Initial commit of ebook 78997 filesHEADmain

1 files changed, 5517 insertions, 0 deletions

diff --git a/78997-0.txt b/78997-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..98248c4
--- /dev/null
+++ b/78997-0.txt
@@ -0,0 +1,5517 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78997 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+RIKOTTU RUUKKU
+
+Huvinäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+HEINRICH von KLEIST
+
+
+
+Suomentanut
+
+J. Siljo
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto,
+1916.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+WALTER, oikeusneuvos.
+AADAM, kylätuomari.
+LICHT, kirjuri.
+ROUVA MARTTA RULL.
+EEVA, hänen tyttärensä.
+VEIT TÜMPEL, talonpoika.
+RUPRECHT, hänen poikansa.
+ROUVA BRIGITTA.
+Palvelija, poliisi, piikoja j.n.e.
+
+Tapahtumapaikka: alankomaalainen kylä likellä Utrechtia.
+
+
+ENSIMÄINEN KOHTAUS.
+
+    Näyttämö: käräjätupa.
+    Aadam (istuu sidellen säärtään). Licht (tulee sisään).
+
+LICHT.
+
+Oh hemmetissä! Mitä, kuoma Aadam,
+on tapahtunut? Kuink' on laitanne?
+
+AADAM.
+
+Kas, tuiskahtaakseen tarvitsee vain jalat;
+mi tuisku lattian on liukkaaks saanut?
+Ma tuohon tuiskahdin; vaan kukin kantaa
+kompastuskiven tuhman itsessään.
+
+LICHT.
+
+Ee, ystävä, vai kantaa kiven kukin —?
+
+AADAM.
+
+Niin, itsessään!
+
+LICHT.
+
+Vie hiiteen!
+
+AADAM.
+
+Mitäs, mitäs —?
+
+LICHT.
+
+Es'isistänne eräs, kevytkenkä,
+alussa aikojen jo lankesi,
+ja lankeemuksesta pääs maineeseen;
+te ette kai —?
+
+AADAM.
+
+No?
+
+LICHT.
+
+Samoin —?
+
+AADAM.
+
+Minä —? Mitä —?
+Mä tähän lankesin, sen sanoinhan.
+
+LICHT.
+
+Tuo ei vain vertauskuva ole?
+
+AADAM.
+
+Ei, ei!
+Lie ollut paha nähdä kuva se.
+
+LICHT.
+
+Ja milloin sattui tapaturma tuo?
+
+AADAM.
+
+Juur' äsken, kun ma nousen vuoteestani.
+Viel' aamulaulua mä hyräilen,
+niin jopas aamun helmaan hoiperran,
+ja ennenkuin mä päivää ehdin alkaa,
+mult' on jo Herra Isä jalan taittaa.
+
+LICHT.
+
+Ja vielä vasen jalka sattui?
+
+AADAM.
+
+Vasen?
+
+LICHT.
+
+Tuo tukeva?
+
+AADAM.
+
+Niin oikein!
+
+LICHT.
+
+Armias!
+Ilmankin vaivoin polkee synnin teitä.
+
+AADAM.
+
+Häh, jalka! Vaivoin?
+
+LICHT.
+
+Kämpä!
+
+AADAM.
+
+Kämpäkö?
+Ei jalka toinen kämpyrämpi toista.
+
+LICHT.
+
+Oh, vääryyttä nyt oikealle teette.
+Noin paljon jalka oikea — ei paina,
+ja halull' etsii liukkaat tiet.
+
+AADAM.
+
+Ohoo!
+Ei toinen jää, jos toinen kuinka rientää.
+
+LICHT.
+
+Ja mikä kehno runtoi kasvonne?
+
+AADAM.
+
+Mun kasvoni?
+
+LICHT.
+
+Niin, ette tiedä kai —?
+
+AADAM.
+
+En lempo vie — minnäköiset siis on ne?
+
+LICHT.
+
+Minnäköiset?
+
+AADAM.
+
+Niin, kuoma.
+
+LICHT.
+
+Kamalat!
+
+AADAM.
+
+Selittäkäähän!
+
+LICHT.
+
+Nyljetyt ne on,
+hui hirmu! Poskesta on poissa pala,
+vaa'alla punnittava kerrassaan.
+
+AADAM.
+
+Voi helperi!
+
+LICHT (tuo peilin).
+
+Täst' itse tutkikaa.
+Ei lammas, koirain hätyyttämä, jätä
+enemmän villaa orjantappuroihin
+kuin teilt' on lihaa jäänyt — hiis ties minne.
+
+AADAM.
+
+Hm, niin! Niin on! Ei näytä kauniilta.
+Nenäänkin sattunut on.
+
+LICHT.
+
+Silmään myös.
+
+AADAM.
+
+Ei silmään, kuoma!
+
+LICHT.
+
+Onpas, poikkipäin
+on tuossa verijuomu, Herra nähköön,
+kuin hullu rättäri ois hotaissut.
+
+AADAM.
+
+Sattuipa silmän päälle! — Nähkääs nyt,
+nyt vasta tämän kaiken havaitsen.
+
+LICHT.
+
+Niin, sattuu niinkin taiston tuoksinassa.
+
+AADAM.
+
+Hoo, taiston! — Taistelin, jos niiksi tulee,
+luon' uunin lemmon pukinpäätä vastaan:
+menetän tasapainon, hapuilen
+kuin tukehtuva ympärillän' ilmaa,
+käyn kiinni housuihin, jotk' illalla
+valumaan heitin kuivuuriu'ulle —
+niin, nähkääs, tartun niihin, aion, hölmö,
+pidellä kiinni niistä, — riuku katkee,
+ja minä, riuku, housut, hupsis vain!
+Ja otsalautani ma pahoin pusken
+päin uunin kuvetta, ja juuri siihen,
+jost' esiin pukki päänsä ojentaa.
+
+LICHT (nauraa).
+
+Oh oivaa!
+
+AADAM.
+
+Lempo!
+
+LICHT.
+
+Teille ensimäinen
+Aatamin-lankeemus se vuoteest' oli!
+
+AADAM.
+
+Niin, Herra Jee! — Mut kysyähän aioin uutisia.
+
+LICHT.
+
+Niin, uutisia! Kehno periköön,
+jopahan olin unhoittaa ne.
+
+AADAM.
+
+Mitä?
+
+LICHT.
+
+Arvaamatonta vierasta on teidän
+Utrechtist' odotettava.
+
+AADAM.
+
+Ohoo!
+
+LICHT.
+
+Niin, herra Oikeusneuvos tulee.
+
+AADAM.
+
+Kuka?
+
+LICHT.
+
+Utrechtist' Oikeusneuvos, herra Walter.
+Hän tarkastusta pitäin matkustaa,
+ja tääll' ois hänen oltava jo tänään.
+
+AADAM.
+
+Jo tänään! Houritteko?
+
+LICHT.
+
+Enpä maar!
+Hän eilen Hollan rajakyläss' oli
+ja siellä tarkasti jo virastot.
+Hevoset vaunuin eteen valjastetun
+jo kuuluu, tuomaan häntä Huisumiin.
+
+AADAM.
+
+Jo tänään täällä Oikeusneuvos! Hän!
+Ja tarkastaa, tuo rehti mies, jok' itse
+etunsa katsoo, narripelit hylkää.
+Hän Huisumiin, vain meitä nolaamaan!
+
+LICHT.
+
+Hän tulee Huisumiin, kun Hollaankin.
+Pitäkää varanne!
+
+AADAM.
+
+Äh, menkää!
+
+LICHT.
+
+Nähdään!
+
+AADAM.
+
+Jo menkää juttuinenne, sanon ma.
+
+LICHT.
+
+No hiis, mies muuan oli nähnyt hänet.
+
+AADAM.
+
+Mit' ei ne tihrusilmät juuttaat näe!
+Ne miekkoset ei osaa kasvoja
+kaljusta takaraivost' eroittaa.
+Vain kolmikolkkahattu kepin päähän
+ja viitta ylle, saapaspari alle,
+— kas siin' on kyllin herraa hölmöille!
+
+LICHT.
+
+Niin, piruun älkää uskoko, hän kunnes
+ovelle ilmestyy!
+
+AADAM.
+
+Hän, ilmestyy!
+Valmistamatta meitä sanall' edes!
+
+LICHT.
+
+Tyhmyyttä! Niinkuin tarkastajana
+viel' entinen ois, neuvosmies Wachholder!
+Nyt tarkastamass' onkin neuvos Walter.
+
+AADAM.
+
+Olipa vaikka! Menkää, pyydän rauhaa.
+Mies virkavalans' onhan vannonut,
+ja voimass' olevien säädösten
+ja tapain mukaan toimii hän kuin mekin.
+
+LICHT.
+
+No, vakuutan, ett' oikeusneuvos Walter
+arvaamatt' eilen Hollaan ilmestyi,
+tarkasti kassat, kirjat, pidätti
+virasta tuomarin ja kirjurit.
+Miks? Sit' en tiedä, — _ab officio_.
+
+AADAM.
+
+Vie hiis! Se mieskö tuon on kertonut?
+
+LICHT.
+
+Ja muutakin —
+
+AADAM.
+
+Oo?
+
+LICHT.
+
+Tahdotteko kuulla?
+Tän' aamuna ei kuulu tuomaria,
+jok' oli kotiarestia saanut
+— no, heinäladosta hän löydetään,
+siell' oli kattoniskaan ripustaunut.
+
+AADAM.
+
+Mi-mitä!
+
+LICHT.
+
+Apu sentään tulee, alas
+otetaan hänet, häntä hierotaan
+ja valellaan, ja henkiheitto virkoo.
+
+AADAM.
+
+Vai virkoo?
+
+LICHT.
+
+Vaan nyt kaikk' on talossa
+takana sinettein ja uhkasakkoin,
+kuin vainaja sen haltija jo ois,
+ja tuomarvirankin jo peri toinen.
+
+AADAM.
+
+Kas helperi! — Hän rietas runtti oli,
+vaan muuten, jumaliste, rehti mies,
+ja hyvin hänen kanssaan tuli toimeen;
+vaan ylen rietas, täytyy myöntää se.
+Jos Hollass' oli Oikeusneuvos tänään,
+miespahan paha peri, uskon sen.
+
+LICHT.
+
+Ja vain tään jutun syy on, kertoi mies,
+ett' Oikeusneuvos viel' ei ole täällä;
+vaan varmasti hän puolipäiväks saapuu.
+
+AADAM.
+
+Vai niin! No kuoma, ystävyys suo neuvot.
+Kaks kättähän voi pestä toisensa,
+sen tiedätte. Te kylätuomariksi
+myös haluatte, tiedän, ja jos kukaan,
+te, vannon, ansaitsette tulla siksi.
+Mut tänään sentään viel' ei sovi se,
+viel' ohi malja tänään laskekaa.
+
+LICHT.
+
+Mik' onkaan aatoksenne minusta?
+
+AADAM.
+
+Puheesta pidätte te taitavasta
+ja Amsterdamin kouluss' olette
+kuin kukaan Ciceroonne perehtynyt.
+Mut tänään pyyteestänne kieltäytykää!
+Viel' ehditte te kyllä vastakin
+kykynne näyttää, kunniaanne päästä.
+
+LICHT.
+
+Me kunnon veikot! Mikä riivaa teitä?
+
+AADAM.
+
+Ajallaan vaikeni Demostheneskin.
+Suurt' opettajaa siinä seuratkaa.
+Kuningas Makedonian enhän ole,
+mut osaan silti kiittää tavallani.
+
+LICHT.
+
+Pois epäluulonne jo, sanon sen.
+Milloinka —?
+
+AADAM.
+
+Minä, nähkääs, puolestani
+minäkin seuraan suurta kreikkalaista.
+Vois koroista ja talletuksista
+puheenkin kyllä saada pidetyksi,
+vaan ken ne lausejaksot sorvailisi?
+
+LICHT.
+
+No siis!
+
+AADAM.
+
+Siit' ei voi mua moittia,
+hiis vieköön! Ja jos mitä udellaan,
+yön laskuun jääkööt juttuset, joit' ilmi
+nenäkäs päivä vaatii.
+
+LICHT.
+
+Ymmärrän.
+
+AADAM.
+
+En, taivaan nimessä, en näe, miksi
+ois tuomarin, pait tuomaristuimella,
+jääkarhun-jäykkä herra oltava!
+
+LICHT.
+
+En minäkään.
+
+AADAM.
+
+No, kuoma, menemme
+vähäisen arkistoa katsastamaan;
+asiakirjapinkat järjestäisin,
+ne röyköss' on kuin torni Baabelin.
+
+
+TOINEN KOHTAUS.
+
+    Eräs palvelija (astuu sisään). Myöhemmin kaksi piikaa.
+
+PALVELIJA.
+
+Jumalan rauha herra tuomarille!
+Sit' toivoo herra Walter, oitis saapuu hän.
+
+AADAM.
+
+Oo, taivas nähköön! Joko suoriutui
+hän Hollasta?
+
+PALVELIJA.
+
+Jo, on jo Huisumissa.
+
+AADAM.
+
+Hoi, Liisa, Reetta!
+
+LICHT.
+
+Tyynnä, tyynnä nyt!
+
+AADAM.
+
+Voi kuoma!
+
+LICHT.
+
+Tervetulleeks toivottakaa!
+
+PALVELIJA.
+
+Huomenna Hussaheseen lähdemme.
+
+AADAM.
+
+Nyt mitä teen ja jätän?
+(Koettaa pukeutua).
+
+ENSIMÄINEN PIIKA (tulee).
+
+Mitä, herra?
+
+LICHT.
+
+Nuo, nuoko housut jalkaanne? Huh, älkää!
+
+TOINEN PIIKA.
+
+Täss' olen, herra tuomari.
+
+LICHT.
+
+Nyt takki.
+
+AADAM (katsoo ympärilleen).
+
+Ken tuli? Oikeusneuvos?
+
+LICHT.
+
+Eh, vain piika.
+
+AADAM.
+
+Liperit! Viitta! Kaulus!
+
+ENSIMÄINEN PIIKA.
+
+Ensin liivi!
+
+AADAM.
+
+Häh! — Takki pois ja pian!
+
+LICHT (palvelijalle).
+
+Neuvos Walter
+on hyvin tervetullut! Sanokaa,
+ett' oitis voimme ottaa vastaan hänet.
+
+AADAM.
+
+Hiis vieköön! Tuomar' Aadam pyytää anteeks:
+on este hällä.
+
+LICHT.
+
+Este?
+
+AADAM.
+
+Este, niin.
+Hän onko tulossa jo!
+
+PALVELIJA.
+
+Kievarissa
+hän viel' on. Sepän tilas hän, kun vaunut
+menivät rikki.
+
+AADAM.
+
+Hee! Mun terveiseni!
+On seppä laiska. — En voi ottaa vastaan,
+näes niskani ma olin rusentaa,
+ja jalkani. Kas nyt mua kuvatusta!
+Ja säikäys aina rikkoo vatsani.
+Oon sairas, sano niin.
+
+LICHT.
+
+Voi päättömyyttä!
+Mit' aiottekaan, mitä?
+
+AADAM.
+
+Piru vieköön,
+jos ei jo kuume kierrä suonissani!
+
+LICHT.
+
+Hänt' oikein jäljillenne opastakaa.
+
+AADAM.
+
+Hoi, Reetta, hoi, luusäkki! Liisa!
+
+MOLEMMAT PIIAT.
+
+Mitä?
+Täss' oommehan.
+
+AADAM.
+
+Pois, sanon! Arkistosta
+pois juustot, sianlihat, makkarat,
+voit, pullot korjatkaa! Ja tuokiossa!
+Et sinä, — toinen! Sinä, tollukka!
+Tuli ja leimaus, Reetta! Liisa menköön,
+navettapiika! (Ensim. piika menee.)
+
+TOINEN PIIKA.
+
+Selvään käskekää!
+
+AADAM.
+
+Suu kiinni nyt! Hae peruukkini tänne,
+mars, suori pois jo! Kirjakaapista!
+  (Toinen piika menee.)
+
+LICHT (palvelijalle).
+
+Ei herra Oikeusneuvokselle, toivon,
+tiell' ole ikävyyttä sattunut?
+
+PALVELIJA.
+
+On, onpas. Solatie kaas vaunumme.
+
+AADAM.
+
+Voi rutto! Sääriräähkä! Saanko saappaat?
+
+LICHT.
+
+Aa, taivas armahda! Kaas vaununne?
+Ei sentään pahoin käynyt?
+
+PALVELIJA.
+
+Ei niin pahoin.
+Vain käden nyrjähytti herra neuvos.
+Ja aisa taittui.
+
+AADAM.
+
+Kun ei kaula hältä!
+
+LICHT.
+
+Oo, taivas! Nyrjähytti! Seppä saatiin?
+
+PALVELIJA.
+
+Kyll' aisaa varten.
+
+AADAM.
+
+Eikös tohtori?
+
+LICHT.
+
+Miks?
+
+PALVELIJA.
+
+Aisaa varten?
+
+AADAM.
+
+Ei, ei, kättä varten?
+
+PALVELIJA.
+
+Hyvästi, herrat! — Järjiltään ne lie. (Poistuu.)
+
+LICHT.
+
+Tarkoitin seppää.
+
+AADAM.
+
+Vait ois paras olla.
+
+LICHT.
+
+Miks?
+
+AADAM.
+
+Hämillänne ootte.
+
+LICHT.
+
+Hoo?
+
+ENS. PIIKA (astuu sisään).
+
+Hoi, Liisa?
+
+AADAM.
+
+Mit' on?
+
+ENS. PIIKA.
+
+Braunschweigin makkarata, herra.
+
+AADAM.
+
+Nää holhouskirjat —
+
+LICHT.
+
+Hämillänikö?
+
+AADAM.
+
+Vie jälleen arkistoon ne.
+
+ENS. PIIKA.
+
+Makkarat?
+
+AADAM.
+
+Vai makkarat? Ehei, vaan tämä käärö.
+
+LICHT.
+
+Se oli erehdys.
+
+TOINEN PIIKA (tulee).
+
+Ei kirjakaapiss' ole
+peruukkianne, herra tuomari.
+
+AADAM.
+
+Miks ei?
+
+TOINEN PIIKA.
+
+Hm, — te kun —
+
+AADAM.
+
+No?
+
+TOINEN PIIKA.
+
+Te illallahan
+tulitte —
+
+AADAM.
+
+Sano!
+
+TOINEN PIIKA.
+
+— kello yksitoista
+kotia peruukitta, muistakaahan.
+
+AADAM.
+
+Hoo, peruukitta minä?
+
+TOINEN PIIKA.
+
+Juuri niin.
+Tuo Liisa kyllä voi sen todistaa.
+Ja toinen on peruukkimaakarilla.
+
+AADAM.
+
+Oo, minä —?
+
+ENS. PIIKA.
+
+Niin, sen vannon, herra Aadam!
+Kotia kaljupäänä tulitte;
+sanoitte kaatuneenne, muistattehan?
+Mä vielä päästänne sain veren pestä.
+
+AADAM.
+
+Hävytön!
+
+ENS. PIIKA.
+
+Vannon kautta kunniani.
+
+AADAM.
+
+Suu kiinni, sanon, juorupuhe pois!
+
+LICHT.
+
+Eilenkö saitte haavan jo?
+
+AADAM.
+
+Ei, tänään
+sain haavan, eilen meni peruukki.
+Se puuteroituna mull' oli päässä,
+ja, jumalista, sisään tullen sen
+erehdyin hatun kanssa riisumaan.
+Tuo mitä lienee pessyt, sit' en tiedä.
+— Häviä helvettiin, siell' on sun paikkas.
+Pois, arkistoon! (Ens. piika menee.)
+Sä, Reetta, mulle käy
+peruukki lainaan veli lukkarilta!
+Mun peruukkiini, sano, kissa räähkä
+aamulla oli penikoinut. Jaa,
+niin, sängyn allahan se roska onkin!
+
+LICHT.
+
+Oo, kissa? Älkää —
+
+AADAM.
+
+Hiisi vie: viis poikaa
+keltaista, mustaa, — yks vain valkoinen.
+Pois annan mustat hukuttaa, vaan muille
+mit' osaan tehdä? Tahdotteko jonkun?
+
+LICHT.
+
+Vai peruukkiin?
+
+AADAM.
+
+No, Herra paratkoon!
+Makuulle mennessäni ripustin
+sen tuolin karmille, mut yöllä satun
+sen siitä sipaisemaan lattiaan —
+
+LICHT.
+
+Käy kissa hampain siihen —
+
+AADAM.
+
+Niinpä niin.
+
+LICHT.
+
+Vie sängyn alle sen, — ja penikoi —
+
+AADAM.
+
+Ei, hampain, ei!
+
+LICHT.
+
+No kuinkas?
+
+AADAM.
+
+Kissako?
+
+LICHT.
+
+Vai ei? Te ehkä itse—?
+
+AADAM.
+
+Hampain! Hiisi!
+Potkaisin sängyn alle aamulla
+kun näin sen.
+
+LICHT.
+
+Hyvä.
+
+AADAM.
+
+Lemmot soidintaan
+pitävät, penikoivat mihin sattuu!
+
+TOINEN PIIKA (hihittäen).
+
+Menenkö siis?
+
+AADAM.
+
+Niin, mene, terveiseni
+vie lukkarilan rouvalle ja sano:
+peruukin tänään jo hän ehjänä
+saa takaisin, — mut itse lukkarille
+ei sanaa! Ymmärrätkö?
+
+TOINEN PIIKA.
+
+Huoleti olkaa. (Menee.)
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+    Aadam ja Licht.
+
+AADAM.
+
+En tänään, veli, hyvää aavista.
+
+LICHT.
+
+Miks?
+
+AADAM.
+
+Sekaisin on pääni kerrassaan.
+Käräjätkinhän tänään on?
+
+LICHT.
+
+Niin on.
+Jo oven eessä vartoo kantajat.
+
+AADAM.
+
+Näin unta, että eräs kantaja
+toi, raastoi minut oikeuden eteen;
+mut itse sentään tuomarina istuin
+ja itselleni äyskin, porasin,
+tuomitsin raudan kaulaan itselleni.
+
+LICHT.
+
+Oo, itse itsellenne?
+
+AADAM.
+
+Kautta kunniani.
+Mut yhdeks sitten yhtyin pakenimme
+molemmat, — saimme viettää metsäss' yön.
+
+LICHT.
+
+No mitäs unesta?
+
+AADAM.
+
+Hiis, vaikkakaan
+ei unesta, niin joku veijari
+jotenkin tepposet voi tehdä mulle!
+
+LICHT.
+
+Tuo pelko lapsekas! Kun Oikeusneuvos
+on saapuvilla, tuomaristuimelta
+lain mukaan oikeutta vain jakakaa,
+niin uni häväistystä tuomarista
+ei toisellakaan tapaa toteen käy.
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+    Oikeusneuvos Walter (tulee). Edelliset.
+
+WALTER.
+
+Jumalan rauha teille, tuomar' Aadam.
+
+AADAM.
+
+Oo, terve—» tervetullut, armon herra,
+kyläämme! Luojani, ken saattoi, ken
+näin mieluist' odottaakaan vierasta —
+tän' aamunakaan viel' ei uskaltanut
+ees uni ennustaa sit' iloa.
+
+WALTER.
+
+Nopea tiedän olleeni; ja saanpa
+ma valtiomme puolest' tyytyväinen
+matkaani olla, jos on vilpitön
+ain isäntäini viime hyvästely.
+Vaan ma jo tullessani toivotan
+todella hyvää tervehdykselläni.
+Utrechtin oikeushovi haluaa
+Alankomaissa parantaa lainkäytön,
+miss' ilmennyt on paljon puutoksia,
+ja väärinkäytöt ankarasti oiotaan.
+Helpompi sentään matkatehtäväni
+on _mun_: vain katsoa, ei rangaista;
+ja pikku puutoksiin en takerru,
+jos yleensä on kaikki siedettävää.
+
+AADAM.
+
+Todella jaloa noin ajatella!
+Lainkäytön vanhat tavat Armolle
+kyll' antaa syytä joskus moitokseenkin.
+Ne ajoist' onhan Kaarle Viidennen
+Alankomaissa olleet voimassa:
+vaan mitä ajatuksella ei keksis?
+Maailma viisastuu, on sananparsi,
+ja tiedän, Pufendorffia lukee kaikki,
+vaan Huisum pien' on osa maailmaa
+ja yleisviisaudesta osansa
+vain saa, ei enempää, ei vähempää.
+Valaiskaa Huisumissa suopeasti
+te oikeutta, ja nähkää, armon herra:
+pois ette vielä ehdi rientää sieltä,
+kun teidät täysin se jo tyydyttää.
+Vaan jos jo tänään näätte toiveitanne
+sen vastaavan, se ihmeekseni käy:
+hämärä tahtonne viel' onhan sille.
+
+WALTER.
+
+Niin, säädöksiä on vähän. Vaikka kyllä
+on liiaksikin, niiss' on seulaa tarvis.
+
+AADAM.
+
+Ja suurta: akanoit' on paljon, paljon!
+
+WALTER.
+
+Te herra kirjuri?
+
+LICHT.
+
+Oon kirjuri,
+Licht, Armon palvelija. Helluntaihin
+vuott' yhdeksän oon lakivirass' ollut.
+
+AADAM (tuo tuolin).
+
+Kas tässä.
+
+WALTER.
+
+Turhaa.
+
+AADAM.
+
+Hollast' ehditte jo?
+
+WALTER.
+
+Vain pari penikulmaa, — mistä tiedätte?
+
+AADAM.
+
+Jaa mistä, Armonne —?
+
+LICHT.
+
+Mies muuan kertoi.
+jok' äsken juuri saapui Hollasta.
+
+WALTER.
+
+Mies?
+
+AADAM.
+
+Nöyrin palvelijanne!
+
+WALTER.
+
+No niin, sattui
+ikävä seikka siellä, kerrassaan
+pilaten multa hyvän mieleni,
+min toimissamme meit' ois seurattava.
+Siit' on jo teille kerrottu?
+
+AADAM.
+
+Se onko
+siis totta, herra, että tuomar Pfaulin,
+kun kotiarestia hieman sai,
+niin epätoivo valtas, houkan, että
+hän hirttäytyi?
+
+WALTER.
+
+Ja pahensi vain pahan.
+Mi sekavuudelta vain näytti, se
+nyt näyttää kavallukselta, jot' ei
+tietysti laki enää anteeks anna.
+Kuin monta kassaa teill' on?
+
+AADAM.
+
+Viisi, herra.
+
+WALTER.
+
+Mitenkä? Täyttä kassaa kysyin. Viisi!
+Vain neljä luulin olevan —
+
+AADAM.
+
+Ma, anteeks,
+myös Reinin-patoamis-apukassan luin.
+
+WALTER.
+
+Myös Reinin-patoamis-apukassan?
+Mut eihän Rein nyt ole padottu,
+siis apukassaakaan ei tarvis pitää.
+— Kai teill' on tänään oikeusistunto?
+
+AADAM.
+
+Jaa meillä?
+
+WALTER.
+
+Niin?
+
+LICHT.
+
+On, viikon ensimäinen.
+
+WALTER.
+
+Ja ihmisparvet nuo, jotk' eteisessä
+mä näin, ne ovat siis —?
+
+AADAM.
+
+Ne aikoo —
+
+LICHT.
+
+Ne
+on kantajia, ovat koolla jo.
+
+WALTER.
+
+No hyvä. Tästä pidän. Hyvät herrat,
+suvaitkaa sisään heidät laskea.
+Oon istunnossa läsnä, nähdäkseni
+mitk' ovat täällä teillä lakitavat.
+Kun tästä suoriutuneet olemme,
+katsomme sitten vasta kirjat, kassat.
+
+AADAM.
+
+Kuin käskette. — Hoi, poliisi, Hanfriede!
+
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+    Toinen piika (astuu sisään). Edelliset.
+
+TOINEN PIIKA.
+
+Rouvalta lukkarin ne terveiset
+sain teille, herra —
+
+AADAM.
+
+Vaan et peruukkia?
+
+TOINEN PIIKA.
+
+Hän lainais, mut on aamusaarna tänään.
+Peruukki toinen lukkarill' on päässään,
+toist' ei voi käyttää, joten tänään ois
+peruukkimaakariin se vietävä.
+
+AADAM.
+
+Voi juutas!
+
+TOINEN PIIKA.
+
+Vaan kun saapuu lukkar', oitis
+hän teille peruukkinsa lähettää.
+
+AADAM.
+
+Nyt tuhmat teki, armon herra —
+
+WALTER.
+
+Miten?
+
+AADAM.
+
+Peruukit molemmat mult' ilkeä
+vei sattuma. Ja lainaan pyytämään!
+en ehdi saada. Oikeutta siis
+mun kaljupäänä täytyy istua.
+
+WALTER.
+
+Ooh, kaljupäänä?
+
+AADAM.
+
+Aivan, Herra nähköön,
+kuin saankin peruukitta itseni
+vajaaksi tuomar-arvokkuutta tuta.
+— Varana viel' on meijeri, sielt' ehkä
+saan isännöitsijältä —
+
+WALTER.
+
+Meijerin?
+Muist' eikö täkäläisistä vois kukaan —?
+
+AADAM.
+
+Ei todellakaan —
+
+WALTER.
+
+Pappi kukaties?
+
+AADAM.
+
+Jaa pappi? Ee —
+
+WALTER.
+
+Tai koulumestari?
+
+AADAM.
+
+Kun säkki-kymmenykset poistettiin,
+jot' autoin viran puolest', armon herra,
+senjälkeen välttää saan ma kumpaakin.
+
+WALTER.
+
+Vaan, herra Aadam, oikeusistunto?
+Tukanko ensin kaljuun kasvatatte?
+
+AADAM.
+
+Niin, suokaa, meijeriltä haetan.
+
+WALTER.
+
+Ja onko sinne pitkältä?
+
+AADAM.
+
+E-ei,
+vain puolen tunnin matka.
+
+WALTER.
+
+Puolen tunnin!
+Ja istuntonne tunti juuri löi.
+Mun matkaa pian on jatkettava. Toimeen!
+
+AADAM.
+
+Niin toimeen —!
+
+WALTER.
+
+Päänne puuteroikaa edes!
+Ja mihin lempoon peruukkinne jäi?
+Parhaanne mukaan suoriukaa, vaan joutuin!
+
+AADAM.
+
+Jaa joutuin!
+
+POLIISI (astuu esiin).
+
+Täss' on poliisi.
+
+AADAM.
+
+Kai pyytää
+saan eineelle: Braunschweigin makkara,
+Danzigin viina maistuis kai —
+
+WALTER.
+
+Ei, kiitos.
+
+AADAM.
+
+Täss' aivan seisaalta?
+
+WALTER.
+
+Ei, ei, jo söin!
+Te menkää, hetket käyttäkää, sill' aikaa
+mä hieman kirjoittelen kirjaani.
+
+AADAM.
+
+No, niin jos tahtonne on —. Tule, Reetta!
+
+WALTER.
+
+Ooh, loukkaunuthan ootte, tuomar' Aadam;
+kai langennut?
+
+AADAM.
+
+Niin, suoraan surmaani
+tän' aamuna ma vuoteesi' olin syöstä;
+vuoteesta ulos, herra Oikeusneuvos,
+kuin hautaan putoaisi kerrassaan.
+
+WALTER.
+
+Ikävä seikka. — Seurauksitta sentään
+kai menee?
+
+AADAM.
+
+Luulen. Eikä tointani
+mitenkään häiritä se saa. — Siis menen!
+
+WALTER.
+
+Niin, näkemiin!
+
+AADAM (poliisille).
+
+Mars, huuda kantajat!
+
+(Aadam, piika ja poliisi menevät).
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+    Martta-rouva, Eeva, Veit, Ruprecht (tulevat).
+    Walter ja Licht (taempana.)
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Te ruukunrikkojat, sen heittiöt!
+Te sakot saatte!
+
+VEIT.
+
+Tyynnä, Martta-rouva,
+vain tyynnä! Täällä kaikki selviää.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Vai selviää! Kas viisastelijaa!
+Rikottu ruukku mulle selviää.
+Ken selvittää voi ruukun sirpaleet?
+Kun täällä selvittävät, käteen mulle
+jää ruukun sirpaleet. Niin selvästä
+en tuomiosta sirpaletta antais.
+
+VEIT.
+
+Sanoinhan: jos on laki puolellanne,
+mä korvaan sen.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Vai korvaat ruukun mulle —
+jos laki on mun puolellani, korvaat
+Koeta panna ruukku paikoilleen,
+aseta ikkunalle se! Vai korvaat!
+Vai korvaamattoman sa korvaat mulle,
+vai panet jalattoman jaloilleen!
+
+VEIT.
+
+Mit' äyskitte? Jo sanoinhan: jos meistä
+sen joku rikkoi, saatte hyvityksen.
+En enempää voi tähän.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Hyvityksen!
+Kuin joku Punikkini puhuisi!
+Kai sinust' Oikeus ruukkumaakar' on?
+Ja tulkoot suuret herrat sitokoot
+vyöliinat vyölleen, viekööt uuniin ruukun
+ja tekosensa tehkööt mitkä vain,
+mua hyvittää ei vois he. — Hyvittää!
+
+RUPRECHT.
+
+Pois, isä, jättäkää se lohikäärme!
+Ei ruukun sirut hällä syömellään,
+vaan häät joik' on kuin verkko revenneet:
+väkisin hän ne paikata tääll' aikoo,
+vaan minä vielä päälle polkaisen,
+— en ota, lempo vieköön, tuota lutkaa!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Sua piimäpartaa! Paikkaamaan mä häitä!
+Ei edes paikkalangan arvoiset
+ne oisi häät, ei ruukun sirpaleen.
+Ja jos ois edessäni häät kuin ruukku
+viel' eilen välkkyvänä ikkunalla,
+hääruukun korviin kiinni ottaisin
+ja kalloos halki kumauttaisin oitis;
+vaan paikata ei tee mun mieleni!
+Vai paikata!
+
+EEVA.
+
+Voi Ruprecht!
+
+RUPRECHT.
+
+Hiiteen!
+
+EEVA.
+
+Ruprecht!
+
+RUPRECHT.
+
+Pois silmistäni!
+
+EEVA.
+
+Kuule, rakas Ruprecht!
+
+RUPRECHT.
+
+Sen narttu! Inhosta ma vaikenen.
+
+EEVA.
+
+Vain sana kuule kahdenkesken —
+
+RUPRECHT.
+
+En,
+en sanaa!
+
+EEVA.
+
+Ah, nyt sotilaaksi lähdet!
+Ken ties, sua näänkö jälleen konsanaan,
+kun kantamaan sa joudut muskettia.
+Ties sotaan, ajattele, sotaan käy:
+näin vihamielin minust' erootko?
+
+RUPRECHT.
+
+En, Herra varjelkoon, en vihamielin!
+Jumala siunatkoon sua hyvyydellä
+parhaansa mukaan! Vaan jos palaan ma
+viel' elävänä, jäntein rautaisin,
+ja ikäkuluks elän Huisumissa,
+sinulle haudastakin huudan: lutka!
+Valalla aiothan siks itses näyttää.
+
+MARTTA-ROUVA (Eevalle).
+
+Sanoinhan sulle, tiehes! Tahdotko
+viel' itses häväisyttää? Arvoisesi
+on jäykkäjalka herra korpraali,
+jok' keppiään ei turhanpäiten kanna,
+vaan mik' on pölhö tuo, jok' alle kepin
+selkänsä taivuttaa saa tänään. Tänään
+on kihlajaiset, häät, ja olla sais
+myös ristiäiset, hautajaisiani
+en kammois, kun oon maahan polkenut
+sen korskan, jonka kuohut ruukun rikkoi.
+
+EEVA.
+
+Voi äiti, antaa ruukun olla jo!
+Mä etsin kaupungista mestarin,
+jok' osaa korjata sen mieliksenne.
+Jos sit' ei voi, niin säästörahani
+ma kaikki annan teille uuden ostoon.
+Ken sallii saviruukun, vaikka se
+Heroodeen aikuinen ois, aikaan saada
+niin paljon epäsopua ja pahaa.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Sä pääsi jälkeen puhut. Tahdot kai
+pilkaksi tulla, Eeva, kirkossa
+ens sunnuntaina katumusta tehdä?
+Täss' oli ruukussa sun hyvä nimes,
+maailman eess' sen kanssa kaatui se,
+vaikk' eikään Luojan eess', ei mun, ei itses.
+Vain tuomaria mestariks on tarvis,
+vain jalkapuuta, raippaa tarvis on,
+ja hulttiot nuo roviolle, siten
+voi kunniamme vasta valjeta
+ja välkkeensä tää ruukku saada jälleen.
+
+
+SEITSEMÄS KOHTAUS.
+
+    Aadam (virka-asussaan, mutta ilman peruukkia, astuu sisään).
+    Edelliset.
+
+AADAM (itsekseen).
+
+Oh, Eeva, kas! Ja sekin Ruprecht, nulkki,
+sen pölikkä! Hoo, hitto, koko katras.
+— Mua itselleni syyttäisköhän nuo —?
+
+EEVA.
+
+Voi rakas äiti, tulkaa, rukoilen,
+paetaan tästä turman paikasta!
+
+AADAM.
+
+Sanokaa, kuoma, mit' on noilla täällä?
+
+LICHT.
+
+Ties taivas, mitä joutavata toraa.
+Vain joku ruukku kuuluu rikotun.
+
+AADAM.
+
+Vai ruukku, hoo! — No kukas rikkoi ruukun?
+
+LICHT.
+
+Jaa, kuka rikkoi?
+
+AADAM.
+
+Niin.
+
+LICHT.
+
+Heh, käykäähän
+oikeutta istumaan, niin saatte tietää.
+
+AADAM (salaa).
+
+Hss, Eeva!
+
+EEVA (samoin).
+
+Menkää!
+
+AADAM.
+
+Sana vain!
+
+EEVA.
+
+Ei mitään!
+
+AADAM.
+
+Mit' asiaa on teillä?
+
+EEVA.
+
+Sanon: menkää!
+
+AADAM.
+
+Oh, Eevaseni, sano: mit' on tää?
+
+EEVA.
+
+Jos ette kohta—! Kuulettehan: menkää!
+
+AADAM (Lichtille).
+
+Oh, Herra nähköön, ystävä, en jaksa.
+Niin haavaa sääriluussa jomottaa.
+Te oikeus istukaa, mun täytyy maata panna.
+
+LICHT.
+
+Te maata? Oletteko sekaisin?
+
+AADAM.
+
+Hiis ottakoon! Mua ylen kuvottaa.
+
+LICHT.
+
+Taidatte oikein potea. — No minä
+koen teitä auttaa. Ehkä Neuvos suostuu,
+kun pyydätte. — Ties mikä teitä vaivaa.
+
+AADAM (taas Eevalle).
+
+Kautt' tuskieni, Eeva, rukoilen:
+mi tänne teidät toi?
+
+EEVA.
+
+Pian saatte kuulla.
+
+AADAM.
+
+Tuo ruukku vain, mi äitis kädess' on?
+Mä sitä kovin —
+
+EEVA.
+
+Niin, vain ruukun jätteet
+
+AADAM.
+
+Ja muuta ei?
+
+EEVA.
+
+Muut' ei.
+
+AADAM.
+
+Ei varmasti?
+
+EEVA.
+
+Sanoinhan, jättäkää jo rauhaan minut!
+
+AADAM.
+
+Sua neuvon: ole viisas, Herra nähköön!
+
+EEVA.
+
+Hävytön!
+
+AADAM,
+
+Nimi Ruprecht Tümpel on
+fraktuurakirjaimin täss' atestissa,
+täysvalmiina min kuulet ratisevan
+mun taskussani. Niin, sen voiman voit
+ens vuonna nähdä, kautta kunniani.
+Saat mustiin kasvos, vartes verhota,
+kun kuulet: henkensä jo Ruprecht heitti
+Bataviassa, — vei kai mätäkuume,
+tai keltatauti, rokko, mikä lie.
+
+WALTER.
+
+Asiallisten kanssa, tuomar' Aadam,
+ei ennen istuntoa puhella!
+Tääll' istuimelta heitä tutkikaa.
+
+AADAM.
+
+Mitenkä? Mitä käskee armon herra?
+
+WALTER.
+
+Mitäkö käsken? Selvään sanoinhan:
+asiallisten kanss' ei salamyhkää
+saa ennen istuntoa puhella.
+Tää virkapaikkanne on, kuulustelun
+alatte täältä julkisen. Ma varron.
+
+AADAM (itsekseen).
+
+Nyt piru vei! En jaksa rohkaistua —!
+— Kun läksin sieltä, jotain kilahti —
+
+LICHT (säikäyttäen häntä).
+
+Olette, herra tuomar' —
+
+AADAM.
+
+En, en totta!
+Peruukin varovasti ripustin,
+ja nauta öisin ollut —
+
+LICHT.
+
+Mitä?
+
+AADAM.
+
+Mitä—?
+
+LICHT.
+
+Mä kysyin, —
+
+AADAM.
+
+olenko mä —
+
+LICHT.
+
+Oletteko kuuro, kysyin.
+On teitä armon herra huutanut.
+
+AADAM.
+
+Oo, luulin —. Kuka huutaa?
+
+LICHT.
+
+Herra Neuvos.
+
+AADAM (itsekseen).
+
+Aah, hitto vie, kaks juttuahan on!
+No, enemp' ei, ja taittuu, mik' ei taivu.
+— Mä täytän oitis armon herran tahdon,
+niin oitis, oitis! Nytkö aletaan?
+
+WALTER.
+
+No tehän merkillinen. Mik' on teidän?
+
+AADAM.
+
+Niin, nähkääs, helmikanallani, joka
+on tuotu Intiast', on kielisampaat;
+mun sitä syöttää pitäis, mut en osaa,
+ja neuvoa vain kysyin tytöltä.
+Niiss' asioissa, nähkääs, olen houkka,
+ja kanat mulle on kuin lapsiani.
+
+WALTER.
+
+Kas tähän istukaa ja alkakaa.
+Ja herra Licht, hän pitää pöytäkirjaa.
+
+AADAM.
+
+Kuink' armon herra oikeutt' istumaan
+mun vaatii: puustavin ja muotojenko
+vai täkäläisten tottumusten mukaan?
+
+WALTER.
+
+Lain säätämien muotoin mukaan, joihin
+on Huisumissa totuttu, ei muuten.
+
+AADAM.
+
+Jaa niin. Teen mieliksenne. Olette
+kai valmis, herra kirjuri?
+
+LICHT.
+
+Teen työni.
+
+AADAM.
+
+Niin tee siis oikeuskin tehtäväsi!
+Ken kantaja?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Mä, herra tuomari!
+
+AADAM.
+
+Ken olette?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Ken oon—?
+
+AADAM.
+
+Niin, sanokaa,
+nimenne, säätynne ja asuntonne!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Kai pilaa laskee herra Aadam!
+
+AADAM.
+
+Pilaa?
+Ma, rouva Martta, oikeutt' edustan,
+ja oikeus tahtoo tietää, ken te ootte.
+
+LICHT (puoliääneen).
+
+Noin älkää kyselkö —.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Te meillehän
+pistäytte joka pyhä, meijerille
+kun menette!
+
+WALTER.
+
+Tään rouvan tunnetteko?
+
+AADAM.
+
+Tuoss' asuu raitin kulmass', Armonne,
+puutarhan portilta vie polku sinne.
+Hän papinleski on ja kätilö,
+maineeltaan muuten kunniallinen.
+
+WALTER.
+
+Kun hänest' on noin tarkat tiedot teillä,
+noin kysellä ei tarvis, tuomar' Aadam.
+Nimensä kirjoittakaa pöytäkirjaan
+ja viereen pankaa: oikeudelle tuttu.
+
+AADAM.
+
+No niin. Te muodoist' ette välitä.
+Me teemme, kuten Armonne on mieli.
+
+WALTER.
+
+Asiaa kantajan nyt kysykää.
+
+AADAM.
+
+Mun onko —?
+
+WALTER.
+
+Niin, nyt syytä tiedustatte!
+
+AADAM.
+
+Se, anteeks, on vain ruukku.
+
+WALTER.
+
+Vainko?
+
+AADAM.
+
+Ruukku,
+niin, ruukku vain. — Se syyksi merkitkää
+ja viereen pankaa: oikeudelle tuttu.
+
+LICHT.
+
+Mun pelkän arveluni nojalla
+aiotte —
+
+AADAM.
+
+Taivas nähköön, kirjoittakaa
+kun käsken! — Ruukkunnehan, Martta-rouva —?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Niin, tämä —.
+
+AADAM.
+
+Siinähän se on.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+On sirut.
+
+AADAM.
+
+Mit' epäröitte tyhjää.
+
+LICHT.
+
+Kuulkaapas —
+
+AADAM.
+
+Ja kuka rikkoi sen? Tuo juntti varmaan —?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Tuo juntti juuri.
+
+AADAM (itsekseen).
+
+Mulle riittää jo.
+
+RUPRECHT.
+
+Se, herra tuomari, ei ole totta.
+
+AADAM (itsekseen).
+
+Nyt rohkaise vaan mieles, vanha Aadam!
+
+RUPRECHT.
+
+Suun täydeltä hän valhettelee —
+
+AADAM.
+
+Vait,
+sen hölö, ehdit saada raudan kaulaas!
+— Niin, kirjoittakaa, herra kirjuri,
+siis ruukku ynnä nimi rikkojan.
+Pian tämä juttu selville nyt joutuu.
+
+WALTER.
+
+Oh, herra tuomari, mit' on tää oikeusmeno!
+
+AADAM.
+
+Mitäkö?
+
+LICHT.
+
+Muotoin mukaan toki —!
+
+AADAM.
+
+E-ei,
+muodoista eihän herra Neuvos pidä.
+
+WALTER.
+
+Jos ette taida, herra tuomar' Aadam,
+ees alkaa oikeuskuulustelua,
+sit' opetella nyt ei päinsä käy.
+Lainkäyttöä jos ette toisin osaa,
+pois käykää, kirjuri ehk' osaakin.
+
+AADAM.
+
+Niin, nähkääs, näin on tapa Huisumissa,
+ja käskyst' Armon sitä käytin mä.
+
+WALTER.
+
+Minunko?
+
+AADAM.
+
+Totta niin?
+
+WALTER.
+
+Mä käskin teitä
+lain mukaan oikeutta jakamaan;
+ja samoiksi lait luulin Huisumissa
+kuin muuallakin liittovaltioissa.
+
+AADAM.
+
+Siis anteeks saan mä pyytää nöyrimmin!
+On, luvallanne, täällä Huisumissa
+meill' omat omituiset säädökset,
+ei kirjoitetut, myönnän kyllä, mutta
+perinnän vanhan vakauttamat.
+Ja tohdin toivoa: ne muodot olen
+mä tähän saakka tyystin täyttänyt.
+Vaan tottunut oon muotoonne myös toiseen,
+kai yleisemmin käytettyyn. Voin antaa
+todisteen, jos niin tahdotte: voin käyttää
+oikeutta eri tavoin, tarpeen mukaan.
+
+WALTER.
+
+Näin, tuomar' Aadam, huonon käsityksen
+saan teistä. Vaan nyt juttu uudelleen!
+
+AADAM.
+
+Sen mieliksenne teen mä, saatte nähdä!
+— Esille syytös, rouva Martta Rull!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Tään ruukun vuoks oon täällä, tiedättehän;
+mut ennenkuin sen kohlut kerron mä,
+kuvailla suokaa mun myös, mik' ol' arvo
+minulle sillä.
+
+AADAM.
+
+Teill' on puheenvuoro.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Tään ruukun näettekö, arvon herrat?
+Tään näettekö?
+
+AADAM.
+
+Toki näemme.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Ei, ette, suoraan sanoin: palat vain.
+Paloina ruukku kaunehista kaunein!
+Tään tyhjän aukon paikall' oli kuva,
+miss' Espanian Fiilip vastaanottaa
+Alankomaiden kaikkein hallinnon.
+Karl Viides tässä seisoi loistossaan,
+vain jalat näette nyt keisarista.
+Polvistuin Fiilip vastaanotti kruunun;
+hän ruukussa on peräpuoltaan myöten,
+ja sekin aika tuustin saanut on.
+Ja tässä silmiänsä kuivailivat
+kuningattaret Unkarin ja Ranskan,
+molemmat hänen serkkujaan; on toinen
+kuin itseään hän itkis, viedessään
+kädellään nenäliinan silmilleen.
+Ja täällä seurueessa Filibert,
+jonk' eestä isku keisaria kohtas,
+nojautuu vielä miekkaan, mokoma,
+samaten Maksimilian, — vaikka kyllä
+he kaatuis nyt, kun katkenneet on miekat.
+Täss' seisoi keskell' Arras'n arkkipiispa,
+päässänsä pyhä hiippa, — itsensä
+vei hänet piru luineen, nahkoineen,
+vain pitkä varjo vielä katuun heittyy.
+Taustalle henkivartiat keihäineen
+ja pertuskoineen oli parveutuneet;
+taloja Brüsselin täss' oli, tuolta
+viel' ikkunasta joku kurkistaa
+toria kohti, — mitä nähnee nyt.
+
+AADAM.
+
+Elämäkerta noiden palasien
+ei, rouva Martta, kuulu asiaan.
+Aukosta kertokaa, ei kuvasta,
+sen kohdalla jok' oli historioineen.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Ooh, ruukun kauneus kuuluu asiaan!
+Kun Brieliin hyökkäs rantasisseineen
+Oraanialainen, saalisti tään ruukun
+Childerich, kattiloiden paikkaaja.
+Juur' aikoi sillä eräs spanialainen
+suuhunsa nostaa viiniä, kun hänet
+Childerich heitti maahan takaapäin
+ja otti ruukun, pohjaan joi, ja meni.
+
+AADAM.
+
+Kas siinä rantasissi!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Sitten peri
+sen Fürchtegott, se haudankaivaja.
+Vain kolmasti sai raitis suunsa maistaa
+siit' eläissään, ja vedetönt' ei koskaan:
+ens kerran, kun hän nuoren vaimon otti
+kuuskymmenvuotiaana; taas kun vaimo
+sai terveen pojan kolmen vuoden päästä;
+ja sitten vielä vaimon kuoltua,
+jost' oli viisitoista lasta hällä.
+
+AADAM.
+
+Sitäpä kelpaa kuulla.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Ruukun sitten
+Sakeus sai, Tirlemontin räätäli;
+miesvainajani juuri hänen suustaan
+kaikk' kuuli, mitä kertoa nyt aion.
+Kun ranskalainen ryösti kaupunkia,
+hän kaiken kaman heitti ikkunasta,
+— myös ruukun, — itse hyppäs lopuksi
+ja päänsä, houkka, halkas; mutta ruukku
+jäi jaloilleen, jäi ehjäks saviruukku.
+
+AADAM.
+
+Asiaan, hyvä rouva Martta Rull,
+asiaan!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Vuonna kuusiseitsemättä,
+— mull' oli mieheni jo, Herra kanssaan! —
+niin silloin siinä tulipalossa —
+
+AADAM.
+
+Vie hiisi! Vaimo, mitä matkailette?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Jos puhua en, tuomar' Aadam, saa,
+oon täällä tarpeeton, ja lähden siis
+oikeutta etsimään, mi kuulee mua.
+
+WALTER.
+
+Puhukaa pois, mut älkää muuta kuin
+mi kuuluu asiaan. Kun sanotte,
+ett' on tuo ruukku ollut kallis teille,
+se riittää, tuomita jo voimme sitten.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+En tiedä enkä tutki, mikä teille
+jo riittää, voidaksenne tuomita;
+sen sentään tiedän: kun ma kanteen teen,
+mun täytyy saada sanoa, min vuoksi.
+
+WALTER.
+
+No hyvä. Nytpä loppuun. Mitä sattui,
+mit' tapahtui siis tulipalossa
+ruukulle vuonna kuusiseitsemättä —?
+Sen kuulla saammeko?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Niin ruukulle?
+Ei sille mitään, nähkääs herrat, mitään
+ei sille sinä vuonna sattunut
+Se ehjäks jäi, jäi ruukku liekeiss' ehjäks,
+ja talon tuhkast' esiin nostin mä
+sen huomenissa, lasinkiiltävänä,
+kuin valaja sen tois juur' uunistaan.
+
+WALTER.
+
+Hyv' on. Nyt ruukun tunnemme, mit' on
+se kokenut, mit ei, nyt tiedämme.
+Viel' onko lisättävää?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Nähkääs, tämän ruukun,
+— paloina vielä ruukun arvoisen:
+kuin tehty vallan neitossuuta varten,
+maaherran rouva leskellekin kelpais, —
+tään ruukun, arvon herrat tuomarit,
+tuo hulttio tään ruukun rikkoi multa.
+
+AADAM.
+
+Ken?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Tuo, tuo Ruprecht.
+
+RUPRECHT.
+
+Herra tuomari,
+se valhett' on.
+
+AADAM.
+
+Vait, kunnes kysytään!
+Sun vuoros tulee kyllä vielä tänään.
+— Kaikk' onko tullut pöytäkirjaan?
+
+LICHT.
+
+Kaikk' on.
+
+AADAM.
+
+Kuink' oli tapaus, arvon rouva Martta?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Mä yhdentoista aikaan —
+
+AADAM.
+
+Milloin?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Eilen —
+
+AADAM.
+
+Aamulla?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Anteeks, ei, vaan illalla —
+yölampun aioin juuri sammuttaa,
+kun mua säikäytti miesäänet, jyry
+kamarist' etäisestä tyttäreni,
+niin kerrassaan kuin ryntäis vihollinen.
+Ma pikaa raput pääsen alas, huomaan
+kamarinoven selko selällään,
+mua vastaan parjausta ryöppyää,
+ja oviaukkoa kun valaisen,
+näen, herra tuomari, niin, mitä näen!
+Paloina ruukun näen lattialla
+ja joka nurkassa on sirpale;
+käsiään tyttö vääntää, ja tuo tursas
+kuin hullu huitoo huoneen keskellä.
+
+AADAM.
+
+Voi rietas!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Mitä?
+
+AADAM.
+
+Kas vaan, rouva Martta!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Niin, ja kuin käsivartta kymmenen
+vihani hurskas antoi minulle,
+ja kotkankynnet tunsin jokaisessa.
+Mä tältä vaadin vastuun, mitä hällä
+yömyöhään tekemistä täällä on,
+kenenkä luvin talon ruukut rikkoo:
+ja hän, hän mulle vastaa, arvatkaas —
+sen hävytön, sen heittiö! Sen hirteen
+mä toimitan, tai eläissäni en
+käy nauttimaan yönunta tyytyväisnä:
+hän vastaa, että joku toinen ruukun
+sysäsi ikkunalta — toinen, kuulkaas! —
+vaan hänen eestään ehti livahtaa;
+ja tyttörievun parjaa yltä päältä.
+
+AADAM.
+
+Aa, aika kettu! — Entä sitten?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Sitten?
+Ma katson kysyvästi tyttöön: hän
+kuin kuollut seisoo. Sanon: »Eeva!» sanon —
+hän istuutuu, — »tääll' onko muita ollut?»
+»Voi Joosef—Maaria! Mit' äitikin
+voi ajatella?» huutaa hän. — »Siis ken se —?»
+»Ken muu», hän vastaa, »ja ken muu se voiskaan —?»
+Ja vannoo mulle, että tuo se oli.
+
+EEVA.
+
+Vannoinko? Mitä teille vannoin ma?
+En mitään vannonut, en mitään!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Eeva!
+
+EEVA.
+
+En! Valhettanne on se.
+
+RUPRECHT.
+
+Kuulkaas nyt
+
+AADAM.
+
+Vait oitis, hurtta, riiviö! Vai kitas
+tääll' onko tukittava nyrkillä?
+On vielä vuoros, mut ei nyt.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Sä etkö —?
+
+EEVA.
+
+En, äiti! Sitä väärin väitätte!
+Syvästi viiltää mieltän', uskokaa,
+ett' täytyy julkisesti selitellä:
+vaan vannonut en ole, en, en mitään.
+
+AADAM.
+
+Järkiinne tulkaa, lapset.
+
+LICHT.
+
+Merkillistä!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Voi Eeva, et siis vakuuttanut mua,
+et Joosef-Maariata huutanut?
+
+EEVA.
+
+En vannoin, en! Kas tämän vannon nyt
+ja vetoon Joosefiin ja Maariaan.
+
+AADAM.
+
+Oo, mitäs, mitäs, hyvä rouva Martta?
+Vain araksi noin saatte lapsenne.
+Kun tyttö rauhass' ehtii ajatella,
+tyynesti tapausta muistelee,
+— mit' tapahtui ja mitä tapahtua
+voi vielä, ellei puhu hän kuin tulee —:
+niin saatte nähdä, tänään samoin hän
+kuin eilen puhuu, vaikk'ei ehkä vanno.
+Jutusta Joosef-Maaria päästäkää.
+
+WALTER.
+
+Ei toki, tuomar' Aadam, ei! Ken neuvoo
+kaksmielisesti vastapuolia!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Päin kasvoja jos sanoa voi mulle
+hävytön, kevytkenkä heilakka,
+ett' teki joku toinen sen, ei Ruprecht,
+niin minun puolestani — no, en jatka —,
+vaan vakuutanpa, herra tuomari,
+ja vaikk' en hänen vannoneen voi väittää,
+niin vannon hänen sanoneen sen eilen,
+ja vetoon Joosefiin ja Maariaan.
+
+AADAM.
+
+No neitsytkin kai vielä —
+
+WALTER.
+
+Herra tuomari!
+
+AADAM.
+
+Mit' Armo? — Etkö tahdo, Eeva-kulta?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Suu puhtaaks! — Etkö sanonut niin mulle?
+Niin etkö eilen sanonut, vai etkö?
+
+EEVA.
+
+Kukapa kieltääkään sen —
+
+AADAM.
+
+Kas, kas niin.
+
+RUPRECHT.
+
+Sua lutkaa!
+
+AADAM.
+
+Kirjoittakaa!
+
+VEIT.
+
+Hyi, sen —! Hyi!
+
+WALTER.
+
+En tiedä, tuomar' Aadam, mitä mun
+lainkäytöstänne pitäis ajatella.
+Jos ruukku juuri teill' ois tunnollanne,
+kiivaammin ette epäilystä häätää
+vois päällänne tään nuoren miehen päälle.
+— Muut' ette kai te, herra kirjuri,
+merkitse, kuin vain tytön tunnustuksen
+puheestaan eilisestä, ei _de facto_.
+— Jo onko tytön todistaja-vuoro?
+
+AADAM.
+
+On tottakin, on hänen vuoronsa.
+— Erehdys sattuu helpost', Armo, täällä.
+Kai syytetylt' ois nyt mun kysyttävä?
+Nyt paljon hyvää opin, totisesti!
+
+WALTER.
+
+Kuink' yksinkertaista! — Niin, kysykää!
+Kysykää, kiiruhtakaa, pyydän kovin:
+tään jutun jälkeen muita ette johda.
+
+AADAM.
+
+Ooh, enkö muita? — Jaa, niin, syytetyltä!
+— Mit' aikailetkaan, vanha tuomari?
+— Sen hiton helmikanan kielisampaat!
+Ois rutto riipaissut sen Intiassa!
+Sen suurusruoka yhä muistuu mieleen.
+
+WALTER.
+
+Vai muistuu? Mikä suurus —?
+
+AADAM.
+
+Joka mun
+ois kanalleni, nähkääs, annettava;
+jos täky se ei kelpaa riiviölle,
+en totta tiedä, mitä neuvoks saan.
+
+WALTER.
+
+Hiis vieköön! Tehkää tehtävänne, sanon!
+
+AADAM.
+
+Syytetty esiin!
+
+RUPRECHT.
+
+Tässä, tuomar' Aadam:
+Ruprecht, tään Veitin poika, Huisumista.
+
+AADAM.
+
+Sen kuulitko, mist' äsken sinua
+oikeuden eessä syytti rouva Martta?
+
+RUPRECHT.
+
+Sen kuulin, herra tuomar'.
+
+AADAM.
+
+Uskallatko
+sä siihen jotain väittää vastaan, mitä?
+Sa tunnustatko, vaiko yrität
+syys kieltää, kuten vallan paatunut?
+
+RUPRECHT.
+
+Mitäkö siihen, herra tuomari,
+voin vastaan väittää? Oh, tään, luvallanne:
+hän puhunut ei totta sanaakaan.
+
+AADAM.
+
+Vai ei! Ja todistaa tuon aiot?
+
+RUPRECHT.
+
+Kyllä.
+
+AADAM.
+
+Vain tyynnä, hyvä rouva Martta, tyynnä!
+Ei totuus salaan jää.
+
+WALTER.
+
+Mit' asiaa
+on tuomarilla rouva Martalle?
+
+AADAM.
+
+Jaa mitä—? Taivas! Voinko kristittynä —
+
+WALTER.
+
+Teill' onko jotain puolustukseksenne?
+Ehk' osaa herra Licht tään jutun johtaa?
+
+AADAM.
+
+Ohoo!
+
+LICHT.
+
+Mi-minä, — jaa, jos Armonne —
+
+AADAM.
+
+Mit' äljöttelet? Millä puolustaudut?
+Kuin härkä seisoo siinä, älliö!
+Sä millä puolustaudut?
+
+RUPRECHT.
+
+Milläkö?
+
+WALTER.
+
+Niin, tapaus teidän nyt on kerrottava.
+
+RUPRECHT.
+
+Kun, totta vie, suunvuoron saisin ensin —
+
+WALTER.
+
+Niin, herra tuomari, näin ei käy laatuun.
+
+RUPRECHT.
+
+Siin' oli ilta-kymmenissä kai,
+— ja tammikuinen ilma lauha oli
+kuin kevätyö, — kun sanoin isälle:
+»käyn vielä vähän Eevan luona, isä.»
+Tuon Eevan minä, nähkääs, aioin naida:
+se riuska tyttö on, näin leikkuussa,
+kuin rutosti se käsistään sai kaiken,
+kuin tuiskus siltä viljakouraukset
+Niin sanoin: »Suostutko?» Hän sanoi: »Äh,
+sua hölöä.» Vaan sitten sanoi: »Kyllä.»
+
+AADAM.
+
+Asias muista! Mitä? »Hölöä»?
+»Ma sanoin: Suostutko?' Hän sanoi: 'Kyllä.'»
+
+RUPRECHT.
+
+Niin juuri, herra tuomar'!
+
+WALTER.
+
+Eespäin, eespäin!
+
+RUPRECHT.
+
+Niin, sanoin silloin: »Isä, menen nyt,
+viel' ikkunasta vähän juttelemme.»
+»No pistäy», sanoi hän, »vaan jääkin pihaan!»
+»Jään pihaan», vastasin, »sen vakuutan».
+»No pistäy», sanoi, »tunnin päästä palaat».
+
+AADAM.
+
+»No», sanot, hölötät. Ei loppua.
+Pian etkö ehdi loppuun jo?
+
+RUPRECHT.
+
+»No», sanon,
+»no siihen sanaan», heitän lakin päähän
+ja menen. Mut on puro tulvillaan
+ja kylän kautta täytyy kiertää mun.
+»Ai hitto», muistan, »Ruprecht, portinsalpa!
+Puutarhanportti siell' on kiinni jo!»
+Näet kymmeneen sen tyttö auki pitää,
+jos silloin siell' en ole, ulos jään.
+
+AADAM.
+
+Kas riettautta sitä!
+
+WALTER.
+
+Entä sitten?
+
+RUPRECHT.
+
+Niin, lehmuskujaa kulkein ehdin mä
+luo Martan talon, mi puuryhmän varjoss'
+on synkkänä kuin kirkko Utrechtin,
+niin puistonportti käy, sen kuulen kaukaa.
+»Kas siell' on, — siell' on Eeva vielä!» sanon
+ja sinne, mistä ääni korviini
+toi viestin, suuntaan silmät ilomielin,
+— ja sokeiksi ne palattuaan soimaan
+ja oitis toimitan ne uudelleen
+paremmin ympärilleen katsomaan
+— ja pärjääjiksi pahoiksi ne soimaan
+ja ärsyttäjiks, salailkkujiksi,
+ja lähetän ne vielä, tuumien,
+ne että, tehtävänsä tehtyään,
+riistäyvät harmissaan pois päästäni
+ja jonkun toisen palvelukseen käyvät
+»Se Eeva on, sen tunnen liivistään,
+ja vielä siell' on joku toinenkin.»
+
+AADAM.
+
+Hoo, toinenkin? Ja kukahan, suupaltti?
+
+RUPRECHT.
+
+Niin, totta vie, se juur' on kysymys —.
+
+AADAM.
+
+No vannaan sinunmoises vekara!
+
+WALTER.
+
+Eespäin! Te hänen jatkaa sallikaa!
+Miks häntä keskeytätte, tuomari?
+
+RUPRECHT.
+
+Mä siitä valalle en tohdi käydä,
+kuin padankylki oli maailma.
+Vaan nähkääs, Lebrecht, rajasuutari,
+jok' äsken vapaaksi pääs vankilasta,
+se kauan kaarrellut on tyttöäni.
+Jo syksyllä mä sanoin: »Kuules, Eeva,
+en kärsi mä tuon luiron liehintää.
+Hän ei sua niellä saa, niin sano hälle,
+tai, jumaliste, katuun hänet heitän.»
+Hän sanoo: »Mua kiusaat», hälle sanoo
+jotakin tyhjää: luuta ei, ei lihaa;
+mä silloin menen, heitän katuun ruojan.
+
+AADAM.
+
+Kas, kas! Nim' oli Lebrecht?
+
+RUPRECHT.
+
+Lebrecht, niin.
+
+AADAM.
+
+Hyv' on. Se nimi meidät loppuun vie.
+— Kai herra kirjuri sen merkitsi?
+
+LICHT.
+
+Merkitsin, herra tuomari, ja muunkin.
+
+AADAM.
+
+Nyt eespäin, Ruprecht, poikani.
+
+RUPRECHT.
+
+Kun kohtaan
+sen parin yhdentoista aikana,
+niin kuohua mun alkaa sisuni.
+»Seis», ajattelen sentään, »maltas, Ruprecht,
+saat malttaa, kunnes hirvensarvet saat:
+sun täytyy tarkoin otsaas tunnustella,
+siell' eikö nystyrät jo kihelmöi».
+Ja hiljaa portista ma puistoon painun
+ja marjakuusipehkoon piiloudun;
+ja kuiskutusta, kikatusta kuulen
+ja kiertelyä, kaartelua, herrat:
+voi taivas auta, pakahtua oon.
+
+EEVA.
+
+Mua häväistä vain koet, voi sua kurjaa!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Saat, hurtta, nähdä vielä hampaani,
+kun kahden oomme! Malta, vihani
+tulena vielä tunnet nahassasi!
+
+RUPRECHT.
+
+Neljännestunti kuluu niin, mä tuumin:
+»Mit' onkaan siellä tekeill', eihän häät?»
+Ja ennenkuin saan loppuun mietteeni,
+hip! ennen pappia pääs pari sisään.
+
+EEVA.
+
+Pois menkää, äiti, käyköön miten käy —
+
+AADAM.
+
+Sua neuvon: vaiti! Taikka jylyä
+pian korvas kuulevat, suupaltti tyttö!
+Odota, kunnes puhumaan sua vaadin.
+
+WALTER.
+
+Mit' on tää, taivas?
+
+RUPRECHT.
+
+Silloin, tuomar' Aadam,
+vereni silloin tulvii, kuohahtaa.
+Pois nappi hellii takin rinnast': »Ilmaa!»
+Mä liivit, paidat auon: »Ilmaa nyt!»
+Käyn kumarassa, astun ärjähdellen
+taa tytön oven, jok' on säppiin pantu,
+— yhdellä olanpuskulla se auk' on.
+
+AADAM.
+
+Sua hurttaa!
+
+RUPRECHT.
+
+Samassa kuin rämähtää
+se auki, sinkoo lattiaan tuo ruukku,
+ja joku karkaa ulos ikkunasta,
+näen vain, kuin takin hännys häilähtää.
+
+AADAM.
+
+Se oli Lebrecht?
+
+RUPRECHT.
+
+Kukas, tuomar' Aadam?
+— Kuin patsas seisoo tyttö, työnnän sen
+pois nurkkaan, riennän ikkunaan, näen vielä,
+ett' tarttunut mies säleaitaan on,
+mi viiniköynnöst' alle räystään nostaa.
+Ja kun jäi, oven rämähtäissä sisään,
+käteeni säppi, häntä raudalla
+kumautan kalloon naulanpainoisella:
+senverran ehdin, herra tuomari.
+
+AADAM.
+
+Se säppi oliko?
+
+RUPRECHT.
+
+Niin, oven säppi.
+
+AADAM.
+
+No siksi —
+
+LICHT.
+
+Luulitteko säilän olleen?
+
+AADAM.
+
+Mitenkä, säilän?
+
+RUPRECHT.
+
+Säilän?
+
+LICHT.
+
+Niinpä niin.
+Voi väärin kuulla helposti. Ja säppi
+hyvinkin paljon säilään vivahtaa.
+
+AADAM.
+
+Luulenpa —!
+
+LICHT.
+
+Entä ripa, tuomar' Aadam?
+
+AADAM.
+
+Jaa ripa?
+
+RUPRECHT.
+
+Ripa! Se ei ainakaan,
+vaan säpin painavampi pää.
+
+LICHT.
+
+Ohoo!
+
+AADAM.
+
+Siis säpin painavampi pää.
+
+RUPRECHT.
+
+Mut olipa
+sen ponnessa suur harkko lyijyä,
+kuin miekankahva, tunnustaa mun täytyy.
+
+AADAM.
+
+Kuin kahva —
+
+LICHT.
+
+Hyvä, niinkuin miekankahva.
+Mä kyllä tiesinkin, ett' olla täytyi
+sen jokin lyömäase kavala.
+
+WALTER.
+
+Vain asiassa, herrat, asiassa!
+
+AADAM.
+
+Taas syrjään, herra kirjuri! — No sitten?
+
+RUPRECHT.
+
+Mies tipahtaa, ma aion kääntyä,
+kun pimeessä se pystyyn kimpoaa.
+»Viel' elät?» tuumin, nousen ikkunalle,
+ja aion tielle juuttaan jouduttaa:
+vaan, herrat, juuri kun oon valmis hyppyyn,
+niin kourallisen soraa karkeaa
+kuin raeryöpyn saan päin silmiäni,
+— ja miest' en enää nää, en ajattele,
+tupertuneena seison ikkunalla,
+kuin säkkiin maa ja taivas humahtaa.
+
+AADAM.
+
+Kas hitossa! Ken teki sen?
+
+RUPRECHT.
+
+Ken? Lebrecht
+
+AADAM.
+
+Katala oli!
+
+RUPRECHT.
+
+Hiis!— Jos hän se oli.
+
+AÄDAM.
+
+Kukapa muu!
+
+RUPRECHT.
+
+Kuin myrskysade puskis
+rinteeltä kymmensyliseltä minut,
+niin syöksyn ikkunalta huoneeseen;
+ma luulen murtavani lattian.
+En tosin taita niskaani, en riko
+— ma ristiluitani, en muutakaan,
+mut miestäkään en tavoittaa voi enää,
+vaan istun silmiäni siivoomaan.
+»Ah, taivas, mik' on sun», tuo tulee, tyttö,
+ja huutaa: »Ruprecht!» — No, ma nostan jalan,
+en onneks nähnyt, mitä töyttäsin.
+
+AADAM.
+
+Niin sora yhä sokais silmät?
+
+RUPRECHT.
+
+Niin.
+
+AADAM.
+
+Se rietas, miten osui!
+
+RUPRECHT.
+
+Nousen siitä—.
+»Sinuunko sormellani kajoisin?»
+ma solvaan tyttöä ja sanon: »Lutka!»
+ja tuumin: »Hyvänään sen pitäköön!»
+Vaan silti itku kuroo kurkkuani —
+kun, nähkääs, Martta-rouva tuli sisään
+ja nosti lamppua ja edessäni
+näin tytön surkeana väristen,
+— jok' ennen katseli niin pelotta —
+niin tuumin: »Sokeana paremp' ois.»
+Olisin silmäni mä antanut,
+vaikk' arpanopat niist' ois joku saanut.
+
+EEVA.
+
+Hän, heittiö, ei ansaitse —
+
+AADAM.
+
+Vait, vaiti!
+
+RUPRECHT.
+
+Muun tiedätte jo.
+
+AADAM.
+
+Muunko tiedämme?
+
+RUPRECRT.
+
+No, Martta-rouva tuli tuohuksissaan,
+ja tuli naapur' Ralf ja naapur' Hinz,
+ja täti Suso, täti Liisa tuli,
+ja rengit, piiat, koirat, kissat kaikki.
+Se nähtävää! Ja Martta-rouva kysyi
+tytöltä ruukun rikkojaa, ja tuo,
+tuo sanoi — tiedättehän — minut siksi.
+No, hiis, se aluks onkin totta, herrat:
+sen rehjan, jota ruukkunaan tuo juotti, —
+sen rikoin, reikä pääss' on suutarin.
+
+AADAM.
+
+Mi Martta-rouvalla on vastaus
+puheeseen tähän?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Tuohon puheeseen?
+Se livahtaa luo totuuden kuin näätä,
+sen kuristain kuin kanan kaakottavan.
+Sen öisen pedon ansaan saattamaan
+kaikk' oikeuden rakkaus yhdistyköön.
+
+AADAM.
+
+Väitteenne saatte myöskin todistaa.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+No toki! — Puhu, todistajani!
+
+AADAM.
+
+Ei, Martta-rouva! Tyttärenne?
+
+WALTER.
+
+Miksei?
+
+AADAM.
+
+Todistajana, Armo? — Eikös laki,
+— _titulo quarto?_ vaiko _qvinto?_ — sano:
+jos nuoret nulkit rikkoo ruukkuja
+tai muuta, mitä sattuukin, niin tytär
+äitinsä puolest' ei voi todistaa.
+
+WALTER.
+
+On tiede sekä erhe päässänne
+yhdeksi taikinaksi vatkattuna;
+molempaa joka lauseell' annatte.
+Ei neitsyt vielä todista, vain kertoo;
+ja sitten selviää, hän voiko tai
+tahtooko todistaa ja kenen puoleen.
+
+AADAM.
+
+Niin, kertoo. Hyvä on. _Titulo sexto_.
+Vaan hänen kertomaans' ei uskota.
+
+WALTER.
+
+Käy esiin, tyttönen!
+
+AADAM.
+
+Hoi, Liisa! — Anteeks,
+on kurkkuni niin kuivillaan —. Hoi, Reetta!
+
+
+KAHDEKSAS KOHTAUS.
+
+    Piika (tulee). Edelliset.
+
+AADAM.
+
+Tuo lasi vettä.
+
+PIIKA.
+
+Heti.
+
+AADAM.
+
+Kai myös teille —?
+
+WALTER.
+
+Ei, kiitos!
+
+AADAM.
+
+Renskaa? Tahi Moselia?
+
+WALTER (epää kumartaen; piika tuo vettä ja poistuu).
+
+
+YHDEKSÄS KOHTAUS.
+
+    Edelliset (paitsi piika).
+
+AADAM.
+
+Jos avoimesti puhun, Armonne,
+niin juttu tää pois sietäis sopia.
+
+WALTER.
+
+Sopia? Sepä kummaa, tuomar' Aadam.
+Sopia järkevät voi ihmiset;
+vaan mielisinpä kuulla suustanne,
+kuink' aikaan saisitte te sovinnon,
+kun yhtä vyyhteä on juttu vielä.
+Sanokaas, miten tarkoititte sen?
+Teill' onko tuomio jo valmis?
+
+AADAM.
+
+Johan!
+Jos, la'in jättäessä minut pulaan,
+mun viisausoppiin täytyy turvata,
+niin — Lebrecht se —
+
+WALTER.
+
+Ken?
+
+AADAM.
+
+Taikka Ruprecht —
+
+WALTER.
+
+Kumpi?
+
+AADAM.
+
+Tai Lebrecht — se se rikkoi ruukun tuon.
+
+WALTER.
+
+Siis kumpi rikkoi, Lebrecht vaiko Ruprecht?
+Te näytte kaahmaisevan tuomionne
+kuin kourauksen hernesäkistä.
+
+AADAM.
+
+Anteeksi!
+
+WALTER.
+
+Vaiti, pyydän, vait!
+
+AADAM.
+
+Vait oon!
+Paraiksi minusta ois, totta vie,
+jos syypäät oisivat he kumpikin.
+
+WALTER.
+
+Kyselkää, saatte tietää.
+
+AADAM.
+
+Mielelläni.
+Vaan juutas oon, jos selville se saadaan.
+— Teill' onko protokolla valmiina?
+
+LICHT.
+
+On.
+
+AADAM.
+
+Hyvä.
+
+LICHT.
+
+Käännän uuden lehdenkin,
+ja mietin, mitä tiennee kohta sekin.
+
+AADAM.
+
+Niin oikein, uusi lehti!
+
+WALTER.
+
+Puhu, lapsi!
+
+AADAM.
+
+Nyt puhu, neitsyt Eeva, kuules, puhu!
+Totuutta siru, sydänkäpynen,
+suo Jumalalle sekä maailmalle.
+Oot eessä taivaan tuomaristuimen,
+— niin tunne, jottet turhaa laverrellen
+ja kieltäin pahoittaisi tuomarias.
+Vaan mitäs! Sinähän oot järkevä.
+On tuomar' aina tuomari, sen tiedät,
+ja kaikkein tarvis hänt' on, milloin minkin.
+Jos sanot: »Lebrecht oli se», hyv' on;
+jos sanot taas: »Ei, Ruprecht», — hyvä niinkin.
+Niin puhu, puhu niin, oon kunnoton,
+jos juttu ei sun toivees mukaan pääty.
+Jos toisista täss' aiot kieliä,
+nimiä syrjäisiä esiin vetää,
+— varasi pidä, laps, en muuta sano.
+Sua, hiis vie, Huisumissa kukaan ei,
+Alankomaiss' ei kukaan uskois, Eeva.
+Ei valkoseinä todista, sen tiedät,
+vaan sekin osaa puolustautua;
+ja Ruprechtisi peris sarvipää.
+
+WALTER.
+
+Kun pitäisitte suuta pienempää!
+Lorua loputonta, puuta heinää!
+
+AADAM.
+
+Tät' eikö Armo ymmärrä?
+
+WALTER.
+
+Vain eespäin!
+Olette siellä liioin jaaritellut.
+
+AADAM.
+
+En todell' ole opiss' ollut, Neuvos.
+Jos ette mua te herrat Utrechtin
+käsitä, ehkä käsittää tää kansa:
+lyön vetoa, ett' ymmärtää mua neitsyt.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Mit' on tuo? Oitis nyt suu puhtaaksi!
+
+EEVA.
+
+Oi, rakas äiti!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Äläs huolikaan!
+
+RUPRECHT.
+
+Oo, lemmon työläästi suus puhtaaks puhut,
+kun omatunto salpaa kurkkuas.
+
+AADAM.
+
+Nyt kita kiinni, nulkki!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Ken se oli?
+
+EEVA.
+
+Voi Jeesus!
+
+MARTTA-ROUVA (Ruprechtille).
+
+Tarhapöllö, heittiö!
+— Voi Jeesus! Niinkuin tyttö oisi portto.
+Vai Herra Jeesus?
+
+AADAM.
+
+Rouva Martta, mitäs?
+Tyhmyyttä! Saakoon tyttö tahtonsa!
+Te lasta säikytätte — portto — narttu.
+Ei kelpaa se. Hän järkiins' ehtii pian.
+
+RUPRECHT.
+
+Ohoo, vai järkiinsä.
+
+AADAM.
+
+Nyt vaiti, tursas.
+
+RUPRECHT.
+
+Hän rajasuutaria muistaa jo.
+
+AADAM.
+
+Tuo piru! Tänne poliisi! Hanfriede!
+
+RUPRECHT.
+
+No no, oon vaiti, herra tuomari!
+Minuunkin asti ehtii tyttö kyllä.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Tääll' älä temppuile, sen neuvon saat.
+Viel' elää vuoden tahdon kunnialla
+ja niin viiskymmenvuotiaaksi tulla;
+taas ylihuomenna mä syntymääni
+saan viettää. Tunnustustas jouduta!
+
+AADAM.
+
+No hyvä, Martta-rouva, käyköön niin!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Kuollessaan sanoi isäs: »Kuule Martta,
+sä tyttärelle hanki kelpo mies.
+Vaan jos hän taipuu porttoin poluille,
+niin haudankaivajalle äyri anna
+ja hoivaa jälleen selälleni minut:
+ma, jumaliste, käännyn haudassani.»
+
+AADAM.
+
+Heh, hauska juttu.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Nyt jos isääsi
+ja äitiäsi, rakas Eeva, tahdot
+neljännen käskyn mukaan kunnioittaa,
+niin sano: »päästin sisään suutarin
+tai jonkun muun, mut sulhastani en.»
+
+RUPRECHT.
+
+Mä säälin häntä. Antaa ruukun olla,
+vien vaikka Utrechtiin sen. Moinen ruukku —
+melkeinpä soisin rikkoneeni sen.
+
+EEVA.
+
+Hyi raukka, häpeähän, ettet sano:
+»No hyvä, minä rikoin ruukun sen!»
+Hyi, Ruprecht, hyi, sä häpee, että mua
+epäillä teosta voit sellaisesta.
+Käteni enkö myöntäin suonut sulle,
+kun kysyit: »Eeva, minut tahdotko?»
+Tokihan suutarin oot veroinen!
+Avaimenreiästä jos nähnyt oisit
+ruukusta kera Lebrechtin mun juovan,
+vain oisit aatellut: »Hyv' Eeva on,
+kaikk' kääntyy kyllä kunniaksi hälle,
+jos tässä ei, niin toisess' elämässä,
+ja viel' on meillä ylösnousemus.»
+
+RUPRECHT.
+
+Sit' odottaa en jaksa, Eeva, en;
+vain siihen luotan, mitä käsiin saan.
+
+EEVA.
+
+Jos todella ois Lebrecht rikkoja,
+en kuolokseni käsitä, miks sitä
+en sulle, ainut, koht' ois ilmaissut;
+vaan josp' ois syytä salata se mulla,
+niin miksi en, oi Ruprecht, miks en sais
+sanoa palvelijoille, naapureille
+sun luvallasi, että sinä oot se.
+Niin, miks en saisi? Miksi, miks en sais?
+
+RUPRECHT.
+
+Oo, lempo soi, niin sano, tyydyn siihen,
+jos niin voit häpeästä säästyä.
+
+EEVA.
+
+Voi kiittämätön räähkä! Parast' on
+mun häpeäni säästää! Parast' on mun
+sanalla kunniahan itseni
+ja sinut ikiturmaan toimittaa.
+
+WALTER.
+
+Noo —? Ja se ainut sana —? Antaa tulla —.
+Ei Ruprecht olekaan siis rikkoja?
+
+EEVA.
+
+Ei, armon herra, — koska itse niin
+hän tahtoo, kiellän väärän väitteeni:
+tuon ruukun rikkoja ei Ruprecht ole,
+jos kieltää itsekin, niin uskokaa.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Ei Ruprecht? Eeva, eikö?
+
+EEVA.
+
+Ei, ei, äiti!
+Mit' eilen sanoin, valhettelin vain.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Vaan minä katkon kaikki niveleesi!
+(Laskee ruukun alas.)
+
+EEVA.
+
+Tahtonne tehkää.
+
+WALTER (uhaten).
+
+Rouva Martta!
+
+AADAM.
+
+Hoi,
+poliisi, työnnä pihalle tuo noita!
+Miks sen juur Ruprecht olla pitäisi;
+siin' olitte kai valon näyttäjänä?
+Paraiten, luulen, neitsyt tiennee sen:
+oon konnakin, jos ei se ollut Lebrecht.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Oliko Lebrecht se? Hä, oliko?
+
+AADAM.
+
+Sanohan, Eeva-kulta: eikös ollut Lebrecht?
+
+EEVA.
+
+Te hävytön, te kuinka julkeatte
+sanoa, että Lebrecht —
+
+WALTER.
+
+Mitä, neitsyt!
+Mit' uskallatte? Arvonantoa
+tuo onko la'in edustajaa kohtaan?
+
+EEVA.
+
+Ooh, tämä tuomari! Ois, syntisäkki,
+omiaan itse eteen oikeuden —
+jok' itse parhain tietää, ken se oli!
+(Kääntyen kylätuomariin:)
+Lähetittehän eilen Lebrechtin
+Utrechtiin, rekryyttien värväyspaikkaan,
+paperit taskussaan! Vai ettekö?
+Kuin voitte Lebrechtin sen olleen väittää,
+vaikk' on, kuin tiedätte, hän Utrechtissa?
+
+AADAM.
+
+No ken siis, jos ei Lebrecht, lempo vie,
+ei Ruprecht eikä Lebrecht —? Mitäs mahdan?
+
+RUPRECHT.
+
+Ei, totta puhuin, herra tuomar' Aadam,
+voi tyttö tässä valhetellakaan;
+tapasin eilen itse Lebrechtin
+Utrechtiin menoss' aamuhämärissä,
+ja iltakymmeneen tuo länkisääri
+takaisin huhtoa ei ole voinut,
+kun häll' ei ollut hevoskyytiä.
+Kai siellä joku kolmas ollut lie.
+
+AADAM.
+
+Vai länkisääri! Pässi! Sepä poika
+se sentään saapastaa kuin riivattu.
+Hiis syököön minut elävältä, ellei
+saa paimenkoira keskikokoinen
+ravata tiuhaan häntä seuratessaan.
+
+WALTER.
+
+Tapaus kerro!
+
+AADAM.
+
+Anteeks, Armonne!
+Ei neitsyt voine tehdä mieliksenne.
+
+WALTER.
+
+Ei mielikseni? Eikö voi? Miks ei?
+
+AADAM.
+
+Laps hyvä on, mut turhan kaino, nähkääs,
+viel' oraallansa, tuskin ripin käynyt;
+kun miehen parran näkee, kainostuu.
+Nää ihmiset, ne sietävät sen salaa,
+ja kieltävät sen eessä tuomarinsa.
+
+WALTER.
+
+Kovinhan suojeleva, lempeä
+olette tyttöön nähden, tuomar' Aadam.
+
+AADAM.
+
+Niin, herra Neuvos, tämä totuus on:
+hyv' ystäväni oli tytön isä.
+Jos herra Neuvos suopea on tänään,
+niin teemme täällä vain, mit' tulee meidän,
+ei enempää, ja tytön päästämme.
+
+WALTER.
+
+Mä kovin mielin, herra tuomari,
+tään jutun pohjaa myöten selväks saada.
+— Laps, sano suoraan, kuka rikkoi ruukun.
+Ei tällä hetkell' ota hairahdusta
+jyrkästi tuomitakseen täällä kukaan.
+
+EEVA.
+
+Tuon tapauksen kertomisesta
+mun suokaa päästä, hyvä, arvon herra.
+Kieltäymistäni älkää oudoksuko:
+vain taivaan ihmeellinen kaitselmus
+suun multa sulkee tässä asiassa.
+Jos vaaditte, niin pyhäll' alttarilla
+vahvistan valalla tään sanani:
+tuo ruukun rikkoja ei Ruprecht ole.
+Vaan muine piirteineen on tapahtuma
+tuo eilinen mun salaisuuttani,
+eik' äiti multa koko kudosta
+voi vaatia sen ainoon loimen vuoksi,
+mi hänen omanaan sen läpi kulkee.
+Tääll' en voi ilmaista, ken ruukun rikkoi:
+kajoisin salaisuuksiin, jotka ei
+asiaan kuulu, jotk' on muiden omaa.
+Viel' äiti aikanaan sen tietää saa,
+mut tääll' ei, lakituvass', ole hällä
+oikeutta multa sitä kysellä.
+
+AADAM.
+
+Ei, kautta kunniani, oikeutt' ei,
+kyll' oikein tietää tyttö selittää.
+Jos valan täällä lakituvassa
+hän tehdä tahtoo, raukee äidin syyte:
+ei sitä vastaan mitään väittää voi.
+
+WALTER.
+
+Selitys tyydyttääkö rouva Marttaa?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Jos kohta sit' en riko sanallani,
+niin, pyydän, armon herra, uskokaa:
+vain hämmästys niin lamaa kieleni.
+On usein nähty, kuinka syntiskurja,
+maailman kunniata pyytäissään,
+la'in eessä tohtii tehdä väärän valan;
+vaan ensi kerran maailma nyt näkee,
+ett' taitaa pyhäll' alttarilla joku
+sen tehdä, kaakinpuuhun päästäkseen.
+Jos päältäkatsoenkaan mahdollista
+ois, että joku muu kuin Ruprecht eilen
+kamariin tytön pääsi, armon herra,
+mua ymmärtäkää — tääll' en viipyisi;
+ens esteeksi mä tuolin veisin eteen
+kamarin oven, sanoen: »Pois, tyttö,
+pois laajaan maailmaan saat hävitä,
+ja perinyt oot pitkät hiukset: niillä
+kuristaa viime hädäss' itses saat.»
+
+WALTER.
+
+Rauhassa, rouva Martta!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Asiani
+kun sentään todistaa voin toisinkin
+kuin sillä tavoin, jot' ei tyttö salli,
+ja kun oon vakuutettu, että vain
+tuo, eikä kukaan toinen rikkoi ruukun,
+niin halu valall' asiasta päästä
+viel' epäilyyn vie minut katalaan.
+Tään ruukun tuhoomisen lisäksi
+toinenkin rikos piilee viime yössä.
+Siis tietkää, armon herra, sotilaaks
+on Ruprecht otettu, koht' Utrechtissa
+on hänen lippuvala tehtävä;
+maan nuoret miehet maasta matkaavat
+No, viime yönä näin hän ehkä sanoo:
+»Maailma suur' on, lähde mukaan, Eeva!
+Sull' onhan arkkujesi avaimet —»
+ja tyttö, — hiukan vastaan tyttö tenää:
+sit' uraa ois he voineet edetä,
+— kostoksi poika, tyttö lemmen tähden —
+jos minä en ois heitä häirinnyt.
+
+RUPRECHT.
+
+Mit' on tuon haaskan puhe: »arkkujesi
+avaimet sull' on —»
+
+WALTER.
+
+Vaiti!
+
+EEVA.
+
+Hänkö karkaisi?
+
+WALTER.
+
+Asiaan! Tääll' on puhe ruukusta. —
+Todistakaahan Ruprecht rikkojaksi!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+No hyvä, armon herra. Täällä ensin
+todistan, että Ruprecht rikkoi sen,
+ja sitten tyystin tutkin kotona. —
+Jokaiseen sanaan, hänen sanomaansa,
+mä, nähkääs, vastatodistajan saan,
+ja kohta täällä ois ne riviss' olleet,
+jos aavistanut oisin kaukaa edes,
+ett' tyttöä en todistamaan saa;
+vaan kutsukaas Brigitta-rouva nyt,
+Ruprechtin täti, hänkin riittää mulle,
+päätodistuksen, nähkääs, hän voi antaa.
+Hän, hän se puistossa puol' yksitoista,
+siis ennen ruukun rikontaa jo, tapas
+Ruprechtin Eevan kanssa puheissa;
+ja itse nähkää, jalot tuomarit,
+mitenkä jutun, hänen punomansa,
+repäisee päästä päähän hajalleen
+vaan sana suusta yhden todistajan.
+
+RUPRECHT.
+
+Ken minut—?
+
+VEIT.
+
+Sisar Briitta?
+
+RUPRECHT.
+
+Puistoss' Eevan kanssa?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Kanss' Eevan, puistossa, puol' yksitoista,
+ennenkuin juttus mukaan huoneeseen
+sä yhdentoista aikaan rynnistit;
+olitte hyväilleet ja kinastelleet,
+kuin suostutellut oisit tyttöä.
+
+AADAM (itsekseen).
+
+On, onpa piru mulle suopea!
+
+WALTER.
+
+Se vaimo esiin!
+
+RUPRECHT.
+
+Herrat, uskokaa:
+ei ole totta tuoss', ei yhtä sanaa.
+
+AADAM.
+
+Odotas, nulkki! —Poliisi, hoi, Hanfried!
+Vain pakeneva rikkoo ruukkuja—.
+— Brigitta-rouva tuokaa, kirjuri!
+
+VEIT.
+
+Sen lemmon lurjus, mitäs, mitäs teit?
+Sun luusi vielä rikki lyön!
+
+RUPRECHT.
+
+Ja miksi?
+
+VEIT.
+
+Miks salasit, ett' tytön kanssa keikuit
+jo puoli yksitoista puistossa?
+Miks salasit sen?
+
+RUPRECHT.
+
+Miksi salasin?
+Tuli ja leimaus, kun se on valhett', isä!
+Jos toteen saatte, minut hirttäkää
+ja täti vaikka sääristänsä viereen.
+
+VEIT.
+
+Vaan jos se toteen saadaan — varo itses!
+Te, sinä ja tuo siisti Eeva-neitsyt,
+kuin kiemuroittekin eess' oikeuden,
+piilette yhä saman peiton alla.
+Teill' yhä salaisuus on saastainen,
+min tyttö piiloittaa vain säälistä.
+
+RUPRECHT.
+
+Mi-mikä salaisuus?
+
+VEIT.
+
+Miks illalla
+kokosit kampeitas, hä, sanos miksi?
+
+RUPRECHT.
+
+Vai kampeitani?
+
+VEIT.
+
+Paitaa, housua
+ja muuta vaatteenpuolta kantotaakan?
+
+RUPRECHT.
+
+Kun Utrechtiin on meno minulla,
+kun lähden sotaan, tuhat tulimmaista!
+Mun luuletteko —
+
+VEIT.
+
+Utrechtiin? Vai niin!
+Kovinpa Utrechtiin nyt hätiköit!
+Toispäivänä et tiennyt, milloin lähdet:
+viidenkö vaiko kuuden päivän päästä.
+
+WALTER.
+
+Mit' isä tietää tähän asiaan?
+
+VEIT.
+
+En mitään väitä vielä, armon herra.
+Kotona olin ruukun rikkuessa,
+ja myöntää täytyy mun, kun punnitsen
+asianhaarat kaikki: viel' en tiedä
+mä mitään toisestakaan juonesta,
+mi epäluulon kääntäis poikaani.
+Täydesti luottain syyttömyyteensä
+mä tulin, jälkeen riidan ratkaisun
+avioaikeet pojan purkaakseni
+ja hälle kihlat peruuttaakseni:
+hopeakäädyt, muistorahan, jotka
+sai neitsyt viime syyssä häneltä.
+Jos harmaapäänä nyt saan ilmi jotain
+paosta, petoksesta, niin se mulle
+yht' uutta, herrat, on kuin teillekin:
+vaan piru silloin pojan nylkeköön.
+
+WALTER.
+
+Brigitta-rouva tänne, tuomar' Aadam!
+
+AADAM.
+
+Tää juttu eikö teidän Armoanne
+jo väsytä? Se kovin pitkistyy.
+Jälellä teill' on vielä kassani
+ja arkistoni. — Mitäs kello on?
+
+LICHT.
+
+Löi puolta juuri.
+
+AADAM.
+
+Puolta yhtätoista!
+
+LICHT.
+
+Ei, puolta kahtatoista.
+
+WALTER.
+
+Sama se.
+
+AADAM.
+
+Nyt kumpi teistä hourii: te vai aika!
+
+(Katsoo kelloaan.)
+
+Oon veijari —. Niin, mitäs käskette?
+
+WALTER.
+
+Mun mielestäni —
+
+AADAM.
+
+Lopetetaan? Hyvä —!
+
+WALTER.
+
+Ei, ei! Mun mielestäni jatketaan.
+
+AADAM.
+
+Vai niinkö? — Hyvä niinkin. Muuten kyllä,
+sen takaan, aamu-yhdeksään tään jutun
+mä tyydytykseksenne päättäisin.
+
+WALTER.
+
+Tiedätte tahtoni.
+
+AADAM.
+
+Ja täytän sen.
+— Licht, kutsuttakaa poliisilla heti
+Brigitta-rouva eteen oikeuden.
+
+WALTER.
+
+Ja asiaa myös itse suvaitkaa
+vähäisen auttaa, — aikani on kallis.
+
+ (Licht poistuu.)
+
+
+KYMMENES KOHTAUS.
+
+    Edelliset (paitsi Licht). (Myöhemmin) eräitä piikoja.
+
+AADAM (nousten).
+
+Sopispa hetkeksi, jos sallitte,
+myös hieman nousta jaloilleen —.
+
+WALTER.
+
+Hm, kyllä
+Mit' aioinkaan ma —
+
+AADAM.
+
+Lasketteko myös
+Brigitta-rouvan tuloon riitapuolet —?
+
+WALTER.
+
+Mihinkä heidät?
+
+AADAM.
+
+Ulos eteiseen —?
+
+WALTER (itsekseen).
+
+Voi juutas! (Ääneen.) Kuulkaas, herratuomar' Aadam,
+sill' aikaa viinilasi tarjotkaapa!
+
+AADAM.
+
+Sydämen halull', armon herra! — Reetta,
+hoi, Reetta! — Teette onnelliseks minut.
+
+(Piika tulee.)
+
+PIIKA.
+
+Kas tässä!
+
+AADAM.
+
+Mitä juotte: Ranskaako?
+Rein-viiniä? — Pois, väki, eteiseen!
+
+WALTER.
+
+Rakasta reiniläistä.
+
+AADAM.
+
+Hyvä. — Menkää!
+
+WALTER.
+
+Ja minne?
+
+AADAM.
+
+Oven taakse vain. — Täss' avain,
+menehän, Reetta! Sinetöity pullo!
+
+WALTER.
+
+Hm, jääkää!
+
+AADAM.
+
+Mene, Reetta, pian! Pois!
+Ja nuorta voita, Limburg-juustoa
+ja vahva Pommer-hanhen paisti tuo!
+
+WALTER.
+
+Seis, älkää vielä! Älkää toki tehkö
+niin paljon puuhaa, herra tuomari.
+
+AADAM.
+
+Huis hornaan siitä! Täytä käskyni.
+
+WALTER.
+
+Pois väen ajatteko?
+
+AADAM.
+
+Mitä, armo?
+
+WALTER.
+
+Miks ulos —?
+
+AADAM.
+
+Syrjään käy he, luvallanne.
+Brigitta-rouvan tuloon saakka vain.
+Vai eikö sopis —?
+
+WALTER.
+
+Hm, kuin mielitte.
+Vaan tokko asia tään vaivan maksaa?
+Hyvinkin työläs onko teistä tänne
+tuo rouva saada?
+
+AADAM.
+
+Nyt puunnountipäivä
+on, herra neuvos; naiset kuusikkoon,
+risuja keräämään, men' enimmät.
+On luultavaakin —
+
+RUPRECHT.
+
+Kotona on täti.
+
+WALTER.
+
+Kotona? Olkoon.
+
+RUPRECHT.
+
+Pian tääll' on hän.
+
+WALTER.
+
+Hän pian tääll' on. Tuokaas viiniä.
+
+AADAM (itsekseen).
+
+Voi hiisi!
+
+WALTER.
+
+Joutuin. Mut suupalaksi
+vain kuivaa leipää, suolaa hiukan, pyydän.
+
+AADAM (itsekseen).
+
+Vain hetkeksikään tytön kanssa kahden —
+(Ääneen.) Ooh, kuivaa leipää, suolaa! Ee —!
+
+WALTER.
+
+Niin, niin.
+
+AADAM.
+
+Tokihan edes Limburg-juusto-viilu,
+ei ilman maistu suussa viinikään.
+
+WALTER.
+
+No niin, siis juustoviilu, mut ei muuta.
+
+AADAM.
+
+Niin mene, valkoliinaan pöytä kata.
+— Hienoint' ei meillä, mut ei huonointakaan.
+
+(Piika menee.)
+
+Yks etu surkeudess' on vanhanpojan:
+muut vaimon sekä lasten kera saa
+huolella jakaa niukan hyvyytensä,
+hän nauttii sitä kyllältään, kun sopii,
+kanss' ystävän.
+
+WALTER.
+
+Mit' äsken mielinkään?
+Mitenkä saitte haavan, tuomar' Aadam?
+Tukala pääss' on haava, totta vie!
+
+AADAM.
+
+Ma kaaduin.
+
+WALTER.
+
+Kaaduitte. Vai niin! Ja milloin?
+Eilenkö illall'?
+
+AADAM.
+
+Ei, vaan varahin
+tän' aamuna, juur' ylös noustessani.
+
+WALTER.
+
+Ja mihin?
+
+AADAM.
+
+Mihin — armon herra Neuvos —.
+Sanonpa toden: omaan itseeni.
+Päistikkaa nähkääs syöksyin uunin kylkeen,
+ja viel' en tajua ma, mistä syystä.
+
+WALTER.
+
+Kai takaperin —?
+
+AADAM.
+
+Tjaa —!
+
+WALTER.
+
+Vai etuperin?
+Kaks haavaa teili' on, takana ja eessä.
+
+AADAM.
+
+Taka- ja etuperin. — Reetta, hoi!
+
+MOLEMMAT PIIAT (tuovat viiniä y.m. Kattavat pöydän ja
+poistuvat).
+
+WALTER.
+
+Mitenkä?
+
+AADAM.
+
+Ensin näin ja sitten noin.
+Löin ensin uuninkulmaan otsaluuni,
+luot' uunin lensin taapäin permantoon
+ja iskin siihen takaraivoni. (Täyttää lasit).
+Nyt olkaa hyvä!
+
+WALTER (ottaa lasin).
+
+Jos ois teillä vaimo,
+niin, tuomar' Aadam, kovin kummia
+ma uskoisin.
+
+AADAM.
+
+Ja miksi?
+
+WALTER.
+
+Taivas nähköön,
+niin yltä päältä repeloitu ootte.
+
+AADAM (nauraa).
+
+En, Herran kiitos, vaimon kynsiss' ollut.
+
+WALTER.
+
+Sen uskon. Vanhanpojan etu taas.
+
+AADAM (yhä nauraen).
+
+Pensaita oli silkkimadoille
+luo uunin aseteltu kuivumaan.
+Juon terveydeksenne! (Juovat).
+
+WALTER.
+
+Ja juuri tänään
+peruukki meni myös niin kummasti!
+Se haavanne ois sentään peittänyt.
+
+AADAM.
+
+Niin, kaksoisethan kaikk' on tapaturmat
+— Nyt lihavata juustoa —.
+
+WALTER.
+
+No viilu.
+Vai Limburgista —?
+
+AADAM.
+
+Limburgista suoraan.
+
+WALTER.
+
+— Vaan miten, piru vie, se sattuikaan?
+
+AADAM.
+
+Niin mikä?
+
+WALTER.
+
+Että peruukkinne meni?
+
+AADAM.
+
+Kas, illall' istuin, luin erästä
+asiakirjaa, ja kun silmälasit
+hukannut olin, painuin paperiin
+niin syvään, että ilmivalkeaan
+sytytti kynttilä mun peruukkini.
+Uskoinpa taivaan tulen pääni syövän;
+käyn käsin peruukkiin, pois aion heittää,
+vaan niskanauha viel' ei auki, kun se
+kuin Sodoma ja Gomorra jo palaa;
+ja tuskin säilyy kolme hiustani.
+
+WALTER.
+
+Kas lempo! Ja on toinen kaupungissa?
+
+AADAM.
+
+Peruukkimaakarilla. — Mutta asiaan.
+
+WALTER.
+
+Ei hätäillä, mä pyydän, tuomar' Aadam!
+
+AADAM.
+
+Vaan kas, kuin hetki rientää. Naukku vielä.
+
+(Täyttää lasit)
+
+WALTER.
+
+Se Lebrecht — jos tuo pölhö totta puhui —
+se myöskin pahasti on kaatunut.
+
+AADAM.
+
+On, totta vie! (Juo.)
+
+WALTER.
+
+Jos, kuten pelkäänkin,
+ei tänään selviä tää juttu täällä,
+niin rikkojan te kyllä haavastaan
+tunnette vielä täällä kylässänne, (juo.)
+Niersteiniä?
+
+AADAM.
+
+Tää?
+
+WALTER.
+
+Vai hyvää Oppenheimiä?
+
+AADAM.
+
+Niersteiniä. Tepäs, tepäs tuntija!
+Kuin omaa tuomaani sielt', armon herra.
+
+WALTER.
+
+Ma kerran maistoin sitä tehtaassa.
+
+AADAM (täyttää jälleen lasit).
+
+WALTER.
+
+— Kuin korkeell' ikkuna on, rouva Martta?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Mik' ikkuna?
+
+WALTER.
+
+Sen kamarin, miss' on
+tyttönne maannut.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Kamari on tosin
+jo ensi kerroksessa, kellar' allaan,
+ehk' yhdeksää ei jalkaa maasta lasiin;
+vaan koko paikka hyvin huonosti
+on soveltuva alas-hyppimiseen:
+kaks jalkaa seinästä on viiniköynnös,
+mi seinän pituudelta rönsyilee
+säleistön läpi haaroin nystyräisin
+ja ympär' ikkunankin punoutuu.
+Vain vaivoin harjasniska karjukin
+sen läpi pääsis pyytäjäänsä pakoon.
+
+AADAM.
+
+Ken siin' ois riippunut! (Täyttää lasinsa.)
+
+WALTER.
+
+Vai niin?
+
+AADAM.
+
+Ei kukaan! (Juo.)
+
+WALTER (Ruprechtille).
+
+Päähänkö sitä hurttaa osasit?
+
+AADAM.
+
+Kas tässä.
+
+WALTER.
+
+Kiitos, ei.
+
+AADAM.
+
+Oh, antakaas.
+
+WALTER.
+
+On vielä puolillaan.
+
+AADAM.
+
+Mä täytän sen.
+
+WALTER.
+
+Ei, kuulkaas.
+
+AADAM.
+
+Hyvä luku täyteen!
+
+WALTER.
+
+Tepäs —!
+
+AADAM.
+
+No toki! Pytagoraan säännön mukaan.
+
+(Täyttää hänen lasinsa.)
+
+WALTER (jälleen Ruprechtille).
+
+Kuin monta reikää hurtan päähän sait?
+
+AADAM.
+
+Yks — se on Herra; kaks — on synkkä Kaaos;
+ja kolme — maailma. Ja parhaaksi
+on kolme lasia: juo kolmannessa
+säteitä päivän, muissa taivaan äärtä.
+
+WALTER.
+
+Kuin monta reikää hurtan päähän sait,
+mä kysyn sulta, Ruprecht.
+
+AADAM.
+
+Vastaatkos?
+Kuin monasti löit juutasta? Häh, sanos!
+Vie horna! Tiedätkö sit' itsekään—.
+Jo unohditko?
+
+RUPRECHT.
+
+Rivalla —?
+
+AADAM.
+
+Tai millä —
+
+WALTER.
+
+Kun hosuit häntä ikkunasta alas?
+
+RUPRECHT.
+
+Kaks kertaa, herrat.
+
+AADAM.
+
+Saipas, heittiö! (Juo.)
+
+WALTER.
+
+Kaks kertaa! Kuules, niistä lyönneist' oisi
+hän voinut heittää henkensä —!
+
+RUPRECHT.
+
+Jos ois,
+niin ois, — en sitä surkeilis. Jos tässä
+hän lepäis laudalla, niin puheeni
+sais loppuponnen: »Herrat, hän se oli.»
+
+AADAM.
+
+Niin kyllä, jos ois kuollut! Vaan kun ei —.
+
+(Täyttää lasit.)
+
+WALTER.
+
+Hänt' etkö tuntenut siis pimeässä?
+
+RUPRECHT.
+
+En, armon herra, vaaksaakaan. Ja kuinkas?
+
+AADAM.
+
+Pitäisit silmäs auki! — Terve taas!
+
+RUPRECHT.
+
+Vai auki silmät! Renkaina ne katsoi —
+se piru sokais ne.
+
+AADAM (salamyhkää).
+
+Niin soralla.
+Ken käskee rengassilmät auki pitää.
+— Nyt kaiken rakkaan malja, armon herra.
+
+WALTER.
+
+Niin, oikean ja hyvän, tuomar' Aadam! (juovat)
+
+AADAM.
+
+Nyt loppuun siis, jos suvaitsette niin. (Täyttää lasit.)
+
+WALTER.
+
+Te, herra tuomar' Aadam, ootte joskus
+kai Martta-rouvan vieraana. Ken siellä,
+sanokaas, seurustelee, paitsi Ruprecht?
+
+AADAM.
+
+En usein, annon herra, siellä käy.
+Ja perheen tutuimmist' en mitään tiedä.
+
+WALTER.
+
+Vai niin, vai ette usein vieraana
+käy parhaan ystävänne lesken luona?
+
+AADAM.
+
+En, todellakin harvoin.
+
+WALTER.
+
+Rouva Martta!
+Välinne tuomar' Aadamiin lie huonot,
+kun tein' on vähän kanssakäymistä?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Hm, armon herra, ei niin huonotkaan.
+Hyvänä ystävänäni viel', luulen,
+hän pitää itseään; vaan kehu en,
+ett' usein meillä herra kuomaa näkyy.
+Yhdeksän viikkoa siit' on, kun kävi
+taas viimeks, sivumennen silloinkin.
+
+WALTER.
+
+Kuin kauan? Yhdeksänkö viikkoa—?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Torstaina kymmenenkin. Siemeniä
+pyys multa, neilikkain ja esikkoin.
+
+WALTER.
+
+Ja — pyhäisin, kun menee meijerille —?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+No, ikkunasta sisään kurkistaa
+ja mua tervehtii ja tytärtäni;
+vaan kohta taas hän jatkaa matkaansa.
+
+WALTER (itsekseen).
+
+Hm! Mitä miehest' uskoa —.
+    (juo.) Kun teillä
+apua väliin taloudessanne
+on tyttärestä, luulin kiitokseksi
+luon' äidin joskus teidän vierailevan.
+
+AADAM.
+
+Kuink', armon herra?
+
+WALTER.
+
+Kuinka? Tytönhän
+sanoitte kanojanne hoivaavan,
+kun sairastuu ne. Eikös tänäänkin
+täss' asiassa neuvonut hän teitä?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Niin kyllä, armon herra, niin hän tekee.
+Toispäivänäkin hälle tuomari
+lähetti kuolinsairaan helmikanan.
+Vuos sitten paransi hän kanansampaat,
+ja tämänkin hän ruokkii elämään;
+vaan kiittämään ei tuomaria näy.
+
+WALTER (hämmästyneenä).
+
+Taas kaatakaas, ja kohta, olkaa hyvä.
+Taas tarjotkaas. Viel' yksi lasi vain.
+
+AADAM.
+
+Oo, mieliksenne! Teette ilon mulle. (Täyttää lasit.)
+
+WALTER.
+
+Siis onneksenne! — Kyllä tuomar' Aadam
+tuleekin varhemmin tai myöhemmin.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Niin luuletteko? — Minä epäilen.
+Toist' ois, jos kaataa herra kuomalle
+ma voisinkin Niersteiniä, jota juotte
+ja jota kellarissaan ajoittain
+miesvainaanikin, kappalainen, piti;
+vaan mitäs leskirievull' ois, mi häntä
+talooni houkuttais.
+
+WALTER.
+
+Sen parempi.
+
+
+YHDESTOISTA KOHTAUS.
+
+    Licht. Brigitta-rouva (kädessään peruukki).
+    Piiat. Edelliset.
+
+LICHT.
+
+Brigitta-rouva, sisään, tänne.
+
+WALTER.
+
+Se rouva tämä onko, herra Licht?
+
+LICHT.
+
+Hän on Brigitta-rouva, armon herra.
+
+WALTER.
+
+No niinpä päättäkäämme tämä juttu.
+Pois viekää nämä, piiat.
+
+PIIAT (korjaavat pois lasit y.m.).
+
+AADAM (sillävälin).
+
+Kuules, Eeva,
+nyt kanalleni oiva pilleri
+sa laita, niin tän' iltana mä teillä
+käväisen kuore-keiton syönnissä.
+Kitansa täyteen saakoon haaska nyt,
+jos ei saa niellyks, siihen tukehtukoon.
+
+WALTER (huomaa peruukin).
+
+Vaan minkäs peruukin Brigitta-rouva
+tuo meille?
+
+LICHT.
+
+Armon herra?
+
+WALTER.
+
+Minkäs tuo
+peruukin meille rouva?
+
+LICHT.
+
+Hm!
+
+WALTER.
+
+Niin minkä?
+
+LICHT.
+
+Aa, anteeks suokaa—.
+
+WALTER.
+
+Saanko tietää sen?
+
+LICHT.
+
+Jos rouvalt' armon herra kysymään
+suvaitsee panna tuomar' Aadamin,
+niin, olen varma, selviää niin hyvin,
+kenenkä peruukki on, kuin myös muu.
+
+WALTER.
+
+En kysy, kenen on se. Miten joutui
+se rouvan käsiin? Mistä hän sen löysi?
+
+LICHT.
+
+Sen Martta-rouvan seiniviereltä
+löys rouva säleaitaan tarttuneena;
+kuin linnunpesän köynnöskierteissä,
+ja aivan alta tytön ikkunan.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Ääs, mitä? Minun säleaidastani?
+
+WALTER (salaa).
+
+Jos herra tuomarin' on sydämellään
+jotakin, niin la'in arvon nimessä
+puhukaa mulle kaikki, olkaa hyvä.
+
+AADAM.
+
+Minulla —?
+
+WALTER.
+
+Eikö —?
+
+AADAM.
+
+Kautta kunniani — (Käy kiinni peruukkiin.)
+
+WALTER.
+
+Ei teidän ole siis tää peruukki?
+
+AADAM.
+
+On, herrat, tämä peruukki on minun!
+Tuli ja leimaus, juuri tätähän
+jo viikko sitten laitoin pojan tuon
+Utrechtiin viemään mestar' Mehlille.
+
+WALTER.
+
+Kenenkä?
+
+AADAM.
+
+Ruprechtin.
+
+RUPRECHT.
+
+Mun?
+
+AADAM.
+
+Enkös, lurjus,
+Utrechtiin viikko sitten mennessäs
+ma peruukkia sulle antanut,
+sen siellä viedäksesi korjatteelle?
+
+RUPRECHT.
+
+Jaa, sitäkö —? Niin annoittehan —.
+
+AADAM.
+
+Mikset
+siis, hirtehinen, sitä vienyt sinne?
+Miks sit' et, niinkuin käskin, antanut
+työhuoneess' itse mestarille käteen?
+
+RUPRECHT.
+
+Vai miksi —? Miksi? Horna nielköön teidät!
+Mä veinhän sen työhuoneeseen ja annoin
+mestari Mehlin käteen —
+
+AADAM.
+
+Annoitko?
+Ja nyt se riippui Martan säleistössä!
+Ooh, hurtta, varos! Näin et pääsekään.
+Jotakin salajuonta täss' on varmaan,
+mit' uppiniskaisuutta lie. — Kai suotte
+mun heti rouvaa tästä tutkia?
+
+WALTER.
+
+Peruukin todellako —?
+
+AADAM.
+
+Armon herra,
+kun viime tiistaina tuo nulkki ajoi
+isänsä härill' Utrechtiin, hän poikkes
+virastoon, sanoi: »Herra tuomari,
+teill' oisko asioita kaupunkiin?»
+Ma sanoin: »Poikani, teet oikein hyvin,
+jos korjatteelle viet tuon peruukin.»
+En toki sanonut: »Vie, piiloon laita,
+tee valetukka tuosta itsellesi,
+ja Martan säleaitaan ripusta.»
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Ei, herrat, Ruprecht ei sit' ole tehnyt,
+sen uskon, hänet päästäkää. Viim' yönä
+tätini luo kun menin meijeriin,
+— hän lapsivuoteess' sairastaa —, niin kuulin
+puutarhast' Eevan toran hillityn,
+äänt' tukahdutti pelko taikka raivo:
+»Hyi, hävetkää, hyi, katala, pois menkää,
+tai huudan äidin! Mitä aiotte?»
+Kuin espanjalaiset maassa ois.
+Ma aidan takaa huudan: »Eeva, Eeva,
+mik' on sun, mitä siellä —?» — Vaietaan.
+»No, vastaatkos sa?» — »Mitä täti tahtoo?»
+»Mik' on sun siellä?» kysyn. — »Mitäs siitä?»
+»Se onko Ruprecht?» — »Kukas muu kuin Ruprecht
+Menkäähän, menkää vain.» — »No, keitä tees.
+— Ne rakastelee», mietin, »muut kun kinaa.»
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+No siis!
+
+RUPRECHT.
+
+No —?
+
+WALTER.
+
+Vaiti! Loppuun saakka, rouva.
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Kun sitten meijeriltä palailen,
+keskiyöllä suunnilleen, ja ehtinyt
+oon juuri Martta-rouvan lehmuskujaan,
+niin puikkii sivuitse mies kaljupää,
+kaviojalka, jättäin jälkeensä
+kuin pien, jouhen, tulikiven katkun.
+Rukoilen Isä-meidän, kauhulla
+takaisin käännyn, vaan, voi taivas, herrat,
+viel' lehmuskujaa pitkin kaljun nään, kuin
+lahovan kannon, kaukaa loistavan.
+
+RUPRECHT.
+
+Äh, hiisi — taivas!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Houritteko, Briitta?
+
+RUPRECHT.
+
+Olikoon piru —?
+
+LICHT.
+
+Hss!
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Kautt' autuuteni,
+mä tiedän, mitä näin ja haistaa sain.
+
+WALTER (kärsimättömästi).
+
+En tutki, rouva, oliko se piru,
+hänt' eihän, häntä, lakiin saada voi.
+Jos muista jotain tiedätte, niin hyvä;
+vaan jääkööt jutut tuosta riettaasta.
+
+LICHT.
+
+Salliiko Armo hänen jatkaa loppuun?
+
+WALTER.
+
+Nää hourupäitä on!
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+No, vaiti oon.
+Vaan, herra Licht, te todistajan' ootte.
+
+WALTER.
+
+Te, tekö todistaja?
+
+LICHT.
+
+Tavallani —.
+
+WALTER.
+
+En totta totisesti ymmärrä —.
+
+LICHT.
+
+Mä pyydän aivan alamaisesti,
+puhetta rouvan älkää keskeyttäkö.
+En väitä, että piru oli se,
+vaan jos en pahoin erehdy, on perää
+puheessa kaviosta, kaljusta
+ja katkusta, mi jälkeen jäi. — Vain eespäin!
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+No, kummakseni tänään kuulen ma
+tapauksen rouva Martta Rullin luona,
+ja ruukun rikkojasta, jonka yöllä
+ma kohtasin, kun selvää ottamaan
+käyn niiltä paikoin, jonne hyppäs hän,
+niin, herrat, lumessapa jäljet löydän —
+ja mitkä jäljet, mitäs luulette?
+Ain' oikea on siro, selvä, täsmällinen,
+kuin ihmisjälki konsanaan,
+vaan vasen raskaan tönkin töytäisemä,
+kavion jälki suuri, kamala.
+
+WALTER (äkeissään).
+
+Lorua hourupäistä, horna vieköön —!
+
+VEIT.
+
+Ei suinkaan, rouva!
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Kautta kunniani!
+On, nähkääs, ensin hyppypaikalla
+lavea pyörö lumeen pahnattuna,
+kuin emäsika siin' ois rypenyt;
+vaan ihmisjalka — kavio siit' alkain,
+ja jalka sekä kavio ja jalka sekä kavio,
+puutarhan kautta kaikkeen maailmaan.
+
+AADAM.
+
+Se oiskoon lempo pirun mallia
+rohjennut matkia —?
+
+RUPRECHT.
+
+Hä, minä?
+
+LICHT.
+
+Vaiti!
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Ei mäyrän pyytäjä, tien löydettyään
+sen pesään, iloitse kuin minä silloin.
+»Nyt, herra Licht», ma sanon, juuri nähkääs
+tää arvon herra saapuu luotanne,
+»nyt käräjät on turhat, herra Licht,
+syypäät' ei teidän tuomionne yllä,
+sill' itse helvetissä istuu hän;
+ja näitä jälkiä hän hävis sinne.»
+
+WALTER.
+
+Siis itse näitte ne!
+
+LICHT.
+
+Niin, armon herra,
+on rouva jäljist' oikein kertonut.
+
+WALTER.
+
+Kavio oli?
+
+LICHT.
+
+Ei, vain ihmisjalka,
+mut _praeter propter_ niinkuin kavio.
+
+AADAM.
+
+Vakava seikka, herrat, minusta.
+Jumalan olemassaolo usein
+on pilkkakirjoituksiss' evätty.
+Mut ateisteinkaan en tiedä vielä
+pirua häätäneen pois viralta.
+Tää tapaus erikoista tutkimusta
+mun nähdäkseni vaatii. Ehdoitan
+siis, ennenkuin me päätöksemme teemme,
+kysyttäväksi Haagin synoodilta,
+sopiiko oikeuden olettaa
+Belseebubia ruukun rikkojaksi.
+
+WALTER.
+
+Tuot' ehdoitusta teiltä odotinkin.
+Mit' ajattelee herra kirjuri?
+
+LICHT.
+
+Ei synoodia teidän armonne
+lie tarvis tässä päätöstänne varten.
+Te, Briitta-rouva, loppuun kertokaas,
+— kai sallitte! Käy toivoakseni
+tapaus siitä selväks syitään myöten.
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Niin sitten sanoin: »Herra kirjuri,
+katsastetaanpa hieman jäljistä,
+se piru onko minne pujahtanut.»
+»Niin juuri, niin», hän sanoo, »Briitta-rouva,
+ehk' on vain pieni kierros tarvis tehdä,
+luo tullaksemme tuomar' Aadamin».
+
+WALTER.
+
+No, silloin löytyi —?
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Ensin löydämme
+puutarhan takaa, lehmuskujalta,
+sen paikan, missä piru sivuitseni
+pois töytäs, tulikivikatkun jättäin:
+kuin arka koira siin' ois kaartanut,
+kun kissa sylkien sen eteen istuu.
+
+WALTER.
+
+Ja sitten?
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Vähän matkaa siit' on puussa
+sen muistomerkki, mi mua säikäyttää.
+
+WALTER.
+
+Sen muistomerkki?
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Niinpä niinkin, saatte —
+
+AADAM (itsekseen).
+
+Äh hitto raajojani.
+
+LICHT.
+
+Ohi, pyydän,
+se sivuuttakaa, rouva Brigitta.
+
+WALTER.
+
+Mä tietää tahdon, minne jäljet vei!
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Toi, taivas nähköön, tänne suoraa päätä,
+sen oikein arvasikin herra Licht.
+
+WALTER.
+
+Vai tänne, tähän taloon?
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Juuri. Kujalta
+ylitse pellon, pitkin puroa,
+ja portaan kautta, sitten hautuumaata,
+— ja juuri tänne, tuomarimme taloon.
+
+WALTER.
+
+Luo tuomar' Aadamin?
+
+AADAM.
+
+Mun talooni?
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Niin juuri, taloonne.
+
+RUPRECHT.
+
+Kai piru siis
+käräjätaloss' asuu?
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Enpä tiedä,
+en tottakaan, tääll' asuuko hän myös;
+mut tänne hän on poikennut, sen vannon:
+tuo jäljet takaa kynnykselle saakka.
+
+AADAM.
+
+Kai varmaan täst' on läpi kulkenut —?
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Niin, taikka läpi kulkenut. Kun jäljet
+ol' eessä talon —
+
+WALTER.
+
+Jäljet sielläkin?
+
+LICHT.
+
+Ei, anteeks, Armo, siell' ei ollut niitä.
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Niin, jäljet tallatut ol' eessä talon.
+
+AADAM.
+
+Hiis otti. Tallatut. Se täst' on mennyt.
+Se tääll' on, saatte nähdä, lakeja
+jotenkin häväissyt. Oon kunniaton,
+silt' ellei arkistossa hajahda.
+Jos laskuni, jot' epäillä en voi,
+siell' aivan hujan hajan löydettäneen,
+mä siit' en vastaa ensinkään, sen vannon.
+
+WALTER.
+
+En minäkään, (itsekseen.) Hm, vasenko se oli?
+Vai oikeako? Toinen jaloistaan —
+Tuomari, pyydän nuuskarasiaanne!
+
+AADAM.
+
+Oo, nuuskaa?
+
+WALTER.
+
+Nuuskaa, tuokaas!
+
+AADAM (Lichtille).
+
+Viekääs herra Neuvokselle!
+
+WALTER.
+
+Aa, mitäs mutkia? Yks askel vain.
+
+AADAM.
+
+Sen herra Licht jo tekee. — Tässä, viekääs!
+
+WALTER.
+
+Olisin teille jotain kuiskannut
+
+AADAM.
+
+Meill' ehkä myöhemmin on tilaisuus —
+
+WALTER.
+
+No niin. (Lichtin jälleen istuuduttua.)
+Mut tietävätkö herrat ketään
+jaloiltaan epäluomaa Huisumissa —?
+
+LICHT.
+
+Hm, joku kyllä tääll' on —
+
+WALTER.
+
+Kuka se?
+
+LICHT.
+
+Ehk' Armo herra tuomarilta sitä
+kysyä tahtoo —
+
+WALTER.
+
+Tuomar' Aadamilta?
+
+AADAM.
+
+En minä tiedä. Vuotta kymmenen
+tääll' ollut virass' oon, mut tietääkseni
+kaikk' ovat täällä suorin kasvaneet.
+
+WALTER (Lichtille).
+
+No ketäs tarkoititte?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Näkyviin vain jalat!
+Miks säikytitte alle pöydän ne?
+Vois luulla, että teidän on ne jäljet.
+
+WALTER.
+
+Kenenkä? Tuomar' Aadamin?
+
+AADAM.
+
+Mun? Jäljet?
+Ma oonko piru? Kavio tää onko?
+
+    (Näyttää vasenta jalkaansa.)
+
+WALTER.
+
+(Salaa.) On jalka hyvä, totta tosiaan.
+— Istunto kohta loppuun saattakaahan!
+
+AADAM.
+
+Jos pirun oisi jalka tällainen,
+hän tanssiaisissakin menestyisi.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Sitähän minäkin. Miss' oiskaan tuomar' Aadam —
+
+AADAM.
+
+Aah, mitäs! Minä!
+
+WALTER.
+
+Loppuun, sanoinhan!
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Muut' epäröitävää ei, arvon herrat,
+lie enää pait tää juhlakoriste!
+
+AADAM
+
+Mi-mikä juhla —
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Tämä peruukki!
+Siin' asussa ken pirua on nähnyt?
+Ylevä torni, talin-uhkuva
+kuin tuomiorovastilla virassaan!
+
+AADAM.
+
+Muodeista helvetin on meillä täällä
+vain puutteellinen tieto, Briitta-rouva!
+Hän muka yleens' omaa tukkaa pitää;
+vaan varma oon: maan päällä peruukkiin
+hän päänsä pukee, täällä käydäkseen
+mist' arvohenkilöstä hyvänsä.
+
+WALTER.
+
+Te kunnoton! Ois oikein teidät häätää
+istuimeltanne kaiken kansan nähden!
+Vain arvo oikeuden teit enää suojaa.
+Istunto päättäkää!
+
+AADAM.
+
+Ei, toivon vain —
+
+WALTER.
+
+Ei, ette mitään toivo! Erillenne!
+
+AADAM.
+
+Mun, tuomarin, te uskotteko eilen
+peruukin säleaitaan jättäneen?
+
+WALTER.
+
+Jumala varjelkoon! Sen teiltähän
+kuin Sodoman ja Gomorran söi tuli.
+
+LICHT.
+
+Ei, armon herra, eihän toki, koska
+ol' eilen siihen kissa penikoinut.
+
+AADAM.
+
+Jos syylliseltä, herrat, näytän mä,
+niin pyydän, malttakaas. Tää juttu tietää
+mun häväistystäni tai kunniaani.
+Mik' oikeus teili' on syyttää mua, niin kauan
+kuin tyttö vaiti on, en ymmärrä.
+Ma tuomarina istun Huisumissa
+ja lasken pöydälle tään peruukin:
+jos kuka väittää, ett' on mun se, hänet
+Utrechtin ylioikeuteen ma haastan.
+
+LICHT.
+
+Hm! Sentään sopii teille peruukki,
+kuin kasvanut se oisi kiireellänne.
+
+(Panee sen hänen päähänsä.)
+
+AADAM.
+
+Ääh, juutas!
+
+LICHT.
+
+Eikös —?
+
+AADAM.
+
+On jo harteilleni
+viitaksi väljä, saati sitten päähän.
+
+(Tarkastaa itseään peilistä.)
+
+RUPRECHT.
+
+Kas siinä lemmon liero!
+
+WALTER.
+
+Vaiti, vait!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Kas siinä siisti tuomari, no onpas!
+
+WALTER.
+
+Asia munko täytyy päättää, kysyn vielä?
+
+AADAM.
+
+Mit' tahdoittekaan?
+
+RUPRECHT (Eevalle).
+
+Hänkö se ol', Eeva?
+
+WALTER.
+
+Mit' uhoilet sä siinä, hävytön?
+
+VEIT.
+
+Suus kiinni, kuuletko!
+
+AADAM.
+
+Saat vielä, hylky!
+
+RUPRECHT.
+
+Kaviohiisi, hyi!
+
+WALTER.
+
+Hoi, poliisi!
+
+VEIT.
+
+Et malta kieltäs?
+
+RUPRECHT.
+
+Tänään jäitkin loukkuun!
+Et tänään lyökään soraa silmiini.
+
+WALTER.
+
+Miss' äly-vähänne on, tuomar' Aadam —?
+
+AADAM.
+
+No niin, jos sallii teidän Armonne,
+asiast' annan heti tuomion.
+
+WALTER.
+
+Hyv' on, se tehkää.
+
+AADAM.
+
+Nyt on seikat selvät,
+ja rikkoja tuo Ruprecht hurtta on.
+
+WALTER.
+
+Vain paranee. Ja sitten!
+
+AADAM.
+
+Raudan kaulaan
+mä hälle tuomitsen, ja tuomarilleen
+kosk' on hän ollut kovin töykeä,
+mä hänet heitän taakse ristikon,
+kuin kauaks aikaa, siitä määrään sitten.
+
+EEVA.
+
+Ruprechtko rauta kaulaan?
+
+RUPRECHT.
+
+Vangiks minä?
+
+WALTER.
+
+Pois huoli, lapset — Valmis ootteko?
+
+AADAM.
+
+Mun puolestani ruukun korvatkoon, tai älköön.
+
+WALTER.
+
+No hyvä. Istunto on päättynyt
+
+Ja Ruprecht vetoo oikeushoviin Utrechtin.
+
+EEVA.
+
+Vai hänen Utrechtiin on vedottava?
+
+RUPRECHT.
+
+Minunko?
+
+WALTER.
+
+Niin, vie hiis, ja siihen saakka —
+
+EEVA.
+
+Ja siihen saakka—?
+
+RUPRECHT.
+
+Raudoiss' olla saan?
+
+EEVA.
+
+Vai rauta kaulaan? Tekin tuomari?
+Tuo tunnoton, tuo, joka istuu tuolla,
+hän itse, hän se —
+
+WALTER.
+
+Vait, tai piru vie sun!
+Viel' ei hält' taitu hiustakaan —
+
+EEVA.
+
+Nyt, Ruprecht!
+On tuomar' Aadam ruukun rikkoja!
+
+RUPRECHT.
+
+Aa, varros!
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Hänkö?
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Tuo?
+
+EEVA.
+
+Niin, hän! Nyt, Ruprecht!
+Sun Eevas luona illall' oli hän!
+Käy kiinni, pui nyt häntä kyllältäsi!
+
+WALTER.
+
+Seis! Kuka järjestystä —
+
+EEVA.
+
+Siitä viis!
+Jott' ansaitsisit raudan, joudu, Ruprecht,
+käy, survaa hänet alas istuimeltaan.
+
+AADAM.
+
+Anteeksi, herrat! (juoksee tiehensä.)
+
+EEVA.
+
+Joudu!
+
+RUPRECHT.
+
+Kiinni hän,
+se juuttaan kämpä!
+
+EEVA.
+
+Juokse! Saitko kiinni!
+
+RUPRECHT.
+
+Ää, kuolema ja kiusa, — sain vain vaipan!
+
+WALTER.
+
+Pian tänne poliisi!
+
+RUPRECHT (lyö vaippaa.)
+
+Nyt saunan saat
+Kas tuossa! Tarkenetko? Tuossa vielä!
+Ja tuossa vielä, kosk' ei luita riko!
+
+WALTER.
+
+Sä riiviö! — Tääll' eikö totella!
+Jos et sä kohta ole aloillas,
+saat todella jo tänään rautaa kantaa.
+
+VEIT.
+
+Sa lemmon kuotus, ole aloillas!
+
+
+KAHDESTOISTA KOHTAUS.
+
+    Edelliset (paitsi Aadam. — Kaikki siirtyvät näyttämön etualalle).
+
+RUPRECHT.
+
+Voi, Eeva, kuink' oon häväissyt sua tänään!
+Ja entäs eilen, Herra armahda!
+Voi sydänkäpyseni, kullanmuru,
+eläissäs voitko mulle anteeks antaa?
+
+EEVA (heittäytyy oikeusneuvoksen jalkoihin).
+
+Nyt, herra, apuun, tai me hukumme!
+
+WALTER.
+
+Hukutte, miksi?
+
+RUPRECHT.
+
+Taivas, mitä nyt?
+
+EEVA.
+
+Sodasta Ruprecht pelastakaa! — Nähkääs,
+hän Itä-Intiaan on värvätty,
+— sen salaisuuden mulle ilmaissut
+on tuomar' Aadam —; ja se tiedetäänhän:
+vain joka kolmas mies sielt' enää palaa!
+
+WALTER.
+
+Oo, houritkos? Vai Itä-Intiaan!
+
+EEVA.
+
+Bantamiin, Armo, älkää kieltäkö!
+Täss' on se kirje, salamääräys,
+min hallitus on maalaisrekryyteistä
+vast'ikään juuri voimaan saattanut:
+mä, näettehän, tiedän asiat.
+
+WALTER (ottaa kirjeen ja lukee sen).
+
+Petosta suunnatonta, kettumaista!
+On kirje väärennetty!
+
+EEVA.
+
+Väärennetty!
+
+WALTER.
+
+Sanokaas itse, herra Licht, tää säädös
+Utrechtist' onko teille saapunut?
+
+LICHT.
+
+Tuo säädös? Sitä ryöttää! Omin käsin
+hän sepittänyt on tuon töherryksen!
+— Ne joukot, jotka värvättiin, ne viedään
+maan sisäosiin; Itä-Intiaan
+ei kukaan aio niitä lähettää!
+
+EEVA.
+
+Ei, älkääs, herrat!
+
+WALTER.
+
+Kunniani kautta!
+Ja jos et usko mua, ja jos niin on
+kuin sanoit, Ruprechtin ma vapaaks ostan!
+
+EEVA (nousten).
+
+Oi taivas, kuinka tahtoi kurja pettää!
+Tuon huolen myrskyn, nähkääs, syömeeni
+hän vuodatti ja tul' yöaikaan mulle
+Ruprechtin atestia tyrkyttämään;
+ja väitti väärän sairastodistuksen
+vapaaksi aivan hänet auttavan;
+ja selitti ja vakuutti, ja hiipi
+mun kamariini, kirjoittaakseen sen;
+ja multa, herrat, pyys niin rietasta,
+ett' tytönsuu ei sanoakaan julkee.
+
+BRIGITTA-ROUVA.
+
+Voi petturia kurjan katalaa!
+
+RUPRECHT.
+
+Mitäpä kavioista, kulta, mitä!
+Nääs, vaikk' ois hevonen sun luonas ollut,
+ma öisin yhtä äkeä kuin nyt.
+
+(Suutelevat toisiaan.)
+
+VEIT.
+
+Se on oikein! Sovinnossa rakastelkaa;
+ja helluntain' on häät, jos tahdotte!
+
+LICHT (ikkunan ääressä).
+
+Kas tuomar' Aadamia, katsokaas:
+kuin hirsipuuta pakoon mennä painaa
+lumista, kuhmuraista pellonharjaa!
+
+WALTER.
+
+O-onko tuomar' Aadam tuo?
+
+LICHT.
+
+On, on!
+
+ÄÄNI JOUKOSTA.
+
+Nyt tielle pääsee hän! Kas kas, kuin selkään
+lyö häntä peruukki!
+
+WALTER.
+
+Pian jälkeen! Hänet
+takaisin tuokaa, herra kirjuri,
+ett' tyhmyydell' ei pahaa pahentaisi
+Virasta kyllä hänet pidätän
+ja sijaiseksi määrään teidät täällä
+asian loppuselvittelyyn saakka;
+mut toivon kassain kunnoss' olevan,
+ja siks en vielä pakoita hänt' eroon.
+Pian tuokaa hänet, teette mielikseni!
+
+
+KOLMASTOISTA KOHTAUS.
+
+    Edelliset (paitsi Licht).
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Sanokaas, herra Neuvos, mistä päin
+ma Utrechtissa hallituksen löydän.
+
+WALTER.
+
+Ja miksi, rouva Martta?
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Hm! Kai siellä
+ma oikeutta ruukulleni saan?
+
+WALTER.
+
+Aa, anteeksi Totta kai. Suurtorin varrell'
+istunnot tiistain' on ja torstaina.
+
+MARTTA-ROUVA.
+
+Hyv' on! Mä sinne saavun viikon päästä.
+
+(Kaikki poistuvat)
+
+    Loppu.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78997 ***