diff options
Diffstat (limited to '78649-h')
| -rw-r--r-- | 78649-h/78649-h.htm | 3402 |
1 files changed, 3402 insertions, 0 deletions
diff --git a/78649-h/78649-h.htm b/78649-h/78649-h.htm new file mode 100644 index 0000000..7c7ba12 --- /dev/null +++ b/78649-h/78649-h.htm @@ -0,0 +1,3402 @@ +<!DOCTYPE html> +<html lang="fi"> +<head> + <meta charset="UTF-8"> + <meta name="viewport" content="width=device-width, initial-scale=1"> + <title> + Valkea maa | Project Gutenberg + </title> + <style> + +body { + margin-left: 10%; + margin-right: 10%; +} + +h1,h2,h3,h4,h5,h6 { + text-align: center; /* all headings centered */ + clear: both; +} + +p { + margin-top: .5em; + text-align: justify; + margin-bottom: .5em; +} + +.p2 {margin-top: 2em;} +.p4 {margin-top: 4em;} +.p6 {margin-top: 6em;} + +hr { + width: 33%; + margin-top: 2em; + margin-bottom: 2em; + margin-left: 33.5%; + margin-right: 33.5%; + clear: both; +} + +.center {text-align: center; text-indent: 0;} + +/* Poetry */ +/* uncomment the next line for centered poetry */ +/* .poetry-container {display: flex; justify-content: center;} */ +.poetry-container {text-align: center;} +.poetry {text-align: left; margin-left: 5%; margin-right: 5%;} +.poetry .stanza {margin: 1em auto;} +.poetry .verse {text-indent: -3em; padding-left: 3em;} + + </style> +</head> + +<body> +<div style='text-align:center'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78649 ***</div> + + + +<h1> +VALKEA MAA +</h1> + + +<p class="center">Uusia runoja<br> +<br> +<br> +<p class="center">Kirj.<br> +<br> +<b>NIILO MANTERE</b></p> + +<p class="p6"> + +<p class="center">Hämeenlinnassa,<br> +Arvi A. Karisto Oy,<br> +1918.</p> + +<p class="p6"> + +<p> +SISÄLLYS:<br> + <br> +I. Valkea maa.<br> + <br> + Valkea maa<br> + Vapaan Suomen laulu<br> + Suomen laulajien laulu<br> + Punaisen kapinan puhjetessa<br> + Maalleni<br> + Valkokaartin marssi<br> + Ruusut hangella<br> + Isät uljahat, rauhassa uinukaa vaan!<br> + Sotaan lähteville urhoillemme<br> + Karjalan sankari<br> + Terve, sankarit saksalaiset!<br> + Sankari nukkuvi<br> + Tervehdys jääkäreille<br> + Rai'u, riemu, välky, valo!<br> + Pro lege et patria!<br> + Tervehdys sanomalehdilleni<br> + Kas, puut ne leimuten palaa<br> + Muistojen laulu<br> + Ei saa antaa, ei saa antaa —<br> + Äidinkieleni kultainen<br> + Vapaussodasta palajaville pojilleni<br> + <br> +II. Valkeat viitat.<br> + <br> + Ma olen ihminen<br> + Illall' on itku<br> + Tähtien alla<br> + Sodan oikeutus<br> + Mit' on sota?<br> + Riemuitse, mammona!<br> + Köyhän laulu kukkarolleen<br> + <br> +III. Luonnon ja sydämen kannel.<br> + <br> + Oi, vaiti, oi, hiljaa!<br> + Kesyt hanhet<br> + Jänkälintu<br> + Ihmisen ääni<br> + Suvituulonen lempeä, leyhy!<br> + Tuli, tuli kevähän kultainen aika —<br> + Suvituulen suhistessa<br> + Yli kukkien polkuni kulkenut ei —<br> + Oi, saavu, sadepilvi!<br> + Oi, nähdä oisin tahtonut!<br> + Ja nähdä oisin tahtonut<br> + <br> +IV. Valkea lempi.<br> + <br> + Suvilinnut ne laulavat muille<br> + Oi, valkea lintuni, kyyhkysein<br> + Sano, ystäväin!<br> + Mua palelee, mua palelee<br> + Häälaulu<br> + <br> + V. Ikivaloa kohti.<br> + <br> + Rauhan puu<br> + Korvessa kuljen<br> + Tehkää portit avaroiksi!<br> + Oi, onnea!<br> + Laulavan leivosen lailla<br> + Sanoma, oi, suuri, lennä!<br> + Joululaulu<br> + Tyhjä kors' on pystöpäinen<br> + Ah, niinkuin raukee ruoho, kukka —<br> + Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen<br> + Rukous<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> +I. VALKEA MAA<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + VALKEA MAA.<br> + <br> + <br> + Olet valkea maa nyt sa, Suomenmaa,<br> + sinä taannoinen tappelotanner.<br> + Olet valkeiden valtojen vapaa maa,<br> + tuhatvetten ja virtojen manner.<br> + Ja sortohon enää et sortua saa,<br> + sinä valkeiden valtojen maa!<br> + <br> + Oi, vapaus kallis, oi, valkoisuus!<br> + Sitä Luoja ei lahjaksi suonut.<br> + Sukupolvipa Suomeni uljas, uus<br> + verell' ostanut sen on ja luonut.<br> + Veri vuotanut kallis maan eestä on tään<br> + yli hankien, lunten ja jään.<br> + <br> + Veriruusut on punaiset puhjenneet,<br> + monen urhon on riutunut rinta.<br> + Sadat sankarihaudat on auenneet, —<br> + oi, suuri on vapauden hinta!<br> + Yli urhojen hautain käy vapauden tie. —<br> + vie kukkia haudoille, vie!<br> + <br> + Oi, terve, te valkeat, vapahat<br> + sulorannat ja tienohot Suomen!<br> + Koin kirkkahan ootte te kultaamat:<br> + jalo valkeni vapauden huomen.<br> + Pyhät vapauden virret nyt Suomessa soi, —<br> + ole kiitetty, Luojani, oi!<br> + <br> + Ilokai’uin te, kantelot, helkkykää!<br> + Me nousimme sorron jo alta.<br> + Kuni ollut se unta ois ilkeää,<br> + niin vaipui jo pois väkivalta.<br> + Se sorti ja särki ja raastoi ja söi,<br> + vaan leijona Suomen sen löi.<br> + <br> + Ja se päivä se konsaan ei koittaa saa,<br> + jona Suomess' on sortoa moista;<br> + jona sortajat kansaani orjuuttaa,<br> + veli vainoopi veljeä toista.<br> + Ken tohtivi koskea Suomeeni, ken,<br> + kova kostopa lyövä on sen.<br> + <br> + Ole, maani, sa polvesta polveen vaan<br> + lumivalkoisien valtojen Suomi!<br> + Kuki kauniisti kuin suviloistossaan<br> + pihan pihlaja, tuoksuva tuomi!<br> + Ole vapaa ja vahva ja horjumaton,<br> + kuni uljahat kallios on! 7.V.1918.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + VAPAAN SUOMEN LAULU.<br> + <br> + <br> + Helky, laulu, soios, soitto!<br> + Kai’u riemuin, kantelo!<br> + Vapauden päivän koitto<br> + Suomellemme loisti jo.<br> + Vuosisatain pyhä haave<br> + totta on nyt ihanaa.<br> + Väistyi sorron synkkä aave:<br> + vapaa on nyt Suomenmaa.<br> + Helky, laulu, soios, soitto:<br> + vapaa on nyt Suomenmaa!<br> + <br> + Yli Suomen saloin lennä<br> + viesti suuri, verraton!<br> + Kautta kansain sana ennä:<br> + vapaa, vapaa Suomi on!<br> + Kuni riemuviesti taivaan<br> + rintaamme tää riemastaa,<br> + että vapaa olet aivan<br> + kaunis, kallis kotimaa.<br> + Lennä, riemuviesti, lennä:<br> + vapaa olet, Suomenmaa!<br> + <br> + Kuule! Vapaa on nyt aina<br> + sorrettu tää synnyinmaa.<br> + Sorto meit' ei enää paina,<br> + eikä konsaan painaa saa.<br> + Terve, vapauden voitto!<br> + Terve, vapaa Suomenmaa!<br> + Uuden päivän kirkas koitto<br> + kumpus, laaksos kultoaa.<br> + Lapses laulaa riemukkaina:<br> + terve, vapaa synnyinmaa!<br> + <br> + Nosta pääsi, suomalainen!<br> + Itsenäinen on sun maas.<br> + Kaunist' unta ei se vainen,<br> + eikä utuist' unelmaas.<br> + Idän äärilt' ääni kaikui:<br> + vapaa ollos, Suomenmaa!<br> + Lännen rannat vastaan raikui:<br> + vapaa ollos, Suomenmaa!<br> + Nosta pääsi, suomalainen!<br> + Vapaa on sun isänmaas.<br> + <br> + Koitti käänne kohtaloomme,<br> + hetki suuri lyönyt on!<br> + Jäsenet me vapaat oomme<br> + vapaan Suomen valtion<br> + Kiitos Luojani, päivä hohti,<br> + päivä nousi siunatuin.<br> + Aikaa uutta käymme kohti<br> + uusin innoin, riemusuin.<br> + Jäsenet, oi, vapaat oomme<br> + vapaan Suomen valtion.<br> + <br> + Vapaus, oi, kallis sana,<br> + kautta maailman sa soi!<br> + Vaiheens' itse vapahana<br> + Suomi suunnittaa nyt voi.<br> + Paistaa salli päiväs, Luoja,<br> + vapaan Suomen poluillen!<br> + Isäimme sa ikisuoja,<br> + ollos suoja vapauden!<br> + Suo, ett' aina vapahana<br> + kukkia tää Suomi voi!<br> + <br> + <span style="margin-left: 5.0em;">10.I.1915.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SUOMEN LAULAJIEN LAULU.<br> + <br> + <br> + Tää maa se on soittelon sorjan maa,<br> + iki-ihanain laulujen kehto.<br> + Tääll’ ammoin jo Väinämön kannel soi.<br> + Tääll' es’isät laulunsa suuret loi.<br> + Ja me laulamme, laulamme, soitamme myös, —<br> + sehän meillen on elinehto.<br> + <br> + Me tahdomme kannelta kai’uttaa.<br> + Sulosoinnuin, oi, pitää sen soiman.<br> + Me tahdomme sävelin raiuttaa<br> + sun salojas, rantojas, Suomenmaa,<br> + ja laulumme taigalla tainnuttaa<br> + vihamiestesi vimman ja voiman.<br> + <br> + Surus laulaa tahdomme, synnyinmaa,<br> + ilos ihanat ilmi sun tuoda.<br> + Me tahdomme rintoihin laulaa sen<br> + pyhän, puhtahan innon ja rakkauden,<br> + joka uhrata tahtoo ja uskaltaa,<br> + jolla voima on suuria luoda.<br> + <br> + Oman sielumme sointuja tahdomme<br> + me kantelon kaikua antaa.<br> + Me tahdomme laulua Suomenmaan<br> + yhä soinnuttaa sorjemmin soinnuin vaan<br> + ja kansojen laulujen kalleuksiin<br> + oman henkemme helmiä kantaa.<br> + <br> + Tää maa se on laulajakansan maa,<br> + sävelsointuja luomahan luotu.<br> + Siis tahdomme laulaa ja laulaa vaan,<br> + kuni leivonen laulavi lennossaan,<br> + kun syntymälahjana meillen jo<br> + jalo laulajan lahja on suotu. 1917.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + PUNAISEN KAPINAN PUHJETESSA.(Tammikuun lopulla 1918.)<br> + <br> + <br> + Ensin kirkasta säätä,<br> + sitten jo sakea sumu,<br> + sitten jo tuulispäätä,<br> + myrsky ja myrskyn humu.<br> + Näin, näin tämä päivä tammikuun<br> + suli, haipui ja vaipui vaihteluun.<br> + <br> + Noinko kohtalo Suomen<br> + yhä vaihtuu myös vainen?<br> + Sumuun hukkuuko huomen,<br> + jalo vapauden huomen,<br> + suurta onnea lupaavainen?<br> + Joko joutuvi myrsky?<br> + Joko taas ajan tyrsky<br> + minun maatani, kansaani kohtaa,<br> + veljessotaan sen veriseen johtaa?<br> + <br> + Eikö, eikö, oi, ymmärrä kansa<br> + tämä vaalia vapauttansa?<br> + Senkö keskellä kukkivi kurja<br> + petos, ryövärimieli nurja,<br> + joka heimoaan heleää vastaan<br> + käy, tarttuvi tapparaan, miekkaan<br> + kera sortajan vanhan, viekkaan?<br> + Sekö sokkona vain yhä kulkee,<br> + omaan säiläänsä sortuu ja lankee,<br> + oven onneensa, onneton, sulkee, —<br> + voi, aika tää raskas ja ankee!<br> + <br> + Voi, villitty kansa, voi, murheiden manner,<br> + joka syytöntä verta joi!<br> + Voi, veljien verellä tahrittu tanner!<br> + Voi, häpeää ikuista, voi!<br> + <br> + Laki, niinkuni kuollut, nukkuu,<br> + väkivalta vain valvoo ja riehuu,<br> + sen liput niin ylpeinä liehuu, —<br> + senkö kourihin kaikki jo hukkuu?<br> + <br> + Ei, ei! Viel' elävi Luoja,<br> + isäin mahtava turva ja suoja,<br> + joka vuossadat kansaani johti<br> + yhä rikkaampaa onnea kohti!<br> + Hän elää, hän valtikkaa kantaa,<br> + hän apunsa meille viel' antaa!<br> + <br> + Hän antaa, — oi, viesti jo helää:<br> + »Viel' isien urhous elää,<br> + yhä Suomess' on sankarimieltä,<br> + on uljuutta, urhoollisuutta. —<br> + ja se syttävi toivoa uutta!»<br> + <br> + »Väkivallan raa'an ei tieltä<br> + enää askelt' ees astuta pakoon,<br> + ja vapauden laihoa lakoon<br> + ei sallita polkea jaloin, —<br> + niin vannottu on pyhin valoin!»<br> + <br> + »Ja sankarien nuorten jo sankka,<br> + jalo parvi se taistohon entää,<br> + ja myrskynä sinne se lentää,<br> + miss' sortajan käsi on vankka.<br> + Ja se iskuja uljaita antaa<br> + ja kilpensä kirkkaana kantaa.»<br> + <br> + »Ja eessä sen sankarijoukon<br> + väkivalta ja sorto se vaipuu.<br> + Ilo täyttävä on joka loukon,<br> + yö sorron kun haihtuu ja haipuu.»<br> + <br> + Näin viesti se valkea soipi,<br> + sitä tuhannet kuiskinoipi.<br> + Se Vaasan urhoista puhuu,<br> + se Karjalan karhuista huhuu:<br> + se Savonkin saloilta liitää<br> + ja Hämehen kunnailta kiitää.<br> + Se kaikuvi kaikkialta:<br> + »Nyt noustahan sorron alta,<br> + ja vuosien häpeä, saasta<br> + pois pestähän Suomenmaasta.»<br> + <br> + Näin valkea viesti se soipi,<br> + ja se lohtua tuoda voipi.<br> + Iloviesti! Sua tervehdin, sentään<br> + surun kyynelet silmiini entää.<br> + Syvä murhe mun mieleni täyttää,<br> + ja niin synkältä, synkältä näyttää<br> + mun Suomeni vastaisuus.<br> + <br> + Ylös taivahan puolehen vain<br> + voin huo’ata huolissain:<br> + »Oi, taivahan, taivahan Herra,<br> + sa suojele Suomeain!<br> + Sa salli, ett' eheäks kerran<br> + näkis kansani aika uus!»<br> + <br> + <span style="margin-left: 8.0em;">31.I.1918.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MAALLENI.<br> + <br> + <br> + Oi, Suomi, sulo-onnelain!<br> + Sult' äidinlemmen suuren sain.<br> + Ma muistan lempes sen.<br> + Sun onnesi mun onnen' on.<br> + Sun eestäs työhön, taistohon<br> + ma valmis oon ja kuolohon,<br> + oi, maani kultainen!<br> + <br> + Ain' ollos, maani, vapaa maa!<br> + Ei polkea, ei orjuuttaa<br> + sua väkivalta saa.<br> + Vapautes vahdit oomme me,<br> + sua vereen asti puollamme.<br> + Tään valan sulle teemme me,<br> + oi, kallis synnyinmaa!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + VALKOKAARTIN MARSSI.<br> + <br> + <br> + Me riennämme uljaina taistelemaan<br> + eest' armahan syntymämaamme.<br> + Sinis lippumme voitokas liehuvi vaan,<br> + kunis sortajat lyödyiksi saamme.<br> + Sinis luotimme lentävät, kalpamme lyö,<br> + sodan liekkien liikumme teillä,<br> + kunis suojattu Suomen on vapautustyö,<br> + kunis voiton on seppele meillä.<br> + <br> + Jalo kulkumme kunnian kentille vie,<br> + pyhä kutsu se kuuluvi sieltä.<br> + Tuhat vaaraa ja vastusta eessämme lie,<br> + ne ei säikytä sankarimieltä.<br> + Sotajoukkojen Herra se kanssamme on:<br> + toden, oikean seisoo hän puolla.<br> + Veren, hengenkin taistelu vaatikohon,<br> + eest' isänmaan kaunist' on kuolla.<br> + <br> + Pyhä kutsu se rinnoiss' on soinut ja soi.<br> + ja sen velvoitus suur' on ja pyhä.<br> + Hyväst' armahat! Teit' emme unohtaa voi,<br> + toki vapaus kalliimp' on yhä.<br> + Ken se raukkana syrjähän jäisi nyt, ken,<br> + kun sortajat Suomea raastaa?<br> + Kuka kuulisi ei, mitä sankarien<br> + veri taistelokentiltä haastaa?<br> + <br> + Kuka kuulisi ei, mitä kertovi nuo<br> + kodit raastetut, rauniot, tuhka?<br> + Kuka näkisi ei, mitä tietävi tuo<br> + punahurttien hurjuus ja uhka?<br> + Veri syytön jo liiaksi vuotanut on.<br> + esivalta kun maass' oli heikko.<br> + Ylös, urhot, nyt vapauden taistelohon!<br> + Aseveljeyden solmimme, veikko.<br> + <br> + Kuka, kurja, kun vaarass' on vapaus maan<br> + sekä isien perintö kallis,<br> + omaa itseään arkana aattelis vaan?<br> + Kuka sortua Suomemme sallis?<br> + Tuhat kertaa: ei! Valan vannomme sen:<br> + Sinis soiva on säiläimme soitto,<br> + kunis murrettu mahti on sortajien,<br> + verihurtista saatu on voitto.<br> + <br> + Kuni sankarit muinoiset isäimme maan,<br> + kuni Pohjolan leijona ennen,<br> + yhä varjella vapautta viel’ osataan,<br> + verileikkikin urhoina mennen.<br> + Edest' uskon ja lain, edest' ylevimpäin<br> + elon arvojen iskumme lyömme.<br> + Ja huutomme soi: pojat, hei, eespäin!<br> + Satavuosia varten on työmme.<br> + <br> + Isäin verta jos pisara suoniss' on sun,<br> + tule, vapauden kaartihin yhdy!<br> + Pyhän, oikean puolesta taisteluhun<br> + sinä urhona uljaana ryhdy!<br> + Petos, vääryys ei Suomessa vallita saa,<br> + ei raakuus, ei väkivalta!<br> + Sinut nostamme, kallehin syntymämaa,<br> + vapaaks sortajan ansojen alta.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + RUUSUT HANGELLA.<br> + <br> + <br> + Oi, mitkä on ruususet punaset nuo,<br> + joit' eessäni hangella nään mä?<br> + Miten talvinen tanner noin kukkia luo?<br> + Sitä mielessäin miettimään jään mä.<br> + <br> + Miten hangella kylmällä nähdä mä voin<br> + suven kauneutta kuihtumatonta?<br> + Äh, taivasko talveen on kylvänyt noin<br> + punaruusuja monta, niin monta?<br> + <br> + Ei, rakkaus suuri ne kukkaset tais<br> + lumen, hankien keskehen luoda.<br> + Sadun kaunihin ruusuista niistä, oi, sais,<br> + mikä kyynelet silmiin vois tuoda.<br> + <br> + Pyhät ruusut ne Suomeni hangilla, oi, —<br> + ne on urhojen sankariverta!<br> + Ja ne lemmestä kertoo, mi kaikkensa toi<br> + maan vapauden lunnaiksi kerta.<br> + <br> + Oi, hankien hehkuvat ruususet, te!<br> + Satu suuri on kertoa teillä.<br> + Satu kaunis ja kallis on säilyvä se,<br> + se on säilyvä mielessä meillä!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ISÄT ULJAHAT, RAUHASSA UINUKAA VAAN!<br> + <br> + <br> + Isät uljahat, rauhassa uinukaa vaan,<br> + sulountanne Suomesta nähden!<br> + Sydän teillä on sykkinyt aikoinaan<br> + pyhän, oikean, korkean tähden.<br> + Jalon kilpenne kiiltoa konnantöin<br> + te tahrinehet ette halvoin.<br> + Oli kupeenne vyötetty kunnian vöin,<br> + te soditte kaunehin kalvoin.<br> + Jalo, siunattu, puhdas ja tahraamaton.<br> + isät ylvähät, muistonne on.<br> + <br> + Mitä kuulivat hautainne kummuilla puut,<br> + mitä näkivät tähtöset taivaan,<br> + mitä kuiskivat inholla tuhanten suut,<br> + mikä löi maan murheella aivan,<br> + se untenne ei, isät, häiritä saa,<br> + sitä ei saa kertoa teille:<br> + On lapsia kasvattanut tämä maa,<br> + ja se halpa on, arvoton heille.<br> + Käden äitiään vastaan nostaa he voi, —<br> + vihan lemmestä sille he soi.<br> + <br> + Sotatorvet ne soi, maa verta jo joi<br> + veri veljien huutavi taivoon.<br> + Mikä kalleinta on, sitä sortaa he, oi,<br> + sitä vastahan ratkes he raivoon.<br> + Väkivalta suur' on, laki mykkänä on,<br> + väkivallan on uhreja monta.<br> + Vihan, valheen valta on uskomaton, —<br> + voi, maatani onnetonta!<br> + Vaan pettää ei sentään toivomme saa:<br> + ei sortua voi tämä maa!<br> + <br> + Isäin haamut ne huutavi haudoistaan,<br> + minä kuulen sen kumpujen yöstä —<br> + ne taisivat sittenkin alle maan<br> + huhun kuulla kurjien työstä —:<br> + »Ylös eestä maan onnen ja uskon ja lain.<br> + Savonmaa, Häme, Karjala, Kainuu!<br> + Ylös Pohjanmaa! Ylös kaikki jo vain! —<br> + yö yllenne muutoin painuu.<br> + Väkivallan ja raa’an sorron ies<br> + luo yltäsi, Suomeni mies!»<br> + <br> + »Ja kutsu se kulkekoon ympäri maan,<br> + se soikohon salosta saloon,<br> + se kaikukoon, raikukoon, lentäköön vaan<br> + tupa tuvalta, talosta taloon:<br> + Isänmaa ja sen vapaus on vaarassa taas,<br> + sen lait ja sen laitokset hukkuu,<br> + jos nouse et, kansa, nyt puolesta maas,<br> + jos vartijat Suomen nukkuu.»<br> + Isäin huuto — oi, kuulkaa! — näin haudoista soi.<br> + Kuka kylmänä kuulla sen voi? 31.I.1918.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SOTAAN LÄHTEVILLE URHOILLEMME.<br> + <br> + <br> + Te soturit uljahat Suomenmaan,<br> + jotk astuitte lippujen alle,<br> + maan onnea, vapautta puoltamaan,<br> + tueks Suomelle turvattomalle,<br> + maa teihin ja sankaritöihinne<br> + nyt luottaen katseensa luopi,<br> + ja teille, oi, sankarit, teille se<br> + pyhän siunauksensa suopi.<br> + <br> + Kodit tuhannet kourissa sortajaan<br> + ne vartovi vapautustaan.<br> + Jos leijona Suomen nyt uinuis vain,<br> + maa vaipuisi yöhön mustaan.<br> + Vaan ei! Jalopeura jo noussut on,<br> + sen kulusta maa kumajaapi.<br> + Sen voima on mahtava, voittamaton,<br> + ja se lyö, ja se voittoja saapi.<br> + <br> + Oi, sankarit, teihin nyt katsoo maa»<br> + isänmaan jalo, vakava kansa:<br> + ja teille se voittoa toivottaa<br> + ja anovi Luojaltansa.<br> + Oi, kuulkaatte, kuinka se taivohon<br> + yhä huutavi: saattaos, Luoja,<br> + pyhä vapaudentaistomme voittohon!<br> + Ole urhoimme turva ja suoja?<br> + <br> + Ma myös teitä, sankarit, siunaten<br> + ain' aattelen lämpimin mietin,<br> + ja eestänne taivasta rukoilen<br> + ja kiittelen raikkahin kielin.<br> + Ma huutelen laivahan puoleen ain:<br> + Oi, siunaa sa, Herrani, heitä,<br> + jotk' eestämme, itsensä unhottain,<br> + nyt kulkevat taistojen teitä!<br> + <br> + <span style="margin-left: 10.5em;">16.II.1918.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KARJALAN SANKARI.<br> + <br> + (Eversti Aarne Sihvo.)<br> + <br> + <br> + Nimi yksi nyt Karjalassa<br> + yli muiden on soinut ja soi.<br> + Se sankarimainetta maalleen<br> + ja Karjalan kansalle toi.<br> + Se huulill' on nuorten ja vanhain,<br> + sitä lausuvi lastenkin suu.<br> + Sitä kuiskivi Karjala kauan,<br> + ja sen muistavi Suomi muu.<br> + <br> + Ylivoimaa valtavaa vastaan<br> + hän taisteli viikot ja kuut.<br> + Hän seisoi, hän kesti, hän voitti,<br> + miss' oisi jo väistyneet muut.<br> + Hän Karjalan uljahat urhot<br> + vei voitosta voittohon.<br> + Ja Karjalan vapauttajan<br> + nimen ylvään hän saanut on.<br> + <br> + Hän Karjalan kunnailla kasvoi,<br> + kuni solakka, sorja puu,<br> + ja Karjalahan yli kaiken<br> + hänen lempensä kohdistuu.<br> + Hänet tuntevi Karjala kaunis,<br> + hän Karjalan kaunoisen;<br> + ja rehtinä suomalaisna<br> + hän meillen on kallis, jos ken.<br> + <br> + Sadat vastukset, vaarat ja vaivat,<br> + ilot, riemut ja huolien yöt,<br> + satumaiset seikkailuretket<br> + ja mainiot mainetyöt, —<br> + ne Karjalan kuulun karhun<br> + elon nuoren sisällön loi.<br> + Siis heijasti, lauluni, hälle<br> + nyt kiitosta kai’u ja soi!<br> + <br> + <span style="margin-left: 8.5em;">21.V.1918</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TERVE, SANKARIT SAKSALAISET<br> + <br> + (Saksalaisten saapumisen johdosta Hankoon 3 p. huhtik. 1918.)<br> + <br> + <br> + Terve, sankarit saksalaiset,<br> + avuks' armahan Suomenmaan<br> + kera kansani sankareiden<br> + Suomen sortajat suistamaan!<br> + <br> + Hengen aarteita, helmilöitä<br> + Saksast' ennemmin saatu on.<br> + Hengen kullan se kultavuori<br> + ollut meille on verraton.<br> + <br> + Sieltä juuret on puhtaan uskon,<br> + tieteen, taiteen ja taidon muun.<br> + Sinne katsoimme, kuni katsoo<br> + tytär äitiinsä ihailtuun.<br> + <br> + Sinne katsoimme, sinne katsoi<br> + silmät Suomeni nuorison<br> + äsken, aamua toivoin maalleen,<br> + yössä sorron mi ollut on.<br> + <br> + Sinne riensi he sotaan, taistoon<br> + eestä Saksan ja Suomenmaan.<br> + Sieltä siirtyi he synnyinmaahan<br> + vasten sortoa sotimaan.<br> + <br> + Sielt', oi, riensitte riemuksemme<br> + tekin Suomea suojaamaan.<br> + Terve, sankarit uljaan Saksan,<br> + avuks' uhatun, pienen maan!<br> + <br> + Eestä korkean ihmisyyden,<br> + eestä valkean vapauden,<br> + eestä kaikenkin pyhän, kauniin,<br> + mik' on kalleinta kansallen. —<br> + <br> + tääll', oi, kuolosta, elämästä<br> + arpaa lyödähän, lyöty on,<br> + sota suuri on käynti soipi,<br> + kumu kuuluvi taistelon.<br> + <br> + Tääll' on näyttämö nähdä teidän,<br> + mit' on sorto ja sorron ies,<br> + mit' on valtius vainolaisten,<br> + mit' on miehiä idän mies.<br> + <br> + Tääll' on näyttämö nähdä teidän,<br> + mihin vie punavilleys maan:<br> + viekö ihanneyhteiskuntaan<br> + vaiko kurjuuden kukkuraan?<br> + <br> + Vainonvalkeat leiskuu, lentää,<br> + loitos loimuna kuumottaa.<br> + Voimat raa’at ne raivoo, raastaa,<br> + veljesverta on täynnä maa.<br> + <br> + Töitä kauhun on tehty, joita<br> + kieli kertoa kauhistuu,<br> + joita jälkehen vuosisatain<br> + vielä maailma kammoksuu.<br> + <br> + Tehty on, vaan ei kauan tehdä:<br> + koston hetki jo suuri lyö!<br> + Vallat valkeat taistoon nousi.<br> + Moni tehtiin jo sankartyö.<br> + <br> + Kylki kyljessä teidän kanssa,<br> + jalot sankarit Saksanmaan,<br> + pian murramme muurit sorron,<br> + verikoirille kostetaan.<br> + <br> + Kylki kyljessä, kuni muinen,<br> + taasen yhdessä taistellaan.<br> + Maineen, kunnian tanterilla<br> + veljeys verellä solmitaan;<br> + <br> + veljeys vilpitön, vuorenvahva,<br> + jot' ei särkene ajan säät:<br> + liitto lämmin, mi kestää voipi<br> + myrskyt, tuiskut ja tuulispäät<br> + <br> + Terve, sankarit saksalaiset<br> + avuks’ armahan Suomenmaan<br> + kera kansani sankareiden<br> + Suomen vapautta suojaamaan!<br> + <br> + Terve! — Siunaten, kiitollisna<br> + ain' on muistava maani sen,<br> + kuinka suojaksi suuri Saksa<br> + riensi orvolle Suomellen.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SANKARI NUKKUVI —.<br> + <br> + (Omistettu Vöyrin kaartilaisen Uuno Samuli Qvistin<br> + muistolle; kaatui Tampereen taistelussa 29.III,<br> + haudattu Kempeleeseen 14.IV.1918.)<br> + <br> + <br> + Sankari nukkuvi, rauhan on saanut.<br> + Taistelo hältä on viihtynyt, laannut.<br> + Maallehen kaiken hän uhriksi kantoi:<br> + lempensä, verensä, henkensä antoi.<br> + <br> + Sankari nukkuvi; totuuden puolla<br> + uljaana elää hän tahtoi ja kuolla.<br> + Vapauden eestä hän taistohon kulki,<br> + Luojahan luottain hän silmänsä sulki.<br> + <br> + Sankari nukkuvi; työnsä hän täytti,<br> + kunnian kentillä kuntonsa näytti.<br> + Mut jalon polkunsa päähän jo ehti<br> + urho tää uljas ja reipas ja rehti.<br> + <br> + Sankari nukkuvi tyynenä aivan:<br> + ohi on hetket jo tuskan ja vaivan.<br> + Ei sota, taistelo mainen, mi pauhaa,<br> + häiritse nyt tämän sankarin rauhaa.<br> + <br> + Hiljaa hän nukkuvi, valkea vainaa.<br> + Kaiho ja murhe nyt mieltämme painaa.<br> + Vaan surun keskellä suuren ja syvän<br> + on, kuni ääni sois enkelin hyvän:<br> + <br> + »Älkää, oi, itkekö, ystävä-kullat!<br> + Kepeät urhon tän haudall' on mullat.<br> + Ei ole elänyt, kuollut hän hukkaan,<br> + vaikk' elons' vast' oli puhjennut kukkaan.»<br> + <br> + »Kaunis on kuolema sankarin moisen!<br> + Kuollessaan alkaa hän sai elon toisen.<br> + Maans' eestä urhona kuolla hän tohti:<br> + katseensa tähtäs hän korkeutta kohti.»<br> + <br> + »Kaunis on kaatua turvissa Luojan,<br> + turvissa Kristuksen, autuuden tuojan.<br> + Kuolopa silloin on voitoista parhain,<br> + on ovi riemuihin taivahan tarhain.»<br> + <br> + »Siellä on riemuja ääretön luku.<br> + Siellä on kaikilla valkea puku.<br> + Siellä ei lentele taistojen nuolet.<br> + Siellä on rauha, ja poissa on huolet.»<br> + <br> + »Siellä ei murehet mielt' enää paina.<br> + Siell' ikijuhla on voittajill' aina.<br> + Vaivoja maan siell' ei vainajat muista:<br> + autuas riemu soi kaikkien suista.»<br> + <br> + »Siellä ei konsana lyö eron hetki,<br> + sinne jos suunnattu on elon retki.<br> + Siellä, niin toivokaa, urhon tän näätte.<br> + hetkeksi itse vain jälkehen jäätte.»<br> + <br> + »Taistelkaa, kristityt, sankarin lailla,<br> + ettette kerran ois kruunua vailla!<br> + Leijonaan Juudan te kiintäkää usko! —<br> + Koht' ikiaamun jo koittavi rusko.»<br> + <br> + On, kuni enkelin ääni näin soisi,<br> + siivin se valkoisin läsnä tuoss' oisi.<br> + On, kuni valkean vainaan tän tähden<br> + lohtua toisi se, surunne nähden. —<br> + <br> + Niin, nuku, sankari, huomassa Herran!<br> + Ijäisess' isänmaass' yhtyä kerran<br> + saanemme juhlassa ikuisen voiton,<br> + kaikuissa taivahan kannelten soiton.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TERVEHDYS JÄÄKÄREILLE.<br> + <br> + (Heidän saapuessaan Saksasta kotimaahan helmikuun lopulla 1918.)<br> + <br> + <br> + Tuhat kertaa terve teille,<br> + jääkäreille, sankareille,<br> + Suomen parhaille pojille!<br> + Terve, Suomen mantereelle,<br> + kotoiselle tantereelle!<br> + Terve, syntymämaahanne!<br> + <br> + Mainehikkaan Saksan mailla<br> + kotimaata olla vailla<br> + saitte, sankarit, kauan niin.<br> + Mutta lempi Suomeen pyhä<br> + povissanne paloi yhä,<br> + voimaa valoi se toiveisiin.<br> + <br> + Sotakoulu kova teillä,<br> + vierahissa viipyneillä,<br> + kautta vuosien raskasten.<br> + Joskus viesti teistä kuultiin,<br> + ikimenneiks' ehkä luultiin<br> + teitä, sankarit, Suomellen.<br> + <br> + Ihailumme ottakaatte?<br> + Sankaruudesta sen saatte:<br> + kaiken alttihiks' annoitte.<br> + Kansallemme kallihille,<br> + isänmaamme alttarille<br> + kaiken uhriksi kannoitte.<br> + <br> + Saksan rantoja kun kohti<br> + mieli uljas teitä johti, —<br> + vaalin teitte te vaikean:<br> + isänmaa ja rakkaat jäivät,<br> + jäivät levon, lemmen päivät,<br> + eron koitte te haikean.<br> + <br> + Kaukanapa sitten siellä<br> + kautta vuotten kaihomiellä<br> + Suomeanne te muistitte.<br> + Tänne aatos usein enti,<br> + luokse rakkahitten lenti<br> + rakkaan Suomenne rannoille.<br> + <br> + Kaiken, kaiken alttiiks pannen,<br> + mik' on alla ilmankannen<br> + kallist', armasta, ihanaa;<br> + kaiken maanne kalliin tähden,<br> + sorron suuren täällä nähden,<br> + urhot, tahdoitte uskaltaa.<br> + <br> + Viisaat kyllä virkahteli:<br> + »Suur' oi, suur' on uhkapeli,<br> + mihin ryhtyvi nuoret nuo.<br> + Taivas, auta, ett ei heille,<br> + kotikullan jättäneille,<br> + onnettuutta se retki tuo.»<br> + <br> + Vaan, kas, Luoja suuri tuolla<br> + tähtitarhain yläpuolia<br> + taiten ohjata tienne ties;<br> + tiesi: vapaustaiston tiellä<br> + kautta teidän täältä vielä<br> + suistetahan pois sorron ies.<br> + <br> + Pohjalla nyt kotimaamme<br> + teidät, urhot, nähdä saamme, —<br> + terve, terve, te Suomehen!<br> + Iloll' isänmaa, sen kansa<br> + huutaa teille innoissansa:<br> + terve, jääkärit, Suomehen!<br> + <br> + Tuhat kertaa terve teille,<br> + sankareille saapuneille<br> + suojaks' armahan Suomenmaani<br> + Sota soi, ja liput liehuu,<br> + voimat villit maassa riehuu:<br> + sankareita nyt tarvitaan.<br> + <br> + Vainolaiset vanhat, kurjat,<br> + punahurtat hullut, hurjat<br> + löivät kauhulla kansan, maan.<br> + Terve, urhot, lippuin juureen,<br> + vapaustaistoon pyhään, suureen,<br> + Suomen joukkoja johtamaan!<br> + <br> + Terve! Voittoon tiemme johtaa.<br> + Taistoin takaa meille hohtaa<br> + suuri, onnekas Suomenmaa.<br> + Eikä konsaan jääkäreitään,<br> + heidän sankartöitään, -teitään<br> + uusi Suomi voi unhoittaa!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + RAI’U, RIEMU, VÄLKY, VALO!<br> + <br> + (Suomen leijonalipun nostamisen johdosta 12.V.1918<br> + Suomenlinnan lipputankoon.)<br> + <br> + <br> + Raiu, riemu» välky, valo,<br> + suomalaisien rinnassa!<br> + Katso, Suomen lippu jalo<br> + liehuu Suomenlinnassa!<br> + Ehrensvärdin linna ylväs,<br> + Suomen vanha suojapylväs<br> + on nyt meidän omana.<br> + Ra’iu, riemu, välky, valo,<br> + suomalaisten rinnassa!<br> + <br> + Raiu, riemu, raikkahinna!<br> + Päivä suur' on ehtinyt.<br> + Suomen lukko — Suomenlinna<br> + meidän on se, meidän nyt.<br> + Suomen lippu — Suomen valta!<br> + Vieras lippu korkealta<br> + sijaltaan on siirtynyt.<br> + Rai’u, riemu, raikkahinna!<br> + Päivä suur' on ehtinyt.<br> + <br> + Rai’u, riemu raikas, suuri,<br> + ilo sorja, soinnahda!<br> + Meill' on yksin, meillä juuri<br> + valta, suuruus Suomessa.<br> + Suomenlinna — Suomen vahti,<br> + vapaan Suomen voima, mahti<br> + seisoo Suomen suojana.<br> + Rai’u, riemu raikas, suuri,<br> + ilo sorja, soinnahda!<br> + <br> + Rai’u, riemu, kaikkialta<br> + suista suomalaisien!<br> + Sortunut on sortovalta,<br> + mennyt on jo mahti sen.<br> + Murheen lippu muukalainen<br> + älköön täällä valtaa vainen<br> + konsaan saako jällehen!<br> + Liehu, lippu suomalainen,<br> + korkealla hulmuten!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + PRO LEGE ET PATRIA!<br> + <br> + <br> + Lain puolesta ja isänmaan<br> + on isät taistelleet,<br> + on käyneet sankar'kuolemaan,<br> + on kaikkeus' uhranneet.<br> + Niin tanterilla taistojen<br> + kuin töissä rauhan rientojen<br> + nää sanat loisti lipussaan:<br> + Lain puolesta ja maan!<br> + <br> + Lain puolesta ja isänmaan<br> + on tehty isäin työ,<br> + jos paistoi päivä kirkkainnaan<br> + tai saapui sorron yö.<br> + Tää maa, sen lait ja usko sen,<br> + ne kallehint' ol' isillen,<br> + kun löi he sankar’iskujaan<br> + lain puolesta ja maan.<br> + <br> + Ei olleet sankarisille<br> + ne tyhjä sana vain.<br> + Maans' eestä eli, kuoli he.<br> + pyhänä pitäin lain.<br> + Ja vapaus kun vaati sen,<br> + he lailla Spartan urhojen<br> + kaikk' oli valmiit kaatumaan<br> + lain puolesta ja maan.<br> + <br> + Ei nälissään, ei viluissaan<br> + he vilppiin viehtyneet,<br> + ei ilkipolkuin poljentaan<br> + lain pohjalt' eksyneet.<br> + Oi, urheus, oi, sankaruus,<br> + oi, armas sielun aateluus!<br> + Ah, löytäisinkö vertaistaan<br> + ma mistään päältä maan?<br> + <br> + Lain puolesta ja isänmaan<br> + myös ponnista, polv' uus!<br> + Henk' isäin sinuss' asukaan,<br> + sen kunto, sankaruus!<br> + Lain pohjall' uhraa maalles työs —<br> + ja jos se vaatii — veres myös!<br> + Näin eletään, näin taistellaan<br> + lain puolesta ja maan.<br> + <br> + Ja lakia jos polkee ken<br> + ja maata sortanee,<br> + hän nähdä saa, kuink' eellehen<br> + tääll' urhot taistelee,<br> + niin sotakalvoin kalskuvin,<br> + kuin hengen asein kirkkahin,<br> + ja seisoa kuink' osataan<br> + lain puolesta ja maan!<br> + <br> + <span style="margin-left: 7.5em;">27.IX.1917.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TERVEHDYS SANOMALEHDILLENI.<br> + <br> + (Kirjaltajain lakon jälkeen 11.VIII.1917.)<br> + <br> + <br> + No, terve, te lehteni vanhat, rakkaat,<br> + vuoskymmenin tunnetut, kunniakkaat,<br> + te kansallishenkemme tulkit ylväät,<br> + te pyrintöin pyhien vakaat pylväät!<br> + Ma teitä, oi; riemuiten tervehdin.<br> + <br> + Oi, Luojalle kiitos! Jo lakko laukes,<br> + ja akkunat suljetut jälleen aukes.<br> + Ja viestit taas vierii, ja tiedot lentää,<br> + ja sanomat oikeat saapuu ja entää.<br> + Ajan valtimon lyönnit ma tunnen taas.<br> + <br> + Taas katselen kauas, kuin kaukoputkin,<br> + ja maailman melskettä mietin ja tutkin.<br> + Taas seison, kuin huipulla vuoren jalon,<br> + mist' ylitse kyläin ja sinisen salon<br> + voin kauas ja vapaasti katsahtaa.<br> + <br> + Vaan äsken ma kuljin kuin sumussa suolla,<br> + miss' on epävarmuutta täällä, on tuolla.<br> + Ja povea painosti tukala tunne,<br> + kun tiennyt ei, kuss' on, ja tie vie kunne, —<br> + olo outo on sumuhun sortuneen.<br> + <br> + Mut, oi, sumu sankka jo vihdoin haihtui,<br> + ja oloni outo jo varmaksi vaihtui.<br> + Taas nään, miten elämä liikkuu, sykkii,<br> + ja kuink' ajan myrskyisen suoni tykkii, —<br> + oi, terve, te lehteni rakkahat!<br> + <br> + Oi, terve, te tuhanten viestien tuojat,<br> + te kansani valppauden vaalijat, luojat,<br> + te vartijat vapauden, totuuden, valon<br> + ja kaikenkin kauniin ja terveen ja jalon! —<br> + Ilomielin, oi, teitä ma tervehdin.<br> + <br> + Taas on, kuni omaiset yhdessä oisi,<br> + kotitakasta valkea loimua loisi,<br> + ja kodin taas tunnelmaa tuntea saisi,<br> + ja riemuni riemulle raikahtaisi,<br> + kun omaiset, ystävät yhtehen sai...<br> + <br> + Ja on, kuni haastelo rattoisasti<br> + takan lämmössä jatkuisi iltaan asti,<br> + ja evähät kotoiset esihin tuotais,<br> + ja kaunista, kotoista kaljaa taas juotais,<br> + ja kotoinen laulu ja soitto sois ...<br> + <br> + Siis terve, te lehteni vanhat, rakkaat,<br> + sanan julkisen sankarit kunniakkaat!<br> + Te kansallishenkemme tulkit ylväät,<br> + te viestien lippaat, te pyrintöin pylväät!<br> + Ma teitä, oi, riemuiten tervehdin.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KAS, PUUT NE LEIMUTEN PALAA —<br> + <br> + <br> + Kas, puut ne leimuten palaa,<br> + kun yhdessä niitä on monta.<br> + Ne toisiinsa hehkua valaa<br> + ja liekkiä sammumatonta,<br> + ne kunnes on hiiliksi hiipuneet<br> + ja hiilinä hiljaa on sammuneet.<br> + <br> + Noin innon liekkikin pyhä<br> + se kirkkaasti rinnoissa palaa,<br> + kun, liittyen yhtehen, yhä<br> + ne sytyttää toisiaan halaa.<br> + Näin lämpöä luoden ne lämpöä saa,<br> + ja liekki se leviää, leimuaa...<br> + <br> + Vaan pian sammuvi yksi puu,<br> + ja pian intokin laimentuu,<br> + jos yksin vain<br> + ain' ahertain<br> + saa sydän hehkua, huutaa suu,<br> + oi, pian sammuvi yksi puu...<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MUISTOJEN LAULU.<br> + <br> + (Oulun ent. Suomal. yksityislyseon<br> + 40-vuotisjuhlaan Oulussa 26.VI.1914.) I.<br> + <br> + <br> + <br> + I.<br> + <br> + NYT KAI’U, KANNEL MUISTOJEN!<br> + <br> + <br> + Nyt kai’u, kannel muistojen,<br> + ja siivillä vie sävelten<br> + sa meidät taapäin aikaan,<br> + mi kertovi, mit' innostus<br> + ja uhraavainen rakkaus<br> + suurt' ilmi täällä saikaan!<br> + <br> + Sa kai’u, kannel muistojen,<br> + ja takaa vuosikymmenten<br> + soi, kerro meille työstä,<br> + mi kautta taiston tarmokkaan<br> + pojille taivas Pohjanmaan<br> + tien valoon hengen yöstä!<br> + <br> + Soi pontevuutta polven sen,<br> + soi kunniaksi miehuuden,<br> + mi, seisten vuoren lailla,<br> + ei vastuksista vaipunut,<br> + vaan aatteen suuren taistellut<br> + on voittoon Pohjan mailla!<br> + <br> + Soi, kai’u, kannel muistojen,<br> + ajasta, jolloin voittaen<br> + pois noustiin sorron alta!<br> + Ja kerro, ett ei oikeaa<br> + voi sortaa ijäks' asiaa,<br> + ei mikään mahti, valta!<br> + <br> + <br> + <br> + II.<br> + <br> + AAMU KOITTI, VALO VOITTI.<br> + <br> + <br> + Hengen valon, opin teille<br> + kaihos pojat Pohjanmaan,<br> + mutta vastuksien vuori<br> + vahva seisoi vastassaan:<br> + kieli vieras kaikui tuolla,<br> + henki vieras valtikoi;<br> + sinne Suomen kielin sorjin<br> + kansan laps' ei päästä voi.<br> + <br> + Alla sorron, poljettuina<br> + viel’ on pojat Pohjolan.<br> + Yötä kestää, talviyötä,<br> + aikaa unen ankean.<br> + Kenpä nousee, kuss' on urho<br> + vuoren muurit murtamaan?<br> + Konsa koittaa kevät kallis,<br> + aamu armas Pohjolaan?<br> + <br> + Saapuu urho. Vuorta mittaa.<br> + Mittaa hetken voimiaan.<br> + Tuntee voimaa jäntereissään,<br> + tulta suihkaa suonissaan.<br> + Huutaa: »Vaikka pilviin asti<br> + yltäis hornan vuori tuo,<br> + uskon, rakkauden voima<br> + syrjähän sen tuosta luo.»<br> + <br> + »Uskon, lemmen tenhovoima<br> + jumalainen voipi sen.<br> + Usko, lempi vuoret siirtää<br> + kautta voiman taivaisen.<br> + Päivyttä et paistamasta<br> + estää, vuori, enää saa!<br> + Aika on jo aamun koittaa,<br> + kevään kauniin kajastaa.»<br> + <br> + Ryhtyy työhön, jaloon työhön<br> + valon vakaa urho tuo.<br> + Toiset valppaat valon urhot<br> + avuksensa rientää luo.<br> + Vallat öiset elämöivät,<br> + raatajill' on raskas työ.<br> + Mutta vuori murtuu, värjyy,<br> + kaatuu, — poistuu pitkä yö.<br> + <br> + Vastuksien vaskivuori<br> + tiet' ei enää suljekaan<br> + sätehiltä sivistyksen<br> + suomalaiseen Pohjolaan.<br> + Talvi taukos, yö jo haipui, —<br> + loisti aamun aurinko.<br> + Opin teille Pohjan poiat<br> + riemuin rientää voivat jo.<br> + <br> + Kevään kiuru, aamun airut,<br> + huomenkelloin soitanto<br> + tääll' ol’ Oulun Suomalainen<br> + Yksityinen Lyseo.<br> + Siitä ura uusi aukes,<br> + alkoi uusi tiedon tie,<br> + mikä opin kukkuloita<br> + kohden nuorisoa vie.<br> + <br> + Lehden kirkkaan Pohjolamme<br> + sivistyksen historiaan<br> + piirsi kerran koulu tuo, min<br> + muistoa nyt juhlitaan.<br> + Innostuksen, ihanteiden<br> + kehto kaunis oli se,<br> + uhrauksen hengen kukka,<br> + »Alma mater» sadoille.<br> + <br> + Kortta Suomen onnen kekoon,<br> + onnen kekoon Pohjanmaan<br> + kantanut se kaunist' ompi<br> + monta, monta aikanaan.<br> + Kylvöstänsä kaunihista<br> + yhä herää hedelmää,<br> + eikä muistons' eikä työnsä<br> + konsaan unhoon meiltä jää.<br> + <br> + Kiitosta ja kunniata<br> + kaikukoon siis kannel nyt<br> + heille, jotk' on päivän helteen<br> + paahtavaisen kestänyt!<br> + Käyneekö he elon teitä<br> + tai on nurmen alla jo,<br> + kiitostansa äänin kirkkain<br> + kaikukohon kantelo!<br> + <br> + Mutta kiitos korkein Hälle,<br> + maan ja taivaan Luojalle,<br> + kaiken hyvän antajalle,<br> + lahjain suurten suojalle!<br> + Hänpä eelleen siunatkohon<br> + Suomea ja Pohjolaa,<br> + niin ett' isänmaamme kerran<br> + ihanammin kukoistaa!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + EI SAA ANTAA, EI SAA ANTAA —.<br> + <br> + <br> + Ei saa antaa, ei saa antaa<br> + ajan mennä hukkaan.<br> + Ei se laiskalle laiho kasva,<br> + onni puhkee kukkaan.<br> + <br> + Ei saa keväällä uinaella,<br> + kuhnaella hiljaa,<br> + jos ken tahtovi syksyn tullen<br> + aittahansa viljaa.<br> + <br> + Eikä saa nukkua nuoruuttansa<br> + kylvötöitä vailla,<br> + jos ken mielivi lyhteitä nähdä<br> + syksy-illan mailla.<br> + <br> + Ei! Paras on kylvön kulta-aika<br> + kaunihisti käyttää;<br> + paras on nuoruus korkeoilla<br> + ihanteilla täyttää.<br> + <br> + Paras on nuorena sydämeensä<br> + kylvää hyvä siemen.<br> + Nuorisossa on Suomen toivo,<br> + suoja Suomenniemen.<br> + <br> + Eespäin, ylöspäin reippahasti<br> + siis sa, kevään kansa!<br> + Kylvä siementä syömes peltoon,<br> + kylvä aikanansa!<br> + <br> + Kylvä siementä, toivon siivin<br> + korkealle lennä!<br> + Ei saa kaunihin nuoruuskevään<br> + antaa hukkaan mennä.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ÄIDINKIELENI KULTAINEN!<br> + <br> + <br> + Äidinkieleni kultainen!<br> + Soi'os sa, sorja,<br> + kaikuos, kaunis,<br> + helise, hellä,<br> + laaksojen läpi,<br> + ylänköin yli,<br> + äidinkieleni kultainen!<br> + <br> + Äidinkieleni kultainen!<br> + Läikkyä lampein,<br> + vilskettä virtain,<br> + humua honkain,<br> + kuisketta kukkain<br> + sointusi soivat,<br> + äidinkieleni kultainen.<br> + <br> + Äidinkieleni kultainen!<br> + Tuores kuin tuoksu<br> + lempeän lehdon,<br> + saatua sateen;<br> + raikas kuin raiku<br> + kulkusen kauniin, —<br> + niin olet, kieleni kultainen<br> + <br> + Äidinkieleni kultainen!<br> + Nouse ja lennä,<br> + ylemmäs ennä!<br> + Notkoista nouse,<br> + kummuille kulje,<br> + arvoosi astu,<br> + äidinkieleni kultainen!<br> + <br> + Äidinkieleni kultainen!<br> + Heljä kuin helmi,<br> + kirkas kuin kulta,<br> + sorja kuin soitto,<br> + kaunis kuin koitto<br> + armahan aamun, —<br> + niin olet, kieleni kultainen.<br> + <br> + Äidinkieleni kultainen!<br> + Armas kuin aarre,<br> + rikas kuin rikkain<br> + kuningas konsaan,<br> + hertas kuin hellän<br> + äidin on ääni, —<br> + niin olet, kieleni kultainen.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + VAPAUSSODASTA PALAJAVILLE POJILLENI.<br> + <br> + <br> + Oi, riemu suuren-suuri nyt rinnassani soi,<br> + ja kiittämättä Korkeint' en olla voi, en voi,<br> + kun taistoiss' oltuanne edestä isänmaan<br> + taas teidät kaikki kolme tuoss' eessäin nähdä saan.<br> + <br> + Tää totta oikein onko, eik' unta, unta vaan?<br> + Ah, aaveitako vainen te ette olekaan?<br> + Ei! Taistotamineissa sodasta palanneen<br> + nään teidän nyt, ja teille ma kunniata teen.<br> + <br> + Niin nuoret viel', oi, ootte ja sentään kokeneet<br> + niin paljon, paljon nähneet ja paljon taistelleet.<br> + Ah, vaihtaa koulun saitte te sodan näytelmiin,<br> + sen läksyt sodan läksyyn, sen kirjat kivääriin.<br> + <br> + Ja missä taistoin myrskyt ne mylvi, pauhas, soi,<br> + ja tulta, salamoita maa, taivas salamoi,<br> + siell' omin ehdoin eestä soditte Suomenmaan,<br> + ja vaivojanne ette te vaikeroineet vaan.<br> + <br> + Nyt reippain', uljahina — oi, kiitos Jumalan! —<br> + nään teidän urhoteiltä ma kotiin saapuvan.<br> + Niin monta sankar’kuoloon vapauden taisto vei,<br> + vaan teille sankarhaudat viel' auennehet ei.<br> + <br> + Niin liki kuolon arpa kyll' usein lankesi,<br> + se veikon vierimmäisen ett' etsi, saavutti,<br> + ja veri vierellänne maan, hangen purppuroi,<br> + kun surman nuolet suihki ja sodan pauhu soi.<br> + <br> + Niin liki kuolo kulki, löi surman salamat,<br> + niist' että puvussanne on merkit puhuvat,<br> + ja veriruusun kalliin teist' yhdeltä ma nään<br> + siell' auki puhjennehen lävitse olkapään.<br> + <br> + Mut reippain', uljahina — oi, kiitos Jumalan! —<br> + tuoss’ eessäin nään nyt teidät, ja riemuin huudahdan:<br> + oi, onneani oivaa, iloan' ihanaa,<br> + kun sankareita suotiin mun maallein kasvattaa!<br> + <br> + Oi, riemu suuren-suuri mun rinnassani soi,<br> + ja kiittämättä Korkeint' en olla voi, en voi,<br> + kun kotiin tervetulleiks nyt jälkeen taisteluin<br> + ma lausun teidät, lausun, oi, lausun riemusuin!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + II.<br> + <br> + VALKEAT VIITAT<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MA OLEN IHMINEN.<br> + <br> + <br> + Yks' ilo, riemu suur' on mulla.<br> + Sen riemun mulle Luoja soi.<br> + Mi kohtaloksein voiskin tulla,<br> + se eloni ain' aateloi.<br> + Ja siitä laulan riemumiellä<br> + ma kulkeissain nyt elon tiellä:<br> + ma olen ihminen.<br> + <br> + On valo järjen mulle luotu, —<br> + oi, lahja kallis, verraton!<br> + On tahto vapaa mulle suotu,<br> + lain taulut tunnossani on.<br> + Ja henkeni se ikisuurta<br> + on jumalaista alkujuuria:<br> + ma olen ihminen.<br> + <br> + Ma lausua ja laulaa suulla<br> + voin tunteet, aatteet armahat,<br> + ja riemumielin nähdä, kuulla<br> + mun maani riennot rikkahat.<br> + Ja mitä tunnen, mietin mielin,<br> + voin virkkaa kaunein äidinkielin:<br> + ma olen ihminen.<br> + <br> + Ma luonnon kirjast' avatusta<br> + tuhannet ihmeet nähdä saan.<br> + Sen kukkaa, tähtikirjoitusta<br> + en konsaan väsy tutkimaan.<br> + Ja kauneuden mailma avoin<br> + on mulle tuhansinkin tavoin:<br> + ma olen ihminen.<br> + <br> + Ma iltaruskot, aamunkoitot,<br> + niin kaunihit, voin katsastaa,<br> + ja suvilintuin sulosoitot<br> + ja käen kukut kuulostaa.<br> + Ja ihanaa tät' isäinmaata<br> + ma ihailemast' en voi laata:<br> + ma olen ihminen.<br> + <br> + Niin, isänmaa tää kallis mulle<br> + on viime hengenvetohon.<br> + Sen vannon, maani: sulle, sulle<br> + mun työni pyhitetty on.<br> + Sua kohtaan lempeä mä vailla<br> + en eläimen voi elää lailla:<br> + ma olen ihminen.<br> + <br> + Ja ajan riennot suuret, hyvät<br> + mun sydäntäni sytyttää,<br> + ja elon arvoitukset syvät<br> + mun mieltäin kiehtoo, kiinnittää.<br> + Ja määrä mull' on suuri, jalo:<br> + on onni maan ja taivaan valo:<br> + ma olen ihminen.<br> + <br> + Kuin kotka korkealle lentää,<br> + niin lento henken' ylös on.<br> + Taa tähtien se tahtoo entää,<br> + ylitse kuun ja auringon.<br> + Mun määrämaani ompi tuolla<br> + ikuisten tähtein yläpuolla:<br> + ma olen ihminen.<br> + <br> + Ja vaikk' on vaivans' ihmisellä<br> + ja edesvastuu suuri on.<br> + ja usein kärsii sydän hellä,<br> + ja vaiheiss' elon taistelon<br> + niin monta vierii kyynelettä,<br> + siit' iloitsen ma sentään, että<br> + ma olen ihminen.<br> + <br> + Ja eestä ihmisyyden voiton,<br> + eest' ihmisyyden ihanteen,<br> + eest' ihanamman päivänkoiton<br> + ma taistelen ja työtä teen.<br> + Oi, Herra, mieleheni paina<br> + olenton aateluus tää aina:<br> + ma olen ihminen!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + ILLALL' ON ITKU —.<br> + <br> + (Ps 30:6.)<br> + <br> + <br> + »Illall’ on itku, vaan aamulla ilo», —<br> + kohtalon arpa niin langeta voi.<br> + Murheeni riemuksi Korkein voi muuttaa,<br> + Hän, joka sieluni, ruumiini loi.<br> + <br> + Vaikka nyt, harppuni, suruja soitat,<br> + vaikka nyt iltani itkuinen on,<br> + toivoen, syömeni, sykkäile sentään!<br> + Luottaos aamun, oi, aurinkohon!<br> + <br> + »Illall’ on itku, vaan aamulla ilo», —<br> + soi, sana kaunis, sa sieluuni, soi!<br> + Vaikkakin itkuinen on mulla ilta,<br> + aamupa riemuinen olla jo voi!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TÄHTIEN ALLA.<br> + <br> + <br> + Tähtien alla ma taivalta teen, —<br> + tähdet niin kauniisti hohtaa.<br> + Tähtien loiste se kultaiseen<br> + kotiin mun kulkuni johtaa.<br> + <br> + Saloa yössä mä samoan näin.<br> + Synkeä öinen on salo.<br> + Eksyä voisin, vaan kotihin päin<br> + viittana tähtein on valo.<br> + <br> + »Kiiruhda, lapseni, kiiruhda vaan!» —<br> + yössä niin kuiskehet soivat —<br> + »kodiss’, oi, ollahan murheissaan,<br> + eksyneen luulla sun voivat». —<br> + <br> + Kiiruhdan kulkuain, rakkaani, oi,<br> + kiiruhdan kiiruhtamalla.<br> + Älkää te surko! En eksyä voi<br> + tähtisen laivahan alla.<br> + <br> + Älkää, oi, surko! Jos joskus ma lien<br> + eksynyt, — käyn varovasti!<br> + Tähdet ne vilkkuvi viittana tien,<br> + vilkkuvi kotihan asti.<br> + <br> + Älkääkä surko, jos kannot mun kaas,<br> + haavojain yössä jos itkin!<br> + Nousin jo, kotia kohden ma taas<br> + ponnistan polkua pitkin!<br> + <br> + Kohta, oi, kotiin kai ehtiä voin<br> + öiseltä, himmeeltä tieltä;<br> + kohta kai kuulen jo lauleloin<br> + helkkyvän kodista sieltä.<br> + <br> + Älkää siis surko, mun rakkaani, oi!<br> + Tähdet niin kauniisti hohtaa.<br> + Tähtien johdolla kulkunsa voi<br> + kotihin kultaiseen johtaa. 1917.SODAN OIKEUTUS.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SODAN OIKEUTUS.<br> + <br> + <br> + En ihailla sotaa ja sotia<br> + ja sotien sortoa saata.<br> + Vaan rosvot kun uhkaa kotia<br> + ja vihamies isienmaata,<br> + mitä muuta vois tehdä kuin puolustaa<br> + kotikultaa uljaimmasti<br> + ja vainolaisjoukkoja vastustaa<br> + veripisaraan viimeiseen asti?<br> + <br> + Mitä muuta vois tehdä, kuin torjua<br> + vihamiestä, mi murhaa ja raastaa?<br> + Kuka, kurja, se silloin vois horjua<br> + ja raukkana rauhasta haastaa?<br> + Kuka, kurja, se tallata, polkea sen,<br> + mikä kallein!' on, sallia voisi?<br> + Kuka eest' isänmaan, kodin kultaisen<br> + ei taistohon valmis oisi?<br> + <br> + Jalo rauhan on aate, ja kerran se<br> + on valtaava maan koko piirin.<br> + Vaan sortajille ja rosvoille<br> + ei paikkaa oo alla sen viirin.<br> + Vast' aika se autuas päälle maan<br> + voi sitten, voi sitten koittaa,<br> + kun saapuvi Sankari voimassaan,<br> + joka Henkensä voimalla voittaa.<br> + <br> + <span style="margin-left: 9.5em;">21.II.1918.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MIT' ON SOTA?<br> + <br> + <br> + Mit' on sota, sodan pauhu? —<br> + Kansain kirous ja kauhu,<br> + kehnon hengen keksintö;<br> + surman susi, hornan hukka,<br> + synnin kylvön verikukka,<br> + entispahan perintö.<br> + <br> + Itsekkyyden riemuvoitto.<br> + Manan kelloin hurja soitto,<br> + humu mailta Haadeksen;<br> + kumu kurja petoin, peikkoin,<br> + eikä tointa ihmisveikkoin,<br> + veljeyttä veljien.<br> + <br> + Väkivallan iskuin anto,<br> + valtain veriveron kanto.<br> + voima yli oikeuden;<br> + jyly tuomioiden torven,<br> + käypä kautta kansain korven,<br> + koston kalpa hirmuinen.<br> + <br> + Kuohu vihan kosken kumman,<br> + pauhinaa Styx-virran tumman,<br> + suunnattuna päälle maan;<br> + murhan juhlakulku täällä,<br> + helvetti maan pinnan päällä,<br> + kurjuus, hurjuus huipussaan.<br> + <br> + Tuhansien tuskain tuoja,<br> + raunioiden, hautain luoja,<br> + kyynelien kylväjä;<br> + hengen viljelyksen turma,<br> + varain viejä, suvun surma,<br> + kotein onnen särkijä.<br> + <br> + Väisty, oi, jo voima raaka!<br> + Oikeuden pyhä vaaka<br> + kiistat kansain ratkaiskoon!<br> + Nouse, rauhanaate, lennä,<br> + kautta kansain, maitten ennä!<br> + Voittos päivä valjetkoon?<br> + <br> + Kerran, kulta-aika, nouset:<br> + vannaiks vaihtuu miekat, jouset,<br> + keihäät viikatteiksi saa:<br> + rauha suuri kukkii maassa,<br> + mailma sovuss' autuaassa<br> + tuhat vuotta kukoistaa!<br> + <br> + Siitä nään jo kaunist' unta:<br> + syntyy rauhan valtakunta,<br> + valo, vapaus vallitsee.<br> + Kukkii luonto, maa ja kansa,<br> + ihmisyys on kukassansa,<br> + Herra, Herra hallitsee!<br> + <br> + <span style="margin-left: 9.0em;">26.X.1917.</span><br> + <br> + <br> + <br> + <br> + RIEMUITSE, MAMMONA!<br> + <br> + <br> + Riemuitse, mammona, maan matalaisen sa valtias suuri!<br> + Parvi sun palvelijat mahtavin, valtavin on.<br> + Templisi kaaret ne, kas, yli kansojen, maailman yltää.<br> + uhreja alttaris luo köyhät ja rikkahat tuo.<br> + Ei sitä päiveä, ei sitä hetkeä, ei sitä yötä,<br> + jolloin suosiotas etsisi ei tuhannet;<br> + jolloin hetkeksi ees papitartesi, pappies parvi<br> + unhoittaa sinut vois, mahtava maan jumaluus.<br> + <br> + Riemuitse, mammona! Suur; ylen suuri on valtas ja voimas:<br> + miljoonien inehmoin herra ja käskijä oot!<br> + Riemuitse! Hohdepa sun hopeoittesi, kultasi kiilto<br> + niin kuni taikoa voi yksilöt, kansat ja maat.<br> + Kun kipunankaan saat himontultasi sieluhun syttää,<br> + lieskapa kohta jo käy, eikä se sammuvan näy.<br> + Maan sekä aartehien sen herraksi ihminen luotiin,<br> + vaan osat vaihtunehet kauan, oi, kauan jo on:<br> + orjapa herrana käy, jalo herra se orjana kulkee.<br> + Kuulkaa: selkähän sen orjanruoska jo soi!<br> + Kuulkaa: mammonan eess' iki-ihminen nöyränä ryömii,<br> + mammona kuin kuningas käskyjä vain jakelee:<br> + yön lepo leppeä, työn hiki, päivien ponteva puuha,<br> + arkien kaikk' aherrus, sunnuntain suloisuus,<br> + nuoruus kukkea, mies-ijän voima ja vaappuva vanhuus,<br> + myös poven puhtoisuus, taivahien ihanuus,<br> + kuolematon ikihenk', elon korkeat, henkiset arvot, —<br> + kaikkipa tuo sekä muu tähtesi menköhön vain!<br> + Menköhön vain yhä uudestaan lähimäisien onni,<br> + onnipa myös isänmaan, kansan ja maan menestys,<br> + kunhan kirstuhun kultaa käy sekä kukkaro paisuu.<br> + Siinähän onnemme on, siin' elon tarkoitus myös.<br> + Riemuitse, mammona! Sun on voima ja valta ja suuruus'<br> + Sullepa myös yli muun syömemme sykkii ja lyö.<br> + <br> + Riemuitse, mammona! Vuostuhannet sua on jumaloitu.<br> + Voimasi, valtasi on vieläkin järkkymätön,<br> + järkkymätön kuni kallio on meren kuohujen kesken,<br> + järkkymätön, kuni on kuoleman valta ja työ.<br> + Aikojen muinaisten jumaloistapa jäi moni unhoon,<br> + temppelit raukesi pois, aika jo alttarit kaas,<br> + templisi seinätpä vain yhä seisovi sortumatoinna,<br> + uurtanut alttarias ei ajan pauhaava vuo.<br> + Pappejas, uskovias vilisee joka maa, joka mantu,<br> + kaupungit kaunoiset, kaukaiset salomaat.<br> + Eip' ole ilmojen ääri, ei soppea auringon alla,<br> + miss' olis tuntematon voima ja valtius sun,<br> + miss' ei luoksesi ees joku hiipisi öin Nikodeemus,<br> + vaikkapa ei väriään virkkaiskaan avosuin.<br> + <br> + Riemuitse, mammona! Sun kätes tuntuvi vaiheissa valtain,<br> + kansojen kohtalohon leimasi lyödä sä saat.<br> + Valtojen pöytien luo sanas mahtavan vaakahan viet sä,<br> + kansalle myös katujen käskysi kaikua suot.<br> + liika sun käskysi, ei sinun äänesi kaikuile turhaan,<br> + vaikkapa sorroksikin ääntäsi huutane et.<br> + Suososiohuutoja soi, ilohuutoja ilmahan kaikuu:<br> + »Mammona, mielevä mies, neuvosi on nerokkaat!»<br> + »Mammona, mielevä mies, jalo, mahtava ystävä kansan,<br> + saakohon valtiuden, kauan hän eläköön!»<br> + Niin kadun, niin turun, niin palatseinki ma pauhaavan kuulin,<br> + laaksojen, kukkulain myös kuulin ma lausuvan noin. —<br> + Riemuitse, mammona! Jos miten aikojen kohtalot vaihtuu,<br> + varma sun valtasi on, varma sun tsaariutes.<br> + <br> + Riemuitse, mammona! Suur' on, suuri sun lastesi lauma,<br> + leimana lastesi on hartaus kuulumaton,<br> + hartaus kuulumaton, iki-ahkera into ja riento,<br> + uskollisuus yhä uus, uhraus uupumaton.<br> + Maailma konsana ei lie lapsias laiskoina nähnyt:<br> + Yksinpä suin ylistää heit' yhä päivä ja yö,<br> + päivä ja yö, anivarhainen aamu ja myöhäinen ilta,<br> + niin suvi paahtava kuin talviset ankarat säät.<br> + <br> + Riemuitse, mammona! Ei unohduksihin oppisi joudu,<br> + säilyvä, seisova ain' aikojen halki se on:<br> + Uskolliset isät sen sydämiin sylilasten jo painaa,<br> + maammosen maidossa sen lapsoset pienet jo juo.<br> + Siksipä, vaikk' alas huudettais ikitaivahan tähdet<br> + uskopa yksi se jäis: palvelus, mammona, sun!<br> + <br> + Riemuitse, mammona! Eip' ole vertaasi auringon alla.<br> + Aikana ahtaanakin valtasi varttuvi vain,<br> + valtasi varttuvi vain, himo kiihtyvi kiiltävän kullan:<br> + kas, tuhannet kädet, päät kultias päin kurottuu!<br> + Miekkonen se, joka saa ko’on korkean vain kerätyksi,<br> + keinoin kelvollisin vai miten — siitäpä viis.<br> + Nälkää nähköhöt muut, vilu vieköhön kuolohon kansaa,<br> + haamuina hoippukohot ihmiset hautaan päin,<br> + itkeköhön isänmaa kovan kohtalon kourien alla,<br> + huolihin hukkukohon tai tuho tulkohon sen,<br> + meilläpä, mammonan palvelijoill’, ylen armas on aika.<br> + meilläpä joulu nyt on, joulu ja myös juhannus.<br> + Keinoja on, varat syntyy, ja kasvaa ja kaupat ne kukkii,<br> + käy hopeaa apajaan, kultaa hyrskyvi veet.<br> + Kultaa hyrskynehet ei liekään niin tuhatvuosiin:<br> + taannoin köyhäpä ken, Kroisos nyt olla jo vois.<br> + Tervepä, terve sä siis, jalo mammona, herrojen herra<br> + Sullepa elämme vain, sullepa kuolemme myös!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KÖYHÄN LAULU KUKKAROLLEEN<br> + <br> + <br> + Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta!<br> + Virkasi maailman mainio on.<br> + Sinä otat multa, ja minä otan sulta,<br> + anto ja otto on loppumaton.<br> + <br> + Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta!<br> + Tyhjää sun täydeksi usein nään vaan.<br> + Kun et saa multa, niin minä en saa sulta.<br> + Milloin sa pulskana pullotatkaan?<br> + <br> + Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta!<br> + Paljon jos saanet, niin paljon myös suot.<br> + Köyhäill’ ei paljon oo saatavaa sulta,<br> + köyhälle huolta ja murhetta tuot.<br> + <br> + Köyhän ei kukkaroon seisahdu markat:<br> + kiirehen vilkkaa ne vierivät pois.<br> + Köyhäll’ on useinkin asiat tarkat, —<br> + köyhäll', oi, paljonkin tarpeita ois.<br> + <br> + En minä sentään kiiltävään kultaan<br> + omaa mun onneain vaihtaisi, en.<br> + Aartehes, maailma, vertaan ma multaan<br> + rinnalla onneni rikkauden.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + III.<br> + <br> + LUONNON JA SYDÄMEN KANNEL<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + OI, VAITI, OI, HILJAA!<br> + <br> + <br> + Oi, vaiti, oi, hiljaa! Ma lasta<br> + koen villiä viihdyttää,<br> + last' orpoa, oikukasta:<br> + mun sydäntän' itkevää.<br> + <br> + Ah, hetkeä niin monen monta<br> + jo tuota ma tuuditin;<br> + sitä raukkaa, oi, rauhatonta<br> + kuni kehdossa keinutin.<br> + <br> + Ja viihdytysvirteni sille<br> + kai kaikki jo laulaa sain,<br> + vaan tuskaan ja valvehille<br> + jäi vaivojen laps se vain.<br> + <br> + Se valittaa, vaikeroi, ärjyy, —<br> + yhä keinuos, kehto, oi!<br> + Se väriseepi, se värjyy, —<br> + soi, viihdytysvirsi, soi!<br> + <br> + Yhä hyrskii se, itkuhun kiihtyy, —<br> + se varmahan sairas on.<br> + Oi, konsa se vihdoinkin viihtyy<br> + ja raukeepi lepohon?<br> + <br> + Oi, keinuos hiljaa sa, kehto!<br> + Soi, viihdytysvirsi, soi!<br> + Pian ehtivi tuskille ehtoo:<br> + laps' untansa uinua voi.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KESYT HANHET.<br> + <br> + <br> + Kesyt hanhet, kas, kesän aian<br> + oli ilona ihmisen.<br> + Ja niin kuni lumoissa taian<br> + jäi luokseen ne eellehen.<br> + Vesialtaassa ahtaassa sousi<br> + ne huuhtoen sulkiaan.<br> + Maass' astui ne muutoin, — nousi<br> + ylös lentohon harvoin vaan.<br> + <br> + Liki lainehti pohjan puolla<br> + meren siintävät, vapaat veet.<br> + Vaan eivät ne käynehet tuolla,<br> + ei sinne ne siirtyneet.<br> + Ja villit hanhoset yllä<br> + jos lensivät toisinaan,<br> + kesyt räpytti siipiä kyllä,<br> + vaan tyyntyivät uudestaan.<br> + <br> + Kesän kuut näin maassa ne kulki,<br> + maan nurmea nykki ja söi.<br> + Ja joskus vain kaihonsa julki<br> + ne huusi ja siipiä löi.<br> + Ja lentohon konsa ne retken<br> + teki taipalen pienen taa,<br> + taas saapui ne jälestä hetken,<br> + taas tannerta taapertaa.<br> + <br> + Näin olohon outoon ne jäivät,<br> + kun saapui jo syksyn säät,<br> + sen pimeät, viluiset päivät,<br> + sen tuikeat tuulispäät;<br> + kun lumi jo verhosi kukat,<br> + ja routahan jäätyi jo maa, —<br> + voi teitä, te hanhi-rukat,<br> + tuho teidät jo saavuttaa!<br> + <br> + Ah, miks' ette kauan jo sitten<br> + te etelään entäneet pois<br> + kera veikkojen kiiruhtavitten? —<br> + Olo onnekas ollut siell' ois.<br> + Ah, tottumuksenko vuoksi<br> + ja murujen muutamain<br> + te itsekkään ihmisen luoksi<br> + oi, hanhoset, jäitte vain?<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + JÄNKÄLINTU.<br> + <br> + <br> + Lapin tunturein, soitten yli<br> + kesäyön aurinko hohtaa.<br> + Lapin suurilla, suurilla soilla<br> + jänkälintusen kohtaa.<br> + <br> + Jänkälintu se liikuttavasti<br> + valittaa yksinäisyyttä.<br> + Eikä se surujaan soittele suotta,<br> + valita varsin syyttä.<br> + <br> + Jänkälinnun, sen Lapin linnun,<br> + laulun kulkija kuuli,<br> + kyynel silmiinsä sirahti, vaiko<br> + oisi sen tuonut tuuli?<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + IHMISEN ÄÄNI.<br> + <br> + <br> + Se ääni soinnuin tuhansin<br> + soi, helkkyy päällä maan.<br> + Vivahtein lukemattomin<br> + se purkaa sointujaan.<br> + <br> + Kaikk' ihmissielun liikkehet<br> + se heijastaa, se soi.<br> + Sen värähdykset vienoimmat<br> + se ilmi tuoda voi.<br> + <br> + Se konsa hieno, hiottu<br> + kuin jalokivi on;<br> + kons' on kuin kivi kulmikas<br> + ja tahkoamaton.<br> + <br> + Se kons' on tyyni, rauhaisa<br> + kuin lampi laineeton.<br> + Ja konsa taasen rauhaton<br> + kuin kuohut aallokon.<br> + <br> + Se hiipiä voi hiljalleen<br> + kuin sukkajalka mies,<br> + tai saapua kuin salama<br> + ja leimuta kuin lies.<br> + <br> + Se lämmin, hellä olla voi<br> + kuin lämmin suvisää,<br> + tai jäykkä, jäinen, kylmä niin<br> + kuin talven routa, jää.<br> + <br> + Kuin äidinkäsi pehmoinen,<br> + se pehmyt olla voi;<br> + vaan kova myös kuin kallio,<br> + kun kovana se soi.<br> + <br> + Se kirkas, kaunis olla voi<br> + kuin nousu auringon.<br> + Mut tummantumma, synkkä myös<br> + kuin syksy-yökin on.<br> + <br> + Se iloisena helkkää voi<br> + kuin laulu leivosen,<br> + tai nyyhkyttää ja itkeä<br> + kuin sairas lapsonen.<br> + <br> + Se viihdytellen soida voi<br> + kuin kehtolaulu vaan,<br> + tai jylistä kuin ukkonen,<br> + kuin myrsky raivoissaan.<br> + <br> + Se kiehtoa voi, houkuttaa<br> + kuin syli neitosen,<br> + mut torjua myös luolahan<br> + kuin häijy härkänen.<br> + <br> + Kuin enkel’ääni, lohtua<br> + se tuskiin tuoda voi,<br> + mut lailla veitsen viiltää myös,<br> + kun ynseänä soi.<br> + <br> + Se vilpitön niin olla voi<br> + kuin lapsi suorasuu.<br> + tai olla verho, minkä taa<br> + kaikk' aikeet piilo’uu.<br> + <br> + Oi, tuhatvivahteisena<br> + se helkähdellä voi.<br> + Ja kunkin ääni erikseen<br> + se soinnuin omin soi.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SUVITUULONEN LEMPEÄ, LEYHY!<br> + <br> + <br> + Suvituulonen lempeä, leyhy!<br> + Suven lämpöä Suomehen tuo!<br> + Kevätkukkia kummuille nosta,<br> + ahot, viidat jo vihreiksi luo!<br> + <br> + Yhä pohjonen vinhasti viuhuu,<br> + yhä jäässä on virrat ja veet;<br> + yhä vielä, oi, pääskynen viipyy,<br> + yhä virtens' on vaienneet.<br> + <br> + Yhä luonnossa talven on tuntu,<br> + yhä harmaat on niityt ja haat;<br> + yhä lehdot on lempeä vailla,<br> + yhä paljaat on puut sekä maat.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TULI, TULI KEVAHÄN KULTAINEN AIKA —.<br> + <br> + <br> + Tuli, tuli kevähän kultainen aika:<br> + lumivaipan luonto jo yltänsä loi.<br> + Sinitaivon kirkasti taas valontaika,<br> + kedon yllä kiuru jo ilmassa soi.<br> + Kiurua kuulen ja laulelen vaan:<br> + Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!<br> + <br> + Tuli, tuli taas suvituulien vuoro.<br> + Suvisilkkiin vihreään verhouu maa.<br> + Avoveessä soittavi sorsien kuoro,<br> + kesälinnut parvissa Pohjolaan saa.<br> + Riemuiten nään sen ja laulelen vaan:<br> + Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!<br> + <br> + Tuli, tuli kukkien kultainen hetki:<br> + sinivuokko nurmesta nostaa jo pään.<br> + Yli kevätkenttäin käy perhojen retki,<br> + ilojuhlan ihanan luonnossa nään.<br> + Juhlahan yhdyn ja laulelen vaan:<br> + Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!<br> + <br> + Tuli, tuli aika jo Ahdinkin soittaa<br> + yli, alla aaltojen kanteloaan.<br> + Kas, kevät kahlehet katkoo ja voittaa,<br> + kevätlaineet laulavi vapauttaan.<br> + Laulunsa kuulen ja laulelen vaan:<br> + Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SUVITUULEN SUHISTESSA.<br> + <br> + <br> + Minä ulkona porraspuulla<br> + suvituulessa istuskelen.<br> + Humu hongikon on soma kuulla:<br> + syvä, kaunis on sointu sen.<br> + <br> + Suvituulonen käy, puut häilyy,<br> + ne häilyy, ne huojuu, ne soi.<br> + Sinitaivolta päivönen päilyy, —<br> + ja niin leuto mun olla on, oi!<br> + <br> + Kuni armahan kätönen hellä,<br> + mua tuulonen hyväelee,<br> + ja kuin kesän pääskysellä,<br> + mulla rinta taas riemuitsee.<br> + <br> + Ja kuin kylvyssä ollut ma oisin,<br> + ja kuin juhlahan kellot nyt sois,<br> + ja ma kaikille hyvää soisin,<br> + ja kaikki taas kirkasta ois, —<br> + <br> + niin tuntuvi, oi, kevätkulta,<br> + suvituultasi huokuessain:<br> + kevätriemua rintaani sulta,<br> + kevättunteita tuomisiks sain.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + YLI KUKKIEN POLKUNI KULKENUT EI —.<br> + <br> + <br> + Yli kukkien polkuni kulkenut ei,<br> + elo riemuja paljon ei suonut.<br> + Läpi mustien murheiden kulkuni vei:<br> + surun maljast' oon usein ma juonut.<br> + <br> + Ma en vienoja vesiä soudellut vain:<br> + olen soudellut keskellä tyrskyin.<br> + Kera venhoni, veikkoset, usein sain<br> + minä keinua keskellä hyrskyin.<br> + <br> + Olen vuosia aaltojen pauhaavien<br> + kera, keskellä taistella saanut.<br> + Olen viimojen viuhinaa kuullut, jos ken,<br> + ja se viuhina vielä ei laannut.<br> + <br> + Ja paljon, ah, armainta aallokkohon<br> + meren saaliiks' on mennyt jo multa.<br> + Vain henkeni vaivainen jälellä on,<br> + se, min sain minä, Luojani, sulta.<br> + <br> + Tok' en tuomita töitäsi voi, en saa:<br> + Surut tuottavat runsahan voiton,<br> + surun pilvien tummien kätkit sä taa<br> + elon korkeamman jalon koiton.<br> + <br> + Surut, tuskat, siis luokseni tulkaa vaan!<br> + Te täytätte käskyjä Herran.<br> + Jos kärsin ja itkenkin täällä, niin saan<br> + ijäks' itkuni kuivata kerran.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + OI, SAAVU, SADEPILVI!<br> + <br> + <br> + Oi, saavu, sadepilvi!<br> + Jo kuihtuu kukat, puut<br> + ja lakastuvi laihot<br> + ja kaatuu kasvit muut.<br> + Maamiehen miel' on raskas,<br> + hän huokaa huolissaan:<br> + »Voi, jospa sataa, sataa<br> + nyt Luoja soisi vaan!»<br> + <br> + Oi, saavu, sadepilvi!<br> + Ja tuoreutta tuo<br> + ja vilvakkuutta uutta<br> + taas Pohjan luontoon luo!<br> + Oi, saavu, sadepilvi<br> + Jos vielä viivyt vaan,<br> + niin kato viljat viepi<br> + ja raukee ruohot maan.<br> + <br> + Oi, saavu, sadepilvi!<br> + Maa huokaa janoaan,<br> + ja kauan, raukka, kauan<br> + jo huokas — turhaan vaan<br> + Oi, saavu, sadepilvi!<br> + Kuin sairas, kuumeinen,<br> + maa vettä rukoelee, —<br> + oi, kuule ääntä sen!<br> + <br> + Oi, kuule ruohoin rukous<br> + ja kukkain kujerrus<br> + ja laihoin pyhä pyyntö<br> + ja harras halaus!<br> + Oi, pilvi, sadepilvi!<br> + Jo saavu, pisaroi!<br> + Tuhannet tuloasi<br> + ah, vartoo, vartioi.<br> + <br> + Oi, saavu, sadepilvi!<br> + Nyt kiire, kiire on.<br> + Kaikk, kaikki kärsii, poutii<br> + nyt helteess' auringon.<br> + Oi, saavu! Viileätä<br> + jo salli vihmontaasi<br> + Ja toiveet ihmistenkin<br> + ja luonto elpyy taas.<br> + <br> + Taas elpyy luonto kaikki,<br> + ja koivut, tuomet nuo<br> + ja pihan pihlajatkin<br> + taas tuoksuansa luo.<br> + Ja lemu lehdot täyttää,<br> + ja kukat kukoistaa,<br> + ja luomisvoimaa uutta<br> + taas uhkuu manner, maa.<br> + <br> + Oi, saavu, sadepilvi!<br> + Kun virvoitat taas maat,<br> + sua siunaa laihot, lehdot<br> + ja nurmet, niityt, haat.<br> + Sun kiitostas puut, pensaat<br> + ja kukat kuiskinoi,<br> + ja laulaa lintusetkin,<br> + ja ihmisrinnat soi.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + OI, NÄHDÄ OISIN TAHTONUT!<br> + <br> + <br> + Oi, nähdä oisin tahtonut<br> + ma Ateenan, tuon kauniin, muinaisen,<br> + sen Akropolis-kukkulan<br> + ja jalot, ylväät muistomerkit sen!<br> + <br> + Ma nousta oisin tahtonut<br> + tuonn' ylös kukkulalle kuulullen,<br> + kun loistettansa aamu-aurinko<br> + loi halki taivaan kirkkaansinisen,<br> + tai ilta-aurinko kun ihanaa<br> + yl' Ateenan ois luonut purppuraa,<br> + ja sätehet kun säihkynehet sen<br> + ois yli jaloin marmorpintojen,<br> + ja sunnuntainen suuri, syvä rauha<br> + kun yllä Akropoliin ollut ois,<br> + ja melu mainen viihtynyt ois pois.<br> + <br> + Ma nousta oisin tahtonut<br> + tuonn' ylös ylvään vuoren huipullen —<br> + josp' onnettaret suoneet oisi sen! —<br> + leveitä marmor’portahia myöten,<br> + kautt' uljaan propylaiain loistoportin.<br> + Mnesikleen kauniin, kuulun merkkiluoman.<br> + <br> + Ja koruportin suuremmoisen tään<br> + ma vieress' oisin, oisin viivähdellyt.<br> + Ma tarkoin, tyystin oisin tutkinut<br> + tän pylväspihan viisin porttineen<br> + ja siroin siipirakennuksineen<br> + ja ihanine eteissaleinensa<br> + ja eteissalin kolmin kammioineen.<br> + niin puhtoisine pylväsriveineen<br> + ja kaunihine marmor’kattoineen.<br> + <br> + Ja nähdä, nähdä oisin tahtonut<br> + nuo viidet uljaat, uhkeet portahat,<br> + jotk' ylös luota jalon loistoportin<br> + vei korkeoille vaskiporteille<br> + ja kukkulalle johtivat.<br> + Ja kukkulalla siellä nähnyt, oi,<br> + ma oisin, mitä suuri taide loi:<br> + Ma nähnyt oisin syömin sykkivin<br> + siell' ylvään templin Pallas Athenen.<br> + tuon Parthenonin kauniin, ihanan,<br> + kautt' aikojen ja kansain kuuluisan<br> + rakennustaiteen mestar’teoksen,<br> + min Pentelikon-vuoren marmorista<br> + loi helleenien henki ylevä,<br> + loi Iktinon ja Kallikrateksen<br> + ihana, suuri arkkitehtitaito.<br> + <br> + Siell' oisin nähnyt, siellä katsellut<br> + sit' ympäröivää kaunokäytävää,<br> + min kattoa niin kaunist', ylevää<br> + ihanat, kauniit kantoi marmor’pylväät.<br> + <br> + Siell' oisin kauan, kauan katsellut<br> + tuon juhlatemplin päätypintoja,<br> + jotk' oli somistettu sorjimmin,<br> + niin kuvaveistoin ihmeen ihanin,<br> + mi suuren taiteen kielin kirkkahin<br> + ja puhtoisin ois mullen puhelleet<br> + niin synnystä kuin elonvaiheista<br> + Ateenan suuren jumalattaren.<br> + <br> + Siell’ oisin eelleen kauan katsellut<br> + ma templin katon reunan friisiä,<br> + mi kuvat piirtein hienoin, tenhoisin<br> + loi panathenaia-juhlan retkistä,<br> + sen sulonherttaisista hetkistä,<br> + sen tulisoihtujuoksuist' öisistä,<br> + sen uhreista, sen asetansseista,<br> + sen kilpailuista huiluin, kitaroin<br> + ja kauniin, ihanaisin lauleloin.<br> + sen urheiluista, sotalaivojen<br> + myös kiivahista sountikiistailuista,<br> + ja muusta, muusta paljosta, oi, niin.<br> + Sen kaiken, mik' ol' armaint’, ihaninta<br> + ja uhkeinta, kaikkein uljahinta,<br> + sai panathenaian juhlasaatossa,<br> + mill' Athenea ylhää kunnioitiin,<br> + Ateenan kansa nähdä kulkevan<br> + editse silmiensä jalan, ratsain<br> + tai kaunihissa kilpavankkureissa.<br> + <br> + Tää panathenaian juhlakulkue<br> + ois templin korkokuvavyöhykkeessä<br> + mun silmieni sivu, kautta käynyt, —<br> + oi, mikä näky jalo, verraton!<br> + Vaan temppelsaliss' oisin, oisin nähnyt<br> + ma kuvan itse jumalattaren,<br> + mi norsunluust' ol' luotu, kullasta, —<br> + se kuvapatsas kuulu Hellaanmaan<br> + ol' ylväs luoma suuren Pheidiaan.<br> + Sit' oisin kauan, kauan katsellut<br> + ma, kattoaukost’ armaan auringon<br> + säteiden säihkyessä kuvaan päin,<br> + ja juhla suur' ois ollut syömessäin.<br> + Ma kauneill' oisin nähnyt kasvoillaan<br> + lepäävän vakavuuden lempeän,<br> + ja nähnyt toisess' oisin kädessään<br> + ma kuvan voiton jumalattaren<br> + ja toisessa taas kilven kirkkahan<br> + ja keihään uijaan, keihään komean,<br> + min kultakärki näytti ylöspäin,<br> + koht' ylhää korkeutt' ilmain siintäväin.<br> + <br> + Ja Parthenonin puolla toisella<br> + viel' oisin nähnyt toisen templin ma, —<br> + ma nähnyt oisin Erekhtheionin,<br> + niin upean, niin kaunihin.<br> + mi pyhitetty, vihitty myös se<br> + ol' jumalattarelle suurelle.<br> + <br> + Ja läheisyydess' Erekhtheionin<br> + ma kohdat' ylimmällä kukkulan<br> + viel' oisin nähnyt kuvan toisenkin<br> + Ateenan ylhän jumalattaren,<br> + tuon kuvan seitsenkymmenjalkaisen,<br> + mi Marathonin luona saadusta<br> + valettu oli voittosaaliista.<br> + <br> + Kilp’ aseenaan ja keihäs se<br> + siin’ uljahana seisoi niin,<br> + ja katsein paljon merkitsevin se<br> + tuonn' ulos katsoi kauas merelle,<br> + sen avaralle siniseljälle,<br> + mi näyttämö ol’ entis-Ateenan<br> + niin vallan kuni kunnian.<br> + <br> + Ja kaukaa, kaukaa merenkyntäjät<br> + tuon kuvapatsahan jo näkivät,<br> + niist' Ateenata lähestyi jos ken.<br> + Kas, loitos Sunion jo niemen luo —<br> + viis peninkulmaa pitkä matka tuo! —<br> + he näki, kuinka jumalattaren<br> + kuvastui hahmo taivaan sinehen<br> + ja kuinka uljas vaskikypärä<br> + se välkkyi, säihkyi päivän säteissä.<br> + <br> + Ja juurell’ Akropoliin kukkulan<br> + viel' oisin nähnyt Odeion ma myös,<br> + tuon pyörörakennelman muhkean,<br> + mi Kserkseen oli teltan kaltainen,<br> + ja huippukattoa min kannatti<br> + ne mastot monet sotalaivojen,<br> + jotk' oli kautta sankar’taistojen<br> + käsistä saatu persialaisien.<br> + Tää asunnoks' ol’ armaaks' aiottu<br> + niin soiton, laulun, kuni näytelmäin,<br> + ja koristettu kuvateoksin<br> + ja sisustettu marmor’istuimin.<br> + <br> + Nää nähnyt oisin ja myös muutakin,<br> + niin paljon muuta kaunist', ihaninta,<br> + jot’ aavistella vainen voi nyt rinta,<br> + niin paljon taiteen iki-aarteita,<br> + sen kauneimpia saavutuksia,<br> + sen korkeimpia kauneusarvoja,<br> + joill' isänmaataan jalo Perikles,<br> + tuo toden, kauniin, taiteen ystävä,<br> + jalosti, ihanasti kaunisti<br> + ja joita Hellaan suuret miehet muut<br> + maamiehillensä luoda soi tai loi. —<br> + <br> + Oi, nähdä oisin tahtonut<br> + ma Ateenan, tuon kauniin, muinaisen,<br> + sen Akropolis-kukkulan<br> + ja jalot, ylväät taideluomat sen!<br> + <br> + Ja kantelein ma oisin kansallein<br> + kaikk' ilmi tuonut, mitä suurta näin,<br> + ja näyttänyt, kuin kansa pienikin<br> + voi edistystä viedä eteenpäin.<br> + <br> + Ja innostusta suurta laulanut<br> + ma oisin kalliiseen mun kansahain,<br> + ja huutanut: oi, lailla Hellahan<br> + sa pyri, nouse, kuki, kansan', ain!<br> + <br> + Sa, korkealle määräs aseta!<br> + Näe saavutukset pienen Hellaanmaan!<br> + Siis <i>sursum corda</i>! Ylös sydämet!<br> + Ken ponnistaa, saa suurta aikaan vaan.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + JA NÄHDÄ OISIN TAHTONUT!<br> + <br> + <br> + Ja nähdä oisin tahtonut<br> + tuon Galilean kauniin profeetan,<br> + niin sanoissaan kuin töissähän<br> + niin mahtavan, niin valtavan.<br> + <br> + Hän ruusu keskell' orjantappurain,<br> + yön kolkon keskell' aamun kirkas koi.<br> + Yön tähtein keskell' itse aurinko,<br> + mi valaista maanpiirin kaiken voi.<br> + <br> + Hän ihmevesa Israelin puun,<br> + ja kaikkein kaunein ihmisistä hän.<br> + Niin, — ihmiskunnan kukka ihanin<br> + ja paljon, paljon vielä enemmän.<br> + <br> + Maan vaivaisvesain pienten keskellä<br> + hän taivoon yltävä on setripuu.<br> + On Alpin huippu saavuttamaton,<br> + mi matalan maan yli kohouu.<br> + <br> + On ijäisyyden meri rajaton<br> + hän rinnall’ ajan ihmispisarain.<br> + On taivas, mikä maata syleilee,<br> + ja ihmiset maan matosia vain.<br> + <br> + Kaikk' ihmislempi häneen verraten<br> + on säde heikko rinnall' auringon.<br> + Kaikk' ihmisviisaus häneen verraten<br> + laps' aakkosia alkava vain on.<br> + <br> + Kuin sammuu tähdet noustess' auringon,<br> + maan suuruudet niin häipyy rinnallaan:<br> + Ne katoaa, kuin kastepisarat,<br> + hän, suurin suurist', elää ainiaan.<br> + <br> + Oi, persoonaans', oi, työtään, oppiaan!<br> + Ei aikakirjat tiedä suurempaa.<br> + Oi, rakkautensa loistetekoja!<br> + Oi, sanojensa voimaa valtavaa!<br> + <br> + Jos sanan virkkoi, viihtyi myrskysää.<br> + Jos kutsui, nousi kuollut haudastaan.<br> + Jos viittas vain, niin vaivat vaimentui.<br> + Jos siunas, lahjoja sai lapset maan.<br> + <br> + Niin korkea ja sentään alhainen.<br> + Niin mahtava ja sentään nöyrä niin.<br> + Niin voimakas ja salli sentään sen,<br> + ett' ylös ristille hän raastettiin.<br> + <br> + Kun kiros muut, hän eipä kironnut.<br> + Kun vihas muut, hän rakkautta soi.<br> + Ja ristilläkin viel', oi, riippuissaan<br> + hän siunata, hän anteeks' antaa voi.<br> + <br> + Oi, sankari, oi, Herran sankari,<br> + mies suurten kiusausten, kipujen!<br> + Oi, jalopeura, voittoon kulkenut<br> + myös keskell’ itse kuolon kauhujen!<br> + <br> + Oi, nähdä oisin tahtonut<br> + tään Galilean kauniin profeetan,<br> + niin sanoissaan kuin töissähän<br> + niin mahtavan, niin valtavan!<br> + <br> + Oi, nähdä oisin tahtonut<br> + ma hänet, kun hän kulki päällä maan,<br> + ja kuulla, kuulla hiljaa, nöyränä<br> + ma hänen kaunist' äänenkaikuaan!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + IV.<br> + <br> + VALKEA LEMPI<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SUVILINNUT NE LAULAVAT MUILLE —.<br> + <br> + <br> + Suvilinnut ne laulavat muille,<br> + vaan mulle, oi, laula ne ei.<br> + Suvenriemuni rinnasta multa<br> + kova kohtalo armotta vei.<br> + <br> + Suvikukkaset muille ne kuiskii,<br> + ilotunteita rintahan luo.<br> + Vaan mulle ne muistoja murheen,<br> + surun muistoja mielehen tuo.<br> + <br> + Suviaurinko muille se paistaa:<br> + he iloita, riemuita voi.<br> + Minä kuljen kuin syksyn yössä,<br> + minun onneni mennyt on, oi!<br> + <br> + Se on vaipunut hautahan valjuun,<br> + johon armaani vietiin pois.<br> + Voi, jos saapua mullekin kerran<br> + suvi suuri ja riemuinen vois!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + OI, VALKEA LINTUNI, KYYHKYSEIN!<br> + <br> + <br> + Oi, valkea lintuni, kyyhkysein!<br> + Sa minnekä lensit,<br> + voi, kuhunka ensit<br> + sa vihreäin vuorten ja metsäin taa?<br> + Oi, muistatko mua?<br> + Ma muistelen sua.<br> + Sua en, sua en voi ma unhoittaa.<br> + <br> + Oi, valkea kyyhkyni, kultasein!<br> + Sua hellin ja hoidin,<br> + sua suojella koitin,<br> + sun onnesi katsoin ma onneksein.<br> + Sua käsilläin kannoin<br> + kuin kukkaa, kaikk' annoin<br> + ma sulle, oi, armahin ainosein.<br> + <br> + Oi, kultani, kultani kultainen!<br> + Tuhat riemua vietin<br> + ma kanssas ja mietin:<br> + tätä onnea kestävi ainiaan.<br> + Vaan onneni päivät<br> + jo taakseni jäivät,<br> + ah, jälellä niistä on muisto vaan.<br> + <br> + Voi, kultani kallis ja kultainen!<br> + Mitä tein minä sulle,<br> + surun suuren kun mulle<br> + sa saatoit, kun luotani riensit pois?<br> + Oi, palaja, palaa!<br> + Sua syömeni halaa,<br> + sua ilman niin raskasta eloni ois.<br> + <br> + Oi, kultani, kultainen, kultaisin!<br> + Ei toivoa mulla,<br> + et luoksein voi tulla:<br> + sun kätkevi vihreä kirkkomaa.<br> + Jos kysyn, et vastaa,<br> + vain kyynelin kastaa<br> + voin hautasi kumpua kukkivaa.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SANO, YSTÄVÄIN!<br> + <br> + <br> + Sano, ystäväin, mistä se aiheutuu,<br> + ett' usein keskellä riemun<br> + syvä kaiho mun rintaani laskeutuu,<br> + surun suuren keskelle vie mun!<br> + <br> + Mitä kaihoelen, sitä tiedä ma en,<br> + minä kaihoni syytä en tunne.<br> + Minä lintuna liitää vain tahtoisin pois<br> + niin kauas, vaan tiedä en, kunne.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + MUA PALELEE, MUA PALELEE —.<br> + <br> + <br> + Mua palelee, mua palelee,<br> + mun sydäntäni palelee.<br> + Ah, tiedätkö, pien' ystäväin,<br> + ma miksi, miksi huokaan näin:<br> + Mun sydäntäni palelee?<br> + <br> + Oi, armahain, voi, armahain,<br> + käy vilun väreet rinnassain!<br> + Siell’ on, kuin talven lunta ois<br> + ja talven villit viimat sois,<br> + ja sammunut ois aurinko.<br> + <br> + Voi, tule, tule, ystäväin!<br> + Sa lämmitä mun sydäntäin!<br> + Kuin paiste lämmin auringon<br> + sun lempes sydämellein on, —<br> + suo loistaa lempes' auringon!<br> + <br> + Sun syöntäs vasten sykkivää<br> + suo sydäntäin mun lämmittää!<br> + Kuin ennen, lempes tulla suo!<br> + Kuin ennen, onnen päivyt luo<br> + taas rinnassani loistamaan!<br> + <br> + Oi, hellyyttäs kun mulle suot,<br> + niin riemun rintahani tuot<br> + ja on, kuin suvi taasen ois<br> + ja kukat tuoksuis, linnut sois,<br> + ja onni Eedenin mull' ois.<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + HÄÄLAULU.<br> + <br> + <br> + Laula, lintu, lehdossa,<br> + laula riemusuulla!<br> + Anna, käki, kultaista<br> + kukuntaasi kuulla!<br> + Loista, kukka, nurmella,<br> + tuoksu, tuomi, pihalla!<br> + Paista, paista, päivytkin,<br> + sätein hellin, säihkyvin<br> + pilviä nyt vailla!<br> + Kera kullan kuljen ma<br> + näillä pihamailla.<br> + <br> + Siinnä, taivas sininen,<br> + siinnä kirkkahasti!<br> + Leyhy, suvituulonen,<br> + leyhy leppoisasti!<br> + Riemuitkaatte, kukkamaat,<br> + kotipellot, niityt, haat!<br> + Iloitkaatte, ikkunat,<br> + ovet, lautsat, lattiat<br> + sekä kodin kansa!<br> + Sain ma kullan oman, sai<br> + koti vaalijansa.<br> + <br> + Kieu, kukko, kullallein<br> + tervehdykses hyvin!<br> + Hirnu, hirnu, heposein,<br> + ilmi ilos syvin!<br> + Kaiu, karjankellojen<br> + kilke, ilmass' iloiten!<br> + Soita, paimen, torvellas<br> + riemutoitotuksias!<br> + Häitteni on hetki!<br> + Ilooni, oi, yhtykää,<br> + lahden lainehetki!<br> + <br> + Vuokot, valmut, ruususet,<br> + kukkaset te muutkin.<br> + kotipihan koivuset,<br> + pienet pensaspuutkin,<br> + päätänne nyt nyökyttäin,<br> + ystävääni tervehtäin,<br> + kullalleni kuiskatkaa,<br> + vienoisellein virkkakaa:<br> + »Terve, seurallamme!<br> + Onni aina asukoon<br> + yhteiskodissamme!»<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + <br> + V.<br> + <br> + IKIVALOA KOHDEN<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + RAUHAN PUU.<br> + <br> + <br> + Ah, kauan ma etsin puuta,<br> + min siimeessä rauha ois;<br> + min juurella rauhan kannel<br> + mun rintaani lohtua lois.<br> + <br> + Ma etsin ja etsin ja löysin<br> + sen rakkahan rauhan puun.<br> + Ja silloin ma ilosta itkin<br> + ja unhotin kaiken muun.<br> + <br> + Ja uusin, ah, silmin nähdä<br> + jo taivahat, maatkin voin.<br> + Ja kaikk' elon arvot toisin,<br> + ah, toisin nyt arvioin.<br> + <br> + Sen puun alla rauhaa nauttein<br> + sävel syömeeni syntyi uus.<br> + Nyt virtteni vienoin on aihe<br> + pyhä, korkea ikuisuus.<br> + <br> + Ah, rauhan puu pyhä, kallis,<br> + puu siunattu, verraton,<br> + min juurella rauha kukkii, —<br> + se Golgatan risti on!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + KORVESSA KULJEN<br> + <br> + <br> + Korvessa kuljen.<br> + Vaarat, ah, saartavi mun.<br> + Herra, ma suljen<br> + sieluni suojahan sun.<br> + <br> + Itse ma kohta<br> + hoiperrun tieltäsi pois,<br> + jollet sa johda,<br> + jollet sa turvanain ois.<br> + <br> + Korvesta kaita<br> + polku on kotihin vaan.<br> + Henkes, oi, laita<br> + lastasi johdattamaan!<br> + <br> + Jeesus, sa loista<br> + valona tielläni ain!<br> + Muut tuet poista,<br> + turvan' ett' oisit sa vain!<br> + <br> + Juurtua anna<br> + sinuhun vaan yhä mun,<br> + toivoni panna<br> + ainiaan armoosi sun!<br> + <br> + Halvaks', ah, vainen<br> + tähtes mun lukea suo<br> + kunnia mainen,<br> + kaikk' ajan aartehet nuo!<br> + <br> + Irroita niistä<br> + niin minun mieleni pois,<br> + ett'ei ne riistää<br> + multa mun kruunuain vois!<br> + <br> + Ain' ole mullen<br> + elämä, totuus ja tie!<br> + Kuoleman tullen<br> + korvesta kotihin vie!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TEHKÄÄ PORTIT AVAROIKSI<br> + <br> + <br> + Tehkää portit avaroiksi,<br> + korkeoiksi<br> + kuninkaalle kunnian!<br> + Kas, hän on jo läsnä aivan,<br> + sankar' taivaan,<br> + Poika pyhä Jumalan.<br> + <br> + Armon, rauhan ruhtinaalle,<br> + kuninkaalle<br> + ovenne, oi, avatkaa!<br> + Tervetulleeksi hän tänne<br> + virsillänne,<br> + lauluillanne lausukaa!<br> + <br> + Hosianna! Hän on meille,<br> + langenneille,<br> + tuova armon, autuuden.<br> + Herrain Herra, kaiken Luoja;<br> + rauhan tuoja<br> + avuks' astui syntisten.<br> + <br> + Hosianna! Loistaa valo,<br> + suuri, jalo<br> + kuolon varjoin maassa nyt.<br> + Entisaikain ennustukset,<br> + lupaukset<br> + pyhät ovat täytetyt.<br> + <br> + Tullut sankar' on, mi nosti,<br> + meidät osti<br> + alta synnin, kuoleman.<br> + Kaikua siis virtes anna:<br> + Hosianna<br> + kuninkaalle kunnian!<br> + <br> + Terve, sankarille sulle.<br> + siunatulle!<br> + Terve, Poika Daavidin!<br> + Sydämemme sulle suomme,<br> + uhriks tuomme,<br> + Herra suuri Siionin.<br> + <br> + Kuninkaani, kaivattuni,<br> + sieluhuni<br> + majasi sa valmista!<br> + Suo, ett' aivan omas oisin,<br> + sua voisin<br> + oikein kiittää, palvella!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + OI, ONNEA<br> + <br> + <br> + Oi, onnea, kun olla saan<br> + ma lapsi Jumalan,<br> + laps' suuren taivaan kuninkaan,<br> + laps' Isän korkeimman!<br> + Oi, onnea, oi, autuutta,<br> + oi, rikkahinta riemua,<br> + mit' ajatella konsaan voi<br> + ja minkä Jeesus mulle soi:<br> + laps' olen Jumalan!<br> + <br> + Laps' olen vapaa Jumalan<br> + ma tähden Kristuksen.<br> + Ma, vanki synnin, kuoleman,<br> + sain Herralt' armon sen.<br> + Oi, onnea, oi, autuutta,<br> + oi, rikkahinta riemua!<br> + Sen uskoa saan todeks’, oi<br> + Mua synnit kadottaa ei voi —<br> + laps' olen Jumalan!<br> + <br> + Ma pesty olen synneistäin<br> + verellä Karitsan.<br> + Ja rauhan rintaani sain näin, —<br> + laps' olen Jumalan!<br> + Oi, onnea, oi, autuutta,<br> + oi, rikkahinta riemua!<br> + Vaikk' oon maan mato vaivainen,<br> + on koti mulla taivainen, —<br> + laps' olen Jumalan!<br> + <br> + Laps' olen Herran Jumalan, —<br> + mit' oisi suurempaa?<br> + Mua auttavi hän ainian<br> + ja kotiin kuljettaa.<br> + Oi, onnea, oi, autuutta,<br> + oi, rikkahinta riemua!<br> + Hän linnani, hän toivon' on<br> + hän kallioni verraton, —<br> + laps' olen Jumalan!<br> + <br> + Täst' iloita jo täällä saan<br> + ma matkall' ollessain.<br> + Ja kerran taivaass' ainiaan<br> + saan soittaa harppuain.<br> + Oi, onnea, oi, autuutta,<br> + oi, rikkahinta riemua,<br> + kun kerran taivaan kuorossa<br> + saan pyhäin kanssa veisata:<br> + laps' olen Jumalan!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + LAULAVAN LEIVOSEN LAILLA.<br> + <br> + <br> + Mun laulavan leivosen lailla<br> + syy ylistää Luojaan' on ain,<br> + ja huomenen huolia vailla<br> + kaikk' uskoa hoitoonsa vain.<br> + Ma vahvasti uskoa saan:<br> + Ken pukevi kukkaset maan,<br> + ken hoitavi lintuset nuo,<br> + Hän mullekin tarpeeni suo.<br> + <br> + Maast' etsiä eineensä saapi<br> + yhä liitävä leivokin tuo,<br> + vaan lentoon se taas kohoaapi,<br> + ylistyksensä helkkyä suo.<br> + Maan mullasta, sieluni, näin<br> + myös liitäös ain' ylöspäin!<br> + Oi, liidä kuin leivonen tuo<br> + ja kiitokses kaikua suo!<br> + <br> + Ei huomista huolta mun kantaa<br> + ole tarvis, ois turhaakin tuo.<br> + Jos Jumala huomenen antaa,<br> + kyll' avun Hän silloinkin suo.<br> + Siis uskossa laulelen vaan:<br> + Ken pukevi kukkaset maan,<br> + ken hoitavi lintuset nuo,<br> + Hän mullekin tarpeeni suo.<br> + <br> + Saan rauhassa nukkua yöni,<br> + surut joutavat torjua pois.<br> + Saan iloiten tehdä mä työni, —<br> + mitä auttaa mun murheeni vois?<br> + Kaikk' eloni kohtalot mun<br> + saan heittää mä huomahan sun,<br> + Oi, Isä, ja ylistää vain<br> + Sua, niin kuni leivonen ain.<br> + <br> + Sa pidät ain' eloni yllä,<br> + Sa, joka mun lapsekses loit.<br> + Kaikk' asiat parhaaksein kyllä<br> + Sa ohjata tiedät ja voit.<br> + Mitä suotkin, se onneksen' on, —<br> + miks' oisin ma siis levoton? —<br> + Oi, sieluni, kiitosta vain<br> + sa laula kuin leivonen ain!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + SANOMA, OI, SUURI, LENNÄ!<br> + <br> + (Joululaulu.)<br> + <br> + <br> + Sanoma, oi, suuri, lennä,<br> + riennä, ennä<br> + yli maitten, mannerten:<br> + Armo suur' on meille suotu,<br> + autuus tuotu<br> + kautta Herran Kristuksen!<br> + <br> + Lapsi pyhä, ihanainen,<br> + kaunokainen<br> + Betlehemin seimess' on.<br> + Kauan, kauan kaipaeltu,<br> + ennusteltu<br> + jouluvieras verraton.<br> + <br> + Salaisuus, oi, suuri aivan:<br> + Herra taivaan<br> + on nyt orjan muodossa!<br> + Itsens' uhras, meitä säästi,<br> + meidät päästi<br> + synnin, kuolon kahleista.<br> + <br> + Itsens' uhras, jätti taivaan,<br> + astui vaivaan,<br> + kuoli meidän kuoleman.<br> + Verellänsä meidät osti,<br> + yöstä nosti<br> + valoon päivän kirkkahan.<br> + <br> + Kallihisti, oi, hän meille,<br> + langenneille,<br> + hankki Isän suosion.<br> + Maailmaan siis tulostansa,<br> + armostansa<br> + ikikiitos soikohon!<br> + <br> + Soikoon kiitos, Jeesus, sulle,<br> + että mulle<br> + vapahduksen varman toit;<br> + että tähten' itses annoit,<br> + synnit kannoit,<br> + yöhön armaan päivän loit!<br> + <br> + Päällä maan, ah, myrskyt pauhaa<br> + mutta rauhaa<br> + sulta, Jeesus rakas, saan.<br> + Sinä hoidat, tuet, kannat,<br> + anteeks' annat, —<br> + sua kiitän ainiaan.<br> + <br> + Rauhan Herra, rauha luo’os,<br> + sopu tuo'os<br> + myöskin keskeen ihmisten!<br> + Poista maasta sodan kauhut,<br> + taistoin pauhut,<br> + anna rauha kansoillen!<br> + <br> + Anna, Jeesus, loistaa jalon<br> + armos valon<br> + yli kaikkein kansojen!<br> + Pakanainkin yöhön asti<br> + kirkkahasti<br> + anna, Jeesus, loistaa sen!<br> + <br> + Vihdoin meitä armos kautta<br> + sinne auta<br> + isänmaahan oikeaan,<br> + minne pyhäis polut veivät,<br> + missä eivät<br> + jouluvalot sammukaan!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + JOULULAULU.<br> + <br> + <br> + Autuas aika:<br> + Messias meitä<br> + synnist' on tullut<br> + vapahtamaan,<br> + tuomahan turvaa,<br> + riemua, rauhaa,<br> + valoa keskeen<br> + varjojen maan!<br> + <br> + Enkel', ah, joulun<br> + kansain nyt kaikkein<br> + riemuksi saattaa<br> + sanoman tän:<br> + »Teille on tänään<br> + syntynyt Kristus:<br> + Seimessä lasna<br> + makaapi hän.»<br> + <br> + Herrain siis Herran,<br> + luotujen Luojan<br> + pahnojen päällä<br> + seimessä nään.<br> + Tähtemme tänne<br> + hän — mikä armo! —<br> + etsimään ehti<br> + meit’ elämään.<br> + <br> + Täyttämään täällä<br> + Jumalan tahdon,<br> + syntimme synkät<br> + sovittamaan<br> + saapui hän suuri<br> + ruhtinas rauhan, —<br> + kiitosta soikoot<br> + ääret nyt maan!<br> + <br> + Voi, miten meitä,<br> + laupias Luoja,<br> + rakastitkaan, kun<br> + Poikasi soit!<br> + Voi, miten Kristus,<br> + kunnian Herra,<br> + tähtemme tuskaan<br> + tulla sa voit!<br> + <br> + Kunnia, kiitos<br> + siitä nyt sulle,<br> + kun vapahduksen<br> + vangeille toit!<br> + Kunnia, kiitos,<br> + valtias valon,<br> + yömme kun kolkon<br> + päiväksi loit!<br> + <br> + Auetkoot aivan<br> + suuriksi sulle<br> + kaikk' ovet, portit,<br> + jotta sa saat<br> + iloa, rauhaa<br> + tuntoihin luoda,<br> + valaista valjut<br> + varjojen maat!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + TYHJÄ KORS' ON PYSTÖPÄINEN —.<br> + <br> + <br> + Tyhjä kors' on pystöpäinen,<br> + ylpeest’ ylös yllättäin.<br> + Viljantähkä täyteläinen<br> + painuu nöyräst' alaspäin.<br> + Armon Herra, ah, mun anna<br> + nöyrä olla ainiaan,<br> + että voisit minuun panna<br> + armos voiman asumaan!<br> + <br> + Tyhjä laiva korkealla<br> + keinuu keskell' aallokon.<br> + Täysi laiva lastin alla<br> + syvään painuneena on.<br> + Suo, oi, Jeesus, nöyryytesi<br> + kaltaisuutta minuss' ois,<br> + että armolahjoillesi<br> + sijaa minuss' olla vois!<br> + <br> + Sa, oi, ylpeit' olet vastaan,<br> + mutta nöyrät armos saa.<br> + Heidät, Herra, ainoastaan<br> + voit ja tahdot korottaa.<br> + Alhaisissa voimas näytät,<br> + vaan lyöt alas korskeat.<br> + Köyhät hyvyydelläs täytät,<br> + tyhjiks jätät rikkahat.<br> + <br> + Elävästi suo mun syvä<br> + kurjuuteni tuntea.<br> + sinuun yksin, Jeesus hyvä,<br> + toivoa ja uskoa!<br> + Sinä aina aarteenani,<br> + voimanani ollos vaan,<br> + sinä kaikki kaikessani,<br> + Jeesus, nyt ja ainiaan!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + AH, NIINKUIN RAUKEE RUOHO, KUKKA —.<br> + <br> + <br> + Ah, niinkuin raukee ruoho, kukka,<br> + niin raukee, katoo ihmis-rukka,<br> + jos ylhäinen hän lie tai alhainen.<br> + Koht' ijäisyyttä tiemme kulkee,<br> + ja syliinsä maa kerran sulkee,<br> + niin rikkahan kuin köyhän vaivaisen.<br> + <br> + Etk’ ihminen, oi, arvaa, tiedä,<br> + sun konsa, kurjan, kuolo viedä<br> + jo täällä suureen ijäisyyteen voi.<br> + Ah, kesken kevään kukoistusta<br> + tai toukoajan aherrusta<br> + jo kuolon kutsukello usein soi.<br> + <br> + Voit pitkäks' elonpäiväs luulla,<br> + kun kutsu suuri sun jo kuulla<br> + tää täytyvi: »Nyt talos toimita!<br> + Et elää saa, sun täytyy kuolla,<br> + ja haudassa sun majas tuolla<br> + maan mullan mustan all' on oleva.»<br> + <br> + Eik' auta suku suur', ei valta,<br> + ei maine, saatu maailmalta,<br> + ei oppi, viisaus, ei aarteet maan;<br> + ei heimos hellät toivotukset,<br> + ei vaimos, lastes voivotukset,<br> + ei valittelut, vastustelutkaan.<br> + <br> + Ei, viivyttyäs näillä mailla<br> + vain hetken, sumun, sauhun lailla<br> + sun elos riento kaikk' on katoova.<br> + Jos pitkänkin saat iltapuhteen,<br> + on elos ijäisyyden suhteen,<br> + kuin meren suuren suhteen pisara.<br> + <br> + Oi, muista: kerran täytyy varmaan<br> + sun mennä poveen haudan harmaan, —<br> + se, ah, on laki peruuttamaton!<br> + Ja kaikki, mik' on kallehinta,<br> + ja mille sykki täällä rinta,<br> + ja mik' on täältä, tänne jääpä on.<br> + <br> + Vaan vahingoks' ei kuolo sulle,<br> + kun täällä Ristiinnaulitulle<br> + sa sielus uskoit, sydämesi soit:<br> + Käy kautta kuolon virran, vaivan<br> + ties ylös ihanuuteen taivaan,<br> + miss' ijät' ylistystä laulaa voit.<br> + <br> + Ja vaikka peittää multa musta<br> + sun ruumiis raihnaan, lohdutusta<br> + sun rakkahillas surevilla on.<br> + He tietää: vaimentui jo vaivas,<br> + ja kotis korkea on taivas,<br> + ja tomumajas pääsi lepohon.<br> + <br> + Ja tää on toivo meillä vielä:<br> + Ah, autuaitten mailla siellä<br> + sun riemusuin me saamme kohdata.<br> + Siell' yhdess' äänemme kai kerran<br> + viel' ylistystä helkkyy Herran, —<br> + meit ylös sinne, Herra, johdata!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + OI, TAAS PYHÄN VIESTIN MA KUULEN SEN —.<br> + <br> + <br> + Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen.<br> + min kuulivat paimenet kerran,<br> + min, loistaissa taivahan kirkkauden,<br> + toi heille enkeli Herran.<br> + <br> + Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen:<br> + Se rintani riemulla täyttää.<br> + Ja syvyydet Jumalan rakkauden<br> + se mullekin avaa ja näyttää.<br> + <br> + Se ei ole unta, se totta on:<br> + On jouluyön lapsessa suotu<br> + myös mullekin aarre arvaamaton,<br> + on autuus ja pelastus tuotu.<br> + <br> + Se pyhä on totuus, ei unta vain:<br> + Mull' on sanan todistus siitä,<br> + ja todistus siitä on tunnossain, —<br> + oi, sieluni, Jeesusta kiitä!<br> + <br> + Kun syömeni seimehen syntyi hän<br> + ja rakkaudella mun voitti,<br> + niin yöni hän haihdutti synkeän,<br> + ja päivä mun sieluuni koitti.<br> + <br> + Sain silloin ma rintaani rauhan sen,<br> + mit' antaa ei maailma voinut.<br> + Ja, oi, ilolaulelo enkelten<br> + on tällöin mun tähteni soinut!<br> + <br> + Ja siihen ma lauluhun, virtehen<br> + mun vienoisen ääneni liitin,<br> + ja autuuden ilosta itkien<br> + mun Lunastajaani ma kiitin.<br> + <br> + Ja taas pyhän viestin kun kuulen sen<br> + min kuulivat paimenet kerran,<br> + niin huudan: oi, sieluni, riemuiten<br> + sa veisaile kiitosta Herran!<br> + <br> + <br> + <br> + <br> + RUKOUS.<br> + <br> + (Limingan kansanopiston avajaisissa 1.XI.1909.)<br> + <br> + <br> + Jumala, oi, kaikkivoipa<br> + kuningasten kuningas,<br> + kaikkein valtain valtaherra,<br> + valkeuden valtias!<br> + Sinuun työmme alkaessa<br> + nostamme nyt katsehen.<br> + Rukouksen siivin luokses<br> + käymme, siunaust’ anoen<br> + <br> + Tiedämme, oi, ett' on turhaa<br> + kaikki työ ja ponnistus,<br> + turhaa ihmisvoimin tehty<br> + ihaninkin istutus,<br> + jollet Sinä, Herra, siunaa,<br> + jollet anna apuas,<br> + jollet alle armosiipeis<br> + kätke meitä armossas.<br> + <br> + Tuhannethan turmat, vaarat<br> + täällä meitä vaanivat,<br> + joilt' ei suojaa oppi suurin,<br> + eikä voimat parahat:<br> + joilt' ei suojaa kilvet, keihäät,<br> + eikä suurin sankaruus,<br> + eikä linnat lujimmatkaan,<br> + eikä mainen mahtavuus.<br> + <br> + Jollet siunais, suojais, Herra,<br> + kenpä kompastukset vois<br> + välttää, kenpä kovan onnen<br> + iskuilt' aina suojass' ois?<br> + Kenpä murheet, pettymykset<br> + torjua vois konsanaan?<br> + Kenpä karttaa taudin kourat<br> + taikka kuolon kuninkaan?<br> + <br> + Katso, Herra, — näin on laita<br> + kaiken heikon ihmistyön!<br> + Itse emme ehtimistä<br> + estä minkään murheenyön.<br> + Jollet Sinä siunaustas.<br> + suojelustas meille suo.<br> + kaikk' on silloin turhaa aivan,<br> + minkä oma työmme luo.<br> + <br> + Kaikki kaunein, ihaninkin,<br> + minkä luoda voimme me,<br> + rakentamist', oi, on silloin<br> + aalloille tai hiedalle:<br> + Ensimäisen myrsky-ilman<br> + tullen kaikki hajoaa:<br> + pohja pettää, seinät sortuu,<br> + katto kaatuu, vajoaa.<br> + <br> + Siispä, Herra, silmät luomme<br> + ikikukkuloihis päin.<br> + Siispä nytkin mielin nöyrin<br> + huokajamme Sulle näin:<br> + Herra, siunaa Sinä työmme,<br> + armokatsees meihin luo!<br> + Kalliolle kestävälle<br> + työmme tehdyks tulla suo!<br> + <br> + Anna armos, tääll’ ett' aina<br> + henki hyvä hallitseis,<br> + rauhan, sopusoinnun henki<br> + välillämme vallitseis!<br> + Anna armos, että täällä<br> + syttyis nuoret sydämet,<br> + syttyis kaikki, valtais kaikki<br> + jalot aatteet, aikehet!<br> + <br> + Anna armos, ett’ei konsaan<br> + synti, mielen irstaus<br> + viihtyis temppelissä tässä,<br> + jok' on valon asumus,<br> + vaan ett' ahkeruus ja hyveet<br> + täällä asuis alati, —<br> + kruununa ja seppeleenä<br> + kaiken ois sun pelkosi!<br> + <br> + Ylös, ylös suuntaa, Herra,<br> + aina meidän katseemme,<br> + yli ajan hiedan, tomun<br> + ikirauhan rannalle!<br> + Unhoittaa äl' anna meidän,<br> + miss' on meidän määrämaa,<br> + missä täyden tyydykkeensä<br> + valon-jano saavuttaa!<br> + <br> + Ylös, ylös suuntaa, Herra,<br> + aina meidän katseemme!<br> + Armos ikiauringolle<br> + sydämemme aukaise!<br> + Kautta Henkes sisimpämme<br> + valontemppeliksi tee, —<br> + silloin myös kaikk' elämämme<br> + kirkastuu ja valkenee!<br> + <br> + Mutta, Herra, suojelukses<br> + suo myös, — vaarat torju pois!<br> + Kun sen teet, — oi, kenpä silloin<br> + vahingoittaa meitä vois?<br> + Turvanamme, linnanamme<br> + kun Sa armossas oot vaan,<br> + silloin käymme turvallisna<br> + taivalta taas kulkemaan.<br> + <br> + Mutta Herra kaikkivoipa,<br> + armorikas, laupias<br> + katso myöskin isänmaamme<br> + puolehen Sa armossasi<br> + Anna Henkes herätellä<br> + maassamme uutt’ elämää,<br> + anna pyhää tulta uutta<br> + sydämissä sytyttää!<br> + <br> + Anna kallihin tään kansan<br> + teiltä synnin kääntyä,<br> + ett'ei alla tuomioittes<br> + tarvitseis sen nääntyä!<br> + Anna, Herra, armossasi<br> + meillen vielä aika uus!<br> + Poista aika ahdinkojen,<br> + valoisa suo vastaisuus! +</p> +<div style='text-align:center'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78649 ***</div> +</body> +</html> |