Initial commit of ebook 79037 filesHEADmain

4 files changed, 5678 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..9f57f44
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,13 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
+*.htm text
+*.html text
+*.png binary
+*.jpg binary
+*.svg text
+*.pdf binary
+*.bmp binary
+*.zip binary
+*.midi binary
+*.mp3 binary
diff --git a/79037-0.txt b/79037-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..fddd76a
--- /dev/null
+++ b/79037-0.txt
@@ -0,0 +1,5653 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 79037 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+PAKOLAISET II
+
+Romaani kahdesta maanosasta
+
+
+Kirj.
+
+SIR A. CONAN DOYLE
+
+
+Suomennos.
+
+Alkuteoksen nimi: "The Refugees" (1893)
+
+
+
+
+
+Jyväskylässä,
+K. J. Gummerus Oy,
+1926.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Uudessa maailmassa:
+
+ 24. Kultaisen kyynäräkepin lähtö.
+ 25. Kuoleman vene.
+ 26. Viimeinen satama.
+ 27. Kutistuva saari.
+ 28. Quebec'in lahdessa.
+ 29. Ääni laivan akkunassa.
+ 30. Sisämaan vesiä.
+ 31. Päänahaton mies.
+ 32. Sainte Marie'n isäntä.
+ 33. Ruskean hirven surma.
+ 34. Veristä väkeä.
+ 35. Kuolema ovella.
+ 36. Paaluvarustuksen valtaus.
+ 37. Munkki saapuu.
+ 38. Sainte Marie'n ruokasali.
+ 39. Kaksi uimaria.
+ 40. Loppu.
+
+
+
+
+
+
+UUDESSA MAAILMASSA.
+
+
+
+
+Neljäskolmatta luku.
+
+KULTAISEN KYYNÄRÄKEPIN LÄHTÖ.
+
+
+Pieni joukko matkasi nyt edellä uutisten, kiitos de Catinat'n ajoissa
+tuomien tietojen. Kun he kulkivat Louvierkylän läpi aikaseen aamulla,
+huomasivat he tunkiolla alastoman ruumiin ja tiedusteluunsa saivat
+eräältä vahdilla kuulla, että se oli eräs hugenotti, joka oli kuollut
+katumattomana, mutta sen ei tarvinnut merkitä sitä, että uusi laki
+olisi astunut voimaan, sillä sellaista sattui sangen usein siihen
+aikaan. Rouen'issa oli kaikki rauhallista, ja ennen iltaa oli kapteeni
+Efraim Savage vienyt laivaansa, _Kultaiseen kyynäräkeppiin_, sekä
+heidät että heidän tuomansa tavarat. Se oli tosin pieni alus, noin
+seitsemänkymmenen tonnin vetoinen, mutta aikana, jolloin moni lähti
+merille avoveneessä, peläten enemmän kuninkaan, kuin luonnonvoimien
+raivoomista, oli se kuitenkin hyvä turvapaikka. Samana yönä nosti alus
+ankkurinsa ja lähti lipumaan alas kiemurtelevaa jokea. Se oli hidasta
+kulkua. Oli puolikuu ja itätuuli, ja joki kierteli ja kaarteli niin
+vaihtelevasti, että toisinaan näytti siltä, kun he olisivat menossa
+virtaa ylöspäin.
+
+Pitkät matkat saattoivat he kulkea täysin purjein eteenpäin,
+mutta usein täytyi heidän myös laskea laivan molemmat veneet vesille ja
+hinata sitä vaivaloisesti. Perämies Tomlinson Salemista ja kuusi
+vakavaa tupakkaapurevaa uusenglantilaista merimiestä palmettohatuissaan
+vetivät hartaasti airoillaan, kunnes heitä aamunkoitteessa tarvittiin
+purjeitten selvittelemiseen ja Amos Green, de Catinat ja vieläpä vanha
+kauppamieskin astuivat heidän tilalleen. Vihdoin auringon noustua alkoi
+joki levetä ja kumpainenkin ranta kaartui yhä kauemmaksi muodostaen
+välilleen pitkän suppilonmuotoisen merenlahden. Efraim Savage haisteli
+ilmaa ja astuskeli reippain askelin laivankannella, vilkutellen
+harmaita silmiään. Tuuli oli heikentynyt, mutta vei heitä kuitenkin
+hitaasti eteenpäin.
+
+"Missä tyttö on", kysyi Efraim.
+
+"Hän on minun hytissäni", sanoi Amos Green. "Ajattelin, että hän ehkä
+tulee toimeen siellä, kunnes pääsemme yli."
+
+"Missä itse aiot maata sitten?"
+
+"No, no. Kuusenoksa-vuode ja koivunkuorinen peitto on ollut minulle
+kylliksi näinä vuosina. En tarvitse muuta kuin tuon valkopetäjäisen
+laivankannen ja huopapeittoni."
+
+"Hyvä, vanha mies ja tuo sinitakkinen, hänen veljenpoikansa voivat
+saada kaksi vapaata vuodetta. Mutta sinun täytyy puhua tuolle nuorelle
+miehelle, Amos. Minä en halua mitään hakkailua laivallani, poika, ei
+mitään kuiskutteluja tai armastelua tai muita sellaisia hullutuksia.
+Sano hänelle, että tämä laiva sattuu olemaan Bostonista ja ellei hän
+pysy erillään tuosta tytöstä, niin näytän minä hänelle bostonilaisia
+tapoja. Niitä on näytetty paremmillekin miehille kuin hän on. Pidä
+huoli siitä, ettei laivassa kuherrella, muutoin opetan minä häntä
+erinäisillä pyöräyksillä."
+
+"Sääli että lähdimme niin äkkiä, etteivät he kerinneet mennä naimisiin
+ennen sitä. Hän on hyvä tyttö, Efraim ja hän on myös kelpo mies,
+vaikkakin heidän tapansa hieman poikkeavatkin meikäläisistä. He eivät
+näy ottavan elämää yhtä raskaasti kuin me, ja ehkäpä he saavatkin siitä
+irti enemmän huvia."
+
+"En ole eläessäni kuullut, että meidät olisi pantu tänne hakemaan huvia
+siitä", sanoi vanha puritaani, puistaen päätään. "Kuoleman varjon
+laakso ei minusta tunnu nimensäkään puolesta sopivan miksikään
+leikkikentäksi. Se on koettelemusta ja kuritusta, sitä se on,
+katkeruuden sappi ja synninkahleet. Me olemme pahoja hamasta
+syntymästämme, niinkuin löyhkäävästä suosta juokseva joki, ja meillä on
+tarpeeksi tekemistä pitääksemme itsemme oikealla tiellä eikä puhua
+huvista ja muista joutavuuksista."
+
+"Minusta se näyttää olevan yhtä sekalaista, kuin rasvaiset ja kuivat
+kakut pemmikaanipussissa. Katsokaapa tuota aurinkoa, kun se juuri on
+painumassa puitten taa ja katsokaa tuota punaista hehkua pilvissä ja
+virran kalvossa, joka kiertyy kuin punainen nauha ympärillämme. Se on
+sanomattoman kaunista silmälle ja se meitä ilahuttaa, enkä usko että se
+vaikuttaisi sillä tavalla mieleeni, ellei Luoja olisi niin tahtonut.
+Monta kertaa, kun illan tullen olen metsässä maannut polttaen piippuani
+ja olen tuntenut kuinka hyvälle tupakka maistaa ja nähnyt kuinka
+loistava kellastunut vaahtera ja purppuranvärinen saarni on ja kuinka
+punainen kumipuu väikkyy pensaston lomassa, silloin olen aina
+ajatellut, että se mies on täysi hölmö, joka epäilee, ettei tämä kaikki
+olisi tarkoitettu tekemään ihmistä onnellisemmaksi."
+
+"Sinä olet ajatellut liian paljon metsissä", virkkoi Efraim Savage,
+levottomasti katsahtaen häneen. "Älä anna purjeittesi kasvaa
+suuremmiksi kuin laivasi kantaa, poika, äläkä luota omaan viisauteesi.
+Isäsi oli kotoisin Bay'stä ja sinä juonnat juuresi suvusta, joka
+ennemmin pudisti Englannin tomut jaloistaan, kuin kumarsi Baalia. Pidä
+sanasta kiinni, äläkä mene siitä yli. Mutta mikä vanhaa miestä vaivaa?
+Hän ei näytä oikein rauhalliselta."
+
+Vanha kauppamies oli nojannut laivan kaiteeseen ja katsellut kaihoisin
+ja väsynein silmin punaista, kiemurtelevaa jälkeä laivanperässä, joka
+näytti Pariisiin päin. Adelekin oli tullut kannelle ja hieroskeli nyt
+vanhan miehen kylmiä käsiä ja kuiskasi hänelle rakkauden ja lohdutuksen
+sanoja, ajattelematta vähääkään niitä vaivoja ja huolia, jotka hänellä
+itsellään vielä oli edessään. He olivat jo tulleet niin pitkälle
+matkallaan, että hiljalleen virtaava joki oli vaihtunut paiskelevaksi
+aallokoksi. Vanha mies näki kauhulla kuinka kokkapuu nousi korkealle
+ilmaan ja kävi mielettömästi kiinni kaiteeseen, kun kansi näytti
+luistavan hänen altaan.
+
+"Me olemme aina Jumalan kädessä", kuiskasi hän. "Mutta Adele, on
+pelottavaa tuntea Hänen voimansa liikkuvan allamme."
+
+"Tulkaa kanssani, setä", sanoi de Catinat, pannen kätensä ukon
+käsikoukkuun. "Siitä on jo kauan kun olette levännyt. Ja sinä Adele,
+minä pyydän, että menet nukkumaan, tyttöparkani, sillä matkamme on
+ollut väsyttävä. Menkää nyt, tehkää mielikseni, ja kun heräätte, niin
+ovat sekä Ranska että muut huolemme jääneet kauas taaksemme." Kun isä
+ja tytär olivat jättäneet kannen meni de Catinat taas perään, jossa
+Amos Green ja kapteenikin olivat.
+
+"Olen oikein iloinen kun sain heidät alas, Amos", virkkoi hän, "sillä
+pelkään, että meillä vielä tulee olemaan vaikeuksia."
+
+"Kuinka niin?"
+
+"Näetkö tuolla harmaan maantien, joen vasemmalla rannalla? Kahdesti
+olen jo puolen tunnin ajalla nähnyt siellä hevosmiehiä ratsastavan
+henkensä edestä. Tuolla, missä näet torninhuippuja ja savua on Honfleur
+ja sinne he menivät. En ymmärrä kuka muu, kuin kuninkaan sanansaattaja
+saattaisi ratsastaa niin hurjasti. Oh, katso tuolla tulee kolmas!"
+
+Harmaalla, vihreitä niittyjä kiertelevällä viivalla, näkyi musta
+pilkku, joka liikkui eteenpäin suurella nopeudella, katosi puuryhmän
+taakse näyttäytyäkseen taas ja joka oli matkalla kaukana siintävään
+kaupunkiin. Kapteeni Savage otti esille kiikarinsa ja tarkasti
+ratsastajaa.
+
+"Niin, niin", sanoi hän kohottaessaan sen uudelleen. "Sotilas se on,
+aivan varmasti. Voin nähdä hänen miekkansa välkähtävän auringon
+valossa. Minä luulen, että saamme enemmän tuulta kohta ja tuulella me
+jätämme jälkeemme minkä laivan hyvänsä Ranskan vesillä, mutta
+kaleerilaiva tai myös asestettu laiva voisi nyt päästä kimppuumme."
+
+De Catinat oli Amerikassa ollessaan oppinut ymmärtämään englannin
+kieltä aika hyvin, joskaan ei osannut sitä sujuvasti puhua. Hän kääntyi
+nyt Amos Greenin puoleen ja sanoi: "Pelkään, että tuotamme hyvälle
+kapteenillemme harmia ja että hän vielä palkinnoksi ystävällisyydestään
+menettää sekä laivansa että lastinsa. Kysyppä häneltä, eikö hän pitäisi
+parempana laskea meidät maalle, jossakin tuolla oikealla rannalla. Me
+voisimme ehkä rahojemme avulla päästä Alankomaihin."
+
+Efraim Savage katsoi matkustajaansa entistä hieman leppeämmällä
+silmällä. "Nuori mies", virkkoi hän, "huomaan että ymmärrätte
+jonkinverran puhettani." De Catinat nyökkäsi päätään myöntävästi.
+
+"Sanonpa teille sitte, että minua ei hevillä nujerreta. Jokainen, joka
+on ollut minun mukanani merillä, sanoisi teille samaa. Se on näet sillä
+tavalla, että niin kauan kuin Jumala tahtoo, seison minä ruorissa ja
+määrään itse suuntani, ymmärrättekö?"
+
+De Catinat nyökkäsi taas, vaikka saikin aivan vaillinaisen käsityksen
+vanhan merikarhun kuvakielestä.
+
+"Tulemme kohta tuon kaupungin kohdalle ja kymmenessä minuutissa saamme
+tietää, odottaako meitä vielä mikään vaara. Sillä aikaa kerron teille
+jutun, josta voitte päätellä minkälaisen miehen kanssa olette lähtenyt
+purjehtimaan. Siitä alkaa nyt olla kymmenen vuotta, kun purjehdin
+_Sukkelalla_, noin kuudenkymmenen tonnin prikillä, tehden kauppaa
+Bostonin ja Jamestownin välillä. Etelään veimme aina puutavaraa,
+turkiksia ja muita tarveaineita ja pohjoiseen taas toimme tupakkaa ja
+siirappia. Eräänä yönä, heikonlaisella etelätuulella ajoimme karille,
+kaksi penikulmaa itään Mayniemestä ja pohjaan sitä mentiin niin kuin
+kivi. No niin, aamulla, kun siinä uiskentelin ympäri etumaston
+puolikkaan varassa, näkemättä merkkiäkään tovereistani tai maasta.
+Minulla ei ollut erikoisen kylmä, sillä oli aikainen syksy ja sain
+sitäpaitsi suurimman osan ruumistani kohotetuksi maston päälle, mutta
+minulla oli nälkä ja jano ja olin sitäpaitsi loukkaantunut. Minun ei
+auttanut tehdä muuta, kuin vetää vyötäni pari reikää tiukemmalle ja
+veisattuani virren, aloin katsella ympärilleni. Ja kyllä siinä
+katselemista riittikin, enemmän kuin tarpeeksi. Viiden, kuuden jalan
+päässä minusta oli näet suuri kala, suunnilleen yhtä pitkä kuin puukin,
+josta pitelin kiinni. Tuntuu aika somalta, kun täytyy pitää jalkojaan
+vedessä, kun tuollainen otus on ääressä, valmiina maistelemaan
+varpaitasi."
+
+"Hyvä Jumala", huusi ranskalainen sotilas. "Eikö se syönyt teitä?"
+
+Efraim Savage'n silmät vilkuttivat lystikkäästi hänen muistellessaan
+tapausta. "Minäpä söin sen", virkkoi hän.
+
+"Mitä!" huudahti Amos.
+
+"Se on totinen tosi. Minulla oli kääntöveitsi taskussani, tämä sama
+veitsi, ja sillä aikaa kuin potkin jaloillani pidättääkseni petoa
+kauempana, sain veitselläni irroitetuksi hyvänlaisen epätasaisen
+puupalan, jonka terotin molemmista päistään, kuten eräs neekeri kerran
+Delawaressa oli minua neuvonut. Sitten lopetin potkimisen ja odotin.
+Hai tuli kohti, kuin haukka kananpojan kimppuun. Kun se sitte kääntyi
+vatsa ylöspäin, työnsin minä vasemmalla kädelläni puupalasen suoraan
+sen irvistävään kitaan ja annoin sen purra sitä samalla kun pistin
+veitseni sen kidusten väliin. Se koetti päästä irti siitä, mutta minäpä
+näet en hellittänyt, vaikka se vei minut niin syvälle, etten luullut
+koskaan enää palaavani pinnalle. Olin jo menehtymäisilläni kun tulimme
+taas ylös, mutta ukko olikin kääntynyt selälleen ja sillä oli
+parikymmentä reikää valkeassa paidan etumuksessaan. Pääsin sitte
+takasin mastonpuolikkaalleni, vaikka olinkin sukeltanut
+viitisenkymmentä syltä ja silloin minä pyörryin."
+
+"Entä sitte?"
+
+"Kun taas selvisin, oli tyyni ja siinä ui kuollut hai aivan lähelläni.
+Uitin mastoni sen luo ja irroittamallani köyden pätkällä tein silmukan
+sen pyrstön ympäri ja kiinnitin sen sitte mastoon. Sitte ryhdyin
+syömäpuuhiin ja viikon kuluessa pääsin jo sen selkäevään saakka, kun
+_Siro_ Gloucesteristä tapasi minut siinä niin pyöreänä ja
+lihavana, että töin tuskin pääsin kapuamaan sen kannelle. Se on
+tällaista, jota Efraim Savage tarkoittaa, kun hän sanoo, ettei häntä
+hevillä nujerreta."
+
+Kertoessaan muistelmiaan oli puritaani-kapteeni silmäillyt vuoroon
+pilviä, vuoroon lepattavia purjeita. Tuuli tuli puuskittain, väliin
+täyttäen purjeet, jättääkseen ne taas velttoina riippumaan. Repaleiset
+pilvet kulkivat sitävastoin hyvää vauhtia taivaalla. Niitä kapteeni
+mielenkiinnolla tarkkaili, aivankuin hän olisi ratkaissut vaikeaa
+tehtävää. He olivat nyt Honfleur'in kohdalla, puolisen penikulman
+päässä siitä.
+
+Useita pursia ja prikejä näkyi siellä yhdessä rykelmässä ja kokonainen
+laivasto kalastajaveneitä laski juuri purjeitaan. Kaikki oli kuitenkin
+rauhallista, sekä kaarevalla laiturilla, että puolikuun muotoisella
+linnakkeella, jonka yllä liehui kultalilja-lippu. Satama oli nyt heidän
+takanaan ja vauhti näytti paranevan tuulen kiihtyessä. De Catinat oli
+jo mielestään varma, että vaarat oli vältetty, kun ne yht'äkkiä
+näyttivät päinvastoin kasvavan.
+
+Aallonmurtajan takaa tuli äkkiä näkyviin suuri, musta alus, joka pyörsi
+heitä kohti ja jonka keulasta ja kymmenestä airoparista pärskyi
+korkealle valkea vaahto. Sen perässä riippui soma valtakunnan vaakuna
+ja kokassa kiilsi auringonvalossa suuri tykki. Se oli täynnä miehiä ja
+siellä täällä näkyvästä välähdyksestä saattoi päättää, että he olivat
+hyvin aseistettuja. Kapteeni otti kiikarinsa, tähysti sitä hetken ja
+vihelsi pitkään. Sitten hän taas katsahti pilviin.
+
+"Kolmekymmentä miestä", sanoi hän, "ja se voittaa meidät vauhdissa
+kolmannella osalla."
+
+"Te, sir, riisukaa tuo sininen takki päältänne, tai muuten saattaa
+siitä tulla harmia meille kaikille. Herra pitää kyllä huolen omistaan,
+jos me vain itse vältämme tyhmyyksiä. Ota auki nuo luukut Tomlinson.
+Kas niin! Missä on Jean Sturt ja Hiram Jefferson? Aseta heidät
+luukkujen ääreen ja kun minä vihellän, on ne paiskattava kiinni
+jälleen. Ylemmä, ylemmä! Anna vetää niin täysillä purjeilla, kuin
+mahdollista. Amos ja Tomlinson, tulkaahan tänne, että saan puhua pari
+sanaa kanssanne."
+
+Kolmin seisoivat he peräkannella neuvotellen ja tarkaten
+takaa-ajajiaan. Ei ollut epäilystäkään siitä, että tuuli parani, mutta
+se ei vielä ollut yhtämittainen ja perässä tuleva laiva saavutti heitä
+yhä. He voivat jo erottaa perässä istuvien meriupseerien kasvot ja
+tykkimiehen palavan sytyttimen, jota hän piti valmiina kädessään.
+
+"Haloo!", huusi eräs upseeri selvällä englanninkielellä. "Laskekaa
+sivullemme tai ammumme."
+
+"Keitä te olette ja mitä te tahdotte?" huusi Efraim Savage äänellä,
+joka kuului rannalle asti.
+
+"Tulemme kuninkaan nimessä ja me etsimme erästä pariisilaista
+hugenotti-seuruetta, joka astui laivaanne Rouen'issa."
+
+"Kääntäkää eturaaka ja laskekaa laivan sivuun", komensi kapteeni Savage.
+"Laskekaa raput alas ja olkaa varuillanne! Kas niin. Nyt olemme
+valmiita ottamaan vastaan heidät."
+
+Raakapuu kääntyi ja laiva kellui rauhallisesti laineilla. Toinen laski
+sen kylkeen pitkittäin, tykki suunnattuna amerikalaiseen ja osasto
+miehiä sormi liipasimella, valmiina ampumaan.
+
+He nauroivat ja kohauttelivat olkapäitään nähdessään, että heitä
+vastassa oli kokonaista kolme miestä. Nuori, rivakkaliikkeinen ja
+kissanviiksinen mies oli silmänräpäyksessä kannella miekka
+paljastettuna kädessä.
+
+"Kaksi miestä tänne. Seisokaa tuossa rappujen päässä, kersantti.
+Heittäkää tänne köysi ja kiinnittäkää se pylvääseen. Pitäkää varanne
+siellä ja olkaa valmiina ampumaan. Te tulette kanssani, korpraali
+Lemoine. Kuka on laivan kapteeni?"
+
+"Minä olen", sanoi Efraim Savage alistuvasti.
+
+"Teillä on kolme hugenottia laivallanne?"
+
+"Oho! Hugenotteja, ovatko ne niitä? Huomasin kyllä, että heillä oli
+kiire päästä maasta, mutta kun he rehellisesti maksoivat matkansa, niin
+ei minun asiani ollut tutkia heitä sen enempää. Vanha mies ja hänen
+tyttärensä sekä eräs nuori mies, suunnilleen teidän ikäisenne ja
+jonkinlaisessa erikoispuvussa?"
+
+"Univormussa, sir. Kuninkaallisen kaartin univormussa. Kyllä ne ovat
+niitä, joita etsimme."
+
+"Ja te aijotte viedä heidät mennessänne?"
+
+"Aivan varmaan."
+
+"Ihmisparat. Oikein sääli tulee heitä."
+
+"Niin minunkin, mutta käsky on käsky ja se täytyy täyttää."
+
+"Aivan niin. Vanha mies nukkuu hytissään. Neiti on omassaan myös ja
+kolmas nukkuu lastiruumassa, sillä meillä ei ollut muuta paikkaa
+hänelle."
+
+"Nukkuu, sanoitte? Sitten lienee parasta yllättää hänet."
+
+"Mutta luuletteko, että uskallatte tehdä sen yksin. Hän on tosin
+aseeton, mutta hän on suurikasvuinen nuori mies. Etteköhän tee
+viisaammin, jos kutsutte parikymmentä miestä avuksenne?"
+
+Upseeri oli oikeastaan ajatellutkin sitä, mutta kapteenin pureva
+huomautus yllytti häntä.
+
+"Tulkaa kanssani, korpraali", sanoi hän. "Näitäkö rappuja, sanoitte?"
+
+"Niin, rappuja alas ja sitte suoraan eteenpäin. Hän makaa tuolla kahden
+verkapaalun välissä."
+
+Efraim Savage katsoi ylös ja veti suunsa julmaan hymyyn. Tuuli vinkui
+nyt köysistössä ja maston tukiköydet soivat kuin kaksi harpunkieltä.
+Amos Green oleili kersantin lähettyvillä, joka oli pantu vartioimaan
+rappuja, kun taas Tomlinson, perämies, seisoi täysinäinen vesiämpäri
+kädessään jutellen huonolla ranskankielellä edessään olevien
+merimiesten kanssa.
+
+Upseeri laskeutui hitaasti rappuja alas ja korpraali seurasi hänen
+jälessään ollen jo rintaansa myöten luukussa, kun toinen oli kerinnyt
+pohjalle. Ehkäpä hän oli huomannut jotakin Efraim Savagen ilmeessä tai
+ehkäpä myös ympäröivä pimeys oli peloittanut nuorta ranskalaista
+upseeria, joka tapauksessa heräsi hänessä äkkiä epäluulo.
+
+"Ylös takaisin, korpraali", huusi hän. "Luulen olevan parasta, että
+pysytte siellä ylhäällä!"
+
+"Mutta minä luulen, että sinun on parasta pysyä siellä, missä olet",
+sanoi puritaani, joka oli huomannut upseerin tarkoituksen hänen
+eleistään. Ja asettaen jalkansa korpraalin rintaa vasten, antoi hän
+tälle sellaisen sysäyksen, että sekä hän, että raput tulivat suinpäin
+alla seisovan upseerin niskaan. Tätä tehdessään puhalsi hän samalla
+pilliinsä ja samassa oli luukku paikallaan ja molemmat rautasalvat
+kiini. Kuullessaan luukun rämähdyksen oli kersantti kääntynyt päin,
+mutta samassa sieppasi Amos Green häntä vyötäisistä ja heitti hänet
+laidan yli mereen. Nyt katkesi laivoja yhdistävä köysi, raakapuu
+kääntyi entiseen asentoonsa ja ämpärintäysi vettä ryöpsähti yli
+tykkimiehen sammuttaen hänen sytytyssoihtunsa ja kastellen
+sankkiruudin. Sankka kuulasade vingahti ilmassa ja tupsahti laivan
+kylkeen, mutta kun valtoimena oleva laiva hyppeli jyrkissä, lyhyissä
+laineissa, oli tähtääminen aivan mahdotonta. Turhaan ponnistelivat
+miehet airoissaan, turhaan koitti tykkimies kuin mieletön saada
+tykkiään uudelleen kuntoon. Laiva joutui suunnastaan samalla kun priki
+lensi pois täysin purjein navakassa tuulessa. Pum! jymähti vihdoin
+tykistä ja viisi pientä reikää suurpurjeessa osoitti, että kartessit
+olivat lentäneet liian korkealta. Toinen laukaus ei jättänyt
+minkäänlaista jälkeä ja kolmannella huomasi selvästi, että he olivat
+tykinkantaman ulkopuolella. Puolta tuntia myöhemmin oli musta pilkku
+taivaanrannalla ja siinä pieni kullalta hohtava läikkä ainoa, mikä enää
+näkyi Honfleur'in vartiolaivastoa. Yhä matalammiksi kävivät rannat,
+sininen ulappa laajeni laajenemistaan, kunnes le Havre'n savut
+näyttivät pieniltä pilvenhattaroilta läntisellä taivaanrannalla.
+Kapteeni Efraim Savage käveli laivansa kannella yhtä tuimannäköisenä
+kuin ennenkin, mutta hänen harmaat silmänsä vilkuttivat hieman
+leikillisesti.
+
+"Tiesin, että Herra pitää murheen omistaan", virkkoi hän tyytyväisenä.
+"Meillä on nyt kokka suoraan kotia kohti ja tämän paikan ja Bostonin
+kolmen vuoren välillä ei ole mutaläiskääkään. Sinä olet viimeaikoina
+saanut liian paljon noita ranskalaisia viinejä, Amos, mennäänpä tuonne
+alas maistamaan oikeata Bostonin valmistetta johon on pantu
+kaksinkertainen annos maltaita."
+
+
+
+
+Viideskolmatta luku.
+
+KUOLEMAN VENE.
+
+
+Kahden päivän ajaksi joutui _Kultainen kyynäräkeppi_ seisomaan
+tyynessä le Hague niemen kohdalla, mutta kolmantena nousi navakka tuuli
+ja nopeasti loittonivat he rannikolta, niin että se muutaman tunnin
+kuluttua miltei häipyi näkyvistä. Olisi luullut, että pakolaiset tuolla
+aavalla ulapalla, missä raikas tuuli hyväili poskia ja suolainen vesi
+tuntui miltei huulilla, olisivat päässeet huolista ja voineet
+ainaiseksi jättää jäljen rippeetkin noista tarmokkaista miehistä,
+joitten hurskas uskonvimma oli saanut aikaan enemmän vahinkoa, kuin
+kevytmielisyys ja pahuus olisivat yhteensä voineet vaikuttaa. Mutta
+vieläkään he eivät niistä päässeet, sillä mökkiläisen synnit jäävät
+useimmiten oven sisäpuolelle, kun taas palatsin korkeudesta pahuus
+leviää yli maitten ja merien.
+
+"Olen levoton isästä, Amory", sanoi Adele, heidän seistessään vanttien
+ääressä ja tarkatessaan ohutta pilvenkaistaletta, joka osoitti suuntaa,
+minne se maa jäi, jonka he ainaiseksi olivat jättämäisillään.
+
+"Mutta eihän hänellä enää mitään vaaraa ole."
+
+"Ehkäpä ei julmien lakien puolelta, mutta pelkään, ettei hän saa nähdä
+luvattua maatamme."
+
+"Mitä tarkoitat, Adele? Setäukkohan on terve ja reipas."
+
+"Ah, Amory, hänen sydänjuurensa olivat kasvaneet kiinni Pyhän Martin
+kadulle ja kun ne revittiin irti, merkitsi se hänelle koko elämää."
+
+"Mutta hänhän tottuu uuteen elämään vähitellen."
+
+"Kunpa niin olisi! Mutta pelkään kovasti, että hän on liian vanha
+sellaiseen muutokseen. Hän ei valita sanallakaan, mutta näen hänen
+kasvoistaan, että hän on kokonaan murtunut, tuntikausia saattaa hän
+tuijottaa jälkeensä Ranskaa kohti kyynelten valuessa hiljaa poskille.
+Ja hänen tukkansa on viikon kuluessa muuttunut harmaasta aivan
+valkoiseksi."
+
+De Catinat oli myöskin huomannut tuon värinvaihdoksen. Hän oli myös
+huomannut, että hänen kasvonsa olivat entistä totisemmat ja että hänen
+päänsä oli raskaasti painunut rintaa vasten hänen käydessään. Hän oli
+jo sanomaisillaan että merimatka mahdollisesti palauttaisi hänen
+hyvinvointinsa, kun Adele huudahti hämmästyksestä ja osoitti sormellaan
+merelle. Hän oli sillä hetkellä erinomaisen kaunis, seistessään siinä
+käsi ojennettuna ja varjostaen silmiään toisella, tumma tukka hulmuten
+tuulessa ja poskilla näkemänsä aiheuttama puna.
+
+"Katso", huudahti hän. "Tuolla kelluu jotakin laineilla. Näin sen äsken
+nousevan aallon harjalle."
+
+Hän katsoi tytön osoittamaan suuntaan, mutta ei aluksi nähnyt mitään.
+Heillä oli yhä myötätuuli, tummanvihreät aallot nousivat korkeina ja
+niitten harjat alkoivat leikitellä vaaleankeltaisina ryöppyinä. Silloin
+tällöin viskautui aalto kannellekin pärskytellen suolaista vettään
+silmille.
+
+Äkkiä huomasi de Catinat aallon harjalla jotakin mustaa, joka samassa
+katosi toisen harjan taakse. Se oli niin kaukana, ettei hän voinut
+erottaa, mikä se oli, mutta pari tottuneempia silmiä oli jo huomannut
+sen. Amos Green oli seuratessaan tytön osoitusta heti arvannut
+asianlaidan.
+
+"Kapteeni Efraim", huusi hän, "tuolla on vene oikealla."
+
+Uusenglantilainen merikarhu nosti kiikarinsa tukien sitä laivanlaitaa
+vasten.
+
+"Niin on, se on vene", sanoi hän, "mutta tyhjä. Se voi olla joku laidan
+yli huuhtoutunut tai rannalta karannut vene. Laskeppa tuota kohti
+Tomlinson, meille onkin nyt yksi liika vene tuiki tarpeen."
+
+Puolisen minuutin kuluttua oli laiva kääntynyt ympäri ja kulki nyt
+tuulen painamana venettä kohti, joka yhä hyppeli ja tanssi laineilla.
+Tullessaan lähemmä huomasivat he, että jotakin riippui sen laidalla.
+
+"Se on miehen pää!" huusi Amos Green.
+
+Mutta Efraim Savagen kävi tavallista vakavammaksi. "Se on miehen
+jalka", sanoi hän. "Taitaapa olla parasta, että tyttö menee alas
+hyttiinsä."
+
+Juhlallisen hiljaisuuden vallitessa laskivat he yksinäisen aluksen
+viereen, joka niin merkillisen lipun suojassa purjehti. Katsoessaan
+alas näkivät he kaamean näyn.
+
+Vene oli pieni, kolmenkymmenen jalan mittainen palko, pituuteensa
+verraten leveähkö ja aivan tasapohjainen, joten helposti huomasi että
+se oli rakennettu joella tai järvellä liikkumista varten. Veneen
+perässä, aivan yhteen sulloutuneina oli kolme henkeä, mies
+kunniallisessa käsityöläisen puvussa, vaimo samaa yhteiskuntaluokkaa ja
+pieni, vuoden vaiheilla oleva lapsi. Vene oli puolillaan vettä ja
+nainen makasi lapsineen pohjalla kasvot alaspäin ja lapsen pikku
+kiharat samoinkuin äidin tummat suortuvat liikehtivät kuten kaislat
+veden levottomalla pinnalla. Mies, jonka kasvot olivat käyneet harmaan
+sinertäviksi, makasi kasvot ylöspäin, silmät nurin päässä ja
+avonaisesta suusta näkyi kutistuneen nahan kaltainen kieli. Keulassa
+oli vielä pieni hintelä mies selällään, aivan kokoon vetäytyneenä
+pidellen yhä kädessään veneen ainoata airoa. Hän oli mustiin puettu ja
+avattu kirja oli poikkipuolin hänen kasvoillaan ja hänen jäykistynyt
+jalkansa pisti esille laidan yli hankaan takertuneena.
+
+Pian oli vene laskettu vesille _Kultaisesta kyynäräkepistä_ ja
+haaksirikkoiset nostettu kannelle. Ei merkkiäkään ruuasta tai juomasta
+löytynyt veneestä eikä mitään muutakaan lukuunottamatta tuota ainutta
+airoa ja avattua raamattua, joka oli miehen kasvoilla. Mies, vaimo ja
+lapsi olivat jo olleet kuolleina ainakin vuorokauden, joten heidät
+haudattiin heti tavanmukaisella lyhyellä rukouksella siunaten meren
+avaraan syliin. Pieni mustapukuinen mies oli myös ensinäkemältä
+näyttänyt kuolleelta, mutta Amos oli huomannut, että hänen sydämensä
+vielä heikosti sykki ja että kellon lasille jota pidettiin hänen suunsa
+edessä ilmestyi heikko sumuntapainen. Hänet asetettiin nyt, kuiviin
+lakanoihin käärittynä, maston viereen ja perämies koetti, kaatamalla
+vähäväliä hänen suuhunsa rommia, saada hänessä vielä mahdollisesti
+löytyvän elonkipinän syttymään.
+
+Sillävälin käski Efraim Savage tuoda kannelle pyydystämänsä vangit.
+Hieman hullunkurisilta he näyttivät seistessään siinä ja
+siristellessään silmiään tottumattomina kirkkaaseen auringonvaloon.
+
+"Olen pahoillani, kapteeni", virkkoi merikarhu, "mutta joko näet teidän
+oli tultava meidän mukanamme tai meidän oli jäätävä teidän kanssanne.
+Tuolla toisella puolen odottavat minua Bostonissa ja minulla ei
+todellakaan ollut aikaa viivytellä."
+
+Ranskalainen sotilas kohautti olkapäitään ja silmäili ympärilleen nolon
+näköisenä. Hän ja korpraalinsa olivat aikalailla merikipeitä ja heidän
+surkeutensa vain lisääntyi heidän nähdessään Ranskan häipyvän
+näkyvistä.
+
+"Haluatteko mieluummin jatkaa kanssamme matkaa Amerikaan vaiko lähteä
+takaisin Ranskaan?"
+
+"Takaisin Ranskaan, jos vain voimme päästä sinne. Ranskaan minun täytyy
+päästä, jollei muusta syystä, niin ainakin antaakseni tuolle tykkimies
+hölmölle ansionmukaisen ravistuksen."
+
+"No, no, me paiskasimme ämpärillisen vettä hänen sankkiruutiinsa näet,
+jotenka hän lienee koettanut parastaan. Mutta tuo tuolla on Ranskanmaa,
+se on juuri häipymässä näkyvistämme."
+
+"Näen sen, näen sen! Ah, jospa jalkani kerran vielä pääsisivät sen
+kamaralle."
+
+"Tässä on vene vieressämme ja te voitte ottaa sen."
+
+"Hyvä Jumala, mikä onni! Vene! Korpraali Lemoine, lähtekäämme heti!"
+
+"Kuka hölmö sillä tavalla lähtisi! Tarvitsettehan myös muonaa mukaanne.
+Tomlinson, laske veneeseen lekkeri vettä, lihaa ja korppuja! Hiram
+Jefferson, tuo pari airoja perästä. Siitä tulee kyllä pitkä soutumatka
+kun on vastatuuli, mutta huomen-illalla olette perillä, ellei ilma
+tästä pahene."
+
+Pian oli ranskalaisilla veneessä se, minkä he mahdollisesti tarvitsivat
+matkallaan ja niin he lähtivät rantaa kohti lakkien liehuessa ja
+_hauskaa matkaa_-huutojen kaikuessa.
+
+Taas kääntyi eturaaka paikalleen ja _Kultainen kyynäräkeppi_
+käänsi keulansa länteen.
+
+Tuntikausia saattoi erottaa veneen pienenä pilkkuna aaltojen huipulla,
+kunnes se vihdoin häipyi usvaan ja sen mukana katosi viimeinen
+yhdysside, joka heitä liitti suureen vanhaan mailmaan.
+
+Mutta sillä aikaa, kun tämä tapahtui, oli maston vieressä makaava,
+tiedoton mies räpäyttänyt silmäluomiaan ja vetäistyään heikosti
+henkeään, lopulta avannut silmänsä. Hänen ihonsa oli kuin pergamenttia,
+joka kireänä peitti hänen luitaan ja hänen jäsenensä olivat pienet,
+kuin kivuloisen lapsen. Mutta vaikka hän näytti niin heikolta ja
+avuttomalta, oli hänen suurissa, tummissa silmissään omituinen
+arvokkuuden ja voiman leima. Vanha de Catinat oli tullut kannelle ja
+kun hän huomasi miehen ja hänen pukunsa, kiiruhti hän hänen luokseen,
+kohotti kunnioittavasti hänen päänsä käsivarsilleen ja antoi sen levätä
+siinä.
+
+"Hän on yksi uskollisista", virkkoi hän, "hän on meidän
+sielunpaimeniamme. Nyt on siunaus saatu matkallemme."
+
+Mutta toipilas hymyili ystävällisesti ja pudisti päätään.
+
+"Luulen, etten seuraa pitkältä matkassanne", sanoi hän heikolla
+äänellä, "sillä Jumala on jo kutsunut minut toiselle matkalle. Olen
+kuullut jo hänen kutsunsa ja olen valmis lähtemään. Olen todella
+Isigny'n kirkon pastori, ja kun kuulimme jumalattoman kuninkaan käskyn,
+lähdin minä ja kaksi Herralle uskollista pienen lapsensa kanssa
+toivossa, että pääsisimme Englantiin. Mutta ensimmäisenä päivänä
+huuhtoi suuri laine toisen airomme ja kaiken mitä veneessä oli,
+leipämme ja juomavetemme mereen ja me jäimme aaltojen heiteltäviksi
+ilman muuta toivoa, kuin Hän. Ja sitten alkoi Hän kutsua meitä
+luokseen, toisen toisensa perään, ensin lapsen, sitte vaimon ja sitte
+miehen, kunnes minä yksinäni olin jälellä, mutta tunnenkin, ettei minun
+aikani enää ole pitkä. Ja koska tekin olette uskollisia, niin enkö
+voisi palvella teitä vielä jollakin tavalla ennenkuin lähden."
+
+Kauppamies pudisti päätään, mutta äkkiä pälkähti hänen päähänsä tuuma,
+ja hän kiiruhti kasvot ilosta loistaen Amos Greenin luo ja kuiskasi
+hänelle jotakin. Amos naurahti ja meni kapteeni Savagen puheille.
+
+"Kyllä on jo aika", sanoi Efraim tuimasti.
+
+Sitte kuiskuttelijat menivät de Catinat'n luo. Hän hypähti ilmaan ja
+silmät loistivat riemusta. Ja sitte he menivät Adelen luo hänen
+hyttiinsä ja hän säpsähti ja punastui, käänsi suloiset kasvonsa heistä
+pois ja korjaili tukkalaitettaan, kuten naisten on tapana saadessaan
+äkkiä kutsun johonkin.
+
+Koska aika oli kallis ja koska tuolla äärettömällä ulapallakin oli
+eräs, joka milloin hyvänsä saattoi särkeä heidän suunnitelmansa,
+tapasivat tuo komea nuori mies ja puhdas neito itsensä äkkiä
+käsikädessä polvistumassa kuolevan pastorin edessä, joka kohotti
+kuihtuneen kätensä siunaukseen lausuessaan hiljaa ne sanat, jotka
+ainaiseksi yhdistäisivät heidät yhdeksi.
+
+Adele oli usein mielessään kuvitellut vihkimistilaisuuttaan.
+Usein oli hän unelmissaan polvistunut Amoryn kanssa Pyhän Martin
+kadun temppelissä. Toisinaan oli hänen mielikuvituksensa vienyt
+hänet johonkin pieneen maalaiskirkkoon, noihin vaatimattomiin
+turvapaikkoihin, joihin kourallinen uskovaisia kokoontui hartauttaan
+harjoittamaan ja tänne hän lopullisesti olikin sijoittanut tuon naisen
+elämässä korkeimman toimituksen. Ei hän ollut voinut kuvitellakaan,
+että se olisi tapahtunut laivan valkosella kannella, joka joka hetki
+uhkasi luisua hänen altaan lokkien toimiessa kuorolaulajina ja
+laineitten laulaessa morsiusparille monituhatvuotista ylistysvirttään.
+Milloin voisikaan hän unehuttaa tätä näkyä. Kellertäviä mastoja ja
+pullottavia purjeita, haaksirikkoisen kalmankarvaisia kasvoja ja
+haljenneita huulia, isänsä vakavia kasvoja, hänen polvillaan tukiessa
+kuolevaa vihkijää, de Catinat'a, kuluneessa ja haalistuneessa
+sinitakissaan, kapteeni Savage'ia, puisevat kasvot käännettyinä
+taivasta kohti ja Amos Greeniä, seisten kädet taskussa ja silmissä
+rauhallinen loiste. Ja heidän takanaan vielä hintelä perämies ja
+uusenglantilaisten vakava merimiesjoukko palmettohattuineen.
+
+Näin oli nyt kuitenkin käynyt ja onnentoivotukset seurasivat sitte
+kuten ainakin, tosin vieraalla, kovalla kielellä ja lujin, airontyvessä
+ja köysien vetämisessä harjaantunein kädenpuserruksin.
+
+Toimituksen päätyttyä jäi de Catinat vaimonsa kanssa nojaamaan
+vantteihin ja katseli siinä, kuinka musta laivanlaita nousi ja laski ja
+kuinka vihreä merivesi liukui nopeasti ohi.
+
+"Kaikki on niin outoa ja uutta", virkkoi nuori vaimo. "Meidän
+tulevaisuutemme näyttää yhtä epämääräiseltä ja mustalta kuin nuo
+pilviröykkiöt edessämme."
+
+"Jos se minusta riippuu", vastasi aviomies, "niin tulevaisuutemme on
+oleva yhtä iloinen ja kirkas kuin auringonvalo, joka kisailee tuolla
+aaltojen harjalla. Maa, joka karkoitti meidät pois, on kaukana
+takanamme, mutta tuolla edessämme on toinen, vielä ihanampi maa, ja
+joka tuulenhenkäys vie meitä yhä lähemmäksi sitä. Vapaus odottaa meitä
+siellä ja me tuomme mukanamme nuoruutemme ja rakkautemme, ja voiko
+ihmismieli enempää toivoa." Siinä he seisoivat ja puhelivat, kunnes
+hämy tummui ja tähdet vilkkuivat heidän yläpuolellaan. Mutta ennenkuin
+ne taas katosivat, oli uskollinen kamppailija saanut rauhan
+_Kultaisella kyynäräkepillä_ ja tuo pieni hajaantunut joukko
+Isigny'stä oli saanut sielunpaimenensa luokseen jälleen.
+
+
+
+
+Kuudeskolmatta luku.
+
+VIIMEINEN SATAMA.
+
+
+Kolmen viikon ajan pysyi tuuli itäisenä tai koillisena, koko ajan
+voimakkaana, joskus nousten puolimyrskyksikin. _Kultainen
+kyynäräkeppi_ liukui iloisesti täysin purjein aallolta toiselle ja
+kolmannen viikon lopulla laskivat Amos ja Efraim Savage enää vain
+tunteja, jolloin heidän syntymämaansa tulisi näkyviin. Vanhalle
+merikarhulle, joka ikänsä oli tottunut tulemaan ja lähtemään, oli asia
+yhdentekevä, mutta Amos, joka ei milloinkaan ollut ollut poissa
+kotimaastaan, oli jo kärsimätön ja istui alituisesti kahdenreisin
+kokkapuulla tarkastellen taivaanrantaa siinä toivossa, että hänen
+ystävänsä laskelma osoittautuisi vääräksi ja että hänen rakastamansa
+ranta joka hetki ilmestyisi hänen silmiensä eteen.
+
+"Ei maksa vaivaa, poikani", sanoi vihdoin kapteeni Savage, pannen
+suuren punaisen kätensä hänen olalleen. "Kun kerran lähtee merille,
+täytyy myös varustaa itsensä hyvänlaisella annoksella kärsivällisyyttä,
+ja on täysin turhaa havitella sitä, mitä ei voi saada."
+
+"Ilmassa on kodin tuntua", vastasi Amos "Se tunkee nenään tavalla, jota
+en vähääkään tuntenut tuolla puolen meren. Ah, minulta menee ainakin
+kolme kuukautta Mohawkmetsässä, ennenkuin tunnen olevani entiselläni
+taas."
+
+"Niinpä niin", sanoi hänen ystävänsä, pistäen tupakkamällin poskeensa.
+"Olen kyntänyt meriä sitte ensimmäisten partahaiventeni, näet,
+enimmäkseen rannikkokauppaa tehden, mutta vesillä yhtäkaikki, niin
+pitkälle kuin vain merilaeilta pääsin. Lukuunottamatta kahta vuotta,
+jotka vietin maalla kuningas Filipin käskystä — silloin näet
+tarvittiin rajalla joka miestä, joka suinkin pystyi pyssyä
+käsittelemään — en koskaan ole ollut kivenheiton matkaa kauempana
+suolaisesta vedestä ja voinpa vakuuttaa sinulle, että en vielä ole
+tehnyt parempaa matkaa meren yli kuin tämä on."
+
+"Niin olemme päässeet tästä, niinkuin kauris metsäpalon tieltä. Mutta
+minusta on merkillistä, että löydätte tienne niin varmasti ilman
+merkkejä tai jälkiä. Hämmästyisinpä, jos todella löydämme Amerikan,
+puhumattakaan New Yorkin ahtaita vesiä."
+
+"Olemme hieman liian pohjoisessa, Amos, olemme kulkeneet
+viidennelläkymmenellä leveysasteella aina la Hague niemestä saakka.
+Huomenna pitäisi meidän minun laskujeni mukaan nähdä maata.
+
+"Ah, huomenna! Ja mikä paikka se on? Mount Desert? Long Island, vaiko
+Cap Cod?"
+
+"Ei, poikani. Me olemme St Lawrence'n kohdalla ja näemme luultavasti
+Arcaian rannikon. Mutta tällä tuulella pääsemme etelään päivässä tai
+enintään kahdessa. Sitte vielä pari tällaista matkaa, niin jään
+Bostoniin ja ostan itselleni sievän tiilitalon Vihreänkujan varrella
+pohjoisosassa kaupunkia tai vaikkapa Charles- tai Mystickadulla ja
+katselen, kun laivat tulevat ja menevät. Ja siellä minä päiväni päätän
+levossa ja rauhassa."
+
+Välittämättä ystävänsä vakuutuksista jännitti Amos koko päivän
+näkövoimaansa turhaan etsiessään maata ja kun vihdoin tuli pimeä,
+painui hän kannen alle, otti esille karvareunaisen metsästyspukunsa,
+nahkasäärystimensä ja pesukarhunnahkalakkinsa, jotka olivat paljon
+enemmän hänen makuunsa kuin ne hienoverkaiset vaatteet, joihin
+saksalainen räätäli oli hänet New Yorkissa pukenut. De Catinat oli myös
+pukeutunut tummiin siviilivaatteisiin ja hän ja Adele järjestelivät
+kaiken ukon puolesta, joka oli käynyt niin heikoksi, ettei hän itse
+enää jaksanut toimittaa mitään. Keulakannelta kuului viulun kitinää ja
+puoliyöhön saakka kotoisten laulujen loilotusta, joihin somasti yhtyi
+laineiden loiske ja vihurin vinkuna, uusenglantilaisten merimiesten
+juhliessa vakavaan ja tukevaan tapaansa kotiintuloaan.
+
+Perämiehen vahtivuoro oli sinä yönä kahdestatoista neljään ja sen
+ensimäisinä tunteina oli kuuvalo. Aamuyöstä meni kuitenkin taivas
+pilveen ja _Kultainen kyynäräkeppi_ syöksähti niillä seuduin niin
+tavallisiin sumutiheikköihin. Se oli niin läpäisemätön, että
+peräkannelta tuskin erotti etupurjeen haamua, puhumattakaan
+keulapurjeesta, jota ei ensinkään näkynyt. Tuuli kävi yhä koillisesta
+ja oli navakanlainen, jotenka priki kallistui tuntuvasti, niin että sen
+suojapuolen vantit olivat vain käden ulottuvilla vedestä. Ilma oli
+äkkiä viilentynyt siinä määrin, että perämiehen täytyi lämpimikseen
+astua edestakasin peräkannella ja hänen neljä miestään etsivät
+tuulensuojaa laivanlaidan takana. Yht'äkkiä eräs heistä ojensi kätensä
+ja huudahtaen pelästyneenä osoitti sormellaan korkeata valkoista
+seinämää, joka kohosi pimeydestä, aivan kokkapuun edessä ja samassa
+laiva törmäsi siihen sellaisella voimalla, että sen molemmat mastot
+katkesivat, kuin kuiva kaisla ja muuttivat sen kannen silmänräpäyksessä
+sekasortoiseksi, muodottomaksi läjäksi köysiä ja särkynyttä puuta.
+Perämies oli yhteentörmäyksessä lentänyt toiseen päähän peräkantta ja
+oli hädintuskin välttynyt joutumasta kaatuvan maston alle, kun taas
+hänen neljästä miehestään kaksi paiskautui keulapuolessa ammottavaan
+aukkoon, kolmannen lyödessä päänsä murskaksi ankkuritukkiin. Tomlinson
+hoippui keulaan päin ja huomasi koko etuosan alusta painuneen sisään ja
+yksinäisen merimiehen istuvan huumaantuneena keskellä köysien,
+puupalasten ja läpättävien purjeriekaleitten ruuhkaa. Oli yhä pilkkosen
+pimeä, eikä voinut erottaa muuta, kuin ohikiitävien laineiden valkosia
+kuohuharjoja. Perämies katseli ympärilleen epätoivoisena äkillisestä ja
+odottamattomasta onnettomuudesta, kun hän huomasi kapteeni Efraimin
+aivan vieressään, puolipukeissa, mutta yhtä tyynenä ja vakaana kuin
+konsanaan.
+
+"Jäävuori", virkkoi hän, haistellen kylmää ilmaa. "Etkö haistanut sitä,
+Tomlinson ystäväni?"
+
+"Tosin tuntui minusta kylmälle, mutta panin sen sumun syyksi."
+
+"Niitten ympärillä on aina usvaa, vaikka Jumala viisaudessaan tietäköön
+mistä syystä, sillä ne ovat meidän merimiesten pahimpia vitsauksia.
+Laiva näkyy vuotavan kovasti, vesi on jo kaarien tasalla."
+
+Muuan miehistä oli jo rynnännyt kannelle ja yksi mittasi vedennousua.
+
+"Kolme jalkaa vettä", huusi hän, "ja eilen illalla imivät pumput
+tyhjää."
+
+"Jefferson ja John Moreton pumpuille", komesi kapteeni. "Tomlinson,
+pane kuntoon suurvene, jotta saamme nähdä missä kunnossa laiva on,
+vaikka pelkään, ettei sitä voi korjata."
+
+"Suurveneestä on särkynyt kaksi laitaa", huusi eräs merimies.
+
+"Entä pikkuvene?"
+
+"Se on palasina."
+
+Perämies repi tukkaansa, mutta Efraim Savage hymyili hiljalleen.
+
+"Missä Amos on?" huusi hän.
+
+"Täällä, kapteeni Efraim, mitä voin tehdä?"
+
+"Ja minä?" kysyi Catinat innokkaasti.
+
+Adele ja hänen isänsä olivat kääriytyneet vaippoihin ja asettuneet
+tuulen suojaan pyöreän kajuutan taa.
+
+"Sano hänelle, Amos, että hän menee vuorolleen pumppuun", sanoi
+kapteeni. "Sinähän olet kätevä mies, mene tuonne suurveneeseen lyhty
+kerallasi ja koeta saada se korjatuksi. Puolisen tuntia Amos hakkasi,
+sovitteli ja nitoi, ja sillä aikaa kuului vain pumppujen yksitoikkoinen
+helähtely laineitten loiskinnan lomassa.
+
+"Sinulla ei ole paljon aikaa enää, Amos poikani", sanoi kapteeni
+rauhallisesti. "Se pysyy kyllä jo veden päällä, vaikka se ei olekaan
+aivan tiivis."
+
+"Hyvä, laskekaa alas se! Jatkakaa pumppuamista! Tomlinson, pidä huoli
+että muonavaroja ja vettä on tarpeeksi. Tule kanssani, Jefferson."
+
+Merimies ja kapteeni hyppäsivät keikkuvaan veneeseen ja jälkimäisellä
+oli lyhty kiinnitettynä vyöhönsä. He kulkivat laivan kuvetta, kunnes
+pääsivät ruhjoutuneen keulan kohdalle. Kapteeni pudisti päätään
+nähdessään vaurion suuruuden.
+
+"Leikatkaa irti etupurje ja antakaa se tänne."
+
+Tomlinson ja Amos katkasivat siteet ja laskivat purjeen kulman alas,
+kapteeni ja merimies tarttuivat siihen ja vetivät purjeen ammottavan
+vuodon yli. Kapteenin kumartuessa sitä tehdessään kohosi laiva aallon
+harjalle ja hän näki silloin lyhtynsä kellertävässä valossa mustia,
+polveilevia rakoja, jotka lähtivät pääreijästä peräänpäin.
+
+"Kuinka paljon vettä?" kysyi hän.
+
+"Viisi ja puoli jalkaa."
+
+"Sitten on laiva mennyttä kalua. Voisin panna sormeni joka laudan
+väliin niin pitkältä, kun näen peräänpäin. Jatkakaa pumppausta siellä!
+Onko sinulla jo ruokavarat ja vesi, Tomlinson?"
+
+"On, kapteeni."
+
+"Laske ne veneeseen. Laiva ei pysy veden päällä enää kuin korkeintaan
+tunnin. Voitteko nähdä jäävuorta?"
+
+"Sumu tuntuu hälvenevän ylähangan suunnalla. Tuolla se näkyykin,
+neljännespeninkulman päässä!"
+
+Sumu oli ohentunut äkkiä ja kuu valaisi suurta autiota merta ja
+haaksirikkoutunutta alusta. Siellä näkyi myös kaamea jäävuori kuin
+suunnaton purje heilahdellen hitaasti suurten aaltojen mukaan.
+
+"Teidän täytyy pyrkiä sille", sanoi kapteeni Efraim, "muuta neuvoa ei
+ole. Laskekaa tyttö veneeseen, No niin, isä ensin, jos hän niin tahtoo.
+Sano heille, Amos, että he istuvat hiljaa, ja että Herra kannattaa
+meitä, ellemme tee tuhmuuksia. Kas niin! Te olette rohkea tyttö,
+huolimatta sipisipi söpösöpö kielestänne. Nyt muonat ja juomat ja
+kaikki vaipat ja peitot, mitä vain löydätte. Nyt toinen mies, se
+ranskalainen. Niin, matkustajat ensin, teidän täytyy tulla! Nyt Amos!
+Nyt miehistö ja sinä viimeisenä, Tomlinson ystäväni."
+
+Oli onni, että heillä oli lyhyt matka, sillä vene painui melkein
+viimeistä laitaa myöten ja kahdella miehellä oli täysi työ pitää se
+tyhjänä vedestä, joka pyrki sen murtuneitten laitojen välistä sisään.
+Kun kaikki olivat onnellisesti paikoillaan, hyppäsi kapteeni Efraim
+takaisin laivaan, mikä olikin nyt kovin helppoa, kun laiva oli painunut
+miltei veneen laidan tasalle. Hän tuli hetken päästä takasin vaatemytty
+kädessään ja heitti sen veneeseen.
+
+"Antakaa mennä", huusi hän.
+
+"Hypätkää veneeseen ensin."
+
+"Efraim Savage menee laivansa mukana", sanoi merikarhu rauhallisesti.
+"Tomlinson, ystäväni, minun tapani ei ole käskeä kahdesti. Antakaa
+mennä, sanon minä!"
+
+Perämies työnsi haalla veneen menemään. Amos ja de Catinat huudahtivat
+kauhusta, mutta uusenglantilaiset tottelivat tylsinä, istuivat
+tuhdoilleen ja soutivat jäävuorta kohti.
+
+"Amos! Amos! Voitko sietää tätä?" huudahti de Catinat ranskaksi.
+"Kunniani ei salli jättää häntä näin. Se olisi iankaikkinen häpeäni!"
+
+"Tomlinson, emmehän jätä häntä tuonne. Menkää uudelleen laivalle ja
+pakottakaa hänet tulemaan."
+
+"Se mies ei palaa hengissä, joka koettaisi pakottaa häntä siihen, mitä
+hän ei tahdo."
+
+"Ehkä hän muuttaisi mielensä."
+
+"Hän ei koskaan muuta mieltään."
+
+"Mutta ettehän voi jättää häntä tuonne, mies. Teidän täytyy ainakin
+odottaa tässä ja nostaa hänet veneeseen."
+
+"Vene vuotaa kuin seula", sanoi perämies. "Minä ohjaan sen jäävuorelle,
+jätän teidät sinne, jos voimme saada siinä jalansijaa, ja sitte palaan
+noutamaan kapteenia. Selvitelkää se päässänne, poikani, että mitä
+pikemmin me olemme siellä, sitä pikemmin pääsen tänne takasin."
+
+Mutta he eivät ennättäneet vetää viittäkymmentä aironnykäystä, kun
+Adele kiljasi kauhusta.
+
+"Jumalani, nyt laiva uppoo."
+
+Se oli vaipunut vaipumistaan, kunnes se äkkiä rysähtäen painoi keulansa
+alas, kuten sukeltava vesilintu ja perän noustessa korkealle ilmaan
+painui syvyyteen perälyhdyn viimeisenä hyvästellessä aaltojen harjoja.
+Kuin yhteisestä päätöksestä kääntyi vene ympäri ja palasi takaisin,
+niin nopeasti kuin vain henkensä edestä soutavat miehet sen saivat.
+Mutta kaikki oli hiljaista onnettomuuspaikalla. Ei pienintäkään merkkiä
+näkynyt, joka olisi voinut todeta _Kultaisen kyynäräkepin_
+viimeisen sataman. Yli neljännestunnin soutivat he ympäri paikalla,
+näkemättä kapteeniaan ja vihdoin, kun ankarasta työstä huolimatta vesi
+jo nousi heidän nilkkoihinsa, he taas kääntyivät ja pyrkivät
+äänettöminä ja raskain sydämin turvapaikkaansa, jäävuorta kohti.
+
+Niin autio ja synkkä kuin se olikin, oli se kuitenkin heidän ainoana
+toivonaan, sillä oli selvä, että vene ei kauan enää jaksaisi heitä
+kantaa. Tultuaan lähemmä, huomasivat he kauhukseen, että heidän
+puoleinen reuna oli yhtenäinen kuusikymmentä jalkaa korkea seinämä,
+vailla ainoatakaan repeytymää tai lovea.
+
+Jäävuori oli laaja, ainakin viisikymmentä jalkaa joka suunnalle ja se
+antoi heille toivon, että mahdollisesti toiset sivut olisivat
+edullisemmat. Ammentaen ahkerasti vettä, he lähtivät kiertämään vuoren
+toiselle sivulle, mutta tapasivat senkin yhtä jyrkkänä ja
+luoksepääsemättömänä. Taas he jatkoivat kiertämistään, ja taas he
+näkivät seinän pikemmin kohoavan kuin laskevan. Heillä oli nyt jälellä
+vielä yksi sivu ja he tiesivät, että heidän elämänsä riippui siitä,
+sillä vesi oli noussut niin korkealle, että vene miltei oli
+vajoamistilassa. He joutuivat nyt täyteen kuuvaloon ja varmaankaan
+eivät he koskaan unohda sitä näkyä, mikä heidän silmiään viimeisellä
+sivulla kohtasi. Vuori oli siltäkin puolelta yhtä jyrkkä ja korkea kuin
+muiltakin ja se hohti ja kimmelsi tuhansista särmistään kirkkaassa
+kuuvalossa, mutta sen keskellä melkein veden pinnassa näkyi ammottava
+onkalo osoittamassa sitä kohtaa, mistä laiva, saadessaan itse
+turmionsa, oli poistanut suuren lohkareen ja siten valmistanut
+turvapaikan niille onnettomille, jotka olivat uskoneet itsensä sen
+hoivaan. Luola hohti suupuolessaan vihertävälle kuin smaragdi, sen
+reunat olivat valkoiset ja kirkkaat ja takaosassaan helotti se
+punertavana kuin purppura. Mutta se ei ollut luolan kauneus ja
+väriloisto, eikä myöskään pelastuksen varmuus, joka sai ilon ja
+ihmetyksen huudon jokaisen suusta. Istuen jäämöhkäleellä, pitkä
+maissipiippu hampaissaan oli siinä heidän edessään kapteeni Efraim
+Savage Bostonista ilmielävänä. Ensin haaksirikkoiset luulivat häntä
+aaveeksi, tosin hieman jokapäiväisessä asennossa, mutta kohta he
+huomasivat äänestä, että se todellakin oli hän ja vielä lisäksi
+mielentilassa, joka ei oikein sopinut kristitylle. "Tomlinson ystäväni,
+kun kerran sanoin että soutaisit jäävuorelle, niin tarkoitin tietysti,
+että soutaisit sinne suorinta tietä etkä kiertelisi valtamerien kautta.
+Ei ole sinun ansiotasi, etten paleltunut kuoliaaksi ja niin minun
+kuitenkin olisi käynyt, ellei minulle sattunut mukaan kuivaa tupakkaa
+ja tulukset."
+
+Pysähtymättä vastaamaan päällikkönsä moitteisiin, lasketti perämies
+suoraan prikin keulan lohkaisemalle penkereelle, jolle vene oli varsin
+helppo vetää. Kapteeni Savage sieppasi heti kuivan vaatemyttynsä ja
+katosi luolan perälle, palaten hetken kuluttua takaisin lämpimämpänä
+ruumiinsa puolesta ja tyytyväisempänä mieleltään.
+
+Suurvene käännettiin nurin istuimeksi, ristikot ja tuhdot otettiin ulos
+ja peitettiin vaipoilla leposohvaksi nuorelle rouvalle ja eväslaatikot
+avattiin.
+
+"Olimme levottomia puolestanne, Efraim", sanoi Amos. "Sydämeni oli
+raskas koko ajan, kun ajattelin, etten enää näkisi teitä."
+
+"No, no, Amos, sinun olisi pitänyt tuntea minut paremmin."
+
+"Mutta kuinka te pääsitte tänne, kapteeni", kysyi Tomlinson. "Luulin
+että laiva oli upotessaan imaissut teidät mukanaan."
+
+"Niin kävikin. Se oli jo kolmas laiva, jonka mukana olen mennyt
+syvyyteen, mutta ei yksikään ole vielä pystynyt pidättämään minua
+siellä. Menin tällä kerralla syvempään kuin _Sukkelan_ upotessa,
+mutta ei niin syvälle kuin _Maaherra Winthrop'in_ mukana. Kun
+tulin pinnalle taas, lähdin uimaan jäävuorta kohti, huomasin tuon
+törmän tuossa ja kiipesin maihin. Tulin oikein iloiseksi kun näin
+teidät, sillä luulin että olitte hukkuneet."
+
+"Me palasimme takasin onkiaksemme teidät vedestä ja ajoimmekin ehkä
+teidän ohitsenne pimeässä."
+
+"Nostakaa ylös tuo veneen purje ja tehkää tytölle teltta. Sitte syömme
+ja lepäämme niin hyvin, kuin taidamme, sillä tänään emme voi muuta
+tehdä ja huomenna saattaa olla työtä yllinkyllin."
+
+
+
+
+Seitsemäskolmatta luku.
+
+KUTISTUVA SAARI.
+
+
+Amos Green heräsi aamulla siitä, että tunsi käden olkapäällään ja
+hypättyään pystyyn, huomasi de Catinat'n seisovan vieressään.
+Haaksirikosta elämään jääneet merimiehet olivat ryhmässä ylösalasin
+käännetyn veneen luona ja nukkuivat raskaasti yöllisen kovan työn
+jälkeen. Auringon punainen kehrä oli juuri kohonnut meren pinnan
+yläpuolelle ja taivas ja vesi säihkyivät häikäisevän kirkkaina, yhtyen
+taivaanrannalla loisteliaana sinipunana ja kultana. Ensisäteet tunkivat
+suoraan heidän onkaloonsa kimallellen ja kiiltäen jääkristalleissa ja
+valaen koko luolaan runsaan lämpimän loisteensa.
+
+Eipä mikään satulinna liene koskaan ollut somempi kuin tämä luonnon
+muovailema uiva pakopaikka.
+
+Mutta ei amerikkalaisella eikä ranskalaisella ollut nyt aikaa ajatella
+hetken uutuutta ja kauneutta. Jälkimäisen kasvot olivat vakavat ja
+hänen ystävänsä vainusi niistä vaaran uhkaa.
+
+"Mikä nyt on?"
+
+"Tuo vuori. Se menee palasiksi."
+
+"So so, se on vankka kuin saari konsanaan."
+
+"Olen pitänyt silmällä sitä. Näetkö tuota rakoa, joka ulottuu luolan
+pohjalta eteenpäin. Kaksi tuntia sitten oli se niin kapea, että tuskin
+sormeni mahtui siihen ja nyt voisin hyvin ryömiä itse siihen. Vakuutan
+sinulle, että vuori on menossa kahtia."
+
+Amos meni käytävän tapaisen loukon päähän asti ja huomasi siinä, kuten
+ystävänsä oli sanonut, sinertävän mutkittelevan raon, joka ulottui
+syvälle jäävuoreen uumeniin ja jonka oli aiheuttanut joko aaltojen
+liikunta tai laivan pelottava sysäys. Hän herätti Efraim Savagen ja
+huomautti hänelle vaarasta.
+
+"Niin, jos se pahus saa vuodon, niin olemme hukassa. Se on sulanut aika
+nopeasti."
+
+Kuuvalossa olivat he pitäneet vuoren seinämää sileänä, mutta nyt he
+auringon paisteessa huomasivat, että se oli täynnä uurteita ja vakoja,
+jotka sulava jää siihen oli tehnyt. Koko vuori oli hauras ja reikiä
+täynnä. He kuulivat kuinka vesi jo tippui ylemmiltä penkereiltä ja
+pikku joet soljuivat mereen.
+
+"Haloo!" huusi Amos Green, "mitä tuo oli?"
+
+"Mikä niin?"
+
+"Ettekö sitte kuulleet mitään?"
+
+"Emme."
+
+"Voisin vannoa kuulleeni äänen."
+
+"Mahdotonta, mehän olemme ainoat täällä."
+
+"Ehkäpä se sitten oli mielikuvitusta."
+
+Kapteeni Savage meni luolan eteläpäähän ja katseli sieltä valtamerta.
+Tuuli oli asettunut ja meri lepäsi liikkumattomana eikä sen sileällä
+pinnalla eroittanut muuta kuin suuren mustan parrun, joka uiskenteli
+niillä tienoin, mihin heidän laivansa oli uponnut.
+
+"Meidän pitäisi oikeastaan olla laivareitillä", virkkoi kapteeni
+tuumivan näköisenä. "Tuollapäin ovat turskan ja sillinpyyntipaikat.
+Arvatenkin olemme liian etelässä heidän kulkureiteiltään, mutta emme
+voi olla kuin parinsadan penikulman päässä Port Royal'ista Arcadian
+rannikolla ja olemme siis aivan St Lawrence'iin menevällä reitillä. Jos
+minulla olisi kolme valkosyistä vuoristopetäjää, Amos, ja satakunta
+jalkaa lujaa purjekangasta, niin kohottaisin tuonne huipulle sellaisen
+maston, että se veisi meidät humisten Bostonlahteen. Sitte särkisin
+oivan aluksemme ja möisin sen pala palalta ja luulenpa, että tekisin
+siinä hyvän kaupan. Mutta raskas ja vanha se on, se on totta, vaan
+luulen, että se siitä huolimatta purjehtisi pari peninkulmaa tunnissa
+ensiluokan rajuilmalla. Mutta mitäs tuo merkitsee, Amos?"
+
+Nuori metsämies taivutti päätään eteenpäin ja kuunteli tarkkaan. Hän
+oli juuri vastaamaisillaan, kun de Catinat huudahti ja osoitti luolan
+takaosaan. "Katsokaas repeämää nyt."
+
+Se oli laajentunut ainakin jalkaa leveämmäksi heidän keskustellessaan
+ja oli muuttunut korkeaksi solaksi.
+
+"Mennäänpä sen läpi", sanoi kapteeni.
+
+"Se vie varmasti vuoren toiselle puolelle."
+
+"Mennään sitte katsomaan sitä puolta." Kapteeni kulki edellä. Käytävä
+oli hieman hämärä, sillä sen sinertävät seinämät olivat korkeat ja
+taivas näkyi heidän päänsä yllä vain kiemurtelevana viivana.
+Liukastellen ja horjahdellen pääsivät he eteenpäin, kunnes sola äkkiä
+avartui nelikulmaiseksi tasaiseksi jääkentäksi. Joka puolelle kohosi
+siitä seinä jotenkin jyrkästi huipulle, mutta yhdellä puolella oli
+hieman rapun tapaista, jonka vesi siihen oli uurtanut, jotenka rivakka
+mies saattoi sitä kiivetä. Kaikki ryhtyivätkin koettamaan taitoaan ja
+muutaman minuutin perästä heidän onnistuikin päästä aivan huipulle
+asti, seitsemänkymmentä jalkaa merenpinnasta. Viidenkymmenen
+peninkulman laajuudella ei näkynyt elävää olentoa, ei muuta kuin
+auringon häikäsevä loiste kaikkialla. Kapteeni Efraim vihelsi pitkään.
+
+"Meillä on huono onni", sanot hän.
+
+Amos Green katseli ympärilleen kummastelevin silmin.
+
+"En ymmärrä", sanoi hän. "Ja kuitenkin olisin voinut vannoa — —
+Taivaan nimessä, kuulkaa nyt!"
+
+Kirkkaassa aamuilmassa kajahti sotilastorven toitotus. Hämmästyksestä
+huudahtaen kurottautuivat he kaikki jyrkänteen reunan yli.
+
+Aivan jäävuoren alla oli suuri laiva. Sen kansi oli kiiltävän
+valkoinen, sillä oli useita messinkitykkejä ja sotilaita seisoskeli
+siellä täällä. Pieni osasto askarteli peräkannella aamuharjoituksissaan
+ja se oli juuri heidän merkinantonsa, jonka haaksirikkoiset
+odottamattaan olivat kuulleet. Ollessaan äkkijyrkänteen reunasta
+taampana he eivät voineet nähdä edes tervetulleen naapurinsa
+mastonhuippujakaan, samalla kuin heitä itseäänkään ei voitu laivasta
+huomata. Alhaalta kaikuvista raikkaista huudoista voivat he nyt
+päättää, että heidätkin oli nähty.
+
+He eivät vitkastelleet hetkeäkään, vaan liukuen ja nelinkontin tultuaan
+märkää, niljakkaa jyrkännettä alas kiiruhtivat huutaen solaa myöten
+takasin luolaansa, jossa heidän toverinsa juuri kesken ilotonta
+aamiaistaan olivat kuulleet tuon yllättävän torvenpuhalluksen.
+Muutamalla sanalla selvitettyään näkemänsä, työnnettiin suurvene
+vesille, tavarat heitettiin siihen ja taas olivat he merellä vuotavassa
+aluksessaan. Kierrettyään vuoren kulmauksen, tulivat he aivan hienon
+sotalaivan perän alle. Sen laidoilla kurotteli kymmenet ystävälliset
+kasvot ja maston nenässä liehui suuri kultaliljainen Ranskan lippu.
+Muutaman minuutin kuluttua olivat he veneineen päivineen laivan
+kannella.
+
+Se oli sotalaiva St. _Christophe_, joka oli tuomassa Kanadaan
+uutta kenraalikuvernööriä, markiisi de Denonvilleä.
+
+
+
+
+Kahdeksaskolmatta luku.
+
+QUEBEC'IN LAHDESSA.
+
+
+Sangen kirjava oli seura, johon haaksirikkoiset olivat joutuneet. St
+_Christophe_ oli lähtenyt Rochellesta kolme viikkoa sitten,
+seuranaan neljä muuta pienempää alusta, jotka kuljettivat viittäsataa
+sotilasta St Lawrence'n siirtolan avuksi. Osasto oli kuitenkin eksynyt
+päälaivasta, mutta kuvernööri jatkoi matkaansa yksin, toivoen
+tapaavansa muut joen suussa. Hänen laivallaan oli komppania Quercyn
+rykmentistä, oman taloutensa palveluskunta ja Kanadan uusi piispa,
+Saint Vallier monine seuralaisineen. Samaa joukkoa olivat kolme
+fransiskaani munkkia ja viisi jesuiittaa, jotka olivat matkalla
+vaaralliseen lähetystyöhön irokeesien keskuuteen. Sitten siinä oli
+puolen tusinaa rouvia, jotka matkustivat tapaamaan miehiään meren
+toiselle puolelle, sekä kaksi pyhän Ursulan nunnaa ja kymmenkunta
+ritaria, jotka olivat lähteneet kaukaiseen maahan toivossa saada huonot
+raha-asiansa korjatuiksi. Vielä siinä oli parikymmentä nuorta
+anjoulaista maalaistyttöä, jotka olivat varmoja miehen saannista jo
+ensimmäisessä satamassa, etenkin kun kuningas oli antanut heille, kuten
+kaikille köyhille alamaisilleen tällaisessa tapauksessa, myötäjäisinä
+lakanoita, keitinastian, tinalautasia ja kattilan.
+
+Tähän joukkoon tuli nyt lisäksi kourallinen uusenglantilaisia
+independenttejä, yksi puritaani Bostonista ja kolme hugenottia. Se oli
+jotenkin samaa, kuin tuoda ruutitynnyri lähelle valkeata. Kaikilla
+laivallaolijoilla oli kuitenkin niin paljon tekemistä omissa
+asioissaan, että haaksirikkoiset saivat olla sangen paljon itsekseen.
+Kolmisenkymmentä sotilasta makasi kannen alla keripukissa ja kuumeessa,
+joten sekä nunnilla että munkeilla oli täysi työ hoitaessaan niitä.
+Kuvernööri Denonville, hurskasmielinen ratsuväenupseeri käveli päivät
+pääksytysten laivan kannella, lukien Davidin psalmeja ja valvoi yöt
+karttojensa ja kirjojensa ääressä tehden suunnitelmia tulevaa aluettaan
+ryöstelevien irokeesien tuhoomiseksi. Rouvat ja ritarit kuhertelivat,
+maalaistytöt heittelivät mielisteleviä silmäyksiä Quercy'n
+ryhdikkäisiin sotilaihin ja Saint Vallier tutki virkatehtäviään ja
+esitelmöi papeilleen. Efraim Savage töllisteli melkein koko päivän
+pyhää miestä punakantisine messukirjoineen, kun tämä asteli laivan
+kannella mutisten "hävityksen kauhistustaan", mutta ukon omituinen
+käytös pantiin yleensä pitkällisen jäävuorella oleskelun tiliin ja
+myöskin vaikutti lieventävästi ranskalaisten omituinen päähänpisto,
+jonka mukaan he eivät pitäneet anglosaksilaisen rodun edustajia täysin
+vastuunalaisina teoistaan.
+
+Englannin ja Ranskan välillä vallitsi paraikaa rauha, vaikkakin Kanadan
+ja New Yorkin välillä oli kahnausta, johtuen paraastaan siitä, että
+ranskalaiset, eikä aivan aiheetta, luulivat englantilaisten
+siirtolaisten yllyttävän heitä ahdistelevia punanahkoja. Efraim
+Savage'ia joukkoineen kohdeltiin siitä syystä sangen vierasvaraisesti
+laivalla, vaikka se olikin niin täynnä väkeä, että he saivat etsiä
+itselleen makuusijan, missä vain saivat tilaa ojentaakseen ruumiinsa.
+De Catinat'takin kohdeltiin kaikin puolin ystävällisesti ja itse
+kuvernöörinkin huomio kohdistui vanhaan sairaaseen mieheen ja hänen
+ihanaan tyttäreensä. De Catinat oli matkan varrella vaihtanut
+sotilastakkinsa tummaan pukuun, jotenka hänessä, lukuunottamatta
+sotilaallista ryhtiään, ei ollut mitään, joka olisi ilmaissut hänen
+olevan sotilaskarkurin. Vanha Catinat oli nyt niin heikko, ettei hän
+enää pystynyt vastaamaan kysymyksiinkään, hänen tyttärensä oli koko
+ajan hänen luonaan ja sotilas oli kyllin valtioviisas puhuakseen
+kenellekään sanaakaan, joten heidän salaisuutensa tähän saakka oli
+pysynyt heidän omanaan. De Catinat tiesi vallan hyvin mitä Kanadassa
+hugenottina oleminen jo ennen ediktin peruuttamistakin oli merkinnyt ja
+hänellä ei ollut vähintäkään halua koettaa, millaista se olisi jälkeen
+peruuttamisen.
+
+Pelastuksen jälkeisenä päivänä näkyi jo Breton'in niemi etelässä ja
+pian häämötti Anticostin itäinen kärki, heidän purjehtiessaan nopeasti
+navakassa itätuulessa. Sitten he kulkivat mahtavaa jokea ylös, joka
+alussa oli niin leveä ettei rantoja näkynyt keskeltä ensinkään. Se
+kapeni kapenemistaan, kunnes he jo näkivät Saguenay-joen raivokkaan
+suupuolen vasemmalla kädellään ja pienestä Tadousac-kalastajakylästä
+kohoavat savut nousevan korkeitten petäjien lomitse.
+
+Alastomia intiaaneja, joitten kasvot olivat punasavella maalatut,
+liikuskeli heidän ympärillään koivukanooteissaan, tarjoten hedelmiä ja
+muita elintarpeita kaupaksi, siten tuoden vaihtelua ja virkistystä
+keripukin riuduttamille sotilaille. Sotalaiva kulki hitaasti ohi Mal
+Bay'n, Eboulement-kuilun ja St. Paul-lahden, jota ympäröivät leveät
+laaksot ja metsäiset vuoret olivat heleimmässä syysasussaan. Siinä oli
+väriä ja loistoa. Punaista, purppuraa ja kultaa vuoroin tummaa
+havumetsää vastaan. Amos Green seisoi nojaten laivanlaitaan ja
+katseli kaihoten suunnattomia, neitseellisiä metsämaita, joihin tuskin
+kukaan vielä oli jalallaan astunut. Kohta häämötti heidän edessään
+Tourmente-niemen rohkeat ääriviivat, he sivuuttivat Beaupre'n lempeät
+ja hedelmälliset tasangot, jotka kuuluivat Laval'in läänityksiin ja
+kaarrettuaan Orleans-saaren uutisasutuksen, näkivät he edessään leveän
+lahdelmantapaisen, Montmorency'n putoukset, Leviniemen paalutukset,
+lukuisia aluksia ankkurissa ja vihdoin oikealla tuon ihmeellisen vuoren
+vielä ihmeellisempine torneineen ja yhteiskuntineen sen juurella,
+Ranskan Amerikassa olevan mahdin keskuksen ja tuen. Tykki jyrähti
+linnakkeesta ja siihen vastasi laivasta samanlainen, lipun laskiessa ja
+lakkien liehuessa. Parvena syöksähti esiin veneitä ja kanootteja
+tervehtimään uutta kuvernööriä ja saattamaan sotilaita ja matkustajia
+maihin.
+
+Vanha kauppamies oli Ranskasta lähdettyään heikontunut heikontumistaan,
+kuten kasvi, jolta juuret on poistettu. Haaksirikon aiheuttama järkytys
+ja tuulinen pakopaikka jäävuoren kupeella oli ollut liikaa hänen
+vuosilleen ja voimilleen. Sen jälkeen kun he olivat pelastuneet
+sotalaivalle, oli hän maannut keripukin uuvuttamain sotilasten
+joukossa, näyttämättä juuri muita elonmerkkejä, kuin tuskin huomattavan
+hengityksen ja suonenvedontapaisia nytkähdyksiä kurttuisella
+kaulallaan. Mutta kuullessaan tykin jymähdyksen ja tervehdyshuudot,
+aukaisi hän silmänsä ja kohottautui hitaasti ja vaivaloisesti
+vuoteellaan.
+
+"Mitä tahdot, isä? mitä voimme tehdä hyväksesi?" kysyi Adele. "Olemme
+Amerikassa ja tässä on Amory ja minä, lapsesi."
+
+Mutta vanhus pudisti päätään.
+
+"Herra on tuonut minut luvattuun maahan, mutta hän ei ole tahtonut,
+että astuisin siihen jalallani. Tapahtukoon Hänen tahtonsa ja siunattu
+olkoon Hänen nimensä iankaikkisesti! Mutta kuten Mooses, tahtoisin
+minäkin nähdä sen, vaikka en jalallani saakaan siihen astua. Luuletko
+Amory, että voisit taluttaa minut kannelle?"
+
+"Jos vaan saan jonkun toisen avukseni", sanoi de Catinat ja noustuaan
+kannelle, palasi Amos Green seurassa.
+
+"Nyt isä, jos tahdot panna kätesi kummankin olkapäälle, niin sinun
+tuskin tarvitsee laskea jalkaasikaan maahan."
+
+Hetkistä myöhemmin oli vanha kauppamies kannella ja nuoret miehet
+sijoittivat hänet istumaan kokoonkäärityille köysille, selkä mastoa
+vasten, missä hän oli syrjässä kaikesta touhusta ja liikkeestä.
+Sotilaat rupesivat jo sijoittumaan veneisiin ja kaikilla näkyi olevan
+niin paljon touhua omissa asioissaan, ettei heidän huomionsa ensinkään
+kääntynyt pieneen pakolaisryhmään, joka oli kerääntynyt väsyneen
+vanhuksen ympärille. Hän käänteli tuskaisesti päätään puoleen ja
+toiseen, mutta hänen katseensa kirkastui, kun hän näki leveän,
+sinertävän vedenkalvon, kaukaisen putouksen välkkeen, korkean linnan ja
+pitkän punertavan vuoristoketjun luoteessa.
+
+"Se ei ole Ranskaa", sanoi hän. "Se ei ole vihertävää, vienoa ja
+hymyilevää, mutta se on suurta, voimakasta ja vakavaa, kuin Se, joka
+sen on tehnytkin. Heikentyessäni, Adele, on sieluni enemmän vapautunut
+ruumiistani ja olen nähnyt selvemmin paljon sellaista, mikä ennen on
+ollut hämärää. Ja minusta on tuntunut, kuin olisi Amerikan maa, ei
+yksin Kanada, vaan sekin seutu, jossa sinä olet syntynyt, Amos ja
+kaikki se, mikä ulottuu tuonne laskevan auringon maille, Jumalan
+paraita antimia ihmisille. Hän on pitänyt sitä salassa läpi
+aikakausien, jotta Hänen korkeat tarkoituksensa täällä pääsisivät
+toteutumaan. Sillä täällähän on maa, joka on viaton, jolla ei ole
+menneitä syntejä, joita sen tulisi sovittaa, ei vainoja eikä riitoja,
+ei rumia tapoja eikä mitään pahuutta.
+
+"Vuosien vieriessä kääntävät tänne kasvonsa kaikki ne, jotka ovat
+murtuneita ja kodittomia, kaikki maattomat ja kaikki, jotka ovat
+kärsineet vääryyttä ja joita on hosuttu, aivan kuten meidän on käynyt.
+Ja heistä on nouseva kansa, joka on noudattava sitä, mikä hyvä on ja
+hylkäävä kaiken, mikä on pahasta, muodostaen ja kehittäen itseään
+korkeinta kohti. Näen täällä nousevan mahtavan kansan, joka ymmärtää,
+että saattaa kysyä enemmän rohkeutta ylläpitää rauhaa kuin sotaa, joka
+näkee kaikki ihmiset veljinään ja joka ei anna sydämensä kutistua vain
+omissa harrastuksissaan, vaan osaa lämmetä jaloille pyrkimyksille
+kautta koko maanpiirin. Tämän näen, Adele, maatessani tässä, sen maan
+rannikolla, jota jalallani en koskaan tule astumaan ja sen sanon
+sinulle, että jos sinä ja Amory lähdette tätä kansaa rakentamaan, niin
+ette ole elämäänne turhaan eläneet. Niin on tapahtuva, ja kun se uusi
+kansa on syntynyt, suojelkoon sitä Jumala, vartioikoon ja johtakoon Hän
+sitä!" Hänen päänsä oli vaipunut rinnalle ja hänen silmänsä, jotka
+olivat olleet suunnatut korkeisiin metsiin ja kaukaisiin vuoristoihin,
+sammuivat vähitellen.
+
+Adele huudahti epätoivoisesti ja kietoi kätensä vanhuksen kaulaan.
+
+"Voi, hän kuolee, Amory, hän kuolee!" huudahti hän. Synkän näköinen
+fransiskaanimunkki, joka heidän lähettyvillään oli hypistellyt
+rukousnauhaansa, kuuli hänen huudahduksensa ja oli silmänräpäyksessä
+heidän luonaan.
+
+"Hän on todellakin kuolemaisillaan", sanoi hän, katsellessaan vanhuksen
+tuhkanharmaita kasvoja. "Onko vanhus jo saanut kirkon sakramentit?"
+
+"En luule, että hän tarvitsee niitä", sanoi de Catinat vältellen.
+
+"Kukapa meistä ei tarvitsisi niitä, nuori mies", sanoi munkki
+ankarasti. "Ja kuinka voisi ihminen toivoa pelastusta ilman niitä!
+Toimitan itse ne viipymättä hänelle."
+
+Mutta vanha hugenotti oli avannut silmänsä ja työnsi viimeisillä
+voimanrippeillään luotaan harmaakauhtanaisen miehen, joka oli
+kumartunut hänen ylitseen.
+
+"Jätin ennemmin kaiken, mikä minulle oli rakasta, kuin alistuin sinun
+määräyksiisi", sanoi hän. "Luuletko nyt saavasi minut valtaasi!"
+
+Fransiskaani hypähti hämmästyneenä taaksepäin ja hänen kylmät silmänsä
+vaelsivat de Catinat'sta itkevään tyttäreen.
+
+"Te olette siis hugenotteja!"
+
+"Hiljaa! Älkää haastako riitaa kuolevan ääressä!" sanoi de Catinat yhtä
+tuimasti kuin munkkikin.
+
+"Kuolleen miehen ääressä!" sanoi Amos Green juhlallisesti.
+
+Vanhuksen kasvot olivat äkkiä herpautuneet ja hänen tuhannet ryppynsä
+olivat silinneet, aivankuin näkymätön käsi olisi niitä sivellyt ja
+hänen päänsä vaipui mastoa vasten. Adele jäi liikkumattomana
+polvilleen, kädet yhä vanhuksen kaulalla ja poski painuneena hänen
+olkaansa vasten. Hän oli mennyt tainnoksiin.
+
+De Catinat nosti vaimonsa käsivarsilleen, kantoi hänet erään naisen
+hyttiin, joka jo aikaisemmin oli osoittanut heille ystävällisyyttä.
+Kuolema ei ollut laivalla mikään outo vieras, sillä kymmenen sotilasta
+oli haudattu matkan varrella, joten matkan onnistumisen ilossa
+puuhailivat matkustajat eivät paljoakaan huomanneet kuollutta
+vaeltajaa, varsinkin kun vielä alettiin kuiskailla, että hän oli
+hugenotti. Tuli vain lyhyt käsky, että hänet oli haudattava samana
+iltana jokeen. Purjeentekijä ompeli tavanmukaisen kankaan ruumiin
+ympärille ja niin oli Teofilus Catinat päättänyt vaelluksensa luvattuun
+maahan ja päässyt rauhan satamaan. Mutta toista oli hänen eloonjääneen
+seuransa laita. Kun kaikki sotilaat oli viety maihin, koottiin heidät
+yhteen ja tarkastettiin. Eräs kuvernöörin seurueeseen kuuluva upseeri
+tuli sitten lukemaan heille tuomiota. Hän oli kookas, hyväntahtoisen
+näköinen mies, mutta de Catinat'n valtasi paha aavistus, kun hän
+huomasi munkin käyvän upseerin vieressä ja kuiskuttelevan tälle
+innokkaasti. Munkin kasvoilla karehti häijy hymy ja se ei tiennyt hyvää
+kerettiläisille.
+
+"Kyllä siitä huolehditaan, hyvä isä, kyllä siitä huolehditaan", vastasi
+upseeri kärsimättömästi kuiskailuihin. "Olen yhtä innokas Pyhän Kirkon
+palvelija kuin tekin."
+
+"Toivon, että olette sitä, monsieur Bonneville. Ja luulenkin, että niin
+hurskaan kuvernöörin palveluksessa, kuin de Denonville on, ei ole hyvä
+olla veltto näissä asioissa."
+
+Sotilas vilkaisi vihaisesti munkkiin, hyvin ymmärtäen mitä hänen
+sanojensa takana piili.
+
+"Tahtoisin vain huomauttaa teille, isä, että jos usko on hyve, niin on
+sitä myöskin sääliväisyys." Sitte sanoi hän englanninkielellä. "Kuka
+teistä on kapteeni Savage?"
+
+"Efraim Savage, Bostonista."
+
+"Ja master Amos Green?"
+
+"Amos Green New Yorkista."
+
+"Ja master Tomlinson?"
+
+"John Tomlinson, Salemista."
+
+"Ja merimiehet Hiram Jefferson, Josef Cooper, Seek-grace Spaulding ja
+Paul Cushing, kaikki Massachusetts Bay'sta?"
+
+"Täällä."
+
+"Kuvernöörin käskystä viedään kaikki luettelemani henkilöt kauppalaiva
+_Toivolle_, tuolle valkolaitaiselle prikille, jonka näette tuolla.
+Se lähtee tunnin kuluttua Englannin siirtomaihin etelään."
+
+Haaksirikkoiset merimiehet olivat suunniltaan ilosta, päästessään näin
+odottamatta lähtemään suoraan kotiinsa ja he kiiruhtivat kokoomaan
+pienen omaisuutensa, mikä heille oli onnettomuudesta jäänyt. Upseeri
+pani luettelon taskuunsa ja tuli suoraan Catinat'a kohti, joka seisoi
+synkkänä, nojaten laivan kaiteeseen.
+
+"Muistatteko minut vielä", virkkoi hän, "Tunsin teidät heti, vaikka
+olette vaihtanut sinitakkinne mustaan."
+
+De Catinat tarttui ojennettuun käteen ja sanoi:
+
+"Muistan teidän oikein hyvin, de Bonneville, ja muistan myöskin matkan
+Frontenac'in linnakkeelle, jonka yhdessä teimme. Enhän voinut
+muistuttaa teitä tuttavuudestamme, kun asiamme nyt ovat näin huonolla
+kannalla."
+
+"No no, mies. Se, joka kerran on ollut ystäväni, on sitä aina."
+
+"Pelkäsin sitäpaitsi, että tuttavuuteni ei olisi teille erikoisen
+terveellistä tuon mustan hilkkaniekan läsnäollessa."
+
+"Niin, niin. Tehän tiedätte, miten meidän on laitamme täällä. Frontenac
+pystyi pitämään heidät aisoissa, mutta de la Barre oli kuin savi heidän
+käsissään ja tämä uusi näyttää olevan samaa maata. Mehän olemme täällä
+kahden tulen välissä, sulpitianit Montrealissa ja jesuiitat täällä. Jos
+yhdestä pääset, niin on toinen kimpussa. Mutta olen sydämestäni
+pahoillani, että minun täytyy tervetuliaisiksi kohdella teitä tällä
+tavalla ja vielä enemmän vaimonne vuoksi."
+
+"Mitä nyt sitte seuraa?"
+
+"Te jäätte vankina laivaan, kunnes se lähtee ja se tapahtuu noin viikon
+kuluessa."
+
+"Entä sitte?"
+
+"Teidät viedään takaisin kotimaahan ja jätetään siellä Rochelle'n
+kuvernöörin käsiin, lähetettäviksi Pariisiin. Niin kuuluu monsieur
+Denonvillen käsky ja ellei sitä aivan puustavillisesti noudateta, on
+meillä koko herhiläislauma kimpussamme."
+
+De Catinat voihki tuskissaan. Kaiken tuskan, koettelemusten ja
+ponnistusten jälkeen palata Pariisiin, vihamiesten pilkan esineeksi ja
+ystävien säälittäviksi, se oli liian nöyryyttävää. Sitä ajatellessaan
+punastui hän häpeästä. Tulla viedyksi takasin kuin koti-ikäväinen
+talonpoika, joka on karannut rykmentistään! Parasta hypätä ennemmin
+tuohon mustaan virtaan, ellei Adele-parkaa olisi. Sillä hänhän oli
+ainoa, johon Adele saattoi turvata. Niin masentavaa! Niin häpeällistä!
+Eikä mitään toivoa karata tästä uivasta vankilasta naisen kanssa, jonka
+kohtalo oli häneen lähtemättömästi liittänyt!
+
+De Bonneville lähti, koetettuaan muutamilla avuttomilla sanoilla
+lohduttaa häntä, mutta munkki käveli yhä kannella hänen lähettyvillään,
+aika ajoin salavihkaa katsahtaen häneen ja kaksi sotilasta asteli
+edestakaisin peräkannella muutaman jalan päässä hänestä. Heillä oli
+ilmeisesti määräys pitää häntä silmällä. Murtunein mielin seisoi hän
+nojaten laivan laitaan ja katseli kanotissaan edestakaisin kiitäviä
+intiaaneja maalattuine kasvoineen ja sulkalaitteineen. Hänen silmiinsä
+sattui myös edessään oleva kaupungin ala-osa, irvistelevine päätyineen
+ja karstottuneine seinineen, jotka vielä olivat pystyssä muistuttamassa
+muutama vuosi sitte sattunutta hirvittävää tulipaloa.
+
+Hänen siinä miettiessään kohtaloaan, sattui hänen korviinsa voimakas
+airojen loiske ja käännyttyään päin, näki hän suuren veneen menevän
+aivan alitseen.
+
+Siinä menivät uusenglantilaiset, matkalla heitä odottavaan alukseen.
+Neljä merimiestä istui ryhmässä ja heidän edessään, vaippoihinsa
+kääriytyneinä, keskustelivat Amos Green ja Efraim Savage, viittoillen
+aika ajoin lähtevään laivaan. Vanhan puritaanin ja uljaan metsämiehen
+kasvot kääntyivät useinkin de Catinat'han päin, mutta ei sanaakaan, ei
+edes ystävällistä käden heilahdusta tullut yksinäisen pakolaisen
+osaksi.
+
+Heillä oli niin paljon omassa tulevaisuudessaan ja onnessaan, etteivät
+he muistaneetkaan hänen kurjuuttaan. Hän olisi mielellään kärsinyt
+vihamiestensä puolelta mitä hyvänsä, mutta tämä äkillinen
+välinpitämättömyys ystävien puolelta tuli hänelle liian raskaaksi
+kestää. Hän painoi kasvonsa käsivarttaan vasten ja purskahti
+hillittömään itkuun. Kun hän taas nousi siitä, oli laiva jo nostanut
+ankkurinsa ja oli täysin purjein poistumassa Quebec'in lahdesta.
+
+
+
+
+Yhdeksäskolmatta luku.
+
+ÄÄNI LAIVAN AKKUNASSA.
+
+
+Sinä iltana laskettiin vanha Teofilus Catinat laivan laidalta kosteaan
+hautaansa, ainoastaan kahden veriheimolaisensa suremana. Seuraavan
+päivän vietti de Catinat laivan kannella, seuraten laivan
+purkamistouhua. Hän koetti, vaikka itse oli masentunut, rohkaista
+Adeleaan, kertomalla hänelle kokemuksiaan uudessa maailmassa ja
+näyttämällä hänelle tuttuja paikkoja kaupungissa. Siinähän näkyi
+linnoitus, johon hän oli majoittunut täällä ollessaan, jesuiittojen
+koulu, piispa Laval'in tuomiokirkko, hänen vanhan komppaniansa
+varastosuojat, jotka tuli oli miltei kokonaan hävittänyt ja Aubert de
+la Chesnaye'n talo, ainoa yksityisrakennus, joka oli palolta säästynyt.
+
+Paitsi näitä mielenkiintoisia paikkoja, voivat he laivasta nähdä myös
+kaupungin kirjavaa asujamistoa, joka sille antoi kokonaan muista
+poikkeavan leiman, lukuunottamatta sen sisarkaupunkia, Montrealia.
+Suurena, kanadalaista elämää esittävänä kuvasarjana näkivät he edessään
+seiväsaidalla reunustetun jyrkkämäkisen kadun, joka vilisi tulijoita ja
+menijöitä. Siinä maleksi sotilaita riippuvissa lierilakeissaan ja
+sulkatöyhdöissään, yksinkertaisiin maalaisvaatteisiin puettuja
+mökinmiehiä joen rantamilta, muistuttaen sangen tuntuvasti
+normandilaisia ja brittiläisiä esi-isiään. Siinä tepasteli nuoria
+elostelijoita Ranskasta ja läänitysalueilta, lakit kallellaan ja
+puvuissaan koettaen matkia ehkäpä jo vuosia sitten hyljättyjä
+Versailles'in muoteja. Tuolla seisoi pieni ryhmä metsämiehiä,
+eränkävijöitä, nahkaisissa metsätakeissaan, karvareunaisissa
+säärystimissään ja karvalakeissaan, joihin oli pistetty kotkan sulka.
+He tulivat kerran vuodessa kaupunkeihin, jätettyään intiaani-vaimonsa
+ja lapsensa johonkin ylämaan intiaanikylään. Punanahkojakin siellä
+näkyi, parkinkarvaisia algonkiinikalastajia ja metsästäjiä, hurjia
+Micmac-intiaaneja idästä ja villejä abenakeja etelästä. Ja kaikkialla
+näki fransiskaanien tummia viittoja, rekollettien leveitä hattuja sekä
+jesuiittoja, joitten oveliin käsiin sikäläisen elämän kaikki langat
+johtivat.
+
+Sellaista oli kansa tuon nuoren ranskalaisen siirtomaan omituisessa
+pääkaupungissa, tuhansien virstojen päässä emämaasta. Mutta jos sen
+kaupunki oli omituinen, niin oli itse siirtomaa vielä merkillisempi,
+ehkä merkillisin, mitä koskaan lienee perustettu. Sehän ulottui suuren
+joen vartta toista tuhatta virstaa, Tadoussac'ista idässä, aina
+kauppa-asemille suurten järvien rannoilla saakka. Suurimmalta osaltaan
+käsitti se aivan joen rantamilla olevia kapeita viljelmiä, joitten
+takana tiettömät aarniometsät ja tutkimattomat vuoristot alituisesti
+viekoittelivat niitten raivaajia metsämiehen ja kalastajan vapaaseen
+elämään. Yksinäinen peltotilkku siellä, täällä taasen pieni ryhmä
+tukeista salvettuja ja paaluaidalla ympäröityjä mökkejä viitoittivat
+tietä, jota sivistys oli tunkeutumassa suurelle mannermaalle, hädin
+tuskin jaksaen puolustautua sen ankaraa ilmastoa ja säälimättömiä
+alkuasukkaita vastaan. Tuon äärettömän alueen koko valkoinen
+asukasmäärä teki tuskin kahtakymmentä tuhatta henkeä, sotilaineen,
+pappeineen päivineen, sekä vielä metsänkävijät vaimoineen ja lapsineen,
+mutta heidän tarmonsa oli siitä huolimatta suuri ja hallituksen
+toiminta niin menestyksellinen, että he jo tähän aikaan olivat
+jättäneet tuntuvat jälkensä koko maanosaan. Kun varakas englantilainen
+uutisviljelijä tyytyi elämään peltonsa antimista ja kun kirveen iskua
+tuolla puolen Alleghany-vuorten ei vielä ollut kuulunut, olivat rohkeat
+ranskalaiset uranaukaisijat, mikä lähetyssaarnaajan, mikä taas
+eränkävijän haahmossa tunkeutuneet mannermaan etäisimpiin
+kolkkiin saakka. He olivat kartoittaneet suuren järvialueen ja
+käyneet vaihtokauppaa tuimien Sioux-intiaanien kanssa suurilla
+lakeuksilla, missä puinen intiaanimaja vaihtui vuodista rakennettuun
+_tee-pee'hen_. Marquette oli kulkenut Illinnois-virtaa aina
+Missisipille saakka ja oli tutkinut tuon mahtavan virran juoksua kunnes
+hän, ensimmäisenä valkoihoisena, oli nähnyt Missourin ryöpyt. La Salle
+oli uskaltautunut vielä kauemmaksi, ohi Ohion, aina Meksikon lahdelle
+saakka ja oli pystyttänyt Ranskan lipun sille paikalle, johon myöhemmin
+New Orleans'in kaupunki oli kohoova. Toiset olivat vaeltaneet
+kalliovuorille ja luoteisiin suuriin erämaihin, saarnaten ja
+vaihtokauppaa tehden, kastaen ja pettäen aina kunkin mielen ja
+tarkoitusperän mukaan. Mutta yhteistä heillä kaikilla oli tavaton
+rohkeus, joka ei koskaan pettänyt ja loppumaton kekseliäisyys, joka
+auttoi heitä joka loukossa väjyvistä vaaroista. Ranskalaisia asusti
+brittiläisten alusmaitten pohjoispuolella, heitä oli niitten
+länsipuolella, vieläpä eteläpuolellakin, mutta silloisen kanadalaisen
+rautaisen heimon syyksi ei voida panna sitä seikkaa, etteivät nuo
+seudut nyt ole ranskalaisia.
+
+Kaikkia näitä asioita selosteli de Catinat Adelelle syksyisen päivän
+kuluessa koettaen vetää hänen ajatuksiaan menneistä murheista ja edessä
+olevasta surullisesta matkasta. Adele, joka oli tottunut Pariisin
+katujen rauhalliseen elämään ja Seinevirran leppoisiin maisemiin,
+katseli hämmästyneenä mahtavaa virtaa, uljaita metsiä ja vuoristoja,
+mutta hän kävi kauhusta väristen miehensä käsipuoleen joka kerta, kun
+nahkapukuiset, kirjavanaamaiset algonkiinit soutaa sujuttivat heidän
+ohitseen, niin että vaahto kanotin kokassa kuohui. Vähitellen painui
+päivä illaksi, vanha linnake kylpi taas illan ruskossa ja molemmat
+pakolaiset laskeutuivat taas yösijoilleen koettaen rohkaista toisiaan,
+mutta kummallakin sydämessään synkät mietteet.
+
+De Catinat'n hytti oli lähellä erästä kansiakkunaa ja hänellä oli
+tapana pitää sitä auki, koska laivakeittiö oli hänen seinänsä takana,
+ja kuumensi ja pilasi hänen ilmansa. Sinä yönä hän ei päässyt uneen
+käsiksi, vaan kieri vuoteellaan, miettien keinoja päästäkseen pois
+tästä kirotusta laivasta. Mutta minnepä mennä, jos he onnistuisivat
+pääsemäänkin karkuun? Koko Kanada oli heiltä suljettu ja etelässä
+olivat kaikki metsät täynnä julmia intiaaneja. Englantilaisella
+alueella he tosin olisivat saaneet vapaasti tunnustaa uskoaan, mutta
+mitä saattoivat hänen vaimonsa ja hän aikaansaada maassa, jossa
+puhuttiin vierasta kieltä ja jossa heillä ei ollut ainoatakaan
+tuttavaa, puhumattakaan ystävistä. Jos vain Amos olisi pysynyt heille
+uskollisena, niin kaikki olisi käynyt hyvin, mutta hän oli heidät
+hyljännyt. Ja miksipä hän ei olisi sitä tehnyt. Eihän hän ollut heidän
+heimolaisiaan ja hän oli jo kyllin heitä auttanut monta kertaa. Kotona
+häntä odotti oma väkensä ja rakastamansa erämiehen elämä. Mahdotonta
+oli vaatia, että hän olisi viipynyt täällä heidän vuokseen, joita hän
+oli tuntenut vasta muutaman kuukauden. Sitähän ei voinut odottaakaan ja
+kuitenkaan ei de Catinat saattanut uskoa sitä todeksi, ei voinut
+ymmärtää sitä. Mutta mitä se oli? Hän oli selvästi erottavinaan
+aaltojen hiljaisesta loiskinasta suhahtavan äänen. Mutta ehkäpä se oli
+joku ohisoutava intiaani! Mutta nyt se uusiutui, käskevänä ja tärkeänä.
+Hän nousi istuvilleen ja katseli ympärilleen. Se kuului varmasti
+avonaisesta kansiakkunasta. Hän katsoi ulos, mutta ei nähnyt muuta,
+kuin leveän lahdelman laivoineen ja Point Levi'n tuikkivat valot. Kun
+hän taas painoi päänsä pielukseen, putosi jotakin napsahtaen hänen
+rinnalleen, vierähtääkseen siitä lattialle. Hän hypähti sängystään,
+tapasi lyhdyn käteensä ja valaisi lattiaa. Sielläpä ammus olikin —
+kultainen rintaneula. Kun hän nosti sen tarkastaakseen sitä lähemmin,
+sykähti hänen sydämensä ilosta. Sehän oli ollut hänen omaisuuttaan,
+jonka hän oli antanut Amos Greenille toisena päivänä tapaamisensa
+jälkeen, heidän puuhatessaan lähtöään Versailles'hin. Se oli varmaan
+jokin merkki ja Amos ei siis ollutkaan heitä jättänyt. Hän pukeutui,
+vavisten innosta ja riensi kannelle. Oli pilkkoisen pimeä eikä hän
+voinut nähdä mitään, mutta säännöllisistä askeleista, jotka kuuluivat
+keulapuolelta, arvasi hän, että vartija yhä toimitti tehtäväänsä. Hän
+meni laivan laidalle ja tirkisteli pimeään. Hän saattoi erottaa veneen
+haahmon laivan kyljessä.
+
+"Kuka siellä?" kuiskasi hän.
+
+"Oletko se sinä, de Catinat?"
+
+"Olen."
+
+"Olemme tulleet noutamaan teitä."
+
+"Jumala sinua siunatkoon, Amos."
+
+"Onko vaimosi siinä?"
+
+"Ei ole, mutta voin herättää hänet."
+
+"Hyvä, mutta ota ensin tämä köysi. Vedä nyt tikarapuut ylös."
+
+De Catinat tarttui ojennettuun köyteen ja kiskoessaan sitä puolensa
+huomasi, että se oli kiinnitetty köysirappuihin, joitten päähän oli
+sovitettu teräskoukut laivan laitaan kiinnittämistä varten. Hän sovitti
+ne paikoilleen ja hiipi sitte hiljaa keskilaivassa olevalle naisten
+salongille, joka oli luovutettu hänen vaimonsa käytettäväksi. Hän oli
+ainoa nainen laivassa, joten de Catinat saattoi turvallisesti naputtaa
+hänen ovelleen ja muutamin sanoin kiirehtiä häntä sekä kehoittaa häntä
+varovaisuuteen. Muutamassa minuutissa oli Adele pukeutunut ja pantuaan
+arvoesineensä pieneen nyyttiin, livahti hän ovesta ulos. Yhdessä he
+sitte hiipivät peräpuolelle, korkean laivanlaidan suojassa. He olivat
+jo miltei perillä, kun de Catinat äkkiä seisahtui ja purren hampaitaan
+päästi hiljaisen kirouksen. Köysirappujen ja heidän välissään seisoi
+pimeimmässä paikassa fransiskaanin tuima haamu. Hilkka syvälle silmien
+yli vedettynä, tirkisteli hän pimeyteen ja lähestyi heitä, aivankuin
+olisi huomannut heidät. Takamastossa riippui himmeä lyhty. Hän otti sen
+käteensä ja piti sitä päänsä yli valaistakseen heitä.
+
+Mutta de Catinat ei ollut niitä miehiä, joitten kanssa sopi leikitellä.
+Hän oli ikänsä tottunut tekemään äkkiä päätöksensä ja toimimaan
+ripeästi. Pitikö tuon kostonhaluisen munkin päästä viime hetkessä hänen
+ja hänen vapautensa väliin? Se oli vaarallisen yritys. Hän työnsi
+Adelen syrjään maston suojaan, ja munkin tultua lähemmä hyökkäsi hän
+hänen kimppuunsa ja tarttui hänen kaapuunsa. Mutta samassa valui toisen
+hilkka takaraivolle ja tuikean kirkonmiehen kasvojen sijasta näkikin de
+Catinat lyhdyn himmeässä valossa Efraim Savage'n vilkahtelevat harmaat
+silmät ja vakavat kasvot. Samalla hetkellä kohosi laidan yli toinenkin
+haamu ja kuumaverinen ranskalainen heittäytyi suunniltaan ilosta Amos
+Greenin syliin.
+
+"Kaikki on järjestyksessä", sanoi nuori eränkävijä koettaessaan hieman
+hämillään vapautua toisen syleilystä. "Hän on meidän käsissämme veneen
+pohjalla, pukinnahkakinnas kurkussa."
+
+"Kuka sitten?"
+
+"Se mies, jonka kaapua kapteeni Savage kantaa. Hän tuli kimppuumme
+juuri kun menit vaimoasi noutamaan, mutta me toimitimme hänet
+kahdenkesken aivan vaarattomaksi. Onko rouvasi jo täällä?"
+
+"Hän on tässä aivan."
+
+"Sitte toimeen, niin pian kuin suinkin, sillä joku voi yllättää
+meidät."
+
+Adele nostettiin laidan yli ja istutettiin koivuisen kanootin perään.
+Kolmen miehen irroittivat he tikapuut ja sitte laskeutui kukin köyttä
+myöten alukseen. Kaksi intiaania, jotka istuivat airoissa, työnsivät
+veneen loitommalle ja alkoivat soutaa virtaa ylöspäin ja muutamaa
+hetkeä myöhemmin näkyi St. Christophe'sta ainoastaan kaksi himmeästi
+tuikkivaa valoa,
+
+"Ota airo, Amos, niin minä otan toisen", sanoi Efraim Savage
+riisuessaan munkinkaapua yltään. "Tunsin itseni turvallisemmaksi tässä,
+tuolla laivan kannella, mutta nyt se ei enää auta mitään. Luulen, että
+olisimme voineet sulkea luukut ja ottaa haltuumme koko laivan,
+messinkikanuunoineen päivineen, jos olisimme halunneet."
+
+"Ja tulleet hirtetyiksi merirosvoina raakapuuhun seuraavana aamuna",
+virkkoi Amos. "Luulenpa, että teimme viisaimmin, kun otimme hunajan ja
+jätimme pesän paikalleen. Toivon, että olette hyvässä voinnissa,
+rouva."
+
+"Olen kyllä, mutta minun on vaikeata käsittää, mitä on tapahtunut ja
+missä olemme.
+
+"Niin on minunkin laitani", sanoi de Catinat.
+
+"Ettekö sitte odottanut meitä takaisintuleviksi?"
+
+"En osannut odottaa sitä, enkä tätä."
+
+"Niin, mutta ettehän voineet ajatella, että olisimme jättäneet teidät
+noin vaan, sanaakaan virkkamatta."
+
+"Tunnustan olleeni sydänjuuriani myöten pahoillani."
+
+"Pelkäsin, että niin kävisi", sanoi Amos, "kun vilkaisin sinuun
+syrjäsilmin ja näin kuinka synkkänä seisoit katsellen lähtöämme. Mutta
+jos meidän olisi nähty keskustelevan ja neuvottelevan, niin olisivat he
+paikalla olleet selvillä tuumistamme. Nyt, sen sijaan, heillä ei ollut
+epäilyksen hiventäkään, paitsi tuolla miekkoisella tuolla veneen
+pohjalla."
+
+"Miten sitte suoriuduitte kaikesta?"
+
+"Me poistuimme aluksestamme eilen illalla ja pääsimme maihin Beaupre'n
+puolelle, hankimme sitte tämän kanootin ja pysyttelimme koko päivän
+piilossa. Tänä iltana pääsimme sitte teidän laivanne kylkeen ja minulle
+oli helppo herättää sinut, kun tiesin, missä makasit. Munkki oli
+vähällä turmella joko juonemme, mutta me panimme hänelle suukapulan ja
+pyöräytimme hänet laidan yli. Efraim puki ylleen hänen kauhtanansa,
+voidakseen vaaratta mennä auttamaan teitä, siltä olimme hieman
+peloissamme viivytyksen vuoksi."
+
+"Ah, kyllä on ihanaa olla taas vapaudessa. Kuinka paljon olenkaan
+sinulle velkaa, Amos!"
+
+"Joutavia, sinähän huolehdit minusta omassa maassasi, nyt pidän minä
+huolen sinusta täällä."
+
+"Minne menemme nyt?"
+
+"Niin, siinäpä se. Ei ole muuta kuin yksi ainoa tie, sillä meritse emme
+pääse etelään. Meidän täytyy kulkea maitse niin hyvin, kuin taidamme ja
+ennen iltaa täytyy meidän olla hyvän matkaa Quebec'in linnakkeesta,
+sillä mikäli kuulin on heille moninkerroin mieluisampaa saada
+vangituksi hugenotti kuin irokeesipäällikkö. Tottavie, en ymmärrä
+kuinka sellaista melua saatetaan pitää siitä, mitä joku ajattelee
+sielunsa pelastuksesta, vaikka onhan tässä vanha Efraim yhtä ankarana
+toisella puolella, jotenka kaikki sellainen hullutus ei näy olevan vain
+yhdellä puolella."
+
+"Mitä sinä minusta puhut", kysyi merikarhu, höristäen korviaan nimeään
+mainittaessa.
+
+"Sanoin vain että te olette sellainen jäykkä protestanttiukko."
+
+"Niin olen, jumalan kiitos. Minun tunnuslauseeni onkin vapaus
+uskonasioissa, näetkös, lukuunottamatta kveekareita ja paavinuskolaisia
+ja — ja — en voi näet sietää, että Anne Hutchinson ja muut eukot
+kulkevat saarnailemassa ja muutenkin hulluttelevat."
+
+Amos nauroi ja sanoi: "Kun kerran kaikkivaltias näkyy sietävän sen,
+niin mitäpä teidänkään maksaa panna sitä niin pahaksenne."
+
+"Äh, sinä olet vielä nuori; tuskin lienevät korvantakaisesi kuivat.
+Odotahan kun tulet vanhemmaksi, niin tiedät enemmän. Ehkäpä minun vielä
+täytyy kuulla suustasi ystävällinen sana tuonkin likaisen sikiön
+puolesta", sanoi ukko Savage, survaisten veneenpohjalla makaavaa
+munkkia airontyvellä.
+
+"Luulenpa, että hän onkin hyvä mies, ymmärryksensä mukaan."
+
+"Sitte luulen minäkin, että hai on kiltti kala, tietysti ymmärryksensä
+mukaan. Ei poikani, älä koetakaan minun kanssani sotkea mustaa ja
+valkoista. Vaikka puhuisit leukasi sijoiltaan, niin et sittenkään saisi
+vastatuulta myötäiseksi muuttumaan. Annahan sieltä tupakkapussini ja
+tulukset, ehkäpä ystäväsi haluaa hieman verrytellä kangistuneita
+jäseniään aironvarressa." Koko yön he ponnistivat virtaa ylös,
+jännittäen kaikki hermonsa päästäkseen takaa-ajon mahdollisuudesta.
+Pysyttelemällä eteläisellä rannalla, siten välttäen voimakkaan
+keskivirran, kulkivat he nopeasti eteenpäin, sillä sekä Amos että de
+Catinat olivat kumpikin tottuneita soutajia ja molemmat intiaanit
+olivat pikemmin terästä kuin lihaa ja verta. Leveällä viralla vallitsi
+täydellinen hiljaisuus, jota ainoastaan kanootin laitoihin lyövät
+laineet, yöhaukan kirkuna ja ketun terävä haukahdus häiritsivät. Kun
+aamu vihdoin koitti ja pimeys vaihtui huomaamatta hämäräksi, olivat he
+jo silmänkantamattomissa linnakkeesta ja kaukana ihmiskäden jäljistä.
+Neitseelliset metsät, ihmeellisessä, syksyisessä väriloistossaan,
+ulottuivat aivan veden rajaan molemmin puolin virtaa ja sen keskellä
+näkyi pieni saari, jota ympäröi keltainen hiekkavyö ja jonka keskellä
+loisti kirkas värileikki tulipunaisia kumipuita ja sumakkeja
+monivivahteisena rykelmänä.
+
+"Olen kulkenut tästä ennenkin", sanoi de Catinat. "Muistan erikoisesti
+huomioni kiintyneen tuohon suureen läiskärunkoiseen vaahteraan, kun
+matkustin kuvernöörin kanssa Montrealiin. Se oli Frontenac'in aikana,
+jolloin kuningas oli ensimmäinen mies valtakunnassa ja piispa toinen."
+
+Intiaanit, jotka kaiken aikaa olivat istuneet ilmeettöminä kuin
+puujumalat, höristivät korviaan äskeisen nimen kuullessaan.
+
+"Veljeni puhui suuresta Onontio'sta", sanoi toinen heistä, vilkaisten
+taakseen. "Olemme kuunnelleet pahojen lintujen liverryksiä ja ne
+kertovat meille, että hän ei koskaan enää tule lastensa luo suuren
+veden yli."
+
+"Hän on suuren valkoisen isän luona", vastasi de Catinat. "Olen itse
+nähnyt hänet suuren valkoisen isän neuvottelussa ja hän on varmasti
+palaava kansansa luo, jos se vaan häntä tarvitsee."
+
+Intiaani pudisti paljaaksi ajeltua päätään.
+
+"Kiimakuu on jo ohi, veljeni", sanoi hän, "ja ennenkuin munimiskuu on
+tullut, ei tämän virran seutuvilla ole ainoatakaan valkoista miestä,
+paitsi kivimuurien sisäpuolella.
+
+"Miten niin? Olemme kuulleet niin vähän viime aikoina. Ovatko irokeesit
+niin tuimissa aikeissa?"
+
+"Veljeni, he lupasivat syödä suuhunsa huronit ja missä ovat huronit
+nyt? He käänsivät kasvonsa erieläisiin ja missä ovat erieläiset nyt? He
+menivät länteen illinoiseja vastaan ja kuka voi enää löytää ainoatakaan
+illinoiskylää? He nostivat sotakirveensä andasteja vastaan ja heidän
+nimensä on pyyhitty pois maanpinnalta. Ja nyt ovat he tanssineet
+sellaisen sotatanssin ja laulaneet sellaisen sotalaulun, joka ei tiedä
+hyvää valkoisille veljilleni."
+
+"Missä he sitten ovat?"
+
+Intiaani heilautti kättään poikki läntisten ja eteläisten ilmojen.
+
+"Missä niitä ei ole?" sanoi hän.
+
+"Metsät rytisevät heidän askeleistaan. He ovat kuin tuli kuivassa
+ruohossa, niin nopeita ja peloittavia he ovat."
+
+"Elämäni kautta", sanoi de Catinat, "jos ne pirut todella ovat
+kytkemättä, niin tarvitaan täällä vielä vanhaa Frontenac'ia, ellei
+muuta varten, niin ainakin ajamaan heidät virtaan pää edellä."
+
+"Niin", sanoi Amos. "Näin hänet kerran kun minut vietiin hänen
+eteensä toisten kanssa, syytettyinä metsästämisestä, kuten hän
+sanoi, ranskalaisella alueella. Hänen leukansa loksahteli kuin
+näädänloukku ja hän katsoi meihin aivan kuin olisi halunnut päänahkamme
+säärystimikseen. Mutta huomasin selvästi, että hän oli päällikköainesta
+ja rohkea mies."
+
+"Hän oli kirkon vihamies ja sielunvihollisen oikea käsi tässä maassa",
+kuului ääni kanootin pohjalta.
+
+Se oli munkki, jonka oli onnistunut vapautua pukinnahkakintaasta ja
+vyöstä, joilla molemmat amerikkalaiset olivat kapuloineet hänen suunsa.
+Hän oli kohonnut ryntäilleen ja katseli seuruetta palavilla, mustilla
+silmillään.
+
+"Hänen leuka-taklauksensa näkyy päässeen irtautumaan", sanoi
+merikapteeni. "Minäpä hieman kiristän sitä."
+
+"Tokkohan, mitäpä me häntä enää kuljetamme mukanamme", sanoi Amos. "Hän
+on vain liikana painona meille, enkä ymmärrä mitä hyötyä meille enää on
+hänen seurastaan. Poistakaamme hänet kanootista."
+
+"Niin, koetetaanpa painuuko hän vai pysyykö pinnalla", huusi Efraim
+innokkaana.
+
+"Eihän toki, panemme hänet rannalle."
+
+"Antaaksemme hänen joutua edellemme varoittamaan noita mustia piruja."
+
+"Panemme hänet tuohon saareen."
+
+"Se on hyvä. Huutakoon sieltä omiaan avuksi, kun sattuvat soutamaan
+ohi."
+
+He soutivat saarelle ja laskivat munkin maihin. Tämä ei puhunut
+sanaakaan, vaan kirosi heidät katseellaan. He jättivät hänelle hieman
+korppuja ja jauhoja, jotta hän tulisi toimeen kunnes vapautuisi
+saarelta.
+
+Kuljettuaan sitten erään virran tekemän mutkan eteenpäin laskivat he
+kanoottinsa maihin pienessä poukamassa, missä mustikan- ja
+karpalonvarret kasvoivat aina rantaan saakka ja missä nurmi oli
+valkoisenaan kukkasia. Siinä he levittivät vähäiset ruokatavaransa ja
+söivät aamiaisensa erinomaisella ruokahalulla, suunnitellen sen
+kuluessa matkansa jatkoa ja suuntaa.
+
+
+
+
+Kolmaskymmenes luku.
+
+SISÄMAAN VESIÄ.
+
+
+He olivat verrattain hyvin varustautuneet matkaa varten.
+Gloucesterilaisen kolmimaston kapteeni, joka vei amerikkalaiset
+Quebec'in lahdesta, tunsi kapteeni Efraim Savage'n hyvin, kuten yleensä
+kaikki Uusenglannin rannikolla. Hän olikin senvuoksi hyväksynyt Efraim
+Savagen tekemän kolmen kuukauden velkasitoumuksen, niin korkeaa korkoa
+vastaan, kuin hän suinkin onnistui vanhalta merikarhulta nylkemään
+ja oli sitä vastaan antanut kolme erinomaista pyssyä, runsaan
+ammusvaraston ja kylliksi rahaa hänen muita tarpeitaan varten. Täten
+oli hän voinut vuokrata kanootin ja intiaanisoutajat sekä varustaa
+seurueensa lihalla ja korpuilla ainakin kymmeneksi päiväksi.
+
+"On taas kuin hengittäisi vapaammin, tuntiessaan pyssyn tukin kädessään
+ja pihkan hajun sieraimissaan", sanoi Amos. "Tästä ei voi olla sataa
+virstaa enempää Albany'hin tai Senectady'iin, suoraan metsien halki."
+
+"Niin, poikani, mutta miten jaksaa naisihminen kävellä sata virstaa
+tiettömiä metsiä. Siitä ei tule mitään. Parasta pitää vain vesi kölin
+alla ja luottaa Jumalaan."
+
+"Siinä tapauksessa ei ole kuin yksi reitti mahdollinen. Meidän täytyy
+kulkea Richelieu-jokea aina Champlain ja St. Sacrament-järville saakka.
+Siellä olisimme jo lähellä Hudson-joen latvavesiä."
+
+"Se on vaarallinen reitti", sanoi de Catinat, joka oli ymmärtänyt
+tovereittensa keskustelun, vaikkakaan ei voinut ottaa siihen osaa.
+"Meidän täytyisi siinä tapauksessa kulkea aivan Mohawk-intiaanien
+alueen rajamaita."
+
+"Mutta luulen, että se on ainoa reitti, joka voi tulla kysymykseen."
+
+"Ja minulla on hyvä ystävä Richelieu-joella, joka varmasti auttaisi
+meitä eteenpäin", sanoi de Catinat hymyillen. "Adele, olenhan kertonut
+sinulle Charles de la Noue'sta, Sainte Marie'n lääninherrasta?"
+
+"Siitäkö, jota kutsuit Kanadan herttuaksi, Amory?"
+
+"Juuri hänestä. Hänen läänityksensä sijaitsee Richelieu'n äärillä,
+hieman etelään St. Louis'n linnoituksesta, ja olen varma siitä, että
+hän jouduttaisi matkaamme."
+
+"Hyvä", huudahti Amos, "jos meillä on siellä ystäviä, niin käy meidän
+hyvin. Se ratkaisee koko asian, me pysyttelemme siis virralla.
+Lähtekäämme heti sitten, sillä tuo munkki koettaa varmasti parhaansa,
+saadakseen meidät satimeen."
+
+Pieni matkue ahersi sitten kokonaisen viikon mahtavaa vesireittiä ylös,
+pysytellen yhä eteläisellä rannalla, missä oli vähemmän asutusta.
+Molemmin puolin virtaa kasvoi metsä tiheänä, ainoastaan siellä täällä
+näkyi kapeita, viljeltyjä kaistaleita, joilla keltainen sänki ilmaisi
+vehnän kasvaneen. Adele katseli mielenkiinnolla puutaloja, ulkonevine
+yläkertoineen ja jykeviä kivestä rakennettuja lääniherrojen kartanoita
+sekä joka satamassa olevia myllyjä, jotka, paitsi varsinaista
+tehtäväänsä viljan jauhajina, tarjosivat ampuma-aukoilla varustetun
+turvapaikan ympäristössä asuville hyökkäyksen sattuessa. Hirvittävä
+kokemus oli kanadalaisille opettanut, mikä englantilaisten
+siirtolaisten vielä oli opittava, että nimittäin oli täydellistä
+mielettömyyttä sijoittaa muista eristetyn, yksinäisen maatalon keskelle
+aukeita viljelyksiä.
+
+Kanadalaiset sen sijaan raivasivat viljelyksensä säteettäin
+kyläkunnasta, sotilaallisia näkökohtia silmälläpitäen siten, että
+puolustus kävi mahdolliseksi kaikilla tahoilla ja keskittyi
+lopullisesti kiviseen läänityskartanoon. Nyt saattoikin joka mäellä ja
+vuorella nähdä vartijan kivääri kädessä, sillä joka paikassa
+tiedettiin, että irokeesien päänahkapartiot olivat liikkeellä, eikä
+koskaan voinut arvata, mistäpäin hyökkäys tapahtui, paitsi että se
+säännöllisesti tapahtui heikoimmin varustetulta kohdalta.
+
+Kulkipa matkustaja tähän aikaan millä puolen maata hyvänsä, St
+Lawrence'illa tai läntisellä järvialueella, Missisipin rantamilla tai
+etelässä cherokeesien ja creekien asuinmailla, niin tapasi hän joka
+paikassa asukkaat pelonalaisessa odotuksessa ja aina samasta syystä.
+Irokeesit, kuten heitä ranskalaiset nimittivät, eli viiden kansan
+yhtymä, kuten he itse itseään kutsuivat, olivat nimittäin ainaisena
+uhkana koko mannermaalle. Heidän yhteenliittymisensä oli sangen
+luonnollinen, sillä he kuuluivat samaan heimoon ja puhuivat samaa
+kieltä ja kaikki yritykset saada heidät hajalle olivat olleet turhia.
+Mohawk'it, cayua't, onondaga't, oneidat ja seneca't olivat kukin
+ylpeitä totemeistaan ja päälliköistään, mutta sodan sattuessa olivat he
+irokeeseja ja yhden heimon vihollinen oli kaikkien muittenkin
+vihollinen. Heidän lukumääränsä ei ollut suuri, sillä he eivät koskaan
+pystyneet nostattamaan kahtatuhatta sotilasta enempää ja heidän
+maa-alansakin oli sangen rajoitettu, sillä heidän kylänsä sijaitsivat
+hajallaan Champlain- ja Ontario-järvien välissä. Mutta he olivat
+yksimielisiä ja ovelia, he olivat urhoollisia ja tarmokkaita ja
+hyökkäsivät silmittömästi. Eläen keskellä muita heimoja, iskivät he
+vuoroon kunkin kimppuun, eivätkä koskaan tyytyneet ainoastaan
+lannistamaan vastustajansa, vaan hävittivät heidät kokonaan
+olemattomiin, samalla pitäen kurissa muita valtioviisaudellaan.
+Sotiminen oli heidän työnään ja julmuudet heidän huvinaan. Siten olivat
+he nujertaneet kansan toisensa jälkeen, kunnes noin tuhannen
+neliöpeninkulman alalla ei ollut olemassa ainoatakaan heimoa, paitsi
+mitä he armosta olivat jättäneet henkiin. He olivat pyyhkäisseet
+kokonaan maanpinnalta huronit, lähetysasemineen päivineen, hirveässä
+verilöylyssä. Samoin oli käynyt luoteisten heimojen, kunnes jo kaukana
+asuvat sac'it ja foks'it vapisivat heidän nimeään mainittaessa. He
+olivat puhdistaneet kaikki läntiset alueet, kunnes he tulivat
+kosketuksiin sukulaistensa, Sioux-intiaanien kanssa, jotka vallitsivat
+suuria lännen lakeuksia. Uusenglannin intiaanit idässä ja shawnee't ja
+delaware't etelässä maksoivat heille sotaveroa ja kauhu heidän aseitaan
+kohtaan oli jo levinnyt Marylandin ja Virginian rintamaille saakka.
+Tuskin koskaan lienee ihmiskunnan historiassa niin pieni joukko
+vallinnut niin laajaa aluetta ja niin kauan.
+
+Puolisen vuosisataa olivat nämä heimot kantaneet vihaa ranskalaisia
+kohtaan, aina siitä saakka, kun Champlain muutamien seuralaistensa kera
+oli ottanut osaa taisteluihin heidän vihollistensa puolella. Kaikkina
+näinä vuosina olivat he lymyilleet metsäkylissään ja silloin tällöin
+ryhtyneet väkivaltaisuuksiin syrjäisemmillä seuduilla, mutta parhaasta
+päästä odottaneet oikeata hetkeä lyödäkseen. Ja nyt heistä näytti tuo
+hetki tulleen. He olivat hävittäneet kaikki ne heimot, jotka ehkä
+olisivat saattaneet yhtyä heidän valkoihoisiin vihollisiinsa. Toiset he
+taas olivat eristäneet. He olivat myös hankkineet itselleen hyviä
+ampuma-aseita ja runsaasti ampumatarpeita, joita he olivat saaneet
+saksalaisilta ja New Yorkin englantilaisilta.
+
+Ranskalaisten pitkä siirtokunta oli miltei avutonna heidän edessään. He
+olivat kokoontuneina metsissä, kuten koirat ketjussa odottaen, että
+heidän päällikkönsä veisivät heidät rynnäkköön tulisoihdut ja
+sotakirveet koholla.
+
+Sellainen oli tilanne, kun pieni pakolaisjoukko meloi virtaa ylös,
+etsien ainoata tietään rauhaan ja vapauteen. He tiesivät hyvinkin, että
+se oli vaarallinen. Pitkin Richelieu-jokea oli ranskalaisilla
+etuvartioita ja paalulaitoksia, sillä kun läänityslaitos ulotettiin
+Kanadaan, saivat kaikki syntyperäiset aatelismiehet läänityksensä
+sellaisilla ehdoilla, jotka parhaiten edistäisivät siirtokuntaa. Kukin
+lääniherra maanvuokralais-alaisineen, tottuneina aseiden käyttöön,
+muodosti sotilaallisen voiman, aivan samaan tapaan kuin keskiajallakin,
+saaden vuokralainen maapalstansa viljeltäväkseen ehdolla, että saapui
+kutsuttaessa aseisiin. Siksi oli myöskin vanhoja upseereja Carignan'in
+rykmentistä sijoitettu pitkin Richelieu-jokea, joka juoksee
+suorakulmaisesi St. Lawrence-virrasta mohawk'ien maata kohti.
+Paaluvarustukset saattoivat tietenkin hyvin pitää puoliaan, mutta pieni
+pakolaisjoukko oli alituisessa hengen vaarassa kulkiessaan asemalta
+toiselle. Tosin eivät irokeesit olleet sotajalalla englantilaisten
+kanssa, mutta sotapolulla ollessaan he tuskin olisivat tehneet eroa
+ranskalaisen ja englantilaisen välillä, joten Amos Green ja kapteeni
+Efraim vastoin tahtoaankin olisivat joutuneet saman kohtalon alaisiksi,
+kuin heidän molemmat ranskalaiset toverinsakin.
+
+Noustessaan St. Lawrence-virtaa, kohtasivat he monta vastaantulevaa
+kanoottia. Yhdessä kulki jokin upseeri tai virkamies matkalla
+Montrealista tai Kolmivirralta, toisessa tuli kuormallinen turkiksia,
+intiaanin tai eränkävijän kuljettamana, Eurooppaan vietäviksi. Joskus
+näki myös kanootissa auringon paahtaman, harmaatukkaisen miehen, joka
+kauhtuneessa, mustassa mekossaan souti rannalta toiselle, pysähtyen
+matkallaan jokaiseen intiaanimajaan. Jos Kanadan kirkolliset asiat
+olivat huonolla kannalla, niin ei se ainakaan ollut tällaisten
+kyläpappien syytä, jotka ahersivat ja kuluttivat koko elämänsä tuomalla
+toivon ja lohdutuksen sanomaa ja vieläpä hitusen sievempiä
+elämäntapojakin kaikille noissa rannattomissa erämaissa. Useinkin
+näytti siltä kuin tulijat mielellään olisivat antautuneet puheisiin
+pakolaisten kanssa, mutta he vain meloivat eteenpäin välittämättä
+heidän merkinannoistaan ja huudoistaan. Takaapäin ei heitä kukaan
+saavuttanut, sillä he kulkivat aikaisesta aamusta myöhäiseen yöhön. He
+vetivät aluksensa maalle yöpyessään ja sytyttivät nuotion kuivista
+puista, sillä saapuva talvi rupesi jo näyttämään tapojaan.
+
+Nuoren ranskattaren ihmettelevä huomio ei kääntynyt ainoastaan virran
+rantamilla oleviin asumuksiin ja niitten asukkaisiin. Hänen miehensä ja
+Amos Green tekivät parhaansa opettaakseen häntä havaitsemaan myöskin
+mahtavien metsämaitten elämää, ja heidän kiertäessään matalikon tai
+niemekkeen huomauttivat he hänelle tuhansista seikoista, joita hän ei
+omin aistimin koskaan olisi havainnut. Milloin koski se pörröpäistä
+pesukarhua, joka kurkisteli puunhalkeamasta, milloin taasen tiheän
+viidakon alla uiskentelevaa saukkoa, jonka suussa kiilsi vastapyydetty
+kala. Välistä osoittivat he hänelle villikissaa, joka hiipien oksaa
+pitkin, tähysteli häijyillä, keltaisilla silmillään toisessa päässä
+leikittelevää oravaa tai kanadalaista villisikaa, joka rytisten ja
+rymyten raivasi tietään palsami- ja mustikkavarsien seassa. Hän oppi
+tuntemaan nuoren kotkan eloisan, terävän huudon, kertun kutsuvan äänen,
+sen siivenlyönnit lehvistössä ja kissalinnun pitkäveteisen nau'unnan.
+Mahtavan virran sinisellä kalvolla soutaessaan, luonnon suloisen soiton
+kuuluessa rannoilta ja kaikkien värivivahdusten, mitä taiteilija
+konsanaan saattaisi keksiä, tarjoutuessa hänen silmälleen nähtäviksi,
+palasi hymy taas hänen huulilleen ja hänen poskensa saivat sellaisen
+terveyttä uhkuvan punan, jota Ranska ei koskaan ollut pystynyt antamaan
+niille. De Catinat huomasi ilokseen muutoksen, mutta Adelen mukanaolo
+huolestutti häntä rajattomasti, sillä hän tiesi, että vaikka luonto
+olikin tehnyt metsät taivaaksi, oli ihminen muuttanut ne helvetiksi ja
+että nimeämättömät kauhut väijyivät kuihtuvien lehtien ja metsänkukkien
+kauneuden alla. Usein, maatessaan öisin hiipuvan nuotion ääressä
+kuusenoksavuoteellaan ja katsellessaan hentoa huopapeittoon
+kääriytynyttä ja rauhan unta nukkuvaa olentoa vierellään, tunsi hän,
+ettei hänellä ollut oikeutta asettaa häntä sellaisille vaaroille
+alttiiksi ja päätti hän seuraavana aamuna kääntyä takasin ja palata
+Quebeciin, odottakoon heitä siellä sitten mikä kohtalo hyvänsä. Mutta
+päivän koittaessa palasi hänen mieleensä taas nöyryytys, surullinen
+kotimatka ja ehkä ainainen ero kaleerilaivassa ja vankilassa, ja se sai
+hänet yhä uudelleen purkamaan päätöksensä.
+
+Seitsemäntenä päivänä lepäsivät he ainoastaan muutaman penikulman
+päässä Richelieu-joen suusta, jonne de Saurel oli rakentanut laajan
+paaluvarustuksen, Richelieu'n linnakkeen. Tämän sivuutettuaan ei heillä
+enää olisi pitkä matka de Catinat'n ylimyksellisen ystävän luo, jonka
+he varmasti uskoivat auttavan heitä matkan jatkamisessa. He olivat
+viettäneet yönsä pienellä, keskellä virtaa olevalla saarella ja olivat
+juuri työntämässä kanoottiaan vesille taas, kun Efraim Savage päästi
+epäselvän kurkkuäänen ja osoitti virralle päin. Suuri kanootti oli
+tulossa heidän suuntaansa sellaista kyytiä, kuin olisi sitä ollut
+soutamassa tusina käsivarsia. Keulassa istui mustapukuinen mies joka
+kumartui eteenpäin joka aironvedolla, aivankuin hänelle olisi ollut
+äärettömän tärkeää päästä eteenpäin. Pitkältäkään matkalta ei voinut
+erehtyä hänen suhteensa. Se oli sama uskonvimmainen munkki, jonka he
+olivat jättäneet saareen.
+
+Piiloutuneina pensaikkoon odottivat pakolaiset siksi, kunnes heidän
+takaa-ajajansa olivat menneet heidän ohitseen ja kadonneet virran
+mutkaan. Sitten katsoivat he toisiinsa hölmistyneinä.
+
+"Olisimme tehneet viisaammin, jos olisimme paiskanneet hänet veteen tai
+ottaneet hänet painolastiksemme", sanoi Efraim. "Hän on nyt meidän
+edellämme ja laskettaa täysin purjein."
+
+"Niin, takaisinpäin emme missään tapauksessa voi lähteä, huomautti
+Amos.
+
+"Mitenkäpä voisimme mennä eteenpäinkään", sanoi de Catinat,
+epätoivoisena. "Tuo kostonhimoinen piru jättää sanan linnoitukseen ja
+kaikkiin muihin paikkoihin matkan varrella. Hän on varmaankin käynyt
+Quebecissä, sillä kanootti oli kuvernöörin oma ja se kulkee miltei
+puolta nopeammin kuin meidän."
+
+"Annahan kun tuumin", sanoi Amos, istuen kaatuneen vaahteran rungolla,
+pää vaipuneena käsien väliin.
+
+"Niin", sanoi hän sitte, "ellei ole hyvä mennä taaksepäin ja ehkä vielä
+pahempi mennä eteenpäin, niin on jälellä vain yksi mahdollisuus ja se
+on, lähteä sivullepäin. Niin se on Efraim, vai mitä?"
+
+"Niin, poikani, ellet pääse vastatuuleen, on sinun laskettava
+laitatuuleen. Minusta vain näyttää siltä, kuin olisi kareja keulan
+kummallakin puolen."
+
+"Emme voi lähteä pohjoiseen, siis on meidän mentävä etelään."
+
+"Ja jättää kanootti?"
+
+"Se on ainoa mahdollisuus. Me voimme oikaista metsän läpi ja tulla
+lähelle ystäväsi taloa Richelieu-joella. Siten eksytämme munkin
+jäljiltämme eikä meillä ole hänestä sen enempää huolta, jos hän
+pysyttelee St. Lawrence-joella."
+
+"Muu ei auta", virkkoi Efraim surullisena. "Tapanani ei ole ollut
+kulkea maitse silloin, kun olen voinut kulkea vesitse, enkä ole käynyt
+sylenkään vertaa metsässä sitte kuningas Filipin käynnin alusmaissaan,
+jotenka sinun, Amos, täytyy määrätä suunta ja pitää perää suoraan."
+
+"Matka ei ole varsin pitkä eikä se kestä kauan. Lähtekäämme tuonne
+etelärannalle, jotta pääsemme matkaan. Jos vaimosi väsyy, de Catinat,
+niin kannamme häntä vuoroon."
+
+"Oh, ette uskokaan, kuinka hyvä kulkija olen. Näin ihanassa
+ilmastossahan voi kävellä vaikka loppumattomiin."
+
+"Lähdemme sitten virran poikki."
+
+Pian olivat he toisella puolella ja kävivät maihin metsän reunaan.
+Siinä he jakoivat pyssyt ja ampumatarpeet tasan kullekin, samoin
+ruokavarat ja vähäiset kantamuksensa. Maksettuaan sitte intiaaneille ja
+neuvottuaan heitä olemaan puhumatta mitään heidän matkasuunnastaan,
+käänsivät he selkänsä virralle ja painuivat metsän hiljaisuuteen.
+
+
+
+
+Yhdesneljättä luku.
+
+PÄÄNAHATON MIES.
+
+
+Koko päivän kävelivät he eteenpäin kulkien perättäin siten, että Amos
+astui edellä, sitten seurasi merikapteeni ja hänen jälessään nuori
+rouva ja viimeisenä jonossa de Catinat.
+
+Nuori eränkävijä eteni varovaisesti nähden ja kuullen paljon sellaista,
+joka jäi kokonaan toisten huomiokyvyn ulkopuolelle. Vähäväliä hän
+seisahtui ja tutki tarkoin lehtiä ja oksia, sammalia ja maata. Heidän
+matkansa kulki enimmäkseen korkean havumetsän keskellä olevia
+metsänaukioita, joilla kasvoi rehevä nurmi ja joille syksyiset asterit
+ja euforbiat antoivat monivärisen loisteen. Välistä sulkivat kuitenkin
+mahtavat puunrungot heiltä miltei kokonaan tien ja heidän täytyi
+hapuilla puolihämärässä ja raivata tiensä tiheitten ja sotkuisten
+viidakkojen läpi. Äkkiä saattoivat puut kadota heidän edestään ja
+heidän täytyi kiertää laajoja rämeitä, joilla kasvoi villiriisi ja
+siellä täällä ryhmä pensasmaisia leppiä tai oli heidän kaarrettava
+hiljainen salojärvi, jonka tummansinisellä pinnalla kareili ympärillä
+kasvavien puitten komeat varjot, kuvastuen punaisessa ja keltaisessa
+loistossaan kuten peilissä.
+
+Usein joutuivat he puroillekin, joista toiset, joissa taimen hyppeli ja
+kalasääski kalasteli, olivat kirkasvetisiä ja ryöppyileviä, kun taas
+toiset juoksivat myrkyllisistä soista ja olivat tummavetisiä ja joiden
+poikki heidän oli polviaan myöten kahlattava ja kannettava Adelea
+käsivarsillaan. Koko päivän he siten kulkivat, näkemättä ainoatakaan
+ihmistä.
+
+Mutta vaikka siellä ei ihmisiä ollutkaan, ei siellä silti elämää
+puuttunut. Heidän ympärillään kuului surinaa ja liverrystä ja
+kaakatusta, soilta ja puroilta, pensaikoista ja puunlatvoista. Milloin
+näkivät he hirven ruskean kyljen puitten lomista, milloin taas mäyrän,
+joka puikahti koloonsa heidän lähestyessään. Kerran he tapasivat karhun
+jäljet pehmeässä maassa ja kerran löysi Amos pensaikosta hirven sarven,
+jonka sen omistaja kuukausi sitten oli siihen pudottanut. Somat
+punaruskeat oravat hyppelivät heidän päittensä yläpuolella ja joka
+tammesta kuului monikymmeninen kuoro, joka viserteli sen lehvistön
+suojassa. Järvien rantamia kiertäessään näkivät he kurkien levittelevän
+siipiään ja villihanhien lumiaurana lähtevän muuttoretkelleen, tai
+kuulivat he koskelon väräjävällä äänellään valittavan.
+
+Sinä iltana yöpyivät he metsässä ja Amos viritti nuotion tiheään
+viidakkoon, josta valkeaa ei voinut erottaa kuin muutaman askeleen
+päähän. Päivällä oli hieman satanut, mutta erämiehen koetulla taidolla
+teki hän kaksi pientä majaa jalavista ja lehmuksen kuoresta, toisen
+ranskalaisille pakolaisille ja toisen Efraimia ja itseään varten. Hän
+oli ampunut villihanhen ja siitä ja jäljelläolevista korpuista valmisti
+hän sekä illallisen että aamiaisen. Seuraavana päivänä puolenpäivän
+aikaan saapuivat he pienelle metsäaukiolle, jonka keskellä oli
+hiiltyneitä puita nuotion jäleltä. Amos kulutti sen ääressä puoli
+tuntia, lukiessaan mitä sen ympärillä olevat tikut, jätteet ja maaperä
+taisivat kertoa. Jatkaessaan matkaansa, selitti hän seuralaisilleen,
+että siinä oli ollut nuotio kolme viikkoa sitten, että yksi
+valkoihoinen ja kaksi intiaania, matkalla lännestä itään, olivat siinä
+majailleet ja että toinen intiaaneista oli nainen. Jälkiäkään muista
+kanssakuolevaisista eivät he matkallaan nähneet, ennenkin Amos myöhään
+iltapäivällä äkkiä pysähtyi keskellä tiheää lehtoa ja nosti kätensä
+korvalleen.
+
+"Kuulkaa!" sanoi hän.
+
+"En kuule mitään", sanoi Efraim.
+
+"En minäkään", lisäsi de Catinat.
+
+"Ah, mutta minä kuulen", huudahti Adele ihastuneena. "Se on kello ja se
+soi samaan aikaan kuin kaikki kellot Pariisissakin soivat!"
+
+"Te olette oikeassa, rouva, he kutsuvat sitä iltasoitoksi."
+
+"Ah, niin, nyt kuulen minäkin sen", huudahti de Catinat. "Lintujen
+liverrykseltä en äsken kuullut sitä. Mutta mistä saattaa kello kuulua
+keskellä kanadalaista aarniometsää?"
+
+"Me olemme lähellä Richelieu'n siirtolaa. Sen täytyy olla linnoituksen
+kappelin kello."
+
+"St. Louis'in linnoitus! Sitten emme ole kaukana ystäväni kartanosta."
+
+"Siinä tapauksessa ehkä nukumme siellä ensi yön, jos luulet että hän
+todella on luotettava."
+
+"Varmasti. Hän on omituinen mies, jolla on omat tapansa mutta uskoisin
+hänen haltuunsa vaikka elämäni."
+
+"Hyvä. Suuntaamme kulkumme etelään linnoituksesta, niin tulemme suoraan
+hänen maatilalleen. Mutta jokin säikyttelee tuolla lintuja yöpuultaan.
+Ah, kuulen ihmisaskeleita! Painautukaa tuonne pensaikon suojaan, kunnes
+näemme kuka niin rohkeasti astuu metsissä."
+
+He piiloutuivat kaikki neljä tiheikköön ja tähystelivät runkojen
+lomitse sinnepäin, minne Amoksen katse suuntautui.
+
+Pitkän aikaa oli erämiehen herkän korvan kuulema ääni heille
+arvoituksena, mutta vihdoin kuulivat hekin kuivien oksien risahduksia
+metsästä. Hetkistä myöhemmin astui näkyviin mies, jonka ulkonäkö oli
+niin outo ja ympäristöön sopimaton, että yksin Amoskin katseli häntä
+ihmetyksellä.
+
+Hän oli hyvin pieni ja niin tumma ja ahavoittunut, että häntä hyvinkin
+olisi voinut pitää intiaanina, ellei hänen käyntitapansa ja
+vaatetuksensa olisi puhunut aivan toista. Hänellä oli päässään
+reunoistaan kulunut leveälierinen lakki, joka oli siinä määrin
+kauhtunut, että oli mahdotonta saada selvää sen alkuperäisestä väristä.
+Hänen vaatteensa olivat nahasta ja niin väljät ja huonosti tehdyt, että
+ne vallan riippuivat hänen laihoilla jäsenillään. Jaloissaan oli
+hänellä ratsumiehen saappaat, jotka olivat yhtä kuluneet ja tahraiset
+kuin hänen muukin ruumiinverhonsa. Selässään kantoi hän suurta
+kangasmyttyä, josta pisti esiin kaksi pitkää keppiä ja kummassakin
+kainalossaan kantoi hän suurta nelikulmaista esinettä, jotka näyttivät
+jonkinlaisilta maalauksilta.
+
+"Hän ei ole intiaani", kuiskasi Amos, "eikä erämieskään. Ikänäni en ole
+moista kuvatusta nähnyt."
+
+"Hän ei ole matkustaja, ei sotilas eikä metsämieskään", sanoi de
+Catinat.
+
+"Minusta näyttää, kuin hän olisi sitonut suurmaston selkäänsä ja
+kantaisi etu- ja suurpurjetta kainalossaan", irvisteli kapteeni Efraim.
+
+"Hänellä ei näy olevan tovereita, joten voimme huoletta ilmaista
+itsemme."
+
+Heidän kohoutuessaan piilostaan huomasikin vieras heidät. Mutta,
+sensijaan, että hän olisi näyttänyt levottomalta, joutuessaan äkkiä
+ventovieraitten keskelle synkässä metsässä ja tällaiseen aikaan, muutti
+hän heti suuntaansa ja tuli heitä kohti. Juuri kun hän astui metsän
+aukiolle, kumahti taas äskeinen kello ja heti otti hän lakkinsa
+päästään ja taivutti päänsä rukoukseen.
+
+Näky, joka silloin tarjoutui heille, sai heidät kaikki huudahtamaan
+kauhusta.
+
+Mieheltä näytti puuttuvan kokonaan pään yläosa. Ei jälkeäkään tukasta,
+eikä edes valkeasta päännahastakaan, vaan sen sijaan hirvittävästi
+käpristynyt pinta, jota ympäröi otsan yläosassa ja korvien yläpuolella
+selvä punainen viiva.
+
+"Herran nimessä!" huudahti Amos. "Häneltähän on otettu päänahka!"
+
+"Hyvä Jumala!" sanoi de Catinat, "katsokaa hänen käsiään."
+
+Hän oli kohottanut kätensä rukoillessaan ja pari kolme tynkää näkyi
+entisillä sormien sijoilla.
+
+"Olen kyllä nähnyt monenlaisia ja merkillisiäkin kokkakoristeita, mutta
+tuollaista ei vielä ole tullut vastaani", sanoi Efraim.
+
+Hänen kasvonsa olivatkin aivan erikoiset. Hän olisi voinut olla minkä
+ikäinen hyvänsä ja kuulua mihinkä kansakuntaan tahansa, sillä hänen
+kasvonpiirteensä olivat siinä määrin runnellut, etteivät ne voineet
+ilmaista kerrassaan mitään. Toinen silmäluomi oli aivan kurttuinen ja
+sisäänpainunut, joten helposti arvasi, että itse silmä oli poissa.
+Toinen silmä loisti siitä huolimatta ihmeen iloisena ja ystävällisenä,
+kuin konsanaan erikoisella onnen suosikilla. Hänen kasvonsa olivat
+täynnä omituisia ruskahtavia läikkiä, jotka olivat inhoittavan näköisiä
+ja hänen nenänsä oli katkaistu ja muutenkin arpia täynnä. Mutta
+huolimatta kauhistuttavasta ulkomuodostaan, oli hänen olennossaan
+jotakin niin jaloa, hänen päänsä asennossa ja hänen ilmeissään niin
+hienoa, että yksin tympeä puritaanikin sitä hätkähti. Outo kulkija oli
+kuin ihana kukkanen, joka vielä särjettynäkin tuoksuu hyvälle.
+
+"Hyvää iltaa, lapseni", sanoi muukalainen, ottaen maalaukset
+kainaloonsa ja lähestyen heitä. "Otaksun että olette linnoituksesta,
+vaikka saanen ehkä huomauttaa, että metsät eivät ole luotettavia
+kävelypaikkoja naisille tähän aikaan."
+
+"Olemme matkalla Charles de la Noue'n maakartanoon", sanoi de Catinat,
+"ja toivomme pian pääsevämme turvaan. Mutta minua surettaa, nähdessäni,
+kuinka hirvittävästi teitä on pahoinpidetty."
+
+"Ah, olette siis huomanneet pikku vahinkoni! He eivät parempaa tiedä,
+ihmisparat. He ovat vain pahankurisia lapsia — ilomielisiä, mutta
+pahankurisia. Mutta on aivan naurettavaa, että syntisen ihmisruumiin
+aina pitää olla taakkana vapaalle hengelle. Tässä olisin nyt minäkin
+täynnä intoa jatkamaan matkaa, mutta täytyy vaan istuutua tuohon
+tukille lepäämään, sillä nuo veitikat räjähdyttivät hieman
+pohjelihaksiani pienemmiksi."
+
+"Hyvä Jumala, räjähdyttivät pohkeenne! Senkin pirut!"
+
+"Niin, niin, mutta ei niitä käy moittiminen. Eihän toki, se olisi
+sydämetöntä. He ovat tietämättömiä raukkoja ja pimeyden ruhtinas heitä
+johtaa. He upottivat vain pieniä panoksia ruutia pohjelihaksiini ja
+räjähdyttivät ne sitten ja se teki minut hieman huonommaksi kulkijaksi,
+vaikka en ennenkään ollut erittäin joutuisa. Tours'issa koulua
+käydessäni kutsuivat toverini minua aina madoksi, niin, ja sittemmin
+seminaarissa sain yhä pitää saman nimen."
+
+"Kuka olette sitte, sir ja kuka teitä on noin pahoinpidellyt?"
+
+"Oh, olen kovin vähäpätöinen henkilö. Nimeni on Ignatius Morat ja
+kuulun jesuiittojen seuraan ja mitä minun pahoinpitelijöihini tulee,
+niin, jos olette lähetetyt lähetystyöhön irokeesien joukkoon, niin
+tässä näette, mikä teitä siellä odottaa, mutta minulla ei ole
+valittamisen syytä. Hyväinen aika, hehän ovat kohdelleet minua paljon
+paremmin kuin isä Jogues'ta tai isä Brebceut'ia ja monia muita, joita
+voisin mainita. Niin, niin, minulla oli niin varma toivo saada kuolla
+marttyyrinä, varsinkin kun he keksivät, että tukkalaitteeni oli liian
+iso, kuten he leikillisesti sanoivat. Mutta, otaksun, etten ollut
+kyllin ansiokas sitä saamaan, niin, tiedänhän, etten todella olekaan
+sitä, joten kaikki päättyi vain pieneen kovakätisyyteen."
+
+"Minne olette menossa sitten?" kysyi Amos, joka ihmetyksellä oli
+kuunnellut miehen puhetta.
+
+"Aijon Quebeciin. Te näette kuinka hyödytön olento olen, jotenka minun
+täytyy ensin käydä piispan puheilla, ennenkuin pystyn mitään hyvää
+aikaansaamaan."
+
+"Tarkoitatte kai, että aijotte jättää lähetystoimenne piispan huomaan?"
+kysyi de Catinat.
+
+"Eihän toki. Sen tekisin kyllä, jos itse saisin päättää siitä, sillä on
+vallan uskomatonta, millainen pelkuri olen. Te ette voi uskoa
+mahdolliseksi että Herran palvelija saattaisi olla niin peloissaan,
+kuin minä joskus olen. Tulen näkeminenkin saattaa koko ruumiini
+vapisemaan sen jälkeen, kun kävin läpi tulikokeen, jossa he käyttävät
+palavia tervastikkuja ja josta nuo rumat jäljet ovat jääneet
+kasvoihini. Järjestön määräyksiä täytyy noudattaa, eikä yksikään sen
+jäsenistä jätä työmaataan vähäpätöisten syitten vuoksi. Mutta pyhä
+kirkkomme ei salli, että rampa mies toimittaa sen uskonnollisia menoja,
+jotenka jään entistäkin hyödyttömämmäksi, kunnes olen saanut piispalta
+erikoisen luvan niiden toimittamiseen tällaisenakin."
+
+"Ja mitä sitte aijotte tehdä?"
+
+"Oh, no tietysti lähden takaisin lammaslaumani luo."
+
+"Irokeesienkö luo?"
+
+"Siellä on työpaikkani."
+
+"Amos", virkkoi de Catinat. "Olen viettänyt elämäni rohkeitten miesten
+parissa, mutta luulenpa, että tämä on rohkein kaikista, joita olen
+tavannut!"
+
+"Varmasti", sanoi Amos. "Minäkin olen nähnyt monta kunnon miestä, mutta
+en luule, että niistä yksikään on ollut tämän veroinen. Olette väsynyt,
+isä. Ettekö haluaisi vähän kylmää hanhea ja täällä olisi ehkä vielä
+tilkka konjakkiakin matissani?"
+
+"Ei toki, poikani, jos nautin muuta kuin aivan yksinkertaisinta
+ravintoa, niin tekee se minut niin laiskaksi, että minusta todella
+tulee '_laiskamato_'."
+
+"Mutta teillähän ei ole pyssyä eikä muonaa, kuinka tulette toimeen
+oikeastaan?"
+
+"Oh, hyvä Jumala on yllin kyllin varannut näihin metsiin ravintoa
+sellaiselle matkamiehelle, joka ei uskalla syödä liian paljon. Olen
+saanut aivan kyllikseni villejä luumuja ja viinirypäleitä, pähkinöitä
+ja karpaloita ja vastikään söin aimo annoksen maksaruohoja tuolla
+kalliolla."
+
+Erämies irvisteli pahasti noita herkkuja mainittaessa.
+
+"Yhtä kernaasti söisin kulhollisen liimaa", sanoi hän, "mutta mitä te
+selässänne kannatte?"
+
+"Se on kirkkoni. Ah, minullahan on kaikki tarvittavat esineet siinä,
+teltta, alttari ja messukaapu. En uskalla ilman lupaa viettää
+jumalanpalvelusta, mutta varmastikin tuo vanha mies on papiksi vihitty
+ja toimittaa mielellään pyhän toimituksen ennenkuin eroomme."
+
+Amos tulkitsi veitikka silmässä ehdotuksen Efraimille, mutta tämä
+puristi suuret kätensä nyrkkiin ja mutisi jotakin paavilaisuuden
+suolattomasta lihakeitosta.
+
+De Catinat ehätti vastaamaan, että he kaikki olivat maallikoita ja että
+heidän täytyi kiiruusti jatkaa matkaansa, jos tahtoivat päästä perille
+ennen pimeän tuloa.
+
+"Olette oikeassa, poikani", virkkoi pieni jesuiitta. "Nuo poloiset
+ihmiset ovat jo lähteneet kylistään ja muutaman päivän kuluttua niitä
+on metsä täynnä, vaikka luulen ettei niistä vielä yksikään ole tullut
+Richelieu-joen poikki. Minulla olisi kuitenkin eräs asia, jonka
+pyytäisin teitä toimittamaan."
+
+"Mikä asia se on?"
+
+"Pyytäisin teitä muistamaan, että jätin isä Lambervilleile Onondaga'ssa
+tekemäni irokeesiläis-ranskalaisen sanakirjan. Hänelle jätin myös
+selontekoni suurten järvien luona olevasta kuparilöydöstä, jonka tein
+pari vuotta sitte siellä käydessäni ja vielä kojeeni, joka näyttää
+pohjoisen taivaan tähtien kuukautiset asemat tältä leveysasteelta
+katsottuina.
+
+"Jos näet isä Lamberville'en tai minun kävisi hullusti jotenkin, me
+näet emme juuri elä kauan lähetystyössä irokeesien keskuudessa, niin
+olisi hyvä, että joku edes saisi jotakin hyötyä työstäni."
+
+"Kerron sen ystävälleni tänä iltana. Mutta mitä nuo suuret maalaukset
+ovat, isä ja miksi kannatte niitä metsissä mukananne?" Hän käänteli
+niitä puhuessaan ja koko seurue kerääntyi niiden ääreen, katsellen
+niitä ihmeissään.
+
+Ne olivat karkeatekoisia, mauttoman kirjavasti väritettyjä töherryksiä.
+Toisessa oli kuvattu punainen mies, joka rauhallisesti nojasi, kuten
+näytti, vuoristojonoa vasten, pitäen jotakin soittokonetta kädessään,
+kruunu päässä ja suu autuaassa hymyssä. Toisessa taas oli samanlainen
+mies, huutaen täyttä kurkkua, puolen tusinan samanvärisen miehen
+ympäröimänä, jotka löivät häntä seipäillä ja pistelivät peitsillä.
+
+"Ne kuvaavat pelastettua ja tuomittua sielua", selitti isä Ignatius,
+katsellen maalauksiaan silminnähtävällä tyydytyksellä.
+
+"Nuo ovat pilviä, joilla autuas mies lepää, nauttien taivaan ihanista
+iloista. Se on hyvin tehty, tuo kuva, mutta sillä ei ole oikein
+tehokasta vaikutusta, kun siitä puuttuu majava ja tupakkapiippu.
+Huomaatte ettei heillä ole paljon järkeä, ihmisparoilla, jotenka meidän
+on heitä opetettava varsin kouraantuntuvasti. Tuo toinen on parempi. Se
+on jo saanut monta vaimoa kääntymään ja miehetkin ovat sitä
+säikähtäneet. Kun keväällä taas palaan, niin en tuokaan enää tuota
+autuasta miestä ensinkään, vaan tuon viisi kadotettua sielua, yhden
+kullekin kansalle. Meidän täytyy taistella saatanaa vastaan sellaisilla
+aseilla, kuin vain keksimme, nähkääs. Ja nyt, lapseni, jos teidän
+täytyy lähteä, niin antakaa minun ensin siunata teidät."
+
+Silloin tapahtui vallan ihmeitä, sillä tuon miehen sielun ylevä kauneus
+kohosi yläpuolelle kaiken lahkolaiskurjuuden ja protestantit
+polvistuivat maahan ja yksin vanha Efraimkin huomasi sydämensä sulavan
+ja kuunteli pää kumarassa raajarikon ja puolisokean muukalaisen
+vieraskielisiä sanoja.
+
+"Eläkää terveinä", sanoi hän, heidän noustuaan. "Paistakoon pyhän
+Eulalian aurinko teille leppeänä ja varjelkoon teitä pyhä Anna vaaran
+hetkellä."
+
+Ja niin he jättivät tuon eriskummallisen mutta sankarillisen olennon,
+horjumaan eteenpäin metsän läpi, kuvineen ja silvottuine jäsenineen. Ja
+jos Rooman kirkko kerran hajoo, niin tapahtuu se sen korkeimpien
+viranhaltijain heikkouden vuoksi — heikkoushan on sillä taholla
+löydettävissä kaikissa kirkkokunnissa — tai myös sen vuoksi, että he
+niin ahdasmielisesti koettavat tulkita suuria asioita, mutta koskaan
+sitä ei voida panna sen alempien, varsinaisten taistelijain syyksi,
+sillä koskaan maailmassa eivät miehet ja naiset ole tuhlaavammin ja
+loistavammin uhranneet itseään kuin sen palveluksessa.
+
+
+
+
+Toinenneljättä luku.
+
+SAINTE MARIE'N ISÄNTÄ.
+
+
+Jättäen St. Louis'n linnakkeen oikealle, josta kellon kumahdukset
+olivat kuuluneet, riensivät matkamiehemme eteenpäin, niin nopeasti kuin
+taisivat, sillä illan varjot rupesivat jo kovasti pitenemään. Pian
+pilkoittikin puitten lomasta veden sinertävä kalvo ja kohta näkivät he
+edessään leveän joen nopeasti virtaavan ohitseen. Ranskassa sellainen
+joki olisi näyttänyt mahtavalta virralta, mutta hehän tulivat aavalta
+St. Lawrence-joelta, joten heidän silmänsä olivat tottuneet suuriin
+vesiin. Amos ja de Catinat olivat ennenkin käyneet Richelieu-joen
+rantamilla ja heidän sydämensä sykähtivätkin ilosta, nähdessään sen
+edessään, sillä he tiesivät, että heillä siinä oli suora tie, toiselle
+kotipoluille ja toiselle vapauteen ja rauhaan. Muutama päivän matka
+sitä alas ja vielä joku päivä ihania, saarista rikkaita Champlain- ja
+Sacramente-järviä, metsäisten Adirondac-vuorten suojassa niin he
+olisivat Hudson-joen lähteillä ja heidän ponnistuksensa ja vaaransa
+muodostaisivat pian ainoastaan hupaisen jutteluaiheen pitkinä
+talvi-iltoina.
+
+Joen toisella puolella oli peljätty irokeesien maa ja kahdessa kohdassa
+saattoivat he sieltä nähdä nuotion savujen nousevan iltataivasta kohti.
+Jesuiitan vakuutuksen mukaan ei yksikään irokeesi vielä ollut tullut
+joen yli ja he kulkivat senvuoksi rohkeasti itäistä rantaa johtavaa
+polkua. Mutta heidän vaeltaessaan eteenpäin sai ankaran sotilaallinen
+käsky heidät äkkiä pysähtymään ja he näkivät kaksi kiiltävää heihin
+tähdättyä musketin piippua tiheikössä, josta oli hyvä näköala polulle.
+
+"Me olemme ystäviä", huusi de Catinat.
+
+"Mistä tulette sitten", kysyi näkymätön vahti.
+
+"Quebec'istä."
+
+"Ja minne matka?"
+
+"Monsieur Charles de la Noue'n, Sainte Marie'n herran luo."
+
+"Hyvä on. Vaarattomia ihmisiä, du Lhut. Heillä on nainenkin mukanaan.
+Tervehdin teitä madame, isäni puolesta."
+
+Molemmat miehet sukelsivat esille tiheiköstä. Toinen heistä olisi
+vallan hyvin käynyt täysiverisestä intiaanista, ellei hän niin
+kohteliaasti olisi käyttänyt erinomaista ranskankieltä. Hän oli pitkä,
+laihahko mies ja hyvin tumma ja hänellä oli läpikuultavat mustat silmät
+ja tuima, kulmikas suu, joka on ominaista ainoastaan intiaanille. Hänen
+karkea, liehuva tukkansa oli koottu keskelle päätä töyhdöksi ja siihen
+pistetty kotkansulka oli hänen ainoana päähineenään. Karvareunainen
+nahkapuku, peurannahkamokkasiineineen oli samanlainen kuin mitä Amoskin
+käytti erämatkoillaan, mutta hänen vyössään hohtavat kultaketjut ja
+sormessa kimalteleva kallis sormus sekä runsaasti kirjaeltu pyssynsä
+antoivat eräänlaista hienosto-väritystä hänen varusteilleen.
+Keltasavella maalattu otsaviiru ja sotakirves hänen vyöllään lisäsi
+taas hänen olemuksensa epäjohdonmukaisuutta.
+
+Toinen oli epäilemättä puhdas ranskalainen, hieman vanhempi, mutta
+tumma ja jäntevä hänkin, harmahtava-partainen ja kasvot tuimat ja
+terävät. Hän oli metsästäjänpuvussa, ja kantoi vyötäröllään
+kirjavanauhaista vyötä, johon oli sovitettu pistoolien kannatin. Hänen
+kauriinnahkainen puseronsa oli edestäpäin koristeltu siilin harjaksilla
+ja intiaanien helmikudoksilla ja hänen punaiset säärystimensä olivat
+reunustetut pesukarhun hännillä. Nojaten pitkään, ruskeaan pyssyynsä
+hän jäi seisomaan, toverinsa tullessa seuruetta vastaan.
+
+"Toivottavasti annatte anteeksi varovaisuutemme", sanoi hän. "Mutta
+emme koskaan arvaa, minkä tunnussanan nuo roistot keksivät,
+saattaakseen meidät satimeen. Pelkään, madame, että teillä on ollut
+pitkä ja vaivaloinen matka."
+
+Adele parka, joka oli pyhän Martin kadun emäntien kesken ollut kuuluisa
+siisteydestään, uskalsi tuskin katsoa tahraantunutta ja repeytynyttä
+pukuaan. Väsymyksen ja vaarat oli hän hymyssäsuin kestänyt, mutta kun
+hän ajatteli täytyvänsä esiintyä tällaisena ventovieraitten parissa,
+niin oli hän vähällä menettää malttinsa.
+
+"Äitini tulee oikein iloiseksi, saadessaan vastaanottaa teidät ja pitää
+huolen kaikista tarpeistanne", sanoi hän nopeasti aivan kuin olisi
+arvannut hänen ajatuksensa. "Mutta te, sir, olen varmasti nähnyt teidät
+ennenkin."
+
+"Ja minä teidät" vastasi kaartilainen. "Nimeni on Amory de Catinat,
+aikoinani Picardy'n rykmentissä. Te varmastikin olette Achille de la
+Noue de Sainte Marie, jonka muistan tavanneeni isänne kanssa
+kuvernöörin vastaanotossa Quebecissä."
+
+"Olen sama mies", vastasi toinen ojentaen kätensä ja hymyillen hieman
+kankeasti. "En ihmettelisi, vaikka ette tuntisikaan minua, sillä
+olinhan viimeksi tavatessamme hieman toisenlaisissa pukineissa."
+
+De Catinat oli todella muistavinaan hänet yhtenä niistä nuorista
+aatelisvesoista, joitten oli tapana kerran vuodessa tulla
+pääkaupunkiin, tiedustellakseen viimeisiä muotiuutuuksia ja kuullakseen
+yli vuoden vanhoja Versailles-juoruja sekä elääkseen edes parin viikon
+ajan ilossa ja humussa yhteiskunnallisen asemansa mukaan. Peräti
+toisenlaisena esiintyi hän nyt hiustöyhtöineen ja sotamaalauksineen,
+seistessään siinä suuren tammen varjossa, kivääri kädessä ja sotakirves
+vyöllä.
+
+"Meillä on täällä yksi elämäntapa metsiä varten ja toinen kaupunkia
+varten", sanoi hän, "vaikka rakas isäni ei tahdo siihen taipua, vaan
+kantaa aina Versailles'in mukanaan, liikkuipa hän sitte missä hyvänsä.
+Te tunnette hänet vanhastaan, joten minun ei tarvitse sanojani
+tarkemmin selittää. Mutta me pääsemmekin nyt vapaaksi vahtivuorostamme
+ja voimme siis opastaa teidät perille."
+
+Kaksi kanadalaista vuokraajaa eli farmaria karkeissa puvuissaan,
+kantaen kumpikin ampuma-asettaan niin tottuneella tavalla, että de
+Catinat heti huomasi heidän olevan harjaantuneita sotilaita, oli äkkiä
+ilmestynyt näyttämölle. Nuori de la Noue antoi heille muutamia ohjeita
+ja seurasi sitte pakolaisia polkua pitkin.
+
+"Ette ehkä tunne ystävääni", sanoi hän, viitaten vartiotoveriinsa,
+"mutta olen varma, ettei hänen nimensä ole teille outo. Hän on
+Greysolon du Lhut."
+
+Sekä Amos että de Catinat katsoivat mitä suurimmalla mielenkiinnolla
+erämiesten kuuluisaa johtajaa, miestä, jonka elämä oli kulunut
+pyrkimyksessä länteen, yhä vaan länteen, ja joka puhui hyvin vähän,
+eikä kirjoittanut mitään, mutta joka aina oli ensimmäisenä kun oli
+kysymyksessä vaarat tai vaikeuksien voittaminen. Ei uskonto eikä
+minkäänlainen hyödyn tavoittelu vetänyt häntä noihin läntisiin
+aarniometsiin, vaan yksinomaan rakkaus luontoon ja seikkailuihin. Ja
+hän oli siinä määrin vaatimaton, ettei hän koskaan edes kertonut
+matkoistaan, joten ei kukaan tarkoin tiennyt missä hän oli ollut ja
+minne saakka päässyt. Vuosikausiksi saattoi hän poistua siirtokunnasta
+Dacotan suurille tasangoille tai luoteisiin valtaviin erämaihin
+ilmestyäkseen taas jonakin päivänä Sault La Marie'hen tai johonkin
+muuhun sivistyksen etuvartiopaikkaan, hieman laihempana, ehkä hieman
+ruskeampana, mutta aina yhtä vaiteliaana. Kauimpanakin asuvat intiaanit
+tunsivat hänet yhtä hyvin kuin omat päällikkönsäkin. Hän saattoi
+nostattaa intiaaniheimoja sotapolulle ja tuoda ranskalaisten avuksi
+tuhatkin maalattua villiä, joitten kieltä ei kenkään tuntenut ja
+joitten asumapaikoilla ei kukaan ollut käynyt. Useimmat uskalikot
+ranskalaiset matkailijat, jotka tuhansia vaaroja koettuaan luulivat
+tulleensa uuteen, ennen käymättömään maahan, saattoivatkin siellä
+tavata du Lhut'in istumassa leirivalkeansa ääressä, piippu hampaissa ja
+aina uusi intiaani-morsian vierellään. Tai voi matkamies kohdata tuon
+vaiteliaan miehen ollessaan tuhansien virstojen päässä ystävistään,
+pahimman vaaran hetkellä ja saatuaan tarvitsemansa avun, nähdä hänen
+katoavan yhtä äkkiä kuin hän oli ilmestynytkin. Sellainen oli se mies,
+joka nyt astui heidän kanssaan Richelieu-joen rantaa ja sekä Amos että
+de Catinat tiesivät, että hänen läsnäolollaan noilla seuduilla oli oma
+merkityksensä ja että paikka, jonka du Lhut oli valinnut itselleen, oli
+vaaranalainen.
+
+"Mitä ajattelet noista tulista tuolla puolen joen, du Lhut?" kysyi
+nuori de la Noue.
+
+Seikkailija oli juuri täyttämässä piippuaan eltaantuneella
+intiaanitupakalla, jota hän leikkasi irti kääröstä päänahkaveitsellä.
+Hän vilkasi kahteen savupatsaaseen, jotka nousivat suoraan punaista
+iltataivasta kohti.
+
+"En pidä niistä?"
+
+"Ne ovat siis irokeesien tulia?"
+
+"Niin ovat."
+
+"No, se osoittaa ainakin, että he vielä ovat tuolla puolen joen."
+
+"Se osoittaa, että he ovat tällä puolen."
+
+"Mitä?"
+
+Du Lhut sytytti piippunsa tuluksillaan, "lrokeesit ovat tällä puolen
+joen", sanoi hän. "He ovat tulleet sen yli eteläpuolella meitä."
+
+"Ja ette sanoneet siitä meille mitään. Mistä tiedätte että he ovat
+tulleet joen yli ja miksi ette puhunut meille mitään siitä?"
+
+"En tiennyt sitä, ennenkuin näin nuo tulet tuolla."
+
+"Miten ne sen saattavat kertoa teille?"
+
+"Hyväinen aika, senhän voisi intiaanilapsikin sanoa teille", sanoi du
+Lhut kärsimättömästi. "Kun irokeesit ovat sotapolulla, eivät he tee
+mitään ilman tarkoitusta. Heillä on siis joku tarkoitus näyttäessään
+tuliaan. Jos heidän sotaväkensä olisi tuolla puolen, ei sillä voisi
+olla mitään tarkoitusta. Sentähden ovat heidän miehensä tällä puolen
+joen. Ja he eivät olisi voineet mennä joen yli pohjoispuolella meitä,
+tulematta huomatuiksi linnoituksesta. He ovat siis menneet yli meidän
+eteläpuolellamme. Amos nyökkäsi päätään, täydelleen hyväksyen
+päätelmän.
+
+"Niin on asianlaita", sanoi hän. "Se on irokeesien tapa. Lyön vetoa,
+että hän on oikeassa."
+
+"Sitten niitä voi olla ympärillämme tässä metsässä", sanoi de la Noue.
+
+Du Lhut nyökkäsi päätään ja imasi piippuaan. De Catinat silmäsi
+ympärillään olevia komeita puita, niitten kuihtuvaa lehtiasua, ja
+pehmeätä nurmea, jolla illan pitkät varjot viipyivät. Kuinka vaikeata
+olikaan uskoa, että kaiken tuon kauneuden alla saattoi piillä vaara,
+niin kuolettava ja hirvittävä, että se miehistäkin miestäkin saattoi
+kauhistuttaa, saatikka sitten, kun hänellä oli mukanaan nainen, jota
+hän sydämestään rakasti. Häneltä pääsikin syvä helpotuksen huokaus kun
+hän huomasi laajan viljelmän keskellä paaluvarustuksen muurin ja sen
+takana kohoovan herraskartanon. Suorassa linjassa paaluvarustuksesta
+käsin oli tusinan verran pikkutaloja, joitten seetripuupäreiset katot
+kääntyivät räystäältään ylöspäin vanhaan normandilaiseen tapaan ja
+joitten asukkaat elivät niissä lääniherran suojeluksen alla —
+omituinen pieni vesa läänitysjärjestelmää keskellä amerikkalaista
+aarniometsää.
+
+Pääportin yllä näkyi heidän lähestyessään valtava kilpi, johon oli
+maalattu vaakuna, kärpän kuvineen hopeapohjalla. Molemmin puolin
+porttia pilkisti messinkikanuuna ampuma-aukosta. Kun he olivat
+saapuneet portin sisäpuolelle, sulkivat vartijat sen raskailla
+puupuomeilla. Pieni ryhmä miehiä, naisia ja lapsia seisoi linnan oven
+edessä ja kynnyksellä olevalla korkeaselkäisellä nojatuolilla istui
+eräs mies.
+
+"Te tunnette isäni", sanoi nuori de la Noue kohautellen hartioitaan.
+"Hän kuvittelee, ettei hän koskaan ole lähtenytkään normandilaisesta
+linnastaan ja että hän yhä on de la Noue'n linnaherra, mahtavin mies
+päivämatkan ulottuvilla Rouen'ista ja Normandien rikkainta sukua. Hän
+on nyt ottamassa vastaan verojaan ja vuotuisia kymmenyksiään
+alustalaisiltaan, ja hän ei pitäisi sopivana keskeyttää niin
+juhlallista toimitusta, vaikka itse kuvernööri saapuisi hänen
+vieraakseen. Jos se herättää mielenkiintoanne, niin voitte tulla tätä
+tietä ja odottaa kunnes hän on lopettanut. Teidät madame, vien heti
+äitini luo, jos suvaitsette seurata minua."
+
+Näky oli ainakin amerikkalaisille kerrassaan uutta. Kolminkertainen
+rivi miehiä, naisia ja lapsia seisoi puoliympyrässä isäntänsä edessä,
+miehet karkeina ja ahavoittuneina, naiset sievinä ja siisteinä ja
+lapset suut auki ja silmät pyöreinä ja pelosta tavallista hiljaisempina
+nähdessään vanhempiensa syvästi kunnioittavan käytöksen. Lääniherra, jo
+ikämies istui kauniisti leikellyllä tuolillaan, jäykkänä ja
+suoraryhtisenä ja tavattoman juhlallinen ilme kasvoillaan.
+
+Hän oli kaunisvartaloinen mies, pitkä ja harteva. Hänen kasvonsa olivat
+voimakkaat ja selväpiirteiset. Hän oli sileäksi ajeltu ja hänen suuri
+kotkannenänsä ja tuuheat kulmakarvansa kaartuivat korkealle, kohti
+suurta tekotukkaa, jota hän yhä käytti samanlaisena, kuin oli ollut
+käytännössä hänen nuoruutensa Ranskassa. Päässään oli hänellä
+valkoinen, punaisilla sulilla reunustettu lakki, keikarimaisesti
+kallellaan. Hänen takkinsa, joka oli kanelinruskeaa verkaa ja jonka
+kaulus ja taskujen suut olivat koristetut hopeanauhoilla, oli vielä
+sangen sievä, vaikka selvästi näki, että sitä oli useammankin kerran
+uudestaan reunustettu ja korjattu. Kaikki tämä sekä mustat samettiset
+polvihousut ja korkeat, huolellisesti kiilloitetut kengät tekivät
+yhdessä asun, jollaista de Catinat ei koskaan ollut nähnyt Kanadan
+aarniometsissä.
+
+Heidän siinä katsellessaan toimituksen menoa, astui joukosta
+karkeatekoinen maamies, polvistui nelikulmaiselle matolle ja pani
+kätensä lääniherransa käsien väliin. "Monsieur de la Sainte Marie,
+Monsieur de la Sainte Marie, Monsieur de la Sainte Marie", sanoi hän
+kolmasti. "Tarjoon sinulle täten uskollisuuteni ja palvelukseni, joka
+sinulle on tuleva läänitykseni vuoksi ja jota lääniherruutesi alla
+viljelen,"
+
+"Ole uskollinen, poikani, pysy rohkeana ja uskollisena!" sanoi vanha
+aatelismies juhlallisesti ja jatkoi sitten aivan muuttuneella äänellä:
+"mitä hittoa sinun tyttärelläsi tuolla on?"
+
+Nuori tyttö oli astunut joukosta esiin ja toi suurella puunkuorella,
+kuten tarjottimella, korkean rovion kaloja.
+
+"Se on kymmenyksesi kaloja, jonka olen valani perusteella velvollinen
+antamaan sinulle, sanoi _vasalli_. Siinä on kahdeksankymmentä
+kappaletta, sillä olen saanut kahdeksansataa tässä kuussa."
+
+"Perhana", laukasi aatelismies. "Luuletko sinä André Dubois, että aion
+pilata terveyteni syömällä kahdeksankymmentä kalaa noin vain? Luuletko
+sinä, että minulla ja henkipalvelijoillani ja palveluskunnallani sekä
+muilla talouteni jäsenillä ei ole muuta tekemistä kuin syödä kalaa?
+Vastaisuudessa, tuodessasi kymmenyksiäsi kaloissa, et saa tuoda viittä
+enempää kerrallaan. Missä on taloudenhoitaja? Theuriet, vie kalat
+keskimmäiseen varastohuoneeseen ja pidä huolta, ettei kalanhaju
+tunkeudu siniseen huoneeseen eikä vaimoni huoneustoon."
+
+Vanhaan, nukkavieruun hännystakkiin puettu mies tuli kantaen suurta
+tinalautasta ja vei pois koko kasan valkoista kalaa. Sitten astui kukin
+vuokralainen vuoroonsa esille suorittamaan vanhan-aikaisen
+kunnianosoituksensa ja jätti aina ammattinsa mukaan jotakin herransa
+ylläpidoksi. Yksi toi pussin vehnää, toinen tynnörin perunoita, toiset
+taas mikä hirven mikä majavan nahan. Kaikki vei taloudenhoitaja talteen
+ja kun jokainen oli tuonut osuutensa, päättyi juhlallinen toimitus. Kun
+lääniherra nousi, nykäsi hänen poikansa, joka oli palannut takaisin, de
+Catinat'ta hihasta ja vei hänet isänsä luo.
+
+"Isä", sanoi hän, "tämä on monsieur de Catinat, jonka muistanette
+muutama vuosi sitten Quebecissä."
+
+Lääniherra kumarsi hyvin armollisesti ja pudisti kaartilaista
+kädestä. "Olette erittäin tervetullut kartanooni, sekä te, että
+henkipalvelijanne."
+
+"He ovat ystäviäni, monsieur. Tämä on monsieur Amos Green ja tämä on
+kapteeni Efraim Savage. Vaimoni on matkassani myös, mutta teidän
+huomaavainen poikanne vei hänet vaimonne luo."
+
+"Minulle on tapahtunut suuri kunnia, todella suuri kunnia", sanoi vanha
+mies, kumartaen ja heilauttaen kättään leveästi. "Muistan teidät vallan
+hyvin, sir, sillä näillä seuduin tapaa sangen harvoin säätyhenkilöitä.
+Muistan myös isänne, sillä me palvelimme yhdessä Rocroi'ssa, vaikka hän
+olikin jalkaväessä ja minä kuuluin Grissot'n punaisiin rakuunoihin.
+Teidän vaakunassannehan on pääskynen sinisellä pohjalla ja kun nyt
+lähemmin ajattelen, niin oli teidän isoisänne isän nuorempi tytär
+naimisissa erään la Noue de Andely'n kanssa, joka oli sukumme nuorempaa
+haaraa. Sukulaismies, te olette tervetullut." Hän kietoi äkkiä kätensä
+de Catinat'n kaulaan ja löi häntä kolmasti kämmenellään selkään.
+
+Nuori kaartilainen oli liiankin hyvillään sellaisesta
+tuttavallisuudesta.
+
+"En aijo pitkäksi aikaa jäädä rasittamaan kestiystävyyttänne", vastasi
+hän, "sillä olemme matkalla Champlain-järvelle ja toivomme päivän tai
+parin päästä olevamme valmiit lähtemään."
+
+"Teidän käytettävänänne on meillä huoneusto niin pitkäksi aikaa, kuin
+vain suvaitsette kunnioittaa meitä täälläolollanne. Hitto vieköön! Enpä
+ole joka päivä tilaisuudessa avaamaan porttejani miehelle, jonka
+suonissa virtaa niin jaloa verta! Ah, sir, sen tunnen niin usein täällä
+maanpakolaisuudessani, sillä ketäpä täällä olisi, jonka kanssa voisi
+keskustella kuin vertaisensa kanssa. Onhan täällä kuvernööri, on
+tarkastaja, pari, kolme pappia ja neljä viisi upseeria, mutta kuinka
+moni heistä on jalosukuinen. Tuskin yksikään. He ostavat täällä
+arvonimiä aivan kuin turkkeja ja heidän mielestään on komeampaa omistaa
+kanootillisen majavannahkoja kuin sukutaulun aina Rolandista saakka.
+Mutta olin unhoittaa velvollisuuteni. Te olette varmaan väsyneitä
+ja nälkäisiä, te ja ystävänne. Tulkaa kanssani paperoituun
+_salonkiin_; niin saamme nähdä, voiko hovimestarini toimittaa
+teille jotakin virkistävää. Tehän pelaatte korttia, ellen väärin
+muista? Ah, taitoni rupee jo unhoittumaan ja olisin oikein iloinen, jos
+saisin koettaa pari peliä kanssanne."
+
+Kartano oli korkea ja luja, Se oli rakennettu harmaasta kivestä,
+puukehykselle. Suuri, raudoilla pienattu ovi, jonka kautta he menivät
+taloon, oli täynnä pieniä ampuma-aukkoja ja johti sarjaan kellareita ja
+varastohuoneita, joihin koottiin perunat, kaalit, punajuuret,
+savustetut lihat, kuivatut ankeriaat ja muut talvitarvikkeet. Kiviset
+kiertoportaat veivät heidät sitten laajaan, korkeaan keittiöön, jonka
+lattia oli laakakivistä ja josta eri suunnille johti käytävät
+palvelijain, tai kuten vanha aatelisherra mieluimmin sanoi, alamaisten
+huoneisiin. Tämän yläpuolella oli varsinainen asuinhuoneusto, jonka
+keskeisin huone oli suuri ruokasali valtavine takkoineen ja karkeine
+kotitekoisine huonekaluineen. Uhkeat karhun- ja hirventaljat peittivät
+suurimman osan ruskeapintaista lattiaa ja sarviniekat peuranpäät
+vuorottelivat muskettirivien kanssa seinillä. Leveä, karkeatekoinen
+vaahterapuinen pöytä täytti koko keskiosan huonetta ja pian siihen oli
+katettu komea kaurispiirakka, tuore lohenpuolikas ja valtava
+karpaloleivos, joihin nälkäiset matkamiehet innolla kävivät kiinni.
+Lääniherra sanoi jo syöneensä, mutta kun hän monista kehoituksista
+vihdoin yhtyi heidän kanssaan pöytään, päätyi hän syömään enemmän kuin
+Efraim Savage ja juomaan enemmän kuin Du Lhut ja lauloi loppujen
+lopuksi pienen rakastettavan ranskalaisen laulun, tra-la-ra-kuoroineen,
+jonka sanoja bostonilaiset eivät toki tajunneet, onneksi koko seuralle.
+
+"Madame ruokailee vaimoni huoneessa", huomautti hän, kun astiat oli
+korjattu pöydästä. "Voit tuoda pullon Frontigniac'ia, vuodelta
+kolmekymmentä, Theuriet. Oh, saattepa nähdä, herrat, että meillä täällä
+erämaassakin on vähän, aivan vähäsen sellaista, joka ei ole niinkään
+hullua. Ja tehän tulette Versailles'sta, de Catinat! Se rakennettiin
+vasta sen jälkeen, kun jo olin poistunut Ranskasta, mutta kyllä muistan
+vanhan Ranskan elämän St. Germainin hovissa, ennenkuin Ludvig tuli
+vakavaksi. Ah kuinka viattoman onnellisia aikoja ne olivatkaan, kun
+madame de Nevailles'n täytyi sulkea kunnianeitojen akkunaluukut,
+estääkseen kuningasta pääsemästä heidän luokseen ja kun hän ajoi meidät
+kaikki kahdeksan ulos aamutuimaan, sopimaan pienet kiistamme
+kaksintaistelulla! Pyhän Dionysiuksen kautta, enpä ole vielä kokonaan
+unhoittanut tuota somaa ranneliikettä ja vaikka olenkin jo vanha, niin
+luulen, etten olisi niinkään kehno vastustaja pienessä ottelussa." Hän
+tepasteli arvokkaaseen tapaansa salin poikki sapeliensa ja
+pistinmiekkojen luo ja alkoi oven luona ottaa miekkailuaskeleita,
+hyökäten sinne ja tänne, väistäen oletetun vihollisen hyökkäyksiä ja
+polkien jalallaan, huudahdellen "Punto! reverso! stoccata! dritta! man
+dritta" sekä muuta miekkailukoulujen siansaksaa. Vihdoin hän palasi
+heidän seuraansa, väsymyksestä huohottaen ja tekotukka nurinpäin.
+
+"Sellaista se meidän vanha koulumme oli", sanoi hän. "Epäilemättä te
+nuoret olette sitä paljonkin parantaneet, mutta se oli tarpeeksi hyvä
+espanjalaisille Rocroy'ssä ja parissa muussakin paikassa, jonka voisin
+mainita. Mutta kait hovissa vieläkin näkee elämää. Kait siellä vielä
+rakastellaan ja verta vuodatetaan. Kuinka Lauzun on edistynyt
+mademoiselle de Montpensier'n kosinnassa? Tuliko sitten todistetuksi,
+että madame de Clermant oli ostanut pienen pullon Le Vic'iltä, tuolta
+myrkynsekoittaja-naiselta, kahta päivää aikaisemmin, kuin lihaliemi
+vaikutti niin epäedullisesti hänen miehensä vatsaan? Mitä teki Biron'in
+herttua kun hänen veljenpoikansa karkasi herttuattaren kanssa? Onko se
+totta, että hän korotti hänen avustustaan viidelläkymmenellä tuhannella
+siitä hyvästä?" Sellaisia olivat ne kahden vuoden ikäiset kysymykset,
+jotka eivät tähän saakka olleet saaneet vastausta Richelieu-joen
+rantamilla. Myöhään yöhön, kun hänen toverinsa jo aikoja kuorsasivat
+peittojensa alla, istui de Catinat haukotellen ja silmiään räpytellen
+ja koetti parhaansa mukaan tyydyttää vanhan hovimiehen uteliaisuutta ja
+saattaa hänet aikansa tasolle pienimpiinkin Versailles'in juoruihin
+nähden.
+
+
+
+
+Kolmasneljättä luku.
+
+RUSKEAN HIRVEN SURMA.
+
+
+Kaksi päivää olivat matkamiehet jo viettäneet Sainte Marie'n
+läänikartanossa ja he olisivat hyvinkin mielellään oloaan siellä
+jatkaneet, sillä kohtelu oli lämmin ja sen suojat olivat viihtyisät,
+mutta syksyinen puna metsissä oli jo muuttumassa ruskeaksi ja he
+tiesivät kuinka äkkiä jää ja lumi saattoi saapua noissa pohjoisissa
+seuduissa ja kuinka mahdottomaksi kävisi matkan jatkaminen, jos talvi
+heidät todella yllättäisi. Vanha aatelismies lähetti tiedustelijoita
+maa- ja vesiteitse, mutta he eivät nähneet jälkeäkään irokeeseistä joen
+itärannoilla, joten oli selvä, että du Lhut oli erehtynyt. Mutta
+toisella puolella kohosivat yhä sankat savut merkkinä siitä, että
+vihollinen ei suinkaan ollut kaukana. Koko päivän saattoi kartanon
+akkunoista ja paaluvarustuksista nähdä nuo vaaran viitat, jotka
+muistuttivat heille, että hirvittävä kuolema väjyi aivan kotinurkilla.
+
+Pakolaiset olivat levänneet ja virkistyneet ja olivat yksimielisinä
+matkan jatkamisen puolella.
+
+"Jos lumi tulee, niin käy matkamme moninkerroin vaarallisemmaksi",
+sanoi Amos, "sillä jättämiämme jälkiä voisi lapsikin seurata."
+
+"Mutta miksi pelkäisimme", sanoi vanha Efraim, "totisesti tämä on
+suolaerämaa, vaikka se johtaakin Hinnomin laaksoon, mutta Herra on
+vahvistava meitä Jerobeamin lapsia vastaan. Pidä suunta suoraan, Amos,
+kiristä peräsintä ja meidän luotsimme on vievä meidät satamaan."
+
+"Minua ei myöskään peloita, Amory, ja olen täydelleen levännyt",
+sanoi Adele. "Me tunnemme itsemme vielä paljon onnellisemmiksi
+englantilaisissa alusmaissa, sillä emmehän varmasti voi sanoa, vaikka
+tuo peloittava munkki vieläkin tulisi ja veisi meidät takaisin
+Quebeciin ja Pariisiin."
+
+Oli todella hyvinkin mahdollista, että kostonhimoinen fransiskaani,
+tultuaan vakuutetuksi, etteivät pakolaiset olleet painuneet Montrealiin
+eikä Kolmijoelle, etsisi heitä Richelieu-joen rannoilta. Kun de Catinat
+muisteli, kuinka kiihkein elein hän tuona aamuna oli soutanut suuressa
+kanootissaan heidän ohitseen ja kuinka hän ruumiin nykäyksillään oli
+koettanut kiihdyttää aluksensa vauhtia, tunsi hän selvästi, että
+vaimonsa mainitsema vaara oli, ei ainoastaan mahdollinen, vaan sangen
+uhkaava. Lääniherra oli tosin hänen ystävänsä, mutta hän ei voinut olla
+noudattamatta kuvernöörin käskyä. Pitkä käsivarsi, joka ulottui aina
+Versailles'sta saakka, näytti ahdistavan heitä täällä koskemattomien
+metsien keskelläkin, valmiina tarttumaan heihin ja viemään heidät
+alennukseen ja kurjuuteen. Metsän vaarat olivat toki mieluisammat, kuin
+ne.
+
+Mutta lääniherra ja hänen poikansa, jotka eivät tienneet mitään heidän
+matkaan joutumisensa pakottavista syistä, koettivat itsepintaisesti
+pidättää heitä ja siinä heitä kannatti du Lhut, jonka harvakseen
+lausutut sanat painoivat aina enemmän, kuin pitkät puheet ja joka ei
+koskaan sanonut mitään muuta, kuin minkä varmasti tiesi.
+
+"Olette nähneet pikku taloni", sanoi vanha aatelismies, tehden
+kohteliaan eleen kurttuisella, sormusten peittämällä kädellään. "Se ei
+tosin ole sellainen kuin toivoisin sen olevan, mutta sellaisenaan on se
+sydämellisesti teidän käytettävissänne talven ajaksi, jos te ja
+toverinne vain suvaitsette kunnioittaa minua jäämällä tänne. Ja mitä
+madame'en tulee, niin en epäilekään, että vaimoni ja hän löytävät
+yllinkyllin huvia ja tehtävää itselleen. Mutta tästä muistuukin
+mieleeni, de Catinat, että ette vielä ole esitetty. Theuriet, mene
+emäntäsi luo ja ilmoita hänelle, että pyydän häntä olemaan ystävällisen
+ja tulemaan luoksemme kunniahalliin."
+
+De Catinat oli kylliksi maailman mies, säikähtääkseen turhista, mutta
+hän hätkähti hieman, kun rouva, josta vanha aatelisherra aina puhui
+niin suurenmoisella kunnioituksella, näytti muistuttavan yhtä
+voimakkaasti täysiveristä intiaanivaimoa kuin kunniahallikin muistutti
+ranskalaista aittaa. Hän oli tosin puettu punaiseen taftipuseroon ja
+mustaan hameeseen, hänellä oli hopeasolkiset kengät ja hyvänhajuinen
+ambra-pallo riippumassa hopeaketjussa vyötäröillään, mutta hänen
+kasvonsa olivat samanväriset kuin skotlantilaisen hongan kuori ja hänen
+voimakas nenänsä ja kulmikas suunsa, sekä kaksi pitkää, pikimustaa
+palmikkoaan eivät jättäneet epäilykselle sijaa hänen syntyperäänsä
+nähden.
+
+"Sallikaa minun esittää teidät, monsieur de Catinat", sanoi de Sainte
+Marie'n lääniherra juhlallisesti, "vaimolleni, Onega de la Noue de
+Sainte Marie'lle, naimaoikeudella tämän läänitysalueen linnarouva,
+samoin kuin d'Andely'n linnan Normandiassa ja Varennes'n tilusten
+Provençe'issa, sekä perintöoikeudella naispuolelta Onondagan kansan
+päällikkö. Enkelini, olen koettanut parhaani mukaan kehoittaa
+ystäviämme jäämään luoksemme Sainte Marie'hin ennemmin kuin
+matkustamaan Champlain-järvelle."
+
+"Jättäkää ainakin valkoinen liljanne Sainte Marie'hin", sanoi tumma
+prinsessa erinomaisella ranskankielellä, puristaen punaisilla
+sormillaan Adelen valkoista kättä. "Pidämme hänet täällä turvassa,
+kunnes jää taas sulaa, lehdet puhkeavat ja vuokot kukkivat. Tunnen
+kansani, monsieur, ja vakuutan teille, että metsät ovat täynnä kuolemaa
+ja että lehdet eivät turhan vuoksi ole punaisia, sillä surma väijyy
+joka puun takana."
+
+De Catinat'han vaikutti enemmän talonemännän miellyttävä käytös, kuin
+hänen lausumansa varoitukset. Hän, jos kukaan mahtoi ymmärtää ajan
+merkit, arveli hän.
+
+"En tiedä mitä tehdä", vaikeroi hän epätoivossaan. "Minun täytyy päästä
+eteenpäin, mutta kuinka voin panna hänet alttiiksi noin kammottaville
+vaaroille? Jäisin mielelläni tänne talveksi, mutta teidän täytyy uskoa
+sanaani, kun vakuutan teille, että se on mahdotonta."
+
+"Du Lhut, te tiedätte, miten tämä asia on järjestettävä", sanoi
+lääniherra. "Mitä kehottaisitte ystävääni tekemään, koska hän on
+päättänyt joutua englantilaisiin alusmaihin ennen talventuloa."
+
+"Ainoastaan yksi tie on mahdollinen, vaikka sekin on vaarallinen. Metsä
+on turvallisempi, kuin joki, sillä kaihlikko on täynnä piiloitettuja
+kanootteja. Viiden penikulman päässä täältä on Poitou'n paalulinnake ja
+viisitoista virstaa siitä eteenpäin on Auvergne. Lähdemme huomenna
+Poitou'hun tarkastamaan, onko kaikki turvallista. Minä lähden mukaan ja
+vakuutan, että jos siellä on irokeeseja, niin Greysolon du Lhut ottaa
+siitä selvän. Rouvan jätämme tänne ja jos huomaamme tien turvalliseksi,
+niin palaamme noutamaan hänet. Samalla tavalla etenemme Auvergne'en ja
+siellä teidän täytyy odottaa, kunnes kuulette, missä päin heidän
+sotilasosastonsa liikkuvat. Minusta tuntuu, kuin ei kestäisi kauankaan,
+kun olemme siitä selvillä.
+
+"Mitä, aiotteko erottaa meidät", huudahti Adele kauhistuneena.
+
+"Se on viisainta, siskoni", sanoi Onega, pannen kätensä hyväilevästi
+hänen vyötäröilleen. "Ette tunne noita vaaroja, mutta me tunnemme,
+emmekä tahdo, että valkea liljamme niihin sortuu. Te jäätte tänne
+ilahduttamaan meitä sillä aikaa, kun suuri päällikkö du Lhut,
+ranskalainen soturi, teidän miehenne sekä tuo vanha sotapäällikkö, joka
+näyttää niin varovaiselta ja tuo toinen päällikkö, jolla on jäsenet
+kuin villipeuralla, tarkastavat metsän, josko se on turvallinen,
+ennenkuin te uskaltaudutte sinne."
+
+Niin lopulta päätettiinkin ja Adele, vastaansanomisistaan huolimatta,
+uskottiin Sainte Marie'n linnanrouvan hoiviin, de Catinat'n vannoessa,
+että hän viivyttelemättä palaisi Poitou'sta häntä noutamaan. Vanha
+aatelismies ja hänen poikansa olisivat mielellään liittyneet heidän
+matkaansa, mutta heillä oli sekä omat, että monien alustalaistensa
+henki suojeltavana ja sitäpaitsi oli pienen joukon turvallisempi
+liikkua metsissä, kuin isomman. Lääniherra varusti heidät
+suosituskirjeellä de Lannes'lle, Poitou'n kuvernöörille ja niin he
+neljän miehen, aikaisena aamuhetkenä hiipivät kuin varjot
+paalulaitoksen portista, vartioväen toivottaessa heille onnea ja olivat
+pian häipyneet metsän pimentoihin.
+
+La Noue'sta Poitou'hun oli vesiteitse ainoastaan kaksitoista virstaa,
+mutta metsätietä, jolloin oli puroja kahlattava, kaihlarantaisia järviä
+kierrettävä ja raivattava polku miehen korkuista villiriisiä kasvavien
+soiden poikki, tuli matka kaksinkertaiseksi. He kulkivat perättäin, du
+Lhut'in johtaessa. Hänen askeleensa olivat äänettömät ja nopeat kuten
+villillä eläimellä, vartalo oli etukumarassa ja pyssy kainalossa
+valmiina joka hetki. Hänen tummat silmänsä vilkuivat oikealta
+vasemmalle, huomaten pienimmätkin merkit maassa ja puissa sekä lintujen
+ja petojen varovaisimmatkin liikkeet pensaikossa. De Catinat kävi hänen
+jälessään, sitten tuli Efraim Savage ja vihdoin Amos, kullakin pyssy
+vireessä ja joka hermo jännittyneenä. Puolenpäivän aikaan olivat he jo
+ehtineet ohi puolimatkan ja pysähtyivät tiheikköön syömään kuivan
+leipänsä ja juustonsa, sillä du Lhut ei sallinut heidän virittää tulta.
+
+"Tänne asti he eivät vielä ole tulleet", kuiskasi hän, "mutta olen
+varma, että he ovat tulleet joen poikki. Ah, kuvernööri de la Barre ei
+tiennyt, mitä hän teki saattaessaan nuo miehet liikkeelle ja vielä
+vähemmän tietää tuo hurskas rakuuna, jonka kuningas on lähettänyt
+meille."
+
+"Olen nähnyt heidät rauhantöissä", huomautti Amos. "Olen käynyt kauppaa
+Onondaga'ssa ja aina seneka-intiaanien maassa ja tiedän, että he ovat
+suurenmoisia metsästäjiä ja urhoollisia miehiä."
+
+"He ovat erinomaisia metsästäjiä, mutta saalis, jota he mieluimmin
+ajavat, on heidän kanssaveljensä. Olen itse johtanut heidän
+päänahkapartioitaan ja olen myös tapellut heidän kanssaan ja voin
+vakuuttaa teille, että kun Ranskasta tulee tänne kenraali, joka tuskin
+tietää, että aurinko on taistelussa saatava selkäpuolelle, niin on hän
+pian huomaava, ettei hän voi näille kerrassa mitään. He puhuvat heidän
+kyliensä polttamisesta! Se on yhtä järkevää, kuin jos potkaisen
+ampiaispesän rikki ja luulen samalla tuhonneeni ampiaiset."
+
+"Tehän olette Uudesta Englannista, monsieur?"
+
+"Toverini on sieltä, mutta minä New Yorkista."
+
+"Aivan niin. Näin astunnastanne ja silmästänne, että metsä on teille
+ollut kuin koti. Uusenglantilainen kulkee vesiä ja hän tappaa turskan
+suuremmalla nautinnolla kuin peuran. Ehkä hänen kasvonsa sen vuoksi
+ovatkin niin surulliset. Minäkin olen kulkenut suurilla vesillä ja
+muistan, että minunkin kasvoni olivat surulliset. Nyt näkyy olevan
+heikko tuuli, joten voimme virittää piippumme vaaratta. Navakalla
+tuulella olen voinut määritellä päänahkapartion kahdenkin virstan
+matkalla, mutta puut estävät hajun etenemisen ja sitäpaitsi irokeesien
+nenät eivät haista niin tarkasti kuin Sioux- ja Dakota-intiaanien.
+Jumala teitä varjelkoon, monsieur, jos teillä kerran riehuu sota
+intiaanien kanssa. Se on vaikeaa meillekin, mutta siitä tulisi tuhat
+kertaa vaikeampi teille."
+
+"Miksi niin?"
+
+"Siksi, että me olemme saaneet taistella intiaanien kanssa alusta
+alkaen ja me pidämme heidät aina mielessämme kun rakennamme talomme. Te
+näette, kuinka tämän joenkin varrella jokainen talo ja joka satama
+turvaa toisiaan. Mutta te, pyhän Annan nimessä, oikein päänahkaani
+syhyi, kun tullessani teidän asumasijoillenne, näin yksinäiset
+maatalonne pikku viljelyksineen keskellä suuria metsiä, ilman avun
+toivoakaan ainakaan kahdenkymmenen virstan päässä. Intiaanisota on
+kiirastuli Kanadalle, mutta siitä tulee helvetti englantilaisissa
+alusmaissa!"
+
+"Me olemme hyviä ystäviä intiaanien kanssa", sanoi Amos. "Meitä ei
+halutakaan valloittaa heidän alueitaan."
+
+"Teidän kansallanne on merkillinen ominaisuus valloittaa, vaikka
+sanottekin, että ette halua sitä tehdä", huomautti Du Lhut. "Me taas
+päristelemme rumpujamme, liehutamme lippujamme ja nostatamme miehiämme
+liikekannalle, mutta ei siitä ainakaan toistaiseksi ole suuria
+lähtenyt. Meillä ei koskaan ole ollut muuta kuin kaksi suurmiestä
+Kanadassa. Toinen niistä oli monsieur de Ia Salle, jonka hänen omat
+miehensä ampuivat viime vuonna tuolla suuren virran luona ja toisen,
+vanhan Frontenac'in on tultava tänne takaisin, ellei tahdota, että
+Viiden kansan villit laumat muuttavat Uuden Ranskan erämaaksi.
+Ihmettelenpä, jos tästä kahden vuoden perästä valkokeltainen lippu
+vielä liehuu muualla, kuin Quebecin kallioilla. Mutta huomaan, että
+katsotte minuun kärsimättömästi, de Catinat, ja tiedänhän, että
+laskette vain tunteja, kunnes olemme taas Sainte Marie'ssä. Eteenpäin
+siis ja toivokaamme, että loppumatkamme olisi yhtä rauhallinen kuin sen
+alkukin."
+
+Runsaan tunnin astuivat he eteenpäin halki metsien, seuraten tarkasti
+vanhan tienuurtajan askeleita. Päivä oli kaunis ja taivaalla näkyi
+tuskin ainoatakaan pilveä, auringon valaessa soman varjoverkon
+nurmelle, tunkeutuessaan metsän tiheikön läpi.
+
+Toisinaan joutuivat he suoraan auringon paisteeseen, tullakseen jälleen
+tiheisiin lehtoihin, joihin sen säteet pääsivät ainoastaan silloin
+tällöin tunkeutumaan, valtavan lehvistön läpi. Tuo äkillinen valon ja
+varjon vaihtelu olisi ollut kaunista, mutta tietoisuus uhkaavasta
+vaarasta ja aina piilevästä tuhosta juuri noissa varjopaikoissa,
+herätti pikemminkin pelkoa kuin ihastusta. Kepeästi, äänettömästi
+hiipivät nuo neljä miestä valtavien puunrunkojen lomitse.
+
+Äkkiä laskeutui du Lhut polvilleen ja asetti korvansa maata vasten. Hän
+nousi jälleen, pudisti päätään ja astui eteenpäin kasvot vakavina ja
+suunnaten katseensa nopeasti varjopaikasta toiseen, joka suunnalle.
+
+"Kuulitteko jotakin?" kysyi Amos. Du Lhut pani sormen huulilleen ja oli
+silmänräpäyksessä taas polvillaan, korva maaperässä.
+
+Hän hypähti pystyyn sen näköisenä, kuin olisi kuullut, mitä oli
+odottanutkin.
+
+"Käykää eteenpäin", sanoi hän rauhallisesti, "ja käyttäytykää aivan
+samalla tavalla kuin koko päivän olette tehneet."
+
+"Mikä nyt on sitten?"
+
+"Intiaaneja."
+
+"Edessämmekö?"
+
+"Ei, vaan takanamme."
+
+"Mitä heillä on tekeillä."
+
+"He seuraavat meitä."
+
+"Montako heitä on?"
+
+"Kaksi, arvelen."
+
+Ystävykset vilkaisivat tahtomattaan taakseen metsän tummiin
+tiheikköihin. Ainoastaan yhdellä kohdalla näkyi auringon säde leveänä
+viivana valaisevan heidän polkuaan, mutta paitsi tuota ainoata
+valoläikkää, vallitsi kaikkialla synkkä ja hiljainen hämärä.
+
+"Älkää katsoko taaksenne", kuiskasi du Lhut. "Käykää kuten ennenkin."
+
+"Ovatko ne vihollisia?"
+
+"Ne ovat irokeesejä."
+
+"Ajavatko he meitä takaa?"
+
+"Eivät, me ajamme nyt heitä takaa."
+
+"Käännymmekö siis?"
+
+"Ei, he katoaisivat kuin tuhka tuuleen."
+
+"Kuinka kaukana he ovat?"
+
+"Noin parinsadan askeleen päässä, arvelen."
+
+"He eivät voi nähdä meitä siis?"
+
+"En luule, mutta en ole varma. He kulkevat meidän jälkiämme nyt."
+
+"Mitäs me sitte teemme?"
+
+"Me kierrämme pienessä ympyrässä heidän taakseen."
+
+Kääntyen äkkiä vasemmalle, johti hän heidät kaartaen metsän läpi,
+nopeasti ja kuitenkin äänettömästi, käyttäen hyväkseen pimeimpiä
+varjoseutuja. Sitten hän taas kääntyi ja pysähtyi kohta.
+
+"Nyt olemme omilla jäljillämme taas", sanoi hän.
+
+"Niin, ja kaksi punanahkaa on kulkenut siitä", sanoi Amos, kumartuen ja
+osoittaen jälkiä, jotka olivat kokonaan näkymättömiä de Catinat'n ja
+Efraimin silmille.
+
+"Täysikasvuinen sotilas ja nuorukainen, joka käy ensi kertaa
+sotapolulla", virkkoi du Lhut. "He ovat astuneet nopeasti, sillä tuskin
+näkyy kantapään jälkiä ensinkään. He ovat kulkeneet peräkkäin.
+Seuratkaamme nyt heitä vuorostamme, niin saamme nähdä, onko meillä
+parempi onni."
+
+Hän seurasi nopeasti jälkiä, pyssy vireessä kädessään, toisten
+seuratessa aivan kintereillä, mutta ei ääntä eikä liikettä
+minkäänlaista kuulunut heidän edessään olevassa tiheikössä. Äkkiä du
+Lhut taas pysähtyi ja laski pyssynsä maahan.
+
+"He ovat vieläkin takanamme", sanoi hän.
+
+"Vieläkin takanamme?"
+
+"Niin, tällä kohdalla me äsken poikkesimme sivulle. He ovat hetken
+olleet kahdenvaiheilla, kuten näette heidän jalan jäljestään, mutta
+ovat päättäneet taas seurata meitä."
+
+"Jos taas kierrämme puoliympyrän ja kiirehdimme kulkuamme, niin
+pääsemme heidän taakseen."
+
+"Ei, he ovat varuillaan nyt. Heidän täytyy nyt tietää, että me vain
+heidän vuokseen palasimme omille jäljillemme. Painautukaa tuon
+kaatuneen rungon suojaan, niin katsomme, emmekö näkisi heitä
+vilaukselta."
+
+Suuri mädännyt puunrunko, joka kokonaan oli homeen ja punaisten sienien
+peittämä, makasi heidän vieressään. Sen taakse ranskalainen kyyristyi
+ja hänen kolme toveriaan seurasivat esimerkkiä, kurkistellen edessään
+olevan pensassuojan läpi. Yhä loisti äskeinen leveä kimppu auringon
+säteitä kahden petäjän välistä, mutta kaikkialla muualla oli hämärää ja
+hiljaista kuin tuomiokirkossa, jonka pilaristo oli metsää ja katto
+lehvistöä. Ei narahtavaa runkoa, ei napsahtavaa oksaa, ei mitään muuta
+ääntä kuulunut kuin ketun terävä haukahdus jossakin metsän sydämessä.
+De Catinat'n hermot olivat äärimmilleen kiihoittuneet. Se oli
+samanlaista kuin sokkosilla olo Versailles'n hovissa, kun Ludvig sattui
+leikkituulelle ja kun piilouduttiin puutarhan pensaikkoihin ja tammien
+suojaan. Ero oli vain pantissa. Siellä oli se makeislaatikko tai ehkä
+leikkauksilla koristettu viuhka, täällä kuolema.
+
+Kymmenisen minuuttia kului, mutta ei merkkiäkään elävästä olennosta
+kuulunut.
+
+"He ovat tuolla viidakossa", kuiskasi du Lhut, osoittaen päällään
+tiheään pensastoon parin sadan jalan päässä.
+
+"Oletteko nähnyt heidät?"
+
+"En."
+
+"Miten sen sitte tiedätte?"
+
+"Näin oravan tulevan pesästään tuossa suuressa, valkeassa pyökissä. Se
+loikkasi takaisin taas, aivan kuin se olisi pelästynyt jotakin.
+Pesästään se voi nähdä tuonne pensaikkoon.
+
+"Luuletteko, että he tietävät meidän läsnäolostamme?"
+
+"He eivät voi nähdä meitä, mutta heillä on epäluulonsa. He pelkäävät
+joutuvansa ansaan."
+
+"Hyökkäämmekö pensastoon?"
+
+"He ampuisivat siinä tapauksessa meistä kaksi ja katoaisivat kuin
+varjot metsään. Ei, parasta olisi jatkaa matkaamme."
+
+"Mutta he seuraavat jälkiämme."
+
+"Enpä luule heidän sitä tekevän. Meitä on neljä ja heitä vaan kaksi ja
+he tietävät nyt, että me pystymme vainuamaan jälkiä yhtä hyvin kuin
+hekin. Pysytelkää noiden runkojen suojassa, jotta he eivät näkisi
+meitä, kas niin. Nyt kuljemme aivan kumarassa, kunnes olemme päässeet
+noitten leppäpensaitten ohi. Nyt meidän täytyy kiirehtiä, sillä missä
+kaksi irokeesiä liikkuu, siellä piileksii niitä todennäköisesti
+parisataa aivan lähellä.
+
+"Jumalan kiitos, etten ottanut Adelea mukaan", sanoi De Catinat.
+
+"Niin monsieur, hyvä on pitää vaimoaan toverinaan, mutta se ei käy
+irokeesien lähettyvillä eikä juuri muittenkaan intiaanien alueilla."
+
+"Te ette siis ota vaimoanne matkaan kulkiessanne?" kysyi sotilas.
+
+"Otan kyllä, mutta en anna hänen kulkea kylästä toiseen. Hän jää aina
+majaansa."
+
+"Te jätätte siis hänet jälkeenne?"
+
+"Päinvastoin, hän on aina lausumassa minut tervetulleeksi
+kotiutuessani. Pyhän Anna nimessä, kyllä tuntisinkin itseni
+raskasmieliseksi, ellei joka kylässä tästä Illinoisin kallioille
+saakka, olisi vaimoni minua vastassa."
+
+"Sittehän hänen täytyy matkustaa teidän edellänne."
+
+Du Lhut nauroi sydämensä pohjasta, mutta ääneti. "Missä uusi kylä,
+siellä uusi vaimo", sanoi hän. "Mutta minulla ei koskaan ole enempää
+kuin yksi kussakin, sillä olisihan ranskalaiselle häpeä näyttää huonoa
+esimerkkiä heille, kun meidän hyvät isämme uhraavat elämänsä
+saarnatessaan heille hyveitä. Ah tässä on Ajidaumo-puro, johon
+intiaanit laskevat sampiverkkonsa. Poitou'hin on vielä seitsemän
+virstaa."
+
+"Olemme kait perillä ennen yötä?"
+
+"Luulen, että on viisainta odottaa pimeän tuloa, ennenkuin käymme
+perille asti. Koska irokeesien tiedustelijoita liikkuu täällä asti, on
+luultavaa, että heitä on runsaasti Poitoun ympärillä ja voi käydä
+niinkin, että viimeiset askeleemme ovat vaikeimmat, ellemme ole
+varuillamme ja etenkin jos nuo kaksi pääsevät edellemme varoittamaan
+heitä." Hän pysähtyi hetkeksi ja kuunteli pää alhaalla. "Pyhän Annan
+nimessä", mutisi hän, "emme ole vieläkään päässeet heistä. He ovat yhä
+jäljillämme."
+
+"Kuuletteko heitä?"
+
+"Kuulen, he eivät ole kaukana meistä. Mutta he saavat huomata, että he
+ovat seuranneet meitä yhden kerran liikaa. Nyt näytän teille hieman
+eränkäynti-taitoa, joka ehkä on uutta teille. Riisukaapa jalkineenne,
+monsieur."
+
+De Catinat noudatti neuvoa, Du Lhut'in riisuessa myöskin mokkasiininsa.
+
+"Pankaa ne nyt käteenne, kuten kintaat", sanoi vanha tienuurtaja ja
+pian oli Efraimilla ja Amoksella tovereittensa jalkineet kintainaan.
+
+"Heittäkää pyssyt selkäänne. Kas noin! Nyt nelinkontin ja painakaa
+kätenne lujasti maahan. Erinomaista! Kaksi miestä tekee neljän miehen
+jäljet. Tulkaa nyt kanssani, monsieur."
+
+Hän kulki puulta puulle samassa suunnassa, kuin heidän toverinsakin,
+mutta neljä, viisi jalkaa etempänä. Sitten hän äkkiä painautui pensaan
+taa ja veti de Catinat'n viereensä.
+
+"Heidän täytyy mennä tästä ohi muutaman minuutin perästä", kuiskasi
+hän. "Älkää ampuko, jos vain voitte välttää sitä." Jokin välähti du
+Lhut'in kädessä ja hänen toverinsa huomasi kohta, että hän oli
+vetäissyt pienen sotakirveensä vyöltään. Taas tunsi de Catinat verensä
+vapisevan, kun hän katseli oksarykelmien läpi, odottaen mitä metsän
+hämärästä oli tulossa. Ja äkkiä hän näkikin jotakin liikettä. Se
+liiteli kuin varjo puunrungolta toiselle, niin nopeasti, että hän
+tuskin voi päättää oliko se ihminen, vai eläin. Yhä uudelleen ja
+uudelleen näki hän sen, joskus kahtena, sitte taas yhtenä, äänettömänä,
+salaperäisenä. Hetken oli kaikki taas hiljaista, mutta sitten hiipi
+äkkiä pensaikosta hirvittävin olento, mikä konsanaan lienee maanpäällä
+astunut, sotapolulla oleva irokeesipäällikkö.
+
+Hän oli pitkä, voimakas mies ja hänen harjasmainen päänahkatupsunsa
+kotkan sulkineen teki hänestä hämärässä jättiläisen, sillä hän oli
+ainakin kahdeksan jalan mittainen helmikoristeisista mokkasiineistaan
+päähineensä korkeimpaan huippuun. Hänen kasvonsa olivat toiselta
+puolelta maalatut koiran näköiseksi noella, keltavärillä ja punasella
+ja toinen puoli kuvasi lintua, joten ne edestäpäin näyttivät oudoilta
+ja eriskummallisilta. Hänen vyötäröllään oli näkinkuorilla ja
+helmillä koristettu vyö ia tusinanverran päänahkoja liehui hänen
+housunreunamuksessaan hänen kulkiessaan. Hän astui pää alhaalla, silmät
+kiiluivat tuhoa ennustavasti ja sieraimet laajenivat ja sulkeutuivat
+vuoroon, aivankuin kiihoittuneella eläimellä. Pyssyään piti hän
+edessään valmiina ja hän hiipi eteenpäin polvet koukussa, kurkistellen
+ja kuunnellen, pysähtyen ja taas syöksyen eteenpäin, kuin varovaisuus
+itse. Pari askelta hänen takanaan astui noin neljäntoistavuotias
+nuorukainen, puettuna ja aseistettuna samalla tapaa, mutta kasvot
+maalaamattomina ja ilman noita hirvittäviä, kuivattuja voitonmerkkejä
+housunneulomuksessa. Hän oli ensimmäisellä sotaretkellään, mutta hänen
+silmänsä kiiluivat ja sieraimensa värähtelivät samanlaista murhanhimoa
+kuin vanhemmankin toverinsa. He lähenivät, äänettöminä, kauheina,
+hiipien metsän pimennoista, samalla tavalla kuin heidän rotunsakin oli
+historian hämäristä noussut, rautaisina ruumiiltaan ja tiikereinä
+mieleltään.
+
+He olivat jo pensaitten kohdalla, kun nuorempi sotilas äkkiä huomasi
+jotakin epäilyttävää, jonkin paikaltaan väistetyn oksan tai
+liikahtelevan lehden. Hän pysähtyi ja katseli epäluuloisena
+ympärilleen. Hetki vielä, niin olisi hän ehtinyt varoittaa toveriaan,
+mutta du Lhut ei antanut tälle silmänräpäyksenkään miettimisaikaa, vaan
+hyökkäsi pensaan yli ja upotti samassa sotakirveensä hänen kalloonsa.
+De Catinat kuuli kumean jysähdyksen, aivan kuin kirves olisi uponnut
+mätään puuhun ja mies kaatui kuin tukki, nauraen kamalasti ja potkien
+ja pieksäen voimakkailla jäsenillään. Nuorempi sotilas hyppäsi kuin
+kauris kaatuneen toverinsa yli ja katosi metsään, mutta hetkistä
+myöhemmin kuului edestäpäin laukaus, jota seurasi heikko, valittava
+huudahdus.
+
+"Se oli hänen kuolinhuutonsa", sanoi du Lhut tyynesti. "Sääli oli ampua
+hänet, mutta se oli kuitenkin parempi kuin antaa hänen mennä."
+
+Hänen puhuessaan tulivat toiset kaksi paikalle, Efraimin tukkiessa
+uutta panosta muskettiinsa. "Kuka nauroi?" kysyi Amos.
+
+"Tuo se nauroi," sanoi du Lhut, nyökäten päällään kuolevaan soturiin
+päin, joka makasi suuressa verilätäkössä, hirvittävät kasvot
+vääntyneinä jäykkään nauruun.
+
+"Heillä on sellainen tapa, kun he saavat kuoliniskunsa. Tunsin erään
+seneka-päällikön, joka nauroi kuusi tuntia yhteen mittaan
+kidutuspylväässä. Ah, hän onkin jo kuollut."
+
+Hänen puhuessaan teki intiaani viimeisen nytkähdyksen käsillään ja
+jaloillaan ja jäi makaamaan jäykkänä, yhä irvistäen sinistä taivasta
+kohti.
+
+"Hän on suuri päällikkö", sanoi du Lhut. "Hän on Ruskea hirvi,
+mohawk-heimoa, ja toinen on hänen nuorempi poikansa. Me olemme nyt
+ensimmäisinä vuodattaneet verta ja luulen, ettei se jää viimeiseksi,
+sillä irokeesit eivät jätä päällikköjensä surmaa kostamatta. Hän oli
+uljas taistelija, kuten näette hänen kaulastaan."
+
+Hänellä oli kaulassaan merkillinen koriste, joka de Catinat'sta näytti
+kuin pavun palkoja olisi pujotettu nauhaan. Kumartuessaan sitä lähemmin
+tarkastamaan, huomasi hän kauhukseen, etteivät ne olleetkaan palkoja,
+vaan kuivuneita ihmissormia.
+
+"Ne ovat kaikki oikean käden etusormia", sanoi du Lhut, "joten kukin
+niistä edustaa ihmiselämää. Niitä näkyy olevan kaikkiaan neljäkymmentä
+kaksi, kahdeksantoista, jotka hän on surmannut taistelussa ja muut
+kaksikymmentäneljä ovat vangittujen ja kidutettujen sormia."
+
+"Kuinka sen tiedätte?"
+
+"Koska noilla kahdeksallatoista on kynnet jäljellä. Irokeesit alkavat
+aina kidutuksensa puremalla eloonjääneiltä vangeiltaan kynnet. Näette,
+että neljältäkolmatta puuttuu kynnet."
+
+De Catinat'ta kauhistutti. Mitä pahoja henkiä ne olivatkaan, joitten
+joukkoon kohtalon oikku oli heittänyt hänet! Ja oliko mahdollista, että
+hänen Adelensa saattaisi joutua tuollaisten paholaisten käsiin. Ei, ei,
+varmaankaan ei hyvä Jumala, jonka vuoksi he niin paljon olivat saaneet
+kärsiä, sallisi sellaisen onnettomuuden tapahtua! Vaikka olihan niin
+kauhea kohtalo sattunut muillekin naisille, jotka olivat yhtä helliä
+kuin Adelekin ja miehille, jotka rakastivat yhtä syvästi kuin hän
+itsekin. Eihän Kanadassa ollut ainoatakaan satamaa, jolla ei olisi
+ollut kerrottavanaan sellaista tapahtumaa. Epämääräinen kauhu valtasi
+hänet siinä seistessään. Mehän aavistamme toisinaan tulevaisuudestamme
+enemmän kuin olemme halukkaita myöntämäänkään, tuolla sielumme
+salaisissa syvyyksissä, missä ei järkemme varsinaisesti määrää, vaan
+jossa vaisto ja epämääräiset mielialat meille puhuvat. Nyt peitti hänen
+sielunsa tuollainen uhkaavan vaaran pelko. Hänen ympärillään seisovat
+puut, kauas ulottuvine suurine oksineen, olivat ikäänkuin pahoja
+henkiä, jotka ojentelivat aavemaisia jäseniään häntä kohti. Hiki nousi
+hänen otsalleen ja hän nojasi raskaasti muskettiinsa.
+
+"Pyhän Eulalian nimessä", sanoi du Lhut, "ollaksenne vanha sotilas,
+tulette liian kalpeaksi pienestä verenvuodatuksesta."
+
+"En voi hyvin. Ottaisin mielelläni ryypyn konjakkipullostanne."
+
+"Kas tässä, toveri ja onneksi olkoon! Niin, samalla voin ottaa tuon
+komean päänahan, jotta meillä olisi jotakin näytettävää matkaltamme."
+Hän otti intiaanin pään polviensa väliin ja pyöräyttämällä kerran
+terävää veistään, oli hän irroittanut kamalan, vertavuotavan
+voitonmerkkinsä.
+
+"Lähtekäämme nyt", sanoi de Catinat, kääntyen inholla poispäin.
+
+"Niin, lähtekäämme. Mutta minun täytyy myös saada tuo karhun merkillä
+varustettu helmivyö. Kas niin. Ja pyssy myös. Katsokaapa, missä se on
+tehty. _Lontoo_ siinä selvästi seisoo. Ah, monsieur Green,
+monsieur Green, ei ole vaikea huomata, mistä Ranskan viholliset saavat
+aseensa!"
+
+Vihdoin he taas lähtivät, jättäen irvistävän punanahan hiljaisen puun
+alle makaamaan, du Lhut'in kantaessa saalistaan. Sivumennen katsoivat
+he kaksinkerroin makaavaa nuorukaista pensaikossa, jonne hän oli
+kaatunut. Du Lhut kulki nyt nopeasti, kunnes hän saapui pienelle
+purolle, joka ryöppyilevänä juoksi pääjokeen. Täällä hän riisui
+jalkineensa ja kahlasi tovereineen vedessä puolisen virstaa.
+
+"He seuraavat jälkiämme heti, kun ovat löytäneet päällikkönsä", sanoi
+hän, "mutta tällä tavalla saamme heidät eksytetyiksi, sillä juokseva
+vesi on ainoa, jossa irokeesin vainu loppuu. Nyt jäämme tähän
+pensaikkoon hämärän tuloon saakka, sillä me olemme aivan lähellä
+Poitou'ta ja kun maasto siellä on aukeampaa, on sangen vaarallista
+edetä sinne päivän aikaan."
+
+He jäivät siihen, piiloutuneina leppäpensaikkoon, varjojen pidetessä ja
+laskevan auringon punatessa taivaalla ajelehtivia pilvenhattaroita. Du
+Lhut kiertyi miltei palloksi ja vaipui piippu suussa kevyeen uneen,
+josta hän pienimmänkin rasahduksen kuullessaan heräsi. Molemmat
+amerikkalaiset kuiskuttelivat kauan keskenään, Efraimin kertoessa
+jotakin pitkää juttua risteilyistään priki _Ahkeralla_, joka oli
+matkalla Jamestown'iin sokeri- ja siirappilastissa, mutta lopulta
+hiljaisen tuulen nukuttava humina vaivutti heidätkin uneen. De Catinat
+pysyi yksin valveilla, sillä hänen hermonsa olivat yhä liian
+jännitettyinä äskeisestä onnettomuuden aavistuksestaan. Mitä se saattoi
+merkitä? Oliko Adele todella vaarassa? Hän oli kuullut puhuttavan
+tuollaisista varoituksista ennenkin. Mutta hänhän oli jättänyt Adelen
+turvaan tykkien ja paaluvarustusten suojaan. Viimeistään huomen illalla
+näkisi hän hänet taas. Maatessaan siinä ja katsellessaan vaeltavia
+pilviä puitten lomista, alkoivat hänen ajatuksensa kierrellä kaiken
+maailman teitä ja yht'äkkiä oli hän Pyhän Martin kadulla, istuen
+leveällä, espanjannahalla päällystetyllä sohvalla akkunanpielessä.
+Kullattu verkapaalu narisi kuten ennenkin ja hän piti kättään Adelen
+vyötäröillä, tytön verratessa itseään pieneen pelokkaaseen hiireen,
+joka asui suuressa autiossa talossa, sama tyttö, jolla kuitenkin oli
+rohkeutta pysyä hänen rinnallaan halki vaarallisten erämaiden. Hänen
+ajatuksensa siirtyivät Versailles'hin. Hän näki taas kuninkaan ruskeat
+silmät, de Montespan'in rohkeat, kauniit kasvot ja de Maintenon'in
+kirkkaat piirteet. Uudelleen ratsasti hän yöllisen lähettimatkansa,
+uudelleen kyyditsi häntä aavemainen ajomies ja Amos Green'in kanssa oli
+hän taas pelastamassa Ranskan kauneinta naista mestauslavalta. Niin
+selvää ja elävää oli hänestä kaikki näkemänsä, että hän oikein
+säikähti, kun hän taas tuli todellisuuteen ja huomasi yön tekevän
+tuloaan amerikkalaisessa metsässä ja näki du Lhut'in nousevan ja
+tekevän lähtöä.
+
+"Oletteko ollut valveilla?" kysyi seikkailija.
+
+"Olen."
+
+"Kuulitteko mitään?"
+
+"En muuta kuin huuhkaimen huudon."
+
+"Minusta tuntui, kuin olisin nukkuessani kuullut kaukaisen
+pyssynlaukauksen."
+
+"Unissanneko?"
+
+"Niin, kuulen nukkuessani yhtä hyvin kuin valveilla ollessanikin ja
+muistan myös kuulemani. Teidän täytyy nyt seurata tarkkaan jälkiäni,
+tulemme aivan heti linnakkeelle."
+
+"Teillä on ihmeteltävät korvat", sanoi de Catinat, heidän kulkiessaan
+sotkuista viidakkoa. "Kuinka voitte kuulla, että nuo miehet seurasivat
+meitä tänään? En erottanut mitään ääntä, vaikka he jo olivat melkein
+käden ulottuvilla meistä."
+
+"En kuullutkaan heitä ensin."
+
+"Näittekö sitten heidät?"
+
+"En kumpaakaan."
+
+"Kuinka sitten tiesitte, että he olivat siellä?"
+
+"Kuulin pelästyneen närhen lentelevän puitten lomassa, sen jälkeen, kun
+me olimme siitä menneet. Muutama minuutti sen jälkeen kuulin taas
+saman. Silloin tiesin, että meidän jälkiämme seurasi jokin ja aloin
+kuunnella."
+
+"Peijakas, te olette todellakin eränkävijä!"
+
+"Luulen, että nämä metsät vilisevät irokeesejä, vaikka meillä on ollut
+onni välttää heitä. Niin suuri päällikkö, kuin Ruskea hirvi, ei liiku
+pienin joukoin eikä vähäpätöisillä asioilla. Heidän täällä olonsa
+täytyy merkitä vaaraa Richelieu'n seuduille. Ette liene pahoillanne,
+kun jätitte rouvanne Sainte Marie'hin?"
+
+"Kiitän Jumalaa siitä."
+
+"Metsät eivät ole varmoja, ennenkuin valkovuokot taas kukkivat. Teidän
+täytyy jäädä Sainte Marie'hin siihen saakka, ellei lääniherra voi
+lähettää kanssanne lujaa vartiota.
+
+"Jäisin ennemmin sinne vaikka loppuiäkseni, kuin panisin vaimoni
+sellaisille piruille alttiiksi."
+
+"Niin, piruja he ovat, jos piruja koskaan on maan päällä astunut. Te
+hätkähditte, monsieur, kun otin Ruskean hirven päänahan, mutta kun
+olette nähnyt intiaaneja yhtäpaljon kuin minä, niin on teidän sydämenne
+ainakin yhtä kova kuin minun. Ja nyt olemme aivan viljelysten rajoilla
+ja paalulinnoitus on tuonnempana, vaahteraryhmän keskellä. Eivät näy
+pitävän oikein tarkkaa vahtia, sillä olen jo kymmenisen minuuttia
+odottanut kuulevani vartijan kuka siellä-huudon. Te ette päässeet näin
+lähelle Sainte Marie'ta, tulematta huomatuiksi ja kuitenkin on de
+Lannes yhtä vanha sotilas kuin la Noue'kin. Tuolla rannalla hän
+tavallisesti harjoittaa miehiään, mutta emme näe sinne asti nyt.
+
+"Hän on siellä parastaikaa", sanoi Amos, "näen tusinan miehiä ainakin
+seisovan suorassa rivissä."
+
+"Ei ainoatakaan vartijaa ja kaikki miehet harjoituksissa!" sanoi du
+Lhut halveksuvasti. "Mutta niin näkyy olevan, kuten sanoitte, sillä
+näen itsekin heidän seisovan jäykkinä ja suorina kuin hongankannot.
+Luulisipa, ettei intiaaneja olisi mailla eikä halmeilla, kun he
+seisovat niin tyyninä ja hiljaisina. Mennäänpä suoraan heidän luokseen
+ja pyhän Annan nimessä, lupaanpa sanoa heidän komentajalleen ajatukseni
+hänen järjestelystään."
+
+Du Lhut lähti seuralaisineen suoraan avonaisen kentän poikki, kohti
+sotilasriviä, joka odotti heitä ääneti hämärässä. He olivat jo
+viidenkymmenen askeleen päässä heistä eikä yksikään ollut vielä
+nostanut kättään tai kysynyt tunnussanaa. Heidän äänettömyydessään oli
+jotakin outoa ja kamalaa ja du Lhut'in kasvonilmeet muuttuivat äkkiä,
+hänen astuessaan vielä muutaman askeleen eteenpäin. Hän kurotti
+kaulaansa ja katsoi taakseen, joen rantaa pitkin.
+
+"Jumala!" huudahti hän. "Katsokaa linnoitusta."
+
+
+
+
+Neljäsneljättä luku.
+
+VERISTÄ VÄKEÄ.
+
+
+He olivat jo päässeet puuryhmän luo ja linnoituksen olisi pitänyt olla
+aivan heidän edessään. Mutta siitä ei näkynyt merkkiäkään. Se oli
+kadonnut.
+
+Niin odottamaton oli isku heille, että du Lhut'kin, vaikka
+lapsuudestaan saakka oli tottunut kaikenlaisiin yllätyksiin ja
+vaaroihin, jäi hetkeksi seisomaan järkytettynä ja kauhistuneena. Sitten
+hän kiroten lähti nopeasti juoksemaan rivissä seisovia kohti,
+tovereittensa seuratessa aivan kintereillä. Lähestyessään saattoivat he
+hämärässä nähdä, ettei se ollutkaan varsinainen rivi. Äänetön ja
+liikkumaton upseeri seisoi parikymmentä askelta sotilaittensa edessä.
+He huomasivat myös, että hänellä oli hyvin merkillinen, korkea päähine.
+He juoksivat yhä eteenpäin pahaa aavistaen, kun heidän kauhukseen
+päähine rupesi äkkiä levenemään ja kasvamaan ja suuri lintu kohosi
+hitain lyönnein ilmaan ja laski lähellä olevaan puuhun. Silloin he
+tiesivät, että heidän pahin pelkonsa oli muuttunut todellisuudeksi ja
+että heidän edessään seisoi Poitou'n varusväki.
+
+Heitä seisoi siinä parikymmentä, alastomina ja pajunvitsoilla lyhyiin
+pylväisiin sidottuina ja heidän ruumiinsa olivat vääntyneet ja
+kiertyneet niin monenlaisiin kammottaviin mutkiin ja muotoihin, kuin
+kidutusta kärsivä ihminen suinkin saattaa. Siinä, mistä suuri haukka
+oli lähtenyt, seisoi harmaahapsinen linnanpäällikkö. Hänen
+silmäkuopissaan törrötti kaksi sammunutta kekälettä ja hänen lihaksensa
+riippuivat revittyinä kuin kerjäläisen vaaterepaleet. Hänen takanaan
+seisoivat hänen miehensä rivissä. Kaikkien jalat olivat polvia myöten
+poltetut karstalle ja heidän ruumiinsa olivat siinä määrin silvotut,
+kärvennetyt ja murskatut, että ne näyttivät riippuvan aivan
+pajunvitsojen varassa. Hetkeksi jäivät kaikki neljä toverusta kauhusta
+tuijottaen katsomaan hirvittävää näkyä ja sitten toimi kukin luonteensa
+mukaisesti. De Catinat horjui suuren puun luo ja nojasi päätään
+käsiinsä, kuoleman sairaana. Du Lhut heittäytyi polvilleen ja puhui
+jotakin yläilmoille, puiden nyrkkejään tummenevalle taivaalle.
+Efraim Savage tutki pyssynsä sytytysruutia, huulet tiukasti
+yhteenpuristettuina ja silmät tulta iskien ja Amos Green lähti
+sanaakaan virkkaamatta kiertämään ympyröissä, hakien jälkiä.
+
+Pian nousi du Lhut jaloilleen taas ja lähti hänkin juoksemaan sinne
+tänne, kuin kanakoira ja teki tuhansia havaintoja, jotka Amokseltakin
+olisivat jääneet huomaamatta. Yhä uudelleen kiersi hän ruumiita. Sitten
+juoksi hän metsän laitaan ja kiersi paalulinnoituksen hiiltyneille
+raunioille, joista vielä heikko savu nousi ilmoille.
+
+"En löydä mitään jälkiä naisista ja lapsista", sanoi hän.
+
+"Hyvä Jumala! Siellähän oli naisia ja lapsiakin!"
+
+"He säästävät lapset, polttaakseen ne sitten vapaa-aikoinaan kylässään.
+Naiset he joko pitävät tai kiduttavat kuoliaaksi, miten milloinkin
+päähän pistää. Mutta mitä vanha mies tahtoo?"
+
+"Minä tahdon, Amos, että kysyt häneltä, miksi tässä viivyttelemme
+ja ihmettelemme, kun meidän pitäisi täysin purjein lähteä heitä
+takaa-ajamaan."
+
+Du Lhut hymähti ja pudisti päätään.
+
+"Ystävänne on rohkea mies", sanoi hän, "jos hän luulee, että me neljän
+miehen pystymme ajamaan takaa sataaviittäkymmentä."
+
+"Sano hänelle, Amos, että Herra kyllä pitää meistä huolen", sanoi vanha
+mies kiihtyneenä. "Sano hänelle, että Hän on puolellamme Jerobeamin
+lapsia vastaan ja että me lyömme heidät maahan ja kukistamme heidät
+peräti. Mitä on ranskaksi 'lyö äläkä säästä?' Ennemmin kuljen suuni
+kiinnitaklattuna, kuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä
+selvää, yksinkertaista puhetta."
+
+Du Lhut viittasi kädellään kieltävästi ukon tarkoituksiin ja sanoi:
+"Meidän täytyy nyt olla äärimmäisen varovaisia, tai muutoin voimme
+menettää päänahkamme ja aiheuttaa vielä Sainte Marie'ssä olevat
+tekemään samoin."
+
+"Sainte Marie!" huudahti de Catinat. "Uhkaako Sainte Marie'tä vaara?"
+
+"He ovat nyt aivan suden kidassa. Tämä työ on tehty eilen illalla. He
+ryntäsivät sen kimppuun sadanviidenkymmenen miehen voimalla. Tänä
+aamuna lähtivät he täältä, painuakseen pohjoiseen jalkaisin. He ovat
+lymyilleet koko päivän tämän ja Sainte Marie'n välisissä metsissä."
+
+"Sittenhän olemme tulleet aivan heidän lävitseen."
+
+"Niin olemme. He ovat leiriytyneinä tänään ja lähettävät vain
+tiedustelijoita ja heidän joukossaan oli Ruskea hirvi poikineen, kun
+hän sattui tiellemme. Tänä iltana — — —"
+
+"Tänä iltana hyökkäävät he Sainte Marie'n kimppuun!"
+
+"Se on hyvin mahdollista, vaikka en uskoisi, että he niin pienillä
+voimilla uskaltaisivat ryhtyä siihen. Niin, me emme enää voi tehdä
+muuta, kuin kiireisesti joutua takaisin ja varoittaa heitä uhkaavasta
+vaarasta."
+
+Ja niin lähtivät he vaivaloiselle paluumatkalleen, mielet siinä määrin
+jännittyneinä, etteivät vähääkään muistaneet jo astumiaan eivätkä vielä
+edessään olevia virstoja.
+
+Vanha ukko Efraim, joka oli vähemmän tottunut kävelemiseen kuin
+nuoremmat toverinsa, ontui jo hieman toista jalkaansa, mutta oli
+iästään huolimatta sitkeä kuin tammi ja pysyi koko ajan kärsivällisenä.
+Du Lhut otti taas johdon käsiinsä, heidän lähtiessään pohjoista kohti.
+
+Kuu paistoi kirkkaasti taivaalla, mutta heille ei ollut siitä
+paljoakaan apua metsän syvissä pimennoissa. Missä päiväiseen aikaan oli
+ollut hämärä, oli nyt pilkkoisen pimeä, niin että de Catinat ei edes
+nähnyt puitakaan, joita vastaan hän törmäili. Siellä täällä joutuivat
+he kuun valaisemalle metsänaukiolle ja joskus pääsi kuun hopeinen säde
+tunkeutumaan oksien läpi, auttaen heidän askeleitaan, mutta du Lhut
+koetti säännöllisesti välttää avonaisia paikkoja ja kiersi ennemmin
+aukion, kuin kulki sen poikki. Tuuli oli hieman kiihtynyt ja ilma oli
+täynnä suhinaa ja oksien ja lehtien kahinaa. Paitsi tätä, oli kaikki
+hiljaista metsissä. Ainoastaan silloin tällöin kuului huuhkajan huuto
+ja yökehrääjän pärinä jostakin kauempaa.
+
+Pimeästä huolimatta, astui du Lhut yhtä nopeasti, kuin päivälläkin,
+joutumatta koskaan ymmälle matkan suunnasta. Hänen toverinsa huomasivat
+kuitenkin, että hän vei heitä toista tietä kuin aamulla, sillä kahdesti
+näkivät he joen leveän uoman vasemmalla kädellään, kun he taas mennessä
+olivat nähneet vain puroja, jotka laskivat päävirtaan. Toisella
+kädellään osoitti du Lhut virran tuonpuoleiselle rannalle, jossa he
+saattoivat erottaa veden päällä varjomaista liikettä.
+
+"Irokeesien kanootteja", kuiskasi hän.
+
+"Siellä on niitä kymmenen kappaletta, kahdeksan miestä kussakin. He
+ovat toista joukkoa, mutta ovat myös menossa pohjoiseen."
+
+"Miten tiedätte, että ne ovat toista joukkoa?"
+
+"Koska olemme jo tunti sitte menneet toisen jälkien poikki."
+
+De Catinat hämmästeli suuresti tuota ihmeellistä miestä, joka saattoi
+kuulla nukkuessaan ja havaita jälkiä olosuhteissa, joissa tavalliset
+silmät eivät huomanneet edes puunrunkoja. Du Lhut pysähtyi hetkeksi
+tarkastelemaan kanootteja, käänsi sitte selkänsä joelle ja painautui
+uudelleen metsään. Pari virstaa kuljettuaan pysähtyi hän taas äkkiä,
+haistellen ilmaa, kuten jäljillä oleva koira.
+
+"Tunnen palavan puun käryä", sanoi hän. "Tuolla suunnalla virstan
+matkalla on tuli."
+
+"Minä haistan sen myös", sanoi Amos, "hiipikäämme tätä tietä, niin
+näemme heidän leirinsä."
+
+"Olkaa varovaisia sitten", kuiskasi du Lhut, "sillä elämänne voi olla
+aivan poikki napsahtavan risun varassa."
+
+He lähestyivät hitaasti ja varovaisesti, kunnes äkkiä hyppelehtivä,
+punainen liekki loisti puitten välistä. He kiersivät vielä erään
+pensaikon, kunnes pääsivät sellaiselle paikalle, josta hyvin voivat
+nähdä, tulematta itse huomatuiksi.
+
+Keskellä pientä aukeamaa paloi kuivista pölkyistä tehty valkea rätisten
+ja säkeniä syösten. Punaiset liekit nousivat korkealle ja uhkea savu
+levisi rovion yläpuolelle, muodostaen ikäänkuin suuren, oudon puun,
+jolla oli harmaa lehdistö ja runkona tulipatsas. Mutta ei elävää sielua
+näkynyt missään ja suuri valkea kohisi ja loimusi täydellisessä
+yksinäisyydessä hiljaisen metsän keskellä. Yhä lähemmä hiipivät
+miehemme, mutta ei muuta liikettä näkynyt kun liekkien hulmuaminen,
+eikä muuta ääntä kuulunut kun tervasten rätinä.
+
+"Menemmekö valkean luo?" kuiskasi de Catinat.
+
+Varovainen tienuurtaja pudisti päätään. "Se voi olla ansa", sanoi hän.
+
+"Tai hyljätty leiri."
+
+"Ei, sillä se ei ole palanut tuntiakaan."
+
+"Sitäpaitsi on se liian suuri leirituleksi", sanoi Amos.
+
+"Mitä siitä sitte arvelette?"
+
+"Se on merkkituli."
+
+"Niin, te olette oikeassa. Tämä tuli on vaarallinen naapuri, joten on
+parasta, että lähdemme tästä ja marssimme suoraan Sainte Marie'ta
+kohti."
+
+Liekit olivat pian tuikkivana pisteenä heidän takanaan ja katosivat
+kohta kokonaan. Du Lhut kiirehti yhä kulkua kunnes he saapuivat eräälle
+kuun valaisemalle aukeamalle. Hän oli jo menossa sen poikki, kun hän
+äkkiä otti de Catinat'ta olkapäästä ja veti hänet vieressä olevan
+sumakkipensaan suojaan, Amos Green'in tehdessä samoin Efraim
+Savage'ille. Mies käveli avonaisen alueen toisella puolella. Hän oli
+juuri tullut esiin metsästä ja oli astumassa aukeaman poikki, joen
+rantaan päin. Hän kulki miltei kaksin kerroin taipuneena, mutta kun hän
+tuli puitten varjosta pois voivat he nähdä, että hän oli intiaani,
+täydessä sotamaalissa, vöineen ja muskettineen. Aivan hänen
+kintereillään tuli toinen, sitten kolmas ja neljäs, loppumattomiin
+saakka, kunnes näytti siltä, kuin koko metsä olisi täynnä intiaaneja ja
+jonon toista päätä ei koskaan näkyisikään. Viimeisenä tuli vihdoin
+metsästäjän karvareunaiseen puseroon puettu mies jolla oli
+sulkatöyhtöinen lakki päässä. Hän meni ohi, kuten muutkin, kadoten
+metsään yhtä äänettömästi, kuin olivat ilmestyneetkin. Meni viisi
+minuuttia, ennenkuin du Lhut piti kyllin turvallisena nousta
+piilostaan.
+
+"Pyhän Annan nimessä"', kuiskasi hän, "luitteko kuinka monta niitä
+oli?"
+
+"Kolmesataa yhdeksänkymmentä kuusi", sanoi Amos.
+
+"Minä sain neljäsataa kaksi."
+
+"Ja te luulitte, että niitä olisi näillä mailla vain sata
+viisikymmentä!" sanoi de Catinat.
+
+"Ah, te ette käsitä asiaa. Tämä oli uusi joukko. Niitten, jotka
+valtasivat linnakkeen, täytyy olla tuolla vasemmalla, sillä heidän
+jälkensä ovat meidän ja joen välillä."
+
+"He eivät voi olla samoja, sillä heillä ei näkynyt ainoatakaan tuoretta
+päänahkaa", sanoi Amos.
+
+Du Lhut loi nuoreen metsämieheen hyväksyvän katseen. "Peijakas vie,
+enpä tiennyt, että te metsämiehet olisitte niin teräviä. Teillä on
+silmät päässä, monsieur ja ehkäpä teistä vielä joskus on mieluista
+muistaa, että Greysolon du Lhut on sen teille sanonut."
+
+Amos tunsi itsensä ylpeäksi, kuullessaan nuo sanat mieheltä, jonka
+nimeä kunnioituksella mainittiin joka kerta, kun kauppamies ja
+eränkävijä sattuivat saman leiritulen ääreen. Hän oli aikeissa vastata
+jotakin, mutta silloin kuului kauempaa metsästä kauhistuttava huuto,
+aivan kuin inhimillisen hädän ja tuskan äärimmäinen ilmaisu. Uudelleen
+ja uudelleen kuulivat he tuon hirvittävän huudon, seistessään kasvot
+kalpeina pimeässä metsässä.
+
+"He kiduttavat naisia", sanoi du Lhut. "Heidän leirinsä on tuolla."
+
+"Emmekö voi tehdä mitään heidän hyväkseen?", kysyi Amos.
+
+"Niin, niin poikani, meidän täytyy kääntää laivamme, kun näemme
+hätämerkin", sanoi kapteeni englanninkielellä. "Juoskaamme heti
+tuonne."
+
+"Tuolla leirissä", sanoi Du Lhut, "on kuusisataa sotilasta. Meitä on
+neljä. Teidän puheessanne ei ole mitään järkeä. Ellemme saa
+varoitetuksi Sainte Marie'ssä olevia, voivat nämä pirut valmistaa
+heille samanlaisen kylvyn, kuin Poutouin varusväelle. Heidän osastonsa
+kokoontuvat maitse ja vesitse ja ennen päivän nousua saattaa heitä olla
+jo tuhat miestä. Meidän velvollisuutemme on pyrkiä eteenpäin ja viedä
+perille varoituksemme."
+
+"Hän puhuu totta", sanoi Amos Efraimille. "Ei, te ette saa mennä
+yksin!" Hän tarttui itsepäistä vanhaa merimiestä käsivarresta ja piti
+häntä kiinni, estääkseen häntä ryntäämästä metsään.
+
+"Yhdellä tavalla voimme kuitenkin turmella heidän tämäniltaisen
+ilonsa", sanoi du Lhut. "Metsät ovat kuivat kuin ruuti, sillä kolmeen
+kuukauteen ei ole satanut tuskin pisaraakaan."
+
+"Niin?"
+
+"Ja tuuli puhaltaa suoraan heidän leiriään kohti, jonka toisella
+puolella on joki."
+
+"Sytytämme metsän palamaan!"
+
+"Parempaa emme voi keksiä."
+
+Silmänräpäyksessä oli du Lhut koonnut kimpun kuivia oksia ja pannut ne
+kuolleen pyökin kupeelle, joka oli kuiva, kuin taula. Isku tuluksilla
+riitti synnyttämään pienen liekin, joka alkoi hiljaa nuoleksia pyökin
+valkoisia kuoren hetaleita. Neljännesvirstan päässä teki du Lhut saman
+tempun ja sitten vielä kolmannen kerran, kunnes metsä oli ilmiliekissä
+kaikilta kolmelta kohdalta. Kiiruhtaessaan eteenpäin saattoivat he
+kuulla liekkien kumean huminan takanaan ja vihdoin lähestyessään jo
+Sainte Marie'ta, näkivät he pitkän, korkean tuliaallon vyöryvän
+länteen, Richelieu'tä kohti, ja silloin tällöin kohoovan valtavaksi
+tulisoihduksi, nuolaistessaan korkean petäjäryhmän, niinkuin pienen
+risukimpun. Du Lhut myhäili tyytyväisenä hiljaiseen tapaansa,
+katsoessaan takanaan punaisena loimuavaa taivasta.
+
+"Monen heistä täytyy lähteä uimaan tulen tieltä", sanoi hän. "Heillä ei
+ole niin paljon kanootteja, että he kaikki mahtuisivat niihin. Ah,
+jospa minulla olisi pari sataa eränkävijöistäni tuolla joen toisella
+puolella, niin ei niistä yksikään pääsisi hengissä leiristään."
+
+"Heillä oli joukossaan yksi, joka oli puettu kuin valkoinen mies",
+huomautti Amos.
+
+"Niin oli ja kaikkein vaarallisin koko joukosta. Hänen isänsä oli
+alankomaalainen kauppias, äiti taas irokeesi ja hän käykin Flaamilaisen
+äpärän nimellä. Ah, tunnen hänet hyvin ja sanonpa teille, että jos
+helvetissä tarvitaan kuningasta, niin on hän aina virkaan valmiina
+majassaan. Pyhän Annan nimessä, minulla on pieniä selvittelyjä hänen
+kanssaan ja toivon että voin maksaa hänelle velkani, ennenkuin tämä
+juttu on loppuun suoritettu. Hyvä, tuoltapa näkyy jo Sainte Marie'n
+valot. Voinpa ymmärtää helpotuksen huokauksenne monsieur, sillä kautta
+autuuteni, todettuamme Poitoun kohtalon, olin itsekin peräti levoton,
+kunnes taas näkisin ne."
+
+
+
+
+Viidesneljättä luku.
+
+KUOLEMA OVELLA.
+
+
+Päivä teki juuri tuloaan, kun neljä toverusta astuivat paaluvarustuksen
+portista, mutta, huolimatta aamuaikaisesta olivat kaikki alustalaiset
+ja heidän perheensä jalkeilla ja katselivat valtavaa tulipaloa, joka
+raivosi etelässä. De Catinat ryntäsi joukon läpi ja riensi rappuja ylös
+Adelen luo, joka itsekin oli lentänyt häntä vastaan, joten he tapasivat
+toisensa puolitiessä suuria kivirappuja, kuiskien toisilleen noita
+tolkuttomia, katkonaisia huudahduksia, jotka lienevät rakkauden
+todellista, joskin kirjoittamatonta kieltä. Yhdessä he sitten nousivat
+suureen halliin, missä vanha de la Noue poikineen katseli komeata
+näkyä.
+
+"Ah monsieur", sanoi vanha aatelismies kumartaen hovitapaan. "Olen
+sanomattoman iloinen, nähdessäni teidät taas tervennä kattoni alla, ei
+ainoastaan teidän itsenne vuoksi, vaan myöskin rouvanne silmien vuoksi,
+jotka — jos hän sallinee vanhan miehen sanoa sen — ovat aivan liian
+somat pilattaviksi tuijottamalla koko päivän metsään, siinä toivossa,
+että näkisi erään miehen astuvan sieltä esille. Olette kävellyt
+neljäkymmentä virstaa, monsieur de Catinat ja olette epäilemättä sekä
+nälkäinen että väsynyt. Kun olette entisellänne taas, täytyy minun
+saada velkani takaisin korttipelissä, sillä onni ei ollut minulle
+suosiollinen toissa iltana."
+
+Mutta du Lhut oli astunut sisään de Catinat kintereillä, tuoden
+onnettomat viestinsä.
+
+"Saatte kohta toisenlaisen pelin pelattavaksenne, monsieur de Sainte
+Marie", sanoi hän. "Tuolla metsissä on kuusisataa irokeesiä, ja he
+valmistautuvat hyökkäämään."
+
+"No, no, me emme voi sallia muutoksia ohjelmassamme muutamien villien
+vuoksi", virkkoi lääniherra. "Minun täytyy pyytää teitä antamaan
+anteeksi, rakas de Catinat'ni, että tuollaisen roskaväen piti päästä
+häiritsemään vierailuanne tilallani. Mitä korttipeliimme tulee, niin en
+voi olla sanomatta, että teidän tapanne turvautua kuninkaaseen ja
+sotamieheen, on tosin loistavaa, mutta ei suinkaan turvallista.
+Nähkääs, kun viimeksi pelasin korttia de Lannes'en kanssa
+Poitou'ssa — — —"
+
+"De Lannes Poitou'sta on kuollut ja koko hänen väkensä myös", sanoi du
+Lhut. "Paalulinnake on savuavana rauniona."
+
+Lääniherra kohotti kulmakarvojaan ja otti annoksen nuuskaa, läimäyttäen
+pienen kultaisen rasiansa kannen kiinni.
+
+"Olen aina sanonut hänelle, että hänen linnakkeensa ei kestä, ellei hän
+hävitä vaahteroita, jotka kasvoivat aivan seinään kiinni. Sanoitte,
+että he ovat kaikki kuolleet?"
+
+"Joka mies."
+
+"Ja varustus poltettu?"
+
+"Ei tikkuakaan ole jäljellä."
+
+"Näittekö noita roistoja?"
+
+"Näimme noin sadanviidenkymmenen jäljet. Sitten on siellä vielä
+satakunta kanooteissa ja neljänsadan miehen vahvuinen osasto meni
+meidän ohitsemme Flaamilaisen äpärän johdossa. Heidän leirinsä on
+viiden virstan päässä joen rannalla ja heitä täytyy olla vähintään
+kuusisataa."
+
+"Teillä oli onni välttää heidät."
+
+"Mutta he eivät olleet yhtä onnellisia. Me otimme hengiltä
+Ruskean hirven ja hänen poikansa ja me sytytimme metsän palamaan
+karkoittaaksemme heidät leiristään."
+
+"Suurenmoista! Suurenmoista!" sanoi lääniherra taputtaen hiljaa sieviä
+käsiään, "te olette hyvin suoriutuneet heistä, du Lhut, mutta otaksun,
+että olette sangen väsynyt?"
+
+"En ole usein väsynyt. Olen valmis vaikka tekemään matkan uudestaan."
+
+"Ehkäpä sitten tahtoisitte ottaa muutaman miehen mukaanne ja mennä
+takaisin metsään, katsomaan mitä aikeita noilla roistoilla on."
+
+"Viiden minuutin perästä olen valmis."
+
+"Ehkäpä sinäkin Achille haluat lähteä mukaan?" Hänen poikansa tummat
+silmät ja intiaanikasvot loistivat hurjaa iloa.
+
+"Kyllä minä lähden mukaan."
+
+"Hyvä, me varustamme kaikki valmiiksi teidän poissaollessanne.
+Madame, ettehän pane pahaksenne ikävyyksiä, jotka näin häiritsevät
+vierailuanne meidän luonamme. Kun ensi kerran kunnioitatte minua
+käynnillänne, toivon, että olemme selviytyneet noista syöpäläisistä
+ainaiseksi. Meillähän on suuria etuja täällä. Richelieu-joki
+on parempi kalalammikko ja nämä metsät ovat paljon komeampia
+hirvenmetsästys-puistoja, kuin ne, joista kuningas ylpeilee. Mutta
+onhan meillä pienet huolemmekin toiseltapuolen, kuten näette. Suokaa
+nyt anteeksi, mutta täällä on yksi ja toinen asia, joka vaatii minun
+huomiotani. De Catinat, tehän olette kokenut sotilas ja olisin iloinen,
+jos saisin käyttää hyväkseni neuvojanne. Onega, annappa minulle
+pitsinenäliina ja merenvahapäinen keppini ja pidä huolta nuoresta
+rouvasta, kunnes hänen miehensä ja minä palaamme."
+
+Oli jo täysi päivänvalo ja nelikulmainen aitaus linnanpihalla oli
+täynnä hätääntyneitä ihmisiä, jotka juuri olivat kuulleet ikävät
+uutiset. Useimmat alustalaisista olivat entisiä sotilaita tai
+turkismetsästäjiä, jotka olivat palvelleet monessa intiaanisodassa ja
+joitten tumma hipiä ja uljas ryhti kertoi heistä oman tarinansa. He
+kuuluivat rotuun, joka vaihtelevalla onnella oli polttanut enemmän
+ruutia, kuin ehkä mikään muu kansa maanpäällä ja kun he seisoivat siinä
+pienissä ryhmissä keskustellen tilanteesta ja tarkastaen aseitaan, niin
+olisi tuskin minkään sotapäällikön tarvinnut toivoa karaistuneempia ja
+taisteluintoisempia seuralaisia. Naiset, sensijaan, riensivät linnaan
+ulkopuolella olevista mökeistään kalpeina ja hengästyneinä, vetäen
+lapsiaan perässään ja kantaen selässään arvokkaampia taloustarpeitaan.
+Yleinen hämminki ja kiire, lasten huuto ja itku sekä tavaroiden
+kuljetus ja myttyjen mäiske oli täydellinen vastakohta metsien tyynelle
+kauneudelle, joka aamuauringon heleässä kirkkaudessa sitä ympäröi. Oli
+kummallista katsella lehvästön sadunomaista väriloistoa ja kuitenkin
+tietää, että murhan ja julmuuden henget raivosivat hillittöminä niin
+kauniin esiripun takana.
+
+Du Lhut'in ja nuoren de la Noue'n johtama tiedustelijajoukko oli jo
+lähtenyt ja lääniherran määräyksestä teljettiin molemmat portit
+vahvoilla tammipuomeilla, jotka sovitettiin rautahakasiin. Lapset
+sijoitettiin muutaman naisen hoivaan alempaan varastosuojaan ja muut
+naiset komennettiin palosankojen ääreen ja pyssyjen latausta hoitamaan.
+Miehet tarkastettiin, — heitä oli kaikkiaan viisikymmentä kaksi — ja
+jaettiin osastoihin, paalutuksen eri osien puolustustarpeen mukaan.
+Yhdellä puolella oli varustus rakennettu ainoastaan muutaman jalan
+päähän joesta, joka seikka ei ainoastaan suuressa määrin helpottanut
+puolustusta vaan myös teki raittiin veden saannin mahdolliseksi.
+
+Sainte Marie'n veneet ja kanootit olivat vedetyt maihin juuri tuolla
+kohdalla ja olivat siten viimeisenä pelastusvarana siinä tapauksessa,
+että kaikki muut keinot pettäisivät. Lähin asema, St. Louis, oli
+ainoastaan muutaman peninkulman päässä jokea ylöspäin ja de la Noue oli
+jo lähettänyt nopean sananviejän ilmoittamaan uhkaavasta vaarasta.
+Äärimmilleen ahdistettuina saattaisivat he etsiä turvaa siellä.
+
+Amos Green'ille, kokeneena eränkävijänä olikin päivänselvä, että he
+tulisivat olemaan kovilla. Hän oli jättänyt Efraimin kuorsaamaan
+raskaassa unessa, ja lähtenyt itse piippu hampaissa tarkastelemaan
+puolustusmahdollisuuksia, tutkien arvostelevin silmin kaikkia sitä
+koskevia yksityisseikkoja. Itse paaluvarustus oli varsin luja. Se oli
+yhdeksän jalan korkuinen ja rakennettu tiukaksi, niin paksuista
+tammipalkeista, että musketinkuula ei pystynyt sitä läpäisemään.
+Puolivälissä korkeuttaan oli siinä kapeita rakoja puolustajain
+musketteja varten. Mutta toiselta puolen kasvoi metsää noin sadan jalan
+päässä paalutuksesta ja se tarjosi liian hyvän suojan hyökkääjille, kun
+varusväki taas oli niin pieni, ettei se voinut sijoittaa kahtakymmentä
+miestä enempää kullekin uhatuimmalle sivustalle. Amos tiesi, kuinka
+uhkarohkeita ja raivokkaita irokeesit olivat, hän tunsi heidän
+suunnattoman viekkautensa ja kekseliäisyytensä keinoja valitessaan ja
+hänen kasvonsa synkkenivät, kun hän ajatteli nuorta rouvaa, joka tähän
+saakka oli onnellisesti suoriutunut heidän suojeluksessaan, sekä
+vaimoja ja lapsia, jotka hän näki linnanpihalla kokoontuneina.
+
+"Eikö olisi parempi jos lähettäisitte heidät pohjoiseen?" ehdotti hän
+lääninherralle.
+
+"Ilomielin tekisin sen monsieur, ja ehkä illalla, jos olemme hengissä
+ja sää on pilvinen, voimme panna sen toimeen. Mutta minulla ei ole
+liikoja miehiä panna heidän suojakseen ja ilman suojelusta en voi heitä
+ensinkään lähettää, kun tiedämme, että irokeesejä liikuskelee joella ja
+heillä on tiedustelijoita joka puolella."
+
+"Olette oikeassa. Se olisi mieletöntä."
+
+"Olen sijoittanut teidät itäiselle sivustalle ystävinenne viidentoista
+miehen kera, monsieur de Catinat. Otattehan komentaaksenne heitä?"
+
+"Mielelläni."
+
+"Otan itse eteläpuolen komentooni, se näyttää olevan pahimmin uhattu.
+Du Lhut voi ottaa pohjoisen ja viisi miestä riittää kyllä joen
+puoliselle sivulle."
+
+"Onko teillä kyllin ruokavaroja ja ruutia?"
+
+"Minulla on tarpeeksi jauhoja ja kuivattua ankeriasta, suoriutuaksemme
+tästä jutusta. Kehnonlaista ruokaa tosin, rakas herraseni, mutta
+rohkenenpa sanoa, että teillekin maistui Hollannissa ryyppy rännivettä
+rynnäkön jälkeen paremmalle, kuin sinileimainen Frontiniac, jota
+toissailtana autoitte minua lopettamaan. Mitä ruutiin tulee, niin on
+meillä koko kauppavarastomme käytettävänämme."
+
+"Onko meillä aikaa kaataa muutamia noista puista?" kysyi de Catinat.
+
+"Mahdotonta, ne olisivat vain parempana suojana heille kaadettuina kuin
+pystyssä."
+
+"Mutta ainakin pitäisi poistaa pensaikko tuon koivunvesan ympäriltä,
+joka on itäisen sivustan ja metsänrajan välillä. Se on liian hyvä suoja
+heille hyökätessä."
+
+"Niin, se pitäisi polttaa viipymättä."
+
+"Ei, teemme vielä paremmin", sanoi Amos. "Varustamme heille ansan.
+Missä ruutivarasto on, josta äsken puhuitte?"
+
+"Theuriet. hovimestarini, on juuri jakamassa ruutia
+päävarastosuojassa."
+
+"Hyvä on", Amos katosi yläkertaan ja palasi suuri liinainen pussi
+kädessään. Tämän hän täytti ruudilla, kantoi sen selässään pensaikon
+luo ja sijoitti sen koivunvesan juurelle sekä leikkasi koivun kylkeen
+pitkän merkin aivan kätkönsä yläpuolelle. Sitte peitti hän pussin
+huolellisesti tuuheilla oksilla ja pudonneilla lehdillä, niin että se
+näytti pieneltä mättäältä. Järjestettyään kaikki mieleisekseen, palasi
+hän takaisin, kiipesi paaluaidan yli ja hyppäsi sisäpuolelle.
+
+"Luulenpa, että olemme nyt valmiit ottamaan heitä vastaan", sanoi
+lääniherra. "Mielelläni näkisin, että vaimoväki ja lapset olisivat
+turvassa, mutta ehkäpä voimme lähettää heidät joelle tänä iltana, jos
+kaikki käy toivomustemme mukaan. Onko kukaan kuullut du Lhut'ista?"
+
+"Jeanilla on parhaat korvat meistä kaikista, teidän ylhäisyytenne",
+sanoi eräs mies messinkikanuunan ääressä. "Hän luuli äsken kuulleensa
+laukauksia."
+
+"Siinä tapauksessa on hän tullut kosketuksiin heidän kanssaan. Etienne,
+ota kymmenen miestä mukaasi ja mene tuonne kuivuneen tammen luo ja
+suojaa heitä, jos he peräytyvät, mutta älä minkään syyn nojalla mene
+tuumaakaan kauemmaksi. Minulla on liian vähän miehiä muutoinkin. Ehkä
+tahdotte nukahtaa hieman, de Catinat?"
+
+"Ei kiitos, en voisi nukkua kuitenkaan."
+
+"Meillä ei nyt ole enempää tekemistä täällä. Mitä arvelette parista
+pelistä nikkaria. Pieni turnaus korteilla on omiaan kuluttamaan aikaa."
+
+He nousivat ylempään halliin, jonne Adelekin tuli, istuutuen miehensä
+viereen, tumman Onegan kyykistyessä akkunan ääreen, katsellen
+tarkkaavasti metsää. De Catinat ei voinut paljoakaan ajatella
+korttejaan, sillä hänen mielessään väikkyi vain uhkaava vaara ja
+nainen, joka nojasi hänen käsivarteensa.
+
+Vanha aatelismies eli sitävastoin kokonaan pelissään, milloin kiroillen
+hiljalleen, milloin taas myhäillen ja naurahtaen, aina onnen vaihtelun
+mukaan.
+
+Heidän pelatessaan kuului äkkiä kaksi kovaa koputusta ulkoa.
+
+"Joku koputtaa", huudahti Adele.
+
+"Se on kuolema, joka kolkuttaa", virkkoi tumma rouva akkunan luota.
+
+"Eikö mitä, se oli vain pari kuulaa, jotka napsahtivat puuosiin.
+Vastatuuli esti meitä kuulemasta itse laukauksia. Kortit ovat
+sekoitetut. Nyt on teidän jakonne ja minulla on lyönti. Minuun taisi
+äsken tulla pieti."
+
+"Miehiä juoksee metsästä", huudahti Onega.
+
+"Kas vain, tästä taitaa tulla vakavaa", sanoi vanha aatelismies. "Mutta
+voimmehan lopettaa pelin myöhemminkin. Menkäämme katsomaan, mitä tämä
+kaikki merkitsee."
+
+De Catinat oli jo rientänyt akkunaan. Du Lhut, nuori Achille de la Noue
+ja kahdeksan avuksi lähetettyä miestä, juoksivat kyyristyneinä
+paaluvarustusta kohti, jonka portti oli avattu, jotta he pääsisivät
+sisään.
+
+Siellä täällä puitten takaa näkyi pieniä savupöllähdyksiä ja yksi
+juoksijoista, joka oli puettu valkeisiin housuihin, alkoi äkkiä hyppiä
+paikallaan ja punainen läikkä näyttäytyi pian valkoisella kankaalla.
+Kaksi miestä tarttui häntä käsipuolesta ja kolmin he ryntäsivät
+eteenpäin, ennättäen parhaiksi paalutuksen sisäpuolelle, kun portti
+paukahti kiinni heidän takanaan. Hetkistä myöhemmin jymähti kanuuna
+paaluvarustuksen nurkalla, peittäen koko metsänrajan sankkaan
+savupilveen ja sen kuulat rapisivat puita vasten kuin rakeet akkunaan.
+
+
+
+
+Kuudesneljättä luku.
+
+PAALUVARUSTUKSEN VALTAUS.
+
+
+Jätettyään Adelen intiaani-emäntänsä hoivaan ja varoitettuaan häntä
+menemästä akkunoihin, otti de Catinat muskettinsa ja riensi rappuja
+alas. Hänen mennessään ohi pienen ampumareijän, tulla suhahti kuula
+siitä läpi ja litistyi pieneksi lyijylevyksi vastakkaiseen seinään.
+Lääniherra oli jo alhaalla ja keskusteli du Lhut'in kanssa oven luona.
+
+"Tuhat miestä, sanoitte?"
+
+"Niin, me jouduimme aivan tuoreille jäljille ja niitä oli ainakin
+kolmesataa. He ovat kaikki mohawkeja ja cayaga-intiaaneja, paitsi
+pientä määrää oneida-intiaaneja. Me taistelimme juoksujalassa ja
+menetimme viisi miestä.
+
+"Kaikki kuolleina toivottavasti?"
+
+"Niin luulisin, mutta meillä oli kova työ, välttääksemme joutumasta
+eristetyiksi. Jean Mance sai kuulan säärensä läpi."
+
+"Näin, että häneen sattui."
+
+"On parasta, että varustaudumme valmiiksi vetäytymään päärakennukseen,
+jos he aikovat vallata paaluvarustuksen. Emme hevin voi toivoa
+pidättävämme heitä, kun heitä on kaksikymmentä yhtä meikäläistä
+vastaan."
+
+"Kaikki on valmiina."
+
+"Ja kanuunallamme voimme estää heidän kanoottejaan pääsemästä sivu,
+joten voimme lähettää naiset ja lapset pois tänä iltana.
+
+"Olin aikonut tehdä sen. Ottakaa komentoonne pohjoinen sivusta. Tulkaa
+nyt kymmenen miehen kera minun sivustalleni, niin minä tulen sitte
+miehineni teille avuksi, jos he muuttavat hyökkäyksensä suuntaa."
+
+Ammunta kuului yhtenäisenä rätinänä metsän reunassa ja ilma oli täynnä
+kuulia. Hyökkääjät olivat tottuneita ampujia, jotka hankkivat elantonsa
+pyssyllään ja joille siis vapiseva käsi tai heikko silmä merkitsi
+köyhyyttä ja nälkää. Joka rako ja ampumareikä oli jo saanut merkkinsä
+heidän luodeistaan ja lakki, jonka pyssynpiipun varassa kohotti
+varustuksen yläpuolelle, oli paikalla repaleina. Toiselta puolen olivat
+puolustajat myöskin taitavia intiaanisodassa ja he tunsivat kaikki
+metkut ja syötit, joilla puolustus tai vihollisen pettäminen kävi
+tehokkaammaksi. He pysyttelivät sivussa ampumareijiltä ja pitivät
+vihollista silmällä vain pienistä halkeamista sekä ampuivat nopeasti ja
+tarkasti tilaisuuden tarjoutuessa. Kaatuneen puun takaa esiin pistävä
+ruskea sääri näytti jo mihin ainakin yksi kuula oli sattunut, mutta
+heitä oli vaikea tähdätä mihinkään, sillä intiaanit pysyttelivät
+lehvistön suojassa tai syöksähtivät salamana puun takaa toiselle, joten
+heille jäi ainoastaan savun pöllähdys tai tulen leimahdus varsinaiseksi
+maalikseen. Seitsemän kanadalaista oli jo haavoittunut. Kolme heistä
+teki kuolemaa, mutta neljä muuta pysyttelivät miehuullisesti
+ampumareikiensä ääressä, vaikka yksikin heistä oli saanut kuulan
+leukansa läpi ja sylki hampaita suustaan ladatessaan pyssyään.
+Naiset istuivat maassa rivissä ampumareikien alapuolella, kullakin
+kuula-lautanen ja ruutiastia vieressään, ladaten uudestaan pyssyjä sekä
+ojentaen ne miehille, sellaisilla paikoilla, jossa nopea ampuminen oli
+välttämätön.
+
+Ensimmäinen hyökkäys suuntautui miltei kokonaan linnan eteläpuolelle,
+mutta irokeesien saatua lisäjoukkoja, levisi ja piteni heidän ketjunsa
+ensin idänpuolelle ja sitten myöskin pohjoiselle. Linna oli siten
+kokonaan tuli- ja savukehän ympäröimänä, paitsi leveän joen puolelta.
+Vastakkaisella rannalla piilottelivat irokeesit kanootteineen ja yksi
+lähti jo kymmenen miehen soutamana yrittämään jokea ylös, mutta hyvin
+suunnattu kanuunanlaukaus puhkasi sen laidan aivan keskeltä, upottaen
+sen ja toisen kartessilaukauksen jälkeen näkyi vain neljä uijaa veden
+pinnalla pitkien tukkatöyhtöjen heiluessa, kuin oudon kalan selkäevät.
+Maanpuolella oli lääniherra käskenyt lopettaa kanuunankäytön, koska
+intiaanit käyttivät hyväkseen sen suurta ampumareikää ja suurin osa
+haavoittuneista oli juuri tässä saanut vammansa.
+
+Vanha aatelismies tepasteli paikasta toiseen, ruudin savun mustaamien
+miesten joukossa, valkoisessa röyhelössään ja merivahakeppi kädessään.
+Hän lasketteli pieniä sukkeluuksiaan ja napsautteli sormillaan
+nuuskarasiaansa sekä näytti paljon vähemmän huolestuneelta nyt, kuin
+pelatessaan korttia de Catinat'n kanssa.
+
+"Mitä arvelette tästä, du Lhut?" kysyi hän.
+
+"Hullusti ovat asiat. Me menetämme liian paljon väkeä."
+
+"Niin, rakas ystäväni, mitäpä muutakaan voi odottaa. Kun tuhatkunta
+musketinsuuta on suunnattuna näin pieneen joukkoon, niin täytyy siitä
+muutamain kärsiä. Voi mies parka, joko sinäkin nyt menit!"
+
+Hänen vieressään seisova mies oli kaatunut mätkähtäen maahan ja jäi
+liikkumattomana makaamaan kasvot alaspäin. Du Lhut katsahti mieheen ja
+sitten ympärilleen.
+
+"Hän ei ollut minkään ampumareijän kohdalla ja kuitenkin kävi kuula
+hänen hartioihinsa", sanoi hän. "Mistä se saattoi tulla? Ah Pyhän Annan
+nimessä, katsokaa tuonne!"
+
+Hän osoitti suuren tammen latvaa, jossa näkyi pieni savupilvi.
+
+"Tuo roisto näkee paaluaidan yli, mutta puu ei mahda olla niin paksu,
+ettei kuula häntä tavottaisi. Mies parka ei tarvinne muskettiaan enää
+ja se näkyy olevan valmiiksi ladattu." De la Noue otti kaatuneen pyssyn
+ja laukaisi puussa väijyvää intiaania kohti. Pari lehteä irtautui
+puusta ja irvistelevä punanaama näyttäytyi hetkeksi, nauraen
+pilkallisesti. Salaman nopeasti vei du Lhut aseensa poskelleen ja
+painoi liipasinta. Mies teki ihmeellisen loikkauken ja tuli rytisten
+alas tiheän lehvistön läpi. Kuusi, seitsemänkymmentä jalkaa hänen
+alapuolellaan pisti rungosta yksinäinen, vankka oksa ja sille hän
+putosi tupsahtaen, kuin kivi suohon ja jäi siihen roikkumaan
+kaksinkerroin, heiluen puolelta toiselle, päänahkatupsun riippuessa
+hänen jalkojensa välissä.
+
+Innostuksen huuto nousi kanadalaisten joukossa, mutta se hukkui villien
+murhanhimoiseen karjuntaan.
+
+"Hänen jäsenensä nytkähtävät. Hän ei olekaan kuollut", sanoi de la
+Noue.
+
+"Antaa hänen kuolla siinä", vastasi du Lhut kylmästi, painaen uutta
+panosta pyssyynsä.
+
+"Ah, tuolla on tuo harmaa lakki taas. Se näkyy aina kuin pyssyni on
+lataamaton."
+
+"Minäkin näin erään harmaan töyhtölakin pensaikossa."
+
+"Se on tuon Flaamilaisen äpärän. Ottaisin mieluummin hänen päänahkansa,
+kuin sadan uljaimman intiaanin."
+
+"Onko hän niin rohkea sitten?"
+
+"On, hän on kylläkin rohkea. Sitä ei voi kieltää ja kuinkapa hän
+muutoin voisi olla irokeesien sotapäällikkönä. Mutta hän on viekas ja
+ovela ja julma — —. Ah, Jumalani, jos kaikki kertomukset hänestä ovat
+tosia, niin on hänen julmuutensa uskomaton. Pelkäänpä, että kieleni
+kuivettuisi jos vain nimeltäkin mainitsisin hänen tekemänsä konnantyöt.
+Ah, tuossa hän on taas."
+
+Harmaa töyhtölakki oli uudelleen näyttäytynyt savun lomassa. De la Noue
+ja du Lhut ampuivat yht'aikaa ja lakki lennähti ilmaan. Samassa astui
+pensaikosta pitkä sotilas, paljastaen itsensä täydellisesti
+puolustajille. Hänen kasvonsa olivat aito intiaanin, hieman vaaleammat
+ehkä ja musta suippoparta erottautui hänen metsästyspuseroaan vastaan.
+Hän levitti kätensä halveksuvin elein ja seisoi hetkisen, katsoen
+kiinteästi linnoitukseen päin. Sitten hyppäsi hän takaisin metsän
+suojaan, kuulien vinkuessa ja katkoessa oksia hänen ympärillään.
+
+"Niin, kyllä hän on rohkea", toisti du Lhut kiroten, "teidän
+alustalaisenne ovat viime aikoina käyttäneet enemmän kuokkaa kuin
+muskettia, päättäen heidän ampumisestaan. Mutta irokeesit näkyvät nyt
+vetäytyvän lukuisammin itäpuolelle. Luulen, että he kohta hyökkäävät
+siltä puolelta."
+
+Ammunta oli todella kiihtynyt de Catinat'n johtamalla sivulla ja oli
+selvä, että irokeesien päävoimat olivat siellä. Joka tukin, joka rungon
+ja joka kiven takaa leimahti tuli, harmaan pikku pilven seuraamana ja
+kuulat vinkuivat yhtenäisenä virtana ampuma-aukoista. Amos oli
+kaivertanut itselleen pienen reiän, noin jalan korkeudelle maasta ja
+maaten vatsallaan ampui ja latasi rauhalliseen tapaansa. Hänen
+vieressään seisoi Efraim Savage, suu tiukkana ja silmät säihkyen
+rypistyvien kulmakarvojen alta koko sielullaan antautuneena
+amalekiläisten nujertamiseen. Hän oli menettänyt lakkinsa, joten
+harmaat hiukset liehuivat tuulessa, hänen kasvonsa olivat ruudin savun
+mustaamat ja oikeassa poskessaan oleva pitkä viilto osoitti, mistä
+intiaanikuula oli mennyt. De Catinat käyttäytyi, kuten sotilas ainakin.
+Hän kulki miehestä mieheen milloin kiittäen, milloin kehoittaen,
+käyttäen noita kultaisia sanoja, jotka saavat sotilaan sydämen
+sykähtämään ja hänen poskensa hehkumaan. Seitsemän miestä oli hän jo
+menettänyt, mutta taistelun heiketessä muilla puolilla ja kiihtyessä
+hänen osallaan, tuli lääniherra poikineen sekä du Lhut kymmenen miehen
+kera hänen avukseen. De la Noue oli juuri ojentamassa nuuskarasiaansa
+de Catinat'lle, kun läpitunkeva, kimakka parkaisu sai heidät katsomaan
+taakseen. Onega oli polvillaan heidän takanaan, väännellen käsiään
+poikansa ruumiin ääressä. Ensi silmäyksellä näki, että kuula oli
+lävistänyt hänen sydämensä ja että hän oli kuollut.
+
+Hetkeksi kävivät vanhan aatelismiehen kasvot kalpeiksi ja käsi, jossa
+hän piti nuuskarasiaansa, vapisi kuin lehti tuulessa. Sitten pani hän
+rasian taskuunsa ja hillitsi kasvonsa väreilyn täydellisesti.
+
+"De la Noue't kuolevat aina kunnian kentällä", huomautti hän. "Luulen,
+että meidän täytyy saada muutama mies lisää sille nurkalle, missä tykki
+on."
+
+Nyt selvisikin, miksi irokeesit olivat valinneet itäisen sivun
+päähyökkäyksensä tekemiseen. Siinä oli tuo pensaikko juuri metsän ja
+paalumuurin keskivälillä. Hyökkäävä osasto saattoi hiipiä siihen asti
+ja kokoonnuttuaan suorittaa lopullisen rynnäkkönsä. Ensin näkyi
+yksinäinen sotilas, miltei kaksin kerroin hiipivän sinne, sitte seurasi
+toinen yhtä varovaisesti perässä, kunnes jo kolmas paljasti itseään sen
+verran, että sai kuolettavan luodin ja jäi paikalleen liikkumattomaksi.
+Heitä seurasi sitten pitkä rivi sotilaita, kunnes kolmekymmentä kuusi
+kappaletta oli päässyt viidakon suojaan. Silloin oli Amos Green'in aika
+tullut.
+
+Makuupaikaltaan saattoi hän nähdä koivun kylkeen leikkaamansa pitkän
+merkin ja hän tiesi, että sen alapuolella oli kätkettynä tuomansa
+ruutisäkki. Hän tähtäsi merkkiin ja laski sitten pyssynpiippua aina
+koivun juuren kohdalle asti, niin alas kuin hän pensaikon vuoksi
+saattoi arvata oikean kohdan olevan. Ensimäinen laukaus ei vienyt
+mihinkään tulokseen, mutta toisen tähtäsi hän jalkaa alemmaksi ja kuula
+lävisti pussin, aikaansaaden sellaisen räjähdyksen, että se vavahdutti
+kivistä päärakennusta kuin maanjäristys ja luja paaluaita heilahti kuin
+vilja myrskytuulessa. Korkealle, aina pisimpien puitten latvoihin
+saakka kohosi sinertävä savupatsas ja ensimmäistä ankaraa jymähdystä
+seurasi kuoleman hiljaisuus, jota häiritsi ainoastaan ilmaan
+kohonneitten ruumiiden tömähdykset maahan pudotessaan. Sitten seurasi
+puolustajan hillitön ilonhuuto ja siihen vastaava intiaanien raivokas
+ulvonta, samalla kuin metsästä tuiski tulta entistä vihaisemmin.
+
+Isku oli hyökkääjille raskas. Kolmestakymmenestä kuudesta
+valiosoturista pääsi ainoastaan neljä takaisin metsän suojaan, ja hekin
+niin runneltuina, ettei heistä enää ollut aseenkäyttäjiksi. Intiaanit
+olivat jo ennestään menettäneet runsaasti miehiä, joten tämä uusi
+onnettomuus pani heidät harkitsemaan menettelyään, sillä irokeesit
+olivat yhtä varovaisia kuin rohkeitakin ja heidän keskuudessaan
+arvosteltiin päällikköä myös sen mukaan, kuinka taitavasti hän osasi
+säästää miehistönsä henkeä. Heidän tulensa heikkeni vähitellen ja
+lukuunottamatta joitakin yksityisiä laukauksia, taukosi viimein
+kokonaan.
+
+"Onko mahdollista, että he ovat lopettaneet hyökkäyksensä!" huudahti de
+Catinat iloissaan. "Amos, luulenpa että olet pelastanut meidät."
+
+Mutta ovela du Lhut pudisti päätään.
+
+"Susi jättää pikemmin puoleksi kalvamansa luun, kuin irokeesi tällaista
+saalista."
+
+"Mutta he ovat menettäneet paljon miehiä."
+
+"Niin, mutta ei suhteellisesti niin paljon, kuin me. Heidän tappionsa
+on noin viisikymmentä tuhatta miestä kohti, mutta me olemme menettäneet
+parikymmentä kuudestakymmenestä. Ei, he pitävät nyt neuvottelua ja pian
+saamme taas kuulla heistä. Mutta siihen saattaa mennä joku tunti ja jos
+seuraatte minun neuvoani, niin menette nyt nukkumaan pariksi tunniksi,
+sillä mikäli silmistänne huomaan, ette ole yhtä tottunut tulemaan
+toimeen unetta kuin minä ja on hyvin luultavaa, ettemme tänä yönä saa
+levätä hetkeäkään."
+
+De Catinat oli todella äärimmäisen väsynyt. Amos ja Efraim Savage
+olivat jo kääriytyneet vaippoihinsa ja vaipuneet uneen, paikoilleen
+paaluvarustuksen suojassa. Kapteeni kiiruhti ensin yläkertaan
+lohduttaakseen vapisevaa Adelea ja heittäytyi sitte leposohvalle ja
+vaipui sikeään uneen. Kun hän taas heräsi uuteen musketinrätinään, oli
+aurinko jo alhaalla ja illan lempeä valaistus heijastui huoneen
+tyhjillä seinillä. Hän hypähti vuoteeltaan, otti muskettinsa ja riensi
+alas. Puolustajat olivat taas asettuneet ampumareijilleen ja
+lääniherra, du Lhut ja Amos kuiskuttelivat innokkaasti keskenään. Ohi
+mennessään huomasi hän, että Onega yhä istui surren poikansa ruumiin
+ääressä, vaihtamatta aamullista asentoaan.
+
+"Mikä nyt on? Hyökkäävätkö he taas", kysyi hän.
+
+"Heillä on jokin pirullisuus mielessään", sanoi du Lhut, tirkistäen
+ampumareijän nurkasta. "He näkyvät kerääntyvän lukuisasti itäpuolelle,
+vaikka ampuminen jatkuu etelästä. Intiaanien tapa ei ole hyökätä
+avoimien paikkojen yli, mutta jos he pelkäävät, että meille on tulossa
+apua St. Louisista niin he ehkä tekevät sen."
+
+"Edessämme oleva metsä on täynnä heitä", sanoi Amos. "He hääräävät
+pensaissa kuin muurahaiset pesässä."
+
+"Arvatenkin tekevät he hyökkäyksen tältä puolelta ja suojaavat
+hyökkääjiä sivutulella."
+
+"Niin minäkin luulen", sanoi lääniherra. "Tuokaa kaikki liiat pyssyt ja
+kaikki muut miehet tänne, paitsi viittä, jotka jäävät muille sivuille."
+
+Hän oli tuskin saanut lausutuksi viimeistä sanaa, kun metsästä kuului
+korvia särkevä ulina ja hetkistä myöhemmin sieltä syöksähti pilvenä
+intiaaneja, jotka ulvoen ja hyppien ja heiluttaen sotakirveitään ja
+pyssyjään juoksivat aukean yli. Ei voinut ajatella mitään
+helvetillisempää näkyä kuin minkä tuo joukko tarjosi. Heidän
+mahdollisimman räikeillä väreillä maalatut kasvonsa ja hulmuavat
+päänahka-töyhtönsä, heiluvat kätensä ja ammottavat suunsa, heidän
+väännellessään ja kierellessään ruumistaan, olivat jotakin, jota tuskin
+pahinkaan painajainen voisi unessa nostattaa.
+
+Muutamat etimmäiset kantoivat mukanaan kanootteja ja päästyään
+paaluaidan luo, nostivat ne sitä vastaan pystyyn ja juoksivat niitä
+myöten, aivankuin rappuja. Toiset ampuivat ampumareikien läpi, niin
+että heidän ja puolustajain pyssynpiiput sattuivat vastakkain, toisten
+hypätessä ilman apua paaluaitaukselle ja siitä rohkeasti sisäpuolelle.
+Kanadalaiset tekivät vastarintaa, kuten miehet, jotka tiesivät, ettei
+armosta voinut olla puhettakaan, jos he häviäisivät. Niinkauan kuin he
+vielä ehtivät ladata uudelleen, ampuivat he, mutta sitten käyttivät he
+pyssyjään nuijina ja löivät hurjasti jokaista päätä, joka näyttäytyi
+aitauksen yläpuolella. Aitauksen sisäpuolella oli melske aivan
+pirullinen. Ranskalaisten huudot, villien ulvonta ja säikähtyneitten
+naisten pelokas kirkuna yhtyi hirvittäväksi meteliksi, jonka seasta
+joskus kuului lääniherran kimakka ääni, hänen kehoittaessaan miehiään
+pysymään lujina. Miekka kädessä, lakkinsa menettäneenä ja tekotukka
+nurin päässä sekä kokonaan entisen arvokkuutensa unohtaneena, näytti
+vanha aatelismies sinä päivänä, miten vanha sotilas Rocroi'n ajoilta
+osasi käyttäytyä ja du Lhut'in, Amoksen, de Catinat'n ja vanhan
+Efraimin kanssa oli hän aina eturivissä. He taistelivat niin
+epätoivoisesti, käyttäen miekkaa ja pyssyntukkia sotakirvestä vastaan,
+että vaikka yli viisikymmentä punanahkaa yht'aikaa nousi aitauksen yli,
+olivat he jo tappaneet ja karkoittaneet melkein kaikki takaisin, kun
+uusi hyökyaalto intiaaneja nousi eteläpuolisen aitauksen yli. Silloin
+näki du Lhut heti, että paaluvarustus oli menetetty ja että yksi ainoa
+keino enää voi pelastaa itse talon.
+
+"Pidättäkää heitä vielä hetkinen", huusi hän ja juosten
+messinkikanuunan luo, iski tulen tuluksistaan ja laukaisi sen keskelle
+tiheintä villien joukkoa. Heidän hetkeksi pysähtyessään, pisti hän
+rautanaulan sytytysreikään ja löi sen pyssyn tukilla päätään myöten
+sisään. Juosten pihan poikki, naulasi hän toisen kanuunan samalla
+tavalla ja pääsi talon ovelle juuri, kun varusväen jäännöskin
+hyökkääjien äärimmilleen ahdistamana peräytyi sen luo. Kanadalaiset
+syöksyivät sisään ja käänsivät raskaan puuoven paikalleen katkaisten
+säären eräältä perässä tunkevalta viholliselta. Hetkeksi pääsivät he
+nyt hengähtämään ja neuvottelemaan.
+
+
+
+
+Seitsemänneljättä luku.
+
+MUNKKI SAAPUU.
+
+
+Mutta heidän asiansa oli huonolla kannalla. Jos he olisivat menettäneet
+molemmat kanuunansa, niin että ne olisi voinut kääntää ovea kohti,
+olisi kaikki vastus enää ollut turha. Du Lhut'in mielenmaltti oli
+heidät kuitenkin pelastanut siitä vaarasta. Molemmat joenpuoleiset
+kanuunat ja kanootit olivat turvassa, sillä niitä saattoi vallita talon
+akkunoista. Mutta puolustajain lukumäärä oli peloittavasti pienentynyt
+ja nekin, jotka vielä olivat jäljellä, olivat peräti väsyneitä ja
+useimmat haavoittuneita. Yhdeksäntoista miestä oli päässyt taloon,
+mutta niistäkin oli yksi saanut kuulan lävitseen ja makasi voihkien
+hallin lattialla ja toinen oli menettänyt kykynsä ampua, saatuaan
+sotakirveestä syvän haavan olkapäähänsä. Du Lhut, de la Noue ja de
+Catinat olivat päässeet leikistä ehjin nahoin, mutta Efraimilla oli
+kuulanreikä käsivarressa ja Amoksella oli vertavuotava haava kasvoissa.
+Muista oli tuskin ainoakaan päässyt vahingotta ja kuitenkaan ei ollut
+aikaa ajatella heidän haavojaan, sillä vaara uhkasi yhä ja ripeä
+toiminta oli ainoa, joka saattoi heidät pelastaa. Muutama laukaus
+akkunavarustusten takaa riitti puhdistamaan pihan, sillä se oli
+kokonaan ammunnalle alttiina, mutta vihollisella oli sensijaan
+paaluaitaus suojanaan ja sieltä ylläpitivät intiaanit raivokasta tulta
+akkunoihin. Puoli tusinaa alustalaista vastaili tuleen, päällikköjen
+neuvotellessa parhaasta menettelytavasta.
+
+"Meillä on kaksikymmentäviisi naista ja neljätoista lasta", sanoi
+lääniherra. "Olen varma, että olette yhtämieltä kanssani, herrat,
+siitä, että tärkein velvollisuutemme kohdistuu heihin. Monet teistä,
+kuten minäkin, olette menettäneet tänäpäivänä veljenne tai poikanne.
+Pelastakaamme nyt ainakin vaimomme ja sisaremme."
+
+"Ei yksikään irokeesikanootti ole mennyt vettä myöten ohitsemme", sanoi
+eräs kanadalainen. "Jos naiset lähtevät pimeän tultua, voivat he päästä
+turvaan."
+
+"Pyhän Annan nimessä", huudahti du Lhut, "luulen että olisi hyvä, jos
+saisimme miehet yhteen matkaan, sillä en käsitä miten pystymme
+puolustautumaan aamuun saakka."
+
+Hyväksymisen hyminää kuului kanadalaisten joukosta, mutta vanha
+aatelismies pudisti tekotukkaista päätään päättäväisen näköisenä.
+
+"No, no, mitä lörpötystä se on!" huudahti hän. "Pitäisikö meidän jättää
+Sainte Marie'n päärakennus, jos jokin villijoukko suvaitsee hyökätä sen
+kimppuun. Eihän toki, hyvät herrat, meitähän on tässä vielä
+parikymmentä miestä ja kun varusväki saa tietää, että olemme näin
+kovilla, jonka tiedon se viimeistään huomen aamulla saa, niin se
+rientää meille varmasti avuksi."
+
+Du Lhut pudisti synkännäköisenä päätään.
+
+"Jos aiotte jatkaa puolustusta, niin en minä teitä jätä, mutta on toki
+sääli uhrata urhoollisia miehiä tyhjän vuoksi."
+
+"Kanootit kantavat hädin tuskin vaimot ja lapset", sanoi Theuriet,
+"niitä on vain kaksi suurta ja neljä pientä, eikä niissä ole sijaa
+ainoallekaan miehelle."
+
+"Se ratkaisee asian", sanoi de Catinat, "mutta kuka soutaa?"
+
+"Sinne ei ole kuin muutama peninkulma, sekin myötävirtaa ja jokainen
+meidän naisistamme osaa käyttää airoja."
+
+Irokeesit olivat nyt verrattain rauhallisia, ainoastaan sattumoin
+kajahtava laukaus jostakin puusta tai aitauksen takaa ilmaisi heidän
+läsnäolonsa. He olivat menettäneet paljon miehiä ja olivat nyt joko
+kokoomassa kaatuneitaan tai neuvottelemassa seuraavasta sotaliikkeestä.
+Alkoi jo hämärtää ja aurinko oli jo laskenut puitten latvojen taa.
+
+Jätettyään vahdin joka akkunaan, menivät johtajat talon takapuolelle,
+missä kanootit olivat. Virralla, heidän pohjoispuolellaan ei näkynyt
+vihollisia ensinkään.
+
+"Meillä on hyvä onni", sanoi Amos. "Taivas näkyy vetäytyvän pilveen,
+joten tulee sangen pimeä."
+
+"Se on todella onni, sillä kolme päivää sitten oli vielä täysikuu",
+vastasi du Lhut. "En käsitä, kuinka eivät irokeesit ole eristäneet
+meitä joen puolelta, mutta ehkä he ovat menneet kanooteillaan etelään,
+noutamaan lisäjoukkoja. He voivat siinä tapauksessa palata milloin
+hyvänsä, joten meidän ei pitäisi menettää hetkeäkään."
+
+"Tunnin sisällä kait on kyllin pimeä lähteä."
+
+"Luulen, että nuo pilvet antavat vettä, joten tulee tavallista
+pimeämpi."
+
+Naiset ja lapset kokoontuivat rannalle ja kullekin määrättiin paikkansa
+kanooteissa. Alustalaisten vaimot, jotka olivat koko elämänsä
+viettäneet vaarojen keskellä, olivat karaistuneita ja lujakätisiä
+naisia ja pysyivät suurimmaksi osaksi tyyninä ja maltillisina,
+vaikkakin joku nuorempi heistä hieman itki. Nainen on aina
+urhoollisempi, kun hänellä on lapsi suojeltavanaan ja kukin naimisissa
+oleva nainen saikin yhden erikoiseen hoitoonsa, kunnes he pääsisivät
+perille. Onega, lääniherran puoliso, joka oli yhtä varovainen ja
+kokenut kuin intiaanipäällikkö konsanaan, määrättiin koko joukon
+komentajaksi.
+
+"Se ei ole kovin kaukana, Adele", sanoi de Catinat vaimolleen, joka
+riippui hänen käsivarressaan. "Muistathan, että metsien kautta
+tullessamme kuulimme iltakellojen soiton. Se oli juuri St. Louis'in
+linnoitus, josta se kuului ja se ei ole kuin parin penikulman päässä."
+
+"Mutta minä en tahdo jättää sinua, Amory. Olemme jakaneet kaikki
+surumme tähän saakka, miksi nyt sitten eroaisimme?"
+
+"Rakkaani, te kerrotte tultuanne linnoitukseen meidän tilastamme ja he
+tulevat sitten auttamaan meitä."
+
+"Tehkööt toiset sen, mutta minä jään tänne kanssasi. En tahdo olla
+hyödytön. Onega opetti minua lataamaan pyssyä. Minä en pelkää, en
+todellakaan pelkää, jos vain annat minun jäädä tänne."
+
+"Et saa pyytää sitä, Adele. Se on mahdotonta. En voi antaa sinun jäädä
+tänne."
+
+"Mutta minä tunnen, että niin olisi paras."
+
+Miehen karkea järki ei vieläkään ole oppinut panemaan arvoa naista
+johtavalle hienolle vaistolle. De Catinat todisteli ja kehoitteli,
+kunnes sai Adelen vaikenemaan, joskaan ei vakuutetuksi.
+
+"Se on kaikki minun vuokseni", sanoi hän. "Et voi uskoa millainen paino
+vierähtää sydämeltäni kun tiedän olevasi turvassa. Ja sinun ei tarvitse
+pelätä minun puolestani, voimme helposti pitää puoliamme aamuun saakka.
+Silloin tulee apu linnoituksesta, sillä olen kuullut, että heillä on
+yllin kyllin kanootteja, ja sitten tapaamme taas toisemme."
+
+Adele oli ääneti, mutta puristi yhä lujemmin hänen käsivarttaan. Hänen
+miehensä koetti vieläkin vakuuttaa häntä, kun akkunassa olevalta
+vahdilta pääsi hätääntynyt huudahdus.
+
+"Tuolla näkyy kanootti joella, pohjoiseen meistä!"
+
+Piiritetyt katsoivat toisiinsa pettynein ilmein. Olivatko irokeesit
+sittenkin estäneet heidän perääntymismahdollisuutensa.
+
+"Kuinka monta sotilasta siinä on?" kysyi lääniherra.
+
+"En voi nähdä, on jo niin hämärä ja se pysyttelee rantapenkereen
+suojassa."
+
+"Mitä suuntaa se tulee?"
+
+"Tätä suuntaa. Ah, nyt se tulee ulommaksi, nyt voin nähdä sen selvästi.
+Herra olkoon kiitetty! Tusinan kynttilöitä poltan Quebec'in
+tuomiokirkossa, jos elän ensi kesänä."
+
+"Mikä se sitten on?" huusi de la Noue kärsimättömästi.
+
+"Se ei olekaan irokeesien kanootti. Siinä on vain yksi mies ja hän on
+kanadalainen."
+
+"Kanadalainen?" huudahti du Lhut, hypäten akkunaan. "Kuka hullu
+uskaltaa yksin lähteä tällaiseen mehiläispesään. Ah, nyt näen hänet.
+Hän pysyttelee viisaasti piilossa heidän kuuliltaan. Nyt hän soutaa
+keskelle virtaa ja kääntyy meihin päin. No totisesti, eipä ole pyhä isä
+ensikertaa airon lavassa."
+
+"Se on jokin jesuiitta", sanoi joku, kurkottaen kaulaansa. "He ovat
+aina siellä, missä vaara on suurin."
+
+"Ei, se onkin fransiskaani-pappi, voin nähdä hänen hiippansa!"
+
+Hetkistä myöhemmin kuului kanootin kokan rasahdus rannan kiviin, ovi
+aukeni ja pitkään fransiskaanin viittaan puettu mies astui sisään. Hän
+vilkaisi nopeasti ympärilleen ja astuen sitten de Catinat'a kohti, pani
+kätensä hänen olkapäälleen.
+
+"Kas niin, ette päässyt käsistäni sittenkään", sanoi hän. "Olen siis
+saanut kiinni pahan siemenen, ennenkuin se ennätti juurtua."
+
+"Mitä tarkoitatte, isä?" kysyi lääniherra. "Olette varmaankin
+erehtynyt. Tämä on hyvä ystäväni, Amory de Catinat, ylhäistä
+ranskalaista sukua."
+
+"Hän on Amory de Catinat, kerettiläinen ja hugenotti", sanoi munkki.
+"Olen seurannut hänen jälkiään St. Lawrence-jokea, olen seurannut häntä
+Richelieu-jokea pitkin ja olisin seurannut häntä maailman ääriin
+saakka, saadakseni hänet käsiini."
+
+"Mutta, isä, teidän intonne menee liian pitkälle", sanoi lääniherra.
+"Minne te sitten veisitte ystäväni?"
+
+"Hänen täytyy vaimoineen lähteä takaisin Ranskaan, sillä Kanadassa ei
+ole sijaa ainoallekaan kerettiläiselle."
+
+Du Lhut purskahti nauruun. "Pyhän Annan nimessä, isä", sanoi hän, "jos
+te voisitte viedä meidät kaikki tällä hetkellä Ranskaan, niin me
+olisimme teille ikuisessa kiitollisuuden velassa."
+
+"Ja muistakaa", sanoi de la Noue ankarasti, "että te olette minun
+talossani ja puhutte minun vieraalleni."
+
+Mutta munkki ei hämmästynyt aatelisherran tuimaa katsettaan.
+
+"Katsokaa tätä", sanoi hän, vetäisten paperin poveltaan. "Se on
+kuvernöörin allekirjoittama ja käskee teitä kuninkaan epäsuosion uhalla
+palauttamaan tämän miehen Quebec'iin. Ah, monsieur, kun te tuona aamuna
+jätitte minut autiolle saarelle, ette osannut arvata, että palaisin
+Quebec'iin tätä hakemaan ja että ajaisin teitä takaa satoja virstoja.
+Mutta nyt olette minun enkä jätä teitä, ennenkuin näen teidät
+vaimoinenne varmasti laivan kannella, joka on vievä teidät takaisin
+Ranskaan."
+
+Huolimatta katkerasta kostonhimosta, joka loisti munkin mustista
+silmistä, ei de Catinat voinut olla ihailematta hänen tarmoaan ja
+sitkeyttään.
+
+"Minusta näyttää että te olisitte paremmin sopinut sotilaaksi kuin
+Kristuksen seuraajaksi", sanoi hän. "Mutta koska olette seurannut meitä
+tänne ja koska emme nyt pääse täältä minnekään, niin lienee parasta,
+että sovimme asiastamme vähän myöhemmin."
+
+Mutta molemmat amerikkalaiset oli vähemmän taipuvaisia antamaan asialle
+niin rauhallisen käänteen. Efraimin parta tutisi vihasta ja hän
+kuiskasi jotakin Amoksen korvaan.
+
+"Kapteeni ja minä voimme helposti tehdä hänet vaarattomaksi", sanoi
+nuori eränkävijä, vetäen de Catinat'n syrjään. "Jos hän rohkenee astua
+tiellemme, niin saa hän sen kalliisti maksaa."
+
+"Ei, ei, ei missään nimessä, Amos! Antakaa hänen olla. Hän uskoo
+toimivansa velvollisuutensa mukaan, vaikkakin hänen intonsa on
+suurempi, kuin hänen rakkautensa. Mutta nyt tulee sade ja on varmaankin
+kyllin pimeä kanoottien lähteä."
+
+Taivas oli kokonaan vetäytynyt raskaaseen pilveen ja pimeä oli tullut
+niin äkkiä, että he tuskin enää voivat erottaa edessään olevaa veden
+pintaa. Intiaanit olivat sekä metsässä että valtaamansa paaluaidan
+takana hiljaa, mutta ulvonta ja kiljunta, joka kuului alustalaisten
+mökeistä, kertoi, että he olivat niitten ryöstöpuuhissa. Äkkiä leimahti
+punainen liekki yhden katolta.
+
+"He ovat sytyttäneet tuleen mökin", sanoi du Lhut. "Kanoottien täytyy
+heti lähteä, sillä kohta on joella yhtä valoisaa kuin päivällä. Pian
+nyt kanootteihin, ei hetkeäkään saa hukata."
+
+Ei ollut enää aikaa hyvästelyihin. Yksi ainoa kiihkeä suudelma ja Adele
+vietiin pois ja istutettiin pienimpään kanoottiin, jossa, paitsi
+Onegaa, oli kaksi lasta ja yksi keskenkasvuinen tyttö. Muut ryntäsivät
+myös paikoilleen kanooteissa ja muutamassa hetkessä olivat alukset
+työnnetyt vesille ja kadonneet pimeyteen. Synkkä pilvi näytti aivan
+haljenneen ja sade pieksi kolisten kattoa ja räiskyi rannallejääneiden
+silmille, heidän koettaessaan vielä kerran nähdä poiskiitäviä aluksia.
+
+"Kiittäkäämme Jumalaa tästä sateesta", sanoi du Lhut. "Se estää mökkiä
+syttymästä liian nopeasti."
+
+Mutta hän oli unohtanut, että vaikka katto olikin märkä, oli mökin
+sisus kuiva kuin taula. Hän oli tuskin puhunut loppuun, kun jo valtava,
+keltainen liekki leimahti yhdestä akkunasta ja sitten toisesta, kunnes
+äkkiä katto romahti sisään ja koko mökki loisti kuin pikipata. Liekit
+suhisivat ja sähisivät rankkasateessa, mutta kun ne saivat yltyä
+altapäin, nousivat ne yhä korkeammalle ja tulivat yhä voimakkaammiksi,
+valaisten puut punertavalla hohteellaan ja muuttaen niiden rungot
+kiiltäväksi kupariksi. Paaluaitaus ja kartano loistivat kuin
+päivänvalossa ja joki näkyi selvänä pitkän matkaa. Hirvittävä ulvonta
+metsästä ilmaisi, että villit olivat huomanneet kanotit, jotka kartanon
+akkunoista näkyivät noin neljännesvirstan päässä.
+
+"He oikaisevat metsän kautta. He juoksevat joen rantaan", huusi de
+Catinat.
+
+"Heillä on siellä muutamia kanootteja", sanoi du Lhut.
+
+"Mutta heidän täytyy mennä meidän ohitsemme", sanoi lääniherra. "Menkää
+kanuunan ääreen ja koettakaa pysäyttää heidät."
+
+Tuskin olivat he päässeet kanuunan luo, kun kaksi kanootillista
+sotilaita sukelsi esiin ruohikosta ja ohjaten keskivirtaan, ryhtyivät
+vimmatusti soutamaan pakolaisten jälkeen.
+
+"Jean, sinä olet meidän paras ampujamme", huusi de la Noue. "Ammu sitä,
+kun se sivuuttaa tuon suuren hongan. Lambert, ota sinä toinen kanuuna
+huostaasi. Näistä laukauksista saattaa riippua niitten henki, jotka
+ovat teille rakkaimmat."
+
+Molemmat vanhat, kurttuiset tykkimiehet tähtäsivät ja odottivat
+kanootteja tuleviksi kohdalle. Tulipalo valaisi yhä kirkkaammin ja
+leveä joki muistutti himmeää metallilevyä, jossa kaksi mustaa viivaa
+kuvasi kanootteja, jotka nopeasti liukuivat eteenpäin. Toinen oli
+viisikymmentä jalkaa edellä toisesta, mutta kummassakin taipuivat
+intiaanivartalot melkein kaksinkerroin, heidän vetäessään raivokkaasti
+airoillaan ja heidän toverinsa kiihoittivat heitä rannalta
+kiljunnallaan yhä ankarampaan ponnisteluun. Pakolaiset olivat jo
+kadonneet virran mutkan taakse.
+
+Kun ensimmäinen kanootti tuli alemman kanuunan kohdalle, teki
+kanadalainen ristinmerkin sytytysreijän kohdalla ja laukaisi. Ilonhuuto
+pääsi innokkailta katselijoilta, mutta sitä seurasi heti pettymyksen
+huokaus. Panos oli sattunut veteen aivan maalin viereen ja nosti
+valtavan vesipatsaan sen yli, niin että se ensin näytti uponneen. Mutta
+seuraavassa tuokiossa oli vesi taas painunut ja kanootti jatkoi
+matkaansa muuten vahingoittumattomana, paitsi että yksi sotilas pudotti
+aironsa ja suistui edessä olevan toverinsa päälle. Toinen tykkimies
+tähtäsi samaa kanoottia, sen tullessa kohdalle, mutta juuri, kun hän
+ojensi sytytintä laukaistakseen, tuli paaluaidan takaa vinkuen luoti ja
+hän kaatui kuolleena tykkinsä ääreen.
+
+"Tätä työtä minä kyllä olen tottunut tekemään, poikani", sanoi Efraim
+Savage, juosten äkkiä paikalle. "Mutta kun laukaisen kanuunan, niin
+tahdon asettaa sen myös itse. Autahan tuolla vivulla vähäsen, että saan
+sen suunnatuksi saarta kohti. Kas niin! Vähän alemma, jotta kölit
+olisivat yhtä korkealla! Nyt se on hyvä." Hän asetti sytyttimen
+kohdalle ja laukaisi.
+
+Se oli kaunis laukaus. Koko panos osui kanoottiin, noin kuusi jalkaa
+perästä lukien, ja katkaisi sen kahtia, kuin munankuoren. Ennenkuin
+savu oli ehtinyt hälvetä, oli alus tehnyt täydellisen haaksirikon ja
+toinen kanootti oli pysähtynyt pelastamaan muutamia haavoittuneita.
+Toiset, jotka olivat yhtä taitavia vedessä kuin maallakin, uivat
+kiireimmiten rantaa kohti.
+
+"Pian, pian", huusi lääniherra. "Ladatkaa kanuuna, voimme ehkä saada
+toisenkin vielä."
+
+Mutta siitä ei tullut mitään. Paljoa aikaisemmin, kuin he saivat
+kanuunan valmiiksi, olivat irokeesit jo nostaneet haavoittuneet
+kanoottiinsa ja soutivat taas vimmatusti pakolaisten perässä. Heidän
+liukuessaan pois, sammui äkkiä mökin palo ja he katosivat pimeyteen ja
+sateeseen.
+
+"Jumalani!" huudahti de Catinat, he joutuvat varmasti vangiksi.
+Jättäkäämme tämä paikka, ottakaamme kanootti ja lähtekäämme heidän
+jälkeensä. Tulkaa, tulkaa, joka hetki on kallis!"
+
+"Monsieur, te menette liian pitkälle levottomuudessanne", sanoi
+lääniherra kylmästi. "Minua ei haluta niin kevyesti jättää asemaani."
+
+"Ah, mikä tämä sitten on? Puuta ja kiveä, jonka aina voi rakentaa
+uudestaan. Mutta ajatella, naisia ja lapsia noiden pahojen henkien
+vallassa. Oh, minä olen tulemaisillani hulluksi. Tulkaa toki!
+Kristuksen tähden, tulkaa." Hänen kasvonsa olivat kuolonkalpeat ja hän
+raivosi, heristäen nyrkkejään ilmassa.
+
+"En usko, että he joutuvat vangiksi", sanoi du Lhut, pannen kätensä
+rauhoittavasti hänen olalleen. "Älkää peljätkö, heillä oli pitkä
+etumatka ja naiset osaavat täällä soutaa yhtä hyvin kuin miehetkin.
+Sitäpaitsi oli intiaanikanootti jo lähtiessään liian täynnä, ja lisäksi
+tulivat vielä haavoittuneet. Mohawkien tammikanootit ei myöskään ole
+yhtä nopeita, kuin täkäläiset koivunkuoriset. Joka tapauksessa, on
+mahdotonta lähteä heitä takaa-ajamaan, sillä meillä ei ole
+minkäänlaista alusta."
+
+"Tuollahan on yksi."
+
+"Niin mutta se ei kanna muuta kuin yhden miehen. Sehän on se, jolla
+munkki saapui."
+
+"Sitten lähden sillä yksin. Minun paikkani on vaimoni rinnalla." Hän
+lennätti oven auki, ryntäsi ulos ja oli työntämäisillään kehnon aluksen
+vesille, kun joku juoksi hänen ohitseen ja löi venehaalla kanotin
+laidan puhki.
+
+"Se on minun veneeni", sanoi munkki heittäen aseensa maahan ja pannen
+kätensä ristiin rinnalle. "Ja voin siis tehdä sillä, mitä tahdon."
+
+"Te senkin piru. Te olette saattanut meidät perikatoon."
+
+"Olen saanut teidät käsiini ja te ette enää pääse minulta karkuun."
+
+Sotilaalle nousi kuuma veri päähän ja hän otti aseen maasta ja astui
+askeleen munkkia kohti. Valo virtasi avonaisesta ovesta munkin
+vakaville, karkeille kasvoille, mutta ei lihaskaan värähtänyt eikä ilme
+muuttunut, vaikka hän näki raivosta hullaantuneen miehen heiluttavan
+asettaan aivan hänen päänsä yläpuolella. Hän vain risti itsensä ja
+mutisi jonkin latinalaisen rukouksen puoliääneen. Hänen tyyneytensä
+pelasti hänen henkensä. De Catinat heitti aseen maahan, kiroten
+katkerasti ja kääntyi lähteäkseen rikotun veneen luota, kun äkkiä,
+kenenkään aavistamatta päärakennuksen vankka ovi painui ryskien sisään
+ja joukko ulvovia villejä ryntäsi taloon.
+
+
+
+
+Kahdeksasneljättä luku.
+
+SAINTE MARIE'N RUOKASALI.
+
+
+Se, mitä oli tapahtunut, on helposti selitetty. Talon pihanpuoleisten
+akkunain vartijat tunsivat, että oli enemmän kuin ihminen saattoi
+kestää, jäädä vartiopaikoilleen kun heidän lastensa ja vaimojensa
+kohtalo ratkaistiin toisella puolella. Kaikki oli rauhallista
+paaluaitauksen takana ja sekä intiaanien, että kanadalaisten huomio oli
+yhtä paljon kiintynyt tapahtumiin joella. Yksitellen olivat
+vartiomiehet sen vuoksi jättäneet paikkansa ja olivat kokoontuneet
+talon taakse iloitsemaan vanhan merikarhun onnistuneesta laukauksesta
+ja suremaan, kun toinen kanootti kiiti kuin verikoira pakolaisten
+perässä. Mutta intiaaneilla oli joukossaan eräs, joka oli yhtä
+kekseliäs ja viekas kuin du Lhut'kin. Flaamilainen äpärä oli
+paalutuksen takaa pitänyt silmällä taloa, kuten koira rotan reikää ja
+hän oli heti huomannut vartiomiesten poistumisen.
+
+Parinkymmenen sotilaan avustamana oli hän metsänreunasta kantanut
+raskaan tukin ja estämättä päästyään aukean paikan poikki oli hän
+miehineen iskenyt sen ovea vastaan sellaisella voimalla, että
+poikkitangot olivat murtuneet ja ovi oli lentänyt saranoiltaan.
+Ensimäinen tieto hyökkäyksestä tuli piiritetyille oven räsähdyksen
+muodossa sekä kuullessaan kahden tehtävänsä laiminlyöneen vartiomiesten
+kiljahdukset, heidän joutuessaan intiaanien käsiin ja menettäessään
+päänahkansa hallissa. Koko alakerta oli intiaanien hallussa ja de
+Catinat vihamiehensä, munkin kera, oli jäänyt eristetyksi rappujen
+ulottuvilta.
+
+Onneksi olivat kuitenkin kaikki kanadalaiset kartanot rakennetut
+silmälläpitäen puolustusta intiaaneja vastaan. Puiset raput, jotka
+hädän tullen saattoi vetää ylös, riippuivat yläakkunasta maahan saakka
+joenpuolella. De Catinat riensi niiden luo munkin seuraamana. Hän
+tavoitteli niitä pimeässä mutta ne olivat poissa.
+
+Silloin valtasi hänet todella epätoivo. Minne saattoi hän nyt paeta.
+Vene oli rikottu ja paaluaita oli hänen ja metsän välissä ja se oli
+irokeesien hallussa. Heidän ulinansa soi hänen korvissaan. He eivät
+vielä olleet huomanneet häntä, mutta muutaman minuutin kuluttua olivat
+he varmasti hänen kimpussaan. Äkkiä kuuli hän äänen jostakin pimeästä
+yläpuolellaan.
+
+"Annahan tänne pyssysi, poikani", sanoi ääni. "Näen muutaman pakanan
+haamun nousevan aitauksen yli."
+
+"Se olen minä, se olen minä, Amos", huusi de Catinat. "Raput alas ja
+pian, muutoin menetän henkeni aivan heti."
+
+"Olkaa varovaisia, se voi olla juoni", sanoi du Lhut'in ääni.
+
+"Eikö mitä, minä vastaan siitä", sanoi Amos, ja hetkistä myöhemmin
+tulivat raput alas, de Catinat ja munkki ryntäsivät rappuja ylös ja
+olivat tuskin saaneet jalkansa akkunalaudalle, kun parvi sotilaita
+syöksyi alakerran ovesta ja painui rantaan. Kaksi muskettia välähti
+heidän yläpuolellaan ja jotakin läiskähti kuin kala veteen, ja samassa
+olivat jo molemmat miehet turvassa ja raput nostettu takaisin ylös.
+
+Mutta kovin pieneksi oli se joukko jäänyt, joka nyt piti hallussaan
+viimeistä peräytymispaikkaa. Ainoastaan yhdeksän oli kaikkiaan jäänyt
+henkiin, lääniherra, du Lhut, molemmat amerikkalaiset, munkki, de
+Catinat, Theuriet, ja kaksi alustalaista. Haavoitettuina, kärventyneinä
+ja ruudinsavun mustaamina olivat he yhä täynnä epätoivoista taistelua
+käyvien miesten raivoisaa rohkeutta, miesten, jotka tiesivät, ettei
+kuolema voinut saapua kauheammassa muodossa, kuin mitä antautuminen
+tarjosi heille. Kiviset raput nousivat suoraan keittiöstä päähalliin ja
+ovi, jonka alaosa oli suljettu parilla patjalla, oli ainoa pääsyn
+mahdollisuus koko kerrokseen. Kiihkeä kuiskailu ja pyssyn hanojen
+naksahdukset ilmaisivat hyökkäyksen olevan tulossa.
+
+"Pankaa lyhty oven yläpuolelle", sanoi du Lhut, "niin, että se valaisee
+rappuja. Siinä ei ole ampumatilaa kuin kolmelle, mutta te voitte kaikki
+ladata ja ojentaa pyssyt ampujille. Monsieur Green, tulkaa tähän
+polvillenne viereeni ja te, Jean Duval. Jos meistä joku kaatuu, niin
+täyttäkää heti hänen paikkansa. Ja olkaa nyt valmiina, sillä nyt he
+tulevat."
+
+Kuului kimakka vihellys alhaalta ja silmänräpäyksessä olivat raput
+täynnä ryntääviä punanahkoja, heilutellen hurjasti aseitaan. Pum! pum!
+pum! paukahti kolme muskettia ja sitten vielä kaksi kertaa sarja läpi.
+Savu oli niin sakeana matalakattoisessa huoneessa, että tuskin näki
+ojentaa pyssyjä niitä innokkaasti tavoitteleville. Mutta ei ainoakaan
+irokeesi päässyt kynnykselle asti eikä astuntaa kuulunut enää
+rappusissa. Ei muuta kuin vihaista murinaa ja silloin tällöin huokaus
+alhaalta. Tarkka-ampujat olivat päässeet vaurioitta, mutta he
+lopettivat ammunnan ja odottivat savun hälvenemistä.
+
+Kun ilma selveni, näkivät he, kuinka tuhoisa heidän tulensa oli ollut
+ahtaassa käytävässä. He olivat ampuneet ainoastaan yhdeksän laukausta
+ja seitsemän intiaania loikoi pitkin suoria kivirappuja. Viisi heistä
+makasi liikkumattomina, mutta kaksi koetti vielä hitaasti ryömiä
+omiensa luo. Du Lhut ja toinen alustalainen nostivat pyssynsä ja nuo
+kaksi raajarikkoista asettuivat hiljaisiksi.
+
+"Pyhän Annan nimessä", sanoi du Lhut, ladatessaan muskettiaan. "Jos he
+saavat meidän päänahkamme, niin kyllä me olemme myyneet ne hyvällä
+hinnalla. Ainakin sata intiaanieukkoa ulvoo valitusvirttään kylässään,
+kun he saavat kuulla tämänpäiväisestä työstämme."
+
+"Niin kyllä, he eivät hevin unohda Sainte Marie'n tervetuliaisia",
+sanoi vanha aatelismies. "Minun täytyy vieläkin lausua syvän
+mielipahani siitä, rakas de Catinat'ni, että teille ja vaimollenne piti
+sattua tälläinen häiriö, käydessänne ystävällisesti minua
+tervehtimässä. Toivon, että vaimonne ja muut naiset jo ovat turvassa
+linnoituksessa."
+
+"Jumala suokoon, että niin olisi! En saa ennemmin hetkenkään rauhaa,
+kuin olen tavannut hänet."
+
+"Jos he ovat turvassa, niin voimme aamulla odottaa apua. Chambly,
+linnan päällikkö ei ole niitä miehiä, jotka jättävät toverinsa pulaan."
+
+Kortit olivat vielä hajallaan pöydän päässä, kolmittain ladottuina
+päällekkäin, sellaisina kuin ne edelliseltä illalta siihen jäivät.
+Mutta pöydällä oli jotakin muuta, joka oli paljon mielenkiintoisempaa
+heille, sillä aamiaisruokia ei oltu korjattu pois ja he olivat
+tapelleet koko päivän saamatta suupalaa tai ryyppyä. Silmä silmässä
+kuolemankin kanssa vaatii luonto saatavansa ja nälkäiset miehet kävivät
+tarmokkaasti käsiksi leipään, lampaan reiteen ja kylmään villihanheen.
+Ryhmä viinipulloja oli tarjoilupöydällä ja niiden kaulat katkesivat
+kiireessä ja sisällys valui liukkaasti alas kuivia kurkkuja. Kolme
+miestä oli aina vahdissa siitä huolimatta, sillä he olivat päättäneet,
+ettei heitä enää tavattaisi nukkumassa. Villien huuto ja kirkuminen
+kuului ylös kuin olisi kaikki metsän sudet teljetty alakertaan, mutta
+rappusissa ei käynyt ketään.
+
+"He eivät enää uudista hyökkäystään", sanoi du Lhut varmuudella, "sillä
+me annoimme heille liian ankaran opetuksen."
+
+"Mutta jos he sytyttävät talon palamaan."
+
+"Siinä tapauksessa he hämmästyvät", sanoi taloudenhoitaja. "Se on
+yhtenäistä kiveä, sekä seinät, että raput, paitsi muutamaa hirttä,
+aivan toista maata kuin nuo mökit tuolla."
+
+"Hiljaa!" huudahti Amos Green ja nosti kätensä. Kiljunta oli lakannut
+ja he kuulivat vasaran tasaista pauketta puuta vasten.
+
+"Mitä se mahtaa olla!"
+
+"Joitakin uusia koiranjuonia, varmaankin."
+
+"Olen pahoillani, mutta minun täytyy sanoa, hyvät herrat", huomautti
+lääniherra, unohtamatta kohteliaita hovitapoja, "että minun uskoni on,
+että he ovat oppineet nuoren ystävämme keinon ja avaavat nyt
+ruutitynnöreitä varastohuoneessa."
+
+Du Lhut pudisti päätään sille ajatukselle.
+
+"Punanahan tapa ei ole tuhlata ruutia", sanoi hän. "Se on aivan liian
+kallista heille, jotta he siihen ryhtyisivät. Ah kuulkaahan tuota."
+
+Melu ja ulvonta oli alkanut uudelleen, mutta siinä oli nyt aivan
+toinen, villimpi ja järjettömämpi sävy ja siihen sekaantui laulunpätkiä
+ja naurun hohotuksia.
+
+"Haa, he ovat avanneet konjakkitynnörit", huudahti du Lhut. "Kyllä he
+olivat pahoja ennestäänkin, mutta nyt heistä tulee oikein helvetin
+piruja."
+
+Hänen puhuessaan kuului taas yleinen kiljunta, mutta sen yli kuului
+armoa rukoileva ääni. Kauhu kasvoillaan katselivat piiritetyt toisiaan.
+Raskas, palavan lihan käry nousi alhaalta ja yhä tuo kammottava huuto
+ja armonanonta. Se alkoi hitaasti ja värähdellen hiljetä ja loppui
+sitten ainaiseksi.
+
+"Kuka se oli?" kuiskasi de Catinat, tuntien veren jäähtyvän suonissaan.
+
+"Luulen, että se oli Jean Corbeil."
+
+"Jumala suokoon hänen sielulleen rauhan! Hänen vaivansa ovat loppuneet
+ja soisinpa, että meilläkin olisi hänen rauhansa! Ah, ampukaa, ampukaa
+hänet!"
+
+Eräs mies oli äkkiä juossut rappujen juureen ja heilauttanut kättään,
+aivan kuin olisi heittänyt jotakin. Se oli Flaamilainen äpärä. Amos
+Greenin musketti välähti, mutta mies oli hypännyt takaisin yhtä
+nopeasti, kuin oli tullutkin. Jotakin putosi heidän keskelleen ja vieri
+lattiaa pitkin lyhdyn valossa.
+
+"Maahan! maahan! Se on pommi", huusi de Catinat.
+
+Mutta esine oli pysähtynyt du Lhut'in jalkoihin ja hän näki sen nyt
+selvästi. Hän otti vaatteen pöydältä ja peitti sen.
+
+"Se ei ole mikään pommi", sanoi hän rauhallisesti, "ja se _oli_
+Corbeil, joka kuoli äsken."
+
+Neljän tunnin ajan kuului mellastus, tanssiminen ja juominki
+varastohuoneesta, ja avatuista konjakkitynnöreistä nouseva löyhkä
+täytti ilman. Monta kertaa kehittyi villien kesken tuima tappelu ja
+riita ja näytti siltä, kuin he olisivat kokonaan unohtaneet
+yläpuolellaan olevat vihollisensa, mutta piiritetyt saivat pian
+huomata, että he olivat yhtä tarkan silmälläpidon alaisia kuin
+ennenkin. Kun Theuriet, taloudenhoitaja, meni erään ampuma-aukon ohi,
+joka oli valon kohdalla, sai hän heti kuolettavan luodin paaluaidan
+takaa ja Amos ja vanha lääniherra pelastuivat hädintuskin samanlaisesta
+kohtalosta, kunnes he viimein tukkivat kaikki muut ampuma-aukot paitsi
+ne, jotka toivat joelle päin. Siltä puolelta ei ollut mitään vaaraa ja
+kun päivä oli taas koittamassa, piti joku heistä koko ajan silmällä
+jokea, josta kaivattu apu oli odotettavissa.
+
+Hitaasti hiipi valo itäisellä taivaalla, ensin harmaana juovana, sitten
+punaisena vyönä, leviten ja laajeten kunnes se kohosi lämpimänä aaltona
+taivaan yli, punertaen vaeltavien pilvien reunat. Metsämaiden yllä
+lepäsi ohut harmaa sumu, josta mahtavat tammen latvat ylenivät kuin
+utuiset saaret usvamerestä. Valon kasvaessa repeili sumu risaisiksi
+kaistaleiksi, jotka ohentuessaan häipyivät kokonaan näkyvistä, kunnes
+aurinko nostaessaan hehkuvan reunansa itäisen metsän yli, valoi
+loisteensa lakastuvan lehdistön purppuraan ja punaan sekä virran
+sinikalvoon, joka leveänä polveili pohjoista kohti. De Catinat seisoi
+joenpuoleisessa akkunassa ja imi ahnein vedoin puitten pihkaista
+tuoksua, johon sekoittui kostean maan raskas haju, kun hänen silmiinsä
+äkkiä osui tumma pilkku joella.
+
+"Tuolla on kanootti tulossa tännepäin", huudahti hän.
+
+Silmänräpäyksessä riensivät kaikki akkunaan, mutta du Lhut juoksi
+heidän perässään ja työnsi heidät vihaisesti oven luo.
+
+"Aijotteko kuolla ennen aikojanne", sanoi hän.
+
+"Niin, niin", sanoi Efraim, joka ymmärsi hänen eleensä hyvin, vaikkei
+käsittänytkään sanoja. "Meidän täytyy jättää vahti kannelle. Amos
+poikani, jää tähän kanssani ja ole valmiina, jos he näyttäytyvät."
+
+Molemmat amerikkalaiset ja du Lhut olivat vartiossa ovella, sillä aikaa
+kuin muut pitivät silmällä lähestyvää venettä. Syvä huokaus pääsi äkkiä
+ainoalta eloonjääneeltä alustalaiselta.
+
+"Se on irokeesi-kanootti", sanoi hän.
+
+"Mahdotonta."
+
+"Valitettavasti on se niin, teidän ylhäisyytenne, ja se on sama, joka
+meni ohitsemme illalla."
+
+"Ah, sitten ovat naisemme pelastuneet."
+
+"Toivottavasti, mutta pelkään, että siinä nyt on enemmän väkeä, kuin
+siinä mennessä oli."
+
+Henkeään pidättäen odotti pieni eloonjäänneitten joukko kanoottia, joka
+tulla viiletti, niin että vaahto kokassa kuohui. He saattoivat jo
+nähdä, että siinä oli paljon väkeä mutta he muistivat, että se oli
+ottanut toisen kanootin haavoittuneet matkaan. Yhä se läheni, kunnes
+tultuaan heidän kohdalleen, kääntyi ja soutajat kohottivat aironsa,
+ratketen räikeään ivanauruun. Kanootin perä oli katsojiin päin ja he
+näkivät, että siinä istui kaksi naista. Välimatkasta huolimatta ei
+voinut erehtyä toisen kalpeitten ja toisen tummien kasvojen suhteen.
+Siinä istuivat Adele ja Onega.
+
+
+
+
+Yhdeksäsneljättä luku.
+
+KAKSI UIMARIA.
+
+
+Charles de la Noue, Sainte Marie'n lääniherra, oli karaistunut ja
+hillitty mies, mutta häneltä pääsi syvä huokaus ja katkera kirous,
+nähdessään intiaanivaimonsa omien heimolaistensa käsissä, sillä heiltä
+hän ei voinut odottaakaan armoa.
+
+Siitä huolimatta voitti hänessä taas vanha hovimies ja hän kääntyi de
+Catinat'n puoleen, lausuakseen jonkin osaaottavan sanan, kun hän
+akkunassa näki jonkun varjontapaisen vilahtavan ja samassa oli kapteeni
+hävinnyt näkyvistä. Sanaakaan lausumatta oli tämä laskenut raput alas
+ja laskeutui kuumeisella kiireellä maahan. Päästyään alas viittasi hän
+tovereilleen, että he vetäisivät raput takaisin ja heittäytyen virtaan,
+lähti uimaan kanoottia kohti. Aseettomana ja ilman minkäänlaista
+suunnitelmaa valtasi hänet ainoastaan tunne, että hänen täytyi olla
+vaimonsa rinnalla nyt, vaaran hetkellä. Johtakoon kohtalo heidät
+elämään tai kuolemaan, mutta yhdessä vaimonsa kanssa tahtoi hän sen
+kestää, vannoi hän itselleen, halkoessaan vahvoilla käsivarsillaan
+laineita.
+
+Mutta oli eräs toinenkin, jonka velvollisuuden tunto ajoi turvasta
+surman suuhun. Koko yön oli munkki vartioinut de Catinat'ta kuin
+saituri aarrettaan, ajatellen, että tuo kerettiläinen oli se
+rikkaruohon siemen, joka itäisi ja leviäisi kunnes se tukehuttaisi
+pyhän kirkon valitun yrttitarhan Kanadassa. Nähdessään hänen nyt
+rientävän tikarappuja alas, pelkäsi hän kadottavansa kalliin saaliinsa
+ja huomaamatta innoltaan vaaraa, kiiruhti hän vartioitavansa
+kintereillä maahan ja heittäytyi virtaan kymmenkunta jalkaa hänen
+jälessään.
+
+Akkunassa seisoville katselijoille tarjoutui joella harvinainen näky.
+Keskivirrassa oli intiaanien kanootti, täynnä tummia sotilaita ja
+heidän keskellään kyyristyneinä molemmat naiset. Heitä kohti ui de
+Catinat mieletöntä vauhtia, nousten vahvat hartiat joka vedolla veden
+yläpuolelle ja hänen takanaan ponnisti munkki ruskeassa hiipassaan ja
+laaja viitta veden pintaa viistäen. Hän oli kuitenkin laskenut voimansa
+liian suuriksi. Hän oli tosin hyvä uimari, mutta hänen vaatteensa
+estivät hänen liikkeitään ja painoivat häntä veden alle. Hänen vetonsa
+kävivät yhä hitaammiksi ja päänsä painui yhä alemma, kunnes hän lopulta
+kohotti kätensä taivasta kohti ja huutaen kovalla äänellä "In manus
+tuas, Domine", katosi virran pyörteisiin. Pari minuuttia senjälkeen
+näkivät he intiaanien nostavan de Catinat'n kanoottiinsa, joka heti
+kääntyi ja jatkoi matkaansa tulisella kiireellä.
+
+"Jumalani!" huudahti Amos Green. "Nyt hän on mennyttä miestä."
+
+"Olen neljänkymmenen vuoden kuluessa nähnyt yhtä ja toista, mutta
+tällaista en koskaan."
+
+Lääniherra otti hyppysellisen nuuskaa kultarasiastaan ja
+pyhkäisi takkinsa etumuksesta sille pudonneet jyväset sievällä
+pitsinenäliinallaan.
+
+"Monsieur de Catinat teki, kuten ranskalaisen jalosukuisen tulee",
+sanoi hän. "Jos jaksaisin uida, niinkuin kolmekymmentä vuotta sitten,
+niin olisin tehnyt hänelle seuraa." Du Lhut pudisti päätään ja vilkasi
+puhujaan. "Meitä on nyt vain kuusi jäljellä", sanoi hän. "Pelkään, että
+heillä taas on jokin juoni mielessään, kun he ovat niin hiljaa."
+
+"He ovat lähdössä pois", huusi alustalainen, joka tähysteli eräästä
+sivuakkunasta. Mitä tuo saattaa merkitä! Pyhä neitsyt, onko
+mahdollista, että olemme pelastuneet? Katsokaa, kuinka he tungeksivat
+puitten lomitse. Nyt juoksevat he kanooteilleen ja he heiluttelevat
+aseitaan ja osoittelevat sormillaan."
+
+"Tuo sekarotuinen piru on heidän joukossaan", sanoi Efraim.
+"Haluaisinpa koettaa pyssyäni häneen, ellei se olisi ruudin ja lyijyn
+haaskausta."
+
+"Olen osannut maaliin pitemmältäkin matkalta", sanoi Amos, asettaen
+pyssynsä kapeaan, akkunan eteen tehdyssä suojalaitteessa olevaan
+rakoon. "Antaisinpa ensivuoden kauppatuloni, jos saisin hänet
+kaatumaan."
+
+"Se on neljäkymmentä jalkaa pitempi matka, kuin mitä minun pyssyni
+kantaa", huomautti du Lhut. "Mutta olen nähnyt englantilaisten ampuvan
+sellaiselta matkalta useinkin."
+
+Amos tähtäsi tarkkaan, tukien asettaan akkunalautaa vasten ja laukasi.
+Pieni joukko kohotti ilonhuudon, sillä Flaamilainen äpärä kaatui. Mutta
+samassa oli hän taas jaloillaan ja pui uhmaten nyrkkiään akkunassa
+olijoille.
+
+"Piru vieköön", huudahti Amos katkerasti englannin kielellä. "Ammuin
+häntä vaillinaisella kuulalla. Yhtä hyvin olisin voinut heittää häntä
+kivellä."
+
+"Ei, Amos poikani, älä kiroo, vaan lasketa häntä vielä kerran ja vähän
+voimakkaammalla annoksella, jos vain aseesi kestää."
+
+Eränkävijä sulloi pyssyynsä täyden panoksen ja valitsi täysin pyöreän
+kuulan pussistaan, mutta kun hän taas haki häntä tähtäimeensä, oli sekä
+hänen maalinsa, että muutkin intiaanit kadonneet näkyvistä. Joella
+lensi yksinäinen, vankeja kuljettava kanootti parinkymmenen airon
+soutamana, kuin tuulispää, mutta muita vihollisia ei näkynyt missään.
+He olivat kadonneet kuin paha unennäkö. Kolkkona seisoi kuulien
+seulaksi lävistämä aitaus, sen sisäpuolella makasivat kymmenet ruumiit
+liikkumattomina ja ympäristössä törröttivät poltetut katottomat mökit,
+mutta äänetön metsä paistatteli aamuauringon loisteessa niin
+rauhallisena ja tyynenä, kuin ei sen kätköissä koskaan mitään
+paholaisvoimia olisi ollutkaan.
+
+"Hitto vie, luulenpa että he ovat menneet menojaan", sanoi lääniherra.
+
+"Pitäkää varanne, ettei se vain ole jokin koiranjuoni", sanoi du Lhut.
+"Miksi he pakenisivat kuuden miehen edestä, kun he ovat voittaneet
+kuusikymmentä."
+
+Mutta alustalainen oli katsellut toisesta akkunasta ja yht'äkkiä hän
+laskeutui polvilleen, nosti kätensä ylös ja mutisi rukouksia ja
+kiitosvirsiä. Hänen viisi toveriaan riensivät huoneen poikki ja
+päästivät raikuvan riemunhuudon. Joen yläosan täytti kokonaan
+kanoottilaivasto, jonka varusteista ja muskettien piipuista auringon
+valo heijasti kuin pieniä salaman välähdyksiä. He saattoivat jo erottaa
+säännöllisten joukkojen valkoiset takit, eränkävijäin ruskeat puserot
+ja huronien ja algonkiinien kirjavat värit. He lähenivät, lisääntyen
+joka hetki ja leviten joen rannasta toiseen, samalla kun poistuvasta
+irokeesikanootista näkyi enää vain pieni piste, joka pian katosi
+kokonaan puitten varjoon. Muutaman hetken kuluttua olivat eloonjääneet
+taistelijat jo rannalla, heilutellen lakkejaan ilmassa ja samassa
+suhahtivat myös heidän pelastajiensa ensimmäiset kanootit rantakiville.
+Etimmäisen kanootin perässä istui pieni, ryppyinen, suurella
+tekotukalla varustettu mies, joka piti kultakahvaista miekkaa
+polvillaan. Heti kun köli tapasi pohjaan, hyppäsi hän matalaan veteen
+ja kiiruhti kahlaten lääniherran luo ja heittäytyi hänen kaulaansa.
+
+"Rakas Charlesini", huudahti hän, "Sinä olet puolustanut taloasi
+sankarillisesti. Mitä, vain kuusi miestä jäljellä. Sehän on ollut
+veristä työtä."
+
+"Tiesin, ettet jättäisi toveriasi pulaan, Chambly. Olemme pelastaneet
+talon, mutta meidän tappiomme ovat hirvittävät. Poikani on kaatunut ja
+vaimoni on siinä intiaanikanootissa, jonka näit soutavan edelläsi."
+
+St. Louisin linnan komentaja puristi ystävänsä kättä äänettömänä.
+
+"Toiset pääsivät onnellisesti perille", sanoi hän vihdoin. "Yksi
+kanootti vain joutui intiaanien käsiin, airon katkeamisen vuoksi. Kolme
+heistä hukkui ja kaksi joutui vangiksi. Toinen oli eräs ranskalainen
+rouva, mikäli ymmärsin ja toinen oli sinun vaimosi."
+
+"Niin, ja he ovat ottaneet hänen miehensä myöskin."
+
+"Voi ihmisparkoja! Mutta jos jaksat ystävinesi tulla kanssamme, niin
+lähdemme ajamaan heitä takaa hetkeäkään viivyttelemättä. Kymmenen
+miestäni jäävät vartioimaan taloasi, joten sinä voit saada heidän
+kanoottinsa. Hyppää siihen ja rientäkäämme heidän jälkeensä, sillä
+siellä on varmasti kysymys elämästä tai kuolemasta."
+
+
+
+
+Neljäskymmenes luku.
+
+LOPPU.
+
+
+Irokeesit eivät olleet kohdelleet pahasti de Catinat'ta, nostettuaan
+hänet kanoottiin. Heille oli täydelleen käsittämätöntä, että mies
+saattoi vapaaehtoisesti lähteä turvallisesta paikasta ja heittäytyä
+heidän käsiinsä. He pitivät häntä hulluna ja se herätti heissä pelkoa
+ja kunnioitusta, kuten tavallista villien kesken. He eivät edes
+sitoneet hänen käsiään, sillä eihän hän yrittäisi karata, kun kerran
+oli vapaasta tahdostaan tullutkin. Kaksi sotilasta tarkasti vain, oliko
+hän aseistettu ja sitten hänet jätettiin molempien naisten väliin,
+kanootin viilettäessä rantaa kohti, viemään sanaa muille St. Louis'in
+varusväen tulosta. Sitten se taas lähti liikkeelle ja pakeni nopeasti
+virran keskiuomassa. Adele oli kalmankalpea ja hänen kätensä oli kylmä
+kuin marmori, kun hänen miehensä otti sen omaansa.
+
+"Rakkaani", kuiskasi hän, "kerro minulle, miten on laitasi. Eihän sinua
+vain ole pahoinpidelty."
+
+"Oh, Amory, miksi tulitkaan, miksi tulitkaan, Amory! Luulen, että
+olisin kestänyt mitä hyvänsä, mutta jos he nyt tekevät sinulle pahaa,
+niin käy se minulle ylivoimaiseksi."
+
+"Kuinka olisin voinut jäädä sinne, kun tiesin että olit heidän
+käsissään. Olisin tullut hulluksi!"
+
+"Oh, ainoa lohdutukseni oli tieto, että sinä olit turvassa."
+
+"Ei, ei, olemme yhdessä jo kestäneet niin paljon, että emme enää voi
+erota. Mitäpä kuolema on, Adele! Miksi sitä pelkäisimme!"
+
+"Minä en sitä pelkää."
+
+"En minäkään. Kaikkihan käy, niinkuin Jumala tahtoo ja mitä hän tahtoo,
+on lopultakin paras. Jos jäämme elämään, niin on meille tämäkin muisto
+yhteisenä. Jos taas kuolemme, niin käymme käsikädessä uuteen elämään.
+Rohkeutta siis vain, rakkaani, niin on kaikki hyvin."
+
+"Sanokaa, monsieur", sanoi Onega, "onko mieheni vielä elossa."
+
+"On, hän on elossa ja voi hyvin."
+
+"Se on hyvä. Hän on suuri päällikkö ja minä en ole koskaan katunut
+sitä, että menin naimisiin vierasheimolaisen kanssa. Mutta poikani! Ah,
+kukapa antaa minulle poikani takaisin! Hän oli kuin nuori koivu, niin
+sorja ja voimakas! Kukapa hänelle riitti juoksussa, tai hypyssä. Eikä
+kukaan voittanut häntä uinnissa. Ennenkuin tämä aurinko uudelleen
+paistaa, olemme jo kaikki kuolleet ja minä saan pian nähdä poikani
+taas."
+
+Irokeesit soutivat, kunnes pääsivät runsaan kymmenen virstaa Sainte
+Marie'sta. Sitten he ohjasivat kanootin pieneen lahdelmaan omalla
+puolellaan jokea, hyppäsivät maihin ja vetivät vankinsa perässä.
+Kahdeksan miestä kantoi kanoottia jonkun matkaa rannasta ja
+piiloittivat sen metsään kahden kaatuneen puun väliin sekä peittivät
+sen oksilla ja lehdillä. Lyhyen neuvottelun perästä lähtivät he
+vaeltamaan metsän läpi. He kulkivat jonossa, kuljettaen vankeja
+keskellään. Heitä oli kaikkiaan viisitoista miestä, joista kahdeksan
+kulki edellä ja seitsemän perässä. Heillä oli jokaisella musketti ja
+ollen nopeita kuin hirvet, ei karkaamista voinut ajatellakaan. Vankien
+täytyi seurata mukana ja odottaa kärsivällisesti, mitä tulevaisuus
+mukanaan toi.
+
+Koko päivän kesti surullista matkaa. He kulkivat suurten rämeiden
+poikki, kiersivät sinivetisiä metsäjärviä, missä kurjet levittelivät
+siipiään heidän lähestyessään tai painuivat metsän syvänteisiin, jossa
+ainainen hämärä vallitsi ja jossa putoilevat pähkinät ja maiskuttelevat
+oravat olivat ainoat äänen aiheuttajat. Onega oli kestävä kuin intiaani
+konsanaan, mutta Adele, huolimatta tottuneisuudestaan edellisiltä
+matkoiltaan, oli aivan väsynyt ennen iltaa. De Catinat tunsikin sen
+vuoksi suurta helpotusta, kun puitten lomasta äkkiä välähti suuri
+valkea ja he tulivat intiaanien leirille, jonne suurin osa Sainte
+Marie'sta karkoitetuista sotilaista oli kokooontunut. Täällä oli myös
+joukko intiaani-vaimoja, jotka mohawk- ja cajaga-kylistä olivat
+saapuneet sinne, ollakseen lähempänä miehiään. Joukko majoja oli
+kyhätty ympyrään ja kunkin edustalla paloi tuli, jolla puiselle
+kolmijalalle asetetussa kattilassa kiehui iltaruoka. Kaiken keskustassa
+oli risuista tehty suuri valkea, sekin ympyrän muotoon, joten sen
+sisään jäi noin kahdentoista jalan laajuinen vapaa ala. Keskelle
+ympyrää oli pystytetty paalu ja siihen oli sidottu jotakin, joka oli
+täynnä punaisia ja mustia läikkiä. De Catinat astui nopeasti Adele'n
+eteen, estääkseen häntä näkemästä tuota pelottavaa näkyä, mutta se oli
+jo myöhäistä. Adele'a värisytti ja hän vetäisi syvään henkeä, mutta ei
+päästänyt ääntäkään.
+
+"He näkyvät jo alkaneen", sanoi Onega tyynesti. "Niin, kohta tulee
+sitten meidän vuoromme ja me näytämme heille, että osaamme kuolla."
+
+"He eivät ole vielä pahoinpidelleet meitä", sanoi de Catinat. "Ehkäpä
+he pitävät meitä panttivankeina tai vaihtoa varten."
+
+Onega pudisti päätään. "Älkää pettäkö itseänne sellaisilla toiveilla",
+sanoi hän, "kun he ovat olleet niin ystävällisiä teitä kohtaan,
+merkitsee se vain sitä, että teidät on säästetty kidutettavaksi.
+Vaimonne naitetaan jollekin päällikölle, mutta meidän on kuoltava,
+sillä te olette sotilas ja minä taas liian vanha vaimoksi."
+
+Naimisiin irokeesin kanssa! Nuo hirvittävät sanat koskivat kummankin
+sydämeen kovemmin kuin kamalimmankaan kuolon ajatus. De Catinat'n pää
+vaipui rinnalle ja hän olisi kaatunut, ellei Adele olisi tukenut häntä
+käsivarsillaan.
+
+"Älä pelkää, rakas Amory", kuiskasi hän.
+
+"Käyköön miten hyvänsä, mutta se ei ainakaan tapahdu, sillä vannon,
+etten elä kauemmin kuin sinäkään. Ei, olkoon synti tai ei, mutta ellei
+kuolema tule minun luokseni, niin menen minä sen luo."
+
+De Catinat katsoi Adele'n lempeitä kasvoja, joilla nyt kuvastui luja,
+peruuttamaton päätös. Hän tiesi, että hän oli toimiva sanojensa mukaan,
+ja että he, käyköön muuten miten tahansa, ainakin säästyisivät tältä
+viimeiseltä häväistykseltä. Ei hän koskaan olisi voinut kuvitella, että
+varmuus hänen vaimonsa kuolemasta saattaisi täyttää hänet sellaisella
+riemulla!
+
+Heidän saapuessaan irokeesileiriin, ryntäsivät vaimot ja sotilaat
+heitä kohti ja he joutuivat astumaan irvistelevien ja ivaavien,
+inhoittavanaamaisten villien muodostamaa kujaa. Heidän vartijansa
+johdattivat heidät tuon roskajoukon läpi ja veivät heidät sitten
+erääseen syrjässä olevaan majaan. Se oli muuten tyhjä, paitsi että sen
+seinillä riippui pajunvitsoista valmistettuja kalanpyydyksiä ja eräässä
+nurkkauksessa oli kurkkuvarasto.
+
+"Päälliköt saapuvat kohta ja päättävät kohtalostamme", sanoi Onega.
+"Tuolla he jo tulevatkin ja saatte pian nähdä, että olin oikeassa,
+sillä tunnen hyvin kansani tavat."
+
+Hetkistä myöhemmin tulikin vanha sotapäällikkö, seurassaan kaksi
+nuorempaa urosta sekä tuo puolihollantilainen irokeesi, joka oli
+johtanut äskeistä hyökkäystä ja asettuen oven suuhun, katseli hän
+vuoroon kutakin vankia, mutisten heille omituisia kurkkuääniään.
+Haukan, suden, karhun ja kyyn totem'it osoittivat, että kukin heistä
+edusti kansansa viittä mahtavaa heimoa. Flaamilainen äpärä poltteli
+kivistä piippua ja puhui heistä enimmän, ilmeisesti väitellen toisen
+nuoremman villin kanssa joka lopulta näytti taipuvan hänen
+mielipiteeseensä. Viimein ärähti vanha päällikkö muutaman tuiman sanan
+ja asia näytti saaneen ratkaisunsa.
+
+"Ja sinä kaunottareni", sanoi sekarotuinen ranskaksi, kääntyen Onegan
+puoleen, "sinä olet tänäyönä saava oppia, mitä omaa kansaansa vastaan
+asettuminen merkitsee."
+
+"Sinä sekarotuinen epäsikiö", vastasi peloton vanha nainen, "sinun
+pitäisi ottaa lakki päästäsi puhutellessasi minua, jonka suonissa
+virtaa onondagain jalointa verta. Oletko sinäkin sotilas, joka et
+tuhannen miehen kanssa pysty tunkeutumaan taloon, jota kourallinen
+maanmiehiä puolustaa! Eipä ole ihme, jos isäsi kansa on sinut hylännyt!
+Mene takaisin peltoja kitkemään ja leikkimään luumukivillä, sillä
+jonakin päivänä saatat metsissä kohdata miehen, ja siten tuottaa häpeää
+sille kansalle, joka on ottanut sinut omakseen!"
+
+Sekarotuisen häijyt kasvot tulivat harmaiksi hänen kuunnellessaan
+pilkallisia sanoja, joita vanki hänelle sähisi. Hän astui häntä kohti
+ja tarttuen hänen oikeaan käteensä, tunki hänen etusormensa palavaan
+piippuun. Onega ei yrittänytkään vetää pois sitä, vaan istui kasvot
+värähtämättä kokonaisen minuutin, katsellen avonaisesta ovesta
+ilta-auringon iloa ja pientä juttelevaa intiaaniryhmää sen edustalla.
+Sekarotuinen tarkkasi häntä ahneesti kuullakseen valituksen tai
+nähdäkseen tuskan ilmeen hänen kasvoillaan, mutta kirosi lopulla
+pettyneenä ja heittäen käden alas, astui ulos majasta. Onega työnsi
+hiiltyneen sormensa poveensa ja nauroi.
+
+"Hän on täydellinen hölmö", sanoi hän. "Ei hän edes osaa kiduttaa. Minä
+olisin saanut hänet itkemään, siitä olen varma. Mutta te, monsieur,
+olette kovin kalpea."
+
+"Sen vaikutti ehkä tuo pirullinen näky. Ah, jospa pääsisin hänen
+kanssaan kahdenkesken. Hän saisi varmaan maksaa tuon sydänverellään."
+
+Intiaaninainen näytti hämmästyneeltä.
+
+"Minusta tuntuu kummalliselta", sanoi hän, "että ajattelette sitä, mitä
+minulle tapahtuu, vaikka olette itse samassa kadotuksessa. Mutta meitä
+odottaa mainitsemani kohtalo."
+
+"Ah."
+
+"Te ja minä kuolemme paalussa. Vaimonne annetaan tuolle koiralle, joka
+juuri lähti tästä."
+
+"Adele, Adele! mitä minä teen." Hän repi tukkaansa voimattomuudessaan
+ja raivossaan.
+
+"Ei, älä pelkää Amory, rohkeuteni ei petä minua. Mitä merkitystä on
+kuoleman tuskalla, kun se meidät yhdistää?"
+
+"Nuorempi päällikkö puhui teidän puolestanne, monsieur, huomauttaen,
+että _Mitche Manitou_ oli lyönyt teitä hulluudella, kuten selvästi
+voi huomata siitä, että vapaaehtoisesti uitte heidän kanootilleen ja
+että rutto varmasti puhkeaisi heidän kansansa keskuuteen, jos teidät
+sidottaisi paaluun. Mutta tuo sekarotuinen selitti, että rakkaus usein
+ilmeni hulluutena valkonaamojen keskuudessa ja että se oli vain se,
+joka teidätkin oli saattanut heittäytymään virtaan."
+
+De Catinat huokasi rukouksen, että hän voisi kohdata kuoleman, kuten
+sotilaan ja miehen sopi.
+
+"Milloin se tapahtuu?" kysyi hän.
+
+"Nyt, aivan kohta. He menivät juuri panemaan kaikki kuntoon. Mutta
+teillä on vielä aikaa, sillä minut kidutetaan ensin."
+
+"Amory, Amory, emmekö voisi kuolla yhdessä nyt!" huudahti Adele,
+kietoen käsivartensa miehensä kaulaan. "Jos se on synti, niin saamme
+sen varmaan anteeksi. Lähtekäämme heti ja jättäkäämme nämä hirvittävät
+ihmiset ja tämä julma maailma, päästäksemme sinne, missä rauha
+vallitsee."
+
+Intiaanirouvan silmät leimahtivat ilosta.
+
+"Te olette puhunut oikein, Valkea lilja", sanoi hän. "Miksipä odottaa,
+milloin he suvaitsevat kiduttaa teitä. Katsokaa, tuolla loimuaa jo
+heidän valkeansa puitten kylkiä valaisten ja voitte kuulla niitten
+ulvonnan, jotka janoovat vertanne. Jos kuolette oman kätenne kautta,
+niin ryöstätte heiltä mieluisan näytännön ja päällikkö menettää
+morsiamensa. Ja siten tulee teistä lopulta voittaja ja heistä voitetut.
+Olette puhunut oikein, Valkea lilja, siten menettelette oikein."
+
+"Mutta miten suoritamme sen?"
+
+Onega vilkasi molempiin sotilaisiin, jotka oli pantu ovelle vartioimaan
+heitä. He olivat kääntyneet poispäin vangeistaan, nähdäkseen
+mieltäkiinnittävät valmistukset tulossa olevaan kauhistuttavaan
+näytökseen. Sitten hän pisti kätensä syvälle avaraan puseroonsa ja veti
+esille pienen, kaksipiippuisen pistoolin, kaksine hanoineen, joilla oli
+siivekkään ratsumiehen muoto. Se näytti varsin leikkikalulta, niin
+sievä ja lukemattomilla kiemuroilla ja leikkauksilla se oli koristettu
+Se olikin Pariisin hienoimmasta asepajasta lähtöisin ja kauneutensa
+vuoksi lääniherra sen viime käynnillään Quebec'issä oli ostanutkin. Nyt
+se saattoi olla hyödyksikin, sillä sen molemmat piiput olivat ladatut.
+
+"Aioin käyttää sitä itse", sanoi Onega, pistäessään sen salaa de
+Catinat'n käteen, "mutta olen nyt päättänyt näyttää heille että voin
+kuolla, kuten oikean onondagan tulee ja että ansaitsen heidän
+suurimpien päälliköittensä veriheimolaisuuden. Ottakaa se, sillä
+vannon, etten käytä sitä muuhun kuin mahdollisesti lävistääkseni tuon
+sekarotuisen sydämen."
+
+Ilon puna peitti de Catinat'n kasvot hänen puristaessaan pienen aseen
+käteensä. Tässä oli vihdoin avain rauhan porttien avaamiseen. Adele
+nojasi poskeaan hänen olkapäähänsä ja naurahti mielihyvästä.
+
+"Annathan minulle anteeksi, rakkaani", kuiskasi de Catinat.
+
+"Anteeksi! Siunaan sinua ja rakastan sinua koko sydämelläni ja
+sielullani. Syleile minua, rakas, ja rukoile, ennenkuin teet sen."
+
+He olivat yhdessä laskeutuneet polvilleen, kun majaan astui kolme
+sotilasta ja lausuivat muutamia lyhyitä sanoja sukulaisnaiselleen. Hän
+nousi hymyillen.
+
+"He odottavat minua", sanoi hän, "saatte nähdä, Valkea lilja ja te
+monsieur, kuinka hyvin tiedän, miten minun asemassani olevan tulee
+kuolla. Jääkää hyvästi ja muistakaa Onegaa."
+
+Hän hymyili taas ja poistui majasta kolmen vartijansa keskellä,
+varmoin, nopein askelin kuten kuningatar, joka astuu valtaistuimelleen.
+
+"Nyt Amory!" kuiskasi Adele, ummistaen silmänsä ja kietoutuen yhä
+lähemmä miestään.
+
+Hän kohotti pistolin, mutta sitten hän äkkiä laski sen taas, vetäen
+lyhyen ihmetystä ilmaisevan henkäyksen ja jäi polvilleen, tuijottamaan
+korkeaan puuhun, joka näkyi avonaisesta majan ovesta.
+
+Se oli suuri, erittäin vanha ja risaisen näköinen puu, jonka kuori
+riippui pitkissä suikaleissa ja koko runko oli sammalen ja sienien
+peitossa. Noin kymmenen jalan korkeudessa maasta haarautui se kahdeksi
+ja täten muodostuneessa haarukassa oli äkkiä näkynyt suuri punainen
+käsi, joka mielettömästi heiluen teki voimakkaasti kieltäviä liikkeitä.
+Seuraavassa tuokiossa, vankien ylen ihmeissään tuijottaessa puuhun,
+katosi käsi rungon taakse ja sen tilalle ilmestyivät ihmiskasvot, jotka
+yhtä päättävästi jatkoivat kieltävää liikettään. Mahdotonta oli jäädä
+epätietoisuuteen, kenen nuo mahonginväriset, ryppyiset kasvot, tuuheat
+kulmakarvat ja vilkuilevat silmät olivat. Sehän oli kapteeni Efraim
+Savage Bostonista.
+
+Heidän siinä ihmetellessä ja tuijottaessa kuului äkkiä kimakka vihellys
+metsän syvyydestä ja silmänräpäyksessä syöksyi joka pensas ja tiheikkö,
+joka puuntausta ja vesakko tulta ja savua ja muskettien pauke kiiri
+ympäri aukeaman, lennättäen vinkuvan kuulasateen kiljuvien villien
+keskelle. Veren jano oli vietellyt irokeesien vartijat katsomaan
+vankien kuolemaa ja kun kanadalaiset hyökkäsivät intiaanien kimppuun,
+jäivät he kaikki tulikehän sisään. He syöksyivät suin päin ensin
+yhtäälle, sitten toisaalle, mutta joutuivat joka puolella surman
+suuhun, kunnes vihdoin löysivät jonkin heikomman kohdan, josta sitten
+osa pääsi, kuin lampaat veräjästä. He jatkoivat mielettöminä pakoaan
+metsän pimentoihin kuulien suhistessa korvien ympärillä, kunnes taas
+vihellys kutsui eränkävijät ja sotilaat takaa-ajosta.
+
+Mutta yksi villi ennätti vielä tehdä tihujaan. Flaamilaisen äpärän
+voitti kostonhimo kuoleman uhallakin. Hyökäten Onegan kimppuun, upotti
+hän sotakirveensä hänen päähänsä ja ulvoen sotahuutoaan ja heiluttaen
+veristä asettaan riensi hän sitten majaan, missä vangit yhä olivat
+polvillaan. De Catinat näki hänen tulevan ja mieletön ilo loisti hänen
+silmistään. Hän nousi mennäkseen häntä vastaan ja kun sekarotuinen
+hyökkäsi sisään, laukasi hän pistoolinsa molemmat piiput hänen
+kasvoihinsa. Samalla syöksyi joukko kanadalaisia kiemurtelevien
+ruumiiden yli, vangit tunsivat lämpimäin ystävällisten käsien
+puristavan omiaan ja nähdessään Amoksen, Efraimin ja du Lhut'in tutut
+ja hymyilevät kasvot, tiesivät he että rauhan aika lopultakin oli
+heille koittanut.
+
+Täten loppuivat pakolaisten matkan vaivat, sillä sen talven viettivät
+he levossa St. Louis'n linnan hoivissa ja keväällä, kun irokeesit
+olivat siirtäneet sodankäyntinsä St. Lawrence-joen yläjuoksun maille,
+saattoivat he painua etelään englantilaisiin siirtomaihin ja sieltä
+jatkaa Hudson-jokea myöten New Yorkiin, missä heitä Amoksen kotiväen
+puolelta odotti lämmin vastaanotto.
+
+Yhteiset muistot ja yhdessä kestetyt vaarat olivat liittäneet molemmat
+nuoret miehet niin läheisiksi ystäviksi, että he pian perustivat
+yhteisen turkisliikkeen ja ranskalaisen nimi tuli lopulta yhtä
+yleisesti tunnetuksi Maine'n vuorimaissa ja Alleghanyn rinteillä, kuin
+se aikonaan oli ollut Versailles'n _salongeissa_ ja käytävillä.
+Aikanaan rakensi de Catinat talon Staten Islandiin, jonne moni hänen
+uskonveljensä oli asettunut ja runsaan osan vuosivoitostaan uhrasi hän
+auttaakseen köyhyyden kanssa kamppailevia hugenottiystäviään. Amos
+Green nai hollantilaisen tytön Schenectady'sta ja kun tästä ja
+Adele'sta tuli eroamattomat ystävät, oli avioliitto omiaan yhä
+tiukentamaan sitä rakkauden sidettä, joka molempien perheiden välillä
+vallitsi.
+
+Mitä kapteeni Efraim Savage'iin tulee, niin palasi hän onnellisesti
+rakkaaseen Bostoniinsa ja toteutti kunniahimoisen toiveensa,
+rakentamalla itselleen sievän talon tiileistä korkealle paikalle
+kaupungin pohjoisosassa, josta hän saattoi seurata laivaliikettä
+virralla ja lahdenpoukamassa. Siinä hän eli kaupunkilaistensa suuresti
+kunnioittamana. Hänestä tuli valitsija- ja neuvosmies ja hänen
+komennettavakseen uskottiin komea sotalaiva, kun sir William Phips teki
+hyökkäyksensä Quebec'ia vastaan ja huomasi, ettei vanhaa jalopeuraa,
+Frontenac'ia, niinkään ajettu pesästään. Ja niin eli vanha merimies,
+kaikkien arvossapitämänä, aina hyvän matkaa seuraavalle vuosisadalle,
+jolloin hän jo hämärtävillä silmillään saattoi nähdä jotakin maansa
+nousevasta suuruudesta.
+
+Sainte Marie'n läänikartano oli pian saatettu entiseen kukoistukseen,
+mutta sen herra oli vaimonsa ja poikansa menettämisen jälkeen muuttunut
+mies. Hän tuli hoikemmaksi, tuimemmaksi vähemmän inhimilliseksi ja oli
+yhtenään johtamassa partioita, jotka tunkeutuivat syvälle irokeesien
+metsiin ja jotka voittivat itse villitkin julmuudessa. Vihdoin koitti
+päivä, jolloin ei hän eikä yksikään hänen seuralaisistaan enää
+tuollaiselta retkeltä palannut. Monta kammottavaa salaisuutta kätkevät
+nuo suuret, hiljaiset metsät poveensa ja Charles de la Noue'n, Sainte
+Marie'n lääniherran kohtalo on yksi niistä.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 79037 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0b3a0a4
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1 @@
+[Project Gutenberg](https://www.gutenberg.org) public repository for eBook [#79037](https://www.gutenberg.org/ebooks/79037)