtonut, mutta en kuitenkaan voinut. Kuinka +tunteeni koettikin minua taivutella, jarjellani en voinut mitenkaan. En +voinut muuta kuin itseani saalien valittaa: miksi on minulta otettu +lapsuuteni usko? + +Olit kulkenut minulta avaruuden kuilun yli, olit iaksi mennyt sen +toiselle puolelle. Uskaltaisinko minakin, sittenkin, pyrkia sen yli? +Sinun vastuullasi, sinun uskoosi uskoen? Uhmata omaa epauskoani? + +Tuli hetkeksi huikaiseva, vaivuttava halu siihenkin. Oli miten oli, kavi +miten kavi--mita mina taallakaan ilman sinua? Vaivoin jaksoimme +yhdessakaan elaa nama viimeiset kirovuodet maailmansuruinemme, +kansankipuinemme, omine onnettomuuksinemme. Kuinka voin jatkaa elamista +yksin, kun kaikki vain pahenee: olot, ihmiset, ei rehellisyytta, +oikeutta, vanhurskautta, totuutta--mita mina taalla enaa teen? On +mahdotonta koettaakaan. Ei ole tarmoa tyohon, valittaa en voi ... +lahdenko pois? Mutta jos en paasekaan yli? Jos joudun iaksi harhailemaan +erossa sinusta. Sina siella, mina missa, ikuisessa erossa? En voi lahtea +sille taipalelle. Jos eromme on oleva ikuinen, en sita ainakaan itse +tahdo jouduttaa. + +Samassa tunnen: olipa miten oli ... olitpa missa olit, elitpa tai olit +kuollut, erottipa meidat millainen kuilu tahansa, mina _tahdon_ olla +yhteydessa kanssasi. Ja kuta suurempi on uupumukseni astuessani +hautuumaalta kotiin pain ja taistellessani hukkumistani vastaan, sita +kiihkeammin mina turvaan tahan oljenkorteen: siihen, etta sittenkin +taytyy. Miten? Sita en tieda enka kasita enka valitakaan tietaa. Mutta +kuilun poikki mina olen kulkeva. Hoen sita itselleni kuin hourailija. + +Saavun kotiin. Talo on lehtikujan koivusta rannan pihlajaan saakka niin +rauhallinen ja tyyni ja valinpitamaton, kuin ei taalla olisi mitaan +muutosta tapahtunut. Ja kuitenkin ne ovat nahneet, puut ja ikkunat ja +paadyt, kaiken ja olleet mukana kaikessa. Miksi ne ennen aina elivat ja +surivat ja iloitsivat yhdessa kanssamme? Nyt niista on kadonnut +myotatunnon ja osanoton henki. En sita niista loyda nyt niinkuin joka +kerta ennen, kun tulin ja menin, nyt kun sita eniten kaikesta +tarvitseisin. Ovat korjanneet pois kuuset rappujen edesta. Pianpa +ehtivat. Olisivat antaneet niiden siihen ruskettua niinkuin +juhannuskoivujen, olisivathan olleet edes ne muistuttamassa siita, etta +olit ainakin _ollut_ taalla, ollut siina viimeisen kerran ja siita +lahtenyt. + +Minulta tullaan tiedustelemaan talon huomisia toita: onko alotettava jo +heinanteko vaiko mentava ruismaata muokkaamaan? Vaki on sekin, niinkuin +ei mitaan olisi tapahtunut eika muuttunut. Minun taytyy antaa joitakin +maarayksia ja annankin. En jaksa paljoa ajatella, sen kuitenkin jaksan: +Tahan taloon en voi jaada. Kokonainen elaman malja yhteisia iloja on +suistunut suulleen eika niita ole enaa, suruja ja karsimyksia en voi +kenenkaan kanssa jakaa. En jaksa, murrun niiden alle. + +Jarvi oli tyven ja aurinko juuri laski. Sen muistan. Sitten vaivuin +johonkin, johon jain. + + + + +Olen nukkunut yon ja paivan, ensi kerran viikkojen valvomisen jalkeen. +Olen harhaillut autiossa talossa, jonka vahitellen taas tunnen omakseni. +On kai juhannusilta, koska kaikki vaki on poissa, jarven rannoilla +hulmuaa kokkovalkeita ja keinukalliolta kuuluu soittoa.... Sinakin olet +poissa, mutta kai tulet pian. Silta varalta, etta mina tulisin ennen, +nayt--hyva haltija--panneen esille illallisen ja peittaneen ruuat +liinalla. En tahdo koskea niihin, ennenkuin tulet. + +Tiedan jo, etta olet tullut pois sielta, minne sinut veivat. Olen +tavannut sinut kaikkialla. Puiston koivut ja rannan pihlaja tietavat jo +tulostasi. Henkesi varahtelee joka lehvassa. Oli hyva, etta korjasivat +pois hautauskuuset. Jaan tanne enka koskaan lahde. Nyt ei mikaan paina, +nyt kaikki tukee ja nostaa. + +Kuule, voin puhua sinulle milloin hyvansa ja mista hyvansa! + +Tiedatko, elamani on loytanyt itselleen uuden lahteen! + +Muistatko, kuinka me kerran, sina hirmuisena kesana, kun petyimme +kaikesta--omistamme, tasta kansasta, sen punaisista niinkuin sen +valkoisistakin, kaikista parhaista ihanteistamme, kun tyomme tulokset +nayttivat luhistuvan raunioksi ja me sen alle ja vain sorasta nouseva +poly leijaili kaiken ylla--kuinka me, kun elaman surkeudella ei nayttanyt +olevan mittaa eika maaraa, kysyimme vastausta odottamatta, miksi elamassa +lopulta kaikki ei ainoastaan sorru raunioiksi niinkuin nykyisilla +tappotanterilla, vaan sitten myos niinkuin siella kuoleutuu ja kuivaa +karuksi, ohdakkeiseksi eramaaksi, jonka hedelmoitymisesta ei ole +toivoakaan. Ei kosteikkoa silmankantamissa, ei taivaalla nakyvissa +ainoatakaan pilvea, ei vesisuonta maan alla ainakaan meidan tiedossamme +eika saavutettavissamme. Miksi epailys, uupumus on ainoa, joka jaa? Miksi +henkikin kuivuu ja kuihtuu yhdessa ruumiin kanssa? Onko senkin saatava +kasvuvoimansa aineesta? Eiko sekaan kesta ajan vaihteita? Jos henki on +vapaa, riippumaton, miksi se ei pysy vireessaan ruumiin sortumisesta +huolimatta? Eika vain meidan, vaan koko maailman henki? Eiko olekaan sen +sisaltoa ilman sen kuorta? Onko henki vain jotain semmoista kuin hoyry +kattilassaan, sahko patteriinsa sidottuna? + +Nama olivat minun viimeaikaisia vaikeroimisiani. Sina koetit sanoa +vastaan. "Henki virkistyy ja uudistuu omasta voimastaan. Ihanteet ja +aatteet imevat voimaa itsestaan, siita, mita ovat olleet ja mita ovat +saaneet aikaan. Vaikkei niilla enaa nayttaisi olevankaan nykyisyytta, +eika olevan tulevaisuudesta tietoa, on niilla ollut entisyys, joka ei voi +havita, koska ei mikaan havia. Koska ei havia meren vaahtokaan, vaan +muuttuu tuulen kuollessa takaisin vedeksi, koska se ei ollutkaan vaahtoa +se, joka haihtui, vaan vetta, joka iat kaiket elaa, liikkuu ja laikkyy." + +Jotain semmoista puhuit silloin, kun viela voit. Et kauankaan senjalkeen +enaa voinut. En ymmartanyt sinua silloin, et saanut minua silloin +siivilleni. Kai elamanlahde, sen alati uudistuva vesisuoni, oli johonkin +katkettyna, mutta minulla ei silloin ollut sita kaivonkatsojatietajan +taikasauvaa, jonka avulla olisin sen loytanyt, ei sita tuoretta oksaa, +joka olisi taipunut sinnepain, missa kaivo oli katkettyna. + +Ja nyt minulla on se taikasauva, ja juuri nyt se taipuu uutta tahan asti +tietamatonta, minulle katkossa ollutta elamanlahdetta kohti. + +Kayskelin taalla kuin nukkuvassa, lumotussa puutarhassa, jossa ei lintu +liikahda, ei oksa, ei puu, eika valvo muu kuin valoisa, viilea kesainen +yo, ja jossa sina nukut jossain kuin sadun prinsessa--niin yhtakkia +levahtaa eteeni kuin valoisalle vaatteelle hailahteleva sarja eletyn +elamani kuvia joista en tieda, mista ne saavat valonsa, mutta joissa naen +liukumassa ohitseni sinut ja onnellisimmat hetkeni--enka ainoatakaan +onnetonta. Vaelsin eilen pimeassa, haparoiden eteenpain, kopeloiden kasin +ja jaloin, kiukutellen elaman kurjuutta ja pahoitellen maailman pahuutta. +Niinkuin kerran vuoristossa, missa pimea yllatti, sakenemistaan saeten. +Ja yhtakkia alkaa siella koko taivas salamoida, mutta ei jyrista, valot +syttyvat ja sammuvat ja syttyvat uudelleen ja alinomaa, valahdellen +vuorilta ja vuorten takaa, heijastaen sinisilta jaatikoilta ja +lumihuipulta toiselle ja sielta alas, niin etta kuljettavani polku yli +kaitaisten siltain ja ohi ammottavien kuilujen pysyy valkeana ja +turvallisena kuin paivalla.... Onnemme parhaat hetket, ihanimmat +elamyksemme, suuret ja pienet, elamamme huiput, olen nahnyt ja naen ne +ylosnousseina, uskosi herattamina kuolleista. Ne ovat siina ja tuolla ja +kaikkialla ymparillani. Maan alla kumpuaa ja taivaalla hehkuu ja loistaa, +tama lumottu puutarha heraa ja sina nouset puutarhan pihlajan alta ja +tulet vastaani niinkuin silloin--muistathan--kun siita ensi kerran +ojensit minulle katesi ja kun mina ujona ja mykkana en saanut sanaakaan +sanotuksi tervetuliaisiksi, vaan sina kasvojesi ilmeella itse sanoit +itsesi tervetulleeksi. Tappotannerten rauniot ovat tasoittuneet ja talot +ja puutarhat ja puistot ja pellot ovat vanhoilla paikoillaan, ei mitaan +ole havitetty, eramaa kukkii, koko maailma on ennallaan--niinkuin tama +talommekin, josta en ikina lahde--sanoinhan jo: mina jaan tanne enka +koskaan lahde. + +Pian, pian ne muistiin, onneni hetket! Myoskin muu maailma ehka niita +tarvitsee, kaikki, jotka vaeltavat pimeydessa ja epatoivossa eivatka +tieda, missa on _heidan_ elamansa lahde ja miten se on loydettavissa. + +Niita nousee minulle joka askeleella kuin kukkia kevaisella niitylla. +Niita on yhta paljon elamani varjoisilla alangoilla kuin sen paivaisilla +rinteillakin. Onko niita todella voinut olla siella niin paljon? Musta, +kylma maa peittyy kokonaan niiden alle, naen ne kunkin erikseen, voin +laskea ja luetella ne, etaampaa naen niita loppumattomasti toisen +toisensa takana sulaneina yhteen kuin kukkasvainioksi, kuin kukkasmaaksi. +Saan niita, milloin tahdon, sylini taydet, sirotan ne kaikkialle +kaduille, havitetyille paikoille, levitan ne kuin purppuravaatteen +kuningasten kulkea,--ei kuningasten, vaan kerjalaisten, meidan kaikkien, +joilla ei nayttanyt enaa olevan mitaan onnea, ei ainakaan omaamme. On, +on, vaikka emme sita tieda emmeka ymmarra. + +Mina vapisen kiihkosta kuin lapsi, joka tyhja tuohinen kadessa laahusti +kotiinsa pain marjasta, missa ei koko paivana ollut mitaan loytanyt, ja +yhtakkia yllattaa mansikka-ahon tai vadelmikon raunion kupeella--tuolla, +tuolla niita punoittaa suuria, mehevia, kuinka paljon tahansa, enemman +kuin mihin astia riittaa ja ehdin yksin poimia. Kun ei vain kukaan toinen +tulisi ja veisi, minka mina olen loytanyt--ei, tulkoot kaikki, koko +maailma, saatte kaikki, en tahdo itselleni mitaan, silla minulla on nyt +yllin kyllin onnea loppuiakseni, kun ammennan uudelleen entisen elamani +onnet. + +Tunnen yhtakkia voivani unohtaa kaiken. Luontokin, vaikka taistelee ja +voihkaa ja karsii ja nayttaa kuolleen valkoisen vaipan alle, paasee +rauhaan, iloitsee eika nayta muistavan muuta. Ei kesainen tyyni lampi +lipattavine laineineen muista talvellista jaapeittoaan, ei lehto +hiirenkorvalla ollessaan syksyn kellastuneita, putoilevia lehtia, ei +tyven meri myrskya, ei kukkaniitty kuloa. Miksi mina sitten murheitani ja +karsimyksiani! + +Silla ethan olekaan kuollut. Jos olit, heratin sinut henkiin. Houkuttelin +sinut takaisin ja luon sinut ehommaksi entistasi. Sina luot itsellesi ja +minulle ja meille taivaan taalla, heraat hengettarena, joka kay talosta +taloon, majasta majaan niita kaunistamassa. Lohdutukseksi varsinkin +niille, jotka eivat jaksa uskoa elamaan kuoleman jalkeen, mutta eivat +myoskaan kuolemaan elaman jalkeen, vaan tahtovat elaa uudelleen sen, mika +tassa elamassa oli ihaninta ja parahinta, niinkuin se olisi tuleva elama. + +Ajattele, etta onnettomuutta ei ole, kun sita ei anna olla. "Onhan sita +tuossa ja tuossa, onhan joka tien varressa kaatuneita, lahoneita puita, +ja eramaassa valkenevia luita." Olkoon, mutta katso myos hongikon +humisevaan holviin ja tahtaa kauas taivaanrantaan pain, mista kosteikon +palmu viittoo tieta. Elkaa valittako siita surkeudesta, minka naette, +niin ette nae. Kieltakaa tosiasiat, niin niita teille ei ole. Opetelkaa +hymyilemaan, silloin kun teilla on suurin suru. Kaykaa onneen niinkuin +kukka aurinkoon pain silloinkin, kun aurinkoa ei ole, pilvisimmallakin +saalla, yollakin, napaseutujenkin yossa. Kaantykaa siihen pain niinkuin +islamilainen Mekkaansa, valvokaa niinkuin neitsyet ylkaa odottaen, etta +ehditte ajoissa, ajoissa niinkuin aamua aavisteleva kukka, kaantyneina +itaan imeaksenne siita itseenne heti ensimaisen onnen auringon sateen. + +Kulkekaa, ihmiset, umpisilmin onnettomuudelle, elkaa muistako suota, +johon olitte uponneet, vaan ihanaa tunnetta, kun pelastuitte ja paasitte +sen reunaan ja riensitte ylos vaaran laelle. Kuinka monta kertaa olikaan +meilla juuri niin! Mina tahtoisin antaa kaikille taman elamanviisauden +ohjeen. Muistatko, mita me lastemme haudalta palattuamme paatimme? Sina +sanoit: "Koettakaamme olla, niinkuin sita ei olisi ollutkaan. Tasotamme +sen, kylvamme siihen kukkia. Emme pane hautaristia, vaan vihrean puun, +jossa ei ole syntyma- eika kuolinvuosia, ja joka vain vihertaa ja +tuoksuu. Unhotuksen evankeliumi olkoon meidan, niinkuin se on ollut +ihmiskunnankin. Se on sen terveydekseen siten jarjestanyt. Jos kaikki +vaaryys ja kauheus, mita maailmassa yleensa on tapahtunut, alati elaisi +muistossa ja mielissa, taytyisi verikostossa surmata kaikki ja lopulta +itsensa sovitukseksi. Ei mitaan sovitusta, ei mitaan uhria--ei mitaan +anteeksiantoakaan, ainoastaan unhotus, niinkuin me--niinkuin sina teit +niille, jotka surmasivat poikamme. Jos ihmiskunta olisi katkenyt itseensa +kaikki onnettomuutensa, maallisia murheitaan hautoen, olisi se jo aikoja +sitten menehtynyt, tukehtunut, kuollut oman mielensa myrtymykseen, omien +veriensa myrkytykseen." Se oli sinun oppiasi tama, sina aioit elaa sen +mukaan. En tieda, mista olit sen saanut--ehka oli se verissasi perintona +joltain esi-isalta tai esi-aidilta, paljon karsineilta ja paljon +kestaneita, jotka eivat koskaan nostaneet kattaan kohtaloaan kirotakseen, +vaan tyytyivat siihen sen voittaakseen. Sinussa kai virtasi niinkuin +minussakin semmoisten veri, joissa oli vuosisatojen taytymys ja tyytymys, +jotka olivat vieneet hallavuosilta voiton ja kestaneet vanhojenkin isojen +vihojen kauhut: meidan on kestettava naiden uutten, sina sanoit, +ennenkuin sorruit. Sinussa virtasi semmoisten vanhojen uskovaisten veri, +sina olit heista tulos. Meidan vanhempamme olivat uskovaisia ja emmehan +mekaan omalla tavallamme muuta kuin uskoneet. + +Tunnen, etta minussa alkaa soida hymni onnesta, ilolaulu onnelle. Sen +aiheet kokoontuvat kaikkialta, missa ne ovat hajallaan kuin Lemminkaisen +ruumiinosat, jotka rakkaus kokosi, ja lahetti mehilaisen taivaasta +noutamaan niille hengen. Silla sinahan menit sinne vain tullaksesi ja +tuodaksesi. Sortui kaikki ja kaikki on rakennettava alusta. Menetin +maani, kansani, uskoni, molemmat poikani, lopulta sinutkin. En pukeudu +tuhkaan ja sakkeihin niinkuin Job, en kiita siita Herraa, niinkuin han +teki, vaan vaadin ja otan hanelta takaisin, mita olen menettanyt. Liitan +pala palalta yhteen sarkyneen elaman sirpaleet ja nostan ne jalustalle. + +Kuljen kuin uuden elaman luomisen huumeessa. Luon sen muistoistani. +Rakennan, mita minulta polttivat, sovitan silla, mita rikkoivat, viiton +heille kaikille sovituksen tien. En enaa jaksa enka tarvitse surra omaa +kohtaloani, en isanmaan enka muun maailman. Pakenen tata inhaa ikaa +siihen ihanaan aikaan, kun tata ei viela ollut. + +En tieda, mihin joudun, mutta yhden tiedan--: kuinka. Lahden muistojen +taipalelle, lahdemme yhdessa; ensin yksin, sitten sinun kanssasi! + + + + +Muistatko--ethan voi, silla eihan sinua silloin viela ollut, ei ainakaan +minulle. Mutta etkohan kuitenkin ollut mukana jo silloinkin, mukana +elamani aikaisimmassakin onnessa. + +Se oli, niinkuin sanottu, kevainen metsaniitty, nuokkuen kukkia niin, +etta mika siina lienee ollutkin pahan mielen mustaa mutaa ja murheiden +kivia ja nokisia kantoja niiden alla, ne peittyivat niihin. Sanoit usein, +etta lapsuutesi oli ollut sinullekin niinkuin minulle yhtamittaista +onnea. Ehka sinun onnesi kukat olivat toiset, minun toiset, mutta +molempain kuitenkin kukkia. + +Ja mikset olisi voinut jo silloin olla taalla, missa minakin! Ainakin nyt +minulla on se tunne, etta jos joku silloin olisi sanonut minulle, etta +sinulla on ystava, joka jostain sinua katsoo, vaikket hanta naekaan, +olisin uskonut sen heti, empimatta. Jos minulle olisi sanottu, ettei han +tosin viela ole syntynytkaan, mutta etta han syntymattomana jo pyrahtelee +kuin pikku lintuna taman talon ymparilla, niin olisin uskonut senkin. +Etta vaikkemme heita naekaan, he kylla nakevat meidat. Minulle +sanottiinkin joskus, etta lapset, jotka eivat viela ole syntyneet, +liikuskelevat sen talon tienoilla, johon kerran tulevat. Niin olin muka +minakin tehnyt. Minun oli helppo uskoa se silloin eika minun nytkaan ole +erikoisemman vaikea uskoa, etta toisilleen maaratyt henkina seurustelevat +toistensa kanssa jo ennen henkiloitymistaan. Se on niin kaunista ja +nayttaa selittavan niin paljon siita, mika on salaperaista ja muuten +kasittamatonta. Ja olisiko se sen ihmeellisempaa kuin kaikki se, mika on +satunnaista? Olisiko ollut vain pelkka sattuman oikku, etta me tapasimme +toisemme, ja kaikki, mita siita seurasi? Ettei se olisi ollut mitenkaan +edelta maaratty? + +Varmaan sina olit joku niista valkorinta-paaskysista, jotka muistan, +ennenkuin mitaan muuta muistan, istumassa ja sirittamassa aitan harjalla +tai viilettelemassa ilmassa, kun minut on kannettu paivapaisteeseen +pihalle. Kukuit ehka kakosena, jonka kuulin, mutta jota en koskaan +nahnyt. Saatoitpa olla se tiainen, joka talvella tuli naputtamaan +ikkunaan ja jonka luulin pyrkivan sisaan ja joka kerran tulikin avatusta +ikkunasta eika mitenkaan tahtonut lahtea ulos. Olithan tietysti taalla, +kuinka et olisi ollut, vaikkei sinua viela olisi ollutkaan, koskapa olet +nytkin, kun sinua ei enaa ole, enemman kuin oli silloinkaan. Kun olet +taalla se ilma, jota nyt hengitan, mikset olisi ollut sita jo silloin? + +Kuinkas minun muuten olisi niin sanomattoman suloista muistella +muistojani niilta ajoilta? Eivat ne tuomatta tule. Joku niita sielta +kukkasniitylta poimituttaa ja tanne kannattaa. Ne tulevat sielta kuin +ilakoivan lapsilauman tuomina, jotka odottavat isoisan oven takana, +juhlapukuisina, valmiina hanta laululla herattamaan hanen +syntymapaivanaan, jokainen koettaen kuin toisensa kilvalla kurkottaa +niita minulle. Niita ojennetaan minulle pitkin paivaa kaikkialla, missa +vain liikun. En tieda, mitka niista ennen toisia ottaisin vastaan, ne +ovat minusta yhta kauniita kaikki. Kun tulen tanne tyohuoneeseeni, joka +oli myoskin isani tyohuone, on niita poyta ja ikkunat ja uuninreunat +kukkuranaan. Ei riita maljakoita mihin niita panna. Sinako panet heidat +tuomaan niita tanne, tahan huoneeseen, joka on niin taynna sinua, ensin +aavistusta sinusta, sitten kaipausta, sitten kaikkien toiveideni +toteutumista? Taalla sinua ikavoin, tanne sinua odotin, tietamatta +silloin viela sinusta mitaan. Tama oli haahuoneemme, tama tyohuoneeni, +tanne sina tulit ensin yksin luokseni, sitten lasten kanssa, toista +kasivarrellasi kantaen, toisen kieppuessa helmoissasi. Kuulen pienet +askeleet eteisessa ja kaden haparoivan lukkoa. Mina jarjestelin joitakin +talous- ja tilikirjojani, sina kudoit jotain lamminta ja pienokaiset +kisasivat vuoteessa siihen lopulta nukkuen, milloin poikittain, milloin +pitkin. Varhaisimpia muistojani on, etta minakin aikoinani kisasin siina +samassa vuoteessa. Taalla me lopuksi yhdessa itkimme poikiamme, kun +heidat meilta vietiin--mutta ei _siita_ nyt sanaakaan, silla tama ei ole +siita. Ikkunastahan nakyvat koivukaytava ja vainiot ja kirkko ja silta ja +virta ja kirkonsalmi ja kaukana tummametsaiset vaarat: yhteisen onnemme +elinpaikka ja olinpaikka, taulu ja sen kehys. + +Enhan tieda, oliko lapsuuteni juuri se, milta se minusta _nyt_ nayttaa. +En tieda tarkoin, mika on unta ja mika totta siina, mita siita muistan. +Seison sen talla puolella niinkuin usmaverhon edessa. Toiset elamykset +sen takaa nakyvat vain himmeina ja haavemaisina, mutta toiset heloittavat +taydessa valossa. Se verho on niinkuin utuseina, jota varhaisen +sunnuntaiaamun aurinko ja sen virittama hiljainen tuulenhenki ajaa rannan +puihin sita niissa liestytellen ja ratkoen, availlen ja taas sulkien. +Milloin nakyy ja milloin taas katoo palanen metsaista nienta, rantaa, +saari, joku lato luhdalla haikaisevassa, taydessa valossa. Valiin on +peitossa kaikki, kaikki, mika on maassa, mutta taivas on koko ajan +sininen ja vapaa. Kuuluu ajavien aania ja soutavien aironliiketta, +kirkonkellojen soittoa sunnuntaisin. Ei nay paljoa kerrallaan, mutta se, +mika nakyy, nakyy voimakkaana ja valoisana. Silla valoisa aamu, +sunnuntaiaamumaisema on minulle lapsuus elamyksineen. En saa sielta nyt +pakottamallakaan esiin muuta, kuin mika on mieluista muistella. Miksi +muistuu vain se? Siksiko, etta onnen kasvuvoima kevaisessa rehevyydessaan +on niin suuri, etta se tukehduttaa kaikki murheelliset rikkaruohomuistot? + + + + +Lapsuus on lyhyita ja nopeita elamyksia, voimakkaita vaikutelmia, se ei +ole kokonainen eika yhtenainen, mutta ei siina myoskaan ole mitaan +puolihamyista eika himmeaa. Mutta heleimmillaankin se on salaperainen ja +selittamaton. Se oli minulle taynna nakyja ja pikku ihmeita, joita en +kuitenkaan semmoisina pitanyt, vaan jotka olivat kaikki ymmarrettavia-- +ehka siksi, ettei tuntenut edes tarvetta niiden ymmartamiseen. Ei mikaan +olisi voinut hammastyttaa. Uskoi kaikkeen ja teki kaikesta toden ja +ilonaiheen. Ihastui kaikkeen, ei ihmetellyt mitaan. Jos kuu ja tahdet +olisivat alkaneet tanssia viiruina taivaalla niinkuin pareen hehkuva +hiili sita pimeassa pirtissa kiivaasti heiluttaessani, olisi se vain +ollut hauskaa, olisin hypellyt varpaillani ja taputtanut kasiani +jumalalle, jonka pisti paahan nain huvittaa lapsiaan. + +Lapsi on elamansa loitsija, oman itsensa taikuri, pikku Prospero, jolla +aina on saapuvilla ja kaskettavanaan mielikuvituksensa Ariel. Han taittaa +lepanlatvoja siivikseen, liehuttaa niita ja on lintu ja lentaa. Han +tarvitsee ratsun, tempaa kepin ja keikahtaa sen selkaan ja ajaa. +Haukahtaa ja on koira, ammahtaa ja on lehma, hirnahtaa ja on samassa +varsa, ynahtaa ja on vasikka. + +Ei ole mitaan eroa lapsen unella ja todella, han valvoo ja nukkuu +tietamatta, mika on unta ja totta. Lapsuuteni _kokonaisuudessaan_ on kuin +joku senaikuinen tallainen _yksityinen_ yo: nukun pitkat ajat niin +sikeasti, ettei siita ole muuta muistoa kuin pimeys. Sitten alkaa sen +sisasta haamoitella suloisia unia, useinkin samoja ja ennen nahtyja: +uskaltaa hypata katon harjalta, kun jo tietaa, ettei loukkaa jalkaansa; +osaa ja saa uida; saa ratsastaa _oikean_ hevosen selassa. On joskus pieni +painajaishata, kun iso koira ajaa, mutta se ei saa koskaan kiinni. Heraa +ja nukkuu uudelleen ja on taivaassa, jossa lapsillekin on varattu omat +pienet kultapoytansa ja kultajakkarat, ja tarjotaan luumuja ja kermaa +hopealautasilta. Mutta juuri kun on ollut saamassa sen suuhunsa, heraa +pahimmoilleen. Se on suru, ei sentaan suurimpia, silla toivoo, yha +unessa, etta toisen kerran on taivaassa parempi onni.... Jos olet siella, +pida huoli, etta lapset eivat heraa, ennenkuin saavat syodyksi luumunsa +kerman kera. + + * * * * * + +Aikaihmiset alkavat nouseskella, mutta minun ei viela ole tarvis. Olen +puolihereilla, mutta tahdon sailyttaa unen silmissani enka avaa niita. +Kuuluu hiljaista liiketta ja kuiskutusta. Joku kohottaa minua olkapaista +ja asettaa paani tyynylle ja vetaa peitetta jalkojeni paalle. Aiti se on, +tunnen hanen otteensa, joka on toinen kuin lastenhoitajan. Raotan hetken +paasta silmiani. Takassa leimuaa aamuvalkea ja aiti istuu sen aaressa ja +parsii kintaita. Ne ovat minun, joihin eilen tuli reika. Heti kun nousen, +menen makeen. Mutta nyt ei ole viela aika nousta, silla ikkuna on musta. +Aiti sanoo: "Tuti viela." Nukun taas ja kun heraan, on iso paiva ja +ikkunasta nakyy huurteinen koivu. On satanut tuoretta lunta. Seinalla +vastapaata vuodetta vaeltaa lattiasta kattoon ulottuva pitka kaitainen +varjo nurkasta toiseen, kadoten uunin taa; hetken kuluttua liukuu sama +varjo uunin takaa ja katoo nurkkaan; sitten tulee niita kaksi, toinen +toisaalta niinkuin kaksi ihmista vastakkain, ne sulavat hetkeksi yhteen +ja seisovat siina keskella seinaa; sitten ne eroavat kukin haaralleen. En +tieda, mita ne ovat, enka kysy. Tuolilla vuoteen vieressa on uusi kelkka +ja ne minun kintaani. Mina pelmahdan pystyyn ja kirkaisen riemusta. Mita +sina paivana sitten tapahtui, en muista. Mutta niinkuin semmoinen yo ja +semmoinen aamu on minulle koko lapsuuteni. + +On kuin senaikuiseen onnentuntuun tullen paasisin heti kosketukseen +myoskin kaiken sen onnen kanssa, mita minulla on elamassani yleensa ollut +sinun kanssasi. Niinkuin siella olisi pohjallinen koko elamani langan +kultaisen keran. Kultaisenko? Ei ole kaikki kultaa, joka kiiltaa, +sanovat, eika kai ollut silloinkaan, minullekaan. Vaan vaikka se +olkoonkin valekultaa muille, minulle ei lapsuudessani mikaan ollut +valekultaa. Lapselle kaikki kiiltaa ja lapselle kaikki on kultaa, +kuvittelunsa kultaa. Ja eiko elama yleensa ole kuvitellen elettya, +silloin kun se on kauneimmin eletty, sita kauniimmin kuta kuvitellummin? +Taivaan valtakunta on lasten, mutta lasten valtakunta on myos taivas. + + + + +Se valtakunta oli pieni ja rajoitettu. Siina ei alussa ollut muuta kuin +pihamaa huoneiden ja ulkohuoneiden keskessa, ja puutarha ja pienet pellot +ja tie rantaan ja toinen metsanrantaan ulkoverajalle ja siita suureen +ulkometsaan. Kaikki, mika tapahtui ulkopuolella, tapahtui toisessa +maailmassa. Yhteytta sen kanssa yllapiti vain se, mika sielta nakyi ja +mita sielta kuului. Jotka ajoivat maantiella tai soutivat jarvella, eivat +olleet meidan maailmasta, vaan siita toisesta. Ne olivat vieraita ja mina +niita vierastin ja vieroin. Vieras, vihainen harka puski verajaa, mutta +ei paassyt. Se mylvi kerran koko kesaisen yon ja ammui vimmatusti, mutta +minua ei pelottanut vuoteessa isan selan takana. Toisen kerran kavi +ukkonen, jyrisi ja leimahteli, valaisten isan korkean otsan hanen +istuessaan ja katsoessaan ikkunaan. Isa on totinen ja pelkaa, koska se on +Jumalan voima, joka kay, ja koska milloin tahansa saattaa samalla tavalla +jyrahdellen ja leimahdellen tulla maailman loppu. Mina en pelkaa, koska +se on aidan takana ja mina olen isan selan takana. Ei meidan maailma +lopu, vaikka muu maailma siella loppuisikin. + +Tama kotoisen turvallisuuden tunne on elamani ensimaisia onnen tunteita. + +Minulla ei ole mitaan tarvetta pyrkia pois pihamaan puitteista. Kun ensi +kerran joudun maantielle ja kuulen karryjen rytinaa, juoksen taytta +karkua kotiin niinkuin ketunpoika luolaansa. Naen kylla kaukaa +kirkontornin ja pappilan keltaisen paadyn ja suuret ikkunat ja valkoiset +ikkunalaudat, kuulen saannollisesti soitettavan siella ruokakelloa, jonka +mukaan meillakin tulevat toista, kiipeanpa aidallekin nahdakseni +seipaasta pidellen paremmin, mutta minun ei tee sinne minnekaan mieleni. +Naen samasta paikasta toisenkin talon, vastakkaiselta taholta, Iivaaran +rinteelta hyvin kaukaa salojen takaa toiselta puolen jarven. Se on +vielakin suuremman ja komeamman nakoinen. Silla on ruskea katto ja +vihreat seinat, mutta ikkunoita ei nay. Mina tiedan, etta se on +metsankuninkaan Tapion linna, koska Satu-Anni niin sanoi. Muut sanovat, +etta se on vain vanha aho, jonka jyrkka rinne nayttaa seinalta ja +rusottava kaski katolta. En usko. Se _on_ sen Tapion linna. Uskon kaiken +siksi, miksi mieleni tekee. + +Minulle on ja elaa ja haastelee kaikki, niinkuin itse tahdon. Jokainen +esine elaa, jokaisessa on henki. Hieno virpa vingahtaa, vahan paksumpi +vongahtaa, kun niita huiskutan, mutta luuta suhahtaa. _Mina_ saan niista +ne aanet. Mina annan niiden haastaa niin kauan, etten enaa jaksa. +Keppihan kalahtaa, kun lyon silla toista keppia, toinen keppi toisin kuin +toinen. Keppi suuttuu ja lyo minua peukaloon. Minakin suutun ja lyon +takaisin _pahaa_ keppia. Tynnorista vastaa toisin, kun siihen puhun, kuin +jos siihen kuiskaan. Metsa huutaa: "Hoh!", kun mina huudan: "Hoh!"-- +"Hih!", kun mina huudan: "Hih!". Oli siita niin hauska, olin siita niin +onnellinen, etta sita muistaessani yha vielakin on siita hauska ja olen +siita onnellinen. + +Ei mikaan ole siihen aikaan niinkuin se oikein on. Ei mikaan ole minulle +niinkuin muille. Mina aavistelen aikaihmisten puheista, etta heilla on +toisin kuin minulla, etteivat nae sita mita mina. He valista hymahtavat +minulle, vaikken ymmarra miksi. + +Ilmaantuu tuon tuostakin iso musta lintu pihaan, jolla on punatupsu +niskassa ja pitka nokka. Se lentaa pitkissa ponnahduksissa, siivet kauan +supussa, laskeutuu ja nousee, ja sen huuto kuuluu jo kauan, ennenkuin se +nakyy. Se lentaa aitan seinaan, pysyy siina ja takoo sita niinkuin +paastakseen seinasta sisaan. Aitan seinasta se menee tallin seinaan, +siita lahoon koivuun puutarhassa ja kumauttelee sita. Sitten se lentaa +virran yli ja huutaa mennessaan, ja sen huuto kuuluu viela kauan. Se +tulee silloin, kun pihalla ei ole muita kuin mina. Mina kuvittelen, etta +se tullessaan ja mennessaan viheltelee vain minulle. Kerran kaki tulee +kukkumaan ihan pihakoivuun eika silloinkaan ole muita kuin mina. Mina +naen, kuinka sen kurkku pulpahtelee ja pyrsto liikahtelee joka kerta, kun +se kukahtaa. Sanovat tietavan kuolemaa, kun kaki tulee pihaan kukkumaan. +Minulle on kuolema sita, etta lapsi paasee taivaaseen. Minun oli +mieluista ajatella, etta se tulee ottamaan minua. Mutta ei kauankaan sen +jalkeen syntyi minulle pikku sisar. + +Miksi tilttaltti niin mukavasti nostanee ja laskenee pyrstoaan, kun +pysahtyy kivelle? En vasy sita katsomasta ja kummastelemasta ja seuraan +sen mukana portille asti. Teen itselleni pyrston kattopareesta, hyppelen +kivelta kivelle ja nostan ja lasken. + +Miksi leppalintu, jolla on pesa liiterin nurkkalaudan alla, valista +piipittaa, niinkuin silla olisi hata? Se kuin itkee jotain. Mita se +itkee? Miksi tulee sade yolla, kun se illalla itkee? + +Eraana kevaana ennen jaiden lahtoa laskee parvi suunnattoman suuria +valkoisia pitkakaulaisia lintuja sulaan virtaan. Ne uiskentelevat siina +edestakaisin ja sukeltavat paansa ja kaulansa veteen. Mina katselen niita +tasta isan kamarin ikkunasta, polvillani tuossa sohvalla, minulla on yska +enka saa menna ulos. Yhtakkia ne kaikki ojentavat kaulansa. Joku ajaa +sillalla. Sitten ne nousevat siivilleen ja lahtevat lentamaan pohjoista +kohti yli harmaan lumettoman jaan. + +Sen ajan muistoja ovat kevatillat, jolloin sammakot kurnuttavat, niin +etta metsat ja niityt ja rannat helisevat, ja kuuluu myos puron kohina +niittylahden pohjasta. Nain yhden niita latakon reunalla navetan takana. +Silla oli suuret ulkonevat silmat kuin nalkaisilla sairailla +kerjalaislapsilla. Silla oli suuri vatsa ja hintelot saaret. Mina kaannan +sen kepilla selalleen ja se potkii ja sen vatsa on keltainen. Minun on +paha olla. Tunnen ehka ensi kerran elamassani tunnonvaivoja. + +Siihen aikaan oli jonakin vuonna nalkavuosi. Naen suuren muuripadan +aamusta iltaan asti kiehumassa keittion hellalla. Siina on jonkinlaista +ruskeaa vellia, josta saa kupillisensa jokainen tulija, joita paivat +paastaan kay ulos ja sisaan. Keittion poydalla on rivinaan puukuppeja, +joiden aareen pyytajia istuu toinen toisensa jalkeen. Syoneet sijoitetaan +rekeen ja hoidetaan taipalelle. Kun renki palaa viemasta, odottavat hanta +uudet saatettavat. Katselen heidan tuloaan ja menoaan ruokasalin +ikkunasta. Pujahdan valista keittioonkin. Kerran seisoo sen oven suussa +vaimo, sylissaan iso tytto, jota pidellessa laihan kantajan selka on +surkeasti kenossa ja vinossa. Han ei voi laskea lastaan maahan, silla +sen, nalkaisen ja sairaan, jalat eivat kannata hanta. Tytto tuijottaa +suurilla tylsilla silmillaan eteensa. Seison hellan kulmassa +hellanraudassa kiikkuen. Aiti tulee sisaan ruokahuoneesta sylissaan +sisareni, jolla on kadessaan vasta saamansa voileipa. Vesi kihoo minunkin +kielelleni, silla minullakin on nalka, aina nalka, vaikka kai saan syoda +jotakuinkin tarpeekseni. Ovensuussa aitinsa sylissa istuva tytto ei puhu +mitaan, mutta hanen silmansa alkavat elaa ja palaa. Naen vielakin sen +ilmeen. Sisareni aikoo vieda voileivan suuhunsa. Silloin aiti kuiskaa +jotain hanen korvaansa. Sisareni ojentaa katensa ovea kohti, aitini astuu +askeleen ovemma ja kerjalaisvaimo askeleen peremma. Kun hanen tyttonsa +nakee, etta hanelle ojennetaan voileipaa, syoksahtaa han eturuumiillaan +niin pitkalle kuin paasee ja on vahalla kaataa aitinsa tempauksellaan, +tarttuu molemmin kasin voileipaan ja avaa suunsa selalleen kuin +linnunpoikanen, ja samalla katoo voileipa kielen yli kurkkuun, saaden +aikaan raivoisan lakahtymiskohtauksen, joka paattyy surkeaan +rykimiseen.... Mutta eihan minun pitanyt naista tammoisista--miten +lienevat johtuneet mieleeni? Sekaantuiko sinun kuvasi aitini kuvaan? + + + + +Seison kerran kesalla laiturilla, jonka alla ja ymparilla jo silloin oli +se hieno valkea hiekkapohja. Minun ei oikeastaan olisi lupa siihen menna, +kun ei ole muita rannassa. Siihen ui syvasta nousten parvi suuria kaloja, +joilla on punaiset evat. Ne ovat niin kesyja, etta uivat ihan rannalle +pulikoimaan. Niiden selat nousevat vedesta ja nayttaa kuin ne pyrkisivat +maihin. Ne ovat ehka niita Nakin ottamia lapsia. Olen kuullut, etta Nakki +ottaa lapsia, jos lapset menevat luvatta yksin rantaan ja vie ne +linnaansa ja muuttaa kaloiksi. Yhtakkia ne suikaisevat jyrkkayksen taa ja +ovat kadonneet. Jos ne menivat viemaan sanaa isalleen? Mina juoksen +kiireesti pois laiturilta.... On ollut semmoinen Kihovauhkonen, joka on +ihminen, mutta kun tulee jarven rannalle, ei lahde kiertamaan, vaan +kulkee pohjaa myoten ja nousee toisella rannalla maihin. Silla on rapylat +sormien ja varpaiden valissa. Se on kaikkien kalain tuttu. Se on ollut +Nakin kultalinnassa ja nahnyt siella kirkkoveneen pituisen hauen. Se ajaa +sen selassa, kun on kiire. Mina olen ja elan Kihovauhkosena pitkat +paivat, sukellan aitan alle ja tulen toiselta puolelta ylos. + + * * * * * + +Seison yksin tormalla, avopain ja paljain jaloin, ja katselen alas +rantaan. On kielletty menemasta yksin, mutta minun tekisi taas kovin +mieleni sinne, heittamaan voileipia ja munalukkoja. Torman alla on sauna +ja sita vastapaata korkea, tiuha pisteaita, josta ei paase yli eika lapi. +Saunan edessa on pistekota ja musta muuripata. Kodasta tulee ulos ruskea +elukka, melkein niin iso kuin meidan vasikka. Mutta ei se ole se, koska +se juuri asken oli niityssa. Eika silla ole hantaakaan. Se kulkee tominan +kuulumatta hiljaa hypahdellen aitaan asti ja haviaa siihen. Yli sen se ei +voinut menna eika myoskaan lapi, se vain havisi siihen. Ehka se sittenkin +oli vain vasikka. Seison siina ja mietin sita. Narhi raakaisee aidan +takana. Nyt se mahtoi nahda sen. Se raakaisee aina silloin, kun nakee +jonkun.... Menisinko kertomaan, etta meidan saunasta tuli vieras hannaton +vasikka ja meni aitaan ja havisi siihen? Ne eivat ehka uskoisi. Mutta +kuta enemman luulen muiden epailevan, sita varmempi olen itse. Kenenkahan +lienee ollut vasikka ja mitahan silla mahtoi olla tekemista meidan +saunassa? Ja kuinka se paasi aidan lapi? Olipahan kenen tahansa, se paasi +vain. Se olisi paassyt, vaikka olisi ollut aikalehma. Mina tiedan nyt +jotain, jota muut eivat tieda ja pidan sen omana tietonani. Se on +ensimmainen suuri salaisuuteni, jonka olen sailyttanyt tahan paivaan +asti.... En menekaan silla kertaa rantaan, vaikka piiat menevat ja +minakin voisin menna. Miksi? En tieda. Menen mieluummin yksin leikkimaan +hiekkalaatikkoon isan kamarin ikkunan alle. + + * * * * * + +Hiekkalaatikossa, auringossa, lampiman seinan kupeessa--kaivamassa, +peittamassa, rakentamassa ja hajoittamassa ... uuneja, taloja, tarhoja, +koko ajan hyrailemassa omatekoista savelta ... toverina pikkusisar, joka +ei viela osaa muuta kuin istua ja nauraa ja kaivaa hiekkaa lapiolla miten +sattuu; jattaa sen ja tunkee hiekkaa suuhunsa ja silmiinsa ja alkaa itkea +... mina siivoan hanen nenaansa, pikkuraukan, sitten aiti tulee ja ottaa +hanet.... + +Muistatko, kuinka me kerran avonaisesta ikkunasta ulos nojautuen +katselimme samanlaista kohtausta samassa paikassa, ja sina puristit +liikutuksesta ja onnesta kattani ja suutelit minua poskeen? Sina elat +taalla, sina elat ja te kaikki. Muistoni sulavat yhteen, toisen ajan ja +toisen. + +Mutta missas nyt olinkaan? + +On ilta, meidat lapset on laitettu vuoteeseen, suureen yhteiseen pesaan, +niinkuin linnunpoikaset emon untuviin. Han on pannut meidat peitteen alle +ja vetanyt sen reunoistaan kiinteaksi kahden puolen. Me seuraamme aina +aidin kaikkia iltatoimia hanen liikkuessaan huoneessa. Vasta sitten, kun +han on poistunut tai istuutunut iltaompeluksensa aareen tai laskeutunut +levolle ja kaskenyt meidan painamaan silmamme kiinni, me teemme niin ja +antaumme unen valtaan. Nyt han aikoo viela viimeksi laskea uutimen alas, +ettei aamuaurinko noustessaan pistaisi silmaan.... Silloin han pysahtyy +ja jaa katsomaan ulos. Sitten han katsoo meihin ja hymyilee, laskee viela +vahan uudinta, hitaasti ja varovasti, mutta ei laskekaan ihan alas asti. +--"Aiti, mita siella on?"--"Ei ole mitaan, painakaa vain silmanne kiinni." +Mutta siella on jotain, koska han yha katsoo sinne ja hymyilee meille.-- +"Aiti, sano, mita siella on?"--"Tulkaahan sitten katsomaan, mutta tulkaa +hyvin hiljaa." Meita pelmahtaa valkoinen poikue polvilleen sohvalle. En +ensin nae muuta kuin puutarhan, porkkanapenkit ja retiisipenkit ja +pinattilavan ja ruoholyokkipenkit ja karviaismarjapensaat ja meidan +lasten hernepenkit ja aidin omat hernepenkit, joista ei saa ottaa +luvatta.--"Tuossa, tuossa hernepenkin paassa", kuiskaa aiti.--"Ai!"-- +"Pitaa olla hiljaa, ettei se pelasty." Siina on minun nimikkopenkkini +paassa pieni koyryselka ruskea elukka, joka napertelee pienella, hyvin +nopeasti veputtavalla turvallaan herneen helpeita, maistaen yhta, +maistaen toista. Sitten sen selka oikiaa, ja takajalat venyvat hirvean +pitkiksi ja se siirtyy toiseen penkkiin, syo taas ja kuukkii +reunimmaiseen penkkiin ihan ikkunan alle.--"Aiti, onko se kissa?" kysyy +pikku sisar.--"Hss, ei ole kuin pupu." Se ei nae meita. Mina tahtoisin +hetipaikalla saada sen omakseni, mina naen sen jo omanani, mina saan +leikkia sen kanssa niinkuin pikku kissan kanssa, mina otan sen syliini ja +syotan sita omasta hernepenkistani. Aion juuri pyytaa aidilta, etta +saisin menna ottamaan sen kiinni, kun pikku sisar kopauttaa ikkunaan. Se +siella kapsahtaa takajaloilleen istumaan, pitkat korvat pystyssa ja +etujalat hassusti lerpallaan. Me rummutamme kaikki ikkunaan ja meilta +paasee hilliton nauru ja riemuhuuto. Se loikkaa pitkan laukan poikki +porkkanapenkkien ja retiisipenkkien ja pinattipenkkien ja yli +karviaismarjapensaiden torman alle saunaan pain. Silla ei ollut hantaa +kuin pieni topohanta. + +Aiti vetaa uutimen alas ja komentaa heti nukkumaan ja kaskee painamaan +silmat kiinni. Mina painan ne kiinni siksi aikaa, kun aiti on huoneessa, +mutta kun han on mennyt, mina valvon kauan ja mietin. Minun hannaton +vasikkani taisi ollakin tama pupu. + + * * * * * + +Seuraavana paivana mina odotan sita saunapolun paassa. Se ei tule. +Illalla, kun aiti laskee uudinta, odotan, etta han taas kutsuu katsomaan. +Han ramayttaa uutimen alas ja menee, kehoitettuaan meita heti sulkemaan +silmamme. Hiivin vuoteesta, kiipean sohvalle ja raotan uudinta. Ei se ole +siella. Aiti vain kuukkii porkkanapenkissa ja kitkee. Miksi aiti menikaan +sinne, tulisi pois pian ja panisi hankin nukkumaan, johan kaikki muutkin +ihmiset nukkuvat! Vihdoin aiti tuleekin ja nukkuu heti. Mina nousen viela +kerran ja raotan taas uudinta. Ei se ole siella nytkaan. Ei se mahda +tulla enaa milloinkaan. Sataa tuhuttaa ja tuulee. On autiota ja ikavaa. +Onko se pelastynyt ja pahastunut? Luuliko se, ettemme sallineet sen olla +siina ja hatistimme sen siksi pois? Olisi se saanut syoda minun +hernepenkistani kuinka paljon tahansa. + + * * * * * + +Huomenna heti herattyani pyydan paasta etsimaan pupua aidan takaa. Pienet +veljet ja sisaret pyytavat paasta mukaan. Aiti antaa luvan, mutta tulee +itse aidan taa pitamaan silmalla. Mina alan kutsua pupua kuin kissaa ja +kaikki muut tekevat samoin. Mutta kuinka sita puputankin, se ei tule. +Aiti sanoo, etta pitaa liikkua aivan hiljaa ja etsia nareiden juurilta. +Jos joku nakee sen, ei saa kirkaista, vaan pitaa pysahtya ja peraytya ja +tulla sanomaan toisille hiljaa. Me hiivimme sammalikossa varpaisillamme, +hipristellen niinkuin sokkosilla, hajaannumme, tarkastamme joka pensaan. +Luulemme nakevamme vaha valia pupun, mutta se ei olekaan se, se on +milloin kivi, milloin kanto, milloin ei mikaan. Silloin aiti sanoo, etta +joku rupeisi pupuksi ja toiset sita etsimaan. Pikku sisko saa ruveta. Me +vahan loittonemme ja han saa sillaikaa menna piiloon.--"Nyt saa tulla", +huutaa aiti. Me etsimme taas.--"Ole hiljaa, pupu", varottaa aiti. Pikku +sisar on vahan aikaa hiljaa. Sitten se alkaa parkua taytta kurkkua. Se +oli kyyristynyt ihan muurahaispesan viereen. Se ei sano, mika sita +vaivaa, vaan huutaa aitia. Mina retuutan sen aidin luo ja aiti nostaa sen +aidalle ja alkaa tarkastaa. Silla on muurahaisia koltin alla. Se herkeaa +parkumasta vasta, kun aiti sita suutelee ja taputtelee sita purtua +paikkaa.... + + * * * * * + +Toisena paivana menen yksin leikkimaan pupua ja rupean itse itselleni +pupuksi. Piiloudun nareen juureen ja kuukin siita toisen nareen juureen. +Narhi nakee minut ja raakaisee, toinen narhi vastaa. Ne seuraavat minua +puusta puuhun aitaan asti. Kiipean piha-aituuseen, hiivin saunan taitse +ja tormaa ylos puutarhaan. Syon, veputtelen siella herneenpalkoja. Aiti +tulee.--"Saahan pupu syoda aidinkin penkista?"--"Syokoon nyt sitten." +Mina panen toiset rummuttamaan ikkunaan, etta pelastyisin. Ne tekevat +niin ja mina loikkaan nelinkontan porkkanapenkkien ja retiisipenkkien ja +portlaakkapenkkien yli. Aiti vaatii, etta minun taytyy pysya kaytavilla. +--"Mutta eihan oikeakaan pupu?"--"Vaikka kohta!"--Pikku sisar rummuttaa +eraana paivana ruudun rikki. Se ei saa siita vitsaa, kun on niin pieni; +mutta pupusilla olo paattyy siihen. + + * * * * * + +On ikava, ei tieda, mihin ryhtya, tuulee kylmasti ja on kylma, vaikka +aurinko paistaakin, ei mikaan maita, voileipa putoo monta kertaa alaspain +hiekkaan--en ymmarra, miksi sen aina pitaa pudota alaspain--ei ole +toveria, ei tee mieli leikkia yksin hiekassa, ei viitsi aina ratsastaa +keppihevosenkaan selassa. Enka keksi muuta kuin heittaytya selalleni +aitovarrelle. Taivaalla liitelee ja laatelee kaksi suurta lintua, ne +laskee ja nousee siipea liikauttamatta, valista ne on niin korkealla, +etta niita tuskin nakee. Viimein ne katoo kokonaan. Semmoisina paivina +artyy tekemaan pahaa, huudattaa siskoja, tekee kaikenlaista kiusaa, +sorkkii kepilla porsaita karsinaan ja saa nuhteita. Tulee mielihaluja, +joita ei saa tyydytetyksi. Tahtoisin paasta suureen kuuseen, joka kasvaa +portin pielessa, vaan en nae keinoa miten sinne kiiveta. Siella sanotaan +olevan oravan pesa ja rastaan pesa ja latvasta nakyy Jortaninkallio ja +koko jarvi ja kirkonsalmi ja haudankaivaja ongella Koiraniemessa. Se on +liian paksu reisittavaksi eikahan ulotu kadet edes sen ympari. Alimmat +oksat ovat niin ylhaalla, etten paase aidan paaltakaan. Hypatessani +aidalta alas satutan ison varpaani kiveen ja taytyy panna vesikaare. Kun +olen parkunut paruttavani ja lakkaa pakottamasta, on kylla se pieni +hauskuus, etta varpaassa on kaare ja saa nilkuttaa kantapaallaan ja etta +kaikki kysyvat: "Kah, mika on sattunut varpaaseen?" Mutta paiva on +kuitenkin menetetty eika tieda huomisestakaan. Menen maata ilottomasti ja +yolla potkii veli peitteen alla. Muistan tantapaisen paivan siita, mika +sita seurasi. + +Kun aamulla saan silmani auki, on vuoteeni vieressa kukkapoyta. Poyta on +katettu valkoisella, lattiaan asti ulottuvalla liinalla. Sen etupuolelle +on kiinnitetty kiehkuroita harakanvarpaista. Sen keskella on maljakossa +ruiskukkia ja maljakon ymparilla on seppele kissan kapalista. Siina on +lakeritanko ja rintasokeria ja kaksi piparkakkupupua ja muitakin +piparkakkuja.--"Voi herttanen aika!" (Meidat on opetettu sanomaan: "Voi +herttanen", ettemme sanoisi: "Voi herranen" ja turhaanlausuisi Hanen +nimeaan). Pikku siskot seisovat malttamattomina poydan ymparilla. Niiden +taytyy saada maistaa ja ne saavatkin. Aiti panee kuitenkin minulle +pussistaan yhta monta piparkakkua sijaan. Lapset ovat yha levottomia, +vaikka ovat saaneet suunsa tayteen. Ne hypahtelevat ja pyorahtelevat ja +niilla nayttaa olevan jotain mielessaan.--"Aiti, sano sille jo!"--"Mita, +mita?"--"Panehan nyt ensin housut paallesi." Sitten han sukii tukkani ja +sanoo viimein:--"Jos nyt sitten menisit talliin." + +Lapset kirmaisevat ulos, kaataen toisiaan mennessaan ja ehtivat ennen +minua tallin ovelle, silla varvas on viela hella. Sen oven alipuoli on +kiinni, ylapuoli on auki. Siita kurkottaen naen pilttuun nurkassa +haavanoksia.--"Menehan lahemma." Menen lahemma, mutta en nae viela +mitaan.--"Katsohan tarkemmin." Pieni pupu kyyrottaa nurkassa, korvat +supussa selan paalla. Riemuhuuto! Mina olen saanut elavan pupun +syntymapaivalahjaksi.--"Katsohan tarkemmin!" Riemu remahtaa kaikista +suista, silla siella on toinenkin samanlainen. Mina olen saanut kaksi +elavaa pupua syntymapaivakseni. + + * * * * * + +Meni koko se kesa niiden hoitamiseen, haavanoksien hankkimiseen, +karvakortteiden keraamiseen. Ne ovat ensin arkoja, kyyrottavat nurkassa +eivatka uskalla tulla ottamaan, ennenkuin olemme kiivenneet ylasillalle +ja sielta tirkistamme lattian raoista. Sitten ne vahitellen kesyttyvat ja +uskaltavat ottaa maasta, vaikka me olemmekin sisalla vahan matkan paassa. +Lopulta ne ottavat kadestakin ja kun mina paivakaudet katson, kuinka +niiden huulet veputtavat, niin alkavat omatkin huuleni veputtaa, ja +minulle nauretaan, etta ne veputtavat yolla nukkuessanikin. + + * * * * * + +Se oli se ikimuistoinen pupukesa ja kaikki sen muut muistot ja elamykset +haipyvat naihin. + +Sitten kavi niin, etta toisen vei kissa ja toinen loikkasi ulos ullakon +ikkunasta, jonne ne oli viety tallista pois hevosen tielta. Suru ei +paassyt tunkeumaan kovinkaan syvalle, silla satoi ensimaisen lumen ja +lumipallosilla olo ja lumilinnojen rakentelu antoi yllin kylla muuta +ajattelemista. + +Lapsuuteni muistot ja mielialat ja elamykset ovat kuin heilimoivia +tahkapaita, joista niita koskettaessa polahtaa pois ne helpeet, joihin +hieno jauho on kiinnittynyt. Tahtoisin verhota lapsuuteni sen omaan +ruumiinmukaiseen harsohuntuun. Olen kompelosorminen maaraatali, joka saa +aikaan vain huonosti istuvan pitkahihaisen kotelon. Lapsuus on +kotelostaan vapautunut perho, se pitaisi saada keijukaisena tanssimaan, +mutta tama minun lapseni tallustelee tassa kuin isan raskaissa, suurissa +saappaissa. Pelkka kosketuskin, pelkka mainitseminen, riittaa kuitenkin +itselleni, pysyttamaan itseani sen ajan onnen tunteessa ja siksi mina +omiksi iloikseni jatkan. Loihtikoot muut esiin omansa. + +Sanon tassa viela kerran, etta maailma oli minulle vain ihmeita taynna ja +etta kaikkein tavallisimpienkin tapahtumien takana oli jotain, jota jain +ihmettelemaan ja kysymaan ja josta olisi tahtonut tietaa enemman. Kaikki +uusi minua jannitti, ei vain siksi, etta se oli uutta, vaan etta siina +viela oli jotain muutakin. Sellaisena salaperaisena on maailma minulle +oikeastaan aina pysynyt. Silloin en tietystikaan koettanutkaan sen +ihmeellisyyksia selittaa. Lapsi aavistelee kylla, mutta tietaa tuskin sen +tekevansa. En ole koko elamassani paassyt kauemma kuin lapsi, joka +todetessaan ihailee ja ihmettelee, pyrkimattakaan sen pitemmalle ja +syvemmalle. Olen ollut mielestani kaikkein selvimmilla silloin, kun +maailma on ollut minulle vain ihana, lumottu metsa, jossa aina vain +aukee uusia ihanuuksia ja tulee vastaan yllatyksia, kaikkein +tavallisimmissakin. Odotan joka tien kaanteessa metsanneitoa tai jotakin +semmoista ilmestysta. Ja se tulee aina toisessa tai toisessa muodossa. +Enka sita koskaan hammasty. Sinakin tulit minua vastaan niinkuin +lumotussa metsassa. En ymmartanyt sinua enemman kuin muutakaan, en +kyennyt mitenkaan selittamaan tuloasi, ainoastaan lumouduin ja +huumauduin, ja saakoon se minulle yha edelleenkin riittaa. _Luulin_ +lopultakin saaneeni selityksen sinusta, sina olit kaiken elamani huippu, +edemmaksi sinua en ole kyennyt nakemaan enka mielestani tarvinnutkaan. +Mutta sinussa oli niin paljon ihmetta kuin kaikessa muussa yhteensa. +Miksi viehatit, mika sinussa viehatti, sita en saanut selville enka +koettanutkaan enka enaa koeta. Kuta enemman sinua muistelen, sita +ihmeellisempi olet. + +Ihmeellisinta sinussa oli, etta olit jo ennenkuin olitkaan. Sinulla oli +minussa edeltajasi, huutavan aanet, jotka tuloasi valmistivat. Tunne +sinuun, johonkin sinunlaiseen, oli minussa, ennenkuin itse olit. Loydan +ne, edeltajasi, aikaisimmasta lapsuudestani, ainakin luulen nyt +loytavani. Rakastin niita, koska niissa oli kussakin jotain, mita sinussa +sitten kaikin. Ne pitivat minua sylissaan, niiden kanssa leikin, ne +kertoivat minulle satuja, mina viihdyin niiden kanssa, haastoin heille +huoliani, ikavoin heita enka olisi hennonut heista koskaan erota. Ne +muistuvat juuri mieleeni toinen toisensa jalkeen. + + + + +Muistathan Taaton tadin? + +Pidit hanesta paljon ja viela enemman han sinusta. Retkemme hanen +luokseen, hanen pieneen taloonsa, jossa han isannoi ja emannoi yksin, oli +ensimmainen retkemme kahden kesken. Jotta se kestaisi kauemmin, ajoimme +kayden melkein koko matkan. Kesainen tie kulki viileita metsia, pihkalle +tuoksahtelevia petajikoita, tyynten lampien rantoja, ahoisia maita, +siinsi vaaroja ja haamoitti aukeita, etaisia ulapoita. Hevonen pysahtyy +lepaamaan ja saa levata, kunnes itse, taakseen katsoen ja kuin +kummastellen, taas lahtee liikkeelle. Ratas milloin helisee kovalla +kangastiella, milloin sihisee pehmoisessa hiekassa. + +Ja paivan painuessa iltaan tullaan pieneen vanhaan, valkoiseksi rapattuun +taloon lehdon sisassa lammen rannalla, jossa valkomyssyinen vanha neiti +sulkee meidat syliinsa, nauraen ja itkien ilosta. Han nauroi aina, +itkiessaankin, pelkasta ilosta ja nautinnosta saada nauraa. + +Sina muistat hanet, kun han syleiltyaan meita loi katensa yhteen ja +huudahti: "Kyllapa te, lapset, olette kaunis pari! Kyllapa sinulla on +hienon- ja hyvannakoinen morsian, mista hanet lienetkin loytanyt!" Eihan +sita kenenkaan olisi tarvinnut minulle sanoa, mutta minun oli kuitenkin +mieluista sita kuulla.--"Voi teita herttaisia lapsia, etta tulitte! +Etteka kirjoittaneet sanaakaan! Olkaa onnelliset, olkaa onnelliset!" Ja +sitten han vuoron itki, vuoron nauroi ja nimitti meita alinomaa +lapsikseen. Osasit olla niin kauniisti hanen kanssaan, puhella hanen +asioistaan ja huolistaan, joita hanellakin oli: rengit laiskottelivat, +naapurit syottivat lehmillaan hanen niittynsa, varastivat kaloja hanen +katiskoistaan. Tuotit niina paivina hanelle sanomatonta iloa, autoit +hanta hanen vastalauseistaan huolimatta ruuan laitossa. Rakastin sinua +siita jos mahdollista viela enemman. Han makuutti meita untuvilla kuin +lintuemo poikasiaan, toistamistaan toistellen: "Te olette nyt minun +lapsiani, teidan pitaa antaa minun kuvitella, etta olette minun, minun +vain nama paivat." Kautta elaman patoutunut aidinrakkauden tarve purkihe +hanessa silloin meihin niinkuin ennen minuun. + +Olin rakastanut hanta aivan pienesta, niin kauan kuin muistan. Rakastin +hanta varsinkin siksi, etta han oli iloinen ja nauroi. Aiti ja hanen +sisarensa eivat olleet iloluontoisia, nauroivat vain harvoin, kun +valttamatta taytyi, kun eivat voineet sita mitenkaan pidattaa. Silloin he +purskahtivat kuin pakosta, hytkyivat, koettivat kaikin tavoin vastustaa, +saivat kuin kouristuksen, se naytti tekevan kipeaa, kunnes sen vihdoinkin +voittivat kuin vaikean kohtauksen ja huokasivat lopuksi ja pyyhkivat +vedet silmistaan ja olivat taas hirvean totisia. Tadista hersyi nauru +kuin puro pulppuavasta lahteesta. + +Han kavi meilla pari kertaa vuodessa ja tuli aina yllattaen. Minulla on +hanesta tavallisin muisto, etta heraan pimeana talviaamuna, kun tuli jo +roihuaa ja raiskaa takassa ja kuulen kuiskuttelevaa puhelua. Han istuu ja +juo kahvia isan ja aidin kanssa. Karkaan paitasillani vuoteesta, +kirkaisen, heittayn suin pain avautuvaan syliin ja puristaun siihen +pehmeata rintaa vasten ja tunnen poskessani silkkia pehmoisesta, +korkeasta povesta. Tempaan esille hanen kultakellonsa, joka on aivan +erikoisen pieni ja soma, jonka naputus tuskin kuuluu, saan itse avata sen +ja katsoa sen sisaan, sen ihmeelliseen sykkivaan elamaan. Saan sormia sen +kultakaatya ja kulettaa edestakaisin sen nappulata. Hanella on paljon +muuta naytettavaa, on medaljonki, jossa on sen mammavainajan hiuksia, on +korvarenkaat, joita saa sormia, kunnes han huutaa: "Koskee, koskee!"--ja +on itkevinaan, vaikkei koskisikaan. Hanen taskuistaan saa ottaa kaikki, +mita niissa on, ja niista loytyy joka paiva aina uusia karamelleja ja +mita kaikkea. Vaikka niita kuinka usein tyhjentaisi, on niissa vahan ajan +paasta aina jotain uutta. Han suutelee, jota aiti ei koskaan tee, eika +aidilla ole aikaa leikkia minun kanssani, kun aina taytyy hoitaa +pienempia ja hommata. Han kuuntelee tarkkaavasti kaikkea, mita hanelle +haastan pupuista ja Nakin kaloista ja Kihovauhkosesta ja mustista +linnuista ja muista, joista ei osaa haastaa kenellekaan muulle, ja han +nauraa, kun hanta kutittaa kaulaan tai kainalon alle. Han kiikuttaa +polvellaan ja laulaa: "Riia riia rankka, hesten heeter lankka, naar vi +kom till hennes koor, vaar teer inken hemma, para en kammal kumma, ok +tvoo smoo huntar unter penken vast me kulenken, somssaa, somssaa: +hauvavauva vauvvaa--" ja silloin se on purevinaan rintaan ja harisevinaan +ja mina puren ja harisen vastaan ja me olemme molemmat menehtya +nauruumme. + +Han lahtee yhta salaperaisesti, kuin on tullutkin. Kun heraan jonain +aamuna, ei hanta enaa ole. Han on niin hellasydaminen, etta hanen olisi +vaikea olla, jos taytyisi kuulla lasten itkevan jalkeensa. Ja jotta ne +eivat itkisi hanen kuulemattakaan--niinkuin eivat sitten itkekaan--han +jattaa jaahyvaistuomisikseen parhaat antimensa: milloin omenia, milloin +viikunoita, milloin marmelaateja, joita ei koskaan muuten saa. + +Han oli ensimainen rakkauteni, silla en luule, etta on suurtakaan eroa +rakkaudella, olipa se mita lajia tahansa, kun se kerran on sita oikeinta, +sita parasta. Rakastin hanta siksi, etta han rakasti minua, ja rakastin +sinua siksi, etta sina rakastit minua. + +Toinen rakkauteni oli punainen tytto pappilan rannassa. + + + + +Naapurin poika oli tuonut kaupaksi onkikalojaan, suuria ahvenia, sarkia +ja sayneitakin. Jannityksesta jaykkana mina kysyn:--Mista olet saanut +nama kalat?--Vahan mahtavoiden han vastaa:--Koiraniemesta.--Maaltako vai +veneesta?--Suupieltaan venayttaen han vastaa:--Veneesta mina ongin. + +Mina sain onkia ainoastaan maista jaloin omasta rannasta tai enintaan +kahlata niin pitkalle, kuin paasin polvia myoten veteen. Pyykkilaiturin +paassa olisi ollut hyva paikka, mutta siihen en saanut menna, silla siita +alkoi jyrkkays, jonka takana oli kuolema ja vaani se Nakki. Veneestakin +olin joskus saanut onkia. Mutta sitten oli kerran sattunut se hirmuinen +hapea, etta veneessa hypellessani sen kokka oli irtautunut maasta ja vene +alkanut ajautua ulos selalle ja olisi kai mennytkin sita menoaan ja +vienyt minut mennessaan, jollei aiti, parkunan kuultuaan, olisi syossyt +puutarhasta rantaan ja suin pain vaate paalla veteen ja saanut kokasta +kiinni. Mista seurasi ankara, vitsan uhalla annettu kielto olla sen +jalkeen ollenkaan menematta veneeseen, jollei kokka ole lujasti maissa +kiinni ja tuuli maihin tai piiat pesemassa pyykkia rannassa. + +Kielto oli olemassa jo kolmatta kesaa, mutta siita huolimatta mina olin +oppinut seka soutamaan etta pohjasta tyontelemaan--matalalla vedella +sisapuolella kaislikon--aidin aanettomalla suostumuksella hanen itsensa +pitaessa salaisesti silmalla puutarhasta. Mutta valjemmille vesille, +ulkopuolelle kaislikon en ollut mennyt enka halunnutkaan menna, silla +vaikka kielto tavallaan olikin kaytannossa kumottu, oli se kuitenkin +olemassa ja saattoi milloin tahansa astua uudelleen voimaan kaislikon +sisapuolellakin. + +Mutta nyt oli Pekka ollut Koiraniemessa asti ja saanut nuo suuret ahvenet +ja sayneet, eika se ollut paljoakaan suurempi poika kuin mina, pikemmin +kooltaan pienempi, vaikka vahan vanhempi. Ja osasinhan minakin jo kulkea +veneella seka meloen ja soutaen etta pohjasta tyontaen. + +En tieda itsekaan, mita minussa oli tapahtunut, en, kuinka olin tullut +siihen, mista itseni tapasin: veneesta kaukana ulkopuolella kaislikon, +melomassa lahden poikki saarta kohti, joka oli virran niskassa, matkalla +Koiraniemeen, joka oli virran alla. Paatos oli nahtavasti tapahtunut +silmanrapayksessa niinkuin koiranpenikan, joka kappyrassa maaten yhtakkia +kuulee sisaisen aanen haukahtavan hanelle jotakin, kutsuvan jonnekin, +kavahtaa pystyyn ja livistaa tiehensa taakseen katsomatta, mistaan +valittamatta ja mitaan kutsua kuulematta, vaikka sen kuulisikin. Kiisin +kuin veitsella viiltaen rantaan. En tieda, nakiko minut kukaan, kun +lahdin, ja huusiko kukaan jalkeeni, mutta vaikka olisivat huutaneetkin, +en luultavasti olisi mistaan valittanyt, vaan karannut kasista. Tuli mita +tuli jalestapain, minun taytyi saada suorittaa suurteko, onkia veneesta, +saada suuri ahven Koiraniemen kainalosta, laskea virta ja nousta se omin +voimin, niinkuin Pekka oli tehnyt. + +Olin laskenut taman virran usein ennenkin, mutta en yksinani, vaan isan +ollessa perassa ja mina hanen polviensa valissa: olin solahtanut sillan +alitse, jonka arkkujen valissa vesi loklatti kummasti ja aanet kumahtivat +kuin kellarin holvissa ja airot taytyi vetaa kiireesti sisaan. Tuli +vastaan aina toinen toistaan kummempaa kummaa: Virrantalon nuottakota ja +sen kahden puolen saman talon risupadot, joista kevaalla kudun aikana +saatiin vitsamerroista mahdottomasti sarkia, sitten vanhan sodanaikuisen +sillan vedenalaisen arkun jaannos, jonka paalle piti varoa ajamasta +taydella veneella; sitten suuri riippukoivu, jonka alta hauki otti +uistinta, kun sattui syonnilleen, ja oli kerran ottanut haudankaivajan +uistimeen niin mahdottoman suuri Kihovauhkosen venkale, ettei pysynyt +veneessa; sitten poukama ja niitty ja niitylla Ryhalan lato perallaan ja +suu vinossa, ja kun kierrettiin sakeata haapaa kasvava niemenkarki, niin +nakyi Koiraniemi ja sen suuri kayra petaja, johon aina kytkivat +tukkilautan, mista Virrantalon ahne isanta nylki rumat rahat +lauttamiehilta. Niemen kainalossa oli ryto, mahdottoman suuri veteen +juuriltaan kaatunut kuusi, jossa kellonsoittaja pyhaaamuinakin onki eika +ahneissaan malttanut lahtea pois, ennenkuin naki papin veneen tulevan. + +Vuolas virta on alkanut vieda venettani ja topakasti meloen mina lisaan +sen vauhtia. Valkopainen virstapatsas sillan korvassa kuin kurkottaa +kaulaansa paremmin nahdakseen, kuka sielta tulee. Ja silta koyristaa +selkaansa, ihmetellen ja ihaellen, etta onpas poika uskaltanut lahtea +yksin virran vietavaksi. Arkkujen mustat aukot ammottavat suurempina ja +vahan kuin uhaten ja pelotellen: uskallatko tulla? Mina uskallan, mina +vaannan vetta taapain melalla. Pikku koira vikittaa siltaa pitkin ja +pysahtyy ja pistaa kuononsa kaiteiden valiin ja vikisee ja heiluttaa +hantaansa. Ka, meidan Penni! "Penni se! Penni se! Hyppaa!" Se ulvoo ja +pyrkii mukaan, mutta ei uskalla hypata alas ja rientaa rannalle. Virta +kantaa veneen arkkuun, laita rusahtaa--mutta rusahtakoon! Joku ajaa +sillan yli, kaviot kopsaa ja koko silta nytkyy, ja rapisee hiekkaa veteen +ja veneeseen. Sillan alitse tultuani naen, etta se onkin vain pikku +poika, ei sen suurempi kuin mina. Se heiluttaa ohjasperiaan ja hosaisee +hevostaan ja huutaa minulle mennessaan: hei! johon minakin huudan: hei! +niinkuin pitaa ja raiskaytan melalla vetta korkealle ilmaan. Meita on +kaksi Manttalan poikaa, toinen sillalla, toinen sillan alla, toinen +hevosella, toinen veneella. Veneen vauhti kiihtyy, virta vyoryy yha +suurenevina haransilmina. Vanhan sotasillan kohdalla nakyy pohja ja +seisomaan nousten mina survaisen siita veneelle uutta vauhtia. Jaan +seisomaan peraan ja vipuan melalla veneen laidasta.... Nuottakota siina +katsoa mollottaa ... paivaa, nuottakota!... Penni laukkaa rantaa, niin +etta korkea heinikko lakoilee sen kohdalla. Nahdakseen minut paremmin, +missa mina menen, se pomppaa korkealle ilmaan. Penni se! Koiraniemessa +mina otan sinut veneeseen, tule sinne! Isa saa heti huomenna ostaa +minulle uistimen, niin mina ensi kerralla otan tuosta riippukoivun alta +sen suuren hauvin, joka paasi haudankaivajalta.... Rannan puut katsovat +kummastellen, etta kuka siina menee semmoista vauhtia. Keskella virtaa on +suvanto ja sen poukama ja siella on lumpeita ja loistaa hauvinkukkia. +Lato lahden pohjassa niitylla tollottaa suu auki ja viela enemman +perallaan kuin ennen. Otanpa tuosta lumpeita ja hauvinkukkia pikku +siskolle, joka niita aina pyytaa tuomaan. Ollappa se nyt itse tuossa +kokassa ottamassa, niin olisi silla hauska. Ei tieda sisar, ei tieda +kukaan, missa tama poika menee. Eivat tietaisi tulla ottamaan, vaikka +meloisin maailman laitaan. + +Vene kelluu kaislikkorinnassa, missa akanvirta sita pidattaa. Kuuluu +hyrsketta ja polsketta. Joku tulee jostain. Tuleeko joku minua hakemaan? +Ajetaanko minua takaa? Niemen nenaitse pohkaisee vene vihaista vauhtia. +Se tulee melkein kohona. Kokassa on iso koira. Mies seisoo perassa ja +sauvoo pohjasta ja vene hypahtelee ja hyrskahtelee. Kokka vaahtoaa ja +suuri laine lakoilee kahden puolen venetta. Se tulee ihan minua kohti. +Aikooko se tulla ottamaan? Muistan lahteneeni luvatta. Lyykahdan +voimatonna peratuhdolle ja mela putoo veteen. Sita sorkkiessani on vene +tullut ihan kohdalle. Sehan onkin Salomo, tuttu mies. Silla on rykelma +verkkoja veneessa ja kokassa pyssy. Se meneekin kalaan ja vesilintuun. Ei +se mene kotiin kantelemaan. Se on hyva mies, kaikkien meidan lasten +ystava, kun on meilla toissa. Se auttaa minut aina suureen kuuseen +olkapailtaan. Mahdottoman vakeva mies, kantaa yksin rakennushirren +selassaan ja jaksaa kiikuttaa minua kammenellaan suoralla kadella. Se +aina muhoilee, nytkin se sielta muhoilee.--"Hei!" huudan mina.--"Heipa +hei!" vastaa Salomo.--Nyt se jo menee siella kaukana. Sen koira horistaa +korviaan Pennille toisella rannalla. Penni seisoo veden rajassa ja +haukkuu ja lahtee sitten rantaa pitkin Salomon veneen jalkeen. Meidan +Penni on Salomon Hallin pentuja. + +Kampean veneen takaisin keskivirtaan, ja siita nakyy jo Koiraniemi ja +kuusiryto sen kainalossa ja kayra paksu petaja niemen nenassa. Mutta +matalan niemen yli siintaa levea kirkonsalmi ja sen rannalla iso pappila +ja pappilan takana kirkko. Aina kun siihen tulin, silloin ja joka kerta +sen jalkeen lapsena, nuorena ja viela vanhempanakin, pidatti ihmetyksesta +hetkeksi henkeani, niinkuin olisin katsellut maailmaa korkealta maelta. +Sinne teki mieli, mutta ei uskaltanut. Pappila on rantaan viettavalla +rinteella korkeiden koivujen ja haapain keskessa. Se on suuri ja komea, +taitekattoinen ja keltaiseksi maalattu ja laudoilla vuorattu, ja +valkoiset ikkunalaudat. En ole siella koskaan kaynyt, ainoastaan soutanut +ohi. En huomaakaan, kun olen jo ajautunut ohi onkimapaikan. Ka, eihan +minulla olekaan onkea mukana. Vene saa liukua sivu Koiraniemenkin, mina +istun perassa selkakenossa ja mela kainalossa ja uitan sikaa, antaen +virran vieda. Salmi suurenee, virta laimenee, vene kantautuu ohi pappilan +uimahuoneen ja pysahtyy tyynen salmen keskelle pappilan laiturin +kohdalle. + +Pappilassa ovat salin ikkunat auki ja sielta kuuluu pianonsoittoa ja +kaunista laulua. Rouvasvakea koreissa vaatteissa kayskentelee herrain +kanssa kasikkain puutarhassa. Siella on vieraita. Niiden pikkupojat ovat +pallosilla maantiella aittojen edessa. Minun tekisi usein mieleni menna +sinne niittyja myoten ja haan lapi katsomaan aidan raosta, silla siella +on kesy kurkikin, joka koikkii pihamaalla, mutta en saa, silla ne ovat +suruttomia ja me olemme heranneiden ihmisten lapsia. + +Pihasta juoksee rantaan avopainen, ihan punaiseen puettu tytto. Silla on +toisessa kadessa ongenvapa ja toisessa matotuohinen. Se juoksee laiturin +paahan, heittaa onkensa veteen ja seisoo sitten kauan aikaa liikkumatonna +ja tuijottaa eteensa. En ole koskaan nahnyt kokonaan punaiseen puettua +tyttoa, ainoastaan yhden semmoiseen huiviin kirkossa. Aiti ei mennyt +siihen penkkiin, vaan istui toiseen ja sanoi, ettei saa katsoa taakseen. +Vaan tati meni. Kenen lienee se tytto, pappilassa ei tietaakseni ole +yhtaan senkokoista eika mustatukkaista tyttoa. Se kuvastuu kokonaan +veteen, siina on kaksi samanlaista punaista tyttoa. Nyt se riipaisee +siimaa ja valayttaa salakan vedesta. Se juoksuttaa sen maihin ja tulee +pian takaisin laiturin paahan, ja kumartuu ottamaan matosta tuohisesta. +Sen tukka on vain yhdesta kohti niskasta kiinni sidottuna punaisella +nauhalla, se putoo monta kertaa sen silmille ja se heittaa sen paansa +heitolla olan yli. Taas se saa salakan, mutta se lentaa laiturin viereen +ja paasee. Silloin se sanoo: ash! Voi herttanen, kuinka se on soma! Kylla +kai se paasisi taivaaseen, jos kuolisi, vaikka silla onkin punainen hame. +Koskapa tatikin sanoi siita kirkon punahuivisesta tytosta, etta olkoon +lapset puetut kuinka suruttomasti tahansa, eivat ne joudu hukkaan, vaan +niiden vanhemmat.... Nyt se taas sai salakan! + +Ja mina istun siina, kuinka kauan istunenkin, ja katselen punaista +mustatukkaista tyttoa, mela yha kainalossa, vaikkei vene liikahdakaan. Se +ei ole minusta tietavinaankaan, ei katso kertaakaan muuanne kuin +onkeensa. Seisoo ihan liikkumatonna, valista vain pyyhkaisten itikan +otsaltaan. + +Pihasta tulee sen lihava mammalyllero ja pysahtyy laiturin paahan. + +"Etko jo tule pois?" + +"En mina viela." + +"Aurinkokin laskee ja alkaa tulla kylma." + +Mutta tytto vain seisoo yha ja onkii ja saa taas kalan. + +"Kuka se on tuo poika? kysyy sen mamma." + +"Kuka poika?" + +"Tuo, joka istuu tuolla veneessa lakittomin pain." + +Tytto ei vastaa. + +"Kenenka sina olet poika?" kysyy sen mamma nyt suoraan minulta. + +Kuin pahanteosta pakoon hypahtaen mina sysaan liikkeelle veneen, joka +istuessani ja katsellessani punaista tyttoa on kaantynyt kotiin pain, +silla on alkanut kayda iltatuulen viri salmea pitkin. Melon yha tiukemmin +ja vasta Koiraniemen kohdalla katson jalelleni. Siina se viela onkii, +mutta sen mamma on alkanut lylleroitella pihaan. Nyt se ottaa matoastian +ja keraa kalat ja juoksee jalesta. Nyt sita ei enaa nay. Pappilan +ruokakello soittaa vakea syomaan. + +Penni on tullut Koiraniemeen ja vikisee siita veneeseen. Otan sen ja +panen pois melan ja otan airon ja alan tyonnella lahelta rantaa pohjasta, +niinkuin Salomo. Minullakin on koira kokassa ja minunkin veneeni kokka +kohisee ja laine lakoilee kahden puolen. Mina ajattelen koko ajan, etta +jos olisi punainen tytto tuossa rannalla, niin nakisi. Virran nousu kay +minusta viela helpommin kuin lasku. On kuin olisi minulla moninkertaiset +voimat, niinkuin olisin kohta aikamies. Saan veneen menemaan suoraan, +niinkuin tahdon, eika se nyt hipaisekaan sillan arkun seinaan, vaan +solahtaa yhta vauhtia sen alitse. En ajattele sita, etta sauvon, +ajattelen vain sita, etta punainen tytto nakee, kuinka mina sauvon. Hei +virstapatsas, punaruumis, valkohattu! Minut on vallannut sanomaton +mielihyvan ja hyvanolon tunne ja illan viileys hivelee ohimoita ja +tunnen, etta otsatukka leiskahtaa joka kerta, kun kumarrun eteenpain ja +ponnistan. + +Kun tulen kotiin, kysyy aiti, missa olen ollut. Sanon olleeni vain vahan +ongella eika aiti kysy missa. + +Palasin usein Koiraniemen kainaloon odottamaan punaista tyttoa. Istuin ja +ongin rytokuusen kupeella ja sain paljon isoja ahvenia ja sarkia ja +sayneitakin, mutta en koskaan enaa nahnyt punaista tyttoa. En saanut +tietaa, kuka han oli ollut ja mika hanen nimensa, enka uskaltanut +keneltakaan kysya. En tieda, enko uskaltanut siksi, etta han oli tytto, +vaiko siksi, etta han oli punainen. Punainen oli meilla syntia. Mina +kuitenkin ajattelin hanta koko kesan, varsinkin pantuani maata ja +luettuani iltarukouksen. En lukenut sita enaa aaneen yhdessa muiden +lasten kanssa, vaan luin sen yksin ja hiljaa, ettei kukaan kuulisi. +Pyysin joka ilta salaa Jeesukselta, etta han antaisi punaisen tyton tulla +huomenna ongelle. Pyysin siihen aikaan kaikkea Jeesukselta, sitakin, etta +han munittaisi aapiskukolla minulle sokeripalan lehtien valiin. Mutta +vaikka se tytto ei tullutkaan, oli minun kuitenkin suloista kaivata hanta +tulemaan pappilan laiturin paahan, heittamaan hopeista, valkahtelevaa +salakkaa korkealle ilmaan. Unhotin hanet mielestani vasta sitten, kun isa +laittoi minulle jousipyssyn. + + + + +Kai olin jo joitain vuosia vanhempi. Vuosia en muista, ainoastaan +tapaukset. + +Meidan musta ruuna seisoo rappujen edessa, valjastettuna uusien Turun +kiessien eteen. On kirkas, lammin paiste. Sen karva kiiltaa ja valjaiden +soljet ja pislait valkkavat ja istuinten hakkien puolapuut ovat sileat ja +lampimat. Istun takaistuimella lahinna nuoremman veljen kanssa. Minulla +on uusi koltti, uudet housut ja uusi lakki, jossa on oikea nahkalippa. +Hypistelen sita toisella kadella, samalla kun toisella pitelen +etuistuimen kaiteesta, etten retkahtaisi selalleni, jos ruuna +nyhtaiseisi, kun paarmat ja karpaset puree. Pikkuveli puristaa kaiteesta +kahdella kadella. Se jo kerran pyllahti maahan, kun ruuna riipaisi. Isa +istuu etuistuimella, suitset kadessa. Aiti viela viipyy. Sen on ensin +pitanyt imettaa ja nukuttaa kaikkein pienin ja vieda vahan suuremmat +puutarhaan huoneiden taa poimimaan viinimarjoja, etteivat nakisi ja +rupeisi itkemaan, kun me lahdemme. Malttakoothan mielensa, kylla tulee +viela heidankin vuoronsa. Mika sinne koko joukolla niinkuin mikakin +mustalaispartti, eikahan semmoinen joukko mahtuisi kiesseihinkaan, eika +ruuna jaksaisi vetaakaan makisella matkalla. + +"Eiko se jo ala joutua?" kiirehtii isa. + +Samassa aiti tuleekin, kay viela toimittamassa jotain ja nousee sitten +viimein isan viereen. + +"Mina menen avaamaan porttia!" + +"Et sina paase alas." + +Mutta mina paasen alas ja saan portin auki ja kiinnikin, ja keikautan +itseni takaisin ylos ja olen aika miesta mielestani ja hoidan koko matkan +pikku veljea pitamalla katta hanen selkansa takana. + +Olemme matkalla Vanninmakeen, Repolaan, jossa meidan lehmat ovat +kesalaitumella. Se on siella jossain sydanmaan kylassa, jonne on hyvin +makinen maantie ja suuria soita makien valissa. Niiden vaet ovat meidan +parhaita ystavia. Ne tuovat meille kirkossa kaydessaan keltaista paksua +piimaa ja marjoja ja ohralettuja. Niilla on myos hyvin keltaista paksua +voita. + +Alkumatka on viela tuttua. Jortanin kalliolle asti, jossa on oltu +mustikassa. Siita lahtee ison kiven kohdalta polku metsaan. Nytkin sielta +tulee lapsia mustikasta, suut, posket ja sormet sinisina. Tytot niiaavat +meille, minullekin, mina nyokaytan heille paata niinkuin isa. + +On kauhean paljon makia, jyrkkia ja pitkia. Isa nousee aina maen alla +kavelemaan ja mina myoskin.--"Istuisit karryissa, eiko sinua vasyta?"-- +"Ei vasyta". Ruuna vetaa mutkitellen. Mina ihmettelen sita siksi, etta +silloinhan sille tulee pitempi matka. Isa selittaa syyta siihen, vaikka +mina en ymmarra, mutta tottapahan ruuna sen tietaa, koska niin tekee. +Miksi lienee tie maen kohdalla leveampi kuin muualla? + +Tie laskee Holpanlahden rantaan. Isa ajaa veteen ja antaa ruunan juoda. +Hyvin pienia kaloja viilettaa vedessa rattaiden valissa. Kaukana siintaa +suuri jarven selka ja sen yli nakyy Iivaara, jossa nyt ei olekaan enaa +Tapion linnaa. + +Eraassa louhikossa tien vieressa on punaisia kivia. Aiti sanoo, etta +niista saa sinista varia. Toisessa paikassa on metsa kahden puolen tieta +palanut mustaksi, rahtimiehet ovat sytyttaneet, ovat nekin huolettomia, +kun jattavat tulen kuivaan sammaleen. On hirvean pitka, suora tie +rannattoman suon halki. Siina tuntuu viileammalta ja tuoksuu vakevalle. +Aiti tahtoisi panna villahuivin meidan hartioille, mutta ei meilla ole +ollenkaan kylma. + +Se maki, joka nakyy suon takaa, ei ole viela Vanninmaki, vaan +Ryhalanmaki.--"Milloin tullaan perille?"--Isa ei sano sanovansa, +sittenpahan naet. Ruuna lorottaa joka maen alla, vaikkei olisikaan +lorottamista--soh! + +"Isa, saanko mina nyt ajaa?" + +Isa antaa minulle ohjasperat, mutta pitaa myoskin itse ylempaa kiinni. Se +silla aina kiusaa. + +"Isa ei saa pitaa." + +Isa antaa ohjakset kokonaan minulle ja panee sillaikaa piippuun. Mina +hoputan ja saan ruunan vahan juoksemaankin. Tulee vastaan rahtimies, +jolla on suuri parkkikuorma. Mina saan sivuutetuksi sen omin avuin, +vaikkei rahtimies ollenkaan kaanna.--"Ne ovat semmoisia junkkareita!"-- +"So, so", sanoo aiti, "kuinka sina niin?" Tie yha nousee, mina saan yha +ajaa, koska osaan. Tulee taloja ja peltoja ja tuulimyllyja, kokonainen +kyla. + +"Isan pitaa sanoa, milloin minun pitaa kaantaa Repolaan." + +"Joka tahtoo olla ohjaksissa, sen pitaa itsensa myos tietaa, mihin ajaa." + +Mina kuitenkin ajan, vaikken tieda. Luotan siihen, etta isa kuitenkin +sanoo. Ruuna kaantyy eraaseen taloon. Mina kaannan sen pois. Joku ukko +seisoo portinpielessa ja portti on auki.--"Sivuko se nuori mies aikoikin +ajaa?" Sehan on Repolan isanta. Isa ottaa ohjakset ja ruuna riipaisee +juosten pihaan. + +Vai tama nyt sitten on se Repola! Olen ensi kertaa nain kaukana kylassa. +Minut valtaa hilliton uteliaisuus nahda kaikki, mita taalla on. Taalla ei +ole mikaan niinkuin meilla. Tama on korkealla maella eika missaan ole +jarvea eika rantaa. Kah, niilla on viisi aittaa rinnakkain rivissa, +toinen toistaan pienempaa. Kah, niiden valissa on sola, takana kasvaa +tuomikko--siina sitten olisi mainio olla piilosilla. Kah, tallin oven +paalle on naulattu suuri lintu, siivet levalleen ja jalat hajalleen. +Kurki! Isanta on riisunut ruunan ja menee juottamaan sita niittynotkoon. +Mina menen perassa. + +Siella on suuri, syva lahde ja sen vesi on niin kirkasta, etta nakee +pohjaan asti. Siita lahtee maanalainen puro, joka vie lampiin ja lampi +laskee jokeen ja joki jarveen. Siina voisi olla kalojakin, onko siina +kaloja? Onhan siina kaloja. Mita kaloja?--"Ruutanoita."--"Minkalaisia +kaloja ne on, saako niita ongella?"--"Ela mene liian lahelle, sen reunat +saattavat pettaa. Solahdat maan sisaan." Mina ajattelen: jos olisin +Kihovauhkonen, hyppaisin lahteeseen ja harrisin maan alitse meidan +jarveen. Sammal sihisee ja painuu allani ja minun sydanalaani vihlaisee +somasti, kun hyppaan pois. + +Isanta vie ruunan talliin ja niittaa sille heinia. Siella on pieni varsa +emansa kanssa samassa karsinassa. Se pistaa turpansa ulos ja mina +uskallan silittaa sen ylahuulta, joka on siloinen ja suloinen kuin Taaton +tadin sametinsilkkinen ompelutyyny. Se imee emaansa, ensin toista nisaa +ja sitten toista. Minkatahden se niita muuttaa? Isanta sanoo, etta +toisessa on syomista, toisessa juomista. + +Tupatiella juoksee pikku koiranpentu vastaan, haukkua raiskayttaa ensin +ja tulee sitten pyorimaan jaloissa. Mina tempaan sen syliini.--"Saanko +mina sen?"--"Saahan sen."--Nyt se on minun koira. Sen nimi on Otti. Se +potkaisekse sylistani ja ryntaa pirttiin, mina jalesta. Siella on pankon +alla kolpperossa vasu, jonne se juoksee. Siina on toinenkin aivan +samanlainen. Sen nimi on Anti. Ne ovat niin yhdennakoisia ja +yhdenkokoisia, etten tieda, mika on Otti ja mika Anti. Pikku poika tulee +karsinasta ja selittaa, etta sen tietaa siita, etta Otti on urosa ja Anti +imisa. En tieda, kuinka sen sittenkaan tietaa. Poika selittaa. Ahaa! Sen +pojan nimi on Taavetti. Silla on housuja kannattamassa nahkainen solkivyo +niinkuin aikamiehilla ja vyosta riippuu tuppi. Silla ei ole milloinkaan +ollut puupuukkoa. Saisivat ne jo antaa minullekin oikean puukon. + +Tupa on kauhean suuri, taalla vasta voisi tavattomasti telmia. Hirvean +isolle uunille vie portaat yhdesta ainoasta hirresta, johon on koverrettu +astuimet. Uunin kupeella on luukku, josta mennaan lattian alle. Tupa on +taynna ihmeellisia asioita. Vanha ukko istuu penkilla ja palmikoi +tuohia.--"Mika siita tulee?"--"Konttihan tasta olisi tulevinaan, ei +tieda, tuleeko." Mina seison ja katson, kuinka han napparasti pistelee +pitkia tuohiliuskoja toistensa alle.--"Vieras on hyva ja istuu", sanoo +ukko. Mina istun ja han alkaa puhutella minua kuin vertaistaan:-- +"Kuuluuko sita mita vieraalle?" Mina tiedan, etta silloin pitaa vastata: +--"Ei tuota mitaan kiireelle kerrottavaa, mita vain teille."--"Ei tuota +meillekaan mitaan erinaista, on ollut vain hyvat heinailmat."--"On +meillakin ollut hyvat heinailmat."--"Tana aamuna tuo vahan sataa ramautti +karjankynteen."--Olin aivan erikoisesti mielissani siita, etta han nain +kohteli minua kuin aikamiesta ja istuuduin hanen viereensa penkille, +vaikka olisi tehnyt mieleni lahtea telmimaan Taavetin kanssa ja kiiveta +uunille ja menna katsomaan koiranpenikoita. Han keskeytti hetkeksi tyonsa +ja alkoi kaivaa piippuaan rassilla, joka riippui kukkarossa, minka han +oli vetanyt esiin housunkauluksen alta. Han tyhjensi sen kouraansa, kaari +neulanauhan kukkaron suun ymparille ja moksautti, paataan taapain +keikauttaen, piipunperat poskeensa. Sitten han, mulauttaen minulle +silmiaan, ruiskautti hampaittensa valitse pitkan mustan maran kauas +keskelle tuvan lattiaa. Mina teen vaistomaisesti saman, mutta se paattyy +vain sihaukseen.--"Pitaa painaa kieli hampaita vastaan ja ponnauttaa +kurkkulaellaan, niin se lentaa. Ahah, jopahan lensi paremmin!" + +On ilmaantunut kaksi pienta tyttoa meidan eteemme, molemmilla sormet +suussa.--"Kah, etteko te alya, sydanmaan kollot, pistaa katta kirkonkylan +nuorelle herralle." Tytot sysaavat silloin katta ja niiaavat minulle kuin +aikaihmiselle. + +Silloin aukeaa tuvan ovi ja eteisesta tulee tytto kahvia kantaen. Joku +toinen on avannut hanelle oven ja han tulee keikuttaen tarjotinta +ylhaalla paansa paalla. Hanella on ristikkainen hame ja ristikkainen +lyhyt nuttu ja valkoinen esiliina. Hanella on keltainen tukka, keskea +jakauksella, ja pitka palmikko. Han tulee minua kohti, tarjotin yha +ylhaalla. Sitten han laskee sen minun eteeni ja katsoo minua hymyillen +suoraan silmiin. Hanella on punaiset posket ja poskissa kuopat.--"Olkaa +hyva ja ottakaa kahvia." En ole viela koskaan ottanut itse kahvia; aina +kun ovat kylassa tarjonneet, on aiti pannut sokerit ja kermat sekaan ja +lautaselle vehnaset ja asettanut kupin eteeni poydalle. Mutta kylla mina +osaan yhta hyvin itsekin, ensin sokerin ja sitten kerman ja sitten +vehnasen.--"Panee enemman sokeria sekaan", sanoo tytto. Mina panen kaksi +palasta. "Panee viela, kun ovat niin pienia." Panen kolme ja otan sitten +vehnaspalan.--"Ottakaa toistakin sorttia." Kun olen tehnyt senkin ja +huomannut, etta se kay hyvin, nostaa heiskauttaa han taas tarjottimen +paansa tasalle ja menee keikutellen ulos, ja joku toinen painaa oven +hanen jalkeensa kiinni. Minulle on tuotu kahvia erikoisesti tupaan ja +sita varten on avattu ovia! Tytot ja Taavetti seisovat ja tollottavat +minuun. Pitaisikohan minun antaa niille vehnasestani? Mutta mina olen jo +ahtanut sita poskeni pullolleen ja harpin kiireesti kahvia, vaikka se +polttaa niin, etta sita laikahtaa koltilleni ja tahtoo vaantaa suuta +itkuun ja vesi kihoo silmaan. + +Taas tulee tytto samalla tavalla tuomaan toista kuppia. Mina tiedan, etta +toinen kuppi aina ensin aiotaan ottaa ilman leipaa ja etta sokeri pannaan +sekaan vasta, kun siihen kehoitetaan. Han kehoittaakin ja istuu viereeni +odottamaan ja antaa lapsille kullekin sokeripalasen ja piparikakun. + +Vasta kun han on lahtenyt, muistan, etta enhan olekaan kiittanyt, ja +juoksen hanen jalkeensa. Minussa on herannyt vastustamaton halu saada +olla hanen kanssaan. Han tulee minua vastaan toisesta tuvasta, kadessa +suuri kivikuppi ja toisessa myoskin kivikuppi. Seuraan hanen mukanaan. +Han menee saunakotaan. Siella on suuri muuripata, tyhjana tulella.--"Tule +vain, tule vain", kehoittaa han minua. Han alkaa paistaa otralettuja, +nostaa kauhalla kupista lettuvellia ja lavayttaa sen padan pohjaan, jossa +se karahtaa ja lemahtaa hyvalle nenaan. Sitten han kaantaa sen ja paistaa +toisen puolen ja antaa sen minulle. Se on hyvaa, vaikka vahan polttaa. +Han katsoo minuun, nauraa vahan uutta paistaessaan ja mina nauran myos. +Minun pitaa vain syoda niin paljon kuin jaksan, mutta enhan mina enaa +jaksa. Itse han ei syo, kokoo vain napparasti kasaa korkeammaksi, lettua +letun paalle. Pian on toinen kuppi tyhja ja toinen kuppi kukkuranaan. Han +panee tyhjan kupin kumolleen tayden paalle ja antaa minulle kapustan ja +me viemme ne yhdessa. + +Mina juoksen hanen jalessaan joka paikkaan. Han menee aittaansa, siihen +kaikkein pienimpaan, se on ihan hanen omituinen omansa. Se on kuin +leikkihuone. Hanella on siella hyvin pieni vuode nurkassa. Han ei makaa +siina kenenkaan kanssa, Taavetti vain makaa ylasillalla. Orsilla riippuu +hanen vaatteitaan ja monet ihan uudet kengat, uudet pieksut, uudet ruojut +ja uudet lipokkaat, ja sukkia ja sukkanauhoja, ja sen ukki on tehnyt +sille virsut, jotka sopivat minunkin jalkaani. Aitinsa on kutonut ja +ommellut sen vaatteet, mutta se on itse neulonut sukkansa ja kutonut +sukkanauhat. Han ottaa orrelta paitain valista hajuheinapalmikon ja +pistaa sen nenan alle ja kaskee haistamaan. Se tuoksuu ihmeen hyvalle.-- +Tunsin sen tuoksun sitten aina, kun han muistui mieleeni. Sinakin sitten +aina kerasit sita samaa tuoksuheinaa liinavaatteittesi valiin--ja sait +sen mukaasi viimeiselle retkellesi. + +"Mika tuo on?" + +"Kannel--soitanko?" Han nappailee sita ja hyrahtaa lauluun. Sen silmat +katsovat silloin jonnekin kauas aitan ovesta ulos minun ohitseni. Se +kuuluu minusta hyvin kauniilta. + +Meista tulee yha paremmat tutut. Hanen nimensa on Johanna.--"Lahdetaanko +marjaan?"--Me juoksemme maantien poikki tuulimyllymaen taa aholle +hakaan. Siella paistaa paiva niin lampimasti, etta kivet polttaa jalkaan. +Johanna johdattaa marikosta marikkoon, kutsuu luokseen, kun loytaa uuden, +ja antaa minun aina poimia parhaat. Han kaataa omasta tuohisestaan minun +tuohiseeni eika auta, vaikka panisin kuinka vastaan.--"Tokihan, tokihan!" +Pian ovat tuohiset taynna mansikoita ja vattuja ja on seassa muutamia +mustikoitakin. Ne tulevat ensin pohjapeittoon, sitten melkein puolilleen, +sitten enemmilleen kuin puolilleen, sitten piripintaan, sitten +kukkuralleen.--"Nyt poimitaan suuhun." Mina poimin joka marjan suoraan +suuhuni, han kouraansa. En loyda enaa.--"Tulehan tanne!... Suu auki, +silmat kiinni!" Han nakkaa suuni tayteen marjoja ja lahtee kirmaisemaan +pois. Saavutan hanet vasta tuulimyllyn alla. + +Han istuu siella kivella ja siivoaa marjojaan. "Etpa saanut minua +kiinni."--"Nytpas sain!"--ja laiskaytan hanta selkaan.--"Etpas saanut!" +ja han heiskahtaa pois, ja kiertaa myllya ja kun olen saamaisillani hanet +kiinni, hypahtaa han rappusille ja aikoo menna myllyyn, mutta ovi on +lukossa ja han pujahtaa kaiteen alitse myllyn hannalle ja istuutuu siihen +kahareisin. Mina teen samoin. Hivuttaun eteenpain, han vetaytyy selka +edella saman verran pois. En saisi hanta kiinni, vaikka hanet +tavottaisinkin, han ei pitele kasillaan, puristaa vain jaloillaan, mutta +mina en uskalla irtauttaa kasiani. Siirrytaan, siirrytaan, hannan paassa +mina hanet otan, han ei uskalla hypata alas. Mutta han uskaltaa ja seisoo +jo maassa kivella kadet ojona minua kohti. Mina putoan hanen syliinsa, me +kaadumme molemmat ja minulta paukahtaa otsa kiveen.--"Koskiko sinuun, +natti poika?"--"Ei koskenut"--vaikka koski.--"Anna, kun puhallan."--Han +puhaltaa otsaani, jossa on jo kuhmu ja painaa sita esiliinallaan. En +itke, en vaikka, vaan nauran ja kayn kiinni ja sanon: "Sainpas kiinni!", +johon han sanoo: "Saitpas." + +Ja sitten han pyorii myllyna kantapaillaan, kadet siipina, hame kellona +hulmuten, ja mina myos, ja me pyorimme niin kauan, etta kaadumme. + +Ja sitten me olemme pallosilla pihamaalla ja se paiva menee kuin ryoppy, +kunnes hanen aitinsa huutaa hanet lehmitarhaan ripsumaan. Me ripsumme +yhdessa, toinen toisella puolen lehman. Sitten Johanna lypsaa oman +nimikkolehmansa ja mina ripsun. + +Isa ja aiti ja pikkuveli ja isanta tulevat ristiaisista toisesta talosta +ja isanta taluttaa ruunan tallista ja alkaa valjastaa. Aiti huutaa minua +tulemaan.--"Ela mene, jaa tanne", kuiskaa Johanna lehman alta. Mina +nakkaan ripsuni pois ja juoksen sanomaan, etta tahdon jaada tanne iaksi +paivaksi. Kaikki nauravat ja isa nostaa minut takaistuimelle pikkuveljen +viereen.--"Jai se Otti ottamatta", sanoo isanta porttia avatessaan, mutta +ruuna riuhtaisee menemaan. Minulla on niin paha mieli, etten osaa edes +itkea. En saanut heittaa hyvastiakaan. On taysi tyo pysytellessani +kiinni, kun ruuna karkaa taytta vauhtia alamaessa. Kun se viimein +hiljentaa vauhtiaan vastamaessa, sanoo aiti kietoessaan harsohuivia +ymparilleni iltakylmassa:--"Olisiko sinun kovin mielesi tehnyt sita +koiranpenikkaa? Tuodaan sitten toissa kertana." Sitten han sanoo isalle: +--"Kovin siisti ja korea tytto se Johanna." Jos hyppaisin alas, niin +etteivat nakisi ja karkaisin metsaan ja sitten juoksisin sielta sinne! +Mutta isa ajaa kovasti illan viileassa. Tuulee vastaan milloin kylmaa +ilmaa notkopaikoissa, milloin lemahtaa lampimampaa kovemmilla mailla. + +En muista, miten tultiin kotiin. Minulla oli viela maata pannessani niin +ikava, etta rintaan koski. + +Odotin, etta Johanna tulee pian meilla kaymaan kirkossa kaydessaan ja tuo +silloin sen koiranpenikankin. Han tulikin, ei kuitenkaan sina kesana, +vaan jonain toisena; mutta han ujosteli minua ja mina ujostelin hanta. +Emme osanneet taalla meilla olla eika leikkia sunnuntaiaamuna. Minulla ei +ollut mitaan nayttamista hanelle. Han meni kirkkoon ja sielta suoraan +kotiinsa. Mutta se ei ollut se muisto, joka hanesta minulle jai, minulle +jai hanesta ainaisena miellyttavana suloisena muistona jotain siistia, +reipasta, ystavallista ja hellaa, joka oli sanonut minua natiksi pojaksi, +joka oli puhaltanut otsaan ja kuiskannut lehman takaa, etten menisi, vaan +jaisin--ja olisin jaanytkin, jos ei minua olisi temmattu pois, +ehtimattani heittaa edes hyvastiani. + + + + +Heraan eraana aamuna siihen suloiseen tunteeseen, etta on tekeilla jotain +erikoista, mutta en heti saa selville mita. Missa olen? En ole +tavallisessa vuoteessani isan selan takana. Olen huoneessa, jossa ei ole +ikkunaa. On kuin tuikkaisi tahtia, mutta jostain hyvin lahelta. Nenaani +tuoksahtaa lampaan villan haju. Nyt muistan: olen aitassa nahkasten alla. +Samassa muistan kaiken muunkin ja pollahdan pelastyksissani ylos. Olenko +nukkunut liian kauan, onko myohastytty?--"Nouskaa, nouskaa! On +lahdettava heti!"--Ovi aukeaa.--"Ei ole viela mitaan kiiretta, viela te +ehditte." On pieni pettymys, etta tati sittenkin on noussut, vaikka oli +sovittu, ettei kukaan nouse herattamaan. Mutta hanella on aitan +rappusilla kahvit ja maidot ja voipullat. Ja jospa nyt tati nousikin, +kunhan eivat muut. Kaikki ne nukkuvat viela, niinkuin oli sovittu ja +paatetty, lehmatkin tarhassaan. On viela puolihamara, en ole koskaan +ollut ylhaalla ennen auringonnousua. On vahan kylma ja raput ovat marat. + +On niin mukavaa, etta aiti viela nukkuu, uutimet alhaalla, vaikka lapset +ovat ylhaalla. Olisi mukava menna naputtamaan ikkunaan. Mutta me liikumme +hiljaa, varpaillamme. Ei saa puhua kovaa, hss! Juomme aaneti kahvia ja +silmat tuntuvat jotenkuten suuremmilta ja kuin pyrkisivat yha viela +suuremmiksi. Siina on seinaa vasten ongenvapani ja jokaisen meidan pieni +evaskonttimme. Ne ovat kasteesta marat, mutta hiekka niiden alla on kuiva +ja valkea. + +Me olemme lahdossa koko paivan retkelle Suurelle suolle lakkaan. Se on +maantien takana ja monen maen takana, mutta kylla me sinne osaamme. On +siella oltu ennenkin aikaihmisten kanssa. Siella on lampi suon laidassa, +josta saa kaloja, minulla on ongenvapa, muilla vain tuohiset, pikkulapset +saavat poimia lakkoja, sillaikaa kuin mina ensin ongin ja sitten paistan +nauriita, joita sielta saa meidan halmeesta. Nain on aikoja sitten +tarkkaan tuumittu ja paatetty. + +Me lahdemme hirmuisen totisina, perakkain, kontit selassa ja +marjatuohiset hattuna paassa, niinkuin marjamiehilla on tapana. Tie vie +navetan taitse haan lapi notkoon. Metsan sisus on hamara, puista rapisee +kastetta ja kumahtelee tuohisiin, oksain valit ovat taynna hamahakin +verkkoja. Notkossa on usvaa, niin ettei nay suohauta eika liinaliko, +vaikka ne ovat ihan tien vieressa. Siita puhaltaa tavi ilmaan ja lentaa +meidan ylitse rankattaen jarvelle pain. Me hatkahdamme juoksemaan ja +juoksemme yhta menoa rinteen ylos, jolloin leipakannikat kolahtelevat +konteissa. Yhtakkia on vastassa ulkoaidan veraja, niin tukeva ja +juhlallinen ja ankara--koska sen lapi ei ole ennen saatu menna yksin-- +etta tuskin uskallan pudottaa alas verajapuun. Samassa kuuluu kotoapain +rykimista ja kolahtelemista ja mina pujahdan pian lapi, niinkuin +ehtiakseni jotain piiloon. Ollaan ulkometsassa, korkeassa harvassa +hongikossa. Taalla naapurin vihainen harka aina mylvii. Vaikka mina +tiedan, etta se ei nyt ole taalla, vaan sydanmaalla laitumella eika sita +siis tarvitse pelata, niin mina pelkaan sita kuitenkin ja tunnen sen +pohkeissani. Tekisi mieleni juosta, mutta mina en juokse. Jarvella +rankattaa taas se tavi. Tie nousemistaan nousee ja tullaan sille +korkealle harjulle, josta nakyisi kirkko ja pappila ja Koiraniemi ja +meidan talon katot ja koko maailma, jos ei olisi niin sakea usva. Suurta +suota ei nakyisi, silla se on viela korkeamman harjun takana. + +Laskeutaan alas ja toksahdetaan yhtakkia maantiehen. Se menee jonnekin +hyvin kauas Kajaaniin, jossa on talvella markkinat. Kuuluu karryjen +kolinaa. Emme ehtisi enaa maantien yli, ennenkuin se tulisi tormaa +laskien kohdalle ja nakisi ja turmelisi marjaonnen. Pysahdymme +nareikkoon. Se on isa, joka tulee pitajalta. Se ei huomaa, ei tieda, etta +me olemme tassa. "Papp--!"--"Hss!" Se ei kuullut, se menee! Me sitten +kiireesti maantien yli. Pikkusisar kaatuu ojaan ja aikoo purskahtaa +itkuun, mutta ei purskahdakaan, kun me puhdistamme sen vaatteet ja +irvistelemme sille, niin etta se viimein nauraa ja me nauramme kaikki. On +kuin olisi oltu kauhean kauan matkalla. Koti on jossain hyvin kaukana +missa lie. + +On noustava hyvin jyrkka kivikkotorma, sakea nareikko ensin, sitten +lepikko, sitten koivikko. Kun paastaan harjun laelle sen suuren kiven +luo, nakyy siita jo vahan suurta suota haamoittaen metsan lapi. Toinenkin +rinne on alussa niin jyrkka, etta on tartuttava vesoihin kiinni. Sitten +se ei enaa ole niin jyrkka. Me lennamme suin pain suon reunaan ja +nakkaamme tuohisemme eteemme maahan huutaen kaikki yhteen aaneen: +"Kipperin kapperin marjoja tayteen! Sinun tuohisesi kumolleen, minun +kohdalleen!" + +Silloin kuuluu mahdoton parahdus, ensin yksi, sitten toinen, muuttuen +pitkaksi parkunaksi ja kirkunaksi, ja lammen paassa suolla seisoo +kurkilauma, kaulat kurkallaan, nokat aukeillen ja siivet iskien. Samassa +ne nousevat lentoon ja kiertavat lammen ja tulevat meidan kohdallemme +melkein puiden tasalla lentaen, jalat roikkuen pitkina ja siivet +havisten, ja kaannellen paitaan ja koukutellen kaulojaan. Muut lapset +huutavat niille vastaan: kurkluu! kurkluu! matkien niiden aanta ja +rynnaten heti lakkamattaaseen, mutta mina seison kuin tyrmistyneena enka +paase liikahtamaan paikaltani. Kurjet vaakkuvat suota pitkin, kiertavat +sita kohoten vahan korkeammalle, yha kirkuen ja kadoten viimein usvaan. +Viela kauan sen jalkeen, kun ne ovat menneet, kuuluu niiden huuto, ensin +loittonemistaan loitoten, sitten taas niinkuin yhdesta kohti. Se kuuluu +pitkin paivaa silloin talloin. Ne ovat yha kuin meille vihoissaan, +niinkuin toruisivat. Mina tiedan, etta siella on viela toinen suo, niin +laaja, ettei rantaa nay ja sen keskessa on lampi, jolle ei paase muuten +kuin suksella, ja jossa on hirmuisen isoja haukia ja mustia ahvenia ja +sen rannalla kauheasti lakkoja, etta niita saisi mattaista lapiolla +lykaten. Koetan onkia, mutta saan vain muutamia pikku ahvenia. Enka +viitsi poimia lakkojakaan. Kuljeskelen metsassa ja koetan paasta +semmoiseen paikkaan, josta nakyisi kurkien suo. Se nakyy koivun haarasta, +johon kiipean, ja sen takaa nakyy vaara, josta nousee kasken savu, mutta +kurkia ei nay. Nyhdan nauriita halmeesta ja teen risukokon suon reunaan, +jonka tuhassa paistan nauriit. Kaikkien nenat ja posket nokeutuvat niita +syodessa ja ne nokeavat niita viela tahallaankin. Niilla on kauhean +hauska ja kun kurjet kerran taas siella kirkaisevat, niin ne matkivat +niita, mutta mina en voi. Tahtoisin vain paasta niita sinne nakemaan, ja +viela mina kerran paasenkin. Tama suo on kauhean pieni ja mitaton, +tuommoisten pikkulasten suo. + +Kun tullaan illalla kotiin, ovat aiti ja tati maantiella vastassa.--"Aiti +ja tati, me on saatu hirvean paljon marjoja! Kaikki kontit tayteen!"-- +"Aiti ja tati, me paistettiin nauriita ja syotiin!"--"Sen olette +nakoisiakin."--"Aiti ja tati, mepa nahtiin kurkiakin!"--Ne sanovat sen +niin, kuin niiden nakeminen ei olisi ollut sen kummempaa kuin marjain +poiminta ja naurispaistikkaiden paistanta. Minulle se oli semmoista, +josta en olisi osannut kenellekaan puhua. + + * * * * * + +Maailmanrantani oli siirtynyt loitomma. Minussa oli herannyt halu paasta +nakemaan sen taa, minun sydanalastani kuin vetaa sinne, suurille soille +ja tuntemattomiin metsiin. Alkaa tehda mieleni sinne yksin. + +Minua ei mikaan elamassani ole kiehtonut niinkuin ne takalistot ja +eramaat ja metsat ja metsajarvet ja kosket. En tiennyt viela silloin, +mita ne tulisivat minulle olemaan ja mita kaikkea siella oli minulle +katkettyna. Siella oli salaperaiset saynevirrat ja loiskivat +lohisuvannot. Siella oli minulle aina uudelleen loydetty autuuteni asunto +ja kaikkien kaipuitteni hoiva. Siella vaeltelin ja soutelin yksin, siella +sinunkin kanssasi, silloinkin kanssasi, kun et viela ollut mukana. Siella +oli lempiviikkomme lehtimaja. Kun sielta kosket laskettua ja vedet +lehtipurjeessa viileteltya veneeni kokka karahti kotirantaan, seisoit +sina rannassa, ihastellen kalojani ja riistaani.... Siella oli laulujen +ja kanteleen maa. Siella uusiintui minulle ruumis ja sielu. + + + + +Minunhan on taytynyt pitaa perunkirjoitus sinun jalkeesi, sinun, muka +vainajan, niinkuin jonkun jalkeen, joka muka olisi kuollut. Taytyy kaivaa +esiin kaikki kellarista ullakolle asti ja merkita joka esine kirjaan ja +panna niille raha-arvo. Sinunkin kultasi, hopeasi, sormukset, vaatteet. +Tein sen kevealla sydamella, silla ethan ole kuollut. Tein sen melkein +hauskuudekseni--kun ajattelin niita arvoja, mitka niilla on maailmalle +ja mitka minulle. Mita vaivaisveroa tulisinkaan maksamaan, jos panisin +niihin niiden todellisen arvon, niiden ainoan, sen, mika niilla on +minulle. Ja tamahan on tavallaan perunkirjoittamista tamakin, mita +kirjoitan, kalleimman omaisuuteni arvioimista, ainoan, mita minulla +oikeastaan enaa on: muistojeni. + +Muistatko--muistatko sen vanhan kirjan, Genovevan, joka oli kulunut minun +kasissani ja joka myoskin kului meidan lastemme kasissa. Sina loysit sen +kerran ullakolta vanhasta kirjavasusta ja luit sen yhteen menoon siina +polvillasi niilla sijoillasi ja osasit sen melkein ulkoa kertoessasi +pojille uudestaan ja aina uudestaan, silla he eivat uupuneet sita +kuuntelemasta, ja olivat siita yhta ihastuneita ja jarkytettyja kuin mina +ja siskoni lapsuudessamme. Loysin nyt taas sen siita samasta vasusta ja +minulle loiskahti vastaani laine voimakkaimpia lapsuuteni muistoja. + + + + +Olemme kaikki lapset yksin kotona talvisena sunnuntai-iltana. Vanhemmat +ovat jossain vieraisilla. On kova pyry ulkona, lumi raiskyy ikkunoihin ja +koivut kohisevat talon ymparilla, jaisten oksien raapiessa salin seinia. +Meille on niinkuin usein ennenkin haettu kotimieheksi Laukkasen Anni, +Satu-Anni, koulumestarin kivuloinen ja kalpea tytto, joka ei milloinkaan +leiki eika hymyile. Han istuu kynttilan aaressa lukien milloin mitakin +mukanaan tuomaansa tai meilta loytamaansa kirjaa. Han odottaa, etta +olemme leikkineet loppuun ja telmineet itsemme uuvuksiin ja pyydamme +hanta kertomaan 'juttuja'. Kokoonnumme hanen ymparilleen puolipimeaan +saliin, jonka poydalla tuikkii yksi ainoa raiskyva talikynttila. Me +suuremmat istumme tuoleilla, kyynarpaat poytaan nojaten ja leuat kasien +varassa, pikkusisar pyrkii Annin syliin ja kietoo kasivartensa hanen +kaulaansa, ettei hanta pelottaisi. Jo ennenkuin Anni alkaakaan, meidat +valtaa varistys, meita pelottaa vahan, mutta on suloista samalla, silla +me tiedamme, etta kaikki, mita Anni kertoo, paattyy niin, etta aina +lopulta on hyva olla, + +"Kerro juttuja, kerro juttuja!" + +"Mistas mina nyt sitten kertoisin? No mina kerron vaikka tasta +Kenoveevasta", sanoo han ja sulkee kirjan, jota oli lukenut. + +"Kerro, kerro!" + +Me tiesimme sen, me osasimme sen ulkoa, mutta me tahdoimme kuulla sen +viela kerran. + +"No, mina sitten kerron Kenoveevasta ja hanen pojastaan Mertsista ja +miehestaan jalosta Sikrista ja pahasta Kolosta." + +"Ja kesysta hirvesta!" + +"Kenoveeva oli yhden Rapantin herttuan ja hanen puolisonsa ainoa tytar", +alkaa Anni. "Jo lapsena oli tytolla hyvin tarkka ymmarrys ja jalo ja +lempea sydan. Kun herttuatar istui rukkinsa aaressa ja kehrasi, istuutui +myos viisivuotinen Kenoveeva kauniille jakkarallensa ja otti kiinni +langan paasta ja taisi pian pienilla sormillaan kehrata kaikkein +hienointa rihmaa. Kehratessaan han osasi asettaa aidilleen kaikenlaisia +painavia kysymyksia, ja kun hanelta kysyttiin, han vastasi erinomaisen +selvasti ja sievasti, niin etta kaikki sanoivat ihmetellen: tuosta +lapsesta tulee varmaan jotain erinomaista. Han jakeli koyhille lapsille +vaatteita, joita itse oli valmistanut, ja antoi aidilleen sen rahan, +jonka oli saanut isaltaan omiin tarpeihinsa ja omiksi vaatteiksensa. +Aamulla varhain ja illalla myohaan han kantoi sairaille virvoituksia. Ja +kun han kasvoi taysikasvuiseksi, oli han yhta viaton ja herttainen kuin +kaunis ja hanta mainittiin kaikkien hyvien avujen esikuvana." + +"Entas sitten?" + +"Sitten se oli niin, etta Sikri, joka oli urhoollinen ritari, pelasti +sodassa herttuan hengen. Palkaksi siita han pyysi Kenoveevaa +puolisoksensa ja vanhemmat antoivat ilomielin hanelle tyttarensa +vaimoksi. Kun se aamu valkeni, jolloin Kenoveevan taytyi aviomiehensa +kanssa matkustaa pois, itki han katkerasti ja hanen aitinsa sulki hanet +vapisevalle sydamellensa ja sai itkultaan tuskin sanotuksi: 'Jaa hyvasti, +Kenoveeva, Jumala johdattakoon sinua. Ela koskaan tee mitaan, mita sinun +Jumalan ja vanhempiesi edessa taytyisi haveta.'--Ja piispa Hiltovi, joka +oli pariskunnan vihkinyt, siunasi heita ja sanoi Kenoveevalle: 'Elkaa +itkeko, nuori jalo rouva, Jumala on teille suuren onnen valmistanut-- +vaikka kokonaan toisenlaisen kuin yksikaan meista tassa lasna olevista +luulee. Se paiva tulee, jolloin kaikki tanne kokoontuneet Jumalaa siita +ilokyynelin kiittavat. Herra olkoon kanssanne!' Nama hurskaan miehen +sanat tayttivat kaikkien lasnaolevien mielen kummallisella aavistuksella. +Sitten auttoi kreivi ihanan, katkerasti itkevan puolisonsa komean ratsun +selkaan ja kumpikin ratsasti pois." + +"Entas sitten?--Mitenkas sitten kavi?" + +"Sikri ja Kenoveeva elivat onnellisesti ja rauhallisesti Sikrin linnassa +muutaman viikon. Eraana iltana myohaan istuivat molemmat illallisen +jalkeen arkihuoneessa; Kenoveeva kehrasi ja lauloi, Sikri soitti +kanteletta ja saesti Kenoveevan laulua. Silloin kuului sotatorven +soitto.--'Mita kuuluu?' kysyi kreivi sotapaallikolta.--'Sotaa kuuluu, +saraseenit ovat hyokanneet maahan, he uhkaavat havittaa kaikki tulella ja +miekalla. Kuningas kaskee jo tana iltana lahtea sotaan.' Paivan vaietessa +olivatkin jo kaikki Sikrin ritarit koolla linnan suuressa salissa. +Kenoveeva astui esiin ja ojensi puolisollensa miekan ja keihaan ja +sanoi:--'Kanna naita aseita Jumalan ja isanmaan puolesta heikkojen ja +turvattomien suojaksi ja hirmuksi pahantekijoille!' Nain puhuttuaan +vaipui Kenoveeva kalpeana kuin kadessaan oleva silkkinen nenaliinansa +miehensa syliin. Surullinen aavistus tulevista karsimyksista taytti hanen +sydamensa.--'Voi Sikri, jos et sina enaa palajakaan!' valitti han.--'Ole +turvassa, ilman Jumalan tahtomatta ei kukaan voi minua vahingoittaa. +Lahinna Jumalan haltuun uskon sinut ja kaikki, mita minulla on, taman +uskollisen palvelijani Kolon haltuun. Ja nyt, rakas vaimoni, jaa +hyvasti.' Kreivi Sikri nousi komean ratsunsa selkaan ja ratsasti, +salatakseen kyyneleitaan, kiiruusti pois. Kenoveeva kiiruhti torniin ja +katseli sielta rakkaan puolisonsa jalkeen, sitten han sulkeutui +huoneeseensa eika koko paivana maistanut eineen muruakaan." + +"Kerro jo kesysta hirvesta!" + +"Kreivin hoviherra, se Kolo, oli hyvin paha ja ilkea mies. Kun ei +Kenoveeva antanut hanen tehda, niinkuin se tahtoi, vaan uhkasi ajaa hanet +sentahden kokonaan pois, niin Kolo lahetti Sikrille sotaan semmoisen +panettelukirjeen Kenoveevan paalle, etta Sikri luuli pahaa rouvastaan ja +kaski ensin heittaa hanet vankeuteen ja sitten vieda mestattavaksi. Mutta +ennenkuin Kenoveeva vietiin, kirjoitti han puolisolleen kirjeen, jossa +vakuutti viattomuuttaan ja pyysi, ettei han Koloa, tuota soaistua +raukkaa, surmaisi vihassaan.--'Anna hanelle anteeksi, niinkuin mina +hanelle anteeksi annan, silla mina en tahdo pienintakaan kostonpyyntoa +ottaa mukaani iankaikkisuuteen eika minun kauttani ole yhtakaan +veripisaraa vuodatettava.'" + +"Eihan sita mestattu, eihan?" + +"Ei, silla Jumala hellytti pyovelien sydamet. Kun he tulivat noutamaan +hanta ja hanen poikaansa, joka hanelle oli syntynyt vankilassa--" + +"Sen nimi on Mertsi ..." + +"... niin Kenoveeva laskeutui polvilleen ja rukoili.--'Nouse ylos, +Kenoveeva', sanoi jaykasti ja rumalla aanella toinen miehista, jonka nimi +oli Heintsi ja jolla oli tulisoihtu kadessaan. 'Ota lapsesi ja seuraa +meita!' Kenoveeva vastasi: 'Jumala, ole minulle armollinen, mina olen +sinun kadessasi', nousi ylos ja seurasi heita. Toisella miehella oli +suuri miekka kadessa. He veivat Kenoveevan suureen synkkaan metsaan. +Taivaalla loisti lukemattomat tahdet, kuu oli laskeutumaisillaan, tuuli +puhalteli kylmasti ja he tulivat lakealle paikalle, jota ikivanhat puut +ymparoivat. 'Tassa', sanoi Kuntsi, se miekkamies, 'seisahdu, Kenoveeva, +ja rupea polvillesi.' Kenoveeva laskeutui polvillensa. 'Nyt anna minulle +lapsesi, ja sina, Heintsi', sanoi han sille toiselle miehelle, 'sido +hanen silmansa.' Vaan Kenoveeva puristi lasta rintaansa vastaan ja +katsahtaen ylos taivaaseen han huusi: 'Oi, Jumala, anna minun kuolla, +ainoastaan pelasta lapseni!'--'Ela turhia viivyttele', sanoi julma mies. +'Minka kerran taytyy tapahtua, se tapahtuu. Anna tanne.' Vaan Kenoveeva +valitti ja rukoili yha: 'Oi, katsokaa tuonne ylos taivaaseen. Naettehan +kuun, katsokaa, se peitakse pilven taa ikaankuin ei voisi nahda sita +tekoa, jonka aiotte tehda. Kuulkaa, kuinka tuuli nousee, etteko kuule, +miten kauheasti puut heiluvat ja miten kovasti kaikki lehdet varisevat. +Koko luonto kauhistuu viattoman murhaa. Voitteko Jumalan silmien edessa +tehda semmoista kauheata tekoa? Muistakaa, etta on Jumala, jonka +tuomioistuimen edessa teidan kerran taytyy tili tehda!'--Heintsi, joka +oli ollut aaneti, pyyhkaisi veden silmistaan ja sanoi: 'Annetaan hanen +elaa. Jos sina tahdot verta vuodattaa, niin pista miekkasi Kolon rintaan, +mutta tama ei ole elaessaan tehnyt muuta kuin hyvaa. Ajattelehan toki, +kuinka paljon hyvaa han sinullekin taudissasi osoitti.'--'Hanen taytyy +kuolla', sanoi Kuntsi. 'Jos me annamme hanen elaa, taytyy meidan itsemme +kuolla eika se auta hanta kuitenkaan.'--'Voimmehan tehda nain: annamme +hanen tehda valan, etta han jaa ainiaaksi metsaan.' Ja kun toveri hanta +oikein houkutteli ja hanen sydantaan hellytteli, niin sanoi Kuntsi: +'Olkoon niin.' Ja han vannotti Kenoveevalle valan, ettei tama ikina +lahtisi pois eramaasta. Ja sitten kulettivat he Kenoveevan ja hanen +lapsensa viela kauemmaksi eramaahan vuorten ja laaksojen yli kaikkein +kauheimpaan seutuun, jossa ei ihmisen jalka viela ollut kaynyt. Siella +Kenoveeva vaipui vasyneena ja voimatonna tammipuun alle ja miehet +jattivat hanet siihen ja menivat tiehensa." + +Oli ollut ihan hiljaista, sen kun Anni vain kertoi, koko ajan kynttilaan +katsoen, tasaisella aanella, ja koivun oksat raapivat seinaa ja uunin +pelti valista vongahteli. + +"Milloinka tulee se kesy hirvi?" + +"Kohta se tulee." + +"Kerro pian!" + +"Kenoveeva jai tunnottomana makaamaan tammen alle. Viimein havahti han ja +kasitti olevansa yksin eramaassa. Kuu oli aikoja sitten laskenut ja +pimeys peitti maan. Tuuli vinkui ja humisi metsassa. Etaalla ulvoi susi. +Han jai lapsi sylissa istumaan puun alle ja odotti paivan nousua. Koko +seutu oli viljelematon, karu ja kauhea katsella. Ei missaan muuta kuin +kallioita, orjantappuroita ja sammalia. Kenoveeva varisi vilusta ja +lapsiparka rupesi surkeasti itkemaan. Han lahti lapsi sylissa kulkemaan +lumessa ja sateessa yha kauemmas korpeen, tietamatta minne. Viela kerran +kapusi han kallion yli ja naki nyt hirvittavien vuorten valissa laakson, +jossa kasvoi puita ja pensaita. Han kapusi alas ja huomasi taampana +tammipuun oksien alla aukon. Tama johdatti luolaan ja Kenoveeva astui +luolaan. Siella han oli lapsineen suojassa sateelta ja tuulelta, mutta +hanen oli kauheasti nalka ja lapsi alkoi itkea. Silloin Kenoveeva laskihe +polvilleen, pani lapsensa viereensa, katsahti ylos taivaaseen, pani +katensa ristiin ja rukoili: 'Oi, sina rakas taivaallinen Isa, ravitsethan +sina kaarneetkin--'" + +"Mita ne on kaarneet?" + +"Ne on raamatunkielessa samat kuin jokapaivaisessa kielessa korpit ... +'ravitsethan kaarneetkin, jotka tuolla lentelevat, sina voit myoskin +minut lapsineni elattaa tassa eramaassa, jos tahdot.' Ja katso, silloin +pilvet akkia hajosivat ja aurinko paistoi lampimasti luolaan. Jotakin +ritisi pensaassa ja samassa seisoi hirvilehma luolan edessa." + +"Aih!" paasi meilta kuin yhdesta suusta odotuksen ja jannityksen jalkeen. + +"Kenoveeva pelastyi ensin, vaan tuli sitten rohkeammaksi ja silitteli +sita. Hirvilehma nuoli hanen kattaan ja laskeutui maahan hanen eteensa. +Susi oli repinyt sen vasikan ja sen utaret juoksivat. Kenoveeva otti +poikansa ja antoi sen imea hirven utaretta ja lehma oli siita vain +hyvillaan, kun liika maitonsa sita rasitti. Itselleenkin Kenoveeva lypsi +hirven maitoa, asetti sitten lapsensa sammalvuoteelle ja laskeutui hanen +viereensa ja nukkui. + +"Ja uskollinen elain, joka sen jalkeen ei enaa +luopunut hanesta, lepasi jaloissa ja lammitti niita." + +"Siihenko se loppui?" haukotteli pikku sisar. + +"Ei se viela loppunut, mutta eikohan pitaisi jo menna nukkumaan?" + +"Ei viela, ei, kerro, niinkuin se sitten kavi." + +"Sitten kavi niin, etta ne elivat siella monta vuotta ja joivat sen +hirven maitoa ja soivat mita loysivat juuria ja marjoja ja pahkinoita ja +omenoita ja muita hedelmia, ja Mertsi kasvoi isoksi pojaksi. Mutta +sitten, kun niille alkoi tulla vaatteista puute, niin yhtena paivana +akkasi Kenoveeva nuoren metsakauriin, jonka kettu oli tappanut ja aikoi +juuri syoda sen suuhunsa. Han hatyytti ketun pois ja nylki kauriin ja +teki sen nahkasta Mertsille pienen hihattoman turkin. Ja eraana toisena +paivana, kun Kenoveeva oli etsimassa hedelmapuita korkean vuoren +rinteella, tuli hirvittava susi vuorta ylospain kantaen lammasta +kidassaan. Se seisahtui ja katsoi vihaisin, kiiluvin silmin Kenoveevaa. +Kenoveeva saikahti niin, etta alkoi vapista, vaan pian hoksasi han, mita +oli tehtava, kaappasi seipaan ja karkasi suden paalle ja antoi sille +semmoisen kumauksen paahan, etta susi jatti lampaan ja heitti +pyorryksissaan kipperon kapperoisiaan hyvan matkaa kuperkeikkaa vuorelta +alas ja pakeni ulvoen. Sen lampaan nahkasta laittoi han itselleen +lampiman turkin. + +"Mutta kreivi Sikri oli jo aikoja sitten palannut sodasta ja saatuaan +tietaa, etta hanen puolisonsa oli syyttomasti mestattu, rupesi han sita +suremaan niin, etta oli tulla mielipuoleksi. Eika hanta tahdottu saada +millaan tavalla viihtymaan eika minnekaan lahtemaan, han vain istui +puolisonsa huoneessa ja murehti hanta. Mutta eraana paivana han kuitenkin +lahti metsastamaan. Han tapasi hirven jalet ja lahti niita seuraamaan. Ne +veivat luolaan. Han katsoi sisaan ja naki ihmeekseen ihmisen haamun +makaavan luolan peralla.--'Jos olet ihminen, niin astu paivan +valkeuteen!--Kuka olet ja mita taalla teet?' kysyi han sitten, nahtyaan +naisihmisen tulevan ulos, jolla oli yllaan lampaan nahka ja hanen +olkapaitansa peittivat pitkat hiukset.--'Sikri', vastasi nainen heikolla +aanella, silla han oli sairastunut ja vasta juuri taudistaan sen verran +toipunut, etta parahiksi pysyi pystyssa.--'Sikri, mina olen puolisosi +Kenoveeva, jonka tuomitsit kuolemaan. Mutta Jumala tietaa, etta mina olen +viaton.'--'Oi!' huusi han. 'Sina puolisoni eronnut henki, tuletko +syyttamaan minua surmastasi?'--'Sikri', sanoi Kenoveeva itkien, 'rakas +puolisoni, en ole mina mikaan henki, olen totisesti sinun Kenoveevasi, +vaimosi.' Mutta Sikri vain tuijotti haneen, niinkuin olisi nahnyt aaveen. +Viimein, kun vaimonsa yha puhutteli hanta ja tarttui hanen kateensa, han +tointui kuin raskaasta unesta.--'Niin, totisesti, sina olet Kenoveeva!' +huusi han ja lankesi polvilleen vaimonsa eteen. Silloin tuli Mertsikin +metsasta. + +"Han oli puettuna metsakauriin nahkaansa ja tarpoi paljain jaloin paksussa +lumessa. Kun han naki kreivin kauniissa ritarivaatteissa ja iso +hoyhentoyhto hatussa, saikahti han ja seisahtui. Nahdessaan kyyneleet, +jotka runsaina valuivat pitkin hanen aitinsa poskia, han huusi: 'Kuka +tama on? Tahtooko han sinut tappaa? Ela itke, aiti! En salli sinulle +mitaan pahaa tapahtua.'--'Han on isasi', sanoi Kenoveeva.--'Poikani!' +huusi Sikri, 'rakas poikani, tule syliini.' Han suuteli poikaa, otti +hanet syliinsa, syleili toisella kadellaan Kenoveevaa ja katsahtaen +kyynelet silmissa taivaaseen sanoi:--'Jumalani, tama on sanomattoman +suuri onni, lohdutus ja autuus murheelliselle sydamelleni, etta saan +yhtaikaa nahda tassa lapseni ja rakkaan vaimoni, joka on minulle kuin +kuolleista heratetty.' Sitten kreivi puhalsi torveen ja hanen ritarinsa +ja palvelijansa kiiruhtivat joka taholta paikalle. Han lahti ratsastamaan +linnaan ja tuomaan Kenoveevalle vaatteita ja jarjestamaan siella kaikki +hanen vastaanottamistaan varten. Linnasta tuotiin vaunut, joihin he +istuivat kaikki kolme. Heita vastaan tuli suuri joukko ihmisia. Mita +lahemma linnaansa Kenoveeva tuli, sita suurempi ihmispaljous seisoi +kahden puolen tieta. Kaikki tervehtivat heita ilohuudoilla. Kun he +tulivat maelle, josta linna nakyi, alkoivat siella kaikki kellot soida. +Kansa naki Kenoveevan pelastuksessa Jumalan erinomaisen suojelun ja +vietti hanen tuloaan pyhana juhlana." + +"Entas hirvi? Jaiko se metsaan?" + +"Eihan se jaanyt. Hirvi kulki koko matkan vaunujen rinnalla. Ja Sikri +teetti sille sitten oman navetan. Siella se sai asua oisin, mutta +paivisin se sai vapaasti kayskennella linnan pihalla, tulipa usein +pyrkimaan portaita myoten linnaankin, pyrkipa aina Kenoveevan huoneeseen +asti eika lahtenyt pois, ennenkuin se vahaksi aikaa paastettiin sisaan. +Se oli hyvin kesy, soi kadesta. Metsastyskoiratkaan pihalla eivat sita +hatyyttaneet eika kukaan tehnyt sille mitaan pahaa. Lapsilla oli suuri +ilo tasta kauniista elaimesta, ne antoivat sille leipaa ja silittivat +sita. Aidit sanoivat: 'Hyva Isa, jos tata elainta ei olisi ollut, olisi +rakkaan kreivinnan ja nuoren kreivimme taytynyt kuolla eramaassa.'-- +'Senpatahden ei pida yhtaan elainta kiusata', sanoi sen hoitaja. 'Jos ei +meilla olisi harkaa auran eteen valjastaaksemme eika lehmaa, joka antaisi +meille maitoa, kavisi meille yhta kolkosti kuin kreivittarellemme olisi +kaynyt eramaassa ilman tata hirvea'." + +"Siihenko se loppui?" + +"Olihan sita siinakin taas kerrakseen." + +Anni oli totinen, tuijotti kynttilaan, niisti sen napillaan ja sanoi +opettavasti, niinkuin tapansa oli, etta siita tasta tosikertomuksesta +selviaa, miten kauheata on, etta saattaa olla maailmassa niinkin pahoja +ihmisia, etta syyttomat saatetaan silla tavalla karsimaan. Mutta totuus +ja oikeus voittaa ja paha saa palkkansa ja pelastuneille tulee viela +parempi olo kuin on ollut ennen. + +Aisakello helahti ulkona ja aiti tuli sisaan, pudistellen lumia +vaatteistaan. + +"Hyvat lapset, vielako te valvotte, menkaa toki hetipaikalla nukkumaan! +Sinun poskesihan palavat, niin etta kateen polttaa." + +Ne polttivat omaankin kateeni. + +"Mita te olette taalla tehneet?" + +"Me on kerrottu satuja." + +Minulle se ei ollut satua, vaan totta. Kesy hirvilehma, semmoinen kesy +hirvilehma!--oli totta. Olisin minakin tullut toimeen sen maidolla kuinka +kauan tahansa. Minapa olisin viela onkinut kalojakin suuren Kurkisuon +lammista ja virittanyt ansoja janiksille ja linnuille ja etsinyt kurkien +munia. Silla metsa, johon Kenoveeva oli viety surmattavaksi, oli ihan +meidan aidan takana ja eramaa, jossa han oli elanyt, oli siella suuren +Kurkisuon takana, ja luola, jossa he olivat asuneet, oli siina vuoressa, +joka nakyi sielta soiden takaa. Silloin kun ne olivat siella, oli siella +omenapuita ja saattaapa olla viela nytkin, koska metsassa kasvaa makeita +herukoitakin, jotka ovat makeampia kuin aidin mustat viinimarjat. + +Lapset kannettiin torkkuen vuoteeseen ja nukkuivat, ennenkuin heidat +ehdittiin riisuakaan. + +Mina valvoin vuoteessani viela kauan, miettien, olinko nahnyt semmoista +ihmista, joka olisi ollut niinkuin Kenoveeva ensin vanhempainsa kotona ja +sitten Sikrin linnassa ja sitten eramaassa ja jolle olisi voinut tapahtua +niinkuin hanelle. En loytanyt hanta tuttavistamme, mutta minun oli +kuitenkin hyva olla, etta semmoinen ihminen on ollut, niin kaunis ja +viisas ja hyva ja jalomielinen, etta rukoili vainoojiensa puolesta ja +antoi surmaajilleen edeltapain anteeksi niinkuin Kenoveeva Kololle. Mina +lupasin itselleni, etten enaa koskaan lehmia niittyyn ajaessani lyo niita +kepilla selkaan enka pistele sikoja pahnaan. + +Mina luulen, etta minulle siita alkoi rakentua kuva ihmisesta, jossa en +tahtoisi olevan mitaan pahaa, mita minussa ja muissa. Kai olin jo silloin +nahnyt semmoistakin, mika oli, niinkuin olin paatellyt, ettei pitaisi +olla. Oli ihmeen hyva ollakseni sadun pyhimysta ajatellessani. Eiko liene +han minulle ollut yksi edeltajistasi, sina rakas siella ylhaalla, missapa +lienetkin, sina, joka rukoilit armoa niille, jotka surmasivat poikasi +silmiesi edessa. + + + + +Lienee ollut niihin aikoihin, koska sen nyt samalla muistan--kun +Konttiseta ensi kerran tuli taloon, tuli jalkaisin ja meni jalkaisin, +avopain ja paljain jaloin. Ei tiedetty, mista han tuli ja minne meni, +eika kuka han oikein oli, lempeasilmainen, hymyileva hissuttelija, +yrttien kerailija, voiteiden keittaja ja elukoiden parantelija. Taisi +olla hyvinkin koyha, koska sai aidilta lahtiessaan evasta konttiinsa ja +isalta tupakkaa, ja kiitteli siita liikutettuna moneen kertaan, +ylistellen ystavallisia ihmisia ja anteliasta taloa. + +Olimme hyvat ystavat, silla han vuoleksi minulle kaarnaveneita ja kavi +kanssani ongella, mina onkien, han enimmakseen jutellen. Minulla oli +hanta aina ikava, kun han lahti, niinkuin Taaton tatia ja Laukkasen +Annia,--joka kuoli sina samana talvena, jona kertoi Kenoveevasta. + +Kerran istui han konttiaan kiinni sitoen aitan rappusilla, koyttaen +kenkiaan kontin paalle, ja tarttui keppiinsa, joka oli paksu leppainen +roskulakeppi. + +"Tassa talossa on hyva haltija," sanoi han, "ja se tulee tassa ehka aina +pysymaan," sanoi han, nousten ja katsahtaen ymparilleen. + +"Mika se on hyva haltija?" mina kysyin. + +"Se on se, joka toimittaa talossa kaiken, mika siina on kaunista ja +hyvaa." + +"Mika taalla on kaunista ja hyvaa?" + +"Vaikkapa sekin, kun kaikki ovat iloisia ja onnellisia ja ystavallisia, +kun kaikki saavat olla terveita ja pysyvat hyvalla tuulella, kun lapset +ovat kiltteja, kun niiden posket punottavat niinkuin sinun ja silmat +loistaa, ja kun on kaunis nakoala tuonne jarvelle ja noin taytelainen +ruispelto, ja on hyva hevonen niinkuin teilla ja hyvalypsyisia lehmia ja +aina, milloin vain tulee, on puhtaat huoneet ja siisti pihamaa ja makea +saunan loyly matkavaarinkin kylpea, ja hiekkapohjainen uimaranta, ja +nainpahan teilla kerrankin veneen, joka ei vuoda." + +Mina aloin jo kasittaa ja jatkoin: + +"Ja kun aiti antaa nisuleivan ja paljon voita sen paalle ja pyhina meilla +on rusinasoppaa ja lettuja kermahillon kanssa--ja kun minulle tulee hyva +mieli, kun on ollut paha mieli." + +"Jospa niinkin, jospa niinkin, naytpa tietavan." + +Olin juossut, reputtanut hanen vierellaan maantielle saakka. + +"Tassa talossa on semmoinen hyva haltija, eli toisin sanoen henki. Mina +sanoisin, etta se on pyha henki, mutta ela sano kenellekaan, etta olen +sita siksi sanonut. Uskovaiset voisivat pahastua." + +"En mina sano." + +"Sita ei vain saa pelottaa talosta pois." + +"Milla lailla ei?" + +"Monellakin lailla, vaikkei aina tieda tarkoin eika arvaa olla +varuillaan. Mutta sen, etta se on pois lahdossa, huomaa siita, kun kaikki +alkaa kayda painvastoin." + +"Ettako silloin tulee sairaaksi ja pahalle tuulelle eika lehmat +lypsa...." + +"Eika saa pyhana rusinasoppaa eika lettuja", hymyili seta. + +"Ja kiukuttelee suotta eika tottele", saestin mina.... "Voi, jos se +lahtee, jos kuka pelottaa sen pois." + +"Se usein jaa, jos on jokukaan, joka ei ..." + +"Mina en...." + +"Sitten se pysyy." + +"Minka nakoinen se on?" + +"Ukon naama ja lapsen ruumis ja ripeys ... ja sen henki on esi-isain +henki." + +"Oletko sina nahnyt sen?" + +"En muuta kuin unessa, mutta sen jalet nakee usein ... milloin niinkuin +hiiren jalet hangella, tai niinkuin linnun jalet hiekassa tai oravan +jalet vitilumella. Vieppas sille valista kaikkein parastasi, jota mielesi +oikein tekisi ja jota et raatsisi mitenkaan antaa pois, vie nuorta maitoa +pikku tuokkosessa riiheen tai rusinasoppaa. + +"Mina vien!" + +"Ja pista kauralyhde talveksi aidanseipaaseen. Se hyvastyy uhrista ja +jaa." + +"Minne te menette?" + +"Menen katselemaan, miten haltijoita muissa taloissa hoidetaan, ja +neuvomaan, jos tarvitaan. Tulen taas tannekin tarkastamaan." + +"Tulkaa pian taas!" + +"Saatanpahan taas tullakin." + +Mina paatin, etta mina olen tassa talossa se, joka en paasta pois hyvaa +haltijaa. Eika se tasta paassytkaan. Mutta olisi kai se minulta paassyt +montakin kertaa--ilman sinua. + + + + +Alan nahda hyvan haltijan joka paikassa, kaikessa, mika minusta on hyvaa +ja hauskaa ja mieluista ja kaunista. Se juoksee edellani ongelle rantaan +ja metsaan marjaan. Se on minulle toveri, mina haastelenkin sen kanssa. +Palvelen sita ja uhrailen sille. En pyyda enaa Jumalalta, enka +Jeesukseltakaan. Niista minulle yha paljon puhutaan, mutta ne ovat niin +kaukana. Minulle on puhuttu myoskin enkeleista, mutta nekin ovat minusta +kaukana. En paase niita lahelle, ne leijailevat siella ylhaalla ja +laulavat jossain ylistysta karitsan kunniaksi. Ja joulutonttukin +oikeastaan pelotti, niin kauan kuin siihen uskoin. Olihan kylla hauska, +etta se tuli, mutta ehka viela hauskempi, etta se meni ja paastiin +jakamaan sen lahjoja. + + * * * * * + +Maailmani on laajentunut ulospain ja syventynyt sisaanpain. +Mielikuvitukseni antaa minulle joka paiva jotain, milloin ylhaalta ja +ulkoa ja kaukaa, milloin lahelta ja sisasta. Mina teroitan silmani +kuumiksi lahteeseen ja kaivoon ja muurahaispesaan ja se on kaikki yhta +ihmeellista. On ilo nain pyrkia pois, mutta samalla on, niinkuin leijan +lienee turvallista tuntea, etta sen nuora on kiinni kotikartanon +tikapuussa. Se ei paassyt minulta koskaan irti, ei ollut elamassani niin +ankaraa myrskya. Mutta kai se kuitenkin olisi katkennut, jollet sina +silloin olisi siihen tarttunut ja vetanyt minua varovasti tanne alas. +Teit sen tietamattasi silloin ja ehka monta kertaa ennenkin. Kiinnitat +minut yha edelleenkin tanne. Enka nyt ymmarra suurempaa onnea kuin saada +ja voida pysya ja elaa siina ymparistossa, missa olen syntynyt ja +haaveillut ja nahnyt nakyja, joita hyva haltija on minulle taalla aina +nayttanyt, nayttanyt keskipaivallakin. + +Vahan mina olen maailmaa muualla nahnytkaan. Pienin paaskynenkin, +vahaisin vastarakkikin on nahnyt sita enemman. Nehan ovat nahneet sita +paljonkin, outoja maita ja meria. Mutta tannepas ne nekin tulevat, +sukupolvi toisensa perasta. Ne saavat taalta rahjaisen raystaan alta, +kivirauniosta, jotain, joka tuo heidat tanne uudelleen ja aina uudelleen. +Ei se ole aina emo, joka heidat tuo, se on paikka, joka vetaa. Ei ole +minulla, niinkuin heilla--sukuni loppuu minuun. Mutta ehka on muita, +jotka tulevat. Tyhja pesamme ei ehka sittenkaan jaa tyhjaksi. Tulipa kuka +tuli, ne saavat naista nekin tietaa, kuinka taalla on oltu ja eletty ja +iloittu ja voidaan elaa ja pitaisi elaa ja iloita. Myoskin sita varten +mina tata kirjoitan enka vain omiksi iloikseni. En ehka olisi +kirjoittanut mitaan, jos kaikki aina olisi kaynyt hyvin eika tata +viimeista tullut. Olemme ehka juuri taten saavuttaneet elamamme +tarkoituksen, sina ja mina. + +Olisihan viela paljonkin naita kukkia kevaiselta niitylta. Mutta eihan +niita kuormittain eika sylen taydelta. Muistojenkin kukat ovat pantavat +valikoiden kimppuun ja sitaistavat silkilla. Jos ne kaikki poimisin, +olisi niita aina yhta paljon jalella. Kasvaisi muistellessa aina uusi +poimitun sijalle niinkuin sadun lumotussa puutarhassa. Niita keraten en +paasisi sinua sen lahemma. Haluan sinne, missa sina olet kaikin mukana. + + * * * * * + +Minulla ei koskaan ole ollut muuta ystavaa kuin eramaa ja sina. Ennenkuin +elin sinun lumoissasi, elin eramaan lumoissa. Rakastin ensin sita ja +sitten sinua ja sitten kumpaakin yhdessa ja vuoroon. Eika kumpikaan +kadehtinut toistaan eika tunkenut toista tieltaan. Te minua tenhositte +molemmat, rannattomat, pohjattomat, hamyiset ja haipyvat ja samalla +laheiset ja tutut ja omat, sina ennen kaikkea sieluinesi ja sydaminesi, +--joihin halusin eksyakin ja joista en omin neuvoin pyrkinyt pois enka +edes halunnut selvyyteen, siihen, mika minussa oli omaa. Ikavani teihin +takaisin oli sietamaton, jos minun joskus taytyi elaa teista erossa. + +Olin kierrellyt Kurkisuon ja sen takalistot ja tavannut siella kurjet ja +sen muut ihmeet. Olin mattaalla maaten vaivaiskoivupensaan suojassa +tahystellyt niita ja katsellut niita silmasta silmaan, kunnes ne tunsivat +minut ja mina heidat, eivatka peljanneet, vaan koikkivat ja kirkuivat +ymparillani vahan matkaa minusta. Eivatka ne nekaan, enemman kuin ne +pikkulinnut ennen, olleet minulle, mita muille, vaan niinkuin henkia ja +haltijoita ja semmoisia. Olin viritellyt ansoja ja tuonut kannannaiset +kuormat teiria, pyita ja metsakanoja. Mutta ei minua viehattanyt niin +paljon saalis kuin hurma saada hiiviskella siella ja kuukkia ja tuntea +onnen tunnetta nautinnosta olla ja elaa siella yksin ja sulautua siihen +ja joutua sen lumoihin.... Ja niinhan mina oikeastaan olen kaikkea +muutakin elanyt ja tehnyt, aatteissa, tunteissa ja tunnelmissa, henkisia +harrastaessani, muokatessani maata, kyntaessani ja kylvaessani. Ja +silloin minun taytyi, eramaan rakkauteni ollessa tulisimmillaan, siita +erota. Mutta jos en olisi siita eronnut, en olisi yhtynyt sinuun.... + +On kirkas syyspaiva kaupungissa. Istun kylmalla, keltaiseksi maalatulla +koulun penkilla, edessa ruma, musta taulu ja jankkaava, ikava opettaja. +Ikkunasta nakyy suuri tyhja kauppatori, mutta sen takana kohoo matalain +puutalojen yli havumetsaisia makia, seassa keltaisen heleita koivuja. +Siella, niiden takana, kymmenien peninkulmien paassa, mutta kuitenkin +siella pain, on koti ja kodin takana Kurkisuo ja sen takaiset kellastuvat +vaarat. Kaikki ne naen samalla kertaa. Siella ollen mina samalla naen ja +kuulen kaiken, mita luokalla tapahtuu, seuratessani kuitenkin opetusta. +Vaan vastaellessanikin mina kuulen kuhertelevat teeret, jotka arkoina +pakenevat lahestyessa, naen pienen punaisen Anti-koirani vilahtavan +puiden valissa hanta kippurassa. Kuuluu kohina kuin puu kaatuisi, +kotkotusta ja kiihkeaa, kimakkaa haukuntaa, metsopoikue on puussa, ahon +laidassa--ja mina olen taalla. Minulla on ikava ja kaipaus, niin etta +rintaa raastaa, olen ensi kerran elamassa oikein todella onneton, +sielussani sairas sydanjuuria myoten. Olen kuin vankina vieraassa +vihollismaassa. On kuin elamani taalla tulisi menemaan hukkaan, niinkuin +olisin iati kadotettu. En ole osannut tutustua taalla kehenkaan, ainoa +oikea ystavani, Anti, istuu siella kotona rappusilla ja odottaa minua, ja +kun minua ei kuulu, lahtee vihdoin yksin metsiin, vastahakoisesti, vain +aikansa kuluksi, hyvin tietaen, ettei han sielta yksin mitaan saa. + +Minakin menen suotta aikojani metsalle ilman pyssya, joka iltapaiva, +jokainoa sunnuntai ja lupapaiva, kaupungin ulkopuolelle, jossa +kayskentelen, ja saanhan edes nahda harakan, kuulla variksen, ja jos +orava kurahtaa puuhun ja saan katsoa sen pieniin, ruskeihin silmiin ja +sita haastatella ja sille kirskautella niinkuin se minulle, niin on +pitkaksi aikaa helpompi ollakseni. Se oleskelee samoilla seuduilla ja +loydan sen sielta toistekin--kunnes sitten en enaa loyda. + +Lumen tultua hiihtelen yksin enka mene toisten poikien kanssa makeen. +Loydan janiksen jalet, etsin niita myoten sen makuuksen, joka on jaatynyt +kovaksi, se paasee monta kertaa menemaan, mutta laskee viimein niin +lahelle, etta naen mustat korvain karet ja ruskeat silmat. En aja sita +ylos, hiivin ohi, jatan sen siihen ja kayn toistekin katsomassa, kunnes +sekin sitten kerran on poissa kaikkine jalkineen. + + + +Hankiaisten aika--on juuri se aika, jolloin mentiin isan kanssa kokemaan +haukirysia Kurkilammin puron niskaan--enka saa olla siella. Sainhan +sitten--muistatko, mina ja Lauri, mina isana, Lauri minuna--mutta sita +muistelen sitten, kun tulen siihen aikaan. Mutta nyt mina ... kaupungin +lahella on lampi, ja kaupunkilaisten rysia rannan poreessa ... nyt mina +aamulla varhain ennen kouluun menoa menen sinne ja saan nahda vaajan +tutisevan ja joskus itsekin nostaa ja tyhjentaa jonkun rysan. + + * * * * * + +Aurinkoiset, kevaiset aamut kun istun ja luen avonaisen ikkunan aaressa, +kun kiurut laulaa ja kaet kukkuu ymparistossa ja soitto vallitsee koko +kaupungin, joka ei viela ole herannyt paivalliseen pikku kolinaansa--on +lauantai ja huomenna on sunnuntai. Ja sunnuntaina mina makaan aholla, +lampiman kiven kupeessa, edessani lintuverkko, jonka voin vetaista +nuoralla kiinni ja verkon keskella lintuhakki, jossa on hemppu, joka +laulaa luokseen toisen hempun, vaikka on hakissa, ja toinen tulee +rakastettunsa luo, vaikka vankilaan. Mutta kun olen vienyt ne kotiin ja +ruokkinut niita paivan pari ja ne lakkaavat laulamasta, paastan ne ensin +toisen ja sitten toisen ulos ikkunasta, kourastani, jossa ne varahtelee, +ja lentavat peltojen yli toinen toisen jalkeen. + + + + +Sitten kohtasin _hanet_ siella, taas yhden edeltajistasi. Han tuli minua +vastaan kuin ilmestyksena minulle tuntemattomasta, semmoisesta, jota en +ollut koskaan ennen nahnyt--hieno tytto, jonka rikkaalla, ylhaisella +isalla oli kaupungin komein talo sen laidassa, eristetty ja ylhainen, +minne han useimmittain ajoi, joskus vain kaveli, soittosalkku kadessa. +Tiesin, milloin han tulee ja menee, hiivin hanta kohtaamaan kuin +metsalintua ja sain hanet nahda, mutta en koskaan tavata, en edes +katsettaan. En tiennyt hanesta paljoakaan enemman kuin tiesin +punaisestakaan tytosta, enka mihin han sitten joutui. Hanella on +kirkkopaikkansa heidan omassa penkissaan ylhaalla kuorissa, mina asetun +oven suuhun nahdakseni hanen kulkevan ohi, ihan ohitseni, jotta hanen +hihansa hipaisisi minun hihaani ja ehtiakseni heti hanen jalessaan +nakemaan, kun han nousee rekeen, huulilla aina samanlainen hieno hymy. + +Tiedan, mika ikkuna on hanen huoneensa ikkuna ja kayn joka ilta sanomassa +sille hyvaa yota. Menen sen alle kuutamoiltoina, kuulemaan, kun han +soittaa. Kayn siella viimeisen kerran varhaisena talviaamuna, rientaen +toisten pukeutuessa, ennenkuin on astuttava rekeen lahteakseni +joululomalle. Ikkuna on pimea, ja uudin alhaalla; edellisena iltana se +oli ollut valaistu, kaikki ikkunat, myohaan yohon, hanella oli +tanssiaiset. Nyt tuulee raskaasti, etelasta suurilta selilta. Minulle on +kaikki yhta synkkaa, pimeaa ja toivotonta. Tiedan, ettei han koskaan saa +edes tietaa minun olevan olemassa, mutta sittenkin mina siina pysyn, +jossain haaveessa, jossain tulevaisuudessa toteutuvassa ihmeessa--_jos_ +han sittenkin saisi tietaa. Ei muuta kuin saisi tietaa. Mutta vaikkei +saisikaan, niin mina sailytan taman tunteeni omanani. Se on minulle +kallisarvoinen aarre, josta kenellakaan ei ole tietoa, oma kasvattini, +hakkilintu, jota pidin kadessani ja jonka paastin, kun se pyrki, +sentahden, etta pyrki eika tahtonut olla minun enka saanut sita pitaa. +Paatan pysya sille iati uskollisena, silla mina en koskaan voi loytaa +ketaan toista semmoista kuin han. Tietysti en! Nythan sille jo voisin +hymyilla, mutta en tahdo, silla nythan tiedan, etta se oli siina muodossa +uskollisuutta vain omalle itselleni, tunteelleni, alkavalle, samalle, +joka sitten pysyi ja pysyy yha. Ihanteelle, semmoisena kuin se silloin +ensi kerran ilmestyi. Se hetki on minulle nyt vain hauska, miellyttava +muisto. Silloin se oli katkera kuin ikuinen ero. Tuuli huoahteli +raskaasti ja kosteasti pimealta ulapalta. Tornikello loi viitta. Koko +kaupunki oli pimea, vain joku tyomiehen ikkuna jo valaistu.--"Minne se +nyt juoksi? Siinahan se tulee. Missa sina?"--Hevonen odotti jo valmiina +valjaissa. Seurasi pitka matka nytkyttelevan, ritisevan reslan pohjassa. +Pitka aamupuhde, lyhyt auringoton harmaa paiva ja taas pitka puhde ja +pitka yo, pitka matka pois,--valittava, nyyhkyttava tiuku vanhan +takkuisen hevosen kaulassa, umpikeli,--_pois,_ vaikka kotiin, silla ei +siellakaan nyt tuntunut olevan mitaan lohdutusta eika viihdytysta eika +korvausta. Vasta sitten, kun Anti ilosta ulvoen karkaa vastaan kotijarven +jaalla, josta se on kuullut tutun tiuvun ja hyppaa rekeen ja nuolee +nenan, huulet ja posket,--ja mina sitten hanen kanssaan kaiket paivat +hiihtelen Kurkisuon lumiset ulapat ja saaret ja takalistot, vasta sitten +mina paasen hanesta rauhaan. + +En kuitenkaan kaipauksestani haneen. Han oli poissa, kun tulin takaisin. +Minulta unohtuivat hanen piirteensa, jai vain muisto vartalosta ja +kaynnista ja palmikosta. Jai muutakin, jai kaiho johonkin, jota ei saa +eika usko koskaan saavansa, mutta jota kuitenkin ihmeena odottaa. Enka +tieda mitaan sen kauniimpaa ja suloisempaa kuin sellainen kaiho, silloin +kun se ei kalva, ensimainen tietoinen onnenkaipuu, selva ja maaratty, +vaikka hamara, kirkas, vaikka utuinen, hyvin kaukaisen onnenmaan ikava, +saavuttamattoman, mutta kuitenkin saavutettavan kaipuu, vaikkei silla +hetkella tieda, milloin ja miten. Ja sama se, vaikkei mitenkaan eika +milloinkaan. On vain ilo kaivata ja nautinto kuvitella. + +Vaistosin sentaan jo silloinkin tulevan, tietamattoman onnen yhden ehdon: +etta on vaaroja, joita on valtettava, epapuhdasta, josta on peseydyttava, +rietasta ja rumaa, jota on paettava, rikkaruohoa, jota on kitkettava joka +ilta ja aamu, jotta sielu pysyisi hoidettuna kuin aidin taimilava, josta +han poimii pienimmankin ohdakkeen ja vesiheinan enteen--ja mina paatin ja +mina koetin ja mina voitin. Se oli uutta voittamista joka paiva, +kilpasillaoloa, aina edistyvaa ennatysta, mika antoi varmuutta ja +uskallusta ja myoskin ylpeytta. + + + + +Ja silloin mina myos paasin kosketuksiin sen kanssa, mika on kaunista, +suurta, jaloa ja ylevaa. Sina kai nyt taas tulit _siina_ muodossa minua +vastaan, kiersit taas sita tietasi eteeni, hiiviskellen hyvana haltijana +ymparillani. Minne mina liikuinkaan, haparoiden, ojennellen sokkoisia +sormiani, aina tulin kehaan, jossa kohtasin sen, minka sitten saavutin. +Vaikka viela vaistyitkin, niinkuin haamu, niinkuin metsanneito, jota +kuvittelin kuulevani, jonka vilahtavan viidakossa, vaikken koskaan +saanutkaan nahda, et milloinkaan kaikonnut minusta ulkopuolelle sen +kehan, jossa oli liikuntapiirini. + +Jos osaisin, runoileisin tahan ylistysrunon runoudesta, siita suuresta ja +jalosta, joka selvittaa omat hamarat aavistelut, tulkitsee, mita ei +ymmarra, ottaa hoitoonsa sydamen hauraat, hapuilevat aaluvat, asettaa ne +aurinkoon ja antaa niille siina sijan, suuntaa vaistoilevan varren +kasvamaan sinne pain, minne sen on kasvettava ja kostuttelee sen arkoja +juuria. Harmaakattoisen, rakoseinaisen, nokiuunisen, ikavan +koulupoikakammion seinat hohtavat ja kuultavat lapi, se on kuin lasinen +maja keskella lumottua puutarhaa, missa eletaan kaikki elamanilot, +tapahtuu ja toteutuu kaiken maailman kaunis minun silmieni edessa ja mina +elan mukana, niinkuin kaikki olisi minun. Elan ihmetellen ja iloiten +ominani toisten ilot ja onnet, joskus myos heidan surunsa surren, mutta +ainoastaan sen verran, etten sorru. + +Mista lienen saanut luettavakseni ne kirjat--en muista--jotka lukitsivat +ja iaksi liittivat minut sinuun ja siihen, jota minulla ei viela ollut, +mutta jonka taytyi tulla, ja ellei tullut _se_, olkoon mikaan tulematta, +elan elamani erakkona itsessani, elan sen kuvitellen, etta minulla se on, +vaikkei olisikaan--tunteitten ihanne. + +Enka ela ainoastaan tassa tunteiden onnessa, saan jo silloin ja rinnan +sen kanssa aavistusta siita onnen hurmasta, jonka antaa aate, kun heraa +halu ajatella ylevasti, pakko toteuttaa, mita pitaa oikeana ja totena, +niinkuin se ja se sankari, ritari, marttyyri--taistella, kaatua ja +kuolla. Mina sanelen: "enempi kuin elo moinen kuolo." + +Haen ystavaa innostuakseni naista yhdessa, en loyda ketaan, joka hehkuisi +niinkuin mina. Katsovat minua kummanaan, pitavat minua joskus +hauskuutenaan ja huvinaan, useimmiten pilkkanaan, olen heille haaveilija +--niinkuin kai olinkin--mika oli heista sama kuin houhottaja, niinkuin +kai myoskin olin.... Arkiuduin omiini. En tavannut vastakaikua mistaan +muusta kuin itsestani, ainoastaan metsani minulle vastasi, taman oman +maailmani ranta, _tama_ eramaani, taynna omia ihmeitani. Siina elin aina +siihen asti, kuin se sittemmin oli myoskin sinun. Silla elimmehan +uudelleen nekin ajat yhdessa, sina tahdoit sen, sanoit tahtovasi paasta +toverikseni siinakin ajassani, tutustuaksesi silloiseenkin sieluuni-- +muistatko ne talvi-illat, kun luimme yhdessa kaikki ne kirjat, nyt +kultakirjaisiin kansiin sidottuina--tuossahan ne ovat vielakin! + + + + +Oli torin varrella talo, rikkaan kauppaneuvoksen, ikkunat niin alhaalla, +etta voi nahda kadulta sisaan. Iltaisin paloi siella aina lamppu poydalla +sohvan edessa. Sen ylapuolella seinalla oli tauluja: metsoja soitimella, +teiria metsapolulla, tyyni lahdelma, jossa kellui vesilintuja, +keskimaisena seinalla suuri kotka, joka nosti ilmaan valkoista janista +kaatuneen hongan alta. + +Joulun alla on siella kerran taidenayttely, kaikki mita kaupungista on +saatu kokoon, haveliaiden koyhien hyvaksi. + +Mies kantaa neuvoksen portista yhta ojokasin paansa paalla nayttelyyn, +mina juoksen hanen jalessaan, kurkistan alle, seuraan kouluun saakka, han +asettaa sen hetkeksi kaytavaan ja mina saan katsella sita siina, kunnes +han lahtee noutamaan toista ja mina seuraan mukana ja odotan portilla, +reputan taas miehen jalessa ja saan taas nahda, seuraten kuin nalkainen +leipapalaa. Silla tavalla mina saan nahda kaikki taulut, jotka mies +kantaa siita talosta ja muista. Lopulta ne ovat kaikki rivissa, koulun +kaytavassa. On lupapaiva, siihen keraytyy muitakin poikia, mutta tulee +myos joku herra ja ajaa meidat pois. Vaan mina olen nahnyt tarpeeksi +silla kertaa. + +Olen saanut silmata uusin silmin entiseen maailmaani, eramaahani ja sen +elamaan. Minulle alkaa kaikki elaa tauluina, seka se, mita senjalkeen +naen, etta varsinkin se, mita olen ennen nahnyt--kurjet, kun ne +ojentelevat kaulojaan, koikkivat ja lentavat--koirani, kun se istuu +pihamaalla minua odotellen--janis makuullaan nareen juuressa. Minulle +tulee palava jano nahda tauluja yha enemman. En saa niita nahdakseni +muualta kuin kauppaneuvoksen ikkunasta, johon ne ilmaantuvat taas, kun +nayttely muutaman paivan jalkeen suljetaan. Sinne en paassyt, silla +minulla ei ollut sita markkaa, minka paasylippu maksoi. + +Sain sen sijaan kasiini kuvakirjoja, sen verran kuin niita sain. Mutta +yksi niista avasi minulle koko Suomen. Sielta loysin meidan oman kirkon +ja pappilan ja Koiraniemen, virran ja vesilintuja siina kaislikon +reunassa, ja pappilan laiturin, puuttui vain punainen tytto sen paasta, +mutta sen mina sijoitin siihen itse. + +Loydan viela jostain kuvitetusta sadusta neidon kuvan, jonka alle on +kirjoitettu 'totuuden jumalatar'. Sen otsarivasta loistaa tahti ja sen +kasvot sateilevat oikeutta ja ankaruutta ja ylevyytta. + + + + +Oli kevainen paiva, jaat olivat juuri lahteneet ja kesalaivat tulleet. +Puut tekivat lehtea koulun pihalla, aurinko lammitti seinaa ja +kivijalkaa. Etelasta huokui leuto tuuli. Seisoin siina ja odotin +muutamien muiden poikain kanssa laulajatarta, jonka tiesimme tulevan +valitunnilla harjoittamaan juhlasalissa, laulaakseen siella illalla. +Pyrahtaa portista sinivalkoinen neitonen, silkkia kahisten, helmat +hulmuten tuulessa. Han astuu valkoisin silkkikengin joustavasti kuin +lintu kahisevassa vasta ajetussa hiekassa, kadessa paivavarjo, keltainen +paalta ja punainen alta. Se rasahtaa suppuun. Han huomaa meidat, +hymahtaa, nyokayttaa meille paataan ja ponnahtaa juoksuaskelin rappuja +ylos. + +Juhlasalin ikkunat ovat auki, kaikki. Hanen askeleensa kaikuvat ulos, nyt +han on salissa meidan kohdallamme. Han laulahtelee siella kulkiessaan, +vaikenee, helahyttaa pitkan savelen soittokoneesta, juoksutellen +kimakimmasta karkeimpaan. Sitten han laulahtaa aantaan koettaen, +keskeyttaa, alkaa uudestaan, visertaa, visertaa. Vahtimestari sulkee +ikkunat ja sitten kaikki kuuluu heikommin. + +Kun han palaa, olemme yha siina. Han kysyy hymyillen, mita varten me +seisomme siina. Minua rohkeampi poika sanoo:--"Me kuunneltiin teita."-- +"Onko teilla lippuja?"--"Ei ole."--"Tassa on".--Han pistaa sormenpaansa +pieneen samettisalkkuun ja ottaa sielta tukon lippuja, jotka antaa +meille. Tuuli on paiskannut portin kiinni, me hyokkaamme sinne ja +repaisemme auki molemmat puoliskot. Han nauraa heleasti ja valkoiset +hampaat valkkaa. + +Mina paasen laulajaisiin! Mina olen saanut hanelta _itseltaan_ lipun! +Minun taytyy kiilloittaa kenkani, joita ei koskaan ennen ole +kiilloitettu, lainata kaulus ja kravatti toverilta, jolla niita on monta, +kayda leikkauttamassa tukkani. + +Loydan seisomapaikan salissa uunin kulmassa, silla lippuni on +seisomapaikka. Kateederi on siirretty nurkkaan. Koulun kello seisoo, sen +molemmat luodit on pantu ikkunalle, lyomaluoti ja kaymaluoti, _koulun_ +vanhan kellon, joka on yhta arvokas ja yhdenarvoinen kuin rehtori, ja +joka ei kenestakaan valita eika ketaan kunnioita, ei keneenkaan mukaudu, +vaan kaikki siihen, joka saa kayda rukoustenkin aikana ja lyoda +rehtorinkin puhuessa, sen on taytynyt vaieta, sen heilurin pysahtya, se +tytto on sen niin maarannyt, hanta ei saa hairita.... Se laulahtaa lyhyen +saveleen seinan takana rehtorin huoneessa, sen aani hulmahtaa oven +taydelta sisaan, kun rehtori avaa oven ja kumartelee siina taakseen +huoneeseen ja tulee punastuen, vanha rehtori punastuen, saliin, jossa +kaupungin hienosto ja koko opettajisto ja niiden rouvat istuvat koulun +penkeilla, meidan penkeillamme, kuin koulupojat, harras, kunnioittava +ilme kasvoillaan. + +Lintunen liitaa sisaan ja astahtaa korokkeelleen, valkopukuinen, +keltapalmikoinen, kadessa kimppu punaisia ruusuja, jotka han asettaa +soittokoneen kannelle. Han tervehtii kaikkia, yli salin, katse kuin +valoviuhka koskettaen kaikkia, minuakin. + +Han on hymyillyt--sitten han yhtakkia on kaynyt totiseksi, melkein +surulliseksi--sitten han riemahtaa--sitten han laulaa iloisen laulun, +toisen vallattoman, veitikkamaisen,--sitten taas kaihoisan kansanlaulun-- +olen heti hanen vallassaan, han nostaa, laskee, heittelee, viehattelee +mihin tahtoo--mina olen kuin lehti virran vietavana, tahdoton tyynessa +virissa, samoin kuohujen pyorteessa, samoin kiven huopeessa kieriessani, +nauttien siita, riemuiten, meninpa mihin menin, odottaen yha uutta, +huieten pyortymyksesta hanen vallassaan, voimatta, tahtomatta vastustaa-- +menettaen tajuntani kaikesta muusta. + +Han laulaa erikoisesti minulle, yksinomaan minulle--on tullut enkeli +taivaasta ottamaan minua sinne. Olen kuin irtautunut jostain, luonut +yltani jotain, vapautunut aineesta ja maasta, minulla on uudet, kiiltavat +vaatteet. Loydan itsestani uusia tunteita, sanomattoman riutuvan onnen, +itkun ja hurman--ei vain kaivattuna, vaan toteutuneena. En saa koskettaa +hanta, en tarttua hanta kateen--voi autuutta, jos saisin!... Minusta +taytyy tulla jotain muuta, jotain parempaa, jotain suurta ... mita, en +tieda, ainoastaan tunnen. + +Etta jotain niin ihanaa on!... Etta niin voi laulaa ja olla! Etta on +sellainen ihminen! Tassa karussa koulusalissa, naiden kolkkojen +vankilaseinien sisalla! + +Hanet saatettiin kotiinsa kauppaneuvoksen taloon ... ylioppilaat laulavat +hanelle yolla, han tulee ikkunaan, josta olen katsellut tauluja, kiittaa, +seisoo, niin kauan kuin laulavat, kiittaa taas ja katoo. Vaeltelen koko +kesaisen yon puistossa ja rannoilla, odottaen aamua, jolloin han lahtee. +Han seisoo laivan kannella, syli kukkia taynna, han taittaa niita ja +heittaa laivan loitotessa sulavalla liikkeella niita alas jaahyvaisia +huiskuttavalle saattovaelle. Saan yhden lennosta kiinni--ei mikaan satu +ole ollut minulle niin kaunis. + +Han oli viimeinen edeltajasi. Han meni sinne, mista sina tulit. Ei ole +enaa pitkaltikaan siihen, kun tulit. + +Aarretulet jo palavat katkojensa ylla. + + + + +Olen muistellut naita pyhaisin. Arkena minulla ei ole aikaa, silla +minulla on tassa talossa kaksin verroin tyota nyt, kun lahdit, ja mina +tahdon hoitaa sita niinkuin sinunkin aikanasi, ja yhta hyvin yksin kuin +me ennen kaksin. Olen yha ainaisen valvontasi alla, ja ehka mina juuri +siksi naissa toimissani niin viihdyn. Mutta pyhana mina puhelen kanssasi. +Pyhathan olivat aina ennenkin naille pyhitetyt. + +Katselin, mita tahan saakka olen saanut poimituksi naita muistojeni +kukkia. En ole saanut sielta esiin muuta kuin kukkia, eika siella liene +muuta ollutkaan. Vai muistanko vain ne, kukat kevaiselta niitylta. +Tahtoisin sanoa "pyhaiselta". Silla kukkaniitty pyhana poimittaessa ei +ole sama niitty kuin arkena. Oli aivan toinen helotus heinikossa, kun +lapsena juoksin sinne pyhaaamuna, pyhavaatteet ylla, pestyt ja valkoiset, +ja itsekin pesty ja puhdas. Ruiskukka sinertaa sunnuntaina toisin kuin +maanantaina. Mika sen tehnee? Oma juhlamieliko? _Juhlamieli_ sen tehnee-- +silla samoin oli juhlapaivana mina tahansa, olipa nimi- tai syntymapaiva, +haat, ristiaiset tai--hautajaiset. Kun pikkusisar oli kuollut ja pantu +valkoiseen kirstuunsa,--han, joka syntyi silloin, kun kaki tuli pihaan,-- +ja aiti sanoi: noutakaa lapset, kieloja!--niin me pyorahdimme niita +noutamaan, kilvan, hypellen ja viserrellen, ja poimimme ne ja panimme sen +pieniin, kalpeihin katosiin, jotka lepasivat ristissa rinnan paalla +valkoisella kuolinliinalla--enka ymmartanyt, miksi vanhemmat ihmiset +itkivat. Silloin oli kesa ja aurinko paistoi--on muuten merkillista, +etten nailta ajoilta muista ainoatakaan kesaista sunnuntaita, ettei olisi +ollut tyventa ja kirkasta ja herttaista, tai jos tuuli, niin aina +etelasta. Niinkuin nytkin: hella tuuli liikuttelee uutimia, ikkunasta +nakyy kirkko ja avatut tapulin luukut, asken siella soitettiin yhteen ja +nyt kai siella on saarnan aika, koska kellot riippuvat liikkumattomina. + +Kuinka monet miespolvet lienevatkaan tuon tasta nain nahneet, ja kuinka +monet tullevat nakemaan! Tama sama ikkuna etelaan, sama tuuli, sama +sunnuntaimieli--enka saa tahan iaksi jaada. Jos voisi nukahtaa poytansa +aareen ja parta kasvaisi kuin Barbarossalla--olisin valmis lahtemaan +vasta sitten, kuin saapuisi noutajatar nostamaan siita unesta toiseen, +ikuiseen, jonka ei sanota olevan unta, vaan iankaikkista valvomista ilman +uupumusta ja levon tarvetta. + + * * * * * + +Tahan saakka minulla siis ei ollut arkea elamassani. + +Mutta nyt leviaa ymparilleni arki, niinkuin harmaa, yli koko taivaan +rannan ulottuva pilvi, niinkuin hiljalleen kumoutuvan kattilan reuna. Ei +kyllakaan kokonaan lapikuultamaton, mutta kuitenkin paivan peittava, +auringon ottava, harmenemistaan harmeneva ja harmentava. Ei linnut laula, +ei haltijat hiivi. Se laskeutuu alas, sakenee heraiseksi usvaksi, ei niin +sakeaksi, ettei lahimpia nakisi, mutta nakopiiri ei ulotu edemma kuin +portinpieleen. Ei kuulukaan mitaan. Suhahtaa joskus kuin siipi--missa? +Tulee joku lintu nakyviinkin ja menee--mutta minne? Ei istu puuhun, ei +laskeu jarvelle, ei katoa kaukaisuuteen, vaan niinkuin nuoli ammuttuna +huopateltan seinasta sisaan ja seinasta ulos, reikaa jattamatta. Harrin +kuin kala veden pohjassa, ymparilla sen ontto, ahdas, aina yhta pieni +nakopiiri. + +Aivan painvastoin kuin se lapsuuteni sumuharso, joka liikehti auringon +alla, repeili, aukeili ja naytteli aukeamiensa lapi niemia ja saaria ja +rantoja ja ulapoita. Tasta ei osaa mihinkaan ulos, tassa ei tee mieli +edes haparoida niinkuin pimeassa. Ja kuitenkin pitaisi olla matkalle +lahdon aika, ja olisi noustava siivilleen loytaakseen elamansa ja onnensa +ja niiden tarkoitusten tien paan. + +Tama on sita aikaa--ensimaisen ja ainoan ylioppilasvuoden--jolloin olin +eksyksissa sinusta, en missaan kosketuksissa kanssasi, jolloin olin +kadottanut kaipuunkin sinuun ja kaikkeen, mika oli yhteydessa kanssasi. +Johdot entisyyteen, eramaahankin, kaikkein rakkaimpaani ja tutuimpaani, +ainoaan ystavaan, olivat katkenneet. Sielta ei kuulu minulle mitaan. +Minut oli maaratty siirtymaan muuanne, tehtavani ja tulevaisuuteni ovat +muka toisaalla, lukutiella, jollain semmoisella--mutta ei sinnekaan +ollut sielun johtolankoja. Sisaani ei tunge mitaan ulkoapain herasumuisen +ympyran ahtaasta piirista. + +En saa sielta mitaan, missa tuntisin tarpeen uudelleen elaa, voidakseni +edelleen elaa. Se oli tyhjyyden ja onton kumahtelun aikaa elamassani, +silla siina ei ollut mitaan siita, mika siina sitten on ollut +tarkoitusta, mika siina on ollut sinua. + +Siina oli sinua vain sikali, mikali tunsin sinua menettavani, enka +laheskaan aina tuntenut edes sitakaan. Olin uskoton kaikelle, mille olin, +asken ylos aatteiden ja ihanteiden aurinkoon kimmotessani, lupautunut +olemaan uskollinen. Tein melkein aina sita, mista tiesin, ettei olisi +pitanyt. Menetin uskot, haaveet, heitin pois aatteet, niinkuin vanhat +vaatteet. Menetin mielestani oikeuden haneen, johon olin vaistonnut +tulevani yhtymaan, joka kerta kuin tein jotain, jota ei olisi pitanyt. +Mutta en siita valittanyt. En valittanyt edes katua. Tapasin silloin +talloin paremman itseni, pidin sita hetkisen uteliaana kourassani, mutta +kun se pieni lintu sykki ja alkoi lammittaa, kouristin sen kuoliaaksi, +paastamatta sita lentoon. Se ei saanut tulla takaisin toiste minua +muistuttamaan ja hairitsemaan. Hymahtelin parhaita muistojani, kun ne +sittenkin joskus tulivat yllattaen. Nauroin itselleni ja muille +lapsellisia tunteitani, kaihoisia kuutamohaaveiluja, ihastumisia ja +puhtauden ihanteita. Huumaavin haaveeni oli ollut olla puhdas sille, joka +oli tuleva. Mutta mika oikeus kenellakaan on minuun? Mita velvollisuutta +minulla on kayda tilille? Jos han joskus kysyy, sen hanelta salaan. +Saatoin silmaa rapayttamatta, kun minulle sopi ja etuni vaati, valehdella +mita hyvansa, kenelle hyvansa. Ei ole mitaan sitovaa eika velvoittavaa +yli sen, mihin ei itse tahdo itseansa velvoittaa. Sen verran olit viela +herrani ja mestarini, etta nain ajatellen ja tehden tunsin sinut +kieltavani. + +Olisin voinut pettaa, jollei olisi ollut pelkoa ilmitulemisesta. +Taytyyhan maailmassa menestya, mutta ei maailmassa menesty, ellei itse +pida itsestaan huolta. Itsekkaisyys ja itsensasailyttamisvaisto on +annettu avuksi ja aseeksi. Asuintoverini, vanha ylioppilas sanoi: +"Viettele tuo tytto, hullu olet, jollet sita tee--tekee sen kuitenkin +toinen"--kai olisin senkin tehnyt, jos olisi ollut tilaisuutta--tein +sen ajatuksissani. Tapaan itsessani itsekkyyden, omahyvaisyyden ja +sydamettomyyden kuiluja, joihin katselen pyortymatta, hapeamatta, +punastumattakaan--silla semmoisiahan ovat muutkin. + +Se aika minua nyt tympaisee--alkoi muuten tympaista jo piankin, ja siksi +kai sita myos niin pian pakenin. Riennan sen yli kuin vetelan suon, joka +_on_ rammittava, paastakseen toiselle rannalle. + +Mista se tuli tama? Siita kai, etta olin heikko ja henkisesti turvaton. +Kuljin siina sumussa, ilman johtotahtea, ilman toverillista tukea mistaan +--ei mitaan henkiheimolaisuutta kenenkaan kanssa siihen, jota sielu ja +sydan tarvitsee. Kaikki oli suunnattu ulkokohtaiseen. Elettiin +isanmaallisuuden, suomalaisuuden humussa, puoluekiihkossa, joka repaisi +ja innostutti--mutta se oli taistelua, kansalaissotaa, veljesvihaa, +sotatilaa--se oli kuin leirielamaa, jossa ei ole aikaa sisaisen elaman +arvoille. Juhlapuheinnostusta, kvartettilaulutunnelmaa, joukkohuumausta, +ei mitaan yksilollista ylentymista. En saanut itseani varten kiinni +mistaan erikoisesta, se oli kaikki ylimalkaista ulkonaista touhua. Ja +kaikkein korkealentoisimmatkin juhlat paattyivat juominkeihin ja +juomingit laitakaupungille. + +Ei ollut henkia ilmassa, eivat mitkaan salaperaisyyden siivet suhisseet +ymparillani niinkuin ennen tata aikaa, ei nakynyt hyvan haltijan jalkia +millaan vitilumella--vuokra-asunnot, kapakat--katupoikaelamaa, oltiinpa +sitten "talolla" tai toveripiireissa, teatterissa tai kapakassa ... oli +tunnussanana: "Ei saa olla tuntehikas".... "Ei ole elamaa kuoleman +jalkeen".... Ja me sanelimme sita runoa, jossa mustalainen laulaa: + + Enta jalkeen kuoleman? + Kukapa sen tietaa, + tuskin tutkimistakaan + asia tuo sietaa: + kuihtuu kukka, kaatuu puu, + linnun laulu lakastuu. + Niin kay elavitten. + Mikas tulee sitten? + +En loytanyt henkiheimolaisuutta. Tovereita oli, mutta ei ystavia eika +yhteisymmartajia. Menen mukana, panen sieluni pohjiaan myoten semmoiseen, +joka ei ole minun, ja ihastun siihen, valheellisesti, teennaisesti, vain +tempautuen, ja on seuraavana paivana tekokiihkoisuuden kohmelo. Ei ole +tama minua, sen tunnen, se on vierasta vieroa. + + + + +Olihan minulla tahan saakka ollut olevinaan jonkunlainen uskokin, se +kaikkein ihmisten yhteinen, kaunis kyllakin ja turvallinen--soudetaan +suvisena sunnuntaiaamuna tyynta salmea, ohi pappilan, kirkon rantaan, +noustaan sen maelle, tervehditaan juhlavaatteisia tuttavia, pistetaan +ystavallista katta, kysytaan kuulumisia, seisotaan katsomassa pappien +tuloa lehtikujaa myoten ja heidan vieraitaan hienoja herrasvakia-- +kajahtaa urkujen ensi savel--mennaan kirkkoon--istumme ja veisaamme ja +kuuntelemme pappia, tiedamme, mita han puhuu, vanhaa ja tuttua, mutta +kuuntelemme kuitenkin--mieli ylenee yhteisesta virresta, kay hartaaksi +rukouksista ja messuista ja heltyy ripista ja on tyytyvainen +vapauttavasta amenesta. Sama jokapyhainen ateria, mutta ateria kuitenkin, +jota mieli vaatii viikokseen, ei muista nautittuaan, mutta kaipaa, jos +olisi jaanyt ilman. Jota varten taytyy nahda se vaiva ja nakeekin +mielellaan, etta lahtee pitkienkin matkojen takaa taipaleelle, samalla +tosin muitakin asioita ajaakseen, olemaan yhdessa henkiheimoisten kanssa, +sanoakseen toisten kanssa kuinka koneellisesti tahansa: uskon,--yhteinen +asia ja yhteinen usko, mika antaa tukea ja turvallisuutta, karsina, aita, +jonka sisassa on viihdykastakin--oli minullekin, minka huomaan siita, +ettei ollut viihdykasta, kun laumasta haihduin. + +Oli hyva, miltei huoleton olla, kun tiesi ja uskoi, etta vaikka et omin +voiminesi mitaan mahtaisikaan, viimeisessa tiukassa tulee apu, etta on +se, joka ei hylkaa eika heita, ei kaikkein kurjinta ja vaivaisinta ja +avuttominta ja ansiottomintakaan. Kaikki on sovitettu, kaikki pestaan +pois. Ei niin, ettei itseni pitaisi tehda kaikkea voitavaani, ponnistaa +viimeisimpanikin, vaan ettei tarvitse joutua epatoivoon, ei pelata +lopullisesti sortuvansa, ei jaada oman onnensa nojaan, ei kaatua oman +avuttomuutensa ojaan. On kuin vakuutettu seka tapaturmaisen kaatumuksen +varalta etta jokapaivaisen lankeemuksen varalta ja iankaikkisen +kadotuksen varalta--saaden voimiensa ja varainsa mukaan suorittaa +vuotuinen eransa, tietaen, etta pyrkimys ja halukin merkitaan muistiin +eika vain saavutus. Mutta kun se ei ole vain armon, vaan myos ansion +varassa, niin se ponnistaa pyrkimykseen ja saavutuksiin. Siina +yhteisuskossa oli minun hyva olla. + +Mutta sekin meni minulta siella niinkuin sunnuntaipurjehtijan purje +kaatuu kumoon yllattavassa niemen nenan salavihurissa, toverien remussa. +Syytin purjetta ja purtta niinkuin pakana epajumalaansa, silloin kun tama +ei auta, uhreista huolimatta. "Mika sina olet, ethan kyennytkaan +palvojaasi pelastamaan, vaan heitit oman onnensa nojaan?"--ja tapaa +itsensa pulikoimassa emapuun paalla. Vanhan lapsuuden uskon viimeiset +rippeet karisti tuo toveri, asuintoverini, vanhempi minua, rappiolle +joutunut, vippivelkainen, joka ei uskonut mitaan, mutta tiesi kaikki, oli +pilkallinen, terava, kaiken arvostelija ja repija, kaiken ivaaja, eniten +itsensa. Paha henkeni--ja sittenkin hyva. + +"Jumalan uskon", puhui han kerran, "omalla tavallani tosin, teoriana, +joka tarvitaan selvittamaan yhta ja toista, mutta olkoon menneeksi, etta +Jumala on, ylin jarki, ylin johto tai jotain semmoista, mutta ei hanella +ole poikaa, jonka muka lahetti maailmaan kuolemaan ihmisten syntien +edesta." + +Uskalsin sentaan, hanen varmuudestaan huolimatta, talla kertaa +huomauttaa, etta kun se kuitenkin on raamatussa niin, ja kun raamattu on +jumalansanaa--? + +"Ja sina uskot?" + +"Totta kai." + +"No, olkoon sitten, mutta ei raamattukaan anna tukea sille, etta Jeesus +oli Jumalan poika. Han oli ihmisen poika, siis ihminen, niinkuin han +itsekin sanoo." + +"Sanoo han itsestaan toisinkin." + +"Sanoo kylla, luuli, ei ehka tiennyt niin itsekaan, kuvitteli olevansa ja +ehka kuolikin siina harhaluulossa, vaikka mina kylla sita suuresti +epailen, ettei han sittenkin olisi tullut toisiin ajatuksiin, jos ei +ennen, niin ristinpuulla, ylenannettuna, kahden varkaan valiin." + +Han kavi sita todistamaan, etta Jeesus ei ole jumalanpoika--han toisessa +vuoteessa, mina toisessa, oli aamuyo, oli oltu vuosijuhlassa. + +"Mutta silloinhan menisi kaikki myttyyn, syntisen lunastus, pelastus?" + +"Vaikka menisikin, minun puolestani menkoon ja on mennytkin--se nyt on +eri asia, joka ei kuulu tahan. Mutta ei sen tarvitse menna siihen. Jos +sinun on valttamatonta uskoa johonkin itseasi parempaan, ylempaan, +valittujen avustajaan, syntisen koiran suosta nostajaan, niin usko +Jeesukseen itseasi parempana ihmisena, ihanneihmisena, taydellisimpana, +joka on elanyt, koeta jalitella hanta, jos voit--ja onhan niita muitakin: +Sokrates, Franciscus Assisi, marttyyrit, historia on taynna niita +schutsmanneja--mina en valita. Mene yliopiston kirjastoon ja lainaa ja +lue Bibelns lara om Kristus--Rydberg myos todistaa, en muista nyt, +kolminaisuudestako vai Kristuksen jumaluudesta--etta kasikirjoitusten +jaljentajat ovat lisanneet eraita paikkoja--vississa tarkoituksessa, +niinkuin on todistettu." + +"Todistettu?" + +"On, usko minua, _siita_ ei ole epailystakaan, etta eraita paikkoja on +jalkeenpain lisatty, ensin sulkujen sisaan, sitten viety tekstiin, sitten +jatetty sulut pois, sitten alleviivattu ja lopuksi painettu ne paikat +lihavalla raamattuun." + +Han sanoi sen niin varmasti, niinkuin se olisi ollut itsestaan selva +vastaanvaittamaton asia, tieteellinen totuus, aikoja sitten ratkaistu. +Sitten han haukotteli ja nukkui samassa. + +Eiko siis olekaan lunastusta, ei pelastusta, ei mitaan apua ulkoapain, +ylhaalta pain, tassa kurjuudessa? Eiko ihmisella olisi apua muusta kuin +itsestaan, eraasta esimerkista, jota on koetettava noudattaa? +Mahdollisuuskin, etta niin voisi olla, huimasi, juuri kuin olin +menettanyt yhden tuen, naytin saaneeni toisen.... Ryhdyn siis rakentamaan +sille pohjalle. Alan jo huomenna, rupean pyrkimaan ihanne-ihmiseksi, kayn +toteuttamaan--semmoinen paatteleminen kay pian silla ialla. Herasi +uhmakin. Kaikki voimat kokoon, kaiken heikkouden uhallakin! En ole viela +suossa suuta myoten. Uin maihin omin avuin, vaikkei pelastusrengasta +ristinpuun korkeudesta minulle heitettaisikaan. + +Mina yhtakkia luulin omistavani sen voiman, ihmisen oman voiman. Olin +ainakin saanut oljenkorren. Miksei toinen ihminen voisi sita mita +toinenkin? Han on voinut kuolla, miksen mina voisi elaa. Tuntui kuin +minussa sina yona olisi tapahtunut suuri ihmeellinen herays. + +Tahdoin sanoa sen hanelle heti aamulla, kuulla, mita han ajattelisi. Olin +ollut hanen oppilaansa huonossa ja hyvassa. Han nukkuu ja kuorsaa. +Herattyaan han on kartyinen, paivan han juoksee rahaa lainaamassa +vekseliensa uudistuksiin. Vasta illalla han virkoo kapakassa ja on valmis +aatteilemaan. + +Vaikka pelkaan, etta han tavallisuutensa mukaan pilkkaa, en nyt valita. +Han kuuntelee intomielista ihastustani elamani uuteen ohjelmaan. Han +yhtakkia ei pilkkaakaan. Katsoo minuun surumielisesti ja saalien. + +"Tee voitavasi, koeta parastasi, minakin olen koettanut useampaan kertaan +silla pohjalla. En koeta enaa--ei ole ollut siitakaan apua. Henki on +altis, mutta liha on heikko. Se on ihana paikka raamatussa, ylen ihana ja +tosi kuin Jumalan sana. Mutta ehka sina onnistut. Mina en viitsi enaa, +olen kaikessa tapauksessa mennytta miesta. Mina kerron sinulle, missa +maarin en onnistunut. Koetin viimeksi muutama paiva sitten--jaa, kai se +oli pari kolme yota sitten--milloin mina olin viimeksi koko yon poissa ja +tulin ihan markana kotiin?" + +"Lauantaina." + +"Niinpa niin, sunnuntaita vasten, se sopii. Paadyin lopulta sinne, +'Punaiseen helvettiin', Svean luo. Se on muuten ainoa helvetti, joka on +olemassa ja jossa olen ollut ja jonne aina menen--sita toista ei, ikava +kylla, ole, siella olisi sielun ainakin lammin olla. Nyt ruumis kuopataan +kuin koira ja sielu menee kankaalle ja menkoon--mutta mina olisin +ennemmin tahtonut menna mereen, ja johan mina sita varten meninkin sielta +jaalle Ursinin kallioiden kohdalta, mihin Groohaaran punainen majakkatuli +pilkottaa. Katso, mina olin herannyt siella--hyi!--tyhja kukkaro, tyhja +ruumis, tyhja sielu ja paha maku suussa. Oli ihan tyven vastasataneen +lumen jalkeen ja paistoi aamuyon kuu. Sirpalesaaren ulkopuolella oli +musta meri. Pelastus, vapautus, unhotus! Ei, vaan oma voima, viimeinen +ponnistus, nyt mina sen teen, kuolen pois kaikesta suuresti, jalosti, +hienosti, naytan itselleni, naytan koko maailmalle, kuolen itse omien +syntieni sovitukseksi, kuolen niinkuin roomalainen ammeeseen-- +Suomenlahden lainehisin. Rahja! Siita ei tullut mitaan.... Mika epatoivo +ja hapea, ettei taaskaan ollut kestanyt, oli antanut jalkansa luiskahtaa, +otteensa heltia--ratkaisevimmalla hetkella--ja kun se niin heltii +ratkaisevimmalla hetkella, heltii se aina. Tiedatko, miksi mina olen +tammoinen? Siksi, ettei minulla elamassani ole ollut ketaan, joka olisi +minua rakastanut. Jokaisella pitaa olla elamassa joku, joka hanta +rakastaa ja jota han. Solvejg! Lue se kirja. Onko sinulla tulta?" + +Istuimme Esplanaadin kaiteella, jonne olimme joutuneet, kun ravintola oli +suljettu. Han sai tulta ja sytytti. Putoili leppoisasti lunta. + +"Mina tallustelin lumessa puolipolveen--saakelin raskasta +talvipalttoossa ja kohmelossa.--Sinulla, keltanokalla ei ole +aavistustakaan siita, mita on rakkaus ja kaipaus"--han on kai noin +kuusitoista vuotias--"kaikki, kaikki, mika on ihaninta ja puhtainta, mina +menen nyt kuolemaan hanta ajatellen, puhdistaun hanta ajatellen"--han +kulkee takaperin niinkuin siella puutarhassa, jossa han hyppeli +kaytavalla, kirsikkamarja suussa ja toista minulle tarjoten, houkutellen +juoksemaan jalessaan--"semmoista tyttomaista veitikkamaisuutta, niinkuin +ne ... voi ihanuutta, voi kauneutta, voi puhtautta sydamen ja sielun! +Nain hanet siina edessani jaalla. 'Han kanteloa soitti ja laulun lauleli, +han tunteheni voitti ja heltyi syomeni' ... ei han soittanut, vaikka +kylla han soittaakin ja laulaa, kuorossa, taalla, han on tyttokoulussa. +Mina kiiruhdan, mutta hengastyn enka jaksa edemma kuin Sirpalesaaren +paahan. En voi astua askeltakaan paksussa lumessa ja talvipalttoossa ja +kohmelossa, taytyy levata, lysahtaa markaan hankeen, en jaksa +fyysillisesti ... ja kun olen levannyt, en jaksa psyykillisesti; kammon +kuolemaa, vaikkei minulla ole elamasta odotettavana ei niin mitaan. Mina +sanoin silloin itselleni tekosyyksi sen, etta huomenna lankee vekseli ja +etta kunnon miehen kunnia muka vaatii, etta se on jarjestettava, +ennenkuin jarjestaa taman toisen--mutta se oli tietysti tekosyy. Mina en +uskalla, minulla ei ole voimaa edes kuolla--lahdin Ursinin kalliolta ja +paadyin Sirpalesaareen ... toivon, etta sina paaset pidemmalle, poikani +... mene ja tee toisin ... uusi uskosi sinua auttakoon. Amen. Nyt mennaan +kotiin. Onko sinulla markka ... ei, minulla onkin. Ishvoshjik!" + +Seuraavana paivana mina lahdin--pakenin. Etten joutuisi siella vieraalla +maalla omine voimineni hukkaan minakin, koska ei kukaan minuakaan +rakasta. + +Sinahan olit silloin siella, mutta enhan sinusta mitaan tiennyt. Sinahan +olit se tytto, joka oli hypellyt hanen edessaan puutarhan polulla. Han ei +saanut sinusta voimaa kuollakseen, mina sain sinusta voiman elaakseni-- +viela kuolemasikin jalkeen. + +Tulin tanne eramaahani enka palannut sinne enaa koskaan. + +Saali, etta meni tama suloinen sunnuntai hukkaan naissa. Kuuluu +kirkonkellon loppukumaus. Jumalanpalvelus on paattynyt, kirkkovaki tulee, +toiset ajaen, toiset soutaen. + + * * * * * + +Puhuimmehan naistakin menneistani joskus. Sina, joka ymmarsit kaiken, et +koskaan oikein ymmartanyt, et paassyt perille siita, miksi on tarpeen +sellainen auttaja, pelastaja ja tuki. Sina et koskaan ollut semmoista +tarvinnut. Olit syntymastasi sita tekoa, etta helahdit heti oman aanesi, +niinkuin parhaasta metallista valettu kello--hopeakello. Se kello oli +tietamattasi soinut hanenkin, vanhan toveriparan, sarkyneeseen sieluun. +Sinulle ei ollut tuottanut mitaan vaivaa olla hyva, jalo ja puhdas, olit +terve ja tahraton seka ruumiillisesti etta sielullisesti. Mika ihana +ihminen sina siinakin suhteessa olit! Ilman kiusausta korvessa, ilman +taistelua, voittamisesi tarvetta tai tappion vaaraa.... Ei mennyt +sittenkaan hukkaan tama sunnuntai, saatuani sanoa viela taman. + + + + +On viela yksi taival, ennenkuin tulen perille, sinne, missa sinun aikasi +alkaa. Se on vuosilta ja tapahtumilta pitkakin, mutta elamyksilta lyhyt, +silla niita ei oikeastaan ollut kuin yksi ainoa: kaipuu. On kuin ajaisin +ja ajaisin, yksin, talotonta taivalta, vaikka ajan paljonkin ohi. Ajan +paljon ohi, naen tieni varrella taloja ja kylia, poikkean niihin, olen +mukana tapahtumissa ja ihmisten touhuissa. Isa kuolee, saan haltuuni +taman talon ja hoidan sita aidin kanssa. Me menestymme, otan osaa +kunnallisiin ja kansallisiin. Uurtelen tavallaan uraakin, silla mina +naytan heille, etta herrastakin voi tulla talonpoikana mies eika renttu, +viela parempi talonpoika kuin talonpoika itse. Minahan taalla yritan, +neuvon ja otan alotteita heidankin hyvakseen. Pysyn pystyssa--omin +voimin--olen taydellisesti hermojeni ja lihasteni ja janteideni ja +tunteitteni herra--tulen helposti toimeen ilman sita vanhaa yhteisuskoa-- +saan itsessani aikaan sisaisesti paljoa enemman kuin kukaan muu--katselen +saalien heita, jotka hakevat turvansa lunastuksista ja pelastuksista ja +semmoisista. Mita lienenkin menettanyt, en ole menehtynyt. Tunkee joskus +epaily: kannattaako? en koskaan saa palkkaani, en koskaan kohtaa hanta? +Missa mina taalla hanet kohtaisin? Mutta vaikkei han tulisikaan, en tee +tata palkan vuoksi, mina sittenkin olen uskollinen; koska en saa olla +hanelle, jota minulla ei ole, niin saanhan itselleni, ainoalle, joka +minulla on. + +Eika kuitenkaan mikaan kaikesta tasta kaiu _muistelun_ arvoisena +mielessani eika ole taman taipaleenteon oikea sisalto. Sielta tanne +saakka soi senaikuisen elaman ainoana johtosavelena se, mika yksinaiselle +matkamiehelle: reen alati yksitoikkoinen ritina, tiuku, kulkunen, joka +soittaa aina vain samaa aihettaan: kaipuuta, kaipuuta, onnen ikavaa, +milloin vahan aanessa nousten, milloin vahan laskien--ylamaet, alamaet, +metsatiet, viittatiet niemesta niemeen, varsinkin talottomat taipaleet, +loppumattomasti. Enka tieda, mihin matka on paattyva ja milloin, tuskin +minnekaan ja milloinkaan. + +Kaikki muu kuin kuolee, kaipuu yksin elaa, vuodesta vuoteen, aina +tyydyttamaton, aina hivuttava, valista jaytavakin, se ainainen +yksinaisyys, ystavan ikava, ja toverin ja henkiheimolaisen tarve. + +Sita elattaa eramaa ja autiot ulapat, niiden avaruus, suuruus, hiljaisuus +ja yksinaisyys ja matkojen kaukaisuus. Sita elattaa kolkko viima, +paahtaessaan pohjoisesta--tai on tyven ja revontulet palavat. Sita +elattaa kuikan huuto yli suurten selkien--kuovi, joka valittaen kutsuu +soiden takaa omaansa,--halli, joka ulvoo haikeuttaan peninkulmien paahan, +vaaralta vaaralle, toverilleen, jota ei koskaan ole tavannut, vaan jota +kuitenkin vaistoo, niinkuin viimeisessa toivottomassa kaihossa, tienneeko +itsekaan minka, tai ulvoo sita taivaalle kylmaan kuuhunkin, mihin silla +ei ole mitaan mahdollisuutta paasta. + +Sita elattaa hankia sulattava paiva ja myohaan yohon tippuva raystas-- +puro, joka kevatyona soittaa--tai kun kesatuuli kulkee sihisten yli +heilimoivan pellon--tai kun kay syysmyrsky ulapalta ja notkistaa +vastarannan puut ja lepanlehdet nurin, valkoisen puolen paallepain.... +Tai kun on tammoinen ypoyksinainen sunnuntai-ilta ja hanuri kuuluu +sillalta ja heillakin tuntuu olevan haikea ikava, vaikka tanssivat. + +Naista se elaa ja naissa se kasvaa--ja mina odotan ihmetta lumoja +luomaan, odotan jotain tulevaksi, vaikka tiedan, ettei tule. Silla minun +taytyy, koska se on ainoa, jonka kautta olen kosketuksissa kanssasi. Kun +sen joskus kadotan, sita kaipaan--kaipuutani. Se on kuin kytotuli lumen +alla suossa, suitsutus tuntemattomalle haltijalle, josta en tieda, onko +sita, onneni haltijaa, enaa minulle olemassakaan. + +Vaan jos se sittenkin olisi? Jos yhtakkia olisit tullut, seisonut tiella +odottamassa ja pyytanyt pysahtymaan ja noussut tahan rekeen ja sanonut: +"Siinahan olet, loysinpas, saanko seurata?" Sita kuvitellessani:--etta +joku etsii minuakin, niinkuin mina hanta--kaihon kulkunen lakkaa +soimasta, yollinen viima puhaltamasta, tulee tyven ja sappi kuun +ymparilta katoaa. Nakohairiossa joskus tapahtuukin niin, olet tulevinasi, +tinarinta tienkaanteessa, kuutamossa, samassa haihtuaksesi kuin vitilumi +hangella ... ja jainen kuusi tiepuolessa taas kohisee ja tiuku ja +kulkunen yha itkee ja mina istun paa hupussa syrjin viimaan ja viluuni. + +Ja kuitenkin olit jo--tiedanko kuinka monta kertaa--kulkenut tieni +poikki, ohitseni siella, mista pakenin tanne, tietamattani, +aavistamattanikaan, etta sinua oli olemassa. En ole voinut ikina +ymmartaa, etten sinua jo silloin tavannut. Kuinka ei joka hermo +tiedoittanut, etta tulit minua vastaan, kun tulit vastaani joka paiva, +monta kertaa paivassa, kulkiessani samaa katua kuin sinakin? Kuinka ei +sieluni soinnahtanut sinua, kuinka en erottanut aantasi muiden aanista ja +nauruasi muiden naurusta, silmiasi muiden silmista, en kayntiasi, en +palmikkoasi, kun tyttoparvi, jossa sinakin kuljit, hulmahti ohi? + +Kuinka oli henkeni niin epaherkka, kuinka sieluni siihen maarin turto? + + + + +Eika henkeni sittenkaan ollut epaherkka--eika tuntoni sittenkaan +turto.... + +Muistatko--? + +Kuulen ensin aanen ja tiedan samassa, etta se on sinun. Naen sitten +notkahtavan vartalon ja tiedan, etta se on sinun, ja kun samassa naen +kasvosi ja katseesi, alhaalla laiturilla, pyorahtaessasi pain laivaan ja +katsahtaessasi ylos kannelle, tiedan kolmannen kerran, etta se olet sina. + +Seison alakannella avatun laivaportin kohdalla. Koivuilla koristettu +juhlalaiva, joka jarvea kiertaen on kulkenut sillasta siltaan, noukkien +laulujuhlaan tulijoita, on pysahtynyt taas muutamaan, ja laivan portti +avataan. + +"Vielako me mahdumme, herra kapteeni?" kysyy helea aanesi neitoparven +keskesta. + +Kumartaen ja tehden kadellaan keikailevan liikkeen sielta alas vanha, +kohtelias kapteeni vastaa: + +"_Teille_ taytyy aina olla tilaa minun laivassani, keijukaiset.--Seis!-- +Takaisin!--Lankonki alas." + +Teita on retkikunta nuoria neitoja, kaikki samanvarisissa ja -kuosisissa +urheilupuvuissa, kukkia rinnassa, matkasauvat kadessa, selassa pienet +reput. Teissa on jotain, joka ei ole takalaista. Ette malta odottaa +porraslaudan laskemista, vaan hypahdatte, sina ensimaisena, sillalta +suoraan laivaan. Tartut toisella kadellasi kaiteeseen, toisen saan mina +ja nostan sinut sisaan. + +"Kiitos," sanot sina, ehtimatta katsoa auttajaasi.... Sitten sina katsot +ja toistat: "Kiitos!" saestaen sita silmayksella, jonka luulen sanovan, +etta olit mielellasi antanut minun auttaa, niinkuin se olisi ollut +sinulle iloinen yllatys. Sitten riennatte kaikki ylakannelle, josta teita +tervehditaan ja huudetaan tulemaan. + +Kun toinnun, olen tajunnut: elamani ikuinen onni--tai sen ikuinen +onnettomuus--on kulkenut ohitseni ... kaikki on ratkaistu, en tieda, +miten, olipa miten tahansa, mutta ratkaistu se on ... jos han ei ole se, +ei hanta ole eika tule. + +Tapaan sinut ylakannella laamannin vaen seurassa. Ne ovat ottaneet sinut +haltuunsa niinkuin omansa, niinkuin sukulaisensa, nuoret herrat +sinuttelevat sinua, kyselevat teilta jalkamatkastanne, siina nauretaan ja +ilakoidaan. He, nuo uusmaalaiset keikarit, ovat sulkeneet sinut +piiriinsa, kohdellen sinua silla teennaisella, suojelevalla, itserakkaan +ivallisella hienostelulla, joka minua heissa aina on tympaissyt, noissa +minulle kuin vierasverisissa, herrasrotuisissa, kyomynenissa, piikojensa +pitajissa, isansa pojissa, tuon vanhan elostelijan, aina sikariaan +imevan, punanenaisen ja -naamaisen, valkoliivisen totisedan. Joka kerta +kun tulevat tielleni, mina vavahdan ja vaistan heita kuin metsanelava +vierasta hikea. He koettavat olla minulle tuttavallisia, kun joskus +tavataan, mutta ovat samalla suojelevaisia, jota en voi sietaa. Olet +heidan saarroksessaan, lasket leikkia heidan kanssaan, naurat, olet +hilpea, mutta samalla mina mielihyvalla totean, etta olet hienompi ja +sivistyneempi kuin he, jotenkuten eristayt ja pidat heita valimatkan +paassa. + +Yhtakkia sina siella kaannyt, niinkuin etsisit jotakin, naet minut, saat +hamillisen ja samalla iloisen ilmeen, ja virkat jotakin laamannin +tadille. Han on ainoa siina perheessa, jota siedan, hieno, vanha rouva, +aidin ystava, salaisesti herannyt, joka valista tulee meille puhumaan +huoliaan. Han viittaa minut esiin ja esittelee meidat, laamannin herrojen +vaistyessa silmiaan siristaen ja antaessa hitaasti tilaa minulle, +kotikutotakille. Sina astut heidan piiristaan ja ojennat minulle katesi. +Kasvoillesi leimahtaa elava, herkan sielun valiton valahdys, joka nayttaa +ilmaisevan herttaista hyvaa sydanta ja pohjatonta, kirkasta +hyvantahtoisuutta ja koruttomuutta, ujoa ja samalla avonaista ja iloista +mielta--heijastaen sen pohjaa samalla kuin pintaa niinkuin kirkas +lapikuultava poreileva lahde. Ethan osannut etka tahtonut koskaan salata +etka peittaa mitaan etka olla muuta, kuin mita olit--tiesin aina, mita +ajattelit ja tunsit--joka teki olon kanssasi turvalliseksi ja suhteemme +suoraksi. + +"Olemme oikeastaan vanhat tutut", sina sanot, ja katesi ote on luottava +ja luja niinkuin toverin. + +"Missa herrasvaki on tutustunut?" kysyy joku herroista. + +"Minulla oli ilo auttaa neitia laivaan", mina sanon. + +"Olen tuntenut teidat jo kauan sitten--te ette tietysti muista etteka +voikaan?" + +Ja sina kerrot nauraen, punastuen, mutta siita valittamatta, luontevasti +ja avomielisesti, kuinka olin harva se paiva tullut teidan +koulutyttoparveanne vastaan Bulevardinkadulla. Olitte "ihastuneita" +kotikutosarkaiseen ja naapukkalakkiseen. + +"Siis vanha flamma--onnittelemme!" + +"Te punastutte molemmat!" + +Ja he jatkoivat tahan tapaan, joka minulle aina on ollut sanomattoman +vastenmielista ja epasivistynytta. Sina et nayttanyt valittavan, vaan +sanoit hilpeasti: + +"Tiesimme, missa asuittekin ja kenen kanssa." + +Mainitsit vanhan asuntotoverini nimen--sinako siis olit se +hanen kirsikkatyttonsa? Kerroit hanen olevan siella maalla, +kansakoulunopettajana, naimisissa eraan kunnon talonpoikaistyton kanssa, +jonka olitte hanelle toimittaneet ja joka oli tehnyt hanesta miehen. + +Kuulin kaiken tuon, mutta koko ajan mina vain ajattelin tata yhta: han on +nahnyt minut, vaikka mina en ole nahnyt hanta, han tunsi minut ja han +tahtoi tutustua minuun uudelleen, ja sen kaiken han sanoo noiden kuullen. + +Kapteeni tuli samassa, saatuaan laivansa kayntiin, pyytamaan, etta sina +olisit niin erinomaisen ystavallinen ja herttainen, etta antaisit +juhlayleison kuulla kuorosi ihanaa laulua. Sina suostuit koreilematta. +Asetuitte perimmalle kannelle pyorylaan hulmuavan lipun alle koivujen +keskeen. Lauloit itse mukana. Kuorosi naytti tulkitsevan vain sita, mika +silla oli sinua. Tyttosi olivat kuin toisintoja sinusta, niinkuin +kamarineidot prinsessastaan, kasvojen ilmekin sama kuin sinulla. + +Olin kai kuvitellut itselleni ulkomuotoasi ja olentoasi jonkinlaiseksi +kaikkina naina kaipuuni vuosina. Koettaessani nyt saada esille kuvaa, +jonka mahdollisesti olin luonut sinusta itselleni ennen tata tapaamista, +en saa esille pienintakaan piirretta, joka olisi toinen kuin se, mika +siina silmanrapayksessa, kun kuulin aanesi ja nain vartalosi ja kohtasin +kasvojesi ilmeen, painui mieleeni olevaksi ja olleeksi. +Sinua ymparoi siina viilea tuuli ja paivanpaiste ja siniset laineet ja +liehuvat liput ja juhannuskoivut kannella. Terve vari, kylma hipia, mutta +silma tumma ja lammin ja hymy monivaihteinen, silman ymparys herkka-- +paavaikutus raikkaus ja pirteys ja luontevuus ja hempeys. + +Laulunne loputtua katettiin teille kahvipoyta kannelle, ne ottivat, +laamannin vaet ja kapteeni ja muut herrasvaet, teidat haltuunsa ja +sulkivat piiriinsa. Mina istuin syrjassa toisella puolella kannen, josta +voin sinut nahda. Olit mukana, mutta kuitenkin niin, kuin et olisi ollut +oikein kotonasi, omassa heimossasi, niinkuin olisi katseesi joskus +etsinyt jotain, kurkottautunut toiselle puolelle jonkun esteen yli, +kuuntelit, mita sanottiin, mutta hajamielisesti, ja kysyit uudestaan. Ja +minulle riitti onni, niinkuin monesti ennen, nahda ja kuulla ja koota +itseeni kaukaa. Olit omani, niinkuin laulajatar tai nayttelijatar on, +hanen omalla ottamallaan oikeudella, sen, joka hanta enin ihailee ja +parhaiten ymmartaa. Vaatimatta hanta erikoiseksi omakseen han ottaa +kaiken, minka se muillekin antaa, mutta han luulee ottavansa ja +omistavansa samalla joukon erikoisuuksia ja hienouksia, joita muut eivat +muka huomaa. Aloin omistaa sinun kaiken kansan kauniistasi sen, mika +mielestani kuului vain minulle ja minka mina, vain mina, kykenin ottamaan +ja olin oikeutettu saamaan: erikoisen vivahduksen aanessa, varahdyksen +huulilla, paan ja palmikon viivan, tavan, milla veit kupin huulillesi ja +nielit--lopulta kaiken, niin ettei sinussa sittenkaan ollut mitaan, mika +olisi voinut olla muiden. Kun vaikutit minuun niin erikoisesti, niin +voimakkaasti, et voinut olla toisen, sinun taytyi olla vain minun ja +minua varten. Et voinut olla tarkoitettu muille kuin minulle, ei mikaan +voinut olla olemassa sinussa ilman minua. Mina olin kuin sen olemassaolon +ehto ja edellytys. "Et muille neito nuori, vaan minulle neito nuori!" +Sinussa oli minulle jotain synnynnaista, salaperaista sukulaisuutta, omaa +pyhittamaani ja itselleni vuosien kaipauksella vihkimaani, ansaitsemaani +etuoikeutettua. Olit minun siksi, etta minulle sovit paremmin kuin +kenellekaan. Noilla toisilla tuossa ei ollut aavistustakaan oikeasta +sinusta. Olit heille luultavasti vain yleensa soma tytto. Olit pian omani +_niin,_ etta _otin_ sinut tuosta, vein sinut taalta oman ottamiseni +oikeudella, sijoitin kotiini, tulevaan elamaani, nahden sinut +salamannopein elamyksin kulkemassa pihapolulla reippaana emantana, +kantamassa lasta keveasti ja vaivattomasti tukevilla kasivarsillasi, +vaimona, aitina heti samalla kuin morsiamena. Ohjelmoin siina koko +tulevan elamamme onnen. + +En tiennyt viela edes, kuka oikein olit, en edes, mika oli etunimesi. +Ystavallinen, herkkavaistoinen laamannin tati yhtakkia istui vieressani +ja kehoitti liittymaan seuraan, hanen tuolinsa oli vapaa; mutta kun mina +kiitin ja tein tilaa sivullani, han jai ja alkoi kertoa sinusta. Olet +orpotytto, setasi, tuomarin tadin veljen, kasvatti, olet suorittanut +kokeet jatko-opistossa ja myos seminaarissa, silla aiot opettajaksi, joka +ala sinua miellyttaa, koska rakastat kansaa ja tahdot uhrata elamasi sen +valistamiseksi--jollet sita ennen joudu naimisiin, niinkuin on hyvin +luultavaa. + +"Aini on niita tyttoja, jotka ennen tai myohemmin menevat naimisiin ja +parasta se onkin; sillakin alalla heita viela tarvitaan, vaikka voihan +olla hyva, etta he sita ennen harrastavat muutakin. Han on aitityyppi, +meidan pikkutytot olivat aivan rakastuneita haneen, niinkuin kaikki +muutkin. Pappa ja pojat ovat miltei mustasukkaisia toisilleen. Pojat, +jotka niin usein riitelevat, ovat olleet kuin enkeleita keskenaan." + +"Han on kovin hauska ja miellyttava tytto, ja kovin musikaalinen", jatkoi +han.... Meilla oli tavattoman hauska ... ne saivat aikaan sekakuoron ja +lauloivat saarissa ja jarvella. Meilla oli aivan juhlaviikko. Minua han +oikein hemmoitteli--en ole, jumala paratkoon, semmoisella juuri pilattu. +Toivon, ettet ymmarra minua vaarin. Mutta kuinka aitisi jaksaa? No, nyt +sielta nakyy kaupunki. + +Laamannin tadin puhuessa ja sinua katellessa sina olit koko ajan ollut +hymyily-yhteydessa hanen kanssaan ja siita oli kuin pirahtanut jotain +minullekin. Lahestyttaessa kaupunkia sina jouduit liukumaan minusta ja +tama kosketus hammentyi.... En kayttanyt lyhytta tilaisuutta paastakseni +puhelemaan kanssasi. Seisoit hetken yksin katsellen kaupunkia, jossa +liehui juhlalippuja kaikilla katoilla sita ymparoivien kukkulain tummaa +taustaa vastaan, ja rannassa kiilsi vastamaalattuja laivoja ja parveili +heleapukuista juhlayleisoa, juhlamerkit rinnassa, ja nuoria ylioppilaita +marsalkkanauhoissa. Sinulla oli kasvoillasi ihastunut, miltei +haltioitunut ilme. Sitten katsahdit taaksesi laivaan ikaankuin hakien +jotakin, jolle olisit tahtonut sanoa jotain, mutta katseemme eivat +osuneet yhteen ja samassa olivat laamannin herrat taas takanasi +tarjoutuen kantamaan tavaroitasi. Heilla oli tuttavia rannalla vastassa +ja he veivat sinut mukanaan. Emmehan saaneet koko juhlan aikana +paljoakaan tavata emmeka vaihtaa montakaan sanaa. Mutta mina luulen, etta +sina tiesit minusta niinkuin minakin sinusta. En kadota sinua +nakyvistani. Asut samassa talossa puistotorin varrella, missa laulajatar +silloin ennen, ja tulet samaan ikkunaan kiittamaan serenaadista, jonka +ylioppilaat--kai laamannin herrojen toimesta--panevat toimeen sinulle ja +kuorollesi. Teilla on juhlassa suuri menestys. Seurailen sinua +juhlakentalle ja laulajaisiin ja kaikkialle--kaukaa. En paase +kosketuksiin kanssasi enka erikoisemmin koetakaan. On kuin tahtoisin +viela olla kiinni kaipuussani, pyrkimatta sen tyydyttamiseen. Valista on, +niinkuin en hennoisi viela sijoittaa sita mihinkaan oleelliseen. Etsin +kylla tilaisuutta, mutta en sita valmista, vaan jatan sen tavoittamisen +sattuman varaan. Olen yha edelleen selvilla siita, etta kohtaloni on +ratkaistu:--joko--taikka ... kaikki--tai ei mitaan ... kolmatta ei ole.-- +Mutta on kuin olisi arvan onnistumisen taikana, etten itse saa ryhtya +sita vetamaan enka ratkaisua kiirehtimaan. Hedelman pitaa pudota puusta +omasta painostaan minun sita ravistamatta. Sinunkin pitaa kaivata ja +tulla, ainakin puolitiehen, minua vastaan, sinunkin on astuttava +askeleesi. Koska juhlakentalla ja muuallakin menet muiden luo, mikset +tulisi minunkin luokseni, jos sinulla siihen olisi tarve? Olethan +tietystikin huomannut, etta seurailen sinua kaikkialle. Tiedat jo, mika +on tarpeen, voidaksesi ottaa jonkun kehoittavan askelen, vuorostasi +sinakin. Ja mina odotan ja toivon sita. + +On kaikkien kuorojen huviretki laivalla. Varaan jo ajoissa itselleni +paikan, istun ja odotan, taalla varmaankin olen saava paremman +tilaisuuden tavata sinut kuin juhlakentalla, jossa aina olet mukana +jossain ohjelmassa tai omaistesi ja ihailijoittesi ymparoimana. Laiva on +jo taynna vakea ja lahtovalmiina, mutta sinua ja kuoroasi ei nay. Odotan +niin kauan, etten enaa voi poistua. Siita tulee ikava retki minulle +valinpitamattomien tuttavien seurassa, minun taytyy kuulla lakkaamatonta +laulua, joka minua tympaisee, kun sinun kuorosi ei ole mukana, ja +laulujen valissa iankaikkisia, isanmaallisia puheita, jotka pyrkivat +lentoon, mutta eivat paase, rapyttavat vimmatusti, mutta eivat osaa +nousta. Eivat muutkaan niita kuuntele, vaikka huutavat elakoota ja +taputtavat kasiaan niiden loputtua kiitokseksi siita, etta vihdoinkin +loppuivat--alkaakseen uudelleen. + +Kun vihdoin viimein olimme kaantyneet ja olimme lahestymassa kaupunkia, +tuli sielta vastaan toinen laiva, menossa etelaan, taynna juhlakansaa, +joiden joukossa, laivan sivuuttaessa toisensa, nain kuorosi sen kannella. +Tietysti sinakin olet siella. Olen nakevinani sinut, mutta sina et nae +minua. Heilutat liinaa, niinkuin et oikein tietaisi kenelle, ikaankuin +haparoiden, toiselta rannalta, ainoastaan olemassa oloasi ilmaisten-- +kuvittelin, etta heilutit minulle, vaikken uskonutkaan. Mitapa sina +minusta, mitapa minusta kukaan? + +Naissa juhlissa on minusta yhtakkia jotain teennaista ja kieroa ja +vaillinaista. Ne ovat olevinaan kansanvalistusjuhlia. Keta taalla on? +Herrasvakea enimmakseen, tuskin yhtaan talonpoikaa, ei ainoatakaan +tyomiesta ottamassa osaa. Suomen suuret salot eivat ota niihin osaa. Ei +nailla tallaisilla Suomen kansan pohjakerroksia valisteta ja herateta +eika niiden henkea ravita. Korpien katkoihin olisi mentava puhumaan ja +soittamaan, kylasta kylaan, torpasta torppaan, koyhan kansan +trubaduurina, niille, jotka eivat tieda, etta heillekin on jatetty +kantelo jalelle. Jos minulla olisi ollut se pikkukuoro, olisin tiennyt, +minne sen kanssa menna, en olisi tullut tanne, en mennyt laamannin +herrojen huviksi heidan saariinsa soittamaan.... Mina siis saan puskea +yksin sitakin turvettani, tasta lahtien niinkuin tahankin asti. Tunnen +saavani siihen uutta sisua ja uutta kiristavaa voimaa. Ollappa minulla +toveri, ollappa meita kaksi! + +Mina jo paatan: tahdon saada sen selvaksi hanelle, joka meni minulle +hyvastia heittamatta, lahden hanen jalkeensa sinne etelaan talla samalla +laivalla, joka ilmoittaa lahtevansa tunnin kuluttua. Menen sinne sen +vanhan toverini luo, sielta jollain tekosyylla sinun luoksesi, haen sinut +kasiini vaikka maailman aarista.... Siirryin tietysti sittenkin omaan +laivaan, joka sekin lahti tunnin kuluttua. Voitin itseni--muka. Silla +oliko se nyt sittenkaan mikaan voitto? Eiko olisi ollut suurempi voitto +voittaa itsensa toisapain, ottaa kerrankin kohtalonsa omiin kasiinsa eika +antaa sen aina johtaa? Koska kuitenkin olin varma, peruuttamattoman +varma, nyt sinun mentyasi, etta olit se ainoa ja oikea. + +Kiduin kylman yon kippurassa laivan kannelle, pelastusvyo paani alla. +Kavelin raskaan taipaleen laivarannasta kotiin. + +Miksi sittenkin olin ollut niin saamaton, miksen sittenkaan tarttunut +onneni ohjiin? + +Siksiko, ettei niin pitanytkaan, koska niihin on kenenkaan itsensa turha +tarttua, turha koettaakaan temmata niita itselleen ja pakottaa omaan +puoleensa sita, minka on mentava toisaanne? Ovat luulleet sen voivansa, +maailman valtiaat. Ovat olleet olevinaan ohjissa. Olivatkin kohtalotarten +ruoskan alla ja sen alla huohottivat, huohottivat ja sen alle naantyivat. +Ei kukaan ole oman onnensa seppa, viela vahemman muiden. Ainoa, jolla voi +tehda tyhjaksi riippuvaisuuden tehon, on: ei ohjata, ei uhmata, vaan +kyyristya ja kestaa. + +Minulle yritti tulla tama taytymykseen tyytymisen mieli, mutta mina +tyonsin sen silloin viela ovesta takaisin. + +Kapinoin tietamatta mita vastaan.... Menisinko sittenkin sinne etelaan? + +Mutta mina puskin pohjoista kohti, minun taytyi saada jostain itselleni +turvaa, ja mina painoin eramaahani ja eramaani taa niinkuin ennen. + +Viimeinen erotaival alkaa. + + + + +Olin pannut hanta varten, kuviteltuani ja kaivattuani varten, taalla +uuteen kuntoon vanhat huoneet ja liittanyt vanhoihin uusia, olin +muokannut hanta varten maat, raivannut uutispeltoa, ojittanut suota, +kyntanyt vaot ja kylvanyt hanelle niihin. Hanta varten kalkkoi kirves +hirsimetsassa, soljui auringossa valkkavalla talvisella tiella +rakennuspuu pihaan, sinkoili lastu uuden kesaaitan salvoksella maaliskuun +auringossa kuin koskessa vesipisarain parsky. Han oli tulevinaan +valipalaa tuomaan, nousevinaan telineille, piiluni iskeytyi levahtamaan +hirren paahan ja mina istuin hirrelle ja minulle ojentui hoyryava juoma +ja vastaleivottu lamponen, han viipyi ja ihasteli tyoaloja, suunnitellen +apuna, miten tama ja miten tuo--han lahti omiin askareihinsa, +notkahdellen, hyrahdellen ja kerta viela jalelleen katsahtaen ja haipyi-- +mutta ei kadonnut. Oli taalla, vaikkei ollut, mutta oli tuleva kerran. +Mina hanta varten rakentelin ja laittelin, se elamani ainoana +tarkoituksena ja se tarkoitus ainoana ilona. Veistelin talvella +soutuveneen, sivelin siihen ruskean tervan toukokuun paahteessa, +lounastuulen liehtoessa kesaa, tein sille telat uuden uimahuoneen +viereen--sorvasin talvipuhteella rukin sijansa katsojaa odottamaan, +hoylasin sukset, raudoitin kahden istuttavan reen ja kahden ajettavat +rattaat--oli kasvatettu kotivarsasta nuorikolle nimikkovirkkukin. + +Oli tullut hyvat vuodet, pelto tyonsi ruista kuin kaislaa, kaikki +onnistui, han oli se hyva haltija, joka hoiti taloa, hanta itseaan ei +nakynyt, vaan jalet nakyi muuallakin kuin vitilumella ja rannan hiekassa, +se sai minulta uhriksi parhaan, mita minulla on: ainaiset ajatukseni ja +lupaukseni, eika muuta vaatinut, siihen tyytyi. Oli kysyvinaan, oli +kaskevinaan kertomaan ja sai tietaa elamani aikaisimmatkin ilot, +hilpeimmat muistoni--kun istuin yksin ehtoisin puutarhassa koivun alla ja +kun iltarusko riutui ja lehmisavu halaili peltoa ja iltausva niittya ja +ojensivat toisilleen katta aidan nurkassa pihlajan yli. Tiesin, etta han +tulee ja ottaa iloiten vastaan, minka mina iloiten annan, en tieda, +milloin, han voi tulla milloin hyvansa, siksi taytyy taman kaiken aina +lamppuna palaa--kukkakimppu kuvan alla olkoon aina valmis ja aina tuores, +joka aamu sama ja joka aamu uusi, jossa on kaikki kukkaset kevaiselta +niitylta, kaikki toivot tulevasta ja kaikki muistot menneesta: hanelle +pyhitetyt lapsen nayt, pojan haaveet, oudot linnut, ruskea elukka tuossa +hernemaassa, valkoiset tytot ja punaiset, Taaton Tati, Satu-Anni, +Kenoveeva ja kesy hirvi, Johanna, kurjet ja joutsenet--ja etta olen +saanut takaisin vanhat ihanteet ja omistanut uusia, ollut itselleni +uskollinen--ja kuinka mielestani niiden kera kohosin ja kirkastuin, +ylenin ansiokkaaksi ja arvokkaaksi sille, jota palvelen--nuorukaisen +lupaukset ja saavutukset, taistelut ja voitot--kaikki nama tapaukset ja +ajatukset ja tunteet soiden sanoina, kerran sinulle kerrottavina. + +On nyt, niinkuin olisin kautta elamani valmistellut ja pyhitellyt ne +kaikki kuin haalahjaksi, tervetuliaisiksi uuteen kotiin: iloisimmat ja +ihanimmat ja onnellisimmat elamykseni kaikesta, mita minulla siihen +saakka oli ollut. + +Aitivanha on aavistanut aherrusteni salaisen tarkoituksen, arvannut +tarmoni ja tyoiloni syyn, sen herkkaan korvaan on kai kuulunut +jannittyneen tyojousen hermon varina, ja han sanoo istuessamme viikon +viimeisena iltana uuden aitan kynnyksella, minulla kadessa sen avain, +jonka mina, viilattuani sen lehden ja sita pajan jalelta sirosteltuani, +olin pudottanut hanen helmaansa, sanoo:--"Olisi jo aika ripustaaksesi +aittasi avain nuorikon vyolle."--"Ei ole viela sattunut sopivata."-- +"Pitaisi katsoaksesi, olisi jo aika tuodaksesi."--"Olettehan taalla te, +aiti."--"Pian minusta aika jattaa"--ja han alkaa taas esitella omia +ajattelemiaan.--"Kun eivat minun kelvanne, etsinet itse", huokaa, kun +vaikenen.--"Mistapa mina heita?"--"Menet juhlille, siella heita +karkeloinee kassapaita sinullekin."--"Jollei joskus lentaisi lintu +raystaan alle minun liikkumattanikin?"--"Ei tule sekaan lintu +liikkumatta."--"Tuleehan tiainen ja paasky, heraan paivana kesaisena ja +siina se sirittaa." + +Mutta laittoi aiti kuitenkin evaat ja lahdin--hanelle mieliksi, lienee +ollut aavistukset itsellanikin. Kavi, niinkuin kavi. + +En voi enaa jaada tanne, missa kaikki liiaksi muistuttaa sinua--joka olit +taalla ollut, vaikket ollutkaan ollut--niinkuin muistutti tuonnoin, tanne +haudaltasi palattuani, ennenkuin taas tulit takaisin. Tulet joka paikasta +kummitellen vastaani, et enaa toivottuna haaveena, vaan menetetyn +aaveena. En kuule enaa aanta, vaan aanen katoavan kaiun. Ei kukaan enaa +voi asettua siihen, missa sina olit. On autiota, sisallotonta, on kaynyt +kulo, ei pala enaa aarnituli katketyn aarteen ylla. Kavaisit pesassa, +hylkasit sen, pyrahdit pois eika kukaan toinen ole ottava sita haltuunsa. +Ei ole taalla sijaa enaa entiselle kaipuullekaan, veit senkin +viihdytykseni mennessasi, otit senkin, ja omasihan olikin. Ei ole +siitakaan enaa, tarkoituksettomasta, toivottomasta, itseansa jaytavasta +ikavasta. Minun taytyy siis taalta pois, autiosta ja tyhjasta talosta, +itse aution ja tyhjan. + +Minne, en tieda. Jonnekin toisaanne kuin mista tulin. + +Anti-koirani, aina samaniminen, tyttaren tyttaren tytar, tietaa, on ollut +vastassa laivarannassa, on kieppunut koko paivan kintereillani, +mielitellyt, viekoitellut--juoksee rantaverajalle ja kutsuu, kulettelee +kalakonttia pitkin pihaa, retuuttaa sen rantaan, kiertaa hantaa +verkkovajan ovella, vakiutuu viimein uuden veneen kokkaan ja ulvoo--ensin +ikavasta, kun en tule enka valita, sitten ilosta, kun tulen ja alan +vaantaa hankavitsaa--tietaa kaiken, ymmartaa kaiken, jonkun vaeltavan +ihmishengen katko. + +Aitivanha kysyy puutarhan portilla: + +"Menetko minne?" + +"En tieda niin tarkoin." + +"Jos menet koskille kalaan, ota ruissakki myllyyn." + +"Se sopii ..." + +... silla miksen menisi koskille yhta hyvin kuin minne muuannekin. + +"Ja ela tulekaan ilman lohia ja suuria sayneita--ota astia ja anna +myllarin Johannan suolata, tulee pian heinanteko ja sarpimen tarve +vaelle. Kai otat verkkosi ja onkivehkeesikin?" + +Aiti tietaa, mista poikansa mieli aina viihtyy. Aiti on nahnyt mielen +mustaksi ja aavistellee syynkin: jos lieneekin juhlilla jotain etsinyt, +ei ole loytanyt. Ei tieda muuta, mutta ei utele, ei aiti koskaan utele. +Tahtoisi parasta ainoalleen, viimeiselleen--kuolivat nuorina toiset. +Aidilta ne vietiin, hanelta vietiin kaikki, minulta ei. Aiti eli heissa, +mina aina omissani. Lienenko muistanut lohduttaakaan silloin, kun olisi +pitanyt. Aiti katkee omat huolensa, kuta suuremmat sita tarkemmin. Ei +osaa nauraa, mutta ei myoskaan itkea, ei ainakaan muiden nahden, aina +tasainen, aina tyyni, yolla vain joskus kuuluu seinan takana valvovan +hiljainen huokaus, silloin surree, minka surree, aamulla on taas +ensimaisena tyoauransa kuressa. Ei han muistojaan pakene eika aaveitaan +pelkaa. Havettaa itseani naiden omien huolieni haudonta ja pettymysteni +paisutus ja oman onneni ikavan hemmottelu--enka sittenkaan voi olla sita +tekematta. + +Laittoi aiti taas evaat, lahden hanelle mieliksi, lienee ollut jotkut +aavistukset itsellanikin. + +"Varaja kivia koskissa--ja sano terveisia Johannalle--tassa on vahan +viemisia sen lapsille." + +Kaikki han muistaa, sydan omasta tyhja, tayttaa sen toisilla, Lahdenko?-- +mutta onhan kuitenkin mentava myllyyn. + +Kun astun veneeseen, on kuin lahtisin pakoon, niinkuin pelkuri. Mutta kun +tartun airoon, tulee taas tarve ponnistaa pois poistumisen vuoksi. Aiti +on aiti ja mina olen mina, kumpikin hoitakoon itse huolensa, han tehkoon +sen omalla tavallaan, mina teen omallani. + +Ja mina soudan suuria tyynia selkia, eika kuulu muuta kuin kaakkurin +huuto ilmassa. Tulen laajaan virran suuhun ja ylhaalla airo sipaisee +nuokkuvia ruohoja ja kumoo kaislikoita, sakeita kuin hankia, kun soudan +harhaan. Vetelen virtoja ja vuolaita suvantoja, joiden rannoilla nukkuu +suuria taloja ayrailla ja kuvastuu taivasta vastaan kaivonvintteja. +Virran suu kapenee ja tulee ne suuret luhtaniityt ja niiden lukemattomat +ladot aina etaiseen, matalaan metsanrantaan saakka, minka takana ovat ne +suuret kurkisuot, joilta kuuluu auringon noustessa silloin talloin pitkia +parahduksia. Aamuaurinko vetaa kylmaa kultaansa soitten yli nakyvalle +eramaan vaaralle. Sen alla on se koski, mihin pyrin. + +Raukaisee, haukkaan evaita. Mita mina oikein sinne? Keta mina pakenen? +Maksaako vaivan? Enko ole raukka? Siinahan on ruissakki, niin--sita +vartenhan mina. Korven reuna lahenee, veden kulku kiihtyy, joki laajenee +matalaksi sahiksi, jossa vesi varajaa kuin tuulen virin alla aina samassa +paikassa, ei murru, joskus vain jossain kulahtaa kuin nielevan kurkku. +Lahden taas. Avartuu eteen suvanto, koommin kuin pieni jarvi, kalasauna +rannan kaarteessa suuren kuusen alla. Olisi siina erakolle maja, mutta +kauemma kaipaa mieli. Vedet kapenevat taas ja niiden vauhti kiihtyy, vesi +mustaa kuin Tuonelan joessa, rannoilla juuriltaan suistuneita honkia, ja +alas ui vaahtopalloja, poyheita kuin kuontaloita, kosken irti tempomia ja +sen sotkemia. + +Soudan ja soudan, sauvon ja sauvon. + +Paiva kallistuu iltaan, hyttyset hurisee, lohi silloin talloin loiskahtaa +ilmaan. Anti-koira istuu kaiken aikaa peratuhdolla, vainuten vesille ja +vainuten maihin, tuon tuostakin vilkaisten minuun:--Siinahan taas hyppasi +lohi, mikset sina ongi?... Tuolla ui sorsa poikineen, mikset sina +ammu?... Tuolla tuoksuu metsopoikue karpalomattaan kupeessa--etko nae-- +miksemme mene maihin?... Mika sinua vaivaa? Tiedan, mutta onhan tassa +tarkeampiakin. Vai olet nyt taas silla paalla? Ja se haukkuu kiihkeasti. + +"En ole millaan paalla. En pysahdy, en ammu, en ongi, koska minun taytyy +toisille perille."--"Mille perille?"--"Mille perille tahansa!" + +Vaahtokuontaloita viilettaa yha tiheammin alas, kuta ylemma tulen. Rannat +kohoaa, vayla kiristyy, koskitaival alkaa. On kaytava sauvoimeen kasiksi, +on oteltava ase kadessa veneenalaisten eramaan vesien voimaa vastaan. On +saatava nama rukiit myllyyn, vahat muusta! On saatava rukiit myllyyn ja +sarvinta aitivanhan heinavaelle, vahat muusta--onhan juuri sita varten +lahdetty. Ela vilkuta siella suvannon lehtosaaressa rantapuiden valissa +enaa sina, ei ole aikaa, et ole kuitenkaan sina, ja nakyja en tahdo enaa +nahda. Tama on eroretken viimeinen taival, ole siella, minne jait. Ei ole +nyt aika kuvittelujen ja kaipuun. On aika puskea hyrskysta hyrskyyn, +sauvoimen ponnistaa pohjasta ja sysata suoraan kokka, kun koski kampeaa +ja virta painaa vinoon. Tama sinun veneesihan nousee nivasta nivaan kuin +linnunpoika rapyloin ja siivin. Nousee, kun taytyy--ja vaikkei olekaan +muuta turvaa kuin oma itseni, niin ei ole, elkoonka tulko. Jottako +nousisit, pursi, paremmin, jos meita olisi kaksi, jos toinen perassa, +toinen kokassa, toinen pidellen, kun toinen vaihtaa sauvointa ja tyontaa? +Nousen yksinkin--mista sina tiedat, etta kavisi muka paremmin kaksin? +Yksin olen, itse ainoa omani. Sina menit sinne, mina menen tanne. + +Sauvon vastedes elamani niinkuin nyt taman kosken. Suoriun siita, +niinkuin tasta. Se on siina, miten vihaisesti sauvoin ponnistaa pohjasta, +siina, miten painan ja painin. Ottelemme siis, sina elamanikin +vastavirta, sina kohtalonikin kinahmi. Vaikka olkoonkin joka otteessasi +uusi yllatys--mina voitan. Nyt tiedan, mita varten tanne tulin.--Mutta +kenen tassa voitan? Sinutko? Sinunko kanssa nyt taistelen? Sinuunko +kiukkuani pusken? Mita varten? + +Siinahan onkin jo suvanto ja voitto ja lepo! Siina on leppoisa, silea +suvanto, jota vene viiltaa, niinkuin sita nyt tyontaisivat samat voimat +ylos, jotka asken painoivat sita alas, viimeisella vimmallaan. Olen +saanut itselleni niiden voiman. Mitako varten taistelen kanssasi? Sinunko +uhallasi olen tassa, sinuako uhmaten? Syytinko asken sinua? Mista? Eihan +ole linnun syy, etta sattuu lentamaan tien poikki, jota mina satun +kulkemaan, eika pysahdy, enka mina hanta sentahden saa. + +Kuitenkin kaikitenkin--kosket on valilla ja virrat ja suunnattomat selat +ja mahdottoman avarat maat, talottomat taipaleet. Ei mitaan tietoa +toisella toisesta, eika tarvitse ollakaan. Eroko? Kaikenko ero? Ihanko +uusi taival edessa? Ettako elaman onni ei ollutkaan siella, mista sita +kaiken elamani ensin vaistosin ja sitten tietoisesti etsin? Eipa siis +ollut. Kun ei ollut, niin ei ollut. + + + + +Taas on tyynta vetta, rannat nousee, aukee lampi, sitten virta, sitten +pienia jarvia ja soilahteleva pitka suvanto--ja siina se nyt sitten taas +on--kahden vaaran puristuksessa putous, jossa keltainen vaahto kaatuu +kalliopaaden yli. Putouksen vieressa on pienoinen mylly, ratas +parskyttaen vetta mustaan markaan seinaan. Ylempana myllarin tupa ja +kiviaidan ymparoimat pellot. Takana on lehtoinen vaaran rinne, ylinna +avopaa kallio--joita kaikkia, putouksesta alhaalta vaaran laelle ylos, +hehkuttaa ilta-auringon viimeinen ilotuli. Tulee aina mieleen, tanne +naita vesia sauvoessani: Kas, mika majatalo Tuonen tumman joen partaalla +--sitako varten, etta vasahtanyt sielu saisi yopya matkallaan ikuisuuden +ylavesiin, alkulahteelle, missa se sitten lieneekin, ehka sokeana hetteen +silmana jossain hiekkaharjujen tai honkanummien umpisuossa--tuo tuli ensi +kerran mieleeni, tuli joka kerta ja nyt taas, verkalleen huovatessani +pera edella, peratuhdolla Anti, punertaen sekin, illan hohteessa, itsekin +punainen. Anti haukahtaa. Vene viilettelee suvantoa alas, aiti perassa, +myllarin emanta, entinen Repolan Johanna, lapsineen, yksi tytto kokassa +soutaen, kaksi keskituhdolla, yksi kokkakaarella istuen. Tuntee tulijan +ja huudahtaa: + +"Voi minun paiviani--kun en ollut tunteakaan uutta venetta--oltiin +menossa saunan lammitessa vastaksien taittoon--ka, soutakaahan, tytot!" + +Virta kantaa heidat ohi, ennenkuin ehtivat tarttua airoihin. Han huutaa +minulle, etta soutaisin uuteen valkamaan niityn alle, missa on verkkovaja +ja nakyy virepuut, siina on parempi laskea maihin. Olen maissa ennen kuin +he ja joudun kokastamaan heidan venettaan, josta pipanat piipertavat +maihin kuin vuonat karsinasta. Aiti kaskee antamaan katta ja +notkahuttamaan, ja he notkahuttavat, kaikki samannakoisia ja melkein +samankokoisia, vanhin ihan niinkuin aiti ennen, kaikki valkotukkaisia ja +heleasilmaisia--minua vihlaisee nuorinta, ristityttoani, ilmaan +keikauttaessani tunne: ollapa minullakin, mutta ei ole eika mahda tulla. +Aiti itse on hamillaan ja hyvillaan, kasvot valkehtien niinkuin aina, +herahtaen vuoron nauruun, vuoron koettaen vakiintua totiseksi--ei tieda +oikein, mita sanoisi, sitten sanoo: + +"Juoskaa, tytot, myllyyn sanomaan isalle, etta tuli vieras ... etta tulee +ottamaan sakin.... Tultiinpahan taas ... ja kalaponttokin mukana, kylla +se pian saadaan tayteen ... lohet hyppiikin kuohun alla niin etta ... nyt +siella taas yksi ja tuossa toinen!"--Ja vasta sitten han tuli +tervehtimaan, pyyhittyaan katensa esiliinaan: + +"No terve, no terve! Kylla nyt Ville tulee iloiseksi, kun on odotettu jo +pitkaan ... tuli juuri kotiin salolta puita lukemasta metsaherran kanssa, +maanantaina se taas lahtee.... Siina se astuu, jankkailee, vaikka tiedan, +etta juoksisi, jos ilkiaisi--hei, astu ravakammin alamaessa! ela tuossa +jarruttele!" + +Mies, janttera, tyyni, harvapuheinen, vaimonsa vastakohta, yhta +pidattyvainen kuin tama eloisa ja puhelias, ensi nakemalta melkein tyly, +jos ei tietaisi--ainoastaan silmat ja suun ymparys muhoilevat, ilmaisten +mielihyvaa ystavan tulosta. + +"Maltettiinpas lahtea ... vaan lienee ollut tarkeitakin touhuja.... Ja +uusi vene? Ja omaa tekoa? Eika taida pahasti vuotaakaan." + +Han tarkastelee saumoja, nostelee kokasta ja perasta. + +"Sopii kiittaa Villen oppilaansa tyota, niin kiittaa itseaankin samalla," +mina sanon. + +"Se on Villen paras kiitos, kun ei moiti," nauraa Johanna. + +"Ei ole hullumpi ensi tekeleeksi." + +"Tekeleeksi! Se pitaa sitten jo olla maailman mainio, joka ei ole +Villesta hullummaksi." + +Ville vaantaa missakin selkaansa ja me kokoamme Johannan kanssa muut +tavarat ja nousemme pihaan. Koirat ovat loytaneet toisensa, heidan +Ottinsa ja minun Antini, sisarukset, samaa pentuetta, Repolan peruja, +yhdennakoiset, pystykorvat, punaiset ja kippurahannat, etta tuskin voi +toista toisesta erottaa, ja ryntaavat molemmat paalleni, ulvoen ja +nuoleskellen--sitten puree Ottia kirppu ja sen on istuttava peralleen +puremaan, jolloin Anti tarttuu hantaan ja alkaa laahata, ja silloin taas +alkaa kahina ja harina. + +Pikkutytot ovat turvautuneet aitinsa helmoihin. + +"Ka, oletteko siina, eihan vieraan Antia tarvitse pelata enemman kuin +omaa Ottiakaan. Mina sita sitten en ole saanut noista kakaroista rauhaa, +ensin aidin ja sitten omani...." + +"Katsokaa, Konttiseta viepi vuonaa karsinaan!" huudahtavat tytot ja +rientavat kaikki rinnetta pihaan, missa vanha aija, parevasua kantaen, +tulee tuvasta ja menee nurkan taitse navettaan pain. + +"Mita se ukko kantaa?" + +"Kun se tullessaan loysi vuonan louhusta, jalka poikki, niin sita se +hoitaa. Se sen sitoi ja on makuuttanut tuvassa ja nyt nakyy vievan +karsinaan, kalun se taitaa siita saada.--Kaypi tupaan, mina menen +laittamaan lettutaikinaa." + +"Ei nyt pida turhaan sita vaivaa nahda." + +"No, ei toki milloinkaan ilman, se kuuluu meilla asiaan niinkuin ennen +Repolassakin." + +Heidan talonsa on pengermalla, tupa, aitat, navettarakennus, takana +jyrkasti nouseva jylha, komea vaara, Kurkivaara. Pihalla on kaikkialla +kerppuja kuivamassa, nurkissa, tikapuilla, aidalla. Tupa on kuin +vihrealla verhottu. Tasta nakyy koski ja suvanto ja siintavat +kaukaisuudet yli pohjoisten salojen, soiden ja eramaan jarvien. Istahdan +rapuille levahtamaan. On yha enemman viihtyisaa ollakseni. Ville kantaa +vetta saunaan, joka on vahan alempana, Johanna askartelee aitassaan. + +Han on sama kuin vuosia sitten, sama reipas, ystavallinen, huolekas ja +iloluontoinen--sama ilme, samat liikkeet--silloin pikku tytto, nyt emanta +ja aiti. Han oli ollut meilla asuntoa rippikoulussa, joka kaytiin +yhdessa, olimme olleet hanen veljensa Taavetin haissa, han +morsiustyttona, mina sulhaspoikana. Han joutuu naimisiin nuoren +metsanvartijan kanssa, miesten parhaan, kaikkitaitoisen, sepan, +kirvesmiehen, metsamiehen, joka oli rakentanut itselleen torpan ja myllyn +tanne eramaahan. He elavat hyvin, molemmat aina tyossa ja hankkimassa. +Tulen tanne tuon tuostakin kalastamaan ja metsastamaan, milloin +koskitieta soutaen ja sauvoen, milloin suksella hiihdellen yli suurien +soiden, Kurkisuon ja sen takalistojen, ja yli Kurkivaaran--ensi kerran +silloin, kun lahdin itseani pakoon; silloin pois kevaisia hankia, pois +kotoakin heti, silloin melkein niinkuin nyt. On uisteltu Villen kanssa +lohet ja tuulastettu hauet, ammuttu teeret, metsot, janikset, on +haasteltu monet yot nuotiolla, revontulten hulmutessa taivaalla, ja +tuumailtu maailman menot ja taman oman maan asiat halki, joita metsavahti +ja hanen vaimonsa seurailevat kuin omiaan, lukien kaikki kirjat, joita +saan heille hankituksi. Ollaan ystavat Johannan ja hanen miehensa kanssa, +Johannan ehka viela enemman kuin miehen. Viivyskelen taalla joskus +viikkokaudet. Tuloni nayttaa aina olevan heille iloinen, mieluinen +yllatys, eivatka tieda, miten pitaa minua hyvana. Heissa on kaikkea sita, +mika minulle ihmisissa aina on ollut miellyttavinta ja arvokkainta: +ystavallisyytta ja auttavaisuutta ja herttaisuutta ja osanottoa, tarve +olla mieliksi ja aina antaa mita itsella on--haastan heille kaikki asiani +niinkuin hekin minulle--ollaan ystavia, minulla on vahan enemman +kirjatietoja, heilla enemman elaman ja kokemuksen. Taalla mina aina +paasen siita, mika minuun muualla tarttuu epamieluisaa ja minulle +kuulumatonta, tai kuormittuu raskasta. Taalla haihtuu haikeudet ja katoo +kaipuut. Taalla on minulla oma kesaaittani, niinkuin erakolla maja, joka +Villen kanssa yhdessa kalkuteltiin ja sammalsaumoille salvettiin-- +leikilla puhuen: minulle muka vanhain paivien varalle, kun aiti kuolee ja +mina myon talon ja muutan tanne vaariksi, elakkeelle, ja Villen ja +Johannan lapset saavat peria sen huoneen ja mita minulta muutakin jaa. +Johon Johanna nauraa:--Omasi kanssa siihen tulet--ja olisi jo aika +tullaksesi ... (han sita samaa, mita aitikin) ... johon mina:--Tuo Ville +vei, ennenkuin mina ehdin. Johon Johanna:--Taisi tulla vakainen vahinko. +Yksi tytoista tuiskahtaa nurkan taitse: + +"Aiti, tulkaa katsomaan, se seisoo jo kolmella jalalla!" + +"Hyva, hyva, mutta en mina nyt jouda," sanoo Johannan aani aitasta. + +Tytto tuiskahtaa sinne takaisin. Mina seuraan. Siella on vuona +karsinassa, seisoen kolmella jalalla, neljas lastoitettuna ja sidottuna. +Emo maakii kujassa, mutta vuona ei valita siita, vaan tunkee turpaansa +hakkioven lapi, jossa hoitajansa maassa istuen sita hyvailee ja sille +haastelee, kiintyneena siihen niin, ettei huomaa, ennenkuin mina +tervehdin. + +"Paivaa, paivaa,--ka, kun ne olisivat sen tappaneet, kun eivat luulleet +kalua tulevan, vaan tulipahan ... kohta otetaan lasta pois ... menkaa, +tytot, nyhtamaan nuorta heinan helvetta pellon pientarelta ... katsohan, +kun ei valita yhtaan emastaan ... hoitajansa katta vain imee.... Kerran +minulla oli koira, jota vahan aikaa hoidin, niin se seuraili niin, etta +kun en saanut haihtumaan muuten, niin piti sitoa ja minun lahtea veneella +suuren selan yli--jaa, jokos mina sanoin paivaa, terve, terve ... menkaa, +tytot, menkaa ... mina heitan sille viela olkia vuoteeksi.... Kaydaan +tuonne pihaan.... Istutaan vaikka tahan rappusille.... Mitas sinulle +sitten oikein kuuluu?... Olitko juhlilla? Hyodyitko niista mita? +Antoivatko laulannat lohtua sielullesi?" + +"Enpa tieda." + +"Sita minakin, ei niista meikalaisille ... olinhan tuolla minakin kerran +... en minakaan niista heidan torviensa toitotuksista ja rumpujen +parrytyksista ja juhlapuheista ja paukutuksista ... enka mina sita +huitomista ja kuin vakisin laulattamista ja kilvan kirkumista, jotta kuka +paremmin parahtaisi ... se on minun musiikkiani, kun tuo Johanna soittaa +kanneltaan tuvan hamyisessa karsinassa. + +"Nyt saunaan!" hoikkasi Ville torman rinteelta. + +"Tullaan, tullaan!" hoikkaa Konttiseta vastaan. + +Joka kerta kuin tavataan, pitkienkin aikojen paasta, menee meilta heti +puhe naihin tammoisiin. Han on ystaviani, niinkuin nama taalla, ja +muitapa minulla ei juuri olekaan, eika ole ollut tarvis eika enaa tule. +Han on melkein sama kuin silloin, kun kavi ensi kerran meilla ja haastoi +minulle hyvasta haltijasta ja miten sita on hoidettava, etta se +viihtyisi, ja yha han siita haastaa. Ei kukaan tieda, kuka han oikein on +ja mista kotoisin, enka minakaan ole kysynyt. Kerran han kuitenkin: etta +"olisi ehka voinut tulla vaikka pappi tai vaikka laakari, tai vaikka +runoniekka eli rohvessori, jos en olisi sairastunut kovaan sielun tautiin +ja tuskaan, jossa oli vahalla henki menna, mutta ei kuitenkaan mennyt +henki, vaan tuli, tuli henki sanomaan nayssa, etta mina olen se kaiken +hyvan henki ja kaiken kauniin henki ja sinun on seurattava minua ja +opetettava minua muille. Siita ei siihen aikaan kukaan tiennyt, mutta nyt +on jo niita, jotka tietavat ja ymmartavat tai ainakin aavistavat. Mina +olen sen kuiskaava aani eramaassa." Han parantelee ihmisia ja elaimia +luonnonlaakkeilla, hieroo, kylvettelee, laakitsee luun ja lihan vikoja ja +tyynnyttelee ja viihdyttelee verien vihoja. Ei ota mitaan maksua +vaivoistaan, mutta ruuan ja vaatteen ottaa, kun annetaan, ja evasta +konttiinsa pitemmille taipalille. Ei han viihdy kauan paikassaan, katoo +pitkiksikin ajoiksi, mutta kun palaa, on, niinkuin olisi ollut kaiken +aikaa talossa, elanyt yhdessa mukana, ja tietaisi, mita on tapahtunut ja +mita tarvitaan. Han on nakija, aavistelija, ymmartaja, joka virittaa +ensin oman sielunsa sen vireeseen, johon yhtyy, ja siita vahitellen hanen +sielunsa omaansa. Olemme soittaneet monet sielun savelet yhdessa, han +tulee kuin kutsuttuna silloin, kun minulla on sen soiton tarvis. Han +sanoo tietavansa, kuulevansa kaukaa, milloin kuka hanta kutsuu. + +Istumme lauteilla, vastojen hautuessa, suloisessa lampimassa, ennenkuin +loyly viela on lyoty. + +"Olisin mina kuitenkin tahtonut siella juhlilla yhden laulattajan lauluja +kuunnella," jatkoi siina Konttiseta.--"Olisin viela kerran tahtonut +kuulla niiden etelan tyttojen kuoroa." + +"Missa te heidat kuulitte?" + +"Ka, oletpa kuullut sinakin ja nahnyt, koska sita aanesi vielakin +varahtaa. Ja jos olet kuullut ja nahnyt ja ymmartanyt heidat oivaltaa, +niin on heista ollut siella juhla sinullekin, niinkuin oli minullekin. +Missako?--elahan, Ville, viela lyo loylya, annahan, kun haastellaan, +tekisin siita runon, jos osaisin--tuli vastaani neitoparvi niemen +kainalossa, haltijatar impineen valkealla hiekalla--ilakoivat ja +lauloivat, mina metsan reunassa polulla ihmeissani istun ja kuuntelen-- +nakevat minut, eivat kirkaisten kummitusta pakoon, vaan huutaa tytto +evailleen--esitteleikse, sanoo nimensa, itsensa ja sisartensa--ei kysyta, +kuka on tama aija ja minne hanella matka, niinkuin taalla aina muut yli +olan ja nenan vartta pitkin, vaan tieta kysytaan, milloin laiva lahtee, +onko kiire jos ehka tiedan, saavatko luvan kysya--he matkalla juhlille-- +on tultu Savon saloja ja jarvia ihantelemaan, tanne tahdottaisiin jaada, +taalla aina olla, ei siella, mista he, naiden nakoalain vertoja.--Pitaa +tulla tanne olemaan, mina sanon.--Eihan tieda. Tekisi kylla kovin mieleni +tulla, han sanoo ja katsoo herttaisesti kaihoten. Mina heidat neuvon +siita eteenpain, saatan oikotien paahan, josta vie laivasiltaan--siita +han kiittaa, ottaa omasta rinnastaan kukan ja kiinnittaa minun rintaani, +ukkorahjan, tamannakoisen kulkijan ja kerjalaisen--ja laulaen lahtevat, +ei kuulu tirskuntaa tienkaanteen takana naiden tyttojen, vaan vilkuttavat +kadella ja liehuttavat liinoja harjun rinteelta. Sanon sinulle: en ole +ihanampaa nahnyt--sinua aattelin: siina sinulle nuorikko taloosi--siita +minullekin muistelemisen iloa koko taival tanne asti eramaan halki. Mina +kun mita semmoista naen ja kuulen, sita tallettelen ja kantelen kuin +linnunpoikaa povella. Ne olivat hekin sita hyvain ihmisten heimoa, olipa +olevinaan heita ikavakin.... Nyt saat, Ville, lisata lamminta." + +Kylvetaan verkalleen--Ville haastaa asioistaan, ja sitten istutaan ulkona +rahilla saunan seinamalla illan viileassa, polvella puhtaat paidat, jotka +Johanna on siihen pannut, kullekin omansa. + +"Hohhoo," huokaa vanhus, "onpa taas hyva ollakseni, hyvain ihmisten +hoivissa--onhan siina puhdas paita minullekin--se on tuo Johannakin sita +hyvain ihmisten henkiheimoa--sita on Taaton mamsselikin--ei niita ole +monta, vaan joitakin on--sita samaa valittua sukua ovat. Mina uskon, etta +maailmassa on kahdenlaista heimoutta, ruumiin ja hengen. Hengen heimoudet +kulkevat katkettyina vuosisatain, ehkapa tuhansienkin alitse--antiikista +ja Egyptista ja Intiasta ja viela kauempaakin historian aikain kautta +naihin paiviin asti--yksiloityvat ja uusiintuvat ohi ruumiillisten +periytymisten henkien periytymisen tietaja sen salavaylia ... niista +ajantiedot ihmeissaan kertoo, pyhista miehista ja naisista, mutta paljon +on semmoisia, joista historia ei mitaan tieda eika ihmiset tieda, mita +aatelia he ovat--ei naita kaikki ymmarra enka osaa selittaakaan, mutta +sina ymmarrat, sinulla on vahan semmoiset tuntosarvet kuin minulla.--Mina +viela siita tytosta--onko mitaan ihanampaa luomakunnan luomaa kuin hyva +ja hieno ihminen, kun on viela nuori ja kaunis nainen! Se on ruma tarina, +etta se oli nuori nainen, joka vietteli miehen ja sai aikaan +syntiinlankeemuksen ja ihmiskunnan kirouksen--ei ihmiskunta ole langennut +eika kirottu, siina on vain hyvaansa, huonoansa. 'Uskotko, etta tuo nuori +morsiamesi olisi voinut kaarmeen neuvosta sinut langettaa syntiin?' +kysyin kerran apulaispapilta, joka oli kihlannut rovastinsa tyttaren. Jai +siihen tuppisuuksi. 'No, jos ei se, niin kuinka sitten joku toinenkaan?' +Miksi olisi pantu pahasta maailman perustus? Ei se ole siita pantu, vaan +hyvasta on pantu. Ihmisen aivoitukset ovat hamasta lapsuudesta yhta hyvin +hyvat kuin pahat." + +Johanna jo huikkasi tuvan rappusilta illalliselle. + +"Tullaan.... Se olisi pitanyt tehda tama tarina semmoinen, etta maailma +oli alkujaan riidan, sodan ja turmeluksen ja pahennuksen eramaa, mutta +sen keskessa oli rauhan ja rakkauden keidas. Niin siina keitaassa asuu +luojan kaksi luomaa onnellista, ne syovat tiedon puun ja rakkauden puun +ja kauneuden puun kaikista hedelmista, joka puu on yksi ja sama puu, ja +saavat siita sen valistuksen, etta menevat portille ja puhuttelevat +ohikulkevia ja ulkona olevia ja kutsuvat sisaan kaymaan ja katsomaan +heidankin taloaan, etta tulkaa nakemaan, mitenka taalla meilla eletaan, +ja sita mukaa kuin tulijoita on, niin sita mukaa siina paratiisi laajenee +niinkuin uudispelto ja sen muurit siirtyy niinkuin pellon aita ja +kasittaa lopulta koko maailman, vaan joka ei osaa eika tahdo elaa, +niinkuin paratiisissa pitaa, niin se menkoon takaisin maailmaan entiseen +kurjuuteensa, kunnes tulee halu paasta uudelleen autuaitten asuntoon. Se +olisi ollut silla tavalla se maailman luomisen ja ihmiskunnan ylennyksen +taru kirjoitettava ja silla tavalla ajateltava ihmiskunnan alku. Sita on +herttainen silla tavalla ajatella ja niin mina sita ajattelen yksikseni +talottomilla taipalilla. Mitas Ville sanoo?" + +Ville vain kuunteli ja muhoili: + +"Osanneeko siihen semmoiseen minunlainen mitaan, mutta en mina siihen +aituukseen sentaan kaikkea maailmaa tahtoisi." + +"Eika ole pelkoakaan, etta koko maailma siihen pyrkisikaan." + +Verkalleen pihaan astuessamme virkkoi seta viela: + +"Olihan se ihana neito--ajattelin sinua ... olisi siina ollut taloosi +emanta, silla oli niin tekevan nakoiset kadetkin." + + + + +On illastettu tuvassa, Johannan letut ja kokkelit ja vasta kirnutut +voit. Ville on vetaytynyt aittaansa, viikon raadannasta rauennut +mies. Johanna on pannut lapsensa levolle, askarrellut viimeiset +lauantai-ilta-askareensa, istuutunut karsinaan, polvella kantele, +josta juoksuttelee hauraita saveliaan, hamyhetken herattamia. Sitten +han soittaessaan yhtakkia kysyy: + +"Et tainnut siella vielakaan tavata sita mieleistasi, sita viimeista +parasta, koska tulit tanne suoraan, vai tapasitko jo?" + +Puhuin heille kaiken. Miksen olisi puhunut heille tata niinkuin muutakin! +Olin pyrkinyt ja luullut paasseeni siita eroon, koskia puskien kotoa +pois. Mutta olin kai siina viela kiinni jollain viimeisella venyvalla +toivon saikeella, koska oli tarve saada toivon apua toiselta. Jos Johanna +ehka nakisi sen toisin, jos han loytaisi jotain mahdollisuutta--vaikkei +muuta kuin uskoisi, ja vaikkei uskoisi, niin kuitenkin sanoisi uskovansa. +Vaikkei sanoisi muuta kuin: eihan milloinkaan mitaan tieda. Mieli +herahtaa ja sulaa. Kerron kaikki viimeisesta parhaasta, ensimaisesta ja +viimeisesta. Sanon senkin, etta piti tulla tanne paastakseni eroon. + +"Vaan pitaako nyt sitten antautua sen ainoan varaan?" sanoo Johanna, ei +kuitenkaan niinkuin olisi todella tahtonut sanoa: ei pida. + +"Niin se nyt minusta vain on, etta pitaa." + +"Ja niin sen on oltavakin!" han yhtakkia sanoo lampimasti. + +"En osaa ajatellakaan muuta kuin: han tai ei kukaan muu." On kuin olisi +silma huiennut nakemasta muuta, kuin mika siina on kuva siita haikaisevan +kirkkaasta, josta sattui siihen pisto niinkuin auringon sateesta.... + +"Ei sita osaa eika ole tarvis--kun mina nain Villen ja kuulin aanensa, +niin loi kuin sokeudella kaikkeen muuhun ja tiesin samassa, etta jollet +sina, niin ei kukaan muukaan, vaikken tiennyt, tokko tuo tahtoneekaan. +Oli pitkat erot, kun vanhemmat panivat vastaan tyhjalle miehelle menoa, +eika luullut totta tulevankaan, vaan tulipas--ja tulee sinullekin." + +Han yhtakkia nappaili kanteleestaan iloisen savelen, haaveillen omia +haaveitaan, kai oman onnensa muistoja, mutta niinkuin samalla olisi +tahtonut soittaa ne minulle, minun puolestani, minun onnekseni--ja +minulla oli siina lyhyt hetkinen, niinkuin hanen ystavallinen uskonsa +olisi ollut minun. + +Seta on noussut ja pistaytynyt pois. Johanna ripustaa kanteleensa naulaan +ja katsoo ikkunasta ulos: + +"Siella se taas sen vuonansa kanssa, se sitten on hyva mies tuo seta. Ei +taida han olla kaikkien mieleen, mutta minusta han puhuu oikeita, kun +ajattelen vapaasti enka muista, mita ennen on kasketty ajattelemaan ja +uskomaan. Keventaa niin ihmeesti mielta, kun se tulee taloon. Saisi olla +vaikka ikansa. Siella on tila aitassa, niinkuin aina ennenkin.... Mina +viela siita askeisesta: on vain elettava toivossa." + +Mina elankin siina taas--ja miksen elaisi--se voi olla yhta hyvin +mahdollista kuin mahdotontakin--ja minulle on tullut sinusta yksi kuva +lisaa, joka on niinkuin oma nakemani: ilakoiva tyttokuoro jarven +rannalla--ja kuinka sina kiinnitat kukan vanhan miehen rintaan ja +heilutat hanelle hyvastia, ja etta olet sanonut:--Eihan tieda, tekisi +kovin mieli kerran viela tulla.... Eika kestanyt kauankaan, kun mina +sinut sitten nain laivasillalla. + +Heittayn vuoteeseeni, aitan ovi jaakoon auki, en voi nukkua--kuka +tammoisena yona voisi nukkua! On se aika yosta, kun taivaan valo on +vaaleimmillaan illan viimeisen ruskon ja aamun ensimaisen sarastuksen +vaiheilla. Kaikki muut linnut vaikenevat, ja vain rastas laulaa. Koski +rantojensa kuilussa kumajaa tummaa syvaa saveltaan, yolintu kuusessa +nakkelee sen yli sirautuksiaan, milloin pitkia kuin nauhoja, punaisia, +valkoisia, keltaisia, milloin lyhyita kuin helmia, lasisia, hopeisia, +kultaisia, ja kun se visertaa, silloin ei kuulu koski, mutta kun se +hetkeksi lakkaa, silloin kuuluu taas koski--hennon kurkun varina voittaa +vesien kurimon tohisevan torven. + + + + +Seta hissuttelee pihalla, ei nayta aikovankaan nukkumaan--han muuten +nukkuu milloin sattuu--ja kun nakee, etta valvon, han tulee, istahtaa +aitan kynnykselle, tyhja piippu kourassa. Ojennan hanelle kukkaroni. + +"Kiitos, tekihan mieli tupakkaakin piippuun, vaikken ehka olisi ilennyt +heti pyytaa--ja jos valitat, niin haastellaan viela--vai mennaanko +koettamaan lohta--mina soudan?" + +Setahan aina tarjoutuu soutamaan, mieliksi, vaikkei ole kalamies eika +malta soutaa halultaan haastella. + +"Haastellaan tassa." + +"Mina siihen askeiseen puheeseen viela," alkoi han heti--"etta saahan +toivoa ja pitaahan toivoa--mutta jos kavisi niin, ettei toivo toteutuisi, +niin on osattava elaa sittenkin. Se on annettava sekin uhriverona hyvalle +haltijalle, joka meita hoitaa, niin kylla haltija maksaa sinulle velkansa +takaisin. Saanko puhua--ethan pahene?" + +"Puhukaahan--enhan toki." + +"Sina et ehka enaa tapaa hanta eika han ehka tule omaksesi silla tavalla, +kuin toivoisit, mutta ela siita valita, ei han sinua silti jata. Han jaa +sinulle hyvaksi haltijaksi ja tulee asumaan talossasi, aina luonasi, +vaikket hanta koskaan nakisikaan. Han tuli, oli ja meni, niinkuin lintu, +joka istahtaa eteesi polulle eika tieda, etta oli katsoja. Pysahdyit, +katselit ihmeen ihania, puhtaita hoyhenia ja sen jalan kevytta nousua ja +kaulan kaarta ja sulavia liikkeitaan. Se on siina aikansa, kaantelekse, +katselee, ei huomaa sinua, kun olet ihan hiljaa, sitten yhtakkia pyrahti +pois, et tieda, miksi, lieneeko tiennyt itsekaan, ehka kuuli kutsun +jostain tai ilman vain, etka hanta sitten enaa koskaan nae. Mutta siihen +jai hanesta sija, se paikka, jossa oli ihana ollut, ja jai lahdon humaus +ja lehvan liikahdus. Se meni, mutta naky ei mennyt eika mene, sina +vaellat ja tulet toisen kerran ja kuinka monta kertaa tahansa siihen +pyhaan paikkaan ja luulet hanet nakevasi siina aina, ja sinulle on sitten +sama, onko se siina vai ei, silla se on siina kuitenkin. Katsohan: +niinkuin ei ole autuaaksi tullakseen valia silla, mita uskoo, kunhan +uskoo, eika edes silla, onko olemassakaan se, johon uskoo, niin ei ole +myoskaan valia silla, keta rakastaa ja miten rakastaa, kunhan vain +rakastaa. Ei rukoileva lakkaa, vaikkei jumala rukoukseen vastaakaan, +rukoilee vain sita hartaammin. Ei rakkauden tarvitse siihen raueta, +ettei saa vastarakkautta. Kun voi rakastaa omanaan sitakin rakkautta, +jolla muut ovat rakastaneet, niinkuin esimerkiksi Korkean veisun +rakastajan ..." + +"Ja Salamin ja Sulamitin--" + +"-- ... niinpa niin, ja kaikkien runoilijain rakkautta, niinkuin ne ovat +sita kuvitelleet, vaikkeivat olekaan sita itse semmoisena ehka kokeneet, +niin miksi ei voisi rakastaa omaakin kuvittelemaansa rakkautta ja olla +siita niin onnellinen, kuin se olisi totta, jopa viela onnellisempikin. +Runoile sina hanesta itsellesi ikuinen rakkaus. Niinkuin minakin siita +kukasta, minka han minulle antoi. Ela hylkaa rakkauttasi haneen elaka +pyri paasemaan siita eroon, vaikka taytyisikin ollaksesi erossa hanesta. +Se on kylla vaikeata viela sinun iallasi...." + +"Oletteko tekin semmoista kokenut?" + +"Lienenhan yhta ja toista minakin, vaikka olen nyt tammoinen--en puhuisi, +jos en tietaisi. Se on vaikeata, mutta se kay, ja ilo ihanteesta, jonka +tuskissasi luot ja saat sailymaan ja kannat sielussasi, niinkuin aiti +lasta povellaan, on suurempi ja tyydyttavampi kuin mistaan maallisesta ja +todellisesta. Rakkaus voi olla yhta kaunis, vaikkei sen esinetta +olisikaan. Ajattelehan aidin rakkautta toivottuun lapseen tai kuolleeseen +lapseen, kylla se on sama kuin elossa olevaan. Sen on niinkuin sen, minka +ihmiskunta on runoillut, runoillessaan itselleen uskon nakymattomaan, +uskon elamaan kuoleman jalkeen, uskon Jumalaan ja jumalanpoikaan ja +lunastukseen ja pelastukseen toisen avulla, kun omat voimat loppuu. En +mina ole mikaan ateisti enka kieltaja, vaikka sanotaan. En mina tahdo +ristinoppia repia, eika sita voikaan. Vaikkei se olisi milloinkaan +toteutunut eika toteutuisi, vaikka se olisi vain haave, niinkuin se kai +onkin, niin juuri siksi sita ei voi havittaa eika saa. Juuri samoin pitaa +rakastaakin ja tullaan aina rakastamaan. Ja milloin on rakkaus toteutunut +niin, etta se olisi antanut, mita on luvannut? Kysy kenelta tahansa, joka +on sita saanut enemman kuin mina ja sina? Ja katsele, mita siita on +kirjoitettu. Rakkaus toteutuu vain sille, joka ei ole sita saanut, vaan +ainoastaan kuvitellut. En osaa tata niin jarjestyksessa kuin pitaisi-- +mutta sina kylla ymmarrat." + +"Ymmarran, mina alan jo ymmartaa." + +"Oikeastaan mina vain sita, etta pida hanta ihanteenasi." + +"Olin jo pitanyt, ennenkuin nainkaan." + +"Ja pida hanta yha niin, etta toteutat hanen silmiensa alla sita, mita +sinussa itsessasi on parasta, hoida hanta hyvana haltijana omassa +itsessasi." + +"Olen jo koettanut." + +"Olet oikealla tiella. Silloin han on sinun eika hanta sinulta kukaan +riista; vaikka haave, niin kuitenkin tosi. Sinahan loit hanet, ennenkuin +hanet naitkaan. Jollei hanta sinulla olisi ollut ennen, et olisi hanta +tavannut silloin, vaan ehka jonkun muun, olisit kulkenut hanen ohitsensa, +niinkuin monen muun, ties kuinka monen, et olisi kuullut edes humausta +hanesta, et tavannut hanta lintuna polullasi. Nyt kuulit hanet. Jos +haaveesi olisi luonut toisen kuvan, et olisi hanta nahnyt. Ole sentahden +yhakin nakevinasi, etta han sinulle elamassasi hymyilee, niin han sen +tekee, etta han on joka paikassa, niin han on. Anna hanen muuttua elamasi +visioniksi, niinkuin laulajalle ianikuiselle Pohjolan impi revontulten +kaaren paalla, tai niinkuin se kuva siita tytosta, jonka otsalla loisti +totuuden tahti, tai niinkuin se laulajatar, tai niinkuin sille Dantelle +se Beatrice. Se on ihanaa semmoinen. Silloin se ei sinulle kuole eika +katoa, etka pety." + +Han oli haltioitumistaan haltioitunut, puhui milloin minulle aittaan, +milloin ulos ovesta niinkuin nakymattomalle kuulijakunnalle siella ulkona +jossain kesayon viileassa maailmassa. Olen jo aikoja sitten antautunut +hanen lumoihinsa. Han tulkitsee kaikkeni, on sieluni salatietaja, +ajatusteni lukija ja sanelija. + +"Kaipaa," sanoo han hartaasti--"kuule, sina et saa tukehduttaa +kaipaustasi, et koettaakaan siita paasta, niinkuin sanoit tahtovasi. +Kaipaa, ela katkerasti ja kivuloisesti, vaan suloisesti, hiljaisesti, +viihdyttavasti, hartaasti. Sinun taytyy se itsesi tahden, pelastuksesi +tahden, et jaksa muuten elaa, rupeat ehka juomaan tai tuskissasi muuten +pahasti elamaan--tai kovenet tai tulet ahneeksi ja vaivut aineen orjaksi +--ei pida unohtaa sita parastansa, minka on saanut, eika paatua, vaan +tyytya taytymykseen." + +"On viihtyisaa kaivata olematonta ja tulematonta, ottaa vastaan kaikki, +mika annetaan, toivomatta itse mitaan, mika ei ole saatavissa, ja saada +siita palkakseen rauha, ja kirkastus. Kun paaset sille polulle, +noudattelet sita--otat vastaan kaiken niinkuin sateen ja poudan,--niin +voitat silla kuolemankin. Kun se tulee harnailemaan: nyt otan, nyt otan! +--sina vain sanot: sama se, ota, ota!--ja kuolema hammastyy semmoista +vastaantulijaa ja luikkii tiehensa haveten, hanta koipien valissa. Kuolet +tietysti, mutta kuolemaa pelkaamatta ja pakenematta. Et ollutkaan hanen +saaliinsa, menit mielellasi, pyrit melkein pyrkimalla pois. Tulet sen +luo, tapaat siella sen, tapaat kaiken, jota et taalla tavannut. Se on +hyvan haltijan palkka, jota palvelit." + +Ukon leuka varahti kerta pari, han pudistihe liikutuksensa lumoista, +koetti turhaan hymahtaa, mutta onnistui lopulta voittaa itsensa. + +"No, ka, nyt on pappi taas saanut saarnansa saarnata ... olen sinua +valvottanut, olisit ehka nukkunut mieluummin ... mahdoit paiskata oven +kiinni, jos et kehdannut kuunnella--mutta kaipa mina silloin olisin +paukuttanut avaimen reiasta ja olisi vain pitanyt koreesti +kuunnellaksesi. Painanko oven kiinni, ettei tule itikoita?" + +"Antaa vain olla auki ... tayttakaahan viela piippunne." + +"Taytyy taas paimenen menna kaitsemaan karitsaansa." + +Ja han tassutteli lamponavettaan pain. Ajattelin: hanen laisiaan kai +olivat nekin, jotka ennenkin saivat luopumaan kaikesta ja seuraamaan +hanta, saarnaveljet, jotka hoitivat vasyneita luostarien rauhaan. + +Hanen laulunsa otti, minka toisen soitto asken oli antanut. Ja niista +tuli kuitenkin molemmista, ainaisesta toivosta ja ainaisesta +kieltaymyksesta, elamani vastainen sisalto. Minulle jai hanesta jalelle: +Niin se on ja niin se on meneva. Heitin sinulle siina valkenevassa +aitassa ikuiset hyvastit. Paiva nousee, joku varpunen tirskahtaa. Ei +kuulu enaa rastaan huilu, kumajaa vain kosken tumma torvi. + +On viikon mentya poutainen pyha ja taivaalla seisoo korkeat, +liikkumattomat pilvet, ilmassa viileyden henki. + +Lahden sielta kuin toivioretkelta, kuin pyhalta paikalta, tullakseni pian +taas takaisin. + +Palaan taas elamaan ilman sinua, lasken viiletellen alas samat kosket, +jotka asken sauvoin ylos, soudan suvannot, laskettelen lehtipurjeessa +suuret selat. + +Koska se kai on niin maaratty ja on niin pakko, niin on kai myos niin +parempi. Oli tapahtunut sellainen herays, annettu sellainen ilmestys. +Olen kuin jattaytynyt kohtaloni virran vietavaksi airottomassa purressa, +ilman mahdollisuutta enaa paasta omin voimin maihin, omakohtaiseen +onneen, niinkuin olin sita tahan saakka kuvitellut. Ja ilman haluakaan, +silla kuljethan nyt kuitenkin mukana, niinkuin lippu tangossa, niinkuin +keulakuva laivassa, aina nakyvissa, edella ja ylla. Ethan ole kenenkaan +niinkuin minun, kenen olletkin. Et ollut maaratty minulle sita varten, +kuin olin toivotellut. Sinun tarkoituksesi minulle oli ollut toinen. +Elamallani oli ollutkin toinen maara. Olit tullut tielleni suunnataksesi +sen siihen. Olit tullut vain koskettaaksesi ruumiin koteloa, jotta sielu +paasisi perhona ylos onnensa paivaan. Olit ollutkin vain herattaja uuteen +elamaan. Sita mina, en muuta, niin valittomasti varahdinkin aanesi ensi +kerran kuullessani. Siina puhuikin vain sielu sielulle, henki hedelmoitti +hengen. Siksi kai en saanut pyrkia enka paasta sinua lahemma, vaan sina +menit, niinkuin olit tullutkin. + +Ei siis eroa, vaan hengen yhtymys henkeen. Vien sinut hyvaksi haltijaksi +takaisin, saat olla ja piilla ja tulla vastaan kaikkialla, josta tahdoin +sinut pois, sinua paeten. Korotan sinut kuvaksi, johon katson, kun uuvun, +auttajaksi, jota kohti ojennan kateni, kun en yksin jaksa--alttarille, +jonka ymparilla aherran ja jonka aaressa uhraan kaikki, mika minussa on +parasta. + +Nakyvat kotirannan koivut. Alotan siella elamani uudestaan, panen tarmoni +tyohon toisten hyvaksi, kaiken hyvaksi, joka minua tarvinnee, en ela +itselleni enka omalle onnelleni, elan aidille, annan toisten lapsille, +kun ei minulla itsellani omia. Ei saa elamalla olla yksityisen onnen +tarkoitusta. En tieda silloin viela, myotatuulen kantaessa minua +veneessa, jonka olin sinuakin varten veistanyt, kotirantaa kohti, jonka +hiekka jo kuumottaa ja uimahuone paistaa, en aavista silloin--vahaa +ennen--taman kaiken lopullista tarkoitusta, en, mika on oleva taman +kieltaymyksen pikainen palkka: etten menettanyt sinua, koska suoritin +sinusta taman ansiotyon, koska olin valmis antamaan taman uhrin. Yhdyimme +siksi, etta naytin voivani erota. + +Olisiko voitu muutenkin yhtya? En usko, silla mina uskon, etta jos et +olisi annettu minulle palkkioksi tasta, ei elamastamme myoskaan olisi +tullut se, mika siita tuli ja miksi se oli tarkoitettu, eika onnemme +sisalloksi se, minka se siita sai. Sen langoista kehrattiin sielussani +onnemme loimet ja sina panit siihen sen onnemme kuteet, ja niin +kudottiin, helskytettiin onnemme kangas. + +Ettako se olisi voitu kutoa onnellisen sattumankin langoista ilman sen +yliluonnollisempia ihmeita ja edellakaypia salaisia tarkoituksia? Ettako +mina nyt jalkeenpain vain nain kuvittelen? En jalkeenpain, vaan jo heti +silloin.... Eikahan sattumata ole. Senkin langat juoksevat kadesta, joka +niita edeltamaaraten johtaa ja niista tietoisesti kutoo. Sattumattaretkin +ovat kohtalotarten kaskylaisia. Ne sen asettivat, niinkuin niille +maarattiin. Ne ne panivat minulle onnen koetehtavan ja elamalle sen +velvoituksen. Sain sinut ensi kerran sita varten, etta elamani ei olisi +vain itseani, vaan myoskin muita varten, ja toisen kerran sain sinut nyt +tanne, koska se oli sita ollut. Onnemme tuli onneksi myoskin muille, ja +mina luulen, etta sita jatkuu, niin kauan kuin jaksan. + +Tama oli ensimainen elamani suuria sunnuntaipaivia. Monesko lienee tama, +jona tata muistelen? + + + + +Veneen kokka karahtaa kotirannan hiekkaan, uimahuoneen viereen, +lehtipurjeen kantamana puolitiehen maihin. + +Olen siis taas kotona. Minut valtaa hetken heikkous ja voimattomuus. +Miksi tulin tanne takaisin? Enko tullut takaisin maailmaan liian pian? On +yhtakkia siina rannalla, missa kylman pohjatuulen laine loiskaa ja pienia +vaahtopalloja kiitelee ylos hiekalle, sanomattoman lohdutonta, kolkkoa ja +arkista, niinkuin voi olla vain silloin, kun ilta-aurinko niinkuin nyt +yli mustansinisen veden, pohjatuulen paalta pilvettomasta luoteesta, luo +lahjomatonta kovaa valoaan niin, etta nakyy jokainen lehti, jokainen +rihva, jokainen salo ja rako ranta-aidassa. Airo kolahtaa koleasti, vesi +veneen tapissa korisee melkein ilkeasti, Anti-koira on koko ajan maannut +kappyrassa kokkatuhdolla, retki on ollut hanelle pettymys, ei mitaan +riistaa, sinne jai karkelokaverikin. Se loikkaa laiskasti maihin ja +lahtee vetelasti edelta pihaan saamatta hantaansa kayraksi. + +Minusta on, kuin olisin tullut uutimettomaan huoneeseen, harsot ovat +poissa, ei ole auerta ajatusten eika tunteiden ymparilla. Elaman karu +todellisuus viluttaa, sydan ja sielu varisee, ei mikaan varaja. Nainko +tuleekin olemaan? Jaksanko? En saa hanta jaamaan, en sillakaan tavalla +kuin kuvittelin ollessani onnenlaulajan lumoissa. Han on auttamattomasti +poissa, puhallettuna kuin tahkasta heilimon helve, kuin kultapoly +poutaperhon siivilta. + +Nakkaan lehtipurjeen kauas jarveen, olkoon siella, vesi viekoon. Nostan +jauhosakin selkaan ja lahden kumarissa sen raskaan painon alla +nytkyttamaan rantapolkua ylos verajalle. Pudotan toisella kadella alas +sen puut. En viitsi sulkea niita, tulenmahan sitten takaisin. Paatan +menna huvimetsikon ja puutarhan lapi rakennuksen paitse suoraan aitoille. +Tuijotan polkuun, hatunlippa on valunut silmille, en nae eteeni, mutta +tunnen tien ilmankin. Jahka tulen pihlajamajan poytakivelle, taytyy siina +korjatakseni sakkia paremmin selkaan ja saada parempi ote. + + + + +Kuka siina istuu, kuka nousee? + +Sina! Sina siina seisot. + +"Hyvaa paivaa," sanoo aanesi. + +En saa vastanneeksi, silla ojentautuessani vyorahtaa sakki maahan, +pitkakseen, sen suun side aukeaa ja jauhoja valahtaa maahan. Minun taytyy +nostaa se pystyyn puuta vasten ja sina teet liikkeen kuin kumartuaksesi +minua auttamaan. Olen siina edessasi ihan jauhottuneena avojaloin ja +avopain, silla lakkikin putosi sakin kanssa. + +"Ette tunne," sina sanot, hymyillen ystavallisesti, samalla hiukan +hamillasi. + +"Tunnenhan toki," mina sammallan hengastyksissani. + +Sina ojennat katesi, en aio uskaltaa tarttua siihen, ennenkuin olen +polyttanyt omani jauhoista, mutta sina tartut siihen siita huolimatta ja +pudistat sita reippaasti. + +"Oletteko te taalla?" saan mina vihdoin kysytyksi. + +"Kai olen, koska olen," sina naurahdat ja pyorahdat ympari. + +"Teko?" + +"Niin, mina" ... ja sina pyorahdat takaisin. + +"Jaa, niin, niinpa tietenkin--antakaa anteeksi, etta isanta ottaa vastaan +vieraan tassa asussa." + +"Ei ole vaaraa, koska en aio teita syleilla! + +"Ettepa tietenkaan."--Olen sen verran paassyt tajuihini, etta saan +naurahtaneeksi mukana. + +"Suokaa anteeksi hammennykseni, mutta--kuinka neiti on taalla?... Etteko +siis mennytkaan?" + +"Minne?" + +"Juhlilta pois--'Saimassa'." + +"Tyttoni siina vain menivat." + +"Mina luulin nahneeni--" + +"Naitte siis vaarin. Mutta minne te sielta katositte?" + +"Minako?" + +Mina olen istuutunut puutarhan penkille ja sina istut toiselle +vastapaata.... En saa katsotuksi sinua silmiin, naen vain jalkasi, sirot +ja lujat, ja voimakkaan nilkan ja kaunismuotoiset kengat. Sitten naen +sinut vyotaisia myoten, joihin on kiinnitetty valkoinen ruusu, aivan +varmaan aidin ruusupenkista otettu, joita siella oli vain yksi semmoinen +suuri, mina tunnen sen siita, etta sen yksi lehti punertaa. + +En saa sitten selvaksi muuta ajatusta, kuin etta minun pitaisi sitoa +sakin suu ja vieda sakki aittaan ja menna muuttamaan vaatteita. Mutta kun +vieras istuu, olisi varmaan epakohteliasta jattaa hanet tahan yksin. +Kasvoihisi vilkaisten mina naen, etta silmasi hymyilevat, mutta ei +huulet. + +"Tu--tulitteko hevosella vaiko--?" + +"Ihan laamannin oriilla, tadin kanssa." + +"Se on siivo ja saysea--missa se on?" + +"Tallissa." + +"Oliko taalla ketaan miehia kotona?" + +"Ei ainoatakaan, kuuluvat lahteneen jonnekin takamaalle heinaan." + +"Vai jo ne menivat--ja niin, niinhan pitikin." + +Sina nahtavasti koetat pidattaytya purskahtamasta nauruun--suusi ymparys +varahtaa ja silmissa on veitikka--sinulla on pieni, soma olkihattu, +kiinnitettyna paksun palmikon taa--sieramet elaa. + +"Kuka sen sitten riisui?" + +"Jaa, oriinko?" + +"Niin." + +"Mina." + +"Se on siivo ja saysea--jaa, johan sanoin sen," ja mina kysyn kiireesti: + +"Onko se--tuota--saanut heinia--kun ei ollut korttakaan vanhoja heinia +koko talossa, kun piti kevaalla syottaa kaikki ja repia olkikatotkin?" + +"Mina niitin aitinne luvalla apilasta." + +"No, sehan sopi erinomaisesti!" mina melkein riemahdan. + +"Olette ollut myllyssa," sina sanot, kun en mina taaskaan tieda, mita +sanoisin. Paassani on sisainen paine, mutta ei mikaan paase sielta ulos. + +"Kah, sakki valuu, minun taytyy vieda se aittaan"--ja mina melkein +ryntaan sen kimppuun, sitomaan sen suuta. Sina pyydat saada pitaa suuta, +kun mina sidon. + +"Elkaahan toki, te jauhotutte--kylla mina." + +Mutta sina pidat kuitenkin, kiristat oikein lujasti, niin etta rystyt +menevat valkeiksi. + +"Kas niin, nyt mina autan sen selkaanne." + +Mutta sita mina en salli, en, vaikka mita tapahtukoon, minun on saatava +estetyksi sinut jauhottumasta hinnalla milla hyvansa, ja ettet ehtisi, +mina keikautan sen olalleni niinkuin heinasakin ja lahden puolijuoksua +pihaan. Kuulen sinun seuraavan, riennat edelle, avaat minulle puutarhan +portin ja painat siina paahani lakin, ja olet uuden aitan rappusilla +samalla kuin mina. Se nyt ei ole eloaitta se, mutta olkoon menneeksi, +panen sen siihen. + +"Mika soma uusi aitta!" sina sanot. "Aitinne sanoi, etta se on +kivijalasta kattoon isannan itsensa rakentama." + +"Olihan siina minulla toki apulainenkin--taytyy noutaa avain." + +"Se on suulla ... saanko avata ... olkaa hyva." + +Mina sitten sinun avatessa ovea keikautan sakin aittaan, satutan ulos +tullessani otsani kamanaan, sina sanot: Ai!--johon mina:--Ei se mitaan!-- +sina otat avaimen suulta, sanot:--Siinapa on korea avain, ja ojennat sen +minulle. Olen sen verran selvinnyt, etta ajattelen, etta nyt voisi +merkitsevasti sanoa:--Pitakaa se, se on teita varten tehty,--mutta mina +otan sen ja sanon:--Neiti on hyva ja kay sisaan--minun taytyy.... + +Mita minun taytyy? Muuttaa vaatteet. Missa ne onkaan? + +Seison hetken paasta edessasi salissa, miten kuten pukeutuneempana, +ainakin oli minulla, mikali muistan, kengat ja jauhoton takki. Sina istut +sohvapoydan aaressa, toisessa kadessa paperikaaro, toisella selailet +valokuva-albumia. Mina katson velvollisuudekseni ryhtya selittamaan, keta +ne ovat ne ja ne, se on isavainaja, se hanen sisarensa, joka viela elaa, +ne ovat pikkusisaria, jotka ovat kuolleet. + +"Onko isanne kauan sitten kuollut?" + +Mina mainitsen vuosiluvun, sinun isasi on kuollut vuotta ennen. + +"Te asutte setanne luona?" + +"Niin." + +"Jaha, vai niin." + +"Missahan aiti ja laamanska ovat?" + +"Ne menivat jonnekin, jonkun sairaan vaimon luo. Kai he pian tulevat." + +Te katositte niin pian sielta juhlilta, yhtakkia ... en saanut teita +kasiini, kuinka koetinkin, minulla olisi ollut teille asiaa. + +"Olisiko?" + +"Olen nyt sita varten taalla." + +Sina alat avata paperikaaroa. + +"Olettehan kansakoulun johtokunnan esimies, eiko niin?" + +"Olen kylla." + +"Teidan koulunne naisopettajan paikka on julistettu haettavaksi, +hakemusaika paattyy tanaan." + +"Huomenna se vasta paattyy, taman kuun kolmantenakymmenentena ja +ensimaisena kello kaksitoista yolla." + +"No, sittenhan en ole myohastynyt, saan luvan jattaa hakemuspaperini." + +"Haetteko te tanne opettajaksi?" + +"Niin on aikomukseni--luuletteko, etta saan viran?" + +"Se riippuu kanssahakijoista." + +"Niin oikein, mina tarkoitin oikeastaan sanoa: onko minulla toiveita ... +toisin sanoen: vaarallisia kilpailijoita?" + +"Mina katson heti--" + +"Elkaa vaivautuko--ehdinhan saada sitten sen tietaa." + +"Kylla mina sitten heti ilmoitan, kohta kun--" + +"Kiitos." + +"Jaatteko tanne pitkaksi aikaa?" + +"Kuinka tarkoitatte? Se riippuu siita, saanko paikan." + +"Mina tarkoitan--jos saatte--tai jollette saisi," mina sammallan. + +"Jollen saa, matkustan heti." + +"Ja jos saatte viran?" + +"Silloin jaan tietysti pidemmaksikin aikaa." + +"Niin, tietysti." + +Olen mielestani auttamattomasti typera, mutta sina katsot nyt minuun niin +hyvantahtoisesti, melkein hellasti, etta yhtakkia taas saan rohkeutta +sanoa: + +"Mina kylla luulen, etta tulette saamaan viran, koska olette kaynyt +jatko-opiston ja teilla myos on todistus seminaarista ... ja pannaan +myoskin merkitysta laulunopetukseen. Olen ajatellut, etta kaikille +suomalaisille kansakoululapsille olisi opetettava myoskin kanteleen +soittoa." + +"Soitatteko kannelta?" + +"En mina. Enta te?" + +"Hiukan." + +"Sehan on suurenmoista--taalla on eras metsanvartijan vaimo, joka soittaa +aivan erinomaisesti kannelta, ja sen mies osaa tehda niita--saan muuten +sanoa terveisia eraalta tuttavaltanne--tai oikeastaan niin, etta han +varmaan olisi lahettanyt niita, jos olisi tietanyt ... eras ihailijanne." + +Ja paastyani vihdoin puheen alkuun, en saa itseani keskeytetyksi ja mina +kertoa hulautan yhteen menoon kohtauksesta Konttisedan kanssa. + +"Hanko, Tapioseta ... se herttainen aija ... me ristimme hanet +Tapiosedaksi." + +"Han nimitti teita metsanneidoikseen ... kohta sen jalkeen, kun han oli +teista eronnut, han loysi lampaan vuonan, jolta oli jalka poikki." + +"Ai." + +"Ei se mitaan, han sitoi sen ja kylla se kohta on terve ... han on +semmoinen luonnonlaakari, muuten sangen intressantti mies, tietaja...." + +Nyt minulta loppui kaikki asiat. Mita ihmetta mina viela keksisin? Sina +vain katselet ja nayt odottavan lisaa. + +Onneksi tullaan, aiti ja laamanska tulevat. + +"No, sepa mainiota," sanoo aiti. "Pianpa palasitkin, tulit juuri +parhaaseen aikaan." + +"Laskettelin lehtipurjeessa." + +"No, Aini," sanoo laamanska, "saatko viran?" + +"Hanen taytyy saada se," sanoo aiti, "mina puhun itse ukkojen kanssa, jos +ei muu auta,--kun kerran on tarjolla tuommoinen korea tytto, joka +nayttaa olevan viela hyvakin, seka aanesta kuullen etta silmiin +katsoen.... + +"Tati!" sina riemahdat ja kavahdat hanta kaulaan, "anteeksi, mutta enko +saa sanoa tadiksi?" + +"Saathan toki, lapsi kulta." + +Teidan on lahdettava. Mina valjastan hevosen, sina annat sille rappujen +edessa sokeria kammeneltasi ja suutelet sen turpaa ja halaat sen kaulaa. +Sina nouset jantevalla liikkeella tatisi viereen, tartut ohjiin, jotka +ojennan sinulle, mina juoksen avaamaan portin--sina irroitat +vyotaisistasi sen ruusun ja heitat sen minulle. + +"Siina on porttipojalle vaivoistaan!" + +Mina huudan hanelle, etta asia paatetaan ylihuomenna, ja sina huiskutat +viela maantielle kaantyessanne katta hyvastiksi. + +Aiti sanoo:--Tehan olette jo kuulemma tutut etka maininnut siita minulle +mitaan. + +En osaa muuta kuin pyorayttaa aitia hartioista ja suudella hanta--ensi +kerran elamassani. + +Mita tama on? Mita on tapahtunut? Tiedan sen, etta olet tullut, etta olet +ollut meilla--meilla, sina meilla!--mutta mita muuta on tapahtunut sen +lisaksi? Onhan se vallan mahdotonta, ihmetta se on! + +Minun taytyy saada ryhtya johonkin. Riennan rantaan ja siirran veneen +hiekalta omille teloilleen ja airot uimahuoneeseen, ja panen uimahuoneen +lukkoon. Ja lehtipurje ei saa roikkua tuossa vedessa. Mina vien sen +halkovajaan. Siellahan ei ole ollenkaan pilkottuja puita. Pilkon kaikki, +mita siina on pilkkomatta. Aiti sulkee aittojaan yoksi. "Etko tule jo +illalliselle ja nukkumaan?"--"Tulen, tulen." + +Mutta mina en tule. Naen viitakkeeni pistettyna tallin naulaan, sen +tavalliseen paikkaan. Sen terassa on viela siihen tarttuneita +apilanlehtia sinun niittosi jalelta. Nythan on viilea niittaa ja alottaa +samassa heinanteko. Mina menen apilaspellolle ja teroitan rautaani +kauemmin, kuin ehka olisi tarpeen, koska metsanranta helajaa. Satakieli +alkaa soittaa viidakossa ja soittaa koko yon. Niitan apilan maahan yhteen +menoon ja kayn levolle vasta, kun aurinko nousee. + + + + +On semmoinen paiva, kun pohjatuuli on tyyntynyt eika etela viela ottanut +ilmoja valtaansa. Kay vain virit milloin mistakin ja herattelevat +henkaykset. + +Istun ja vuoleskelen piita haravaani ja nidoskelen viitakkeita +halkovajassa, joka on avoin etelaan ja aurinkoon. Vahitellen alkaa kayda +tuulonen yli peltojen ja pihamaan, valellen kuin aiti lasta lampimalla +vedella yli koko ruumiin--enka tieda, mita enaa voisin onnentunteeseeni +lisata. Eihan minulle oikeastaan ole viela mikaan toteutunut, mutta +minusta on, kuin minulle kuitenkin olisi toteutunut kaikki. Kaikki, mika +on tapahtunut, on totta, mina tiedan sen, mutta mina melkein kuin +toivoisin, etta se ei sita olisi, vaan olisi yhakin unta voidakseni siita +herata siihen, etta se on totta. + +Han on ollut taalla--han tulee jaamaan tanne--han on kayva taalla usein +samalla tavoin kuin eilen. Ja mina, joka koetin karkoittaa hanet taalta, +joka lahdin sita varten hanta pakoon, luovuin hanesta ja kaikesta +omakohtaisesta onnesta--ja silloin han tuli tanne! Sen ihmeen jalkeen en +epaile enaa mitaan. Kun se on ollut mahdollista, on kaikki muukin oleva, +mika tahansa maailmassa. Mina tiedan ja tunnen sen. Mina uskon onneeni ja +sen tahteen. Se on ilmoitettu minulle, vaikkei olekaan viela annettu. +Olen rauhallinen ja varma. On tapahtunut taika, jota ei mikaan voi +purkaa. On kuin olisi kuultu rukous ja siihen vastattu, annettu kuin +kohtalon korkea hyvaksyminen sellaisesta, missa minut on pantu +koetukselle, tunnustuksena, kuin palkkiona siita, etta olen ollut +uskollinen siina vahassa, mita minulla on, hanelle, se on: ihanteelleni +ja itselleni. Minussa on voitokas varmuus siita, etta olen siis ollut ja +tulen myos olemaan onnen erikoisen kaitselmuksen alainen. Mina naen ja +selitan kaikki, mita on ollut ja tapahtunut, siina mielessa, etta sinun +taytyi tulla, etta se oli niin maaratty siita saakka, kun minut ensi +kerran kohtasit. Lahdit juhlille, ojensit minulle laiturilla katesi, et +mennytkaan sielta pois, niinkuin luulin, vaan tulit tanne, ja istuit +odottamaan minua puutarhan penkilla. Autoithan minua heti, sidoit yhdessa +kanssani sakin suun, avasit portin, painoit hatun paahani, avasit aitan +oven, heitit minulle portilla kukan.... Jos minulle nyt juuri +annettaisiin jotakin muuta taman lisaksi, mina tuskin jaksaisin ottaa +sita vastaan. + +Sina olet jo taalla, olet taalla siksi, etta olet aina ollut. Olet ollut +aina, elamani nakymattomana haltijana, monessa muodossa, nyt ilmestyit +vain lopullisessa, siina, missa tulet aina olemaan, kaikkialla niinkuin +kuultokuvana kirkon kaari-ikkunassa, jossa, taivaan ollessa harmaan ja +tumman, siita ennen nakyi vain himmea hahmo, mutta jossa nyt, auringon +sadehtiessa sisaan taydelta teraltaan, varit hehkuu ja aariviivat elavat. +Tata uskoani mina siina itsekseni juhlin. Tama on ensimainen niita onnen +hiljaisia pyhia, semmoisia, jolloin ei olla kirkossa, vaan vietetaan se +kotona, omassa yksityishartaudessa. Niita on ollut meilla--kuinka +paljon! Niista ei toinen tiennyt, et sinakaan aina, vaikka olitkin aina +niissa mukana. Kun ei nyt vain kukaan tulisi--mutta ei tule kukaan, ei +aitikaan, istuu kai omassa huoneessaan ja pitanee omien aatostensa pyhaa +hankin.... + + + + +Tuli viela pieni takatalvi siihen kevaaseen, satoi lumen onneni +oraaseen.... + +Missa sina viivyt? Miksi et tulekaan, vaikka olet saanut tiedon? + +Saithan heti tiedon, ja mina odotin, etta tulisit samassa, odotin uuden +kotisi avaimet valmiina. Odotin paasevani sita sinulle nayttamaan, uutta, +vasta valmistunutta, puhdistettua, maalattua. + +Et tullut sina paivana, et toisena, et kolmantena, et koko viikolla. +Katselin maantielle, kuulostelin jokaisen rattaan ritinaa. Ehka tulet +sunnuntaina kirkkoon. Et ollut siella. + +Oli mentava jokivarrelle heinaan, laamannin ohi. Ajattelin: ehka naet jo +veneen ja riennat avopain rantaan, heilutat liinaa ja huikkaat. Hovissa +on vieraita, lienee nimipaiva, syntymapaiva, voi olla vaikka kihlajaiset, +niista mina tiedan heidan juhlansa. Istuvat valkoisissaan verannalla ja +olkihatuissa, ja naiset harsohameissa, toiset heittavat ayraalla renkaita +ilmaan, huudahdellen, hypahdellen, naurahdellen; sina lennatat rengasta +tuomarin pojalle, vartalosi notkahtaa, palmikkosi heilahtaa. Et huomaa +venetta, vaikka on viitakkeita kokassa ja haravoita perassa. + +Menenko maihin? En. + +Olisi ollut sinulla kiireempi kaydaksesi, jos tulit tanne sen tahden, +kuin jo kuvittelin. + +Satoi lumen mielen yli, kaiken taannoisen yli. On kolea olla, epailyn ja +epavarmuuden vilu tunkee sieluun ja mieleen--silla en enaa jaksa uskoa +mahdolliseksi mitaan siita, mita olin kuvitellut. Eiko siina ollutkaan +mitaan taikaa, etta tulit, eiko merkinnytkaan mitaan, etta istuit ja +odotit puutarhan penkilla, avasit portin, kiersit auki aitan lukon ja +heitit portilla kukan ja huiskutit tien kaanteessa katta. + +Mita sina minusta, semmoinen kuin sina, semmoisesta kuin mina, kompelo, +saamaton, sina hieno toisen maailman tytto, noiden suurellisten sukua. +Olen hulluttelija, ainainen luulottelija, parantumaton haaveilija ja +unien nakija--enka kuitenkaan jaksa paasta siita omin voimin eroon, en +koskaan. + +Raadan siella viikon paivat heinakuun helteessa, lepailen yot viileassa +ladossa, saan sen tayteen parhaita heinia, ei ole kaynyt edes aamukaste +karhon paalla--kaikki minulle onnistuu, ei vain se ainoa, mita enin +toivon. + +Kun palaan, ovat hovin ovet kiinni ja kaikki nakyvat olevan poissa. Kun +tulen kotiin, kysyn: + +"Onko uusi opettajatar kaynyt?" + +"Ei ole nakynyt," aiti melkein arahtaa kankaansa takaa, iskien pirtaa, +"ovat kuulemma olleet retkilla pitkin pitajaa ajelemassa vieraidensa +kanssa.... Ja taitaa katsella sita omakseen tuomarin poika," aitinsa +haastoi. + +"Lieneeko jo saanut?" + +"En tieda," tiuskaa aiti. + +Tulee vasyneen tyomiehen raukea sunnuntai. En valita enaa mistaan. Ei +siis ole mikaan muuttunut. Riutuva paiva paistaa iltaisia pihoja pitkin, +ilottoman sunnuntain sanomattoman ikava ehtoo, kuva eletysta ja viela +elettavasta. Lepaan aittani ylasillalla ja luen lehtea. Varpuset +narskuttavat katon harjalla. Aitivanha istuu kamarinsa ikkunassa, +silmalasit nenalla ja tutkii sanaa. + + + + +Niin silloin narahtaa portti ja sina tulet yltyleensa valkoiseen puettuna +siita sisaan. Sina tulet arasti liukuen kuin metsalintu joskus eksyessaan +autioon taloon, niinkuin olisi vahan kiire, niinkuin pelkaisit +myohastyvasi, silma tahystellen joka taholle, kummastellen, eiko taalla +ollakaan kotona, kolkutat porstuan ovelle, mutta niin arasti, ettei aiti +kuule, katsahdat aittaankin pain, huulilla utelias hymy ja silmissa +kyseleva, melkein hataytynyt katse, mutta et huomaa minua, silla +ylasillan luukku on vain puoleksi auki ja mina en liikahda. Menet +puutarhaan, tulet takaisin, kadessa heinankorsi, jota heilutat, istahdat +keinulaudalle, suorit helmojasi--ja mina katson sinuun ja naen silmasi, +vaikkeivat ne nae minua, naen joka piirteesi, odottavan ilmeesi--kun +tietaisin, mita ajattelet? Sina viimein rykaiset ja mina myos, ennenkuin +astun aitasta ulos. Sina sanot:--Ah! + +"Iltaa," sanon mina. + +Olet noussut, ilostunut, punastut, varahdat--mita? + +"Voi, annatteko anteeksi," sina sanot ja tarjoat minulle molemmat katesi. + +"Mista niin?" + +"Etten ole tullut ennen teita kiittamaan." + +"Eihan siina mita kiittamista." + +"Onhan--kun olette toteuttanut hartaimman toivoni." + +"Sehan oli helposti toteutettavissa semmoisilla todistuksilla ja +suosituksilla." + +"Miten hyvansa, mutta kiitos kuitenkin." + +"Kaymmeko sisaan?" + +"Istumme tassa." + +"Nahkaas, saanko kuitenkin selittaa. Siella oli koko ajan vieraita ja +retkia ja kaikenlaista muuta ... ja minun taytyi ... mutta nyt se saa +riittaa ... mina melkein karkasin pappilasta. Olin tullessani koululla, +mutta en paassyt sisaan." + +"Olette saanut maalia hihaanne." + +"Kiipesin ikkunaan.... Tahtoisin nyt heti paikalla paasta sinne-- +jarjestamaan ja toimimaan--milloin voin muuttaa?" + +"Milloin tahansa ... kaikkihan on valmiina...." arvelin teidan muuttavan +laamannista vasta syksylla." + +"Ei, mina muutan sinne heti ... tulin pyytamaan avaimia." + +"Ehka saan tulla teita saattamaan ja nayttamaan? Valjastan heti. Kaytte +ehka siksi aikaa aidin luo." + +"Emmeko mene mieluummin jalkaisin?" + +"Niinkuin tahdotte." + +Aiti tulee. + +"Valkoinen kuin morsian--ja jos jo lieneekin--mutta jos olisi totta, mita +puhuvat, olisi kai sulhanenkin mukana." + +"Ei ole totta, tati kulta," sina sanot tyynesti hymahtaen, ja mina naen, +etta se ei ole totta. + +"Suottahan mina vain, ilman aikojani," sanoo aiti ja hanen ryppynsa +sateilevat, suupielista ja silmain kulmista yli kasvojen. + +Suli siihen sen takatalven lumi--eika sita sitten enaa koskaan satanut +meidan onneemme. + + + + +Muistatko--?... kysyn, silla nythan meita on tasta lahtien naita +muistelemassa kaksi--muistathan sen ikimuistoisen ensimaisen +kavelyretkemme kesaisena iltana ja yona, aina uudelleen eletyn, joka +kerta kun yhdessa kaantelimme onnemme kuvakirjan lehtia. + +Silla kavelylla ja sina lampimana kesaisena iltana, joka vahitellen +vaihtui viileaksi yoksi, ohi pappilan ja kirkon, ohi kirkonkylan talojen, +oikopolkua peltojen lapi, vahan matkaa suuren tyynen jarven rantaa, +sitten syrjatieta koulun lehtoiseen niemeen ja sielta takaisin maantielle +ja viela raikasta, helahtelevaa hongikkoa siihen, missa erottiin, mutta +ei erottukaan--silla kavelylla pantiin koko tulevan elamamme pohja, +virisi yhteiselamamme johtosavel soimaan aina tahan paivaan asti. + +Et aavistanut, mika riemu taytti rintani, kun mina maantielle tultuamme +kysyin:--Menemmeko niittyja myoten suoraan pappilan kautta vai ympari?-- +ja sina sanoit:--Menemme ympari, niin emme tapaa heita.--Ovatko ne +siella?--Ovat--vaan en valittaisi nyt heista--tahdon olla nyt teidan +kanssanne. + +Sina kayt toisella puolen tieta, mina toisella, uusi, yltyleensa valkea +pukusi tumman vihreaa havumetsaa vasten. Sina vaikenet hetken, sitten se +tulee purkautuen, kuin olisi se jo kauan ollut sydamellasi: + +"Mina tata tieta siksi, etta saisin kerrankin hairitsematta puhua +totisista, joista taalla ei kukaan valita--silla ne totisesti eivat +valita muusta kuin niista pienista omistaan, nama taalla niinkuin +heikalaiset kaikkialla, ei mitaan yleista harrastusta, ei isanmaallista +innostusta--ei laamannissa, ei pappilassa ... ne melkein saalivat minua, +etta olen antautunut opettajaksi ... pitavat sita paahanpistona ... olisi +muka niin paljon parempaa ja arvokkaampaa semmoiselle kuin minulle--mina +lopulta melkein suutuin ja laksin--oikeassa oli opettajani: 'ei taman +kansan kultuuria linnoista kasin luoda--aivan toisista keskustoista kuin +kartanoista ja hoveista ja suurista pappiloista uuden ajan valo tulee +sateilemaan Suomen saloille.' Ja se on totta--naina kahtena viikkona mina +vasta oikein olen sen huomannut--mina olen siita nyt niin varma, niin +varma--kun vain voisin ja osaisin!"--ja sina taoit nyrkilla avoimeen +kammeneesi. + +"Te varmaan voitte." + +"Luuletteko?" sina sanoit lampimasti ja astuit askeleen keskemmalle tieta +omalta puoleltasi, ja mina samoin omaltani, ja me kavelimme kohta +rinnakkain, lahekkain, nopein askelin, sinun innostuksesi tahdissa, joka +samalla oli tarttunut minuun. + +"Taalla ei ole, vaikka toivoin ja luulin, minulle ketaan henkiheimoa, ei +ainoatakaan ymmartajaa...." + +"Ei taalla ole, ei ole ollut minullekaan." + +"Mutta meidan taytyy siis, ainakin meidan olla sita toisillemme. Kylla +mina tietaisin, kuinka, kun vain saisin apua jostain. Koulutyo kylla +menee, sen tiedan, mutta minusta pitaisi muutenkin herattaa, virittaa-- +tahdotteko auttaa minua?" + +Mina sanon--sydan sykkyralla--etta mina, mita suinkin voin, etta mina +kylla--ja etta kokemukseni ovat juuri samat. + +"Katsokaa, se menee kylla, kun on se tahto ja se henki. Voi, voi, sita +olisi niin sanomattoman paljon,--minun taytyy saada teidat mukaan--tehan +olette seka talonpoika etta herra--juuri niinkuin jokaisen olisi oltava +tassa maassa, taalla maalla.... Mina heti nahtyani teidat laivassa sain +kuin ilmestyksen, etta siina han on, jos missaan, jota tarvitsen: +ylioppilaslakki ja kotikutotakki.--Minne te sielta juhlasta yhtakkia +katositte?" + +"Olitte siella aina niiden minulle vieraiden ymparoimana." + +"Niin, niin, se oli sellaista touhua.... Mutta te ihan kuin kartoitte +minua." + +"Enhan tiennyt, mita olisitte ajatellut, jos olisin tunkeutunut +tuntematonna...." + +"Te ette ole minulle tuntematon, sanoinhan sen jo heti laivassa!" sina +sanoit melkein kiivaasti, ollen leikilla suuttuvinasi ja sitten sille +naurahtaen, hiukan hamillasi. + +"Mita te sanoitte?" + +"Etteko enaa muista?" + +"Tahtoisin kuulla sen viela kerran." + +"Niin tarkistakaa sitten korvanne ja kuulkaa, etta meilla tytoilla oli +siella kullakin 'ihanteemme' ja 'ihastuksemme', ja te olitte langenneet +minun osalleni. Nyt sen kuulitte--viela kerran! + +"Saanko viela kysya: mika minussa sitten oli niin ihannoitavaa ja +ihastuttavaa?" + +"Etteko katsonut siella koskaan katuikkunaan? Tuommoinen totinen, hirvean +totinen, ehka hiukan ujo, avosilmainen, otsa aatteellisissa rypyissa, suu +asianymmartavassa supussa, lakin reunan alla kahertynyt valkoinen tukan +reuna--nyt se on jo hiukan kellertynyt, huomaan--olennoitunut kuva siita, +minka olin luonut itselleni 'isanmaan toivosta', joka elaa vain aatteissa +ja ihanteissa, niinkuin minusta pitikin. + +"En mina, valitettavasti kylla, siella juuri ollenkaan niissa aatteissa +ja ihanteissa elanyt ... painvastoin mina menetin senkin vahan, mita olin +sita ennen omistanut ... ainakin suurimmaksi osaksi." + +"Ette te ole mitaan menettanyt...."--Ja sitten sina taas sanoit oikein +totisesti: "Ja sentahden taytyy meidan, kahden ja ainoan takalaisen, +tehda liitto." + +"Kuinka ajattelette?" + +"Tyoliitto ... valistusliitto ... teidan taytyy vastata kaikkia +toiveitani--toteuttaa se ihanteeni ... kuuletteko?" + +"Mutta milla tavoin olette ajatellut?" + +"Antakaa minulle ensin katenne ... naemme sen sitten, milla tavalla ... +paaasia on aluksi, etten ole taalla missaan yksin. Jos ette lupaa, +peruutan hakemukseni ja haen itselleni vaikutusalaa jostain muualta." + +"Eihan toki, eihan toki--kyllahan mina tietysti teen kaikki, minka vain +voin." + +"Kiitos." + +"Mita nauratte?" + +"Pelastystanne--etta ehka jaisitte ilman opettajaa." + +"Mutta ettehan minua ollenkaan tunne, mista tiedatte, etta mina kelpaan +teidan tarkoituksiinne?" + +"Jos en tieda, niin tunnen, aavistan ... kuulen aanestanne ja naen +ilmeestanne ... sita paitse tati laamanska on kertonut teista ja +toimistanne taalla.--Sielta niiden vaunut nyt ajavat ... painaumme tahan, +niin ne eivat huomaa." + +Laamannin vaunut ajoivat pappilan puistokujaa, jonka tienhaaraan me juuri +olimme tulossa, ja me painausimme kiireesti ruispellon suojaan, kunnes ne +olivat ohi. + +Sina nauroit: + +"On kuin me jo olisimme liitossa ... salaliitossa heita vastaan...." + +Me nousemme. Sina kurkotat ruiskukan aidan yli ja kiinnitat sen rintaani. +Et puhu mitaan, se tapahtuu kuin ohimennen. En saa edes kiitetyksi, kun +sina samassa hyppaat takaisin maantielle. + +Olen kuin suunniltani, kuin huumautunut, en ymmarra viela, mita tama +oikein on. Onko han tullut heidan luotaan kokonaan minun luokseni? Hanko +minulle semmoista puhuu, minusta semmoista uskoo? Tietaako han, +aavistaako han, mita han oikein on minulle? Eihan tama vain olle mikaan +nakohairio, eihan han vain viela pyrahtane pois niinkuin lintu polulta-- +eika jaa muuta kuin oksan heilahdus?--Hanko pyytaa minua avukseen, minua +yhteistyohon, minua liittoonsa, joka taalla kaiken ikani en ole muuta +niin kaivannut kuin apua ja henkiheimoa ja ymmartajaa? Tuleeko han +omakseni ... onko jo tulemassa? Olisiko se sittenkin mahdollista? +Valittaako han minusta muutenkin kuin aate- ja tyotoverina? Mutta sama +se, vaikkapa vain sellaisenakin ... onhan ihmeellista, uskomatonta, etta +tama on nyt nain, sittenkuin asken oli niin kokonaan toisin. Mina kysyn +tata kaikkea, samalla koko ajan kuullen sinun puhuvan yha edelleen, ja +mina vastaan ja alan itsekin suunnitella ja alan innostua--josta sina yha +lampenet ja aanesi varahtaa ja povesi nousee ja silmasi tummuu. + +Me ohjelmoimme yha edelleen kulkiessamme ohi kirkon ja kirkonkylan +talojen. Se on haaveilua enemman kuin suunnittelua. Sinun suunnitelmasi +vaihtuvat, sinulla on mielestani aate toinen toistaan onnistuneempi ja +tarpeellisempi. (Ne olivat niita, joita kaikkia sitten koetimme +toteuttaa.) + +"En missaan ole kuullut niin kauniita aania kuin taalla, tuossa kirkossa +--minka ihanan kuoron taalla voisikaan saada aikaan! Ja se on saatava +aikaan! On ihmeellista, kuinka sellainen kuoro yhdistaa ja kuinka sen +kautta paasee heita lahelle, kuinka se kokoo nuoria ja vanhojakin ja +kuinka sen ohessa sitten voi heille puhua ja heita innostuttaa ja saada +heita mukaan muuhunkin. Me ensin laulatamme heidat hereille heidan omalla +laulullaan." + +"Kansan laululla kansan." + +"Juuri niin, mutta kuulkaa, eihan siella koululla kuulu olevan edes +urkuharmoniakaan. Me ryhdymme heti hankkimaan arpajaisia. Ja siihen +ainakin taytyy saada nuo herrasvaetkin mukaan. Meilla on tehtavia +loppumattomiin, vaikka koko elinajaksemme!" + +"Me--! Meilla--!--Vaikka koko elinajaksemme--!" + +Tahdon olla, lupaan olla mukana kaikessa--mina sinun kanssasi--me kaksi-- +me, sina ja mina.... Heraa aatteita ja alotteita, joista ei asken ollut +aavistustakaan, loydan itsestani semmoista, jota en olisi uskonut +olevankaan. Alkaa nyt, mika sitten jatkui kautta koko elaman, etta sina +hedelmoitat, annat uskoa ja luottamusta. Mina aina aloin kuin kuivua, kun +sina joskus satuit olemaan poissa.... Eihan se, mita suunnittelimme, +ollut mitaan niin erikoisen nerokasta, ei mitaan itsessaan ihmeellista ja +uutta, mutta siina oli minulle ihmeellista se, etta me molemmat aioimme +samaa, ihailimme ja rakastimme samaa. + +Kaikki kay niin luontevasti, olemme kuin vanhat tutut--olemme jo kauan +sitten astuneet samoin askelin ja minusta tuntuu kuin olisimme jo kauan +sitten sointuneet yhteen, naista jo monesti puhuneet ja sopineet, ja +voisimme kulkea kasikadessa. Mina sanon vaha valia: "Niin juuri, juuri +sita minakin olen", ja sina sanot samoin--ja sehan se sitten on ollutkin +elamanlaulumme ainainen kerronta. Mina sanon, etta juuri naitahan minakin +olen kaiken ikani hautonut ja ajatellut, vaikkei minulla ole ollut +henkiheimoa eika ymmartajaa. + +"Ei minullakaan ole ollut sita, johon olisin oikein sointunut," sina +sanot--"muita kuin vanha opettajani," sina sitten hetken kuluttua lisaat. + +"Onhan tosin minullakin ollut Tapioseta ja metsanvartijan Johanna ja +hanen miehensa." + +"Keta ne ovat?" sina kysyt ja mina kerron heista hiukan, mina kerron, +etta Johanna oli toinen rakkauteni, kun han oli pieni tytto ja mina viela +pienempi poika; ensimainen rakkauteni oli eras punainen tytto, joka onki +tuolla pappilan laiturilla. + +"Onko teilla ollut montakin rakkautta?" sina kysyt, hymahdat. + +"On," sanoin mina samoin ... "oli viela eras tytto koulukaupungissa, jota +en edes puhutellut, ja eras laulajatar, joka oli kuin taivaan enkeli, ja +Taaton tati, isani sisar." + +"Eiko muita?" + +"Ja eras, joka oli, mutta jota ei kuitenkaan ollut. Enta teilla?" + +"On minullakin ollut--eras, josta en tiennyt, oliko hanta vai eiko." + +Mina tahtoisin puhua siita enemman, kertoa koko elamani, paasta sinua +viela lahemma. Mina tahtoisin sanoa, mika minusta nayttaa olleen sen +tarkoitus: se, etten joutunut taalta pois, voidakseni taalla olla apuna +sinulle, kun kerran ehka tulet, etta taalla varta vasten valmistuisin +kaikkeen siihen, mihin sina minua taalla tarvitset. Sinahan tarvitset +minua, minahan kelpaan sinulle, ennen kaikkia muita, siksi etten ole +samanlainen kuin ne muut taalla--ja jos en olisi jaanyt tanne, en olisi +sinusta se, mika olen, vaan samanlainen kuin ne muut. Minun elamallani on +siis ollut tarkoitus, edeltamaaratty, sinun tahtesi, sita varten, etta +voisin olla sinulle apuna. Tahtoisin saada taman kaiken sinulle +jotenkuten sanotuksi, jotta tietaisit, ja luottaisit.... + +Mutta on tultu koulun portille. Se on siina pikku niemessaan vahan +yksinaisena, autiona ja suljettuna korjauksen ja puhdistuksen jalelta. +Porttikin on tylysti lukossa. Joistain ikkunoista puuttuu viela lasit ja +niiden edessa on rumat laudat. Piha on nurmettunut. Mina avaan sinulle +ovet ja me kaymme kaikki huoneet. Juhlasalissa sina laulahdat, koettaen +sen sointua. Se on hyva, oikein hyva.... Sina huudahtelet ja ihastelet +uusia, siisteja huoneita. Sinun huoneestasi on nakoala jarvelle ja yli +kirkonkylan peltojen, ja sina huomaat, etta siella kauimpana nakyy meidan +talon paaty ja sen katon yli koivut. + +"Ehka nakyy sielta tuletkin talvella?" + +"Ei nay, ikava kylla." + +"Mutta lippu nakyisi." + +"Meilla ei ole lippua." + +"Laittakaa se lippu, mina laitan myos." + +Suljemme taas ja levahdamme ulkoporstuan penkilla. On kuin innostuksesi +yhtakkia olisi jotenkuten laimentunut, niinkuin olisit jostain +alakuloinen, epavarma, mutta koettaisit kuitenkin koettamalla pysya +vireessa. + +"Taalla on nyt tietysti hiukan autiota ja tyhjaa, mutta jahka lapset +tulevat--miksi koulu ei ala heti? On niin pitkalti syksyyn.... Tuohon +taytyy laittaa puutarha--jotain siihen voisi vielakin kylvaa. Mutta mista +mina saan hevosen ja miehen--tuletteko te auraamaan sen auki?" + +"Mutta aiotteko todellakin heti muuttaa tahan autioon taloon--taalla on +teille liian kolkkoa ja yksinaista." + +"En voi jaada laamanniin--se on nyt vain niin--enkahan tieda, minne mina +muuannekaan." + +"Tulkaa meille siksi aikaa--aiti varmaan ottaisi teidat ilolla vastaan-- +ja mina myos." + +"Ja teko myos?" + +Et vastannut sen varmemmin. En saanut selville, mita ajattelit ja aioit. +Katsoit minuun vain pitkasti ja silmaa rapayttamatta. Sitten luomesi +varahtivat ja sina nousit ja me lahdimme. Tie kulki jarven rantaa, +korkean hongikon viileata pylvastoa. Sina kavelit vaieten, katsahtaen +vain kerran toiselle puolelle tien, missa mina kavelin, ja naytit olevan +jossain kaukana. + +"Kai mina nyt tulen toimeen koulullakin ... mutta jos tulisin teille +siksi aikaa, kunnes koulu alkaa, voisinko olla teille joksikin hyodyksi-- +mina tarkoitan: jollain tavalla avuksi?" + +"Jos valttamatta tahdotte auttaa--" + +"Tahdon--valttamatta." + +"... niin voittehan auttaa aitia kuinka paljon tahansa hanen kankaissaan +ja puutarhassaan ja taloudessaan...." + +"Mina osaan lypsaa, osaan kirnuta, osaan leipoa kuinka hienoja leivoksia +tahansa!" sina yhtakkia riemahdat. + +"Eihan meilla niita niin erittain hienoja." + +"Osaan mina laittaa kalakukonkin!--Mina tulen!--Mutta voisinko auttaa +myoskin teita? Osaan haravoida--" + +"Ja niittaa--!" + +Sina ryopsahdat sille puolelle tieta, missa mina kayn. + +"Mina tulen! Kuule sina--en mina osaa enaa teititella--kuulehan, kun mina +kesalla ensin autan sinua, niin sinako sitten talvella minua?" + +"Sehan sopii." + +Me kuljemme yhtakkia kasikadessa. Sina olet, en tieda kuinka, pistanyt +katesi kainalooni. En uskalla painaa sita kasivarrellani, en edes sita +liikauttaakaan--se kangistuu siihen koukkuunsa, missa se oli, kun tartuit +siihen. Et ota sita pois, ennenkuin olemme laamannin tiehaarassa. + +"Nyt teidan taytyy--sinun taytyy--kaantya--kiitos, aatetoveri, tyotoveri, +kavelykaveri!--Nakemiin!" + +Alat menna kiireesti--kaannyt, kuljet muutamia askelia taapain, poskesi +hehkuvat ja silmasi sateilevat, riennat puolijuoksua--sitten viela kerran +kaannyt. + +"Kuule," mina sanon. "Ela mene sinne, tule meille heti!" + +"Mita sanot?" sina kysyt ja pysahdyt viela kerran. + +"Mina sanoin: tule nyt jo meille!" + +"Nainko myohaan?" + +"Eihan nyt ole myoha--aiti kylla viela valvoo." + +Eparoit lyhyen hetken, sitten sanot: + +"Mina tulen!"--ja tulet. + +Ja me kavelemme takaisin saman tien, jonka asken olimme tulleet. + +Aiti viela valvoo, porttiaitaa vasten nojaten, valkotukka, villahuivi +olkapailla, kaarittyna tiukalle kasivarsien ymparille. + +"No?" sanoo han. + +"Saako tama nuori neiti tulla meille yoksi?" + +"Tottahan toki." + +"Saanko jaada leipomaan ja kutomaan?--mina osaan!" + +"Ja niittamaan ja haravoimaan?" + +"Johan nyt toki--mutta aivanko totta, etta tulet meille?" + +"Totta...." + +"No, voi minun paiviani...." + + + + +Muistatko viela--?--kun sitten jonain paivana sen jalkeen istuimme +penkilla puutarhan lehtimajassa. + +Minako olin sen ensin sanonut vai sina? Mutta kun se oli sanottu, sanoit +sina: + +"Tieda--etta olen rakastanut sinua siita pitaen, kuin sinut ensi kerran +nain." + +"Ja mina sinua jo ennen, kuin sinut nain ... sina olet minulle koko +entinen elamani, ja olet tama nykyinen ... ja olet oleva tulevakin ... +minulla ei nyt nayta olleen mitaan elamaa, jossa sina et olisi ollut +mukana, eika tule olemaan, jossa et olisi oleva mukana." + +Sina tartuit heltyen ja sisaisesti haltioituen molempiin kasiini ja +sanoit totisesti, hartaasti, melkein juhlallisesti, kasvot kiinteina ja +kalpeina: + +"Mina olen rakastanut sinua siita alkaen, kun kohtasin sinut siella +vanhan kirkon puistossa, kun sina, valkolakki ja kotikutotakki, astelit +ajatuksissasi ohitseni, ja vaikket sina silloin etka milloinkaan minua +huomannut, niin mina sanoin itselleni: 'Siina han on' ... tai ehka: +'Semmoinen han on oleva' ... ja han oli seka se etta semmoinen. Ja vaikka +sina yhtakkia katosit enka tiennyt minne, etka tullut enaa minua vastaan, +vaikka odotin--ja vaikka olin menehtya turhan odotuksen ikavaan--enka +tiennyt edes, kuka olit, niin sina et koskaan kokonaan haipynyt +mielestani. Enka ollut koskaan oikeastaan siita onneton, silla olin +varma, etta hanet kerran tapaan, etta aikanaan han tulee, kuinkas ei +tulisi--minulle soi sinusta aina savel jostain niinkuin metsasta +nakymattoman linnun viserrys." + +"Rakas--sina--onko se totta?" + +"Minun sielussani ja sydamessani ei ole koskaan ollut ketaan muuta--eika +siina ole soinut mitaan muuta savelta kuin sinun eika ole voinut soida, +silla se oli viritetty sinun sointuusi heti, kun se mihinkaan +viritettiin. Ja jos siina joskus on pyrkinyt soimaan jokin muu, niin on +se soinut vaarin ja tunne on mennyt umpeen." + +Paastit kateni ja virkoit viela: + +"Ja mina tahdon viela sanoa sinulle sen, etta mina tulin juhlille vain +sita varten, etta ehka tapaisin sinut siella--ja kun kohtasin sinut +laivassa, niin mina tiesin, etta kohtaloni oli ratkaistu, mutta en +uskaltanut sinua lahestya, koska pelkasin, ettet ehka tulisi valittamaan +--ja kun kadotin sinut taas, mutta en voinut menna--ja vain sinua +vartenhan mina tulin sitten tanne--ja kun odotin sinua tassa puutarhan +penkilla enka tiennyt, tulisitko, niin en voinut kasittaa, mika minusta +tulisi, jollei tama sinun talosi olisi oleva minunkin taloni ja sinun +aitisi minun aitini.... Ja nyt olen sanonut mina, mita minulla oli +sanottavana. Sano sina nyt, mita sinulla on." + +"Jos mina sanoisin, mita minulla on sanottavana sinusta, niin pitaisi +minun sanella sinulle koko elamani." + +"Sanele." + +Mina sanelen ne sinulle, aina iltaisin paivan tyon paatyttya, kaikki, +nain kuin tassa. Mina tuon sinulle kaikki, mita minulla on ollut +siihenastista itseani ja onneani--kaikki nama kukkaset kevaiselta +niitylta. Sina sanot:--Tuo viela, tuo viela!--Ja mina tuon, ja kun tuon, +sina sanot:--Kuule, on ihan kuin olisin nama ennen nahnyt, kuin olisin +ollut siina kaikessa minakin mukana!-- + +Olitkin! + +Kun toin sen siita taman talon hyvasta haltijasta, jota olin hoitanut ja +palvellut ja jolle olin uhrannut parhaani, mita osasin ja ymmarsin, jotta +han taalla viihtyisi ja menestyisi ja minua seuraisi elamassani onni, ja +kun sanoin, etta se haltija, jota niin olin hoitanut ja joka oli tata +taloani ja minua vuorostaan hoitanut, sittenkin kai olit sina, niin +sanoit: + +"En mina ollut se, se oli enempi ja parempi kuin mina, mutta minakin +tahdon sita hoitaa niinkuin sina, taalla ja sinussa ja minussa, itsemme +ja muiden onneksi--hoidamme sita yhdessa." + +Ja kuinka me sita hoidimme, kaiken hyvan haltijaa--omaksi onneksemme ja +muiden ja kuinka koetimme koko taman maan ja kansankin onneksi--senhan +sina tiedat. Mutta vaikka tiedatkin, niin mina viela kerron siita +sinulle, silla niin kauan kuin minulla on, mita kertoa onnesta ja +sinusta, onni ja sina taalla pysytte. Ja kun minulla ei enaa ole niista +mitaan kerrottavana, kun kerran paattyvat nama tuhannen ja yhden +onnenpaivan tarinat, silloin paattykoon myoskin minun tarinani, ja mina +lahden ja tulen sinne, missa olet, missapa sitten olletkin. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Muistatko, by Juhani Aho + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTATKO *** + +This file should be named 7muis10.txt or 7muis10.zip +Corrected EDITIONS of our eBooks get a new NUMBER, 7muis11.txt +VERSIONS based on separate sources get new LETTER, 7muis10a.txt + +Produced by David Starner, Tapio Riikonen and Distributed Proofreaders + +Project Gutenberg eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the US +unless a copyright notice is included. Thus, we usually do not +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +We are now trying to release all our eBooks one year in advance +of the official release dates, leaving time for better editing. +Please be encouraged to tell us about any error or corrections, +even years after the official publication date. + +Please note neither this listing nor its contents are final til +midnight of the last day of the month of any such announcement. +The official release date of all Project Gutenberg eBooks is at +Midnight, Central Time, of the last day of the stated month. A +preliminary version may often be posted for suggestion, comment +and editing by those who wish to do so. + +Most people start at our Web sites at: +http://gutenberg.net or +http://promo.net/pg + +These Web sites include award-winning information about Project +Gutenberg, including how to donate, how to help produce our new +eBooks, and how to subscribe to our email newsletter (free!). + + +Those of you who want to download any eBook before announcement +can get to them as follows, and just download by date. This is +also a good way to get them instantly upon announcement, as the +indexes our cataloguers produce obviously take a while after an +announcement goes out in the Project Gutenberg Newsletter. + +http://www.ibiblio.org/gutenberg/etext03 or +ftp://ftp.ibiblio.org/pub/docs/books/gutenberg/etext03 + +Or /etext02, 01, 00, 99, 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90 + +Just search by the first five letters of the filename you want, +as it appears in our Newsletters. + + +Information about Project Gutenberg (one page) + +We produce about two million dollars for each hour we work. The +time it takes us, a rather conservative estimate, is fifty hours +to get any eBook selected, entered, proofread, edited, copyright +searched and analyzed, the copyright letters written, etc. Our +projected audience is one hundred million readers. If the value +per text is nominally estimated at one dollar then we produce $2 +million dollars per hour in 2002 as we release over 100 new text +files per month: 1240 more eBooks in 2001 for a total of 4000+ +We are already on our way to trying for 2000 more eBooks in 2002 +If they reach just 1-2% of the world's population then the total +will reach over half a trillion eBooks given away by year's end. + +The Goal of Project Gutenberg is to Give Away 1 Trillion eBooks! +This is ten thousand titles each to one hundred million readers, +which is only about 4% of the present number of computer users. + +Here is the briefest record of our progress (* means estimated): + +eBooks Year Month + + 1 1971 July + 10 1991 January + 100 1994 January + 1000 1997 August + 1500 1998 October + 2000 1999 December + 2500 2000 December + 3000 2001 November + 4000 2001 October/November + 6000 2002 December* + 9000 2003 November* +10000 2004 January* + + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been created +to secure a future for Project Gutenberg into the next millennium. + +We need your donations more than ever! + +As of February, 2002, contributions are being solicited from people +and organizations in: Alabama, Alaska, Arkansas, Connecticut, +Delaware, District of Columbia, Florida, Georgia, Hawaii, Illinois, +Indiana, Iowa, Kansas, Kentucky, Louisiana, Maine, Massachusetts, +Michigan, Mississippi, Missouri, Montana, Nebraska, Nevada, New +Hampshire, New Jersey, New Mexico, New York, North Carolina, Ohio, +Oklahoma, Oregon, Pennsylvania, Rhode Island, South Carolina, South +Dakota, Tennessee, Texas, Utah, Vermont, Virginia, Washington, West +Virginia, Wisconsin, and Wyoming. + +We have filed in all 50 states now, but these are the only ones +that have responded. + +As the requirements for other states are met, additions to this list +will be made and fund raising will begin in the additional states. +Please feel free to ask to check the status of your state. + +In answer to various questions we have received on this: + +We are constantly working on finishing the paperwork to legally +request donations in all 50 states. If your state is not listed and +you would like to know if we have added it since the list you have, +just ask. + +While we cannot solicit donations from people in states where we are +not yet registered, we know of no prohibition against accepting +donations from donors in these states who approach us with an offer to +donate. + +International donations are accepted, but we don't know ANYTHING about +how to make them tax-deductible, or even if they CAN be made +deductible, and don't have the staff to handle it even if there are +ways. + +Donations by check or money order may be sent to: + +Project Gutenberg Literary Archive Foundation +PMB 113 +1739 University Ave. +Oxford, MS 38655-4109 + +Contact us if you want to arrange for a wire transfer or payment +method other than by check or money order. + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been approved by +the US Internal Revenue Service as a 501(c)(3) organization with EIN +[Employee Identification Number] 64-622154. Donations are +tax-deductible to the maximum extent permitted by law. As fund-raising +requirements for other states are met, additions to this list will be +made and fund-raising will begin in the additional states. + +We need your donations more than ever! + +You can get up to date donation information online at: + +http://www.gutenberg.net/donation.html + + +*** + +If you can't reach Project Gutenberg, +you can always email directly to: + +Michael S. Hart <hart@pobox.com> + +Prof. Hart will answer or forward your message. + +We would prefer to send you information by email. + + +**The Legal Small Print** + + +(Three Pages) + +***START**THE SMALL PRINT!**FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS**START*** +Why is this "Small Print!" statement here? You know: lawyers. +They tell us you might sue us if there is something wrong with +your copy of this eBook, even if you got it for free from +someone other than us, and even if what's wrong is not our +fault. So, among other things, this "Small Print!" statement +disclaims most of our liability to you. It also tells you how +you may distribute copies of this eBook if you want to. + +*BEFORE!* YOU USE OR READ THIS EBOOK +By using or reading any part of this PROJECT GUTENBERG-tm +eBook, you indicate that you understand, agree to and accept +this "Small Print!" statement. If you do not, you can receive +a refund of the money (if any) you paid for this eBook by +sending a request within 30 days of receiving it to the person +you got it from. If you received this eBook on a physical +medium (such as a disk), you must return it with your request. + +ABOUT PROJECT GUTENBERG-TM EBOOKS +This PROJECT GUTENBERG-tm eBook, like most PROJECT GUTENBERG-tm eBooks, +is a "public domain" work distributed by Professor Michael S. Hart +through the Project Gutenberg Association (the "Project"). +Among other things, this means that no one owns a United States copyright +on or for this work, so the Project (and you!) can copy and +distribute it in the United States without permission and +without paying copyright royalties. Special rules, set forth +below, apply if you wish to copy and distribute this eBook +under the "PROJECT GUTENBERG" trademark. + +Please do not use the "PROJECT GUTENBERG" trademark to market +any commercial products without permission. + +To create these eBooks, the Project expends considerable +efforts to identify, transcribe and proofread public domain +works. Despite these efforts, the Project's eBooks and any +medium they may be on may contain "Defects". Among other +things, Defects may take the form of incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other +intellectual property infringement, a defective or damaged +disk or other eBook medium, a computer virus, or computer +codes that damage or cannot be read by your equipment. + +LIMITED WARRANTY; DISCLAIMER OF DAMAGES +But for the "Right of Replacement or Refund" described below, +[1] Michael Hart and the Foundation (and any other party you may +receive this eBook from as a PROJECT GUTENBERG-tm eBook) disclaims +all liability to you for damages, costs and expenses, including +legal fees, and [2] YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE OR +UNDER STRICT LIABILITY, OR FOR BREACH OF WARRANTY OR CONTRACT, +INCLUDING BUT NOT LIMITED TO INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE +OR INCIDENTAL DAMAGES, EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE +POSSIBILITY OF SUCH DAMAGES. + +If you discover a Defect in this eBook within 90 days of +receiving it, you can receive a refund of the money (if any) +you paid for it by sending an explanatory note within that +time to the person you received it from. If you received it +on a physical medium, you must return it with your note, and +such person may choose to alternatively give you a replacement +copy. If you received it electronically, such person may +choose to alternatively give you a second opportunity to +receive it electronically. + +THIS EBOOK IS OTHERWISE PROVIDED TO YOU "AS-IS". NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, ARE MADE TO YOU AS +TO THE EBOOK OR ANY MEDIUM IT MAY BE ON, INCLUDING BUT NOT +LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A +PARTICULAR PURPOSE. + +Some states do not allow disclaimers of implied warranties or +the exclusion or limitation of consequential damages, so the +above disclaimers and exclusions may not apply to you, and you +may have other legal rights. + +INDEMNITY +You will indemnify and hold Michael Hart, the Foundation, +and its trustees and agents, and any volunteers associated +with the production and distribution of Project Gutenberg-tm +texts harmless, from all liability, cost and expense, including +legal fees, that arise directly or indirectly from any of the +following that you do or cause: [1] distribution of this eBook, +[2] alteration, modification, or addition to the eBook, +or [3] any Defect. + +DISTRIBUTION UNDER "PROJECT GUTENBERG-tm" +You may distribute copies of this eBook electronically, or by +disk, book or any other medium if you either delete this +"Small Print!" and all other references to Project Gutenberg, +or: + +[1] Only give exact copies of it. Among other things, this + requires that you do not remove, alter or modify the + eBook or this "small print!" statement. You may however, + if you wish, distribute this eBook in machine readable + binary, compressed, mark-up, or proprietary form, + including any form resulting from conversion by word + processing or hypertext software, but only so long as + *EITHER*: + + [*] The eBook, when displayed, is clearly readable, and + does *not* contain characters other than those + intended by the author of the work, although tilde + (~), asterisk (*) and underline (_) characters may + be used to convey punctuation intended by the + author, and additional characters may be used to + indicate hypertext links; OR + + [*] The eBook may be readily converted by the reader at + no expense into plain ASCII, EBCDIC or equivalent + form by the program that displays the eBook (as is + the case, for instance, with most word processors); + OR + + [*] You provide, or agree to also provide on request at + no additional cost, fee or expense, a copy of the + eBook in its original plain ASCII form (or in EBCDIC + or other equivalent proprietary form). + +[2] Honor the eBook refund and replacement provisions of this + "Small Print!" statement. + +[3] Pay a trademark license fee to the Foundation of 20% of the + gross profits you derive calculated using the method you + already use to calculate your applicable taxes. If you + don't derive profits, no royalty is due. Royalties are + payable to "Project Gutenberg Literary Archive Foundation" + the 60 days following each date you prepare (or were + legally required to prepare) your annual (or equivalent + periodic) tax return. Please contact us beforehand to + let us know your plans and to work out the details. + +WHAT IF YOU *WANT* TO SEND MONEY EVEN IF YOU DON'T HAVE TO? +Project Gutenberg is dedicated to increasing the number of +public domain and licensed works that can be freely distributed +in machine readable form. + +The Project gratefully accepts contributions of money, time, +public domain materials, or royalty free copyright licenses. +Money should be paid to the: +"Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +If you are interested in contributing scanning equipment or +software or other items, please contact Michael Hart at: +hart@pobox.com + +[Portions of this eBook's header and trailer may be reprinted only +when distributed free of all fees. Copyright (C) 2001, 2002 by +Michael S. Hart. Project Gutenberg is a TradeMark and may not be +used in any sales of Project Gutenberg eBooks or other materials be +they hardware or software or any other related product without +express permission.] + +*END THE SMALL PRINT! FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS*Ver.02/11/02*END* |