Initial commit of ebook 78933 filesHEADmain

5 files changed, 5491 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..9f57f44
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,13 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
+*.htm text
+*.html text
+*.png binary
+*.jpg binary
+*.svg text
+*.pdf binary
+*.bmp binary
+*.zip binary
+*.midi binary
+*.mp3 binary
diff --git a/78933-0.txt b/78933-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..5fdb521
--- /dev/null
+++ b/78933-0.txt
@@ -0,0 +1,2639 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78933 ***
+
+
+
+
+PÄIVÄKUMMUN PIDOT
+
+Kolminäytöksinen näytelmä
+
+
+Kirj.
+
+HENRIK IBSEN
+
+
+Suomentanut
+
+Aarni Kouta
+
+
+"Suomalaisen Kirjallisuuden Edistämisrahasto"
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1923.
+
+
+
+
+HENKILÖT.
+
+ BENGT GAUTINPOIKA, Päiväkummun isäntä.
+ MARGIT, hänen vaimonsa.
+ SIGNE, tämän sisar.
+ GUDMUND ALFINPOIKA, Margitin ja Signen serkku.
+ KNUT GÄSLING, kuninkaan vouti.
+ HÄGGEN EERIK, tämän ystävä.
+ RENKI.
+ TOINEN RENKI.
+ KUNINKAAN LÄHETTILÄS.
+ VANHA MIES.
+ PIIKA.
+ VIERAITA, HERROJA ja ROUVIA.
+ MIEHIÄ Knut Gäslingin saattueessa.
+ Päiväkummun miehiä ja piikoja.
+
+Tapahtuu Päiväkummun kartanossa neljännellätoista vuosisadalla.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Upea sali. Ovi taka-alalla sekä molemmilla sivuseinillä. Etummaisena
+oikealla ulkoneva ikkuna, jossa pienet, pyöreät, lyijykehyksiset
+ruudut, ja ikkunan ääressä pöytä, jolla joukko naisen-koruja.
+Vasemmalla seinävierellä suurempi pöytä, jolla on hopeatuoppeja,
+pikareita ja juomasarvia. Taka-alan ovi johtaa avoimelle kuistille,
+jonka lävitse näkyy avara vuonomaisema.
+
+BENGT GAUTINPOIKA, MARGIT ROUVA, KNUT GÄSLING ja HÄGGEN EERIK
+istuvat juomapöydän ääressä vasemmalla, Taka-alalla KNUTIN MIEHIÄ,
+mitkä istuen, mitkä seisoen; pari oluttuoppia kiertää heidän
+keskuudessaan. Kaukaa kuuluu kirkonkellojen kumina, jotka kutsuvat
+päiväjumalanpalvelukseen.
+
+EERIK kohoaa pöydän ääressä. Ja nyt, muitta mutkitta, minkä vastauksen
+teiltä saan Knut Gäslingin puhemiehenä?
+
+BENGT rauhattomasti vaimoonsa vilkuillen. Niin, minä — minä tuumin —
+(kun Margit vaikenee). Hm, Margit, lausuhan sinä ensiksi mielipiteesi.
+
+MARGIT nousee. Herra Knut Gäsling, — olen kauan tiennyt, mitä Häggen
+Eerik äsken teistä puhui. Vallan hyvin tiedän, että polveudutte
+mainehikkaasta suvusta; teillä on suuret tilukset ja kosolta kultaa, ja
+meidän herramme kuningas on teille hyvin suosiollinen...
+
+BENGT Knutille. Hyvin suosiollinen, — samat sanat sanon minäkin.
+
+MARGIT. Eikä sisareni voisi varmastikaan valita itselleen parempaa
+puolisoa —
+
+BENGT. Parempaa ei; aivan sitä samaa mieltä olen minäkin.
+
+MARGIT. — kunhan vain muutoin saisitte hänet mieltymään itseenne.
+
+BENGT hätääntyneesti ja puoliääneen. Mutta, — mutta, rakas vaimoni —
+
+KNUT hypähtää pystyyn. Vai niin, Margit rouva! Te olette sitä mieltä,
+että sisarenne —?
+
+BENGT yrittää rauhoittaa häntä. Ei, vartokaa, Knut Gäsling! Vartokaahan
+vähäisen! Ymmärtäkää oikein meidät.
+
+MARGIT. Tokkopa minun sanani voivat loukata teitä. Minun sisarenihan
+tuntee teidät vain niiden laulujen perusteella, joita teistä on
+sepitetty, — eivätkä ne laulut kuulosta kauniilta säädyllisistä
+ihmisistä.
+
+    Talo taattoinne on koti turvaton,
+    pitovieraisiinne en luota.
+    Öin, päivin teillä juomingit on,
+    Jumal' auttakoon neitoa tuota,
+    kenet houkutatte te kihloihin
+    lupauksin tai avulla kullan; —
+    lepohon pian mielin murheisin
+    hän on kaipaava alle mullan.
+
+EERIK. No niin — totta kyllä — Knut Gäsling elää hiukan hurjasti ja
+hillittömästi. Mutta siinä suhteessa helposti tapahtuu muutos, kunhan
+hän saa emännän kartanoonsa.
+
+KNUT. Ja pankaa visusti mieleenne tämä, rouva Margit. Siitä saattaa
+olla viikon päivät, kun olin juomingeissa Häggessä Eerikin luona, joka
+tässä seisoo. Olut oli väkevää; ja kun ilta oli tulossa, tein sen
+lupauksen, että ennen kuin vuosi on lopussaan, on Signe, kaunis
+sisarenne, oleva vaimoni. Milloinkaan ei tulla sanomaan Knut
+Gäslingistä, että hän ei ole pysynyt sanassaan. Senvuoksi älyätte itse,
+että teidän täytyy valita minut sisarenne puolisoksi — tapahtuipa se
+sitten mielisuosiolla tahi ei.
+
+MARGIT.
+
+    Sitä ennen, teilt' en tätä tahdo ma peittää,
+    kemuveikkonne villityt saatte te heittää.
+    Te ette tään koommin enää saa
+    meluten läpi seudun ratsastaa;
+    varokaa, kenenkään että kasvoill' ei näy
+    kuva kauhun, kun Gäsling häihin käy.
+    Te siivolla käykää ihmisten joukkoon,
+    sotakirveenne heittäkää pois salin loukkoon; —
+    käsissänne se ei ole vaaraton
+    sekavat oluesta kun aivonne on.
+    Paras naiset on rauhaan heittää,
+    ei ryövätä muiden saa tavaraa;
+    sanomasta tään koommin myös varokaa,
+    pian että sen multa peittää,
+    ken sattumalt' teidän tiellenne saa.
+    Tällainen jos ootte, ensvuosi kun koittaa,
+    kenties sisarein käden voitte te voittaa.
+
+KNUT harmistumisensa hilliten. Te osaatte hyvin valita sananne, Margit
+rouva. Totisesti — Teidän pitäisi olla pappi eikä miehenne
+vaimo.
+
+BENGT. Oih, mitä siihen seikkaan tulee, niin osaisin minäkin —
+
+KNUT kiinnittämättä häneen huomiota. Mutta ottakaa tarkoin huomioonne,
+että jos asekuntoinen mies olisi puhunut minulle teidän laillanne,
+niin —
+
+BENGT. Ei, mutta kuulkaahan nyt, Knut Gäsling, — teidän täytyy
+ymmärtää meitä!
+
+KNUT kuten ennen. No niin, muitta mutkitta, hän totisesti olisi
+havainnut, että kirves käsissäni ei ole vaaraton, kuten äsken sanoitte.
+
+BENGT hiljaa. Siinä sitä nyt ollaan! Margit, Margit, tämä ei pääty
+milloinkaan hyvin.
+
+MARGIT Knutille. Te pyysitte rehellistä vastausta, ja sen myös saitte.
+
+KNUT. Hyvä, hyvä; kysymyksen ollessa Teistä en minäkään tahdo ottaa
+asiaa niin tiukasti, Margit rouva; Te olette viisaampi kuin me kaikki
+muut yhteensä. Tässä käteni; — kenties Teillä oli täysi syy kaikkiin
+niihin teräviin sanoihin, jotka minulle lausuitte.
+
+MARGIT. Nythän olette jo hyvällä alulla parantamaan itseänne. Ja
+kuulkaahan vielä sananen. Meillä on tänään pidot täällä Päiväkummussa.
+
+KNUT. Pidot?
+
+BENGT. Niin, herra Gäsling. Tietäkää, että on meidän hääpäivämme;
+tänään on kolme vuotta siitä, kun tulin Margit rouvan mieheksi.
+
+MARGIT kärsimättömästi, keskeyttäen. Kuten sanoin, on meillä pidot
+tänään. Sitte kun olette palannut kirkosta ja toimittanut muut asianne,
+niin ratsastatte tänne takaisin ja otatte osaa pitoihin. Silloin voitte
+tulla tuntemaan sisareni.
+
+KNUT. Hyvä, Margit rouva; minä kiitän Teitä. En kuitenkaan ratsastanut
+tänä aamuna tänne kirkossa käydäkseni. Matkani koskee Gudmund
+Alfinpoikaa, serkkuanne.
+
+MARGIT säpsähtää. Häntä? Serkkuani? Mistä aiotte häntä etsiä?
+
+KNUT. Hänen talonsahan on niemen takana vuonon toisella rannalla.
+
+MARGIT. Mutta itsehän hän taivaltaa kaukana täältä.
+
+EERIK. Älkäähän sanoko niin; hän lienee lähempänä kuin luulettekaan.
+
+KNUT kuiskaa. Ole vaiti!
+
+MARGIT. Lähempänä? Mitä tarkoitatte?
+
+KNUT. Ettekö sitten ole kuullut, että Gudmund Alfinpoika on palannut
+jälleen kotimaahan. Hän seurasi kansleria, Hoegranoesin Audunia, joka
+oli lähetetty Ranskaan noutamaan uutta kuningatartamme.
+
+MARGIT. Aivan oikein; mutta kuninkaan häät vietetään näinä päivinä
+hyvin loisteliaasti Bergenissä, ja Gudmund Alfinpoika ottaa osaa
+niihin.
+
+BENGT. Niin, ja niihin olisimme mekin voineet ottaa osaa, jos vain
+vaimoni olisi halunnut.
+
+EERIK hiljaa Knutille. Margit rouva siis ei tiedä, että —?
+
+KNUT hiljaa. Siltä näyttää; mutta älä ole huomaavinasi mitään. Ääneen.
+No niin, rouva Margit, joka tapauksessa minun nyt täytyy lähteä, menipä
+sitten syteen tai saveen; illan maissa palaan jälleen.
+
+MARGIT. Ja silloin saatte osoittaa, voitteko hillitä rajua luontoanne.
+
+BENGT. Niin, painakaa se mieleenne.
+
+MARGIT. Te ette saa kajota tapparaanne; kuuletteko, Knut Gäsling!
+
+BENGT. Ette tapparaanne ettekä veitseenne ettekä mihinkään muuhun
+aseeseen, mikä on mukananne.
+
+MARGIT. Sillä siinä tapauksessa ette milloinkaan voi toivoa
+pääsevänne langokseni.
+
+BENGT. Ette, sen olemme vahvasti päättäneet.
+
+KNUT Margitille. Olkaa huoleti.
+
+BENGT. Ja kun jotakin olemme päättäneet, niin se päätös myöskin pysyy.
+
+KNUT. Se on minun mieleeni, herra Bengt Gautinpoika. Samoin on minunkin
+laitani; ja minä olen nyt kerta kaikkiaan juonut lankoutemme maljan. Te
+tulette näkemään, että myöskin minä pysyn sanassani. — Ehtooseen
+saakka Herran huomaan!
+
+    Hän ja Eerik menevät miehineen ulos taka-alalle. BENGT
+    saattaa heitä ovelle. Kellonsoitto on sillä aikaa tauonnut.
+
+BENGT tulee takaisin. Minusta tuntuu ikäänkuin hän mennessään olisi
+uhannut meitä.
+
+MARGIT hajamielisesti. Niin, siltä tuntui.
+
+BENGT. Ei ole hyvä joutua kiistaan Knut Gäslingin kanssa. Ja kun oikein
+ajattelen, niin lausuimme hänelle aivan liian monta ankaraa sanaa. No
+niin, älkäämme sen enempää sitä asiaa ajatelko. Olkaamme tänään
+iloisia, Margit! Ja minun mielestäni on meillä molemmilla siihen täysi
+syy.
+
+MARGIT hymyilee raskaasti. Onpa tietenkin.
+
+BENGT. En ollut aivan nuori sinua kosiessani, se on kyllä totta. Mutta
+varakkain mies monen monituisen peninkulman alalla tiedän varmasti
+olleeni. Sinä olit kaunis neitonen, ja sukusi oli jalo; mutta
+myötäjäiset eivät voineet ketään kosijaa houkuttaa.
+
+MARGIT itsekseen. Ja sittenkin olin siihen aikaan niin rikas.
+
+BENGT. Mitä sanoit, vaimoni?
+
+MARGIT. Oh, en mitään, en niin mitään. (Menee oikealle.) Helmin ja
+sormuksin tahdon koristautua. Illallahan on ilojuhlani.
+
+BENGT. Sellainen puhe miellyttää minua suuresti. Pidä huoli, että
+pukeudut parhaaseen asuusi, jotta vieraamme voivat sanoa: onnellinen
+hän, joka sai Bengt Gautinpojan miehekseen. — Mutta nyt minun täytyy
+mennä ruokahuoneeseen; siellä on yllin kyllin silmällä pidettävää
+tänään.
+
+    (Menee ulos vasemmalle.)
+
+MARGIT vaipuu tuolille oikeanpuolisen pöydän ääreen.
+
+    Hyvä, että hän läks'. Hänet täällä kun nään,
+    veri suonissa pyrkivi pysähtymään;
+    on kuin sydäntäin käsi hyinen ei päästäis,
+    sitä vaanisi, surman ei iskua säästäis.
+        (Nyyhkimään ruveten.)
+    Hänen vaimonsa oon! Minun miehein hän on!
+    Ikä kauanko kestävi tääll' inehmon?
+    Vuossadasta puol', — Jumal' auttakoon lasta; —
+    oon — kolmenkolmatta-vuotias vasta!
+        (Rauhallisemmin lyhyen äänettömyyden perästä.)
+    Olo raskast' on suojassa kultaisen muurin;
+    häkiss' istua ain, suru lienee se suurin.
+        (Sormielee hajamielisesti korujaan ja alkaa
+         koristella niillä itseään.)
+    Pukevan minun itseni hän nyt sois
+    helohelmiin ja sormuksiin sekä kultaan.
+    Paras itsellein hääjuhla se ois,
+    lepohon jos pääsisin maan minä multaan.
+        (Keskeyttäen.)
+    Paras aattelematta tok' olla lie;
+    minä laulun tunnen, mi murheeni vie.
+
+Laulaa.
+
+    Pois vuoren-valtias ratsastaa;
+    — suruain minä huokaan salaa —
+    ujon immen kihlata hän haluaa.
+    — et milloinkaan sinä palaa —
+
+    Talohon tuli Håkonin ratsullaan;
+    — suruain minä huokaan salaa —
+    suki Kirsti pienoinen suortuviaan.
+    — et milloinkaan sinä palaa —
+
+    Ja vuoren-valtias kihlasi sen;
+    — suruain minä huokaan salaa —
+    tytön uumille vyötti vyön kultaisen.
+    — et milloinkaan sinä palaa —
+
+    Ujon immen vuoren-valtias nai,
+    — suruain minä huokaan salaa —
+    käsihinsä viistoista hän sormusta sai.
+    — et milloinkaan sinä palaa.
+
+    Meni kesiä kolme ja viisikin kai;
+    — suruain minä huokaan salaa
+    yhä Kirsti vain vuoressa istua sai.
+    — et milloinkaan sinä palaa — —
+
+    Meni kesiä, viis, meni kymmenen kai;
+    — suruain minä huokaan salaa —
+    pimeässä pien Kirsti vain istua sai.
+    — et milloinkaan sinä palaa —
+
+    Soi lintujen lauluista laaksojen vyö;
+    — suruain minä huokaan salaa —
+    on vuoressa kultaa ja pitkä niin yö.
+    — et milloinkaan sinä palaa —
+
+(Nousee ja käy yli lattian.)
+
+    Tään laulun Gudmund lauloi niin usein viipyissään
+    mun luonain talvi-illoin isänkoissa.
+    Ah, jotakin on siinä, — en tiedä itsekään, —
+    on jotakin, mi mielestäin ei pysy poissa;
+    mun mieleni se valtas ain tuntein voimakkain, —
+    en käsittänyt niitä, — mut niitä mietin ain.
+
+(Pysähtyy, kauhistuen.)
+
+    Puna-kultapaulat! Vyöllään vyö hopeinen —!
+    Ah, kullalla vuoren-valtias kihlas neidon sen!
+
+(Epätoivoissaan; vaipuu penkille vasemmanpuolisen pöydän
+ääreen.)
+
+    Voi päiviäni! Vaimo oon vuoren-valtiaan!
+    Ei koskaan saavu kukaan mua vapauttamaan.
+
+SIGNE, ilosta säteillen, juoksee sisään taka-alalta.
+
+SIGNE huutaa. Margit, Margit, — hän saapuu!
+
+MARGIT ponnahtaa pystyyn. Saapuu? Ken saapuu?
+
+SIGNE. Gudmund, serkkumme!
+
+MARGIT. Gudmund Alfinpoika! Täällä! Kuinka voit uskoa —?
+
+SIGNE. Voi, olen varma siitä.
+
+MARGIT käy yli lattian oikealle. Gudmund Alfinpoika on mukana
+hääjuhlissa kuninkaankartanossa; sen tiedät yhtä hyvin kuin minäkin.
+
+SIGNE. Voipa niinkin olla; mutta sittenkin olen varma siitä, että se
+oli hän.
+
+MARGIT. Oletko sitten nähnyt hänet?
+
+SIGNE. En, en. Mutta kuulehan —
+
+MARGIT. Kuulen, kuulen, pidä kiirettä, — kerro!
+
+SIGNE.
+
+    Oli varhainen, sävel kellojen soi,
+    minä kirkkohon mennä mielin;
+    pajun ritvoilla lintuset niin ilakoi,
+    visertäin sulosointuvin kielin.
+    Ilo ilmoissa, vaaranrinteillä soi;
+    ohi melkein ol' kirkko-aika;
+    minuhun joka ruusu kuin katsehen loi,
+    polun siimeisen täytti kuin taika.
+    Sisähän kävin ääneti temppeliin;
+    luki kuorissa parhaillansa
+    sanomaa pyhän Herran pappi; ja niin
+    ylen hartaana kuunteli kansa.
+    Yli veen sinervän sävel silloin soi,
+    pyhien kuvat pienoiset katsehen loi
+    sitä kohti kuin kaihoten kuullakseen, oi.
+
+MARGIT. Mikä niin? Puhu, — siskoni, ah puhu pois!
+
+SIGNE.
+
+    Oli kuin sana tuntematon, syvä ois
+    mua kirkosta käskenyt lähtemään vain
+    yli metsien, maiden ja kukkulain.
+    Olemukseni kuin unelmaks hämärtäy;
+    kävin kuunnellen koivikoissa;
+    takanain ei templissä ketään näy;
+    mukanain näet pappi ja rahvas käy,
+    on kuin lumo soinnuiss' ois noissa.
+    Niin äänetön oli kirkkotie;
+    säveleitäkö linnutkin kuunnelleet lie,
+    käen kukku taukos, ja virret rastaan,
+    soi kaiku vain tunturin kiireeltä vastaan.
+
+MARGIT. Puhu vain!
+
+SIGNE.
+
+    Jokamies teki ristinmerkin;
+    Painaen kätensä rintaa vasten,
+    jokin soi sävel täällä niin soinnuin herkin.
+    Hyvin tunsin ma laulun tuon kaunoisen,
+    monet kerrat on Gudmund laulanut sen,
+    monet illat hän sitä laulanut on,
+    hyvin muistan ma jokaisen laulelon.
+
+MARGIT. Sinä luulet, ett' ois —?
+
+SIGNE.
+
+    Minä tiedän sen varmaan!
+    Toden totta, en valhetta haasta.
+
+(Hymyillen.)
+
+    Tulevan joka laululintusen armaan
+    lopuks näämme ain vieraasta maasta.
+    Minä riemuitsen niin, — vaikken ymmärrä sitä —!
+    Minun mieleeni juohtuu —. Voitko arvata, mitä?
+    Hänen harppunsa kauan ollut on
+    salin seinällä. Sen alas lasken;
+    korut kiilloitan sen sekä naulojen vasken,
+    viritän sen valmiiksi soittohon.
+
+MARGIT hajamielisesti. Miten mielit vain —
+
+SIGNE moittivasti.
+
+    Nyt et oikein tee.
+        (Syleilee häntä.)
+    Palatessa taas Gudmundin riemuitsee
+    poves niinkuin mun lapsena ollessain ennen.
+
+MARGIT itsekseen. Kaikk' on muuttunut vuosien mennen.
+
+SIGNE.
+
+    Sisar kulta, et olla saa onneton!
+    Miten suuri on auttajais joukko?
+    Kamaris koruvaippoja täynnänsä on.
+    Helottaa hopeaa joka loukko!
+    Joka päivä voit viidoissa ratsastaa,
+    eräretkillä riistaa ajaa;
+    joka yö sinisilkkihin nukahtaa;
+    mitä vielä on onnesi vajaa!
+
+MARGIT katselee ulkonevaa ikkunaa kohti.
+
+     _Hänet_ Päiväkumpuunko vieraaksi saan!
+
+SIGNE.
+
+    Mitä virkit?
+
+MARGIT kääntyy.
+
+                 En mitään. — Käy pukeutumaan.
+    Mun onnein, min vertaat sa autuuden maahan,
+    sua kohdata voi.
+
+SIGNE.
+
+    Mitä haastatkaan?
+
+MARGIT hänen tukkaansa silitellen.
+
+    Minä haastelen —; no, pian nähdä tuon saahan
+    kosijan jos sattuisit kohtaamaan —
+
+SIGNE.
+
+    Kosijan? Ketä hän kosis?
+
+MARGIT.
+
+                             Sua.
+
+SIGNE.
+
+                                  Mua, vai?
+    Ihan väärällä tiellä hän sitten on kai.
+
+MARGIT.
+
+    Mitä vastaisit, nöyrästi jos anoen
+    hän kättäsi pyytäisi?
+
+SIGNE.
+
+                          Riemuinen
+    sydän, vastaisin, aattele ei kosijaa.
+
+MARGIT.
+
+    Rikas jos hän on? Mahtava? Maat omistaa?
+
+SIGNE.
+
+    Vaikk' kuningas hän oisi, ja kullat kimaltais,
+    silosormukset vaikka mun sormeni sais,
+    kosijan minä karttaisin paulaa.
+    Ma rikas olen kyllin vain itsekseni näin,
+    kera kesän päivänpaisteen ja vetten välkkyväin
+    ja lintuin, jotka oksilla laulaa.
+    Rakas sisko, — pesän tänne ma tahdon rakentaa;
+    kosijoista ei ainutkaan kättäni saa,
+    ole siihen mull' ei aikaa; syän ilost' ailahtaa!
+
+        (Rientää laulaen vasemmalle.)
+
+MARGIT hetken vaiettuaan. Gudmund Alfinpoika saapuisi tänne? Tänne —
+Päiväkumpuun? Ei, ei, se ei voi olla mahdollista. Signe sanoi
+kuulleensa hänen laulavan. Kuullessani ennen kuusien syvän huminan
+tuolla metsässä, kuullessani kosken kohisevan ja lintusten
+houkutusäänet puiden latvoissa, silloin minusta usein tuntui kuin olisi
+Gudmundin laulut sekaantuneet noihin säveliin. Ja kuitenkin hän oli
+kaukana täältä. — Signe on erehtynyt. Gudmund ei saavu.
+
+BENGT nopeasti taka-alalta, huutaa. Odottamaton vieras, vaimoni!
+
+MARGIT. Kuka niin?
+
+BENGT. Gudmund Alfinpoika, serkkusi! (Huutaa oikeanpuoleisesta ovesta
+ulos.) Paras vierashuone on pantava kuntoon — ja heti paikalla!
+
+MARGIT. Hän on jo siis pihamaalla?
+
+BENGT katselee ulos avoimen kuistin kautta. Ei ihan vielä; mutta ei
+kauankaan kestä. (Huutaa jälleen ulos oikealle.) Lohikäärmeenpäillä
+koristettu veistetty tammivuode! (Menee Margitin luo.) Hänen
+aseenkantajansa toi viestin ja terveiset häneltä; itse tulee hän
+perästä.
+
+MARGIT. Hänen aseenkantajansa? Tuleeko hän tänne aseenkantajan kera?
+
+BENGT. No, tuleepa kait. Aseenkantaja ja kuusi aseistettua miestä on
+hänen saatossaan. No niin, Gudmund Alfinpoika on nyt aivan toinen mies
+kuin aikoinaan lähtiessään kaukomatkalle. Mutta minun täytyy mennä alas
+häntä vastaanottamaan. (Huutaa ulos.) Satuloikaa kultanahkasatulalla
+hevoseni! Älkääkä unohtako käärmeenpääpäitsiä! (Katsoo ulos
+taka-alalle.) Oih — tuolla hän on jo veräjällä! No, tuokaa sitten
+sauvani; hopeapääsauvani! Moinen herra, — Jumala paratkoon — hänet
+on otettava vastaan kunnianosoituksin, suurin kunnianosoituksin!
+
+    (Menee nopeasti taka-alalle.)
+
+MARGIT mietiskellen.
+
+    Hän lähtiessään täält' oli köyhä, poloinen.
+    Nyt saattuein hän saapuu ja aseet välkkyen.
+    Mit' tahtoo hän? Hän ehkä haluaa
+    nyt nähdä, kuinka murhe mua painostaa?
+    Haluaako hän saada tiedon vakaan
+    mitä kestän, ennenkuin maassa ma makaan?
+    Hän aikooko —? Ah, koettaa hän voi;
+    koetus ylen pienen riemun hälle soi!
+
+[Viittaa ulos oikeanpuolisesta ovesta.]
+
+KOLME TYTTÖÄ tulee tupaan.
+
+MARGIT.
+
+    Omat piikani piskuiset, kuulkaahan;
+    siniviittani silkkisen nyt haluan.
+    Heti seuraatte sitten mua kamariin,
+    samettiin minut kääritte, turkiksiin.
+    Pukea pari teistä mun purppuraan saa,
+    korut hiuksiin kolmas taas pujottaa.
+    Joko koossa kaikki mun helmeni on!
+        (Tytöt menevät korulippaita kantaen ulos vasemmalle.)
+    Näet vuoren-valtiaan puolison
+    asu myös kuninkaallinen olkohon.
+
+(Menee ulos vasemmalle.)
+
+BENGT johtaa GUDMUND ALFINPOJAN sisään avonaisen kuistin kautta
+taka-alalla.
+
+BENGT. Ja vielä kerran, — tervetulemaan alle Päiväkummun katon,
+vaimoni serkku!
+
+GUDMUND. Kiitän Teitä. Ja miten hän voi? Kaikin puolin kait hyvin,
+luulisin?
+
+BENGT. Hyvin, hyvin, sen voitte ottaa vaikka valalle. Häneltä ei puutu
+mitään. Viittä neitosta hän hallitsee ja vallitsee; satuloitu ratsu on
+valmiina, milloin häntä vain haluttaa. Sanalla sanoen hänellä on
+kaikki, mitä säädyllinen, nainen voi vaatia ollakseen tyytyväinen.
+
+GUDMUND. Ja Margit, — hän kait onkin tyytyväinen?
+
+BENGT. Jumalan ja ihmisten silmissä hänen pitäisikin olla; mutta, kumma
+kyllä —
+
+GUDMUND. Mitä tarkoitatte?
+
+BENGT. Niin, uskottepa tahi ette, niin minusta Margit oli mieleltään
+iloisempi eläessään köyhissä olonsa kuin nyt, tultuaan Päiväkummun
+emännäksi.
+
+GUDMUND itsekseen. Tiesinhän sen; niin oli käyvä.
+
+BENGT. Mitä sanotte, serkku?
+
+GUDMUND. Sanon, että minua suuresti ihmetyttää se, mitä kerrotte
+vaimostanne.
+
+BENGT. Niin, ettekö usko, että minäkin ihmettelen? En tahdo milloinkaan
+enää käydä kunniallisesta ylimyksestä, jos voin käsittää, mitä hän
+vielä halajaa. Olen päivät päästään hänen luonaan; eikä kukaan voi
+syyttää, että olisin hänelle ankara; koko talouden ja kartanonhoidon
+olen ottanut osalleni; ja sittenkin —. No, tehän olette ikänne kaiken
+ollut hilpeä velikulta; uskon kyllä, että tuotte päivänpaistetta
+mukananne. Vaiti; tuolta tulee Margit rouva! Älkää olko huomaavinanne,
+että minä —
+
+    (MARGIT tulee upeassa puvussa vasemmalta.)
+
+GUDMUND käy häntä vastaan. Margit, — rakas Margit!
+
+MARGIT pysähtyy, katsoo vieraasti häneen. Suokaa anteeksi, herra
+ritari; mutta —? (Ikäänkuin nyt vasta tuntisi hänet.) Tosiaan, Gudmund
+Alfinpoika, ellen erehdy.
+
+    (Ojentaa kätensä.)
+
+GUDMUND siihen tarttumatta. Etkö sinä heti tuntenut minua?
+
+BENGT hymyillen. Ei mutta, Margit, mitä sinä oikein ajattelet?
+Ilmoitinhan sinulle äsken, että serkkusi —
+
+MARGIT menee oikeanpuoleisen pöydän luo. Kaksitoista vuotta on pitkä
+aika, Gudmund. Raikkain yrtti voi kymmenennessä polvessa kuolla,
+jotavastoin —
+
+GUDMUND. Seitsemän vuotta sitten kohtasimme viimeksi toisemme.
+
+MARGIT. Totisesti täytyy siitä olla kauemmin.
+
+GUDMUND katsoo häneen. Melkeinpä olen taipuvainen niin uskomaan; mutta
+sittenkin asianlaita on niin, kuin sanon.
+
+MARGIT. Vallan merkillistä. Olin luullakseni lapsi siihen aikaan; ja
+lapsuudestani tuntuu kokonainen iäisyys kuluneen. (Heittäytyy erääseen
+tuoliin.) No, istukaahan, serkku! Levätkää; tänä iltana Teidän tulee
+ilahduttaa meitä laulullanne. (Pakoittautuen hymyilemään.) Tehän kait
+tiedätte, että me iloitsemme tänään tässä talossa, — meillä on pidot.
+
+GUDMUND. Niin minulle kerrottiin pihamaalle tullessani.
+
+BENGT. Niin, tästä päivästä kolme vuotta sitten minusta tuli —
+
+MARGIT keskeyttäen. Serkkuni on jo kuullut sen. Ettekö tahdo heittää
+viittaa yltänne?
+
+GUDMUND. Kiitän Teitä, rouva Margit; mutta minusta tuntuu kuin täällä
+olisi kylmä, — kylmempi kuin olin odottanut.
+
+BENGT. Ja minun taas on sekä hiki että kuuma; mutta minulla onkin
+sitten paljon puuhaa. (Margitille.) Koeta nyt huvittaa vierastamme
+sillä aikaa kun olen poissa. Voittehan puhua keskenänne menneistä
+päivistä.
+
+    (On menemäisillään.)
+
+MARGIT epäröiden. Menetkö sinä? Etkö mieluummin olisi —?
+
+BENGT hymyillen, Gudmundille, takaisin tullessaan. Näettekö;
+Päiväkummun Bengt herra on mies, joka osaa liikkua naisväen parissa. Ei
+hetkeäkään, miten lyhyt se lieneekin, voi vaimoni olla ilman minua.
+(Margitille, sipaisten tämän leukaa.) Ole huoletta, palaan pian
+takaisin luoksesi.
+
+MARGIT itsekseen. Voi, tuskaa ja häpeätä, että kaikki tämä täytyy
+kestää.
+
+    (Lyhyt äänettömyys.)
+
+GUDMUND. Kuinka voi rakas sisarenne?
+
+MARGIT. Kiitos, hyvin hyvästi.
+
+GUDMUND. Sanottiin hänen olevan Teidän luonanne.
+
+MARGIT.
+
+    Hän täällä on ollut siitä kuin ma —
+        (Äkkiä keskeyttäen.)
+    Hän kolme vuotta on ollut Päiväkummussa.
+        (Hiukan myöhemmin.)
+    Pian sisään kait saapuu hän pirttihin.
+
+GUDMUND.
+
+    Hän ol' ystävällinen muinaisin;
+    häness' ollut ei vilpin kohtaa;
+    sinisilmiänsä kun muistelen,
+    ne mieleeni enkelin johtaa.
+    Moni muuttuu tok' mennessä vuosien.
+    Sanokaa — vaeltaissani kaukomailla,
+    hän onko myös muuttunut muiden lailla?
+
+MARGIT pakoittautuu laskemaan pilaa.
+
+    Hän myöskin? Mut opin ken hoviss' sai,
+    imarrellenko noin tapa hällä on haastaa?
+    Te huomautatte, kuink' aika raastaa —
+
+GUDMUND.
+
+    Hyvin ymmärtänette mun sanani kai.
+    Molemmatkin kerran mua ikävöitte;
+    kun ratsastin pois, niin kyynelöitte;
+    oli liittomme kuin sisarusten vakaa;
+    surut päätimme niinkuin riemutkin jakaa.
+    Kuin aurinko loistitte joukossa nuorten;
+    kävi maineenne ylitse laaksojen, vuorten;
+    ihanin yhä vieläkin ootte te nainen.
+    Mut kartanon rouva, hän unohtanut on
+    sukulaisensa köyhän. Nyt tunteeton,
+    Te, muinen niin hellä ja palvelevainen.
+
+MARGIT tukehtumaisillaan kyyneliin.
+
+    Niin, muinen —!
+
+GUDMUND katselee osaa-ottavaisesti häntä, on vaiti hetken ja virkkoo
+matalalla äänellä.
+
+                Mut miehenne neuvoi meitä
+    ajan armaamman muistoja muistelemaan.
+
+MARGIT kiivaasti.
+
+    Ei, ei!
+        (Rauhallisemmin.)
+            Miks koskea vaikeimpaan;
+    en tottunut muistoihin milloinkaan.
+    Kuvatkaa vaelluksenne kaukoteitä; —
+    töit' taisitte suuria suorittaa;
+    minun niistä nyt kuulla suokaa;
+    siell' ulkona lämmintä lie, avaraa, —
+    sydän synkkä ei raskaana huokaa.
+
+GUDMUND.
+
+    Hoviss' ollut en koskaan niin riemuinen
+    kuin ennen päivinä köyhyyden.
+
+MARGIT katsomatta häneen.
+
+    Minut taas — joka säikeeni tänne liittää;
+    osastain Jumalaa minä tahdon kiittää.
+
+GUDMUND.
+
+    Hyvä on, kun voitte te niin ylistää —
+
+MARGIT kiivaasti.
+
+    Rikas, vapaa ma oon; mitä viel' enempää?
+    Minä täällä kaikkia käskeä saan!
+    Saan hallita, vallita mieleni mukaan!
+    Minun vertaisein ole täällä ei kukaan;
+    tähän pyrkinyt aina ma oon asemaan.
+    Otaksuitte kait, ett' olin onneton;
+    mut näätte, kevyt, riemuinen rintani on.
+    Iloanne siis ette voi valloille päästää;
+    paras ollut ois tänne tulonne säästää.
+
+GUDMUND.
+
+    Mitä tarkoitatte?
+
+MARGIT nousee.
+
+                      Ma tiedän sen, —
+    talohoin mitä tunteita saavuitte tuomaan.
+
+GUDMUND.
+    Te tiedätte? Vieras oo mieluinen en.
+        (Tervehtää ja aikoo lähteä.)
+    No niin, jalo rouva, siis Herran huomaan!
+
+MARGIT.
+
+    Enemmän olis olluthan kunniakasta
+    edelleen lähell' olla — vain kuningasta.
+
+GUDMUND pysähtyy.
+
+    Kuningasta? Te hätääni pilkkaatte vaan!
+
+MARGIT.
+
+    Mitä hätää? No tuopa, tuo vasta on rehtiä;
+    mihin aiottekaan elämässänne ehtiä!
+    Pukeutua voitte te purppuraan,
+    kuninkaan ootte mies, teill' on maat sekä mannut
+
+GUDMUND.
+
+    Perill' ootte siis, mink' osan on elo pannut
+    mun hartioillein, tehän tiesitte juuri,
+    mitä täältä ma hain —
+
+MARGIT.
+
+                        Hyvin tiedän sen!
+
+GUDMUND.
+
+    Te tiedätte siis, miten vaara on suuri; —
+    ma mies olen henkipattoinen.
+
+MARGIT kauhusta lamautuen.
+
+    Sa henkipattoko!
+
+GUDMUND.
+
+                    Oon, tosiaan.
+    Toki vannon ma kautta taivaan ja maan,
+    jos tiennyt oisin ma mielenne jään,
+    paennut en ois luoksenne ensinkään.
+    Ma luulin, ett' oli mielenne hellä,
+    kuten ajalla ammoin mennehellä;
+    toki tungeksi en; salo suuri on,
+    käsivartein ja jouseni vakaa; —
+    halummin pidän pöytänäin kallion,
+    tupanain pesän, miss' sudet makaa.
+
+        (Aikoo lähteä.)
+
+MARGIT pidättää häntä.
+
+    Olet henkipatto! Ei, tänne jää!
+    asemastas nyt vasta sain selon.
+
+GUDMUND.
+
+    On henkeni vaarassa. Totta on tää;
+    menettää kuka mielisi elon.
+    Pari yötä ulkona mun oli hyytää;
+    kävin kallion kupeelle lepäämään,
+    ma louhikkopaadelle painoin pään.
+    Talost' oudosta vuodetta, patjoja pyytää,
+    epämieluisasti sen minä tein;
+    se raskast' ois nuorelle uskollein;
+    minä mietin: käy, hae Päiväkumpu,
+    siten päättyvi tää elos katkera, kurja;
+    siell' ystävä on, joka ei ole nurja. —
+    Mut hauras on toivo kuin kukkasen umpu.
+    Simasarven miehenne minulle toi;
+    veräjää ei sulkenut, ei talon usta; —
+    minust' on talo tää toki autio, oi;
+    ovat ystävät poissa, ja pirtti on musta.
+    Kotinain taas tunturi olkohon.
+
+MARGIT rukoilevasti.
+
+    Mua kuule!
+
+GUDMUND.
+
+              Mun mieleni vapaa viel' on.
+    Hyvästit elämälle voin kernaasti heittää;
+    ole mikään ei minkään nyt arvoinen.
+    Mikä rakkainta mulle, Te raastoitte sen;
+    saan toivoni kauneimman hautaan ma peittää.
+    Hyvästi, jalo rouva!
+
+MARGIT.
+
+                        Et mennä saa!
+    Mua kuule —!
+
+GUDMUND.
+
+              Nauti ja naura vaan;
+    ties kunnian kukkuloille raivaa;
+    oveas tule Gudmund ei varjostamaan;
+    sua milloinkaan enää ei hän vaivaa.
+
+MARGIT.
+
+    Lopettaa sanat katkerat sun paras on,
+    katumusta ne vielä voi tuottaa.
+    Jos tiesin, ett' olit turvaton —
+    voit varmasti siihen luottaa —,
+    se päivä ain oli parhaimpain,
+    kun kolkuttamaan tulit mun oveain;
+    ei juhlaa sen suurempaa kuin tuo,
+    oma serkku suojaton kun tuli luo.
+
+GUDMUND.
+
+    Puhut —! Mut sanat kauniit uskonko nuo?
+
+MARGIT ojentaa hänelle kätensä.
+
+    Suku sulle täällä ain suojan suo.
+
+GUDMUND.
+
+    Sanat äskeiset, jotka sa —?
+
+MARGIT.
+
+                             Unhoita nuo.
+    Mua kuule, ja kaikki selvenee tuo:
+    Elo mulle on kuin yö mustin se ois;
+    ei loista tähdet, ei kuudan.
+    Minä tuskissain yhä huudan;
+    iäks nuoruutein näet vaihdoin pois.
+    Sydänriemuni kerran ma kultaan möin;
+    korukahleita nyt iät saan minä kantaa.
+    Vähän vastinett', usko, voi rikkaus antaa,
+    kun muutoin ma päivät ja yöt ikävöin.
+    Miten lasna riemuitsin syämestäin.
+    Koti vaikk' oli köyhä, ja puutetta näin;
+    rikas niin oli rinta ja toivovainen.
+
+GUDMUND, joka herkeämättä on katsellut häntä.
+
+    Soristui somin sinusta sitten nainen.
+
+MARGIT.
+
+    Voi olla; mut kiitos, min kuulla sain,
+    minun onneni hautahan saattoi vain.
+    Kotimaan pian Gudmund sitten heitti;
+    sydämein syvimpään toki painuivat
+    ikipäiviksi nuoruutes laulelmat,
+    ne mietteiden pilvin mun otsani peitti.
+    Sinun laulusi viestinä riemun soi,
+    inehmon povehen joka autuuden loi;
+    ritarein sekä naisten riemuista ain
+    sinun laulusi soi. Tuli niin kosijoita,
+    idän, lännen ääriltä saapui noita;
+    talon tään isännän siten mieheksein sain.
+
+GUDMUND.
+
+    Ah, Margit!
+
+MARGIT.
+
+               Ei kestänyt kauan, oi,
+    kun itkuhun olin ma pakahtua.
+    Ilon ainoan yksin se aatos soi,
+    ett' ystävä, muistella sain minä sua.
+    Talon tään salit näyttivät tyhjiltä vain,
+    oli tyhjää niin tuvassamme!
+    Kävi herroja, rouvia vierainamme;
+    moni laulaja lauloi kunniatain;
+    mua ymmärtänyt ei ainoakaan,
+    suru kaikille outo ol' syämeni nuoren —
+    vilussain olin niinkuin kätkössä vuoren; —
+    veri kuitenkin poltti kuin kuumeessa vaan.
+
+GUDMUND.
+
+    Mut miehesi —?
+
+MARGIT.
+
+                Häntä en lempiä voi!
+    hänet vain otin kullan ma vuoksi;
+    liki jos tuli, tai sanan mulle soi,
+    veri villinä suonissain juoksi.
+        (Iskee yhteen kätensä.)
+    Kulunut täten kolme vuotta jo on!
+    Iankaikkinen tuskani on, loputon.
+    Tulos kuulin; sult' ylpeyttäin en salaa,
+    povessain joka aina uhmaten palaa;
+    minun tuskaani et olis saanut tietää;
+    vähimmin sinä, en sitä voinut ois sietää.
+
+GUDMUND liikutettuna.
+
+    Senvuoksi luotani käännyit pois —.
+
+MARGIT häneen katsomatta.
+
+    Ma luulin, ett' tekemään tulit pilkkaa.
+
+GUDMUND.
+
+    Sa uskoa saatoit —?
+
+MARGIT.
+
+                     Täss' eikö ois
+    syyt' tarpeeksi, totta haastan ma silkkaa.
+    Jumalalle kiitos, se on ohi jo;
+    ole yksin en maailmassa;
+    on kuin poven täyttäisi aurinko
+    kuin kukkatarhassa lassa.
+        (Lyyhistyy kauhusta kokoon.)
+    Unohtaa miten saatoin! Ah, laupias Luoja
+    Pyhimykset kaikki mua armahtakoon!
+    Olet henkipatto —?
+
+GUDMUND hymyilee.
+
+                    Tääll' löysin suojan;
+    kuninkaan väelt' täällä ma turvassa oon.
+
+MARGIT.
+
+    Sinä, noussut niin suurehen arvohon, —
+    sano, kuinka —?
+
+GUDMUND hymyilee.
+
+                 Se pian sanottu on.
+    Ma maassa, näät, olin ranskalaisten,
+    kun kansleri Audun saattoineen
+    tuli Norjasta sinne noutaakseen
+    maan prinsessan kera ritarein, naisten,
+    korujen, kuninkaamme morsiameksi.
+    Oli Audun sorja ja muhkea mies;
+    sädehti yli kaiken prinsessan sulo.
+    Hänen katseensa pyysivät, kaihtoivat; —
+    sanan toisinaan salaa he vaihtoivat.
+    Mitä? Mistä? Ei helppoa ilmitulo. —
+    Oli yö, aluksemme laitahan
+    nojasin, tulet tähtien hohti;
+    kera lokkiparven valkean
+    kävi mietteeni Norjaa kohti.
+    Minä kuulin kuiskailtavan takanain; —
+    näin heidät, kun katseeni loin ma
+    taa; — mua he ei nähneet; piilossain
+    olin; heidät tok' tuntea voin ma.
+    Hän mieheen katseli murheissaan
+    ja kuiskas: jos kulkisi kulkuaan
+    etelään alus, vauhti sen kiihtyis,
+    ja meitä jos kahta vain kantaisi haaksi,
+    olon varmasti tuntisin autuaaksi,
+    minun otsani polte viihtyisi
+    Sanan Audun virkki; ja vastauksen
+    niin kuuman ja hurjan neitonen kuiski;
+    hänen silmänsä tähtinä tulta tuiski;
+    hän pyys —
+        (keskeyttäen)
+             minä kauhistuin kuultuain sen.
+
+MARGIT.
+
+    Hän pyys —?
+
+GUDMUND.
+
+             Ylös ponnahdin, pari tuo
+    hävis; yksin jäin laivan kannellen; —
+        (Ottaa esille pienen pullon.)
+    tämän löysin, miss' oli istuneet nuo.
+
+MARGIT.
+
+    Ja siinä —?
+
+GUDMUND hillityllä äänellä,
+
+             nestettä outoa lie: —
+    mi on vihamiehesi varma hauta, —
+    pisara elinvoimat hältä vie,
+    maan päällä ei mikään mahti hänt' auta.
+
+MARGIT.
+
+    Sanohan —?
+
+GUDMUND kuiskaten.
+
+            Kuninkaalle he määräsi nesteen.
+
+MARGIT.
+
+    Pyhät kaikki!
+
+GUDMUND kätkien jälleen pullon.
+
+                 Sain kuitenkin aikaan esteen.
+    Satamassa kait sulkeneet oisivat tieni.
+    Pakohon toki pääsi mun joukkoni pieni;
+    ma tiesin, ett' Audun juonillaan
+    asemain hoviss' saanut ois horjumaan, —
+    mua syyttänyt ois —
+
+MARGIT.
+
+                      Pahin on ohi jo;
+    pian ennallaan kaikki, ja torjutut juonet.
+
+GUDMUND.
+
+    Ei kaikki, — nyt miehes oot puoliso.
+
+MARGIT.
+
+    Mitä tarkoitat —?
+
+GUDMUND.
+
+                   En mitään. Mun suonet
+    ajatukseni koota; niin riemuitsen,
+    kuin muinen, oon luonanne jällehen.
+    Mut Signe —?
+
+MARGIT viittaa hymyillen vasemmanpuoleista ovea.
+
+              Pian askelensa jo kaikaa.
+    Hänen serkkunsa vuoks toki suo pukeutua,
+    vie tällainen toimi näät aikaa.
+
+GUDMUND.
+
+    Saa nähdä, hän vieläkö tuntee mua.
+
+(Menee ulos vasemmalle.)
+
+MARGIT katselee hänen jälkeensä. Kuinka kaunis ja miehekäs hän on.
+(Huokaa.) Yhdennäköisyys ei ole suurikaan hänen ja — (Järjestelee
+hiukan juomapöytää, mutta heittää sen jälleen kesken.) Nyt miehes oot
+puoliso, hän sanoi. Niin, niin! (Lyhyt äänettömyys.) Kummallinen
+kertomus oli tuo kertomus kuninkaantyttärestä, joka —. Hän rakasti
+toista, ja sitten —. Niin, nuo vieraitten maiden naiset, — sen olen
+ennenkin kuullut, — eivät ole hentoja kuin me; he eivät pelkää panna
+aatostansa toimeen. (Tarttuu erääseen pöydällä olevaan pikariin.) Tästä
+pikarista Gudmund ja minä joimme iloisen tapaamisen maljan hänen
+lähtiessään. Se on melkein ainoa peru, minkä toin myötäni Päiväkumpuun.
+(Panee pikarin erääseen seinäkaappiin.) Kuinka leppeä tämä kesäpäivä
+on. Täällä sisällä on niin valoisaa. Niin kirkkaasti aurinko ei ole
+kolmeen vuoteen paistanut.
+
+    (SIGNE ja hänen jäljessään GUDMUND vasemmalta.)
+
+SIGNE rientää nauraen Margitin luo.
+
+    Ha-ha-haa! En ois itseni kaltainen!
+
+MARGIT hymyillen, Gudmundille.
+
+    Sinun ollessas, näet, kaukomailla,
+    _hän_ myöskin on muuttunut muiden lailla.
+
+GUDMUND.
+
+    Tietysti! Mut että hän —! Ei, ei! en,
+    sitä voinut en koskaan ois aavistaa.
+        (Tarttuu SIGNEN käsiin ja katselee häntä.)
+    Viatonta kun tarkkaan ma katsettas,
+    näen, kuin kuvastaa se sun sieluas; —
+    tää ainakin mun heti uskomaan saa!
+    Kun aattelen, niin ihan naurattaa mua,
+    millaiseksi muistan ma sun, kun sua
+    käsivarsilla kannoin. Sa laps' olit vain;
+    nyt keijukainen, mi paulot ja kiehdot.
+
+SIGNE uhkaa sormellaan.
+
+    Varo! Muutoin keijun vihaan sa liehdot,
+    varo, sua että kiehdo en paulahain!
+
+GUDMUND itsekseen.
+
+    Minust' tuntuu kuin oisin jo paulassas.
+
+SIGNE.
+
+    Vähän varro, niin näät, miten harppuas
+    sinun ollessas poissa ma vaalin ja vahdin.
+        (Mennessään ulos vasemmalle.)
+    Opettaa nyt mulle saat laulujes mahdin!
+
+GUDMUND hiljaa, katselee hänen jälkeensä.
+
+    Nyt ruusunkukka niin täysi ja uhkee,
+    vast'ikään viel' umpu, mi kerran puhkee.
+
+SIGNE tuo harpun.
+
+    Kas tässä!
+
+GUDMUND tarttuu siihen.
+
+              Mun harppuni! Kirkkaaks sen sait!
+        (Heläyttää muutamia säveleitä.)
+    Soi kielissä vanhoissa vieläkin soinnut; —
+    pois seinältä, taas elämään sinä toinnut —
+
+MARGIT katselee ulos taka-alalle.
+
+    Pitovieraamme saapuvat.
+
+SIGNE Gudmundin näppäillessä laulunsa alkusäveleitä.
+
+                           Kuuntele! Vait!
+
+GUDMUND laulaa.
+
+    Ma lehdossa kuljin niin raskaalla miellä;
+    joka oksalla lintuset lauloivat siellä;
+    niin viekkaasti laulajain virsi soi:
+    se rakkauden synnystä kertoa voi!
+
+    Kuin tammen sen kasvu vuosia vaatii;
+    ravinnon surut sille ja laulut laatii.
+    Keveästi se versoo; vain hetkinen,
+    sydämen syvimmässä on juuret sen!
+
+(Käy loppusoiton aikana taka-alaa kohti, jonne asettaa harpun
+käsistään.)
+
+SIGNE ajatuksissaan, toistaa itsekseen.
+
+    Keveästi se versoo; vain hetkinen,
+    sydämen syvimmässä on juuret sen!
+
+MARGIT hajamielisesti. Sanoitko jotakin minulle? — En kuullut
+oikein —?
+
+SIGNE. Minäkö? En, en mitään. Ajattelin vain — (Vaipuu jälleen kuin
+unelmiin.)
+
+MARGIT puoliääneen; tuijottaen eteensä.
+
+    Kuin tammen sen kasvu vuosia vaatii;
+    ravinnon surut sille ja laulut laatii.
+
+SIGNE havahtuen. Sanot, että —?
+
+MARGIT pyyhkii kädellään otsaansa. Oi, en mitään. Tule; menkäämme
+ottamaan vieraitamme vastaan.
+
+(BENGT tulee mukanaan MONTA VIERASTA, MIEHIÄ ja NAISIA, sisään avoimen
+kuistin kautta.)
+
+VIERAAT laulavat:
+
+    Pitopirttihin seuraamme laulaen
+        sulosoittoa raikuvaista.
+    Hyvinvointia toivomme rouvallen,
+    alati ilonmaljoja maista.
+    Näin kirkkaasti ain, valo auringon,
+            tämän kartanon
+              yli paista!
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Koivulehto, joka ulottuu asuinrakennukseen saakka minkä nurkkaus näkyy
+vasemmalta. Taka-alalla olevalle mäentöyrylle johtava polku. Oikealla
+puolella polun edessä kuohuu virta alaspäin juosten ja katoaa
+kallionlohkareitten ja kivien lomiin. Valoisa kesäyö. Kartanon ovi on
+auki; ikkunat ovat valaistut. Sisältä kuuluu soittoa.
+
+VIERAAT laulavat pitopirtissä.
+
+    Nyt helkkyvät viulut, nyt sävel soi;
+    tämän yön me tahdomme tanssia, oi.
+    Me pyörimme palkeilla hiljaa!
+    Rusottaa veri poskilla impyen;
+    ja poika on uljas, uskollinen,
+    hän syleilee suloliljaa!
+
+(KNUT GÄSLING ja HÄGGEN EERIK tulevat ulos rakennuksesta. Soittoa,
+tanssin poljentoa ja hälinää kuuluu seuraavan aikana sisältä.)
+
+EERIK. Kunhan et vain rupeaisi katumaan, Knut.
+
+KNUT. Heitä vain minun huostaani se asia.
+
+EERIK. Niin, niin, uskallettua se on sittenkin. Olet kuninkaan vouti.
+Olet saanut kuninkaallisen käskyn vangita Gudmund Alfinpojan, missä
+ikänä hänet tapaat. Ja nyt, kun hän on ihan kynsissäsi, vakuutat
+hänelle ystävyyttäsi ja annat hänen mennä menojaan, minne häntä vain
+huvittaa.
+
+KNUT. Tiedän, mitä teen. Olen etsinyt häntä hänen omasta huoneestaan
+enkä tavannut häntä sieltä. Ja jos nyt yrittäisin ottaa hänet _täällä_
+kiinni, luuletko, että Margit rouva olisi halukas antamaan Signen
+vaimokseni?
+
+EERIK pitkäveteisesti. En, siitä kait ei tulisi mitään, mutta —
+
+KNUT. Ja väkivaltaisesti en kernaasti tahtoisi esiintyä. Gudmundhan on
+sitäpaitsi vanha ystäväni; ja hän voi hyödyttää minua. Varmasti.
+Senvuoksi menettelen, kuten sanoin. Tänä iltana ei tässä talossa kukaan
+tiedä, että hän on henkipatto; — huomenna auttakoon parhaansa mukaan
+itseään.
+
+EERIK. Niin, mutta kuninkaan määräys?
+
+KNUT. Kuninkaan määräys! Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, kuinka
+suuressa arvossa kuninkaan määräyksiä pidetään näillä mailla. Jos
+kuninkaan määräykset olisivat voimassa, niin olisi moni kelpo mies
+kovilla naisenryöstöstä ja miesmurhasta. — Tulehan mukaan. Tahtoisinpa
+tietää, missä Signe —?
+
+    (Menevät ulos oikealle.)
+
+    GUDMUND ja SIGNE tulevat polkua myöten taka-alalta.
+
+SIGNE.
+
+    Puhu, oi! Edelleen! Minun kuunnella suo;
+    kuin kantele kaunein sointuvi tuo.
+
+GUDMUND.
+
+    Oi Signe, mun liljani loistavin!
+
+SIGNE iloisesti ja hiljaa ihmetellen.
+
+    Mua — lempii hän!
+
+GUDMUND.
+
+                     Ole vertaas ei näyttää.
+
+SIGNE.
+
+    Sitoa jos tahtosi saattaisin;
+    jos voisin sun sielusi, mielesi täyttää!
+    Sua uskoa voinko!
+
+GUDMUND.
+
+                     Sa voit totisesti.
+    Monet vuodet uskollisuuteni kesti,
+    suvet, talvet, ain oli aatoksissain
+    kaks' kaunoisinta kukkaani vain.
+    Tajunnut toki mieltäin en, mietteitäin; —
+    pien keiju viel' olit lähtiessäin, —
+    pien keiju, mi metsissä leikkiä lyö,
+    kun nukkuvat muut, kun lankee yö.
+    Mut tänään, pirtissä Päiväkummun
+    näin selvästi, minne mun mieltäin veti —
+    näin Margitin ylväänä rouvana heti,
+    mut löysin Signeni, liljanummun.
+
+SIGNE, joka vain puolittain on kuunnellut hänen sanojaan.
+
+    Ma muistan, me katsoimme hiillokseen,
+    kuten muinoin teimme me talvi-illoin; —
+    sa pienestä immestä lauloit silloin,
+    min Ahti houkutti syvyyteen.
+    Siell' unhoitti hän isän, äitinsä harmaan;
+    hän unhoitti veikon ja siskonsa armaan;
+    hän unhoitti taivaan ja maailman,
+    oman uskonsa kristillisen, Jumalan.
+    Mut poikanen seisoi partaalla veen,
+    hän sortua mielens' ol' murheeseen;
+    hän surren kosketti harppunsa kieltä,
+    sävelet yli seudun nyt vierivät sieltä.
+    Yli tienoon ne tulvivat, vetten ja maan,
+    heräs silloin neitonen myös unestaan;
+    hänet Ahti sai päästää nyt vallasta veen;
+    lomi liljojen hän kohos vapauteen; —
+    taas tunsi hän taivaan ja maailman,
+    oman uskonsa kristillisen, Jumalan.
+
+GUDMUND.
+
+    Signe, mun kukkani kaunehin!
+
+SIGNE.
+
+                                Näin
+    unelmiin kulutin minä myös elämäin.
+    Sanas oudot voimasta rakkauden
+    havahuttivat taas minut hereillen.
+    On kuin sini taivaan nyt siintävin ois,
+    maa kaunein ja laine läikkyvin lahden;
+    on kuin sävel lintujen mulle vain sois,
+    kun kanssasi lehdossa kuljen kahden.
+
+GUDMUND.
+
+    On voimakas lempi; — se rintamme avaa,
+    povess' ihmisen ilo, kaipaus havaa. —
+    Tule, menkäämme sisään siskosi luo.
+
+SIGNE kainostellen.
+
+    Kaikk' kerrotko, vai —?
+
+GUDMUND.
+
+                         Sitä hält' emme salaa.
+
+SIGNE kuten äsken.
+
+    Mene yksin; — mun tänne jäädä suo,
+    ma tiedän, ett' tummina poskeni palaa.
+
+GUDMUND.
+
+    Sama tuo.
+
+SIGNE.
+
+             Sua täällä varron; en, tuolla, —
+        (Kääntyy kuunnellen oikealle.)
+    käyn virralle, jok' alapuolia
+    kohisee, siell' on Gäsling; ja nuoretkin.
+
+GUDMUND.
+
+    Siell' uotat?
+
+SIGNE.
+
+                 Kunnes käyt takaisin.
+
+(Menee ulos oikealle.)
+
+(GUDMUND menee sisään rakennukseen. MARGIT tulee vasemmalta
+talon takaa.)
+
+MARGIT.
+
+    Tuvass' soi sävel soiton, ja riemu raikuu;
+    parit pyörivät, tanssin poljento kaikuu.
+    Tuli otsani kuumaks, oli ankea syön;
+    oli Gudmund mennyt kait ulos.
+        (Hengittää syvään.)
+    Oi äänettömyys, miten suuri on sulos,
+    miten vilvoittaa mua tuulonen yön.
+        (Vaipuu äänettömään mietiskelyyn.)
+    Tuo kauhea aatos —; kun ymmärtää vois —;
+    kuhun käynkin, se ei mene mielestä pois.
+    Pullo, — siin' outoa nestettä lie —?
+    Se on — vihamieheni varma hauta, —
+    pisara elinvoimat hältä vie,
+    maan päällä ei mikään mahti hänt' auta.
+        (Jälleen äänettömyys.)
+    Jos tietäisin vain —; että lempii hän mua,
+    vähät silloin —
+
+GUDMUND tulee ulos rakennuksen ovesta.
+
+GUDMUND.
+
+                  Margit, oon etsinyt sua.
+    Mikä on ypö-yksin sun tänne tuonut?
+
+MARGIT.
+
+    Tupa kuuma on, vilpoisuutta ei suonut.
+    Utujen sinä näetkö valkeoiden
+    tuoll' liitävän verkalleen yli soiden?
+    Tääll' ei valo loista, ei oo pimeää;
+    on vain —
+        (Itsekseen,)
+            kuten mun povessain hämärää.
+        (Katsoo Gudmundia.)
+    Toden totta, — kun tällainen yö hämärtäy,
+    oma itsesikin sulle oudoksi käy;
+    mut tunnet, ett' elo salainen
+    joka lehden täyttää ja kukkasen!
+        (Äkkiä toiseen asiaan siirtyen.)
+    Minä toivoisin, arvaa —!
+
+GUDMUND.
+
+                          Nytkö?
+
+MARGIT.
+
+                                Niin juuri,
+    ett' oisin keiju, mi lehdossa laulaa.
+    Miten viekkaasti kehräisin noituuden paulaa!
+    Mua usko —!
+
+GUDMUND.
+
+             Mik' on sun? Luoja suuri!
+
+MARGIT häntä kuulematta.
+
+    Miten itkisin, laulaisin ikävääni!
+    Yöt, päivät soisi mun lauluni ääni!
+        (Kasvavalla kiihkolla.)
+    Miten vuoren valtaan ma houkuttaisin
+    läpi vehmaiden lehtojen, ah pojan urheen; —
+    siell' unhottaisin ma mieleni murheen;
+    kera ystävän siellä ma leimuta saisin!
+
+GUDMUND.
+
+    Margit!
+
+MARGIT yhä väkivaltaisemmin.
+
+           Ma nukkuisin sydänyön
+    hänen kanssansa varjossa lehvien vyön; —
+    ja kuolo jos kohtais, kun koittaa koi, —
+    miten sorja se kuolema ois; — sano, oi?
+
+GUDMUND.
+
+    Olet sairas!
+
+MARGIT purskahtaa nauruun.
+
+                Ha, haa! Minun nauraa suo!
+    Se virkistää!
+
+GUDMUND.
+
+                 Todistaa vain tuo,
+    ett' oot yhä vieläkin riehaton, raisu,
+    kuten ennen —
+
+MARGIT äkkiä vakavasti,
+
+                tuo eihän liene niin kumma;
+    niin toisten oon nukkuissa, yö kun on tumma;
+    olen päivällä taas niin arka ja vaisu.
+    Täst' eihän viel' edes puhua saata?
+    Sa muistahan vain jotain vierasta maata, —
+    esimerkiksi prinsessaan mua vertaa; —
+    _hän_ hurjempi varmasti on tuhat kertaa.
+    Hän tyytynyt pelkkään ei kaipiohon;
+    hän tekoa hautoi, ja _se_ —
+
+GUDMUND.
+
+                              Hyvä on,
+    mun mieleeni johdat; pois viskaan sen luota,
+    en enää tarvitse minä tuota.
+
+(Ottaa pullon esille.)
+
+MARGIT.
+
+    Sa tarkoitat pulloa —?
+
+GUDMUND.
+
+                        Kätkin sen,
+    näet mulle ois suonut se vapauden,
+    kuninkaan väki jos olis tullut luo.
+    Täst' illasta arvottomaks tuli tuo;
+    käsivartein ja kalpani suojan nyt suo,
+    sotimaan suvun, ystävät henkeen ja veriin
+    nyt nostatan, ennenkuin elost' eriin.
+
+(Aikoo viskata pullon kallionlohkaretta vastaan.)
+
+MARGIT tarttuu hänen käsivarteensa.
+
+    Älä! Mulle se suo.
+    Kas niin!
+
+GUDMUND.
+
+             Sinä sen —?
+
+MARGIT.
+
+    Alas Ahdille viskaan ma sen vetehen.
+    Ilahuttanut mua hän on soitollaan,
+    mont' outoa laulanut lauluaan.
+    Tuo tänne.
+        (Ottaa pullon hänen kädestään.)
+               Täss' on!
+        (On heittävinään sen virtaan.)
+
+GUDMUND käy oikealle ja silmäilee alas syvyyteen.
+
+                        Pois heitit sen?
+
+MARGIT piiloittaessaan pullon.
+
+    Sa näithän —
+        (Kuiskaa käydessään rakennusta kohti.)
+               Nyt, Luoja, oo armollinen!
+    Lujana nyt loppuun saakka ma pysyn!
+        (Kovemmin.)
+    Hoi, Gudmund!
+
+GUDMUND lähestyy.
+                 Mik' on?
+
+MARGIT.
+
+                         Sult' yhtä vain kysyn;
+    selitä taru vanha kirkosta tuolla,
+    min nousevan näät joen toisella puolla.
+    Jalo muinen oli rouva ja poikanen nuori,
+    vain toinen toistansa lempivät nuo.
+    Sinä päivänä, rouvan kun multaan he suori,
+    uros kelmeenä kaatui kalpansa luo.
+    Eteläss' oli rouvan kammio kaita,
+    pojan kätkivät kirkosta pohjoiseen;
+    ei viihtynyt ennen tuomi, ei raita
+    vihityssä maassa juurineen; —
+    kevät koitti, ja haudoillen ihanat
+    kukat valkeat nousi kuin lehdet lumpeen;
+    yli kirkon yhteen ne kasvoivat,
+    vihannoiden uhkeina vuodet umpeen.
+    Selittää sen voitko?
+
+GUDMUND katsoo tutkivasti häneen.
+
+                         Ma varma oo en —
+
+MARGIT.
+
+    Tosin voi eri tavalla tulkita sen;
+    toki luulen, ett' tarun tarkoitus on:
+    saa kirkko ei lempivää kaht' erohon.
+
+GUDMUND hiljaa.
+
+    Pyhimykset, jos —! Moista hän ei saa luulla.
+    Hänen aika on nyt totuus kuulla.
+        (Ääneen.)
+    Parastain, sano Margit, — tahdotko?
+
+MARGIT iloisesti, liikutettuna.
+
+    Ma tahdonko!
+
+GUDMUND.
+
+                 Tarkoitan, niin —
+
+MARGIT.
+
+                                 Sano!
+
+GUDMUND.
+
+                                       No.
+    Elon rikkaaksi voisit niin tehdä mulle —
+
+MARGIT hillittömästi.
+
+    Gudmund!
+
+GUDMUND.
+
+    Mua kuule; ma uskon sulle —
+
+(Keskeyttää äkkiä.)
+
+    (Ääniä ja naurua kuuluu alhaalta virran rannalta.)
+
+    (SIGNE ja muutamia nuoria tyttöjä tulee oikealta, KNUT,
+    EERIK ja useita nuoria miehiä seuraa heitä.)
+
+KNUT jonkun matkan päästä. Gudmund Alfinpoika! Varro; minun täytyy
+sanoa sinulle pari sanaa.
+
+    (Jää EERIKIN kanssa puhelemaan, muut vieraat menevät sillä aikaa
+    sisälle rakennukseen.)
+
+MARGIT itsekseen. Tekisin hänen elämänsä niin rikkaaksi —! Mitä muuta
+hän voisi tarkoittaa, kuin —! (Puoliääneen.) Signe, — rakas, rakas
+sisar!
+
+    (Tarttuu SIGNEÄ vyötäröisistä ja käy hänen kanssaan puhellen
+    taka-alaa kohti.)
+
+GUDMUND hiljaa, seuratessaan silmillään heitä. Niin, siten on parhain.
+Signen ja minun täytyy lähteä Päiväkummusta. Knut Gäslinghän on
+osoittautunut ystäväkseni; hän kyllä auttaa minua.
+
+KNUT hiljaa Eerikille. Niin, sanon minä; Gudmund on hänen serkkunsa;
+hän voi parhaiten puhua puolestani.
+
+EERIK. No niin, miten vain haluat.
+
+    (Menee sisälle rakennukseen.)
+
+KNUT tulee lähemmäksi. Kuulehan, Gudmund —
+
+GUDMUND hymyillen. Tuletko ilmoittamaan, että et uskalla antaa minun
+kauemmin enää kulkea vapaana?
+
+KNUT. Uskalla? Älä ole milläsikään; Knut Gäsling uskaltaa, mitä tahtoo.
+Ei, minulla on muuta puhuttavaa. — Sinähän tiedät, että minua näillä
+mailla pidetään huimana, hillittömänä miehenä.
+
+GUDMUND. Tiedän, ja jos huhussa on perää, niin —
+
+KNUT. Onpa, on, voipa se monessa suhteessa tottakin tietää. Mutta
+kuulehan nyt —
+
+    (Menevät puhellen taka-alalle.)
+
+SIGNE Margitille, heidän tullessaan esille rakennuksen takaa. En
+ymmärrä sinua. Sanoistasi päättäen on odottamaton onni kohdannut sinua.
+Mitä oikeastaan tarkoitat?
+
+MARGIT. Signe, — olet vielä lapsi; sinä et tiedä, miltä tuntuu aina
+pelätä, että —. (Äkkiä keskeyttäen.) Ajattelehan, Signe, että täytyisi
+kuihtua ja kuolla elämättä sitä ennen milloinkaan!
+
+SIGNE katselee ihmetellen ja päätään puistaen häntä. Ei, mutta
+Margit —?
+
+MARGIT. Niin, niin, sinä et sitä käsitä; sama se —
+
+    (Menevät jälleen puhellen taka-alalle.)
+
+    (GUDMUND ja KNUT tulevat alas vastakkaiselta puolelta.)
+
+GUDMUND. Niin, jos asianlaita on siten, — ellei tuo huima elämä enää
+miellytä sinua, niin annan sinulle parhaan neuvon, minkä ystävä voi
+antaa: ota kunniallinen impi puolisoksesi.
+
+KNUT. Kas, kas. Entäpäs jos nyt sanoisin sinulle, että juuri samaa olen
+itsekin ajatellut?
+
+GUDMUND. Onneksi olkoon sitten, Knut Gäsling! Ja tiedäpäs, että
+minäkin —
+
+KNUT. Sinä? Haudotko sinäkin sellaisia ajatuksia?
+
+GUDMUND. Haudonpa niinkin; — mutta kuninkaan viha —; olenhan
+henkipatto mies —
+
+KNUT. No, siitä vähät väliä. Täällähän ei ole ketään muuta kuin Margit
+rouva, joka tietää siitä vielä mitään; ja niin kauan kuin olen
+ystäväsi, on sinulla yksi, johon voit täysin luottaa. Kuulehan nyt —
+
+    (Jatkaa kuiskaten, heidän jälleen mennessä taka-alalle.)
+
+SIGNE hänen ja MARGITIN jälleen tullessa takaisin. Mutta sanohan toki,
+Margit —!
+
+MARGIT. Enempää en uskalla sinulle sanoa.
+
+SIGNE. Sitten tahdon minä olla rehellisempi sinua kohtaan. Mutta
+sanohan minulle ensin eräs seikka. (Kainosti viivytellen.) Eikö kukaan
+— eikö kukaan ole sanonut sinulle mitään minusta?
+
+MARGIT. Sinusta? Ei, mitä niin sitten?
+
+SIGNE kuten ennen, katsoo alaspäin eteensä. Kysyit aamusella minulta:
+kosijan jos sattuisit kohtaamaan —?
+
+MARGIT. Se on totta, (hiljaa:) Knut Gäsling —; joko hän nyt —?
+(Jännityksessä, Signelle.) No? Entäs sitten?
+
+SIGNE hiljaa, riemuiten. Kosija on saapunut! Hän on saapunut, Margit!
+Silloin en tiennyt, ketä tarkoitit; mutta nyt —!
+
+MARGIT. Ja mitä vastasit hänelle?
+
+SIGNE. Ah, sitä en tiedä. (Kietoo kätensä hänen kaulaansa.) Mutta
+maailma tuntuu minusta niin kauniilta ja rikkaalta siitä hetkestä
+saakka, kun hän sanoi rakastavansa minua.
+
+MARGIT. Mutta Signe, Signe; minä en käsitä, että sinä niin pian —!
+Sinähän tuskin olet tuntenut häntä ennen tätä päivää.
+
+SIGNE. Oi, minä niin vähän vielä käsitän rakkautta; mutta sen tiedän,
+että todet ovat laulun sanat:
+
+    keveästi se versoo, vain hetkinen,
+    sydämen syvimmässä on juuret sen.
+
+MARGIT. Olkoon niin. Ja kun asianlaita on näin, niin ei minunkaan
+tarvitse mitään sinulta salata. Oi —
+
+    (Hän pysähtyy äkkiä, nähdessään GUDMUNDIN ja KNUTIN lähestyvän.)
+
+KNUT tyytyväisenä. Kas, se minua miellyttää, Gudmund. Tässä käteni.
+
+MARGIT hiljaa. Mitä tämä on?
+
+GUDMUND Knutille. Ja tässä minun.
+
+    (Puristavat toistensa käsiä.)
+
+KNUT. Mutta mainitkaamme nyt myös molemmat, kuka —
+
+GUDMUND. Hyvä. Täältä Päiväkummusta olen kaikkien kauniiden neitojen
+joukosta löytänyt sen, joka —
+
+KNUT. Minä myöskin. Ja minä vien hänet täältä vielä tänä yönä, jos
+sikseen on.
+
+MARGIT, joka huomiota herättämättä on lähestynyt. Pyhimysten nimessä!
+
+GUDMUND nyökäyttää päätään Knutille. Samoin teen minäkin.
+
+SIGNE, joka myöskin on kuunnellut. Gudmund!
+
+(GUDMUND ja KNUT, toisilleen kuiskaillen molemmat SIGNEÄ osoittaen.)
+Hän se on.
+
+GUDMUND hätkähtäen. Niin, minun.
+
+KNUT samoin. Ei, kuin minun!
+
+MARGIT hiljaa, puoliksi hurjistuneena. Signe!
+
+GUDMUND kuten ennen, Knutille. Mitä sillä tarkoitat?
+
+KNUT. Signeähän minä aion —
+
+GUDMUND. Signeä! Signe on kihlattu morsiameni Jumalan edessä.
+
+MARGIT kirkaisten. Hän se oli! Ei, — ei!
+
+GUDMUND hiljaa, katsellen Margitia. Margit! Hän on kuullut kaikki.
+
+KNUT. Hohoh; sitenkö ovat asiat? Kuulkaahan, Margit rouva, ei ole
+tarpeen, että olette niin ihmettelevinänne: nyt olen päässyt perille
+kaikesta.
+
+MARGIT Signelle. Mutta sinähän sanoit äsken —? (Käsittää samassa
+asiain oikean laadun.) Sinä tarkoititkin Gudmundia!
+
+SIGNE ihmeissään. Tietysti, etkö sitä tiennyt! Mutta mikä sinua
+vaivaa, Margit?
+
+MARGIT melkein soinnuttomalla äänellä. Ei mikään, ei mikään.
+
+KNUT Margitille. Ja aamusella, kun annoin kunniasanani Teille siitä,
+että en saattaisi matkaan mitään rauhattomuutta illalla täällä —
+silloin Te jo tiesitte, että Gudmund Alfinpoika oli tulossa tänne. Ha,
+haa, älkää kuvitelkokaan mielessänne, että voitte pitää pilananne Knut
+Gäslingiä! Signe on käynyt minulle rakkaaksi. Aamupäivällä vielä pelkkä
+ajattelematon lupaukseni sai kosimaan häntä; mutta nyt —
+
+SIGNE Margitille. Hän! Sitäkö kosijaa sinä ajattelit?
+
+MARGIT. Vaiti, vaiti!
+
+KNUT ankarasti ja käskevästi. Rouva Margit, — Te olette hänen vanhempi
+sisarensa; minä vaadin vastausta.
+
+MARGIT tunnossaan taistellen. Signe on jo valinnut sulhasensa; — minä
+en voi mitään vastata.
+
+KNUT. Hyvä on; niinpä ei minulla ole enää mitään tekemistä
+Päiväkummussa. Mutta sydänyön jälkeen — pankaa se mieleenne, — on
+päivä päättynyt; silloin kait tulette jälleen näkemään minut, ja
+silloin ratkaiskoon onni, kumpi meistä, Gudmund vaiko minä, vie Signen
+tästä talosta.
+
+GUDMUND. Niin, yritä sinä vain; verinen päätös siitä sinulle tulee!
+
+SIGNE tuskaisesti. Gudmund! Pyhimysten nimessä —!
+
+KNUT. Sävyisästi; sävyisästi, Gudmund Alfinpoika! Ennen auringon nousua
+olet sinä käsissäni. Ja hän, — morsiamesi —. (Menee ovelle, viittoo
+ja huutaa hillitysti.) Eerik! Eerik, tule tänne! Omaistemme luo!
+(Uhaten EERIKIN näyttäytyessä ovella.) Totisesti, voi teitä kaikkia,
+kun minä jälleen palaan!
+
+    (HÄN ja EERIK poistuvat vasemmalle taka-alalle.)
+
+SIGNE hiljaa Gudmundille. Oi, mutta sano minulle, mitä kaikki tämä
+merkitsee.
+
+GUDMUND kuiskaten. Meidän molempien täytyy lähteä Päiväkummusta
+vielä tänä yönä.
+
+SIGNE. Jumala minua siunatkoon, — sinä tahdot —!
+
+GUDMUND. Älä puhu siitä! Ei sanaakaan yhdellekään ihmiselle; ei edes
+sisarellesi.
+
+MARGIT itsekseen. Hän, — hän se on! Hän, jota Gudmund tuskin on
+ajatellutkaan, ennenkuin tänä iltana. Jos olisin ollut vapaa, niin
+tiedän kyllä, kenet hän olisi valinnut. — Niin, vapaa!
+
+    (BENGT ja VIERAAT, MIEHIÄ ja NAISIA, tulee ulos rakennuksesta.)
+
+NUORET NEIDOT ja POJAT laulavat.
+
+    Tääll' ulkona, ulkona nyt pidot on,
+    kun linnut käy unen-kehtoon,
+    kuin onkaan hauska käydä karkelohon,
+          nyt koivulehtoon.
+
+    Tääll' ulkona, ulkona soikoon joka suun
+    ilovirret nyt ilmoihin ehtoon,
+    pois murhe, kun kutsuvi viulu kisailuun
+          nyt koivulehtoon.
+
+BENGT. Kas, niin pitää olla! Sellainen minua miellyttää! Olen iloinen,
+ja vaimoni myöskin; ja sen vuoksi teidän kaikkien tulee olla iloisia.
+
+MUUAN VIERAS. Niin, pankaamme nyt toimeen kilpataisto!
+
+MONET huutavat. Niin, niin, kilpataisto!
+
+TOINEN VIERAS. Ei, heittäkäämme se; se herättää vain rauhattomuutta.
+(Hillityllä äänellä.) Muistanette kait, että Knut Gäsling on talossa
+tänä iltana.
+
+USEAT keskenään kuiskaillen. Niin, niin, se on totta. Muistattehan
+viime kerralla, kun hän —. Paras on olla varuillaan.
+
+VANHA MIES. Mutta Te, Margit rouva —; tiedän, että Teidän suvussanne
+on aina osattu kertoa taruja, ja itse Te lapsena ollessanne osasitte
+kertoa monta kaunista satua.
+
+MARGIT. Oi, minä olen unohtanut ne kaikki. Mutta kysykäähän Gudmund
+Alfinpojalta, serkultani; hän taitaa tarinan, joka on hyvin hauska.
+
+GUDMUND hillitysti, rukoillen. Margit —!
+
+MARGIT. Hohoh, kylläpä sinun naamasi nyt on surkeana! Ole iloinen,
+Gudmund! Ole iloinen! Niin, niin, eipä se taida olla niin helppoa,
+luulen ma. (Hymyillen vieraille.) Hän on nähnyt keijukaisen tänä
+iltana. Se aikoi vietellä hänet; mutta Gudmund on uskollinen
+nuorukainen. (Kääntyy jälleen Gudmundin puoleen.) Niin no, tarina ei
+ole lopussa vielä. Kun viet lemmittyäsi läpi metsien ja rytöjen, älä
+käänny kertaakaan taaksesi katselemaan —; keijukainen hymyilee joka
+pensaan takaa. Etkä loppujen lopuksi — (hillityllä äänellä, astuessaan
+aivan liki häntä) — pääse kuitenkaan pitemmälle kuin hän tahtoo
+päästää. (Asettuu oikealle.)
+
+SIGNE hiljaa. Hyvä Jumala, hyvä Jumala!
+
+BENGT käy tyytyväisenä vieraiden keskuudessa. Ha, ha, ha! Margit rouva
+se vasta osaa sepittää! Kun hän vain haluaa, osaa hän paljon paremmin
+kuin minä itse.
+
+GUDMUND itsekseen. Hän uhkaa; minun täytyy riistää häneltä viimeinen
+toivo; ennen hän ei rauhoitu. (Kääntyy vieraiden puoleen.) Osaan
+pienoisen laulun. Jos teitä haluttaa kuunnella, niin —
+
+USEAT VIERAAT. Kiitos, kiitos Gudmund Alfinpoika!
+
+    (Kaikki kerääntyvät hänen ympärilleen, toiset istuutuen,
+    toiset seisten, MARGIT nojautuu erästä puuta vasten oikealla
+    etu-alalla, SIGNE seisoo vasemmalla lähellä rakennusta.)
+
+GUDMUND laulaa.
+
+    Ratsastin kerran lehtoon,
+    veen yli purjehdin;
+    kodissain kerran kauniissa
+    ma impein kihlasin.
+
+    Ol' ilkee keijukainen,
+    sen mieli kade on:
+    ei kera ylkäns' impi tuo
+    käy koskaan kirkkohon.
+
+    Mua kuule, keijukainen,
+    nuo hommas heitä pois;
+    kaks syäntä, toistaan lempivää,
+    ken eroittaa ne vois!
+
+VANHA MIES. Se oli kaunis laulu. Katsokaa, kuinka nuorukaiset
+vilkuilevat tuonnepäin. (Osoittaa tyttöjä kohti.) Niin, niin, kullakin
+on kait omansa, luulisin.
+
+BENGT tekee kasvonilmeitä Margitille. Minulla ainakin on omani, sen
+tiedän. Ha, ha, haa!
+
+MARGIT hiljaa, väristen. Voi, että täytyy kärsiä kaikki tämä iva ja
+pilkka! Ei, ei; nyt on tartuttava viimeiseen pelastuskeinoon.
+
+BENGT. Mikä sinua vaivaa? Minusta sinä olet niin kalpea.
+
+MARGIT. Se menee kohta ohi. (Kääntyy vieraitten puoleen.) Muistelen
+äsken sanoneeni, että olin unohtanut kaikki taruni. Mutta yhden
+kuitenkin luulen muistavani.
+
+BENGT. Oikein, vaimoseni! Kerropas se.
+
+NUORET TYTÖT anoen. Niin, kertokaa, kertokaa Margit rouva!
+
+MARGIT. Pelkäänpä melkein, ettei se teitä miellytä; mutta saman
+tekevää.
+
+GUDMUND hiljaa. Pyhät kaikki, hän ei kait aio —!
+
+MARGIT.
+
+    Oli neito hieno ja kaunoinen,
+    isän koissa istui hän ommellen;
+    hän silkkiä, kultaa yhteen liitti; —
+    vähän siitä riemua sentään riitti.
+    Hän istui yksin niin murheissaan;
+    asettui suru pirtin aution päätyyn;
+    oli neito ylpeä luonteeltaan,
+    halas aatelisrouvan hän säätyyn.
+    Ulos linnastaan vuoren-valtias läksi,
+    mukanaan oli kultaa ja loistava saatto;
+    kotihin tytön sitten hän vei emännäksi,
+    oli silloin kolmannen päivän aatto.
+    Kesät niin meni vuoressa hältä hukkaan;
+    oli kangaspuissansa kultainen loimi;
+    kevät koitti, ja laaksot puhkesi kukkaan;
+    uness' yksin hän kukkia poimi. —
+    Oli myöskin poikanen hilpeä, nuori;
+    osas harppua kultaista hän soittaa;
+    vapis sen säveleistä neitosen vuori,
+    joka sointu sen paatiset seinät voittaa.
+    Sydämeen polon neidon ne tunkeutui; —
+    lens' tunturin uksi auki kuin jousi;
+    rusoss' illan laakson terhenet ui,
+    ihanuutta tuot' impi katsomaan nousi.
+    Oli kuin herännyt olis elohon
+    nyt vasta hän soitosta kantelon,
+    oli kuin olis tullut nyt aarteet julki,
+    sylihinsä jotk' elo ennen sulki.
+    Se tietäkää, joka ainoa, ken
+    vain vangittu tunturivuoreen on, sen
+    vapauttaa harpunsoitolla voi!
+    Hän kuuli, kuin kahleissa vaikeroi
+    polo neito, — harppunsa pois hän viskas,
+    ylös raakapuuhun purjeensa kiskas; —
+    alus ylkää ja morsianta nyt kantaa
+    yli suolaisen veen päin vierasta rantaa.
+        (Kasvavalla intohimolla.)
+    Niin kauniisti soitit sa kultaisin kielin;
+    siks paisuu mun rintani uljain mielin.
+    Ulos tahdon ma laaksojen vehmaiden vyöhön.
+    Ma kuolen, jos vielä jään vuoren yöhön!
+    Mua pilkkaa hän vaan! Ja morsiantaan
+    yli suolaisen veen vie purrellaan!
+        (Huutaa.)
+    Minä kuolen; suljettu vuori täst' on lähtein!
+    Ei koita koi; valo sammui tähtein!
+
+(Horjuu ja vaipuu tajuttomana erästä puunrunkoa vasten.)
+
+SIGNE itkien, on rientänyt paikalle ja kietoo hänet syleilyynsä.
+
+GUDMUND rientää Margitin luo ja tukee häntä. Auttakaa, auttakaa; hän
+kuolee.
+
+BENGT ja VIERAAT kerääntyvät kauhusta huudahdellen heidän ympärilleen.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Sama Päiväkummun tupa kuin ennenkin, mutta nyt epäjärjestyksessä
+pitojen jälkeen. Yhä edelleenkin on yö; lempeä hämärä peittää huoneen
+ja maiseman ulkona.
+
+BENGT seisoo avoimella kuistilla kädessään oluttuoppi. JOUKKO VIERAITA
+tekee lähtöä talosta. Sisällä tuvassa ERÄS PIIKA siistimishommissa.
+
+BENGT huutaa menijöille. Herran haltuun sitten, ja tervetuloa taas
+Päiväkumpuun! Muutoin olisitte tekin voineet jäädä yöksi tänne
+lepäämään, kuten toisetkin. No niin, niin —; vartokaapas; saatan teitä
+veräjälle; minun täytyy kerran vielä juoda maljanne.
+
+VIERAAT laulavat etäällä.
+
+    Hyvästi! sekä Herran huomahan vaan,
+    väki tään talon ain' hyvin voikoon!
+    Käy polkumme poikki kivikkomaan; —
+    säveleit' ilon viulu nyt soikoon!
+
+        Sävel eespäin kun vie,
+    keveältä tuntuu työläinkin tie.
+        Siis taivaltamaan!
+
+(Laulu häipyy yhä etäämmälle.)
+
+MARGIT astuu vasemmanpuoleisesta ovesta sisään tupaan.
+
+PIIKA. Herra armahtakoon, hyvä rouva, oletteko noussut ylös?
+
+MARGIT. Olen terve ja reipas; voit mennä nukkumaan. Varrohan; ovatko
+kaikki vieraat lähteneet?
+
+PIIKA. Eivät kaikki; toiset ovat jääneet tänne yöksi; he kait ovat jo
+nukkumassa.
+
+MARGIT. Entä Gudmund Alfinpoika?
+
+PIIKA. Hän kait myöskin nukkuu. (Osoittaa ovea kohti.) Vähän aikaa
+sitten hän meni kamariinsa, tuonne käytävän yläpuolelle.
+
+MARGIT. Hyvä; saat mennä.
+
+    (PIIKA poistuu vasemmalle, MARGIT käy hitaasti yli lattian,
+    istuutuu oikeanpuoleisen pöydän ääreen ja katselee avonaista
+    ikkunaa kohti.)
+
+MARGIT.
+
+    Pois Gudmund taas lähtee kait ratsastamaan,
+    katoaa taas maailmaan avaraan;
+    ma alle jään kotipirttini orren —;
+    minun _silloin_ niinkuin kukkien käy,
+    polon yrtin, tiellä tallatun korren, —
+    ma kuihdun vain, muut' osaa ei näy.
+
+(Lyhyt äänettömyys; nojautuu taapäin tuolissa.)
+
+    Oli kerran sokea lapsonen,
+    mi leikki ja huoletta ilakoi;
+    emo silloin taikoen, loihtien
+    näön lahjan sen silmihin jälleen loi.
+    Ja lapsonen katseli riemuissaan
+    yli vuorten ja laaksojen, vetten ja maan.
+    Mut kauan ei kestänyt taikojen työ,
+    ja lapsosen ylti jälleen yö;
+    olivat ohi leikit riemuisat;
+    sen posket kaihosta kalpenivat;
+    se sairastui, öin, päivin ei maannut,
+    valitus sen koskaan ei soimasta laannut. —
+    Kesän kauneudelle oli silmäni sokeet,
+    valon armaus niiltä hukkaan meni —
+
+(Hypähtää pystyyn.)
+
+    Mutta _nyt_ —! Taas ympäri salvat ja tokeet!
+    Enemmän on arvoinen nuoruuteni.
+    Isännällein oon uhrannut kolme vuotta
+    elostain; tätä kauemmin ei voi kestää.
+    Ma ellen moista tahtoisi estää,
+    kesy öisin kuin kyyhky, ja — oisin suotta.
+    Ma pikku kiistoista täällä saan surman;
+    kokea elon valtavan tahdon hurman; —
+    Gudmundin seuraan kilpeä, jousta,
+    ilot kanssansa jaan, hänen murheensa liennän,
+    kun uhkaavi vaara, ain' auttamaan riennän;
+    kaikk' kummeksii kansa, kun rinnalle nousta
+    ritarin jalon tahdon ma puolisonaan. —
+    Hänen puolisonaan!
+
+(Lyö yhteen kätensä.)
+
+                       Ah, armoaan,
+    pyhä Herra ei kiellä, näin enää en haasta.
+    Suo rauhasi, mieleni nosta maasta.
+
+(Käy hetken äänettömästi mietiskellen.)
+
+    Sisarein —? Rakas Signe, sisko kulta,
+    hänet peittäis kait ennenaikoja multa?
+    Kenties —? Toki sentään? Hän nuori niin on;
+    vuoks Gudmundin ehk' ei ois onneton!
+
+(Jälleen äänettömyys; ottaa esille pikku pullon, katselee kauan sitä ja
+lausuu hiljaa:)
+
+    Ma pullolla tällä —; ah, sillä voisi —;
+    se miehellein unen ikuisen soisi.
+
+(Kauhuissaan.)
+
+    Ei, ei, sen nielköhön virran vuo!
+
+(Aikoo heittää sen ulos ikkunasta, mutta pysähtyy.)
+
+    Toki, — tuokiossa se mulle suo —.
+
+(Kuiskaa, kasvoillaan yhtaikaa kauhua ja ihastusta.)
+
+    Mi voima kiehtova, murtumaton
+    olemukseen synnin kätketty on?
+    Minust' onnea ei ole korkeampaa
+    kuin se, min sielunsa hinnalla saa.
+
+(BENGT, kädessään tyhjä oluttuoppi, tulee sisään avonaiselta kuistilta;
+hänen kasvonsa punoittavat; askelensa ovat epävarmat.)
+
+BENGT paiskaa tuopin pöydälle vasemmalla. Kas niin; ne olivat pidot,
+joista mainitaan yli koko tienoon. (Huomaa Margitin.) No, siinäkö sinä
+olet? Olet toipunut jälleen. Siitä minä pidän.
+
+MARGIT, joka on kätkenyt pullon. Onko portti suljettu?
+
+BENGT istuutuu pöydän ääreen vasemmalle. Olen pitänyt kaikesta huolen.
+Saatoin viimeiset vieraat veräjälle saakka. Mutta minne Knut Gäsling
+joutui? — Anna minulle simaa, Margit! Minua janottaa. Täytä tuo
+pikari.
+
+(MARGIT noutaa simakannun eräästä kaapista ja kaataa pikariin, joka on
+BENGTIN edessä pöydällä.)
+
+MARGIT käy kannu kädessä oikealle. Kysyit Knut Gäslingiä.
+
+BENGT. Niin tein. Tuo kopeilija, — suurkerskuja! Muistan kyllä, että
+hän uhkasi minua eilen aamulla.
+
+MARGIT asettaa kannun pöydälle oikealla. Pahempia sanoja hän päästi
+suustaan lähtiessään yöllä.
+
+BENGT. Niinkö? Hyvä on. Minä isken hänet kuoliaaksi.
+
+MARGIT hymyilee halveksivasti. Hm —
+
+BENGT. Isken hänet kuoliaaksi, sanon minä! En pelkää käydä kymmentä
+moista miestä vastaan. Ulkona asehuoneessa on isoisäni kirves; sen
+varsi on hopealla huoliteltu, ja kun _siihen_ tartun, niin —! (Iskee
+nyrkkinsä pöytään ja juo.) Huomenna aseistaudun; käyn taistoon kaikkine
+miehineni ja lyön Knut Gäslingin kuoliaaksi.
+
+    (Juo pohjaan.)
+
+MARGIT hiljaa. Voi, että täytyy elää täällä hänen kanssaan!
+
+    (Aikoo mennä.)
+
+BENGT. Margit, tule tänne! Täytä jälleen pikarini. (Margit lähenee;
+Bengt tempaa hänet polvelleen.) Ha-ha-haa; sinä olet kaunis, Margit!
+Minä pidän sinusta,
+
+MARGIT riuhtautuu irti. Päästä minut!
+
+    (Käy pikari kädessään oikealle.)
+
+BENGT. Et ole taipuvainen tänä iltana. Ha-ha-ha; et kait tarkoittane
+niin pahaa.
+
+MARGIT hiljaa kaataessaan pikariin. Totisesti oli se viimeinen tuoppi,
+minkä sinulle täytin.
+
+    (Jättää pikarin paikoilleen ja aikoo mennä ulos vasemmalle.)
+
+BENGT. Kuulehan, Margit. Siitä saat kiittää Jumalaasi, että otin sinut
+vaimokseni, ennenkuin Gudmund Alfinpoika palasi takaisin.
+
+MARGIT pysähtyy ovelle. Miksi niin?
+
+BENGT. Siksi, että koko hänen omaisuutensa ei ole kymmenettä osaakaan
+minun varoistani. Ja minä olen varma siitä, että hän olisi kosinut
+sinua, ellet olisi ollut Päiväkummun emäntä.
+
+MARGIT lähestyy; katselee syrjäkarein pikariin. Niinkö luulet?
+
+BENGT. Menen vaikka valalle siitä, Margit. Bengt Gautinpojalla on kaksi
+terävää silmää päässään. Mutta nythän hän voi ottaa Signen.
+
+MARGIT. Ja sinä luulet hänen välittävän —?
+
+BENGT. Hänestä? Kyllä vaan, nyt kun ei voi saada sinua. Mutta jos
+olisit ollut vapaa, niin —. Ha-ha-ha, Gudmund on kaikkein muiden
+kaltainen; hän kadehtii minua siitä, että olen sinun miehesi. Senvuoksi
+pidän sinusta niin paljon, Margit. — Tänne pikari! Täytä se reunojaan
+myöten!
+
+MARGIT menee vastahakoisesti oikealle. Totisesti sen olet saava.
+
+BENGT. Knut Gäslinghän kosi myös Signeä; mutta hänet minä isken
+kuoliaaksi. Gudmund on rehellinen mies, hän saa Signen. Ajattelehan,
+Margit, kuinka hyvin me tulemme viihtymään naapureina. Ja sitten
+menemme pitoihin toistemme luo, ja istumme päivät pääksytyksin,
+kummallakin vaimonsa polvellaan, ja ryyppäämme ja puhumme niitä näitä.
+
+MARGIT yhä vain kiihtyvämmässä sielullisessa kamppailussa;
+vaistomaisesti hän on ottanut pullon esille sanoessaan: Hyvä on;
+hyvä on.
+
+BENGT. Ha-ha-ha; aluksi, arvelen, Gudmund ei katsele leppeästi minuun,
+kun syleilen sinua; mutta pian hän siihen tottuu luullakseni.
+
+MARGIT hiljaa. Moista ei ihminen enää saata sietää! (Kaataa pullon
+sisällön pikariin, käy ikkunalle, heittää pullon ulos ja lausuu
+mieheensä katsomatta): Pikarisi on täynnä.
+
+BENGT. Tuo tänne se sitten!
+
+MARGIT taistelee tuskan ja epäilyksen vallassa; lausuu vihdoin.
+Älä juo enää tänä yönä!
+
+BENGT hymyillen, nojautuessaan taapäin tuolissaan. No, varrotko ehkä
+minua? (Vilkuttaa hänelle silmää.) Mene sinä vain; minä tulen pian
+perästä.
+
+MARGIT äkkiä, käskevästi. Pikarisi on täynnä. (Osoittaa.) Siinä se on.
+
+    (Menee nopeasti ulos vasemmalle.)
+
+BENGT nousee. Minä pidän paljon hänestä. En kadu ollenkaan, että otin
+hänet vaimokseni, vaikka hän ei perinyt mitään muuta kuin tuon pikarin
+ja soljet, jotka olivat hänen morsiuspuvussaan.
+
+    (Käy ikkunan luona olevan pöydän ääreen ja tarttuu pikariin.)
+
+    (ERÄS RENKI tulee kiireesti ja kauhuissaan sisään taka-alalta.)
+
+RENKI huutaa. Herra Bengt, herra Bengt, kiiruhtakaa ulos niin nopeasti
+kuin vain pääsette! Knut Gäsling on tulossa taloa kohti mukanaan
+aseistettu miesjoukko.
+
+BENGT panee pois pikarin. Knut Gäsling? Kuka niin sanoo?
+
+RENKI. Muutamat pitovieraistanne näkivät hänet alhaalla tiellä, ja
+sitten he juoksivat kiireesti takaisin varoittamaan teitä.
+
+BENGT. Hyvä; silloin minä myöskin —! Antakaa minulle isoisäni kirves!
+
+    (HÄN ja RENKI menevät ulos taka-alalle.)
+
+    (Hiukan myöhemmin tulevat GUDMUND ja SIGNE hiljaa ja
+    varovaisesti sisään oikeanpuoleisesta ovesta.)
+
+SIGNE hillitysti.
+
+    Niin olkoon siis!
+
+GUDMUND samoin.
+
+                     Hätä suurin vain pakottaa.
+
+SIGNE.
+
+    Nyt kohti vierasta maata
+    pois meidät syntymäseudultain —!
+       (Kuivaa kyyneleensä.)
+    Valittaa toki sittenkään en minä saata;
+    sinun vuokseshan täältä ma lähden pois!
+    Gudmund, kuninkaan jos rauha sull' ois,
+    sisarein luo jäisin.
+
+GUDMUND.
+
+                        Ja Gäsling ois
+    pian täällä jousi ja kalpa käissään,
+    sinut ratsullaan kulettaisi pois,
+    ja puolisonaan sua tanssittais häissään.
+
+SIGNE.
+
+    Paetkaamme! Mut minne on aikomus sulla?
+
+GUDMUND.
+
+    Liki vuonoa täällä on ystävä mulla;
+    aluksen yli veen hän meille antaa.
+    Me purjehdimme päin Tanskan rantaa.
+    Asustaa siell' on ihan uhkeaa;
+    rakennat kotis sinne mielin sa hyvin;
+    kukat kauneimmat siellä puhkeaa,
+    kuss' siimes pyökkipuiden on syvin.
+
+SIGNE purskahtaa itkuun.
+
+    Sisarein, polo Margit, — nyt hyvästi jää!
+    Emon lailla mua vaalit, sain sulta ma suojan,
+    rukouksissa käännyit puolehen Luojan
+    takiain kuin ois itseäs koskenut tää. —
+    Pikarin tään juomme me pohjaan saakka
+    hänen muistokseen; sitä toivottaen,
+    pian että ois mielensä riemuinen,
+    hänen harteiltaan, Herra, kirvoita taakka.
+
+        (Ottaa pikarin.)
+
+GUDMUND.
+
+    Sen velvollisuuden me tahdomme täyttää.
+        (Hätkähtäen.)
+    Ei, varro!
+        (Ottaa pikarin häneltä.)
+    Tuo malja niin tutulta näyttää.
+
+SIGNE.
+
+    Se on Margitin.
+
+GUDMUND katsoo tarkkaan sitä.
+
+                   Taivaiset, — niin tosiaan,
+    nyt muistan —. Kun läksin taivaltamaan,
+    mehu täytti sen lailla polttavan kulon;
+    hän maljat joi iloisen kotiintulon;
+    mut hälle vain suruks' oli malja tuo! —
+    Pikarista täst' älä koskaan juo
+    siman hehkua sa.
+        (Heittää sisällön ulos ikkunasta.)
+    Nyt lähdemme pois.
+
+        (Hälinää ja huutoja ulkona taka-alalla.)
+
+SIGNE.
+
+    Vait! — Gudmund, on kuin tuloss' askeleit' ois!
+
+GUDMUND kuunnellen. Knut Gäslingin ääni!
+
+SIGNE. Oi, Jumalain!
+
+GUDMUND asettuu hänen eteensä, Älä pelkää; ma suojelen morsiantain.
+
+    (MARGIT tulee rientäen vasemmalta.)
+
+MARGIT hälinää kuunnellen. Mitä on tekeillä? Onko mieheni —?
+
+GUDMUND ja SIGNE. Margit!
+
+MARGIT huomaa heidät. Gudmund! Ja Signe! Oletteko te täällä?
+
+SIGNE käy häntä vastaan. Margit, — rakas sisar!
+
+MARGIT kauhuissaan, huomatessaan pikarin, joka on jäänyt Gudmundin
+käteen. Pikari! Kuka on tyhjentänyt sen?
+
+GUDMUND hämillään. Tyhjentänyt —? Minä ja Signe, me tahdoimme —
+
+MARGIT kirkaisee. Armoa, armoa! Auttakaa! He kuolevat!
+
+GUDMUND panee pois pikarin. Margit —!
+
+SIGNE. Jumalan tähden, mikä sinua vaivaa!
+
+MARGIT taka-alaa kohti. Auttakaa, auttakaa! Eikö sitten kukaan tule
+apuun!
+
+    (ERÄS RENKI tulee kiireesti avoimelta kuistilta.)
+
+RENKI huutaa kauhuissaan. Rouva Margit! Teidän miehenne —
+
+MARGIT. Hän! Onko hänkin juonut —?
+
+GUDMUND hiljaa. Nyt minä käsitän —
+
+RENKI. Knut Gäsling on surmannut hänet!
+
+SIGNE. Surmannut!
+
+GUDMUND vetää miekkansa. Ei vielä, toivoakseni. (Kuiskaa Margitille.)
+Ole rauhassa; kukaan ei ole juonut tuosta pikarista.
+
+MARGIT. Ylistys olkoon silloin Jumalan, joka pelasti meidät kaikki!
+
+    (Vaipuu erääseen tuoliin vasemmalla. GUDMUND aikoo
+    rientää ulos taka-alalle.)
+
+TOINEN RENKI ovella, pysähdyttää hänet. Tulette myöhään. Herra Bengt
+on kuollut.
+
+GUDMUND. Siis sittenkin surmattu!
+
+RENKI. Vieraat ja teidän väkenne ovat saaneet väkivallantekijät
+lannistetuiksi. Knut Gäsling ja hänen miehensä ovat sidotut. Tuolla he
+tulevat.
+
+    (GUDMUNDIN miehet, vieraat ja rengit kuljettavat KNUT GÄSLINGIÄ,
+    HÄGGEN EERIKKIÄ ja useita KNUTIN MIEHIÄ sidottuina välissään.)
+
+KNUT kalpeana ja hiljaisena. Miesmurhaaja, Gudmund. Mitä siitä sanot?
+
+GUDMUND. Knut, Knut, mitä olet tehnyt?
+
+EERIK. Vahingossa se sattui, siitä voin mennä vaikka valalle.
+
+KNUT. Hän juoksi minua vastaan kirves koholla. Tarkoitukseni oli
+puolustaa itseäni, ja silloin iskin äkkiarvaamatta.
+
+EERIK. Täällä on monta, jotka näkivät sen.
+
+KNUT. Rouva Margit, vaatikaa mitä hyvitystä tahansa; minä olen valmis
+suorittamaan sen.
+
+MARGIT. Minä en vaadi mitään. Jumala meitä kaikkia tuomitkoon.
+Kuitenkin, — yksi vaatimus minulla on: heittäkää pahat aikeenne
+sisareni suhteen.
+
+KNUT. Milloinkaan enää en ole koettava täyttää onnetonta lupaustani.
+Uskokaa minua, olen parantava tapani. Kunhan minun ei vain tarvitse
+kärsiä kunniatonta rangaistusta teostani. (Gudmundille.) Jos sinä,
+Gudmund, kohoat jälleen arvoon ja kunniaan, niin sano hyvä sana
+puolestani kuninkaalle.
+
+GUDMUND. Minä? Vielä ennen päivän mailleen menoa minun täytyy olla maan
+rajojen ulkopuolella.
+
+    (Yleinen hämminki vieraiden joukossa; EERIK selittää heille
+    asianlaidan.)
+
+MARGIT Gudmundille. Sinä matkustat? Ja Signe tahtoo seurata sinua?
+
+SIGNE rukoilevasti. Margit!
+
+MARGIT. Tulkaa kumpikin onnellisiksi!
+
+SIGNE lankeaa hänen kaulaansa. Rakas sisar!
+
+GUDMUND. Kiitos, Margit. Ja nyt jää hyvästi. (Kuunnellen.)
+Vaiti; kuulen kavionkapsetta pihamaalla.
+
+SIGNE hätääntyneenä. Sieltä tulee vierasta väkeä.
+
+MUUAN RENKI taka-alan ovella. Kuninkaan väkeä on ulkona. Ne etsivät
+Gudmund Alfinpoikaa.
+
+SIGNE. Oi, taivaan Luoja!
+
+MARGIT hypähtäen pystyyn. Kuninkaan väkeä!
+
+GUDMUND. Nyt on kaikki lopussa! Oi, Signe, kadottaa sinut nyt, —
+raskaampaa en ole milloinkaan kokenut.
+
+KNUT. Ei, Gudmund, myö kalliista henkesi; päästäkää siteemme; olemme
+kaikki valmiit tappelemaan puolestasi.
+
+EERIK katsoo ulos. Ei hyödytä; niillä on ylivoima.
+
+SIGNE. Ne tulevat tänne sisään! Oi Gudmund, Gudmund!
+
+    (KUNINKAAN LÄHETTILÄS tulee SAATTUEINEEN sisään taka-alalta.)
+
+LÄHETTILÄS. Kuninkaan nimessä etsin minä teitä, Gudmund Alfinpoika.
+
+GUDMUND. Hyvä. Mutta minä olen syytön, sen vannon kaikkein pyhimmän ja
+kalleimman kautta.
+
+LÄHETTILÄS. Sen me kaikki tiedämme.
+
+GUDMUND. Mitenkä?
+
+    (Liikehtimistä läsnä-olijain joukossa.)
+
+LÄHETTILÄS. Minulla on määräys kutsua teidät vieraaksi kuninkaan
+kartanoon. Hän lahjoittaa teille ystävyytensä, kuten ennenkin, ja
+runsaasti läänityksiä lisäksi.
+
+GUDMUND. Signe!
+
+SIGNE. Gudmund!
+
+GUDMUND. Mutta sanokaa minulle toki —?
+
+LÄHETTILÄS. Teidän vastustajanne, kansleri Audun Hugleikinpoika on
+kukistunut.
+
+GUDMUND. Kansleri!
+
+VIERAAT puoliääneen, toisillensa. Kukistunut!
+
+LÄHETTILÄS. Kolme päivää sitten menetti hän päänsä Bergenissä.
+(Hillityllä äänellä.) Hän oli loukannut Norjan kuningatarta.
+
+MARGIT käy Gudmundin ja Signen väliin.
+
+    Alati rikos näin siis rangaistaan.
+    Ah, valvova enkeli, lempeä, hurskas,
+    tuli mua tänä yönä pelastamaan,
+    minut ennen kuin pahan valta murskas.
+    Nyt tiedän, ett' tosi eloa harvoin
+    mitata voi maallisen rikkauden arvoin.
+    Katumusta ja pelkoa kammoinhan kantaa,
+    joka alttiiksi sielunsa autuuden antaa. —
+    Menen luostariin pyhän Sunniven —.
+
+GUDMUNDIN ja SIGNEN tahtoessa puhua.
+
+    Ma päätöksestäni luovu en.
+
+(Yhdistää heidän kätensä.)
+
+    Gudmund — sun morsiames on tässä.
+    Pyhä liittonne on; käsi Herran on lässä!
+
+(Viittaa jäähyväisiksi ja poistuu vasemmalle, GUDMUND ja SIGNE aikovat
+seurata häntä, MARGIT pysähdyttää heidät torjuvalla liikkeellä, menee
+ulos ja lukitsee oven jälkeensä. Samassa hetkessä aurinko nousee ja
+valaa loistettaan tupaan.)
+
+GUDMUND.
+
+    Valoaan luo aurinko kukkivaan tarhaan;
+    se nuoren rakkautemme on koi!
+
+SIGNE.
+
+    Unelmain ihanimmat, mun muistoni parhaan
+    sävelet sinun harppusi mulle soi.
+    Jalo laulajain, — soita harppuas vain
+    niin murheen kuin ilon päivinä mullen;
+    ole varma, on kieliä rinnassain, —
+    jotk' kaikuvat niin surun kuin ilon tullen.
+
+        KUOROLAULU
+
+      miesten ja naisten.
+
+    Kaiken yllä valon silmä valvoo,
+    hurskaan askeleita valaisee,
+    lohtuansa meille säteilee; —
+    Korkeuden Herraa kaikki palvoo!
+
+
+
+
+JÄLKIKIRJOITUS.
+
+
+Nti Anna-Maria Tallgrenia ja maist. E.A. Saarimaata, jotka tämän
+suomennokseni käsikirjoitusta lukiessaan ovat tehneet pienempiä
+muutosehdotuksia käännöksen sanontaan, kiitän täten vilpittömästi.
+Runoa viimeistellessäni olen mielihyvällä ottanut varteen heidän
+huomautuksensa.
+
+Helsingissä jouluk. 3 p:nä 1923.
+
+_Aarni Kouta_.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78933 ***
diff --git a/78933-h/78933-h.htm b/78933-h/78933-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..651a437
--- /dev/null
+++ b/78933-h/78933-h.htm
@@ -0,0 +1,2827 @@
+<!DOCTYPE html>
+<html lang="fi">
+<head>
+    <meta charset="UTF-8">
+    <meta name="viewport" content="width=device-width, initial-scale=1">
+    <meta name="format-detection" content="telephone=no,date=no,address=no,email=no,url=no">
+    <title>
+      Päiväkummun pidot | Project Gutenberg
+    </title>
+    <style>
+
+body {
+    margin-left: 10%;
+    margin-right: 10%;
+}
+
+h1,h2,h3,h4,h5,h6 {
+    text-align: center; /* all headings centered */
+    clear: both;
+}
+
+p {
+    margin-top: .5em;
+    text-align: justify;
+    margin-bottom: .5em;
+}
+
+.p2       {margin-top: 2em;}
+.p4       {margin-top: 4em;}
+.p6       {margin-top: 6em;}
+
+hr {
+    width: 33%;
+    margin-top: 2em;
+    margin-bottom: 2em;
+    margin-left: 33.5%;
+    margin-right: 33.5%;
+    clear: both;
+}
+
+hr.tb   {width: 45%; margin-left: 27.5%; margin-right: 27.5%;}
+hr.chap {width: 65%; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;}
+@media print { hr.chap {display: none; visibility: hidden;} }
+hr.full {width: 95%; margin-left: 2.5%; margin-right: 2.5%;}
+
+hr.r5  {width: 5%; margin-top: 1em; margin-bottom: 1em; margin-left: 47.5%; margin-right: 47.5%;}
+hr.r65 {width: 65%; margin-top: 3em; margin-bottom: 3em; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;}
+
+div.chapter {page-break-before: always;}
+h2.nobreak  {page-break-before: avoid;}
+
+blockquote {
+    margin-top: 0;
+    margin-bottom: 0;
+    margin-left: 5%;
+    margin-right: 10%;
+}
+
+/* Poetry */
+/* uncomment the next line for centered poetry */
+/* .poetry-container {display: flex; justify-content: center;} */
+.poetry-container {text-align: center;}
+.poetry           {text-align: left; margin-left: 5%; margin-right: 5%;}
+.poetry .stanza   {margin: 1em auto;}
+.poetry .verse    {text-indent: -3em; padding-left: 3em;}
+
+/* Poetry indents */
+.poetry .indent0 {text-indent: -3.0em;}
+.poetry .indent4 {text-indent: -1.0em;}
+.poetry .indent5 {text-indent: -0.5em;}
+.poetry .indent8 {text-indent: 1.0em;}
+.poetry .indent10 {text-indent: 2.0em;}
+
+    </style>
+</head>
+
+<body>
+<div style='text-align:center'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78933 ***</div>
+
+<main>
+
+
+<h1>
+PÄIVÄKUMMUN PIDOT
+</h1>
+
+<p class="center">Kolminäytöksinen näytelmä</p><br>
+<br>
+
+<p class="center">Kirj.<br>
+<br>
+<b>HENRIK IBSEN</b></p>
+<br>
+<br>
+<p class="center">Suomentanut Aarni Kouta</p><br>
+<br>
+<br>
+<p class="center">Suomalaisen Kirjallisuuden Edistamisrahasto</p>
+
+<p class="p6">
+
+<p class="center">Porvoossa,<br>
+Werner Söderström Osakeyhtiö,<br>
+1923.</p>
+
+<p class="p6">
+
+<p>
+  HENKILÖT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">BENGT GAUTINPOIKA, Päiväkummun isäntä.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">MARGIT, hänen vaimonsa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">SIGNE, tämän sisar.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">GUDMUND ALFINPOIKA, Margitin ja Signen serkku.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">KNUT GÄSLING, kuninkaan vouti.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">HÄGGEN EERIK, tämän ystävä.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">RENKI.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">TOINEN RENKI.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">KUNINKAAN LÄHETTILÄS.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">VANHA MIES.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">PIIKA.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">VIERAITA, HERROJA ja ROUVIA.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">MIEHIÄ Knut Gäslingin saattueessa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 0.5em;">Päiväkummun miehiä ja piikoja.</span>
+</p>
+
+<p>Tapahtuu Päiväkummun kartanossa neljännellätoista vuosisadalla.</p>
+
+
+<hr class="chap x-ebookmaker-drop" aria-hidden="true">
+<div class="chapter">
+  <h2 class="nobreak" id="ENSIMMAINEN_NAYTOS">
+    ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+  </h2>
+</div>
+
+
+<p>Upea sali. Ovi taka-alalla sekä molemmilla sivuseinillä. Etummaisena
+oikealla ulkoneva ikkuna, jossa pienet, pyöreät, lyijykehyksiset
+ruudut, ja ikkunan ääressä pöytä, jolla joukko naisen-koruja.
+Vasemmalla seinävierellä suurempi pöytä, jolla on hopeatuoppeja,
+pikareita ja juomasarvia. Taka-alan ovi johtaa avoimelle kuistille,
+jonka lävitse näkyy avara vuonomaisema.</p>
+
+<p>BENGT GAUTINPOIKA, MARGIT ROUVA, KNUT GÄSLING ja HÄGGEN EERIK
+istuvat juomapöydän ääressä vasemmalla, Taka-alalla KNUTIN MIEHIÄ,
+mitkä istuen, mitkä seisoen; pari oluttuoppia kiertää heidän
+keskuudessaan. Kaukaa kuuluu kirkonkellojen kumina, jotka kutsuvat
+päiväjumalanpalvelukseen.</p>
+
+<p>EERIK kohoaa pöydän ääressä. Ja nyt, muitta mutkitta, minkä vastauksen
+teiltä saan Knut Gäslingin puhemiehenä?</p>
+
+<p>BENGT rauhattomasti vaimoonsa vilkuillen. Niin, minä — minä tuumin —
+(kun Margit vaikenee). Hm, Margit, lausuhan sinä ensiksi mielipiteesi.</p>
+
+<p>MARGIT nousee. Herra Knut Gäsling, — olen kauan tiennyt, mitä Häggen
+Eerik äsken teistä puhui. Vallan hyvin tiedän, että polveudutte
+mainehikkaasta suvusta; teillä on suuret tilukset ja kosolta kultaa, ja
+meidän herramme kuningas on teille hyvin suosiollinen...</p>
+
+<p>BENGT Knutille. Hyvin suosiollinen, — samat sanat sanon minäkin.</p>
+
+<p>MARGIT. Eikä sisareni voisi varmastikaan valita itselleen parempaa
+puolisoa —</p>
+
+<p>BENGT. Parempaa ei; aivan sitä samaa mieltä olen minäkin.</p>
+
+<p>MARGIT. — kunhan vain muutoin saisitte hänet mieltymään itseenne.</p>
+
+<p>BENGT hätääntyneesti ja puoliääneen. Mutta, — mutta, rakas vaimoni —</p>
+
+<p>KNUT hypähtää pystyyn. Vai niin, Margit rouva! Te olette sitä mieltä,
+että sisarenne —?</p>
+
+<p>BENGT yrittää rauhoittaa häntä. Ei, vartokaa, Knut Gäsling! Vartokaahan
+vähäisen! Ymmärtäkää oikein meidät.</p>
+
+<p>MARGIT. Tokkopa minun sanani voivat loukata teitä. Minun sisarenihan
+tuntee teidät vain niiden laulujen perusteella, joita teistä on
+sepitetty, — eivätkä ne laulut kuulosta kauniilta säädyllisistä
+ihmisistä.</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Talo taattoinne on koti turvaton,</div>
+      <div class="verse indent0">pitovieraisiinne en luota.</div>
+      <div class="verse indent0">Öin, päivin teillä juomingit on,</div>
+      <div class="verse indent0">Jumal' auttakoon neitoa tuota,</div>
+      <div class="verse indent0">kenet houkutatte te kihloihin</div>
+      <div class="verse indent0">lupauksin tai avulla kullan; —</div>
+      <div class="verse indent0">lepohon pian mielin murheisin</div>
+      <div class="verse indent0">hän on kaipaava alle mullan.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>EERIK. No niin — totta kyllä — Knut Gäsling elää hiukan hurjasti ja
+hillittömästi. Mutta siinä suhteessa helposti tapahtuu muutos, kunhan
+hän saa emännän kartanoonsa.</p>
+
+<p>KNUT. Ja pankaa visusti mieleenne tämä, rouva Margit. Siitä saattaa
+olla viikon päivät, kun olin juomingeissa Häggessä Eerikin luona, joka
+tässä seisoo. Olut oli väkevää; ja kun ilta oli tulossa, tein sen
+lupauksen, että ennen kuin vuosi on lopussaan, on Signe, kaunis
+sisarenne, oleva vaimoni. Milloinkaan ei tulla sanomaan Knut
+Gäslingistä, että hän ei ole pysynyt sanassaan. Senvuoksi älyätte itse,
+että teidän täytyy valita minut sisarenne puolisoksi — tapahtuipa se
+sitten mielisuosiolla tahi ei.</p>
+
+<p>MARGIT.</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Sitä ennen, teilt' en tätä tahdo ma peittää,</div>
+      <div class="verse indent0">kemuveikkonne villityt saatte te heittää.</div>
+      <div class="verse indent0">Te ette tään koommin enää saa</div>
+      <div class="verse indent0">meluten läpi seudun ratsastaa;</div>
+      <div class="verse indent0">varokaa, kenenkään että kasvoill' ei näy</div>
+      <div class="verse indent0">kuva kauhun, kun Gäsling häihin käy.</div>
+      <div class="verse indent0">Te siivolla käykää ihmisten joukkoon,</div>
+      <div class="verse indent0">sotakirveenne heittäkää pois salin loukkoon; —</div>
+      <div class="verse indent0">käsissänne se ei ole vaaraton</div>
+      <div class="verse indent0">sekavat oluesta kun aivonne on.</div>
+      <div class="verse indent0">Paras naiset on rauhaan heittää,</div>
+      <div class="verse indent0">ei ryövätä muiden saa tavaraa;</div>
+      <div class="verse indent0">sanomasta tään koommin myös varokaa,</div>
+      <div class="verse indent0">pian että sen multa peittää,</div>
+      <div class="verse indent0">ken sattumalt' teidän tiellenne saa.</div>
+      <div class="verse indent0">Tällainen jos ootte, ensvuosi kun koittaa,</div>
+      <div class="verse indent0">kenties sisarein käden voitte te voittaa.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>KNUT harmistumisensa hilliten. Te osaatte hyvin valita sananne, Margit
+rouva. Totisesti — Teidän pitäisi olla pappi eikä miehenne
+vaimo.</p>
+
+<p>BENGT. Oih, mitä siihen seikkaan tulee, niin osaisin minäkin —</p>
+
+<p>KNUT kiinnittämättä häneen huomiota. Mutta ottakaa tarkoin huomioonne,
+että jos asekuntoinen mies olisi puhunut minulle teidän laillanne,
+niin —</p>
+
+<p>BENGT. Ei, mutta kuulkaahan nyt, Knut Gäsling, — teidän täytyy
+ymmärtää meitä!</p>
+
+<p>KNUT kuten ennen. No niin, muitta mutkitta, hän totisesti olisi
+havainnut, että kirves käsissäni ei ole vaaraton, kuten äsken sanoitte.</p>
+
+<p>BENGT hiljaa. Siinä sitä nyt ollaan! Margit, Margit, tämä ei pääty
+milloinkaan hyvin.</p>
+
+<p>MARGIT Knutille. Te pyysitte rehellistä vastausta, ja sen myös saitte.</p>
+
+<p>KNUT. Hyvä, hyvä; kysymyksen ollessa Teistä en minäkään tahdo ottaa
+asiaa niin tiukasti, Margit rouva; Te olette viisaampi kuin me kaikki
+muut yhteensä. Tässä käteni; — kenties Teillä oli täysi syy kaikkiin
+niihin teräviin sanoihin, jotka minulle lausuitte.</p>
+
+<p>MARGIT. Nythän olette jo hyvällä alulla parantamaan itseänne. Ja
+kuulkaahan vielä sananen. Meillä on tänään pidot täällä Päiväkummussa.</p>
+
+<p>KNUT. Pidot?</p>
+
+<p>BENGT. Niin, herra Gäsling. Tietäkää, että on meidän hääpäivämme;
+tänään on kolme vuotta siitä, kun tulin Margit rouvan mieheksi.</p>
+
+<p>MARGIT kärsimättömästi, keskeyttäen. Kuten sanoin, on meillä pidot
+tänään. Sitte kun olette palannut kirkosta ja toimittanut muut asianne,
+niin ratsastatte tänne takaisin ja otatte osaa pitoihin. Silloin voitte
+tulla tuntemaan sisareni.</p>
+
+<p>KNUT. Hyvä, Margit rouva; minä kiitän Teitä. En kuitenkaan ratsastanut
+tänä aamuna tänne kirkossa käydäkseni. Matkani koskee Gudmund
+Alfinpoikaa, serkkuanne.</p>
+
+<p>MARGIT säpsähtää. Häntä? Serkkuani? Mistä aiotte häntä etsiä?</p>
+
+<p>KNUT. Hänen talonsahan on niemen takana vuonon toisella rannalla.</p>
+
+<p>MARGIT. Mutta itsehän hän taivaltaa kaukana täältä.</p>
+
+<p>EERIK. Älkäähän sanoko niin; hän lienee lähempänä kuin luulettekaan.</p>
+
+<p>KNUT kuiskaa. Ole vaiti!</p>
+
+<p>MARGIT. Lähempänä? Mitä tarkoitatte?</p>
+
+<p>KNUT. Ettekö sitten ole kuullut, että Gudmund Alfinpoika on palannut
+jälleen kotimaahan. Hän seurasi kansleria, Hoegranoesin Audunia, joka
+oli lähetetty Ranskaan noutamaan uutta kuningatartamme.</p>
+
+<p>MARGIT. Aivan oikein; mutta kuninkaan häät vietetään näinä päivinä
+hyvin loisteliaasti Bergenissä, ja Gudmund Alfinpoika ottaa osaa
+niihin.</p>
+
+<p>BENGT. Niin, ja niihin olisimme mekin voineet ottaa osaa, jos vain
+vaimoni olisi halunnut.</p>
+
+<p>EERIK hiljaa Knutille. Margit rouva siis ei tiedä, että —?</p>
+
+<p>KNUT hiljaa. Siltä näyttää; mutta älä ole huomaavinasi mitään. Ääneen.
+No niin, rouva Margit, joka tapauksessa minun nyt täytyy lähteä, menipä
+sitten syteen tai saveen; illan maissa palaan jälleen.</p>
+
+<p>MARGIT. Ja silloin saatte osoittaa, voitteko hillitä rajua luontoanne.</p>
+
+<p>BENGT. Niin, painakaa se mieleenne.</p>
+
+<p>MARGIT. Te ette saa kajota tapparaanne; kuuletteko, Knut Gäsling!</p>
+
+<p>BENGT. Ette tapparaanne ettekä veitseenne ettekä mihinkään muuhun
+aseeseen, mikä on mukananne.</p>
+
+<p>MARGIT. Sillä siinä tapauksessa ette milloinkaan voi toivoa
+pääsevänne langokseni.</p>
+
+<p>BENGT. Ette, sen olemme vahvasti päättäneet.</p>
+
+<p>KNUT Margitille. Olkaa huoleti.</p>
+
+<p>BENGT. Ja kun jotakin olemme päättäneet, niin se päätös myöskin pysyy.</p>
+
+<p>KNUT. Se on minun mieleeni, herra Bengt Gautinpoika. Samoin on minunkin
+laitani; ja minä olen nyt kerta kaikkiaan juonut lankoutemme maljan. Te
+tulette näkemään, että myöskin minä pysyn sanassani. — Ehtooseen
+saakka Herran huomaan!</p>
+
+<p>Hän ja Eerik menevät miehineen ulos taka-alalle. BENGT
+saattaa heitä ovelle. Kellonsoitto on sillä aikaa tauonnut.</p>
+
+<p>BENGT tulee takaisin. Minusta tuntuu ikäänkuin hän mennessään olisi
+uhannut meitä.</p>
+
+<p>MARGIT hajamielisesti. Niin, siltä tuntui.</p>
+
+<p>BENGT. Ei ole hyvä joutua kiistaan Knut Gäslingin kanssa. Ja kun oikein
+ajattelen, niin lausuimme hänelle aivan liian monta ankaraa sanaa. No
+niin, älkäämme sen enempää sitä asiaa ajatelko. Olkaamme tänään
+iloisia, Margit! Ja minun mielestäni on meillä molemmilla siihen täysi
+syy.</p>
+
+<p>MARGIT hymyilee raskaasti. Onpa tietenkin.</p>
+
+<p>BENGT. En ollut aivan nuori sinua kosiessani, se on kyllä totta. Mutta
+varakkain mies monen monituisen peninkulman alalla tiedän varmasti
+olleeni. Sinä olit kaunis neitonen, ja sukusi oli jalo; mutta
+myötäjäiset eivät voineet ketään kosijaa houkuttaa.</p>
+
+<p>MARGIT itsekseen. Ja sittenkin olin siihen aikaan niin rikas.</p>
+
+<p>BENGT. Mitä sanoit, vaimoni?</p>
+
+<p>MARGIT. Oh, en mitään, en niin mitään. (Menee oikealle.) Helmin ja
+sormuksin tahdon koristautua. Illallahan on ilojuhlani.</p>
+
+<p>BENGT. Sellainen puhe miellyttää minua suuresti. Pidä huoli, että
+pukeudut parhaaseen asuusi, jotta vieraamme voivat sanoa: onnellinen
+hän, joka sai Bengt Gautinpojan miehekseen. — Mutta nyt minun täytyy
+mennä ruokahuoneeseen; siellä on yllin kyllin silmällä pidettävää
+tänään.</p>
+
+<p>(Menee ulos vasemmalle.)</p>
+
+<p>MARGIT vaipuu tuolille oikeanpuolisen pöydän ääreen.</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Hyvä, että hän läks'. Hänet täällä kun nään,</div>
+      <div class="verse indent0">veri suonissa pyrkivi pysähtymään;</div>
+      <div class="verse indent0">on kuin sydäntäin käsi hyinen ei päästäis,</div>
+      <div class="verse indent0">sitä vaanisi, surman ei iskua säästäis.</div>
+      <div class="verse indent4">(Nyyhkimään ruveten.)</div>
+      <div class="verse indent0">Hänen vaimonsa oon! Minun miehein hän on!</div>
+      <div class="verse indent0">Ikä kauanko kestävi tääll' inehmon?</div>
+      <div class="verse indent0">Vuossadasta puol', — Jumal' auttakoon lasta; —</div>
+      <div class="verse indent0">oon — kolmenkolmatta-vuotias vasta!</div>
+      <div class="verse indent4">(Rauhallisemmin lyhyen äänettömyyden perästä.)</div>
+      <div class="verse indent0">Olo raskast' on suojassa kultaisen muurin;</div>
+      <div class="verse indent0">häkiss' istua ain, suru lienee se suurin.</div>
+      <div class="verse indent4">(Sormielee hajamielisesti korujaan ja alkaa</div>
+      <div class="verse indent5">koristella niillä itseään.)</div>
+      <div class="verse indent0">Pukevan minun itseni hän nyt sois</div>
+      <div class="verse indent0">helohelmiin ja sormuksiin sekä kultaan.</div>
+      <div class="verse indent0">Paras itsellein hääjuhla se ois,</div>
+      <div class="verse indent0">lepohon jos pääsisin maan minä multaan.</div>
+      <div class="verse indent4">(Keskeyttäen.)</div>
+      <div class="verse indent0">Paras aattelematta tok' olla lie;</div>
+      <div class="verse indent0">minä laulun tunnen, mi murheeni vie.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>Laulaa.</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Pois vuoren-valtias ratsastaa;</div>
+      <div class="verse indent0">— suruain minä huokaan salaa —</div>
+      <div class="verse indent0">ujon immen kihlata hän haluaa.</div>
+      <div class="verse indent0">— et milloinkaan sinä palaa —</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Talohon tuli Håkonin ratsullaan;</div>
+      <div class="verse indent0">— suruain minä huokaan salaa —</div>
+      <div class="verse indent0">suki Kirsti pienoinen suortuviaan.</div>
+      <div class="verse indent0">— et milloinkaan sinä palaa —</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Ja vuoren-valtias kihlasi sen;</div>
+      <div class="verse indent0">— suruain minä huokaan salaa —</div>
+      <div class="verse indent0">tytön uumille vyötti vyön kultaisen.</div>
+      <div class="verse indent0">— et milloinkaan sinä palaa —</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Ujon immen vuoren-valtias nai,</div>
+      <div class="verse indent0">— suruain minä huokaan salaa —</div>
+      <div class="verse indent0">käsihinsä viistoista hän sormusta sai.</div>
+      <div class="verse indent0">— et milloinkaan sinä palaa.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Meni kesiä kolme ja viisikin kai;</div>
+      <div class="verse indent0">— suruain minä huokaan salaa</div>
+      <div class="verse indent0">yhä Kirsti vain vuoressa istua sai.</div>
+      <div class="verse indent0">— et milloinkaan sinä palaa — —</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Meni kesiä, viis, meni kymmenen kai;</div>
+      <div class="verse indent0">— suruain minä huokaan salaa —</div>
+      <div class="verse indent0">pimeässä pien Kirsti vain istua sai.</div>
+      <div class="verse indent0">— et milloinkaan sinä palaa —</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Soi lintujen lauluista laaksojen vyö;</div>
+      <div class="verse indent0">— suruain minä huokaan salaa —</div>
+      <div class="verse indent0">on vuoressa kultaa ja pitkä niin yö.</div>
+      <div class="verse indent0">— et milloinkaan sinä palaa —</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent4">(Nousee ja käy yli lattian.)</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Tään laulun Gudmund lauloi niin usein viipyissään</div>
+      <div class="verse indent0">mun luonain talvi-illoin isänkoissa.</div>
+      <div class="verse indent0">Ah, jotakin on siinä, — en tiedä itsekään, —</div>
+      <div class="verse indent0">on jotakin, mi mielestäin ei pysy poissa;</div>
+      <div class="verse indent0">mun mieleni se valtas ain tuntein voimakkain, —</div>
+      <div class="verse indent0">en käsittänyt niitä, — mut niitä mietin ain.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent4">(Pysähtyy, kauhistuen.)</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Puna-kultapaulat! Vyöllään vyö hopeinen —!</div>
+      <div class="verse indent0">Ah, kullalla vuoren-valtias kihlas neidon sen!</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent4">(Epätoivoissaan; vaipuu penkille vasemmanpuolisen</div>
+      <div class="verse indent4">pöydän ääreen.)</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Voi päiviäni! Vaimo oon vuoren-valtiaan!</div>
+      <div class="verse indent0">Ei koskaan saavu kukaan mua vapauttamaan.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>SIGNE, ilosta säteillen, juoksee sisään taka-alalta.</p>
+
+<p>SIGNE huutaa. Margit, Margit, — hän saapuu!</p>
+
+<p>MARGIT ponnahtaa pystyyn. Saapuu? Ken saapuu?</p>
+
+<p>SIGNE. Gudmund, serkkumme!</p>
+
+<p>MARGIT. Gudmund Alfinpoika! Täällä! Kuinka voit uskoa —?</p>
+
+<p>SIGNE. Voi, olen varma siitä.</p>
+
+<p>MARGIT käy yli lattian oikealle. Gudmund Alfinpoika on mukana
+hääjuhlissa kuninkaankartanossa; sen tiedät yhtä hyvin kuin minäkin.</p>
+
+<p>SIGNE. Voipa niinkin olla; mutta sittenkin olen varma siitä, että se
+oli hän.</p>
+
+<p>MARGIT. Oletko sitten nähnyt hänet?</p>
+
+<p>SIGNE. En, en. Mutta kuulehan —</p>
+
+<p>MARGIT. Kuulen, kuulen, pidä kiirettä, — kerro!</p>
+
+<p>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oli varhainen, sävel kellojen soi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">minä kirkkohon mennä mielin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pajun ritvoilla lintuset niin ilakoi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">visertäin sulosointuvin kielin.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ilo ilmoissa, vaaranrinteillä soi;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ohi melkein ol' kirkko-aika;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">minuhun joka ruusu kuin katsehen loi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">polun siimeisen täytti kuin taika.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sisähän kävin ääneti temppeliin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">luki kuorissa parhaillansa</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sanomaa pyhän Herran pappi; ja niin</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ylen hartaana kuunteli kansa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Yli veen sinervän sävel silloin soi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pyhien kuvat pienoiset katsehen loi</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sitä kohti kuin kaihoten kuullakseen, oi.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT. Mikä niin? Puhu, — siskoni, ah puhu pois!<br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oli kuin sana tuntematon, syvä ois</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mua kirkosta käskenyt lähtemään vain</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">yli metsien, maiden ja kukkulain.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Olemukseni kuin unelmaks hämärtäy;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kävin kuunnellen koivikoissa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">takanain ei templissä ketään näy;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mukanain näet pappi ja rahvas käy,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">on kuin lumo soinnuiss' ois noissa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Niin äänetön oli kirkkotie;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">säveleitäkö linnutkin kuunnelleet lie,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">käen kukku taukos, ja virret rastaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">soi kaiku vain tunturin kiireeltä vastaan.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT. Puhu vain!<br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Jokamies teki ristinmerkin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Painaen kätensä rintaa vasten,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">jokin soi sävel täällä niin soinnuin herkin.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hyvin tunsin ma laulun tuon kaunoisen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">monet kerrat on Gudmund laulanut sen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">monet illat hän sitä laulanut on,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hyvin muistan ma jokaisen laulelon.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT. Sinä luulet, ett' ois —?<br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minä tiedän sen varmaan!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Toden totta, en valhetta haasta.</span><br>
+  <br>
+  (Hymyillen.)<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tulevan joka laululintusen armaan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">lopuks näämme ain vieraasta maasta.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minä riemuitsen niin, — vaikken ymmärrä sitä —!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minun mieleeni juohtuu —. Voitko arvata, mitä?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hänen harppunsa kauan ollut on</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">salin seinällä. Sen alas lasken;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">korut kiilloitan sen sekä naulojen vasken,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">viritän sen valmiiksi soittohon.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT hajamielisesti. Miten mielit vain —<br>
+  <br>
+  SIGNE moittivasti.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Nyt et oikein tee.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Syleilee häntä.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Palatessa taas Gudmundin riemuitsee</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">poves niinkuin mun lapsena ollessain ennen.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT itsekseen. Kaikk' on muuttunut vuosien mennen.<br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sisar kulta, et olla saa onneton!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Miten suuri on auttajais joukko?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kamaris koruvaippoja täynnänsä on.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Helottaa hopeaa joka loukko!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Joka päivä voit viidoissa ratsastaa,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">eräretkillä riistaa ajaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">joka yö sinisilkkihin nukahtaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mitä vielä on onnesi vajaa!</span><br>
+  <br>
+  MARGIT katselee ulkonevaa ikkunaa kohti.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.5em;">_Hänet_ Päiväkumpuunko vieraaksi saan!</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mitä virkit?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT kääntyy.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">En mitään. — Käy pukeutumaan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mun onnein, min vertaat sa autuuden maahan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sua kohdata voi.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mitä haastatkaan?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT hänen tukkaansa silitellen.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minä haastelen —; no, pian nähdä tuon saahan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kosijan jos sattuisit kohtaamaan —</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kosijan? Ketä hän kosis?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 14.5em;">Sua.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 17.0em;">Mua, vai?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ihan väärällä tiellä hän sitten on kai.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mitä vastaisit, nöyrästi jos anoen</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hän kättäsi pyytäisi?</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 13.0em;">Riemuinen</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sydän, vastaisin, aattele ei kosijaa.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Rikas jos hän on? Mahtava? Maat omistaa?</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Vaikk' kuningas hän oisi, ja kullat kimaltais,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">silosormukset vaikka mun sormeni sais,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kosijan minä karttaisin paulaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma rikas olen kyllin vain itsekseni näin,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kera kesän päivänpaisteen ja vetten välkkyväin</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja lintuin, jotka oksilla laulaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Rakas sisko, — pesän tänne ma tahdon rakentaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kosijoista ei ainutkaan kättäni saa,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ole siihen mull' ei aikaa; syän ilost' ailahtaa!</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Rientää laulaen vasemmalle.)</span>
+</p>
+
+<p>MARGIT hetken vaiettuaan. Gudmund Alfinpoika saapuisi tänne? Tänne —
+Päiväkumpuun? Ei, ei, se ei voi olla mahdollista. Signe sanoi
+kuulleensa hänen laulavan. Kuullessani ennen kuusien syvän huminan
+tuolla metsässä, kuullessani kosken kohisevan ja lintusten
+houkutusäänet puiden latvoissa, silloin minusta usein tuntui kuin olisi
+Gudmundin laulut sekaantuneet noihin säveliin. Ja kuitenkin hän oli
+kaukana täältä. — Signe on erehtynyt. Gudmund ei saavu.</p>
+
+<p>BENGT nopeasti taka-alalta, huutaa. Odottamaton vieras, vaimoni!</p>
+
+<p>MARGIT. Kuka niin?</p>
+
+<p>BENGT. Gudmund Alfinpoika, serkkusi! (Huutaa oikeanpuoleisesta ovesta
+ulos.) Paras vierashuone on pantava kuntoon — ja heti paikalla!</p>
+
+<p>MARGIT. Hän on jo siis pihamaalla?</p>
+
+<p>BENGT katselee ulos avoimen kuistin kautta. Ei ihan vielä; mutta ei
+kauankaan kestä. (Huutaa jälleen ulos oikealle.) Lohikäärmeenpäillä
+koristettu veistetty tammivuode! (Menee Margitin luo.) Hänen
+aseenkantajansa toi viestin ja terveiset häneltä; itse tulee hän
+perästä.</p>
+
+<p>MARGIT. Hänen aseenkantajansa? Tuleeko hän tänne aseenkantajan kera?</p>
+
+<p>BENGT. No, tuleepa kait. Aseenkantaja ja kuusi aseistettua miestä on
+hänen saatossaan. No niin, Gudmund Alfinpoika on nyt aivan toinen mies
+kuin aikoinaan lähtiessään kaukomatkalle. Mutta minun täytyy mennä alas
+häntä vastaanottamaan. (Huutaa ulos.) Satuloikaa kultanahkasatulalla
+hevoseni! Älkääkä unohtako käärmeenpääpäitsiä! (Katsoo ulos
+taka-alalle.) Oih — tuolla hän on jo veräjällä! No, tuokaa sitten
+sauvani; hopeapääsauvani! Moinen herra, — Jumala paratkoon — hänet
+on otettava vastaan kunnianosoituksin, suurin kunnianosoituksin!</p>
+
+<p>(Menee nopeasti taka-alalle.)</p>
+
+<p>MARGIT mietiskellen.</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Hän lähtiessään täält' oli köyhä, poloinen.</div>
+      <div class="verse indent0">Nyt saattuein hän saapuu ja aseet välkkyen.</div>
+      <div class="verse indent0">Mit' tahtoo hän? Hän ehkä haluaa</div>
+      <div class="verse indent0">nyt nähdä, kuinka murhe mua painostaa?</div>
+      <div class="verse indent0">Haluaako hän saada tiedon vakaan</div>
+      <div class="verse indent0">mitä kestän, ennenkuin maassa ma makaan?</div>
+      <div class="verse indent0">Hän aikooko —? Ah, koettaa hän voi;</div>
+      <div class="verse indent0">koetus ylen pienen riemun hälle soi!</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>[Viittaa ulos oikeanpuolisesta ovesta.]</p>
+
+<p>KOLME TYTTÖÄ tulee tupaan.</p>
+
+<p>MARGIT.</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Omat piikani piskuiset, kuulkaahan;</div>
+      <div class="verse indent0">siniviittani silkkisen nyt haluan.</div>
+      <div class="verse indent0">Heti seuraatte sitten mua kamariin,</div>
+      <div class="verse indent0">samettiin minut kääritte, turkiksiin.</div>
+      <div class="verse indent0">Pukea pari teistä mun purppuraan saa,</div>
+      <div class="verse indent0">korut hiuksiin kolmas taas pujottaa.</div>
+      <div class="verse indent0">Joko koossa kaikki mun helmeni on!</div>
+      <div class="verse indent4">(Tytöt menevät korulippaita kantaen ulos vasemmalle.)</div>
+      <div class="verse indent0">Näet vuoren-valtiaan puolison</div>
+      <div class="verse indent0">asu myös kuninkaallinen olkohon.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>(Menee ulos vasemmalle.)</p>
+
+<p>BENGT johtaa GUDMUND ALFINPOJAN sisään avonaisen kuistin kautta
+taka-alalla.</p>
+
+<p>BENGT. Ja vielä kerran, — tervetulemaan alle Päiväkummun katon,
+vaimoni serkku!</p>
+
+<p>GUDMUND. Kiitän Teitä. Ja miten hän voi? Kaikin puolin kait hyvin,
+luulisin?</p>
+
+<p>BENGT. Hyvin, hyvin, sen voitte ottaa vaikka valalle. Häneltä ei puutu
+mitään. Viittä neitosta hän hallitsee ja vallitsee; satuloitu ratsu on
+valmiina, milloin häntä vain haluttaa. Sanalla sanoen hänellä on
+kaikki, mitä säädyllinen, nainen voi vaatia ollakseen tyytyväinen.</p>
+
+<p>GUDMUND. Ja Margit, — hän kait onkin tyytyväinen?</p>
+
+<p>BENGT. Jumalan ja ihmisten silmissä hänen pitäisikin olla; mutta, kumma
+kyllä —</p>
+
+<p>GUDMUND. Mitä tarkoitatte?</p>
+
+<p>BENGT. Niin, uskottepa tahi ette, niin minusta Margit oli mieleltään
+iloisempi eläessään köyhissä olonsa kuin nyt, tultuaan Päiväkummun
+emännäksi.</p>
+
+<p>GUDMUND itsekseen. Tiesinhän sen; niin oli käyvä.</p>
+
+<p>BENGT. Mitä sanotte, serkku?</p>
+
+<p>GUDMUND. Sanon, että minua suuresti ihmetyttää se, mitä kerrotte
+vaimostanne.</p>
+
+<p>BENGT. Niin, ettekö usko, että minäkin ihmettelen? En tahdo milloinkaan
+enää käydä kunniallisesta ylimyksestä, jos voin käsittää, mitä hän
+vielä halajaa. Olen päivät päästään hänen luonaan; eikä kukaan voi
+syyttää, että olisin hänelle ankara; koko talouden ja kartanonhoidon
+olen ottanut osalleni; ja sittenkin —. No, tehän olette ikänne kaiken
+ollut hilpeä velikulta; uskon kyllä, että tuotte päivänpaistetta
+mukananne. Vaiti; tuolta tulee Margit rouva! Älkää olko huomaavinanne,
+että minä —</p>
+
+<p>(MARGIT tulee upeassa puvussa vasemmalta.)</p>
+
+<p>GUDMUND käy häntä vastaan. Margit, — rakas Margit!</p>
+
+<p>MARGIT pysähtyy, katsoo vieraasti häneen. Suokaa anteeksi, herra
+ritari; mutta —? (Ikäänkuin nyt vasta tuntisi hänet.) Tosiaan, Gudmund
+Alfinpoika, ellen erehdy.</p>
+
+<p>(Ojentaa kätensä.)</p>
+
+<p>GUDMUND siihen tarttumatta. Etkö sinä heti tuntenut minua?</p>
+
+<p>BENGT hymyillen. Ei mutta, Margit, mitä sinä oikein ajattelet?
+Ilmoitinhan sinulle äsken, että serkkusi —</p>
+
+<p>MARGIT menee oikeanpuoleisen pöydän luo. Kaksitoista vuotta on pitkä
+aika, Gudmund. Raikkain yrtti voi kymmenennessä polvessa kuolla,
+jotavastoin —</p>
+
+<p>GUDMUND. Seitsemän vuotta sitten kohtasimme viimeksi toisemme.</p>
+
+<p>MARGIT. Totisesti täytyy siitä olla kauemmin.</p>
+
+<p>GUDMUND katsoo häneen. Melkeinpä olen taipuvainen niin uskomaan; mutta
+sittenkin asianlaita on niin, kuin sanon.</p>
+
+<p>MARGIT. Vallan merkillistä. Olin luullakseni lapsi siihen aikaan; ja
+lapsuudestani tuntuu kokonainen iäisyys kuluneen. (Heittäytyy erääseen
+tuoliin.) No, istukaahan, serkku! Levätkää; tänä iltana Teidän tulee
+ilahduttaa meitä laulullanne. (Pakoittautuen hymyilemään.) Tehän kait
+tiedätte, että me iloitsemme tänään tässä talossa, — meillä on pidot.</p>
+
+<p>GUDMUND. Niin minulle kerrottiin pihamaalle tullessani.</p>
+
+<p>BENGT. Niin, tästä päivästä kolme vuotta sitten minusta tuli —</p>
+
+<p>MARGIT keskeyttäen. Serkkuni on jo kuullut sen. Ettekö tahdo heittää
+viittaa yltänne?</p>
+
+<p>GUDMUND. Kiitän Teitä, rouva Margit; mutta minusta tuntuu kuin täällä
+olisi kylmä, — kylmempi kuin olin odottanut.</p>
+
+<p>BENGT. Ja minun taas on sekä hiki että kuuma; mutta minulla onkin
+sitten paljon puuhaa. (Margitille.) Koeta nyt huvittaa vierastamme
+sillä aikaa kun olen poissa. Voittehan puhua keskenänne menneistä
+päivistä.</p>
+
+<p>(On menemäisillään.)</p>
+
+<p>MARGIT epäröiden. Menetkö sinä? Etkö mieluummin olisi —?</p>
+
+<p>BENGT hymyillen, Gudmundille, takaisin tullessaan. Näettekö;
+Päiväkummun Bengt herra on mies, joka osaa liikkua naisväen parissa. Ei
+hetkeäkään, miten lyhyt se lieneekin, voi vaimoni olla ilman minua.
+(Margitille, sipaisten tämän leukaa.) Ole huoletta, palaan pian
+takaisin luoksesi.</p>
+
+<p>MARGIT itsekseen. Voi, tuskaa ja häpeätä, että kaikki tämä täytyy
+kestää.</p>
+
+<p>(Lyhyt äänettömyys.)</p>
+
+<p>GUDMUND. Kuinka voi rakas sisarenne?</p>
+
+<p>MARGIT. Kiitos, hyvin hyvästi.</p>
+
+<p>GUDMUND. Sanottiin hänen olevan Teidän luonanne.</p>
+
+<p>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hän täällä on ollut siitä kuin ma —</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Äkkiä keskeyttäen.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hän kolme vuotta on ollut Päiväkummussa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Hiukan myöhemmin.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pian sisään kait saapuu hän pirttihin.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hän ol' ystävällinen muinaisin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">häness' ollut ei vilpin kohtaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sinisilmiänsä kun muistelen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ne mieleeni enkelin johtaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Moni muuttuu tok' mennessä vuosien.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sanokaa — vaeltaissani kaukomailla,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hän onko myös muuttunut muiden lailla?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT pakoittautuu laskemaan pilaa.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hän myöskin? Mut opin ken hoviss' sai,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">imarrellenko noin tapa hällä on haastaa?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Te huomautatte, kuink' aika raastaa —</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hyvin ymmärtänette mun sanani kai.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Molemmatkin kerran mua ikävöitte;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun ratsastin pois, niin kyynelöitte;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oli liittomme kuin sisarusten vakaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">surut päätimme niinkuin riemutkin jakaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kuin aurinko loistitte joukossa nuorten;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kävi maineenne ylitse laaksojen, vuorten;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ihanin yhä vieläkin ootte te nainen.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mut kartanon rouva, hän unohtanut on</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sukulaisensa köyhän. Nyt tunteeton,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Te, muinen niin hellä ja palvelevainen.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT tukehtumaisillaan kyyneliin.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Niin, muinen —!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND katselee osaa-ottavaisesti häntä, on vaiti hetken ja virkkoo<br>
+  matalalla äänellä.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.0em;">Mut miehenne neuvoi meitä</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ajan armaamman muistoja muistelemaan.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT kiivaasti.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ei, ei!</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Rauhallisemmin.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">Miks koskea vaikeimpaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">en tottunut muistoihin milloinkaan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kuvatkaa vaelluksenne kaukoteitä; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">töit' taisitte suuria suorittaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">minun niistä nyt kuulla suokaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">siell' ulkona lämmintä lie, avaraa, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sydän synkkä ei raskaana huokaa.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hoviss' ollut en koskaan niin riemuinen</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuin ennen päivinä köyhyyden.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT katsomatta häneen.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minut taas — joka säikeeni tänne liittää;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">osastain Jumalaa minä tahdon kiittää.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hyvä on, kun voitte te niin ylistää —</span><br>
+  <br>
+  MARGIT kiivaasti.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Rikas, vapaa ma oon; mitä viel' enempää?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minä täällä kaikkia käskeä saan!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Saan hallita, vallita mieleni mukaan!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minun vertaisein ole täällä ei kukaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">tähän pyrkinyt aina ma oon asemaan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Otaksuitte kait, ett' olin onneton;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mut näätte, kevyt, riemuinen rintani on.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Iloanne siis ette voi valloille päästää;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">paras ollut ois tänne tulonne säästää.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mitä tarkoitatte?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT nousee.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 11.0em;">Ma tiedän sen, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">talohoin mitä tunteita saavuitte tuomaan.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Te tiedätte? Vieras oo mieluinen en.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Tervehtää ja aikoo lähteä.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">No niin, jalo rouva, siis Herran huomaan!</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Enemmän olis olluthan kunniakasta</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">edelleen lähell' olla — vain kuningasta.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND pysähtyy.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kuningasta? Te hätääni pilkkaatte vaan!</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mitä hätää? No tuopa, tuo vasta on rehtiä;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mihin aiottekaan elämässänne ehtiä!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pukeutua voitte te purppuraan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuninkaan ootte mies, teill' on maat sekä mannut</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Perill' ootte siis, mink' osan on elo pannut</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mun hartioillein, tehän tiesitte juuri,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mitä täältä ma hain —</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 12.0em;">Hyvin tiedän sen!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Te tiedätte siis, miten vaara on suuri; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma mies olen henkipattoinen.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT kauhusta lamautuen.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sa henkipattoko!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 10.0em;">Oon, tosiaan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Toki vannon ma kautta taivaan ja maan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">jos tiennyt oisin ma mielenne jään,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">paennut en ois luoksenne ensinkään.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma luulin, ett' oli mielenne hellä,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuten ajalla ammoin mennehellä;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">toki tungeksi en; salo suuri on,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">käsivartein ja jouseni vakaa; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">halummin pidän pöytänäin kallion,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">tupanain pesän, miss' sudet makaa.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Aikoo lähteä.)</span><br>
+  <br>
+  MARGIT pidättää häntä.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Olet henkipatto! Ei, tänne jää!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">asemastas nyt vasta sain selon.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">On henkeni vaarassa. Totta on tää;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">menettää kuka mielisi elon.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pari yötä ulkona mun oli hyytää;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kävin kallion kupeelle lepäämään,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma louhikkopaadelle painoin pään.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Talost' oudosta vuodetta, patjoja pyytää,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">epämieluisasti sen minä tein;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">se raskast' ois nuorelle uskollein;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">minä mietin: käy, hae Päiväkumpu,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">siten päättyvi tää elos katkera, kurja;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">siell' ystävä on, joka ei ole nurja. —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mut hauras on toivo kuin kukkasen umpu.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Simasarven miehenne minulle toi;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">veräjää ei sulkenut, ei talon usta; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">minust' on talo tää toki autio, oi;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ovat ystävät poissa, ja pirtti on musta.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kotinain taas tunturi olkohon.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT rukoilevasti.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mua kuule!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 7.0em;">Mun mieleni vapaa viel' on.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hyvästit elämälle voin kernaasti heittää;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ole mikään ei minkään nyt arvoinen.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mikä rakkainta mulle, Te raastoitte sen;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">saan toivoni kauneimman hautaan ma peittää.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hyvästi, jalo rouva!</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 12.0em;">Et mennä saa!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mua kuule —!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 7.0em;">Nauti ja naura vaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ties kunnian kukkuloille raivaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oveas tule Gudmund ei varjostamaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sua milloinkaan enää ei hän vaivaa.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Lopettaa sanat katkerat sun paras on,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">katumusta ne vielä voi tuottaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Jos tiesin, ett' olit turvaton —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">voit varmasti siihen luottaa —,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">se päivä ain oli parhaimpain,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun kolkuttamaan tulit mun oveain;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ei juhlaa sen suurempaa kuin tuo,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oma serkku suojaton kun tuli luo.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Puhut —! Mut sanat kauniit uskonko nuo?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT ojentaa hänelle kätensä.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Suku sulle täällä ain suojan suo.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sanat äskeiset, jotka sa —?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 14.5em;">Unhoita nuo.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mua kuule, ja kaikki selvenee tuo:</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Elo mulle on kuin yö mustin se ois;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ei loista tähdet, ei kuudan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minä tuskissain yhä huudan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">iäks nuoruutein näet vaihdoin pois.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sydänriemuni kerran ma kultaan möin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">korukahleita nyt iät saan minä kantaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Vähän vastinett', usko, voi rikkaus antaa,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun muutoin ma päivät ja yöt ikävöin.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Miten lasna riemuitsin syämestäin.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Koti vaikk' oli köyhä, ja puutetta näin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">rikas niin oli rinta ja toivovainen.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND, joka herkeämättä on katsellut häntä.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Soristui somin sinusta sitten nainen.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Voi olla; mut kiitos, min kuulla sain,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">minun onneni hautahan saattoi vain.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kotimaan pian Gudmund sitten heitti;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sydämein syvimpään toki painuivat</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ikipäiviksi nuoruutes laulelmat,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ne mietteiden pilvin mun otsani peitti.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sinun laulusi viestinä riemun soi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">inehmon povehen joka autuuden loi;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ritarein sekä naisten riemuista ain</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sinun laulusi soi. Tuli niin kosijoita,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">idän, lännen ääriltä saapui noita;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">talon tään isännän siten mieheksein sain.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ah, Margit!</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 7.5em;">Ei kestänyt kauan, oi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun itkuhun olin ma pakahtua.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ilon ainoan yksin se aatos soi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ett' ystävä, muistella sain minä sua.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Talon tään salit näyttivät tyhjiltä vain,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oli tyhjää niin tuvassamme!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kävi herroja, rouvia vierainamme;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">moni laulaja lauloi kunniatain;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mua ymmärtänyt ei ainoakaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">suru kaikille outo ol' syämeni nuoren —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vilussain olin niinkuin kätkössä vuoren; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">veri kuitenkin poltti kuin kuumeessa vaan.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mut miehesi —?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.0em;">Häntä en lempiä voi!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hänet vain otin kullan ma vuoksi;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">liki jos tuli, tai sanan mulle soi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">veri villinä suonissain juoksi.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Iskee yhteen kätensä.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kulunut täten kolme vuotta jo on!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Iankaikkinen tuskani on, loputon.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tulos kuulin; sult' ylpeyttäin en salaa,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">povessain joka aina uhmaten palaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">minun tuskaani et olis saanut tietää;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vähimmin sinä, en sitä voinut ois sietää.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND liikutettuna.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Senvuoksi luotani käännyit pois —.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT häneen katsomatta.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma luulin, ett' tekemään tulit pilkkaa.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sa uskoa saatoit —?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Täss' eikö ois</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">syyt' tarpeeksi, totta haastan ma silkkaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Jumalalle kiitos, se on ohi jo;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ole yksin en maailmassa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">on kuin poven täyttäisi aurinko</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuin kukkatarhassa lassa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Lyyhistyy kauhusta kokoon.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Unohtaa miten saatoin! Ah, laupias Luoja</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pyhimykset kaikki mua armahtakoon!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Olet henkipatto —?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND hymyilee.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 10.0em;">Tääll' löysin suojan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuninkaan väelt' täällä ma turvassa oon.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sinä, noussut niin suurehen arvohon, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sano, kuinka —?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND hymyilee.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Se pian sanottu on.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma maassa, näät, olin ranskalaisten,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun kansleri Audun saattoineen</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">tuli Norjasta sinne noutaakseen</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">maan prinsessan kera ritarein, naisten,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">korujen, kuninkaamme morsiameksi.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oli Audun sorja ja muhkea mies;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sädehti yli kaiken prinsessan sulo.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hänen katseensa pyysivät, kaihtoivat; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sanan toisinaan salaa he vaihtoivat.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mitä? Mistä? Ei helppoa ilmitulo. —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oli yö, aluksemme laitahan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">nojasin, tulet tähtien hohti;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kera lokkiparven valkean</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kävi mietteeni Norjaa kohti.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minä kuulin kuiskailtavan takanain; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">näin heidät, kun katseeni loin ma</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">taa; — mua he ei nähneet; piilossain</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">olin; heidät tok' tuntea voin ma.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hän mieheen katseli murheissaan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja kuiskas: jos kulkisi kulkuaan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">etelään alus, vauhti sen kiihtyis,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja meitä jos kahta vain kantaisi haaksi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">olon varmasti tuntisin autuaaksi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">minun otsani polte viihtyisi</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sanan Audun virkki; ja vastauksen</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">niin kuuman ja hurjan neitonen kuiski;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hänen silmänsä tähtinä tulta tuiski;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hän pyys —</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(keskeyttäen)</span><br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">minä kauhistuin kuultuain sen.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hän pyys —?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">Ylös ponnahdin, pari tuo</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hävis; yksin jäin laivan kannellen; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Ottaa esille pienen pullon.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">tämän löysin, miss' oli istuneet nuo.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ja siinä —?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND hillityllä äänellä,<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">nestettä outoa lie: —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mi on vihamiehesi varma hauta, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pisara elinvoimat hältä vie,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">maan päällä ei mikään mahti hänt' auta.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sanohan —?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND kuiskaten.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">Kuninkaalle he määräsi nesteen.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pyhät kaikki!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND kätkien jälleen pullon.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Sain kuitenkin aikaan esteen.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Satamassa kait sulkeneet oisivat tieni.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pakohon toki pääsi mun joukkoni pieni;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma tiesin, ett' Audun juonillaan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">asemain hoviss' saanut ois horjumaan, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mua syyttänyt ois —</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 11.0em;">Pahin on ohi jo;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pian ennallaan kaikki, ja torjutut juonet.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ei kaikki, — nyt miehes oot puoliso.</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mitä tarkoitat —?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 9.5em;">En mitään. Mun suonet</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ajatukseni koota; niin riemuitsen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuin muinen, oon luonanne jällehen.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mut Signe —?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT viittaa hymyillen vasemmanpuoleista ovea.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 7.0em;">Pian askelensa jo kaikaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hänen serkkunsa vuoks toki suo pukeutua,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vie tällainen toimi näät aikaa.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Saa nähdä, hän vieläkö tuntee mua.</span>
+</p>
+
+<p>(Menee ulos vasemmalle.)</p>
+
+<p>MARGIT katselee hänen jälkeensä. Kuinka kaunis ja miehekäs hän on.
+(Huokaa.) Yhdennäköisyys ei ole suurikaan hänen ja — (Järjestelee
+hiukan juomapöytää, mutta heittää sen jälleen kesken.) Nyt miehes oot
+puoliso, hän sanoi. Niin, niin! (Lyhyt äänettömyys.) Kummallinen
+kertomus oli tuo kertomus kuninkaantyttärestä, joka —. Hän rakasti
+toista, ja sitten —. Niin, nuo vieraitten maiden naiset, — sen olen
+ennenkin kuullut, — eivät ole hentoja kuin me; he eivät pelkää panna
+aatostansa toimeen. (Tarttuu erääseen pöydällä olevaan pikariin.) Tästä
+pikarista Gudmund ja minä joimme iloisen tapaamisen maljan hänen
+lähtiessään. Se on melkein ainoa peru, minkä toin myötäni Päiväkumpuun.
+(Panee pikarin erääseen seinäkaappiin.) Kuinka leppeä tämä kesäpäivä
+on. Täällä sisällä on niin valoisaa. Niin kirkkaasti aurinko ei ole
+kolmeen vuoteen paistanut.</p>
+
+<p>(SIGNE ja hänen jäljessään GUDMUND vasemmalta.)</p>
+
+<p>
+  SIGNE rientää nauraen Margitin luo.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ha-ha-haa! En ois itseni kaltainen!</span><br>
+  <br>
+  MARGIT hymyillen, Gudmundille.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sinun ollessas, näet, kaukomailla,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">_hän_ myöskin on muuttunut muiden lailla.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tietysti! Mut että hän —! Ei, ei! en,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sitä voinut en koskaan ois aavistaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Tarttuu SIGNEN käsiin ja katselee häntä.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Viatonta kun tarkkaan ma katsettas,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">näen, kuin kuvastaa se sun sieluas; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">tää ainakin mun heti uskomaan saa!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kun aattelen, niin ihan naurattaa mua,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">millaiseksi muistan ma sun, kun sua</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">käsivarsilla kannoin. Sa laps' olit vain;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">nyt keijukainen, mi paulot ja kiehdot.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE uhkaa sormellaan.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Varo! Muutoin keijun vihaan sa liehdot,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">varo, sua että kiehdo en paulahain!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND itsekseen.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minust' tuntuu kuin oisin jo paulassas.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Vähän varro, niin näät, miten harppuas</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sinun ollessas poissa ma vaalin ja vahdin.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Mennessään ulos vasemmalle.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Opettaa nyt mulle saat laulujes mahdin!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND hiljaa, katselee hänen jälkeensä.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Nyt ruusunkukka niin täysi ja uhkee,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vast'ikään viel' umpu, mi kerran puhkee.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE tuo harpun.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kas tässä!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND tarttuu siihen.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 7.0em;">Mun harppuni! Kirkkaaks sen sait!</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Heläyttää muutamia säveleitä.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Soi kielissä vanhoissa vieläkin soinnut; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pois seinältä, taas elämään sinä toinnut —</span><br>
+  <br>
+  MARGIT katselee ulos taka-alalle.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pitovieraamme saapuvat.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE Gudmundin näppäillessä laulunsa alkusäveleitä.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 13.5em;">Kuuntele! Vait!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND laulaa.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma lehdossa kuljin niin raskaalla miellä;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">joka oksalla lintuset lauloivat siellä;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">niin viekkaasti laulajain virsi soi:</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">se rakkauden synnystä kertoa voi!</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kuin tammen sen kasvu vuosia vaatii;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ravinnon surut sille ja laulut laatii.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Keveästi se versoo; vain hetkinen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sydämen syvimmässä on juuret sen!</span>
+</p>
+
+<p>(Käy loppusoiton aikana taka-alaa kohti, jonne asettaa harpun
+käsistään.)</p>
+
+<p>SIGNE ajatuksissaan, toistaa itsekseen.</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Keveästi se versoo; vain hetkinen,</div>
+      <div class="verse indent0">sydämen syvimmässä on juuret sen!</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>MARGIT hajamielisesti. Sanoitko jotakin minulle? — En kuullut
+oikein —?</p>
+
+<p>SIGNE. Minäkö? En, en mitään. Ajattelin vain — (Vaipuu jälleen kuin
+unelmiin.)</p>
+
+
+<h3 id="MARGIT_puoliaaneen_tuijottaen_eteensa">
+  MARGIT puoliääneen; tuijottaen eteensä.
+</h3>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Kuin tammen sen kasvu vuosia vaatii;</div>
+      <div class="verse indent0">ravinnon surut sille ja laulut laatii.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>SIGNE havahtuen. Sanot, että —?</p>
+
+<p>MARGIT pyyhkii kädellään otsaansa. Oi, en mitään. Tule; menkäämme
+ottamaan vieraitamme vastaan.</p>
+
+<p>(BENGT tulee mukanaan MONTA VIERASTA, MIEHIÄ ja NAISIA, sisään avoimen
+kuistin kautta.)</p>
+
+<p>VIERAAT laulavat:</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Pitopirttihin seuraamme laulaen</div>
+      <div class="verse indent4">sulosoittoa raikuvaista.</div>
+      <div class="verse indent0">Hyvinvointia toivomme rouvallen,</div>
+      <div class="verse indent0">alati ilonmaljoja maista.</div>
+      <div class="verse indent0">Näin kirkkaasti ain, valo auringon,</div>
+      <div class="verse indent8">tämän kartanon</div>
+      <div class="verse indent10">yli paista!</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+
+<hr class="chap x-ebookmaker-drop" aria-hidden="true">
+<div class="chapter">
+  <h2 class="nobreak" id="TOINEN_NAYTOS">
+    TOINEN NÄYTÖS.
+  </h2>
+</div>
+
+
+<p>Koivulehto, joka ulottuu asuinrakennukseen saakka minkä nurkkaus näkyy
+vasemmalta. Taka-alalla olevalle mäentöyrylle johtava polku. Oikealla
+puolella polun edessä kuohuu virta alaspäin juosten ja katoaa
+kallionlohkareitten ja kivien lomiin. Valoisa kesäyö. Kartanon ovi on
+auki; ikkunat ovat valaistut. Sisältä kuuluu soittoa.</p>
+
+<p>VIERAAT laulavat pitopirtissä.</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Nyt helkkyvät viulut, nyt sävel soi;</div>
+      <div class="verse indent0">tämän yön me tahdomme tanssia, oi.</div>
+      <div class="verse indent0">Me pyörimme palkeilla hiljaa!</div>
+      <div class="verse indent0">Rusottaa veri poskilla impyen;</div>
+      <div class="verse indent0">ja poika on uljas, uskollinen,</div>
+      <div class="verse indent0">hän syleilee suloliljaa!</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>(KNUT GÄSLING ja HÄGGEN EERIK tulevat ulos rakennuksesta. Soittoa,
+tanssin poljentoa ja hälinää kuuluu seuraavan aikana sisältä.)</p>
+
+<p>EERIK. Kunhan et vain rupeaisi katumaan, Knut.</p>
+
+<p>KNUT. Heitä vain minun huostaani se asia.</p>
+
+<p>EERIK. Niin, niin, uskallettua se on sittenkin. Olet kuninkaan vouti.
+Olet saanut kuninkaallisen käskyn vangita Gudmund Alfinpojan, missä
+ikänä hänet tapaat. Ja nyt, kun hän on ihan kynsissäsi, vakuutat
+hänelle ystävyyttäsi ja annat hänen mennä menojaan, minne häntä vain
+huvittaa.</p>
+
+<p>KNUT. Tiedän, mitä teen. Olen etsinyt häntä hänen omasta huoneestaan
+enkä tavannut häntä sieltä. Ja jos nyt yrittäisin ottaa hänet _täällä_
+kiinni, luuletko, että Margit rouva olisi halukas antamaan Signen
+vaimokseni?</p>
+
+<p>EERIK pitkäveteisesti. En, siitä kait ei tulisi mitään, mutta —</p>
+
+<p>KNUT. Ja väkivaltaisesti en kernaasti tahtoisi esiintyä. Gudmundhan on
+sitäpaitsi vanha ystäväni; ja hän voi hyödyttää minua. Varmasti.
+Senvuoksi menettelen, kuten sanoin. Tänä iltana ei tässä talossa kukaan
+tiedä, että hän on henkipatto; — huomenna auttakoon parhaansa mukaan
+itseään.</p>
+
+<p>EERIK. Niin, mutta kuninkaan määräys?</p>
+
+<p>KNUT. Kuninkaan määräys! Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, kuinka
+suuressa arvossa kuninkaan määräyksiä pidetään näillä mailla. Jos
+kuninkaan määräykset olisivat voimassa, niin olisi moni kelpo mies
+kovilla naisenryöstöstä ja miesmurhasta. — Tulehan mukaan. Tahtoisinpa
+tietää, missä Signe —?</p>
+
+<p>(Menevät ulos oikealle.)</p>
+
+<p>GUDMUND ja SIGNE tulevat polkua myöten taka-alalta.</p>
+
+<p>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Puhu, oi! Edelleen! Minun kuunnella suo;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuin kantele kaunein sointuvi tuo.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oi Signe, mun liljani loistavin!</span><br>
+  <br>
+  SIGNE iloisesti ja hiljaa ihmetellen.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mua — lempii hän!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Ole vertaas ei näyttää.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sitoa jos tahtosi saattaisin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">jos voisin sun sielusi, mielesi täyttää!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sua uskoa voinko!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Sa voit totisesti.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Monet vuodet uskollisuuteni kesti,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">suvet, talvet, ain oli aatoksissain</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kaks' kaunoisinta kukkaani vain.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tajunnut toki mieltäin en, mietteitäin; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pien keiju viel' olit lähtiessäin, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pien keiju, mi metsissä leikkiä lyö,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun nukkuvat muut, kun lankee yö.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mut tänään, pirtissä Päiväkummun</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">näin selvästi, minne mun mieltäin veti —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">näin Margitin ylväänä rouvana heti,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mut löysin Signeni, liljanummun.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE, joka vain puolittain on kuunnellut hänen sanojaan.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma muistan, me katsoimme hiillokseen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuten muinoin teimme me talvi-illoin; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sa pienestä immestä lauloit silloin,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">min Ahti houkutti syvyyteen.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Siell' unhoitti hän isän, äitinsä harmaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hän unhoitti veikon ja siskonsa armaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hän unhoitti taivaan ja maailman,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oman uskonsa kristillisen, Jumalan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mut poikanen seisoi partaalla veen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hän sortua mielens' ol' murheeseen;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hän surren kosketti harppunsa kieltä,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sävelet yli seudun nyt vierivät sieltä.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Yli tienoon ne tulvivat, vetten ja maan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">heräs silloin neitonen myös unestaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hänet Ahti sai päästää nyt vallasta veen;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">lomi liljojen hän kohos vapauteen; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">taas tunsi hän taivaan ja maailman,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oman uskonsa kristillisen, Jumalan.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Signe, mun kukkani kaunehin!</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 16.0em;">Näin</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">unelmiin kulutin minä myös elämäin.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sanas oudot voimasta rakkauden</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">havahuttivat taas minut hereillen.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">On kuin sini taivaan nyt siintävin ois,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">maa kaunein ja laine läikkyvin lahden;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">on kuin sävel lintujen mulle vain sois,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun kanssasi lehdossa kuljen kahden.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">On voimakas lempi; — se rintamme avaa,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">povess' ihmisen ilo, kaipaus havaa. —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tule, menkäämme sisään siskosi luo.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE kainostellen.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kaikk' kerrotko, vai —?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 12.5em;">Sitä hält' emme salaa.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE kuten äsken.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mene yksin; — mun tänne jäädä suo,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma tiedän, ett' tummina poskeni palaa.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sama tuo.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">Sua täällä varron; en, tuolla, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Kääntyy kuunnellen oikealle.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">käyn virralle, jok' alapuolia</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kohisee, siell' on Gäsling; ja nuoretkin.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Siell' uotat?</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Kunnes käyt takaisin.</span><br>
+  <br>
+  (Menee ulos oikealle.)<br>
+  <br>
+  (GUDMUND menee sisään rakennukseen. MARGIT tulee<br>
+  vasemmalta talon takaa.)<br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tuvass' soi sävel soiton, ja riemu raikuu;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">parit pyörivät, tanssin poljento kaikuu.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tuli otsani kuumaks, oli ankea syön;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oli Gudmund mennyt kait ulos.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Hengittää syvään.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oi äänettömyys, miten suuri on sulos,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">miten vilvoittaa mua tuulonen yön.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Vaipuu äänettömään mietiskelyyn.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tuo kauhea aatos —; kun ymmärtää vois —;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuhun käynkin, se ei mene mielestä pois.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pullo, — siin' outoa nestettä lie —?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Se on — vihamieheni varma hauta, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pisara elinvoimat hältä vie,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">maan päällä ei mikään mahti hänt' auta.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Jälleen äänettömyys.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Jos tietäisin vain —; että lempii hän mua,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vähät silloin —</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND tulee ulos rakennuksen ovesta.<br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">Margit, oon etsinyt sua.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mikä on ypö-yksin sun tänne tuonut?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tupa kuuma on, vilpoisuutta ei suonut.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Utujen sinä näetkö valkeoiden</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">tuoll' liitävän verkalleen yli soiden?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tääll' ei valo loista, ei oo pimeää;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">on vain —</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Itsekseen,)</span><br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">kuten mun povessain hämärää.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Katsoo Gudmundia.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Toden totta, — kun tällainen yö hämärtäy,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oma itsesikin sulle oudoksi käy;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mut tunnet, ett' elo salainen</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">joka lehden täyttää ja kukkasen!</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Äkkiä toiseen asiaan siirtyen.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minä toivoisin, arvaa —!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 13.0em;">Nytkö?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 16.0em;">Niin juuri,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ett' oisin keiju, mi lehdossa laulaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Miten viekkaasti kehräisin noituuden paulaa!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mua usko —!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">Mik' on sun? Luoja suuri!</span><br>
+  <br>
+  MARGIT häntä kuulematta.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Miten itkisin, laulaisin ikävääni!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Yöt, päivät soisi mun lauluni ääni!</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Kasvavalla kiihkolla.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Miten vuoren valtaan ma houkuttaisin</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">läpi vehmaiden lehtojen, ah pojan urheen; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">siell' unhottaisin ma mieleni murheen;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kera ystävän siellä ma leimuta saisin!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Margit!</span><br>
+  <br>
+  MARGIT yhä väkivaltaisemmin.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 5.5em;">Ma nukkuisin sydänyön</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hänen kanssansa varjossa lehvien vyön; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja kuolo jos kohtais, kun koittaa koi, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">miten sorja se kuolema ois; — sano, oi?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Olet sairas!</span><br>
+  <br>
+  MARGIT purskahtaa nauruun.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.0em;">Ha, haa! Minun nauraa suo!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Se virkistää!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Todistaa vain tuo,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ett' oot yhä vieläkin riehaton, raisu,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuten ennen —</span><br>
+  <br>
+  MARGIT äkkiä vakavasti,<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.0em;">tuo eihän liene niin kumma;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">niin toisten oon nukkuissa, yö kun on tumma;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">olen päivällä taas niin arka ja vaisu.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Täst' eihän viel' edes puhua saata?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sa muistahan vain jotain vierasta maata, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">esimerkiksi prinsessaan mua vertaa; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">_hän_ hurjempi varmasti on tuhat kertaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hän tyytynyt pelkkään ei kaipiohon;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hän tekoa hautoi, ja _se_ —</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 15.0em;">Hyvä on,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mun mieleeni johdat; pois viskaan sen luota,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">en enää tarvitse minä tuota.</span><br>
+  <br>
+  (Ottaa pullon esille.)<br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sa tarkoitat pulloa —?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 12.0em;">Kätkin sen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">näet mulle ois suonut se vapauden,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuninkaan väki jos olis tullut luo.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Täst' illasta arvottomaks tuli tuo;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">käsivartein ja kalpani suojan nyt suo,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sotimaan suvun, ystävät henkeen ja veriin</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">nyt nostatan, ennenkuin elost' eriin.</span><br>
+  <br>
+  (Aikoo viskata pullon kallionlohkaretta vastaan.)<br>
+  <br>
+  MARGIT tarttuu hänen käsivarteensa.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Älä! Mulle se suo.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kas niin!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">Sinä sen —?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Alas Ahdille viskaan ma sen vetehen.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ilahuttanut mua hän on soitollaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mont' outoa laulanut lauluaan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tuo tänne.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Ottaa pullon hänen kädestään.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 7.5em;">Täss' on!</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(On heittävinään sen virtaan.)</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND käy oikealle ja silmäilee alas syvyyteen.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 12.0em;">Pois heitit sen?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT piiloittaessaan pullon.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sa näithän —</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Kuiskaa käydessään rakennusta kohti.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 7.5em;">Nyt, Luoja, oo armollinen!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Lujana nyt loppuun saakka ma pysyn!</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Kovemmin.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hoi, Gudmund!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND lähestyy.<br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Mik' on?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 12.5em;">Sult' yhtä vain kysyn;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">selitä taru vanha kirkosta tuolla,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">min nousevan näät joen toisella puolla.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Jalo muinen oli rouva ja poikanen nuori,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vain toinen toistansa lempivät nuo.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sinä päivänä, rouvan kun multaan he suori,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">uros kelmeenä kaatui kalpansa luo.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Eteläss' oli rouvan kammio kaita,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pojan kätkivät kirkosta pohjoiseen;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ei viihtynyt ennen tuomi, ei raita</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vihityssä maassa juurineen; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kevät koitti, ja haudoillen ihanat</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kukat valkeat nousi kuin lehdet lumpeen;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">yli kirkon yhteen ne kasvoivat,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vihannoiden uhkeina vuodet umpeen.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Selittää sen voitko?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND katsoo tutkivasti häneen.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 12.5em;">Ma varma oo en —</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tosin voi eri tavalla tulkita sen;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">toki luulen, ett' tarun tarkoitus on:</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">saa kirkko ei lempivää kaht' erohon.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND hiljaa.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pyhimykset, jos —! Moista hän ei saa luulla.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hänen aika on nyt totuus kuulla.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Ääneen.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Parastain, sano Margit, — tahdotko?</span><br>
+  <br>
+  MARGIT iloisesti, liikutettuna.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma tahdonko!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Tarkoitan, niin —</span><br>
+  <br>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 16.5em;">Sano!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 19.5em;">No.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Elon rikkaaksi voisit niin tehdä mulle —</span><br>
+  <br>
+  MARGIT hillittömästi.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Gudmund!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mua kuule; ma uskon sulle —</span>
+</p>
+
+<p>(Keskeyttää äkkiä.)</p>
+
+<p>(Ääniä ja naurua kuuluu alhaalta virran rannalta.)</p>
+
+<p>(SIGNE ja muutamia nuoria tyttöjä tulee oikealta, KNUT,
+EERIK ja useita nuoria miehiä seuraa heitä.)</p>
+
+<p>KNUT jonkun matkan päästä. Gudmund Alfinpoika! Varro; minun täytyy
+sanoa sinulle pari sanaa.</p>
+
+<p>(Jää EERIKIN kanssa puhelemaan, muut vieraat menevät sillä aikaa
+sisälle rakennukseen.)</p>
+
+<p>MARGIT itsekseen. Tekisin hänen elämänsä niin rikkaaksi —! Mitä muuta
+hän voisi tarkoittaa, kuin —! (Puoliääneen.) Signe, — rakas, rakas
+sisar!</p>
+
+<p>(Tarttuu SIGNEÄ vyötäröisistä ja käy hänen kanssaan puhellen
+taka-alaa kohti.)</p>
+
+<p>GUDMUND hiljaa, seuratessaan silmillään heitä. Niin, siten on parhain.
+Signen ja minun täytyy lähteä Päiväkummusta. Knut Gäslinghän on
+osoittautunut ystäväkseni; hän kyllä auttaa minua.</p>
+
+<p>KNUT hiljaa Eerikille. Niin, sanon minä; Gudmund on hänen serkkunsa;
+hän voi parhaiten puhua puolestani.</p>
+
+<p>EERIK. No niin, miten vain haluat.</p>
+
+<p>(Menee sisälle rakennukseen.)</p>
+
+<p>KNUT tulee lähemmäksi. Kuulehan, Gudmund —</p>
+
+<p>GUDMUND hymyillen. Tuletko ilmoittamaan, että et uskalla antaa minun
+kauemmin enää kulkea vapaana?</p>
+
+<p>KNUT. Uskalla? Älä ole milläsikään; Knut Gäsling uskaltaa, mitä tahtoo.
+Ei, minulla on muuta puhuttavaa. — Sinähän tiedät, että minua näillä
+mailla pidetään huimana, hillittömänä miehenä.</p>
+
+<p>GUDMUND. Tiedän, ja jos huhussa on perää, niin —</p>
+
+<p>KNUT. Onpa, on, voipa se monessa suhteessa tottakin tietää. Mutta
+kuulehan nyt —</p>
+
+<p>(Menevät puhellen taka-alalle.)</p>
+
+<p>SIGNE Margitille, heidän tullessaan esille rakennuksen takaa. En
+ymmärrä sinua. Sanoistasi päättäen on odottamaton onni kohdannut sinua.
+Mitä oikeastaan tarkoitat?</p>
+
+<p>MARGIT. Signe, — olet vielä lapsi; sinä et tiedä, miltä tuntuu aina
+pelätä, että —. (Äkkiä keskeyttäen.) Ajattelehan, Signe, että täytyisi
+kuihtua ja kuolla elämättä sitä ennen milloinkaan!</p>
+
+<p>SIGNE katselee ihmetellen ja päätään puistaen häntä. Ei, mutta
+Margit —?</p>
+
+<p>MARGIT. Niin, niin, sinä et sitä käsitä; sama se —</p>
+
+<p>(Menevät jälleen puhellen taka-alalle.)</p>
+
+<p>(GUDMUND ja KNUT tulevat alas vastakkaiselta puolelta.)</p>
+
+<p>GUDMUND. Niin, jos asianlaita on siten, — ellei tuo huima elämä enää
+miellytä sinua, niin annan sinulle parhaan neuvon, minkä ystävä voi
+antaa: ota kunniallinen impi puolisoksesi.</p>
+
+<p>KNUT. Kas, kas. Entäpäs jos nyt sanoisin sinulle, että juuri samaa olen
+itsekin ajatellut?</p>
+
+<p>GUDMUND. Onneksi olkoon sitten, Knut Gäsling! Ja tiedäpäs, että
+minäkin —</p>
+
+<p>KNUT. Sinä? Haudotko sinäkin sellaisia ajatuksia?</p>
+
+<p>GUDMUND. Haudonpa niinkin; — mutta kuninkaan viha —; olenhan
+henkipatto mies —</p>
+
+<p>KNUT. No, siitä vähät väliä. Täällähän ei ole ketään muuta kuin Margit
+rouva, joka tietää siitä vielä mitään; ja niin kauan kuin olen
+ystäväsi, on sinulla yksi, johon voit täysin luottaa. Kuulehan nyt —</p>
+
+<p>(Jatkaa kuiskaten, heidän jälleen mennessä taka-alalle.)</p>
+
+<p>SIGNE hänen ja MARGITIN jälleen tullessa takaisin. Mutta sanohan toki,
+Margit —!</p>
+
+<p>MARGIT. Enempää en uskalla sinulle sanoa.</p>
+
+<p>SIGNE. Sitten tahdon minä olla rehellisempi sinua kohtaan. Mutta
+sanohan minulle ensin eräs seikka. (Kainosti viivytellen.) Eikö kukaan
+— eikö kukaan ole sanonut sinulle mitään minusta?</p>
+
+<p>MARGIT. Sinusta? Ei, mitä niin sitten?</p>
+
+<p>SIGNE kuten ennen, katsoo alaspäin eteensä. Kysyit aamusella minulta:
+kosijan jos sattuisit kohtaamaan —?</p>
+
+<p>MARGIT. Se on totta, (hiljaa:) Knut Gäsling —; joko hän nyt —?
+(Jännityksessä, Signelle.) No? Entäs sitten?</p>
+
+<p>SIGNE hiljaa, riemuiten. Kosija on saapunut! Hän on saapunut, Margit!
+Silloin en tiennyt, ketä tarkoitit; mutta nyt —!</p>
+
+<p>MARGIT. Ja mitä vastasit hänelle?</p>
+
+<p>SIGNE. Ah, sitä en tiedä. (Kietoo kätensä hänen kaulaansa.) Mutta
+maailma tuntuu minusta niin kauniilta ja rikkaalta siitä hetkestä
+saakka, kun hän sanoi rakastavansa minua.</p>
+
+<p>MARGIT. Mutta Signe, Signe; minä en käsitä, että sinä niin pian —!
+Sinähän tuskin olet tuntenut häntä ennen tätä päivää.</p>
+
+<p>SIGNE. Oi, minä niin vähän vielä käsitän rakkautta; mutta sen tiedän,
+että todet ovat laulun sanat:</p>
+
+<p>keveästi se versoo, vain hetkinen,
+sydämen syvimmässä on juuret sen.</p>
+
+<p>MARGIT. Olkoon niin. Ja kun asianlaita on näin, niin ei minunkaan
+tarvitse mitään sinulta salata. Oi —</p>
+
+<p>(Hän pysähtyy äkkiä, nähdessään GUDMUNDIN ja KNUTIN lähestyvän.)</p>
+
+<p>KNUT tyytyväisenä. Kas, se minua miellyttää, Gudmund. Tässä käteni.</p>
+
+<p>MARGIT hiljaa. Mitä tämä on?</p>
+
+<p>GUDMUND Knutille. Ja tässä minun.</p>
+
+<p>(Puristavat toistensa käsiä.)</p>
+
+<p>KNUT. Mutta mainitkaamme nyt myös molemmat, kuka —</p>
+
+<p>GUDMUND. Hyvä. Täältä Päiväkummusta olen kaikkien kauniiden neitojen
+joukosta löytänyt sen, joka —</p>
+
+<p>KNUT. Minä myöskin. Ja minä vien hänet täältä vielä tänä yönä, jos
+sikseen on.</p>
+
+<p>MARGIT, joka huomiota herättämättä on lähestynyt. Pyhimysten nimessä!</p>
+
+<p>GUDMUND nyökäyttää päätään Knutille. Samoin teen minäkin.</p>
+
+<p>SIGNE, joka myöskin on kuunnellut. Gudmund!</p>
+
+<p>(GUDMUND ja KNUT, toisilleen kuiskaillen molemmat SIGNEÄ osoittaen.)
+Hän se on.</p>
+
+<p>GUDMUND hätkähtäen. Niin, minun.</p>
+
+<p>KNUT samoin. Ei, kuin minun!</p>
+
+<p>MARGIT hiljaa, puoliksi hurjistuneena. Signe!</p>
+
+<p>GUDMUND kuten ennen, Knutille. Mitä sillä tarkoitat?</p>
+
+<p>KNUT. Signeähän minä aion —</p>
+
+<p>GUDMUND. Signeä! Signe on kihlattu morsiameni Jumalan edessä.</p>
+
+<p>MARGIT kirkaisten. Hän se oli! Ei, — ei!</p>
+
+<p>GUDMUND hiljaa, katsellen Margitia. Margit! Hän on kuullut kaikki.</p>
+
+<p>KNUT. Hohoh; sitenkö ovat asiat? Kuulkaahan, Margit rouva, ei ole
+tarpeen, että olette niin ihmettelevinänne: nyt olen päässyt perille
+kaikesta.</p>
+
+<p>MARGIT Signelle. Mutta sinähän sanoit äsken —? (Käsittää samassa
+asiain oikean laadun.) Sinä tarkoititkin Gudmundia!</p>
+
+<p>SIGNE ihmeissään. Tietysti, etkö sitä tiennyt! Mutta mikä sinua
+vaivaa, Margit?</p>
+
+<p>MARGIT melkein soinnuttomalla äänellä. Ei mikään, ei mikään.</p>
+
+<p>KNUT Margitille. Ja aamusella, kun annoin kunniasanani Teille siitä,
+että en saattaisi matkaan mitään rauhattomuutta illalla täällä —
+silloin Te jo tiesitte, että Gudmund Alfinpoika oli tulossa tänne. Ha,
+haa, älkää kuvitelkokaan mielessänne, että voitte pitää pilananne Knut
+Gäslingiä! Signe on käynyt minulle rakkaaksi. Aamupäivällä vielä pelkkä
+ajattelematon lupaukseni sai kosimaan häntä; mutta nyt —</p>
+
+<p>SIGNE Margitille. Hän! Sitäkö kosijaa sinä ajattelit?</p>
+
+<p>MARGIT. Vaiti, vaiti!</p>
+
+<p>KNUT ankarasti ja käskevästi. Rouva Margit, — Te olette hänen vanhempi
+sisarensa; minä vaadin vastausta.</p>
+
+<p>MARGIT tunnossaan taistellen. Signe on jo valinnut sulhasensa; — minä
+en voi mitään vastata.</p>
+
+<p>KNUT. Hyvä on; niinpä ei minulla ole enää mitään tekemistä
+Päiväkummussa. Mutta sydänyön jälkeen — pankaa se mieleenne, — on
+päivä päättynyt; silloin kait tulette jälleen näkemään minut, ja
+silloin ratkaiskoon onni, kumpi meistä, Gudmund vaiko minä, vie Signen
+tästä talosta.</p>
+
+<p>GUDMUND. Niin, yritä sinä vain; verinen päätös siitä sinulle tulee!</p>
+
+<p>SIGNE tuskaisesti. Gudmund! Pyhimysten nimessä —!</p>
+
+<p>KNUT. Sävyisästi; sävyisästi, Gudmund Alfinpoika! Ennen auringon nousua
+olet sinä käsissäni. Ja hän, — morsiamesi —. (Menee ovelle, viittoo
+ja huutaa hillitysti.) Eerik! Eerik, tule tänne! Omaistemme luo!
+(Uhaten EERIKIN näyttäytyessä ovella.) Totisesti, voi teitä kaikkia,
+kun minä jälleen palaan!</p>
+
+<p>(HÄN ja EERIK poistuvat vasemmalle taka-alalle.)</p>
+
+<p>SIGNE hiljaa Gudmundille. Oi, mutta sano minulle, mitä kaikki tämä
+merkitsee.</p>
+
+<p>GUDMUND kuiskaten. Meidän molempien täytyy lähteä Päiväkummusta
+vielä tänä yönä.</p>
+
+<p>SIGNE. Jumala minua siunatkoon, — sinä tahdot —!</p>
+
+<p>GUDMUND. Älä puhu siitä! Ei sanaakaan yhdellekään ihmiselle; ei edes
+sisarellesi.</p>
+
+<p>MARGIT itsekseen. Hän, — hän se on! Hän, jota Gudmund tuskin on
+ajatellutkaan, ennenkuin tänä iltana. Jos olisin ollut vapaa, niin
+tiedän kyllä, kenet hän olisi valinnut. — Niin, vapaa!</p>
+
+<p>(BENGT ja VIERAAT, MIEHIÄ ja NAISIA, tulee ulos rakennuksesta.)</p>
+
+<p>
+  NUORET NEIDOT ja POJAT laulavat.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tääll' ulkona, ulkona nyt pidot on,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun linnut käy unen-kehtoon,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuin onkaan hauska käydä karkelohon,</span><br>
+  <span style="margin-left: 5.0em;">nyt koivulehtoon.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tääll' ulkona, ulkona soikoon joka suun</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ilovirret nyt ilmoihin ehtoon,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pois murhe, kun kutsuvi viulu kisailuun</span><br>
+  <span style="margin-left: 5.0em;">nyt koivulehtoon.</span>
+</p>
+
+<p>BENGT. Kas, niin pitää olla! Sellainen minua miellyttää! Olen iloinen,
+ja vaimoni myöskin; ja sen vuoksi teidän kaikkien tulee olla iloisia.</p>
+
+<p>MUUAN VIERAS. Niin, pankaamme nyt toimeen kilpataisto!</p>
+
+<p>MONET huutavat. Niin, niin, kilpataisto!</p>
+
+<p>TOINEN VIERAS. Ei, heittäkäämme se; se herättää vain rauhattomuutta.
+(Hillityllä äänellä.) Muistanette kait, että Knut Gäsling on talossa
+tänä iltana.</p>
+
+<p>USEAT keskenään kuiskaillen. Niin, niin, se on totta. Muistattehan
+viime kerralla, kun hän —. Paras on olla varuillaan.</p>
+
+<p>VANHA MIES. Mutta Te, Margit rouva —; tiedän, että Teidän suvussanne
+on aina osattu kertoa taruja, ja itse Te lapsena ollessanne osasitte
+kertoa monta kaunista satua.</p>
+
+<p>MARGIT. Oi, minä olen unohtanut ne kaikki. Mutta kysykäähän Gudmund
+Alfinpojalta, serkultani; hän taitaa tarinan, joka on hyvin hauska.</p>
+
+<p>GUDMUND hillitysti, rukoillen. Margit —!</p>
+
+<p>MARGIT. Hohoh, kylläpä sinun naamasi nyt on surkeana! Ole iloinen,
+Gudmund! Ole iloinen! Niin, niin, eipä se taida olla niin helppoa,
+luulen ma. (Hymyillen vieraille.) Hän on nähnyt keijukaisen tänä
+iltana. Se aikoi vietellä hänet; mutta Gudmund on uskollinen
+nuorukainen. (Kääntyy jälleen Gudmundin puoleen.) Niin no, tarina ei
+ole lopussa vielä. Kun viet lemmittyäsi läpi metsien ja rytöjen, älä
+käänny kertaakaan taaksesi katselemaan —; keijukainen hymyilee joka
+pensaan takaa. Etkä loppujen lopuksi — (hillityllä äänellä, astuessaan
+aivan liki häntä) — pääse kuitenkaan pitemmälle kuin hän tahtoo
+päästää. (Asettuu oikealle.)</p>
+
+<p>SIGNE hiljaa. Hyvä Jumala, hyvä Jumala!</p>
+
+<p>BENGT käy tyytyväisenä vieraiden keskuudessa. Ha, ha, ha! Margit rouva
+se vasta osaa sepittää! Kun hän vain haluaa, osaa hän paljon paremmin
+kuin minä itse.</p>
+
+<p>GUDMUND itsekseen. Hän uhkaa; minun täytyy riistää häneltä viimeinen
+toivo; ennen hän ei rauhoitu. (Kääntyy vieraiden puoleen.) Osaan
+pienoisen laulun. Jos teitä haluttaa kuunnella, niin —</p>
+
+<p>USEAT VIERAAT. Kiitos, kiitos Gudmund Alfinpoika!</p>
+
+<p>(Kaikki kerääntyvät hänen ympärilleen, toiset istuutuen,
+toiset seisten, MARGIT nojautuu erästä puuta vasten oikealla
+etu-alalla, SIGNE seisoo vasemmalla lähellä rakennusta.)</p>
+
+<p>
+  GUDMUND laulaa.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ratsastin kerran lehtoon,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">veen yli purjehdin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kodissain kerran kauniissa</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma impein kihlasin.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ol' ilkee keijukainen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sen mieli kade on:</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ei kera ylkäns' impi tuo</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">käy koskaan kirkkohon.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mua kuule, keijukainen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">nuo hommas heitä pois;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kaks syäntä, toistaan lempivää,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ken eroittaa ne vois!</span>
+</p>
+
+<p>VANHA MIES. Se oli kaunis laulu. Katsokaa, kuinka nuorukaiset
+vilkuilevat tuonnepäin. (Osoittaa tyttöjä kohti.) Niin, niin, kullakin
+on kait omansa, luulisin.</p>
+
+<p>BENGT tekee kasvonilmeitä Margitille. Minulla ainakin on omani, sen
+tiedän. Ha, ha, haa!</p>
+
+<p>MARGIT hiljaa, väristen. Voi, että täytyy kärsiä kaikki tämä iva ja
+pilkka! Ei, ei; nyt on tartuttava viimeiseen pelastuskeinoon.</p>
+
+<p>BENGT. Mikä sinua vaivaa? Minusta sinä olet niin kalpea.</p>
+
+<p>MARGIT. Se menee kohta ohi. (Kääntyy vieraitten puoleen.) Muistelen
+äsken sanoneeni, että olin unohtanut kaikki taruni. Mutta yhden
+kuitenkin luulen muistavani.</p>
+
+<p>BENGT. Oikein, vaimoseni! Kerropas se.</p>
+
+<p>NUORET TYTÖT anoen. Niin, kertokaa, kertokaa Margit rouva!</p>
+
+<p>MARGIT. Pelkäänpä melkein, ettei se teitä miellytä; mutta saman
+tekevää.</p>
+
+<p>GUDMUND hiljaa. Pyhät kaikki, hän ei kait aio —!</p>
+
+<p>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oli neito hieno ja kaunoinen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">isän koissa istui hän ommellen;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hän silkkiä, kultaa yhteen liitti; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vähän siitä riemua sentään riitti.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hän istui yksin niin murheissaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">asettui suru pirtin aution päätyyn;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oli neito ylpeä luonteeltaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">halas aatelisrouvan hän säätyyn.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ulos linnastaan vuoren-valtias läksi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mukanaan oli kultaa ja loistava saatto;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kotihin tytön sitten hän vei emännäksi,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oli silloin kolmannen päivän aatto.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kesät niin meni vuoressa hältä hukkaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oli kangaspuissansa kultainen loimi;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kevät koitti, ja laaksot puhkesi kukkaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">uness' yksin hän kukkia poimi. —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oli myöskin poikanen hilpeä, nuori;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">osas harppua kultaista hän soittaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vapis sen säveleistä neitosen vuori,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">joka sointu sen paatiset seinät voittaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sydämeen polon neidon ne tunkeutui; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">lens' tunturin uksi auki kuin jousi;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">rusoss' illan laakson terhenet ui,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ihanuutta tuot' impi katsomaan nousi.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oli kuin herännyt olis elohon</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">nyt vasta hän soitosta kantelon,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">oli kuin olis tullut nyt aarteet julki,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sylihinsä jotk' elo ennen sulki.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Se tietäkää, joka ainoa, ken</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vain vangittu tunturivuoreen on, sen</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vapauttaa harpunsoitolla voi!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hän kuuli, kuin kahleissa vaikeroi</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">polo neito, — harppunsa pois hän viskas,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ylös raakapuuhun purjeensa kiskas; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">alus ylkää ja morsianta nyt kantaa</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">yli suolaisen veen päin vierasta rantaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Kasvavalla intohimolla.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Niin kauniisti soitit sa kultaisin kielin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">siks paisuu mun rintani uljain mielin.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ulos tahdon ma laaksojen vehmaiden vyöhön.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma kuolen, jos vielä jään vuoren yöhön!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mua pilkkaa hän vaan! Ja morsiantaan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">yli suolaisen veen vie purrellaan!</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Huutaa.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minä kuolen; suljettu vuori täst' on lähtein!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ei koita koi; valo sammui tähtein!</span>
+</p>
+
+<p>(Horjuu ja vaipuu tajuttomana erästä puunrunkoa vasten.)</p>
+
+<p>SIGNE itkien, on rientänyt paikalle ja kietoo hänet syleilyynsä.</p>
+
+<p>GUDMUND rientää Margitin luo ja tukee häntä. Auttakaa, auttakaa; hän
+kuolee.</p>
+
+<p>BENGT ja VIERAAT kerääntyvät kauhusta huudahdellen heidän ympärilleen.</p>
+
+
+<hr class="chap x-ebookmaker-drop" aria-hidden="true">
+<div class="chapter">
+  <h2 class="nobreak" id="KOLMAS_NAYTOS">
+    KOLMAS NÄYTÖS.
+  </h2>
+</div>
+
+
+<p>Sama Päiväkummun tupa kuin ennenkin, mutta nyt epäjärjestyksessä
+pitojen jälkeen. Yhä edelleenkin on yö; lempeä hämärä peittää huoneen
+ja maiseman ulkona.</p>
+
+<p>BENGT seisoo avoimella kuistilla kädessään oluttuoppi. JOUKKO VIERAITA
+tekee lähtöä talosta. Sisällä tuvassa ERÄS PIIKA siistimishommissa.</p>
+
+<p>BENGT huutaa menijöille. Herran haltuun sitten, ja tervetuloa taas
+Päiväkumpuun! Muutoin olisitte tekin voineet jäädä yöksi tänne
+lepäämään, kuten toisetkin. No niin, niin —; vartokaapas; saatan teitä
+veräjälle; minun täytyy kerran vielä juoda maljanne.</p>
+
+<p>
+  VIERAAT laulavat etäällä.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hyvästi! sekä Herran huomahan vaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">väki tään talon ain' hyvin voikoon!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Käy polkumme poikki kivikkomaan; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">säveleit' ilon viulu nyt soikoon!</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">Sävel eespäin kun vie,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">keveältä tuntuu työläinkin tie.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">Siis taivaltamaan!</span>
+</p>
+
+<p>(Laulu häipyy yhä etäämmälle.)</p>
+
+<p>MARGIT astuu vasemmanpuoleisesta ovesta sisään tupaan.</p>
+
+<p>PIIKA. Herra armahtakoon, hyvä rouva, oletteko noussut ylös?</p>
+
+<p>MARGIT. Olen terve ja reipas; voit mennä nukkumaan. Varrohan; ovatko
+kaikki vieraat lähteneet?</p>
+
+<p>PIIKA. Eivät kaikki; toiset ovat jääneet tänne yöksi; he kait ovat jo
+nukkumassa.</p>
+
+<p>MARGIT. Entä Gudmund Alfinpoika?</p>
+
+<p>PIIKA. Hän kait myöskin nukkuu. (Osoittaa ovea kohti.) Vähän aikaa
+sitten hän meni kamariinsa, tuonne käytävän yläpuolelle.</p>
+
+<p>MARGIT. Hyvä; saat mennä.</p>
+
+<p>(PIIKA poistuu vasemmalle, MARGIT käy hitaasti yli lattian,
+istuutuu oikeanpuoleisen pöydän ääreen ja katselee avonaista
+ikkunaa kohti.)</p>
+
+<p>
+  MARGIT.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pois Gudmund taas lähtee kait ratsastamaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">katoaa taas maailmaan avaraan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma alle jään kotipirttini orren —;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">minun _silloin_ niinkuin kukkien käy,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">polon yrtin, tiellä tallatun korren, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma kuihdun vain, muut' osaa ei näy.</span><br>
+  <br>
+  (Lyhyt äänettömyys; nojautuu taapäin tuolissa.)<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oli kerran sokea lapsonen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mi leikki ja huoletta ilakoi;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">emo silloin taikoen, loihtien</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">näön lahjan sen silmihin jälleen loi.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ja lapsonen katseli riemuissaan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">yli vuorten ja laaksojen, vetten ja maan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mut kauan ei kestänyt taikojen työ,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja lapsosen ylti jälleen yö;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">olivat ohi leikit riemuisat;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sen posket kaihosta kalpenivat;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">se sairastui, öin, päivin ei maannut,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">valitus sen koskaan ei soimasta laannut. —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kesän kauneudelle oli silmäni sokeet,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">valon armaus niiltä hukkaan meni —</span><br>
+  <br>
+  (Hypähtää pystyyn.)<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mutta _nyt_ —! Taas ympäri salvat ja tokeet!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Enemmän on arvoinen nuoruuteni.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Isännällein oon uhrannut kolme vuotta</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">elostain; tätä kauemmin ei voi kestää.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma ellen moista tahtoisi estää,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kesy öisin kuin kyyhky, ja — oisin suotta.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma pikku kiistoista täällä saan surman;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kokea elon valtavan tahdon hurman; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Gudmundin seuraan kilpeä, jousta,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ilot kanssansa jaan, hänen murheensa liennän,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun uhkaavi vaara, ain' auttamaan riennän;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kaikk' kummeksii kansa, kun rinnalle nousta</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ritarin jalon tahdon ma puolisonaan. —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hänen puolisonaan!</span><br>
+  <br>
+  (Lyö yhteen kätensä.)<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 11.5em;">Ah, armoaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pyhä Herra ei kiellä, näin enää en haasta.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Suo rauhasi, mieleni nosta maasta.</span><br>
+  <br>
+  (Käy hetken äänettömästi mietiskellen.)<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sisarein —? Rakas Signe, sisko kulta,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hänet peittäis kait ennenaikoja multa?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kenties —? Toki sentään? Hän nuori niin on;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vuoks Gudmundin ehk' ei ois onneton!</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Jälleen äänettömyys; ottaa esille pikku pullon,</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">katselee kauan sitä ja lausuu hiljaa:)</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma pullolla tällä —; ah, sillä voisi —;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">se miehellein unen ikuisen soisi.</span><br>
+  <br>
+  (Kauhuissaan.)<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ei, ei, sen nielköhön virran vuo!</span><br>
+  <br>
+  (Aikoo heittää sen ulos ikkunasta, mutta pysähtyy.)<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Toki, — tuokiossa se mulle suo —.</span><br>
+  <br>
+  (Kuiskaa, kasvoillaan yhtaikaa kauhua ja ihastusta.)<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mi voima kiehtova, murtumaton</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">olemukseen synnin kätketty on?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Minust' onnea ei ole korkeampaa</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuin se, min sielunsa hinnalla saa.</span>
+</p>
+
+<p>(BENGT, kädessään tyhjä oluttuoppi, tulee sisään avonaiselta kuistilta;
+hänen kasvonsa punoittavat; askelensa ovat epävarmat.)</p>
+
+<p>BENGT paiskaa tuopin pöydälle vasemmalla. Kas niin; ne olivat pidot,
+joista mainitaan yli koko tienoon. (Huomaa Margitin.) No, siinäkö sinä
+olet? Olet toipunut jälleen. Siitä minä pidän.</p>
+
+<p>MARGIT, joka on kätkenyt pullon. Onko portti suljettu?</p>
+
+<p>BENGT istuutuu pöydän ääreen vasemmalle. Olen pitänyt kaikesta huolen.
+Saatoin viimeiset vieraat veräjälle saakka. Mutta minne Knut Gäsling
+joutui? — Anna minulle simaa, Margit! Minua janottaa. Täytä tuo
+pikari.</p>
+
+<p>(MARGIT noutaa simakannun eräästä kaapista ja kaataa pikariin, joka on
+BENGTIN edessä pöydällä.)</p>
+
+<p>MARGIT käy kannu kädessä oikealle. Kysyit Knut Gäslingiä.</p>
+
+<p>BENGT. Niin tein. Tuo kopeilija, — suurkerskuja! Muistan kyllä, että
+hän uhkasi minua eilen aamulla.</p>
+
+<p>MARGIT asettaa kannun pöydälle oikealla. Pahempia sanoja hän päästi
+suustaan lähtiessään yöllä.</p>
+
+<p>BENGT. Niinkö? Hyvä on. Minä isken hänet kuoliaaksi.</p>
+
+<p>MARGIT hymyilee halveksivasti. Hm —</p>
+
+<p>BENGT. Isken hänet kuoliaaksi, sanon minä! En pelkää käydä kymmentä
+moista miestä vastaan. Ulkona asehuoneessa on isoisäni kirves; sen
+varsi on hopealla huoliteltu, ja kun _siihen_ tartun, niin —! (Iskee
+nyrkkinsä pöytään ja juo.) Huomenna aseistaudun; käyn taistoon kaikkine
+miehineni ja lyön Knut Gäslingin kuoliaaksi.</p>
+
+<p>(Juo pohjaan.)</p>
+
+<p>MARGIT hiljaa. Voi, että täytyy elää täällä hänen kanssaan!</p>
+
+<p>(Aikoo mennä.)</p>
+
+<p>BENGT. Margit, tule tänne! Täytä jälleen pikarini. (Margit lähenee;
+Bengt tempaa hänet polvelleen.) Ha-ha-haa; sinä olet kaunis, Margit!
+Minä pidän sinusta,</p>
+
+<p>MARGIT riuhtautuu irti. Päästä minut!</p>
+
+<p>(Käy pikari kädessään oikealle.)</p>
+
+<p>BENGT. Et ole taipuvainen tänä iltana. Ha-ha-ha; et kait tarkoittane
+niin pahaa.</p>
+
+<p>MARGIT hiljaa kaataessaan pikariin. Totisesti oli se viimeinen tuoppi,
+minkä sinulle täytin.</p>
+
+<p>(Jättää pikarin paikoilleen ja aikoo mennä ulos vasemmalle.)</p>
+
+<p>BENGT. Kuulehan, Margit. Siitä saat kiittää Jumalaasi, että otin sinut
+vaimokseni, ennenkuin Gudmund Alfinpoika palasi takaisin.</p>
+
+<p>MARGIT pysähtyy ovelle. Miksi niin?</p>
+
+<p>BENGT. Siksi, että koko hänen omaisuutensa ei ole kymmenettä osaakaan
+minun varoistani. Ja minä olen varma siitä, että hän olisi kosinut
+sinua, ellet olisi ollut Päiväkummun emäntä.</p>
+
+<p>MARGIT lähestyy; katselee syrjäkarein pikariin. Niinkö luulet?</p>
+
+<p>BENGT. Menen vaikka valalle siitä, Margit. Bengt Gautinpojalla on kaksi
+terävää silmää päässään. Mutta nythän hän voi ottaa Signen.</p>
+
+<p>MARGIT. Ja sinä luulet hänen välittävän —?</p>
+
+<p>BENGT. Hänestä? Kyllä vaan, nyt kun ei voi saada sinua. Mutta jos
+olisit ollut vapaa, niin —. Ha-ha-ha, Gudmund on kaikkein muiden
+kaltainen; hän kadehtii minua siitä, että olen sinun miehesi. Senvuoksi
+pidän sinusta niin paljon, Margit. — Tänne pikari! Täytä se reunojaan
+myöten!</p>
+
+<p>MARGIT menee vastahakoisesti oikealle. Totisesti sen olet saava.</p>
+
+<p>BENGT. Knut Gäslinghän kosi myös Signeä; mutta hänet minä isken
+kuoliaaksi. Gudmund on rehellinen mies, hän saa Signen. Ajattelehan,
+Margit, kuinka hyvin me tulemme viihtymään naapureina. Ja sitten
+menemme pitoihin toistemme luo, ja istumme päivät pääksytyksin,
+kummallakin vaimonsa polvellaan, ja ryyppäämme ja puhumme niitä näitä.</p>
+
+<p>MARGIT yhä vain kiihtyvämmässä sielullisessa kamppailussa;
+vaistomaisesti hän on ottanut pullon esille sanoessaan: Hyvä on;
+hyvä on.</p>
+
+<p>BENGT. Ha-ha-ha; aluksi, arvelen, Gudmund ei katsele leppeästi minuun,
+kun syleilen sinua; mutta pian hän siihen tottuu luullakseni.</p>
+
+<p>MARGIT hiljaa. Moista ei ihminen enää saata sietää! (Kaataa pullon
+sisällön pikariin, käy ikkunalle, heittää pullon ulos ja lausuu
+mieheensä katsomatta): Pikarisi on täynnä.</p>
+
+<p>BENGT. Tuo tänne se sitten!</p>
+
+<p>MARGIT taistelee tuskan ja epäilyksen vallassa; lausuu vihdoin.
+Älä juo enää tänä yönä!</p>
+
+<p>BENGT hymyillen, nojautuessaan taapäin tuolissaan. No, varrotko ehkä
+minua? (Vilkuttaa hänelle silmää.) Mene sinä vain; minä tulen pian
+perästä.</p>
+
+<p>MARGIT äkkiä, käskevästi. Pikarisi on täynnä. (Osoittaa.) Siinä se on.</p>
+
+<p>(Menee nopeasti ulos vasemmalle.)</p>
+
+<p>BENGT nousee. Minä pidän paljon hänestä. En kadu ollenkaan, että otin
+hänet vaimokseni, vaikka hän ei perinyt mitään muuta kuin tuon pikarin
+ja soljet, jotka olivat hänen morsiuspuvussaan.</p>
+
+<p>(Käy ikkunan luona olevan pöydän ääreen ja tarttuu pikariin.)</p>
+
+<p>(ERÄS RENKI tulee kiireesti ja kauhuissaan sisään taka-alalta.)</p>
+
+<p>RENKI huutaa. Herra Bengt, herra Bengt, kiiruhtakaa ulos niin nopeasti
+kuin vain pääsette! Knut Gäsling on tulossa taloa kohti mukanaan
+aseistettu miesjoukko.</p>
+
+<p>BENGT panee pois pikarin. Knut Gäsling? Kuka niin sanoo?</p>
+
+<p>RENKI. Muutamat pitovieraistanne näkivät hänet alhaalla tiellä, ja
+sitten he juoksivat kiireesti takaisin varoittamaan teitä.</p>
+
+<p>BENGT. Hyvä; silloin minä myöskin —! Antakaa minulle isoisäni kirves!</p>
+
+<p>(HÄN ja RENKI menevät ulos taka-alalle.)</p>
+
+<p>(Hiukan myöhemmin tulevat GUDMUND ja SIGNE hiljaa ja
+varovaisesti sisään oikeanpuoleisesta ovesta.)</p>
+
+<p>
+  SIGNE hillitysti.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Niin olkoon siis!</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND samoin.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Hätä suurin vain pakottaa.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Nyt kohti vierasta maata</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pois meidät syntymäseudultain —!</span><br>
+  <span style="margin-left: 3.5em;">(Kuivaa kyyneleensä.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Valittaa toki sittenkään en minä saata;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sinun vuokseshan täältä ma lähden pois!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Gudmund, kuninkaan jos rauha sull' ois,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sisarein luo jäisin.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 12.0em;">Ja Gäsling ois</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pian täällä jousi ja kalpa käissään,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sinut ratsullaan kulettaisi pois,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja puolisonaan sua tanssittais häissään.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Paetkaamme! Mut minne on aikomus sulla?</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Liki vuonoa täällä on ystävä mulla;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">aluksen yli veen hän meille antaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Me purjehdimme päin Tanskan rantaa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Asustaa siell' on ihan uhkeaa;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">rakennat kotis sinne mielin sa hyvin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kukat kauneimmat siellä puhkeaa,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuss' siimes pyökkipuiden on syvin.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE purskahtaa itkuun.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sisarein, polo Margit, — nyt hyvästi jää!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Emon lailla mua vaalit, sain sulta ma suojan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">rukouksissa käännyit puolehen Luojan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">takiain kuin ois itseäs koskenut tää. —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pikarin tään juomme me pohjaan saakka</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hänen muistokseen; sitä toivottaen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">pian että ois mielensä riemuinen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hänen harteiltaan, Herra, kirvoita taakka.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Ottaa pikarin.)</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Sen velvollisuuden me tahdomme täyttää.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Hätkähtäen.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ei, varro!</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Ottaa pikarin häneltä.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tuo malja niin tutulta näyttää.</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Se on Margitin.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUND katsoo tarkkaan sitä.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 9.5em;">Taivaiset, — niin tosiaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">nyt muistan —. Kun läksin taivaltamaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mehu täytti sen lailla polttavan kulon;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hän maljat joi iloisen kotiintulon;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mut hälle vain suruks' oli malja tuo! —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pikarista täst' älä koskaan juo</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">siman hehkua sa.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">(Heittää sisällön ulos ikkunasta.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Nyt lähdemme pois.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">(Hälinää ja huutoja ulkona taka-alalla.)</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Vait! — Gudmund, on kuin tuloss' askeleit' ois!</span>
+</p>
+
+<p>GUDMUND kuunnellen. Knut Gäslingin ääni!</p>
+
+<p>SIGNE. Oi, Jumalain!</p>
+
+<p>GUDMUND asettuu hänen eteensä, Älä pelkää; ma suojelen morsiantain.</p>
+
+<p>(MARGIT tulee rientäen vasemmalta.)</p>
+
+<p>MARGIT hälinää kuunnellen. Mitä on tekeillä? Onko mieheni —?</p>
+
+<p>GUDMUND ja SIGNE. Margit!</p>
+
+<p>MARGIT huomaa heidät. Gudmund! Ja Signe! Oletteko te täällä?</p>
+
+<p>SIGNE käy häntä vastaan. Margit, — rakas sisar!</p>
+
+<p>MARGIT kauhuissaan, huomatessaan pikarin, joka on jäänyt Gudmundin
+käteen. Pikari! Kuka on tyhjentänyt sen?</p>
+
+<p>GUDMUND hämillään. Tyhjentänyt —? Minä ja Signe, me tahdoimme —</p>
+
+<p>MARGIT kirkaisee. Armoa, armoa! Auttakaa! He kuolevat!</p>
+
+<p>GUDMUND panee pois pikarin. Margit —!</p>
+
+<p>SIGNE. Jumalan tähden, mikä sinua vaivaa!</p>
+
+<p>MARGIT taka-alaa kohti. Auttakaa, auttakaa! Eikö sitten kukaan tule
+apuun!</p>
+
+<p>(ERÄS RENKI tulee kiireesti avoimelta kuistilta.)</p>
+
+<p>RENKI huutaa kauhuissaan. Rouva Margit! Teidän miehenne —</p>
+
+<p>MARGIT. Hän! Onko hänkin juonut —?</p>
+
+<p>GUDMUND hiljaa. Nyt minä käsitän —</p>
+
+<p>RENKI. Knut Gäsling on surmannut hänet!</p>
+
+<p>SIGNE. Surmannut!</p>
+
+<p>GUDMUND vetää miekkansa. Ei vielä, toivoakseni. (Kuiskaa Margitille.)
+Ole rauhassa; kukaan ei ole juonut tuosta pikarista.</p>
+
+<p>MARGIT. Ylistys olkoon silloin Jumalan, joka pelasti meidät kaikki!</p>
+
+<p>(Vaipuu erääseen tuoliin vasemmalla. GUDMUND aikoo
+rientää ulos taka-alalle.)</p>
+
+<p>TOINEN RENKI ovella, pysähdyttää hänet. Tulette myöhään. Herra Bengt
+on kuollut.</p>
+
+<p>GUDMUND. Siis sittenkin surmattu!</p>
+
+<p>RENKI. Vieraat ja teidän väkenne ovat saaneet väkivallantekijät
+lannistetuiksi. Knut Gäsling ja hänen miehensä ovat sidotut. Tuolla he
+tulevat.</p>
+
+<p>(GUDMUNDIN miehet, vieraat ja rengit kuljettavat KNUT GÄSLINGIÄ,
+HÄGGEN EERIKKIÄ ja useita KNUTIN MIEHIÄ sidottuina välissään.)</p>
+
+<p>KNUT kalpeana ja hiljaisena. Miesmurhaaja, Gudmund. Mitä siitä sanot?</p>
+
+<p>GUDMUND. Knut, Knut, mitä olet tehnyt?</p>
+
+<p>EERIK. Vahingossa se sattui, siitä voin mennä vaikka valalle.</p>
+
+<p>KNUT. Hän juoksi minua vastaan kirves koholla. Tarkoitukseni oli
+puolustaa itseäni, ja silloin iskin äkkiarvaamatta.</p>
+
+<p>EERIK. Täällä on monta, jotka näkivät sen.</p>
+
+<p>KNUT. Rouva Margit, vaatikaa mitä hyvitystä tahansa; minä olen valmis
+suorittamaan sen.</p>
+
+<p>MARGIT. Minä en vaadi mitään. Jumala meitä kaikkia tuomitkoon.
+Kuitenkin, — yksi vaatimus minulla on: heittäkää pahat aikeenne
+sisareni suhteen.</p>
+
+<p>KNUT. Milloinkaan enää en ole koettava täyttää onnetonta lupaustani.
+Uskokaa minua, olen parantava tapani. Kunhan minun ei vain tarvitse
+kärsiä kunniatonta rangaistusta teostani. (Gudmundille.) Jos sinä,
+Gudmund, kohoat jälleen arvoon ja kunniaan, niin sano hyvä sana
+puolestani kuninkaalle.</p>
+
+<p>GUDMUND. Minä? Vielä ennen päivän mailleen menoa minun täytyy olla maan
+rajojen ulkopuolella.</p>
+
+<p>(Yleinen hämminki vieraiden joukossa; EERIK selittää heille
+asianlaidan.)</p>
+
+<p>MARGIT Gudmundille. Sinä matkustat? Ja Signe tahtoo seurata sinua?</p>
+
+<p>SIGNE rukoilevasti. Margit!</p>
+
+<p>MARGIT. Tulkaa kumpikin onnellisiksi!</p>
+
+<p>SIGNE lankeaa hänen kaulaansa. Rakas sisar!</p>
+
+<p>GUDMUND. Kiitos, Margit. Ja nyt jää hyvästi. (Kuunnellen.)
+Vaiti; kuulen kavionkapsetta pihamaalla.</p>
+
+<p>SIGNE hätääntyneenä. Sieltä tulee vierasta väkeä.</p>
+
+<p>MUUAN RENKI taka-alan ovella. Kuninkaan väkeä on ulkona. Ne etsivät
+Gudmund Alfinpoikaa.</p>
+
+<p>SIGNE. Oi, taivaan Luoja!</p>
+
+<p>MARGIT hypähtäen pystyyn. Kuninkaan väkeä!</p>
+
+<p>GUDMUND. Nyt on kaikki lopussa! Oi, Signe, kadottaa sinut nyt, —
+raskaampaa en ole milloinkaan kokenut.</p>
+
+<p>KNUT. Ei, Gudmund, myö kalliista henkesi; päästäkää siteemme; olemme
+kaikki valmiit tappelemaan puolestasi.</p>
+
+<p>EERIK katsoo ulos. Ei hyödytä; niillä on ylivoima.</p>
+
+<p>SIGNE. Ne tulevat tänne sisään! Oi Gudmund, Gudmund!</p>
+
+<p>(KUNINKAAN LÄHETTILÄS tulee SAATTUEINEEN sisään taka-alalta.)</p>
+
+<p>LÄHETTILÄS. Kuninkaan nimessä etsin minä teitä, Gudmund Alfinpoika.</p>
+
+<p>GUDMUND. Hyvä. Mutta minä olen syytön, sen vannon kaikkein pyhimmän ja
+kalleimman kautta.</p>
+
+<p>LÄHETTILÄS. Sen me kaikki tiedämme.</p>
+
+<p>GUDMUND. Mitenkä?</p>
+
+<p>(Liikehtimistä läsnä-olijain joukossa.)</p>
+
+<p>LÄHETTILÄS. Minulla on määräys kutsua teidät vieraaksi kuninkaan
+kartanoon. Hän lahjoittaa teille ystävyytensä, kuten ennenkin, ja
+runsaasti läänityksiä lisäksi.</p>
+
+<p>GUDMUND. Signe!</p>
+
+<p>SIGNE. Gudmund!</p>
+
+<p>GUDMUND. Mutta sanokaa minulle toki —?</p>
+
+<p>LÄHETTILÄS. Teidän vastustajanne, kansleri Audun Hugleikinpoika on
+kukistunut.</p>
+
+<p>GUDMUND. Kansleri!</p>
+
+<p>VIERAAT puoliääneen, toisillensa. Kukistunut!</p>
+
+<p>LÄHETTILÄS. Kolme päivää sitten menetti hän päänsä Bergenissä.
+(Hillityllä äänellä.) Hän oli loukannut Norjan kuningatarta.</p>
+
+<p>
+  MARGIT käy Gudmundin ja Signen väliin.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Alati rikos näin siis rangaistaan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ah, valvova enkeli, lempeä, hurskas,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">tuli mua tänä yönä pelastamaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">minut ennen kuin pahan valta murskas.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Nyt tiedän, ett' tosi eloa harvoin</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mitata voi maallisen rikkauden arvoin.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Katumusta ja pelkoa kammoinhan kantaa,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">joka alttiiksi sielunsa autuuden antaa. —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Menen luostariin pyhän Sunniven —.</span><br>
+  <br>
+  GUDMUNDIN ja SIGNEN tahtoessa puhua.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma päätöksestäni luovu en.</span><br>
+  <br>
+  (Yhdistää heidän kätensä.)<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Gudmund — sun morsiames on tässä.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Pyhä liittonne on; käsi Herran on lässä!</span>
+</p>
+
+<p>(Viittaa jäähyväisiksi ja poistuu vasemmalle, GUDMUND ja SIGNE aikovat
+seurata häntä, MARGIT pysähdyttää heidät torjuvalla liikkeellä, menee
+ulos ja lukitsee oven jälkeensä. Samassa hetkessä aurinko nousee ja
+valaa loistettaan tupaan.)</p>
+
+<p>
+  GUDMUND.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Valoaan luo aurinko kukkivaan tarhaan;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">se nuoren rakkautemme on koi!</span><br>
+  <br>
+  SIGNE.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Unelmain ihanimmat, mun muistoni parhaan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sävelet sinun harppusi mulle soi.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Jalo laulajain, — soita harppuas vain</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">niin murheen kuin ilon päivinä mullen;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ole varma, on kieliä rinnassain, —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">jotk' kaikuvat niin surun kuin ilon tullen.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">KUOROLAULU</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 3.0em;">miesten ja naisten.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kaiken yllä valon silmä valvoo,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">hurskaan askeleita valaisee,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">lohtuansa meille säteilee; —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Korkeuden Herraa kaikki palvoo!</span>
+</p>
+
+
+<hr class="chap x-ebookmaker-drop" aria-hidden="true">
+<div class="chapter">
+  <h2 class="nobreak" id="JALKIKIRJOITUS">
+    JÄLKIKIRJOITUS.
+  </h2>
+</div>
+
+
+<p>Nti Anna-Maria Tallgrenia ja maist. E.A. Saarimaata, jotka tämän
+suomennokseni käsikirjoitusta lukiessaan ovat tehneet pienempiä
+muutosehdotuksia käännöksen sanontaan, kiitän täten vilpittömästi.
+Runoa viimeistellessäni olen mielihyvällä ottanut varteen heidän
+huomautuksensa.</p>
+
+<p>Helsingissä jouluk. 3 p:nä 1923.</p>
+
+<p><i>Aarni Kouta</i>.</p>
+
+
+</main>
+<div style='text-align:center'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78933 ***</div>
+</body>
+</html>
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..98a664d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1 @@
+[Project Gutenberg](https://www.gutenberg.org) public repository for eBook [#78933](https://www.gutenberg.org/ebooks/78933)